diff options
Diffstat (limited to '43610-8.txt')
| -rw-r--r-- | 43610-8.txt | 18317 |
1 files changed, 0 insertions, 18317 deletions
diff --git a/43610-8.txt b/43610-8.txt deleted file mode 100644 index 5044b98..0000000 --- a/43610-8.txt +++ /dev/null @@ -1,18317 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Naisten aarreaitta, by Émile Zola - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Naisten aarreaitta - -Author: Émile Zola - -Translator: Gertrud Colliander - -Release Date: August 31, 2013 [EBook #43610] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISTEN AARREAITTA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -NAISTEN AARREAITTA - -Kirj. - -Émile Zola - - -Suomentanut ["Au Bonheur des Dames"] G. C. [Gertrud Colliander] - - -Ensimmäisen kerran ilmestynyt -Otavan kustantama 1912. - - - - - - -I. - - -Denise tuli jalkaisin Saint-Lazaren asemalta, jonne hän oli kahden -veljensä kanssa saapunut Cherbourg'in junassa kolmannen luokan kovalla -penkillä vietetyn yön jälkeen. Hän talutti kädestä nuorempaa, Pépétä, -ja Jean tuli perästä. Kaikki kolme olivat matkasta uupuneita ja -vaelsivat aran ja neuvottoman näköisinä keskellä suunnatonta Pariisia -tarkastellen nenä pystyssä talojen seiniä ja joka kadun kulmauksessa -kysellen Michodièrenkatua, jonka varrella heidän setänsä Baudu asui. -Mutta kun he lopulta joutuivat Gaillonin aukiolle, tyttö pysähtyi äkkiä -hämmästyksen valtaamana. - --- Voi! hän sanoi, -- katsopa, Jean! - -He jäivät siihen ihmeissään seisomaan kylki kyljessä. He olivat mustiin -puettuina, heidän piti kuluttaa loppuun isän kuoleman johdosta ostetut -surupuvut. Tyttö, kaksikymmenvuotias, ikäisekseen sangen hintelä, -asultaan köyhä, kantoi toisessa kädessään kääröä tukien toisella -viisivuotiasta pientä veljeään, joka riippui hänen käsivarressaan. -Hänen takanaan seisoi toinen veli, kuudentoista vanha, kookas ja komea -poika, käsiään heilutellen ja kurkistellen hänen olkapäänsä takaa. - --- Siinäpä vasta tavaratalo! Denise jatkoi hetken vaiti oltuaan. - -Heidän edessään kohosi Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkadun -kulmassa mahtava muotitavara- ja vaatekauppa, jonka näyteikkunat -leimusivat vilkasvärisinä lokakuun haaleassa ja kalpeassa valossa. -Saint-Rochin tornissa kello löi kahdeksan, ja katukäytävillä -liikkui vain Pariisin varhaista väkeä, virastojen ja liikkeiden -pikkuvirkailijoita, jotka riensivät konttoreihinsa, ja emännöitsijöitä, -jotka juoksivat ostoksilleen. Tavaratalon ovella kaksi kauppa-apulaista -viimeisteli tikapuilla seisten villakankaiden näytteillepanoa, ja -Neuve-Saint-Augustininkadun puoleisessa näyteikkunassa toinen apulainen -laskosteli siroihin poimuihin sinistä silkkikangasta. Talosta, jossa ei -vielä ollut ostajia ja johon henkilökunta tuskin oli saapunut, kuului -kuhinaa kuin heräävästä mehiläispesästä. - --- Peijakas! sanoi Jean. -- Komeampi on kuin sinun muotikauppasi. Ei -tuollaista Valognes'issa ollut. - -Denise pudisti päätään. Hän oli palvellut kaksi vuotta Cornaillen -liikkeessä, pikkukaupungin hienoimmassa muotikaupassa, ja tämä -tavaratalo, jonka hän nyt äkkiarvaamatta näki ja joka hänen silmissään -oli suunnaton, paisutti hänen sydäntään ja sai hänet liikuttuneena -unohtamaan kaiken muun. Kulmauksessa Gaillonin aukiolle avautuva ovi, -joka oli kokonaan peililasia, ulottui välikerrokseen saakka keskellä -muhkeita, kullalle loistavia koristeveistoksia. Kaksi naispatsasta, -povi paljaana ja pää kallellaan pitivät ylhäällä kilpeä _Naisten -Aarreaitta_. Tämän kummaltakin puolen alkoivat näyteikkunat pitkinä -jonoina Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkaduille anastaen paitsi -kulmarakennusta neljä vasta ostettua ja sisustettua taloa, kaksi -oikealla, kaksi vasemmalla puolella. Denisestä tavaratalo näytti -jatkuvan loppumattomiin, katosi silmänkantamattomiin pohjakerroksen -näyteikkunoineen ja välikerroksessa sijaitsevine toimistoineen, joiden -elämää ja toimintaa kadullakävijä saattoi seurata peili-ikkunoista. -Ylhäällä neiti silkkipuvussa teroitti lyijykynää, ja hänen vieressään -kaksi hänen toveriaan levitteli samettipukuja. - --- Naisten Aarreaitta, Jean luki nauraen rakkausasioihin perehtyneen -nuorukaisen ylpeätä ja raikasta naurua. Hänellä oli jo ollut -kokemuksensa Valognes'issa. -- Näppärä nimi, vai mitä? jatkoi hän. -- -Saa ihmiset juoksemaan! - -Mutta Denise näytti vajonneen ajatuksiinsa keskioven tavarapaljouden -edessä. Siinä oli oven ulkopuolella, jopa katukäytävällä kokonainen -vyöry huokeahintaisia tavaroita, jotka houkuttelivat ohimeneviä ja -joiden ääreen täytyi pysähtyä. Yläkerroksista valui pakottain -villakankaita ja verkoja, merinoita, seviotteja, flanelleja; -välikerroksen ikkunoista liehui harmaansinisiä, merensinisiä, -öljypuunvärisiä kangaskaistoja, joissa oli valkeat hintalaput. Niiden -vieressä riippui oven kehyksenä nahkareunuksia, kapeita koristenauhoja, -hienoja, tuhkanvärisiä oravan selkänahkoja, lumivalkeita joutsenen -vatsauntuvia, kaniiniturkiksia, valekärppää ja -näätää. Ja sitten, -maassa, hyllyillä ja pöydillä, jäännöskappalekasojen keskellä -kudottua vaatetavaraa melkein ilmaiseksi, käsineitä ja huiveja, -villakudonnaisia, päähineitä ja liivejä, kokonainen talvivarasto -raidallista, juovikasta, ruudullista, punapilkullista villatavaraa. -Denise näki neljänkymmenenviiden centimen ruudullista villakangasta, -yhden frangin maksavia reunuksia amerikkalaista näädännahkaa ja -kahdenkymmenenviiden centimen käsineitä. Tämä tavaroiden paljous -muistutti jättiläismäisen markkinakuorman purkamista. Olisi voinut -luulla koko talon haljenneen ja vyöryttäneen liiat varastonsa kadulle. - -Setä Baudu oli unohtunut. Pépékin, joka ei päästänyt sisarensa kättä, -katseli silmät tapillaan. Mutta ajoneuvot pakottivat heidät siirtymään -aukiolta, ja koneellisesti he lähtivät Neuve-Saint-Augustininkatua -kulkien näyteikkunan luota toisen luo ja pysähtyen jokaisen kohdalla. -Ensin he ihmettelivät taitavasti järjestettyä tavararakennelmaa: -ylhäällä oli ikäänkuin maalaismajan katto, muodostettu viistoon -asetetuista sateenvarjoista; sen alla silkkisukkia siten että pohkeiden -kaarevuus tuli näkyviin. Kaikenvärisiä ja kaikenlaatuisia sukkia siinä -oli, ruusuilla kirjailtuja, pitsimäisiä mustia, sellaisia joissa oli -vaalean hipiän vivahdus; veralla verhotulla hyllypöydällä oli käsineitä -kauniisti järjestettyinä, hoikkasormisia ja kapeakämmenisiä niinkuin -bysanttilaisen neitosen käsi, uhkuen vielä naisen käyttämättömien -vaatekappaleiden jäykkää ja neitseellistä suloa. Mutta viimeinen ikkuna -varsinkin kiehtoi heitä. Siinä oli näytteillä silkkikankaita, satiinia -ja samettia, kokonainen väriasteikko herkkiä ja sointuvia vivahduksia, -heiveröisiä kuin kukkien lehdet; ylimpänä sametit, toiset sysimustia, -toiset valkeita kuin maito; alempana satiinit alkaen kirkkaista -ruusunpunaisista ja sinisistä vaaleten koko ajan niin että lopulta -saavuttivat värivivahduksen äärimmäisen hienous- ja vaaleusrajan; -alimpana kokonainen taivaankaari silkkikankaita, solmuiksi -poimuteltuja, laskostettuja kaareutuvan vartalon muotoisiksi, taitavien -käsien kosketuksen eloon herättämiä; ja väriyhtymiä erottaen kierteli -vienona säestyksenä kepeän kuohkea punos kermanväristä fulardia. -Mahtavina päätepinoina ikkunan laidoissa oli ne kaksi silkkilajia, -joita liike erikoisesti suositteli, paris-bonheur ja cuir-d'or -nimiset -silkit, käytännöllisyyteensä nähden tavattoman huokeita, mikä oli -aiheuttanut silkkikankaiden hinnoittelussa täydellisen mullistuksen. - --- Tuo silkki tuossa, viisi frangia ja kuusikymmentä metriltä! Denise -huokasi paris-bonheuria ihmetellen. - -Jeania alkoi jo kyllästyttää. Hän pysäytti ohikulkijan: - --- Michodièrenkatu, voisitteko neuvoa? - -Saatuaan vastauksen että se oli ensimmäinen oikealla, he palasivat -samaa tietä kiertäen tavaratalon. Mutta heidän tultua määräkadulle -Denise pysähtyi taas katselemaan. Siinä oli valmiiden naistenpukujen -ikkuna. Cornaillen liikkeessä Valognes'issa hän oli toiminut juuri -valmiiden vaatteiden myyjänä, mutta tällaista hän ei ollut ikinä -nähnyt, ja ihastuksen valtaamana hän tuijotti liikkumatta. Takimmaisena -pitkä vyö kallisarvoista bruggelaista pitsiä levisi kuin alttaripeite -punertavan valkoiset siivet levällään. Alençon nypläykset kiemurtelivat -kiehkuroina sen ympärillä, kaikenlaiset pitsit, valencialaiset, -brysseliläiset ja venetsialaiset kuohuivat vaahtopäinä, kasaantuivat -kinoksiksi. Oikealla ja vasemmalla kohosi synkänvärisiä verkapatsaita, -jotka siirsivät vielä etäämmälle tämän tabernaakkelin taustan. Ja tässä -naisen viehätysvoimalle pystytetyssä kappelissa pöyhkeilivät vaatteet: -keskellä hopeakiiltoisella ketunnahalla reunustettu samettinen vaippa; -sen toisella puolen silkillä päällystetty, oravannahkainen turkki, -toisella puolella kukonsulilla koristettu verkanuttu; sitten -nukkapunoksilla ja joutsenen untuvilla reunustettuja tanssiaisviittoja -valkeasta kasmirista ja verasta. Niitä oli kaiken hintaisia alkaen -kaksikymmentäyhdeksän frangia maksavasta huokeahintaisesta viitasta -aina puolentoista tuhannen arvoiseen samettivaippaan. Pyöreäpoviset -mannekiinit paisuttivat kankaita, korkeat lanteet liioittelivat -vyötäisten hoikkuutta; nuket olivat ilman päitä, niiden sijalla oli -iso valkea hintalappu nuppineulalla kiinnitettynä punaiseen -flanellikaulaan. Taitavasti sijoitetut sivupeilit kuvastivat ja -kertasivat loppumattomiin loistavia nukkeja, täyttivät koko kadun -komeilla, kaupaksi tarjolla olevilla naisilla, joilla pään asemesta oli -valkea lappu ja hinta oli suurilla numeroilla. - --- Ovatpa komeita! Jean kuiskasi osaamatta paremmin selittää -tunteitaan. - -Hänkin tuijotti liikkumatta, suu auki. Kaikki nämä naisen -ylellisyystavarat saivat hänet punastumaan mielihyvästä. Hän oli kaunis -kuin tyttö ja näytti itse asiassa varastaneen sisareltaan kauneuden, -iho oli raikas, tukka punertava ja kihara, silmät ja huulet lempeydestä -kosteat. Hänen rinnallaan Denise, hämmästyksen leima koko olennossaan, -näytti vieläkin hennommalta kuin tavallisesti. Hänen kasvonsa olivat -pitkähköt, suu liian iso, ja hänen ihonsa oli jo hieman lakastunut, -tukka oli vaalea. Pépé, hänkin vaaleaverinen, puristautui sisarta -vastaan levottomana, hyväilyjen kaipuun valtaamana ja tarkasteli ujosti -näyteikkunan hienoja neitosia. Katukäytävällä nuo kolme vaaleaveristä -ja mustapukuista lasta muodostivat niin oudon ja samalla miellyttävän -ryhmän, että ohikulkijat kääntyivät hymyillen katsomaan surumielistä -tyttöä, joka oli herttaisen lapsen ja reippaan pojan seurassa. - -Jonkin aikaa oli jo harmaatukkainen paksu mies, jonka kasvot olivat -leveät ja keltaiset, katsonut heitä toisella puolen katua olevan -kauppansa ovelta. Hän oli raivostuneena ja hammasta purren seurannut -vastapäisen tavaratalon heräämistä, kun hän huomasi lapset, joiden -ilmeinen ihastus yhä enemmän katkeroitti hänen mieltään. Senkin hölmöt -siinä töllistelivät silmänkääntäjien kujeita. - --- Entäpä setä! sanoi Denise äkkiä kuin unesta heräten. - --- Tämähän on Michodièrenkatu, Jean vastasi. -- Täällä kai hän asuu. - -He kääntyivät katsoen ylös ja näkivät juuri edessään sen oven -yläpuolella, mistä tuo paksu mies heitä tarkasteli, vihreäksi maalatun -nimikilven: _Vanhan Elbeufin tehtaan verkaa ja flanelleja. Baudu, -Hauchecornen seuraaja_. Talo, jonka ruskealla vesivärillä töhrityssä -seinässä tuo kilpi kellertävine, sateen haalistamine kirjaimineen oli, -näytti aivan litistyneen sitä ympäröivien Ludvig XIV:n tyylisten isojen -rakennusten alle. Siinä ei ollut kadun puolella kuin kolme ikkunaa, ne -olivat neliömäisiä, vailla kaihtimia, kaunistuksena vain kaksi ristissä -olevaa rautatankoa, jotka jakoivat ne neljään ruutuun. Mutta tässä -alastomuudessa hämmästytti Deniseä, jonka silmät vielä olivat täynnä -vastapäätä olevan tavaratalon komeutta, varsinkin pohjakerroksessa -sijaitseva myymälä, matala ja kuin kasaan painunut, ja sen päällä -olevan ahtaan välikerroksen puolikuunmuotoiset ikkunat, jotka toivat -mieleen vankilan. Lasinvihreä laudoitus, samaa väriä kuin kilpikin, -mutta ajan ruskettama ja tummentama, ympäröi kahta mustana ammottavaa, -pölyistä näyteikkunaa, joiden takaa hämärästi erotti päällekkäin -ladottuja kangaspakkoja. Selällään oleva ovi näytti johtavan pimeään -kellariholviin. - --- Tuossahan se on, Jean sanoi. - --- No niin, täytyy mennä sisään, päätteli Denise. -- Pépé, tulehan nyt! - -He lähestyivät epäröiden, ujouden valtaamina. Kun heidän isänsä oli -kuollut samaan kuumetautiin, joka kuukautta aikaisemmin oli vienyt -heiltä äidin, setä oli kuolemantapausten liikuttamana kirjoittanut -veljentyttärelleen tarjoten hänelle liikkeessään paikan, jos tämän -tekisi mieli lähteä Pariisiin onnensa hakuun. Mutta siitä oli jo -melkein vuosi, ja tyttö katui nyt, että oli lähtenyt matkaan -ilmoittamatta sedälleen. Eihän setä tuntenut heitä, koska hän ei ollut -kertaakaan käynyt Valognes'issa sittenkun oli lähtenyt sieltä aivan -nuorena ruvetakseen asiapojaksi Hauchecornen verkakauppaan, jossa oli -vähitellen kohonnut omistajan vävyksi. - --- Onkohan herra Baudu kotona? Denise kysyi uskaltaen vihdoin puhutella -paksua miestä, joka katseli heitä ihmetellen. - --- Minä olen Baudu, vastasi tämä. - -Denise punastui ja sammalsi: - --- Sepä hyvä!... Minä olen Denise, ja tämä tässä on Jean ja tämä on -Pépé. Olemme tulleet luoksenne, niinkuin näette, setä. - -Baudu hätkähti. Hänen keltaiset kasvonsa pingottuivat, ja hänen -vihaisten silmiensä katse kävi harhailevaksi. Hän takertui puheessaan, -sillä nähtävästi hän ei ollut moneen aikaan ajatellut tätä perhettä, -joka nyt oli heittäytymässä hänen niskoilleen. - --- Vai niin! Vai olette tulleet! hän toisti moneen kertaan hitaasti ja -painokkaasti. -- Mutta Valognes'issahan teidän piti olla!... Miksikä -ette ole Valognes'ssa?... - -Denisen täytyi selittää. Hiljaisella, hiukan vapisevalla äänellä hän -kertoi asiansa. Kun isä oli kuollut kulutettuaan viimeisenkin roponsa -onnettomaan värjäyslaitokseen, Denisen oli täytynyt pitää huolta -kaikista. Hänen palkkansa Cornaillen liikkeessä ei riittänyt heille. -Jean oli kyllä ollut työssä erään puusepän luona, missä hän oli -korjaillut vanhoja huonekaluja, mutta hänelle ei maksettu palkkaa. -Kumminkin poika mieltyi vanhoihin esineisiin ja rupesi itsekin -veistämään puuta. Kerran sitten löydettyään norsunluunkappaleen, hän -oli huvikseen veistänyt ihmisen pään, jonka eräs ohikulkeva herra oli -nähnyt. Juuri tämä herra oli saanut heidät lähtemään Valognes'ista -hankkimalla Jeanille paikan Pariisiin erään norsunluutöiden valmistajan -luo. - --- Voitteko kuvitella, setä, Jean pääsee jo huomenna oppiin uuden -mestarinsa luo. Hänelle annetaan siellä ruoka ja asunto, eikä hänen -tarvitse maksaa mitään... Silloin ajattelin, että Pépé ja minä -tulisimme kyllä myös toimeen. Onnettomammiksi kuin Valognes'issa emme -ainakaan voi tulla. - -Mutta jotakin hän jätti kertomatta. Hän ei puhunut Jeanin -rakkausseikkailusta mitään, ei mitään tämän kirjeistä eräälle -pikkukaupungin hienon perheen tyttärelle eikä aidan yli vaihdetuista -suudelmista; koko tuosta häväistysjutusta, minkä johdosta hän oli -päättänyt lähteä Valognes'ista. Hän oli tahtonut seurata veljeään -Pariisiin valvoakseen levottomana pikku äitinä tuota suurta, kaunista -poikaa, joka oli niin iloinen ja johon kaikki naiset mieltyivät. - -Setä ei vielä tyyntynyt. Hän alkoi jälleen kysellä. Mutta nyt hän -sinutteli tyttöä kuultuaan hänen puhuvan sillä tavalla veljistään. - --- Vai ei isäsi siis jättänyt teille mitään perintöä. Enkö minä -neuvonut häntä tarpeeksi, ettei hänen pitänyt sekaantua tuon -värjäyslaitoksen ostamiseen. Vai näin sinä siis jäit, nämä veitikat -niskoillesi. Ja sinunko on pitänyt elättää koko tätä joukkoa! - -Äreys oli haihtunut hänen kasvoiltaan, eivätkä hänen silmänsä -näyttäneet enää vihaisilta niinkuin äsken hänen katsellessaan Naisten -Aarreaittaa. Äkkiä hän huomasi sulkevansa heiltä tien. - --- No niin, hän sanoi, -- koska nyt kerran olette tulleet... Käykäähän -sisälle! Parempi se kuin laiskotteleminen jonninjoutavien hullutusten -vuoksi. - -Heitettyään viimeisen vihaisen katseen näyteikkunoihin toiselle puolen -katua hän päästi lapset sisään astuen itse ensimmäisenä myymälään ja -huutaen vaimolleen ja tyttärelleen: - --- Elisabeth, Geneviève, tulkaapa tänne! Täällä on teille vieraita. - -Denise ja hänen veljensä astuivat epäröiden pimeään kauppaan. Kadun -kirkkaan päivän sokaisemina he räpyttivät silmiään ja koettelivat -jalalla permantoa ennen kuin uskalsivat liikkua eteenpäin. Painautuen -näin vielä lähemmäksi toisiaan, pienokainen ison siskon jaloissa ja -vanhempi veli viimeisenä, he tulivat sisään levottomuudesta värähtelevä -kohteliaisuuden hymy huulilla. Heidän surupukunsa kuvastuivat mustina -ovesta tulvivaa aamukirkkautta vastaan, ja viistosti lankeava valo -kultasi heidän vaaleat hiuksensa. - --- Niin, käykää sisään vain, toisti Baudu. - -Muutamin sanoin hän selitti asian rouva Baudulle ja tyttärelleen. - -Rouva Baudu oli pieni, kalpea, vähäverisyyttä poteva nainen, hiukset, -huulet, jopa silmätkin olivat lähes valkeat. Geneviève, joka oli -perinyt äitinsä kivulloisuuden, muistutti voimattomuudessaan ja -värittömyydessään varjossa kasvanutta tainta. Vain hänen tukkansa, -komea, musta tukka, tuuhea ja raskas, kuin ihmeestä kasvanut, loi hänen -piirteilleen surullista viehätystä. - --- Käykää sisään, sanoivat naiset vuorostaan. -- Tervetuloa! - -He tarjosivat Deniselle myyntipöydän takana olevaa istuinta. Pépé -kiipesi heti siskonsa syliin ja Jean asettui hänen viereensä nojaten -laudoitukseen. Tuntui jo paremmalta ja he katselivat myymälää, jonka -pimeyteen heidän silmänsä olivat jo tottuneet. Nyt he erottivat jo -matalan ja savun mustaaman katon, tammiset, kiiltäviksi kuluneet -myyntipöydät ja satavuotiset, rautavanteiset kaapit. Synkkiä -kangaspakkoja kohosi aina kattohirsiin asti. Verkkojen värjäämiseen -käytettyjen väriaineiden haju, kemiallisten aineiden väkevä lemu, -levisi ilmaan lattian kosteuden väkevöimänä. Huoneen perällä eräs neiti -ja kaksi kauppa-apulaista järjesteli valkeita flanellipakkoja. - --- Tahtoisikohan tuo pikku mies mielellään jotakin suuhunsa? rouva -Baudu sanoi hymyillen Pépélle. - --- Kiitos vaan, sanoi Denise. -- Mutta olemme asemalta tullessa juoneet -maitoa eräässä kahvilassa. - -Vastaten Genevièven katseeseen, joka kysyvästi tutki lattialla olevaa -pientä tavarakääröä, Denise jatkoi: - --- Olen jättänyt matkakirstumme asemalle. - -Hän punastui. Ymmärsihän hän toki, ettei kysymättä saanut tuppautua -ihmisten luo. Jo heti rautatievaunussa junan lähdettyä Valognes'ista -hän oli syvästi katunut ajattelemattomuuttaan; ja sentähden hän oli -perille tultua jättänyt matkakirstun asemalle ja hankkinut lapsille -aamiaista. - --- Kas niin, Baudu sanoi äkkiä. -- Pitkistä puheista ei ole -mihinkään... Parempi sanoa suoraan sanottavansa. Olen kirjoittanut -sinulle, se on totta, mutta siitä on jo vuosi, ja näetkö tyttäreni, -liike ei ole lainkaan edistynyt sillä aikaa... - -Hän vaikeni. Liikutus, jota hän ei tahtonut näyttää, katkaisi lauseen. -Rouva Baudu ja Geneviève laskivat nöyrän näköisinä katseensa maahan. - --- Kyllä, Baudu jatkoi, -- kyllä kai siitä selvitään, en minä -hätäile... Mutta meidän on täytynyt vähentää henkilökuntaa; minulla ei -ole enää apulaisia kuin kolme. Eivätkä ajat ole nyt sellaiset, että -voisin ottaa neljännen. Sanalla sanoen, en voi nyt ottaa sinua luokseni -niinkuin lupasin, lapsi parka. - -Denise kuunteli häntä kalpeana jännityksestä. Baudu jatkoi yhä -kiivaammin: - --- Siitä olisi yhtä vähän hyötyä sinulle kuin meillekin. - --- Hyvä on, setä, sai Denise lopulta vaivoin sanotuksi. -- Koetan -selvitä jotenkin. - -Baudu enempää kuin hänen vaimonsakaan eivät olleet kovia ihmisiä. Onni -vain ei ollut koskaan suosinut heitä. Siihen aikaan, jolloin liike -menestyi, heillä oli ollut viisi poikaa kasvatettavana. Näistä kolme -oli kuollut kahdenkymmenen iässä, neljäs oli joutunut huonoille -jäljille, ja viides oli äskettäin purjehtinut kapteenina Meksikoon. Nyt -oli vain Geneviève jäljellä. Perheen elatus oli niellyt suuria summia, -ja sitten Baudu oli kuluttanut viimeiset varansa ostamalla -Ramboullet'sta, appensa kotiseudulta, ison talorähjän. Vanhan -rehellisyysintoilijan sielussa olikin katkeruus yhä enemmän päässyt -valloille. - --- Olisi ollut parempi ilmoittaa tulosta, hän jatkoi suutuksissaan -omasta kovuudestaan. -- Olisit kirjoittanut, niin minä olisin -kehoittanut sinua jäämään sinne missä olit... Kun isäsi kuolemasta -ilmoitettiin minulle, niin sanoin hitto vieköön, mitä sellaisessa -tilanteessa sanotaan. Mutta sinä tulla tupsahdat muitta mutkitta... Se -on kiusallista. - -Hän korotti äänensä kuin etsiäkseen helppoa ratkaisua. Hänen vaimonsa -ja tyttärensä eivät uskaltaneet kohottaa silmiään maasta. He olivat -tottuneet nöyrästi kuuntelemaan koettamattakaan koskaan vastustella. -Jean kalpeni, mutta Denise painoi pelästyneen pikku veljensä rintaansa -vasten. Kaksi suurta kyyneltä vieri hänen silmistään. - --- Hyvä on, setä, hän toisti. -- Kyllä me menemme pois. - -Silloin Baudu äkkiä hillitsi itsensä. Syntyi painostava hiljaisuus. -Sitten hän jatkoi jurosti: - --- En minä aio ajaa teitä ulos... Koska kerran olette tulleet, niin -saatte olla meillä yötä. Tottapahan sitten nähdään. - -Rouva Baudu ja Geneviève vilkaisivat perheen isäntään ja ymmärsivät -että heidän oli lupa toimia. Kaikki selveni. Jeanistahan ei tarvinnut -pitää huolta. Mitä Pépéhen tuli, niin hänelle oli mainio asunto rouva -Gras'n luona, vanhan rouvan, joka asui Orties'nkadun varrella ja otti -lapsia täysihoitoon neljästäkymmenestä frangista kuukaudessa. Denise -sanoi, että hänellä oli rahaa maksaa ensimmäinen kuukausi. Siis hänelle -itselleen vain oli hankittava paikka. Kyllä kai paikka löytyisi -tästäkin kaupunginosasta. -- Eikö Vinçard tarvinnut apulaista? sanoi -Geneviève. - --- Niin, todellakin, taisipa tarvita, huudahti Baudu. -- Aamiaisen -syötyämme lähdemme käymään siellä. Täytyy takoa raudan ollessa kuumaa. - -Yksikään ostaja ei tullut keskeyttämään perheneuvottelua. Myymälä pysyi -pimeänä ja tyhjänä. - -Perällä kauppa-apulaiset ja neiti jatkoivat työtään kuiskaillen. Mutta -sitten kolme naista astui kauppaan ja Denise jäi hetkeksi yksin. Hän -suuteli Pépétä sydän raskaana, ajatellessaan että heidän oli piakkoin -erottava. Lapsi, hyväilynhaluinen kuin kissanpoika, peitti kasvonsa -sanaakaan sanomatta. Kun rouva Baudu ja Geneviève palasivat, he -sanoivat poikaa hyvin kiltiksi. Denise kertoi, ettei lapsi koskaan -telminyt, koko päivän se oli ääneti haluten vain hyväilyjä. Sitten he -puhelivat aamiaiseen saakka lapsista, talousasioista, elämästä -Pariisissa ja maalla, katkonaisin lausein ja aivan yleisesti, -sukulaisina, joista tuntuu hiukan tukalalta, etteivät tunne toisiaan. -Jean oli mennyt kaupan ovelle eikä tullut enää sisälle. Hän katseli -kadulla viliseviä joukkoja hymyillen ohimeneville sieville tytöille. - -Kymmenen aikaan palvelustyttö kutsui aamiaiselle. Tavallisesti pöytä -oli katettu Baudulle, Genevièvelle ja ensimmäiselle kauppa-apulaiselle. -Toinen pöytä katettiin yhdentoista aikaan rouva Baudulle, toiselle -kauppa-apulaiselle ja neidille. - --- Nyt syömään! verkakauppias huudahti kääntyen veljentyttärensä -puoleen. Kun perhe oli asettunut pöytään ahtaassa ruokasalissa, isäntä -kaipasi ensimmäistä kauppa-apulaista, joka hiukan myöhästyi. - --- Colomban! - -Nuori mies saapui pyytäen anteeksi; hän oli ensin tahtonut järjestää -flanellin. Colomban oli kahdenkymmenenviiden ikäinen ovela nuorukainen, -ruumiinrakenteeltaan raskas, rehellisyyden leima kasvojen samoin kuin -ison, pehmeähuulisen suun piirteissä, mutta silmissä viekkautta. - --- Joutavia, kaikella on aikansa, Baudu sanoi, leikellen jykevästi -istuen kylmää vasikanpaistia täsmällisesti ja varovasti niinkuin -ainakin tarkkaan silmäänsä luottava liikkeen esimies, joka erehtyy -tuskin grammastakaan. - -Hän jakoi kaikille heidän osansa, leikkasipa leivänkin. Denise oli -ottanut Pépén viereensä auttaakseen häntä syömisessä. Mutta huoneen -pimeys vaivasi häntä. Hän oli tottunut kotiseutunsa suuriin, valoisiin -huoneisiin, ja hänestä tuntui ahdistavalta. Ainoa ikkuna aukeni -pienelle sisäpihalle, josta ei päässyt kadulle muuten kuin kulkemalla -talon pimeän käytävän läpi, ja kostea, haiseva piha, jota vähäinen -valonheijastus niukasti valaisi, muistutti kaivon pohjaa. Talvipäivinä -huoneessa täytyi polttaa kaasua aamusta iltaan. Kirkkaalla ilmalla, kun -ei tarvinnut kaasua sytyttää, oli huone vieläkin surkeampi. Kului vähän -aikaa, ennenkuin Denise tottui tarpeeksi valaistukseen voidakseen -erottaa ruuan lautaseltaan. - --- Siinä poika, joka ei lykkää ruokaa luotaan, Baudu virkkoi -nähdessään, että Jean oli lopettanut paistinsa. -- Jos hänestä on yhtä -kovaksi työntekijäksi kuin paistinsyöjäksi, niin kyllä hänestä mies -tulee... Mutta sinä, tyttäreni, et syö?... Ja sano minulle, kun saamme -nyt rauhassa keskustella, miksi et mennyt naimisiin Valognes'issa. -Denise päästi lasin johon oli tarttunut. - --- Naimisiinko minä! hän huudahti. -- Voi, setä, ettehän toki -tarkoittane... Entä lapset! - -Hänen täytyi nauraa, sillä niin hullunkuriselta tuntui hänestä ajatus. -Kuka sitäpaitsi hänestä olisi huolinut? Hän oli köyhä ja pieni kuin -kiuru eikä edes kaunis. Eikö mitä! Hän ei aikonut koskaan naimisiin. -Olihan hänellä jo kahdessa lapsessa tarpeeksi. - --- Olet väärässä, vastasi Baudu. -- Nainen tarvitsee aina miehen -tuekseen. Jos olisit ottanut kunnon pojan, niin et olisi joutunut -kiertämään veljinesi Pariisin katuja kuin mustalaiset. - -Hän keskeytti jakaakseen säästäväisesti ja täsmällisesti, ketään -erityisesti suosimatta, uuden ruokalajin, silavassa paistetut perunat, -jotka palvelija toi pöytään. Osoittaen lusikallaan Genevièveä ja -Colombania hän jatkoi: - --- Nuo aikovat viettää häitä ensi keväänä, jos kauppa käy tänä talvena -hyvin. - -Sellainen oli tämän kauppahuoneen tapa. Sen perustaja, Aristide Finet, -oli naittanut tyttärensä ensimmäiselle kauppa-apulaiselleen -Hauchecornelle, ja Baudu itse, jolla ei ollut Michodièrenkadulle -saapuessaan kuin seitsemän frangia taskussaan, oli nainut isä -Hauchecornen tyttären Elisabethin. Nyt hän vuorostaan aikoi antaa -tyttärensä Genevièven ja kauppahuoneen Colombanille, niin pian kuin -kauppa taas alkaisi vilkastua. Syy miksi hän näin viivytteli kolme -vuotta sitten päätetyn liiton toteuttamista, oli hänen ääretön -tunnollisuutensa, jonkinlainen itsepintaisuus rehellisyydessä. Kun -liike oli joutunut hänelle, se oli ollut sangen tuottava; nyt hän ei -puolestaan tahtonut luovuttaa sitä vävylle, ennenkuin ostajamäärä taas -oli entisellään ja asiat paranemaan päin. - -Baudu jatkoi yhä puhettaan ja esitteli Colombania, joka oli kotoisin -Rambouillet'sta niinkuin rouva Baudun isäkin. Kymmenen vuotta hän oli -jo palvellut liikkeessä, työssä aamusta iltaan, hän oli toimelias mies. -Täydellä syyllä hän oli kohonnut arvoonsa. Eikä hän ollut ihan -mitätöntä sukuakaan. Olihan hänen isänsä kuuluisa huijari Colomban, -eläinlääkäri, joka oli tunnettu koko Seine-et-Oisessa, ammatissaan -taitava, mutta sellainen syömäri, että pisti poskeensa mitä vain eteen -sattui. - --- Jumalan kiitos, kauppias lopetti, -- joipa isä ja mässäsi, mutta -poika on meillä oppinut tuntemaan rahan arvon. - -Baudun puhellessa Denise tarkasteli Colombania ja Genevièveä. He -istuivat rinnan pöydässä, mutta tuntuivat välinpitämättömiltä, eivät -punastuneet eivätkä hymyilleet. Siitä alkaen kun tuli taloon Colomban -oli elänyt tämän ratkaisun toivossa. Hän oli läpikäynyt kaikki asteet -ja kohonnut asiapojasta ja halvasta palkkalaisesta talonväen uskotuksi -ja seuralaiseksi osoittaen aina samaa kärsivällisyyttä, samaa -säntillisyyttä työssään ja samaa harrastusta tähän avioliittoon, joka -oli hänestä kaikin puolin mainio ja kunniallinen kauppa. Hän oli niin -varma siitä, että Geneviève kerran tulisi hänen omakseen, ettei -muistanut enää sitä toivoakaan. Tyttö puolestaan oli tottunut -rakastamaan häntä, mutta hän rakasti umpimielisen luonteensa -vakavuudella, intohimoisella kiihkeydellä, josta hän ei itsekään, -yksitoikkoisen ja säännöllisen arkielämänsä vieriessä, tiennyt mitään. - -Denise ajatteli velvollisuudekseen vastata jotakin ja sanoi -kohteliaasti hymyillen: - --- Hyvähän tietysti on, että mieltyy toisiinsa ja kun on varoja siihen. - --- Niin, sehän se aina lopuksi tulee eteen, julisti Colomban, joka ei -ollut tähän asti sanonut sanaakaan, sillä hän oli hidas syöjä. - -Geneviève sanoi vuorostaan luotuaan sulhaseensa pitkän katseen: - --- Kun vain on rakkautta ja hyvää sopua, niin kaikki selviää itsestään. - -Heidän lempensä oli syntynyt ja kasvanut vanhan Pariisin ummehtuneessa -ilmassa. Se oli kuin kellarissa puhjennut kukka. Kymmenen vuoden aikana -Geneviève oli seurustellut vain tämän yhden miehen kanssa. Päiväkaudet -tyttö oli häärinyt hänen seurassaan verkapakkapinojen takana pimeässä -puodissa; aamuin ja illoin he olivat istuutuneet saman pöytään -toistensa viereen, aina samassa kaivomaisen kolkossa ruokasalissa. He -eivät olisi voineet olla paremmin piilossa, tarkemmin maailmalta -kätkettyinä maallakaan lehtojen siimeksessä. Mutta nuoren tytön -mielessä oli heräämässä epäilys, mustasukkaisuuden aavistus, joka -kerran oli opettava hänelle, että hän oli antautunut iäksi, siksi että -varjo, jossa hän hapuili, esti häntä näkemästä muita, siksi hänen -sydämensä oli tyhjä ja hänen päivänsä ilottomat. - -Denise luuli huomaavansa tuon levottomuuden oireen Genevièven -sulhaseensa luomassa katseessa, ja hän vastasi ystävällisen -osanottavaisena: - --- Kyllä kai sopua on, kun vain on rakkautta. - -Mutta Baudu suoritti edelleen mahtavana isännän tehtäviä. Hän oli -jakanut juuston, ja sukulaistensa kunniaksi hän käski tuoda toisenkin -jälkiruoan, viinimarjahilloa, tavaton tuhlaavaisuus, joka näytti -hämmästyttävän Colombania. Pépé, joka tähän asti oli ollut hyvin -kiltti, käyttäytyi sopimattomasti hillon nähdessään, Jean taas -innostuneena kuuntelemaan, kun puhuttiin häistä, katseli serkkuaan -Genevièveä, joka oli hänestä liian hiljainen, liian kalpea, ja hän -vertasi mielessään tätä pieneen valkeaan, mustakorvaiseen ja -punasilmäiseen kaniiniin. - --- Tarpeeksi juttuja, ruokavuoro muille! kauppias sanoi nousten -pöydästä osoittaen aterian päättyneen. -- Yhden ylimääräisen nautinnon -ei välttämättä tarvitse johtaa toiseen. - -Rouva Baudu, toinen kauppa-apulainen ja neiti asettuivat nyt vuorostaan -pöytään. Denise jäi taas yksin ja istuutui ovelle odottamaan, milloin -setä joutaisi tulemaan hänen kanssaan Vinçard'in luo. Pépé leikki -kiltisti ja Jean oli uudestaan asettunut ulko-oven kynnykselle -jatkamaan havaintojaan. Lähes tunnin ajan Denise seurasi hiljaisena -katselijana mitä hänen ympärillään tapahtui. Aika-ajoin tuli kauppaan -ostajia, naisia, ensin yksi, sitten kaksi yhdessä. Mutta kaupan elämä -ei tuntunut vilkastuvan. Sama ummehtunut haju, sama puolihämärä, missä -entisten aikojen sävyisä ja koristeeton kaupankäynti kitui hylättynä -vanhuuttaan. Deniseä innostutti Naisten Aarreaitta, joka toisella -puolen katua kohosi loistossaan ja jonka näyteikkunoita näki avoinna -olevasta ovesta. Taivas oli yhä pilvessä, ja hieno usvan kaltainen sade -täytti ilman lämpimällä kosteudella, jossa oli ikäänkuin pölyksi -hajonnutta auringonpaistetta. Tämän kalvakan päivän valossa tavaratalo -vilkastui koko ajan, täyttyi ostajista. - -Denisen valtasi outo tunne. Tavaratalon sisässä ikäänkuin jyskytti -korkeapaineen alaisena kone, jonka tärähdykset ulottuivat -näyteikkunoihin asti. Ikkunat eivät enää päilyneet kylminä niinkuin -aamulla, vaan värähtivät hehkuvina sisäisen jyskeen voimasta. Väkeä -kokoontui niiden eteen, naisia, jotka tuuppivat toisiaan, kokonainen -valtaisa hurjistunut joukko. Kadulla kuohuvan intohimon vaikutuksesta -kankaat heräsivät eloon, pitsit lehahtivat lentoon ja yhtyivät hienoksi -verhoksi, joka verkalleen laskeutui peittäen kuumeesta hehkuvilta -katseilta tavaratalon salaperäisinä houkuttelevat syvyydet. Tanakat -verkapakat hengittivät paisuttaen viekoittelevasti paksun ja jykevän -rintansa. Puvut aaltoilivat yhä enemmän eläviltä näyttävien -mannekiinien hartioilla, ja samettinen vaippa, täyteläisten olkapäiden -kannattamana, kohotti notkean ja elämästä lämpimän vartalonsa -aaltoilevine povineen ja keinuvine lanteineen. Kuumuus, joka sai koko -talon hehkumaan, syntyi myynnistä, väentungoksesta myyntipöytien -ympärillä, mistä kadulla seisojallakin oli aavistus. Koneen -yhtämittaista jyskettä ylläpitivät ostajajoukot, jotka tunkeilivat -näytehyllyjen ympärillä, huumaantuivat houkuttelevista tavaroista ja -joutuivat kassanhoitajien käsiin. Kaikki oli järjestetty säännölliseksi -ja konemaisen täsmälliseksi, naislaumat liikkuivat hammasrattaiston -voimasta. - -Jo aamusta alkaen Denise oli kuullut kiusaajan äänen. Tavaratalo, jossa -yhdessä tunnissa kävi enemmän väkeä kuin Cornaillen liikkeessä kuudessa -kuukaudessa, hurmasi häntä ja houkutteli luokseen. Hänen halussaan -lähestyä sitä oli epämääräistä pelkoa, joka vielä lisäsi sen -vetovoimaa. Samalla hänen setänsä liike alkoi tuntua hänestä -vastenmieliseltä. Syytä ymmärtämättä hän tunsi halveksivansa, -kammoavansa tätä vanhanaikaisen kaupankäynnin kolkkoa soppea. Kaikki -hänen täällä kokemansa tunnelmat, hänen levottomuutensa hänen -tullessaan sisään, hänen ahdistuksensa sukulaisten nyrpeän -tervehtimisen johdosta ja ikävä aamiainen vankilamaisen kolkossa -ruokasalissa, hänen raukaiseva odotuksensa keskellä tämän loppua -tekevän talon torkkuvaa eristyneisyyttä yllyttivät hänet vastarintaan -ja saivat hänet intohimoisesti tavoittelemaan elämää ja valoa. Ja -vaikka hän hyvänluontoisena koetti sukulaistensa tähden hillitä -itseään, hänen katseensa palasi yhä uudelleen Naisten Aarreaittaan, -ikäänkuin hänessä piilevä myyjätär olisi pyrkinyt lämmittelemään tuon -suuren, hehkuvan myyntilieden ääreen. Ja häneltä pääsi huomaamatta: - --- Siellä ainakin käy väkeä! - -Mutta hän katui heti huomatessaan, ettei ollut enää yksin. Rouva Baudu, -joka oli noussut pöydästä, seisoi hänen vieressään tavallista -kalpeampana tuijottaen värittömillä silmillään samaan suuntaan kuin -hänkin. Vaikka naisraukka tahtoikin alistua kohtalon iskuun, hän ei -kuitenkaan kestänyt nähdä hirviötä, joka pöyhkeili toisella puolen -katua, tuntematta silmäluomiensa paisuvan epätoivon kyynelistä. -Geneviève oli tullut myös ovelle ja katseli levottomana Colombania, -joka huomaamatta häntä ihaili valmiiden vaatteiden myyjättäriä, joilla -oli myyntipöytänsä vastapäätä olevassa välikerroksen ikkunassa. Baudu -itse, kasvot vihasta vääntyneinä, sanoi vain: - --- Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää. Kärsivällisyyttä vain. - -Nähtävästi hän perheylpeydestä hillitsi katkeran sanatulvan, jona hänen -vihansa pyrki purkautumaan. Itserakkaus esti häntä heti paljastamasta -tunteitaan noille lapsille. Vihdoin, riistäytyen vaivalloisesti irti -vastapäätä loistavan talon katselemisesta, hän kääntyi sanoakseen: - --- No niin, lähdetään nyt käymään Vinçard'lla. Paljon on -paikanhakijoita, ja huomenna on jo kenties myöhäistä. - -Mutta ennen lähtöä hän käski toisen kauppa-apulaisen mennä asemalle -noutamaan Denisen matkakirstun. Rouva Baudu puolestaan, jolle tyttö -uskoi Pépén, sanoi tahtovansa käyttää joutohetken käydäkseen lapsen -kanssa Orties'nkadulla rouva Gras'n luona ja sopiakseen asiasta. Jean -lupasi siskolleen, ettei hievahda puodista. - --- Meillä on vain parin minuutin matka, Baudu selitti kulkiessaan -veljentyttärensä kanssa Gailloninkatua. -- Vinçard on perustanut -silkkikankaiden erikoisliikkeen, jolla vielä on melkoisen hyvä -kauppavaihto. Tietysti hänelläkin on vaikeuksia niinkuin kaikilla, -mutta hän on terävä mies, joka saituudellaan saa tilit tasaantumaan. -Luulenpa kumminkin, että hänellä on aikomus lopettaa luuvalonsa takia. - -Silkkikauppa sijaitsi Neuve-des-Petits-Champs'inkadun varrella lähellä -Choiseulin kauppakujaa. Se oli puhdas ja valoisa, sisustettu -uudenaikaisen ylellisesti ja mukavasti, mutta pieni ja vähävarastoinen. -Baudu ja Denise tapasivat Vinçard'in tärkeässä neuvottelussa kahden -herran kanssa. - --- Älkää välittäkö meistä, verkakauppias huusi, -- meillä on aikaa -odottaa. - -Peläten häiritsevänsä hän palasi ovelle, missä kuiskasi Denisen -korvaan: - --- Tuo laiha on Aarreaitassa, silkkiosaston alijohtaja, ja toinen, tuo -paksu mies, on silkkitehtailija Lyonista. - -Denise luuli ymmärtävänsä, että Vinçard koetti myydä kauppaansa -Robineaulle, Naisten Aarreaitan virkailijalle. Silmää räpäyttämättä, -kunniallisen ja arvokkaan näköisenä hän vakuuttamalla vakuutti, ollen -kuitenkin mies, jolle valat ja kunniasanat eivät paljoakaan merkitse. -Hänen puheestaan päätellen liike oli kultakaivos, josta hänen oli pakko -luopua kirotun sairauden takia. Hän keskeytti puheensa yhtä kyytiä -valittaen kipujaan ulkonaisen rehevän terveytensä vastaväitteistä -huolimatta. Mutta hermostuneena ja kärsimättömänä Robineau ei malttanut -kuunnella. Hän tiesi kuinka tukala erikoisliikkeiden oli tulla toimeen -ja tiesipä vielä mainita erään silkkikaupan, joka oli joutunut häviöön, -siksi että oli liian lähellä Aarreaittaa. - --- Tuhat tulimmaista, kummako jos Vabre keikahti! Hänen vaimonsahan -hävitti kaikki... Ja sitäpaitsi mehän olemme viidensadan metrin päässä -Aarreaitasta, kun sitävastoin Vabre oli ihan vieressä, ovet rinnakkain. - -Gaujean, silkkitehtailija, sekaantui keskusteluun, ja äänet hiljenivät. -Hän väitti suuria tavarataloja Ranskan teollisuuden turmioksi. Kolme, -neljä liikettä määräsi teollisuudelle sen lait. Hän viittaili siihen, -että ainoa keino niiden vastustamiseksi oli pikkukauppojen suosiminen -ja varsinkin erikoisliikkeiden, joille tulevaisuus kuului, hän lupasi -suuren luotonkin Robineaulle. - --- Ja kuinka Aarreaitta onkaan käyttäytynyt teitä kohtaan! Palkitseeko -se palvelijansa työt? Nylkemiskoneita ne vain ovat nuo tavaratalot, -ihmisten häviöksi. Jo aikoja sitten teidän olisi pitänyt päästä -osastonne johtajaksi. Mutta kaikista lupauksista huolimatta paikka -annettiin Bouthemont'ille, joka tuli syrjästä ja jolla ei ollut mitään -oikeutta siihen. - -Tuo vääryyden tekemä haava oli vielä niin veres, että Robineaun oli -vaikea kestää viittausta siihen. Mutta sittenkin hän epäili. Rahat -eivät näet olleet hänen omiaan. Ne olivat hänen vaimonsa, joka oli -perinyt kuusikymmentätuhatta frangia, ja tuon rahasumman käyttäminen -oli hänelle sangen arka asia. Epäilyttävään yritykseen hän ei ainakaan -tahtonut sitä panna, mieluummin hän olisi katkaissut itseltään kädet. - --- En uskalla vielä päättää, hän sanoi lopuksi. -- Saatte antaa minulle -miettimisaikaa. Sittenpähän nähdään. - --- Niin kuin tahdotte, sanoi Vinçard, salaten pettymyksensä suopeaan -hymyyn. -- Eipä siitä minulle ole tappiota. Jospa vain ei noita kipuja -olisi... - -Ja lähestyen ovellaseisojia hän kysyi: - --- Millä voin palvella teitä, herra Baudu? - -Verkakauppias, joka oli kuunnellut toisella korvallaan keskustelua, -esitti Denisen, kertoi hänen olosuhteistaan minkä piti sopivana ja -sanoi hänen palvelleen kaksi vuotta pikkukaupungin liikkeessä. - --- Ja koska haette hyvää myyjätärtä, niinkuin olen kuullut... - -Vinçard teeskenteli epätoivoista. - --- No pahastipa sattui, sanoi hän. -- Olen jo viikon päivät hakenut -myyjätärtä, ja ennätin juuri ottaa palvelukseeni tytön, tuskin -kahtakaan tuntia sitten. - -Syntyi äänettömyys. Denise näytti masentuneelta. Silloin Robineau, joka -katseli säälien häntä, epäilemättä hänen köyhän asunsa takia, uskalsi -huomauttaa: - --- Tiedän, että meillä tarvitaan myyjätär valmiiden vaatteiden -osastolle. - -Baudu ei voinut pidättää sydämestään kohoavaa huutoa: - --- Teilläkö? Ei, hitto vieköön! - -Sitten hän meni hämilleen. Denise punastui korvia myöten. Tuohonko -suureen tavarataloon? Uskaltaisiko hän! Ajatus että se olisi -mahdollista sai hänen rintansa paisumaan ylpeydestä. - --- Miksikä niin? Robineau kysyi hämmästyen. -- Päinvastoin sehän olisi -neidille suureksi onneksi... Minun mielestäni hänen pitäisi huomenna -mennä osaston johtajattaren, Aurélie rouvan luo. Eihän se mitään; pahin -mikä voi sattua on, etteivät ota. - -Verkakauppias yritti sanoa jotakin peittääkseen vastenmielisyytensä. -Kyllähän hän tunsi Aurélie rouvan tai ainakin hänen miehensä, -kassanhoitajan. Paksu mies, jolta oli käsi katkennut omnibusvaunun -alla, eikö niin? Sitten hän sanoi äkkiä kääntyen Deniseen: - --- Se on hänen asiansa eikä minun... Onhan hän vapaa päättämään. - -Ja hän lähti käteltyään Gaujeania ja Robineauta. Vinçard seurasi häntä -ovelle yhä huonoa onnea päivitellen. Denise jäi hetkeksi ujona keskelle -lattiaa haluten pyytää Aarreaitan mieheltä tarkempia tietoja. Mutta hän -ei uskaltanut, kumarsi vuorostaan ja sanoi yksinkertaisesti: - --- Kiitos! - -Kadulla Baudu ei sanonut sanaakaan, käveli vain kiireisesti, kuin omien -ajatuksiensa ajamana, niin että Denisen täytyi juosta pysyäkseen hänen -rinnallaan. Kun he tulivat Michodièrenkadulle ja koti oli jo näkyvissä, -eräs Baudun naapuri, kauppias hänkin, viittasi kauppansa ovelta -luokseen. - --- Mitä nyt, isä Bourras? verkakauppias kysyi. - -Bourras oli kookas vanhus, tuuheatukkainen ja parrakas kuin Vanhan -testamentin profeetta, terävät silmät välähtelivät tuuheiden -kulmakarvojen alla. Hän kaupitteli keppejä ja sateenvarjoja, suoritti -korjauksia ja veisteli varret ja sakarat, minkä johdosta hän oli -kaupunginosassaan saavuttanut eräänlaisen taiteilijan maineen. Denise -katsahti puodin näyteikkunaan, missä oli sateenvarjoja ja keppejä -säännöllisissä riveissä. Sitten hän nosti katseensa ylemmäksi ja -hämmästyi talon outoa ulkomuotoa. Se oli vain kaksikerroksinen -Aarreaitan ja suuren Ludvig XIV:n tyylisen talon välissä, ikäänkuin -ihmeen kautta joutunut ahtaaseen halkeamaan, jonka pohjalla se matalana -ja litistyneenä vaivoin pysyi pystyssä. Elleivät kummallakin puolella -olevat talot olisi tukeneet sitä, olisi se luhistunut rappeutuneine -kattoliuskoineen ja julkisivuineen, joka oli halkeamia täynnä ja josta -maali oli valunut puoleksi mädänneelle puiselle nimikilvelle muodostaen -siihen pitkiä, ruosteenvärisiä juovia. - --- Tiedättekö, hän tahtoo ostaa tämän talon. Kuuluu kirjoittaneen -isännälle, Bourras sanoi kohdistaen verkakauppiaaseen palavan -katseensa. - -Baudu kävi vieläkin kalpeammaksi ja hänen selkänsä kyyristyi. Syntyi -äänettömyys. Miehet tuijottivat toisiinsa synkän näköisinä. - --- Eipä sitä tiedä mikä tässä vielä eteen tulee, Baudu sanoi vihdoin. - -Silloin ukko Bourras kiivastui ja ärjyi pudistaen päätään, niin että -hänen iso partansa liehui tuulessa: - --- Ostakoon vain talon ja maksakoon siitä vaikka nelinkertaisen -hinnan!... Mutta sen minä vannon, että minun eläessäni hän ei vie siitä -kiveäkään. Vuokrasopimukseni kestää vielä kaksitoista vuotta... Kyllä -minä heille näytän! - -Se oli sodanjulistus. Bourras katsahti Naisten Aarreaittaan, jonka -nimeä kumpikaan ei ollut maininnut. Hetken aikaa Baudu pudisti päätään -sanomatta mitään; sitten hän suuntasi kotiin kadun poikki raskain -askelin ja hoki yhtämittaa: - --- Herra Jumala! Oi Herra Jumala! - -Denise, joka oli kuunnellut, seurasi setäänsä. Samassa rouva Baudukin -palasi Pépén kanssa kertoen, että rouva Gras oli valmis ottamaan lapsen -luokseen milloin vain tahdottiin. Mutta Jeania ei näkynyt; hän oli -kadonnut muiden ollessa poissa, mistä sisar tuli hyvin levottomaksi. -Palattuaan hän kertoi innoissaan bulevardien komeuksista. Mutta -kohdatessaan Denisen huolestuneen katseen hän punastui. Matkakirstu oli -tuotu asemalta ja vieraille valmistettiin yösija ullakolle, vesikaton -alle. - --- Entä miten Vinçard'illa kävi? rouva Baudu kysyi. - -Verkakauppias kertoi hyödyttömän käyntinsä. Sitten hän lisäsi, että -hänen veljentyttärelleen oli kuitenkin ehdotettu toista paikkaa. Ja -ojentaen kätensä ylenkatseellisesti Naisten Aarreaittaa kohti hän -tiuskaisi: - --- Tuonne, vastapäätä. - -Koko perhe loukkaantui. Iltapäivällä ensimmäinen pöytä söi viiden -aikaan. Denise ja lapset asettuivat aamuisille paikoilleen Baudun, -Genevièven ja Colombanin kanssa. Kaasullekin valaisemassa pienessä -ruokasalissa oli raskas ruoan haju. Syötiin ääneti. Mutta jälkiruokaa -tuotaessa rouva Baudu, joka ei voinut pysyä paikoillaan tuli kaupasta -ja asettui istumaan Denisen taakse. Sulku puhkesi ja aamusta asti -pidätetty katkeruus tulvi yli äyräittensä. Kaikki koettivat hakea -lievennystä käymällä hirviön kimppuun. - --- Oma asiasi se on, olethan vapaa, Baudu sanoi toistamiseen. -- Emme -me mitenkään tahdo sinuun vaikuttaa... Mutta tietäisitpä vain millainen -talo! - -Katkonaisin lausein hän kertoi kuuluisan Octave Mouret'n elämäkerran. -Oli siinäkin miekkonen! Tulee etelästä Pariisiin rohkeana kuin -kuningas, mokoma liehakoiva onnenonkija, ja jo heti kummia kuului! Aina -naisten kintereillä, naisten elättinä. Tavattiin kerran sitten -verekseltä, ja siitäkö syntyi häväistysjuttu, josta tällä puolen -kaupunkia vieläkin puhutaan! Mikä sitten äkkiä lienee pannut rouva -Hédouinin häneen rakastumaan ja menemään hänelle. Ja niin hänestä tuli -Aarreaitan omistaja. - --- Niinpä todellakin, Caroline parka! keskeytti rouva Baudu. -- Hän oli -minulle vähän sukuakin. Voi, jospa hän vain olisi jäänyt eloon, niin -asiat olisivat kääntyneet aivan toisin! Ei hän ainakaan olisi sallinut -meitä näin ahdistettavan... Ja Mouret hänet tappoikin. Niinpä juuri, -tappoi -- rakennuksella! Kun he olivat kerran töitä tarkastamassa, -Caroline putosi erääseen onkaloon. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli, -hän joka ei ollut koskaan sairas, niin terveluontoinen ja kaunis!... -Hänen vertansa on tuon talon peruskiven alla. - -Verettömällä ja vapisevalla kädellään hän osoitti tavaratalon suuntaan, -ikäänkuin olisi nähnyt sen seinänkin läpi. Denise kuunteli kertomusta -kuin kummitustarinaa, ja häntä miltei värisytti. Onnettoman naisen -verestä kai johtuikin pelko, joka aamusta alkaen oli sekoittunut -tavaratalon hänessä herättämään viehätykseen. Nyt hän luuli -näkevänsäkin tuon naisen kellarikerroksen punertavassa rappauksessa. - --- Näyttääpä olevan miehelle onneksi, rouva Baudu lisäsi Mouret'n nimeä -mainitsematta. - -Mutta verkakauppias kohautti halveksivasti olkapäitään naisväen -juoruille ja jatkoi kertomustaan selittäen asiaa kauppiaan kannalta -katsoen. Naisten Aarreaitta oli Deleuze veljesten perustama v. 1822. -Vanhemman veljen kuoltua tytär Caroline oli mennyt naimisiin erään -palttinatehtailijan pojan Charles Hédouinin kanssa, ja myöhemmin, -leskeksi jäätyään, hän oli ottanut Mouret'n. Vaimonsa mukana Mouret sai -siis puolet tavaratalosta. Kolme kuukautta siitä kuoli setä Deleuze -puolestaan lapsettomana, niin että kun Caroline oli heittänyt henkensä -rakennuksen perustusta laskettaessa, Mouret jäi ainoaksi perilliseksi -ja Aarreaitan hallitsijaksi. Olipa todellakin miekkonen! -- Terävä -mies, juonittelija, joka panee sekaisin koko kaupunginosan, jos vain -saa elää oman päänsä mukaan, jatkoi Baudu. -- Hänen hurjat -suunnitelmansa taisivat tarttua Carolineenkin, joka oli hiukan -haaveellinen. Sillä tämä suostui ostamaan ensin vasemmanpuoleisen ja -sitten oikeanpuoleisen talon, ja kun Mouret hänen kuoltuaan jäi yksin, -hän osti vielä kaksi taloa lisää, niin että tavaratalo on kasvamistaan -kasvanut ja yhä vain kasvaa. Kohta se nielaisee meidät kaikki suureen -kitaansa. - -Hän kohdisti sanansa Deniselle, mutta oikeastaan hän puhui itselleen -tyydyttäen kuumeentapaisen halunsa kerran puhua tarpeeksi asiasta, -josta hän oli pääsemättömissä. Kotona hänen etuoikeutensa oli kiivastua -ja vihastua, joka tilaisuudessa puida nyrkkiä. Rouva Baudu, -liikkumattomana tuolillaan, ei keskeyttänyt enää. Geneviève ja -Colomban, katseet pöytään painettuina noukkivat hajamielisesti suuhunsa -leivänmuruja. Ilma oli niin kuuma ja raskas, että Pépé oli nukahtanut -pää pöytää vasten, ja Jeaninkin silmät alkoivat painua umpeen. - --- Mutta odottakaa! huusi Baudu äkkiä silmittömästi suuttuen. -- Kyllä -he vielä taittavat niskansa, konnat! Mouret'lla on vaikea pulma edessä, -tiedän sen. Hänen on täytynyt panna kaikki tulonsa mielettömiin -laajentamis- ja ilmoittamispuuhiin. Ja sitäpaitsi, kun varoja alkoi -puuttua, hänen päähänsä pälkähti kehottaa virkailijoita panemaan omat -rahansa liikkeeseen. Nyt hänellä on kukkaro niin tyhjä, että jos ei -ihmeitä satu, jos hän ei saa myyntiään kohoamaan kolminkertaiseksi -niinkuin hän toivoo, niin kyllä saatte nähdä kuperkeikan!... En ole -pahansuopa, mutta kyllä sinä päivänä minä totta tosiaan panen -juhlakynttilät ikkunoihin! - -Hän jatkoi jo nyt kostostaan nauttien ikäänkuin Naisten Aarreaitan -häviö olisi ollut hyvitys hänen omalle, rappioon joutuneelle -liikkeelleen. Kaikkea piti nähdäkin. Eihän se ole mikään vaate- ja -muotitavarainkauppa, jossa myytiin vaikka mitä. Basaariksi sitä sopi -sanoa. Ja henkilökunta sitten! Lemmen keikareita, jotka häärivät -niinkuin rautatieasemalla ja joille sekä ostajat että ostettavat olivat -vain paketteja. Mitättömästä suuttuen he luopuivat isännästään tai tämä -heistä. Sydämettömiä olivat, siveettömiä, taitamattomia! -- Ja äkkiä -hän vetosi Colombaniin: kyllä kai Colomban, joka oli käynyt hyvän -koulun, tiesi kuinka paljon saa nähdä vaivaa ja panna aikaa, ennenkuin -pääsee ammatin kaikista salaisuuksista ja hienouksista selville. Ei -tarvinnut paljon myydä, kunhan vain osasi kiristää hyvän hinnan. -Ymmärsi kai Colomban, kuinka häntä oli täällä hoidettu ja holhottu, -lääkkeet, pesut, korjaukset, kaikki ilmaiseksi ja vielä lisäksi -isällinen ohjaus ja rakkaus. - --- Kyllä, tietysti, Colomban vastasi jokaiseen isännän huudahdukseen. - --- Sinä olet viimeisiä, kunnon ystäväni, Baudu lopetti heltyneenä. -- -Sinun jälkeesi ei enää teikäläisen kaltaisia kasvateta... Sinä yksin -olet lohdutukseni, sillä jos kadun tuonpuoleista ottelua sanotaan -kaupankäynniksi, niin minä en ymmärrä kaupankäynnistä mitään, -mieluummin lopetan koko puuhan. - -Geneviève katseli pää kallellaan, ikäänkuin hänen paksu musta tukkansa -olisi ollut liian raskas hänen kalpealle otsalleen, hymysuin -Colombania. Ja hänen katseessaan oli jonkinlaista urkkivaa -uteliaisuutta, ikäänkuin olisi halunnut nähdä, eikö Colomban -omantuntonsa soimaamana punastu moisia kiitoslauseita kuullessaan. -Mutta tämä vanhan kaupankäynnin teeskentelyyn perehtynyt veijari istui -järkähtämättä, suopea ilme kasvoilla ja viekkauden viiru suupielissä. - -Mutta Baudu, huutaen yhä kovemmin, purki vihaansa vastapäätä vyöryvää -tavaratulvaa vastaan, noita petoja vastaan, jotka raatelivat toisiaan -pysyäkseen itse hengissä, niin että panivat perhe-elämänsäkin -alttiiksi. Niinpä esimerkiksi hänen naapurinsa maalta, Lhommein perhe, -isä, äiti ja poika, joilla kaikilla kolmella oli toimi tuossa talossa, -olivat ihmisiä, jotka eivät tienneet kotielämästä mitään, söivät kotona -vain sunnuntaisin, olivat aina menossa jokapäiväisinä ravintola- ja -ruokalavieraina. Eipähän hänen oma ruokasalinsakaan tosin tilavimpia -ollut; olihan siinä toivomisen varaa valon ja ilman suhteen. Mutta oli -se kumminkin hänen kotielämänsä keskus. Täällä hän oli päivänsä -viettänyt rakkaan perheensä keskuudessa. Hänen katseensa kiersi pientä -huonetta ja hänet valtasi ahdistus hänen ajatellessaan, että nuo pedot, -jos saisivat hänen kauppansa tuhotuksi, karkoittaisivat hänet hänen -pesästään, jossa hänen oli lämmin olla vaimonsa ja tyttärensä parissa -- -ajatus, jota hän ei uskaltanut sanoin ilmaista. Huolimatta ulkonaisesta -varmuudestaan, kun hän ennusti mahtavan liikkeen häviötä, hän oli -täynnä kauhua, huomatessaan sen vähitellen nielevän koko korttelin. - --- Enhän minä tätä kerro käännyttääkseni sinua, hän jatkoi koettaen -tyyntyä. -- Jos sinulla olisi hyötyä siitä, minä olisin ensimmäinen -sanomaan sinulle: mene vain. - --- Tietysti, Denise kuiskasi hajamielisesti tuntien halunsa päästä -Naisten Aarreaittaan yhä yltyvän häntä ympäröivän mielettömän vihan -vaikutuksesta. - -Baudu oli nojannut kyynärpäänsä pöytään ja koetti kukistaa tyttöparan -tuijottamalla häneen kiinteästi. - --- Sinä, joka tiedät miten asioiden tulee olla, onko siinä tolkkua, -että kauppa, joka käy vaatekaupan nimellä, ottaa myydäkseen mitä -tahansa. Ennen, kun kaupankäynti oli selvää ja suoraa, myytiin -tuollaisessa kaupassa yksinomaan kankaita. Nykyään ne vievät muilta -ansion ja anastavat kaikki itselleen... Sitä naapurit valittavat, -sillä se on suureksi vahingoksi heille. Häviöksi se heille on. -Gaillon'inkadun trikootavarakauppa -- Bédoré ja sisar -- on jo -menettänyt puolet ostajakunnastaan. Neiti Tatin, jolla on -valkovaatekauppansa Choiseul'in kauppakujan varrella, myy alennettuun -hintaan, jopa polkuhintaankin pysytelläkseen pystyssä. Tuon -ruton ja vitsauksen vaikutus on jo sellainen, että se ulottuu -Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle asti, missä Vampouillen veljesten on -täytynyt sulkea turkisliikkeensä. On sitä siinäkin! Palttinakauppiaat -rupeavat turkisten myyjiksi! Sekin on Mouret'n keksintöjä. - --- Niin, ja käsineidenkin, sanoi rouva Baudu. -- On ennenkuulumatonta, -että Mouret uskaltaa liittää liikkeeseensä käsineosastonkin!... Eilen -kun menin Neuve-Saint-Augustininkadulle, tapasin Quinetten puotinsa -ovella. Hän oli niin masentuneen näköinen, etten edes uskaltanut kysyä -häneltä, menestyikö kauppa. - --- Ja sateenvarjojakin heillä on, Baudu jatkoi. -- Se vasta hulluinta! -Bourras luulee tietävänsä, että Mouret on tehnyt sen vartavasten häntä -ahdistellakseen. Sillä onhan suoraan sanoen järjetöntä sovittaa -sateenvarjoja kangaskauppaan... Mutta Bourras ei luovu niin hevillä. -Kyllä hän puolensa pitää, ja vielä tässä nauretaankin kunhan vähän -odotamme. - -Hän kertoi vielä muistakin liikkeenharjoittajista, luetteli kaikki oman -kaupunginosansa kauppiaat. Välillä hän vahingossa ilmaisi omatkin -pelkonsa. Jos Vinçard luopui liikkeestään, niin se merkitsi, että -muidenkin oli paras lopettaa, sillä Vinçard oli rottien kaltainen, -jotka pakenevat kaatumaisillaan olevasta talosta. Huomaten erehdyksensä -hän koetti tehdä sanansa tyhjiksi ryhtyen puhumaan mahdollisesta -liitosta erikoisliikkeiden kesken suunnattoman kauppahuoneen -vastapainoksi. Hetken aikaa hän hieroskeli tuskaisesti käsiään ja -väänteli suutaan kuin epäröiden puhuisiko itsestään. Vihdoin hän teki -päätöksensä. - --- Mitä minuun tulee, tähän asti ei ole ollut paljolti valittamisen -syytä. Mouret on kyllä tehnyt minullekin vahinkoa, konna! Mutta -toistaiseksi hän myy vain naistenverkoja, ohuempia hameiksi ja -paksumpia päällysvaatteiksi. Mutta minulta ostetaan miesten -pukukankaat, metsästyspukusametit ja palvelijanpukuverat puhumattakaan -flanelli- ja villakangasvarastoistani, jotka kyllä vetävät vertoja -heidän kankailleen, siitä minä menen takuuseen. Mutta hän kiusaa minua -ja härnää kun sijoittaa verkaosastonsa aivan tuohon vastapäätä. Olethan -nähnyt näyteikkunan. Hän panee siihen komeimmat valmisteensa -verkapakkakehysten keskelle, joutavia silmänkääntötemppuja kadulla -kulkevien tyttöjen kiusaksi... Kunniani kautta, minua hävettäisi ryhtyä -tuollaisiin keinoihin. Vanhaa Elbeufin verkaa on myyty jo lähes sata -vuotta, eikä se ole tarvinnut satimia saavuttaakseen mainetta ja -menekkiä. Minun elämässäni ei ainakaan tämä puoti sen kummemmaksi -muutu. Kelpaa se sinänsäkin, neljä näytepakkaa oikealla, neljä -vasemmalla, eikä sen enempää. - -Hänen liikutuksensa tuntui tarttuvan koko perheeseen. Hetken vaitiolon -jälkeen Geneviève rohkeni sanoa: - --- Ostajakuntamme pitää meistä, isä. Täytyy toivoa... Tänäkin päivänä -rouva Desforges ja rouva de Boves ovat käyneet puodissa. Ja rouva Marty -lupasi tulla flanellia ostamaan. - --- Minä puolestani, Colomban sanoi, -- sain eilen tilauksen rouva -Bourdelais'lta. Hän puhui tosin eräästä englantilaisesta seviotista, -jota kuulutaan myyvän vastapäätä viisikymmentä centimiä halvemmalla... - --- Ja kun vielä ajattelee, että olemme nähneet mistä vähäisestä alusta -tuo talo on lähtenyt, kuiskasi rouva Baudu väsyneellä äänellä. -- Eihän -se alkuaan ollut nenäliinaa suurempi! Niinpä niin. Usko pois, Denise. -Kun Deleuzen veljekset perustivat sen, siinä ei ollut kuin yksi ainoa -näyteikkuna Neuve-Saint-Augustininkadun puolella. Vaatekaapin kokoinen -koju se oli, johon oli eksynyt kaksi karttuunipakkaa ja kolme pakkaa -palttinaa. Ei siinä sopinut kääntymäänkään, niin pieni se oli... Siihen -aikaan jo Vanha Elbeuf, jolla oli kuusikymmentä vuotta takanaan, oli -kohonnut siihen kuntoon, missä se nytkin on... Mutta kaikki siitä -lähtien on muuttunut, perinpohjin muuttunut. - -Hän pudisti päätään, ja hänen hitaissa sanoissaan kuvastui hänen -elämänsä draama. Syntyneenä vanhassa Elbeufin verkakaupassa hän oli -oppinut rakastamaan yksin sen kosteita kiviäkin. Siitä oli tullut hänen -elämänsä tarkoitus ja ylläpitäjä. Hän oli ollut ylpeä, kun se oli ollut -tämän kaupunginosan rikkain ja komein liike. Sitten tuo vastapäätä -syntynyt, naurettavan pieni, mutta pirteä pikkukauppa oli tuottanut -hänelle yhtämittaista kärsimystä kohoamalla mitättömyydestään -pelottavaksi kilpailijaksi, sitten rehenteleväksi voittajaksi ja -uhkaavaksi viholliseksi. Vanhaa Elbeufiä kohdannut nöyryytys oli -hänelle aina yhtä veres, vuotava haava, josta hän tiesi kerran -kuolevansa. Elossa hän tosin vielä oli niinkuin vanha kauppahuonekin, -sentähden että koneisto oli pantu kerran liikkeeseen, mutta hän tiesi -sammuvansa, heittävänsä henkensä samaan aikaan kuin kauppa -suljettaisiin. - -Huoneessa vallitsi hiljaisuus. Baudu rummutteli väsyneenä ruokapöydän -vahakangasta. Häntä melkein kadutti, että oli purkanut tunteensa. -Painostavan vaitiolon kestäessä koko perhe tuijottaen elottomin katsein -kohtalonsa surkeuteen hautoi samaa kirvelevää katkeruutta. Heillä ei -ollut koskaan ollut onnea. Lapset oli saatu aikuisiksi ja varallisuus -oli ollut vakiintumaisillaan, kun äkkiä kilpailijaliikkeen menestys -tuhosi kaiken. Ja lisäksi heillä vielä piti olla tuo maatila, jonka -verkakauppias oli ostanut kymmenen vuotta sitten, saaden sen tavattoman -halvalla, niinkuin hän sanoi, vanha rakennus, joka yhä odotti -korjauksia, johon hän oli toivonut voivansa kerran asettua ja jonka hän -vihdoin oli suostunut vuokraamaan vieraille ihmisille, jotka eivät -maksaneet vuokraansa. Tämä hänen ainoa heikkoutensa oli nielaissut -hänen viimeiset varansa ja tullut hänen vanhoillisen, turhantarkan -rehellisyytensä kompastuskiveksi. - --- Kas niin, Baudu sanoi vihdoin jyrkästi, -- täytyy päästää muutkin -pöytään. On jo tarpeeksi piesty suuta. - -Kaikki säpsähtivät kuin heräten unesta. Kaasuliekki sihisi raskaassa ja -kuumassa ilmassa. Noustiin pöydästä ja surunvoittoinen hiljaisuus -katkesi. Pépé nukkui niin raskaasti, että hänet täytyi panna jatkamaan -untaan flanellipakkojen päälle. Jean, joka haukotteli, oli jo palannut -kadulle vievälle ovelle. - --- Ja loppujen lopuksi sinun tulee tehdä niinkuin itse tahdot, sanoi -Baudu veljentyttärelleen. -- Sanoimme sinulle asiat niinkuin ne ovat, -mutta itsepähän tiedät. - -Hän katsoi Deniseen kysyvästi ikäänkuin odottaen ratkaisevaa vastausta. -Tämä, joka vastoin kaikkia otaksumia oli sukulaistensa kertomusten -johdosta yhä enemmän piintynyt haluunsa päästä palvelukseen Naisten -Aarreaittaan, pysyi kasvoiltaan yhtä tyynenä ja lempeänä kuin ennen -huolimatta sisäisestä, aitonormandialaisesta itsepintaisuudestaan. Hän -vastasi hiljaisesti: - --- Se selviää aikanaan, setä. - -Sitten hän sanoi aikovansa mennä hyvissä ajoin levolle, sillä he olivat -kaikki hyvin väsyneitä. Mutta kun kello tuskin oli kuuttakaan, hän -tahtoi viettää hetken kaupassa. Oli jo pimeä ja hän hämmästyi -huomatessaan synkän kadun kastuneen läpimäräksi hienosta ja tiheästä -sateesta, jota oli tulla tihuuttanut auringonlaskusta asti. Vähässä -ajassa kadulle oli muodostunut suuria vesilätäköitä, katuojat olivat -tulvillaan likaista vettä, ja käytäville oli karttunut paksu -lokakerros. Sateessa ei enää erottunut muuta kuin sekava tungos -sateenvarjoja, jotka isoina, synkkinä siipinä pullistuivat pimeässä. -Denise peräytyi kylmästä väristen. Häntä tympäsi huonosti valaistun -kaupan kolkkous, joka oli illalla vieläkin ilmeisempi. Kostea löyhkä, -vanhan kaupunginosan hengähdys, kohosi kadulta ja tunkeutui -liikkeeseen, johon se tuntui kuljettavan mukanaan märkien -sateenvarjojen ummehtunutta hajua ja katukäytävien vesilätäköitä ja -lokaa valkean pohjakerroksen homehduttamiseksi. Sateen kastelema, vanha -Pariisi näyttäytyi hänelle kaikessa rumuudessaan ja häntä ihmetytti ja -kauhisti sen jäätävä kolkkous. - -Mutta toisella puolen katua Naisten Aarreaitta sytytti pitkät -kaasuliekkijononsa, ja Denise meni lähemmäksi tuon suuren lieden -hehkuvaa lämpöä ja valoa. Kone jyskytti yhä työtä lopetettaessa ja -haihdutti ilmaan viimeiset höyrynsä myyjien kääriessä kankaita kokoon -ja kassanhoitajien laskiessa päivän rahoja. Sumusta himmenneiden -ikkunalasien takana näkyi sekavana leimuavia liekkejä niinkuin tehtaan -pajassa. Sadeverhon samentamana näky siirtyi kauemmaksi ja muistutti -jättiläismäistä konehuonetta, missä lämmittäjien mustat varjot häärivät -punaisen hehkun loisteessa. Näyteikkunat hukkuivat sateeseen: vain -pitsi-ikkuna, johon kaasuliekin valo osui tehostaen pitsien valkeutta, -hohti kappelin perällä. Tätä taustaa vasten puvut kohosivat mahtavina, -ja ketunnahkareunaisen samettivaipan joustava vartalo kaartui ikäänkuin -juostakseen sateessa johonkin tuntemattoman Pariisin juhlaan. - -Denise ei voinut vastustaa kiusausta, vaan meni ovelle huolimatta -sateesta, joka kasteli hänet. Ja Naisten Aarreaitta näytti hänestä -vieläkin viehättävämmältä, valtasi hänet kokonaan hehkuvan tulensa -voimalla. Tässä suuressa kaupungissa, joka mustana ja äänettömänä -torkkui sateessa, tässä Pariisissa, joka oli hänelle tuntematon, se -leimusi tulimajakkana sisällyttäen itseensä kaiken, mitä kaupungissa -oli loistavaa ja elävää. Se yhtyi hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa, -jotka ennustivat hänelle kovaa työtä sisarusten eteenpäin viemisessä, -mutta myös paljon muita asioita, hämäriä, kaukaisia, luokseen -houkuttelevia ja salaperäisesti pelottavia. Hän muisteli naista, joka -oli heittänyt henkensä talon perustusta laskettaessa, ja häntä pelotti. -Valojen kirkkaus välähti vereltä. Mutta sitten pitsien valkeus -rauhoitti häntä; toivo syttyi hänen sydämessään ja vakiintui -riemuitsevaksi varmuudeksi vihmaksi särkyneestä sateesta huolimatta, -joka tuulen kuljettamana pieksi häntä vasten kasvoja, sai hänen kätensä -palelemaan ja tyynnytti hänen matkakuumeensa. - --- Bourras siinä on, joku sanoi hänen takanaan. - -Hän kurottautui ja huomasi Bourras'n seisovan liikkumattomana kadun -kulmassa Aarreaitan näyteikkunan edessä, missä Denise aamulla oli -ihaillut taitavasti pystytettyä sateenvarjorakennelmaa. Vanhus oli -pimeässä salaa hiipinyt sinne katsoakseen kyllikseen rehentelevää -rakennelmaa. Paljain päin ja huolestunein kasvoin hän seisoi kauan -huomaamatta sadettakaan, joka valui virtanaan hänen harmaille -hapsilleen. - --- Ei ole miehellä järkeä, jatkoi ääni Denisen takana. -- Hänhän -vilustuu. - -Denise kääntyi ja huomasi, että Baudut olivat hänen takanaan. Samoin -kuin Bourraskin, jota he sanoivat järjettömäksi, hekin palasivat yhä -uudelleen katsomaan näytelmää, joka pala palalta murskasi heidän -sydäntään. He olivat säälittäviä voimattomassa vihassaan. Geneviève, -kalmankalpeana, oli nähnyt Colombanin tähystelevän välikerrosta, missä -myyjättärien varjot vilahtelivat ikkunoiden takana. Ja Baudun purressa -hammasta hillitäkseen kiehuvan vihansa hänen vaimonsa itki hiljaa. - --- Sinä kai menet sinne huomenna paikan hakuun? kysyi verkakauppias, -jota epävarmuus kiusasi ja joka sitäpaitsi alkoi jo aavistaa, että -Denise niinkuin muutkin oli voitettu vihollisten puolelle. - -Denise epäröi. Sitten hän vastasi hiljaa: - --- Menen setä, jos ette kovin pane pahaksenne. - - - - -II. - - -Seuraavana aamuna puoli kahdeksan Denise seisoi Aarreaitan edessä. Hän -tahtoi toimittaa oman asiansa ennenkuin saattoi Jeanin mestarin luo, -sillä tämä asui kaukana Templen esikaupungissa. Mutta hän oli pitänyt -liian kiirettä, hän oli tottunut nousemaan varhain. Kauppa-apulaiset -alkoivat vasta saapua, ja ujouden valtaamana hän pilkkaa peläten -kulutti aikaa kävelemällä edestakaisin Gaillonin aukiolla. - -Kiveys oli jo kuivunut kylmässä tuulessa. Tuhkanväriseltä taivaalta -laskeutuva kalvakka päivänvalo valaisi kadut, joita kauppa-apulaiset -saapuivat kiireisin askelin, nutun kaulus nostettuna ja kädet -taskuissa, viluisina ensimmäisen talvipäivän pakkasessa. Useimmat -kulkivat yksin, riensivät tavarataloon sanomatta sanaakaan tovereilleen -ja luomatta heihin katsettakaan. Jotkut tulivat kaksin tai kolmin, -kävelivät vierekkäin katukäytävän täydeltä vilkkaasti keskustellen, ja -kaikki he samalla tavalla heittivät katuojaan savukkeensa tai -sikarinsa, ennenkuin menivät sisään. - -Denise huomasi, että moni heistä katsoi häneen ohikulkiessaan. Hänen -ujoutensa lisääntyi yhä, ja hänellä ei tuntunut olevan rohkeutta -seurata heitä. Hän päätti mennä sisään vasta kun kaikki olivat -saapuneet, sillä hän pelkäsi niin tungosta ovella, että paljas ajatus -sai hänet punastumaan. Mutta yhä heitä vain tuli, ja paetakseen heidän -katseitaan hän lähti hiljalleen kiertämään aukiota. Palatessaan hän -näki Aarreaitan edessä pitkän nuorukaisen, hontelon ja kalpean, joka -oli odottanut siinä noin neljännestunnin niinkuin hänkin. - --- Neiti, sammalsi tämä heidän vähän aikaa seisottuaan, -- oletteko -kenties myyjätär tässä talossa? - -Denise hämmästyi niin suuresti kuullessaan tämän tuntemattoman miehen -puhuttelevan häntä, ettei pystynyt heti vastaamaan. - --- Minä, nuori mies jatkoi yhä enemmän hämillään, -- olen -tiedustelemassa paikkaa, ja sentähden ajattelin, että voisin -mahdollisesti saada teiltä neuvoja. - -Nuorukainen oli siis ujo niinkuin Denisekin ja oli rohjennut puhutella -häntä, koska havaitsi hänet yhtä araksi. - --- Neuvoisin kyllä mielelläni, sai Denise vihdoin sanotuksi, -- mutta -en ole itsekään päässyt sen pitemmälle. Olen paikkaa hakemassa niinkuin -tekin. - --- Niinkö, nuori mies vastasi nolostuneena. - -Molemmat punastuivat ja jäivät hetkeksi vastakkain heltyneinä -kohtalonsa yhtäläisyydestä, mutta uskaltamatta toivottaa toisilleen -onnea. Sitten kun eivät tienneet mitä sanoa ja kun tilanne alkoi käydä -kiusalliseksi, he erosivat neuvottomina ja jäivät kumpikin odottamaan -omalle taholleen, muutaman askelen päähän toisistaan. - -Yhä vain myyjiä tuli. Denise kuuli heidän laskevan leikkiä -vilkaistessaan häneen. Hän kiusaantui yhä enemmän huomatessaan olevansa -huomion kohteena ja päätti vielä kerran mennä puoleksi tunniksi -kävelemään, mutta sitten hän pysähtyi nähdessään nuoren miehen -kävelevän erityisen tarmokkaan näköisenä Port-Mahonilta päin. Varmaan -tämä oli osastonjohtaja, sillä kaikki tervehtivät häntä. Hän oli -kookas, vaalea ja hänen partansa oli hyvin hoidettu. Kulkiessaan torin -poikki hänen tummankullanväriset silmänsä sattuivat hetkeksi tyttöön. -Sitten hän välinpitämättömästi meni sisälle taloon Denisen seisoessa -liikkumattomana miehen katseen vaikutuksen alaisena ja tuntien pikemmin -vastenmielisyyttä kuin mielihyvää. Nyt hän todenteolla pelästyi ja -lähti hitaasti Gailloninkatua, josta hän kääntyi Saint-Rochinkadulle -saadakseen aikaa rauhoittua. - -Denisen kohtaama mies oli vielä korkeammassa asemassa oleva henkilö -kuin osastonjohtaja, nimittäin itse Octave Mouret. Hän ei ollut -nukkunut sinä yönä ollenkaan, sillä oltuaan kutsuissa erään liikemiehen -kodissa hän oli mennyt syömään illallista ravintolaan erään ystävänsä -ja kahden pikkuteatterin näyttämöltä löytämänsä naisen seurassa. Hänen -kaulaan asti napitettu päällystakkinsa peitti hänen pukunsa ja valkean -solmukkeensa. Hän kiipesi reippaasti huoneistonsa portaat, peseytyi, -muutti vaatteita, ja kun hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen -välikerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan, hän oli virkeän näköinen, -silmät olivat kirkkaat, iho raikas, hän oli toiminnanhaluinen kuin -olisi nukkunut kymmenen tuntia. Avaraa työhuonetta, jonka kalusto oli -vanhaa, vihreällä ripsillä verhottua tammea, koristi vain yksi -muotokuva, rouva Hédouinin, naisen, josta kaupungissa vieläkin -puhuttiin. Nyt kun häntä ei enää ollut, Octave muisti häntä -hellyydellä, tunsi kiitollisuutta vaimovainajaansa kohtaan siitä -rikkaudesta, joka hänen kauttaan oli tullut hänen osakseen. Ennenkuin -hän ryhtyi allekirjoittamaan kirjoituspöydälle tuotuja papereita, hän -katsahti kuvaan hymyillen onnellisen miehen hymyä. Näiden silmien alle -hän aina palasi tekemään työtä huviteltuaan pikkuhuoneistoissa, joihin -hän joskus eksyi, kun nuoren leskimiehen huolet painoivat liiaksi hänen -mieltään. - -Ovelta kuului koputus, ja vastausta odottamatta huoneeseen astui nuori -mies. Hän oli pitkä ja laiha, ohuthuulinen ja terävänenäinen, sangen -säntillisesti pukeutunut, paikoin harmahtava tukka oli sileäksi -kammattu. Mouret katsahti häneen. Sitten hän kysyi jatkaen työtään: - --- Oletteko nukkunut hyvin, Bourdoncle? - --- Kiitos, oikein hyvin, nuori mies vastasi liikkuen vapaasti niinkuin -kotonaan. - -Bourdoncle, köyhän tilanvuokraajan poika Limoges'ista, oli tullut -Naisten Aarreaitan palvelukseen samaan aikaan kuin Mouretkin, -tavaratalon mahtuessa vielä Gaillonin aukion kulmarakennukseen. -Tälle erittäin terävälle ja toimeliaalle nuorelle miehelle -tulevaisuus tuntui lupaavan enemmän kuin Mouret'lle, joka oli -vähemmän vakavamielinen, laiskotteli milloin tilaisuus tarjoutui ja -parantumattomana lemmenseikkailijana käyttäytyi toisinaan sangen -ajattelemattomasti ja arveluttavasti. Mutta Bourdonclella ei ollut -tämän provencelaisen neronleimauksia, ei hänen rohkeuttaan eikä -viehättävää voitonvarmuuttaan. Ja tämän huomatessaan hän oli tarpeeksi -viisas väistymään vastarintaa tekemättä ja heti alussa kumartamaan -itseään voimakkaampaa. Kun Mouret oli neuvonut virkailijoitaan panemaan -säästönsä liikkeeseen, Bourdoncle oli ensimmäisiä suostumaan siihen -luovuttaen vieläpä tätinsä hänelle jättämän odottamattoman perinnönkin. -Ja vähitellen, kaikki arvoasteet läpikäytyään, kohottuaan myyjästä -silkkiosaston johtajaksi hän oli nyt isännän uskotuimpia ja läheisimpiä -neuvonantajia ja kuului siihen kuusimiehiseen neuvostoon, jonka tämä -oli ymmärtänyt liittää avukseen hallitessaan pientä kuningaskuntaansa. -Kullakin neuvostoon kuuluvalla oli oma hallintoalueensa; Bourdonclelle -oli uskottu yleinen valvonta. - --- Entä te, Bourdoncle jatkoi tuttavallisesti, -- oletteko te nukkunut -hyvin? - -Mouret'n vastattua, ettei ollut ummistanut koko yönä silmäänsä, -Bourdoncle pudisti päätään mutisten: - --- Huonoa terveydenhoitoa. - --- Miksi niin? sanoi toinen hilpeästi. -- En ole niinkään väsynyt kuin -te, veikkoseni. Teillähän on silmät turpeina paljosta nukkumisesta. -Kangistutte liiallisesta järkevyydestä. Huvitelkaa toki hiukan, niin -päänne selviää. - -Siitä ystävykset kiistelivät alinomaa kaikessa sovussa. Bourdoncle ei -välittänyt rakkaudesta, koska se esti häntä nukkumasta, ja hän kerskasi -halveksivansa naisia. Hänellä saattoi tavaratalon ulkopuolella olla -juttunsa, mutta niistä hän ei puhunut, niin vähän hän muka niistä -välitti, mutta tavaratalon sisällä hän tyytyi käyttämään hyväkseen -naisten ostonhalua, vähääkään säälimättä heitä heidän tuhlatessaan -kevytmielisesti rahojaan turhanpäiväisten helyjen hankkimiseen. Mouret -sitävastoin oli aina muka rakastunut, alati keksivinään uusia -ihastuksen kohteita, joita hän mairitellen ja kumarrellen nöyrästi -palveli; ja tämä hänen näennäinen herkkäsydämisyytensä oli mainosta -talolle. Hän ikäänkuin kietoi koko naissukupuolen yhteiseen hivelevään -hyväilyyn, huumatakseen paremmin sen, johtaakseen sen palvelemaan omia -etujaan. - --- Olen tavannut rouva Desforges'in tänä yönä, jatkoi Mouret. -- Hän -oli viehättävä tanssiaisissa. - --- Hänenkö kanssaan söitte illallista? Bourdoncle kysyi. - -Mouret kiivastui: - --- Älkäähän nyt! Hän on kunniallinen nainen. En toki. Illallista söin -Héloisen, Folies-Bergeres'in kaunottaren seurassa. Tyhmä on kuin pöllö, -mutta lystikäs! - -Mouret otti toisen paperipinon ja jatkoi allekirjoittamista. Bourdoncle -käveli yhä edestakaisin liikkuen vapaasti kuten ainakin jokapäiväinen -vieras. Käytyään Neuve-Saint-Augustininkadun ikkunassa katsahtamassa -ulos hän palasi sanoen: - --- Uskokaa minua, vielä ne kostavat. - --- Ketkä? kysyi Mouret, joka oli eksynyt keskustelun juonesta. - --- Naiset tietysti. - -Mouret naurahti kohauttaen olkapäitään. Tuo liike paljasti hetkeksi -hänen naisihailussaan piilevän karkeuden. Se ilmaisi paremmin kuin -mitkään sanat, että sinä päivänä, jona hän oli naisten avulla päässyt -menestyksensä huipulle, nämä joutivat kaikki heitettäviksi syrjään kuin -tyhjät säkit. Mutta Bourdoncle pysyi itsepintaisesti väitteessään: - --- Kyllä kostavat. Aina heidän joukossaan on joku, joka kostaa muiden -puolesta. Niin vain on. - --- Loruja! Mouret sanoi korostaen provencelaista ääntämistään. -- Ei -ole sitä vielä syntynyt, joka kykenee kostamaan. Ja voisi vaikka -tullakin, kyllä minä... - -Hän oli nostanut kynänvartensa ja heilutteli sitä kädessään ikäänkuin -haluten pistää veitsen jonkun sydämeen. Toveri lähti jälleen liikkeelle -väistyen kuten aina isännän nerokasta etevyyttä, joka kaikesta -onttoudestaan huolimatta kumminkin kykeni vaikuttamaan häneen. Hänen -terävä ja johdonmukainen, intohimoton järkensä, joka ei sallinut hänen -eksyä mihinkään heikkouteen, ei voinut käsittää onnen naisellisesti -oikkuilevaa luonnetta, ja hän ihmetteli Pariisia, joka lemmen palavassa -suudelmassa antautuu rohkeimmalle. - -Seurasi hiljaisuus, jota vain kynän rapina paperilla häiritsi. Sitten -Bourdoncle vastasi isännän lyhyihin ja säntillisiin kysymyksiin -selittäen talvivaraston näytteillepanoa koskevia asioita. Talvivaraston -hankkiminen oli kysynyt suuria uhrauksia, ja kaupungissa liikkuvissa -huhuissa oli sen verran perää, että liikkeen olemassaolo todellakin -riippui talvimyynnin onnistumisesta. Mouret oli suunnitellut myynnin -runoilijaluonteensa vaatimalla suurenmoisella ylellisyydellä ja -komeudella, niin että varusteiden suunnattomuus sai koko rakennuksen -horjumaan. Kaupankäynti näytti hänen käsissään saavan aivan uuden -merkityksen, muuttuvan jonkinlaiseksi salaperäiseksi taikakaluksi, joka -muinoin rouva Hédouinistakin oli näyttänyt arveluttavalta ja joka -vieläkin, tähän asti tuottamistaan hyvistä tuloksista huolimatta, -säikähdytti joskus liikkeen osakkaita. Johtajaa moitittiin salaa siitä, -että hän kiirehti liikaa, että hän suunnattomilla laajennuspuuhillaan -pani koko kauppahuoneen vaaranalaiseksi, ennenkuin oli hankkinut -päteviä takeita siitä, että ostajakunta lisääntyi vastaavasti. Sitä -varsinkin paheksuttiin, että hän oli pannut kaikki liikkeen varat yhden -ainoan kortin varaan, täyttänyt tulvilleen kaikki varastohuoneet, -vähääkään välittämättä vararahaston säilyttämisestä. Kun suurten -rakennustöiden jälkeen koko pääoma oli tuhlattu tämän talvivaraston -hankkimiseen, oli nyt vielä kerran jouduttu ratkaisuhetkeen, jossa -kysyttiin voittaako vai häviää. Keskellä tätä yleistä pelästystä Mouret -yksin säilytti voittajan riemuitsevan varmuuden luottaen siihen, ettei -onnetar hennoisi kieltää naistenlemmikiltä miljoonia. Kun Bourdoncle -uskalsi esittää arveluja muutamista liian suurten varastojen -rasittamista osastoista, joissa menekki ei vastannut kulunkeja, Mouret -huudahti luottavasti hymyillen: - --- Turhaa pelkoa, ystäväni! Talo on vieläkin liian pieni! - -Toisen hämmästys oli rajaton. Hänet valtasi kauhu, jota hän ei -koettanutkaan salata. Liian pieni, liike, jossa oli yhdeksäntoista -osastoa ja jonka henkilökunta nousi neljäänsataankolmeen henkeen! - --- Epäilemättä, Mouret jatkoi, -- laajennettava on, ennenkuin olemme -päässeet puolitoista vuottakaan eteenpäin... Olen jo alkanut ajatella -sitä. Viime yönä rouva Desforges lupasi kotonaan tutustuttaa minut -erääseen henkilöön... No niin, puhutaan siitä sitten kun aika on kypsä. - -Ja lopetettuaan vekselien allekirjoittamisen hän nousi ja tuli -hämmästyksestä mykistyneen kumppaninsa luo lyöden häntä ystävällisesti -olkapäälle. Varovaisten ihmisten pelästyneet katseet huvittivat häntä. -Äkillisen suoruudenpuuskan vallassa, sellaisen, jolla hän joskus -hämmästytti läheiset tuttavansa, hän julisti olevansa sielunsa pohjasta -juutalainen, suuremmassa määrässä vielä kuin kaikki maailman muut -juutalaiset yhteensä; siinä suhteessa hän oli isäänsä, jota hän -muistutti niin ruumiinsa kuin sielunsakin puolesta. Se veitikka tunsi -rahan arvon! Ja jos hän lisäksi oli perinyt äidiltään hiukkasen -mielikuvitusta, niin se oli talolle vain onneksi, sillä hän tunsi, että -tämä mielikuvitus teki hänet vastustamattomaksi, koska se antoi hänelle -rohkeutta uskaltaa kaikki voittaakseen kaiken. - --- Tiedätte kyllä, että seuraamme teitä loppuun asti, Bourdoncle sanoi -vihdoin. - -Ennenkuin he lähtivät tapansa mukaan luomaan silmäyksen tavarataloon, -he vielä sopivat muutamista yksityiskohdista. He katselivat Mouret'n -laatiman tarkistuskirjan näytekappaletta. Mouret oli huomannut, että -muodista joutuneet tavarat menivät sitä paremmin kaupaksi, mitä isompi -palkkio luvattiin apulaisille niiden myymisestä, ja tälle havainnolleen -hän oli perustanut uuden järjestelmänsä. Hän päätti tehdä myyjät -kaikkien kaupaksimenneiden tavaroiden voitosta osallisiksi antamalla -heille määrätyn prosentin vähimmänkin heidän myymänsä tavaran hinnasta. -Näin hän oli saanut aikaan perinpohjaisen mullistuksen muotitavaroiden -myynnissä ja aiheuttanut kauppa-apulaisten kesken raivokkaan taistelun -olemassaolosta, mistä taistelusta liikkeenomistajat hyötyivät. Tästä -taistelusta tuli hänen käsissään se taikakeino, järjestelyn periaate, -jota hän koetti sovittaa joka kohtaan. Hän päästi intohimot -valloilleen, yllytti toiset toisia vastaan, pani taitavat syömään -taitamattomia ja itse hän rikastui tästä itsekkyyden ottelusta. -Näytekappale hyväksyttiin. Sekä kirjan kiinteässä että irtirevittävässä -lehdessä oli yläreunassa osaston ja myyjän numero, niiden alla -kummassakin lehdessä, sarakkeet metriluville, tavaroiden laadulle ja -hinnalle. Irtirevittävä lehti tuli myyjän allekirjoittaa, ennenkuin se -vietiin kassaan. Tällä tavalla valvominen kävi helpoksi. Tarvitsi vain -verrata irtirevityt, kassaan luovutetut lehdet myyjän hallussa olevan -kirjan vastaaviin kiinteisiin lehtiin. Kerran viikossa myyjät saivat -nostaa prosenttinsa, jonka määrästä ei voinut syntyä mitään erehdystä. - --- Täten käy varastaminen vaikeammaksi, sanoi Bourdoncle. -- Siinä -olette tehnyt oivallisen keksinnön. - --- Olen miettinyt tänä yönä muutakin, Mouret sanoi. -- Niin, tänä yönä, -ystäväni, illallispöydässä. Tahtoisin antaa tarkistustoimiston -virkailijoille pienen palkkion jokaisesta heidän huomaamastaan -erehdyksestä myyjien laskuissa... Siten, näettekö, ei tarvitse pelätä -leväperäisyyttä laskujen tarkistamisessa. Heiltä ei jää virheitä -huomaamatta; panevatpa niitä mieluummin lisää omasta päästään. - -Hän nauroi toisen katsellessa häntä ihailevin silmin. Häntä ihastutti -tämä uusi muoto soveltaa olemassaolon taistelun periaatetta -liikeyritykseen. Hänellä oli mekaanikon nerokas järjestelykyky, ja hän -uneksi liikkeen kehittämistä koneistoksi, joka sallisi hänen käyttää -hyväkseen muiden itsekkäitä pyyteitä omien pyyteittensä täydelliseksi -ja runsaaksi tyydyttämiseksi. "Jos tahtoo saada ihmiset tekemään työtä -tarmonsa takaa ja harjoittamaan hiukan rehellisyyttäkin", sanoi hän -usein, "täytyy ensin yllyttää heitä taistelemaan omien tarpeittensa -tyydyttämiseksi". - --- No niin, mennään nyt, Mouret sanoi. -- Täytyy ajatella -esillepanoa... Silkkivarasto saapui eilen, eikö niin?... Bouthemont on -kai vastaanottamassa. - -Bourdoncle seurasi häntä. Tavaroiden vastaanotto tapahtui -Neuve-Saint-Augustininkadulle päin olevassa kellarikerroksessa. Siinä -aukeni katukäytävän tasalla lasi-ikkunoilla varustettu suoja, johon -tavarakuormat purettiin. Sitten tavarat toimitettiin kellarikerrokseen -jyrkästi viettävää, tammipuusta ja raudasta rakennettua liukurataa -myöten, jonka tavarapakat ja laatikot olivat jo kuluttaneet -kiiltäväksi. Kaikki lähetykset kulkivat tästä ammottavasta kidasta, -joka kohisten kuin kuohuva virta alituisesti nieli uusia annoksia. -Varsinkin suurten myyntien aikana rata luisutti kellarikerrokseen -loppumattoman tavaratulvan, Lyonin silkkikankaita, englantilaisia -villakankaita, flanderilaista palttinaa, elsassilaisia pumpulikankaita, -Rouenin karttuunia. Joskus tavaravankkurien piti jonottaa vuoroaan. -Jokaisen tavaratukun jysähtäessä kellarikerroksen lattiaan syntyi ääni, -joka muistutti syvään veteen heitetyn kiven kumeaa kulahdusta. - -Mouret pysähtyi hetkeksi katsomaan tavaroiden liukumista. Se sujui -hyvin. Laatikoita tulla tupsahteli kuin näkymättömien käsien -työntäminä; niitä valui lakkaamatta kuin vettä vuoresta pulppuavasta -lähteestä. Kangaspakkoja tuli vierien kuin kivet mäkeä alas. Mouret -katseli sanaakaan sanomatta. Mutta hänen kirkkaissa silmissään leimahti -ylpeys. Tavaravirran mukana valui hänelle tuhansia frangeja minuutissa. -Hän ei ollut koskaan niin selvästi tuntenut olevansa keskellä -taistelua. Tämä suunnaton tavaramäärä hänen oli hajotettava Pariisin -kaikkiin kolkkiin. Hän ei puhunut vieläkään mitään, jatkoi vain -tarkastustaan. - -Kellarinluukuista virtaavassa kalvakkaassa valossa miehet ottivat -tavarat vastaan toisten avatessa laatikkoja osastojen johtajien nähden. -Taaempana oli rautapatsaiden kannattamissa sementtiseinäisissä -kellariholveissa liikettä ja häärinää niinkuin rakennuspaikalla. - --- Pääsettekö tavaroistanne selville, Bouthemont? kysyi Mouret -lähestyen harteikasta miestä, joka par'aikaa tutki, pitikö laatikkojen -sisällys luettelojen kanssa yhtä. - --- Ei taida puuttua mitään, tämä vastasi, -- mutta on tässä lukemista -täksi aamuksi. - -Ison myyntipöydän edessä osastonjohtaja laski aika ajoin luetteloon -katsahtaen silkkipakat, joita myyjä nosti laatikosta ja asetti -pöydälle. Heidän takanaan näkyi pitkä jono muita pöytiä, kaikki samalla -tavalla tavaraa pullollaan, ja ympärillä hääri laumoina liikkeen -virkailijoita. Kaikkialla purettuja tavaratukkuja, kaikkialla -näennäinen sekasorto kankaita, joita yhtämittaisessa äänien sorinassa -tutkittiin, käänneltiin, merkittiin. - -Bouthemont, joka oli tulemaisillaan kuuluisaksi toimessaan, oli iloinen -vekkuli, kasvot olivat pyöreähköt, tukka pikimusta ja silmät kauniin -ruskeat. Tämä Montpellier'ssä syntynyt suupaltti oli huononlainen -myyjä, mutta tavaroiden hankinnassa ei kukaan vetänyt hänelle vertoja. -Hänen isänsä, muotikauppias, oli lähettänyt hänet Pariisiin, mutta -isäukon määräämän oppiajan kuluttua poika ei suostunutkaan palaamaan -kotiin jatkamaan isän liikettä. Siitä lähtien oli isän ja pojan -välillä vallinnut yhä vain kiihtyvä kilpailu. Isä kehui pientä -maaseutukauppaa ja suuttui nähdessään mitättömän kauppa-apulaisen -ansaitsevan kaksi, jopa kolmekin vertaa enemmän kuin hän; poika -pilkkasi isän vanhoillisuutta kerskaten ansioistaan ja pannen nurin -koko kodin siellä käydessään. Kuten muillakin osastonjohtajilla -Bouthemont'illa oli kolmeentuhanteen nousevan kiinteän palkkansa ohessa -määrätty myyntiprosentti. Koko Montpellier tiesi ihmetellen ja -kunnioittaen kertoa Bouthemont'in pojan edellisenä vuotena ansainneen -melkein viisitoistatuhatta frangia. Tämä oli vasta alkua, -vimmastuneelle isälle ennustettiin, että summa vielä kohoaa. - -Bourdoncle oli nostanut yhden silkkipakan tarkastaen sen pintaa -tuntijan tavoin huolellisesti. Se oli kaunista, sileäpintaista -kangasta, jossa oli hopeareunainen sininen hulpio, kuuluisaa -paris-bonheur -kangasta, johon Mouret kiinnitti suuria toiveita. - --- Todellakin, sangen hyvää, hän kuiskasi. - --- Ja se näyttää vielä paremmalta kuin mitä se onkaan, Bouthemont -vastasi. -- Dumonteil yksin pystyy valmistamaan tällaista... Kyllä -Gaujean suuttui silmittömästi minuun, kun viimeksi kävin hänen luonaan. -Hän tarjoutui kyllä panemaan sadat kangaspuut toimimaan tätä varten, -mutta vaati 25 centimea enemmän metriltä. - -Melkein joka kuukausi Bouthemont kävi tehtaissa viettäen päiväkausia -Lyonissa, asuen sen parhaimmissa hotelleissa ja kestiten tehtailijoita -avokätisesti tavaratalon laskuun. Sitäpaitsi hän nautti täydellistä -vapautta toiminnassaan ja osteli mielensä mukaan vain se ehtona, että -hän joka vuosi edeltäpäin määrätyssä suhteessa lisäisi osastonsa -myyntisummaa; ja juuri tämän myyntisumman lisäyksestä laskettiin hänen -voittoprosenttinsa. Sanalla sanoen hän oli asemaltaan Naisten -Aarreaitassa, samoin kuin muutkin osastonjohtajat, miltei itsenäinen -erikoiskauppias suureksi kauppayhtiöksi yhtyneessä liikkeessä, -jonkinlaisessa kauppaa harjoittavassa yhdyskunnassa. - --- On siis päätetty, Bouthemont jatkoi, -- että sille pannaan hinnaksi -viisi frangia kuusikymmentä... Tehän tiedätte, että sillä tuskin -ostohintakaan tulee korvatuksi. - --- Niin, niin, viisi frangia kuusikymmentä, Mouret sanoi kiivaasti. -- -Jos olisin yksin määräämässä, moisin alle ostohinnan. - -Osastonjohtaja nauroi makeasti. - --- Ei se ainakaan olisi minulle vahingoksi, hän sanoi. -- Moisin vain -kolme vertaa enemmän, ja kun oma voittoni riippuu yksinomaan -myyntisumman suuruudesta... - -Mutta Bourdoncle ei nauranut, vaan vakavana nyrpisti huuliaan. Hänen -prosenttinsa laskettiin yleisestä voitosta, ja hintojen alentamisesta -ei ollut hänelle hyötyä. Hänen asiansa oli juuri valvoa, ettei -Bouthemont, saadakseen oman myyntisummansa korkeammaksi, tyytyisi liian -vähään voittoon. Sitäpaitsi häntä vaivasi ainainen pelko hänelle -käsittämättömien mainospuuhien johdosta. Hän uskalsi julkilausua -paheksumisensa sanoen: - --- Jos myymme sillä hinnalla, niin se tietää tappiota, sillä meidänhän -täytyy laskea hinnasta pois kulumme, jotka ovat melkoisen suuret... -Tästä tavarasta vaadittaisiin joka paikassa seitsemän frangia. - -Mutta silloin Mouret suuttui. Hän löi kämmenellään silkkipakkaa huutaen -hermostuneesti: - --- Kyllä kai minä sen tiedän, ja siksi juuri tahdon pitää hinnan -alhaalla. Ette tosiaankaan, kunnon ystävä, opi koskaan ymmärtämään -naista. Ettekö käsitä, että he tulevat kilvan hyökkäämään tämän -silkkikankaan kimppuun... - --- Kyllä tietysti, Bourdoncle keskeytti itsepintaisesti, -- ja kuta -suurempi heidän ostohalunsa, sitä suurempi meidän tappiomme. - --- Muutamien centimien tappio, myönnän kyllä. Entä sitten? Ei taida -vahinko tulla kovinkaan suureksi, jos siten houkuttelemme luoksemme -kaikki naiset, johdamme heitä oman mielemme mukaan ja hurmaamme heidät -tavaroillamme, niin että he arvelematta tyhjentävät kukkaronsa. -Pääasia, ystäväni, on sytyttää heidän mielikuvituksensa, ja siihen on -keksittävä tavara, johon he voivat mieltyä ja joka herättää huomiota. -Sitten, vaikka panisimme muille tavaroille yhtä korkeat hinnat kuin -muutkin, he vain luulevat ostavansa meiltä kaiken yhtä halvalla. -Katsokaa esimerkiksi cuir-d'or -silkkiä. Sille pannaan hinnaksi -seitsemän frangia viisikymmentä niinkuin muuallakin, mutta sitäkin he -pitävät sitten edullisena kauppana, ja se kyllä korvaa vähäiset -paris-bonheurin tuottamat vahingot... Saatte nähdä! - -Hän innostui puhumaan mahtipontisesti. - --- Ymmärrättekö! Tahdon, että viikon kuluttua paris-bonheur on -valloittanut kaupungin. Siitä tulee taikakalumme, joka johtaa -pelastukseen ja maineeseen. Se on oleva koko Pariisin puheenaiheena, ja -sen hopeareunainen sinihulpio on tuleva kuuluisaksi Ranskan päästä -päähän. Ennen pitkää kilpailijoiden raivokkaat valitukset soivat -korvissanne pikkuliikkeiden siipirikkoisina painuessa maahan. Hautaan -joutavat kaikki nälkäiset kauppasaksat, jotka kituvat luuvaloa -kellareissaan. - -Tavaralähetyksien tarkastajat kuuntelivat hänen ympärillään hymyillen. -Johtaja piti mielellään puheita eikä kärsinyt vastaväitteitä. -Bourdoncle peräytyi tälläkin kertaa. Sillä välin laatikko oli -tyhjennyt, ja kaksi miestä alkoi avata toista. - --- Tehtailijat eivät vain hyväksy teitä, sanoi Bouthemont. -- Lyonissa -he ovat vimmoissaan teille ja väittävät, että teidän halvat hintanne -tuottavat heille häviötä. Gaujean sanoi nousevansa todenteolla sotaan -meitä vastaan. Hän vannoi antavansa mieluummin pitkäaikaista luottoa -pienille liikkeille kuin hyväksyvänsä teidän tarjouksenne. - -Mouret kohautti olkapäitään: - --- Jos Gaujean ei tahdo kuulla järjen ääntä, syyttäköön itseään. Mitä -he valittavat? Me maksamme heille heti ja otamme kaikki mitä he -valmistavat; täytyyhän heidänkin hiukan joustaa... Ja sitäpaitsi, -pääasia on, että yleisö hyötyy. - -Kauppa-apulainen tyhjensi toisenkin laatikon, ja Bouthemont -jatkoi luetteloa seuraten kangaspakkojen merkitsemistä. Toinen -kauppa-apulainen myyntipöydän toisessa päässä pani hintalaput, ja -tarkistuksen loputtua osastonjohtajan allekirjoittama lasku vietiin -keskuskassaan. Hetkeksi Mouret jäi vielä katselemaan purkamista, sitten -hän mitään sanomatta poistui Bourdonclen seuraamana ylpeänä kuin -komppaniaansa tyytyväinen kapteeni. - -He kulkivat hitaasti kellarikerroksen läpi. Paikkapaikoin kellariluukut -päästivät holveihin niukkaa päivänvaloa, mutta pimeissä nurkissa ja -ahtailla käytävillä kaasuliekit paloivat alituisesti. Käytävissä olivat -varastohuoneet, ahtaat, lautaseinillä toisistaan erotetut kammiot, -joissa osastot säilyttivät tavaransa. Sivumennen isäntä tarkasti uuden -lämpöjohdon, joka otettaisiin käyttöön maanantaina, talvinäyttelyn -avauspäivänä, sekä palovartiopaikan, jossa oli suunnattoman iso, -rautahäkillä eristetty kaasumittari. Keittiöksi ja ruokasaleiksi -sisustetut entiset kellarit olivat vasemmalla, Gaillonin aukiolle päin -olevassa nurkkauksessa. He tulivat kellarikerroksen toisessa päässä -sijaitsevaan ostoksien lähettämöön. Ostokset, joita asiakkaat eivät -itse vieneet mukanaan, tuotiin tänne ja lajiteltiin eri säiliöihin, -joista kukin vastasi yhtä kaupunginosaa. Leveä porraskäytävä johti -vastapäätä Vanhaa Elbeufiä olevalle ovelle, jonka edustalla -katukäytävän vieressä oli rattaita lähetyksiä odottamassa. Aarreaitan -suuressa koneistossa tämä Michodièrenkadun porraskäytävä oli viemäri, -joka lakkaamatta johti pois maailmalle Neuve-Saint-Augustininkadun -luisuradan nielaisemia tavaroita niiden kierrettyä yläkerroksien -huoneet. - --- Campion, Mouret sanoi lähettämön esimiehelle, laihakasvoiselle -entiselle kersantille. -- Miksi eilisiltana ei viety kotiin erään -rouvan päivällä ostamaa lakanaparia? - --- Missä tämä rouva asuu? kysyi Campion. - --- Rivolinkadun varrella, Alger'inkadun kulmauksessa... Rouva -Desforges. - -Tähän aikaan aamusta lajittelupöydät olivat tyhjät ja säiliöt -sisälsivät vain edellisen illan lähettämättömät paketit. Campionin -nostellessa niitä ja verratessa luetteloon Bourdoncle katseli Mouret'ta -ajatellen, että mies tiesi kaikki ja ajatteli kaikkea, jopa -ravintolassa illallista syödessään ja rakastajattariensa luona. Vihdoin -esimies huomasi missä vika oli. Kassasta oli annettu väärä numero, ja -lähetys oli tuotu takaisin. - --- Missä kassassa lasku on merkitty? Mouret kysyi. -- Numero -kymmenessä? Niinkö... - -Ja kääntyen yhtiökumppaninsa puoleen hän jatkoi: - --- Kassa numero kymmenen, se on Albert, eikö niin... Hänelle meillä on -asiaa. - -Mutta ennenkuin he lähtivät kiertämään itse tavarataloa, Mouret tahtoi -käydä tilaustoimistossa, jonka käytettävänä oli huoneisto toisessa -kerroksessa. Sinne saapuivat kaikki tilaukset maaseudulta ja -ulkomailta. Joka aamu Mouret'n oli tapana käydä siellä tarkastamassa -kirjeenvaihto. Kahden vuoden aikana kirjeiden luku oli päivä päivältä -lisääntynyt, ja osaston henkilökunta oli kohonnut kymmenestä -kolmeenkymmeneen. Toiset avasivat kirjeet, toiset lukivat ne ja -seuraavat luokittelivat ne pannen jokaiseen numeron, jota vastasi aina -kaapissa lokero. Kun sitten kirjeet oli lähetetty eri osastoille, -joissa tilatut tavarat valittiin, lähetykset pantiin kirjeineen -numerolla merkittyyn lokeroon. Jäljellä oli ainoastaan tilattujen -tavaroiden tarkistaminen ja toimittaminen postiin, joka tapahtui -viereisessä huoneessa, missä sitä varten palkatut henkilöt käärivät -paketteja ja naulasivat laatikkoja aamusta iltaan. - -Mouret teki tavallisen kysymyksensä: - --- Montako kirjettä tänä aamuna, Levasseur? - --- Viisisataakolmekymmentäneljä, johtaja, vastasi osastonhoitaja. -- -Pelkään, että maanantaina avattavan näyttelyn jälkeen henkilökunta käy -liian pieneksi. Eilen meidän oli jo hyvin vaikea selvitä. - -Bourdoncle nyökäytti tyytyväisenä päätään. Niin paljon kirjeitä, ja -vielä tiistaipäivänä! Sitä hän ei olisi uskonut. Pöytien ympärillä -virkailijat lukivat ja avasivat kirjeitä paperin kahistessa ja -tilattujen tavaroiden kasaantuessa kaapin lokeroihin. Tämä oli liikkeen -monimutkaisimpia ja tärkeimpiä toimintoja. Täällä elettiin alituisessa -kuumeisessa kiireessä, sillä määräyksenä oli, että aamulla saapuneet -tilaukset oli toimitettava ennen iltaa. - --- Apulaisia saatte niin paljon kuin haluatte, vastasi Mouret -huomattuaan kaiken olevan kunnossa. -- Tiedättehän, että otamme väkeä, -kun kerran työtä on. - -Ullakolla olivat myyjättärien makuuhuoneet, mutta niin ylös Mouret ei -mennyt, vaan laskeutui välikerrokseen ja meni oman työhuoneensa -vieressä sijaitsevaan keskuskassaan. Sitä suojasi kupariluukulla -varustettu lasiseinä, ja takaosassa oli iso, seinään kiinnitetty -kassakaappi. Kaksi kassanhoitajaa työskenteli siinä ottaen joka ilta -Lhommelta, ensimmäiseltä kassanhoitajalta, vastaan eri osastojen -kassoihin keräytyneet rahat ja pitivät myös huolta laskujen -suorittamisesta tehtailijoille ja palkkojen maksamisesta -henkilökunnalle, sanalla sanoen koko sille pienelle yhdyskunnalle, joka -sai elatuksensa liikkeestä. Kassahuoneesta johti ovi huoneeseen, jossa -oli seinillä vihreitä pahvirasioita ja jossa kymmenen virkailijaa -tarkasti laskuja. Sitten tuli yhteenlaskutoimisto, jossa kuusi -nuorta miestä, takanaan paksut rekisterikokoelmat, nojasi mustiin -pulpetteihin ja laski myyjille tulevat prosentit kassaan luovutettujen -myyntilaskujen perusteella. Tämä toimisto, joka oli aivan uusi, ei -vielä toiminut tyydyttävästi. - -Kuljettuaan kassahuoneen ja tarkistustoimiston läpi Mouret ja -Bourdoncle tulivat yhteenlaskutoimistoon, jossa par'aikaa nauravat ja -ilvehtivät nuoret virkailijat säikähtivät pahanpäiväisesti. - -Mutta Mouret ei nuhdellut heitä, vaan ilmoitti heille päätöksensä antaa -pienen palkkion jokaisesta heidän myyntilaskuista löytämästään -virheestä. Hänen mentyään virkailijat eivät enää nauraneet, vaan -tarttuivat niinkuin ruoskaniskun saaneina intohimoisesti työhönsä -etsimään virheitä. - -Alakerrassa Mouret meni suoraan kassalle n:o 10, jossa Albert Lhomme -kiillotti kynsiään odottaen ostajien tulvaa. Tavaratalossa puhuttiin -yleisesti "Lhommein hallitsijasuvusta", siitä lähtien kun Aurélie rouva -päästyään itse valmiiden vaatteiden osaston johtajattareksi ja -hankittuaan miehelleen ensimmäisen kassanhoitajan paikan oli saanut -poikansa, pitkän, kalpean ja huonotapaisen nuoren miehen, joka ei -pysynyt missään ja joka aiheutti hänelle alituista huolta, otetuksi -osaston kassanhoitajaksi. Mouret vetäytyi hetkeksi syrjemmälle. Hän ei -tahtonut pilata hyvää mainettaan toimittamalla santarmin virkaa, se oli -hänestä vastenmielistä. Sitäpaitsi hän tiesi pääsevänsä paremmin -tarkoitustensa perille esiintyessään alati hyvänsuopana. Hän antoi -vaivihkaa kyynärpäällään merkin Bourdonclelle, jonka tiesi pelkäksi -laskukoneeksi ja jolle hän tavallisesti uskoi rangaistuksien -toimeenpanemisen. - --- Herra Albert, tämä sanoi ankarasti, -- te olette taas erehtynyt -osoitteesta ja lähetys on tuotu takaisin. Se on anteeksiantamatonta. - -Kassanhoitaja luuli velvollisuudekseen puolustautua ja otti -todistajaksi apulaisen, joka oli käärinyt tavarat pakettiin. -Tämä nuori mies, Joseph nimeltään, kuului myös tavallaan Lhommein -hallitsijasukuun, sillä hän oli Albertin asetoveri ja oli hänkin saanut -paikkansa Aurélie rouvan välityksellä. Huomatessaan Albertin vaativan, -että hän siirtäisi virheen ostajan niskoille, tämä tunnollinen entinen -sotamies väänteli tuskissaan pukinpartaansa, johon hänen pitkä, -rokonarpinen naamansa päättyi, tietämättä totellako omantunnon vai -kiitollisuuden ääntä. - --- Jättäkää Joseph rauhaan, Bourdoncle ärjäisi lopuksi, -- ja -varsinkin, älkää enää vastatko... Onneksi teille, että arvostamme -suuresti äitinne ansioita. - -Albertin isä tuli paikalle. Kassaltaan, joka oli oven vieressä, hän -saattoi valvoa poikaansa, joka istui kopissa käsineosastolla. -Harmaapäisellä, paikallaan istumisen veltostuttamalla vanhuksella oli -höllät, ajan hivuttamat kasvot, ikäänkuin hänen lakkaamatta laskemansa -rahat olisivat kuluttaneet niistä pois kaiken ilmeen. Häneltä puuttui -toinen käsi, mutta se ei haitannut häntä lainkaan työssä; päinvastoin -kolikot ja setelit pyörivät niin ketterästi hänen vasemmassa ja -ainoassa kädessään, että moni uteliaisuudesta kävi katsomassa, kun hän -tarkisti tuloja. Hän oli veronkantajan poika Chablista ja joutunut -Pariisiin erään Port-aux-Vins'in viinikauppiaan kirjeenvaihtajana. -Cuvier'nkadulla asuessaan hän oli nainut ovenvartijansa, elsassilaisen -nurkkaräätälin, tyttären. Ja siitä lähtien hän oli ollut vaimonsa nöyrä -palvelija ja ihaili sydämensä pohjasta tämän etevyyttä kauppa-alalla. -Rouva nimittäin ansaitsi valmiiden vaatteiden osastolla yli -kahdentoistatuhannen frangin vuodessa, kun taas hänellä itsellään ei -ollut kuin viisituhatta frangia kiinteää palkkaa. Hänen kunnioituksensa -vaimoa kohtaan, joka osasi lisätä talouskassaa tällaisilla summilla -ulottui poikaankin, joka oli syntynyt hänestä. - --- Mitä nyt? hän kysyi. -- Onko Albert saatu kiinni virheestä? - -Silloin Mouret astui tapansa mukaan näyttämölle näytelläkseen ruhtinaan -osan. Kun Bourdoncle oli aikaansaanut tarpeellisen säikähdyksen, oli -hänen vuoronsa pitää huolta maineestaan palkollisistaan huolehtivana -isäntänä. - --- Eipä sanottavasti, hän puolusteli. -- Poikanne on vain hiukan -hajamielinen. Hänen tulisi seurata paremmin isänsä esimerkkiä. - -Sitten vaihtaen puheenaihetta esiintyäkseen vielä edullisemmassa -valaistuksessa hän jatkoi: - --- Entä konsertti toissa iltana?... Oliko teillä hyvä paikka? - -Puna kohosi vanhan kassanhoitajan kalpeille kasvoille. Musiikki oli -hänen ainoa heikkoutensa, jolle hän haki salaa tyydytystä käymällä -yksin teattereissa, konserteissa ja musiikkiesityksissä. Hän soitti -itsekin torvea käyttäen toisen käden puutteessa näppärästi keksimäänsä -pihtijärjestelmää, ja kun rouva Lhommen korvat eivät kestäneet -musiikkia, hän kääri torvensa verkaan vaimentaakseen sen ääntä ja -soitti iltamyöhään nauttien oudon käheistäkin sävelistä, joita hän -pystyi tuottamaan. Kodissa, joka olosuhteiden pakosta oli hoitoa ja -järjestystä vailla, soittaminen oli hänelle keidas erämaassa. Musiikki -ja kassa, siinä koko hänen elämänsä. Niiden ulkopuolella hänellä ei -ollut mitään paitsi ihailunsa vaimoa kohtaan. - --- Sangen hyvä, hän vastasi loistavin silmin. -- Olette liian -ystävällinen, johtaja. - -Mouret, joka itse tunsi nautintoa muiden intohimojen tyydyttämisestä, -antoi joskus Lhommelle suosijattariltaan saamansa kiusalliset liput. -Lhommen ihastus nousi korkeimmilleen Mouret'n huoahtaessa: - --- Beethoven... Mozart... Millaista musiikkia! - -Vastausta odottamatta Mouret poistui ja saavutti Bourdonclen, joka -kiersi jo myyntiosastoja. Keskushallissa, lasiseinäisessä entisessä -sisäpihassa, oli silkkiosasto. He kiersivät sen ja jatkoivat -Neuve-Saint-Augustininkadun halliin, joka oli kokonaan valkoisille -kankaille varattu. Siellä he eivät huomanneet mitään tavallisuudesta -poikkeavaa. Kauppa-apulaisten kumartaessa heille nöyrästi he jatkoivat -hitaasti matkaansa poiketen puuvillakankaiden ja kudottujen vaatteiden -osastoille, joissa niinikään kaikki oli kunnossa. Mutta kun he -saapuivat villatavaraosastolle, joka täytti Michodièrenkatuun päättyvän -hallin, Bourdoncle sai uudestaan tilaisuuden esiintyä rankaisijana, -huomatessaan myyntipöydällä istuvan nuoren miehen, joka nähtävästi oli -väsynyt unettomasta yöstä. Nuori mies, Liénard nimeltään, rikkaan -Angersin muotikauppiaan poika, kuunteli nuhteita nöyrästi, selkä -kumarassa, sillä ainoa, mitä hän huvituksissa ja nautinnoissa kuluvassa -laiskurinelämässään pelkäsi, oli, että isä kutsuisi hänet takaisin -maaseutukaupunkiin. Nyt alkoi sataa nuhteita oikealle ja vasemmalle -kuin rakeita, ja Michodièren hallissa rajuilma vasta oikein puhkesi. -Verkaosastolla eräs vielä palkatta palveleva tulokas, jolla oli asunto -talossa, oli palannut kaupungilta vasta jälkeen yhdentoista, ja -lyhyttavaraosaston johtaja oli tavattu polttamasta sikaria -kellarikerroksen komerossa. Käsineosastolla myrsky yhä kiihtyi, sillä -Mignot'n -- poikkeustapauksessa liikkeeseen otetun pariisilaisen, -liikanimeltä "kaunokaisen", tunnetun harpunsoittajattaren aviottoman -pojan -- oli saatu tietää aiheuttaneen rettelöitä ruokasalissa -moittimalla julkisesti ruokaa. Aamiaista syötiin kolmessa vuorossa, -puoli kymmenen, puoli yksitoista ja puoli kaksitoista, ja Mignot, joka -kuului viimeiseen vuoroon, oli väittänyt, että hänen täytyi tyytyä -muiden tähteisiin. - --- Vai ei ruoka ole siis hyvää, Mouret kysyi muka kummastellen suvaiten -vihdoin puuttua puheeseen. - -Ruokarahaksi hän oli taloustoimiston esimiehelle, armottomalle -auvergnelaiselle, määrännyt vain puolitoista frangia henkeä ja päivää -kohti, ja tämä osasi niin säästäväisesti venytellä rahoja, että niitä -riitti hänen omiinkin taskuihinsa. Sentähden ravinto oli kerrassaan -kunnotonta. Mutta Bourdoncle kohautti olkapäitään; keittiönpäällikkö, -jolla oli neljäsataa henkeä ravittavana aamiaisella ja päivällisellä ja -vieläpä kolmessa vuorossa, ei voinut noudattaa hienoimman keittotaidon -vaatimuksia. - --- Oli miten oli, sanoi hyväntahtoinen isäntä, -- minä vaadin, että -henkilökunta saa terveellisen ja riittävän ravinnon... Minun täytyy -keskustella asiasta. - -Siihen Mignot'n valitukset päättyivät. Mouret ja Bourdoncle olivat nyt -tulleet lähtökohtaansa, oven luo, ja kuuntelivat siellä sateenvarjo- ja -solmio-osaston keskellä kertomusta, jonka heille esitti eräs -tavaratalon neljästä järjestyksenvalvojasta. Isä Jouve, joksi häntä -nimitettiin, entinen kapteeni, jolle Constantinessa oli annettu mitali, -oli vielä komea mies, jolla oli iso, nautintoja vainuava nenä ja -juhlallisen kalju otsa. Hän osoitti heille erästä myyjää, joka vähäisen -nuhteen johdosta oli sanonut häntä vanhaksi kuhnukseksi. Myyjä -erotettiin heti. - -Tavaratalossa ei ollut vielä ostajia. Kaupunginosan emännöitsijät -käväisivät vain kiireisesti tyhjillä osastoilla. Järjestyksenvalvoja, -joka merkitsi ovella kirjaan kauppa-apulaisten tulon, sulki ison -luettelonsa kirjoitettuaan muistiin myöhästyneiden nimet. Tällä -hetkellä myyjien tuli asettua paikoilleen eri osastoille, joita oli -lakaistu ja siistitty aamulla viidestä alkaen. Apulaiset pistivät -haukotusta tukahduttaen hattunsa ja päällystakkinsa pois, kasvot vielä -unesta kelmeinä. Toiset vaihtoivat pari sanaa, tuijottaen eteensä ja -koettaen karaistua kestämään uuden työpäivän; toiset kokosivat -kiirehtimättä vihreät sertinkiverhot, joilla olivat edellisenä iltana -peittäneet tavarat, ja panivat ne syrjään. Ja kangaspinot tulivat -näkyviin kauniisti järjestettyinä. Koko tavaratalo sai siistin ja -täsmällisen ulkoasun ja uhkui aamuhetken selkeää ja tyyntä kirkkautta, -kunnes se taas oli myyntitungoksessa käyvä ahtaaksi ja sulloutuva -täyteen purettuja palttina-, verka-, silkki- ja pitsipakkoja. - -Keskushallin kirkkaassa valossa, silkkiosastolla, kaksi nuorta miestä -puheli hiljaa keskenään. Toinen, pieni ja miellyttävännäköinen, -raikasihoinen ja notkeavartaloinen, koetti järjestää osastoa sovitellen -yhteen silkkikankaita silmää miellyttäväksi väriasteikoksi. Hän oli -nimeltään Hutin, kahvilanomistajan poika Yvetot'sta. Puolessatoista -vuodessa hänestä oli tullut talon etevimpiä myyjiä, joka luonteensa -notkeudella ja liukkaalla kielellään houkutteli ostajat luokseen -ahmatin tavoin kooten ja nielaisten kaikki, nälkääkään tuntematta, vain -nautinnon vuoksi. - --- Kuulkaapa, Favier, olisin totta tosiaan teidän sijassanne antanut -hänelle korvapuustin, hän sanoi toiselle, kiukkuisen näköiselle, -kuivalle ja keltaihoiselle besançonilaisen kankurinperheen pojalle, -jonka epämiellyttävä ulkonäkö kätki arveluttavan tahdonlujuuden. - --- Ei sitä korvapuusteja antamalla kovinkaan kauas pääse, tämä vastasi -kylmäkiskoisesti. -- Parempi on odottaa. - -He puhuivat Robineausta, alajohtajasta, joka valvoi myyjiä -osastonjohtajan ollessa kellarikerroksessa. Hutin pani salaa kaikki -voimansa liikkeelle saadakseen tämän viralta ja päästäkseen itse -alajohtajaksi. Loukatakseen Robineauta ja saadakseen hänet luopumaan -paikastaan hän oli jo kerran tehnyt tälle kepposen. Hän juuri oli -houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen, kun oli saanut -tietää Robineaulle itse asiassa luvatun silkkiosaston johtajan paikan -avoimeksi. Mutta Robineau ei peräytynyt, ja siitä oli heille syntynyt -lakkaamaton taistelu. Hutin koetti yllyttää kilpailijaansa vastaan koko -osaston ja ajaa hänet pois kiusanteon ja salajuonien avulla. Aina yhtä -kohteliaan näköisenä hän koetti ärsyttää varsinkin Favier'ta, joka oli -seuraavana arvossa hänen jälkeensä, mutta tämä, joka ylipäänsä tuntui -kannattavan toverinsa tuumia, teki silloin tällöin vastarintaa, -osoittaen että hänellä oli aivan omat tarkoitusperänsä, joiden -toteuttamiseen hän pyrki. - --- Hiljaa! Seitsemäntoista! Hutin sanoi toverilleen ilmoittaen tällä -sovitulla tavalla, että Mouret ja Bourdoncle olivat tulossa. - -Nämä kulkivat hallin poikki ja pysähtyivät vaatiakseen -Robineaulta selityksen samettivuoresta, joka päällekkäin ladotuissa -pahvilaatikoissa täytti kokonaisen pöydän. Kuultuaan vastauksen, ettei -muualla ollut tilaa, Mouret huudahti hymyillen: - --- Enkö sanonut teille, Bourdoncle, että tavaratalo on jo nyt liian -pieni. Meidän täytyy ennen pitkää repiä talot aina Choiseulinkatuun -asti... Saattepa nähdä maanantaina, eikö ole ahdasta! - -Hän kääntyi taas Robineaun puoleen kysellen maanantain valmisteluja ja -antaen käskyjä. Mutta puhuessaan hän seurasi katseellaan Hutinia, joka -soviteltuaan vaaleansinisiä, harmaita ja keltaisia kankaita rinnakkain -vetäytyi muutaman askelen päähän arvostellakseen tulosta. Äkkiä Mouret -iski häneen. - --- Miksikä koetatte säästää silmää? hän sanoi. -- Sokaiskaa mieluummin! -Malttakaa, pankaa punaista, vihreätä, keltaista!... - -Hän oli tarttunut silkkipakkoihin heittäen ne sekaisin ja rypistäen -kankaat silmiä häikäiseväksi, leimuavaksi sekasorroksi. Kaikki -olivat sitä mieltä, että liikkeen omistaja oli Pariisin etevimpiä -somistajia, joskin aivan kumouksellisen makusuunnan edustaja, joka -näytteillepanotaidon perustana piti silmiinpistävyyttä. Hän tahtoi -mahtavia tavaravyöryjä kuin sattuman purkamia; hän tahtoi palavia, -hehkuvia värejä, jotka sytyttivät toisensa ilmituleen. Hän sanoi -tahtovansa häikäistä asiakkaitten silmät niin, että niitä vielä -tavaratalon ulkopuolellakin kirveli. Hutin, joka päinvastoin oli -klassillisen koulun puoltaja tahtoen joka paikkaan tasasuhtaisuutta ja -vivahduksien sopusointua, ei uskaltanut panna vastaan, mutta katseli -nyrpeänä tätä hurjaa sekamelskaa kuin syvästi loukkautunut taiteilija. - --- Kas niin, huusi Mouret lopetettuaan. -- Antakaa olla noin... Ja -sanokaa minulle maanantaina, onko asetelma pysähdyttänyt naiset. - -Juuri kun hän palasi Bourdonclen luo tuli paikalle nuori nainen ja jäi -muutamaksi hetkeksi seisomaan asetelman eteen aivan huumaantuneena. Se -oli Denise. Epäröityään lähes tunnin ajan kadulla sietämättömän ujouden -vallassa hän oli vihdoinkin päättänyt mennä sisään. Mutta hänen päänsä -oli niin pyörällä, ettei hän pystynyt tajuamaan yksinkertaisimpiakaan -selityksiä. Turhaan kauppa-apulaiset, joilta hän tiedusteli rouva -Aurélieta, osoittivat hänelle välikerroksen portaita. Hän kiitti ja -kääntyi vasemmalle, kun hänet oli neuvottu oikealle, eksyen osastolta -osastolle ja saaden osakseen myyjien uteliaita, äreitä ja -välinpitämättömiä katseita. Hän halusi sekä paeta että jäädä -ihailemaan. Hän tunsi olevansa pienen pieni hiukkanen hirviömäisen, -vielä liikkumattoman koneen vallassa, jonka rattaat uhkasivat tempaista -hänet mukaansa kohta alkavaan, seiniä tärisyttävään kiertoon. Ja -verratessaan tätä laajaa tavarataloa Vanhan Elbeufin ahtaaseen ja -pimeään puotiin se tuntui hänestä vieläkin isommalta ja valoisammalta, -muistutti kokonaista kaupunkia patsaineen, toreineen, katuineen, -sekavaa sokkeloa, jossa hänen oli mahdotonta koskaan löytää tietään. - -Mutta vielä hän ei ollut uskaltanut mennä silkkikankaiden halliin, -jonka korkea lasikatto, komeat myyntipöydät ja kirkkomainen -juhlallisuus pelottivat häntä. Kun hän sitten vihdoinkin meni sinne -paetakseen osaston myyjiä, jotka nauroivat hänelle, hän osui suoraa -päätä Mouret'n järjestämään näyttelyyn. Pelostaan huolimatta hän tunsi -povensa paisuvan naisellisesta ihastuksesta, ja posket hehkuvina hän -pysähtyi katsomaan silkkikankaiden liekehtivää komeutta. - --- Kuulkaa, kuiskasi Hutin julkeasti Favier'n korvaan, -- tuossahan on -äskeinen Gaillonin aukion kurkistelija. - -Mouret, joka oli kuuntelevinaan Bourdonclen ja Robineaun huomautuksia, -ei voinut olla katselematta köyhää tyttö raukkaa, jonka ilmeinen -ihastus kutkutti hänen itserakkauttaan, samoinkuin ohikulkevan -työmiehen silmäys hivelee hienon naisen sydäntä. Denise kohotti -katseensa ja joutui vielä enemmän hämilleen tuntiessaan nuoren miehen, -jota oli luullut osastonjohtajaksi. Hänestä tuntui, että tämä katseli -häntä ankarasti. Tietämättä kuinka päästä pakoon ja aivan eksyksissä, -hän kääntyi lähinnä seisovan myyjän puoleen, joka sattui olemaan -Favier. - --- Rouva Aurélie, olkaa hyvä? - -Favier, joka oli äreällä tuulella, vastasi lyhyesti kuivalla äänellä: - --- Välikerroksessa. - -Ja Denise, jolla oli kiire paeta kaikkien noiden miesten katseita, -kiitti ja kääntyi taas kerran selin porraskäytävään. Silloin Hutin tuli -hänen luokseen synnynnäisen kohteliaisuutensa pakosta. Äskeisestä -pilkastaan huolimatta hän puhutteli tyttöä hienoon käytökseen tottuneen -myyjän tavoin sanoen: - --- Ei, tätä tietä, neiti. Jos suvaitsette... - -Ja näytti vielä tietäkin kulkien muutaman askelen edellä hallin -vasemmalla puolella olevien portaiden juurelle. Siellä hän kumarsi ja -hymyillen kaikille naisille tuhlaamaansa hymyä jatkoi: - --- Tuosta ylös, kääntykää vasemmalle. Valmiiden vaatteiden osasto on -sitten suoraan edessä. - -Tämä kohteliaisuus liikutti Deniseä syvästi. Veljen avulta se tuntui -hänestä. Hän oli nostanut silmänsä ja katsoi Hutiniin. Kaikki nuoren -miehen olennossa miellytti häntä, kasvojen kauneus, hymyilevä katse, -joka haihdutti hänen pelkonsa, ääni, jonka lempeä sointu tuntui -lohduttavalta. Hänen sydämensä paisui kiitollisuudesta, ja -avomielisesti hän tarjosi ystävyyttään niissä muutamissa hajanaisissa -sanoissa, jotka hän sai liikutukseltaan sanotuiksi. - --- Olette liian hyvä... Älkää vaivautuko... Tuhannet kiitokset, -herra... - -Mutta Hutin oli jo palannut Favier'n luo, jolle hän hereten -teeskentelemästä sanoi: - --- On siinäkin avuton! - -Noustuaan portaat ylös tyttö tuli suoraan valmiiden vaatteiden -osastolle. Se oli avara huone, isot, leikkauksin koristetut tammikaapit -seinustoilla ja peili-ikkunat Michodièrenkadulle. Viisi tai kuusi -naista, mustat silkkipuvut päällään ja sangen somina käherrettyine -hiuslaitteineen ja vannehameineen, puhelivat keskenään. Yksi heistä, -pitkä ja hoikka, joka pitkulaisine kasvoineen muistutti irti -riuhtautunutta hevosta, nojautui kaappiin kuin väsymyksen raukaisemana. - --- Rouva Aurélie, olkaa hyvä? toisti Denise. - -Myyjätär ei vastannut, katseli vain halveksien hänen köyhää pukuaan. -Sitten hän kääntyi erään toverinsa puoleen sanoen: - --- Neiti Vadon, tiedättekö missä johtajatar on? - -Neiti Vadon, joka par'aikaa järjesteli iltaviittoja, ei viitsinyt -nostaa edes päätään. Hän oli pienikokoinen, pöhöttyneissä, kalpeissa -kasvoissa oli välinpitämätön ja työlästynyt ilme. - --- En, neiti Prunaire, hän vastasi huolimattomasti, -- en tiedä missä -johtajatar on. - -Seurasi hiljaisuus. Denise jäi liikkumattomana paikalleen eikä kukaan -piitannut hänestä enää. Odotettuaan vähän aikaa hän kumminkin rohkaisi -mielensä ja kysyi uudestaan: - --- Mahtaakohan rouva Aurélie palata pian? - -Silloin osaston alajohtajatar, laiha ja ruma, isoleukainen ja -karkeatukkainen nainen, jota Denise ei ollut huomannut, huusi hänelle -kaapin luota, missä oli järjestämässä hintalappuja: - --- Jos teidän välttämättä täytyy saada tavata itse Aurélie rouva, niin -odottakaa. - -Ja kääntyen toiseen myyjättäreen hän lisäsi: - --- Eikö hän ole vastaanotossa? - --- En luule, rouva Frédéric, tämä vastasi. -- Hän ei mahda olla -kovinkaan kaukana, koska ei sanonut mitään lähtiessään. - -Denise jäi saatuaan vastauksen ovelle seisomaan. Tuoleja oli kyllä, -mutta kun kukaan ei tarjonnut niitä hänelle, hän ei uskaltanut -istuutua, vaikka oli levottomuudesta aivan voimaton. Nähtävästi -myyjättäret arvasivat mitä asiaa hänellä oli, sillä he vilkuilivat -häneen syrjästä, riisuivat hänet katseillaan alastomaksi, -vihamielisesti, sellaisten ihmisten tavoin, jotka ruokapöydässä eivät -mielellään siirry lähemmäksi toisiaan antaakseen tilaa muille -nälkäisille. Hänen ahdistuksensa lisääntyi, ja jotakin tehdäkseen hän -varovaisin askelin siirtyi ikkunan luo katsomaan kadulle. Juuri hänen -edessään oli Vanha Elbeuf, joka ruosteenvärisine julkisivuineen ja -elottomine ikkunoineen näytti niin rumalta ja onnettomalta hänen -nykyisen ympäristönsä komeuteen ja vilkkauteen verrattuna, ettei hän -voinut olla kärsimättä, ja se vain lisäsi hänen pahaa mieltään. - --- Katsokaa, kuiskasi pitkä Prunaire pienelle Vadonille, -- katsokaa -hänen kenkiään? - --- Ja hänen pukuaan! kuiskasi toinen. - -Vaikka Denise seisoi selin, hän tunsi kuinka he ahmivat häntä -katseillaan. Mutta hän ei tuntenut vihaa heitä kohtaan. He eivät -kumpikaan olleet kauniita, yhtä vähän pitkä punatukkainen hevosennaama -kuin pieni piimäihoinenkaan, jonka pehmeät kasvot olivat kuin -luuttomat. Clara Prunaire, puukenkientekijän tytär Vivet'n metsistä, -oli joutunut Mareuilin linnan kamaripalvelijoiden viettelemäksi -ollessaan ompelijana kreivittären luona. Oltuaan sitten vähän aikaa -eräässä Langres'in muotikaupassa hän oli tullut Pariisiin, jossa hän -koetti kostaa miehille isä Prunairen hänelle muinoin jakamat -korvapuustit. Marguerite Vadon sitävastoin oli syntynyt Grenoblessa, -jossa hänen vanhemmillaan oli palttinakauppa. Naisten Aarreaittaan -hänet oli lähetetty erään tekemänsä virheen johdosta, hän oli -synnyttänyt lapsen, jonka isä oli hävinnyt teille tietymättömille. -Marguerite käyttäytyi nyttemmin nuhteettomasti, ja hänen piti palata -kohta kotiin isän liikettä hoitamaan ja menemään naimisiin serkkunsa -kanssa, joka odotti häntä. - --- No jopa jotakin, sanoi Clara, -- tuosta ei meillä ole mihinkään. - -Mutta tytöt vaikenivat huomatessaan noin neljänkymmenenviiden ikäisen -naisen lähestyvän. Hän oli Aurélie rouva, lihava nainen, jonka musta -silkkipuku, ahtaasti pingottuen hartioille ja upealle povelle, loisti -kuin haarniska. Hänen tumman, jakaukselle kammatun sileän tukkansa alta -katseli kaksi suurta liikkumatonta silmää; hänen ankara suunsa ja -leveät, hiukan riippuvat poskensa toivat mieleen roomalaisen keisarin -kipsinaamion, johon osastonjohtajattaren arvokkuus loi tarpeellisen -majesteettisuuden. - --- Neiti Vadon, hän sanoi hermostuneella äänellä, -- te ette ole siis -eilen toimittanut työhuoneeseen tyköistuvaa mallipukua. - --- Siihen oli tehtävä korjaus, vastasi myyjätär -- rouva Frédéric otti -sen minulta. - -Alajohtajatar haki kaapista kaivatun puvun, ja tutkinto jatkui. -Kaikkien täytyi väistyä Aurélie rouvan tieltä, kun hän käytti -arvovaltaansa. Hän oli sangen turhamainen eikä kärsinyt kuulla itseään -puhuteltavan miehensä nimellä, joka ei hänestä ollut minkään arvoinen, -ja häveten isänsä ovenvartijatointa hän kehui olevansa oman liikkeen -omistavan räätälin tytär. Hän oli ystävällinen ainoastaan niitä -myyjättäriä kohtaan, jotka alistuen ja liehakoiden ihailivat hänen -erinomaisuuttaan. Aiemmin omistamassaan ompeluliikkeessä hän oli -katkeroitunut huonosta onnesta, joka häntä vainosi, ja hän oli kironnut -kohtaloa, joka annettuaan hänelle tarpeeksi vankat hartiat kantamaan -rikkautta kielsi hänet rikastumasta ja tuotti alituisia vastuksia. Ja -vieläkin, menestyttyään Naisten Aarreaitassa, jossa hän ansaitsi -kaksitoistatuhatta frangia vuodessa, hän oli yhä jotenkin katkera ja -kohteli tylysti tulokkaita, niinkuin elämä oli alussa kohdellut häntä -tylysti. - --- Ei maksa vaivaa puhua siitä enää, hän lopetti vihdoin kuivasti. -- -Te ette ole sen viisaampi kuin muutkaan, rouva Frédéric. Korjaus on -tehtävä heti. - -Väittelyn kestäessä Denise oli lakannut katsomasta kadulle. Hän kyllä -arvasi naisen Aurélie rouvaksi, mutta peläten hänen äänensä kovuutta -jäi yhä odottamaan. Myyjättäret, hyvillään, kun olivat saaneet -johtajattaren ja alajohtajattaren toistensa kimppuun, palasivat -työhönsä teeskennellen välinpitämättömyyttä. Muutamia minuutteja kului, -eikä kukaan säälinyt tyttöä. Vihdoin Aurélie rouva itse huomasi hänet -ja ihmetellen hänen liikkumattomuuttaan kysyi mitä hän tahtoi. - --- Rouva Aurélie. - --- Minä olen. - -Denise tunsi suunsa kuivuvan ja käsiensä kylmenevän niinkuin ennen, -kun hän lapsena pelkäsi saavansa vitsaa. Hän ei ollut saada sanoja -suustaan, ja hänen täytyi toistaa sanottavansa kaksi kertaa, -ennenkuin hänet ymmärrettiin. Aurélie rouva katseli häntä suurilla -liikkumattomilla silmillään, eikä hänen keisarinnaamionsa ilmaissut -vähintäkään myötämielisyyttä. - --- Kuinka vanha olette? - --- Kaksikymmentä vuotta. - --- Kaksikymmentä? Teitä luulisi tuskin kuudentoistakaan ikäiseksi. - -Taas myyjättäret katsoivat häneen, ja Denise ehätti sanomaan: - --- Ei minulta kuitenkaan voimia puutu. - -Aurélie rouva kohautti mahtavia olkapäitään. Sitten hän julisti: - --- Hyvä Jumala, täytyyhän minun kirjoittaa nimemme luetteloon. Jokaisen -hakijan me kirjoitamme. Neiti Prunaire, tuokaa luettelo tänne. - -Luetteloa ei löytynyt heti. Se oli kai isä Jouven hallussa. Pitkän -Claran mennessä hakemaan sitä saapui Mouret, yhä Bourdonclen -seuraamana. He olivat kiertäneet kaikki alakerran osastot, tarkastaneet -pitsien, huivien, turkisten, huonekalujen, liinavaatteiden osastot ja -saapuivat nyt lopuksi valmiiden vaatteiden osastoon. Aurélie rouva meni -neuvottelemaan heidän kanssaan päällysvaatetilauksesta, jonka hän oli -aikonut tehdä eräältä suurelta Pariisin tukkukauppiaalta. Tavallisesti -hän osti ilman välikäsiä, omalla vastuullaan, mutta kun oli kysymys -suuremmista ostoista, hän piti varovaisempana jättää asian johtajan -päätettäväksi. Bourdoncle kertoi hänelle, kuinka Albert oli taas -laiminlyönyt tehtävänsä. Aurélie rouva tuntui joutuvan aivan -epätoivoon. Kyllä tuo lapsi hänet kerran vielä saa kuolemaan suruun. -Onneksi isä, vaikk'ei hänestäkään ollut juuri mihinkään, käyttäytyi -ihmisiksi. Hänellä oli tosiaankin paljon harmia Lhommein -hallitsijasuvusta, jonka tunnustettu päällikkö hän oli. - -Mutta Mouret hämmästyi kohdatessaan Denisen jälleen ja kysyi Aurélie -rouvalta, mitä asiaa tytöllä oli. Kun Aurélie rouva sanoi hänen hakevan -myyjättären paikkaa, naisvihaaja Bourdoncle päivitteli moista -hävyttömyyttä. - --- Todellako? sanoi hän. -- Eihän toki. Hän on liian ruma. - --- Eihän hän juuri mikään kaunotar ole, Mouret sanoi, joka ei -uskaltanut ruveta puoltajaksi, vaikka häntä vieläkin liikutti tytön -äskeinen ihastus silkkiosastolla. - -Luettelo tuotiin, ja Aurélie rouva tuli Denisen luo. Tyttö ei -varmaankaan tehnyt hyvää vaikutusta. Hän oli kyllä siististi puettu -mustiin villavaatteisiin, ja eipä sitäpaitsi puvusta ollut paljon -väliä, vaikka se olisikin ollut vaatimaton, sillä myyjättärillä oli -talon vaatteet, sääntöjen määräämä musta silkkipuku, mutta hän näytti -heikolta ja alakuloiselta. Tytöiltä ei vaadittu juuri kauneutta, mutta -miellyttäviä heidän tuli kuitenkin olla myydessään. Heidän katsellessa -ja tutkiessa Deniseä kuin myytävää tammaa markkinoilla, tyttö parka -joutui aivan ymmälle. - --- Nimenne? johtajatar kysyi kynä kädessä, valmiina kirjoittamaan -myyntipöydän reunalla olevaan luetteloon. - --- Denise Baudu. - --- Ikänne? - --- Kaksikymmentä vuotta ja neljä kuukautta. - -Ja hän toisti uskaltaen katsoa Mouret'hen, jota yhä luuli -osastonjohtajaksi ja joka aina sattui hänen tielleen häntä pelottamaan: - --- En näytä niin vanhalta, mutta ei minulta voimia puutu. - -Kaikki hymyilivät. Bourdoncle katseli kynsiään kärsimättömästi. Denisen -lause oli sitäpaitsi oudosti keskeyttänyt masentavan vaitiolon. - --- Missä Pariisin liikkeessä olette palvellut? jatkoi johtajatar -kyselyään. - --- Hyvä rouva, minä tulin vasta eilen Valognes'ista. - -Tämä ei ollut hänelle eduksi. Tavallisesti Naisten Aarreaitassa -vaadittiin myyjättäriltä yhden vuoden palvelus jossakin Pariisin -pienessä liikkeessä. Denise menetti kaiken toivonsa, ja jollei hän -olisi ajatellut sisaruksiaan, hän olisi lähtenyt lopettaakseen -tutkinnon. - --- Missä olitte Valognes'issa? - --- Cornaillen liikkeessä. - --- Tunnen sen. Hyvä liike, pisti Mouret väliin. - -Hän ei tavallisesti millään tavalla sekaantunut uusien apulaisten -ottoon, sillä osastojen johtajien oli yksin vastattava osastonsa -väestä. Mutta naistuntijana hän tajusi tässä nuoressa tytössä piilevän -sulouden ja lempeyden, josta tämä itsekin oli tietämätön. Entisen -palveluspaikan hyvä maine oli tärkeää, ja usein hakijain kohtalo -riippui siitä. Aurélie rouva jatkoi vähän ystävällisemmin: - --- Ja miksi lähditte pois Cornaillen liikkeestä? - --- Perhesyistä, Denise vastasi punastuen. -- Vanhempani ovat kuolleet -ja minun täytyy huolehtia veljistäni... Sitäpaitsi minulla on -todistus... - -Todistus oli mainio. Denise alkoi jälleen toivoa, kun uusi kysymys -masensi hänet: - --- Onko teillä pariisilaisia suosituksia?... Kenen luona asutte? - --- Setäni luona, hän kuiskasi epäröiden nimen mainitsemista, sillä hän -pelkäsi, ettei kilpailijan sukulaista tahdottu palvelukseen. -- Setäni -Baudun luona tuossa vastapäätä. - -Taas Mouret puuttui puheeseen. - --- Kuinka, oletteko Baudun veljentytär!... Bauduko teidät lähetti! - --- Ei toki, herra! - -Denise ei voinut olla nauramatta, niin hullunkuriselta ajatus hänestä -tuntui. Nauru muutti hänen kasvonsa kokonaan. Hieno puna kohosi hänen -poskilleen, ja hänen hiukan ison suunsa ilme kirkasti koko hänen -olemuksensa. Hänen harmaisiin silmiinsä syttyi lempeä loiste, poskiin -painui viehättävät hymykuopat, ja hiuksetkin tuntuivat lehahtavan -lentoon raikkaan ja heleän naurun voimasta. - --- Mutta sievähän hän on, kuiskasi Mouret Bourdonclelle. - -Liikekumppani ei suostunut myöntämään sitä, vaan teki hermostuneen -liikkeen. Clara nyrpisti huuliaan, ja Marguerite käänsi selkänsä, -Aurélie rouva yksin myönsi päännyökkäyksellä, kun Mouret jatkoi: - --- Setänne on väärässä, kun ei itse tullut teitä saattamaan. Hänen -suosituksessaan olisi ollut tarpeeksi... Kerrotaan, että hän on meihin -suuttunut. Me emme ole siitä tietävinämme, ja jos hänellä ei ole -veljentyttärelleen paikkaa omassa talossaan, niin me näytämme hänelle, -että hänen veljentyttärensä on vain tarvinnut koputtaa ovellemme -päästäkseen sisään... Sanokaa hänelle, että kunnioitan suuresti häntä -ja ettei hänen pidä olla suuttunut minuun, vaan uusiin kaupankäynnin -muotoihin. Ja sanokaa vielä, että hänelle on häviöksi, jos hän -itsepintaisesti pysyy naurettavassa vanhoillisuudessaan. - -Denise kävi jälleen aivan kalpeaksi. Mies oli Mouret. Kukaan ei sitä -hänelle sanonut, mutta Mouret paljasti itsensä, ja nyt Denise heti -arvasi ja ymmärsi, miksi mies oli häntä pelästyttänyt niin oudosti -ensin kadulla, sitten silkkiosastolla ja vielä nytkin. Liikutus, jota -hän ei voinut käsittää, painoi yhä enemmän hänen sydäntään ja kävi yhä -raskaammaksi. Kaikki hänen setänsä ja tätinsä hänelle kertomat jutut -palasivat hänen mieleensä suurentaen entisestään Mouret'n kookasta -vartaloa, kirkastaen hänet tarumaisella loisteella ja kohottaen hänet -tuon hirveän koneen hallitsijaksi, jonka koneen hampaisiin Denise oli -kaiken aamua tuntenut tarttuvansa. Mouret'n kauniin, hienopiirteisen ja -ruskeasilmäisen pään takana hän luuli näkevänsä naisen hahmon, -onnettoman rouva Hédouinin, joka oli painanut verensä leiman -rakennuksen peruskiviin. Hän tunsi selkäänsä pitkin kulkevan kylmät -väreet, ja hän ymmärsi miehen häneen tekemän vaikutuksen olevan kauhua. - -Aurélie rouva sulki luettelonsa. Hän tarvitsi yhden ainoan myyjättären, -ja nyt oli jo kymmenen hakijaa merkitty. Hän ei kuitenkaan epäröinyt -kenet ottaa, sillä hän oli liiankin halukas olemaan liikkeen -omistajalle mieliksi. Mutta hakemukseen ei sopinut vastata ennenkuin -isä Jouve oli tehnyt tiedusteluja ja niistä selkoa. Silloin vasta -johtajatar voi päättää. - --- Hyvä on, neiti, hän sanoi juhlallisesti ylläpitääkseen arvovaltansa. --- Vastaus annetaan kirjallisesti. - -Denise jäi vielä hetkeksi ujostellen paikalleen. Hän ei tiennyt kuinka -lähteä pois seurasta. Vihdoin hän kiitti Aurélie rouvaa ja kulkiessaan -Mouret'n ja Bourdonclen sivu hän kumarsi. Mutta nämä eivät enää -ajatelleet häntä eivätkä edes vastanneet hänen tervehdykseensä. He vain -tarkastivat suurella mielenkiinnolla rouva Frédéricin heille näyttämää, -äsken puheena ollutta päällysvaatetta. Clara teki Margueriteen katsoen -kiukkuisen eleen ikäänkuin ennustaakseen, ettei tulokkaalla olisi -kovinkaan hauskaa heidän osastollaan. Epäilemättä Denise aavisti minkä -salaisen vihan hän oli käynnillään herättänyt, sillä hän tunsi -laskeutuessaan portaita samanlaista ahdistusta kuin oli noustessaankin -tuntenut, ja hän epäröi onnekseenko vai onnettomuudekseen hän oli tänne -tullut. Oliko hänellä syytä toivoon? Hän rupesi jälleen epäilemään, -sillä hän oli niin kiusaantunut, ettei kyennyt oikein ymmärtämään mitä -hänelle oli sanottu. Sekavista tunteista pääsi kaksi kumminkin pian -voitolle, ensinnäkin kauhu, jonka Mouret oli hänessä nostanut, ja -toiseksi ilo Hutinin hänelle osoittaman ystävällisyyden johdosta, jonka -suloinen muisto oli hänen ainoa tämänaamuinen lohtunsa. Kulkiessaan -tavaratalon poikki hän haki katseellaan uutta ystäväänsä saadakseen -lähettää hänelle kiitollisen hymyn, ja hänen mielensä kävi -alakuloiseksi, kun tätä ei näkynyt. - --- Neiti, onnistuitteko? kuului hänen takaansa liikutuksesta värisevä -ääni, kun hän vihdoin oli takaisin kadulla. - -Hän kääntyi ja tunsi onnettomuustoverinsa, pitkän ja hontelon -nuorukaisen, joka oli puhutellut häntä aamulla. Tämäkin tuli Naisten -Aarreaitasta ulos ja näytti vielä pelästyneemmältä kuin Denise -tavaratalossa kokemansa tutkinnon johdosta. - --- En tiedä vielä, Denise vastasi. - --- En minäkään. Kummallinen tapa niillä on katsella ja puhutella!... -Minä tahtoisin pitsiosastolle. Olen palvellut Crève-coeurilla -Mailinkadulla. - -Taas he seisoivat vastakkain ja punastuivat kun eivät tienneet kuinka -erota. Sitten nuori mies neuvottomana, sanoakseen vielä jotakin, -uskalsi kömpelön kohteliaasti kysyä: - --- Saanko kysyä nimeänne, neiti? - --- Denise Baudu. - --- Minä olen nimeltäni Henri Deloche. - -Nyt heitä nauratti. Heidän asemansa yhdisti heitä ja he kättelivät. - --- Onnea! sanoi Denise. - --- Niin, onnea! vastasi toinen. - - - - -III. - - -Joka lauantai neljästä kuuteen rouva Desforges tarjosi teetä -tuttavilleen, jotka tulivat häntä tervehtimään. Hänen asuntonsa oli -kolmannessa kerroksessa Rivol'n ja Alger'nkadun kulmatalossa, ja hänen -kahden salinsa ikkunat olivat Tuileries'n puistoon. - -Eräänä tällaisena lauantaina Mouret, jolle palvelija juuri aikoi avata -ison salin oven, huomasi eteisen toisesta avoimesta ovesta rouva -Desforges'in, joka kulki pienen salin poikki. Tämä pysähtyi nähdessään -hänet, ja Mouret astui sisään juhlallisesti tervehtien. Kun palvelija -oli sulkenut oven, hän tarttui innokkaasti nuoren naisen käteen ja -suuteli sitä hellästi. - --- Varo, siellä on vieraita, rouva Desforges sanoi hiljaa osoittaen -päännyökkäyksellä ison salin ovea. -- Kävin hakemassa tämän viuhkan -näyttääkseni sitä heille. - -Ja viuhkan varrella hän hipaisi leikillisesti nuoren miehen kasvoja. -Rouva Desforges oli tummaverinen, pyylevähkö nainen, silmät olivat -suuret ja mustasukkaiset. Mutta Mouret piti yhä hänen kädestään kiinni -ja kysyi: - --- Tuleekohan? - --- Epäilemättä, niin hän ainakin lupasi. - -He puhuivat paroni Hartmannista, Kiinteistöpankin johtajasta. Rouva -Desforges, valtioneuvoksen tytär, oli ollut naimisissa pörssivälittäjän -kanssa ja oli tämän kuoltua perinyt häneltä omaisuuden, jota toiset -sanoivat sangen suureksi, toiset peräti mitättömäksi. Kerrottiin hänen -jo miehensä eläessä osoittaneen kiitollisuutta paroni Hartmannille -niistä neuvoista, jotka tämä raha-asiain tuntija oli heille antanut ja -jotka olivat olleet hyödyksi, ja myöhemmin, miehen kuoltua, sanottiin -suhteen yhä jatkuvan, mutta mitä suurimmassa salaisuudessa, niin ettei -vähinkään varomattomuus päässyt herättämään epäluuloa. Rouva Desforges -osasi käyttäytyä niin, ettei hän koskaan herättänyt huomiota, ja hän -oli tervetullut vieras kaikkialla ylemmän porvariston kodeissa, joihin -hän syntyperänsäkin puolesta kuului. Ja vaikka nyt, kun pankinjohtajan -rakkaus oli muuttumassa isälliseksi ystävyydeksi, hän tämän -ennakkoluulottoman ja valistuneen ystävänsä suostumuksella lahjoitti -lempensä muillekin, oli hän niin arka maineestaan ja osasi käyttäytyä -niin taitavasti, ettei pienintäkään syytä ollut moitteisiin ja ettei -kukaan uskaltanut julkisesti epäillä hänen kunniallisuuttaan. -Tavattuansa Mouret'n heidän yhteisten tuttaviensa luona hän oli alussa -vihannut tätä. Sittemmin, kun ei jaksanut vastustaa hänen rajun -rakkautensa hyökkäyksiä, hän oli antanut myöten. Nyt kun Mouret oli -päässyt niin pitkälle, ettei hänen suhteellaan ollut muuta tarkoitusta -kuin päästä paronin suosioon, olivat rouva Desforges'in tunteet -kehittyneet vähitellen todelliseksi hellyydeksi. Hän oli -kolmekymmentäviisi vuotta vanha, vaikka sanoi olevansa vasta -kaksikymmentäyhdeksän vuotta ja oli siis joutunut siihen ikään, jolloin -nainen intohimoisesti pitää rakkaudestaan kiinni. Tuntien olevansa -vanhempi rakastajaansa, jonka pelkäsi kylmenevän, hän ponnisteli -epätoivoisesti pysyttääkseen hänet luonaan. - --- Joko hän on selvillä asiasta? Mouret kyseli. - --- Ei, saatte itse esittää asianne, vastasi rouva Desforges lakaten -sinuttelemasta. - -Hän katsoi Mouret'hen, ajatellen ettei tämä mahtanut aavistaa mitään -hänen suhteestaan paroniin, koska käytti häntä välittäjänä, ikäänkuin -olisi ollut kysymys vain vanhasta ystävästä. Mutta Mouret piteli yhä -hänen kättään nimittäen häntä hyväksi Henriettekseen, ja nainen tunsi -sydämensä sulavan. Sanaakaan sanomatta hän tarjosi huulensa -suudeltaviksi; sitten hän kuiskasi: - --- Hiljaa! Minua odotetaan. Tulkaa hetken kuluttua perässäni. - -Isosta salista kuului verhojen heikentämiä hilpeitä ääniä. Rouva -Desforges astui sisään, jättäen oven kokonaan auki, ja ojensi viuhkan -yhdelle niistä neljästä naisesta, jotka istuivat huoneen keskiosassa. - --- Tässä se nyt vihdoinkin on, hän sanoi. -- Palvelija ei olisi koskaan -löytänyt sitä, kun en itsekään oikein osannut neuvoa. - -Kääntyen ovea kohti hän sanoi vilkkaasti: - --- Käykää toki sisälle, herra Mouret. Tulkaa pienen salin kautta, niin -ei tunnu niin juhlalliselta. - -Mouret tervehti naisia, jotka hän tunsi. Sali kukikkaalla -hopeakirjosilkillä verhottuine Ludvig XVI:n tyylisine huonekaluineen, -kullattuine pronssikoristeineen ja isoine ruukkukasveineen uhkui -korkeudestaan huolimatta naisellisen kodikasta viehkeyttä, ja sen -kahdesta ikkunasta näkyi erittäin kauniisti Tuileries'n puiston -kastanjapuita, joiden lehdet varisivat syksyisessä tuulessa. - --- Tämä pitsi on tosiaankin sangen hienoa, sanoi rouva Bourdelais -tarkastellen viuhkaa. - -Rouva Bourdelais oli pieni, vaaleaverinen, kolmenkymmenen ikäinen -nainen, Henrietten koulutoveri, naimisissa raha-asiainministeriön -alajohtajan kanssa. Vanhasta porvarisperheestä lähteneenä hän hoiti -talouttaan ja kolmea lastaan sievästi ja toimeliaasti noudattaen -vaistomaisesti käytännöllisyyden periaatteita. - --- Ja tästä pitsipalasesta olet siis maksanut kaksikymmentäviisi -frangia, hän sanoi tutkien tarkasti jokaista pitsin silmukkaa. -- -Sanoit ostaneesi Lucista maalaisnaiselta?... Se ei suinkaan ollut -kallista... Mutta entä viuhkan tekeminen. - --- Tietysti, vastasi rouva Desforges. -- Tekokuluja maksoin kaksisataa -frangia. - -Rouva Bourdelais naurahti. Tällaistako Henriette kehui hyväksi -kaupaksi! Kaksisataa frangia yksinkertaisen viuhkan valmistamisesta. -Pelkkää norsunluuta ja siinä nimikuvio! Ja vielä sellaista pitsiä -varten, jonka hinta tuotti hänelle enintään viiden frangin voiton. -Sadallakahdellakymmenellä frangilla sai tällaisia viuhkoja valmiina. -Hän mainitsi liikkeen Poissonnièrenkadun varrella. - -Viuhka kiersi pöytää kulkien kädestä käteen. Rouva Guibal tuskin -katsahtikaan siihen. Hän oli pitkä ja hoikka, punatukkainen nainen, -joka teeskenteli aina mitä suurinta välinpitämättömyyttä. -Kyllästyneestä ilmeestä huolimatta hänen harmaissa silmissään -välähtivät hetkittäin itsekkyyden rajut pyyteet. Miehensä, tunnetun -asianajajan seurassa hän ei esiintynyt koskaan, ja tämän sanottiin -omalla tahollaan viettävän varsin vapaata elämää jakaen aikansa -asiapaperiensa ja huviensa kesken. - --- Oh, hän sanoi väsyneesti antaen viuhkan rouva de Boves'ille, -- olen -ostanut tuskin ainoatakaan viuhkaa eläessäni... Ainahan niitä saa -lahjaksi ... liiaksikin. - -Kreivitär de Boves vastasi hiukan pisteliäästi: - --- Olette todellakin onnellinen, kun olette sattunut saamaan niin -kohteliaan miehen. - -Ja kallistuen tyttärensä, pitkän, kahdenkymmenen ikäisen nuoren tytön -puoleen hän jatkoi: - --- Katsopa nimikuviota, Blanche. Miten hienoa työtä! Se kai nostaa -hinnan. - -Rouva de Boves, joka oli jo viidennelläkymmenellä, oli uhkea nainen, -ryhdikäs kuin jumalatar, selkeät, säännölliset kasvonpiirteet ja -suuret, raukeat silmät. Hänen miehensä, hevoshoidon ylitarkastaja, oli -nainut hänet hänen kauneutensa tähden. Nimikuvion hienous tuntui aivan -hurmaavan hänet ja nostattavan hänessä intohimon, josta hänen katseensa -himmeni. Äkkiä hän sanoi: - --- Sanokaapa te meille mielipiteenne, herra Mouret, onko tämän viuhkan -valmistamisesta kaksisataa frangia liian korkea hinta? - -Mouret oli jäänyt seisomaan ja kuunteli hymyillen ja tarkkaavaisesti -naisten puhetta. Hän otti viuhkan, tarkasteli sitä ja aikoi juuri -lausua mielipiteensä, kun palvelija avasi oven ilmoittaen: - --- Rouva Marty. - -Saliin astui laiha ja ruma, rokonarpinen nainen, joka oli komeasti, -mutta sangen monimutkaisesti pukeutunut. Hänen iästään oli vaikea -päästä selville. Todellisuudessa hän oli kolmenkymmenen viiden vanha, -mutta häntä saattoi luulla hänen mielialojensa vaihtelun mukaan milloin -kolmen-, milloin neljänkymmenen ikäiseksi. Hänellä oli oikeassa -kädessään punainen nahkalaukku, josta hän ei uskaltanut erota. - --- Hyvä rouva, hän sanoi Henriettelle, -- annattehan minulle anteeksi, -että saavun näin laukku kädessä... Ajatelkaahan, pistäydyin tullessani -Aarreaittaan, ja kun taas satuin mielettömästi tuhlaamaan rahoja, en -uskaltanut jättää laukkua ajoneuvoihini. Olisi voitu varastaa. - -Samassa hän huomasi Mouret'n ja jatkoi nauraen: - --- Ah, herra Mouret! En minä tässä teidän vuoksenne kauppaliikettänne -kehunut, koska en tiennyt teidän edes olevan täällä. Mutta kyllä teillä -tällä hetkellä on erinomaisen hienoja pitsejä. - -Tämä sai huomion kääntymään pois viuhkasta, jonka Mouret laski pienelle -pöydälle. Nyt naisia kiusasi uteliaisuus. Rouva Martyn laukku ei -antanut heille rauhaa. Hänet tiedettiin mielettömän tuhlaavaiseksi ja -sangen heikoksi kiusauksen edessä. Rakastajalle hän ei olisi voinut -antautua, siihen hän oli liian kunniallinen, mutta hänen oli mahdotonta -vastustaa pienimmänkään ylellisyysesineen houkutusta. Hän oli köyhän -virkamiehen tytär ja valmisteli nyt hurjilla ostoksillaan taloudellista -häviötä miehelleen, Bonaparten lyseon viidennen luokan opettajalle, -jonka täytyi antaa yksityistunteja ansaitakseen kuuteentuhanteen -nousevan palkkansa lisäksi toiset kuusituhatta yhä lisääntyvien menojen -suorittamiseksi. - -Rouva Marty ei suostunut avaamaan laukkuaan, vaan painoi sitä molemmin -käsin syliinsä ja puhui neljätoistavuotiaasta tyttärestään -Valentinesta, jota hän piteli kuin kukkaa kämmenellä ja jonka pukuihin -niinkuin omiinsakin hän sommitteli kaikki muodin vastustamattomat -uutuudet. - --- Tiedättehän, rouva Marty selitteli, -- että tänä vuonna nuorten -tyttöjen puvut koristellaan pitseillä... Ja kun satuin saamaan näin -sievää valenciennea... - -Hän suostui vihdoinkin avaamaan laukkunsa. Naiset kurottivat kaulaansa -nähdäkseen, kun samassa hiljaisuuden katkaisi ovikellon soitto. - --- Mieheni tulee! rouva Marty huudahti hätäisesti. -- Hänen piti -poiketa tänne noutamaan minua tullessaan Bonapartesta. - -Nopeasti hän sulki laukkunsa ja pisti sen vaistomaisella liikkeellä -piiloon nojatuolin alle. Rouvat purskahtivat nauruun. Rouva Marty -punastui ja nosti sen takaisin polvilleen väittäen, etteivät miehet -koskaan ymmärtäneet mitään ja ettei heidän tarvinnut tietää. - --- Herra de Boves ja herra de Vallagnosc, ilmoitti palvelija. - -Yleinen hämmästys. Rouva de Boves ei tiennyt itsekään odottaa miestään. -Tämä kaunis herrasmies, jolla oli viikset ja pujoparta ja Tuileries'n -linnan vaatima sotilaallisen täsmällinen ryhti, suuteli kädelle rouva -Desforges'ia, jonka hän oli tuntenut tämän vielä ollessa isänsä -kodissa. Sitten hän vetäytyi syrjään antaakseen tilaa toiselle -tulijalle, kalpealle ja hienokäytöksiselle nuorelle miehelle, joka -vuorostaan tervehti talon emäntää. Mutta tuskin oli keskustelu taas -päässyt alkuun, kun hämmästyksen huudahdus veti puoleensa yleisen -huomion. - --- Sinäkö siinä, Paul! - --- No totta tosiaan! Octave! - -Mouret ja Vallagnosc puristivat kättä. Nyt rouva Desforges vuorostaan -hämmästyi. He siis tunsivat toisensa! Tietysti, koska olivat istuneet -rinnatusten Plassans'in koulun penkillä. Sattumalta vain he eivät -olleet koskaan tavanneet toisiaan hänen kodissaan. - -Päästämättä toistensa käsiä herrat vetäytyivät leikkisästi puhellen -pieneen saliin. Samassa palvelija asetti rouva Desforges'in vieressä -olevalle kuparireunaiselle marmoripöydälle hopeisen teetarjottimen -hienoine kiinalaisine kuppeineen. Naiset siirtyivät lähemmäksi -äänekkäästi puhellen herra de Boves'in seisoessa heidän takanaan -kumarrellen ja pistäen sanan sinne, toisen tänne seurustelutapoihin -perehtyneen korkean virkamiehen kohteliaisuudella. - --- Onpa hauska tavata, Mouret toisti. - -Hän oli istuutunut Vallagnoscin viereen sohvalle. Mukavasti sisustetun, -keltaisella silkillä verhoillun salongin perällä, jossa salin ison, -avonaisen oven toisella puolen liikkuvat naiset eivät voineet kuulla -heitä, he nauroivat sydämensä pohjasta lyöden toisiaan polvelle ja -katsoen toisiaan silmiin. Koko heidän nuoruutensa nousi heidän eteensä, -vanha Plassans'in opisto pihoineen, kosteine luokkahuoneineen, -ruokasaleineen, jossa heille tarjottiin paljon turskaa, ja -makuuhuoneineen, joissa pielukset lensivät sängystä sänkyyn heti kun -vain opettaja nukahti. Paul, tuomarin poika köyhtyneestä -aatelisperheestä, oli luokan etevimpiä oppilaita, mainio -aineenkirjoittaja, jonka opettaja alati asetti esimerkiksi tovereille -ennustaen hänelle loistavaa tulevaisuutta. Octave sitävastoin istui -luokan peränpitäjänä ja vanheni laiskurien ja kuhnuksien joukossa, -onnellisena ja lihavana, kaikissa huvituksissa ensimmäisenä. -Luonteittensa eroavaisuudesta huolimatta he pysyivät läpi koulun -erottamattomina ystävinä ja tovereina aina ylioppilastutkintoon asti, -jonka toinen suoritti loistavasti, toinen töin tuskin saatuaan kaksi -kertaa reput. Sitten elämä oli heidät erottanut, ja nyt he kymmenen -vuoden päästä sattuivat jälleen yhteen vanhenneina ja muuttuneina. - --- No kerrohan nyt mitä sinusta on tullut, Mouret sanoi. - --- Ei mitään, vastasi toinen. - -Vallagnosc oli kohtaamisen ilosta huolimatta yhä yhtä väsyneen ja -kyllästyneen näköinen. Kun hänen ystävänsä kummastellen jatkoi kyselyä -sanoen: - --- Teet kai kumminkin jotakin? Mitä sinä teet? hän vastasi: - --- En mitään. - -Octave rupesi nauramaan. Etkö mitään. Se ei todellakaan riittänyt. Ja -vähitellen hän urkkimalla pääsi ystävänsä elämäkerrasta selville. Tälle -oli käynyt samoin kuin köyhien poikien ylipäänsä käy, kun sääty-ylpeys -pidättää heidät virka-alalla, jossa he arvokkuutensa ylläpitämiseksi -hautautuvat kaikkine todistuksineen johonkin vähäpätöiseen toimeen -ansaiten juuri sen verran, että pysyvät hengissä. Paul oli suvussaan -vallitsevan tavan mukaan lukenut lakitiedettä. Sitten hän oli jäänyt -kotiin leskeksi jääneen äitinsä elätettäväksi, vaikka tämä tuskin tiesi -kuinka tulla toimeen kahden tyttärensä kanssa. Vihdoinkin Paul oli -häveten jättänyt näiden käytettäväksi mitä vielä perheen omaisuudesta -oli jäljellä ja hakenut pienen viran sisäasiainministeriössä, jossa hän -nyt oli kuin myyrä kolossaan. - --- Paljonko sinulle maksetaan palkkaa? - --- Kolmetuhatta frangia... - --- Voi surkeutta! Oikein säälittää, poika parka... Ja niin -hyväpäinenkin olit vielä, että kykenit puhumaan meidät kaikki pussiin. -Kolmetuhatta frangia, viiden vuoden raatamisen jälkeen! Se on sulaa -vääryyttä. - -Hän keskeytti puhuakseen itsestään: - --- Minä olen kääntänyt heille selkäni. Tiedäthän mitä minusta on -tullut? - --- Tiedän, sanoi Vallagnosc. -- Olen kuullut, että olet antautunut -kauppa-alalle. Sinä taidat omistaa tuon suuren liikkeen Gaillonin -aukion kulmauksessa. - --- Niin... Verkasaksa, veikkoseni! - -Mouret oli nostanut päänsä, löi uudestaan toveriaan polveen, -ujostelematta, miehenä, joka ei hävennyt tuottavaa ammattiaan. - --- Niin, verkasaksa... Muistathan, tartuinko koskaan heidän onkeensa -kun he virittivät minulle syöttejään, vaikken luullakseni ollut sen -tyhmempi kuin muutkaan? Luettuani ylioppilaaksi tyydyttääkseni perheeni -toiveen olisin vallan hyvin voinut jatkaa asianajajaksi tai lääkäriksi -niinkuin toverit. Mutta nuo ammatit eivät houkutelleet minua. Olen -nähnyt niissä liiaksi kurjuutta... Annoin palttua kaikelle sellaiselle, -katumatta, usko pois! Ja rupesin tekemään kauppaa. - -Vallagnosc nauroi hiukan hermostuneesti. - --- Ei sinulla tosiaan mahda olla suurta hyötyä -ylioppilastodistuksestasi palttinan mittailemisessa, hän sanoi lopuksi. - --- Pääasia vain, ettei se ole minulle esteeksi, Mouret sanoi iloisesti. --- En todellakaan vaadi siltä enempää. Kyllähän sinä tiedät, että kun -kerran on ollut tarpeeksi tyhmä hankkiakseen sellaisen niskoilleen, -niin siitä ei ole helppoa päästä erilleen. Kuhnustaa kuin kilpikonna, -kun muut, avojalkaiset, juoksevat kuin riivatut. - -Huomatessaan tuottavansa toverilleen pahaa mieltä hän tarttui tätä -kädestä jatkaen: - --- Kuule, en minä pahaa tarkoittanut, mutta tunnusta pois, etteivät -sinun todistuksesi ole tyydyttäneet ainoatakaan sinun tarpeistasi... -Tiedätkö, että liikkeeni silkkiosaston johtaja ansaitsee tänä vuonna -yli kahdentoistatuhannen. En liioittele vähääkään. Tosin hän on sangen -terävä poika, joka on oppinut oikeinkirjoitusta ja neljä laskutapaa... -Tavallisesti myyjät ansaitsevat kolme- tai neljätuhatta frangia, siis -enemmän kuin sinä. Heidän kasvatukseensa ei ole tuhlattu varoja -niinkuin sinun, eikä heille ole kerrottu heidän elämään astuessaan, -että maailma on luotu heitä varten. Myönnän tosin, ettei siinä ole -kaikki, että osaa ansaita rahaa. Mutta jos kysytään, onko annettava -etusija tieteen teitä kulkeneille köyhille raukoille, jotka nälkäänsä -huutaen tunkeilevat virka-alalla, vai käytännön elämään antautuneille -pojille, joita on karaistu kestämään elämää ja jotka osaavat -perinpohjin ammattinsa, niin minä en toden totta epäile puolustaa -jälkimmäisiä, sillä minun mielestäni he ovat aikansa tasalla. - -Hän oli kiihtynyt ja korottanut äänensä. Henriette, joka kaatoi teetä -kuppeihin, oli kääntänyt päänsä ja hymyili hänelle isosta salista. Kun -Mouret havaitsi sen ja huomasi toistenkin naisten kuuntelevan, hän ei -katunut sanojaan. - --- Sanalla sanoen, vanha kumppani, hän sanoi, -- nykyään on miljoonia -verkasaksojen saavutettavissa. - -Vallagnosc nojautui veltosti sohvan pehmeään selkänojaan silmät -puoleksi ummessa. Hänen asennossaan oli elämään kyllästyneen -ylenkatsetta, osaksi teeskenneltyä, osaksi todellista, kuolevan -sukupolven veltostumisesta johtuvaa. - --- Ei maksa vaivaa tavoitella niitä, hän sanoi. -- Ei elämä ole sen -arvoista. - -Kun Mouret katsoi häneen hämmästyneenä hän lisäsi: - --- Tekipä mitä tahansa, ei mikään parane. Parempi istua kädet ristissä. - -Ja hän alkoi selittää pessimististä katsantokantaansa, moitiskeli -olemisen mitättömyyttä ja puolinaisuutta. Kerran hän oli uneksinut -tulevansa kuuluisaksi kirjailijaksi, mutta runoilijapiireissä -hän oli tavannut vain yleistä toivottomuutta. Kaikki ponnistukset -osoittautuivat turhiksi, elämän hetket tyhjiksi, maailma -nurinkuriseksi. Nautinnot pettivät, ei edes paheesta ollut iloa. - --- Entä sinä, onko elämä sinulle nautintoa? hän kysyi lopuksi. - -Mouret'n hämmästys alkoi muuttua vihaksi. - --- Onko elämä minulle nautintoa!... Mitä loruja sinä puhut? Etkö ole -päässyt vielä sen pitemmälle?... Tietysti se on nautintoa silloinkin, -kun kaikki käy hullusti, sillä silloin olen raivoissani siitä, että käy -hullusti. Minun luonteessani ovat intohimot vallalla, ja minusta ei ole -hiljaiseksi syrjästä katsojaksi. Sentähden en kyllästykään. - -Hän heitti silmäyksen saliin päin ja sanoi hiljaisemmalla äänellä: - --- Onhan naisia, joihin kyllästyy, ja silloin saattaa olla kiusallista -minun täytyy myöntää. Mutta ennen en, hitto vieköön, anna periksi; ja -on sitä siinäkin nautintoa, jota ei kukaan minulta riistä, usko pois... -Enkä minä juuri liioin naisistakaan välitä... Mutta kun saa tahtoa ja -toimia, sanalla sanoen luoda... Kun saa taistella oman päähänpistonsa -puolesta ja takoa vasaralla sen muidenkin päähän, ja kun pääsee -voittajaksi ja kohoaa pinnalle... Se on nautintoa, elämän nautintoa! - -Hänen sanoissaan kaikuivat toiminnanhalun ja elämänilon raikkaat -sävelet. Olihan jokaisen pakko, jolla vähänkin oli järkeä päässä ja -kuntoa kädessä, tarttua työhön tänä toiminnan aikakautena, jolloin koko -vuosisata tavoitteli uusia päämääriä. Hän pilkkasi synkkäkatseisia ja -elämään kyllästyneitä pessimistejä, kaikkia noita hermoherkkiä -haaveilijoita, uikuttavia runoilijoita ja viisastelevia epäilijöitä, -joiden ääni hukkui ajan suunnattomaan rakennustyöhön. Kaunis tehtävä -tosiaankin ja kunniakas ja järkevä oli haukotella ikävästä muiden -tehdessä työtä. - --- Haukotteleminen muiden nähden on ainoa iloni, sanoi Vallagnosc -hymyillen kylmää hymyä. - -Samassa Mouret'n kiihko katosi ja hänen äänensä sai aikaisemman -ystävällisen kaikunsa. - --- Yhä sinä olet entisesi, vanha veikko, mahdottomine väitteinesi, hän -sanoi... -- Sovitaan pois. Emme kai me nyt riitelemistä varten ole -sattuneet yhteen. Jokaisella on omat ajatuksensa, onneksi! Mutta sinun -täytyy käydä katsomassa koneistoani, kun se oikein on käynnissä... Saat -nähdä, ettei se niinkään hullu ole... No, kerro nyt kaikki mikä sinua -painaa. Voivatko äitisi ja siskosi hyvin? Ja eikö sinun pitänyt mennä -naimisiin Plassans'issa puoli vuotta sitten... - -Hän keskeytti huomatessaan Vallagnoscin tekevän äkillisen liikkeen ja -vilkaisevan levottomasti saliin. Hänkin kääntyi ja huomasi, että neiti -de Boves katseli heitä. Blanche oli pitkä ja voimakasvartaloinen ja -muistutti äitiään, mutta hänessä kauneus ei ollut niin puhdasta, -piirteet olivat karkeammat ja kasvot hiukan pöhöttyneet. Mouret'n -hiljaiseen kysymykseen Paul vastasi, ettei vielä mitään ollut päätetty, -kenties siitä ei tulisikaan mitään. Hän oli tutustunut tähän nuoreen -tyttöön rouva Desforges'in luona, jota hän edellisenä talvena kävi -usein tervehtimässä, vaikka nyt vain harvoin. Siksi kai hän ei ollut -sattunut tapaamaan Mouret'takaan täällä. Nykyään hän vieraili usein -Boves'in perheessä. Isä varsinkin miellytti häntä, vanha elostelija, -joka haki lepoa toimistostaan. Varakkaita he eivät olleet. Rouva de -Boves ei tuonut naimisiin mennessään muita myötäjäisiä kuin jumalaisen -kauneutensa, ja perhe eli nyt viimeisen kiinnityslainoilla rasitetun -maatilansa tuottamilla tuloilla, joita onneksi lisäsi kreivin -hevoshoidontarkastajan virasta nostama palkka, yhdeksäntuhatta frangia. -Ja äiti ja tytär, jotka olivat aina rahapulassa, kun isä kodin -ulkopuolella vielä sitä tuhlasi hellän sydämensä tyydykkeeksi, olivat -joutuneet niin pitkälle, että ompelivat joskus pukunsa itse. - --- No, miksi sitten? kysyi Mouret peittelemättä. - --- Hyvä Jumala, täytyyhän sitä vihdoinkin, vastasi Vallagnosc -väsyneesti, sulkien miltei silmänsä. -- Ja onhan meillä toiveitakin. -Odotamme erään tädin kohta kuolevan. - -Mouret katsoi herra de Boves'iin, joka istui rouva Guibalin vieressä -keskustellen vilkkaasti ja nauraen hakkailua suunnittelevan miehen -hellän kohteliasta naurua. Sitten hän kääntyi ystävänsä puoleen iskien -niin merkitsevästi silmää, että tämä ehätti sanomaan: - --- Ei ... ei ainakaan vielä. Mutta valitettavasti hänen täytyy virkansa -puolesta matkustella Ranskaa päästä toiseen, käydä orinäyttelyissä ja -sellaisissa, ja siten hänellä on aina tilaisuus lähteä kotoa, milloin -vain mieli tekee. Viime kuussa esimerkiksi hänen vaimonsa luuli hänen -olevan Perpignanissa, mutta hän asui Pariisin syrjäkaupungin hotellissa -rakastajattarensa, pianonsoitonopettajattaren kanssa. - -Hän vaikeni hetkeksi katsellen vuorostaan kreiviä, joka tuhlasi yhä -kohteliaisuuksiaan rouva Guibalille. Sitten hän sanoi aivan hiljaa: - --- Kunniani kautta, olet oikeassa!... Olet varmaankin, koska muistan -kuulleeni sanottavan, ettei tuo kaunis rouva ole kovinkaan arka. On -sangen hauska juttu hänestä ja eräästä upseerista... Mutta katsopa -tuota vanhaa veitikkaa, kuinka hän osaa hallita katseellaan naista. -Itse vanha Ranska, ystäväni!... Minä en voi olla ihailematta tuota -miestä ja jos otan tyttären, teen sen varmasti isän tähden. - -Mouret nauroi suuresti huvittuneena. Hän alkoi kysellä uudestaan, ja -kun hän sai kuulla rouva Desforges'in naimispuuhan alkuunpanijaksi, -tuntui asia hänestä vielä hullunkurisemmalta. Oli Henriette sentään -sukkela! Mainio avioliittojen suunnittelija niinkuin ainakin lesket. Ja -pidettyään huolta tyttäristä hän tarjosi joskus isillekin tilaisuuden -valita itselleen lemmityn hänen seurapiiristään, ja hän hoiti kaiken -niin näppärästi ja mukavasti, ettei ihmisillä ollut koskaan mitään -sanomista. Mouret, joka rakasti rouva Desforges'ia kiireisen -liikemiehen tavoin, miehen, jonka täytyy pitää lukua lemmellekin -uhratuista hetkistään, unohti tuokioksi kaikki harkitut viettelijän -temppunsa ja tunsi lemmittyään kohtaan toverin ystävyyttä. - -Samassa rouva Desforges ilmestyikin pienen salin ovelle noin -kuudenkymmenen ikäisen miehen seurassa. Ystävykset eivät olleet -kuulleet hänen saapuvan, sillä naisten kimakat äänet täyttivät huoneen -ja kiinalaiskupit kilahtelivat. Lyhyen vaitiolon aikana kuului silloin -tällöin liian nopeasti siirretyn teevadin helähdys marmoripöytää -vasten. Paksun pilven alta sukeltava aurinko kultasi ennen -mailleenmenoaan hetkeksi kastanjapuiden latvoja ja heitti ikkunoihin -hehkuvan sädetulvan, joka sytytti tuleen hopeakirjosilkit ja -pronssikoristeet. - --- Tätä tietä, hyvä paroni, rouva Desforges sanoi. -- Saanko esittää -teille herra Octave Mouret'n joka haluaa esittää teille hartaan -kunnioituksensa. - -Ja kääntyen Octaven puoleen hän lisäsi: - --- Herra paroni Hartmann. - -Vanha herra tervehti hymyillen. Tällä lyhytvartaloisella, tanakalla -miehellä oli iso elsassilainen pää ja hiukan turpeat kasvot, joita -vilkastutti jokaisesta suun piirteestä, jokaisesta silmäluomen väreestä -pilkistävä älykkyys. Jo kaksi viikkoa hän oli kieltäytynyt tapaamasta -Mouret'ta, ei siksi, että hän olisi ollut mustasukkainen, sillä -älykkäänä miehenä hän oli jo aikoja sitten tyytynyt isällisen ystävän -asemaan, vaan sentähden, että Mouret oli jo kolmas, jolle Henriette -pyysi hänen suositustansa, ja hän pelkäsi joutuvansa lopulta -naurettavaksi. - -Tuo hieman ivallinen hymy hänen huulillaan merkitsi siis, että joskin -hän hyväntahtoisesti suostui näyttelemään rikkaan suosijan osaa, niin -hän ei suostunut olemaan narrina. - --- Oh, herra paroni, sanoi Mouret, joka provencelaisena oli herkkä -innostumaan. -- Kiinteistöpankin viimeinen toimenpide oli mitä -nerokkain! Te ette voi uskoa, kuinka onnellinen ja ylpeä olen, kun saan -puristaa kättänne. - --- Olette liian ystävällinen, herra Mouret, liian ystävällinen, paroni -vastasi yhä hymyillen. - -Henriette ihastuksissaan että miehet tulivat niin hyvin toimeen -keskenään, katseli kirkkain silmin vähääkään kainostelematta heitä -siirtäen katseensa toisesta toiseen. Hän oli viehättävä avokaulaisessa -pitsipuvussaan, joka korosti kaulan ja ranteiden hentoutta. - --- Hyvät herrat, hän sanoi, jätän teidät kahden, että saatte vapaasti -keskustella. Kääntyen Pauliin, joka myös oli noussut, hän lisäsi: - --- Haluatteko kupin teetä, herra de Vallagnosc? - --- Kiitos, mielelläni, tämä vastasi. - -He palasivat yhdessä saliin. Kun Mouret oli asettunut äskeiselle -paikalleen sohvaan paroni Hartmannin viereen, hän alkoi jälleen -innokkaasti kiitellä Kiinteistöpankin toimintaa. Sitten hän ryhtyi -puhumaan asiasta, joka sillä hetkellä täytti hänen sydämensä, -nimittäin uudesta kadusta, joka Dix-Décembrenkadun nimisenä aiottiin -rakentaa Réaumurinkadun jatkoksi Pörssiaukiolta Ooppera-aukiolle. -Yrityksen tarpeellisuus oli jo puolitoista vuotta aikaisemmin -tunnustettu julkisesti, pakkoluovutustoimikunta oli nimitetty, ja koko -kaupunginosa odotti jännittyneenä töiden alkamista levottomana siitä -mitkä talot oli tuomittu revittäviksi. Jo kolme vuotta Mouret oli -toivonut suunnitelman toteutumista, aluksi sentähden, että hän -ajatteli liike-elämän vilkastuvan, ja sittemmin sentähden, että oli -alkanut uneksia Aarreaitan laajentamista niin suureksi, että uskalsi -tuskin sitä itselleenkään tunnustaa. Koska Dix-Décembrenkatu oli -suunniteltu leikkaamaan Choiseulin- ja Michodièrenkadut, hän tahtoi -saada liikkeensä haltuun koko sen alueen, joka kolmelta puolen -tulisi rajoittumaan näihin katuihin ja neljänneltä puolen -Neuve-Saint-Augustininkatuun, ja hän näki jo mielikuvituksessaan uuden -kadun varrella tavaratalonsa komean, palatsimaisen julkisivun kohoavan -voittajana valloitetun kaupungin yli. Siitä johtui hänen harras -toiveensa tutustua paroni Hartmanniin, sillä hän oli saanut tietää, -että Kiinteistöpankki oli hallituksen kanssa tehdyn sopimuskirjan -nojalla sitoutunut aukaisemaan uuden kadun, ehtona, että saisi -omistusoikeuden kadun varrelle syntyviin uusiin tontteihin. - --- Te siis todellakin sitoudutte, hän sanoi tekeytyen lapsellisen -suoraksi, -- luovuttamaan heille kadun täydessä kunnossa viemäreineen, -jalkakäytävineen, kaasulyhtyineen? Ja korvaukseksi vaaditte vain sen -varrella olevat tontit? Se on omituista, sangen omituista! - -Sitten hän siirtyi asiansa arkaluontoisimpaan kohtaan. Hän oli kuullut -kerrottavan, että Kiinteistöpankki ostatti salaa Naisten Aarreaittaa -ympäröivät talot, sekä ne, jotka oli määrätty revittäviksi, että myös -ne, joiden oli määrä jäädä pystyyn. Tämä oli pannut hänet epäilemään, -että jotakin oli tekeillä, jonkinlainen liikeyritys muodostumassa, -mahtava kiinteistöyhtiö kenties, joka saatuaan maan haltuunsa ei enää -suostuisi luovuttamaan sitä muille ja joka siten estäisi hänen -laajentamissuunnitelmiensa toteutumisen. Sen vuoksi hän oli koettanut -lähestyä paronia naisen välityksellä, tietäen että kestävin side kahden -miehen välillä on rakastettavan naisen ystävyys. Varmaankaan paroni ei -olisi kieltäytynyt ottamasta häntä vastaan omassa työhuoneessaankaan, -jossa olisi voitu rauhassa keskustella, sillä hänen ehdotuksensa oli -siksi tärkeä. Mutta Henrietten kodissa hän luotti paremmin itseensä; -hän tiesi mikä yhdistävä ja sulattava voima on kahdelle miehelle siinä -ajatuksessa, että he ovat saman naisen rakkaudesta osallisia. Lemmityn -kodissa, hänen suloutta uhkuvassa läheisyydessään, hänen lempeän -hymynsä puoltamana Mouret uskalsi luottaa onneensa. - --- Tehän olette ostanut Duvillard'in talon, tuon vanhan rakennuksen -minun taloni vierestä? hän kysyi äkkiä. - -Paroni epäröi hetkisen; sitten hän kielsi. Mutta katsoen häntä suoraan -silmiin Mouret rupesi nauramaan. Siitä hetkestä lähtien hän oli -käytökseltään vilpitön, avosydäminen nuori mies, jolla ei ole mitään -salattavaa. - --- Kuulkaahan, herra paroni, koska kohdalleni nyt kerran on sattunut se -verraton onni, että olen päässyt teidän puheillenne, niin minun täytyy -tehdä teille tunnustus... Älkää pelätkö, en minä sen tähden pyri -uskotuksenne. Mutta tahdon kertoa teille itsestäni kaiken, sillä olen -vakuuttunut, etten voisi uskoa salaisuuttani parempiin käsiin... -Sitäpaitsi tarvitsen teidän neuvojanne; jo aikoja sitten olisin -pyytänyt teiltä neuvoa, jos olisin uskaltanut. - -Hän teki todellakin tunnustuksen, kertoi kuinka oli alkanut ja -jatkanut, eikä salannut edes rahapulaakaan, johon oli joutunut keskellä -voitonriemua. Hän luetteli laajentamispuuhiaan, kertoi kuinka liike yhä -uudelleen nielaisi voiton, kuinka liikkeen virkailijat toivat säästönsä -hänen käytettäväkseen, kuinka talo jokaista uutta sesonkia -suunniteltaessa pani koko pääomansa alttiiksi, niinkuin pelaaja panee -viimeiset rahansa peliin. Mutta hän ei kuitenkaan aikonut pyytää rahaa, -sillä hänellä oli ostajakuntaansa intoilijan usko. Korkeammalle hän -tähtäsi. Hän uskalsi ehdottaa paronille yhtiön muodostamista. -Kiinteistöpankki sitoutuisi kustantamaan hänelle hänen uneksimansa -suunnattoman, palatsimaisen rakennuksen, hän sitävastoin puolestaan -sitoutui antamaan yhtiön käytettäväksi kykynsä ja hyvässä alussa olevan -liikkeensä. Oli vain verrattava, olivatko panokset toistensa arvoiset. -Ja se kävi vallan helposti. - --- Mihin aiotte käyttää kiinteistöänne? hän kyseli itsepintaisesti. -- -On kai teillä jotakin mielessä. Mutta tiedän varmasti, ettei teidän -suunnitelmanne vedä minun ehdotukselleni vertoja. Miettikää asiaa. Me -rakennamme hallussanne olevalle alueelle uhkean tavaratalon. Revimme -jotkut talot ja jotkut säilytämme. Ja siitä syntyy liike, jommoista ei -ole ennen Pariisissa nähty, tavaratalo, joka tuottaa miljoonia. - -Ja hän innostui niin, ettei muistanut hillitä itseään. - --- Ah, hän huudahti, -- jos voisin tulla toimeen ilman teitä!... Mutta -tehän olette jo saanut käsiinne kaikki. Ja enhän minä sitäpaitsi -koskaan voisi hankkia tarvittavia varoja. Kuulkaa, täytyyhän meidän -sopia asiasta... Ettehän toki murhaajaksi tahdo! - --- Mikä vauhti! tyytyi paroni vastaamaan. -- Mikä mielikuvitus! - -Hän pudisti päätään yhä hymyillen. Jos toinen kertoi hänelle -salaisuutensa, niin ei hänen sentähden ollut pakko luovuttaa omiaan. -Kiinteistöpankki aikoi rakentaa Dix-Décembrekadun varrelle Grand -Hotelille kilpailijan, loistohotellin, jonka keskeinen asema vetäisi -puoleensa ulkomaalaisia. Paroni olisi tosin hotellisuunnitelmastaan -huolimatta voinut suostua Mouret'n ehdotukseen, sillä hänelle jäi -sittenkin laajoja alueita muuhun käytettäväksi, mutta hän oli jo -myöntänyt apunsa kahdelle Henrietten ystävälle ja häntä alkoi väsyttää -hyväntahtoisen suosijan osan näytteleminen. Ja vaikka toimeliaisuus oli -hänen ihanteensa ja hän avasi kukkaronsa kelle tahansa, jolla oli -tarpeeksi järkeä ja rohkeutta asiansa ajamiseen, niin Mouret'n -nerokkaasti suunniteltu ehdotus pikemmin hämmästytti häntä kuin -miellytti. Olisi varomatonta kannattaa moista haaveilijan päähänpistoa, -jättiläismäistä tavarataloa. Sellainen muotitavarakaupan ylenmääräinen -laajentaminen johtaisi ehdottomasti häviöön. Sanalla sanoen, hän ei -suostunut. - --- Suunnitelmanne on epäilemättä kiehtova. Mutta se on runoilijan -tuuma... Mistä te saisitte tarpeellisen ostajakunnan täyttämään -sellaisen tuomiokirkon? - -Mouret katsoi häntä hetken aikaa sanomatta mitään ikäänkuin ihmetellen -hänen kieltäytymistään. Oliko se mahdollista? Mies, jolla oli niin -hieno vainu, että osasi hakea rahat käsiinsä olivatpa ne kuinka syvällä -tahansa. Ja äkkiä hän kaunopuhujan vaikuttavalla liikkeellä osoitti -salissa hääriviä naisia ja huudahti: - --- Ostajakunnanko! Tuossahan se on! - -Laskevan auringon saliin heittämä hehkuva valo vaaleni vaalenemistaan, -kunnes siitä ei enää ollut jäljellä kuin heikko kajastus, joka -vähitellen hälveni silkkisistä verhoista ja huonekalujen pinnoista. -Tänä iltahämärää ennustavana hetkenä iso huone muuttui lämpimän -tuttavalliseksi. Herra de Boves'in ja Paul de Vallagnoscin puhellessa -ikkunan luona, katse puistoa harhaillen, naiset olivat siirtyneet -lähemmäksi toisiaan ja muodostivat salin keskellä ahtaan piirin, mistä -kuului kuisketta ja naurua, innokkaita kysymyksiä ja vastauksia. -Tunnelman oli saanut aikaan naisessa kuohuva vastustamaton kauniiden -tavaroiden halu. Keskusteltiin vaatteista, ja rouva de Boves selitti -muille erään tanssiaispuvun salaisuuksia. - --- Ensiksikin läpikuultavaa sireeninväristä harsokangasta ja sen päällä -vanhaa alençon-pitsiä, kolmenkymmenen senttimetrin levyistä... - --- Niinkö, todellako! rouva Marty huokasi. -- On niitä onnellisia! - -Paroni Hartmann oli Mouret'n liikettä seuraten kääntänyt katseensa -naisiin, jotka hän näki sohvalta. Hän kuunteli toisella korvallaan -heidän puhettaan, sillä aikaa kun nuori mies yhä innokkaammin koetti -vaikuttaa häneen selittäen juurta jaksain uudenaikaisia periaatteitaan -muotitavarakaupan hoitamisessa. Kaupankäynnin onnistumisen ehtona oli -hänen mielestään pääoman yhtämittainen ja jatkuva uudistaminen sekä -tavaravaraston rahaksimuuttaminen niin usein kuin suinkin saman vuoden -kuluessa. Kuluneena vuonna esimerkiksi hänen liikepääomansa, joka oli -vain viisisataatuhatta frangia, oli neljä kertaa kiertänyt ja edusti -siis kahden miljoonan ostosummaa, mitätön määrä tietysti, jonka hän -toivoi voivansa pian kohottaa kymmenkertaiseksi, sillä hän sanoi -varmasti tietävänsä, että muutamilla osastoilla kauppa vilkastuu -piakkoin niin suuresti, että liikepääoma palaa viisitoista jopa -kaksikymmentäkin kertaa samana vuotena. - --- Näettekö, herra paroni, koko salaisuus on siinä. Yksinkertaiselta se -tuntuu, mutta keksittävä se kumminkin oli. Meidän ei tarvitse panna -suuria rahoja kiertämään. Ainoa tehtävämme on saada tavarat niin pian -kuin suinkin myydyiksi hankkiaksemme toisia ja kasvattaaksemme siten -niin usein kuin suinkin rahoillemme korkoa. Siten voimme tyytyä -vähäiseen voittoon. Vaikka yleiset kulumme kohoavat kuuteentoista -prosenttiin, siis äärettömän korkealle, niin tyydymme kumminkin -kahdenkymmenen prosentin voittoon, josta meille siis jää ainoastaan -neljä prosenttia puhdasta tuloa. Mutta siitä karttuu lopuksi miljoonia, -kun tavaramäärät vain ovat tarpeeksi suuria ja alati uudistettavia... -Ymmärrättehän, eikö niin? Onhan se selvää. - -Paroni pudisti uudestaan päätään. Hän, joka oli suunnitellut mitä -rohkeimpia liikeyrityksiä ja kaasuvalaistuksen ensi aikoina ajanut -yrityksen asioita niin tavattoman uskaliaasti, että siitä vieläkin -puhuttiin, pysyi nyt itsepintaisesti epäilevällä kannalla. - --- Ymmärrän kyllä, hän vastasi. -- Te myytte halvalla myydäksenne -paljon, ja te myytte paljon voidaksenne laskea hinnan niin alhaiseksi -kuin suinkin... Mutta myyminenhän tässä juuri on pääasia, ja, -toistaakseni äskeisen kysymyksen, kenelle te myytte? Kuinka luulette -saavanne tavaroillenne niin äärettömän menekin? - -Suuressa salissa naisten keskustelu kävi äkkiä äänekkääksi estäen -Mouret'n jatkamasta selityksiään. Rouva Guibal väitti nimittäin, että -olisi ollut parempi panna pitsit vain etukaistaan eikä ympäri hametta. - --- Olihan niitä etukaistakin aivan täynnä, sanoi rouva de Boves. -- -Harvoin näkee niin arvokasta pukua. - --- Kuulkaahan, virkkoi rouva Desforges, -- tulen ajatelleeksi, että -minullakin on muutamia metrejä alençon-pitsiä... Minun täytyy hankkia -sitä vähän lisää, kenties sitten riittää puvuksi. - -Äänet heikkenivät taas hiljaiseksi sorinaksi, jossa erotti hintoja, -toisten tinkimiä, toisten korottamia. Naiset olivat täydessä -pitsienostamistouhussa. - --- Kyllä myydyksi saa, kun vain osaa myydä, sanoi Mouret, kun sai -vihdoin äänensä kuulumaan. -- Siinä me juuri olemmekin eteviä. - -Ja ottaen avukseen koko provencelaisen kiihkeytensä hän häikäisevällä -kuvakielellä selitti uudenaikaisen kaupankäynnin tapaa. Ensin hän otti -puheeksi tavaroiden paljouden ja runsaat varastot, joista ei koskaan -puuttunut mitään, mitä kysymyksessä olevana vuodenaikana tarvittiin; -sitten hän puhui ostajakunnasta, joka kiersi osastolta osastolle -pysähtyen joka paikkaan, ostaen kankaan täältä, rihman tuolta, -päällysvaatteen vähän kauempaa, pukeutuen uusiin kiireestä kantapäähän, -innostuen ihmettelemään uutuuksia ja langeten vihdoin hyödyttömänkin -tavaran vastustamattomasti viekoittelevaan kiusaukseen. Uudenaikaiselle -liiketoiminnalle olivat varsin edullisia tavaroihin kiinnitetyt selvät -hintalaput ja tästä sukkelasta keksinnöstä koko kaupankäynnissä -tapahtunut kehitys juuri oli saanutkin alkunsa. Vanhan tai toisin -sanoen pienimittaisen kaupankäynnin surkastuminen johtui juuri siitä, -ettei se kyennyt kestämään taistelua hintalappujen julistamia alhaisia -hintoja vastaan. Yleisöllä oli tilaisuus itse päätellä mitä hyötyä -kilpailusta oli. Suurten tavaratalojen ikkunoissa näkyvät hintalaput -määräsivät koko kaupungin hinnat. Kaikki tavaratalot laskivat hintoja -ja möivät niin vähällä voitolla kuin suinkin. Petoksista ja kepposista -ei ollut enää mihinkään; ei voinut esimerkiksi kiskoa kankaasta hintaa, -joka oli sen arvoa kahta vertaa korkeampi. Jokaisen täytyi tyytyä -määrättyyn voittoprosenttiin, joka oli kaikille tavaroille yhtä suuri, -ja rikastuminen kävi mahdolliseksi ainoastaan sille, joka osasi -taitavasti järjestää liikkeensä, sitä suuremmalla syyllä, kun asioiden -ratkaisu oli yleisön omissa käsissä. Eikö se ollut ihmeellinen -järjestelmä! Se mullisti perinpohjaisesti koko kaupankäynnin ja muutti -Pariisin muodon, sillä se oli naisen lihasta ja verestä lähtenyt! - --- Nainen on minun puolellani, hittoako minä muusta, tunnusti hän -pikaisuudessaan häikäilemättä. - -Tämä huudahdus sai paronin hätkähtämään. Iva katosi hänen hymystään, ja -hän katseli nuorta miestä antautuen vähitellen hänen uskonsa valtaan ja -tuntien häntä kohtaan hellyyttä. - --- Hiljaa! hän kuiskasi isällisen hyväntahtoisesti. -- He voivat -kuulla. - -Mutta naiset puhuivat niin innoissaan, etteivät enää malttaneet edes -kuunnella toisiaan. Rouva de Boves viimeisteli kuvailemaansa -tanssiaispukua: sireenin värinen tunika siellä täällä pitsisolmukkeiden -kohottama, kaula-aukko sangen syvälle uurrettu, ja pitsisolmukkeet -olkapäillä. - --- Saattepa nähdä, että minäkin teetän itselleni sellaisen puvun, hän -sanoi, -- eräästä silkkikankaasta... - --- Minä, keskeytti rouva Bourdelais, -- olen ostanut samettia, -sattumalta tavattoman huokeata! - -Rouva Marty kysäisi: - --- Tosiaanko! Mihin hintaan? - -Ja sitten kaikki taas puhuivat yhteen ääneen. Rouva Guibal, Henriette, -Blanche, kaikki he mittailivat, leikkelivät, tuhlasivat. Siinä -heitettiin vaatevarastot sikinsokin, ryöstettiin koko tavaratalo -tyhjäksi, sepitettiin verrattomia, kauan unelmoituja, muiden kadehtimia -pukuja, ahmittiin hellittämättömän kiihkeästi turhamaisuuden kaikkia -nautintoja, ikäänkuin korukankaiden lämpimänhivelevä kosketus olisi -ollut heille elämänehto. - -Luotuaan silmäyksen saliin Mouret lopetti muutamin sanoin uudenaikaisen -kauppakoneiston selittämisen lähestyen paronia ja kuiskaten jotakin -hänen korvaansa ikäänkuin uskoakseen hänelle sydämensä salaisuuksia, -sellaisia, joita miehet joskus uskovat toisilleen. Tärkeämpi kuin -kaikki muut hänen esittämänsä perusteet oli kaupan menestymiselle -naisen turhamaisuuden kiihottaminen. Tätä kaikki toimenpiteet -tarkoittivat, varastojen pikainen rahaksimuutto, huokeat hinnat ja -mieltä rauhoittavat hintalaput. Naisen voittamisesta tavaratalot -kilpailivat keskenään, naiselle ne huokeiden hintojen satimia -virittivät, häntä varten ne rakensivat huumaavia näyttelyjä. Kaikki -tämä herätti naisessa uusia pyyteitä, nostatti uusia kiusauksia, joihin -tämä ehdottomasti lankesi, ensin muka säästäväisyydestä huokeahintaisia -tavaroita ostaen, sitten tyydyttääkseen sievistelyhaluaan ja lopuksi -nainen joutui suin päin turmion kitaan. Hankkimalla itselleen -kymmenkertaisen menekin ja tarjoamalla yleisölle yltäkylläisesti -erilaisia tavaroita tavaratalot valmistivat yhteiskunnalle uuden -menoerän, saattoivat yksityistaloudet hämminkiin ja saivat muodin -keksimään yhä kalliimpia oikkuja. Ja vaikka heidän valtakunnassaan -nainen olikin kuningatar, jonka heikkouksia kiitettiin ja -liehakoitiin, niin itseasiassa sama nainen siinä hallitsi rakastuneena -hallitsijattarena kauppaa käyvää kansaa, joka osasi kiristää siltä -veripisaran jokaisesta sen oikun tyydykkeestä. Mouret'n -naistenihailijan kohteliaisuuskaan ei voinut täydellisesti peittää -hänen raakaa juutalaisluonnettaan, joka pystyi kauppaamaan naisen -painon mukaan. Hän pystytti naiselle temppelin; hän antoi naiselle -sadoittain palvelijoita polttamaan suitsukkeita ja osoittamaan uusien -juhlameno-ohjeiden mukaan kunnioitusta; hänen kaikki ajatuksensa -kohdistuivat yksinomaan naiseen, jolle hän hankki lakkaamatta uusia -viehätyksiä. Ja siitä huolimatta, kun hän oli tyhjentänyt uhrinsa -taskut ja turmellut poloisen hermot, ei hänessä ollut enää muuta -jäljellä kuin miehessä kytevä salainen ylenkatse rakastajatarta -kohtaan, joka tyhmyydessään antautuu hänelle. - --- Houkutelkaa naiset puolellenne, hän kuiskasi paronille nauraen -julkeasti, -- niin voitte myydä vaikka koko maailman. - -Nyt paroni ymmärsi. Hän oli päässyt asiaan kiinni ja arvasi loput. Näin -ritarillinen tapa petkuttaa naisia oli hänelle mieleen ja elvytti -hänessä hänen elostelijanmenneisyytensä. Hän iski merkitsevästi silmää -ja alkoi ihailla tuon naistensyöjäkoneen keksijää. Tepsivää tosiaankin! -Ja kokeneena miehenä hän sanoi samaa kuin Bourdonclekin kerran oli -sanonut: - --- Kyllä he vielä kostavat! - -Mutta Mouret kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään. Naiset olivat -kaikki hänen omiaan, hänen tavaraansa, kun hän sitä vastoin itse oli -täydellisesti vapaa. Kun heillä ei enää ollut mitään annettavaa -hänelle, ei rikkautta eikä nautintoa, heitti hän heidät kaikki läjään -kadulle niiden käytettäväksi, joille oli jätteistä hyötyä. Se oli -etelämaalaisen ja liikemiehen harkittua ylenkatsetta. - --- Ja päästäksemme loppuun, herra paroni, tahdotteko liittyä minuun? -Onko teistä ehdottamani yhtiö mahdollinen? - -Paroni, joka oli jo puoleksi voitettu, ei tahtonut kuitenkaan sitoutua -näin äkkipikaa. Hänen ihastuksensa pohjalla oli vielä vähäinen epäilys, -ja hän aikoi antaa kiertelevän vastauksen, kun naurunpuuskien -keskeyttämä huuto naisten puolelta säästi häneltä tämän vaivan. - --- Herra Mouret! Herra Mouret! kuului salista. - -Ja kun Mouret kiusaantuneena ei ollut kuulevinaan, rouva de Boves nousi -tuoliltaan ja tuli pienen salin ovelle sanoen: - --- Teitä kaivataan, herra Mouret. Ei ole lainkaan kohteliasta hautautua -tällä tavalla nurkkiin keskustelemaan liikeasioista. - -Silloin Mouret päätti luopua. Nuhteettoman kohteliaasti hän nousi -teeskennellen ihastusta, mistä paroni oli aivan ihmeissään. He menivät -yhdessä suureen saliin. - --- Olen käytettävänänne, hyvät naiset, Mouret sanoi hymyhuulin -astuessaan saliin. - -Äänekkäät mieltymyksen huudahdukset kajahtivat häntä vastaan. Hänen -täytyi siirtyä lähemmäksi, ja naiset valmistivat hänelle paikan -piirissään. Aurinko oli nyt laskeutunut puutarhan puiden taa, ja hieno -varjo himmensi avaran huoneen. Oli käsillä iltahämärän suloisesti -raukaiseva hetki, joka alkaen siitä kun päivä ulkona sammuu ja kestäen -siihen kun lamput sisällä sytytetään antaa pariisilaisten asuntoihin -kodin tutun ja lempeän leiman. Herrat de Boves ja Vallagnosc seisoivat -yhä ikkunan luona, ja heidän pitkät varjonsa näkyivät mustina -lattiamatoilla. Päivän viimeisen valon kirkastaman toisen ikkunan -edessä seisoi laiha, opettajatoimen hivuttama herra Marty, joka hetki -sitten oli saapunut huomiota herättämättä, mitättömän näköisenä ja -ahtaaksi käyneessä, mutta siistissä vierailutakissaan, ja kuunteli -kiusaantuneena naisten pukuja koskevaa juttelua. - --- Yhäkö te aiotte avata maanantaina uuden myyntinäyttelynne? kyseli -rouva Marty. - --- Tietysti, Mouret vastasi huilunheleällä näyttelijänäänellä, jolla -hän puhutteli aina naisia. - --- Tiedättekö, että aiomme kaikki käydä siellä, pisti Henriette -väliin... -- Sanotaan, että teillä on suunnitteilla ihmeitä. - --- Oh, eihän toki ihmeitä, Mouret sanoi vaatimattomaksi tekeytyen. -- -Koetan vain voimieni mukaan olla teidän kiitoksenne arvoinen. - -He ahdistivat häntä kysymyksillään. Rouva Bourdelais, rouva Guibal, -Blanchekin tahtoi tietää. - --- Kas niin, kertokaa nyt meille mitä kaikkea siellä tulee olemaan, -rukoili rouva de Boves. -- Aivanhan me kuolemme uteliaisuudesta. - -He olivat kerääntyneet hänen ympärilleen, kun Henriette huomautti, -ettei Mouret ollut juonut edes teetä. Voi, poloista! Neljä naista -tarjoutui heti palvelemaan häntä, ehtona kumminkin, että hän sen -jälkeen suostuisi vastaamaan. Henriette kaatoi teen kuppiin, jota rouva -Marty piteli, kun taas rouva de Boves ja rouva Bourdelais kilpailivat -kunniasta panna siihen sokeria. Kun hän oli kieltäytynyt istuutumasta -ja tyhjensi hitaasti kuppiaan seisoen keskellä heidän piiriään, he -tulivat aivan lähelle häntä kytkien hänet ahtaaseen hamekehään ja -katselivat häneen loistavin silmin ja hymysuin. - --- Entä silkkinne, paris-bonheurinne, josta kaikki puhuvat? sanoi rouva -Marty kärsimättömänä. - --- Oh, vastasi Mouret, -- tavattoman hyvää tavaraa, notkeata, sitkeää -ja kestävää... Saattepa nähdä, hyvät naiset. Muualla sitä ei myydäkään -kuin meillä, sillä meillä on yksinomainen oikeus siihen. - --- Todellako! Taatusti hyvää silkkiä, viisi frangia kuusikymmentä -metri! rouva Bourdelais sanoi innoissaan. -- Sehän on vallan -uskomatonta! - -Siitä lähtien kun sanomalehdissä oli ilmoitettu tätä silkkiä, se oli -näiden naisten jokapäiväisessä elämässä saanut tärkeän sijan. Sitä -ajateltiin ja siitä puheltiin, sitä odotettiin ja epäiltiin. Tavassaan -ahdistaa nuorta miestä uteliailla kysymyksillä kukin naisista paljasti -oman ostajaluonteensa: rouva Marty oli tuhlaamishimon valtaama ostaja, -joka osti kaiken Naisten Aarreaitasta, valitsematta, mitä vaan eteen -sattui; rouva Guibal käveli siellä tuntikausia ostamatta koskaan -mitään, hänelle pelkkä katseleminen tarjosi jo yltä kyllin nautintoa; -rouva de Boves kurkotti alituisessa rahapulassaan liian korkealle -tuskastuen lopuksi tavaroihin, joita ei voinut saada; rouva Bourdelais -oli käytännöllinen ja tarkka porvariskodin emäntä, joka meni aina -suoraan alennusmyyntipaikkoihin tehden ostoksensa hätäilemättä ja niin -taitavasti, että suuret tavaratalot todellakin säästivät hänelle paljon -rahaa. Henriette taas oli sangen tarkka puvuissaan, osti suurista -tavarataloista vain vähäpätöisempiä tavaroita, käsineitä, -trikootavaroita ja yksinkertaisempia liinavaatteita. - --- On meillä muitakin kankaita, hämmästyttävän huokeita laatuunsa -nähden, Mouret jatkoi sointuvalla äänellä. -- Tahtoisin suositella -teille varsinkin cuir-d'orin taftiamme, harvinaisen kiiltävää -kangasta... Puolisilkkikankaissa on myös tänä vuonna hyvin hienoja -malleja, valikoimalla valittuja tuhansista hankkijallemme tarjotuista -näytteistä, ja mitä sametteihin tulee, meillä on mitä runsain valikoima -kaikkia värivivahteita... Voin myös kertoa teille, että tänä vuonna -tullaan käyttämään paljon verkaa. Saattepa nähdä matelassée kankaitamme -ja seviottejamme... Naiset eivät keskeyttäneet enää, supistivat vain -kehänsä yhä ahtaammaksi, ja hymyn vaimetessa puoliavoimilla huulilla -kurkottivat yhä enemmän kaulaansa ikäänkuin koko heidän olentonsa olisi -pyrkinyt lähestymään lumoojaa. Heidän silmänsä himmenivät, ja kylmät -väreet puistattivat heitä. Mutta huolimatta naisten hiuslaitteista -kohoavista päihdyttävistä tuoksuista Mouret ei hetkeksikään menettänyt -voittajan tyyntä varmuutta. Vähän väliä hän keskeytti puheensa -nielaistakseen pienen kulauksen teetä, minkä tuoksu viilensi noita -liian voimakkaita tuoksuja, joissa oli hieman pedon kirpeyttä. -Tuollaista itsehillintää katsellessaan paroni Hartmann, joka ei -kääntänyt silmiään Mouret'sta, tunsi ihailunsa vain kasvavan. -Verratonta kylmäverisyyttä tuo veitikka osoitti käyttäessään noin -naista leikkikalunaan vähääkään huumaantumatta hänen viehätyksestään. - --- Vai verkaa siis tullaan käyttämään, toisti rouva Marty, jonka kasvot -kävivät melkein kauniiksi miellyttämisenhalusta. -- Täytyy miettiä. - -Rouva Bourdelais, jonka katse oli yhä selkeä, sanoi vuorostaan: - --- Eikö teillä ole torstaina jäännösmyynti?... Odotan siksi. Minullahan -on koko lapsilauma vaatetettavana. - -Ja kääntäen vaaleatukkaisen päänsä Henrietteä kohti hän kysyi: - --- Sauveurillako teetät yhä pukusi? - --- Hyvä Jumala, täytyyhän minun, tämä vastasi. -- Sauveur on hyvin -kallis, mutta hän on Pariisissa ainoa, joka saa puvun istumaan... Ja -sitten, sanoipa herra Mouret mitä hyvänsä, niin hänellä on sittenkin -kauneimmat mallit. Sen sievempiä ei löydä mistään. Minä en sietäisi -nähdä pukujani joka naisen yllä. - -Mouret hymyili salaperäisesti. Sitten hän ilmoitti, että rouva Sauveur -osti kankaansa häneltä. Epäilemättä hän osti suoraan tehtailijoiltakin -muutamia malleja, joiden omistusoikeuden hän lunasti itselleen, mutta -mitä esimerkiksi mustiin silkkikankaisiin tuli, niin rouva Sauveur -väijyi alati Aarreaitan tilapäismyyntejä, joista hän osti tukuttain -kankaita myydäkseen ne sitten kaksi, jopa kolmekin kertaa kalliimmalla. - --- Olenkin aivan varma siitä, että hänen hankkijansa vievät meiltä -paris-bonheurimme. Miksi he menisivät ostamaan tehtaista, kun hinta -siellä on korkeampi. Sillä, kunniani kautta, me myymme tappiolla. - -Tämä oli naisille liikaa. Ajatus, että heille tarjottiin tappiolla -myytyjä tavaroita, lisäsi heissä naisen synnynnäistä ahneutta, minkä -johdosta ostamisen nautinto on hänelle kahta vertaa suurempi, kun hän -luulee varastavansa kauppiaalta hänen voittonsa. Mouret tiesi kyllä, -etteivät naiset tämän kuultuaan jaksaneet enää vastustaa huokeiden -hintojen kiusausta. - --- Mehän myymme kaiken ilmaiseksi, hän jatkoi nauraen ja kääntyen -ottaakseen rouva Desforges'in pikku pöydälle jääneen viuhkan. -- Tämä -viuhka esimerkiksi. Mitä sanoittekaan sen maksaneen? - --- Pitsi kaksikymmentäviisi frangia ja valmistaminen kaksisataa, sanoi -Henriette. - --- No niin, pitsi ei ole kallis. Ja kumminkin meillä myydään samaa -pitsiä kahdeksallatoista... Mitä tekopalkkaan tulee, hyvä rouva, -niin sehän on kerrassaan varkautta. Minä en uskaltaisi vaatia -yhdeksääkymmentä frangia enempää. - --- Sanoinhan sen! huudahti rouva Bourdelais. - --- Yhdeksänkymmentä frangia, kuiskasi rouva de Boves. -- Ei voi olla -ostamatta, ellei ole aivan keppikerjäläinen. - -Hän oli ottanut uudelleen viuhkan ja tutki sitä tarkasti tyttärensä -Blanchen kanssa. Toivoton himo, jota hänen oli mahdotonta tyydyttää, -heitti heijastuksensa hänen isoille, säännöllisille kasvoilleen ja -suuriin, raukeisiin silmiinsä. Sitten viuhka toistamiseen kiersi -kädestä käteen aiheuttaen huomautuksia ja huudahduksia. Herrat de Boves -ja Vallagnosc olivat palanneet ikkunan luota. Edellisen asettuessa -entiselle paikalleen rouva Guibalin taa, jonka pitsikaulusta hän -tarkasteli luopumatta nuhteettomasta virkamiehenryhdistään, nuori mies -kallistui Blanchea kohti koettaen keksiä jotakin miellyttävää -sanottavaa. - --- Eikö teistä, neiti, musta pitsi valkeaa norsunluuta vasten näytä -synkältä? hän kysyi viuhkaa tarkoittaen. - --- Oh, vastasi Blanche, vähääkään punastumatta, -pyöristymiseen taipuvaiset kasvot aina yhtä vakavina, -- minä -uneksin helmiäisvartisesta valkeasta sulkaviuhkasta. Olen nähnyt -sellaisen. Se oli niin neitseellisen hieno! - -Herra de Boves, joka epäilemättä oli huomannut vaimonsa viuhkaan -kiintyneen tuskastuneen katseen, sekaantui vihdoin hänkin keskusteluun -sanoen rouva Guibalille: - --- Tuollaiset leikkikalut eivät kestä mitään. - --- Sanokaa muuta! vastasi punatukkainen kaunotar nyrpistäen huuliaan ja -tekeytyen välinpitämättömäksi. -- Minä en saa muuta tehdä kuin -korjauttaa viuhkaani. Oikein väsyttää. - -Jo vähän aikaa rouva Marty oli kiihtyneenä keskustelusta käännellyt -kuumeisesti käsissään punaista laukkuaan. Hän ei ollut vielä näyttänyt -ostoksiaan, ja häntä poltti kiihkeä halu levittää ne muidenkin -katseitten hekumaksi. Äkkiä hän unohti miehensä läsnäolon ja otti -laukustaan muutamia metrejä pahvipalan ympäri käärittyä kapeaa pitsiä. - --- Tätä pitsiä ostin tytärtäni varten, eikö se ole herttaista... Frangi -yhdeksänkymmentä. - -Pitsi kulki kädestä käteen. Naiset ihmettelivät, ja Mouret väitti -myyvänsä koristepitsit tehtaanhintaan. Rouva Marty oli sulkenut -laukkunsa, ikäänkuin piilottaakseen tavarat, joita ei näyttäisi. Mutta -pitsin osaksi tullut yleinen ihailu sai hänet uudelleen luopumaan -varovaisuudesta, ja hän veti esiin nenäliinan. - --- Entä tämä nenäliina, hän sanoi. -- Todellista brysselinpitsiä, -ystäväni... Aivan harvinaisen hienoa! Kaksikymmentä frangia. - -Ja sen jälkeen laukku vaikutti tyhjentymättömältä. Rouva Marty punastui -ilosta näyttäessään uudet tavaransa kainostellen kuin vaatteitaan -riisuva ujouden viehätyksen kaunistama nainen. Oli kaulaliina -espanjalaisesta silkkipitsistä, kolmekymmentä frangia; sitä hän ei -ollut tahtonut ostaa, mutta myyjä oli väittänyt hänelle, että se oli -viimeinen ja että hinta nousisi pian. Oli harso, chantillyn kudosta, -hiukan kallis tosin, viisikymmentä frangia. Jos hän ei itse voinut -käyttää sitä, niin saattoihan hän tehdä siitä jotakin tyttärelleen. - --- Voi hyvä Jumala, kuinka pitsit ovat kauniita! toisti hän -hermostuneesti. -- Kun niihin kerta takertuu, voisi ostaa koko -myymälän. - --- Mitä tämä sitten on? rouva de Boves kysyi tarkastaen guipure-pitsiä. - --- Sekö, vastasi toinen, se on välipitsiä... Ostin sitä -kaksikymmentäkuusi metriä. Yhdestä frangista metri, ymmärtääkö sitä -kukaan! - --- Niinkö, sanoi rouva Bourdelais hämmästyneenä. -- Mutta mitä aiotte -tehdä siitä? - --- En tosiaankaan tiedä... Mutta malli oli minusta niin soma! - -Silloin kohottaessaan silmänsä hän kohtasi miehensä kauhistuneen -katseen. Miesparka oli käynyt vieläkin kalpeammaksi, ja koko hänen -olemuksensa ilmaisi tukahdutettua tuskaa, köyhän miehen epätoivoa tämän -nähdessä vaivalla ansaitut rahansa täysin käsin tuhlatuiksi. Jokainen -uusi pitsinkappale oli hänelle uusi tappio, merkitsi hänelle -koulutyössä kuluvia raskaita päiviä, tuntiopettajan pitkiä jalkamatkoja -likaisilla kaduilla, jokapäiväisen elämän yhtämittaista raatamista ja -alituisessa rahanpuutteessa olevan kodin helvettiä. Hänen katseensa -kauhun nähdessään rouva Marty tahtoi kätkeä ostoksensa takaisin -laukkuunsa ja tapaili vapisevin sormin nenäliinaa, harsoa, pitsejä, -hermostuneesti nauraen ja sopertaen: - --- Antakaahan tänne, ettei mieheni taas tarvitse torua... Vakuutan -sinulle, ystäväni, että sittenkin olen ollut sangen järkevä, sillä -siellä olisi ollut saatavana erästä pitsiä, oh, ihmeellistä! -Viiteensataan frangiin! - --- Miksi ette ostanut? rouva Guibal kysyi välinpitämättömästi. -- Onhan -herra Marty miehistä kohteliain. - -Opettajan täytyi kumartaa ja sanoa, ettei hän mitenkään tahtonut -rajoittaa vaimonsa vapautta. Mutta kun hän ajatteli vaaraa, joka -viisisataa maksavan pitsin muodossa oli ollut vähällä kohdata häntä, -hän tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitään. Ja kun hän -kuuli Mouret'n väittävän, että suuret tavaratalot lisäsivät tuntuvasti -alhaisemman porvariston tuloja, hän singautti tätä kohti julmistuneen -katseen, vihan iskemän nuolen, johon arkaluontoisen täytyy turvautua, -kun hän ei uskalla kuristaa vihamiestään. - -Mutta naiset eivät hellittäneet, kun kerran olivat päässeet -mieliaiheeseensa. Vastustamatta he antautuivat hurmattaviksi. -Pitsikääröt aukenivat, lainehtivat kiehkuroina toiselta toiselle, -kiinnittivät heidät yhteiseen harrastukseen ja kietoivat heidät -verkkojensa silmukoihin. Naiset hivelivät polvillaan noita ihmeellisiä -kudoksia, joihin heidän sormensa väkisinkin eksyivät. Ja yhä -ahtaammalle he sulkivat Mouret'n kehäänsä, yhä hartaammin he jatkoivat -kyselyään. Huoneen jatkuvasti hämärtyessä Mouret'n täytyi joskus -kumartua niin syvään tutkiakseen jotakin erityistä pitsikudosta, että -hän sattui hipaisemaan parrallaan naisten hiuksia. Mutta huolimatta -iltahämärän suloisesta veltostuttavasta hekumasta, hurmaantumatta -naisten olkapäistä lähtevistä tuoksuista hän yhä valeihastuksensa alla -säilytti hallitsevan asemansa. Nainen hän oli itsekin aistiensa ja -luonteensa notkeuden puolesta, ja osasi arvata salaisimmatkin naisten -sielussa piilevät pyyteet, ja lumottuina nämä antautuivat hänelle, kun -hän sitä vastoin rehenteli korkealla valtaistuimellaan naishelyjen -itsevaltiaana kuninkaana. Pimenevässä salissa äänet sortuivat -kuiskeeksi, puoleksi sammuneiksi huokauksiksi, joista tuon tuostakin -erotti: - --- Oh, herra Mouret! Herra Mouret! - -Päivän kalpeat heijastukset haihtuivat huonekalujen pronssikoristeista. -Naisten ryhmä Mouret'n ympärillä hämmentyi pimeässä entistä enemmän. -Pitsit yksin kuulsivat valkeana lumena heidän tummien kankaiden -verhoamilla polvillaan, jotka tuntuivat pyrkivän notkistumaan -epäjumalan eteen. Teekannun kyljessä tuikki viimeinen väike palaen -pirteästi kuin yölamppu tässä teehöyryn tuoksuttamassa huoneessa. Mutta -yhtäkkiä palvelija toi huoneeseen kaksi lamppua ja lumous hälveni. Sali -heräsi vilkkaana ja iloisena. Rouva Marty sulki pitsit takaisin -laukkuunsa, rouva de Boves söi vieläkin leivoksen, ja Henriette, joka -oli noussut, puheli hiljaa paronin kanssa ikkunasyvennyksessä. - --- Hän on erittäin miellyttävä, paroni sanoi. - --- Niin, todellakin! Henriette huudahti ilmaisten tahtomattaan -tunteittensa salaisuuden. - -Paroni hymähti niinkuin isä tyttärelleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun -Henriette oli näyttänyt niin rakastuneelta, mutta paroni ei siitä -loukkaantunut, sillä lapsellisuuksien aika oli jo aikoja sitten hänellä -ohi. Säälien entistä rakastettuaan, joka oli joutunut tuon ulkoa niin -lempeän, mutta sisältä hyydyttävän kylmän veijarin käsiin, hän luuli -velvollisuudekseen varoittaa tätä ja sanoi kuin piloilla: - --- Varokaa, ystäväni! Hän syö teidät kaikki suuhunsa. - -Mustasukkaisuuden liekki leimahti Henrietten kauniissa silmissä, sillä -hän arvasi olleensa Mouret'lle vain välikappale, tämän pyrkiessä -paronin ystävyyteen. Ja hän vannoi tekevänsä tuon miehen hulluksi -rakkaudesta, tuon miehen, jonka lyhytaikainen hellyys hajosi kuin -tuuleen heitetyn laulun kaiku. - --- Oh, hän vastasi, vuorostaan muka leikkiä laskien, -- ainahan karitsa -lopuksi syö suden. - -Silloin paroni rohkaisi häntä huvittuneena päännyökkäyksellä. Kenties -Henriette olikin se nainen, joka oli kostava toisten puolesta. - -Kun Mouret toistettuaan Vallagnoscille, että tämän oli välttämättä -käytävä katsomassa konetta, tavarataloa, lähestyi paronia -hyvästelläkseen, tämä pidätti hänet ikkunasyvennykseen pimeään -peittyneen puiston eteen. Nähtyään äsken Mouret'n naisten piirissä hän -taipui vihdoin ja uskalsi luottaa. Hetken aikaa he keskustelivat -hiljaa. Sitten pankinjohtaja sanoi: - --- No niin, sittenpä nähdään... Asia on päätetty, jos myyntinne -maanantaina saavuttaa ennustamanne... - -He puristivat kättä, ja Mouret poistui ihastuneen näköisenä, sillä -hänelle ei päivällinen maistunut, ellei hän päässyt pistäytymään ensin -Naisten Aarreaittaan tarkastamaan päivän tulot. - - - - -IV. - - -Maanantaina, lokakuun 10:ntenä, kirkas aurinko lävisti voitollisena -harmaat pilvet, joiden peitossa taivas oli jo viikon ajan piillyt. -Pitkin yötä oli vielä sataa tihuuttanut ja kadut olivat täynnä lokaa. -Mutta päivän sarastaessa pilviä hajottavat tuulet olivat kuivanneet -katukäytävät, ja taivas kaareutui sinisenä ja selkeänä kuin keväällä. - -Jo kahdeksasta lähtien aamuauringon kultaama Naisten Aarreaitta leimusi -juhlapuvussaan talvivarastonäyttelyn avaamispäivänä. Lippuja liehui -ovella, villakangaskaistaleet pieksivät ilmaa ja niiden pauke täytti -Gaillonin aukion maalaisjuhlan riemuitsevalla melskeellä. Aukion -kulmaan päättyvien katujen varsilla olevat näyteikkunat tarjosivat -katsojalle mahtavia rakennelmia, joiden kirjavaa komeutta ikkunalasien -puhtaus yhä lisäsi. Siinä puhkesi kadun iloksi tuhatvärisiä -silmänherkkuja, kokonainen tulvillaan oleva juhlapöytä, jossa oli -ohikulkijoiden katseille yltäkyllin tyydykettä. - -Mutta tavaratalon sisällä oli vielä hiljaista; silloin tällöin saapui -kiireinen ostaja, naapuriston emännöitsijä tai joku iltapäivän -väentungosta pelkäävä rouva. Liehuvien lippujensa takana tavaratalo -kiillotettuine parkettilattioineen ja täyteen sullottuine osastoineen -tuntui odottavan aseet ojossa, valmiina ostajakunnan hyökkäyksien -varalta. Varhaiset kävelijät riensivät pysähtymättä ohi, tuskin -katsahtivatkaan siihen. Neuve-Saint-Augustininkadulla, johon ajoneuvot -pysähtyivät, ei vielä yhdeksän aikana ollut kuin kahdet vaunut. -Kaupunginosan asukkaat, pikkukauppiaat varsinkin, ryhmittyivät oville -ja katukäytävien kulmiin ihmetellen viirien ja töyhtöjen paljoutta -katsellen nenä pystyssä ja tehden katkeria huomautuksia. Varsinkin -heitä suututtivat Michodièrenkadulla, lähettämön edessä odottavat -tavaravaunut, loistaviksi maalatut, punaiset ja keltaiset kuviot -vihreällä pohjalla, joiden kiiltävän uudet pinnat hohtivat -auringonpaisteessa kullalta ja purppuralta. Tällaisia vaunuja -Mouret'lla oli neljät, ja kaikki oli maalattu uudelleen tilaisuutta -varten, kyljissä oli liikkeen nimi suurin kirjaimin ja keskellä kattoa -korkea kilpi, jossa kerrottiin talvinäyttelyn avaamisesta. Vastapäätä -olevan puotinsa ovelta Baudu katseli vihasta kalpeana, miten vaunut -sullottiin edellisestä illasta jääneitä tavaralähetyksiä täyteen ja -miten ne sitten lähtivät liikkeelle komeiden hevosten vetäminä. Aina -bulevardille asti hän seurasi katseellaan näitä päivänpaisteessa -säihkyviä, vieriviä ilmoitustauluja, jotka lähtivät Pariisin kaikille -kulmille julistamaan Naisten Aarreaitan vihattua nimeä. - -Vähitellen ajurinvaunuja alkoi tulla ja pysähtyä riviin. Joka kerta kun -uusi ostaja saapui, ovikäytävässä seisovat, tavaratalon livreehen -puetut palveluspojat -- takki ja housut vihreät, liivit puna- ja -keltaraitaiset -- riensivät kadulle. Isä Jouve, virastaan eronnut -kapteeni, pitkä takki yllä, kaulassa valkea solmuke ja rinnassa -arvokkaana kilpenä loistava mitali, kunniamerkki pitkästä ja -nuhteettomasta palveluksesta, otti asiakkaan vastaan vakavan -kohteliaasti ja kumartui selittämään eri osastoja. Sitten tulija -päästettiin eteishalliin, joka oli sisustettu itämaiseksi saliksi. - -Jo heti sisään astuessa oli siis ihailemisen aihetta, jonka vaikutus ei -mennyt hukkaan kenenkään kohdalla. Mouret oli itse keksinyt tämän -yllätyksen. Hän oli tuottanut sangen edullisilla ehdoilla itämailta -suuren valikoiman mattoja, sekä vanhan- että uudenmallisia, joita tähän -asti oli ollut myytävinä ainoastaan harvinaisuuksien kauppiailla sangen -korkeaan hintaan. Näille hän toivoi suurta menekkiä, ja hän möi ne -melkein ostohinnasta, sillä hänelle niiden pääasiallinen tarkoitus oli -tavaratalon koristaminen ja taiteenihailijoiden houkutteleminen. Tämä -itämainen sali näkyi Gaillonin aukion keskipalkoille asti. Se oli -kokonaan matoista ja verhoista rakennettu, ja Mouret oli itse johtanut -niiden ripustamista paikoilleen. Kattoa verhosivat smyrnalaiset matot, -joiden monimutkaiset mallit kasvoivat esiin punaiselta pohjalta. Seinät -olivat oviverhojen peitossa. Oli vihreä-, kelta- ja punaraitaisia -syyrialaisia ja karamanilaisia verhoja, vähempiarvoisia Diarbekirin -mattoja, karkeapintaisia kuin paimenpuvut, kaitoja Ispahanin, Teheranin -ja Kermanin mattoja, leveämpiä kukikkaita mattoja Sumakasta ja -Madrasista täynnä oudonmuotoisia pioneja ja palmuja, mielikuvituksen -lumotuista puutarhoista poimittuja. Maassa oli lattiamattoja, pehmeitä -kuin turkikset, keskellä agralainen matto, erinomaisen hieno -malliltaan, keskus oli valkea ja leveät reunat vaaleansinipohjaisia -mielikuvituksellisin sinipunervin koukeroin. Joka paikassa oli -ihmeellisiä kudonnaisia: Mekan samettimaisen häiveisiä mattoja, -rukousmattoja Daghestanista vertauskuvallisine kuvioineen, Kurdistanin -kukkakirjaisia mattoja ja vihdoin eräässä nurkassa halpahintaisten -mattojen pino, Gheurdesin, Coulan ja Kircheerin mattoja viidestätoista -frangista alkaen. Tähän muhkeaan passan telttaan, jossa huonekaluina -oli kamelintyynyistä rakennettuja nojatuoleja ja sohvia, toiset -ruudullisia, toiset maalaisruusuilla kirjailtuja, tuntuivat itämaat -levittäneen kaiken komeutensa, Turkki, Arabia, Persia, Intia olivat -siellä edustettuina. Palatsit oli tyhjennetty, moskeijat ja basaarit -riistetty aarteista puhtaiksi. Tummennut kulta vallitsi vanhojen -mattojen kuluneissa muodoissa, joiden vaalenneissa vivahduksissa oli -rauenneen hiilloksen himmeää hehkua ja vanhojen mestarien paahtunutta -väriä. Tämä barbaarinen taide huokui itämaiden näkyjä vahvan tuoksun -ohella, jonka vanhat villakankaat olivat tuoneet muassaan auringon ja -syöpäläisten maista. - -Kun Denise, joka juuri sinä päivänä astui palvelukseen, tuli tähän -saliin, hän pysähtyi hämmästyneenä ovelle ihmetellen eteishallin outoa -asua ja uskaltamatta mennä edemmäksi haaremin tapaan sisustettuun -huoneeseen. Erään palveluspojan täytyi lähteä näyttämään hänelle tietä -ullakolle ja luovuttaa hänet siellä makuuhuoneiden hoitajan ja -siivoojan rouva Cabinin käsiin; tämä osoitti hänelle asunnoksi huoneen -n:o 7, johon hänen matkakirstunsa jo oli tuotu. Huone oli ahdas kammio, -viettävän, ikkunan puhkaiseman katon alla, ja sen kalustona oli pieni -vuode, pähkinäpuinen kaappi, pukeutumispöytä ja kaksi tuolia. Ullakolla -oli pitkänä jonona kaksikymmentä yhtäläistä pientä kammiota, joista -johti ovi pitkään, keltaiseksi maalattuun luostarimaiseen käytävään. -Talon kolmestakymmenestäviidestä tytöstä nukkui näissä ne -kaksikymmentä, joilla ei ollut Pariisissa sukulaisia; muut asuivat -kaupungilla, muutamat keksittyjen tätien tai serkkujen luona. Heti -huoneeseen tultuaan Denise riisui köyhän, harjaamisesta kuluneen mustan -pukunsa paikattuine hihoineen, ainoan, minkä hän oli Valognes'ista -tuonut mukanaan, ja puki ylleen osastonsa mustan silkkipuvun, joka oli -korjattu häntä varten ja odotti vuoteella. Puku oli vieläkin liian -väljä ja kohosi olkapäistä. Mutta Denise oli niin hätääntynyt, ettei -joutanut ajattelemaan sellaisia pikkuasioita. Hän ei ollut koskaan -ennen käyttänyt silkkipukua. Kun hän laskeutui portaita mennäkseen -osastolleen ja näki hameen välkkyilevän, hän ujosteli juhlallista -pukuaan ja häpesi kankaan kahinaa. - -Tullessaan osastolle hän kuuli että siellä riideltiin. Clara vakuutti -kimeällä äänellä: - --- Aivan varmaan, rouva, minä saavuin ennen häntä. - --- Se ei ole totta, väitti Marguerite vastaan. -- Hän tyrkkäsi minua -ovella, mutta minä olin jo toisella jalallani astunut saliin. - -Oli kysymys palvelusvuoroista. Myyjättäret kirjoittivat sitä mukaa kun -saapuivat nimensä kivitaululle, ja näin syntynyt luettelo määräsi -jokaiselle oman vuoronsa palvella asiakkaita. Heti kun joku oli -suorittanut asiakkaansa asiat, hän riensi uudestaan merkitsemään -nimensä viimeiseksi luetteloon. Näistä vuoroista tytöt nyt riitelivät, -ja Aurélie rouva päätti lopulta, että Marguerite oli oikeassa. - --- Aina minulle tehdään vääryyttä, Clara mutisi vihoissaan. - -Mutta Denisen astuessa sisään riitakumppanit leppyivät heti. He -katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. Voi raukan pukua. Ujoudesta -jäykkänä Denisekin meni kirjoittamaan nimensä luetteloon kaikkein -viimeiseksi. Aurélie rouva katseli häntä levottomana eikä voinut olla -sanomatta: - --- Mutta, ystäväni, teitähän sopisi kaksi tuohon pukuun. Se on -välttämättä pienennettävä... Ja sitten, ettehän te osaa pukeutua! -Tulkaa tänne, korjaan vähän asuanne. - -Hän vei Denisen kahden vaatteita täyteen sullotun kaapin välissä olevan -suuren peilin eteen. Huone, jonka kaikki seinät olivat tällaisia -peilejä ja kaappeja täynnä, muistutti punapohjaisine kukikkaine -plyyssiverhoineen ja veistettyine tammipaneeleineen hotellin salia. Ja -yhä enemmän ravintolamaisuus johtui mieleen, kun näki silkkipukuiset ja -hymyhuuliset myyjättäret, jotka asiakkaiden mieliksi alinomaa häärivät -uskaltamatta istuutua ostajien käytettäviksi varatuille tuoleille, -vaikka niitä oli koko tusina. Jokaisen tytön rinnassa oli napinreikään -pistettynä lyijykynä, terä ylöspäin, ja taskussa puoleksi näkyvissä -tarkistusvihko, joka muodosti valkean täplän mustalle kankaalle. Jotkut -koettivat sormuksilla, rintaneuloilla, kaulaketjuilla ja muilla -koristeilla elävöittää pukunsa yksitoikkoisuutta, mutta varsinkin he -kilpailivat hiuslaitteiden komeudesta kähertäen ja järjestäen hiuksensa -mitä monimutkaisemmin, palmikoille, kiharoille ja koukeroille. - --- Vetäkää toki vyö kireämmäksi edestä, sanoi Aurélie rouva. Noin, ette -edes näytä enää kyttyräselkäiseltä... Entä hiuksenne! No, jo te osaatte -hapsenne pörröttää! Ja kaunis tukka teillä olisi, jos tahtoisitte. - -Denisessä ei tosin muuta kaunista ollutkaan kuin paksu, tuhkanvaalea -tukka, joka irralla ollessaan valui nilkkoihin asti ja jonka saaminen -kampaukselle oli hyvin vaivalloista niin että hänen täytyi tyytyä -nostamaan se paksupiikkisellä sarvikammalla solmuksi niskaan. Clara, -jota hiukset suututtivat, oli nauravinaan niille, kun ne muka eivät -taipumattoman vallattomina pysyneet kunnollisessa solmussakaan, ja hän -viittasi luokseen erään valkovaateosaston myyjättären, jolla oli -leveät, mutta miellyttävät kasvot. Nämä kaksi naapuriosastoa olivat -alituisessa riidassa keskenään, mutta joskus myyjättäret suvaitsivat -yhdessä pilkata muita. - --- Neiti Cugnot, katsokaa tuota harjaa, nauroi Clara, jota Marguerite -tyrkkäsi kyynärpäällään ollen hänkin nauravinaan menehtyäkseen. - -Mutta valkovaateosaston myyjätär ei ollut naurutuulella. Hän oli jo -jonkin aikaa katsellut Deniseä, ja hänelle oli johtunut mieleen, mitä -hän itse oli saanut kestää palveluksensa ensi kuukausina. - --- Niin, eihän sitä kaikilla sellaista harjaa ole, vastasi hän. - -Ja hän palasi osastoonsa toisten vaietessa nolostuneina. Denise, joka -oli kuullut, katsoi kiitollisena hänen jälkeensä ja otti Aurélie rouvan -kädestä vastaan omalla nimellään merkityn tarkistusvihkon. - --- No niin, sanoi Aurélie rouva, -- huomenna saatte pukeutua -sievemmin... Ja nyt koettakaa tottua talon tapoihin ja odottakaa -vuoroanne. Meillä on kova työpäivä edessä, ja teillä on tilaisuus -näyttää mihin kelpaatte. - -Mutta osasto oli yhä tyhjä, näin aikaisin ei yleisö vielä ollut -liikkeellä. Myyjättäret eivät vaivanneet liikaa itseään, vaan -liikkuivat veltosti ja välinpitämättömästi säästääkseen voimiaan -iltapäivää varten. Denise, jota vaivasi ajatus, että muut pitivät häntä -silmällä nähdäkseen kuinka hän alussa suorittaisi tehtäviä, rupesi -teroittamaan kynäänsä jotakin tehdäkseen, ja pisti sen sitten niinkuin -muutkin rintaansa napinreikään. Hän koetti rohkaista mieltään. -Täytyihän hänen taistella päästäkseen alkuun. Edellisenä iltana hänelle -oli sanottu, että hänet otettiin ylimääräisenä ilman kiinteätä palkkaa; -hänen täytyi siis tyytyä vain myyntiprosentteihin. Hän toivoi kumminkin -ansaitsevansa edes tuhatkaksisataa vuodessa, sillä hän tiesi, että -hyvät myyjättäret ansaitsivat aina kahteentuhanteenkin, jos vähänkin -vaivasivat itseään. Hän oli tehnyt menoarvionsa ja luuli voivansa -sadalla frangilla kuukaudessa maksaa Pépén ylläpidon ja lisäksi -suorittaa Jeanin menot, sillä eihän tämäkään ansainnut vielä mitään. -Itse hän ei tarvinnut muuta kuin vähän vaatteita. Mutta ansaitakseen -niin paljon hänen täytyi olla luja ja ahkera eikä olla muiden äreydestä -ja kiusanteosta millänsäkään. Hänen tuli rohkeasti pitää puoliaan, ja -jos muu ei auttanut, ryöstää väkisin osansa. Koettaessaan näin -karaistua kestämään taistelua hän näki osaston ohi kulkevan pitkän -nuoren miehen, joka tervehti häntä hymyillen. Tunnettuaan Delochen, -joka oli edellisenä päivänä otettu pitsiosaston myyjäksi, Denise -vastasi hänen tervehdykseensä onnellisena ystävyydenosoituksesta, joka -tuli hänen osakseen, ja näki siinä hyvän enteen. - -Puoli kymmenen aikana ruokakello soi, ja ensimmäiseen vuoroon kuuluvat -menivät aamiaiselle. Sitten uusi soitto kutsui toisen vuoron syömään. -Ostajia vain ei näkynyt. Rouva Frédéric, joka katkeroituneena leskenä -koetti hakea lievennystä ennustamalla muille onnettomuuksia, väitti -jurosti, että päivä oli hukassa, ettei tarvinnut enää odottaa -kissaakaan ja että oli parasta sulkea kaapit ja lähteä tiehensä. -Marguerite, joka oli sangen ahne, tuli tästä ennustuksesta nyrpeälle -mielelle, ja hänen litteät kasvonsa synkkenivät, mutta hevoskaula -Clara, joka ei välittänyt muusta, kunhan pääsi kedoille laukkaamaan, -ajatteli jo huvimatkaa Verrières'iin, jos liike romahtaisi. Aurélie -rouva käveli osastollaan vakavan näköisenä ja sanaakaan sanomatta, -kenraalina, jonka on vastattava niin voitosta kuin tappiostakin. - -Yhtätoista käydessä alkoi tulla ostajia. Denisen myyntivuoro lähestyi, -eräs rouva tuli sisään. - --- Pulloposki maalta, tiedättehän, kuiskasi Marguerite. - -Saapunut oli noin neljänkymmenenviiden ikäinen tukevanpuoleinen nainen, -joka kaukaisesta maaseutukaupungistaan tuli aika-ajoin käymään -Pariisissa. Kotona hän pitkinä kuukausina pani rahoja säästöön, ja kun -hän tuli Pariisiin, hän tuli suoraa päätä Naisten Aarreaittaan, missä -kulutti kaikki säästönsä. Harvoin hän kirjeitse tilasi mitään, sillä -hän tahtoi itse nähdä, omaksi ilokseen kosketella tavaroita, ja hän -osti Naisten Aarreaitasta koko vuoden tarpeensa, yksin silmäneulatkin, -joista häneltä muka kotikaupungissa kiskottiin hävyttömät hinnat. Koko -tavaratalo tunsi hänet ja tiesi, että hän oli rouva Boutarel, kotoisin -Albista, mutta sen enempää hänen oloistaan ja elämästään ei tiedetty, -eikä välitettykään tietää. - --- Toivon, että voitte hyvin, rouva Boutarel, sanoi Aurélie rouva -tullen kohteliaasti häntä vastaan. -- Mitä haluatte? Teitä palvellaan -heti paikalla. - -Sitten kääntyen neitien puoleen hän sanoi: - --- Pian joku tänne. - -Denise lähestyi, mutta Clara heittäytyi väliin. Viimeksimainittu oli -yleensä laiska myymään eikä suuresti välittänyt rahoista, koska hän -ansaitsi niitä enemmän ja vaivatta liikkeen ulkopuolella. Mutta nyt hän -innostui, kun huomasi voivansa tehdä kiusaa vastatulleelle. - --- Anteeksi, nyt on minun vuoroni, Denise vastusteli. - -Aurélie rouva pysähdytti hänet ankaralla katseella, ja kuiskasi: - --- Tässä ei ole nyt vuoroista kysymys, minun käskyjäni täällä -totellaan. Odottakaa kunnes opitte kuinka tunnettuja asiakkaita on -palveltava. - -Denise vetäytyi pois tieltä. Tuntien silmiensä kostuvan hän käänsi -selkänsä salatakseen herkkyytensä ja oli katsovinaan ikkunasta kadulle. -Joko hänet nyt estettiin myymästäkin? Kaikkiko he yksissä tuumin -aikoivat riistää häneltä ansiot? Tulevaisuus alkoi pelottaa häntä, ja -hänestä tuntui mahdottomalta kestää tässä itsekkyyden taistelussa. -Sydän täynnä katkeruutta hän painoi otsansa kylmää lasia vastaan, ja -katsellen vastapäätä olevaa Vanhaa Elbeufia hän ajatteli, että hänen -kenties sittenkin olisi pitänyt pyytää setää ottamaan hänet luokseen; -ehkä setä oli jo muuttanutkin mieltä. Olihan hän näyttänyt niin -liikuttuneelta eilisiltana. Nyt hänen täytyi olla yksin tässä laajassa -talossa, johon hän oli eksynyt kaikkien loukattavaksi ja vihattavaksi. -Pépé ja Jean, jotka olivat aina tottuneet turvautumaan häneen, olivat -vieraiden luona; tuntui aivan siltä, kuin häneltä olisi revitty sydän -rinnasta. Vaivoin pidätettyjen kyynelten läpi näytti koko katu hänestä -värisevän sakeassa usvassa. Hänen takaansa kuului yhtämittaista -puhetta. - --- Tämähän nousee niskaan, kuului rouva Boutarel sanovan. - --- Rouva on väärässä, Clara vakuutti, -- se istuu erinomaisen hyvin -olkapäistä... Tai kenties rouva mieluummin tahtoo pienen turkin. - -Mutta samassa Denise tunsi käsivarttaan kosketettavan ja säpsähti. -Rouva Aurélie puhutteli häntä ankarasti: - --- Taas seisotte mitään tekemättä, katsotte vain huviksenne kadulle. Se -ei käy ollenkaan. - --- Hyvä rouva, eihän minun anneta palvella asiakkaita. - --- Teille on muuta työtä. Alusta teidän on alettava. Pankaa vaatteet -takaisin paikoilleen. - -Osastolla käyneitä vähälukuisia ostajia varten oli kaapit pengottu jo -sekaisin. Pitkillä tammipöydillä salin oikealla ja vasemmalla puolella -oli suuria vaatekasoja, turkkeja, viittoja, vaippoja, kaikenkokoisia -ja kaikenmallisia. Vastaamatta Denise rupesi lajittelemaan niitä, -käänsi ne siististi kokoon ja pani takaisin kaappeihin. Tämä oli -vasta-alkavien työtä. Hän ei väittänyt enää vastaan, sillä hän ymmärsi, -että täällä vaadittiin ehdotonta tottelevaisuutta ja että hänen oli -odotettava, kunnes johtajatar sallisi hänen myydä, niinkuin ensiksi oli -tuntunut aikovankin. Hän järjesteli yhä vaatteita, kun Mouret saapui. -Denise hätkähti hänet nähdessään. Puna kohosi hänen kasvoilleen, ja -hänet valtasi uudestaan outo pelko, kun hän luuli, että Mouret puhuisi -hänelle. Mutta tämä ei edes nähnytkään häntä. Tuskin lienee -muistanutkaan tyttöä, jota hän hetkeksi viehättyen oli puoltanut. - --- Rouva Aurélie, hän sanoi käskevästi. - -Hän oli hiukan kalpea, mutta katse oli kirkas ja päättäväinen. -Kiertäessään osastoja hän oli huomannut ne tyhjiksi, ja äkkiä hänen -mieleensä oli johtunut, että onni voisi pettää lujauskoisenkin -palvelijansa. Eihän kello tosin vielä ollut paljoa, tuskin yhtätoista, -ja hän tiesi kokemuksesta, ettei varsinaista ostajakuntaa voinut -odottaa ennenkuin iltapäivällä. Mutta eräistä merkeistä päättäen oli -syytä levottomuuteen. Ennen oli näyttelyissä ollut liikettä jo aamusta -alkaen, mutta tällä kertaa tavaratalossa ei näkynyt naapuriston -rouviakaan, joiden oli tapana pistäytyä paljain päin ikäänkuin -tervehtimään. Niinkuin kaikkien suurten sotajoukonjohtajien on laita, -hänkin masentumattomasta toimintatarmostaan huolimatta joutui -jonkinlaisen taikauskoisen heikkouden valtaan. Asiat eivät sujuneet. -Hän oli hukassa. Eikä hän tiennyt minkä tähden. Hän luuli lukevansa -tappionsa ohikulkevien asiakkaidenkin kasvoista. - -Samassa rouva Boutarelkin, joka tavallisesti aina osti, meni pois -sanoen: - --- Ei teillä ole mitään, mikä miellyttäisi minua... En ainakaan vielä -voi päättää, täytyy miettiä. - -Mouret näki hänen lähtevän, ja kun Aurélie rouva kutsua noudattaen -riensi saapuville, Mouret vei hänet syrjään kysyäkseen häneltä jotakin. -He vaihtoivat muutaman kiireisen sanan. Aurélie rouva oli masentuneen -näköinen ja teki liikkeen ikäänkuin sanoakseen, ettei kauppa ottanut -vilkastuakseen. Hetkeksi he jäivät vastakkain seisomaan neuvottomina, -sellaisen epäilyksen vallassa, jota kenraalit eivät tahdo miehistölle -paljastaa. Sitten Mouret sanoi ääneen tavallisella rohkeudellaan: - --- Ottakaa työhuoneesta ompelutyttö tänne, jos tarvitsette väkeä. Aina -hänestäkin kai on vähän apua. - -Epätoivoisena hän jatkoi kierrostaan. Aamusta alkaen hän oli koettanut -välttää Bourdonclea, jonka levottomat huomautukset suututtivat häntä. -Mutta astuessaan ulos valkovaateosastolta, jossa kaupanteko oli -vieläkin huonompaa, hän sattui suoraan tätä onnettomuudenennustajaa -vastaan eikä voinut päästä pakoon. Voimatta kestää Bourdonclen -valituksia hän lähetti tämän muitta mutkitta tiehensä kiukkuisin -sanoin, joilta hän ei säästänyt korkeitakaan virkailijoitaan, kun oli -pahalla päällä. - --- Jättäkää minut rauhaan, hän ärjäisi. -- Kaikki on kunnossa. Jos -suutun, niin ajan kaikki pelkurit niin pitkälle kuin tietä piisaa. - -Mouret asettui yksin seisomaan välikerroshalliin kaidepuihin nojaten. -Sieltä hän saattoi katseellaan hallita koko tavaratalon, niin hyvin -välikerroksen osastot, jotka olivat hänen ympärillään, kuin -alakerrankin osastot, jotka levisivät hänen alapuolellaan. Yläkerran -tyhjyys tuntui hänestä kammottavalta. Pitsiosastolla eräs -vanha rouva tyhjennytti kaikki laatikot ostamatta mitään, ja -valkotavaraosastolla kolme tytönheilakkaa käänteli ja katseli -loppumattomiin yhdeksänkymmenen centimen kauluksia. Alhaalla -ostajakunta tuntui jo vähän lisääntyvän; hän havaitsi sen kirkkaista -valonvälähdyksistä ovien auetessa. Mutta ostajajono osastoilla oli -katkonainen ja liikkui hitaasti. Lyhyttavaraosastolla ja -trikootavaraosastolla liikkui aamupukuisia naisia, mutta -kangasosastoilla ei ollut ketään. Sisäänkäytävässä liikkeen -livreepukuiset palveluspojat odotellessaan ostajia laiskottelivat -väläytellen messinkisiä kiiltonappejaan. Aika-ajoin järjestyksenvalvoja -kulki ohi juhlallisen täsmällisenä valkeine solmioineen. Mouret'n -sydäntä kouristi varsinkin hänen katsellessaan keskushallin: -kuolonkolkkoa rauhaa. Valo lankesi katon hiotun lasin himmeäksi -siivilöimänä ja täytti huoneen oudolla, ilmassa väräjävällä -kirkkaudella, jonka kappelimaisen viileässä äänettömyydessä silkkipakat -uinuivat. Myyjien askeleiden kaiku, muutamat kuiskaten lausutut sanat, -lattiaa laahaavan hameen kahina yksistään hämmensivät hallin -painostavaa hiljaisuutta. Ulkoa kuului kyllä vaunujen räminää, äkkiä -pysähtyvien hevosien kavionkopsetta, vaununovien kiinnilyömistä, -näyteikkunoiden takana tunkeilevien kadullakulkijoiden rähinää, sanalla -sanoen, lähenevän väkijoukon kuhinaa. Mutta nähdessään kassanhoitajien -vetelehtivän joutilaina luukkujensa takana, pakettipöytien sinisine -käärepapereineen ja lankakerineen olevan tyhjinä Mouret tunsi -väkisinkin joutuvansa pelon valtaan. Hänen suuri koneensa tuntui -herkeävän liikkumattomaksi ja jähmettyvän. - --- Kuulkaahan, Favier, Hutin kuiskasi. -- Näettekö isännän tuolla -ylhäällä. Siinä mies, joka ei näytä olevan juhlatuulella. - --- Kehno talo kerrassaan, Favier vastasi. -- Eihän koko päivänä synny -myyntiä ollenkaan! - -Asiakkaita väijyessään ystävät toisiinsa katsomatta tuontuostakin -purkivat vihaansa kuiskaten toisilleen. Osaston muut myyjät pinosivat -paris-bonheur -pakkoja Robineaun johdolla, kun taas Bouthemont -juhlallisessa neuvottelussa erään nuoren, laihan naisen kanssa puhui -puoliääneen, arvokkaan näköisenä kuten ainakin, kun oli tärkeästä -tilauksesta kysymys. Silkkikankaat heidän ympärillään olivat -sirotekoisilla hyllypöydillä vaaleankeltaisiin papereihin käärittyinä, -ladottuina päällekkäin niinkuin tavattoman isokokoiset korukansikirjat. -Pöydillä oli suurina kasoina kaikenlaiset läikesilkit, satiinit, -puolisilkit ja sametit, kirjavat niinkuin viikatteen kaatamat ja -haravan kokoamat kukat niityllä. Kaikista osastoista tämä oli komein, -tavaratalon upea juhlasali, missä kaupan olevat tavarat näyttivät -olevan vain kallisarvoisia koristeita. - --- Minun täytyy ansaita sata frangia pyhään mennessä, sanoi Hutin. -- -Jos en saa keskimäärin kahtatoista frangia päivässä, olen pahassa -pulassa. Luotin juuri tähän näyttelyyn. - --- Peijakas! Vai sata frangia, eipä vähän, sanoi Favier. -- Minä olen -tyytyväinen kun pääsen viiteen- tai kuuteenkymmeneen... Vai niin -kalliita henttuja sinä itsellesi kustannat? - --- Eikö mitä, ystäväni! Tyhmyyden minä tein. Satuin lyömään vetoa ja -hävisin... Ja nyt minun täytyy kestitä viisi henkeä, kaksi miestä ja -kolme naista... Tuhat tulimmaista! Tulkoonpa vain ostaja niin tyrkkään -hänelle heti kaksikymmentä metriä paris-bonheuria. Ei hän vähemmällä -pääse käsistäni. - -He keskustelivat vielä vähän aikaa, kertoivat mitä olivat tehneet -edellisenä iltana ja mitä aikoivat tehdä viikonloppuna. Favier oli -innostunut kilpa-ajoihin ja löi vetoa hevosista. Hutin oli etevä -soutaja ja seurusteli kahvilakonserttien laulajattarien kanssa. Mutta -kumpikin he olivat alituisessa rahanpuutteessa, ajattelivat aina vain -rahaa ja tappelivat rahasta pitkin viikkoa maanantaista lauantaihin. -Sunnuntaina he sitten söivät kaikki ansionsa. Armoa tuntematta myyjät -varastivat toisiltaan ostajia, se oli heidän urheiluaan tavaratalossa. -Nyt esimerkiksi Bouthemont, se veijari, oli vienyt heiltä rouva -Sauveurin hankkijan, tuon laihan naisen, jonka kanssa hän juuri -keskusteli. Mainio saalis, kaksi tai kolme tusinaa kangaspakkoja, sillä -tunnettu ompelija ei tyytynyt vähään. Ja vastikään Robineaukin oli -siepannut Favier'lta asiakkaan. - --- Robineau! Hänestä meidän on kaikin mokomin päästävä erille, sanoi -Hutin, joka käytti vähimmätkin tilaisuudet yllyttääkseen osaston sitä -miestä vastaan, jonka paikalle hän halusi. -- Eihän johtajien ja -alajohtajien pitäisi saada myydä... Kunniani kautta, kun minä pääsen -alajohtajaksi, niin saatte nähdä kuinka siivosti teitä kohtelen. - -Parhaansa mukaan tuo pieni, pullea ja liehakoiva normandialainen koetti -taivuttaa kasvojaan toverillisen suopeiksi. Favier ei voinut olla -vilkaisematta häneen, mutta vastasi, yksitotiset kasvot aina yhtä -äreinä: - --- Niin, niin, kyllä tiedän... En ainakaan minä pane vastaan. Sitten -nähdessään erään naisen lähestyvän hän lisäsi hiljaa: - --- Huomio! Tuo on teitä varten. - -Tulija oli rokonarpinen nainen, jolla oli keltainen hattu ja punainen -puku. Hutin näki hänet heti asiakkaaksi, joka ei osta. Hän kumartui -kiireesti myyntipöydän taakse muka sitoakseen kengännauhojaan, ja -kuiskasi piilostaan: - --- Ei, lempo vieköön! Pitäkööt muut hänestä huolta... Minä en pilaa -vuoroani. - -Mutta Robineau huusi: - --- Kenen vuoro? Herra Hutininko? Missä herra Hutin on? - -Kun tämä itsepintaisesti pysyi piilossaan, seuraava myyjä sai pitää -huolta rokonarpisesta naisesta. Tämä ei todellakaan tahtonut muuta kuin -näytetilkkuja hintalappuineen, mutta pidätti sittenkin myyjää ainakin -kymmenen minuuttia rasittaen häntä kysymyksillään. Alajohtaja oli -sattunut näkemään, kun Hutin nousi pöydän takaa, ja uuden ostajan -saapuessa hän tuli ankaran näköisenä väliin, kun Hutin riensi tulijaa -vastaan. - --- Teidän vuoronne on ohi, hän sanoi. -- Kun kutsuin, ette suvainnut -nousta tuolta. - --- En minä kuullut... - --- Älkää väitelkö!... Kirjoittakaa nimenne viimeiseksi luetteloon... -Teidän vuoronne, herra Favier. - -Favier, joka salaa oli asiasta hyvillään, katsoi ystäväänsä ikäänkuin -pyytääkseen anteeksi, mutta Hutin oli huulet valkeina kääntänyt päänsä -pois. Asia oli hänelle sitä kiusallisempi, kun hän tunsi hyvin -vastatulleen, viehättävän, nuoren, vaalean naisen, joka kävi usein -silkkiosastolla ja jota myyjät keskenään sanoivat "kaunottareksi", kun -eivät tienneet hänen nimeään. Hän osti paljon, käski tuoda ostokset -vaunuihin ja katosi sitten tietymättömiin. Hän oli pitkä ja -sirorakenteinen, sangen aistikkaasti pukeutunut ja käyttäytyi niinkuin -ainakin rikas ja hienosukuinen nainen. - --- Entä hempukkanne? kysyi Hutin Favier'lta, kun tämä palasi kassalta, -jonne oli saattanut kaunottaren. - --- Ei hänestä taida olla minun hempukakseni eikä teidänkään, liiaksi -näyttää hienolta, Favier vastasi. -- Hän on varmaan jonkun raha- tai -virkapohatan vaimo tai jotain sen tyylistä. - --- Mitä vielä! sanoi Hutin. -- Hienoiltahan ne näyttävät kaikki, -olivatpa sitten mitä hyvänsä. - -Favier katseli tarkistusvihkoaan. - --- Yhdentekevää! hän sanoi. -- Hyvän kaupan minä tein. -Kaksisataayhdeksänkymmentäkolme frangia. Siitä jää minulle lähes kolme -frangia. - -Hutin puri huultaan ja purki vihansa tarkistusvihkoon. Oli sekin koko -laitos, kun ei taskuunkaan sopinut. Vaikka toverit ulkonaisesti olivat -mitä parhaimmat ystävät, he kävivät salaa kovaa sotaa keskenään. Favier -oli aina väistyvinään Hutinin etevyyttä, mutta tiesi kyllä korvata -vahinkonsa, kun toinen käänsi selkänsä. Hutinia kiusasivat nuo kolme -frangia, jotka olisivat kuuluneet hänelle ja jotka häntä paljon -taitamattomampi myyjä oli vienyt. Päivä alkoi tosiaan hyvin. Jos se -jatkui näin, niin hänellä ei ollut millä maksaa soodavettäkään -vierailleen. Taistelun näin alettua hän ryhtyi kävelemään edestakaisin -niinkuin nälkäinen susi väijyen saalista ja kadehtien yksin -osastonjohtajaakin, joka saattoi ovelle rouva Sauveurin laihan -hankkijattaren toistaen: - --- Aivan oikein, asia on siis päätetty. Sanokaa hänelle, että teen -voitavani taivuttaakseni herra Mouret'n myöntävään vastaukseen. - -Mouret oli jo aikoja sitten poistunut välikerroksen hallista. Hän oli -äkkiä ilmestynyt alakertaan vieville pääportaille, josta hän myös -saattoi nähdä mitä talossa tapahtui. Veri oli jälleen kohonnut hänen -kasvoilleen, ja hänen luottamuksensa oli palannut ja yhä lujentunut -hänen nähdessään tavarataloon vähitellen tulvivat joukot. Se oli -odotettu rynnäkkö, iltapäivän kaivattu tungos, jonka tuloa hän -peloissaan oli hetken epäillyt. Kaikki virkailijat olivat paikoillaan, -sillä viimeinen kellonsoitto oli jo kolmannellekin pöydälle ilmoittanut -aterian päättyneen. Huono-onnisen aamupäivän huono tulos, jonka -arvatenkin oli aiheuttanut yhdeksän aikaan purkautunut rankkasade, oli -vielä korjattavissa, sillä nyt taivaan laki jälleen kohosi häikäisevän -kirkkaana voitonriemua ennustaen. Välikerroksen osastot vilkastuivat. -Mouret'n täytyi väistyä syrjään antaakseen tietä naisille, jotka -pieninä ryhminä kulkivat hänen ohitsensa kokoontuakseen valkotavarain -tai valmiiden vaatteiden osastoille. Takanaan pitsi- ja huiviosastolla -hän kuuli mainittavan suuria summia. Mutta hallit varsinkin elvyttivät -hänen toivoaan. Lyhyttavaraosastolla oli tungosta, villakangasosastot -olivat tulvillaan ja ostajajono tiivistyi kaiken aikaa. Asiakkaat -olivat melkein kaikki hattupäisiä, siellä täällä vain joku myöhästynyt -huivipäinen palvelijatar. Keskushallissa, kattovalaistuksen selkeässä -kirkkaudessa naiset olivat riisuneet käsineensä sivelläkseen -paris-bonheur -pakkoja ja puhellen puoliääneen. Mouret oli nyt -tietoinen kadulta kantautuvista sekavista äänistäkin: ne ennustivat -lukemattoman joukon lähestymistä. Hän tunsi jalkojensa alla koneen -kuumenevan ja pärskyvän luoden liikuntoa ja elämää mahtavan tavaratalon -joka soppeen alkaen kassasta, johon kulta helisten kasaantui, ja -pöydistä, missä apulaiset yhtä mittaa käärivät ostoksia paperiin, aina -kellarikerroksen syvänteisiin saakka, lähettämöön, joka tulvi täyteen -tavarapaketteja ja jonka kuumeinen toiminta tärisytti koko taloa. -Keskellä väentungosta isä Jouve asteli vakavana varkaita tarkkaillen. - --- Kas, sinäkö siinä! Mouret sanoi äkkiä huomatessaan Paul de -Vallagnosc'in, jonka palveluspoika saattoi hänen luokseen. -- Et -ollenkaan häiritse... Sitä paitsi sinun vain tarvitsee seurata minua, -jos tahdot nähdä kaiken, sillä tänään minun on oltava koko päivä -pahimmassa kahakassa. - -Mouret ei osannut vieläkään täysin rauhoittua. Ihmisiä kyllä tuli koko -ajan, mutta tulisiko myynnistä kuitenkaan niin suurenmoista, kuin hän -oli toivonut? Hän ei ilmaissut pelkoaan, laski vain leikkiä ystävänsä -kanssa ja vei hänet nauraen mukanaan. - --- Taitaa olla hiukan paranemaan päin, Hutin sanoi Favier'lle. -- -Minulta vain asiat eivät onnistu. On totta tosiaankin kovan onnen -päivä. Taas meni vuoro hukkaan, sillä tuo houkkio ei ostanut mitään. - -Hän osoitti leuallaan naista, joka parhaillaan poistui heittäen -kyllästyneitä katseita kankaisiin. Tuhannen frangin palkalla ei -kovinkaan kauan selvinnyt, jos ei saanut myydä. Tavallisesti Hutinin -myyntiprosentti nousi seitsemään tai kahdeksaan frangiin, niin että hän -kaikkiaan, kiinteä palkka mukaan laskettuna, ansaitsi keskimäärin -kymmenen frangia päivässä. Favier pääsi korkeintaan kahdeksaan. Nyt tuo -tolvana vei häneltä parhaat palat. Hän sai taas pukukankaan myydyksi, -vaikka oli jäykkä ja kylmä kuin jääpuikko eikä saanut koskaan kenenkään -suuta vetäytymään nauruun. Pistipä todella vihaksi. - --- Yömyssyt ja rullapäät rahaa tekevät, kuiskasi Favier tarkoittaen -lyhyttavara- ja trikootavaraosaston myyjiä. - -Mutta Hutin, joka tarkasteli tavaratalon elämää, sanoi äkkiä: - --- Tunnetteko rouva Desforges'in, johtajan ystävättären?... Hän on -käsineosastolla, tuo tumma kaunotar, jolle Mignot koettaa käsineitä. - -Hän vaikeni. Sitten hän jatkoi aivan hiljaa kuin osoittaen sanansa -Mignot'lle, jota ei herennyt katselemasta: - --- Kas niin, poikaseni, hiero sinä hänen sormiaan, niin pääset -pitkälle. Et sinä ensi kertaa voimiasi koettele. Onhan sitä ennenkin -nähty. - -Mignot, käsineosaston myyjä, ja Hutin olivat kauniina miehinä -tunnettuja naistenlumoojia ja kilpailivat etusijasta. Eivät he tosin -kumpikaan voineet kerskata mistään todellisesta valloituksesta; -Mignot'n maine perustui vanhaan juttuun, että erään poliisikomisarion -vaimo oli häneen rakastunut, Hutin taas oli voittanut erään -nyörinpunojattaren suosion tämän väsyttyä kaupunginosansa -pahamaineisten hotellien tarjoamiin huvituksiin. Mutta kilpakumppanit -valehtelivat parhaansa mukaan ylläpitääkseen mainettaan viitaten -alinomaa kaikenlaisiin salaperäisiin seikkailuihin, lemmenkohtauksiin -kreivittärien ja muiden kanssa. - --- Ottaisitte te hänet, Favier sanoi veitikkamaisen viattomasti. - --- Tosiaankin! Hutin huudahti. -- Jos hän tulee tänne, niin kiedon -hänet pauloihini, minun on välttämättä hankittava viisi frangia. - -Käsineosastolla kokonainen jono naisia istui nikkelikulmaisen, -vihreällä sametilla verhotun myyntipöydän edessä, ja myyjät pinosivat -heidän eteensä kapeita, ruusunpunaisia rasioita, joita ottivat -laatikoista. Mignot varsinkin kumarteli, sievät nukenkasvot hymyssä ja -soinnutteli somasti pariisilaista sorakieltään. Hän oli myynyt -rouva Desforges'ille jo kaksitoista paria bonheur-nimisiä -kiiltonahkahansikkaita, liikkeen erikoistavaraa. Sitten rouva Desforges -oli halunnut kolme paria pesunahkahansikkaita. Ja nyt hän antoi -koetella Saksin hansikkaita, peläten ettei niissä ollut tarkat numerot. - --- Ne sopivat erinomaisesti, toisteli Mignot. -- Kuusi ja kolme -neljännestä olisi liian suuri numero noin hentoon käteen. - -Puoleksi maaten pöydällä hän ojensi kätensä ottaen asiakkaan sormet -toinen toisensa perästä liuvuttaen niihin hyväilevän hitaasti -hansikkaat ja katsoen tätä silmiin ikäänkuin toivoen erottavansa niissä -nautinnon raukean ilmeen. Mutta rouva Desforges, kyynärpää samettiin -nojattuna ja käsi koholla, luovutti hänelle sormensa ilman vähintäkään -liikutusta, yhtä tyynenä kuin luovuttaessaan jalkansa kamarineidilleen -kengän napittamista varten. Myyjä ei hänestä ollut mies; katsomattakaan -Mignot'iin rouva Desforges käytti häntä palvelukseensa välittämättä -hänen kosketuksestaan enempää kuin palvelijansakaan kosketuksesta. - --- Olenko liian kovaotteinen, rouva? - -Rouva Desforges kielsi pään liikkeellä. Saksin hansikkaiden haju, -metsäeläimen ikäänkuin sokeroitu myskinhaju, kohosi tavallisesti hänen -päähänsä, ja hän tunnusti nauraen, että tuo arveluttava haju hurmasi -oudolla tavalla häntä. Mutta tämän arkisen myyntipöydän edessä hän ei -kiinnittänyt siihen vähintäkään huomiota; siitä ei kohonnut mitään -aistillisesti hivelevää lämpöä, joka olisi saattanut hänet hetkeksikään -katsomaan edessään olevaa miestä toisin silmin kuin ketä muuta myyjää -tahansa. - --- Haluatteko muuta, rouva? - --- En, kiitos... Olkaa hyvä ja viekää nämä kassaan n:o 10, rouva -Desforges'ia varten. - -Talossa tunnettuna asiakkaana hän antoi nimensä kassaan ja käski viedä -sinne kaikki ostokset huolimatta myyjää seuraansa. Rouva Desforges'in -mentyä Mignot iski silmää naapurilleen uskotellakseen, että jotakin -erinomaista oli tekeillä: - --- Mitä sanot! Tuollaiselle hienokäpälälle voisi koettaa käsineitä -kaiken ikänsä. - -Mutta rouva Desforges jatkoi ostoksiaan. Hän kääntyi vasemmalle ja -pysähtyi ostamaan pyyheliinoja. Sitten hän teki pitkän kierroksen ja -tuli villakangasosastolle hallin perälle. Sieltä hän aikoi ostaa -pukukankaan keittäjättärelleen, jolle hän tahtoi lahjoittaa jotakin -osoittaakseen tyytyväisyyttään. Mutta osasto oli niin täpötäynnä, että -tuskin pääsi kulkemaan. Pikkuporvariston rouvat tungeskelivat -siellä, koskettelivat kankaita ja suorittivat arvionsa. Hänen -täytyi istuutua hetkeksi odottamaan. Hyllyillä oli päällekkäin -ladottuna paksuja kangaspakkoja, joita myyjät ottivat yksitellen alas -jännittäen voimiaan. He eivät tienneet lopuksi kuinka selvitä pöytiä -täyttävistä kankaista, joita valui sekaisin lattiaan asti. Siinä oli -lainehtiva meri syvänvärisiä ja himmeästi kiiltäviä villakankaita, -raudanharmaita, kellertävän harmaita, sinertävän harmaita, siellä -täällä skotlanninruutuinen villakangas tai flanellin punainen -verivirta. Valkeat hintalaput muistuttivat harvaan pudonneita -lumihiutaleita talvisen mustalla tantereella. Pakkapinon takaa Liénard -puhui piloja pitkän ompelijatytön kanssa, joka oli juossut paljain päin -emäntänsä lähettämänä hankkimaan lisää kangasta. Liénard vihasi näitä -suuria myyntipäiviä, jolloin sai tehdä työtä katketakseen, ja koetti -päästä niin vähällä kuin suinkin, sillä hänen ei tarvinnut tehdä työtä -elääkseen, hänen isänsä maksoi hänelle runsaan avustuksen. Sen tähden -hän vaivasi itseään juuri sen verran, että pysyi paikassa. - --- Kuulkaahan, Fanny neiti, hän sanoi, -- aina teillä on kiire... Oliko -toissapäivänä ostamanne kangas hyvä? Teidän kauttanne rikastun varmaan, -ostatte niin paljon. - -Ompelijatyttö juoksi nauraen tiehensä, Liénard huomasi edessään rouva -Desforges'in eikä voinut olla kysymättä häneltä: - --- Mitä haluatte, rouva? - -Rouva tahtoi pukukankaan, halpaa mutta lujaa ja kestävää kangasta. -Säästääkseen käsivarsiaan Liénard koetti tyrkyttää hänelle tiskillä -olevia, auki käärittyjä kankaita. Siinä oli kasmireja, seviotteja, -merinoita, ja vakuuttamalla hän vakuutti, ettei sen parempia ollut -olemassakaan; niitä ei saanut koskaan kulumaan loppuun. Mutta rouva -Desforges huomasi hyllyllä erään sinertävän kankaan, jota hän tahtoi -katsoa lähempää. Liénard'in täytyi siis suostua ottamaan alas mainittu -pakka, joka ei kuitenkaan asiakasta miellyttänyt. Kangas oli liian -karkeaa. Täytyi ottaa esille useampia lajeja asiakkaan uteliaisuuden -tyydyttämiseksi, vaikka tälle itse asiassa oli aivan yhdentekevää, mitä -otti. Nuoren miehen oli pakko tyhjentää korkeimmatkin hyllyt. Hänen -selkänsä oli katketa ja kädet vapisivat. Koko myyntipöytä katosi -sileäpintaisten, karkeakarvaisten, silkkinukkaisten kankaiden alle. -Rouva Desforges halusi nähdä kaiken ja kosketella kaikkia kankaita, -paksuja ja ohuita, tiheitä ja harvoja, aikomattakaan ostaa. Saatuaan -vihdoinkin tarpeekseen hän sanoi: - --- Oh, hyvä Jumala, se ensimmäinen taisi sittenkin olla paras. Se olisi -keittäjättärelleni... Niin, juuri tuo pienipilkkuinen kahden frangin -kangas. - -Kun Liénard kalpeana tukahdutetusta vihasta oli mitannut halutun -metrimäärän, hän sanoi: - --- Olkaa hyvä ja viekää se kassaan n:o 10, rouva Desforges'in laskuun. - -Kun hän nousi lähteäkseen, hän huomasi vieressään rouva Martyn -tyttärensä Valentinen seurassa. Valentine oli neljätoistavuotias, laiha -ja reipas tyttö, joka vähääkään ujostelematta heitti tavaroihin naisen -haluavia katseita. - --- Tekö täällä, hyvä rouva? - --- Kyllä vaan ja mikä tungos! - --- No sanokaapa muuta! Aivanhan täällä tukehtuu. Tavaton menestys... -Oletteko nähnyt itämaisen salin? - --- Kerrassaan suurenmoinen! - -Keskellä tungosta, erilaista tavaraa tavoittelevan joukon jaloissa he -kiittelivät ihmetellen mattonäyttelyn komeuksia. Sitten rouva Marty -kertoi tarvitsevansa päällysvaatekangasta. Mutta hän ei tiennyt oikein -minkälaista ja oli pyytänyt nähdäkseen villaista kappakangasta. - --- Älä, äiti, Valentine kuiskasi, -- se on liian jokapäiväistä. - --- Tulkaa silkkiosastolle, sanoi rouva Desforges. -- Mennään katsomaan -sitä kuuluisaa paris-bonheuria. - -Rouva Marty epäröi hetkisen. Hän pelkäsi kallista hintaa, sillä hän oli -vannonut miehelleen olevansa järkevä. Jo tunnin ajan hän oli ostellut -yhtä mittaa ja häntä seurasi jo kokonainen tavarakuorma. Mutta lopulta -hän sanoi myyjälle, joka näytteli hänelle kappakankaita: - --- En taida sittenkään välittää noista. Menen silkkiosastolle. Nuo -kankaat eivät miellytä minua. - -Kauppa-apulainen seurasi heitä kuormineen. Nyt oli silkkiosastokin -tulvillaan. Varsinkin väkeä oli sisänäyttelyn edessä, jonka Hutin oli -järjestänyt ja Mouret viimeistellyt painaen siihen mestarin leimansa. -Hallin perällä lasikattoa kannattavan patsaan ympärillä kuohui kankaita -mahtavana koskena, joka katosta asti vyörytti laineitaan lattiaan. -Kirkasväriset satiinit ja sulavan heleät silkit vetivät aluksi huomion -puoleensa. Sitten silmä takertui lähdeveden läpikuultaviin -helmiäisvivahduksiin, kristallimaisen kirkkaaseen niilinvihreään, -taivaanväriseen, ruusunpunaiseen ja tonavansiniseen. Hienona kuohuna -vaahtoilivat ylimpänä kepeät harsokudokset, alempana mahtavina aaltoina -herttuatarsilkit ja ihmesatiinit, maassa ikäänkuin altaassa raskaat -kankaat, kuviolliset damastit, kulta- ja hopeakirjosilkit uinuivat -keskellä syvää samettiuomaa, mistä mustat, valkeat ja kirjavat sametit -taustanaan silkkiä ja satiinia väräjävine valonheijastuksineen -levenivät liikkumattomaksi lammeksi kuvastaen pintaansa taivasta ja -maata. Kalpeina himosta naiset kumartuivat katsomaan huimaavaa -putousta, joka uhkasi temmata heidät mukanaan valtaviin pyörteihinsä ja -jonka häikäisevä kirkkaus vastustamattomasti houkutteli luokseen -tuhotakseen ja hukuttaakseen. - --- Täälläkö sinäkin olet! rouva Desforges sanoi nähdessään myyntipöydän -edessä istuvan rouva Bourdelais'n. - --- Kas, päivää, vastasi tämä ojentaen kätensä tervehtiäkseen. -- -Täytyihän minunkin pistäytyä katsomaan. - --- No niin, miltä tuntuu? Ihmeellistä, eikö ole? Unennäköä todellakin. -Ja oletko itämaista salia nähnyt! - --- Olen. Tavattoman kaunis! - -Mutta huolimatta yleisestä ihastuksesta, joka näkyi käyneen päivän -tunnussanaksi ja jota hän itsekään ei voinut vastustaa, rouva -Bourdelais ei menettänyt käytännöllisen emännän kylmäverisyyttä. Hän -tutki huolellisesti paris-bonheur -pakkaa, sillä hän oli tullut -ostamaan yksinomaan tätä harvinaisen halpaa kangasta, jos se hänestä -olisi sen arvoista kuin kehuttiin. Se oli, ja hän käski mitata -kaksikymmentäviisi metriä, josta hän toivoi saavansa puvun itselleen ja -takin pikku tyttärelleen. - --- Mitä, joko aiot lähteä? rouva Desforges kysyi. -- Etkö tule -kanssamme kiertämään tavarataloa? - --- En, kiitos, minulla ei ole aikaa. Lapset odottavat kotona. En -uskaltanut ottaa heitä matkaan, kun pelkäsin tungosta. - -Hän kiirehti pois seuraten myyjää, joka vei silkkikankaan kassaan n:o -10. Siellä nuori Albert, pää pyörällä, koki selvitä laskuista, joita -ojennettiin joka taholta hänelle. Kun myyjä merkittyään ostoksen -tarkistuskirjaansa tuli kopin luo, hän luetteli kassanhoitajalle -laskun, jonka tämä kirjoitti muistikirjaansa. Numerot verrattiin ja -lasku merkittiin vielä kerran tarkistuskirjan irtirevittävään -lehteen, joka jätettiin kassaan ja pistettiin messinkikoukkuun -kuittaamisleimasimen viereen. - --- Sataneljäkymmentäviisi frangia, Albert sanoi. Rouva Bourdelais -maksoi ja mainitsi osoitteensa, sillä hän oli tullut jalkaisin eikä -viitsinyt kantaa itse ostoksia kotiin. Kassan takana Joseph pani -kankaan pakettiin ja lähetti sen pienellä hissillä lähettämöön, jonne -kaikki tavarat tuntuivat pyrkivän sihisten mennessään kuin -sulkuluukusta virtaava vesi. - -Mutta tungos silkkiosastolla oli niin suuri, että rouva Desforges'in ja -rouva Martyn oli alussa aivan mahdoton päästä myyjien puheille. He -jäivät seisomaan keskelle naistungosta, jossa kankaita katseltiin ja -käänneltiin tuntikausia ennenkuin päästiin mihinkään päätökseen. -Paris-bonheur herätti varsinkin yleistä huomiota ja sai aikaan -innostuksen, joka kulkutaudin tapaan leviten tempaa kaikki mukaansa ja -taivuttaa joukot noudattamaan muodin oikkua. Myyjillä oli täysi työ -kankaan mittaamisessa. Kirjavien hattujen lomitse välähtivät silkin -kalpeat leimaukset kankaan pingottuessa pitkin messinkivarsissa -riippuvia tammisia metripuikkoja. Oudosti kähisten sakset kävivät -kankaiden kimppuun väsymättä ja vaativat lakkaamatta uusia pakkoja -pilkottaviksi ja heitettäviksi kyltymättömille joukoille. - --- Se ei ole todellakaan heikkoa hintaansa nähden, sanoi rouva -Desforges, jonka onnistui vihdoinkin päästä lähemmäksi ja joka -tarkasteli pöydän reunalla olevaa pakkaa. - -Mutta rouva Martyn ja hänen tyttärensä kasvot ilmaisivat pettymystä. -Lehdissä oli puhuttu niin paljon tästä kankaasta, että he olivat -odottaneet parempaa, jotakin lujempaa ja kiiltävämpää. Samassa -Bouthemont tuntien rouva Desforges'in ja tahtoen miellyttää tätä -kaunista rouvaa, jota sanottiin kaikkivaltiaaksi johtajan suhteen, -lähestyi heitä hiukan hiomattoman kohteliaana. Kuinka, eikö rouvia -vielä palveltu! Sehän oli anteeksiantamatonta. Syyksi kai oli -laskettava, että täällä oltiin sellaisessa myllyssä, ettei enää tiennyt -mihin kääntyä. Ja raivaten itselleen tietä liehuvien hameiden välitse -hän riensi hakemaan tuoleja nauraen isoäänistä nauruaan, jonka karkeaa -naistenihailua ilmaiseva sointu ei tuntunut loukkaavan Henrietteä. - --- Katsokaapa, Favier kuiskasi Hutinille mennessään hakemaan hyllyltä -samettirasiaa, -- tuossa Bouthemont vie teiltä saaliinne. - -Hutin oli unohtanut rouva Desforges'in tuskastuessaan vanhaan rouvaan, -joka pidätettyään häntä neljännestunnin osti lopuksi metrin mustaa -satiinia kureliiviksi. Kiireisenä aikana ei luetteloa seurattu, vaan -myytiin miten sattui. Hutinin piti juuri vastata rouva Boutarelille, -joka oltuaan Aarreaitassa kolme tuntia aamupäivällä oli nyt palannut -viettämään iltapäivänsäkin loppuun, kun Favier'n sanat saivat hänet -säpsähtämään. Joko johtajan lemmittykin oli nyt pääsemäisillään hänen -käsistään, vaikka hän oli vannonut kiristävänsä häneltä viisi frangia. -Silloin hänen mittansa todellakin olisi täysi, sillä hän ei ollut vielä -ansainnut kolmea frangia enempää. - -Bouthemont huusi kovalla äänellä: - --- Kuulkaahan herrat, tulkaa tänne joku. - -Hutin käännytti rouva Boutarelin Robineauhin puoleen, jolla ei sillä -hetkellä ollut mitään tekemistä. - --- Olkaa hyvä, rouva, ja kääntykää alajohtajan puoleen. Hän tietää -paremmin tästä kuin minä. - -Sitten hän riensi paikalle ja otti rouva Martyn tavarat villaosaston -myyjältä, joka oli seurannut naisia. Mutta sinä päivänä hän oli niin -hermostunut, että hänen hieno vainunsa petti. Tavallisesti hän heti -naisen nähdessään arvasi, olisiko hänessä ostajaa vai eikö, ja paljonko -hän ostaisi. Ja päästyään siitä selville hän osasi hallita ostajaa -taivuttaen hänet noudattamaan omaa makuaan, väittäen tietävänsä -paremmin mikä oli paras ratkaisu kussakin pulmassa. - --- Minkälaista silkkiä haluatte, rouva, kyseli hän mitä kohteliaimmin. -Rouva Desforges ennätti tuskin avata suutaan, kun hän jo jatkoi: - --- Tiedän. Näen heti mitä tarvitsette. - -Kun paris-bonheur -pakka oli avattu ahtaalle nurkalle, missä oli -kokonainen läjä muitakin kankaita, rouva Marty tyttärineen tuli. Hutin, -joka oli levoton, ymmärsi, että näitä oli palveltava ensimmäiseksi. -Naiset puhelivat hiljaa keskenään. Rouva Desforges neuvoi ystäväänsä: - --- Eihän tietysti viiden frangin kuudenkymmenen silkki ole viidentoista -eikä edes kymmenenkään frangin kankaan arvoista. - --- Se rypistyy helposti, jatkoi rouva Marty. -- Pelkään, ettei siitä -ole päällysvaatteiksi. Siinä ei ole tarpeeksi ryhtiä. - -Tämän huomautuksen johdosta myyjän täytyi sekaantua puheeseen. Hän -ilmaisi mielipiteensä erehtymättömän miehen liioitellulla -kohteliaisuudella. - --- Mutta, hyvä rouva, notkeus juuri on tämän silkin parhaimpia -ominaisuuksia. Se ei rypisty ollenkaan... Se on juuri mitä tarvitsette. - -Hänen varmuutensa oli niin valtava, etteivät naiset uskaltaneet väittää -vastaan. Rouva Marty otti kankaan uudestaan tutkittavaksi, kun hän -tunsi jonkun koskevan olkapäähänsä. Se oli rouva Guibal, joka jo tunnin -ajan oli käyskennellyt huvikseen tavaratalossa suoden silmilleen -rikkauksien tyydykettä ostamatta nuppineulaakaan. Vieläkin kerran sulut -laukesivat ja sanoja tulvi ehtimiseen. - --- Tekö täällä? - --- Olen kyllä. Vaivoin olen näin pitkälle päässyt. - --- Niin todellakin. Tavaton tungos. Ihmiset ovat koko ajan yhdessä -paikassa eivätkä liiku... Entä itämainen sali? - --- Hurmaava kerrassaan! - --- Hyvä Jumala, mikä menestys! Jääkäähän tänne, niin menemme kohta -yhdessä ylös. - --- Ei kiitos, minä tulen juuri sieltä. - -Hutin odotti salaten kärsimättömyytensä yhtämittaiseen hymyynsä. Naiset -eivät todellakaan kursailleet ketään. Varastivat ujostelematta häneltä -hänen rahansa. Vihdoinkin rouva Guibal poistui jatkaakseen hidasta -kävelyään ja kiersi ihastuneen näköisenä silkkinäyttelyä. - --- Teidän sijassanne ostaisin päällysvaatteen valmiina, rouva Desforges -sanoi kiinnittäen huomionsa takaisin kankaaseen. -- Huokeammaksi se -tulisi. - --- Totta on, että koristeineen ja ompelupalkkoineen ... kuiskasi rouva -Marty. -- Ja sitten on tilaisuus valita. - -He nousivat kaikki. Rouva Desforges kääntyi Hutiniin: - --- Tehkää hyvin ja saattakaa meidät valmiiden vaatteiden osastolle. - -Hutin hämmästyi, sillä tällaiseen hän ei ollut tottunut. Vai ei -todellakaan tuo tumma kaunotar ostanut mitään. Hänen vainunsa oli siis -pettänyt. Hän kääntyi rouva Martysta taivuttaakseen Henrietteä -vaikutusvoimansa alle. - --- Ja te, rouva, te ette siis halua mitään, satiinia? samettia?... -Olisi tilaisuus tehdä oivallisia kauppoja. - --- Kiitos, toinen kerta, tämä vastasi tyynesti katsomatta häneen sen -enempää kuin äsken Mignot'honkaan. - -Hutinin täytyi ottaa rouva Martyn tavarat ja lähteä saattamaan naisia -valmiiden vaatteiden osastolle. Lähtiessään hän näki harmikseen, että -Robineau par'aikaa möi rouva Boutarelille melkoisen määrän silkkiä. -Hänellä ei totta tosiaan ollutkaan enää vainua, tuskin hän sai -kahtakymmentä centimeäkään kokoon. Tappiolle joutuneen, tyhjäksi -ryöstetyn miehen raivo kuohui hänen nuhteettoman kohteliaan käytöksensä -alla. - --- Ensimmäiseen kerrokseen, hyvät rouvat, hän sanoi yhä naurussa suin. - -Ei ollut helppoa päästä porraskäytävään. Käytävässä liikkui taaja, -tuhatpäinen joukko vyöryen eteenpäin kuin virtaava joki, joka halliin -jouduttuaan tulvi yli reunojensa. Yhtämittaisessa taistelun tohinassa -myyjät riuhtoivat voitonhuumauksessaan mielensä mukaan tätä naiskansaa -heitellen sitä edestakaisin tulisessa kiireessä. Oli jouduttu siihen -iltapäivän hetkeen, jolloin tulistunut kone tempasi kaikki mukaansa -huumaavaan lentoon puristaen verille raastetuilta uhreiltaan -viimeisenkin rovon. Hutin ei päässyt askeltakaan eteenpäin. Henriette -tukehtumaisillaan kuumuudesta katsoi ylöspäin ja huomasi ylimmällä -portaalla Mouret'n, joka palasi tuon tuosta tähän samaan paikkaan -ihailemaan suunnatonta voittoaan. Henriette hymyili ystävälleen toivoen -saavansa häneltä apua. Mutta Mouret ei edes huomannut häntä joukosta, -jatkoi vain kasvot riemusta säteilevinä selityksiään Vallagnoscille. -Kadun hälinä ei päässyt enää tavaratalon seinien sisällä kuohuvasta -melskeestä voitolle; korva ei erottanut enää pyörien räminää, kavion -kapsetta, vaununovien pauketta. Tämä lainehtiva ihmismeri toi mieleen -Pariisin hämmästyttävän suuruuden, joka kykeni saamaan tällaisia -ostajajoukkoja liikkeelle. Kuumassa ilmassa tuntui kankaiden tuoksuja. -Askelten kaiku, myyntipöytiä piirittävien ihmisten tuhat kertaa -toistamat samat lauseet, messinkilevyjä vastaan kilahtelevien rahojen -helinä, kassojen ympärillä tungeskelevien kukkaroiden napse, -kellariholvien ammottaviin kuiluihin vierivien tavarahissien jyrinä, -kaikki yhtyi sekavaksi, yhä voimistuvaksi meluksi. Ja hienon tomuharson -samentamina esineiden ääriviivat kävivät epäselviksi, osastot ikäänkuin -sulivat yhteen. Lyhyttavaraosasto näytti olevan vedenpaisumuksen -vallassa, valkotavaraosastossa ikkunasta iskevä kirkas auringonsäde -kultasi kankaiden lumikinoksia. Kaukana tavaratalon toisessa päässä -käsineiden ja villakankaiden osastot katosivat hattujen ja -hiuslaitteiden peittoon. Ei voinut enää erottaa pukuja tästä -ihmismerestä, päähineet liehuivat yksin pinnalla sulkien ja -nauhasolmukkeiden koristamina. Siellä täällä miehen hattu muodosti -mustan täplän, ja naisten kalpea ihonväri sai väsymyksen ja kuumuuden -vaikutuksesta kameliankukkien läpikuultavan vivahduksen. Vihdoin -Hutinin voimakkaiden kyynärpäiden onnistui raivata naisille tietä. -Mutta kun Henriette pääsi portaat ylös, hän ei nähnytkään enää -Mouret'ta. Tämä oli heittäytynyt keskelle tungosta sukeltaen -Vallagnoscin kanssa aaltoilevaan ihmismereen syvyyksienkin salaisuuksia -nauttimaan. Mouret tunsi henkeään ahdistavan. Hänen ostajakuntansa -tuntui sulkevan hänet pitkään, intohimoiseen syleilyyn. - --- Vasemmalle, hyvät rouvat, Hutin sanoi muuttumattoman kohteliaana, -vaikka koko hänen ruumiinsa kuohui vihasta. - -Ylhäällä oli yhtä vaikea liikkua. Huonekaluosastollakin oli tungosta, -vaikka siellä ei yleensä käynyt paljon väkeä. Huivien ja turkiksien -osastot olivat tulvillaan. Kulkiessaan pitsiosaston läpi naiset -tapasivat taas tuttavia. Rouva de Boves oli siellä tyttärensä Blanchen -kanssa ihaillen tavaroita, joita Deloche heille näytteli. Taas Hutinin -täytyi jäädä odottamaan, ostokset käsivarrella. - --- No päivää! Teitä minä juuri ajattelinkin. - --- Ja minä olen etsinyt teitä pitkin päivää. Mutta mahdotonta -tämmöisestä tungoksesta on löytää ketään. - --- Komeata, eikö ole? - --- Erinomaista, ystäväni. Emme enää pysy pystyssäkään. - --- Ostatteko? - --- Eikö mitä. Katselemme vain. Istumme tässä vähän aikaa levätäksemme. - -Rouva de Boves, jolla oli kukkarossa juuri sen verran rahaa, että sai -ajurin maksetuksi, ei todella aikonutkaan ostaa mitään, vaikka -tyhjennytti laatikon toisensa perästä katsellakseen ja kosketellakseen -pitsejä. Hän oli arvannut hidasliikkeisen ja ujon myyjän uudeksi -tulokkaaksi ja käytti hyväkseen tämän tottumattomuutta, tietäen ettei -tästä ollut naisten oikkuja vastustamaan. Jo puoli tuntia hän oli -pidättänyt myyjää vaatien yhä uusia tavaroita nähdäkseen. Myyntipöytä -oli kukkuroillaan. Rouva de Boves upotti kätensä kuohuvaan pitsikasaan, -sormet intohimosta vavisten ja kasvot aistillisen nautinnon -kiihottamina. Blanche seisoi hänen vieressään saman intohimon vallassa, -kasvot aivan kalpeina. - -Keskustelun yhä jatkuessa Hutin odotti liikkumattomana milloin naiset -suvaitsivat lähteä liikkeelle. Hänen sormiaan poltti halu lyödä heitä -korville. - --- Kas, rouva Marty sanoi, -- samanlaisiako kaulaliinoja ja harsoja te -haette kuin minun äskettäin ostamani? - -Se oli totta. Rouva de Boves, jota lauantaista lähtien olivat -kiusanneet rouva Martyn pitsit, ei voinut vastustaa haluaan päästä edes -koskettelemaan pitsejä, koska hänen miehensä tarkkuus esti häntä -ostamasta niitä. Hän punastui hiukan sanoen Blanchen tahtoneen katsoa -espanjalaispitsisiä kaulaliinoja. Sitten hän lisäsi: - --- Valmiiden vaatteiden osastolleko olette menossa...? No hyvästi siis. -Missä tapaamme? Itämaisessa salissako, eikö niin? - --- Se sopii kyllä. Itämaisessa salissa siis... Komea, vai mitä? - -He erosivat päiviteltyään jälleen kerran mainitun salin ihmeitä. -Deloche hyvillään siitä, että hänelläkin oli tekemistä, alkoi uudelleen -tyhjennellä pitsilaatikkoja äidin ja tyttären mieliksi. Hitaasti ja -sotilaallisen ryhdikkäästi käveli isä Jouve väentungoksessa -myyntipöytien välissä väläyttäen kunniamerkkiään ja vartioiden -kallisarvoisia ja hienoja tavaroita, joita oli niin helppo varastaa ja -kätkeä hihaan. Kulkiessaan rouva de Boves'in ohi hän hämmästyi pöydälle -kasattuja tavaroita ja vilkaisi epäilevästi hänen pitsejä kopeloivia, -kuumeesta vapisevia sormiaan. - --- Oikealle, hyvät rouvat, Hutin sanoi lähtien jälleen liikkeelle. - -Hän kiehui vihasta. Eikö siinä kylliksi, etteivät he ostaneet häneltä -mitään. Vieläkö heidän piti viivytellä näin jokaisessa tavaratalon -nurkassa. Se, että hänen oli saatettava heidät juuri valmiiden -vaatteiden osastolle, oli omiaan katkeroittamaan vielä enemmän hänen -mieltään, sillä kangasosastot ja valmiiden vaatteiden osasto olivat -alituisessa riidassa keskenään taistellen ostajista ja koettaen saada -toisiltaan myyntiprosentit. Silkkiosasto suuremmassa määrässä vielä -kuin villakangasosastot raivosi, kun sen täytyi luovuttaa valmiiden -vaatteiden osastolle ostaja, joka katsottuaan kaikki kankaat lopuksi -päätti ostaa puvun valmiina. - --- Neiti Vadon! Hutin sanoi suuttuneella äänellä, kun he olivat vihdoin -päässeet perille. - -Mutta neiti Vadon, joka parhaillaan hieroi edullista kauppaa, ei ollut -kuulevinaan. Huone oli täynnä. Ostajajonot kulkivat pitsiosaston ovelta -vastapäätä olevalle valkotavaraosaston ovelle, ja huoneen perällä -naiset riisuivat päällysvaatteitaan koettaakseen peilin edessä uusia. -Punainen plyyssimatto tukahdutti askelten kaiun, ja kaukaisen alakerran -melu ei kuulunut tänne. Naiset kuiskailivat hiljaa niinkuin -yksityisellä vastaanotolla, ilma oli kuuma ja raskas kuin täydessä -juhlasalissa. - --- Neiti Prunaire! huusi Hutin. - -Ja kun tämäkään ei kuunnellut hänen käskyään, hän mutisi: - --- Senkin marakatit. - -Hänen tunteensa osaston neitejä kohtaan eivät tällä kertaa olleet -hellimpiä, hänen oli täytynyt väsyttää jalkansa portaissa tuodakseen -heille ostajia ja luovuttaa heille myyntiprosentit, jotka oikeastaan -kuuluivat hänelle. Katkeruutta ei neitienkään puolelta puuttunut tässä -yhtämittaisessa ottelussa. Alituisesta seisomisesta ja kiireestä -aiheutuneen väsymyksen vaikutuksesta luonnonvaistot vaikenivat, -sukupuolierot katosivat, eikä jäljelle jäänyt kuin etuvastakohdat, -joita kuumeinen kaupankäynti kiihdytti. - --- Täällä ei siis ole ketään? Hutin kysyi. - -Silloin hän huomasi Denisen. Aamusta saakka tämän oli täytynyt -järjestää vaatteita takaisin kaappeihin, vain silloin tällöin hänelle -oli luovutettu jokin epäilyttävä myynti, jonka tuloksista ei suuria -toivottu ja joka aina oli mennyt häneltä hukkaan. Kun Hutin huomasi -hänet tyhjentämässä pöytää, jolla oli suunnattoman suuri vaatekasa, hän -meni kiirein askelin hakemaan häntä. - --- Kuulkaahan, neiti, tulkaa palvelemaan näitä rouvia, jotka odottavat. - -Hän heitti kiireesti Denisen käsivarrelle rouva Martyn ostokset, joiden -kantamiseen hän oli väsynyt. Hänen suunsa vetäytyi taas hymyyn, ja -tuossa hymyssä oli hieman ilkuntaa, häijyn luonteen salaista -mielihyvää, sillä kokeneena myyjänä hän arvasi valmistavansa sekä -nuorelle tytölle että tuomilleen asiakkaille vaikeuksia. Mutta Denise -heltyi onnesta, joka näin odottamattomasti kohtasi häntä. Tämä oli jo -toinen kerta kun Hutin esiintyi hänelle tuntemattomana ystävänä, -hellänä ja osaaottavana veljenä, joka osasi aina oikealla ajalla -ilmestyä avuntuojana. Nuoren tytön silmät loistivat kiitollisuudesta, -ja lämmin katse seurasi Hutinia, kun tämä kyynärpäillään raivasi -itselleen tietä kiirehtien takaisin osastolleen. - --- Haluaisin päällysvaatteen, rouva Marty sanoi. - -Denise kysyi minkälaisen hän halusi, mutta rouva Marty ei osannut -sanoa. Hän ei ollut päättänyt mitään, vaan pyysi nähdä talon malleja -voidakseen valita. Denise, joka oli jo väsynyt ja huumautunut -väenpaljoudesta, joutui nyt aivan hämilleen. Cornaillen myymälässä -Valognes'issa ei ollut koskaan paljon väkeä yhtäaikaa; sitäpaitsi hän -ei tiennyt miten paljon mallipukuja oli eikä missä niitä säilytettiin. -Rouvat tuskastuivat odotukseen, kun vastausta ei kuulunut. Silloin -Aurélie rouva sattui näkemään rouva Desforges'in, jonka lemmensuhteen -hän taisi tuntea, koska tuli kiireesti kysymään, palveliko kukaan -rouvia. - --- Kyllä, Henriette vastasi, -- tuo neiti, joka etsii tuolla. Mutta hän -ei näytä paljoakaan tietävän, sillä hän ei löydä mitään. - -Johtajatar pysähdytti Denisen sanoen hänelle hiljaa: - --- Näettehän, ettette osaa. Tehkää hyvin ja pysykää alallanne. - -Kääntyen muitten puoleen hän sanoi käskevästi: - --- Neiti Vadon, tuokaa tänne päällysvaatteita. - -Sitten hän jäi katsomaan, kun Marguerite näytteli mallipukuja. -Tämä puhutteli ostajia kuivan kohteliaalla äänellä esiintyen -epämiellyttävästi niinkuin ainakin silkkipukuinen puotineiti, joka on -tottunut kaikkiin komeuksiin eikä ujostele ketään, ja joka tietämättään -kadehtii parempionnisia. Kuullessaan, ettei rouva Marty tahtonut maksaa -kahtasataa enempää, hän nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Oh, -enemmän rouvan oli toki maksettava; mahdotonta kahdellasadalla oli -saada mitään kunnollista. Ja hän heitti pöydälle halvemmat puvut -liikkeellä, joka merkitsi: siinä sen näette, tällaisia sillä hinnalla -saa. Rouva Marty ei uskaltanut tyytyä niihin. Hän kuiskasi rouva -Desforges'in korvaan: - --- Miesmyyjien kanssa on paljon miellyttävämpää asioida... Heidän -kanssaan voi olla paljon vapaammin. - -Vihdoin Marguerite toi silkkisen, kivihiilikoristeisen vaipan, jota -piteli hyvin varovasti. Aurélie rouva kutsui luokseen Denisen ja sanoi -hänelle: - --- Jotakin hyötyä teistäkin pitää olla... Pankaa tämä päällenne... - -Denise, sydän täynnä katkeruutta, koska ei enää uskonut koskaan -onnistuvansa missään, oli jäänyt liikkumattomana seisomaan, kädet -hervottomina riippuen. Hänet aiottiin epäilemättä erottaa -palveluksesta, ja silloin veljet jäisivät leivättä. Hänen päätään -pyörrytti kohiseva väenpaljous, ja hänen jäseniään pakotti outo voimia -kysyvä nosteleminen, johon hän ei ollut tottunut, niin että hän tuskin -pysyi pystyssä. Mutta hänen oli pakko totella ja asettua mannekiiniksi, -jonka päälle Marguerite järjesteli vaippaa. - --- Seisokaa suorana, Aurélie rouva sanoi. - -Mutta samassa yleinen huomio kääntyi pois hänestä, sillä Mouret astui -sisään Vallagnoscin ja Bourdonclen seuraamana. Hän tervehti rouvia ja -kuunteli mielihyvin heidän kohteliaisuuksiaan onnistuneen -talviuutuuksien näyttelyn johdosta. Varsinkin itämaisen salin komeuksia -kehuttiin innokkaasti. Vallagnosc, joka oli nähnyt kaikki osastot, -osoitti paatuneena pessimistinä enemmän hämmästystä kuin ihailua, sillä -eihän tämä kaikki ollut muuta kuin suunnaton paljous vaatetavaraa. Mitä -Bourdoncleen tuli, hän unohti kokonaan olevansa talonväkeä ja onnitteli -hänkin isäntää karkoittaakseen tämän muistosta aamuiset epäilyksensä ja -yhtämittaiset levottomat huomautuksensa. - --- Kyllä, aika hyvin kaikki onnistuu. Olen tyytyväinen, Mouret toisti -säteilevänä, vastaten hymyllä Henrietten helliin katseihin. -- Mutta -älkää antako minun häiritä... - -Silloin huomio kääntyi taas Deniseen, joka antautui vastustelematta -Margueriten käänneltäväksi. - --- No, miltä näyttää? rouva Marty kysyi rouva Desforges'ilta. - -Tämä lausui mielipiteensä järkähtämättömän varmasti, muodin -erehtymättömänä arvostelijana. - --- Ei ole tosiaankaan hullumpi. Ja uutta kuosia... Mutta minusta se ei -ole oikein siro vyötäisistä. - --- Oh, keskeytti Aurélie rouva, se olisi arvosteltava teidän oman -vartalonne mukaan, hyvä rouva... -- Te kyllä ymmärrätte, ettei se voi -näyttää miltään tuollaisella vartalolla... Enemmän ryhtiä, neiti! -Seisokaa toki suorana, että joltakin näyttäisi. - -Naurettiin. Denise oli käynyt aivan kalpeaksi. Häntä hävetti -asettuminen koneeksi näiden ihmisten tutkittavaksi ja pilkattavaksi. -Rouva Desforges, joka tunsi vaistomaista vastenmielisyyttä Deniseä -kohtaan hänen lempeän luonteensa ilmaisevien kasvojen tähden -- rouva -itse oli kaikkea muuta kuin lempeä -- lisäsi pisteliäästi: - --- Epäilemättä se sopisi paremmin, jos neidin puvussa olisi vähemmän -väljyyttä. - -Ja hän heitti Mouret'hen pariisittaren veitikkamaisen, maaseutulaisen -naurettavaa pukua pilkkaavan katseen. Tämä tunsi silmäyksessä -hellyyttä ja kauneudestaan ja viehättävyydestään onnellisen naisen -voitonriemua. Palkitakseen saamansa rakkaudenosoituksen hänkin arveli -velvollisuudekseen yhtyä pilkkaan huolimatta Deniseä kohtaan -tuntemastaan hyväntahtoisuudesta ja tytön oudosti kiinnostavasta -vaikutuksesta hänen naistenihailijaluonteeseensa. - --- Ja jos tukka olisi kammattu, hän kuiskasi. - -Tämä oli jo liikaa. Johtaja suvaitsi laskea leikkiä, ja kaikki neidit -purskahtivat nauruun. Marguerite uskalsi päästää kikatuksenkin, jonka -hän kumminkin heti tukahdutti koettaen hienona neitinä pidättää -nauruaan. Clara päästi käsistään hyvän myynnin saadakseen kerran oikein -mielensä mukaan ilvehtiä, ja valkotavaraosaston myyjättäret tulivat -ovelle katsomaan, mikä sellaisen ilon nosti. Rouvatkin naurahtivat, -mutta hiljaa, vilkaisten toisiinsa ja luopumatta ylhäisen naisen -arvokkaasta ryhdistä. Aurélie rouva yksin ei vetänyt keisarinnaamaansa -nauruun, vaan näytti loukkaantuneelta, ikäänkuin uuden tulokkaan hento -vartalo ja vallattomat hiukset olisivat häväisseet sekä hänen että -osaston maineen. Denisen kalpeus kävi vieläkin vahvemmaksi keskellä -pilkkaajien joukkoa. Hän tunsi itsensä häväistyksi, alastomaksi -riisutuksi, avuttomaksi. Mihin rikokseen hän oli syypää, kun hänen -liian hoikkaa vartaloaan ja liian suurta tukkaansa näin uskallettiin -pilkata. Mutta varsinkin häntä loukkasi Mouret'n ja rouva Desforges'in -nauru, hän arvasi vaistomaisesti heidän salaiset välinsä, ja hän tunsi -sydämessään tuskan kouristuksen. Tuo rouva oli hyvin häijy, koska -saattoi kiusata köyhää parkaa, joka ei sanonut sanaakaan. Mouret nosti -hänessä sellaisen pelon, että kaikki muut hänessä kuohuvat tunteet -hyytyivät siihen, eikä hän enää tiennyt mitä ne olivatkaan. Hylättynä, -syvästi loukattuna naisellisessa kainoudessaan ja ymmärtämättä minkä -tähden häntä kohdeltiin niin väärin, hän nieli nyyhkytyksensä, jotka -väkisinkin tahtoivat kohota hänen rinnastaan. - --- Sopimatonta kerrassaan. Muistakoon tyttö siis, että hänen on -kammattava huomenna tukkansa, toisti Bourdoncle moneen kertaan Aurélie -rouvalle, joka jo heti alusta oli vastustanut Denisen ottamista -liikkeen palvelukseen ja jonka mielestä nuoren tytön hentous oli -ylenkatseen arvoinen. - -Vihdoin Aurélie rouva tuli ottamaan vaipan Denisen hartioilta ja -kuiskasi hänelle aivan hiljaa: - --- Kaunis alku tosiaankin! Jos ette onnistu paremmin, niin... Hullummin -ei voisi kukaan käyttäytyä. - -Denise peläten puhkeavansa itkuun kiirehti pois kantaen vaatekasaa joka -hänen oli myyntipöydällä järjestettävä. Nyt hän pääsi ainakin -piiloutumaan väkijoukkoon, ja työ esti häntä ajattelemasta -tapahtunutta. Samassa hän huomasi vieressään valkotavaraosaston -myyjättären, joka jo aamulla oli puolustanut häntä. Tämä oli ollut -kohtauksessa läsnä ja kuiskasi hänen korvaansa: - --- Älkää olko millännekään, lapsi parka. Ei pidä olla noin -herkkätunteinen. Teidän täytyy karaistua, sillä muuten he eivät koskaan -jätä teitä rauhaan... Minä olen kotoisin Chartres'ista, ja nimeni on -Pauline Cugnot, myllärin tytär... He olisivat syöneet minut suuhunsa jo -ensi päivänä, ellen olisi noussut vastarintaan... Rohkaiskaa mielenne -ja antakaa tänne kätenne. Keskustellaan silloin kun haluatte. - -Denise joutui yhä enemmän hämilleen hänelle tarjotun käden johdosta. -Hän puristi sitä arasti ja päästi sen sitten jatkaakseen työtään -peläten, että hänen vihollisensa suuttuisivat siitäkin, jos saisivat -tietää, että hänellä oli ystävätär. - -Sillä aikaa Aurélie rouva pani vaipan rouva Martyn hartioille, ja -kaikki kiittelivät kilvan. Se istui hyvin, mainiosti! Se näytti heti -aivan toisenlaiselta. Rouva Desforges väitti, ettei parempaa voinut -saada. Sitten tuttavat erosivat. Mouret kumarsi jäähyväisiksi, ja -Vallagnosc, joka oli huomannut rouva de Boves'in tyttärineen -pitsiosastolla, kiirehti heidän luokseen tarjotakseen kätensä äidille. -Marguerite ilmoitti välikerroksen kassaan rouva Martyn ostokset, ja -tämä maksoi käskien tuoda tavarat kotiin. Rouva Desforges oli saanut -kassasta n:o 10 ostamansa tavarat. Asiansa toimitettuaan naiset vielä -kerran kohtasivat toisensa itämaisessa salissa, ja heidän ihastuksensa -puhkesi innostuneeseen sanatulvaan. Rouva Guibalkin kehui ja kiitteli: - --- Kuinka ihanaa... Luulisi melkein olevansa itämailla! - --- Niin, eikö totta! Oikea haaremi! Eikä kallistakaan! - --- Smyrnalaiset matot ovat vasta kauniita. Smyrnalaisista minä pidän. -Mitkä värit! Mikä hienous! - --- Entäpä tuo kurdistaani! Katsokaapa! - -Hitaasti joukot alkoivat vähetä. Kellon soitto oli jo ilmoittanut kaksi -ruokailuvuoroa tunnin väliajoin, ja kolmatta vuoroa varten alettiin -kattaa. Osastot olivat melkein tyhjät, siellä täällä vain joku -myöhästynyt ostaja, joka tuhlaamishulluuden riivaamana unohti ajan -kulun. Viimeisten ajurinvaunujen räminä häipyi kuulumasta, ja mahtava -kaupunki kylläisenä syömisestä kuorsasi kuin ravittu hirviö ja sulatti -uneen vaipuessaan palttinat, verat, silkit ja pitsit, joita aamusta -alkaen oli heitetty sen kitaan. Myynnin viimeisten elonmerkkien -lakattua tavaratalo näytti kaasuliekkien valossa taistelutantereelta, -joka vielä höyrysi raastettujen uhrien jäännöksistä. Myyjät lepäsivät -uupumuksesta voimattomina kaappiensa ja pöytiensä keskellä, joilla -vallitsi epäjärjestys, kuin hirmumyrsky olisi kulkenut. Alakerran -halleissa pääsi vaivoin kulkemaan tuolien tähden, täytyi astua niiden -ylitse. Käsineosastolla Mignot seisoi pahvirasiavallin ympäröimänä. -Villakangasosastolla ei päässyt ollenkaan liikkumaan; Liénard torkkui -lainehtivassa kangasmeressä, mistä puoleksi luhistuneet pakkapinot -kohosivat kuin talon rauniot, joita tulvillaan oleva joki kuljettaa -mukanaan. Ja kauempana valkotavarat olivat sirottaneet lumensa maahan; -joka paikassa kompastui ruokaliinojen jäälohkareisiin ja tallasi -jaloillaan nenäliinojen kepeitä lumihiutaleita. Ylhäällä välikerroksen -osastoilla sama sekasorto; turkikset viruivat pitkin lattiaa, valmiit -puvut olivat läjinä kuin kaatuneiden sotamiesten viitat. Rutistuneita -ja kääröistään avattuja pitsejä ja liinavaatteita venyi missä sattui. -Olisi voinut luulla kokonaisen naislauman riisuutuneen ja heittäneen -vaatteensa sikin sokin. Alhaalla pohjakerroksessa tulistunut kone vielä -pärskyi tuskastuneen lähettämön työntäessä kadulle tavaratukkuja -vaunuihin toimitettaviksi. - -Mutta varsinkin silkkiosaston kimppuun ostajajoukot olivat rynnänneet; -siellä oli tehty puhdasta jälkeä. Halli oli raastettu alastomaksi. -Ääretön paris-bonheur -varasto oli kadonnut teille tietymättömille kuin -lukemattomien heinäsirkkojen hävittämänä. Keskellä tyhjyyttä Hutin -ja Favier, vaivoin taistelun touhusta tointuen, selailivat -tarkistusvihkojaan ja laskivat myyntiprosenttejaan. Favier oli päässyt -viiteentoista frangiin. Hutin huomasi raivokseen jääneensä tänä -kovanonnenpäivänä toiseksi, sillä hänen voittonsa nousi tuskin -kolmeentoistakaan. Voitonhimo leimusi heidän silmissään. Koko myymälä -heidän ympärillään luetteli yhtä kiihkeästi numeroita saman kuumeen -vallassa, riemuitsi niinkuin verilöylystä päihtynyt sotajoukko. - --- Mitä nyt sanotte, Bourdoncle? Mouret huusi. -- Vieläkö pelko vaivaa -teitä? - -Hän oli palannut lempipaikalleen välikerroksen portaille, missä seisoi -käsipuihin nojaten. Nähdessään ympärillään hävityksen jäljet hän nauroi -voitonriemuista naurua. Hänen aamuinen pelkonsa, tuo anteeksiantamaton -heikkous, joka oli ainiaksi jäävä hänen salaisuudekseen, pakotti hänet -huutamaan ääneen iloansa. Hän oli siis vihdoinkin lopullisesti -voittanut. Pikkukauppa oli joutunut tappiolle, paroni Hartmann -miljoonineen ja maa-alueineen oli voitettu hänen puolelleen. Nähdessään -kassanhoitajien laskevan kumartuneina kassakirjojensa yli yhteen pitkiä -numerojonoja ja kuullessaan kullan helinän rahojen vieriessä -messinkisiin rasioihin Mouret tunsi Naisten Aarreaitan paisuvan ja -kasvavan, sen hallin laajenevan ja sen käytävien pitenevän aina -Dix-Décembrenkadulle asti. - --- Joko nyt uskotte talon liian pieneksi? hän jatkoi... -- Olisimme -voineet myydä kahta vertaa enemmän. - -Bourdoncle tunnusti nöyryytettynä erehtyneensä, mutta tämä tunnustus -tuotti hänelle iloa. Samassa kummankin huomio kiintyi omituiseen -näkyyn, ja ystävät kävivät jälleen vakaviksi. Niinkuin aina illalla -Lhomme, ensimmäinen kassanhoitaja, oli koonnut eri kassoista tulot, ja -laskettuansa ne yhteen ja kirjoitettuansa loppusumman lappuun, jonka -pisti rautakoukkuun, hän oli lähtenyt viemään rahoja keskuskassaan -kantaen niitä rahan laadun mukaan salkussa tai säkissä. Tänään kulta ja -hopea oli voitolla. Lhomme nousi hitaasti portaita kantaen kolmea -suunnatonta säkkiä, jotka hän, oikean käden puutteessa, vasemmalla -kädellään painoi rintaansa vastaan ja esti luisumasta leuallaan -lattialle. Raskaasti läähättäen hän kulki kallisarvoisen taakkansa -painamana nöyrästi väistyvien myyjien välitse. - --- Paljoonko nousee, Lhomme? kysyi Mouret. - -Kassanhoitaja vastasi: - --- Kahdeksaankymmeneentuhanteen seitsemäänsataanneljäänkymmeneenkahteen -frangiin kymmeneen centimeen. - -Mielihyvän hämmästys kulki Aarreaitan toisesta päästä toiseen sitä -mukaa kun tieto levisi. Niin korkeaan tulokseen ei yksikään -muotitavaroiden liike ollut tähän saakka yhdessä päivässä päässyt. - -Illalla, kun Denise hoippui portaita ylös mennäkseen huoneeseensa, -hänen täytyi nojautua ahtaan, peltikattoisen käytävän seiniin. Kun hän -oli päässyt kammioonsa ja sulkenut ovensa, hän heittäytyi vuoteelleen, -niin sietämättömästi hänen jalkojaan särki. Kauan hän tuijotti -elottomin silmin pukeutumispöytää, vaatekaappia, koko hotellikaluston -alastomuutta. Täälläkö hänen piti kuluttaa elämänsä? Hänen ensimmäinen -täällä viettämänsä päivä tuntui niin armottoman pitkältä, niin -lohduttoman raskaalta. Hän ei ikinä jaksaisi toista samanlaista. Sitten -hän huomasi olevansa silkkipuvussa. Tämän talon määräämä puku kiusasi -häntä, ja lapsellisuudessaan hän pukeutui vanhoihin villavaatteisiinsa -purkaakseen muka matkakirstuaan. Mutta kun hän oli saanut ylleen oman -köyhän pukunsa, hän tunsi kuristuvansa liikutuksesta, ja nyyhkytykset, -joita hän oli koettanut aamusta asti pidättää, puhkesivat äkkiä kuumaan -kyynelvirtaan. Hän heittäytyi uudelleen vuoteelle, itki veljiensä -tähden, itki loppumattomasti, jaksamatta riisua kenkiänsäkään, itki -menehtyäkseen sekä väsymyksestä että surusta. - - - - -V. - - -Seuraavana päivänä, tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Denise oli -saapunut osastolleen, Aurélie rouva tuli sanomaan hänelle kuivalla -äänellä: - --- Neiti, teitä kysytään johtokunnassa. - -Denise tapasi Mouret'n istumassa yksinään suuressa, vihreällä ripsillä -verhotussa työhuoneessaan. Hän oli sattunut muistamaan "Tappuratukan", -minkä nimen Bourdoncle oli keksinyt Deniselle, ja vaikka hän ei yleensä -välittänyt alentua toimittamaan santarmin virkaa, hän halusi nähdä -uuden myyjättärensä peloitellakseen tätä, jos tämä vielä olisi yhtä -huolimattomasti pukeutunut. Vaikka Mouret oli edellisenä iltana yhtynyt -rouva Desforges'in pilkkaan, hänen itserakkautensa oli kärsinyt siitä, -että hänen myyjättärensä pukua vastaan oli ollut muistuttamista. Hänen -tunteensa tyttöä kohtaan olivat sangen sekavat, hänen olisi ollut -vaikea selittää, oliko se ystävyyttä vai vihaa. - --- Neiti, hän alkoi, -- olemme ottaneet teidät palvelukseemme setänne -tähden, ja jottei meidän vastoin tahtoamme olisi pakko... - -Tähän hän lopetti. Hänen edessään, toisella puolella kirjoituspöytää, -seisoi Denise suorana, vakavana ja kalpeana. Hänen silkkipukunsa ei -ollut enää liian väljä, vaan mukautui pehmeästi hänen neitseellisen -hennon vartalonsa ja puhdaspiirteisten olkapäittensä mukaan. Ja joskin -hänen hiuksensa, jotka olivat sidotut paksuille palmikoille, yhä vielä -vastustelivat vallattomasti, niin ne kumminkin koettivat taipua. - -Itkettyään edellisenä iltana Denise oli vaipunut uneen ja nukkunut -vaatteet päällä neljään asti. Herättyään häntä oli hävettänyt -hermostunut herkkätunteisuuden purkauksensa. Hän oli ryhtynyt -pienentämään pukuaan, ja sitten hän oli kampa kädessä kuluttanut -kokonaisen tunnin peilin edessä saamatta kuitenkaan tukkaansa mielensä -mukaan. - --- No, olettehan sentään siistimpi tänä aamuna... Mouret jatkoi. -- Nuo -pahanilkiset suortuvat vain eivät ota taipuakseen. - -Mouret oli noussut ja ruvennut muitta mutkitta korjailemaan Denisen -tukkaa yhtä tuttavallisesti kuin edellisenä päivänä Aurélie rouva. - --- Pistäkää nuo korvan taa, hän sanoi. -- Ja palmikot ovat liian -korkealla. - -Denise ei avannut suutaan, antoi vain johtajansa menetellä mielensä -mukaan. Vaikka tyttö oli vannonut karaistuvansa kestämään kaiken, häntä -värisytti kun hän tuli johtajan eteen, sillä hän luuli, että hänet -aiottiin erottaa. Mouret'n silminnähtävä hyväntahtoisuuskaan ei -pystynyt rauhoittamaan häntä. Denise pelkäsi häntä yhtä paljon ja tunsi -hänen läsnäollessaan ahdistusta, joka tuntui hänestä aivan -luonnolliselta, sillä riippuihan hänen kohtalonsa tuon mahtavan miehen -tahdosta. Kun Mouret sattui hipaisemaan tytön niskaa ja huomasi tämän -vapisevan, hän katui, että oli luopunut hetkeksi ankaruudestaan, sillä -auktoriteetin ylläpitäminen oli hänestä kaikesta tärkeintä. - --- No niin, neiti, hän jatkoi asettuen entiselle paikalleen -kirjoituspöydän taakse. -- Koettakaa hoitaa pukunne. Te ette enää ole -Valognes'issa, oppikaa nyt pariisittareksi... Jos setänne nimi riitti -hankkimaan teille paikan meillä, niin tahdon uskoa, ettette te -puolestanne petä teihin asettamiani toiveita. Valitettavasti eivät muut -täällä kannata mielipidettäni teidän suhteenne... Kun nyt olen -varoittanut teitä, älkää saattako minua häpeään. - -Hän kohteli Deniseä kuin lasta osoittaen hänelle enemmän sääliä kuin -hyvyyttä. Nuoren tytön olemuksessa oli jotakin, joka herätti hänen -uteliaisuutensa ja sai hänet aavistamaan, että tuosta köyhästä ja -taitamattomasta lapsesta oli kerran kehittyvä viehättävä nainen. Hänen -toruessaan Denise oli sattunut katsomaan rouva Hédouinin kuvaan, jonka -kauniit, säännölliset kasvot hymyilivät vakavasti kultakehyksessään, ja -hänet valtasi väristys Mouret'n rohkaisevista sanoista huolimatta. -Tuollainenko hän oli ollut, tuo nainen, jonka Mouret kaupungilla -liikkuvien huhujen mukaan oli tappanut rakentaakseen talonsa hänen -verestään tahraantuneiden kivien perustalle. Mouret jatkoi yhä -puhettaan. - --- Menkää, hän sanoi lopuksi ja tarttui uudestaan kynään. - -Denise meni, ja käytävässä häneltä pääsi helpotuksen huokaus. - -Tästä päivästä lähtien Denise piti päänsä pystyssä. -Herkkätunteisuudestaan huolimatta hän oli rohkea tyttö, joka tiesi, -että heikon ja turvattoman täytyy noudattaa järjen ääntä, ja iloisesti -hän kävi asettamaansa tehtävään kiinni. Melua nostamatta hän kulki -suoraan eteenpäin tähdäten esteistä huolimatta maaliinsa. Ja tämän hän -teki mitä luonnollisimmalla ja yksinkertaisimmalla tavalla, sillä -voittamaton lempeys oli juuri hänen luonteensa ydin. - -Ensiksikin hänen oli voitettava työn aiheuttama ääretön väsymys. -Vaatteiden nosteleminen rasitti hänen käsivarsiaan ja koko hänen -ruumistaan niin suuresti, että kuutena ensi viikkona hän valitteli -kääntyessään yöllä vuoteessaan. Hänen selkäänsä ja hartioitaan pakotti -liiallisesta rasituksesta. Mutta vielä enemmän häntä vaivasivat hänen -paksupohjaiset ja raskaat kenkänsä, jotka hän oli tuonut Valognes'ista -mukanaan ja joita hänen täytyi käyttää, koska rahat eivät riittäneet -kevyempien ostamiseen. Alituisesta menosta aamusta iltaan ja peläten -nuhteita, jos hetkeksikään nojautui seinään levätäkseen, hänen hennot -pikkutytön jalkansa olivat jalkineiden sopimattomuudesta turvonneet -muodottomiksi. Kantapäitä särki, ja jalkaterät olivat täynnä rakkoja, -jotka puhjetessaan märkivät niin, että jalka tarttui sukkaan kiinni. -Jalkojen liiallinen rasittaminen, joka varsinkin naiselle on -epäterveellistä, aiheutti hänen elimistössään häiriöitä, jotka hänen -ihonsa kalpeus paljasti. Mutta vaikka hän oli niin hoikka ja näytti -niin peräti heikolta, hän kesti, vaikka niin monen muun muotikaupan -myyjättären täytyi luopua palveluksesta ammatin tuottamien tautien -johdosta. Hänen lujuutensa kestämään tuskaa, hänen itsepintaiset -ponnistuksensa ja hänen vaatimaton rohkeutensa pitivät hänen selkänsä -suorana ja huulensa hymyssä, vaikka hän tunsi heikkenevänsä ja -riutuvansa työstä, jota miehenkään voimat tuskin olisivat kestäneet. - -Toisena kiusana oli koko hänen osastonsa vihamielisyys. Ruumiillisiin -tuskiin, joita hänen oli kestettävä, liittyivät toverien vainoista -aiheutuneet kärsimykset. Vaikka hän oli kaksi kuukautta lempeydellä ja -kärsivällisyydellä koettanut lepyttää heitä, ei hän ollut vielä päässyt -heidän äreydestään voitolle. Hänen hellyydentarpeeseensa vastattiin -pistosanoilla ja kiusanteolla; toverit olivat aina yhtä mieltä häntä -vastaan, aina he sulkivat hänet pois yhteisistä riennoistaan. Hän sai -kauan kestää heidän pilkkaansa epäonnistuneen ensiesiintymisensä -johdosta, häntä sanottiin "Pörröpääksi" ja "kampurajalaksi", ja kun -joku ei onnistunut myynnissään, hänen sanottiin olevan Valognes'ista -kotoisin; sanalla sanoen, hän oli ainaisen pilkan kohteena. Kun hän -sitten tavaratalon koneistosta selville päästyään osoittautui jonkin -ajan kuluttua oivalliseksi myyjättäreksi, hämmästys oli yleinen. Nyt -tytöt yksissä tuumin koettivat ryöstää häneltä paremmat myyntivuorot. -Marguerite ja Clara, jotka arvasivat vaistomaisesti hänen etevyytensä -ja pelkäsivät joutuvansa alakynteen, tekivät liiton uutta tulokasta -vastaan, ja kätkeäkseen levottomuutensa he teeskentelivät mitä suurinta -ylenkatsetta häntä kohtaan. Aurélie rouvaa loukkasi tytön jäykkyys, -joka ei sallinut hänen yhtyä muiden imartelevaan suitsuttamiseen. Siksi -johtajatar ei ottanutkaan häntä puolustaakseen, vaan yllytti häntä -vastaan suosikkinsa, hovinsa suosikit, jotka alinomaa polvillaan ollen -osasivat tarjota hänelle sitä mairittelevaa ylistystä, jota hän -muhkeassa mahtavuudessaan tarvitsi pysyäkseen hyväntuulisena. Näytti -siltä kuin rouva Frédéric, alajohtajatar, olisi tahtonut pysyä heidän -liitostaan erillään, mutta sen hän teki kai vahingossa, sillä hän -osoittautui yhtä kovaksi kuin muutkin, niin pian kuin huomasi, mihin -rettelöihin saattoi joutua, jos uskalsi vastoin muiden tahtoa osoittaa -hyväntahtoisuutta. Denisellä ei ollut kenessäkään turvaa. Kaikki he -olivat "Tappuratukkaa" vastaan, ja hänen täytyi alinomaa olla -sotakannalla tulematta sittenkään kunnollisesti toimeen. - -Sellaista hänen elämänsä oli. Hänen oli pakko hymyillä, esiintyä -uljaasti ja kohteliaasti silkkipuvussa, joka ei ollut hänen omansa. -Hänen täytyi raataa rohkeasti, vaikka oli menehtymäisillään -väsymyksestä, vaikka häntä ravittiin huonosti, kohdeltiin pahoin, ja -vaikka yhtämittaiset karkeat erottamisuhkaukset painoivat hänen -mieltään. Hänen huoneensa oli hänen ainoa turvapaikkansa, ainoa paikka, -missä hän saattoi antautua kyyneltensä valtaan, kun päivän kärsimykset -olivat käyneet liian koviksi. Mutta sielläkin oli hyytävän kylmä. Lumen -peittämästä peltikatosta syntyvä jäinen viima värisytti hänen -jäseniään, niin että hänen täytyi maata vuoteessa käppyrässä, panna -kaikki vaatteet lisäpeitoksi ja itkiessään kätkeä kasvonsa peitteen -alle estääkseen niitä sierettymästä. Mouret ei puhutellut häntä enää -koskaan. Kun Denise sattui työssään kohtaamaan Bourdonclen ankaran -katseen, hän vavahti, sillä hän arvasi tämän leppymättömäksi -viholliseksi, joka ei antaisi hänelle vähintäkään virhettä anteeksi. -Keskellä tätä yleistä vihamielisyyttä isä Jouven hänelle osoittama -kohteliaisuus tuntui hänestä oudolta. Jos tämä tapasi hänet jossakin -syrjässä, hän puhutteli häntä naurussa suin koettaen sanoa jotakin -miellyttävää. Kaksi kertaa järjestyksenvalvoja oli säästänyt Denisen -nuhteilta taivuttamatta häntä kiitollisuuteen, sillä nuori tyttö ei -välittänyt hänen suojeluksestaan. Se herätti hänessä pelkoa. - -Eräänä iltana päivällisen jälkeen, kun Denise toveriensa kanssa -järjesteli kaappeja, Joseph tuli ilmoittamaan hänelle, että alhaalla -eräs nuori mies kysyi häntä. Denise meni alakertaan levottomana. - --- No jopa nyt jotakin, sanoi Clara, kun Tappuratukallakin on sulhanen! - --- Mahtaa olla miehellä nälkä, vastasi Marguerite. - -Alhaalla ovikäytävässä Denise tapasi Jeanin. Hän oli kieltänyt veljeään -tulemasta tavarataloon häntä tapaamaan, sillä tällaiset käynnit tekivät -siellä ikävän vaikutuksen. Mutta hän ei hennonut torua poikaa. Poika -parka näytti olevan aivan suunniltaan. Hän oli juossut paljain päin -Templen kaupunginosasta asti ja oli aivan hengästynyt. - --- Onko sinulla kymmenen frangia? hän sammalsi. -- Anna minulle -kymmenen frangia tai olen hukassa. - -Pojan liehuvat kiharat ja tyttömäisen lempeät kasvot olivat niin -lystikkäänä vastakohtana tälle juhlallisen synkkämieliselle lauseelle, -että Deniseä olisi naurattanut, jos hän ei olisi pelästynyt -rahanpyyntöä. - --- Kymmenen frangia? hän sanoi. -- Mihin? - -Jean punastui. Hän kertoi tavanneensa erään toverinsa sisaren, mutta -Denise käski hänen vaieta ollen hämillään hänkin ja haluamatta tietää -enempää. Jo kaksi kertaa Jean oli tullut pyytämään häneltä apua -samanlaisiin tarpeisiin, mutta silloin oli ollut kysymys pienistä -summista. Ensimmäisellä kertaa hän oli tarvinnut vähän toista frangia, -toisella kertaa puolitoista. Aina hän lankesi samanlaisiin erehdyksiin, -aina oli naisista kysymys. - --- En voi antaa sinulle kymmentä frangia, sisar jatkoi, -- Pépén -kuukausimaksua ei ole vielä suoritettu, ja minulla on rahaa vain -siihen. Minulle jää sen verran, että saan itselleni uudet kengät. -Tarvitsen ne välttämättä... Et ole lainkaan järkevä, Jean. Käyttäydyt -tyhmästi. - --- Olen hukassa, Jean toisti traagillisella äänellä. -- Kuule sisko -kulta, nyt on kysymys pitkästä, mustasilmäisestä tytöstä. Menin -kahvilaan hänen ja hänen veljensä kanssa, enkä voinut arvata, että se -tulisi niin kalliiksi... - -Denisen täytyi taas keskeyttää, ja kun hän näki lemmikkinsä silmien -täyttyvän kyynelistä, hän otti kukkaron taskustaan ja haki siitä -kymmenen frangin rahan, jonka pisti veljen käteen. Jeanilta pääsi heti -nauru. - --- Tiesinhän... Mutta kunniani kautta, en enää toiste tee niin. Se -olisi kerrassaan konnamaista. - -Hän puikki tiehensä suudeltuaan sisartaan poskelle kuin mieletön. -Tavaratalon kauppa-apulaiset ihmettelivät. - -Sinä yönä Denise nukkui levottomasti. Siitä asti kun hän oli tullut -Naisten Aarreaittaan, hänellä oli ollut alituinen huoli toimeentulosta. -Hän oli yhä ylimääräisenä ilman kiinteää palkkaa, ja kun osaston tytöt -veivät häneltä kaikki paremmat kaupat, ei hänelle annetuilla -mitättömillä myynneillä voinut ansaita enempää kuin että sai Pépén -ylläpidon maksetuksi. Kurjuutta tämä hänelle merkitsi, silkkipukuista -kurjuutta. Hänen täytyi valvoa yönsä pitääkseen kunnossa vähäisen -vaatevarastonsa, parsiakseen alusvaatteensa ja korjatakseen paitojaan, -jotka olivat läpeensä kuluneet, hän oppi lisäksi taitavaksi suutariksi -paikkaamalla vähän väliä kenkiään. Hän pesi pesuvadissa vaatteensa. -Mutta varsinkin hän oli levoton vanhasta villapuvustaan. Hänellä ei -ollut toista ja hänen täytyi pukea se päälleen illalla riisuttuaan -talon vaatteet. Se kului. Hän tarkasteli sitä pelokkaasti. Likapilkku -oli hänelle suruksi, repeämä todelliseksi epätoivoksi. Omiin -tarpeisiinsa hänellä ei ollut mitään, ei mitään millä ostaa niitä -pieniä tarvikkeita, joita nainen tarvitsee. Kaksi viikkoa hänen piti -odottaa, ennenkuin sai kokoon sen verran rahaa, että kykeni ostamaan -neuloja ja lankaa. Siksi hän joutuikin täydelliseen rahapulaan, kun -Jean rakkausjuttuineen odottamatta tuli aiheuttamaan häiriötä hänen -menoarvioonsa. Jo frangin menettäminen tuotti tuntuvan vaillingin hänen -kukkaroonsa. Kuinka hän nyt korvaisi nuo kymmenen frangia, jotka -puuttuivat? Ei ajattelemistakaan, että hän yhdessä päivässä ansaitsisi -niin paljon. Ajatus vaivasi painajaisena häntä unessa aina -päivänkoitteeseen asti. Milloin Pépé heitettiin kadulle, milloin hän -itse verissä sormin käänteli katukiviä katsoakseen, eikö niiden alla -olisi kätkössä rahoja. - -Seuraavana päivänä hänen oli hymyiltävä ja näyteltävä hienopukuisen -neidin osaa. Tunnettuja asiakkaita tuli osastolle, ja moneen kertaan -Aurélie rouva kutsui hänet luokseen heittääkseen hänen hartioilleen -milloin minkin vaatekappaleen uuden kuosin näyttämistä varten. -Kaartaessaan vartaloaan muotilehtien naiskuvien tapaan hän ajatteli -Pépén kuukausimaksua, josta puuttui kymmenen frangia ja joka oli sinä -iltana maksettava. Vaikka hän lisäsi siihen kenkärahaksi varatut -säästönsä -- sillä tulihan hän vielä jonkin kuukauden vanhoilla toimeen --- niin siitä ei sittenkään tullut kolmeakymmentäneljää frangia -enempää. Mistä ottaa nuo kuusi frangia, jotka vielä puuttuivat. Hänen -sydämensä oli pakahtua tuskasta. - --- Huomatkaa, puku on olkapäistä väljä, sanoi Aurélie rouva. -- Samalla -sangen aistikasta ja sangen mukavaa. Näettekö, se ei ollenkaan ahdista -käsivarsia liikutettaessa. - --- Ei ollenkaan, vakuutti Denise kohteliaasti hymyillen. -- Ei edes -tunnukaan. Varmaankin se on rouvalle mieleen. - -Tätä sanoessaan hän muisti vieneensä Pépén edellisenä sunnuntaina -kävelemään Elyséen puistoon ja katui sitä. Eihän lapsi parka tosin -usein päässyt hänen kanssaan kävelemään, eipä silti, mutta hänen oli -täytynyt ostaa pienokaiselle piparkakkuja ja pieni lapio, ja sitten he -eivät voineet olla menemättä nukketeatteriin. Heti siitä oli karttunut -koko summa, frangi kolmekymmentäviisi centimea. Jean ei todellakaan -muistanut ajatella pikku veikkoaan kun teki tyhmyyksiä. Denisen oli -vastattava lopuksi kaikesta. - --- Jos ei tämä miellytä rouvaa, jatkoi johtajatar, niin... Pankaahan -tuo vaippa, neiti, jotta rouva voi vertailla. - -Ja Denise sipsutteli pienin askelin, vaippa hartioillaan ja sanoi: - --- Tämä on kyllä lämpimämpi... Ja aivan muodin mukainen. - -Iltaan asti Denise kätki ammattinsa vaatiman hymyn alle kiduttavat -rahahuolensa. Osaston tytöt, joilla oli yltä kyllin työtä sinä päivänä, -sallivat hänenkin myydä, mutta oli vasta tiistai ja täytyi odottaa -lauantaihin, ennenkuin sai nostaa viikon ansiot. Päivällisen syötyään -hän päätti mennä vasta seuraavana päivänä rouva Gras'n luo. Hän saattoi -sanoa saaneensa esteen, ja siihen mennessä hänen kenties onnistuisi -saada jostakin kuusi frangia kokoon. - -Denise, joka pelkäsi vähimpiäkin menoja, meni aikaisin huoneeseensa. -Mitä hänellä olisi ollut ulkona tekemistä, kun kukkaro taskussa -oli tyhjä ja kun hän lisäksi oli niin arka, ettei uskaltanut -mennä tuntemiaan tavaratalon lähikatuja kauemmaksi. Käveltyään -Palais-Royaliin asti hengittääkseen raitista ilmaa hän palasi nopeasti -kotiin ommellakseen tai pestäkseen vaatteitaan. Tyttöjen huoneiden sivu -kulkevassa käytävässä oli iltaisin ja aamuisin kasarmintapainen -epäjärjestys. Tytöt juoksentelivat sangen huolimattomassa asussa, -hakivat pesuvettä, järjestelivät pesuvaatteita, viivyttelivät juoruja -levittääkseen, suuttuivat ja leppyivät vuorotellen. Kun heitä oli -kielletty menemästä huoneisiin työpäivän aikana, he itse asiassa vain -nukkuivat niissä saapuen illalla viime hetkessä ja lähtien pois -aamulla, ennenkuin olivat oikein heränneetkään, siistiydyttyään ja -pukeuduttuaan kiireesti. Tämä käytävää vähän väliä lakaiseva, -tuulenpuuskan tapainen meno, väsymys, joka sai tytöt kolmetoista tuntia -kestävän työpäivänsä jälkeen heittäytymään vuoteelle siitä sen koommin -enää hievahtamatta, rasittumisesta johtuva äreys, joka alinomaa yllytti -heitä toinen toistaan vastaan, kaikki muistutti kiusaantuneiden -joukkojen ohikulkiessaan käyttämää majataloa. Denisellä ei ollut yhtään -ystävää. Kaikista myyjättäristä yksi ainoa, naapuriosaston myyjätär -Pauline Cugnot, osoitti hänelle myötätuntoa, mutta kun valmiiden -vaatteiden osasto ja valkotavaraosasto olivat ilmisodassa keskenään, -oli tyttöjen täytynyt rajoittua vaihtamaan silloin tällöin jokin -kiireinen sana, ja ystävyys ei ottanut kehittyäkseen. Pauline asui -aivan Denisen huoneen vieressä, sen oikealla puolella, mutta hän katosi -heti pöydästä noustuaan ja palasi vasta yhdentoista aikaan, jolloin -Denise kuuli hänen menevän levolle. He tapasivat siis toisensa -ainoastaan työn aikana. - -Denise oli vielä kerran ryhtynyt korjaamaan kenkiään. Hän käänteli -niitä kädessään huolestuneena tarkastellen, vieläkö ne kestäisivät -yhden kuukauden. Sitten hän päätti ryhtyä työhön, paksulla -silmäneulalla hän koetti ommella irtipäässeet pohjat päällisiin kiinni. -Kauluksensa ja kalvosimensa hän oli pannut saippuaveteen pesuvatiin. - -Joka ilta hän kuuli kuinka toverit palasivat. Kuului hiljaista -supatusta ja naurua, joskus riitaa, jota koetettiin tukahduttaa. Sitten -vuoteet ritisivät, haukoteltiin syvään, ja lopuksi huoneet vaipuivat -toinen toisensa jälkeen makeaan uneen. Hänen vasemmanpuoleinen -naapurinsa puheli usein unissaan, mistä Denise oli alussa pelästynyt. -Oli kenties niitäkin, jotka ohjesäännöstä huolimatta valvoivat -myöhäiseen yöhön niinkuin Denisekin korjatakseen vaatteitaan, mutta sen -he tekivät kai yhtä varovasti kuin hänkin sukkasillaan liikkuen ja -vähintäkään melua aiheuttamatta, sillä suljettujen ovien takaa ei -kuulunut hiiskahdustakaan. - -Kello oli kymmenen minuuttia yli yksitoista kun käytävässä äkkiä kuului -liikettä, ja Denise nosti päätään. Jokohan nyt taas joku oli -myöhästynyt? Pauline kai, sillä Denise kuuli viereistä ovea avattavan. -Mutta hämmästyksekseen hän huomasi, ettei valkotavaroiden myyjätär -mennytkään omaan kammioonsa, vaan koputti hänen ovelleen: - --- Päästäkää sisälle! Olen Pauline. - -Myyjättäriä oli kielletty käymästä toistensa luona, ja Denise -kiirehtikin avaamaan, jottei rouva Cabin, joka valvoi ohjesäännön -noudattamista, huomaisi järjestyksen rikkojaa. - --- Oliko hän siellä? kysyi Denise sulkiessaan ovea. - --- Kuka? Rouva Cabinko? Pauline sanoi. -- Oh, en minä häntä pelkää... -Viidestä frangista hän kyllä leppyy. - -Sitten hän lisäsi: - --- Jo aikoja olen tahtonut puhua kanssanne. Alhaalla ei ole koskaan -tilaisuutta... Ja kun tänä iltana pöydässä näytitte niin -alakuloiselta... - -Denise kiitti heltyneenä toveria hyväntahtoisuudesta, ja pyysi häntä -istumaan. Mutta hämmästyneenä odottamattoman vieraan tulosta hän piteli -yhä kädessään kenkää, jota oli korjaamassa. Paulinen katse sattui -siihen, sitten hän pudisti päätään, katsoi ympärilleen ja näki -kauluksen ja kalvosimet pesuvadissa. - --- Lapsi parka, arvasinhan, jatkoi Pauline. -- Älkää huoliko, kyllä -minä tiedän miltä tuntuu. Ensi aikoina, kun saavuin Chartres'ista ja -kun ei isä Cugnot lähettänyt minulle centimeäkään, pesin minäkin -pyykkiä. Pesin paitanikin. Minulla oli niitä kaksi, ja aina te olisitte -löytänyt toisen likoamasta. - -Hengästyneensä juoksemisesta hän oli istuutunut. Hänen sikkarasilmäiset -leveät kasvonsa olivat piirteiden karkeudesta huolimatta miellyttävät, -suu oli iso, mutta lempeä. Hän rupesi muitta mutkitta kertomaan -elämäkertaansa. Isän kodissa hän oli viettänyt nuoruutensa. Sitten -mylläri oli tehnyt vararikon ja antanut tyttärelle kaksikymmentä -frangia käteen käskien tämän mennä Pariisiin onneaan etsimään. Hän oli -joutunut alussa kokemaan kovaa, ensin Batignollen tavaratalon -myyjättärenä ja sitten Naisten Aarreaitan palveluksessa, loukkauksia, -solvauksia ja kieltäymyksiä. Mutta nyt oli elämä jo siedettävää. Hän -ansaitsi kaksisataa frangia kuukaudessa ja huvitteli mielensä mukaan -huolehtimatta tulevaisuudesta ja laskematta päiviä. Rintaneula ja -kellonvitjat koristivat hänen vyötäisiltä somasti istuvaa tummansinistä -verkapukuaan, ja hän hymyili ison harmaan sulan somistaman samettihatun -suojasta. - -Denise punastui häveten paikkaamistyötään ja yritti selittää, mutta -Pauline keskeytti toistaen: - --- Minäkin olen kokenut samanlaista. Ja minä olen vanhempi teitä, -kaksikymmentäkuusi ja puoli vuotta jo, vaikka en siltä näytä... Kas -niin, kertokaa nyt mikä teitä vaivaa. - -Denise antoi myöten tuon vilpittömästi tarjotun ystävyyden voittamana. -Alushameessaan, vanha huivi hartioilla, hän istuutui muhkeasti -pukeutuneen Paulinen viereen, ja syntyi vilkas keskustelu. Huoneessa -oli jäätävän kylmä. Vilu tuntui valuvan pieneen ullakkokamariin -vankilamaisen alastomia seiniä pitkin. Tyttöjen sormet kangistuivat -pakkasesta, mutta he eivät huomanneet sitä kertoessaan toisilleen -salaisuutensa. Denise avasi arasti sydämensä ja uskoi vähitellen -toiselle kaikki surunsa. Hän puhui Jeanista ja Pépéstä ja kertoi -alituiset rahahuolensa. Siitä puhe kääntyi valmiiden vaatteiden -myyjättäriin, ja Pauline puhui suunsa puhtaaksi. - --- Senkin heittiöt! hän sanoi. -- Jos he tahtoisivat käyttäytyä -ihmisiksi teitä kohtaan, niin ansaitsisitte kyllä enemmän kuin sata -frangia kuukaudessa. - --- Kaikki vihaavat minua, Denise sanoi itkuun purskahtaen, -- enkä minä -ymmärrä minkä tähden. Herra Bourdoncle esimerkiksi on alati väijymässä -minua saadakseen minut kiinni virheestä, ikäänkuin olisin hänen -tiellään... Isä Jouve yksin... - -Toinen keskeytti: - --- Sekö vanha marakatti! Älkää toki häneen luottako... Tiedättekö, -sellaisia isonenäisiä miehiä ei kannata uskoa. Hänellä on kyllä -kunniamerkki, mutta hänestä on yhtä ja toista sanomista meidänkin -osastolla... Mutta olette te lapsellinen, kun noin vähästä itkette? -Tuollainen herkkätunteisuus on oikea onnettomuus. Kaikkien täytyy -kestää mitä teidän on kestettävä. Tuliaisia te maksatte, siinä kaikki. - -Hän tarttui Denisen käteen ja suuteli häntä hyvän sydämensä voittamana. -Raha-asiat olivat vakavampaa laatua. Köyhä tyttö ei tietysti jaksanut -elättää kahta veljeään, maksaa toisen ylläpidon ja toisen huvit, kun ei -päässyt ansaitsemaan muuta, kuin mitä toverit suvaitsivat hänelle -antaa, sillä palkkaa hän tuskin saattoi odottaa ennenkuin maaliskuussa, -kevätmyynnin vilkastuessa. - --- Kuulkaa nyt, teidän on mahdotonta tulla toimeen tällä tavalla, sanoi -Pauline. -- Teidän sijassanne minä... - -Mutta hän vaikeni, sillä käytävästä kuului liikettä. Marguerite -kenties, sillä hänestä kerrottiin, että hän kulki iltaisin käytävässä -urkkiakseen nukkuivatko muut. Pauline, joka yhä piteli Denisen kättä, -katsoi häntä vähän aikaa sanomatta mitään kuunnellen uudistuisiko ääni. -Sitten hän jatkoi hiljaa lempeästi vakuuttaen: - --- Teidän sijassanne minä ottaisin ystävän. - --- Ystävän? kuiskasi Denise, ymmärtämättä aluksi. Mutta kun asia -selveni hänelle, hän veti kätensä pois ja oli aivan typerän näköinen. -Hän häpesi tuota neuvoa, sillä sellainen ei ollut koskaan johtunut -hänen mieleensä, eikä hän ymmärtänyt mitä hyötyä siitä voisi olla. - --- Enhän toki, hän vastasi yksinkertaisesti. - --- Muuten, Pauline jatkoi, -- te ette selviä, sen minä sanon... -Laskekaa vain: neljäkymmentä frangia pienokaisesta ja vähän väliä -viiden frangin summa toiselle. Ja ettehän tekään voi pukeutua kuin -kerjäläinen, niin juuri, kenkänne ovat lopussa... Ottakaa ystävä! Se on -paljon parempi. - --- En ota, toisti Denise. - --- No niin, tyhmästi teette... Täytyyhän sitä ja se on aivan -luonnollista. Meidän kaikkien on ollut pakko turvautua siihen. Minäkin -olin ylimääräisenä niinkuin tekin alituisessa rahanpuutteesa. Ruoka ja -asunto on tietysti, mutta kuka pitää huolen puvusta. Ja sitten -mahdotontahan on olla ilman rahaa. Kukaan ei voi kaiken ikäänsä istua -kammiossaan katselemassa kärpästen lentoa. Ja mikä sitten neuvoksi? -Hyvä Jumala, sitä täytyy... - -Sitten hän kertoi ensimmäisestä ystävästään, asianajajan kirjurista, -johon hän oli tutustunut huviretkellä Meudoniin. Tämän jälkeen hän oli -ottanut postivirkamiehen. Syksystä alkaen hänellä oli ystävänä eräs Bon -Marchén myyjä, sangen kiltti poika, jonka seurassa hän vietti kaikki -joutohetkensä. Mutta tietysti hän ei huolinut monesta yhtäaikaa. Hän -oli kunnon tyttö, ja häntä inhottivat nuo kurjat, jotka tyytyivät kehen -tahansa. - --- En minä käske teitä käyttäytymään huonosti, enhän toki, hän jatkoi -nopeasti. -- En esimerkiksi tahtoisi näyttäytyä teidän Claranne -seurassa, sillä sen verran minä pidän maineestani enkä ole huimapää. -Mutta kun seurustelee siivosti jonkun kanssa eikä tiedä tekevänsä -pahaa... Onko se nyt sitten teistä niin pahaa? - --- Ei, vastasi Denise, -- mutta minusta ei ole siihen, siinä kaikki. - -He vaikenivat uudestaan. Vilusta huolimatta he hymyilivät toisilleen -heltyen noista hiljaa kuiskatuista salaisuuksista. - --- Ja sitten, jatkoi Denise punastuen, -- eihän sitä voi, ellei sydän -käske. - -Pauline katsoi häneen kummastellen. Lopuksi hän nauroi ja suuteli -Deniseä vielä kerran sanoen: - --- Mutta, kultaseni, eihän sitä mieltymättä... Olettepa te lapsellinen! -Eivät ne väkisin vie... Kuulkaahan, tahdotteko, että Baugé vie meidät -ensi sunnuntaina jonnekin maalle? Hän voi ottaa toverin matkaan. - --- En, Denise toisti itsepintaisesti, alati yhtä lempeänä. Pauline ei -enää uudistanut pyyntöään. Jokainen oli vapaa käyttäytymään mielensä -mukaan. Hän oli sanonut minkä sanoi, sydämensä hyvyydestä, sillä hänen -kävi todellakin sääliksi, kun näki toverin noin onnettomaksi. Kun kello -oli lyönyt kaksitoista, hän nousi lähteäkseen. Mutta sitä ennen hän -pakotti Denisen ottamaan vastaan nuo kuusi frangia, jotka häneltä -puuttuivat sanoen ettei niillä ollut mitään kiirettä. Denisen sopi -maksaa sitten kun ansaitsi enemmän. - --- Nyt, hän lisäsi, sammuttakaa kynttilä, jotteivät arvaa kenen ovi -narahtaa... Voitte sitten jälleen sytyttää. - -Kynttilän sammuttua ystävät vieläkin kerran puristivat kättä. Pauline -pujahti kevyesti ovesta ja katosi omaan huoneeseensa melua -herättämättä. Hameen kahina vain ilmaisi, että väsyttävästä päivästä -huolimatta joku vielä valvoi sikeään uneen vaipuneissa huoneissa. - -Ennen maatapanoaan Denise tahtoi lopettaa kengänkorjauksen ja pesun. -Kylmä yhä lisääntyi sitä myöten kuin yö kului. Mutta Denise ei sitä -huomannut, sillä keskustelu oli saanut hänen verensä kuohuksiin. Hän ei -liioin paheksunut toverin tunnustuksia, sillä hänen mielestään jokaisen -oli lupa järjestää elämänsä mielensä mukaan, kun oli yksin eikä -kenestäkään riippuvainen. Hänen elämänsä puhtaus ei ollut lujien -periaatteiden ansiosta, se johtui hänen suorasta järjestään ja -turmeltumattomasta luonteestaan. Yhtä käydessä hän vihdoinkin kävi -nukkumaan. Hän ei rakastanut ketään, ei ketään. Mitä varten hän siis -muuttaisi elämänsä ja riistäisi veljiltään heille lupaamansa äidin -hellyyden? Mutta sittenkään hän ei saanut unta silmiinsä. Kuumana -juoksi veri hänen suonissaan, ja outoja näkyjä kohosi pimeästä hänen -silmiensä eteen. Ne hälvenivät vähitellen ja katosivat yöhön. - -Tästä illasta lähtien Denisen silmät avautuivat huomaamaan tunne-elämän -ilmiöitä osastollaan. Kun työ ei liiaksi rasittanut, "mies" oli -alinomaa tytöillä mielessä. Juoruja kerrottiin toiselta toiselle, ja -niissä oli usein viikkokaudeksi nauramista. Clara vietti häpeällistä -elämää kolmen miehen elättinä kuljettaen perässään kokonaista laumaa -sattuman hänen saattoonsa liittämiä rakastajia. Tavaratalossa hän -rasitti itseään niin vähän kuin suinkin, kun tiesi saavansa rahaa -vähemmällä vaivalla muualta, ja hän olisi jo aikoja sitten eronnut -palveluksesta, jollei hänen olisi ollut pakko näön vuoksi pysyä -paikoillaan, sillä hän pelkäsi isä Prunaireä, joka lupasi tulla -Pariisiin lyömään hänet vaivaiseksi, jos hän ei elänyt ihmisiksi. -Marguerite sitä vastoin käyttäytyi siivosti, eikä hänellä tiedetty -olevan rakastajaa. Kaikki ihmettelivät tätä, sillä hänen tarinansa ei -ollut kenellekään salaisuus. Kaikki tiesivät hänen tulleen Pariisiin -kätkeytyäkseen virheensä seurauksista. Mutta kuinka hän oli lapsen -ylipäänsä saanut, jos hän noin siveästi eli. Häneen ei sittenkään ollut -luottamista. Arvatenkin hän pysyi aisoissa miellyttääkseen -grenoblelaista serkkuaan. Tytöt eivät säästäneet rouva Frédériciäkään, -vaan väittivät hänen olevan hyvissä väleissä milloin minkin ylhäisen -henkilön kanssa, mutta totuus oli, ettei hänen sydämensä asioista -tiedetty mitään. Illalla leskirouva poistui äreänä ja jäykkänä, eikä -kukaan tiennyt, minne hän niin kipakasti kiirehti. Mitä Aurélie rouvaan -tuli, niin hänestä kerrotut jutut olivat varmaankin perättömiä, -tyytymättömien myyjättärien keksimiä hullutuksia, joita ei kukaan -todenperästä uskonut. Hänen sanottiin aikanaan keränneen ympärilleen -pienen hovin kuuliaisia nuorukaisia ja väitettiin, että hänen eräälle -poikansa ystävälle osoittama äidillinen rakkaus oli ollut liian hellää -laatua, mutta nykyään hänen asemansa osaston johtajattarena vaati -häneltä vakavuutta, ja hänen arvokkaasta esiintymisestään päättäen hän -ei enää välittänyt seikkailuista. Mutta sen sijaan oli muita, joita -lapsellisuudet eivät vielä kyllästyttäneet: koko suuri lauma -tavaratalon tyttöjä, joita töiden loputtua iltapäivällä odotettiin -ovella. Nuoria miehiä oli joukoittain Gaillonin aukiolla ja pitkin -Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkatuja kuin vahdinpidossa, -liikkumattomina pitäen silmällä ohikulkevia tyttöjä. Omansa löydettyään -he tarjosivat kätensä ja katosivat hänen kanssaan kadun kulmasta -puhellen tyynesti ja arvokkaasti. - -Mikä varsinkin Deniseä hämmästytti oli hänen Colombania koskeva -havaintonsa. Milloin ikinä hän katsoi kadun toisella puolen kituvaa -Vanhaa Elbeufia, hän näki setänsä ensimmäisen kauppa-apulaisen ovella -tuijottamassa valmiiden vaatteiden myyjättäriä. Kun Colomban huomasi, -että Denise katseli häntä, hän käänsi punastuen päänsä pois ikäänkuin -olisi pelännyt, että nuori tyttö antaisi hänet ilmi Genevièvelle, -vaikka Denise ei enää käynyt setänsä perheessä, sen jälkeen kun oli -astunut Naisten Aarreaitan palvelukseen. Denise luuli ensin, että -Margueritesta oli kysymys, sillä Colombanin raukeat silmäykset -tuntuivat ilmaisevan onnettoman rakastajan toivottomuutta, ja -Margueritesta ei todellakaan paljon toivomista ollut, sillä hänellä oli -asunto tavaratalossa ja hän kohteli kaikkia ihailijoitaan yhtä tylysti. -Mutta sitten suureksi hämmästyksekseen Denise huomasi erehtyneensä, -sillä Colombanin katseet piirittivätkin Claraa eikä Margueriteä. -Kuukausia onneton ihailija oli hautonut katukäytävällä rakkauttaan -uskaltamatta lähestyä ja tyytyen silmäyksiin, vaikka hänen olisi ollut -niin helppoa tutustua tähän vapaudesta nauttivaan tyttöön, joka asui -Louis-le-Grandinkadulla ja jolla oli joka ilta uusi mies rinnallaan. -Clara ei näyttänyt itsekään tietävän mitään tästä valloituksestaan. -Deniseen havainto teki tuskallisen vaikutuksen. Sellaista kurjuuttako -rakkaus olikin! Tuo poika, jolla oli niin suuri onni aivan lähellään, -ei välittänyt sen enempää siitä, vaan turmeli tulevaisuutensa ja -rukoili polvillaan arvotonta naista niinkuin pyhimystä. Tästä lähtien -hän tunsi sydäntänsä kouristavan joka kerta, kun hän Vanhan Elbeufin -vihreälasisen ikkunan takana huomasi Genevièven kalpeat ja riutuneet -kasvot. - -Tätä kaikkea Denise ajatteli illalla nähdessään toverien poistuvan -ystäviensä seurassa. Ne, jotka eivät asuneet Naisten Aarreaitassa, -palasivat vasta seuraavana päivänä, tuoden mukanaan ulkoilman ja -tuntemattoman maailman päihdyttäviä tuoksuja. Denise vastasi hymyillen -Paulinen ystävälliseen tervehdykseen tämän rientäessä Gaillonin aukion -suihkukaivolle, minkä vieressä tiesi Baugén säännöllisesti odottavan -kahdeksasta lähtien. Denise mentyään ulos viimeisenä teki pienen -kävelymatkansa aina yksin ja palasi kotiin aina ensimmäisenä, ryhtyi -työhön tai meni nukkumaan pää täynnä outoja haaveita ja uteliaana -tietämään millaista Pariisin elämä oikeastaan oli. Hän ei tosin -kadehtinut näitä naisia, sillä olihan hänen turvanaan yksinäisyys ja -arkuus, johon hän sulkeutui kuin kuoreen, mutta häntä huvitti -heittäytyä mielikuvituksensa valtaan, arvata mitä ei tiennyt -ja luoda itselleen oma käsityksensä kahvila-, ravintola- ja -teatterihuvituksista, vene- ja jalkamatkoista, joista kuuli alati -puhuttavan. Haaveet jättivät hänen mieleensä jonkinlaista väsymystä, -halunsekaista raukeutta, ja hänestä tuntui, että oli jo kyllästynyt -noihin huveihin, joita ei ollut vielä maistanutkaan. - -Mutta paljon aikaa ei hänellä riittänyt haaveisiin sillä hänen elämänsä -oli pelkkää työtä. Ja liikkeessä, kolmetoista tuntia kestävän työpäivän -rasituksessa, ei kenenkään mieleen johtunut, että myyjät ja myyjättäret -olisivat voineet rakastua toisiinsa. Jos kuohuva, alituinen sota -rahasta ei olisi tasoittanut sukupuolisuhteita, niin yhtämittainen, -päätä ja jäseniä väsyttävä väentungos olisi sen tehnyt. Harvoin -lemmenliittoja solmittiin miesten ja naisten kesken heidän -tungeskellessaan päivät päästään osastoillaan. He olivat kaikkea -persoonallisuutta vailla, vain koneistossa pyöriviä rattaita, jotka -parhaansa mukaan ajoivat liikkeen suurta yhteistä asiaa. Talon -ulkopuolella vasta he elivät omaa elämäänsä pitkin päivää hillittyjen -intohimojen leimahtaessa äkkiä tuleen. - -Kumminkin Denise näki kerran, kuinka Albert Lhomme, Aurélie rouvan -poika, pisti kirjelapun erään valkotavaraosaston myyjättären käteen -kuljettuaan sitä ennen monta kertaa osaston läpi välinpitämättömän -näköisenä. Talven kuollut kausi, joka kestää joulukuusta helmikuuhun, -oli silloin alkanut, ja Denisellä oli joskus ostajia odottaessaan aikaa -levätäkin seisoallaan, katse kaukana tavaratalon syvyyksissä. Valmiiden -vaatteiden myyjättäret seurustelivat joskus pitsiosaston myyjien kanssa -ylläpitääkseen naapurisopua rajoittuen kumminkin hiljaa vaihdettuihin -pilapuheisiin. Eräs pitsien myyjä vaivasi piloillaan Claraa -tunnustuksillaan, vaikka vähän välitti hänestä, eikä tavaratalon -ulkopuolella koettanutkaan lähestyä häntä. Sellaiset olivat joka -osastolla myyjien ja myyjättärien välit, nopeita silmäniskuja, sanoja, -jotka he yksin ymmärsivät, salavihkaisia puheita, joita he vaihtoivat -seisoen selin toisiinsa varoen Bourdonclen valppautta. Deloche oli -tyytynyt kauan hymyilemään katsoessaan Deniseä. Sitten hän käyden -rohkeammaksi uskalsi kuiskata hänelle jonkin ystävällisen sanan, kun -sattui viereen tungoksessa. Päivänä, jolloin Denise näki Albertin -antavan valkotavaraosaston myyjättärelle kirjelapun, hän parhaillaan -puheli Delochen kanssa, joka haluten sanoa hänelle jotakin kysyi -paremman puutteessa, oliko hän tyytyväinen aamiaiseen. Tämä oli myös -nähnyt kirjeen vilahtavan. Hän katsoi nuoreen tyttöön, ja he -punastuivat kumpikin, häpeillen havaitsemaansa. - -Mutta Denise, huolimatta näistä kuumista tuulahduksista, jotka -vähitellen saivat hänessä naisen hereille, uinui vielä viattomuuden -unta. Hutinin lähestyminen yksin sai hänen sydämensä vavahtamaan. -Kuitenkaan hän ei luullut tunnettaan nuorta miestä kohtaan muuksi kuin -kiitollisuudeksi tämän hänelle osoittamasta kohteliaisuudesta. Hutin ei -kertaakaan tuonut ostajia osastolle Denisen joutumatta hämilleen. Monta -kertaa palatessaan joltakin kassalta Denise huomasi sydän täynnä -liikutusta kulkeneensa silkkiosaston poikki, vaikka hänellä ei ollut -siellä mitään tekemistä. Eräänä iltapäivänä hän tapasi siellä Mouret'n, -joka seurasi hymyillen häntä katseellaan. Mouret ei enää puuttunut -häneen, joskus vain virkkoi hänelle jonkin sanan neuvoakseen häntä -hänen pukunsa suhteen tai laskeakseen hänestä leikkiä, väittäen ettei -hänestä tainnut tytöksi ollakaan, siihen hän oli liian poikamainen. -Eikä hän oppinut sievistelemään, vaikka niin tottunut naistenlumooja -kuin Mouret käytti taitoaan. Mouret suvaitsi nauraa, jopa härnäilläkin, -tahtomatta kuitenkaan tunnustaa itselleen, minkä vaikutuksen pikku -myyjätär vallattomine hiuksineen häneen teki. Tuo sanaton hymy sai -Denisen vapisemaan, ikäänkuin hänet olisi saatu kiinni virheestä. -Tiesiköhän Mouret, minkä tähden hän kulki silkkiosaston kautta, kun hän -ei itsekään olisi voinut sanoa, mikä hänet pakotti tekemään kierroksen. - -Hutin puolestaan ei näyttänyt huomaavan tytön kiitollisia katseita. -Nämä neitoset eivät kuuluneet hänen alaansa. Hän oli halveksivinaan -heitä kehuskellen kahta kiivaammin ostajien suosionosoituksilla. Hänen -kertomuksensa mukaan eräs vapaaherratar oli hänen myyntipöytänsä edessä -rakastunut häneen tulisesti, ja mennessään erään arkkitehdin rouvan luo -korjaamaan laskussa syntynyttä erehdystä, tämä oli langennut hänen -syliinsä. Tässä normandialaisessa kerskailussa ei ollut mitään perää, -sillä Hutinilla ei ollut muuta naisseuraa kuin kahvilakonserteissa -tapaamansa tytöt. Niinkuin useimmat vaate- ja muotitavarakauppojen -myyjät hän oli tuhlari, joka pitkin viikkoa taisteli saiturin -itsepintaisuudella hankkiakseen rahaa ja voidakseen sunnuntaina täysin -käsin kylvää niitä kilpa-ajoradoille, ravintoloihin ja tanssiaisiin. -Säästöistä ei puhettakaan eikä tulevaisuuden suunnittelusta; raha meni -samaa tietä kuin se tulikin. Favier ei ottanut Hutinin huveihin osaa. -Vaikka nämä myyjät tuntuivat tavaratalossa olevan mitä parhaimpia -ystäviä, he eivät erottuaan ovella puhuneetkaan toisilleen. Samaten -monet muutkin myyjät, jotka päiväkaudet työskentelivät toistensa -rinnalla, vieraantuivat toisistaan heti astuttuaan kadulle tietämättä -mitään toistensa oloista ja elämästä. Hutinin lähin tuttava oli -Liénard. He asuivat kumpikin Smyrnan hotellissa Annankadun varrella, -synkän näköisessä talossa, jossa parhaastaan asui kauppa-apulaisia. -Aamulla he saapuivat yhdessä työhön, ja illalla se, joka ensimmäiseksi -pääsi vapaaksi osastonsa järjestettyään, meni odottamaan toista -Saint-Rochin pieneen kahvilaan, johon Naisten Aarreaitan -kauppa-apulaiset kokoontuivat tupakoimaan, juomaan ja pelaamaan -korttia. Sinne he jäivät usein yhteen asti, jolloin kahvilan isäntä -väsyneenä ajoi heidät pois. Noin kuukausi sitten he olivat alkaneet -viettää kolme iltaa viikossa eräässä Montmartren pahamaineisessa -kapakassa, johon he hilasivat muitakin tovereita ja jossa he huutamalla -ja keppejään kolistelemalla osoittivat niin pontevasti mielihyväänsä -kimeä-ääniselle laulajattarelle, neiti Lauralle, Hutinin viimeiselle -ystävättärelle, että poliisin oli jo kahteen kertaan täytynyt puuttua -asiaan. - -Talvi kului hiljalleen, ja Deniselle annettiin vihdoinkin kolmesataa -frangia kiinteää palkkaa. Oli jo korkea aika, sillä hänen vanhat -kenkänsä eivät pysyneet enää koossa. Viimeisinä kuukausina hän tuskin -uskalsi mennä uloskaan, sillä hän pelkäsi niiden hajoavan. - --- Hyvä Jumala, neiti, Aurélie rouva sanoi suuttuneen näköisenä, -- -mitä teillä on jalassa. Teidän kenkänne pitävän sellaista melua, ettei -sitä jaksa kukaan kuunnella. Se on kerrassaan sietämätöntä. - -Sinä päivänä, jolloin Denise tuli ensi kertaa osastolle viiden frangin -kangaskengät jalassa, Marguerite ja Clara ihmettelivät puoliääneen, -mutta niin kuuluvasti, etteivät heidän huomautuksensa menneet -keneltäkään hukkaan: - --- Kas vain Tappuratukkaa, joka on hylännyt anturakenkänsä! sanoi -toinen. - --- Mahtoi käydä sääliksi, vastasi toinen, -- sillä ne olivat hänen -äitinsä perintöä. - -Koko osasto oli tähän aikaan aivan vimmoissaan Deniselle. Hänen -ystävyytensä Paulinen kanssa oli vihdoinkin tullut ilmi, ja muiden -silmissä vihamieliseen naapuriosastoon liittyminen oli puhdasta -kiusantekoa. Luopio hän oli, joka kertoi viholliselle oman osastonsa -kaikki salaisuudet. Sota osastojen kesken sai uutta vauhtia. Sanoja -satoi kuin luoteja, ja kerran paitarasiakasan takana viha puhkesi -korvapuustiinkin. Alkuaan vihamielisyys johtui kai siitä, että -valkotavarain myyjättärillä oli villapuvut, kun valmiiden vaatteiden -myyjättäret pukeutuivat silkkiin. Oli miten tahansa, joka tapauksessa -villapukuiset kohtelivat silkkipukuisia tovereitaan paheksuvalla -ylenkatseella niinkuin ainakin kunniallinen nainen langennutta -sisartaan. Siihen heillä oli syytäkin, sillä oli huomattu, että -silkillä oli turmeleva vaikutus tyttöjen käytökseen. Clara sai kärsiä -pilkkaa ihailijoistaan, Marguerite lapsestaan ja rouva Frédéricia -syytettiin salaisista lemmenjuonista. Ja tähän kaikkeen Denise oli -syypää. - --- Olkaa siivolla, tytöt, Aurélie rouva sanoi vakavasti yhtymättä -alaistensa vihanpurkauksiin. -- Esiintykää arvokkaasti ja näyttäkää -heille keitä olette. - -Hänestä oli edullista pysyä puolueettomana. Kuten hän kerran oli -Mouret'lle tunnustanut, hänen mielestään eivät nämä neitoset olleet -toinen toistaan parempia. Mutta äkkiä hänkin sai syytä suuttua, sillä -hän kuuli Bourdonclen omasta suusta, että hänen poikansa oli tavattu -suutelemasta erästä valkotavarain myyjätärtä, samaa, jolle Albert -Denisen nähden oli antanut kirjeen. Mikä ilkeys! Johtajatar väitti, -että koko juttu oli valkotavaraosaston keksimä juoni hänen -kukistamisekseen. Albert oli houkuteltu satimeen; kokematonta -lapsiraukkaa oli käytetty välikappaleena, kun ei muuten saatu valmiiden -vaatteiden osastoa häväistyksi. Aurélie rouva piti suurta ääntä -sotkeakseen asiat, sillä hän tiesi vallan hyvin mitä hänen oli syytä -ajatella pojastaan ja että tämä pystyi vaikka mihin vallattomuuteen. -Yhteen aikaan asia oli saada vakavan käänteen, kun Mignotkin -sekoitettiin siihen. Hän oli Albertin ystävä ja suosi tämän hänen -luokseen lähettämiä ystävättäriä, jotka seisoivat paljain päin -tuntikausia käsinelaatikkoja tutkimassa. Ja olipa vielä juttu, -jonka mukaan valkotavarain myyjättärelle oli lahjoitettu pari -pesunahkahansikkaita ja josta ei koskaan tullut selvää. Häväistysjuttu -kumminkin tukahdutettiin huomaavaisuudesta Aurélie rouvaa kohtaan, jota -itse Mouret kohteli kunnioittavasti. Seuraukset supistuivat siihen, -että viikon kuluttua Bourdoncle jostakin syystä erotti myyjättären, -jota Albert oli suudellut, sillä vaikka johtokunta ei ollut -huomaavinaan palveluskuntansa työn ulkopuolella osoittamaa tapojen -turmelusta, niin tavaratalon sisällä vähinkään hairahdus ei jäänyt -rankaisematta. - -Lopuksi Denise sai kärsiä asiasta. Aurélie rouva, joka tiesi kaiken, -mikä osastolla tapahtui, hautoi häntä kohtaan salaista vihaa. Hän oli -nähnyt Denisen nauravan yhdessä Paulinen kanssa ja luuli, että nauru -koski häntä ja hänestä levitettyjä juoruja. Kostaakseen hän syrjäytti -yhä enemmän Denisen osastolla. Jo aikoja sitten hän oli luvannut kutsua -osaston neitoset joksikin pyhäpäiväksi luokseen omistamalleen -maatilalle Rigolles'iin, lähelle Rambouillet'ta. Hän oli ostanut -maatilan, kun hänen säästönsä olivat kohonneet sataantuhanteen -frangiin. Nyt hän päätti äkkiä panna kutsut toimeen saadakseen samalla -tilaisuuden rangaista Deniseä ja sulkea hänet julkisesti muiden -seurasta. Denise yksin ei saanut kutsua. Kahteen viikkoon ei osastolla -puhuttu muusta kuin tästä huviretkestä. Katseltiin kevätauringon -lämmittämää taivasta ja nautittiin jo edeltäpäin kaikista päivän -lupaamista huveista, ratsastusretkistä aasilla ja maalaisherkuista, -sellaisista kuin maidosta ja ruisleivästä. Ja yksistään naisia; se -kaikkein hauskinta! Yleensä Aurélie rouva vietti vapaapäivänsä -kävelyretkillä naistuttaviensa kanssa, sillä hän oli niin vähän -tottunut perhe-elämään, että tunsi olevansa aivan eksyksissä eikä -tiennyt mitä tehdä, kun hänellä joskus oli aikaa syödä kotona -päivällistä miehensä ja poikansa seurassa. Sen tähden hän niinäkin -iltoina tavallisesti jätti taloushuolet sikseen ja söi päivällisensä -ravintolassa. Lhomme meni omalle taholleen ihastuneena vaimonsa -poissaolosta ja nauttien naimattoman miehen vapaudesta, ja Albert meni -helpotuksesta huokaisten "tyttöjen" seuraan huvittelemaan. Täten he -tottumattomina yhteiselämään ja jo sunnuntaiden aikana kyllästyen -toistensa seuraan viettivät vain yönsä kotona, joka siten muuttui -heille jonkinlaiseksi majataloksi. Kun Rambouillet'n retkestä tuli -kysymys, Aurélie rouva julisti muitta mutkitta, että Albertin -oli sopimatonta olla mukana ja että isä Lhommekin osoittaisi -hienotunteisuutta, jos jäisi pois, mikä julistus oli miehille mieleen. -Sitä myöten kuin tuo onnenpäivä lähestyi tytöt puhelivat yhä hartaammin -siitä kertoen puvuistaan ja valmistuksistaan, ikäänkuin olisivat olleet -lähdössä kuuden kuukauden matkalle. Denise kuunteli kalpeana ja -äänettömänä heidän puheitaan. - --- No jopa koettavat kiusata teitä, Pauline sanoi eräänä päivänä -hänelle. -- Kyllä minä teidän sijassanne näyttäisin heille! Jos he -huvittelevat niin kyllä minäkin! Tulkaa meidän mukanamme ensi pyhänä, -Baugé vie meidät Joinvilleen. - --- Ei kiitos, Denise vastasi hiljaisen itsepintaisesti. - --- Mutta miksi ette tule?... Vieläkö pelkäätte, että teidät viedään -väkisin? - -Pauline nauroi sydämensä pohjasta. Denisekin naurahti. Tiesihän hän -miten asiat sujuisivat. Sellaisilla retkillä jokainen hänen -tovereistaan oli tutustunut ensimmäiseen rakastettuunsa, joka oli -tullut mukaan ikäänkuin vain sattumalta, jonkun ystävän tuomana. Eikä -Denise suostunut siihen. - --- Kuulkaa, Pauline jatkoi, -- vannon teille, ettei Baugé tuo ketään -mukanaan. Lähdemme kolmen... En minä rupea naittamaan teitä vastoin -tahtoanne. - -Denise epäröi vieläkin, vaikka hänen teki mieli niin, että puna kohosi -hänen poskilleen. Siitä lähtien kuin toverit olivat alkaneet hänen -kuultensa kiitellä maalaisiloja, hän oli tuntenut ikäänkuin -tukehtuvansa raittiin ilman puutteesta, ja hänen unelmansa olivat -alinomaan näyttäneet hänelle avaraa sinitaivasta, rehevää heinikkoa, -jossa hän olkapäitä myöten samoili, suunnattoman korkeita puita, joiden -varjot viillyttivät kuin kylpy raittiissa vedessä. Hänessä heräsivät -hänen Contentinissa vietetyn lapsuutensa muistot, ja hän kaihosi -syntymäseutunsa mehevää vihannuutta ja kirkasta aurinkoa. - --- No niin, mennään sitten, hän sanoi vihdoin. - -Kaikki sovittiin etukäteen. Baugén piti tulla hakemaan kahdeksalta -Gaillonin aukiolta, ja sieltä heidän oli määrä mennä ajurilla -Vincennes'in asemalle. Denise, jonka kuukausipalkasta kului aina -kaksikymmentäviisi frangia veljien tarpeisiin, oli pystymättä -hankkimaan uutta pukua koettanut somistaa vanhan mustan villahameensa -pieniruutuisella villakankaalla. Hän oli päällystänyt hattunsa silkillä -ja sinisellä nauhalla. Yksinkertaisessa asussaan hän näytti hyvin -nuorelta, liian nopeasti kasvaneelta köyhältä tytöltä, joka ei -tavoitellut puvussaan muuta kuin siisteyttä ja jota melkein kiusasi ja -hävetti vaatimattoman hatun alla paisuvien hiuksiensa runsaus. Pauline -sitä vastoin loisti sinipuna- ja valkoraitaisessa silkkisessä -kevätpuvussaan, päässä sulilla koristettu hattu ja kaulassa ja käsissä -koristeita, sanalla sanoen pöyhkeili kauppa-alalla työskentelevän -varakkaan naisen juhla-asussa. Pidettyään pitkin viikkoa osastollaan -ohjesäännön määräämää villapukua hän korvasi vahingon pukeutumalla -pyhänä silkkiin, kun Denise sitä vastoin käytettyään silkkiä -maanantaista lauantaihin, verhoutui pyhänä vanhaan, ohueksi kuluneeseen -villapukuun. - --- Tuossa on Baugé, Pauline sanoi osoittaen suihkukaivon vieressä -seisovaa pitkää miestä. - -Hän esitteli ystävänsä Deniselle, joka mieltyi heti vaatimattoman -näköiseen poikaan. Baugé oli kookas, hidasliikkeinen ja voimakas kuin -auran eteen valjastettu härkä, kasvot pitkähköt ja silmät täynnä lapsen -naurua. Tämän Dunkerquessä syntyneen maustekauppiaan pojan oli täytynyt -lähteä kotoa, koska hänen isänsä ja veljensä pitivät häntä liian -tyhmänä menestymään kotiseudulla. Mutta päästyään Pariisiin Bon Marchén -palvelukseen hän ansaitsi pian kolmetuhattaviisisataa frangia vuodessa. -Yksinkertaisuudestaan huolimatta hän soveltui sangen hyvin palttinan -myyjäksi, ja naiset sanoivat häntä kiltiksi. - --- Ja missä ajuri? kysyi Pauline. - -Heidän piti mennä aina bulevardille asti ajuria etsimään. Aurinko oli -jo korkealla, ja kauniin kevätaamun valossa katukivetkin uhkuivat -elämäniloa. Pilvettömän taivaan kristallimaisen läpikuultava kirkkaus -oli kuin täynnä väräjävää naurua. Denisen huulet vetäytyivät hymyyn -hänen tahtomattaan. Hän hengitti syvään vapautuen vihdoinkin kuusi -kuukautta jatkuneesta ahdistuksesta. Naisten Aarreaitan ummehtunut ilma -ei painanut enää hänen keuhkojaan, eivätkä sen jykevät kivimuurit -vanginneet hänen vapauttaan. Kokonainen luonnon helmassa vietettävä -päivä oli hänellä edessä, ja hän tunsi heräävänsä uuteen elämään, -johon hän astui terveydestä ja riemusta vavahtaen mieli täynnä -vallattomuutta. Kumminkin hänen täytyi häveten kääntää silmänsä pois, -kun Pauline kainostelematta suuteli rakastettuaan suulle. - --- Katsokaa, hän sanoi painaen päätään vaunujen ikkunaan, -- tuossa on -herra Lhomme... Miten kiire hänellä onkaan. - --- Hänellä on torvensa, vastasi Pauline, joka myös oli kallistunut -katsomaan. -- On sekin vanha höperö! Voisi luulla hänen juoksevan -lemmenkohtaukseen. - -Lhomme, torvikotelo kainalossa, kiiti Gymnase teatterin seinänviertä -nenä pystyssä ja nauraen itsekseen harvinaista nautintoa odotellessaan. -Hän meni erään ystävänsä, pikkuteatterin huilunsoittajan, luo -saadakseen muutamien muiden soitonharrastajien seurassa soittaa -kamarimusiikkia koko päivän, aamukahvista saakka. - --- Kahdeksan aikaan jo! Hän on hullu, jatkoi Pauline. -- Aurélie rouva -joukkoineen on varmaankin lähtenyt Rambouillet'n junassa, joka lähtee -puoli seitsemältä... Heidän ei ainakaan tarvitse pelätä tapaavansa -toisiaan. - -He johtuivat puhumaan Rambouillet'n retkestä. He eivät juuri -toivottaneet sadetta osanottajille, sillä samalla heidänkin päivänsä -olisi ollut hukassa, mutta jos ukonilma voisi puhjeta räiskyttämättä -vettä Joinvilleen, niin ei se olisi heikko asia. Sitten he innostuivat -panettelemaan Claraa, jonninjoutavaa haaskaajaa, joka ei tiennyt mihin -tuhlata elättäjiensä rahoja. Eikö hän aivan äskettäin ostanut kolme -paria kenkiä yhtaikaa ja leikannut niihin reiät, etteivät hänen -liikavarpaansa painaisi, ja heittänyt ne seuraavana päivänä nurkkaan. -Myyjättäret eivät olleet sen viisaampia kuin myyjätkään. Söivät kaikki -ansionsa vähääkään säästämättä tuhlaten kaksi- ja kolmesataa frangia -kuukaudessa vaatteisiin ja makeisiin. - --- Mutta hänellä ei ole toista kättä! sanoi äkkiä Baugé. -- Kuinka hän -voi soittaa torvea! - -Hän oli tyttöjen keskustellessa seurannut koko ajan katseellaan -Lhommea. Pauline, joka joskus huvikseen piti häntä pilkkanaan, kun -tiesi saavansa hänet uskomaan mitä tahansa, sanoi hänelle, että -kassanhoitaja tuki torvensa seinää vasten, kun soitti. Baugé uskoi -tämän mahdolliseksi, jopa ihmettelikin tätä taitavasti keksittyä -keinoa. Kun Pauline sitten katuen ilkeyttään selitti lemmitylleen -Lhommen keksimää pihtijärjestelmää, niin Baugé osasi jo olla -varuillaan. Hän ei uskonutkaan enää, vaan pudisti epäilevästi päätään, -väittäen ettei hänelle kaikkia hullutuksia uskoteltu. - --- Olet sinä vähän typerä, Pauline sanoi lopuksi. -- Mutta ei se tee -mitään, pidän sinusta sittenkin. - -Saavuttiin Vincennes'in asemalle juuri ennen junan lähtöä. Baugé maksoi -kaikki, mutta Denise oli sanonut tahtovansa suorittaa osansa illalla -kotiin palattaessa. He nousivat toisen luokan vaunuun, joka oli täynnä -huviretkeläisiä ja iloista kuhinaa. Nogent'issa iloinen hääseurue -poistui junasta nauraen. Vihdoin he saapuivat Joinvilleen ja menivät -asemalta suoraan saaren ravintolaan tilaamaan aamiaista. Odottaessaan -he kävelivät Marnen heinikkorinnettä pitkin suurten poppelien varjossa. -Siimeksessä oli viileää, ja siihen ei käynyt tuuli. Toisella, -päivänpaisteisella rannalla oli laajoja viljelysmaita, missä -kevättuulet vallattomina temmelsivät. Pauline ja Baugé kävelivät kädet -toistensa vyötäisillä. Denise jättäytyi tahallaan jälkeen. Hän oli -poiminut vihkon voikukkia, jota hän piteli kädessään, ja kävellessään -hän katseli veden juoksua onnellisena, sydän raukeana ja loi katseensa -maahan, kun Baugé kumartui suutelemaan Paulinea niskaan. Kyyneleet -kohosivat hänen silmiinsä, vaikka hän ei tuntenutkaan kärsivänsä. Miksi -hänen henkeään ahdisti oudosti, ja miksi nämä kedot, joilta hän oli -luullut löytävänsä huoletonta iloa, täyttivät hänen mielensä kaiholla, -jonka syytä hän ei voinut selittää? Aamiaista syötäessä Paulinen -naurunpurskahdukset vaikuttivat häneen masentavasti. Pauline, joka -janosi ulkoravintolahuveja yhtä kiihkeästi kuin mikä tahansa -kaasuvalossa ja väentungoksen raskaassa ilmassa elävä näyttelijätär, -oli tahtonut syödä lehtimajassa huolimatta vinhasta tuulesta, jonka -puuskat löyhyttivät pöytäliinaa. Tämä huvitti häntä, ja hän nauroi -paljaalle säleikölle, joka heitti neliönmuotoiset varjonsa pöydälle. -Sitä paitsi hän nautti ruoasta ahmien tavaratalossa huonosti ravitun -tytön kyllästymättömällä ruokahalulla ja syöden liiaksikin, kun kerran -sai mitä mieli teki. Hän oli parantumaton herkkusuu ja tuhlasi -joutohetkinä rahoja leivoksiin ja makeisiin. Kun Denise heidän syötyään -munia, kalaa ja kananpaistia sanoi olevansa tyytyväinen, täytyi -Paulinenkin lopettaa. Hän ei uskaltanut tilata mansikoita, sillä ne -olivat vielä kalliita ja hän pelkäsi laskun kohoavan liian korkeaksi. - --- Mitä nyt tehdään? kysyi Baugé, kun kahvi oli juotu. - -Tavallisesti Baugé ja Pauline palasivat retkiltä Pariisiin päivällistä -syömään lopettaakseen sitten päivänsä teatterissa. Mutta Denisen -toivomuksesta he päättivät jäädä koko päiväksi Joinvilleen. Eikä se -huono ratkaisu ollutkaan; saihan kerrankin kyllikseen nauttia -maalaiselämästä. He viettivät iltapäivän juoksentelemalla kedoilla. -Kerran he ajattelivat kanoottimatkaakin, mutta sitten he luopuivat, -syystä että Baugé oli huono soutaja. Mutta sittenkin vesi houkutteli -heitä luokseen, ja aina he palasivat Marnen rannalle. Joella oli vilkas -liike. Soutuveneitä ja kanootteja kiiti edestakaisin, he katselivat -niitä huvikseen. Aurinko oli laskemaisillaan, ja he aikoivat palata -Joinvilleen takaisin, kun näkivät kaksi venettä soutavan kilpaa jokea -alas. Kumpikin venekunta ponnisteli kaikkensa haukkuen pahanpäiväisesti -toisiaan milloin verkasaksoiksi, milloin kirjatoukiksi. - --- Katsokaa, sanoi Pauline, -- herra Hutinhan siellä on. - --- On, vastasi Baugé, joka katsoi aurinkoa vastaan, varjostaen silmiään -kädellä. -- Tunnen hänen mahonkiveneensä. Toisessa veneessä on kai -ylioppilaita. - -Sitten hän alkoi selittää miten koulu- ja kauppanuorison välillä kytevä -vanha viha vähän väliä nostatti heidät toisiaan vastaan riitaan ja -tappeluun. Kuullessaan Hutinin nimen mainittavan Denise oli pysähtynyt -ja seurasi katseellaan pientä venettä koettaen nähdä hänet soutajien -joukosta, mutta erotti vain veneessä istuvat vaaleapukuiset naiset, -joita oli kaksi ja joista toinen, punahattuinen, piti perää. - -Veneet loittonivat ja äänet sortuivat virran kohinaan! - --- Kirjatoukat alas! - --- Alas verkasaksat! - -Illalla palattiin saaren ravintolaan. Mutta nyt oli jo niin kylmä, että -täytyi syödä salissa, johon talven kosteudesta märät pöytäliinat -levittivät pyykin hajua. Jo kuudesta alkaen pöydät kävivät ahtaiksi. -Huviretkeläiset kiirehtien joka taholta hakivat itselleen nurkan, mihin -istuutua, ja tarjoilijat juoksuttivat tuoleja ja penkkejä ja siirsivät -lautasia lähemmäksi toisiaan valmistaakseen vieraille sijaa. Salissa -syntyi nyt sellainen kuumuus, että ikkunat täytyi avata. Alkoi jo -hämärtää, ja poppelien varjossa piilevä ravintola pimeni niin nopeasti, -että ravintolanpitäjä, jonka vieraat tavallisesti nauttivat ateriansa -taivasalla ja jolla ei ollut tarpeeksi lamppuja, panetti kynttilän joka -pöydälle. Salissa oli sellainen melu, etteivät korvat tahtoneet kestää, -naurua, huutoa, astioiden kilinää. Ikkunasta käyvä tuuli sai kynttilät -hulmuamaan ja valumaan, ja niiden ympärillä rapistelivat yöperhoset -siipiään ruoanhöyryjen raskauttamassa ilmassa, jota silloin tällöin -viilensi viileä viima. - --- Kyllä osaavat huvitella, sanoi Pauline syödessään kalamuhennosta, -jota hän sanoi mainioksi. - -Sitten hän kumartui lisätäkseen: - --- Oletteko nähneet herra Albertia tuolla? - -Siellä istui todellakin Lhomme nuorempi kolmen arveluttavan näköisen -naisen seurassa: yksi vanhempi, jonka epämiellyttäviä kasvoja varjosti -keltainen hattu, ja kaksi nuorta, kolmen- tai neljäntoista ikäistä -tyttöä, joiden rohkea käytös herätti yleistä huomiota. Albert, joka oli -sangen juovuksissa, takoi lasillaan pöytää ja lupasi pieksää -tarjoilijan pahanpäiväisesti, ellei tämä heti tuonut likööriä. - --- Hajanainen perhe todellakin, Pauline sanoi. -- Äiti Rambouillet'ssa, -isä Pariisissa ja poika Joinvillessa... Eivät ainakaan astu toistensa -varpaille. - -Denise, joka vihasi melua, hymyili kuitenkin iloissaan siitä, ettei -voinut ajatella tällaisessa rähinässä. Mutta äkkiä kuului viereisestä -salista sellainen kiljunta, että kaikki muut äänet hukkuivat siihen. -Siellä oli aika tappelu käymässä, sillä tuoleja kaadettiin, pöytiä -siirreltiin, ja samat huudot kuin äsken joella kertautuivat yhtä -mittaa: - --- Kirjatoukat alas! - --- Alas verkasaksat! - -Ja kun ravintolan isännän karkea ääni oli tehnyt taistelusta lopun, -ilmestyi Hutin saliin yllään punainen pusero ja lakki niskassa. Hänen -käsivarressaan riippui äskeinen peränpitäjänainen, joka oli kantaakseen -hänkin venekuntansa värejä pistänyt korvansa taakse suuren -unikkovihkon. Heitä tervehdittiin hyvähuudoilla ja kättentaputuksilla. -Hutin säteili pullistaen rintaansa ja kulkien notkuvin polvin kuin -merimiehet. Ylpeänä hän käänsi kaikkien nähtäväksi toisen poskensa, -joka nyrkin iskusta oli mustelmalla, nauttien herättämästään huomiosta. -Häntä seurasi hänen venekuntansa. Pöytä valloitettiin rynnäköllä, ja -melu yltyi yhä. - --- Tuntuu siltä, Baugé sanoi kuunneltuaan takanaan kuuluvaa puhetta, -- -tuntuu siltä, että ylioppilaat ovat tunteneet Hutinin seurassa olevan -naisen, joka nykyään esiintyy laulajattarena eräässä Montmartren -kapakassa. Ja sitten he ovat tapelleet hänestä... Ylioppilaat eivät -näet koskaan kuulu maksavan mitään naisille. - --- Olkoonpa miten oli, mutta hän on aika lailla ruma, tuo -punatukkainen, sanoi Pauline nyrpistäen huuliaan. -- En todellakaan -tiedä mistä Hutin heitä onkii, mutta kaikki he ovat toinen toistaan -iljettävämpiä. - -Denise tunsi kalpenevansa. Hänestä tuntui kylmältä ikäänkuin hänen -sydämensä olisi vähitellen vuotanut verettömäksi. Joen rannalla hän oli -jo veneessä olijoita katsellessaan tuntenut ensimmäisen väristyksen. -Hutinin seurassa tyttö siis todellakin oli. Denisen oli vaikea -hengittää, hänen kätensä vapisivat, eikä hän voinut enää syödä. - --- Mikä teitä vaivaa? Pauline kysyi. - --- Ei mikään, Denise sopersi. -- On vain vähän kuuma. - -Mutta Hutinin pöytä oli aivan vieressä, ja kun Hutin oli huomannut -Baugén, jonka hän tunsi, hän alkoi kimeällä äänellä puhutella häntä -pysytelläkseen yhä salin huomion kohteena. - --- Sanokaapa, yhäkö Bon Marchéssa eletään siveästi? - --- Eipä liioin, Baugé vastasi punastuen. - --- Kas, kun on olevinaan, Hutin jatkoi. -- Olen kuullut, että teillä -vaaditaan myyjättäriltä puhdasta mainetta, ja teillähän kuuluu olevan -erityinen rippi-isäkin tyttöjä tähystelevien myyjien ripittämistä -varten. Talo, missä mennään naimisiin, hyi sentään... - -Salissa syntyi naurua. Liénard, joka kuului Hutinin venekuntaan, -lisäsi: - --- Ei ole niinkuin Louvressa. Siellä on vakinainen palkattu kätilö -valmiiden vaatteiden osastolla. Niin, niin täyttä totta se on. - -Naurettiin yhä enemmän. Paulinekaan ei voinut pysyä vakavana, niin -hullua tuo kätilön palkkaaminen hänestä oli. Mutta Baugéta suututti, -kun hänen taloaan pilkattiin niin hyvämaineiseksi. Ja äkkiä hän -tokaisi: - --- Lieköhän Naisten Aarreaitassa sen parempi olla! Jos sanankaan sanoo, -niin heti on ero edessä! Ja sellainen johtaja vielä, joka näyttää -hakkailevan kaikkia asiakkaitaan! - -Mutta Hutia ei enää viitsinyt kuunnella häntä, vaan rupesi kiittelemään -Clichyn aukion tavarataloa. Hänellä oli siellä eräs tuttu myyjätär, -joka oli peräti niin hyväntapainen, etteivät asiakkaat uskaltaneet -häneltä ostaakaan, koska pelkäsivät nöyryyttävänsä häntä. Sitten hän -siirsi tuolinsa lähemmäksi ja kertoi, että hän oli sillä viikolla -ansainnut sataviisitoista frangia, mainio viikko kerrassaan! Favier ei -päässyt likimainkaan niin korkealle, viiteenkymmeneenkahteen vain, -raukka! Osastolla ei ollut yhtään hänen vertaistaan. Ja näkihän -jokainen, ettei häneltä rahoja puuttunut. Kaiken hän aikoi tuhlata, -koko viikon ansiot, ennenkuin meni nukkumaan. Sitten, sitä myöten kuin -viini nousi hänen päähänsä, hän rupesi panettelemaan osaston -alajohtajaa Robineauta, mokomaa pöyhkeilijää, joka luuli itseään liian -hyväksi näyttäytymään kadulla myyjiensä seurassa. - --- Olkaa hiljempaa, sanoi Liénard, -- puhutte liiaksi, ystäväni. - -Kuumuus kävi tukahduttavaksi. Kynttilät valuivat viinin tahraamille -pöytäliinoille, ja kun melu hetkeksi heikkeni, kuului ulkoa joen -yksitoikkoinen kohina, yhtyen suurten, tyyntyvässä yössä uinuvien -poppelien hiljaiseen huminaan. Baugé oli käskenyt tuoda laskun, kun -näki, että Denise ei tointunut, vaan istui aivan kalpeana ja leuka -värähdellen pidätetystä itkusta; mutta tarjoilija ei palannut, ja -heidän täytyi kuunnella vielä vähän aikaa Hutinin laverrusta. Tämä -väitti nyt olevansa Liénard'ia paljon etevämpi, syystä että Liénard söi -isänsä rahoja, kun hän sitä vastoin nautti oman työnsä ja taitonsa -hedelmiä. Vihdoinkin Baugé sai maksetuksi ja he lähtivät. - --- Tuo tyttö tuolla on Louvressa myyjättärenä, kuiskasi Pauline heidän -kulkiessaan toisen salin poikki osoittaen erästä hoikkaa naista, joka -paraillaan puki päällysvaatteita ylleen. - --- Etkö tunne häntä, etkö tiedä hänestä mitään, kyseli Baugé. - --- Vielä kysyt. Hänen puvustaankin näkee heti, ettei hänestä ole -kunniallisen naisen seuraksi. Jos hän kuuli, mitä äsken puhuttiin -kätilönvirasta, niin kyllä hän mahtaa olla mielissään. - -Vihdoinkin he olivat ulkona, ja Deniseltä pääsi helpotuksen huokaus. -Hän oli jo luullut kuolevansa tuossa tukahduttavassa kuumuudessa -keskellä noita huutoja; ilman puute kai ahdisti häntä niin suuresti. -Nyt hän ainakin saattoi hengittää. Virkistävää viileyttä valui -tähtitaivaalta. Kun tytöt astuivat ravintolan puutarhasta ulos, he -kuulivat pimeästä hiljaisen äänen: - --- Päivää, hyvät neidit! - -Se oli Deloche. He eivät olleet nähneet häntä, hän oli syönyt yksin -päivällisensä toisen salin perällä käveltyään huvikseen Pariisista -tänne. Tämä ystävällisen tuttavallinen ääni tuotti Deniselle -lievennystä, ja vaistomaisesti hän turvautui Delocheen. - --- Herra Deloche, ettekö tahdo palata meidän kanssamme? Antakaa minulle -kätenne. - -Pauline ja Baugé jättivät heidät heti kahden siirtyen heidän edelleen. -He eivät olisi luulleet näin tapahtuvan ja vielä tuon pojan kanssa. -Mutta kun oli vielä kokonainen tunti ennenkuin juna lähti, he kävelivät -suurten puiden alla pitkin saaren rantaa aina sen äärimmäiseen niemeen. -Aika-ajoin he kääntyivät katsomaan taakseen kuiskaten: - --- Missähän he ovat? Ah, tuossa... On se sittenkin hullua. - -Alussa Denise ja Deloche olivat kulkeneet ääneti. Sitä mukaa kun he -loittonivat ravintolasta sen melu vähitellen heikkeni, muistuttaen -kaukaa yöstä kohoavaa sekavaa soittoa. He menivät yhä kauemmaksi -viileään puistoon paeten takanaan hehkuvaa uunia, jonka tulet -vähitellen sammuivat lehtien taa. Heidän edessään kohosi pimeä kuin -seinä, niin mustana ja sakeana, etteivät he erottaneet polkuakaan. -Siitä huolimatta he kulkivat hiljakseen eteenpäin tuntematta -vähintäkään pelkoa. Vähitellen heidän silmänsä alkoivat tottua yöhön; -he näkivät oikealla puolellaan poppelien synkät rungot, jotka patsaina -kannattivat tuikkivien tähtien lävistämiä lehtiholvejaan, vasemmalla -puolella taas virran musta vesi sai paikoin tinan himmeän hohteen. Oli -lakannut tuulemasta, ja veden kohina yksin kuului pimeästä. - --- Olen niin hyvilläni, että tapasin teidät, sopersi vihdoin Deloche, -joka uskalsi ensimmäiseksi puhua. -- Te ette voi aavistaa, minkä onnen -minulle tuotatte suostuessanne seuraani. - -Ja pimeän auttamana nuorukainen uskalsi katkonaisin lausein tunnustaa -rakkautensa. Jo aikoja sitten hän oli tahtonut kirjoittaa. Eikä hän -varmaankaan olisi uskaltanut sanoa sanottavaansa, jollei tämä kaunis yö -olisi ruvennut hänen liittolaisekseen, jollei tuo vesi olisi niin -vienosti laulanut ja nuo puut peittäneet heitä vihreillä verhoillaan. -Mutta Denise ei vastannut mitään, riippui vain hänen käsivarressaan -kulkien hitaasti ja väsyneesti. Deloche koetti turhaan erottaa hänen -kasvojaan, mutta sitten hän kuuli vähäisen nyyhkytyksen. - --- Oh, itkettekö? Enhän toki loukannut teitä! - --- Ette ollenkaan, kuiskasi Denise. - -Tyttö koetti turhaan pidättää itkuaan. Pöydässä jo hän oli luullut -sydämensä pakahtuvan. Ja nyt pimeässä, kun hän ajatteli, jos Hutin -olisi kävellyt hänen rinnallaan kuiskaten hänen korvaansa Delochen -lempeitä sanoja, niin voimat varmaankin olisivat pettäneet hänet. Tämä -salainen tunnustus sai hänen kasvonsa hehkumaan häpeästä, ikäänkuin hän -olisi täällä puiden varjossa heittäytynyt tuon huonomaineisten tyttöjen -seurassa mellastavan miehen syliin. - --- En tahtonut loukata teitä, Deloche toisti kyynelsilmin. - --- Ettehän te ... vastasi Denise vapisevalla äänellä. -- Ei minulla ole -teitä kohtaan mitään epämiellyttävää. Mutta pyydän teitä, älkää koskaan -enää puhuko minulle noin... Minun on mahdotonta suostua. Te olette -kunnon poika, ja tahdon mielelläni olla teidän ystävänne, mutta enempää -en... Ymmärrättehän. - -Deloche vavahti. Kuljettuaan vähän aikaa ääneti hän sanoi: - --- Ette siis rakasta minua. - -Kun Denise koetti säästää häneltä suoran vastauksen tuottamaa surua, -alkoi nuorukainen kertoa hiljaisella äänellä: - --- Tiesinhän kyllä odottaa tätä... Maailman murjoma olen ollut aina, ei -minusta ole onnelliseksi. Kotonani minua piestiin. Pariisissa olen -kokenut kovia. Tiedättekö, kun ei kykene muiden onnea varastamaan, ja -kun on niin kömpelö, ettei pysty ansaitsemaan yhtä paljon kuin muut, -joutaisi johonkin nurkkaan kuolemaan... Älkää pelätkö, en minä aio -vaivata teitä. Mutta ette voi estää minua rakastamasta teitä, ettehän -tahdokaan... Sellaista se on! Kaikki pettää. Siinä minun osani. - -Nyt häneltäkin pääsi itku. Denise koetti lohduttaa häntä, ja heidän -puhellessaan ystävällisesti toisilleen he huomasivat olevansa samalta -seudulta kotoisin, Denise Valognes'ista, Deloche kolmetoista kilometriä -kauempaa, Briquebecista. Tästä he saivat uuden ystävyyden aiheen. -Delochen isä, vähävarainen vahtimestari, oli ollut tavattoman -mustasukkainen ja oli pieksänyt poikaa, jota ei uskonut omakseen, sen -tähden, ettei tämä pitkine kasvoineen ja pellavanvärisine hiuksineen -ollut perheensä näköinen. He johtuivat puhelemaan kotiseutunsa -suurista, rehevien pensasaitojen ympäröimistä nurmikoista, -metsäpoluista suurten jalavain siimeksessä, nurmea kasvavista teistä, -pehmeistä kuin puiston käytävät. Yö tuntui heistä vähemmän mustalta. He -erottivat jo joen kaislikkorannan ja lehtikatoksen, varjojen ääriviivat -kuvastuivat säkenöivää tähtitaivasta vastaan. Heidän rintaansa hiipi -rauha. He unohtivat onnettomuutensa ja tunsivat löytäneensä toisissaan -ystävän. - --- No, mitä kuuluu? kysyi Pauline Deniseltä vetäen hänet syrjään -asemalla. - -Hänen hymystään ja lempeästi utelevasta äänestään Denise ymmärsi mitä -hän tarkoitti. Hän lensi punaiseksi vastatessaan: - --- Ei ikinä, ystäväni. Olenhan jo sanonut, ettei minusta ole siihen!... -Hän on minun kotipuolestani. Me keskustelimme Valognes'ista. - -Pauline ja Baugé ihmettelivät eivätkä tienneet mitä ajatella, -sellaiseen he eivät olleet tottuneet. Deloche erosi heistä Bastillen -aukiolla. Niinkuin kaikilla ylimääräisillä hänellä oli asunto -tavaratalossa ja hänen täytyi olla yhdentoista aikaan kotona. Denise, -jolle oli myönnetty teatteriloma ja joka ei tahtonut palata kotiin -hänen kanssaan yhtä aikaa, suostui seuraamaan Paulinea Baugén luo, -joka ollakseen lähempänä rakastettuaan oli muuttanut asumaan -Saint-Rochinkadun varrelle. He pysähdyttivät ajurin ja lähtivät -yhdessä. Matkalla Denise hämmästyi suuresti, kun ymmärsi, että Pauline -aikoi viettää yön Baugén luona. Se kävi hyvin helposti päinsä, antoi -vain viisi frangia rouva Cabinille, niin asia oli sillä selvä. -Kaikkihan he tekivät niin. Baugén luona he istuivat huoneessa, joka oli -kalustettu hänen isänsä hänelle lähettämillä vanhoilla empiretyylisillä -huonekaluilla. Hän suuttui, kun Denise tahtoi suorittaa oman osuutensa, -mutta tyttö ei hellittänyt, ja lopuksi Baugén täytyi suostua ottamaan -vastaan viisitoista frangia ja kuusikymmentä centimea, jonka Denise -pani lipastolle. Baugé tahtoi tarjota heille teetä, mutta hänellä ei -ollut sokeria kotona, ja hänen käydessään ostamassa sitä aikaa kului -niin, että kello jo oli kaksitoista, kun hän pääsi kaatamaan kuppeihin. - --- Nyt minun täytyy lähteä, Denise sanoi. - -Ja Pauline vastasi: - --- Aivan hetikö... Eihän teattereita suljeta näin aikaisin. - -Denise ujosteli nuoren miehen huonetta. Pauline oli riisunut -kävelypukunsa ja oli alushameisillaan, käsivarret olkapäihin paljaina, -ja valmisti vuodetta, pudistellen pieluksia. Tämä lemmenyötä -tarkoittava puuha hävetti häntä ja herätti uudestaan Hutinin muiston -hänen kipeässä sydämessään. Tällaiset retket eivät olleet ollenkaan -terveellisiä. Vihdoinkin, kun kello jo kävi yhtä, hän lähti. Mutta -lähtiessään hän joutui aivan hämilleen, kun hänen toivottaessaan -viattomasti hyvää yötä toverilleen tämä ajattelemattomasti vastasi: - --- Kiitos, hyvä siitä tuleekin. - -Mouret'n yksityishuoneistoon vievä ovi, joka samalla johti -henkilökunnan asuntoihin, oli Neuve-Saint-Augustininkadulle. Kun -soitettiin, rouva Cabin avasi vetämällä narusta ja katsoi kuka tuli -merkitäkseen kirjaansa. Yölamppu valaisi heikosti eteistä. Epäröiden ja -levottomana Denise pysähtyi siihen, sillä kiertäessään kadun kulman hän -oli nähnyt miehen, jota hän ei pimeässä tuntenut, menevän samasta -ovesta sisälle. Johtaja kai, joka palasi illanvietosta. Ajatus, että -Mouret kenties oli pimeässä häntä odottamassa, aiheutti hänessä yhden -noita pelonkohtauksia, jotka ilman mitään järkevää syytä puistattivat -häntä tuon miehen läheisyydessä. Samassa kenkien kopina ilmoitti -jonkun liikkuvan ensimmäisessä kerroksessa. Denise säikähti niin -silmittömästi, että pujahti sisään tavaratalon ovesta, joka -pidettiin vartiokuntaa varten auki yöllä. Hän huomasi olevansa -pumpulikangasosastolla. - --- Hyvä Jumala, mikä nyt neuvoksi! hän kuiskasi. Samassa hän muisti -ylhäällä olevan toisenkin oven, joka johti makuuhuoneiden portaisiin. -Mutta sinne päästäkseen hänen täytyi kulkea koko tavaratalon läpi. -Kumminkin hän päätti valita tämän tien käytävissä vallitsevasta -pimeydestä huolimatta. Kaikki kaasuliekit olivat sammuksissa; siellä -täällä paloi vain jokin öljylamppu kattokruunuun ripustettuna. Nämä -keltaiset täplät, jotka elottomina ja säteettöminä hukkuivat pimeään, -muistuttivat vuorikaivoksessa palavia lyhtyjä. Mahtavia varjoja loikoi -lattialla. Tavarakasat kohosivat oudonmuotoisina joka taholla, -salaperäisinä ja uhkaavina kuin väijyvät pedot. Raskasta äänettömyyttä -keskeyttävät kaukaa tulevat käheät hengitykset tuntuivat laajentavan -nämä pimeyden peittämät alat rajattomiksi. Kuitenkaan hän ei eksynyt. -Vasemmalla valkeiden kankaiden osasto kuulsi himmeästi niinkuin -kadulla valkeaseinäinen talo kesäyön hämärässä. Hän aikoi mennä -suoraan keskushalliin, mutta hän oli kompastua maassa oleviin -musliinipakkoihin. Ja niin hän katsoi varovaisemmaksi kiertää -trikoo- ja villakangasosaston kautta. Siellä hän pelästyi -surupukukankaiden takana nukkuvan Josephin kuorsauksia. Nopeasti hän -juoksi halliin, jota kattoikkunoista tuleva heikko heijastus hämärästi -valaisi. Se näytti laajenneen suunnattomaksi; arkkuineen ja risteinä -kohoavine metripuikkoineen se tuntui olevan täynnä kauhua kuin öinen -kirkko. Hän pakeni. Käsineosastolla hän oli vähällä astua nukkuvan -asiapojan päälle, ja vasta päästyään välikerrokseen johtavaan -porraskäytävään hän luuli pelastuneensa. Mutta päästyään portaita ylös -valmiiden vaatteiden osaston edustalle hän pysähtyi kauhistuneena -nähdessään lyhdyn, jonka tuikkiva silmä lähestyi vitkalleen. -Palokuntalaiset olivat tarkastuskierroksella. Hetken hän seisoi -ymmärtämättä. Hän katseli heidän kulkuaan huiviosastolta -huonekaluosastolle ja sieltä valkotavaraosastolle peläten heidän outoa -käytöstään, lukossa kääntyvän avaimen kitinää ja rautaovien kammottavaa -kalsketta. Kun he lähestyivät, hän pakeni pitsiosastolle, josta hänet -karkotti miehen ääni. Delochen ääni se oli. Tämä nukkui osastollaan, -missä hänellä oli pieni rautasänky, johon hän valmisti itse vuoteensa -joka ilta. Hän valvoi vielä uneksien silmät auki iltansa suloisista -lopputunneista. Mutta Denise pakeni juosten ja tuli vihdoinkin -makuuhuoneisiin vievän porraskäytävän ovelle. - --- Mitä, tekö siinä sanoi Mouret, joka äkkiä ilmestyi Denisen eteen -pieni taskulyhty kädessä. - -Denise koetti vastata, sanoi hakeneensa jotakin osastolta. Mutta Mouret -ei suuttunut, vaan katsoi häntä uteliaasti isällisen hyväntahtoisena. - --- Teille oli siis myönnetty teatteriloma? - --- Oli, herra. - --- Oliko hauskaa? Missä teatterissa kävitte? - --- En missään teatterissa, maalla minä kävin, huviretkellä. - -Mouret naurahti. Sitten hän kysyi painottaen joka sanaansa: - --- Aivanko yksinänne? - --- En, herra, ystävättäreni kanssa, Denise vastasi hehkuvin poskin -häveten sitä, mitä Mouret epäilemättä tarkoitti. - -Mouret ei kysynyt enempää. Mutta hän katseli yhä tyttöä, joka seisoi -hänen edessään yllään yksinkertainen musta puku ja päässä vaatimaton, -sinisellä nauhalla koristettu hattu. Oliko tuosta tuhkimosta -kehittymässä kaunis tyttö? Hänen vaatteistaan levisi raittiin -maalaisilman tuoksuja, ja hänen kauniit hiuksensa kähertyivät -vallattomasti hänen otsallaan. Viehättävä hän oli. Ja Mouret, joka -kuuden kuukauden ajan oli kohdellut häntä niinkuin lasta, milloin -torunut, milloin neuvonut, joka ilkeän luonteensa pakosta oli käyttänyt -häntä kokeiluihinsa nähdäkseen kuinka nainen Pariisissa kehittyy ja -hukkuu, ei nauranut enää. Hänet valtasi omituinen sekava tunne, jossa -oli sekä hellyyttä että hämmästystä ja pelkoa. Rakkaus kai oli tuota -lasta noin kaunistanut. Ajatus tuotti hänelle tuskaa. Lempilintu, jota -hän oli pitänyt leikkikalunaan, oli iskenyt häneen kyntensä. - --- Hyvää yötä, herra, Denise kuiskasi jatkaen matkaansa Mouret'ta -odottamatta. - -Mouret ei vastannut mitään, katsoi vain hänen peräänsä. Sitten hän meni -omaan huoneistoonsa. - - - - -VI. - - -Kun kesän kuollut kausi oli tullut, Naisten Aarreaitassa vallitsi -hermostunut jännitys. Jokaisella oli syytä pelätä menettävänsä -paikkansa, sillä johtokunta erotti henkilökuntaa joukoittain, kun kesän -kuumimpana aikana, heinä- ja elokuussa, ostajia oli vähän. Joka aamu -tehdessään Bourdonclen kanssa tavallisen tarkastuskiertonsa Mouret -puhutteli osastojen johtajia kehoittaen heitä vähentämään väkeä, jota -talven kiireisimpänä aikana oli ylenmäärin lisätty. Kulujen -supistamiseksi oli ainakin kolmas osa myyjistä erotettava, ja väkevät -pitivät tässäkin puolensa heikkoja vastaan. - --- On kai teillä myyjiä, joihin ette ole tyytyväinen, sanoi hän. -- -Emme me voi pitää heitä täällä laiskottelemassa. - -Ja jos osaston johtaja ei osannut päättää kenen uhrata, hän jatkoi: - --- Tehkää miten tahdotte, se on teidän asianne. Mutta kuutta myyjää -enempää ette tarvitse. Lokakuussa saatte ottaa uusia, niitä on -tarpeeksi kaduilla kuljeskelemassa. - -Sitä paitsi Bourdoncle piti kyllä huolen asiasta. Hänellä oli julma -tapa julistaa tuomionsa, ja hänen sanansa "käykää kassaan" sattuivat -onnettomaan kuin kirveen isku. Kaikesta hän sai aihetta rettelöihin. -Jos ei todellisia syitä ollut, niin hän kyllä osasi keksiä niitä, ja -hän käytti hyväkseen vähimmänkin tilaisuuden. "Taisitte istua, herra, -käykää kassaa! -- Vai niin, te uskallatte vastata, käykää kassaan! -- -Kenkänne eivät ole kiillotetut, käykää kassaan!" Ja rohkeimmatkin -vapisivat seuratessaan hänen hirmukulkuaan. Jos hän ei päässyt -tarpeeksi nopeasti tarkoitustensa perille, hän viritti myyjille -satimen, johon hän sai muutamassa päivässä vaivatta lankeamaan -edeltäpäin erotettaviksi tuomitut. Hän asettui kahdeksalta ovelle, -kello kädessä, ja jos joku myöhästyi kolmekin minuuttia, niin heti -leppymätön "käykää kassaan!" taittoi häneltä niskan. Bourdoncle ei -vitkastellut ja hän teki tarkkaa työtä. - --- Teillä on inhottava naama, hän sanoi eräälle vinonenäiselle -raukalle, jota ei voinut sietää. -- Käykää kassaan! - -Suosikeille annettiin kahden viikon loma, miltä ajalta heille ei -maksettu palkkaa; siten saatiin menot inhimillisemmällä tavalla -vähenemään. Sitä paitsi myyjät pakon ruoskaa totellen tyytyivät -nurisematta epävakaiseen asemaansa. Pariisiin tultuaan he olivat -ajelehtineet paikasta toiseen, mihinkään pysähtymättä, aloittaen -oppiaikansa tuolla, täällä lopettaen, lähtien palveluksesta pakosta tai -vapaaehtoisesti, sattumalta tai pyrkiäkseen parempaan. Kun tehtaan -toiminta taukosi, työmiehet jäivät leivättä. Jos jokin ratas kävi -konepajassa tarpeettomaksi, niin se jouti pois; kukapa vanhasta -rattaasta välitti, eihän se kiitosta kaivannut. Itseään saivat syyttää, -jotka eivät osanneet pysyä pystyssä. - -Nyt ei osastoilla enää muusta puhuttukaan. Joka päivä oli uutta -kerrottavaa. Laskettiin montako päivässä erotettiin, niinkuin -kulkutaudin aikana lasketaan kuolleita. Huivi- ja villatavaraosasto -varsinkin joutuivat surman suuhun; seitsemän henkeä katosi sieltä -yhdessä viikossa. Sitten onnettomuus kohtasi valkotavaraosastoa, jossa -eräs myyjätär syytti apulaistyttöä siitä, että tämä oli syönyt sipulia -osastolla. Tyttö sai heti eron, vaikka ei ollut syönyt muuta kuin -leivänkannikoita, joita raukka oli säästänyt taskussaan nälkänsä -tyydyttämiseksi, kun ei saanut koskaan tarpeekseen ruokaa. Johtokunta -oli armoton, jos ostajakunnan puolesta tuli vähintäkään moitetta. -Puolustusta ei koskaan otettu huomioon. Myyjä oli aina väärässä ja pois -heitettävä kuin kelpaamaton tavara, joka oli myynnin menestykselle -haitaksi. Toverit painoivat päänsä alas eivätkä koettaneetkaan -puolustaa. Hirmumyrskyn raivotessa jokainen ajatteli vain itseään. -Mignot, joka kerran kätki ohjesäännön määräyksistä huolimatta -tavarapaketin takkinsa alle, oli vähällä joutua kiinni ja luuli jo -hetkensä tulleen. Liénard, joka oli kuuluisa laiskuudestaan, sai -kiittää isänsä asemaa muotitavarakaupan alalla siitä, ettei häntä -ajettu pois, kun Bourdoncle tapasi hänet kerran nukkumasta seisoallaan -kahden englanninsamettipakkapinon välissä. Mutta varsinkin Lhommein -perhe oli levoton odottaen joka aamu Albertin erottamista. Hänen -tapaansa hoitaa kassaa oltiin sangen tyytymättömiä. Hänen tuntemiaan -naisia kävi häiritsemässä häntä, ja jo kaksi kertaa oli Aurélie rouvan -täytynyt rukouksillaan lepyttää johtokunta. - -Denisen asema oli tämän suursiivouksen aikana niin epävarma, että hän -oli alituisessa pelossa. Turhaan hän ponnisteli pysyäkseen rohkeana ja -hilpeänä, turhaan hän koetti noudattaa järjen ääntä ja vastustaa -herkkätunteisuuttaan. Kyynelet kohosivat hänen silmiinsä heti kun hän -illalla sulki huoneensa oven. Minne hän joutuisi, jos hänet heitettiin -kadulle. Hänen ja sedän välit olivat rikkoutuneet, säästöjä hänellä ei -ollut, ja veljet oli elätettävä. Hän joutui uudelleen ensimmäisten -viikkojensa tunnelmien valtaan. Pieni jyvänen hän oli suuren ja -painavan myllynkiven alla. Hän tunsi olevansa niin yksin, merkitsevänsä -niin vähän tuon mahtavan koneen rinnalla, jolta hän ei voinut odottaa -vähintäkään sääliä. Jos valmiiden vaatteiden osastolta aiottiin -vähentää myyjättäriä, niin hän tiesi olevansa määrätty erotettavaksi; -siitä ei ollut epäilyäkään. Rambouillet'n retkellä toverit olivat kai -panetelleet häntä Aurélie rouvalle, sillä siitä lähtien tämä oli -kohdellut häntä entistäkin ankarammin. Sitä paitsi hänelle ei annettu -anteeksi hänen huvimatkaansa Joinvilleen. Ilmeistä kapinaahan se oli. -Koko osastoa hän piti pilkkanaan, kun näyttäytyi julkisesti -vihamielisen osaston myyjättären seurassa. Denisellä ei ollut -milloinkaan ollut niin vaikeaa osastollaan kuin nyt, eikä hän uskonut -enää voittavansa koskaan sen suosiota. - --- Älkää välittäkö noista virnistelijöistä, sanoi Pauline. -- Tyhmiä -ovat kuin pöllöt. - -Mutta vaikka he olisivat olleetkin tyhmiä, niin he olivat oppineet -matkimaan säätyläisnaisen tapoja, ja tämä etevyys masensi Deniseä. -Melkein kaikki myyjättäret olivat rikkaan ostajakuntansa -jokapäiväisestä kosketuksesta hienostuneet esiintymisessään niin, että -heistä lopulta oli muodostunut jonkinlainen epämääräinen erikoisluokka, -joka ei kuulunut työväen eikä säätyläisten luokkaan, vaan häilyi näiden -välillä. Mutta heidän komean pukunsa ja ulkoa opittujen puheenparsiensa -alla ei useimmiten ollut muuta kuin näennäistä sivistystä, -sanomalehdistä kerättyjä tietoja, näytelmistä lainattuja mielipiteitä -ja Pariisia kiertävien mitättömien sukkeluuksien kaikua. - --- Tiedättekö, että Tappuratukalla on lapsi? sanoi Clara eräänä aamuna -saapuessaan osastolle. - -Toisten ihmetellessä hän väitti: - --- On, aivan varmaan, koska näin eilen hänet kävelemässä lapsensa -kanssa... Kai hänellä on se jossakin kaupungilla piilossa. - -Pari päivää sen jälkeen Marguerite tullessaan päivälliseltä tiesi -kertoa toisen uutisen: - --- Kaikkea sitä pitää nähdäkin! Tappuratukan sulhanen kävi täällä. -Ajatelkaa, työmies, niin, likainen keltatukkainen työmies, joka odotti -häntä ikkunan takana. - -Nyt kaikki tiesivät sen. Denisellä oli työmies sulhasena ja lapsi -kätkössä jossakin tavaratalon läheisyydessä. Nyt hän ei enää saanut -pistosanoilta ja viittauksilta pienintäkään rauhaa ja kun hänelle ensi -kerran selveni, mitä ne tarkoittivat, hän kävi aivan kalpeaksi. Se oli -häpeällistä. Denise tahtoi puolustautua ja selitti: - --- Veljiänihän ne ovat. - -Clara sanoi ivallisella äänellä: - --- Veljiä! Vielä mitä! - -Aurélie rouvan täytyi ruveta välittäjäksi: - --- Olkaa hiljaa. Parempi on, että käytätte aikanne noiden hintalappujen -vaihtamiseen... Saahan neiti Baudu talon ulkopuolella käyttäytyä -mielensä mukaan, kunhan tekee edes jotakin työtä täällä. - -Vaikka Aurélie rouvan kuivalla äänellä lausutut sanat olivat Deniseä -puolustavinaan, ne samalla julistivat hänelle hänen tuomionsa. Tyttö -koetti turhaan selittämällä puhdistautua julmasta syytöksestä. Toiset -vain nauroivat ja kohauttivat olkapäitään, Denisen sydämeen aukeni -haava, joka ei kasvanut umpeen. Kun Deloche sai kuulla asiasta, hän -suuttui niin, että sanoi aikovansa antaa noille houkille korvapuustin. -Hän olisi tehnytkin sen, jollei olisi pelännyt Denisen maineen kärsivän -siitä. Joinvillen retkestä asti hänen rakkautensa Deniseen oli -alistuvaista ja harrasta, yliluonnollisen olennon palvelemista, ja hän -seurasi häntä uskollisen koiran katsein. Tätä hartautta ei kumminkaan -kukaan saanut aavistaa, sillä silloin heitä olisi pilkattu. Mutta -Deloche tunsi verensä kuohuvan ja kätensä puristuvan nyrkkiin, kun -Deniseä paneteltiin hänen kuultensa. - -Lopuksi Denise ei enää välittänyt vastatakaan. Se oli liian -häpeällistä, eikä kukaan kuitenkaan uskonut häntä. Kun joku tovereista -viittasi noihin asioihin, Denise katsoi vain häneen pitkään vakavan ja -surullisen näköisenä. Sitä paitsi hänellä oli muita huolia, aineellisia -huolia, jotka painoivat häntä vielä enemmän. Jean ei parantanut -käytöstään, vaan vaivasi häntä yhä rahanpyynnöillään. Harvoin kului -viikkoakaan, ettei Denise saanut häneltä pitkää, nelisivuista kirjettä -joka sisälsi loppumattomia juttuja. Kun vahtimestari toi hänelle nämä -kirjeet, joiden iso käsiala ilmaisi intohimoista luonnetta, Denise -kätki ne nopeasti taskuunsa, sillä jos myyjättäret sattuivat näkemään -ne, he olivat nauravinaan ja hyräilivät häväistyslauluja. Kun hän -sitten jollakin tekosyyllä pääsi poistumaan lukeakseen ne talon -toisessa päässä, häntä kauhistutti niiden sisällys, sillä Jean parka -tuntui hänestä olevan hukassa. Pojan ei ollut vaikea uskotella hänelle -vaikka minkälaisia satumaisia rakkausseikkailuja; Denise uskoi aina, ja -hänen tietämättömyytensä näissä asioissa sai hänet liioittelemaan -vaaroja. Milloin oli Jeanin saatava kaksi frangia paetakseen jonkun -naisen mustasukkaisuutta, milloin viisi, milloin kuusi frangia -onnettomuuteen saattamaansa tyttöä varten pelastaakseen hänet isän -vihasta. Kun Denisen palkka ja myynnistä tulevat prosentit eivät -riittäneet sellaisten menojen suorittamiseen, hän oli hankkinut -itselleen vähäisiä sivutuloja. Robineau, joka oli osoittanut hänelle -ystävyyttä siitä asti, kun he ensi kertaa tapasivat toisensa Vinçard'in -luona, ja jolle hän oli uskonut rahahuolensa, oli toimittanut hänelle -solmionompelua kahdestakymmenestäviidestä centimestä tusina. Yhdeksästä -yhteen Denise ennätti ommella kuusi tusinaa, ja työ tuotti hänelle -yhden frangin viidenkymmenen centimen tulon, josta täytyi kumminkin -vähentää kahdenkymmenen centimen kynttilä. Jäännös riitti parantamaan -tuntuvasti hänen asemaansa, eikä Denise katunut unettomia öitänsä. -Hänellä olisi mielestään ollut syytä iloitakin, ellei uusi onnettomuus -vielä kerran olisi tuottanut häiriötä hänen raha-asioihinsa. Kun hän -toisen kerran, kaksiviikkoisen määräajan kuluttua, ilmestyi -työnantajarouvan ovelle, hän ei päässytkään sisään. Liike oli tehnyt -vararikon, ja niin meni häneltäkin kahdeksantoista frangia -kolmekymmentä centimea, suuri summa, jota hän pitkin viikkoa oli -hartaasti odottanut. Kaikki muut huolet tuntuivat hänestä aivan -mitättömiltä tähän onnettomuuteen verrattuina. - --- Mistä olette pahoillanne? Pauline sanoi, joka tapasi hänet -huonekaluosastolla. -- Tarvitsetteko jotakin, sanokaa? - -Mutta Denise oli jo kaksitoista frangia velkaa ystävättärelleen ja -vastasi pakottautuen hymyilemään: - --- En, kiitos... Olen nukkunut huonosti, siinä kaikki. - -Oli jouduttu heinäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään, ja suursiivous -oli pahimmillaan. Neljästäsadasta kauppa-apulaisesta Bourdoncle oli jo -lakaissut pois viisikymmentä, ja huhuiltiin, että uusia erottamisia oli -vielä odotettavissa. Mutta Denise ei ajatellut nyt uhkaavaa vaaraa, -sillä hänellä oli sydän täynnä tuskaa Jeanin tähden. Pojan tekemä uusi -rikos, joka oli edellisiä vielä pahempi, oli sovitettava, ja se antoi -hänelle tarpeeksi ajattelemista. Nyt Jean tarvitsi viisitoista frangia, -mikä summa yksin saattoi pelastaa hänet petetyn aviomiehen kostolta. -Edellisenä iltana Denise oli saanut asiaa koskevan kirjeen, heti sen -jälkeen vielä kaksi, ja kun hän tapasi Paulinen, hän oli juuri päässyt -lukemasta viimeistä, missä Jean sanoi, että hän kuolisi illalla, jollei -saanut viittätoista frangia. Turhaan Denise koetti keksiä -jotakin keinoa. Tällä kertaa hänen oli mahdoton turvautua Pépén -kuukausimaksuunkaan, sillä hän oli kaksi päivää aikaisemmin suorittanut -sen. Ja päällepäätteeksi Robineau, jolta hän oli toivonut saavansa -korvausta solmioiden ompelemisessa menettämistään rahoista, ei ollut -vielä edellisenä iltana palannut kaksiviikkoiselta lomaltaan, niinkuin -oli odotettu. - -Mutta Pauline jatkoi kyselemistään. Kun he kerran olivat sattuneet -yhteen syrjäisellä osastolla, he eivät voineet olla hiukan puhelematta -katsoen kumminkin vähän väliä pelokkaasti ympärilleen. Äkkiä Pauline -kääntyi paetakseen, sillä hän oli huomannut järjestyksenvalvojan, jolla -oli valkea solmio, lähtevän huiviosastolta. - --- Ah, Isä Jouvehan tuo on, hän kuiskasi rauhoittuneena. -- En ymmärrä -mitä hänellä on nauramista, kun hän näkee meidät yhdessä... Teidän -sijassanne minä pelkäisin, sillä hän on liian kohtelias teille. Viekas -kettu hän on, ja pahaa hänellä on mielessä. Luulee kai vielä olevansa -tekemisissä sotamiesten kanssa. - -Totta oli, että kaikki myyjät vihasivat isä Jouvea hänen ankaruutensa -tähden, sillä useimmat erottamiset tapahtuivat hänen ilmiannostaan. -Hänen suuri, punainen, elostelijamenneisyyttä ilmaiseva sotilasnenänsä -lauhtui ainoastaan naisten hoitamilla osastoilla. - --- Mitä minun olisi pelättävä? kysyi Denise. - --- Katsokaahan, vastasi Pauline nauraen; -- kenties hän vaatii -kiitollisuutta... On tyttöjä, jotka maksavat hänen suosiostaan. - -Jouve ei ollut huomaavinaan heitä, vaan jatkoi matkaansa, ja he -kuulivat hänen iskevän erääseen myyjään, joka oli rikkonut järjestystä -katsomalla ikkunasta Neuve-Saint-Augustininkadulla kaatunutta hevosta. - --- Mutta tuli mieleeni, Pauline sanoi. -- Ettekö eilen hakenut -Robineauta? Hän on palannut. - -Denise luuli jo pelastuneensa. - --- Kiitos, hän sanoi, -- menen silkkiosaston kautta... Syyttäkööt -itseään osastolla; oliko heidän pakko lähettää minut työhuoneeseen -hakemaan ratkomaveistä. - -He erosivat. Denise laskeutui portaat halliin. Kello oli neljännestä -vaille kymmenen, ja ensimmäinen pöytäkunta oli vasta soitettu kokoon. -Polttava aurinko paahtoi kattoikkunoita ja harmaista palttinaverhoista -huolimatta sietämätön kuumuus raskautti hallin liikkumatonta ilmaa. -Aika-ajoin kohosi viileämpää ilmaa lattialta, jota palveluspojat -pirskottivat vedellä. Tyhjillä osastoilla tuntui kaikki uinuvan -kesähelteen raskasta unta, niinkuin kappelissa varjo uinuu -päivän viimeisen jumalanpalveluksen loputtua. Myyjät seisoivat -huolimattomasti, mitään tekemättä, ja siellä täällä harhaili yksinäisiä -ostajia kuumuuden raukaisemina. - -Kun Denise saapui, mittaili Favier parhaillaan punaruusuista silkkiä -rouva Boutarelille, joka oli juuri saapunut Etelä-Ranskasta. Jo -alkukuusta lähtien asiakkaat olivat enimmäkseen olleet maaseutunaisia, -joiden puvut, keltaiset huivit ja vihreät hameet ilmaisivat heidän -kotiseutunsa. Myyjät eivät viitsineet enää nauraakaan heille. Favier -saattoi rouva Boutarelin lyhyttavaraosastolle, ja kun hän palasi, hän -sanoi Hutinille: - --- Eilen he olivat kaikki auvergnelaisia, tänään on provencelaisten -vuoro... Minun on jo paha olla. - -Mutta Hutin riensi erästä asiakasta vastaan. Hänen vuoronsa oli myydä, -ja juuri sattui tulemaan tuo vaalea "kaunotar", josta ei tiedetty -mitään, ei edes nimeäkään. Kaikki hymyilivät hänelle, kun hän -säännöllisesti kerran viikossa tuli sisään, aina yksin... Tällä kertaa -hänellä oli kumminkin pieni, neljän tai viiden vuoden vanha poika -muassaan. Tämä tiesi puheenaihetta. - --- Hän on siis naimisissa, Favier sanoi, kun Hutin palasi kassalta, -jossa "kaunotar" suoritti maksua ostamastaan kolmestakymmenestä -metristä herttuatarsilkkiä. - --- Mahdollista, Hutin vastasi, -- vaikka eihän tuo lapsi mitään -todista. Voisihan hänellä olla jonkun ystävättärensä lapsi muassaan... -Mutta se on varmaa, että hän on itkenyt. Hän oli alakuloisen näköinen, -silmät aivan punaisina. - -Seurasi hetken vaitiolo. Myyjät jäivät seisomaan tuijottaen eteensä. -Sitten Favier jatkoi hitaalla äänellä: - --- Jos hän on naimisissa, niin hänen miehensä on kenties lyönyt häntä. - --- Mahdollista, Hutin vastasi, -- mutta voi olla niinkin, että hänen -rakastajansa on hylännyt hänet. - -Oltuaan vähän aikaa vaiti hän päätteli: - --- Yhdentekevää se kai minulle on. - -Tällä hetkellä juuri Denise kulki osaston poikki hiljentäen kulkuaan -katsoakseen ympärilleen Robineauta. Mutta kun häntä ei näkynyt, tyttö -meni villakangasosastolle ja sieltä hän vielä kerran palasi -silkkiosastolle. Myyjät seurasivat häntä katseillaan. - --- Taas tuo selkärangaton on täällä, Hutin kuiskasi. - --- Hän hakee Robineauta, Favier sanoi. -- En tiedä mitä yhteistä puuhaa -heillä lienee... Oh, en minä mitään sellaista tarkoita, Robineau on -liian tyhmä sellaiseen. Mutta kerrotaan, että hän on hankkinut tuolle -suosikilleen jotakin työtä, solmionompelua... On niitä kauppoja -monenlaisia. - -Hutinin silmistä näki, että hän hautoi ilkeätä kepposta. Denisen -kulkiessa hänen ohitseen hän pysäytti tytön kysyäkseen: - --- Minuako haette, neiti? - -Denise lensi aivan punaiseksi. Joinvillen illasta lähtien hän ei ollut -enää uskaltanut tutkia sydämensä syvyyksiä, ja sen sekavia tunteita. -Hänen muistostaan ei lähtenyt tuo punatukkainen tyttö, jonka seurassa -Hutin oli ollut, ja jos hän vieläkin tunsi vavahtavansa Hutinin -nähdessään, niin se oli kai vain vastenmielisyyttä. Oliko hän -rakastanut Hutinia, vai rakastiko kenties vieläkin? Hän ei välittänyt -ajatella sitä, sillä hän tunsi silloin vain tuskaa. - --- En, vastasi hän ujosti. - -Silloin Hutin, jota hänen hämmennyksensä huvitti, jatkoi: - --- Neiti haluaa kenties nähdä Robineaun. Favier, hakekaa Robineau -käsiin neidille näytettäväksi. - -Denise katsoi häneen pitkään samalla surullisella ja vakavalla -katseella, jolla hän koetti torjua toveriensa häpeällisiä viittauksia. -Hutinkin oli siis kova ja vihamielinen, loukkasi häntä tahallaan -niinkuin muutkin. Hänestä tuntui, kuin jokin olisi hänessä särkynyt, -viimeinen side katkennut. Hänen kasvoiltaan kuvastui sellainen tuska, -että Favier, joka ei luonteeltaan ollut kovinkaan hellä, tuli kumminkin -hänen avukseen. - --- Herra Robineau on varastontarkastuksessa, hän sanoi. -- Hän kai -palaa aamiaista syömään... Iltapäivällä hän on tavattavissa, jos teillä -on hänelle asiaa. - -Denise kiitti ja palasi katkerana osastolleen, missä Aurélie rouva -odotti kylmän katkerana. Mitä! Denise oli ollut puoli tuntia poissa. -Mistä hän nyt tuli? Ei ainakaan työhuoneesta. Tyttö painoi päänsä alas. -Kaikki oli hukassa, jos ei Robineau palannut. Kumminkin hän päätti, -maksoi mitä maksoi käydä vielä iltapäivällä tapaamassa häntä. - -Robineaun palaaminen oli aiheuttanut silkkiosastolla oikean kapinan. -Osasto oli toivonut, että hän yhtämittaisista rettelöistä väsyneenä -jäisi sille tielleen, ja kerran Robineau oli näyttänytkin halukkaalta -lunastamaan Vinçardin hänelle alinomaan tyrkyttämän liikkeen. Hutinin -pitkään salassa toimittama myyräntyö alkoi kantaa hedelmää, ja -alajohtajan turmioksi viritetty miina oli räjähtämäisillään. Robineaun -lomalla ollessa Hutinin tuli ensimmäisenä myyjänä hoitaa hänen -virkaansa, ja hänelle tarjoutui mainio tilaisuus panetella Robineauta -esimiehilleen ja osoittautua itse eteväksi ja innokkaaksi -viransijaiseksi. Aina oli pieniä säännönvastaisuuksia, jotka piti -korjata ja kertoa johtokunnalle, tarpeellisia parannuksia, joita oli -puuhattava, uusia hänen keksimiään kangasmalleja, joita oli -arvosteltava. Hutin ei sitä paitsi ollut ainoa, joka pyrkiessään -eteenpäin koetti syrjäyttää tiellä olevan toverin. Kaikki he olivat -saman eteenpäin pääsemisen halun vallassa, aina myyjän paikkaa -tavoittelevasta uudesta tulokkaasta alkaen osakkaan asemaa kadehtivaan -osastonjohtajaan saakka. Olemassaolon taistelu teki tehtävänsä. -Itsekkyyden kiihottamisesta koneenkin toiminta yltyi tuottaen sen -hämmästyttävän menestyksen ja huimaavan vauhdin, jota Pariisi -ihmetteli. Hutinin takana oli Favier ja Favier'n takana muut myyjät -pitkässä jonossa. Kaikki he haukkasivat niin, että leukapielet -naksahtivat. Robineau oli julistettu uhrattavaksi, ja jokainen -irvisteli jo mielihyvästä. Kun Robineau siitä huolimatta palasi, kohosi -tyytymättömyyden nurina häntä vastaan niin rajuna ja uhkaavana, että -osaston johtaja näki tarpeelliseksi tehdä siitä lopun ja lähetti -Robineaun varastontarkastukseen antaakseen johtokunnalle siten aikaa -päätöksen tekemiseen. - --- Eroamme kaikki, jos Robineau jää paikalleen, julisti Hutin. - -Asia suututti Bouthemont'ia, jonka hilpeä luonne ei kestänyt alituisia -rettelöitä. Häntä kiusasi nähdä ympärillään harmistuneita kasvoja. -Mutta sittenkään hän ei tahtonut tehdä kenellekään vääryyttä. - --- Jättäkää hänet rauhaan, hän sanoi. -- Eihän hän ole tehnyt teille -mitään. - -Mutta tämä synnytti yleistä paheksumista. Vai ei mitään... Sietämätön -olio ja aina hermostunut. Ja niin ylpeä vielä, että päälle astui, jos -ei väistynyt. Siitä varsinkin osasto oli Robineaulle vihainen. Hänellä -oli naisen hermot, ja hän oli käytöksessään jäykkä ja mahdikas, niin -ettei kukaan voinut häntä sietää. Siitä kerrottiin sen seitsemän -juttua. Sanottiin hänen kerran säikäyttäneen erään nuoren miehen niin -kovasti, että tämä oli pyörtynyt, ja monta ostajaa hän kuului -suututtaneen ivallisilla huomautuksillaan. - --- Minä en voi mitään, Bouthemont sanoi. -- Olen antanut asian -johtokunnan ratkaistavaksi ja menen vain tiedustelemaan päätöstä. - -Toinen pöytäkunta soitettiin kokoon. Kellon kilinä kohosi kaukaa -pohjakerroksesta liikkumattomaan ilmaan. Hutin ja Favier laskeutuivat -portaita alas. Kaikilta osastoilta tuli yksitellen myyjiä rientäen -ahtaaseen ja kosteaan ruokasalin ja keittiön väliseen käytävään, jossa -kaasu paloi pitkin päivää ja jossa aina oli tungos. - -Ihmiset olivat vakavia ja äänettömiä, astiat kalisivat ja ruoanhaju -täytti ilman. Käytävän päässä pysähdyttiin erään luukun edessä. Siinä -keittäjä lautaspinojen takana, varustettuna haarukoilla ja kauhoilla, -joita upotti suunnattomiin kuparikattiloihin, jakeli annoksia. Ja jos -hän hetkeksi väistyi, näkyi hänen valkealla esiliinalla peitetyn -vatsansa takaa keittiön hehkuva liesi. - --- Jo taas, Hutin kuiskasi lukien luukun yläpuolella olevasta mustasta -taulusta päivän ruokalistaa. -- Häränlihaa kirpeällä kastikkeella tai -rauskua. Eivät koskaan kustanna paistia tässä laitoksessa. Kuka jaksaa -aina syödä soppalihaa ja kaloja. - -Kalasta ei näkynyt kukaan huolivan, sillä kattila oli yhä täysi. Favier -otti kumminkin kalaa. Hänen takanaan Hutin kumartui sanoen: - --- Häränlihaa kirpeällä kastikkeella. - -Koneellisella liikkeellä keittäjä tarttui haarukalla lihanpalaseen ja -valeli sitä kastikkeella, ja kun Hutin saatuaan kasvojaan vasten -tulisen leyhkän peräytyi ja lähti lautasineen, kuului jo hänen -takanaan: "Häränlihaa kirpeällä kastikkeella", ja taas: "Häränlihaa -kirpeällä kastikkeella" loppumattomiin kerrattuna kuin kirkossa -litanian surunvoittoiset sävelet. Ja keittäjä tarttui lihanpaloihin ja -valeli kastikkeella liikkuen reippaasti ja kiireisesti, niinkuin -hyvässä käynnissä oleva kello. - --- Kylmää heidän kalansa, Favier sanoi, jonka käteen ei kohonnut -lautasesta minkään vertaa lämpöä. - -Kaikki liikkuivat nyt varovasti käsivarret ojossa, lautaset suorassa, -peläten törmäävänsä johonkin. Kymmenen askeleen päässä oli toinen -luukku, mistä sai juomista. Kiiltävällä peltipöydällä oli jokaiselle -pieni viinipullo, joka oli ilman korkkia ja pesusta vielä kostea. -Jokainen otti vapaalla kädellään pullonsa ja meni eteenpäin vakavana ja -jäykkänä tarkasti valvoen tasapainoaan. - -Hutin mutisi äreästi: - --- No, juhlakulusta ei tunnu tulevan loppua. - -Hänellä oli paikka Favier'n kanssa samassa pöydässä käytävän päässä -viimeisessä ruokasalissa. Kaikki salit olivat yhtäläisiä, viiden metrin -pituisia ja neljän levyisiä kellareita, jotka oli sivelty sementillä ja -sisustettu ruokailuhuoneiksi. Mutta maali oli halkeillut kosteudesta ja -keltaiset seinät olivat täynnä vihertäviä täpliä. Ahtaista kadulle -johtavista luukuista tuli kuin kaivon suusta kalpeaa valoa, jota -kadulla kulkijain varjot pilvinä pimittivät. Kautta vuoden, niin -heinäkuussa kuin joulukuussakin, siellä oli vähällä tukehtua keittiöstä -tuleviin vastenmielisiin kuumiin höyryihin. - -Hutin oli tullut ensimmäisenä sisään. Pöydällä, joka oli toisesta -päästä seinässä kiinni ja vahakankaan peittämä, ei ollut ruokailijoiden -paikkoja merkitsemässä muuta kuin lasit, haarukat ja veitset. Pöydän -kummassakin päässä oli pino lautasia vaihtamista varten, ja keskellä -pöytää oli suuri leipä, johon oli pistetty veitsi pystyyn. Hutin pani -pullonsa pois ja asetti lautasensa pöydälle; sitten otettuaan -ruokaliinansa hyllyltä, joka oli seinien ainoa somiste, hän istuutui -huoahtaen. - --- Nälkä minulla on kuin sudella, hän sanoi. - --- Sellaista se aina on, vastasi Favier, joka asettui hänen vasemmalle -puolelleen. -- Ei ole mitään syömistä, kun nälkään nääntyy. - -Pöytä oli kohta täynnä. Siinä oli tilaa kahdellekymmenellekahdelle -hengelle. Alussa kuului äänekästä astioiden kolinaa, sillä nälkäisinä, -kolmetoista tuntia kestävän työpäivän rasittamina, miehet ahmivat minkä -jaksoivat. Alussa kauppa-apulaisilla oli ollut lupa tunnin -ruokatauollaan käydä kaupungilla kahvilla. He söivät kahdessakymmenessä -minuutissa päästäkseen kiireesti ulos. Mutta kaupungilla käynti käänsi -heidän ajatuksensa työstä, ja he palasivat hajamielisinä ja -haluttomina. Siksi johtokunta oli päättänyt kieltää heitä menemästä -ulos ja myöntänyt sen sijaan halukkaille kahvia tavaratalossa -viidentoista centimen maksusta. Nyt kaikki viivyttelivät pöydässä, kun -eivät halunneet mennä osastolle ennen aikojaan. Moni luki syödessään -sanomalehteä, joka sopivaksi taitettuna oli pystytetty viinipulloa -vasten. Toiset keskustelivat tyydytettyään pahimman nälkänsä -äänekkäästi, pohtien loppumattomiin iänikuisesti jauhamiaan asioita, -ruoan huonoutta, raha-asioita ja pyhäpäivänviettoa. - --- Kuinka pitkälle olette päässeet Robineaun asiassa? eräs myyjä kysyi -Hutinilta. - -Silkkiosaston alajohtajaa vastaan nostettu kapina oli puheenaiheena -kaikilla osastoilla, ja asiasta keskusteltiin joka ilta Saint-Rochin -kahvilassa puoliyöhön saakka. Hutin, joka pureskeli raivoissaan sitkeää -häränlihaa, vastasi lyhyesti: - --- Robineauko? Hänhän on palannut. - -Sitten äkkiä suuttuen hän tiuskaisi: - --- Mutta tuhat tulimmaista! Aasinlihaa ne ovat minulle antaneet. - --- Jos teillä on syytä valituksiin, Favier sanoi, -- niin on myös -minulla. Olin kyllin tyhmä ottaakseni kalaa, ja se on mädännyttä. - -Kaikki puhelivat yhtaikaa, toiset sadattelivat, toiset laskivat -sukkeluuksia. Deloche söi ääneti. Luonto oli antanut hänelle mainion -ruokahalun, jota hän ei ollut koskaan saanut tarpeekseen tyydyttää, ja -kun hän ansaitsi liian vähän hankkiakseen muualta lisää syömistä, hän -leikkeli itselleen paksuja leipäpaloja ja söi vähemminkin maukkaita -ruokia virnistelemättä. Kaikki nauroivat hänelle: - --- Favier, tarjotkaapa kalanne Delochelle... Hän pitää varmasti siitä. - --- Ja te lihanne, Hutin. Deloche söisi sen jälkiruoakseen. - -Poika kohautti olkapäitään eikä edes vastannut. Ei ollut hänen syynsä, -että nälkä vaivasi häntä alinomaa. Moittikoot muut ruokaa; hänen täytyi -syödä sitä vatsansa täytteeksi. - -Heikko vihellys keskeytti heidät ilmoittaen Mouret'n ja Bourdonclen -tulosta. Myyjät olivat jo jonkin aikaa valittaneet ruokaa niin -kehnoksi, että johtokunta oli päättänyt käydä itse arvostelemassa. -Keittiön hoitaja sai henkeä ja päivää kohti puolitoista frangia, josta -kaikki oli maksettava, ruoka-aineet, hiilet, kaasu, palvelusväki, ja -sittenkin johtokunta ihmetteli, että ruokaa sanottiin huonoksi. Juuri -tänä aamuna myyjät olivat valinneet edustajat ajamaan ruoanparannusta, -ja Mignot ja Liénard olivat saaneet tehtäväkseen puhua esimiehille -muiden puolesta. Äkkiä syntyneessä hiljaisuudessa jokainen höristi -korviaan kuullakseen mitä viereisessä huoneessa sanottiin, jonne Mouret -ja Bourdoncle olivat menneet. Jälkimmäinen väitti häränlihaa -oivalliseksi, ja Mignot sanoi toistamiseen hämmästyen tätä -järkkymätöntä väitettä: "Pureskelkaa koetteeksi", Liénard moitti kalaa -ja sanoi hiljaa: "Sehän haisee, herra." Silloin Mouret puhkesi -ystävällisiin sanoihin väittäen tahtovansa tehdä voitavansa -henkilökuntansa hyväksi. Olihan hän heidän isänsä, ja itse hän -puolestaan tyytyi vaikka kuivaan leipään, kunhan vain tiesi, että he -saivat tarpeeksi. - --- Lupaan tutkia asian, hän sanoi korottaen ääntään, niin että se -kuului käytävän päästä toiseen. - -Johtokunnan tarkastus päättyi siihen, ja syömäaseiden helinä alkoi -uudestaan. Hutin mutisi: - --- Niin, usko sitä ja juo vettä!... Ei heiltä kauniita sanoja puutu. -Jos lupauksia haluatte, niin tuossa teille niitä on. Mutta -kengänanturoita he teille paistavat päivälliseksi, ja sitten ajavat -pois niinkuin koirat. - -Myyjä, joka äsken oli puhunut hänelle, toisti kysymyksensä: - --- Sanoitteko siis, että Robineau... - -Mutta nyt syntyi sellainen melu, että hänen äänensä hukkui siihen. -Ruokailijoiden piti itse vaihtaa lautaset, ja kun nähtiin, että -keittäjänapulainen toi pöytään suuria peltiastioita, tuli jokaiselle -kiire, ja nopeasti lautaspinot vähenivät pöydän kummastakin päästä. -Hutin huudahti: - --- Riisivanukasta! Se vain puuttui. - --- Liisteriksi hyvää, Favier sanoi ottaen lautaselleen. - -Toiset kiittivät sitä hyväksi, toiset moittivat. Ne, jotka lukivat, -eivät sanoneet mitään, olivat niin innostuneet lehtensä jatkoromaaniin, -että tuskin tiesivät mitä söivät. Ilma oli kuumaa höyryä täynnä, ja -jokainen pyyhki hikeä otsaltaan. Kadulla kulkijoiden varjot pimittivät -yhtä mittaa epäjärjestyksessä olevaa pöytää. - --- Deloche tahtoo leipää, huusi joku pilkkakirves. - -Leipä kiersi pöytää. Jokainen leikkeli siitä palasen itselleen ja -upotti sitten veitsen siihen vartta myöten. - --- Kuka vaihtaa jälkiruokansa minun riisivanukkaaseeni? kysyi Hutin. - -Muuan nuori myyjä ilmoittautui halukkaaksi. Sitten Hutin tahtoi -luovuttaa viininsäkin, mutta siitä ei kukaan huolinut. Se oli liian -huonoa. - --- Johan minä sanoin, että Robineau on palannut, Hutin jatkoi kääntyen -äskeisen myyjän puoleen häiriintymättä muitten nauruista ja puheista. --- Hänen asiansa on sangen vakava... Ajatelkaahan, hän turmelee -myyjättäremme toimittamalla heille solmionompelua. - --- Hiljaa! Favier kuiskasi. -- Tuossa häntä parhaillaan tuomitaan. - -Tätä sanoessaan hän vilkaisi Bouthemont'iin, joka käveli Mouret'n ja -Bourdonclen välissä kertoen heille nopeasti puoliääneen jotakin, jota -nämä hartaasti kuuntelivat. Osastojen johtajain ja alajohtajain -ruokasali oli toisella puolella käytävää aivan vastapäätä. Bouthemont -oli aamiaisen lopetettuaan nähnyt Mouret'n kulkevan ohi ja käytti -tilaisuutta hyväkseen ilmoittaakseen hänelle osastossa syntyneistä -rettelöistä ja välittääkseen hänelle pulmaansa. Mouret ja Bourdoncle -eivät tahtoneet suostua uhraamaan Robineauta, joka oli tunnettu -eteväksi myyjäksi rouva Hédouinin ajoilta asti. Mutta kun päästiin niin -pitkälle, että tuli puhe solmionompelusta, Bourdoncle kiivastui. -Hulluko mies oli, kun rupesi toimittamaan myyjättärille lisätyötä. -Maksoihan talo näille tarpeeksi korkean palkan; jos he tekivät yöllä -työtä itselleen, niin eivät he päivällä jaksaneet innokkaasti suorittaa -talon tehtäviä, sehän oli päivänselvää. Varkautta se oli, ja he panivat -alttiiksi terveytensä, joka ei ollut heidän omansa. Yö oli nukkumista -varten, kaikkien tuli nukkua tai saivat mennä matkaansa. - --- Hyvällä alulla on, Hutin huomautti. - -Joka kerta kun johtajat hitaasti kävellen saapuivat oven kohdalle, -kaikki myyjät seurasivat heitä uteliain katsein koettaen arvata heidän -vähäisimpienkin liikkeittensä tarkoituksen. Heiltä unohtui -riisivanukaskin, josta eräs myyjä oli löytänyt housunnapin... - --- Kuulin puhuttavan solmioista, sanoi Favier. -- Näittehän, miten -Bourdonclen nenä kävi kalpeaksi. - -Mouretkin tuntui yhtyvän yhtiökumppaninsa mielipiteeseen. Myyjätär, -jonka lisätäkseen tulojaan täytyi tehdä yöllä työtä, oli loukkaus -Aarreaitan koko järjestelmää vastaan. Kuka sellainen raukka oli, joka -ei tullut myyntiprosenteillaan toimeen? Mutta kun Bouthemont mainitsi -Denisen, Mouret'n viha lauhtui heti eikä asia tuntunutkaan hänestä niin -vakavalta. Vai hänkö, tuo pikku Valognes'in tyttö! Sehän oli kumminkin -ymmärrettävää. Hän ei voinutkaan olla vielä niin taitava ja kuuleman -mukaan hänellä oli velvollisuuksia täytettävänä. Bourdoncle keskeytti -väittäen, että tyttö oli lähetettävä heti pois. Eihän sellaisesta -rumilaasta olisi koskaan mihinkään, olihan hän aina sanonut sen, ja nyt -sen näki, että hän oli ollut oikeassa. Mutta Mouret hämillään oli -nauravinaan. Hyvä Jumala, mitä ankaruutta! Joskus täytyi antaa -anteeksikin. Ja Robineauhan lopultakin oli syyllinen yksin. Olisihan -hänen, vanhan alalla olijan, tullut neuvoa raukkaa, kun paremmin tiesi -talon tavat. - --- Kas niin, nyt johtaja jo nauraa, Favier jatkoi hämmästyen, kun -Mouret näkyi tovereineen taas ovella. - --- Lempo vieköön! ärjäisi Hutin. -- Jos uskaltavat pysyttää Robineaun -meidän niskoillamme, niin kyllä heillä tulee olemaan hauskaa. - -Bourdoncle katsoi Mouret'ta suoraan silmiin. Sitten hän kohautti -olkapäitään halveksivasti, merkiksi että hän oli ymmärtänyt ja että -asia oli hänestä kovin typerä. Bouthemont jatkoi valituksiaan; myyjät -uhkasivat lähteä pois, ja joukossa oli sangen eteviä miehiä. Mutta -vasta kun hän kertoi mitä huhuiltiin Robineaun ja Gaujeanin hyvistä -väleistä ja miten viimeksimainittu oli tarjoutunut auttamaan Robineauta -mitä laajimmalla luotolla, jos hän suostuisi asettumaan itsenäisenä -kauppiaana Naisten Aarreaitan kilpailijaksi, hänen kuulijansa -hämmästyivät. He vaikenivat hetkeksi. Vai oli Robineaulla sota -mielessä. Mouret oli aivan vakava, mutta hän oli halveksivinaan koko -asiaa, ikäänkuin se ei olisi ollut minkään arvoinen. Tottapa oli aikaa -päättää, kun oli ensin puhuttu Robineaun kanssa. Sitten hän puhui -leikkiä laskien Bouthemont'ille hänen isästään, joka pienestä -Montpellier'n kaupastaan oli vähän aikaa sitten tullut Pariisiin ja -ällistynyt astuessaan suunnattomaan halliin, jossa hänen poikansa -hallitsi. Naurettiin vieläkin, kun muistettiin, miten ukko oli -vihastuneena väittänyt kaikki uudenaikaiset puuhat mitättömiksi ja -ennustanut niille surkeaa loppua. - --- Tuossahan Robineau tuleekin, Bouthemont kuiskasi. -- Olin lähettänyt -hänet varastontarkastukseen välttääkseni ikävyyksiä... Suokaa anteeksi, -että pysyn pyynnössäni, mutta asia on niin pitkällä, että täytyy -toimia. - -Samassa Robineau kulki tervehtien heidän ohitseen ja meni syömään -aamiaista. - --- Hyvä on. Tottapa nähdään. - -He lähtivät. Hutin ja Favier odottivat yhä. Kun heitä ei enää näkynyt, -he huoahtivat helpotuksesta. Aikoikohan johtokunta nyt joka aterialla -tulla heidän suupalojaan laskemaan? Muutenkaan ei kovin hauskaa ollut, -saatikka sitten, jos ei enää saanut rauhassa syödäkään. He olivat -nähneet Robineaun palaavan, ja tämä oli näyttänyt olevan niin hyvällä -tuulella, että heitä alkoi epäilyttää juonensa onnistuminen. He -hiljensivät äänensä ja koettivat löytää uusia moittimisen aiheita. - --- Nälkäänhän tässä nääntyy, Hutin jatkoi. -- Kovempi on nälkä vielä -pöydästä noustessa. - -Kuitenkin hän oli syönyt kaksi jälkiruoka-annosta, omansa ja sen -myyjän, jolle hän oli luovuttanut riisivanukkaansa. Äkkiä hän huudahti: - --- Minä siitä viis! Otan lisää ja maksan... Victor, kolmas jälkiruoka -tänne! - -Poika toi mitä pyydettiin. Jälkiruoan jälkeen seurasi kahvi, ja ne -jotka joivat, maksoivat heti viisitoista centimea. Muutamat myyjistä -olivat menneet käytävään kävelemään etsimään paikkaa missä uskaltaisi -tupakoida. Muut jäivät veltosti paikoilleen rasvaisilla astioilla -sälytettyjen pöytien ääreen pyöritellen leivästä palloja ja puhellen -loppumattomiin samoista asioista ruuantähteiden hajussa, jota he eivät -enää tunteneet, ja saunanlämmössä, joka poltti heidän korvansa -punaisiksi. Seinät hikoilivat. Homehtunut holvikatto haihdutti ilmaan -myrkyllisen hengityksensä. Syötyään leipää vatsan täydeltä Deloche -sulatti ruokaansa nojaten seinään ja katsoen ääneti katossa olevaa -ikkunaluukkua. Hänen jokapäiväinen huvituksensa aamiaisen jälkeen oli -katsoa katukäytävillä kulkevien jalkoja, jotka hetkeksi kuvastuivat -ikkunaan ja katosivat. Ne olivat nilkasta katkenneita jalkoja, raskaita -kenkiä, hienoja saappaita, siroja naisten jalkineita, eläviä jalkoja -ilman ruumista ja päätä. Sadepäivinä ikkuna tahraantui niistä. - --- Nytkö jo! Hutin huusi. - -Käytävän toisessa päässä kello soi, ja täytyi lähteä kolmannen joukon -tieltä. Palveluspojat tulivat vesisankoineen ja pesusienineen -puhdistamaan pöytien vahakangasta. Salit tyhjenivät hitaasti myyjien -palatessa raskain askelin takaisin osastoihinsa. Keittiössä ruoanjakaja -asettui jälleen luukulleen kala- ja lihakattilan väliin haarukoineen ja -kauhoineen valmiina uudestaan täyttämään lautasia kellomaisen -täsmällisesti. - -Kun Hutin ja Favier viivyttelivät vähän, näkivät he Denisen tulevan -portaita alas. - --- Herra Robineau on palannut, Hutin sanoi ivallisen kohteliaana. - --- Hän on aamiaista syömässä, lisäsi Favier. -- Mutta jos asia on kovin -kiireinen, niin voittehan mennä ruokasaliin häntä tapaamaan. - -Denise jatkoi matkaansa vastaamatta, päätään kääntämättä. Kumminkaan -hän ei kulkiessaan johtajien ruokasalin ohi voinut olla katsahtamatta -sinne. Robineau oli siellä. Denise päätti iltapäivällä käydä puhumassa -hänen kanssaan, ja tuli ruokasaliin, missä oli hänen pöytänsä. Naiset -söivät erikseen kahdessa heille varatussa huoneessa. Denise astui -ensimmäiseen. Tämäkin oli entinen kellari, mutta sisustettu mukavammin. -Keskellä huonetta oli soikea pöytä katettuna viidelletoista hengelle, -tilaa oli enemmän kuin miehillä, viini oli karahvissa, ja pöydän -toisessa päässä oli häränlihavati kastikkeineen, toisessa kalavati. -Palveluspojat, esiliinat vyötäisillä, tarjosivat ruoan, niin ettei -naisten tarvinnut itse hakea annoksiaan luukulta. Johtokunnan mielestä -näin oli sopivampaa. - --- Olette siis kiertänyt taloa? kysyi Pauline, joka jo istui pöydässä -ja leikkasi itselleen leipää. - --- Olen, Denise vastasi punastuen, -- olin saattamassa asiakasta. - -Hän valehteli. Clara tyrkkäsi naapuriaan kyynärpäällään. Mikähän -Tappuratukkaa vaivasi tänään, kun käyttäytyi niin omituisesti? Kirjeitä -sai sulhaseltaan, toisen toisensa perästä, ja lähti sitten kiertämään -tavarataloa kuin hullu sanoen olevan asiaa työhuoneeseen, jossa ei edes -käynytkään. Varmaankin oli jotain tekeillä. Ja sitten Clara, joka -hyvällä ruokahalulla söi kalaansa, eltaantuneeseen silavaan tottuneen -tytön välinpitämättömyydellä, kertoi kauheasta rikoksesta, josta -kaikissa lehdissä kirjoitettiin. - --- Oletteko lukeneet siitä miehestä, joka partaveitsellä katkaisi -rakastajattarensa kaulan? kysyi hän. - --- Kummako se! sanoi pieni, lempeän ja aran näköinen myyjätär. -- Tyttö -oli toisen kanssa. Se oli aivan oikein. - -Pauline suuttui. Mitä! Oliko lupa tarttua puukkoon vain sentähden, -ettei enää rakastettu. Ei ikinä! Ja keskeyttäen puheensa hän kääntyi -palveluspojan puoleen sanoen: - --- Pierre, minä en jaksa syödä häränlihaa... Käskekää laittaa minulle -lisäruokaa, esimerkiksi munakas, mutta kuohkea, jos mahdollista! - -Koska hänellä oli aina makeisia taskussaan, hän odottaessaan rupesi -syömään leivän kanssa suklaanappeja. - --- Ei tosiaan sellainen mies ole mukava, Clara jatkoi. -- Niitä on -paljon mustasukkaisia. Toissapäivänäkin eräs mies kuuluu heittäneen -vaimonsa kaivoon. - -Puhuessaan hän koko ajan katsoi Deniseä. Clara luuli arvanneensa hänen -salaisuutensa, sillä Denise oli käynyt kalpeaksi. Epäilemättä tuo -tekopyhä pelkäsi korvapuustia rakastajaltaan, jota petti. Eipä -hullumpaa, jos mustasukkainen sulhanen hakisi häntä täältä, niinkuin -tyttö näkyi pelkäävän. Mutta keskustelu sai toisen käänteen. Eräs -myyjätär selitti, miten sametista poistettiin likapilkut, ja sitten -puhuttiin eräästä Gaieté teatterin näytelmästä, jossa herttaiset -pikkutytöt tanssivat paremmin kuin aikaihmiset. Pauline, joka oli -hetkeksi tullut pahalle tuulelle nähdessään liian mustaksi paistuneen -munakkaansa, lauhtui huomatessaan, ettei se sittenkään ollut kovin -huono maultaan. - --- Antakaapa viinikarahvi tänne, hän sanoi Deniselle. -- Teidänkin -pitäisi tilata itsellenne munakas. - --- Kyllä liha riittää minulle, vastasi Denise, joka kuluttaakseen niin -vähän rahaa kuin suinkin tyytyi talon ruokaan, olipa se kuinka huonoa -tahansa. - -Kun palveluspoika toi riisivanukkaan, kaikki naiset panivat -vastalauseen. He olivat edellisellä viikolla kieltäytyneet syömästä -sitä, toivoen ettei sitä enää tarjottaisi. Denise, joka Claran -kertomuksista levottomana ajatteli koko ajan Jeania, oli hajamielisesti -ottanut sitä lautaselleen ja oli ainoa, joka söi. Kaikki katsoivat -häneen halveksivasti. Lisäruokia tilattiin ja herkuteltiin aikalailla. -Täytyihän toki syödäkin. - --- Tiedättekö, että miehet ovat valittaneet ruoan huonoutta, sanoi -lempeän näköinen valkotavarain myyjätär, -- ja että johtokunta on -luvannut... - -Toiset nauroivat hänelle vasten silmiä, eikä kukaan enää puhunut -johtokunnasta. Kaikki joivat kahvia, paitsi Denise, joka oli sanonut -ettei pitänyt kahvista. Siinä istuivat kuppinsa ääressä villapukuiset -valkotavaroiden myyjättäret, vaatimattoman näköiset niinkuin -pikkuporvariston naiset, valmiiden vaatteiden myyjättäret, -jotka silkkipukua suojeleva ruokaliina kaulassa muistuttivat -palvelijattariensa pöytään eksyneitä hienoja rouvia. Oli koetettu avata -ikkuna tukahduttavan ilman vaihtamiseksi, mutta se oli täytynyt heti -taas sulkea, sillä vaunujen räminä kävi niin kovaksi, että korvia -särki. - --- Hiljaa, kuiskasi Pauline, -- tuossa on taas tuo vanha heittiö. - -Se oli isä Jouve. Hänen oli tapana ilmaantua aterian lopulla neitien -ruokasaliin. Hymysuin hän kiersi pöytää tiedustellen olivatko neidit -syöneet hyvällä ruokahalulla. Mutta kiusaantuneina hänen läsnäolostaan -neidit kiirehtivät nousemaan pöydästä ja riensivät pois odottamatta -kellon soittoakaan. Clara katosi ensimmäiseksi ja muut seurasivat -häntä. Kohta ei muita ollut jäljellä kuin Denise ja Pauline. Pauline -söi suklaanappeja. - --- Minäpä lähetän palveluspojan ostamaan appelsiineja, Pauline sanoi -nousten ... -- tuletteko? - --- Aivan heti, vastasi Denise, joka vielä pureskeli leivän palaa, sillä -hän tahtoi jäädä viimeiseksi voidakseen puhutella Robineauta osastolle -mennessään. Mutta kun hän huomasi olevansa yksin isä Jouven kanssa, -hänen tuli paha olla, ja tuskastuneena hänkin nousi pöydästä. Mutta -nähdessään hänen lähestyvän ovea isä Jouve sulki häneltä tien. - --- Neiti Baudu... - -Seisoen Denisen edessä hän hymyili isällisen suopeasti. Hänen suuret -harmaat viiksensä ja lyhyeksi leikattu tukkansa tuntuivat osoittavan -sotilaallisen suoraa rehellisyyttä. Hän pullisti mahtavaa rintaansa, -jossa loisti punainen nauha. - --- Mitä tahdotte, herra Jouve? kysyi Denise rauhoittuneena. - --- Näin teidät taas tänä aamuna ystävättärenne kanssa puhelemassa -tuolla ylhäällä verhojen takana. Tiedättehän, että se on ohjesääntöä -vastaan, ja jos ilmoittaisin asiasta... Ystävättärenne Pauline näyttää -pitävän teistä paljon. - -Hänen viiksensä värähtivät, ja hänen juhlallisen korkea -nautinnonhimoinen kotkannenänsä alkoi hohtaa. - --- Kuulkaahan, mistä syystä te pidätte toisistanne niin paljon? - -Denise ymmärtämättä mitä hän tarkoitti tunsi selittämätöntä -vastenmielisyyttä. - --- Totta on, että puhelimme, herra Jouve, hän sopersi, -- mutta eihän -siinä mitään pahaa ole... Kiitän teitä kumminkin hyvyydestänne minua -kohtaan. - --- Eihän minun pitäisi hyvyyttä osoittaa, hän sanoi. -- Lain -edustajanahan minun vain tulisi olla... Mutta kun satun tekemisiin noin -sievän pikku neidin kanssa... - -Hän tuli vielä lähemmäksi. Silloin Denisen valtasi todella pelko. -Paulinen sanat palasivat hänen mieleensä ja hän muisti mitä oli kuullut -kerrottavan osastolla isä Jouven hätyyttämistä myyjättäristä, joiden -oli ollut pakko maksaa hänelle hänen suosiostaan. Ei isä Jouve tosin -tavaratalossa uskaltanut ilmaista oikeaa luontoaan, nipisti vain -pöhöttyneillä sormillaan neitosia poskesta ja piteli heitä kädestä niin -kauan, ettei luullut muistavan irti päästääkään. Vasta tavaratalon -ulkopuolella, jos tytöt suostuivat käymään hänen luonaan -Moineaunkadun varrella voileipiä syömässä, hän luopui isällisistä -suojelijantavoistaan ja heittäytyi mielitekojensa valtaan. - --- Älkää koskeko minuun, kuiskasi Denise peräytyen. - --- Kas niin, hänen kiusaajansa sanoi, -- ettehän toki pelkää ystävää, -joka aina säästää teitä ikävyyksiltä... Olkaa ystävällinen ja tulkaa -tänä iltana luokseni juomaan teetä. Hyvästä sydämestä se tarjotaan. - -Denise peräytyi yhä enemmän. - --- En! En! - -Ruokasali oli yhä tyhjä, sillä palveluspoika oli asioilla. Jouve -kuullosteli käytävästä askelia, heitti nopean katseen ympärilleen ja -voimatta enää hillitä itseään koetti suudella Deniseä kaulaan. - --- Pieni hupakko, hän kuiskasi, -- eihän noin komeatukkaisen sovi -arastella. Tulkaahan tänä iltana, ihan huviksenne vain. - -Tuntien ihollaan miehen hehkuvien kasvojen polttavan hengityksen Denise -joutui sellaisen kauhun valtaan, että työnsi miehen rajusti luotaan. -Sysäys tuli niin odottamattomasti, että isä Jouve horjui ja olisi -kaatunut pöydän alle, ellei tuoli olisi ollut onneksi edessä ottamassa -häntä vastaan. Mutta kaatuessaan hän veti mukanansa viinikarahvin, -jonka sisältö räiskyi hänen valkealle kravatilleen ja kasteli -likomäräksi kunniamerkin punaisen nauhan. Vimmoissaan hän jäi -liikkumattomana paikalleen muistamatta edes pyyhkiä tahraantunutta -pukuaan. Mitä! Kuinka hän olisi voinut odottaa mitään tällaista kun ei -tehnyt edes väkivaltaa vaan totteli ainoastaan hyvän sydämensä käskyä. - --- Kunniani kautta, neiti, kyllä te vielä kaduttekin! - -Denise oli juossut pakoon. Samassa kello soi, hämmennyksissään hän -unohti Robineaun ja saapui vapisten osastolleen. Hän ei uskaltanut -hievahtaakaan sieltä. Kun aurinko iltapäivällä paahtoi Gaillonin aukion -puoleista julkisivua, tuli kuumuus välikerroksen huoneissa -ikkunaverhoista huolimatta sietämättömäksi. Asiakkaita kävi osastolla, -mutta kauppoja ei syntynyt, vaikka myyjättäret hikipäissään -häärivät. Koko osasto alkoi haukotella, ja Aurélie rouvan silmät -tuijottivat unisesti seinään. Vihdoin kolmen aikaan, kun Denise näki -johtajattaren nukahtavan, hän pujahti ovesta ja lähti taas kiertämään -tavarataloa toimiessaan niinkuin ainakin asioilla oleva. Pettääkseen -uteliaita katseita hän ei mennyt suoraan silkkiosastolle, vaan -poikkesi pitsiosastolle kysyäkseen muka jotakin Delochelta. -Sitten alakerroksessa hän kulki lyhyttavaraosaston ohi ja saapui -solmio-osastolle, kun hän äkkiä hämmästyksekseen huomasi Jeanin -edessään. - --- Mitä, sinäkö täällä! hän kuiskasi aivan kalpeana. - -Jean oli paljain päin ja työpuserossa. Epäjärjestyksessä olevat hiukset -kähertyivät hänen tyttömäisen hienohipiäiselle otsalleen. Mustia -solmioita sisältävän kaapin edessä seisoen hän näkyi vajonneen syviin -mietteisiin. - --- Mitä sinä täällä teet? jatkoi Denise. - --- Mitäkö teen? Odotan tietysti sinua... Kun olet kieltänyt minua -käymästä tapaamassa sinua täällä, niin pistäydyin vain sisälle -sanomatta kenellekään mitään. Ei sinun tarvitse minusta välittää. Älä -ole tuntevinasikaan, jos ei tee mielesi. - -Myyjät katsoivat heihin jo kummastellen. Jean jatkoi hiljemmällä -äänellä: - --- Kuule, hän tahtoi tulla kanssani tänne. Niin kyllä, hän odottaa -Gaillonin aukiolla, suihkukaivon luona... Anna pian viisitoista frangia -tai olemme hukassa. Usko pois, totta se on, yhtä totta kuin että -aurinko valaisee. - -Deniseä alkoi hävettää. Hänen ympärillään naurettiin täyttä kurkkua -koko outoa juttua. Solmio-osaston takana oli ovi pohjakerrokseen, hän -työnsi veljensä sinne ja laskeutui nopeasti hänen kanssaan portaat. -Jean jatkoi kertomustaan haparoiden, tietämättä kuinka alkaa ja mitä -sanoa, jotta sisar uskoisi. - --- Rahat eivät ole tietenkään häntä varten. Hän on aivan liian hieno -vaatiakseen niitä. Eikä miestäkään varten, hän nyt viidestätoista -frangista välittäisi. Hän ei sallisi miljoonastakaan vaimoaan -loukattavan. Tärkkelystehtailija hän on, johan sinulle sanoin, että he -ovat sangen varakasta väkeä... Ei, ne ovat erästä jonninjoutavaa -juoppoa varten, joka tuntee heidät ja joka on sattunut näkemään meidät -yhdessä. Ja ymmärräthän, että jos en tänä iltana anna hänelle rahoja... - --- Ole vaiti, kuiskasi Denise. -- Aivan heti. Menehän nyt vain... - -He olivat saapuneet lähettämöön. Kuolleen kauden kestäessä avara -kellari uinui kellariluukuista tulevassa kalvakkaassa valossa. Siellä -oli viileää, holvit olivat täynnä äänettömyyttä. Yksi ainoa poika -kokoili säiliöstä Madeleinelle meneviä paketteja, ja Campion, -toimistonjohtaja, istui suurella lajittelupöydällä jalat riipuksissa ja -silmät puoliummessa. - -Taas Jean yritti alkaa: - --- Hänen miehellään on iso veitsi... - --- Menehän, Denise sanoi työntäen häntä edellään. - -He kulkivat ahtaita käytäviä, missä kaasu paloi koko päivän. Oikealla -ja vasemmalla oli pimeitä kellareita, joissa oli lisävarastoja -lautaseinien takana. Vihdoin Denise pysähtyi yhtä tällaista seinää -vasten. Tänne tuskin kukaan tulisi, mutta Denise tiesi, että pääsy -tänne oli kielletty ja hän värisi pelosta. - --- Jos juoppo puhuu, Jean jatkoi, -- niin mies, jolla on iso veitsi... - --- Mistä minä ne viisitoista frangia otan! Denise huudahti -epätoivoissaan. -- Etkö sinä voi käyttäytyä siivosti! Aina sinulle -tapahtuu jotain merkillistä. - -Jean löi kädellään rintaansa. Hän ei enää itsekään oikein tiennyt, -mikä loruissa oli totta, pani vain mielikuvituksensa liikkeelle -kaunistaakseen rahantarpeitaan. Sillä jokin kiireinen tarvis kumminkin -oli aina pohjalla. - --- Vannon kaikkein pyhimmän kautta, että täyttä totta on tällä -kertaa... Pidin häntä näin, ja hän suuteli minua... - -Denise käski uudestaan hänen vaieta. Hänkin tuskastui lopuksi. - --- En minä tahdo tietää enkä huoli sinun salaisuudestasi. Se on ruma... -Ja sinä kiusaat minua joka viikko ja tapat minut rahanpyynnöilläsi. -Yökaudet saan valvoa ja tehdä työtä... Ja sitä paitsi riistät leivän -veljesi suusta. - -Jean jäi seisomaan suu auki, kasvot kalpeina. Mitä! Rumako se oli? Hän -ei käsittänyt. Lapsuudesta asti hän oli tottunut kohtelemaan siskoaan -kuin toveria ja uskomaan hänelle kaiken. Sehän oli aivan luonnollista. -Mutta häntä masensi että Denise hänen tähtensä valvoi yönsä. Ajatus, -että hän kidutti siskoaan ja riisti Pépéltä leivän, koski häneen niin -kipeästi, että hän hyrähti itkuun. - --- Oikeassa olet, konnamaista se on, hän huudahti. -- Mutta rumaa se ei -ole, päinvastoin, ja senpätähden juuri täytyy aina alkaa alusta... Hän -on jo kahdenkymmenen, ja hän luuli koko juttua leikiksi, vain siksi -että minä tuskin olen täyttänyt seitsemäntoista. Hyvä Jumala, kuinka -olen itselleni vihainen! Pieksää minut pitäisi. - -Hän oli tarttunut sisarensa käsiin suudellen niitä ja valellen niitä -kyynelillään. - --- Anna minulle viisitoista frangia, ja tämä on oleva viimeinen kerta, -vannon sen sinulle... Tai ole antamatta, parempi minun on kuolla. Jos -mies tappaa minut, niin sillähän pääset minusta. - -Kun Denise alkoi itkeä, hän katui sanojaan. - --- Kenties hän ei tahdokaan tappaa ketään... Koetamme sopia, lupaan sen -sinulle, sisko kulta. Kas niin hyvästi! Nyt lähden. - -Samassa he kuulivat askelia käytävän perältä ja säpsähtivät kumpikin. -Denise työnsi veljeään lähemmälle seinää pimeään nurkkaan. Hetken -aikaan he eivät kuulleet muuta kuin vieressään palavan kaasuliekin -sihinän. Sitten askeleet lähestyivät, ja Denise näki isä Jouven, joka -lähestyi jäykkänä kuin aina. Oliko hän täällä sattumalta, vai olisiko -joku paljastanut heidät hänelle? Denise pelästyi niin silmittömästi, -että meni aivan sekaisin, ja työntäen Jeanin pimeästä ulos hän lähti -juoksemaan ajaen poikaa edellään ja sopertaen: - --- Mene pois! mene pois! - -He juoksivat minkä jaksoivat. Isä Jouve seurasi heidän kintereillään -juosten raskaasti läähättäen. He joutuivat uudelleen lähettämöön ja -tulivat portaille, jotka johtivat Michodièrenkadulle. - --- Mene pois! toisti Denise, -- mene pois!... Jos voin, niin lähetän -sinulle viisitoista frangia. - -Jean meni pois pää pyörällä. Kun järjestyksenvalvoja saapui -hengästyneenä, hän näki vain vilahdukselta pojan valkean paidan ja -liehuvat kullanväriset kiharat, jotka katosivat kadun kulmasta. Isä -Jouve jäi hetkeksi seisomaan tointuakseen ja ryhdistäytyäkseen. Hänellä -oli uusi valkea solmio, jonka hän oli ostanut valkotavaraosastolta ja -jonka solmu hohti kuin lumi. - --- Siistiä käytöstä todellakin, neiti, hän sanoi vapisevin huulin. -- -Siistiä, sangen siistiä... Toivotte kenties, että minä hyväksyn -sellaisen käytöksen kuin te pohjakerroksessa... Siistiä tosiaankin... - -Denise nousi portaita isä Jouven seuratessa häntä yhä samaa virttä -veisaten. Denise ei saanut sanaakaan sanotuksi puolustuksekseen. Hän -katui, että oli lähtenyt juoksemaan. Olisihan hän voinut selittää asian -ja näyttää veljensä. Nyt he saivat taas aihetta epäillä hänen -käytöstään, eikä kukaan uskoisi häntä, vaikka hän kuinka vakuuttaisi. -Vielä kerran hän unohti Robineaun ja meni takaisin osastolleen. - -Jouve meni viipymättä johtokunnan kokoushuoneeseen ilmoittamaan -asiasta. Mutta palveluspoika sanoi Mouret'n parhaillaan olevan herra -Bourdonclen ja herra Robineaun kanssa tärkeässä neuvottelussa. Sitä oli -kestänyt neljännestunnin. Ovi oli auki, ja Jouve kuuli Mouret'n -iloisesti kysyvän Robineaulta, oliko hän lomaansa tyytyväinen. Ei ollut -lainkaan puhetta erosta, päinvastoin keskusteltiin muutamista osastolla -tehtävistä muutoksista. - --- Haluatteko jotain, herra Jouve? huusi Mouret. -- Käykää sisään! - -Mutta Jouve totellen vaistoaan kääntyi Bourdonclen puoleen, joka tuli -huoneesta, ja kertoi hänelle kaiken. Kävellen vierekkäin he kulkivat -hiljaa pitkin huiviosastoa, toinen kumarassa kuiskaten toisen korvaan, -toinen kuunnellen kasvot aivan liikkumattomina. Ei värähdyskään niissä -paljastanut kertomuksen tekemää vaikutusta. - --- Hyvä on, hän sanoi lopulta. - -He olivat saapuneet valmiiden vaatteiden osastolle ja menivät sisään. -Aurélie rouva torui parhaillaan Deniseä. Mistä hän taas tuli, ei kai -hän nyt uskaltanut väittää olleensa työhuoneessa? Hänen alituisia -katoamisiaan ei todella enää voinut antaa anteeksi. - --- Rouva Aurélie, sanoi Bourdoncle. - -Hän oli päättänyt itse ryhtyä kurinpalautukseen Mouret'lta kysymättä, -sillä hän arveli tämän liian heikoksi. Johtajatar meni hänen luokseen, -ja kuiske alkoi uudestaan. Koko osasto odotti aavistaen pahaa. Lopulta -Aurélie rouva kääntyi julistaen mahtavasti: - --- Neiti Baudu... - -Ja hänen majesteettisilla kasvoillaan oli kaikkivaltiuden järkähtämätön -liikkumattomuus, kun hän jatkoi: - --- Käykää kassaan! Nuo hirveät sanat kaikuivat oudosti asiakkaista -tyhjässä osastossa. Denise seisoi huokaustakaan päästämättä suorana ja -kalpeana. Sitten hän kysyi katkonaisin sanoin: - --- Kassaanko? Minunko... Miksi? Mitä olen tehnyt? - -Bourdoncle vastasi säälimättömän kovasti, että neiti Baudu tiesi kyllä -itse sen ja että hänen oli parempi olla pyytämättä selitystä. Sitten -hän alkoi puhua solmioista ja sanoi, että olisi todella kaunista, jos -kaikki neidit kävisivät alakerroksessa tapaamassa nuoria miehiä. - --- Veljenihän se oli, sanoi Denise avuttoman katkerasti. - -Marguerite ja Clara purskahtivat nauruun, ja rouva Frédéric, joka ei -tavallisesti sanonut mitään, pudisti epäilevästi päätään. Aina vain -väitti veljekseen. Ei sitä lopuksi jaksanut kuunnellakaan. Silloin -Denise katsoi heihin kaikkiin, Bourdoncleen, joka jo alussa oli -vastustanut hänen palvelukseen ottamistaan, isä Jouveen, syyttäjäänsä, -jolta ei voinut toivoa mitään oikeutta, tovereihin, jotka yhä vihasivat -häntä hänen yhdeksän kuukautta osoittamastaan lempeästä rohkeudesta -huolimatta ja jotka nyt iloitsivat hänen onnettomuudestaan. Tarpeetonta -kai oli puolustautua. Mitä varten hän olisi pyrkinyt jäämään tänne, -missä kukaan ei välittänyt hänestä. Ja hän meni ovesta ulos sanomatta -sanaakaan, luomatta katsettakaan saliin, missä oli niin kauan -taistellut. - -Mutta kun hän oli yksin hallissa, itku nousi hänen kurkkuunsa. Eikö -kukaan rakastanut häntä. Äkkiä Mouret muistui hänelle mieleen, ja koko -hänen olemuksensa nousi kapinaan. Ei, hän ei suostuisi tällaiseen -vääryyteen. Mouretkin kenties uskoisi tuota häpeällistä syytöstä, -uskoisi todeksi, että hän oli tavannut vieraan miehen kellarissa. Sitä -häpeää hän ei sietänyt. Hän tunsi vastustamatonta halua mennä Mouret'n -puheille antamaan hänelle selityksen, puhdistautuakseen, sillä -yhdentekevää hänelle oli minne hän meni, kunhan Mouret vain ei uskoisi -sellaista. Hänen entinen pelkonsa, tuo jähmetyttävä väristys, joka aina -oli vallannut hänet Mouret'n läheisyydessä, tuntui äkkiä sulavan -kiihkeään tarpeeseen päästä näkemään hänet ennen lähtöä, vannoa -hänelle, ettei ollut tehnyt mitään häpeällistä. - -Kello kävi viidettä, ja tavaratalo alkoi herätä illan viilentyessä. -Denise asteli reippaasti johtokunnan huonetta kohti. Mutta kun hän oli -päässyt ovelle, sai toivottomuus uudestaan hänessä vallan. Hänen -kielensä tuntui kangistuvan, elämän raskaus painavan hänen hartioitaan. -Tuskin Mouretkaan häntä uskoisi. Kenties hänkin nauraisi niinkuin -muutkin. Pelko sai hänet peräytymään. Ei maksanut vaivaa; parempi olla -yksin, parempi kadota, kuolla. Sitten, kenellekään mitään sanomatta, ei -edes Delochelle eikä Paulinellekaan, hän meni suoraan kassalle. - --- Neiti, sanoi virkailija, teille maksetaan kahdestakymmenestäkahdesta -päivästä kahdeksantoista frangia seitsemänkymmentä centimea johon tulee -lisäksi seitsemän frangia myyntivoittoa... Senhän te olette saapa, eikö -niin? - --- Oikein on, herra. Paljon kiitoksia! - -Ja kun Denise rahat kädessä poistui kassalta, hän kohtasi vihdoin -Robineaun. Tämä oli jo kuullut Denisen erosta ja lupasi käydä -työnantajalta perimässä solmioiden ompelemisesta tulevat rahat. Hän -koetti lohduttaa onnetonta. Ja kiivastuen hän lopulta purki vihaansa -luonnottomia oloja vastaan. Oli tämäkin elämää! Aina sokean oikun -varassa, erottamisen pelossa, saamatta edes täyden kuukauden -palkkaakaan, kun syyttä ajettiin pois. Denise meni ilmoittamaan rouva -Cabinille, että aikoi haettaa matkatavaransa jo samana iltana, jos -mahdollista. Kello löi viisi, kun hän huomasi olevansa Gaillonin aukion -käytävällä kiireisen joukon jaloissa. - -Illalla, kun Robineau palasi kotiinsa, hän sai johtokunnalta kirjeen, -jossa hänelle ilmoitettiin, että osaston järjestystä koskevista syistä -johtokunnan oli pakko luopua hänen palveluksistaan. Vielä samana -iltapäivänä hän oli puhunut johtajan kanssa. Moukarin iskulta se -tuntui. Hutin ja Favier riemuitsivat silkkiosastolla yhtä meluisasti -kuin valmiiden vaatteiden osastolla Marguerite ja Clara. Hyvältä -tuntui. Suursiivous väljensi tilat. Yksistään Deloche ja Pauline -kohdatessaan toisensa osastojen tungoksessa muistivat kaipauksella -Deniseä, entistä lempeää ja hiljaista toveriaan. - --- Ah, Deloche sanoi, -- jos hänelle muualla käy hyvin, niin tahtoisin, -että palaisi tänne tallaamaan nuo ilkiöt maahan. - -Bourdonclen täytyi yksinään kestää Mouret'n vihanpurkaukset. Kun tämä -sai tietää Denisen erottamisesta, hän suuttui silmittömästi. -Tavallisesti hän ei paljon henkilökunnasta välittänyt, mutta nyt hän -oli huomaavinaan kapinan oireita, yksinvaltansa halveksimista. Eikö hän -enää ollut isäntä omassa talossaan? Muutko käskivät? Hän ei kärsinyt, -että hänen selkänsä takana vehkeiltiin. Kaiken oli tapahduttava hänen -nähtensä, ja jos joku uskalsi vastustaa hänen tahtoaan, niin taitettava -hänet oli kuin oljenkorsi. Hankittuaan sitten asiasta tarkempia tietoja -hermostuneen kiivaasti, mitä ei edes kyennyt salaamaan, hän suuttui -uudestaan. Tyttö parka ei valehdellut. Veljensä hän oli kellarissa -tavannut. Olihan Campion tuntenut hänet. Mitä syytä oli hänen -erottamiseensa? Mouret oli jo vähällä vaatia hänet otettavaksi -takaisin. - -Mutta Bourdoncle taivutti selkänsä rajuilman raivotessa väittämättä -vastaan. Hän odotti aikaansa. Ja kun vihdoinkin Mouret tuntui kerran -olevan lauhkeammalla tuulella, hän uskalsi sanoa: - --- Parempi kaikissa suhteissa, että hän on poissa. - -Mouret joutui hämilleen, veri kohosi hänen kasvoihinsa. - -Hän vastasi nauraen: - --- Vai parempi. Mutta ette taida aivan väärässäkään olla. Mennään -kiertämään tavarataloa. Kauppa alkaa vilkastua. Eilen myynti nousi jo -sataantuhanteen. - - - - -VII. - - -Denise jäi hetkeksi seisomaan kivikadulle aivan huumaantuneena. Kello -oli jo viisi, mutta päivä oli vielä polttavan kuuma ja taivas täynnä -keskikesän häikäisevän valkeaa hohdetta. Onnettomuus oli kohdannut -hänet niin äkkiarvaamatta, hänet oli ajettu pois niin odottamatta, -ettei hän tiennyt minne mennä eikä mitä tehdä, hän käänteli vain -koneellisesti taskussaan kassasta saamiaan rahoja. - -Ajurinvaunujen jono pakotti hänen odottamaan Naisten Aarreaitan -jalkakäytävällä, ennenkuin hän uskalsi heittäytyä tungokseen. -Päästyään vihdoinkin kadun toiselle puolelle hän kulki Gaillonin -aukion poikki ikäänkuin mennäkseen Ludviginkadulle, mutta muuttaen -mieltään hän kääntyikin Saint-Rochinkadulle. Kuitenkaan hän ei -näyttänyt vielä tietävän minne suunnata kulkunsa, sillä hän pysähtyi -Neuve-des-Petits-Champs'inkadun kulmaan ja lähti kulkemaan tätä katua -katsottuaan epäröiden ympärilleen. Jouduttuaan Choiseulin kauppakujalle -hän poikkesi sille ja palasi sitten, tietämättä kuinka, Monsignynkadun -kautta Saint-Augustininkadulle. Hänen päätään pyörrytti ja korvissa -soi. Kun hän sattui näkemään kaupunginlähetin, hän ajatteli, että -matkakirstu olisi ollut haettava, mutta eihän hän tiennyt minne viedä -sen. Hänestä tilanne tuntui mielettömältä, hänellä oli vast'ikään ollut -huone missä asua ja vuode missä nukkua. - -Kohottaen katseensa hän rupesi tutkimaan talojen ikkunoita, joissa oli -kaikenlaisia ilmoituksia. Hajamielisesti hän luki niitä sisäisen -väristyksen puistattamana. Tämä äkillinen muutos tuntui hänestä aivan -mahdottomalta. Vielä äsken hän oli suojassa, ja nyt hän harhaili tämän -suuren, tuntemattoman kaupungin kaduilla turvatonna, avutonna. Olihan -hänen kumminkin jossakin syötävä ja nukuttava. Kadut seurasivat -toisiaan. Moulininkadulta hän joutui Annankadulle ja kiersi samaa -kaupunginosaa uskaltamatta mennä sen rajojen ulkopuolelle. Äkkiä hän -hämmästyksekseen huomasi olevansa uudestaan Naisten Aarreaitan edessä, -ja paetakseen tätä taloa, josta hän näkyi olevan pääsemättömissä, hän -lähti kiireesti kulkemaan Michodièrenkatua. - -Onneksi Baudu ei ollut ovellaan. Elbeufin vanha liike näytti lepäävän -kuoleman unta himmeiden ikkunalasiensa takana. Hän ei olisi koskaan -uskaltanut näyttäytyä sedälleen, joka ei ollut häntä tuntevinaan, eikä -hän tahtonut joutua hänen elätettäväkseen nyt, kun kamalat ennustukset -olivat käyneet toteen. Mutta toisella puolen katua keltainen ilmoitus -pysähdytti hänet: _Kalustettu huone vuokrattavana_. Tämä -vuokrailmoitus oli ensimmäinen, joka ei häntä pelottanut, niin köyhältä -talo näytti. Katsottuaan lähempää hän huomasi sen olevan vanhan, -Naisten Aarreaitan ja Duvillard'in välissä kituvan kaksikerroksisen -hökkelin ruosteenvärisessä seinässä. Puotinsa ovella vanha, parrakas -Bourras, silmälasit päässä, tutki norsunluista kepinsakaraa. Talo oli -kokonaan hänellä vuokralla, ja vähentääkseen vuokrasummaa hän otti -huoneisiin asukkaita. - --- Teillä taitaa olla huone vuokrattavana, sanoi Denise totellen -äkillistä päähänpistoa. - -Bourras kohotti terävät, tuuheiden kulmakarvojen alla piilevät silmänsä -ja hämmästyi nähdessään Denisen. Hän tunsi tavaratalon neidit, ja -vastasi silmäiltyään Denisen huolellista pukua ja siivoa käytöstä: - --- Ei se teille kelpaa. - --- Paljonko siitä on vuokraa? Denise kysyi. - --- Viisitoista frangia kuussa. - -Denise tahtoi käydä katsomassa huonetta. Kun vanhus päästettyään hänet -ahtaaseen puotiin, katseli häntä yhä ihmeissään, hän kertoi eronneensa -tavaratalon palveluksesta ja lisäsi, ettei tahtonut vaivata setäänsä. -Bourras suostui hakemaan avaimen puodintakaisesta ahtaasta kammiosta, -joka oli hänen makuuhuoneenaan ja keittiönään ja jonka tomuisesta -ikkunasta kuulsi vähäisen, tuskin kahden metrin levyisen sisäpihan -vihertävä valo. - --- Menen edeltä, jottette kaatuisi, Bourras sanoi kaupan sivulla -kulkevassa kosteassa käytävässä. - -He kävelivät haparoiden, kunnes porraskäytävä tuli eteen. Bourras -varoitteli yhä enemmän. Kaidepuut olivat seinän puolella. Käänteessä -oli kolo, johon ei pitänyt astua. Joskus asukkaat jättivät -rikkalaatikkonsa käytävään, joten täytyi varoa, ettei kompastunut -niihin. Pimeys oli niin sakea, ettei Denise nähnyt mitään. Hän tunsi -seinän muurauksesta lähtevän kylmän kosteuden. Käytävän käännöksen -kohdalla pieni, pihalle antava ruutu valaisi heikosti kiertoportaiden -mustana ammottavaa kuilua, likaisia seiniä sekä halkeilleita ja -maalaamattomia ovia. - --- Jospa edes nuo huoneet olisivat vapaina! Bourras jatkoi. -- Niissä -teidän olisi hyvä olla... Mutta siellä asuu naisia. - -Toisessa kerroksessa valaisi vähän kirkkaampi valo rappiolla olevan -talon surkeaa alastomuutta. Leipurinoppilas asui ensimmäisessä -huoneessa ja toinen huone käytävän perällä oli vuokrattavana. Kun -Bourras oli avannut oven, täytyi hänen jäädä kynnykselle, jotta -Denisellä olisi tilaa tarkastella huonetta. Vuode oli oven suussa, niin -että yksi henkilö pääsi juuri ja juuri siitä sisään. Perällä oli pieni -pähkinäpuinen lipasto, mustunut kuusipuinen pöytä ja kaksi tuolia. -Niitä asukkaita varten, jotka itse keittivät ruokansa, oli kamiinan -edessä pieni muurattu uuni, jonka ääressä täytyi askaroida polvillaan. - --- Ei se muhkea ole, Jumala paratkoon, Bourras sanoi, -- mutta ikkuna -on iloinen. Siitä näkee kadulle. - -Kun Denise hämmästyen katsoi sängyn yläpuolella olevaa katon nurkkaa, -johon huoneen joku asukas oli kynttilällä polttanut nimensä -"Ernestine", Bourras lisäsi vaatimattomasti: - --- Olisihan tässä parantamista, mutta jos rupeaisin tekemään -korjauksia, en tulisi itse toimeen. - --- Tämä sopii sangen hyvin, sanoi Denise. - -Hän maksoi kuukaudesta, pyysi lakanoita ja kaksi pyyheliinaa ja teki -vuoteensa tyytyväisenä, kun tiesi missä nukkua yön. Sitten hän haetti -matkakirstunsa ja muutto oli tehty. - -Nyt Denisellä oli kaksi kovaa kuukautta edessä. Koska hän ei voinut -maksaa Pépén hoidosta, hänen täytyi ottaa lapsi luokseen ja käyttää -hänelle vuoteena vanhaa sohvaa, jonka Bourras lainasi. Puolellatoista -frangilla päivässä hän tuli toimeen, vuokra siihen laskettuna, jos hän -itse söi kuivaa leipää ja antoi lapselle vähän lihaa. Kahtena -ensimmäisenä viikkona hän suoriutui jotenkin hyvin, sillä hänelle oli -vuokran maksettuaan jäänyt kymmenen frangia, ja sitten hän sai -saatavansa solmioiden ompelemisesta, kahdeksantoista frangia -kolmekymmentä. Mutta kun nämä varat loppuivat, hän näki puutetta. -Turhaan hän koetti hakea paikkaa Clichyn aukion, Bon Marchén ja Louvren -tavarataloista. Kuolleen kauden kestäessä kauppa oli joka paikassa -lamassa, ja hänen käskettiin odottaa syksyyn. Enemmän kuin viisituhatta -erotettua kauppa-apulaista samoili niinkuin hänkin Pariisin katuja työn -haussa. Hän koetti hankkia itselleen käsityötä, mutta kun hän ei -tuntenut Pariisia, ei hän tiennyt mistä tuottavaa työtä sai, vaan otti -vastaan mitä tahansa eikä saanut aina maksuakaan. Joskus hän syötti -Pépélle päivälliseksi lientä sanoen syöneensä itse kaupungilla, ja -sitten hän meni nälkäisenä nukkumaan, pää kuumeesta suhisevana. Kun -Jean sattui tulemaan tällaisina puutteen päivinä, hän oli aivan -epätoivoissaan, sillä hän tiesi olevansa kurjuuteen syypää, ja hän -katui niin kipeästi konnamaisuuttaan, että Denisen täytyi usein -valehdella rauhoittaakseen häntä. Kun muu ei auttanut, tyttö antoi -hänelle usein kahden frangin rahankin osoittaakseen, että hänellä oli -muka säästöjä. Denise ei koskaan valittanut veljien kuullen. Ja pyhänä, -jos hänen varansa sallivat hänen ostaa palasen vasikanpaistia, jonka -hän valmisti polvillaan uunin edessä, niin ahdas huone oli täynnä -huoletonta iloa. Sitten, kun Jean oli palannut mestarinsa luo ja Pépé -vaipunut unen helmaan, Denisellä oli koko yö edessään seuraavan päivän -toimeentulon hankkimiseen. - -Mutta hänellä oli muitakin huolia, jotka pitivät häntä yöllä valveilla. -Ensimmäisessä kerroksessa asuvat naiset ottivat iltaisin myöhään -vieraita vastaan, ja joskus tapahtui, että vieraat erehtyivät ja -tulivat nyrkillä takomaan hänen oveaan. Bourras oli neuvonut häntä -pysymään aivan hiljaa, sanaakaan sanomatta, ja Denise pisti hiiskumatta -päänsä pieluksen alle tukkiakseen korvansa ja saadakseen kirouksilta -rauhan. Myöskin hänen naapurinsa, leipurinoppilas, oli kiusana. Tämä -pääsi vasta aamulla kotiin ja vahti Deniseä, kun tämä meni hakemaan -vettä. Ja sitten hän kaivoi seinään reikiä nähdäkseen Denisen -peseytyvän, niin että tytön täytyi ripustaa vaatteita seinälle -saadakseen olla rauhassa. Mutta vielä enemmän häntä vaivasivat kadulla -törkeät ahdistelut. Hän ei voinut pistäytyä vähimmällekään asialle -kaduille, missä huonomaineisten kaupunginosien hylkiöt kuljeskelivat, -kuulematta takanaan läähättävää hengitystä ja riettaita ehdotuksia. -Miehet ajoivat häntä takaa aina mustan käytävän perälle asti. Miksi hän -ei ottanut rakastajaa? Se tuntui oudolta, jopa naurettavaltakin. Olihan -hän kumminkin kerran siihen joutuva. Hän ei olisi voinut itsekään -selittää, kuinka hän pystyi pitämään puoliaan, vaikka nälkä hätyytti -alituisesti ja ilma hänen ympärillään oli hehkuvaa himoa täynnä. - -Eräänä iltana hänellä ei ollut leipääkään Pépélle illalliseksi, -kun muuan mies, ritarinauha napinlävessä, alkoi seurata häntä. -Käytävän edessä mies lähenteli hävyttömästi, ja Denise paiskasi -vastenmielisyyden vallassa häntä ovella vasten kasvoja. Päästyään -huoneeseensa hän istuutui vapisten kauttaaltaan. Pienokainen nukkui. -Mitä hän vastaisi, jos lapsi heräisi ja pyytäisi ruokaa. Hänenhän olisi -vain tarvinnut suostua äsken, ja hänen kärsimyksensä olisivat olleet -lopussa. Hänellä olisi ollut rahaa ja vaatteita ja kaunis huone. Sehän -oli aivan helppoa, ja sanottiin, että kaikkien kävi niin, koska nainen -ei voinut Pariisissa elää työllään. Mutta koko hänen luontonsa nousi -sellaista ratkaisua vastaan. Saivathan muut elää mielensä mukaan, ei -hän heitä tuominnut, mutta itse puolestaan hän vaistomaisesti inhosi -kaikkea, mikä oli likaista ja järjetöntä. Hänen käsityksensä mukaan -elämän tuli olla pelkkää järkeä, siveyttä ja rohkeutta. - -Monta kertaa Denise tutki itseään. Hänen mieleensä muistui vanha laulu, -jossa kerrottiin, miten merimiehen morsian pelastui rakkautensa -suojelemana odotuksen vaaroista. Valognes'issa hänen oli ollut tapana -katsellessaan autiota katua hyräillä laulun hentomielistä loppusäettä. -Piiliköhän hänenkin sydämessään hellyys, koska hän niin rohkeasti -vastusti kiusausta? Hän ajatteli Hutinia, mutta tunsi vain -vastenmielisyyttä. Joka ilta tämä kulki hänen ikkunansa ohitse. -Päästyään alajohtajaksi hän kulki nykyisin ylpeästi yksin myyjien -kumarrellessa nöyrästi häntä. Hän ei milloinkaan kohottanut katsettaan -ikkunaan, ja Denise, joka luuli kärsivänsä hänen ylpeydestään, seurasi -häntä katseellaan tarvitsematta koskaan pelätä, että hän huomaisi. -Mouret kulki myös joka ilta ohi, mutta hänet nähdessään Denise tunsi -sydämensä värisevän ja vetäytyi nopeasti piiloon. Ei Mouret'n tarvinnut -tietää, missä hän asui. Denise häpesi taloa ja hän oli levoton siitä, -mitä Mouret mahtoi hänestä ajatella, vaikka heillä ei enää ollut mitään -tekemistä toistensa kanssa. - -Denise eli sitä paitsi yhä Naisten Aarreaitan lähimmässä läheisyydessä. -Ohut seinä vain erotti hänen huoneensa hänen entisestä osastostaan, ja -aamusta alkaen hän saattoi seurata sen toimintaa, kuulla ostajajoukon -lähestyvän ja lisääntyvän myynnin yhä enenevässä touhussa. Pieninkin -melu tärähdytti tätä vanhaa, hirviön kyljessä kituvaa loisrakennusta, -johon mahtavan valtasuonen tykytys loi näennäistä elämää. Denisen -olikin mahdotonta kätkeytyä täydellisesti entisiltä tovereiltaan. Kaksi -kertaa hän oli tavannut Paulinen, joka säälien hänen onnettomuuttaan -oli tarjoutunut auttamaan häntä. Denisen oli täytynyt keksiä tekosyitä -estääkseen häntä käymästä hänen nykyisessä kurjassa asunnossaan tai -kieltäytyäkseen tulemasta eräänä sunnuntaina Baugén luo häntä -tapaamaan. Mutta vaikeampi Denisen oli taistella Delochen toivotonta -ystävyyttä vastaan. Tämä seurasi häntä alati, tiesi kaikki hänen -huolensa ja odotti häntä ovella. Eräänä iltana Deloche oli tahtonut -lainata Deniselle kolmekymmentä frangia, veljensä hänelle luovuttamat -säästöt, niinkuin hän punastuen väitti. Nämä kohtaukset elvyttivät yhä -Denisen rinnassa kipeän kaipauksen ja pitivät muistot vireillä, niin -että hän melkein luuli vielä kuuluvansa Naisten Aarreaittaan. - -Denisen luona ei käynyt juuri kukaan. Suuresti hän sentähden -hämmästyikin, kun hän eräänä iltana kuuli ovellensa koputettavan. Se -oli Colomban. Denise ei pyytänyt häntä istumaan, vaan puhutteli häntä -seisoallaan. Colomban sopersi hämillään muutamia sanoja, tiedusteli -hänen terveyttään, puhui Vanhasta Elbeufista. Mikä hänet tänne toi? -Oliko kenties setä Baudu katunut kovuuttaan ja lähettänyt hänet tänne? -Tuskin, sillä ukko ei tervehtinyt vieläkään kadulla, vaikka hän ei -voinut olla tietämätön sukulaisensa onnettomuudesta. Kun Denise kysyi -asiaa Colombanilta, tämä joutui yhä enemmän hämilleen. Ei, ei isäntä -ollut häntä lähettänyt, itsestään hän tuli. Vihdoin hän alkoi puhua -Clarasta. Sitä varten hän oli tullut, että saisi tietoja Clarasta. -Käyden rohkeammaksi hän pyysi neuvoja, toivoen että Denise suostuisi -välittäjäksi. Turhaan Denise nuhteli häntä hänen uskottomuudestaan -Genevièveä kohtaan ja vieläpä sellaisen sydämettömän tytön tähden. -Colomban kävi vielä toisenkin kerran, ja vähitellen hän tottui käymään -Denisen luona. Näissä keskusteluissa oli hänen ujolle rakkaudelleen -tarpeeksi tyydykettä, ja hän palasi aina samaan aiheeseen nauttien -siitä, että sai seurustella naisen kanssa, joka tunsi Claran. Tämäkin -vaikutti, että Denise tunsi yhä enemmän liittyvänsä Aarreaitan elämään. - -Syyskuun loppupäivinä Denise vasta oppi tuntemaan kurjuuden. Pépé oli -sairastunut kovaan yskään, ja hänen olisi pitänyt saada ravitsevaa -ruokaa, mutta Denisellä oli tuskin leipääkään antaa hänelle. Kun hän -eräänä iltana taisteluun kyllästyneenä itki sellaisen epätoivon -vallassa, joka heittää tytöt turmion teille tai Seineen, vanha Bourras -koputti hiljaa hänen ovelleen. Hän toi leivän ja kannussa lihalientä. - --- Kuulkaahan, tässä on pienokaiselle, hän sanoi juron näköisenä -niinkuin aina. -- Älkää itkekö niin kovasti; se häiritsee muita -vuokralaisia. - -Kun Deniseltä kiittäessä pääsi uudestaan itku, hän jatkoi: - --- No, olkaa nyt itkemättä ja tulkaa huomenna minun puheilleni. Minulla -on teille työtä. - -Siitä lähtien kun Naisten Aarreaitta odottamatta oli ruvennut -Bourras'inkin kilpailijaksi liittämällä liikkeeseensä sateen- ja -päivänvarjo-osaston, tämä ei enää käyttänyt apulaisia. Hän teki kaikki -itse menoja vähentääkseen, pesi, korjasi, ompeli. Sitä paitsi hänen -ostajakuntansa väheni niin suuressa määrässä, että häneltä puuttui -joskus kokonaan työtä. Siksi hänen täytyi keksimällä keksiä Deniselle -tekemistä, kun hän seuraavana päivänä otti hänet apulaisekseen. Eihän -hän kuitenkaan voinut antaa ihmisten kuolla taloonsa. - --- Annan teille kahden frangin päiväpalkan, hän sanoi. -- Kun teillä on -parempaa tarjona, niin saatte mennä. - -Denise pelkäsi häntä ja joudutti niin nopeasti työnsä valmiiksi, ettei -vanhus kohta tiennyt mitä antaa hänelle. Hän ompelutti silkkikaistoja -yhteen ja korjautti pitsejä. Ensi päivinä Denise ei uskaltanut -päätään nostaa, niin kovan kurin alaisena hän luuli olevansa tuon -koukkunenäisen ja teräväsilmäisen ukon luona, jolla oli tukka tuuhea -kuin leijonan harja ja paksut, jäykät kulmakarvat. Hän oli sitä paitsi -kovaääninen ja rajuliikkeinen, niin että hän oli naapuriston lapsille -mörkö, jonka äidit aina uhkasivat kutsua, kun eivät saaneet muuten -pienokaisia olemaan siivolla. Kuitenkaan eivät pojannaskalit -juostessaan hänen ohitsensa koskaan voineet olla huutamatta hänelle -kompasanoja, joista hän ei ollut tietävinäänkään. Sillä vanhan -kiihkoilijan viha kohdistui yksinomaan noihin kurjiin heittiöihin, -jotka uskalsivat häväistä hänen ammattiaan myymällä huokeahintaista ja -ala-arvoista tavaraa, koirillekin kelpaamatonta, kuten hän sanoi. - -Denise vapisi, kun ukko raivoissaan ärjyi: - --- Taiteesta ei ole enää mihinkään, kuuletteko!... Ei mistään saa enää -kunnollista kahvaa. Keppejä kyllä saa, mutta kahvoja! Niitä ei enää -ole. Hakekaa minulle käsiin kunnollinen kahva, niin annan teille -kaksikymmentä frangia. - -Siitä hän taiteilijana ylpeili, ettei Pariisissa ollut ainoaakaan -työmiestä, joka olisi vetänyt hänelle vertoja kahvojen veistämisessä. -Hän teki keveää ja kestävää työtä. Varsinkin hän oli sakaroiden teossa -mestari, ja hän osasi muovailla niitä jos minkä muotoisiksi, kukiksi, -hedelmiksi, eläimiksi, jopa ihmisten päiksikin, jotka usein olivat -hämmästyttävän eläviä ja kauniita. Hän vuoli niitä kynäveitsellä, ja -silmälasit nenällä hän istui usein päiväkaudet kumarassa puksipuu- tai -norsunluukappale kädessä. - --- Hölmöjä ne ovat, jatkoi hän, -- jotka eivät muuta osaa kuin liimata -silkkikangasta valaanluihin. Kahvat ostavat valmiina, tukuttain... Sen -arvoista siitä sitten tulee. Kuuletteko, taiteesta ei enää ole -mihinkään! - -Lopulta Denise kumminkin tottui häneen ja lakkasi pelkäämästä. Bourras -tahtoi Pépén päivällä kauppaan leikkimään, sillä hän piti paljon -lapsista. Kun Pépé kulki nelinkontin, eivät muut enää sopineet -liikkumaan; Denise istui nurkassaan parsien ja ommellen, Bourras -ikkunansa luona veistäen kynäveitsellään. Päivät vaihtuivat, mutta työt -ja keskustelunaiheet olivat aina yhtäläiset. Naisten Aarreaittaa ukko -moitti alati, ja väsymättä hän kertoi, kuinka pitkälle oli joutunut -kaksintaistelussaan hirviön kanssa. Vuodesta 1845 alkaen hän oli asunut -tässä samassa talossa, sillä hänellä oli kolmenkymmenen vuoden sopimus, -ja vuokraa hän maksoi tuhatkahdeksansataa. Kun hän muille -vuokraamistaan huoneista sai tuhat frangia, niin itse kauppa tuli -hänelle maksamaan kahdeksansataa. Se ei ollut kallista. Muita menoja -hänellä ei ollut, niin että kauan hän vielä kesti. Kun vain jaksoi -odottaa, niin voitosta ei ollut epäilemistäkään. Vielä hän aikoi syödä -hirviön suuhunsa. Äkkiä hän keskeytti. - --- Onko heillä siellä tuollaisia koiranpäitä? - -Tirkistellen silmälasiensa takaa hän arvosteli veistämäänsä verikoiran -päätä, joka huuli nostettuna ja hampaat näkyvissä näytti tahtovan -hyökätä päälle. Pépé nousi katsomaan nojaten pienillä käsillään -vanhuksen polveen. - --- Vähät minä muusta, kun vain tulen toimeen, jatkoi ukko korjaten -varovasti kieltä veitsensä kärjellä. -- Jos en voita, niin en ole vielä -tappiollakaan, en ainakaan paljon. Ja, näettekö, minä en aio luopua. -Menköön vaikka kaikki, mutta minä en luovu. - -Vihan vimmoissaan hän ravisteli valkeaa harjaansa ja väläytteli pientä -veistään. - --- Mutta, uskalsi Denise väittää vastaan nostamatta silmiään -ompeluksestaan, -- jos he tarjoaisivat teille riittävän summan, niin -olisihan parempi luopua. - -Silloin ukon viha puhkesi ilmituleen. - --- Ei ikinä!... Mestausveitsen altakin minä huutaisin, että ei ikinä! -Tuhat tulimmaista!... Kestäähän vuokrasopimukseni vielä kymmenen -vuotta, ja sitä ennen he eivät saa taloani, vaikka minun olisi pakko -siihen kuolla, nääntyä nälkään tyhjään puotiin... Kaksi kertaa -he ovat jo tulleet minua kiusaamaan. Kaksitoistatuhatta tarjosivat -minulle kaupastani ja lisäksi jäljellä olevasta vuokra-ajasta -tuhatkahdeksansataa vuodesta, siis yhteensä kolmekymmentätuhatta... En -luovu viidestäkäänkymmenestä tuhannesta. Minun vallassani he ovat, ja -maata he saavat nuoleksia minun edessäni. - --- Kolmekymmentätuhatta on jo iso summa, sanoi Denise. -- Sillä -voisitte alkaa muualla... Ja jos ostavat talon? - -Bourras, joka viimeisteli koiranpäätä, vajosi hetkeksi ajatuksiinsa, -valkeapartaiset isäjumalankasvot lapsellisen hymyn kirkastamina. Sitten -hän vastasi: - --- Ei ole pelkoa, että ostavat talon!... Viime vuonna uhkasivat -ostaa ja tarjosivat kahdeksankymmentätuhatta frangia, siis kaksi -kertaa enemmän kuin sen nykyisen arvon. Mutta omistaja, entinen -hedelmäkauppias, on roisto niinkuin hekin, eikä hän tyydy niin vähiin. -Ja sitä paitsi he epäilevät minua, sillä he tietävät, etten sittenkään -luopuisi... Ei, kun kerran tässä olen, niin tänne jään... Tulkoon -vaikka keisari kaikkine tykkeineen, niin minä en tästä hievahda. - -Denise ei uskaltanut enää väittää vastaan. Hän pisteli neulallaan -kangasta vanhuksen yhä urahdellessa, veitsenvetäisyjen välillä. Tämä -oli vasta alkua, mutta perästä kuului. Hänellä oli jotakin mielessä, ja -hän ennusti, ettei tavaratalossa sateenvarjot kovinkaan kauan mene -kaupaksi. Hänen itsepintaisuutensa pohjalla oli käsityöläisen vihaa -arkisten tehdastavaroiden tulvaa kohtaan. - -Pépé oli kiivennyt Bourras'n polvelle ja tavoitteli kärsimättömästi -käsillään koiranpäätä pyytäen: - --- Antakaa, herra. - --- Kohta, lapsi kulta, vastasi vanhus, lempeäksi muuttuneella äänellä. --- Sillä ei ole vielä silmiä. Nyt sille pitää tehdä silmät. - -Silmää kovertaessaan hän kääntyi taas Denisen puoleen. - --- Kuunnelkaapa, vieläkö sieltä kuuluu ääntä?... Vieläkö ne rähisevät -tuolla vieressä? Se se vasta suututtaa, kun tietää heidän jyskyttävän -tuolla selän takana konettaan. - -Usein hänen pieni pöytänsä aivan tärisi ja koko kauppa vapisi Naisten -Aarreaitassa liikkuvien joukkojen astunnasta, kun taas hänen puotiinsa -ei päiväkausiin tullut ainoatakaan ostajaa. Tästä riitti alituisesti -jankutusta. Ukko luuli arvaavansa äänestä kaupan voiton. Kun ääni oli -kovempi, hän arveli silkkiosaston ansainneen kymmenentuhatta frangia; -jos se heikkeni tai kokonaan lakkasi, hän oli mielissään laskien -tulojen vähenemisen sadeilman ansioksi. Ja vähinkin hiiskaus antoi -hänelle aihetta loppumattomiin johtopäätöksiin. - --- Joku taisi kaatua siellä. Kaatuisivat kaikki ja taittaisivat -niskansa!... Joko rouvat taas riitelevät. Sitä parempi vain!... No nyt -tavarakääröt alkavat mötkähtää alakertaan. Inhottavaa!... - -Jos Denise uskalsi epäillä hänen selityksiään, hän muistutti heti -sapekkaasti hänelle, millä tavalla hänet oli syyttä ajettu pois. Ja -sitten Denisen täytyi yhä uudelleen kertoa ukolle kärsimyksistään -palveluksensa ensi ajoilta, epäterveellisistä makuuhuoneista, ruoan -huonoudesta, eripuraisuudesta myyjien kesken... Aamusta iltaan he eivät -puhuneet mistään muusta kuin tavaratalosta, imivät sen vereensä ja -hengittivät ilman mukana keuhkoihinsa. - --- Antakaa, herra, sanoi Pépé toistamiseen, kädet yhä ojossa. - -Veistos oli nyt valmis. Bourras katseli sitä lähempää ja kauempaa -hyvillään sen onnistumisesta. - --- Varo, sanoi hän lapselle, -- se puree... Tuossa on! Leiki nyt, mutta -pitele kauniisti, jottei säry. - -Antautuen sitten uudelleen päähänpiintymänsä valtaan hän hosui seinää -nyrkillään. - --- Turhaan te siellä tyrkitte kaataaksenne taloni. Ette sittenkään sitä -saa, vaikka kadun täydeltä tulisitte. - -Denisellä oli nyt leipää joka päivä, ja hän tunsi suurta kiitollisuutta -vanhaa kauppiasta kohtaan, jolla oli niin lämmin sydän karkean pintansa -alla. Mutta hänen kiihkein toiveensa oli sittenkin saada muualta -paikka, sillä hän huomasi, kuinka vaikea ukon oli keksiä hänelle työtä, -ja ymmärsi, että tämä piti hänet luonaan pelkästä hyvyydestä, sillä -eihän hänen nykyisissä oloissaan olisi kannattanut pitää apulaista. -Puoli vuotta oli kulunut, ja talven kuollut kausi oli jo käsissä. -Denise ei enää toivonutkaan paikkaa ennen maaliskuuta, kun Deloche, -joka eräänä iltana odotti häntä portilla, kysyi miksi hän ei mennyt -tarjoutumaan Robineaulle. Siellä kenties tarvittaisiin myyjätärtä. - -Syyskuussa Robineau oli vihdoinkin tehnyt päätöksensä ja ostanut -Vinçard'in liikkeen, vaikka hän yhä epäili, oliko järkevää panna siihen -vaimonsa perintörahat. Hän maksoi liikkeestä neljäkymmentätuhatta, ja -loput kaksikymmentätuhatta hän käytti varaston hankkimiseen. Eihän se -tosin pitkälle riittänyt, mutta Robineaulla oli takanaan Gaujean, joka -myönsi hänelle pitkäaikaisen luoton. Suututtuaan Naisten Aarreaittaan -tämä koetti tehdä suurelle tavaratalolle kiusaa toimittamalla sille -niin monta kilpailijaa kuin suinkin, ja hän luuli varmasti voittavansa, -jos sen läheisyyteen perustettaisiin useita erikoisliikkeitä, missä -ostajille olisi tarjona runsas ja vaihteleva valikoima. Ainoastaan -Lyonin rikkaimmat tehtailijat, sellaiset kuin Dumonteil, pystyivät -suorittamaan suurten tavaratalojen tilaukset niillä ehdoilla, jotka -nämä tarjosivat, ja he suostuivat niihin ainoastaan pitääkseen koneensa -työssä. Voittonsa he saivat myymällä pienemmille liikkeille. Mutta -Gaujeanin liike ei ollut läheskään niin vakavarainen kuin Dumonteil'in. -Hän oli alkanut kauppamatkustajana, ja oman liikkeen hän oli perustanut -vasta viisi tai kuusi vuotta aikaisemmin. Sitä paitsi hän kudotti -paljon itsenäisillä kankureilla, joille hän toimitti aineet maksaen -työstä metriä kohti määrätyn hinnan. Tämä järjestelmä, joka korotti -hänen omia tuotantokustannuksiaan, esti juuri häntä kilpailemasta -Dumonteil'in kanssa paris-bonheurin valmistamisessa. Siitä hän oli -vihainen suurille tavarataloille, varsinkin Naisten Aarreaitalle, ja -toivoi nyt saaneensa Robineausta taitavan välikappaleen ratkaisevaan -taisteluun näitä Ranskan teollisuutta tuhoavia muotikauppoja vastaan. - -Kun Denise tuli Robineaun liikkeeseen, hän tapasi rouvan yksin -kotona. Rouva, jonka isä oli ollut pikkuvirkamies silta- ja -tierakennusvirastossa, ei tiennyt kaupankäynnistä mitään, ja -kasvatettuna Blois'n luostarissa hänellä oli vielä ujon ja maailman -menosta tietämättömän koulutytön viehätys. Hän oli tumma ja hyvin -kaunis, ja hänen lempeä ja hilpeä luonteensa teki hänet sangen -miellyttäväksi. Sitä paitsi hän oli mieheensä suuresti rakastunut ja -eli vain tästä rakkaudesta. Denise aikoi juuri antaa kirjoittaa nimensä -muistiin lähteäkseen pois, kun Robineau saapui. Tämä suostui ottamaan -heti hänet, sillä toinen hänen myyjättäristään oli juuri eronnut -mennäkseen Naisten Aarreaitan palvelukseen. - --- He eivät soisi meille ainoatakaan kunnollista myyjätärtä, hän sanoi. --- Mutta teistä en ole levoton, sillä te kai ette pidä heistä enempää -kuin minäkään... Tulkaa huomenna. - -Illalla Denisen oli hyvin vaikea ilmoittaa Bourras'lle, että alkoi -lähteä. Vanhus syyttikin häntä kiittämättömyydestä ja kiivastui, mutta -kun Denise kyynelsilmin sanoi koko ajan tienneensä, että Bourras oli -ottanut hänet pelkästä hyvyydestä palvelukseensa, tämä vuorostaan -heltyi, sopersi jotakin kiireisistä töistä ja väitti Denisen lähtevän -juuri pahimpana aikana, kun uusi, hänen keksimänsä sateenvarjo oli -valmis tarjottavaksi kaupan. - --- Entä Pépé? hän kyseli. - -Pépéstä Denise juuri olikin levoton. Hän ei vielä uskaltanut viedä tätä -takaisin rouva Gras'n luo eikä hän voinut jättää häntä yksinkään koko -päiväksi lukittuun huoneeseen. - --- Hyvä on, vanhus sanoi. -- Pidän hänet luonani. Hänen on hyvä olla -täällä puodissa... Ja me keitämme yhdessä ruokaa. - -Kun Denise epäröi peläten vaivaavansa, ukko ärjyi: - --- Tuhat tulimmaista! Epäilettekö minua... Pelkäättekö että syön hänet! - -Denise viihtyi hyvin Robineaun luona. Palkkaa hänelle ei maksettu -paljon, kuusikymmentä frangia kuukaudessa ja ruoka eikä myyntivoittoa. -Ehdot olivat siis yhtäläiset kuin vanhemmissakin liikkeissä. Mutta -häntä kohdeltiin hyvin; varsinkin rouva Robineau osoittautui -ystävälliseksi, hymyillen hänelle aina oman pöytänsä takaa. Robineau -itse, hermostuneena ja levottomana, kiivastui joskus. Kuukauden heillä -oltuaan Denise oli jo kuin perheenjäsen, samoin toinen myyjätär, pieni -ja hiljainen, terveydeltään heikko nainen. Heiltä ei salattu mitään, -heidän kuultensa puhuttiin liikeasioista ruokapöydässä myymälän takana -olevassa isolle pihalle antavassa huoneessa. Siellä Naisten Aarreaittaa -vastaan käytävä sotakin päätettiin alkaa kerran, kun Gaujean oli tullut -syömään päivällistä. - -Heti paistin jälkeen -- se oli yksinkertaista, porvariperheissä -suosittua lampaanpaistia -- Gaujean oli ottanut asian puheeksi puhuen -lyonilaisen soinnuttomalla, Rhonen sumuissa käheäksi käyneellä -äänellään. - --- Mahdotonta meidän on kestää kilpailua, sanoi hän. -- He tulevat -Dumonteil'in luo ja hankkivat itselleen oikeuden johonkin erityiseen -malliin, jota ostavat heti kolmesataa pakkaa vaatien viidenkymmenen -centimen alennuksen metriä kohti. Koska he maksavat käteisellä, heille -myönnetään lisäksi kahdeksantoista prosentin alennus... Usein Dumonteil -ei saa kahtakymmentä centimeäkään voittoa. Hän tekee työtä ainoastaan -pitääkseen koneensa käynnissä, sillä seisovat kangaspuut ovat -kuolleet... Miten meidän sitten olisi mahdollista kestää, kun meillä on -niin paljon pienempi liike ja vieläpä tuo kankurijärjestelmä. - -Robineau vaipui niin syviin mietteisiin, ettei muistanut syödäkään. - --- Kolmesataa pakkaa, hän sanoi. -- Ja minä pelkään, kun otan -kaksitoista kolmessa kuukaudessa... He voivat panna hintansa yhtä, jopa -kahtakin frangia alemmaksi kuin me. Olen huomannut, että heidän -tavaraluetteloissaan hinnat ovat viisitoista prosenttia halvemmat -meidän hintoihin verrattuina... Se se on samaa kuin tappaa pikkukaupat. - -Hän oli silloin synkällä tuulellaan. Hänen vaimonsa katsoi häneen -levottomana, hellästi tutkien. Rouva Robineau ei pystynyt innostumaan -kaupankäynnistä ja kiusaantui loppumattomista laskelmista ja -numeroista. Miksi antautuakaan huoliin, kun elämä olisi voinut olla -naurua ja rakkautta täynnä. Kumminkin, kun hän huomasi kuinka -kiihkeästi hänen miehensä pyrki voittajaksi, hänkin koetti innostua ja -olisi vaikka heittänyt henkensä myyntipöytänsä taakse. - --- Mutta miksi kaikki tehtailijat eivät yksissä tuumin pidä puoliaan? -Robineau jatkoi kiivaasti. -- Silloinhan he voisivat määrätä lait, sen -sijaan että heidän täytyy nyt alistua. - --- Niin, miksei, miksei... Johan sanoin teille, että koneet täytyy -pitää käynnissä. Koska kutomatehtaita on melkein joka paikassa, Lyonin -ympäristössä, Gard'issa, Iseressä, niin ei voi hetkeksikään seisauttaa -niitä menettämättä äärettömiä summia. Mitä meihin tulee, jotka välillä -turvaudumme kankureihin, joilla on kymmenetkin kangaspuut käynnissä, -niin meille ei lakkauttaminen tuota niin paljon haittaa. Mutta suurien -yritysten täytyy saada koko ajan tilauksia, niin suuria ja niin -kiireisiä kuin suinkin... Ja siksi ne kumartavat nöyrästi suuria -liikkeitä. Tunnen kolme tai neljä tehtailijaa, jotka alinomaa -riitelevät tilauksista ja suostuvat tappioonkin, kunhan vain saavat -tilauksia. Vahingon he korjaavat myydessään pienille liikkeille, -sellaisille kuin teidän. Jos he suurten liikkeiden avulla pysyvät -pystyssä, niin pienten ansiosta he voittavat. Jumala tietää mikä -lopuksi tulee neuvoksi. - --- Kiusallista, Robineau sanoi, joka toisen vihasta tuli vähän -paremmalle tuulelle. - -Denise kuunteli sanomatta mitään. Salaa hän piti suurten liikkeiden -puolta kannattaen vaistomaisesti kaikkea, mikä on järkevää ja -elinvoimaista. Keskustelu lakkasi vähäksi aikaa, ja jokainen söi ääneti -säilykepapunsa. Silloin Denise uskalsi sanoa ikäänkuin leikillä: - --- Eivät ainakaan ostajat valita. - -Rouva Robineau ei voinut olla naurahtamatta, mutta sitä sekä hänen -miehensä että Gaujean paheksuivat. Tietysti ostaja oli mielissään, -sillä hänhän kuitenkin lopuksi hyötyi hintojen alenemisesta. Mutta -täytyihän jokaisen elää. Minne jouduttaisiin, jos yhteishyödyn -edistämiseksi kuluttaja rikastuisi tuottajan kustannuksella! Syntyi -väittely. Denise ollen laskevinaan leikkiä osasi taitavasti perustella -mielipidettään. Välikädet, kaikki tehtaiden asioitsijat, edustajat, -asiamiehet, katoaisivat, ja tämä oli tietysti omiaan alentamaan -hintoja. Sitä paitsi tehtailijat eivät enää tulleet toimeen, jos suuret -liikkeet häviäisivät, sillä niin pian kuin joku niistä menetti -ostajakuntansa, vararikko uhkasi tehtailijaakin. Sanalla sanoen, kauppa -kehittyi luonnollisesti siihen suuntaan. Kukaan ei voinut estää -asioiden kulkua vaikka kuinka yrittäisi. - --- Te siis puolustatte niitä, jotka ovat heittäneet teidät kadulle? -Gaujean kyseli. - -Denise punastui. Hän hämmästyi itsekin puolustuksensa kiivautta. Mitä -hänen sydämessään oli, joka sai sellaisen liekin leimahtamaan? - --- Enhän toki, vastasi hän. -- Olen kenties väärässä, sillä olettehan -te pätevämpiä arvostelemaan asiaa. Sanoin vain ajatukseni. Ennen oli -hintoja määräämässä viitisenkymmentä liikettä, nyt niitä ei ole kuin -neljä tai viisi, ja ne ovat painaneet hinnat alas pääomansa suuruuden -ja mahtavan ostajakuntansa avulla... Ja se on yleisölle eduksi, sen -minä vain olen tahtonut sanoa. - -Robineau ei suuttunut. Hän oli mennyt vakavaksi ja katseli pöytäliinaa. -Usein hänestäkin oli näyttänyt siltä, että uudenaikainen kaupankäynti -voitti alaa; hänkin oli joskus huomannut tuon valtavan kehityksen, -josta tyttö puhui, ja näinä tarkkanäköisyyden hetkinä häntä oli alkanut -epäilyttää, oliko järkevää vastustaa mahtavaa virtaa, joka tempasi -kaiken mukaansa. Huomatessaan miehensä miettivän rouva Robineau loi -hyväksyvän katseen Deniseen, joka oli jälleen vaipunut vaatimattomaan -äänettömyyteen. - --- Kas niin, Gaujean jatkoi keskeyttääkseen, -- nuo ovat vain -teorioita... Puhukaamme nyt omista asioistamme. - -Juuston jälkeen palvelustyttö tarjosi hilloa ja päärynöitä. Gaujean -otti hilloa ja maisteli sitä sokeriin mieltyneen miehen näkyvällä -mielihyvällä. - --- Kuulkaahan, hän jatkoi, -- teidän on aluksi voitettava heidän -paris-bonheurinsa, joka tänä vuonna on saavuttanut sellaisen menekin... -Sovittuani muutamien Lyonin tehtailijakumppanieni kanssa minulla on nyt -tilaisuus tarjota teille harvinaisen hyvillä ehdoilla erästä mustaa, -sangen kaunista silkkiä, jota voitte myydä viidestä frangista -viidestäkymmenestä... He myyvät viidestä frangista kuudestakymmenestä, -eikö niin? Te voitte myydä kymmenen centimea huokeammalla, ja se -riittää kukistamaan heidät. - -Robineaun silmissä syttyi uusi toivon välähdys. Alituisessa -hermostuneessa levottomuudessaan hän horjui usein toivon ja pelon -välillä. - --- Onko teillä näytetilkku? hän kysyi eloisasti. - -Kun Gaujean veti taskustaan pienen neliömäisen mallin, hän vasta oikein -innostui ja huusi: - --- Mutta kauniimpaahan tämä on kuin heidän paris-bonheurinsa!... -Ainakin loistavampaa ja paksumpaa... Oikeassa olette, täytyy koettaa. -Ja sen minä sanon, että polvilleen heidän on langettava minun eteeni. -Taistelu on tällä kertaa ratkaiseva. - -Rouva Robineau innostui myös ja sanoi silkkiä mainioksi. Denisekin -toivoi menestystä. Ja päivällisen loppu oli mitä iloisin. Puheltiin -innokkaasti ja riemuittiin, ikäänkuin Naisten Aarreaitta olisi jo ollut -henkitoreissaan. Gaujean selitti tyhjentäessään hillotölkin, kuinka -suuria uhrauksia hänen ja hänen taiteilijakumppaneidensa oli täytynyt -tehdä voidakseen luovuttaa niin hyvää kangasta niin halpaan hintaan. -Mutta vähät siitä, vaikka vararikkokin olisi seurannut, sillä he olivat -vannoneet tappavansa suuret liikkeet. Kahvia juodessa ilo vieläkin -yltyi, kun Vinçard tuli. Tämä oli tahtonut ohi kulkiessaan pistäytyä -katsomaan, kuinka hänen seuraajansa jaksoi. - --- Mainiota, hän kiitteli, mallia tutkiessaan. -- Kyllä te vielä -annatte heille aika löylyn... Ja kauniisti saatte kiittää minua tästä -liikkeestä. Sanoinhan, että siitä vielä tulee teille kultakaivos. - -Vinçard oli ostanut itselleen ravintolan Vincennes'ista toteuttaen -siten pitkäaikaisen unelmansa. Huomatessaan häviävänsä silkkikaupassa -ja ponnistellessaan pysyäkseen pystyssä, kunnes löytäisi kaupalleen -ostajan, hän oli vannonut että kunhan vain pääsisi siitä eroon, hän -kyllä tietäisi panna rahansa sellaiseen kauppaan, jossa saisi mielin -määrin varastaa. Ravintola-ajatus oli kypsynyt hänessä hänen serkkunsa -häitten jälkeen, jotka oli vietetty ravintolassa ja jossa oli täytynyt -maksaa kymmenen frangia liemenä tarjotusta astiainpesuvedestä, missä -uiskenteli taikinakokkareita. Käydessään nyt Robineaun perheessä hän -vasta oikein tunsi mistä taakasta oli päässyt, ja ilo puhkesi -väkisinkin hänen pyöreäsilmäisten, terveyttä uhkuvien kasvojensa ja -avomielistä rehellisyyttä ilmaisevan suuren suunsa hymyyn. - --- Entä sairautenne? rouva Robineau kysyi kohteliaasti. - --- Sairauteniko? Vinçard sanoi ihmetellen. - --- Niin, eikö teitä vaivannut luuvalo täällä asuessanne? - -Nyt Vinçard muisti ja punastui hiukan. - --- Niin, enhän tietysti ole siitä vielä päässyt, hän sanoi... Mutta -ainahan maaseudun ilma tekee hyvää... Yhdentekevää, olettehan ainakin -te tehneet hyvän kaupan. Jos en olisi sairastunut, olisin kymmenen -vuoden kuluttua omistanut kymmenentuhatta frangia korkoja ... kunniani -kautta! - -Kahden viikon kuluttua Robineaun ja Naisten Aarreaitan välinen ottelu -alkoi. Se tuli kuuluisaksi ja veti hetkeksi puoleensa Pariisin koko -kauppamaailman huomion. Robineau oli käyttäen taistelussa vastustajansa -omia aseita ilmoittanut sanomalehdissä. Sitä paitsi hän järjesti -ikkunoihinsa komean näyttelyn tuosta kuuluisasta silkistä rakentaen -suunnattomia pakkapinoja, joissa hinta oli jättiläismäisillä numeroilla -luettavissa suurissa valkeissa lapuissa. Hintalaput varsinkin -innostuttivat naisia. Kymmenen centimea halvemmalla kuin Naisten -Aarreaitassa, vaikka kangas näytti vieläkin paremmalta! Asiakkaita -saapui joukoittain jo ensimmäisenä päivänä. Rouva Marty osti -säästäväisyyttä noudattaakseen puvun, jota ei tarvinnut. Rouva -Bourdelais sanoi kangasta kauniiksi, mutta ei vielä kumminkaan ostanut, -sillä hän aavisti, että pian tarjoutuisi parempiakin tilaisuuksia. Ja -todellakin Mouret laski jo seuraavalla viikolla paris-bonheurin hinnan -kaksikymmentä centimea halvemmaksi, viiteen frangiin neljäänkymmeneen. -Hänen oli ollut käytävä kiivas väittely Bourdonclen ja muiden -liiketoveriensa kanssa, ennenkuin sai heidät vakuutetuiksi, että täytyi -puolustautua, vaikka siitä koituisikin tappiota. Puhdasta tappiota -hinnanalennus tiesikin, sillä he olivat jo sitä ennen myyneet ilman -voittoa. Isku sattui kovasti Robineauhun. Hän ei ollut uskonut -alennusta mahdolliseksi, sillä tällaisia kilpailun aiheuttamia -itsemurhia ei vielä tunnettu. Ja ostajatulva kuunnellen halpojen -hintojen ääntä vieri takaisin Neuve-Saint-Augustininkadulle, jättäen -Neuve-des-Petits-Champs'in kadun tyhjäksi. Gaujean riensi Lyonista; -pidettiin pelokkaita neuvotteluja ja tehtiin lopuksi rohkea päätös: -hinta oli laskettava viiteen frangiin kolmeenkymmeneen. Sen alemmaksi -ei kai kukaan mennyt, jollei ollut hullu. Seuraavana päivänä Mouret -laski viiteen frangiin kahteenkymmeneen. Alkoi raivoisa kilpailu. -Robineau vastasi panemalla hintansa viiteen frangiin viiteentoista. -Mouret laski vielä viisi centimea alemmaksi. Näin jatkettiin ja -jokaisessa yleisölle lahjoitetussa viiden centimen alennuksessa -kilpailijat menettivät suuria summia. Asiakkaat nauroivat ihastuneina -kaksintaisteluun, johon oli ryhdytty heidän mielikseen. Vihdoin Mouret -uskalsi alentaa hinnan viiteen frangiin. Pelästyneinä hänen -virkailijansa odottivat uhkarohkeuden seurauksia. Robineau pysähtyi -mielettömän kauhun vallassa hänkin viiteen frangiin uskaltamatta mennä -alemmaksi. Viholliset levähtivät asemissaan, vastatusten, keskellä -hävitystä. - -Mutta vaikka kummallakin puolen kunniantunto oli tyydytetty, oli -taistelu käynyt Robineaulle turmiolliseksi. Naisten Aarreaitalla oli -vararahastoja ja suuri ostajakunta, joka teki sille kilpailun -mahdolliseksi, sitävastoin Robineau, jolla ei ollut muuta turvaa kuin -Gaujean eikä muita tavaroita, millä korvata vahinko, oli voimaton ja -luisui vähitellen häviötä kohti. Hän oli kuolemaisillaan haavoistaan -huolimatta lukuisasta ostajakunnasta, jonka vaihteleva sotaonni toi -hänen luokseen. Häntä pelotti, että ostajakunta vähitellen katoaisi, -palaisi Naisten Aarreaittaan huolimatta kaikista uhrauksista, joita hän -oli tehnyt sen valloittamiseksi. - -Kerran hän ei voinut olla kiivastumatta. Rouva de Boves oli tullut -katsomaan päällystakkia, sillä Robineau oli liittänyt kauppaansa -valmiiden vaatteiden osaston. Rouva de Boves ei löytänyt mieleistään, -vaan väitti kankaita huonoiksi. Hän sanoi: - --- Heidän paris-bonheurinsa on paljon lujempaa. - -Robineau koetti hillitä itsensä sanoen kangasta hyväksi, sitä -kohteliaampana, mitä enemmän hänen vihansa kuohui. - --- Mutta katsokaahan tuota vaippakangasta, jatkoi asiakas. -- Se on -kuin hämähäkinverkkoa... Turhaan te väitätte vastaan. Heidän viiden -frangin silkkinsä on kuin nahkaa tämän rinnalla. - -Robineau oli ääneti, kasvot punaisina ja huulet yhteen puristettuina, -hän oli nimittäin juuri tehnyt sellaisen kepposen, että oli ostanut -valmiina myytäviä vaatteita varten kankaan Naisten Aarreaitasta -pannakseen tappion Mouret'n niskoille. Hän vain leikkasi kankaasta pois -hulpiot. - --- Vai on teidän mielestänne paris-bonheur lujempaa? hän sanoi vihdoin. - --- On toki, sata kertaa, vastasi rouva de Boves. -- Ei voi verratakaan. - -Tämä asiakkaan vastoin parempaa tietoaan osoittama kohtuuttomuus -suututti Robineauta. Ja kun rouva de Boves käänteli halveksivan -näköisenä vaippaa, pisti pieni saksilta säilynyt osa hopeareunaisesta -sinihulpiosta näkyviin vuorin alta. Robineau ei voinut enää hillitä -itseään, vaan tunnusti. Hän olisi tehnyt sen, vaikka henkensäkin -kaupalla. - --- No niin, rouva, paris-bonheuria tämä juuri onkin. Aivan varmasti, -koska olen itse ostanut kankaan... Katsokaa hulpiota. - -Rouva de Boves meni pois vihoissaan. Asiasta kerrottiin ympäri -kaupunkia, ja naiset lakkasivat vähitellen käymästä Robineaun -liikkeessä. Robineau ajatteli vararikon partaalla vain vaimoaan, joka -huolettomassa rauhassa kasvaneena oli kykenemätön kestämään köyhyyttä. -Minne vaimo joutuisi, jos heiltä menisi koti ja he joutuisivat kadulle -velkakuormaa kantamaan? Hänen ei olisi pitänyt kajota vaimonsa -perintörahoihin. Nuoren vaimon täytyi ruveta lohduttamaan häntä. -Olivathan rahat heidän yhteisiään. Eihän hän pyytänyt mieheltään muuta -kuin rakkautta, vastalahjaksi hän antoi kaiken, sydämensä, henkensä. Ja -liikkeen takana olevasta huoneesta kuului suudelmien keskeyttämää -kuisketta. Vähitellen liike tasaantui. Tappio kävi joka kuukausi -suuremmaksi, mutta niin vähässä määrin, että se viivytti lopullista -ratkaisua. He koettivat itsepintaisesti pitää kiinni toivosta ennustaen -yhä Naisten Aarreaitalle häviötä. - --- Joutavia! he sanoivat. -- Nuoriahan me olemme... Tulevaisuus on -meidän. - --- Ja sitten, hyvä on, että olet saanut mitä mielesi teki, jatkoi -vaimo. -- Kun vain et sinä kadu, niin en minäkään. - -Kun Denise näki heidän rakkautensa, hän tunsi ystävyytensä heitä -kohtaan kasvavan, ja hän pelkäsi heidän puolestaan, sillä hän tiesi, -ettei häviö ollut vältettävissä. Hänen luottamuksensa uudenaikaisen -kaupankäynnin tulevaisuuteen vakiintui yhä ja hän ihaili innokkaasti -sen uudistavaa ja virkistävää vaikutusta Pariisiin. Hänen mielipiteensä -kypsyivät painaen leimansa koko hänen olemukseensa, josta katosi -kehittymättömän maalaistytön arkuus jättäen naisen viehätykselle sijaa. -Sitä paitsi elämä tuntui tähän aikaan hänestä oikein hyvältä huolimatta -väsyttävästä työstä ja varojen vähyydestä. Seisottuaan koko päivän -puodissa hänen täytyi kiirehtiä kotiin pitääkseen huolta Pépéstä, jonka -Bourras onneksi piti ruoassa, mutta joka siitä huolimatta antoi kyllin -tekemistä. Milloin oli pestävä paita, milloin korjattava pusero -puhumattakaan pienokaisen alituisesta telminnästä, jota Denisen pää ei -tahtonut kestää. Nukkumaan hän ei päässyt koskaan ennen kahtatoista. -Pyhänä hänen täytyi toimittaa raskaimmat talousaskareet, siistiä huone -ja korjailla omia vaatteitaan, ja hänellä oli niin paljon tekemistä, -että hän vasta viiden aikaan sai tukkansa kammatuksi. Mutta sitten -illalla, hän järjen ääntä totellen meni lapsen kanssa kävelemään -Neuillylle päin, missä heidän huvinaan oli juoda maitoa erään -karjanomistajan luona, joka salli heidän istua pihassaan. Jean ei -välittänyt tulla näille retkille mukaan; aika-ajoin hän pistäytyi -sisarensa luona arki-iltoina, hetkeksi vain, sanoen, että hänen oli -käytävä muualla. Hän ei pyytänyt enää rahaa, mutta hän tuli niin -alakuloisen näköisenä, että sisar, joka levottomana aina piti varalla -viiden frangin setelin häntä varten, pisti sen heti hänelle käteen. -Muuhun Denise ei tuhlannutkaan rahoja. - --- Viisi frangia! Jean huusi joka kerta. -- Helkkarin kiltti oletkin! -Ja sattui hyvin, sillä paperikauppiaan rouva... - --- Hiljaa, keskeytti Denise. -- En tahdo tietää. - -Mutta Jean luuli, että Denise piti häntä kerskailijana. - --- Se on ihan totta, että hän on paperikauppiaan rouva! väitti hän... --- Tietäisitpä vain kuinka komea! - -Kolme kuukautta kului. Tuli uudestaan kevät, mutta nyt Denise ei -suostunut menemään huvimatkalle Joinvilleen Paulinen ja Baugén -seurassa. Joskus Robineaulta palatessaan hän tapasi heidät -Saint-Rochinkadulla. Kerran Pauline uskoi hänelle, että Baugé tahtoi -mennä naimisiin hänen kanssaan. Itse hän vielä epäröi, sillä Naisten -Aarreaitassa ei juuri pidetty naimisissa olevista myyjättäristä. Ajatus -avioliitosta hämmästytti Deniseä, eikä hän rohjennut ruveta neuvojaksi. -Eräänä päivänä, kun Colomban jutteli Denisen kanssa suihkukaivon luona -saadakseen tietoja Clarasta, tämä sattui juuri kulkemaan aukion poikki. -Colomban alkoi niin hartaasti rukoilla Deniseä että tämä pyytäisi -Claraa hänelle vaimoksi, että Denisen täytyi juosta pakoon. Mikä heitä -kaikkia vaivasi, kun noin kiduttivat itseään? Denise oli mielestään -onnellinen, koska ei tiennyt rakastavansa ketään. - --- Oletteko kuullut uutisen? Bourras sanoi, kun Denise palasi kotiin. - --- En, herra Bourras. - --- No sitten! Nuo konnat ovat ostaneet Duvillard'in talon. Olen -saarroksissa. - -Hän huitoi paksuja käsivarsiaan raivon vallassa. - --- Silmänkääntötemppuja, joita kukaan ei ymmärrä, jatkoi hän. -- Talon -väitetään kuuluvan Kiinteistöpankille, jonka johtajan, paroni -Hartmannin, sanotaan luovuttaneen sen Mouret'lle. Nyt olen kytkyessä, -näettekö, aivan niinkuin tämä kepin sakara kourassani. Oikealta, -vasemmalta, takaa he ympäröivät minut. - -Totta se oli. Luovutus oli tapahtunut edellisenä iltana. Bourras'in -pikku talo, joka kahden mahtavan rakennuksen välissä kyyrötti kuin -pääskysen pesä muurin halkeamassa, oli pelännyt kuin kuolinpäiväänsä -sitä päivää, jolloin tavaratalo anastaisi sen toisella puolella olevan -Duvillard'in talon. Nyt se päivä oli tullut. Hirviö oli raivattuaan -kaikki esteet tieltään kiertänyt sen toisellekin puolelle ja puristi -sitä mahtavaan kouraansa. Bourras oli syleilyssä, joka musersi hänen -liikkeensä. Hän näki sen kutistuvan, hukkuvan sateenvarjoineen -kaikkineen mellastavan hirviön kitaan. - --- Joko kuulette, ukko ärjyi. -- Ne puhkaisevat seiniä. Ja kellarissa -ja ullakolla ja joka paikassa on sama melske, muureja halkaisevan sahan -kirskuminen... Yhdentekevää! Tuskinpa saavat kuitenkaan minua -litistymään liuskaksi. Tästä en lähde, vaikka katto särkyköön, niin -että vuoteeseeni sataa. - -Mouret piti sopivana tarjota Bourras'lle uudet ehdot. Summaa -suurennettiin: tarjottiin viisikymmentätuhatta frangia liikkeestä ja -vuokrasopimuksen luovuttamisesta. Ukon viha vain yltyi ja hän vastasi -solvauksilla. Mahtoivat nuo konnat varastaa, kun julkesivat tarjota -viisikymmentätuhatta liikkeestä, joka nousi arvoltaan tuskin -kymmeneenkään tuhanteen. Ja hän puolusti liikettään niinkuin -kunniallinen tyttö siveyttään, kunnioituksesta itseään kohtaan. - -Bourras näkyi vajoavan syviin mietteisiin. Sitä kesti kaksi viikkoa, ja -Denise näki hänen kuumeisesti mittailevan seiniä ja tutkivan vähän -väliä keskikadulta taloa arkkitehdin silmin. Sitten eräänä aamuna -saapui työmiehiä. Ukko oli päättänyt ryhtyä ratkaisevaan taisteluun -Naisten Aarreaittaa vastaan noudattamalla hänkin uudenaikaista -kaupankäynnin vaatimaa ylellisyyttä. Asiakkaat, jotka olivat paenneet -hänen pimeää puotiaan, palaisivat varmaankin, kun näkisivät sen -loistavan kirkasvärisenä. Halkeamat tukittiin ja seinät maalattiin. -Päätypuolen laudoitus väritettiin vaalean vihreäksi, ja lopuksi jopa -kullattiin. Kolmetuhatta frangia, minkä Bourras oli viimeisenä -vararahastonaan säästänyt, meni tähän. Koko kaupunginosa ihmetteli. -Naapurit kävivät katsomassa ukkoa, kun hän hääri komeuksiensa keskellä, -pää pyörällä ja tietämättä enää mistä oli kotoisinkaan. Eikä hän oikein -näyttänyt olevankaan paikallaan tässä loistavassa kehyksessä. Tausta -oli liian heleä hänen mahtavalle parralleen ja tuuhealle tukalleen. -Häntä kiusasi ohikulkijoiden uteliaisuus, kun nämä toiselta -katukäytävältä seurasivat hänen toimiaan. Hän oli kuin kuumeessa, -pelkäsi tahrivansa paikat ja joutui yhä enemmän sekaisin tästä -komeudesta, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista. - -Bourraskin kävi sotaa Naisten Aarreaittaa vastaan samoin kuin Robineau. -Hän päästi markkinoille itse keksimänsä sateenvarjon, jota Naisten -Aarreaitta heti kuitenkin täydensi. Sitten alkoi taistelu hinnoista. -Bourras'lla oli eräs sateenvarjomalli, koppa teräksinen, luja kangas, -hintalipun mukaan harvinaisen kestävää tekoa, jota hän möi yhdestä -frangista yhdeksästäkymmenestäviidestä. Mutta varsiin hän etenkin -turvautui. Hänellä oli niitä lukemattomia eri malleja, bambusta, -kornellipuusta, öljypuusta, myrttipuusta, rottingista. Aarreaitta, joka -ei harrastanut niin innokkaasti taidetta, piti huolta kankaista, -kiitteli alpakkojaan, silkkejään. Raivoissaan vanhus toisti -toistamistaan, ettei taiteesta ollut enää mihinkään, että kohta hän -vain huvikseen sai veistellä kahvoja. - --- Itseänihän minä saan syyttää, hän huusi Deniselle. -- Oliko minun -pakko tarjota kaupaksi halpahintaista roskaa. Olen tahtonut seurata -noiden roistojen esimerkkiä, ja jos siihen sorrun, niin sitä pahempi! - -Heinäkuu oli hyvin kuuma. Denisen oli vaikea tulla toimeen ahtaassa -kammiossaan liuskakaton alla. Siksi hän ei mennytkään heti omaan -huoneeseensa, kun palasi työstä, vaan haki Pépén Bourras'n luota ja vei -hänet kävelemään Tuileries'n puistoon, jossa he viettivät iltansa siksi -kunnes portit suljettiin. Eräänä iltana mennessään kastanjapuistoon -Denise säpsähti huomatessaan miehen, joka muutaman askelen päässä tuli -suoraan häntä kohti ja jota hän ensi hetkessä luuli Hutiniksi. Mutta se -olikin Mouret, ja hänen sydämensä alkoi takoa rajusti. Mouret oli ollut -päivällisillä Seinen vasemmalla rannalla, ja käveli kiireisesti -joutuakseen ajoissa rouva Desforges'in luo, hän olisi tuskin -huomannutkaan Deniseä, ellei tyttö äkkiä olisi väistynyt hänen tieltään -kuin paetakseen. Silloin hän huomasi vastaantulijan ja tunsi hänet, -vaikka alkoi jo hämärtää. - --- Tekö siinä, neiti! - -Denise joutui aivan hämilleen, kun Mouret pysähtyi, eikä vastannut -mitään. Ja Mouret, joka tunsi syyllisyyttä, koetti tekeytyä -huolettomaksi hymyillen kohteliasta suojelijanhymyään. - --- Te olette siis vielä Pariisissa? - --- Olen, vastasi Denise vihdoin. Hän väistyi hiljaa koettaen tervehtiä -ja jatkaa matkaansa. Mutta Mouret kääntyi seuraamaan häntä kävellen -hänen rinnallaan suurten kastanjapuiden synkässä siimeksessä. Illan -viileys kävi tuntuvaksi. Kaukaa kuului vanteita pyörittävien lasten -naurua. - --- Tämähän on veljenne, eikö niin? kysyi Mouret katsoen Pépéhen. - -Lapsi, joka oudosteli vieraan herran seuraa, kulki juhlallisesti -siskonsa vieressä, pitäen häntä kädestä. - --- On, vastasi Denise. - -Hän oli punastunut muistaessaan Margueriten ja Claran häpeälliset -syytökset. Epäilemättä Mouret arvasi miksi hän punastui, sillä hän -lisäsi nopeasti. - --- Kuulkaahan, neiti, minun on pyydettävä teiltä anteeksi... Niin, -olisin jo aikoja sitten tahtonut sanoa teille, kuinka pahoillani olen -ollut siitä erehdyksestä, jonka johdosta teidät erotettiin. Syytöksessä -teitä kohtaan ei ollut mitään perää... No niin, sille ei nyt enää voi -mitään. Tahdoin vain sanoa teille, että nykyään kaikki meillä tietävät -miten hellästi kohtelette veljiänne. - -Hän jatkoi puhettaan kunnioittavan kohteliaasti, jota hän ei ylipäänsä -Naisten Aarreaitan myyjättärille tuhlannut. Denise joutui vielä enemmän -hämilleen, mutta hänen sydämessään puhkesi ääretön ilo. Mouret siis -tiesi, ettei hän ollut käyttäytynyt häpeällisesti. Vähän aikaa he -kävelivät ääneti vierekkäin Mouret sovittaen askeliaan lapsen pienten -askelten mukaan. Pariisista kohoavat äänet heikkenivät vähitellen ja -kuolivat tuuheiden lehtiholvien tukahduttamina. Mouret jatkoi: - --- Tarjoaisin mielelläni teille hyvitystä, mutta ei ole kuin yksi ainoa -mahdollisuus. Jos tahtoisitte palata meille, niin tietysti... - -Mutta Denise keskeytti hänet kuumeisen kiireesti: - --- En minä voi, hyvä herra... Paljon kiitoksia kuitenkin, mutta olen -saanut muualta paikan. - -Mouret tiesi sen. Hänelle oli vähän aikaa sitten kerrottu, että Denise -palveli Robineaun liikkeessä. Rauhallisesti ikäänkuin olisi ollut -kysymys vertaisesta kilpailijasta, jonka arvoa hän ei suinkaan tahtonut -vähentää, hän alkoi puhua Robineausta kiittäen häntä sangen teräväksi -mieheksi. Tämä oli vain valitettavasti liian hermostunut, ja hänen -yrityksensä johti hänet onnettomuuteen. Gaujean oli pannut hänen -hartioilleen liian raskaan kannettavan, josta heille kummallekin -seuraisi perikato. Denise kävi rohkeammaksi tämän intohimottoman ja -ystävällisen puheen johdosta ja innostui paljastamaan mielipiteensä ja -ilmaisi olevansa suurten liikkeiden puolella niiden taistelussa -pikkukauppaa vastaan. Hän vilkastui, mainitsi esimerkkejä, osoittautui -asiaan täydellisesti perehtyneeksi ja esitti monessa kohden aivan uusia -ja laajalle ulottuvia näkökohtia. Mouret kuunteli ihastuneena ja -ihmetteli. Hän kääntyi nuorta tyttöä kohti koettaen erottaa hänen -kasvonsa pimeässä. Denise ei näyttänyt muuttuneelta, puku oli -yksinkertainen niinkuin ennenkin ja kasvot yhtä lempeät. Mutta hänen -vaatimattomassa esiintymisessään oli viehätystä, jota Mouret ei voinut -vastustaa. Epäilemättä tyttö oli kotiutunut Pariisiin. Hän oli -kehittymässä naiseksi ja hän oli hurmaava järkevässä vakavuudessaan. - --- Koska olette meidän puolellamme, Mouret sanoi nauraen, -- niin miksi -pysyttelette vihollisen leirissä?... Tiedän senkin, että asutte -Bourras'n luona. - --- Hän on hyvin kunnioitettava mies, sanoi Denise hiljaa. - --- Eikö mitä! Vanha hölmö hän on, ja minun on pakko ajaa mies kadulle, -vaikka olisin tahtonut rikastuttaa hänet päästäkseni hänestä... Ja -sitten, eihän teidän paikkanne ole hänen luonaan; hänen talonsa on -huonomaineinen, sillä hän vuokraa kaikenlaisille naisille... - -Mutta kun hän huomasi tuottaneensa Deniselle pahaa mieltä, hän kiirehti -jatkamaan: - --- Joka paikassa voi elää kunniallisesti, eipä silti. Ja -kunnioitettavampaa se on vielä sen kohdalla, joka ei ole rikas. - -He kulkivat taas vähän matkaa ääneti. Pépé tuntui kuuntelevan liian -aikaisin kehittyneen lapsen tarkkaavaisuudella. Aika-ajoin hän katsahti -sisareensa, jonka polttavaa, vähänväliä vavahtavaa kättä hän -kummasteli. - --- Kuulkaa, sanoi Mouret nopeasti, -- tahdotteko ruveta lähetikseni? -Aion tehdä huomenna ukolle vielä edullisemman tarjouksen, suurentaa -summaa kahdeksaankymmeneentuhanteen... Puhukaa te siitä hänelle -ensimmäiseksi ja selittäkää hänelle, että hän tekee itsemurhan, jos -kieltäytyy hyväksymästä. Teitä hän kenties kuuntelee, koska hän näkyy -olevan mieltynyt teihin, ja te tekisitte hänelle todellisen -palveluksen. - --- Olkoon menneeksi, sanoi Denise, hänkin hymyillen. -- Suostun -yrittämään, mutta en uskalla luvata onnistuvani. - -He vaikenivat uudestaan. Kumpikaan ei enää tiennyt mitä sanoa. Kerran -Mouret yritti puhua setä Baudusta, mutta huomatessaan, että aihe -vaivasi tyttöä, hän luopui siitä. Kumminkin he jatkoivat yhdessä -matkaansa, kunnes saapuivat eräälle vielä valoisalle käytävälle, joka -johti Rivolinkadulle. Kun he puiston hämärästä äkkiä joutuivat -kirkkaampaan valoon, tuntui heistä ikäänkuin he olisivat heränneet -unesta. Mouret ymmärsi, ettei hänen sopinut pidättää Deniseä kauemmin. - --- Hyvästi, neiti, hän sanoi. - --- Hyvästi, herra. - -Mutta sittenkään hän ei vielä lähtenyt. Heitettyään silmäyksen -Alger'nkadun kulmauksessa olevaan taloon, jossa tiesi rouva -Desforges'in odottavan, hän katsoi uudestaan Deniseen, jonka näki nyt -selvästi. Aivan mitättömältä tyttö näytti rouva Desforges'iin -verrattuna. Mikä hänessä olikaan, mikä niin oudosti lämmitti -sydäntä...? Joutavaa! Turhanpäiväinen mielijohde vain! - --- Kas siinä nuori mies, jota väsyttää, hän jatkoi sanoakseen vielä -jotakin ja osoitti Pépétä... -- Ja muistattehan, että talomme on aina -teille auki. Teidän tarvitsee vain koputtaa ovelle, ja saatte kaikki -mahdolliset korvaukset... Hyvästi, neiti. - --- Hyvästi, herra. - -Kun Mouret oli mennyt, Denise palasi takaisin kastanjapuiden alle. Hän -harhaili kauan, tietämättä minne, kiertäen puiden suunnattomia runkoja. -Hänen kasvojaan poltti, ja hänen päässään kiehui tuhansia sekavia -ajatuksia. Pépé riippuen hänen kädessään koetti venyttää askeliaan -pysyäkseen hänen rinnallaan, mutta Denise näytti unohtaneen hänet. -Lopuksi lapsi sanoi. - --- Kävelet liian kovaa, sisko. - -Silloin Denise istuutui penkille ja lapsi nukahti uupuneena hänen -syliinsä. Tyttö piteli pienokaista poveaan vasten, katse kaukana -pimeässä. Kun hän tuntia myöhemmin palasi hiljalleen kotiin -Michodièrenkadulle, myrsky oli hänen mielessään asettunut ja hänen -kasvoillaan oli jälleen tavallinen järkevä vakavuus. - --- Tuhat tulimmaista! Bourras huusi jo kaukaa, kun näki hänen -tulevan... -- Nyt sitä vasta pulassa ollaan!... Mouret on ostanut -taloni, senkin roisto. - -Hän oli aivan suunniltaan ja ryntäili puodissaan niin rajusti, että oli -vähällä särkeä ikkunalasit. - --- Voi sitä konnaa!... Hedelmäkauppias kirjoitti minulle. Ja -tiedättekö, paljonko talosta on maksettu! Sataviisikymmentätuhatta -frangia, sen nelinkertainen arvo. Osaapa sekin varastaa!... Ja -ajatelkaa, että hän on vaatinut minun korjauksistanikin korvausta, -niin, väittänyt että talo on uusittu alusta pitäen... Kuinkahan kauan -vielä aikovat pitää minua narrinaan! - -Ajatus, että hänen korjauksiin ja maalaamisiin kuluneet rahansa olivat -olleet hedelmäkauppiaalle eduksi, sai hänet aivan vimmoihinsa. Ja se -vielä, että Mouret oli päässyt talon omistajaksi ja että vuokra oli -maksettava nyt hänelle. Mouret'n luona, vihatun kilpailijansa luona -hänen täytyi asua tästä lähtien. Se vasta hänen sappeaan oikein -kuohutti. - --- Enkö jo sanonut, että aikovat puhkaista seinän. Ja nyt ne ovat jo -täällä. On kuin söisivät minun lautaseltani. - -Hän iski nyrkkiään tiskiin, niin että seinät tärisivät ja sateenvarjot -ja kepit hypähtelivät. - -Deniseltä menivät korvat lukkoon eikä hän saanut tilaisuutta sanoa -sanaakaan. Liikkumattomana hän odotti myrskyn loppua, ja Pépé painautui -väsyneenä tuolille nukkumaan. Kun Bourras lopuksi vähän rauhoittui, -Denise päätti suorittaa Mouret'n asian. Vanhus oli kyllä vihoissaan, -mutta eihän tiennyt, eikö juuri tuo vihan kiihkeys sekä hätätilanne, -mihin hän oli joutunut, pakottaisi hänet suostumaan. - --- Olen juuri tavannut erään tuttavan, niin, erään henkilön Naisten -Aarreaitasta, joka on asiaan hyvin perehtynyt... Ja sen mukaan, -mitä hän sanoi, teille aiotaan huomenna tehdä uusi tarjous, -kahdeksankymmentätuhatta frangia... - -Bourras keskeytti ärjyen hirveällä äänellä: - --- Vai kahdeksankymmentätuhatta! Kahdeksankymmentätuhatta! Ei -miljoonastakaan nyt. - -Denise koetti palauttaa hänet järkiinsä. Mutta samassa kaupan ovi -aukeni ja Denise peräytyi aivan kalpeana. Setä Baudu astui sisään -vanhenneena, kasvot vielä keltaisempina kuin ennen. Bourras tarttui -heti vieraansa hihaan kiinni ja kiihottuen hänen tulostaan sinkautti -hänelle uutisensa vasten kasvoja antamatta hänelle aikaa sanoa -sanaakaan. - --- Tiedättekö että julkeavat tarjota minulle kahdeksankymmentätuhatta -frangia. Niin hävyttömiksi nuo roistot heittäytyvät! Luulevat kenties, -että olen ostettavissa niinkuin mikä tahansa kunnoton tyttö... He kai -uskottelevat, että nyt, kun ovat ostaneet talon, olen loukussa. Mutta -siinä he erehtyvät. Sillä liikettäni he eivät saa, eivät sittenkään! -Olisin taipunut kenties, jos asiat olisivat ennallaan, mutta koska talo -on nyt heidän omansa, niin koettakoot tulla ottamaan! - --- Totta siis on mitä huhu kertoo? Baudu sanoi hitaalla äänellään. -- -Kuulin puhuttavan ja tulin tiedustelemaan. - --- Kahdeksankymmentä tuhatta frangia! Bourras toisti. -- Miksi ei -satatuhatta! Summan suuruus varsinkin minua suututtaa. Luulevat -kenties, että tarvitsen heidän rahojaan johonkin konnamaisuuteen... -Mutta tuhat tulimmaista! Liikettäni en anna! En ikinä, kuuletteko! - -Denise uskalsi jälleen puuttua puheeseen sanoakseen hiljaa: - --- Yhdeksän vuoden kuluttua he saavat sen, sitten kun vuokrasopimus on -lopussa. - -Setänsä läsnäolosta huolimatta hän rukoili hartaasti ukkoa suostumaan. -Nyt ei enää auttanut ponnistaa vastaan. Täytyi väistää väkevämpää. -Sulaa hulluutta oli työntää luotaan sellainen rikkaus. Mutta vanhus -pysyi itsepintaisesti kiellossaan. Yhdeksän vuoden kuluttua hän oli jo -toivottavasti haudassaan, niin ettei hänen tarvinnut sitä nähdä. - --- Kuuletteko, herra Baudu, teidän veljentyttärennekin on heidän -puolellaan. He ovat lähettäneet hänet minua lahjomaan... Noiden konnien -puolella hän on, kunniani kautta! - -Setä, joka ei tähän mennessä ollut Deniseä huomaavinaankaan, nosti nyt -päänsä jurosti niinkuin aina, kun hän liikkeensä ovelta oli nähnyt -veljentyttären menevän ohi. Mutta sitten hän kääntyi hitaasti häneen -päin ja katsoi häneen. Hänen paksut huulensa vapisivat. - --- Tiedän sen, hän vastasi hiljaa. - -Ja hän katsoi yhä Deniseen. Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin, kun -näki setänsä kasvot huolista murtuneina. Baudu puolestaan tunsi -pistoksen sydämessään, kun ajatteli, ettei ollut auttanut nuorta -sukulaistaan hänen kurjuutensa päivinä. Nähdessään sitten Pépén -nukkuvan tuolilla äänekkäästä keskustelusta huolimatta hän heltyi -lopullisesti. - --- Denise, hän sanoi yksinkertaisesti, -- tule huomenna pienokaisen -kanssa meidän luoksemme syömään päivällistä... Vaimoni ja Geneviève -ovat pyytäneet, että kutsuisin sinut, jos tapaisin. - -Denise lensi punaiseksi ja suuteli setäänsä. Baudun lähtiessä Bourras, -sovinnosta hyvillään, huusi hänelle ovelta: - --- Houkuttele sinä tyttöä oikealle tolalle; hänessä on paljon hyvää!... -Mitä minuun tulee, niin joutaa talo aikanaan luhistua. Kyllä he minut -löytävät raunioista. - --- Talomme luhistuvat jo, naapuri, Baudu vastasi synkästi. -- Ja me -hukumme kaikki. - - - - -VIII. - - -Koko kaupunginosa puhui suuresta liikeväylästä Dix-Décembrenkadusta, -jota ruvettiin puhkaisemaan uudelta oopperalta pörssiaukiolle. -Pakkoluovutusvaliokunta oli jo julistanut päätöksensä ja purkamistyöt -oli aloitettu. Avattavan kulkuväylän toisesta päästä revittiin -Ludviginkadun yksityisrakennukset, toisesta vanhan Vaudeville-teatterin -ohuet seinät. Rautakanget tekivät työtään, ja pauke alkoi jo kuulua -Michodièren- ja Choiseulinkadulle, joiden asukkaat surkuttelivat -revittäviksi tuomittujen talojen kohtaloa. Tuskin oli kaksi viikkoakaan -kulunut, kun uusi katu oli jo puhkaissut niiden läpi laajan halkeaman -täynnä aurinkoa ja liikettä. - -Mutta vielä suurempaa huomiota herättivät kaupunginosassa Naisten -Aarreaitassa alkaneet laajentamistyöt. Puhuttiin suunnattomasta -suurentamisesta, jättiläismäisestä tavaratalosta, jolla olisi kolme -julkisivua, Michodièren-, Neuve-Saint-Augustinin- ja Monsignynkadulle -päin. Mouret kuului tehneen Kiinteistöpankin johtajan paroni Hartmannin -kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai haltuunsa suurimman osan siitä -neliömäisestä alueesta, joka kolmelta puolelta oli edellämainittujen -katujen rajoittama; alueen neljännelle rajalle, vastaisen -Dix-Décembrenkadun varrelle, paroni aikoi rakentaa hotellin, joka -muhkeudessa vetäisi vertoja Grand-Hotellille. Joka taholla Aarreaitta -lunasti vuokrasopimukset; puodit suljettiin, asukkaat muuttivat pois, -ja tyhjissä taloissa vilisi joukoittain työmiehiä, jotka korjasivat -sisustusta uuden tarkoituksen mukaiseksi ja häärivät alituisessa -pölyssä. Keskellä tätä yleistä myllerrystä Bourras'n ahdas hökkeli -yksin pysyi entisellään vähääkään väistymättä halkeamastaan korkeiden -seinien välissä. - -Kun Denise seuraavana päivänä meni Pépén kanssa setä Baudun luo, sulki -kadun pitkä jono tiilikuormia, joita purettiin Duvillard'in talon -edessä. Liikkeensä ovelta setä katseli niitä synkän näköisenä. Sitä -myöten kuin Naisten Aarreaitta paisui, Elbeufin vanha liike tuntui -kutistumistaan kutistuvan. Nuoren tytön silmissä liikkeen ikkunat -näyttivät entistään mustemmilta ja ahtaammilta, ikäänkuin eivät olisi -päässeet hengittämään talon vankilamaisesti painavan välikerroksen -alla. Vanha vihreä kilpi oli haalistunut kosteudesta entisestäänkin, ja -koko ikäloppu julkisivu oli surkastuneen, harmaantuneen ja kuin -laihtuneen näköinen. - --- Siinäpä olette, sanoi Baudu. -- Varokaa, etteivät aja päällenne. - -Kaupassa sama ahdistava tunne valtasi Denisen. Sekin oli synkistynyt, -vaipunut toivottomuuden uneen. Nurkat olivat tyhjyyttä ja varjoa -täynnä, kaapit ja pöydät tomun peitossa. Verkapakoista, joita kukaan ei -enää liikuttanut, lähti kellarimainen haju. Kassan luona rouva Baudu ja -Geneviève istuivat liikkumattomina ja ääneti niinkuin yksinäisessä -paikassa, jossa ei tarvitse pelätä kenenkään häiritsevän. Äiti päärmäsi -pyyheliinoja, tytär, kädet hervottomina riippuen, katseli tyhjyyttä -ympärillään. - --- Iltaa, täti, sanoi Denise. -- Olen hyvin iloinen, että saan tavata -teidät jälleen, ja jos olen tuottanut teille mielipahaa, niin pyydän -teiltä anteeksi. - -Rouva Baudu suuteli häntä liikuttuneena. - --- Lapsi raukka, vastasi hän, -- jos minulla ei muuta surua olisi, niin -ei tosiaankaan olisi valittamisen syytä. - --- Iltaa, serkku kulta, jatkoi Denise suudellen Genevièveä poskelle. - -Tämä säpsähti kuin unesta heräten. Hän vastasi suutelemalla vuorostaan -Deniseä tietämättä mitä sanoa. Sitten he tervehtivät Pépétä, joka -ojensi pienen kätensä. Sovinto oli tehty. - --- Kas niin, kello on kuusi. Mennään nyt syömään, sanoi Baudu. -- Miksi -Jean ei ole mukana? - --- Hänen piti tulla, sopersi Denise hämillään. -- Tänä aamuna tapasin -hänet, ja hän lupasi nimenomaan tulla... Ei häntä pidä odottaa, -varmaankaan hänen mestarinsa ei ole laskenut häntä. - -Hän arvasi, että Jeanilla olisi taas jotakin outoa kerrottavaa, ja -koetti jo edeltäpäin puolustella häntä. - --- Siinä tapauksessa asettukaamme pöytään, toisti setä. - -Sitten kääntyen puodin synkkää takaosaa kohti Baudu sanoi: - --- Colomban, te voitte tulla syömään meidän kanssamme yhtaikaa. Ei kai -ketään tule? - -Denise ei ollut tullessaan huomannut Colombania. Täti selitti hänelle, -että toinen palvelija ja neiti oli täytynyt lähettää pois. Asiat olivat -niin huonolla kannalla, että Colombanissa oli tarpeeksi, ja hänkin sai -venyä tuntikausia kädet ristissä ja nukkua silmät auki. - -Ruokasalissa paloi kaasu, vaikka kesäpäivät olivat pisimmillään. -Deniseä puistatti sisään astuessa seinistä lähtevä viileys. Pyöreä -pöytä oli entisellään, vahakankaan peittämä, katettu niinkuin ennenkin, -entisellään oli myöskin avonaisen ikkunan takana löyhkäävä, pimeä -sisäpiha. Kaikki näytti Denisestä vain vielä surkeammalta, kuin -kyynelten sumentamalta. - --- Isä, Geneviève sanoi ujostellen Deniseä, -- sallitteko että suljen -ikkunan? Pihasta tulee niin paha haju. - -Baudu, joka ei ollut huomannut mitään, näytti hämmästyneeltä. - --- Sulje vain, jos haluat, hän vastasi vihdoin, -- mutta silloin meiltä -loppuu ilma. - -Ja tukahduttavaksi ilma kävikin. Oli perhepäivällinen, sangen -yksinkertainen. Kun liemi oli syöty ja palvelijatar tarjosi liemilihan, -ei setä enää voinut olla puhumatta vastapäisistä asujista. Hän osoitti -aluksi suurta suvaitsevaisuutta. Hän ei tahtonut tyrkyttää -veljentyttärelleen omaa mielipidettään. - --- Hyvä Jumala, hän sanoi, -- minä en estä sinua kannattamasta noita -ulkokullattuja taloja... Jokaisella on oma makunsa, tyttäreni... Koska -et näytä olevan milläsikään siitä, että he ovat hävyttömästi ajaneet -sinut kadulle, niin sinulla kai on siihen omat syysi. Ja, näetkö, -vaikka palaisitkin, en minä sinulle suuttuisi ... en ollenkaan. Eikö -niin, ei kukaan meillä suuttuisi häneen? - --- Ei tietysti, kuiskasi rouva Baudu. - -Denise esitti vakavasti syynsä niinkuin Robineaunkin luona. Kauppaliike -kehittyi johdonmukaisesti siihen suuntaan; vaatimukset olivat -sellaiset, ja suurenmoisia uudet yritykset olivatkin puhumattakaan -siitä, että yleisön kasvava varallisuus synnytti uusia tarpeita. Baudu -kuunteli silmät pyöreinä nähtävästi vaivaten järkeään ymmärtääkseen. -Mutta kun Denise oli lopettanut, hän pudisti päätään. - --- Tyhjiä loruja kaikki. Kauppa on kauppaa, ja siitä ei pääse -mihinkään... Onnistukoot vain, ja täytyyhän minun myöntää, että he -onnistuvat, mutta pitemmälle en anna periksi. Minä luulin, että he -taittaisivat niskansa; muistat kai sinäkin kuinka odotin ja koetin -malttaa mieltäni? Mutta niin ei käynytkään. Rosvot ne nykyään näyttävät -rikastuvan, kun sitä vastoin kunnon ihmiset saavat nuolla näppejään... -Niin pitkälle on jouduttu, ja täytyyhän minun väistää väkevämpää. Ja -väistynhän minä, hyvä Jumala, väistynhän minä. - -Vähitellen viha pääsi hänessä valloilleen. Hän nosti äkkiä haarukkansa -ilmaan huutaen: - --- Mutta Vanha Elbeuf ei rupea koskaan mokomaa esimerkkiä noudattamaan! -Kuuletko, sen minä olen sanonut Bourras'llekin, kun hän alkoi töhriä -seiniään, että minua oikein hävetti vihamiehen matkiminen. - --- No, syöhän nyt, keskeytti rouva Baudu levottomana, kun näki miehensä -kiivastuvan. - --- Älähän hätäile, Baudu sanoi. -- Tahdon vain ilmoittaa veljeni -tyttärelle oman kantani... Kuulehan, lapseni, olen niinkuin tuo karahvi -tuossa, paikaltani en hievahda. Onnistukoot vain! Omaksi häpeäkseen -olkoon! Minä vain panen vastalauseeni, siinä kaikki. - -Palvelijatar toi nyt pöytään pienen vasikanpaistin. Vapisevin käsin -Baudu ryhtyi leikkaamaan sitä, mutta hänen ennen niin tarkka silmänsä -petti, eikä hän osannutkaan enää yhtä täsmällisesti jakaa osia tasan. -Hänen tappionsa oli riistänyt häneltä järkähtämättömän varmuuden, joka -syntyy arvossapidetyn liikkeenisännän asemasta. Pépé oli pelästynyt -setänsä kovaa ääntä, ja häntä oli täytynyt rauhoittaa antamalla hänelle -heti jälkiruokaa, sokerileivoksia, joita oli nyt hänen lautasensa -vieressä. Setä koetti hillitä itseään ja puhua muusta. Hetkeksi hän -eksyi keskustelemaan purkamistöistä. Dix-Décembrenkadun hän myönsi -mukavaksi; varmaankin kaupunginosan kauppa vilkastuisi sen avaamisesta. -Mutta kun hän oli päässyt kauppaan, niin Naisten Aarreaitta johtui -hänelle uudestaan mieleen. Alkoipa hän mistä aineesta tahansa, niin -aina hän takertui siihen lopuksi. Se oli käynyt päähänpiintymäksi. -Tässä tukehtui rappauspölyyn. Eikä voinut päästä myymään metriäkään, -kun rakennusainekuormat lakkaamatta täyttivät kadun. Ja naurettavaa -tuollainen suurentamiskiihko oli. Johan asiakkaat eksyivät sellaiseen -laitokseen. Miksi siihen ei liitetty vielä kauppahallejakin! Ja -vaimonsa rukoilevista katseista huolimatta, omista ponnistuksistaan -huolimatta, hän siirtyi rakennustöistä arvostelemaan tavaratalon -raha-asioita. Eikö ollut käsittämätöntä, että vähemmässä kuin neljässä -vuodessa heidän liikepääomansa oli kasvanut viisinkertaiseksi. Heidän -vuotuinen vaihtonsa, joka ennen oli noussut kahdeksaan miljoonaan, oli -nyt viimeisen varastontarkastuksen jälkeen havaittu neljäksikymmeneksi -miljoonaksi. Mieletöntä se oli, sanalla sanoen, eikä hän sellaista -vastaan enää voinut taistella. Yhä se vain paisui. Nyt siinä oli jo -tuhat kauppa-apulaista ja kaksikymmentäkahdeksan eri osastoa. Osastojen -paljous varsinkin suututti häntä. Olihan muutamia osastoja jaettu -kahtia, mutta oli aivan uusiakin; oli esimerkiksi perustettu -huonekaluosasto ja vieläpä korutavaraosastokin. Se oli naurettavaa, -korutavaraosasto! Nuo ihmiset eivät todellakaan hävenneet. Ei -aikaakaan, niin vielä he ottavat kalojakin kaupitellakseen. Ja vaikka -hän oli yhä pitävinään Denisen mielipiteitä kunniassa, hän rupesi -tyrkyttämään hänelle omiaan. - --- Totta puhuaksemme, et kai sinä voi heitä puolustaa? Mitä sanoisit, -jos sinulle kerrottaisiin, että minä olisin perustanut verkakauppaani -kattilaosaston? Hulluksi kai sinä minua sanoisit... Tunnusta nyt edes, -ettet kunnioita heitä. - -Denise hymyili ujosti vastaukseksi ymmärtäen, ettei perusteluista ollut -apua. - --- No niin, olet siis heidän puolellaan, päätteli Baudu. -- -Ei auta puhua siitä enää, sillä tarpeetonta on, että suutumme taas -heidän tähtensä. Joko heidän vielä pitäisi päästä rikkomaan -sukulaissopummekin. Se nyt vasta olisi! Palaa vain heidän luokseen, -jos haluat, mutta kiellän sinua toiste halkaisemasta korviani -turhanpäiväisillä jutuillasi. - -Syntyi äänettömyys. Ukon kiivaus hehkui vielä näennäisen maltillisuuden -alta. Kun kuumuus kaasuliekin lämmittämässä ahtaassa huoneessa oli -käynyt sietämättömäksi, oli ikkuna täytynyt avata uudelleen, ja pihalta -kohoava pahanhajuinen kosteus laskeutui pöytään. Tarjottiin paistettuja -perunoita. Niitä syötiin sanaakaan sanomatta. - --- Kuulehan, kysypä noilta tuossa, Baudu sanoi osoittaen veitsellään -Colombania ja Genevièveä, -- niin saat kuulla, ovatko he Naisten -Aarreaittaan ihastuneita. - -Vieretysten tavallisella paikallaan, jossa he olivat istuneet -kaksitoista vuotta säännöllisesti yhdessä kaksi kertaa päivässä, -Colomban ja Geneviève söivät verkalleen. He eivät olleet aterian -kestäessä sanoneet sanaakaan. Colomban tuntui liioitellen kasvojensa -suopeaa ilmettä kätkevän raukeiden silmäluomiensa taa intohimoisen -rakkautensa kalvavan tulen, kun sitä vastoin Geneviève, pää vielä -syvemmälle painuneena liian raskaiden hiuksiensa painosta, tuijotti -välinpitämättömästi salaisen tuskansa herpaisemana. - --- Tämä vuosi, näet, ei ole ollut kaupallemme eduksi, selitteli setä. --- On täytynyt vieläkin siirtää häitä. Kysyhän nyt, ilman aikojasi -vain, mitä he sinun ystävistäsi ajattelevat. - -Setänsä tahtoa totellakseen Denise kysyi niinkuin käskettiin. - --- En voi sanoa, että rakastaisin heitä, serkkuni, Geneviève vastasi. --- Mutta älkää siitä olko millännekään. Eivät kaikki sentään heitä -vihaa. - -Tätä sanoessaan hän katsoi Colombaniin, joka pyöritteli leipäpalasta. -Kun Colomban huomasi morsiamensa katseen, hän koetti kiivastua. - --- Kehno kauppa kerrassaan! morkkasi hän. -- Kaikki toinen toistaan -häijympiä!... Sanalla sanoen, talo, joka turmelee kaupunginosaa kuin -rutto. - --- Siinä sen kuulitte! huusi Baudu ihastuneena. -- Eivät he ainakaan -häntä viekoittele puolelleen!... Olen aina sanonut, että sinä ole -viimeisiä, poikaseni. Sinun kaltaisiasi ei enää kasvateta. - -Mutta Genevièven ankara ja tuskainen katse ei hellittänyt. Armottomasti -se tunkeutui aina nuoren miehen sydämeen asti pakottaen hänet keksimään -yhä katkerampia herjoja. Rouva Baudu katsoi toisesta toiseen -levottomana ja ääneti kuin uutta onnettomuutta vainuten. Jo jonkin -aikaa hän oli pelännyt tyttärensä alakuloisuutta. Hän tunsi lapsensa -menehtyvän. - --- Kaupassa ei ole ketään, hän sanoi lopettaakseen tuskallisen -kohtauksen. -- Menkääpä katsomaan, Colomban, liikkuiko siellä joku? - -Ateria oli lopussa ja noustiin pöydästä. Baudu ja Colomban menivät -neuvottelemaan välittäjän kanssa, joka oli tullut tilauksia varten. -Rouva Baudu vei Pépén muassaan näyttääkseen hänelle kuvia. -Palvelustyttö oli korjannut nopeasti ruoat pöydästä, ja Denise oli -unohtunut ikkunan ääreen, missä hän katseli pienen pihan liikettä, kun -hän kääntyessään huomasi Genevièven istuvan vielä pöydässä ja -tuijottavan pyyhkimisestä kosteaan vahakankaaseen. - --- Te olette pahoillanne, serkku? Denise kysyi häneltä. - -Tyttö ei vastannut mitään, tutki vain itsepintaisesti katseellaan -vahavaatteen taitetta, ikäänkuin hänen olisi ollut mahdotonta -riistäytyä ajatuksistaan irti. Sitten hän vaivoin päätään kohottaen -katsoi Deniseen, joka osanottavaisesti kumartui hänen puoleensa. Muut -olivat nousseet pöydästä. Mitä hänkään tässä enää istui. Ja äkkiä hän -puhkesi nyyhkytyksiin, painoi päänsä pöydän reunaa vastaan ja itki -niin, että hiha kastui kyynelistä. - --- Hyvä Jumala, mikä teitä vaivaa? Denise huudahti hämmästyneenä. -- -Tahdotteko, että haen apua. - -Mutta Geneviève tarttui hermostuneesti hänen käsivarteensa ja pidätti -häntä sammaltaen: - --- En, en! Jääkää tänne... Oi, äiti ei tiedä mitään. En minä teistä -välitä, mutta muut eivät saa nähdä, muut eivät saa!... Vastoin tahtoani -se tuli, vannon sen teille. Siksi kai, että luulin olevani yksin... -Odottakaa, nyt minun on jo parempi olla, en itke enää. - -Mutta yhä uudelleen hänen hentoa ruumistaan puistatti ja vavahdutti -tukahdutettu itku. Hänen liikauttaessaan pöytään nojaavien käsivarsien -varassa olevaa päätään hiusneula pääsi irti ja hänen tukkansa aukeni -raskaasta solmustaan valuen alas hänen hartioilleen ja verhoten hänet -mustiin aaltoihinsa. Hiljaa, jotteivät muut kuulisi, Denise koetti -hoitaa häntä. Avatessaan hänen vaatteitaan tehdäkseen hänen olonsa -helpommaksi hän huomasi säälien, kuinka laihaksi tyttö oli käynyt, -kuinka povi oli hintelä kuin lapsella ja koko ruumis kuihtunut. Denise -kokosi käsiinsä komeat hiukset, jotka tuntuivat imeneen itseensä -kaiken, mikä tuossa ruumiissa vielä oli elinvoimaista; sitten hän sitoi -ne lujasti kokoon. - --- Kiitos, te olette hyvä, sanoi Geneviève. -- Taidan näyttää teistä -kovin huonolta. Olin kyllä verevämpi, mutta kaikki on kadonnut... -Pankaa kiinni puseroni, jottei äiti pääse näkemään olkapäitäni. Teen -parhaani kätkeäkseni ne häneltä... Hyvä Jumala, en minä voi hyvin, en -voi hyvin. - -Mutta kumminkin hän alkoi rauhoittua. Uupumuksesta heikkona hän jäi -istumaan tuolilleen katsoen kauan serkkuaan. Vähän aikaa vaiti oltuaan -hän kysyi: - --- Sanokaa minulle totuus. Hän kai rakastaa häntä? - -Denise tunsi punastuvansa. Hän kyllä tajusi, että Geneviève tarkoitti -Colombania ja Claraa, mutta ei ollut ymmärtävinään. - --- Kuka rakastaa? - -Geneviève pudisti päätään epäilevän näköisenä. - --- Älkää valehdelko, pyydän teitä. Tekisitte minulle suuren -palveluksen, jos sanoisitte, mitä minun tulee uskoa... Te tiedätte sen. -Olette ollut naisen toverina ja olen nähnyt Colombanin ajavan teitä -takaa kuiskatakseen teille jotakin. Hän antoi teidän toimitettavaksenne -asioita tuolle kurjalle, eikö niin?... Oi, armahtakaa, sanokaa minulle -totuus. Vannon teille, että hyvää se vain minulle tekisi. - -Denise ei ollut koskaan ollut tällaisessa ahdingossa. Hän laski -katseensa maahan häveten serkkua, joka äänettömänä tutki häntä ja joka -tuntui arvaavan kaikki. Kuitenkaan hän ei tahtonut kertoa totuutta. - --- Mutta teitä hän rakastaa. Geneviève teki epätoivoisen liikkeen. - --- Hyvä on. Te ette siis tahdo kertoa... Ja se on sitä paitsi minulle -yhdentekevää. Olenhan nähnyt. Colomban on alati katukäytävällä -katselemassa häntä. Ja nainen ikkunassa nauraa kuin mieletön... -Varmaankin he tapaavat toisiaan jossain. - --- Eivät tapaa, eivät toden totta, vannon sen teille! huudahti Denise -unohtaen kaiken varovaisuuden, kun huomasi voivansa suoda onnettomalle -vähäisen lohdutuksen. - -Geneviève hengitti syvään vetäen suunsa hymyyn. Sitten hän toipilaan -heikolla äänellä sanoi: - --- Tahtoisin lasin vettä... Anteeksi, että vaivaan. Lasit ovat -astiakaapissa. - -Kun Denise oli tuonut hänelle vesikarahvin, hän tyhjensi yhdellä -siemauksella suuren lasin. Hän työnsi pois Denisen, joka pelkäsi hänen -juovan liiaksi. - --- Älkää, hän sanoi. -- Antakaa minun olla. Minua janottaa aina. -Yölläkin minä nousen juomaan. - -Hetkeksi hän vaikeni. Sitten hän jatkoi hiljaa: - --- Tiedättekö, kymmenen vuotta olen ajatellut tätä avioliittoa ja olen -niin tottunut siihen, etten enää käsitä, että toisin voisi olla. En -ollut vielä aikaihminenkään, kun Colomban jo esiintyi sulhasenani... -Enkä enää muista, miten asiat ovat kehittyneet. Olemme aina olleet -yhdessä, kodin ahtaassa piirissä viettäneet tasaista, yksitoikkoista -elämää, jossa ei mikään ole kääntänyt ajatuksiamme toisaanne, ja siitä -syystä olen kai lopuksi alkanut luulla häntä miehekseni ennen aikojaan. -En liioin tiennyt, rakastinko häntä, olin vain hänen vaimonsa, siinä -kaikki. Ja nyt hän tahtoo erota minusta seuratakseen toista. Oi hyvä -Jumala! Sydämeni särkyy. Näettekö, en tiennyt tällaista tuskaa -olevankaan. Rintaan koskee ja päähän ja joka paikkaan. Kuolen siitä. - -Kyyneleet kohosivat uudestaan hänen silmiinsä, ja Denise, joka myös -tunsi silmiensä kostuvan säälistä, sanoi: - --- Aavistaako täti mitään? - --- Kyllä luulen äidin aavistavan... Mutta isällä on liian paljon -huolta. Hän ei tiedä mitä tuskaa hän tuottaa minulle viivyttämällä -häitä... Äiti kyselee minulta. Hän on levoton, kun näkee minun -heikkenevän. Hänen oma terveytensä ei ole koskaan ollut erittäin hyvä, -ja hän on usein sanonut minulle: Lapsi parka, heikkoutesi olet perinyt -minulta. Kaupassa terveys ei juuri parane. Mutta hänestäkin taidan -laihtua liiaksi... Katsokaapa käsivarsiani, se on surkeata. - -Vapisevalla kädellä hän oli tarttunut uudestaan karahviin. Denise -koetti estää häntä juomasta. - --- Älkää, sanoi Geneviève, -- janottaa kovin... Antakaa minun olla. - -Baudun ääni kuului toisesta huoneesta. Totellen sydämensä käskyä Denise -heittäytyi polvilleen ja syleili Genevièveä siskon tavoin. Hän suuteli -häntä vakuuttaen, että kaikki tulee käymään hyvin, että serkku viettää -vielä häitään Colombanin kanssa ja tulee terveeksi ja onnelliseksi. -Samassa setä kuului kutsuvan: - --- Jean on täällä. Tulehan Denise! - -Denise nousi. Jean oli todellakin siellä. Hän oli tullut päivällisille, -ja kun hänelle sanottiin, että kello oli jo kahdeksan, hän jäi -hämmästyneenä seisomaan, suu auki. Mahdotonta se oli, hän tuli suoraan -isäntänsä luota. Hänestä tehtiin pilkkaa. Vincennes'in metsän kautta -hän oli kiertänyt, koska oli niin kauan viipynyt matkalla. Mutta kun -Jean pääsi lähelle siskoaan, hän kuiskasi hiljaa tämän korvaan: - --- Olin saattamassa pikku pesijätärtä, jonka täytyi viedä pesemänsä -vaatteet kotiin... Ajurin vaunut odottavat portilla ja minun on -maksettava tunnin matkasta. Anna minulle viisi frangia. - -Saatuaan rahat hän pistäytyi kadulle maksamaan ja palasi sitten syömään -päivällistä, sillä rouva Baudu ei päästänyt häntä nälkäisenä. Pitihän -hänen saada edes vähän lientä. Geneviève oli palannut jälleen muiden -seuraan ja istui äänettömänä ja huomiota herättämättä kuten aina. Ilta -kului ikävästi ja hitaasti. Hiljaisuuden keskeytti vain sedän askelten -kaiku hänen kävellessään edestakaisin tyhjän myymälänsä päästä toiseen. -Yksi ainoa kaasuliekki paloi, ja matala katto heitti mustat varjonsa -huoneeseen. - -Kuukausia kului. Denise kävi melkein joka ilta katsomassa Genevièveä. -Mutta Baudun koti muuttui yhä synkemmäksi. Rakennuspuuhat kadun -toisella puolen olivat perheelle alituisena kiusana muistuttaen heitä -heidän omasta onnettomuudestaan. Silloinkin kun toivo hetkeksi elpyi, -kun odottamaton ilo kohtasi heitä, niin tiilikuorman ryske, kivivasaran -kalkutus, jopa muurarien äänekäs puhekin riitti pilaamaan sen heiltä. -Kaupunginosa kokonaisuudessaan kärsi siitä. Rakennuspaikkaa ympäröivän -lauta-aidan takaa kantautui kuumeentapaisen työn melske. Vaikka -arkkitehti kyllä koetti saavuttaa tarkoitusperänsä käyttämällä entisiä -rakennuksia, niin hänen täytyi joka puolelta puhkaista seiniä, -korjailla ja sovitella. Keskelle, entisten sisäpihojen paikalle, hän -rakensi keskushallin, joka laajuudeltaan oli kuin kirkko ja josta -pääovi johti Neuve-Saint-Augustininkadulle päin aueten keskellä -julkisivua. Kellarikerrosten rakentamisessa oli suuria vaikeuksia, -sillä viemäriputket olivat alituisena vastuksena, ja usein täytyi -puhkaista maakerroksia, jotka olivat täynnä ihmisluita. Kaivon -poraaminen herätti suurta huomiota ympäristössä. Se tehtiin sata metriä -syväksi, ja se pulppusi viisisataa litraa vettä minuutissa. Nyt -nousivat jo ensimmäisen kerroksen seinät. Koko alue oli -rakennustelineiden ja rakennusainekasojen piirittämä. Lakkaamatta -kuului kiviä nostavien vintturien vinguntaa, rautakiskojen kalsketta ja -työväen rähinää vasaroiden ja rautakankien säestämänä. Mutta kaikkein -ylinnä kaikuivat höyrykoneiden kimeät vihellykset ja korvia särkevä -jyske, sillä höyryä käytettiin joka paikassa voimana. Jos vähänkin kävi -tuuli, rappauksen pöly kohosi paksuna pilvenä ilmaan laskeutuakseen -läheisten talojen katoille kuin lumi. Baudun perhe näki epätoivoissaan -pölyn tunkeutuvan joka paikkaan, vankimpienkin laudoituksien läpi, -likaavan kaupan kankaat ja laskeutuvan huonekaluille, jopa vuoteisiin. -Ja ajatus, että heidän täytyi vasten tahtoaan hengittää sitä -keuhkoihinsa ja että se oli lopuksi heidät tappava, myrkytti heidän -elämänsä. - -Mutta vielä ei kaikki ollut pahimmillaan. Syyskuussa arkkitehti, joka -pelkäsi myöhästyvänsä, päätti teettää töitä yölläkin. Voimakkaita -sähkölamppuja pystytettiin rakennusalueelle, ja nyt ei hälinästä enää -loppua tullutkaan. Työryhmät vuorottelivat, vasarat eivät lakanneet -takomasta eivätkä koneet viheltämästä, ja kalkkipilvet sirottivat -taukoamatta valkeaa luntansa naapuritaloihin. Onneton Baudun perhe ei -saanut enää unta silmiinsä. Kiusaantuneina he makuuhuoneessaan -kuuntelivat seiniä tärisyttävää jyskettä, ja milloin väsymys painoi -heidän silmänsä umpeen, niin heti samat äänet ahdistivat heitä -painajaisina. Kun he sitten rauhoittuakseen nousivat vuoteistaan ja -menivät avojaloin nostamaan uudinta, heitä pelästytti Naisten -Aarreaitan pimeässä säihkyvä hirviö. Se näytti heistä hehkuvalta -pajalta, jossa taottiin heille häviötä. Keskellä puolitekoisia, -laajojen aukkojen lävistämiä seiniä levittelivät sähkölamput sinistä, -silmiä sokaisevaa valoaan. Kello kuului lyövän kaksi, sitten kolme, -sitten neljä. Mutta talojen asukkaiden taistellessa unensa puolesta -rakennuspaikka suunnattomaksi kasvaneena ja oudonmuotoiseksi -muuttuneena keinotekoisessa kuutamossa vilisi rähisevien työmiehien -mustia varjoja, jotka kiemurrellen kuvastuivat uusien seinien räikeän -valkoista taustaa vasten. - -Setä Baudu oli ollut oikeassa, lähikatujen pikkukauppa oli saanut -kuolettavan iskun. Joka kerta kun Naisten Aarreaitta perusti uuden -osaston, seurasi siitä jonkin naapuriston erikoisliikkeen häviö. Yhä -kauemmas ulottui sen vaikutus. Vanhimmatkin liikkeet horjuivat. Neiti -Tatin, Choiseulin kauppakujan valkotavarakauppias, oli tehnyt -vararikon. Quinette, käsinekauppias, jaksoi tuskin puolta vuottakaan -pysyä pystyssä. Vanpouillen turkkuriliikkeen täytyi vuokrata pois osa -myymälästään. Ja Bédorén ja sisaren trikootavarakaupan pystyssä -pysyminen johtui siitä, että heillä yhä vielä riitti säästöjä. Uudet -vararikot seurasivat niitä, joita jo kauan oli odotettu ja ennustettu. -Aarreaitan korutavaraosasto uhkasi nujertaa Saint-Rochin-kadun varrella -olevan Deslignières'in omistaman lelukaupan, ja sen huonekaluosasto -kaatoi Piot & Rivoiren liikkeen, jonka myymälät uinuivat Saint-Annen -varjoisassa kauppakujassa. Pelättiin melkein, että lelukauppias, joka -oli paksu ja kiivas mies, saisi halvauksen, niin silmittömästi hän -suuttui nähdessään Aarreaitan ilmoittavan kukkaroita kolmenkymmenen -prosentin alennuksella. Huonekalukauppiaat, jotka olivat hiljaisempia -luonteeltaan, olivat pilkkaavinaan kilpailijoitaan. Oliko nyt -verkasaksoista pöytien ja kaappien myyjiksi! Mutta ostajat eivät -välittäneet siitä, vaan käänsivät heille selkänsä, ja Aarreaitan uusi -osasto saavutti suuren menestyksen. Ei auttanut taistella; täytyi -väistyä selkä kumarassa. Kohta kai muutkin seurasivat. Mikä liike olisi -voinut pystyssä pysyä. Naisten Aarreaitta korjaisi kohta koko -kaupunginosan kattonsa alle. - -Aamuin ja illoin, Aarreaitan tuhansien virkailijoiden tullessa -ja mennessä, ihmiset jäivät katselemaan Gaillonin aukiolla -liikkuvaa pitkää ihmisjonoa, niinkuin rykmentin marssimista -katsotaan, ja liikkeenomistajat ajattelivat ovellaan ainoata -kauppa-apulaistaan, jonka vaivoin elättivät. Suuren tavaratalon -viimeisen varastontarkastuksen tulos, tuo neljäänkymmeneen miljoonaan -nouseva luku, oli saanut koko naapuriston kuohuksiin. Uutinen -kiersi talosta taloon herättäen kaikkialla hämmennystä ja vihaa. -Neljäkymmentä miljoonaa! Käsittämätöntä! Epäilemättä voitto ei voinut -nousta korkeammalle kuin neljään prosenttiin kuluihin ja talon -huokeahintaisuusjärjestelmään katsoen. Mutta kuudentoistatuhannen -frangin voitto oli jo suuri summa, ja saattoihan tyytyä neljään -prosenttiin, kun sellaiset liikepääomat olivat kysymyksessä. -Kerrottiin, että Mouret'n alkuperäinen liikepääoma, hänen ensimmäiset -viisisataatuhatta frangiaan, johon vuosittain oli lisätty voitto -kokonaisuudessaan ja joka nyt oli kasvanut neljäksi miljoonaksi, oli -kymmenen kertaa muutettu tavaroiksi. Kun Robineau teki Denisen kuullen -näitä laskelmia aterian jälkeen, hän vaipui kauaksi aikaa mietteisiin -tuijottaen tyhjään lautaseensa. Oikeassa Denise oli ollut; liikepääoman -yhtämittaisesta uudistamisesta uuden kaupan voittamaton väkevyys -johtui. Bourras yksin kieltäytyi näkemästä ja ymmärtämästä, seisoi vain -typeryydessään järkähtämättömänä kuin maantiepylväs. Rosvoja ne olivat, -siinä kaikki, ja silmänkääntäjiä! Kuuseen kurkottivat lopuksi katajaan -kapsahtaakseen. - -Baudun kauppahuone, vaikka se ei missään suhteessa tahtonut luopua -vanhoista kauppatavoistaan, koetti kestää kilpailun. Kun ostajat eivät -enää tulleet kauppaan, heitä koetettiin lähestyä kaupanvälittäjien -kautta. Pariisin aukion varrella asui eräs kaupanvälittäjä, joka oli -tunnettu kaikissa Pariisin suurissa räätäliliikkeissä ja joka piti -pienet verka- ja flanellikaupat pystyssä, kun ryhtyi niiden -edustajaksi. Kaikki pyrkivät tietysti kilvan hänen suosioonsa, ja -hänestä tuli mahtava herra. Baudu uskalsi kerran tinkiä hinnasta hänen -kanssaan, ja heti tuo pikavihainen herra kääntyi Matignonin, -Croix-des-Petits-Champs'in-kadun verkakauppiaan puoleen. Kaksi -välittäjää, joiden kanssa Baudu sitten ryhtyi tekemisiin varasti -häneltä, ja kolmas ei saanut aikaan mitään. Kuolema lähestyi hitaasti, -yllätyksittä; vähitellen kauppa taukosi, ostajat katosivat yksitellen, -ja saapui päivä, jolloin maksujen suorittaminen kävi ylivoimaiseksi. -Tähän asti oli eletty vanhoilla säästöillä, nyt täytyi turvautua -velanottoon. Joulukuussa Baudu pelästyneenä allekirjoittamiensa -vekselien paljoudesta päätti tehdä suurimman uhrauksensa, myydä -Rambouillet'n maatalon, jonka alituisiin korjauksiin hän oli pannut -paljon rahaa ja josta hän ei ollut saanut rahtuakaan vuokraa, -kun hän vihdoin oli suostunut ottamaan siihen vuokralaiset. -Siten hänen elämänsä ainoa unelma särkyi, ja hänen sydämensä kärsi -niinkuin rakkaan omaisen kuollessa. Hänen täytyi luovuttaa -seitsemästäkymmenestätuhannesta frangista talo, joka hänelle itselleen -oli maksanut yli kahdensadantuhannen. Sittenkin hän sai kiittää -onneaan, että se ollenkaan meni kaupaksi, sillä ellei hänen naapurinsa -Lhomme olisi halunnut laajentaa tiluksiaan, niin hän tuskin olisi -saanut ostajaa. Mutta huonoudestaan huolimatta kauppa yllytti häntä -jatkamaan kilpailua ja elvytti hänen toivoaan, että voitto kenties -vieläkin oli saavutettavissa, jos tarkkaa järjestystä noudatettiin. - -Sinä päivänä, jolloin Baudu nosti rahat maatalostaan, Lhommen perhe oli -suostunut syömään päivällistä hänen luonaan. Aurélie rouva saapui -ensimmäisenä; mutta kassanhoitaja, joka oli viettänyt päivänsä -soittamalla, myöhästyi, niin että täytyi odottaa, ja Albert ei tullut -ollenkaan, vaikka oli luvannut. Ilta kului ikävästi. Baudut, jotka -olivat tottuneet ahtaaseen ruokasaliinsa ja jotka eivät kaivanneet -ilmaa, hermostuivat vieraiden huoneeseen tuomasta erilaisuudesta ja -oudoksuivat Lhommen perheen hajanaisuutta ja sen eri jäsenten -vapaudenharrastusta. Geneviève, jota Aurélie rouvan mahtavat tavat -loukkasivat, ei koko iltana avannut suutaan, Colomban sitä vastoin -katseli häntä ihaillen väristen hartaudesta, kun ajatteli, että Clara -oli hänen käskyläisensä. - -Illalla ennen nukkumaan menoa Baudu käveli edestakaisin huoneessa rouva -Baudun ollessa jo vuoteessa. Oli leuto ja kostea sää. Suljetuista -ikkunoista ja tiheistä kaihtimista huolimatta huoneeseen kuului -selvästi vastapäätä pärskyvien koneiden jyske. - --- Tiedätkö mitä ajattelen, Elisabeth? sanoi Baudu vihdoin, -- Lhomme -perheineen ansaitsee paljon rahaa, mutta ansaitkoot vain, parempi -meidän sittenkin on olla missä olemme. Onnistuvathan he, se on totta. -Eikö vaimo sanonut ansainneensa lähes kaksikymmentätuhatta frangia tänä -vuonna, niin että he saattoivat ostaa meiltä talomme. Yhdentekevää. -Onhan minun täytynyt luopua talostani, mutta eihän minun ainakaan -tarvitse paeta kotoa torvea toitottamaan sinun juostessasi omalle -tahollesi hulluttelemaan... Usko pois, onnellisia he eivät ole. - -Hänen uhrauksensa oli vielä liian tuore, ja hän kantoi salaa vihaa -noita ihmisiä vastaan, joille oli luovuttanut rahasta unelmansa. Kun -hän kävellessään tuli vaimonsa vuoteen ääreen, hän liikahteli -hermostuneesti ja puheli vilkkaasti kumartuen sitä kohti; jouduttuaan -sitten ikkunan luo hän vaikeni hetkeksi kuunnellakseen rakennuspaikalta -kohoavaa melskettä. Siitä hän sai taas aihetta palata entisiin -syytöksiinsä ja valituksiinsa uutta aikaa vastaan. Ei sellaista ennen -ollut, että kauppa-apulaisten tulot nousivat korkeammalle kuin -itsenäisten kauppiaiden ja että liikkeenomistajien täytyi myydä -kassanhoitajille omaisuutensa. Siksi kai koditkin särkyivät -liitoksistaan. Perhe-elämästä tuskin enää kannatti puhuakaan, omassa -ruokasalissa ei enää ruoka maistunut, syötiin ravintolassa ja asuttiin -hotellissa. Lopuksi hän ennusti, että nuori Albert oli vielä hävittävä -isänsä perinnön näyttelijättärien seurassa. - -Rouva Baudu kuunteli pää pieluksella leväten hänen puhettaan niin -kalpeana, että hänen ihonsa tuskin erosi palttinasta. - --- He ovat maksaneet sinulle, sanoi hän lopuksi hiljaa. - -Baudu hätkähti eikä vastannut aluksi mitään. Hän käveli vähän aikaa -katse maahan luotuna. Sitten hän sanoi: - --- He ovat maksaneet, totta se on; ja yhtä hyväthän heidän rahansa ovat -kuin muidenkin... Se olisi mainiota, jos nämä rahat auttaisivat meidät -jaloillemme. Jospa en vain olisi niin vanha, niin väsynyt! - -He vaikenivat pitkäksi aikaa. Verkakauppias hautoi mielessään -epämääräisiä tuumia. Äkkiä hänen vaimonsa sanoi vähääkään päätään -kääntämättä ja yhä kattoon tuijottaen: - --- Oletko tarkannut tytärtämme viime aikoina? - --- En, vastasi Baudu. - --- Vai et. Olen levoton hänen puolestaan. Hän kalpenee entisestään ja -näyttää alakuloiselta. - -Baudu jäi seisomaan vuoteen viereen nähtävästi hämmästyneenä. - --- Vai kalpenee, mutta miksi? Jos hän on sairas, niin hänen olisi -pitänyt sanoa. Huomenna täytyy käydä lääkärillä. - -Rouva Baudu ei liikkunut vieläkään. Jonkin aikaa mietittyään hän sanoi -hitaasti: - --- Olisi kenties hyvä, jos häistä tulisi totta. - -Baudu katsoi häneen, sitten hän lähti jälleen liikkeelle. Hän alkoi -muistella yhtä ja toista. Oliko mahdollista, että hänen tyttärensä oli -sairastumaisillaan Colombanin tähden! Niinkö paljon hän siis miehestä -piti, ettei voinut odottaa! Se nyt vielä puuttui! Hän ei enää tiennyt -mistä päästä alkaa, varsinkin kun hänellä oli omat suunnitelmansa -liiton suhteen. Hän ei olisi koskaan tahtonut toteuttaa sitä asioiden -ollen näin. - --- Hyvä on, hän sanoi vihdoinkin, -- puhun huomenna Colombanille. - -Lisäämättä mitään hän lähti jälleen liikkeelle. Hänen vaimonsa silmät -menivät umpeen, ja hän nukkui kalmankalpeana niinkuin kuollut. Baudu -jatkoi vielä jonkin aikaa kävelyään. Ennen nukkumaan menoaan hän siirsi -uutimet syrjään katsoakseen ulos. Toisella puolen katua entisen -Duvillard'in talon ammottavat ikkunat heittivät tyhjän katseensa -rakennuspaikkaa kohti, missä työmiehet liikkuivat sähkölamppujen -valossa. - -Heti seuraavana aamuna Baudu kutsui Colombanin luokseen välikerroksessa -sijaitsevan ahtaan varastohuoneen nurkkaan. Edellisenä iltana hän oli -päättänyt mitä hän sanoisi. - --- Poikani, hän alkoi, -- tiedäthän, että olen myynyt maatilani -Rambouillet'ssa ja että meillä olisi nyt tilaisuus ryhtyä viimeiseen -otteluun. Mutta sitä ennen haluan puhua kanssasi. - -Nuori mies, joka näkyi pelkäävän keskustelua, odotti neuvottoman -näköisenä. Hän seisoi suu auki ja räpytteli pieniä silmiään kuten aina -milloin hämmentyi. - --- Kuuntele nyt tarkkaan mitä minulla on sinulle sanomista, jatkoi -verkakauppias. -- Kun isä Hauchecorne luovutti minulle vanhan Elbeufin -liikkeen, niin talon asiat olivat hyvällä kannalla. Itse hän oli -perinyt sen semmoisena vanhalta Finet'ltä... Tiedät mielipiteeni näissä -asioissa. Luulin tekeväni pahoin, jos luovuttaisin vähennettynä -lapsilleni tämän perheelleni uskotun talletuksen, ja sen tähden olen -siirtänyt aina sinun ja Genevièven häitä. Olen pysynyt itsepintaisesti -päätöksessäni. Toivon näet voivani palauttaa talon entiseen -kukoistukseensa. Olisin tahtonut laskea sinulle rahat käteen sanoen: -Näetkö, sinä vuonna, jolloin jouduin liikkeen haltijaksi, myytiin sen -verran verkaa, ja nyt, kun lopetan, myynti on kymmenen- tai -kaksikymmentätuhatta frangia suurempi... Ymmärräthän, että olin tehnyt -päätöksen ollakseni varma siitä, ettei talo ollut minun käsissäni -huonontunut, etten varastanut teiltä, sillä varkautta se minusta olisi -ollut. - -Liikutus keskeytti hänet. Hän niisti nenäänsä voidakseen jatkaa. Sitten -hän kysyi: - --- Sinulla ei ole mitään sanomista? - -Colombanilla ei ollut mitään sanomista. Hän pudisti päätään ja odotti -yhä enemmän hämillään, luullen ymmärtävänsä mitä isäntä tarkoitti. -Varmaankin ukko aikoi kiirehtiä häitä. Ja siinä tapauksessa, kuinka hän -kieltäytyisi? Hänellä ei ikinä riittäisi siihen voimia... Entä toinen, -se tyttö, josta hän yöllä näki unta niin palavan himon polttamana, että -hänen täytyi viiltyäkseen heittäytyä vuoteestaan paljaalle -kivilattialle. - --- Nyt, jatkoi Baudu, -- olen saanut rahasumman, joka voi pelastaa -meidät. Asemamme käy päivä päivältä tukalammaksi, mutta kenties -voimme vielä selvitä, jos panemme parastamme... No niin, luulin -velvollisuudekseni puhua sinulle asiasta. Uskaltaessamme kaikki voimme -voittaa kaikki. Mutta jos joudumme tappiolle, niin meistä ei ole enää -mihinkään... Mutta, poikani, häänne täytyy vieläkin siirtää -tuonnemmaksi, sillä en tahdo jättää teitä yksin kestämään taistelua. Se -olisi raukkamaista, eikö totta? - -Colombanilta pääsi helpotuksen huokaus, ja hän istuutui -flanellipakkapinolle, sillä hänen jalkansa vapisivat vieläkin. -Kätkeäkseen mielihyvänsä hän loi silmänsä maahan hieroen polviaan. - --- Sinulla ei siis ole mitään siihen sanomista? - -Ei ollut. Colomban ei tiennyt mitä sanoa. Silloin verkakauppias -hitaasti jatkoi: - --- Tiesin kyllä, että olisit pahoillasi... Mutta rohkaise mielesi, -poikani! Ei auta vajota epätoivoon. Ymmärrät kai sinäkin, etten voi -tehdä toisin. En voi ripustaa sellaista kiveä kaulaasi. Saattaisin -sinut kenties häviöön. Ja se olisi kerrassaan konnantyö. Tietysti minä -vain ajattelen onneanne, mutta en kumminkaan voi tehdä omaatuntoani -vastaan. - -Kauan hän jatkoi tähän tapaan kääntäen sanansa milloin minnekin päin, -jotta toinen arvaisi hänen salaisen toiveensa ja pakottamalla -pakottaisi hänet antamaan periksi. Koska hän oli luvannut Colombanille -sekä tyttärensä että kauppaliikkeen, niin hänen tuli tietysti katsoa, -että luvattu omaisuus luovutuksen tapahtuessa oli täydessä kunnossa, -maine nuhteeton, liike velaton. Mutta hän oli väsynyt ja taakka tuntui -hänestä liian raskaalta. Hänen sanansa kävivät sekaviksi, ja hänen -sortunut äänensä oli harrasta rukousta täynnä. Eikö toisen olisi -pitänyt arvata! Mutta turhaan hän odotti Colombanilta tuota sydämestä -lähtevää huutoa, jota ei kuulunut. - --- Tiedän, hän sanoi hiljaa, -- että vanhoilta puuttuu intoa... -Nuorisossa se hehkuu. Heillä on tulta ruumiissaan. Se on -luonnollista... Mutta en, en sittenkään voi! Kunniani kautta! Jos -antaisin teille periksi, niin saisin sitä katua. - -Hän vaikeni väristen liikutuksesta. Kun nuori mies ei vieläkään -vastannut mitään, vaan istui yhä allapäin, Baudu kysyi häneltä -kolmannen kerran: - --- Sinulla ei siis ole siihen mitään sanomista? - -Vihdoinkin Colomban vastasi katsomatta häneen: - --- Eihän siihen ole mitään sanomista. Teillä on valta päättää mielenne -mukaan, ja viisautta teillä on enemmän kuin meillä kaikilla. Koska -vaaditte, meidän täytyy alistua ja odottaa nöyrästi. - -Siihen ei ollut mitään lisättävää. Baudu toivoi vielä, että nuori mies -voimatta enää kestää heittäytyisi hänen syliinsä huudahtaen: Isä, -levätkää! Nyt on meidän vuoromme taistella. Antakaa meille liike -sellaisenaan. Jos se vain ihmeen kautta on pelastettavissa, niin -jättäkää ihme meidän tehtäväksemme! Sitten hän katsoi Colombaniin ja -häpesi. Rehellisyys pääsi uudestaan voitolle vanhan kiihkoilijan -mielessä. Väärässä hän oli ollut, ja tuo varovainen poika oli oikeassa, -sillä kaupankäynti ei välitä tunteista; numeroita se vain kysyy. - --- Kätesi, poikani! hän sanoi lopuksi. -- Se on siis päätetty. Puhumme -häistä vasta vuoden kuluttua. Ennen kaikkea täytyy ajatella -toimeentuloa. - -Illalla makuuhuoneessa, kun rouva Baudu tiedusteli mieheltään -keskustelun tulosta, tämä oli jo piintynyt päätöksessään käydä sota -loppuun asti. Hän kiitti innokkaasti Colombania. Kelpo poika, -vakiintunut ja järkevä, hyvissä periaatteissa kasvatettu! Ei häntä -ainakaan haluttanut ilveillä ostajattarien kanssa niinkuin Aarreaitan -keikareilla oli tapana. Sukuunsa hän oli. Pelkkää kuntoa ja -rehellisyyttä. Eivät ne sellaiset miehet kaupassaan menetelleet -niinkuin pörssimiehet. - --- Vai niin. Ja milloin häät? kysyi rouva Baudu. - --- Myöhemmin. Sitten kun minä voin pitää lupaukseni. - -Rouva Baudu ei hievahtanutkaan, sanoi vain: - --- Tyttäremme kuolee sitä ennen. - -Baudu koetti hillitä itseään, vaikka viha kuohahti hänessä. Itsehän hän -kuoli, jos häntä noin ahdistettiin. Ei se hänen syynsä ollut. -Rakastihan hän tytärtään, olisi vuodattanut verensäkin lapsensa edestä. -Mutta hänen vallassaan ei ollut parantaa kauppaa, kun ei kauppa ottanut -parantuakseen. Genevièvenkin täytyi malttaa mieltään, kunnes -varastontarkastus tuottaisi parempia tuloksia. Eihän, hitto vieköön, -kukaan varastanut häneltä Colombania. Täällä hän pysyi. - --- Uskomatonta! hän toisti. -- Niin hyvin kasvatettu tyttö. - -Rouva Baudu ei sanonut mitään. Kyllä kai hän arvasi, että Genevièvellä -oli kärsimistä mustasukkaisuudessaan, mutta hän ei uskaltanut puhua -siitä miehelleen. Jonkinlainen naisellinen kainous oli aina estänyt -häntä uskomasta miehelleen eräitä sydämen herkimpiä alueita koskevia -asioita. Kun Baudu ei saanut vaimoltaan vastausta, hän käänsi vihansa -kadun toisella puolella paisuvaa taloa vastaan puiden nyrkkiä -työmiehille, jotka kiinnittivät sinä yönä rautakiskoja lujasti -vasaralla takoen. - -Denise aikoi palata Naisten Aarreaitan palvelukseen, sillä hän oli -ymmärtänyt, että Robineau, jonka täytyi vähentää henkilökuntaansa, ei -tiennyt kuinka päästä hänestä eroon. Pysyäkseen vielä vähän aikaa -pystyssä nuoren pariskunnan täytyi itse tehdä kaikki työt. Gaujean, -joka ei tahtonut luopua kostostaan, jatkoi tosin luotonantoa, lupasipa -lainata heille rahaakin, mutta he olivat säikähtäneet ja koettivat -parantaa asiaansa noudattamalla tarkkuutta ja järjestystä. Jo pari -viikkoa Denise oli huomannut heidän epäröivän, ja vihdoin hän päätti -itse tarttua asiaan ilmoittamalla, että hänellä oli paikka muualla. Se -tuntui kaikista helpotukselta. Rouva Robineau suuteli liikuttuneena -Deniseä vannoen muistavansa hänet aina. Sitten kun Denise vastaten -isäntäväkensä kysymykseen ilmoitti palaavansa Naisten Aarreaitan -palvelukseen, Robineau kalpeni ja huudahti: - --- Oikeassa olette! - -Vaikeampi oli ilmoittaa Bourras'lle uutinen. Kumminkin Denisen -vihdoin oli pakko sanoa itsensä irti, mutta hän teki sen vavisten, -sillä hän pelkäsi loukkaavansa vanhusta, jolle oli niin suuressa -kiitollisuudenvelassa. Ukko raivosi aamusta iltaan hermostuneena -rakennuspaikan korviasärkevästä hälinästä. Rakennusainekuormat -piirittivät lakkaamatta hänen kauppaansa; rautakanget jyskyttivät hänen -seiniään, niin että koko myymälä tärisi, ja sateenvarjot ja kepit -kolisivat vastakkain vasaroiden takoessa. Koko hökkeli tuntui olevan -hajoamaisillaan tehdessään yksin vastarintaa yleiselle hävitykselle. -Mutta pahinta oli, että arkkitehti, joka ei muuten päässyt yhdistämään -Aarreaitan entisiä osastoja Duvillard'in talon osastoihin, oli -päättänyt kaivaa käytävän osastoja erottavan pienen talon alitse. Kun -talo oli Mouret'n kauppahuoneen hallussa ja vuokrasopimuksessa oli -määräys, että vuokralaisten oli kestettävä talon korjauksista johtuvat -vauriot, ei esteitä tuntunut olevan, ja eräänä aamuna työ pantiin -alulle. Bourras oli vähällä saada halvauksen. Eikö siinä tarpeeksi, -että häntä ahdistettiin joka puolelta, oikealta, vasemmalta, takaa. -Pitikö heidän vielä murtaa häneltä perustus! Bourras ajoi muurarit pois -ja nosti asiasta oikeudenkäynnin. Korjaustöihin heillä sopimuksen -mukaan oli oikeus, sen hän myönsi, mutta nämä olivat kaunistamistöitä. -Naapurit luulivat, että hän voittaisi, mutta takeita ei ollut. Joka -tapauksessa siitä tuntui tulevan pitkä juttu, ja kaikki seurasivat -mielenkiinnolla tätä outoa ja loputonta kaksintaistelua. - -Sinä päivänä, jolloin Denise vihdoinkin päätti puhua Bourras'lle, tämä -oli käynyt asianajajansa luona. - --- Uskoisitteko? hän huusi tervehdykseksi Deniselle. -- Nyt he jo -väittävät, että taloni perustus ei ole tarpeeksi luja ja että se vaatii -korjauksia... Tuhat tulimmaista! Kyllikseen he ovat tärisyttäneet sitä -kirotuilla koneillaan. Ihmekö se, jos se särkyy! - -Kun Denise sitten ilmoitti aikovansa muuttaa pois ja palata Naisten -Aarreaitan palvelukseen tuhannen frangin vuosipalkasta, vanhus -hämmästyi niin suuresti, että mitään sanomatta kohotti vanhat, -vapisevat kätensä taivasta kohti. Uutinen teki häneen niin masentavan -vaikutuksen, ettei hän enää pysynyt pystyssä, vaan istuutui tuolille. -Vähän aikaa vaiti oltuaan hän kysyi: - --- Entä pienokainen? - --- Rouva Gras ottaa hänet takaisin, Denise vastasi. -- Hän piti pojasta -paljon. - -He olivat taas vähän aikaa puhumatta. Denisestä olisi ollut parempi, -jos ukko olisi suuttunut, kiroillut ja lyönyt nyrkkiä pöytään, sillä -häntä säälitti vanhuksen ilmeinen liikutus. Ja niin Bourras tointuikin -ja alkoi ärjyä: - --- Tuhat frangia! Kannattaahan sellaisesta palkasta mennä... Vielä te -sinne kaikki menette. Mutta menkää vain ja jättäkää minut yksin! Niin, -yksin, kuuletteko! Onhan ainakin yksi, joka ei taivu... Ja sanokaa -heille, että aion voittaa juttuni, vaikka siihen menköön viimeinen -paitani. - -Denisen piti muuttaa Robineaun luota kuukauden lopussa. Hän oli käynyt -Mouret'n puheilla ja kaikesta oli sovittu. Eräänä iltana, kun hän -palasi kotiin, hän tapasi Delochen, joka odotti häntä porttikäytävässä. -Tämä oli vasta kuullut uutisen ja oli varsin hyvillään. Koko tavaratalo -puhui siitä, hän sanoi. -- Ja iloisena hän kertoi Deniselle mitä -osastoilla huhuiltiin. - --- Näkisitte vain, kuinka noloilta osastoneidit näyttävät! - -Sitten hän keskeytti jatkaakseen: - --- Tulipa mieleeni. Muistattehan Clara Prunairen. No niin, hän kuuluu -olevan isännän kanssa hyvissä väleissä... Ymmärrättehän? - -Deloche punastui. Mutta Denise kävi kalpeaksi ja kysyi kiivaasti: - --- Herra Mouret'nko kanssa? - --- Niin, kuka olisi voinut uskoa. Tyttö, joka muistuttaa hevosta... Tuo -pieni valkotavaroiden myyjätär, joka viime vuonna saavutti isännän -suosion, oli ainakin sievä. No niin, oma asiansahan se on. - -Denisen päätä pyörrytti, kun hän palasi kotiin. Lieneekö se ollut sitä, -että hän oli liian kiireesti noussut portaat ylös? Hän nojautui -ikkunaan, ja äkkiä Valognes muistui hänelle mieleen. Hän näki edessään -aution kadun ja sammaloituneen kivetyksen, jota hän lapsena katseli -ikkunastaan. Ja hänet valtasi kipeä kaipaus. Siellä hän olisi tahtonut -elää, unohdettuna ja piilossa pikkukaupungin häiriintymättömässä -rauhassa. Pariisin meno hermostutti häntä. Hän vihasi Naisten -Aarreaittaa. Miksi hän oli suostunut palaamaan sinne? Kärsimyksiä kai -se hänelle vieläkin tarjosi. Eivätkö Delochen kertomukset ahdistaneet -nyt jo oudosti hänen sydäntään! Tietämättä miksi, hän purskahti itkuun -ja vetäytyi ikkunasta. Hän itki kauan, ja kyyneleet rauhoittivat hänen -mieltään ja soivat hänelle rohkeutta. - -Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen, kun Robineau oli lähettänyt hänet -asioille ja hän sattui matkallaan kulkemaan Vanhan Elbeufin ohi, hän -näki ikkunasta, että Colomban oli yksin puodissa. Hän pistäytyi sisään. -Baudu oli perheineen ruoalla; haarukoiden kilinää kuului myymälän -takana olevasta huoneesta. - --- Tulkaa vain, sanoi Colomban. -- He ovat syömässä. - -Mutta Denise käski hänen olla hiljaa vetäen hänet nurkkaan. Hän sanoi -kuiskaten: - --- Minä tahdoin tavata teidät... Te olette sydämetön. Ettekö näe, että -Geneviève rakastaa teitä ja että hän kuolee siitä aivan. - -Deniseä värisytti. Eilisillan kuume kai häntä vieläkin puistatti. -Colombaniin tämä odottamaton hyökkäys teki niin masentavan vaikutuksen, -ettei hän tiennyt mitä vastata. - --- Kuuletteko, Denise jatkoi, -- Geneviève tietää, että rakastatte -toista. Hän sanoi sen minulle ja itki kuin mieletön... Voi parkaa! Hän -on kovin laiha. Olisittepa nähnyt hänen käsivartensa. Aivan teki mieli -itkeä... Sanokaa, ette kai tahdo, että morsiamenne kuolee? - -Syvästi liikuttuneena Colomban vastasi vihdoin? - --- Ei kai hän ole sairas... Liioittelette varmaan... En ainakaan minä -ole huomannut... Ja hänen isänsä se viivyttää häitä. - -Deniseä valhe ei pettänyt. Hän kyllä ymmärsi, että setä olisi taipunut, -jos sulhanen olisi vaatinut. Mutta vaikka Colomban valehteli, -hänen hämmästyksensä ei ainakaan ollut teeskentelyä. Hän ei ollut -todellakaan huomannut mitään, ja Denisen ilmoitus oli hänelle sangen -epämiellyttävä. Niin kauan kuin hän ei tiennyt mitään, ei hänen -ainakaan tarvinnut kärsiä. - --- Ja kenenkä tähden te hänet hylkäätte? jatkoi Denise. -- -Jonninjoutavan tähden!... Ettekö te siis tiedä minkä arvoinen kaipuunne -kohde on? En ole tähän asti tahtonut tuottaa teille pahaa mieltä, olen -vältellyt kysymyksiänne... Mutta nyt sen kuulette! Niin, hän menee -vaikka kenen kanssa. Te ette saa häntä koskaan tai jos saatte, niin -saatte kuten muutkin, hetkeksi, sivumennen. - -Colomban kuunteli häntä kalpeana, mutta joka kerran, kun Denise -sinkautti uuden syytöksen Claraa vastaan, hänen huulensa värähtivät. -Denise julmuudestaan nauttien kiihtyi yhä enemmän, niin ettei itsekään -tiennyt mitä sanoi. - --- Ja jos tahdotte tietää, hän sähähti lopuksi, -- niin hän huvittelee -Mouret'n seurassa! Siinä sen kuulitte! - -Hänen äänensä sortui, ja hän tuli vielä kalpeammaksi kuin Colomban. He -katsoivat vähän aikaa toisiinsa. Sitten Colomban sopersi: - --- Rakastan häntä. - -Deniseä hävetti. Mitä hänellä oli tekemistä tuon miehen kanssa, ja -miksi hän kiivastui? Hän ei voinut sanoa mitään. Hänen vasta kuulemansa -sanat kaikuivat hänen sydämessään kaukaisen kellon kaikuna, ja hän -kuunteli levottomana tuota ääntä: "Rakastan häntä! Rakastan häntä!" Ja -soitto paisui yhä täyteläisemmäksi. Niin, oikeassa mies oli. Ei hän -silloin voinut toista naida. - -Kääntyessään Denise näki Genevièven ruokasalin ovella. - --- Hiljaa! hän kuiskasi Colombanille. - -Mutta oli jo liian myöhäistä. Geneviève oli luultavasti kuullut, sillä -hänen kasvonsa olivat aivan verettömät. Samassa ovi aukeni ja asiakas -saapui. Se oli rouva Bourdelais, joka vielä joskus kävi Vanhassa -Elbeufissa, missä hänelle tarjottiin hyvää ja kestävää tavaraa. Muut -olivat jo aikoja sitten herenneet käymästä. Rouva de Boves oli muotia -noudattaen siirtynyt Naisten Aarreaittaan eikä rouva Martykaan tullut -enää. Vastapäätä loistavat näyteikkunat houkuttelivat hänetkin -luokseen. Genevièven täytyi mennä tulijaa vastaan ja hän sanoi -elottomalla äänellä: - --- Mitä rouva haluaa? - -Rouva Bourdelais halusi flanellia. Colomban otti hyllyltä alas pakan, -ja Geneviève näytteli kangasta. He seisoivat vierekkäin tiskin takana, -ja heidän kylmät kätensä hipaisivat toisiaan. Samassa Baudu tuli sisään -vaimonsa kanssa. Rouva Baudu meni istumaan tavalliselle tuolilleen -kassan ääreen. Aluksi Baudu ei sekaantunut kauppaan. Hän ei ollut -valittavinaan, vaan hymyili Deniselle ja katsoi sitten rouva -Bourdelais'hin. - --- Tämä ei ole tarpeeksi hyvää, sanoi rouva Bourdelais. -- Näyttäkää -minulle mikä teillä on parasta. - -Colomban otti alas toisen pakan. Seurasi hiljaisuus. Ostaja tutki -kangasta. - --- Minkä hintaista se on? - --- Kuusi frangia, hyvä rouva, sanoi Geneviève. - -Ostaja tuntui hämmästyvän. - --- Kuusi frangiako? Samaa kangasta ne myyvät tuolla vastapäätä viidestä -frangista. - -Baudun kasvot värähtivät. Hän ei voinut olla enää asiaan puuttumatta, -vaan sanoi kohteliaasti, että rouva varmaankin erehtyi. Tämän kankaan -oikea hinta oli kuusi frangia viisikymmentä, eikä sitä mitenkään voinut -myydä viidestä. Rouva tarkoitti varmaankin jotain muuta kangasta. - --- Eikö mitä, aivan samaa, väitti rouva Bourdelais, joka niinkuin aina -porvarirouvat luuli tietävänsä paremmin. -- Aivan samaa. Ja vielä -paksumpaakin se taitaa olla. - -Väittely alkoi kääntyä katkeraksi. Baudu teki parhaansa hallitakseen -kasvonsa ja pysyttääkseen hymyn huulillaan. Mutta viha Naisten -Aarreaittaa kohtaan kohosi hänen kurkkuunsa, niin että hän oli -tukehtumaisillaan. - --- Todellakin, rouva Bourdelais sanoi lopuksi, -- teidän täytyy -kohdella minua paremmin, muuten minäkin menen Naisten Aarreaittaan -niinkuin muutkin. - -Silloin Baudu menetti malttinsa ja huusi vihasta väristen: - --- No niin, menkää sitten! - -Rouva Bourdelais nousi loukkautuneena ja meni pois katsomattakaan -toisiin ja sanoen mennessään: - --- Niin aion tehdäkin. - -Hämmästys oli yleinen. Isännän käytös tuntui kaikista oudolta. Hän -näytti itsekin ihmettelevän sanojensa kiivautta. Ne olivat päässeet -häneltä hänen tietämättään, puhjenneet kauan kertyneestä vihasta. -Kaikki perheen jäsenet seurasivat, liikkumattomina, kädet hervottomina -riippuen, katseillaan rouva Bourdelais'ta, joka kulki kadun poikki. Hän -tuntui vievän mukanaan koko heidän toimeentulonsa, kun hän astui sisään -Naisten Aarreaitan suuresta ovesta. Ja kun hänen selkänsä katosi -väkijoukkoon, kauppaan jääneistä tuntui että viimeinen side oli -katkennut. - --- Taas veivät! mutisi kauppias. - -Sitten kääntyen Deniseen, jonka palaamisesta Aarreaitan palvelukseen -hän oli kuullut puhuttavan, hän sanoi: - --- Sinutkin he vievät takaisin... Mene vain... En suutu sinulle siitä. -Kellä on varaa, sillä on valtaakin. - -Denise, joka vielä toivoi, ettei Geneviève äsken kuullut Colombanin -sanoja, kuiskasi hänen korvaansa: - --- Hän rakastaa teitä, rohkaiskaa mielenne. - -Mutta Geneviève, toivottomana niinkuin isäkin, kuiskasi hiljaa -murtuneella äänellä: - --- Miksi valehtelette!... Näettehän, ettei hän voi olla katsomatta -sinne. Kyllä minä tiedän, että he ovat varastaneet hänetkin minulta, -niinkuin varastavat meiltä kaiken. - -Sitten hän meni istumaan kassan taakse äitinsä viereen. Tämä oli -epäilemättä arvannut, että uusi isku oli kohdannut tytärtä, sillä hänen -tuskaiset silmänsä siirtyivät Genevièvestä Colombaniin ja sitten -Naisten Aarreaittaan. Totta se oli. Kaiken se heiltä vei, isältä -omaisuuden, äidiltä lapsen, tyttäreltä sulhasen, kymmenen vuotta -odottamansa. Tätä tuomittua perhettä katsellessaan Denise, jonka sydän -oli täynnä sääliä, ei voinut olla tuntematta tunnonvaivoja. Eikö ollut -sydämetöntä panna kätensä koneeseen, joka riisti köyhältä hänen -toimeentulonsa. Mutta hän tunsi olevansa väkevämmän vallassa eikä -tiennyt tekevänsä pahaa. - --- Yhdentekevää, jatkoi Baudu rohkaistakseen itseään, -- emme me siitä -kuole. Jos yhden menetämme, niin toisen voitamme... Kuulehan, Denise, -meillä on tässä seitsemänkymmentätuhatta frangia, joilla aiomme -valmistaa Mouret'lle unettomia öitä... Mitä te siellä nyrpeilette, te -muut! Eihän tässä hautajaisissa olla. - -Baudunkin mieli kävi vähitellen yhä synkemmäksi. Kaikki he tuijottivat -hirviötä, ikäänkuin eivät olisi voineet kyllikseen katsoa -onnettomuutensa alkuunpanijaa. Rakennukset alkoivat jo valmistua. -Rakennustelineitä purettiin, ja suunnattoman talon julkisivu paljastui -valkeine seinineen ja suurine näyteikkunoineen. Pitkin liikenteelle -jälleen avattua jalkakäytävää odotti lähettämön edessä kahdeksan -tavaravaunua, joita tavaratalon miehet parhaillaan täyttivät -kotiinlähetettävillä tavaroilla. Auringonpaisteessa niiden vihreiksi, -keltaisiksi ja punaisiksi maalatut laidat välkkyivät kuin peilit -täyttäen häikäisevillä heijastuksillaan Vanhan Elbeufinkin pimeät -nurkat. Mustapukuiset ajurit istuivat nuhteettomassa asennossa halliten -upeita hevosiaan, jotka kärsimättöminä ravistelivat hopeoituja -suitsiaan. Sitä myöten kuin vaunut täyttyivät kuului kiveyksellä -ikkunoita tärisyttävää vierivien rattaiden räminää. Katsoessaan tätä -voitollista juhlakulkua, jota näkyä heidän oli kestettävä kaksi kertaa -päivässä, onnettomat tunsivat sydämensä särkyvän. Isän päätä huimasi -maailmalle kuljetettavien tavaroiden paljous, ja hän tunsi voimainsa -pettävän. Äiti, jota ahdisti kiduttava levottomuus tyttären kohtalosta, -ei hievahtanut paikaltaan, katsoi vain mitään näkemättä silmät -kyynelten sumentamina. - - - - -IX. - - -Maanantaina maaliskuun 14:ntenä, Naisten Aarreaitta avasi suuren -kesäuutuuksien näyttelyn, jonka piti kestää kolme päivää, viettäen -siten uusien myymälöittensä avajaisjuhlaa. Kolea tuuli puhalsi. -Kadullakävijät kiirehtivät eteenpäin ihmetellen takatalvea, käärien -päällysvaatteitaan paremmin ympärilleen. Mutta kaikki naapuriston -pikkupuodit olivat kuohuksissa. Niiden omistajat laskivat jännityksestä -kalpeina ensimmäisiä Neuve-Saint-Augustininkadun ovelle pysähtyviä -vaunuja. Suuri markiisi, jonka uudet kultaukset tuntuivat kirkastavan -katua kuin päivänpaiste, suojasi kirkonovea muistuttavaa holvikattoista -sisäänkäytävää, jonka yläpuolella oli veistokuvaryhmä, missä nähtiin -Teollisuuden ojentavan kättä Kaupalle. Oikealla ja vasemmalla talon -julkisivut kohosivat räikeän valkeina ulottuen toisella puolella -Michodièren-, toisella puolella Monsignynkadun kulmaan, jossa ne -kääntyivät seuratakseen näitä reunustaen siten koko neliömäisen alueen -lukuunottamatta Dix-Décembrenkadun laitaa, johon Kiinteistöpankki aikoi -rakentaa. Naapurien tarvitsi vain nostaa päätään nähdäkseen tämän -laajan, kasarmimaisen rakennuksen tavarapaljouden, sillä alakerrasta -toiseen kerrokseen asti seinä oli täynnä suuria peililasi-ikkunoita, -joiden takana talon koko komeus oli näytteillä. Mahtava kuutiomainen -myymälä peitti heiltä taivaan ja auringon ja tuntui tavallaan -aiheuttavan pakkasenkin, joka värisytti heitä heidän pimeiden puotiensa -perällä. - -Jo kuudesta alkaen Mouret oli ollut antamassa viimeisiä määräyksiä. -Keskellä rakennusta, pääovesta alkaen, kulki leveä käytävä ja sen -kummallakin puolella, Michodièren- ja Monsignynkatua pitkin, kaksi -kapeampaa käytävää. Pihoista oli tehty suuria lasikattoisia halleja, -joista rautaportaita myöten pääsi ylempiin kerroksiin ja joiden yli -kulki rautasiltoja hallien laidasta toiseen. Arkkitehti oli terävä ja -lahjakas mies, uuden ajan suunnan ihailija, joka käytti kiveä -ainoastaan kellarikerroksen ja nurkkapatsaiden rakentamiseen; muu runko -oli valettu kokonaan raudasta ja pylväitä oli pystytetty katto- ja -lattiapalkkien liitoksia kannattamaan. Väliseinät olivat tiilestä. -Kaikkialla oli tarpeeksi tilaa, ilmaa ja valoa, ja yleisön oli mukava -liikkua laajoissa pylväskäytävissä. Se oli uudenaikaisen kaupankäynnin -temppeli, luja ja kevyt, pystytetty lukuisien ostajajoukkojen -käytettäväksi. Alhaalla keskuskäytävässä oli ovikäytävän -jäännöserämyymälöiden jälkeen solmio-osasto, käsineosasto ja -silkkiosasto. Monsignyn käytävässä oli valkeiden kankaiden ja -pumpulikankaiden osastot ja Michodièren käytävässä lyhyttavaroiden ja -trikootavaroiden osastot sekä verka- ja villakangasosastot. -Ensimmäisessä kerroksessa oli valmiiden vaatteiden, valkotavaroiden, -huivien ja pitsien osastot sekä uusia vastaperustettuja osastoja. -Toiseen kerrokseen oli sijoitettu makuuvaate-, matto- ja -huonekalukangasosasto, sanalla sanoen kaikki tilaa vaativat osastot. -Nyt osastojen lukumäärä nousi jo kolmeenkymmeneenyhdeksään ja -henkilökunnan tuhanteenkahdeksaansataan, joista kaksisataa naisia. -Kokonainen pieni yhdyskunta eli ja liikkui kaikuvien holvien suojassa. - -Mouret pyrki kaikessa miellyttämään naista. Nainen oli hänen talossaan -kuningatar, naiselle hän oli rakentanut tämän temppelin saadakseen -hänet kokonaan valtaansa. Kaikki hänen pyrkimyksensä tarkoittivat -samaa: mielistellä naista hyötyäkseen hänen halujensa kiihtymisestä ja -rikastuakseen hänen kuumeensa yltymisestä. Yötä päivää hän vaivasi -päätään keksiäkseen uusia syöttejä. Hän oli laitattanut muun -muassa kaksi sametilla verhottua hissiä säästääkseen heikoilta -ostajattariltaan portaitten tuottaman väsymyksen. Hän oli -järjestänyt tarjoiluhuoneen, jossa asiakkaille tarjottiin ilmaiseksi -virvoitusjuomia ja leivoksia, ja lukusalin, muhkean, komeasti -sisustetun gallerian, johon hän joskus järjesti taidenäyttelyjäkin. -Mutta hänen nerokkain keksintönsä oli kumminkin äidin valloittaminen -lapsen kautta, jos turhamaisuuden syötit eivät riittäneet. Mouret tiesi -käyttää hyväkseen kaikkia naisen sydämessä piileviä tunteita ja -heikkouksia. Hän perusti erityisiä osastoja pikkupoikien ja -tyttöjen -tarpeita varten ja viivytti äitejä tarjoten lapsille kuvia ja punaisia -ilmapalloja, joiden kylkeen tavaratalon nimi oli painettu suurin -loistavin kirjaimin. Nämä ilmapallot, joita annettiin jokaiselle -asiakkaalle, tekivät varsinkin hänen nerolleen kunniaa, sillä -asiakkaiden mennessä koteihinsa ne langan päässä liehuen liikkuivat -pitkin katuja tavaratalon mainoksina. - -Mouret tiesi, että mainostaminen on tehokkaimpia keinoja maineen -saavuttamiseksi, ja hänen hintaluetteloihin, ilmoituksiin ja -julisteisiin kuluttamansa varat nousivat pian kolmeensataantuhanteen -frangiin vuodessa. Kesäuutuuksien näyttelyä varten hän oli -painattanut ja lähettänyt kaikkiin maailman ääriin kaksisataatuhatta -hintaluetteloa, joista viisikymmentätuhatta meni ulkomaille vieraille -kielille käännettyinä. Hän varusti ne kuvilla ja liitti niihin lehtiin -liimattuja kangasmalleja. Joka paikassa oli Naisten Aarreaitan nimi -luettavissa, talojen seinissä, sanomalehdissä, jopa teatterien -esiripuissakin; sitä ei voinut olla näkemättä. Mouret väitti, ettei -nainen kykene vastustamaan mainosta. Ennemmin tai myöhemmin hän menee -sinne, minne huhu houkuttelee. Sitä paitsi Mouret osasi virittää -taitavasti satimia naissielun tarkkana tuntijana. Hän oli huomannut, -ettei nainen voinut voittaa kiusausta sekä että hän ostaa -tarpeetontakin, kun luulee tekevänsä edullisen kaupan, ja tälle -havainnolleen hän perusti hinnanalennusjärjestelmänsä. Hän myönsi yhä -suuremmat hinnanalennukset, kuta kauemmin tavara oli ollut menemättä -kaupaksi, vaikka siitä olisi koitunut tappiotakin, noudattaen joka -suhteessa periaatettaan tavaran nopean rahaksimuuton tärkeydestä. -Tunkien vielä syvemmälle naisen sydämen sokkeloihin hän oli keksinyt -tavaroiden palauttamismahdollisuuden, jesuiittamaisen viettelyksen -sukkelimman kepposen. "Ottakaa vain, rouva; tuokaa takaisin, jos se ei -enää kotiin tultua miellytä." Nainen, joka vielä koetti pitää puoliaan -kiusausta vastaan, sai syyn millä puolustautua.. Kauppa oli -korjattavissa. Ja hän osti puhtaalla omallatunnolla. Siten -palauttamisoikeus ja hinnanalennus saivat vakiintuneen sijansa -uudenaikaisen kaupankäynnin mallikelpoisessa toiminnassa. - -Tavaratalon järjestämisessä Mouret osoittautui verrattomaksi -mestariksi. Hän piti lakinaan, ettei yksikään nurkka Naisten -Aarreaitassa saanut jäädä tyhjäksi. Joka paikkaan hän vaati elämää, -ääntä ja liikettä, sillä hänen sanojensa mukaan elämä vetää puoleensa -elämää, luo ja leviää. Tätä lakia hän koetti noudattaa jos millä -tavalla. Ovelle hän tahtoi tungosta uskotellakseen kadullakävijöille, -että talossa oli oikea kahakka. Tungoksen hän sai aikaan sijoittamalla -ovikäytävään jäännöstavaroiden myymälät. Siinä oli hyllyjä ja koreja -täynnä kaikenlaista arvotonta tavaraa, jota myytiin polkuhinnasta ja -joka houkutteli niin paljon vähävaraista kansaa, ettei ovesta tahtonut -päästä sisälle ja että luuli tavaratalon olevan tulvillaan, vaikka se -usein ei ollut kuin puolillaan väkeä. Sitten hän osasi kätkeä ne -osastot, joissa kauppa väliin taukosi, esimerkiksi huivi- ja -pumpulikangasosastot, joista edellinen kesällä, jälkimmäinen talvella -oli kuollut; hän sijoitti niiden ympäri vilkasliikkeisiä osastoja, niin -että ne hukkuivat yleiseen touhuun. Hänen keksintönsä oli myös -matto- ja huonekaluosaston sijoittaminen toiseen kerrokseen; niissä -kävi vähemmän väkeä ja alakerrassa nämä avarat ja tyhjät tilat olisivat -tehneet ikävän vaikutuksen. Jos hänen olisi ollut mahdollista johtaa -katu myymälänsä läpi, hän olisi ollut mielissään. - -Mouret oli parhaalla keksimistuulellaan. Lauantai-iltana, kun hän oli -mennyt luomaan viimeisen silmäyksen maanantaina avattavan suuren -näyttelyn valmistuksiin, hänen oli tullut äkkiä mieleen, etteivät -osastot olleetkaan tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Ja kumminkin -hän oli noudattanut tarkkaa johdonmukaisuutta asettaessaan -kangasosastot toiselle puolelle ja valmiit vaatteet toiselle, -selvä järjestys, joka teki mahdolliseksi ostajien itse löytää mitä -hakivat. Tarkka luokitus oli ollut hänen unelmansa, kun hän aikanaan -koetti selvitä rouva Hédouinin ahtaan myymälän sekasorrosta, -ja nyt kun tämä unelma oli toteutumaisillaan, hän tunsi horjuvansa. -Äkkiä hänelle selvisi, että kaikki oli järjestettävä uudestaan. -Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa täytyi osassa tavarataloa suorittaa -täydellinen osastojen muutto. Henkilökunnan oli täytynyt hääriä -hikipäissään kaksi yötä ja sunnuntaipäivä kokonaan keskellä hirvittävää -sekamelskaa. Tavarat eivät vielä maanantai-aamunakaan tuntia ennen -avaamista olleet kaikki paikoillaan. Hulluksi isäntä kai oli tullut, -hänen aikeistaan ei päässyt selville. Hämmennys oli yleinen. - --- Kas niin, kiirehtikää! Mouret huusi neron luottamuksella. -- Tuossa -on vielä pukuja, joita pitää kantaa yläkertaan. Ja ovatko japanilaiset -tavarat paikoillaan keskusportaiden lavalla?... Viimeinen ponnistus, -lapset, niin saatte nähdä mitä tuloksia myynti tuottaa! - -Myös Bourdoncle oli ollut paikalla varhaisesta aamusta alkaen. Hän ei -ymmärtänyt enemmän kuin muutkaan, mitä mullistus tarkoitti, ja seurasi -johtajaansa katseillaan levottoman näköisenä. Hän ei uskaltanut kysyä, -sillä hän tiesi mitä hänen kysymyksiinsä vastattiin tällaisina -murroshetkinä. Kuitenkaan hän ei voinut lopuksi pidättää itseään, vaan -kysyi hiljaisesti: - --- Oliko välttämätöntä panna kaikki ylösalaisin juuri näyttelyn -avaamispäivän aattona? - -Mouret kohautti olkapäitään vastaamatta. Kun Bourdoncle uskalsi toistaa -kysymyksen, hän puhkesi puhumaan: - --- Olisipa todellakin ollut viisasta koota kaikki ostajat yhteen -nurkkaan, vai mitä? Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt sellainen? -Olisin ikäni katunut... Ettekö toki ymmärrä, että opastin joukkoja -suoraan sinne, minne heillä oli asiaa. Kun ostaja olisi tullut sisään, -hän olisi heti tiennyt minne mennä ostaakseen hameen tai puvun tai -päällysvaatteen, ja tämän tehtyään hän olisi mennyt tiehensä, -eksymättäkään edes!... Yksikään ei olisi käynyt koko taloa katsomassa. - --- Mutta, huomautti Bourdoncle, -- kun nyt olette hämmentänyt kaikki ja -heittänyt osastot sinne tänne, myyjien täytyy suotta väsyttää jalkojaan -saattamalla ostajat osastolta osastolle. - --- Vähät minä siitä, vastasi Mouret. -- He ovat nuoria, ja siitä he -vain kasvavat... Sitä parempi, jos juoksevat. Enemmän niitä vain luulee -olevan, ja lisänä ovat tuottamassa tungosta. Kuta enemmän väkeä, sitä -paremmin kaikki käy! - -Hän nauroi, suvaitsipa tehdä tarkempaa selkoakin puhuen hiljemmällä -äänellä: - --- Kuulkaahan, Bourdoncle, minä selitän teille mitä tulosta siitä on... -Ensiksikin tämä asiakkaiden juokseminen edestakaisin kylvää heitä joka -paikkaan, saa uskomaan, että heitä on enemmän kuin onkaan, ja eksyttää -heidät kokonaan. Toiseksi kun heidät täytyy viedä talon päästä toiseen, -kun heidän esimerkiksi ostettuansa pukukankaan täytyy mennä tavaratalon -toiseen päähän ostamaan vuoria, talo tuntuu heistä kolme kertaa -suuremmalta. Kolmanneksi heidän on pakko matkallaan kulkea -sellaistenkin osastojen läpi, joihin he eivät olisi muuten panneet -jalkaansakaan; he jäävät katsomaan ja lankeavat kiusauksiin, joista he -eivät olisi muuten tietäneet mitään. Neljänneksi... - -Bourdoncle purskahti hänkin nauruun. Silloin Mouret ihastuneena -keskeytti huutaakseen alaisilleen: - --- Hyvä on, lapset! Nyt lakaisemaan, ja sitten kaikki on kunnossa! - -Kääntyessään hän huomasi Denisen. Tämä saapui ensimmäisenä osastolle, -jonka edessä Mouret ja Bourdoncle seisoivat, ja hämmästyi suuresti -huomatessaan, että kaikki oli muuttunut, sillä Mouret oli antanut viedä -valmiit vaatteet toiseen kerrokseen talon toiseen päähän. Tyttö katsoa -tuijotti ympärilleen hämmästyneenä. - --- Mitä nyt? kuiskasi hän. -- Onko täällä majanmuutto? - -Hänen hämmästyksensä huvitti Mouret'ta, joka oli mieltynyt tällaisiin -teatterimaisiin yllätyksiin. Helmikuun alussa Denise oli palannut -Aarreaitan palvelukseen, jossa hän ilokseen ja ihmeekseen oli -huomannut, että kaikki olivat hänelle kohteliaita, jopa kohtelivat -kunnioittavastikin. Aurélie rouva varsinkin osoittautui ystävälliseksi. -Marguerite ja Clara tuntuivat pakosta alistuvan kohtaloonsa, ja itse -isä Jouvekin kumarsi nähtävästi häveten entistä käytöstään ja pyrkien -sovintoon. Mouret oli sanonut mahtisanansa, ja heti kaikki oli -muuttunut. Toverit väistyivät, katsoivat Deniseen ja kuiskailivat. -Tässä yleisessä ystävällisyydessä Delochen alakuloisuus ja Paulinen -salaperäinen hymy tuntuivat Denisestä loukkaukselta. - -Mouret katsoi yhä häneen ihastuneen näköisenä. - --- Mitä haette, neiti? hän kysyi vihdoin. Denise, joka ei ollut -huomannut häntä, punastui vähän. Siitä lähtien kun hän palasi -Aarreaitan palvelukseen Mouret'n monet ystävyydenosoitukset olivat -liikuttaneet häntä suuresti. Pauline oli ilman nähtävää syytä kertonut -hänelle yksityiskohtia myöten isännän ja Claran lemmentarinan, missä he -toisensa tapasivat, mitä Claralle maksettiin. Pauline palasi usein -aiheeseen ja kertoi senkin, että isännällä oli toinenkin rakastajatar, -rouva Desforges, joka oli tavaratalossa hyvin tunnettu. Kertomukset -hermostuttivat Deniseä, ja tuo outo pelon-, kiitollisuuden- ja -vihansekainen tunne, joka ennen oli vallannut hänet Mouret'n -läheisyydessä, alkoi uudelleen ahdistaa häntä. - --- Muuttopuuhia ihmettelen, hän sopersi. - -Mouret tuli hänen viereensä sanoakseen hänelle hiljaa: - --- Pyydän teitä tänä iltana sulkemisajan jälkeen pistäytymään -työhuoneeseeni. Minulla olisi teille puhumista. - -Denise kumarsi hämillään vastaamatta. Tuskin hänellä olisi ollut siihen -aikaakaan, sillä hänen oli pakko kiirehtiä osastolleen, johon muutkin -myyjättäret alkoivat saapua. Mutta Bourdoncle oli kuullut ja katsoi -Mouret'hen hymyillen, uskalsipa vielä puhuakin siitä hänelle, kun -jäivät kahdenkesken. - --- Vieläkö tämäkin? hän sanoi. -- Varokaa, lopuksi siitä tulee totta! - -Mouret puolustautui kiivaasti kätkien liikutuksensa ylpeän -välinpitämättömyyden naamioon. - --- Älkää joutavia! Ajankulua vain. Ei ole vielä se nainen syntynyt, -joka minut voittaa. - -Kun tavaratalo oli avattava, hän kiirehti luomaan viimeisen silmäyksen -eri osastoihin. Bourdoncle pudisti päätään. Hiljainen ja vaatimaton -Denise teki hänet levottomaksi. Kerran hän oli päässyt hänestä voitolle -ajamalla hänet pois. Mutta tyttö oli palannut, ja häntä oli kohdeltava -nyt tosivihollisena. Bourdoncle ei puhunut mitään vaan odotti aikaansa. - -Hän kiirehti Mouret'n jälkeen. Tämä oli jo saapunut alakertaan, -Saint-Augustininkadun halliin, joka oli vastapäätä sisäänkäytävää, ja -huusi kiivastuneena: - --- Narrinako minua pidätte. Enkö käskenyt teitä panemaan siniset -päivävarjot reunalle ... korjatkaa tuoja pian! - -Hän ei tyyntynyt. Kokonainen lauma poikia täytyi panna korjaamaan -päivävarjonäyttelyä. Mouret käski hetkeksi sulkea ovetkin, kun huomasi -ostajia tulevan, ja väitti sulkevansa tavaratalon kokonaan, jollei -päivävarjoja saatu paikoilleen. Ne pilasivat hänen näyttelynsä. Hutin, -Mignot ja muut taitavat näyttelynjärjestäjät tulivat katsomaan ja -arvostelemaan, mutta eivät olleet ymmärtävinään isäntää, sillä he -olivat toisen makusuunnan puoltajia. - -Vihdoin ovet avattiin uudestaan ja väkeä tulvi sisään. Jo ensimmäisen -tunnin aikana, ennen kuin talo vielä oli täynnäkään, syntyi -sisäänkäytävässä sellainen tungos, että poliisin täytyi hajoittaa -katuliikenteen esteenä olevia joukkoja. Mouret oli laskenut oikein. -Taaja joukko taloudenhoitajia, pikkuporvariston rouvia ja myssypäisiä -palvelijattaria hyökkäsi jäännöstavaroiden kimppuun. Kädet koholla he -tutkivat riippuvia kankaita ja tyhjensivät köyhät kukkaronsa ostaakseen -kolmenkymmenenviiden centimen pumpulikangasta, neljänkymmenenviiden -centimen harmaata silkkivillaa ja varsinkin kolmenkymmenenkahdeksan -centimen pukukangasta. Riuhtoen he tungeskelivat korien ja hyllyjen -ympärillä, joista alennustavarat, kymmenen centimen pitsit, -kahdenkymmenenviiden centimen nauhat, viidentoista centimen -sukkanauhat, käsineet, alushameet, solmiot, miesten ja naisten sukat, -katosivat kuin ahnaat joukot olisivat nielleet ne. Kylmästä säästä -huolimatta yhä uusia ostajia tuli, niin etteivät kauppa-apulaiset, -jotka myivät katukäytävällä, ennättäneet kaikkia palvella. Tungos oli -niin suuri että eräs nainen loukkaantui vaikeasti ja pari lasta oli -tukehtua joukon jalkoihin. - -Pitkin päivää joukko yhä lisääntyi, yhden aikaan muodostui jonoja, -jotka sulkivat liikenteen kuin kapinan aikana. Juuri kun rouva de Boves -tyttärensä Blanchen kanssa pysähtyi epäröiden katukäytävälle, rouva -Marty saapui hänkin tyttärensä Valentinen seurassa. - --- Mikä väentungos! sanoi rouva de Boves. -- Aivanhan tähän tukehtuu. -En aikonut tullakaan, olin näet sairas, vuoteessa, mutta sitten päätin -kumminkin käydä ulkona hengittämässä raitista ilmaa. - --- Niin minäkin, sanoi rouva Marty. -- Lupasin miehelleni käydä hänen -sisarensa luona Montmartressa... Sitten ohikulkiessani tulin -ajatelleeksi, että tarvitsen vähän nyöriä. Yhdentekeväähän on mistä -ostaa, vai mitä? En tosiaankaan aio kuluttaa centimeäkään siitä yli. -Enkä sitä paitsi tarvitsekaan muuta. - -Puheistaan huolimatta he eivät kumpikaan voineet kääntää silmiään pois -Naisten Aarreaitan ovesta, jota kohti voittamaton voima tuntui -työntävän joukkoja. - --- En tiedä menenkö ollenkaan, minua pelottaa, kuiskasi rouva de Boves. --- Blanche, lähdetään pois. Voimme joutua joukon jalkoihin. - -Mutta hänen pelkonsa heikkeni ja hänen halunsa mennä minne muutkin -pääsi voitolle, hän ei jaksanut vastustaa tungoksen houkuttelevaa -kiusausta. Rouva Martykin meni mukaan toistaen toistamistaan: - --- Varohan pukuani, Valentine! En tosiaankaan ole tällaista ennen -nähnyt. Aivanhan ne kantavat muassaan. Minkähänlaista sisässä lienee? - -Virta oli tempaissut heidät mukaansa, ja peräytyminen kävi -mahdottomaksi. Niinkuin joki vetää uomaansa laaksossa pulppuavia vesiä, -samaten asiakkaitten virta tuntui imevän itseensä kadullakulkijat -hukuttaakseen pyörteihinsä asukkaat Pariisin kaikilta suunnilta. -Hitaasti he siirtyivät eteenpäin, ahdistettuina joka puolelta, niin -että he tuskin pääsivät hengittämään, pehmoisten olkapäiden ja pehmeän -lämpimien vatsojen kannattamina. Heidän salainen mielihyvänsä kasvoi, -sitä mukaa kun kulun hitaus kiihotti heidän uteliaisuuttaan. -Silkkipukuisia naisia, pikkuporvariston rouvia vaatimattomissa asuissa, -paljain päin tulleita tyttöjä tunkeili sekaisin, kaikki saman kuohuvan -intohimon vallassa. Muutamat naisten joukkoon eksyneet miehet -katselivat pulleiden povien saarroksista levottomina ympärilleen. -Rehentelevän pulska imettäjä kohotti korkealle ilmaan kapalovauvaansa, -joka kirkui ilosta. Toisaalla laiha ja kuiva nainen vihastui puhjeten -rumiin sanoihin ja syyttäen naapuriaan tungoksessa murhayrityksestä. - --- Pelkäänpä todellakin, että alushameeni jää minulta tänne, toisti -rouva de Boves. - -Mykkänä, kasvot vielä ulkoilman raitistamina, rouva Marty kohosi -varpailleen nähdäkseen ennen muita päiden toisella puolen avautuvan -myymälän avaruuksia. Hänen harmaissa silmissään olivat terät pienet -niinkuin kissalla, kun se tulee päivänvalosta. Hän oli levänneen -näköinen, kirkaskatseinen kuin vasta unesta herännyt. - --- Oh, vihdoinkin! hän sanoi huoahtaen. - -Rouvat pääsivät tungoksesta ja huomasivat joutuneensa -Saint-Augustininkadun halliin. Heidän hämmästyksensä oli suuri, kun he -näkivät, että se oli melkein tyhjä. Heistä tuntui, että täällä aukeni -kevät heidän päästyään kadulla vallitsevasta pakkasesta. Ulkona -riehuivat rakeita lennättävät, jäiset tuulet, mutta Aarreaitan -gallerioissa kesähelteen kirkasvärisyys puhkesi kankaiden vaaleisiin -vivahduksiin, kevätkuosien kepeyteen ja kirjavien päivävarjojen -paljouteen. - --- Mutta katsokaa! huudahti rouva de Boves tuijottaen kattoon. - -Hän ihaili päivävarjonäyttelyä. Levitettyinä, pingoitettu kangas -loistaen kuin kuperan kilven pinta, ne peittivät hallin katon -lasiruuduista aina tammiseen seinälaudoitukseen asti. Ne kulkivat -kiehkuroina pitkin yläkertojen holvikaaria, kiersivät köynnöksinä -pylväitä, seurasivat suoraviivaisina reunuksina gallerioiden kaiteita -kiiveten portaitakin keskeytymättöminä juovina; ja niiden -tasasuhtaisessa järjestyksessä puhkeavat punaiset, vihreät, keltaiset -värit peittivät joka paikassa seinät muistuttaen suuren kansanjuhlan -kunniaksi sytytettyjä suuria venetsialaisia lyhtyjä. Nurkissa oli -huokeammista päivävarjoista rakennettuja sekavia ryhmiä tai tähtiä, -joiden vaaleansiniset, kerman- tai ruusunväriset vivahdukset johtivat -mieleen yölampun himmeän valon, ja niiden yläpuolella leimusi -suunnattoman suuria japanilaisia päivävarjoja, joissa kullankarvaiset -kurjet halkoilivat purppuralta hohtavia taivaita. - -Rouva Marty haki tarpeeksi kuvaavia sanoja ilmaisemaan ihastustaan, -mutta ei osannut sanoa muuta kuin: - --- Satumaista. - -Sitten hän kääntyi katsoakseen minne mennä. - --- Niin, missä sitä nyt ollaan. Nyöriä kai saa lyhyttavaraosastolta... -Ostan ja lähden sitten heti tieheni. - --- Minä tulen mukaan, rouva de Boves sanoi. -- Eikö niin, Blanche, -käydään vain kerran katsomassa, ei sen enempää. - -Mutta jo ovella he eksyivät. He kääntyivät vasemmalle, mutta -kun osastoissa oli tapahtunut muutos, he eivät tulleetkaan -lyhyttavaraosastoon, vaan osuivat poimukaulusosastoon ja sitten -kaulusten ja kalvosinten osastoon. Matalakattoisissa huoneissa vallitsi -painostava kuumuus, kostea ja umpinainen kuin kasvihuoneessa, ja -kankaista erittyvät miedot hajut raskauttivat ilman, niin että -kiertävien joukkojen askelten kaiku tukehtui siihen. Rouvat palasivat -ovea kohti, mutta sen edemmäksi he eivät päässeet, sillä siellä oli -edessä poistuvien naisten ja lasten joukko, jonka yläpuolella liiteli -kokonainen pilvi punaisia ilmapalloja. Neljäkymmentätuhatta palloa oli -varattu, ja poikia oli palkattu yksinomaan näiden pallojen jakamista -varten. Nähdessään asiakkaiden poistuvan olisi voinut luulla ilmassa -näkymättömien lankojen päässä kiirehtivän suunnattomia saippuakuplia, -joihin päivävarjojen valohehku kuvastui. Koko tavaratalo kirkastui. - --- Ovatpa nämä markkinat, sanoi rouva de Boves. -- Ei enää tiedä minne -mennä. - -He eivät kuitenkaan voineet jäädä ovikäytävän tungokseen. Onneksi -järjestyksenvalvoja Jouve tuli heidän avukseen. Tämä oleskeli -tapansa mukaan eteisessä tarkastaen jokaista ohikulkevaa naista. -Poliisivirkansa nojalla hän vahti varkaita, ja varsinkin hän piti -silmällä raskaina olevia naisia, kun heidän silmiensä ilme herätti -hänen epäluulonsa. - --- Lyhyttavaraosasto, hyvät rouvat, on tuolla, vasemmalla, näettekö, -trikootavaraosaston takana. - -Rouva de Boves kiitti. Mutta rouva Marty kääntyi säikähtyneenä, kun ei -enää nähnyt vieressään tytärtään. Lopuksi hän huomasi tämän kaukana -Saint-Augustinin hallin toisessa päässä katselemassa suurella -mielenkiinnolla frangi yhdeksänkymmenenviiden centimen naisten -solmioita. Näitä myytiin eräältä pöydältä, mistä tavarat huudettiin -kaupaksi, sillä Mouret, joka ei jättänyt ainoatakaan keinoa -käyttämättä, piti tätä myyntitapaa varsin tehokkaana asiakkaiden -huomion ja ostohalun herättämiseksi, ja hän pilkkasi muita -kumppaneitaan, joiden mielestä tavaroiden tuli itse puhua puolestaan. -Tätä myyntitapaa varten erityisesti palkatut, sukkeluuksia latelevat -pariisilaiset tyhjäntoimittajat saivat kaupaksi suuret määrät -vähäarvoista tusinatavaraa. - --- Oi äiti, Valentine kuiskasi, -- katso noita solmioita. Niihin on -ommeltu nurkkaan pieni lintu. - -Kauppa-apulainen suositteli tavaraa, sanoen että se oli täyttä silkkiä, -että tehtailija oli tehnyt vararikon ja että niitä myytiin sentähden -niin halvalla, ettei toiste tällaista tilaisuutta tarjoutuisi. - --- Näinkö halvalla! Mahdotonta! rouva Marty sanoi ihastuen niinkuin -tytärkin. -- En kai köyhdy, vaikka ottaisin kaksikin. - -Rouva de Boves katsoi halveksivasti häneen. Hän ei suvainnut -tyrkyttämistä, ja se kauppias, joka kutsui luokseen, sai hänet heti -pakenemaan. Rouva Marty puolestaan ei voinut ymmärtää toisen -hermostunutta vastenmielisyyttä tavaransa puolesta puhuvaa kauppiasta -kohtaan, sillä hänellä oli aivan toinen luonne, hän oli noita -onnellisia naisia, jotka eivät pelkää väkivaltaa, vaan nauttivat -julkisen tarjouksen mieltähivelevästä yllykkeestä, koska se sallii -heidän pistää kätensä joka paikkaan ja käyttää aikansa tyhjiin -puheisiin. - --- Nyt, hän jatkoi innostuneesti, -- nyöriä ostamaan!... En tahdo enää -muuta nähdäkään. - -Mutta kun he saapuivat kaulaliina- ja käsineosastolle, hänen voimansa -pettivät jälleen. Siinä hohti hajavalossa iloinen näyttely, joka -ilahdutti ja hurmasi silmää. Tasasuhtaisesti järjestetyt pöydät -muistuttivat kukkasarkoja ja tekivät hallista ranskalaisen kukkatarhan. -Pöydän paljaalla puupinnalla valuivat silkkiset liinat kannettomista -ylen täysistä rasioista tarjoten silmälle milloin kurjenpolvien heleää -punaa, milloin petunian maitomaista valkeutta, milloin päivänkukkien -kultaa tai verbenan taivaansinistä. Ja kauempana loisti messinkivarsien -päissä toinen kukkamaailma, sinne tänne siroteltuja koristeliinoja, -kääröistään avattuja nauhoja, kokonainen kirjava vyö, joka kiemurteli -pöydillä, kierteli pylväitä ja lukuisiin peileihin kuvastuen kertautui -loppumattomiin. Mutta varsinkin katsojia keräsi käsineistä rakennettu -sveitsiläismaja, joka mestariteos oli Mignot'n keksimä ja jonka -pystyttämiseen oli mennyt kaksi päivää. Mustat käsineet muodostivat -alakerroksen; sitten oljenväriset, resedanvihreät sekä häränverelle -vivahtavat muodostivat seinät ja reunustivat koristeina ikkunoita ja -parvekkeita. - --- Mitä rouva haluaa? kysyi Mignot, kun näki rouva -Martyn liikkumattomana sveitsiläismajan edessä. -- Tässä on -pesunahkahansikkaita yksi frangi seitsemänkymmentäviisi, parasta lajia. - -Mignot oli väsymätön tyrkyttäjä, joka pöytänsä takaa puhutteli kaikkia -ohikulkijoita imarrellen heitä kohteliaisuuksilla. Kun rouva Marty -kielsi päänpudistuksella, hän jatkoi: - --- Tyrolin hansikkaita yhteen frangiin kahteenkymmeneenviiteen, Torinon -hansikkaita lapsille kirjauksin koristettuja kaikenvärisiä... - --- Ei kiitos, en tarvitse mitään, rouva Marty julisti. - -Mutta Mignot arvasi hänen äänensä vivahduksesta, ettei hänen -kiellossaan ollut tarpeeksi pontta, ja pani siekailematta hänen eteensä -parin viimeksi mainitsemiaan käsineitä. Rouva Marty ei jaksanut enää -vastustaa, vaan osti yhden parin. Huomatessaan rouva de Boves'n -katsovan häneen hymyillen hän punastui. - --- Olen hirveän lapsellinen, vai mitä! Jos en kiirehdi nyöriäni -ostamaan ja pakene sitten, olen hukassa. - -Onnettomuudeksi oli lyhyttavaraosastolla sellainen tungos, ettei hän -voinut heti toimittaa asiaansa. Rouvat odottivat kymmenen minuuttia ja -alkoivat jo tuskastua, kun saivat muuta ajattelemista nähdessään rouva -Bourdelais'n, joka kolmen lapsensa kanssa sattui heidän viereensä. Tämä -selitteli käytännölliseen elämään perehtyneen naisen tyyneydellä, että -oli tahtonut näyttää näyttelyn lapsilleen. Madeleine oli kymmenen, -Edmond kahdeksan ja Lucien neljän vuoden vanha, ja he nauroivat ilosta. -Käynti oli heille huviretki, joka ei paljoa maksanut ja joka jo aikoja -sitten oli luvattu. - --- Mutta nuo punaiset päivävarjot ovat mukavia, sanoi äkkiä rouva -Marty, joka väsyneenä pitkään odottamiseen polki jalkaansa -kärsimättömästi. -- Mitä jos ostaisin yhden. - -Hän valitsi yhden, neljäntoista frangin viidenkymmenen centimen -hintaisen. Rouva Bourdelais sanoi hänelle ystävällisesti seurattuaan -kauppaa moittivin katsein: - --- Teidän ei olisi pitänyt kiirehtiä. Kuukauden kuluttua olisitte -voinut saada sen kymmenellä frangilla... Minua he eivät ainakaan petä. - -Hän alkoi tehdä selkoa havainnoista, joita hän säästäväisenä -perheenemäntänä oli tehnyt. Koska tavaratalot säännöllisesti alensivat -hintaa, tarvitsi vain odottaa ostaakseen halvalla. Hän ei ainakaan -suostunut niiden nylkemisjärjestelmään, päinvastoin hän osasi käyttää -hyväkseen todella hyviä tilaisuuksia. Ja hän kerskasi menettelevänsä -niin taitavasti, etteivät he saaneet häneltä vähääkään voittoa, -väittipä vielä tuntevansa vain iloa heidän vahingostaan. - --- Kuulkaahan, sanoi hän lopuksi, -- olen luvannut lapsille mennä -heidän kanssaan yläkerran lukusaliin kuvia katsomaan... Tulkaa tekin -mukaan, onhan teillä aikaa. - -Rouva Marty unohti nyörinsä ja suostui heti, mutta rouva de Boves -kieltäytyi sanoen kiertävänsä mieluummin alakertaa. Ja voisivathan he -sitä paitsi myöhemmin tavata yläkerrassa. Rouva Bourdelais etsi -portaita, mutta samassa hän huomasi hissin ja työnsi lapsensa siihen -suodakseen heille vielä senkin huvin. Rouva Marty ja Valentine menivät -hekin pieneen häkkiin, joka kävi sangen ahtaaksi, mutta he katselivat -niin hartaasti peilejä, samettisia istuimia ja sirotekoisia kupariovia, -että saapuivat toiseen kerrokseen huomaamattakaan tasaisesti liukuvaa -nousua. Siellä odotti heitä uusi yllätys. Pitsiosaston ohi kuljettuaan -he saapuivat tarjoiluhuoneeseen, jossa rouva Bourdelais juotti -lapsilaumalleen limonaadia. Tarjoiluhuone oli neliömäinen sali, jossa -oli leveä marmorinen pöytä. Kummassakin päässä hopeiset suihkukaivot -heittivät ilmaan hienon suihkun, ja takana oli hyllyt täynnä pulloja. -Kolmella pojalla oli täysi työ lasien pyyhkimisessä ja täyttämisessä. -Janoisen ostajakunnan hillitsemiseksi oli pöytä täytynyt ympäröidä -sametilla päällystetyllä kaiteella, jonka takana asiakkaat jonossa -odottivat vuoroaan, niinkuin teatterien lippumyymälässä. Täällä oli -alituinen tungos, ja moni nautti niin innokkaasti ilmaiseksi tarjottuja -herkkuja, että tuli pahoinvoivaksi. - --- Kas, minne he nyt hävisivät, sanoi rouva Bourdelais päästyään -tungoksesta ja pyyhittyään lasten suut. - -Rouva Marty tyttärineen oli jo kaukana hallin toisessa päässä. Rouva -Bourdelais näki heidän koettavan hameita ja ostavan yhden. Heidän -vastustusvoimansa oli nähtävästi lopussa, ja äiti ja tytär katosivat -näkyvistä ostamiskiihkon valtaamina. - -Kun rouva Bourdelais tuli luku- ja kirjoitussaliin, hän asetti lapset -istumaan ison pöydän ääreen ja meni hakemaan heille valokuva-albumeja. -Ison salin holvikatto oli täynnä kultakoristeita, ja sen kummassakin -päässä oli valtavat kamiinat. Keskinkertaisia, mutta komeasti -kehystettyjä tauluja oli seinillä, kummallakin puolella avautuvat, -tavarataloa hallitsevat holvikattoiset lehterit oli erotettu salista -pylväillä, joiden välissä oli suuria, majolikamaljakoissa kasvavia -palmuja. Sanomalehdillä, aikakauskirjoilla, kirjepaperilla ja -kirjoitusneuvoilla sälytetyn laajan pöydän ympärillä istui äänetön -yleisö. Jotkut naiset riisuivat käsineensä kirjoittaakseen kirjeitä -tavaratalon nimikirjaimin varustetulle paperille, jonka painetun -alkukirjoituksen he pyyhkäisivät yli kynänvedolla. Miehiä istui -mukavissa nojatuoleissa lukemassa sanomalehtiä. Mutta useimmat -viivyttelivät tekemättä mitään: miehiä odottamassa vaimojaan, jotka -irti päästyään kiersivät osastoja; nuoria naisia odottaen rakastettunsa -tuloa; vanhoja sukulaisia, joita oli tuotu sinne pois mentäessä -haettaviksi niinkuin kepit ja sateenvarjot haetaan. Ja he lepäsivät -ylhäällä luoden silloin tällöin parvekkeilta silmäyksen alakerran -leveisiin käytäviin ja halleihin, joiden kaukaiset äänet yhtyivät -kynien rapinaan ja sanomalehtien kahinaan. - --- Kas, tekö siinä? sanoi rouva Bourdelais. -- En ollut tunteakaan. - -Hän oli huomannut sanomalehden takana lasten vieressä istuvan rouva -Guibalin. Tämä ei näyttänyt olevan tapaamisesta mielissään ja teki -kärsimättömän liikkeen. Mutta hilliten itsensä hän kertoi tulleensa -lepäämään väentungoksesta. Kun rouva Bourdelais kysyi häneltä aikoiko -hän ostaa, hän vastasi pitkäveteisellä äänellään kätkien luomiensa alle -itsekkään katseensa terävyyden. - --- En, päinvastoin olen tullut tuomaan takaisin ostoksia, joihin en ole -tyytyväinen, oviverhoja. Mutta täällä on niin paljon väkeä, ettei pääse -lähellekään. Täytyy odottaa. - -Rouva Guibal jatkoi puhettaan pitäen palauttamisjärjestelmää sangen -mukavana. Ennen hän ei koskaan ostanut, mutta nyt hänkin joskus -uskalsi. Viidestä ostamastaan esineestä hän palautti neljä, ja hän oli -jo melkein kaikilla osastoilla tunnettu omituisista kaupoistaan ja -iänikuisesta tyytymättömyydestään, joka sai hänet tuomaan tavarat -takaisin yksitellen pidätettyään niitä luonaan monta päivää. Mutta -puhuessaan hän ei kääntänyt katsettaan salin ovesta ja hän näytti -tuntevan huojennusta, kun rouva Bourdelais kääntyi lapsiensa puoleen -selittääkseen kuvia. Melkein samassa herra de Boves ja Paul de -Vallagnosc astuivat sisään. Kreivi, joka oli tullut muka ainoastaan -opastaakseen Vallagnoscia uudessa tavaratalossa, vaihtoi rouva Guibalin -kanssa nopean katseen; sitten tämä taas vajosi lukemiseensa ikäänkuin -ei olisi tiennyt toisen tulosta mitään. - --- Terve, Paul! kuului takaa ääni. - -Se oli Mouret, joka oli tarkastamassa eri toimistojen työtä. He -kättelivät, ja Mouret kysyi heti, eikö rouva de Boveskin aikonut -kunnioittaa tavaratalon avajaisjuhlaa läsnäolollaan. - --- Ei, suureksi ikäväkseen hän ei voi, vastasi herra de Boves. -- Hän -on sairas, ei kuitenkaan mitään vaarallista. - -Samassa hän erosi heistä lähestyäkseen hattu kädessä rouva Guibalia, -jonka hän nyt vasta oli huomaavinaan. Toiset jäivät paikoilleen -tervehtien häntä sieltä. Rouva Guibalkin teeskenteli hämmästystä. Mutta -Paul hymyili, sillä nyt hän ymmärsi. Hiljaa hän kertoi Mouret'lle, -miten hän oli tavannut kreivin Richelieunkadulla ja miten tämä -koetettuaan ensin turhaan päästä hänestä eroon oli vihdoin pakottamalla -pakottanut hänet tulemaan mukaansa Naisten Aarreaittaan, joka muka -välttämättä oli nähtävä. Jo kokonaisen vuoden tämä kunnon rouva oli -imenyt herra de Boves'ilta hänen rahansa ja huvitellut mielensä mukaan -hänen kustannuksellaan tavaten hänet milloin missäkin julkisessa -paikassa, kirkoissa, museoissa, myymälöissä, sopiakseen hänen kanssaan -suullisesti tapaamisista, kun ei uskaltanut kirjoittaa. - --- Luulen, etteivät he koskaan tapaa kahta kertaa samassa hotellissa, -kuiskasi nuori mies. -- Viime kuussa esimerkiksi herra de Boves oli -muka tarkastusmatkalla ja kirjoitti vaimolleen joka toinen päivä -milloin Blois'sta, milloin Libournesta tai Tarbes'ista, ja kuitenkin -voisin vannoa nähneeni hänet Batignolles'in matkustajakodin ovella... -Mutta katsohan kuinka hän kumartaa. Mikä nuhteeton virkamiesryhti! Kuin -itse vanha Ranska! - --- Ja miten avioliittosi edistyy? kysyi Mouret. - -Paul vastasi kääntämättä silmiään kreivistä, että odotettiin tädin -kuolemaa. Sitten hän suuresti huvittuneena jatkoi: - --- No johan nyt! Nyt hän antaa hänelle osoitteen, näetkö? Ja toinen -ottaa vastaan sen mitä viattomimman näköisenä. Pelättävä nainen tuo -hienohipiäinen punakutri, joka näyttää kaikkeen kyllästyneeltä... -Täytyypä todella myöntää, että outoja täällä sinun luonasi tapahtuu. - --- Oh, vastasi Mouret hymyillen, -- naiset eivät täällä ole minun -luonani vieraissa, kotonaanhan he ovat. - -Sitten hän rupesi laskemaan leikkiä. Niinkuin pääskyset tuottavat -kodille onnea, niin lempikin. Eivät he olleet hänelle tuntemattomia, -tytöt, jotka kiersivät osastoja, yhtä vähän kuin rouvatkaan, jotka -sattumalta tapasivat ystäviään. Ja jos he eivät ostaneetkaan, niin -olivathan ainakin lisänä tungoksessa, huoneita lämmittämässä. -Jutellessaan Mouret johti vanhan toverinsa lukusalin ovelle katsomaan -keskusgalleriaa, joka komeine halleineen levisi heidän jalkainsa alla. -Heidän takanaan sali uinui levollisuutta, huolimatta kynien rapinasta -tai kahisevista sanomalehdistä. Muuan vanha herra oli nukahtanut -Moniteur lehden ääreen. Herra de Boves katseli tauluja eksyttääkseen -tungokseen tulevan vävynsä. Ja yksin häiriten yleistä rauhaa rouva -Bourdelais liverteli ääneen lapsiensa huviksi ikäänkuin olisi ollut -kotonaan. - --- Näethän, kotonaan he ovat, Mouret toisti osoittaen kädellään -alhaalla myllertäviä naisjoukkoja. - -Samassa tuli rouva Desforges sisään päästyään töin tuskin vapaaksi oven -tungoksesta, johon häneltä oli jäädä päällysvaippakin. Hän käveli -ensimmäisen hallin poikki ja saavuttuaan suureen galleriaan hän kohotti -katseensa. Kaikkialla hän näki kaiteita ja käsipuita niinkuin -asemasalissa, ilmassa notkuvia portaita ja riippusiltoja. Kierreportaat -kohosivat rohkeasti kaarrellen, rautasillat risteilivät korkealla katon -alla. Ja kaikki nämä kevyet, rautaiset rakennelmat kuvastuivat päivän -kirkastamaa lasikattoa vastaan eräänlaisena sokkelopitsinä, jonka -silmukoista päivä kiilsi. Toteutunut unelma, uudenaikainen Baabel, joka -pinosi päällekkäin monet kerroksensa, avasi laajat salinsa ja tarjosi -loppumattomia näköaloja. Rauta oli joka paikassa vallitsevana. Nuori -arkkitehti oli uskaltanut käyttää sitä sellaisenaan peittämättä sitä -kiveä tai puuta matkivan töherryksen alle. Alhaalta rakennus oli sekä -värinsä että muotonsa puolesta tehty yksinkertaiseksi, jottei se -loistollaan himmentäisi näytteille pantuja tavaroita; siellä oli suuria -sileitä seinäpintoja ja himmeitä värejä. Mutta mikäli pylväät kohosivat -korkeammalle, niiden kukka-, lehti- ja tähtikoristeet kävivät yhä -komeammiksi ja monimutkaisemmiksi, kunnes ne vihdoin kattoon kohottuaan -peittyivät leimuavien värien, punaisen, vihreän ja hohtavan kullan -peittoon, kullan varsinkin, lainehtivan, kuohuvan kullan, joka -räiskytti ikkunalasitkin kiiltäviä kultapisaroita täyteen. Siellä -gallerioidenkin holvikaaret hohtivat iloisenvärisinä. Kirjavat -mosaiikki- ja fajanssireunukset lievensivät yleisvaikutuksen -ankaruutta, kun sitä vastoin pitkin portaiden punaisella sametilla -verhottuja kaidepuita juoksi kiilloitettuja rautakiskoja, teräkseltä -loistavia. - -Vaikka rouva Desforges oli jo käynyt katsomassa tavaratalon uutta osaa, -vaikutti se esiintyessään nyt hehkuvan elämän pyörteissä häneen niin -valtavasti, että hänen täytyi pysähtyä. Hänen ympärillään kuohuivat -sisään ja ulos tunkevan ihmisvirran hyökyaallot. Joukko oli vielä -sangen kirjavaa, vaikkakin säätyläisnaisten luku iltapäivän kuluessa -vähitellen lisääntyi. Surupukuisiakin naisia oli, pitkät suruhunnut -hatuissa. Siellä täällä väentungokseen eksynyt imettäjä koetti -kyynärpäät ojona suojella lastaan. Koko tämä aaltoileva ihmismeri, nämä -kirjavat hatut ja hatuttomat, vaalea- tai mustatukkaiset päät vierivät -gallerioiden päästä päähän sekavina ja himmeävärisinä keskellä heleästi -loistavia kankaita. Kaikkialla, eloisissa musliineissa, hohtavissa -silkkikankaissa ja tummissa villakudoksissa näkyi suuria hintalappuja, -joiden räikeä valkeus pisti silmään. Nauhakasojen silmukat kohosivat -oudonmuotoisina korvina ihmisten päiden takaa, flanellipino pisti -jykevän niemekkeensä lainehtivaan ihmismereen, lukuisat peilit -kuvastivat pintaansa näyttelyjen osia ja yleisön murtokappaleita, -olkapäitä, käsivarsia ja kenossa keikkuvia kasvoja. Oikealla -ja vasemmalla, poikkipäin kulkevissa gallerioissa vilahteli -milloin valkotavaroiden lumikinoksia, milloin trikootavaroiden -tummantäplikkäitä kasoja, milloin etäisyyteen hukkuvia ryhmiä, joihin -lasiruuduista lähtevä valo sattui ja joissa ei asiakkaista enää ollut -muuta jäljellä kuin sekavasti häilyvää ihmistomua. Ja kun rouva -Desforges kohotti katseensa, hän näki pitkin riippusiltoja, -kierreportaita ja eri kerrosten kaiteita kattoa kohti pyrkivää hyörivää -väkeä, kokonaisen ilmassa liikkuvan kansakunnan, joka kapusi -suunnattoman metalliverkon silmukoissa ja kuvastui mustana hiotun -kattolaen kirkkautta vastaan. Suuria kultaisia kattokruunuja riippui -laessa. Lippuina liehui kaidepuissa mattoja, silkkiliinoja, -kultakirjokankaita. Pitsiparvia lenteli, musliinipilviä, liiteli -silkkisiä siipiä, ja niiden keskellä kurottuivat puoleksi puetut -mallinuket voitollisesti taivasta kohti. Ja tämän sekasorron -yläpuolella, kaikkein korkeimmalla, missä ostajain luku väheni, -vuodevaateosaston pienet, patjojen peittämät rautasängyt pilkistivät -valkeiden päiväpeitteiden alta, niinkuin sisäoppilaitoksen -makuuhuoneessa pikkutyttöjen vuoteet, huolimatta alhaalta kohoavasta -hälinästä. - --- Haluaako rouva huokeita sukkanauhoja? sanoi eräs myyjä rouva -Desforges'ille, nähdessään hänen seisovan liikkumattomana. -- -Täyssilkkiä, frangi yhdeksänkymmentäviisi. - -Rouva Desforges ei viitsinyt edes vastata. Hänen ympärillään kuului -yhtämittaisena surinana yhä uusia tarjouksia, toinen toistaan -kiihkeämpiä. Rouva Desforges seisoi yhä samassa paikassa miettien -minnepäin kääntyä. Vasemmalla hän huomasi Albert Lhommen -kassakomerossa. Tämä, joka tunsi hänet ulkonäöltä, uskalsi hymyillen -katsella häntä huolimatta laskuista, joita joka taholta satoi hänen -pöydälleen, yhtä vähän kuin Josephistakaan, joka hikipäissään sitoi ja -pakkasi tietämättä kuinka selvitä käärelankakeristään. Rouva Desforges -pääsi suunnastaan selville. Hän huomasi olevansa silkkiosaston edessä. -Mutta sittenkin häneltä meni kymmenen minuuttia ennenkuin hän pääsi -perille. Punaisia, näkymättömien rihmojen päässä liehuvia ilmapalloja -ilmestyi yhä enemmän; ne kokoontuivat purppurapilveksi, joka hiljakseen -liiteli ovea kohti hajotakseen Pariisin kaduille. Hänen täytyi joskus -kumartua kun pallo lensi alhaalla, jonkun lapsen pikku sormiin -sidottuna. - --- Kuinka, rouva, tekin olette uskaltanut! Bouthemont huudahti -iloisesti huomatessaan rouva Desforges'in. - -Nykyään tämä osastonhoitaja, jota Mouret oli suositellut rouva -Desforges'ille, kävi joskus tämän kodissa teetä juomassa. Henrietten -mielestä Bouthemont ei tosin ollut erikoisen hieno, mutta hän oli -muuten miellyttävä mies, jonka vilkas ja hilpeä luonne huvitti ja -hämmästytti. Sitä paitsi Bouthemont oli joitakin päiviä sitten -ujostelematta kertonut hänelle Mouret'n ja Claran hyvistä väleistä -jutellen huvikseen, mitään tarkoittamatta, niinkuin tämän leikkisän -miehen oli tapana, ja nyt rouva Desforges mustasukkaisuuden pistos -rinnassa, mutta välinpitämättömän näköisenä, tuli katsomaan kuka tyttö -oli, vaikka Bouthemont oli nimeä mainitsematta vain sanonut hänet -erääksi valmiiden vaatteiden myyjättäreksi. - --- Tarvitsetteko jotakin? Bouthemont jatkoi. - --- Tietysti, en kai muuten olisi tullut... Onko teillä fulardia -aamupuvuiksi? - -Mutta rouva Desforges'in käynnillä oli toinenkin tarkoitus. Hän oli -tullut kysymään Bouthemont'ilta Mouret'n myyjättären nimeä, sillä hän -tahtoi välttämättä nähdä tämän. Bouthemont kutsui Favier'n näyttämään -kankaita, mutta odottaessaan tämän tuloa hän jatkoi keskustelua rouva -Desforges'in kanssa. Favier viipyi, sillä hän palveli parhaillaan tuota -vaaleata "kaunotarta", josta osastolla usein puhuttiin, vaikka ei -tiedetty hänen oloistaan eikä hänen nimestään. Tällä kertaa "kaunotar" -oli surupuvussa. Ketä hän mahtoi surra, isäänsäkö vai miestään. Ei -varmaankaan isää, sillä hän olisi kai siinä tapauksessa näyttänyt -alakuloisemmalta. Mutta jos hän suri miestään, niin silloinhan hän oli -todellakin ollut naimisissa eikä huhuissa ollutkaan perää. Mutta jos -häneltä oli äiti kuollut. Kaikkia näitä mahdollisuuksia pohdittiin -hiljaa osastolla tulisesta kiireestä huolimatta. - --- Joutukaahan toki! Hutin huusi Favier'lle, joka palasi saatettuaan -"kaunottaren" kassalle. -- Kun tuo nainen on täällä, niin ette joudu -milloinkaan valmiiksi... Hänkö nyt teistä huolisi. - --- Yhtä paljon ainakin kuin minä hänestä, vastasi myyjä vihoissaan. - -Mutta Hutin uhkasi ilmoittaa johtokunnalle, jos myyjät eivät -käyttäytyneet kunnioittavasti asiakkaita kohtaan. Hutinista oli tullut -hirviö kun hän toverinsa avulla oli saanut Robineaun kukistetuksi ja -päässyt hänen paikalleen, ja hän osoitti lupauksistaan huolimatta niin -armotonta ankaruutta alaisiaan kohtaan, että nämä kannattivat nyt salaa -Favier'ta. - --- Kas niin, älkää vastatko, jatkoi Hutin ankarasti. -- Herra -Bouthemont kysyy teiltä fulardia, vaaleampia sävyjä. - -Keskellä hallia tarjosi kesäsilkkien näyttely silmälle aamuhetken -hienoimpia valonvivahduksia, läpikuultavan vaaleita, punaisia, -keltaisia, sinisiä heijastuksia, taivaankaarelta lainattuja. Siinä oli -kankaita, kirkkaampia kuin kesäisen taivaan hattarat, keveämpiä kuin -linnun pesästä lentävät untuvat, hienompia kosketukselle kuin -kiinalaisen neitsyen iho. Siinä oli japanilaisia ja intialaisia -kankaita, ruudukkaisia, kukikkaita, jotka johtivat mieleen -hienohelmaisten naisten kävelyn toukokuun aamuna suurten puiden -varjossa. - --- Otan tämän, rouva Desforges sanoi osoittaen Ludvig XIV:n tyylistä -kangasta, jonka vaalealle pohjalle oli siroteltu ruusukimppuja. - -Favier'n mitatessa kangasta hän vielä kerran pyysi Bouthemont'ia -sanomaan kenestä oli kysymys. - --- Aion mennä valmiiden vaatteiden osastolle, sanoi hän, -- katsomaan -matkaviittoja... Kuulkaa, onko hän vaalea, tuo neiti, josta oli puhe? - -Osastonjohtaja, joka alkoi käydä levottomaksi itsepintaisista -kysymyksistä, hymyili vastaamatta. Samassa Denise sattui kulkemaan ohi -opastaessaan Liénard'in luo merinoita ostamaan rouva Boutarelin, tuon -maaseudulta kotoisin olevan naisen, joka kävi Pariisissa kahdesti -vuodessa tuhlatakseen Naisten Aarreaitassa vaivoin säästämänsä rahat. -Kun Favier valmistautui saattamaan rouva Desforges'ia, Hutin pysähdytti -hänet tehdäkseen hänelle kiusaa. - --- Teidän ei tarvitse mennä. Pyydetään neitiä saattamaan rouva. - -Denise suostui heti ottamaan sekä ostoksen että laskun. Mutta hän oli -hämillään niinkuin aina, kun kohtasi tuon miehen, jota hän ei voinut -häpeämättä nähdä, ikäänkuin tämä olisi muistuttanut häntä vakavasta -hairahduksesta. Niin suuresti unelman muisto painoi hänen -omaatuntoansa. - --- Kuulkaahan, kuiskasi rouva Desforges Bouthemont'ille, -- tuo tyttö -se kai on... Vai on hänet otettu takaisin palvelukseen?... Aivan -varmaan, hän se on, josta kerroitte. - --- Mahdollisesti, vastasi osastonhoitaja yhä vielä hymyillen ja -vältellen suoraa vastausta, sillä hän oli päättänyt lujasti pitää nimen -salassa. - -Seuraten Deniseä rouva Desforges nousi hitaasti portaita. Hänen täytyi -vähän väliä pysähtyä pitääkseen puoliaan yläkerroksista laskeutuvia -joukkoja vastaan. Portaita kannattavat pylväät tärisivät huomattavasti -koko talon täyttävän elämän vaikutuksesta. Jokaisella portaalla seisoi -kummallakin puolella kaiteeseen lujasti sidottu mallinukke, jonkin -erityisen vaatekappaleen näyttämistä varten, milloin kävelypuvun, -milloin päällysvaatteen, milloin aamupuvun. Niitä olisi voinut luulla -voittokulun kunniaksi järjestetyksi kaksinkertaiseksi sotilasriviksi, -niin suorina ja vakavina ne seisoivat kohottaen ilmaan pään asemesta -kaulaan pistetyn hintalappupuikon, joka upposi flanelliin kuin tikari -veriseen haavaan. - -Vihdoin rouva Desforges pääsi toiseen kerrokseen, mutta törmäsi -sellaiseen väenpaljouteen, että hänen täytyi pysähtyä hetkeksi. Hän -näki nyt allaan alakerran osastot mahtavine ostajakuntineen, jonka läpi -hän oli äsken raivannut tiensä. Näin ylhäältäpäin katsottuna se näytti -aivan erilaiselta. Ihmisten päät, toinen toisensa vieressä, alta ei -ruumista näkynyt, nousivat ja laskivat kuin valtameren aallot, -kihisivät ja kuhisivat kuin muurahaispesässä. Valkeiden hintalappujen -numerot näyttivät täältä vain hienoilta viivoilta, nauhakasat olivat -litistyneet, flanelliniemeke halkaisi galleriaa kapeana muurina, -kaidepuilla riippuvat matot ja kirjokutoiset silkit riippuivat -hänen jalkojensa alla kuin kirkon laulajalehteriin ripustetut -juhlastandaarit. Kauempana hän huomasi poikkipäin kulkevien -gallerioiden polvekkeita, niinkuin kellotornin hirsiristikolta näkee -lähikatujen kulmia, missä ohikulkijat liikkuvat mustina täplinä. -Varsinkin häntä hämmästytti se, että hän sulkiessaan kirjavien värien -sekasorrosta väsyneet silmänsä tunsi vieläkin valtavammin -ihmisjoukkojen läheisyyden oudosta, veden nousua muistuttavasta -kohinasta ja ihmisruumiiden ilmaan haihduttamasta lämmöstä. Lattiasta -kohosi hieno pöly täynnä naisesta lähteviä tuoksuja, alusvaatteista ja -niskasta, hameista ja hiuslaitteista, kirpeä, läpitunkeva tuoksu, joka -suitsutuksena häilyi tässä naisruumiin palvelukseen pystytetyssä -temppelissä. - -Mouret, joka vielä seisoi Vallagnoscin seurassa lukusalin ovella veti -mielihyvällä keuhkoihinsa tätä tuoksua ja päihtyen siitä toisti -vieläkin: - --- Kotonaanhan he ovat. Tiedän naisia, jotka päiväkaudet oleskelevat -täällä, syövät leivoksia ja kirjoittavat kirjeensä. Yösija vain -puuttuu. - -Tämä leikinlasku huvitti Paulia, joka pessimismin ikävystyneisyydessä -väitti mielettömäksi ihmisjoukkojen innostusta kauniisiin vaatteisiin. -Usein kun hän kävi entistä koulutoveriaan tervehtimässä, hän tunsi -lähtiessään melkein kiukkua nähtyään tämän niin ilosta uhkuvana -keimailevan asiakkaittensa keskellä. Eikö yksikään noista tyhjistä ja -sydämettömistä olennoista kyennyt opettamaan hänelle olemisen -turhuutta? Mutta tänään Octave tuntui menettäneen tavallisen -tasapainonsa. Hän, joka tavallisesti suhtautui asiakkaittensa -innostuttamiseen leikkausta toimittavan lääkärin tasaisella -tyyneydellä, näkyi nyt myös joutuneen tavaratalon polttavan intohimon -valtaan. Hän oli huomannut Denisen ja rouva Desforges'in nousevan -yhdessä portaita, ja hänen puheensa oli käynyt äänekkäämmäksi, hänen -liikkeensä rajuimmiksi, ja vaikka hän ei tahtonut kääntää päätään -sinnepäin, hän kiihtyi yhä enemmän sitä myöten kun tunsi heidän -lähestyvän. Puna kohosi hänen kasvoilleen, ja hänen silmissään paloi -kipinä sitä samaa tulta, joka pitkin päivää oli hehkunut hänen -asiakkaittensa katseissa. - --- Kyllä taitavat varastaa teiltä, kuiskasi Vallagnosc, joka huomasi -joukossa epäilyttäviä kasvoja. - -Mouret levitti kätensä. - --- Varastavat kyllä, hän vastasi, -- varastavat niin, että on vallan -uskomatonta. - -Hermostuneesti, hyvillään siitä, että sai tästä keskustelunaiheen, hän -luetteli loppumattomiin esimerkkejä, kertoi tapahtumia ja luokitteli -varkaat. Ensiksi hän mainitsi ammattivarkaat, jotka tekivät vähimmän -vahinkoa, sillä poliisi tunsi heidät melkein kaikki. Sitten tulivat -kleptomaanit, uudenaikaista mielisairautta potevat, joka mielisairaus -arveltiin suurmyymälöiden tuottamien kiusauksien tulokseksi. Ja lopuksi -olivat raskaana olevat naiset, joiden kiihko kohdistui johonkin -erityiseen tavaralajiin. Niinpä poliisi oli esimerkiksi eräältä -tällaiselta naiselta löytänyt kaksisataaneljäkymmentäkahdeksan paria -ruusunpunaisia käsineitä, jotka oli varastettu Pariisin eri -käsinekaupoista. - --- Sentähdenkö naisten silmissä heidän täällä käydessään on niin outo -katse? sanoi Vallagnosc. -- Häpeätä ja ahneutta niinkuin raivostuneen -eläimen katseessa. Sitä ihmettelinkin!... Kunniallisuutta täällä -todellakin opetetaan ihmisille! - --- Minkä minä sille taidan? vastasi Mouret. -- Joskin koetammekin -kotiuttaa heidät tänne, niin emme kuitenkaan voi sallia heidän vievän -tavaroita maksamatta... Ja sangen hienojakin naisia saadaan kiinni -sellaisesta. Viime viikolla esimerkiksi meidän täytyi haastaa oikeuteen -eräs apteekkarin sisar ja erään hovioikeudenneuvoksen rouva. Teemme -mitä voimme epäkohdan poistamiseksi. - -Hän keskeytti osoittaakseen toverilleen isä Jouvea, joka nauhaosastolla -parhaillaan piti silmällä erästä raskaana olevaa naista, joka liikkui -varovasti tungoksessa ystävättären seurassa. - --- Kyllä hän saa naisen kiinni, jatkoi Mouret, -- hän tietää kyllä -kaikki heidän kepposensa. - -Mutta hänen äänensä vavahti eikä hänen naurussaan ollut enää -luonnollista kaikua. Denise ja Henriette, joihin hän koko ajan oli -salaa vilkuillut, olivat nyt saapuneet hänen luokseen ja kulkivat hänen -takanaan päästyään suurella vaivalla väentungoksen läpi. Hän kääntyi ja -tervehti asiakastaan hienotunteisen ystävän tavoin, joka ei tahdo -saattaa naista panettelun alaiseksi pysähdyttämällä hänet keskellä -tungosta. Mutta rouva Desforges, jonka epäluulo oli hereillä, oli -huomannut minkä katseen hän oli luonut Deniseen. Tämä oli varmaan se -tyttö, joka hänen kanssaan kilpaili Mouret'n rakkaudesta ja jonka -nähdäkseen hän oli tullut tänne. - -Valmiiden vaatteiden osastolla neidit olivat pyörällä päästään. Kaksi -myyjätärtä oli sairastunut, ja rouva Frédéric, alijohtajatar, oli -muitta mutkitta ottanut eron juuri avajaisjuhlan aattona ja hakenut -palkkansa kassasta. Hän pakeni kiireisimpänä hetkenä välittämättä -Aarreaitasta sen enempää, kuin mitä tämä palvelijoistaan välitti. Tästä -keskusteltiin osastolla kiireestä huolimatta. Clara, joka sai kiittää -Mouret'n oikkua siitä, että hänet vielä pidettiin osastolla, hyväksyi -rouva Frédéricin käytöksen sanoen sitä nokkelaksi. Marguerite kertoi, -kuinka Bourdoncle lähdöstä kuullessaan oli suuttunut silmittömästi, ja -Aurélie rouva julisti, että hänen mielestään rouva Frédéric ei ollut -koskaan uskonut kenellekään salaisuuttaan, joku luuli tietävänsä, että -hän oli eronnut tavaratalosta mennäkseen naimisiin erään miehen kanssa, -joka omisti kylpylän lähellä kauppahallia. - --- Matkapuvunko rouva haluaa? Denise kysyi rouva Desforges'ilta -tarjottuaan hänelle tuolin. - --- Niin, vastasi rouva Desforges, joka halusi olla epäkohtelias. - -Osaston uusi sisustus oli arvokas ja upea, korkeita, leikkauksin -koristettuja tammikaappeja ja suuria seinäpintojen levyisiä peilejä. -Paksu lattiamatto tukahdutti askelten äänen. Denisen hakiessa -matkapukuja rouva Desforges, joka katseli uutta huonetta, sattui -näkemään kuvansa peilissä ja unohtui tutkimaan sitä. Oliko hän siis -tulossa vanhaksi, koska häntä petettiin tuollaisen tyttörievun takia? -Peiliin kuvastui osasto kokonaisuudessaan kaikkine komeuksineen, mutta -Henriette ei nähnyt muuta kuin kalpeat kasvonsa eikä kuullut kuinka -Clara hänen takanaan supatteli kertoen Margueritelle rouva Frédéricin -viekkaudesta, kun tämä joka ilta ja aamu kulki Choiseulin kauppakujan -kautta uskotellakseen muille, että asui Seinen vasemmalla rannalla. - --- Tässä viimeiset mallimme, sanoi Denise. -- Meillä on niitä useita -värejä. - -Hän levitteli rouva Desforges'in nähtäväksi neljä tai viisi asua. Tämä -katseli niitä halveksivasti, ja hänen kasvonsa kävivät yhä kovemmiksi, -sitä mukaa kun hän niitä tarkasteli. Toisessa oli liiaksi poimuja, ja -vaate näytti ahtaalta. Toinen oli olkapäistä jäykkä, kulmikas niinkuin -kirveellä veistetty. Jos olikin matkalle lähdettävä, niin ei kuitenkaan -tarvinnut pukeutua vahtikojuksi. - --- Näyttäkää muita, neiti! - -Denise levitteli uusi vaippoja ja käänsi entiset kokoon vähääkään -tuskastumatta. Tämä leppeä kärsivällisyys vasta oikein suututti rouva -Desforges'ia. Alinomaa hänen katseensa palasi peiliin, missä hän näki -oman kuvansa Denisen kuvan vieressä, ja hän alkoi verrata niitä -toisiinsa. Oliko mahdollista, että tuollaiselle vähäpätöiselle -olennolle annettiin arvoa hänen rinnallaan. Nyt hän muisti: sehän se -oli, tuo taitamaton vasta-alkaja, joka oli näyttänyt tyhmältä ja -kömpelöltä kuin hanhipaimen. Hän osasi tietenkin nyt esiintyä -sievemmin, ja aika näppärältä hän näytti säntillisessä silkkipuvussaan. -Mutta mikä vaatimattomuus, mikä jokapäiväisyys! - --- Koetan löytää rouvalle lisää malleja, Denise sanoi tyynesti. - -Hänen palattuaan sama meno alkoi uudestaan. Milloin kangas oli liian -raskasta, milloin se ei ollut minkään arvoista. Rouva Desforges -kääntyi, korotti ääntään ja koetti vetää puoleensa Aurélie rouvan -huomion aiheuttaakseen Deniselle nuhteita. Mutta palattuaan -palvelukseen Denise oli vähitellen päässyt koko osaston suosioon ja oli -kuin kotonaan. Aurélie rouvakin tunnusti hänet harvinaisen hyväksi -myyjättäreksi hänen yhtämittaisen lempeytensä ja hilpeän mielenlaatunsa -takia, ja sentähden hän nytkin vain kohautti olkapäitään asiaan enempää -sekaantumatta. - --- Voisiko rouva kenties sanoa minkä mallisen haluatte? toisti Denise -väsymättömän kohteliaasti. - --- Hyvä sanoa, kun ei ole mitään saatavana! huudahti rouva Desforges. - -Mutta samassa hän hämmästyneenä vaikeni tuntien olkapäätään -kosketettavan ja huomasi vieressään rouva Martyn. Ostokiihkonsa ajamana -tämä oli matkallaan tavaratalossa päässyt näin pitkälle kuljettaen -mukanaan kokonaista tavarakuormaa, missä oli solmioita, käsineitä, -päivänvarjo, hameita, pyyheliinoja, verhoja, lamppu, kolme olkimattoa -ynnä muuta, niin että myyjä säästääkseen käsivarttansa, joka oli -vähällä katketa taakan painosta, oli asettanut koko kasan tuolille ja -laahasi sitä jäljessään. - --- Vai matkapuvun te ostatte? rouva Marty sanoi. - --- Hyvä Jumala, en toki. Niistä ei ole mihinkään. - -Mutta rouva Marty oli jo sattunut näkemään raitaisen päällysvaatteen, -joka miellytti häntä. Hänen tyttärensä oli jo sitä tutkimassa. Silloin -Denise kutsui luokseen Margueriten, joka totellen toverin viittausta ei -ujostellut tyrkyttäessään ostajalle viimevuotista tavaraa edullisena -kauppana. Margueriten vannottua, että tavaran hinta oli jo kaksi kertaa -alennettu, ensin sadastaviidestäkymmenestä sataankolmeenkymmeneen ja -sitten sataankymmeneen, rouva Marty ei jaksanut enää vastustaa. Hän -osti, ja hänen seurassaan oleva myyjä luovutti tuolin tavaroineen ja -laskuineen. - -Mutta rouvien takana osasto myynnin touhusta huolimatta jatkoi -juoruamista rouva Frédéricistä. - --- Vai oli hänelläkin omansa? kyseli muuan pikku myyjätär, uusi tulokas -osastolla. - --- Oli, tuo kylpylän isäntä, vastasi Clara. -- Ei ole tuollaisiin -tasaisiin leskirouviin luottamista. - -Margueriten kirjoittaessa pukua laskuun rouva Marty kääntyi rouva -Desforges'in puoleen iskien merkitsevästi hänelle silmää ja osoittaen -Claraa. - --- Tiedättehän, kuiskasi hän, -- tuossa on Mouret'n viimeinen oikku. - -Rouva Desforges katsoi hämmästyneenä ensin Claraan, sitten Deniseen ja -vastasi: - --- Ei toki tuo pitkä, tuo pieni kai se on. - -Kun rouva Marty ei uskaltanut pysyä väitteessään, rouva Desforges -lisäsi kovemmalla äänellä, jossa oli hienon naisen ylenkatsetta -palvelijatarta kohtaan: - --- Tai kenties kumpikin, kuka sen tietää. - -Denise kuuli sen. Hän loi kirkkaan ja suoran katseen tuohon -tuntemattomaan rouvaan. Äkkiä hänelle tuli mieleen, että siinä oli -isännän ystävätär, josta hänelle oli kerrottu ja jonka luona hänen -sanottiin käyvän. Hänen katseestaan kuvastui silloin niin paljon -surumielistä arvokkuutta ja viatonta suoruutta, että Henrietten täytyi -hävetä. - --- Koska teillä ei ole mitään kunnollista näytettävää, rouva Desforges -sanoi jyrkästi, -- viekää minut kävelypukuosastolle. - --- Odottakaahan, huudahti rouva Marty, -- minäkin tulen mukaan... Minun -piti katsoa Valentinelle pukua. - -Marguerite tarttui tuoliin ja laahasi sitä jäljessään, kuluipa se -taikka ei kyydissä, Denisellä sitävastoin ei ollut muuta kantamista -kuin rouva Desforges'in ostama kangas. Nyt kun kävelypukuosasto -oli sijoitettu toiseen kerrokseen, talon toiseen päähän, täytyi -kulkea kokonainen matka. Marguerite kulki ensimmäisenä, tuolinsa -eteen valjastettuna, raivaten hitaasti toisille tietä. Jo -valkotavaraosastolla rouva Desforges alkoi valittaa. Naurettavia -kerrassaan tavaratalot, missä täytyi kulkea peninkulma ostaakseen -jonkun tavaran. Rouva Martykin sanoi kuolevansa uupumukseen, ja -sittenkin väsymys, raukea voimattomuus tavaraläjien keskellä tuotti -hänelle suurta nautintoa. Mouret'n nerokas keksintö ei ainakaan hänen -kohdallaan mennyt hukkaan. Matkalla hän pysähtyi jokaiselle osastolle. -Valkotavaraosastolla hän osti paitoja Paulinelta, jonka täytyi nyt -astua valjaisiin ja päästää Marguerite vapaaksi. Rouva Desforges olisi -voinut jatkaa matkaansa päästääkseen nopeammin Denisen luotaan, mutta -hän tuntui olevan mielissään, kun tiesi tämän nöyränä ja vaatimattomana -odottavan, missä hän vain suvaitsi viivytellä neuvoakseen tuttavaansa. -Kapalovaateosastolle rouvat jäivät ihmettelemään ostamatta kumminkaan -mitään, mutta sitten rouva Marty taas alkoi tuhlata rahojaan milloin -mustaan silkkikureliiviin, milloin nahkaisiin hihanreunuksiin, joita -vuodenajan tähden myytiin halvalla, milloin venäläisiin pitseihin, -joilla koristettiin pöytäliinoja. Hänen perässään seuraava tavarakuorma -kohosi yhä korkeammaksi ja kävi niin raskaaksi, että tuoli rusahteli -sen painosta. Myyjä toisensa perästä otti haltuunsa ostokset, mikä kävi -sitä vaivalloisemmaksi mitä mahtavammaksi kuorma paisui. - --- Tätä kautta, rouva, Denise sanoi jokaisen pysäyksen jälkeen, aina -yhtä kohteliaasti. - --- Mutta tämä on mieletöntä! huudahti rouva Desforges. -- Emmehän -koskaan pääse perille. Miksi ei kävelypukuosasto ole valmiiden -vaatteiden osaston vieressä?... Harmillista... - -Rouva Marty, silmät suurina, päihtyen ohitse vilahtavien -kallisarvoisten tavaroiden kirjavuudesta, kuiskasi toistamiseen: - --- Hyvä Jumala, mitähän mieheni sanoo! Oikeassa olette, ei tässä -talossa ole mitään järjestystä. Aivan täällä eksyy ja joutuu -kaikenlaisiin kiusauksiin. - -Keskusportaiden lavalla oli ehkä ahtainta. Mouret, jonka mielestä -siellä oli ollut liiaksi käyttämätöntä alaa ja joka tahtoi tungosta -joka paikkaan, oli järjestänyt sinne korutavaroiden näyttelyn, missä -tarjottiin kaupaksi kullatuita sinkkimaljakoita, matkalaukkuja, -likööripullokoteloita ja muuta sellaista. Sitä paitsi eräs myyjistä oli -saanut luvan asettaa sinne pienen pöydän, missä oli näytteillä -japanilaisia ja kiinalaisia tavaroita, joita naiset kilvan ostivat -niiden halvan hinnan tähden. Niiden menekki oli niin odottamattoman -suuri, että Mouret päätti kehittää tätä kaupanhaaraa. Rouva Martykin -odottaessaan tuoliaan jota kaksi poikaa kantoi toiseen kerrokseen, osti -kuusi norsunluunappia, silkkisiä hiiriä ja emalilla päällystetyn -tulitikkukotelon. - -Toisessa kerroksessa jatkettiin matkaa. Denise, joka aamusta alkaen oli -kiertänyt taloa saattamassa asiakkaita, oli menehtymäisillään -uupumuksesta, mutta hän ei menettänyt malttiaan, vaan esiintyi -edelleen yhtä hymyilevän kohteliaana. Verhoiluosastolla tuli uusi -pysähdys, sillä siellä rouva Marty mieltyi erääseen herttaiseen -kretonkikankaaseen, ja huonekaluosastolla eräs ompelupöytä pidätti tätä -ostohaluista rouvaa. Hänen kätensä vapisivat, ja nauraen hän pyysi -rouva Desforges'ia estämään häntä ostamasta enempää, kun rouva Guibalin -tulo käänsi huomion puoleensa. Rouvat seurasivat häntä matto-osastolle, -jossa hän ilmoitti haluavansa palauttaa viisi päivää sitten ostamansa -itämaiset verhot. Myyjä, rotevakasvuinen, suunnattomien kuormien -nostamiseen tottunut mies, jota hän seisoaltaan puhutteli, oli -harmissaan palauttamisesta, joka uhkasi riistää häneltä hänen -myyntipalkkionsa. Hän koetti saattaa ostajan hämilleen vainuten jotakin -tapahtuneen, ehkä olisi ollut tanssiaiset, joissa nämä Aarreaitasta -ostetut ja nyt palautettavat verhot olivat olleet koristeina; hän oli -kuullut säästäväisien porvarirouvien toisinaan tekevän niin -välttääkseen vuokramenoja verhoilijalle. Oli kai rouvalla jokin syy -palauttamiseen; jos eivät värit tai malli miellyttäneet, niin hän -näyttäisi mielellään jotakin muuta, heillä oli sangen runsas valikoima. -Jokaiseen hänen huomautukseensa rouva Guibal, hallitsijattaren varmuus -koko olennossaan, vastasi tyynesti, etteivät verhot miellyttäneet häntä -enää, ryhtymättä sen tarkempiin selityksiin. Hän ei suostunut katsomaan -muita verhoja, ja myyjän täytyi alistua kumartaen, sillä myyjien oli -käsky ottaa takaisin palautetut tavarat silloinkin, kun selvästi näkyi, -että niitä oli käytetty. - -Rouvat poistuivat yhdessä. Rouva Marty valitti katuvansa ompelupöydän -ostoa, koska ei tarvinnut sellaista, mutta rouva Guibal lohdutti häntä -levollisella äänellä: - --- Vähätpä siitä, hän sanoi, -- voitte palauttaa pöydän. Eihän se ole -sen kummempaa, näittehän... Antakaa vain tuoda se kotiinne ja asettaa -saliinne koetteeksi. Jollei se sitten miellytä, niin lähettäkää -takaisin. Sillähän siitä pääsette. - --- Niin, tosiaankin, huudahti rouva Marty. -- Jos mieheni suuttuu, niin -palautan kaikki. - -Nyt hän tiesi millä puolustautua eikä sen koommin enää hillinnyt -itseään, vaan osti mitä eteen sattui ajattelemattakaan palauttamista, -sillä hän ei ollut niitä naisia, jotka luopuvat hankkimastaan hyvästä. - -Vihdoinkin rouvat saapuivat kävelypukuosastolle. Denise aikoi luovuttaa -rouva Desforges'in ostaman kankaan eräälle osaston myyjättärelle, kun -Henriette äkkiä tuntui muuttavan mieltään ja sanoi, että hän päätti -sittenkin ottaa erään koettamistaan matkapuvuista, sen vaaleanharmaan. -Denisen täytyi suostua odottamaan saattaakseen hänet takaisin valmiiden -vaatteiden osastolle. Denise ei ollut vihainen; hän ymmärsi, että -toinen tahtoi nöyryyttää häntä kohtelemalla häntä käskyläisenään, mutta -hän oli vannonut täyttävänsä joka kohdassa velvollisuutensa ja pysyi -edelleen tyynenä huolimatta kapinallisen ylpeytensä vastaväitteistä. -Rouva Desforges ei ostanut mitään kävelypukuosastolta. - --- Voi, äiti, Valentine huudahti, -- katso tuota sievää pukua! -Sopisikohan se minulle? - -Rouva Guibal selitti hiljaa rouva Martylle, kuinka hänen oli tapana -tehdä. Jos hän mieltyi johonkin tavaratalon pukuun, hän käski lähettää -sen kotiin, otti siitä mallin ja palautti sen sitten takaisin. Rouva -Marty ei muuta neuvoa tarvinnut, vaan osti heti puvun tyttärelleen -kuiskaten: - --- Niin tosiaankin. Olettepa te käytännöllinen, hyvä rouva. - -Tuolista oli täytynyt luopua. Se oli jätetty huonekaluosastolle -ompelupöydän viereen. Taakka oli käynyt liian raskaaksi. Tavarat -koottiin erääseen kassaan toimitettaviksi sitten lähettämöön. - -Taas seurue lähti harhailemaan, yhä Denisen saattamana. Heidät nähtiin -uudelleen osastoilla, portaita kiipeämässä, gallerioita vaeltamassa. -Joka paikassa he tapasivat ystäviä ja tuttavia, viivyttelivät ja -puhelivat. He sattuivat myös tapaamaan rouva Bourdelais'n lapsineen, -joka palasi lukusalista. Lapsilla oli kaikilla oma kannettavansa. -Madeleinella oli kainalossa käärö, jossa oli puku, Edmond heilutti -käsivarrellaan kokonaista kasaa pieniä kenkiä, nuorin, Lucien, ylpeili -komea sotilaslakki päässä. - --- Vai olet sinäkin täällä, rouva Desforges sanoi nauraen entiselle -koulutoverilleen. - --- No älähän muuta, vastasi rouva Bourdelais. -- Olen aivan vihoissani. -Nyt he jo käyttävät hyväkseen lapsiraukkoja langettaakseen meitä -kiusaukseen. Te tiedätte kyllä, olenko tuhlaavainen itseni tähden. -Mutta kuka voi kieltää lapsilta mitä heidän mielensä tekee. Olin tuonut -heidät tänne huvimatkalle ja nyt minä tyhjennän koko tavaratalon. - -Mouret, joka käveli vielä Vallagnoscin ja herra de Boves'in kanssa, -sattui kuulemaan mitä hän sanoi ja katsoi häneen hymyillen. Rouva -Bourdelais huomasi sen ja puoleksi leikillä, puoleksi täydellä todella -valitti hänellekin noista äidin hellyydelle viritetyistä satimista. -Ajatus, ettei hänkään pystynyt pysymään lujana, kiusasi häntä, ja -Mouret, joka huomasi sen, nautti voitostaan. Herra de Boves oli -toiminut niin taitavasti, että oli päässyt jälleen rouva Guibalin -lähelle, jota hän nyt seurasi koettaen vieläkin eksyttää Vallagnoscin -luotaan; mutta tämä, joka oli väsynyt tungokseen, kiirehti seuraamaan -häntä. Denisen oli jälleen täytynyt pysähtyä odottaakseen rouvia. Hän -seisoi heihin selin, eikä Mouret puolestaan ollut häntä näkevinään. -Rouva Desforges, joka piti heitä silmällä, ei tästä lohduttautunut; -päinvastoin hänen mustasukkaisuudesta teroittunut katseensa oivalsi -heti mitä hänen tuli ajatella, ja hän mietti kuinka todistaisi Mouret'n -syylliseksi tämän kulkiessa hänen vieressään talon kohteliaana -isäntänä. - -Herra de Boves ja Vallagnosc, jotka menivät edellä rouva Guibalin -kanssa, saapuivat pitsiosastolle. Tämä oli sijoitettu loisteliaasti -sisustettuun saliin, jonka kaapit olivat täynnä leikkauksin -koristettuja laatikoita. Punaisella sametilla päällystettyjen patsaiden -ympärillä kierteli valkeita pitsejä, ja pitsikiehkuroita riippui -katossa huoneen päästä päähän. Pöydät olivat kukkuroillaan -valenciennekääröjä ja kaikenlaisia sekä koneella kudottuja että käsin -nyplättyjä töitä. Perällä kaksi naista katseli pitsejä, joita Deloche -levitteli sinipunervalla silkillä päällystettyä näytetaulua vastaan. He -näkyivät epäröivän mitä ottaa. - --- Odottakaa, sanoi Vallagnosc hämmästyneenä, -- tehän sanoitte rouva -de Boves'in olevan sairas... Mutta tuossahan hän on näytetaulun edessä -neiti Blanchen kanssa. - -Kreivi säpsähti vilkaisten vastoin tahtoaan rouva Guibaliin. - --- Tosiaankin, sanoi hän. - -Salissa oli hyvin kuuma. Asiakkaat, jotka olivat vähällä tukehtua, -katselivat ympärilleen kiiltävin silmin, kasvot kalpeina. Kaikista -tavaratalon kiusauksista tämä osasto oli vaikein vastustaa, se oli -lankeemuksen varmin valmistaja, kadotuksen kuilu, johon väkevimmätkin -sortuivat. Kädet eksyivät väkisinkin uhkuviin pitsikasoihin, ja -hivelemisen nautinto värisytti sormia. - --- Kyllä perheenne nyt taitaa tuhlata koko omaisuutenne, jatkoi -Vallagnosc, jota kohtaus nauratti. - --- Eikö mitä, sanoi kreivi, jolla ei ollut syytä pelkoon, sillä hän -tiesi, ettei antanut vaimolleen mitä tuhlata. - -Kreivitär, joka tyttärensä kanssa oli kiertänyt kaikki osastot mitään -ostamatta, oli nyt pitsiosastolle jouduttuaan sitä suuremman ostohimon -vallassa, koska hänen oli täytynyt kieltää itseltään vähimmänkin oikun -tyydyttäminen. Hän jaksoi tuskin enää pysyä pystyssäkään myyntipöydän -edessä. Hänen pitsiläjään uponnut kätensä kävi raukeaksi, ja hän tunsi -kuuman väreen kohoavan käsivarsia myöten olkapäihin saakka. Äkkiä, kun -hänen tyttärensä katsoi toisaanne ja myyjä sattui hetkeksi poistumaan, -hän tarttui nypläyskääröön pistääkseen sen päällysvaippansa alle. Mutta -hän päästi sen säpsähtäen kädestään kuullessaan samassa Vallagnoscin -sanovan hilpeästi: - --- Nytpä yllätin teidät, rouva! - -Kreivitär oli käynyt aivan kalpeaksi eikä tiennyt mitä vastata. Sitten -hän selitti, että oli tuntenut itsensä paremmaksi ja tahtonut käydä -hengittämässä raitista ilmaa virkistyäkseen. Huomatessaan, että hänen -miehensä oli rouva Guibalin seurassa, hän tointui kokonaan ja katsoi -tätä niin arvokkaan näköisenä, että tämä kiirehti sanomaan: - --- Kävelin täällä rouva Desforges'in kanssa, kun nämä herrat sattuivat -tulemaan vastaan. - -Samassa toisetkin rouvat saapuivat. Mouret oli saattanut heidät tänne -asti ja pidätti heitä vielä vähän aikaa osoittaakseen heille isä -Jouvea, joka yhä seurasi raskaana olevaa naista ja hänen ystävätärtään. -Merkillistä, kuinka paljon varkaita saatiin kiinni varsinkin -pitsiosastolla! Rouva de Boves kuunteli heidän puhettaan ja kuvitteli -mielessään miltä hän itse olisi näyttänyt kahden santarmin välissä -kulkemassa, hän, neljänkymmenenviiden vanha, muhkea rouva, ylhäisen -virkamiehen puoliso. Mutta omantunnon vaivoja hänellä ei ollut; -päinvastoin hän ajatteli, että hänen olisi pitänyt pistää pitsikäärö -hihaan. Sillä välin Jouve, joka ei enää jaksanut odottaa, että tapaisi -varjostamansa naisen itse teosta, ja joka luuli tämän pistäneen -taskuihinsa yhtä ja toista niin taitavasti, että se oli jäänyt häneltä -huomaamatta, päätti vihdoinkin pidättää hänet. Mutta vietyään hänet -syrjään ja tutkittuaan hänen vaatteitaan hän suuresti hämmästyi, kun ei -löytänyt mitään, ei solmiota ei edes nappiakaan. Mutta ystävätär oli -kadonnut. Äkkiä asia selveni Jouvelle. Tämän naisen tehtävä oli vain -vetää järjestyksenvalvojan huomio puoleensa toisen varastaessa. - -Asia huvitti suuresti rouvia. Mouret hiukan hämillään sanoi vain: - --- Eipä isä Jouve tällä kertaa onnistunutkaan... Mutta uskokaa minua, -kyllä hän toiste tietää. - --- Oh, päätteli Vallagnosc, -- ei hänestä taida olla virkaansa... Ja -sitä paitsi, kuka käski teidän levittää kaikkialle niin paljon -komeuksia? Oma syynne, jos teiltä varastetaan. Ei pidä johdattaa -turvattomia naisia sellaisiin kiusauksiin. - -Tämä viimeinen huomautus oli kuin päivän loppusävel, ja se kajahti -kimeästi tavaratalon kuohuttavassa kuumeessa. Naiset erosivat -toisistaan ja kiersivät pois mennessään vielä kerran sekaisin -pengottuja osastoja. Kello oli neljä, ja auringon viistoon lankeavat -säteet tulvivat laajoista ikkunoista kirkastaen syrjästä hallien -lasiruutuja. Tähän tulipalon hohdetta muistuttavaan kirkkauteen kohosi -kultaisena höyrynä väkijoukon jalkojen nostattama paksu pöly. -Keskushallia pitkin kulki leveä valojuova, jonka leimuavaa pohjaa -vasten kuvastui kiertoportaiden ja riippusiltojen ilmassa notkuva -rautaverkko. Kattofriisien mosaiikit ja fajanssit välkähtelivät, ja -runsaat kultaukset sytyttivät tuleen seinien vihreät ja punaiset -maalaukset. Kokonaisuus näytti hehkuvalta roviolta, missä paloivat -tavaranäyttelyt, käsine- ja solmiopalatsit, nauha- ja pitsikiehkurat, -villa- ja puuvillakankaiden pinot, silkki- ja fulardikukkia kasvavat -kukkasarat. Peilit heittivät häikäiseviä heijastuksia, päivävarjojen -pingoitetut silkit hohtivat niinkuin metallikilvet, ja etäällä, -varjossa uinuvien alueiden tuolla puolen, puhkesi kaukaisia -kirkkauksia, kultaisessa loisteessa kylpeviä osastoja. - -Tämän viimeisen hetken kestäessä, keskellä tätä tulista kuumuutta -naiset hallitsivat. He olivat väkirynnäköllä vallanneet tavaratalon ja -pystyttäneet leirinsä luhistuneiden tavarakasojen keskelle. Uupuneet ja -huumaantuneet myyjät olivat muuttuneet heidän orjikseen, heidän -tavaroikseen, joiden suhteen he menettelivät mielensä mukaan tyrannin -julmuudella. Suurikokoiset naiset työnsivät tyrkkien tieltään mitä -eteen sattui; pienikasvuisetkin tekeytyivät mahtaviksi vaatien -itselleen tilaa. Kaikki he liikkuivat pää pystyssä, ujostelematta, -niinkuin kotonaan, nauttien talon tarjoamista sulouksista ja keräten -huostaansa minkä voivat. Rouva Bourdelais, joka halusi menoistaan -korvausta, oli vienyt lapsensa toisenkin kerran tarjoiluhuoneeseen, -jonne muutkin ostajat nyt töytäsivät kuin nälkään nääntyvät. Äidit -niinkuin lapsetkin ahmivat. Kahdeksankymmentä litraa mehua ja -seitsemänkymmentä pulloa viiniä oli juotu siitä kun ovet avattiin. -Ostettuaan matkapukunsa oli rouva Desforges pyytänyt kassasta malleja; -sitten hän oli lähtenyt pois miettien kuinka saisi Denisen luokseen -kotiinsa nöyryyttääkseen häntä Mouret'n läsnäollessa. Heidän -käytöksestään hän sitten päättelisi millä kannalla asiat olivat. Herra -de Boves'n onnistui vihdoinkin pujahtaa seurastaan pakoon ja hän katosi -rouva Guibalin kanssa tungokseen, kun taas rouva de Boves Blanchen ja -Vallagnoscin seurassa meni omalle taholleen pyydettyään itselleen -ilmapallon, vaikka eivät olleet mitään ostaneetkaan. Olihan hänellä -ainakin se kotiin vietäväksi, niin ettei hänen tarvinnut palata tyhjin -käsin, ja saattoihan hän sitten antaa sen ovenvartijan pikku -tyttärelle. Ilmapalloja oli jaettu neljättäkymmentätuhatta, ja kaikki -olivat kelluttuaan kotvan aikaa tavaratalon kuumassa ilmassa lähteneet -Pariisin katuja kiertämään ja kohottamaan taivaaseen Naisten Aarreaitan -nimeä. - -Kello löi viisi. Äskeisestä seurueesta rouva Marty tyttärineen -oli ainoa, joka viivytteli tavaratalossa päivän myrskyiseen -loppukohtaukseen asti. Hän ei voinut riistäytyä irti; hän palasi aina -takaisin, vaikka ei tarvinnut mitään, kyllästymättömän uteliaisuutensa -ajamana. Tällä hetkellä mainostamisen ruoskimat joukot menettivät -viimeisenkin järkensä. Sanomalehti- ja seinäilmoituksiin tuhlatut -tuhannet, kaikkiin maailman ääriin lähetetyt sadattuhannet -hintaluettelot kantoivat hedelmänsä ja vaikuttivat kiihottavasti -naisten hermoihin kukkaroidenkin käytyä tyhjiksi. Mouret'n kaikki -keksinnöt, hinnanalennusjärjestelmä, tavaran palauttamisoikeus ja nuo -lukemattomat ylellisyystavarat, joita lakkaamatta ilmestyi uusia, -tärisyttivät ostajien aivoja. Rouva Marty viivytteli huutokauppapöytien -edessä kuunnellen myyjien käheiksi käyneitä ääniä, kassaan vierivien -kultarahojen helinää ja pohjakerrokseen heitettyjen tavarapakettien -putoamista. Hän kiersi vieläkin kerran alakerran osastoja katsellakseen -silkki- ja villakankaita, käsineitä ja solmioita. Sitten hän kiipesi -yläkertaan notkuvia portaita ja siltoja myöten, palasi valmiiden -vaatteiden, valkotavaroiden ja pitsien osastoille ja ulotti matkansa -huonekalu- ja makuuvaateosastoihin asti. Joka paikassa myyjät ja -myyjättäret, Hutin, Favier, Liénard ja Mignot, Deloche, Pauline, -Denise, vaikka tuskin enää jaksoivat pystyssä pysyä, saavuttivat -ihmeellisiä tuloksia käyttäen hyväkseen ylimmilleen yltynyttä -ostokuumetta. Kuume oli pitkin päivää kiihtymistään kiihtynyt sitä -myöten kun kankaista lähtevät hajut olivat kohonneet naisten päähän. -Innostus oli nyt leimahtanut ilmituleen ilta-auringon paahtaessa. Rouva -Martyn kasvot olivat kiihottuneet ja hermostuneet niinkuin viinistä -juopuneen lapsen. Hänen sisääntullessa kirkkaat silmänsä ja ulkoilman -pakkasesta raitistuneet kasvonsa olivat vähitellen tylsyneet kaikkien -komeuksien, värien ja intohimoja yllyttävien tuoksujen vaikutuksesta. -Kun hän vihdoinkin päätti lähteä ilmoitettuaan kassaan, että aikoi -maksaa kotona hirvittävän korkeaksi kohonneen laskunsa, hänellä oli -sairaan kuihtuneet kasvot ja laajentuneet, elottomat silmät. -Ovikäytävässä hänen täytyi taistella henkensä kaupalla ennenkuin pääsi -irti tungoksesta. Sitten katukäytävälle jouduttuaan ja löydettyään -tyttärensä, josta oli eksynyt, häntä värisytti ilman viileys ja häntä -alkoi peloittaa suurmyymälöiden hermoja kiihottava meno. - -Illalla, kun Denise palasi päivälliseltä, makasiinin poika toi hänelle -sanan: - --- Neiti, teitä odotetaan johtokunnassa. - -Denise oli kokonaan unohtanut johtajan aamulla antaman käskyn ja -kiirehti nyt kutsua noudattamaan. Mouret odotti häntä seisoen pöytänsä -ääressä. Denise jätti oven auki tullessaan. - --- Olemme tyytyväisiä teihin, sanoi Mouret, -- ja olemme tahtoneet -palkita teitä... Tiedättehän miten sopimattomalla tavalla rouva -Frédéric on eronnut palveluksesta. Huomispäivästä lähtien saatte astua -hänen sijalleen alajohtajattaren paikalle. - -Denise kuunteli häntä jäykkänä hämmästyksestä. Hän kuiskasi vapisevalla -äänellä: - --- Mutta, herra, onhan osastolla muita, vanhempia. - --- Olkoon vain, jatkoi Mouret, -- mitä se tekee? Te olette taitavin ja -luotettavin, ja minä valitsen teidät. Se on luonnollista... Ettekö ole -siitä mielissänne? - -Denise punastui. Ensi hetken säikähdys suli siihen äärettömään autuuden -tunteeseen, joka syntyi hänen rinnassaan tuon odottamattoman yllätyksen -johdosta. Miksi olikaan hänen mieleensä ensimmäiseksi johtunut muiden -arvelut hänen onnensa johdosta, kun se joutuisi heidän tiedokseen. -Häntä alkoi hävettää suuresta kiitollisuudestaan huolimatta. Mouret -katseli hymyillen tyttöä, joka seisoi siinä yksinkertaisessa mustassa -silkkipuvussaan, komea tukka ainoana koristeenaan. Kuinka hänen -olemuksensa olikaan hienostunut, hänen ihonsa valkea ja hänen -kasvojensa ilme lempeä ja vakava! Tuo sairaalloisen näköinen pikku -tyttö, joka ei osannut herättää kenenkään huomiota, oli kehittynyt -sanomattoman viehättäväksi naiseksi. - --- Olette kovin hyvä, herra, sammalsi Denise. -- En tiedä kuinka -kiittää... - -Mutta hän ei päässyt jatkamaan. Ovessa näkyi Lhomme, joka terveellä -kädellään kantoi nahkaista säkkiä, ja toisella, vaivaisella -käsivarrellaan painoi rintaansa vasten suunnatonta salkkua. Hänen -takanaan hänen poikansa Albert vapisten taakkansa painosta toi -sylissään kokonaisen kuorman muita säkkejä. - --- Viisisataakahdeksankymmentäseitsemän tuhatta kaksisataakymmenen -frangia kolmekymmentä centimea, huusi kassanhoitaja, jonka kuluneet -kasvot kirkastuivat tuloksen johdosta päivänpaisteisiksi. - -Niin suuriksi eivät päivän tulot Aarreaitassa koskaan ennen olleet -kohonneet. Kaukaa tavaratalon syvyyksistä, joiden halki Lhomme oli -laahannut taakkansa, raskaasti astuen niinkuin liian suurta kuormaa -kantava härkä, kuului innokkaita hyvähuutoja henkilökunnan hämmästyksen -ja ilon ilmauksina. - --- Oivallista, huudahti Mouret. -- Jättäkää siihen ja levätkää, sillä -ettehän enää jaksa. Kyllä minä sitten toimitan rahat keskuskassaan... -Niin, niin kirjoituspöydälleni kaikki! Tahdon nähdä koko kasan. - -Hän oli iloinen kuin lapsi. Kassanhoitaja ja hänen poikansa purkivat -kuormansa. Kirkas kullan helinä kuului, kun Lhommen säkki kolahti -pöytään. Yksi säkeistä aukeni heittäen veralle kirkkaan hopeajuovan, ja -salkusta näkyi setelien ja arvopaperien reunoja. Toinen puoli -kirjoituspöydästä peittyi kokonaan kymmenessä tunnissa kerättyjen -rikkauksien alle. - -Kun kassanhoitaja pyyhittyään hien otsaltaan oli poistunut poikansa -kanssa, Mouret vajosi hetkeksi liikkumattomana katsomaan rahoja. Sitten -hän kohotti päätään ja huomattuaan Denisen, joka oli vetäytynyt -syrjään, rupesi uudestaan hymyilemään ja pyysi tämän luokseen. Hän -lupasi tälle leikillisesti niin paljon rahoja kuin kouraan mahtui: - --- Malttakaahan, hän sanoi, ja hänen leikkisän äänensä pohjalla värähti -lemmenleikin jännitys, ottakaa tuosta! Lyön vetoa, ettei siihen mahdu -tuhatta frangiakaan. Teidän kätenne on niin pieni. - -Denise peräytyi. Oliko tuo rakkautta? Äkkiä hän ymmärsi, ja hän tajusi -Mouret'n sydämessä vähitellen kehittyneen palavan himon. Hänen oma -sydämensä alkoi takoa hurjasti, ja hän joutui siitä yhä enemmän -hämilleen. Tarvitsiko häntä loukata rahantarjouksella, kun hänen -kiitollisuutensa oli niin äärettömän suuri, että yksi ainoa ystävyyden -sana olisi riittänyt voittamaan hänet. Mouret jatkoi leikkipuheitaan, -kun samassa Bourdoncle saapui muka ilmoittaakseen hänelle, että -Aarreaitassa käyneiden ostajien luku nousi sinä päivänä -seitsemäänkymmeneentuhanteen. Denise katosi vielä kerran kiitettyään -huoneesta. - - - - -X. - - -Elokuun ensimmäinen sunnuntai oli määrätty inventoimispäiväksi, työ oli -suoritettava päivässä. Niinkuin arkenakin tavaratalon koko henkilökunta -oli paikoillaan jo aamusta alkaen, ja työ alkoi ostajista tyhjässä -myymälässä suljettujen ovien takana. - -Denise ei tullut kahdeksalta niinkuin muut myyjättäret. Hän oli -nyrjäyttänyt perjantaina jalkansa noustessaan ompeluhuoneiston -portaita, ja hänen oli täytynyt pysyä liikkumatta huoneessaan. Nyt -jalka alkoi jo parantua, mutta kun hän tiesi Aurélie rouvan -ystäväkseen, hän ei pitänyt kiirettä, vaan viivytteli kenkien panossa -aikoen kumminkin käydä osastolla. Myyjättärien huoneet sijaitsivat nyt -uuden rakennuksen viidennessä kerroksessa Monsignynkadun varrella. -Niitä oli kuusikymmentä, sijoitettuina kahteen riviin käytävän -kummallekin puolelle, ja ne olivat mukavammat kuin entiset, vaikka -kalustuksessa ei ollut eroa entisiin: sama suuri kaappi, rautasänky ja -pieni pähkinäpuinen pesupöytä. Myyjättärien kotielämä alkoi muodostua -upeammaksi ja ylellisemmäksi. Kilpailtiin jopa, kuka käytti kalliimpia -saippuoita ja hienompia alusvaatteita. Luonnollisen kehityksen pakosta -he yhä enemmän muistuttivat porvariston naisia, sitä myöten kuin heidän -elämänehtonsa paranivat, vaikka eivät vielä tietysti kiireisessä -kotielämässään voineet kokonaan luopua oven paiskaamisesta ja rumien -sanojen käyttämisestä. Alajohtajattaren huone, jossa Denise nyt asui, -oli suurin, ja katon taitteessa olevat ikkunat olivat kadulle päin. -Denise oli rikastunut ja hankkinut itselleen punaisen höyhenpatjan, -joka kuulsi pitsikuteisen päällyspeitteen alta. Kaapin edessä oli pieni -matto ja pöydällä kuihtui ruusuja sinisissä lasimaljakoissa. - -Saatuaan kengät jalkaan Denise koetti kävellä huoneessaan. Hänen täytyi -nojautua huonekaluihin, sillä jalka petti vielä. Mutta vähitellen hän -alkoi tottua. Onneksi hän ei ollut luvannut mennä setä Baudun luo -päivälliselle ja oli pyytänyt tätiä käymään rouva Gras'n luona -hakemassa Pépén kävelemään. Jean, joka oli pistäytynyt hänen luonaan -illalla, oli sanonut aikovansa syödä päivällistä sedän luona. Denise -jatkoi hiljalleen jalkansa totuttamista, ajatellen että piti mennä -illalla ajoissa nukkumaan, jotta saisi kunnollisesti levätyksi, kun -makuuhuoneiden hoitaja rouva Cabin koputettuaan ovelle astui -salaperäisen näköisenä sisään ja toi hänelle kirjeen. - -Jäätyään yksin Denise ihmetellen naisen outoa hymyä avasi kirjeen. -Mutta hänen täytyi istuutua nähdessään mitä se sisälsi. Kirje oli -Mouret'lta, joka onnitteli häntä hänen paranemisestaan ja pyysi häntä -illalla luokseen syömään päivällistä, koska vielä oli varomatonta mennä -ulos. Näissä tuttavallisissa ja isällistä huolenpitoa ilmaisevissa -sanoissa ei ollut mitään loukkaavaa, mutta Denise ei voinut erehtyä -niiden merkityksestä. Mouret'n päivälliskutsut olivat tarpeeksi -tunnetut Aarreaitassa, niin että ne olivat käyneet sananparreksi. Clara -oli ollut päivällisillä, muut myös, kaikki, joita isäntä suosi. -Päivällisiä seurasi jälkiruoka, niinkuin miesmyyjät ilvehtien sanoivat. -Denisen posket peittyivät hehkuvaan punaan. Kirje putosi hänen syliinsä -ja sykkivin sydämin hän istui kauan katsellen ylös ikkunan häikäisevää -valoa. Tässä samassa huoneessa tarkatessaan unettomina öinä sydäntään -hän oli tunnustanut itselleen, että jos hän vieläkin vavahti Mouret'n -ohikulkiessa, niin se ei ollut pelkoa. Ahdistava kauhu, joka oli ennen -hänet vallannut Mouret'n läsnäollessa, ei voinut olla muuta kuin -alkavaa rakkautta, josta hän oli ollut tietämätön ja jota hän -lapsellisessa arkuudessaan säikähti. Hän ei etsinyt verukkeita; hän -myönsi suoraan rakastaneensa häntä aina, siitä hetkestä asti, jolloin -ensi kerran oli seisonut hänen edessään vavisten ja sammaltaen, -änkyttäen kun pelkäsi häntä kuollakseen, ja silloinkin kun hänen -sydämensä hellyydentarpeessaan turvautui epätoivoisesti Hutiniin. Hän -olisi kenties voinut antautua toiselle, mutta hän ei olisi koskaan -voinut rakastaa toista niin suurella rakkaudella kuin tuota miestä, -jonka katse pelotti häntä. Koko hänen menneisyytensä kuvastui hänelle -ikkunan kirkkautta vasten: ensi aikojen kovat kokemukset, suloinen -kävelymatka Tuileries'n puiston siimeksessä, himoitseva hellyys, jonka -kohteena hän tunsi olleensa siitä hetkestä asti kun oli palannut tänne. -Kirje luisui hänen sylistään lattialle, mutta Denise katsoi yhä -ikkunaan, jonka kirkkaus sokaisi hänet. - -Äkkiä hänen ovelleen kolkutettiin. Hän korjasi kirjeen lattialta ja -kätkien sen taskuunsa meni aukaisemaan. Se oli Pauline, joka oli -paennut osastoltaan jollakin tekosyyllä tullakseen hetkeksi juttelemaan -hänen kanssaan. - --- Joko alatte parantua, ystäväni? sanoi hän. -- Eihän teitä enää -nykyään näekään. - -Mutta koska ohjesääntö kielsi käymästä huoneissa työn aikana ja -varsinkin kahden, Denise vei vieraansa käytävän päässä sijaitsevaan -seurusteluhuoneeseen, jonka johtaja hyväntahtoisesti oli sisustuttanut -myyjättärilleen ja jossa heidän oli lupa tehdä käsitöitä ja puhella -yhteentoista asti illalla. Huone, jonka seinät olivat valkeat ja -kultakoristeiset, muistutti alastomuudessaan hotellin salia. Yhdellä -seinällä oli piano ja keskellä huonetta pyöreä pöytä, jonka ympärillä -oli valkeilla irtopäällyksillä peitettyjä nojatuoleja ja sohvia. -Vietettyään siellä muutamia iltoja, niin kauan kun huoneella vielä oli -uutuuden viehätystä, tytöt lakkasivat käymästä siellä tai jos kävivät -niin joutuivat heti riitaan. Tämä pieni yhteisasuntoinen yhdyskunta -kaipasi vielä sopua, ja toistaiseksi ei seurusteluhuoneessa iltaisin -käynyt muita kuin kureliiviosaston alajohtajatar, miss Powell, joka -soitti kuivasti Chopinia. Tämä hänen kadehdittu taitonsa sai -viimeisetkin pakenemaan. - --- Jalka paranee, näettehän, vastasi Denise. -- Aioin juuri mennä -osastolleni. - --- No älkää nyt joutavia, Pauline huudahti. -- Pääseehän sitä -vähemmälläkin. Olisinpa minä teidän sijassanne, niin kyllä osaisin -itseäni hoitaa. - -He istuivat rinnakkain sohvalla. Pauline oli hiukan muuttunut, -vaatimattoman Denisen päästyä alajohtajattareksi; hänen suoraan ja -tuttavalliseen ystävyyteensä oli sekaantunut hiukan juhlallisuutta, ja -hän ihmetteli salaa toverinsa muuttunutta onnea. Mutta Denise piti -hänestä yhä paljon, ja talon kahdestasadasta myyjättärestä Pauline oli -ainoa, jolle hän uskoi salaisuutensa. - --- Mikä teitä vaivaa? Pauline kysyi huomatessaan Denisen liikutuksen. - --- Ei mikään, vastasi tämä hämillään. - --- Vaivaapahan, aivan varmaan... Ette siis enää luota minuun, koska -ette kerro minulle huolianne. - -Silloin Denise ei enää jaksanut pidättää liikutusta, joka paisutti -hänen sydäntään. Hän ojensi kirjeen ystävättärelleen ja kuiskasi: - --- Katsokaa mitä hän kirjoittaa. - -He eivät olleet koskaan puhuneet suoraan Mouret'sta, mutta se juuri -osoitti, että asia oli heistä kummastakin arkaluontoinen. Pauline tiesi -kaiken. Luettuaan kirjeen hän syleili Deniseä kuiskaten hellästi: - --- Ystäväni, jos tahdotte, että puhun teille suoraan, niin minä luulin, -että se oli jo tapahtunut... Älkää panko pahaksenne, vakuutan teille, -että tavaratalossa kaikki uskovat samaa kuin minä. Ajatelkaapa, hän -valitsi teidät alajohtajattareksi, vaikka olette palvellut niin vähän -aikaa, ja ainahan hän on teidän kintereillänne. Ei sitä voi olla -huomaamatta. - -Hän suuteli Deniseä poskelle ja jatkoi sitten: - --- Menettehän tietysti illalla? - -Denise katsoi häneen vastaamatta. Äkkiä hän purskahti itkuun pää -nojautuneena ystävän olkapäähän. Pauline oli aivan ihmeissään. - --- Rauhoittukaa toki. Ei siinä ole mitään itkemistä. - --- Ei, ei, antakaa minun olla! nyyhkytti Denise. -- Jos tietäisitte -kuinka minun on paha olla. Kun tuo kirje saapui... Antakaa minun itkeä, -se auttaa. - -Suuresti säälien, vaikka ei mitään ymmärtänyt, Pauline koetti -lohduttaa. Eihän Mouret Claraa enää nähnytkään. Sanottiin hänen käyvän -kaupungilla erään rouvan luona, mutta siitä ei ollut mitään todisteita. -Eikä kannattanut olla mustasukkainen, kun oli sellaisesta miehestä -kysymys, jolla oli niin paljon rahaa. Ja sanalla sanoen, olihan hän -johtaja. - -Denise kuunteli, ja jos hän olisi vielä ollut rakkaudestaan tietämätön, -niin olisi kai tuo tuska, joka Claran ja rouva Desforges'in nimeä -mainittaessa kouristi hänen sydäntänsä, opettanut sen hänelle. Hän -luuli kuulevansa Claran epämiellyttävän äänen ja näki rouva -Desforges'in astuvan tavaratalossa rikkaan naisen ylpein elein. - --- Menisittekö te? kysyi Denise. - -Pauline ajattelematta sen pitemmälle vastasi heti: - --- Tietysti. Mitenkä muuten! - -Sitten hetken aikaa mietittyään hän lisäsi: - --- En nyt, mutta ennen olisin kyllä mennyt, sillä nyt aion mennä -naimisiin Baugén kanssa, ja sehän olisi väärin häntä kohtaan. - -Baugé oli Bon Marchésta muuttanut Aarreaitan palvelukseen ja aikoi -naida Paulinen elokuun keskivaiheilla. Bourdoncle ei tosin pitänyt -mielellään aviopareja palveluksessaan, mutta tällä kertaa hän oli -suostunut, ja Pauline ja Baugé toivoivat vielä saavansa kahden viikon -lomankin. - --- Näettehän, sanoi Denise, -- aina todellinen rakkaus päättyy -avioliittoon. Aikoohan Baugékin naida teidät. - -Pauline purskahti nauruun. - --- Mutta, ystäväni, onhan siinä eroa. Baugé aikoo naida minut -sentähden, että hän on vain Baugé. Hän on vertaiseni, eikähän se mitään -ihmettä ole... Mutta herra Mouret! Voiko herra Mouret naida -myyjättärensä?... - --- Ei tietysti, huudahti Denise säikähtäen kysymyksensä mielettömyyttä, --- ja juuri sentähden hänen ei olisi pitänyt kirjoittaa. - -Pauline ei voinut kylliksi ihmetellä. Hänen leveät, lempeäsilmäiset -kasvonsa saivat äidillisen hellän ilmeen. Hän nousi, avasi pianon ja -alkoi soittaa yhdellä sormella laulua kuningas Dagobertista mielialan -parantamiseksi. Alastomaan saliin, jonka tyhjyyttä valkeat -irtopäällykset lisäsivät, kuuluivat kadun sekavien äänien säestäminä -vihanneskauppiaan yksitoikkoiset kauppatarjoukset. Denise oli -heittäytynyt pitkälleen sohvalle nojaten päätään puuta vasten ja -koettaen nenäliinallaan tukahduttaa nyyhkytyksiä, jotka uudelleen -puistattivat hänen ruumistaan. - --- Joko taas! sanoi Pauline kääntyen häntä kohti. -- Ette todellakaan -ole järkevä. Miksi toitte minut tänne? Parempi meidän olisi ollut -omassa huoneessanne. - -Hän laskeutui polvilleen sohvan ääreen ja alkoi torua Deniseä. Moni -olisi halunnut olla Denisen sijassa. Sitä paitsi, jos asia olisi -hänelle vastenmielinen, niin eihän hänen ollut pakko suostua. Kielsi -vain, ei se sen kummempaa ollut. Kannattiko sitä sitten noin itkeä! -Mutta parasta oli kumminkin ajatella, ennenkuin meni panemaan koko -toimeentulonsa alttiiksi ilman mitään syytä, sillä eihän hän ollut -kehenkään sidottu. Niinkö hirveätä se sitten oli! Ja hänen saarnansa -päättyi naurunsekaiseen kuiskaukseen. Samassa kuului käytävässä -askelten kopinaa. - --- Hiljaa! Aurélie rouva tulee, Pauline kuiskasi. -- Nyt juoksen -tieheni. Ja te, pyyhkikää silmänne! Muiden ei tarvitse tietää... - -Toverin mentyä Denise nousi istualleen hilliten itkunsa. Ja vavisten -vielä kun ajatteli, että Aurélie rouva olisi voinut tavata hänet -sellaisessa tilassa, hän meni sulkemaan pianon kantta, jonka toveri oli -jättänyt auki. Samassa hän kuuli Aurélie rouvan koputtavan hänen -ovelleen. Hän meni käytävään. - --- Mitä! Joko olette jalkeilla! huudahti johtajatar. -- Miten -varomatonta, rakas lapseni! Olin juuri tulossa kysymään terveyttänne ja -sanomaan teille, että tulemme toimeen ilman teitä. - -Denise vakuutti voivansa paremmin ja sanoi vain virkistyvänsä kun pääsi -jälleen työhön. - --- Ei minua ollenkaan väsytä, väitti hän. -- Saatte antaa minulle -istumatyötä, esimerkiksi kirjoittamista. - -He menivät yhdessä alas. Aurélie rouva kehotti ystävällisesti häntä -nojautumaan hänen olkapäähänsä portaita laskeuduttaessa. Hän oli -epäilemättä huomannut Denisen itkettyneet kasvot, sillä hän vilkaisi -vähän väliä salaa häneen. Hän kyllä tiesi minkä tiesi. - -Denise oli nyt lopultakin täydellisesti voittanut osastonsa suosion. -Sitä hän ei enää ollut uskaltanut toivoakaan oltuaan kymmenen kuukautta -toveriensa syntipukkina ja pääsemättä heidän vihastaan voitolle. Nyt -hän oli muutamissa viikoissa saavuttanut sellaisen tilanteen, että näki -heidän kaikkien kesyinä ja nöyrinä kiertävän ympärillään. Aurélie -rouvan äkkiä saavutettu ystävyys oli ollut hänelle suureksi avuksi -toverien lepyttämisessä. Huhuiltiin hiljaa, että Aurélie rouva toimi -Mouret'n apurina arkaluontoisten asioiden järjestämisessä, ja hän oli -niin innokkaasti puolustanut Deniseä, että oli pakko epäillä hänen -toimivan annettujen käskyjen mukaan. Mutta sittenkin Denisen oli -itsensä täytynyt panna kaikki voimansa liikkeelle voittaakseen toverien -ystävyyden. Tehtävä oli sitä vaikeampi, koska hänen täytyi saada heiltä -anteeksi nimityksensä alajohtajattareksi. Muut myyjättäret väittivät, -että heille oli tehty vääryyttä, ja he sanoivat Denisen ansainneen -suosionsa syömällä jälkiruokaa isännän kanssa lisäten vielä muitakin -ilkeyksiä. Huolimatta heidän kapinallisesta mielestään alajohtajattaren -arvo kumminkin vähitellen vaikutti heihin ja antoi Deniselle -arvovallan, joka sai vihamielisimmätkin taipumaan. Ei aikaakaan, niin -osaston tulokkaat alkoivat liehakoida häntä, ja hänen lempeä ja -vaatimaton esiintymisensä saavutti vihdoin lopullisen voiton. -Marguerite liittyi häneen, ja Clara yksin pysyi vihamielisenä sanoen -häntä vieläkin Tappuratukaksi, mikä sukkeluus ei enää naurattanut -ketään. Mouret'n lyhytaikaisen suosion kestäessä Clara oli kokonaan -lakannut tekemästä työtä laiskotellen ja lörpötellen pitkin päivää. -Suhteen pian loputtua hän ei osoittanut vähintäkään kiukkua, sillä hän -oli niin tottunut kaikkeen, ettei kyennyt enää mustasukkaisuuteenkaan. -Mielissään hän vain oli, kun tästä hänen suhteestaan oli ollut sen -verran hyötyä, että hän sai jatkaa tavaratalossa tyhjäntoimittajan -elämää. Mutta hänen mielestään Denise oli varastanut häneltä -alajohtajattaren arvon, ja vaikka hän ei koskaan olisi suostunut -ottamaan sitä vastaan paikan rettelöiden tähden, häntä suututti -Mouret'n epäkohteliaisuus, sillä olihan hänellä muka yhtä paljon -oikeutta tähän kohteliaisuuteen kuin Deniselläkin, jopa etuoikeutta. - --- Kas nyt potilasta tuodaan jaloittelemaan, kuiskasi Clara, kun Denise -astui sisään nojautuen Aurélie rouvan käsivarteen. - -Marguerite kohautti olkapäitään sanoen: - --- Jo nyt olette sukkela olevinanne. - -Kello löi yhdeksän. Ulkona heleänsininen taivas lämmitti katuja. -Ajurinvaunut veivät juhlapukuisia huviretkeläisiä asemalle, ja katu oli -täynnä lähiseutujen metsiin vaeltavia joukkoja. Isoista ikkunoista -tulvivassa päivänpaisteessa tavaratalon henkilökunta aloitti -inventoimisen. Ovien lukoista oli poistettu rivat, ja ihmisiä pysähtyi -katukäytäville ihmettelemään, ettei päästetty sisään, vaikka siellä -kävi sellainen liike. Myyjien nähtiin juoksevan gallerioiden päästä -päähän ja kiipeävän portaita kantaen kädet koholla suuria -tavarakääröjä. He huusivat ja luettelivat numeroita ja heidän äänensä -yhtyivät myrskyiseksi, korvia särkeväksi hälinäksi. Osastot tekivät -työtä kukin erikseen vähääkään välittämättä naapuriosastosta. Kaappien -ja hyllyjen tyhjentäminen oli vasta alussa, ja lattialla ei ollut vielä -kuin muutamia pakkoja. Kovasti oli konetta pyöritettävä, jos mieli -lopettaa ennen iltaa. - --- Miksikä vaivaatte itseänne? Marguerite jatkoi kohteliaasti kääntyen -Denisen puoleen. -- Jalkanne vain kärsii, ja onhan meitä täällä -tarpeeksi monta. - --- Sen minäkin hänelle sanoin, puuttui Aurélie rouva puheeseen, -- -mutta hän tahtoi välttämättä tulla auttamaan. - -Tytöt rupesivat nyt häärimään Denisen ympärillä niin että työ -keskeytyi. Hänelle oltiin huomaavaisia ja kaikki tahtoivat tietää, -kuinka nyrjähtäminen oli tapahtunut, päivitellen sitä ja ihmetellen. -Vihdoin Aurélie rouva pani hänet istumaan pöydän ääreen, ja hän sai -ainoaksi työkseen kirjoittaa tavarat luetteloon, sitä myöten kuin ne -mainittiin. Luettelojen teossa oli sitä paitsi niin paljon -kirjoittamista, että siihen täytyi panna jokainen, joka vain kykeni -kynää kädessä pitämään, kassanhoitajat, kirjanpitäjät, jopa -asiapojatkin, ja kirjurit jaettiin sitten tasan osastojen kesken, jotta -työ sujuisi. Denise sattui saamaan paikkansa Lhommen ja Josephin -vieressä, jotka kumpikin olivat kumartuneet suurten paperien ylitse. - --- Viisi päällysviittaa, verasta tehtyä, nahkareunuksin koristeltua, -kolmatta kokoa, hinta kaksisataaneljäkymmentä, huusi Marguerite. -- -Neljä samanlaista, ensimmäistä kokoa, hinta kaksisataakaksikymmentä! - -Työ alkoi nyt uudestaan. Margueriten takana oli kolme myyjätärtä -tyhjentämässä kaappeja ja luokittelemassa tavaroita, jotka sitten -siirrettiin Margueritelle. Tämä laski ne luetteloon kirjoitettaviksi ja -pani ne sitten pöydälle kasaan, joka työn edistyessä paisui yhä -korkeammaksi. Lhomme kirjoitti ne luetteloon, ja Joseph hoiti toisen -luettelon tarkistamista varten. Rouva Aurélie luetteli kolmen -myyjättären auttamana silkkipuvut, jotka Denise merkitsi luetteloon. -Clara oli saanut työkseen järjestää vaatteet pöydälle niin vähän tilaa -ottaviksi kuin suinkin. Mutta hän ei osannut tehdä sitä oikein, sillä -pinot kaatuivat jo. - --- Kuulkaahan, hän sanoi pienelle myyjättärelle, joka ei ollut vielä -palvellut vuottakaan, -- nostetaanko teille palkkaa kohta? Tiedättehän, -että alajohtajattaren palkka aiotaan korottaa kahteentuhanteen, niin -että hänen tulonsa, myyntivoitto mukaan luettuna, nousevat kaikkiaan -seitsemääntuhanteen. - -Nuori tyttö vastasi keskeyttämättä työtään, että jollei hänelle annettu -palkkaa kahdeksaasataa, hän luopui koko hommasta. Palkankorotukset -myönnettiin aina inventoimispäivän jälkeisenä päivänä. Siihen aikaan -olivat jo vuoden tilitkin selvillä ja osastojen johtajat saivat nostaa -prosenttinsa. Sentähden työn kohinasta huolimatta, palkat olivat -jokaisen suussa ja niistä juoruttiin, milloin vain vähänkin riitti -aikaa. Aurélie rouvan palkan sanottiin nousevan kahteenkymmeneenviiteen -tuhanteen ja siitä ylikin, ja neidit olivat aivan ihmeissään. -Marguerite, joka Denisen jälkeen oli taitavin myyjätär, ansaitsi -neljätuhattaviisisataa frangia, josta tuhatviisisataa kiinteää palkkaa -ja noin kolmetuhatta myyntiprosentteja, Clara pääsi kaikkiaan tuskin -kahteentuhanteenviiteensataan. - --- Minä vähät heidän palkankorotuksistaan, sanoi Clara äskeiselle pikku -myyjättärelle. -- Jos isä olisi kuollut, en minä kauan tässä olisi!... -Mutta tuon Tappuratukan palkka minua kiusaa. Seitsemäntuhatta, -ajatelkaa! - -Aurélie rouva lopetti heidän keskustelunsa huutaen mahtavan näköisenä: - --- Hiljaa! Niinhän te meluatte, ettei täällä kuule omaa ääntänsäkään. - -Sitten hän jatkoi luettelemistaan: - --- Seitsemän vaippaa, sisilialaista mallia, ensimmäistä kokoa, hinta -satakolmekymmentä!... Kolme turkkia, silkillä vuorattua, toista kokoa, -hinta sataviisikymmentä!... Pystyttekö seuraamaan, neiti Baudu! - --- Kyllä, rouva. - -Claran täytyi hiukan järjestää vaatekasojaan raivatakseen uusille -sijaa. Hän työnsi ne läjään ja sai siten vähän pöydän päätä tyhjäksi. -Mutta pian hän taas laski kaikki käsistään vastatakseen eräälle -myyjälle, joka tuli hänen luokseen. Se oli Mignot, joka oli hetkeksi -paennut osastoltaan tullakseen pyytämään Claralta lainaksi -kahtakymmentä frangia. Hän oli tälle jo entistä velkaa kolmekymmentä -frangia, minkä summan hän oli lainannut kerran lyötyään kilpa-ajoissa -vetoa ja jouduttuaan tappiolle menettäen siten koko viikon ansiot. -Tällä kertaa hän oli jo edeltäpäin kuluttanut nostamansa ostovoiton, -eikä hänellä ollut sunnuntaipäivänsä vietoksi centimeäkään -kukkarossaan. Claralla ei ollut kuin kymmenen frangia taskussaan, mutta -hän antoi ne epäröimättä, ja sitten he puhelivat eräästä huviretkestä -Bougivaliin, jolla heitä oli ollut kuusi osanottajaa ja jossa naiset -olivat itse maksaneet osansa. Se oli mukavaa, sillä siten jokainen sai -huvitella oman mielensä mukaan. Sitten Mignot, joka välttämättä -tarvitsi kaksikymmentä frangia, meni kuiskuttelemaan Lhommen korvaan. -Tämä joutui suuresti hämilleen, mutta kieltää hän ei kuitenkaan -uskaltanut. Hän keskeytti kirjoittamisensa hakeakseen kukkarostaan -kymmenen frangin rahan ja pakottaen siten Margueriten odottamaan. -Aurélie rouva, joka ei enää kuullut tämän ääntä, kääntyi nähdäkseen -mitä oli tekeillä, ja huomattuaan Mignot'n hän ymmärsi heti. -Kursailematta hän lähetti miehen takaisin osastolleen väittäen, että -neideillä oli muuta ajattelemista ja ettei häntä siellä tarvittu. Oikea -syy hänen kiukkuunsa oli, että Mignot oli hänen poikansa Albertin -ystävä ja ainainen toveri kaikessa hullutuksessa ja että hän pelkäsi -poikansa joutuvan tämän juomaveikkonsa avulla turmioon. Sentähden, kun -Mignot oli saanut rahansa ja mennyt tiehensä, Aurélie rouva ei voinut -olla tiuskaisematta miehelleen: - --- Olet sinäkin koko hölmö! - --- Mutta, ystäväni, mahdotonta minun oli kieltää tuolta pojalta... - -Aurélie rouva tukki häneltä suun kohauttamalla mahtavia olkapäitään. -Huomatessaan tyttöjen salaa nauravan perhekohtaukselle hän jatkoi -ankarasti: - --- Kas niin, neiti Vadon! Tässä ei ole nyt aikaa nukkua. - --- Kaksikymmentä nuttua kasmiria, neljättä kokoa, hinta kahdeksantoista -frangia viisikymmentä, kaiutteli Marguerite. Lhomme tarttui nolona -jälleen kynäänsä. Hänen palkkansa oli vähitellen kohonnut -yhdeksääntuhanteen, mutta Aurélie rouva ansaitsi lähes kolme vertaa -enemmän, ja hänen täytyi nöyrästi tunnustaa vaimonsa etevämmyys. - -Työ jatkui vähän aikaa keskeytymättä. Numeroita lueteltiin ja -vaatetukkuja satoi pöydälle. Mutta Clara oli keksinyt uuden -ajanvietteen. Hän oli ruvennut härnäämään Josephia, joka muka oli -rakastunut erääseen mallitilkkutoimistossa palvelevaan tyttöön. Tämä -neiti, kaksikymmentäyhdeksän vuotta vanha, laiha ja kalpea tyttö, oli -otettu palvelukseen rouva Desforges'in pyynnöstä. Saadakseen hänelle -myyjättären paikan rouva Desforges oli kertonut Mouret'lle koko tämän -onnettoman tytön elämäkerran, kuinka hän, de Fontenailles nimeltään, -vanhan poitoulaisen aatelisperheen perillinen, oli saapunut Pariisiin -juopon isänsä kanssa, kuinka hän oli suuresta kurjuudestaan huolimatta -pysynyt kunniallisena ja kuinka hänen kasvatuksensa valitettavasti oli -ollut niin puutteellinen, ettei hän kelvannut kotiopettajattareksi eikä -osannut antaa soittotuntejakaan. Mouret suuttui tavallisesti kun -hänelle ehdotettiin palvelukseen otettaviksi köyhiä säätyläistyttöjä, -sillä hänen mielestään ei ollut olemassa taitamattomampia, -kelvottomampia ja ylpeäluontoisempia olentoja, ja eihän sitä paitsi -myyjättäreksi voinut muuttua noin vain tuokiossa ilman oppiaikaa. -Opittava sekin ammatti oli, sillä siihen vaadittiin sekä taitoa että -arvostelukykyä. Hän suostui kumminkin ottamaan rouva Desforges'in -suosikin taloonsa, mutta pani hänet vain mallitilkkutoimistoon, johon -hän miellyttääkseen ystäviään oli jo ottanut kaksi kreivitärtä ja yhden -vapaaherrattaren. Siellä neiti de Fontenailles ansaitsi valmistamalla -kirjekuoria ja päällyspaperia kolme frangia päivässä, sen verran -siis, että tuli juuri ja juuri toimeen pienessä huoneessaan -Argenteuil'inkadun varrella. Joseph, jolla sotilaallisen jäykästä -ryhdistään ja harvapuheisuudestaan huolimatta oli herkkä sydän, oli -huomannut tytön alakuloisuuden ja köyhän puvun ja tuntenut sääliä. -Valmiiden vaatteiden osaston tytöt näkivät hänet alituisesti -mallitilkkutoimiston ovella, joka oli aivan heidän huoneistonsa -vieressä, ja kun he kiusasivat häntä siitä, hän punastui myöntämättä -kumminkaan mitään. - --- Josephilla on ajatukset toisaalla, kuiskasi Clara. -- Hänen nenänsä -tähtää valkotavaraosastoon päin. - -Josephin silmät todellakin kääntyivät lakkaamatta morsiuskapioiden -osastoon, jossa neiti de Fontenailles toimi kirjurina, ja sen -huomattuaan muut rupesivat nauramaan. Joseph parka joutui aivan ymmälle -ja kätki nenänsä papereihinsa, mutta Marguerite voittaakseen kurkkuaan -kutkuttavan naurunpuuskan huusi tavattoman korkealla äänellä: - --- Neljätoista nuttua, englanninverkaa, hinta viisitoista frangia. - -Aurélie rouva luetteli viittoja, kun Margueriten kaikuva ääni esti -hänen äänensä kuulumasta. Hän loukkaantui ja huomautti puhuen -majesteetillisen hitaasti: - --- Ei niin kovasti, neiti, me emme ole nyt hallissa... Ja te muut -voisitte olla nauramatta jonninjoutavia, kun aikamme on niin täpärällä. - -Samassa Clara, joka ei pitänyt vaatekasoja silmällä, sai mylläkän -aikaan. Yksi vaatepino kaatui vetäen muutkin pöydältä lattialle. - --- Niin, enkö sitä sanonut! huusi johtajatar vimmoissaan. -- Pitäkää -toki silmänne auki, neiti Prunaire! Tämä on aivan sietämätöntä. - -Mutta samassa Mouret ja Bourdoncle astuivat sisään, ja osasto muuttui -hiljaiseksi. Huutajien äänet tasaantuivat, kynät rapisivat ahkerasti, -ja Clara kiirehti nostamaan vaatteet lattialta. Johtaja ei keskeyttänyt -työtä. Hän katseli sitä vähän aikaa äänetönnä ja hymyilevänä. Hänen -kasvonsa olivat inventoimispäivinä iloista luottamusta täynnä; huulet -vain hiukan värähtelivät kuin sisäisestä jännityksestä. Kun hän huomasi -Denisen, hänen oli vaikea salata hämmästystään. Tyttö oli siis työssä. -Hän katsoi Aurélie rouvaan, ja heidän katseensa kohtasivat toisensa. -Sitten hän hiukan epäröityään jatkoi matkaansa ja meni morsiuskapioiden -osastoon. - -Denise oli myös nostanut päätään ja huomannut Mouret'n. Hän oli -kiireesti painanut päänsä uudelleen alas ja jatkanut työtään. -Koneellinen kirjoitustyö ja säännöllinen toiminta olivat rauhoittaneet -hänen mielensä. Niinhän hänen aina kävi. Ensin hän päästi rajut -tunteensa valloilleen, itki katketakseen ja kuvitteli tuskansa vielä -suuremmaksi. Sitten hän antoi järkensä voittaa, rohkaisi mielensä, -lujitti tahtonsa ja ojensi suoraksi hennon ja notkean vartalonsa. -Nytkin hänen silmänsä olivat kirkkaat, hänen kasvonsa kalpeat ja hänen -kätensä varma ja vakaa. Hän oli taas kokonaan työssään päätettyään -kukistaa sydämensä tunteet ja täyttää velvollisuutensa. - -Kello löi kymmenen. Työ oli täydessä käynnissä kaikilla osastoilla, ja -talo täynnä melua ja jyskettä. Lujat äänet kaikuivat taukoamatta -suurien holvien toisesta päästä toiseen, ja keskellä risteileviä -numeroita kiersi eräs uutinen hämmästyttävän nopeasti suusta suuhun. -Koko talo tiesi jo, että Mouret oli lähettänyt Deniselle -päivälliskutsun. Syy oli Paulinen. Palattuaan Denisen luota aivan -kuohuksissaan hän oli tavannut Delochen pitsiosastolla ja huomaamatta -Liénard'ia, joka seisoi vieressä, hän oli kiirehtinyt purkamaan -sydäntään. - --- Nyt se on tehty... Hän on saanut kirjeen. Kutsu on täksi illaksi. - -Deloche kalpeni. Hän oli heti ymmärtänyt, sillä heillä oli melkein joka -päivä puhe Denisestä, Mouret'n rakkauden suuntautumisesta häneen sekä -kuuluisista päivälliskutsuista, joiden arveltiin vievän asian -päätökseen. Pauline sitä paitsi moitti Delochea hänen rakkaudestaan, -joka ei voinut johtaa mihinkään, ja hän kohautti halveksivasti -olkapäitään, kun poika sanoi hyväksyvänsä Denisen vastarinnan. - --- Hänen jalkansa on jo parempi, ja hän aikoo tulla osastolle, jatkoi -hän. -- Älkää nyt venyttäkö naamaanne noin pitkäksi... Onneksihan se -hänelle on. - -Ja hän palasi kiireesti osastolleen. - --- Vai niin, tuumi Liénard, joka oli kuullut. -- Nyrjähtänytkö tässä on -kysymyksessä. Oikeassa olitte puolustaessanne häntä eilisiltana -kahvilassa, sillä nyt olisi jo myöhäistä. - -Sitten hän meni tiehensä kertoen osastolle palatessaan uutisen neljälle -tai viidelle myyjälle sanasta sanaan niinkuin oli sen kuullut; -kymmenessä minuutissa se oli jo kiertänyt tavaratalon. - -Viimeinen Liénard'in lause tarkoitti Saint-Rochin kahvilassa -tapahtunutta kiistaa. Liénard ja Deloche olivat paljon yhdessä -vapaa-aikana. Deloche oli vuokrannut Smyrnan hotellista Hutinin -huoneen, kun tämä alajohtajaksi päästyään oli muuttanut pieneen kolmen -huoneen huoneistoon, ja joutunut siten Liénard'in naapuriksi. Yhdessä -miehet menivät joka aamu työhön ja yhdessä illalla palasivat. Kummankin -huoneen ikkunat olivat samalle mustalle, kaivomaiselle pihalle, josta -kohosi myrkyllinen löyhkä. He viihtyivät hyvin yhdessä, vaikka olivat -aivan eriluonteisia, toinen parantumaton tuhlari, joka katumatta söi -isänsä rahoja, toinen harjoitti mitä tarkinta säästäväisyyttä. Eräässä -asiassa he kumminkin muistuttivat toisiaan: he olivat kumpikin myyjinä -kelvottomia eivätkä edistyneet osastoillaan sen enempää palkan kuin -arvonkaan puolesta. Työpäivän loputtua he useimmiten viettivät iltansa -Saint-Rochin kahvilassa, jossa ei käynyt päivän aikaan ketään, mutta -joka täyttyi illalla laitojaan myöten tavaratalon Gailloninaukiolle -työntämistä joukoista. Illalla taloa tärisytti jatkuva rähinä. -Tupakansavun synkistämissä huoneissa naksutettiin dominolaattoja, -naurettiin täyttä kurkkua, haukuttiin esimiehiä ja pohdittiin päivän -kysymyksiä kahvia ja olutta juoden. Liénard omassa nurkassaan ahmi -kalliita herkkuja, Deloche tyytyi oluttuoppiin, josta hänellä oli -riittävästi nautintoa neljäksi tunniksi. Täällä Deloche oli kuullut -Favier'n kertovan Denisestä kaikenlaisia hävyttömyyksiä, miten tämä oli -lumonnut johtajan nostamalla hameitaan liian korkealle portaita -noustessaan. Deloche jaksoi vielä hillitä kuohuvan mielensä, vaikka -häntä poltti halu lyödä Favier'ta korvalle, mutta kun tämä yhä jatkoi -kertoen miten Denise joka yö meni tapaamaan rakastajaansa, hän ärjäisi -vimmastuneena: - --- Valehtelette, mokoma panettelija! Kuuletteko, valhetta se on alusta -loppuun asti. - -Tietämättä enää mitä sanoikaan hän sopertaen ja änkyttäen puhui suunsa -puhtaaksi. - --- Minä tunnen hänet ... huusi hän. -- Hän ei ole koskaan rakastanut -kuin yhtä ainoaa miestä, niin, herra Hutinia, ja tämä ei edes sitä -huomannut, eikä ole häneen koskenut sormensa päälläkään. - -Juttu oli kiertänyt muodottomaksi paisuneena taloa, ja sille naurettiin -vielä, kun Mouret'n päivälliskutsua alettiin pohtia. Ensimmäinen, jolle -Liénard oli sattunut kertomaan uutisensa, oli eräs silkkiosaston myyjä. -Tämä vei sanoman mukanaan osastolleen, jossa inventoiminen oli -parhaillaan käynnissä. Favier seisoi kahden myyjän auttamana jakkaralla -tyhjentämässä hyllyjä ja ojentamassa kangaspakkoja Hutinille, joka -pöydällä seisoen ilmoitti numerot hintalaput tarkastettuaan. Sitten hän -heitti pakat maahan, jossa kasa kohoten yhä korkeammaksi paisui kuin -syksyinen tulva. Muut myyjät kirjoittivat luetteloa, ja Albert Lhomme -oli auttamassa heitä, kasvot kalpeina valvomisesta, sillä hän oli -viettänyt yönsä Chapellen kapakassa. Hallin lasikatosta virtasi kirkas -päivänpaiste huoneeseen, ja ruutujen takaa kuulsi kappale heleän -sinistä taivasta. - --- Vetäkää uutimet eteen, huusi Bouthemont, jolle valvonta antoi -tarpeeksi tekemistä. -- Kuka tuollaista päivänpaistetta jaksaa sietää. - -Favier, joka parhaillaan nousi varpailleen tyhjentääkseen viimeisen -hyllyn, jupisi ärtyisästi: - --- Ilkeävätkin sulkea ihmiset sisään näin kauniina päivänä. Sataisipa -kerrankin inventoimispäivänä, mutta ei koskaan!... Ja tässä sitä saa -hikoilla lukon takana niinkuin vankilassa. - -Hän ojensi pakan Hutinille. Hintalapussa oli metrimäärä, vähennettynä -sitä myöten kuin pakka myynnistä oheni; mikä menettely säästi paljon -työtä. - -Alajohtaja huusi: - --- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäyksi metriä, kuusi -frangia viisikymmentä metri. - -Sitten pakka heitettiin maahan muiden lisäksi, ja Hutin jatkoi -alkamaansa keskustelua kysymällä Favier'lta: - --- Vai tahtoi hän lyödä teitä? - --- Tahtoi kyllä. Ja siinä minä kaikessa hiljaisuudessa tyhjensin -kolpakkoni... Tarpeetonta hänen oli syyttää minua valheesta. Nythän -pienokainen on saanut kirjeen ja päivälliskutsun isännältä... Kaikki -sen tietävät. - --- Tosiaanko? sanoi Hutin. -- Eikö se sitten vielä ollutkaan valmista? - -Favier ojensi hänelle toisen pakan. - --- Siltähän se näytti, hän vastasi. -- Olisi voinut vannoa niin olevan. -Jo aikoja sitten he tuntuivat olevan yhtä mieltä. - --- Samaa lajia kaksikymmentäviisi metriä, Hutin huusi. - -Pakka tupsahti raskaasti toisten päälle hänen hiljaa jatkaessaan: - --- Tiedätte kai, että hän on viettänyt iloista elämää Bourras'n, tuon -vanhan jörön talossa? - -Nyt osasto oli saanut mistä puhua. Denisen nimi oli kaikkien suussa. -Selät paisuivat paksuiksi, nenät vainusivat herkkuja. Bouthemontkin, -jonka häväistysjutut saattoivat hyvälle tuulelle, sutkautti -sukkeluuden, jonka törkeydelle hän itse nauroi makeasti. Albert, -horroksestaan heränneenä, väitti nähneensä valmiiden vaatteiden -alajohtajattaren Gros-Cailloussa kulkemassa kahden sotamiehen välissä. -Samassa Mignot, lainaamansa rahat kädessä, tuli Albertin kanssa -sopimaan iltahuveista, jotka rahojen puutteesta olivat mennä myttyyn, -mutta jotka nyt kävivät mahdollisiksi. Kun kaunis Mignot kuuli -puhuttavan Mouret'n kirjeestä, hän päästi niin julkean sanan, että -Bouthemont'in täytyi astua väliin. - --- Tarpeeksi juttuja, hyvät herrat, hän sanoi. -- Asia ei koske meitä. -Jatkakaa, herra Hutin. - --- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kolmekymmentäkaksi metriä, kuusi -frangia viisikymmentä metri, huusi Hutin. - -Kynät lähtivät jälleen liikkeelle, pakkojen putoileminen lattiaan -muuttui säännölliseksi, ja kankaiden tulva kohosi, ikäänkuin joki olisi -purkanut vettään. Favier huomautti puoliääneen, että vuoden varasto oli -kaunis ja että johtokunta olisi tyytyväinen. Bouthemont, tuo suuri -lurjus, osasi kyllä ostaa; siinä suhteessa hän kenties oli Pariisin -etevimpiä, mutta myymisessä hän ei kelvannut mihinkään. Hutin hymähti -tyytyväisenä kiittäen toista ystävällisellä katseella; hän oli itse -houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen kukistaakseen -Robineaun, mutta nyt hän vehkeili salaa saadakseen hänet tieltä ja -päästäkseen itse johtajaksi. Sama sota oli käymässä kuin ennenkin; -juoruja laskettiin liikkeelle, johtokunnan jäsenissä herätettiin -epäluuloa ja oma into ja ahkeruus pantiin näytteille. Mutta Favier, -jota Hutin taas koetti lähestyä, katsoi häntä kulmainsa alta -kylmäkiskoisesti ja vihaisesti, ikäänkuin laskien montako suupalaa -tuosta pienestä, tanakasta miehestä tulisi ja odotti kunnes Hutin oli -syönyt Bouthemont'in syödäkseen sitten itse hänet suuhunsa. Favier -toivoi pääsevänsä alajohtajaksi, jos Hutin pääsi johtajaksi. Ja tottapa -sitten nähtiin. Siihen mennessä, innostuen niinkuin muutkin -odotettavista palkankorotuksista, he keskustelivat raha-asioista -jatkaen silkkivaraston inventoimista. Bouthemont'in arveltiin pääsevän -kolmeenkymmeneentuhanteen. Hutinilla oli jo yli kymmenentuhatta, ja -Favier arvioi tulonsa kaikkiaan viiteentuhanteenviiteensataan. -Tavaratalo laajeni koko ajan, myyjät kohosivat arvossa ja saivat -kaksinkertaisen palkan niinkuin upseerit sodan aikana. - --- Eikö tästä lajista, hitto vieköön, loppua tulekaan! Bouthemont sanoi -äkkiä kärsimättömästi. -- Sellainen kevätkin oli, aina vain sadetta, -niin että ainoastaan mustat silkit kävivät kaupaksi. - -Hänen laajat, nauruun taipuvaiset kasvonsa synkkenivät. Hän katseli -maassa kohoavaa kangaskasaa Hutinin luetellessa sointuvalla -voitonriemua ilmaisevalla äänellä: - --- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäkahdeksan metriä, kuusi -frangia viisikymmentä metri. - -Sitä oli vielä kokonainen hylly täynnä. Favier väsyneenä nostamiseen -viivytteli tahallaan työtä. Mutta loppu siitä sittenkin vihdoin tuli, -ja ojentaessaan viimeiset pakat Hutinille hän sanoi hiljaa: - --- Kuulkaa, olin aivan unohtaa... Onko teille kerrottu, että valmiiden -vaatteiden osaston alajohtajatar on ollut teihin rakastunut? - -Hutin hämmästyi suuresti. - --- Oikeinko totta? kysyi hän. - --- Niin, tuon pitkän roikaleen, Delochen, sanojen mukaan ainakin. -Muistanhan minäkin, kuinka hän ennen ajoi teitä takaa. - -Päästyään alajohtajaksi Hutin oli luopunut kahvilakonserttien -laulajattarista ja ruvennut hakkailemaan kotiopettajattaria. Vaikka -toverin hänelle uskoma asia hiveli hänen ylpeyttään, hän ei ollut -välittävinään siitä, vaan vastasi ylenkatseellisesti: - --- Pulskempia minä tahdon. Isäntä joutaa seurustelemaan kenen kanssa -hyvänsä, mutta minä en ainakaan viitsi. - -Hän keskeytti huutaakseen: - --- Valkeaa silkkiä, kolmekymmentäviisi metriä kahdeksan frangia -seitsemänkymmentäviisi metri. - -Bouthemont päästi helpotuksen huokauksen. - --- Vihdoinkin! hän sanoi. - -Samassa toinen päivällisvuoro soitettiin kokoon. Favier kuului siihen -ja astui alas jakkaraltaan, jonka päälle toinen myyjä vuorostaan -kiipesi. Hänen täytyi astua pitkin lattiaa lainehtivien kangaskasojen -ylitse. Kaikilla osastoilla oli samanlainen sekasorto. Kaapeista, -hyllyiltä, rasioista tyhjennettiin tavarat lattialle, ja joka paikka -oli niitä niin täynnä, että tuskin jalansijaa löysi. Valkeiden -kankaiden osastolta kuului kumeita mätkähdyksiä, kun sertinkipinot -kaatuivat, lyhyttavaraosastolla koteloiden kannet naksahtivat -auetessaan ja niiden sisällys kolisi; kaukaisella huonekaluosastolla -jyryytettiin raskaita huonekaluja pitkin lattiaa. Luetteloijien äänet, -niin kimeät kuin karkeatkin, yhtyivät korvia särkeväksi kiljunnaksi, -joka muistutti tuulen vinguntaa lehdettömässä metsässä. - -Favier selvisi vihdoinkin kankaista ja nousi ruokasalin portaita. -Tavaratalon laajentamisen jälkeen ruokasalit sijaitsivat uuden -rakennuksen neljännessä kerroksessa. Hän kulki kiireesti ja saavutti -Delochen ja Liénard'in, jotka olivat päässeet lähtemään ennen häntä. -Mutta koska hän ei välittänyt näiden seurasta, hän jäi odottamaan -Mignot'ta, joka tuli hänen jälkeensä. - --- Helkkari! hän sanoi pysähtyen mustan taulun eteen, missä päivän -ruokalista oli luettavissa. -- Oikein juhlapäivälliset, inventoimisen -kunniaksi varmaankin! Kananpaistia tai lammaskotlettia sekä öljyssä -valmistettua artisokkaa... Tuskinpa lammas nyt saavuttaa menekkiä. - -Mignot nauroi kuiskaten: - --- Mikähän vika kanassa lie? - -Deloche ja Liénard olivat saaneet annoksensa ja menivät paikoilleen. -Favier sanoi kumartuen luukkua kohti vuorostaan: - --- Kananpaistia. - -Mutta hänen täytyi odottaa, sillä lintua leikatessaan palvelija oli -vahingossa pistänyt veitsen sormeensa ja siitä oli syntynyt suuri -hämminki. Favier, kasvot luukulla, katseli keittiöön, missä -suunnattomalla hellalla oli niin raskaita kattiloita, että neljä miestä -tuskin olisi jaksanut niitä nostaa; ne olikin sentähden kiinnitetty -katossa juokseviin kiskoihin, joita myöten niitä tarvittaessa pyörien -ja ketjujen avulla siirreltiin. Lieden hehkuvassa valossa valkopukuiset -keittäjät valvoivat illalliskeittoa käsissä pitkien keppien päähän -sidotut kuorinkauhat. Seinillä oli halstareita, kooltaan marttyyrien -kidutuskojeiksi kelpaavia, kattiloita, joihin mahtui kokonainen lammas -kerrallaan, jättiläismäinen lautastenlämmittäjä ja marmorinen allas, -jonka läpi vesi lakkaamatta virtasi. Vasemmalla puolella oli -astiainpesuhuone laitteineen ja suunnattomine kivisine viemäreineen ja -oikealla puolella ruokakonttori missä näkyi teräskoukuissa riippuvia -verisiä lihankappaleita. Perunoidenkuorimiskone tikitti säännöllisesti -kuin mylly, ja kahdessa pienessä vaunussa vietiin puhdistettuja -salaatinlehtiä vesisäiliölle huuhdottaviksi. - --- Kananpaistia, Favier toisti kärsimättömästi. Kääntyen toverinsa -puoleen hän lisäsi hiljemmalla äänellä: - --- Kylläpä haava vuotaa! Inhottavaa! Ruokaanhan sitä tippuu. - -Mignot tahtoi myös nähdä. Heidän takanaan myyjien jono yhä kasvoi. -Tyrkkien ja nauraen he kuuntelivat Favier'n ja Mignot'n huomautuksia -yhteiskeittiöstä, jossa vähimmätkin aseet, vartaat ja silavaneulat, -olivat suunnattoman isoja ja jossa valmistettiin päivällis- ja -aamiaisruoat kahdelletuhannelle hengelle. Ruokavieraiden luku sitä -paitsi kasvoi päivä päivältä. Ruoka-aineita hukkui niinkuin kaivoon, -päivässä kuusitoista hehtolitraa perunoita, satakaksikymmentä naulaa -voita, kuusisataa kiloa lihaa. Jokaista ateriaa varten avattiin kolme -viinitynnyriä. - --- Jopa vihdoinkin, mutisi Favier, kun keittäjä toi kattilan, josta -nosti linnunreiden lautaselle. - --- Kananpaistia, sanoi hänen takanaan Mignot. - -He menivät yhdessä ruokasaliin haettuaan viiniannoksensa. Heidän -selkänsä takana kuului yhtä mittaa "kananpaistia", "kananpaistia" -loppumattomiin ja säännöllisesti seurasi kattilaan sukeltavan haarukan -ryhdikäs napse. - -Myyjille ruokasaliksi sisustettu huone oli niin suuri, että jokaisen -vuoron viidellesadalle pöytävieraalle oli tarpeeksi tilaa. -Mahonkipöydät olivat poikittain rinnan kulkevissa riveissä, ja huoneen -kummassakin päässä oleviin pöytiin oli katettu järjestyksenvalvojille -ja osastonhoitajille. Keskellä oli tarjoilupöytä, jossa otettiin -vastaan ylimääräisten annosten tilaukset ja maksut niistä. Tämä sali, -joka sai kirkkaan valaistuksensa sen kummassakin päässä olevista -suurista ikkunoista, näytti laajuuteensa verraten matalalta vaikka -se oli neljä metriä korkea. Seinät oli maalattu öljyvärillä -vaaleankeltaisiksi, ja niissä oli ainoana koristeena ruokaliinasäiliöt. -Ensimmäisen ruokasalin vieressä oli asiapoikien ja ajomiesten -ruokasali, jossa ei syöty säännöllisinä aikoina, vaan milloin kullekin -sattui sopivaa aikaa. - --- Vai olette tekin saanut lautasellenne linnunreiden, sanoi Favier -Mignot'lle, kun hän pääsi istumaan pöytään vastapäätä toveria. - -Muut myyjät tulivat hekin paikoilleen. Pöytäliinaa ei ollut, ja -lautaset kalisivat paljasta puuta vasten. Kaikki ihmettelivät -kananreisien paljoutta. - --- Paljon on niillä kanoilla ollut jalkoja, huomautti Mignot. - -Ne, jotka olivat saaneet selkäluuta lautaselleen, suuttuivat. Ruoka oli -paljon parantunut, kun tavaratalo oli järjestetty uudestaan. Mouret ei -antanut enää ruoanlaittoa urakalle, vaan otti itse keittiönkin -huostaansa järjestäen erityisen toimiston, jolla oli oma päällikkönsä, -alapäällikkönsä ja tarkastajansa. Eikä hän enää harjoittanut niin -suurta säästäväisyyttäkään, sillä hän laski, että paremmin ravittu -henkilökunta teki parempaa työtä, minkä laskelman käytännölliseltä -kannalta edullista inhimillisyyttä ei Bourdoncle pitkään aikaan -pystynyt käsittämään. - --- Yhdentekevää! Sitkeätä se ei ainakaan ole, jatkoi Mignot. -- -Antakaahan leipä tänne. - -Leipä kiersi pöytää, ja jokaisen leikattua siitä palan viimeinen pisti -veitsen pystyyn kannikkaan. Myöhästyneet saapuivat kiireesti -yksitellen. Sali oli päästä päähän täynnä nälkäistä väkeä, jonka -ruokahalu väsyttävän aamutyön jälkeen oli tavallista kahta vertaa -kiihkeämpi. Pitkään aikaan ei kuulunut muuta kuin haarukoiden -helskettä, pulloista juoksevan viinin pulppuamista, lasien kolahtelua -pöytää vasten ja pontevasti pureskelevien leukapielien naksutusta. Jos -kellä oli jotakin sanottavaa, niin hän tuskin sai sanoilleen sijaa -täydessä suussaan. - -Deloche, jolla oli paikkansa Baugén ja Liénard'in välissä, istui -melkein vastapäätä Favier'ta. Vähän väliä hän loi riitaveljeensä -vihaisia katseita, joihin toinen myös osasi vastata. Heidän kummallakin -puolellaan kuiskittiin heidän kuuluisaksi käyneestä riidastaan. Sitten -naurettiin Delochea vainoavalle kovalle onnelle. Hän oli aina -nälkäisistä nälkäisin ja aina hän sattui saamaan lautaselleen -huonoimmat palat. Nytkin hän oli saanut kanan kaulaa ja vähän -selkäluuta. Sanaakaan sanomatta hän muiden ilvehtiessä söi leipää suun -täydeltä ja kaapi lihaa kanan kaulasta tarkkaan ja taitavasti niinkuin -ihminen, joka on oppinut antamaan lihalle arvoa. - --- Miksi ette valita? Baugé kysyi häneltä. - -Deloche kohautti olkapäitään. Se ei maksanut vaivaa. Jos hän joskus -uskalsi nurista kohtalon kovuutta vastaan, niin aina hänelle kävi -hullusti. - --- Oletteko kuulleet, että rullasaksoilla on nyt oma kerhonsa? sanoi -äkkiä Mignot, -- Rullakerho... Sillä on istuntonsa joka lauantai -eräässä Saint-Honorén kapakan salissa. - -Rullasaksoilla hän tarkoitti lyhyttavaraosaston myyjiä. Uutinen herätti -yleistä naurua. Jokainen pani siihen lisää, ja sukkeluuksia laskettiin -suu täynnä, niin että kieli tuskin pääsi kääntymään. Piintyneet lukijat -vain istuivat ääneti, lukemiseen vajonneina. Mutta vaikka naurettiin, -täytyi kumminkin tunnustaa, että edistystä tällaisen seuran -perustaminen oli. Kauppa-apulaiset sivistyivät vuosi vuodelta. Useat -osasivat jo saksaa tai englantia. Eivätkä he enää katsoneet arvonsa -mukaiseksi käydä Bullier'ssa tanssimassa ja rähisemässä tai -kahvilakonserteissa viheltämässä rumille laulajattarille. He perustivat -omat kerhonsa. - --- Onko heillä piano niinkuin palttinalaisilla? kysyi Liénard. - --- Rullakerholla piano? Mignot huudahti. -- On toki, veikkoseni! -Ja he soittavat ja laulavat!... Eikä siinä kylliksi, heillä on -runonlausujansakin, tuo pieni Bavoux. - -Naurettiin yhä enemmän ja tehtiin pilkkaa Bavoux'sta. Mutta naurun alta -pilkisti kunnioitus tätä edistynyttä seuraa kohtaan. Sitten puheltiin -eräästä Vaudeville teatterin näyttelemästä kappaleesta, missä -verkasaksoja pahasti pilkattiin. Moni oli suuttunut. Jotkut pelkäsivät -työn kestävän liian myöhäiseen illalla, sillä heidät oli kutsuttu -vieraisille porvariperheisiin. - -Tällaisia salissa puhuttiin ruoka-astioiden yhä helistessä yhä -kovemmin. Ikkunat oli avattu ruoanhajun ja sadoista lautasista kohoavan -kuuman höyryn haihduttamiseksi. Käärekaihtimet olivat elokuun raskaasta -päivänpaisteesta tulisen kuumat. Kadulta kohosi polttavia leyhkiä, ja -katossa häilyi auringon kultaisia heijastuksia, jotka heijastuivat -pöytävieraiden hikisiin kasvoihin. - --- Ilkeävätkin sulkea ihmiset sisälle tällaisella ilmalla, sanoi Favier -toistamiseen. - -Huomautus johti uudestaan mieliin inventoimisen ja palkankorotukset, -aihe, joka innostutti heitä kaikkia yhtä paljon. Kananpaistipäivinä -mielet kiihottuivat aina näin ja lopuksi rähinä kävi lähes -sietämättömäksi. Kun päästiin niin pitkälle, että tarjottiin öljyssä -valmistettua artisokkaa, pöydässä ei enää voinut kuulla omaa ääntään. -Järjestyksenvalvojalla oli päivää varten erityiset määräyksensä, eikä -hänkään häirinnyt yleistä vilkkautta. - --- Kuulkaahan, huusi Favier, -- tiedättekö... Mutta hän ei saanut -ääntänsä kuulumaan, sillä Mignot huusi: - --- Kuka ei pidä artisokasta? Vaihdan jälkiruokani artisokkaan! - -Kukaan ei vastannut, sillä kaikki pitivät artisokasta. Aamiainen oli -kaikkein parhaita, sillä tiedettiin, että muun hyvän lisäksi -jälkiruoaksi oli vielä persikoita. - --- Mouret on kutsunut hänet päivälliselle, Favier sanoi -oikeanpuoleiselle naapurilleen jatkaen kertomustaan. -- Ettekö ole -vielä sitä kuullut? - -Koko pöytä oli kuullut sen. Aamusta alkaenhan siitä oli puhuttu ja koko -juttuun alettiin jo väsyä. Äskeiset sukkeluudet kiersivät uudelleen -pöytää suusta suuhun. Deloche vavahti. Hänen silmänsä kiintyivät -lopuksi Favier'hen, joka itsepintaisesti kerta toisensa perästä toisti: - --- Jos hän ei ole vielä tyttöä saanut, niin nyt hän saa. Ja jos tyttö -luulee olevansa ensimmäinen, niin pettyy tyttö raukka pahasti. - -Hän loi Delocheen ärsyttävän katseen ja sanoi ilkeän sukkeluuden. - -Äkkiä hän painoi päänsä alas, sillä Deloche, joka ei enää voinut -hillitä kiehuvaa vihaansa, heitti viinin tähteen lasistaan vasten hänen -kasvojaan. - --- Siitä saat, kirottu valehtelija! hän sammalsi. -- Jo eilen sinut -olisi pitänyt kastella! - -Nousi kova hälinä. Muutamia pisaroita räiskyi Favier'n naapurien -päälle, mutta itse tämä pääsi vähällä. Hänen hiuksensa vain hiukan -kastuivat, sillä viini oli heitetty niin rajusti, että se lensi yli. -Kaikki suuttuivat. Ei kai Deloche suotta tyttöä puolustanut, -hän oli aivan liian innokas. Senkin houkkio! Olisi ansainnut -korvilleen oppiakseen käyttäytymään. Mutta äänet hiljenivät, kun -järjestyksenvalvojan nähtiin lähestyvän. Tarpeetonta oli sekoittaa -johtokuntaa asiaan. Favier tyytyi sanomaan: - --- Olisipa vain osunut, niin kyllä olisin hänelle näyttänyt! - -Sitten kaikki käännettiin pilaksi. Kun Deloche, jota vihanpurkaus vielä -vapisutti, nosti ajatuksissaan tyhjän lasinsa huulilleen, syntyi -yleinen nauru. Hän työnsi kömpelösti lasin luotaan ja rupesi -pureksimaan kuivaksi jyrsimänsä artisokan lehtiä. - --- Vesikarahvi tänne, Delochea janottaa, sanoi Mignot. - -Naurettiin vielä enemmän. Syöjät ottivat itselleen puhtaat lautaset, ja -pojat tarjosivat suurista koreista persikoita jälkiruoaksi. Mignot -lisäsi: - --- Jokaisella oma makunsa. Deloche tahtoo viiniä persikkansa -särpimeksi. - -Deloche istui liikkumatta pää painuksissa niinkuin kuuro. Hän ei ollut -kuulevinaan pilaa, hautoi vain samaa katkeraa ajatusta. Totta oli mitä -he sanoivat. Millä oikeudella hän puolusti Deniseä? Nyt he vasta saivat -syytä panetteluun. Hän vain saattoi tytön kieroon asemaan tahtoessaan -puolustaa. Hänen olisi tehnyt mieli piestä itseään. Tekipä mitä -tahansa, aina hän teki hullusti, silloinkin kun hänen tarkoituksensa -oli mitä jaloin. Parempi hänen olisi ollut kuolla. Kyyneleet kohosivat -hänen silmiinsä. Sekin oli hänen syynsä, että koko talo puhui Mouret'n -Deniselle lähettämästä kirjeestä. Kaikki nauroivat ja ilveilivät. Hänen -ei olisi pitänyt sallia Paulinen puhua Liénard'in kuullen. Hänen täytyi -ottaa tästäkin syy päälleen. - --- Miksi menitte kertomaan asiasta? hän kuiskasi tuskissaan -Liénard'ille. -- Teitte sangen pahasti. - --- Minäkö, vastasi Liénard. -- Enhän minä sanonut kuin kahdelle tai -kolmelle ja käskin vielä pitää salassa. Kuka sen olisi arvannut kuinka -huhu leviää! - -Kun Deloche vihdoin päätti juoda vettä, koko pöytä purskahti jälleen -nauruun. Ateria oli lopussa, ja kauppa-apulaiset istuivat selkä kenossa -odottaen kellon soimista. Tarjoilupöydältä oli tällä kertaa tilattu -hyvin vähän lisäruokia, varsinkin kun päivän kunniaksi kahvitkin -tarjottiin talon puolesta. Kupista kohoavien kevyiden höyryjen alla -hohtivat hikiset kasvot. Käärekaihtimet riippuivat ikkunoissa -liikkumattomina. Yksi niistä ponnahti äkkiä auki, ja auringonpaiste -tulvi leveänä juovana saliin saaden katon loistamaan. Äänten kohina oli -salissa niin voimakas, että aluksi vain ovensuussa istuvat kuulivat -kellon soivan. Noustiin pöydästä ja hajottiin pitkin käytävää. - -Deloche oli tahallaan jättäytynyt jälkeen paetakseen sukkeluuksia. -Baugékin meni pois ennen häntä, ja kumminkin Baugé oli tavallisesti -salissa viimeinen, sillä ennenkuin hän palasi osastolleen, hän tahtoi -tehdä kierroksen tavatakseen Paulinen tämän mennessä naisten -ruokasaliin. He olivat sopineet siitä keskenään käyttäen siten ainoan -tilaisuuden sanan vaihtamiseen päivän kestäessä. Tänään, kun he -suutelivat toisiaan eräässä käytävän käänteessä, Denise, joka oli -myöhästynyt jalkansa takia, sattui näkemään heidät. - --- Oi ystäväni, sopersi Pauline lentäen punaiseksi, -- ettehän sano -kenellekään, ettehän? - -Baugé, suuri, harteikas mies, vapisi kuin virheestä kiinni saatu -koulupoika. - --- Jos sanotte, ajavat varmasti pois, hän sanoi. -- Tietäväthän he, -että aiomme mennä naimisiin, mutta eivät nuo hölmöt sittenkään ymmärrä, -että väliin tekee mieli suudella. - -Denise väitti liikuttuneena, ettei ollut nähnyt mitään. Baugé meni -tiehensä, kun näki Delochen vuorostaan lähestyvän. Tämä oli tehnyt -pitkän kierroksen rauhoittuakseen, ja kun hän näki Denisen, hän rupesi -pyytämään anteeksi sammaltaen lauseita, joita Denise ei alussa -ymmärtänyt. Sitten hän kääntyi Paulineen nuhdellen tätä siitä, että oli -puhunut Liénard'in kuullen. Kun Pauline häpeissään ei tietänyt mitä -vastata, Denise ymmärsi vihdoin mistä oli puhe. Sitäkö siis tiesivät -nuo kuiskeet, jotka olivat aamusta asti kuuluneet hänen selkänsä -takana? Kirjejuttuko tavaratalossa kiersi? Hetkeksi häntä puistatti -sama tuska kuin aamulla kirjettä lukiessa. Hän tunsi itsensä riisutuksi -alastomaksi kaikkien noiden miesten nähden. - --- Enhän minä tietänyt, toisti Pauline. -- Ja sitä paitsi, eihän siinä -ole mitään pahaa... Antaa heidän puhua. Kateutta se vain on. - --- En ole teille vihainen, sanoi Denise vihdoin saaden jälleen järkensä -voitolle... -- Tottahan se on. Kirje on minulle, ja minun siitä on -vastattava. - -Deloche meni pois epätoivoissaan, sillä hän ymmärsi asian niin, että -Denise suostui ja että hän oli päättänyt mennä illalla. - -Kun myyjättäret olivat lopettaneet ateriansa suuren salin vieressä -sijaitsevassa pienessä naisten ruokasalissa, joka oli mukavampi kuin -miesten sali, Pauline auttoi Denisen takaisin osastolle. Siellä -iltapäivän kuumassa päivänpaisteessa kiire oli pahimmillaan. Oli -jouduttu siihen hetkeen, jolloin aamupäivän raukeuden jälkeen täytyi -panna kaikki voimat liikkeelle, jotta työ valmistuisi ennen iltaa. -Äänet kajahtelivat vieläkin kovemmin, kädet kohosivat hyllyjä kohti ja -tavaroita kylvettiin joka taholta lattialle, jossa kasat jo kohosivat -pöytien tasalle. Niin pitkälle kuin silmä kantoi oli liikettä ja -kohinaa. Päät nousivat ja laskivat, kädet huitoivat ilmassa niinkuin -olisi ollut aika kahakka käynnissä. Tulistunut, räjähtämäisillään oleva -kone jyskytti kuin raivoissaan harvalukuisten kadullakulkijoiden -harhaillessa ulkopuolella kyllästyneinä pyhäpäivän raukeaan -hiljaisuuteen. Saint-Augustininkadun käytävällä kolme suttuista -avopäistä tyttöä litisti häpeämättä nenänsä ikkunalasia vasten -nähdäkseen mitä myllyssä jauhettiin. - -Kun Denise palasi osastolle, Aurélie rouva jätti Margueriten -lopetettavaksi vaatteiden luettelemisen ja saadakseen korvilleen rauhan -vetäytyi itse näytetilkkutoimiston saliin toimittamaan tarkistustyön -vieden Denisen mukanaan. - --- Tulkaa minun kanssani, hän sanoi, -- niin vertaamme luettelot... -Sitten saatte toimittaa yhteenlaskut. - -Mutta koska ovi täytyi pitää auki valvonnan vuoksi, ei täälläkään ollut -rauhallista työskennellä. Huone oli suuri, neliömäinen sali, jossa ei -ollut muita huonekaluja kuin tuoleja ja kolme pitkää pöytää. Yhdessä -nurkassa oli suuret leikkaamiskoneet, joissa näytetilkut leikattiin. -Kokonaisia vaatepakkoja, kuudenkymmenentuhannen frangin arvosta, -rikottiin niissä. Aamusta iltaan kone, sähisten kuin niityn ruohossa -kulkeva viikate, silppusi villakankaita, silkkejä ja palttinoita. -Tilkut kiinnitettiin sitten liimaamalla tai ompelemalla vihkoihin. -Ikkunoiden välissä oli pieni kirjapaino hintalehtien painamista varten. - --- Hiljaa, Aurélie rouva huusi aika-ajoin, kun ei kuullut mitä Denise -sanoi. Heidän lopetettuaan ensimmäisen luettelon vertailun Aurélie -rouva meni pois jättäen Denisen yksin toimittamaan yhteenlaskut. Vähän -ajan päästä hän palasi tuoden mukanaan neiti de Fontenailles'in, joka -oli luovutettu hänelle, koska tätä ei tarvittu enää morsiuskapioiden -osastolla. Hän sai auttaa yhteenlaskemisessa, jotta jouduttaisiin -pikemmin valmiiksi. Neiti de Fontenailles, markiisitar, joksi Clara -häntä ilkeyksissään nimitti, nostatti osaston läpi kulkiessaan suuren -naurunremakan. Sukkeluuksia laskettiin. Josephia pilkattiin eikä -lopetettu, vaikka onneton tyttö oli jo kadonnut näkyvistä, auki -jääneestä ovesta kuului yhtä mittaa pilapuheita. - --- Tulkaa lähemmäksi, tässä on tilaa meille kummallekin, Denise sanoi -säälien. -- Voitte käyttää minun mustepulloani, siitä riittää -teillekin. - -Neiti de Fontenailles, häpeissään alennustilastaan, ei edes muistanut -kiittää. Hänen laihat kasvonsa olivat harmaankalpeat niinkuin liikaa -juovilla ihmisillä; valkeat ja hienot kädet vain ilmaisivat hänen -ylhäisen syntyperänsä. - -Mutta äkkiä nauru viereisessä salissa taukosi ja työ tuntui jatkuvan -taas säännöllisesti. Mouret oli kiertämässä uudestaan taloa ja oli -hetkeksi pysähtynyt valmiiden vaatteiden osastolle. Hänen silmänsä -hakivat Deniseä, ja hän näytti hämmästyvän, kun tätä ei näkynyt. Hän -kutsui luokseen Aurélie rouvan ja vetäytyen hänen kanssaan syrjään jäi -hetkeksi keskustelemaan. Mouret tuntui kysyvän jotain, ja Aurélie rouva -vastasi vilkaisten näytetilkkutoimiston ovelle päin. Sitten seurasi -ilmeisesti raportinanto, sillä Aurélie rouva näkyi kuiskaavan jotakin -arvokkaan näköisenä. Epäilemättä hän kertoi tytön aamulla itkeneen. - --- Hyvä on, Mouret sanoi ääneen. -- Näyttäkää luettelot. - --- Olkaa hyvä ja tulkaa tänne, vastasi johtajatar. -- Menemme tänne -melua pakoon. - -Mouret seurasi häntä viereiseen huoneeseen. Clara, joka ei ollut -millänsäkään, teki ääneen huomautuksiaan, mutta Marguerite, saadakseen -hänet vaikenemaan ja kääntääkseen hänen huomionsa toisaanne, heitti -kahta kiivaammin hänelle vaatteita. Alajohtajatar oli hyvä toveri, -kenenkään ei tarvinnut sekaantua hänen asioihinsa. Koko osasto salasi -ja peitteli yksissä tuumin. Lhomme ja Joseph istuivat selkä kumarassa -kuin kuurot. Jouve, järjestyksenvalvoja, seurattuaan Aurélie rouvan -käyttäytymistä asettui juhlallisesti vartioimaan näytetilkkutoimiston -ovelle kuin ainakin uskollinen palvelija, joka pitää huolta herransa -mukavuudesta. - --- Antakaa luettelot, johtajatar sanoi astuessaan huoneeseen. - -Denise ojensi luettelot Mouret'lle ja jäi seisomaan laskematta -katsettaan. Hän oli tuntenut vavahtavansa, mutta hän osasi hillitä -itsensä ja pysyi rauhallisena. Mouret syventyi hetkeksi luettelojen -tutkimiseen katsomattakaan tyttöön. Hiiskahdustakaan ei kuulunut. -Silloin Aurélie rouva meni neiti de Fontenailles'in luo ja näyttäen -tyytymättömältä yhteenlaskuihin sanoi hänelle hiljaa: - --- Menkää auttamaan vaatteiden paikalleen panossa... Te ette näy olevan -perehtynyt laskemiseen. - -Neiti de Fontenailles palasi osastolle, jossa hänet otettiin naurulla -vastaan. Joseph, joka ei jaksanut kestää veitikkamaisia katseita, -sekaantui kirjoittamisessaan. Clara mielissään odottamattomasta avusta -ei voinut kuitenkaan olla piikittelemättä tyttöä; kaikki tavaratalon -naiset olivat hänelle vihamielisiä. Näkyihän tuo pöllöpää rakastuneen -työmieheen, vaikka oli markiisitar. Ja sittenkin tämä rakkaus herätti -kateutta. - --- Hyvä on! Hyvä on! toisti Mouret ollen yhä lukevinaan. - -Mutta Aurélie rouva ei tiennyt kuinka päästä vuorostaan lähtemään -säädyllisyyttä liiaksi loukkaamatta. Hän ei voinut pysyä alallaan, vaan -meni katsomaan leikkaamiskonetta vihoissaan, että hänen miehensä ei -ymmärtänyt jollakin tekosyyllä kutsua häntä luokseen. Mutta eihän se -raukka koskaan tajunnut mitä tilaisuus vaati. Olisi pystynyt lammikon -rannalla kuolemaan janoon. Marguerite osoitti vihdoin tarpeeksi älyä -kysyäkseen Aurélie rouvalta neuvoa. - --- Tulen heti, vastasi johtajatar. - -Saatuaan näin tekosyyn poistua hän pääsi kunnialla asiasta -tarvitsematta hävetä osaston henkilökuntaa. Hän tuli huoneesta -kasvoillaan sellainen jalo juhlallisuus, etteivät myyjättäret -uskaltaneet hiiskahtaakaan. - -Mouret laski hitaasti paperit pöydälle. Hän katsoi Deniseen, joka istui -yhä kynä kädessä. Tyttö ei kääntänyt pois katsettaan, kävi vain vielä -kalpeammaksi. - --- Tulettehan tänä iltana? Mouret kysyi puoliääneen. - --- En, johtaja, vastasi Denise, -- minun on mahdotonta tulla. Veljeni -ovat päivällisellä setäni luona, ja olen luvannut syödä heidän -kanssaan. - --- Mutta jalkanne? Teidänhän on vielä vaikea kävellä. - --- Oh, kyllä minä jaksan mennä sinne asti. Jalkani on jo paljon parempi -kuin aamulla. - -Mouret vuorostaan oli käynyt kalpeaksi kuultuaan hiljaisen kiellon. -Hänen suunsa värähteli levottomasti. Mutta hän hillitsi itsensä ja -jatkoi kohteliaana liikkeen johtajana, joka ennen kaikkea oli -kiinnostunut henkilökuntansa parhaasta: - --- Ette kai pannut pahaksi kutsuani... Tiedättehän kuinka suuressa -arvossa pidän teitä? - -Denise pysyi edelleen samassa kunnioittavassa asennossa. - --- Olen hyvin liikuttunut hyvyydestänne minua kohtaan ja kiitän teitä -kutsusta. Mutta, toistan sen vieläkin, minun on mahdotonta tulla. -Veljeni odottavat minua tänä iltana. - -Denise ei suostunut ymmärtämään, vaikka koko tavaratalo auki olevasta -ovesta tuntui työntävän häntä takaa. Pauline, joka ystävyydessään sanoi -häntä hupsuksi, muut, joiden pilkan alaiseksi hän tiesi joutuvansa jos -kieltäytyi. Aurélie rouva, joka oli poistunut huoneesta, Marguerite, -joka korotti ääntään vetääkseen huomion hänestä, Lhomme, joka istui -selin kuin tietämättä koko asiasta, kaikki he tahtoivat heittää hänet -mahtavan pedon kitaan. - -Mouret oli hetken ääneti. Sitten hän kysyi voitonriemuisen, -kuninkaallista rakkautta ylistävän jyrinän säestämänä: - --- Milloin tulette? Huomennako? - -Denise joutui hämilleen tästä yksinkertaisesta kysymyksestä. - --- En tiedä... En voi ... sammalsi hän. - -Mouret hymyili ja koetti tarttua hänen käteensä, mutta Denise veti -kätensä pois. - --- Mitä te pelkäätte? Mouret kysyi. - -Mutta Denise oli jo nostanut päänsä ja katsoen miestä suoraan silmiin -sanoi hymyillen lempeästi ja rohkeasti: - --- En mitään, herra... Eihän meidän ole pakko tehdä muuta kuin mitä -tahdomme, eikö niin? Ja minä en tahdo, siinä kaikki. - -Tämän sanoessaan hän kuuli oven narahtavan, ja kun hän hämmästyneenä -kääntyi katsomaan, näki hän sen hiljaa sulkeutuvan. Isä Jouve oli -asialla. Ovien sulkeminen kuului hänen tehtäviinsä, ja hän sulki ne -tunnollisesti kaikki. Tämän tehtyään hän jatkoi oven takana -vartioimistaan. Kukaan ei ollut huomaavinaan mitään. Clara yksin -kuiskasi ilkeyden neiti de Fontenailles'in korvaan. Mutta tämä ei -osoittanut vähintäkään ilahtumisen merkkiä, kuunteli vain kasvot -kalpeina ja liikkumattomina... - -Denise oli noussut mennäkseen, kun Mouret sanoi hänelle hiljaa, koko -ruumis vavisten: - --- Minä rakastan teitä... Te olette tiennyt sen jo kauan; älkää -teeskennelkö, sillä se on arvotonta... Älkää pelätkö mitään. Monta -kertaa minun on tehnyt mieli kutsua teidät työhuoneeseeni. Siellä -olisimme olleet yksin. Olisin voinut panna oven salpaan. Mutta en ole -tahtonut. Kerron sen sijaan sen täällä, jonne kuka tahansa voi tulla... -Rakastan teitä, Denise... - -Denise seisoi liikkumattomana hänen edessään, kasvot kalpeina ja -katsoen häntä yhä suoraan silmiin. - --- Sanokaa, miksi kieltäydytte? ... jatkoi Mouret. -- Ettekö tarvitse -mitään? Veljenne ovat teille suurena taakkana. Kaiken, mitä pyydätte -minulta, kaiken, mitä vaaditte... - -Denise keskeytti sanoen: - --- Kiitos, ansaitsen jo enemmän kuin tarvitsen. - --- Mutta minä tarjoan teille vapautta, elämän iloa ja ylellisyyttä... -Minä rakennan teille kodin ja teen teidät rikkaaksi. - --- Ei kiitos, en osaa elää ilman työtä... Jo kymmenvuotiaana ansaitsin -toimeentuloni. - -Mouret teki raivostuneen liikkeen. Denise oli ensimmäinen, joka ei -taipunut. Ennen hänen oli vain tarvinnut viitata saadakseen mitä -tahtoi. Kaikki kumarsivat hänen oikkujaan nöyrinä palvelijattarina. -Mutta tämä kieltäytyi ja vielä aiheetta. Hänen kauan pidätetty -intohimonsa kiihottui vastarinnasta. Kenties hän ei osannut tarjota -tarpeeksi. Hän suorastaan rukoilemalla rukoili. Mutta yhä hän törmäsi -samaan horjumattomaan kieltoon: - --- Ei, ei kiitos! - -Silloin hänen sydämensä tuska puhkesi sanoihin: - --- Näettehän, että kärsin!... Niin, mieletöntä se on, mutta kärsin kuin -lapsi. - -Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Syntyi uusi hiljaisuus. Suljetun -oven takaa kuului työn kohina, mutta heikenneenä kuin voittolaulun -etäisyyteen hukkuva loppusävel. Tappiolle joutunut ei kaivannut -äänekästä säestystä. - --- Mutta jos sittenkin tahtoisin, Mouret sanoi värisevällä äänellä -tarttuen Denisen käsiin. - -Denise ei pannut vastaan. Hänen silmänsä himmenivät, ja hänen voimansa -alkoivat pettää. Outo lämpö kohosi miehen käsistä ja lämmön mukana -suloisesti raukaiseva tunne. Hyvä Jumala, kuinka suuresti hän rakasti -miestä ja kuinka suloista olisi ollut panna kätensä hänen kaulaansa ja -painautua hänen rintaansa vastaan! - --- Tahdon, tahdon, Mouret jatkoi aivan raivoissaan. -- Odotan teitä -tänä iltana tai ryhdyn keinoihin... - -Hän tuli raa'aksi. Denise päästi huudon. Mies oli puristanut hänen -käsiään niin lujasti, että tuska sai hänet tointumaan. Hän sai -väännetyksi kätensä irti ja ojentuen suoraksi näytti kasvavan. - --- Ei, antakaa minun olla... Minä en ole mikään Clara, jonka voi -huomenna jättää. Ja sitten, rakastattehan tuota rouvaa, joka käy -täällä... Pysykää hänen kanssaan. Minä en suostu jakamaan. - -Mouret hämmästyi niin, että ei osannut sanoa mitään. Mitä tuo tyttö -sanoi? Mitä hän tahtoi? Eiväthän myyjättäret, joita hän kunnioitti -suosiollaan, välittäneet rakkaudesta. Hänen olisi pitänyt nauraa, mutta -päinvastoin tytön ylpeä asento sai aikaan vielä suuremman hämmennyksen -hänen sydämessään. - --- Johtaja, sanoi Denise, -- avatkaa ovi! Ei ole sopivaa, että olemme -täällä kahden. - -Mouret totteli. Hänen päässään riehui sellainen myrsky, ettei hän -tiennyt, miten salata tuskaansa. Hän kutsui Aurélie rouvan luokseen ja -kiivastui vaippavaraston suuruudesta. Hintaa olisi ollut alennettava ja -vieläkin alennettava, niin kauan kuin yksikin oli jäljellä. Talon tapa -oli sellainen. Joka vuosi lakaistiin kaikki puhtaaksi ja myytiin -kuudenkymmenenkin prosentin tappiolla, jotta vain päästiin nopeasti -vanhenneesta kuosista tai kankaasta, joka ei enää miellyttänyt. Samassa -Bourdoncle astui sisälle. Hän oli seisonut jo vähän aikaa Jouven -sulkeman oven takana tämän kuiskattua jotain hänen korvaansa. Hän oli -odottanut kärsimättömänä uskaltamatta kuitenkaan häiritä. Olihan se -kerrassaan sopimatonta, tällaisena päivänä. Ja vielä tuollaisen -tyttörievun kanssa! Kun ovi vihdoin avautui, Bourdoncle puhui kiivaasti -Mouret'lle puolisilkkien varastosta, joka oli suunnattoman suuri. Hänen -kertomuksensa oli huojennukseksi Mouret'lle, sillä se salli hänen -päästää vihansa ilmoille. Mitä Bouthemont ajattelikaan. Hän poistui -julistettuaan, ettei hänellä ollut käyttöä johtajalle, joka ei kyennyt -arvostelemaan tarvetta, vaan osti liiaksi. - --- Mikä häntä vaivaa? kuiskasi Aurélie rouva, nuhteista -loukkaantuneena. - -Myyjättäret katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Kuuden aikaan -inventoiminen oli valmis. Aurinko kultasi vielä ikkunoita, kaunis -kesäaurinko, jonka heijastukset kirkastivat hallin lasiruutuja. Katujen -raskaassa ilmassa perheet palasivat jo väsyneinä kedoilta suuret -kukkavihkot käsissä, laahaten lapsia jäljessään. Osastot toinen -toisensa perästä vaikenivat. Siellä täällä vain joku myöhästynyt -virkailija tyhjensi viimeisiä kaappejaan. Vihdoin nämäkin äänet -hiljenivät, ja päivän hälinästä ei ollut muuta jäljellä kuin ilmassa -tupruava pöly luhistuneiden vaatekasojen yläpuolella. Hyllyt, kaapit, -laatikot ja rasiat ammottivat tyhjinä; yksikään tavara ei ollut -paikallaan. Laajan tavaratalon runko oli kokonaisuudessaan paljastettu, -nikkarintyöt näkyvissä niinkuin huoneiston uutena ollessa ennen -sisäänmuuttoa. Alastomuus on inventoimisen säntillisyyden näkyvä -todiste. Kuudentoista miljoonan arvoinen tavaravarasto oli lattialla -pöydät hukuttaneena, kuohuvana merenä. Myyjät alkoivat panna tavaroita -paikoilleen kahlaten olkapäitä myöten suunnattomien kasojen keskellä. -Kymmeneltä he toivoivat olevansa valmiita. - -Kun Aurélie rouva, joka kuului ensimmäiseen pöytään, meni ruokasaliin, -tiesi hän jo kertoa, kuinka korkealle myyntisumma vuoden mittaan oli -kohonnut; se kävi selville heti yhteenlaskujen jälkeen. Summa nousi -kaikkiaan kahdeksaankymmeneen miljoonaan ja oli kymmenen miljoonaa -suurempi kuin edellisenä vuotena. Puolisilkissä vain oli ollut tuntuva -vajaus. - --- Jos herra Mouret ei ole tyytyväinen, hän vaatii liikoja, lisäsi -johtajatar. -- Tuollahan hän seisoo keskusportaiden lavalla vihaisen -näköisenä. - -Myyjättäret pistäytyivät katsomaan. Todellakin, hän seisoi siellä -yksin, otsa rypyssä katsellen maahan kylvettyjä miljoonia. - --- Rouva, sanoi Denise, joka saapui tällä hetkellä, -- sallitteko minun -lähteä. Minusta ei ole täällä enää mihinkään työhön jalkani takia, ja -minulla oli aikomus mennä setäni luo veljieni kanssa... - -Hämmästys oli yleinen. Hän ei siis ollutkaan suostunut! Aurélie rouvan -ääni oli vastatessa kuiva ja tyytymätön. Hän epäröi mitä sanoa ja oli -vähällä kieltää. Clara kohautti olkapäitään yhtä epäilevänä. Mitä -ihmettä siinä oli! Mouret ei kai huolinutkaan hänestä. Pauline oli -kapalo-osastolla Delochen seurassa, kun hänelle kerrottiin minkä -ratkaisun asia oli saanut. Deloche oli niin mielissään uutisesta, että -Paulinea suututti. Suurtako hyötyä hänellä siitä oli! Sekö häntä -ilahdutti, että Denise luopui tyhmyydessään onnestaan. Bourdoncle, joka -ei uskaltanut lähestyä julmistunutta isäntäänsä, vaelsi muiden -kuiskaillessa mykkänä, ikävissään ja levottomana. - -Mutta Denise laskeutui hiljakseen portaita nojautuen käsipuihin. -Alhaalla hän kohtasi joukon myyjiä, jotka nauraa hohottivat. Hän kuuli -mainittavan nimensä ja ymmärsi, että oli kysymys tämänpäiväisestä -tapahtumasta. Häntä ei huomattu. - --- Älkäähän joutavia! Kursailemista se vain on, sanoi Favier. -- Kyllä -hän kaikki konstit tietää... Minä tunnen kyllä yhden, jonka hän olisi -väkisin ottanut. - -Hän katsoi Hutiniin, joka seisoi arkana arvostaan syrjässä ottamatta -pilapuheisiin osaa. Mutta muiden kateelliset katseet saattoivat hänet -kumminkin niin hyvälle tuulelle, että hän suvaitsi mutista: - --- No jo minulla oli hänestä vastusta! - -Denise tarttui lujemmin käsipuihin pysyäkseen pystyssä. Tottahan se -oli, mitä mies sanoi. Hänen oli syytä katua lapsellista käytöstään. -Mutta voi kuinka halpamaisesti mies käyttäytyi ja kuinka häntä täytyi -halveksia! Hän joutui suuren liikutuksen valtaan. Eikö ollut omituista, -että hän oli jaksanut torjua luotaan miehen, jota hän rakasti, kun hän -ennen oli ollut niin heikko tuon kurjan suhteen, jota hän vain oli -uneksinut rakastavansa. Tästä tunteittensa ristiriidasta hän ei -voinut päästä selville. Ja hän kulki kiireesti hallin poikki. -Järjestyksenvalvojan avatessa hänelle ovea, joka oli aamusta alkaen -ollut lukossa, Denise vaistomaisesti katsoi ylöspäin. Hänen silmänsä -sattuivat Mouret'hen, joka syviin mietteisiin vajonneena seisoi yhä -portaiden lavalla keskellä valtakuntaansa. Hän oli unohtanut -tavaraluettelot ja valtavat aarteet ympärillään. Kaikki oli kadonnut -hänen mielestään, menneisyyden myrskyiset voitot, tulevaisuudessa -häämöttävä rikkaus. Hänen epätoivoinen katseensa seurasi Deniseä, ja -kun tyttö katosi ovesta, talo kävi hänelle kolkoksi ja pimeäksi. - - - - -XI. - - -Bouthemont saapui ensimmäisenä rouva Desforges'in luo, joka -neljältä tarjosi teetä tuttavilleen. Kun hän astui suureen Ludvig -XVI:n tyyliseen salonkiin, jonka kirkkaat pronssikoristeet ja -kultakirjosilkit tekivät iloisen vaikutuksen, rouva Desforges nousi -kärsimättömän näköisenä ja kysyi: - --- No, mitä kuuluu? - --- Sitä, vastasi nuori mies, -- että kun sanoin aikovani käydä teitä -tervehtimässä, hänkin lupasi tulla. - --- Viittasitteko siihen, että odotan tänään paroniakin. - --- Tietysti... Se juuri näkyi häneen vaikuttavankin. - -He puhuivat Mouret'sta. Tämä oli edellisenä vuonna mieltynyt äkkiä niin -suuresti Bouthemont'iin, että kaipasi hänen seuraansa huvitellessaankin -ja oli sentähden ottanut hänet mukaansa Henriettenkin luo. Siellä -toveri oli hänelle sangen tarpeen, sillä hän alkoi väsyä suhteeseensa, -eikä aika käynyt niin pitkäksi, kun oli kenen kanssa puhella. -Silkkiosaston johtajasta oli vähitellen tullut sekä isännän että -kauniin lesken uskottu. Hän toimitti heidän asioitaan, antoi toiselle -tietoja toisesta ja hieroi joskus sovintoakin, kun välit rikkoutuivat. -Hänen seurassaan Henriette, joka muuten oli niin arka maineestaan ja -niin taitava pitämään sen tahrattomana, luopui kaikesta varovaisuudesta -ja puhui mustasukkaisuutensa ahdistamana niin peittelemättömästi -salaisista suhteistaan, että Bouthemont sekä hämmästyi että häpesi. - -Nytkin Henriette kiivastuen huudahti: - --- Teidän olisi pitänyt tuoda hänet mukananne. Eihän hänen lupauksiinsa -ole luottamista. - --- Minkä minä sille voin, Bouthemont sanoi nauraen, vähääkään -suuttumatta. -- Enhän minä voi syykseni ottaa, että hän nykyään juoksee -pakoon... Mutta paljon hän minusta sentään pitää. Vaikea minun olisikin -muuten tulla siellä toimeen. - -Bouthemont'in asema Aarreaitassa oli todella heikko -inventoimisen jälkeen. Turhaan hän koetti puolustautua viittaamalla -sateiseen kevääseen; hänelle ei annettu anteeksi myymättä jääneen -puolisilkkivaraston suuruutta. Hutin varsinkaan ei antanut asian joutua -unohduksiin vaan muistutti siitä johtokunnalle usein panetellen, ja -Bouthemont'in asema kävi päivä päivältä tukalammaksi. Mouret oli jo -langettanut tuomionsa epäilemättä senkin tähden, että tämä hänen -lemmensuhteensa todistaja alkoi tuntua hänestä kiusalliselta hänen -tahtoessaan todella erota rouva Desforges'ista ja hän oli kyllästynyt -ystävyyteen, josta hänellä ei enää ollut hyötyä. Mutta tapansa mukaan -hän yllytti Bourdonclen toimimaan. Bourdoncle ja muut osakkaat vaativat -kokouksissa Bouthemont'in erottamista, kun Mouret muka puolestaan pani -vastaan, pitäen tarmokkaasti ystävänsä puolta huolimatta kaikista -ikävyyksistä. - --- Täytyy kai sitten odottaa, jatkoi rouva Desforges. -- Tiedättehän, -että tuo tyttö tulee viideltä. Tahdon välttämättä nähdä heidät yhdessä, -sillä minun täytyy päästä perille heidän salaisuudestaan. - -Hän alkoi tehdä selkoa laatimastaan suunnitelmasta. Hän kertoi, kuinka -oli pyytänyt Aurélie rouvaa lähettämään Denisen hänen luokseen erään -Aarreaitasta ostetun päällystakin korjauttamista varten ja kuinka hän -saatuaan tytön huoneeseensa houkuttelisi sisään Mouret'nkin. Ja tottapa -sitten näki mitä tehdä. - -Bouthemont istui häntä vastapäätä ja katsoi häneen kauniilla -veitikkamaisilla silmillään pakottautuen vakavaksi. Tämä iloinen, -mustapartainen ja suurisuinen vekkuli, kasvot kuuman gascognelaisen -veren tummentamat, ajatteli, että hienot naiset eivät olleet suinkaan -kilttejä ja ettei heidän matkalaukustaan tullut esiin kovinkaan -kauniita tavaroita, kun he ryhtyivät sitä purkamaan. Hänen toveriensa -ystävättäret, myyjättäret ja sellaiset eivät paljastaneet -salaisuuksiaan. - --- Kuulkaahan, hän uskalsi vihdoin huomauttaa, -- mitä hyötyä teille -siitä on, olenhan vannonut teille, ettei heillä ole mitään keskenään. - --- Ei se siitä riipu! rouva Desforges huusi. -- Mutta häntä Mouret -rakastaa... Mitä minä muista välitän, satunnaisista tuttavista, päivän -kestävistä suhteista! - -Hän puhui Clarasta ylenkatseellisesti. Hänelle oli kerrottu, että -Mouret saatuaan Deniseltä rukkaset oli armahtanut uudestaan tuon -punatukkaisen hevoskaulan epäilemättä kostaakseen Deniselle, sillä hän -suosi Claraa ikäänkuin uhalla kaikkien nähden ja tuhlasi hänelle -lahjoja. Sitä paitsi hän kuului jo kolmen kuukauden ajan huvitelleen -rajusti eläen humussa ja sumussa ja kylväneen niin mielettömästi -rahoja, että se herätti huomiota. Hän oli ostanut eräälle -näyttelijättärelle talon, ja oli muitakin, kaksi tai kolme naista, -jotka elivät hänen kustannuksellaan ja kilpailivat keskenään siitä, -kuka esittäisi hänelle kalliimpia ja tyhmempiä oikkuja. - --- Kaikki on pantava tuon kurjan syyksi, toisti Henriette. -- Hänen -tähtensä, siksi että hän kieltäytyy, Mouret hävittää rahansa muiden -seurassa... Mutta vähät minä hänen rahoistaan! Olisin rakastanut häntä -enemmän, jos hän olisi ollut köyhä. Tiedättehän, kuinka suuresti häntä -rakastan, te, joka olette ystäväni. - -Hänen äänensä katkesi, ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä; sitten -antautuen tunteittensa valtaan hän ojensi Bouthemont'lle molemmat -kätensä. Totta se oli, Mouret oli hänen jumalansa. Nuoruutensa, -voitonvarmuutensa voimalla Mouret oli päässyt hänen herrakseen, eikä -kukaan ennen ollut tyydyttänyt niin täydellisesti hänen rakkautensa ja -ylpeytensä vaatimuksia. Eikä siinä kaikki. Hän alkoi lähetä -neljääkymmentä, ja jos Mouret jätti hänet, hän ei todellakaan tiennyt, -miten korvata tämän suuren rakkauden. - --- Mutta kyllä minä kostan, kuiskasi hän, -- kyllä minä kostan, jos hän -käyttäytyy huonosti. - -Bouthemont piteli yhä hänen käsiään. Henriette oli vielä kaunis. -Olisihan häntä voinut ajatella, mutta hänestä ei ollut helppoa päästä -irti, jos häneen kyllästyi, ja Bouthemont ei pitänyt kahleista. Asiaa -kannatti kuitenkin miettiä. Olisi siitä kenties etuakin harmien -korvaukseksi. - --- Minkätähden ette perusta omaa liikettä? Henriette sanoi äkkiä vetäen -kätensä pois. - -Bouthemont katsoi häneen hämmästyneenä. Sitten hän vastasi: - --- Se kysyy suuria varoja... Minulla oli viime vuonna sellainen ajatus -mielessäni. Olen varma, että Pariisissa on vielä tarpeeksi ostajakuntaa -yhdelle tai parille suurmyymälälle, kun vain osaa valita sopivan -kaupunginosan. Bon Marché hallitsee vasempaa Seinen rantaa, Louvre -keskikaupunkia ja Naisten Aarreaitta länsikaupungin rikkaita -kortteleita. Pohjoispuoli on vielä jäljellä, ja sinne voisi perustaa -Clichyn aukion tavaratalolle kilpailijan. Olin jo löytänyt mainion -paikankin lähellä Oopperaa. - --- Entä sitten? - -Bouthemont nauroi ääneen. - --- Ajatelkaahan, että olin tarpeeksi tyhmä puhuakseni siitä isälleni... -Pyysin häntä lapsellisuudessani keräilemään osakkaita Toulousesta. - -Hän kertoi nauraen, kuinka isäukko pienessä maaseutukaupassaan purki -vihaansa Pariisin tavarataloja kohtaan. Vanha Bouthemont oli -vastannut raivoissaan siitä, että hänen poikansa ansiot kohosivat -kolmeenkymmeneen tuhanteen, ettei hän aikonut centimelläkään kannattaa -noita tavarataloja, jotka olivat kaupankäynnille vain häpeäksi, ja että -mieluummin hän lahjoitti ystäviensä rahat ja omansa köyhäinkodeille. - --- Ja sitä paitsi, nuori mies jatkoi, -- sellainen yritys vaatii -miljoonia. - --- Jospa niitä olisi saatavissa, rouva Desforges sanoi. - -Bouthemont kävi vakavaksi ja katsoi häntä tutkien. Oliko näissä -sanoissa muuta kuin mustasukkaisen naisen juonia? Mutta Henriette ei -antanut hänelle aikaa kysymyksiin, vaan lisäsi: - --- No niin, tiedättehän miten katson etuanne... Otamme asian toiste -puheeksi. - -Ovikello oli soinut. Henriette nousi, ja Bouthemont siirsi -vaistomaisella liikkeellä tuolinsa edemmäksi, ikäänkuin heillä jo olisi -ollut keskenään jotakin salattavaa. Hiljaisuus vallitsi kirkkaassa -salissa, jossa oli niin paljon ruukkukasveja ryhmänä ikkunoiden -välissä, että ne muodostivat lähes metsikön. Henriette kuunteli -seisoallaan, katse eteisen oveen tähdättynä. - --- Hän se on, kuiskasi hän. - -Palvelija ilmoitti: - --- Herra Mouret, herra de Vallagnosc. - -Henriette ei voinut pidättää hermostunutta liikettä. Miksi hän ei -tullut yksin. Nähtävästi hän oli käynyt hakemassa ystävänsä, koska -pelkäsi kahdenkesken oloa. Sitten hän hymyillen ojensi kätensä -tervehdykseksi. - --- Harvoin teitä enää saa nähdä! ... hän sanoi. -- Ja teitäkin, herra -de Vallagnosc. - -Henriette tiesi lihoneensa ja epätoivoissaan siitä hän pukeutui mustaan -silkkiin hoikentaakseen vartaloaan, mutta hänen hienopiirteiset, tumman -tukan kehystämät kasvonsa olivat viehättävät. Ja Mouret'lla oli täysi -syy, kun hän sulkien naisen katseeseensa tuttavallisen kohteliaasti -sanoi: - --- Tarpeetonta on kysyä teiltä terveytenne laitaa. Niinhän te olette -raikas kuin ruusu. - --- Terveyttä on liiaksikin, Henriette vastasi. -- Mutta vaikka olisin -kuollut, niin te ette olisi tiennyt siitä mitään. - -Hänen katseensa oli tutkiva, kun se kiintyi Mouret'hen. Tämä näytti -hermostuneelta ja väsyneeltä, silmäluomet olivat raukeat ja kasvot -kalvakat. - --- Mutta, hän jatkoi koettaen taivuttaa äänensä leikkisäksi, -- en voi -sanoa samaa teidän terveydestänne, ette näytä virkeältä tänä iltana. - --- Liiaksi työtä! Vallagnosc sanoi. - -Mouret teki epämääräisen liikkeen eikä vastannut mitään. Hän oli -huomannut Bouthemont'in ja tervehti ystävällisesti päännyökkäyksellä. -Heidän tuttavuutensa ollessa parhaimmillaan Mouret oli itse käynyt -hakemassa Bouthemont'in osastolta viedäkseen hänet mukanaan Henrietten -luo välittämättä iltapäivän kiireestä. Mutta ajat olivat muuttuneet ja -hän sanoi hiljaa Bouthemont'ille: - --- Olette lähtenyt sangen varhain... Ovat kaivanneet teitä osastolla ja -ovat vihoissaan. - -Hän puhui Bourdonclesta ja muista liikkeen osakkaista ikäänkuin hänellä -ei olisi ollut itsellään valtaa käskeä. - --- Todellako? sanoi Bouthemont levottomasti. - --- Minulla on teille puhumista... Odottakaa minua, niin lähdemme -yhdessä pois. - -Mutta Henriette oli jälleen istuutunut ja kuunnellessaan Vallagnoscia, -joka sanoi rouva de Boves'inkin olevan tulossa, hän piti Mouret'ta -silmällä. Tämä oli taas vaiennut ja katseli hajamielisesti -huonekaluja ja kattoa. Kun Henriette sitten nauraen valitti, ettei -hänen teekekkereissään käynyt enää kuin vain herroja, Mouret -hajamielisyydessään sanoi: - --- Luulin tapaavani täällä paroni Hartmannin. - -Henriette kalpeni. Hän tiesi kyllä, että Mouret oli tullut yksinomaan -paronin tähden, mutta hänen ei silti olisi tarvinnut heittää -välinpitämättömyyttään vasten hänen kasvojaan. Samassa ovi aukeni. -Palvelija tuli sisään, lähestyi Henrietteä, joka kohotti kysyvästi -katseensa, ja kumartuen emäntäänsä kohti kuiskasi: - --- Rouva käski ilmoittaa, kun kysyttäisiin päällystakin johdosta. Nyt -neiti on täällä. - -Silloin Henriette hakeakseen mustasukkaisuudelleen lievennystä korotti -äänensä, niin että kaikki varmasti kuulivat, ja sanoi ylenkatseellisen -kuivasti: - --- Käskekää odottamaan. - --- Pitääkö hänen odottaa rouvan huoneessa? - --- Ei, istukoon eteisessä. - -Palvelijan mentyä hän jatkoi tyynesti keskusteluaan Vallagnoscin -kanssa. Mouret vajonneena uudestaan hajamielisyyteensä oli kuullut -äskeisen ymmärtämättä mistä oli kysymys, kun sitä vastoin Bouthemont, -joka tiesi mistä oli kysymys, alkoi käydä levottomaksi. Samassa rouva -Marty astui sisään rouva de Boves'in seurassa. - --- Ajatelkaa, sanoi rouva Marty, -- olin juuri laskeutumassa vaunuista, -kun näin rouva de Boves'in tulevan jalan pitkin käytävää. - --- Niin, rouva de Boves selitti, -- ilma on niin kaunis, ja kun tohtori -aina käskee minun kävellä... - -Kun oli kätelty ja tervehditty, hän kysyi Henrietteltä: - --- Aiotteko ottaa uuden palvelijattaren? - --- En, vastasi tämä ihmeissään. -- Kuinka niin? - --- Ajattelin vain, kun näin tuon tytön seisovan eteisessä... - -Henriette keskeytti nauraen: - --- Palvelijattariltahan nuo puotineidit kaikki näyttävät, eikö niin... -Hän on täällä erään päällystakin korjauttamisen tähden. - -Mouret'ssa heräsi epäluulo, ja hän katsoi kiinteästi Henrietteen. Mutta -tämä jatkoi puhettaan vilkkaasti ja kertoi ostaneensa edellisellä -viikolla päällystakin Aarreaitasta. - --- Niinkö? Ettekö enää teetäkään vaatteitanne Sauveurilla? kysäisi -rouva Marty. - --- Teetän kyllä, mutta minun teki mieli kokeilla. Olin jokseenkin -tyytyväinen ensimmäiseen ostokseeni, matkapukuun... Mutta tällä kertaa -en onnistunut. Turhaa teidän on väittää vastaan, teidän liikkeestänne -ei saa käypiä pukuja. Niin, minä en ujostele, puhun vain suoraan herra -Mouret'n kuullen... Te ette koskaan pysty pukemaan vähänkään hienompaa -naista. - -Mouret ei ryhtynyt puolustautumaan, katsoi vain tutkivasti Henrietteen. -Hän alkoi jo rauhoittua. Ei kai Henriette olisi uskaltanut. -Bouthemont'in täytyi ottaa hoitaakseen asia. - --- Jos kaikki hienot naiset, jotka ostavat meiltä, myöntäisivät -ostavansa meiltä, hän vastasi leikkisästi, -- niin varmaankin -hämmästyisitte kuullessanne, kuinka paljon meillä on heidän joukossaan -asiakkaita. Tilatkaa meiltä puku mittojen mukaan, niin saatte yhtä -hyvää työtä kuin Sauveuriltäkin ja puolta halvemmalla. Mutta siksi -juuri, että se on halvempaa, se ei miellytä. - --- Vai ei vaate siis ole hyvä? rouva de Boves sanoi. -- Nyt muistan -tytönkin. En tuntenut heti, eteisenne on hiukan pimeä. - --- Minustakin kasvot tuntuivat tutuilta, sanoi rouva Marty. -- Menkää -vain, ystäväni! Älkää meistä välittäkö. - -Henriette kohautti välinpitämättömästi olkapäitään. - --- Ei ole kiirettä. - -Rouvat jatkoivat keskustelua suurten tavaratalojen puvuista. Sitten -rouva de Boves puhui miehestään, jonka piti mennä tarkastusmatkalle -Saint-Lo'hon, ja samassa Henriette kertoi, että rouva Guibal oli -lähtenyt edellisenä iltana Franche-Comté'hen hoitamaan sairasta -tätiään. Henriette ei sanonut sinä iltana odottavansa rouva -Bourdelais'takaan, joka aina kuukauden lopulla sulkeutui taloonsa -ompelijattaren kanssa tarkastaakseen lapsilaumansa vaatteet. Rouva -Marty oli silminnähtävän levoton. Hänen miehensä asema Bonaparten -lyseossa alkoi näet horjua ja häntä uhattiin erolla, sentähden että hän -oli antanut tunteja huonomaineisissa oppilaitoksissa, missä todistuksia -myytiin. Täytyihän miesparan ottaa työtä mistä vain annettiin -voidakseen suorittaa taloutensa valtavat menot. Hänen vaimonsa nähtyään -hänen itkevän eräänä iltana erottamisen pelosta oli pyytänyt Henrietteä -puhumaan hänen puolestaan eräälle opetusministeriön johtajalle. -Hätäisesti rouva Marty kuulusteli nyt Henrietteltä vastausta ja -rauhoittui, kun uutiset olivat hyvät. Herra Marty oli itsekin aikonut -tulla tiedustelemaan rouva Desforges'ilta tulevaisuuden näkymiään ja -kiittämään häntä. - --- Te ette näytä virkeältä, herra Mouret, huomautti rouva de Boves. - --- Liiaksi työtä! herra de Vallagnosc toisti ivallisesti. - -Mouret säpsähti unelmistaan ja nousi seisomaan hajamielisyyttään -katuen. Hän asettui tavalliselle paikalleen keskelle naisten piiriä, ja -koko hänen viehättävä vilkkautensa palasi. Hän alkoi puhua -talviuutuuksista, joita hän parhaillaan suunnitteli, muun muassa -tulossa olevasta pitsivarastosta. Rouva de Boves kysyi häneltä -alençonin pitsien hintaa sanoen aikovansa ostaa niitä. Rouva de Bovesin -täytyi tehdä jalkaisin ostosmatkansa, koska ei voinut maksaa -ajurinvaunuja, ja hän palasi usein sairaana kotiin vietettyään -tuntikausia näyteikkunoiden edessä. Hänen päällystakkinsa oli jo -kahden vuoden vanha ja sentähden hän verhosi mielikuvituksessaan -ruhtinaalliset olkapäänsä milloin milläkin näkemällään kalliilla -kankaalla. Kun hän sitten heräsi unelmistaan vanhojen pukujensa -keskellä ja muisti, että hänen tuskin kannatti toivoakaan parempia, -hänestä tuntui kuin hänet olisi nyljetty nahattomaksi. - --- Herra paroni Hartmann, ilmoitti palvelija. - -Henriette pani merkille Mouret'n mielihyvän, kun paroni tarjosi hänelle -kätensä. Tervehdittyään naisia paroni katsoi nuoreen mieheen hienoa -ivaa ilmaisevalla katseella, joka väliin vilkastutti hänen suuria -elsassilaiskasvojaan. - --- Yhä vielä kauniitten vaatteitten lumoissa, hän sanoi hymyillen. - -Sitten hän talossa tunnettuna ystävänä uskalsi lisätä: - --- Eteisessä on sangen viehättävä nuori tyttö... Kuka hän on? - --- Onpahan vain ... sanoi rouva Desforges ylpeällä äänellä, -- muuan -puotineiti, joka odottaa. - -Eteisen ovi oli jäänyt raolleen, sillä palvelija kulki edestakaisin -kattaen teepöytää. Hän pani kiinalaiskupit kauniiseen järjestykseen ja -toi voileipä- ja leivoslautaset. Laajassa salissa kirkas, vihreiden -palmujen lieventämä päivä kultasi pronssikoristeet ja heitti iloisia -heijastuksia huonekalujen silkkipäällyksille. Joka kerta, kun ovi -aukeni, vilahti näkyviin synkkä eteinen, jossa oli valoa sen verran -kuin himmeäksi hiottujen lasiruutujen kautta pääsi. Keskellä pimeyttä -seisoi liikkumaton varjo. Jo puoli tuntia Denise oli odottanut siellä -seisoallaan. Siellä oli kyllä nahalla verhoiltu penkki, mutta häntä ei -haluttanut istuutua. Hänen ylpeytensä pani vastaan, sillä hän tajusi, -että talon rouva antoi tahallaan hänen odottaa nöyryyttääkseen häntä. -Rouvat ja paroni olivat ohikulkiessaan vilkaisseet häneen. Sorina -kantautui hänen luokseen puuskittain vihlaisten hänen korviaan, ja -ympäristön hienostunut mukavuus tuntui hänestä loukkaukselta. Kerran -oven äkkiä avautuessa hän oli huomannut Mouret'n. Tämäkin puolestaan -oli jo arvannut. - --- Teidän myyjättäriännekö hän on? kysyi paroni. - -Mouret'n oli jo onnistunut voittaa liikutuksensa. - -Hänen äänessään vain oli värähdys, kun hän vastasi: - --- Luultavasti, mutta en tiedä kuka. - --- Se on se pieni, vaalea, valmiiden vaatteiden osastolta, rouva Marty -pisti kiireesti väliin. -- Luulen kuulleeni, että hän on alajohtajatar. - -Henriette katsoi pitkään Mouret'hen. - --- Vai hän se on, Mouret sanoi. - -Lisäämättä enempää hän otti puheeksi Preussin kuninkaan kunniaksi -pidettävät juhlat, joista ensimmäiset oli vietetty edellisenä iltana. -Mutta paronilla oli aavistuksensa, eikä häntä ollut helppo pettää. Hän -tahtoi tietää minkälaisia tavaratalojen myyjättäret todellisuudessa -olivat, ja hän kyseli, mistä he tulivat ja olivatko heidän tapansa niin -huonot kuin sanottiin. Syntyi pitkä keskustelu. - --- Todellako? Sanotte heidän olevan hyvätapaisia? hän toisti. - -Mouret puolusti niin innokkaasti myyjättäriensä tapoja, että Vallagnosc -purskahti nauruun. Bouthemont tuli isäntänsä avuksi. Hyvä Jumala, -olihan heitä vähän joka lajia, oli häijyjä ja kunnon tyttöjä. Sitä -paitsi taso oli kohoamassa. Ennen muotiliikkeisiin ei saatu kuin -kauppa-alalla rappioituneita, epäilyttäviä ja köyhiä tyttöjä, kun nyt -sitä vastoin esimerkiksi Sèvres'inkadun perheet kasvattivat tyttärensä -varta vasten Bon Marchén palvelukseen kelpaaviksi. Jos he tahtoivat -käyttäytyä hyvin, ei mikään heitä siitä estänyt, sillä heidän ei -tarvinnut pitää huolta ruoastaan eikä asunnostaan, niinkuin -työläistyttöjen oli pakko tehdä, vaan heillä oli talosta ruoka ja -asunto, sanalla sanoen taattu toimeentulo, jos tosin työtäkin oli. -Pahinta oli heidän epämääräinen yhteiskunnallinen asemansa. He eivät -tarkalleen tienneet minne kuuluivat, liikeapulaisiinko vai -säätyläisluokkaan. Joutuneina näin ylellisyyden palvelukseen ilman -mitään perustavaa kasvatusta heistä oli muodostunut aivan erityinen -säätyluokka, jolla ei ollut vielä nimeä. Tästä heidän asemansa -kieroudesta kaikki epäkohdat johtuivat. - --- Minä, sanoi rouva de Boves, -- en tunne epämiellyttävämpiä ihmisiä. -Monta kertaa tekisi mieli lyödä heitä korvalle. - -Kaikki rouvat ryhtyivät yhteen ääneen moittimaan! Heidän sanoissaan -ilmeni myyntipöytien ympärillä raivoavan sodan katkeruus, sodan, jota -nainen käy naista vastaan, raha kauneutta vastaan, myyjättäret -kadehtimiaan ja matkimiaan hienosti puettuja rouvia vastaan ja -pikkuporvariston naiset silkkipukuisia myyjättäriä vastaan, jotka eivät -suostuneet nöyrästi kiittämään viidenkymmenen centimen ostoksesta. - --- Jätetään jo, päätti Henriette. -- Myytävänähän nuo kurjat olivat -niinkuin heidän tavaransakin. - -Mouret osasi hillitä itsensä niin, että pystyi vielä hymyilemäänkin. -Paroni tarkasteli häntä liikuttuneena hänen itsehillitsemistaidostaan. -Kääntääkseen keskustelun toisaalle hän palasi Preussin kuninkaan -kunniaksi pidettäviin juhliin. Komeat niistä kuului tulevan ja koko -Pariisin kauppa niistä hyötyi. Henriette ei sekaantunut keskusteluun, -istui vain ääneti ja epäröi mitä tehdä. Hän olisi vielä mielellään -unohtanut Denisen eteiseen, mutta hän pelkäsi, että Mouret, joka oli -saanut asiasta vihiä, lähtisi ennen aikojaan. Hän teki päätöksensä ja -nousi nojatuolistaan. - --- Sallitteko? hän kysyi. - --- Tietysti, ystäväiseni, sanoi rouva Marty. -- Kuinka muuten! Kyllä -minä hoidan emännän tehtävät teidän poissa ollessanne. - -Hän nousija alkoi kaataa teetä kuppeihin. Henriette oli kääntynyt -paronin puoleen. - --- Jäätte kai vielä vähäksi aikaa? - --- Kyllä, minulla on puhumista herra Mouret'lle. Aiomme anastaa -itsellemme pienen salinne. - -Henriette lähti, ja hänen kadotessaan ovesta hänen musta silkkinen -hameensa laahasi lattiaa kahisten kuin risukossa mateleva käärme. - -Paroni toimi heti niin, että sai Mouret'n mukaansa pieneen saliin -jättäen Bouthemont'in ja Vallagnoscin pitämään naisille seuraa. Ikkunan -edessä seisoen he puhelivat hiljaa. Oli suuria tekeillä. Mouret oli jo -kauan hautonut ajatustaan koko Kiinteistöpankin omistaman alueen -anastamiseksi omiin tarkoituksiinsa, ja niin kauan kun hänellä ei ollut -uuden Dix-Décembrenkadun varrella olevia tontteja, hän ei ollut -tyytyväinen, sillä juuri tähän hän tahtoi pystyttää tavaratalolleen -monumentaalisen pääjulkisivun saavuttamiensa voittojen pysyväksi -muistomerkiksi. Niin kauan kun hänen talonsa pääovi oli vanhan Pariisin -ahtaalle ja pimeälle Neuve-Saint-Augustininkadulle, hänen työnsä tuntui -hänestä vajanaiselta, kaipasi johdonmukaisuutta. Hän tahtoi ulottaa -vaikutuksensa uuteenkin Pariisiin, vasta avatulle puistokadulle, joissa -pariisilaiset päivänpaisteessa parveilivat; hän halusi vallita ja -vaikuttaa jättiläismäisellä liikepalatsilla, varjostaa vielä enemmän -kaupunkia kuin vanha Louvre. Mutta tähän asti hänen aikeensa olivat -kohdanneet lujaa vastarintaa Kiinteistöpankin taholta, joka ei tahtonut -luopua hotellihankkeestaan. Mahtavan, Grand-Hotelille vertoja vetävän -matkailijahotellin piirustukset olivat jo valmiit, ja perustuksen -kaivaminen aiottiin alkaa, niin pian kuin uusi katu oli raivattu. -Mouret oli kuitenkin viimeistä hyökkäystä tehdessään melkein jo -voittanut puolelleen paroni Hartmannin. - --- No niin, alkoi paroni, -- meillä oli kokous eilen ja kun luulin -tapaavani teidät täältä, tahdoin tulla kertomaan teille miten se -päättyi... He panevat yhä vastaan. - -Nuori mies teki hermostuneen liikkeen. - --- Se on vastoin kaikkea järkeä, hän sanoi... -- Mihin he perustavat -kantansa? - --- Hyvä Jumala, he sanovat samaa kuin minäkin olen sanonut ja vieläkin -melkein tahtoisin sanoa... Teidän julkisivunne on vain koristukseksi, -ja lisärakennuksista ei olisi talon tilavuuteen nähden suurtakaan -hyötyä, tuskin kymmenenneksenkään lisäystä. Olisi mieletöntä tuhlata -niin paljon rahaa pelkästään mainostamisen vuoksi. - -Mouret suuttui. - --- Mainostamisen vuoksi!... Sellainen mainostaminen on ainakin -laadultaan pysyvää, koska se on kivestä tehtyä, ja ennen me häviämme -kuin se... Eivätkö he sitten pysty ymmärtämään, että liikkeemme paisuu -siitä kymmenkertaiseksi. Kahdessa vuodessa saamme rahamme takaisin. Ei -kai se ole hukkaan mennyttä alaa, joka tuottaa äärettömän suuria -korkoja! Saattepa nähdä miten ostajajoukot lisääntyvät, kun -niiden ei päästäkseen sisään meille tarvitse enää tungeskella -Neuve-Saint-Augustininkadulla, vaan ne pääsevät vapaasti niin leveää -tietä, että kuudet vaunut sopivat rinnan ajamaan. - --- Saattaa olla, paroni jatkoi nauraen. -- Mutta niinkuin olen aina -sanonut, teidän runoilijaluonteenne lennättää teidät liian korkealle. -Näiden herrojen mielestä olisi varomatonta laajentaa ylenmäärin -liikettänne. He tahtovat olla varovaisia teidän puolestanne. - --- Varovaisiako! Minkä tähden! En ymmärrä... Eivätkö selvät numerot -riitä heille todisteiksi. Alussa viidensadantuhannen pääoma -kierrettyään neljä kertaa tuotti kaksi miljoonaa liikevaroja. Sitten -saatiin neljä miljoonaa, ja kun nämä olivat kiertäneet kymmenen kertaa, -saatiin niistä neljänkymmenen miljoonan vaihto. Nyt tapahtuneiden -laajennusten jälkeen viimeinen inventoimisemme osoittaa liikevaihdon -kohonneen kahdeksaankymmeneen miljoonaan. Pääoma, joka ei ole -sanottavasti lisääntynyt, sillä se ei nykyään ole kuin kuusi miljoonaa, -on siis liikkeessämme kiertänyt enemmän kuin kaksitoista kertaa. - -Hän korotti ääntään takoen oikean käden sormilla vasempaa kämmentään -naksautellen miljooniaan niinkuin olisi särkenyt pähkinöitä. - --- Niin, niin, tiedän kyllä... Mutta ette kai usko menestyvänne aina -näin hyvin. - --- Miksen uskoisi! sanoi Mouret joutumatta hämilleen. -- Ei ole mitään -syytä pysähtymiseen. Pääoma voi kiertää viisitoistakin kertaa. Siitä on -jo aikoja, kun sitä ennustin. Muutamilla osastoilla se kiertää -kaksikymmentäviisi, jopa kolmekymmentäkin kertaa. Sitten... No niin, -sitten kai tulee jokin neuvoksi. Kyllä siitäkin vielä pääsee ylöspäin. - --- Ja lopuksi kai aiotte kulauttaa kurkkuunne kaikki Pariisin -miljoonat, niinkuin tyhjennetään vesilasi? - --- Tietysti. Onhan Pariisi naisten oma ja naiset meidän. - -Paroni pani molemmat kätensä hänen olkapäilleen ja katsoi häneen -isällisen hyväntahtoisesti. - --- Kuulkaa, olette kelpo nuori mies ja minä pidän teistä paljon. Teitä -ei voi vastustaa. Meidän täytyy vielä todenteolla ottaa asia -harkittavaksi, ja kenties silloin onnistumme saattamaan heidät -järkiinsä. Mitä teihin tulee, meillä ei tähän asti ole ollut -valittamisen syytä. Osinkojen suuruus hämmästyttää pörssimiehiä... -Oikeassa kai olette, ja parempi on panna rahansa teidän koneeseenne -kuin tuohon toistaiseksi epävarmaan hotelliyritykseen. - -Mouret'n kiihtymys laimeni. Hän kiitti paronia, mutta panematta siihen -tavallista innostustaan. Hänen salaa kytevä levottomuutensa heräsi -uudelleen, ja hänen silmänsä kääntyivät läheisen huoneen ovea kohti. -Paroni näki sen, ja Vallagnosc, joka tuli paikalle, kun huomasi, ettei -liikeasioista enää ollut puhe, kuuli tuon vanhan paatuneen elostelijan -sanovan leikkisästi: - --- Kuulkaa, joko alkavat kostaa? - --- Kutka? Mouret kysyi hämillään. - --- Naiset tietysti... Te olette jo tarpeeksi kauan hallinnut heitä, nyt -on heidän vuoronsa. - -Paroni oli hyvällä tuulella. Hän oli kuullut puhuttavan nuoren miehen -huomiotaherättävistä lemmenseikkailuista, ja jutut näyttelijättären -talosta ja muista tuhlauksista jonninjoutavien tyttöjen hyväksi toivat -hänelle mieleen hänen oman nuoruutensa kirjavat kokemukset ja olivat -hänelle ikäänkuin puolustukseksi. Hän tunsi sydämensä heltyvän. - --- En todellakaan ymmärrä, toisti Mouret. - --- Älkäähän nyt... Ymmärrätte aivan hyvin. Aina naiset lopuksi pääsevät -voitolle. Minä ajattelinkin, että kerskaamista se vain oli, kun -sanoitte itsenne niin väkeväksi. Ja siinä nyt näette. Kiinni olette. -Semmoista se on. Käyttäkää naista hyödyksenne, kiskokaa häneltä minkä -vähänkin voitte, mutta, uskokaa minua, kyllä hän kiskoo omansa takaisin -ja täydellä mitalla vielä... Olkaa varuillanne, enemmän hän teiltä saa -verta ja rahoja, kuin mitä te olette hänestä puristanut. - -Hän nauroi vielä kovemmin, ja Vallagnosc hänen vieressään yhtyi -nauruun. - --- Hyvä Jumala, täytyyhän kokea kaikki, tunnusti Mouret lopuksi ollen -hänkin nauravinaan. -- Tympäiseväksihän raha käy, jos sitä ei osaa -kuluttaa. - --- Siinä asiassa olen kanssanne yhtä mieltä. Huvitelkaa vain, ystäväni. -Minä en ole mikään siveyden saarnaaja, enkä ole levoton teille -uskomiemme tärkeiden etujen puolesta. Ilot on kaikki nautittava, siitä -pää vain selviää. Eikä ole vaarallista, vaikka rahat menisivätkin, kun -osaa hankkia uutta... Mutta jos ei rahasta välittäisikään, niin ovathan -huolet. - -Hän vaikeni, ja hänen hymynsä kävi kaihoisaksi. Kaukaisten surujen -muistot kohosivat vanhan epäilijän mielessä pinnalle. Hän oli seurannut -Henrietten ja Mouret'n kaksintaistelua asiantuntijana, jonka sydämessä -muiden lemmenvaiheet vielä herättävät vastakaikua, ja hän ymmärsi, että -heidän suhteessaan ratkaisu oli nyt tullut ja että Denise, jonka hän -oli nähnyt eteisessä odottamassa, oli jouduttanut ratkaisua. - --- Mitä huoliin tulee, niin ne eivät kuulu minun erikoisalaani, Mouret -sanoi uhmailevasti. -- Hyvä sekin, että maksan. - -Paroni katseli häntä vähän aikaa ääneti. Sitten tahtomatta väittää -pitemmälti vastaan hän lisäsi hiljaa: - --- Älkää tekeytykö pahemmaksi kuin olette... Teiltä jää siihen muutakin -eikä ainoastaan rahaa. Ruumistanne ja vertanne siihen jää, ystäväni... - -Hän keskeytti ja kääntyi Vallagnoscin puoleen kysyen leikkisästi: - --- Eikö ole totta, että niin käy? - --- Niinhän sanotaan, herra paroni, tämä vastasi. - -Juuri tällä hetkellä viereisen huoneen ovi avautui. Mouret, joka aikoi -vastata, säpsähti, ja he kääntyivät kaikki kolme. Rouva Desforges pisti -nauraen päänsä ovenraosta ja huusi kiireisellä äänellä: - --- Herra Mouret! Herra Mouret! - -Huomatessaan herrat hän jatkoi: - --- Oh, anteeksi, hyvät herrat! Sallitteko, että ryöstän teiltä hetkeksi -herra Mouret'n. Ei kai ole liikaa, jos hän tulee antamaan minulle -neuvoja, kun on kerta myynyt niin huonosti istuvan takin. Tyttö on -aivan mahdoton, ei osaa kerrassaan mitään... Kas niin, tulettehan. - -Mouret epäröi peläten kohtausta, jonka hän arvasi olevan tulossa. Mutta -hänen täytyi totella. Paroni sanoi isällisen käskevästi, mutta samalla -ivallisesti: - --- Kiirehtikää toki, ystävä hyvä! Rouva tarvitsee teitä. - -Mouret päätti mennä. Ovi sulkeutui hänen takanaan, ja sittenkin hän -luuli vielä kuulevansa Vallagnoscin ivallisen naurun. Siitä lähtien kun -Henriette oli poistunut salista ja hän tiesi Denisen olevan tuon -mustasukkaisen naisen käsissä suljettujen ovien takana, hän oli -tuntenut yhä lisääntyvää tuskaa, hermostuneen mielen ahdistusta, joka -sai hänet kuuntelemaan ja vavahtamaan, ikäänkuin kaukainen itku olisi -kaikunut hänen korvissaan. Mitähän kidutusta nainen keksikään -uhrilleen? Ja koko hänen rakkautensa, rakkaus, jonka olemassaoloa hän -vielä itsekin hämmästyi, pyrki Denisen luo tueksi ja lohdutukseksi. -Tämä rakkaus, jonka viehätys oli niin suuri silloinkin, kun se tuotti -kärsimystä, oli hänelle aivan uusi kokemus. Naiset, joille hän oli -ennen lahjoittanut lyhyiden joutohetkiensä lemmen, olivat olleet -hänelle vain ajanvietettä, joskus aineellisten etujen saavuttamisen -välikappaleita. Henriettekään ei ollut hänelle sen enempää, vaikka tuon -hienon ja kauniin naisen omistaminen hiveli hänen ylpeyttään. Kun hän -oli palannut ystävättäriensä luota tyynenä, kaipausta tai huolta -tuntematta, hän oli mennyt nukkumaan onnellisena vapaudesta, jota hän -naimattomana miehenä nautti. Nyt sitä vastoin hänen sydämensä oli -täynnä tuskaa. Päivällä hän ei kyennyt iloitsemaan vapaudestaan, ja -yöllä uni pakeni hänen yksinäistä vuodettaan. Denise oli aina hänen -mielessään. Nytkin hän ajatteli vain tätä ja tahtoi päästä suojelemaan -häntä, vaikka hän tiesi joutuvansa ikävään kohtaukseen. - -He kulkivat ensin tyhjän makuuhuoneen läpi. Sitten rouva Desforges -avasi erään oven ja astui pukuhuoneeseensa. Suuri huone oli verhoiltu -punaisella silkillä, ja siellä oli marmorinen pukeutumispöytä sekä -suurilla peiliovilla varustettu kolmiosainen kaappi. Kummallakin -puolella kaappia paloi nikkelöityjen varsien päässä kaksi kaasuliekkiä, -sillä huoneessa alkoi olla jo pimeä; ikkunat olivat pihalle päin. - --- Kas niin, Henriette sanoi, -- kenties nyt onnistun paremmin. - -Mouret'n astuessa sisään Denise seisoi kaasun eloisassa valossa. Hän -oli hyvin kalpea, vaatimaton kasmirnuttu yllä ja päässä musta hattu. -Käsivarrellaan hän piteli Aarreaitasta ostettua päällystakkia. Hänen -kätensä vavahtivat hiukan, kun hän näki Mouret'n. - --- Olen pyytänyt herraa arvostelemaan, sanoi Henriette. -- Auttakaa -takki päälleni. - -Denise pani vaipan hänen hartioilleen. Ensimmäisessä koetuksessa hän -oli jo nipistänyt nuppineuloilla olkapäistä sisään, sillä takki oli -liian väljä. Henriette kääntyili peilin edessä nähdäkseen miten se -istui. - --- Katsokaa nyt tekin, hän sanoi kääntyen Mouret'n puoleen, -- voiko -tätä hyväksyä? - --- Ei se ole hyvä, näkeehän sen jokainen, Mouret vastasi päästäkseen -nopeammin asiasta. -- Mutta ei se tee mitään. Neiti ottaa uuden mitan -ja me teemme toisen. - --- Ei käy! Minä tahdon tämän ja minä tarvitsen sen heti, Henriette -vastasi kiivaasti. -- Mutta se on rinnasta liian ahdas ja istuu selästä -kuin säkki. - -Sitten hän kääntyi Deniseen ja sanoi kuivasti: - --- Ei se sillä parane, että katsotte. Korjatkaa, keksikää jokin keino. -Sehän on teidän asianne. - -Vastaamatta Denise alkoi uudestaan pistellä neuloja. Se vei paljon -aikaa. Olkasaumat oli kumpikin korjattava. Sitten hänen täytyi melkein -asettua polvilleen vetääkseen vaipan edestä pitemmäksi. Rouva Desforges -tytön nöyryytyksestä mielissään antautui vastustelematta hänen -käänneltäväkseen. Ankaran näköisenä kuin palvelijattareensa tyytymätön -emäntä hän antoi jyrkät käskynsä pitäen koko ajan Mouret'ta silmällä -havaitakseen tämän kasvoissa hermostumisen oireita. - --- Pankaa tuohon neula! Ei sinne, tuonne, hihan puolelle. Ettekö nyt -ymmärrä?... Tuo vasta on aivan hullusti. Nythän tasku näkyy... No, -varokaahan toki, ettette pistä! - -Kahteen kertaan Mouret koetti astua väliin lopettaakseen kohtauksen. -Häntä tympäisi hänen rakkautensa kohteen nöyryyttäminen ja hän rakasti -Deniseä vielä enemmän, rajattomaan hellyyteen asti, tämän säilyttämän -ylvään äänettömyyden johdosta. Joskin tytön kädet vapisivatkin -tuollaisen hänen nähtensä osoitetun kohtelun tähden, hän paneutui -kuitenkin tyynesti tehtäväänsä. Rouva Desforges mietti uusia keinoja -huomatessaan, ettei tällä tavalla päässyt tarkoitustensa perille, ja -rupesi kohtelemaan Mouret'ta rakastajanaan. - --- Kuulkaahan, ystäväni, hän sanoi, kun neulat alkoivat loppua, -- -antakaapa tuo pieni norsunluurasia pukeutumispöydältä... Eikö siinä -ollutkaan neuloja... No, olkaa hyvä ja hakekaa niitä makuuhuoneesta, -uunin reunalta, tiedättehän, peilin vierestä. - -Ja hän kohteli Mouret'ta niinkuin kohdellaan taloon kuuluvaa, joka -viettää siellä päivänsä ja yönsä ja tietää missä kammat ja harjat -pidetään. Kun Mouret toi neulat, hän otti ne yksitellen pakottaen -miehen seisomaan vieressä, katsoen häntä silmiin ja puhuen hänelle -hiljaa. - --- Enhän toki ole kyttyräselkäinen, vai mitä... Pankaahan kätenne -tuonne ja koettakaa olkapäitäni. Sellainenko vartaloni todella on? - -Denise kohotti hetkeksi katseensa vielä kalpeampana kuin ennen, sitten -hän jatkoi neulojen pistelemistä. Mouret ei voinut nähdä hänestä muuta -kuin kauniit vaaleat hiukset, jotka paksuun solmuun sidottuina -varjostivat hentoa niskaa, mutta väristys, joka niskassa näkyi, sai -hänet aavistamaan kasvoilla kuvastuvan häpeän ja inhon. Nyt ei kai enää -ollut toivoakaan, että Denise huolisi hänestä. Tyttö hylkäisi hänet nyt -varmasti ja luovuttaisi takaisin tuolle naiselle, joka ei salannut -lemmenliittojaan vieraaltakaan. Hän tunsi värisevänsä vihasta ja -puristi kätensä nyrkkiin kuin lyödäkseen. Kuinka saada hänet -vaikenemaan? Kuinka saada Deniselle selväksi hänen suuri rakkautensa, -että hän ajatteli yksin häntä, että hän uhrasi hänelle kaikki entiset, -lyhytaikaiset lempensä. Huonomaineinen tyttökään ei olisi käyttäytynyt -niin epähienosti kuin tämä säätyläisrouva. Mouret veti kätensä pois -toistaen: - --- Teidän on tarpeetonta näin itsepintaisesti pysyä oikussanne, koska -minunkaan mielestäni tämä ei ole hyvä. - -Toinen kaasuliekeistä sihisi, ja huoneen raskaassa ja hikisessä ilmassa -ei kuulunut vähään aikaan muuta ääntä. Kaapin peilioviin kuvastuivat -kirkkaassa valossa kylpevät punaiset silkit ja niiden loistavaa taustaa -vastaan molempien naisten varjot. Korkitta jäänyt hajuvesipullo levitti -huoneeseen hienoa verbenan tuoksua, epämääräistä ja haihtuvaa kuin -kuihtuvasta kukkavihkosta lähtevä tuoksu. - --- Nyt, hyvä rouva, tässä kaikki, mitä voin tehdä, sanoi Denise -nousten. - -Hänen voimansa olivat lopussa. Jo kaksi kertaa hän oli pistänyt -neulalla sormeensa, sillä hänen silmänsä olivat aivan hämärtyneet. -Oliko Mouret naisen kanssa samassa juonessa? Hänen tahdostaanko hänet -oli kutsuttu tänne. Kostoako se oli? Ajatus tuntui puistattavalta. Hän -ei muistanut koskaan, ei kovimman puutteensakaan päivinä, tarvinneensa -näin paljon rohkeutta pysyäkseen pystyssä. Ei se mitään, että häntä -itseään nöyryytettiin, mutta se, että hänen täytyi nähdä heidät melkein -sylitysten, että he julkesivat käyttäytyä näin hänen nähtensä, -ikäänkuin häntä ei olisi ollutkaan. - -Henriette tarkasteli itseään peilissä. Hän puhkesi uudestaan koviin -sanoihin: - --- Leikkiä te kai laskette. Vielä huonomminhan se istuu kuin ennen!... -Katsokaa kuinka se lyö kurtuille rinnasta. Minähän näytän aivan -muodottomalta. - -Silloin Denise, jonka kärsivällisyys oli lopussa, sanoi: - --- Rouva ei ole enää aivan solakka. Emmehän me voi sille mitään, että -rouva on lihonut. - --- Lihonut, niinkö sanotte! huudahti Henriette, joka vuorostaan kalpeni -vihasta. -- Rupeatte nenäkkääksi! Parasta taitaa olla, että pidätte -mielipiteenne omananne. - -He katsoivat toisiinsa vihasta väristen. Säätyero oli kadonnut. -Rouvasta ja puotineidistä ei ollut jäljellä enää kuin kaksi naista, -jotka rakkaus samaan mieheen teki toistensa arvoisiksi. Toinen oli -riisunut kiivaasti vaipan yltään heittäen sen tuolille, toinen viskasi -viimeiset neulat kädestään pesupöydälle. - --- Mikä minua kummastuttaa, rouva Desforges sanoi, -- on se, että herra -Mouret hyväksyy tuollaisen julkeuden... Luulin teitä tarkemmaksikin -henkilökuntanne suhteen, herra Mouret. - -Denise oli jo ennättänyt rauhoittua ja vastasi hiljaisesti. - --- Jos herra Mouret pitää minut palveluksessaan, niin se tapahtuu -siksi, ettei hänellä ole mitään muistuttamista minua vastaan... Olen -valmis pyytämään teiltä anteeksi, jos hän vaatii sen. - -Mouret kuunteli heidän riitaansa tietämättä mitä vastata. Naisten -kiistat vaivasivat häntä, hän hermostui ja ne loukkasivat hänen -kauneudentajuaan. Henriette odotti häneltä Denisen tuomitsevaa sanaa, -ja kun sitä ei kuulunut, hän sinkautti heitä vastaan viimeisen -herjauksensa: - --- Hyvä on, herra Mouret. Jos minun täytyy omassa kodissani kestää -teidän rakastajattarienne hävyttömyyksiä, niin... Mistä katuojasta -lienettekään hänet löytänyt! - -Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin. Jo kauan hän oli pidättänyt niitä, -mutta tätä loukkausta hän ei jaksanut enää kestää. Kun Mouret näki -hänen itkevän palkitsematta pahaa pahalla, arvokkaana epätoivossaan, -hän ei enää epäröinyt, vaan totellen sydämensä käskyä tarttui hänen -käteensä ja sanoi: - --- Lähtekää pois, lapsi parka, ja unohtakaa tämä talo. - -Henriette katseli heitä mykkänä hämmästyksestä ja vihasta. - --- Odottakaa, Mouret jatkoi käärien itse vaatteen kokoon, -- viekää -tämä mennessänne. Rouva saa ostaa toisen muualta... Älkääkä itkekö, -pyydän teitä. Tiedättehän kuinka suuresti kunnioitan teitä. - -Hän saattoi Denisen ovelle ja sulki sen hänen jälkeensä. Denise ei -ollut sanonut sanaakaan. Hänen poskilleen vain oli kohonnut heleä puna -ja hänen silmiinsä uusia kyyneleitä, sanomattoman suloisia. - -Henriette, joka sai tuskin hengitetyksi, oli ottanut nenäliinan ja -puristi sitä suutaan vastaan. Hänen laskelmansa olivat johtaneet -väärään tulokseen, hän oli itse tarttunut virittämäänsä ansaan. -Mustasukkaisuutensa kiduttamana hän katui nyt, että oli mennyt liian -pitkälle. Hylätty sellaisen tyttörievun tähden, häväisty tämän nähden! -Loukkaus oli sattunut hänen ylpeyteensä enemmän kuin hänen -rakkauteensa. - --- Tuota tyttöäkö te siis rakastatte! hän sai vaivoin sanotuksi, kun he -olivat jääneet kahden. - -Mouret ei vastannut heti. Hän käveli ikkunalta ovelle ja takaisin -koettaen voittaa liikutuksensa. Vihdoin hän pysähtyi ja vastasi -kohteliaasti pakottaen äänensä kylmäksi: - --- Kyllä, rouva. - -Kaasuliekki sihisi yhä tuoksujen raskauttamassa ilmassa. Peilissä -kuvastuvien silkkien pohjalla ei häilynyt enää varjoja. Koko huone -tuntui vajonneen synkkään toivottomuuteen. Henriette heittäytyi tuoliin -istumaan vääntäen nenäliinaa vapisevissa käsissään. Nyyhkytysten -katkomalla äänellä hän huokasi kerta toisensa perästä: - --- Hyvä Jumala, kuinka olen onneton! - -Mouret katsoi häntä hetkisen liikkumatta. Sitten hän kääntyi ja poistui -huoneesta. Yksin jäätyään Henriette itki hiljaa lattialle ja pöydälle -kylvettyjen nuppineulojen keskellä. - -Palatessaan pieneen saliin Mouret tapasi Vallagnoscin siellä yksin, -sillä paroni oli mennyt takaisin naisten luo. Koska hän ei ollut vielä -aivan tyyntynyt, hän meni istumaan sohvaan, ja Vallagnosc, joka huomasi -hänen liikutuksensa, asettui ystävällisesti hänen eteensä kätkeäkseen -hänet uteliailta katseilta. Aluksi he katselivat toisiaan ääneti. -Sitten Vallagnosc, jota toisen mielenahdistus salaa huvitti, kysyi -ilkamoiden: - --- Taidat huvitella? - -Mouret ei tuntunut heti ymmärtävän. Mutta sitten hänelle muistuivat -mieleen heidän keskustelunsa elämän tyhjyydestä ja nurinkurisesta -turhuudesta, ja hän vastasi: - --- Niin teenkin. En ole koskaan ennen tuntenut eläväni niin vahvasti -kuin tunnen nyt... Älä pilkkaa, vanha toveri! Ne hetket, jolloin kärsii -kuollakseen, ovat sittenkin lyhyimmät. - -Vaikka hänen äänensä oli täynnä kyyneleitä, hän jatkoi naurusuin: - --- Sinähän tiedät kaiken, eikö niin? Kilvan he runtelivat sydäntäni. -Mutta ei se mitään. Hyviltähän heidän iskemänsä haavatkin tuntuvat, -melkein yhtä hyviltä kuin suudelmat... Olen murtunut, voimani ovat -lopussa. Yhdentekevää! Et voi uskoa, kuinka sittenkin rakastan -elämää!... Täytyyhän minun lopulta saada omakseni tuo tyttö. - --- Entä sitten? kysyi Vallagnosc. - --- Entäkö sitten?... No, ainakin olen saanut hänet omakseni, eikö siinä -kyllin?... Jos luulet itseäsi väkeväksi vain sentähden, että -tyhmyydessäsi kieltäydyt kärsimästä, niin erehdyt. Narri olet, siinä -kaikki!... Koeta kerrankin voimiesi takaa saada omaksi joku, ja kun -sitten saat hänet, olet yhdessä tuokiossa vapaa kaikista tuskistasi. - -Mutta Vallagnosc ei luopunut pessimismistään. Hän sanoi työtä turhaksi, -koska rahallakaan ei voinut ostaa kaikkea. Olisipa hän ollut Mouret'in -asemassa, niin hän olisi sulkenut liikkeensä ja heittäytynyt -pitkäkseen, sormeaankaan liikuttamatta, niin pian kuin hänelle olisi -käynyt selville, ettei hän kaikilla miljoonillaan voinut ostaa -rakastettunsa lempeäkään. Mouret oli käynyt vakavaksi kuunnellessaan -hänen sanojaan. Hän ei suostunut tunnustamaan tahtoaan voimattomaksi, -kaikkivaltias se oli, ja hän jatkoi kiivaasti: - --- Tahdon hänet omakseni ja saan hänet!... Ja vaikka en saisikaan -häntä, niin työstäni en luovu. Näkisit minkä koneiston silloin -pystyttäisin parantuakseni. Suurenmoista se sittenkin olisi... Sitä -sinä et ymmärrä, sillä muuten tietäisit, että työssä on palkka -itsessään. Toimia, luoda, taistella, voittaa esteet tai joutua -tappiolle, siinä on ihmiskunnan ilo ja terveys. - --- Huumausta tuskille, ei muuta, mutisi toinen. - --- Huumausta tai ei, parempi se... Ja koska kerran on kuoltava, niin -parempi minusta on kuolla rakkaudesta kuin elämään kyllästymisestä. - -He nauroivat molemmat, sillä viimeiset lauseet toivat kummankin mieleen -kouluajat. Silloinkin Vallagnosc laiskalla äänellään oli saarnannut -olemisen mitättömyyttä. Hän miltei kerskaili elämänsä tyhjyydellä ja -liikkumattomuudella. Ministeriössäkin uusi päivä oli aina edellisen -kaltainen, yhtä pitkäpiimäistä kaikki. Kolme vuotta palveltuaan hän oli -saanut palkankorotuksen, kuusisataa frangia. Nyt hän siis oli kohonnut -kolmeentuhanteenkuuteensataan. Se ei riittänyt tupakkarahaksikaan, -jos mieli polttaa kunnollisia sikareja. Kaikki tuntui yhä -ikävystyttävämmältä, ja jos ei omasta aloitteesta luopunut elämästä, -niin laiskuutta sekin oli, vaivan pelkoa vain. Kun Mouret puhui hänelle -avioliitosta neiti de Boves'in kanssa, Vallagnosc vastasi, että tädin -sitkeästä elämänlangasta huolimatta siitä kumminkin alkoi tulla totta; -ainakin vanhemmat tuntuivat suostuvan. Itse hänellä ei ollut halua -sinne eikä tänne. Tahtoipa sitä tai tätä, niin ainahan se jäi -toteutumatta; parempi siis olla kokonaan tahtomatta. Hän näki miten -kävi herra de Boves'illekin, hänen tulevalle appi-ukolleen, joka oli -luullut rouva Guibalista löytäneensä välinpitämättömän kaunottaren -hetken iloksi ja jonka piti nyt totella tämän ruoskaa kuin vanhan -pilalle ajetun hevosluuskan. Kaikki luulivat nytkin hänen menneen -tarkastusmatkalle Saint-Lo'hon, kun hän todellisuudessa kitui rouva -Guibalin kynsissä pienessä hänelle vuokraamassaan talossa -Versailles'issa. - --- Enemmän hänellä on onnea kuin sinulla, Mouret sanoi nousten. - --- On kyllä, aivan varmaan, Vallagnosc myönsi. -- Ja jos ylipäänsä -hauskuutta voi löytää, niin paheesta kai se on haettava. - -Mouret oli jälleen saavuttanut tasapainonsa. Hänellä oli halu lähteä -mutta hän ei tahtonut antaa mielikuvaa että hän pakeni. Hän päättikin -sentähden ennen lähtöään juoda kupin teetä, ja meni Vallagnoscin kanssa -suureen saliin huolettomasti puhellen ja nauraen. Paroni Hartmann -kyseli häneltä, oliko vaate vihdoinkin kunnossa, ja Mouret joutumatta -hämilleen vastasi, että hän puolestaan luopui koko yrityksestä. -Todellako! Kaikki ihmettelivät. Rouva Marty kiirehti kaatamaan hänelle -teetä, ja rouva de Boves huomautti, että tavaratalot tekivät aina -pukunsa liian ahtaiksi. Vihdoinkin Mouret pääsi istumaan Bouthemont'in -viereen, joka käskyä totellen odotti häntä. Huomio kääntyi heistä pois, -ja Bouthemont levottomana kohtalostaan, vaikka ei kuitenkaan pelännyt -pahinta, sai tilaisuuden tiedustella mitä hänen tuli odottaa. Mouret, -tyhjentäen vähitellen teelusikalla kuppiaan, ilmoitti hänelle, että -neuvoston herrat olivat päättäneet lopullisesti luopua hänen -palveluksistaan. Hän itse oli siitä epätoivoissaan, ja oli innokkaasti -pitänyt toverinsa puolta. Mutta mitäpä hän sille taisi. Hän ei -kuitenkaan voinut rikkoa välejään noiden herrojen kanssa henkilökuntaa -koskevan kysymyksen tähden. - --- No, on siinä päällystakissa korjaamista, huomautti rouva Marty. -- -Missä Henriette oikein viipyy? - -Henriette viipyi todellakin niin kauan, että vieraista alkoi tuntua -oudolta. Sitten hän palasi. - --- Te siis luovutte? rouva de Boves huudahti iloisesti. - --- Kuinka niin? - --- Herra Mouret sanoi, ettei sitä voi korjata. - -Henriette osoitti suurta hämmästystä. - --- Herra Mouret laskee leikkiä. Siitä tulee mainio päällystakki. - -Hän näytti aivan rauhalliselta ja hymyilevältä. Epäilemättä hän oli -hautonut silmiään, sillä ne eivät olleet vähääkään tulehtuneet. Vaikka -koko hänen olemustaan vielä poltti ja kouristi, hän osasi kätkeä -tuskansa maailman tapoihin tottuneen naisen hilpeän kohteliaisuuden -naamioon. Tavallisella leikkisyydellään hän tarjosi Vallagnoscille -voileivän. Paroni yksin, joka tunsi hänet hyvin, huomasi hänen -huuliensa värähtelyn ja hänen silmiensä pohjalla palavan synkän -hohteen. Hän arvasi kaiken. - --- Hyvä Jumala, sanoi rouva de Boves suostuen hänkin ottamaan -voileivän, -- jokaisella on oma makunsa. Tunnen naisia, jotka eivät -ostaisi nauhanpätkääkään muualta kuin Louvresta. Toisille Bon Marché on -ainoa paikka. Se kai riippuu jokaisen luonteesta. - --- Bon Marché, sanoi rouva Marty, -- on makusuunnassaan hiukan -maalainen. Ja Louvressa on liiaksi tungosta. - -Naiset olivat nyt saaneet mieliaineestaan kiinni. Mouret'n täytyi -lausua mielipiteensä tavarataloista. Hän asettui taas heidän piirinsä -keskelle ja arvosteli ollen noudattavinaan kohtuutta. Bon Marché oli -kyllä hyvä talo, kaikin puolin vankka ja luotettava. Louvrella taas oli -hienompi ostajakanta. - --- Mutta Naisten Aarreaitta kai kumminkin on teistä paras? kysyi paroni -hymyillen. - --- On, Mouret vastasi muitta mutkitta. -- Siellä rakastettiin -asiakkaita. - -Kaikki läsnäolevat naiset liittyivät heti häneen. Se oli totta. -Aarreaitassa oli aina niin lämmin kuin rakastetun luona. Joka kohdasta -lähti hivelevää hyväilyä, jota eivät kunniallisimmatkaan jaksaneet -vastustaa. Siitähän juuri talon ääretön menestys johtuikin. - --- Mieleeni muistuu, sanoi Henriette, joka koetti puhella vapaasti, -- -tuo suosikkini, tiedättehän, neiti de Fontenailles. Mitä hänestä on -tullut? - -Hän kääntyi rouva Martyn puoleen jatkaen: - --- Hän on markiisitar, hyvä ystävä, köyhä tyttö parka, jolla ei ollut -millä elää. - --- Hänkö, sanoi Mouret, -- hän ansaitsee kolme frangia päivässä -mallitilkkutoimistossa, ja luulenpa melkein, että kohta naitamme hänet -eräälle liikkeemme palvelusmiehelle. - --- Kauheata! huudahti rouva de Boves. - --- Miksi niin, hyvä rouva? Mouret vastasi rauhallisella äänellä. -- -Eikö hänen ole parempi mennä naimisiin kelpo pojan kanssa, joka jaksaa -tehdä työtä, kuin joutua kadulla kuljeskelevien tyhjäntoimittajien -käsiin? - -Vallagnosc koetti kiireesti pistää pilaksi. - --- Älkää härnäilkö häntä, rouva, muuten hän kohta väittää, että kaikki -Ranskan vanhat aatelisperheet olisi pantava palttinanmyyjiksi. - --- Taitaisi siitä olla monellekin hyväksi neuvoksi, sanoi Mouret. - -Naurettiin jo, sillä hän tuntui menevän liian pitkälle. Mutta Mouret ei -hellittänyt, ylisti vain kahta kiivaammin työn aateluutta. Rouva de -Boves, joka oli epätoivoissaan alituisesta rahapulastaan, punastui -heikosti, mutta rouva Marty, joka heltyi tunnossaan, koska ajatteli -onnetonta miestään, hyväksyi innokkaasti. Samassa palvelija saattoi -sisään herra Martyn, joka oli tullut hakemaan vaimoaan kotiin. Mies -parka oli kuivempi vielä kuin ennen ja kuihtuneempi työtaakastaan, -ahdas ja kiiltäväksi kulunut takki yllään. Kiitettyään rouva -Desforges'ia siitä, että tämä oli puhunut hänen puolestaan -ministeriössä, hän loi Mouret'hen pelonalaisen katseen kuin ihminen, -joka joutuu verivihollisen kanssa vastakkain. Hän säikähti, kun näki -tämän kääntyvän ja kuuli sanovan: - --- Eikö ole totta, herra Marty, että työ on tärkeintä? - --- Niin, työ ja tahdonlujuus, herra Marty vastasi väristen. -- Ja -lisätkäämme siihen vielä säästäväisyys. - -Bouthemont istui hiljaa nojatuolissaan miettien Mouret'n sanoja, jotka -vielä soivat hänen korvissaan. Vihdoin hän nousi ja meni kuiskaamaan -Henriettelle: - --- Minut on erotettu. Mouret ilmoitti sen minulle äsken, sangen -kohteliaasti tietysti... Mutta, hitto vieköön! kyllä hän vielä katuu! -Perustan liikkeen lähelle Oopperaa ja panen sille nimeksi Neljä -Vuodenaikaa. - -Henriette katsoi häneen, ja hänen silmänsä tummenivat. - --- Tulen mukaan, sanoi hän... -- Odottakaa ja luottakaa minuun. - -Hän vei paroni Hartmannin mukanaan ikkunakomeroon, ja puhui -hänelle Bouthemont'ista, kelpo pojasta, joka myös vuorostaan tahtoi -perustaa liikkeen ja jolla oli älykkyyttä tarpeeksi koko Pariisin -mullistamiseen. Kun hän sitten ehdotti kommandiittiyhtiön perustamista -tämän nuoren miehen hyväksi, paroni, joka ei juuri enää kummastellut -mitään, hypähti säikähtyneenä. Tämä oli jo neljäs Henrietten hänelle -uskomista nuorista neroista, ja pilkan alaiseksi hän joutui, jos rupesi -kaikkien suojelijaksi. Mutta sittenkään hän ei vielä kieltänyt -ehdottomasti, sillä kilpailijan perustamista Naisten Aarreaitalle -kannatti ajatella. Edistääkseen pankkiliikettään hän oli jo keksinyt -sen, että perusti itselleen kilpailijoita estääkseen muita ryhtymästä -yritykseen. Asialla oli sitä paitsi oma viehätyksensä, ja hän lupasi -miettiä. - --- Tulkaa tuumimaan tänä iltana, Henriette kuiskasi Bouthemont'in -korvaan. -- Muistakaa, yhdeksän aikana säntilleen... Paroni on -puolellamme. - -Keskustelu huoneessa kävi äänekkääksi. Mouret, joka seisoi naisten -piirissä, oli jo kokonaan entisellään; nauraen hän väitti, ettei hän -suinkaan ottanut syykseen sitä, että he tuhlasivat omaisuutensa -kauniisiin tavaroihin: päinvastoin hän tarjoutui todistamaan, että -häneltä ostamalla säästivät ainakin kolmekymmentä prosenttia. Paroni -Hartmann katsoi häneen tuntien veljellisen ihailunsa heräävän uudelleen -tuota nokkelaa veitikkaa kohtaan. Kaksintaistelu oli lopussa, ja -Henriette oli joutunut tappiolle. Hänessä ei siis ollutkaan naista -voittamaan. Ja paronin silmissä häämötti vaatimattomasti pukeutunut -tyttö, jonka hän oli eteisen poikki kulkiessaan nähnyt vilahdukselta. -Tämä oli odottanut kärsivällisenä, pelättävänä lempeydessään. - - - - -XII. - - -Oli syyskuun kahdeskymmenesviides päivä, kun Aarreaitan uutta -julkisivua alettiin rakentaa. Paroni Hartmann oli lupauksensa mukaan -ottanut asian ajaakseen, ja tulos oli, että Kiinteistöpankin -viimeisessä kokouksessa oli päästy lopulliseen päätökseen. Mouret'n -unelma oli nyt vihdoinkin toteutumaisillaan ja hänen onnensa -puhkeamaisillaan täyteen kukoistukseen. Sentähden hän tahtoikin viettää -peruskiven laskemista suurenmoisesti noudattaen kaikkia sellaisissa -tilaisuuksissa tavallisia juhlamenoja. Hän jakeli lahjapalkkioita -myyjilleen ja päivälliseksi tarjottiin koko palvelijakunnalle -metsänriistaa ja samppanjaa. Kun hän kiinnitti peruskiven -laastilapiolla, hänen ilosta säteilevät kasvonsa ja hänen -voittajanryhtinsä herättivät suurta huomiota, sillä hän oli edellisinä -viikkoina ollut ärtyisällä tuulella ja kykenemätön hillitsemään -hermostuneita mielenpurkauksiaan. Juhlapäivä tuntui kumminkin -aiheuttavan hetkellisen lievennyksen hänen huoliinsa, ja osan päivää, -aina päivälliseen asti, hänen mielialansa oli hilpeä ja tasainen -niinkuin ainakin terveluontoisella miehellä. Mutta siitä lähtien, kun -hän samppanjalasi kädessä astui ruokasaliin juodakseen henkilökuntansa -onneksi, hänen salaa kalvava alakuloisuutensa tuntui taas pääsevän -valloilleen ja näkyi hänen kasvonpiirteittensä pinnistymisessä. - -Seuraavana päivänä valmiiden vaatteiden osastolla Clara Prunaire koetti -tehdä Deniselle kiusaa. Hän oli vihdoinkin huomannut Colombanin -rakastuneet katseet ja sai siitä aihetta pilkata Baudun perhettä. Kun -Marguerite, joka vuoli lyijykynäänsä, sattui olemaan hänen vieressään, -hän sanoi tälle ääneen: - --- Minun alkaa käydä sääliksi ihailijaani kadun toiselta puolen, -tiedättehän. Hänen ei taida olla kovinkaan mukava mustassa puodissaan, -jossa ei käy koskaan ketään. - --- Lieneekö hän niin onnetonkaan, vastasi Marguerite. -- Hänhän menee -naimisiin isäntänsä tyttären kanssa. - --- Vai niin, Clara jatkoi, -- siinä tapauksessa olisi hauska koettaa, -eikö häntä saisi ryöstetyksi. Tekeepä oikein mieli ryhtyä siihen. - -Hän jatkoi samaan suuntaan, kun huomasi minkä vaikutuksen hänen -uhkauksensa tekivät Deniseen. Tämä kyllä antoi hänelle anteeksi kaikki -rettelöt, joiden kohteena hän itse oli, mutta hän ei voinut kestää -kuolevaa Genevièveä vastaan tähdättyjä ilkeyksiä. Kun samassa eräs -ostaja saapui, Denise, joka Aurélie rouvan hetkeksi poistuttua oli -ottanut osaston johdon käsiinsä, kutsui Claran luokseen ja sanoi: - --- Neiti Prunaire, älkää loruilko tyhjiä, vaan tulkaa palvelemaan. - --- Enhän minä loruillut, väitti Clara vastaan. - --- Älkää vastatko, olkaa niin hyvä. Ja menkää heti tiedustelemaan -rouvalta hänen asiaansa. - -Claran täytyi totella. Kun Denise antoi käskynsä hiljaisella ja -vakavalla äänellään, ei yksikään myyjättäristä uskaltanut panna -vastaan. Kaikki olivat nytkin käyneet vakaviksi. Marguerite oli jälleen -ryhtynyt teroittamaan kynäänsä, joka alinomaa katkeili. Hän oli -ainoa, joka hyväksyi alajohtajattaren käytöksen Mouret'ta kohtaan; -tunnustamatta kuitenkaan omaa erehdystään hän sanoi tietävänsä mihin se -johtaisi. - --- Taidatte olla vihoissanne, sanoi Denisen takana Pauline, joka kulki -osaston poikki. - -Hän oli sattunut tulemaan äskeisen kohtauksen aikana ja hymyili hiljaa. - --- Täytyyhän sitä. En pysty muuten hallitsemaan tilannetta. - -Valkotavaroiden myyjätär kohautti olkapäitään: - --- Itsestänne riippuu pääseminen koko valtakunnan hallitsijattareksi -milloin vain haluatte. - -Hän ei kyennyt vieläkään ymmärtämään, minkä tähden ystävätär -kieltäytyi. Hän oli itse elokuun loppupäivinä viettänyt häitään Baugén -kanssa, tehnyt senkin hulluuden, kuten hän nauraen sanoi. Bourdoncle -kohteli häntä nyt hukkaan joutuneena hylkiönä, josta ei ollut enää -kauppa-alalla mihinkään. Ja hyvä oli, ettei häntä ajettu Baugén kanssa -tavaratalosta nauttimaan muualla rakkauden iloja, sillä johtokunnan -jäsenet väittivät, ettei rakkaudesta ollut kaupankäynnille muuta kuin -haittaa ja vahinkoa. Pauline koettikin käyttäytyä niin tasaisesti, -ettei ollut tuntevinaankaan Baugéta, kun he sattuivat päiväsaikaan -vastakkain. Äsken juuri hän oli joutua järjestystä valvovan isä Jouven -käsiin, kun hän pyyheliinapinon takana puheli miehensä kanssa. - --- Tuossa hän on, hän sanoi kerrottuaan tapahtuman Deniselle. -- Hän -ajaa minua takaa. Katsokaa kuinka hän nostaa suuren nokkansa pystyyn. -Varmaankin hän on saanut minusta vihiä. - -Ja todellakin Jouve, valkea solmuke kaulassa, tuli juhlallisesti -pitsiosastolta vainuten rikkomusta. Mutta kun hän huomasi Denisen, hän -kyyristi huulet hymyssä selkäänsä ja jatkoi pysähtymättä matkaansa. - --- Pelastettu! kuiskasi Pauline. -- Kiitos, että panitte häneltä suun -tukkoon... Kuulkaa, jos joutuisin onnettomuuteen, niin lupaattehan, -että puhutte minun puolestani! Älkää näyttäkö nyt taas noin -kummastuneelta, tietäähän sen jokainen, että voisitte yhdellä sanalla -kääntää koko talon nurin. - -Pauline palasi kiireesti takaisin osastolleen. Denise oli punastunut -noiden ystävällisten viittausten johdosta. Mutta hän aavisti jo itsekin -hämärästi valtansa. Toverien liehakoiva nöyryys oli opettanut sen -hänelle. Kun Aurélie rouva palasi ja huomasi osastossa alajohtajattaren -valvoessa vallitsevan järjestyksen ja hiljaisuuden, hän hymyili -ystävällisesti Deniselle. Hän ei kumartanut Mouret'takaan enää niin -nöyrästi kuin tätä tyttöä, joka kenties kerran oli pyrkivä hänen, -johtajattaren, paikalle. Denisen hallitusaika oli alkanut. - -Bourdoncle yksin ei laskenut aseitaan. Hänen vihamielisyyteensä oli -suureksi osaksi syynä hänen luontainen vastenmielisyytensä Deniseä -kohtaan. Denisen viehätys ja yhtämittainen lempeys suututtivat häntä, -ja lisäksi hän pelkäsi Denisen vaikutusta Mouret'hen, mikä panisi koko -talon vaaran alaiseksi sinä päivänä, jolloin Mouret ei enää pystyisi -pitämään puoliaan. Hänen mielestään isännän kauppiasnero hämmentyi -tämän ala-arvoisen hellyyden vaikutuksesta. Minkä Mouret oli hankkinut -naisten kautta, oli tämän ainoan naisen tähden joutuva hukkaan. -Bourdoncle ei välittänyt itse ainoastakaan naisesta. Hän kohteli heitä -kaikkia kylmän ylenkatseellisesti niinkuin ainakin se, jolla on -ammattina elää heistä ja joka ei enää usko heihin nähtyään kaiken -heidän kurjuutensa alastomuudessaan. Asiakkaitten tuhannet eivät häntä -huumanneet, päinvastoin ne herättivät hänessä sietämätöntä inhoa. -Varsinkin hänessä herätti levottomuutta se, ettei hän voinut uskoa tuon -mahtavaksi tulleen pikku myyjättären kieltäytymistä epäitsekkääksi ja -vilpittömäksi. Hänen käsityksensä mukaan Denisen käytös oli vain -teeskentelyä, mitä taitavinta teeskentelyä. Jos Mouret jo ensi -hyökkäyksessä olisi päässyt tarkoitustensa perille, hän olisi -seuraavana päivänä unohtanut Denisen, kun nyt sitä vastoin hänen -intohimonsa kiihottuen vastarinnasta teki hänet hulluksi ja -taipuvaiseksi vaikka mihin mielettömyyteen. Turmion teitä kulkenut -nainen, joka harjoitti siveettömyyttä ammattinaan, ei olisi osannut -menetellä taitavammin kuin tämä viattoman näköinen tyttö. Siksi -Bourdonclea peloittivat hänen kirkkaat silmänsä, lempeät kasvonsa ja -luonteva käytöksensä, ikäänkuin tuon viehättävän valepuvun alla olisi -piillyt itse syöjätär, neitseellisen hempeyden alla kammottava kalma. -Kuinka päästä tuon tekopyhän juonista voitolle! Pitkin päivää -Bourdoncle väijyi häntä saadakseen hänet kiinni ja paljastaakseen -maailmalle hänen turmeluksensa. Joskus hänet varmasti yllättäisi -rakastajan seurassa ja saisi uudestaan ajetuksi pois. Silloin talo -toimisi taas tasaisesti niinkuin hyvin voideltu kone. - --- Valvokaa, herra Jouve, Bourdoncle muistutti ehtimiseen -järjestyksenvalvojalle. -- Minä kyllä sitten teidät palkitsen. - -Mutta Jouve ei innostunut, sillä hänellä oli kokemusta naisista, ja hän -piti edullisempana solmia ystävyyden tuon lapsen kanssa, joka kenties -ennen pitkää oli kohoava talon hallitsijattareksi. Sievä hän oli, -vaikka häneen ei enää uskaltanut kajota. Ja tiesihän Jouve miten -saattoi käydä. Hänen pataljoonanpäällikkönsäkin oli tappanut itsensä -tytönheilakan takia, joka oli yhtä mitätön, hento ja vaatimaton kuin -tämäkin, mutta joka yhdellä katseella osasi lumota sydämet. - --- Valvonhan minä, hän vastasi. -- Mutta, kunniani kautta, en ole -saanut selville mitään. - -Ja kumminkin paljon hävyttömiä juoruja oli liikkeellä tuon liehakoivan -kunnioituksen alla, joka Deniseä joka puolella ympäröi. Talossa -kerrottiin yleisesti, että Denise oli alussa lahjoittanut suosionsa -Hutinille. Kukaan ei uskaltanut väittää, että suhde vielä jatkui, mutta -huhu tiesi kertoa, että he tapasivat vielä aika ajoin toisiaan. -Delochenkin kanssa hän kuului olevan hyvissä väleissä. Heidät -tavattiin alinomaa nurkista, missä he työn aikana puhelivat. Oikea -häväistysjuttu! - --- Ette siis tiedä silkkiosaston johtajasta mitään? Ettekä pitsiosaston -myyjästä myöskään? toisti Bourdoncle. - --- En, herra, en kerrassaan mitään, väitti järjestyksenvalvoja. - -Bourdoncle epäili varsinkin Delochea. Eräänä aamuna hän oli itse -yllättänyt tämän Denisen kanssa nauramassa kellarikerroksessa. Mutta -toistaiseksi hänen täytyi tunnustaa, että Denise oli hänen vertaisensa. -Hän ei enää halveksinut tätä, sillä hän tiesi, että Denise oli -tarpeeksi väkevä kukistamaan hänet itsensäkin hänen kymmenestä -palvelusvuodestaan huolimatta. - --- Pitäkää tarkkaan silmällä pitsiosaston myyjää, sanoi hän joka kerta. --- He ovat alinomaa yhdessä. Jos saatte heidät kiinni, niin kutsukaa -minut; kyllä minä pidän lopusta huolen. - -Mouret eli alituisessa tuskassa. Kuinka oli mahdollista, että tyttö -saattoi vaivata näin häntä! Hänelle muistui mieleen millainen Denise -oli ollut saapuessaan, miten hän oli vastatessaan änkyttänyt ja -joutunut kaikkien pilkan alaiseksi, miten aralta ja köyhältä hän oli -näyttänyt ja miten kuluneilta hänen paksut kenkänsä ja hänen musta -pukunsa. Hän oli ollut ruma Mouret'nkin mielestä. Hän, jolla oli -sädekehä päänsä päällä, joka paljaalla katseellaan olisi saanut hänet -notkistamaan polvensa! Ja tuo raukka oli ollut talossa viimeinen, -kaikkien komentama ja murjoma. Kuukausia hän oli itse pitänyt tätä -kokeiluvälineenään nähdäkseen miten tyttö kehittyi ja ymmärtämättä, -että pani oman sydämensä vaaran alaiseksi. Kenties sekin oli jo -rakkautta. Kenties hän oli rakastanut häntä ensi hetkestä alkaen, -silloinkin, kun luuli vain tuntevansa sääliä. Mutta tietoiseksi tämä -rakkaus oli tullut vasta sinä iltana, jolloin hän käveli Denisen -rinnalla Tuileries'n puiston kastanjapuiden alla. Siitä hetkestä alkaen -hän oli tuntenut elävänsä. Hän luuli vieläkin kuulevansa pienen -vesiputouksen kohinan ja pikkutyttöjen parvesta lähtevän raikkaan -naurun, jotka olivat sinä iltana soineet hänen korvissaan Denisen -kävellessä hänen vieressään lämpöä haihduttavien puiden siimeksessä. -Sitten hän ei enää tiennyt miten asia oli edistynyt, mutta hetki -hetkeltä hänen kuumeensa oli yltynyt, hän oli antautunut ruumiineen, -sieluineen. Kuinka se oli mahdollista, sellaiselle lapselle! Ja niin -valtaisasti vielä, että tytön ohi vilahtavan hameen kepeä tuulahdus sai -hänet horjumaan. - -Kerran hän oli koettanut panna vastaan, ja vieläkin hän joskus pyrki -riuhtautumaan mielettömästä orjuudestaan. Mikä häntä sitoi? Eihän -tuolla raukalla tullessaan ollut edes kunnollisia kenkiä jalassa. -Pelkästä armosta hänet oli otettu tavaratalon palvelukseen. Jos hän -olisi ollut edes noita ruhtinaallisia kaunottaria, joiden valtikkaa -joukot kilvan kumartavat. Mutta tuollainen ihan mitätön pikkutyttö! -Hänen kasvonsakin olivat oikeastaan jokapäiväiset, kasvot, joista -kenelläkään ei ole mitään sanomista. Eikä hänen älynsäkään ollut liioin -kehuttava, sillä huonosti hän oli alussa suorittanut myyjättären -tehtävät. Mutta joka kerta vihanpurkausten jälkeen intohimo oli -Mouret'ssa syttynyt uudelleen ja hänet oli vallannut pyhäinhäväisijän -kauhu. Eikö hän siis ymmärtänyt panna arvoa noille naisen sydämen -kauneimmille aarteille, jotka piilivät tuossa nuoressa tytössä, -rohkeudelle, hilpeydelle, vaatimattomuudelle ja lempeydelle, josta -levisi niin sanomattoman suloinen tuoksu. Vaikka Denise ei heti -vetänytkään katseita puoleensa, niin hänen viehätyksensä pääsi ajan -pitkään voitolle. Jos hän suvaitsi hymyillä, hän vahvisti ainiaaksi -valtansa. Hymy loi hänen kalpeille kasvoilleen häikäisevän kirkkauden; -se säteili hänen silmistään, pilkisti posken ja leuan pehmeistä -kuopista ja heijastui kultaisena päivänpaisteena hänen ruhtinaallisesta -hiuskruunustaan. Voittajaksi hänet täytyi tunnustaa niin älyn kuin -kauneudenkin puolesta. Hänen älykkyytensä ei ollut muiden myyjättärien -pintakiiltoa, joka kosketettaessa mureni ja katosi; se lähti hänen -sisimmästään. Sentähden se ei sallinut hänen eksyä tavoittelemaan -turhamaisuuden helyjä, vaan pysytti hänen olemuksessaan alkuperäisen -rakkauden ja mehun. Sentähden juuri hänen kapean ja puhdaspiirteisen, -tahdonlujuutta ja järjestysaistia ilmaisevan otsansa takana pääsivät -kaupankäynnin kauimmalle tähtäävät periaatteet juurtumaan. Mouret olisi -tahtonut ristissä käsin pyytää häneltä anteeksi, että oli sallinut -kapinoivan ylpeytensä puhjeta herjauksiin. - -Mutta eihän Denisen olisi tarvinnut kieltäytyä näin itsepintaisesti! -Mouret oli rukoillut ja tarjonnut rahaa, yhä suurempia summia. Sitten, -kun luuli tyttöä kunnianhimoiseksi, hän oli luvannut johtajattaren -paikan, milloin vain sellainen joutuisi avoimeksi. Mutta Denise vain -kieltäytyi, kieltäytyi ehtimiseen. Se oli Mouret'sta käsittämätöntä, ja -hänen intohimonsa yltyi yhä kiihkeämmäksi. Täytyihän tytön kumminkin -lopuksi taipua, sillä Mouret'n mielestä naisen järkevyys ei ollut -milloinkaan ehdotonta. Kaikki hänen pyrintönsä tähtäsivät samaa -tarkoitusta kohti, tätä ainoata hän halusi: saada hänet kerran -kotiinsa, istuttaa hänet polvelleen ja suudella hänen huuliaan. Tämä -hänen mieleensä alinomaa kohoava kuva sai veren kuohumaan hänen -suonissaan ja hänen voimattomuutensa värisytti häntä. - -Näin hän kulutti päivänsä päähänpiintymänsä vallassa. Denisen kuva oli -hänellä mielessä, kun hän aamulla nousi vuoteeltaan. Hän oli uneksinut -hänestä yöllä ja tyttö seurasi häntä hänen työhuoneeseensakin, missä -hän kello yhdeksästä kymmeneen kirjoituspöytänsä ääressä pani nimeään -vekseleihin ja kuittasi laskuja; kaiken hän teki koneellisesti -kuunnellen korvissaan hiljaista ääntä, Denisen ääntä, joka lakkaamatta -kuiskasi hänelle levollisen kieltonsa. Kymmeneltä, kun hän meni -neuvottelukokoukseen, jossa hänen tuli toimia ministeristönsä, talon -kahdentoista osakkaan, puheenjohtajana ja ratkaista heidän -kanssaan kaikenmoisia sisäistä järjestystä, varaston hankintaa ja -tavaranäyttelyjä koskevia kysymyksiä, tytön kuva oli hänen vieressään -hymyillen hänelle kirkasta hymyään, silloinkin, kun hänen tuli selvitä -mitä mutkallisimmista rahaa koskevista pulmista sekoittaen lempeän -äänensä laskelmiin. Kokouksen päätyttyä se lähti hänen kanssaan -toimittamaan toimistojen ja osastojen jokapäiväistä tarkastusta ja -palasi iltapäivällä hänen mukanaan johtokunnan kokoushuoneeseen, jossa -se seisoi hänen nojatuolinsa vieressä, kun hän kello kahdesta neljään -otti vastaan Ranskan kaikilta suunnilta saapuneita tehtailijoita, -pankkimiehiä, keksijöitä, kun hän välitti rikkauden ja älykkyyden -vuorovaikutusta, pani miljoonat kiertoon ja valmisteli Pariisin -suurimmat kauppayritykset. Jos hän lausuessaan mahtisanansa jonkin -teollisuudenhaaran kannattamiseksi tai lakkauttamiseksi hetkeksi unohti -tytön kuvan, niin hänen sydämensä vavahdus toi sen heti uudelleen hänen -mieleensä; silloin hänen äänensä katkesi ja intonsa sammui. Turhaa oli -rikkauksien haaliminen, kun Denise ei suostunut jakamaan niitä hänen -kanssaan. Vihdon viiden aikaan, kun hänen kätensä jälleen alkoi -toimittaa koneellista allekirjoittamistyötä, kuva kohotti vaativasti -päätään ottaakseen hänet kokonaan haltuunsa ja pitääkseen hänestä -kiinni yön yksinäisten ja intohimon hehkuttamien tuntien kestäessä. -Seuraavana päivänä sama meno alkoi uudestaan ja sama hento tyttö -raskautti mahtavaa työtaakkaa raastavalla tuskalla. - -Mutta kumminkaan hänen kurjuutensa ei koskaan tuntunut niin suurelta -kuin silloin, kun hän jokapäiväisellä tarkastusmatkallaan kiersi -tavarataloa. Hän, tuon jättiläiskoneen rakentaja, koko tämän -yhdyskunnan mahtava hallitsija, oli tukehtumaisillaan tuskasta vain -sentähden, ettei tuollainen pikkutyttö huolinut hänestä. Häntä hävetti -ja harmitti tuska, josta hän ei päässyt vapaaksi. Välillä se tuntui -niin vahvana, että häntä kerrassaan inhotti suurenmoinen komeus, jonka -hänen silmänsä kohtasivat avarissa halleissa. Toisinaan hän taas olisi -tahtonut laajentaa valtaansa niin suunnattomaksi, että tyttö olisi -myöntynyt ihailun ja pelon valtaamana. - -Kellarikerroksessa hän pysähtyi katsomaan liukurataa. Se oli yhä vielä -samassa paikassa Neuve-Saint-Augustininkadun varrella, mutta sitä oli -täytynyt laajentaa, niin että se nyt näytti virran uomalta, jota myöten -tavaroiden keskeytymätön tulva kohisi. Sinne saapui rikkauksia maailman -kaikista ääristä. Kuormarattaiden pitkät jonot kuljettivat niitä -kaikilta asemilta laatikoittain ja tukuttain kyllästymättömän talon -kitaan heitettäviksi. Mutta Mouret ajatteli katsoessaan tuon kuohuvan -tavarakosken rientoa, että hän, joka yhtenä maailman mahtavana hallitsi -kansansa yhteisomaisuudesta osaansa ja osoitti kädellään Ranskan -teollisuudelle suuntaa, ei ollut tarpeeksi rikas ostamaan halvan -myyjättärensä suudelmaa. - -Sitten hän meni tavaroiden vastaanottotoimistoon, joka sijaitsi nykyään -Monsignynkadun puoleisessa pohjakerroksen osassa. Kaksikymmentä pöytää -seisoi rinnan kellariluukuista lähtevän kalpean päivän valossa, ja -kokonainen apulaisten paljous tunkeili niiden ympärillä tyhjentäen -laatikoita, tarkastaen lähetyksiä ja merkiten numeroita. Lakkaamatta, -muista äänistä erottuen kuului liukuradan jyrinä. Osastojen johtajat -pysähdyttivät hänet matkalla, sekavia kysymyksiä piti ratkaista, -laskuja hyväksyä. Hänen silmiensä edessä täyttyi kellariholvin pohjukka -verrattomista aarteista; hohtavat silkkikankaat, valkeat palttinat, -kirjavat kasat, missä turkikset ja pitsi yhtyivät hyllyväksi -sekasotkuksi, pariisilaiset korutarvikkeet ja itämaiset verhot -levittivät loistettaan. Hitaasti hän astui sikin sokin viruvien -rikkauksien keskellä. Kaikki nämä komeudet kannettaisiin ylös lisäämään -näyttelyjen loistoa ja lennättämään rahaa kassakomeroiden arkkuihin -kadotakseen sitten teille tietymättömille tavarataloa pyyhkäisevän -viiman mukana. Mutta Mouret ajatteli, että oli tarjonnut sydämensä -lemmitylle silkit ja sametit, kaiken, mitä nuori nainen saattoi haluta, -otettaviksi täysin käsin noista suunnattomista tavaramääristä ja että -tuo pieni, vaaleatukkainen tyttö oli sittenkin vastannut hänelle -kieltävästi. - -Hän meni pohjakerroksen toiseen päähän luomaan silmäyksen lähettämöön. -Hänen täytyi vaeltaa loppumattomia kaasun valaisemia käytäviä, joiden -oikealla ja vasemmalla puolen kohosi varastosuojukset, kokonainen -maanalainen liikekortteli, moniosastoinen niinkuin ylhäälläkin oleva. -Kauempana hän kulki lämpöuunin ohitse ja vielä kauempana hän sivuutti -palovartijan, joka valvoi rautahäkkiin suljettua mittaria. Lähettämössä -lajittelupöydät olivat tavaralähetyksiä täynnä, ja yhä lisää tuli -hisseillä laatikoita, kääröjä ja rasioita. Campion, toimiston -päällikkö, teki hänelle selkoa henkilökuntansa toiminnasta, ja hänen -kaksikymmentä alaistaan lajittelivat lähetyksiä Pariisin eri -kaupunginosien mukaan merkittyihin komeroihin, joista miehet -toimittivat ne kadulla odottaviin vaunuihin. Sielläkin oli sietämätön -melu. Kadunnimiä huudeltiin, käskyjä lennätettiin, muistutettiin -varovaisuudesta, meluttiin ja riehuttiin kuin ankkuria nostavassa -laivassa. Mouret katseli hetken aikaa kuinka tavaratalo työnsi kadulle -tavarat, joita hän käytävien toisessa päässä oli nähnyt sen nielevän ja -joita se ei enää tarvinnut, kun oli saanut niistä kaipaamansa kullan. -Mutta katse hänen silmissään oli eloton ja tyhjä. Mitä tuossa -suunnattomassa lähettämisessä enää oli sille, joka olisi halunnut -jättää kaiken ja lähteä kauas vieraille maille vähäisen tyttösen -itsepintaista kieltoa pakoon? - -Sitten hän nousi portaat yläkerrokseen ja jatkoi kiertokulkuaan -liikkuen ja puhellen rajusti, hakien turhaan lievennystä. Toisessa -kerroksessa hän tarkasti tilaustoimiston, tuskastui, haki syytä riitaan -ja pauhasi koneensa tasaista ja säntillistä käyntiä vastaan, vaikka -juuri tämä säntillisyys oli hänen itsensä suunnittelema. Tilaustoimisto -kävi päivä päivältä tärkeämmäksi. Se tarvitsi jo kaksisataa henkilöä, -joista toiset avasivat, lukivat ja lajittelivat kotimaasta ja -ulkomailta saapuneet kirjeet ja toiset keräsivät kirjeiden numeroilla -merkittyihin lokeroihin tilatut tavarat. Kirjeiden luku oli -lisääntynyt, niin ettei niitä enää jaksettu laskea. Nyt ne punnittiin, -ja oli päiviä, jolloin niiden paino nousi sataan naulaan. Kiireisesti, -kuumeen ajamana hän kulki toimiston kolmen huoneen läpi ja kyseli -Levasseurilta kirjeiden painoa. Milloin niitä oli kahdeksankymmentä -naulaa, milloin yhdeksänkymmentä, maanantaisin sata, mutta aina luku -oli kohoamaan päin, ja Mouret'n olisi pitänyt olla siitä mielissään. -Mutta hän tuskin kuuntelikaan hermostuen melusta, joka kantautui -viereisestä huoneesta, missä naulattiin pakkilaatikoita. Hän meni pois, -jatkoi matkaansa osastolta osastolle voimatta riistäytyä irti -piintyneestä mielikuvasta, joka tuntui kaivautuvan yhä syvemmälle hänen -tajuntaansa, ja sitä myöten kun hänen ulkonainen mahtavuutensa ilmeni -hänen tavaratalonsa järjestelmällisyydessä ja henkilökuntansa -lukuisuudessa, hänen sisäinen hervottomuutensa kävi hänelle -yhä sietämättömämmäksi. Koko Eurooppa tilasi häneltä, hänen -kirjeenvaihtonsa kuljettamiseen tarvittiin erityiset postivaunut, mutta -Denise vastasi kieltävästi, aina vain kieltävästi. - -Mouret palasi jälleen alas, pistäytyi keskuskassaan, missä neljä -kassanhoitajaa piti huolta kahdesta jättiläismäisestä kassakaapista, -joihin edellisenä vuonna oli kertynyt kahdeksankymmentäkahdeksan -miljoonaa. Hän vilkaisi laskujen tarkistustoimistoon, jossa -kaksikymmentäviisi tunnollisimpien joukosta valittua virkailijaa teki -työtään. Hän kävi toimistossa, jossa kolmekymmentäviisi nuorta, -kirjanpidon alokkaita, tarkasti kuitteja ja laski myyjille tulevia -prosentteja. Hän palasi takaisin keskuskassaan, hermostui -kassakaapeista ja miljoonista, joiden hyödyttömyys oli tehdä hänet -hulluksi. Denise vastasi kieltävästi, aina vain kieltävästi. - -Tuo horjumaton kielto vainosi Mouret'ta joka paikassa, toimistoissa, -myyntiosastoilla ja saleissa, koko talossa. Hän kiiruhti -silkkiosastolta verkaosastolle, valkeiden kankaiden osastolta -pitsiosastolle; hän kiipesi portaita, harppoi riippusiltoja, tarkasti -ja tutki yksityiskohtia, kiihkoilijan tuskaisella levottomuudella. -Arvaamattomasti hän oli laajentanut taloa; hän oli luonut uusia -osastoja, anastanut uusia alueita, vetänyt uusia teollisuuden haaroja -hallituspiiriinsä, mutta hänen voimansa pysähtyivät tuohon -järkähtämättömään kieltoon. Hänen henkilökuntansa olisi voinut asuttaa -pienen kaupungin. Myyjien luku nousi tuhanteenviiteensataan ja -virkailijain tuhanteen, joista oli tarkastajia neljäkymmentä -ja seitsemänkymmentä kassanhoitajaa; keittiöt yksin antoivat -työtä kolmellekymmenellekahdelle miehelle ja sanomalehti- ja -muut ilmoitukset kymmenelle; livreepukuisia asiapoikia oli -kolmesataaviisikymmentä ja palokuntalaisia kaksikymmentäneljä. -Monsignynkadun varrella sijaitsevissa suurenmoisissa tallirakennuksissa -oli sataneljäkymmentäviisi hevosta, jotka komeutensa puolesta olivat -kuuluisia kaupungissa. Tavaravaunuja, jotka tavaratalon alkuaikoina -olivat herättäneet suurta huomiota naapuristossa, oli nyt -kuusikymmentäkaksi. Niitä oli pieniä ja suuria, yhden ja kahden hevosen -vetämiä. Ne kiersivät jatkuvasti Pariisin katuja säntillisten, -mustapukuisten kuskien ajamina. Kautta kaupungin ne kuljettivat Naisten -Aarreaitan kullalta ja purppuralta hohtavaa kilpeä. Ne kävivät jopa -linnoitusten ulkopuolella, kiersivät maaseutua; niitä tapasi Bicètren -rotkoteillä ja pitkin Marnen jyrkkiä rantoja aina Saint-Germainin -metsäisiin seutuihin saakka. Keskelle asumattomia ketoja, missä luonnon -rauha ja hiljaisuus vallitsi, ne ilmestyivät päivänpaisteisille teille -komeiden hevosien vetäminä. Mouret oli unelmoinut lähettää ne vielä -kauemmas, naapuridepartementteihin, hän oli halunnut niiden vierivän -Ranskan kaikkia teitä maan toiselta rajalta toiselle. Mutta hänen -intonsa oli laimennut. Hän ei käynyt enää katsomassa hevosiaankaan, -joista hän oli ollut niin ylpeä. Mitä hän välitti maailman -valloittamisesta, kun tuo kielto sulki häneltä tien. - -Kun hän saapui illalla Lhommen kassalle ja tapansa mukaan -loi silmäyksen rautakärkeen pistettyyn lehteen, missä päivän -rahallinen tulos oli luettavana, niin tuo luku, joka vähintään -nousi yhteen- ja usein, suurina näyttelypäivinä kahdeksaan- tai -yhdeksäänsataantuhanteen, ei enää liehunut ilonviirinä hänen -silmissään; hän katui päinvastoin, että oli vilkaissut siihen, sillä se -nostatti hänessä katkeruutta, vihaa ja inhoa rahaa kohtaan. - -Mutta Mouret'n kärsimys oli käyvä vielä suuremmaksi, kun hän tuli -mustasukkaiseksi. Eräänä aamuna ennen kokousta Bourdoncle uskalsi -huomauttaa hänelle, että valmiiden vaatteiden osaston alajohtajatar -piti häntä pilkkanaan. - --- Kuinka niin? Mouret kysyi mennen aivan kalpeaksi. - --- Vielä kysytte. Ei häneltä ihailijoita puutu. - -Mouret pakottautui hymyilemään. - --- En minä hänestä välitä enää. Voitte kertoa mitä tiedätte... -Ihailijoitako? - --- Niin kyllä, muun muassa Hutin, ja sitten Deloche pitsiosastolta, tuo -pitkä tolvana... Niin ainakin sanotaan, enhän minä ole nähnyt. Mutta -päivänselvää kuuluu olevan. - -Syntyi hiljaisuus. Mouret oli järjestävinään papereitaan, jottei -Bourdoncle huomaisi miten hänen kätensä vapisivat. Sitten päätään -nostamatta hän sanoi: - --- Täytyy saada todisteita... Hankkikaa minulle todisteita... Toistan -sen vielä, minä en välitä hänestä. Minua suututtaa jo koko tyttö. Mutta -emmehän voi hyväksyä sellaista käytöstä talossamme. - -Bourdoncle vastasi: - --- Olkaa huoleti, kyllä minä hankin todisteita. Ei aikaakaan niin -saatte. Pidän häntä silmällä. - -Mouret menetti viimeisenkin malttinsa. Hän ei uskaltanut enää ottaa -asiaa puheeksi, vaan eli alituisessa ratkaisevan käänteen pelossa. -Sydäntä kouristavan tuskan vaikutuksesta hän muuttui julmaksi. Hän ei -yllyttänyt enää Bourdonclea syyllisten kimppuun; hän julisti itse -rangaistuksensa tietämättä armosta vain päästääkseen vihansa ilmoille -ja käyttääkseen valtaansa johonkin, kun hänellä ei ollut siitä apua -ainoan toiveensa tyydyttämiseksi. Jokainen hänen tarkastuskiertonsa -tuotti joukoittain uhreja. Kun hän näyttäytyi, niin pelon väristys -kulki osastolta osastolle. Talven kuollut aika oli juuri alkamassa ja -osastot oli lakaistava puhtaiksi, liika väki työnnettävä kadulle. -Mouret oli ensin aikonut erottaa Hutinin ja Delochenkin; mutta sitten -hän muutti mieltään ja päätti viivytellä kostonsa toimeenpanemisessa, -kunnes oli saanut todisteensa. Mutta hän pani muut maksamaan heidän -puolestaan ja piti niin kovaa kuria, että henkilökunta oli aivan -kauhuissaan. Ja illalla, jäätyään yksin, kyyneleet turvottivat hänen -silmäluomensa. - -Eräänä päivänä varsinkin riehui rajuilma. Muuan järjestyksenvalvoja oli -sanonut huomanneensa, että Mignot, käsineosaston myyjä, varasti. Hänen -pöytänsä ympärillä kuljeskeli oudonnäköisiä tyttöjä. Yksi heistä oli -vangittu, ja tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että tällä oli vaatteitten -alla kuusikymmentä paria käsineitä. Käsineosastoa oli alettu pitää -silmällä ja nyt Mignot oli saatu kiinni verekseltä, kun hän koetti -auttaa pitkän, Louvresta erotetun myyjättären yritystä varastaa. Hän -oli koettavinaan tälle käsineitä ja viivytteli, kunnes nainen oli -saanut piiloon monta paria, minkä jälkeen hän saattoi tämän kassaan -maksamaan yhdestä parista. Mouret sattui olemaan juuri silloin -saapuvilla. Ylipäänsä hän ei sekaantunut näihin asioihin, jotka olivat -sangen tavallisia, sillä huolimatta talon säännöllisestä toiminnasta -muutamilla osastoilla vallitsi epäjärjestys, ja harvoin kului -viikkoakaan, ettei jotakin myyjää erotettu varkaudesta syytettynä. -Johtokuntakin piti niin paljon kuin mahdollista varkaudet salassa eikä -ilmoittanut niitä poliisille, sillä pidettiin tarpeettomana paljastaa -yleisölle tämä suurmyymälöiden surkea epäkohta. Mutta sinä päivänä -Mouret halusi suuttua ja kohteli ankarasti kaunista Mignot'ta, joka -vapisi pelosta, kasvot kalpeina ja jäykkinä. - --- Poliisi! hän ärjyi muiden myyjien kuullen. -- Kuka tuo nainen on?... -Vannon, että haetan poliisin, jos ette puhu totta. - -Nainen oli tuotu paikalle, ja kahden myyjättären käskettiin riisua -häneltä vaatteet. - -Mignot sammalsi: - --- Herra, en tunne sen enempää häntä... Itse hän on tullut... - --- Älkää valehdelko, Mouret keskeytti vielä kiivaammin. -- Eikö täällä -ole ketään, joka antaisi roistot ilmi. Tässä ollaan rosvojen pesässä; -kilvan ryöstetään ja varastetaan. Kaikki on tarkastettava kun menevät -kotiin. - -Kuului hiljaista nurinaa. Ostajat, joita oli kolme tai neljä -lähettyvillä, katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. - --- Hiljaa! kiljaisi Mouret raivoissaan, -- tai heitän kaikki kadulle. - -Mutta Bourdoncle oli rientänyt saapuville peläten häväistysjuttua. Hän -kuiskasi Mouret'n korvaan, että asia herätti liian suurta huomiota, ja -tämä suostui vihdoin lähettämään Mignot'n järjestyksenvalvojien -toimistoon, joka sijaitsi alakerrassa Gaillonin aukiolle avautuvan oven -vieressä. Varkaudesta kiinni saatu nainenkin oli siellä pukemassa -vaatteita päälleen. Hän oli maininnut Albert Lhommen nimen, ja Mignot, -jolta asiaa uudestaan tiukattiin, joutui aivan hämilleen, itki ja -vakuutti, ettei ollut syyllinen. Albert Lhomme lähetteli ystävättäriään -hänen luokseen; alussa hän oli vain esittänyt heille edullisia -kauppoja, ja sitten kun hän huomasi heidän varastavan hänen asiansa -näyttivät jo niin epäilyttäviltä, ettei hän uskaltanut enää kertoa -johtajille. Ja varastivathan muutkin, milloin milläkin tavalla. Toiset -salasivat luetellessaan kassalla ostoksia ja jakoivat kassanhoitajan -kanssa voiton, toiset vaativat takaisin rahat tavaroista, jotka muka -oli palautettuja, toiset varastivat suoraan tavaroita, joita he illalla -pois mennessään käärivät vyötäisilleen, kätkivät takkinsa alle tai -pistivät housunlahkeeseen. Oli olemassa oikea varasliitto, jo -neljäntoista kuukauden ajan Mignot ja muut siihen kuuluvat, joita hän -ei suostunut nimittämään, olivat tehneet Albertin kassalla arveluttavia -ilmoituksia ja hävittäneet summia, joiden määrästä ei koskaan päästy -selville. - -Mutta uutinen Mignot'n ilmiannoista kiersi jo osastoja. Ne, joilla oli -huono omatunto, odottivat vavisten kuulustelun seurauksia, ja -rehellisimmätkin pelkäsivät kohtauksesta johtuvaa suursiivousta. -Albertin oli nähty menevän järjestyksenvalvojien toimistoon; sitten isä -Lhomme oli kiitänyt samaan suuntaan kasvot tulessa ja raskaasti -hengittäen kuin halvaukseen taipuvainen. Vihdoin Aurélie rouvakin oli -kutsuttu kuulusteltavaksi, mutta hän oli häväistyksestä huolimatta -astunut tietään pää pystyssä, kasvot pulleina ja kalpeina kuin -vahanaamari. Tutkimus kesti kauan, eikä kukaan saanut koskaan tietää -yksityiskohtaisesti, mitä siinä kävi ilmi. Kerrottiin, että valmiiden -vaatteiden osaston johtajatar oli antanut pojalleen sellaisen -korvapuustin, että onnettomalta oli ollut vähällä katketa niska, kun -taas isä parka itki ja voivotteli ja Mouret armonantajan tavoistaan -poiketen kiroili kuin ajurinrenki ja tahtoi välttämättä haastaa -syylliset oikeuteen. Häväistysjuttu saatiin kumminkin estetyksi ja -Mignot yksin erotettiin heti. Albert katosi vasta kaksi päivää -myöhemmin. Äiti oli epäilemättä saanut aikaan, ettei perhettä häväisty -panemalla rangaistusta toimeen välittömästi. Mutta tavaratalo oli vielä -monta päivää tämän jälkeen kuohuksissa, sillä Mouret kiersi taloa katse -täynnä uhkauksia ja karjuen jokaiselle, joka vain uskalsi nostaa -silmänsä. - --- Mitä te siellä kärpäsiä tähystelette... Käykää kassaan! - -Lopulta onnettomuus kohtasi Hutiniakin. Favier, joka oli päässyt -alajohtajaksi, oli jo kauan tehnyt salaista työtä hankkiakseen -itselleen esimiehensä paikan ja noudatti siinä alempiarvoisten ainaista -menettelyä. Kaikkia keinoja oli koeteltu, ilkeämielisiä tiedotuksia oli -toimitettu johtokunnalle ja satimia viritetty osastonjohtajan -kompastuttamiseksi. Kun Mouret sitten eräänä aamuna kulki silkkiosaston -kautta, hän pysähtyi kummastuneena nähdessään Favier'n kirjoittavan -uusia hintalappuja mustiin samettipakkoihin. - --- Minkätähden alennatte hinnat? hän kysyi. -- Kuka on antanut teille -käskyn? - -Alajohtaja, joka oli koettanut pitää niin suurta melua kuin suinkin -kiinnittääkseen itseensä ohikulkevan isännän huomion ja saadakseen -aikaan rettelöitä, oli ihmettelevinään kysymystä. - --- Herra Hutin tietysti. - --- Herra Hutinko?... Missä hän on? - -Kun Hutin oli haettu tavaroiden vastaanottotoimistosta, rajuilma -puhkesi. Mitä, itsestäänkö hän uskalsi alentaa hinnat! Nyt oli Hutinin -vuoro hämmästyä. Eihän hän ollut käskenyt alentaa; hän oli vain -keskustellut Favier'n kanssa mahdollisesta alennuksesta antamatta -käskyä. Favier sanoi, ettei hän valitettavasti voinut olla asiasta -johtajan kanssa yhtä mieltä. Kumminkin hän suostui ottamaan virheen -syykseen, jos hän sillä saattoi pelastaa johtajan kiusallisesta -tilanteesta. Tästä asia sai vakavan käänteen. - --- Kuuletteko, herra Hutin! Mouret huusi. -- En ole koskaan suvainnut -tällaisia omavaltaisia hankkeita... Hinnoista päätämme me yksin. - -Hän jatkoi katkeralla äänellä loukkaavia huomautuksiaan, mikä -hämmästytti myyjiä, sillä tavallisesti tällaisia asioita ei pohdittu -kaikkien kuullen, ja saattoihan tämä verraten vähäinen erehdys johtua -väärinkäsityksestä. Näytti siltä kuin Mouret halusi tyydyttää salaista -vihaansa Hutinia kohtaan. Nyt hän oli vihdoinkin tavannut virheestä -Hutinin, jolle Denisen sanottiin lahjoittaneen lempensä, ja oli saanut -aihetta näyttää kuka täällä oli herra. Ja hän liioitteli asiaa mennen -niin pitkälle, että syytti Hutinia epärehellisyydestä. - --- Johtaja, Hutin toisti, -- aikomukseni oli ehdottaa teille tätä -hinnanalennusta... Tiedätte itsekin, että se on välttämätön, sillä -sametilla ei ole ollut menekkiä. - --- Hyvä on, sanoi Mouret tahtoen lopuksi tuntuvasti loukata miestä. -- -Otamme asian toiste puheeksi. Mutta pysykää vastedes alallanne, jos -tahdotte jäädä taloon. - -Hän käänsi selkänsä. Hutin purki vimmoissaan vihaansa Favier'lle, koska -muita ei ollut saapuvilla, vannoen, että hän aikoi sinkauttaa -erohakemuksensa vasten tuon heittiön kasvoja. Sitten hän ei puhunut -enää erosta, vaan alkoi penkoa kaikkia inhoittavia juoruja, joita -myyjien kesken kerrottiin esimiehistä. Favier puolustautui silmät -kiiluen ja piti juhlallisia puheita myötätunnostaan. Hänen oli ollut -pakko vastata, eikö niin? Ja kuka olisi voinut odottaa sellaisia -seurauksia niin vähästä asiasta. Mikä isäntää nykyään vaivasi? Hänen -kanssaan oli mahdotonta tulla toimeen. - --- Mikäkö häntä vaivaa? Hutin sanoi. -- Eipä se mikään salaisuus liene. -Onko se minun syyni, että tuo valmiiden vaatteiden osaston hupakko -vetää häntä nenästä!... Siitä kaikki johtuu. Hän tietää, että minäkin -olen saanut osani tuon neitosen suosiosta, ja se ei ole hänelle -mieleen. Tai sitten neiti itse tahtoo heittää minut kadulle, siksi että -läsnäoloni on hänelle epämukavaa. Mutta totta tosiaankin, kyllä se -lörppö saa vielä katua, jos joutuu minun kynsiini. - -Kaksi päivää myöhemmin, kun Hutin meni valmiiden vaatteiden osaston -ompeluhuoneeseen, joka sijaitsi ullakkokerroksessa, ehdottamaan -ompelutytön ottamista, hän hämmästyksekseen huomasi Denisen ja Delochen -avonaisen ikkunan edessä niin perin tärkeässä ja tuttavallisessa -keskustelussa, etteivät he huomanneetkaan häntä. Hänelle tuli heti -mieleen, että heidät oli ilmiannettava, kun hän ihmeekseen huomasi -Delochen itkevän. Silloin hän meni hiljaa pois. Kun hän portaissa -tapasi Bourdonclen ja Jouven, hän kertoi heille keksimänsä jutun -ullakolla olevasta tulensammutuskojeesta, josta ovi oli lähtenyt irti, -saadakseen heidät kiipeämään ylös ja yllättämään ikkunan luona -juttelevat. Suunnitelma onnistui, ja Bourdoncle huomasi heidät -ensimmäiseksi. Hän pysähtyi ja antoi Jouvelle käskyn hakea Mouret -jääden itse valvomaan. Jouven täytyi totella vastoin tahtoaan, sillä -hän olisi ollut mielellään sekaantumatta koko asiaan. - -Täällä ei paljoa tiennyt Naisten Aarreaitan kuohuvasta elämästä, sillä -paikka oli niin syrjässä, että sinne harvoin eksyi ketään. Täytyi -kulkea monet portaat ja käytävät. Työhuoneet olivat ullakolla, missä -aukeni pitkä jono matalia, suurilla kattoikkunoilla varustettuja -huoneita, joissa oli vain pitkät pöydät ja raskaat rautauunit. Näissä -huoneissa alusvaatteiden ompelijat, pitsien ja mattojen kutojat, -naistenräätälit ja muut vastaavat työntekijät viettivät kesänsä ja -talvensa tukahduttavassa kuumuudessa. Ne harvalukuiset asiakkaat, jotka -saatettiin tänne jotakin tilausta varten, pysähtyivät hengästyneinä ja -eksyksissä kierreltyään mielestään tuntikausia sekavassa sokkelossa ja -jouduttuaan pelottavan kauas kadusta. Päästäkseen siihen syrjäiseen -ikkunakomeroon, missä Denise ja Deloche seisoivat, täytyi sivuuttaa -koko tämä huonejono ja sitten vielä kääntyä vasemmalle ja nousta viisi -porrasta. - -Monta kertaa Deloche jo oli odottanut Deniseä täällä. Alajohtajattarena -tämän täytyi välittää kaikki osaston ja työhuoneen väliset asiat, ja -hän kävi usein antamassa käskyjä mallipukujen korjaamisessa; muita -töitä ylhäällä ei tehtykään. Nytkin Deloche oli pitänyt silmällä -milloin Denise lähti ylös, ja päästyään tekosyyllä lähtemään -osastoltaan hän oli juossut hänen jälkeensä ollen sitten suuresti -hämmästyvinään, kun tapasi hänet ompeluhuoneen ovella. Denisen täytyi -nauraa. Olisi voinut luulla, että he olivat edeltäpäin sopineet -tapaamisesta. Käytävä, jossa he keskustelivat, rajoittui toiselta -puolen talon vesisäiliöön, äärettömän suureen, rautapellistä -rakennettuun kuutioon, joka sisälsi kuusikymmentätuhatta litraa vettä. -Sen yläpuolella oli katolla toinen yhtä suuri säiliö, jolle pääsi -nousemaan rautatikkaita myöten. Deloche jäi puhelemaan nojautuen -toisella olkapäällään vesisäiliöön, sillä hänen suuri, väsymyksen -runtelema ruumiinsa kaipasi tukea. Kuului hiljaista vedenkohinaa, joka -muistutti vienoa, salaperäistä laulua. Syvästä hiljaisuudesta -huolimatta Denisen valtasi levottomuus, sillä hän oli luullut näkevänsä -varjon vilahtavan vaaleankeltaiseksi maalatulla seinällä. Mutta kohta -pelko haihtui, ja he siirtyivät ikkunan luo, mihin nojautuen he -unohtivat ajan muistellessaan lapsuuttaan ja kotiseutuaan. Heidän -allaan levisi keskusgallerian lasinen laki kattojen reunustamana -muistuttaen vuorten ympäröimää järveä. Muuta ei sitten näkynytkään kuin -taivas, joka kiitävine hattaroineen kuvastui liikkumattomana päilyvään -lasiseen pintaan. - -Deloche puhui Valognes'ista. - --- Olin kuuden vuoden vanha, hän sanoi, -- kun äitini vei minut -mukaansa Valognes'in markkinoille. Tiedättehän, että sinne on -Brinquebecistä runsaasti kolmetoista kilometriä, ja meidän täytyi -lähteä matkaan jo viideltä aamulla. Brinquebec on sangen kaunista -seutua. Oletteko käynyt siellä? - --- Olen, olen kyllä, sanoi Denise, katsellen kaukaisuuteen. -- Olen -käynyt siellä kerran aivan pienenä... Nurmikkojen reunustamia teitä, -eikö niin? Ja siellä täällä lampaita laitumella kaksittain toisiinsa -kytkettyinä... - -Hän vaikeni. Sitten hän jatkoi epämääräisesti hymyillen: - --- Meidän puolellamme tiet kulkevat peninkulmittain aivan suorina ja -niiden kummallekin puolelle on istutettu puita, jotka varjostavat -tietä... Ja sitten meillä on nurmikkoja, joiden ympärillä on -pensastoja, korkeampia kuin minä, ja aitauksissa on hevosia ja lehmiä. -Pieni jokikin siellä on, ja eräässä paikassa, jonka tunnen, vesi on -sangen kylmää pensaikon suojassa. - --- Aivan niinkuin meilläkin, Deloche huudahti ihastuneena. -- -Nurmikkoja joka paikassa, ja jokainen istuttaa orapihlajaa ja jalavaa -oman palstansa ympärille. Ja siellä on aivan kuin kotonaan tuossa -vihannuudessa, jonka vertaista ei Pariisissa ole. Hyvä Jumala, kuinka -hauskaa oli leikkiä vasemmanpuoleisella solatiellä, joka vei myllylle. - -Kaiho katkaisi äänen, ja heidän katseensa kiintyivät päivänpaisteessa -säteileviin lasiruutuihin. Tuosta häikäisevän kirkkaasta pinnasta -kajasti heille loppumattomia vihreitä laitumia, Cotentinin laitumia, -joille valtameri hengitti kosteutta ja missä kepeän kuultava sumu -hukutti taivaanrannan sinertävän harson peittoon. Alhaalla, -suunnattoman rautaisen rungon kannattamien holvien alla, -silkkikankaiden hallissa myynti jatkui mylvien, koko talo tärisi -huohottavan koneen jyskeestä, ihmisjalkojen astunnasta, myyjien -kiireisestä häärinästä, koko tuon kolmeenkymmeneentuhanteen nousevan -joukon hehkuvasta elämästä. Ja tuntiessaan tuon kattoja tärisyttävän -melun läheisyyden Denise ja Deloche harhailivat mielikuvituksensa -kannattamina yksinäisiä polkuja, kuulivat ulapalta eksyneiden tuulien -kahisevan heinikossa ja humisevan suurten puiden latvoissa. - --- Hyvä Jumala, neiti, kuiskasi äkkiä Deloche, -- miksi ette tahdo olla -minulle kiltti!... Minähän rakastan teitä niin suuresti. - -Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja kun Denise teki liikkeen -keskeyttääkseen, hän jatkoi: - --- Ei, antakaa minun vielä kerran sanoa teille miten asiat ovat. Mehän -sopisimme niin hyvin yhteen. Meillä olisi niin paljon puhumista -keskenämme, kun olemme samalta puolelta kotoisin. - -Nyyhkytykset estivät häntä jatkamasta, ja Denise sai tilaisuuden puhua: - --- Te ette ole nyt järkevä, hän sanoi. -- Olitte luvannut minulle, -ettette ottaisi asiaa puheeksi... Mahdotonta se on. Pidän teistä -paljon, te olette kelpo mies, mutta en tahdo luopua vapaudestani. - --- Niin, niin, tiedän sen. Ette te voi rakastaa minua. Sanokaa pois -vain! Minä ymmärrän ettei minussa ole mitään rakastettavaa... Minulla -ei ole elämässäni ollut kuin yksi ainoa onnenhetki, sinä päivänä, -jolloin tapasin teidät Joinvillessa, muistattehan? Kulkiessani -rinnallanne puiden alla, jossa oli niin pimeä, luulin kerran tuntevani, -että kätenne vavahti. Ja olin tarpeeksi tyhmä ajatellakseni... - -Mutta Denise keskeytti uudestaan. Hänen tarkka korvansa oli erottanut -käytävästä askelia. - --- Kuulkaa, hän sanoi, -- siellä liikkuu joku. - --- Eikö mitä, Deloche rauhoitti estäen häntä poistumasta. -- Säiliöstä -se kuului. Siitä lähtee aina niin outoja ääniä; luulisi melkein, että -siellä on ihmisiä. - -Ja hän jatkoi hiljaisia, arkoja tunnustuksiaan. Denise ei kuunnellut -enää. Hänen ajatuksensa menivät omia teitään, ja hän katseli -hajamielisesti Naisten Aarreaitan kattoja. Lasikattoisen hallin -oikealla ja vasemmalla puolen levisi toisia gallerioita ja toisia -auringonpaisteessa hohtavia halleja, joita halkoivat suorat -ullakko-ikkunarivit, tasaiset niinkuin kasarmirakennuksessa. Kattojen -rautaiset harjat kohosivat ilmaan, tikapuiden ja siltojen ääriviivat -kuvastuivat sinitaivasta vasten, keittiöiden savutorvista tuprusi -paksua tehtaanuunin savua, ja suuri, kuutionmuotoinen vesisäiliö -valurautapylväittensä varassa kohosi oudonmuotoisena ihmisen ylpeyden -pystyttämänä raakalaisrakennuksena. Ja kauempana kohosi mahtava -Pariisi. - -Kun Denisen ajatukset palasivat kehistä, joissa ne olivat yksin -liidelleet, hän huomasi, että Deloche oli tarttunut hänen käteensä, ja -kun hän näki tämän liikutuksen, hän ei hennonut vetää kättään pois. - --- Suokaa minulle anteeksi, Deloche kuiskasi. -- Olisin täysin onneton, -jos rangaistukseksi riistäisitte minulta ystävyytenne... Vannon teille, -että olin aikonut puhua aivan muusta teille. Olin päättänyt tyytyä -kohtalooni ja luopua toiveista... - -Hänen kyyneleensä alkoivat juosta uudestaan, mutta hän koetti pakottaa -äänensä tasaiseksi. - --- Sillä olenhan jo aikoja ollut osastani selvillä. Mitäpä se nytkään -muuttuisi. Kotona piestiin, Pariisissa piestään, joka paikassa -piestään. Olen ollut täällä jo neljä vuotta ja viimeisenä olen vielä -nytkin osastollani... Olin aikonut sanoa teille, ettei teidän pidä -välittää minun onnettomuudestani. En tahdo kiusata teitä. Koettakaa -olla onnellinen, rakastakaa jotakin toista, olisin hyvilläni siitä. -Teidän onnenne on minun onneni... - -Hän ei jaksanut jatkaa. Ikäänkuin lupauksensa vahvistamiseksi hän -painoi huulensa tytön kädelle suudellen sitä nöyrästi kuin orja. Denise -sanoi liikuttuneena säälien kuin olisi puhutellut veljeään: - --- Poika parka. - -Samassa he kääntyivät säpsähtäen. Mouret oli heidän edessään. - -Kymmenen minuuttia Jouve oli saanut etsiä Mouret'ta ympäri taloa, -ennenkuin löysi hänet vihdoin Dix-Décembrenkadun uuden julkisivun -rakennuspaikalta. Siellä Mouret oleskeli joka päivä tuntikausia -koettaen kiinnittää ajatuksensa rakennuspuuhiin, joista oli niin kauan -uneksinut. Siihen hän turvautui paetakseen tuskaansa, katseli kuinka -muurarit pystyttivät kivisiä nurkkapatsaita ja sepät takoivat rautojaan -hirsien päihin. Rakennus oli jo kohonnut niin korkealle, että -sisäänkäytävää ja ensimmäisen kerroksen isoja ikkunoita osoittavat -aukot alkoivat tulla näkyviin ja palatsimaisen julkisivun suunnitelma -kehittyä alkupiirteistään. Mouret nousi tikapuita, neuvotteli -arkkitehdin kanssa seinäkoristeista, joista piti tulla aivan -uudenaikaisia, astui tiili- ja rautaläjien yli ja laskeutui -kellareihin. Höyrykoneen jyske, vintturien vingunta, vasaroiden melu, -työmiesten huudot yhtyen sekavaksi hälinäksi, joka kaiullaan täytti -rakennusaitauksen, soivat hänelle hetken vapautuksen. Mutta kun hän -palasi valkeana kalkintomusta, mustana viilanpurusta, jalat märkinä -vesihanoista räiskyneestä vedestä, huumaus hälveni heti, entiset huolet -iskivät jälleen häneen ja niiden kouristus kävi yhä pakottavammaksi, -sitä myöten kuin hän loittoni rakennuspaikalta ja sen melu kävi -heikommaksi. Juuri sinä päivänä hän oli ihastunut suuresti -katsellessaan eräästä albumista kattofriiseiksi aiottujen mosaiikkien -ja terrakottakoristeiden piirustuksia, kun Jouve saapui hengästyneenä -ja pahoillaan matkalla tahraantuneesta takistaan. Mouret vihoissaan -keskeytyksestä käski odottaa, mutta kun Jouve kuiskasi hänelle -viestinsä korvaan, häntä alkoi värisyttää ja hän seurasi tätä tuntien -uudestaan joutuvansa päähänpiintymänsä valtaan. Kaikki muu katosi hänen -mielestään, julkisivu hajosi ennenkuin oli valmistunutkaan. Hänen ei -maksanut vaivaa kiivetä ikävöidyn kunniansa kukkulalle, kun hänen -korvaansa kuiskattu naisen nimi aiheutti hänessä sellaisen -hämmennyksen. - -Mouret'n ennätettyä ylös Bourdoncle ja Jouve näkivät hyväksi poistua. -Deloche pakeni, ja Denise jäi Mouret'n kanssa kahden, vielä -tavallistakin kalpeampana, mutta katsoen häntä suoraan silmiin. - --- Neiti, olkaa hyvä ja seuratkaa minua, Mouret sanoi kovalla äänellä. - -Denise teki niinkuin käskettiin. He laskeutuivat portaita ja kulkivat -huonekaluosaston ja matto-osaston läpi. Kun he tulivat Mouret'n -työhuoneen edustalle, tämä avasi oven selälleen ja sanoi: - --- Käykää sisään, neiti. - -Sitten hän sulki oven ja meni kirjoituspöytänsä ääreen. Talonisännän -uusi työhuone oli loisteliaampi kuin entinen. Vihreän ripsin sijasta -oli nyt vihreää samettia. Norsunluuleikkauksin koristettu iso -kirjakaappi täytti kokonaisen seinän. Mutta seinillä ei nytkään ollut -muuta kuin rouva Hédouinin hieno ja kaunis muotokuva, joka hymyili -kultakehyksessään. - --- Neiti, Mouret sanoi oltuaan jonkin aikaa vaiti ja koettaen pakottaa -äänensä ankaraksi ja kovaksi, -- on asioita, joita emme voi suvaita... -Täällä vaaditaan ehdottomasti hyvää käytöstä... - -Hän keskeytti koettaen hillitä povessaan riehuvaa vihaa. Oliko -mahdollista, että Denise rakasti tuota miestä, jonninjoutavaa kurjaa -myyjää, koko osastonsa pilkkaamaa? Kaikkein huonointa, kaikkein -kömpelöintä. Denise siis piti häntä, talon isäntää parempana. Olihan -hän itse nähnyt Denisen antavan tuolle kurjalle kätensä suudeltavaksi. - --- Olen ollut teille hyvä, neiti, hän sai sanotuksi uuden yrityksen -tehtyään. -- En odottanut teiltä tällaista kiitosta. - -Denisen katse oli heti hänen huoneeseen astuttuaan kiintynyt rouva -Hédouinin kuvaan, ja levottomuudestaan huolimatta hänen täytyi -ajatella sitä. Joka kerta, kun hän tuli tähän huoneeseen, kuva veti -puoleensa hänen katseensa ja pelotti häntä, vaikka se näytti niin -hyväntahtoiselta. Tällä kertaa se tuntui tarjoavan hänelle -suojeluksensa. - --- Oikeassa olette, johtaja, Denise vastasi hiljaa, -- minun ei olisi -pitänyt tuhlata aikaa juttelemiseen, ja minä pyydän teiltä anteeksi, -että olen näin laiminlyönyt velvollisuuteni... Tuo nuori mies on minun -kotipuolestani... - --- Ajan hänet ulos, huusi Mouret purkaen raivostuneeseen huutoon kaiken -tuskansa. - -Aivan suunniltaan, unohtaen että hänen talon isäntänä oli nuhdeltava -ohjesääntöä vastaan rikkonutta myyjätärtä, hän puhkesi katkeriin -solvauksiin ja mielettömiin syytöksiin. Eikö Deniseä hävettänyt -antautua sellaiselle miehelle! Ja vielä muillekin, Hutinille ja hänen -kaltaisilleen! Mutta nyt talo oli puhdistettava ja roistot potkaistava -ulos ovesta. Ankarasta ja arvokkaasta nuhdesaarnasta, jota Mouret oli -Jouvea seuratessaan sepittänyt mielessään, olikin tullut myrskyinen ja -törkeä mustasukkaisuuskohtaus. Denise ei saanut hänen sanatulvaltaan -sen vertaa suunvuoroa, että olisi vastannut. - --- Niin, kadulle kaikki rakastajanne!... Sanoivathan kaikki mitä minun -tuli teistä uskoa, mutta minä mieletön en kuunnellut... Minä vain en -uskonut, minä yksin! - -Denise kuunteli kauhistuneena herjauksia aivan kuin huumeessa. Hän ei -ollut alussa ymmärtänyt. Mutta kun hän huomasi, että mies kohteli häntä -turmelukseen joutuneena hylkiönä, hän kääntyi ja meni ääneti ovea -kohti. Kun Mouret teki liikkeen pysähdyttääkseen hänet, hän sanoi: - --- Antakaa minun mennä! Jos todellakin uskotte, mitä sanotte, en tahdo -hetkeksikään enää jäädä taloonne. - -Mouret heittäytyi oven eteen. - --- Puolustautukaa edes! hän huusi... -- Sanokaa toki jotakin! - -Denise seisoi suorana ja jäykkänä. Mouret tuskastui yhä enemmän, -kiusasi häntä kysymyksillään saamatta vastausta. Denisen arvokas -äänettömyys näytti jälleen kerran rakkausasioihin perehtyneen naisen -harkitulta menettelytavalta. Paatunein keimailija ei olisi ollut -taitavampi heittämään jalkainsa juureen epäilyn ja toivon välillä -horjuvan uhrinsa. - --- Sanoitteko, että hän on teidän kotipuolestanne? Mouret kyseli. -- -Olette kenties tavanneet toisenne siellä... Vannokaa minulle, ettei -teillä ole mitään keskenänne. - -Kun Denise yhä pitkitti äänettömyyttään tahtoen avata oven, Mouret -menetti kaiken malttinsa ja hänen epätoivonsa puhkesi sanoiksi. - --- Hyvä Jumala! Minähän rakastan teitä, rakastan teitä mielettömästi... -Miksi kidutatte minua? Näettehän, etteivät muut merkitse minulle enää -mitään, että ihmiset, joista puhun teille, saavat minulle merkityksensä -ainoastaan teidän kauttanne. Vain teistä minä välitän tässä maailmassa, -en mistään muusta... Luulin teitä mustasukkaiseksi, ja olen luopunut -huveistani. Teille on kerrottu, että rakastin muita; no niin, en huoli -enää heistä. En käy enää juuri missään. Enkö silloinkin rouva -Desforges'in luona luopunut hänestä teidän tähtenne? Olen rikkonut -välini hänen kanssaan ollakseni kokonaan teidän. Odotan vain, että -osoitatte minulle hiukkasen kiitollisuutta... Ja jos pelkäätte, että -palaan hänen luokseen, niin pelkäätte suotta. Hän hautoo kostoa, aikoo -perustaa Aarreaitalle kilpailijan entisen kauppa-apulaisemme kanssa... -Sanokaa, pitääkö minun langeta polvilleni saadakseni sydämenne -heltymään! - -Näin pitkälle hän oli joutunut. Hän, joka vähimmästäkin virheestä, -pienimmästäkin oikusta heitti myyjättärensä kadulle, ei löytänyt nyt -kyllin nöyriä sanoja rukoillakseen apulaistaan jäämään lohdutukseksi -hänelle hänen kurjuudessaan. Hän ei päästänyt Deniseä ovesta, lupasi -antaa hänelle anteeksi, uskoa valhettakin, jos hän halusi valehdella. -Ja totta hän puhui, kun sanoi luopuneensa muista. Nuo tytöt, joita hän -oli tavannut pikkuteatterien näyttämöillä ja yökapakoissa, herättivät -hänessä nyt inhoa; hän ei nähnytkään enää Claraa, ja hän oli lakannut -kokonaan käymästä rouva Desforges'in kodissa, missä Bouthemont hallitsi -nyt yksinvaltiaana odottaen uuden tavaratalonsa, Neljän Vuodenajan -valmistumista. - --- Sanokaa, pitääkö minun langeta polvilleni, toisti hän ääni itkusta -käheänä. - -Denise teki kädellään torjuvan liikkeen. Hän oli itse syvästi -liikuttunut eikä kyennyt salaamaan sitä. - --- Turhia te kuvittelette, hän vastasi vihdoin. -- Vannon teille, että -nuo rumat jutut ovat pelkkää valhetta... Deloche on viaton niinkuin -minäkin. - -Hänen silmissään ei ollut vilppiä. Hänen katseensa oli suora ja kirkas. - --- Hyvä on, uskon teitä, Mouret kuiskasi. -- En erota ketään, koska te -otatte suojelukseenne nuo ihmiset... Mutta jos ette rakasta ketään, -miksi sitten eväätte minut? - -Denisen valtasi äkkiä ujous, ja hän seisoi neuvottomana tietämättä mitä -vastata. - --- Kai teillä on joku jota rakastatte, vai kuinka? jatkoi Mouret -vapisevalla äänellä. -- Te voitte sanoa sen minulle, sillä eihän -minulla ole mitään oikeutta teidän rakkauteenne... Kai teillä on joku -jota rakastatte. - -Denise lensi hehkuvan punaiseksi ja oli jo vähällä tunnustaa kaiken. -Vilpillisyys oli hänelle niin vastenmielistä, että jos hän joskus -pakotti suunsa valheeseen, näkyi totuus hänen silmistään. Miten hän -olisi voinut kieltää, kun kuohuvat tunteet kävivät koko hänen -olemuksestaan ilmi. - --- On, kuiskasi hän lopulta arasti. -- Pyydän teitä, jättäkää minut -rauhaan. Te tuotatte minulle surua. - -Denise tunsi nyt vuorostaan kärsivänsä. Eikö siinä kyllin, että hänen -oli pakko puolustautua miestä vastaan! Vieläkö hänen täytyi -puolustautua itseäänkin vastaan, rakkautta vastaan, joka joskus riisti -häneltä kaiken rohkeuden. Kun Mouret liikutuksesta väristen puhui -hänelle näin, hän ei enää itsekään tiennyt minkätähden hän kieltäytyi. -Ja vasta jälkeenpäin, kun hänen terveessä luonnossaan järki ja ylpeys -pääsivät taas voitolle, hän ymmärsi, että hänen oli pysyttävä -neitseellisessä puhtaudessaan. Hänen sitkeä vastarintansa ei johtunut -mistään itsetietoisesta periaatteesta, se oli itsesuojeluvaistoa, -tahrattoman elämän onnen ja rauhan arkuutta. Hän olisi langennut miehen -syliin voimattomana, sydän raukeana, jos häntä ei olisi kammottanut tuo -lopullinen antautuminen toiselle, jonka rakkauden pysyväisyydestä -hänellä ei ollut mitään takeita. Ajatus rakastajasta herätti hänessä -sitä hurjaa kauhua, joka hyydyttää naisen pahan lähestyessä. - -Mouret'n kasvoissa oli synkkää epätoivoa. Hän ei ymmärtänyt Deniseä. -Hän kääntyi pois mennäkseen takaisin kirjoituspöytänsä luo. -Hajamielisesti hän selaili papereitaan, sitten hän työnsi ne luotaan -sanoen: - --- Minä en estä teitä eroamasta, neiti... En voi pitää teitä täällä -vastoin tahtoanne. - --- Enhän minä tahdo lähteä, Denise vastasi hymyillen. -- Jos uskotte -minut kunnialliseksi, niin jään mielelläni. On syytä aina uskoa naista -kunnialliseksi. Vakuutan teille, ettei siinä erehdy usein. - -Huomaamattaan Denise oli taas kohottanut katseensa seinällä riippuvaan -kuvaan, tuohon lempeäsilmäiseen naiseen, jonka veren sanottiin -tuottavan talolle onnea. Vavahtaen Mouret seurasi tytön katsetta, sillä -nuo sanat olivat niitä, joita hän usein oli kuullut kuolleen vaimonsa -sanovan. Ne kaikuivat hänelle kuin haudan tuolta puolen, tutun ja -lempeän äänen kannattamina ja ilmaisivat samaa tervettä järkeä ja -luonteen tasapainoa, jota hän oli vaimossaankin ihaillut. Hänen -mielensä kävi vieläkin raskaammaksi. - --- Te tiedätte, että olen ikuisesti teidän omanne, kuiskasi hän -lopulta. -- Tehkää minulle mitä tahdotte. - --- Niin, Denise sanoi. -- Naista, olipa hän kuinka halpa-arvoinen -tahansa, on aina syytä kuunnella, jos hänellä on vähänkin järkeä... -Kunnon miehen teen teistä, siitä ei ole epäilystäkään, jos antaudutte -minun ohjattavakseni. - -Hän laski leikkiä luontevalla ja suoralla tavallaan, joka oli niin -viehättävä. Mouretkin hymyili heikosti saattaessaan hänet ovelle -niinkuin vertaisensa. - -Seuraavana päivänä Deniselle ilmoitettiin, että hänet oli määrätty -johtajattareksi. Johtokunta oli jakanut kahtia valmiiden vaatteiden -osaston muodostaen vartavasten hänelle lasten vaatetusosaston, joka -sijoitettiin valmiiden vaatteiden osaston viereen. Aurélie rouva oli, -sen jälkeen kun hänen poikansa oli erotettu palveluksesta, elänyt -alituisessa pelossa, sillä hän tunsi johtajien suhtautumisen muuttuneen -ja huomasi, että Denisen vaikutusala laajeni yhä. Aiottiinko hänet -raivata tieltä? Hänen pulleat kasvonsa tuntuivat laihtuneen ja -höltyneen Lhommein hallitsijasukua kohdanneen häpeän johdosta, ja -ymmärtäen, että onnettomuus oli seurausta kotielämän rikkinäisyydestä -hän koetti lähestyä miestään ja odotti häntä joka ilta nojatakseen -kotimatkalla hänen käsivarteensa. Lhomme parka puolestaan, joka oli -säikähtänyt vielä kovemmin, luuli joutuneensa hänkin epäluulon -alaiseksi ja peläten erehtyvänsä laski tulot kaksi kertaa, niin -meluavasti ja huomiotaherättävästi kuin suinkin tehden ihmeitä ainoalla -kädellään. Kun Aurélie rouva sai kuulla minkä ratkaisun asia oli saanut -ja että Denisestä oli tehty lasten vaatetusosaston johtajatar, hän oli -siitä niin hyvillään, ettei tiennyt kuinka osoittaa tytölle -ystävyyttään. Olisihan Denise voinut ryöstää häneltä hänen paikkansa, -jos olisi tahtonut. Hänen kiitollisuutensa ei tuntenut rajoja. Hän -kohteli Deniseä vertaisenaan ja meni usein hänen kanssaan juttelemaan -niin arvokkaan näköisenä, että häntä olisi voinut luulla kuningatar -äidiksi, joka kunnioitti käynnillään nuorta kuningatarta. - -Denise oli kohonnut kunnian kukkulalle. Hänen nimityksensä -johtajattareksi sai viimeisetkin niskoittelijat taipumaan. Jos ei -voitukaan kokonaan luopua juoruamisesta, mikä viehättää niin miehiä -kuin naisiakin, osattiin kuitenkin vastaan tullessa kumartaa aina -maahan asti. Marguerite, joka oli päässyt valmiiden vaatteiden osaston -alajohtajattareksi, ei osannut kyllin kiitellä Deniseä, ja Clarakin, -jonka vastoin tahtoaan täytyi tunnustaa Denisen etevyys, oli peräytynyt -nöyrästi. Mutta miehistä Denise oli saavuttanut vielä täydellisemmän -voiton. Kaikkien täytyi väistyä, Jouven, joka ei enää uskaltanut -puhutella Deniseä taittumatta kahtia, Hutinin, joka tunsi asemansa -horjuvan ja ajatteli levottomana tulevaisuutta, Bourdonclenkin, jonka -oli pakko tunnustaa voimattomuutensa. Kun Bourdoncle oli nähnyt Denisen -poistuvan työhuoneesta hymyilevänä ja tyynenä ja kuullut seuraavana -päivänä Mouret'n johtokunnan kokouksessa vaativan uuden osaston -muodostamista, hän oli naisen pyhän herruuden voittamana painanut -päänsä alas. Aina hän oli lopuksi antanut periksi Mouret'lle, jonka hän -tunnusti voittajakseen huolimatta tämän erehdyksistä ja hurjista -oikuista. Tällä kertaa nainen oli päässyt voitolle, ja hän alistui -odottaen milloin isku sattuisi häneen. - -Mutta Denisen valta oli lempeyden ja hellyyden valtaa. -Kunnioituksenosoitukset herättivät hänessä kiitollisuutta. Hänen -mielestään ne hyvittivät hänen alkuaikojensa kurjuuden, ja niissä oli -myötätuntoa hänen masentumattoman kärsivällisyytensä saavuttamaa -tulosta kohtaan. Lempeällä ystävyydellä hän palkitsi vähimmätkin -kohteliaisuuden osoitukset, ja hänen auliutensa ja hymynsä hankkivat -hänelle toverien rakkauden. Claraa yksin hän ei voinut sietää, kun oli -kuullut, että tämä oli pannut uhkauksensa toimeen ja houkutellut -luokseen Colombanin, joka päästyään vihdoinkin toiveittensa perille ei -enää viihtynyt kotona, ja että Geneviève oli kuolemaisillaan. Tästä -puhuttiin paljon Naisten Aarreaitassa ja jutulle naurettiin paljon. - -Mutta tämä hänen huolensa, ainoa, joka oli lähtöisin tavaratalon -ulkopuolelta, ei pystynyt kuitenkaan häiritsemään hänen tasaista -hilpeyttään. Varsinkin osastolla, kaikenikäisten lasten seurassa hänen -parhaat ominaisuutensa tulivat näkyviin. Denise piti lapsista -äärettömästi ja oli kuin kotonaan niiden seurassa. Usein siellä oli -yhtaikaa puolisen sataa tyttöä ja yhtä monta pikkupoikaa hakemassa -tyydykettä itävälle turhamaisuudelleen. Kun äidit eivät enää jaksaneet -hallita pienokaisia, Denise astui hymyillen väliin ja pani -vastahakoiset istumaan pitkin seinää oleville tuoleille odottamaan -vuoroaan. Kun hän sitten löysi joukosta pienen, punaposkisen tytön, -jonka viattomat silmät miellyttivät häntä, hän puki tämän itse, haki -hameen ja pani sen lapsen ylle varovasti hyväillen isonsiskon tavoin. -Heleä lasten nauru kaikui hänen ympärillään, ilon ja ihastuksen huudot, -väliin kiukkuisetkin äänet, kun suuremmat, yhdeksän tai kymmenen -ikäiset pikkuneidit kääntyillessään peilin edessä eivät hyväksyneet -uuden päällysvaatteen kuosia. Kaikilla, niin suurilla kuin pienillä, -oli paljon ihmettelemistä. Pöydillä oli suuret määrät sinisiä ja -ruusunvärisiä puseroita, pikkupoikien merimiespukuja, poimuille -laskostettuja hameita, päällysvaippoja ja nuttuja, kaikenlaisia -viehättäviä vaatekappaleita, joissa oli vielä uutuuden jäykkyyttä, -osasto oli kuin kaapeista purettu ja lapsilauman pengottavaksi annettu -nukkien vaatevarasto. Denisellä oli aina taskussaan makeisia -pienokaisia varten, ja aina hän osasi kuivata pettyneen toiveen -johdosta vuotavat kyyneleet. Hän oli osastollaan kuin oman perheensä -keskellä, ammentaen itse uutta nuoruutta ympärillään lakkaamatta -pelmuavasta nuoruudesta ja viattomuudesta. - -Usein Mouret keskusteli kauan ystävällisesti Denisen kanssa. Kun -Denisen täytyi käydä johtokunnassa tilauksia tai vaadittuja selityksiä -antamassa, Mouret pidätti hänet luonaan vähäksi aikaa tiedustellakseen -hänen mielipidettään. Siten Denise sai tilaisuuden tehdä hänestä kunnon -miestä, niinkuin hän itse leikillään oli sanonut. Normandilaistytön -teräväjärkisessä päässä kehittyi ja kypsyi kaikenlaista uudenaikaista -kaupankäyntiä edistäviä suunnitelmia, joita hän jo Robineaun luona -palvellessaan joskus oli esittänyt ja joista hän oli esittänyt eräitä -heidän kävellessään Tuileries'n puistossa. Hän ei voinut ryhtyä -mihinkään eikä suunnitella mitään koettamatta saada siihen järjestystä -ja yrittämättä parantaa koneistoa. Alusta asti häntä oli loukannut -Aarreaitan kauppa-apulaisten epävarma asema, ja hänen mielestään -äkilliset erottamiset olivat yhtä suureksi haitaksi talolle kuin -henkilökunnallekin. Hän ei voinut unohtaa mitä oli saanut palveluksensa -ensi aikoma kärsiä, ja kun hän näki uuden tulokkaan, joka -vaivautuneesti ja silmät itkusta punaisina liehutteli osastollaan -silkkipukuaan vanhempien katsellessa karsaasti, hänen sydämensä oli -täynnä sääliä. Sellainen koiranelämä turmeli parhaatkin. Nöyryytystä ja -kärsimystä oli heidän pitkin matkaa kestettävä, kunnes he tuskin -neljäänkymmeneenkään ikävuoteen päästyään, työstä murtuneina katosivat -mikä mihinkin. Toiset kuolivat keuhkotautiin tai heikkouteen, toiset -sairastuivat väsymyksestä ja ilman puutteesta, toiset heittäytyivät -viettämään laiskurinelämää, ja onnellisimmat menivät naimisiin ja -hautautuivat jonkin maaseutukaupungin pikkuliikkeeseen. Oliko oikein ja -kohtuullista tuo ihmisvoimien suunnaton kuluttaminen, johon -suurmyymälät syyllistyivät? Ja hän otti ajaakseen apulaisten asian -tarkastaen sitä myös liikkeenisäntien oman edun eikä ainoastaan -inhimillisyyden kannalta. Luja kone vaati hyvää rautaa. Jos rauta -katkeaa tai katkaistaan, työ keskeytyy, ja korjaukset merkitsevät ajan -ja rahan hukkaa. Innostuen aiheestaan hän teki joskus selkoa -kaupankäynnin ihannekuvasta, sellaisena kuin hän sen tajusi, jossa -jokaisella oli oma määrätty osansa voitosta, itsekullakin ansionsa -mukaan, ja sopimuksen turvaama tulevaisuus. Mouret nauroi silloin -alakuloisuudestaan huolimatta hänen ajatuksilleen, syytti häntä -sosialistisista periaatteista ja osoitti ilkamoiden mitä vaikeuksia -ajatuksen toteuttaminen kohtasi. Mutta Denise seuraten terveen järkensä -viittauksia ei masentunut, vaan turvasi rohkeasti tulevaisuuteen, kun -hänen perustelussaan tuntui olevan ristiriitaisuuksia, joita hänen -hellä sydämensä ei pystynyt sovittelemaan. Kaikesta huolimatta -Mouret tuntui horjuvan mielipiteissään kuunnellessaan tytön -ääntä, jossa oli niin paljon intoa ja joka vielä värisi hänen -kestämiensä kovien kokemuksien katkeruudesta, ja Denisen esittämät -talon lujentamista tarkoittavat parannusehdotukset pääsivät -vähitellen vaikuttamaan. Leikinlaskusta huolimatta myyjien asemaa -parannettiin, joukkoerottamisten sijaan pantiin myyjien suhteen -toimeen lomajärjestelmä hiljaisina vuodenaikoina ja lopulta -alettiin puuhata apurahaston perustamista myyjien toimeentulon -turvaamiseksi työttömyyden sattuessa. Näissä toimenpiteissä olivat jo -alkupiirteissään kahdennenkymmenennen vuosisadan työväenyhdistyksiä -innostuttavat periaatteet vaikuttamassa. - -Mutta Denise ei tyytynyt vain niiden epäkohtien poistamiseen, joista -hän itse oli suuresti kärsinyt; hän selitti Mouret'lle kaikenlaisia -tavaratalon järjestämistä koskevia pieniä salaisuuksia, jotka -ainoastaan nainen voi keksiä ja joista ostajakunta ihastui. Lhommelle -hän tuotti suuren ilon puolustamalla tämän kauan hautomaa soittokunnan -perustamisajatusta. Tuloksena heidän yhteisistä ponnistuksistaan oli, -että Lhommella kolme kuukautta myöhemmin oli johdettavanaan -satakaksikymmentä tavaratalon henkilökunnasta valittua soittajaa. Vanha -kassanhoitaja näki elämänsä suurimman unelman toteutuvan. Tavaratalossa -pidetyssä suuressa tanssiaisiin yhdistetyssä soittojuhlassa Aarreaitan -soittokunta sai esiintyä ostajakunnalle, ja sanomalehtien kautta sen -maine levisi maailmalle. Bourdonclenkin, joka oli pitänyt näitä -uudistuksia sangen arveluttavina, täytyi tunnustaa, ettei parempaa -mainosta voitu talolle keksiä. Sitten järjestettiin myyjille kerhosali, -missä heillä oli biljardi-, shakki- ja lautapelipöytiä. Iltaisin -annettiin englannin- ja saksankielen, kieliopin, laskennon ja -maantieteen opetusta, vieläpä ratsastus- ja miekkailutuntejakin. Sitten -perustettiin henkilökunnan käytettäväksi kirjasto, jossa oli -kymmenentuhatta nidosta, tavaratalolle palkattiin oma lääkäri, joka -hoiti ilmaiseksi myyjiä ja myyjättäriä, järjestettiin kylpyhuoneita ja -tarjoiluhuoneita sekä kampaamo- ja parturisali. Talossa oli siis -tarjona myyjille kaikkea mitä elämä vaati niin aineellisessa kuin -henkisessäkin mielessä, ruoka, asunto, vaatteet, henkisiä nautintoja ja -huvituksia. Sanalla sanoen, Naisten Aarreaitasta tuli mahtavan -emäkaupungin rajojen sisällä häärivä pieni, elinvoimainen työkaupunki, -joka oltuaan syvästi juurtuneena vanhojen katujen pimentoon oli nyt -lopullisesti päässyt täyteen päivänvaloon. - -Uusi mielialan käänne tapahtui Denisen eduksi. Bourdoncle oli -alakynteen jouduttuaan valittanut epätoivoissaan tuttavilleen, että -hänen tappionsa johtui Denisen taipumattomuudesta. Denise oli pitänyt -puolensa Mouret'n hyökkäyksiä vastaan, ja siitä oli seurausta hänen -kaikkivaltiutensa. Tämä tieto vaikutti valtavasti henkilökuntaan, ja -Denisen nauttima suosio johtui siitä ainakin yhtä suuressa määrässä -kuin niistä parannuksista, jotka hänen aloitteestaan oli saatu aikaan. -Olipa kerrankin yksi, joka uskalsi torjua johtajan, joka kosti muiden -puolesta ja joka sai aikaan muutakin kuin vain lupauksia. Oli siis -tullut se, joka ajoi köyhän asiaa. Kun hän pää pystyssä liikkui -osastoilla kasvojen hienoissa piirteissä päättäväisyyttä ja -lempeyttä, myyjät hymyilivät ja olivat hänestä niin ylpeitä, että -olisivat mielellään näyttäneet hänet ihmisjoukoille. Onnellisena -myötätuntoisuudesta Denise antautui vastustamatta sen kannatettavaksi. -Hyvä Jumala, kuinka se oli mahdollista! Hän joka tullessaan oli ollut -niin köyhä ja kelvoton, niin neuvoton ja arka hirveän koneen rattaiden -keskellä, mitätön pieni jyvänen suunnattoman, maailmaa musertavan -myllynkiven alla, hänestä oli tullut tämän maailman sielu ja -hallitsijatar, jonka mahtisanaa hirviö kyyristyen totteli. Tämä oli -tapahtunut hänen tahdostaan riippumatta. Hän oli vain esiintynyt ilman -edeltäpäin harkittua suunnitelmaa ja hänen vaatimaton lempeytensä oli -saavuttanut voiton. Joskus hänen valtansa herätti hänessä -levottomuutta. Mitä hänessä oli, mitä kaikki tottelivat? Eihän hän -ollut kaunis, eikä hän punonut suunnitelmia. Mutta sitten hän hymyili -ja rauha palasi hänen sydämeensä; tiesihän hän rakastavansa totuutta ja -järjestystä, ja siitä kai hänen mahtinsa johtui. - -Denise oli varsinkin hyvillään siitä, että hän saattoi nyt olla -Paulinelle hyödyksi. Pauline oli raskaana ja hyvin levoton, sillä -johtokunta ei suvainnut sellaista. Jos esimiehet eivät ehdottomasti -avioliittoja vastustaneet, niin lapsista he eivät tahtoneet tietää -mitään. Bourdoncle oli saanut asiasta vihiä, ja uhkasi seuraavassa -kokouksessa vaatia Paulinen erottamista. Mutta sitä ennen Denise ehti -astua väliin, ja hän puhui Paulinen ja jokaisen samassa tilassa -naimisissa olevan naisen puolesta niin hyvällä menestyksellä, että -Bourdonclen täytyi nytkin peräytyä ja Paulinelle myönnettiin -virkavapautta, kunnes hän jälleen jaksaisi hoitaa tehtävänsä. - -Seuraavana päivänä, kun Denise meni sairaalaan katsomaan Paulinea, joka -ei voinut hyvin, tämä suuteli häntä innokkaasti kummallekin poskelle. - --- Kuinka hyvä olettekaan! hän sanoi. -- Jos te ette olisi puhunut -minun puolestani, niin pois olisivat ajaneet. Älkää olko levoton, -lääkäri vakuuttaa, ettei tämä ole vaarallista. - -Baugékin oli siellä. Hän oli karannut osastoltaan käydäkseen vaimonsa -luona, ja ujostellen hänkin änkytti kiitoksensa Deniselle, jota hän nyt -kohteli ylempään säätyluokkaan kuuluvana. Liikuttuneena hän vakuutti, -että hän tukkisi kyllä suun jokaiselta, joka uskaltaisi panetella -kateudesta Deniseä. Mutta Pauline sanoi kohauttaen olkapäitään -leikillisesti: - --- Kas niin, ystäväni, sinä vain puhut tyhmyyksiä... Menehän nyt ja -anna meidän puhella. - -Sairaala oli pitkä, valoisa huone, missä oli kaksitoista valkein -uutimin varustettua vuodetta. Sinne sairaat apulaiset vietiin -hoidettaviksi, elleivät halunneet mennä mieluummin kotiinsa. Sinä -päivänä siellä ei ollut muita, ja Pauline sai nauttia rauhassa -mukavasta sängystään, joka oli suuren, Neuve-Saint-Augustininkadulle -antavan ikkunan vieressä. Lavendelilta tuoksuva siisti huone valkeine -uutimineen houkutteli ystävättäret kuiskaamaan toisilleen salaisuuksia. - --- Hän siis tekee kaiken minkä haluatte? ... sanoi Pauline. -- Olette -kova, kun teette hänelle niin paljon kiusaa. Kas niin, selittäkää nyt -kerrankin minulle tuo asia, koska uskallan ottaa sen puheeksi. Ettekö -siis voi sietää häntä? - -Hän piteli Deniseä kädestä. Hehkuva puna peitti Denisen posket tämän -suoran ja odottamattoman kysymyksen johdosta, ja hänet valtasi niin -suuri liikutus, ettei hän voinut olla kertomatta salaisuuttaan. -Peittäen päänsä pielukseen hän kuiskasi: - --- Minä rakastan häntä. - -Pauline hämmästyi. - --- Rakastatteko? Mutta silloinhan teidän ei tarvitse kieltää. - -Denise vastasi kasvot yhä kätkössä päätään tarmokkaasti pudistamalla. -Siksihän hänen juuri täytyi kieltää, että rakasti. Tietysti se oli -naurettavaa, mutta siltä hänestä tuntui, ja hän ei voinut sille -mitään. Pauline yhä enemmän hämmästyen kysyi: - --- Teettekö sen pakottaaksenne hänet naimisiin? - -Denise nousi äkkiä pystyyn yllättyneenä. - --- Naimisiinko, minun kanssani! Ei ikinä! Vannon teille, etten ole -koskaan tarkoittanut sitä, ettei mieleeni ole koskaan johtunut -sellainen. Ja te tiedätte, että kammoan valhetta. - --- Ei se ole kummallista, jos luulin niin, sillä siltä se -näyttää, vastasi Pauline. -- Te ette voisi käyttäytyä toisin, jos -tarkoittaisitte todellakin naimisiin menoa... Johonkin asian täytyy -johtaa, ja eihän ole muuta neuvoa kuin avioliitto, jos ette muuten -tahdo... Kuulkaa, minun täytyy sanoa teille, että kaikki ovat samaa -mieltä kuin minä. Väitetään että kiusaatte häntä tahallanne -pakottaaksenne hänet mukaanne pormestarinvirastoon... Hyvä Jumala, -kyllä te olette kummallinen! - -Sitten hänen täytyi ryhtyä lohduttamaan Deniseä, sillä tämä oli -painanut uudestaan päänsä pieluksiin nyyhkyttäen surkeana. Denisen teki -mieli mennä, koska häntä aina syytettiin asioista, joita hänen ei -koskaan pistänyt päähän ajatellakaan. Tietysti miehen ja naisen välisen -rakkauden tuli päättyä avioliittoon. Mutta eihän hän vaatinut mitään -eikä hautonut suunnitelmia, tahtoi vain elää rauhassa iloineen ja -suruineen niinkuin muutkin. Hän halusi pois. - -Samaan aikaan Mouret kulki tavaratalon halki mennäkseen hakemaan -jälleen lohtua rakennustöiden tarkastamisesta. Kuukausia oli kulunut -siitä kun työ oli pantu alulle. Monumentaalinen julkisivu alkoi jo -valmistua piilossaan lautakuoren takana. Kokonainen lauma -koristetaiteilijoita, marmorinveistäjiä, fajanssivalajia, -mosaiikintekijöitä oli lopettamassa koristustöitä. Ovea koristava -keskusryhmä kullattiin, ja Ranskan tehdaskaupunkeja esittävien -kuvapatsaiden jalustoja oli jo alettu rakentaa. Aamusta iltaan oli -vasta-avatulla Dix-Décembrenkadulla lukuisa joukko uteliaita, jotka -nenä pystyssä tuijottivat lautaseinään näkemättä vilahdustakaan -kaikista niistä ihmeistä, joiden seinän takana sanottiin valmistuvan. -Mutta Mouret ei saanut taiteilijoiden kuumeisista viimeistelytöistä sen -enempää lievennystä kuin muuraustöistäkään rakennuksen alkuvaiheissa. -Katkerammin kuin koskaan hänelle selveni nyt maallisten rikkauksien -turhuus. Deniseä hän ei voinut paeta. Täälläkin tuo ainainen ajatus -ahdisti hänen rintaansa polttaen häntä parantumattoman taudin tulella. -Hänen täytyi paeta kiireesti, ettei vain puhkeaisi itkuun. Hän ei -löytänyt sanaakaan kiitokseksi. Fasadi, joka vihdoinkin oli pystyssä, -näytti hänestä pieneltä, pikku poikien antamalta hiekkamuurilta. Vaikka -se olisi kohonnut taivaaseen ja ulottunut kaupungin toisesta reunasta -toiseen, ei siinä olisi ollut kyllin suuruutta täyttämään sitä -ääretöntä tyhjyyttä, joka rakastetun kiellosta oli auennut hänen -poveensa. - -Kun Mouret palasi työhuoneeseensa, hän tunsi tukehtuvansa -nyyhkytyksiin. Millä Denise heltyisi? Rahantarjouksia hän ei enää -uskaltanut tehdä. Avioliiton ajatus alkoi häämöttää nuoren leskimiehen -kapinoivassa mielessä. Mutta toistaiseksi hänen voimattomuutensa -puristi kyyneleitä hänen silmistään. Hän oli onneton. - - - - -XIII. - - -Eräänä marraskuun aamuna Denise oli parhaillaan antamassa ensimmäisiä -käskyjä osastolla, kun Baudun perheen palvelija tuli sanomaan hänelle, -että Geneviève oli ollut hyvin huonona edellisenä yönä ja tahtoi heti -tavata serkkuaan. Geneviève oli käynyt päivä päivältä heikommaksi ja -nyt hän oli ollut kolme päivää vuoteessa. - --- Sanokaa, että tulen heti, vastasi Denise levottomana. - -Sairaan tila oli saanut ratkaisevan käänteen kun Colomban oli äkkiä -kadonnut. Jouduttuaan Claran ilveilyn kohteeksi hän oli kerran jäänyt -yöksi pois, ja sitten heittäytyen suin päin intohimonsa valtaan -niinkuin umpimielisten, ankarien olojen pakosta aisoissa pysyneiden -luonteiden on tapana, hän oli eräänä maanantaina kirjoittanut -isännälleen jäähyväiskirjeen, juhlallisen ja vakavan niinkuin -itsemurhaa hautova mies, ja jäänyt sille tielleen. Kenties syy eroon ei -johtunut yksinomaan intohimosta. Verkakauppiaan asiat olivat yhtä -surkeassa tilassa kuin morsiamen terveyskin, ja mahdollisesti viekas -Colomban oli salaa hyvillään, kun rakastumisensa turvin pääsi -epäedulliseksi käynyttä avioliittoa pakoon. Mutta häntä pidettiin -yleisesti turmiollisen rakkauden surkuteltavana uhrina. - -Kun Denise tuli Elbeufin vanhaan kauppaan, hän tapasi rouva Baudun -yksin. Liikkumattomana tämä valvoi kassakomerostaan puodin tyhjyyttä ja -hiljaisuutta, kasvot heikkouden hivuttamina ja kuin pienentyneinä. -Kauppa-apulaista ei enää ollut. Palvelustyttö pölytti huiskullaan -hyllyjä. Palvelustyttöäkään ei enää aiottu kauan pitää; sopihan ottaa -apulaiseukko sijaan. Katto heitti kylmän varjonsa huoneeseen, jonne -tuntikausiin ei tullut ainoataan ostajaa vilkastuttamaan synkkyyttä, ja -tavarat, joita kukaan ei enää liikuttanut, saivat seinistä yhä enemmän -salpietarin hajua. - --- Onko jotakin tapahtunut? kysyi Denise. -- Kuinka on Genevièven -laita? - -Rouva Baudu ei vastannut heti. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. -Sitten hän sopersi: - --- En tiedä mitään. Eihän minulle sanota mitään... Kaikki on lopussa, -kaikki on lopussa... - -Ja hänen kyynelten sumentama katseensa kiersi pimeää puotia, ikäänkuin -hän olisi nähnyt sen katoavan tyttären muassa kauas etäisyyteen. -Rambouillet'n maatilasta saatu seitsemänkymmentätuhatta frangia oli -vähemmässä kuin kahdessa vuodessa kulunut kilpailutoimenpiteisiin. -Ylläpitääkseen taistelua verkakauppias oli tehnyt suuria uhrauksia, -mutta kun Aarreaitta oli ottanut myydäkseen miestenverkoja, -metsästyspukusamettia, palvelijanpukukankaita, asiain tila oli käynyt -vielä huonommaksi, ja lopullinen tappio oli johtunut Aarreaitan -hankkimasta verrattomasta flanellivarastosta, jollaisesta Baudu ei -voinut uneksiakaan. Silloin Baudu oli viimeisenä keinona pantannut -Michodièrenkadun varrella sijaitsevan vanhan talonsa, jossa liikkeen -perustaja Finet oli kauppansa aloittanut, ja nyt oli lopullinen -luhistuminen tulossa. Talon kattokin oli murenemaisillaan tomuksi -hajotakseen sitten tuuleen kuin vanhan homehtuneen rakennuksen rauniot. - --- Isä on hänen luonaan, rouva Baudu jatkoi murtuneella äänellä. -- Me -olemme siellä vuorotellen, kaksi tuntia kerrallaan. Täytyyhän jonkun -vartioida täälläkin, näön vuoksi ainakin, sillä ei täällä muuten... - -Hänen eleensä täydensi lauseen. Baudut olisivat mielellään panneet -luukut ikkunoihin, mutta heidän vanha kauppiasylpeytensä ei antanut -periksi naapurien tähden. - --- Täti, menen käymään hänen luonaan, sanoi Denise, jonka sydäntä -kouristi epätoivon kolkkous, mikä tuntui hyydyttävän jopa -kangaspakkojakin. - --- Niin, tyttäreni, mene viipymättä... Hän odottaa sinua ja on kysynyt -sinua pitkin yötä. Hänellä on jotakin sanomista sinulle. - -Baudu tuli kaupan puolelle. Hänen sappiviasta keltaiset kasvonsa -alkoivat vivahtaa vihreälle, ja hänen silmänsä olivat verestävät. Hän -kulki hiljaa varpaillaan niinkuin sairaan huoneesta lähtiessäänkin, ja -hän puhui kuiskaamalla ikäänkuin hänen äänensä olisi täältäkin voinut -kuulua sairaan korviin. - --- Nukkuu, hän sanoi. - -Uupuneena hän painui tuolille istumaan. Hän pyyhkäisi otsaansa niinkuin -raskaasta työstä tullut. Syntyi hetken hiljaisuus. Vihdoin hän sanoi -Deniselle: - --- Saat nähdä hänet pian. Kun hän nukkuu, meistä tuntuu, että hän -paranee. - -Hiljaisuus jatkui. Isä ja äiti katsoivat toisiinsa. Sitten Baudu alkoi -puoliääneen hokea huoliaan mainitsematta ketään ja kenenkään puoleen -kääntymättä: - --- Kunniani kautta, en olisi voinut uskoa! En ainakaan hänestä olisi -uskonut sellaista. Olinhan kasvattanut häntä kuin omaa lasta. Vaikka -olisi tultu minulle sanomaan: "Vielä ne vievät hänetkin, vielä hänkin -pettää", olisin vastannut: "Jumalan nimessä, sellaista ei voi -tapahtua." Nyt hän on pettänyt meidät... Voi onnetonta! Hän, joka oli -niin perehtynyt kunnolliseen kauppatapaan, johon olin istuttanut omat -periaatteeni... Ja sellaisen marakatin tähden vielä, jonninjoutavan -mannekiinin, joka pöyhkeilee huonomaineisten liikkeiden ikkunoissa... -Se panee pääni pyörälle. - -Hän pudisti päätään ja kiinnitti harhailevan katseensa ostajapolvien -kuluttamaan kosteaan kivilattiaan. - --- Tiedättekö, hän jatkoi vieläkin heikommalla äänellä, -- minusta -tuntuu joskus, että olen itse onnettomuuteemme syypää. Minun syyni on, -että poloinen tyttäremme sairastaa vuoteessaan kuumetta. Minun olisi -pitänyt naittaa heidät toisilleen heti antamatta ylpeydelleni periksi -ja pysymättä itsepintaisesti vaurastuttamistuumassani. Nyt lapsellani -olisi ketä rakastaa, ja kenties nuoret nyt yksissä tuumin saisivat -aikaan sen, mihin minä en pystynyt... Mutta vanha hölmö minä olin. En -ymmärtänyt asiasta mitään, en ymmärtänyt, että voi sairastua -sellaisesta syystä... Toden totta, sillä pojalla oli aivan erinomaiset -kyvyt. Harvinainen kunto ja rehellisyys hänellä oli, tapojen puhtaus ja -järjestysaisti, sanalla sanoen, minun oppilaani hän oli... - -Hän nosti päänsä puolustaessaan vielä omaa ihannekuvaansa tuossa -miehessä, joka oli pettänyt hänet. Denise ei voinut kestää, että setä, -joka talon mahtavana hallitsijana oli ennen pitänyt perhettään kovassa -kurissa, syytti nyt nöyränä, silmät kyynelissä itseään, ja sedän -liikutuksen hellyttämänä hän kertoi minkä tiesi. - --- Pyydän, setä, älkää syyttäkö itseänne... Hän ei ole rakastanut -koskaan Genevièveä, ja hän olisi karannut aikaisemmin, jos olisitte -kiirehtänyt häitä. Olen puhunut siitä hänen kanssaan; hän tiesi kyllä, -että Geneviève parka kärsi hänen tähtensä, ja näettehän, ettei se -estänyt häntä lähtemästä... Kysykää tädiltä, eikö niin ole. - -Suutaan avaamatta rouva Baudu myönsi päännyökkäyksellä. Silloin -verkakauppias kalpeana, silmät kyynelien sokaisemana änkytti: - --- Hänellä kai on se veressä, hänen isänsä kuoli viime kesänä siihen, -että oli viettänyt irstasta elämää. - -Hänen himmeä katseensa kiersi pimeitä nurkkia, siirtyi tyhjältä -myyntipöydältä täysiin kaappeihin ja kiintyi vihdoin rouva Bauduun, -joka kassansa ääressä odotti turhaan menetettyä ostajakuntaa. - --- No niin, loppu on käsissä, hän jatkoi. -- He ovat tappaneet meidän -kauppamme ja nyt he tappavat meiltä tyttäremme. - -Keskustelu taukosi siihen. Ohikulkevien vaunujen räminä tärisytti -aika-ajoin kivilattiaa kaikuen hautajaisrummun päristyksenä -matalakattoisen puodin liikkumattomassa ilmassa. Äkkiä kuului kumeita -kolahduksia, jotka lähtien jostakin sisähuoneesta keskeyttivät oudosti -loppua tekevän talon hiljaisuuden. Se oli Geneviève, joka herätessään -takoi kepillä lattiaan kutsuakseen apua. - --- Tule kiireesti, sanoi Baudu, joka säikähtyneenä hypähti tuoliltaan. --- Koeta olla iloinen. Hänelle ei saa sanoa mitään. - -Itse hän hieroi portaissa kovasti silmiään poistaakseen kyynelten -jäljet. Kun hän avasi oven, kuului huoneesta epätoivoinen heikko -kuiskaus: - --- En tahdo olla yksin... Miksi jätätte minut yksin... Minua pelottaa -yksin... - -Huomatessaan Denisen Geneviève rauhoittui ja ilon hymy kirkasti hänen -kasvojaan. - --- Olette siis vihdoinkin tullut...! Olen niin hartaasti odottanut -teitä eilisestä lähtien. Luulin jo teidänkin hylkäävän. - -Genevièven ahdas huone näytti surkealta pihalle antavan ikkunan -kalpeassa valaistuksessa. Vanhemmat olivat tahtoneet luovuttaa -sairaalle kadun puolella olevan huoneensa, mutta Geneviève ei sietänyt -nähdä vastapäätä loistavaa Naisten Aarreaittaa, ja hänet täytyi viedä -takaisin omaan huoneeseensa. Hän lepäsi niin riutuneena, että olisi -tuskin arvannut peiton alla olevankaan ihmisruumista. Hänen laihat -kätensä, keuhkotaudin hehkuvan kuumeen polttamat, olivat alituisessa -tuskaisessa liikkeessä, ikäänkuin hän olisi tavoitellut jotakin, josta -hän itsekään ei ollut tietoinen, kun sitä vastoin hänen raskas, musta -tukkansa tuntui lisäävän runsauttaan imemällä itseensä sen mitä vielä -oli jäljellä tässä vanhan pariisilaisen kaupankäynnin kolkossa sopessa -heikenneen sukupolven viimeisessä perillisessä. - -Denise katseli häntä sydän täynnä sääliä. Hän ei uskaltanut aluksi -puhua peläten purskahtavansa itkuun. Sitten hän kuiskasi: - --- Tulin heti... Olisin niin mielelläni avuksi... Tahdotteko, että jään -luoksenne? - -Geneviève läähätti kädet yhä harhaillen peiton poimuissa ja katsoi -häntä kiinteästi. - --- En, kiitos, en tarvitse mitään. Tahdoin vain suudella teitä. - -Kyyneleet paisuttivat hänen silmäluomiaan. Denise kumartui hänen -ylitseen ja suuteli häntä vavahtaen, kun huulet sattuivat kuopalle -painuneiden poskien kuumeesta polttavalle iholle. Mutta sairas oli -tarttunut häneen ja puristi häntä epätoivoisesti syliinsä. Sitten hänen -silmänsä kääntyivät isään. - --- Tahdotteko, että jään luoksenne? Denise toisti. -- Olen kenties -esteenä, jos teillä on jotakin... - --- Ette ole, ette suinkaan. - -Genevièven katse palasi itsepintaisesti isään, joka oli jäänyt -seisomaan neuvottoman näköisenä, itku kurkussa. Lopulta tämä ymmärsi ja -lähti sanaakaan sanomatta. Tytöt kuulivat hänen astuvan raskaasti -portaita alas. - --- Sanokaa, onko hän tuon naisen kanssa yhdessä? kyseli sairas heti -tarttuen serkkunsa käteen ja vetäen hänet vuoteen laidalle istumaan. -- -Teitä minä tahdoin tavata, sillä te yksin voitte kertoa sen minulle... -Yhdessä he elävät, eikö niin? - -Denise ei yllätettynä tiennyt mitä vastata; hän sopersi ja kertoi -vihdoin tavaratalossa kiertävistä huhuista. Clara kyllästyneenä -Colombaniin, joka ei jättänyt häntä rauhaan, oli jo sulkenut häneltä -ovensa, ja Colomban ajoi epätoivoissaan häntä takaa rukoillen häneltä -armoa nöyränä kuin piesty koira. Sanottiin, että hän aikoi hakea -paikkaa Louvresta. - --- Jos rakastatte häntä noin paljon, niin hän kyllä vielä palaa -luoksenne, jatkoi Denise tarjotakseen kuolevalle tämän viimeisen -lohdutuksen. -- Teidän on vain parannuttava nopeasti, niin hän katuu, -ja voitte viettää häänne. - -Geneviève keskeytti hänet. Hän oli kuunnellut niin ahnaasti, että oli -jännityksessään noussut istualleen. Mutta pian hän taas kaatui -vuoteelle. - --- Älkää puhuko sellaista! Tiedänhän minä, että kaikki on lopussa... En -sano isälle mitään, sillä olen kuullut, että isä itkee, ja äiti voisi -sairastua siitä. Minulla on lähtö edessä, ja sentähden käskin teitä -niin kiireesti tulemaan, sillä pelkäsin kuolevani ennen päivän -nousua... Hyvä Jumala! Vai ei hän siis ole onnellinenkaan. - -Denise koetti väittää vastaan vakuuttaen, ettei serkun tila ollut niin -vakava. Mutta sairas keskeytti vielä kerran hänet ja heittäen peitteen -päältään paljasti ruumiinsa ujostelematta niinkuin kuoleva, jonka ei -enää tarvitse kainostella surkeuttaan. - --- Katsokaa minua, hän sanoi... -- Enkö ole oikeassa? - -Vavisten Denise vetäytyi vuoteen laidalta henkeä pidättäen ikäänkuin -peläten huokauksella hävittävänsä nuo elämän jätteet. Hitaasti -Geneviève veti jälleen peiton päälleen toistaen: - --- Näittehän, en ole enää nainenkaan... Väärin minun puoleltani olisi -tahtoa vielä hänet omakseni. - -He vaikenivat kumpikin ja katsoivat äänettöminä toisiinsa. Vihdoin -Geneviève sanoi: - --- Kas niin, älkää nyt enää viivytelkö. Teillä on omat tehtävänne. Ja -kiitos, että tulitte. Tahdoin tietää ja nyt olen tyytyväinen. Jos -tapaatte hänet, niin sanokaa hänelle terveisiä, että annan hänelle -anteeksi. Hyvästi, Denise kulta! Suudelkaa minua vielä viimeisen -kerran. - -Denise suuteli häntä väittäen vieläkin vastaan: - --- Älkää tuomitko itseänne. Hoitoa te vain tarvitsette, niin paranette. - -Mutta sairas pudisti päätään itsepintaisesti. Hän oli varma asiastaan. -Kun Denise kääntyi ovea kohti, hän sanoi: Koputtakaa tuolla kepillä, -että isä tulee. Pelkään olla yksin. - -Kun Baudu oli palannut pieneen, synkkään huoneeseen, jossa hän istui -tuntikausia sairaan vuoteen ääressä, Geneviève sanoi vilkkautta -teeskennellen Deniselle: - --- Älkää tulko huomenna, se on tarpeetonta, mutta ylihuomenna odotan -teitä. Viettäkää iltaa minun kanssani. - -Seuraavana aamuna kuuden aikaan, päivän sarastaessa, Geneviève kuoli -neljä tuntia kestäneen kovan kamppailun jälkeen. Hautajaiset vietettiin -seuraavana lauantaina. Ilma oli kolkko, ja värjöttävää kaupunkia peitti -synkkä, pilvinen taivas. Valkealla verhottu Elbeufin vanha kauppapuoti -kuulsi kalvakkana mustaa katua vasten, ja vahakynttilät lepattaen -sumussa tuikkivat kalpeina kuin hämärtyvän illan tähdet. Helmiseppeleet -ja suuri vihko valkeita ruusuja peittivät Genevièven pientä -ruumisarkkua, joka seisoi talon synkässä porttikäytävässä niin lähellä -katuojaa, että ohiajavat vaunut jo olivat räiskyttäneet likaa -verhoille. Koko vanha kaupunginosa hukkui kosteuteen haihduttaen ilmaan -homehtunutta kellarinhajuaan, ja likaisella katukäytävällä tunkeili -niinkuin aina välinpitämättömien joukko. - -Denise oli saapunut jo yhdeksältä ollakseen tätinsä seurassa. Mutta kun -saaton piti lähteä liikkeelle, rouva Baudu, jonka tulehtuneissa -silmissä ei enää riittänyt kyyneliä, pyysi Deniseä seuraamaan haudalle -setää, sillä tämä oli surusta niin murtunut, että hänen tilansa herätti -levottomuutta. Kun Denise saapui kadulle, oli siihen jo kokoontunut -paljon ihmisiä. Kaikki kaupunginosan pikkukauppiaat halusivat osoittaa -Baudun perheelle myötätuntoaan, ja samalla se oli kuin mielenosoitus -Naisten Aarreaittaa vastaan, jota pidettiin syypäänä Genevièven -kuolemaan. Kaikki tuon hirviön uhrit olivat saapuvilla, Gaillonin -aukion trikootavarakauppiaat Bédoré ja sisar, Vanpouillen -turkkuriveljekset, lelukauppias Deslignières, huonekalukauppiaat Piot -ja Rivoire. Neiti Tatinkin, entinen valkotavarain kauppias, ja -Quinette, käsinekauppias, jotka jo aikoja sitten olivat joutuneet -konkurssiin, olivat katsoneet velvollisuudekseen saapua, toinen -Batignolles'ista asti, toinen Bastillesta, jossa he nyt olivat muiden -palveluksessa. Odottaessaan myöhästyneitä ruumisvaunuja nämä mustiin -pukeutuneet ihmiset seisoivat loassa tuijottaen vihaisesti Aarreaitan -ikkunoihin, joiden kirkkaat lasiruudut ja loistavat näyttelyt tuntuivat -herjaukselta surupuvussaan itkevää Vanhaa Elbeufia kohtaan. Siellä -täällä uteliaat kauppa-apulaiset kumartuivat ikkunoihin katsomaan, -mutta hirviö itse jatkoi välinpitämättömänä hurjaa menoaan huolimatta -onnettomista, joiden kuoleman se oli aiheuttanut. Denise haki -katseellaan veljeään Jeania, ja huomattuaan hänet Bourras'n puodin -edustalla meni hänen luokseen käskeäkseen häntä auttamaan setää, jos -tämän voimat pettäisivät. Muutamia viikkoja Jean, joka oli jo mies ja -ansaitsi kahteenkymmeneen frangiin nousevan päiväpalkan, oli ollut -sangen vakava, ikäänkuin hänellä olisi ollut salaisia huolia, ja nytkin -hän oli niin arvokkaan ja alakuloisen näköinen mustassa takissaan, että -Deniseä oikein hämmästytti, sillä hän ei ollut arvannut, että veli oli -pitänyt niin paljon serkustaan. Pépé ei ollut mukana, sillä Denise, -joka tahtoi säästää lapselta tarpeettomat mielenliikutukset, oli -jättänyt hänet rouva Gras'n luo hakeakseen hänet iltapäivällä -tervehtimään tätiä ja setää. - -Ruumisvaunut viipyivät yhä. Denise katseli liikuttuneena -vahakynttilöiden häilyviä liekkejä, ja säpsähti kuullessaan takanaan -tutun äänen. Se oli Bourras. Tämä oli kutsunut viittauksella luokseen -kastanjakauppiaan, joka harjoitti liikettään kadun toisella puolella -ahtaassa, viinikauppiaalta vuokratussa kojussa, ja sanoi: - --- Kuulkaa, kunnon ystävä, tehkää minulle vähäinen palvelus. Näettehän, -että olen pannut oveni lukkoon; jos joku tulee, käskekää tulemaan -uudestaan. Mutta ei teillä taida olla siitä suurtakaan vaivaa, sillä -tuskin kukaan tulee. - -Sitten vanhus seisoi katukäytävällä äänettömänä niinkuin muutkin. -Denise vilkaisi salaa puotiin. Bourras ei näkynyt enää pitävän sitä -kunnossa, ikkunassa oli vain muutamia haalistuneita sateenvarjoja ja -kaasun mustaamia keppejä. Ne kaunistukset, jotka hän oli tehnyt talon -julkisivuun, alkoivat jo turmeltua niinkuin ainakin raunioita peittävä -valeloisto. Vaaleanvihreät maalaukset, peilit, kullattu kilpi, kaikki -mureni ja likaantui. Mutta vaikka vanhat halkeamat alkoivat jälleen -näkyä ja kosteuden painamat merkit pilkistää kultauksen alta, niin talo -pysyi koossa itsepintaisesti tarttuneena Aarreaitan kylkeen kuin suuri -ruma käsnä, joka ei lähtenyt, vaikka oli naarmuja ja rosoja täynnä. - --- Voi noita konnia! Bourras mutisi. -- Eivät antaisi edes viedä häntä -pois. - -Hänen sanansa tarkoittivat ruumisvaunuja, jotka vihdoinkin olivat -tulossa, mutta jotka tungoksessa olivat törmänneet Aarreaitan -kirkaspintaisiin tavaravaunuihin. Vanha kauppias heitti tuuheiden -kulmiensa alta Deniseen tuikean katseen. - -Hitaasti surusaatto lähti liikkeelle vesilätäkköjen poikki. Kun -valkealla verhoiltu ruumisarkku kulki Gaillonin aukion poikki, -saattajien silmät kääntyivät vielä kerran tavaratalon ikkunoita kohti, -joista kaksi myyjätärtä katsoi kadulle hyvillään ohjelmanumerosta. -Baudu seurasi ruumisvaunuja raskaasti astuen. Hän oli kieltäytynyt, kun -Jean, joka kulki hänen vieressään, oli tarjonnut hänelle käsivartensa. -Viimeisenä saatossa tulivat kolmet suruvaunut. Kun jouduttiin -Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle, riensi Robineau kalpeana ja -vanhenneena yhtyäkseen kulkueeseen. - -Saint-Rochinkadulla oli paljon naisia odottamassa, kaupunginosan -pikkukauppojen omistajattaria, jotka olivat pelänneet tungosta vainajan -kodin edustalla. Mielenosoitus alkoi herättää huomiota. Kun -hautajaismenot oli suoritettu Saint-Honorén kirkossa, miehet seurasivat -ruumista kävellen, vaikka matka oli pitkä kirkolta Montmartren -hautausmaalle. Täytyi palata Saint-Rochinkatua pitkin ja vielä -kerran kulkea Naisten Aarreaitan ohitse. Genevièven ruumista -kuljetettiin juhlasaatossa tavaratalon ympäri, niinkuin kapinan aikana -ensimmäistä luodin kaatamaa uhria. Aarreaitan ovella liehui punaisia -flanellikankaita kuin lippuja ilmassa, ja mattojen näyttely tarjosi -silmälle verisiä ruusu- ja pionimalleja. - -Denise oli noussut vaunuihin, sillä räikeiden vastakohtien herättämä -tuskainen epäilys kävi hänelle niin sietämättömäksi, ettei hän jaksanut -kävellä. Saaton oli täytynyt pysähtyä Dix-Décembrenkadulle uuden -julkisivun liikennettä häiritsevien rakennustelineiden eteen, ja Denise -huomasi Bourras'n, joka oli jäänyt jälkeen ja laahasi jäykkää jalkaansa -aivan vaunujen perässä. Vanhus olisi tuskin koskaan päässyt -hautausmaalle asti, jollei hän olisi huomannut Deniseä ja noussut -vaunuihin joissa tämä oli yksin. - --- Nuo onnettomat polvet ovat minulle kiusana, kuiskasi hän. -- Älkää -siirtykö noin syrjään!... Enhän minä teitä vihaa! - -Hänen karkeapintainen ystävyytensä oli sama kuin ennenkin. Hän pauhasi -ja sadatteli ja väitti, että Baudu oli lujatekoinen mies, kun vielä -jaksoi tällaisia iskuja saatuaan kävelläkin. Oli lähdetty jälleen -liikkeelle, ja Denise näki ikkunasta Baudun joka yhä raskaasti astuen -ohjasi ruumisvaunujen takana saaton hidasta ja hankalaa kulkua. Sitten -hän painautui nurkkaansa ja kuunteli vaunujen yksitoikkoisesti -tuuditellessa vanhan sateenvarjokauppiaan loppumatonta lavertelua. - --- Poliisin asia olisi raivata esteet pois kadulta, sanoi ukko... --- Jo puolitoista vuotta rakennustyöt ovat olleet vastuksena, ja -äskettäin eräs mies kuuluu saaneen työmaalla surmansa. Yhdentekevää! -Mutta kun seuraavan kerran tahtovat laajentua, niin heidän -täytyisi rakentaa siltoja katujen yli... Teitä kuuluu nyt olevan -kaksituhattaseitsemänsataa kauppa-apulaista, ja tänä vuonna -liikevaihtonne sanotaan nousevan sataan miljoonaan. Jumala armahtakoon! -Sataan miljoonaan. - -Denisellä ei ollut siihen mitään vastaamista. Saatto kääntyi Chaussée -d'Antininkadulle, missä ajoneuvojen tungos taas viivytti sitä. Bourras -jatkoi puhettaan silmät elottomina kuin olisi puhunut unissaan. Hän ei -vieläkään käsittänyt mistä syystä Naisten Aarreaitta oli päässyt -voitolle, mutta hän myönsi, että vanha kauppa oli joutunut tappiolle. - --- Robineau parka on hukassa, hän sanoi, -- mennyttä miestä... Ja -Bédoré ja Vanpouille eivät pysy myöskään pystyssä. Heidän jalkansa -pettävät niinkuin minunkin. Deslignières kai kohta kuolee halvaukseen, -ja Piot ja Rivoire ovat sairastuneet keltatautiin. Ei ole lapsi paralla -kovinkaan kaunis saatto, pelkkiä luurankoja koko joukko. Mahtaa olla -nauramista noilla ihmisillä, jotka katselevat tätä vararikkoisten -kulkuetta... Ja samaa menoa yhä jatketaan. Nuo konnat perustavat -yhä uusia osastoja, ottavat kaupitellakseen kukkia, hattuja, -hajuvesiä, jalkineita, ja tiedänkö edes mitä kaikkea vielä. Grognet, -Graumont'inkadun hajuvesikauppias, saa hommata poismuuttoa, ja minä en -antaisi kymmentä frangiakaan Naud'n jalkinekaupasta Antininkadulla. Ja -Saint-Annenkadulle saakka tuon ruton vaikutus ulottuu, sillä sieltä -häviää kohta Lacassagne, jolla on tekokukka- ja sulkakauppa, ja rouva -Chadeuil, jonka hatut tunnettiin laajoissa piireissä... Ja näiden -jälkeen muita ja yhä muita. Kaikkiin kaupunginosamme kauppoihin tauti -tarttuu. Kun verkasaksat ottavat myydäkseen saippuoita ja kalosseja, -niin yhtä hyvin he kai osaavat myydä paistettuja perunoitakin. Kunniani -kautta, maailma on pilaantumassa! - -Ruumisvaunut kulkivat Trinitén aukion poikki, ja synkästä nurkastaan -Denise, vanhan kauppiaan valituksia kuunnellen, näki arkun, joka meni -jo Blanchenkatua, ja iäkkään miehen, joka seurasi sitä mykkänä ja -sokeana kuin teurastettavaksi talutettava härkä. Teuraskarjalta -näyttivät kaikki nuo vararikkoiset, jotka kuljettivat häviötään pitkin -Pariisin likaisia katuja. Bourras'n ääni kävi kumeammaksi ja puhe -hitaammaksi niinkuin kulkukin Blanchenkadun jyrkkää vastamäkeä -noustessa. - --- Minulla on tilit selvillä... Mutta puoliani pidän enkä hellitä. Hän -oli hävinnyt oikeudessa. Minä olen saanut siitä kahden vuoden aikana -maksaakin asianajajalle ja asiamiehille, mutta yhdentekevää! Minun -puotini alta hän ei pääse kulkemaan. Tuomarit ovat päättäneet, ettei -sellaista työtä voi pitää tarpeellisena korjaustyönä. Ajatelkaa, -hänellä oli aikomus rakentaa maan alle sali, missä kankaiden -värivaikutuksia olisi arvosteltu kaasuvalaistuksessa, maanalainen -huone, joka olisi yhdistänyt trikootavaraosaston verkaosastoon. -Raivoissaan hän on, sillä hän ei voi sulattaa, että minun kaltaiseni -vanha kuhnus sulkee häneltä tien, kun muu maailma lankeaa polvilleen -hänen helistellessään rahojaan. Mutta minä en koskaan! En suostu, siitä -olen selvillä. Mahdollista, että kaadun siihen. Nyt kun olen joutunut -ulosottomiesten kanssa tekemisiin, tiedän, että tuo konna ostaa minun -velkakirjani tehdäkseen minulle jonkin ruman kepposen. Olkoon -menneeksi! Hän käskee, ja minä panen vastaan, ja tuhat tulimmaista, -vastaan minä panen silloinkin, kun olen neljän laudan välissä niinkuin -tuo tyttö parka tuossa. - -Kun saavuttiin Clichyn puistokadulle, vaunut vierivät nopeammin, ja -tietämättään ihmiset kiirehtivät kulkuaan päästäkseen perille. Bourras -jätti kertomatta sen, että oli joutumaisillaan kadulle kerjäämään, -ettei tiennyt kuinka selvitä sekavista asioistaan ja kuinka torjua -vekseliprotestien tulva viivyttääkseen vararikkoa. Denise, joka tiesi -hänen tilanteensa, luopui äänettömyydestään ja sanoi rukoilevalla -äänellä: - --- Herra Bourras, älkää nyt enää panko vastaan... Antakaa minun -selvittää asianne. - -Mutta Bourras keskeytti ärjyen: - --- Olkaa vaiti! Asia ei koske teitä eikä ketään!... Olette kunnon tyttö -ja olen kuullut kerrottavan, että osaatte aika lailla kiusata tuota -miestä, joka luuli voivansa ostaa teidät niinkuin minun talonikin. -Mutta mitä te siihen vastaisitte, jos minä neuvoisin teitä suostumaan? -Sanokaapa se! Taitaisitte antaa minulle aika kyytiä... No niin! Kun -minä panen vastaan, niin älkää te pistäkö siihen nenäänne! - -Kun vaunut pysähtyivät hautausmaan portille, hän astui alas Denisen -kanssa. Baudun perhehauta oli ensimmäisen käytävän varrella vasemmalla. -Muutamassa minuutissa oli toimitus haudalla suoritettu. Setä Baudu -tuijotti niin kiinteästi avonaiseen hautaan, että Jeanin täytyi vetää -hänet syrjään. Läsnäolijat seisoivat hajallaan lähihautojen ympärillä. -Kaikki nuo kellarimaisten puotien kosteudesta verettömiksi käyneet -kauppiaskasvot näyttivät pilvisen taivaan harmaassa valossa -tavallistakin kurjemmilta. Kun arkku hiljaa liukui hautaan, näppyiset -posket kalpenivat, suipenneet nenät painuivat maata kohti, ja -sappisairauden kellertämät, numeroiden lukemisesta heikenneet silmät -sumenivat. - --- Kaikkien meidän pitäisi piiloutua tuohon koloon, sanoi Bourras -Deniselle, joka oli jäänyt seisomaan hänen viereensä. -- Tuon tyttö -paran kanssa menee koko kaupunginosamme hautaan... Vanha kauppatapa -sisältyy valkeisiin ruusuihin, jotka heitetään arkulle. - -Denise palasi setänsä ja veljensä vaunuissa haudalta. Päivän loppukin -tuntui sietämättömän raskaalta hänestä. Ensiksikin hän sai -levottomuuden aihetta Jeanin kalpeudesta, ja kun hän ymmärsi, että -tällä oli taas lemmenasia kysymyksessä, hän avasi kukkaronsa tehdäkseen -selonteosta lopun, mutta Jean kieltäytyi ottamasta rahoja ja väitti, -että tällä kertaa asia oli vakavampaa laatua. Kysymyksessä oli rikkaan -sokerileipurin veljentytär, joka ei suostunut ottamaan vastaan -orvokkivihkoakaan. Iltapäivällä, kun Denise meni hakemaan Pépéä rouva -Gras'n luota, tämä ilmoitti, ettei jaksanut enää pitää noin suurta -poikaa hoidossa. Poika oli siis pakko saada kouluun ja erota hänestä. -Kun hän vei Pépén sedän ja tädin luo, Vanhassa Elbeufissa vallitseva -synkkä toivottomuus kirveli hänen sydäntään. Puoti oli suljettu ja -vanhukset kyhjöttivät pilkkopimeässä pienen salinsa perällä muistamatta -sytyttää kaasua. He olivat viettäneet kahden hämärtävän päivän loppua -tyhjäksi käyneessä kodissa. Nurkkien pimeys näytti tiivistyneen -Genevièven kuoleman jälkeen, ja kosteuden syömät vanhat kattohirret -tuntuivat vain odottaneen tätä kolausta romahtaakseen alas. Setä -voimatta asettua jatkoi yhä sokeaa ja mykkää surusaattoaan kiertäen -pöytää, täti taas, äänettömänä hänkin, oli lyyhistynyt tuolilleen -kalmankalpeana kuin verenvuotoon kuolemaisillaan oleva haavoitettu. He -eivät itkeneet silloinkaan, kun Pépé suuteli heidän kylmiä poskiaan. -Denise tukahdutti kyyneleensä. - -Mouret kutsutti Denisen luokseen illan suussa puhuakseen eräästä -puvusta, jonka halusi laskea kaupan. Denise, jonka sydäntä hänen äsken -näkemänsä pohjaton kurjuus vielä kuohutti, ei voinut olla kertomatta -siitä Mouret'llekin, ja hän otti puheeksi vanhan sateenvarjokauppiaan -surkean tilan. Bourras'n nimen kuullessaan Mouret kiivastui. Sekö vanha -hullu, joka myrkytti hänen elämänsä ja pilasi hänen suunnitelmansa -mielettömällä itsepintaisuudellaan. Miksi hän ei suostunut luovuttamaan -hökkeliään, joka oli suorastaan häpeäksi Naisten Aarreaitalle, ainoa -paikka, joka tavaratalon hankkimalla laajalla alueella oli vielä -vanhaa? Asia vainosi painajaisena Mouret'ta, ja olisipa joku muu tullut -puhumaan hänelle Bourras'sta, niin ero olisi seurannut. Koppi olisi -ollut potkaistava kumoon. Mitä hän sille taisi! Oli mahdotonta antaa -tuon kurjan hökötyksen seistä siinä. Pois se täytyi raivata tavaratalon -tieltä, kävipä tuolle hourailijalle miten tahansa! Mouret alkoi -luetella Bourras'n talosta tarjoamiaan rahasummia. Sataantuhanteen -frangiin hän oli nostanut. Eikö siinä kyllin! Hän ei ruvennut -tinkimään, antoi mitä vaadittiin, mutta täytyihän toisellakin olla sen -verran järkeä, että salli hänen lopettaa alkamansa työn. Tuliko -kenellekään mieleen pysähdyttää rautatieveturia! Denise kuunteli silmät -maahan luotuina, ja kaikki hänen vastaväitteensä perustuivat -tunteisiin. Bourras oli niin vanha. Eikö voinut odottaa hänen -kuolemaansa, eikä ruveta hätyyttämään. Mutta Mouret sanoi, ettei hän -voinut enää peräytyä, sillä neuvosto oli tehnyt päätöksensä ja -Bourdoncle oli saanut asian ajaakseen. Denise ei voinut sanoa siihen -mitään, vaikka hänen kävi vanhusta sääliksi. - -Syntyi painostava äänettömyys. Sitten Mouret itse alkoi puhua Baudun -perheestä. Hän surkutteli heitä suuresti heidän tyttärensä kuoleman -johdosta. Hyviä ihmisiä he olivat, kaikin puolin kunnioitettavia, mutta -onni ei ollut heille suotuisa. Sitten hän taas rupesi perustelemaan -kantaansa. Olihan hän toivonut heidän häviötään, sitä hän ei voinut -kieltää. Mitä varten he niskoittelivat niin itsepintaisesti tuossa -vanhoillisen kaupankäynnin syömässä kojussa; ei ollut ihme, -jos katto romahtaisikin heidän päälleen. Hän oli varottanut sen -seitsemän kertaa, oli lähettänyt heille terveisiä Denisen kautta ja -ennustanut onnettomuutta, jos eivät ajoissa luopuisi naurettavista -ennakkoluuloistaan. Ratkaisu oli tulossa, eikä maailmassa ollut niin -voimakasta, joka olisi sitä estänyt. Eihän häneltä voitu vaatia, -että hän luopuisi omasta edustaan säästääkseen kaupunginosansa -pikkukauppiaita. Jos hän olisikin tarpeeksi hullu sulkeakseen -Aarreaitan, niin toinen tavaratalo kohoaisi heti viereen, sillä aate -oli kypsynyt ja sirottanut siemenensä kaikkiin ilmansuuntiin. -Vuosisatojen myrsky, joka oli lennättänyt ne maailmalle, oli kaatanut -samalla myös muinaisuuden lahonneen rakennuksen. Mouret oli vähitellen -innostunut puhuessaan, ja hänen sanoissaan oli lentoa ja vauhtia, kun -hän puolustautui tahtomattaan kaatamiensa uhrien vihaa vastaan, noiden -kuoleman kynsissä vääntelevien pikkukauppojen hätähuutoja vastaan. -Täytyihän kuolleet haudata. Hän teki liikkeen ikäänkuin olisi kaatanut -vanhat kauppatavat maahan, lakaissut kokoon ja työntänyt yhteiseen -hautaan jäännökset, jotka olivat häpeäksi Pariisin päivänpaisteisille -kaduille. Tunnonvaivoja hänellä ei ollut, oman aikansa työtä hän -suoritti. Sen tiesi Denisekin, joka rakasti elämää, joka piti laajalle -ulottuvasta, julkisuuden päivänvalossa elävästä kaupankäynnistä. Denise -kuunteli häntä kauan sanaakaan sanomatta. Sitten hän meni pois, mieli -arveluja täynnä. - -Yöllä Denise nukkui huonosti. Hän käänteli vuoteessaan mielikuvien -vaivaamana. Hänestä tuntui, että hän oli vielä lapsi ja että hän -vanhempiensa puutarhassa Valognes'issa hyrähti itkuun nähdessään kuinka -hämähäkit söivät kärpäsiä ja pääskyset hämähäkkejä. Oliko siis totta, -että kuolema oli maailman lannoittajana välttämätön, että elämän taimen -täytyi itää hautojen mullasta? Sitten hän oli seisovinaan Genevièven -haudalla, ja hänelle muistuivat mieleen setä ja täti istumassa -kahdenkesken pimeän ruokasalinsa perällä. Äkkiä, kesken hiljaisuutta, -hän oli kuulevinaan kumean ryminän. Bourras'n talo luhistui raunioiksi, -ikäänkuin suuret vedet olisivat murtaneet siltä perustuksen. Sitten -seurasi taas ahdistava hiljaisuus, jonka vähän ajan kuluttua keskeytti -uusi ryminä, ja sen jälkeen uusi ja vieläkin. Robineau, Bédoré ja -sisar, Vanpouillet ja muut, kaikki romahtivat maahan toinen toisensa -perästä. Saint-Rochin kaupunginosan pikkukauppa katosi kuin -näkymättömän iskun kaatamana maahan vierivän kivikuorman jyrinällä. -Ääretön tuska vavahdutti hänet hereille. Hyvä Jumala, mitä kidutusta! -Itkeviä lapsia, kodittomiksi jääneitä vanhuksia, vararikon -sydäntäsärkevää kurjuutta!! Hänen oli mahdotonta pelastaa ketään! Hänen -täytyi tunnustaa tämä kaikki välttämättömäksi, myöntää että Pariisin -vastainen terveys oli näistä kurjuuden tuokioista riippuvainen! Päivän -sarastaessa hän rauhoittui. Surustaan huolimatta hän tunsi, että täytyi -alistua, mutta uni ei tullut vieläkään. Silmät auki hän tuijotti -kirkastuviin ikkunaruutuihin. Siitä ei päässyt mihinkään. Verot olivat -verellä maksettava, uudet aatteet vaativat marttyyrinsä päästäkseen -voitolle, edistyksen tie kulki hautojen yli. Hän ymmärsi, ettei hänen -tarvinnut tuomita itseään pahantekijäksi, ettei hänen työnsä -tarkoittanut lähimmäisten tuhoamista. Hänen pelkonsa haihtui ja suli -sääliksi noita uuden ajan synnyttämiselle välttämättömiä tuskia -kohtaan. Ja hän alkoi miettiä keinoja niiden lieventämiseksi. Hän olisi -tahtonut suojella ainakin omaisensa lopulliselta tuholta! - -Mouret'n lempeäsilmäiset, intohimosta värähtelevät kasvot kohosivat -hänen eteensä. Mouret ei varmaankaan kieltäisi häneltä apuaan; -hän suostuisi kyllä myöntämään onnettomille kohtuullisen -vahingonkorvauksen. Denisen ajatukset saivat uuden käänteen, eksyivät -arvostelemaan Mouret'ta. Denise tunsi kyllä hänen elämänsä kirjavuuden. -Hän tiesi, että Mouret oli solminut lemmensuhteita hankkiakseen -itselleen aineellisia etuja, että hän oli teeskennellyt rakkautta -raivatakseen itselleen tietä, että rouva Desforges oli ollut hänelle -yksinomaan välikappaleena hänen tahtoessaan saada kosketuksen paroni -Hartmanniin, että hän oli huvituksensa hakenut mistä sattui, Claran ja -muiden hänen kaltaistensa seurasta, joiden ostettu suosio ei ollut -jättänyt jälkeäkään hänen mieleensä. Mutta lemmenseikkailut, joille -talossa naurettiin, eivät voineet vähentää hänen neronsa loistoa -eivätkä hänen voittajanryhtiään. Siinä oli hänen viehätyksensä. -Denise ei olisi koskaan voinut antaa hänelle anteeksi rakkauden -teeskentelemistä määrättyjen etujen saavuttamiseksi, tuota intohimon -teeskentelyssä piilevää kylmyyttä, jollei hän olisi nähnyt Mouret'n nyt -kärsivän. Kärsimys oli jalostuttanut häntä ja sillä hän sovitti entiset -rikoksensa. - -Jo samana aamuna Mouret Denisen pyynnöstä lupasi antaa Baudulle ja -Bourras'lle kohtuullisen vahingonkorvauksen silloin kun näiden täytyi -antautua. Viikot vierivät. Denise pistäytyi joka ilta hetkeksi setänsä -synkkään puotiin, johon hänen naurunsa ja rohkea luottamuksensa toi -hiukan vilkkautta. Mutta tädin tila herätti hänessä levottomuutta. Aina -siitä lähtien kuin Geneviève oli kuollut, rouva Baudu oli ollut -ikäänkuin horroksissa käyden tunti tunnilta heikommaksi, ja kun häneltä -kysyttiin hänen terveyttään, hän vastasi kummastellen, ettei häntä -vaivannut mikään, häntä nukutti vain vähäsen. Naapurit pudistivat -päätään hänet nähdessään. Rouva paran ei tarvinnut kauan surra -tytärtään. - -Eräänä iltana, kun Denise palasi Baudun luota, hän kuuli Gaillonin -aukiota kiertäessään hätähuudon. Kadullakulkijat riensivät paikalle -pelon ja säälin kuohuttamina niinkuin aina onnettomuuden sattuessa. -Batignolles'ista Bastilleen kulkeva ruskea linjavaunu oli ajanut miehen -yli Neuve-Saint-Augustininkadun kulmassa suihkukaivon edustalla. -Raivostunut ajaja oli noussut kiroillen seisomaan ja koetti hillitä -pystyyn kavahtaneita mustia hevosiaan. - --- Jumaliste! Eivätkö osaa katsoa eteensä, senkin tolvanat! - -Hevoset saatiin pysähtymään. Ihmiset tunkeilivat loukkaantuneen -ympärillä, ja muuan poliisi osui paikalle. Ajaja kutsui todistajiksi -vaunun katolla olleet matkustajat, jotka myös olivat nousseet ja -kurkistelivat alas nähdäkseen mitä oli tapahtunut. Ajaja oli niin -vihoissaan, että sai tuskin sanaa suustaan. - --- Hullu kai hän on... Siinä seisoi kuin kotonaan. Ja kun minä -varoitin, niin hän heittäytyi pyörien alle! - -Muuan työmies, joka onnettomuuden sattuessa oli ollut maalaamassa -läheisen talon seinää, juoksi vaunujen luo sivellin kädessä ja huusi -kimeällä äänellä: - --- Älä hätäile! Minä näin, että hän heittäytyi vaunujen alle... Näin -hän kyyristyi. Mahtoi olla elämään kyllästynyt... - -Oli muitakin, jotka olivat nähneet, ja yleinen mielipide oli, että -kysymyksessä oli itsemurhayritys. Poliisi piti tutkintoa. Vaunuista -laskeutuneet naiset poistuivat kiireesti, taakseen katsomatta, väristen -vieläkin muistaessaan, kuinka oudosti heitä oli puistattanut pyörien -kulkiessa pehmeän ruumiin yli. Mutta Denise, jonka sääli tapaturman -sattuessa pakotti aina toimintaa, oli sitten kysymyksessä koira, -hevonen tai ihminen, lähestyi onnetonta, joka makasi maassa -tainnoksissa, takki lian tahraamana. Hän tunsi tämän heti. - --- Herra Robineau, hän huusi säikähtyneenä. - -Poliisi alkoi tiedustella häneltä loukkaantuneen nimeä, ammattia, -osoitetta. Denise osasi vastata kaikkeen. Onneksi ajaja oli osannut -kääntää niin taitavasti vaunut syrjään, että pyörät olivat kulkeneet -vain jalkojen yli, mutta kummankin säären pelättiin katkenneen. Neljä -miestä kantoi uhrin Gailloninkadun apteekkiin, ja linjavaunu lähti taas -liikkeelle. - --- Jumaliste, on tämäkin päivä, mutisi ajuri lyöden piiskallaan -hevosia. - -Denise oli seurannut Robineauta apteekkiin. Kun lääkäriä ei heti -löydetty ja apteekkarin mielestä mitään suoranaista vaaraa ei ollut, -päätettiin loukkaantunut kantaa kotiin ja mentiin hakemaan -poliisitoimistosta paareja. Denise päätti lähteä edeltäpäin -valmistamaan rouva Robineauta tähän hirveään iskuun. Mutta hän pääsi -töin tuskin kadulle, sillä niin paljon ihmisiä oli kokoontunut portin -eteen. Tämä pöyristyttäviä uutisia himoitseva joukko kasvoi joka -minuutti. Naiset ja lapset nousivat varpailleen nähdäkseen eivätkä -väistyneet, vaikka heitä olisi kuinka kehoitettu. Jokainen uusi ihminen -keksi oman juttunsa, ja jo tiedettiin kertoa, että onnettomuuden uhri -oli pudonnut ikkunasta kadulle vaimonsa rakastajan tyrkkäämänä. - -Saavuttuaan Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle Denise näki jo kaukaa -rouva Robineaun seisovan liikkeen ovella. Näin hän sai tekosyyn -pysähtyä, ja hän jäi juttelemaan miettien kuinka kertoa hirveän -uutisensa. Myymälä tuntui autiolta, ja vallitseva epäjärjestys puhui -selvää kieltään asioiden huonosta tilasta. Pelätty ratkaisu oli tullut, -ja paris-bonheur oli päässyt kilpailijakankaasta voitolle viimeisen -viiden centimen hinnanalennuksen jälkeen. Nyt kangasta sai jo ostaa -neljästä frangista yhdeksästäkymmenestäviidestä, ja Gaujeanin silkki -oli saavuttanut Waterloonsa. Jo kaksi kuukautta Robineau oli ollut kuin -tulessa koettaessaan siirtää tuonnemmaksi uhkaavaa vararikkoa. - --- Tapasin miehenne Gaillonin aukiolla, sanoi Denise, joka oli mennyt -sisälle liikkeeseen. - -Rouva Robineau, joka tietämättä syytä miksi vähän väliä katsoi -levottomasti kadulle, sanoi: - --- Äsken juuri, vai?... Odotan häntä kotiin. Gaujean kävi täällä, ja he -menivät yhdessä ulos. - -Hän oli yhä kaunis, ja sama viehättävä hilpeys kuin ennenkin kirkasti -hänen kasvojaan, mutta hän oli väsynyt, sillä hän odotti lasta, ja hän -näytti vieläkin eksyneemmältä kuin ennen tässä myymälässä, jonka -monimutkaisia asioita hän ei ymmärtänyt ja josta ei ollut hänen -lempeälle luonteelleen muuta kuin harmia. Hän oli kysynyt usein -mieheltään, mitä hyötyä kaikesta tästä oli. Paljon parempi heidän olisi -ollut asua pienessä huoneessa ja syödä vain leipää. - --- Kuulkaahan, Denise, hän sanoi, ja hänen hymynsä himmeni vähän, -- -minun ei tarvitse salata mitään teiltä... Asiat eivät suju, ja mieheni -ei saa enää yöllä unta. Tänäänkin Gaujean tuli taas kiusaamaan häntä -maksettavaksi langenneiden vekselien tähden. Olin aivan menehtyä -levottomuudesta, kun minun täytyi olla täällä yksin. - -Hän tahtoi palata ovelle, mutta Denise astui eteen. Hän oli kuullut -lähestyvät joukon äänet, ja hän arvasi paarien olevan tulossa -saattojoukon seuraamana. Hänen täytyi siis kertoa, vaikka hänen -kurkkunsa tuntui aivan kuivalta ja ne lohduttavat sanat, jotka hän oli -aikonut lausua, olivat häipyneet hänen mielestään. - --- Älkää pelästykö! Ei ole syytä pelkoon... Herra Robineaulle on -tapahtunut onnettomuus, näin hänet äsken... He tuovat hänet kotiin. -Pyydän teitä, älkää pelästykö! - -Nuori vaimo kuunteli kalpeana ymmärtämättä mistä oli kysymys. Ihmisiä -alkoi keräytyä kadulle. Ajurinvaunut eivät päässeet liikkumaan, ja -ajurit kiroilivat. Kantajat olivat asettaneet paarit kadulle avatakseen -myymälän lasioven kummankin puoliskon. - --- Tapaturma se on, jatkoi Denise, joka tahtoi pitää itsemurhayrityksen -salassa. -- Hän oli jalkakäytävällä ja luiskahti ja kaatui linjavaunun -alle... Jalat vain jäivät alle! Lääkäriä ollaan hakemassa... Älkää -pelästykö! - -Rouva Robineauta puistatti. Hän päästi pari käheää huutoa; sitten hän -painui maahan paarien viereen koettaen vapisevilla käsillään vetää -verhoja syrjään. Kantajat jäivät liikkeen edustalle odottamaan lääkärin -tuloa viedäkseen paarit pois. Robineauhon ei uskallettu enää koskea, -tämä oli tullut tajuihinsa ja vähinkin liike tuotti hänelle -sietämättömiä tuskia. Kun hän näki vaimonsa, herahtivat kyyneleet hänen -silmiinsä. Vaimo suuteli häntä ja itkien tuijotti kiinteästi häneen. -Kadulla uteliaiden joukko kasvoi. Ikkunoiden takana yleisö seurasi -tapahtumia kiiluvin silmin niinkuin teatterissa. Työhuoneesta karanneet -ompelutytöt olivat vähällä särkeä lasit tunkeillessaan lähemmäksi. -Silloin Denise peittääkseen ahneilta katseilta sydäntäsärkevän -kohtauksen ja pitäen sopivimpana sulkea myymälän meni laskemaan alas -rautakaihtimet. Pyörä naukui kimeästi kääntyessään ja rautapeltiset -säleet laskeutuivat hitaasti kuin esirippu jännittävän näytöksen -loputtua teatterissa. Kun hän palasi sisään suljettuaan ovenkin, hän -näki kaihtimien reikien heikossa valossa rouva Robineaun, joka yhä -painoi miestään toivottomaan syleilyynsä. Liike tuntui näyttämöltä, -jäljellä oli tähtien tuikkeessa tapahtuva pariisilaisen katudraaman -ratkaisu. Lopulta rouva Robineau kykeni taas puhumaan. - --- Oi rakas, rakas, rakas! hän valitti. - -Hän ei keksinyt muuta, ja Robineau nähdessään hänet niin heikkona ja -värisevänä paarien vieressä polvillaan ei voinut vastustaa omantuntonsa -soimauksia, vaan tunnusti hänelle kaikki. Tuskat eivät estäneet häntä -puhumasta, kun hän pysyi liikkumattomana, silloin häntä ei vaivannut -muu kuin jalkojen polttava paino. - --- Suo minulle anteeksi, hän rukoili. -- Hullu kai minä olin. Kun -asianajaja Gaujeanin kuullen sanoi minulle, että vararikkoilmoitus -olisi tehtävä huomenna, niin minusta tuntui, että koko huone -ympärilläni oli tulessa... Sitten en enää muista mitään. Kuljin pitkin -Michodièrenkatua ja olin huomaavinani, että Aarreaitassa pilkattiin -minua. Minun oli mahdoton kestää tuon kirotun talon ilkuntaa. Juuri -silloin näin vaunun kääntyvän kulmauksesta; samassa ajattelin Lhommea -ja hänen käsivarttaan ja heittäydyin alle. - -Rouva Robineau oli vajonnut lattiaan kuullessaan tämän hirveän -tunnustuksen. Hyvä Jumala, tahallaanko hän oli tehnyt sen! Nähdessään -Denisen, joka kumartui hänen ylitseen, hän tarttui hänen käteensä -hakeakseen apua. Loukkaantunut, joka ei kestänyt mielenliikutusta, oli -mennyt jälleen tainnoksiin. Tohtoria vain ei kuulunut. Kaksi miestä -juoksi ympäri kaupunginosaa etsimässä lääkäriä, ja talon ovenvartijakin -oli lähtenyt liikkeelle. - --- Älkää pelätkö, toisti Denise, joka hänkin nyyhkytti. - -Silloin rouva Robineau lattialla istuen ja poski painettuna paarien -laitaa vastaan alkoi purkaa sydäntään: - --- Jos kertoisin teille kaiken... Minun tähteni hän tahtoi kuolla. -Alinomaa hän sanoi minulle: "Olen varastanut sinulta. Olen hävittänyt -rahasi." Yöllä hän näki unta kuudestakymmenestätuhannesta frangista, -heräsi aivan hiessä ja kiroili taitamattomuuttaan. Koska hänellä ei -muka ollut enempää järkeä, hänen ei olisi pitänyt panna alttiiksi -toisen omaisuutta. Tiedättehän, että hänellä on aina ollut hermostunut -ja levoton luonne. Lopuksi hän houraili, niin että oikein pelkäsin. Hän -luuli näkevänsä minut kadulla kerjäämässä, minut, jota hän niin -suuresti rakasti, jonka hän olisi tahtonut tehdä rikkaaksi, -onnelliseksi... - -Mutta kääntäessään päänsä sairasta kohti hän huomasi, että tällä oli -silmät auki ja hän jatkoi: - --- Oi, armaani, miksi teit näin...? Niinkö ahneeksi minua luulit? Usko -pois, minusta on yhdentekevää, teemmekö vararikon vai emmekö. Emmehän -me ole onnettomia, kun vain saamme olla yhdessä... Anna heidän viedä -kaikki, ja sitten menemme yhdessä pois jonnekin, missä sinun ei enää -tarvitse kuulla puhuttavankaan heistä. Voithan siitä huolimatta tehdä -työtä ja saat nähdä kuinka hyväksi kaikki vielä muuttuu. - -Hän oli painanut otsansa miehensä kalpeiden kasvojen viereen, ja heitä -ahdisti kumpaakin niin tuskainen mielenliikutus, että he eivät -pystyneet puhumaan. Hiljaisuus oli niin rikkumaton, että kaupan olisi -voinut luulla nukkuvan harmahtavan hämärän helmassa, kun sitä vastoin -rautakaihtimien toisella puolen keskipäivän vilkas elämä rämisevine -rattaineen ja meluavine joukkoineen kuohutti katua. Denise, joka vähän -väliä pistäytyi eteiseen katsomaan lääkäriä, toi vihdoinkin ilosanoman: - --- Tohtori! - -Ovenvartijan hakema lääkäri, kirkassilmäinen nuori mies, piti parhaana -tutkia sairas ennenkuin hänet nostettiin vuoteeseen. Vasen jalka vain -oli katkennut nilkan yläpuolelta. Murtuma ei ollut vakavaa laatua, eikä -tarvinnut pelätä seurauksia. Paarit aiottiin juuri kantaa huoneen -perälle, kun Gaujean saapui tehdäkseen selkoa viimeisestä -sovitteluyrityksestään, joka sekin oli mennyt myttyyn. Vararikon -julistaminen oli päätetty. - --- Mitä on tapahtunut? hän kuiskasi. - -Denise selitti hänelle asian. Vierasta näkyi hiukan hävettävän, ja -huomatessaan sen Robineau sanoi hänelle heikolla äänellä: - --- En ole teille vihoissani, mutta ette tekään ole tähän aivan syytön. - --- Meissä kummassakaan ei ollut miestä sellaisen taakan kantamiseen, -Gaujean vastasi. -- Minä en ole paljon paremmassa asemassa kuin tekään. - -Paarit nostettiin ylös. Loukkaantunut jaksoi vielä vastata: - --- Tuskin paremmatkaan olisivat siihen kyenneet... Ymmärrän, että -vanhat jarruttajat, sellaiset kuin Baudu ja Bourras, pysyvät -itsepintaisesti vanhassa kiinni. Mutta me nuoret, jotka jo aloimme -tottua uusiin oloihin, meidän olisi pitänyt tietää, että mikä on -kuollut, se on kuollut. - -Hänet vietiin pois. Rouva Robineau syleili Deniseä, ja hänen -innokkaassa jäähyväissuutelossaan oli melkein iloa. Hän oli päässyt -liikeasioista vapaaksi. Mennessään Denisen kanssa Gaujean otti vielä -asian puheeksi ja myönsi, että Robineau oli oikeassa. Mieletöntä oli -taistella Naisten Aarreaittaa vastaan. Hän kyllä puolestaan tiesi -olevansa hukassa, jos häntä ei siellä otettu armoihin. Hän oli jo -edellisenä iltana salaa tiedustellut Hutinilta, jonka piti tulla -Lyoniin, mutta hänen ei juuri kannattanut toivoa. Hän koetti voittaa -Denisen liittolaisekseen, sillä hän oli kuullut tämän vaikutusvallasta. - --- Kunniani kautta, hullu minä olisin, jos rupeaisin enää -tehtailijoiden asiaa ajamaan! Pilkan alaiseksi joutuisin, jos panisin -toimeentuloni alttiiksi niiden hyväksi, jotka kilpailevat kuka -halvemmalla kutoisi... Hyvä Jumala, niin se on kuin kerran sanoitte: -tehdasliikkeen tulee edistyä kauppaliikkeen kanssa rinnan järjestämällä -toimintansa ajanmukaiseksi ja keksimällä uusia toimintatapoja. Kaikki -kyllä selviää, kun yleisö vain on tyytyväinen. - -Denise naurahti. - --- Menkää sanomaan herra Mouret'lle itselleen minkä nyt olette sanonut -minulle. Hän ottaa teidät mielellään vastaan ja armahtaa varmaankin, -jos tarjoatte hänelle centimenkin alennusta metriä kohti. - -Tammikuussa rouva Baudu kuoli kirkkaana, aurinkoisena iltapäivänä. -Viimeisenä kahtena viikkona hän ei enää ollut jaksanut mennä kaupan -puolelle, jonne oli otettu apulaiseukko. Hän istui vuoteessaan -pieluksien tukemana. Silmät vain elivät hänen verettömissä kasvoissaan -ja katsoivat itsepintaisesti ikkunaa kohti, jonka uutimien läpi Naisten -Aarreaitta kuulsi. Baudu, joka itsekään ei voinut irtaantua -painajaisesta ja jota näiden katseiden epätoivoinen kiinteys vaivasi, -tahtoi välillä vetää verhot eteen. Mutta rukoilevalla liikkeellä hänen -vaimonsa pysähdytti hänen kätensä. Hän tahtoi nähdä hirviön aina -viimeiseen asti. Nythän se oli vienyt häneltä kaikki, hänen talonsa, -hänen lapsensa. Itsekin hän oli vähitellen tuntenut menehtyvänsä, sitä -myöten kun Vanhalta Elbeufilta oli kadonnut ostajakunta, ja sinä -päivänä, jolloin talon täytyi sulkea ovensa, hänkin tiesi kuolevansa. -Kun hän tunsi kuoleman lähestyvän, hän pyysi miehensä avaamaan ikkunan -kummankin puoliskon. Oli lauhkea ilma. Kirkas päivänpaiste kultasi -Aarreaitan seinän, Vanha Elbeuf värisi varjossa. Rouva Baudun katse -tuijotti jäykästi rehentelevään rakennukseen, jonka kirkkaiden -ikkunoiden takana temmelsivät miljoonat. Hitaasti hänen silmänsä -himmenivät. - -Vielä kerran vararikkoisten saatto lähti liikkeelle. Siinä nähtiin -Vanpouillen veljekset, joilta joulukuun maksut olivat puristaneet -viimeisen mehun ja joilla ei enää ollut voimia tointua, Bédoré ja -sisar, joka nojautui keppiinsä, niin huolien rasittamana, että hänen -vatsatautinsa oli saanut vakavan käänteen. Deslignières, joka oli -saanut lievän halvauksen, ja Piot ja Rivoire, jotka astelivat allapäin -murtuneina miehinä. Pois jääneitä ei uskallettu mainitakaan, ei neiti -Quinetteä eikä Tatinia eikä muitakaan haaksirikkoon joutuneita, -vararikon virtaan hukkuneita, yhtä vähän kuin Robineautakaan, joka -vuoteessaan poti taittunutta jalkaansa. Tulevista uhreista sitä vastoin -keskusteltiin, niistä, joihin rutto vasta oli tarttumaisillaan. -Hajuvesikauppias Grognet, hattuverhoilija rouva Chadeuil, tekokukkien -kauppias Lacassagne ja jalkinekauppias Naud olivat vielä pystyssä, -mutta heitä alkoivat jo puistattaa kuolettavan kuumeen oireet. -Ruumisvaunujen takana Baudu astui nytkin teurastettavan härän jykevää -astuntaa niinkuin oli astunut tyttärensäkin arkkua seuratessaan, ja -ensimmäisten suruvaunujen perällä pilkistivät Bourras'n kiiluvat silmät -tuuheiden kulmakarvojen alta. - -Huolet painoivat Denisen mieltä. Hänen oli täytynyt panna Pépé kouluun -ja juosta lisäksi vanhemman veljen asioita. Jeanin rakkaus -sokerileipurin veljentyttäreen oli kehittynyt niin vakavaksi, että hän -alkoi puuhata naimisiinmenoa, ja Denisen oli täytynyt luvata puhua -hänen puolestaan. Ja sitten nuo kuolemantapaukset, jotka seurasivat -toinen toistaan! Mouret oli tarjoutunut auttamaan onnettomuuteen -joutuneita, ja Denise, joka tiesi, että hän pysyisi sanassaan, -muistutti häntä lupauksesta eräänä aamuna kuultuaan että Bourras oli -heitetty kadulle ja että Baudun puoti oli suljettava. Aamiaisen jälkeen -hän lähti ulos toivoen, että ainakin näiden kahden kohtalo olisi -lievennettävissä. - -Hän tapasi Bourras'n seisomassa talonsa edessä Michodièrenkadulla. -Hänet oli edellisenä iltana saatu häädetyksi nokkelan asianajajatempun -kautta. Mouret oli saanut ostamiensa velkakirjojen nojalla Bourras'n -julistetuksi vararikkoon, ja asiamiehen toimittamassa huutokaupassa hän -oli ostanut viidestäsadasta frangista vuokrasopimuksen, niin että -vanhuksen oli täytynyt luovuttaa viidestäsadasta se, mitä hän ei ollut -suostunut myymään viidestätuhannesta. Poliisiin oli täytynyt turvautua, -ennenkuin ukko saatiin kopistaan. Vaikka tavarat myytiin ja huoneet -tyhjennettiin, vanhus ei hievahtanut nurkasta, missä hänellä oli -vuoteensa, ja häntä ei raatsittu ajaa ulos. Vaikka työmiehet rupesivat -hajoittamaan kattoa hänen päänsä päältä, vaikka murentuneet tiilet -revittiin irti, laki särkyi ja seinät rusahtivat, hän pysyi -järkähtämättä alallaan pirstaleiden keskellä. Poliisin tultua hän -vihdoin lähti. Mutta seuraavana päivänä hän jo palasi käytävälle -talonsa eteen vietettyään yön matkustajakodissa. - --- Herra Bourras, Denise sanoi hiljaa. - -Bourras ei kuullut, katsoi vain leimuavin silmin työmiehiä, jotka -hajoittivat kuokillaan etusivua. Tyhjistä ikkuna-aukoista näkyivät nyt -rakennuksen sisäosat, sen viheliäiset huoneet ja mustat porraskäytävät, -jotka kaksi vuosisataa olivat olleet auringon valoa vailla. - --- Kas, tekö siinä, hän sanoi huomattuaan Denisen. -- Kaunista työtä -konnat tekevät, vai mitä? - -Denise ei osannut sanoa mitään, sillä vanhan asunnon surkeus vaikutti -häneen masentavasti eikä hän voinut kääntää katsettaan vierivistä -homehtuneista kivistä. Ylhäällä entisen huoneensa katon nurkassa hän -erotti kynttilän liekillä mustin, epätasaisin kirjaimin kirjoitetun -nimen Ernestine ja hän heltyi mielessään muistellessaan entisen -kurjuutensa päiviä. Työmiehet olivat päättäneet työtä jouduttaakseen -kaataa kokonaisen seinän yht'aikaa ja alkoivat sentähden purkaa sitä -alhaalta. Se horjui. - --- Jospa se kaatuisi heidän päällensä, ukko kuiskasi vihaisesti. - -Kuului hirveä ryminä. Työmiehet pakenivat pelästyneinä. Seinän -kaatuessa koko rakennus luhistui. Se oli ollut niin täynnä halkeamia, -että vähäinen sysäys riitti luhistamaan sen kokonaan. Yksikään seinä ei -jäänyt pystyyn. Tuon muinaisjäännöksen lian hapattamat ja talvisateiden -pehmittämät seinät olivat romahtaneet jättämättä muuta näkyvää jälkeä -kuin maan tasalle hajonneen sekavan soraläjän. - --- Jumala armahtakoon! huusi vanhus. - -Hän ei olisi ikinä uskonut, että talo häviäisi niin nopeasti, ja suu -auki hän tuijotti tyhjänä ammottavaa aukkoa. Aarreaittaa häpäisevä -käsnä oli kadonnut sen kyljestä. Hyttynen oli saanut surmansa, maassa -matelevien vastarinta oli voitettu, ja alue oli kokonaan Aarreaitan -huostassa. Joukoittain väkeä keräytyi katselemaan, ja he keskustelivat -työmiesten kanssa, jotka haukuskelivat vanhoja, ihmisten päälle -kaatuvia taloja. - --- Herra Bourras, Denise sanoi koettaen uudestaan vetää vanhuksen -syrjään, -- ei teitä hylätä. Kyllä teidän tarpeistanne pidetään -huolta... - -Ukko ojentautui suoraksi. - --- Ei minulla mitään tarpeita ole... Tuoltahan teidät lähetettiin, vai -mitä? No niin, sanokaa heille, että isä Bourras osaa vielä tehdä työtä -ja että hän saa työtä mistä vain haluaa... Mukava tapa murhaajan olla -armelias uhrilleen! - -Denise rukoili silloin ristissä käsin: - --- Pyydän teitä, herra Bourras, suostukaa toki ottamaan apua vastaan! -Ettehän tahdo tuottaa pahaa mieltä minulle. - -Mutta ukko ravisti parrakasta päätään. - --- En huoli avustanne! Tähän tämä nyt päättyy ja hyvää yötä... Eläkööt -nuoret onnellisina älköötkä estäkö vanhuksia menemästä sinne minne -heidän mielensä tekee eikä ajattelemasta oman päänsä mukaan. - -Hän loi viimeisen silmäyksen soraläjään ja sitten hän meni horjuen -pois. Denise näki hänen selkänsä loittonevan katukäytävän tungokseen. -Sitten selkä katosi Gaillonin aukion kulmassa. - -Hetken aikaa Denise seisoi liikkumattomana paikallaan. Sitten hän -kääntyi ja meni setänsä luo. Verkakauppias oli yksin Vanhan Elbeufin -pimeässä puodissa. Apulaiseukko tuli vain iltaisin ja aamuisin -keittämään ruokaa ja panemaan luukut ikkunoihin. Ukkoa ei häirinnyt -tuntikausiin kukaan, ja jos joku ostaja vielä uskalsi tulla kauppaan, -niin Baudu näytti aivan säikähtyneeltä eikä löytänyt etsimäänsä. -Hiljaisuuden ja hämärän keskellä hän asteli pysähtymättä edestakaisin -raskasta surusaattoastuntaansa, milloin ei kuohahtavan surunsa pakosta -yltynyt kiivaampaan kävelyyn. - --- Voitteko nyt paremmin, setä? kysyi Denise. - -Baudu pysähtyi hetkeksi; sitten hän lähti taas liikkeelle. - --- Hyvin minä voin, sangen hyvin. Kiitos! - -Denise olisi tahtonut sanoa jotakin, josta vanhuksella olisi ollut -iloa, mutta ei keksinyt mitään. - --- Te kai kuulitte tuon ryminän. Talo on maassa, hän sanoi. - --- Niin todellakin, se kai se oli, Baudu mutisi hämmästyneen -näköisenä... -- Oikein maata tärisytti. Tänä aamuna kun näin heidät -purkamassa talon kattoa, suljin ikkunani. - -Hän teki välinpitämättömän liikkeen ikäänkuin sanoakseen, etteivät nuo -asiat enää koskeneet häneen. Joka kerta kun hän palasi kassan eteen, -hän katsoi tyhjää penkkiä, jonka samettipäällys oli kulunut, ensin -hänen vaimonsa ja sitten hänen tyttärensä varttuessa. Kun hän -loppumattomalla matkallaan joutui huoneen toiseen päähän, hänen -silmänsä kiintyi varjoisan nurkan hyllyihin, missä muutamat verkapakat -vielä kasvattivat hometta. Kolkko paikka oli kuin lesken koti, josta -rakkaat ovat poistuneet; hänen kauppansa oli päättynyt häpeään; yksin -hän sammuneen lietensä ääressä viihdytti kuollutta sydäntään ja -sortunutta ylpeyttään. Hän kohotti katseensa pimeään kattoon, hän -kuunteli hiljaisuutta, joka kantautui pienen ruokasalin hämärästä, -tuosta kotoisesta nurkasta, jonka ummehtunut ilmakin oli häntä ennen -miellyttänyt. Hiiskaustakaan ei enää kuulunut tässä autiossa asunnossa. -Hänen omat säännölliset ja painavat askeleensa vain kaikuivat kumeasti -ikäänkuin hän olisi astunut kuolleen rakkautensa haudalla. Vihdoin -Denise otti asiansa puheeksi. - --- Kuulkaahan, setä, ettehän te voi jäädä tänne. Teidän on nyt -vihdoinkin tehtävä päätös. - -Keskeyttämättä kulkuaan Baudu vastasi: - --- Tietysti, mutta mitä minun on päätettävä? Olen koettanut jatkaa -liikettä, mutta ei ole tullut ostajia... Hyvä Jumala, puoti kai on -suljettava ja minun lähdettävä! - -Denise tiesi, ettei vararikkoa tarvinnut pelätä. Velkojat olivat -sopineet keskenään ja päättäneet jättää vanhuksen rauhaan. Mutta velat -maksettuaan ei Baudulla ollut minne mennä. - --- Mutta mitä sitten aiotte tehdä? kuiskasi Denise, joka ei tiennyt -kuinka esittää sedälle tarjouksensa. - --- En tiedä, Baudu vastasi. -- Ottaa kai joku luokseen. - -Hän oli lähtenyt toiseen suuntaan kävellen ruokasalin ovelta myymälän -näyteikkunan luo ja sieltä takaisin. Kun hän saapui ikkunan luo, hänen -synkkä katseensa siirtyi surkeaan ja unohdettuun ikkunakoristeluun. Hän -ei välittänyt katsoa edes Aarreaitan rehentelevää julkisivua, jonka -ääriviivat ulottuivat kauas oikealle ja vasemmalle. Hän ei jaksanut -enää suuttuakaan. - --- Kuulkaahan, setä, Denise sanoi epäröiden, -- olisi kenties tarjona -paikka teille... - -Hän ei tiennyt kuinka jatkaa. Sitten hän alkoi uudestaan: - --- Teille on paikka tarjona, tarkastajan paikka... - --- Missä? kysyi Baudu. - --- Hyvä Jumala, tuolla vastapäätä ... meillä... Kuudentuhannen palkka, -eikä työ ole rasittavaa. - -Baudu oli seisahtunut hänen eteensä. Mutta hän ei kiivastunut, niinkuin -Denise oli pelännyt. Hän kävi vain aivan kalpeaksi ja liikkumattomaksi -ikäänkuin katkeran mielenliikutuksen jäykistämänä. - --- Vastapäätäkö? hän toisti moneen kertaan. -- Sinnekö minut tahtoisit? - -Hänen mielenliikutuksensa tarttui Deniseenkin. Eihän se ollut -mahdollista. Liian pitkällistä taistelua nuo liikkeet olivat käyneet -keskenään, liian veres oli vainajien muisto, liian näkyvät ne haavat, -jotka Aarreaitta oli iskenyt Vanhaan Elbeufiin. Hänen sydäntään -vavahdutti sääli hänen ajatellessaan, että sedän olisi tultava -kilpailijaliikkeen palvelukseen kulkeakseen siellä juhlallisena, valkea -solmio kaulassa. - --- Kuulehan, Denise tyttäreni, voisinko tulla? Baudu sanoi vihdoin -pannen vapisevat kätensä ristiin. - --- Ette, setä! huudahti Denise purkaen huutoonsa rehellisen ja hyvän -luonteensa innostuksen. -- Väärin se olisi... Pyydän teitä, antakaa -minulle anteeksi. - -Setä oli jälleen lähtenyt liikkeelle, ja hänen askeleensa tärisyttivät -uudelleen talon hautamaisen kolkkoa tyhjyyttä. Denisen mentyä hän -jatkoi kävelyään, epätoivoisten loppumatonta itsensä kiertämistä, jolle -ei ole parannusta. - -Taas Deniselle tuli uneton yö. Niinkö voimaton hän siis olikin, ettei -mahtanut mitään omien sukulaistensakaan hyväksi. Loppuun astiko hänen -täytyi seurata tuota hävitystyötä, nähdä että elämä vain tappamalla voi -synnyttää uutta elämää. Hän ei pannut enää vastaan. Hän suostui -tunnustamaan tätä lakia, mutta hänen naisensydämessään pääsi hyvyys -valloilleen, säälivä rakkaus kärsivää ihmiskuntaa kohtaan. Olihan -hänkin kitunut ja vertaan vuodattanut tuon koneen rattaiden hampaissa. -Olihan häntäkin loukattu, herjattu ja paneteltu. Nytkin hän pelästyi -vielä ajatellessaan, että elämä johdonmukaisuudessaan oli valinnut -hänet välikappaleekseen. Miksi juuri hänet, heikoista heikoimman? Miksi -hänen pieni kätensä oli käynyt niin painavaksi, että se kykeni -vaikuttamaan hirviön toimintaan. Vihuri, joka pyyhkäisi kaikki -puhtaaksi, oli tempaissut hänetkin mukaansa, hänet, joka oli tullut -kostamaan muiden puolesta. Mouret oli keksinyt tämän ihmissyöjäkoneen, -jonka säälimätön toiminta loukkasi Deniseä. Mouret oli aiheuttanut -vararikkoja ympäri kaupunginosan, oli riistänyt toisilta leivän, -toisilta hengen. Sittenkin Denisen oli pakko rakastaa häntä hänen -työnsä suuruuden tähden, rakastaa häntä yhä enemmän, kuta mahtavammaksi -hänen valtansa paisui, rakastaa häntä silloinkin, kun voitettujen -kurjuus sai hänen kyyneleensä vuotamaan. - - - - -XIV. - - -Uusi Dix-Décembrenkatu vastavalmistuneine liidunvalkeine taloineen -avasi liikenteelle helmikuun auringon kirkastaman väylänsä. Vaunujen -tulva otti rehennellen haltuunsa tämän Saint-Rochin vanhan -kaupunginosan halki puhkaistun valoisan valtatien. Michodièren- ja -Choiseulinkatujen välissä tunkeili tuhatpäinen, pitkäaikaisen -mainostuksen kiihottama joukko ihmetellen Naisten Aarreaitan uutta -julkisivua, jonka vihkiäisiä vietettiin tänä maanantaina suurella -valkotavaranäyttelyllä. - -Uutuudesta loistava rakennus tarjosi joukkojen ihailtaviksi värikkäät -seinänsä ulkoasussaankin ilmaisten sisällä kohisevan kaupan komeutta ja -vangiten katseet kirkkaita värejä sädehtivillä jättiläismäisillä -näyteikkunoillaan. Alakerran ikkunoita kehystävät osat olivat -tummahkot, sillä ikkunoissa olevia kankaita ei sopinut pilata -silmiinpistävillä väreillä. Merenvihreästä marmorista tehty kivijalka -kannatti mustalla marmorilla päällystettyjä ikkunapylväitä ja -nurkkapatsaita, joiden ankaruutta kultakoristeet lievensivät. Näiden -välissä suunnattomat peili-ikkunat avasivat kadun nähtäväksi -gallerioiden ja hallien syvyydet. Mutta sitä myöten kuin kerrokset -kohosivat korkeammalle, värit yhä lisäsivät hehkuaan. Alakerran -yläreunaa ympäröi mosaiikkifriisi, missä sini- ja punakukkaista -kiehkuraa katkaisevissa marmoritauluissa oli myytävänä olevien -tavaroiden nimet. Toisen kerroksen niin ikään laajojen ikkunoiden -puhkaisema seinä oli rakennettu lasitetuista tiilistä ja päättyi sekin -friisiin, jossa kultaisten kilpien pohjalla nähtiin Ranskan kaupunkien -vaakunat heleänväristen polttosavikoristeiden ympäröiminä. Ylhäällä -katon reunamalla värit vasta oikein leimahtivat tuleen mosaiikkien ja -fajanssien pinnoissa, sirotekoisen räystäskourun kultauksissa sekä -kuvapatsaiden jalustoissa, joista lukuisat Ranskan tehdaskaupunkeja -esittävät kuvat hienopiirteisinä kohosivat sinitaivasta vastaan. -Varsinkin veti katseet puoleensa voittokaarena kohoava keskusovi, sekin -runsaiden fajanssi-, polttosavi- ja mosaiikkikoristeiden peittämä, -yläpuolella kullalle hohtava veistosryhmä esitti naista, jota telmivä -amoriiniparvi puki ja suuteli. - -Kellon lähestyessä kahta poliisikomennuskunnan täytyi pakottaa joukot -liikkeelle ja järjestää jonoon liikkeen edustalla odottavat vaunut, -niin paljon oli kansaa keräytynyt tämän muotihulluudelle pystytetyn -temppelin eteen. Se hallitsi koko kaupunginosaa ja peitti sen -varjoonsa. Bourras'n talon jättämä haava sen kyljessä oli kasvanut -umpeen niin hyvin, että entisestä käsnästä tuskin oli arpeakaan -jäljellä. Aarreaitan julkisivut rajoittivat nyt neljää katua, ja tässä -muilta suljetussa piirissään se pöyhkeili yksinäisyydessään. Sitä -vastapäätä, Michodièrenkadun toisella puolella, Baudun haettua muualta -suojaa, Vanha Elbeuf kätki mykkänä kuin hauta ikkunansa suljettujen -luukkujen taa. Ajoneuvojen pyöristä räiskynyt lika tahrasi sen seiniä, -ilmoitukset, liimattuina toinen toistensa päälle, kätkivät vähitellen -verhonsa alle koko julkisivun, jonka takana vanha kaupankäynti nukkui -kuoleman unta hautakammiossaan. Keskellä tätä kadun loan saastuttamaa, -julkisuuden paperiliuskojen kirjavoittamaa seinää levisi kuin lippu -valloitetulla alueella valtava upouusi keltainen ilmoitus, jossa kahden -jalan korkuisilla kirjaimilla ilmoitettiin Naisten Aarreaitan -näyttelystä. Häveten halpaa syntyperäänsä ja murhaajamenneisyyttään -pikku katujen loassa suunnattomaksi laajennut jättiläisliike tuntui -kääntäneen niille selkänsä lähteäkseen levittämään nousukaskomeuttaan -uuden Pariisin päivänpaisteessa aukenevien väylien ihailtavaksi. -Ilmoitusten mainoskuvat vielä liioittelivat sen kokoa. Se kohosi niissä -taivaaseen asti ja puhkaisi pilviä kuin satujen noita. Rajakadut, -täynnä pieniä mustia ihmiskuvioita, olivat kuvassa laajenneet -suunnattomiksi ikäänkuin johtaakseen sinne koko maailman ostajajoukot. -Itse rakennuskin oli kuvattu mahdottoman suureksi linnunsilmällä -nähtynä, se levisi paperille katonharjoineen ja auringonpaisteessa -loistavine lasikattoisine halleineen. Sen toisella puolella näkyi -Pariisi, pienoiskoossa, hirviön nielemänä. Läheiset talot olivat sen -rinnalla mitättömän pieniä kuin maalaismajoja, kaukaisemmat hämärtyivät -sekavaksi usvaksi. Vasemmalla pari viivaa osoitti Notre-Dame kirkkoa, -oikealla vähäinen kaari Invalidikirkon kupukattoa, taustalla melkein -erottumaton nystyrä Panthéonia. Taivaanrannalta kohoavat kummut olivat -litistyneet sileäksi viivaksi, Chatillonin kukkulatkin matelivat maassa -orjuuteen langenneina, samoin maaseudun kaukaiset vuoret. - -Väkeä keräytyi yhä enemmän. Yksikään tavaratalo ei ollut herättänyt -näin suurta huomiota. Eikä se ollut ihmekään, sillä Aarreaitta -kulutti jo vuosittain melkein kuusisataatuhatta frangia seinä- ja -sanomalehti-ilmoituksiin sekä muuhun mainostukseen. Se lähetti postitse -neljäsataatuhatta hintaluetteloa maailman kaikkiin ääriin, ja -näytetilkuiksi silputtiin sadantuhannen frangin edestä kangasta. -Yleisön silmät ja korvat olivat pakostakin täynnä Aarreaitan nimeä; -maailman kaikille suunnille levisi sen kaiku ikäänkuin suunnaton -messinkitorvi olisi lakkaamatta toitottanut sen mainetta. Nyt kun tämä -kirjavana loistava julkisivu oli valmistunut, oli Mouret'n -jättiläistalo saanut parhaimman mainoksensa. Sen näyteikkunat, joihin -koko naispuvun runoelma mahtui, sen lukemattomat kilvet, maalatut, -veistetyt, uurretut, alakerroksen marmoritauluista alkaen räystäskourun -leikkauksiin saakka, sen ilmassa liehuvat liput, joissa liikkeen nimi -nähtiin muotivärikirjaimin, kaikki houkutteli ja veti puoleensa. Juhlan -kunniaksi oli lippujen lukumäärää lisätty; jokaisen kerroksen kohdalla -oli runsaasti juhlaviirejä ja Ranskan tärkeimpien kaupunkien -vaakunakilpiä, ja aivan ylhäällä liehui salkojen nenissä vieraiden -maiden lippuja. Alhaalla valkotavaroiden näyttely levitti silmiä -sokaisevan lumensa. Valkeata joka paikassa; vasemmalla vuorina kohoavia -lakanapinoja, oikealla kappeliksi järjestettyjä verhoja ja pyramideina -rehenteleviä nenäliinakasoja, ovella lumivyöryinä vieriviä palttina- ja -musliinikerrostumia. Näiden keskellä ihmisenkokoiset hymyhuuliset -kuvat, silkki- ja pitsipuvut yllä, kiihottivat mieltä ja herättivät -uinuvia haluja. - -Varsinkin houkutteli yleisöä Naisten Aarreaitan näyttelyyn eräs -onnettomuus, josta Pariisissa puhuttiin kiihkeästi, tulipalo, joka oli -hävittänyt Neljän Vuodenajan tavaratalon, Bouthemont'in kolme viikkoa -aikaisemmin Oopperan lähelle avaaman liikkeen. Sanomalehdet selostivat -sitä yksityiskohtaisesti, kertoivat miten tulipalo oli yöllä -aiheutunut kaasuräjähdyksestä, miten myyjättäret kauhistuneina olivat -paenneet paitasillaan kadulle ja miten Bouthemont oli osoittanut -sankarillisuutta pelastamalla palavasta talosta viisi naista. Kumminkin -yleisö jo alkoi rauhoittua, sillä tiedettiin, että talo oli vakuutettu -ja että Bouthemont oli saanut täyden korvauksen tulen hävittämästä -omaisuudestaan. Mainokseksi se vain hänelle koitui. Mutta tulipalo oli -saattanut nämä yhteiskunnalle yhä tärkeämmiksi käyneet suurmyymälät -yleiseksi puheenaiheeksi ja herättänyt uteliaisuutta yleisössä, joka -nyt kilvan riensi Naisten Aarreaitan juhlaa ihailemaan. Oli tuo Mouret -sentään koko miekkonen. Pariisi kokonaisuudessaan kantoi suitsutusta -tälle onnen suosikille, jolta tuli oli hävittänyt kilpailijan, ja -laskettiin jo paljonko hänellä oli hyötyä kilpailijaliikkeen -pakollisesta sulkemisesta. Jos hän oli horjunut, niin vakavana hän nyt -ainakin seisoi. Hetken Mouret'ta tosin oli vaivannut levottomuus, kun -hän oli huomannut tehneensä naisen vihollisekseen, rouva Desforges'in, -jota hänen tuli osaksi kiittää onnestaan. Myös paroni Hartmannin -menettely, kun hän oli kiinnittänyt rahojaan molempiin yrityksiin, oli -hermostuttanut häntä. Lopuksi häntä oli suututtanut Bouthemont'in -nerokas temppu, joka oli jäänyt häneltä itseltään keksimättä. -Bouthemont oli näet tahtonut pyhittää toimintansa luettamalla -siunauksen tavaratalossaan; Madeleinen esipappi oli papistonsa -seuraamana kiertänyt juhlakulussa talon siirtyen silkkiosastolta -hansikasosastoon ja rukoillen taivaasta siunausta kaikille naisten -vaatteille. Tosin siunaus ei ollut varjellut näitä tulelta, mutta -toimituksen vaikutus hienon maailman naisiin oli ollut niin valtava, -että se oli mainostamiseen kulutetun miljoonan arvoinen. Menestykseksi -osoittautunut siunaaminen ei antanut Mouret'lle rauhaa ja hän ajatteli -jo arkkipiispaa. - -Oven yläpuolella oleva kello löi kolme. Iltapäivän kauppa eli -kuumeisimmillaan, ja lähes satatuhatta asiakasta hikoili hallien ja -gallerioiden tukahduttavassa lämmössä. Ulkona vaunujen jono ulottui -Dix-Décembrenkadun päästä päähän. Siinä oli sekaisin ajurinrattaita ja -yksityisvaunuja. Kuskit liikkuivat vaunujen keskellä, hevoset huitoivat -hännällään ja hirnuivat pudistellen auringossa kimmeltäviä suitsiaan. -Ne siirtyivät itsestään lähemmäksi toisiaan ikäänkuin tehdäkseen tilaa -jatkuvasti saapuville uusille vaunuille. Jalankulkijat heittäytyivät -henkensä kaupalla tungokseen kadun yli kulkiessaan, ja niin kauas kuin -silmä kantoi suoraa ja leveää katua olivat käytävät mustanaan väkeä. -Mahtava kohina syntyi valkeiden talojen välissä liikkuvasta -ihmisvirrasta. - -Erään näyteikkunan edessä rouva de Boves tyttärineen ja rouva Guibal -katselivat puolivalmiiden pukujen näyttelyä. - --- Voi, katsokaapa noita palttinapukuja, jotka eivät maksa kuin -yhdeksäntoista frangia seitsemänkymmentäviisi! sanoi rouva de Boves. - -Puvut olivat kukin omassa nelikulmaisessa pahvirasiassaan -silkkinauhoilla sidottuina ja taitettuina niin, että siniset ja -punaiset koristekirjailut tulivat näkyviin. Jokaisen rasian nurkassa -oli piirros, jossa puku nähtiin valmiina ruhtinaallisen komean -kaunottaren yllä. - --- Nuoko? kuiskasi rouva Guibal. -- Ne eivät ole minkään arvoisia. -Paljaita riepuja vain, kun purkaa rasiasta. - -Rouvat olivat solmineet ystävyyden, sen jälkeen kun luuvalokohtaukset -olivat kytkeneet herra de Boves'in hänen nojatuoliinsa. Koska hänen -suhteensa rouva Guibaliin ei ollut autettavissa, oli rouva de Boves'in -mielestä parempi, että he tapasivat toisiaan kotona, sillä siten hän -sai tilaisuuden parantaa omia raha-asioitaan varastamalla miehensä -kukkarosta, ja herra de Boves, jolla itsellään oli paha omatunto, ei -ollut näistä näpistelyistä tietävinäänkään. - --- No niin, parasta on mennä sisään, rouva Guibal sanoi. -- Onhan -näyttelyssä käytävä... Ja eikö teidän pitänyt tavata siellä vävynne? - -Rouva de Boves katseli niin hartaana vaunuja, jotka saapuivat pitkässä -jonossa laskien toinen toisensa jälkeen uusia ihmisiä jalkakäytävälle, -ettei muistanut vastata. - --- Pitihän meidän, sanoi Blanche vihdoin veltolla äänellä. -- Paul -sanoi tulevansa neljältä hakemaan meidät lukusalista tullessaan -virastosta. - -He olivat olleet naimisissa kuukauden ja viettäneet kolme viikkoa -Etelä-Ranskassa. Loma-aikansa loputtua Paul oli jälleen astunut -virkaansa. Nuori rouva oli lihonut ja muistutti jo vartaloltaan -äitiään, kasvot olivat höllät ja pöhöttyneet niinkuin tälläkin. - --- Rouva Desforges tulee tuolta! huudahti kreivitär, joka yhä katsoi -saapuvia vaunuja. - --- Olisiko mahdollista! kuiskasi rouva Guibal... -- Kaikkien näiden -juttujen jälkeen... Hän kai vielä suree Neljän Vuodenajan tulipaloa. - -Mutta Henriette se oli. Hän huomasi tuttavansa ja lähestyi heitä -huolettoman ja iloisen näköisenä liikkuen vapaasti ja luontevasti, -niinkuin hän ei olisi tiennyt juoruista mitään. - --- Hyvä Jumala, tahdoin nähdä omilla silmilläni! Varminta se on, vai -mitä? Me olemme yhä herra Mouret'n kanssa hyviä ystäviä, vaikka hän -kuuluu kovasti suuttuneen, kun rupesin suosimaan tuota uutta taloa. -Yhtä asiaa vain en voi antaa hänelle anteeksi, avioliittoja, -tiedättehän. Hänen ansiotaan oli, että suosikkini, neiti de -Fontenailles, meni tuolle Josephille. - --- Mitä, tottako siitä tuli! rouva de Boves huudahti. - --- Kauheata! - --- Tuli kyllä, Henriette vastasi. -- Meitä loukatakseen hän sen teki -ikäänkuin sanoakseen, etteivät meidän tyttäremme muuhun kelpaa kuin -naimisiin hänen renkiensä kanssa. - -Henriette kiivastui puhuessaan. Kaikki neljä jäivät jalkakäytävälle -keskelle tungosta. Vähitellen virta kumminkin tempasi heidätkin -mukanaan vieden heidät ovesta sisään melkein heidän huomaamattaan. -Korottaen ääntään he jatkoivat keskusteluaan puhellen nyt rouva -Martysta. Kerrottiin, että herra Marty oli myrskyisen perhekohtauksen -jälkeen menettänyt järkensä ja että hän nyt sairasti suuruudenhulluutta -kuvitellen omistavansa kaiken maailman rikkaudet, aarrevarastot ja -kultakaivokset. - --- Mies parka, sanoi rouva Guibal. -- Aina minua säälitti tuo laiha -koulumestari kuluneessa takissaan. Entä hänen vaimonsa? - --- Hänen vaimonsa syö nyt erään setänsä rahoja, kunnon vanhuksen, joka -leskimieheksi jouduttuaan on muuttanut hänen luokseen asumaan... Täällä -kai hänkin on. Luultavasti tapaamme hänet vielä. - -Sisässä rouvia odotti yllätys. Heidän edessään leviävät myymälät olivat -todellakin maailman suurimmat niinkuin mainoslehdissä sanottiin. -Keskusgalleria kulki talon päästä päähän, Dix-Décembrenkadulta -Neuve-Saint-Augustininkadulle, ja sen kummallakin puolella -Monsignyn- ja Michodièrenkadun galleriat kulkivat nekin läpi talon. -Siellä täällä gallerioiden risteyksissä aukeni halleja kierreportaiden -ja riippusiltojen alla. Järjestys ei ollut enää sama kuin ennen. -Huokeahintaiset tavarat olivat nyt Dix-Décembrenkadun puolella, -silkkiosasto oli keskellä ja käsineosasto Saint-Augustinin hallin -perällä. Pääsisäänkäytävän portaikosta näki nytkin vuodevaateosaston, -joka oli muutettu toisen kerroksen toiseen päähän. Osastoja oli nyt -viisikymmentä. Niistä muutamat olivat aivan uusia ja vasta avatut, -toiset olivat käyneet niin tärkeiksi, että ne oli täytynyt jakaa kahtia -myynnin helpottamiseksi. Liikkeen laajetessa henkilökuntaakin oli -täytynyt suuresti lisätä, niin että virkailijoita oli nyt -kolmetuhattaneljäkymmentäviisi. - -Rouvia hämmästytti valkotavaroiden mahtava näyttely. Heidän ympärillään -avautui eteishalli kirkkaine peileineen ja mosaiikkilattioineen, jossa -huokeahintaisten tavaroiden myynti pidätti ahnaita joukkoja. Hallista -lähtivät galleriat häikäisevän valkeina tarjoten silmälle talvisen -maiseman auringossa kimaltelevia kinoksia. Valkeus oli täällä sama kuin -näyteikkunoissakin, mutta hehkuvassa hohteessaan vielä mahtavampi. -Kirkkaus tuntui ensi hetkessä niin valtavalta, ettei silmä kyennyt -erottamaan yksityiskohtia. Mutta vähitellen siihen tottui. -Vasemmalla Monsignyn galleria kohotti kattoa kohti sertinki- ja -palttinakukkulansa, lakana-, pyyheliina- ja nenäliinavuorensa. -Oikealla, Michodièren galleriassa trikootavaroiden ja villatavaroiden -helmiäiskiiltoiset rakennukset viekoittelivat luokseen. Mutta valon -valkeudessa kylpi etenkin keskusgalleria nauhoineen, huiveineen, -silkkeineen ja käsineineen. Kuohuvat musliinikiehkurat kiersivät -patsaita sidottuina silkkikankailla; portaiden käsipuut olivat valkeaan -verhotut, ja tuo kierrellen kohoava valkeus levisi siipinä, tiivistyi -ja katosi niinkuin pilvissä liitelevä joutsenparvi. Ilmassakin risteili -kattoholvista riippuvia valkeita harsoja ja kaistaleita; ne liitelivät -kuin kepeät untuvat ja tuprusivat kuin lumihiutaleet. Valkeita peittoja -liehui lippuina, pitsien valkoperhoset lentelivät suurissa parvissa, -kuvastuivat kuin hämähäkin verkot kesäistä taivasta vasten ja täyttivät -ilman valkealla hengityksellään. - -Ihmeiden ihme tässä valkeuden temppelissä oli valonpalvonnan alttari -suuressa hallissa silkkiosaston yläpuolella. Siellä kuvastui -itämaismallisten hohtoharsojen ja hopeakirjosilkkien taustaa vasten -lasikatosta riippuva kepeänä huojuva teltta, joka oli rakennettu -läpikuultavista verhoista ja lainehtivista pitsi-, harso- ja -musliinikankaista. Se muistutti tabernaakkelia. Suurena uutimien -verhoamana vuoteena se keinui, satujen suunnattomana morsiusvuoteena, -joka neitseellisessä puhtaudessaan odotti valkeaa prinsessaansa, joka -oli tuleva morsiushuntu päässä. - --- Oh, oivallista! toistelivat rouvat. -- Ennennäkemätöntä! - -He eivät voineet kyllästyä tuohon taloa pyhittävän viehättävän -valkeuden katselemiseen. Siinä Mouret oli tosiaankin tehnyt -nerokkaimman keksintönsä. Näiden näennäisessä epäjärjestyksessä -lainehtivien kankaiden sekasorrossa oli johtosointuna valkeus, jonka -tuhannet vivahdukset syntyivät, hajosivat, yhtyivät ja sammuivat kuin -sävelet suuren mestarin orkesteriteoksessa. Valkeutta joka paikassa, -mutta yhä uutta valkeutta, kokonainen valkeuden väriasteikko, jonka -vastakkain törmäävien ja toisiaan täydentävien vaiheiden tuloksena oli -itse valon kirkkaus. Pumpulikankaiden ja palttinoiden laimeista -vivahduksista, flanellien ja verhojen himmeistä häiveistä, samettien, -silkkien, satiinien kiiltävistä pinnoista tuo kirkkaus heijastui -liekehtien poimujen taitteissa, lehahtaen verhojen lennoissa, kepeästi -huojuen musliinien, pitsien ja hohtoharsojen liepeissä, etenkin -hohtoharsojen, joiden haihtuva hienous hälveni ilmaan jäykän itämaisen -silkin hopeanhohtoisella pohjalla. - -Valkeuden talo oli täynnä hehkuvaa elämää. Suuret joukot piirittivät -hissejä, tarjoiluhuoneissa ja lukusalissa oli tungosta, kokonainen -kansainvaellus tapahtui näissä talvisissa aloissa. Ihmiset näyttivät -mustilta niinkuin jäällä luistelevien joukko. Välikerroksessa -kuohuvasta taajasta väenpaljoudesta erotti naisten vilkkaita ja -ihastuksesta loistavia kasvoja. Siltoja ja portaita pitkin kapusi -lukematon joukko pieniä, mustina kuvastuvia ihmisolentoja ikäänkuin -eksyneinä lumenpeittämien huippujen keskellä. Ja talvisesta asusta -huolimatta vallitsi joka paikassa hämmästyttävä elämän tuntu. Mahtava -äänien kohina muistutti jäälohkareita kuljettavan virran pauhinaa. Ja -valkotavara-alppien kukkuloille katon runsaat kultaukset ja -kultatäplikkäät ikkunat ja ruusukkeet heittivät kirkasta -päivänpaistetta. - --- Kas niin, rouva de Boves sanoi, -- täytyyhän tästä kumminkin lähteä -liikkeelle. Eihän tähän voi iäksi jäädä. - -Koko ajan, aina siitä lähtien kun hän oli astunut ovesta sisään, -järjestyksenvalvoja Jouve oli pitänyt häntä silmällä. Kääntyessään -rouva de Boves kohtasi hänen katseensa. Kun hän lähti liikkeelle Jouve -seurasi häntä jonkin matkan päässä hänen takanaan, välinpitämättömästi, -ikäänkuin sattumalta. - --- Malttakaapa, rouva Guibal sanoi, pysähtyen ensimmäisen kassan eteen, --- näppärä keksintö tosiaankin tuo kukkavihkojen lahjoittaminen. - -Mouret oli tuottanut Nizzasta tuhansittain valkeita orvokkeja -annettaviksi kaupanpäällisiksi asiakkaille, ja sanomalehdet olivat -jo edeltäpäin pitäneet suurta hälyä tästä hänen hienosta -kohteliaisuudestaan. Jokaisen kassan vieressä jakelivat livreepukuiset -pojat tarkastajien valvomina kukkavihkoja. Pian koko valkeiden kukkien -koristama ostajakunta muistutti suurta hääseuruetta, ja orvokkien -tuoksu täytti tavaratalon. - --- On kyllä, rouva Desforges kuiskasi kateellisena, -- sukkelasti -keksitty. - -Mutta kun rouvat kääntyivät mennäkseen, he kuulivat vieressään -laskettavan leikkiä orvokkivihkoista... "Häitäänkö isäntä nyt -viettääkin valmiiden vaatteiden osaston johtajattaren kanssa", kuului -muuan pitkä ja laiha herra sanovan. "En tiedä", vastasi toinen, "mutta -onhan ainakin kukat ostettu". - --- Mitä, sanoi rouva de Boves, -- aikooko herra Mouret naimisiin? - --- Siltä kuuluu, Henriette vastasi teeskennellen välinpitämätöntä. -- -Ja niinhän piti lopuksi käydäkin. - -Kreivitär iski silmää uudelle ystävättärelleen. Nyt heille selveni -minkätähden rouva Desforges oli välien särkymisen harmeista huolimatta -tullut käymään Naisten Aarreaitassa. Hän kai tahtoi nähdä ja kärsiä. - --- Minä jään teidän luoksenne, sanoi rouva Guibal, jonka uteliaisuus -oli herännyt. -- Lukusalissa voimme sitten tavata rouva de Boves'in. - --- Hyvä on, vastasi tämä. -- Minulla on toiseen kerrokseen asiaa. -Tuletko, Blanche? - -Hän lähti tyttärensä seuraamana, ja Jouve, joka yhä kulki hänen -takanaan, nousi hänkin toiseen kerrokseen, mutta toista porraskäytävää -myöten. Rouva Desforges ja rouva Guibal katosivat alakerran tungokseen. - -Osastoilla ei kiireestä huolimatta puhuttu muusta kuin isännän -rakkausjutusta. Asia, joka kuukausmääriä oli ollut Denisen -vastarinnasta ihastuneiden kauppa-apulaisten puheenaineena, oli nyt -äkkiä saanut odottamattoman käänteen. Edellisenä iltana oli levinnyt -uutinen, että Denise oli Mouret'n rukouksista huolimatta päättänyt -erota palveluksesta sanoen syyksi väsymyksensä ja levontarpeensa. Nyt -pohdittiin yleisesti tuota jännittävää kysymystä tulisiko lähdöstä -totta vai eikö. Lyötiin vetoakin viidestä frangista, mikä summa -tappiolle joutuneen tuli maksaa seuraavana sunnuntaina. Epäilijät, -jotka eivät uskoneet lähtöhuhuja vakaviksi, väittivät, että asia -päättyisi häihin, ja tarjoutuivat lyömään aamiaiskekkereistä vetoa, -että niin kävisi. Vastapuolue esiintyi yhtä varmana väittäen että -Denise kyllä lähtisi paetakseen isännän yhä kiihkeämmiksi käyneitä -tarjouksia. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pikku -myyjätär oli ajanut asiansa tottuneen juonittelijan taidolla ja että -hän kyllä tiesi mitä teki, kun pani isännän näin tiukalle. Ellet suostu -avioliittoon, lähden. - -Mutta Denise itse ei tiennyt mitään. Vaatimukset niinkuin juonetkin -olivat hänestä kaukana. Hänen lähtöpäätöksensä perustui juuri siihen, -että muut otaksuivat hänellä olevan niin hämmästyttäviä aikeita. Eihän -hän tahtonut mitään mistä juoruttiin. Eihän hänestä ollut keimailijaksi -eikä kunnianhimoisten suunnitelmien sepittäjäksi. Syytön hän oli, ja -itsekin hän ihmetteli herättämänsä rakkauden kiihkeyttä. Ja mitä -juonittelua se oli, että hän aikoi erota Aarreaitan palveluksesta? -Eihän tässä päätöksessä ollut mitään hämmästyttävää. Sentähden hän -erosi, että häntä alkoivat hermostuttaa nuo alituiset rettelöt, nuo -lakkaamattomat juorut, Mouret'n itsepintaiset vaatimukset ja oman -sydämensä kehoitukset. Siksi hän lähti pois, että pelkäsi horjuvansa ja -sitten katuvansa kaiken ikänsä. Jos tässä oli valheellisuutta, niin ei -se ainakaan tahallista ollut, ja jos se oli aviomiehen onkimista, niin -ei hän enää tiennyt kuinka käyttäytyä. Hän ei tahtonut kuulla -naimisiinmenosta puhuttavankaan, ja hän oli päättänyt pysyä -kiellossaan, jos Mouret joskus menisi niin pitkälle, että pyytäisi -häntä vaimokseen. Jos sellaisesta kiellosta koitui hänelle kärsimystä, -niin kärsittävä hänen oli. Katkerasti hän oli itkenyt, kun eron -välttämättömyys oli selvinnyt hänelle, mutta yhtäkaikki hänen täytyi -rohkeasti pysyä velvollisuudessaan, sillä hän tiesi, että hänen -elämänsä rauha oli siitä riippuvainen. - -Kun Mouret sai Denisen erohakemuksesta tiedon, hän kävi aivan kylmäksi -eikä alussa uskaltanut vastata mitään, niin vaikeaa hänen oli hallita -itseään. Sitten hän sanoi kuivasti vaativansa Deniseltä vielä viikon -miettimisaikaa, ennenkuin suostui sellaiseen mielettömyyteen. Kun -Denise viikon kuluttua otti uudestaan asian puheeksi sanoen tahtovansa -lähteä suuren myyntinäyttelyn jälkeen, Mouret ei enää kiivastunut, vaan -koetti palauttaa hänet järkiinsä. Hänhän luopui erotessaan onnestaan. -Eihän hänellä ollut missään sellaista paikkaa tarjona. Vai oliko hän jo -hakenut toista? Mouret oli valmis myöntämään hänelle yhtä hyviä etuja -kuin muutkin. Kun Denise vastasi, ettei hänellä ollut paikkaa tiedossa, -vaan että hän aluksi aikoi levätä Valognes'issa yhden kuukauden, jota -varten hänellä oli säästössä rahoja, niin Mouret tahtoi tietää mikä -häntä esti sitten palaamasta, jos hän lähti yksinomaan terveytensä -takia. Tuskastuneena kuulusteluun Denise ei vastannut mitään. Silloin -Mouret'n mieleen iski, että Denisellä oli varmaankin kotipuolessaan -sulhanen, jota hän meni tapaamaan. Olihan Denise eräänä iltana -myöntänyt rakastavansa hänkin. Ja olihan tytön tunnustus siitä lähtien -yhtä mittaa viiltänyt hänen sydäntään, ikäänkuin sitä olisi pistelty -puukolla. Jos Denise aikoi mennä naimisiin sulhasensa kanssa, niin -olihan aivan luonnollista, että hän tahtoi lähteä. Siinä kai oli syy -hänen itsepintaisuuteensa. Ei siis enää ollut mitään toivoa. Mouret -vastasi, ettei hän tahtonut pidättää Deniseä, koska tämä ei voinut -ilmoittaa minkätähden lähti. Denise oli pelännyt myrskyistä kohtausta, -mutta Mouret'n näennäinen välinpitämättömyys tuntui hänestä vielä -katkerammalta kuin vihaiset sanat. - -Denisen täytyi olla vielä viikko tavaratalon palveluksessa, ja koko -viikon hänen oli kestettävä Mouret'n kylmää kohtelua. Mouret -kulkiessaan osastojen läpi ei ollut näkevinäänkään häntä; hän näytti -olevan kokonaan työhönsä keskittynyt, ikäänkuin ei olisi mistään muusta -välittänytkään. Osastoilla vedonlyönnit alkoivat uudestaan, ja vain -rohkeimmat uskalsivat enää panna aamiaiskekkereitä vetoon häitä -ennustaessaan. Mutta kylmyys, joka oli Mouret'n luonteelle aivan -vieras, kätki jäykän pintansa alle kuohuvan tuskan ja epäröimisen. -Hänen sielussaan raivosi myrsky, joka ajoi veren hänen päähänsä ja -synnytti hänen mielessään mitä hurjimpia ajatuksia. Hän olisi tahtonut -painaa vastahakoisen tytön väkisin syliinsä, ryöstää hänet omakseen -hänen kiellostaan huolimatta. Mutta sitten hän jälleen koetti -tyynnyttää mieltään järkeväksi; oli kai jokin keino löydettävissä, joka -estäisi Denisen lähtemästä. Mutta turhaan hän etsi tuota keinoa. Joka -paikassa hänen voimattomuutensa oli vastassa. Hänelle ei ollut apua -vallan suuruudesta eikä rahojen paljoudesta. Hurjien mielitekojen -joukosta alkoi kumminkin yksi ajatus vähitellen selvitä ja päästä -muista voitolle. Rouva Hédouinin kuoleman jälkeen Mouret oli vannonut, -ettei menisi koskaan uusiin naimisiin. Päästyään tämän yhden naisen -kautta alkuun hän oli päättänyt vast'edes jatkaa onnensa rakentamista -koko naissuvun suosiolla. Hän niinkuin Bourdonclekin pani -taikauskoisesti painon siihen, että suuren tavaratalon johtajan täytyi -elää naimattomana voidakseen ylläpitää miehen kuninkuutta -ostajatarlaumansa irtipäässeiden halujen vallitsemiseksi. Jos naisista -yksi sai etuoikeutetun sijan, niin hänen olosuhteisiin painamansa leima -ajoi heti muut pakosalle ja lumous hälveni. Hän melkein vihasi Deniseä, -sillä hän arvasi tämän tulleen kostamaan muiden puolesta ja hän -pelkäsi, että sinä päivänä, jolloin hän suostuisi ottamaan Denisen -vaimokseen, hän samalla iäksi suostuisi naisen orjaksi. Mutta viha ei -kestänyt kauan. Mouret tunsi pian horjuvansa ja etsi millä -puolustautua. Eihän siinä ollut mitään pelättävää. Olihan Denise niin -lempeä ja järkevä, häneen uskalsi huoletta turvautua. Uudelleen ja yhä -uudelleen hänen täytyi kestää tämä sama uuvuttava taistelu. Ja ylpeys -lisäsi vielä haavan arkuutta. Hänen järkensä hämmentyi, kun hän -ajatteli, että jos hän suostuisikin tuohon viimeiseen nöyryytykseen, -Denise saattoi sittenkin kieltäytyä -- kieltäytyä, jos rakasti toista. -Suuren näyttelypäivän aamuna hänen päätöksensä oli vielä tekemättä. Ja -Denisen oli määrä lähteä seuraavana päivänä. - -Kun Bourdoncle tapansa mukaan kolmen lähestyessä tuli Mouret'n -työhuoneeseen, hän tapasi tämän syviin mietteisiin vajonneena pää -käsien varassa. Mouret nosti kyynelistä kosteat silmänsä häneen. Hetken -aikaa vanhat riitaveljet katsoivat toisiinsa; sitten heidän kätensä -yhtyivät lujaan sovinnon puserrukseen. Kuukautta aikaisemmin Bourdoncle -oli muuttanut kokonaan menettelytapaa. Hän väistyi Denisen tieltä ja -meni niinkin pitkälle, että yllytti salaa Mouret'ta menemään naimisiin. -Epäilemättä hänen käytöksensä perustui siihen, että hän tunnusti -Denisen voittajakseen ja katsoi varovaisuuden vuoksi viisaammaksi -kumartaa mahtavampaa, jonka vallassa tiesi olevansa. Mutta kun -tarkemmin tutki, oli käytökseen muutakin syytä. Vanha, kauan lamassa -ollut kunnianhimo oli jälleen herännyt hänessä eloon, arkana ja -varovaisena alussa, mutta vähitellen yhä varmistuen ja vakaantuen. -Tarpeeksi kauan hän oli palvellut Mouret'ta. Nyt oli hänen vuoronsa -hallita, ja hän valmistui talossa vallitsevan tavan mukaan syömään -suuhunsa tiellä olevan. Olemassaolon taistelun innostus oli temmannut -hänetkin mukaansa, ja hän heittäytyi tuohon kahakkaan, jonka veriset -uhrit kiihdyttivät kaupankäyntiä. Jonkinlainen taikauskoinen pelko oli -estänyt häntä tähän asti häiritsemästä tuota onnen suosikkia. Mutta -isäntä oli tulossa pehmeäksi, hän alkoi taipua mielettömän avioliiton -solmimiseen, suututtaa onnettaren ja käännyttää ostajat luotaan. Mitä -varten Bourdoncle olisi estänyt miestä joutumasta hukkaan, lankeamasta -naisen syliin, kun hänen sen jälkeen oli niin helppoa korjata ohjakset -omiin käsiinsä? Ja sentähden hän puristi vanhan toverinsa kättä melkein -säälien, ikäänkuin jäähyväisiksi, ja sanoi: - --- Kas niin, eihän tässä nyt, hitto vieköön, sovi noin lannistua... -Naikaa hänet ja sillä hyvä! - -Mutta Mouret'ta hävetti jo hetkellinen heikkoutensa ja hän väitti -kiivaasti vastaan: - --- Eikö mitä! Tyhmyyksiä vain!... Lähdetään kiertämään taloa. Hyvin -näyttää onnistuvan, eikö niin? Voimme odottaa hyviä tuloksia. - -He lähtivät yhdessä toimittamaan iltakiertoaan ihmisiä vilisevissä -osastoissa. Bourdoncle vilkaisi levottomasti isäntään, jonka työtarmo -tuntui heränneen uudestaan, tutkien eikö edes vähäinen tuskan väre -vavahduttaisi hänen huuliaan. - -Tavaratalossa oli kaupankäynti nyt suurimmillaan, ja koko taloa -tärisytti hurja meno, niinkuin koneen käynti tärisyttää täyttä vauhtia -kulkevaa alusta. Denisen osasto oli täynnä pikkupoikia ja -tyttöjä, -joille koetettiin vaatteita äitien hikoillessa. Täällä niinkuin -muuallakin oli valkeiden tavaroiden näyttely, ja valkeita pukuja oli -niin paljon, että siinä olisi ollut millä verhota kaikki alastomuudessa -värisevät pienet enkelit. Keskellä oli näytteillä rippilasten pukuja, -koristukseksi vain, sillä rippikouluaika ei ollut vielä käsissä. -Valkeat musliinipuvut ja hunnut huojuivat viattomuutta ja puhtautta -uhkuen kuin isoksi vihkoksi sidotut kukat. Ostajien seassa rouva -Bourdelaiskin oli kolmen lapsensa kanssa katsomassa pukuja. Lucien, -pienin, ei tahtonut antaa Denisen pukea ylleen, vaan ponnisteli -vastaan. - --- Älä nyt juonittele, äiti sanoi tuskastuen... -- Eihän pusero vain -ole liian ahdas, vai mitä luulette, neiti? - -Naisena, jota ei petetä, hän tutki kirkkaalla katseellaan kangasta, -arvosteli kuosia ja tarkasti saumoja. - --- Ei, hyvin se sopii, jatkoi hän sitten. -- On siinä puuhaa, kun pitää -hankkia vaatteita kaikille! Nyt minun täytyy saada päällystakki tälle -isolle tytölle. - -Denisen oli täytynyt ryhtyä itsekin myymään, sillä niin paljon väkeä -oli rynnännyt osastolle. Hän haki pyydetyn päällystakin, kun häneltä -samassa pääsi hämmästyksen huudahdus: - --- Kuinka, sinäkö siinä! Mitä nyt on tapahtunut? - -Jean seisoi hänen edessään iso käärö kainalossa. - -Hän oli viikkoa aikaisemmin viettänyt häitään, ja edellisenä lauantaina -hänen vaimonsa, pieni mustasilmäinen kaunotar, jonka kasvot olivat -epäsäännöllisyydessään viehättävät, oli viettänyt suuren osan -päivästään Naisten Aarreaitassa. Vastanaineiden piti lähteä Denisen -seurassa Valognes'iin kuukauden häämatkalle virkistämään lapsuuden -muistoja. - --- Niin, Jean vastasi, -- Thérèseltä on jäänyt yhtä ja toista -ostamatta. Ja sitten on vielä vaihtamistakin... Kun hänellä ei ollut -itsellään aikaa, niin minä tulin tuomaan tavarat ja selittämään -sinulle... - -Pépékin ilmestyi veljensä viereen. - --- Ja Pépékin täällä! Entä koulu! - --- Niin, Jean sanoi, -- eilen päivällisen jälkeen en enää raatsinutkaan -viedä häntä takaisin kouluun. Lapsi parka oli jo muutenkin niin -pahoillaan, kun hänen täytyy jäädä yksin Pariisiin meidän lähtiessä -Valognes'iin. - -Denise hymyili heille suruistaan huolimatta. Hän luovutti rouva -Bourdelais'n eräälle myyjättärelle ja palasi veljiensä luo, jotka -odottivat häntä nurkkauksessa, missä onneksi ei ollut paljon väkeä. -"Lapset", joiksi Denise vielä heitä sanoi, olivat jo kasvaneet -suuriksi. Pépé oli täyttänyt kaksitoista ja oli pitempi sisartaan, -mutta hän oli yhtä hiljainen ja lempeä kuin ennenkin vaikuttaen -koululaispuvussaan siltä kuin kaipaisi hyväilyjä jatkuvasti. Jean oli -tullut hartiakkaaksi ja oli päätä pitempi kuin Denise, mutta hänen -kauneutensa oli entisellään, ja hänen pitkä, vaalea tukkansa oli -koristetaiteilijoiden tapaan kammattu. Denise oli yhtä hento kuin -ennenkin, kiurunkokoinen, kuten hän itse sanoi, mutta yhtä kaikki hän -kohteli vielä veljiään kuin levoton äiti lapsiaan, hoitaen ja -varoittaen, napitti Jeanin nuttua, jottei tämä näyttäisi kulkurilta, -tarkasti oliko Pépéllä puhdas nenäliina. Kun hän näki Pépén surullisen -katseen, hän torui lempeästi veljeään: - --- Kas niin, kultaseni, täytyy olla järkevä. Ei koulua sovi noin vain -keskeyttää. Loma-ajaksi otan sinutkin mukaan. Tahtoisitko jotain, sano! -Tai ottaisitko mieluimmin rahaa? - -Sitten hän kääntyi Jeaniin sanoen: - --- Ja sinäkin, suuri poika, luulottelet hänelle, että olemme lähdössä -huviretkelle. Ei saa olla noin ajattelematon. - -Hän oli antanut vanhemmalle veljelleen neljätuhatta frangia, puolet -säästöistään, kodin perustamista varten, ja Pépén kouluttamiseen meni -suuria summia. Kaikki hänen tulonsa kuluivat nyt niinkuin ennenkin -veljien tarpeisiin. Eikähän hänen elämällään muuta tarkoitusta -ollutkaan, sen jälkeen kun hän oli uudistanut valansa elää -naimattomana. - --- No niin, sanoi Jean, -- alkaaksemme, tässä on nyt ensiksikin -Thérèsen ruskea päällystakki, joka... - -Mutta siihen hän keskeytti, ja kun Denise kääntyi katsomaan, mikä -siihen oli syynä, hän huomasi Mouret'n, joka seisoi heidän takanaan. -Jonkin aikaa hän oli jo katsellut siinä, kuinka Denise oli äidin tavoin -kohdellut noita suuria poikia, kuinka hän käänteli heitä ja korjaili -niinkuin pieniä lapsia, joille muutetaan paitaa. Bourdoncle, joka oli -tarkastavinaan myyntiä, tarkkaili heitä syrjästä seuraten -mielenkiinnolla kohtausta. - --- Ovatko nämä teidän veljiänne? Mouret kysyi hetken vaiti oltuaan. - -Hän puhutteli Deniseä kylmästi, jäykkänä ja vakavana. Denisekin koetti -pakottaa äänensä kylmäksi ja suunsa vakavaksi, kun vastasi: - --- Kyllä... Vanhempi on juuri mennyt naimisiin, ja hänen vaimonsa on -lähettänyt hänet tänne ostoksille. - -Mouret oli ääneti. Sitten hän huomautti: - --- Nuorempi on kasvanut paljon. Muistan nähneeni hänet eräänä iltana -teidän seurassanne Tuileries'n puistossa. - -Hänen puheensa oli hitaampaa ja hänen äänessään oli kevyt värähdys -hänen sanoessaan tämän. Denise kumartui itku kurkussa muka korjatakseen -Pépén vyötä. Veljet olivat punastuneet ja katsoivat hymyillen johtajaa. - --- Teidän näköisenne he ovat, Mouret jatkoi. - --- Eivät toki! huudahti Denise. -- Paljon kauniimpia he ovat. - -Kuinka paljon hän heistä pitikään! Mouret katseli vielä vähän aikaa -heitä ikäänkuin verratakseen heitä toisiinsa. Mutta hänen voimansa -olivat lopussa ja hän kääntyi mennäkseen. Sitten hän äkkiä palasi -kuiskatakseen Deniselle: - --- Pistäytykää myynnin loputtua työhuoneeseeni. Haluan puhua kanssanne -ennenkuin lähdette. - -Tämän sanottuaan hän todella jatkoi tarkastusmatkaansa. Taistelu alkoi -hänessä uudestaan, häntä hermostutti jo, että oli pyytänyt Deniseä -tulemaan. Mikä hänen päähänsä oli mennytkään kun hän oli nähnyt tytön -veljiensä kanssa! Mieletöntä se oli, sillä eihän hän enää jaksanut -tehdä päätöstä eikä edes tiennyt mitä tahtoikaan. No niin. Sopihan -sanoa jäähyväiset, ja sillä siitä pääsi. Hän liittyi jälleen -Bourdoncleen, joka näytti jonkin verran rauhoittuneen, mutta joka -kumminkin vähän väliä heitti häneen tutkivia silmäyksiä. - -Denise oli palannut rouva Bourdelais'n luo. - --- Sopiiko päällystakki? hän kysyi. - --- Sopii kyllä, hyvin... Nyt olen jo tarpeeksi ostanut. Kyllä lapset -kysyvät varoja. - -Päästyään vapaaksi Denise vihdoinkin malttoi kuunnella Jeanin -selityksiä ja saattaa hänet osastolle, joista hänen olisi ollut vaikea -selviytyä yksin. Ensiksikin ruskea päällystakki oli vaihdettava -toiseen, valkeasta verasta tehtyyn, mutta samankuosiseen ja -kokoiseen. -Denise otti käärön ja meni veljiensä seuraamana valmiiden vaatteiden -osastolle. - -Osasto oli pannut näytteille kaikki vaaleat pukunsa, kevyet silkkiset -ja villaiset kesäviittansa. Mutta yleisön huomio oli kääntynyt -muuanne ja ostajattaria oli täällä verraten vähän. Myyjättäret olivat -melkein kaikki uusia. Clara oli kuukausi sitten kadonnut teille -tietymättömille, talossa tunnetun asiakkaan, miehen, ryöstämänä, -sanoivat toiset, toisten mukaan katukulkurien vapaata elämää -viettämään. Margueritekin teki lähtöä, sillä hän oli nyt vihdoinkin -päättänyt mennä johtajattareksi Grenoblen pieneen muotikauppaan, missä -hänen serkkunsa odotti häntä. Aurélie rouva istui yksin muuttumatta -samassa paikassa puristettuna kuperaan silkkihaarniskaansa ja -majesteettiset kasvot yhtä juhlallisena kuin ennenkin, hiukan -kellastuneena niinkuin antiikin marmoripatsaalla. Mutta kasvojen -liikkumattomuudesta huolimatta hän oli syvästi suruissaan poikansa -Albertin huonosta käytöksestä, ja hän olisi eronnut palveluksesta ja -mennyt maalle asumaan, jolleivät hänen säästönsä olisi vähitellen -kuluneet tuon tyhjäntoimittajan tempauksiin, jotka jo uhkasivat -nielaista Rigolles'in maatilankin. Kodin rikkinäisyys tuotti siten -hedelmäänsä äidin jatkaessa yhä naistuttaviensa kanssa huviretkiään ja -isän soittaessa torvea. Bourdoncle loi Aurélie rouvaan tyytymättömiä -katseita, ihmetellen ettei tällä ollut sen verran älyä, että olisi -peräytynyt ajoissa. Lhommein hallitsijasuku oli kohta elänyt aikansa. - --- Kas, tekö siinä! Aurélie rouva sanoi liioitellun kohteliaasti, -huomatessaan Denisen. -- Tahdotte vaihtaa päällystakin? Tietysti, aivan -heti... Ja nämäkö ovat veljenne. Johan he ovat aika miehiä! - -Ylpeydestään huolimatta hän olisi voinut vaikka langeta polvilleen -Denisen eteen. Valmiiden vaatteiden osastolla niinkuin muuallakin -puhuttiin vain Denisen lähdöstä, ja Aurélie rouvan oli paha olla, sillä -hän tiesi, ettei hänellä ollut muussa turvaa kuin entisen myyjättärensä -ystävyydessä. - --- Kerrotaan, että aiotte erota... Eihän siinä toki perää liene? - --- Aion kyllä, vastasi Denise. - -Marguerite kuunteli. Sen jälkeen kun hänen häänsä oli määrätty -pidettäviksi, tyytymättömyys ja elämään kyllästyminen olivat -kuvastuneet vielä selvemmin kuin ennen hänen happamilla kasvoillaan. - --- Oikeassa olette, sanoi hän. -- Kunniallisuus ennen kaikkea! Onneksi -olkoon! - -Ostajia saapui. Aurélie rouva suuttuneena Margueriten sanoista käski -hänen pitää myynnistä huolta sekaantumatta muiden puheisiin. Kun Denise -otti itse päällystakin kantaakseen, rouva aivan säikähti, väittäen -ettei sitä voinut mitenkään sallia ja kutsui asiatytön avuksi. Mouret -oli Denisen neuvosta palkannut osastoille kantajat säästääkseen siten -myyjiltä tämän vaivan. - --- Menkää saattamaan neitiä, johtajatar sanoi pannen päällysvaatteen -hänen käsivarrelleen. - -Kääntyen uudestaan Denisen puoleen hän sanoi: - --- Pyydän teitä, miettikää vielä ennenkuin lähdette... Olemme kaikki -siitä suuresti pahoillamme. - -Jean ja Pépé, jotka hymyillen odottivat tässä naisten tungoksessa, -seurasivat sisartaan. Nyt he menivät morsiuskapio-osastolle valitsemaan -puoli tusinaa paitoja samanlaisia kuin Thérèsen edellisenä lauantaina -ostamat. Mutta siellä oli niin paljon väkeä, että oli vaikeaa päästä -eteenpäin. - -Täytyi pysähtyä ensiksi kureliivinäyttelyyn, sillä siellä rouva -Boutarelin käynti oli nostanut suuren melun. Tämä Etelä-Ranskan rouva -oli jälleen käymässä Pariisissa, mutta tällä kertaa hän oli saapunut -miehensä ja tyttärensä seurassa, ja oli näiden kanssa aamusta alkaen -kyntänyt osastoja ostaakseen tyttärensä kapiot. Loppumattomasti -neuvotellen perhe oli saapunut valkotavaraosastolle, ja tyttären -tutkiessa suurella mielenkiinnolla alusvaatteiden salaisuuksia äidin -oli alkanut tehdä mieli kureliiviä ja hän oli toisten huomaamatta -pujahtanut viereiseen huoneeseen koettamaan. Herra Boutarel, suuri, -kiivas mies, säikähti pahanpäiväisesti, kun ei nähnyt vaimoaan, ja -jättäen tyttärensä siihen hän lähti etsimään löytäen hänet vihdoin -koetussalista, jonka ovelle hänet kohteliaasti pyydettiin istumaan. -Koetushuoneet olivat pieniä, ahtaita kammioita, joihin ei päästetty -miehiä, ei omien vaimojensakaan vaatteita arvostelemaan. Myyjättäriä -juoksi edestakaisin, ovet aukenivat ja sulkeutuivat paljastaen joka -kerta vilahdukselta sisähuoneen salaisuuksia; naisia paitasillaan tai -muuten vähissä vaatteissa. Miehet odottivat haukotellen istuen pitkässä -jonossa. Herra Boutarel suuttui kuultuaan ettei pääsisi sisään ja vaati -vaimoaan takaisin. Turhaan häntä koetettiin rauhoittaa; hän ei -tyytynyt, ennenkuin rouva Boutarel jätti koettamisen kesken ja palasi -hänen luokseen läsnäolijoiden naurun ja ilvehtimisen tervehtimänä. -Silloin vasta Denise pääsi veljineen ohi. - -Kapioille varatut huoneet seurasivat toisiaan pitkässä jonossa -levittäen ostajakunnan nähtäväksi kaikki valkeat vaatekappaleet, -joita naisen puku kätkee alleen. Kureliivit, kaikenmuotoiset -ja kaikenhintaiset, pitkävartaloiset ja lyhytvartaloiset, -palttinaiset ja silkkiset, paisuttivat upeita muotojaan silkkisten -mannekiinivartaloiden kantamina. Rasioistaan kohosivat valkeana -vaahtona kaulukset, kalvosimet, koristeliinat, poimukaulukset, solmiot -ja muut hienotekoiset vaatteiden lisät. Omassa salissaan yönutut ja -aamupuvut, liinaiset, silkkiset ja pitsiset, venyttelivät veltosti -soljuvia laskoksiaan kuin lemmenmuistojen raukaisemina. Ilmavina -liehuivat hameiden helmat, toiset lyhyet, polviin päättyvät, toiset -pitkäliepeiset, laahaten hienopoimuisina maata. Sitten seurasivat -paidat, korkeakauluksiset yöpaidat, avokaulaiset ja hihattomat -päiväpaidat, karkeammat ja hienommat, yksinkertaiset palttinaiset ja -ohuet batistiset, jotka sulavasti liukuivat povea ja lanteita myöten. -Kainostelematta nainen riisuutui täällä julkisesti, vähävarainen heitti -yltään yksinkertaiset palttinansa, rikas säätyläisnainen pitsireunaiset -batistinsa; naisen elämän ylellisyys tuli näkyviin poimutelmineen, -kirjauksineen ja nypläyksineen eksyen mitä kallisarvoisimpiin ja -aistillista turmelusta ilmaiseviin oikkuihin. Sitten nainen puki -jälleen vaatteet ylleen; valkotavarain kuohuvat aallot kätkeytyivät -hameiden salaperäisesti kahisevien poimujen alle, uutuudesta jäykkä, -ompelijattaren kädestä lähtenyt paita, rasian mukaan taitetut -alusvaatteet, kaikki nuo pöydille heitetyt palttinat ja batistit -lähtivät ammentamaan elämän lämpimästä kosketuksesta eloa, -katosivat hämärän peittoon verhoamaan rakkaudesta sykkivää sydäntä. -Morsiuskapio-osaston viimeisessä salissa oli kapalovaateosasto, jossa -naisen hekumaa uhkuva valkeus vaihtui lapsen viattomaan valkeuteen. -Puhtaus ja ilo kuvastui kaikessa, nuoren, äitinä heränneen naisen -autuus. Kapalovaatteet pehmeine aivinoineen, flanelleineen ja -villaisine peittoineen, herttaiset pienet paidat ja myssyt, -ristiäismekot ja kasmirviitat, joiden untuvareunat olivat kosketukselle -hienot kuin vastasyntyneen lapsen iho, kertoivat kehtojen lempeää -tarinaa. - --- Tiedäthän minkälaisia paitoja, sanoi Jean, joka suuresti ihastuneena -katseli alusvaatenäyttelyä. - -Valkotavaraosastolla Pauline huomattuaan Denisen veljineen juoksi -tervehtimään heitä. Tiedustelemattakaan Deniseltä hänen asiaansa hän -alkoi vilkkaasti puhella kysellen liikuttuneena minkä verran perää oli -taloa kiertävissä huhuissa. Myyjättäret olivat riidelleet asiasta, -toiset olivat väittäneet uutisen todeksi, toiset perättömäksi. - --- Jäättehän toki? Minne minä joudun, jos te lähdette! - -Kun Denise sanoi aikovansa lähteä seuraavana päivänä, hän huudahti: - --- Ei siitä tule mitään! Kenties itse luulette niin, mutta minä tiedän, -ettei siitä tule mitään... Hyvänen aika, nyt kun minulla on pikkuinen -poika, niin täytyyhän teidän nimittää minut alajohtajattareksi. -Baugékin on sitä mieltä, ja hän luottaa ehdottomasti teihin. - -Pauline vain nauroi eikä ottanut uskoakseen. Sitten hän haki käsiinsä -pyydetyt paidat ja kuullessaan, että Denise kävisi vielä -nenäliinaosastolla, hän antoi tavarat osaston apulaisnaiselle -kannettaviksi. Tämä oli entinen neiti de Fontenailles, joka nykyään oli -naimisissa Josephin kanssa. Hänelle oli annettu armosta tämä paikka, ja -hän liikkui nyt osastolla yllään paksu musta pusero, jonka olkapäähän -oli merkitty suuri numero keltaisella villalangalla. - --- Seuratkaa neitiä, sanoi Pauline hänelle. - -Sitten palattuaan Denisen luo hän toisti kuiskaten: - --- Alajohtajattareksi, eikö niin? - -Denise sanoi nauraen suostuvansa laskeakseen leikkiä hänkin. - -Kantajan seuraamana hän meni veljineen alakertaan ja osui matkallaan -villakangasosastoon, joka sijaitsi valkealla flanellilla ja veralla -verhotussa gallerian nurkassa. Liénard, joka vastoin isänsä tahtoa -oli vielä tavaratalon palveluksessa eikä suostunut palaamaan -kotikaupunkiinsa, puheli kauniin Mignot'n kanssa, joka oli ruvennut -kaupanvälittäjäksi ja joka häpeämättä kävi Aarreaitassa entisiä -tuttaviaan tapaamassa. Tietenkin heidän keskustelunsa koski Deniseä, -sillä tämän tullessa he vaikenivat kohteliaasti tervehtien. Muutkin -Denisen matkalla kohtaamat myyjät kumarsivat syvään, sillä kuka tiesi -mikä tytöstä vielä tuli. Kuiske kävi ja vetoja lyötiin kahta -kiivaammin. Voitolliselta hän näytti myyjien silmissä ja -avioliittopuolueen edustajat kävivät jo niin rohkeiksi, että uskalsivat -panna juomingit vetoon. Denise oli kääntynyt valkeiden kankaiden -galleriaan, jonka päässä nenäliinaosasto oli. Hänen ohitseen vilahtivat -valkeiden pumpulikankaiden, sertinkien, madapolamien, aivinain, -musliinien ja tarlataanien lainehtivat kasat, liinakankaiden -suunnattomat pakkapinot, kaiken maailman lakana-, pöytäliina-, pyyhe-, -esiliinakankaat. Ja tervehdykset jatkuivat. Tie aukeni Denisen edessä. -Palttinaosastolla Baugé riensi häntä vastaan tervehtiäkseen talon hyvää -haltijatarta. Kuljettuaan peitto-osaston poikki, jossa peitot liehuivat -suurina lippuina riippuen katosta, hän saapui nenäliinaosastolle, jonka -komeutta yleisö kilvan ylisti. Joka paikassa oli valkeita patsaita ja -pyramideja, kaikenmuotoisia rakennelmia, yksinomaan nenäliinoista -pystytettyjä. Irlantilaiset ja kiinalaiset nenäliinat, nimikoidut, -pitseillä reunustetut ja kirjauksilla koristetut, yhtyivät -oudonmuotoiseksi satujen kaupungiksi, joka kajastuksena kuvastui -valkohehkuvaa itämaan taivaan taustaa vasten. - --- Tusinanko tahdot? Denise kysyi veljeltään. Choletlaisia, eikö niin? - --- Niin luulen, samanlaisia kuin tämä, Jean vastasi ottaen kääröstä -nenäliinan. - -Jean ja Pépé olivat koko ajan seuranneet Deniseä aivan hänen -lähellään niinkuin saapuessaan lapsina Pariisiin. Tavaratalo, jossa -Denise liikkui kuin kotonaan, herätti heissä levottomuutta, ja -vaistomaisesti he nytkin turvautuivat isoon sisareensa antautuen hänen -suojeltavikseen. Ihmiset katsoivat heihin ja naurahtivat, kun näkivät -hoikan ja vakavan nuoren tytön johtavan arvokkaana kahta suurta poikaa, -jotka ujostellen seurasivat häntä, vaikka toinen oli jo parrakas mies, -toinen puvusta päättäen koululainen. He olivat kaikki kolme niin -toistensa näköisiä, heidän tukkansa oli niin täydellisesti samaa -vaaleaa vivahdusta, että gallerioissa kuiskittiin: - --- Nuo ovat hänen veljensä... Hänen veljiään ovat... - -Denisen etsiessä nenäliinaosastolla myyjää Mouret ja Bourdoncle osuivat -sinne, Mouret pysähtyi tytön eteen sanomatta kuitenkaan mitään. Samassa -rouva Desforges ja rouva Guibal kulkivat ohi. Henriette säpsähti. Hän -katsoi Mouret'hen, katsoi Deniseen. Nämä puolestaan katsoivat häneen. -Tähän sanattomaan katseeseen päättyi heidän yhteinen draamansa, -niinkuin useimmiten sydämen draamat päättyvät, väentungoksessa -välähtävään silmäykseen. Mouret poistui. Denise yhä myyjää hakien oli -veljiensä seuraamana kadonnut osaston perälle. Henriette huomattuaan -neiti de Fontenailles'in, joka seurasi Deniseä apulaisen työtä tehden, -sanoi vihaisella äänellä toverilleen: - --- Katsokaapa, minkä hän on tehnyt tuosta onnettomasta. Loukkaavaa -kerrassaan! Markiisittaresta! Hän pakottaa tämän seuraamaan koirana -tuota kadulta löytämäänsä naista. - -Hän koetti tyyntyä ja sanoi välinpitämättömäksi tekeytyen: - --- Mennään katsomaan silkkinäyttelyä. - -Silkkiosasto näytti lemmelle pyhitetyltä suurelta huoneelta, jonka -rakastavan naisen oikku oli verhonnut lumivalkeaksi ja joka näytti -tahtovan kilpailla valkeudessa lumenkin kanssa. Naisen ihon kaikki -maidonväriset valkeudet kuvastuivat siinä, lanteiden sametit, pohkeiden -pehmeät silkit ja poven hienopintaiset satiinit. Pylväiden välissä oli -valkeita sametteja, ja niiden kermanväristä taustaa vasten satiinit -ja silkit hohtivat posliinin- ja metallinvalkeina, kun taas -sisilialaissilkit ja fulardit huojuttelivat köynnöksinä läpikuultavia -vivahduksiaan alkaen norjattaren vaaleudesta päätyen italiattaren tai -espanjattaren auringonpaahteiseen ruskeuteen. - -Favier mittasi fulardia vaalealle "kaunottarelle", jolla ei osastolla -tiedetty muuta nimeä. Monena vuonna hän oli ilmestynyt aika-ajoin -tänne, eikä kukaan vielä tietänyt hänestä mitään, ei säätyä, ei nimeä, -ei osoitetta. Eikä kukaan sitä paitsi koettanutkaan päästä niistä -selville, vaikka jokainen hänen käydessään teki arveluja aikansa -kuluksi. Hän laihtui ja hän lihoi, hän oli nukkunut yönsä hyvin tai hän -oli mennyt myöhään levolle; kaikki hänen tuntemattoman elämänsä -vaiheet, vähäiset niinkuin tärkeätkin, ulkonaiset tapahtumat ja sydämen -liikutukset, joutuivat, mikäli ne kuvastuivat hänen olemuksessaan, -pitkien keskustelujen alaisiksi. Tänään hän näytti sangen iloiselta, ja -Favier palattuaan kassalta, jonne oli saattanut kaunottaren, sanoi -Hutinille: - --- Hän menee kenties uusiin naimisiin. - --- Onko hän siis leski? kysyi Hutin. - --- En minä tiedä... Mutta muistatte kai tekin, että hän oli kerran -surupuvussa... Tai kenties hän on voittanut pörssissä. - -Kukaan ei lisännyt siihen mitään. Vähän aikaa vaiti oltuaan Favier -jatkoi: - --- Oma asiansa on... Kenellä tässä olisi aikaa pitää huolta kaikkien -ostajien asioista. - -Hutin näytti miettivältä. Hän oli edellisenä iltana joutunut -johtokunnan kanssa riitaan, ja hän tiesi, että hänen tuomionsa oli -langetettu. Hänet aiottiin erottaa myyntinäyttelyn jälkeen. Jo aikoja -sitten hän oli tuntenut horjuvansa. Viimeisen inventoimisen jälkeen -häntä oli nuhdeltu siitä, ettei hän ollut saavuttanut edeltä määrättyä -tulosta. Mutta syy ei ollut siinä. Koko osasto oli vähitellen työntänyt -hänet ulos totellen olemassaolon taistelun lakia, joka määräsi -alempiarvoisten sodan ylempiään vastaan ja jonka perustukselle talo oli -toimintansa rakentanut. Favier'n kavala myyräntyö oli tuottanut -hedelmää. Johtajan paikka oli luvattu jo hänelle. Hutin tiesi sen, -mutta hän ei silti vihannut vanhaa toveriaan. Päinvastoin hän kohteli -melkein kunnioittavasti tätä kylmäveristä miestä, joka oltuaan aina -nöyrä ja kuuliainen, kun Bouthemontin ja Robineaun kumoamisesta oli -ollut kysymys, oli nyt osoittanut niin suurta tarmoa oman asiansa -ajamisessa. - --- Niin, jatkoi Favier, -- tiedätte kai, ettei hän lähdekään. Hänet on -nähty isännän kanssa puhelemassa... Siinä menetin samppanjapullon. - -Hän puhui Denisestä. Yhä lisääntyvästä ostajatulvasta huolimatta asia -oli kaikkien suussa, ja silkkiosasto varsinkin oli kuohuksissaan, sillä -siellä oli lyöty suuria vetoja. - --- Hitto vieköön! tiuskaisi Hutin kuin unesta heräten. -- Hullu olin -kun annoin hänen mennä... Nyt olisin koko pohatta! - -Ajattelematon tunnustus sai hänet punastumaan, kun hän näki Favier'n -nauravan. Tehdäkseen sanansa tyhjiksi hänkin oli nauravinaan, väittäen -että Denise oli panetellut häntä johtokunnalle. Mutta hänen teki mieli -purkaa vihaansa jonnekin ja nähdessään, etteivät myyjät jaksaneet -hallita ostajakunnan hyökkäyksiä, hän kiivastui heille. Samassa hän -huomasi rouva Desforges'in, joka kulki hitaasti osaston poikki rouva -Guibalin seurassa, ja hän veti jälleen suunsa hymyyn. - --- Ettekö tarvitse mitään tänään, hyvä rouva? hän sanoi. - --- En, kiitos, vastasi Henriette. -- Kävelen vain huvikseni. Olen -tullut katsomaan. - -Mutta saatuaan hänet pysähtymään Hutin alkoi hiljaa puhella. Hänen -mieleensä oli äkkiä johtunut uusi ajatus, ja päästäkseen tarkoitustensa -perille hän vuorotellen imarteli rouva Desforges'ia ja panetteli taloa. -Hän oli kyllästynyt nykyisiin oloihin. Sellainen epäjärjestys täällä -vallitsi, että mieluummin erosi kuin rupesi sitä kestämään. Henriette -kuunteli ihastuneena. Luullen tekevänsä Aarreaitalle vahinkoa -houkuttelemalla silkkiosaston johtajan sen palveluksesta hän tarjoutui -puhumaan hänen puolestaan Bouthemont'ille ja hankkimaan hänelle -vastaavan paikan Neljässä Vuodenajassa, kun tämä jälleen pystyi -jatkamaan toimintaansa. Asiasta päätettiin kuiskaten, sillä aikaa kun -rouva Guibal katseli näyttelyä. - --- Saanko antaa teille orvokkivihkon, Hutin jatkoi ääneen osoittaen -pöydällä olevaa paria kolmea kaupantekiäisvihkoa, jotka hän oli -hankkinut kassasta tuttavilleen annettaviksi. - --- Ei kiitos! huudahti Henriette peräytyen. -- Minä en tahdo olla -häissä mukana. - -Sutkaus nauratti heitä kumpaakin, ja he erosivat hymyillen -merkitsevästi toisilleen. - -Kun rouva Desforges lähti etsimään rouva Guibalia, hän huomasi äkkiä -hämmästyksekseen edessään rouva Martyn. Tämä oli tyttärensä Valentinen -kanssa jo parin tunnin ajan kiertänyt tavarataloa tavallisen -ostokiihkonsa vallassa ja kuten aina menettänyt lopuksi tasapainonsa ja -tajuntansa. Hän oli käynyt huonekaluosastolla, josta näytteillä olevat -valkeat huonekalut ja valkealla telttakankaalla verhotut seinät -muodostivat nuoren tytön huoneen, lyhyttavaraosastolla ja -punontateososastolla, joka oli koristeltu valkeilla ripsuilla ja -monimutkaisiksi kuvioiksi järjestetyillä nappi- ja neula-asetelmilla, -ja trikootavaraosastolla, jossa Naisten Aarreaitan nimi oli rakennettu -valkeista sukista kolmen metrin korkuisilla kirjaimilla punaisista -sukista muodostetulle taustalle. Mutta varsinkin rouva Marty oli -vastaperustettujen osastojen innokas ihailija. Hän oli viettänyt -kokonaisen tunnin muotitavaraosastolla, joka oli sijoitettu uuteen -halliin ensimmäiseen kerrokseen, tyhjennyttänyt kaapit ja koettanut -itselleen ja tyttärelleen kaikki hatut, reunalliset ja reunattomat, -kapotit ja baretit. Hän oli hyökännyt vasta-avatulle jalkineosastolle, -joka oli solmio-osaston takana alakerran gallerian perällä, ja siellä -hän oli penkonut lasiset näytekaapit ylösalaisin ja ihaillut -untuvareunaisia, korkeakantaisia silkkitohveleita ja valkeita, -korkeakantaisia silkkikenkiä, jotka olivat herättäneet hänessä -sairaalloisen himon. - --- Voi ystäväni, hän huokasi, -- mikä erinomainen hattuvalikoima. Olen -valinnut itselleni kapotin ja tyttärelleni toisen... Ja heidän -jalkineensa! Verrattomia, vai mitä, Valentine? - --- Erinomaisia, tyttö vastasi täysikasvuisen naisen varmuudella. -- -Heillä on kenkiä kahteenkymmeneen frangiin viiteenkymmeneen, oikein -hyviä. - -Apulainen seurasi heitä vetäen perässään tuolia, joka oli kuormitettu -tavaroilla. - --- Kuinka herra Marty jaksaa? rouva Desforges kysyi. - --- Hyvin, mikäli minä tiedän, rouva Marty vastasi säikähtäen toisen -ilkeätä kysymystä, joka niin odottamatta tuli keskelle hänen -innostustaan. -- Siellä hän yhä on. Setäni aikoi käydä tänään hänen -luonaan. - -Mutta samassa hän keskeytti ja huudahti aivan haltioissaan: - --- Katsokaa kuinka herttaista! - -Rouvat olivat kulkeneet yhdessä vähän matkaa ja saapuneet tekokukka- ja -sulkaosastolle, joka sijaitsi keskusgalleriassa silkkiosaston ja -käsineosaston välissä. Heidän edessään aukeni kirkkaassa valaistuksessa -hurmaava tekokukkanäyttely ison tammen kokoisen vihkon muotoisena. -Alhaalla oli pienissä kimpuissa orvokkeja, kieloja, hyasintteja ja -päivänkukkia, kaikkia kevään valkeita vivahduksia. Niiden seasta kohosi -suurina vihkoina valkeita ruusuja, sisälehdet heikosti ihonvärisiä, -komeita valkeita pioneja, hienonhienolle punalle vivahtavia, ja -töyhtöinä rehenteleviä keltatähtisiä krysanteemeja. Yhä korkeammalle -nousivat varret kannattaen valkeita, salaperäisinä huojuvia liljoja, -kukkivan omenapuun oksia ja suuria sireeninterttuja, joiden -yläpuolella, toisen kerroksen tasalla, heilui valkeita kamelikurjen -sulkia, kevyitä ja ohuita kuin kukkien kuvuista lähtenyt henkäys. Yksi -osaston nurkka oli omistettu kokonaan oranssikiehkuroille ja -seppeleille. Lasisista kastepisaroista kimmeltävien tekokukkien -musliini-, silkki- ja samettilehtien ja kupujen keskellä lenteli -hopeisten ohdakkeiden ja tähkien ympärillä outoja, hattujen koristeiksi -tarkoitettuja tropiikin lintuja, purppuranvärisiä ja mustapyrstöisiä -tangaralintuja ja taivaankaaren kaikissa väreissä hohtavia kolibreja. - --- Ostan omenapuun oksan, rouva Marty sanoi. -- Ihanaa, vai mitä?... Ja -tuo pikkulintu, katsohan toki, Valentine! Sen minä otan! - -Mutta rouva Guibalia kyllästytti jo tämä liikkumattomuus keskellä -myllertäviä joukkoja, ja hän sanoi: - --- No niin, jääkää te ostamaan. Me lähdemme liikkeelle. - --- Älkäähän toki, odottakaa minua! huudahti rouva Marty. -- Minäkin -tulen... Ylhäällä kuuluu olevan hajuvesiosastokin. Siellä minun täytyy -käydä. - -Edellisenä päivänä kunnostettu hajuvesiosasto oli lukusalin vieressä. -Rouva Desforges halusi nousta sinne hissillä välttääkseen -porraskäytävien tungosta, mutta siitä ei tullut mitään, sillä hissiä -piiritti valtaisa ihmisjoukko. Yhtäläistä oli tarjoiluhuoneen -ovellakin, jossa tungos oli sellainen, että erityisen tarkastajan -täytyi valvoa nälkäistä yleisöä ja päästää sisään vain pieniä ryhmiä -kerrallaan. Hajuvesiosaston läpitunkevat tuoksut jo alkoivat tuntua. -Väiteltiin Bonheuristä, talon erikoissaippuasta. Myyntipöytien -lasikansien alla ja hyllyköiden kristallisilla lasipinnoilla oli -hiusvoidetölkkejä, tahnoja, pöydillä ihojauhe- ja ihomaalirasioita, -öljy- ja hajuvesipulloja, kun taas harjat, sakset, kammat ja -pienet taskupullot olivat suljettu omaan erityiseen kaappiinsa. -Valkotavaranäyttelyn kunniaksi myyjät olivat koristaneet osaston -valkeilla posliinitölkeillä ja lasipulloilla. Eniten herätti huomiota -huoneen keskellä oleva hopeinen suihkulähde, jonka hieno, orvokilta -tuoksuva hajuvesisuihku helisi kirkkaasti pudotessaan metallisäiliötä -vasten. Hieno lemu levisi siitä ympäriinsä, ja naiset kastelivat ohi -kulkiessaan siinä nenäliinansa. - --- Kas niin, sanoi rouva Marty ostettuaan suuren määrän hiusvesiä, -hammastahnaa ja hiusvoiteita, -- nyt olen valmis. Mennään nyt tapaamaan -rouva de Boves'ia. - -Mutta hänen täytyi pysähtyä vielä pääportaiden keskuslavalle -katsomaan japanilaistavaroiden näyttelyä. Tämä osasto oli kasvanut -tavattomasti, siitä kun Mouret oli järjestänyt ensimmäisen pienen -japanilaistavaroiden näyttelypöydän arvaamatta edes itsekään kuinka -suurta huomiota se oli herättävä. Harvat osastot olivat lähteneet niin -vähäisestä alusta ja alkaneet niin vaatimattomasti. Nyt se oli täynnä -vanhanaikaisia pronssi- ja norsunluuteoksia sekä lakeerattuja -tavaroita, ja sen vuotuinen liikevaihto nousi puoleentoista miljoonaan. -Idässä kauppamatkustajat tyhjensivät temppelit ja palatsit -tyydyttääkseen yhä kasvavaa menekkiä. Tällä tavalla syntyi yhä uusia -osastoja ja tavaratalolle uusia tulolähteitä entisten lisäksi. Nyt -esimerkiksi oli kuolleen talvikauden vilkastuttamista silmällä pitäen -luotu kirjaosasto ja leluosasto, joille ennustettiin suurta -tulevaisuutta ja joista varmaankin aikaa myöten oli koituva -naapuriliikkeille häviötä. Neljässä vuodessa oli japanilaistavaroiden -osasto kasvanut niin tärkeäksi, että se houkutteli puoleensa kaikki -Pariisin taiteenharrastajat. - -Rouva Desforgeskin lankesi vihastaan ja lupauksistaan huolimatta -kiusaukseen ja osti viehättävän hienon norsunluutyön. - --- Lähettäkää se minulle kotiin, hän sanoi kiireesti läheisessä -kassassa. -- Yhdeksänkymmentä frangia, eikö niin? - -Nähdessään, että rouva Marty tyttärineen viivytteli taas, tällä kertaa -ala-arvoisten posliinitavaroiden pöydän ääressä, hän sanoi tälle vetäen -rouva Guibalin mukaansa: - --- Löydätte meidät lukusalista... Minua todellakin haluttaa istua vähän -aikaa. - -Mutta lukusalissa rouvat eivät saaneetkaan istuinta. Ison pöydän -ympärillä ei ollut ainoatakaan tyhjää tuolia. Lihavia herroja istui -siellä lukemassa, selkä kenossa ja levitellen suurta vatsaansa, -ajattelemattakaan että heiltä olisi voitu vaatia hiukan kohteliaisuutta -näitä rouvia kohtaan, joiden oli tuolien puutteessa pakko seisoa. - -Muutamat naiset kirjoittivat, nenä paperissa kiinni, ikäänkuin -kätkeäkseen kyhäelmänsä hatun kukkien alle. Rouva de Boves'ia ei -näkynyt, ja Henriette tuskastui jo, kun hän samassa huomasi herra de -Vallagnoscin, joka oli tullut hakemaan vaimoaan ja anoppiaan. Tämä -tervehti ja sanoi: - --- Varmaankin he ovat pitsiosastolla, sillä sinne he aina tarttuvat... -Täytyy käydä katsomassa sieltä. - -Sitten hän meni hankittuaan sitä ennen rouville tuolit. - -Pitsiosastolla ahdinko kävi tunti tunnilta yhä sietämättömämmäksi. -Suuri valkotavaroiden näyttely oli koonnut sinne mitä talossa oli -hienointa ja kalleinta virittäen ostajille vastustamattoman satimen, -josta heidän järkensä hämmentyi. Koko osasto oli järjestetty valkeaksi -kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä huojui katossa kuin taivaan laella -aamuauringon valoa lieventävät pilvenharsot. Patsaiden ympärillä -kierteli ihmeellisiä kudoksia leviten kuin pyörivän tanssijattaren -kevyet hameet. Kaikille pöydille, joka paikkaan olivat pitsien hyöteet -sirottaneet hienon lumensa. Oli espanjalaisia silkkipitsejä, kepeitä -kuin tuulessa lentävät untuvat, Brysselin leveälehtisiä ja -hienosilmuisia nypläyksiä, Venetsian raskaampimallisia kirjauksia, -Bruggen ja Alençonin kuninkaallista, miltei jumalaista rikkautta -uhkuvia kudoksia. Kauneuden jumala näkyi pystyttäneen tänne valkean -tabernaakkelinsa. - -Rouva de Boves käveltyään kauan tyttärensä seurassa osastolla ja -eksytettyään kerta toisensa perästä kätensä hyllyviin kasoihin, joiden -koskettelemiseen hän antautui sairaalloisen himon pakosta, oli -vihdoinkin pyytänyt Delochelta alençonpitsejä nähdäkseen. Deloche oli -ensin näyttänyt hänelle valealençonia, mutta rouva ei tyytynyt; hän -tahtoi oikeaa eikä huolinut edes kapeammastakaan, jolla oli hintana -kolmesataa frangia metri, hän halusi kevyempää, sellaista, josta -maksettiin tuhat frangia metriltä, ja pyysipä vielä lisäksi -seitsemän- ja kahdeksan sadan frangin nenäliinoja ja viuhkoja. Pöydälle -levitettyjen tavaroiden arvo oli korkea. Eräässä osaston nurkassa -Jouve, joka yhä seurasi rouva de Boves'ia tämän harhailemisesta -huolimatta, seisoi liikkumattomana tungoksessa, välinpitämättömän -näköisenä, mutta seuraten silmillään jokaista hänen liikettään. - --- Onko teillä puseronkauluksia? kysyi kreivitär Delochelta. -- -Näyttäkää niitä, olkaa hyvä! - -Kauppa-apulainen, jota hän jo oli kaksikymmentä minuuttia pidättänyt, -ei uskaltanut kieltää mitään tältä muhkealta rouvalta, joka puhui -mahtavasti. Mutta hän alkoi epäröidä, sillä myyjiä oli kielletty -tyhjentämästä tiskille kallisarvoisien pitsien laatikoita ja -edellisellä viikolla häneltä oli varastettu niitä kymmenen metriä. -Rouva de Boves'in ylpeä ryhti vaikutti kumminkin häneen, hän totteli ja -käänsi hetkeksi selkänsä ottaakseen kaapista pyydettyjä kauluksia. - --- Katsohan, äiti, sanoi Blanche, joka vieressä tarkasti -huokeahintaisia valenciennespitsejä, -- noita voisi ottaa lakanoihin. - -Rouva de Boves ei vastannut. Tytär käänsi hitaasti äitiä kohden pehmeät -kasvonsa, juuri kun tämä pisti päällystakkinsa hihaan pitsikäärön. -Blanche ei tuntunut hämmästyvän, vaan astui äidin eteen peittääkseen -hänet katseilta, kun samassa Jouve ilmestyi heidän väliinsä ja -kumartuen kreivitärtä kohti kuiskasi kohteliaalla äänellä hänen -korvaansa: - --- Olkaa hyvä ja seuratkaa minua! - -Rouva de Boves aikoi ensin vastustella. - --- Miksi niin, herra? - --- Olkaa hyvä ja seuratkaa, toisti järjestyksenvalvoja korottamatta -ääntään. - -Kasvot tuskasta värähtäen kreivitär heitti nopean silmäyksen -ympärilleen. Tehden päätöksensä hän hillitsi sitten itseänsä ja kulki -Jouven vieressä ylpeänä kuin kuningatar, joka antautuu halvan -adjutantin suojeltavaksi. Yksikään läsnäolijoista ei huomannut mitään. -Deloche, joka jälleen oli palannut tiskinsä ääreen, katseli suu auki. -Oliko mahdollista! Noin hieno rouva! Blanche seurasi kalmankalpeana -äitiään viivytellen väentungoksessa epäröiden, oliko hänen -velvollisuutensa pysyä äidin luona vai oliko hänen paettava, sillä hän -pelkäsi, että hänetkin pidätettäisiin. Kun hän näki äitinsä katoavan -Jouven kanssa Bourdonclen työhuoneeseen, hän jäi odottamaan oven -taakse. - -Bourdoncle, jonka asiana oli ratkaista säätyhenkilöitä koskevia -varkausjuttuja, oli erottuaan Mouret'sta juuri tullut huoneeseensa. Jo -aikoja sitten Jouve oli ilmoittanut hänelle epäluulonsa rouva de -Boves'in suhteen, eikä Bourdoncle nyt hämmästynytkään, kun Jouve -parilla sanalla selitti hänelle asiansa. Hän oli sitä paitsi niin -tottunut tällaiseen, ettei hän enää uskonut ketään. Kun himo valtaa -naisen, hän kykenee vaikka mihin, oli hänen tapansa sanoa. Mutta -tietäen, että nyt kysymyksessä oleva varas oli isännän tuttavia, hän -kohteli tätä hyvin kohteliaasti. - --- Hyvä rouva, hän sanoi, -- tällaiset heikkouden hetket eivät -hämmästytä meitä... Pyydän teitä ajattelemaan mitä seurauksia -erehdyksestä voi olla. Jos joku muu olisi nähnyt teidän pistävän -pitsejä... - -Mutta kreivitär keskeytti hänet suuresti närkästyneenä. Hänkö olisi -varastanut! Tiesikö Bourdoncle ketä puhutteli? Kreivitär de Boves hän -oli, ja hänen miehensä, kreivi de Boves, hevoshoidon tarkastaja, on -käynyt hovissakin... - --- Tiedän, tiedän kyllä, hyvä rouva, Bourdoncle sanoi rauhallisesti. -- -Minulla on kunnia tuntea teidät... Suvaitkaa ensiksikin antaa takaisin -pitsit, jotka olette ottanut... - -Mutta rouva de Boves ei sallinut hänen jatkaa, vaan väitti yhä vastaan -kasvot kiihtymisen kaunistamina ja kunniallisuudessaan loukatun -ylhäisen naisen katkeria kyyneliä vuodattaen. Kuka tahansa muu kuin -Bourdoncle olisi horjunut erehdystä peläten, sillä kreivitär uhkasi -haastaa hänet oikeuteen herjauksesta. - --- Varokaa, herra, mieheni voi vetää asian ministerinkin -ratkaistavaksi. - --- Kas niin, Bourdoncle sanoi kärsimättömästi, -- te ette näy olevan -sen viisaampi kuin muutkaan. Täytyy siis tehdä ruumiintarkastus. - -Rouva de Boves ei vieläkään myöntänyt, vaan sanoi järkähtämättömästi. - --- Oikeassa olette, tarkastakaa vain. Mutta varoitan teitä. Siitä voi -olla talollenne ikäviä seurauksia. - -Jouve meni kureliiviosastolta hakemaan kahta myyjätärtä. Palatessaan -hän ilmoitti Bourdonclelle, että rouvan tytär odotti yhä ovella, ja -kysyi pitikö hänetkin pidättää, vaikka hänen ei tiedetty varastaneen. -Bourdoncle, säädyllisenä kuten aina, julisti vastaukseksi, ettei -sopinut häväistä äitiä lapsensa nähden. Sitten miehet vetäytyivät -viereiseen huoneeseen myyjättärien riisuessa kreivitärtä. Paitsi hihan -alençon pitsiä, jota oli kaksitoista metriä, hinta tuhat frangia metri, -he löysivät poven lämpimästä nenäliinan, viuhkan ja kaulaliinan, -pitsejä yhteensä neljäntoistatuhannen arvosta. Jo vuoden ajan rouva de -Boves oli varastanut voimatta vastustaa valtavaa himoaan. Kohtaukset -olivat käyneet yhä arveluttavammiksi, kehittyneet hänelle elinehdoksi, -niin ettei hän enää muistanut noudattaa varovaisuuttakaan. Hän antautui -nautinnolleen sitä suuremmalla kiihkolla, kun tiesi panevansa vaaran -alaiseksi nimensä, ylpeytensä ja miehensä korkean viran. Nyt kun tämä -ei enää sulkenut häneltä rahalaatikkoaan, hän varasti, vaikka ei ollut -rahanpuutteessakaan, varasti varastamisen himosta, niinkuin voi -rakastaa rakastamisen himosta, yksinomaan suodakseen tyydytystä -sairaalle hermostolleen, joka oli turmeltunut suurmyymälöiden -suunnattomista kiusauksista. - --- Olen joutunut pahanilkisten juonien uhriksi, hän huusi. -- Joku on -pistänyt vaatteisiini pitsejä. Oh, vannon sen Jumalan kautta! - -Hän oli heittäytynyt tuoliin ja itki raivoissaan, väärin napitetun -pukunsa vaivaamana. Bourdoncle lähetti myyjättäret pois ja sanoi -sitten: - --- Suostumme pitämään tämän ikävän asian salassa perheenne tähden. -Mutta ennenkuin menette täytyy teidän allekirjoittaa tunnustus: "Olen -varastanut pitsejä Naisten Aarreaitasta", ja siihen teidän tulee lisätä -pitsien laji ja hinta sekä päivämäärä... Paperin saatte takaisin heti, -kun olette tuonut minulle kaksituhatta frangia köyhiä varten. - -Rouva de Boves oli noussut ja väitti kiivaasti vastaan: - --- En ikinä kirjoita! Mieluummin kuolen. - --- Ette kuole, hyvä rouva, ette ollenkaan. Mutta jos ette suostu, minun -täytyy turvautua poliisiin. - -Seurasi hirveä kohtaus. Rouva de Boves puhkesi herjauksiin ja -valituksiin änkyttäen, että oli häpeällistä kiduttaa onnetonta naista. -Kauneudestaan ja ruhtinaallisesta vartalostaan huolimatta hän oli -vihanpurkauksissaan raivokkaampi kuin rahvaannainen. Sitten hän koetti -hellyttää tuomarinsa sydäntä rukoillen häntä hänen oman äitinsä -nimessä. Hän uhkasi langeta hänen jalkojensa juureen, madella maassa -hänen edessään saadakseen armon. Kun Bourdoncle ei sittenkään taipunut, -vaan pysyi kylmänä tottumuksen karkaisemana, hän istuutui ja kirjoitti -vapisevalla kädellä. Kynä viskasi paperille sanat "olen varastanut" -äkäisesti raapaisten sen hienoa pintaa, niin että oli vähällä pistää -paperin puhki rouva de Boves'in toistaessa yhä käheällä äänellä: - --- Siinä on, herra, siinä on! En kestä väkivaltaa. - -Bourdoncle otti paperin, taittoi sen huolellisesti kokoon, pani sen -kreivittären nähden laatikkoon ja sanoi: - --- Te näette, ettei se ole ainoa laatuaan, sillä nuo rouvat, jotka ovat -väittäneet tahtovansa mieluummin kuolla kuin kirjoittaa, jättävät -useimmiten paperinsa lunastamatta. No niin, saatte sen takaisin milloin -haluatte. Teidän on itsenne päätettävä, onko se kahdentuhannen -arvoinen. - -Rouva de Boves korjasi pukuansa, ja koko hänen entinen rohkeutensa -palasi, kun hän oli kärsinyt rangaistuksensa. - --- Sallitte nyt kai minun mennä? hän kysyi kuivasti. - -Mutta Bourdoncle oli jo muuta tekemässä. Jouven raportin johdosta hän -päätti erottaa Delochen palveluksesta. Myyjä oli typerä eikä osannut -pitää varkaita silmällä. Hän ei koskaan oppisi hallitsemaan -ostajakuntaa. Rouva de Boves toisti kysymyksensä ja saatuaan luvan -lähteä hän heitti Bourdoncleen ja Jouveen murhaavan katseen. Karkeiden -sanojen tulvasta, joka pyrki kohoamaan hänen huulilleen, hän valitsi -yhden, murhenäytelmien sanavarastosta lainatun ja sinkosi sen -painokkaasti: - --- Kurjat! hän tiuskaisi paiskaten oven mennessään. - -Blanche oli odottanut koko ajan ovella. Koska hän ei tiennyt mitä sen -takana tapahtui ja näki Jouven ja myyjättärien kulkevan edestakaisin, -hän joutui aivan suunniltaan ja rupesi ajattelemaan santarmeja, käräjiä -ja vankilaa. Samassa hän näki hämmästyksekseen Vallagnoscin tulevan, -miehensä, jota hän ei vielä oikein uskaltanut sinutellakaan, oltuaan -vain kuukauden naimisissa. Tämä rupesi kyselemään häneltä hänen -kalpeuttaan ihmetellen: - --- Missä on äitisi?... Oletko eksynyt hänestä? Etkö osaa vastata! -Pelkäätkö jotain. - -Blanche ei keksinyt hädissään kunnollista valettakaan, vaan kertoi -kaikki kuiskaten: - --- Äiti ... äiti... Hän varasti... - --- Mitä, varasti? - -Mutta lopulta hän ymmärsi, ettei ollut kysymys leikistä. Hänen vaimonsa -kalpeat, pelosta värähtelevät kasvot ilmaisivat sen. - --- Hän pisti pitsejä hihaansa, noin ... jatkoi Blanche sopertaen. - --- Näitkö siis sen! Ja katsoit vain! Vallagnosc kuiskasi kauhistuen, -kun ymmärsi, että Blanchekin oli ollut rikokseen osallinen. - -Heidän täytyi vaieta, sillä ihmiset alkoivat jo kääntyä katsomaan -heitä. - -Tuskainen epäröiminen sai Vallagnoscin hetkeksi liikkumattomaksi. -Sitten hän teki päätöksensä ja aikoi avata oven mennäkseen Bourdonclen -puheille, kun huomasi Mouret'n, joka kulki gallerian poikki. Hän muutti -mieltään ja käskien vaimonsa odottaa tarttui vanhan toverinsa käteen ja -kertoi hajanaisin sanoin hänelle tapahtuman. Mouret vei hänet kiireesti -työhuoneeseensa rauhoittaen häntä mahdollisten seurauksien suhteen. Hän -vakuutti Vallagnoscille, ettei tämän ollut tarpeellista sekaantua itse -asiaan, ja selitti miten tällaisissa tapauksissa meneteltiin -ihmettelemättä vähääkään varkautta, ikäänkuin olisi sitä jo kauan -ennustanut. Mutta Vallagnosc päästyään vangitsemisen pelosta ei voinut -nähdä asiaa hänen kannaltaan. Hän oli heittäytynyt nojatuoliin, ja nyt, -kun hän sai aikaa ajatella, hän rupesi valittamaan kohtalonsa kovuutta. -Oliko mahdollista! Rosvojen perheeseen hän siis oli joutunutkin. Hän -oli mennyt mielettömään avioliittoonsa yksinomaan ollakseen apelleen -mieliksi. Hämmästyen hänen lapsellisen kiivasta mielenpurkaustaan -Mouret katseli hänen itkuaan muistellen kuinka toveri oli ennen -teeskennellyt pessimistin ivallista välinpitämättömyyttä maallisia -rientoja kohtaan ja sanonut, että vain paheessa oli hiukan -mielenkiintoa. Haihduttaakseen ystävänsä huolet Mouret rupesi laskemaan -leikkiä saarnaten ystävälleen samaa välinpitämättömyyden oppia, jota -tämä itse oli kertonut tunnustavansa. Vallagnosc suuttui. Hänen oli -mahdotonta toteuttaa elämässään julistamiaan periaatteita, sillä hänen -poroporvarillisesta kasvatuksesta pilaantunut luontonsa nousi -voittamattomasti kapinaan tapojenturmelusta vastaan. Heti kun tämä -kerskaileva epäilijä joutui itse inhimillisen kurjuuden kanssa -tekemisiin, hän lakkasi nauramasta ja hänen kylmä ivansa laimeni. -Kaikki oli inhottavaa! Hänen sukunsa kunnia oli tahraantunut iäksi, ja -maailma tuntui laukeavan liitoksistaan. - --- Kas niin, rauhoituhan toki, Mouret sanoi säälien. -- Älä viitsi -saarnata enää pessimismiä, koska siitä ei näy olevan sinulle -lohdutusta. Mutta minun mielestäni sinun pitäisi mennä nyt tarjoamaan -kätesi rouva de Boves'ille. Viisaampaa se olisi kaikin puolin kuin -nostaa tästä meteli... En olisi, hitto vieköön, uskonut sinua noin -herkäksi entiset mielipiteesi muistaen! - --- Niin, Vallagnosc huudahti ajattelematta, -- eihän se mitään, jos -olisi muista kysymys! - -Mutta hän nousi päättäen seurata toverinsa neuvoa. He palasivat yhdessä -galleriaan, juuri kun rouva de Boves tuli ulos Bourdonclen huoneesta. -Juhlallisesti kreivitär otti vastaan vävynsä tarjoaman käden, ja -Mouret, joka kohteliaasti kumartaen tervehti häntä ohikulkiessaan, -kuuli hänen sanovan: - --- He pyysivät anteeksi. Kauheita tuollaiset erehdykset! - -Blanche seurasi heitä kävellen heidän takanaan. He katosivat -tungokseen. - -Mouret lähti syviin mietteisiin vajonneena yksin eteenpäin. Hänelle -alkoi käydä selväksi, että häntä kohdannut kosto oli täydellisesti -oikeutettu. Voitollisen kiusaajan jalkoihin langennut ostajakunta, -jonka hulluus puhkesi tällaisiin rikoksiin, oli saanut Denisestä -kostajansa. Hän pysähtyi keskusportaiden ylimmälle askelmalle upottaen -katseensa alhaalla kihisevään ostajalaumaan. - -Kello oli jo lyönyt kuusi. Päivän kallistuessa iltaan galleriat olivat -pimenneet vähitellen ja hallit verhoutuneet varjoihin. Hämärän keskellä -syttyivät sähkölamppujen pallot valaen osastojen pohjukkoihin kirkkaan -kuutamonsa. Niistä lähti silmiä sokaisevaa valkeutta, ja ne -karkoittivat armottomasti varjot. Kun kaikki lamput paloivat, kohosi -ihastuksen humina joukkojen keskeltä. - -Valkotavaroiden näyttely tuli tässä valaistuksessa satumaisen ihanaksi. -Suunnaton valkeuden tulva tuntui syttyvän tuleen ja muuttuvan valoksi, -se heijastui Monsignyn gallerian palttinoissa ja musliineissa -loistavana kuin itäisellä taivaalla päivänkoitteen ensimmäinen -valojuova ja leimahti Michodièren gallerian punoksista ja nauhoista, -napeista ja soljista, helmistä ja hopeoiduista pronssiesineistä -päivänpaisteessa kylpevien kaukaisten vuorenhuippujen kirkkaudella. -Mutta varsinkin oli valo valloillaan keskusgallerian liekehtivässä -hohteessa, patsaita kiertävissä valkeissa harsoissa, portaita -verhoavissa valkeissa kudonnaisissa, katossa liehuvissa valkeissa -peitoissa, pitsien ilmassa parveilevissa valkoperhosissa. Unelmien -tähtitaivaana se tuikki, paratiisin häikäisevää selkeyttä se kuvasi, -valonruhtinattaren häissä riemuitsevaa paratiisia. Ja keskellä liehui -silkkihallin teltta valkeine verhoineen, pitsikankaineen ja -hohtoharsoineen kätkien valkeuteen satujen valkohipiäisen morsiamen. - -Mouret katseli kansaansa, joka liikkui valkeuden keskellä. Se kuvastui -mustana valon taustaa vasten. Ihmismeren pinta kohosi kuin huumeessa -hyökyen myrskyisen myyntipäivän tyyntyessä. Ihmiset alkoivat poistua. -Myyntipöydät hukkuivat jäännöskankaiden alle, kulta helisi kassojen -raha-arkuissa ostajajoukkojen siirtyessä ovea kohti voimattomina, -tyrkittyinä, tyydytettyään halunsa ja häveten huvituksiaan moisessa -paikassa. He olivat kokonaan hänen, talon hallitsijan hallussa, -he tottelivat häntä hurmaantuneina tavaroiden runsaudesta, -huokeahintaisuusjärjestelmästä, palauttamismahdollisuudesta, -mainostuksesta ja mieltä hivelevästä kohteliaisuudesta. Äiditkin olivat -jo alistuneet hänen valtikkansa alle, hän hallitsi kaikkia itsevaltiaan -karkeaotteisesti, joka oikkunsa mukaan voi tuhota kotien onnen ja -rauhan. Hän oli luonut naisille uuden uskonnon ja pystyttänyt jumalalle -temppelin, missä heidän sielunsa kirkot hylättyään viettivät -joutoaikansa, rauhattomuuden ja tyhjyyden tunnit, jotka kirkonmenojen -puutteessa olivat jääneet täyttämättä, ja tarjosivat suitsutusta -kauneuden kuolemattomalle jumalalle. Jos Mouret olisi sulkenut heiltä -ovensa, niin kadulla olisi noussut meteli, alttariltaan ja -jumalanpalveluksestaan karkoitettujen kapina. Hän näki heidät -myöhäisestä ajankohdasta huolimatta vieläkin samoamassa suunnattoman -rautaverkon silmukoissa pitkin riippusiltoja ja kierreportaita. Rouva -Marty tyttärineen korkeimmalle kiivenneenä vaelsi huonekalujen -keskellä; lapsilaumansa pidättämä rouva Bourdelais kierteli alakerrassa -voimatta riistäytyä korutavaraosastolta; rouva de Boves riippuen -Vallagnoscin käsivarressa ja tyttärensä seuraamana kulki hiljalleen -tavaratalon poikki uskaltaen vieläkin pysähtyä tiskien eteen ihailemaan -kankaita. Mutta alhaalla tunkeilevasta taajasta joukosta, tuosta -elämästä paisuvien ja haluista sykkivien povien merestä, jonka -pinnalla orvokkivihkot keinuivat, Mouret ei nähnyt muuta kuin -rouva Desforges'in, kun tämä rouva Guibalin seurassa viivytteli -käsineosastolla ostamassa hänkin mustasukkaisesta vihastaan huolimatta. -Ja viimeisen kerran Mouret tunsi olevansa heidän herransa, näki heidät -matelemassa sähkövalossa jalkojensa juuressa, silmäili laumaansa, jolta -oli saanut rikkautensa. - -Hän lähti kulkemaan gallerioihin, niin täydellisesti ajatuksiensa -vallassa, että heittäytyi pahimpaan tungokseen. Kun hän kohotti -päätään, hän huomasi olevansa uudessa muotitavaraosastossa, jonka -ikkunat olivat Dix-Décembrenkadulle. Hän pysähtyi ikkunaan katsomaan -ostajajoukkojen poistumista. Laskeva aurinko kultasi valkeiden talojen -kattoja, ja sinitaivas kalpeni viileän tuulen virkistämänä. Aarreaitan -sähkölamput heittivät hämärtyvälle kadulle valoaan, joka siellä näytti -kalpealta ja elottomalta kuin taivaanrannalle syttyvien tähtien -tuike auringon laskiessa. Oopperan ja Pörssin suunnalla hukkui -liikkumattomien vaunujen kolminkertainen jono varjoon; valjaat vain -välähtelivät paikoin lyhdyn syttyessä ja sytyttäessä kipinän -hopeoitujen kuolaimien pintaan. Yhtä mittaa kuului livreepukuisten -palveluspoikien huutoja, ja vaunujen jonosta erosi silloin tällöin -yhdet poistuakseen katua pitkin kavionkapseen kaikuessa. Jonot -supistuivat pienemmiksi, kuudet ajoneuvot lähestyivät samaan aikaan, -vaunujen ovet paiskattiin kiinni, ruoskat läjähtivät ja kävelijät -juoksivat hätäisesti kadun poikki selvitäkseen pyörien tungoksesta. -Tila väljeni sitä myöten kuin ostajakunta hajaantui kaupungin kaikille -suunnille puhdistettuaan tavaratalon tyhjäksi. Mutta Aarreaitan -katonharjat suurine kultaisine kirjaimineen ja ilmaan kohoavine -lippuineen leimusivat vielä laskevan auringon tuleen sytyttäminä, ja -tavaratalo näytti niin suunnattoman suurelta, että se muistutti -mainoskuvien hirviötä, paperille kuvattua yhdyskuntarakennusta, joka -nielaisi ympäristön talot ja litisti maan tasalle taivaanrannalla -siintävät metsäiset kummut. Pariisin henki ja elämä tuntui rauhoittuvan -ja lauhtuvan illan pimetessä, häilyi hiljaa hyväillen viimeisten katuja -vierivien vaunujen rinnalla ja nukkui sitten yön pimeään. - -Mouret seisoi yhä samassa paikassa, katse kaukana. Hänessä oli -tapahtunut suuri muutos. Naisen voittaja, Pariisin kukistaja, tunsi -keskellä voitonriemuaan sydämensä heikkenevän ja tahtonsa horjuvan, -tunsi itse joutuvansa mahtavamman vallan alaiseksi. Hänessä heräsi -mieletön halu heittää aseensa, luopua voitosta ja tunnustaa toisen -herruutta ja osoittaa siinä samaa epäjohdonmukaisuutta kuin -sotasankari, joka palattuaan voittajana taistelusta taipuu noudattamaan -lapsen oikkua. Kuukausien kuluessa hän oli ponnistanut vastaan, tänä -aamuna vielä hän oli vannonut tukahduttavansa rakkautensa, ja nyt, kun -hän oli päässyt mahtavuutensa kukkulalle, hänen päätään huimasi ja hän -luopui vastarinnasta tavoitellakseen epätoivoisesti sitä, mikä ennen -oli näyttänyt hänestä mielettömyydeltä. Hänen hetkessä syntynyt -päätöksensä oli jo seuraavassa hetkessä kasvanut niin lujaksi, ettei -mikään tuntunut hänestä tärkeämmältä. - -Illalla, kolmannen pöytäkunnan noustua aterioimasta, hän odotti -työhuoneessaan. Väristen kuin nuori poika, jolla on voitto tai tappio -kysymyksessä, hän käveli edestakaisin voimatta rauhoittua ja palasi -alinomaa ovelle kuuntelemaan tavaratalosta kohoavia järjestämistyötä -suorittavan henkilökunnan ääniä. Vähäisinkin askelten kopina sai hänet -säpsähtämään. Kerran hän jo riensi ovelle vastaan. - -Se oli Lhomme, joka lähestyi hitaasti tekemään tiliä päivän tuloksesta. -Tänään oli keräytynyt niin paljon hopeaa ja kuparia ja kuorma oli niin -painava, että hänen oli täytynyt ottaa avukseen kaksi kantajaa. Hänen -takanaan Joseph ja eräs tämän tovereista kantoivat ähkien ja puhkien -selässään suurta säkkiä; kassanhoitaja itse käveli ensimmäisenä kantaen -paperi- ja kultarahoja, paperirahoja salkussa, kultarahoja kahdessa -pussissa, jotka riippuivat hänen kaulassaan ja joiden painosta koko -hänen ruumiinsa horjui. Hitaasti hän oli tullut tavaratalon poikki -myyjien tervehtimänä. Käsine- ja silkkiosastot olivat tarjoutuneet -nauraen auttamaan häntä, verka- ja villakangasosastot olivat katsoneet -ahnaasti hautoen toivoa, että hän kompastuisi ja kylväisi kullan ympäri -lattiaa. Ukon oli täytynyt nousta portaita ja kulkea pitkin -riippusiltoja, kuljettaa ilmojen halki tämä rikkaus, jota myyjät nenä -pystyssä ja suu auki hartaasti katselivat. Toisessa kerroksessa -valmiiden vaatteiden, hajuvesien, pitsien ja huivien osastot olivat -kumartaneet häntä niinkuin kirkossa uskovaiset kumartavat -ehtoollisleipää. Kuhina lisääntyi ja kasvoi kultaista vasikkaa palvovan -kansan mahtavaksi meluksi. - -Mouret avasi oven, ja Lhomme astui sisälle kantajien seuraamana. -Hengästyneenä hän lepäsi hetken ja sanoi sitten kajahtavalla äänellä: - --- Miljoonakaksisataaneljäkymmentäseitsemän frangia -yhdeksänkymmentäviisi centimea. - -Vihdoinkin oli siis päästy miljoonaan, yhdessä päivässä kerättyyn -miljoonaan, josta Mouret oli kauan uneksinut. Mutta nyt hän ei tuntenut -välittävänsä siitä. Hän teki vihaisen liikkeen ja sanoi odotuksissaan -pettyneen miehen kärsimättömyydellä: - --- Vai miljoona. Hyvä on, pankaa se tuohon. - -Lhomme tiesi, että Mouret tahtoi mielellään tarkastaa tuottavimpien -päivien rahatulokset, ennenkuin ne vietiin keskuskassaan. Hän laski -kuormansa pöydälle. Säkit ja pussit täyttivät sen kokonaan rutistaen -alleen paperit ja ollen vähällä kaataa mustepullon. Pakkauksista -vierivät kullat, hopeat ja kuparit muodostivat suuren kasan, joka vasta -ostajakunnan käsistä lähteneenä oli vielä eloa ja lämpöä täynnä. - -Kassanhoitaja kääntyi loukkaantuneena isännän tylyydestä lähteäkseen, -kun samassa Bourdoncle saapui iloisesti huutaen: - --- Kas niin, tällä kertaa päästiin perille; miljoona on käsissämme! - -Mutta huomatessaan Mouret'n kuumeisen levottomuuden hän ymmärsi mitä -oli tekeillä ja vaikeni. Hänen silmissään välähti ilo, ja hetken aikaa -vaiti oltuaan hän jatkoi: - --- Olette siis päättänyt, eikö niin? Oikeassa olette. Olen samaa mieltä -kuin tekin. - -Mouret astui hänen eteensä ja ärjyi jyrisevällä myrskyisten päiviensä -äänellä: - --- Kuulkaahan, kunnon ystävä, olette liian hyvillänne... Luulette kai, -että olen nyt mennyttä kalua, ja hiotte hampaitanne. Mutta älkää siihen -luottako. Minua ei ole niinkään helppoa syödä. - -Mouret oli siis arvannut. Hämmästyneenä tästä jyrkästä hyökkäyksestä -Bourdoncle änkytti: - --- Mitä tarkoitatte? Laskette kai leikkiä. Ainahan minä olen ollut -teidän innokas ihailijanne. - --- Älkää valehdelko! Mouret huusi vielä kiivaammin. -- Typeryyttä se -oli, kun taikauskossamme pelkäsimme, että naimisiinmeno oli onnettaren -karkoittamista. Onneksemme se on meille päinvastoin, terveydeksi ja -tasapainoksi!... Niin kyllä, ystäväni, aion naida hänet, ja jos joku -uskaltaa hiiskahtaakaan, heitän hänet ulos. Tekin, Bourdoncle, saatte -kyllä käydä kassalla niinkuin muutkin. - -Hän osoitti ovea, ja Bourdoncle lähti. Denise tuli häntä vastaan -ovella. Bourdoncle tervehti syvään kumartaen ja katosi. - --- Vihdoinkin tulitte! Mouret sanoi hiljaa. - -Denise oli kalpea liikutuksesta. Hänen mielenahdistuksensa oli käynyt -vieläkin tuskaisemmaksi Delochea kohdanneen onnettomuuden johdosta. -Kuullessaan Delochen omasta suusta ikävän erottamisuutisen hän oli -tarjoutunut puhumaan hänen puolestaan, mutta Deloche oli kieltänyt -sanoen tahtovansa kadota onnellisten tieltä oltuaan heille vain -kiusaksi. Silloin Denise oli itkusilmin sanonut hänelle hellästi -säälivät jäähyväisensä niinkuin sisar veljelleen. Unhoon hän itsekin -tahtoi joutua. Hänen täälläolonsa oli lopussa ja hänen voimansa -alkoivat pettää. Sen verran häneltä vielä vaadittiin tahdonlujuutta, -että jaksoi kestää eron. Jos hänellä oli rohkeutta tarpeeksi murskata -sydämensä, niin tuokion kuluttua hän olisi vapaa menemään, pakenemaan -kauas itkemään. - --- Johtaja, te sanoitte tahtovanne tavata minut, hän sanoi tyynenä -niinkuin aina. -- Olisin sitä paitsi itsestänikin tullut kiittämään -teitä kaikesta hyvyydestänne. - -Huoneeseen astuessaan hän oli nähnyt kirjoituspöydälle lasketun rahojen -paljouden, ja se loukkasi häntä. Rouva Hédouinin kuva tuntui katsovan -heitä ikuista hymyään hymyillen. - --- Yhäkö te siis pysytte lähtöpäätöksessänne? kysyi Mouret vapisevalla -äänellä. - --- Pysyn, herra. Pakosta. - -Silloin Mouret tarttui hänen käteensä ja hänen hellyytensä puhkesi -sanoiksi murtaen pitkäaikaisen tekokylmyyden sulut. - --- Jos pyytäisin teitä vaimokseni, Denise, lähtisittekö silloin? - -Mutta Denise oli vetänyt kätensä pois ja huudahti epätoivoisesti, -ikäänkuin suuren tuskan vallassa: - --- Oi, herra Mouret, pyydän teitä, älkää sanoko niin! Älkää lisätkö -tuskiani! Jumala tietää, että juuri sentähden lähden, ettei sellainen -onnettomuus tapahtuisi! - -Hän jatkoi puolustuspuhettaan sopertaen hajanaisia sanoja. Hän oli -kärsinyt tarpeeksi talon juoruissa. Vieläkö hänen piti omissa -silmissään ja muiden silmissä näyttää kunniattomalta naiselta! Sekö -vielä puuttui! Ei ikinä. Sellainen hulluus oli estettävä, ja hän pystyi -estämään sen. Mouret kuunteli häntä tuskissaan toistamiseen toistaen: - --- Tahdon sitä ... tahdon sitä... - --- Se on mahdotonta... Entä veljeni! Olen vannonut eläväni naimatonna. -En toki voi tuoda teille kahta lasta, vai mitä? - --- Minäkin otan heidät veljikseni... Suostukaa, Denise! - --- En, en, antakaa minun olla! Tuotatte minulle tuskaa. - -Mouret tunsi voimiensa pettävän. Tämä viimeinen este teki hänet -hulluksi. Eikö Denise siis näilläkään ehdoilla luopunut kiellostaan? -Alhaalla tuhannet apulaiset häärivät kuninkaallisten rikkauksien -keskellä, työn touhusta kohoava jyske särki hänen korviaan. Ja tuo -rahojen paljous tuossa! Hän olisi tahtonut heittää sen kadulle. - --- Menkää sitten, sanoi hän itkuun purskahtaen... -- Menkää -rakastettunne luo... Siinä on syy, eikö niin? Johan te olette sanonut -sen minulle. Minun olisi pitänyt uskoa ja jättää teidät rauhaan. - -Denise ei jaksanut kestää tällaista epätoivonpuuskausta. Hänen -sydämensä suli, ja rajusti kuin lapsi hän heittäytyi Mouret'n kaulaan -nyyhkyttäen hänkin ja kuiskaten: - --- Oi, herra Mouret, teitähän minä rakastan! - -Naisten Aarreaitan mahtava jyske oli kuin kaukaisten väkijoukkojen -tervehdys. Rouva Hédouin hymyili heille. Mouret oli painunut -kirjoituspöydälle istumaan keskelle rahakasoja, joita hän ei enää -nähnyt. Hän ei päästänyt Deniseä sylistään, vaan painoi hänet hurjasti -sydäntään vasten sanoen, että nyt tämä sai lähteä kuukaudeksi -Valognes'iin, jottei henkilökunnalla olisi syytä panetteluun. Sitten -hän lupasi tulla itse hakemaan morsiantaan taluttaakseen hänet kädestä -valtakuntansa porteista sisään. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Naisten aarreaitta, by Émile Zola - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISTEN AARREAITTA *** - -***** This file should be named 43610-8.txt or 43610-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/3/6/1/43610/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |