Add files from ibiblio as of 2025-03-07 15:53:01HEADmain

3 files changed, 17929 insertions, 18317 deletions

diff --git a/43610-0.txt b/43610-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d5f5659
--- /dev/null
+++ b/43610-0.txt
@@ -0,0 +1,17929 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43610 ***
+
+NAISTEN AARREAITTA
+
+Kirj.
+
+Émile Zola
+
+
+Suomentanut ["Au Bonheur des Dames"] G. C. [Gertrud Colliander]
+
+
+Ensimmäisen kerran ilmestynyt
+Otavan kustantama 1912.
+
+
+
+
+
+
+I.
+
+
+Denise tuli jalkaisin Saint-Lazaren asemalta, jonne hän oli kahden
+veljensä kanssa saapunut Cherbourg'in junassa kolmannen luokan kovalla
+penkillä vietetyn yön jälkeen. Hän talutti kädestä nuorempaa, Pépétä,
+ja Jean tuli perästä. Kaikki kolme olivat matkasta uupuneita ja
+vaelsivat aran ja neuvottoman näköisinä keskellä suunnatonta Pariisia
+tarkastellen nenä pystyssä talojen seiniä ja joka kadun kulmauksessa
+kysellen Michodièrenkatua, jonka varrella heidän setänsä Baudu asui.
+Mutta kun he lopulta joutuivat Gaillonin aukiolle, tyttö pysähtyi äkkiä
+hämmästyksen valtaamana.
+
+-- Voi! hän sanoi, -- katsopa, Jean!
+
+He jäivät siihen ihmeissään seisomaan kylki kyljessä. He olivat mustiin
+puettuina, heidän piti kuluttaa loppuun isän kuoleman johdosta ostetut
+surupuvut. Tyttö, kaksikymmenvuotias, ikäisekseen sangen hintelä,
+asultaan köyhä, kantoi toisessa kädessään kääröä tukien toisella
+viisivuotiasta pientä veljeään, joka riippui hänen käsivarressaan.
+Hänen takanaan seisoi toinen veli, kuudentoista vanha, kookas ja komea
+poika, käsiään heilutellen ja kurkistellen hänen olkapäänsä takaa.
+
+-- Siinäpä vasta tavaratalo! Denise jatkoi hetken vaiti oltuaan.
+
+Heidän edessään kohosi Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkadun
+kulmassa mahtava muotitavara- ja vaatekauppa, jonka näyteikkunat
+leimusivat vilkasvärisinä lokakuun haaleassa ja kalpeassa valossa.
+Saint-Rochin tornissa kello löi kahdeksan, ja katukäytävillä
+liikkui vain Pariisin varhaista väkeä, virastojen ja liikkeiden
+pikkuvirkailijoita, jotka riensivät konttoreihinsa, ja emännöitsijöitä,
+jotka juoksivat ostoksilleen. Tavaratalon ovella kaksi kauppa-apulaista
+viimeisteli tikapuilla seisten villakankaiden näytteillepanoa, ja
+Neuve-Saint-Augustininkadun puoleisessa näyteikkunassa toinen apulainen
+laskosteli siroihin poimuihin sinistä silkkikangasta. Talosta, jossa ei
+vielä ollut ostajia ja johon henkilökunta tuskin oli saapunut, kuului
+kuhinaa kuin heräävästä mehiläispesästä.
+
+-- Peijakas! sanoi Jean. -- Komeampi on kuin sinun muotikauppasi. Ei
+tuollaista Valognes'issa ollut.
+
+Denise pudisti päätään. Hän oli palvellut kaksi vuotta Cornaillen
+liikkeessä, pikkukaupungin hienoimmassa muotikaupassa, ja tämä
+tavaratalo, jonka hän nyt äkkiarvaamatta näki ja joka hänen silmissään
+oli suunnaton, paisutti hänen sydäntään ja sai hänet liikuttuneena
+unohtamaan kaiken muun. Kulmauksessa Gaillonin aukiolle avautuva ovi,
+joka oli kokonaan peililasia, ulottui välikerrokseen saakka keskellä
+muhkeita, kullalle loistavia koristeveistoksia. Kaksi naispatsasta,
+povi paljaana ja pää kallellaan pitivät ylhäällä kilpeä _Naisten
+Aarreaitta_. Tämän kummaltakin puolen alkoivat näyteikkunat pitkinä
+jonoina Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkaduille anastaen paitsi
+kulmarakennusta neljä vasta ostettua ja sisustettua taloa, kaksi
+oikealla, kaksi vasemmalla puolella. Denisestä tavaratalo näytti
+jatkuvan loppumattomiin, katosi silmänkantamattomiin pohjakerroksen
+näyteikkunoineen ja välikerroksessa sijaitsevine toimistoineen, joiden
+elämää ja toimintaa kadullakävijä saattoi seurata peili-ikkunoista.
+Ylhäällä neiti silkkipuvussa teroitti lyijykynää, ja hänen vieressään
+kaksi hänen toveriaan levitteli samettipukuja.
+
+-- Naisten Aarreaitta, Jean luki nauraen rakkausasioihin perehtyneen
+nuorukaisen ylpeätä ja raikasta naurua. Hänellä oli jo ollut
+kokemuksensa Valognes'issa. -- Näppärä nimi, vai mitä? jatkoi hän. --
+Saa ihmiset juoksemaan!
+
+Mutta Denise näytti vajonneen ajatuksiinsa keskioven tavarapaljouden
+edessä. Siinä oli oven ulkopuolella, jopa katukäytävällä kokonainen
+vyöry huokeahintaisia tavaroita, jotka houkuttelivat ohimeneviä ja
+joiden ääreen täytyi pysähtyä. Yläkerroksista valui pakottain
+villakankaita ja verkoja, merinoita, seviotteja, flanelleja;
+välikerroksen ikkunoista liehui harmaansinisiä, merensinisiä,
+öljypuunvärisiä kangaskaistoja, joissa oli valkeat hintalaput. Niiden
+vieressä riippui oven kehyksenä nahkareunuksia, kapeita koristenauhoja,
+hienoja, tuhkanvärisiä oravan selkänahkoja, lumivalkeita joutsenen
+vatsauntuvia, kaniiniturkiksia, valekärppää ja -näätää. Ja sitten,
+maassa, hyllyillä ja pöydillä, jäännöskappalekasojen keskellä
+kudottua vaatetavaraa melkein ilmaiseksi, käsineitä ja huiveja,
+villakudonnaisia, päähineitä ja liivejä, kokonainen talvivarasto
+raidallista, juovikasta, ruudullista, punapilkullista villatavaraa.
+Denise näki neljänkymmenenviiden centimen ruudullista villakangasta,
+yhden frangin maksavia reunuksia amerikkalaista näädännahkaa ja
+kahdenkymmenenviiden centimen käsineitä. Tämä tavaroiden paljous
+muistutti jättiläismäisen markkinakuorman purkamista. Olisi voinut
+luulla koko talon haljenneen ja vyöryttäneen liiat varastonsa kadulle.
+
+Setä Baudu oli unohtunut. Pépékin, joka ei päästänyt sisarensa kättä,
+katseli silmät tapillaan. Mutta ajoneuvot pakottivat heidät siirtymään
+aukiolta, ja koneellisesti he lähtivät Neuve-Saint-Augustininkatua
+kulkien näyteikkunan luota toisen luo ja pysähtyen jokaisen kohdalla.
+Ensin he ihmettelivät taitavasti järjestettyä tavararakennelmaa:
+ylhäällä oli ikäänkuin maalaismajan katto, muodostettu viistoon
+asetetuista sateenvarjoista; sen alla silkkisukkia siten että pohkeiden
+kaarevuus tuli näkyviin. Kaikenvärisiä ja kaikenlaatuisia sukkia siinä
+oli, ruusuilla kirjailtuja, pitsimäisiä mustia, sellaisia joissa oli
+vaalean hipiän vivahdus; veralla verhotulla hyllypöydällä oli käsineitä
+kauniisti järjestettyinä, hoikkasormisia ja kapeakämmenisiä niinkuin
+bysanttilaisen neitosen käsi, uhkuen vielä naisen käyttämättömien
+vaatekappaleiden jäykkää ja neitseellistä suloa. Mutta viimeinen ikkuna
+varsinkin kiehtoi heitä. Siinä oli näytteillä silkkikankaita, satiinia
+ja samettia, kokonainen väriasteikko herkkiä ja sointuvia vivahduksia,
+heiveröisiä kuin kukkien lehdet; ylimpänä sametit, toiset sysimustia,
+toiset valkeita kuin maito; alempana satiinit alkaen kirkkaista
+ruusunpunaisista ja sinisistä vaaleten koko ajan niin että lopulta
+saavuttivat värivivahduksen äärimmäisen hienous- ja vaaleusrajan;
+alimpana kokonainen taivaankaari silkkikankaita, solmuiksi
+poimuteltuja, laskostettuja kaareutuvan vartalon muotoisiksi, taitavien
+käsien kosketuksen eloon herättämiä; ja väriyhtymiä erottaen kierteli
+vienona säestyksenä kepeän kuohkea punos kermanväristä fulardia.
+Mahtavina päätepinoina ikkunan laidoissa oli ne kaksi silkkilajia,
+joita liike erikoisesti suositteli, paris-bonheur ja cuir-d'or -nimiset
+silkit, käytännöllisyyteensä nähden tavattoman huokeita, mikä oli
+aiheuttanut silkkikankaiden hinnoittelussa täydellisen mullistuksen.
+
+-- Tuo silkki tuossa, viisi frangia ja kuusikymmentä metriltä! Denise
+huokasi paris-bonheuria ihmetellen.
+
+Jeania alkoi jo kyllästyttää. Hän pysäytti ohikulkijan:
+
+-- Michodièrenkatu, voisitteko neuvoa?
+
+Saatuaan vastauksen että se oli ensimmäinen oikealla, he palasivat
+samaa tietä kiertäen tavaratalon. Mutta heidän tultua määräkadulle
+Denise pysähtyi taas katselemaan. Siinä oli valmiiden naistenpukujen
+ikkuna. Cornaillen liikkeessä Valognes'issa hän oli toiminut juuri
+valmiiden vaatteiden myyjänä, mutta tällaista hän ei ollut ikinä
+nähnyt, ja ihastuksen valtaamana hän tuijotti liikkumatta. Takimmaisena
+pitkä vyö kallisarvoista bruggelaista pitsiä levisi kuin alttaripeite
+punertavan valkoiset siivet levällään. Alençon nypläykset kiemurtelivat
+kiehkuroina sen ympärillä, kaikenlaiset pitsit, valencialaiset,
+brysseliläiset ja venetsialaiset kuohuivat vaahtopäinä, kasaantuivat
+kinoksiksi. Oikealla ja vasemmalla kohosi synkänvärisiä verkapatsaita,
+jotka siirsivät vielä etäämmälle tämän tabernaakkelin taustan. Ja tässä
+naisen viehätysvoimalle pystytetyssä kappelissa pöyhkeilivät vaatteet:
+keskellä hopeakiiltoisella ketunnahalla reunustettu samettinen vaippa;
+sen toisella puolen silkillä päällystetty, oravannahkainen turkki,
+toisella puolella kukonsulilla koristettu verkanuttu; sitten
+nukkapunoksilla ja joutsenen untuvilla reunustettuja tanssiaisviittoja
+valkeasta kasmirista ja verasta. Niitä oli kaiken hintaisia alkaen
+kaksikymmentäyhdeksän frangia maksavasta huokeahintaisesta viitasta
+aina puolentoista tuhannen arvoiseen samettivaippaan. Pyöreäpoviset
+mannekiinit paisuttivat kankaita, korkeat lanteet liioittelivat
+vyötäisten hoikkuutta; nuket olivat ilman päitä, niiden sijalla oli
+iso valkea hintalappu nuppineulalla kiinnitettynä punaiseen
+flanellikaulaan. Taitavasti sijoitetut sivupeilit kuvastivat ja
+kertasivat loppumattomiin loistavia nukkeja, täyttivät koko kadun
+komeilla, kaupaksi tarjolla olevilla naisilla, joilla pään asemesta oli
+valkea lappu ja hinta oli suurilla numeroilla.
+
+-- Ovatpa komeita! Jean kuiskasi osaamatta paremmin selittää
+tunteitaan.
+
+Hänkin tuijotti liikkumatta, suu auki. Kaikki nämä naisen
+ylellisyystavarat saivat hänet punastumaan mielihyvästä. Hän oli kaunis
+kuin tyttö ja näytti itse asiassa varastaneen sisareltaan kauneuden,
+iho oli raikas, tukka punertava ja kihara, silmät ja huulet lempeydestä
+kosteat. Hänen rinnallaan Denise, hämmästyksen leima koko olennossaan,
+näytti vieläkin hennommalta kuin tavallisesti. Hänen kasvonsa olivat
+pitkähköt, suu liian iso, ja hänen ihonsa oli jo hieman lakastunut,
+tukka oli vaalea. Pépé, hänkin vaaleaverinen, puristautui sisarta
+vastaan levottomana, hyväilyjen kaipuun valtaamana ja tarkasteli ujosti
+näyteikkunan hienoja neitosia. Katukäytävällä nuo kolme vaaleaveristä
+ja mustapukuista lasta muodostivat niin oudon ja samalla miellyttävän
+ryhmän, että ohikulkijat kääntyivät hymyillen katsomaan surumielistä
+tyttöä, joka oli herttaisen lapsen ja reippaan pojan seurassa.
+
+Jonkin aikaa oli jo harmaatukkainen paksu mies, jonka kasvot olivat
+leveät ja keltaiset, katsonut heitä toisella puolen katua olevan
+kauppansa ovelta. Hän oli raivostuneena ja hammasta purren seurannut
+vastapäisen tavaratalon heräämistä, kun hän huomasi lapset, joiden
+ilmeinen ihastus yhä enemmän katkeroitti hänen mieltään. Senkin hölmöt
+siinä töllistelivät silmänkääntäjien kujeita.
+
+-- Entäpä setä! sanoi Denise äkkiä kuin unesta heräten.
+
+-- Tämähän on Michodièrenkatu, Jean vastasi. -- Täällä kai hän asuu.
+
+He kääntyivät katsoen ylös ja näkivät juuri edessään sen oven
+yläpuolella, mistä tuo paksu mies heitä tarkasteli, vihreäksi maalatun
+nimikilven: _Vanhan Elbeufin tehtaan verkaa ja flanelleja. Baudu,
+Hauchecornen seuraaja_. Talo, jonka ruskealla vesivärillä töhrityssä
+seinässä tuo kilpi kellertävine, sateen haalistamine kirjaimineen oli,
+näytti aivan litistyneen sitä ympäröivien Ludvig XIV:n tyylisten isojen
+rakennusten alle. Siinä ei ollut kadun puolella kuin kolme ikkunaa, ne
+olivat neliömäisiä, vailla kaihtimia, kaunistuksena vain kaksi ristissä
+olevaa rautatankoa, jotka jakoivat ne neljään ruutuun. Mutta tässä
+alastomuudessa hämmästytti Deniseä, jonka silmät vielä olivat täynnä
+vastapäätä olevan tavaratalon komeutta, varsinkin pohjakerroksessa
+sijaitseva myymälä, matala ja kuin kasaan painunut, ja sen päällä
+olevan ahtaan välikerroksen puolikuunmuotoiset ikkunat, jotka toivat
+mieleen vankilan. Lasinvihreä laudoitus, samaa väriä kuin kilpikin,
+mutta ajan ruskettama ja tummentama, ympäröi kahta mustana ammottavaa,
+pölyistä näyteikkunaa, joiden takaa hämärästi erotti päällekkäin
+ladottuja kangaspakkoja. Selällään oleva ovi näytti johtavan pimeään
+kellariholviin.
+
+-- Tuossahan se on, Jean sanoi.
+
+-- No niin, täytyy mennä sisään, päätteli Denise. -- Pépé, tulehan nyt!
+
+He lähestyivät epäröiden, ujouden valtaamina. Kun heidän isänsä oli
+kuollut samaan kuumetautiin, joka kuukautta aikaisemmin oli vienyt
+heiltä äidin, setä oli kuolemantapausten liikuttamana kirjoittanut
+veljentyttärelleen tarjoten hänelle liikkeessään paikan, jos tämän
+tekisi mieli lähteä Pariisiin onnensa hakuun. Mutta siitä oli jo
+melkein vuosi, ja tyttö katui nyt, että oli lähtenyt matkaan
+ilmoittamatta sedälleen. Eihän setä tuntenut heitä, koska hän ei ollut
+kertaakaan käynyt Valognes'issa sittenkun oli lähtenyt sieltä aivan
+nuorena ruvetakseen asiapojaksi Hauchecornen verkakauppaan, jossa oli
+vähitellen kohonnut omistajan vävyksi.
+
+-- Onkohan herra Baudu kotona? Denise kysyi uskaltaen vihdoin puhutella
+paksua miestä, joka katseli heitä ihmetellen.
+
+-- Minä olen Baudu, vastasi tämä.
+
+Denise punastui ja sammalsi:
+
+-- Sepä hyvä!... Minä olen Denise, ja tämä tässä on Jean ja tämä on
+Pépé. Olemme tulleet luoksenne, niinkuin näette, setä.
+
+Baudu hätkähti. Hänen keltaiset kasvonsa pingottuivat, ja hänen
+vihaisten silmiensä katse kävi harhailevaksi. Hän takertui puheessaan,
+sillä nähtävästi hän ei ollut moneen aikaan ajatellut tätä perhettä,
+joka nyt oli heittäytymässä hänen niskoilleen.
+
+-- Vai niin! Vai olette tulleet! hän toisti moneen kertaan hitaasti ja
+painokkaasti. -- Mutta Valognes'issahan teidän piti olla!... Miksikä
+ette ole Valognes'ssa?...
+
+Denisen täytyi selittää. Hiljaisella, hiukan vapisevalla äänellä hän
+kertoi asiansa. Kun isä oli kuollut kulutettuaan viimeisenkin roponsa
+onnettomaan värjäyslaitokseen, Denisen oli täytynyt pitää huolta
+kaikista. Hänen palkkansa Cornaillen liikkeessä ei riittänyt heille.
+Jean oli kyllä ollut työssä erään puusepän luona, missä hän oli
+korjaillut vanhoja huonekaluja, mutta hänelle ei maksettu palkkaa.
+Kumminkin poika mieltyi vanhoihin esineisiin ja rupesi itsekin
+veistämään puuta. Kerran sitten löydettyään norsunluunkappaleen, hän
+oli huvikseen veistänyt ihmisen pään, jonka eräs ohikulkeva herra oli
+nähnyt. Juuri tämä herra oli saanut heidät lähtemään Valognes'ista
+hankkimalla Jeanille paikan Pariisiin erään norsunluutöiden valmistajan
+luo.
+
+-- Voitteko kuvitella, setä, Jean pääsee jo huomenna oppiin uuden
+mestarinsa luo. Hänelle annetaan siellä ruoka ja asunto, eikä hänen
+tarvitse maksaa mitään... Silloin ajattelin, että Pépé ja minä
+tulisimme kyllä myös toimeen. Onnettomammiksi kuin Valognes'issa emme
+ainakaan voi tulla.
+
+Mutta jotakin hän jätti kertomatta. Hän ei puhunut Jeanin
+rakkausseikkailusta mitään, ei mitään tämän kirjeistä eräälle
+pikkukaupungin hienon perheen tyttärelle eikä aidan yli vaihdetuista
+suudelmista; koko tuosta häväistysjutusta, minkä johdosta hän oli
+päättänyt lähteä Valognes'ista. Hän oli tahtonut seurata veljeään
+Pariisiin valvoakseen levottomana pikku äitinä tuota suurta, kaunista
+poikaa, joka oli niin iloinen ja johon kaikki naiset mieltyivät.
+
+Setä ei vielä tyyntynyt. Hän alkoi jälleen kysellä. Mutta nyt hän
+sinutteli tyttöä kuultuaan hänen puhuvan sillä tavalla veljistään.
+
+-- Vai ei isäsi siis jättänyt teille mitään perintöä. Enkö minä
+neuvonut häntä tarpeeksi, ettei hänen pitänyt sekaantua tuon
+värjäyslaitoksen ostamiseen. Vai näin sinä siis jäit, nämä veitikat
+niskoillesi. Ja sinunko on pitänyt elättää koko tätä joukkoa!
+
+Äreys oli haihtunut hänen kasvoiltaan, eivätkä hänen silmänsä
+näyttäneet enää vihaisilta niinkuin äsken hänen katsellessaan Naisten
+Aarreaittaa. Äkkiä hän huomasi sulkevansa heiltä tien.
+
+-- No niin, hän sanoi, -- koska nyt kerran olette tulleet... Käykäähän
+sisälle! Parempi se kuin laiskotteleminen jonninjoutavien hullutusten
+vuoksi.
+
+Heitettyään viimeisen vihaisen katseen näyteikkunoihin toiselle puolen
+katua hän päästi lapset sisään astuen itse ensimmäisenä myymälään ja
+huutaen vaimolleen ja tyttärelleen:
+
+-- Elisabeth, Geneviève, tulkaapa tänne! Täällä on teille vieraita.
+
+Denise ja hänen veljensä astuivat epäröiden pimeään kauppaan. Kadun
+kirkkaan päivän sokaisemina he räpyttivät silmiään ja koettelivat
+jalalla permantoa ennen kuin uskalsivat liikkua eteenpäin. Painautuen
+näin vielä lähemmäksi toisiaan, pienokainen ison siskon jaloissa ja
+vanhempi veli viimeisenä, he tulivat sisään levottomuudesta värähtelevä
+kohteliaisuuden hymy huulilla. Heidän surupukunsa kuvastuivat mustina
+ovesta tulvivaa aamukirkkautta vastaan, ja viistosti lankeava valo
+kultasi heidän vaaleat hiuksensa.
+
+-- Niin, käykää sisään vain, toisti Baudu.
+
+Muutamin sanoin hän selitti asian rouva Baudulle ja tyttärelleen.
+
+Rouva Baudu oli pieni, kalpea, vähäverisyyttä poteva nainen, hiukset,
+huulet, jopa silmätkin olivat lähes valkeat. Geneviève, joka oli
+perinyt äitinsä kivulloisuuden, muistutti voimattomuudessaan ja
+värittömyydessään varjossa kasvanutta tainta. Vain hänen tukkansa,
+komea, musta tukka, tuuhea ja raskas, kuin ihmeestä kasvanut, loi hänen
+piirteilleen surullista viehätystä.
+
+-- Käykää sisään, sanoivat naiset vuorostaan. -- Tervetuloa!
+
+He tarjosivat Deniselle myyntipöydän takana olevaa istuinta. Pépé
+kiipesi heti siskonsa syliin ja Jean asettui hänen viereensä nojaten
+laudoitukseen. Tuntui jo paremmalta ja he katselivat myymälää, jonka
+pimeyteen heidän silmänsä olivat jo tottuneet. Nyt he erottivat jo
+matalan ja savun mustaaman katon, tammiset, kiiltäviksi kuluneet
+myyntipöydät ja satavuotiset, rautavanteiset kaapit. Synkkiä
+kangaspakkoja kohosi aina kattohirsiin asti. Verkkojen värjäämiseen
+käytettyjen väriaineiden haju, kemiallisten aineiden väkevä lemu,
+levisi ilmaan lattian kosteuden väkevöimänä. Huoneen perällä eräs neiti
+ja kaksi kauppa-apulaista järjesteli valkeita flanellipakkoja.
+
+-- Tahtoisikohan tuo pikku mies mielellään jotakin suuhunsa? rouva
+Baudu sanoi hymyillen Pépélle.
+
+-- Kiitos vaan, sanoi Denise. -- Mutta olemme asemalta tullessa juoneet
+maitoa eräässä kahvilassa.
+
+Vastaten Genevièven katseeseen, joka kysyvästi tutki lattialla olevaa
+pientä tavarakääröä, Denise jatkoi:
+
+-- Olen jättänyt matkakirstumme asemalle.
+
+Hän punastui. Ymmärsihän hän toki, ettei kysymättä saanut tuppautua
+ihmisten luo. Jo heti rautatievaunussa junan lähdettyä Valognes'ista
+hän oli syvästi katunut ajattelemattomuuttaan; ja sentähden hän oli
+perille tultua jättänyt matkakirstun asemalle ja hankkinut lapsille
+aamiaista.
+
+-- Kas niin, Baudu sanoi äkkiä. -- Pitkistä puheista ei ole
+mihinkään... Parempi sanoa suoraan sanottavansa. Olen kirjoittanut
+sinulle, se on totta, mutta siitä on jo vuosi, ja näetkö tyttäreni,
+liike ei ole lainkaan edistynyt sillä aikaa...
+
+Hän vaikeni. Liikutus, jota hän ei tahtonut näyttää, katkaisi lauseen.
+Rouva Baudu ja Geneviève laskivat nöyrän näköisinä katseensa maahan.
+
+-- Kyllä, Baudu jatkoi, -- kyllä kai siitä selvitään, en minä
+hätäile... Mutta meidän on täytynyt vähentää henkilökuntaa; minulla ei
+ole enää apulaisia kuin kolme. Eivätkä ajat ole nyt sellaiset, että
+voisin ottaa neljännen. Sanalla sanoen, en voi nyt ottaa sinua luokseni
+niinkuin lupasin, lapsi parka.
+
+Denise kuunteli häntä kalpeana jännityksestä. Baudu jatkoi yhä
+kiivaammin:
+
+-- Siitä olisi yhtä vähän hyötyä sinulle kuin meillekin.
+
+-- Hyvä on, setä, sai Denise lopulta vaivoin sanotuksi. -- Koetan
+selvitä jotenkin.
+
+Baudu enempää kuin hänen vaimonsakaan eivät olleet kovia ihmisiä. Onni
+vain ei ollut koskaan suosinut heitä. Siihen aikaan, jolloin liike
+menestyi, heillä oli ollut viisi poikaa kasvatettavana. Näistä kolme
+oli kuollut kahdenkymmenen iässä, neljäs oli joutunut huonoille
+jäljille, ja viides oli äskettäin purjehtinut kapteenina Meksikoon. Nyt
+oli vain Geneviève jäljellä. Perheen elatus oli niellyt suuria summia,
+ja sitten Baudu oli kuluttanut viimeiset varansa ostamalla
+Ramboullet'sta, appensa kotiseudulta, ison talorähjän. Vanhan
+rehellisyysintoilijan sielussa olikin katkeruus yhä enemmän päässyt
+valloille.
+
+-- Olisi ollut parempi ilmoittaa tulosta, hän jatkoi suutuksissaan
+omasta kovuudestaan. -- Olisit kirjoittanut, niin minä olisin
+kehoittanut sinua jäämään sinne missä olit... Kun isäsi kuolemasta
+ilmoitettiin minulle, niin sanoin hitto vieköön, mitä sellaisessa
+tilanteessa sanotaan. Mutta sinä tulla tupsahdat muitta mutkitta... Se
+on kiusallista.
+
+Hän korotti äänensä kuin etsiäkseen helppoa ratkaisua. Hänen vaimonsa
+ja tyttärensä eivät uskaltaneet kohottaa silmiään maasta. He olivat
+tottuneet nöyrästi kuuntelemaan koettamattakaan koskaan vastustella.
+Jean kalpeni, mutta Denise painoi pelästyneen pikku veljensä rintaansa
+vasten. Kaksi suurta kyyneltä vieri hänen silmistään.
+
+-- Hyvä on, setä, hän toisti. -- Kyllä me menemme pois.
+
+Silloin Baudu äkkiä hillitsi itsensä. Syntyi painostava hiljaisuus.
+Sitten hän jatkoi jurosti:
+
+-- En minä aio ajaa teitä ulos... Koska kerran olette tulleet, niin
+saatte olla meillä yötä. Tottapahan sitten nähdään.
+
+Rouva Baudu ja Geneviève vilkaisivat perheen isäntään ja ymmärsivät
+että heidän oli lupa toimia. Kaikki selveni. Jeanistahan ei tarvinnut
+pitää huolta. Mitä Pépéhen tuli, niin hänelle oli mainio asunto rouva
+Gras'n luona, vanhan rouvan, joka asui Orties'nkadun varrella ja otti
+lapsia täysihoitoon neljästäkymmenestä frangista kuukaudessa. Denise
+sanoi, että hänellä oli rahaa maksaa ensimmäinen kuukausi. Siis hänelle
+itselleen vain oli hankittava paikka. Kyllä kai paikka löytyisi
+tästäkin kaupunginosasta. -- Eikö Vinçard tarvinnut apulaista? sanoi
+Geneviève.
+
+-- Niin, todellakin, taisipa tarvita, huudahti Baudu. -- Aamiaisen
+syötyämme lähdemme käymään siellä. Täytyy takoa raudan ollessa kuumaa.
+
+Yksikään ostaja ei tullut keskeyttämään perheneuvottelua. Myymälä pysyi
+pimeänä ja tyhjänä.
+
+Perällä kauppa-apulaiset ja neiti jatkoivat työtään kuiskaillen. Mutta
+sitten kolme naista astui kauppaan ja Denise jäi hetkeksi yksin. Hän
+suuteli Pépétä sydän raskaana, ajatellessaan että heidän oli piakkoin
+erottava. Lapsi, hyväilynhaluinen kuin kissanpoika, peitti kasvonsa
+sanaakaan sanomatta. Kun rouva Baudu ja Geneviève palasivat, he
+sanoivat poikaa hyvin kiltiksi. Denise kertoi, ettei lapsi koskaan
+telminyt, koko päivän se oli ääneti haluten vain hyväilyjä. Sitten he
+puhelivat aamiaiseen saakka lapsista, talousasioista, elämästä
+Pariisissa ja maalla, katkonaisin lausein ja aivan yleisesti,
+sukulaisina, joista tuntuu hiukan tukalalta, etteivät tunne toisiaan.
+Jean oli mennyt kaupan ovelle eikä tullut enää sisälle. Hän katseli
+kadulla viliseviä joukkoja hymyillen ohimeneville sieville tytöille.
+
+Kymmenen aikaan palvelustyttö kutsui aamiaiselle. Tavallisesti pöytä
+oli katettu Baudulle, Genevièvelle ja ensimmäiselle kauppa-apulaiselle.
+Toinen pöytä katettiin yhdentoista aikaan rouva Baudulle, toiselle
+kauppa-apulaiselle ja neidille.
+
+-- Nyt syömään! verkakauppias huudahti kääntyen veljentyttärensä
+puoleen. Kun perhe oli asettunut pöytään ahtaassa ruokasalissa, isäntä
+kaipasi ensimmäistä kauppa-apulaista, joka hiukan myöhästyi.
+
+-- Colomban!
+
+Nuori mies saapui pyytäen anteeksi; hän oli ensin tahtonut järjestää
+flanellin. Colomban oli kahdenkymmenenviiden ikäinen ovela nuorukainen,
+ruumiinrakenteeltaan raskas, rehellisyyden leima kasvojen samoin kuin
+ison, pehmeähuulisen suun piirteissä, mutta silmissä viekkautta.
+
+-- Joutavia, kaikella on aikansa, Baudu sanoi, leikellen jykevästi
+istuen kylmää vasikanpaistia täsmällisesti ja varovasti niinkuin
+ainakin tarkkaan silmäänsä luottava liikkeen esimies, joka erehtyy
+tuskin grammastakaan.
+
+Hän jakoi kaikille heidän osansa, leikkasipa leivänkin. Denise oli
+ottanut Pépén viereensä auttaakseen häntä syömisessä. Mutta huoneen
+pimeys vaivasi häntä. Hän oli tottunut kotiseutunsa suuriin, valoisiin
+huoneisiin, ja hänestä tuntui ahdistavalta. Ainoa ikkuna aukeni
+pienelle sisäpihalle, josta ei päässyt kadulle muuten kuin kulkemalla
+talon pimeän käytävän läpi, ja kostea, haiseva piha, jota vähäinen
+valonheijastus niukasti valaisi, muistutti kaivon pohjaa. Talvipäivinä
+huoneessa täytyi polttaa kaasua aamusta iltaan. Kirkkaalla ilmalla, kun
+ei tarvinnut kaasua sytyttää, oli huone vieläkin surkeampi. Kului vähän
+aikaa, ennenkuin Denise tottui tarpeeksi valaistukseen voidakseen
+erottaa ruuan lautaseltaan.
+
+-- Siinä poika, joka ei lykkää ruokaa luotaan, Baudu virkkoi
+nähdessään, että Jean oli lopettanut paistinsa. -- Jos hänestä on yhtä
+kovaksi työntekijäksi kuin paistinsyöjäksi, niin kyllä hänestä mies
+tulee... Mutta sinä, tyttäreni, et syö?... Ja sano minulle, kun saamme
+nyt rauhassa keskustella, miksi et mennyt naimisiin Valognes'issa.
+Denise päästi lasin johon oli tarttunut.
+
+-- Naimisiinko minä! hän huudahti. -- Voi, setä, ettehän toki
+tarkoittane... Entä lapset!
+
+Hänen täytyi nauraa, sillä niin hullunkuriselta tuntui hänestä ajatus.
+Kuka sitäpaitsi hänestä olisi huolinut? Hän oli köyhä ja pieni kuin
+kiuru eikä edes kaunis. Eikö mitä! Hän ei aikonut koskaan naimisiin.
+Olihan hänellä jo kahdessa lapsessa tarpeeksi.
+
+-- Olet väärässä, vastasi Baudu. -- Nainen tarvitsee aina miehen
+tuekseen. Jos olisit ottanut kunnon pojan, niin et olisi joutunut
+kiertämään veljinesi Pariisin katuja kuin mustalaiset.
+
+Hän keskeytti jakaakseen säästäväisesti ja täsmällisesti, ketään
+erityisesti suosimatta, uuden ruokalajin, silavassa paistetut perunat,
+jotka palvelija toi pöytään. Osoittaen lusikallaan Genevièveä ja
+Colombania hän jatkoi:
+
+-- Nuo aikovat viettää häitä ensi keväänä, jos kauppa käy tänä talvena
+hyvin.
+
+Sellainen oli tämän kauppahuoneen tapa. Sen perustaja, Aristide Finet,
+oli naittanut tyttärensä ensimmäiselle kauppa-apulaiselleen
+Hauchecornelle, ja Baudu itse, jolla ei ollut Michodièrenkadulle
+saapuessaan kuin seitsemän frangia taskussaan, oli nainut isä
+Hauchecornen tyttären Elisabethin. Nyt hän vuorostaan aikoi antaa
+tyttärensä Genevièven ja kauppahuoneen Colombanille, niin pian kuin
+kauppa taas alkaisi vilkastua. Syy miksi hän näin viivytteli kolme
+vuotta sitten päätetyn liiton toteuttamista, oli hänen ääretön
+tunnollisuutensa, jonkinlainen itsepintaisuus rehellisyydessä. Kun
+liike oli joutunut hänelle, se oli ollut sangen tuottava; nyt hän ei
+puolestaan tahtonut luovuttaa sitä vävylle, ennenkuin ostajamäärä taas
+oli entisellään ja asiat paranemaan päin.
+
+Baudu jatkoi yhä puhettaan ja esitteli Colombania, joka oli kotoisin
+Rambouillet'sta niinkuin rouva Baudun isäkin. Kymmenen vuotta hän oli
+jo palvellut liikkeessä, työssä aamusta iltaan, hän oli toimelias mies.
+Täydellä syyllä hän oli kohonnut arvoonsa. Eikä hän ollut ihan
+mitätöntä sukuakaan. Olihan hänen isänsä kuuluisa huijari Colomban,
+eläinlääkäri, joka oli tunnettu koko Seine-et-Oisessa, ammatissaan
+taitava, mutta sellainen syömäri, että pisti poskeensa mitä vain eteen
+sattui.
+
+-- Jumalan kiitos, kauppias lopetti, -- joipa isä ja mässäsi, mutta
+poika on meillä oppinut tuntemaan rahan arvon.
+
+Baudun puhellessa Denise tarkasteli Colombania ja Genevièveä. He
+istuivat rinnan pöydässä, mutta tuntuivat välinpitämättömiltä, eivät
+punastuneet eivätkä hymyilleet. Siitä alkaen kun tuli taloon Colomban
+oli elänyt tämän ratkaisun toivossa. Hän oli läpikäynyt kaikki asteet
+ja kohonnut asiapojasta ja halvasta palkkalaisesta talonväen uskotuksi
+ja seuralaiseksi osoittaen aina samaa kärsivällisyyttä, samaa
+säntillisyyttä työssään ja samaa harrastusta tähän avioliittoon, joka
+oli hänestä kaikin puolin mainio ja kunniallinen kauppa. Hän oli niin
+varma siitä, että Geneviève kerran tulisi hänen omakseen, ettei
+muistanut enää sitä toivoakaan. Tyttö puolestaan oli tottunut
+rakastamaan häntä, mutta hän rakasti umpimielisen luonteensa
+vakavuudella, intohimoisella kiihkeydellä, josta hän ei itsekään,
+yksitoikkoisen ja säännöllisen arkielämänsä vieriessä, tiennyt mitään.
+
+Denise ajatteli velvollisuudekseen vastata jotakin ja sanoi
+kohteliaasti hymyillen:
+
+-- Hyvähän tietysti on, että mieltyy toisiinsa ja kun on varoja siihen.
+
+-- Niin, sehän se aina lopuksi tulee eteen, julisti Colomban, joka ei
+ollut tähän asti sanonut sanaakaan, sillä hän oli hidas syöjä.
+
+Geneviève sanoi vuorostaan luotuaan sulhaseensa pitkän katseen:
+
+-- Kun vain on rakkautta ja hyvää sopua, niin kaikki selviää itsestään.
+
+Heidän lempensä oli syntynyt ja kasvanut vanhan Pariisin ummehtuneessa
+ilmassa. Se oli kuin kellarissa puhjennut kukka. Kymmenen vuoden aikana
+Geneviève oli seurustellut vain tämän yhden miehen kanssa. Päiväkaudet
+tyttö oli häärinyt hänen seurassaan verkapakkapinojen takana pimeässä
+puodissa; aamuin ja illoin he olivat istuutuneet saman pöytään
+toistensa viereen, aina samassa kaivomaisen kolkossa ruokasalissa. He
+eivät olisi voineet olla paremmin piilossa, tarkemmin maailmalta
+kätkettyinä maallakaan lehtojen siimeksessä. Mutta nuoren tytön
+mielessä oli heräämässä epäilys, mustasukkaisuuden aavistus, joka
+kerran oli opettava hänelle, että hän oli antautunut iäksi, siksi että
+varjo, jossa hän hapuili, esti häntä näkemästä muita, siksi hänen
+sydämensä oli tyhjä ja hänen päivänsä ilottomat.
+
+Denise luuli huomaavansa tuon levottomuuden oireen Genevièven
+sulhaseensa luomassa katseessa, ja hän vastasi ystävällisen
+osanottavaisena:
+
+-- Kyllä kai sopua on, kun vain on rakkautta.
+
+Mutta Baudu suoritti edelleen mahtavana isännän tehtäviä. Hän oli
+jakanut juuston, ja sukulaistensa kunniaksi hän käski tuoda toisenkin
+jälkiruoan, viinimarjahilloa, tavaton tuhlaavaisuus, joka näytti
+hämmästyttävän Colombania. Pépé, joka tähän asti oli ollut hyvin
+kiltti, käyttäytyi sopimattomasti hillon nähdessään, Jean taas
+innostuneena kuuntelemaan, kun puhuttiin häistä, katseli serkkuaan
+Genevièveä, joka oli hänestä liian hiljainen, liian kalpea, ja hän
+vertasi mielessään tätä pieneen valkeaan, mustakorvaiseen ja
+punasilmäiseen kaniiniin.
+
+-- Tarpeeksi juttuja, ruokavuoro muille! kauppias sanoi nousten
+pöydästä osoittaen aterian päättyneen. -- Yhden ylimääräisen nautinnon
+ei välttämättä tarvitse johtaa toiseen.
+
+Rouva Baudu, toinen kauppa-apulainen ja neiti asettuivat nyt vuorostaan
+pöytään. Denise jäi taas yksin ja istuutui ovelle odottamaan, milloin
+setä joutaisi tulemaan hänen kanssaan Vinçard'in luo. Pépé leikki
+kiltisti ja Jean oli uudestaan asettunut ulko-oven kynnykselle
+jatkamaan havaintojaan. Lähes tunnin ajan Denise seurasi hiljaisena
+katselijana mitä hänen ympärillään tapahtui. Aika-ajoin tuli kauppaan
+ostajia, naisia, ensin yksi, sitten kaksi yhdessä. Mutta kaupan elämä
+ei tuntunut vilkastuvan. Sama ummehtunut haju, sama puolihämärä, missä
+entisten aikojen sävyisä ja koristeeton kaupankäynti kitui hylättynä
+vanhuuttaan. Deniseä innostutti Naisten Aarreaitta, joka toisella
+puolen katua kohosi loistossaan ja jonka näyteikkunoita näki avoinna
+olevasta ovesta. Taivas oli yhä pilvessä, ja hieno usvan kaltainen sade
+täytti ilman lämpimällä kosteudella, jossa oli ikäänkuin pölyksi
+hajonnutta auringonpaistetta. Tämän kalvakan päivän valossa tavaratalo
+vilkastui koko ajan, täyttyi ostajista.
+
+Denisen valtasi outo tunne. Tavaratalon sisässä ikäänkuin jyskytti
+korkeapaineen alaisena kone, jonka tärähdykset ulottuivat
+näyteikkunoihin asti. Ikkunat eivät enää päilyneet kylminä niinkuin
+aamulla, vaan värähtivät hehkuvina sisäisen jyskeen voimasta. Väkeä
+kokoontui niiden eteen, naisia, jotka tuuppivat toisiaan, kokonainen
+valtaisa hurjistunut joukko. Kadulla kuohuvan intohimon vaikutuksesta
+kankaat heräsivät eloon, pitsit lehahtivat lentoon ja yhtyivät hienoksi
+verhoksi, joka verkalleen laskeutui peittäen kuumeesta hehkuvilta
+katseilta tavaratalon salaperäisinä houkuttelevat syvyydet. Tanakat
+verkapakat hengittivät paisuttaen viekoittelevasti paksun ja jykevän
+rintansa. Puvut aaltoilivat yhä enemmän eläviltä näyttävien
+mannekiinien hartioilla, ja samettinen vaippa, täyteläisten olkapäiden
+kannattamana, kohotti notkean ja elämästä lämpimän vartalonsa
+aaltoilevine povineen ja keinuvine lanteineen. Kuumuus, joka sai koko
+talon hehkumaan, syntyi myynnistä, väentungoksesta myyntipöytien
+ympärillä, mistä kadulla seisojallakin oli aavistus. Koneen
+yhtämittaista jyskettä ylläpitivät ostajajoukot, jotka tunkeilivat
+näytehyllyjen ympärillä, huumaantuivat houkuttelevista tavaroista ja
+joutuivat kassanhoitajien käsiin. Kaikki oli järjestetty säännölliseksi
+ja konemaisen täsmälliseksi, naislaumat liikkuivat hammasrattaiston
+voimasta.
+
+Jo aamusta alkaen Denise oli kuullut kiusaajan äänen. Tavaratalo, jossa
+yhdessä tunnissa kävi enemmän väkeä kuin Cornaillen liikkeessä kuudessa
+kuukaudessa, hurmasi häntä ja houkutteli luokseen. Hänen halussaan
+lähestyä sitä oli epämääräistä pelkoa, joka vielä lisäsi sen
+vetovoimaa. Samalla hänen setänsä liike alkoi tuntua hänestä
+vastenmieliseltä. Syytä ymmärtämättä hän tunsi halveksivansa,
+kammoavansa tätä vanhanaikaisen kaupankäynnin kolkkoa soppea. Kaikki
+hänen täällä kokemansa tunnelmat, hänen levottomuutensa hänen
+tullessaan sisään, hänen ahdistuksensa sukulaisten nyrpeän
+tervehtimisen johdosta ja ikävä aamiainen vankilamaisen kolkossa
+ruokasalissa, hänen raukaiseva odotuksensa keskellä tämän loppua
+tekevän talon torkkuvaa eristyneisyyttä yllyttivät hänet vastarintaan
+ja saivat hänet intohimoisesti tavoittelemaan elämää ja valoa. Ja
+vaikka hän hyvänluontoisena koetti sukulaistensa tähden hillitä
+itseään, hänen katseensa palasi yhä uudelleen Naisten Aarreaittaan,
+ikäänkuin hänessä piilevä myyjätär olisi pyrkinyt lämmittelemään tuon
+suuren, hehkuvan myyntilieden ääreen. Ja häneltä pääsi huomaamatta:
+
+-- Siellä ainakin käy väkeä!
+
+Mutta hän katui heti huomatessaan, ettei ollut enää yksin. Rouva Baudu,
+joka oli noussut pöydästä, seisoi hänen vieressään tavallista
+kalpeampana tuijottaen värittömillä silmillään samaan suuntaan kuin
+hänkin. Vaikka naisraukka tahtoikin alistua kohtalon iskuun, hän ei
+kuitenkaan kestänyt nähdä hirviötä, joka pöyhkeili toisella puolen
+katua, tuntematta silmäluomiensa paisuvan epätoivon kyynelistä.
+Geneviève oli tullut myös ovelle ja katseli levottomana Colombania,
+joka huomaamatta häntä ihaili valmiiden vaatteiden myyjättäriä, joilla
+oli myyntipöytänsä vastapäätä olevassa välikerroksen ikkunassa. Baudu
+itse, kasvot vihasta vääntyneinä, sanoi vain:
+
+-- Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää. Kärsivällisyyttä vain.
+
+Nähtävästi hän perheylpeydestä hillitsi katkeran sanatulvan, jona hänen
+vihansa pyrki purkautumaan. Itserakkaus esti häntä heti paljastamasta
+tunteitaan noille lapsille. Vihdoin, riistäytyen vaivalloisesti irti
+vastapäätä loistavan talon katselemisesta, hän kääntyi sanoakseen:
+
+-- No niin, lähdetään nyt käymään Vinçard'lla. Paljon on
+paikanhakijoita, ja huomenna on jo kenties myöhäistä.
+
+Mutta ennen lähtöä hän käski toisen kauppa-apulaisen mennä asemalle
+noutamaan Denisen matkakirstun. Rouva Baudu puolestaan, jolle tyttö
+uskoi Pépén, sanoi tahtovansa käyttää joutohetken käydäkseen lapsen
+kanssa Orties'nkadulla rouva Gras'n luona ja sopiakseen asiasta. Jean
+lupasi siskolleen, ettei hievahda puodista.
+
+-- Meillä on vain parin minuutin matka, Baudu selitti kulkiessaan
+veljentyttärensä kanssa Gailloninkatua. -- Vinçard on perustanut
+silkkikankaiden erikoisliikkeen, jolla vielä on melkoisen hyvä
+kauppavaihto. Tietysti hänelläkin on vaikeuksia niinkuin kaikilla,
+mutta hän on terävä mies, joka saituudellaan saa tilit tasaantumaan.
+Luulenpa kumminkin, että hänellä on aikomus lopettaa luuvalonsa takia.
+
+Silkkikauppa sijaitsi Neuve-des-Petits-Champs'inkadun varrella lähellä
+Choiseulin kauppakujaa. Se oli puhdas ja valoisa, sisustettu
+uudenaikaisen ylellisesti ja mukavasti, mutta pieni ja vähävarastoinen.
+Baudu ja Denise tapasivat Vinçard'in tärkeässä neuvottelussa kahden
+herran kanssa.
+
+-- Älkää välittäkö meistä, verkakauppias huusi, -- meillä on aikaa
+odottaa.
+
+Peläten häiritsevänsä hän palasi ovelle, missä kuiskasi Denisen
+korvaan:
+
+-- Tuo laiha on Aarreaitassa, silkkiosaston alijohtaja, ja toinen, tuo
+paksu mies, on silkkitehtailija Lyonista.
+
+Denise luuli ymmärtävänsä, että Vinçard koetti myydä kauppaansa
+Robineaulle, Naisten Aarreaitan virkailijalle. Silmää räpäyttämättä,
+kunniallisen ja arvokkaan näköisenä hän vakuuttamalla vakuutti, ollen
+kuitenkin mies, jolle valat ja kunniasanat eivät paljoakaan merkitse.
+Hänen puheestaan päätellen liike oli kultakaivos, josta hänen oli pakko
+luopua kirotun sairauden takia. Hän keskeytti puheensa yhtä kyytiä
+valittaen kipujaan ulkonaisen rehevän terveytensä vastaväitteistä
+huolimatta. Mutta hermostuneena ja kärsimättömänä Robineau ei malttanut
+kuunnella. Hän tiesi kuinka tukala erikoisliikkeiden oli tulla toimeen
+ja tiesipä vielä mainita erään silkkikaupan, joka oli joutunut häviöön,
+siksi että oli liian lähellä Aarreaittaa.
+
+-- Tuhat tulimmaista, kummako jos Vabre keikahti! Hänen vaimonsahan
+hävitti kaikki... Ja sitäpaitsi mehän olemme viidensadan metrin päässä
+Aarreaitasta, kun sitävastoin Vabre oli ihan vieressä, ovet rinnakkain.
+
+Gaujean, silkkitehtailija, sekaantui keskusteluun, ja äänet hiljenivät.
+Hän väitti suuria tavarataloja Ranskan teollisuuden turmioksi. Kolme,
+neljä liikettä määräsi teollisuudelle sen lait. Hän viittaili siihen,
+että ainoa keino niiden vastustamiseksi oli pikkukauppojen suosiminen
+ja varsinkin erikoisliikkeiden, joille tulevaisuus kuului, hän lupasi
+suuren luotonkin Robineaulle.
+
+-- Ja kuinka Aarreaitta onkaan käyttäytynyt teitä kohtaan! Palkitseeko
+se palvelijansa työt? Nylkemiskoneita ne vain ovat nuo tavaratalot,
+ihmisten häviöksi. Jo aikoja sitten teidän olisi pitänyt päästä
+osastonne johtajaksi. Mutta kaikista lupauksista huolimatta paikka
+annettiin Bouthemont'ille, joka tuli syrjästä ja jolla ei ollut mitään
+oikeutta siihen.
+
+Tuo vääryyden tekemä haava oli vielä niin veres, että Robineaun oli
+vaikea kestää viittausta siihen. Mutta sittenkin hän epäili. Rahat
+eivät näet olleet hänen omiaan. Ne olivat hänen vaimonsa, joka oli
+perinyt kuusikymmentätuhatta frangia, ja tuon rahasumman käyttäminen
+oli hänelle sangen arka asia. Epäilyttävään yritykseen hän ei ainakaan
+tahtonut sitä panna, mieluummin hän olisi katkaissut itseltään kädet.
+
+-- En uskalla vielä päättää, hän sanoi lopuksi. -- Saatte antaa minulle
+miettimisaikaa. Sittenpähän nähdään.
+
+-- Niin kuin tahdotte, sanoi Vinçard, salaten pettymyksensä suopeaan
+hymyyn. -- Eipä siitä minulle ole tappiota. Jospa vain ei noita kipuja
+olisi...
+
+Ja lähestyen ovellaseisojia hän kysyi:
+
+-- Millä voin palvella teitä, herra Baudu?
+
+Verkakauppias, joka oli kuunnellut toisella korvallaan keskustelua,
+esitti Denisen, kertoi hänen olosuhteistaan minkä piti sopivana ja
+sanoi hänen palvelleen kaksi vuotta pikkukaupungin liikkeessä.
+
+-- Ja koska haette hyvää myyjätärtä, niinkuin olen kuullut...
+
+Vinçard teeskenteli epätoivoista.
+
+-- No pahastipa sattui, sanoi hän. -- Olen jo viikon päivät hakenut
+myyjätärtä, ja ennätin juuri ottaa palvelukseeni tytön, tuskin
+kahtakaan tuntia sitten.
+
+Syntyi äänettömyys. Denise näytti masentuneelta. Silloin Robineau, joka
+katseli säälien häntä, epäilemättä hänen köyhän asunsa takia, uskalsi
+huomauttaa:
+
+-- Tiedän, että meillä tarvitaan myyjätär valmiiden vaatteiden
+osastolle.
+
+Baudu ei voinut pidättää sydämestään kohoavaa huutoa:
+
+-- Teilläkö? Ei, hitto vieköön!
+
+Sitten hän meni hämilleen. Denise punastui korvia myöten. Tuohonko
+suureen tavarataloon? Uskaltaisiko hän! Ajatus että se olisi
+mahdollista sai hänen rintansa paisumaan ylpeydestä.
+
+-- Miksikä niin? Robineau kysyi hämmästyen. -- Päinvastoin sehän olisi
+neidille suureksi onneksi... Minun mielestäni hänen pitäisi huomenna
+mennä osaston johtajattaren, Aurélie rouvan luo. Eihän se mitään; pahin
+mikä voi sattua on, etteivät ota.
+
+Verkakauppias yritti sanoa jotakin peittääkseen vastenmielisyytensä.
+Kyllähän hän tunsi Aurélie rouvan tai ainakin hänen miehensä,
+kassanhoitajan. Paksu mies, jolta oli käsi katkennut omnibusvaunun
+alla, eikö niin? Sitten hän sanoi äkkiä kääntyen Deniseen:
+
+-- Se on hänen asiansa eikä minun... Onhan hän vapaa päättämään.
+
+Ja hän lähti käteltyään Gaujeania ja Robineauta. Vinçard seurasi häntä
+ovelle yhä huonoa onnea päivitellen. Denise jäi hetkeksi ujona keskelle
+lattiaa haluten pyytää Aarreaitan mieheltä tarkempia tietoja. Mutta hän
+ei uskaltanut, kumarsi vuorostaan ja sanoi yksinkertaisesti:
+
+-- Kiitos!
+
+Kadulla Baudu ei sanonut sanaakaan, käveli vain kiireisesti, kuin omien
+ajatuksiensa ajamana, niin että Denisen täytyi juosta pysyäkseen hänen
+rinnallaan. Kun he tulivat Michodièrenkadulle ja koti oli jo näkyvissä,
+eräs Baudun naapuri, kauppias hänkin, viittasi kauppansa ovelta
+luokseen.
+
+-- Mitä nyt, isä Bourras? verkakauppias kysyi.
+
+Bourras oli kookas vanhus, tuuheatukkainen ja parrakas kuin Vanhan
+testamentin profeetta, terävät silmät välähtelivät tuuheiden
+kulmakarvojen alla. Hän kaupitteli keppejä ja sateenvarjoja, suoritti
+korjauksia ja veisteli varret ja sakarat, minkä johdosta hän oli
+kaupunginosassaan saavuttanut eräänlaisen taiteilijan maineen. Denise
+katsahti puodin näyteikkunaan, missä oli sateenvarjoja ja keppejä
+säännöllisissä riveissä. Sitten hän nosti katseensa ylemmäksi ja
+hämmästyi talon outoa ulkomuotoa. Se oli vain kaksikerroksinen
+Aarreaitan ja suuren Ludvig XIV:n tyylisen talon välissä, ikäänkuin
+ihmeen kautta joutunut ahtaaseen halkeamaan, jonka pohjalla se matalana
+ja litistyneenä vaivoin pysyi pystyssä. Elleivät kummallakin puolella
+olevat talot olisi tukeneet sitä, olisi se luhistunut rappeutuneine
+kattoliuskoineen ja julkisivuineen, joka oli halkeamia täynnä ja josta
+maali oli valunut puoleksi mädänneelle puiselle nimikilvelle muodostaen
+siihen pitkiä, ruosteenvärisiä juovia.
+
+-- Tiedättekö, hän tahtoo ostaa tämän talon. Kuuluu kirjoittaneen
+isännälle, Bourras sanoi kohdistaen verkakauppiaaseen palavan
+katseensa.
+
+Baudu kävi vieläkin kalpeammaksi ja hänen selkänsä kyyristyi. Syntyi
+äänettömyys. Miehet tuijottivat toisiinsa synkän näköisinä.
+
+-- Eipä sitä tiedä mikä tässä vielä eteen tulee, Baudu sanoi vihdoin.
+
+Silloin ukko Bourras kiivastui ja ärjyi pudistaen päätään, niin että
+hänen iso partansa liehui tuulessa:
+
+-- Ostakoon vain talon ja maksakoon siitä vaikka nelinkertaisen
+hinnan!... Mutta sen minä vannon, että minun eläessäni hän ei vie siitä
+kiveäkään. Vuokrasopimukseni kestää vielä kaksitoista vuotta... Kyllä
+minä heille näytän!
+
+Se oli sodanjulistus. Bourras katsahti Naisten Aarreaittaan, jonka
+nimeä kumpikaan ei ollut maininnut. Hetken aikaa Baudu pudisti päätään
+sanomatta mitään; sitten hän suuntasi kotiin kadun poikki raskain
+askelin ja hoki yhtämittaa:
+
+-- Herra Jumala! Oi Herra Jumala!
+
+Denise, joka oli kuunnellut, seurasi setäänsä. Samassa rouva Baudukin
+palasi Pépén kanssa kertoen, että rouva Gras oli valmis ottamaan lapsen
+luokseen milloin vain tahdottiin. Mutta Jeania ei näkynyt; hän oli
+kadonnut muiden ollessa poissa, mistä sisar tuli hyvin levottomaksi.
+Palattuaan hän kertoi innoissaan bulevardien komeuksista. Mutta
+kohdatessaan Denisen huolestuneen katseen hän punastui. Matkakirstu oli
+tuotu asemalta ja vieraille valmistettiin yösija ullakolle, vesikaton
+alle.
+
+-- Entä miten Vinçard'illa kävi? rouva Baudu kysyi.
+
+Verkakauppias kertoi hyödyttömän käyntinsä. Sitten hän lisäsi, että
+hänen veljentyttärelleen oli kuitenkin ehdotettu toista paikkaa. Ja
+ojentaen kätensä ylenkatseellisesti Naisten Aarreaittaa kohti hän
+tiuskaisi:
+
+-- Tuonne, vastapäätä.
+
+Koko perhe loukkaantui. Iltapäivällä ensimmäinen pöytä söi viiden
+aikaan. Denise ja lapset asettuivat aamuisille paikoilleen Baudun,
+Genevièven ja Colombanin kanssa. Kaasullekin valaisemassa pienessä
+ruokasalissa oli raskas ruoan haju. Syötiin ääneti. Mutta jälkiruokaa
+tuotaessa rouva Baudu, joka ei voinut pysyä paikoillaan tuli kaupasta
+ja asettui istumaan Denisen taakse. Sulku puhkesi ja aamusta asti
+pidätetty katkeruus tulvi yli äyräittensä. Kaikki koettivat hakea
+lievennystä käymällä hirviön kimppuun.
+
+-- Oma asiasi se on, olethan vapaa, Baudu sanoi toistamiseen. -- Emme
+me mitenkään tahdo sinuun vaikuttaa... Mutta tietäisitpä vain millainen
+talo!
+
+Katkonaisin lausein hän kertoi kuuluisan Octave Mouret'n elämäkerran.
+Oli siinäkin miekkonen! Tulee etelästä Pariisiin rohkeana kuin
+kuningas, mokoma liehakoiva onnenonkija, ja jo heti kummia kuului! Aina
+naisten kintereillä, naisten elättinä. Tavattiin kerran sitten
+verekseltä, ja siitäkö syntyi häväistysjuttu, josta tällä puolen
+kaupunkia vieläkin puhutaan! Mikä sitten äkkiä lienee pannut rouva
+Hédouinin häneen rakastumaan ja menemään hänelle. Ja niin hänestä tuli
+Aarreaitan omistaja.
+
+-- Niinpä todellakin, Caroline parka! keskeytti rouva Baudu. -- Hän oli
+minulle vähän sukuakin. Voi, jospa hän vain olisi jäänyt eloon, niin
+asiat olisivat kääntyneet aivan toisin! Ei hän ainakaan olisi sallinut
+meitä näin ahdistettavan... Ja Mouret hänet tappoikin. Niinpä juuri,
+tappoi -- rakennuksella! Kun he olivat kerran töitä tarkastamassa,
+Caroline putosi erääseen onkaloon. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli,
+hän joka ei ollut koskaan sairas, niin terveluontoinen ja kaunis!...
+Hänen vertansa on tuon talon peruskiven alla.
+
+Verettömällä ja vapisevalla kädellään hän osoitti tavaratalon suuntaan,
+ikäänkuin olisi nähnyt sen seinänkin läpi. Denise kuunteli kertomusta
+kuin kummitustarinaa, ja häntä miltei värisytti. Onnettoman naisen
+verestä kai johtuikin pelko, joka aamusta alkaen oli sekoittunut
+tavaratalon hänessä herättämään viehätykseen. Nyt hän luuli
+näkevänsäkin tuon naisen kellarikerroksen punertavassa rappauksessa.
+
+-- Näyttääpä olevan miehelle onneksi, rouva Baudu lisäsi Mouret'n nimeä
+mainitsematta.
+
+Mutta verkakauppias kohautti halveksivasti olkapäitään naisväen
+juoruille ja jatkoi kertomustaan selittäen asiaa kauppiaan kannalta
+katsoen. Naisten Aarreaitta oli Deleuze veljesten perustama v. 1822.
+Vanhemman veljen kuoltua tytär Caroline oli mennyt naimisiin erään
+palttinatehtailijan pojan Charles Hédouinin kanssa, ja myöhemmin,
+leskeksi jäätyään, hän oli ottanut Mouret'n. Vaimonsa mukana Mouret sai
+siis puolet tavaratalosta. Kolme kuukautta siitä kuoli setä Deleuze
+puolestaan lapsettomana, niin että kun Caroline oli heittänyt henkensä
+rakennuksen perustusta laskettaessa, Mouret jäi ainoaksi perilliseksi
+ja Aarreaitan hallitsijaksi. Olipa todellakin miekkonen! -- Terävä
+mies, juonittelija, joka panee sekaisin koko kaupunginosan, jos vain
+saa elää oman päänsä mukaan, jatkoi Baudu. -- Hänen hurjat
+suunnitelmansa taisivat tarttua Carolineenkin, joka oli hiukan
+haaveellinen. Sillä tämä suostui ostamaan ensin vasemmanpuoleisen ja
+sitten oikeanpuoleisen talon, ja kun Mouret hänen kuoltuaan jäi yksin,
+hän osti vielä kaksi taloa lisää, niin että tavaratalo on kasvamistaan
+kasvanut ja yhä vain kasvaa. Kohta se nielaisee meidät kaikki suureen
+kitaansa.
+
+Hän kohdisti sanansa Deniselle, mutta oikeastaan hän puhui itselleen
+tyydyttäen kuumeentapaisen halunsa kerran puhua tarpeeksi asiasta,
+josta hän oli pääsemättömissä. Kotona hänen etuoikeutensa oli kiivastua
+ja vihastua, joka tilaisuudessa puida nyrkkiä. Rouva Baudu,
+liikkumattomana tuolillaan, ei keskeyttänyt enää. Geneviève ja
+Colomban, katseet pöytään painettuina noukkivat hajamielisesti suuhunsa
+leivänmuruja. Ilma oli niin kuuma ja raskas, että Pépé oli nukahtanut
+pää pöytää vasten, ja Jeaninkin silmät alkoivat painua umpeen.
+
+-- Mutta odottakaa! huusi Baudu äkkiä silmittömästi suuttuen. -- Kyllä
+he vielä taittavat niskansa, konnat! Mouret'lla on vaikea pulma edessä,
+tiedän sen. Hänen on täytynyt panna kaikki tulonsa mielettömiin
+laajentamis- ja ilmoittamispuuhiin. Ja sitäpaitsi, kun varoja alkoi
+puuttua, hänen päähänsä pälkähti kehottaa virkailijoita panemaan omat
+rahansa liikkeeseen. Nyt hänellä on kukkaro niin tyhjä, että jos ei
+ihmeitä satu, jos hän ei saa myyntiään kohoamaan kolminkertaiseksi
+niinkuin hän toivoo, niin kyllä saatte nähdä kuperkeikan!... En ole
+pahansuopa, mutta kyllä sinä päivänä minä totta tosiaan panen
+juhlakynttilät ikkunoihin!
+
+Hän jatkoi jo nyt kostostaan nauttien ikäänkuin Naisten Aarreaitan
+häviö olisi ollut hyvitys hänen omalle, rappioon joutuneelle
+liikkeelleen. Kaikkea piti nähdäkin. Eihän se ole mikään vaate- ja
+muotitavarainkauppa, jossa myytiin vaikka mitä. Basaariksi sitä sopi
+sanoa. Ja henkilökunta sitten! Lemmen keikareita, jotka häärivät
+niinkuin rautatieasemalla ja joille sekä ostajat että ostettavat olivat
+vain paketteja. Mitättömästä suuttuen he luopuivat isännästään tai tämä
+heistä. Sydämettömiä olivat, siveettömiä, taitamattomia! -- Ja äkkiä
+hän vetosi Colombaniin: kyllä kai Colomban, joka oli käynyt hyvän
+koulun, tiesi kuinka paljon saa nähdä vaivaa ja panna aikaa, ennenkuin
+pääsee ammatin kaikista salaisuuksista ja hienouksista selville. Ei
+tarvinnut paljon myydä, kunhan vain osasi kiristää hyvän hinnan.
+Ymmärsi kai Colomban, kuinka häntä oli täällä hoidettu ja holhottu,
+lääkkeet, pesut, korjaukset, kaikki ilmaiseksi ja vielä lisäksi
+isällinen ohjaus ja rakkaus.
+
+-- Kyllä, tietysti, Colomban vastasi jokaiseen isännän huudahdukseen.
+
+-- Sinä olet viimeisiä, kunnon ystäväni, Baudu lopetti heltyneenä. --
+Sinun jälkeesi ei enää teikäläisen kaltaisia kasvateta... Sinä yksin
+olet lohdutukseni, sillä jos kadun tuonpuoleista ottelua sanotaan
+kaupankäynniksi, niin minä en ymmärrä kaupankäynnistä mitään,
+mieluummin lopetan koko puuhan.
+
+Geneviève katseli pää kallellaan, ikäänkuin hänen paksu musta tukkansa
+olisi ollut liian raskas hänen kalpealle otsalleen, hymysuin
+Colombania. Ja hänen katseessaan oli jonkinlaista urkkivaa
+uteliaisuutta, ikäänkuin olisi halunnut nähdä, eikö Colomban
+omantuntonsa soimaamana punastu moisia kiitoslauseita kuullessaan.
+Mutta tämä vanhan kaupankäynnin teeskentelyyn perehtynyt veijari istui
+järkähtämättä, suopea ilme kasvoilla ja viekkauden viiru suupielissä.
+
+Mutta Baudu, huutaen yhä kovemmin, purki vihaansa vastapäätä vyöryvää
+tavaratulvaa vastaan, noita petoja vastaan, jotka raatelivat toisiaan
+pysyäkseen itse hengissä, niin että panivat perhe-elämänsäkin
+alttiiksi. Niinpä esimerkiksi hänen naapurinsa maalta, Lhommein perhe,
+isä, äiti ja poika, joilla kaikilla kolmella oli toimi tuossa talossa,
+olivat ihmisiä, jotka eivät tienneet kotielämästä mitään, söivät kotona
+vain sunnuntaisin, olivat aina menossa jokapäiväisinä ravintola- ja
+ruokalavieraina. Eipähän hänen oma ruokasalinsakaan tosin tilavimpia
+ollut; olihan siinä toivomisen varaa valon ja ilman suhteen. Mutta oli
+se kumminkin hänen kotielämänsä keskus. Täällä hän oli päivänsä
+viettänyt rakkaan perheensä keskuudessa. Hänen katseensa kiersi pientä
+huonetta ja hänet valtasi ahdistus hänen ajatellessaan, että nuo pedot,
+jos saisivat hänen kauppansa tuhotuksi, karkoittaisivat hänet hänen
+pesästään, jossa hänen oli lämmin olla vaimonsa ja tyttärensä parissa --
+ajatus, jota hän ei uskaltanut sanoin ilmaista. Huolimatta ulkonaisesta
+varmuudestaan, kun hän ennusti mahtavan liikkeen häviötä, hän oli
+täynnä kauhua, huomatessaan sen vähitellen nielevän koko korttelin.
+
+-- Enhän minä tätä kerro käännyttääkseni sinua, hän jatkoi koettaen
+tyyntyä. -- Jos sinulla olisi hyötyä siitä, minä olisin ensimmäinen
+sanomaan sinulle: mene vain.
+
+-- Tietysti, Denise kuiskasi hajamielisesti tuntien halunsa päästä
+Naisten Aarreaittaan yhä yltyvän häntä ympäröivän mielettömän vihan
+vaikutuksesta.
+
+Baudu oli nojannut kyynärpäänsä pöytään ja koetti kukistaa tyttöparan
+tuijottamalla häneen kiinteästi.
+
+-- Sinä, joka tiedät miten asioiden tulee olla, onko siinä tolkkua,
+että kauppa, joka käy vaatekaupan nimellä, ottaa myydäkseen mitä
+tahansa. Ennen, kun kaupankäynti oli selvää ja suoraa, myytiin
+tuollaisessa kaupassa yksinomaan kankaita. Nykyään ne vievät muilta
+ansion ja anastavat kaikki itselleen... Sitä naapurit valittavat,
+sillä se on suureksi vahingoksi heille. Häviöksi se heille on.
+Gaillon'inkadun trikootavarakauppa -- Bédoré ja sisar -- on jo
+menettänyt puolet ostajakunnastaan. Neiti Tatin, jolla on
+valkovaatekauppansa Choiseul'in kauppakujan varrella, myy alennettuun
+hintaan, jopa polkuhintaankin pysytelläkseen pystyssä. Tuon
+ruton ja vitsauksen vaikutus on jo sellainen, että se ulottuu
+Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle asti, missä Vampouillen veljesten on
+täytynyt sulkea turkisliikkeensä. On sitä siinäkin! Palttinakauppiaat
+rupeavat turkisten myyjiksi! Sekin on Mouret'n keksintöjä.
+
+-- Niin, ja käsineidenkin, sanoi rouva Baudu. -- On ennenkuulumatonta,
+että Mouret uskaltaa liittää liikkeeseensä käsineosastonkin!... Eilen
+kun menin Neuve-Saint-Augustininkadulle, tapasin Quinetten puotinsa
+ovella. Hän oli niin masentuneen näköinen, etten edes uskaltanut kysyä
+häneltä, menestyikö kauppa.
+
+-- Ja sateenvarjojakin heillä on, Baudu jatkoi. -- Se vasta hulluinta!
+Bourras luulee tietävänsä, että Mouret on tehnyt sen vartavasten häntä
+ahdistellakseen. Sillä onhan suoraan sanoen järjetöntä sovittaa
+sateenvarjoja kangaskauppaan... Mutta Bourras ei luovu niin hevillä.
+Kyllä hän puolensa pitää, ja vielä tässä nauretaankin kunhan vähän
+odotamme.
+
+Hän kertoi vielä muistakin liikkeenharjoittajista, luetteli kaikki oman
+kaupunginosansa kauppiaat. Välillä hän vahingossa ilmaisi omatkin
+pelkonsa. Jos Vinçard luopui liikkeestään, niin se merkitsi, että
+muidenkin oli paras lopettaa, sillä Vinçard oli rottien kaltainen,
+jotka pakenevat kaatumaisillaan olevasta talosta. Huomaten erehdyksensä
+hän koetti tehdä sanansa tyhjiksi ryhtyen puhumaan mahdollisesta
+liitosta erikoisliikkeiden kesken suunnattoman kauppahuoneen
+vastapainoksi. Hetken aikaa hän hieroskeli tuskaisesti käsiään ja
+väänteli suutaan kuin epäröiden puhuisiko itsestään. Vihdoin hän teki
+päätöksensä.
+
+-- Mitä minuun tulee, tähän asti ei ole ollut paljolti valittamisen
+syytä. Mouret on kyllä tehnyt minullekin vahinkoa, konna! Mutta
+toistaiseksi hän myy vain naistenverkoja, ohuempia hameiksi ja
+paksumpia päällysvaatteiksi. Mutta minulta ostetaan miesten
+pukukankaat, metsästyspukusametit ja palvelijanpukuverat puhumattakaan
+flanelli- ja villakangasvarastoistani, jotka kyllä vetävät vertoja
+heidän kankailleen, siitä minä menen takuuseen. Mutta hän kiusaa minua
+ja härnää kun sijoittaa verkaosastonsa aivan tuohon vastapäätä. Olethan
+nähnyt näyteikkunan. Hän panee siihen komeimmat valmisteensa
+verkapakkakehysten keskelle, joutavia silmänkääntötemppuja kadulla
+kulkevien tyttöjen kiusaksi... Kunniani kautta, minua hävettäisi ryhtyä
+tuollaisiin keinoihin. Vanhaa Elbeufin verkaa on myyty jo lähes sata
+vuotta, eikä se ole tarvinnut satimia saavuttaakseen mainetta ja
+menekkiä. Minun elämässäni ei ainakaan tämä puoti sen kummemmaksi
+muutu. Kelpaa se sinänsäkin, neljä näytepakkaa oikealla, neljä
+vasemmalla, eikä sen enempää.
+
+Hänen liikutuksensa tuntui tarttuvan koko perheeseen. Hetken vaitiolon
+jälkeen Geneviève rohkeni sanoa:
+
+-- Ostajakuntamme pitää meistä, isä. Täytyy toivoa... Tänäkin päivänä
+rouva Desforges ja rouva de Boves ovat käyneet puodissa. Ja rouva Marty
+lupasi tulla flanellia ostamaan.
+
+-- Minä puolestani, Colomban sanoi, -- sain eilen tilauksen rouva
+Bourdelais'lta. Hän puhui tosin eräästä englantilaisesta seviotista,
+jota kuulutaan myyvän vastapäätä viisikymmentä centimiä halvemmalla...
+
+-- Ja kun vielä ajattelee, että olemme nähneet mistä vähäisestä alusta
+tuo talo on lähtenyt, kuiskasi rouva Baudu väsyneellä äänellä. -- Eihän
+se alkuaan ollut nenäliinaa suurempi! Niinpä niin. Usko pois, Denise.
+Kun Deleuzen veljekset perustivat sen, siinä ei ollut kuin yksi ainoa
+näyteikkuna Neuve-Saint-Augustininkadun puolella. Vaatekaapin kokoinen
+koju se oli, johon oli eksynyt kaksi karttuunipakkaa ja kolme pakkaa
+palttinaa. Ei siinä sopinut kääntymäänkään, niin pieni se oli... Siihen
+aikaan jo Vanha Elbeuf, jolla oli kuusikymmentä vuotta takanaan, oli
+kohonnut siihen kuntoon, missä se nytkin on... Mutta kaikki siitä
+lähtien on muuttunut, perinpohjin muuttunut.
+
+Hän pudisti päätään, ja hänen hitaissa sanoissaan kuvastui hänen
+elämänsä draama. Syntyneenä vanhassa Elbeufin verkakaupassa hän oli
+oppinut rakastamaan yksin sen kosteita kiviäkin. Siitä oli tullut hänen
+elämänsä tarkoitus ja ylläpitäjä. Hän oli ollut ylpeä, kun se oli ollut
+tämän kaupunginosan rikkain ja komein liike. Sitten tuo vastapäätä
+syntynyt, naurettavan pieni, mutta pirteä pikkukauppa oli tuottanut
+hänelle yhtämittaista kärsimystä kohoamalla mitättömyydestään
+pelottavaksi kilpailijaksi, sitten rehenteleväksi voittajaksi ja
+uhkaavaksi viholliseksi. Vanhaa Elbeufiä kohdannut nöyryytys oli
+hänelle aina yhtä veres, vuotava haava, josta hän tiesi kerran
+kuolevansa. Elossa hän tosin vielä oli niinkuin vanha kauppahuonekin,
+sentähden että koneisto oli pantu kerran liikkeeseen, mutta hän tiesi
+sammuvansa, heittävänsä henkensä samaan aikaan kuin kauppa
+suljettaisiin.
+
+Huoneessa vallitsi hiljaisuus. Baudu rummutteli väsyneenä ruokapöydän
+vahakangasta. Häntä melkein kadutti, että oli purkanut tunteensa.
+Painostavan vaitiolon kestäessä koko perhe tuijottaen elottomin katsein
+kohtalonsa surkeuteen hautoi samaa kirvelevää katkeruutta. Heillä ei
+ollut koskaan ollut onnea. Lapset oli saatu aikuisiksi ja varallisuus
+oli ollut vakiintumaisillaan, kun äkkiä kilpailijaliikkeen menestys
+tuhosi kaiken. Ja lisäksi heillä vielä piti olla tuo maatila, jonka
+verkakauppias oli ostanut kymmenen vuotta sitten, saaden sen tavattoman
+halvalla, niinkuin hän sanoi, vanha rakennus, joka yhä odotti
+korjauksia, johon hän oli toivonut voivansa kerran asettua ja jonka hän
+vihdoin oli suostunut vuokraamaan vieraille ihmisille, jotka eivät
+maksaneet vuokraansa. Tämä hänen ainoa heikkoutensa oli nielaissut
+hänen viimeiset varansa ja tullut hänen vanhoillisen, turhantarkan
+rehellisyytensä kompastuskiveksi.
+
+-- Kas niin, Baudu sanoi vihdoin jyrkästi, -- täytyy päästää muutkin
+pöytään. On jo tarpeeksi piesty suuta.
+
+Kaikki säpsähtivät kuin heräten unesta. Kaasuliekki sihisi raskaassa ja
+kuumassa ilmassa. Noustiin pöydästä ja surunvoittoinen hiljaisuus
+katkesi. Pépé nukkui niin raskaasti, että hänet täytyi panna jatkamaan
+untaan flanellipakkojen päälle. Jean, joka haukotteli, oli jo palannut
+kadulle vievälle ovelle.
+
+-- Ja loppujen lopuksi sinun tulee tehdä niinkuin itse tahdot, sanoi
+Baudu veljentyttärelleen. -- Sanoimme sinulle asiat niinkuin ne ovat,
+mutta itsepähän tiedät.
+
+Hän katsoi Deniseen kysyvästi ikäänkuin odottaen ratkaisevaa vastausta.
+Tämä, joka vastoin kaikkia otaksumia oli sukulaistensa kertomusten
+johdosta yhä enemmän piintynyt haluunsa päästä palvelukseen Naisten
+Aarreaittaan, pysyi kasvoiltaan yhtä tyynenä ja lempeänä kuin ennen
+huolimatta sisäisestä, aitonormandialaisesta itsepintaisuudestaan. Hän
+vastasi hiljaisesti:
+
+-- Se selviää aikanaan, setä.
+
+Sitten hän sanoi aikovansa mennä hyvissä ajoin levolle, sillä he olivat
+kaikki hyvin väsyneitä. Mutta kun kello tuskin oli kuuttakaan, hän
+tahtoi viettää hetken kaupassa. Oli jo pimeä ja hän hämmästyi
+huomatessaan synkän kadun kastuneen läpimäräksi hienosta ja tiheästä
+sateesta, jota oli tulla tihuuttanut auringonlaskusta asti. Vähässä
+ajassa kadulle oli muodostunut suuria vesilätäköitä, katuojat olivat
+tulvillaan likaista vettä, ja käytäville oli karttunut paksu
+lokakerros. Sateessa ei enää erottunut muuta kuin sekava tungos
+sateenvarjoja, jotka isoina, synkkinä siipinä pullistuivat pimeässä.
+Denise peräytyi kylmästä väristen. Häntä tympäsi huonosti valaistun
+kaupan kolkkous, joka oli illalla vieläkin ilmeisempi. Kostea löyhkä,
+vanhan kaupunginosan hengähdys, kohosi kadulta ja tunkeutui
+liikkeeseen, johon se tuntui kuljettavan mukanaan märkien
+sateenvarjojen ummehtunutta hajua ja katukäytävien vesilätäköitä ja
+lokaa valkean pohjakerroksen homehduttamiseksi. Sateen kastelema, vanha
+Pariisi näyttäytyi hänelle kaikessa rumuudessaan ja häntä ihmetytti ja
+kauhisti sen jäätävä kolkkous.
+
+Mutta toisella puolen katua Naisten Aarreaitta sytytti pitkät
+kaasuliekkijononsa, ja Denise meni lähemmäksi tuon suuren lieden
+hehkuvaa lämpöä ja valoa. Kone jyskytti yhä työtä lopetettaessa ja
+haihdutti ilmaan viimeiset höyrynsä myyjien kääriessä kankaita kokoon
+ja kassanhoitajien laskiessa päivän rahoja. Sumusta himmenneiden
+ikkunalasien takana näkyi sekavana leimuavia liekkejä niinkuin tehtaan
+pajassa. Sadeverhon samentamana näky siirtyi kauemmaksi ja muistutti
+jättiläismäistä konehuonetta, missä lämmittäjien mustat varjot häärivät
+punaisen hehkun loisteessa. Näyteikkunat hukkuivat sateeseen: vain
+pitsi-ikkuna, johon kaasuliekin valo osui tehostaen pitsien valkeutta,
+hohti kappelin perällä. Tätä taustaa vasten puvut kohosivat mahtavina,
+ja ketunnahkareunaisen samettivaipan joustava vartalo kaartui ikäänkuin
+juostakseen sateessa johonkin tuntemattoman Pariisin juhlaan.
+
+Denise ei voinut vastustaa kiusausta, vaan meni ovelle huolimatta
+sateesta, joka kasteli hänet. Ja Naisten Aarreaitta näytti hänestä
+vieläkin viehättävämmältä, valtasi hänet kokonaan hehkuvan tulensa
+voimalla. Tässä suuressa kaupungissa, joka mustana ja äänettömänä
+torkkui sateessa, tässä Pariisissa, joka oli hänelle tuntematon, se
+leimusi tulimajakkana sisällyttäen itseensä kaiken, mitä kaupungissa
+oli loistavaa ja elävää. Se yhtyi hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa,
+jotka ennustivat hänelle kovaa työtä sisarusten eteenpäin viemisessä,
+mutta myös paljon muita asioita, hämäriä, kaukaisia, luokseen
+houkuttelevia ja salaperäisesti pelottavia. Hän muisteli naista, joka
+oli heittänyt henkensä talon perustusta laskettaessa, ja häntä pelotti.
+Valojen kirkkaus välähti vereltä. Mutta sitten pitsien valkeus
+rauhoitti häntä; toivo syttyi hänen sydämessään ja vakiintui
+riemuitsevaksi varmuudeksi vihmaksi särkyneestä sateesta huolimatta,
+joka tuulen kuljettamana pieksi häntä vasten kasvoja, sai hänen kätensä
+palelemaan ja tyynnytti hänen matkakuumeensa.
+
+-- Bourras siinä on, joku sanoi hänen takanaan.
+
+Hän kurottautui ja huomasi Bourras'n seisovan liikkumattomana kadun
+kulmassa Aarreaitan näyteikkunan edessä, missä Denise aamulla oli
+ihaillut taitavasti pystytettyä sateenvarjorakennelmaa. Vanhus oli
+pimeässä salaa hiipinyt sinne katsoakseen kyllikseen rehentelevää
+rakennelmaa. Paljain päin ja huolestunein kasvoin hän seisoi kauan
+huomaamatta sadettakaan, joka valui virtanaan hänen harmaille
+hapsilleen.
+
+-- Ei ole miehellä järkeä, jatkoi ääni Denisen takana. -- Hänhän
+vilustuu.
+
+Denise kääntyi ja huomasi, että Baudut olivat hänen takanaan. Samoin
+kuin Bourraskin, jota he sanoivat järjettömäksi, hekin palasivat yhä
+uudelleen katsomaan näytelmää, joka pala palalta murskasi heidän
+sydäntään. He olivat säälittäviä voimattomassa vihassaan. Geneviève,
+kalmankalpeana, oli nähnyt Colombanin tähystelevän välikerrosta, missä
+myyjättärien varjot vilahtelivat ikkunoiden takana. Ja Baudun purressa
+hammasta hillitäkseen kiehuvan vihansa hänen vaimonsa itki hiljaa.
+
+-- Sinä kai menet sinne huomenna paikan hakuun? kysyi verkakauppias,
+jota epävarmuus kiusasi ja joka sitäpaitsi alkoi jo aavistaa, että
+Denise niinkuin muutkin oli voitettu vihollisten puolelle.
+
+Denise epäröi. Sitten hän vastasi hiljaa:
+
+-- Menen setä, jos ette kovin pane pahaksenne.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Seuraavana aamuna puoli kahdeksan Denise seisoi Aarreaitan edessä. Hän
+tahtoi toimittaa oman asiansa ennenkuin saattoi Jeanin mestarin luo,
+sillä tämä asui kaukana Templen esikaupungissa. Mutta hän oli pitänyt
+liian kiirettä, hän oli tottunut nousemaan varhain. Kauppa-apulaiset
+alkoivat vasta saapua, ja ujouden valtaamana hän pilkkaa peläten
+kulutti aikaa kävelemällä edestakaisin Gaillonin aukiolla.
+
+Kiveys oli jo kuivunut kylmässä tuulessa. Tuhkanväriseltä taivaalta
+laskeutuva kalvakka päivänvalo valaisi kadut, joita kauppa-apulaiset
+saapuivat kiireisin askelin, nutun kaulus nostettuna ja kädet
+taskuissa, viluisina ensimmäisen talvipäivän pakkasessa. Useimmat
+kulkivat yksin, riensivät tavarataloon sanomatta sanaakaan tovereilleen
+ja luomatta heihin katsettakaan. Jotkut tulivat kaksin tai kolmin,
+kävelivät vierekkäin katukäytävän täydeltä vilkkaasti keskustellen, ja
+kaikki he samalla tavalla heittivät katuojaan savukkeensa tai
+sikarinsa, ennenkuin menivät sisään.
+
+Denise huomasi, että moni heistä katsoi häneen ohikulkiessaan. Hänen
+ujoutensa lisääntyi yhä, ja hänellä ei tuntunut olevan rohkeutta
+seurata heitä. Hän päätti mennä sisään vasta kun kaikki olivat
+saapuneet, sillä hän pelkäsi niin tungosta ovella, että paljas ajatus
+sai hänet punastumaan. Mutta yhä heitä vain tuli, ja paetakseen heidän
+katseitaan hän lähti hiljalleen kiertämään aukiota. Palatessaan hän
+näki Aarreaitan edessä pitkän nuorukaisen, hontelon ja kalpean, joka
+oli odottanut siinä noin neljännestunnin niinkuin hänkin.
+
+-- Neiti, sammalsi tämä heidän vähän aikaa seisottuaan, -- oletteko
+kenties myyjätär tässä talossa?
+
+Denise hämmästyi niin suuresti kuullessaan tämän tuntemattoman miehen
+puhuttelevan häntä, ettei pystynyt heti vastaamaan.
+
+-- Minä, nuori mies jatkoi yhä enemmän hämillään, -- olen
+tiedustelemassa paikkaa, ja sentähden ajattelin, että voisin
+mahdollisesti saada teiltä neuvoja.
+
+Nuorukainen oli siis ujo niinkuin Denisekin ja oli rohjennut puhutella
+häntä, koska havaitsi hänet yhtä araksi.
+
+-- Neuvoisin kyllä mielelläni, sai Denise vihdoin sanotuksi, -- mutta
+en ole itsekään päässyt sen pitemmälle. Olen paikkaa hakemassa niinkuin
+tekin.
+
+-- Niinkö, nuori mies vastasi nolostuneena.
+
+Molemmat punastuivat ja jäivät hetkeksi vastakkain heltyneinä
+kohtalonsa yhtäläisyydestä, mutta uskaltamatta toivottaa toisilleen
+onnea. Sitten kun eivät tienneet mitä sanoa ja kun tilanne alkoi käydä
+kiusalliseksi, he erosivat neuvottomina ja jäivät kumpikin odottamaan
+omalle taholleen, muutaman askelen päähän toisistaan.
+
+Yhä vain myyjiä tuli. Denise kuuli heidän laskevan leikkiä
+vilkaistessaan häneen. Hän kiusaantui yhä enemmän huomatessaan olevansa
+huomion kohteena ja päätti vielä kerran mennä puoleksi tunniksi
+kävelemään, mutta sitten hän pysähtyi nähdessään nuoren miehen
+kävelevän erityisen tarmokkaan näköisenä Port-Mahonilta päin. Varmaan
+tämä oli osastonjohtaja, sillä kaikki tervehtivät häntä. Hän oli
+kookas, vaalea ja hänen partansa oli hyvin hoidettu. Kulkiessaan torin
+poikki hänen tummankullanväriset silmänsä sattuivat hetkeksi tyttöön.
+Sitten hän välinpitämättömästi meni sisälle taloon Denisen seisoessa
+liikkumattomana miehen katseen vaikutuksen alaisena ja tuntien pikemmin
+vastenmielisyyttä kuin mielihyvää. Nyt hän todenteolla pelästyi ja
+lähti hitaasti Gailloninkatua, josta hän kääntyi Saint-Rochinkadulle
+saadakseen aikaa rauhoittua.
+
+Denisen kohtaama mies oli vielä korkeammassa asemassa oleva henkilö
+kuin osastonjohtaja, nimittäin itse Octave Mouret. Hän ei ollut
+nukkunut sinä yönä ollenkaan, sillä oltuaan kutsuissa erään liikemiehen
+kodissa hän oli mennyt syömään illallista ravintolaan erään ystävänsä
+ja kahden pikkuteatterin näyttämöltä löytämänsä naisen seurassa. Hänen
+kaulaan asti napitettu päällystakkinsa peitti hänen pukunsa ja valkean
+solmukkeensa. Hän kiipesi reippaasti huoneistonsa portaat, peseytyi,
+muutti vaatteita, ja kun hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen
+välikerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan, hän oli virkeän näköinen,
+silmät olivat kirkkaat, iho raikas, hän oli toiminnanhaluinen kuin
+olisi nukkunut kymmenen tuntia. Avaraa työhuonetta, jonka kalusto oli
+vanhaa, vihreällä ripsillä verhottua tammea, koristi vain yksi
+muotokuva, rouva Hédouinin, naisen, josta kaupungissa vieläkin
+puhuttiin. Nyt kun häntä ei enää ollut, Octave muisti häntä
+hellyydellä, tunsi kiitollisuutta vaimovainajaansa kohtaan siitä
+rikkaudesta, joka hänen kauttaan oli tullut hänen osakseen. Ennenkuin
+hän ryhtyi allekirjoittamaan kirjoituspöydälle tuotuja papereita, hän
+katsahti kuvaan hymyillen onnellisen miehen hymyä. Näiden silmien alle
+hän aina palasi tekemään työtä huviteltuaan pikkuhuoneistoissa, joihin
+hän joskus eksyi, kun nuoren leskimiehen huolet painoivat liiaksi hänen
+mieltään.
+
+Ovelta kuului koputus, ja vastausta odottamatta huoneeseen astui nuori
+mies. Hän oli pitkä ja laiha, ohuthuulinen ja terävänenäinen, sangen
+säntillisesti pukeutunut, paikoin harmahtava tukka oli sileäksi
+kammattu. Mouret katsahti häneen. Sitten hän kysyi jatkaen työtään:
+
+-- Oletteko nukkunut hyvin, Bourdoncle?
+
+-- Kiitos, oikein hyvin, nuori mies vastasi liikkuen vapaasti niinkuin
+kotonaan.
+
+Bourdoncle, köyhän tilanvuokraajan poika Limoges'ista, oli tullut
+Naisten Aarreaitan palvelukseen samaan aikaan kuin Mouretkin,
+tavaratalon mahtuessa vielä Gaillonin aukion kulmarakennukseen.
+Tälle erittäin terävälle ja toimeliaalle nuorelle miehelle
+tulevaisuus tuntui lupaavan enemmän kuin Mouret'lle, joka oli
+vähemmän vakavamielinen, laiskotteli milloin tilaisuus tarjoutui ja
+parantumattomana lemmenseikkailijana käyttäytyi toisinaan sangen
+ajattelemattomasti ja arveluttavasti. Mutta Bourdonclella ei ollut
+tämän provencelaisen neronleimauksia, ei hänen rohkeuttaan eikä
+viehättävää voitonvarmuuttaan. Ja tämän huomatessaan hän oli tarpeeksi
+viisas väistymään vastarintaa tekemättä ja heti alussa kumartamaan
+itseään voimakkaampaa. Kun Mouret oli neuvonut virkailijoitaan panemaan
+säästönsä liikkeeseen, Bourdoncle oli ensimmäisiä suostumaan siihen
+luovuttaen vieläpä tätinsä hänelle jättämän odottamattoman perinnönkin.
+Ja vähitellen, kaikki arvoasteet läpikäytyään, kohottuaan myyjästä
+silkkiosaston johtajaksi hän oli nyt isännän uskotuimpia ja läheisimpiä
+neuvonantajia ja kuului siihen kuusimiehiseen neuvostoon, jonka tämä
+oli ymmärtänyt liittää avukseen hallitessaan pientä kuningaskuntaansa.
+Kullakin neuvostoon kuuluvalla oli oma hallintoalueensa; Bourdonclelle
+oli uskottu yleinen valvonta.
+
+-- Entä te, Bourdoncle jatkoi tuttavallisesti, -- oletteko te nukkunut
+hyvin?
+
+Mouret'n vastattua, ettei ollut ummistanut koko yönä silmäänsä,
+Bourdoncle pudisti päätään mutisten:
+
+-- Huonoa terveydenhoitoa.
+
+-- Miksi niin? sanoi toinen hilpeästi. -- En ole niinkään väsynyt kuin
+te, veikkoseni. Teillähän on silmät turpeina paljosta nukkumisesta.
+Kangistutte liiallisesta järkevyydestä. Huvitelkaa toki hiukan, niin
+päänne selviää.
+
+Siitä ystävykset kiistelivät alinomaa kaikessa sovussa. Bourdoncle ei
+välittänyt rakkaudesta, koska se esti häntä nukkumasta, ja hän kerskasi
+halveksivansa naisia. Hänellä saattoi tavaratalon ulkopuolella olla
+juttunsa, mutta niistä hän ei puhunut, niin vähän hän muka niistä
+välitti, mutta tavaratalon sisällä hän tyytyi käyttämään hyväkseen
+naisten ostonhalua, vähääkään säälimättä heitä heidän tuhlatessaan
+kevytmielisesti rahojaan turhanpäiväisten helyjen hankkimiseen. Mouret
+sitävastoin oli aina muka rakastunut, alati keksivinään uusia
+ihastuksen kohteita, joita hän mairitellen ja kumarrellen nöyrästi
+palveli; ja tämä hänen näennäinen herkkäsydämisyytensä oli mainosta
+talolle. Hän ikäänkuin kietoi koko naissukupuolen yhteiseen hivelevään
+hyväilyyn, huumatakseen paremmin sen, johtaakseen sen palvelemaan omia
+etujaan.
+
+-- Olen tavannut rouva Desforges'in tänä yönä, jatkoi Mouret. -- Hän
+oli viehättävä tanssiaisissa.
+
+-- Hänenkö kanssaan söitte illallista? Bourdoncle kysyi.
+
+Mouret kiivastui:
+
+-- Älkäähän nyt! Hän on kunniallinen nainen. En toki. Illallista söin
+Héloisen, Folies-Bergeres'in kaunottaren seurassa. Tyhmä on kuin pöllö,
+mutta lystikäs!
+
+Mouret otti toisen paperipinon ja jatkoi allekirjoittamista. Bourdoncle
+käveli yhä edestakaisin liikkuen vapaasti kuten ainakin jokapäiväinen
+vieras. Käytyään Neuve-Saint-Augustininkadun ikkunassa katsahtamassa
+ulos hän palasi sanoen:
+
+-- Uskokaa minua, vielä ne kostavat.
+
+-- Ketkä? kysyi Mouret, joka oli eksynyt keskustelun juonesta.
+
+-- Naiset tietysti.
+
+Mouret naurahti kohauttaen olkapäitään. Tuo liike paljasti hetkeksi
+hänen naisihailussaan piilevän karkeuden. Se ilmaisi paremmin kuin
+mitkään sanat, että sinä päivänä, jona hän oli naisten avulla päässyt
+menestyksensä huipulle, nämä joutivat kaikki heitettäviksi syrjään kuin
+tyhjät säkit. Mutta Bourdoncle pysyi itsepintaisesti väitteessään:
+
+-- Kyllä kostavat. Aina heidän joukossaan on joku, joka kostaa muiden
+puolesta. Niin vain on.
+
+-- Loruja! Mouret sanoi korostaen provencelaista ääntämistään. -- Ei
+ole sitä vielä syntynyt, joka kykenee kostamaan. Ja voisi vaikka
+tullakin, kyllä minä...
+
+Hän oli nostanut kynänvartensa ja heilutteli sitä kädessään ikäänkuin
+haluten pistää veitsen jonkun sydämeen. Toveri lähti jälleen liikkeelle
+väistyen kuten aina isännän nerokasta etevyyttä, joka kaikesta
+onttoudestaan huolimatta kumminkin kykeni vaikuttamaan häneen. Hänen
+terävä ja johdonmukainen, intohimoton järkensä, joka ei sallinut hänen
+eksyä mihinkään heikkouteen, ei voinut käsittää onnen naisellisesti
+oikkuilevaa luonnetta, ja hän ihmetteli Pariisia, joka lemmen palavassa
+suudelmassa antautuu rohkeimmalle.
+
+Seurasi hiljaisuus, jota vain kynän rapina paperilla häiritsi. Sitten
+Bourdoncle vastasi isännän lyhyihin ja säntillisiin kysymyksiin
+selittäen talvivaraston näytteillepanoa koskevia asioita. Talvivaraston
+hankkiminen oli kysynyt suuria uhrauksia, ja kaupungissa liikkuvissa
+huhuissa oli sen verran perää, että liikkeen olemassaolo todellakin
+riippui talvimyynnin onnistumisesta. Mouret oli suunnitellut myynnin
+runoilijaluonteensa vaatimalla suurenmoisella ylellisyydellä ja
+komeudella, niin että varusteiden suunnattomuus sai koko rakennuksen
+horjumaan. Kaupankäynti näytti hänen käsissään saavan aivan uuden
+merkityksen, muuttuvan jonkinlaiseksi salaperäiseksi taikakaluksi, joka
+muinoin rouva Hédouinistakin oli näyttänyt arveluttavalta ja joka
+vieläkin, tähän asti tuottamistaan hyvistä tuloksista huolimatta,
+säikähdytti joskus liikkeen osakkaita. Johtajaa moitittiin salaa siitä,
+että hän kiirehti liikaa, että hän suunnattomilla laajennuspuuhillaan
+pani koko kauppahuoneen vaaranalaiseksi, ennenkuin oli hankkinut
+päteviä takeita siitä, että ostajakunta lisääntyi vastaavasti. Sitä
+varsinkin paheksuttiin, että hän oli pannut kaikki liikkeen varat yhden
+ainoan kortin varaan, täyttänyt tulvilleen kaikki varastohuoneet,
+vähääkään välittämättä vararahaston säilyttämisestä. Kun suurten
+rakennustöiden jälkeen koko pääoma oli tuhlattu tämän talvivaraston
+hankkimiseen, oli nyt vielä kerran jouduttu ratkaisuhetkeen, jossa
+kysyttiin voittaako vai häviää. Keskellä tätä yleistä pelästystä Mouret
+yksin säilytti voittajan riemuitsevan varmuuden luottaen siihen, ettei
+onnetar hennoisi kieltää naistenlemmikiltä miljoonia. Kun Bourdoncle
+uskalsi esittää arveluja muutamista liian suurten varastojen
+rasittamista osastoista, joissa menekki ei vastannut kulunkeja, Mouret
+huudahti luottavasti hymyillen:
+
+-- Turhaa pelkoa, ystäväni! Talo on vieläkin liian pieni!
+
+Toisen hämmästys oli rajaton. Hänet valtasi kauhu, jota hän ei
+koettanutkaan salata. Liian pieni, liike, jossa oli yhdeksäntoista
+osastoa ja jonka henkilökunta nousi neljäänsataankolmeen henkeen!
+
+-- Epäilemättä, Mouret jatkoi, -- laajennettava on, ennenkuin olemme
+päässeet puolitoista vuottakaan eteenpäin... Olen jo alkanut ajatella
+sitä. Viime yönä rouva Desforges lupasi kotonaan tutustuttaa minut
+erääseen henkilöön... No niin, puhutaan siitä sitten kun aika on kypsä.
+
+Ja lopetettuaan vekselien allekirjoittamisen hän nousi ja tuli
+hämmästyksestä mykistyneen kumppaninsa luo lyöden häntä ystävällisesti
+olkapäälle. Varovaisten ihmisten pelästyneet katseet huvittivat häntä.
+Äkillisen suoruudenpuuskan vallassa, sellaisen, jolla hän joskus
+hämmästytti läheiset tuttavansa, hän julisti olevansa sielunsa pohjasta
+juutalainen, suuremmassa määrässä vielä kuin kaikki maailman muut
+juutalaiset yhteensä; siinä suhteessa hän oli isäänsä, jota hän
+muistutti niin ruumiinsa kuin sielunsakin puolesta. Se veitikka tunsi
+rahan arvon! Ja jos hän lisäksi oli perinyt äidiltään hiukkasen
+mielikuvitusta, niin se oli talolle vain onneksi, sillä hän tunsi, että
+tämä mielikuvitus teki hänet vastustamattomaksi, koska se antoi hänelle
+rohkeutta uskaltaa kaikki voittaakseen kaiken.
+
+-- Tiedätte kyllä, että seuraamme teitä loppuun asti, Bourdoncle sanoi
+vihdoin.
+
+Ennenkuin he lähtivät tapansa mukaan luomaan silmäyksen tavarataloon,
+he vielä sopivat muutamista yksityiskohdista. He katselivat Mouret'n
+laatiman tarkistuskirjan näytekappaletta. Mouret oli huomannut, että
+muodista joutuneet tavarat menivät sitä paremmin kaupaksi, mitä isompi
+palkkio luvattiin apulaisille niiden myymisestä, ja tälle havainnolleen
+hän oli perustanut uuden järjestelmänsä. Hän päätti tehdä myyjät
+kaikkien kaupaksimenneiden tavaroiden voitosta osallisiksi antamalla
+heille määrätyn prosentin vähimmänkin heidän myymänsä tavaran hinnasta.
+Näin hän oli saanut aikaan perinpohjaisen mullistuksen muotitavaroiden
+myynnissä ja aiheuttanut kauppa-apulaisten kesken raivokkaan taistelun
+olemassaolosta, mistä taistelusta liikkeenomistajat hyötyivät. Tästä
+taistelusta tuli hänen käsissään se taikakeino, järjestelyn periaate,
+jota hän koetti sovittaa joka kohtaan. Hän päästi intohimot
+valloilleen, yllytti toiset toisia vastaan, pani taitavat syömään
+taitamattomia ja itse hän rikastui tästä itsekkyyden ottelusta.
+Näytekappale hyväksyttiin. Sekä kirjan kiinteässä että irtirevittävässä
+lehdessä oli yläreunassa osaston ja myyjän numero, niiden alla
+kummassakin lehdessä, sarakkeet metriluville, tavaroiden laadulle ja
+hinnalle. Irtirevittävä lehti tuli myyjän allekirjoittaa, ennenkuin se
+vietiin kassaan. Tällä tavalla valvominen kävi helpoksi. Tarvitsi vain
+verrata irtirevityt, kassaan luovutetut lehdet myyjän hallussa olevan
+kirjan vastaaviin kiinteisiin lehtiin. Kerran viikossa myyjät saivat
+nostaa prosenttinsa, jonka määrästä ei voinut syntyä mitään erehdystä.
+
+-- Täten käy varastaminen vaikeammaksi, sanoi Bourdoncle. -- Siinä
+olette tehnyt oivallisen keksinnön.
+
+-- Olen miettinyt tänä yönä muutakin, Mouret sanoi. -- Niin, tänä yönä,
+ystäväni, illallispöydässä. Tahtoisin antaa tarkistustoimiston
+virkailijoille pienen palkkion jokaisesta heidän huomaamastaan
+erehdyksestä myyjien laskuissa... Siten, näettekö, ei tarvitse pelätä
+leväperäisyyttä laskujen tarkistamisessa. Heiltä ei jää virheitä
+huomaamatta; panevatpa niitä mieluummin lisää omasta päästään.
+
+Hän nauroi toisen katsellessa häntä ihailevin silmin. Häntä ihastutti
+tämä uusi muoto soveltaa olemassaolon taistelun periaatetta
+liikeyritykseen. Hänellä oli mekaanikon nerokas järjestelykyky, ja hän
+uneksi liikkeen kehittämistä koneistoksi, joka sallisi hänen käyttää
+hyväkseen muiden itsekkäitä pyyteitä omien pyyteittensä täydelliseksi
+ja runsaaksi tyydyttämiseksi. "Jos tahtoo saada ihmiset tekemään työtä
+tarmonsa takaa ja harjoittamaan hiukan rehellisyyttäkin", sanoi hän
+usein, "täytyy ensin yllyttää heitä taistelemaan omien tarpeittensa
+tyydyttämiseksi".
+
+-- No niin, mennään nyt, Mouret sanoi. -- Täytyy ajatella
+esillepanoa... Silkkivarasto saapui eilen, eikö niin?... Bouthemont on
+kai vastaanottamassa.
+
+Bourdoncle seurasi häntä. Tavaroiden vastaanotto tapahtui
+Neuve-Saint-Augustininkadulle päin olevassa kellarikerroksessa. Siinä
+aukeni katukäytävän tasalla lasi-ikkunoilla varustettu suoja, johon
+tavarakuormat purettiin. Sitten tavarat toimitettiin kellarikerrokseen
+jyrkästi viettävää, tammipuusta ja raudasta rakennettua liukurataa
+myöten, jonka tavarapakat ja laatikot olivat jo kuluttaneet
+kiiltäväksi. Kaikki lähetykset kulkivat tästä ammottavasta kidasta,
+joka kohisten kuin kuohuva virta alituisesti nieli uusia annoksia.
+Varsinkin suurten myyntien aikana rata luisutti kellarikerrokseen
+loppumattoman tavaratulvan, Lyonin silkkikankaita, englantilaisia
+villakankaita, flanderilaista palttinaa, elsassilaisia pumpulikankaita,
+Rouenin karttuunia. Joskus tavaravankkurien piti jonottaa vuoroaan.
+Jokaisen tavaratukun jysähtäessä kellarikerroksen lattiaan syntyi ääni,
+joka muistutti syvään veteen heitetyn kiven kumeaa kulahdusta.
+
+Mouret pysähtyi hetkeksi katsomaan tavaroiden liukumista. Se sujui
+hyvin. Laatikoita tulla tupsahteli kuin näkymättömien käsien
+työntäminä; niitä valui lakkaamatta kuin vettä vuoresta pulppuavasta
+lähteestä. Kangaspakkoja tuli vierien kuin kivet mäkeä alas. Mouret
+katseli sanaakaan sanomatta. Mutta hänen kirkkaissa silmissään leimahti
+ylpeys. Tavaravirran mukana valui hänelle tuhansia frangeja minuutissa.
+Hän ei ollut koskaan niin selvästi tuntenut olevansa keskellä
+taistelua. Tämä suunnaton tavaramäärä hänen oli hajotettava Pariisin
+kaikkiin kolkkiin. Hän ei puhunut vieläkään mitään, jatkoi vain
+tarkastustaan.
+
+Kellarinluukuista virtaavassa kalvakkaassa valossa miehet ottivat
+tavarat vastaan toisten avatessa laatikkoja osastojen johtajien nähden.
+Taaempana oli rautapatsaiden kannattamissa sementtiseinäisissä
+kellariholveissa liikettä ja häärinää niinkuin rakennuspaikalla.
+
+-- Pääsettekö tavaroistanne selville, Bouthemont? kysyi Mouret
+lähestyen harteikasta miestä, joka par'aikaa tutki, pitikö laatikkojen
+sisällys luettelojen kanssa yhtä.
+
+-- Ei taida puuttua mitään, tämä vastasi, -- mutta on tässä lukemista
+täksi aamuksi.
+
+Ison myyntipöydän edessä osastonjohtaja laski aika ajoin luetteloon
+katsahtaen silkkipakat, joita myyjä nosti laatikosta ja asetti
+pöydälle. Heidän takanaan näkyi pitkä jono muita pöytiä, kaikki samalla
+tavalla tavaraa pullollaan, ja ympärillä hääri laumoina liikkeen
+virkailijoita. Kaikkialla purettuja tavaratukkuja, kaikkialla
+näennäinen sekasorto kankaita, joita yhtämittaisessa äänien sorinassa
+tutkittiin, käänneltiin, merkittiin.
+
+Bouthemont, joka oli tulemaisillaan kuuluisaksi toimessaan, oli iloinen
+vekkuli, kasvot olivat pyöreähköt, tukka pikimusta ja silmät kauniin
+ruskeat. Tämä Montpellier'ssä syntynyt suupaltti oli huononlainen
+myyjä, mutta tavaroiden hankinnassa ei kukaan vetänyt hänelle vertoja.
+Hänen isänsä, muotikauppias, oli lähettänyt hänet Pariisiin, mutta
+isäukon määräämän oppiajan kuluttua poika ei suostunutkaan palaamaan
+kotiin jatkamaan isän liikettä. Siitä lähtien oli isän ja pojan
+välillä vallinnut yhä vain kiihtyvä kilpailu. Isä kehui pientä
+maaseutukauppaa ja suuttui nähdessään mitättömän kauppa-apulaisen
+ansaitsevan kaksi, jopa kolmekin vertaa enemmän kuin hän; poika
+pilkkasi isän vanhoillisuutta kerskaten ansioistaan ja pannen nurin
+koko kodin siellä käydessään. Kuten muillakin osastonjohtajilla
+Bouthemont'illa oli kolmeentuhanteen nousevan kiinteän palkkansa ohessa
+määrätty myyntiprosentti. Koko Montpellier tiesi ihmetellen ja
+kunnioittaen kertoa Bouthemont'in pojan edellisenä vuotena ansainneen
+melkein viisitoistatuhatta frangia. Tämä oli vasta alkua,
+vimmastuneelle isälle ennustettiin, että summa vielä kohoaa.
+
+Bourdoncle oli nostanut yhden silkkipakan tarkastaen sen pintaa
+tuntijan tavoin huolellisesti. Se oli kaunista, sileäpintaista
+kangasta, jossa oli hopeareunainen sininen hulpio, kuuluisaa
+paris-bonheur -kangasta, johon Mouret kiinnitti suuria toiveita.
+
+-- Todellakin, sangen hyvää, hän kuiskasi.
+
+-- Ja se näyttää vielä paremmalta kuin mitä se onkaan, Bouthemont
+vastasi. -- Dumonteil yksin pystyy valmistamaan tällaista... Kyllä
+Gaujean suuttui silmittömästi minuun, kun viimeksi kävin hänen luonaan.
+Hän tarjoutui kyllä panemaan sadat kangaspuut toimimaan tätä varten,
+mutta vaati 25 centimea enemmän metriltä.
+
+Melkein joka kuukausi Bouthemont kävi tehtaissa viettäen päiväkausia
+Lyonissa, asuen sen parhaimmissa hotelleissa ja kestiten tehtailijoita
+avokätisesti tavaratalon laskuun. Sitäpaitsi hän nautti täydellistä
+vapautta toiminnassaan ja osteli mielensä mukaan vain se ehtona, että
+hän joka vuosi edeltäpäin määrätyssä suhteessa lisäisi osastonsa
+myyntisummaa; ja juuri tämän myyntisumman lisäyksestä laskettiin hänen
+voittoprosenttinsa. Sanalla sanoen hän oli asemaltaan Naisten
+Aarreaitassa, samoin kuin muutkin osastonjohtajat, miltei itsenäinen
+erikoiskauppias suureksi kauppayhtiöksi yhtyneessä liikkeessä,
+jonkinlaisessa kauppaa harjoittavassa yhdyskunnassa.
+
+-- On siis päätetty, Bouthemont jatkoi, -- että sille pannaan hinnaksi
+viisi frangia kuusikymmentä... Tehän tiedätte, että sillä tuskin
+ostohintakaan tulee korvatuksi.
+
+-- Niin, niin, viisi frangia kuusikymmentä, Mouret sanoi kiivaasti. --
+Jos olisin yksin määräämässä, moisin alle ostohinnan.
+
+Osastonjohtaja nauroi makeasti.
+
+-- Ei se ainakaan olisi minulle vahingoksi, hän sanoi. -- Moisin vain
+kolme vertaa enemmän, ja kun oma voittoni riippuu yksinomaan
+myyntisumman suuruudesta...
+
+Mutta Bourdoncle ei nauranut, vaan vakavana nyrpisti huuliaan. Hänen
+prosenttinsa laskettiin yleisestä voitosta, ja hintojen alentamisesta
+ei ollut hänelle hyötyä. Hänen asiansa oli juuri valvoa, ettei
+Bouthemont, saadakseen oman myyntisummansa korkeammaksi, tyytyisi liian
+vähään voittoon. Sitäpaitsi häntä vaivasi ainainen pelko hänelle
+käsittämättömien mainospuuhien johdosta. Hän uskalsi julkilausua
+paheksumisensa sanoen:
+
+-- Jos myymme sillä hinnalla, niin se tietää tappiota, sillä meidänhän
+täytyy laskea hinnasta pois kulumme, jotka ovat melkoisen suuret...
+Tästä tavarasta vaadittaisiin joka paikassa seitsemän frangia.
+
+Mutta silloin Mouret suuttui. Hän löi kämmenellään silkkipakkaa huutaen
+hermostuneesti:
+
+-- Kyllä kai minä sen tiedän, ja siksi juuri tahdon pitää hinnan
+alhaalla. Ette tosiaankaan, kunnon ystävä, opi koskaan ymmärtämään
+naista. Ettekö käsitä, että he tulevat kilvan hyökkäämään tämän
+silkkikankaan kimppuun...
+
+-- Kyllä tietysti, Bourdoncle keskeytti itsepintaisesti, -- ja kuta
+suurempi heidän ostohalunsa, sitä suurempi meidän tappiomme.
+
+-- Muutamien centimien tappio, myönnän kyllä. Entä sitten? Ei taida
+vahinko tulla kovinkaan suureksi, jos siten houkuttelemme luoksemme
+kaikki naiset, johdamme heitä oman mielemme mukaan ja hurmaamme heidät
+tavaroillamme, niin että he arvelematta tyhjentävät kukkaronsa.
+Pääasia, ystäväni, on sytyttää heidän mielikuvituksensa, ja siihen on
+keksittävä tavara, johon he voivat mieltyä ja joka herättää huomiota.
+Sitten, vaikka panisimme muille tavaroille yhtä korkeat hinnat kuin
+muutkin, he vain luulevat ostavansa meiltä kaiken yhtä halvalla.
+Katsokaa esimerkiksi cuir-d'or -silkkiä. Sille pannaan hinnaksi
+seitsemän frangia viisikymmentä niinkuin muuallakin, mutta sitäkin he
+pitävät sitten edullisena kauppana, ja se kyllä korvaa vähäiset
+paris-bonheurin tuottamat vahingot... Saatte nähdä!
+
+Hän innostui puhumaan mahtipontisesti.
+
+-- Ymmärrättekö! Tahdon, että viikon kuluttua paris-bonheur on
+valloittanut kaupungin. Siitä tulee taikakalumme, joka johtaa
+pelastukseen ja maineeseen. Se on oleva koko Pariisin puheenaiheena, ja
+sen hopeareunainen sinihulpio on tuleva kuuluisaksi Ranskan päästä
+päähän. Ennen pitkää kilpailijoiden raivokkaat valitukset soivat
+korvissanne pikkuliikkeiden siipirikkoisina painuessa maahan. Hautaan
+joutavat kaikki nälkäiset kauppasaksat, jotka kituvat luuvaloa
+kellareissaan.
+
+Tavaralähetyksien tarkastajat kuuntelivat hänen ympärillään hymyillen.
+Johtaja piti mielellään puheita eikä kärsinyt vastaväitteitä.
+Bourdoncle peräytyi tälläkin kertaa. Sillä välin laatikko oli
+tyhjennyt, ja kaksi miestä alkoi avata toista.
+
+-- Tehtailijat eivät vain hyväksy teitä, sanoi Bouthemont. -- Lyonissa
+he ovat vimmoissaan teille ja väittävät, että teidän halvat hintanne
+tuottavat heille häviötä. Gaujean sanoi nousevansa todenteolla sotaan
+meitä vastaan. Hän vannoi antavansa mieluummin pitkäaikaista luottoa
+pienille liikkeille kuin hyväksyvänsä teidän tarjouksenne.
+
+Mouret kohautti olkapäitään:
+
+-- Jos Gaujean ei tahdo kuulla järjen ääntä, syyttäköön itseään. Mitä
+he valittavat? Me maksamme heille heti ja otamme kaikki mitä he
+valmistavat; täytyyhän heidänkin hiukan joustaa... Ja sitäpaitsi,
+pääasia on, että yleisö hyötyy.
+
+Kauppa-apulainen tyhjensi toisenkin laatikon, ja Bouthemont
+jatkoi luetteloa seuraten kangaspakkojen merkitsemistä. Toinen
+kauppa-apulainen myyntipöydän toisessa päässä pani hintalaput, ja
+tarkistuksen loputtua osastonjohtajan allekirjoittama lasku vietiin
+keskuskassaan. Hetkeksi Mouret jäi vielä katselemaan purkamista, sitten
+hän mitään sanomatta poistui Bourdonclen seuraamana ylpeänä kuin
+komppaniaansa tyytyväinen kapteeni.
+
+He kulkivat hitaasti kellarikerroksen läpi. Paikkapaikoin kellariluukut
+päästivät holveihin niukkaa päivänvaloa, mutta pimeissä nurkissa ja
+ahtailla käytävillä kaasuliekit paloivat alituisesti. Käytävissä olivat
+varastohuoneet, ahtaat, lautaseinillä toisistaan erotetut kammiot,
+joissa osastot säilyttivät tavaransa. Sivumennen isäntä tarkasti uuden
+lämpöjohdon, joka otettaisiin käyttöön maanantaina, talvinäyttelyn
+avauspäivänä, sekä palovartiopaikan, jossa oli suunnattoman iso,
+rautahäkillä eristetty kaasumittari. Keittiöksi ja ruokasaleiksi
+sisustetut entiset kellarit olivat vasemmalla, Gaillonin aukiolle päin
+olevassa nurkkauksessa. He tulivat kellarikerroksen toisessa päässä
+sijaitsevaan ostoksien lähettämöön. Ostokset, joita asiakkaat eivät
+itse vieneet mukanaan, tuotiin tänne ja lajiteltiin eri säiliöihin,
+joista kukin vastasi yhtä kaupunginosaa. Leveä porraskäytävä johti
+vastapäätä Vanhaa Elbeufiä olevalle ovelle, jonka edustalla
+katukäytävän vieressä oli rattaita lähetyksiä odottamassa. Aarreaitan
+suuressa koneistossa tämä Michodièrenkadun porraskäytävä oli viemäri,
+joka lakkaamatta johti pois maailmalle Neuve-Saint-Augustininkadun
+luisuradan nielaisemia tavaroita niiden kierrettyä yläkerroksien
+huoneet.
+
+-- Campion, Mouret sanoi lähettämön esimiehelle, laihakasvoiselle
+entiselle kersantille. -- Miksi eilisiltana ei viety kotiin erään
+rouvan päivällä ostamaa lakanaparia?
+
+-- Missä tämä rouva asuu? kysyi Campion.
+
+-- Rivolinkadun varrella, Alger'inkadun kulmauksessa... Rouva
+Desforges.
+
+Tähän aikaan aamusta lajittelupöydät olivat tyhjät ja säiliöt
+sisälsivät vain edellisen illan lähettämättömät paketit. Campionin
+nostellessa niitä ja verratessa luetteloon Bourdoncle katseli Mouret'ta
+ajatellen, että mies tiesi kaikki ja ajatteli kaikkea, jopa
+ravintolassa illallista syödessään ja rakastajattariensa luona. Vihdoin
+esimies huomasi missä vika oli. Kassasta oli annettu väärä numero, ja
+lähetys oli tuotu takaisin.
+
+-- Missä kassassa lasku on merkitty? Mouret kysyi. -- Numero
+kymmenessä? Niinkö...
+
+Ja kääntyen yhtiökumppaninsa puoleen hän jatkoi:
+
+-- Kassa numero kymmenen, se on Albert, eikö niin... Hänelle meillä on
+asiaa.
+
+Mutta ennenkuin he lähtivät kiertämään itse tavarataloa, Mouret tahtoi
+käydä tilaustoimistossa, jonka käytettävänä oli huoneisto toisessa
+kerroksessa. Sinne saapuivat kaikki tilaukset maaseudulta ja
+ulkomailta. Joka aamu Mouret'n oli tapana käydä siellä tarkastamassa
+kirjeenvaihto. Kahden vuoden aikana kirjeiden luku oli päivä päivältä
+lisääntynyt, ja osaston henkilökunta oli kohonnut kymmenestä
+kolmeenkymmeneen. Toiset avasivat kirjeet, toiset lukivat ne ja
+seuraavat luokittelivat ne pannen jokaiseen numeron, jota vastasi aina
+kaapissa lokero. Kun sitten kirjeet oli lähetetty eri osastoille,
+joissa tilatut tavarat valittiin, lähetykset pantiin kirjeineen
+numerolla merkittyyn lokeroon. Jäljellä oli ainoastaan tilattujen
+tavaroiden tarkistaminen ja toimittaminen postiin, joka tapahtui
+viereisessä huoneessa, missä sitä varten palkatut henkilöt käärivät
+paketteja ja naulasivat laatikkoja aamusta iltaan.
+
+Mouret teki tavallisen kysymyksensä:
+
+-- Montako kirjettä tänä aamuna, Levasseur?
+
+-- Viisisataakolmekymmentäneljä, johtaja, vastasi osastonhoitaja. --
+Pelkään, että maanantaina avattavan näyttelyn jälkeen henkilökunta käy
+liian pieneksi. Eilen meidän oli jo hyvin vaikea selvitä.
+
+Bourdoncle nyökäytti tyytyväisenä päätään. Niin paljon kirjeitä, ja
+vielä tiistaipäivänä! Sitä hän ei olisi uskonut. Pöytien ympärillä
+virkailijat lukivat ja avasivat kirjeitä paperin kahistessa ja
+tilattujen tavaroiden kasaantuessa kaapin lokeroihin. Tämä oli liikkeen
+monimutkaisimpia ja tärkeimpiä toimintoja. Täällä elettiin alituisessa
+kuumeisessa kiireessä, sillä määräyksenä oli, että aamulla saapuneet
+tilaukset oli toimitettava ennen iltaa.
+
+-- Apulaisia saatte niin paljon kuin haluatte, vastasi Mouret
+huomattuaan kaiken olevan kunnossa. -- Tiedättehän, että otamme väkeä,
+kun kerran työtä on.
+
+Ullakolla olivat myyjättärien makuuhuoneet, mutta niin ylös Mouret ei
+mennyt, vaan laskeutui välikerrokseen ja meni oman työhuoneensa
+vieressä sijaitsevaan keskuskassaan. Sitä suojasi kupariluukulla
+varustettu lasiseinä, ja takaosassa oli iso, seinään kiinnitetty
+kassakaappi. Kaksi kassanhoitajaa työskenteli siinä ottaen joka ilta
+Lhommelta, ensimmäiseltä kassanhoitajalta, vastaan eri osastojen
+kassoihin keräytyneet rahat ja pitivät myös huolta laskujen
+suorittamisesta tehtailijoille ja palkkojen maksamisesta
+henkilökunnalle, sanalla sanoen koko sille pienelle yhdyskunnalle, joka
+sai elatuksensa liikkeestä. Kassahuoneesta johti ovi huoneeseen, jossa
+oli seinillä vihreitä pahvirasioita ja jossa kymmenen virkailijaa
+tarkasti laskuja. Sitten tuli yhteenlaskutoimisto, jossa kuusi
+nuorta miestä, takanaan paksut rekisterikokoelmat, nojasi mustiin
+pulpetteihin ja laski myyjille tulevat prosentit kassaan luovutettujen
+myyntilaskujen perusteella. Tämä toimisto, joka oli aivan uusi, ei
+vielä toiminut tyydyttävästi.
+
+Kuljettuaan kassahuoneen ja tarkistustoimiston läpi Mouret ja
+Bourdoncle tulivat yhteenlaskutoimistoon, jossa par'aikaa nauravat ja
+ilvehtivät nuoret virkailijat säikähtivät pahanpäiväisesti.
+
+Mutta Mouret ei nuhdellut heitä, vaan ilmoitti heille päätöksensä antaa
+pienen palkkion jokaisesta heidän myyntilaskuista löytämästään
+virheestä. Hänen mentyään virkailijat eivät enää nauraneet, vaan
+tarttuivat niinkuin ruoskaniskun saaneina intohimoisesti työhönsä
+etsimään virheitä.
+
+Alakerrassa Mouret meni suoraan kassalle n:o 10, jossa Albert Lhomme
+kiillotti kynsiään odottaen ostajien tulvaa. Tavaratalossa puhuttiin
+yleisesti "Lhommein hallitsijasuvusta", siitä lähtien kun Aurélie rouva
+päästyään itse valmiiden vaatteiden osaston johtajattareksi ja
+hankittuaan miehelleen ensimmäisen kassanhoitajan paikan oli saanut
+poikansa, pitkän, kalpean ja huonotapaisen nuoren miehen, joka ei
+pysynyt missään ja joka aiheutti hänelle alituista huolta, otetuksi
+osaston kassanhoitajaksi. Mouret vetäytyi hetkeksi syrjemmälle. Hän ei
+tahtonut pilata hyvää mainettaan toimittamalla santarmin virkaa, se oli
+hänestä vastenmielistä. Sitäpaitsi hän tiesi pääsevänsä paremmin
+tarkoitustensa perille esiintyessään alati hyvänsuopana. Hän antoi
+vaivihkaa kyynärpäällään merkin Bourdonclelle, jonka tiesi pelkäksi
+laskukoneeksi ja jolle hän tavallisesti uskoi rangaistuksien
+toimeenpanemisen.
+
+-- Herra Albert, tämä sanoi ankarasti, -- te olette taas erehtynyt
+osoitteesta ja lähetys on tuotu takaisin. Se on anteeksiantamatonta.
+
+Kassanhoitaja luuli velvollisuudekseen puolustautua ja otti
+todistajaksi apulaisen, joka oli käärinyt tavarat pakettiin.
+Tämä nuori mies, Joseph nimeltään, kuului myös tavallaan Lhommein
+hallitsijasukuun, sillä hän oli Albertin asetoveri ja oli hänkin saanut
+paikkansa Aurélie rouvan välityksellä. Huomatessaan Albertin vaativan,
+että hän siirtäisi virheen ostajan niskoille, tämä tunnollinen entinen
+sotamies väänteli tuskissaan pukinpartaansa, johon hänen pitkä,
+rokonarpinen naamansa päättyi, tietämättä totellako omantunnon vai
+kiitollisuuden ääntä.
+
+-- Jättäkää Joseph rauhaan, Bourdoncle ärjäisi lopuksi, -- ja
+varsinkin, älkää enää vastatko... Onneksi teille, että arvostamme
+suuresti äitinne ansioita.
+
+Albertin isä tuli paikalle. Kassaltaan, joka oli oven vieressä, hän
+saattoi valvoa poikaansa, joka istui kopissa käsineosastolla.
+Harmaapäisellä, paikallaan istumisen veltostuttamalla vanhuksella oli
+höllät, ajan hivuttamat kasvot, ikäänkuin hänen lakkaamatta laskemansa
+rahat olisivat kuluttaneet niistä pois kaiken ilmeen. Häneltä puuttui
+toinen käsi, mutta se ei haitannut häntä lainkaan työssä; päinvastoin
+kolikot ja setelit pyörivät niin ketterästi hänen vasemmassa ja
+ainoassa kädessään, että moni uteliaisuudesta kävi katsomassa, kun hän
+tarkisti tuloja. Hän oli veronkantajan poika Chablista ja joutunut
+Pariisiin erään Port-aux-Vins'in viinikauppiaan kirjeenvaihtajana.
+Cuvier'nkadulla asuessaan hän oli nainut ovenvartijansa, elsassilaisen
+nurkkaräätälin, tyttären. Ja siitä lähtien hän oli ollut vaimonsa nöyrä
+palvelija ja ihaili sydämensä pohjasta tämän etevyyttä kauppa-alalla.
+Rouva nimittäin ansaitsi valmiiden vaatteiden osastolla yli
+kahdentoistatuhannen frangin vuodessa, kun taas hänellä itsellään ei
+ollut kuin viisituhatta frangia kiinteää palkkaa. Hänen kunnioituksensa
+vaimoa kohtaan, joka osasi lisätä talouskassaa tällaisilla summilla
+ulottui poikaankin, joka oli syntynyt hänestä.
+
+-- Mitä nyt? hän kysyi. -- Onko Albert saatu kiinni virheestä?
+
+Silloin Mouret astui tapansa mukaan näyttämölle näytelläkseen ruhtinaan
+osan. Kun Bourdoncle oli aikaansaanut tarpeellisen säikähdyksen, oli
+hänen vuoronsa pitää huolta maineestaan palkollisistaan huolehtivana
+isäntänä.
+
+-- Eipä sanottavasti, hän puolusteli. -- Poikanne on vain hiukan
+hajamielinen. Hänen tulisi seurata paremmin isänsä esimerkkiä.
+
+Sitten vaihtaen puheenaihetta esiintyäkseen vielä edullisemmassa
+valaistuksessa hän jatkoi:
+
+-- Entä konsertti toissa iltana?... Oliko teillä hyvä paikka?
+
+Puna kohosi vanhan kassanhoitajan kalpeille kasvoille. Musiikki oli
+hänen ainoa heikkoutensa, jolle hän haki salaa tyydytystä käymällä
+yksin teattereissa, konserteissa ja musiikkiesityksissä. Hän soitti
+itsekin torvea käyttäen toisen käden puutteessa näppärästi keksimäänsä
+pihtijärjestelmää, ja kun rouva Lhommen korvat eivät kestäneet
+musiikkia, hän kääri torvensa verkaan vaimentaakseen sen ääntä ja
+soitti iltamyöhään nauttien oudon käheistäkin sävelistä, joita hän
+pystyi tuottamaan. Kodissa, joka olosuhteiden pakosta oli hoitoa ja
+järjestystä vailla, soittaminen oli hänelle keidas erämaassa. Musiikki
+ja kassa, siinä koko hänen elämänsä. Niiden ulkopuolella hänellä ei
+ollut mitään paitsi ihailunsa vaimoa kohtaan.
+
+-- Sangen hyvä, hän vastasi loistavin silmin. -- Olette liian
+ystävällinen, johtaja.
+
+Mouret, joka itse tunsi nautintoa muiden intohimojen tyydyttämisestä,
+antoi joskus Lhommelle suosijattariltaan saamansa kiusalliset liput.
+Lhommen ihastus nousi korkeimmilleen Mouret'n huoahtaessa:
+
+-- Beethoven... Mozart... Millaista musiikkia!
+
+Vastausta odottamatta Mouret poistui ja saavutti Bourdonclen, joka
+kiersi jo myyntiosastoja. Keskushallissa, lasiseinäisessä entisessä
+sisäpihassa, oli silkkiosasto. He kiersivät sen ja jatkoivat
+Neuve-Saint-Augustininkadun halliin, joka oli kokonaan valkoisille
+kankaille varattu. Siellä he eivät huomanneet mitään tavallisuudesta
+poikkeavaa. Kauppa-apulaisten kumartaessa heille nöyrästi he jatkoivat
+hitaasti matkaansa poiketen puuvillakankaiden ja kudottujen vaatteiden
+osastoille, joissa niinikään kaikki oli kunnossa. Mutta kun he
+saapuivat villatavaraosastolle, joka täytti Michodièrenkatuun päättyvän
+hallin, Bourdoncle sai uudestaan tilaisuuden esiintyä rankaisijana,
+huomatessaan myyntipöydällä istuvan nuoren miehen, joka nähtävästi oli
+väsynyt unettomasta yöstä. Nuori mies, Liénard nimeltään, rikkaan
+Angersin muotikauppiaan poika, kuunteli nuhteita nöyrästi, selkä
+kumarassa, sillä ainoa, mitä hän huvituksissa ja nautinnoissa kuluvassa
+laiskurinelämässään pelkäsi, oli, että isä kutsuisi hänet takaisin
+maaseutukaupunkiin. Nyt alkoi sataa nuhteita oikealle ja vasemmalle
+kuin rakeita, ja Michodièren hallissa rajuilma vasta oikein puhkesi.
+Verkaosastolla eräs vielä palkatta palveleva tulokas, jolla oli asunto
+talossa, oli palannut kaupungilta vasta jälkeen yhdentoista, ja
+lyhyttavaraosaston johtaja oli tavattu polttamasta sikaria
+kellarikerroksen komerossa. Käsineosastolla myrsky yhä kiihtyi, sillä
+Mignot'n -- poikkeustapauksessa liikkeeseen otetun pariisilaisen,
+liikanimeltä "kaunokaisen", tunnetun harpunsoittajattaren aviottoman
+pojan -- oli saatu tietää aiheuttaneen rettelöitä ruokasalissa
+moittimalla julkisesti ruokaa. Aamiaista syötiin kolmessa vuorossa,
+puoli kymmenen, puoli yksitoista ja puoli kaksitoista, ja Mignot, joka
+kuului viimeiseen vuoroon, oli väittänyt, että hänen täytyi tyytyä
+muiden tähteisiin.
+
+-- Vai ei ruoka ole siis hyvää, Mouret kysyi muka kummastellen suvaiten
+vihdoin puuttua puheeseen.
+
+Ruokarahaksi hän oli taloustoimiston esimiehelle, armottomalle
+auvergnelaiselle, määrännyt vain puolitoista frangia henkeä ja päivää
+kohti, ja tämä osasi niin säästäväisesti venytellä rahoja, että niitä
+riitti hänen omiinkin taskuihinsa. Sentähden ravinto oli kerrassaan
+kunnotonta. Mutta Bourdoncle kohautti olkapäitään; keittiönpäällikkö,
+jolla oli neljäsataa henkeä ravittavana aamiaisella ja päivällisellä ja
+vieläpä kolmessa vuorossa, ei voinut noudattaa hienoimman keittotaidon
+vaatimuksia.
+
+-- Oli miten oli, sanoi hyväntahtoinen isäntä, -- minä vaadin, että
+henkilökunta saa terveellisen ja riittävän ravinnon... Minun täytyy
+keskustella asiasta.
+
+Siihen Mignot'n valitukset päättyivät. Mouret ja Bourdoncle olivat nyt
+tulleet lähtökohtaansa, oven luo, ja kuuntelivat siellä sateenvarjo- ja
+solmio-osaston keskellä kertomusta, jonka heille esitti eräs
+tavaratalon neljästä järjestyksenvalvojasta. Isä Jouve, joksi häntä
+nimitettiin, entinen kapteeni, jolle Constantinessa oli annettu mitali,
+oli vielä komea mies, jolla oli iso, nautintoja vainuava nenä ja
+juhlallisen kalju otsa. Hän osoitti heille erästä myyjää, joka vähäisen
+nuhteen johdosta oli sanonut häntä vanhaksi kuhnukseksi. Myyjä
+erotettiin heti.
+
+Tavaratalossa ei ollut vielä ostajia. Kaupunginosan emännöitsijät
+käväisivät vain kiireisesti tyhjillä osastoilla. Järjestyksenvalvoja,
+joka merkitsi ovella kirjaan kauppa-apulaisten tulon, sulki ison
+luettelonsa kirjoitettuaan muistiin myöhästyneiden nimet. Tällä
+hetkellä myyjien tuli asettua paikoilleen eri osastoille, joita oli
+lakaistu ja siistitty aamulla viidestä alkaen. Apulaiset pistivät
+haukotusta tukahduttaen hattunsa ja päällystakkinsa pois, kasvot vielä
+unesta kelmeinä. Toiset vaihtoivat pari sanaa, tuijottaen eteensä ja
+koettaen karaistua kestämään uuden työpäivän; toiset kokosivat
+kiirehtimättä vihreät sertinkiverhot, joilla olivat edellisenä iltana
+peittäneet tavarat, ja panivat ne syrjään. Ja kangaspinot tulivat
+näkyviin kauniisti järjestettyinä. Koko tavaratalo sai siistin ja
+täsmällisen ulkoasun ja uhkui aamuhetken selkeää ja tyyntä kirkkautta,
+kunnes se taas oli myyntitungoksessa käyvä ahtaaksi ja sulloutuva
+täyteen purettuja palttina-, verka-, silkki- ja pitsipakkoja.
+
+Keskushallin kirkkaassa valossa, silkkiosastolla, kaksi nuorta miestä
+puheli hiljaa keskenään. Toinen, pieni ja miellyttävännäköinen,
+raikasihoinen ja notkeavartaloinen, koetti järjestää osastoa sovitellen
+yhteen silkkikankaita silmää miellyttäväksi väriasteikoksi. Hän oli
+nimeltään Hutin, kahvilanomistajan poika Yvetot'sta. Puolessatoista
+vuodessa hänestä oli tullut talon etevimpiä myyjiä, joka luonteensa
+notkeudella ja liukkaalla kielellään houkutteli ostajat luokseen
+ahmatin tavoin kooten ja nielaisten kaikki, nälkääkään tuntematta, vain
+nautinnon vuoksi.
+
+-- Kuulkaapa, Favier, olisin totta tosiaan teidän sijassanne antanut
+hänelle korvapuustin, hän sanoi toiselle, kiukkuisen näköiselle,
+kuivalle ja keltaihoiselle besançonilaisen kankurinperheen pojalle,
+jonka epämiellyttävä ulkonäkö kätki arveluttavan tahdonlujuuden.
+
+-- Ei sitä korvapuusteja antamalla kovinkaan kauas pääse, tämä vastasi
+kylmäkiskoisesti. -- Parempi on odottaa.
+
+He puhuivat Robineausta, alajohtajasta, joka valvoi myyjiä
+osastonjohtajan ollessa kellarikerroksessa. Hutin pani salaa kaikki
+voimansa liikkeelle saadakseen tämän viralta ja päästäkseen itse
+alajohtajaksi. Loukatakseen Robineauta ja saadakseen hänet luopumaan
+paikastaan hän oli jo kerran tehnyt tälle kepposen. Hän juuri oli
+houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen, kun oli saanut
+tietää Robineaulle itse asiassa luvatun silkkiosaston johtajan paikan
+avoimeksi. Mutta Robineau ei peräytynyt, ja siitä oli heille syntynyt
+lakkaamaton taistelu. Hutin koetti yllyttää kilpailijaansa vastaan koko
+osaston ja ajaa hänet pois kiusanteon ja salajuonien avulla. Aina yhtä
+kohteliaan näköisenä hän koetti ärsyttää varsinkin Favier'ta, joka oli
+seuraavana arvossa hänen jälkeensä, mutta tämä, joka ylipäänsä tuntui
+kannattavan toverinsa tuumia, teki silloin tällöin vastarintaa,
+osoittaen että hänellä oli aivan omat tarkoitusperänsä, joiden
+toteuttamiseen hän pyrki.
+
+-- Hiljaa! Seitsemäntoista! Hutin sanoi toverilleen ilmoittaen tällä
+sovitulla tavalla, että Mouret ja Bourdoncle olivat tulossa.
+
+Nämä kulkivat hallin poikki ja pysähtyivät vaatiakseen
+Robineaulta selityksen samettivuoresta, joka päällekkäin ladotuissa
+pahvilaatikoissa täytti kokonaisen pöydän. Kuultuaan vastauksen, ettei
+muualla ollut tilaa, Mouret huudahti hymyillen:
+
+-- Enkö sanonut teille, Bourdoncle, että tavaratalo on jo nyt liian
+pieni. Meidän täytyy ennen pitkää repiä talot aina Choiseulinkatuun
+asti... Saattepa nähdä maanantaina, eikö ole ahdasta!
+
+Hän kääntyi taas Robineaun puoleen kysellen maanantain valmisteluja ja
+antaen käskyjä. Mutta puhuessaan hän seurasi katseellaan Hutinia, joka
+soviteltuaan vaaleansinisiä, harmaita ja keltaisia kankaita rinnakkain
+vetäytyi muutaman askelen päähän arvostellakseen tulosta. Äkkiä Mouret
+iski häneen.
+
+-- Miksikä koetatte säästää silmää? hän sanoi. -- Sokaiskaa mieluummin!
+Malttakaa, pankaa punaista, vihreätä, keltaista!...
+
+Hän oli tarttunut silkkipakkoihin heittäen ne sekaisin ja rypistäen
+kankaat silmiä häikäiseväksi, leimuavaksi sekasorroksi. Kaikki
+olivat sitä mieltä, että liikkeen omistaja oli Pariisin etevimpiä
+somistajia, joskin aivan kumouksellisen makusuunnan edustaja, joka
+näytteillepanotaidon perustana piti silmiinpistävyyttä. Hän tahtoi
+mahtavia tavaravyöryjä kuin sattuman purkamia; hän tahtoi palavia,
+hehkuvia värejä, jotka sytyttivät toisensa ilmituleen. Hän sanoi
+tahtovansa häikäistä asiakkaitten silmät niin, että niitä vielä
+tavaratalon ulkopuolellakin kirveli. Hutin, joka päinvastoin oli
+klassillisen koulun puoltaja tahtoen joka paikkaan tasasuhtaisuutta ja
+vivahduksien sopusointua, ei uskaltanut panna vastaan, mutta katseli
+nyrpeänä tätä hurjaa sekamelskaa kuin syvästi loukkautunut taiteilija.
+
+-- Kas niin, huusi Mouret lopetettuaan. -- Antakaa olla noin... Ja
+sanokaa minulle maanantaina, onko asetelma pysähdyttänyt naiset.
+
+Juuri kun hän palasi Bourdonclen luo tuli paikalle nuori nainen ja jäi
+muutamaksi hetkeksi seisomaan asetelman eteen aivan huumaantuneena. Se
+oli Denise. Epäröityään lähes tunnin ajan kadulla sietämättömän ujouden
+vallassa hän oli vihdoinkin päättänyt mennä sisään. Mutta hänen päänsä
+oli niin pyörällä, ettei hän pystynyt tajuamaan yksinkertaisimpiakaan
+selityksiä. Turhaan kauppa-apulaiset, joilta hän tiedusteli rouva
+Aurélieta, osoittivat hänelle välikerroksen portaita. Hän kiitti ja
+kääntyi vasemmalle, kun hänet oli neuvottu oikealle, eksyen osastolta
+osastolle ja saaden osakseen myyjien uteliaita, äreitä ja
+välinpitämättömiä katseita. Hän halusi sekä paeta että jäädä
+ihailemaan. Hän tunsi olevansa pienen pieni hiukkanen hirviömäisen,
+vielä liikkumattoman koneen vallassa, jonka rattaat uhkasivat tempaista
+hänet mukaansa kohta alkavaan, seiniä tärisyttävään kiertoon. Ja
+verratessaan tätä laajaa tavarataloa Vanhan Elbeufin ahtaaseen ja
+pimeään puotiin se tuntui hänestä vieläkin isommalta ja valoisammalta,
+muistutti kokonaista kaupunkia patsaineen, toreineen, katuineen,
+sekavaa sokkeloa, jossa hänen oli mahdotonta koskaan löytää tietään.
+
+Mutta vielä hän ei ollut uskaltanut mennä silkkikankaiden halliin,
+jonka korkea lasikatto, komeat myyntipöydät ja kirkkomainen
+juhlallisuus pelottivat häntä. Kun hän sitten vihdoinkin meni sinne
+paetakseen osaston myyjiä, jotka nauroivat hänelle, hän osui suoraa
+päätä Mouret'n järjestämään näyttelyyn. Pelostaan huolimatta hän tunsi
+povensa paisuvan naisellisesta ihastuksesta, ja posket hehkuvina hän
+pysähtyi katsomaan silkkikankaiden liekehtivää komeutta.
+
+-- Kuulkaa, kuiskasi Hutin julkeasti Favier'n korvaan, -- tuossahan on
+äskeinen Gaillonin aukion kurkistelija.
+
+Mouret, joka oli kuuntelevinaan Bourdonclen ja Robineaun huomautuksia,
+ei voinut olla katselematta köyhää tyttö raukkaa, jonka ilmeinen
+ihastus kutkutti hänen itserakkauttaan, samoinkuin ohikulkevan
+työmiehen silmäys hivelee hienon naisen sydäntä. Denise kohotti
+katseensa ja joutui vielä enemmän hämilleen tuntiessaan nuoren miehen,
+jota oli luullut osastonjohtajaksi. Hänestä tuntui, että tämä katseli
+häntä ankarasti. Tietämättä kuinka päästä pakoon ja aivan eksyksissä,
+hän kääntyi lähinnä seisovan myyjän puoleen, joka sattui olemaan
+Favier.
+
+-- Rouva Aurélie, olkaa hyvä?
+
+Favier, joka oli äreällä tuulella, vastasi lyhyesti kuivalla äänellä:
+
+-- Välikerroksessa.
+
+Ja Denise, jolla oli kiire paeta kaikkien noiden miesten katseita,
+kiitti ja kääntyi taas kerran selin porraskäytävään. Silloin Hutin tuli
+hänen luokseen synnynnäisen kohteliaisuutensa pakosta. Äskeisestä
+pilkastaan huolimatta hän puhutteli tyttöä hienoon käytökseen tottuneen
+myyjän tavoin sanoen:
+
+-- Ei, tätä tietä, neiti. Jos suvaitsette...
+
+Ja näytti vielä tietäkin kulkien muutaman askelen edellä hallin
+vasemmalla puolella olevien portaiden juurelle. Siellä hän kumarsi ja
+hymyillen kaikille naisille tuhlaamaansa hymyä jatkoi:
+
+-- Tuosta ylös, kääntykää vasemmalle. Valmiiden vaatteiden osasto on
+sitten suoraan edessä.
+
+Tämä kohteliaisuus liikutti Deniseä syvästi. Veljen avulta se tuntui
+hänestä. Hän oli nostanut silmänsä ja katsoi Hutiniin. Kaikki nuoren
+miehen olennossa miellytti häntä, kasvojen kauneus, hymyilevä katse,
+joka haihdutti hänen pelkonsa, ääni, jonka lempeä sointu tuntui
+lohduttavalta. Hänen sydämensä paisui kiitollisuudesta, ja
+avomielisesti hän tarjosi ystävyyttään niissä muutamissa hajanaisissa
+sanoissa, jotka hän sai liikutukseltaan sanotuiksi.
+
+-- Olette liian hyvä... Älkää vaivautuko... Tuhannet kiitokset,
+herra...
+
+Mutta Hutin oli jo palannut Favier'n luo, jolle hän hereten
+teeskentelemästä sanoi:
+
+-- On siinäkin avuton!
+
+Noustuaan portaat ylös tyttö tuli suoraan valmiiden vaatteiden
+osastolle. Se oli avara huone, isot, leikkauksin koristetut tammikaapit
+seinustoilla ja peili-ikkunat Michodièrenkadulle. Viisi tai kuusi
+naista, mustat silkkipuvut päällään ja sangen somina käherrettyine
+hiuslaitteineen ja vannehameineen, puhelivat keskenään. Yksi heistä,
+pitkä ja hoikka, joka pitkulaisine kasvoineen muistutti irti
+riuhtautunutta hevosta, nojautui kaappiin kuin väsymyksen raukaisemana.
+
+-- Rouva Aurélie, olkaa hyvä? toisti Denise.
+
+Myyjätär ei vastannut, katseli vain halveksien hänen köyhää pukuaan.
+Sitten hän kääntyi erään toverinsa puoleen sanoen:
+
+-- Neiti Vadon, tiedättekö missä johtajatar on?
+
+Neiti Vadon, joka par'aikaa järjesteli iltaviittoja, ei viitsinyt
+nostaa edes päätään. Hän oli pienikokoinen, pöhöttyneissä, kalpeissa
+kasvoissa oli välinpitämätön ja työlästynyt ilme.
+
+-- En, neiti Prunaire, hän vastasi huolimattomasti, -- en tiedä missä
+johtajatar on.
+
+Seurasi hiljaisuus. Denise jäi liikkumattomana paikalleen eikä kukaan
+piitannut hänestä enää. Odotettuaan vähän aikaa hän kumminkin rohkaisi
+mielensä ja kysyi uudestaan:
+
+-- Mahtaakohan rouva Aurélie palata pian?
+
+Silloin osaston alajohtajatar, laiha ja ruma, isoleukainen ja
+karkeatukkainen nainen, jota Denise ei ollut huomannut, huusi hänelle
+kaapin luota, missä oli järjestämässä hintalappuja:
+
+-- Jos teidän välttämättä täytyy saada tavata itse Aurélie rouva, niin
+odottakaa.
+
+Ja kääntyen toiseen myyjättäreen hän lisäsi:
+
+-- Eikö hän ole vastaanotossa?
+
+-- En luule, rouva Frédéric, tämä vastasi. -- Hän ei mahda olla
+kovinkaan kaukana, koska ei sanonut mitään lähtiessään.
+
+Denise jäi saatuaan vastauksen ovelle seisomaan. Tuoleja oli kyllä,
+mutta kun kukaan ei tarjonnut niitä hänelle, hän ei uskaltanut
+istuutua, vaikka oli levottomuudesta aivan voimaton. Nähtävästi
+myyjättäret arvasivat mitä asiaa hänellä oli, sillä he vilkuilivat
+häneen syrjästä, riisuivat hänet katseillaan alastomaksi,
+vihamielisesti, sellaisten ihmisten tavoin, jotka ruokapöydässä eivät
+mielellään siirry lähemmäksi toisiaan antaakseen tilaa muille
+nälkäisille. Hänen ahdistuksensa lisääntyi, ja jotakin tehdäkseen hän
+varovaisin askelin siirtyi ikkunan luo katsomaan kadulle. Juuri hänen
+edessään oli Vanha Elbeuf, joka ruosteenvärisine julkisivuineen ja
+elottomine ikkunoineen näytti niin rumalta ja onnettomalta hänen
+nykyisen ympäristönsä komeuteen ja vilkkauteen verrattuna, ettei hän
+voinut olla kärsimättä, ja se vain lisäsi hänen pahaa mieltään.
+
+-- Katsokaa, kuiskasi pitkä Prunaire pienelle Vadonille, -- katsokaa
+hänen kenkiään?
+
+-- Ja hänen pukuaan! kuiskasi toinen.
+
+Vaikka Denise seisoi selin, hän tunsi kuinka he ahmivat häntä
+katseillaan. Mutta hän ei tuntenut vihaa heitä kohtaan. He eivät
+kumpikaan olleet kauniita, yhtä vähän pitkä punatukkainen hevosennaama
+kuin pieni piimäihoinenkaan, jonka pehmeät kasvot olivat kuin
+luuttomat. Clara Prunaire, puukenkientekijän tytär Vivet'n metsistä,
+oli joutunut Mareuilin linnan kamaripalvelijoiden viettelemäksi
+ollessaan ompelijana kreivittären luona. Oltuaan sitten vähän aikaa
+eräässä Langres'in muotikaupassa hän oli tullut Pariisiin, jossa hän
+koetti kostaa miehille isä Prunairen hänelle muinoin jakamat
+korvapuustit. Marguerite Vadon sitävastoin oli syntynyt Grenoblessa,
+jossa hänen vanhemmillaan oli palttinakauppa. Naisten Aarreaittaan
+hänet oli lähetetty erään tekemänsä virheen johdosta, hän oli
+synnyttänyt lapsen, jonka isä oli hävinnyt teille tietymättömille.
+Marguerite käyttäytyi nyttemmin nuhteettomasti, ja hänen piti palata
+kohta kotiin isän liikettä hoitamaan ja menemään naimisiin serkkunsa
+kanssa, joka odotti häntä.
+
+-- No jopa jotakin, sanoi Clara, -- tuosta ei meillä ole mihinkään.
+
+Mutta tytöt vaikenivat huomatessaan noin neljänkymmenenviiden ikäisen
+naisen lähestyvän. Hän oli Aurélie rouva, lihava nainen, jonka musta
+silkkipuku, ahtaasti pingottuen hartioille ja upealle povelle, loisti
+kuin haarniska. Hänen tumman, jakaukselle kammatun sileän tukkansa alta
+katseli kaksi suurta liikkumatonta silmää; hänen ankara suunsa ja
+leveät, hiukan riippuvat poskensa toivat mieleen roomalaisen keisarin
+kipsinaamion, johon osastonjohtajattaren arvokkuus loi tarpeellisen
+majesteettisuuden.
+
+-- Neiti Vadon, hän sanoi hermostuneella äänellä, -- te ette ole siis
+eilen toimittanut työhuoneeseen tyköistuvaa mallipukua.
+
+-- Siihen oli tehtävä korjaus, vastasi myyjätär -- rouva Frédéric otti
+sen minulta.
+
+Alajohtajatar haki kaapista kaivatun puvun, ja tutkinto jatkui.
+Kaikkien täytyi väistyä Aurélie rouvan tieltä, kun hän käytti
+arvovaltaansa. Hän oli sangen turhamainen eikä kärsinyt kuulla itseään
+puhuteltavan miehensä nimellä, joka ei hänestä ollut minkään arvoinen,
+ja häveten isänsä ovenvartijatointa hän kehui olevansa oman liikkeen
+omistavan räätälin tytär. Hän oli ystävällinen ainoastaan niitä
+myyjättäriä kohtaan, jotka alistuen ja liehakoiden ihailivat hänen
+erinomaisuuttaan. Aiemmin omistamassaan ompeluliikkeessä hän oli
+katkeroitunut huonosta onnesta, joka häntä vainosi, ja hän oli kironnut
+kohtaloa, joka annettuaan hänelle tarpeeksi vankat hartiat kantamaan
+rikkautta kielsi hänet rikastumasta ja tuotti alituisia vastuksia. Ja
+vieläkin, menestyttyään Naisten Aarreaitassa, jossa hän ansaitsi
+kaksitoistatuhatta frangia vuodessa, hän oli yhä jotenkin katkera ja
+kohteli tylysti tulokkaita, niinkuin elämä oli alussa kohdellut häntä
+tylysti.
+
+-- Ei maksa vaivaa puhua siitä enää, hän lopetti vihdoin kuivasti. --
+Te ette ole sen viisaampi kuin muutkaan, rouva Frédéric. Korjaus on
+tehtävä heti.
+
+Väittelyn kestäessä Denise oli lakannut katsomasta kadulle. Hän kyllä
+arvasi naisen Aurélie rouvaksi, mutta peläten hänen äänensä kovuutta
+jäi yhä odottamaan. Myyjättäret, hyvillään, kun olivat saaneet
+johtajattaren ja alajohtajattaren toistensa kimppuun, palasivat
+työhönsä teeskennellen välinpitämättömyyttä. Muutamia minuutteja kului,
+eikä kukaan säälinyt tyttöä. Vihdoin Aurélie rouva itse huomasi hänet
+ja ihmetellen hänen liikkumattomuuttaan kysyi mitä hän tahtoi.
+
+-- Rouva Aurélie.
+
+-- Minä olen.
+
+Denise tunsi suunsa kuivuvan ja käsiensä kylmenevän niinkuin ennen,
+kun hän lapsena pelkäsi saavansa vitsaa. Hän ei ollut saada sanoja
+suustaan, ja hänen täytyi toistaa sanottavansa kaksi kertaa,
+ennenkuin hänet ymmärrettiin. Aurélie rouva katseli häntä suurilla
+liikkumattomilla silmillään, eikä hänen keisarinnaamionsa ilmaissut
+vähintäkään myötämielisyyttä.
+
+-- Kuinka vanha olette?
+
+-- Kaksikymmentä vuotta.
+
+-- Kaksikymmentä? Teitä luulisi tuskin kuudentoistakaan ikäiseksi.
+
+Taas myyjättäret katsoivat häneen, ja Denise ehätti sanomaan:
+
+-- Ei minulta kuitenkaan voimia puutu.
+
+Aurélie rouva kohautti mahtavia olkapäitään. Sitten hän julisti:
+
+-- Hyvä Jumala, täytyyhän minun kirjoittaa nimemme luetteloon. Jokaisen
+hakijan me kirjoitamme. Neiti Prunaire, tuokaa luettelo tänne.
+
+Luetteloa ei löytynyt heti. Se oli kai isä Jouven hallussa. Pitkän
+Claran mennessä hakemaan sitä saapui Mouret, yhä Bourdonclen
+seuraamana. He olivat kiertäneet kaikki alakerran osastot, tarkastaneet
+pitsien, huivien, turkisten, huonekalujen, liinavaatteiden osastot ja
+saapuivat nyt lopuksi valmiiden vaatteiden osastoon. Aurélie rouva meni
+neuvottelemaan heidän kanssaan päällysvaatetilauksesta, jonka hän oli
+aikonut tehdä eräältä suurelta Pariisin tukkukauppiaalta. Tavallisesti
+hän osti ilman välikäsiä, omalla vastuullaan, mutta kun oli kysymys
+suuremmista ostoista, hän piti varovaisempana jättää asian johtajan
+päätettäväksi. Bourdoncle kertoi hänelle, kuinka Albert oli taas
+laiminlyönyt tehtävänsä. Aurélie rouva tuntui joutuvan aivan
+epätoivoon. Kyllä tuo lapsi hänet kerran vielä saa kuolemaan suruun.
+Onneksi isä, vaikk'ei hänestäkään ollut juuri mihinkään, käyttäytyi
+ihmisiksi. Hänellä oli tosiaankin paljon harmia Lhommein
+hallitsijasuvusta, jonka tunnustettu päällikkö hän oli.
+
+Mutta Mouret hämmästyi kohdatessaan Denisen jälleen ja kysyi Aurélie
+rouvalta, mitä asiaa tytöllä oli. Kun Aurélie rouva sanoi hänen hakevan
+myyjättären paikkaa, naisvihaaja Bourdoncle päivitteli moista
+hävyttömyyttä.
+
+-- Todellako? sanoi hän. -- Eihän toki. Hän on liian ruma.
+
+-- Eihän hän juuri mikään kaunotar ole, Mouret sanoi, joka ei
+uskaltanut ruveta puoltajaksi, vaikka häntä vieläkin liikutti tytön
+äskeinen ihastus silkkiosastolla.
+
+Luettelo tuotiin, ja Aurélie rouva tuli Denisen luo. Tyttö ei
+varmaankaan tehnyt hyvää vaikutusta. Hän oli kyllä siististi puettu
+mustiin villavaatteisiin, ja eipä sitäpaitsi puvusta ollut paljon
+väliä, vaikka se olisikin ollut vaatimaton, sillä myyjättärillä oli
+talon vaatteet, sääntöjen määräämä musta silkkipuku, mutta hän näytti
+heikolta ja alakuloiselta. Tytöiltä ei vaadittu juuri kauneutta, mutta
+miellyttäviä heidän tuli kuitenkin olla myydessään. Heidän katsellessa
+ja tutkiessa Deniseä kuin myytävää tammaa markkinoilla, tyttö parka
+joutui aivan ymmälle.
+
+-- Nimenne? johtajatar kysyi kynä kädessä, valmiina kirjoittamaan
+myyntipöydän reunalla olevaan luetteloon.
+
+-- Denise Baudu.
+
+-- Ikänne?
+
+-- Kaksikymmentä vuotta ja neljä kuukautta.
+
+Ja hän toisti uskaltaen katsoa Mouret'hen, jota yhä luuli
+osastonjohtajaksi ja joka aina sattui hänen tielleen häntä pelottamaan:
+
+-- En näytä niin vanhalta, mutta ei minulta voimia puutu.
+
+Kaikki hymyilivät. Bourdoncle katseli kynsiään kärsimättömästi. Denisen
+lause oli sitäpaitsi oudosti keskeyttänyt masentavan vaitiolon.
+
+-- Missä Pariisin liikkeessä olette palvellut? jatkoi johtajatar
+kyselyään.
+
+-- Hyvä rouva, minä tulin vasta eilen Valognes'ista.
+
+Tämä ei ollut hänelle eduksi. Tavallisesti Naisten Aarreaitassa
+vaadittiin myyjättäriltä yhden vuoden palvelus jossakin Pariisin
+pienessä liikkeessä. Denise menetti kaiken toivonsa, ja jollei hän
+olisi ajatellut sisaruksiaan, hän olisi lähtenyt lopettaakseen
+tutkinnon.
+
+-- Missä olitte Valognes'issa?
+
+-- Cornaillen liikkeessä.
+
+-- Tunnen sen. Hyvä liike, pisti Mouret väliin.
+
+Hän ei tavallisesti millään tavalla sekaantunut uusien apulaisten
+ottoon, sillä osastojen johtajien oli yksin vastattava osastonsa
+väestä. Mutta naistuntijana hän tajusi tässä nuoressa tytössä piilevän
+sulouden ja lempeyden, josta tämä itsekin oli tietämätön. Entisen
+palveluspaikan hyvä maine oli tärkeää, ja usein hakijain kohtalo
+riippui siitä. Aurélie rouva jatkoi vähän ystävällisemmin:
+
+-- Ja miksi lähditte pois Cornaillen liikkeestä?
+
+-- Perhesyistä, Denise vastasi punastuen. -- Vanhempani ovat kuolleet
+ja minun täytyy huolehtia veljistäni... Sitäpaitsi minulla on
+todistus...
+
+Todistus oli mainio. Denise alkoi jälleen toivoa, kun uusi kysymys
+masensi hänet:
+
+-- Onko teillä pariisilaisia suosituksia?... Kenen luona asutte?
+
+-- Setäni luona, hän kuiskasi epäröiden nimen mainitsemista, sillä hän
+pelkäsi, ettei kilpailijan sukulaista tahdottu palvelukseen. -- Setäni
+Baudun luona tuossa vastapäätä.
+
+Taas Mouret puuttui puheeseen.
+
+-- Kuinka, oletteko Baudun veljentytär!... Bauduko teidät lähetti!
+
+-- Ei toki, herra!
+
+Denise ei voinut olla nauramatta, niin hullunkuriselta ajatus hänestä
+tuntui. Nauru muutti hänen kasvonsa kokonaan. Hieno puna kohosi hänen
+poskilleen, ja hänen hiukan ison suunsa ilme kirkasti koko hänen
+olemuksensa. Hänen harmaisiin silmiinsä syttyi lempeä loiste, poskiin
+painui viehättävät hymykuopat, ja hiuksetkin tuntuivat lehahtavan
+lentoon raikkaan ja heleän naurun voimasta.
+
+-- Mutta sievähän hän on, kuiskasi Mouret Bourdonclelle.
+
+Liikekumppani ei suostunut myöntämään sitä, vaan teki hermostuneen
+liikkeen. Clara nyrpisti huuliaan, ja Marguerite käänsi selkänsä,
+Aurélie rouva yksin myönsi päännyökkäyksellä, kun Mouret jatkoi:
+
+-- Setänne on väärässä, kun ei itse tullut teitä saattamaan. Hänen
+suosituksessaan olisi ollut tarpeeksi... Kerrotaan, että hän on meihin
+suuttunut. Me emme ole siitä tietävinämme, ja jos hänellä ei ole
+veljentyttärelleen paikkaa omassa talossaan, niin me näytämme hänelle,
+että hänen veljentyttärensä on vain tarvinnut koputtaa ovellemme
+päästäkseen sisään... Sanokaa hänelle, että kunnioitan suuresti häntä
+ja ettei hänen pidä olla suuttunut minuun, vaan uusiin kaupankäynnin
+muotoihin. Ja sanokaa vielä, että hänelle on häviöksi, jos hän
+itsepintaisesti pysyy naurettavassa vanhoillisuudessaan.
+
+Denise kävi jälleen aivan kalpeaksi. Mies oli Mouret. Kukaan ei sitä
+hänelle sanonut, mutta Mouret paljasti itsensä, ja nyt Denise heti
+arvasi ja ymmärsi, miksi mies oli häntä pelästyttänyt niin oudosti
+ensin kadulla, sitten silkkiosastolla ja vielä nytkin. Liikutus, jota
+hän ei voinut käsittää, painoi yhä enemmän hänen sydäntään ja kävi yhä
+raskaammaksi. Kaikki hänen setänsä ja tätinsä hänelle kertomat jutut
+palasivat hänen mieleensä suurentaen entisestään Mouret'n kookasta
+vartaloa, kirkastaen hänet tarumaisella loisteella ja kohottaen hänet
+tuon hirveän koneen hallitsijaksi, jonka koneen hampaisiin Denise oli
+kaiken aamua tuntenut tarttuvansa. Mouret'n kauniin, hienopiirteisen ja
+ruskeasilmäisen pään takana hän luuli näkevänsä naisen hahmon,
+onnettoman rouva Hédouinin, joka oli painanut verensä leiman
+rakennuksen peruskiviin. Hän tunsi selkäänsä pitkin kulkevan kylmät
+väreet, ja hän ymmärsi miehen häneen tekemän vaikutuksen olevan kauhua.
+
+Aurélie rouva sulki luettelonsa. Hän tarvitsi yhden ainoan myyjättären,
+ja nyt oli jo kymmenen hakijaa merkitty. Hän ei kuitenkaan epäröinyt
+kenet ottaa, sillä hän oli liiankin halukas olemaan liikkeen
+omistajalle mieliksi. Mutta hakemukseen ei sopinut vastata ennenkuin
+isä Jouve oli tehnyt tiedusteluja ja niistä selkoa. Silloin vasta
+johtajatar voi päättää.
+
+-- Hyvä on, neiti, hän sanoi juhlallisesti ylläpitääkseen arvovaltansa.
+-- Vastaus annetaan kirjallisesti.
+
+Denise jäi vielä hetkeksi ujostellen paikalleen. Hän ei tiennyt kuinka
+lähteä pois seurasta. Vihdoin hän kiitti Aurélie rouvaa ja kulkiessaan
+Mouret'n ja Bourdonclen sivu hän kumarsi. Mutta nämä eivät enää
+ajatelleet häntä eivätkä edes vastanneet hänen tervehdykseensä. He vain
+tarkastivat suurella mielenkiinnolla rouva Frédéricin heille näyttämää,
+äsken puheena ollutta päällysvaatetta. Clara teki Margueriteen katsoen
+kiukkuisen eleen ikäänkuin ennustaakseen, ettei tulokkaalla olisi
+kovinkaan hauskaa heidän osastollaan. Epäilemättä Denise aavisti minkä
+salaisen vihan hän oli käynnillään herättänyt, sillä hän tunsi
+laskeutuessaan portaita samanlaista ahdistusta kuin oli noustessaankin
+tuntenut, ja hän epäröi onnekseenko vai onnettomuudekseen hän oli tänne
+tullut. Oliko hänellä syytä toivoon? Hän rupesi jälleen epäilemään,
+sillä hän oli niin kiusaantunut, ettei kyennyt oikein ymmärtämään mitä
+hänelle oli sanottu. Sekavista tunteista pääsi kaksi kumminkin pian
+voitolle, ensinnäkin kauhu, jonka Mouret oli hänessä nostanut, ja
+toiseksi ilo Hutinin hänelle osoittaman ystävällisyyden johdosta, jonka
+suloinen muisto oli hänen ainoa tämänaamuinen lohtunsa. Kulkiessaan
+tavaratalon poikki hän haki katseellaan uutta ystäväänsä saadakseen
+lähettää hänelle kiitollisen hymyn, ja hänen mielensä kävi
+alakuloiseksi, kun tätä ei näkynyt.
+
+-- Neiti, onnistuitteko? kuului hänen takaansa liikutuksesta värisevä
+ääni, kun hän vihdoin oli takaisin kadulla.
+
+Hän kääntyi ja tunsi onnettomuustoverinsa, pitkän ja hontelon
+nuorukaisen, joka oli puhutellut häntä aamulla. Tämäkin tuli Naisten
+Aarreaitasta ulos ja näytti vielä pelästyneemmältä kuin Denise
+tavaratalossa kokemansa tutkinnon johdosta.
+
+-- En tiedä vielä, Denise vastasi.
+
+-- En minäkään. Kummallinen tapa niillä on katsella ja puhutella!...
+Minä tahtoisin pitsiosastolle. Olen palvellut Crève-coeurilla
+Mailinkadulla.
+
+Taas he seisoivat vastakkain ja punastuivat kun eivät tienneet kuinka
+erota. Sitten nuori mies neuvottomana, sanoakseen vielä jotakin,
+uskalsi kömpelön kohteliaasti kysyä:
+
+-- Saanko kysyä nimeänne, neiti?
+
+-- Denise Baudu.
+
+-- Minä olen nimeltäni Henri Deloche.
+
+Nyt heitä nauratti. Heidän asemansa yhdisti heitä ja he kättelivät.
+
+-- Onnea! sanoi Denise.
+
+-- Niin, onnea! vastasi toinen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Joka lauantai neljästä kuuteen rouva Desforges tarjosi teetä
+tuttavilleen, jotka tulivat häntä tervehtimään. Hänen asuntonsa oli
+kolmannessa kerroksessa Rivol'n ja Alger'nkadun kulmatalossa, ja hänen
+kahden salinsa ikkunat olivat Tuileries'n puistoon.
+
+Eräänä tällaisena lauantaina Mouret, jolle palvelija juuri aikoi avata
+ison salin oven, huomasi eteisen toisesta avoimesta ovesta rouva
+Desforges'in, joka kulki pienen salin poikki. Tämä pysähtyi nähdessään
+hänet, ja Mouret astui sisään juhlallisesti tervehtien. Kun palvelija
+oli sulkenut oven, hän tarttui innokkaasti nuoren naisen käteen ja
+suuteli sitä hellästi.
+
+-- Varo, siellä on vieraita, rouva Desforges sanoi hiljaa osoittaen
+päännyökkäyksellä ison salin ovea. -- Kävin hakemassa tämän viuhkan
+näyttääkseni sitä heille.
+
+Ja viuhkan varrella hän hipaisi leikillisesti nuoren miehen kasvoja.
+Rouva Desforges oli tummaverinen, pyylevähkö nainen, silmät olivat
+suuret ja mustasukkaiset. Mutta Mouret piti yhä hänen kädestään kiinni
+ja kysyi:
+
+-- Tuleekohan?
+
+-- Epäilemättä, niin hän ainakin lupasi.
+
+He puhuivat paroni Hartmannista, Kiinteistöpankin johtajasta. Rouva
+Desforges, valtioneuvoksen tytär, oli ollut naimisissa pörssivälittäjän
+kanssa ja oli tämän kuoltua perinyt häneltä omaisuuden, jota toiset
+sanoivat sangen suureksi, toiset peräti mitättömäksi. Kerrottiin hänen
+jo miehensä eläessä osoittaneen kiitollisuutta paroni Hartmannille
+niistä neuvoista, jotka tämä raha-asiain tuntija oli heille antanut ja
+jotka olivat olleet hyödyksi, ja myöhemmin, miehen kuoltua, sanottiin
+suhteen yhä jatkuvan, mutta mitä suurimmassa salaisuudessa, niin ettei
+vähinkään varomattomuus päässyt herättämään epäluuloa. Rouva Desforges
+osasi käyttäytyä niin, ettei hän koskaan herättänyt huomiota, ja hän
+oli tervetullut vieras kaikkialla ylemmän porvariston kodeissa, joihin
+hän syntyperänsäkin puolesta kuului. Ja vaikka nyt, kun pankinjohtajan
+rakkaus oli muuttumassa isälliseksi ystävyydeksi, hän tämän
+ennakkoluulottoman ja valistuneen ystävänsä suostumuksella lahjoitti
+lempensä muillekin, oli hän niin arka maineestaan ja osasi käyttäytyä
+niin taitavasti, ettei pienintäkään syytä ollut moitteisiin ja ettei
+kukaan uskaltanut julkisesti epäillä hänen kunniallisuuttaan.
+Tavattuansa Mouret'n heidän yhteisten tuttaviensa luona hän oli alussa
+vihannut tätä. Sittemmin, kun ei jaksanut vastustaa hänen rajun
+rakkautensa hyökkäyksiä, hän oli antanut myöten. Nyt kun Mouret oli
+päässyt niin pitkälle, ettei hänen suhteellaan ollut muuta tarkoitusta
+kuin päästä paronin suosioon, olivat rouva Desforges'in tunteet
+kehittyneet vähitellen todelliseksi hellyydeksi. Hän oli
+kolmekymmentäviisi vuotta vanha, vaikka sanoi olevansa vasta
+kaksikymmentäyhdeksän vuotta ja oli siis joutunut siihen ikään, jolloin
+nainen intohimoisesti pitää rakkaudestaan kiinni. Tuntien olevansa
+vanhempi rakastajaansa, jonka pelkäsi kylmenevän, hän ponnisteli
+epätoivoisesti pysyttääkseen hänet luonaan.
+
+-- Joko hän on selvillä asiasta? Mouret kyseli.
+
+-- Ei, saatte itse esittää asianne, vastasi rouva Desforges lakaten
+sinuttelemasta.
+
+Hän katsoi Mouret'hen, ajatellen ettei tämä mahtanut aavistaa mitään
+hänen suhteestaan paroniin, koska käytti häntä välittäjänä, ikäänkuin
+olisi ollut kysymys vain vanhasta ystävästä. Mutta Mouret piteli yhä
+hänen kättään nimittäen häntä hyväksi Henriettekseen, ja nainen tunsi
+sydämensä sulavan. Sanaakaan sanomatta hän tarjosi huulensa
+suudeltaviksi; sitten hän kuiskasi:
+
+-- Hiljaa! Minua odotetaan. Tulkaa hetken kuluttua perässäni.
+
+Isosta salista kuului verhojen heikentämiä hilpeitä ääniä. Rouva
+Desforges astui sisään, jättäen oven kokonaan auki, ja ojensi viuhkan
+yhdelle niistä neljästä naisesta, jotka istuivat huoneen keskiosassa.
+
+-- Tässä se nyt vihdoinkin on, hän sanoi. -- Palvelija ei olisi koskaan
+löytänyt sitä, kun en itsekään oikein osannut neuvoa.
+
+Kääntyen ovea kohti hän sanoi vilkkaasti:
+
+-- Käykää toki sisälle, herra Mouret. Tulkaa pienen salin kautta, niin
+ei tunnu niin juhlalliselta.
+
+Mouret tervehti naisia, jotka hän tunsi. Sali kukikkaalla
+hopeakirjosilkillä verhottuine Ludvig XVI:n tyylisine huonekaluineen,
+kullattuine pronssikoristeineen ja isoine ruukkukasveineen uhkui
+korkeudestaan huolimatta naisellisen kodikasta viehkeyttä, ja sen
+kahdesta ikkunasta näkyi erittäin kauniisti Tuileries'n puiston
+kastanjapuita, joiden lehdet varisivat syksyisessä tuulessa.
+
+-- Tämä pitsi on tosiaankin sangen hienoa, sanoi rouva Bourdelais
+tarkastellen viuhkaa.
+
+Rouva Bourdelais oli pieni, vaaleaverinen, kolmenkymmenen ikäinen
+nainen, Henrietten koulutoveri, naimisissa raha-asiainministeriön
+alajohtajan kanssa. Vanhasta porvarisperheestä lähteneenä hän hoiti
+talouttaan ja kolmea lastaan sievästi ja toimeliaasti noudattaen
+vaistomaisesti käytännöllisyyden periaatteita.
+
+-- Ja tästä pitsipalasesta olet siis maksanut kaksikymmentäviisi
+frangia, hän sanoi tutkien tarkasti jokaista pitsin silmukkaa. --
+Sanoit ostaneesi Lucista maalaisnaiselta?... Se ei suinkaan ollut
+kallista... Mutta entä viuhkan tekeminen.
+
+-- Tietysti, vastasi rouva Desforges. -- Tekokuluja maksoin kaksisataa
+frangia.
+
+Rouva Bourdelais naurahti. Tällaistako Henriette kehui hyväksi
+kaupaksi! Kaksisataa frangia yksinkertaisen viuhkan valmistamisesta.
+Pelkkää norsunluuta ja siinä nimikuvio! Ja vielä sellaista pitsiä
+varten, jonka hinta tuotti hänelle enintään viiden frangin voiton.
+Sadallakahdellakymmenellä frangilla sai tällaisia viuhkoja valmiina.
+Hän mainitsi liikkeen Poissonnièrenkadun varrella.
+
+Viuhka kiersi pöytää kulkien kädestä käteen. Rouva Guibal tuskin
+katsahtikaan siihen. Hän oli pitkä ja hoikka, punatukkainen nainen,
+joka teeskenteli aina mitä suurinta välinpitämättömyyttä.
+Kyllästyneestä ilmeestä huolimatta hänen harmaissa silmissään
+välähtivät hetkittäin itsekkyyden rajut pyyteet. Miehensä, tunnetun
+asianajajan seurassa hän ei esiintynyt koskaan, ja tämän sanottiin
+omalla tahollaan viettävän varsin vapaata elämää jakaen aikansa
+asiapaperiensa ja huviensa kesken.
+
+-- Oh, hän sanoi väsyneesti antaen viuhkan rouva de Boves'ille, -- olen
+ostanut tuskin ainoatakaan viuhkaa eläessäni... Ainahan niitä saa
+lahjaksi ... liiaksikin.
+
+Kreivitär de Boves vastasi hiukan pisteliäästi:
+
+-- Olette todellakin onnellinen, kun olette sattunut saamaan niin
+kohteliaan miehen.
+
+Ja kallistuen tyttärensä, pitkän, kahdenkymmenen ikäisen nuoren tytön
+puoleen hän jatkoi:
+
+-- Katsopa nimikuviota, Blanche. Miten hienoa työtä! Se kai nostaa
+hinnan.
+
+Rouva de Boves, joka oli jo viidennelläkymmenellä, oli uhkea nainen,
+ryhdikäs kuin jumalatar, selkeät, säännölliset kasvonpiirteet ja
+suuret, raukeat silmät. Hänen miehensä, hevoshoidon ylitarkastaja, oli
+nainut hänet hänen kauneutensa tähden. Nimikuvion hienous tuntui aivan
+hurmaavan hänet ja nostattavan hänessä intohimon, josta hänen katseensa
+himmeni. Äkkiä hän sanoi:
+
+-- Sanokaapa te meille mielipiteenne, herra Mouret, onko tämän viuhkan
+valmistamisesta kaksisataa frangia liian korkea hinta?
+
+Mouret oli jäänyt seisomaan ja kuunteli hymyillen ja tarkkaavaisesti
+naisten puhetta. Hän otti viuhkan, tarkasteli sitä ja aikoi juuri
+lausua mielipiteensä, kun palvelija avasi oven ilmoittaen:
+
+-- Rouva Marty.
+
+Saliin astui laiha ja ruma, rokonarpinen nainen, joka oli komeasti,
+mutta sangen monimutkaisesti pukeutunut. Hänen iästään oli vaikea
+päästä selville. Todellisuudessa hän oli kolmenkymmenen viiden vanha,
+mutta häntä saattoi luulla hänen mielialojensa vaihtelun mukaan milloin
+kolmen-, milloin neljänkymmenen ikäiseksi. Hänellä oli oikeassa
+kädessään punainen nahkalaukku, josta hän ei uskaltanut erota.
+
+-- Hyvä rouva, hän sanoi Henriettelle, -- annattehan minulle anteeksi,
+että saavun näin laukku kädessä... Ajatelkaahan, pistäydyin tullessani
+Aarreaittaan, ja kun taas satuin mielettömästi tuhlaamaan rahoja, en
+uskaltanut jättää laukkua ajoneuvoihini. Olisi voitu varastaa.
+
+Samassa hän huomasi Mouret'n ja jatkoi nauraen:
+
+-- Ah, herra Mouret! En minä tässä teidän vuoksenne kauppaliikettänne
+kehunut, koska en tiennyt teidän edes olevan täällä. Mutta kyllä teillä
+tällä hetkellä on erinomaisen hienoja pitsejä.
+
+Tämä sai huomion kääntymään pois viuhkasta, jonka Mouret laski pienelle
+pöydälle. Nyt naisia kiusasi uteliaisuus. Rouva Martyn laukku ei
+antanut heille rauhaa. Hänet tiedettiin mielettömän tuhlaavaiseksi ja
+sangen heikoksi kiusauksen edessä. Rakastajalle hän ei olisi voinut
+antautua, siihen hän oli liian kunniallinen, mutta hänen oli mahdotonta
+vastustaa pienimmänkään ylellisyysesineen houkutusta. Hän oli köyhän
+virkamiehen tytär ja valmisteli nyt hurjilla ostoksillaan taloudellista
+häviötä miehelleen, Bonaparten lyseon viidennen luokan opettajalle,
+jonka täytyi antaa yksityistunteja ansaitakseen kuuteentuhanteen
+nousevan palkkansa lisäksi toiset kuusituhatta yhä lisääntyvien menojen
+suorittamiseksi.
+
+Rouva Marty ei suostunut avaamaan laukkuaan, vaan painoi sitä molemmin
+käsin syliinsä ja puhui neljätoistavuotiaasta tyttärestään
+Valentinesta, jota hän piteli kuin kukkaa kämmenellä ja jonka pukuihin
+niinkuin omiinsakin hän sommitteli kaikki muodin vastustamattomat
+uutuudet.
+
+-- Tiedättehän, rouva Marty selitteli, -- että tänä vuonna nuorten
+tyttöjen puvut koristellaan pitseillä... Ja kun satuin saamaan näin
+sievää valenciennea...
+
+Hän suostui vihdoinkin avaamaan laukkunsa. Naiset kurottivat kaulaansa
+nähdäkseen, kun samassa hiljaisuuden katkaisi ovikellon soitto.
+
+-- Mieheni tulee! rouva Marty huudahti hätäisesti. -- Hänen piti
+poiketa tänne noutamaan minua tullessaan Bonapartesta.
+
+Nopeasti hän sulki laukkunsa ja pisti sen vaistomaisella liikkeellä
+piiloon nojatuolin alle. Rouvat purskahtivat nauruun. Rouva Marty
+punastui ja nosti sen takaisin polvilleen väittäen, etteivät miehet
+koskaan ymmärtäneet mitään ja ettei heidän tarvinnut tietää.
+
+-- Herra de Boves ja herra de Vallagnosc, ilmoitti palvelija.
+
+Yleinen hämmästys. Rouva de Boves ei tiennyt itsekään odottaa miestään.
+Tämä kaunis herrasmies, jolla oli viikset ja pujoparta ja Tuileries'n
+linnan vaatima sotilaallisen täsmällinen ryhti, suuteli kädelle rouva
+Desforges'ia, jonka hän oli tuntenut tämän vielä ollessa isänsä
+kodissa. Sitten hän vetäytyi syrjään antaakseen tilaa toiselle
+tulijalle, kalpealle ja hienokäytöksiselle nuorelle miehelle, joka
+vuorostaan tervehti talon emäntää. Mutta tuskin oli keskustelu taas
+päässyt alkuun, kun hämmästyksen huudahdus veti puoleensa yleisen
+huomion.
+
+-- Sinäkö siinä, Paul!
+
+-- No totta tosiaan! Octave!
+
+Mouret ja Vallagnosc puristivat kättä. Nyt rouva Desforges vuorostaan
+hämmästyi. He siis tunsivat toisensa! Tietysti, koska olivat istuneet
+rinnatusten Plassans'in koulun penkillä. Sattumalta vain he eivät
+olleet koskaan tavanneet toisiaan hänen kodissaan.
+
+Päästämättä toistensa käsiä herrat vetäytyivät leikkisästi puhellen
+pieneen saliin. Samassa palvelija asetti rouva Desforges'in vieressä
+olevalle kuparireunaiselle marmoripöydälle hopeisen teetarjottimen
+hienoine kiinalaisine kuppeineen. Naiset siirtyivät lähemmäksi
+äänekkäästi puhellen herra de Boves'in seisoessa heidän takanaan
+kumarrellen ja pistäen sanan sinne, toisen tänne seurustelutapoihin
+perehtyneen korkean virkamiehen kohteliaisuudella.
+
+-- Onpa hauska tavata, Mouret toisti.
+
+Hän oli istuutunut Vallagnoscin viereen sohvalle. Mukavasti sisustetun,
+keltaisella silkillä verhoillun salongin perällä, jossa salin ison,
+avonaisen oven toisella puolen liikkuvat naiset eivät voineet kuulla
+heitä, he nauroivat sydämensä pohjasta lyöden toisiaan polvelle ja
+katsoen toisiaan silmiin. Koko heidän nuoruutensa nousi heidän eteensä,
+vanha Plassans'in opisto pihoineen, kosteine luokkahuoneineen,
+ruokasaleineen, jossa heille tarjottiin paljon turskaa, ja
+makuuhuoneineen, joissa pielukset lensivät sängystä sänkyyn heti kun
+vain opettaja nukahti. Paul, tuomarin poika köyhtyneestä
+aatelisperheestä, oli luokan etevimpiä oppilaita, mainio
+aineenkirjoittaja, jonka opettaja alati asetti esimerkiksi tovereille
+ennustaen hänelle loistavaa tulevaisuutta. Octave sitävastoin istui
+luokan peränpitäjänä ja vanheni laiskurien ja kuhnuksien joukossa,
+onnellisena ja lihavana, kaikissa huvituksissa ensimmäisenä.
+Luonteittensa eroavaisuudesta huolimatta he pysyivät läpi koulun
+erottamattomina ystävinä ja tovereina aina ylioppilastutkintoon asti,
+jonka toinen suoritti loistavasti, toinen töin tuskin saatuaan kaksi
+kertaa reput. Sitten elämä oli heidät erottanut, ja nyt he kymmenen
+vuoden päästä sattuivat jälleen yhteen vanhenneina ja muuttuneina.
+
+-- No kerrohan nyt mitä sinusta on tullut, Mouret sanoi.
+
+-- Ei mitään, vastasi toinen.
+
+Vallagnosc oli kohtaamisen ilosta huolimatta yhä yhtä väsyneen ja
+kyllästyneen näköinen. Kun hänen ystävänsä kummastellen jatkoi kyselyä
+sanoen:
+
+-- Teet kai kumminkin jotakin? Mitä sinä teet? hän vastasi:
+
+-- En mitään.
+
+Octave rupesi nauramaan. Etkö mitään. Se ei todellakaan riittänyt. Ja
+vähitellen hän urkkimalla pääsi ystävänsä elämäkerrasta selville. Tälle
+oli käynyt samoin kuin köyhien poikien ylipäänsä käy, kun sääty-ylpeys
+pidättää heidät virka-alalla, jossa he arvokkuutensa ylläpitämiseksi
+hautautuvat kaikkine todistuksineen johonkin vähäpätöiseen toimeen
+ansaiten juuri sen verran, että pysyvät hengissä. Paul oli suvussaan
+vallitsevan tavan mukaan lukenut lakitiedettä. Sitten hän oli jäänyt
+kotiin leskeksi jääneen äitinsä elätettäväksi, vaikka tämä tuskin tiesi
+kuinka tulla toimeen kahden tyttärensä kanssa. Vihdoinkin Paul oli
+häveten jättänyt näiden käytettäväksi mitä vielä perheen omaisuudesta
+oli jäljellä ja hakenut pienen viran sisäasiainministeriössä, jossa hän
+nyt oli kuin myyrä kolossaan.
+
+-- Paljonko sinulle maksetaan palkkaa?
+
+-- Kolmetuhatta frangia...
+
+-- Voi surkeutta! Oikein säälittää, poika parka... Ja niin
+hyväpäinenkin olit vielä, että kykenit puhumaan meidät kaikki pussiin.
+Kolmetuhatta frangia, viiden vuoden raatamisen jälkeen! Se on sulaa
+vääryyttä.
+
+Hän keskeytti puhuakseen itsestään:
+
+-- Minä olen kääntänyt heille selkäni. Tiedäthän mitä minusta on
+tullut?
+
+-- Tiedän, sanoi Vallagnosc. -- Olen kuullut, että olet antautunut
+kauppa-alalle. Sinä taidat omistaa tuon suuren liikkeen Gaillonin
+aukion kulmauksessa.
+
+-- Niin... Verkasaksa, veikkoseni!
+
+Mouret oli nostanut päänsä, löi uudestaan toveriaan polveen,
+ujostelematta, miehenä, joka ei hävennyt tuottavaa ammattiaan.
+
+-- Niin, verkasaksa... Muistathan, tartuinko koskaan heidän onkeensa
+kun he virittivät minulle syöttejään, vaikken luullakseni ollut sen
+tyhmempi kuin muutkaan? Luettuani ylioppilaaksi tyydyttääkseni perheeni
+toiveen olisin vallan hyvin voinut jatkaa asianajajaksi tai lääkäriksi
+niinkuin toverit. Mutta nuo ammatit eivät houkutelleet minua. Olen
+nähnyt niissä liiaksi kurjuutta... Annoin palttua kaikelle sellaiselle,
+katumatta, usko pois! Ja rupesin tekemään kauppaa.
+
+Vallagnosc nauroi hiukan hermostuneesti.
+
+-- Ei sinulla tosiaan mahda olla suurta hyötyä
+ylioppilastodistuksestasi palttinan mittailemisessa, hän sanoi lopuksi.
+
+-- Pääasia vain, ettei se ole minulle esteeksi, Mouret sanoi iloisesti.
+-- En todellakaan vaadi siltä enempää. Kyllähän sinä tiedät, että kun
+kerran on ollut tarpeeksi tyhmä hankkiakseen sellaisen niskoilleen,
+niin siitä ei ole helppoa päästä erilleen. Kuhnustaa kuin kilpikonna,
+kun muut, avojalkaiset, juoksevat kuin riivatut.
+
+Huomatessaan tuottavansa toverilleen pahaa mieltä hän tarttui tätä
+kädestä jatkaen:
+
+-- Kuule, en minä pahaa tarkoittanut, mutta tunnusta pois, etteivät
+sinun todistuksesi ole tyydyttäneet ainoatakaan sinun tarpeistasi...
+Tiedätkö, että liikkeeni silkkiosaston johtaja ansaitsee tänä vuonna
+yli kahdentoistatuhannen. En liioittele vähääkään. Tosin hän on sangen
+terävä poika, joka on oppinut oikeinkirjoitusta ja neljä laskutapaa...
+Tavallisesti myyjät ansaitsevat kolme- tai neljätuhatta frangia, siis
+enemmän kuin sinä. Heidän kasvatukseensa ei ole tuhlattu varoja
+niinkuin sinun, eikä heille ole kerrottu heidän elämään astuessaan,
+että maailma on luotu heitä varten. Myönnän tosin, ettei siinä ole
+kaikki, että osaa ansaita rahaa. Mutta jos kysytään, onko annettava
+etusija tieteen teitä kulkeneille köyhille raukoille, jotka nälkäänsä
+huutaen tunkeilevat virka-alalla, vai käytännön elämään antautuneille
+pojille, joita on karaistu kestämään elämää ja jotka osaavat
+perinpohjin ammattinsa, niin minä en toden totta epäile puolustaa
+jälkimmäisiä, sillä minun mielestäni he ovat aikansa tasalla.
+
+Hän oli kiihtynyt ja korottanut äänensä. Henriette, joka kaatoi teetä
+kuppeihin, oli kääntänyt päänsä ja hymyili hänelle isosta salista. Kun
+Mouret havaitsi sen ja huomasi toistenkin naisten kuuntelevan, hän ei
+katunut sanojaan.
+
+-- Sanalla sanoen, vanha kumppani, hän sanoi, -- nykyään on miljoonia
+verkasaksojen saavutettavissa.
+
+Vallagnosc nojautui veltosti sohvan pehmeään selkänojaan silmät
+puoleksi ummessa. Hänen asennossaan oli elämään kyllästyneen
+ylenkatsetta, osaksi teeskenneltyä, osaksi todellista, kuolevan
+sukupolven veltostumisesta johtuvaa.
+
+-- Ei maksa vaivaa tavoitella niitä, hän sanoi. -- Ei elämä ole sen
+arvoista.
+
+Kun Mouret katsoi häneen hämmästyneenä hän lisäsi:
+
+-- Tekipä mitä tahansa, ei mikään parane. Parempi istua kädet ristissä.
+
+Ja hän alkoi selittää pessimististä katsantokantaansa, moitiskeli
+olemisen mitättömyyttä ja puolinaisuutta. Kerran hän oli uneksinut
+tulevansa kuuluisaksi kirjailijaksi, mutta runoilijapiireissä
+hän oli tavannut vain yleistä toivottomuutta. Kaikki ponnistukset
+osoittautuivat turhiksi, elämän hetket tyhjiksi, maailma
+nurinkuriseksi. Nautinnot pettivät, ei edes paheesta ollut iloa.
+
+-- Entä sinä, onko elämä sinulle nautintoa? hän kysyi lopuksi.
+
+Mouret'n hämmästys alkoi muuttua vihaksi.
+
+-- Onko elämä minulle nautintoa!... Mitä loruja sinä puhut? Etkö ole
+päässyt vielä sen pitemmälle?... Tietysti se on nautintoa silloinkin,
+kun kaikki käy hullusti, sillä silloin olen raivoissani siitä, että käy
+hullusti. Minun luonteessani ovat intohimot vallalla, ja minusta ei ole
+hiljaiseksi syrjästä katsojaksi. Sentähden en kyllästykään.
+
+Hän heitti silmäyksen saliin päin ja sanoi hiljaisemmalla äänellä:
+
+-- Onhan naisia, joihin kyllästyy, ja silloin saattaa olla kiusallista
+minun täytyy myöntää. Mutta ennen en, hitto vieköön, anna periksi; ja
+on sitä siinäkin nautintoa, jota ei kukaan minulta riistä, usko pois...
+Enkä minä juuri liioin naisistakaan välitä... Mutta kun saa tahtoa ja
+toimia, sanalla sanoen luoda... Kun saa taistella oman päähänpistonsa
+puolesta ja takoa vasaralla sen muidenkin päähän, ja kun pääsee
+voittajaksi ja kohoaa pinnalle... Se on nautintoa, elämän nautintoa!
+
+Hänen sanoissaan kaikuivat toiminnanhalun ja elämänilon raikkaat
+sävelet. Olihan jokaisen pakko, jolla vähänkin oli järkeä päässä ja
+kuntoa kädessä, tarttua työhön tänä toiminnan aikakautena, jolloin koko
+vuosisata tavoitteli uusia päämääriä. Hän pilkkasi synkkäkatseisia ja
+elämään kyllästyneitä pessimistejä, kaikkia noita hermoherkkiä
+haaveilijoita, uikuttavia runoilijoita ja viisastelevia epäilijöitä,
+joiden ääni hukkui ajan suunnattomaan rakennustyöhön. Kaunis tehtävä
+tosiaankin ja kunniakas ja järkevä oli haukotella ikävästä muiden
+tehdessä työtä.
+
+-- Haukotteleminen muiden nähden on ainoa iloni, sanoi Vallagnosc
+hymyillen kylmää hymyä.
+
+Samassa Mouret'n kiihko katosi ja hänen äänensä sai aikaisemman
+ystävällisen kaikunsa.
+
+-- Yhä sinä olet entisesi, vanha veikko, mahdottomine väitteinesi, hän
+sanoi... -- Sovitaan pois. Emme kai me nyt riitelemistä varten ole
+sattuneet yhteen. Jokaisella on omat ajatuksensa, onneksi! Mutta sinun
+täytyy käydä katsomassa koneistoani, kun se oikein on käynnissä... Saat
+nähdä, ettei se niinkään hullu ole... No, kerro nyt kaikki mikä sinua
+painaa. Voivatko äitisi ja siskosi hyvin? Ja eikö sinun pitänyt mennä
+naimisiin Plassans'issa puoli vuotta sitten...
+
+Hän keskeytti huomatessaan Vallagnoscin tekevän äkillisen liikkeen ja
+vilkaisevan levottomasti saliin. Hänkin kääntyi ja huomasi, että neiti
+de Boves katseli heitä. Blanche oli pitkä ja voimakasvartaloinen ja
+muistutti äitiään, mutta hänessä kauneus ei ollut niin puhdasta,
+piirteet olivat karkeammat ja kasvot hiukan pöhöttyneet. Mouret'n
+hiljaiseen kysymykseen Paul vastasi, ettei vielä mitään ollut päätetty,
+kenties siitä ei tulisikaan mitään. Hän oli tutustunut tähän nuoreen
+tyttöön rouva Desforges'in luona, jota hän edellisenä talvena kävi
+usein tervehtimässä, vaikka nyt vain harvoin. Siksi kai hän ei ollut
+sattunut tapaamaan Mouret'takaan täällä. Nykyään hän vieraili usein
+Boves'in perheessä. Isä varsinkin miellytti häntä, vanha elostelija,
+joka haki lepoa toimistostaan. Varakkaita he eivät olleet. Rouva de
+Boves ei tuonut naimisiin mennessään muita myötäjäisiä kuin jumalaisen
+kauneutensa, ja perhe eli nyt viimeisen kiinnityslainoilla rasitetun
+maatilansa tuottamilla tuloilla, joita onneksi lisäsi kreivin
+hevoshoidontarkastajan virasta nostama palkka, yhdeksäntuhatta frangia.
+Ja äiti ja tytär, jotka olivat aina rahapulassa, kun isä kodin
+ulkopuolella vielä sitä tuhlasi hellän sydämensä tyydykkeeksi, olivat
+joutuneet niin pitkälle, että ompelivat joskus pukunsa itse.
+
+-- No, miksi sitten? kysyi Mouret peittelemättä.
+
+-- Hyvä Jumala, täytyyhän sitä vihdoinkin, vastasi Vallagnosc
+väsyneesti, sulkien miltei silmänsä. -- Ja onhan meillä toiveitakin.
+Odotamme erään tädin kohta kuolevan.
+
+Mouret katsoi herra de Boves'iin, joka istui rouva Guibalin vieressä
+keskustellen vilkkaasti ja nauraen hakkailua suunnittelevan miehen
+hellän kohteliasta naurua. Sitten hän kääntyi ystävänsä puoleen iskien
+niin merkitsevästi silmää, että tämä ehätti sanomaan:
+
+-- Ei ... ei ainakaan vielä. Mutta valitettavasti hänen täytyy virkansa
+puolesta matkustella Ranskaa päästä toiseen, käydä orinäyttelyissä ja
+sellaisissa, ja siten hänellä on aina tilaisuus lähteä kotoa, milloin
+vain mieli tekee. Viime kuussa esimerkiksi hänen vaimonsa luuli hänen
+olevan Perpignanissa, mutta hän asui Pariisin syrjäkaupungin hotellissa
+rakastajattarensa, pianonsoitonopettajattaren kanssa.
+
+Hän vaikeni hetkeksi katsellen vuorostaan kreiviä, joka tuhlasi yhä
+kohteliaisuuksiaan rouva Guibalille. Sitten hän sanoi aivan hiljaa:
+
+-- Kunniani kautta, olet oikeassa!... Olet varmaankin, koska muistan
+kuulleeni sanottavan, ettei tuo kaunis rouva ole kovinkaan arka. On
+sangen hauska juttu hänestä ja eräästä upseerista... Mutta katsopa
+tuota vanhaa veitikkaa, kuinka hän osaa hallita katseellaan naista.
+Itse vanha Ranska, ystäväni!... Minä en voi olla ihailematta tuota
+miestä ja jos otan tyttären, teen sen varmasti isän tähden.
+
+Mouret nauroi suuresti huvittuneena. Hän alkoi kysellä uudestaan, ja
+kun hän sai kuulla rouva Desforges'in naimispuuhan alkuunpanijaksi,
+tuntui asia hänestä vielä hullunkurisemmalta. Oli Henriette sentään
+sukkela! Mainio avioliittojen suunnittelija niinkuin ainakin lesket. Ja
+pidettyään huolta tyttäristä hän tarjosi joskus isillekin tilaisuuden
+valita itselleen lemmityn hänen seurapiiristään, ja hän hoiti kaiken
+niin näppärästi ja mukavasti, ettei ihmisillä ollut koskaan mitään
+sanomista. Mouret, joka rakasti rouva Desforges'ia kiireisen
+liikemiehen tavoin, miehen, jonka täytyy pitää lukua lemmellekin
+uhratuista hetkistään, unohti tuokioksi kaikki harkitut viettelijän
+temppunsa ja tunsi lemmittyään kohtaan toverin ystävyyttä.
+
+Samassa rouva Desforges ilmestyikin pienen salin ovelle noin
+kuudenkymmenen ikäisen miehen seurassa. Ystävykset eivät olleet
+kuulleet hänen saapuvan, sillä naisten kimakat äänet täyttivät huoneen
+ja kiinalaiskupit kilahtelivat. Lyhyen vaitiolon aikana kuului silloin
+tällöin liian nopeasti siirretyn teevadin helähdys marmoripöytää
+vasten. Paksun pilven alta sukeltava aurinko kultasi ennen
+mailleenmenoaan hetkeksi kastanjapuiden latvoja ja heitti ikkunoihin
+hehkuvan sädetulvan, joka sytytti tuleen hopeakirjosilkit ja
+pronssikoristeet.
+
+-- Tätä tietä, hyvä paroni, rouva Desforges sanoi. -- Saanko esittää
+teille herra Octave Mouret'n joka haluaa esittää teille hartaan
+kunnioituksensa.
+
+Ja kääntyen Octaven puoleen hän lisäsi:
+
+-- Herra paroni Hartmann.
+
+Vanha herra tervehti hymyillen. Tällä lyhytvartaloisella, tanakalla
+miehellä oli iso elsassilainen pää ja hiukan turpeat kasvot, joita
+vilkastutti jokaisesta suun piirteestä, jokaisesta silmäluomen väreestä
+pilkistävä älykkyys. Jo kaksi viikkoa hän oli kieltäytynyt tapaamasta
+Mouret'ta, ei siksi, että hän olisi ollut mustasukkainen, sillä
+älykkäänä miehenä hän oli jo aikoja sitten tyytynyt isällisen ystävän
+asemaan, vaan sentähden, että Mouret oli jo kolmas, jolle Henriette
+pyysi hänen suositustansa, ja hän pelkäsi joutuvansa lopulta
+naurettavaksi.
+
+Tuo hieman ivallinen hymy hänen huulillaan merkitsi siis, että joskin
+hän hyväntahtoisesti suostui näyttelemään rikkaan suosijan osaa, niin
+hän ei suostunut olemaan narrina.
+
+-- Oh, herra paroni, sanoi Mouret, joka provencelaisena oli herkkä
+innostumaan. -- Kiinteistöpankin viimeinen toimenpide oli mitä
+nerokkain! Te ette voi uskoa, kuinka onnellinen ja ylpeä olen, kun saan
+puristaa kättänne.
+
+-- Olette liian ystävällinen, herra Mouret, liian ystävällinen, paroni
+vastasi yhä hymyillen.
+
+Henriette ihastuksissaan että miehet tulivat niin hyvin toimeen
+keskenään, katseli kirkkain silmin vähääkään kainostelematta heitä
+siirtäen katseensa toisesta toiseen. Hän oli viehättävä avokaulaisessa
+pitsipuvussaan, joka korosti kaulan ja ranteiden hentoutta.
+
+-- Hyvät herrat, hän sanoi, jätän teidät kahden, että saatte vapaasti
+keskustella. Kääntyen Pauliin, joka myös oli noussut, hän lisäsi:
+
+-- Haluatteko kupin teetä, herra de Vallagnosc?
+
+-- Kiitos, mielelläni, tämä vastasi.
+
+He palasivat yhdessä saliin. Kun Mouret oli asettunut äskeiselle
+paikalleen sohvaan paroni Hartmannin viereen, hän alkoi jälleen
+innokkaasti kiitellä Kiinteistöpankin toimintaa. Sitten hän ryhtyi
+puhumaan asiasta, joka sillä hetkellä täytti hänen sydämensä,
+nimittäin uudesta kadusta, joka Dix-Décembrenkadun nimisenä aiottiin
+rakentaa Réaumurinkadun jatkoksi Pörssiaukiolta Ooppera-aukiolle.
+Yrityksen tarpeellisuus oli jo puolitoista vuotta aikaisemmin
+tunnustettu julkisesti, pakkoluovutustoimikunta oli nimitetty, ja koko
+kaupunginosa odotti jännittyneenä töiden alkamista levottomana siitä
+mitkä talot oli tuomittu revittäviksi. Jo kolme vuotta Mouret oli
+toivonut suunnitelman toteutumista, aluksi sentähden, että hän
+ajatteli liike-elämän vilkastuvan, ja sittemmin sentähden, että oli
+alkanut uneksia Aarreaitan laajentamista niin suureksi, että uskalsi
+tuskin sitä itselleenkään tunnustaa. Koska Dix-Décembrenkatu oli
+suunniteltu leikkaamaan Choiseulin- ja Michodièrenkadut, hän tahtoi
+saada liikkeensä haltuun koko sen alueen, joka kolmelta puolen
+tulisi rajoittumaan näihin katuihin ja neljänneltä puolen
+Neuve-Saint-Augustininkatuun, ja hän näki jo mielikuvituksessaan uuden
+kadun varrella tavaratalonsa komean, palatsimaisen julkisivun kohoavan
+voittajana valloitetun kaupungin yli. Siitä johtui hänen harras
+toiveensa tutustua paroni Hartmanniin, sillä hän oli saanut tietää,
+että Kiinteistöpankki oli hallituksen kanssa tehdyn sopimuskirjan
+nojalla sitoutunut aukaisemaan uuden kadun, ehtona, että saisi
+omistusoikeuden kadun varrelle syntyviin uusiin tontteihin.
+
+-- Te siis todellakin sitoudutte, hän sanoi tekeytyen lapsellisen
+suoraksi, -- luovuttamaan heille kadun täydessä kunnossa viemäreineen,
+jalkakäytävineen, kaasulyhtyineen? Ja korvaukseksi vaaditte vain sen
+varrella olevat tontit? Se on omituista, sangen omituista!
+
+Sitten hän siirtyi asiansa arkaluontoisimpaan kohtaan. Hän oli kuullut
+kerrottavan, että Kiinteistöpankki ostatti salaa Naisten Aarreaittaa
+ympäröivät talot, sekä ne, jotka oli määrätty revittäviksi, että myös
+ne, joiden oli määrä jäädä pystyyn. Tämä oli pannut hänet epäilemään,
+että jotakin oli tekeillä, jonkinlainen liikeyritys muodostumassa,
+mahtava kiinteistöyhtiö kenties, joka saatuaan maan haltuunsa ei enää
+suostuisi luovuttamaan sitä muille ja joka siten estäisi hänen
+laajentamissuunnitelmiensa toteutumisen. Sen vuoksi hän oli koettanut
+lähestyä paronia naisen välityksellä, tietäen että kestävin side kahden
+miehen välillä on rakastettavan naisen ystävyys. Varmaankaan paroni ei
+olisi kieltäytynyt ottamasta häntä vastaan omassa työhuoneessaankaan,
+jossa olisi voitu rauhassa keskustella, sillä hänen ehdotuksensa oli
+siksi tärkeä. Mutta Henrietten kodissa hän luotti paremmin itseensä;
+hän tiesi mikä yhdistävä ja sulattava voima on kahdelle miehelle siinä
+ajatuksessa, että he ovat saman naisen rakkaudesta osallisia. Lemmityn
+kodissa, hänen suloutta uhkuvassa läheisyydessään, hänen lempeän
+hymynsä puoltamana Mouret uskalsi luottaa onneensa.
+
+-- Tehän olette ostanut Duvillard'in talon, tuon vanhan rakennuksen
+minun taloni vierestä? hän kysyi äkkiä.
+
+Paroni epäröi hetkisen; sitten hän kielsi. Mutta katsoen häntä suoraan
+silmiin Mouret rupesi nauramaan. Siitä hetkestä lähtien hän oli
+käytökseltään vilpitön, avosydäminen nuori mies, jolla ei ole mitään
+salattavaa.
+
+-- Kuulkaahan, herra paroni, koska kohdalleni nyt kerran on sattunut se
+verraton onni, että olen päässyt teidän puheillenne, niin minun täytyy
+tehdä teille tunnustus... Älkää pelätkö, en minä sen tähden pyri
+uskotuksenne. Mutta tahdon kertoa teille itsestäni kaiken, sillä olen
+vakuuttunut, etten voisi uskoa salaisuuttani parempiin käsiin...
+Sitäpaitsi tarvitsen teidän neuvojanne; jo aikoja sitten olisin
+pyytänyt teiltä neuvoa, jos olisin uskaltanut.
+
+Hän teki todellakin tunnustuksen, kertoi kuinka oli alkanut ja
+jatkanut, eikä salannut edes rahapulaakaan, johon oli joutunut keskellä
+voitonriemua. Hän luetteli laajentamispuuhiaan, kertoi kuinka liike yhä
+uudelleen nielaisi voiton, kuinka liikkeen virkailijat toivat säästönsä
+hänen käytettäväkseen, kuinka talo jokaista uutta sesonkia
+suunniteltaessa pani koko pääomansa alttiiksi, niinkuin pelaaja panee
+viimeiset rahansa peliin. Mutta hän ei kuitenkaan aikonut pyytää rahaa,
+sillä hänellä oli ostajakuntaansa intoilijan usko. Korkeammalle hän
+tähtäsi. Hän uskalsi ehdottaa paronille yhtiön muodostamista.
+Kiinteistöpankki sitoutuisi kustantamaan hänelle hänen uneksimansa
+suunnattoman, palatsimaisen rakennuksen, hän sitävastoin puolestaan
+sitoutui antamaan yhtiön käytettäväksi kykynsä ja hyvässä alussa olevan
+liikkeensä. Oli vain verrattava, olivatko panokset toistensa arvoiset.
+Ja se kävi vallan helposti.
+
+-- Mihin aiotte käyttää kiinteistöänne? hän kyseli itsepintaisesti. --
+On kai teillä jotakin mielessä. Mutta tiedän varmasti, ettei teidän
+suunnitelmanne vedä minun ehdotukselleni vertoja. Miettikää asiaa. Me
+rakennamme hallussanne olevalle alueelle uhkean tavaratalon. Revimme
+jotkut talot ja jotkut säilytämme. Ja siitä syntyy liike, jommoista ei
+ole ennen Pariisissa nähty, tavaratalo, joka tuottaa miljoonia.
+
+Ja hän innostui niin, ettei muistanut hillitä itseään.
+
+-- Ah, hän huudahti, -- jos voisin tulla toimeen ilman teitä!... Mutta
+tehän olette jo saanut käsiinne kaikki. Ja enhän minä sitäpaitsi
+koskaan voisi hankkia tarvittavia varoja. Kuulkaa, täytyyhän meidän
+sopia asiasta... Ettehän toki murhaajaksi tahdo!
+
+-- Mikä vauhti! tyytyi paroni vastaamaan. -- Mikä mielikuvitus!
+
+Hän pudisti päätään yhä hymyillen. Jos toinen kertoi hänelle
+salaisuutensa, niin ei hänen sentähden ollut pakko luovuttaa omiaan.
+Kiinteistöpankki aikoi rakentaa Dix-Décembrekadun varrelle Grand
+Hotelille kilpailijan, loistohotellin, jonka keskeinen asema vetäisi
+puoleensa ulkomaalaisia. Paroni olisi tosin hotellisuunnitelmastaan
+huolimatta voinut suostua Mouret'n ehdotukseen, sillä hänelle jäi
+sittenkin laajoja alueita muuhun käytettäväksi, mutta hän oli jo
+myöntänyt apunsa kahdelle Henrietten ystävälle ja häntä alkoi väsyttää
+hyväntahtoisen suosijan osan näytteleminen. Ja vaikka toimeliaisuus oli
+hänen ihanteensa ja hän avasi kukkaronsa kelle tahansa, jolla oli
+tarpeeksi järkeä ja rohkeutta asiansa ajamiseen, niin Mouret'n
+nerokkaasti suunniteltu ehdotus pikemmin hämmästytti häntä kuin
+miellytti. Olisi varomatonta kannattaa moista haaveilijan päähänpistoa,
+jättiläismäistä tavarataloa. Sellainen muotitavarakaupan ylenmääräinen
+laajentaminen johtaisi ehdottomasti häviöön. Sanalla sanoen, hän ei
+suostunut.
+
+-- Suunnitelmanne on epäilemättä kiehtova. Mutta se on runoilijan
+tuuma... Mistä te saisitte tarpeellisen ostajakunnan täyttämään
+sellaisen tuomiokirkon?
+
+Mouret katsoi häntä hetken aikaa sanomatta mitään ikäänkuin ihmetellen
+hänen kieltäytymistään. Oliko se mahdollista? Mies, jolla oli niin
+hieno vainu, että osasi hakea rahat käsiinsä olivatpa ne kuinka syvällä
+tahansa. Ja äkkiä hän kaunopuhujan vaikuttavalla liikkeellä osoitti
+salissa hääriviä naisia ja huudahti:
+
+-- Ostajakunnanko! Tuossahan se on!
+
+Laskevan auringon saliin heittämä hehkuva valo vaaleni vaalenemistaan,
+kunnes siitä ei enää ollut jäljellä kuin heikko kajastus, joka
+vähitellen hälveni silkkisistä verhoista ja huonekalujen pinnoista.
+Tänä iltahämärää ennustavana hetkenä iso huone muuttui lämpimän
+tuttavalliseksi. Herra de Boves'in ja Paul de Vallagnoscin puhellessa
+ikkunan luona, katse puistoa harhaillen, naiset olivat siirtyneet
+lähemmäksi toisiaan ja muodostivat salin keskellä ahtaan piirin, mistä
+kuului kuisketta ja naurua, innokkaita kysymyksiä ja vastauksia.
+Tunnelman oli saanut aikaan naisessa kuohuva vastustamaton kauniiden
+tavaroiden halu. Keskusteltiin vaatteista, ja rouva de Boves selitti
+muille erään tanssiaispuvun salaisuuksia.
+
+-- Ensiksikin läpikuultavaa sireeninväristä harsokangasta ja sen päällä
+vanhaa alençon-pitsiä, kolmenkymmenen senttimetrin levyistä...
+
+-- Niinkö, todellako! rouva Marty huokasi. -- On niitä onnellisia!
+
+Paroni Hartmann oli Mouret'n liikettä seuraten kääntänyt katseensa
+naisiin, jotka hän näki sohvalta. Hän kuunteli toisella korvallaan
+heidän puhettaan, sillä aikaa kun nuori mies yhä innokkaammin koetti
+vaikuttaa häneen selittäen juurta jaksain uudenaikaisia periaatteitaan
+muotitavarakaupan hoitamisessa. Kaupankäynnin onnistumisen ehtona oli
+hänen mielestään pääoman yhtämittainen ja jatkuva uudistaminen sekä
+tavaravaraston rahaksimuuttaminen niin usein kuin suinkin saman vuoden
+kuluessa. Kuluneena vuonna esimerkiksi hänen liikepääomansa, joka oli
+vain viisisataatuhatta frangia, oli neljä kertaa kiertänyt ja edusti
+siis kahden miljoonan ostosummaa, mitätön määrä tietysti, jonka hän
+toivoi voivansa pian kohottaa kymmenkertaiseksi, sillä hän sanoi
+varmasti tietävänsä, että muutamilla osastoilla kauppa vilkastuu
+piakkoin niin suuresti, että liikepääoma palaa viisitoista jopa
+kaksikymmentäkin kertaa samana vuotena.
+
+-- Näettekö, herra paroni, koko salaisuus on siinä. Yksinkertaiselta se
+tuntuu, mutta keksittävä se kumminkin oli. Meidän ei tarvitse panna
+suuria rahoja kiertämään. Ainoa tehtävämme on saada tavarat niin pian
+kuin suinkin myydyiksi hankkiaksemme toisia ja kasvattaaksemme siten
+niin usein kuin suinkin rahoillemme korkoa. Siten voimme tyytyä
+vähäiseen voittoon. Vaikka yleiset kulumme kohoavat kuuteentoista
+prosenttiin, siis äärettömän korkealle, niin tyydymme kumminkin
+kahdenkymmenen prosentin voittoon, josta meille siis jää ainoastaan
+neljä prosenttia puhdasta tuloa. Mutta siitä karttuu lopuksi miljoonia,
+kun tavaramäärät vain ovat tarpeeksi suuria ja alati uudistettavia...
+Ymmärrättehän, eikö niin? Onhan se selvää.
+
+Paroni pudisti uudestaan päätään. Hän, joka oli suunnitellut mitä
+rohkeimpia liikeyrityksiä ja kaasuvalaistuksen ensi aikoina ajanut
+yrityksen asioita niin tavattoman uskaliaasti, että siitä vieläkin
+puhuttiin, pysyi nyt itsepintaisesti epäilevällä kannalla.
+
+-- Ymmärrän kyllä, hän vastasi. -- Te myytte halvalla myydäksenne
+paljon, ja te myytte paljon voidaksenne laskea hinnan niin alhaiseksi
+kuin suinkin... Mutta myyminenhän tässä juuri on pääasia, ja,
+toistaakseni äskeisen kysymyksen, kenelle te myytte? Kuinka luulette
+saavanne tavaroillenne niin äärettömän menekin?
+
+Suuressa salissa naisten keskustelu kävi äkkiä äänekkääksi estäen
+Mouret'n jatkamasta selityksiään. Rouva Guibal väitti nimittäin, että
+olisi ollut parempi panna pitsit vain etukaistaan eikä ympäri hametta.
+
+-- Olihan niitä etukaistakin aivan täynnä, sanoi rouva de Boves. --
+Harvoin näkee niin arvokasta pukua.
+
+-- Kuulkaahan, virkkoi rouva Desforges, -- tulen ajatelleeksi, että
+minullakin on muutamia metrejä alençon-pitsiä... Minun täytyy hankkia
+sitä vähän lisää, kenties sitten riittää puvuksi.
+
+Äänet heikkenivät taas hiljaiseksi sorinaksi, jossa erotti hintoja,
+toisten tinkimiä, toisten korottamia. Naiset olivat täydessä
+pitsienostamistouhussa.
+
+-- Kyllä myydyksi saa, kun vain osaa myydä, sanoi Mouret, kun sai
+vihdoin äänensä kuulumaan. -- Siinä me juuri olemmekin eteviä.
+
+Ja ottaen avukseen koko provencelaisen kiihkeytensä hän häikäisevällä
+kuvakielellä selitti uudenaikaisen kaupankäynnin tapaa. Ensin hän otti
+puheeksi tavaroiden paljouden ja runsaat varastot, joista ei koskaan
+puuttunut mitään, mitä kysymyksessä olevana vuodenaikana tarvittiin;
+sitten hän puhui ostajakunnasta, joka kiersi osastolta osastolle
+pysähtyen joka paikkaan, ostaen kankaan täältä, rihman tuolta,
+päällysvaatteen vähän kauempaa, pukeutuen uusiin kiireestä kantapäähän,
+innostuen ihmettelemään uutuuksia ja langeten vihdoin hyödyttömänkin
+tavaran vastustamattomasti viekoittelevaan kiusaukseen. Uudenaikaiselle
+liiketoiminnalle olivat varsin edullisia tavaroihin kiinnitetyt selvät
+hintalaput ja tästä sukkelasta keksinnöstä koko kaupankäynnissä
+tapahtunut kehitys juuri oli saanutkin alkunsa. Vanhan tai toisin
+sanoen pienimittaisen kaupankäynnin surkastuminen johtui juuri siitä,
+ettei se kyennyt kestämään taistelua hintalappujen julistamia alhaisia
+hintoja vastaan. Yleisöllä oli tilaisuus itse päätellä mitä hyötyä
+kilpailusta oli. Suurten tavaratalojen ikkunoissa näkyvät hintalaput
+määräsivät koko kaupungin hinnat. Kaikki tavaratalot laskivat hintoja
+ja möivät niin vähällä voitolla kuin suinkin. Petoksista ja kepposista
+ei ollut enää mihinkään; ei voinut esimerkiksi kiskoa kankaasta hintaa,
+joka oli sen arvoa kahta vertaa korkeampi. Jokaisen täytyi tyytyä
+määrättyyn voittoprosenttiin, joka oli kaikille tavaroille yhtä suuri,
+ja rikastuminen kävi mahdolliseksi ainoastaan sille, joka osasi
+taitavasti järjestää liikkeensä, sitä suuremmalla syyllä, kun asioiden
+ratkaisu oli yleisön omissa käsissä. Eikö se ollut ihmeellinen
+järjestelmä! Se mullisti perinpohjaisesti koko kaupankäynnin ja muutti
+Pariisin muodon, sillä se oli naisen lihasta ja verestä lähtenyt!
+
+-- Nainen on minun puolellani, hittoako minä muusta, tunnusti hän
+pikaisuudessaan häikäilemättä.
+
+Tämä huudahdus sai paronin hätkähtämään. Iva katosi hänen hymystään, ja
+hän katseli nuorta miestä antautuen vähitellen hänen uskonsa valtaan ja
+tuntien häntä kohtaan hellyyttä.
+
+-- Hiljaa! hän kuiskasi isällisen hyväntahtoisesti. -- He voivat
+kuulla.
+
+Mutta naiset puhuivat niin innoissaan, etteivät enää malttaneet edes
+kuunnella toisiaan. Rouva de Boves viimeisteli kuvailemaansa
+tanssiaispukua: sireenin värinen tunika siellä täällä pitsisolmukkeiden
+kohottama, kaula-aukko sangen syvälle uurrettu, ja pitsisolmukkeet
+olkapäillä.
+
+-- Saattepa nähdä, että minäkin teetän itselleni sellaisen puvun, hän
+sanoi, -- eräästä silkkikankaasta...
+
+-- Minä, keskeytti rouva Bourdelais, -- olen ostanut samettia,
+sattumalta tavattoman huokeata!
+
+Rouva Marty kysäisi:
+
+-- Tosiaanko! Mihin hintaan?
+
+Ja sitten kaikki taas puhuivat yhteen ääneen. Rouva Guibal, Henriette,
+Blanche, kaikki he mittailivat, leikkelivät, tuhlasivat. Siinä
+heitettiin vaatevarastot sikinsokin, ryöstettiin koko tavaratalo
+tyhjäksi, sepitettiin verrattomia, kauan unelmoituja, muiden kadehtimia
+pukuja, ahmittiin hellittämättömän kiihkeästi turhamaisuuden kaikkia
+nautintoja, ikäänkuin korukankaiden lämpimänhivelevä kosketus olisi
+ollut heille elämänehto.
+
+Luotuaan silmäyksen saliin Mouret lopetti muutamin sanoin uudenaikaisen
+kauppakoneiston selittämisen lähestyen paronia ja kuiskaten jotakin
+hänen korvaansa ikäänkuin uskoakseen hänelle sydämensä salaisuuksia,
+sellaisia, joita miehet joskus uskovat toisilleen. Tärkeämpi kuin
+kaikki muut hänen esittämänsä perusteet oli kaupan menestymiselle
+naisen turhamaisuuden kiihottaminen. Tätä kaikki toimenpiteet
+tarkoittivat, varastojen pikainen rahaksimuutto, huokeat hinnat ja
+mieltä rauhoittavat hintalaput. Naisen voittamisesta tavaratalot
+kilpailivat keskenään, naiselle ne huokeiden hintojen satimia
+virittivät, häntä varten ne rakensivat huumaavia näyttelyjä. Kaikki
+tämä herätti naisessa uusia pyyteitä, nostatti uusia kiusauksia, joihin
+tämä ehdottomasti lankesi, ensin muka säästäväisyydestä huokeahintaisia
+tavaroita ostaen, sitten tyydyttääkseen sievistelyhaluaan ja lopuksi
+nainen joutui suin päin turmion kitaan. Hankkimalla itselleen
+kymmenkertaisen menekin ja tarjoamalla yleisölle yltäkylläisesti
+erilaisia tavaroita tavaratalot valmistivat yhteiskunnalle uuden
+menoerän, saattoivat yksityistaloudet hämminkiin ja saivat muodin
+keksimään yhä kalliimpia oikkuja. Ja vaikka heidän valtakunnassaan
+nainen olikin kuningatar, jonka heikkouksia kiitettiin ja
+liehakoitiin, niin itseasiassa sama nainen siinä hallitsi rakastuneena
+hallitsijattarena kauppaa käyvää kansaa, joka osasi kiristää siltä
+veripisaran jokaisesta sen oikun tyydykkeestä. Mouret'n
+naistenihailijan kohteliaisuuskaan ei voinut täydellisesti peittää
+hänen raakaa juutalaisluonnettaan, joka pystyi kauppaamaan naisen
+painon mukaan. Hän pystytti naiselle temppelin; hän antoi naiselle
+sadoittain palvelijoita polttamaan suitsukkeita ja osoittamaan uusien
+juhlameno-ohjeiden mukaan kunnioitusta; hänen kaikki ajatuksensa
+kohdistuivat yksinomaan naiseen, jolle hän hankki lakkaamatta uusia
+viehätyksiä. Ja siitä huolimatta, kun hän oli tyhjentänyt uhrinsa
+taskut ja turmellut poloisen hermot, ei hänessä ollut enää muuta
+jäljellä kuin miehessä kytevä salainen ylenkatse rakastajatarta
+kohtaan, joka tyhmyydessään antautuu hänelle.
+
+-- Houkutelkaa naiset puolellenne, hän kuiskasi paronille nauraen
+julkeasti, -- niin voitte myydä vaikka koko maailman.
+
+Nyt paroni ymmärsi. Hän oli päässyt asiaan kiinni ja arvasi loput. Näin
+ritarillinen tapa petkuttaa naisia oli hänelle mieleen ja elvytti
+hänessä hänen elostelijanmenneisyytensä. Hän iski merkitsevästi silmää
+ja alkoi ihailla tuon naistensyöjäkoneen keksijää. Tepsivää tosiaankin!
+Ja kokeneena miehenä hän sanoi samaa kuin Bourdonclekin kerran oli
+sanonut:
+
+-- Kyllä he vielä kostavat!
+
+Mutta Mouret kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään. Naiset olivat
+kaikki hänen omiaan, hänen tavaraansa, kun hän sitä vastoin itse oli
+täydellisesti vapaa. Kun heillä ei enää ollut mitään annettavaa
+hänelle, ei rikkautta eikä nautintoa, heitti hän heidät kaikki läjään
+kadulle niiden käytettäväksi, joille oli jätteistä hyötyä. Se oli
+etelämaalaisen ja liikemiehen harkittua ylenkatsetta.
+
+-- Ja päästäksemme loppuun, herra paroni, tahdotteko liittyä minuun?
+Onko teistä ehdottamani yhtiö mahdollinen?
+
+Paroni, joka oli jo puoleksi voitettu, ei tahtonut kuitenkaan sitoutua
+näin äkkipikaa. Hänen ihastuksensa pohjalla oli vielä vähäinen epäilys,
+ja hän aikoi antaa kiertelevän vastauksen, kun naurunpuuskien
+keskeyttämä huuto naisten puolelta säästi häneltä tämän vaivan.
+
+-- Herra Mouret! Herra Mouret! kuului salista.
+
+Ja kun Mouret kiusaantuneena ei ollut kuulevinaan, rouva de Boves nousi
+tuoliltaan ja tuli pienen salin ovelle sanoen:
+
+-- Teitä kaivataan, herra Mouret. Ei ole lainkaan kohteliasta hautautua
+tällä tavalla nurkkiin keskustelemaan liikeasioista.
+
+Silloin Mouret päätti luopua. Nuhteettoman kohteliaasti hän nousi
+teeskennellen ihastusta, mistä paroni oli aivan ihmeissään. He menivät
+yhdessä suureen saliin.
+
+-- Olen käytettävänänne, hyvät naiset, Mouret sanoi hymyhuulin
+astuessaan saliin.
+
+Äänekkäät mieltymyksen huudahdukset kajahtivat häntä vastaan. Hänen
+täytyi siirtyä lähemmäksi, ja naiset valmistivat hänelle paikan
+piirissään. Aurinko oli nyt laskeutunut puutarhan puiden taa, ja hieno
+varjo himmensi avaran huoneen. Oli käsillä iltahämärän suloisesti
+raukaiseva hetki, joka alkaen siitä kun päivä ulkona sammuu ja kestäen
+siihen kun lamput sisällä sytytetään antaa pariisilaisten asuntoihin
+kodin tutun ja lempeän leiman. Herrat de Boves ja Vallagnosc seisoivat
+yhä ikkunan luona, ja heidän pitkät varjonsa näkyivät mustina
+lattiamatoilla. Päivän viimeisen valon kirkastaman toisen ikkunan
+edessä seisoi laiha, opettajatoimen hivuttama herra Marty, joka hetki
+sitten oli saapunut huomiota herättämättä, mitättömän näköisenä ja
+ahtaaksi käyneessä, mutta siistissä vierailutakissaan, ja kuunteli
+kiusaantuneena naisten pukuja koskevaa juttelua.
+
+-- Yhäkö te aiotte avata maanantaina uuden myyntinäyttelynne? kyseli
+rouva Marty.
+
+-- Tietysti, Mouret vastasi huilunheleällä näyttelijänäänellä, jolla
+hän puhutteli aina naisia.
+
+-- Tiedättekö, että aiomme kaikki käydä siellä, pisti Henriette
+väliin... -- Sanotaan, että teillä on suunnitteilla ihmeitä.
+
+-- Oh, eihän toki ihmeitä, Mouret sanoi vaatimattomaksi tekeytyen. --
+Koetan vain voimieni mukaan olla teidän kiitoksenne arvoinen.
+
+He ahdistivat häntä kysymyksillään. Rouva Bourdelais, rouva Guibal,
+Blanchekin tahtoi tietää.
+
+-- Kas niin, kertokaa nyt meille mitä kaikkea siellä tulee olemaan,
+rukoili rouva de Boves. -- Aivanhan me kuolemme uteliaisuudesta.
+
+He olivat kerääntyneet hänen ympärilleen, kun Henriette huomautti,
+ettei Mouret ollut juonut edes teetä. Voi, poloista! Neljä naista
+tarjoutui heti palvelemaan häntä, ehtona kumminkin, että hän sen
+jälkeen suostuisi vastaamaan. Henriette kaatoi teen kuppiin, jota rouva
+Marty piteli, kun taas rouva de Boves ja rouva Bourdelais kilpailivat
+kunniasta panna siihen sokeria. Kun hän oli kieltäytynyt istuutumasta
+ja tyhjensi hitaasti kuppiaan seisoen keskellä heidän piiriään, he
+tulivat aivan lähelle häntä kytkien hänet ahtaaseen hamekehään ja
+katselivat häneen loistavin silmin ja hymysuin.
+
+-- Entä silkkinne, paris-bonheurinne, josta kaikki puhuvat? sanoi rouva
+Marty kärsimättömänä.
+
+-- Oh, vastasi Mouret, -- tavattoman hyvää tavaraa, notkeata, sitkeää
+ja kestävää... Saattepa nähdä, hyvät naiset. Muualla sitä ei myydäkään
+kuin meillä, sillä meillä on yksinomainen oikeus siihen.
+
+-- Todellako! Taatusti hyvää silkkiä, viisi frangia kuusikymmentä
+metri! rouva Bourdelais sanoi innoissaan. -- Sehän on vallan
+uskomatonta!
+
+Siitä lähtien kun sanomalehdissä oli ilmoitettu tätä silkkiä, se oli
+näiden naisten jokapäiväisessä elämässä saanut tärkeän sijan. Sitä
+ajateltiin ja siitä puheltiin, sitä odotettiin ja epäiltiin. Tavassaan
+ahdistaa nuorta miestä uteliailla kysymyksillä kukin naisista paljasti
+oman ostajaluonteensa: rouva Marty oli tuhlaamishimon valtaama ostaja,
+joka osti kaiken Naisten Aarreaitasta, valitsematta, mitä vaan eteen
+sattui; rouva Guibal käveli siellä tuntikausia ostamatta koskaan
+mitään, hänelle pelkkä katseleminen tarjosi jo yltä kyllin nautintoa;
+rouva de Boves kurkotti alituisessa rahapulassaan liian korkealle
+tuskastuen lopuksi tavaroihin, joita ei voinut saada; rouva Bourdelais
+oli käytännöllinen ja tarkka porvariskodin emäntä, joka meni aina
+suoraan alennusmyyntipaikkoihin tehden ostoksensa hätäilemättä ja niin
+taitavasti, että suuret tavaratalot todellakin säästivät hänelle paljon
+rahaa. Henriette taas oli sangen tarkka puvuissaan, osti suurista
+tavarataloista vain vähäpätöisempiä tavaroita, käsineitä,
+trikootavaroita ja yksinkertaisempia liinavaatteita.
+
+-- On meillä muitakin kankaita, hämmästyttävän huokeita laatuunsa
+nähden, Mouret jatkoi sointuvalla äänellä. -- Tahtoisin suositella
+teille varsinkin cuir-d'orin taftiamme, harvinaisen kiiltävää
+kangasta... Puolisilkkikankaissa on myös tänä vuonna hyvin hienoja
+malleja, valikoimalla valittuja tuhansista hankkijallemme tarjotuista
+näytteistä, ja mitä sametteihin tulee, meillä on mitä runsain valikoima
+kaikkia värivivahteita... Voin myös kertoa teille, että tänä vuonna
+tullaan käyttämään paljon verkaa. Saattepa nähdä matelassée kankaitamme
+ja seviottejamme... Naiset eivät keskeyttäneet enää, supistivat vain
+kehänsä yhä ahtaammaksi, ja hymyn vaimetessa puoliavoimilla huulilla
+kurkottivat yhä enemmän kaulaansa ikäänkuin koko heidän olentonsa olisi
+pyrkinyt lähestymään lumoojaa. Heidän silmänsä himmenivät, ja kylmät
+väreet puistattivat heitä. Mutta huolimatta naisten hiuslaitteista
+kohoavista päihdyttävistä tuoksuista Mouret ei hetkeksikään menettänyt
+voittajan tyyntä varmuutta. Vähän väliä hän keskeytti puheensa
+nielaistakseen pienen kulauksen teetä, minkä tuoksu viilensi noita
+liian voimakkaita tuoksuja, joissa oli hieman pedon kirpeyttä.
+Tuollaista itsehillintää katsellessaan paroni Hartmann, joka ei
+kääntänyt silmiään Mouret'sta, tunsi ihailunsa vain kasvavan.
+Verratonta kylmäverisyyttä tuo veitikka osoitti käyttäessään noin
+naista leikkikalunaan vähääkään huumaantumatta hänen viehätyksestään.
+
+-- Vai verkaa siis tullaan käyttämään, toisti rouva Marty, jonka kasvot
+kävivät melkein kauniiksi miellyttämisenhalusta. -- Täytyy miettiä.
+
+Rouva Bourdelais, jonka katse oli yhä selkeä, sanoi vuorostaan:
+
+-- Eikö teillä ole torstaina jäännösmyynti?... Odotan siksi. Minullahan
+on koko lapsilauma vaatetettavana.
+
+Ja kääntäen vaaleatukkaisen päänsä Henrietteä kohti hän kysyi:
+
+-- Sauveurillako teetät yhä pukusi?
+
+-- Hyvä Jumala, täytyyhän minun, tämä vastasi. -- Sauveur on hyvin
+kallis, mutta hän on Pariisissa ainoa, joka saa puvun istumaan... Ja
+sitten, sanoipa herra Mouret mitä hyvänsä, niin hänellä on sittenkin
+kauneimmat mallit. Sen sievempiä ei löydä mistään. Minä en sietäisi
+nähdä pukujani joka naisen yllä.
+
+Mouret hymyili salaperäisesti. Sitten hän ilmoitti, että rouva Sauveur
+osti kankaansa häneltä. Epäilemättä hän osti suoraan tehtailijoiltakin
+muutamia malleja, joiden omistusoikeuden hän lunasti itselleen, mutta
+mitä esimerkiksi mustiin silkkikankaisiin tuli, niin rouva Sauveur
+väijyi alati Aarreaitan tilapäismyyntejä, joista hän osti tukuttain
+kankaita myydäkseen ne sitten kaksi, jopa kolmekin kertaa kalliimmalla.
+
+-- Olenkin aivan varma siitä, että hänen hankkijansa vievät meiltä
+paris-bonheurimme. Miksi he menisivät ostamaan tehtaista, kun hinta
+siellä on korkeampi. Sillä, kunniani kautta, me myymme tappiolla.
+
+Tämä oli naisille liikaa. Ajatus, että heille tarjottiin tappiolla
+myytyjä tavaroita, lisäsi heissä naisen synnynnäistä ahneutta, minkä
+johdosta ostamisen nautinto on hänelle kahta vertaa suurempi, kun hän
+luulee varastavansa kauppiaalta hänen voittonsa. Mouret tiesi kyllä,
+etteivät naiset tämän kuultuaan jaksaneet enää vastustaa huokeiden
+hintojen kiusausta.
+
+-- Mehän myymme kaiken ilmaiseksi, hän jatkoi nauraen ja kääntyen
+ottaakseen rouva Desforges'in pikku pöydälle jääneen viuhkan. -- Tämä
+viuhka esimerkiksi. Mitä sanoittekaan sen maksaneen?
+
+-- Pitsi kaksikymmentäviisi frangia ja valmistaminen kaksisataa, sanoi
+Henriette.
+
+-- No niin, pitsi ei ole kallis. Ja kumminkin meillä myydään samaa
+pitsiä kahdeksallatoista... Mitä tekopalkkaan tulee, hyvä rouva,
+niin sehän on kerrassaan varkautta. Minä en uskaltaisi vaatia
+yhdeksääkymmentä frangia enempää.
+
+-- Sanoinhan sen! huudahti rouva Bourdelais.
+
+-- Yhdeksänkymmentä frangia, kuiskasi rouva de Boves. -- Ei voi olla
+ostamatta, ellei ole aivan keppikerjäläinen.
+
+Hän oli ottanut uudelleen viuhkan ja tutki sitä tarkasti tyttärensä
+Blanchen kanssa. Toivoton himo, jota hänen oli mahdotonta tyydyttää,
+heitti heijastuksensa hänen isoille, säännöllisille kasvoilleen ja
+suuriin, raukeisiin silmiinsä. Sitten viuhka toistamiseen kiersi
+kädestä käteen aiheuttaen huomautuksia ja huudahduksia. Herrat de Boves
+ja Vallagnosc olivat palanneet ikkunan luota. Edellisen asettuessa
+entiselle paikalleen rouva Guibalin taa, jonka pitsikaulusta hän
+tarkasteli luopumatta nuhteettomasta virkamiehenryhdistään, nuori mies
+kallistui Blanchea kohti koettaen keksiä jotakin miellyttävää
+sanottavaa.
+
+-- Eikö teistä, neiti, musta pitsi valkeaa norsunluuta vasten näytä
+synkältä? hän kysyi viuhkaa tarkoittaen.
+
+-- Oh, vastasi Blanche, vähääkään punastumatta,
+pyöristymiseen taipuvaiset kasvot aina yhtä vakavina, -- minä
+uneksin helmiäisvartisesta valkeasta sulkaviuhkasta. Olen nähnyt
+sellaisen. Se oli niin neitseellisen hieno!
+
+Herra de Boves, joka epäilemättä oli huomannut vaimonsa viuhkaan
+kiintyneen tuskastuneen katseen, sekaantui vihdoin hänkin keskusteluun
+sanoen rouva Guibalille:
+
+-- Tuollaiset leikkikalut eivät kestä mitään.
+
+-- Sanokaa muuta! vastasi punatukkainen kaunotar nyrpistäen huuliaan ja
+tekeytyen välinpitämättömäksi. -- Minä en saa muuta tehdä kuin
+korjauttaa viuhkaani. Oikein väsyttää.
+
+Jo vähän aikaa rouva Marty oli kiihtyneenä keskustelusta käännellyt
+kuumeisesti käsissään punaista laukkuaan. Hän ei ollut vielä näyttänyt
+ostoksiaan, ja häntä poltti kiihkeä halu levittää ne muidenkin
+katseitten hekumaksi. Äkkiä hän unohti miehensä läsnäolon ja otti
+laukustaan muutamia metrejä pahvipalan ympäri käärittyä kapeaa pitsiä.
+
+-- Tätä pitsiä ostin tytärtäni varten, eikö se ole herttaista... Frangi
+yhdeksänkymmentä.
+
+Pitsi kulki kädestä käteen. Naiset ihmettelivät, ja Mouret väitti
+myyvänsä koristepitsit tehtaanhintaan. Rouva Marty oli sulkenut
+laukkunsa, ikäänkuin piilottaakseen tavarat, joita ei näyttäisi. Mutta
+pitsin osaksi tullut yleinen ihailu sai hänet uudelleen luopumaan
+varovaisuudesta, ja hän veti esiin nenäliinan.
+
+-- Entä tämä nenäliina, hän sanoi. -- Todellista brysselinpitsiä,
+ystäväni... Aivan harvinaisen hienoa! Kaksikymmentä frangia.
+
+Ja sen jälkeen laukku vaikutti tyhjentymättömältä. Rouva Marty punastui
+ilosta näyttäessään uudet tavaransa kainostellen kuin vaatteitaan
+riisuva ujouden viehätyksen kaunistama nainen. Oli kaulaliina
+espanjalaisesta silkkipitsistä, kolmekymmentä frangia; sitä hän ei
+ollut tahtonut ostaa, mutta myyjä oli väittänyt hänelle, että se oli
+viimeinen ja että hinta nousisi pian. Oli harso, chantillyn kudosta,
+hiukan kallis tosin, viisikymmentä frangia. Jos hän ei itse voinut
+käyttää sitä, niin saattoihan hän tehdä siitä jotakin tyttärelleen.
+
+-- Voi hyvä Jumala, kuinka pitsit ovat kauniita! toisti hän
+hermostuneesti. -- Kun niihin kerta takertuu, voisi ostaa koko
+myymälän.
+
+-- Mitä tämä sitten on? rouva de Boves kysyi tarkastaen guipure-pitsiä.
+
+-- Sekö, vastasi toinen, se on välipitsiä... Ostin sitä
+kaksikymmentäkuusi metriä. Yhdestä frangista metri, ymmärtääkö sitä
+kukaan!
+
+-- Niinkö, sanoi rouva Bourdelais hämmästyneenä. -- Mutta mitä aiotte
+tehdä siitä?
+
+-- En tosiaankaan tiedä... Mutta malli oli minusta niin soma!
+
+Silloin kohottaessaan silmänsä hän kohtasi miehensä kauhistuneen
+katseen. Miesparka oli käynyt vieläkin kalpeammaksi, ja koko hänen
+olemuksensa ilmaisi tukahdutettua tuskaa, köyhän miehen epätoivoa tämän
+nähdessä vaivalla ansaitut rahansa täysin käsin tuhlatuiksi. Jokainen
+uusi pitsinkappale oli hänelle uusi tappio, merkitsi hänelle
+koulutyössä kuluvia raskaita päiviä, tuntiopettajan pitkiä jalkamatkoja
+likaisilla kaduilla, jokapäiväisen elämän yhtämittaista raatamista ja
+alituisessa rahanpuutteessa olevan kodin helvettiä. Hänen katseensa
+kauhun nähdessään rouva Marty tahtoi kätkeä ostoksensa takaisin
+laukkuunsa ja tapaili vapisevin sormin nenäliinaa, harsoa, pitsejä,
+hermostuneesti nauraen ja sopertaen:
+
+-- Antakaahan tänne, ettei mieheni taas tarvitse torua... Vakuutan
+sinulle, ystäväni, että sittenkin olen ollut sangen järkevä, sillä
+siellä olisi ollut saatavana erästä pitsiä, oh, ihmeellistä!
+Viiteensataan frangiin!
+
+-- Miksi ette ostanut? rouva Guibal kysyi välinpitämättömästi. -- Onhan
+herra Marty miehistä kohteliain.
+
+Opettajan täytyi kumartaa ja sanoa, ettei hän mitenkään tahtonut
+rajoittaa vaimonsa vapautta. Mutta kun hän ajatteli vaaraa, joka
+viisisataa maksavan pitsin muodossa oli ollut vähällä kohdata häntä,
+hän tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitään. Ja kun hän
+kuuli Mouret'n väittävän, että suuret tavaratalot lisäsivät tuntuvasti
+alhaisemman porvariston tuloja, hän singautti tätä kohti julmistuneen
+katseen, vihan iskemän nuolen, johon arkaluontoisen täytyy turvautua,
+kun hän ei uskalla kuristaa vihamiestään.
+
+Mutta naiset eivät hellittäneet, kun kerran olivat päässeet
+mieliaiheeseensa. Vastustamatta he antautuivat hurmattaviksi.
+Pitsikääröt aukenivat, lainehtivat kiehkuroina toiselta toiselle,
+kiinnittivät heidät yhteiseen harrastukseen ja kietoivat heidät
+verkkojensa silmukoihin. Naiset hivelivät polvillaan noita ihmeellisiä
+kudoksia, joihin heidän sormensa väkisinkin eksyivät. Ja yhä
+ahtaammalle he sulkivat Mouret'n kehäänsä, yhä hartaammin he jatkoivat
+kyselyään. Huoneen jatkuvasti hämärtyessä Mouret'n täytyi joskus
+kumartua niin syvään tutkiakseen jotakin erityistä pitsikudosta, että
+hän sattui hipaisemaan parrallaan naisten hiuksia. Mutta huolimatta
+iltahämärän suloisesta veltostuttavasta hekumasta, hurmaantumatta
+naisten olkapäistä lähtevistä tuoksuista hän yhä valeihastuksensa alla
+säilytti hallitsevan asemansa. Nainen hän oli itsekin aistiensa ja
+luonteensa notkeuden puolesta, ja osasi arvata salaisimmatkin naisten
+sielussa piilevät pyyteet, ja lumottuina nämä antautuivat hänelle, kun
+hän sitä vastoin rehenteli korkealla valtaistuimellaan naishelyjen
+itsevaltiaana kuninkaana. Pimenevässä salissa äänet sortuivat
+kuiskeeksi, puoleksi sammuneiksi huokauksiksi, joista tuon tuostakin
+erotti:
+
+-- Oh, herra Mouret! Herra Mouret!
+
+Päivän kalpeat heijastukset haihtuivat huonekalujen pronssikoristeista.
+Naisten ryhmä Mouret'n ympärillä hämmentyi pimeässä entistä enemmän.
+Pitsit yksin kuulsivat valkeana lumena heidän tummien kankaiden
+verhoamilla polvillaan, jotka tuntuivat pyrkivän notkistumaan
+epäjumalan eteen. Teekannun kyljessä tuikki viimeinen väike palaen
+pirteästi kuin yölamppu tässä teehöyryn tuoksuttamassa huoneessa. Mutta
+yhtäkkiä palvelija toi huoneeseen kaksi lamppua ja lumous hälveni. Sali
+heräsi vilkkaana ja iloisena. Rouva Marty sulki pitsit takaisin
+laukkuunsa, rouva de Boves söi vieläkin leivoksen, ja Henriette, joka
+oli noussut, puheli hiljaa paronin kanssa ikkunasyvennyksessä.
+
+-- Hän on erittäin miellyttävä, paroni sanoi.
+
+-- Niin, todellakin! Henriette huudahti ilmaisten tahtomattaan
+tunteittensa salaisuuden.
+
+Paroni hymähti niinkuin isä tyttärelleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun
+Henriette oli näyttänyt niin rakastuneelta, mutta paroni ei siitä
+loukkaantunut, sillä lapsellisuuksien aika oli jo aikoja sitten hänellä
+ohi. Säälien entistä rakastettuaan, joka oli joutunut tuon ulkoa niin
+lempeän, mutta sisältä hyydyttävän kylmän veijarin käsiin, hän luuli
+velvollisuudekseen varoittaa tätä ja sanoi kuin piloilla:
+
+-- Varokaa, ystäväni! Hän syö teidät kaikki suuhunsa.
+
+Mustasukkaisuuden liekki leimahti Henrietten kauniissa silmissä, sillä
+hän arvasi olleensa Mouret'lle vain välikappale, tämän pyrkiessä
+paronin ystävyyteen. Ja hän vannoi tekevänsä tuon miehen hulluksi
+rakkaudesta, tuon miehen, jonka lyhytaikainen hellyys hajosi kuin
+tuuleen heitetyn laulun kaiku.
+
+-- Oh, hän vastasi, vuorostaan muka leikkiä laskien, -- ainahan karitsa
+lopuksi syö suden.
+
+Silloin paroni rohkaisi häntä huvittuneena päännyökkäyksellä. Kenties
+Henriette olikin se nainen, joka oli kostava toisten puolesta.
+
+Kun Mouret toistettuaan Vallagnoscille, että tämän oli välttämättä
+käytävä katsomassa konetta, tavarataloa, lähestyi paronia
+hyvästelläkseen, tämä pidätti hänet ikkunasyvennykseen pimeään
+peittyneen puiston eteen. Nähtyään äsken Mouret'n naisten piirissä hän
+taipui vihdoin ja uskalsi luottaa. Hetken aikaa he keskustelivat
+hiljaa. Sitten pankinjohtaja sanoi:
+
+-- No niin, sittenpä nähdään... Asia on päätetty, jos myyntinne
+maanantaina saavuttaa ennustamanne...
+
+He puristivat kättä, ja Mouret poistui ihastuneen näköisenä, sillä
+hänelle ei päivällinen maistunut, ellei hän päässyt pistäytymään ensin
+Naisten Aarreaittaan tarkastamaan päivän tulot.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Maanantaina, lokakuun 10:ntenä, kirkas aurinko lävisti voitollisena
+harmaat pilvet, joiden peitossa taivas oli jo viikon ajan piillyt.
+Pitkin yötä oli vielä sataa tihuuttanut ja kadut olivat täynnä lokaa.
+Mutta päivän sarastaessa pilviä hajottavat tuulet olivat kuivanneet
+katukäytävät, ja taivas kaareutui sinisenä ja selkeänä kuin keväällä.
+
+Jo kahdeksasta lähtien aamuauringon kultaama Naisten Aarreaitta leimusi
+juhlapuvussaan talvivarastonäyttelyn avaamispäivänä. Lippuja liehui
+ovella, villakangaskaistaleet pieksivät ilmaa ja niiden pauke täytti
+Gaillonin aukion maalaisjuhlan riemuitsevalla melskeellä. Aukion
+kulmaan päättyvien katujen varsilla olevat näyteikkunat tarjosivat
+katsojalle mahtavia rakennelmia, joiden kirjavaa komeutta ikkunalasien
+puhtaus yhä lisäsi. Siinä puhkesi kadun iloksi tuhatvärisiä
+silmänherkkuja, kokonainen tulvillaan oleva juhlapöytä, jossa oli
+ohikulkijoiden katseille yltäkyllin tyydykettä.
+
+Mutta tavaratalon sisällä oli vielä hiljaista; silloin tällöin saapui
+kiireinen ostaja, naapuriston emännöitsijä tai joku iltapäivän
+väentungosta pelkäävä rouva. Liehuvien lippujensa takana tavaratalo
+kiillotettuine parkettilattioineen ja täyteen sullottuine osastoineen
+tuntui odottavan aseet ojossa, valmiina ostajakunnan hyökkäyksien
+varalta. Varhaiset kävelijät riensivät pysähtymättä ohi, tuskin
+katsahtivatkaan siihen. Neuve-Saint-Augustininkadulla, johon ajoneuvot
+pysähtyivät, ei vielä yhdeksän aikana ollut kuin kahdet vaunut.
+Kaupunginosan asukkaat, pikkukauppiaat varsinkin, ryhmittyivät oville
+ja katukäytävien kulmiin ihmetellen viirien ja töyhtöjen paljoutta
+katsellen nenä pystyssä ja tehden katkeria huomautuksia. Varsinkin
+heitä suututtivat Michodièrenkadulla, lähettämön edessä odottavat
+tavaravaunut, loistaviksi maalatut, punaiset ja keltaiset kuviot
+vihreällä pohjalla, joiden kiiltävän uudet pinnat hohtivat
+auringonpaisteessa kullalta ja purppuralta. Tällaisia vaunuja
+Mouret'lla oli neljät, ja kaikki oli maalattu uudelleen tilaisuutta
+varten, kyljissä oli liikkeen nimi suurin kirjaimin ja keskellä kattoa
+korkea kilpi, jossa kerrottiin talvinäyttelyn avaamisesta. Vastapäätä
+olevan puotinsa ovelta Baudu katseli vihasta kalpeana, miten vaunut
+sullottiin edellisestä illasta jääneitä tavaralähetyksiä täyteen ja
+miten ne sitten lähtivät liikkeelle komeiden hevosten vetäminä. Aina
+bulevardille asti hän seurasi katseellaan näitä päivänpaisteessa
+säihkyviä, vieriviä ilmoitustauluja, jotka lähtivät Pariisin kaikille
+kulmille julistamaan Naisten Aarreaitan vihattua nimeä.
+
+Vähitellen ajurinvaunuja alkoi tulla ja pysähtyä riviin. Joka kerta kun
+uusi ostaja saapui, ovikäytävässä seisovat, tavaratalon livreehen
+puetut palveluspojat -- takki ja housut vihreät, liivit puna- ja
+keltaraitaiset -- riensivät kadulle. Isä Jouve, virastaan eronnut
+kapteeni, pitkä takki yllä, kaulassa valkea solmuke ja rinnassa
+arvokkaana kilpenä loistava mitali, kunniamerkki pitkästä ja
+nuhteettomasta palveluksesta, otti asiakkaan vastaan vakavan
+kohteliaasti ja kumartui selittämään eri osastoja. Sitten tulija
+päästettiin eteishalliin, joka oli sisustettu itämaiseksi saliksi.
+
+Jo heti sisään astuessa oli siis ihailemisen aihetta, jonka vaikutus ei
+mennyt hukkaan kenenkään kohdalla. Mouret oli itse keksinyt tämän
+yllätyksen. Hän oli tuottanut sangen edullisilla ehdoilla itämailta
+suuren valikoiman mattoja, sekä vanhan- että uudenmallisia, joita tähän
+asti oli ollut myytävinä ainoastaan harvinaisuuksien kauppiailla sangen
+korkeaan hintaan. Näille hän toivoi suurta menekkiä, ja hän möi ne
+melkein ostohinnasta, sillä hänelle niiden pääasiallinen tarkoitus oli
+tavaratalon koristaminen ja taiteenihailijoiden houkutteleminen. Tämä
+itämainen sali näkyi Gaillonin aukion keskipalkoille asti. Se oli
+kokonaan matoista ja verhoista rakennettu, ja Mouret oli itse johtanut
+niiden ripustamista paikoilleen. Kattoa verhosivat smyrnalaiset matot,
+joiden monimutkaiset mallit kasvoivat esiin punaiselta pohjalta. Seinät
+olivat oviverhojen peitossa. Oli vihreä-, kelta- ja punaraitaisia
+syyrialaisia ja karamanilaisia verhoja, vähempiarvoisia Diarbekirin
+mattoja, karkeapintaisia kuin paimenpuvut, kaitoja Ispahanin, Teheranin
+ja Kermanin mattoja, leveämpiä kukikkaita mattoja Sumakasta ja
+Madrasista täynnä oudonmuotoisia pioneja ja palmuja, mielikuvituksen
+lumotuista puutarhoista poimittuja. Maassa oli lattiamattoja, pehmeitä
+kuin turkikset, keskellä agralainen matto, erinomaisen hieno
+malliltaan, keskus oli valkea ja leveät reunat vaaleansinipohjaisia
+mielikuvituksellisin sinipunervin koukeroin. Joka paikassa oli
+ihmeellisiä kudonnaisia: Mekan samettimaisen häiveisiä mattoja,
+rukousmattoja Daghestanista vertauskuvallisine kuvioineen, Kurdistanin
+kukkakirjaisia mattoja ja vihdoin eräässä nurkassa halpahintaisten
+mattojen pino, Gheurdesin, Coulan ja Kircheerin mattoja viidestätoista
+frangista alkaen. Tähän muhkeaan passan telttaan, jossa huonekaluina
+oli kamelintyynyistä rakennettuja nojatuoleja ja sohvia, toiset
+ruudullisia, toiset maalaisruusuilla kirjailtuja, tuntuivat itämaat
+levittäneen kaiken komeutensa, Turkki, Arabia, Persia, Intia olivat
+siellä edustettuina. Palatsit oli tyhjennetty, moskeijat ja basaarit
+riistetty aarteista puhtaiksi. Tummennut kulta vallitsi vanhojen
+mattojen kuluneissa muodoissa, joiden vaalenneissa vivahduksissa oli
+rauenneen hiilloksen himmeää hehkua ja vanhojen mestarien paahtunutta
+väriä. Tämä barbaarinen taide huokui itämaiden näkyjä vahvan tuoksun
+ohella, jonka vanhat villakankaat olivat tuoneet muassaan auringon ja
+syöpäläisten maista.
+
+Kun Denise, joka juuri sinä päivänä astui palvelukseen, tuli tähän
+saliin, hän pysähtyi hämmästyneenä ovelle ihmetellen eteishallin outoa
+asua ja uskaltamatta mennä edemmäksi haaremin tapaan sisustettuun
+huoneeseen. Erään palveluspojan täytyi lähteä näyttämään hänelle tietä
+ullakolle ja luovuttaa hänet siellä makuuhuoneiden hoitajan ja
+siivoojan rouva Cabinin käsiin; tämä osoitti hänelle asunnoksi huoneen
+n:o 7, johon hänen matkakirstunsa jo oli tuotu. Huone oli ahdas kammio,
+viettävän, ikkunan puhkaiseman katon alla, ja sen kalustona oli pieni
+vuode, pähkinäpuinen kaappi, pukeutumispöytä ja kaksi tuolia. Ullakolla
+oli pitkänä jonona kaksikymmentä yhtäläistä pientä kammiota, joista
+johti ovi pitkään, keltaiseksi maalattuun luostarimaiseen käytävään.
+Talon kolmestakymmenestäviidestä tytöstä nukkui näissä ne
+kaksikymmentä, joilla ei ollut Pariisissa sukulaisia; muut asuivat
+kaupungilla, muutamat keksittyjen tätien tai serkkujen luona. Heti
+huoneeseen tultuaan Denise riisui köyhän, harjaamisesta kuluneen mustan
+pukunsa paikattuine hihoineen, ainoan, minkä hän oli Valognes'ista
+tuonut mukanaan, ja puki ylleen osastonsa mustan silkkipuvun, joka oli
+korjattu häntä varten ja odotti vuoteella. Puku oli vieläkin liian
+väljä ja kohosi olkapäistä. Mutta Denise oli niin hätääntynyt, ettei
+joutanut ajattelemaan sellaisia pikkuasioita. Hän ei ollut koskaan
+ennen käyttänyt silkkipukua. Kun hän laskeutui portaita mennäkseen
+osastolleen ja näki hameen välkkyilevän, hän ujosteli juhlallista
+pukuaan ja häpesi kankaan kahinaa.
+
+Tullessaan osastolle hän kuuli että siellä riideltiin. Clara vakuutti
+kimeällä äänellä:
+
+-- Aivan varmaan, rouva, minä saavuin ennen häntä.
+
+-- Se ei ole totta, väitti Marguerite vastaan. -- Hän tyrkkäsi minua
+ovella, mutta minä olin jo toisella jalallani astunut saliin.
+
+Oli kysymys palvelusvuoroista. Myyjättäret kirjoittivat sitä mukaa kun
+saapuivat nimensä kivitaululle, ja näin syntynyt luettelo määräsi
+jokaiselle oman vuoronsa palvella asiakkaita. Heti kun joku oli
+suorittanut asiakkaansa asiat, hän riensi uudestaan merkitsemään
+nimensä viimeiseksi luetteloon. Näistä vuoroista tytöt nyt riitelivät,
+ja Aurélie rouva päätti lopulta, että Marguerite oli oikeassa.
+
+-- Aina minulle tehdään vääryyttä, Clara mutisi vihoissaan.
+
+Mutta Denisen astuessa sisään riitakumppanit leppyivät heti. He
+katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. Voi raukan pukua. Ujoudesta
+jäykkänä Denisekin meni kirjoittamaan nimensä luetteloon kaikkein
+viimeiseksi. Aurélie rouva katseli häntä levottomana eikä voinut olla
+sanomatta:
+
+-- Mutta, ystäväni, teitähän sopisi kaksi tuohon pukuun. Se on
+välttämättä pienennettävä... Ja sitten, ettehän te osaa pukeutua!
+Tulkaa tänne, korjaan vähän asuanne.
+
+Hän vei Denisen kahden vaatteita täyteen sullotun kaapin välissä olevan
+suuren peilin eteen. Huone, jonka kaikki seinät olivat tällaisia
+peilejä ja kaappeja täynnä, muistutti punapohjaisine kukikkaine
+plyyssiverhoineen ja veistettyine tammipaneeleineen hotellin salia. Ja
+yhä enemmän ravintolamaisuus johtui mieleen, kun näki silkkipukuiset ja
+hymyhuuliset myyjättäret, jotka asiakkaiden mieliksi alinomaa häärivät
+uskaltamatta istuutua ostajien käytettäviksi varatuille tuoleille,
+vaikka niitä oli koko tusina. Jokaisen tytön rinnassa oli napinreikään
+pistettynä lyijykynä, terä ylöspäin, ja taskussa puoleksi näkyvissä
+tarkistusvihko, joka muodosti valkean täplän mustalle kankaalle. Jotkut
+koettivat sormuksilla, rintaneuloilla, kaulaketjuilla ja muilla
+koristeilla elävöittää pukunsa yksitoikkoisuutta, mutta varsinkin he
+kilpailivat hiuslaitteiden komeudesta kähertäen ja järjestäen hiuksensa
+mitä monimutkaisemmin, palmikoille, kiharoille ja koukeroille.
+
+-- Vetäkää toki vyö kireämmäksi edestä, sanoi Aurélie rouva. Noin, ette
+edes näytä enää kyttyräselkäiseltä... Entä hiuksenne! No, jo te osaatte
+hapsenne pörröttää! Ja kaunis tukka teillä olisi, jos tahtoisitte.
+
+Denisessä ei tosin muuta kaunista ollutkaan kuin paksu, tuhkanvaalea
+tukka, joka irralla ollessaan valui nilkkoihin asti ja jonka saaminen
+kampaukselle oli hyvin vaivalloista niin että hänen täytyi tyytyä
+nostamaan se paksupiikkisellä sarvikammalla solmuksi niskaan. Clara,
+jota hiukset suututtivat, oli nauravinaan niille, kun ne muka eivät
+taipumattoman vallattomina pysyneet kunnollisessa solmussakaan, ja hän
+viittasi luokseen erään valkovaateosaston myyjättären, jolla oli
+leveät, mutta miellyttävät kasvot. Nämä kaksi naapuriosastoa olivat
+alituisessa riidassa keskenään, mutta joskus myyjättäret suvaitsivat
+yhdessä pilkata muita.
+
+-- Neiti Cugnot, katsokaa tuota harjaa, nauroi Clara, jota Marguerite
+tyrkkäsi kyynärpäällään ollen hänkin nauravinaan menehtyäkseen.
+
+Mutta valkovaateosaston myyjätär ei ollut naurutuulella. Hän oli jo
+jonkin aikaa katsellut Deniseä, ja hänelle oli johtunut mieleen, mitä
+hän itse oli saanut kestää palveluksensa ensi kuukausina.
+
+-- Niin, eihän sitä kaikilla sellaista harjaa ole, vastasi hän.
+
+Ja hän palasi osastoonsa toisten vaietessa nolostuneina. Denise, joka
+oli kuullut, katsoi kiitollisena hänen jälkeensä ja otti Aurélie rouvan
+kädestä vastaan omalla nimellään merkityn tarkistusvihkon.
+
+-- No niin, sanoi Aurélie rouva, -- huomenna saatte pukeutua
+sievemmin... Ja nyt koettakaa tottua talon tapoihin ja odottakaa
+vuoroanne. Meillä on kova työpäivä edessä, ja teillä on tilaisuus
+näyttää mihin kelpaatte.
+
+Mutta osasto oli yhä tyhjä, näin aikaisin ei yleisö vielä ollut
+liikkeellä. Myyjättäret eivät vaivanneet liikaa itseään, vaan
+liikkuivat veltosti ja välinpitämättömästi säästääkseen voimiaan
+iltapäivää varten. Denise, jota vaivasi ajatus, että muut pitivät häntä
+silmällä nähdäkseen kuinka hän alussa suorittaisi tehtäviä, rupesi
+teroittamaan kynäänsä jotakin tehdäkseen, ja pisti sen sitten niinkuin
+muutkin rintaansa napinreikään. Hän koetti rohkaista mieltään.
+Täytyihän hänen taistella päästäkseen alkuun. Edellisenä iltana hänelle
+oli sanottu, että hänet otettiin ylimääräisenä ilman kiinteätä palkkaa;
+hänen täytyi siis tyytyä vain myyntiprosentteihin. Hän toivoi kumminkin
+ansaitsevansa edes tuhatkaksisataa vuodessa, sillä hän tiesi, että
+hyvät myyjättäret ansaitsivat aina kahteentuhanteenkin, jos vähänkin
+vaivasivat itseään. Hän oli tehnyt menoarvionsa ja luuli voivansa
+sadalla frangilla kuukaudessa maksaa Pépén ylläpidon ja lisäksi
+suorittaa Jeanin menot, sillä eihän tämäkään ansainnut vielä mitään.
+Itse hän ei tarvinnut muuta kuin vähän vaatteita. Mutta ansaitakseen
+niin paljon hänen täytyi olla luja ja ahkera eikä olla muiden äreydestä
+ja kiusanteosta millänsäkään. Hänen tuli rohkeasti pitää puoliaan, ja
+jos muu ei auttanut, ryöstää väkisin osansa. Koettaessaan näin
+karaistua kestämään taistelua hän näki osaston ohi kulkevan pitkän
+nuoren miehen, joka tervehti häntä hymyillen. Tunnettuaan Delochen,
+joka oli edellisenä päivänä otettu pitsiosaston myyjäksi, Denise
+vastasi hänen tervehdykseensä onnellisena ystävyydenosoituksesta, joka
+tuli hänen osakseen, ja näki siinä hyvän enteen.
+
+Puoli kymmenen aikana ruokakello soi, ja ensimmäiseen vuoroon kuuluvat
+menivät aamiaiselle. Sitten uusi soitto kutsui toisen vuoron syömään.
+Ostajia vain ei näkynyt. Rouva Frédéric, joka katkeroituneena leskenä
+koetti hakea lievennystä ennustamalla muille onnettomuuksia, väitti
+jurosti, että päivä oli hukassa, ettei tarvinnut enää odottaa
+kissaakaan ja että oli parasta sulkea kaapit ja lähteä tiehensä.
+Marguerite, joka oli sangen ahne, tuli tästä ennustuksesta nyrpeälle
+mielelle, ja hänen litteät kasvonsa synkkenivät, mutta hevoskaula
+Clara, joka ei välittänyt muusta, kunhan pääsi kedoille laukkaamaan,
+ajatteli jo huvimatkaa Verrières'iin, jos liike romahtaisi. Aurélie
+rouva käveli osastollaan vakavan näköisenä ja sanaakaan sanomatta,
+kenraalina, jonka on vastattava niin voitosta kuin tappiostakin.
+
+Yhtätoista käydessä alkoi tulla ostajia. Denisen myyntivuoro lähestyi,
+eräs rouva tuli sisään.
+
+-- Pulloposki maalta, tiedättehän, kuiskasi Marguerite.
+
+Saapunut oli noin neljänkymmenenviiden ikäinen tukevanpuoleinen nainen,
+joka kaukaisesta maaseutukaupungistaan tuli aika-ajoin käymään
+Pariisissa. Kotona hän pitkinä kuukausina pani rahoja säästöön, ja kun
+hän tuli Pariisiin, hän tuli suoraa päätä Naisten Aarreaittaan, missä
+kulutti kaikki säästönsä. Harvoin hän kirjeitse tilasi mitään, sillä
+hän tahtoi itse nähdä, omaksi ilokseen kosketella tavaroita, ja hän
+osti Naisten Aarreaitasta koko vuoden tarpeensa, yksin silmäneulatkin,
+joista häneltä muka kotikaupungissa kiskottiin hävyttömät hinnat. Koko
+tavaratalo tunsi hänet ja tiesi, että hän oli rouva Boutarel, kotoisin
+Albista, mutta sen enempää hänen oloistaan ja elämästään ei tiedetty,
+eikä välitettykään tietää.
+
+-- Toivon, että voitte hyvin, rouva Boutarel, sanoi Aurélie rouva
+tullen kohteliaasti häntä vastaan. -- Mitä haluatte? Teitä palvellaan
+heti paikalla.
+
+Sitten kääntyen neitien puoleen hän sanoi:
+
+-- Pian joku tänne.
+
+Denise lähestyi, mutta Clara heittäytyi väliin. Viimeksimainittu oli
+yleensä laiska myymään eikä suuresti välittänyt rahoista, koska hän
+ansaitsi niitä enemmän ja vaivatta liikkeen ulkopuolella. Mutta nyt hän
+innostui, kun huomasi voivansa tehdä kiusaa vastatulleelle.
+
+-- Anteeksi, nyt on minun vuoroni, Denise vastusteli.
+
+Aurélie rouva pysähdytti hänet ankaralla katseella, ja kuiskasi:
+
+-- Tässä ei ole nyt vuoroista kysymys, minun käskyjäni täällä
+totellaan. Odottakaa kunnes opitte kuinka tunnettuja asiakkaita on
+palveltava.
+
+Denise vetäytyi pois tieltä. Tuntien silmiensä kostuvan hän käänsi
+selkänsä salatakseen herkkyytensä ja oli katsovinaan ikkunasta kadulle.
+Joko hänet nyt estettiin myymästäkin? Kaikkiko he yksissä tuumin
+aikoivat riistää häneltä ansiot? Tulevaisuus alkoi pelottaa häntä, ja
+hänestä tuntui mahdottomalta kestää tässä itsekkyyden taistelussa.
+Sydän täynnä katkeruutta hän painoi otsansa kylmää lasia vastaan, ja
+katsellen vastapäätä olevaa Vanhaa Elbeufia hän ajatteli, että hänen
+kenties sittenkin olisi pitänyt pyytää setää ottamaan hänet luokseen;
+ehkä setä oli jo muuttanutkin mieltä. Olihan hän näyttänyt niin
+liikuttuneelta eilisiltana. Nyt hänen täytyi olla yksin tässä laajassa
+talossa, johon hän oli eksynyt kaikkien loukattavaksi ja vihattavaksi.
+Pépé ja Jean, jotka olivat aina tottuneet turvautumaan häneen, olivat
+vieraiden luona; tuntui aivan siltä, kuin häneltä olisi revitty sydän
+rinnasta. Vaivoin pidätettyjen kyynelten läpi näytti koko katu hänestä
+värisevän sakeassa usvassa. Hänen takaansa kuului yhtämittaista
+puhetta.
+
+-- Tämähän nousee niskaan, kuului rouva Boutarel sanovan.
+
+-- Rouva on väärässä, Clara vakuutti, -- se istuu erinomaisen hyvin
+olkapäistä... Tai kenties rouva mieluummin tahtoo pienen turkin.
+
+Mutta samassa Denise tunsi käsivarttaan kosketettavan ja säpsähti.
+Rouva Aurélie puhutteli häntä ankarasti:
+
+-- Taas seisotte mitään tekemättä, katsotte vain huviksenne kadulle. Se
+ei käy ollenkaan.
+
+-- Hyvä rouva, eihän minun anneta palvella asiakkaita.
+
+-- Teille on muuta työtä. Alusta teidän on alettava. Pankaa vaatteet
+takaisin paikoilleen.
+
+Osastolla käyneitä vähälukuisia ostajia varten oli kaapit pengottu jo
+sekaisin. Pitkillä tammipöydillä salin oikealla ja vasemmalla puolella
+oli suuria vaatekasoja, turkkeja, viittoja, vaippoja, kaikenkokoisia
+ja kaikenmallisia. Vastaamatta Denise rupesi lajittelemaan niitä,
+käänsi ne siististi kokoon ja pani takaisin kaappeihin. Tämä oli
+vasta-alkavien työtä. Hän ei väittänyt enää vastaan, sillä hän ymmärsi,
+että täällä vaadittiin ehdotonta tottelevaisuutta ja että hänen oli
+odotettava, kunnes johtajatar sallisi hänen myydä, niinkuin ensiksi oli
+tuntunut aikovankin. Hän järjesteli yhä vaatteita, kun Mouret saapui.
+Denise hätkähti hänet nähdessään. Puna kohosi hänen kasvoilleen, ja
+hänet valtasi uudestaan outo pelko, kun hän luuli, että Mouret puhuisi
+hänelle. Mutta tämä ei edes nähnytkään häntä. Tuskin lienee
+muistanutkaan tyttöä, jota hän hetkeksi viehättyen oli puoltanut.
+
+-- Rouva Aurélie, hän sanoi käskevästi.
+
+Hän oli hiukan kalpea, mutta katse oli kirkas ja päättäväinen.
+Kiertäessään osastoja hän oli huomannut ne tyhjiksi, ja äkkiä hänen
+mieleensä oli johtunut, että onni voisi pettää lujauskoisenkin
+palvelijansa. Eihän kello tosin vielä ollut paljoa, tuskin yhtätoista,
+ja hän tiesi kokemuksesta, ettei varsinaista ostajakuntaa voinut
+odottaa ennenkuin iltapäivällä. Mutta eräistä merkeistä päättäen oli
+syytä levottomuuteen. Ennen oli näyttelyissä ollut liikettä jo aamusta
+alkaen, mutta tällä kertaa tavaratalossa ei näkynyt naapuriston
+rouviakaan, joiden oli tapana pistäytyä paljain päin ikäänkuin
+tervehtimään. Niinkuin kaikkien suurten sotajoukonjohtajien on laita,
+hänkin masentumattomasta toimintatarmostaan huolimatta joutui
+jonkinlaisen taikauskoisen heikkouden valtaan. Asiat eivät sujuneet.
+Hän oli hukassa. Eikä hän tiennyt minkä tähden. Hän luuli lukevansa
+tappionsa ohikulkevien asiakkaidenkin kasvoista.
+
+Samassa rouva Boutarelkin, joka tavallisesti aina osti, meni pois
+sanoen:
+
+-- Ei teillä ole mitään, mikä miellyttäisi minua... En ainakaan vielä
+voi päättää, täytyy miettiä.
+
+Mouret näki hänen lähtevän, ja kun Aurélie rouva kutsua noudattaen
+riensi saapuville, Mouret vei hänet syrjään kysyäkseen häneltä jotakin.
+He vaihtoivat muutaman kiireisen sanan. Aurélie rouva oli masentuneen
+näköinen ja teki liikkeen ikäänkuin sanoakseen, ettei kauppa ottanut
+vilkastuakseen. Hetkeksi he jäivät vastakkain seisomaan neuvottomina,
+sellaisen epäilyksen vallassa, jota kenraalit eivät tahdo miehistölle
+paljastaa. Sitten Mouret sanoi ääneen tavallisella rohkeudellaan:
+
+-- Ottakaa työhuoneesta ompelutyttö tänne, jos tarvitsette väkeä. Aina
+hänestäkin kai on vähän apua.
+
+Epätoivoisena hän jatkoi kierrostaan. Aamusta alkaen hän oli koettanut
+välttää Bourdonclea, jonka levottomat huomautukset suututtivat häntä.
+Mutta astuessaan ulos valkovaateosastolta, jossa kaupanteko oli
+vieläkin huonompaa, hän sattui suoraan tätä onnettomuudenennustajaa
+vastaan eikä voinut päästä pakoon. Voimatta kestää Bourdonclen
+valituksia hän lähetti tämän muitta mutkitta tiehensä kiukkuisin
+sanoin, joilta hän ei säästänyt korkeitakaan virkailijoitaan, kun oli
+pahalla päällä.
+
+-- Jättäkää minut rauhaan, hän ärjäisi. -- Kaikki on kunnossa. Jos
+suutun, niin ajan kaikki pelkurit niin pitkälle kuin tietä piisaa.
+
+Mouret asettui yksin seisomaan välikerroshalliin kaidepuihin nojaten.
+Sieltä hän saattoi katseellaan hallita koko tavaratalon, niin hyvin
+välikerroksen osastot, jotka olivat hänen ympärillään, kuin
+alakerrankin osastot, jotka levisivät hänen alapuolellaan. Yläkerran
+tyhjyys tuntui hänestä kammottavalta. Pitsiosastolla eräs
+vanha rouva tyhjennytti kaikki laatikot ostamatta mitään, ja
+valkotavaraosastolla kolme tytönheilakkaa käänteli ja katseli
+loppumattomiin yhdeksänkymmenen centimen kauluksia. Alhaalla
+ostajakunta tuntui jo vähän lisääntyvän; hän havaitsi sen kirkkaista
+valonvälähdyksistä ovien auetessa. Mutta ostajajono osastoilla oli
+katkonainen ja liikkui hitaasti. Lyhyttavaraosastolla ja
+trikootavaraosastolla liikkui aamupukuisia naisia, mutta
+kangasosastoilla ei ollut ketään. Sisäänkäytävässä liikkeen
+livreepukuiset palveluspojat odotellessaan ostajia laiskottelivat
+väläytellen messinkisiä kiiltonappejaan. Aika-ajoin järjestyksenvalvoja
+kulki ohi juhlallisen täsmällisenä valkeine solmioineen. Mouret'n
+sydäntä kouristi varsinkin hänen katsellessaan keskushallin:
+kuolonkolkkoa rauhaa. Valo lankesi katon hiotun lasin himmeäksi
+siivilöimänä ja täytti huoneen oudolla, ilmassa väräjävällä
+kirkkaudella, jonka kappelimaisen viileässä äänettömyydessä silkkipakat
+uinuivat. Myyjien askeleiden kaiku, muutamat kuiskaten lausutut sanat,
+lattiaa laahaavan hameen kahina yksistään hämmensivät hallin
+painostavaa hiljaisuutta. Ulkoa kuului kyllä vaunujen räminää, äkkiä
+pysähtyvien hevosien kavionkopsetta, vaununovien kiinnilyömistä,
+näyteikkunoiden takana tunkeilevien kadullakulkijoiden rähinää, sanalla
+sanoen, lähenevän väkijoukon kuhinaa. Mutta nähdessään kassanhoitajien
+vetelehtivän joutilaina luukkujensa takana, pakettipöytien sinisine
+käärepapereineen ja lankakerineen olevan tyhjinä Mouret tunsi
+väkisinkin joutuvansa pelon valtaan. Hänen suuri koneensa tuntui
+herkeävän liikkumattomaksi ja jähmettyvän.
+
+-- Kuulkaahan, Favier, Hutin kuiskasi. -- Näettekö isännän tuolla
+ylhäällä. Siinä mies, joka ei näytä olevan juhlatuulella.
+
+-- Kehno talo kerrassaan, Favier vastasi. -- Eihän koko päivänä synny
+myyntiä ollenkaan!
+
+Asiakkaita väijyessään ystävät toisiinsa katsomatta tuontuostakin
+purkivat vihaansa kuiskaten toisilleen. Osaston muut myyjät pinosivat
+paris-bonheur -pakkoja Robineaun johdolla, kun taas Bouthemont
+juhlallisessa neuvottelussa erään nuoren, laihan naisen kanssa puhui
+puoliääneen, arvokkaan näköisenä kuten ainakin, kun oli tärkeästä
+tilauksesta kysymys. Silkkikankaat heidän ympärillään olivat
+sirotekoisilla hyllypöydillä vaaleankeltaisiin papereihin käärittyinä,
+ladottuina päällekkäin niinkuin tavattoman isokokoiset korukansikirjat.
+Pöydillä oli suurina kasoina kaikenlaiset läikesilkit, satiinit,
+puolisilkit ja sametit, kirjavat niinkuin viikatteen kaatamat ja
+haravan kokoamat kukat niityllä. Kaikista osastoista tämä oli komein,
+tavaratalon upea juhlasali, missä kaupan olevat tavarat näyttivät
+olevan vain kallisarvoisia koristeita.
+
+-- Minun täytyy ansaita sata frangia pyhään mennessä, sanoi Hutin. --
+Jos en saa keskimäärin kahtatoista frangia päivässä, olen pahassa
+pulassa. Luotin juuri tähän näyttelyyn.
+
+-- Peijakas! Vai sata frangia, eipä vähän, sanoi Favier. -- Minä olen
+tyytyväinen kun pääsen viiteen- tai kuuteenkymmeneen... Vai niin
+kalliita henttuja sinä itsellesi kustannat?
+
+-- Eikö mitä, ystäväni! Tyhmyyden minä tein. Satuin lyömään vetoa ja
+hävisin... Ja nyt minun täytyy kestitä viisi henkeä, kaksi miestä ja
+kolme naista... Tuhat tulimmaista! Tulkoonpa vain ostaja niin tyrkkään
+hänelle heti kaksikymmentä metriä paris-bonheuria. Ei hän vähemmällä
+pääse käsistäni.
+
+He keskustelivat vielä vähän aikaa, kertoivat mitä olivat tehneet
+edellisenä iltana ja mitä aikoivat tehdä viikonloppuna. Favier oli
+innostunut kilpa-ajoihin ja löi vetoa hevosista. Hutin oli etevä
+soutaja ja seurusteli kahvilakonserttien laulajattarien kanssa. Mutta
+kumpikin he olivat alituisessa rahanpuutteessa, ajattelivat aina vain
+rahaa ja tappelivat rahasta pitkin viikkoa maanantaista lauantaihin.
+Sunnuntaina he sitten söivät kaikki ansionsa. Armoa tuntematta myyjät
+varastivat toisiltaan ostajia, se oli heidän urheiluaan tavaratalossa.
+Nyt esimerkiksi Bouthemont, se veijari, oli vienyt heiltä rouva
+Sauveurin hankkijan, tuon laihan naisen, jonka kanssa hän juuri
+keskusteli. Mainio saalis, kaksi tai kolme tusinaa kangaspakkoja, sillä
+tunnettu ompelija ei tyytynyt vähään. Ja vastikään Robineaukin oli
+siepannut Favier'lta asiakkaan.
+
+-- Robineau! Hänestä meidän on kaikin mokomin päästävä erille, sanoi
+Hutin, joka käytti vähimmätkin tilaisuudet yllyttääkseen osaston sitä
+miestä vastaan, jonka paikalle hän halusi. -- Eihän johtajien ja
+alajohtajien pitäisi saada myydä... Kunniani kautta, kun minä pääsen
+alajohtajaksi, niin saatte nähdä kuinka siivosti teitä kohtelen.
+
+Parhaansa mukaan tuo pieni, pullea ja liehakoiva normandialainen koetti
+taivuttaa kasvojaan toverillisen suopeiksi. Favier ei voinut olla
+vilkaisematta häneen, mutta vastasi, yksitotiset kasvot aina yhtä
+äreinä:
+
+-- Niin, niin, kyllä tiedän... En ainakaan minä pane vastaan. Sitten
+nähdessään erään naisen lähestyvän hän lisäsi hiljaa:
+
+-- Huomio! Tuo on teitä varten.
+
+Tulija oli rokonarpinen nainen, jolla oli keltainen hattu ja punainen
+puku. Hutin näki hänet heti asiakkaaksi, joka ei osta. Hän kumartui
+kiireesti myyntipöydän taakse muka sitoakseen kengännauhojaan, ja
+kuiskasi piilostaan:
+
+-- Ei, lempo vieköön! Pitäkööt muut hänestä huolta... Minä en pilaa
+vuoroani.
+
+Mutta Robineau huusi:
+
+-- Kenen vuoro? Herra Hutininko? Missä herra Hutin on?
+
+Kun tämä itsepintaisesti pysyi piilossaan, seuraava myyjä sai pitää
+huolta rokonarpisesta naisesta. Tämä ei todellakaan tahtonut muuta kuin
+näytetilkkuja hintalappuineen, mutta pidätti sittenkin myyjää ainakin
+kymmenen minuuttia rasittaen häntä kysymyksillään. Alajohtaja oli
+sattunut näkemään, kun Hutin nousi pöydän takaa, ja uuden ostajan
+saapuessa hän tuli ankaran näköisenä väliin, kun Hutin riensi tulijaa
+vastaan.
+
+-- Teidän vuoronne on ohi, hän sanoi. -- Kun kutsuin, ette suvainnut
+nousta tuolta.
+
+-- En minä kuullut...
+
+-- Älkää väitelkö!... Kirjoittakaa nimenne viimeiseksi luetteloon...
+Teidän vuoronne, herra Favier.
+
+Favier, joka salaa oli asiasta hyvillään, katsoi ystäväänsä ikäänkuin
+pyytääkseen anteeksi, mutta Hutin oli huulet valkeina kääntänyt päänsä
+pois. Asia oli hänelle sitä kiusallisempi, kun hän tunsi hyvin
+vastatulleen, viehättävän, nuoren, vaalean naisen, joka kävi usein
+silkkiosastolla ja jota myyjät keskenään sanoivat "kaunottareksi", kun
+eivät tienneet hänen nimeään. Hän osti paljon, käski tuoda ostokset
+vaunuihin ja katosi sitten tietymättömiin. Hän oli pitkä ja
+sirorakenteinen, sangen aistikkaasti pukeutunut ja käyttäytyi niinkuin
+ainakin rikas ja hienosukuinen nainen.
+
+-- Entä hempukkanne? kysyi Hutin Favier'lta, kun tämä palasi kassalta,
+jonne oli saattanut kaunottaren.
+
+-- Ei hänestä taida olla minun hempukakseni eikä teidänkään, liiaksi
+näyttää hienolta, Favier vastasi. -- Hän on varmaan jonkun raha- tai
+virkapohatan vaimo tai jotain sen tyylistä.
+
+-- Mitä vielä! sanoi Hutin. -- Hienoiltahan ne näyttävät kaikki,
+olivatpa sitten mitä hyvänsä.
+
+Favier katseli tarkistusvihkoaan.
+
+-- Yhdentekevää! hän sanoi. -- Hyvän kaupan minä tein.
+Kaksisataayhdeksänkymmentäkolme frangia. Siitä jää minulle lähes kolme
+frangia.
+
+Hutin puri huultaan ja purki vihansa tarkistusvihkoon. Oli sekin koko
+laitos, kun ei taskuunkaan sopinut. Vaikka toverit ulkonaisesti olivat
+mitä parhaimmat ystävät, he kävivät salaa kovaa sotaa keskenään. Favier
+oli aina väistyvinään Hutinin etevyyttä, mutta tiesi kyllä korvata
+vahinkonsa, kun toinen käänsi selkänsä. Hutinia kiusasivat nuo kolme
+frangia, jotka olisivat kuuluneet hänelle ja jotka häntä paljon
+taitamattomampi myyjä oli vienyt. Päivä alkoi tosiaan hyvin. Jos se
+jatkui näin, niin hänellä ei ollut millä maksaa soodavettäkään
+vierailleen. Taistelun näin alettua hän ryhtyi kävelemään edestakaisin
+niinkuin nälkäinen susi väijyen saalista ja kadehtien yksin
+osastonjohtajaakin, joka saattoi ovelle rouva Sauveurin laihan
+hankkijattaren toistaen:
+
+-- Aivan oikein, asia on siis päätetty. Sanokaa hänelle, että teen
+voitavani taivuttaakseni herra Mouret'n myöntävään vastaukseen.
+
+Mouret oli jo aikoja sitten poistunut välikerroksen hallista. Hän oli
+äkkiä ilmestynyt alakertaan vieville pääportaille, josta hän myös
+saattoi nähdä mitä talossa tapahtui. Veri oli jälleen kohonnut hänen
+kasvoilleen, ja hänen luottamuksensa oli palannut ja yhä lujentunut
+hänen nähdessään tavarataloon vähitellen tulvivat joukot. Se oli
+odotettu rynnäkkö, iltapäivän kaivattu tungos, jonka tuloa hän
+peloissaan oli hetken epäillyt. Kaikki virkailijat olivat paikoillaan,
+sillä viimeinen kellonsoitto oli jo kolmannellekin pöydälle ilmoittanut
+aterian päättyneen. Huono-onnisen aamupäivän huono tulos, jonka
+arvatenkin oli aiheuttanut yhdeksän aikaan purkautunut rankkasade, oli
+vielä korjattavissa, sillä nyt taivaan laki jälleen kohosi häikäisevän
+kirkkaana voitonriemua ennustaen. Välikerroksen osastot vilkastuivat.
+Mouret'n täytyi väistyä syrjään antaakseen tietä naisille, jotka
+pieninä ryhminä kulkivat hänen ohitsensa kokoontuakseen valkotavarain
+tai valmiiden vaatteiden osastoille. Takanaan pitsi- ja huiviosastolla
+hän kuuli mainittavan suuria summia. Mutta hallit varsinkin elvyttivät
+hänen toivoaan. Lyhyttavaraosastolla oli tungosta, villakangasosastot
+olivat tulvillaan ja ostajajono tiivistyi kaiken aikaa. Asiakkaat
+olivat melkein kaikki hattupäisiä, siellä täällä vain joku myöhästynyt
+huivipäinen palvelijatar. Keskushallissa, kattovalaistuksen selkeässä
+kirkkaudessa naiset olivat riisuneet käsineensä sivelläkseen
+paris-bonheur -pakkoja ja puhellen puoliääneen. Mouret oli nyt
+tietoinen kadulta kantautuvista sekavista äänistäkin: ne ennustivat
+lukemattoman joukon lähestymistä. Hän tunsi jalkojensa alla koneen
+kuumenevan ja pärskyvän luoden liikuntoa ja elämää mahtavan tavaratalon
+joka soppeen alkaen kassasta, johon kulta helisten kasaantui, ja
+pöydistä, missä apulaiset yhtä mittaa käärivät ostoksia paperiin, aina
+kellarikerroksen syvänteisiin saakka, lähettämöön, joka tulvi täyteen
+tavarapaketteja ja jonka kuumeinen toiminta tärisytti koko taloa.
+Keskellä väentungosta isä Jouve asteli vakavana varkaita tarkkaillen.
+
+-- Kas, sinäkö siinä! Mouret sanoi äkkiä huomatessaan Paul de
+Vallagnosc'in, jonka palveluspoika saattoi hänen luokseen. -- Et
+ollenkaan häiritse... Sitä paitsi sinun vain tarvitsee seurata minua,
+jos tahdot nähdä kaiken, sillä tänään minun on oltava koko päivä
+pahimmassa kahakassa.
+
+Mouret ei osannut vieläkään täysin rauhoittua. Ihmisiä kyllä tuli koko
+ajan, mutta tulisiko myynnistä kuitenkaan niin suurenmoista, kuin hän
+oli toivonut? Hän ei ilmaissut pelkoaan, laski vain leikkiä ystävänsä
+kanssa ja vei hänet nauraen mukanaan.
+
+-- Taitaa olla hiukan paranemaan päin, Hutin sanoi Favier'lle. --
+Minulta vain asiat eivät onnistu. On totta tosiaankin kovan onnen
+päivä. Taas meni vuoro hukkaan, sillä tuo houkkio ei ostanut mitään.
+
+Hän osoitti leuallaan naista, joka parhaillaan poistui heittäen
+kyllästyneitä katseita kankaisiin. Tuhannen frangin palkalla ei
+kovinkaan kauan selvinnyt, jos ei saanut myydä. Tavallisesti Hutinin
+myyntiprosentti nousi seitsemään tai kahdeksaan frangiin, niin että hän
+kaikkiaan, kiinteä palkka mukaan laskettuna, ansaitsi keskimäärin
+kymmenen frangia päivässä. Favier pääsi korkeintaan kahdeksaan. Nyt tuo
+tolvana vei häneltä parhaat palat. Hän sai taas pukukankaan myydyksi,
+vaikka oli jäykkä ja kylmä kuin jääpuikko eikä saanut koskaan kenenkään
+suuta vetäytymään nauruun. Pistipä todella vihaksi.
+
+-- Yömyssyt ja rullapäät rahaa tekevät, kuiskasi Favier tarkoittaen
+lyhyttavara- ja trikootavaraosaston myyjiä.
+
+Mutta Hutin, joka tarkasteli tavaratalon elämää, sanoi äkkiä:
+
+-- Tunnetteko rouva Desforges'in, johtajan ystävättären?... Hän on
+käsineosastolla, tuo tumma kaunotar, jolle Mignot koettaa käsineitä.
+
+Hän vaikeni. Sitten hän jatkoi aivan hiljaa kuin osoittaen sanansa
+Mignot'lle, jota ei herennyt katselemasta:
+
+-- Kas niin, poikaseni, hiero sinä hänen sormiaan, niin pääset
+pitkälle. Et sinä ensi kertaa voimiasi koettele. Onhan sitä ennenkin
+nähty.
+
+Mignot, käsineosaston myyjä, ja Hutin olivat kauniina miehinä
+tunnettuja naistenlumoojia ja kilpailivat etusijasta. Eivät he tosin
+kumpikaan voineet kerskata mistään todellisesta valloituksesta;
+Mignot'n maine perustui vanhaan juttuun, että erään poliisikomisarion
+vaimo oli häneen rakastunut, Hutin taas oli voittanut erään
+nyörinpunojattaren suosion tämän väsyttyä kaupunginosansa
+pahamaineisten hotellien tarjoamiin huvituksiin. Mutta kilpakumppanit
+valehtelivat parhaansa mukaan ylläpitääkseen mainettaan viitaten
+alinomaa kaikenlaisiin salaperäisiin seikkailuihin, lemmenkohtauksiin
+kreivittärien ja muiden kanssa.
+
+-- Ottaisitte te hänet, Favier sanoi veitikkamaisen viattomasti.
+
+-- Tosiaankin! Hutin huudahti. -- Jos hän tulee tänne, niin kiedon
+hänet pauloihini, minun on välttämättä hankittava viisi frangia.
+
+Käsineosastolla kokonainen jono naisia istui nikkelikulmaisen,
+vihreällä sametilla verhotun myyntipöydän edessä, ja myyjät pinosivat
+heidän eteensä kapeita, ruusunpunaisia rasioita, joita ottivat
+laatikoista. Mignot varsinkin kumarteli, sievät nukenkasvot hymyssä ja
+soinnutteli somasti pariisilaista sorakieltään. Hän oli myynyt
+rouva Desforges'ille jo kaksitoista paria bonheur-nimisiä
+kiiltonahkahansikkaita, liikkeen erikoistavaraa. Sitten rouva Desforges
+oli halunnut kolme paria pesunahkahansikkaita. Ja nyt hän antoi
+koetella Saksin hansikkaita, peläten ettei niissä ollut tarkat numerot.
+
+-- Ne sopivat erinomaisesti, toisteli Mignot. -- Kuusi ja kolme
+neljännestä olisi liian suuri numero noin hentoon käteen.
+
+Puoleksi maaten pöydällä hän ojensi kätensä ottaen asiakkaan sormet
+toinen toisensa perästä liuvuttaen niihin hyväilevän hitaasti
+hansikkaat ja katsoen tätä silmiin ikäänkuin toivoen erottavansa niissä
+nautinnon raukean ilmeen. Mutta rouva Desforges, kyynärpää samettiin
+nojattuna ja käsi koholla, luovutti hänelle sormensa ilman vähintäkään
+liikutusta, yhtä tyynenä kuin luovuttaessaan jalkansa kamarineidilleen
+kengän napittamista varten. Myyjä ei hänestä ollut mies; katsomattakaan
+Mignot'iin rouva Desforges käytti häntä palvelukseensa välittämättä
+hänen kosketuksestaan enempää kuin palvelijansakaan kosketuksesta.
+
+-- Olenko liian kovaotteinen, rouva?
+
+Rouva Desforges kielsi pään liikkeellä. Saksin hansikkaiden haju,
+metsäeläimen ikäänkuin sokeroitu myskinhaju, kohosi tavallisesti hänen
+päähänsä, ja hän tunnusti nauraen, että tuo arveluttava haju hurmasi
+oudolla tavalla häntä. Mutta tämän arkisen myyntipöydän edessä hän ei
+kiinnittänyt siihen vähintäkään huomiota; siitä ei kohonnut mitään
+aistillisesti hivelevää lämpöä, joka olisi saattanut hänet hetkeksikään
+katsomaan edessään olevaa miestä toisin silmin kuin ketä muuta myyjää
+tahansa.
+
+-- Haluatteko muuta, rouva?
+
+-- En, kiitos... Olkaa hyvä ja viekää nämä kassaan n:o 10, rouva
+Desforges'ia varten.
+
+Talossa tunnettuna asiakkaana hän antoi nimensä kassaan ja käski viedä
+sinne kaikki ostokset huolimatta myyjää seuraansa. Rouva Desforges'in
+mentyä Mignot iski silmää naapurilleen uskotellakseen, että jotakin
+erinomaista oli tekeillä:
+
+-- Mitä sanot! Tuollaiselle hienokäpälälle voisi koettaa käsineitä
+kaiken ikänsä.
+
+Mutta rouva Desforges jatkoi ostoksiaan. Hän kääntyi vasemmalle ja
+pysähtyi ostamaan pyyheliinoja. Sitten hän teki pitkän kierroksen ja
+tuli villakangasosastolle hallin perälle. Sieltä hän aikoi ostaa
+pukukankaan keittäjättärelleen, jolle hän tahtoi lahjoittaa jotakin
+osoittaakseen tyytyväisyyttään. Mutta osasto oli niin täpötäynnä, että
+tuskin pääsi kulkemaan. Pikkuporvariston rouvat tungeskelivat
+siellä, koskettelivat kankaita ja suorittivat arvionsa. Hänen
+täytyi istuutua hetkeksi odottamaan. Hyllyillä oli päällekkäin
+ladottuna paksuja kangaspakkoja, joita myyjät ottivat yksitellen alas
+jännittäen voimiaan. He eivät tienneet lopuksi kuinka selvitä pöytiä
+täyttävistä kankaista, joita valui sekaisin lattiaan asti. Siinä oli
+lainehtiva meri syvänvärisiä ja himmeästi kiiltäviä villakankaita,
+raudanharmaita, kellertävän harmaita, sinertävän harmaita, siellä
+täällä skotlanninruutuinen villakangas tai flanellin punainen
+verivirta. Valkeat hintalaput muistuttivat harvaan pudonneita
+lumihiutaleita talvisen mustalla tantereella. Pakkapinon takaa Liénard
+puhui piloja pitkän ompelijatytön kanssa, joka oli juossut paljain päin
+emäntänsä lähettämänä hankkimaan lisää kangasta. Liénard vihasi näitä
+suuria myyntipäiviä, jolloin sai tehdä työtä katketakseen, ja koetti
+päästä niin vähällä kuin suinkin, sillä hänen ei tarvinnut tehdä työtä
+elääkseen, hänen isänsä maksoi hänelle runsaan avustuksen. Sen tähden
+hän vaivasi itseään juuri sen verran, että pysyi paikassa.
+
+-- Kuulkaahan, Fanny neiti, hän sanoi, -- aina teillä on kiire... Oliko
+toissapäivänä ostamanne kangas hyvä? Teidän kauttanne rikastun varmaan,
+ostatte niin paljon.
+
+Ompelijatyttö juoksi nauraen tiehensä, Liénard huomasi edessään rouva
+Desforges'in eikä voinut olla kysymättä häneltä:
+
+-- Mitä haluatte, rouva?
+
+Rouva tahtoi pukukankaan, halpaa mutta lujaa ja kestävää kangasta.
+Säästääkseen käsivarsiaan Liénard koetti tyrkyttää hänelle tiskillä
+olevia, auki käärittyjä kankaita. Siinä oli kasmireja, seviotteja,
+merinoita, ja vakuuttamalla hän vakuutti, ettei sen parempia ollut
+olemassakaan; niitä ei saanut koskaan kulumaan loppuun. Mutta rouva
+Desforges huomasi hyllyllä erään sinertävän kankaan, jota hän tahtoi
+katsoa lähempää. Liénard'in täytyi siis suostua ottamaan alas mainittu
+pakka, joka ei kuitenkaan asiakasta miellyttänyt. Kangas oli liian
+karkeaa. Täytyi ottaa esille useampia lajeja asiakkaan uteliaisuuden
+tyydyttämiseksi, vaikka tälle itse asiassa oli aivan yhdentekevää, mitä
+otti. Nuoren miehen oli pakko tyhjentää korkeimmatkin hyllyt. Hänen
+selkänsä oli katketa ja kädet vapisivat. Koko myyntipöytä katosi
+sileäpintaisten, karkeakarvaisten, silkkinukkaisten kankaiden alle.
+Rouva Desforges halusi nähdä kaiken ja kosketella kaikkia kankaita,
+paksuja ja ohuita, tiheitä ja harvoja, aikomattakaan ostaa. Saatuaan
+vihdoinkin tarpeekseen hän sanoi:
+
+-- Oh, hyvä Jumala, se ensimmäinen taisi sittenkin olla paras. Se olisi
+keittäjättärelleni... Niin, juuri tuo pienipilkkuinen kahden frangin
+kangas.
+
+Kun Liénard kalpeana tukahdutetusta vihasta oli mitannut halutun
+metrimäärän, hän sanoi:
+
+-- Olkaa hyvä ja viekää se kassaan n:o 10, rouva Desforges'in laskuun.
+
+Kun hän nousi lähteäkseen, hän huomasi vieressään rouva Martyn
+tyttärensä Valentinen seurassa. Valentine oli neljätoistavuotias, laiha
+ja reipas tyttö, joka vähääkään ujostelematta heitti tavaroihin naisen
+haluavia katseita.
+
+-- Tekö täällä, hyvä rouva?
+
+-- Kyllä vaan ja mikä tungos!
+
+-- No sanokaapa muuta! Aivanhan täällä tukehtuu. Tavaton menestys...
+Oletteko nähnyt itämaisen salin?
+
+-- Kerrassaan suurenmoinen!
+
+Keskellä tungosta, erilaista tavaraa tavoittelevan joukon jaloissa he
+kiittelivät ihmetellen mattonäyttelyn komeuksia. Sitten rouva Marty
+kertoi tarvitsevansa päällysvaatekangasta. Mutta hän ei tiennyt oikein
+minkälaista ja oli pyytänyt nähdäkseen villaista kappakangasta.
+
+-- Älä, äiti, Valentine kuiskasi, -- se on liian jokapäiväistä.
+
+-- Tulkaa silkkiosastolle, sanoi rouva Desforges. -- Mennään katsomaan
+sitä kuuluisaa paris-bonheuria.
+
+Rouva Marty epäröi hetkisen. Hän pelkäsi kallista hintaa, sillä hän oli
+vannonut miehelleen olevansa järkevä. Jo tunnin ajan hän oli ostellut
+yhtä mittaa ja häntä seurasi jo kokonainen tavarakuorma. Mutta lopulta
+hän sanoi myyjälle, joka näytteli hänelle kappakankaita:
+
+-- En taida sittenkään välittää noista. Menen silkkiosastolle. Nuo
+kankaat eivät miellytä minua.
+
+Kauppa-apulainen seurasi heitä kuormineen. Nyt oli silkkiosastokin
+tulvillaan. Varsinkin väkeä oli sisänäyttelyn edessä, jonka Hutin oli
+järjestänyt ja Mouret viimeistellyt painaen siihen mestarin leimansa.
+Hallin perällä lasikattoa kannattavan patsaan ympärillä kuohui kankaita
+mahtavana koskena, joka katosta asti vyörytti laineitaan lattiaan.
+Kirkasväriset satiinit ja sulavan heleät silkit vetivät aluksi huomion
+puoleensa. Sitten silmä takertui lähdeveden läpikuultaviin
+helmiäisvivahduksiin, kristallimaisen kirkkaaseen niilinvihreään,
+taivaanväriseen, ruusunpunaiseen ja tonavansiniseen. Hienona kuohuna
+vaahtoilivat ylimpänä kepeät harsokudokset, alempana mahtavina aaltoina
+herttuatarsilkit ja ihmesatiinit, maassa ikäänkuin altaassa raskaat
+kankaat, kuviolliset damastit, kulta- ja hopeakirjosilkit uinuivat
+keskellä syvää samettiuomaa, mistä mustat, valkeat ja kirjavat sametit
+taustanaan silkkiä ja satiinia väräjävine valonheijastuksineen
+levenivät liikkumattomaksi lammeksi kuvastaen pintaansa taivasta ja
+maata. Kalpeina himosta naiset kumartuivat katsomaan huimaavaa
+putousta, joka uhkasi temmata heidät mukanaan valtaviin pyörteihinsä ja
+jonka häikäisevä kirkkaus vastustamattomasti houkutteli luokseen
+tuhotakseen ja hukuttaakseen.
+
+-- Täälläkö sinäkin olet! rouva Desforges sanoi nähdessään myyntipöydän
+edessä istuvan rouva Bourdelais'n.
+
+-- Kas, päivää, vastasi tämä ojentaen kätensä tervehtiäkseen. --
+Täytyihän minunkin pistäytyä katsomaan.
+
+-- No niin, miltä tuntuu? Ihmeellistä, eikö ole? Unennäköä todellakin.
+Ja oletko itämaista salia nähnyt!
+
+-- Olen. Tavattoman kaunis!
+
+Mutta huolimatta yleisestä ihastuksesta, joka näkyi käyneen päivän
+tunnussanaksi ja jota hän itsekään ei voinut vastustaa, rouva
+Bourdelais ei menettänyt käytännöllisen emännän kylmäverisyyttä. Hän
+tutki huolellisesti paris-bonheur -pakkaa, sillä hän oli tullut
+ostamaan yksinomaan tätä harvinaisen halpaa kangasta, jos se hänestä
+olisi sen arvoista kuin kehuttiin. Se oli, ja hän käski mitata
+kaksikymmentäviisi metriä, josta hän toivoi saavansa puvun itselleen ja
+takin pikku tyttärelleen.
+
+-- Mitä, joko aiot lähteä? rouva Desforges kysyi. -- Etkö tule
+kanssamme kiertämään tavarataloa?
+
+-- En, kiitos, minulla ei ole aikaa. Lapset odottavat kotona. En
+uskaltanut ottaa heitä matkaan, kun pelkäsin tungosta.
+
+Hän kiirehti pois seuraten myyjää, joka vei silkkikankaan kassaan n:o
+10. Siellä nuori Albert, pää pyörällä, koki selvitä laskuista, joita
+ojennettiin joka taholta hänelle. Kun myyjä merkittyään ostoksen
+tarkistuskirjaansa tuli kopin luo, hän luetteli kassanhoitajalle
+laskun, jonka tämä kirjoitti muistikirjaansa. Numerot verrattiin ja
+lasku merkittiin vielä kerran tarkistuskirjan irtirevittävään
+lehteen, joka jätettiin kassaan ja pistettiin messinkikoukkuun
+kuittaamisleimasimen viereen.
+
+-- Sataneljäkymmentäviisi frangia, Albert sanoi. Rouva Bourdelais
+maksoi ja mainitsi osoitteensa, sillä hän oli tullut jalkaisin eikä
+viitsinyt kantaa itse ostoksia kotiin. Kassan takana Joseph pani
+kankaan pakettiin ja lähetti sen pienellä hissillä lähettämöön, jonne
+kaikki tavarat tuntuivat pyrkivän sihisten mennessään kuin
+sulkuluukusta virtaava vesi.
+
+Mutta tungos silkkiosastolla oli niin suuri, että rouva Desforges'in ja
+rouva Martyn oli alussa aivan mahdoton päästä myyjien puheille. He
+jäivät seisomaan keskelle naistungosta, jossa kankaita katseltiin ja
+käänneltiin tuntikausia ennenkuin päästiin mihinkään päätökseen.
+Paris-bonheur herätti varsinkin yleistä huomiota ja sai aikaan
+innostuksen, joka kulkutaudin tapaan leviten tempaa kaikki mukaansa ja
+taivuttaa joukot noudattamaan muodin oikkua. Myyjillä oli täysi työ
+kankaan mittaamisessa. Kirjavien hattujen lomitse välähtivät silkin
+kalpeat leimaukset kankaan pingottuessa pitkin messinkivarsissa
+riippuvia tammisia metripuikkoja. Oudosti kähisten sakset kävivät
+kankaiden kimppuun väsymättä ja vaativat lakkaamatta uusia pakkoja
+pilkottaviksi ja heitettäviksi kyltymättömille joukoille.
+
+-- Se ei ole todellakaan heikkoa hintaansa nähden, sanoi rouva
+Desforges, jonka onnistui vihdoinkin päästä lähemmäksi ja joka
+tarkasteli pöydän reunalla olevaa pakkaa.
+
+Mutta rouva Martyn ja hänen tyttärensä kasvot ilmaisivat pettymystä.
+Lehdissä oli puhuttu niin paljon tästä kankaasta, että he olivat
+odottaneet parempaa, jotakin lujempaa ja kiiltävämpää. Samassa
+Bouthemont tuntien rouva Desforges'in ja tahtoen miellyttää tätä
+kaunista rouvaa, jota sanottiin kaikkivaltiaaksi johtajan suhteen,
+lähestyi heitä hiukan hiomattoman kohteliaana. Kuinka, eikö rouvia
+vielä palveltu! Sehän oli anteeksiantamatonta. Syyksi kai oli
+laskettava, että täällä oltiin sellaisessa myllyssä, ettei enää tiennyt
+mihin kääntyä. Ja raivaten itselleen tietä liehuvien hameiden välitse
+hän riensi hakemaan tuoleja nauraen isoäänistä nauruaan, jonka karkeaa
+naistenihailua ilmaiseva sointu ei tuntunut loukkaavan Henrietteä.
+
+-- Katsokaapa, Favier kuiskasi Hutinille mennessään hakemaan hyllyltä
+samettirasiaa, -- tuossa Bouthemont vie teiltä saaliinne.
+
+Hutin oli unohtanut rouva Desforges'in tuskastuessaan vanhaan rouvaan,
+joka pidätettyään häntä neljännestunnin osti lopuksi metrin mustaa
+satiinia kureliiviksi. Kiireisenä aikana ei luetteloa seurattu, vaan
+myytiin miten sattui. Hutinin piti juuri vastata rouva Boutarelille,
+joka oltuaan Aarreaitassa kolme tuntia aamupäivällä oli nyt palannut
+viettämään iltapäivänsäkin loppuun, kun Favier'n sanat saivat hänet
+säpsähtämään. Joko johtajan lemmittykin oli nyt pääsemäisillään hänen
+käsistään, vaikka hän oli vannonut kiristävänsä häneltä viisi frangia.
+Silloin hänen mittansa todellakin olisi täysi, sillä hän ei ollut vielä
+ansainnut kolmea frangia enempää.
+
+Bouthemont huusi kovalla äänellä:
+
+-- Kuulkaahan herrat, tulkaa tänne joku.
+
+Hutin käännytti rouva Boutarelin Robineauhin puoleen, jolla ei sillä
+hetkellä ollut mitään tekemistä.
+
+-- Olkaa hyvä, rouva, ja kääntykää alajohtajan puoleen. Hän tietää
+paremmin tästä kuin minä.
+
+Sitten hän riensi paikalle ja otti rouva Martyn tavarat villaosaston
+myyjältä, joka oli seurannut naisia. Mutta sinä päivänä hän oli niin
+hermostunut, että hänen hieno vainunsa petti. Tavallisesti hän heti
+naisen nähdessään arvasi, olisiko hänessä ostajaa vai eikö, ja paljonko
+hän ostaisi. Ja päästyään siitä selville hän osasi hallita ostajaa
+taivuttaen hänet noudattamaan omaa makuaan, väittäen tietävänsä
+paremmin mikä oli paras ratkaisu kussakin pulmassa.
+
+-- Minkälaista silkkiä haluatte, rouva, kyseli hän mitä kohteliaimmin.
+Rouva Desforges ennätti tuskin avata suutaan, kun hän jo jatkoi:
+
+-- Tiedän. Näen heti mitä tarvitsette.
+
+Kun paris-bonheur -pakka oli avattu ahtaalle nurkalle, missä oli
+kokonainen läjä muitakin kankaita, rouva Marty tyttärineen tuli. Hutin,
+joka oli levoton, ymmärsi, että näitä oli palveltava ensimmäiseksi.
+Naiset puhelivat hiljaa keskenään. Rouva Desforges neuvoi ystäväänsä:
+
+-- Eihän tietysti viiden frangin kuudenkymmenen silkki ole viidentoista
+eikä edes kymmenenkään frangin kankaan arvoista.
+
+-- Se rypistyy helposti, jatkoi rouva Marty. -- Pelkään, ettei siitä
+ole päällysvaatteiksi. Siinä ei ole tarpeeksi ryhtiä.
+
+Tämän huomautuksen johdosta myyjän täytyi sekaantua puheeseen. Hän
+ilmaisi mielipiteensä erehtymättömän miehen liioitellulla
+kohteliaisuudella.
+
+-- Mutta, hyvä rouva, notkeus juuri on tämän silkin parhaimpia
+ominaisuuksia. Se ei rypisty ollenkaan... Se on juuri mitä tarvitsette.
+
+Hänen varmuutensa oli niin valtava, etteivät naiset uskaltaneet väittää
+vastaan. Rouva Marty otti kankaan uudestaan tutkittavaksi, kun hän
+tunsi jonkun koskevan olkapäähänsä. Se oli rouva Guibal, joka jo tunnin
+ajan oli käyskennellyt huvikseen tavaratalossa suoden silmilleen
+rikkauksien tyydykettä ostamatta nuppineulaakaan. Vieläkin kerran sulut
+laukesivat ja sanoja tulvi ehtimiseen.
+
+-- Tekö täällä?
+
+-- Olen kyllä. Vaivoin olen näin pitkälle päässyt.
+
+-- Niin todellakin. Tavaton tungos. Ihmiset ovat koko ajan yhdessä
+paikassa eivätkä liiku... Entä itämainen sali?
+
+-- Hurmaava kerrassaan!
+
+-- Hyvä Jumala, mikä menestys! Jääkäähän tänne, niin menemme kohta
+yhdessä ylös.
+
+-- Ei kiitos, minä tulen juuri sieltä.
+
+Hutin odotti salaten kärsimättömyytensä yhtämittaiseen hymyynsä. Naiset
+eivät todellakaan kursailleet ketään. Varastivat ujostelematta häneltä
+hänen rahansa. Vihdoinkin rouva Guibal poistui jatkaakseen hidasta
+kävelyään ja kiersi ihastuneen näköisenä silkkinäyttelyä.
+
+-- Teidän sijassanne ostaisin päällysvaatteen valmiina, rouva Desforges
+sanoi kiinnittäen huomionsa takaisin kankaaseen. -- Huokeammaksi se
+tulisi.
+
+-- Totta on, että koristeineen ja ompelupalkkoineen ... kuiskasi rouva
+Marty. -- Ja sitten on tilaisuus valita.
+
+He nousivat kaikki. Rouva Desforges kääntyi Hutiniin:
+
+-- Tehkää hyvin ja saattakaa meidät valmiiden vaatteiden osastolle.
+
+Hutin hämmästyi, sillä tällaiseen hän ei ollut tottunut. Vai ei
+todellakaan tuo tumma kaunotar ostanut mitään. Hänen vainunsa oli siis
+pettänyt. Hän kääntyi rouva Martysta taivuttaakseen Henrietteä
+vaikutusvoimansa alle.
+
+-- Ja te, rouva, te ette siis halua mitään, satiinia? samettia?...
+Olisi tilaisuus tehdä oivallisia kauppoja.
+
+-- Kiitos, toinen kerta, tämä vastasi tyynesti katsomatta häneen sen
+enempää kuin äsken Mignot'honkaan.
+
+Hutinin täytyi ottaa rouva Martyn tavarat ja lähteä saattamaan naisia
+valmiiden vaatteiden osastolle. Lähtiessään hän näki harmikseen, että
+Robineau par'aikaa möi rouva Boutarelille melkoisen määrän silkkiä.
+Hänellä ei totta tosiaan ollutkaan enää vainua, tuskin hän sai
+kahtakymmentä centimeäkään kokoon. Tappiolle joutuneen, tyhjäksi
+ryöstetyn miehen raivo kuohui hänen nuhteettoman kohteliaan käytöksensä
+alla.
+
+-- Ensimmäiseen kerrokseen, hyvät rouvat, hän sanoi yhä naurussa suin.
+
+Ei ollut helppoa päästä porraskäytävään. Käytävässä liikkui taaja,
+tuhatpäinen joukko vyöryen eteenpäin kuin virtaava joki, joka halliin
+jouduttuaan tulvi yli reunojensa. Yhtämittaisessa taistelun tohinassa
+myyjät riuhtoivat voitonhuumauksessaan mielensä mukaan tätä naiskansaa
+heitellen sitä edestakaisin tulisessa kiireessä. Oli jouduttu siihen
+iltapäivän hetkeen, jolloin tulistunut kone tempasi kaikki mukaansa
+huumaavaan lentoon puristaen verille raastetuilta uhreiltaan
+viimeisenkin rovon. Hutin ei päässyt askeltakaan eteenpäin. Henriette
+tukehtumaisillaan kuumuudesta katsoi ylöspäin ja huomasi ylimmällä
+portaalla Mouret'n, joka palasi tuon tuosta tähän samaan paikkaan
+ihailemaan suunnatonta voittoaan. Henriette hymyili ystävälleen toivoen
+saavansa häneltä apua. Mutta Mouret ei edes huomannut häntä joukosta,
+jatkoi vain kasvot riemusta säteilevinä selityksiään Vallagnoscille.
+Kadun hälinä ei päässyt enää tavaratalon seinien sisällä kuohuvasta
+melskeestä voitolle; korva ei erottanut enää pyörien räminää, kavion
+kapsetta, vaununovien pauketta. Tämä lainehtiva ihmismeri toi mieleen
+Pariisin hämmästyttävän suuruuden, joka kykeni saamaan tällaisia
+ostajajoukkoja liikkeelle. Kuumassa ilmassa tuntui kankaiden tuoksuja.
+Askelten kaiku, myyntipöytiä piirittävien ihmisten tuhat kertaa
+toistamat samat lauseet, messinkilevyjä vastaan kilahtelevien rahojen
+helinä, kassojen ympärillä tungeskelevien kukkaroiden napse,
+kellariholvien ammottaviin kuiluihin vierivien tavarahissien jyrinä,
+kaikki yhtyi sekavaksi, yhä voimistuvaksi meluksi. Ja hienon tomuharson
+samentamina esineiden ääriviivat kävivät epäselviksi, osastot ikäänkuin
+sulivat yhteen. Lyhyttavaraosasto näytti olevan vedenpaisumuksen
+vallassa, valkotavaraosastossa ikkunasta iskevä kirkas auringonsäde
+kultasi kankaiden lumikinoksia. Kaukana tavaratalon toisessa päässä
+käsineiden ja villakankaiden osastot katosivat hattujen ja
+hiuslaitteiden peittoon. Ei voinut enää erottaa pukuja tästä
+ihmismerestä, päähineet liehuivat yksin pinnalla sulkien ja
+nauhasolmukkeiden koristamina. Siellä täällä miehen hattu muodosti
+mustan täplän, ja naisten kalpea ihonväri sai väsymyksen ja kuumuuden
+vaikutuksesta kameliankukkien läpikuultavan vivahduksen. Vihdoin
+Hutinin voimakkaiden kyynärpäiden onnistui raivata naisille tietä.
+Mutta kun Henriette pääsi portaat ylös, hän ei nähnytkään enää
+Mouret'ta. Tämä oli heittäytynyt keskelle tungosta sukeltaen
+Vallagnoscin kanssa aaltoilevaan ihmismereen syvyyksienkin salaisuuksia
+nauttimaan. Mouret tunsi henkeään ahdistavan. Hänen ostajakuntansa
+tuntui sulkevan hänet pitkään, intohimoiseen syleilyyn.
+
+-- Vasemmalle, hyvät rouvat, Hutin sanoi muuttumattoman kohteliaana,
+vaikka koko hänen ruumiinsa kuohui vihasta.
+
+Ylhäällä oli yhtä vaikea liikkua. Huonekaluosastollakin oli tungosta,
+vaikka siellä ei yleensä käynyt paljon väkeä. Huivien ja turkiksien
+osastot olivat tulvillaan. Kulkiessaan pitsiosaston läpi naiset
+tapasivat taas tuttavia. Rouva de Boves oli siellä tyttärensä Blanchen
+kanssa ihaillen tavaroita, joita Deloche heille näytteli. Taas Hutinin
+täytyi jäädä odottamaan, ostokset käsivarrella.
+
+-- No päivää! Teitä minä juuri ajattelinkin.
+
+-- Ja minä olen etsinyt teitä pitkin päivää. Mutta mahdotonta
+tämmöisestä tungoksesta on löytää ketään.
+
+-- Komeata, eikö ole?
+
+-- Erinomaista, ystäväni. Emme enää pysy pystyssäkään.
+
+-- Ostatteko?
+
+-- Eikö mitä. Katselemme vain. Istumme tässä vähän aikaa levätäksemme.
+
+Rouva de Boves, jolla oli kukkarossa juuri sen verran rahaa, että sai
+ajurin maksetuksi, ei todella aikonutkaan ostaa mitään, vaikka
+tyhjennytti laatikon toisensa perästä katsellakseen ja kosketellakseen
+pitsejä. Hän oli arvannut hidasliikkeisen ja ujon myyjän uudeksi
+tulokkaaksi ja käytti hyväkseen tämän tottumattomuutta, tietäen ettei
+tästä ollut naisten oikkuja vastustamaan. Jo puoli tuntia hän oli
+pidättänyt myyjää vaatien yhä uusia tavaroita nähdäkseen. Myyntipöytä
+oli kukkuroillaan. Rouva de Boves upotti kätensä kuohuvaan pitsikasaan,
+sormet intohimosta vavisten ja kasvot aistillisen nautinnon
+kiihottamina. Blanche seisoi hänen vieressään saman intohimon vallassa,
+kasvot aivan kalpeina.
+
+Keskustelun yhä jatkuessa Hutin odotti liikkumattomana milloin naiset
+suvaitsivat lähteä liikkeelle. Hänen sormiaan poltti halu lyödä heitä
+korville.
+
+-- Kas, rouva Marty sanoi, -- samanlaisiako kaulaliinoja ja harsoja te
+haette kuin minun äskettäin ostamani?
+
+Se oli totta. Rouva de Boves, jota lauantaista lähtien olivat
+kiusanneet rouva Martyn pitsit, ei voinut vastustaa haluaan päästä edes
+koskettelemaan pitsejä, koska hänen miehensä tarkkuus esti häntä
+ostamasta niitä. Hän punastui hiukan sanoen Blanchen tahtoneen katsoa
+espanjalaispitsisiä kaulaliinoja. Sitten hän lisäsi:
+
+-- Valmiiden vaatteiden osastolleko olette menossa...? No hyvästi siis.
+Missä tapaamme? Itämaisessa salissako, eikö niin?
+
+-- Se sopii kyllä. Itämaisessa salissa siis... Komea, vai mitä?
+
+He erosivat päiviteltyään jälleen kerran mainitun salin ihmeitä.
+Deloche hyvillään siitä, että hänelläkin oli tekemistä, alkoi uudelleen
+tyhjennellä pitsilaatikkoja äidin ja tyttären mieliksi. Hitaasti ja
+sotilaallisen ryhdikkäästi käveli isä Jouve väentungoksessa
+myyntipöytien välissä väläyttäen kunniamerkkiään ja vartioiden
+kallisarvoisia ja hienoja tavaroita, joita oli niin helppo varastaa ja
+kätkeä hihaan. Kulkiessaan rouva de Boves'in ohi hän hämmästyi pöydälle
+kasattuja tavaroita ja vilkaisi epäilevästi hänen pitsejä kopeloivia,
+kuumeesta vapisevia sormiaan.
+
+-- Oikealle, hyvät rouvat, Hutin sanoi lähtien jälleen liikkeelle.
+
+Hän kiehui vihasta. Eikö siinä kylliksi, etteivät he ostaneet häneltä
+mitään. Vieläkö heidän piti viivytellä näin jokaisessa tavaratalon
+nurkassa. Se, että hänen oli saatettava heidät juuri valmiiden
+vaatteiden osastolle, oli omiaan katkeroittamaan vielä enemmän hänen
+mieltään, sillä kangasosastot ja valmiiden vaatteiden osasto olivat
+alituisessa riidassa keskenään taistellen ostajista ja koettaen saada
+toisiltaan myyntiprosentit. Silkkiosasto suuremmassa määrässä vielä
+kuin villakangasosastot raivosi, kun sen täytyi luovuttaa valmiiden
+vaatteiden osastolle ostaja, joka katsottuaan kaikki kankaat lopuksi
+päätti ostaa puvun valmiina.
+
+-- Neiti Vadon! Hutin sanoi suuttuneella äänellä, kun he olivat vihdoin
+päässeet perille.
+
+Mutta neiti Vadon, joka parhaillaan hieroi edullista kauppaa, ei ollut
+kuulevinaan. Huone oli täynnä. Ostajajonot kulkivat pitsiosaston ovelta
+vastapäätä olevalle valkotavaraosaston ovelle, ja huoneen perällä
+naiset riisuivat päällysvaatteitaan koettaakseen peilin edessä uusia.
+Punainen plyyssimatto tukahdutti askelten kaiun, ja kaukaisen alakerran
+melu ei kuulunut tänne. Naiset kuiskailivat hiljaa niinkuin
+yksityisellä vastaanotolla, ilma oli kuuma ja raskas kuin täydessä
+juhlasalissa.
+
+-- Neiti Prunaire! huusi Hutin.
+
+Ja kun tämäkään ei kuunnellut hänen käskyään, hän mutisi:
+
+-- Senkin marakatit.
+
+Hänen tunteensa osaston neitejä kohtaan eivät tällä kertaa olleet
+hellimpiä, hänen oli täytynyt väsyttää jalkansa portaissa tuodakseen
+heille ostajia ja luovuttaa heille myyntiprosentit, jotka oikeastaan
+kuuluivat hänelle. Katkeruutta ei neitienkään puolelta puuttunut tässä
+yhtämittaisessa ottelussa. Alituisesta seisomisesta ja kiireestä
+aiheutuneen väsymyksen vaikutuksesta luonnonvaistot vaikenivat,
+sukupuolierot katosivat, eikä jäljelle jäänyt kuin etuvastakohdat,
+joita kuumeinen kaupankäynti kiihdytti.
+
+-- Täällä ei siis ole ketään? Hutin kysyi.
+
+Silloin hän huomasi Denisen. Aamusta saakka tämän oli täytynyt
+järjestää vaatteita takaisin kaappeihin, vain silloin tällöin hänelle
+oli luovutettu jokin epäilyttävä myynti, jonka tuloksista ei suuria
+toivottu ja joka aina oli mennyt häneltä hukkaan. Kun Hutin huomasi
+hänet tyhjentämässä pöytää, jolla oli suunnattoman suuri vaatekasa, hän
+meni kiirein askelin hakemaan häntä.
+
+-- Kuulkaahan, neiti, tulkaa palvelemaan näitä rouvia, jotka odottavat.
+
+Hän heitti kiireesti Denisen käsivarrelle rouva Martyn ostokset, joiden
+kantamiseen hän oli väsynyt. Hänen suunsa vetäytyi taas hymyyn, ja
+tuossa hymyssä oli hieman ilkuntaa, häijyn luonteen salaista
+mielihyvää, sillä kokeneena myyjänä hän arvasi valmistavansa sekä
+nuorelle tytölle että tuomilleen asiakkaille vaikeuksia. Mutta Denise
+heltyi onnesta, joka näin odottamattomasti kohtasi häntä. Tämä oli jo
+toinen kerta kun Hutin esiintyi hänelle tuntemattomana ystävänä,
+hellänä ja osaaottavana veljenä, joka osasi aina oikealla ajalla
+ilmestyä avuntuojana. Nuoren tytön silmät loistivat kiitollisuudesta,
+ja lämmin katse seurasi Hutinia, kun tämä kyynärpäillään raivasi
+itselleen tietä kiirehtien takaisin osastolleen.
+
+-- Haluaisin päällysvaatteen, rouva Marty sanoi.
+
+Denise kysyi minkälaisen hän halusi, mutta rouva Marty ei osannut
+sanoa. Hän ei ollut päättänyt mitään, vaan pyysi nähdä talon malleja
+voidakseen valita. Denise, joka oli jo väsynyt ja huumautunut
+väenpaljoudesta, joutui nyt aivan hämilleen. Cornaillen myymälässä
+Valognes'issa ei ollut koskaan paljon väkeä yhtäaikaa; sitäpaitsi hän
+ei tiennyt miten paljon mallipukuja oli eikä missä niitä säilytettiin.
+Rouvat tuskastuivat odotukseen, kun vastausta ei kuulunut. Silloin
+Aurélie rouva sattui näkemään rouva Desforges'in, jonka lemmensuhteen
+hän taisi tuntea, koska tuli kiireesti kysymään, palveliko kukaan
+rouvia.
+
+-- Kyllä, Henriette vastasi, -- tuo neiti, joka etsii tuolla. Mutta hän
+ei näytä paljoakaan tietävän, sillä hän ei löydä mitään.
+
+Johtajatar pysähdytti Denisen sanoen hänelle hiljaa:
+
+-- Näettehän, ettette osaa. Tehkää hyvin ja pysykää alallanne.
+
+Kääntyen muitten puoleen hän sanoi käskevästi:
+
+-- Neiti Vadon, tuokaa tänne päällysvaatteita.
+
+Sitten hän jäi katsomaan, kun Marguerite näytteli mallipukuja.
+Tämä puhutteli ostajia kuivan kohteliaalla äänellä esiintyen
+epämiellyttävästi niinkuin ainakin silkkipukuinen puotineiti, joka on
+tottunut kaikkiin komeuksiin eikä ujostele ketään, ja joka tietämättään
+kadehtii parempionnisia. Kuullessaan, ettei rouva Marty tahtonut maksaa
+kahtasataa enempää, hän nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Oh,
+enemmän rouvan oli toki maksettava; mahdotonta kahdellasadalla oli
+saada mitään kunnollista. Ja hän heitti pöydälle halvemmat puvut
+liikkeellä, joka merkitsi: siinä sen näette, tällaisia sillä hinnalla
+saa. Rouva Marty ei uskaltanut tyytyä niihin. Hän kuiskasi rouva
+Desforges'in korvaan:
+
+-- Miesmyyjien kanssa on paljon miellyttävämpää asioida... Heidän
+kanssaan voi olla paljon vapaammin.
+
+Vihdoin Marguerite toi silkkisen, kivihiilikoristeisen vaipan, jota
+piteli hyvin varovasti. Aurélie rouva kutsui luokseen Denisen ja sanoi
+hänelle:
+
+-- Jotakin hyötyä teistäkin pitää olla... Pankaa tämä päällenne...
+
+Denise, sydän täynnä katkeruutta, koska ei enää uskonut koskaan
+onnistuvansa missään, oli jäänyt liikkumattomana seisomaan, kädet
+hervottomina riippuen. Hänet aiottiin epäilemättä erottaa
+palveluksesta, ja silloin veljet jäisivät leivättä. Hänen päätään
+pyörrytti kohiseva väenpaljous, ja hänen jäseniään pakotti outo voimia
+kysyvä nosteleminen, johon hän ei ollut tottunut, niin että hän tuskin
+pysyi pystyssä. Mutta hänen oli pakko totella ja asettua mannekiiniksi,
+jonka päälle Marguerite järjesteli vaippaa.
+
+-- Seisokaa suorana, Aurélie rouva sanoi.
+
+Mutta samassa yleinen huomio kääntyi pois hänestä, sillä Mouret astui
+sisään Vallagnoscin ja Bourdonclen seuraamana. Hän tervehti rouvia ja
+kuunteli mielihyvin heidän kohteliaisuuksiaan onnistuneen
+talviuutuuksien näyttelyn johdosta. Varsinkin itämaisen salin komeuksia
+kehuttiin innokkaasti. Vallagnosc, joka oli nähnyt kaikki osastot,
+osoitti paatuneena pessimistinä enemmän hämmästystä kuin ihailua, sillä
+eihän tämä kaikki ollut muuta kuin suunnaton paljous vaatetavaraa. Mitä
+Bourdoncleen tuli, hän unohti kokonaan olevansa talonväkeä ja onnitteli
+hänkin isäntää karkoittaakseen tämän muistosta aamuiset epäilyksensä ja
+yhtämittaiset levottomat huomautuksensa.
+
+-- Kyllä, aika hyvin kaikki onnistuu. Olen tyytyväinen, Mouret toisti
+säteilevänä, vastaten hymyllä Henrietten helliin katseihin. -- Mutta
+älkää antako minun häiritä...
+
+Silloin huomio kääntyi taas Deniseen, joka antautui vastustelematta
+Margueriten käänneltäväksi.
+
+-- No, miltä näyttää? rouva Marty kysyi rouva Desforges'ilta.
+
+Tämä lausui mielipiteensä järkähtämättömän varmasti, muodin
+erehtymättömänä arvostelijana.
+
+-- Ei ole tosiaankaan hullumpi. Ja uutta kuosia... Mutta minusta se ei
+ole oikein siro vyötäisistä.
+
+-- Oh, keskeytti Aurélie rouva, se olisi arvosteltava teidän oman
+vartalonne mukaan, hyvä rouva... -- Te kyllä ymmärrätte, ettei se voi
+näyttää miltään tuollaisella vartalolla... Enemmän ryhtiä, neiti!
+Seisokaa toki suorana, että joltakin näyttäisi.
+
+Naurettiin. Denise oli käynyt aivan kalpeaksi. Häntä hävetti
+asettuminen koneeksi näiden ihmisten tutkittavaksi ja pilkattavaksi.
+Rouva Desforges, joka tunsi vaistomaista vastenmielisyyttä Deniseä
+kohtaan hänen lempeän luonteensa ilmaisevien kasvojen tähden -- rouva
+itse oli kaikkea muuta kuin lempeä -- lisäsi pisteliäästi:
+
+-- Epäilemättä se sopisi paremmin, jos neidin puvussa olisi vähemmän
+väljyyttä.
+
+Ja hän heitti Mouret'hen pariisittaren veitikkamaisen, maaseutulaisen
+naurettavaa pukua pilkkaavan katseen. Tämä tunsi silmäyksessä
+hellyyttä ja kauneudestaan ja viehättävyydestään onnellisen naisen
+voitonriemua. Palkitakseen saamansa rakkaudenosoituksen hänkin arveli
+velvollisuudekseen yhtyä pilkkaan huolimatta Deniseä kohtaan
+tuntemastaan hyväntahtoisuudesta ja tytön oudosti kiinnostavasta
+vaikutuksesta hänen naistenihailijaluonteeseensa.
+
+-- Ja jos tukka olisi kammattu, hän kuiskasi.
+
+Tämä oli jo liikaa. Johtaja suvaitsi laskea leikkiä, ja kaikki neidit
+purskahtivat nauruun. Marguerite uskalsi päästää kikatuksenkin, jonka
+hän kumminkin heti tukahdutti koettaen hienona neitinä pidättää
+nauruaan. Clara päästi käsistään hyvän myynnin saadakseen kerran oikein
+mielensä mukaan ilvehtiä, ja valkotavaraosaston myyjättäret tulivat
+ovelle katsomaan, mikä sellaisen ilon nosti. Rouvatkin naurahtivat,
+mutta hiljaa, vilkaisten toisiinsa ja luopumatta ylhäisen naisen
+arvokkaasta ryhdistä. Aurélie rouva yksin ei vetänyt keisarinnaamaansa
+nauruun, vaan näytti loukkaantuneelta, ikäänkuin uuden tulokkaan hento
+vartalo ja vallattomat hiukset olisivat häväisseet sekä hänen että
+osaston maineen. Denisen kalpeus kävi vieläkin vahvemmaksi keskellä
+pilkkaajien joukkoa. Hän tunsi itsensä häväistyksi, alastomaksi
+riisutuksi, avuttomaksi. Mihin rikokseen hän oli syypää, kun hänen
+liian hoikkaa vartaloaan ja liian suurta tukkaansa näin uskallettiin
+pilkata. Mutta varsinkin häntä loukkasi Mouret'n ja rouva Desforges'in
+nauru, hän arvasi vaistomaisesti heidän salaiset välinsä, ja hän tunsi
+sydämessään tuskan kouristuksen. Tuo rouva oli hyvin häijy, koska
+saattoi kiusata köyhää parkaa, joka ei sanonut sanaakaan. Mouret nosti
+hänessä sellaisen pelon, että kaikki muut hänessä kuohuvat tunteet
+hyytyivät siihen, eikä hän enää tiennyt mitä ne olivatkaan. Hylättynä,
+syvästi loukattuna naisellisessa kainoudessaan ja ymmärtämättä minkä
+tähden häntä kohdeltiin niin väärin, hän nieli nyyhkytyksensä, jotka
+väkisinkin tahtoivat kohota hänen rinnastaan.
+
+-- Sopimatonta kerrassaan. Muistakoon tyttö siis, että hänen on
+kammattava huomenna tukkansa, toisti Bourdoncle moneen kertaan Aurélie
+rouvalle, joka jo heti alusta oli vastustanut Denisen ottamista
+liikkeen palvelukseen ja jonka mielestä nuoren tytön hentous oli
+ylenkatseen arvoinen.
+
+Vihdoin Aurélie rouva tuli ottamaan vaipan Denisen hartioilta ja
+kuiskasi hänelle aivan hiljaa:
+
+-- Kaunis alku tosiaankin! Jos ette onnistu paremmin, niin... Hullummin
+ei voisi kukaan käyttäytyä.
+
+Denise peläten puhkeavansa itkuun kiirehti pois kantaen vaatekasaa joka
+hänen oli myyntipöydällä järjestettävä. Nyt hän pääsi ainakin
+piiloutumaan väkijoukkoon, ja työ esti häntä ajattelemasta
+tapahtunutta. Samassa hän huomasi vieressään valkotavaraosaston
+myyjättären, joka jo aamulla oli puolustanut häntä. Tämä oli ollut
+kohtauksessa läsnä ja kuiskasi hänen korvaansa:
+
+-- Älkää olko millännekään, lapsi parka. Ei pidä olla noin
+herkkätunteinen. Teidän täytyy karaistua, sillä muuten he eivät koskaan
+jätä teitä rauhaan... Minä olen kotoisin Chartres'ista, ja nimeni on
+Pauline Cugnot, myllärin tytär... He olisivat syöneet minut suuhunsa jo
+ensi päivänä, ellen olisi noussut vastarintaan... Rohkaiskaa mielenne
+ja antakaa tänne kätenne. Keskustellaan silloin kun haluatte.
+
+Denise joutui yhä enemmän hämilleen hänelle tarjotun käden johdosta.
+Hän puristi sitä arasti ja päästi sen sitten jatkaakseen työtään
+peläten, että hänen vihollisensa suuttuisivat siitäkin, jos saisivat
+tietää, että hänellä oli ystävätär.
+
+Sillä aikaa Aurélie rouva pani vaipan rouva Martyn hartioille, ja
+kaikki kiittelivät kilvan. Se istui hyvin, mainiosti! Se näytti heti
+aivan toisenlaiselta. Rouva Desforges väitti, ettei parempaa voinut
+saada. Sitten tuttavat erosivat. Mouret kumarsi jäähyväisiksi, ja
+Vallagnosc, joka oli huomannut rouva de Boves'in tyttärineen
+pitsiosastolla, kiirehti heidän luokseen tarjotakseen kätensä äidille.
+Marguerite ilmoitti välikerroksen kassaan rouva Martyn ostokset, ja
+tämä maksoi käskien tuoda tavarat kotiin. Rouva Desforges oli saanut
+kassasta n:o 10 ostamansa tavarat. Asiansa toimitettuaan naiset vielä
+kerran kohtasivat toisensa itämaisessa salissa, ja heidän ihastuksensa
+puhkesi innostuneeseen sanatulvaan. Rouva Guibalkin kehui ja kiitteli:
+
+-- Kuinka ihanaa... Luulisi melkein olevansa itämailla!
+
+-- Niin, eikö totta! Oikea haaremi! Eikä kallistakaan!
+
+-- Smyrnalaiset matot ovat vasta kauniita. Smyrnalaisista minä pidän.
+Mitkä värit! Mikä hienous!
+
+-- Entäpä tuo kurdistaani! Katsokaapa!
+
+Hitaasti joukot alkoivat vähetä. Kellon soitto oli jo ilmoittanut kaksi
+ruokailuvuoroa tunnin väliajoin, ja kolmatta vuoroa varten alettiin
+kattaa. Osastot olivat melkein tyhjät, siellä täällä vain joku
+myöhästynyt ostaja, joka tuhlaamishulluuden riivaamana unohti ajan
+kulun. Viimeisten ajurinvaunujen räminä häipyi kuulumasta, ja mahtava
+kaupunki kylläisenä syömisestä kuorsasi kuin ravittu hirviö ja sulatti
+uneen vaipuessaan palttinat, verat, silkit ja pitsit, joita aamusta
+alkaen oli heitetty sen kitaan. Myynnin viimeisten elonmerkkien
+lakattua tavaratalo näytti kaasuliekkien valossa taistelutantereelta,
+joka vielä höyrysi raastettujen uhrien jäännöksistä. Myyjät lepäsivät
+uupumuksesta voimattomina kaappiensa ja pöytiensä keskellä, joilla
+vallitsi epäjärjestys, kuin hirmumyrsky olisi kulkenut. Alakerran
+halleissa pääsi vaivoin kulkemaan tuolien tähden, täytyi astua niiden
+ylitse. Käsineosastolla Mignot seisoi pahvirasiavallin ympäröimänä.
+Villakangasosastolla ei päässyt ollenkaan liikkumaan; Liénard torkkui
+lainehtivassa kangasmeressä, mistä puoleksi luhistuneet pakkapinot
+kohosivat kuin talon rauniot, joita tulvillaan oleva joki kuljettaa
+mukanaan. Ja kauempana valkotavarat olivat sirottaneet lumensa maahan;
+joka paikassa kompastui ruokaliinojen jäälohkareisiin ja tallasi
+jaloillaan nenäliinojen kepeitä lumihiutaleita. Ylhäällä välikerroksen
+osastoilla sama sekasorto; turkikset viruivat pitkin lattiaa, valmiit
+puvut olivat läjinä kuin kaatuneiden sotamiesten viitat. Rutistuneita
+ja kääröistään avattuja pitsejä ja liinavaatteita venyi missä sattui.
+Olisi voinut luulla kokonaisen naislauman riisuutuneen ja heittäneen
+vaatteensa sikin sokin. Alhaalla pohjakerroksessa tulistunut kone vielä
+pärskyi tuskastuneen lähettämön työntäessä kadulle tavaratukkuja
+vaunuihin toimitettaviksi.
+
+Mutta varsinkin silkkiosaston kimppuun ostajajoukot olivat rynnänneet;
+siellä oli tehty puhdasta jälkeä. Halli oli raastettu alastomaksi.
+Ääretön paris-bonheur -varasto oli kadonnut teille tietymättömille kuin
+lukemattomien heinäsirkkojen hävittämänä. Keskellä tyhjyyttä Hutin
+ja Favier, vaivoin taistelun touhusta tointuen, selailivat
+tarkistusvihkojaan ja laskivat myyntiprosenttejaan. Favier oli päässyt
+viiteentoista frangiin. Hutin huomasi raivokseen jääneensä tänä
+kovanonnenpäivänä toiseksi, sillä hänen voittonsa nousi tuskin
+kolmeentoistakaan. Voitonhimo leimusi heidän silmissään. Koko myymälä
+heidän ympärillään luetteli yhtä kiihkeästi numeroita saman kuumeen
+vallassa, riemuitsi niinkuin verilöylystä päihtynyt sotajoukko.
+
+-- Mitä nyt sanotte, Bourdoncle? Mouret huusi. -- Vieläkö pelko vaivaa
+teitä?
+
+Hän oli palannut lempipaikalleen välikerroksen portaille, missä seisoi
+käsipuihin nojaten. Nähdessään ympärillään hävityksen jäljet hän nauroi
+voitonriemuista naurua. Hänen aamuinen pelkonsa, tuo anteeksiantamaton
+heikkous, joka oli ainiaksi jäävä hänen salaisuudekseen, pakotti hänet
+huutamaan ääneen iloansa. Hän oli siis vihdoinkin lopullisesti
+voittanut. Pikkukauppa oli joutunut tappiolle, paroni Hartmann
+miljoonineen ja maa-alueineen oli voitettu hänen puolelleen. Nähdessään
+kassanhoitajien laskevan kumartuneina kassakirjojensa yli yhteen pitkiä
+numerojonoja ja kuullessaan kullan helinän rahojen vieriessä
+messinkisiin rasioihin Mouret tunsi Naisten Aarreaitan paisuvan ja
+kasvavan, sen hallin laajenevan ja sen käytävien pitenevän aina
+Dix-Décembrenkadulle asti.
+
+-- Joko nyt uskotte talon liian pieneksi? hän jatkoi... -- Olisimme
+voineet myydä kahta vertaa enemmän.
+
+Bourdoncle tunnusti nöyryytettynä erehtyneensä, mutta tämä tunnustus
+tuotti hänelle iloa. Samassa kummankin huomio kiintyi omituiseen
+näkyyn, ja ystävät kävivät jälleen vakaviksi. Niinkuin aina illalla
+Lhomme, ensimmäinen kassanhoitaja, oli koonnut eri kassoista tulot, ja
+laskettuansa ne yhteen ja kirjoitettuansa loppusumman lappuun, jonka
+pisti rautakoukkuun, hän oli lähtenyt viemään rahoja keskuskassaan
+kantaen niitä rahan laadun mukaan salkussa tai säkissä. Tänään kulta ja
+hopea oli voitolla. Lhomme nousi hitaasti portaita kantaen kolmea
+suunnatonta säkkiä, jotka hän, oikean käden puutteessa, vasemmalla
+kädellään painoi rintaansa vastaan ja esti luisumasta leuallaan
+lattialle. Raskaasti läähättäen hän kulki kallisarvoisen taakkansa
+painamana nöyrästi väistyvien myyjien välitse.
+
+-- Paljoonko nousee, Lhomme? kysyi Mouret.
+
+Kassanhoitaja vastasi:
+
+-- Kahdeksaankymmeneentuhanteen seitsemäänsataanneljäänkymmeneenkahteen
+frangiin kymmeneen centimeen.
+
+Mielihyvän hämmästys kulki Aarreaitan toisesta päästä toiseen sitä
+mukaa kun tieto levisi. Niin korkeaan tulokseen ei yksikään
+muotitavaroiden liike ollut tähän saakka yhdessä päivässä päässyt.
+
+Illalla, kun Denise hoippui portaita ylös mennäkseen huoneeseensa,
+hänen täytyi nojautua ahtaan, peltikattoisen käytävän seiniin. Kun hän
+oli päässyt kammioonsa ja sulkenut ovensa, hän heittäytyi vuoteelleen,
+niin sietämättömästi hänen jalkojaan särki. Kauan hän tuijotti
+elottomin silmin pukeutumispöytää, vaatekaappia, koko hotellikaluston
+alastomuutta. Täälläkö hänen piti kuluttaa elämänsä? Hänen ensimmäinen
+täällä viettämänsä päivä tuntui niin armottoman pitkältä, niin
+lohduttoman raskaalta. Hän ei ikinä jaksaisi toista samanlaista. Sitten
+hän huomasi olevansa silkkipuvussa. Tämän talon määräämä puku kiusasi
+häntä, ja lapsellisuudessaan hän pukeutui vanhoihin villavaatteisiinsa
+purkaakseen muka matkakirstuaan. Mutta kun hän oli saanut ylleen oman
+köyhän pukunsa, hän tunsi kuristuvansa liikutuksesta, ja nyyhkytykset,
+joita hän oli koettanut aamusta asti pidättää, puhkesivat äkkiä kuumaan
+kyynelvirtaan. Hän heittäytyi uudelleen vuoteelle, itki veljiensä
+tähden, itki loppumattomasti, jaksamatta riisua kenkiänsäkään, itki
+menehtyäkseen sekä väsymyksestä että surusta.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Seuraavana päivänä, tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Denise oli
+saapunut osastolleen, Aurélie rouva tuli sanomaan hänelle kuivalla
+äänellä:
+
+-- Neiti, teitä kysytään johtokunnassa.
+
+Denise tapasi Mouret'n istumassa yksinään suuressa, vihreällä ripsillä
+verhotussa työhuoneessaan. Hän oli sattunut muistamaan "Tappuratukan",
+minkä nimen Bourdoncle oli keksinyt Deniselle, ja vaikka hän ei yleensä
+välittänyt alentua toimittamaan santarmin virkaa, hän halusi nähdä
+uuden myyjättärensä peloitellakseen tätä, jos tämä vielä olisi yhtä
+huolimattomasti pukeutunut. Vaikka Mouret oli edellisenä iltana yhtynyt
+rouva Desforges'in pilkkaan, hänen itserakkautensa oli kärsinyt siitä,
+että hänen myyjättärensä pukua vastaan oli ollut muistuttamista. Hänen
+tunteensa tyttöä kohtaan olivat sangen sekavat, hänen olisi ollut
+vaikea selittää, oliko se ystävyyttä vai vihaa.
+
+-- Neiti, hän alkoi, -- olemme ottaneet teidät palvelukseemme setänne
+tähden, ja jottei meidän vastoin tahtoamme olisi pakko...
+
+Tähän hän lopetti. Hänen edessään, toisella puolella kirjoituspöytää,
+seisoi Denise suorana, vakavana ja kalpeana. Hänen silkkipukunsa ei
+ollut enää liian väljä, vaan mukautui pehmeästi hänen neitseellisen
+hennon vartalonsa ja puhdaspiirteisten olkapäittensä mukaan. Ja joskin
+hänen hiuksensa, jotka olivat sidotut paksuille palmikoille, yhä vielä
+vastustelivat vallattomasti, niin ne kumminkin koettivat taipua.
+
+Itkettyään edellisenä iltana Denise oli vaipunut uneen ja nukkunut
+vaatteet päällä neljään asti. Herättyään häntä oli hävettänyt
+hermostunut herkkätunteisuuden purkauksensa. Hän oli ryhtynyt
+pienentämään pukuaan, ja sitten hän oli kampa kädessä kuluttanut
+kokonaisen tunnin peilin edessä saamatta kuitenkaan tukkaansa mielensä
+mukaan.
+
+-- No, olettehan sentään siistimpi tänä aamuna... Mouret jatkoi. -- Nuo
+pahanilkiset suortuvat vain eivät ota taipuakseen.
+
+Mouret oli noussut ja ruvennut muitta mutkitta korjailemaan Denisen
+tukkaa yhtä tuttavallisesti kuin edellisenä päivänä Aurélie rouva.
+
+-- Pistäkää nuo korvan taa, hän sanoi. -- Ja palmikot ovat liian
+korkealla.
+
+Denise ei avannut suutaan, antoi vain johtajansa menetellä mielensä
+mukaan. Vaikka tyttö oli vannonut karaistuvansa kestämään kaiken, häntä
+värisytti kun hän tuli johtajan eteen, sillä hän luuli, että hänet
+aiottiin erottaa. Mouret'n silminnähtävä hyväntahtoisuuskaan ei
+pystynyt rauhoittamaan häntä. Denise pelkäsi häntä yhtä paljon ja tunsi
+hänen läsnäollessaan ahdistusta, joka tuntui hänestä aivan
+luonnolliselta, sillä riippuihan hänen kohtalonsa tuon mahtavan miehen
+tahdosta. Kun Mouret sattui hipaisemaan tytön niskaa ja huomasi tämän
+vapisevan, hän katui, että oli luopunut hetkeksi ankaruudestaan, sillä
+auktoriteetin ylläpitäminen oli hänestä kaikesta tärkeintä.
+
+-- No niin, neiti, hän jatkoi asettuen entiselle paikalleen
+kirjoituspöydän taakse. -- Koettakaa hoitaa pukunne. Te ette enää ole
+Valognes'issa, oppikaa nyt pariisittareksi... Jos setänne nimi riitti
+hankkimaan teille paikan meillä, niin tahdon uskoa, ettette te
+puolestanne petä teihin asettamiani toiveita. Valitettavasti eivät muut
+täällä kannata mielipidettäni teidän suhteenne... Kun nyt olen
+varoittanut teitä, älkää saattako minua häpeään.
+
+Hän kohteli Deniseä kuin lasta osoittaen hänelle enemmän sääliä kuin
+hyvyyttä. Nuoren tytön olemuksessa oli jotakin, joka herätti hänen
+uteliaisuutensa ja sai hänet aavistamaan, että tuosta köyhästä ja
+taitamattomasta lapsesta oli kerran kehittyvä viehättävä nainen. Hänen
+toruessaan Denise oli sattunut katsomaan rouva Hédouinin kuvaan, jonka
+kauniit, säännölliset kasvot hymyilivät vakavasti kultakehyksessään, ja
+hänet valtasi väristys Mouret'n rohkaisevista sanoista huolimatta.
+Tuollainenko hän oli ollut, tuo nainen, jonka Mouret kaupungilla
+liikkuvien huhujen mukaan oli tappanut rakentaakseen talonsa hänen
+verestään tahraantuneiden kivien perustalle. Mouret jatkoi yhä
+puhettaan.
+
+-- Menkää, hän sanoi lopuksi ja tarttui uudestaan kynään.
+
+Denise meni, ja käytävässä häneltä pääsi helpotuksen huokaus.
+
+Tästä päivästä lähtien Denise piti päänsä pystyssä.
+Herkkätunteisuudestaan huolimatta hän oli rohkea tyttö, joka tiesi,
+että heikon ja turvattoman täytyy noudattaa järjen ääntä, ja iloisesti
+hän kävi asettamaansa tehtävään kiinni. Melua nostamatta hän kulki
+suoraan eteenpäin tähdäten esteistä huolimatta maaliinsa. Ja tämän hän
+teki mitä luonnollisimmalla ja yksinkertaisimmalla tavalla, sillä
+voittamaton lempeys oli juuri hänen luonteensa ydin.
+
+Ensiksikin hänen oli voitettava työn aiheuttama ääretön väsymys.
+Vaatteiden nosteleminen rasitti hänen käsivarsiaan ja koko hänen
+ruumistaan niin suuresti, että kuutena ensi viikkona hän valitteli
+kääntyessään yöllä vuoteessaan. Hänen selkäänsä ja hartioitaan pakotti
+liiallisesta rasituksesta. Mutta vielä enemmän häntä vaivasivat hänen
+paksupohjaiset ja raskaat kenkänsä, jotka hän oli tuonut Valognes'ista
+mukanaan ja joita hänen täytyi käyttää, koska rahat eivät riittäneet
+kevyempien ostamiseen. Alituisesta menosta aamusta iltaan ja peläten
+nuhteita, jos hetkeksikään nojautui seinään levätäkseen, hänen hennot
+pikkutytön jalkansa olivat jalkineiden sopimattomuudesta turvonneet
+muodottomiksi. Kantapäitä särki, ja jalkaterät olivat täynnä rakkoja,
+jotka puhjetessaan märkivät niin, että jalka tarttui sukkaan kiinni.
+Jalkojen liiallinen rasittaminen, joka varsinkin naiselle on
+epäterveellistä, aiheutti hänen elimistössään häiriöitä, jotka hänen
+ihonsa kalpeus paljasti. Mutta vaikka hän oli niin hoikka ja näytti
+niin peräti heikolta, hän kesti, vaikka niin monen muun muotikaupan
+myyjättären täytyi luopua palveluksesta ammatin tuottamien tautien
+johdosta. Hänen lujuutensa kestämään tuskaa, hänen itsepintaiset
+ponnistuksensa ja hänen vaatimaton rohkeutensa pitivät hänen selkänsä
+suorana ja huulensa hymyssä, vaikka hän tunsi heikkenevänsä ja
+riutuvansa työstä, jota miehenkään voimat tuskin olisivat kestäneet.
+
+Toisena kiusana oli koko hänen osastonsa vihamielisyys. Ruumiillisiin
+tuskiin, joita hänen oli kestettävä, liittyivät toverien vainoista
+aiheutuneet kärsimykset. Vaikka hän oli kaksi kuukautta lempeydellä ja
+kärsivällisyydellä koettanut lepyttää heitä, ei hän ollut vielä päässyt
+heidän äreydestään voitolle. Hänen hellyydentarpeeseensa vastattiin
+pistosanoilla ja kiusanteolla; toverit olivat aina yhtä mieltä häntä
+vastaan, aina he sulkivat hänet pois yhteisistä riennoistaan. Hän sai
+kauan kestää heidän pilkkaansa epäonnistuneen ensiesiintymisensä
+johdosta, häntä sanottiin "Pörröpääksi" ja "kampurajalaksi", ja kun
+joku ei onnistunut myynnissään, hänen sanottiin olevan Valognes'ista
+kotoisin; sanalla sanoen, hän oli ainaisen pilkan kohteena. Kun hän
+sitten tavaratalon koneistosta selville päästyään osoittautui jonkin
+ajan kuluttua oivalliseksi myyjättäreksi, hämmästys oli yleinen. Nyt
+tytöt yksissä tuumin koettivat ryöstää häneltä paremmat myyntivuorot.
+Marguerite ja Clara, jotka arvasivat vaistomaisesti hänen etevyytensä
+ja pelkäsivät joutuvansa alakynteen, tekivät liiton uutta tulokasta
+vastaan, ja kätkeäkseen levottomuutensa he teeskentelivät mitä suurinta
+ylenkatsetta häntä kohtaan. Aurélie rouvaa loukkasi tytön jäykkyys,
+joka ei sallinut hänen yhtyä muiden imartelevaan suitsuttamiseen. Siksi
+johtajatar ei ottanutkaan häntä puolustaakseen, vaan yllytti häntä
+vastaan suosikkinsa, hovinsa suosikit, jotka alinomaa polvillaan ollen
+osasivat tarjota hänelle sitä mairittelevaa ylistystä, jota hän
+muhkeassa mahtavuudessaan tarvitsi pysyäkseen hyväntuulisena. Näytti
+siltä kuin rouva Frédéric, alajohtajatar, olisi tahtonut pysyä heidän
+liitostaan erillään, mutta sen hän teki kai vahingossa, sillä hän
+osoittautui yhtä kovaksi kuin muutkin, niin pian kuin huomasi, mihin
+rettelöihin saattoi joutua, jos uskalsi vastoin muiden tahtoa osoittaa
+hyväntahtoisuutta. Denisellä ei ollut kenessäkään turvaa. Kaikki he
+olivat "Tappuratukkaa" vastaan, ja hänen täytyi alinomaa olla
+sotakannalla tulematta sittenkään kunnollisesti toimeen.
+
+Sellaista hänen elämänsä oli. Hänen oli pakko hymyillä, esiintyä
+uljaasti ja kohteliaasti silkkipuvussa, joka ei ollut hänen omansa.
+Hänen täytyi raataa rohkeasti, vaikka oli menehtymäisillään
+väsymyksestä, vaikka häntä ravittiin huonosti, kohdeltiin pahoin, ja
+vaikka yhtämittaiset karkeat erottamisuhkaukset painoivat hänen
+mieltään. Hänen huoneensa oli hänen ainoa turvapaikkansa, ainoa paikka,
+missä hän saattoi antautua kyyneltensä valtaan, kun päivän kärsimykset
+olivat käyneet liian koviksi. Mutta sielläkin oli hyytävän kylmä. Lumen
+peittämästä peltikatosta syntyvä jäinen viima värisytti hänen
+jäseniään, niin että hänen täytyi maata vuoteessa käppyrässä, panna
+kaikki vaatteet lisäpeitoksi ja itkiessään kätkeä kasvonsa peitteen
+alle estääkseen niitä sierettymästä. Mouret ei puhutellut häntä enää
+koskaan. Kun Denise sattui työssään kohtaamaan Bourdonclen ankaran
+katseen, hän vavahti, sillä hän arvasi tämän leppymättömäksi
+viholliseksi, joka ei antaisi hänelle vähintäkään virhettä anteeksi.
+Keskellä tätä yleistä vihamielisyyttä isä Jouven hänelle osoittama
+kohteliaisuus tuntui hänestä oudolta. Jos tämä tapasi hänet jossakin
+syrjässä, hän puhutteli häntä naurussa suin koettaen sanoa jotakin
+miellyttävää. Kaksi kertaa järjestyksenvalvoja oli säästänyt Denisen
+nuhteilta taivuttamatta häntä kiitollisuuteen, sillä nuori tyttö ei
+välittänyt hänen suojeluksestaan. Se herätti hänessä pelkoa.
+
+Eräänä iltana päivällisen jälkeen, kun Denise toveriensa kanssa
+järjesteli kaappeja, Joseph tuli ilmoittamaan hänelle, että alhaalla
+eräs nuori mies kysyi häntä. Denise meni alakertaan levottomana.
+
+-- No jopa nyt jotakin, sanoi Clara, kun Tappuratukallakin on sulhanen!
+
+-- Mahtaa olla miehellä nälkä, vastasi Marguerite.
+
+Alhaalla ovikäytävässä Denise tapasi Jeanin. Hän oli kieltänyt veljeään
+tulemasta tavarataloon häntä tapaamaan, sillä tällaiset käynnit tekivät
+siellä ikävän vaikutuksen. Mutta hän ei hennonut torua poikaa. Poika
+parka näytti olevan aivan suunniltaan. Hän oli juossut paljain päin
+Templen kaupunginosasta asti ja oli aivan hengästynyt.
+
+-- Onko sinulla kymmenen frangia? hän sammalsi. -- Anna minulle
+kymmenen frangia tai olen hukassa.
+
+Pojan liehuvat kiharat ja tyttömäisen lempeät kasvot olivat niin
+lystikkäänä vastakohtana tälle juhlallisen synkkämieliselle lauseelle,
+että Deniseä olisi naurattanut, jos hän ei olisi pelästynyt
+rahanpyyntöä.
+
+-- Kymmenen frangia? hän sanoi. -- Mihin?
+
+Jean punastui. Hän kertoi tavanneensa erään toverinsa sisaren, mutta
+Denise käski hänen vaieta ollen hämillään hänkin ja haluamatta tietää
+enempää. Jo kaksi kertaa Jean oli tullut pyytämään häneltä apua
+samanlaisiin tarpeisiin, mutta silloin oli ollut kysymys pienistä
+summista. Ensimmäisellä kertaa hän oli tarvinnut vähän toista frangia,
+toisella kertaa puolitoista. Aina hän lankesi samanlaisiin erehdyksiin,
+aina oli naisista kysymys.
+
+-- En voi antaa sinulle kymmentä frangia, sisar jatkoi, -- Pépén
+kuukausimaksua ei ole vielä suoritettu, ja minulla on rahaa vain
+siihen. Minulle jää sen verran, että saan itselleni uudet kengät.
+Tarvitsen ne välttämättä... Et ole lainkaan järkevä, Jean. Käyttäydyt
+tyhmästi.
+
+-- Olen hukassa, Jean toisti traagillisella äänellä. -- Kuule sisko
+kulta, nyt on kysymys pitkästä, mustasilmäisestä tytöstä. Menin
+kahvilaan hänen ja hänen veljensä kanssa, enkä voinut arvata, että se
+tulisi niin kalliiksi...
+
+Denisen täytyi taas keskeyttää, ja kun hän näki lemmikkinsä silmien
+täyttyvän kyynelistä, hän otti kukkaron taskustaan ja haki siitä
+kymmenen frangin rahan, jonka pisti veljen käteen. Jeanilta pääsi heti
+nauru.
+
+-- Tiesinhän... Mutta kunniani kautta, en enää toiste tee niin. Se
+olisi kerrassaan konnamaista.
+
+Hän puikki tiehensä suudeltuaan sisartaan poskelle kuin mieletön.
+Tavaratalon kauppa-apulaiset ihmettelivät.
+
+Sinä yönä Denise nukkui levottomasti. Siitä asti kun hän oli tullut
+Naisten Aarreaittaan, hänellä oli ollut alituinen huoli toimeentulosta.
+Hän oli yhä ylimääräisenä ilman kiinteää palkkaa, ja kun osaston tytöt
+veivät häneltä kaikki paremmat kaupat, ei hänelle annetuilla
+mitättömillä myynneillä voinut ansaita enempää kuin että sai Pépén
+ylläpidon maksetuksi. Kurjuutta tämä hänelle merkitsi, silkkipukuista
+kurjuutta. Hänen täytyi valvoa yönsä pitääkseen kunnossa vähäisen
+vaatevarastonsa, parsiakseen alusvaatteensa ja korjatakseen paitojaan,
+jotka olivat läpeensä kuluneet, hän oppi lisäksi taitavaksi suutariksi
+paikkaamalla vähän väliä kenkiään. Hän pesi pesuvadissa vaatteensa.
+Mutta varsinkin hän oli levoton vanhasta villapuvustaan. Hänellä ei
+ollut toista ja hänen täytyi pukea se päälleen illalla riisuttuaan
+talon vaatteet. Se kului. Hän tarkasteli sitä pelokkaasti. Likapilkku
+oli hänelle suruksi, repeämä todelliseksi epätoivoksi. Omiin
+tarpeisiinsa hänellä ei ollut mitään, ei mitään millä ostaa niitä
+pieniä tarvikkeita, joita nainen tarvitsee. Kaksi viikkoa hänen piti
+odottaa, ennenkuin sai kokoon sen verran rahaa, että kykeni ostamaan
+neuloja ja lankaa. Siksi hän joutuikin täydelliseen rahapulaan, kun
+Jean rakkausjuttuineen odottamatta tuli aiheuttamaan häiriötä hänen
+menoarvioonsa. Jo frangin menettäminen tuotti tuntuvan vaillingin hänen
+kukkaroonsa. Kuinka hän nyt korvaisi nuo kymmenen frangia, jotka
+puuttuivat? Ei ajattelemistakaan, että hän yhdessä päivässä ansaitsisi
+niin paljon. Ajatus vaivasi painajaisena häntä unessa aina
+päivänkoitteeseen asti. Milloin Pépé heitettiin kadulle, milloin hän
+itse verissä sormin käänteli katukiviä katsoakseen, eikö niiden alla
+olisi kätkössä rahoja.
+
+Seuraavana päivänä hänen oli hymyiltävä ja näyteltävä hienopukuisen
+neidin osaa. Tunnettuja asiakkaita tuli osastolle, ja moneen kertaan
+Aurélie rouva kutsui hänet luokseen heittääkseen hänen hartioilleen
+milloin minkin vaatekappaleen uuden kuosin näyttämistä varten.
+Kaartaessaan vartaloaan muotilehtien naiskuvien tapaan hän ajatteli
+Pépén kuukausimaksua, josta puuttui kymmenen frangia ja joka oli sinä
+iltana maksettava. Vaikka hän lisäsi siihen kenkärahaksi varatut
+säästönsä -- sillä tulihan hän vielä jonkin kuukauden vanhoilla toimeen
+-- niin siitä ei sittenkään tullut kolmeakymmentäneljää frangia
+enempää. Mistä ottaa nuo kuusi frangia, jotka vielä puuttuivat. Hänen
+sydämensä oli pakahtua tuskasta.
+
+-- Huomatkaa, puku on olkapäistä väljä, sanoi Aurélie rouva. -- Samalla
+sangen aistikasta ja sangen mukavaa. Näettekö, se ei ollenkaan ahdista
+käsivarsia liikutettaessa.
+
+-- Ei ollenkaan, vakuutti Denise kohteliaasti hymyillen. -- Ei edes
+tunnukaan. Varmaankin se on rouvalle mieleen.
+
+Tätä sanoessaan hän muisti vieneensä Pépén edellisenä sunnuntaina
+kävelemään Elyséen puistoon ja katui sitä. Eihän lapsi parka tosin
+usein päässyt hänen kanssaan kävelemään, eipä silti, mutta hänen oli
+täytynyt ostaa pienokaiselle piparkakkuja ja pieni lapio, ja sitten he
+eivät voineet olla menemättä nukketeatteriin. Heti siitä oli karttunut
+koko summa, frangi kolmekymmentäviisi centimea. Jean ei todellakaan
+muistanut ajatella pikku veikkoaan kun teki tyhmyyksiä. Denisen oli
+vastattava lopuksi kaikesta.
+
+-- Jos ei tämä miellytä rouvaa, jatkoi johtajatar, niin... Pankaahan
+tuo vaippa, neiti, jotta rouva voi vertailla.
+
+Ja Denise sipsutteli pienin askelin, vaippa hartioillaan ja sanoi:
+
+-- Tämä on kyllä lämpimämpi... Ja aivan muodin mukainen.
+
+Iltaan asti Denise kätki ammattinsa vaatiman hymyn alle kiduttavat
+rahahuolensa. Osaston tytöt, joilla oli yltä kyllin työtä sinä päivänä,
+sallivat hänenkin myydä, mutta oli vasta tiistai ja täytyi odottaa
+lauantaihin, ennenkuin sai nostaa viikon ansiot. Päivällisen syötyään
+hän päätti mennä vasta seuraavana päivänä rouva Gras'n luo. Hän saattoi
+sanoa saaneensa esteen, ja siihen mennessä hänen kenties onnistuisi
+saada jostakin kuusi frangia kokoon.
+
+Denise, joka pelkäsi vähimpiäkin menoja, meni aikaisin huoneeseensa.
+Mitä hänellä olisi ollut ulkona tekemistä, kun kukkaro taskussa
+oli tyhjä ja kun hän lisäksi oli niin arka, ettei uskaltanut
+mennä tuntemiaan tavaratalon lähikatuja kauemmaksi. Käveltyään
+Palais-Royaliin asti hengittääkseen raitista ilmaa hän palasi nopeasti
+kotiin ommellakseen tai pestäkseen vaatteitaan. Tyttöjen huoneiden sivu
+kulkevassa käytävässä oli iltaisin ja aamuisin kasarmintapainen
+epäjärjestys. Tytöt juoksentelivat sangen huolimattomassa asussa,
+hakivat pesuvettä, järjestelivät pesuvaatteita, viivyttelivät juoruja
+levittääkseen, suuttuivat ja leppyivät vuorotellen. Kun heitä oli
+kielletty menemästä huoneisiin työpäivän aikana, he itse asiassa vain
+nukkuivat niissä saapuen illalla viime hetkessä ja lähtien pois
+aamulla, ennenkuin olivat oikein heränneetkään, siistiydyttyään ja
+pukeuduttuaan kiireesti. Tämä käytävää vähän väliä lakaiseva,
+tuulenpuuskan tapainen meno, väsymys, joka sai tytöt kolmetoista tuntia
+kestävän työpäivänsä jälkeen heittäytymään vuoteelle siitä sen koommin
+enää hievahtamatta, rasittumisesta johtuva äreys, joka alinomaa yllytti
+heitä toinen toistaan vastaan, kaikki muistutti kiusaantuneiden
+joukkojen ohikulkiessaan käyttämää majataloa. Denisellä ei ollut yhtään
+ystävää. Kaikista myyjättäristä yksi ainoa, naapuriosaston myyjätär
+Pauline Cugnot, osoitti hänelle myötätuntoa, mutta kun valmiiden
+vaatteiden osasto ja valkotavaraosasto olivat ilmisodassa keskenään,
+oli tyttöjen täytynyt rajoittua vaihtamaan silloin tällöin jokin
+kiireinen sana, ja ystävyys ei ottanut kehittyäkseen. Pauline asui
+aivan Denisen huoneen vieressä, sen oikealla puolella, mutta hän katosi
+heti pöydästä noustuaan ja palasi vasta yhdentoista aikaan, jolloin
+Denise kuuli hänen menevän levolle. He tapasivat siis toisensa
+ainoastaan työn aikana.
+
+Denise oli vielä kerran ryhtynyt korjaamaan kenkiään. Hän käänteli
+niitä kädessään huolestuneena tarkastellen, vieläkö ne kestäisivät
+yhden kuukauden. Sitten hän päätti ryhtyä työhön, paksulla
+silmäneulalla hän koetti ommella irtipäässeet pohjat päällisiin kiinni.
+Kauluksensa ja kalvosimensa hän oli pannut saippuaveteen pesuvatiin.
+
+Joka ilta hän kuuli kuinka toverit palasivat. Kuului hiljaista
+supatusta ja naurua, joskus riitaa, jota koetettiin tukahduttaa. Sitten
+vuoteet ritisivät, haukoteltiin syvään, ja lopuksi huoneet vaipuivat
+toinen toisensa jälkeen makeaan uneen. Hänen vasemmanpuoleinen
+naapurinsa puheli usein unissaan, mistä Denise oli alussa pelästynyt.
+Oli kenties niitäkin, jotka ohjesäännöstä huolimatta valvoivat
+myöhäiseen yöhön niinkuin Denisekin korjatakseen vaatteitaan, mutta sen
+he tekivät kai yhtä varovasti kuin hänkin sukkasillaan liikkuen ja
+vähintäkään melua aiheuttamatta, sillä suljettujen ovien takaa ei
+kuulunut hiiskahdustakaan.
+
+Kello oli kymmenen minuuttia yli yksitoista kun käytävässä äkkiä kuului
+liikettä, ja Denise nosti päätään. Jokohan nyt taas joku oli
+myöhästynyt? Pauline kai, sillä Denise kuuli viereistä ovea avattavan.
+Mutta hämmästyksekseen hän huomasi, ettei valkotavaroiden myyjätär
+mennytkään omaan kammioonsa, vaan koputti hänen ovelleen:
+
+-- Päästäkää sisälle! Olen Pauline.
+
+Myyjättäriä oli kielletty käymästä toistensa luona, ja Denise
+kiirehtikin avaamaan, jottei rouva Cabin, joka valvoi ohjesäännön
+noudattamista, huomaisi järjestyksen rikkojaa.
+
+-- Oliko hän siellä? kysyi Denise sulkiessaan ovea.
+
+-- Kuka? Rouva Cabinko? Pauline sanoi. -- Oh, en minä häntä pelkää...
+Viidestä frangista hän kyllä leppyy.
+
+Sitten hän lisäsi:
+
+-- Jo aikoja olen tahtonut puhua kanssanne. Alhaalla ei ole koskaan
+tilaisuutta... Ja kun tänä iltana pöydässä näytitte niin
+alakuloiselta...
+
+Denise kiitti heltyneenä toveria hyväntahtoisuudesta, ja pyysi häntä
+istumaan. Mutta hämmästyneenä odottamattoman vieraan tulosta hän piteli
+yhä kädessään kenkää, jota oli korjaamassa. Paulinen katse sattui
+siihen, sitten hän pudisti päätään, katsoi ympärilleen ja näki
+kauluksen ja kalvosimet pesuvadissa.
+
+-- Lapsi parka, arvasinhan, jatkoi Pauline. -- Älkää huoliko, kyllä
+minä tiedän miltä tuntuu. Ensi aikoina, kun saavuin Chartres'ista ja
+kun ei isä Cugnot lähettänyt minulle centimeäkään, pesin minäkin
+pyykkiä. Pesin paitanikin. Minulla oli niitä kaksi, ja aina te olisitte
+löytänyt toisen likoamasta.
+
+Hengästyneensä juoksemisesta hän oli istuutunut. Hänen sikkarasilmäiset
+leveät kasvonsa olivat piirteiden karkeudesta huolimatta miellyttävät,
+suu oli iso, mutta lempeä. Hän rupesi muitta mutkitta kertomaan
+elämäkertaansa. Isän kodissa hän oli viettänyt nuoruutensa. Sitten
+mylläri oli tehnyt vararikon ja antanut tyttärelle kaksikymmentä
+frangia käteen käskien tämän mennä Pariisiin onneaan etsimään. Hän oli
+joutunut alussa kokemaan kovaa, ensin Batignollen tavaratalon
+myyjättärenä ja sitten Naisten Aarreaitan palveluksessa, loukkauksia,
+solvauksia ja kieltäymyksiä. Mutta nyt oli elämä jo siedettävää. Hän
+ansaitsi kaksisataa frangia kuukaudessa ja huvitteli mielensä mukaan
+huolehtimatta tulevaisuudesta ja laskematta päiviä. Rintaneula ja
+kellonvitjat koristivat hänen vyötäisiltä somasti istuvaa tummansinistä
+verkapukuaan, ja hän hymyili ison harmaan sulan somistaman samettihatun
+suojasta.
+
+Denise punastui häveten paikkaamistyötään ja yritti selittää, mutta
+Pauline keskeytti toistaen:
+
+-- Minäkin olen kokenut samanlaista. Ja minä olen vanhempi teitä,
+kaksikymmentäkuusi ja puoli vuotta jo, vaikka en siltä näytä... Kas
+niin, kertokaa nyt mikä teitä vaivaa.
+
+Denise antoi myöten tuon vilpittömästi tarjotun ystävyyden voittamana.
+Alushameessaan, vanha huivi hartioilla, hän istuutui muhkeasti
+pukeutuneen Paulinen viereen, ja syntyi vilkas keskustelu. Huoneessa
+oli jäätävän kylmä. Vilu tuntui valuvan pieneen ullakkokamariin
+vankilamaisen alastomia seiniä pitkin. Tyttöjen sormet kangistuivat
+pakkasesta, mutta he eivät huomanneet sitä kertoessaan toisilleen
+salaisuutensa. Denise avasi arasti sydämensä ja uskoi vähitellen
+toiselle kaikki surunsa. Hän puhui Jeanista ja Pépéstä ja kertoi
+alituiset rahahuolensa. Siitä puhe kääntyi valmiiden vaatteiden
+myyjättäriin, ja Pauline puhui suunsa puhtaaksi.
+
+-- Senkin heittiöt! hän sanoi. -- Jos he tahtoisivat käyttäytyä
+ihmisiksi teitä kohtaan, niin ansaitsisitte kyllä enemmän kuin sata
+frangia kuukaudessa.
+
+-- Kaikki vihaavat minua, Denise sanoi itkuun purskahtaen, -- enkä minä
+ymmärrä minkä tähden. Herra Bourdoncle esimerkiksi on alati väijymässä
+minua saadakseen minut kiinni virheestä, ikäänkuin olisin hänen
+tiellään... Isä Jouve yksin...
+
+Toinen keskeytti:
+
+-- Sekö vanha marakatti! Älkää toki häneen luottako... Tiedättekö,
+sellaisia isonenäisiä miehiä ei kannata uskoa. Hänellä on kyllä
+kunniamerkki, mutta hänestä on yhtä ja toista sanomista meidänkin
+osastolla... Mutta olette te lapsellinen, kun noin vähästä itkette?
+Tuollainen herkkätunteisuus on oikea onnettomuus. Kaikkien täytyy
+kestää mitä teidän on kestettävä. Tuliaisia te maksatte, siinä kaikki.
+
+Hän tarttui Denisen käteen ja suuteli häntä hyvän sydämensä voittamana.
+Raha-asiat olivat vakavampaa laatua. Köyhä tyttö ei tietysti jaksanut
+elättää kahta veljeään, maksaa toisen ylläpidon ja toisen huvit, kun ei
+päässyt ansaitsemaan muuta, kuin mitä toverit suvaitsivat hänelle
+antaa, sillä palkkaa hän tuskin saattoi odottaa ennenkuin maaliskuussa,
+kevätmyynnin vilkastuessa.
+
+-- Kuulkaa nyt, teidän on mahdotonta tulla toimeen tällä tavalla, sanoi
+Pauline. -- Teidän sijassanne minä...
+
+Mutta hän vaikeni, sillä käytävästä kuului liikettä. Marguerite
+kenties, sillä hänestä kerrottiin, että hän kulki iltaisin käytävässä
+urkkiakseen nukkuivatko muut. Pauline, joka yhä piteli Denisen kättä,
+katsoi häntä vähän aikaa sanomatta mitään kuunnellen uudistuisiko ääni.
+Sitten hän jatkoi hiljaa lempeästi vakuuttaen:
+
+-- Teidän sijassanne minä ottaisin ystävän.
+
+-- Ystävän? kuiskasi Denise, ymmärtämättä aluksi. Mutta kun asia
+selveni hänelle, hän veti kätensä pois ja oli aivan typerän näköinen.
+Hän häpesi tuota neuvoa, sillä sellainen ei ollut koskaan johtunut
+hänen mieleensä, eikä hän ymmärtänyt mitä hyötyä siitä voisi olla.
+
+-- Enhän toki, hän vastasi yksinkertaisesti.
+
+-- Muuten, Pauline jatkoi, -- te ette selviä, sen minä sanon...
+Laskekaa vain: neljäkymmentä frangia pienokaisesta ja vähän väliä
+viiden frangin summa toiselle. Ja ettehän tekään voi pukeutua kuin
+kerjäläinen, niin juuri, kenkänne ovat lopussa... Ottakaa ystävä! Se on
+paljon parempi.
+
+-- En ota, toisti Denise.
+
+-- No niin, tyhmästi teette... Täytyyhän sitä ja se on aivan
+luonnollista. Meidän kaikkien on ollut pakko turvautua siihen. Minäkin
+olin ylimääräisenä niinkuin tekin alituisessa rahanpuutteesa. Ruoka ja
+asunto on tietysti, mutta kuka pitää huolen puvusta. Ja sitten
+mahdotontahan on olla ilman rahaa. Kukaan ei voi kaiken ikäänsä istua
+kammiossaan katselemassa kärpästen lentoa. Ja mikä sitten neuvoksi?
+Hyvä Jumala, sitä täytyy...
+
+Sitten hän kertoi ensimmäisestä ystävästään, asianajajan kirjurista,
+johon hän oli tutustunut huviretkellä Meudoniin. Tämän jälkeen hän oli
+ottanut postivirkamiehen. Syksystä alkaen hänellä oli ystävänä eräs Bon
+Marchén myyjä, sangen kiltti poika, jonka seurassa hän vietti kaikki
+joutohetkensä. Mutta tietysti hän ei huolinut monesta yhtäaikaa. Hän
+oli kunnon tyttö, ja häntä inhottivat nuo kurjat, jotka tyytyivät kehen
+tahansa.
+
+-- En minä käske teitä käyttäytymään huonosti, enhän toki, hän jatkoi
+nopeasti. -- En esimerkiksi tahtoisi näyttäytyä teidän Claranne
+seurassa, sillä sen verran minä pidän maineestani enkä ole huimapää.
+Mutta kun seurustelee siivosti jonkun kanssa eikä tiedä tekevänsä
+pahaa... Onko se nyt sitten teistä niin pahaa?
+
+-- Ei, vastasi Denise, -- mutta minusta ei ole siihen, siinä kaikki.
+
+He vaikenivat uudestaan. Vilusta huolimatta he hymyilivät toisilleen
+heltyen noista hiljaa kuiskatuista salaisuuksista.
+
+-- Ja sitten, jatkoi Denise punastuen, -- eihän sitä voi, ellei sydän
+käske.
+
+Pauline katsoi häneen kummastellen. Lopuksi hän nauroi ja suuteli
+Deniseä vielä kerran sanoen:
+
+-- Mutta, kultaseni, eihän sitä mieltymättä... Olettepa te lapsellinen!
+Eivät ne väkisin vie... Kuulkaahan, tahdotteko, että Baugé vie meidät
+ensi sunnuntaina jonnekin maalle? Hän voi ottaa toverin matkaan.
+
+-- En, Denise toisti itsepintaisesti, alati yhtä lempeänä. Pauline ei
+enää uudistanut pyyntöään. Jokainen oli vapaa käyttäytymään mielensä
+mukaan. Hän oli sanonut minkä sanoi, sydämensä hyvyydestä, sillä hänen
+kävi todellakin sääliksi, kun näki toverin noin onnettomaksi. Kun kello
+oli lyönyt kaksitoista, hän nousi lähteäkseen. Mutta sitä ennen hän
+pakotti Denisen ottamaan vastaan nuo kuusi frangia, jotka häneltä
+puuttuivat sanoen ettei niillä ollut mitään kiirettä. Denisen sopi
+maksaa sitten kun ansaitsi enemmän.
+
+-- Nyt, hän lisäsi, sammuttakaa kynttilä, jotteivät arvaa kenen ovi
+narahtaa... Voitte sitten jälleen sytyttää.
+
+Kynttilän sammuttua ystävät vieläkin kerran puristivat kättä. Pauline
+pujahti kevyesti ovesta ja katosi omaan huoneeseensa melua
+herättämättä. Hameen kahina vain ilmaisi, että väsyttävästä päivästä
+huolimatta joku vielä valvoi sikeään uneen vaipuneissa huoneissa.
+
+Ennen maatapanoaan Denise tahtoi lopettaa kengänkorjauksen ja pesun.
+Kylmä yhä lisääntyi sitä myöten kuin yö kului. Mutta Denise ei sitä
+huomannut, sillä keskustelu oli saanut hänen verensä kuohuksiin. Hän ei
+liioin paheksunut toverin tunnustuksia, sillä hänen mielestään jokaisen
+oli lupa järjestää elämänsä mielensä mukaan, kun oli yksin eikä
+kenestäkään riippuvainen. Hänen elämänsä puhtaus ei ollut lujien
+periaatteiden ansiosta, se johtui hänen suorasta järjestään ja
+turmeltumattomasta luonteestaan. Yhtä käydessä hän vihdoinkin kävi
+nukkumaan. Hän ei rakastanut ketään, ei ketään. Mitä varten hän siis
+muuttaisi elämänsä ja riistäisi veljiltään heille lupaamansa äidin
+hellyyden? Mutta sittenkään hän ei saanut unta silmiinsä. Kuumana
+juoksi veri hänen suonissaan, ja outoja näkyjä kohosi pimeästä hänen
+silmiensä eteen. Ne hälvenivät vähitellen ja katosivat yöhön.
+
+Tästä illasta lähtien Denisen silmät avautuivat huomaamaan tunne-elämän
+ilmiöitä osastollaan. Kun työ ei liiaksi rasittanut, "mies" oli
+alinomaa tytöillä mielessä. Juoruja kerrottiin toiselta toiselle, ja
+niissä oli usein viikkokaudeksi nauramista. Clara vietti häpeällistä
+elämää kolmen miehen elättinä kuljettaen perässään kokonaista laumaa
+sattuman hänen saattoonsa liittämiä rakastajia. Tavaratalossa hän
+rasitti itseään niin vähän kuin suinkin, kun tiesi saavansa rahaa
+vähemmällä vaivalla muualta, ja hän olisi jo aikoja sitten eronnut
+palveluksesta, jollei hänen olisi ollut pakko näön vuoksi pysyä
+paikoillaan, sillä hän pelkäsi isä Prunaireä, joka lupasi tulla
+Pariisiin lyömään hänet vaivaiseksi, jos hän ei elänyt ihmisiksi.
+Marguerite sitä vastoin käyttäytyi siivosti, eikä hänellä tiedetty
+olevan rakastajaa. Kaikki ihmettelivät tätä, sillä hänen tarinansa ei
+ollut kenellekään salaisuus. Kaikki tiesivät hänen tulleen Pariisiin
+kätkeytyäkseen virheensä seurauksista. Mutta kuinka hän oli lapsen
+ylipäänsä saanut, jos hän noin siveästi eli. Häneen ei sittenkään ollut
+luottamista. Arvatenkin hän pysyi aisoissa miellyttääkseen
+grenoblelaista serkkuaan. Tytöt eivät säästäneet rouva Frédériciäkään,
+vaan väittivät hänen olevan hyvissä väleissä milloin minkin ylhäisen
+henkilön kanssa, mutta totuus oli, ettei hänen sydämensä asioista
+tiedetty mitään. Illalla leskirouva poistui äreänä ja jäykkänä, eikä
+kukaan tiennyt, minne hän niin kipakasti kiirehti. Mitä Aurélie rouvaan
+tuli, niin hänestä kerrotut jutut olivat varmaankin perättömiä,
+tyytymättömien myyjättärien keksimiä hullutuksia, joita ei kukaan
+todenperästä uskonut. Hänen sanottiin aikanaan keränneen ympärilleen
+pienen hovin kuuliaisia nuorukaisia ja väitettiin, että hänen eräälle
+poikansa ystävälle osoittama äidillinen rakkaus oli ollut liian hellää
+laatua, mutta nykyään hänen asemansa osaston johtajattarena vaati
+häneltä vakavuutta, ja hänen arvokkaasta esiintymisestään päättäen hän
+ei enää välittänyt seikkailuista. Mutta sen sijaan oli muita, joita
+lapsellisuudet eivät vielä kyllästyttäneet: koko suuri lauma
+tavaratalon tyttöjä, joita töiden loputtua iltapäivällä odotettiin
+ovella. Nuoria miehiä oli joukoittain Gaillonin aukiolla ja pitkin
+Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkatuja kuin vahdinpidossa,
+liikkumattomina pitäen silmällä ohikulkevia tyttöjä. Omansa löydettyään
+he tarjosivat kätensä ja katosivat hänen kanssaan kadun kulmasta
+puhellen tyynesti ja arvokkaasti.
+
+Mikä varsinkin Deniseä hämmästytti oli hänen Colombania koskeva
+havaintonsa. Milloin ikinä hän katsoi kadun toisella puolen kituvaa
+Vanhaa Elbeufia, hän näki setänsä ensimmäisen kauppa-apulaisen ovella
+tuijottamassa valmiiden vaatteiden myyjättäriä. Kun Colomban huomasi,
+että Denise katseli häntä, hän käänsi punastuen päänsä pois ikäänkuin
+olisi pelännyt, että nuori tyttö antaisi hänet ilmi Genevièvelle,
+vaikka Denise ei enää käynyt setänsä perheessä, sen jälkeen kun oli
+astunut Naisten Aarreaitan palvelukseen. Denise luuli ensin, että
+Margueritesta oli kysymys, sillä Colombanin raukeat silmäykset
+tuntuivat ilmaisevan onnettoman rakastajan toivottomuutta, ja
+Margueritesta ei todellakaan paljon toivomista ollut, sillä hänellä oli
+asunto tavaratalossa ja hän kohteli kaikkia ihailijoitaan yhtä tylysti.
+Mutta sitten suureksi hämmästyksekseen Denise huomasi erehtyneensä,
+sillä Colombanin katseet piirittivätkin Claraa eikä Margueriteä.
+Kuukausia onneton ihailija oli hautonut katukäytävällä rakkauttaan
+uskaltamatta lähestyä ja tyytyen silmäyksiin, vaikka hänen olisi ollut
+niin helppoa tutustua tähän vapaudesta nauttivaan tyttöön, joka asui
+Louis-le-Grandinkadulla ja jolla oli joka ilta uusi mies rinnallaan.
+Clara ei näyttänyt itsekään tietävän mitään tästä valloituksestaan.
+Deniseen havainto teki tuskallisen vaikutuksen. Sellaista kurjuuttako
+rakkaus olikin! Tuo poika, jolla oli niin suuri onni aivan lähellään,
+ei välittänyt sen enempää siitä, vaan turmeli tulevaisuutensa ja
+rukoili polvillaan arvotonta naista niinkuin pyhimystä. Tästä lähtien
+hän tunsi sydäntänsä kouristavan joka kerta, kun hän Vanhan Elbeufin
+vihreälasisen ikkunan takana huomasi Genevièven kalpeat ja riutuneet
+kasvot.
+
+Tätä kaikkea Denise ajatteli illalla nähdessään toverien poistuvan
+ystäviensä seurassa. Ne, jotka eivät asuneet Naisten Aarreaitassa,
+palasivat vasta seuraavana päivänä, tuoden mukanaan ulkoilman ja
+tuntemattoman maailman päihdyttäviä tuoksuja. Denise vastasi hymyillen
+Paulinen ystävälliseen tervehdykseen tämän rientäessä Gaillonin aukion
+suihkukaivolle, minkä vieressä tiesi Baugén säännöllisesti odottavan
+kahdeksasta lähtien. Denise mentyään ulos viimeisenä teki pienen
+kävelymatkansa aina yksin ja palasi kotiin aina ensimmäisenä, ryhtyi
+työhön tai meni nukkumaan pää täynnä outoja haaveita ja uteliaana
+tietämään millaista Pariisin elämä oikeastaan oli. Hän ei tosin
+kadehtinut näitä naisia, sillä olihan hänen turvanaan yksinäisyys ja
+arkuus, johon hän sulkeutui kuin kuoreen, mutta häntä huvitti
+heittäytyä mielikuvituksensa valtaan, arvata mitä ei tiennyt
+ja luoda itselleen oma käsityksensä kahvila-, ravintola- ja
+teatterihuvituksista, vene- ja jalkamatkoista, joista kuuli alati
+puhuttavan. Haaveet jättivät hänen mieleensä jonkinlaista väsymystä,
+halunsekaista raukeutta, ja hänestä tuntui, että oli jo kyllästynyt
+noihin huveihin, joita ei ollut vielä maistanutkaan.
+
+Mutta paljon aikaa ei hänellä riittänyt haaveisiin sillä hänen elämänsä
+oli pelkkää työtä. Ja liikkeessä, kolmetoista tuntia kestävän työpäivän
+rasituksessa, ei kenenkään mieleen johtunut, että myyjät ja myyjättäret
+olisivat voineet rakastua toisiinsa. Jos kuohuva, alituinen sota
+rahasta ei olisi tasoittanut sukupuolisuhteita, niin yhtämittainen,
+päätä ja jäseniä väsyttävä väentungos olisi sen tehnyt. Harvoin
+lemmenliittoja solmittiin miesten ja naisten kesken heidän
+tungeskellessaan päivät päästään osastoillaan. He olivat kaikkea
+persoonallisuutta vailla, vain koneistossa pyöriviä rattaita, jotka
+parhaansa mukaan ajoivat liikkeen suurta yhteistä asiaa. Talon
+ulkopuolella vasta he elivät omaa elämäänsä pitkin päivää hillittyjen
+intohimojen leimahtaessa äkkiä tuleen.
+
+Kumminkin Denise näki kerran, kuinka Albert Lhomme, Aurélie rouvan
+poika, pisti kirjelapun erään valkotavaraosaston myyjättären käteen
+kuljettuaan sitä ennen monta kertaa osaston läpi välinpitämättömän
+näköisenä. Talven kuollut kausi, joka kestää joulukuusta helmikuuhun,
+oli silloin alkanut, ja Denisellä oli joskus ostajia odottaessaan aikaa
+levätäkin seisoallaan, katse kaukana tavaratalon syvyyksissä. Valmiiden
+vaatteiden myyjättäret seurustelivat joskus pitsiosaston myyjien kanssa
+ylläpitääkseen naapurisopua rajoittuen kumminkin hiljaa vaihdettuihin
+pilapuheisiin. Eräs pitsien myyjä vaivasi piloillaan Claraa
+tunnustuksillaan, vaikka vähän välitti hänestä, eikä tavaratalon
+ulkopuolella koettanutkaan lähestyä häntä. Sellaiset olivat joka
+osastolla myyjien ja myyjättärien välit, nopeita silmäniskuja, sanoja,
+jotka he yksin ymmärsivät, salavihkaisia puheita, joita he vaihtoivat
+seisoen selin toisiinsa varoen Bourdonclen valppautta. Deloche oli
+tyytynyt kauan hymyilemään katsoessaan Deniseä. Sitten hän käyden
+rohkeammaksi uskalsi kuiskata hänelle jonkin ystävällisen sanan, kun
+sattui viereen tungoksessa. Päivänä, jolloin Denise näki Albertin
+antavan valkotavaraosaston myyjättärelle kirjelapun, hän parhaillaan
+puheli Delochen kanssa, joka haluten sanoa hänelle jotakin kysyi
+paremman puutteessa, oliko hän tyytyväinen aamiaiseen. Tämä oli myös
+nähnyt kirjeen vilahtavan. Hän katsoi nuoreen tyttöön, ja he
+punastuivat kumpikin, häpeillen havaitsemaansa.
+
+Mutta Denise, huolimatta näistä kuumista tuulahduksista, jotka
+vähitellen saivat hänessä naisen hereille, uinui vielä viattomuuden
+unta. Hutinin lähestyminen yksin sai hänen sydämensä vavahtamaan.
+Kuitenkaan hän ei luullut tunnettaan nuorta miestä kohtaan muuksi kuin
+kiitollisuudeksi tämän hänelle osoittamasta kohteliaisuudesta. Hutin ei
+kertaakaan tuonut ostajia osastolle Denisen joutumatta hämilleen. Monta
+kertaa palatessaan joltakin kassalta Denise huomasi sydän täynnä
+liikutusta kulkeneensa silkkiosaston poikki, vaikka hänellä ei ollut
+siellä mitään tekemistä. Eräänä iltapäivänä hän tapasi siellä Mouret'n,
+joka seurasi hymyillen häntä katseellaan. Mouret ei enää puuttunut
+häneen, joskus vain virkkoi hänelle jonkin sanan neuvoakseen häntä
+hänen pukunsa suhteen tai laskeakseen hänestä leikkiä, väittäen ettei
+hänestä tainnut tytöksi ollakaan, siihen hän oli liian poikamainen.
+Eikä hän oppinut sievistelemään, vaikka niin tottunut naistenlumooja
+kuin Mouret käytti taitoaan. Mouret suvaitsi nauraa, jopa härnäilläkin,
+tahtomatta kuitenkaan tunnustaa itselleen, minkä vaikutuksen pikku
+myyjätär vallattomine hiuksineen häneen teki. Tuo sanaton hymy sai
+Denisen vapisemaan, ikäänkuin hänet olisi saatu kiinni virheestä.
+Tiesiköhän Mouret, minkä tähden hän kulki silkkiosaston kautta, kun hän
+ei itsekään olisi voinut sanoa, mikä hänet pakotti tekemään kierroksen.
+
+Hutin puolestaan ei näyttänyt huomaavan tytön kiitollisia katseita.
+Nämä neitoset eivät kuuluneet hänen alaansa. Hän oli halveksivinaan
+heitä kehuskellen kahta kiivaammin ostajien suosionosoituksilla. Hänen
+kertomuksensa mukaan eräs vapaaherratar oli hänen myyntipöytänsä edessä
+rakastunut häneen tulisesti, ja mennessään erään arkkitehdin rouvan luo
+korjaamaan laskussa syntynyttä erehdystä, tämä oli langennut hänen
+syliinsä. Tässä normandialaisessa kerskailussa ei ollut mitään perää,
+sillä Hutinilla ei ollut muuta naisseuraa kuin kahvilakonserteissa
+tapaamansa tytöt. Niinkuin useimmat vaate- ja muotitavarakauppojen
+myyjät hän oli tuhlari, joka pitkin viikkoa taisteli saiturin
+itsepintaisuudella hankkiakseen rahaa ja voidakseen sunnuntaina täysin
+käsin kylvää niitä kilpa-ajoradoille, ravintoloihin ja tanssiaisiin.
+Säästöistä ei puhettakaan eikä tulevaisuuden suunnittelusta; raha meni
+samaa tietä kuin se tulikin. Favier ei ottanut Hutinin huveihin osaa.
+Vaikka nämä myyjät tuntuivat tavaratalossa olevan mitä parhaimpia
+ystäviä, he eivät erottuaan ovella puhuneetkaan toisilleen. Samaten
+monet muutkin myyjät, jotka päiväkaudet työskentelivät toistensa
+rinnalla, vieraantuivat toisistaan heti astuttuaan kadulle tietämättä
+mitään toistensa oloista ja elämästä. Hutinin lähin tuttava oli
+Liénard. He asuivat kumpikin Smyrnan hotellissa Annankadun varrella,
+synkän näköisessä talossa, jossa parhaastaan asui kauppa-apulaisia.
+Aamulla he saapuivat yhdessä työhön, ja illalla se, joka ensimmäiseksi
+pääsi vapaaksi osastonsa järjestettyään, meni odottamaan toista
+Saint-Rochin pieneen kahvilaan, johon Naisten Aarreaitan
+kauppa-apulaiset kokoontuivat tupakoimaan, juomaan ja pelaamaan
+korttia. Sinne he jäivät usein yhteen asti, jolloin kahvilan isäntä
+väsyneenä ajoi heidät pois. Noin kuukausi sitten he olivat alkaneet
+viettää kolme iltaa viikossa eräässä Montmartren pahamaineisessa
+kapakassa, johon he hilasivat muitakin tovereita ja jossa he huutamalla
+ja keppejään kolistelemalla osoittivat niin pontevasti mielihyväänsä
+kimeä-ääniselle laulajattarelle, neiti Lauralle, Hutinin viimeiselle
+ystävättärelle, että poliisin oli jo kahteen kertaan täytynyt puuttua
+asiaan.
+
+Talvi kului hiljalleen, ja Deniselle annettiin vihdoinkin kolmesataa
+frangia kiinteää palkkaa. Oli jo korkea aika, sillä hänen vanhat
+kenkänsä eivät pysyneet enää koossa. Viimeisinä kuukausina hän tuskin
+uskalsi mennä uloskaan, sillä hän pelkäsi niiden hajoavan.
+
+-- Hyvä Jumala, neiti, Aurélie rouva sanoi suuttuneen näköisenä, --
+mitä teillä on jalassa. Teidän kenkänne pitävän sellaista melua, ettei
+sitä jaksa kukaan kuunnella. Se on kerrassaan sietämätöntä.
+
+Sinä päivänä, jolloin Denise tuli ensi kertaa osastolle viiden frangin
+kangaskengät jalassa, Marguerite ja Clara ihmettelivät puoliääneen,
+mutta niin kuuluvasti, etteivät heidän huomautuksensa menneet
+keneltäkään hukkaan:
+
+-- Kas vain Tappuratukkaa, joka on hylännyt anturakenkänsä! sanoi
+toinen.
+
+-- Mahtoi käydä sääliksi, vastasi toinen, -- sillä ne olivat hänen
+äitinsä perintöä.
+
+Koko osasto oli tähän aikaan aivan vimmoissaan Deniselle. Hänen
+ystävyytensä Paulinen kanssa oli vihdoinkin tullut ilmi, ja muiden
+silmissä vihamieliseen naapuriosastoon liittyminen oli puhdasta
+kiusantekoa. Luopio hän oli, joka kertoi viholliselle oman osastonsa
+kaikki salaisuudet. Sota osastojen kesken sai uutta vauhtia. Sanoja
+satoi kuin luoteja, ja kerran paitarasiakasan takana viha puhkesi
+korvapuustiinkin. Alkuaan vihamielisyys johtui kai siitä, että
+valkotavarain myyjättärillä oli villapuvut, kun valmiiden vaatteiden
+myyjättäret pukeutuivat silkkiin. Oli miten tahansa, joka tapauksessa
+villapukuiset kohtelivat silkkipukuisia tovereitaan paheksuvalla
+ylenkatseella niinkuin ainakin kunniallinen nainen langennutta
+sisartaan. Siihen heillä oli syytäkin, sillä oli huomattu, että
+silkillä oli turmeleva vaikutus tyttöjen käytökseen. Clara sai kärsiä
+pilkkaa ihailijoistaan, Marguerite lapsestaan ja rouva Frédéricia
+syytettiin salaisista lemmenjuonista. Ja tähän kaikkeen Denise oli
+syypää.
+
+-- Olkaa siivolla, tytöt, Aurélie rouva sanoi vakavasti yhtymättä
+alaistensa vihanpurkauksiin. -- Esiintykää arvokkaasti ja näyttäkää
+heille keitä olette.
+
+Hänestä oli edullista pysyä puolueettomana. Kuten hän kerran oli
+Mouret'lle tunnustanut, hänen mielestään eivät nämä neitoset olleet
+toinen toistaan parempia. Mutta äkkiä hänkin sai syytä suuttua, sillä
+hän kuuli Bourdonclen omasta suusta, että hänen poikansa oli tavattu
+suutelemasta erästä valkotavarain myyjätärtä, samaa, jolle Albert
+Denisen nähden oli antanut kirjeen. Mikä ilkeys! Johtajatar väitti,
+että koko juttu oli valkotavaraosaston keksimä juoni hänen
+kukistamisekseen. Albert oli houkuteltu satimeen; kokematonta
+lapsiraukkaa oli käytetty välikappaleena, kun ei muuten saatu valmiiden
+vaatteiden osastoa häväistyksi. Aurélie rouva piti suurta ääntä
+sotkeakseen asiat, sillä hän tiesi vallan hyvin mitä hänen oli syytä
+ajatella pojastaan ja että tämä pystyi vaikka mihin vallattomuuteen.
+Yhteen aikaan asia oli saada vakavan käänteen, kun Mignotkin
+sekoitettiin siihen. Hän oli Albertin ystävä ja suosi tämän hänen
+luokseen lähettämiä ystävättäriä, jotka seisoivat paljain päin
+tuntikausia käsinelaatikkoja tutkimassa. Ja olipa vielä juttu,
+jonka mukaan valkotavarain myyjättärelle oli lahjoitettu pari
+pesunahkahansikkaita ja josta ei koskaan tullut selvää. Häväistysjuttu
+kumminkin tukahdutettiin huomaavaisuudesta Aurélie rouvaa kohtaan, jota
+itse Mouret kohteli kunnioittavasti. Seuraukset supistuivat siihen,
+että viikon kuluttua Bourdoncle jostakin syystä erotti myyjättären,
+jota Albert oli suudellut, sillä vaikka johtokunta ei ollut
+huomaavinaan palveluskuntansa työn ulkopuolella osoittamaa tapojen
+turmelusta, niin tavaratalon sisällä vähinkään hairahdus ei jäänyt
+rankaisematta.
+
+Lopuksi Denise sai kärsiä asiasta. Aurélie rouva, joka tiesi kaiken,
+mikä osastolla tapahtui, hautoi häntä kohtaan salaista vihaa. Hän oli
+nähnyt Denisen nauravan yhdessä Paulinen kanssa ja luuli, että nauru
+koski häntä ja hänestä levitettyjä juoruja. Kostaakseen hän syrjäytti
+yhä enemmän Denisen osastolla. Jo aikoja sitten hän oli luvannut kutsua
+osaston neitoset joksikin pyhäpäiväksi luokseen omistamalleen
+maatilalle Rigolles'iin, lähelle Rambouillet'ta. Hän oli ostanut
+maatilan, kun hänen säästönsä olivat kohonneet sataantuhanteen
+frangiin. Nyt hän päätti äkkiä panna kutsut toimeen saadakseen samalla
+tilaisuuden rangaista Deniseä ja sulkea hänet julkisesti muiden
+seurasta. Denise yksin ei saanut kutsua. Kahteen viikkoon ei osastolla
+puhuttu muusta kuin tästä huviretkestä. Katseltiin kevätauringon
+lämmittämää taivasta ja nautittiin jo edeltäpäin kaikista päivän
+lupaamista huveista, ratsastusretkistä aasilla ja maalaisherkuista,
+sellaisista kuin maidosta ja ruisleivästä. Ja yksistään naisia; se
+kaikkein hauskinta! Yleensä Aurélie rouva vietti vapaapäivänsä
+kävelyretkillä naistuttaviensa kanssa, sillä hän oli niin vähän
+tottunut perhe-elämään, että tunsi olevansa aivan eksyksissä eikä
+tiennyt mitä tehdä, kun hänellä joskus oli aikaa syödä kotona
+päivällistä miehensä ja poikansa seurassa. Sen tähden hän niinäkin
+iltoina tavallisesti jätti taloushuolet sikseen ja söi päivällisensä
+ravintolassa. Lhomme meni omalle taholleen ihastuneena vaimonsa
+poissaolosta ja nauttien naimattoman miehen vapaudesta, ja Albert meni
+helpotuksesta huokaisten "tyttöjen" seuraan huvittelemaan. Täten he
+tottumattomina yhteiselämään ja jo sunnuntaiden aikana kyllästyen
+toistensa seuraan viettivät vain yönsä kotona, joka siten muuttui
+heille jonkinlaiseksi majataloksi. Kun Rambouillet'n retkestä tuli
+kysymys, Aurélie rouva julisti muitta mutkitta, että Albertin
+oli sopimatonta olla mukana ja että isä Lhommekin osoittaisi
+hienotunteisuutta, jos jäisi pois, mikä julistus oli miehille mieleen.
+Sitä myöten kuin tuo onnenpäivä lähestyi tytöt puhelivat yhä hartaammin
+siitä kertoen puvuistaan ja valmistuksistaan, ikäänkuin olisivat olleet
+lähdössä kuuden kuukauden matkalle. Denise kuunteli kalpeana ja
+äänettömänä heidän puheitaan.
+
+-- No jopa koettavat kiusata teitä, Pauline sanoi eräänä päivänä
+hänelle. -- Kyllä minä teidän sijassanne näyttäisin heille! Jos he
+huvittelevat niin kyllä minäkin! Tulkaa meidän mukanamme ensi pyhänä,
+Baugé vie meidät Joinvilleen.
+
+-- Ei kiitos, Denise vastasi hiljaisen itsepintaisesti.
+
+-- Mutta miksi ette tule?... Vieläkö pelkäätte, että teidät viedään
+väkisin?
+
+Pauline nauroi sydämensä pohjasta. Denisekin naurahti. Tiesihän hän
+miten asiat sujuisivat. Sellaisilla retkillä jokainen hänen
+tovereistaan oli tutustunut ensimmäiseen rakastettuunsa, joka oli
+tullut mukaan ikäänkuin vain sattumalta, jonkun ystävän tuomana. Eikä
+Denise suostunut siihen.
+
+-- Kuulkaa, Pauline jatkoi, -- vannon teille, ettei Baugé tuo ketään
+mukanaan. Lähdemme kolmen... En minä rupea naittamaan teitä vastoin
+tahtoanne.
+
+Denise epäröi vieläkin, vaikka hänen teki mieli niin, että puna kohosi
+hänen poskilleen. Siitä lähtien kuin toverit olivat alkaneet hänen
+kuultensa kiitellä maalaisiloja, hän oli tuntenut ikäänkuin
+tukehtuvansa raittiin ilman puutteesta, ja hänen unelmansa olivat
+alinomaan näyttäneet hänelle avaraa sinitaivasta, rehevää heinikkoa,
+jossa hän olkapäitä myöten samoili, suunnattoman korkeita puita, joiden
+varjot viillyttivät kuin kylpy raittiissa vedessä. Hänessä heräsivät
+hänen Contentinissa vietetyn lapsuutensa muistot, ja hän kaihosi
+syntymäseutunsa mehevää vihannuutta ja kirkasta aurinkoa.
+
+-- No niin, mennään sitten, hän sanoi vihdoin.
+
+Kaikki sovittiin etukäteen. Baugén piti tulla hakemaan kahdeksalta
+Gaillonin aukiolta, ja sieltä heidän oli määrä mennä ajurilla
+Vincennes'in asemalle. Denise, jonka kuukausipalkasta kului aina
+kaksikymmentäviisi frangia veljien tarpeisiin, oli pystymättä
+hankkimaan uutta pukua koettanut somistaa vanhan mustan villahameensa
+pieniruutuisella villakankaalla. Hän oli päällystänyt hattunsa silkillä
+ja sinisellä nauhalla. Yksinkertaisessa asussaan hän näytti hyvin
+nuorelta, liian nopeasti kasvaneelta köyhältä tytöltä, joka ei
+tavoitellut puvussaan muuta kuin siisteyttä ja jota melkein kiusasi ja
+hävetti vaatimattoman hatun alla paisuvien hiuksiensa runsaus. Pauline
+sitä vastoin loisti sinipuna- ja valkoraitaisessa silkkisessä
+kevätpuvussaan, päässä sulilla koristettu hattu ja kaulassa ja käsissä
+koristeita, sanalla sanoen pöyhkeili kauppa-alalla työskentelevän
+varakkaan naisen juhla-asussa. Pidettyään pitkin viikkoa osastollaan
+ohjesäännön määräämää villapukua hän korvasi vahingon pukeutumalla
+pyhänä silkkiin, kun Denise sitä vastoin käytettyään silkkiä
+maanantaista lauantaihin, verhoutui pyhänä vanhaan, ohueksi kuluneeseen
+villapukuun.
+
+-- Tuossa on Baugé, Pauline sanoi osoittaen suihkukaivon vieressä
+seisovaa pitkää miestä.
+
+Hän esitteli ystävänsä Deniselle, joka mieltyi heti vaatimattoman
+näköiseen poikaan. Baugé oli kookas, hidasliikkeinen ja voimakas kuin
+auran eteen valjastettu härkä, kasvot pitkähköt ja silmät täynnä lapsen
+naurua. Tämän Dunkerquessä syntyneen maustekauppiaan pojan oli täytynyt
+lähteä kotoa, koska hänen isänsä ja veljensä pitivät häntä liian
+tyhmänä menestymään kotiseudulla. Mutta päästyään Pariisiin Bon Marchén
+palvelukseen hän ansaitsi pian kolmetuhattaviisisataa frangia vuodessa.
+Yksinkertaisuudestaan huolimatta hän soveltui sangen hyvin palttinan
+myyjäksi, ja naiset sanoivat häntä kiltiksi.
+
+-- Ja missä ajuri? kysyi Pauline.
+
+Heidän piti mennä aina bulevardille asti ajuria etsimään. Aurinko oli
+jo korkealla, ja kauniin kevätaamun valossa katukivetkin uhkuivat
+elämäniloa. Pilvettömän taivaan kristallimaisen läpikuultava kirkkaus
+oli kuin täynnä väräjävää naurua. Denisen huulet vetäytyivät hymyyn
+hänen tahtomattaan. Hän hengitti syvään vapautuen vihdoinkin kuusi
+kuukautta jatkuneesta ahdistuksesta. Naisten Aarreaitan ummehtunut ilma
+ei painanut enää hänen keuhkojaan, eivätkä sen jykevät kivimuurit
+vanginneet hänen vapauttaan. Kokonainen luonnon helmassa vietettävä
+päivä oli hänellä edessä, ja hän tunsi heräävänsä uuteen elämään,
+johon hän astui terveydestä ja riemusta vavahtaen mieli täynnä
+vallattomuutta. Kumminkin hänen täytyi häveten kääntää silmänsä pois,
+kun Pauline kainostelematta suuteli rakastettuaan suulle.
+
+-- Katsokaa, hän sanoi painaen päätään vaunujen ikkunaan, -- tuossa on
+herra Lhomme... Miten kiire hänellä onkaan.
+
+-- Hänellä on torvensa, vastasi Pauline, joka myös oli kallistunut
+katsomaan. -- On sekin vanha höperö! Voisi luulla hänen juoksevan
+lemmenkohtaukseen.
+
+Lhomme, torvikotelo kainalossa, kiiti Gymnase teatterin seinänviertä
+nenä pystyssä ja nauraen itsekseen harvinaista nautintoa odotellessaan.
+Hän meni erään ystävänsä, pikkuteatterin huilunsoittajan, luo
+saadakseen muutamien muiden soitonharrastajien seurassa soittaa
+kamarimusiikkia koko päivän, aamukahvista saakka.
+
+-- Kahdeksan aikaan jo! Hän on hullu, jatkoi Pauline. -- Aurélie rouva
+joukkoineen on varmaankin lähtenyt Rambouillet'n junassa, joka lähtee
+puoli seitsemältä... Heidän ei ainakaan tarvitse pelätä tapaavansa
+toisiaan.
+
+He johtuivat puhumaan Rambouillet'n retkestä. He eivät juuri
+toivottaneet sadetta osanottajille, sillä samalla heidänkin päivänsä
+olisi ollut hukassa, mutta jos ukonilma voisi puhjeta räiskyttämättä
+vettä Joinvilleen, niin ei se olisi heikko asia. Sitten he innostuivat
+panettelemaan Claraa, jonninjoutavaa haaskaajaa, joka ei tiennyt mihin
+tuhlata elättäjiensä rahoja. Eikö hän aivan äskettäin ostanut kolme
+paria kenkiä yhtaikaa ja leikannut niihin reiät, etteivät hänen
+liikavarpaansa painaisi, ja heittänyt ne seuraavana päivänä nurkkaan.
+Myyjättäret eivät olleet sen viisaampia kuin myyjätkään. Söivät kaikki
+ansionsa vähääkään säästämättä tuhlaten kaksi- ja kolmesataa frangia
+kuukaudessa vaatteisiin ja makeisiin.
+
+-- Mutta hänellä ei ole toista kättä! sanoi äkkiä Baugé. -- Kuinka hän
+voi soittaa torvea!
+
+Hän oli tyttöjen keskustellessa seurannut koko ajan katseellaan
+Lhommea. Pauline, joka joskus huvikseen piti häntä pilkkanaan, kun
+tiesi saavansa hänet uskomaan mitä tahansa, sanoi hänelle, että
+kassanhoitaja tuki torvensa seinää vasten, kun soitti. Baugé uskoi
+tämän mahdolliseksi, jopa ihmettelikin tätä taitavasti keksittyä
+keinoa. Kun Pauline sitten katuen ilkeyttään selitti lemmitylleen
+Lhommen keksimää pihtijärjestelmää, niin Baugé osasi jo olla
+varuillaan. Hän ei uskonutkaan enää, vaan pudisti epäilevästi päätään,
+väittäen ettei hänelle kaikkia hullutuksia uskoteltu.
+
+-- Olet sinä vähän typerä, Pauline sanoi lopuksi. -- Mutta ei se tee
+mitään, pidän sinusta sittenkin.
+
+Saavuttiin Vincennes'in asemalle juuri ennen junan lähtöä. Baugé maksoi
+kaikki, mutta Denise oli sanonut tahtovansa suorittaa osansa illalla
+kotiin palattaessa. He nousivat toisen luokan vaunuun, joka oli täynnä
+huviretkeläisiä ja iloista kuhinaa. Nogent'issa iloinen hääseurue
+poistui junasta nauraen. Vihdoin he saapuivat Joinvilleen ja menivät
+asemalta suoraan saaren ravintolaan tilaamaan aamiaista. Odottaessaan
+he kävelivät Marnen heinikkorinnettä pitkin suurten poppelien varjossa.
+Siimeksessä oli viileää, ja siihen ei käynyt tuuli. Toisella,
+päivänpaisteisella rannalla oli laajoja viljelysmaita, missä
+kevättuulet vallattomina temmelsivät. Pauline ja Baugé kävelivät kädet
+toistensa vyötäisillä. Denise jättäytyi tahallaan jälkeen. Hän oli
+poiminut vihkon voikukkia, jota hän piteli kädessään, ja kävellessään
+hän katseli veden juoksua onnellisena, sydän raukeana ja loi katseensa
+maahan, kun Baugé kumartui suutelemaan Paulinea niskaan. Kyyneleet
+kohosivat hänen silmiinsä, vaikka hän ei tuntenutkaan kärsivänsä. Miksi
+hänen henkeään ahdisti oudosti, ja miksi nämä kedot, joilta hän oli
+luullut löytävänsä huoletonta iloa, täyttivät hänen mielensä kaiholla,
+jonka syytä hän ei voinut selittää? Aamiaista syötäessä Paulinen
+naurunpurskahdukset vaikuttivat häneen masentavasti. Pauline, joka
+janosi ulkoravintolahuveja yhtä kiihkeästi kuin mikä tahansa
+kaasuvalossa ja väentungoksen raskaassa ilmassa elävä näyttelijätär,
+oli tahtonut syödä lehtimajassa huolimatta vinhasta tuulesta, jonka
+puuskat löyhyttivät pöytäliinaa. Tämä huvitti häntä, ja hän nauroi
+paljaalle säleikölle, joka heitti neliönmuotoiset varjonsa pöydälle.
+Sitä paitsi hän nautti ruoasta ahmien tavaratalossa huonosti ravitun
+tytön kyllästymättömällä ruokahalulla ja syöden liiaksikin, kun kerran
+sai mitä mieli teki. Hän oli parantumaton herkkusuu ja tuhlasi
+joutohetkinä rahoja leivoksiin ja makeisiin. Kun Denise heidän syötyään
+munia, kalaa ja kananpaistia sanoi olevansa tyytyväinen, täytyi
+Paulinenkin lopettaa. Hän ei uskaltanut tilata mansikoita, sillä ne
+olivat vielä kalliita ja hän pelkäsi laskun kohoavan liian korkeaksi.
+
+-- Mitä nyt tehdään? kysyi Baugé, kun kahvi oli juotu.
+
+Tavallisesti Baugé ja Pauline palasivat retkiltä Pariisiin päivällistä
+syömään lopettaakseen sitten päivänsä teatterissa. Mutta Denisen
+toivomuksesta he päättivät jäädä koko päiväksi Joinvilleen. Eikä se
+huono ratkaisu ollutkaan; saihan kerrankin kyllikseen nauttia
+maalaiselämästä. He viettivät iltapäivän juoksentelemalla kedoilla.
+Kerran he ajattelivat kanoottimatkaakin, mutta sitten he luopuivat,
+syystä että Baugé oli huono soutaja. Mutta sittenkin vesi houkutteli
+heitä luokseen, ja aina he palasivat Marnen rannalle. Joella oli vilkas
+liike. Soutuveneitä ja kanootteja kiiti edestakaisin, he katselivat
+niitä huvikseen. Aurinko oli laskemaisillaan, ja he aikoivat palata
+Joinvilleen takaisin, kun näkivät kaksi venettä soutavan kilpaa jokea
+alas. Kumpikin venekunta ponnisteli kaikkensa haukkuen pahanpäiväisesti
+toisiaan milloin verkasaksoiksi, milloin kirjatoukiksi.
+
+-- Katsokaa, sanoi Pauline, -- herra Hutinhan siellä on.
+
+-- On, vastasi Baugé, joka katsoi aurinkoa vastaan, varjostaen silmiään
+kädellä. -- Tunnen hänen mahonkiveneensä. Toisessa veneessä on kai
+ylioppilaita.
+
+Sitten hän alkoi selittää miten koulu- ja kauppanuorison välillä kytevä
+vanha viha vähän väliä nostatti heidät toisiaan vastaan riitaan ja
+tappeluun. Kuullessaan Hutinin nimen mainittavan Denise oli pysähtynyt
+ja seurasi katseellaan pientä venettä koettaen nähdä hänet soutajien
+joukosta, mutta erotti vain veneessä istuvat vaaleapukuiset naiset,
+joita oli kaksi ja joista toinen, punahattuinen, piti perää.
+
+Veneet loittonivat ja äänet sortuivat virran kohinaan!
+
+-- Kirjatoukat alas!
+
+-- Alas verkasaksat!
+
+Illalla palattiin saaren ravintolaan. Mutta nyt oli jo niin kylmä, että
+täytyi syödä salissa, johon talven kosteudesta märät pöytäliinat
+levittivät pyykin hajua. Jo kuudesta alkaen pöydät kävivät ahtaiksi.
+Huviretkeläiset kiirehtien joka taholta hakivat itselleen nurkan, mihin
+istuutua, ja tarjoilijat juoksuttivat tuoleja ja penkkejä ja siirsivät
+lautasia lähemmäksi toisiaan valmistaakseen vieraille sijaa. Salissa
+syntyi nyt sellainen kuumuus, että ikkunat täytyi avata. Alkoi jo
+hämärtää, ja poppelien varjossa piilevä ravintola pimeni niin nopeasti,
+että ravintolanpitäjä, jonka vieraat tavallisesti nauttivat ateriansa
+taivasalla ja jolla ei ollut tarpeeksi lamppuja, panetti kynttilän joka
+pöydälle. Salissa oli sellainen melu, etteivät korvat tahtoneet kestää,
+naurua, huutoa, astioiden kilinää. Ikkunasta käyvä tuuli sai kynttilät
+hulmuamaan ja valumaan, ja niiden ympärillä rapistelivat yöperhoset
+siipiään ruoanhöyryjen raskauttamassa ilmassa, jota silloin tällöin
+viilensi viileä viima.
+
+-- Kyllä osaavat huvitella, sanoi Pauline syödessään kalamuhennosta,
+jota hän sanoi mainioksi.
+
+Sitten hän kumartui lisätäkseen:
+
+-- Oletteko nähneet herra Albertia tuolla?
+
+Siellä istui todellakin Lhomme nuorempi kolmen arveluttavan näköisen
+naisen seurassa: yksi vanhempi, jonka epämiellyttäviä kasvoja varjosti
+keltainen hattu, ja kaksi nuorta, kolmen- tai neljäntoista ikäistä
+tyttöä, joiden rohkea käytös herätti yleistä huomiota. Albert, joka oli
+sangen juovuksissa, takoi lasillaan pöytää ja lupasi pieksää
+tarjoilijan pahanpäiväisesti, ellei tämä heti tuonut likööriä.
+
+-- Hajanainen perhe todellakin, Pauline sanoi. -- Äiti Rambouillet'ssa,
+isä Pariisissa ja poika Joinvillessa... Eivät ainakaan astu toistensa
+varpaille.
+
+Denise, joka vihasi melua, hymyili kuitenkin iloissaan siitä, ettei
+voinut ajatella tällaisessa rähinässä. Mutta äkkiä kuului viereisestä
+salista sellainen kiljunta, että kaikki muut äänet hukkuivat siihen.
+Siellä oli aika tappelu käymässä, sillä tuoleja kaadettiin, pöytiä
+siirreltiin, ja samat huudot kuin äsken joella kertautuivat yhtä
+mittaa:
+
+-- Kirjatoukat alas!
+
+-- Alas verkasaksat!
+
+Ja kun ravintolan isännän karkea ääni oli tehnyt taistelusta lopun,
+ilmestyi Hutin saliin yllään punainen pusero ja lakki niskassa. Hänen
+käsivarressaan riippui äskeinen peränpitäjänainen, joka oli kantaakseen
+hänkin venekuntansa värejä pistänyt korvansa taakse suuren
+unikkovihkon. Heitä tervehdittiin hyvähuudoilla ja kättentaputuksilla.
+Hutin säteili pullistaen rintaansa ja kulkien notkuvin polvin kuin
+merimiehet. Ylpeänä hän käänsi kaikkien nähtäväksi toisen poskensa,
+joka nyrkin iskusta oli mustelmalla, nauttien herättämästään huomiosta.
+Häntä seurasi hänen venekuntansa. Pöytä valloitettiin rynnäköllä, ja
+melu yltyi yhä.
+
+-- Tuntuu siltä, Baugé sanoi kuunneltuaan takanaan kuuluvaa puhetta, --
+tuntuu siltä, että ylioppilaat ovat tunteneet Hutinin seurassa olevan
+naisen, joka nykyään esiintyy laulajattarena eräässä Montmartren
+kapakassa. Ja sitten he ovat tapelleet hänestä... Ylioppilaat eivät
+näet koskaan kuulu maksavan mitään naisille.
+
+-- Olkoonpa miten oli, mutta hän on aika lailla ruma, tuo
+punatukkainen, sanoi Pauline nyrpistäen huuliaan. -- En todellakaan
+tiedä mistä Hutin heitä onkii, mutta kaikki he ovat toinen toistaan
+iljettävämpiä.
+
+Denise tunsi kalpenevansa. Hänestä tuntui kylmältä ikäänkuin hänen
+sydämensä olisi vähitellen vuotanut verettömäksi. Joen rannalla hän oli
+jo veneessä olijoita katsellessaan tuntenut ensimmäisen väristyksen.
+Hutinin seurassa tyttö siis todellakin oli. Denisen oli vaikea
+hengittää, hänen kätensä vapisivat, eikä hän voinut enää syödä.
+
+-- Mikä teitä vaivaa? Pauline kysyi.
+
+-- Ei mikään, Denise sopersi. -- On vain vähän kuuma.
+
+Mutta Hutinin pöytä oli aivan vieressä, ja kun Hutin oli huomannut
+Baugén, jonka hän tunsi, hän alkoi kimeällä äänellä puhutella häntä
+pysytelläkseen yhä salin huomion kohteena.
+
+-- Sanokaapa, yhäkö Bon Marchéssa eletään siveästi?
+
+-- Eipä liioin, Baugé vastasi punastuen.
+
+-- Kas, kun on olevinaan, Hutin jatkoi. -- Olen kuullut, että teillä
+vaaditaan myyjättäriltä puhdasta mainetta, ja teillähän kuuluu olevan
+erityinen rippi-isäkin tyttöjä tähystelevien myyjien ripittämistä
+varten. Talo, missä mennään naimisiin, hyi sentään...
+
+Salissa syntyi naurua. Liénard, joka kuului Hutinin venekuntaan,
+lisäsi:
+
+-- Ei ole niinkuin Louvressa. Siellä on vakinainen palkattu kätilö
+valmiiden vaatteiden osastolla. Niin, niin täyttä totta se on.
+
+Naurettiin yhä enemmän. Paulinekaan ei voinut pysyä vakavana, niin
+hullua tuo kätilön palkkaaminen hänestä oli. Mutta Baugéta suututti,
+kun hänen taloaan pilkattiin niin hyvämaineiseksi. Ja äkkiä hän
+tokaisi:
+
+-- Lieköhän Naisten Aarreaitassa sen parempi olla! Jos sanankaan sanoo,
+niin heti on ero edessä! Ja sellainen johtaja vielä, joka näyttää
+hakkailevan kaikkia asiakkaitaan!
+
+Mutta Hutia ei enää viitsinyt kuunnella häntä, vaan rupesi kiittelemään
+Clichyn aukion tavarataloa. Hänellä oli siellä eräs tuttu myyjätär,
+joka oli peräti niin hyväntapainen, etteivät asiakkaat uskaltaneet
+häneltä ostaakaan, koska pelkäsivät nöyryyttävänsä häntä. Sitten hän
+siirsi tuolinsa lähemmäksi ja kertoi, että hän oli sillä viikolla
+ansainnut sataviisitoista frangia, mainio viikko kerrassaan! Favier ei
+päässyt likimainkaan niin korkealle, viiteenkymmeneenkahteen vain,
+raukka! Osastolla ei ollut yhtään hänen vertaistaan. Ja näkihän
+jokainen, ettei häneltä rahoja puuttunut. Kaiken hän aikoi tuhlata,
+koko viikon ansiot, ennenkuin meni nukkumaan. Sitten, sitä myöten kuin
+viini nousi hänen päähänsä, hän rupesi panettelemaan osaston
+alajohtajaa Robineauta, mokomaa pöyhkeilijää, joka luuli itseään liian
+hyväksi näyttäytymään kadulla myyjiensä seurassa.
+
+-- Olkaa hiljempaa, sanoi Liénard, -- puhutte liiaksi, ystäväni.
+
+Kuumuus kävi tukahduttavaksi. Kynttilät valuivat viinin tahraamille
+pöytäliinoille, ja kun melu hetkeksi heikkeni, kuului ulkoa joen
+yksitoikkoinen kohina, yhtyen suurten, tyyntyvässä yössä uinuvien
+poppelien hiljaiseen huminaan. Baugé oli käskenyt tuoda laskun, kun
+näki, että Denise ei tointunut, vaan istui aivan kalpeana ja leuka
+värähdellen pidätetystä itkusta; mutta tarjoilija ei palannut, ja
+heidän täytyi kuunnella vielä vähän aikaa Hutinin laverrusta. Tämä
+väitti nyt olevansa Liénard'ia paljon etevämpi, syystä että Liénard söi
+isänsä rahoja, kun hän sitä vastoin nautti oman työnsä ja taitonsa
+hedelmiä. Vihdoinkin Baugé sai maksetuksi ja he lähtivät.
+
+-- Tuo tyttö tuolla on Louvressa myyjättärenä, kuiskasi Pauline heidän
+kulkiessaan toisen salin poikki osoittaen erästä hoikkaa naista, joka
+paraillaan puki päällysvaatteita ylleen.
+
+-- Etkö tunne häntä, etkö tiedä hänestä mitään, kyseli Baugé.
+
+-- Vielä kysyt. Hänen puvustaankin näkee heti, ettei hänestä ole
+kunniallisen naisen seuraksi. Jos hän kuuli, mitä äsken puhuttiin
+kätilönvirasta, niin kyllä hän mahtaa olla mielissään.
+
+Vihdoinkin he olivat ulkona, ja Deniseltä pääsi helpotuksen huokaus.
+Hän oli jo luullut kuolevansa tuossa tukahduttavassa kuumuudessa
+keskellä noita huutoja; ilman puute kai ahdisti häntä niin suuresti.
+Nyt hän ainakin saattoi hengittää. Virkistävää viileyttä valui
+tähtitaivaalta. Kun tytöt astuivat ravintolan puutarhasta ulos, he
+kuulivat pimeästä hiljaisen äänen:
+
+-- Päivää, hyvät neidit!
+
+Se oli Deloche. He eivät olleet nähneet häntä, hän oli syönyt yksin
+päivällisensä toisen salin perällä käveltyään huvikseen Pariisista
+tänne. Tämä ystävällisen tuttavallinen ääni tuotti Deniselle
+lievennystä, ja vaistomaisesti hän turvautui Delocheen.
+
+-- Herra Deloche, ettekö tahdo palata meidän kanssamme? Antakaa minulle
+kätenne.
+
+Pauline ja Baugé jättivät heidät heti kahden siirtyen heidän edelleen.
+He eivät olisi luulleet näin tapahtuvan ja vielä tuon pojan kanssa.
+Mutta kun oli vielä kokonainen tunti ennenkuin juna lähti, he kävelivät
+suurten puiden alla pitkin saaren rantaa aina sen äärimmäiseen niemeen.
+Aika-ajoin he kääntyivät katsomaan taakseen kuiskaten:
+
+-- Missähän he ovat? Ah, tuossa... On se sittenkin hullua.
+
+Alussa Denise ja Deloche olivat kulkeneet ääneti. Sitä mukaa kun he
+loittonivat ravintolasta sen melu vähitellen heikkeni, muistuttaen
+kaukaa yöstä kohoavaa sekavaa soittoa. He menivät yhä kauemmaksi
+viileään puistoon paeten takanaan hehkuvaa uunia, jonka tulet
+vähitellen sammuivat lehtien taa. Heidän edessään kohosi pimeä kuin
+seinä, niin mustana ja sakeana, etteivät he erottaneet polkuakaan.
+Siitä huolimatta he kulkivat hiljakseen eteenpäin tuntematta
+vähintäkään pelkoa. Vähitellen heidän silmänsä alkoivat tottua yöhön;
+he näkivät oikealla puolellaan poppelien synkät rungot, jotka patsaina
+kannattivat tuikkivien tähtien lävistämiä lehtiholvejaan, vasemmalla
+puolella taas virran musta vesi sai paikoin tinan himmeän hohteen. Oli
+lakannut tuulemasta, ja veden kohina yksin kuului pimeästä.
+
+-- Olen niin hyvilläni, että tapasin teidät, sopersi vihdoin Deloche,
+joka uskalsi ensimmäiseksi puhua. -- Te ette voi aavistaa, minkä onnen
+minulle tuotatte suostuessanne seuraani.
+
+Ja pimeän auttamana nuorukainen uskalsi katkonaisin lausein tunnustaa
+rakkautensa. Jo aikoja sitten hän oli tahtonut kirjoittaa. Eikä hän
+varmaankaan olisi uskaltanut sanoa sanottavaansa, jollei tämä kaunis yö
+olisi ruvennut hänen liittolaisekseen, jollei tuo vesi olisi niin
+vienosti laulanut ja nuo puut peittäneet heitä vihreillä verhoillaan.
+Mutta Denise ei vastannut mitään, riippui vain hänen käsivarressaan
+kulkien hitaasti ja väsyneesti. Deloche koetti turhaan erottaa hänen
+kasvojaan, mutta sitten hän kuuli vähäisen nyyhkytyksen.
+
+-- Oh, itkettekö? Enhän toki loukannut teitä!
+
+-- Ette ollenkaan, kuiskasi Denise.
+
+Tyttö koetti turhaan pidättää itkuaan. Pöydässä jo hän oli luullut
+sydämensä pakahtuvan. Ja nyt pimeässä, kun hän ajatteli, jos Hutin
+olisi kävellyt hänen rinnallaan kuiskaten hänen korvaansa Delochen
+lempeitä sanoja, niin voimat varmaankin olisivat pettäneet hänet. Tämä
+salainen tunnustus sai hänen kasvonsa hehkumaan häpeästä, ikäänkuin hän
+olisi täällä puiden varjossa heittäytynyt tuon huonomaineisten tyttöjen
+seurassa mellastavan miehen syliin.
+
+-- En tahtonut loukata teitä, Deloche toisti kyynelsilmin.
+
+-- Ettehän te ... vastasi Denise vapisevalla äänellä. -- Ei minulla ole
+teitä kohtaan mitään epämiellyttävää. Mutta pyydän teitä, älkää koskaan
+enää puhuko minulle noin... Minun on mahdotonta suostua. Te olette
+kunnon poika, ja tahdon mielelläni olla teidän ystävänne, mutta enempää
+en... Ymmärrättehän.
+
+Deloche vavahti. Kuljettuaan vähän aikaa ääneti hän sanoi:
+
+-- Ette siis rakasta minua.
+
+Kun Denise koetti säästää häneltä suoran vastauksen tuottamaa surua,
+alkoi nuorukainen kertoa hiljaisella äänellä:
+
+-- Tiesinhän kyllä odottaa tätä... Maailman murjoma olen ollut aina, ei
+minusta ole onnelliseksi. Kotonani minua piestiin. Pariisissa olen
+kokenut kovia. Tiedättekö, kun ei kykene muiden onnea varastamaan, ja
+kun on niin kömpelö, ettei pysty ansaitsemaan yhtä paljon kuin muut,
+joutaisi johonkin nurkkaan kuolemaan... Älkää pelätkö, en minä aio
+vaivata teitä. Mutta ette voi estää minua rakastamasta teitä, ettehän
+tahdokaan... Sellaista se on! Kaikki pettää. Siinä minun osani.
+
+Nyt häneltäkin pääsi itku. Denise koetti lohduttaa häntä, ja heidän
+puhellessaan ystävällisesti toisilleen he huomasivat olevansa samalta
+seudulta kotoisin, Denise Valognes'ista, Deloche kolmetoista kilometriä
+kauempaa, Briquebecista. Tästä he saivat uuden ystävyyden aiheen.
+Delochen isä, vähävarainen vahtimestari, oli ollut tavattoman
+mustasukkainen ja oli pieksänyt poikaa, jota ei uskonut omakseen, sen
+tähden, ettei tämä pitkine kasvoineen ja pellavanvärisine hiuksineen
+ollut perheensä näköinen. He johtuivat puhelemaan kotiseutunsa
+suurista, rehevien pensasaitojen ympäröimistä nurmikoista,
+metsäpoluista suurten jalavain siimeksessä, nurmea kasvavista teistä,
+pehmeistä kuin puiston käytävät. Yö tuntui heistä vähemmän mustalta. He
+erottivat jo joen kaislikkorannan ja lehtikatoksen, varjojen ääriviivat
+kuvastuivat säkenöivää tähtitaivasta vastaan. Heidän rintaansa hiipi
+rauha. He unohtivat onnettomuutensa ja tunsivat löytäneensä toisissaan
+ystävän.
+
+-- No, mitä kuuluu? kysyi Pauline Deniseltä vetäen hänet syrjään
+asemalla.
+
+Hänen hymystään ja lempeästi utelevasta äänestään Denise ymmärsi mitä
+hän tarkoitti. Hän lensi punaiseksi vastatessaan:
+
+-- Ei ikinä, ystäväni. Olenhan jo sanonut, ettei minusta ole siihen!...
+Hän on minun kotipuolestani. Me keskustelimme Valognes'ista.
+
+Pauline ja Baugé ihmettelivät eivätkä tienneet mitä ajatella,
+sellaiseen he eivät olleet tottuneet. Deloche erosi heistä Bastillen
+aukiolla. Niinkuin kaikilla ylimääräisillä hänellä oli asunto
+tavaratalossa ja hänen täytyi olla yhdentoista aikaan kotona. Denise,
+jolle oli myönnetty teatteriloma ja joka ei tahtonut palata kotiin
+hänen kanssaan yhtä aikaa, suostui seuraamaan Paulinea Baugén luo,
+joka ollakseen lähempänä rakastettuaan oli muuttanut asumaan
+Saint-Rochinkadun varrelle. He pysähdyttivät ajurin ja lähtivät
+yhdessä. Matkalla Denise hämmästyi suuresti, kun ymmärsi, että Pauline
+aikoi viettää yön Baugén luona. Se kävi hyvin helposti päinsä, antoi
+vain viisi frangia rouva Cabinille, niin asia oli sillä selvä.
+Kaikkihan he tekivät niin. Baugén luona he istuivat huoneessa, joka oli
+kalustettu hänen isänsä hänelle lähettämillä vanhoilla empiretyylisillä
+huonekaluilla. Hän suuttui, kun Denise tahtoi suorittaa oman osuutensa,
+mutta tyttö ei hellittänyt, ja lopuksi Baugén täytyi suostua ottamaan
+vastaan viisitoista frangia ja kuusikymmentä centimea, jonka Denise
+pani lipastolle. Baugé tahtoi tarjota heille teetä, mutta hänellä ei
+ollut sokeria kotona, ja hänen käydessään ostamassa sitä aikaa kului
+niin, että kello jo oli kaksitoista, kun hän pääsi kaatamaan kuppeihin.
+
+-- Nyt minun täytyy lähteä, Denise sanoi.
+
+Ja Pauline vastasi:
+
+-- Aivan hetikö... Eihän teattereita suljeta näin aikaisin.
+
+Denise ujosteli nuoren miehen huonetta. Pauline oli riisunut
+kävelypukunsa ja oli alushameisillaan, käsivarret olkapäihin paljaina,
+ja valmisti vuodetta, pudistellen pieluksia. Tämä lemmenyötä
+tarkoittava puuha hävetti häntä ja herätti uudestaan Hutinin muiston
+hänen kipeässä sydämessään. Tällaiset retket eivät olleet ollenkaan
+terveellisiä. Vihdoinkin, kun kello jo kävi yhtä, hän lähti. Mutta
+lähtiessään hän joutui aivan hämilleen, kun hänen toivottaessaan
+viattomasti hyvää yötä toverilleen tämä ajattelemattomasti vastasi:
+
+-- Kiitos, hyvä siitä tuleekin.
+
+Mouret'n yksityishuoneistoon vievä ovi, joka samalla johti
+henkilökunnan asuntoihin, oli Neuve-Saint-Augustininkadulle. Kun
+soitettiin, rouva Cabin avasi vetämällä narusta ja katsoi kuka tuli
+merkitäkseen kirjaansa. Yölamppu valaisi heikosti eteistä. Epäröiden ja
+levottomana Denise pysähtyi siihen, sillä kiertäessään kadun kulman hän
+oli nähnyt miehen, jota hän ei pimeässä tuntenut, menevän samasta
+ovesta sisälle. Johtaja kai, joka palasi illanvietosta. Ajatus, että
+Mouret kenties oli pimeässä häntä odottamassa, aiheutti hänessä yhden
+noita pelonkohtauksia, jotka ilman mitään järkevää syytä puistattivat
+häntä tuon miehen läheisyydessä. Samassa kenkien kopina ilmoitti
+jonkun liikkuvan ensimmäisessä kerroksessa. Denise säikähti niin
+silmittömästi, että pujahti sisään tavaratalon ovesta, joka
+pidettiin vartiokuntaa varten auki yöllä. Hän huomasi olevansa
+pumpulikangasosastolla.
+
+-- Hyvä Jumala, mikä nyt neuvoksi! hän kuiskasi. Samassa hän muisti
+ylhäällä olevan toisenkin oven, joka johti makuuhuoneiden portaisiin.
+Mutta sinne päästäkseen hänen täytyi kulkea koko tavaratalon läpi.
+Kumminkin hän päätti valita tämän tien käytävissä vallitsevasta
+pimeydestä huolimatta. Kaikki kaasuliekit olivat sammuksissa; siellä
+täällä paloi vain jokin öljylamppu kattokruunuun ripustettuna. Nämä
+keltaiset täplät, jotka elottomina ja säteettöminä hukkuivat pimeään,
+muistuttivat vuorikaivoksessa palavia lyhtyjä. Mahtavia varjoja loikoi
+lattialla. Tavarakasat kohosivat oudonmuotoisina joka taholla,
+salaperäisinä ja uhkaavina kuin väijyvät pedot. Raskasta äänettömyyttä
+keskeyttävät kaukaa tulevat käheät hengitykset tuntuivat laajentavan
+nämä pimeyden peittämät alat rajattomiksi. Kuitenkaan hän ei eksynyt.
+Vasemmalla valkeiden kankaiden osasto kuulsi himmeästi niinkuin
+kadulla valkeaseinäinen talo kesäyön hämärässä. Hän aikoi mennä
+suoraan keskushalliin, mutta hän oli kompastua maassa oleviin
+musliinipakkoihin. Ja niin hän katsoi varovaisemmaksi kiertää
+trikoo- ja villakangasosaston kautta. Siellä hän pelästyi
+surupukukankaiden takana nukkuvan Josephin kuorsauksia. Nopeasti hän
+juoksi halliin, jota kattoikkunoista tuleva heikko heijastus hämärästi
+valaisi. Se näytti laajenneen suunnattomaksi; arkkuineen ja risteinä
+kohoavine metripuikkoineen se tuntui olevan täynnä kauhua kuin öinen
+kirkko. Hän pakeni. Käsineosastolla hän oli vähällä astua nukkuvan
+asiapojan päälle, ja vasta päästyään välikerrokseen johtavaan
+porraskäytävään hän luuli pelastuneensa. Mutta päästyään portaita ylös
+valmiiden vaatteiden osaston edustalle hän pysähtyi kauhistuneena
+nähdessään lyhdyn, jonka tuikkiva silmä lähestyi vitkalleen.
+Palokuntalaiset olivat tarkastuskierroksella. Hetken hän seisoi
+ymmärtämättä. Hän katseli heidän kulkuaan huiviosastolta
+huonekaluosastolle ja sieltä valkotavaraosastolle peläten heidän outoa
+käytöstään, lukossa kääntyvän avaimen kitinää ja rautaovien kammottavaa
+kalsketta. Kun he lähestyivät, hän pakeni pitsiosastolle, josta hänet
+karkotti miehen ääni. Delochen ääni se oli. Tämä nukkui osastollaan,
+missä hänellä oli pieni rautasänky, johon hän valmisti itse vuoteensa
+joka ilta. Hän valvoi vielä uneksien silmät auki iltansa suloisista
+lopputunneista. Mutta Denise pakeni juosten ja tuli vihdoinkin
+makuuhuoneisiin vievän porraskäytävän ovelle.
+
+-- Mitä, tekö siinä sanoi Mouret, joka äkkiä ilmestyi Denisen eteen
+pieni taskulyhty kädessä.
+
+Denise koetti vastata, sanoi hakeneensa jotakin osastolta. Mutta Mouret
+ei suuttunut, vaan katsoi häntä uteliaasti isällisen hyväntahtoisena.
+
+-- Teille oli siis myönnetty teatteriloma?
+
+-- Oli, herra.
+
+-- Oliko hauskaa? Missä teatterissa kävitte?
+
+-- En missään teatterissa, maalla minä kävin, huviretkellä.
+
+Mouret naurahti. Sitten hän kysyi painottaen joka sanaansa:
+
+-- Aivanko yksinänne?
+
+-- En, herra, ystävättäreni kanssa, Denise vastasi hehkuvin poskin
+häveten sitä, mitä Mouret epäilemättä tarkoitti.
+
+Mouret ei kysynyt enempää. Mutta hän katseli yhä tyttöä, joka seisoi
+hänen edessään yllään yksinkertainen musta puku ja päässä vaatimaton,
+sinisellä nauhalla koristettu hattu. Oliko tuosta tuhkimosta
+kehittymässä kaunis tyttö? Hänen vaatteistaan levisi raittiin
+maalaisilman tuoksuja, ja hänen kauniit hiuksensa kähertyivät
+vallattomasti hänen otsallaan. Viehättävä hän oli. Ja Mouret, joka
+kuuden kuukauden ajan oli kohdellut häntä niinkuin lasta, milloin
+torunut, milloin neuvonut, joka ilkeän luonteensa pakosta oli käyttänyt
+häntä kokeiluihinsa nähdäkseen kuinka nainen Pariisissa kehittyy ja
+hukkuu, ei nauranut enää. Hänet valtasi omituinen sekava tunne, jossa
+oli sekä hellyyttä että hämmästystä ja pelkoa. Rakkaus kai oli tuota
+lasta noin kaunistanut. Ajatus tuotti hänelle tuskaa. Lempilintu, jota
+hän oli pitänyt leikkikalunaan, oli iskenyt häneen kyntensä.
+
+-- Hyvää yötä, herra, Denise kuiskasi jatkaen matkaansa Mouret'ta
+odottamatta.
+
+Mouret ei vastannut mitään, katsoi vain hänen peräänsä. Sitten hän meni
+omaan huoneistoonsa.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Kun kesän kuollut kausi oli tullut, Naisten Aarreaitassa vallitsi
+hermostunut jännitys. Jokaisella oli syytä pelätä menettävänsä
+paikkansa, sillä johtokunta erotti henkilökuntaa joukoittain, kun kesän
+kuumimpana aikana, heinä- ja elokuussa, ostajia oli vähän. Joka aamu
+tehdessään Bourdonclen kanssa tavallisen tarkastuskiertonsa Mouret
+puhutteli osastojen johtajia kehoittaen heitä vähentämään väkeä, jota
+talven kiireisimpänä aikana oli ylenmäärin lisätty. Kulujen
+supistamiseksi oli ainakin kolmas osa myyjistä erotettava, ja väkevät
+pitivät tässäkin puolensa heikkoja vastaan.
+
+-- On kai teillä myyjiä, joihin ette ole tyytyväinen, sanoi hän. --
+Emme me voi pitää heitä täällä laiskottelemassa.
+
+Ja jos osaston johtaja ei osannut päättää kenen uhrata, hän jatkoi:
+
+-- Tehkää miten tahdotte, se on teidän asianne. Mutta kuutta myyjää
+enempää ette tarvitse. Lokakuussa saatte ottaa uusia, niitä on
+tarpeeksi kaduilla kuljeskelemassa.
+
+Sitä paitsi Bourdoncle piti kyllä huolen asiasta. Hänellä oli julma
+tapa julistaa tuomionsa, ja hänen sanansa "käykää kassaan" sattuivat
+onnettomaan kuin kirveen isku. Kaikesta hän sai aihetta rettelöihin.
+Jos ei todellisia syitä ollut, niin hän kyllä osasi keksiä niitä, ja
+hän käytti hyväkseen vähimmänkin tilaisuuden. "Taisitte istua, herra,
+käykää kassaa! -- Vai niin, te uskallatte vastata, käykää kassaan! --
+Kenkänne eivät ole kiillotetut, käykää kassaan!" Ja rohkeimmatkin
+vapisivat seuratessaan hänen hirmukulkuaan. Jos hän ei päässyt
+tarpeeksi nopeasti tarkoitustensa perille, hän viritti myyjille
+satimen, johon hän sai muutamassa päivässä vaivatta lankeamaan
+edeltäpäin erotettaviksi tuomitut. Hän asettui kahdeksalta ovelle,
+kello kädessä, ja jos joku myöhästyi kolmekin minuuttia, niin heti
+leppymätön "käykää kassaan!" taittoi häneltä niskan. Bourdoncle ei
+vitkastellut ja hän teki tarkkaa työtä.
+
+-- Teillä on inhottava naama, hän sanoi eräälle vinonenäiselle
+raukalle, jota ei voinut sietää. -- Käykää kassaan!
+
+Suosikeille annettiin kahden viikon loma, miltä ajalta heille ei
+maksettu palkkaa; siten saatiin menot inhimillisemmällä tavalla
+vähenemään. Sitä paitsi myyjät pakon ruoskaa totellen tyytyivät
+nurisematta epävakaiseen asemaansa. Pariisiin tultuaan he olivat
+ajelehtineet paikasta toiseen, mihinkään pysähtymättä, aloittaen
+oppiaikansa tuolla, täällä lopettaen, lähtien palveluksesta pakosta tai
+vapaaehtoisesti, sattumalta tai pyrkiäkseen parempaan. Kun tehtaan
+toiminta taukosi, työmiehet jäivät leivättä. Jos jokin ratas kävi
+konepajassa tarpeettomaksi, niin se jouti pois; kukapa vanhasta
+rattaasta välitti, eihän se kiitosta kaivannut. Itseään saivat syyttää,
+jotka eivät osanneet pysyä pystyssä.
+
+Nyt ei osastoilla enää muusta puhuttukaan. Joka päivä oli uutta
+kerrottavaa. Laskettiin montako päivässä erotettiin, niinkuin
+kulkutaudin aikana lasketaan kuolleita. Huivi- ja villatavaraosasto
+varsinkin joutuivat surman suuhun; seitsemän henkeä katosi sieltä
+yhdessä viikossa. Sitten onnettomuus kohtasi valkotavaraosastoa, jossa
+eräs myyjätär syytti apulaistyttöä siitä, että tämä oli syönyt sipulia
+osastolla. Tyttö sai heti eron, vaikka ei ollut syönyt muuta kuin
+leivänkannikoita, joita raukka oli säästänyt taskussaan nälkänsä
+tyydyttämiseksi, kun ei saanut koskaan tarpeekseen ruokaa. Johtokunta
+oli armoton, jos ostajakunnan puolesta tuli vähintäkään moitetta.
+Puolustusta ei koskaan otettu huomioon. Myyjä oli aina väärässä ja pois
+heitettävä kuin kelpaamaton tavara, joka oli myynnin menestykselle
+haitaksi. Toverit painoivat päänsä alas eivätkä koettaneetkaan
+puolustaa. Hirmumyrskyn raivotessa jokainen ajatteli vain itseään.
+Mignot, joka kerran kätki ohjesäännön määräyksistä huolimatta
+tavarapaketin takkinsa alle, oli vähällä joutua kiinni ja luuli jo
+hetkensä tulleen. Liénard, joka oli kuuluisa laiskuudestaan, sai
+kiittää isänsä asemaa muotitavarakaupan alalla siitä, ettei häntä
+ajettu pois, kun Bourdoncle tapasi hänet kerran nukkumasta seisoallaan
+kahden englanninsamettipakkapinon välissä. Mutta varsinkin Lhommein
+perhe oli levoton odottaen joka aamu Albertin erottamista. Hänen
+tapaansa hoitaa kassaa oltiin sangen tyytymättömiä. Hänen tuntemiaan
+naisia kävi häiritsemässä häntä, ja jo kaksi kertaa oli Aurélie rouvan
+täytynyt rukouksillaan lepyttää johtokunta.
+
+Denisen asema oli tämän suursiivouksen aikana niin epävarma, että hän
+oli alituisessa pelossa. Turhaan hän ponnisteli pysyäkseen rohkeana ja
+hilpeänä, turhaan hän koetti noudattaa järjen ääntä ja vastustaa
+herkkätunteisuuttaan. Kyynelet kohosivat hänen silmiinsä heti kun hän
+illalla sulki huoneensa oven. Minne hän joutuisi, jos hänet heitettiin
+kadulle. Hänen ja sedän välit olivat rikkoutuneet, säästöjä hänellä ei
+ollut, ja veljet oli elätettävä. Hän joutui uudelleen ensimmäisten
+viikkojensa tunnelmien valtaan. Pieni jyvänen hän oli suuren ja
+painavan myllynkiven alla. Hän tunsi olevansa niin yksin, merkitsevänsä
+niin vähän tuon mahtavan koneen rinnalla, jolta hän ei voinut odottaa
+vähintäkään sääliä. Jos valmiiden vaatteiden osastolta aiottiin
+vähentää myyjättäriä, niin hän tiesi olevansa määrätty erotettavaksi;
+siitä ei ollut epäilyäkään. Rambouillet'n retkellä toverit olivat kai
+panetelleet häntä Aurélie rouvalle, sillä siitä lähtien tämä oli
+kohdellut häntä entistäkin ankarammin. Sitä paitsi hänelle ei annettu
+anteeksi hänen huvimatkaansa Joinvilleen. Ilmeistä kapinaahan se oli.
+Koko osastoa hän piti pilkkanaan, kun näyttäytyi julkisesti
+vihamielisen osaston myyjättären seurassa. Denisellä ei ollut
+milloinkaan ollut niin vaikeaa osastollaan kuin nyt, eikä hän uskonut
+enää voittavansa koskaan sen suosiota.
+
+-- Älkää välittäkö noista virnistelijöistä, sanoi Pauline. -- Tyhmiä
+ovat kuin pöllöt.
+
+Mutta vaikka he olisivat olleetkin tyhmiä, niin he olivat oppineet
+matkimaan säätyläisnaisen tapoja, ja tämä etevyys masensi Deniseä.
+Melkein kaikki myyjättäret olivat rikkaan ostajakuntansa
+jokapäiväisestä kosketuksesta hienostuneet esiintymisessään niin, että
+heistä lopulta oli muodostunut jonkinlainen epämääräinen erikoisluokka,
+joka ei kuulunut työväen eikä säätyläisten luokkaan, vaan häilyi näiden
+välillä. Mutta heidän komean pukunsa ja ulkoa opittujen puheenparsiensa
+alla ei useimmiten ollut muuta kuin näennäistä sivistystä,
+sanomalehdistä kerättyjä tietoja, näytelmistä lainattuja mielipiteitä
+ja Pariisia kiertävien mitättömien sukkeluuksien kaikua.
+
+-- Tiedättekö, että Tappuratukalla on lapsi? sanoi Clara eräänä aamuna
+saapuessaan osastolle.
+
+Toisten ihmetellessä hän väitti:
+
+-- On, aivan varmaan, koska näin eilen hänet kävelemässä lapsensa
+kanssa... Kai hänellä on se jossakin kaupungilla piilossa.
+
+Pari päivää sen jälkeen Marguerite tullessaan päivälliseltä tiesi
+kertoa toisen uutisen:
+
+-- Kaikkea sitä pitää nähdäkin! Tappuratukan sulhanen kävi täällä.
+Ajatelkaa, työmies, niin, likainen keltatukkainen työmies, joka odotti
+häntä ikkunan takana.
+
+Nyt kaikki tiesivät sen. Denisellä oli työmies sulhasena ja lapsi
+kätkössä jossakin tavaratalon läheisyydessä. Nyt hän ei enää saanut
+pistosanoilta ja viittauksilta pienintäkään rauhaa ja kun hänelle ensi
+kerran selveni, mitä ne tarkoittivat, hän kävi aivan kalpeaksi. Se oli
+häpeällistä. Denise tahtoi puolustautua ja selitti:
+
+-- Veljiänihän ne ovat.
+
+Clara sanoi ivallisella äänellä:
+
+-- Veljiä! Vielä mitä!
+
+Aurélie rouvan täytyi ruveta välittäjäksi:
+
+-- Olkaa hiljaa. Parempi on, että käytätte aikanne noiden hintalappujen
+vaihtamiseen... Saahan neiti Baudu talon ulkopuolella käyttäytyä
+mielensä mukaan, kunhan tekee edes jotakin työtä täällä.
+
+Vaikka Aurélie rouvan kuivalla äänellä lausutut sanat olivat Deniseä
+puolustavinaan, ne samalla julistivat hänelle hänen tuomionsa. Tyttö
+koetti turhaan selittämällä puhdistautua julmasta syytöksestä. Toiset
+vain nauroivat ja kohauttivat olkapäitään, Denisen sydämeen aukeni
+haava, joka ei kasvanut umpeen. Kun Deloche sai kuulla asiasta, hän
+suuttui niin, että sanoi aikovansa antaa noille houkille korvapuustin.
+Hän olisi tehnytkin sen, jollei olisi pelännyt Denisen maineen kärsivän
+siitä. Joinvillen retkestä asti hänen rakkautensa Deniseen oli
+alistuvaista ja harrasta, yliluonnollisen olennon palvelemista, ja hän
+seurasi häntä uskollisen koiran katsein. Tätä hartautta ei kumminkaan
+kukaan saanut aavistaa, sillä silloin heitä olisi pilkattu. Mutta
+Deloche tunsi verensä kuohuvan ja kätensä puristuvan nyrkkiin, kun
+Deniseä paneteltiin hänen kuultensa.
+
+Lopuksi Denise ei enää välittänyt vastatakaan. Se oli liian
+häpeällistä, eikä kukaan kuitenkaan uskonut häntä. Kun joku tovereista
+viittasi noihin asioihin, Denise katsoi vain häneen pitkään vakavan ja
+surullisen näköisenä. Sitä paitsi hänellä oli muita huolia, aineellisia
+huolia, jotka painoivat häntä vielä enemmän. Jean ei parantanut
+käytöstään, vaan vaivasi häntä yhä rahanpyynnöillään. Harvoin kului
+viikkoakaan, ettei Denise saanut häneltä pitkää, nelisivuista kirjettä
+joka sisälsi loppumattomia juttuja. Kun vahtimestari toi hänelle nämä
+kirjeet, joiden iso käsiala ilmaisi intohimoista luonnetta, Denise
+kätki ne nopeasti taskuunsa, sillä jos myyjättäret sattuivat näkemään
+ne, he olivat nauravinaan ja hyräilivät häväistyslauluja. Kun hän
+sitten jollakin tekosyyllä pääsi poistumaan lukeakseen ne talon
+toisessa päässä, häntä kauhistutti niiden sisällys, sillä Jean parka
+tuntui hänestä olevan hukassa. Pojan ei ollut vaikea uskotella hänelle
+vaikka minkälaisia satumaisia rakkausseikkailuja; Denise uskoi aina, ja
+hänen tietämättömyytensä näissä asioissa sai hänet liioittelemaan
+vaaroja. Milloin oli Jeanin saatava kaksi frangia paetakseen jonkun
+naisen mustasukkaisuutta, milloin viisi, milloin kuusi frangia
+onnettomuuteen saattamaansa tyttöä varten pelastaakseen hänet isän
+vihasta. Kun Denisen palkka ja myynnistä tulevat prosentit eivät
+riittäneet sellaisten menojen suorittamiseen, hän oli hankkinut
+itselleen vähäisiä sivutuloja. Robineau, joka oli osoittanut hänelle
+ystävyyttä siitä asti, kun he ensi kertaa tapasivat toisensa Vinçard'in
+luona, ja jolle hän oli uskonut rahahuolensa, oli toimittanut hänelle
+solmionompelua kahdestakymmenestäviidestä centimestä tusina. Yhdeksästä
+yhteen Denise ennätti ommella kuusi tusinaa, ja työ tuotti hänelle
+yhden frangin viidenkymmenen centimen tulon, josta täytyi kumminkin
+vähentää kahdenkymmenen centimen kynttilä. Jäännös riitti parantamaan
+tuntuvasti hänen asemaansa, eikä Denise katunut unettomia öitänsä.
+Hänellä olisi mielestään ollut syytä iloitakin, ellei uusi onnettomuus
+vielä kerran olisi tuottanut häiriötä hänen raha-asioihinsa. Kun hän
+toisen kerran, kaksiviikkoisen määräajan kuluttua, ilmestyi
+työnantajarouvan ovelle, hän ei päässytkään sisään. Liike oli tehnyt
+vararikon, ja niin meni häneltäkin kahdeksantoista frangia
+kolmekymmentä centimea, suuri summa, jota hän pitkin viikkoa oli
+hartaasti odottanut. Kaikki muut huolet tuntuivat hänestä aivan
+mitättömiltä tähän onnettomuuteen verrattuina.
+
+-- Mistä olette pahoillanne? Pauline sanoi, joka tapasi hänet
+huonekaluosastolla. -- Tarvitsetteko jotakin, sanokaa?
+
+Mutta Denise oli jo kaksitoista frangia velkaa ystävättärelleen ja
+vastasi pakottautuen hymyilemään:
+
+-- En, kiitos... Olen nukkunut huonosti, siinä kaikki.
+
+Oli jouduttu heinäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään, ja suursiivous
+oli pahimmillaan. Neljästäsadasta kauppa-apulaisesta Bourdoncle oli jo
+lakaissut pois viisikymmentä, ja huhuiltiin, että uusia erottamisia oli
+vielä odotettavissa. Mutta Denise ei ajatellut nyt uhkaavaa vaaraa,
+sillä hänellä oli sydän täynnä tuskaa Jeanin tähden. Pojan tekemä uusi
+rikos, joka oli edellisiä vielä pahempi, oli sovitettava, ja se antoi
+hänelle tarpeeksi ajattelemista. Nyt Jean tarvitsi viisitoista frangia,
+mikä summa yksin saattoi pelastaa hänet petetyn aviomiehen kostolta.
+Edellisenä iltana Denise oli saanut asiaa koskevan kirjeen, heti sen
+jälkeen vielä kaksi, ja kun hän tapasi Paulinen, hän oli juuri päässyt
+lukemasta viimeistä, missä Jean sanoi, että hän kuolisi illalla, jollei
+saanut viittätoista frangia. Turhaan Denise koetti keksiä
+jotakin keinoa. Tällä kertaa hänen oli mahdoton turvautua Pépén
+kuukausimaksuunkaan, sillä hän oli kaksi päivää aikaisemmin suorittanut
+sen. Ja päällepäätteeksi Robineau, jolta hän oli toivonut saavansa
+korvausta solmioiden ompelemisessa menettämistään rahoista, ei ollut
+vielä edellisenä iltana palannut kaksiviikkoiselta lomaltaan, niinkuin
+oli odotettu.
+
+Mutta Pauline jatkoi kyselemistään. Kun he kerran olivat sattuneet
+yhteen syrjäisellä osastolla, he eivät voineet olla hiukan puhelematta
+katsoen kumminkin vähän väliä pelokkaasti ympärilleen. Äkkiä Pauline
+kääntyi paetakseen, sillä hän oli huomannut järjestyksenvalvojan, jolla
+oli valkea solmio, lähtevän huiviosastolta.
+
+-- Ah, Isä Jouvehan tuo on, hän kuiskasi rauhoittuneena. -- En ymmärrä
+mitä hänellä on nauramista, kun hän näkee meidät yhdessä... Teidän
+sijassanne minä pelkäisin, sillä hän on liian kohtelias teille. Viekas
+kettu hän on, ja pahaa hänellä on mielessä. Luulee kai vielä olevansa
+tekemisissä sotamiesten kanssa.
+
+Totta oli, että kaikki myyjät vihasivat isä Jouvea hänen ankaruutensa
+tähden, sillä useimmat erottamiset tapahtuivat hänen ilmiannostaan.
+Hänen suuri, punainen, elostelijamenneisyyttä ilmaiseva sotilasnenänsä
+lauhtui ainoastaan naisten hoitamilla osastoilla.
+
+-- Mitä minun olisi pelättävä? kysyi Denise.
+
+-- Katsokaahan, vastasi Pauline nauraen; -- kenties hän vaatii
+kiitollisuutta... On tyttöjä, jotka maksavat hänen suosiostaan.
+
+Jouve ei ollut huomaavinaan heitä, vaan jatkoi matkaansa, ja he
+kuulivat hänen iskevän erääseen myyjään, joka oli rikkonut järjestystä
+katsomalla ikkunasta Neuve-Saint-Augustininkadulla kaatunutta hevosta.
+
+-- Mutta tuli mieleeni, Pauline sanoi. -- Ettekö eilen hakenut
+Robineauta? Hän on palannut.
+
+Denise luuli jo pelastuneensa.
+
+-- Kiitos, hän sanoi, -- menen silkkiosaston kautta... Syyttäkööt
+itseään osastolla; oliko heidän pakko lähettää minut työhuoneeseen
+hakemaan ratkomaveistä.
+
+He erosivat. Denise laskeutui portaat halliin. Kello oli neljännestä
+vaille kymmenen, ja ensimmäinen pöytäkunta oli vasta soitettu kokoon.
+Polttava aurinko paahtoi kattoikkunoita ja harmaista palttinaverhoista
+huolimatta sietämätön kuumuus raskautti hallin liikkumatonta ilmaa.
+Aika-ajoin kohosi viileämpää ilmaa lattialta, jota palveluspojat
+pirskottivat vedellä. Tyhjillä osastoilla tuntui kaikki uinuvan
+kesähelteen raskasta unta, niinkuin kappelissa varjo uinuu
+päivän viimeisen jumalanpalveluksen loputtua. Myyjät seisoivat
+huolimattomasti, mitään tekemättä, ja siellä täällä harhaili yksinäisiä
+ostajia kuumuuden raukaisemina.
+
+Kun Denise saapui, mittaili Favier parhaillaan punaruusuista silkkiä
+rouva Boutarelille, joka oli juuri saapunut Etelä-Ranskasta. Jo
+alkukuusta lähtien asiakkaat olivat enimmäkseen olleet maaseutunaisia,
+joiden puvut, keltaiset huivit ja vihreät hameet ilmaisivat heidän
+kotiseutunsa. Myyjät eivät viitsineet enää nauraakaan heille. Favier
+saattoi rouva Boutarelin lyhyttavaraosastolle, ja kun hän palasi, hän
+sanoi Hutinille:
+
+-- Eilen he olivat kaikki auvergnelaisia, tänään on provencelaisten
+vuoro... Minun on jo paha olla.
+
+Mutta Hutin riensi erästä asiakasta vastaan. Hänen vuoronsa oli myydä,
+ja juuri sattui tulemaan tuo vaalea "kaunotar", josta ei tiedetty
+mitään, ei edes nimeäkään. Kaikki hymyilivät hänelle, kun hän
+säännöllisesti kerran viikossa tuli sisään, aina yksin... Tällä kertaa
+hänellä oli kumminkin pieni, neljän tai viiden vuoden vanha poika
+muassaan. Tämä tiesi puheenaihetta.
+
+-- Hän on siis naimisissa, Favier sanoi, kun Hutin palasi kassalta,
+jossa "kaunotar" suoritti maksua ostamastaan kolmestakymmenestä
+metristä herttuatarsilkkiä.
+
+-- Mahdollista, Hutin vastasi, -- vaikka eihän tuo lapsi mitään
+todista. Voisihan hänellä olla jonkun ystävättärensä lapsi muassaan...
+Mutta se on varmaa, että hän on itkenyt. Hän oli alakuloisen näköinen,
+silmät aivan punaisina.
+
+Seurasi hetken vaitiolo. Myyjät jäivät seisomaan tuijottaen eteensä.
+Sitten Favier jatkoi hitaalla äänellä:
+
+-- Jos hän on naimisissa, niin hänen miehensä on kenties lyönyt häntä.
+
+-- Mahdollista, Hutin vastasi, -- mutta voi olla niinkin, että hänen
+rakastajansa on hylännyt hänet.
+
+Oltuaan vähän aikaa vaiti hän päätteli:
+
+-- Yhdentekevää se kai minulle on.
+
+Tällä hetkellä juuri Denise kulki osaston poikki hiljentäen kulkuaan
+katsoakseen ympärilleen Robineauta. Mutta kun häntä ei näkynyt, tyttö
+meni villakangasosastolle ja sieltä hän vielä kerran palasi
+silkkiosastolle. Myyjät seurasivat häntä katseillaan.
+
+-- Taas tuo selkärangaton on täällä, Hutin kuiskasi.
+
+-- Hän hakee Robineauta, Favier sanoi. -- En tiedä mitä yhteistä puuhaa
+heillä lienee... Oh, en minä mitään sellaista tarkoita, Robineau on
+liian tyhmä sellaiseen. Mutta kerrotaan, että hän on hankkinut tuolle
+suosikilleen jotakin työtä, solmionompelua... On niitä kauppoja
+monenlaisia.
+
+Hutinin silmistä näki, että hän hautoi ilkeätä kepposta. Denisen
+kulkiessa hänen ohitseen hän pysäytti tytön kysyäkseen:
+
+-- Minuako haette, neiti?
+
+Denise lensi aivan punaiseksi. Joinvillen illasta lähtien hän ei ollut
+enää uskaltanut tutkia sydämensä syvyyksiä, ja sen sekavia tunteita.
+Hänen muistostaan ei lähtenyt tuo punatukkainen tyttö, jonka seurassa
+Hutin oli ollut, ja jos hän vieläkin tunsi vavahtavansa Hutinin
+nähdessään, niin se oli kai vain vastenmielisyyttä. Oliko hän
+rakastanut Hutinia, vai rakastiko kenties vieläkin? Hän ei välittänyt
+ajatella sitä, sillä hän tunsi silloin vain tuskaa.
+
+-- En, vastasi hän ujosti.
+
+Silloin Hutin, jota hänen hämmennyksensä huvitti, jatkoi:
+
+-- Neiti haluaa kenties nähdä Robineaun. Favier, hakekaa Robineau
+käsiin neidille näytettäväksi.
+
+Denise katsoi häneen pitkään samalla surullisella ja vakavalla
+katseella, jolla hän koetti torjua toveriensa häpeällisiä viittauksia.
+Hutinkin oli siis kova ja vihamielinen, loukkasi häntä tahallaan
+niinkuin muutkin. Hänestä tuntui, kuin jokin olisi hänessä särkynyt,
+viimeinen side katkennut. Hänen kasvoiltaan kuvastui sellainen tuska,
+että Favier, joka ei luonteeltaan ollut kovinkaan hellä, tuli kumminkin
+hänen avukseen.
+
+-- Herra Robineau on varastontarkastuksessa, hän sanoi. -- Hän kai
+palaa aamiaista syömään... Iltapäivällä hän on tavattavissa, jos teillä
+on hänelle asiaa.
+
+Denise kiitti ja palasi katkerana osastolleen, missä Aurélie rouva
+odotti kylmän katkerana. Mitä! Denise oli ollut puoli tuntia poissa.
+Mistä hän nyt tuli? Ei ainakaan työhuoneesta. Tyttö painoi päänsä alas.
+Kaikki oli hukassa, jos ei Robineau palannut. Kumminkin hän päätti,
+maksoi mitä maksoi käydä vielä iltapäivällä tapaamassa häntä.
+
+Robineaun palaaminen oli aiheuttanut silkkiosastolla oikean kapinan.
+Osasto oli toivonut, että hän yhtämittaisista rettelöistä väsyneenä
+jäisi sille tielleen, ja kerran Robineau oli näyttänytkin halukkaalta
+lunastamaan Vinçardin hänelle alinomaan tyrkyttämän liikkeen. Hutinin
+pitkään salassa toimittama myyräntyö alkoi kantaa hedelmää, ja
+alajohtajan turmioksi viritetty miina oli räjähtämäisillään. Robineaun
+lomalla ollessa Hutinin tuli ensimmäisenä myyjänä hoitaa hänen
+virkaansa, ja hänelle tarjoutui mainio tilaisuus panetella Robineauta
+esimiehilleen ja osoittautua itse eteväksi ja innokkaaksi
+viransijaiseksi. Aina oli pieniä säännönvastaisuuksia, jotka piti
+korjata ja kertoa johtokunnalle, tarpeellisia parannuksia, joita oli
+puuhattava, uusia hänen keksimiään kangasmalleja, joita oli
+arvosteltava. Hutin ei sitä paitsi ollut ainoa, joka pyrkiessään
+eteenpäin koetti syrjäyttää tiellä olevan toverin. Kaikki he olivat
+saman eteenpäin pääsemisen halun vallassa, aina myyjän paikkaa
+tavoittelevasta uudesta tulokkaasta alkaen osakkaan asemaa kadehtivaan
+osastonjohtajaan saakka. Olemassaolon taistelu teki tehtävänsä.
+Itsekkyyden kiihottamisesta koneenkin toiminta yltyi tuottaen sen
+hämmästyttävän menestyksen ja huimaavan vauhdin, jota Pariisi
+ihmetteli. Hutinin takana oli Favier ja Favier'n takana muut myyjät
+pitkässä jonossa. Kaikki he haukkasivat niin, että leukapielet
+naksahtivat. Robineau oli julistettu uhrattavaksi, ja jokainen
+irvisteli jo mielihyvästä. Kun Robineau siitä huolimatta palasi, kohosi
+tyytymättömyyden nurina häntä vastaan niin rajuna ja uhkaavana, että
+osaston johtaja näki tarpeelliseksi tehdä siitä lopun ja lähetti
+Robineaun varastontarkastukseen antaakseen johtokunnalle siten aikaa
+päätöksen tekemiseen.
+
+-- Eroamme kaikki, jos Robineau jää paikalleen, julisti Hutin.
+
+Asia suututti Bouthemont'ia, jonka hilpeä luonne ei kestänyt alituisia
+rettelöitä. Häntä kiusasi nähdä ympärillään harmistuneita kasvoja.
+Mutta sittenkään hän ei tahtonut tehdä kenellekään vääryyttä.
+
+-- Jättäkää hänet rauhaan, hän sanoi. -- Eihän hän ole tehnyt teille
+mitään.
+
+Mutta tämä synnytti yleistä paheksumista. Vai ei mitään... Sietämätön
+olio ja aina hermostunut. Ja niin ylpeä vielä, että päälle astui, jos
+ei väistynyt. Siitä varsinkin osasto oli Robineaulle vihainen. Hänellä
+oli naisen hermot, ja hän oli käytöksessään jäykkä ja mahdikas, niin
+ettei kukaan voinut häntä sietää. Siitä kerrottiin sen seitsemän
+juttua. Sanottiin hänen kerran säikäyttäneen erään nuoren miehen niin
+kovasti, että tämä oli pyörtynyt, ja monta ostajaa hän kuului
+suututtaneen ivallisilla huomautuksillaan.
+
+-- Minä en voi mitään, Bouthemont sanoi. -- Olen antanut asian
+johtokunnan ratkaistavaksi ja menen vain tiedustelemaan päätöstä.
+
+Toinen pöytäkunta soitettiin kokoon. Kellon kilinä kohosi kaukaa
+pohjakerroksesta liikkumattomaan ilmaan. Hutin ja Favier laskeutuivat
+portaita alas. Kaikilta osastoilta tuli yksitellen myyjiä rientäen
+ahtaaseen ja kosteaan ruokasalin ja keittiön väliseen käytävään, jossa
+kaasu paloi pitkin päivää ja jossa aina oli tungos.
+
+Ihmiset olivat vakavia ja äänettömiä, astiat kalisivat ja ruoanhaju
+täytti ilman. Käytävän päässä pysähdyttiin erään luukun edessä. Siinä
+keittäjä lautaspinojen takana, varustettuna haarukoilla ja kauhoilla,
+joita upotti suunnattomiin kuparikattiloihin, jakeli annoksia. Ja jos
+hän hetkeksi väistyi, näkyi hänen valkealla esiliinalla peitetyn
+vatsansa takaa keittiön hehkuva liesi.
+
+-- Jo taas, Hutin kuiskasi lukien luukun yläpuolella olevasta mustasta
+taulusta päivän ruokalistaa. -- Häränlihaa kirpeällä kastikkeella tai
+rauskua. Eivät koskaan kustanna paistia tässä laitoksessa. Kuka jaksaa
+aina syödä soppalihaa ja kaloja.
+
+Kalasta ei näkynyt kukaan huolivan, sillä kattila oli yhä täysi. Favier
+otti kumminkin kalaa. Hänen takanaan Hutin kumartui sanoen:
+
+-- Häränlihaa kirpeällä kastikkeella.
+
+Koneellisella liikkeellä keittäjä tarttui haarukalla lihanpalaseen ja
+valeli sitä kastikkeella, ja kun Hutin saatuaan kasvojaan vasten
+tulisen leyhkän peräytyi ja lähti lautasineen, kuului jo hänen
+takanaan: "Häränlihaa kirpeällä kastikkeella", ja taas: "Häränlihaa
+kirpeällä kastikkeella" loppumattomiin kerrattuna kuin kirkossa
+litanian surunvoittoiset sävelet. Ja keittäjä tarttui lihanpaloihin ja
+valeli kastikkeella liikkuen reippaasti ja kiireisesti, niinkuin
+hyvässä käynnissä oleva kello.
+
+-- Kylmää heidän kalansa, Favier sanoi, jonka käteen ei kohonnut
+lautasesta minkään vertaa lämpöä.
+
+Kaikki liikkuivat nyt varovasti käsivarret ojossa, lautaset suorassa,
+peläten törmäävänsä johonkin. Kymmenen askeleen päässä oli toinen
+luukku, mistä sai juomista. Kiiltävällä peltipöydällä oli jokaiselle
+pieni viinipullo, joka oli ilman korkkia ja pesusta vielä kostea.
+Jokainen otti vapaalla kädellään pullonsa ja meni eteenpäin vakavana ja
+jäykkänä tarkasti valvoen tasapainoaan.
+
+Hutin mutisi äreästi:
+
+-- No, juhlakulusta ei tunnu tulevan loppua.
+
+Hänellä oli paikka Favier'n kanssa samassa pöydässä käytävän päässä
+viimeisessä ruokasalissa. Kaikki salit olivat yhtäläisiä, viiden metrin
+pituisia ja neljän levyisiä kellareita, jotka oli sivelty sementillä ja
+sisustettu ruokailuhuoneiksi. Mutta maali oli halkeillut kosteudesta ja
+keltaiset seinät olivat täynnä vihertäviä täpliä. Ahtaista kadulle
+johtavista luukuista tuli kuin kaivon suusta kalpeaa valoa, jota
+kadulla kulkijain varjot pilvinä pimittivät. Kautta vuoden, niin
+heinäkuussa kuin joulukuussakin, siellä oli vähällä tukehtua keittiöstä
+tuleviin vastenmielisiin kuumiin höyryihin.
+
+Hutin oli tullut ensimmäisenä sisään. Pöydällä, joka oli toisesta
+päästä seinässä kiinni ja vahakankaan peittämä, ei ollut ruokailijoiden
+paikkoja merkitsemässä muuta kuin lasit, haarukat ja veitset. Pöydän
+kummassakin päässä oli pino lautasia vaihtamista varten, ja keskellä
+pöytää oli suuri leipä, johon oli pistetty veitsi pystyyn. Hutin pani
+pullonsa pois ja asetti lautasensa pöydälle; sitten otettuaan
+ruokaliinansa hyllyltä, joka oli seinien ainoa somiste, hän istuutui
+huoahtaen.
+
+-- Nälkä minulla on kuin sudella, hän sanoi.
+
+-- Sellaista se aina on, vastasi Favier, joka asettui hänen vasemmalle
+puolelleen. -- Ei ole mitään syömistä, kun nälkään nääntyy.
+
+Pöytä oli kohta täynnä. Siinä oli tilaa kahdellekymmenellekahdelle
+hengelle. Alussa kuului äänekästä astioiden kolinaa, sillä nälkäisinä,
+kolmetoista tuntia kestävän työpäivän rasittamina, miehet ahmivat minkä
+jaksoivat. Alussa kauppa-apulaisilla oli ollut lupa tunnin
+ruokatauollaan käydä kaupungilla kahvilla. He söivät kahdessakymmenessä
+minuutissa päästäkseen kiireesti ulos. Mutta kaupungilla käynti käänsi
+heidän ajatuksensa työstä, ja he palasivat hajamielisinä ja
+haluttomina. Siksi johtokunta oli päättänyt kieltää heitä menemästä
+ulos ja myöntänyt sen sijaan halukkaille kahvia tavaratalossa
+viidentoista centimen maksusta. Nyt kaikki viivyttelivät pöydässä, kun
+eivät halunneet mennä osastolle ennen aikojaan. Moni luki syödessään
+sanomalehteä, joka sopivaksi taitettuna oli pystytetty viinipulloa
+vasten. Toiset keskustelivat tyydytettyään pahimman nälkänsä
+äänekkäästi, pohtien loppumattomiin iänikuisesti jauhamiaan asioita,
+ruoan huonoutta, raha-asioita ja pyhäpäivänviettoa.
+
+-- Kuinka pitkälle olette päässeet Robineaun asiassa? eräs myyjä kysyi
+Hutinilta.
+
+Silkkiosaston alajohtajaa vastaan nostettu kapina oli puheenaiheena
+kaikilla osastoilla, ja asiasta keskusteltiin joka ilta Saint-Rochin
+kahvilassa puoliyöhön saakka. Hutin, joka pureskeli raivoissaan sitkeää
+häränlihaa, vastasi lyhyesti:
+
+-- Robineauko? Hänhän on palannut.
+
+Sitten äkkiä suuttuen hän tiuskaisi:
+
+-- Mutta tuhat tulimmaista! Aasinlihaa ne ovat minulle antaneet.
+
+-- Jos teillä on syytä valituksiin, Favier sanoi, -- niin on myös
+minulla. Olin kyllin tyhmä ottaakseni kalaa, ja se on mädännyttä.
+
+Kaikki puhelivat yhtaikaa, toiset sadattelivat, toiset laskivat
+sukkeluuksia. Deloche söi ääneti. Luonto oli antanut hänelle mainion
+ruokahalun, jota hän ei ollut koskaan saanut tarpeekseen tyydyttää, ja
+kun hän ansaitsi liian vähän hankkiakseen muualta lisää syömistä, hän
+leikkeli itselleen paksuja leipäpaloja ja söi vähemminkin maukkaita
+ruokia virnistelemättä. Kaikki nauroivat hänelle:
+
+-- Favier, tarjotkaapa kalanne Delochelle... Hän pitää varmasti siitä.
+
+-- Ja te lihanne, Hutin. Deloche söisi sen jälkiruoakseen.
+
+Poika kohautti olkapäitään eikä edes vastannut. Ei ollut hänen syynsä,
+että nälkä vaivasi häntä alinomaa. Moittikoot muut ruokaa; hänen täytyi
+syödä sitä vatsansa täytteeksi.
+
+Heikko vihellys keskeytti heidät ilmoittaen Mouret'n ja Bourdonclen
+tulosta. Myyjät olivat jo jonkin aikaa valittaneet ruokaa niin
+kehnoksi, että johtokunta oli päättänyt käydä itse arvostelemassa.
+Keittiön hoitaja sai henkeä ja päivää kohti puolitoista frangia, josta
+kaikki oli maksettava, ruoka-aineet, hiilet, kaasu, palvelusväki, ja
+sittenkin johtokunta ihmetteli, että ruokaa sanottiin huonoksi. Juuri
+tänä aamuna myyjät olivat valinneet edustajat ajamaan ruoanparannusta,
+ja Mignot ja Liénard olivat saaneet tehtäväkseen puhua esimiehille
+muiden puolesta. Äkkiä syntyneessä hiljaisuudessa jokainen höristi
+korviaan kuullakseen mitä viereisessä huoneessa sanottiin, jonne Mouret
+ja Bourdoncle olivat menneet. Jälkimmäinen väitti häränlihaa
+oivalliseksi, ja Mignot sanoi toistamiseen hämmästyen tätä
+järkkymätöntä väitettä: "Pureskelkaa koetteeksi", Liénard moitti kalaa
+ja sanoi hiljaa: "Sehän haisee, herra." Silloin Mouret puhkesi
+ystävällisiin sanoihin väittäen tahtovansa tehdä voitavansa
+henkilökuntansa hyväksi. Olihan hän heidän isänsä, ja itse hän
+puolestaan tyytyi vaikka kuivaan leipään, kunhan vain tiesi, että he
+saivat tarpeeksi.
+
+-- Lupaan tutkia asian, hän sanoi korottaen ääntään, niin että se
+kuului käytävän päästä toiseen.
+
+Johtokunnan tarkastus päättyi siihen, ja syömäaseiden helinä alkoi
+uudestaan. Hutin mutisi:
+
+-- Niin, usko sitä ja juo vettä!... Ei heiltä kauniita sanoja puutu.
+Jos lupauksia haluatte, niin tuossa teille niitä on. Mutta
+kengänanturoita he teille paistavat päivälliseksi, ja sitten ajavat
+pois niinkuin koirat.
+
+Myyjä, joka äsken oli puhunut hänelle, toisti kysymyksensä:
+
+-- Sanoitteko siis, että Robineau...
+
+Mutta nyt syntyi sellainen melu, että hänen äänensä hukkui siihen.
+Ruokailijoiden piti itse vaihtaa lautaset, ja kun nähtiin, että
+keittäjänapulainen toi pöytään suuria peltiastioita, tuli jokaiselle
+kiire, ja nopeasti lautaspinot vähenivät pöydän kummastakin päästä.
+Hutin huudahti:
+
+-- Riisivanukasta! Se vain puuttui.
+
+-- Liisteriksi hyvää, Favier sanoi ottaen lautaselleen.
+
+Toiset kiittivät sitä hyväksi, toiset moittivat. Ne, jotka lukivat,
+eivät sanoneet mitään, olivat niin innostuneet lehtensä jatkoromaaniin,
+että tuskin tiesivät mitä söivät. Ilma oli kuumaa höyryä täynnä, ja
+jokainen pyyhki hikeä otsaltaan. Kadulla kulkijoiden varjot pimittivät
+yhtä mittaa epäjärjestyksessä olevaa pöytää.
+
+-- Deloche tahtoo leipää, huusi joku pilkkakirves.
+
+Leipä kiersi pöytää. Jokainen leikkeli siitä palasen itselleen ja
+upotti sitten veitsen siihen vartta myöten.
+
+-- Kuka vaihtaa jälkiruokansa minun riisivanukkaaseeni? kysyi Hutin.
+
+Muuan nuori myyjä ilmoittautui halukkaaksi. Sitten Hutin tahtoi
+luovuttaa viininsäkin, mutta siitä ei kukaan huolinut. Se oli liian
+huonoa.
+
+-- Johan minä sanoin, että Robineau on palannut, Hutin jatkoi kääntyen
+äskeisen myyjän puoleen häiriintymättä muitten nauruista ja puheista.
+-- Hänen asiansa on sangen vakava... Ajatelkaahan, hän turmelee
+myyjättäremme toimittamalla heille solmionompelua.
+
+-- Hiljaa! Favier kuiskasi. -- Tuossa häntä parhaillaan tuomitaan.
+
+Tätä sanoessaan hän vilkaisi Bouthemont'iin, joka käveli Mouret'n ja
+Bourdonclen välissä kertoen heille nopeasti puoliääneen jotakin, jota
+nämä hartaasti kuuntelivat. Osastojen johtajain ja alajohtajain
+ruokasali oli toisella puolella käytävää aivan vastapäätä. Bouthemont
+oli aamiaisen lopetettuaan nähnyt Mouret'n kulkevan ohi ja käytti
+tilaisuutta hyväkseen ilmoittaakseen hänelle osastossa syntyneistä
+rettelöistä ja välittääkseen hänelle pulmaansa. Mouret ja Bourdoncle
+eivät tahtoneet suostua uhraamaan Robineauta, joka oli tunnettu
+eteväksi myyjäksi rouva Hédouinin ajoilta asti. Mutta kun päästiin niin
+pitkälle, että tuli puhe solmionompelusta, Bourdoncle kiivastui.
+Hulluko mies oli, kun rupesi toimittamaan myyjättärille lisätyötä.
+Maksoihan talo näille tarpeeksi korkean palkan; jos he tekivät yöllä
+työtä itselleen, niin eivät he päivällä jaksaneet innokkaasti suorittaa
+talon tehtäviä, sehän oli päivänselvää. Varkautta se oli, ja he panivat
+alttiiksi terveytensä, joka ei ollut heidän omansa. Yö oli nukkumista
+varten, kaikkien tuli nukkua tai saivat mennä matkaansa.
+
+-- Hyvällä alulla on, Hutin huomautti.
+
+Joka kerta kun johtajat hitaasti kävellen saapuivat oven kohdalle,
+kaikki myyjät seurasivat heitä uteliain katsein koettaen arvata heidän
+vähäisimpienkin liikkeittensä tarkoituksen. Heiltä unohtui
+riisivanukaskin, josta eräs myyjä oli löytänyt housunnapin...
+
+-- Kuulin puhuttavan solmioista, sanoi Favier. -- Näittehän, miten
+Bourdonclen nenä kävi kalpeaksi.
+
+Mouretkin tuntui yhtyvän yhtiökumppaninsa mielipiteeseen. Myyjätär,
+jonka lisätäkseen tulojaan täytyi tehdä yöllä työtä, oli loukkaus
+Aarreaitan koko järjestelmää vastaan. Kuka sellainen raukka oli, joka
+ei tullut myyntiprosenteillaan toimeen? Mutta kun Bouthemont mainitsi
+Denisen, Mouret'n viha lauhtui heti eikä asia tuntunutkaan hänestä niin
+vakavalta. Vai hänkö, tuo pikku Valognes'in tyttö! Sehän oli kumminkin
+ymmärrettävää. Hän ei voinutkaan olla vielä niin taitava ja kuuleman
+mukaan hänellä oli velvollisuuksia täytettävänä. Bourdoncle keskeytti
+väittäen, että tyttö oli lähetettävä heti pois. Eihän sellaisesta
+rumilaasta olisi koskaan mihinkään, olihan hän aina sanonut sen, ja nyt
+sen näki, että hän oli ollut oikeassa. Mutta Mouret hämillään oli
+nauravinaan. Hyvä Jumala, mitä ankaruutta! Joskus täytyi antaa
+anteeksikin. Ja Robineauhan lopultakin oli syyllinen yksin. Olisihan
+hänen, vanhan alalla olijan, tullut neuvoa raukkaa, kun paremmin tiesi
+talon tavat.
+
+-- Kas niin, nyt johtaja jo nauraa, Favier jatkoi hämmästyen, kun
+Mouret näkyi tovereineen taas ovella.
+
+-- Lempo vieköön! ärjäisi Hutin. -- Jos uskaltavat pysyttää Robineaun
+meidän niskoillamme, niin kyllä heillä tulee olemaan hauskaa.
+
+Bourdoncle katsoi Mouret'ta suoraan silmiin. Sitten hän kohautti
+olkapäitään halveksivasti, merkiksi että hän oli ymmärtänyt ja että
+asia oli hänestä kovin typerä. Bouthemont jatkoi valituksiaan; myyjät
+uhkasivat lähteä pois, ja joukossa oli sangen eteviä miehiä. Mutta
+vasta kun hän kertoi mitä huhuiltiin Robineaun ja Gaujeanin hyvistä
+väleistä ja miten viimeksimainittu oli tarjoutunut auttamaan Robineauta
+mitä laajimmalla luotolla, jos hän suostuisi asettumaan itsenäisenä
+kauppiaana Naisten Aarreaitan kilpailijaksi, hänen kuulijansa
+hämmästyivät. He vaikenivat hetkeksi. Vai oli Robineaulla sota
+mielessä. Mouret oli aivan vakava, mutta hän oli halveksivinaan koko
+asiaa, ikäänkuin se ei olisi ollut minkään arvoinen. Tottapa oli aikaa
+päättää, kun oli ensin puhuttu Robineaun kanssa. Sitten hän puhui
+leikkiä laskien Bouthemont'ille hänen isästään, joka pienestä
+Montpellier'n kaupastaan oli vähän aikaa sitten tullut Pariisiin ja
+ällistynyt astuessaan suunnattomaan halliin, jossa hänen poikansa
+hallitsi. Naurettiin vieläkin, kun muistettiin, miten ukko oli
+vihastuneena väittänyt kaikki uudenaikaiset puuhat mitättömiksi ja
+ennustanut niille surkeaa loppua.
+
+-- Tuossahan Robineau tuleekin, Bouthemont kuiskasi. -- Olin lähettänyt
+hänet varastontarkastukseen välttääkseni ikävyyksiä... Suokaa anteeksi,
+että pysyn pyynnössäni, mutta asia on niin pitkällä, että täytyy
+toimia.
+
+Samassa Robineau kulki tervehtien heidän ohitseen ja meni syömään
+aamiaista.
+
+-- Hyvä on. Tottapa nähdään.
+
+He lähtivät. Hutin ja Favier odottivat yhä. Kun heitä ei enää näkynyt,
+he huoahtivat helpotuksesta. Aikoikohan johtokunta nyt joka aterialla
+tulla heidän suupalojaan laskemaan? Muutenkaan ei kovin hauskaa ollut,
+saatikka sitten, jos ei enää saanut rauhassa syödäkään. He olivat
+nähneet Robineaun palaavan, ja tämä oli näyttänyt olevan niin hyvällä
+tuulella, että heitä alkoi epäilyttää juonensa onnistuminen. He
+hiljensivät äänensä ja koettivat löytää uusia moittimisen aiheita.
+
+-- Nälkäänhän tässä nääntyy, Hutin jatkoi. -- Kovempi on nälkä vielä
+pöydästä noustessa.
+
+Kuitenkin hän oli syönyt kaksi jälkiruoka-annosta, omansa ja sen
+myyjän, jolle hän oli luovuttanut riisivanukkaansa. Äkkiä hän huudahti:
+
+-- Minä siitä viis! Otan lisää ja maksan... Victor, kolmas jälkiruoka
+tänne!
+
+Poika toi mitä pyydettiin. Jälkiruoan jälkeen seurasi kahvi, ja ne
+jotka joivat, maksoivat heti viisitoista centimea. Muutamat myyjistä
+olivat menneet käytävään kävelemään etsimään paikkaa missä uskaltaisi
+tupakoida. Muut jäivät veltosti paikoilleen rasvaisilla astioilla
+sälytettyjen pöytien ääreen pyöritellen leivästä palloja ja puhellen
+loppumattomiin samoista asioista ruuantähteiden hajussa, jota he eivät
+enää tunteneet, ja saunanlämmössä, joka poltti heidän korvansa
+punaisiksi. Seinät hikoilivat. Homehtunut holvikatto haihdutti ilmaan
+myrkyllisen hengityksensä. Syötyään leipää vatsan täydeltä Deloche
+sulatti ruokaansa nojaten seinään ja katsoen ääneti katossa olevaa
+ikkunaluukkua. Hänen jokapäiväinen huvituksensa aamiaisen jälkeen oli
+katsoa katukäytävillä kulkevien jalkoja, jotka hetkeksi kuvastuivat
+ikkunaan ja katosivat. Ne olivat nilkasta katkenneita jalkoja, raskaita
+kenkiä, hienoja saappaita, siroja naisten jalkineita, eläviä jalkoja
+ilman ruumista ja päätä. Sadepäivinä ikkuna tahraantui niistä.
+
+-- Nytkö jo! Hutin huusi.
+
+Käytävän toisessa päässä kello soi, ja täytyi lähteä kolmannen joukon
+tieltä. Palveluspojat tulivat vesisankoineen ja pesusienineen
+puhdistamaan pöytien vahakangasta. Salit tyhjenivät hitaasti myyjien
+palatessa raskain askelin takaisin osastoihinsa. Keittiössä ruoanjakaja
+asettui jälleen luukulleen kala- ja lihakattilan väliin haarukoineen ja
+kauhoineen valmiina uudestaan täyttämään lautasia kellomaisen
+täsmällisesti.
+
+Kun Hutin ja Favier viivyttelivät vähän, näkivät he Denisen tulevan
+portaita alas.
+
+-- Herra Robineau on palannut, Hutin sanoi ivallisen kohteliaana.
+
+-- Hän on aamiaista syömässä, lisäsi Favier. -- Mutta jos asia on kovin
+kiireinen, niin voittehan mennä ruokasaliin häntä tapaamaan.
+
+Denise jatkoi matkaansa vastaamatta, päätään kääntämättä. Kumminkaan
+hän ei kulkiessaan johtajien ruokasalin ohi voinut olla katsahtamatta
+sinne. Robineau oli siellä. Denise päätti iltapäivällä käydä puhumassa
+hänen kanssaan, ja tuli ruokasaliin, missä oli hänen pöytänsä. Naiset
+söivät erikseen kahdessa heille varatussa huoneessa. Denise astui
+ensimmäiseen. Tämäkin oli entinen kellari, mutta sisustettu mukavammin.
+Keskellä huonetta oli soikea pöytä katettuna viidelletoista hengelle,
+tilaa oli enemmän kuin miehillä, viini oli karahvissa, ja pöydän
+toisessa päässä oli häränlihavati kastikkeineen, toisessa kalavati.
+Palveluspojat, esiliinat vyötäisillä, tarjosivat ruoan, niin ettei
+naisten tarvinnut itse hakea annoksiaan luukulta. Johtokunnan mielestä
+näin oli sopivampaa.
+
+-- Olette siis kiertänyt taloa? kysyi Pauline, joka jo istui pöydässä
+ja leikkasi itselleen leipää.
+
+-- Olen, Denise vastasi punastuen, -- olin saattamassa asiakasta.
+
+Hän valehteli. Clara tyrkkäsi naapuriaan kyynärpäällään. Mikähän
+Tappuratukkaa vaivasi tänään, kun käyttäytyi niin omituisesti? Kirjeitä
+sai sulhaseltaan, toisen toisensa perästä, ja lähti sitten kiertämään
+tavarataloa kuin hullu sanoen olevan asiaa työhuoneeseen, jossa ei edes
+käynytkään. Varmaankin oli jotain tekeillä. Ja sitten Clara, joka
+hyvällä ruokahalulla söi kalaansa, eltaantuneeseen silavaan tottuneen
+tytön välinpitämättömyydellä, kertoi kauheasta rikoksesta, josta
+kaikissa lehdissä kirjoitettiin.
+
+-- Oletteko lukeneet siitä miehestä, joka partaveitsellä katkaisi
+rakastajattarensa kaulan? kysyi hän.
+
+-- Kummako se! sanoi pieni, lempeän ja aran näköinen myyjätär. -- Tyttö
+oli toisen kanssa. Se oli aivan oikein.
+
+Pauline suuttui. Mitä! Oliko lupa tarttua puukkoon vain sentähden,
+ettei enää rakastettu. Ei ikinä! Ja keskeyttäen puheensa hän kääntyi
+palveluspojan puoleen sanoen:
+
+-- Pierre, minä en jaksa syödä häränlihaa... Käskekää laittaa minulle
+lisäruokaa, esimerkiksi munakas, mutta kuohkea, jos mahdollista!
+
+Koska hänellä oli aina makeisia taskussaan, hän odottaessaan rupesi
+syömään leivän kanssa suklaanappeja.
+
+-- Ei tosiaan sellainen mies ole mukava, Clara jatkoi. -- Niitä on
+paljon mustasukkaisia. Toissapäivänäkin eräs mies kuuluu heittäneen
+vaimonsa kaivoon.
+
+Puhuessaan hän koko ajan katsoi Deniseä. Clara luuli arvanneensa hänen
+salaisuutensa, sillä Denise oli käynyt kalpeaksi. Epäilemättä tuo
+tekopyhä pelkäsi korvapuustia rakastajaltaan, jota petti. Eipä
+hullumpaa, jos mustasukkainen sulhanen hakisi häntä täältä, niinkuin
+tyttö näkyi pelkäävän. Mutta keskustelu sai toisen käänteen. Eräs
+myyjätär selitti, miten sametista poistettiin likapilkut, ja sitten
+puhuttiin eräästä Gaieté teatterin näytelmästä, jossa herttaiset
+pikkutytöt tanssivat paremmin kuin aikaihmiset. Pauline, joka oli
+hetkeksi tullut pahalle tuulelle nähdessään liian mustaksi paistuneen
+munakkaansa, lauhtui huomatessaan, ettei se sittenkään ollut kovin
+huono maultaan.
+
+-- Antakaapa viinikarahvi tänne, hän sanoi Deniselle. -- Teidänkin
+pitäisi tilata itsellenne munakas.
+
+-- Kyllä liha riittää minulle, vastasi Denise, joka kuluttaakseen niin
+vähän rahaa kuin suinkin tyytyi talon ruokaan, olipa se kuinka huonoa
+tahansa.
+
+Kun palveluspoika toi riisivanukkaan, kaikki naiset panivat
+vastalauseen. He olivat edellisellä viikolla kieltäytyneet syömästä
+sitä, toivoen ettei sitä enää tarjottaisi. Denise, joka Claran
+kertomuksista levottomana ajatteli koko ajan Jeania, oli hajamielisesti
+ottanut sitä lautaselleen ja oli ainoa, joka söi. Kaikki katsoivat
+häneen halveksivasti. Lisäruokia tilattiin ja herkuteltiin aikalailla.
+Täytyihän toki syödäkin.
+
+-- Tiedättekö, että miehet ovat valittaneet ruoan huonoutta, sanoi
+lempeän näköinen valkotavarain myyjätär, -- ja että johtokunta on
+luvannut...
+
+Toiset nauroivat hänelle vasten silmiä, eikä kukaan enää puhunut
+johtokunnasta. Kaikki joivat kahvia, paitsi Denise, joka oli sanonut
+ettei pitänyt kahvista. Siinä istuivat kuppinsa ääressä villapukuiset
+valkotavaroiden myyjättäret, vaatimattoman näköiset niinkuin
+pikkuporvariston naiset, valmiiden vaatteiden myyjättäret,
+jotka silkkipukua suojeleva ruokaliina kaulassa muistuttivat
+palvelijattariensa pöytään eksyneitä hienoja rouvia. Oli koetettu avata
+ikkuna tukahduttavan ilman vaihtamiseksi, mutta se oli täytynyt heti
+taas sulkea, sillä vaunujen räminä kävi niin kovaksi, että korvia
+särki.
+
+-- Hiljaa, kuiskasi Pauline, -- tuossa on taas tuo vanha heittiö.
+
+Se oli isä Jouve. Hänen oli tapana ilmaantua aterian lopulla neitien
+ruokasaliin. Hymysuin hän kiersi pöytää tiedustellen olivatko neidit
+syöneet hyvällä ruokahalulla. Mutta kiusaantuneina hänen läsnäolostaan
+neidit kiirehtivät nousemaan pöydästä ja riensivät pois odottamatta
+kellon soittoakaan. Clara katosi ensimmäiseksi ja muut seurasivat
+häntä. Kohta ei muita ollut jäljellä kuin Denise ja Pauline. Pauline
+söi suklaanappeja.
+
+-- Minäpä lähetän palveluspojan ostamaan appelsiineja, Pauline sanoi
+nousten ... -- tuletteko?
+
+-- Aivan heti, vastasi Denise, joka vielä pureskeli leivän palaa, sillä
+hän tahtoi jäädä viimeiseksi voidakseen puhutella Robineauta osastolle
+mennessään. Mutta kun hän huomasi olevansa yksin isä Jouven kanssa,
+hänen tuli paha olla, ja tuskastuneena hänkin nousi pöydästä. Mutta
+nähdessään hänen lähestyvän ovea isä Jouve sulki häneltä tien.
+
+-- Neiti Baudu...
+
+Seisoen Denisen edessä hän hymyili isällisen suopeasti. Hänen suuret
+harmaat viiksensä ja lyhyeksi leikattu tukkansa tuntuivat osoittavan
+sotilaallisen suoraa rehellisyyttä. Hän pullisti mahtavaa rintaansa,
+jossa loisti punainen nauha.
+
+-- Mitä tahdotte, herra Jouve? kysyi Denise rauhoittuneena.
+
+-- Näin teidät taas tänä aamuna ystävättärenne kanssa puhelemassa
+tuolla ylhäällä verhojen takana. Tiedättehän, että se on ohjesääntöä
+vastaan, ja jos ilmoittaisin asiasta... Ystävättärenne Pauline näyttää
+pitävän teistä paljon.
+
+Hänen viiksensä värähtivät, ja hänen juhlallisen korkea
+nautinnonhimoinen kotkannenänsä alkoi hohtaa.
+
+-- Kuulkaahan, mistä syystä te pidätte toisistanne niin paljon?
+
+Denise ymmärtämättä mitä hän tarkoitti tunsi selittämätöntä
+vastenmielisyyttä.
+
+-- Totta on, että puhelimme, herra Jouve, hän sopersi, -- mutta eihän
+siinä mitään pahaa ole... Kiitän teitä kumminkin hyvyydestänne minua
+kohtaan.
+
+-- Eihän minun pitäisi hyvyyttä osoittaa, hän sanoi. -- Lain
+edustajanahan minun vain tulisi olla... Mutta kun satun tekemisiin noin
+sievän pikku neidin kanssa...
+
+Hän tuli vielä lähemmäksi. Silloin Denisen valtasi todella pelko.
+Paulinen sanat palasivat hänen mieleensä ja hän muisti mitä oli kuullut
+kerrottavan osastolla isä Jouven hätyyttämistä myyjättäristä, joiden
+oli ollut pakko maksaa hänelle hänen suosiostaan. Ei isä Jouve tosin
+tavaratalossa uskaltanut ilmaista oikeaa luontoaan, nipisti vain
+pöhöttyneillä sormillaan neitosia poskesta ja piteli heitä kädestä niin
+kauan, ettei luullut muistavan irti päästääkään. Vasta tavaratalon
+ulkopuolella, jos tytöt suostuivat käymään hänen luonaan
+Moineaunkadun varrella voileipiä syömässä, hän luopui isällisistä
+suojelijantavoistaan ja heittäytyi mielitekojensa valtaan.
+
+-- Älkää koskeko minuun, kuiskasi Denise peräytyen.
+
+-- Kas niin, hänen kiusaajansa sanoi, -- ettehän toki pelkää ystävää,
+joka aina säästää teitä ikävyyksiltä... Olkaa ystävällinen ja tulkaa
+tänä iltana luokseni juomaan teetä. Hyvästä sydämestä se tarjotaan.
+
+Denise peräytyi yhä enemmän.
+
+-- En! En!
+
+Ruokasali oli yhä tyhjä, sillä palveluspoika oli asioilla. Jouve
+kuullosteli käytävästä askelia, heitti nopean katseen ympärilleen ja
+voimatta enää hillitä itseään koetti suudella Deniseä kaulaan.
+
+-- Pieni hupakko, hän kuiskasi, -- eihän noin komeatukkaisen sovi
+arastella. Tulkaahan tänä iltana, ihan huviksenne vain.
+
+Tuntien ihollaan miehen hehkuvien kasvojen polttavan hengityksen Denise
+joutui sellaisen kauhun valtaan, että työnsi miehen rajusti luotaan.
+Sysäys tuli niin odottamattomasti, että isä Jouve horjui ja olisi
+kaatunut pöydän alle, ellei tuoli olisi ollut onneksi edessä ottamassa
+häntä vastaan. Mutta kaatuessaan hän veti mukanansa viinikarahvin,
+jonka sisältö räiskyi hänen valkealle kravatilleen ja kasteli
+likomäräksi kunniamerkin punaisen nauhan. Vimmoissaan hän jäi
+liikkumattomana paikalleen muistamatta edes pyyhkiä tahraantunutta
+pukuaan. Mitä! Kuinka hän olisi voinut odottaa mitään tällaista kun ei
+tehnyt edes väkivaltaa vaan totteli ainoastaan hyvän sydämensä käskyä.
+
+-- Kunniani kautta, neiti, kyllä te vielä kaduttekin!
+
+Denise oli juossut pakoon. Samassa kello soi, hämmennyksissään hän
+unohti Robineaun ja saapui vapisten osastolleen. Hän ei uskaltanut
+hievahtaakaan sieltä. Kun aurinko iltapäivällä paahtoi Gaillonin aukion
+puoleista julkisivua, tuli kuumuus välikerroksen huoneissa
+ikkunaverhoista huolimatta sietämättömäksi. Asiakkaita kävi osastolla,
+mutta kauppoja ei syntynyt, vaikka myyjättäret hikipäissään
+häärivät. Koko osasto alkoi haukotella, ja Aurélie rouvan silmät
+tuijottivat unisesti seinään. Vihdoin kolmen aikaan, kun Denise näki
+johtajattaren nukahtavan, hän pujahti ovesta ja lähti taas kiertämään
+tavarataloa toimiessaan niinkuin ainakin asioilla oleva. Pettääkseen
+uteliaita katseita hän ei mennyt suoraan silkkiosastolle, vaan
+poikkesi pitsiosastolle kysyäkseen muka jotakin Delochelta.
+Sitten alakerroksessa hän kulki lyhyttavaraosaston ohi ja saapui
+solmio-osastolle, kun hän äkkiä hämmästyksekseen huomasi Jeanin
+edessään.
+
+-- Mitä, sinäkö täällä! hän kuiskasi aivan kalpeana.
+
+Jean oli paljain päin ja työpuserossa. Epäjärjestyksessä olevat hiukset
+kähertyivät hänen tyttömäisen hienohipiäiselle otsalleen. Mustia
+solmioita sisältävän kaapin edessä seisoen hän näkyi vajonneen syviin
+mietteisiin.
+
+-- Mitä sinä täällä teet? jatkoi Denise.
+
+-- Mitäkö teen? Odotan tietysti sinua... Kun olet kieltänyt minua
+käymästä tapaamassa sinua täällä, niin pistäydyin vain sisälle
+sanomatta kenellekään mitään. Ei sinun tarvitse minusta välittää. Älä
+ole tuntevinasikaan, jos ei tee mielesi.
+
+Myyjät katsoivat heihin jo kummastellen. Jean jatkoi hiljemmällä
+äänellä:
+
+-- Kuule, hän tahtoi tulla kanssani tänne. Niin kyllä, hän odottaa
+Gaillonin aukiolla, suihkukaivon luona... Anna pian viisitoista frangia
+tai olemme hukassa. Usko pois, totta se on, yhtä totta kuin että
+aurinko valaisee.
+
+Deniseä alkoi hävettää. Hänen ympärillään naurettiin täyttä kurkkua
+koko outoa juttua. Solmio-osaston takana oli ovi pohjakerrokseen, hän
+työnsi veljensä sinne ja laskeutui nopeasti hänen kanssaan portaat.
+Jean jatkoi kertomustaan haparoiden, tietämättä kuinka alkaa ja mitä
+sanoa, jotta sisar uskoisi.
+
+-- Rahat eivät ole tietenkään häntä varten. Hän on aivan liian hieno
+vaatiakseen niitä. Eikä miestäkään varten, hän nyt viidestätoista
+frangista välittäisi. Hän ei sallisi miljoonastakaan vaimoaan
+loukattavan. Tärkkelystehtailija hän on, johan sinulle sanoin, että he
+ovat sangen varakasta väkeä... Ei, ne ovat erästä jonninjoutavaa
+juoppoa varten, joka tuntee heidät ja joka on sattunut näkemään meidät
+yhdessä. Ja ymmärräthän, että jos en tänä iltana anna hänelle rahoja...
+
+-- Ole vaiti, kuiskasi Denise. -- Aivan heti. Menehän nyt vain...
+
+He olivat saapuneet lähettämöön. Kuolleen kauden kestäessä avara
+kellari uinui kellariluukuista tulevassa kalvakkaassa valossa. Siellä
+oli viileää, holvit olivat täynnä äänettömyyttä. Yksi ainoa poika
+kokoili säiliöstä Madeleinelle meneviä paketteja, ja Campion,
+toimistonjohtaja, istui suurella lajittelupöydällä jalat riipuksissa ja
+silmät puoliummessa.
+
+Taas Jean yritti alkaa:
+
+-- Hänen miehellään on iso veitsi...
+
+-- Menehän, Denise sanoi työntäen häntä edellään.
+
+He kulkivat ahtaita käytäviä, missä kaasu paloi koko päivän. Oikealla
+ja vasemmalla oli pimeitä kellareita, joissa oli lisävarastoja
+lautaseinien takana. Vihdoin Denise pysähtyi yhtä tällaista seinää
+vasten. Tänne tuskin kukaan tulisi, mutta Denise tiesi, että pääsy
+tänne oli kielletty ja hän värisi pelosta.
+
+-- Jos juoppo puhuu, Jean jatkoi, -- niin mies, jolla on iso veitsi...
+
+-- Mistä minä ne viisitoista frangia otan! Denise huudahti
+epätoivoissaan. -- Etkö sinä voi käyttäytyä siivosti! Aina sinulle
+tapahtuu jotain merkillistä.
+
+Jean löi kädellään rintaansa. Hän ei enää itsekään oikein tiennyt,
+mikä loruissa oli totta, pani vain mielikuvituksensa liikkeelle
+kaunistaakseen rahantarpeitaan. Sillä jokin kiireinen tarvis kumminkin
+oli aina pohjalla.
+
+-- Vannon kaikkein pyhimmän kautta, että täyttä totta on tällä
+kertaa... Pidin häntä näin, ja hän suuteli minua...
+
+Denise käski uudestaan hänen vaieta. Hänkin tuskastui lopuksi.
+
+-- En minä tahdo tietää enkä huoli sinun salaisuudestasi. Se on ruma...
+Ja sinä kiusaat minua joka viikko ja tapat minut rahanpyynnöilläsi.
+Yökaudet saan valvoa ja tehdä työtä... Ja sitä paitsi riistät leivän
+veljesi suusta.
+
+Jean jäi seisomaan suu auki, kasvot kalpeina. Mitä! Rumako se oli? Hän
+ei käsittänyt. Lapsuudesta asti hän oli tottunut kohtelemaan siskoaan
+kuin toveria ja uskomaan hänelle kaiken. Sehän oli aivan luonnollista.
+Mutta häntä masensi että Denise hänen tähtensä valvoi yönsä. Ajatus,
+että hän kidutti siskoaan ja riisti Pépéltä leivän, koski häneen niin
+kipeästi, että hän hyrähti itkuun.
+
+-- Oikeassa olet, konnamaista se on, hän huudahti. -- Mutta rumaa se ei
+ole, päinvastoin, ja senpätähden juuri täytyy aina alkaa alusta... Hän
+on jo kahdenkymmenen, ja hän luuli koko juttua leikiksi, vain siksi
+että minä tuskin olen täyttänyt seitsemäntoista. Hyvä Jumala, kuinka
+olen itselleni vihainen! Pieksää minut pitäisi.
+
+Hän oli tarttunut sisarensa käsiin suudellen niitä ja valellen niitä
+kyynelillään.
+
+-- Anna minulle viisitoista frangia, ja tämä on oleva viimeinen kerta,
+vannon sen sinulle... Tai ole antamatta, parempi minun on kuolla. Jos
+mies tappaa minut, niin sillähän pääset minusta.
+
+Kun Denise alkoi itkeä, hän katui sanojaan.
+
+-- Kenties hän ei tahdokaan tappaa ketään... Koetamme sopia, lupaan sen
+sinulle, sisko kulta. Kas niin hyvästi! Nyt lähden.
+
+Samassa he kuulivat askelia käytävän perältä ja säpsähtivät kumpikin.
+Denise työnsi veljeään lähemmälle seinää pimeään nurkkaan. Hetken
+aikaan he eivät kuulleet muuta kuin vieressään palavan kaasuliekin
+sihinän. Sitten askeleet lähestyivät, ja Denise näki isä Jouven, joka
+lähestyi jäykkänä kuin aina. Oliko hän täällä sattumalta, vai olisiko
+joku paljastanut heidät hänelle? Denise pelästyi niin silmittömästi,
+että meni aivan sekaisin, ja työntäen Jeanin pimeästä ulos hän lähti
+juoksemaan ajaen poikaa edellään ja sopertaen:
+
+-- Mene pois! mene pois!
+
+He juoksivat minkä jaksoivat. Isä Jouve seurasi heidän kintereillään
+juosten raskaasti läähättäen. He joutuivat uudelleen lähettämöön ja
+tulivat portaille, jotka johtivat Michodièrenkadulle.
+
+-- Mene pois! toisti Denise, -- mene pois!... Jos voin, niin lähetän
+sinulle viisitoista frangia.
+
+Jean meni pois pää pyörällä. Kun järjestyksenvalvoja saapui
+hengästyneenä, hän näki vain vilahdukselta pojan valkean paidan ja
+liehuvat kullanväriset kiharat, jotka katosivat kadun kulmasta. Isä
+Jouve jäi hetkeksi seisomaan tointuakseen ja ryhdistäytyäkseen. Hänellä
+oli uusi valkea solmio, jonka hän oli ostanut valkotavaraosastolta ja
+jonka solmu hohti kuin lumi.
+
+-- Siistiä käytöstä todellakin, neiti, hän sanoi vapisevin huulin. --
+Siistiä, sangen siistiä... Toivotte kenties, että minä hyväksyn
+sellaisen käytöksen kuin te pohjakerroksessa... Siistiä tosiaankin...
+
+Denise nousi portaita isä Jouven seuratessa häntä yhä samaa virttä
+veisaten. Denise ei saanut sanaakaan sanotuksi puolustuksekseen. Hän
+katui, että oli lähtenyt juoksemaan. Olisihan hän voinut selittää asian
+ja näyttää veljensä. Nyt he saivat taas aihetta epäillä hänen
+käytöstään, eikä kukaan uskoisi häntä, vaikka hän kuinka vakuuttaisi.
+Vielä kerran hän unohti Robineaun ja meni takaisin osastolleen.
+
+Jouve meni viipymättä johtokunnan kokoushuoneeseen ilmoittamaan
+asiasta. Mutta palveluspoika sanoi Mouret'n parhaillaan olevan herra
+Bourdonclen ja herra Robineaun kanssa tärkeässä neuvottelussa. Sitä oli
+kestänyt neljännestunnin. Ovi oli auki, ja Jouve kuuli Mouret'n
+iloisesti kysyvän Robineaulta, oliko hän lomaansa tyytyväinen. Ei ollut
+lainkaan puhetta erosta, päinvastoin keskusteltiin muutamista osastolla
+tehtävistä muutoksista.
+
+-- Haluatteko jotain, herra Jouve? huusi Mouret. -- Käykää sisään!
+
+Mutta Jouve totellen vaistoaan kääntyi Bourdonclen puoleen, joka tuli
+huoneesta, ja kertoi hänelle kaiken. Kävellen vierekkäin he kulkivat
+hiljaa pitkin huiviosastoa, toinen kumarassa kuiskaten toisen korvaan,
+toinen kuunnellen kasvot aivan liikkumattomina. Ei värähdyskään niissä
+paljastanut kertomuksen tekemää vaikutusta.
+
+-- Hyvä on, hän sanoi lopulta.
+
+He olivat saapuneet valmiiden vaatteiden osastolle ja menivät sisään.
+Aurélie rouva torui parhaillaan Deniseä. Mistä hän taas tuli, ei kai
+hän nyt uskaltanut väittää olleensa työhuoneessa? Hänen alituisia
+katoamisiaan ei todella enää voinut antaa anteeksi.
+
+-- Rouva Aurélie, sanoi Bourdoncle.
+
+Hän oli päättänyt itse ryhtyä kurinpalautukseen Mouret'lta kysymättä,
+sillä hän arveli tämän liian heikoksi. Johtajatar meni hänen luokseen,
+ja kuiske alkoi uudestaan. Koko osasto odotti aavistaen pahaa. Lopulta
+Aurélie rouva kääntyi julistaen mahtavasti:
+
+-- Neiti Baudu...
+
+Ja hänen majesteettisilla kasvoillaan oli kaikkivaltiuden järkähtämätön
+liikkumattomuus, kun hän jatkoi:
+
+-- Käykää kassaan! Nuo hirveät sanat kaikuivat oudosti asiakkaista
+tyhjässä osastossa. Denise seisoi huokaustakaan päästämättä suorana ja
+kalpeana. Sitten hän kysyi katkonaisin sanoin:
+
+-- Kassaanko? Minunko... Miksi? Mitä olen tehnyt?
+
+Bourdoncle vastasi säälimättömän kovasti, että neiti Baudu tiesi kyllä
+itse sen ja että hänen oli parempi olla pyytämättä selitystä. Sitten
+hän alkoi puhua solmioista ja sanoi, että olisi todella kaunista, jos
+kaikki neidit kävisivät alakerroksessa tapaamassa nuoria miehiä.
+
+-- Veljenihän se oli, sanoi Denise avuttoman katkerasti.
+
+Marguerite ja Clara purskahtivat nauruun, ja rouva Frédéric, joka ei
+tavallisesti sanonut mitään, pudisti epäilevästi päätään. Aina vain
+väitti veljekseen. Ei sitä lopuksi jaksanut kuunnellakaan. Silloin
+Denise katsoi heihin kaikkiin, Bourdoncleen, joka jo alussa oli
+vastustanut hänen palvelukseen ottamistaan, isä Jouveen, syyttäjäänsä,
+jolta ei voinut toivoa mitään oikeutta, tovereihin, jotka yhä vihasivat
+häntä hänen yhdeksän kuukautta osoittamastaan lempeästä rohkeudesta
+huolimatta ja jotka nyt iloitsivat hänen onnettomuudestaan. Tarpeetonta
+kai oli puolustautua. Mitä varten hän olisi pyrkinyt jäämään tänne,
+missä kukaan ei välittänyt hänestä. Ja hän meni ovesta ulos sanomatta
+sanaakaan, luomatta katsettakaan saliin, missä oli niin kauan
+taistellut.
+
+Mutta kun hän oli yksin hallissa, itku nousi hänen kurkkuunsa. Eikö
+kukaan rakastanut häntä. Äkkiä Mouret muistui hänelle mieleen, ja koko
+hänen olemuksensa nousi kapinaan. Ei, hän ei suostuisi tällaiseen
+vääryyteen. Mouretkin kenties uskoisi tuota häpeällistä syytöstä,
+uskoisi todeksi, että hän oli tavannut vieraan miehen kellarissa. Sitä
+häpeää hän ei sietänyt. Hän tunsi vastustamatonta halua mennä Mouret'n
+puheille antamaan hänelle selityksen, puhdistautuakseen, sillä
+yhdentekevää hänelle oli minne hän meni, kunhan Mouret vain ei uskoisi
+sellaista. Hänen entinen pelkonsa, tuo jähmetyttävä väristys, joka aina
+oli vallannut hänet Mouret'n läheisyydessä, tuntui äkkiä sulavan
+kiihkeään tarpeeseen päästä näkemään hänet ennen lähtöä, vannoa
+hänelle, ettei ollut tehnyt mitään häpeällistä.
+
+Kello kävi viidettä, ja tavaratalo alkoi herätä illan viilentyessä.
+Denise asteli reippaasti johtokunnan huonetta kohti. Mutta kun hän oli
+päässyt ovelle, sai toivottomuus uudestaan hänessä vallan. Hänen
+kielensä tuntui kangistuvan, elämän raskaus painavan hänen hartioitaan.
+Tuskin Mouretkaan häntä uskoisi. Kenties hänkin nauraisi niinkuin
+muutkin. Pelko sai hänet peräytymään. Ei maksanut vaivaa; parempi olla
+yksin, parempi kadota, kuolla. Sitten, kenellekään mitään sanomatta, ei
+edes Delochelle eikä Paulinellekaan, hän meni suoraan kassalle.
+
+-- Neiti, sanoi virkailija, teille maksetaan kahdestakymmenestäkahdesta
+päivästä kahdeksantoista frangia seitsemänkymmentä centimea johon tulee
+lisäksi seitsemän frangia myyntivoittoa... Senhän te olette saapa, eikö
+niin?
+
+-- Oikein on, herra. Paljon kiitoksia!
+
+Ja kun Denise rahat kädessä poistui kassalta, hän kohtasi vihdoin
+Robineaun. Tämä oli jo kuullut Denisen erosta ja lupasi käydä
+työnantajalta perimässä solmioiden ompelemisesta tulevat rahat. Hän
+koetti lohduttaa onnetonta. Ja kiivastuen hän lopulta purki vihaansa
+luonnottomia oloja vastaan. Oli tämäkin elämää! Aina sokean oikun
+varassa, erottamisen pelossa, saamatta edes täyden kuukauden
+palkkaakaan, kun syyttä ajettiin pois. Denise meni ilmoittamaan rouva
+Cabinille, että aikoi haettaa matkatavaransa jo samana iltana, jos
+mahdollista. Kello löi viisi, kun hän huomasi olevansa Gaillonin aukion
+käytävällä kiireisen joukon jaloissa.
+
+Illalla, kun Robineau palasi kotiinsa, hän sai johtokunnalta kirjeen,
+jossa hänelle ilmoitettiin, että osaston järjestystä koskevista syistä
+johtokunnan oli pakko luopua hänen palveluksistaan. Vielä samana
+iltapäivänä hän oli puhunut johtajan kanssa. Moukarin iskulta se
+tuntui. Hutin ja Favier riemuitsivat silkkiosastolla yhtä meluisasti
+kuin valmiiden vaatteiden osastolla Marguerite ja Clara. Hyvältä
+tuntui. Suursiivous väljensi tilat. Yksistään Deloche ja Pauline
+kohdatessaan toisensa osastojen tungoksessa muistivat kaipauksella
+Deniseä, entistä lempeää ja hiljaista toveriaan.
+
+-- Ah, Deloche sanoi, -- jos hänelle muualla käy hyvin, niin tahtoisin,
+että palaisi tänne tallaamaan nuo ilkiöt maahan.
+
+Bourdonclen täytyi yksinään kestää Mouret'n vihanpurkaukset. Kun tämä
+sai tietää Denisen erottamisesta, hän suuttui silmittömästi.
+Tavallisesti hän ei paljon henkilökunnasta välittänyt, mutta nyt hän
+oli huomaavinaan kapinan oireita, yksinvaltansa halveksimista. Eikö hän
+enää ollut isäntä omassa talossaan? Muutko käskivät? Hän ei kärsinyt,
+että hänen selkänsä takana vehkeiltiin. Kaiken oli tapahduttava hänen
+nähtensä, ja jos joku uskalsi vastustaa hänen tahtoaan, niin taitettava
+hänet oli kuin oljenkorsi. Hankittuaan sitten asiasta tarkempia tietoja
+hermostuneen kiivaasti, mitä ei edes kyennyt salaamaan, hän suuttui
+uudestaan. Tyttö parka ei valehdellut. Veljensä hän oli kellarissa
+tavannut. Olihan Campion tuntenut hänet. Mitä syytä oli hänen
+erottamiseensa? Mouret oli jo vähällä vaatia hänet otettavaksi
+takaisin.
+
+Mutta Bourdoncle taivutti selkänsä rajuilman raivotessa väittämättä
+vastaan. Hän odotti aikaansa. Ja kun vihdoinkin Mouret tuntui kerran
+olevan lauhkeammalla tuulella, hän uskalsi sanoa:
+
+-- Parempi kaikissa suhteissa, että hän on poissa.
+
+Mouret joutui hämilleen, veri kohosi hänen kasvoihinsa.
+
+Hän vastasi nauraen:
+
+-- Vai parempi. Mutta ette taida aivan väärässäkään olla. Mennään
+kiertämään tavarataloa. Kauppa alkaa vilkastua. Eilen myynti nousi jo
+sataantuhanteen.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Denise jäi hetkeksi seisomaan kivikadulle aivan huumaantuneena. Kello
+oli jo viisi, mutta päivä oli vielä polttavan kuuma ja taivas täynnä
+keskikesän häikäisevän valkeaa hohdetta. Onnettomuus oli kohdannut
+hänet niin äkkiarvaamatta, hänet oli ajettu pois niin odottamatta,
+ettei hän tiennyt minne mennä eikä mitä tehdä, hän käänteli vain
+koneellisesti taskussaan kassasta saamiaan rahoja.
+
+Ajurinvaunujen jono pakotti hänen odottamaan Naisten Aarreaitan
+jalkakäytävällä, ennenkuin hän uskalsi heittäytyä tungokseen.
+Päästyään vihdoinkin kadun toiselle puolelle hän kulki Gaillonin
+aukion poikki ikäänkuin mennäkseen Ludviginkadulle, mutta muuttaen
+mieltään hän kääntyikin Saint-Rochinkadulle. Kuitenkaan hän ei
+näyttänyt vielä tietävän minne suunnata kulkunsa, sillä hän pysähtyi
+Neuve-des-Petits-Champs'inkadun kulmaan ja lähti kulkemaan tätä katua
+katsottuaan epäröiden ympärilleen. Jouduttuaan Choiseulin kauppakujalle
+hän poikkesi sille ja palasi sitten, tietämättä kuinka, Monsignynkadun
+kautta Saint-Augustininkadulle. Hänen päätään pyörrytti ja korvissa
+soi. Kun hän sattui näkemään kaupunginlähetin, hän ajatteli, että
+matkakirstu olisi ollut haettava, mutta eihän hän tiennyt minne viedä
+sen. Hänestä tilanne tuntui mielettömältä, hänellä oli vast'ikään ollut
+huone missä asua ja vuode missä nukkua.
+
+Kohottaen katseensa hän rupesi tutkimaan talojen ikkunoita, joissa oli
+kaikenlaisia ilmoituksia. Hajamielisesti hän luki niitä sisäisen
+väristyksen puistattamana. Tämä äkillinen muutos tuntui hänestä aivan
+mahdottomalta. Vielä äsken hän oli suojassa, ja nyt hän harhaili tämän
+suuren, tuntemattoman kaupungin kaduilla turvatonna, avutonna. Olihan
+hänen kumminkin jossakin syötävä ja nukuttava. Kadut seurasivat
+toisiaan. Moulininkadulta hän joutui Annankadulle ja kiersi samaa
+kaupunginosaa uskaltamatta mennä sen rajojen ulkopuolelle. Äkkiä hän
+hämmästyksekseen huomasi olevansa uudestaan Naisten Aarreaitan edessä,
+ja paetakseen tätä taloa, josta hän näkyi olevan pääsemättömissä, hän
+lähti kiireesti kulkemaan Michodièrenkatua.
+
+Onneksi Baudu ei ollut ovellaan. Elbeufin vanha liike näytti lepäävän
+kuoleman unta himmeiden ikkunalasiensa takana. Hän ei olisi koskaan
+uskaltanut näyttäytyä sedälleen, joka ei ollut häntä tuntevinaan, eikä
+hän tahtonut joutua hänen elätettäväkseen nyt, kun kamalat ennustukset
+olivat käyneet toteen. Mutta toisella puolen katua keltainen ilmoitus
+pysähdytti hänet: _Kalustettu huone vuokrattavana_. Tämä
+vuokrailmoitus oli ensimmäinen, joka ei häntä pelottanut, niin köyhältä
+talo näytti. Katsottuaan lähempää hän huomasi sen olevan vanhan,
+Naisten Aarreaitan ja Duvillard'in välissä kituvan kaksikerroksisen
+hökkelin ruosteenvärisessä seinässä. Puotinsa ovella vanha, parrakas
+Bourras, silmälasit päässä, tutki norsunluista kepinsakaraa. Talo oli
+kokonaan hänellä vuokralla, ja vähentääkseen vuokrasummaa hän otti
+huoneisiin asukkaita.
+
+-- Teillä taitaa olla huone vuokrattavana, sanoi Denise totellen
+äkillistä päähänpistoa.
+
+Bourras kohotti terävät, tuuheiden kulmakarvojen alla piilevät silmänsä
+ja hämmästyi nähdessään Denisen. Hän tunsi tavaratalon neidit, ja
+vastasi silmäiltyään Denisen huolellista pukua ja siivoa käytöstä:
+
+-- Ei se teille kelpaa.
+
+-- Paljonko siitä on vuokraa? Denise kysyi.
+
+-- Viisitoista frangia kuussa.
+
+Denise tahtoi käydä katsomassa huonetta. Kun vanhus päästettyään hänet
+ahtaaseen puotiin, katseli häntä yhä ihmeissään, hän kertoi eronneensa
+tavaratalon palveluksesta ja lisäsi, ettei tahtonut vaivata setäänsä.
+Bourras suostui hakemaan avaimen puodintakaisesta ahtaasta kammiosta,
+joka oli hänen makuuhuoneenaan ja keittiönään ja jonka tomuisesta
+ikkunasta kuulsi vähäisen, tuskin kahden metrin levyisen sisäpihan
+vihertävä valo.
+
+-- Menen edeltä, jottette kaatuisi, Bourras sanoi kaupan sivulla
+kulkevassa kosteassa käytävässä.
+
+He kävelivät haparoiden, kunnes porraskäytävä tuli eteen. Bourras
+varoitteli yhä enemmän. Kaidepuut olivat seinän puolella. Käänteessä
+oli kolo, johon ei pitänyt astua. Joskus asukkaat jättivät
+rikkalaatikkonsa käytävään, joten täytyi varoa, ettei kompastunut
+niihin. Pimeys oli niin sakea, ettei Denise nähnyt mitään. Hän tunsi
+seinän muurauksesta lähtevän kylmän kosteuden. Käytävän käännöksen
+kohdalla pieni, pihalle antava ruutu valaisi heikosti kiertoportaiden
+mustana ammottavaa kuilua, likaisia seiniä sekä halkeilleita ja
+maalaamattomia ovia.
+
+-- Jospa edes nuo huoneet olisivat vapaina! Bourras jatkoi. -- Niissä
+teidän olisi hyvä olla... Mutta siellä asuu naisia.
+
+Toisessa kerroksessa valaisi vähän kirkkaampi valo rappiolla olevan
+talon surkeaa alastomuutta. Leipurinoppilas asui ensimmäisessä
+huoneessa ja toinen huone käytävän perällä oli vuokrattavana. Kun
+Bourras oli avannut oven, täytyi hänen jäädä kynnykselle, jotta
+Denisellä olisi tilaa tarkastella huonetta. Vuode oli oven suussa, niin
+että yksi henkilö pääsi juuri ja juuri siitä sisään. Perällä oli pieni
+pähkinäpuinen lipasto, mustunut kuusipuinen pöytä ja kaksi tuolia.
+Niitä asukkaita varten, jotka itse keittivät ruokansa, oli kamiinan
+edessä pieni muurattu uuni, jonka ääressä täytyi askaroida polvillaan.
+
+-- Ei se muhkea ole, Jumala paratkoon, Bourras sanoi, -- mutta ikkuna
+on iloinen. Siitä näkee kadulle.
+
+Kun Denise hämmästyen katsoi sängyn yläpuolella olevaa katon nurkkaa,
+johon huoneen joku asukas oli kynttilällä polttanut nimensä
+"Ernestine", Bourras lisäsi vaatimattomasti:
+
+-- Olisihan tässä parantamista, mutta jos rupeaisin tekemään
+korjauksia, en tulisi itse toimeen.
+
+-- Tämä sopii sangen hyvin, sanoi Denise.
+
+Hän maksoi kuukaudesta, pyysi lakanoita ja kaksi pyyheliinaa ja teki
+vuoteensa tyytyväisenä, kun tiesi missä nukkua yön. Sitten hän haetti
+matkakirstunsa ja muutto oli tehty.
+
+Nyt Denisellä oli kaksi kovaa kuukautta edessä. Koska hän ei voinut
+maksaa Pépén hoidosta, hänen täytyi ottaa lapsi luokseen ja käyttää
+hänelle vuoteena vanhaa sohvaa, jonka Bourras lainasi. Puolellatoista
+frangilla päivässä hän tuli toimeen, vuokra siihen laskettuna, jos hän
+itse söi kuivaa leipää ja antoi lapselle vähän lihaa. Kahtena
+ensimmäisenä viikkona hän suoriutui jotenkin hyvin, sillä hänelle oli
+vuokran maksettuaan jäänyt kymmenen frangia, ja sitten hän sai
+saatavansa solmioiden ompelemisesta, kahdeksantoista frangia
+kolmekymmentä. Mutta kun nämä varat loppuivat, hän näki puutetta.
+Turhaan hän koetti hakea paikkaa Clichyn aukion, Bon Marchén ja Louvren
+tavarataloista. Kuolleen kauden kestäessä kauppa oli joka paikassa
+lamassa, ja hänen käskettiin odottaa syksyyn. Enemmän kuin viisituhatta
+erotettua kauppa-apulaista samoili niinkuin hänkin Pariisin katuja työn
+haussa. Hän koetti hankkia itselleen käsityötä, mutta kun hän ei
+tuntenut Pariisia, ei hän tiennyt mistä tuottavaa työtä sai, vaan otti
+vastaan mitä tahansa eikä saanut aina maksuakaan. Joskus hän syötti
+Pépélle päivälliseksi lientä sanoen syöneensä itse kaupungilla, ja
+sitten hän meni nälkäisenä nukkumaan, pää kuumeesta suhisevana. Kun
+Jean sattui tulemaan tällaisina puutteen päivinä, hän oli aivan
+epätoivoissaan, sillä hän tiesi olevansa kurjuuteen syypää, ja hän
+katui niin kipeästi konnamaisuuttaan, että Denisen täytyi usein
+valehdella rauhoittaakseen häntä. Kun muu ei auttanut, tyttö antoi
+hänelle usein kahden frangin rahankin osoittaakseen, että hänellä oli
+muka säästöjä. Denise ei koskaan valittanut veljien kuullen. Ja pyhänä,
+jos hänen varansa sallivat hänen ostaa palasen vasikanpaistia, jonka
+hän valmisti polvillaan uunin edessä, niin ahdas huone oli täynnä
+huoletonta iloa. Sitten, kun Jean oli palannut mestarinsa luo ja Pépé
+vaipunut unen helmaan, Denisellä oli koko yö edessään seuraavan päivän
+toimeentulon hankkimiseen.
+
+Mutta hänellä oli muitakin huolia, jotka pitivät häntä yöllä valveilla.
+Ensimmäisessä kerroksessa asuvat naiset ottivat iltaisin myöhään
+vieraita vastaan, ja joskus tapahtui, että vieraat erehtyivät ja
+tulivat nyrkillä takomaan hänen oveaan. Bourras oli neuvonut häntä
+pysymään aivan hiljaa, sanaakaan sanomatta, ja Denise pisti hiiskumatta
+päänsä pieluksen alle tukkiakseen korvansa ja saadakseen kirouksilta
+rauhan. Myöskin hänen naapurinsa, leipurinoppilas, oli kiusana. Tämä
+pääsi vasta aamulla kotiin ja vahti Deniseä, kun tämä meni hakemaan
+vettä. Ja sitten hän kaivoi seinään reikiä nähdäkseen Denisen
+peseytyvän, niin että tytön täytyi ripustaa vaatteita seinälle
+saadakseen olla rauhassa. Mutta vielä enemmän häntä vaivasivat kadulla
+törkeät ahdistelut. Hän ei voinut pistäytyä vähimmällekään asialle
+kaduille, missä huonomaineisten kaupunginosien hylkiöt kuljeskelivat,
+kuulematta takanaan läähättävää hengitystä ja riettaita ehdotuksia.
+Miehet ajoivat häntä takaa aina mustan käytävän perälle asti. Miksi hän
+ei ottanut rakastajaa? Se tuntui oudolta, jopa naurettavaltakin. Olihan
+hän kumminkin kerran siihen joutuva. Hän ei olisi voinut itsekään
+selittää, kuinka hän pystyi pitämään puoliaan, vaikka nälkä hätyytti
+alituisesti ja ilma hänen ympärillään oli hehkuvaa himoa täynnä.
+
+Eräänä iltana hänellä ei ollut leipääkään Pépélle illalliseksi,
+kun muuan mies, ritarinauha napinlävessä, alkoi seurata häntä.
+Käytävän edessä mies lähenteli hävyttömästi, ja Denise paiskasi
+vastenmielisyyden vallassa häntä ovella vasten kasvoja. Päästyään
+huoneeseensa hän istuutui vapisten kauttaaltaan. Pienokainen nukkui.
+Mitä hän vastaisi, jos lapsi heräisi ja pyytäisi ruokaa. Hänenhän olisi
+vain tarvinnut suostua äsken, ja hänen kärsimyksensä olisivat olleet
+lopussa. Hänellä olisi ollut rahaa ja vaatteita ja kaunis huone. Sehän
+oli aivan helppoa, ja sanottiin, että kaikkien kävi niin, koska nainen
+ei voinut Pariisissa elää työllään. Mutta koko hänen luontonsa nousi
+sellaista ratkaisua vastaan. Saivathan muut elää mielensä mukaan, ei
+hän heitä tuominnut, mutta itse puolestaan hän vaistomaisesti inhosi
+kaikkea, mikä oli likaista ja järjetöntä. Hänen käsityksensä mukaan
+elämän tuli olla pelkkää järkeä, siveyttä ja rohkeutta.
+
+Monta kertaa Denise tutki itseään. Hänen mieleensä muistui vanha laulu,
+jossa kerrottiin, miten merimiehen morsian pelastui rakkautensa
+suojelemana odotuksen vaaroista. Valognes'issa hänen oli ollut tapana
+katsellessaan autiota katua hyräillä laulun hentomielistä loppusäettä.
+Piiliköhän hänenkin sydämessään hellyys, koska hän niin rohkeasti
+vastusti kiusausta? Hän ajatteli Hutinia, mutta tunsi vain
+vastenmielisyyttä. Joka ilta tämä kulki hänen ikkunansa ohitse.
+Päästyään alajohtajaksi hän kulki nykyisin ylpeästi yksin myyjien
+kumarrellessa nöyrästi häntä. Hän ei milloinkaan kohottanut katsettaan
+ikkunaan, ja Denise, joka luuli kärsivänsä hänen ylpeydestään, seurasi
+häntä katseellaan tarvitsematta koskaan pelätä, että hän huomaisi.
+Mouret kulki myös joka ilta ohi, mutta hänet nähdessään Denise tunsi
+sydämensä värisevän ja vetäytyi nopeasti piiloon. Ei Mouret'n tarvinnut
+tietää, missä hän asui. Denise häpesi taloa ja hän oli levoton siitä,
+mitä Mouret mahtoi hänestä ajatella, vaikka heillä ei enää ollut mitään
+tekemistä toistensa kanssa.
+
+Denise eli sitä paitsi yhä Naisten Aarreaitan lähimmässä läheisyydessä.
+Ohut seinä vain erotti hänen huoneensa hänen entisestä osastostaan, ja
+aamusta alkaen hän saattoi seurata sen toimintaa, kuulla ostajajoukon
+lähestyvän ja lisääntyvän myynnin yhä enenevässä touhussa. Pieninkin
+melu tärähdytti tätä vanhaa, hirviön kyljessä kituvaa loisrakennusta,
+johon mahtavan valtasuonen tykytys loi näennäistä elämää. Denisen
+olikin mahdotonta kätkeytyä täydellisesti entisiltä tovereiltaan. Kaksi
+kertaa hän oli tavannut Paulinen, joka säälien hänen onnettomuuttaan
+oli tarjoutunut auttamaan häntä. Denisen oli täytynyt keksiä tekosyitä
+estääkseen häntä käymästä hänen nykyisessä kurjassa asunnossaan tai
+kieltäytyäkseen tulemasta eräänä sunnuntaina Baugén luo häntä
+tapaamaan. Mutta vaikeampi Denisen oli taistella Delochen toivotonta
+ystävyyttä vastaan. Tämä seurasi häntä alati, tiesi kaikki hänen
+huolensa ja odotti häntä ovella. Eräänä iltana Deloche oli tahtonut
+lainata Deniselle kolmekymmentä frangia, veljensä hänelle luovuttamat
+säästöt, niinkuin hän punastuen väitti. Nämä kohtaukset elvyttivät yhä
+Denisen rinnassa kipeän kaipauksen ja pitivät muistot vireillä, niin
+että hän melkein luuli vielä kuuluvansa Naisten Aarreaittaan.
+
+Denisen luona ei käynyt juuri kukaan. Suuresti hän sentähden
+hämmästyikin, kun hän eräänä iltana kuuli ovellensa koputettavan. Se
+oli Colomban. Denise ei pyytänyt häntä istumaan, vaan puhutteli häntä
+seisoallaan. Colomban sopersi hämillään muutamia sanoja, tiedusteli
+hänen terveyttään, puhui Vanhasta Elbeufista. Mikä hänet tänne toi?
+Oliko kenties setä Baudu katunut kovuuttaan ja lähettänyt hänet tänne?
+Tuskin, sillä ukko ei tervehtinyt vieläkään kadulla, vaikka hän ei
+voinut olla tietämätön sukulaisensa onnettomuudesta. Kun Denise kysyi
+asiaa Colombanilta, tämä joutui yhä enemmän hämilleen. Ei, ei isäntä
+ollut häntä lähettänyt, itsestään hän tuli. Vihdoin hän alkoi puhua
+Clarasta. Sitä varten hän oli tullut, että saisi tietoja Clarasta.
+Käyden rohkeammaksi hän pyysi neuvoja, toivoen että Denise suostuisi
+välittäjäksi. Turhaan Denise nuhteli häntä hänen uskottomuudestaan
+Genevièveä kohtaan ja vieläpä sellaisen sydämettömän tytön tähden.
+Colomban kävi vielä toisenkin kerran, ja vähitellen hän tottui käymään
+Denisen luona. Näissä keskusteluissa oli hänen ujolle rakkaudelleen
+tarpeeksi tyydykettä, ja hän palasi aina samaan aiheeseen nauttien
+siitä, että sai seurustella naisen kanssa, joka tunsi Claran. Tämäkin
+vaikutti, että Denise tunsi yhä enemmän liittyvänsä Aarreaitan elämään.
+
+Syyskuun loppupäivinä Denise vasta oppi tuntemaan kurjuuden. Pépé oli
+sairastunut kovaan yskään, ja hänen olisi pitänyt saada ravitsevaa
+ruokaa, mutta Denisellä oli tuskin leipääkään antaa hänelle. Kun hän
+eräänä iltana taisteluun kyllästyneenä itki sellaisen epätoivon
+vallassa, joka heittää tytöt turmion teille tai Seineen, vanha Bourras
+koputti hiljaa hänen ovelleen. Hän toi leivän ja kannussa lihalientä.
+
+-- Kuulkaahan, tässä on pienokaiselle, hän sanoi juron näköisenä
+niinkuin aina. -- Älkää itkekö niin kovasti; se häiritsee muita
+vuokralaisia.
+
+Kun Deniseltä kiittäessä pääsi uudestaan itku, hän jatkoi:
+
+-- No, olkaa nyt itkemättä ja tulkaa huomenna minun puheilleni. Minulla
+on teille työtä.
+
+Siitä lähtien kun Naisten Aarreaitta odottamatta oli ruvennut
+Bourras'inkin kilpailijaksi liittämällä liikkeeseensä sateen- ja
+päivänvarjo-osaston, tämä ei enää käyttänyt apulaisia. Hän teki kaikki
+itse menoja vähentääkseen, pesi, korjasi, ompeli. Sitä paitsi hänen
+ostajakuntansa väheni niin suuressa määrässä, että häneltä puuttui
+joskus kokonaan työtä. Siksi hänen täytyi keksimällä keksiä Deniselle
+tekemistä, kun hän seuraavana päivänä otti hänet apulaisekseen. Eihän
+hän kuitenkaan voinut antaa ihmisten kuolla taloonsa.
+
+-- Annan teille kahden frangin päiväpalkan, hän sanoi. -- Kun teillä on
+parempaa tarjona, niin saatte mennä.
+
+Denise pelkäsi häntä ja joudutti niin nopeasti työnsä valmiiksi, ettei
+vanhus kohta tiennyt mitä antaa hänelle. Hän ompelutti silkkikaistoja
+yhteen ja korjautti pitsejä. Ensi päivinä Denise ei uskaltanut
+päätään nostaa, niin kovan kurin alaisena hän luuli olevansa tuon
+koukkunenäisen ja teräväsilmäisen ukon luona, jolla oli tukka tuuhea
+kuin leijonan harja ja paksut, jäykät kulmakarvat. Hän oli sitä paitsi
+kovaääninen ja rajuliikkeinen, niin että hän oli naapuriston lapsille
+mörkö, jonka äidit aina uhkasivat kutsua, kun eivät saaneet muuten
+pienokaisia olemaan siivolla. Kuitenkaan eivät pojannaskalit
+juostessaan hänen ohitsensa koskaan voineet olla huutamatta hänelle
+kompasanoja, joista hän ei ollut tietävinäänkään. Sillä vanhan
+kiihkoilijan viha kohdistui yksinomaan noihin kurjiin heittiöihin,
+jotka uskalsivat häväistä hänen ammattiaan myymällä huokeahintaista ja
+ala-arvoista tavaraa, koirillekin kelpaamatonta, kuten hän sanoi.
+
+Denise vapisi, kun ukko raivoissaan ärjyi:
+
+-- Taiteesta ei ole enää mihinkään, kuuletteko!... Ei mistään saa enää
+kunnollista kahvaa. Keppejä kyllä saa, mutta kahvoja! Niitä ei enää
+ole. Hakekaa minulle käsiin kunnollinen kahva, niin annan teille
+kaksikymmentä frangia.
+
+Siitä hän taiteilijana ylpeili, ettei Pariisissa ollut ainoaakaan
+työmiestä, joka olisi vetänyt hänelle vertoja kahvojen veistämisessä.
+Hän teki keveää ja kestävää työtä. Varsinkin hän oli sakaroiden teossa
+mestari, ja hän osasi muovailla niitä jos minkä muotoisiksi, kukiksi,
+hedelmiksi, eläimiksi, jopa ihmisten päiksikin, jotka usein olivat
+hämmästyttävän eläviä ja kauniita. Hän vuoli niitä kynäveitsellä, ja
+silmälasit nenällä hän istui usein päiväkaudet kumarassa puksipuu- tai
+norsunluukappale kädessä.
+
+-- Hölmöjä ne ovat, jatkoi hän, -- jotka eivät muuta osaa kuin liimata
+silkkikangasta valaanluihin. Kahvat ostavat valmiina, tukuttain... Sen
+arvoista siitä sitten tulee. Kuuletteko, taiteesta ei enää ole
+mihinkään!
+
+Lopulta Denise kumminkin tottui häneen ja lakkasi pelkäämästä. Bourras
+tahtoi Pépén päivällä kauppaan leikkimään, sillä hän piti paljon
+lapsista. Kun Pépé kulki nelinkontin, eivät muut enää sopineet
+liikkumaan; Denise istui nurkassaan parsien ja ommellen, Bourras
+ikkunansa luona veistäen kynäveitsellään. Päivät vaihtuivat, mutta työt
+ja keskustelunaiheet olivat aina yhtäläiset. Naisten Aarreaittaa ukko
+moitti alati, ja väsymättä hän kertoi, kuinka pitkälle oli joutunut
+kaksintaistelussaan hirviön kanssa. Vuodesta 1845 alkaen hän oli asunut
+tässä samassa talossa, sillä hänellä oli kolmenkymmenen vuoden sopimus,
+ja vuokraa hän maksoi tuhatkahdeksansataa. Kun hän muille
+vuokraamistaan huoneista sai tuhat frangia, niin itse kauppa tuli
+hänelle maksamaan kahdeksansataa. Se ei ollut kallista. Muita menoja
+hänellä ei ollut, niin että kauan hän vielä kesti. Kun vain jaksoi
+odottaa, niin voitosta ei ollut epäilemistäkään. Vielä hän aikoi syödä
+hirviön suuhunsa. Äkkiä hän keskeytti.
+
+-- Onko heillä siellä tuollaisia koiranpäitä?
+
+Tirkistellen silmälasiensa takaa hän arvosteli veistämäänsä verikoiran
+päätä, joka huuli nostettuna ja hampaat näkyvissä näytti tahtovan
+hyökätä päälle. Pépé nousi katsomaan nojaten pienillä käsillään
+vanhuksen polveen.
+
+-- Vähät minä muusta, kun vain tulen toimeen, jatkoi ukko korjaten
+varovasti kieltä veitsensä kärjellä. -- Jos en voita, niin en ole vielä
+tappiollakaan, en ainakaan paljon. Ja, näettekö, minä en aio luopua.
+Menköön vaikka kaikki, mutta minä en luovu.
+
+Vihan vimmoissaan hän ravisteli valkeaa harjaansa ja väläytteli pientä
+veistään.
+
+-- Mutta, uskalsi Denise väittää vastaan nostamatta silmiään
+ompeluksestaan, -- jos he tarjoaisivat teille riittävän summan, niin
+olisihan parempi luopua.
+
+Silloin ukon viha puhkesi ilmituleen.
+
+-- Ei ikinä!... Mestausveitsen altakin minä huutaisin, että ei ikinä!
+Tuhat tulimmaista!... Kestäähän vuokrasopimukseni vielä kymmenen
+vuotta, ja sitä ennen he eivät saa taloani, vaikka minun olisi pakko
+siihen kuolla, nääntyä nälkään tyhjään puotiin... Kaksi kertaa
+he ovat jo tulleet minua kiusaamaan. Kaksitoistatuhatta tarjosivat
+minulle kaupastani ja lisäksi jäljellä olevasta vuokra-ajasta
+tuhatkahdeksansataa vuodesta, siis yhteensä kolmekymmentätuhatta... En
+luovu viidestäkäänkymmenestä tuhannesta. Minun vallassani he ovat, ja
+maata he saavat nuoleksia minun edessäni.
+
+-- Kolmekymmentätuhatta on jo iso summa, sanoi Denise. -- Sillä
+voisitte alkaa muualla... Ja jos ostavat talon?
+
+Bourras, joka viimeisteli koiranpäätä, vajosi hetkeksi ajatuksiinsa,
+valkeapartaiset isäjumalankasvot lapsellisen hymyn kirkastamina. Sitten
+hän vastasi:
+
+-- Ei ole pelkoa, että ostavat talon!... Viime vuonna uhkasivat
+ostaa ja tarjosivat kahdeksankymmentätuhatta frangia, siis kaksi
+kertaa enemmän kuin sen nykyisen arvon. Mutta omistaja, entinen
+hedelmäkauppias, on roisto niinkuin hekin, eikä hän tyydy niin vähiin.
+Ja sitä paitsi he epäilevät minua, sillä he tietävät, etten sittenkään
+luopuisi... Ei, kun kerran tässä olen, niin tänne jään... Tulkoon
+vaikka keisari kaikkine tykkeineen, niin minä en tästä hievahda.
+
+Denise ei uskaltanut enää väittää vastaan. Hän pisteli neulallaan
+kangasta vanhuksen yhä urahdellessa, veitsenvetäisyjen välillä. Tämä
+oli vasta alkua, mutta perästä kuului. Hänellä oli jotakin mielessä, ja
+hän ennusti, ettei tavaratalossa sateenvarjot kovinkaan kauan mene
+kaupaksi. Hänen itsepintaisuutensa pohjalla oli käsityöläisen vihaa
+arkisten tehdastavaroiden tulvaa kohtaan.
+
+Pépé oli kiivennyt Bourras'n polvelle ja tavoitteli kärsimättömästi
+käsillään koiranpäätä pyytäen:
+
+-- Antakaa, herra.
+
+-- Kohta, lapsi kulta, vastasi vanhus, lempeäksi muuttuneella äänellä.
+-- Sillä ei ole vielä silmiä. Nyt sille pitää tehdä silmät.
+
+Silmää kovertaessaan hän kääntyi taas Denisen puoleen.
+
+-- Kuunnelkaapa, vieläkö sieltä kuuluu ääntä?... Vieläkö ne rähisevät
+tuolla vieressä? Se se vasta suututtaa, kun tietää heidän jyskyttävän
+tuolla selän takana konettaan.
+
+Usein hänen pieni pöytänsä aivan tärisi ja koko kauppa vapisi Naisten
+Aarreaitassa liikkuvien joukkojen astunnasta, kun taas hänen puotiinsa
+ei päiväkausiin tullut ainoatakaan ostajaa. Tästä riitti alituisesti
+jankutusta. Ukko luuli arvaavansa äänestä kaupan voiton. Kun ääni oli
+kovempi, hän arveli silkkiosaston ansainneen kymmenentuhatta frangia;
+jos se heikkeni tai kokonaan lakkasi, hän oli mielissään laskien
+tulojen vähenemisen sadeilman ansioksi. Ja vähinkin hiiskaus antoi
+hänelle aihetta loppumattomiin johtopäätöksiin.
+
+-- Joku taisi kaatua siellä. Kaatuisivat kaikki ja taittaisivat
+niskansa!... Joko rouvat taas riitelevät. Sitä parempi vain!... No nyt
+tavarakääröt alkavat mötkähtää alakertaan. Inhottavaa!...
+
+Jos Denise uskalsi epäillä hänen selityksiään, hän muistutti heti
+sapekkaasti hänelle, millä tavalla hänet oli syyttä ajettu pois. Ja
+sitten Denisen täytyi yhä uudelleen kertoa ukolle kärsimyksistään
+palveluksensa ensi ajoilta, epäterveellisistä makuuhuoneista, ruoan
+huonoudesta, eripuraisuudesta myyjien kesken... Aamusta iltaan he eivät
+puhuneet mistään muusta kuin tavaratalosta, imivät sen vereensä ja
+hengittivät ilman mukana keuhkoihinsa.
+
+-- Antakaa, herra, sanoi Pépé toistamiseen, kädet yhä ojossa.
+
+Veistos oli nyt valmis. Bourras katseli sitä lähempää ja kauempaa
+hyvillään sen onnistumisesta.
+
+-- Varo, sanoi hän lapselle, -- se puree... Tuossa on! Leiki nyt, mutta
+pitele kauniisti, jottei säry.
+
+Antautuen sitten uudelleen päähänpiintymänsä valtaan hän hosui seinää
+nyrkillään.
+
+-- Turhaan te siellä tyrkitte kaataaksenne taloni. Ette sittenkään sitä
+saa, vaikka kadun täydeltä tulisitte.
+
+Denisellä oli nyt leipää joka päivä, ja hän tunsi suurta kiitollisuutta
+vanhaa kauppiasta kohtaan, jolla oli niin lämmin sydän karkean pintansa
+alla. Mutta hänen kiihkein toiveensa oli sittenkin saada muualta
+paikka, sillä hän huomasi, kuinka vaikea ukon oli keksiä hänelle työtä,
+ja ymmärsi, että tämä piti hänet luonaan pelkästä hyvyydestä, sillä
+eihän hänen nykyisissä oloissaan olisi kannattanut pitää apulaista.
+Puoli vuotta oli kulunut, ja talven kuollut kausi oli jo käsissä.
+Denise ei enää toivonutkaan paikkaa ennen maaliskuuta, kun Deloche,
+joka eräänä iltana odotti häntä portilla, kysyi miksi hän ei mennyt
+tarjoutumaan Robineaulle. Siellä kenties tarvittaisiin myyjätärtä.
+
+Syyskuussa Robineau oli vihdoinkin tehnyt päätöksensä ja ostanut
+Vinçard'in liikkeen, vaikka hän yhä epäili, oliko järkevää panna siihen
+vaimonsa perintörahat. Hän maksoi liikkeestä neljäkymmentätuhatta, ja
+loput kaksikymmentätuhatta hän käytti varaston hankkimiseen. Eihän se
+tosin pitkälle riittänyt, mutta Robineaulla oli takanaan Gaujean, joka
+myönsi hänelle pitkäaikaisen luoton. Suututtuaan Naisten Aarreaittaan
+tämä koetti tehdä suurelle tavaratalolle kiusaa toimittamalla sille
+niin monta kilpailijaa kuin suinkin, ja hän luuli varmasti voittavansa,
+jos sen läheisyyteen perustettaisiin useita erikoisliikkeitä, missä
+ostajille olisi tarjona runsas ja vaihteleva valikoima. Ainoastaan
+Lyonin rikkaimmat tehtailijat, sellaiset kuin Dumonteil, pystyivät
+suorittamaan suurten tavaratalojen tilaukset niillä ehdoilla, jotka
+nämä tarjosivat, ja he suostuivat niihin ainoastaan pitääkseen koneensa
+työssä. Voittonsa he saivat myymällä pienemmille liikkeille. Mutta
+Gaujeanin liike ei ollut läheskään niin vakavarainen kuin Dumonteil'in.
+Hän oli alkanut kauppamatkustajana, ja oman liikkeen hän oli perustanut
+vasta viisi tai kuusi vuotta aikaisemmin. Sitä paitsi hän kudotti
+paljon itsenäisillä kankureilla, joille hän toimitti aineet maksaen
+työstä metriä kohti määrätyn hinnan. Tämä järjestelmä, joka korotti
+hänen omia tuotantokustannuksiaan, esti juuri häntä kilpailemasta
+Dumonteil'in kanssa paris-bonheurin valmistamisessa. Siitä hän oli
+vihainen suurille tavarataloille, varsinkin Naisten Aarreaitalle, ja
+toivoi nyt saaneensa Robineausta taitavan välikappaleen ratkaisevaan
+taisteluun näitä Ranskan teollisuutta tuhoavia muotikauppoja vastaan.
+
+Kun Denise tuli Robineaun liikkeeseen, hän tapasi rouvan yksin
+kotona. Rouva, jonka isä oli ollut pikkuvirkamies silta- ja
+tierakennusvirastossa, ei tiennyt kaupankäynnistä mitään, ja
+kasvatettuna Blois'n luostarissa hänellä oli vielä ujon ja maailman
+menosta tietämättömän koulutytön viehätys. Hän oli tumma ja hyvin
+kaunis, ja hänen lempeä ja hilpeä luonteensa teki hänet sangen
+miellyttäväksi. Sitä paitsi hän oli mieheensä suuresti rakastunut ja
+eli vain tästä rakkaudesta. Denise aikoi juuri antaa kirjoittaa nimensä
+muistiin lähteäkseen pois, kun Robineau saapui. Tämä suostui ottamaan
+heti hänet, sillä toinen hänen myyjättäristään oli juuri eronnut
+mennäkseen Naisten Aarreaitan palvelukseen.
+
+-- He eivät soisi meille ainoatakaan kunnollista myyjätärtä, hän sanoi.
+-- Mutta teistä en ole levoton, sillä te kai ette pidä heistä enempää
+kuin minäkään... Tulkaa huomenna.
+
+Illalla Denisen oli hyvin vaikea ilmoittaa Bourras'lle, että alkoi
+lähteä. Vanhus syyttikin häntä kiittämättömyydestä ja kiivastui, mutta
+kun Denise kyynelsilmin sanoi koko ajan tienneensä, että Bourras oli
+ottanut hänet pelkästä hyvyydestä palvelukseensa, tämä vuorostaan
+heltyi, sopersi jotakin kiireisistä töistä ja väitti Denisen lähtevän
+juuri pahimpana aikana, kun uusi, hänen keksimänsä sateenvarjo oli
+valmis tarjottavaksi kaupan.
+
+-- Entä Pépé? hän kyseli.
+
+Pépéstä Denise juuri olikin levoton. Hän ei vielä uskaltanut viedä tätä
+takaisin rouva Gras'n luo eikä hän voinut jättää häntä yksinkään koko
+päiväksi lukittuun huoneeseen.
+
+-- Hyvä on, vanhus sanoi. -- Pidän hänet luonani. Hänen on hyvä olla
+täällä puodissa... Ja me keitämme yhdessä ruokaa.
+
+Kun Denise epäröi peläten vaivaavansa, ukko ärjyi:
+
+-- Tuhat tulimmaista! Epäilettekö minua... Pelkäättekö että syön hänet!
+
+Denise viihtyi hyvin Robineaun luona. Palkkaa hänelle ei maksettu
+paljon, kuusikymmentä frangia kuukaudessa ja ruoka eikä myyntivoittoa.
+Ehdot olivat siis yhtäläiset kuin vanhemmissakin liikkeissä. Mutta
+häntä kohdeltiin hyvin; varsinkin rouva Robineau osoittautui
+ystävälliseksi, hymyillen hänelle aina oman pöytänsä takaa. Robineau
+itse, hermostuneena ja levottomana, kiivastui joskus. Kuukauden heillä
+oltuaan Denise oli jo kuin perheenjäsen, samoin toinen myyjätär, pieni
+ja hiljainen, terveydeltään heikko nainen. Heiltä ei salattu mitään,
+heidän kuultensa puhuttiin liikeasioista ruokapöydässä myymälän takana
+olevassa isolle pihalle antavassa huoneessa. Siellä Naisten Aarreaittaa
+vastaan käytävä sotakin päätettiin alkaa kerran, kun Gaujean oli tullut
+syömään päivällistä.
+
+Heti paistin jälkeen -- se oli yksinkertaista, porvariperheissä
+suosittua lampaanpaistia -- Gaujean oli ottanut asian puheeksi puhuen
+lyonilaisen soinnuttomalla, Rhonen sumuissa käheäksi käyneellä
+äänellään.
+
+-- Mahdotonta meidän on kestää kilpailua, sanoi hän. -- He tulevat
+Dumonteil'in luo ja hankkivat itselleen oikeuden johonkin erityiseen
+malliin, jota ostavat heti kolmesataa pakkaa vaatien viidenkymmenen
+centimen alennuksen metriä kohti. Koska he maksavat käteisellä, heille
+myönnetään lisäksi kahdeksantoista prosentin alennus... Usein Dumonteil
+ei saa kahtakymmentä centimeäkään voittoa. Hän tekee työtä ainoastaan
+pitääkseen koneensa käynnissä, sillä seisovat kangaspuut ovat
+kuolleet... Miten meidän sitten olisi mahdollista kestää, kun meillä on
+niin paljon pienempi liike ja vieläpä tuo kankurijärjestelmä.
+
+Robineau vaipui niin syviin mietteisiin, ettei muistanut syödäkään.
+
+-- Kolmesataa pakkaa, hän sanoi. -- Ja minä pelkään, kun otan
+kaksitoista kolmessa kuukaudessa... He voivat panna hintansa yhtä, jopa
+kahtakin frangia alemmaksi kuin me. Olen huomannut, että heidän
+tavaraluetteloissaan hinnat ovat viisitoista prosenttia halvemmat
+meidän hintoihin verrattuina... Se se on samaa kuin tappaa pikkukaupat.
+
+Hän oli silloin synkällä tuulellaan. Hänen vaimonsa katsoi häneen
+levottomana, hellästi tutkien. Rouva Robineau ei pystynyt innostumaan
+kaupankäynnistä ja kiusaantui loppumattomista laskelmista ja
+numeroista. Miksi antautuakaan huoliin, kun elämä olisi voinut olla
+naurua ja rakkautta täynnä. Kumminkin, kun hän huomasi kuinka
+kiihkeästi hänen miehensä pyrki voittajaksi, hänkin koetti innostua ja
+olisi vaikka heittänyt henkensä myyntipöytänsä taakse.
+
+-- Mutta miksi kaikki tehtailijat eivät yksissä tuumin pidä puoliaan?
+Robineau jatkoi kiivaasti. -- Silloinhan he voisivat määrätä lait, sen
+sijaan että heidän täytyy nyt alistua.
+
+-- Niin, miksei, miksei... Johan sanoin teille, että koneet täytyy
+pitää käynnissä. Koska kutomatehtaita on melkein joka paikassa, Lyonin
+ympäristössä, Gard'issa, Iseressä, niin ei voi hetkeksikään seisauttaa
+niitä menettämättä äärettömiä summia. Mitä meihin tulee, jotka välillä
+turvaudumme kankureihin, joilla on kymmenetkin kangaspuut käynnissä,
+niin meille ei lakkauttaminen tuota niin paljon haittaa. Mutta suurien
+yritysten täytyy saada koko ajan tilauksia, niin suuria ja niin
+kiireisiä kuin suinkin... Ja siksi ne kumartavat nöyrästi suuria
+liikkeitä. Tunnen kolme tai neljä tehtailijaa, jotka alinomaa
+riitelevät tilauksista ja suostuvat tappioonkin, kunhan vain saavat
+tilauksia. Vahingon he korjaavat myydessään pienille liikkeille,
+sellaisille kuin teidän. Jos he suurten liikkeiden avulla pysyvät
+pystyssä, niin pienten ansiosta he voittavat. Jumala tietää mikä
+lopuksi tulee neuvoksi.
+
+-- Kiusallista, Robineau sanoi, joka toisen vihasta tuli vähän
+paremmalle tuulelle.
+
+Denise kuunteli sanomatta mitään. Salaa hän piti suurten liikkeiden
+puolta kannattaen vaistomaisesti kaikkea, mikä on järkevää ja
+elinvoimaista. Keskustelu lakkasi vähäksi aikaa, ja jokainen söi ääneti
+säilykepapunsa. Silloin Denise uskalsi sanoa ikäänkuin leikillä:
+
+-- Eivät ainakaan ostajat valita.
+
+Rouva Robineau ei voinut olla naurahtamatta, mutta sitä sekä hänen
+miehensä että Gaujean paheksuivat. Tietysti ostaja oli mielissään,
+sillä hänhän kuitenkin lopuksi hyötyi hintojen alenemisesta. Mutta
+täytyihän jokaisen elää. Minne jouduttaisiin, jos yhteishyödyn
+edistämiseksi kuluttaja rikastuisi tuottajan kustannuksella! Syntyi
+väittely. Denise ollen laskevinaan leikkiä osasi taitavasti perustella
+mielipidettään. Välikädet, kaikki tehtaiden asioitsijat, edustajat,
+asiamiehet, katoaisivat, ja tämä oli tietysti omiaan alentamaan
+hintoja. Sitä paitsi tehtailijat eivät enää tulleet toimeen, jos suuret
+liikkeet häviäisivät, sillä niin pian kuin joku niistä menetti
+ostajakuntansa, vararikko uhkasi tehtailijaakin. Sanalla sanoen, kauppa
+kehittyi luonnollisesti siihen suuntaan. Kukaan ei voinut estää
+asioiden kulkua vaikka kuinka yrittäisi.
+
+-- Te siis puolustatte niitä, jotka ovat heittäneet teidät kadulle?
+Gaujean kyseli.
+
+Denise punastui. Hän hämmästyi itsekin puolustuksensa kiivautta. Mitä
+hänen sydämessään oli, joka sai sellaisen liekin leimahtamaan?
+
+-- Enhän toki, vastasi hän. -- Olen kenties väärässä, sillä olettehan
+te pätevämpiä arvostelemaan asiaa. Sanoin vain ajatukseni. Ennen oli
+hintoja määräämässä viitisenkymmentä liikettä, nyt niitä ei ole kuin
+neljä tai viisi, ja ne ovat painaneet hinnat alas pääomansa suuruuden
+ja mahtavan ostajakuntansa avulla... Ja se on yleisölle eduksi, sen
+minä vain olen tahtonut sanoa.
+
+Robineau ei suuttunut. Hän oli mennyt vakavaksi ja katseli pöytäliinaa.
+Usein hänestäkin oli näyttänyt siltä, että uudenaikainen kaupankäynti
+voitti alaa; hänkin oli joskus huomannut tuon valtavan kehityksen,
+josta tyttö puhui, ja näinä tarkkanäköisyyden hetkinä häntä oli alkanut
+epäilyttää, oliko järkevää vastustaa mahtavaa virtaa, joka tempasi
+kaiken mukaansa. Huomatessaan miehensä miettivän rouva Robineau loi
+hyväksyvän katseen Deniseen, joka oli jälleen vaipunut vaatimattomaan
+äänettömyyteen.
+
+-- Kas niin, Gaujean jatkoi keskeyttääkseen, -- nuo ovat vain
+teorioita... Puhukaamme nyt omista asioistamme.
+
+Juuston jälkeen palvelustyttö tarjosi hilloa ja päärynöitä. Gaujean
+otti hilloa ja maisteli sitä sokeriin mieltyneen miehen näkyvällä
+mielihyvällä.
+
+-- Kuulkaahan, hän jatkoi, -- teidän on aluksi voitettava heidän
+paris-bonheurinsa, joka tänä vuonna on saavuttanut sellaisen menekin...
+Sovittuani muutamien Lyonin tehtailijakumppanieni kanssa minulla on nyt
+tilaisuus tarjota teille harvinaisen hyvillä ehdoilla erästä mustaa,
+sangen kaunista silkkiä, jota voitte myydä viidestä frangista
+viidestäkymmenestä... He myyvät viidestä frangista kuudestakymmenestä,
+eikö niin? Te voitte myydä kymmenen centimea huokeammalla, ja se
+riittää kukistamaan heidät.
+
+Robineaun silmissä syttyi uusi toivon välähdys. Alituisessa
+hermostuneessa levottomuudessaan hän horjui usein toivon ja pelon
+välillä.
+
+-- Onko teillä näytetilkku? hän kysyi eloisasti.
+
+Kun Gaujean veti taskustaan pienen neliömäisen mallin, hän vasta oikein
+innostui ja huusi:
+
+-- Mutta kauniimpaahan tämä on kuin heidän paris-bonheurinsa!...
+Ainakin loistavampaa ja paksumpaa... Oikeassa olette, täytyy koettaa.
+Ja sen minä sanon, että polvilleen heidän on langettava minun eteeni.
+Taistelu on tällä kertaa ratkaiseva.
+
+Rouva Robineau innostui myös ja sanoi silkkiä mainioksi. Denisekin
+toivoi menestystä. Ja päivällisen loppu oli mitä iloisin. Puheltiin
+innokkaasti ja riemuittiin, ikäänkuin Naisten Aarreaitta olisi jo ollut
+henkitoreissaan. Gaujean selitti tyhjentäessään hillotölkin, kuinka
+suuria uhrauksia hänen ja hänen taiteilijakumppaneidensa oli täytynyt
+tehdä voidakseen luovuttaa niin hyvää kangasta niin halpaan hintaan.
+Mutta vähät siitä, vaikka vararikkokin olisi seurannut, sillä he olivat
+vannoneet tappavansa suuret liikkeet. Kahvia juodessa ilo vieläkin
+yltyi, kun Vinçard tuli. Tämä oli tahtonut ohi kulkiessaan pistäytyä
+katsomaan, kuinka hänen seuraajansa jaksoi.
+
+-- Mainiota, hän kiitteli, mallia tutkiessaan. -- Kyllä te vielä
+annatte heille aika löylyn... Ja kauniisti saatte kiittää minua tästä
+liikkeestä. Sanoinhan, että siitä vielä tulee teille kultakaivos.
+
+Vinçard oli ostanut itselleen ravintolan Vincennes'ista toteuttaen
+siten pitkäaikaisen unelmansa. Huomatessaan häviävänsä silkkikaupassa
+ja ponnistellessaan pysyäkseen pystyssä, kunnes löytäisi kaupalleen
+ostajan, hän oli vannonut että kunhan vain pääsisi siitä eroon, hän
+kyllä tietäisi panna rahansa sellaiseen kauppaan, jossa saisi mielin
+määrin varastaa. Ravintola-ajatus oli kypsynyt hänessä hänen serkkunsa
+häitten jälkeen, jotka oli vietetty ravintolassa ja jossa oli täytynyt
+maksaa kymmenen frangia liemenä tarjotusta astiainpesuvedestä, missä
+uiskenteli taikinakokkareita. Käydessään nyt Robineaun perheessä hän
+vasta oikein tunsi mistä taakasta oli päässyt, ja ilo puhkesi
+väkisinkin hänen pyöreäsilmäisten, terveyttä uhkuvien kasvojensa ja
+avomielistä rehellisyyttä ilmaisevan suuren suunsa hymyyn.
+
+-- Entä sairautenne? rouva Robineau kysyi kohteliaasti.
+
+-- Sairauteniko? Vinçard sanoi ihmetellen.
+
+-- Niin, eikö teitä vaivannut luuvalo täällä asuessanne?
+
+Nyt Vinçard muisti ja punastui hiukan.
+
+-- Niin, enhän tietysti ole siitä vielä päässyt, hän sanoi... Mutta
+ainahan maaseudun ilma tekee hyvää... Yhdentekevää, olettehan ainakin
+te tehneet hyvän kaupan. Jos en olisi sairastunut, olisin kymmenen
+vuoden kuluttua omistanut kymmenentuhatta frangia korkoja ... kunniani
+kautta!
+
+Kahden viikon kuluttua Robineaun ja Naisten Aarreaitan välinen ottelu
+alkoi. Se tuli kuuluisaksi ja veti hetkeksi puoleensa Pariisin koko
+kauppamaailman huomion. Robineau oli käyttäen taistelussa vastustajansa
+omia aseita ilmoittanut sanomalehdissä. Sitä paitsi hän järjesti
+ikkunoihinsa komean näyttelyn tuosta kuuluisasta silkistä rakentaen
+suunnattomia pakkapinoja, joissa hinta oli jättiläismäisillä numeroilla
+luettavissa suurissa valkeissa lapuissa. Hintalaput varsinkin
+innostuttivat naisia. Kymmenen centimea halvemmalla kuin Naisten
+Aarreaitassa, vaikka kangas näytti vieläkin paremmalta! Asiakkaita
+saapui joukoittain jo ensimmäisenä päivänä. Rouva Marty osti
+säästäväisyyttä noudattaakseen puvun, jota ei tarvinnut. Rouva
+Bourdelais sanoi kangasta kauniiksi, mutta ei vielä kumminkaan ostanut,
+sillä hän aavisti, että pian tarjoutuisi parempiakin tilaisuuksia. Ja
+todellakin Mouret laski jo seuraavalla viikolla paris-bonheurin hinnan
+kaksikymmentä centimea halvemmaksi, viiteen frangiin neljäänkymmeneen.
+Hänen oli ollut käytävä kiivas väittely Bourdonclen ja muiden
+liiketoveriensa kanssa, ennenkuin sai heidät vakuutetuiksi, että täytyi
+puolustautua, vaikka siitä koituisikin tappiota. Puhdasta tappiota
+hinnanalennus tiesikin, sillä he olivat jo sitä ennen myyneet ilman
+voittoa. Isku sattui kovasti Robineauhun. Hän ei ollut uskonut
+alennusta mahdolliseksi, sillä tällaisia kilpailun aiheuttamia
+itsemurhia ei vielä tunnettu. Ja ostajatulva kuunnellen halpojen
+hintojen ääntä vieri takaisin Neuve-Saint-Augustininkadulle, jättäen
+Neuve-des-Petits-Champs'in kadun tyhjäksi. Gaujean riensi Lyonista;
+pidettiin pelokkaita neuvotteluja ja tehtiin lopuksi rohkea päätös:
+hinta oli laskettava viiteen frangiin kolmeenkymmeneen. Sen alemmaksi
+ei kai kukaan mennyt, jollei ollut hullu. Seuraavana päivänä Mouret
+laski viiteen frangiin kahteenkymmeneen. Alkoi raivoisa kilpailu.
+Robineau vastasi panemalla hintansa viiteen frangiin viiteentoista.
+Mouret laski vielä viisi centimea alemmaksi. Näin jatkettiin ja
+jokaisessa yleisölle lahjoitetussa viiden centimen alennuksessa
+kilpailijat menettivät suuria summia. Asiakkaat nauroivat ihastuneina
+kaksintaisteluun, johon oli ryhdytty heidän mielikseen. Vihdoin Mouret
+uskalsi alentaa hinnan viiteen frangiin. Pelästyneinä hänen
+virkailijansa odottivat uhkarohkeuden seurauksia. Robineau pysähtyi
+mielettömän kauhun vallassa hänkin viiteen frangiin uskaltamatta mennä
+alemmaksi. Viholliset levähtivät asemissaan, vastatusten, keskellä
+hävitystä.
+
+Mutta vaikka kummallakin puolen kunniantunto oli tyydytetty, oli
+taistelu käynyt Robineaulle turmiolliseksi. Naisten Aarreaitalla oli
+vararahastoja ja suuri ostajakunta, joka teki sille kilpailun
+mahdolliseksi, sitävastoin Robineau, jolla ei ollut muuta turvaa kuin
+Gaujean eikä muita tavaroita, millä korvata vahinko, oli voimaton ja
+luisui vähitellen häviötä kohti. Hän oli kuolemaisillaan haavoistaan
+huolimatta lukuisasta ostajakunnasta, jonka vaihteleva sotaonni toi
+hänen luokseen. Häntä pelotti, että ostajakunta vähitellen katoaisi,
+palaisi Naisten Aarreaittaan huolimatta kaikista uhrauksista, joita hän
+oli tehnyt sen valloittamiseksi.
+
+Kerran hän ei voinut olla kiivastumatta. Rouva de Boves oli tullut
+katsomaan päällystakkia, sillä Robineau oli liittänyt kauppaansa
+valmiiden vaatteiden osaston. Rouva de Boves ei löytänyt mieleistään,
+vaan väitti kankaita huonoiksi. Hän sanoi:
+
+-- Heidän paris-bonheurinsa on paljon lujempaa.
+
+Robineau koetti hillitä itsensä sanoen kangasta hyväksi, sitä
+kohteliaampana, mitä enemmän hänen vihansa kuohui.
+
+-- Mutta katsokaahan tuota vaippakangasta, jatkoi asiakas. -- Se on
+kuin hämähäkinverkkoa... Turhaan te väitätte vastaan. Heidän viiden
+frangin silkkinsä on kuin nahkaa tämän rinnalla.
+
+Robineau oli ääneti, kasvot punaisina ja huulet yhteen puristettuina,
+hän oli nimittäin juuri tehnyt sellaisen kepposen, että oli ostanut
+valmiina myytäviä vaatteita varten kankaan Naisten Aarreaitasta
+pannakseen tappion Mouret'n niskoille. Hän vain leikkasi kankaasta pois
+hulpiot.
+
+-- Vai on teidän mielestänne paris-bonheur lujempaa? hän sanoi vihdoin.
+
+-- On toki, sata kertaa, vastasi rouva de Boves. -- Ei voi verratakaan.
+
+Tämä asiakkaan vastoin parempaa tietoaan osoittama kohtuuttomuus
+suututti Robineauta. Ja kun rouva de Boves käänteli halveksivan
+näköisenä vaippaa, pisti pieni saksilta säilynyt osa hopeareunaisesta
+sinihulpiosta näkyviin vuorin alta. Robineau ei voinut enää hillitä
+itseään, vaan tunnusti. Hän olisi tehnyt sen, vaikka henkensäkin
+kaupalla.
+
+-- No niin, rouva, paris-bonheuria tämä juuri onkin. Aivan varmasti,
+koska olen itse ostanut kankaan... Katsokaa hulpiota.
+
+Rouva de Boves meni pois vihoissaan. Asiasta kerrottiin ympäri
+kaupunkia, ja naiset lakkasivat vähitellen käymästä Robineaun
+liikkeessä. Robineau ajatteli vararikon partaalla vain vaimoaan, joka
+huolettomassa rauhassa kasvaneena oli kykenemätön kestämään köyhyyttä.
+Minne vaimo joutuisi, jos heiltä menisi koti ja he joutuisivat kadulle
+velkakuormaa kantamaan? Hänen ei olisi pitänyt kajota vaimonsa
+perintörahoihin. Nuoren vaimon täytyi ruveta lohduttamaan häntä.
+Olivathan rahat heidän yhteisiään. Eihän hän pyytänyt mieheltään muuta
+kuin rakkautta, vastalahjaksi hän antoi kaiken, sydämensä, henkensä. Ja
+liikkeen takana olevasta huoneesta kuului suudelmien keskeyttämää
+kuisketta. Vähitellen liike tasaantui. Tappio kävi joka kuukausi
+suuremmaksi, mutta niin vähässä määrin, että se viivytti lopullista
+ratkaisua. He koettivat itsepintaisesti pitää kiinni toivosta ennustaen
+yhä Naisten Aarreaitalle häviötä.
+
+-- Joutavia! he sanoivat. -- Nuoriahan me olemme... Tulevaisuus on
+meidän.
+
+-- Ja sitten, hyvä on, että olet saanut mitä mielesi teki, jatkoi
+vaimo. -- Kun vain et sinä kadu, niin en minäkään.
+
+Kun Denise näki heidän rakkautensa, hän tunsi ystävyytensä heitä
+kohtaan kasvavan, ja hän pelkäsi heidän puolestaan, sillä hän tiesi,
+ettei häviö ollut vältettävissä. Hänen luottamuksensa uudenaikaisen
+kaupankäynnin tulevaisuuteen vakiintui yhä ja hän ihaili innokkaasti
+sen uudistavaa ja virkistävää vaikutusta Pariisiin. Hänen mielipiteensä
+kypsyivät painaen leimansa koko hänen olemukseensa, josta katosi
+kehittymättömän maalaistytön arkuus jättäen naisen viehätykselle sijaa.
+Sitä paitsi elämä tuntui tähän aikaan hänestä oikein hyvältä huolimatta
+väsyttävästä työstä ja varojen vähyydestä. Seisottuaan koko päivän
+puodissa hänen täytyi kiirehtiä kotiin pitääkseen huolta Pépéstä, jonka
+Bourras onneksi piti ruoassa, mutta joka siitä huolimatta antoi kyllin
+tekemistä. Milloin oli pestävä paita, milloin korjattava pusero
+puhumattakaan pienokaisen alituisesta telminnästä, jota Denisen pää ei
+tahtonut kestää. Nukkumaan hän ei päässyt koskaan ennen kahtatoista.
+Pyhänä hänen täytyi toimittaa raskaimmat talousaskareet, siistiä huone
+ja korjailla omia vaatteitaan, ja hänellä oli niin paljon tekemistä,
+että hän vasta viiden aikaan sai tukkansa kammatuksi. Mutta sitten
+illalla, hän järjen ääntä totellen meni lapsen kanssa kävelemään
+Neuillylle päin, missä heidän huvinaan oli juoda maitoa erään
+karjanomistajan luona, joka salli heidän istua pihassaan. Jean ei
+välittänyt tulla näille retkille mukaan; aika-ajoin hän pistäytyi
+sisarensa luona arki-iltoina, hetkeksi vain, sanoen, että hänen oli
+käytävä muualla. Hän ei pyytänyt enää rahaa, mutta hän tuli niin
+alakuloisen näköisenä, että sisar, joka levottomana aina piti varalla
+viiden frangin setelin häntä varten, pisti sen heti hänelle käteen.
+Muuhun Denise ei tuhlannutkaan rahoja.
+
+-- Viisi frangia! Jean huusi joka kerta. -- Helkkarin kiltti oletkin!
+Ja sattui hyvin, sillä paperikauppiaan rouva...
+
+-- Hiljaa, keskeytti Denise. -- En tahdo tietää.
+
+Mutta Jean luuli, että Denise piti häntä kerskailijana.
+
+-- Se on ihan totta, että hän on paperikauppiaan rouva! väitti hän...
+-- Tietäisitpä vain kuinka komea!
+
+Kolme kuukautta kului. Tuli uudestaan kevät, mutta nyt Denise ei
+suostunut menemään huvimatkalle Joinvilleen Paulinen ja Baugén
+seurassa. Joskus Robineaulta palatessaan hän tapasi heidät
+Saint-Rochinkadulla. Kerran Pauline uskoi hänelle, että Baugé tahtoi
+mennä naimisiin hänen kanssaan. Itse hän vielä epäröi, sillä Naisten
+Aarreaitassa ei juuri pidetty naimisissa olevista myyjättäristä. Ajatus
+avioliitosta hämmästytti Deniseä, eikä hän rohjennut ruveta neuvojaksi.
+Eräänä päivänä, kun Colomban jutteli Denisen kanssa suihkukaivon luona
+saadakseen tietoja Clarasta, tämä sattui juuri kulkemaan aukion poikki.
+Colomban alkoi niin hartaasti rukoilla Deniseä että tämä pyytäisi
+Claraa hänelle vaimoksi, että Denisen täytyi juosta pakoon. Mikä heitä
+kaikkia vaivasi, kun noin kiduttivat itseään? Denise oli mielestään
+onnellinen, koska ei tiennyt rakastavansa ketään.
+
+-- Oletteko kuullut uutisen? Bourras sanoi, kun Denise palasi kotiin.
+
+-- En, herra Bourras.
+
+-- No sitten! Nuo konnat ovat ostaneet Duvillard'in talon. Olen
+saarroksissa.
+
+Hän huitoi paksuja käsivarsiaan raivon vallassa.
+
+-- Silmänkääntötemppuja, joita kukaan ei ymmärrä, jatkoi hän. -- Talon
+väitetään kuuluvan Kiinteistöpankille, jonka johtajan, paroni
+Hartmannin, sanotaan luovuttaneen sen Mouret'lle. Nyt olen kytkyessä,
+näettekö, aivan niinkuin tämä kepin sakara kourassani. Oikealta,
+vasemmalta, takaa he ympäröivät minut.
+
+Totta se oli. Luovutus oli tapahtunut edellisenä iltana. Bourras'in
+pikku talo, joka kahden mahtavan rakennuksen välissä kyyrötti kuin
+pääskysen pesä muurin halkeamassa, oli pelännyt kuin kuolinpäiväänsä
+sitä päivää, jolloin tavaratalo anastaisi sen toisella puolella olevan
+Duvillard'in talon. Nyt se päivä oli tullut. Hirviö oli raivattuaan
+kaikki esteet tieltään kiertänyt sen toisellekin puolelle ja puristi
+sitä mahtavaan kouraansa. Bourras oli syleilyssä, joka musersi hänen
+liikkeensä. Hän näki sen kutistuvan, hukkuvan sateenvarjoineen
+kaikkineen mellastavan hirviön kitaan.
+
+-- Joko kuulette, ukko ärjyi. -- Ne puhkaisevat seiniä. Ja kellarissa
+ja ullakolla ja joka paikassa on sama melske, muureja halkaisevan sahan
+kirskuminen... Yhdentekevää! Tuskinpa saavat kuitenkaan minua
+litistymään liuskaksi. Tästä en lähde, vaikka katto särkyköön, niin
+että vuoteeseeni sataa.
+
+Mouret piti sopivana tarjota Bourras'lle uudet ehdot. Summaa
+suurennettiin: tarjottiin viisikymmentätuhatta frangia liikkeestä ja
+vuokrasopimuksen luovuttamisesta. Ukon viha vain yltyi ja hän vastasi
+solvauksilla. Mahtoivat nuo konnat varastaa, kun julkesivat tarjota
+viisikymmentätuhatta liikkeestä, joka nousi arvoltaan tuskin
+kymmeneenkään tuhanteen. Ja hän puolusti liikettään niinkuin
+kunniallinen tyttö siveyttään, kunnioituksesta itseään kohtaan.
+
+Bourras näkyi vajoavan syviin mietteisiin. Sitä kesti kaksi viikkoa, ja
+Denise näki hänen kuumeisesti mittailevan seiniä ja tutkivan vähän
+väliä keskikadulta taloa arkkitehdin silmin. Sitten eräänä aamuna
+saapui työmiehiä. Ukko oli päättänyt ryhtyä ratkaisevaan taisteluun
+Naisten Aarreaittaa vastaan noudattamalla hänkin uudenaikaista
+kaupankäynnin vaatimaa ylellisyyttä. Asiakkaat, jotka olivat paenneet
+hänen pimeää puotiaan, palaisivat varmaankin, kun näkisivät sen
+loistavan kirkasvärisenä. Halkeamat tukittiin ja seinät maalattiin.
+Päätypuolen laudoitus väritettiin vaalean vihreäksi, ja lopuksi jopa
+kullattiin. Kolmetuhatta frangia, minkä Bourras oli viimeisenä
+vararahastonaan säästänyt, meni tähän. Koko kaupunginosa ihmetteli.
+Naapurit kävivät katsomassa ukkoa, kun hän hääri komeuksiensa keskellä,
+pää pyörällä ja tietämättä enää mistä oli kotoisinkaan. Eikä hän oikein
+näyttänyt olevankaan paikallaan tässä loistavassa kehyksessä. Tausta
+oli liian heleä hänen mahtavalle parralleen ja tuuhealle tukalleen.
+Häntä kiusasi ohikulkijoiden uteliaisuus, kun nämä toiselta
+katukäytävältä seurasivat hänen toimiaan. Hän oli kuin kuumeessa,
+pelkäsi tahrivansa paikat ja joutui yhä enemmän sekaisin tästä
+komeudesta, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista.
+
+Bourraskin kävi sotaa Naisten Aarreaittaa vastaan samoin kuin Robineau.
+Hän päästi markkinoille itse keksimänsä sateenvarjon, jota Naisten
+Aarreaitta heti kuitenkin täydensi. Sitten alkoi taistelu hinnoista.
+Bourras'lla oli eräs sateenvarjomalli, koppa teräksinen, luja kangas,
+hintalipun mukaan harvinaisen kestävää tekoa, jota hän möi yhdestä
+frangista yhdeksästäkymmenestäviidestä. Mutta varsiin hän etenkin
+turvautui. Hänellä oli niitä lukemattomia eri malleja, bambusta,
+kornellipuusta, öljypuusta, myrttipuusta, rottingista. Aarreaitta, joka
+ei harrastanut niin innokkaasti taidetta, piti huolta kankaista,
+kiitteli alpakkojaan, silkkejään. Raivoissaan vanhus toisti
+toistamistaan, ettei taiteesta ollut enää mihinkään, että kohta hän
+vain huvikseen sai veistellä kahvoja.
+
+-- Itseänihän minä saan syyttää, hän huusi Deniselle. -- Oliko minun
+pakko tarjota kaupaksi halpahintaista roskaa. Olen tahtonut seurata
+noiden roistojen esimerkkiä, ja jos siihen sorrun, niin sitä pahempi!
+
+Heinäkuu oli hyvin kuuma. Denisen oli vaikea tulla toimeen ahtaassa
+kammiossaan liuskakaton alla. Siksi hän ei mennytkään heti omaan
+huoneeseensa, kun palasi työstä, vaan haki Pépén Bourras'n luota ja vei
+hänet kävelemään Tuileries'n puistoon, jossa he viettivät iltansa siksi
+kunnes portit suljettiin. Eräänä iltana mennessään kastanjapuistoon
+Denise säpsähti huomatessaan miehen, joka muutaman askelen päässä tuli
+suoraan häntä kohti ja jota hän ensi hetkessä luuli Hutiniksi. Mutta se
+olikin Mouret, ja hänen sydämensä alkoi takoa rajusti. Mouret oli ollut
+päivällisillä Seinen vasemmalla rannalla, ja käveli kiireisesti
+joutuakseen ajoissa rouva Desforges'in luo, hän olisi tuskin
+huomannutkaan Deniseä, ellei tyttö äkkiä olisi väistynyt hänen tieltään
+kuin paetakseen. Silloin hän huomasi vastaantulijan ja tunsi hänet,
+vaikka alkoi jo hämärtää.
+
+-- Tekö siinä, neiti!
+
+Denise joutui aivan hämilleen, kun Mouret pysähtyi, eikä vastannut
+mitään. Ja Mouret, joka tunsi syyllisyyttä, koetti tekeytyä
+huolettomaksi hymyillen kohteliasta suojelijanhymyään.
+
+-- Te olette siis vielä Pariisissa?
+
+-- Olen, vastasi Denise vihdoin. Hän väistyi hiljaa koettaen tervehtiä
+ja jatkaa matkaansa. Mutta Mouret kääntyi seuraamaan häntä kävellen
+hänen rinnallaan suurten kastanjapuiden synkässä siimeksessä. Illan
+viileys kävi tuntuvaksi. Kaukaa kuului vanteita pyörittävien lasten
+naurua.
+
+-- Tämähän on veljenne, eikö niin? kysyi Mouret katsoen Pépéhen.
+
+Lapsi, joka oudosteli vieraan herran seuraa, kulki juhlallisesti
+siskonsa vieressä, pitäen häntä kädestä.
+
+-- On, vastasi Denise.
+
+Hän oli punastunut muistaessaan Margueriten ja Claran häpeälliset
+syytökset. Epäilemättä Mouret arvasi miksi hän punastui, sillä hän
+lisäsi nopeasti.
+
+-- Kuulkaahan, neiti, minun on pyydettävä teiltä anteeksi... Niin,
+olisin jo aikoja sitten tahtonut sanoa teille, kuinka pahoillani olen
+ollut siitä erehdyksestä, jonka johdosta teidät erotettiin. Syytöksessä
+teitä kohtaan ei ollut mitään perää... No niin, sille ei nyt enää voi
+mitään. Tahdoin vain sanoa teille, että nykyään kaikki meillä tietävät
+miten hellästi kohtelette veljiänne.
+
+Hän jatkoi puhettaan kunnioittavan kohteliaasti, jota hän ei ylipäänsä
+Naisten Aarreaitan myyjättärille tuhlannut. Denise joutui vielä enemmän
+hämilleen, mutta hänen sydämessään puhkesi ääretön ilo. Mouret siis
+tiesi, ettei hän ollut käyttäytynyt häpeällisesti. Vähän aikaa he
+kävelivät ääneti vierekkäin Mouret sovittaen askeliaan lapsen pienten
+askelten mukaan. Pariisista kohoavat äänet heikkenivät vähitellen ja
+kuolivat tuuheiden lehtiholvien tukahduttamina. Mouret jatkoi:
+
+-- Tarjoaisin mielelläni teille hyvitystä, mutta ei ole kuin yksi ainoa
+mahdollisuus. Jos tahtoisitte palata meille, niin tietysti...
+
+Mutta Denise keskeytti hänet kuumeisen kiireesti:
+
+-- En minä voi, hyvä herra... Paljon kiitoksia kuitenkin, mutta olen
+saanut muualta paikan.
+
+Mouret tiesi sen. Hänelle oli vähän aikaa sitten kerrottu, että Denise
+palveli Robineaun liikkeessä. Rauhallisesti ikäänkuin olisi ollut
+kysymys vertaisesta kilpailijasta, jonka arvoa hän ei suinkaan tahtonut
+vähentää, hän alkoi puhua Robineausta kiittäen häntä sangen teräväksi
+mieheksi. Tämä oli vain valitettavasti liian hermostunut, ja hänen
+yrityksensä johti hänet onnettomuuteen. Gaujean oli pannut hänen
+hartioilleen liian raskaan kannettavan, josta heille kummallekin
+seuraisi perikato. Denise kävi rohkeammaksi tämän intohimottoman ja
+ystävällisen puheen johdosta ja innostui paljastamaan mielipiteensä ja
+ilmaisi olevansa suurten liikkeiden puolella niiden taistelussa
+pikkukauppaa vastaan. Hän vilkastui, mainitsi esimerkkejä, osoittautui
+asiaan täydellisesti perehtyneeksi ja esitti monessa kohden aivan uusia
+ja laajalle ulottuvia näkökohtia. Mouret kuunteli ihastuneena ja
+ihmetteli. Hän kääntyi nuorta tyttöä kohti koettaen erottaa hänen
+kasvonsa pimeässä. Denise ei näyttänyt muuttuneelta, puku oli
+yksinkertainen niinkuin ennenkin ja kasvot yhtä lempeät. Mutta hänen
+vaatimattomassa esiintymisessään oli viehätystä, jota Mouret ei voinut
+vastustaa. Epäilemättä tyttö oli kotiutunut Pariisiin. Hän oli
+kehittymässä naiseksi ja hän oli hurmaava järkevässä vakavuudessaan.
+
+-- Koska olette meidän puolellamme, Mouret sanoi nauraen, -- niin miksi
+pysyttelette vihollisen leirissä?... Tiedän senkin, että asutte
+Bourras'n luona.
+
+-- Hän on hyvin kunnioitettava mies, sanoi Denise hiljaa.
+
+-- Eikö mitä! Vanha hölmö hän on, ja minun on pakko ajaa mies kadulle,
+vaikka olisin tahtonut rikastuttaa hänet päästäkseni hänestä... Ja
+sitten, eihän teidän paikkanne ole hänen luonaan; hänen talonsa on
+huonomaineinen, sillä hän vuokraa kaikenlaisille naisille...
+
+Mutta kun hän huomasi tuottaneensa Deniselle pahaa mieltä, hän kiirehti
+jatkamaan:
+
+-- Joka paikassa voi elää kunniallisesti, eipä silti. Ja
+kunnioitettavampaa se on vielä sen kohdalla, joka ei ole rikas.
+
+He kulkivat taas vähän matkaa ääneti. Pépé tuntui kuuntelevan liian
+aikaisin kehittyneen lapsen tarkkaavaisuudella. Aika-ajoin hän katsahti
+sisareensa, jonka polttavaa, vähänväliä vavahtavaa kättä hän
+kummasteli.
+
+-- Kuulkaa, sanoi Mouret nopeasti, -- tahdotteko ruveta lähetikseni?
+Aion tehdä huomenna ukolle vielä edullisemman tarjouksen, suurentaa
+summaa kahdeksaankymmeneentuhanteen... Puhukaa te siitä hänelle
+ensimmäiseksi ja selittäkää hänelle, että hän tekee itsemurhan, jos
+kieltäytyy hyväksymästä. Teitä hän kenties kuuntelee, koska hän näkyy
+olevan mieltynyt teihin, ja te tekisitte hänelle todellisen
+palveluksen.
+
+-- Olkoon menneeksi, sanoi Denise, hänkin hymyillen. -- Suostun
+yrittämään, mutta en uskalla luvata onnistuvani.
+
+He vaikenivat uudestaan. Kumpikaan ei enää tiennyt mitä sanoa. Kerran
+Mouret yritti puhua setä Baudusta, mutta huomatessaan, että aihe
+vaivasi tyttöä, hän luopui siitä. Kumminkin he jatkoivat yhdessä
+matkaansa, kunnes saapuivat eräälle vielä valoisalle käytävälle, joka
+johti Rivolinkadulle. Kun he puiston hämärästä äkkiä joutuivat
+kirkkaampaan valoon, tuntui heistä ikäänkuin he olisivat heränneet
+unesta. Mouret ymmärsi, ettei hänen sopinut pidättää Deniseä kauemmin.
+
+-- Hyvästi, neiti, hän sanoi.
+
+-- Hyvästi, herra.
+
+Mutta sittenkään hän ei vielä lähtenyt. Heitettyään silmäyksen
+Alger'nkadun kulmauksessa olevaan taloon, jossa tiesi rouva
+Desforges'in odottavan, hän katsoi uudestaan Deniseen, jonka näki nyt
+selvästi. Aivan mitättömältä tyttö näytti rouva Desforges'iin
+verrattuna. Mikä hänessä olikaan, mikä niin oudosti lämmitti
+sydäntä...? Joutavaa! Turhanpäiväinen mielijohde vain!
+
+-- Kas siinä nuori mies, jota väsyttää, hän jatkoi sanoakseen vielä
+jotakin ja osoitti Pépétä... -- Ja muistattehan, että talomme on aina
+teille auki. Teidän tarvitsee vain koputtaa ovelle, ja saatte kaikki
+mahdolliset korvaukset... Hyvästi, neiti.
+
+-- Hyvästi, herra.
+
+Kun Mouret oli mennyt, Denise palasi takaisin kastanjapuiden alle. Hän
+harhaili kauan, tietämättä minne, kiertäen puiden suunnattomia runkoja.
+Hänen kasvojaan poltti, ja hänen päässään kiehui tuhansia sekavia
+ajatuksia. Pépé riippuen hänen kädessään koetti venyttää askeliaan
+pysyäkseen hänen rinnallaan, mutta Denise näytti unohtaneen hänet.
+Lopuksi lapsi sanoi.
+
+-- Kävelet liian kovaa, sisko.
+
+Silloin Denise istuutui penkille ja lapsi nukahti uupuneena hänen
+syliinsä. Tyttö piteli pienokaista poveaan vasten, katse kaukana
+pimeässä. Kun hän tuntia myöhemmin palasi hiljalleen kotiin
+Michodièrenkadulle, myrsky oli hänen mielessään asettunut ja hänen
+kasvoillaan oli jälleen tavallinen järkevä vakavuus.
+
+-- Tuhat tulimmaista! Bourras huusi jo kaukaa, kun näki hänen
+tulevan... -- Nyt sitä vasta pulassa ollaan!... Mouret on ostanut
+taloni, senkin roisto.
+
+Hän oli aivan suunniltaan ja ryntäili puodissaan niin rajusti, että oli
+vähällä särkeä ikkunalasit.
+
+-- Voi sitä konnaa!... Hedelmäkauppias kirjoitti minulle. Ja
+tiedättekö, paljonko talosta on maksettu! Sataviisikymmentätuhatta
+frangia, sen nelinkertainen arvo. Osaapa sekin varastaa!... Ja
+ajatelkaa, että hän on vaatinut minun korjauksistanikin korvausta,
+niin, väittänyt että talo on uusittu alusta pitäen... Kuinkahan kauan
+vielä aikovat pitää minua narrinaan!
+
+Ajatus, että hänen korjauksiin ja maalaamisiin kuluneet rahansa olivat
+olleet hedelmäkauppiaalle eduksi, sai hänet aivan vimmoihinsa. Ja se
+vielä, että Mouret oli päässyt talon omistajaksi ja että vuokra oli
+maksettava nyt hänelle. Mouret'n luona, vihatun kilpailijansa luona
+hänen täytyi asua tästä lähtien. Se vasta hänen sappeaan oikein
+kuohutti.
+
+-- Enkö jo sanonut, että aikovat puhkaista seinän. Ja nyt ne ovat jo
+täällä. On kuin söisivät minun lautaseltani.
+
+Hän iski nyrkkiään tiskiin, niin että seinät tärisivät ja sateenvarjot
+ja kepit hypähtelivät.
+
+Deniseltä menivät korvat lukkoon eikä hän saanut tilaisuutta sanoa
+sanaakaan. Liikkumattomana hän odotti myrskyn loppua, ja Pépé painautui
+väsyneenä tuolille nukkumaan. Kun Bourras lopuksi vähän rauhoittui,
+Denise päätti suorittaa Mouret'n asian. Vanhus oli kyllä vihoissaan,
+mutta eihän tiennyt, eikö juuri tuo vihan kiihkeys sekä hätätilanne,
+mihin hän oli joutunut, pakottaisi hänet suostumaan.
+
+-- Olen juuri tavannut erään tuttavan, niin, erään henkilön Naisten
+Aarreaitasta, joka on asiaan hyvin perehtynyt... Ja sen mukaan,
+mitä hän sanoi, teille aiotaan huomenna tehdä uusi tarjous,
+kahdeksankymmentätuhatta frangia...
+
+Bourras keskeytti ärjyen hirveällä äänellä:
+
+-- Vai kahdeksankymmentätuhatta! Kahdeksankymmentätuhatta! Ei
+miljoonastakaan nyt.
+
+Denise koetti palauttaa hänet järkiinsä. Mutta samassa kaupan ovi
+aukeni ja Denise peräytyi aivan kalpeana. Setä Baudu astui sisään
+vanhenneena, kasvot vielä keltaisempina kuin ennen. Bourras tarttui
+heti vieraansa hihaan kiinni ja kiihottuen hänen tulostaan sinkautti
+hänelle uutisensa vasten kasvoja antamatta hänelle aikaa sanoa
+sanaakaan.
+
+-- Tiedättekö että julkeavat tarjota minulle kahdeksankymmentätuhatta
+frangia. Niin hävyttömiksi nuo roistot heittäytyvät! Luulevat kenties,
+että olen ostettavissa niinkuin mikä tahansa kunnoton tyttö... He kai
+uskottelevat, että nyt, kun ovat ostaneet talon, olen loukussa. Mutta
+siinä he erehtyvät. Sillä liikettäni he eivät saa, eivät sittenkään!
+Olisin taipunut kenties, jos asiat olisivat ennallaan, mutta koska talo
+on nyt heidän omansa, niin koettakoot tulla ottamaan!
+
+-- Totta siis on mitä huhu kertoo? Baudu sanoi hitaalla äänellään. --
+Kuulin puhuttavan ja tulin tiedustelemaan.
+
+-- Kahdeksankymmentä tuhatta frangia! Bourras toisti. -- Miksi ei
+satatuhatta! Summan suuruus varsinkin minua suututtaa. Luulevat
+kenties, että tarvitsen heidän rahojaan johonkin konnamaisuuteen...
+Mutta tuhat tulimmaista! Liikettäni en anna! En ikinä, kuuletteko!
+
+Denise uskalsi jälleen puuttua puheeseen sanoakseen hiljaa:
+
+-- Yhdeksän vuoden kuluttua he saavat sen, sitten kun vuokrasopimus on
+lopussa.
+
+Setänsä läsnäolosta huolimatta hän rukoili hartaasti ukkoa suostumaan.
+Nyt ei enää auttanut ponnistaa vastaan. Täytyi väistää väkevämpää.
+Sulaa hulluutta oli työntää luotaan sellainen rikkaus. Mutta vanhus
+pysyi itsepintaisesti kiellossaan. Yhdeksän vuoden kuluttua hän oli jo
+toivottavasti haudassaan, niin ettei hänen tarvinnut sitä nähdä.
+
+-- Kuuletteko, herra Baudu, teidän veljentyttärennekin on heidän
+puolellaan. He ovat lähettäneet hänet minua lahjomaan... Noiden konnien
+puolella hän on, kunniani kautta!
+
+Setä, joka ei tähän mennessä ollut Deniseä huomaavinaankaan, nosti nyt
+päänsä jurosti niinkuin aina, kun hän liikkeensä ovelta oli nähnyt
+veljentyttären menevän ohi. Mutta sitten hän kääntyi hitaasti häneen
+päin ja katsoi häneen. Hänen paksut huulensa vapisivat.
+
+-- Tiedän sen, hän vastasi hiljaa.
+
+Ja hän katsoi yhä Deniseen. Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin, kun
+näki setänsä kasvot huolista murtuneina. Baudu puolestaan tunsi
+pistoksen sydämessään, kun ajatteli, ettei ollut auttanut nuorta
+sukulaistaan hänen kurjuutensa päivinä. Nähdessään sitten Pépén
+nukkuvan tuolilla äänekkäästä keskustelusta huolimatta hän heltyi
+lopullisesti.
+
+-- Denise, hän sanoi yksinkertaisesti, -- tule huomenna pienokaisen
+kanssa meidän luoksemme syömään päivällistä... Vaimoni ja Geneviève
+ovat pyytäneet, että kutsuisin sinut, jos tapaisin.
+
+Denise lensi punaiseksi ja suuteli setäänsä. Baudun lähtiessä Bourras,
+sovinnosta hyvillään, huusi hänelle ovelta:
+
+-- Houkuttele sinä tyttöä oikealle tolalle; hänessä on paljon hyvää!...
+Mitä minuun tulee, niin joutaa talo aikanaan luhistua. Kyllä he minut
+löytävät raunioista.
+
+-- Talomme luhistuvat jo, naapuri, Baudu vastasi synkästi. -- Ja me
+hukumme kaikki.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Koko kaupunginosa puhui suuresta liikeväylästä Dix-Décembrenkadusta,
+jota ruvettiin puhkaisemaan uudelta oopperalta pörssiaukiolle.
+Pakkoluovutusvaliokunta oli jo julistanut päätöksensä ja purkamistyöt
+oli aloitettu. Avattavan kulkuväylän toisesta päästä revittiin
+Ludviginkadun yksityisrakennukset, toisesta vanhan Vaudeville-teatterin
+ohuet seinät. Rautakanget tekivät työtään, ja pauke alkoi jo kuulua
+Michodièren- ja Choiseulinkadulle, joiden asukkaat surkuttelivat
+revittäviksi tuomittujen talojen kohtaloa. Tuskin oli kaksi viikkoakaan
+kulunut, kun uusi katu oli jo puhkaissut niiden läpi laajan halkeaman
+täynnä aurinkoa ja liikettä.
+
+Mutta vielä suurempaa huomiota herättivät kaupunginosassa Naisten
+Aarreaitassa alkaneet laajentamistyöt. Puhuttiin suunnattomasta
+suurentamisesta, jättiläismäisestä tavaratalosta, jolla olisi kolme
+julkisivua, Michodièren-, Neuve-Saint-Augustinin- ja Monsignynkadulle
+päin. Mouret kuului tehneen Kiinteistöpankin johtajan paroni Hartmannin
+kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai haltuunsa suurimman osan siitä
+neliömäisestä alueesta, joka kolmelta puolelta oli edellämainittujen
+katujen rajoittama; alueen neljännelle rajalle, vastaisen
+Dix-Décembrenkadun varrelle, paroni aikoi rakentaa hotellin, joka
+muhkeudessa vetäisi vertoja Grand-Hotellille. Joka taholla Aarreaitta
+lunasti vuokrasopimukset; puodit suljettiin, asukkaat muuttivat pois,
+ja tyhjissä taloissa vilisi joukoittain työmiehiä, jotka korjasivat
+sisustusta uuden tarkoituksen mukaiseksi ja häärivät alituisessa
+pölyssä. Keskellä tätä yleistä myllerrystä Bourras'n ahdas hökkeli
+yksin pysyi entisellään vähääkään väistymättä halkeamastaan korkeiden
+seinien välissä.
+
+Kun Denise seuraavana päivänä meni Pépén kanssa setä Baudun luo, sulki
+kadun pitkä jono tiilikuormia, joita purettiin Duvillard'in talon
+edessä. Liikkeensä ovelta setä katseli niitä synkän näköisenä. Sitä
+myöten kuin Naisten Aarreaitta paisui, Elbeufin vanha liike tuntui
+kutistumistaan kutistuvan. Nuoren tytön silmissä liikkeen ikkunat
+näyttivät entistään mustemmilta ja ahtaammilta, ikäänkuin eivät olisi
+päässeet hengittämään talon vankilamaisesti painavan välikerroksen
+alla. Vanha vihreä kilpi oli haalistunut kosteudesta entisestäänkin, ja
+koko ikäloppu julkisivu oli surkastuneen, harmaantuneen ja kuin
+laihtuneen näköinen.
+
+-- Siinäpä olette, sanoi Baudu. -- Varokaa, etteivät aja päällenne.
+
+Kaupassa sama ahdistava tunne valtasi Denisen. Sekin oli synkistynyt,
+vaipunut toivottomuuden uneen. Nurkat olivat tyhjyyttä ja varjoa
+täynnä, kaapit ja pöydät tomun peitossa. Verkapakoista, joita kukaan ei
+enää liikuttanut, lähti kellarimainen haju. Kassan luona rouva Baudu ja
+Geneviève istuivat liikkumattomina ja ääneti niinkuin yksinäisessä
+paikassa, jossa ei tarvitse pelätä kenenkään häiritsevän. Äiti päärmäsi
+pyyheliinoja, tytär, kädet hervottomina riippuen, katseli tyhjyyttä
+ympärillään.
+
+-- Iltaa, täti, sanoi Denise. -- Olen hyvin iloinen, että saan tavata
+teidät jälleen, ja jos olen tuottanut teille mielipahaa, niin pyydän
+teiltä anteeksi.
+
+Rouva Baudu suuteli häntä liikuttuneena.
+
+-- Lapsi raukka, vastasi hän, -- jos minulla ei muuta surua olisi, niin
+ei tosiaankaan olisi valittamisen syytä.
+
+-- Iltaa, serkku kulta, jatkoi Denise suudellen Genevièveä poskelle.
+
+Tämä säpsähti kuin unesta heräten. Hän vastasi suutelemalla vuorostaan
+Deniseä tietämättä mitä sanoa. Sitten he tervehtivät Pépétä, joka
+ojensi pienen kätensä. Sovinto oli tehty.
+
+-- Kas niin, kello on kuusi. Mennään nyt syömään, sanoi Baudu. -- Miksi
+Jean ei ole mukana?
+
+-- Hänen piti tulla, sopersi Denise hämillään. -- Tänä aamuna tapasin
+hänet, ja hän lupasi nimenomaan tulla... Ei häntä pidä odottaa,
+varmaankaan hänen mestarinsa ei ole laskenut häntä.
+
+Hän arvasi, että Jeanilla olisi taas jotakin outoa kerrottavaa, ja
+koetti jo edeltäpäin puolustella häntä.
+
+-- Siinä tapauksessa asettukaamme pöytään, toisti setä.
+
+Sitten kääntyen puodin synkkää takaosaa kohti Baudu sanoi:
+
+-- Colomban, te voitte tulla syömään meidän kanssamme yhtaikaa. Ei kai
+ketään tule?
+
+Denise ei ollut tullessaan huomannut Colombania. Täti selitti hänelle,
+että toinen palvelija ja neiti oli täytynyt lähettää pois. Asiat olivat
+niin huonolla kannalla, että Colombanissa oli tarpeeksi, ja hänkin sai
+venyä tuntikausia kädet ristissä ja nukkua silmät auki.
+
+Ruokasalissa paloi kaasu, vaikka kesäpäivät olivat pisimmillään.
+Deniseä puistatti sisään astuessa seinistä lähtevä viileys. Pyöreä
+pöytä oli entisellään, vahakankaan peittämä, katettu niinkuin ennenkin,
+entisellään oli myöskin avonaisen ikkunan takana löyhkäävä, pimeä
+sisäpiha. Kaikki näytti Denisestä vain vielä surkeammalta, kuin
+kyynelten sumentamalta.
+
+-- Isä, Geneviève sanoi ujostellen Deniseä, -- sallitteko että suljen
+ikkunan? Pihasta tulee niin paha haju.
+
+Baudu, joka ei ollut huomannut mitään, näytti hämmästyneeltä.
+
+-- Sulje vain, jos haluat, hän vastasi vihdoin, -- mutta silloin meiltä
+loppuu ilma.
+
+Ja tukahduttavaksi ilma kävikin. Oli perhepäivällinen, sangen
+yksinkertainen. Kun liemi oli syöty ja palvelijatar tarjosi liemilihan,
+ei setä enää voinut olla puhumatta vastapäisistä asujista. Hän osoitti
+aluksi suurta suvaitsevaisuutta. Hän ei tahtonut tyrkyttää
+veljentyttärelleen omaa mielipidettään.
+
+-- Hyvä Jumala, hän sanoi, -- minä en estä sinua kannattamasta noita
+ulkokullattuja taloja... Jokaisella on oma makunsa, tyttäreni... Koska
+et näytä olevan milläsikään siitä, että he ovat hävyttömästi ajaneet
+sinut kadulle, niin sinulla kai on siihen omat syysi. Ja, näetkö,
+vaikka palaisitkin, en minä sinulle suuttuisi ... en ollenkaan. Eikö
+niin, ei kukaan meillä suuttuisi häneen?
+
+-- Ei tietysti, kuiskasi rouva Baudu.
+
+Denise esitti vakavasti syynsä niinkuin Robineaunkin luona. Kauppaliike
+kehittyi johdonmukaisesti siihen suuntaan; vaatimukset olivat
+sellaiset, ja suurenmoisia uudet yritykset olivatkin puhumattakaan
+siitä, että yleisön kasvava varallisuus synnytti uusia tarpeita. Baudu
+kuunteli silmät pyöreinä nähtävästi vaivaten järkeään ymmärtääkseen.
+Mutta kun Denise oli lopettanut, hän pudisti päätään.
+
+-- Tyhjiä loruja kaikki. Kauppa on kauppaa, ja siitä ei pääse
+mihinkään... Onnistukoot vain, ja täytyyhän minun myöntää, että he
+onnistuvat, mutta pitemmälle en anna periksi. Minä luulin, että he
+taittaisivat niskansa; muistat kai sinäkin kuinka odotin ja koetin
+malttaa mieltäni? Mutta niin ei käynytkään. Rosvot ne nykyään näyttävät
+rikastuvan, kun sitä vastoin kunnon ihmiset saavat nuolla näppejään...
+Niin pitkälle on jouduttu, ja täytyyhän minun väistää väkevämpää. Ja
+väistynhän minä, hyvä Jumala, väistynhän minä.
+
+Vähitellen viha pääsi hänessä valloilleen. Hän nosti äkkiä haarukkansa
+ilmaan huutaen:
+
+-- Mutta Vanha Elbeuf ei rupea koskaan mokomaa esimerkkiä noudattamaan!
+Kuuletko, sen minä olen sanonut Bourras'llekin, kun hän alkoi töhriä
+seiniään, että minua oikein hävetti vihamiehen matkiminen.
+
+-- No, syöhän nyt, keskeytti rouva Baudu levottomana, kun näki miehensä
+kiivastuvan.
+
+-- Älähän hätäile, Baudu sanoi. -- Tahdon vain ilmoittaa veljeni
+tyttärelle oman kantani... Kuulehan, lapseni, olen niinkuin tuo karahvi
+tuossa, paikaltani en hievahda. Onnistukoot vain! Omaksi häpeäkseen
+olkoon! Minä vain panen vastalauseeni, siinä kaikki.
+
+Palvelijatar toi nyt pöytään pienen vasikanpaistin. Vapisevin käsin
+Baudu ryhtyi leikkaamaan sitä, mutta hänen ennen niin tarkka silmänsä
+petti, eikä hän osannutkaan enää yhtä täsmällisesti jakaa osia tasan.
+Hänen tappionsa oli riistänyt häneltä järkähtämättömän varmuuden, joka
+syntyy arvossapidetyn liikkeenisännän asemasta. Pépé oli pelästynyt
+setänsä kovaa ääntä, ja häntä oli täytynyt rauhoittaa antamalla hänelle
+heti jälkiruokaa, sokerileivoksia, joita oli nyt hänen lautasensa
+vieressä. Setä koetti hillitä itseään ja puhua muusta. Hetkeksi hän
+eksyi keskustelemaan purkamistöistä. Dix-Décembrenkadun hän myönsi
+mukavaksi; varmaankin kaupunginosan kauppa vilkastuisi sen avaamisesta.
+Mutta kun hän oli päässyt kauppaan, niin Naisten Aarreaitta johtui
+hänelle uudestaan mieleen. Alkoipa hän mistä aineesta tahansa, niin
+aina hän takertui siihen lopuksi. Se oli käynyt päähänpiintymäksi.
+Tässä tukehtui rappauspölyyn. Eikä voinut päästä myymään metriäkään,
+kun rakennusainekuormat lakkaamatta täyttivät kadun. Ja naurettavaa
+tuollainen suurentamiskiihko oli. Johan asiakkaat eksyivät sellaiseen
+laitokseen. Miksi siihen ei liitetty vielä kauppahallejakin! Ja
+vaimonsa rukoilevista katseista huolimatta, omista ponnistuksistaan
+huolimatta, hän siirtyi rakennustöistä arvostelemaan tavaratalon
+raha-asioita. Eikö ollut käsittämätöntä, että vähemmässä kuin neljässä
+vuodessa heidän liikepääomansa oli kasvanut viisinkertaiseksi. Heidän
+vuotuinen vaihtonsa, joka ennen oli noussut kahdeksaan miljoonaan, oli
+nyt viimeisen varastontarkastuksen jälkeen havaittu neljäksikymmeneksi
+miljoonaksi. Mieletöntä se oli, sanalla sanoen, eikä hän sellaista
+vastaan enää voinut taistella. Yhä se vain paisui. Nyt siinä oli jo
+tuhat kauppa-apulaista ja kaksikymmentäkahdeksan eri osastoa. Osastojen
+paljous varsinkin suututti häntä. Olihan muutamia osastoja jaettu
+kahtia, mutta oli aivan uusiakin; oli esimerkiksi perustettu
+huonekaluosasto ja vieläpä korutavaraosastokin. Se oli naurettavaa,
+korutavaraosasto! Nuo ihmiset eivät todellakaan hävenneet. Ei
+aikaakaan, niin vielä he ottavat kalojakin kaupitellakseen. Ja vaikka
+hän oli yhä pitävinään Denisen mielipiteitä kunniassa, hän rupesi
+tyrkyttämään hänelle omiaan.
+
+-- Totta puhuaksemme, et kai sinä voi heitä puolustaa? Mitä sanoisit,
+jos sinulle kerrottaisiin, että minä olisin perustanut verkakauppaani
+kattilaosaston? Hulluksi kai sinä minua sanoisit... Tunnusta nyt edes,
+ettet kunnioita heitä.
+
+Denise hymyili ujosti vastaukseksi ymmärtäen, ettei perusteluista ollut
+apua.
+
+-- No niin, olet siis heidän puolellaan, päätteli Baudu. --
+Ei auta puhua siitä enää, sillä tarpeetonta on, että suutumme taas
+heidän tähtensä. Joko heidän vielä pitäisi päästä rikkomaan
+sukulaissopummekin. Se nyt vasta olisi! Palaa vain heidän luokseen,
+jos haluat, mutta kiellän sinua toiste halkaisemasta korviani
+turhanpäiväisillä jutuillasi.
+
+Syntyi äänettömyys. Ukon kiivaus hehkui vielä näennäisen maltillisuuden
+alta. Kun kuumuus kaasuliekin lämmittämässä ahtaassa huoneessa oli
+käynyt sietämättömäksi, oli ikkuna täytynyt avata uudelleen, ja pihalta
+kohoava pahanhajuinen kosteus laskeutui pöytään. Tarjottiin paistettuja
+perunoita. Niitä syötiin sanaakaan sanomatta.
+
+-- Kuulehan, kysypä noilta tuossa, Baudu sanoi osoittaen veitsellään
+Colombania ja Genevièveä, -- niin saat kuulla, ovatko he Naisten
+Aarreaittaan ihastuneita.
+
+Vieretysten tavallisella paikallaan, jossa he olivat istuneet
+kaksitoista vuotta säännöllisesti yhdessä kaksi kertaa päivässä,
+Colomban ja Geneviève söivät verkalleen. He eivät olleet aterian
+kestäessä sanoneet sanaakaan. Colomban tuntui liioitellen kasvojensa
+suopeaa ilmettä kätkevän raukeiden silmäluomiensa taa intohimoisen
+rakkautensa kalvavan tulen, kun sitä vastoin Geneviève, pää vielä
+syvemmälle painuneena liian raskaiden hiuksiensa painosta, tuijotti
+välinpitämättömästi salaisen tuskansa herpaisemana.
+
+-- Tämä vuosi, näet, ei ole ollut kaupallemme eduksi, selitteli setä.
+-- On täytynyt vieläkin siirtää häitä. Kysyhän nyt, ilman aikojasi
+vain, mitä he sinun ystävistäsi ajattelevat.
+
+Setänsä tahtoa totellakseen Denise kysyi niinkuin käskettiin.
+
+-- En voi sanoa, että rakastaisin heitä, serkkuni, Geneviève vastasi.
+-- Mutta älkää siitä olko millännekään. Eivät kaikki sentään heitä
+vihaa.
+
+Tätä sanoessaan hän katsoi Colombaniin, joka pyöritteli leipäpalasta.
+Kun Colomban huomasi morsiamensa katseen, hän koetti kiivastua.
+
+-- Kehno kauppa kerrassaan! morkkasi hän. -- Kaikki toinen toistaan
+häijympiä!... Sanalla sanoen, talo, joka turmelee kaupunginosaa kuin
+rutto.
+
+-- Siinä sen kuulitte! huusi Baudu ihastuneena. -- Eivät he ainakaan
+häntä viekoittele puolelleen!... Olen aina sanonut, että sinä ole
+viimeisiä, poikaseni. Sinun kaltaisiasi ei enää kasvateta.
+
+Mutta Genevièven ankara ja tuskainen katse ei hellittänyt. Armottomasti
+se tunkeutui aina nuoren miehen sydämeen asti pakottaen hänet keksimään
+yhä katkerampia herjoja. Rouva Baudu katsoi toisesta toiseen
+levottomana ja ääneti kuin uutta onnettomuutta vainuten. Jo jonkin
+aikaa hän oli pelännyt tyttärensä alakuloisuutta. Hän tunsi lapsensa
+menehtyvän.
+
+-- Kaupassa ei ole ketään, hän sanoi lopettaakseen tuskallisen
+kohtauksen. -- Menkääpä katsomaan, Colomban, liikkuiko siellä joku?
+
+Ateria oli lopussa ja noustiin pöydästä. Baudu ja Colomban menivät
+neuvottelemaan välittäjän kanssa, joka oli tullut tilauksia varten.
+Rouva Baudu vei Pépén muassaan näyttääkseen hänelle kuvia.
+Palvelustyttö oli korjannut nopeasti ruoat pöydästä, ja Denise oli
+unohtunut ikkunan ääreen, missä hän katseli pienen pihan liikettä, kun
+hän kääntyessään huomasi Genevièven istuvan vielä pöydässä ja
+tuijottavan pyyhkimisestä kosteaan vahakankaaseen.
+
+-- Te olette pahoillanne, serkku? Denise kysyi häneltä.
+
+Tyttö ei vastannut mitään, tutki vain itsepintaisesti katseellaan
+vahavaatteen taitetta, ikäänkuin hänen olisi ollut mahdotonta
+riistäytyä ajatuksistaan irti. Sitten hän vaivoin päätään kohottaen
+katsoi Deniseen, joka osanottavaisesti kumartui hänen puoleensa. Muut
+olivat nousseet pöydästä. Mitä hänkään tässä enää istui. Ja äkkiä hän
+puhkesi nyyhkytyksiin, painoi päänsä pöydän reunaa vastaan ja itki
+niin, että hiha kastui kyynelistä.
+
+-- Hyvä Jumala, mikä teitä vaivaa? Denise huudahti hämmästyneenä. --
+Tahdotteko, että haen apua.
+
+Mutta Geneviève tarttui hermostuneesti hänen käsivarteensa ja pidätti
+häntä sammaltaen:
+
+-- En, en! Jääkää tänne... Oi, äiti ei tiedä mitään. En minä teistä
+välitä, mutta muut eivät saa nähdä, muut eivät saa!... Vastoin tahtoani
+se tuli, vannon sen teille. Siksi kai, että luulin olevani yksin...
+Odottakaa, nyt minun on jo parempi olla, en itke enää.
+
+Mutta yhä uudelleen hänen hentoa ruumistaan puistatti ja vavahdutti
+tukahdutettu itku. Hänen liikauttaessaan pöytään nojaavien käsivarsien
+varassa olevaa päätään hiusneula pääsi irti ja hänen tukkansa aukeni
+raskaasta solmustaan valuen alas hänen hartioilleen ja verhoten hänet
+mustiin aaltoihinsa. Hiljaa, jotteivät muut kuulisi, Denise koetti
+hoitaa häntä. Avatessaan hänen vaatteitaan tehdäkseen hänen olonsa
+helpommaksi hän huomasi säälien, kuinka laihaksi tyttö oli käynyt,
+kuinka povi oli hintelä kuin lapsella ja koko ruumis kuihtunut. Denise
+kokosi käsiinsä komeat hiukset, jotka tuntuivat imeneen itseensä
+kaiken, mikä tuossa ruumiissa vielä oli elinvoimaista; sitten hän sitoi
+ne lujasti kokoon.
+
+-- Kiitos, te olette hyvä, sanoi Geneviève. -- Taidan näyttää teistä
+kovin huonolta. Olin kyllä verevämpi, mutta kaikki on kadonnut...
+Pankaa kiinni puseroni, jottei äiti pääse näkemään olkapäitäni. Teen
+parhaani kätkeäkseni ne häneltä... Hyvä Jumala, en minä voi hyvin, en
+voi hyvin.
+
+Mutta kumminkin hän alkoi rauhoittua. Uupumuksesta heikkona hän jäi
+istumaan tuolilleen katsoen kauan serkkuaan. Vähän aikaa vaiti oltuaan
+hän kysyi:
+
+-- Sanokaa minulle totuus. Hän kai rakastaa häntä?
+
+Denise tunsi punastuvansa. Hän kyllä tajusi, että Geneviève tarkoitti
+Colombania ja Claraa, mutta ei ollut ymmärtävinään.
+
+-- Kuka rakastaa?
+
+Geneviève pudisti päätään epäilevän näköisenä.
+
+-- Älkää valehdelko, pyydän teitä. Tekisitte minulle suuren
+palveluksen, jos sanoisitte, mitä minun tulee uskoa... Te tiedätte sen.
+Olette ollut naisen toverina ja olen nähnyt Colombanin ajavan teitä
+takaa kuiskatakseen teille jotakin. Hän antoi teidän toimitettavaksenne
+asioita tuolle kurjalle, eikö niin?... Oi, armahtakaa, sanokaa minulle
+totuus. Vannon teille, että hyvää se vain minulle tekisi.
+
+Denise ei ollut koskaan ollut tällaisessa ahdingossa. Hän laski
+katseensa maahan häveten serkkua, joka äänettömänä tutki häntä ja joka
+tuntui arvaavan kaikki. Kuitenkaan hän ei tahtonut kertoa totuutta.
+
+-- Mutta teitä hän rakastaa. Geneviève teki epätoivoisen liikkeen.
+
+-- Hyvä on. Te ette siis tahdo kertoa... Ja se on sitä paitsi minulle
+yhdentekevää. Olenhan nähnyt. Colomban on alati katukäytävällä
+katselemassa häntä. Ja nainen ikkunassa nauraa kuin mieletön...
+Varmaankin he tapaavat toisiaan jossain.
+
+-- Eivät tapaa, eivät toden totta, vannon sen teille! huudahti Denise
+unohtaen kaiken varovaisuuden, kun huomasi voivansa suoda onnettomalle
+vähäisen lohdutuksen.
+
+Geneviève hengitti syvään vetäen suunsa hymyyn. Sitten hän toipilaan
+heikolla äänellä sanoi:
+
+-- Tahtoisin lasin vettä... Anteeksi, että vaivaan. Lasit ovat
+astiakaapissa.
+
+Kun Denise oli tuonut hänelle vesikarahvin, hän tyhjensi yhdellä
+siemauksella suuren lasin. Hän työnsi pois Denisen, joka pelkäsi hänen
+juovan liiaksi.
+
+-- Älkää, hän sanoi. -- Antakaa minun olla. Minua janottaa aina.
+Yölläkin minä nousen juomaan.
+
+Hetkeksi hän vaikeni. Sitten hän jatkoi hiljaa:
+
+-- Tiedättekö, kymmenen vuotta olen ajatellut tätä avioliittoa ja olen
+niin tottunut siihen, etten enää käsitä, että toisin voisi olla. En
+ollut vielä aikaihminenkään, kun Colomban jo esiintyi sulhasenani...
+Enkä enää muista, miten asiat ovat kehittyneet. Olemme aina olleet
+yhdessä, kodin ahtaassa piirissä viettäneet tasaista, yksitoikkoista
+elämää, jossa ei mikään ole kääntänyt ajatuksiamme toisaanne, ja siitä
+syystä olen kai lopuksi alkanut luulla häntä miehekseni ennen aikojaan.
+En liioin tiennyt, rakastinko häntä, olin vain hänen vaimonsa, siinä
+kaikki. Ja nyt hän tahtoo erota minusta seuratakseen toista. Oi hyvä
+Jumala! Sydämeni särkyy. Näettekö, en tiennyt tällaista tuskaa
+olevankaan. Rintaan koskee ja päähän ja joka paikkaan. Kuolen siitä.
+
+Kyyneleet kohosivat uudestaan hänen silmiinsä, ja Denise, joka myös
+tunsi silmiensä kostuvan säälistä, sanoi:
+
+-- Aavistaako täti mitään?
+
+-- Kyllä luulen äidin aavistavan... Mutta isällä on liian paljon
+huolta. Hän ei tiedä mitä tuskaa hän tuottaa minulle viivyttämällä
+häitä... Äiti kyselee minulta. Hän on levoton, kun näkee minun
+heikkenevän. Hänen oma terveytensä ei ole koskaan ollut erittäin hyvä,
+ja hän on usein sanonut minulle: Lapsi parka, heikkoutesi olet perinyt
+minulta. Kaupassa terveys ei juuri parane. Mutta hänestäkin taidan
+laihtua liiaksi... Katsokaapa käsivarsiani, se on surkeata.
+
+Vapisevalla kädellä hän oli tarttunut uudestaan karahviin. Denise
+koetti estää häntä juomasta.
+
+-- Älkää, sanoi Geneviève, -- janottaa kovin... Antakaa minun olla.
+
+Baudun ääni kuului toisesta huoneesta. Totellen sydämensä käskyä Denise
+heittäytyi polvilleen ja syleili Genevièveä siskon tavoin. Hän suuteli
+häntä vakuuttaen, että kaikki tulee käymään hyvin, että serkku viettää
+vielä häitään Colombanin kanssa ja tulee terveeksi ja onnelliseksi.
+Samassa setä kuului kutsuvan:
+
+-- Jean on täällä. Tulehan Denise!
+
+Denise nousi. Jean oli todellakin siellä. Hän oli tullut päivällisille,
+ja kun hänelle sanottiin, että kello oli jo kahdeksan, hän jäi
+hämmästyneenä seisomaan, suu auki. Mahdotonta se oli, hän tuli suoraan
+isäntänsä luota. Hänestä tehtiin pilkkaa. Vincennes'in metsän kautta
+hän oli kiertänyt, koska oli niin kauan viipynyt matkalla. Mutta kun
+Jean pääsi lähelle siskoaan, hän kuiskasi hiljaa tämän korvaan:
+
+-- Olin saattamassa pikku pesijätärtä, jonka täytyi viedä pesemänsä
+vaatteet kotiin... Ajurin vaunut odottavat portilla ja minun on
+maksettava tunnin matkasta. Anna minulle viisi frangia.
+
+Saatuaan rahat hän pistäytyi kadulle maksamaan ja palasi sitten syömään
+päivällistä, sillä rouva Baudu ei päästänyt häntä nälkäisenä. Pitihän
+hänen saada edes vähän lientä. Geneviève oli palannut jälleen muiden
+seuraan ja istui äänettömänä ja huomiota herättämättä kuten aina. Ilta
+kului ikävästi ja hitaasti. Hiljaisuuden keskeytti vain sedän askelten
+kaiku hänen kävellessään edestakaisin tyhjän myymälänsä päästä toiseen.
+Yksi ainoa kaasuliekki paloi, ja matala katto heitti mustat varjonsa
+huoneeseen.
+
+Kuukausia kului. Denise kävi melkein joka ilta katsomassa Genevièveä.
+Mutta Baudun koti muuttui yhä synkemmäksi. Rakennuspuuhat kadun
+toisella puolen olivat perheelle alituisena kiusana muistuttaen heitä
+heidän omasta onnettomuudestaan. Silloinkin kun toivo hetkeksi elpyi,
+kun odottamaton ilo kohtasi heitä, niin tiilikuorman ryske, kivivasaran
+kalkutus, jopa muurarien äänekäs puhekin riitti pilaamaan sen heiltä.
+Kaupunginosa kokonaisuudessaan kärsi siitä. Rakennuspaikkaa ympäröivän
+lauta-aidan takaa kantautui kuumeentapaisen työn melske. Vaikka
+arkkitehti kyllä koetti saavuttaa tarkoitusperänsä käyttämällä entisiä
+rakennuksia, niin hänen täytyi joka puolelta puhkaista seiniä,
+korjailla ja sovitella. Keskelle, entisten sisäpihojen paikalle, hän
+rakensi keskushallin, joka laajuudeltaan oli kuin kirkko ja josta
+pääovi johti Neuve-Saint-Augustininkadulle päin aueten keskellä
+julkisivua. Kellarikerrosten rakentamisessa oli suuria vaikeuksia,
+sillä viemäriputket olivat alituisena vastuksena, ja usein täytyi
+puhkaista maakerroksia, jotka olivat täynnä ihmisluita. Kaivon
+poraaminen herätti suurta huomiota ympäristössä. Se tehtiin sata metriä
+syväksi, ja se pulppusi viisisataa litraa vettä minuutissa. Nyt
+nousivat jo ensimmäisen kerroksen seinät. Koko alue oli
+rakennustelineiden ja rakennusainekasojen piirittämä. Lakkaamatta
+kuului kiviä nostavien vintturien vinguntaa, rautakiskojen kalsketta ja
+työväen rähinää vasaroiden ja rautakankien säestämänä. Mutta kaikkein
+ylinnä kaikuivat höyrykoneiden kimeät vihellykset ja korvia särkevä
+jyske, sillä höyryä käytettiin joka paikassa voimana. Jos vähänkin kävi
+tuuli, rappauksen pöly kohosi paksuna pilvenä ilmaan laskeutuakseen
+läheisten talojen katoille kuin lumi. Baudun perhe näki epätoivoissaan
+pölyn tunkeutuvan joka paikkaan, vankimpienkin laudoituksien läpi,
+likaavan kaupan kankaat ja laskeutuvan huonekaluille, jopa vuoteisiin.
+Ja ajatus, että heidän täytyi vasten tahtoaan hengittää sitä
+keuhkoihinsa ja että se oli lopuksi heidät tappava, myrkytti heidän
+elämänsä.
+
+Mutta vielä ei kaikki ollut pahimmillaan. Syyskuussa arkkitehti, joka
+pelkäsi myöhästyvänsä, päätti teettää töitä yölläkin. Voimakkaita
+sähkölamppuja pystytettiin rakennusalueelle, ja nyt ei hälinästä enää
+loppua tullutkaan. Työryhmät vuorottelivat, vasarat eivät lakanneet
+takomasta eivätkä koneet viheltämästä, ja kalkkipilvet sirottivat
+taukoamatta valkeaa luntansa naapuritaloihin. Onneton Baudun perhe ei
+saanut enää unta silmiinsä. Kiusaantuneina he makuuhuoneessaan
+kuuntelivat seiniä tärisyttävää jyskettä, ja milloin väsymys painoi
+heidän silmänsä umpeen, niin heti samat äänet ahdistivat heitä
+painajaisina. Kun he sitten rauhoittuakseen nousivat vuoteistaan ja
+menivät avojaloin nostamaan uudinta, heitä pelästytti Naisten
+Aarreaitan pimeässä säihkyvä hirviö. Se näytti heistä hehkuvalta
+pajalta, jossa taottiin heille häviötä. Keskellä puolitekoisia,
+laajojen aukkojen lävistämiä seiniä levittelivät sähkölamput sinistä,
+silmiä sokaisevaa valoaan. Kello kuului lyövän kaksi, sitten kolme,
+sitten neljä. Mutta talojen asukkaiden taistellessa unensa puolesta
+rakennuspaikka suunnattomaksi kasvaneena ja oudonmuotoiseksi
+muuttuneena keinotekoisessa kuutamossa vilisi rähisevien työmiehien
+mustia varjoja, jotka kiemurrellen kuvastuivat uusien seinien räikeän
+valkoista taustaa vasten.
+
+Setä Baudu oli ollut oikeassa, lähikatujen pikkukauppa oli saanut
+kuolettavan iskun. Joka kerta kun Naisten Aarreaitta perusti uuden
+osaston, seurasi siitä jonkin naapuriston erikoisliikkeen häviö. Yhä
+kauemmas ulottui sen vaikutus. Vanhimmatkin liikkeet horjuivat. Neiti
+Tatin, Choiseulin kauppakujan valkotavarakauppias, oli tehnyt
+vararikon. Quinette, käsinekauppias, jaksoi tuskin puolta vuottakaan
+pysyä pystyssä. Vanpouillen turkkuriliikkeen täytyi vuokrata pois osa
+myymälästään. Ja Bédorén ja sisaren trikootavarakaupan pystyssä
+pysyminen johtui siitä, että heillä yhä vielä riitti säästöjä. Uudet
+vararikot seurasivat niitä, joita jo kauan oli odotettu ja ennustettu.
+Aarreaitan korutavaraosasto uhkasi nujertaa Saint-Rochin-kadun varrella
+olevan Deslignières'in omistaman lelukaupan, ja sen huonekaluosasto
+kaatoi Piot & Rivoiren liikkeen, jonka myymälät uinuivat Saint-Annen
+varjoisassa kauppakujassa. Pelättiin melkein, että lelukauppias, joka
+oli paksu ja kiivas mies, saisi halvauksen, niin silmittömästi hän
+suuttui nähdessään Aarreaitan ilmoittavan kukkaroita kolmenkymmenen
+prosentin alennuksella. Huonekalukauppiaat, jotka olivat hiljaisempia
+luonteeltaan, olivat pilkkaavinaan kilpailijoitaan. Oliko nyt
+verkasaksoista pöytien ja kaappien myyjiksi! Mutta ostajat eivät
+välittäneet siitä, vaan käänsivät heille selkänsä, ja Aarreaitan uusi
+osasto saavutti suuren menestyksen. Ei auttanut taistella; täytyi
+väistyä selkä kumarassa. Kohta kai muutkin seurasivat. Mikä liike olisi
+voinut pystyssä pysyä. Naisten Aarreaitta korjaisi kohta koko
+kaupunginosan kattonsa alle.
+
+Aamuin ja illoin, Aarreaitan tuhansien virkailijoiden tullessa
+ja mennessä, ihmiset jäivät katselemaan Gaillonin aukiolla
+liikkuvaa pitkää ihmisjonoa, niinkuin rykmentin marssimista
+katsotaan, ja liikkeenomistajat ajattelivat ovellaan ainoata
+kauppa-apulaistaan, jonka vaivoin elättivät. Suuren tavaratalon
+viimeisen varastontarkastuksen tulos, tuo neljäänkymmeneen miljoonaan
+nouseva luku, oli saanut koko naapuriston kuohuksiin. Uutinen
+kiersi talosta taloon herättäen kaikkialla hämmennystä ja vihaa.
+Neljäkymmentä miljoonaa! Käsittämätöntä! Epäilemättä voitto ei voinut
+nousta korkeammalle kuin neljään prosenttiin kuluihin ja talon
+huokeahintaisuusjärjestelmään katsoen. Mutta kuudentoistatuhannen
+frangin voitto oli jo suuri summa, ja saattoihan tyytyä neljään
+prosenttiin, kun sellaiset liikepääomat olivat kysymyksessä.
+Kerrottiin, että Mouret'n alkuperäinen liikepääoma, hänen ensimmäiset
+viisisataatuhatta frangiaan, johon vuosittain oli lisätty voitto
+kokonaisuudessaan ja joka nyt oli kasvanut neljäksi miljoonaksi, oli
+kymmenen kertaa muutettu tavaroiksi. Kun Robineau teki Denisen kuullen
+näitä laskelmia aterian jälkeen, hän vaipui kauaksi aikaa mietteisiin
+tuijottaen tyhjään lautaseensa. Oikeassa Denise oli ollut; liikepääoman
+yhtämittaisesta uudistamisesta uuden kaupan voittamaton väkevyys
+johtui. Bourras yksin kieltäytyi näkemästä ja ymmärtämästä, seisoi vain
+typeryydessään järkähtämättömänä kuin maantiepylväs. Rosvoja ne olivat,
+siinä kaikki, ja silmänkääntäjiä! Kuuseen kurkottivat lopuksi katajaan
+kapsahtaakseen.
+
+Baudun kauppahuone, vaikka se ei missään suhteessa tahtonut luopua
+vanhoista kauppatavoistaan, koetti kestää kilpailun. Kun ostajat eivät
+enää tulleet kauppaan, heitä koetettiin lähestyä kaupanvälittäjien
+kautta. Pariisin aukion varrella asui eräs kaupanvälittäjä, joka oli
+tunnettu kaikissa Pariisin suurissa räätäliliikkeissä ja joka piti
+pienet verka- ja flanellikaupat pystyssä, kun ryhtyi niiden
+edustajaksi. Kaikki pyrkivät tietysti kilvan hänen suosioonsa, ja
+hänestä tuli mahtava herra. Baudu uskalsi kerran tinkiä hinnasta hänen
+kanssaan, ja heti tuo pikavihainen herra kääntyi Matignonin,
+Croix-des-Petits-Champs'in-kadun verkakauppiaan puoleen. Kaksi
+välittäjää, joiden kanssa Baudu sitten ryhtyi tekemisiin varasti
+häneltä, ja kolmas ei saanut aikaan mitään. Kuolema lähestyi hitaasti,
+yllätyksittä; vähitellen kauppa taukosi, ostajat katosivat yksitellen,
+ja saapui päivä, jolloin maksujen suorittaminen kävi ylivoimaiseksi.
+Tähän asti oli eletty vanhoilla säästöillä, nyt täytyi turvautua
+velanottoon. Joulukuussa Baudu pelästyneenä allekirjoittamiensa
+vekselien paljoudesta päätti tehdä suurimman uhrauksensa, myydä
+Rambouillet'n maatalon, jonka alituisiin korjauksiin hän oli pannut
+paljon rahaa ja josta hän ei ollut saanut rahtuakaan vuokraa,
+kun hän vihdoin oli suostunut ottamaan siihen vuokralaiset.
+Siten hänen elämänsä ainoa unelma särkyi, ja hänen sydämensä kärsi
+niinkuin rakkaan omaisen kuollessa. Hänen täytyi luovuttaa
+seitsemästäkymmenestätuhannesta frangista talo, joka hänelle itselleen
+oli maksanut yli kahdensadantuhannen. Sittenkin hän sai kiittää
+onneaan, että se ollenkaan meni kaupaksi, sillä ellei hänen naapurinsa
+Lhomme olisi halunnut laajentaa tiluksiaan, niin hän tuskin olisi
+saanut ostajaa. Mutta huonoudestaan huolimatta kauppa yllytti häntä
+jatkamaan kilpailua ja elvytti hänen toivoaan, että voitto kenties
+vieläkin oli saavutettavissa, jos tarkkaa järjestystä noudatettiin.
+
+Sinä päivänä, jolloin Baudu nosti rahat maatalostaan, Lhommen perhe oli
+suostunut syömään päivällistä hänen luonaan. Aurélie rouva saapui
+ensimmäisenä; mutta kassanhoitaja, joka oli viettänyt päivänsä
+soittamalla, myöhästyi, niin että täytyi odottaa, ja Albert ei tullut
+ollenkaan, vaikka oli luvannut. Ilta kului ikävästi. Baudut, jotka
+olivat tottuneet ahtaaseen ruokasaliinsa ja jotka eivät kaivanneet
+ilmaa, hermostuivat vieraiden huoneeseen tuomasta erilaisuudesta ja
+oudoksuivat Lhommen perheen hajanaisuutta ja sen eri jäsenten
+vapaudenharrastusta. Geneviève, jota Aurélie rouvan mahtavat tavat
+loukkasivat, ei koko iltana avannut suutaan, Colomban sitä vastoin
+katseli häntä ihaillen väristen hartaudesta, kun ajatteli, että Clara
+oli hänen käskyläisensä.
+
+Illalla ennen nukkumaan menoa Baudu käveli edestakaisin huoneessa rouva
+Baudun ollessa jo vuoteessa. Oli leuto ja kostea sää. Suljetuista
+ikkunoista ja tiheistä kaihtimista huolimatta huoneeseen kuului
+selvästi vastapäätä pärskyvien koneiden jyske.
+
+-- Tiedätkö mitä ajattelen, Elisabeth? sanoi Baudu vihdoin, -- Lhomme
+perheineen ansaitsee paljon rahaa, mutta ansaitkoot vain, parempi
+meidän sittenkin on olla missä olemme. Onnistuvathan he, se on totta.
+Eikö vaimo sanonut ansainneensa lähes kaksikymmentätuhatta frangia tänä
+vuonna, niin että he saattoivat ostaa meiltä talomme. Yhdentekevää.
+Onhan minun täytynyt luopua talostani, mutta eihän minun ainakaan
+tarvitse paeta kotoa torvea toitottamaan sinun juostessasi omalle
+tahollesi hulluttelemaan... Usko pois, onnellisia he eivät ole.
+
+Hänen uhrauksensa oli vielä liian tuore, ja hän kantoi salaa vihaa
+noita ihmisiä vastaan, joille oli luovuttanut rahasta unelmansa. Kun
+hän kävellessään tuli vaimonsa vuoteen ääreen, hän liikahteli
+hermostuneesti ja puheli vilkkaasti kumartuen sitä kohti; jouduttuaan
+sitten ikkunan luo hän vaikeni hetkeksi kuunnellakseen rakennuspaikalta
+kohoavaa melskettä. Siitä hän sai taas aihetta palata entisiin
+syytöksiinsä ja valituksiinsa uutta aikaa vastaan. Ei sellaista ennen
+ollut, että kauppa-apulaisten tulot nousivat korkeammalle kuin
+itsenäisten kauppiaiden ja että liikkeenomistajien täytyi myydä
+kassanhoitajille omaisuutensa. Siksi kai koditkin särkyivät
+liitoksistaan. Perhe-elämästä tuskin enää kannatti puhuakaan, omassa
+ruokasalissa ei enää ruoka maistunut, syötiin ravintolassa ja asuttiin
+hotellissa. Lopuksi hän ennusti, että nuori Albert oli vielä hävittävä
+isänsä perinnön näyttelijättärien seurassa.
+
+Rouva Baudu kuunteli pää pieluksella leväten hänen puhettaan niin
+kalpeana, että hänen ihonsa tuskin erosi palttinasta.
+
+-- He ovat maksaneet sinulle, sanoi hän lopuksi hiljaa.
+
+Baudu hätkähti eikä vastannut aluksi mitään. Hän käveli vähän aikaa
+katse maahan luotuna. Sitten hän sanoi:
+
+-- He ovat maksaneet, totta se on; ja yhtä hyväthän heidän rahansa ovat
+kuin muidenkin... Se olisi mainiota, jos nämä rahat auttaisivat meidät
+jaloillemme. Jospa en vain olisi niin vanha, niin väsynyt!
+
+He vaikenivat pitkäksi aikaa. Verkakauppias hautoi mielessään
+epämääräisiä tuumia. Äkkiä hänen vaimonsa sanoi vähääkään päätään
+kääntämättä ja yhä kattoon tuijottaen:
+
+-- Oletko tarkannut tytärtämme viime aikoina?
+
+-- En, vastasi Baudu.
+
+-- Vai et. Olen levoton hänen puolestaan. Hän kalpenee entisestään ja
+näyttää alakuloiselta.
+
+Baudu jäi seisomaan vuoteen viereen nähtävästi hämmästyneenä.
+
+-- Vai kalpenee, mutta miksi? Jos hän on sairas, niin hänen olisi
+pitänyt sanoa. Huomenna täytyy käydä lääkärillä.
+
+Rouva Baudu ei liikkunut vieläkään. Jonkin aikaa mietittyään hän sanoi
+hitaasti:
+
+-- Olisi kenties hyvä, jos häistä tulisi totta.
+
+Baudu katsoi häneen, sitten hän lähti jälleen liikkeelle. Hän alkoi
+muistella yhtä ja toista. Oliko mahdollista, että hänen tyttärensä oli
+sairastumaisillaan Colombanin tähden! Niinkö paljon hän siis miehestä
+piti, ettei voinut odottaa! Se nyt vielä puuttui! Hän ei enää tiennyt
+mistä päästä alkaa, varsinkin kun hänellä oli omat suunnitelmansa
+liiton suhteen. Hän ei olisi koskaan tahtonut toteuttaa sitä asioiden
+ollen näin.
+
+-- Hyvä on, hän sanoi vihdoinkin, -- puhun huomenna Colombanille.
+
+Lisäämättä mitään hän lähti jälleen liikkeelle. Hänen vaimonsa silmät
+menivät umpeen, ja hän nukkui kalmankalpeana niinkuin kuollut. Baudu
+jatkoi vielä jonkin aikaa kävelyään. Ennen nukkumaan menoaan hän siirsi
+uutimet syrjään katsoakseen ulos. Toisella puolen katua entisen
+Duvillard'in talon ammottavat ikkunat heittivät tyhjän katseensa
+rakennuspaikkaa kohti, missä työmiehet liikkuivat sähkölamppujen
+valossa.
+
+Heti seuraavana aamuna Baudu kutsui Colombanin luokseen välikerroksessa
+sijaitsevan ahtaan varastohuoneen nurkkaan. Edellisenä iltana hän oli
+päättänyt mitä hän sanoisi.
+
+-- Poikani, hän alkoi, -- tiedäthän, että olen myynyt maatilani
+Rambouillet'ssa ja että meillä olisi nyt tilaisuus ryhtyä viimeiseen
+otteluun. Mutta sitä ennen haluan puhua kanssasi.
+
+Nuori mies, joka näkyi pelkäävän keskustelua, odotti neuvottoman
+näköisenä. Hän seisoi suu auki ja räpytteli pieniä silmiään kuten aina
+milloin hämmentyi.
+
+-- Kuuntele nyt tarkkaan mitä minulla on sinulle sanomista, jatkoi
+verkakauppias. -- Kun isä Hauchecorne luovutti minulle vanhan Elbeufin
+liikkeen, niin talon asiat olivat hyvällä kannalla. Itse hän oli
+perinyt sen semmoisena vanhalta Finet'ltä... Tiedät mielipiteeni näissä
+asioissa. Luulin tekeväni pahoin, jos luovuttaisin vähennettynä
+lapsilleni tämän perheelleni uskotun talletuksen, ja sen tähden olen
+siirtänyt aina sinun ja Genevièven häitä. Olen pysynyt itsepintaisesti
+päätöksessäni. Toivon näet voivani palauttaa talon entiseen
+kukoistukseensa. Olisin tahtonut laskea sinulle rahat käteen sanoen:
+Näetkö, sinä vuonna, jolloin jouduin liikkeen haltijaksi, myytiin sen
+verran verkaa, ja nyt, kun lopetan, myynti on kymmenen- tai
+kaksikymmentätuhatta frangia suurempi... Ymmärräthän, että olin tehnyt
+päätöksen ollakseni varma siitä, ettei talo ollut minun käsissäni
+huonontunut, etten varastanut teiltä, sillä varkautta se minusta olisi
+ollut.
+
+Liikutus keskeytti hänet. Hän niisti nenäänsä voidakseen jatkaa. Sitten
+hän kysyi:
+
+-- Sinulla ei ole mitään sanomista?
+
+Colombanilla ei ollut mitään sanomista. Hän pudisti päätään ja odotti
+yhä enemmän hämillään, luullen ymmärtävänsä mitä isäntä tarkoitti.
+Varmaankin ukko aikoi kiirehtiä häitä. Ja siinä tapauksessa, kuinka hän
+kieltäytyisi? Hänellä ei ikinä riittäisi siihen voimia... Entä toinen,
+se tyttö, josta hän yöllä näki unta niin palavan himon polttamana, että
+hänen täytyi viiltyäkseen heittäytyä vuoteestaan paljaalle
+kivilattialle.
+
+-- Nyt, jatkoi Baudu, -- olen saanut rahasumman, joka voi pelastaa
+meidät. Asemamme käy päivä päivältä tukalammaksi, mutta kenties
+voimme vielä selvitä, jos panemme parastamme... No niin, luulin
+velvollisuudekseni puhua sinulle asiasta. Uskaltaessamme kaikki voimme
+voittaa kaikki. Mutta jos joudumme tappiolle, niin meistä ei ole enää
+mihinkään... Mutta, poikani, häänne täytyy vieläkin siirtää
+tuonnemmaksi, sillä en tahdo jättää teitä yksin kestämään taistelua. Se
+olisi raukkamaista, eikö totta?
+
+Colombanilta pääsi helpotuksen huokaus, ja hän istuutui
+flanellipakkapinolle, sillä hänen jalkansa vapisivat vieläkin.
+Kätkeäkseen mielihyvänsä hän loi silmänsä maahan hieroen polviaan.
+
+-- Sinulla ei siis ole mitään siihen sanomista?
+
+Ei ollut. Colomban ei tiennyt mitä sanoa. Silloin verkakauppias
+hitaasti jatkoi:
+
+-- Tiesin kyllä, että olisit pahoillasi... Mutta rohkaise mielesi,
+poikani! Ei auta vajota epätoivoon. Ymmärrät kai sinäkin, etten voi
+tehdä toisin. En voi ripustaa sellaista kiveä kaulaasi. Saattaisin
+sinut kenties häviöön. Ja se olisi kerrassaan konnantyö. Tietysti minä
+vain ajattelen onneanne, mutta en kumminkaan voi tehdä omaatuntoani
+vastaan.
+
+Kauan hän jatkoi tähän tapaan kääntäen sanansa milloin minnekin päin,
+jotta toinen arvaisi hänen salaisen toiveensa ja pakottamalla
+pakottaisi hänet antamaan periksi. Koska hän oli luvannut Colombanille
+sekä tyttärensä että kauppaliikkeen, niin hänen tuli tietysti katsoa,
+että luvattu omaisuus luovutuksen tapahtuessa oli täydessä kunnossa,
+maine nuhteeton, liike velaton. Mutta hän oli väsynyt ja taakka tuntui
+hänestä liian raskaalta. Hänen sanansa kävivät sekaviksi, ja hänen
+sortunut äänensä oli harrasta rukousta täynnä. Eikö toisen olisi
+pitänyt arvata! Mutta turhaan hän odotti Colombanilta tuota sydämestä
+lähtevää huutoa, jota ei kuulunut.
+
+-- Tiedän, hän sanoi hiljaa, -- että vanhoilta puuttuu intoa...
+Nuorisossa se hehkuu. Heillä on tulta ruumiissaan. Se on
+luonnollista... Mutta en, en sittenkään voi! Kunniani kautta! Jos
+antaisin teille periksi, niin saisin sitä katua.
+
+Hän vaikeni väristen liikutuksesta. Kun nuori mies ei vieläkään
+vastannut mitään, vaan istui yhä allapäin, Baudu kysyi häneltä
+kolmannen kerran:
+
+-- Sinulla ei siis ole siihen mitään sanomista?
+
+Vihdoinkin Colomban vastasi katsomatta häneen:
+
+-- Eihän siihen ole mitään sanomista. Teillä on valta päättää mielenne
+mukaan, ja viisautta teillä on enemmän kuin meillä kaikilla. Koska
+vaaditte, meidän täytyy alistua ja odottaa nöyrästi.
+
+Siihen ei ollut mitään lisättävää. Baudu toivoi vielä, että nuori mies
+voimatta enää kestää heittäytyisi hänen syliinsä huudahtaen: Isä,
+levätkää! Nyt on meidän vuoromme taistella. Antakaa meille liike
+sellaisenaan. Jos se vain ihmeen kautta on pelastettavissa, niin
+jättäkää ihme meidän tehtäväksemme! Sitten hän katsoi Colombaniin ja
+häpesi. Rehellisyys pääsi uudestaan voitolle vanhan kiihkoilijan
+mielessä. Väärässä hän oli ollut, ja tuo varovainen poika oli oikeassa,
+sillä kaupankäynti ei välitä tunteista; numeroita se vain kysyy.
+
+-- Kätesi, poikani! hän sanoi lopuksi. -- Se on siis päätetty. Puhumme
+häistä vasta vuoden kuluttua. Ennen kaikkea täytyy ajatella
+toimeentuloa.
+
+Illalla makuuhuoneessa, kun rouva Baudu tiedusteli mieheltään
+keskustelun tulosta, tämä oli jo piintynyt päätöksessään käydä sota
+loppuun asti. Hän kiitti innokkaasti Colombania. Kelpo poika,
+vakiintunut ja järkevä, hyvissä periaatteissa kasvatettu! Ei häntä
+ainakaan haluttanut ilveillä ostajattarien kanssa niinkuin Aarreaitan
+keikareilla oli tapana. Sukuunsa hän oli. Pelkkää kuntoa ja
+rehellisyyttä. Eivät ne sellaiset miehet kaupassaan menetelleet
+niinkuin pörssimiehet.
+
+-- Vai niin. Ja milloin häät? kysyi rouva Baudu.
+
+-- Myöhemmin. Sitten kun minä voin pitää lupaukseni.
+
+Rouva Baudu ei hievahtanutkaan, sanoi vain:
+
+-- Tyttäremme kuolee sitä ennen.
+
+Baudu koetti hillitä itseään, vaikka viha kuohahti hänessä. Itsehän hän
+kuoli, jos häntä noin ahdistettiin. Ei se hänen syynsä ollut.
+Rakastihan hän tytärtään, olisi vuodattanut verensäkin lapsensa edestä.
+Mutta hänen vallassaan ei ollut parantaa kauppaa, kun ei kauppa ottanut
+parantuakseen. Genevièvenkin täytyi malttaa mieltään, kunnes
+varastontarkastus tuottaisi parempia tuloksia. Eihän, hitto vieköön,
+kukaan varastanut häneltä Colombania. Täällä hän pysyi.
+
+-- Uskomatonta! hän toisti. -- Niin hyvin kasvatettu tyttö.
+
+Rouva Baudu ei sanonut mitään. Kyllä kai hän arvasi, että Genevièvellä
+oli kärsimistä mustasukkaisuudessaan, mutta hän ei uskaltanut puhua
+siitä miehelleen. Jonkinlainen naisellinen kainous oli aina estänyt
+häntä uskomasta miehelleen eräitä sydämen herkimpiä alueita koskevia
+asioita. Kun Baudu ei saanut vaimoltaan vastausta, hän käänsi vihansa
+kadun toisella puolella paisuvaa taloa vastaan puiden nyrkkiä
+työmiehille, jotka kiinnittivät sinä yönä rautakiskoja lujasti
+vasaralla takoen.
+
+Denise aikoi palata Naisten Aarreaitan palvelukseen, sillä hän oli
+ymmärtänyt, että Robineau, jonka täytyi vähentää henkilökuntaansa, ei
+tiennyt kuinka päästä hänestä eroon. Pysyäkseen vielä vähän aikaa
+pystyssä nuoren pariskunnan täytyi itse tehdä kaikki työt. Gaujean,
+joka ei tahtonut luopua kostostaan, jatkoi tosin luotonantoa, lupasipa
+lainata heille rahaakin, mutta he olivat säikähtäneet ja koettivat
+parantaa asiaansa noudattamalla tarkkuutta ja järjestystä. Jo pari
+viikkoa Denise oli huomannut heidän epäröivän, ja vihdoin hän päätti
+itse tarttua asiaan ilmoittamalla, että hänellä oli paikka muualla. Se
+tuntui kaikista helpotukselta. Rouva Robineau suuteli liikuttuneena
+Deniseä vannoen muistavansa hänet aina. Sitten kun Denise vastaten
+isäntäväkensä kysymykseen ilmoitti palaavansa Naisten Aarreaitan
+palvelukseen, Robineau kalpeni ja huudahti:
+
+-- Oikeassa olette!
+
+Vaikeampi oli ilmoittaa Bourras'lle uutinen. Kumminkin Denisen
+vihdoin oli pakko sanoa itsensä irti, mutta hän teki sen vavisten,
+sillä hän pelkäsi loukkaavansa vanhusta, jolle oli niin suuressa
+kiitollisuudenvelassa. Ukko raivosi aamusta iltaan hermostuneena
+rakennuspaikan korviasärkevästä hälinästä. Rakennusainekuormat
+piirittivät lakkaamatta hänen kauppaansa; rautakanget jyskyttivät hänen
+seiniään, niin että koko myymälä tärisi, ja sateenvarjot ja kepit
+kolisivat vastakkain vasaroiden takoessa. Koko hökkeli tuntui olevan
+hajoamaisillaan tehdessään yksin vastarintaa yleiselle hävitykselle.
+Mutta pahinta oli, että arkkitehti, joka ei muuten päässyt yhdistämään
+Aarreaitan entisiä osastoja Duvillard'in talon osastoihin, oli
+päättänyt kaivaa käytävän osastoja erottavan pienen talon alitse. Kun
+talo oli Mouret'n kauppahuoneen hallussa ja vuokrasopimuksessa oli
+määräys, että vuokralaisten oli kestettävä talon korjauksista johtuvat
+vauriot, ei esteitä tuntunut olevan, ja eräänä aamuna työ pantiin
+alulle. Bourras oli vähällä saada halvauksen. Eikö siinä tarpeeksi,
+että häntä ahdistettiin joka puolelta, oikealta, vasemmalta, takaa.
+Pitikö heidän vielä murtaa häneltä perustus! Bourras ajoi muurarit pois
+ja nosti asiasta oikeudenkäynnin. Korjaustöihin heillä sopimuksen
+mukaan oli oikeus, sen hän myönsi, mutta nämä olivat kaunistamistöitä.
+Naapurit luulivat, että hän voittaisi, mutta takeita ei ollut. Joka
+tapauksessa siitä tuntui tulevan pitkä juttu, ja kaikki seurasivat
+mielenkiinnolla tätä outoa ja loputonta kaksintaistelua.
+
+Sinä päivänä, jolloin Denise vihdoinkin päätti puhua Bourras'lle, tämä
+oli käynyt asianajajansa luona.
+
+-- Uskoisitteko? hän huusi tervehdykseksi Deniselle. -- Nyt he jo
+väittävät, että taloni perustus ei ole tarpeeksi luja ja että se vaatii
+korjauksia... Tuhat tulimmaista! Kyllikseen he ovat tärisyttäneet sitä
+kirotuilla koneillaan. Ihmekö se, jos se särkyy!
+
+Kun Denise sitten ilmoitti aikovansa muuttaa pois ja palata Naisten
+Aarreaitan palvelukseen tuhannen frangin vuosipalkasta, vanhus
+hämmästyi niin suuresti, että mitään sanomatta kohotti vanhat,
+vapisevat kätensä taivasta kohti. Uutinen teki häneen niin masentavan
+vaikutuksen, ettei hän enää pysynyt pystyssä, vaan istuutui tuolille.
+Vähän aikaa vaiti oltuaan hän kysyi:
+
+-- Entä pienokainen?
+
+-- Rouva Gras ottaa hänet takaisin, Denise vastasi. -- Hän piti pojasta
+paljon.
+
+He olivat taas vähän aikaa puhumatta. Denisestä olisi ollut parempi,
+jos ukko olisi suuttunut, kiroillut ja lyönyt nyrkkiä pöytään, sillä
+häntä säälitti vanhuksen ilmeinen liikutus. Ja niin Bourras tointuikin
+ja alkoi ärjyä:
+
+-- Tuhat frangia! Kannattaahan sellaisesta palkasta mennä... Vielä te
+sinne kaikki menette. Mutta menkää vain ja jättäkää minut yksin! Niin,
+yksin, kuuletteko! Onhan ainakin yksi, joka ei taivu... Ja sanokaa
+heille, että aion voittaa juttuni, vaikka siihen menköön viimeinen
+paitani.
+
+Denisen piti muuttaa Robineaun luota kuukauden lopussa. Hän oli käynyt
+Mouret'n puheilla ja kaikesta oli sovittu. Eräänä iltana, kun hän
+palasi kotiin, hän tapasi Delochen, joka odotti häntä porttikäytävässä.
+Tämä oli vasta kuullut uutisen ja oli varsin hyvillään. Koko tavaratalo
+puhui siitä, hän sanoi. -- Ja iloisena hän kertoi Deniselle mitä
+osastoilla huhuiltiin.
+
+-- Näkisitte vain, kuinka noloilta osastoneidit näyttävät!
+
+Sitten hän keskeytti jatkaakseen:
+
+-- Tulipa mieleeni. Muistattehan Clara Prunairen. No niin, hän kuuluu
+olevan isännän kanssa hyvissä väleissä... Ymmärrättehän?
+
+Deloche punastui. Mutta Denise kävi kalpeaksi ja kysyi kiivaasti:
+
+-- Herra Mouret'nko kanssa?
+
+-- Niin, kuka olisi voinut uskoa. Tyttö, joka muistuttaa hevosta... Tuo
+pieni valkotavaroiden myyjätär, joka viime vuonna saavutti isännän
+suosion, oli ainakin sievä. No niin, oma asiansahan se on.
+
+Denisen päätä pyörrytti, kun hän palasi kotiin. Lieneekö se ollut sitä,
+että hän oli liian kiireesti noussut portaat ylös? Hän nojautui
+ikkunaan, ja äkkiä Valognes muistui hänelle mieleen. Hän näki edessään
+aution kadun ja sammaloituneen kivetyksen, jota hän lapsena katseli
+ikkunastaan. Ja hänet valtasi kipeä kaipaus. Siellä hän olisi tahtonut
+elää, unohdettuna ja piilossa pikkukaupungin häiriintymättömässä
+rauhassa. Pariisin meno hermostutti häntä. Hän vihasi Naisten
+Aarreaittaa. Miksi hän oli suostunut palaamaan sinne? Kärsimyksiä kai
+se hänelle vieläkin tarjosi. Eivätkö Delochen kertomukset ahdistaneet
+nyt jo oudosti hänen sydäntään! Tietämättä miksi, hän purskahti itkuun
+ja vetäytyi ikkunasta. Hän itki kauan, ja kyyneleet rauhoittivat hänen
+mieltään ja soivat hänelle rohkeutta.
+
+Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen, kun Robineau oli lähettänyt hänet
+asioille ja hän sattui matkallaan kulkemaan Vanhan Elbeufin ohi, hän
+näki ikkunasta, että Colomban oli yksin puodissa. Hän pistäytyi sisään.
+Baudu oli perheineen ruoalla; haarukoiden kilinää kuului myymälän
+takana olevasta huoneesta.
+
+-- Tulkaa vain, sanoi Colomban. -- He ovat syömässä.
+
+Mutta Denise käski hänen olla hiljaa vetäen hänet nurkkaan. Hän sanoi
+kuiskaten:
+
+-- Minä tahdoin tavata teidät... Te olette sydämetön. Ettekö näe, että
+Geneviève rakastaa teitä ja että hän kuolee siitä aivan.
+
+Deniseä värisytti. Eilisillan kuume kai häntä vieläkin puistatti.
+Colombaniin tämä odottamaton hyökkäys teki niin masentavan vaikutuksen,
+ettei hän tiennyt mitä vastata.
+
+-- Kuuletteko, Denise jatkoi, -- Geneviève tietää, että rakastatte
+toista. Hän sanoi sen minulle ja itki kuin mieletön... Voi parkaa! Hän
+on kovin laiha. Olisittepa nähnyt hänen käsivartensa. Aivan teki mieli
+itkeä... Sanokaa, ette kai tahdo, että morsiamenne kuolee?
+
+Syvästi liikuttuneena Colomban vastasi vihdoin?
+
+-- Ei kai hän ole sairas... Liioittelette varmaan... En ainakaan minä
+ole huomannut... Ja hänen isänsä se viivyttää häitä.
+
+Deniseä valhe ei pettänyt. Hän kyllä ymmärsi, että setä olisi taipunut,
+jos sulhanen olisi vaatinut. Mutta vaikka Colomban valehteli,
+hänen hämmästyksensä ei ainakaan ollut teeskentelyä. Hän ei ollut
+todellakaan huomannut mitään, ja Denisen ilmoitus oli hänelle sangen
+epämiellyttävä. Niin kauan kuin hän ei tiennyt mitään, ei hänen
+ainakaan tarvinnut kärsiä.
+
+-- Ja kenenkä tähden te hänet hylkäätte? jatkoi Denise. --
+Jonninjoutavan tähden!... Ettekö te siis tiedä minkä arvoinen kaipuunne
+kohde on? En ole tähän asti tahtonut tuottaa teille pahaa mieltä, olen
+vältellyt kysymyksiänne... Mutta nyt sen kuulette! Niin, hän menee
+vaikka kenen kanssa. Te ette saa häntä koskaan tai jos saatte, niin
+saatte kuten muutkin, hetkeksi, sivumennen.
+
+Colomban kuunteli häntä kalpeana, mutta joka kerran, kun Denise
+sinkautti uuden syytöksen Claraa vastaan, hänen huulensa värähtivät.
+Denise julmuudestaan nauttien kiihtyi yhä enemmän, niin ettei itsekään
+tiennyt mitä sanoi.
+
+-- Ja jos tahdotte tietää, hän sähähti lopuksi, -- niin hän huvittelee
+Mouret'n seurassa! Siinä sen kuulitte!
+
+Hänen äänensä sortui, ja hän tuli vielä kalpeammaksi kuin Colomban. He
+katsoivat vähän aikaa toisiinsa. Sitten Colomban sopersi:
+
+-- Rakastan häntä.
+
+Deniseä hävetti. Mitä hänellä oli tekemistä tuon miehen kanssa, ja
+miksi hän kiivastui? Hän ei voinut sanoa mitään. Hänen vasta kuulemansa
+sanat kaikuivat hänen sydämessään kaukaisen kellon kaikuna, ja hän
+kuunteli levottomana tuota ääntä: "Rakastan häntä! Rakastan häntä!" Ja
+soitto paisui yhä täyteläisemmäksi. Niin, oikeassa mies oli. Ei hän
+silloin voinut toista naida.
+
+Kääntyessään Denise näki Genevièven ruokasalin ovella.
+
+-- Hiljaa! hän kuiskasi Colombanille.
+
+Mutta oli jo liian myöhäistä. Geneviève oli luultavasti kuullut, sillä
+hänen kasvonsa olivat aivan verettömät. Samassa ovi aukeni ja asiakas
+saapui. Se oli rouva Bourdelais, joka vielä joskus kävi Vanhassa
+Elbeufissa, missä hänelle tarjottiin hyvää ja kestävää tavaraa. Muut
+olivat jo aikoja sitten herenneet käymästä. Rouva de Boves oli muotia
+noudattaen siirtynyt Naisten Aarreaittaan eikä rouva Martykaan tullut
+enää. Vastapäätä loistavat näyteikkunat houkuttelivat hänetkin
+luokseen. Genevièven täytyi mennä tulijaa vastaan ja hän sanoi
+elottomalla äänellä:
+
+-- Mitä rouva haluaa?
+
+Rouva Bourdelais halusi flanellia. Colomban otti hyllyltä alas pakan,
+ja Geneviève näytteli kangasta. He seisoivat vierekkäin tiskin takana,
+ja heidän kylmät kätensä hipaisivat toisiaan. Samassa Baudu tuli sisään
+vaimonsa kanssa. Rouva Baudu meni istumaan tavalliselle tuolilleen
+kassan ääreen. Aluksi Baudu ei sekaantunut kauppaan. Hän ei ollut
+valittavinaan, vaan hymyili Deniselle ja katsoi sitten rouva
+Bourdelais'hin.
+
+-- Tämä ei ole tarpeeksi hyvää, sanoi rouva Bourdelais. -- Näyttäkää
+minulle mikä teillä on parasta.
+
+Colomban otti alas toisen pakan. Seurasi hiljaisuus. Ostaja tutki
+kangasta.
+
+-- Minkä hintaista se on?
+
+-- Kuusi frangia, hyvä rouva, sanoi Geneviève.
+
+Ostaja tuntui hämmästyvän.
+
+-- Kuusi frangiako? Samaa kangasta ne myyvät tuolla vastapäätä viidestä
+frangista.
+
+Baudun kasvot värähtivät. Hän ei voinut olla enää asiaan puuttumatta,
+vaan sanoi kohteliaasti, että rouva varmaankin erehtyi. Tämän kankaan
+oikea hinta oli kuusi frangia viisikymmentä, eikä sitä mitenkään voinut
+myydä viidestä. Rouva tarkoitti varmaankin jotain muuta kangasta.
+
+-- Eikö mitä, aivan samaa, väitti rouva Bourdelais, joka niinkuin aina
+porvarirouvat luuli tietävänsä paremmin. -- Aivan samaa. Ja vielä
+paksumpaakin se taitaa olla.
+
+Väittely alkoi kääntyä katkeraksi. Baudu teki parhaansa hallitakseen
+kasvonsa ja pysyttääkseen hymyn huulillaan. Mutta viha Naisten
+Aarreaittaa kohtaan kohosi hänen kurkkuunsa, niin että hän oli
+tukehtumaisillaan.
+
+-- Todellakin, rouva Bourdelais sanoi lopuksi, -- teidän täytyy
+kohdella minua paremmin, muuten minäkin menen Naisten Aarreaittaan
+niinkuin muutkin.
+
+Silloin Baudu menetti malttinsa ja huusi vihasta väristen:
+
+-- No niin, menkää sitten!
+
+Rouva Bourdelais nousi loukkautuneena ja meni pois katsomattakaan
+toisiin ja sanoen mennessään:
+
+-- Niin aion tehdäkin.
+
+Hämmästys oli yleinen. Isännän käytös tuntui kaikista oudolta. Hän
+näytti itsekin ihmettelevän sanojensa kiivautta. Ne olivat päässeet
+häneltä hänen tietämättään, puhjenneet kauan kertyneestä vihasta.
+Kaikki perheen jäsenet seurasivat, liikkumattomina, kädet hervottomina
+riippuen, katseillaan rouva Bourdelais'ta, joka kulki kadun poikki. Hän
+tuntui vievän mukanaan koko heidän toimeentulonsa, kun hän astui sisään
+Naisten Aarreaitan suuresta ovesta. Ja kun hänen selkänsä katosi
+väkijoukkoon, kauppaan jääneistä tuntui että viimeinen side oli
+katkennut.
+
+-- Taas veivät! mutisi kauppias.
+
+Sitten kääntyen Deniseen, jonka palaamisesta Aarreaitan palvelukseen
+hän oli kuullut puhuttavan, hän sanoi:
+
+-- Sinutkin he vievät takaisin... Mene vain... En suutu sinulle siitä.
+Kellä on varaa, sillä on valtaakin.
+
+Denise, joka vielä toivoi, ettei Geneviève äsken kuullut Colombanin
+sanoja, kuiskasi hänen korvaansa:
+
+-- Hän rakastaa teitä, rohkaiskaa mielenne.
+
+Mutta Geneviève, toivottomana niinkuin isäkin, kuiskasi hiljaa
+murtuneella äänellä:
+
+-- Miksi valehtelette!... Näettehän, ettei hän voi olla katsomatta
+sinne. Kyllä minä tiedän, että he ovat varastaneet hänetkin minulta,
+niinkuin varastavat meiltä kaiken.
+
+Sitten hän meni istumaan kassan taakse äitinsä viereen. Tämä oli
+epäilemättä arvannut, että uusi isku oli kohdannut tytärtä, sillä hänen
+tuskaiset silmänsä siirtyivät Genevièvestä Colombaniin ja sitten
+Naisten Aarreaittaan. Totta se oli. Kaiken se heiltä vei, isältä
+omaisuuden, äidiltä lapsen, tyttäreltä sulhasen, kymmenen vuotta
+odottamansa. Tätä tuomittua perhettä katsellessaan Denise, jonka sydän
+oli täynnä sääliä, ei voinut olla tuntematta tunnonvaivoja. Eikö ollut
+sydämetöntä panna kätensä koneeseen, joka riisti köyhältä hänen
+toimeentulonsa. Mutta hän tunsi olevansa väkevämmän vallassa eikä
+tiennyt tekevänsä pahaa.
+
+-- Yhdentekevää, jatkoi Baudu rohkaistakseen itseään, -- emme me siitä
+kuole. Jos yhden menetämme, niin toisen voitamme... Kuulehan, Denise,
+meillä on tässä seitsemänkymmentätuhatta frangia, joilla aiomme
+valmistaa Mouret'lle unettomia öitä... Mitä te siellä nyrpeilette, te
+muut! Eihän tässä hautajaisissa olla.
+
+Baudunkin mieli kävi vähitellen yhä synkemmäksi. Kaikki he tuijottivat
+hirviötä, ikäänkuin eivät olisi voineet kyllikseen katsoa
+onnettomuutensa alkuunpanijaa. Rakennukset alkoivat jo valmistua.
+Rakennustelineitä purettiin, ja suunnattoman talon julkisivu paljastui
+valkeine seinineen ja suurine näyteikkunoineen. Pitkin liikenteelle
+jälleen avattua jalkakäytävää odotti lähettämön edessä kahdeksan
+tavaravaunua, joita tavaratalon miehet parhaillaan täyttivät
+kotiinlähetettävillä tavaroilla. Auringonpaisteessa niiden vihreiksi,
+keltaisiksi ja punaisiksi maalatut laidat välkkyivät kuin peilit
+täyttäen häikäisevillä heijastuksillaan Vanhan Elbeufinkin pimeät
+nurkat. Mustapukuiset ajurit istuivat nuhteettomassa asennossa halliten
+upeita hevosiaan, jotka kärsimättöminä ravistelivat hopeoituja
+suitsiaan. Sitä myöten kuin vaunut täyttyivät kuului kiveyksellä
+ikkunoita tärisyttävää vierivien rattaiden räminää. Katsoessaan tätä
+voitollista juhlakulkua, jota näkyä heidän oli kestettävä kaksi kertaa
+päivässä, onnettomat tunsivat sydämensä särkyvän. Isän päätä huimasi
+maailmalle kuljetettavien tavaroiden paljous, ja hän tunsi voimainsa
+pettävän. Äiti, jota ahdisti kiduttava levottomuus tyttären kohtalosta,
+ei hievahtanut paikaltaan, katsoi vain mitään näkemättä silmät
+kyynelten sumentamina.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Maanantaina maaliskuun 14:ntenä, Naisten Aarreaitta avasi suuren
+kesäuutuuksien näyttelyn, jonka piti kestää kolme päivää, viettäen
+siten uusien myymälöittensä avajaisjuhlaa. Kolea tuuli puhalsi.
+Kadullakävijät kiirehtivät eteenpäin ihmetellen takatalvea, käärien
+päällysvaatteitaan paremmin ympärilleen. Mutta kaikki naapuriston
+pikkupuodit olivat kuohuksissa. Niiden omistajat laskivat jännityksestä
+kalpeina ensimmäisiä Neuve-Saint-Augustininkadun ovelle pysähtyviä
+vaunuja. Suuri markiisi, jonka uudet kultaukset tuntuivat kirkastavan
+katua kuin päivänpaiste, suojasi kirkonovea muistuttavaa holvikattoista
+sisäänkäytävää, jonka yläpuolella oli veistokuvaryhmä, missä nähtiin
+Teollisuuden ojentavan kättä Kaupalle. Oikealla ja vasemmalla talon
+julkisivut kohosivat räikeän valkeina ulottuen toisella puolella
+Michodièren-, toisella puolella Monsignynkadun kulmaan, jossa ne
+kääntyivät seuratakseen näitä reunustaen siten koko neliömäisen alueen
+lukuunottamatta Dix-Décembrenkadun laitaa, johon Kiinteistöpankki aikoi
+rakentaa. Naapurien tarvitsi vain nostaa päätään nähdäkseen tämän
+laajan, kasarmimaisen rakennuksen tavarapaljouden, sillä alakerrasta
+toiseen kerrokseen asti seinä oli täynnä suuria peililasi-ikkunoita,
+joiden takana talon koko komeus oli näytteillä. Mahtava kuutiomainen
+myymälä peitti heiltä taivaan ja auringon ja tuntui tavallaan
+aiheuttavan pakkasenkin, joka värisytti heitä heidän pimeiden puotiensa
+perällä.
+
+Jo kuudesta alkaen Mouret oli ollut antamassa viimeisiä määräyksiä.
+Keskellä rakennusta, pääovesta alkaen, kulki leveä käytävä ja sen
+kummallakin puolella, Michodièren- ja Monsignynkatua pitkin, kaksi
+kapeampaa käytävää. Pihoista oli tehty suuria lasikattoisia halleja,
+joista rautaportaita myöten pääsi ylempiin kerroksiin ja joiden yli
+kulki rautasiltoja hallien laidasta toiseen. Arkkitehti oli terävä ja
+lahjakas mies, uuden ajan suunnan ihailija, joka käytti kiveä
+ainoastaan kellarikerroksen ja nurkkapatsaiden rakentamiseen; muu runko
+oli valettu kokonaan raudasta ja pylväitä oli pystytetty katto- ja
+lattiapalkkien liitoksia kannattamaan. Väliseinät olivat tiilestä.
+Kaikkialla oli tarpeeksi tilaa, ilmaa ja valoa, ja yleisön oli mukava
+liikkua laajoissa pylväskäytävissä. Se oli uudenaikaisen kaupankäynnin
+temppeli, luja ja kevyt, pystytetty lukuisien ostajajoukkojen
+käytettäväksi. Alhaalla keskuskäytävässä oli ovikäytävän
+jäännöserämyymälöiden jälkeen solmio-osasto, käsineosasto ja
+silkkiosasto. Monsignyn käytävässä oli valkeiden kankaiden ja
+pumpulikankaiden osastot ja Michodièren käytävässä lyhyttavaroiden ja
+trikootavaroiden osastot sekä verka- ja villakangasosastot.
+Ensimmäisessä kerroksessa oli valmiiden vaatteiden, valkotavaroiden,
+huivien ja pitsien osastot sekä uusia vastaperustettuja osastoja.
+Toiseen kerrokseen oli sijoitettu makuuvaate-, matto- ja
+huonekalukangasosasto, sanalla sanoen kaikki tilaa vaativat osastot.
+Nyt osastojen lukumäärä nousi jo kolmeenkymmeneenyhdeksään ja
+henkilökunnan tuhanteenkahdeksaansataan, joista kaksisataa naisia.
+Kokonainen pieni yhdyskunta eli ja liikkui kaikuvien holvien suojassa.
+
+Mouret pyrki kaikessa miellyttämään naista. Nainen oli hänen talossaan
+kuningatar, naiselle hän oli rakentanut tämän temppelin saadakseen
+hänet kokonaan valtaansa. Kaikki hänen pyrkimyksensä tarkoittivat
+samaa: mielistellä naista hyötyäkseen hänen halujensa kiihtymisestä ja
+rikastuakseen hänen kuumeensa yltymisestä. Yötä päivää hän vaivasi
+päätään keksiäkseen uusia syöttejä. Hän oli laitattanut muun
+muassa kaksi sametilla verhottua hissiä säästääkseen heikoilta
+ostajattariltaan portaitten tuottaman väsymyksen. Hän oli
+järjestänyt tarjoiluhuoneen, jossa asiakkaille tarjottiin ilmaiseksi
+virvoitusjuomia ja leivoksia, ja lukusalin, muhkean, komeasti
+sisustetun gallerian, johon hän joskus järjesti taidenäyttelyjäkin.
+Mutta hänen nerokkain keksintönsä oli kumminkin äidin valloittaminen
+lapsen kautta, jos turhamaisuuden syötit eivät riittäneet. Mouret tiesi
+käyttää hyväkseen kaikkia naisen sydämessä piileviä tunteita ja
+heikkouksia. Hän perusti erityisiä osastoja pikkupoikien ja -tyttöjen
+tarpeita varten ja viivytti äitejä tarjoten lapsille kuvia ja punaisia
+ilmapalloja, joiden kylkeen tavaratalon nimi oli painettu suurin
+loistavin kirjaimin. Nämä ilmapallot, joita annettiin jokaiselle
+asiakkaalle, tekivät varsinkin hänen nerolleen kunniaa, sillä
+asiakkaiden mennessä koteihinsa ne langan päässä liehuen liikkuivat
+pitkin katuja tavaratalon mainoksina.
+
+Mouret tiesi, että mainostaminen on tehokkaimpia keinoja maineen
+saavuttamiseksi, ja hänen hintaluetteloihin, ilmoituksiin ja
+julisteisiin kuluttamansa varat nousivat pian kolmeensataantuhanteen
+frangiin vuodessa. Kesäuutuuksien näyttelyä varten hän oli
+painattanut ja lähettänyt kaikkiin maailman ääriin kaksisataatuhatta
+hintaluetteloa, joista viisikymmentätuhatta meni ulkomaille vieraille
+kielille käännettyinä. Hän varusti ne kuvilla ja liitti niihin lehtiin
+liimattuja kangasmalleja. Joka paikassa oli Naisten Aarreaitan nimi
+luettavissa, talojen seinissä, sanomalehdissä, jopa teatterien
+esiripuissakin; sitä ei voinut olla näkemättä. Mouret väitti, ettei
+nainen kykene vastustamaan mainosta. Ennemmin tai myöhemmin hän menee
+sinne, minne huhu houkuttelee. Sitä paitsi Mouret osasi virittää
+taitavasti satimia naissielun tarkkana tuntijana. Hän oli huomannut,
+ettei nainen voinut voittaa kiusausta sekä että hän ostaa
+tarpeetontakin, kun luulee tekevänsä edullisen kaupan, ja tälle
+havainnolleen hän perusti hinnanalennusjärjestelmänsä. Hän myönsi yhä
+suuremmat hinnanalennukset, kuta kauemmin tavara oli ollut menemättä
+kaupaksi, vaikka siitä olisi koitunut tappiotakin, noudattaen joka
+suhteessa periaatettaan tavaran nopean rahaksimuuton tärkeydestä.
+Tunkien vielä syvemmälle naisen sydämen sokkeloihin hän oli keksinyt
+tavaroiden palauttamismahdollisuuden, jesuiittamaisen viettelyksen
+sukkelimman kepposen. "Ottakaa vain, rouva; tuokaa takaisin, jos se ei
+enää kotiin tultua miellytä." Nainen, joka vielä koetti pitää puoliaan
+kiusausta vastaan, sai syyn millä puolustautua.. Kauppa oli
+korjattavissa. Ja hän osti puhtaalla omallatunnolla. Siten
+palauttamisoikeus ja hinnanalennus saivat vakiintuneen sijansa
+uudenaikaisen kaupankäynnin mallikelpoisessa toiminnassa.
+
+Tavaratalon järjestämisessä Mouret osoittautui verrattomaksi
+mestariksi. Hän piti lakinaan, ettei yksikään nurkka Naisten
+Aarreaitassa saanut jäädä tyhjäksi. Joka paikkaan hän vaati elämää,
+ääntä ja liikettä, sillä hänen sanojensa mukaan elämä vetää puoleensa
+elämää, luo ja leviää. Tätä lakia hän koetti noudattaa jos millä
+tavalla. Ovelle hän tahtoi tungosta uskotellakseen kadullakävijöille,
+että talossa oli oikea kahakka. Tungoksen hän sai aikaan sijoittamalla
+ovikäytävään jäännöstavaroiden myymälät. Siinä oli hyllyjä ja koreja
+täynnä kaikenlaista arvotonta tavaraa, jota myytiin polkuhinnasta ja
+joka houkutteli niin paljon vähävaraista kansaa, ettei ovesta tahtonut
+päästä sisälle ja että luuli tavaratalon olevan tulvillaan, vaikka se
+usein ei ollut kuin puolillaan väkeä. Sitten hän osasi kätkeä ne
+osastot, joissa kauppa väliin taukosi, esimerkiksi huivi- ja
+pumpulikangasosastot, joista edellinen kesällä, jälkimmäinen talvella
+oli kuollut; hän sijoitti niiden ympäri vilkasliikkeisiä osastoja, niin
+että ne hukkuivat yleiseen touhuun. Hänen keksintönsä oli myös
+matto- ja huonekaluosaston sijoittaminen toiseen kerrokseen; niissä
+kävi vähemmän väkeä ja alakerrassa nämä avarat ja tyhjät tilat olisivat
+tehneet ikävän vaikutuksen. Jos hänen olisi ollut mahdollista johtaa
+katu myymälänsä läpi, hän olisi ollut mielissään.
+
+Mouret oli parhaalla keksimistuulellaan. Lauantai-iltana, kun hän oli
+mennyt luomaan viimeisen silmäyksen maanantaina avattavan suuren
+näyttelyn valmistuksiin, hänen oli tullut äkkiä mieleen, etteivät
+osastot olleetkaan tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Ja kumminkin
+hän oli noudattanut tarkkaa johdonmukaisuutta asettaessaan
+kangasosastot toiselle puolelle ja valmiit vaatteet toiselle,
+selvä järjestys, joka teki mahdolliseksi ostajien itse löytää mitä
+hakivat. Tarkka luokitus oli ollut hänen unelmansa, kun hän aikanaan
+koetti selvitä rouva Hédouinin ahtaan myymälän sekasorrosta,
+ja nyt kun tämä unelma oli toteutumaisillaan, hän tunsi horjuvansa.
+Äkkiä hänelle selvisi, että kaikki oli järjestettävä uudestaan.
+Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa täytyi osassa tavarataloa suorittaa
+täydellinen osastojen muutto. Henkilökunnan oli täytynyt hääriä
+hikipäissään kaksi yötä ja sunnuntaipäivä kokonaan keskellä hirvittävää
+sekamelskaa. Tavarat eivät vielä maanantai-aamunakaan tuntia ennen
+avaamista olleet kaikki paikoillaan. Hulluksi isäntä kai oli tullut,
+hänen aikeistaan ei päässyt selville. Hämmennys oli yleinen.
+
+-- Kas niin, kiirehtikää! Mouret huusi neron luottamuksella. -- Tuossa
+on vielä pukuja, joita pitää kantaa yläkertaan. Ja ovatko japanilaiset
+tavarat paikoillaan keskusportaiden lavalla?... Viimeinen ponnistus,
+lapset, niin saatte nähdä mitä tuloksia myynti tuottaa!
+
+Myös Bourdoncle oli ollut paikalla varhaisesta aamusta alkaen. Hän ei
+ymmärtänyt enemmän kuin muutkaan, mitä mullistus tarkoitti, ja seurasi
+johtajaansa katseillaan levottoman näköisenä. Hän ei uskaltanut kysyä,
+sillä hän tiesi mitä hänen kysymyksiinsä vastattiin tällaisina
+murroshetkinä. Kuitenkaan hän ei voinut lopuksi pidättää itseään, vaan
+kysyi hiljaisesti:
+
+-- Oliko välttämätöntä panna kaikki ylösalaisin juuri näyttelyn
+avaamispäivän aattona?
+
+Mouret kohautti olkapäitään vastaamatta. Kun Bourdoncle uskalsi toistaa
+kysymyksen, hän puhkesi puhumaan:
+
+-- Olisipa todellakin ollut viisasta koota kaikki ostajat yhteen
+nurkkaan, vai mitä? Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt sellainen?
+Olisin ikäni katunut... Ettekö toki ymmärrä, että opastin joukkoja
+suoraan sinne, minne heillä oli asiaa. Kun ostaja olisi tullut sisään,
+hän olisi heti tiennyt minne mennä ostaakseen hameen tai puvun tai
+päällysvaatteen, ja tämän tehtyään hän olisi mennyt tiehensä,
+eksymättäkään edes!... Yksikään ei olisi käynyt koko taloa katsomassa.
+
+-- Mutta, huomautti Bourdoncle, -- kun nyt olette hämmentänyt kaikki ja
+heittänyt osastot sinne tänne, myyjien täytyy suotta väsyttää jalkojaan
+saattamalla ostajat osastolta osastolle.
+
+-- Vähät minä siitä, vastasi Mouret. -- He ovat nuoria, ja siitä he
+vain kasvavat... Sitä parempi, jos juoksevat. Enemmän niitä vain luulee
+olevan, ja lisänä ovat tuottamassa tungosta. Kuta enemmän väkeä, sitä
+paremmin kaikki käy!
+
+Hän nauroi, suvaitsipa tehdä tarkempaa selkoakin puhuen hiljemmällä
+äänellä:
+
+-- Kuulkaahan, Bourdoncle, minä selitän teille mitä tulosta siitä on...
+Ensiksikin tämä asiakkaiden juokseminen edestakaisin kylvää heitä joka
+paikkaan, saa uskomaan, että heitä on enemmän kuin onkaan, ja eksyttää
+heidät kokonaan. Toiseksi kun heidät täytyy viedä talon päästä toiseen,
+kun heidän esimerkiksi ostettuansa pukukankaan täytyy mennä tavaratalon
+toiseen päähän ostamaan vuoria, talo tuntuu heistä kolme kertaa
+suuremmalta. Kolmanneksi heidän on pakko matkallaan kulkea
+sellaistenkin osastojen läpi, joihin he eivät olisi muuten panneet
+jalkaansakaan; he jäävät katsomaan ja lankeavat kiusauksiin, joista he
+eivät olisi muuten tietäneet mitään. Neljänneksi...
+
+Bourdoncle purskahti hänkin nauruun. Silloin Mouret ihastuneena
+keskeytti huutaakseen alaisilleen:
+
+-- Hyvä on, lapset! Nyt lakaisemaan, ja sitten kaikki on kunnossa!
+
+Kääntyessään hän huomasi Denisen. Tämä saapui ensimmäisenä osastolle,
+jonka edessä Mouret ja Bourdoncle seisoivat, ja hämmästyi suuresti
+huomatessaan, että kaikki oli muuttunut, sillä Mouret oli antanut viedä
+valmiit vaatteet toiseen kerrokseen talon toiseen päähän. Tyttö katsoa
+tuijotti ympärilleen hämmästyneenä.
+
+-- Mitä nyt? kuiskasi hän. -- Onko täällä majanmuutto?
+
+Hänen hämmästyksensä huvitti Mouret'ta, joka oli mieltynyt tällaisiin
+teatterimaisiin yllätyksiin. Helmikuun alussa Denise oli palannut
+Aarreaitan palvelukseen, jossa hän ilokseen ja ihmeekseen oli
+huomannut, että kaikki olivat hänelle kohteliaita, jopa kohtelivat
+kunnioittavastikin. Aurélie rouva varsinkin osoittautui ystävälliseksi.
+Marguerite ja Clara tuntuivat pakosta alistuvan kohtaloonsa, ja itse
+isä Jouvekin kumarsi nähtävästi häveten entistä käytöstään ja pyrkien
+sovintoon. Mouret oli sanonut mahtisanansa, ja heti kaikki oli
+muuttunut. Toverit väistyivät, katsoivat Deniseen ja kuiskailivat.
+Tässä yleisessä ystävällisyydessä Delochen alakuloisuus ja Paulinen
+salaperäinen hymy tuntuivat Denisestä loukkaukselta.
+
+Mouret katsoi yhä häneen ihastuneen näköisenä.
+
+-- Mitä haette, neiti? hän kysyi vihdoin. Denise, joka ei ollut
+huomannut häntä, punastui vähän. Siitä lähtien kun hän palasi
+Aarreaitan palvelukseen Mouret'n monet ystävyydenosoitukset olivat
+liikuttaneet häntä suuresti. Pauline oli ilman nähtävää syytä kertonut
+hänelle yksityiskohtia myöten isännän ja Claran lemmentarinan, missä he
+toisensa tapasivat, mitä Claralle maksettiin. Pauline palasi usein
+aiheeseen ja kertoi senkin, että isännällä oli toinenkin rakastajatar,
+rouva Desforges, joka oli tavaratalossa hyvin tunnettu. Kertomukset
+hermostuttivat Deniseä, ja tuo outo pelon-, kiitollisuuden- ja
+vihansekainen tunne, joka ennen oli vallannut hänet Mouret'n
+läheisyydessä, alkoi uudelleen ahdistaa häntä.
+
+-- Muuttopuuhia ihmettelen, hän sopersi.
+
+Mouret tuli hänen viereensä sanoakseen hänelle hiljaa:
+
+-- Pyydän teitä tänä iltana sulkemisajan jälkeen pistäytymään
+työhuoneeseeni. Minulla olisi teille puhumista.
+
+Denise kumarsi hämillään vastaamatta. Tuskin hänellä olisi ollut siihen
+aikaakaan, sillä hänen oli pakko kiirehtiä osastolleen, johon muutkin
+myyjättäret alkoivat saapua. Mutta Bourdoncle oli kuullut ja katsoi
+Mouret'hen hymyillen, uskalsipa vielä puhuakin siitä hänelle, kun
+jäivät kahdenkesken.
+
+-- Vieläkö tämäkin? hän sanoi. -- Varokaa, lopuksi siitä tulee totta!
+
+Mouret puolustautui kiivaasti kätkien liikutuksensa ylpeän
+välinpitämättömyyden naamioon.
+
+-- Älkää joutavia! Ajankulua vain. Ei ole vielä se nainen syntynyt,
+joka minut voittaa.
+
+Kun tavaratalo oli avattava, hän kiirehti luomaan viimeisen silmäyksen
+eri osastoihin. Bourdoncle pudisti päätään. Hiljainen ja vaatimaton
+Denise teki hänet levottomaksi. Kerran hän oli päässyt hänestä voitolle
+ajamalla hänet pois. Mutta tyttö oli palannut, ja häntä oli kohdeltava
+nyt tosivihollisena. Bourdoncle ei puhunut mitään vaan odotti aikaansa.
+
+Hän kiirehti Mouret'n jälkeen. Tämä oli jo saapunut alakertaan,
+Saint-Augustininkadun halliin, joka oli vastapäätä sisäänkäytävää, ja
+huusi kiivastuneena:
+
+-- Narrinako minua pidätte. Enkö käskenyt teitä panemaan siniset
+päivävarjot reunalle ... korjatkaa tuoja pian!
+
+Hän ei tyyntynyt. Kokonainen lauma poikia täytyi panna korjaamaan
+päivävarjonäyttelyä. Mouret käski hetkeksi sulkea ovetkin, kun huomasi
+ostajia tulevan, ja väitti sulkevansa tavaratalon kokonaan, jollei
+päivävarjoja saatu paikoilleen. Ne pilasivat hänen näyttelynsä. Hutin,
+Mignot ja muut taitavat näyttelynjärjestäjät tulivat katsomaan ja
+arvostelemaan, mutta eivät olleet ymmärtävinään isäntää, sillä he
+olivat toisen makusuunnan puoltajia.
+
+Vihdoin ovet avattiin uudestaan ja väkeä tulvi sisään. Jo ensimmäisen
+tunnin aikana, ennen kuin talo vielä oli täynnäkään, syntyi
+sisäänkäytävässä sellainen tungos, että poliisin täytyi hajoittaa
+katuliikenteen esteenä olevia joukkoja. Mouret oli laskenut oikein.
+Taaja joukko taloudenhoitajia, pikkuporvariston rouvia ja myssypäisiä
+palvelijattaria hyökkäsi jäännöstavaroiden kimppuun. Kädet koholla he
+tutkivat riippuvia kankaita ja tyhjensivät köyhät kukkaronsa ostaakseen
+kolmenkymmenenviiden centimen pumpulikangasta, neljänkymmenenviiden
+centimen harmaata silkkivillaa ja varsinkin kolmenkymmenenkahdeksan
+centimen pukukangasta. Riuhtoen he tungeskelivat korien ja hyllyjen
+ympärillä, joista alennustavarat, kymmenen centimen pitsit,
+kahdenkymmenenviiden centimen nauhat, viidentoista centimen
+sukkanauhat, käsineet, alushameet, solmiot, miesten ja naisten sukat,
+katosivat kuin ahnaat joukot olisivat nielleet ne. Kylmästä säästä
+huolimatta yhä uusia ostajia tuli, niin etteivät kauppa-apulaiset,
+jotka myivät katukäytävällä, ennättäneet kaikkia palvella. Tungos oli
+niin suuri että eräs nainen loukkaantui vaikeasti ja pari lasta oli
+tukehtua joukon jalkoihin.
+
+Pitkin päivää joukko yhä lisääntyi, yhden aikaan muodostui jonoja,
+jotka sulkivat liikenteen kuin kapinan aikana. Juuri kun rouva de Boves
+tyttärensä Blanchen kanssa pysähtyi epäröiden katukäytävälle, rouva
+Marty saapui hänkin tyttärensä Valentinen seurassa.
+
+-- Mikä väentungos! sanoi rouva de Boves. -- Aivanhan tähän tukehtuu.
+En aikonut tullakaan, olin näet sairas, vuoteessa, mutta sitten päätin
+kumminkin käydä ulkona hengittämässä raitista ilmaa.
+
+-- Niin minäkin, sanoi rouva Marty. -- Lupasin miehelleni käydä hänen
+sisarensa luona Montmartressa... Sitten ohikulkiessani tulin
+ajatelleeksi, että tarvitsen vähän nyöriä. Yhdentekeväähän on mistä
+ostaa, vai mitä? En tosiaankaan aio kuluttaa centimeäkään siitä yli.
+Enkä sitä paitsi tarvitsekaan muuta.
+
+Puheistaan huolimatta he eivät kumpikaan voineet kääntää silmiään pois
+Naisten Aarreaitan ovesta, jota kohti voittamaton voima tuntui
+työntävän joukkoja.
+
+-- En tiedä menenkö ollenkaan, minua pelottaa, kuiskasi rouva de Boves.
+-- Blanche, lähdetään pois. Voimme joutua joukon jalkoihin.
+
+Mutta hänen pelkonsa heikkeni ja hänen halunsa mennä minne muutkin
+pääsi voitolle, hän ei jaksanut vastustaa tungoksen houkuttelevaa
+kiusausta. Rouva Martykin meni mukaan toistaen toistamistaan:
+
+-- Varohan pukuani, Valentine! En tosiaankaan ole tällaista ennen
+nähnyt. Aivanhan ne kantavat muassaan. Minkähänlaista sisässä lienee?
+
+Virta oli tempaissut heidät mukaansa, ja peräytyminen kävi
+mahdottomaksi. Niinkuin joki vetää uomaansa laaksossa pulppuavia vesiä,
+samaten asiakkaitten virta tuntui imevän itseensä kadullakulkijat
+hukuttaakseen pyörteihinsä asukkaat Pariisin kaikilta suunnilta.
+Hitaasti he siirtyivät eteenpäin, ahdistettuina joka puolelta, niin
+että he tuskin pääsivät hengittämään, pehmoisten olkapäiden ja pehmeän
+lämpimien vatsojen kannattamina. Heidän salainen mielihyvänsä kasvoi,
+sitä mukaa kun kulun hitaus kiihotti heidän uteliaisuuttaan.
+Silkkipukuisia naisia, pikkuporvariston rouvia vaatimattomissa asuissa,
+paljain päin tulleita tyttöjä tunkeili sekaisin, kaikki saman kuohuvan
+intohimon vallassa. Muutamat naisten joukkoon eksyneet miehet
+katselivat pulleiden povien saarroksista levottomina ympärilleen.
+Rehentelevän pulska imettäjä kohotti korkealle ilmaan kapalovauvaansa,
+joka kirkui ilosta. Toisaalla laiha ja kuiva nainen vihastui puhjeten
+rumiin sanoihin ja syyttäen naapuriaan tungoksessa murhayrityksestä.
+
+-- Pelkäänpä todellakin, että alushameeni jää minulta tänne, toisti
+rouva de Boves.
+
+Mykkänä, kasvot vielä ulkoilman raitistamina, rouva Marty kohosi
+varpailleen nähdäkseen ennen muita päiden toisella puolen avautuvan
+myymälän avaruuksia. Hänen harmaissa silmissään olivat terät pienet
+niinkuin kissalla, kun se tulee päivänvalosta. Hän oli levänneen
+näköinen, kirkaskatseinen kuin vasta unesta herännyt.
+
+-- Oh, vihdoinkin! hän sanoi huoahtaen.
+
+Rouvat pääsivät tungoksesta ja huomasivat joutuneensa
+Saint-Augustininkadun halliin. Heidän hämmästyksensä oli suuri, kun he
+näkivät, että se oli melkein tyhjä. Heistä tuntui, että täällä aukeni
+kevät heidän päästyään kadulla vallitsevasta pakkasesta. Ulkona
+riehuivat rakeita lennättävät, jäiset tuulet, mutta Aarreaitan
+gallerioissa kesähelteen kirkasvärisyys puhkesi kankaiden vaaleisiin
+vivahduksiin, kevätkuosien kepeyteen ja kirjavien päivävarjojen
+paljouteen.
+
+-- Mutta katsokaa! huudahti rouva de Boves tuijottaen kattoon.
+
+Hän ihaili päivävarjonäyttelyä. Levitettyinä, pingoitettu kangas
+loistaen kuin kuperan kilven pinta, ne peittivät hallin katon
+lasiruuduista aina tammiseen seinälaudoitukseen asti. Ne kulkivat
+kiehkuroina pitkin yläkertojen holvikaaria, kiersivät köynnöksinä
+pylväitä, seurasivat suoraviivaisina reunuksina gallerioiden kaiteita
+kiiveten portaitakin keskeytymättöminä juovina; ja niiden
+tasasuhtaisessa järjestyksessä puhkeavat punaiset, vihreät, keltaiset
+värit peittivät joka paikassa seinät muistuttaen suuren kansanjuhlan
+kunniaksi sytytettyjä suuria venetsialaisia lyhtyjä. Nurkissa oli
+huokeammista päivävarjoista rakennettuja sekavia ryhmiä tai tähtiä,
+joiden vaaleansiniset, kerman- tai ruusunväriset vivahdukset johtivat
+mieleen yölampun himmeän valon, ja niiden yläpuolella leimusi
+suunnattoman suuria japanilaisia päivävarjoja, joissa kullankarvaiset
+kurjet halkoilivat purppuralta hohtavia taivaita.
+
+Rouva Marty haki tarpeeksi kuvaavia sanoja ilmaisemaan ihastustaan,
+mutta ei osannut sanoa muuta kuin:
+
+-- Satumaista.
+
+Sitten hän kääntyi katsoakseen minne mennä.
+
+-- Niin, missä sitä nyt ollaan. Nyöriä kai saa lyhyttavaraosastolta...
+Ostan ja lähden sitten heti tieheni.
+
+-- Minä tulen mukaan, rouva de Boves sanoi. -- Eikö niin, Blanche,
+käydään vain kerran katsomassa, ei sen enempää.
+
+Mutta jo ovella he eksyivät. He kääntyivät vasemmalle, mutta
+kun osastoissa oli tapahtunut muutos, he eivät tulleetkaan
+lyhyttavaraosastoon, vaan osuivat poimukaulusosastoon ja sitten
+kaulusten ja kalvosinten osastoon. Matalakattoisissa huoneissa vallitsi
+painostava kuumuus, kostea ja umpinainen kuin kasvihuoneessa, ja
+kankaista erittyvät miedot hajut raskauttivat ilman, niin että
+kiertävien joukkojen askelten kaiku tukehtui siihen. Rouvat palasivat
+ovea kohti, mutta sen edemmäksi he eivät päässeet, sillä siellä oli
+edessä poistuvien naisten ja lasten joukko, jonka yläpuolella liiteli
+kokonainen pilvi punaisia ilmapalloja. Neljäkymmentätuhatta palloa oli
+varattu, ja poikia oli palkattu yksinomaan näiden pallojen jakamista
+varten. Nähdessään asiakkaiden poistuvan olisi voinut luulla ilmassa
+näkymättömien lankojen päässä kiirehtivän suunnattomia saippuakuplia,
+joihin päivävarjojen valohehku kuvastui. Koko tavaratalo kirkastui.
+
+-- Ovatpa nämä markkinat, sanoi rouva de Boves. -- Ei enää tiedä minne
+mennä.
+
+He eivät kuitenkaan voineet jäädä ovikäytävän tungokseen. Onneksi
+järjestyksenvalvoja Jouve tuli heidän avukseen. Tämä oleskeli
+tapansa mukaan eteisessä tarkastaen jokaista ohikulkevaa naista.
+Poliisivirkansa nojalla hän vahti varkaita, ja varsinkin hän piti
+silmällä raskaina olevia naisia, kun heidän silmiensä ilme herätti
+hänen epäluulonsa.
+
+-- Lyhyttavaraosasto, hyvät rouvat, on tuolla, vasemmalla, näettekö,
+trikootavaraosaston takana.
+
+Rouva de Boves kiitti. Mutta rouva Marty kääntyi säikähtyneenä, kun ei
+enää nähnyt vieressään tytärtään. Lopuksi hän huomasi tämän kaukana
+Saint-Augustinin hallin toisessa päässä katselemassa suurella
+mielenkiinnolla frangi yhdeksänkymmenenviiden centimen naisten
+solmioita. Näitä myytiin eräältä pöydältä, mistä tavarat huudettiin
+kaupaksi, sillä Mouret, joka ei jättänyt ainoatakaan keinoa
+käyttämättä, piti tätä myyntitapaa varsin tehokkaana asiakkaiden
+huomion ja ostohalun herättämiseksi, ja hän pilkkasi muita
+kumppaneitaan, joiden mielestä tavaroiden tuli itse puhua puolestaan.
+Tätä myyntitapaa varten erityisesti palkatut, sukkeluuksia latelevat
+pariisilaiset tyhjäntoimittajat saivat kaupaksi suuret määrät
+vähäarvoista tusinatavaraa.
+
+-- Oi äiti, Valentine kuiskasi, -- katso noita solmioita. Niihin on
+ommeltu nurkkaan pieni lintu.
+
+Kauppa-apulainen suositteli tavaraa, sanoen että se oli täyttä silkkiä,
+että tehtailija oli tehnyt vararikon ja että niitä myytiin sentähden
+niin halvalla, ettei toiste tällaista tilaisuutta tarjoutuisi.
+
+-- Näinkö halvalla! Mahdotonta! rouva Marty sanoi ihastuen niinkuin
+tytärkin. -- En kai köyhdy, vaikka ottaisin kaksikin.
+
+Rouva de Boves katsoi halveksivasti häneen. Hän ei suvainnut
+tyrkyttämistä, ja se kauppias, joka kutsui luokseen, sai hänet heti
+pakenemaan. Rouva Marty puolestaan ei voinut ymmärtää toisen
+hermostunutta vastenmielisyyttä tavaransa puolesta puhuvaa kauppiasta
+kohtaan, sillä hänellä oli aivan toinen luonne, hän oli noita
+onnellisia naisia, jotka eivät pelkää väkivaltaa, vaan nauttivat
+julkisen tarjouksen mieltähivelevästä yllykkeestä, koska se sallii
+heidän pistää kätensä joka paikkaan ja käyttää aikansa tyhjiin
+puheisiin.
+
+-- Nyt, hän jatkoi innostuneesti, -- nyöriä ostamaan!... En tahdo enää
+muuta nähdäkään.
+
+Mutta kun he saapuivat kaulaliina- ja käsineosastolle, hänen voimansa
+pettivät jälleen. Siinä hohti hajavalossa iloinen näyttely, joka
+ilahdutti ja hurmasi silmää. Tasasuhtaisesti järjestetyt pöydät
+muistuttivat kukkasarkoja ja tekivät hallista ranskalaisen kukkatarhan.
+Pöydän paljaalla puupinnalla valuivat silkkiset liinat kannettomista
+ylen täysistä rasioista tarjoten silmälle milloin kurjenpolvien heleää
+punaa, milloin petunian maitomaista valkeutta, milloin päivänkukkien
+kultaa tai verbenan taivaansinistä. Ja kauempana loisti messinkivarsien
+päissä toinen kukkamaailma, sinne tänne siroteltuja koristeliinoja,
+kääröistään avattuja nauhoja, kokonainen kirjava vyö, joka kiemurteli
+pöydillä, kierteli pylväitä ja lukuisiin peileihin kuvastuen kertautui
+loppumattomiin. Mutta varsinkin katsojia keräsi käsineistä rakennettu
+sveitsiläismaja, joka mestariteos oli Mignot'n keksimä ja jonka
+pystyttämiseen oli mennyt kaksi päivää. Mustat käsineet muodostivat
+alakerroksen; sitten oljenväriset, resedanvihreät sekä häränverelle
+vivahtavat muodostivat seinät ja reunustivat koristeina ikkunoita ja
+parvekkeita.
+
+-- Mitä rouva haluaa? kysyi Mignot, kun näki rouva
+Martyn liikkumattomana sveitsiläismajan edessä. -- Tässä on
+pesunahkahansikkaita yksi frangi seitsemänkymmentäviisi, parasta lajia.
+
+Mignot oli väsymätön tyrkyttäjä, joka pöytänsä takaa puhutteli kaikkia
+ohikulkijoita imarrellen heitä kohteliaisuuksilla. Kun rouva Marty
+kielsi päänpudistuksella, hän jatkoi:
+
+-- Tyrolin hansikkaita yhteen frangiin kahteenkymmeneenviiteen, Torinon
+hansikkaita lapsille kirjauksin koristettuja kaikenvärisiä...
+
+-- Ei kiitos, en tarvitse mitään, rouva Marty julisti.
+
+Mutta Mignot arvasi hänen äänensä vivahduksesta, ettei hänen
+kiellossaan ollut tarpeeksi pontta, ja pani siekailematta hänen eteensä
+parin viimeksi mainitsemiaan käsineitä. Rouva Marty ei jaksanut enää
+vastustaa, vaan osti yhden parin. Huomatessaan rouva de Boves'n
+katsovan häneen hymyillen hän punastui.
+
+-- Olen hirveän lapsellinen, vai mitä! Jos en kiirehdi nyöriäni
+ostamaan ja pakene sitten, olen hukassa.
+
+Onnettomuudeksi oli lyhyttavaraosastolla sellainen tungos, ettei hän
+voinut heti toimittaa asiaansa. Rouvat odottivat kymmenen minuuttia ja
+alkoivat jo tuskastua, kun saivat muuta ajattelemista nähdessään rouva
+Bourdelais'n, joka kolmen lapsensa kanssa sattui heidän viereensä. Tämä
+selitteli käytännölliseen elämään perehtyneen naisen tyyneydellä, että
+oli tahtonut näyttää näyttelyn lapsilleen. Madeleine oli kymmenen,
+Edmond kahdeksan ja Lucien neljän vuoden vanha, ja he nauroivat ilosta.
+Käynti oli heille huviretki, joka ei paljoa maksanut ja joka jo aikoja
+sitten oli luvattu.
+
+-- Mutta nuo punaiset päivävarjot ovat mukavia, sanoi äkkiä rouva
+Marty, joka väsyneenä pitkään odottamiseen polki jalkaansa
+kärsimättömästi. -- Mitä jos ostaisin yhden.
+
+Hän valitsi yhden, neljäntoista frangin viidenkymmenen centimen
+hintaisen. Rouva Bourdelais sanoi hänelle ystävällisesti seurattuaan
+kauppaa moittivin katsein:
+
+-- Teidän ei olisi pitänyt kiirehtiä. Kuukauden kuluttua olisitte
+voinut saada sen kymmenellä frangilla... Minua he eivät ainakaan petä.
+
+Hän alkoi tehdä selkoa havainnoista, joita hän säästäväisenä
+perheenemäntänä oli tehnyt. Koska tavaratalot säännöllisesti alensivat
+hintaa, tarvitsi vain odottaa ostaakseen halvalla. Hän ei ainakaan
+suostunut niiden nylkemisjärjestelmään, päinvastoin hän osasi käyttää
+hyväkseen todella hyviä tilaisuuksia. Ja hän kerskasi menettelevänsä
+niin taitavasti, etteivät he saaneet häneltä vähääkään voittoa,
+väittipä vielä tuntevansa vain iloa heidän vahingostaan.
+
+-- Kuulkaahan, sanoi hän lopuksi, -- olen luvannut lapsille mennä
+heidän kanssaan yläkerran lukusaliin kuvia katsomaan... Tulkaa tekin
+mukaan, onhan teillä aikaa.
+
+Rouva Marty unohti nyörinsä ja suostui heti, mutta rouva de Boves
+kieltäytyi sanoen kiertävänsä mieluummin alakertaa. Ja voisivathan he
+sitä paitsi myöhemmin tavata yläkerrassa. Rouva Bourdelais etsi
+portaita, mutta samassa hän huomasi hissin ja työnsi lapsensa siihen
+suodakseen heille vielä senkin huvin. Rouva Marty ja Valentine menivät
+hekin pieneen häkkiin, joka kävi sangen ahtaaksi, mutta he katselivat
+niin hartaasti peilejä, samettisia istuimia ja sirotekoisia kupariovia,
+että saapuivat toiseen kerrokseen huomaamattakaan tasaisesti liukuvaa
+nousua. Siellä odotti heitä uusi yllätys. Pitsiosaston ohi kuljettuaan
+he saapuivat tarjoiluhuoneeseen, jossa rouva Bourdelais juotti
+lapsilaumalleen limonaadia. Tarjoiluhuone oli neliömäinen sali, jossa
+oli leveä marmorinen pöytä. Kummassakin päässä hopeiset suihkukaivot
+heittivät ilmaan hienon suihkun, ja takana oli hyllyt täynnä pulloja.
+Kolmella pojalla oli täysi työ lasien pyyhkimisessä ja täyttämisessä.
+Janoisen ostajakunnan hillitsemiseksi oli pöytä täytynyt ympäröidä
+sametilla päällystetyllä kaiteella, jonka takana asiakkaat jonossa
+odottivat vuoroaan, niinkuin teatterien lippumyymälässä. Täällä oli
+alituinen tungos, ja moni nautti niin innokkaasti ilmaiseksi tarjottuja
+herkkuja, että tuli pahoinvoivaksi.
+
+-- Kas, minne he nyt hävisivät, sanoi rouva Bourdelais päästyään
+tungoksesta ja pyyhittyään lasten suut.
+
+Rouva Marty tyttärineen oli jo kaukana hallin toisessa päässä. Rouva
+Bourdelais näki heidän koettavan hameita ja ostavan yhden. Heidän
+vastustusvoimansa oli nähtävästi lopussa, ja äiti ja tytär katosivat
+näkyvistä ostamiskiihkon valtaamina.
+
+Kun rouva Bourdelais tuli luku- ja kirjoitussaliin, hän asetti lapset
+istumaan ison pöydän ääreen ja meni hakemaan heille valokuva-albumeja.
+Ison salin holvikatto oli täynnä kultakoristeita, ja sen kummassakin
+päässä oli valtavat kamiinat. Keskinkertaisia, mutta komeasti
+kehystettyjä tauluja oli seinillä, kummallakin puolella avautuvat,
+tavarataloa hallitsevat holvikattoiset lehterit oli erotettu salista
+pylväillä, joiden välissä oli suuria, majolikamaljakoissa kasvavia
+palmuja. Sanomalehdillä, aikakauskirjoilla, kirjepaperilla ja
+kirjoitusneuvoilla sälytetyn laajan pöydän ympärillä istui äänetön
+yleisö. Jotkut naiset riisuivat käsineensä kirjoittaakseen kirjeitä
+tavaratalon nimikirjaimin varustetulle paperille, jonka painetun
+alkukirjoituksen he pyyhkäisivät yli kynänvedolla. Miehiä istui
+mukavissa nojatuoleissa lukemassa sanomalehtiä. Mutta useimmat
+viivyttelivät tekemättä mitään: miehiä odottamassa vaimojaan, jotka
+irti päästyään kiersivät osastoja; nuoria naisia odottaen rakastettunsa
+tuloa; vanhoja sukulaisia, joita oli tuotu sinne pois mentäessä
+haettaviksi niinkuin kepit ja sateenvarjot haetaan. Ja he lepäsivät
+ylhäällä luoden silloin tällöin parvekkeilta silmäyksen alakerran
+leveisiin käytäviin ja halleihin, joiden kaukaiset äänet yhtyivät
+kynien rapinaan ja sanomalehtien kahinaan.
+
+-- Kas, tekö siinä? sanoi rouva Bourdelais. -- En ollut tunteakaan.
+
+Hän oli huomannut sanomalehden takana lasten vieressä istuvan rouva
+Guibalin. Tämä ei näyttänyt olevan tapaamisesta mielissään ja teki
+kärsimättömän liikkeen. Mutta hilliten itsensä hän kertoi tulleensa
+lepäämään väentungoksesta. Kun rouva Bourdelais kysyi häneltä aikoiko
+hän ostaa, hän vastasi pitkäveteisellä äänellään kätkien luomiensa alle
+itsekkään katseensa terävyyden.
+
+-- En, päinvastoin olen tullut tuomaan takaisin ostoksia, joihin en ole
+tyytyväinen, oviverhoja. Mutta täällä on niin paljon väkeä, ettei pääse
+lähellekään. Täytyy odottaa.
+
+Rouva Guibal jatkoi puhettaan pitäen palauttamisjärjestelmää sangen
+mukavana. Ennen hän ei koskaan ostanut, mutta nyt hänkin joskus
+uskalsi. Viidestä ostamastaan esineestä hän palautti neljä, ja hän oli
+jo melkein kaikilla osastoilla tunnettu omituisista kaupoistaan ja
+iänikuisesta tyytymättömyydestään, joka sai hänet tuomaan tavarat
+takaisin yksitellen pidätettyään niitä luonaan monta päivää. Mutta
+puhuessaan hän ei kääntänyt katsettaan salin ovesta ja hän näytti
+tuntevan huojennusta, kun rouva Bourdelais kääntyi lapsiensa puoleen
+selittääkseen kuvia. Melkein samassa herra de Boves ja Paul de
+Vallagnosc astuivat sisään. Kreivi, joka oli tullut muka ainoastaan
+opastaakseen Vallagnoscia uudessa tavaratalossa, vaihtoi rouva Guibalin
+kanssa nopean katseen; sitten tämä taas vajosi lukemiseensa ikäänkuin
+ei olisi tiennyt toisen tulosta mitään.
+
+-- Terve, Paul! kuului takaa ääni.
+
+Se oli Mouret, joka oli tarkastamassa eri toimistojen työtä. He
+kättelivät, ja Mouret kysyi heti, eikö rouva de Boveskin aikonut
+kunnioittaa tavaratalon avajaisjuhlaa läsnäolollaan.
+
+-- Ei, suureksi ikäväkseen hän ei voi, vastasi herra de Boves. -- Hän
+on sairas, ei kuitenkaan mitään vaarallista.
+
+Samassa hän erosi heistä lähestyäkseen hattu kädessä rouva Guibalia,
+jonka hän nyt vasta oli huomaavinaan. Toiset jäivät paikoilleen
+tervehtien häntä sieltä. Rouva Guibalkin teeskenteli hämmästystä. Mutta
+Paul hymyili, sillä nyt hän ymmärsi. Hiljaa hän kertoi Mouret'lle,
+miten hän oli tavannut kreivin Richelieunkadulla ja miten tämä
+koetettuaan ensin turhaan päästä hänestä eroon oli vihdoin pakottamalla
+pakottanut hänet tulemaan mukaansa Naisten Aarreaittaan, joka muka
+välttämättä oli nähtävä. Jo kokonaisen vuoden tämä kunnon rouva oli
+imenyt herra de Boves'ilta hänen rahansa ja huvitellut mielensä mukaan
+hänen kustannuksellaan tavaten hänet milloin missäkin julkisessa
+paikassa, kirkoissa, museoissa, myymälöissä, sopiakseen hänen kanssaan
+suullisesti tapaamisista, kun ei uskaltanut kirjoittaa.
+
+-- Luulen, etteivät he koskaan tapaa kahta kertaa samassa hotellissa,
+kuiskasi nuori mies. -- Viime kuussa esimerkiksi herra de Boves oli
+muka tarkastusmatkalla ja kirjoitti vaimolleen joka toinen päivä
+milloin Blois'sta, milloin Libournesta tai Tarbes'ista, ja kuitenkin
+voisin vannoa nähneeni hänet Batignolles'in matkustajakodin ovella...
+Mutta katsohan kuinka hän kumartaa. Mikä nuhteeton virkamiesryhti! Kuin
+itse vanha Ranska!
+
+-- Ja miten avioliittosi edistyy? kysyi Mouret.
+
+Paul vastasi kääntämättä silmiään kreivistä, että odotettiin tädin
+kuolemaa. Sitten hän suuresti huvittuneena jatkoi:
+
+-- No johan nyt! Nyt hän antaa hänelle osoitteen, näetkö? Ja toinen
+ottaa vastaan sen mitä viattomimman näköisenä. Pelättävä nainen tuo
+hienohipiäinen punakutri, joka näyttää kaikkeen kyllästyneeltä...
+Täytyypä todella myöntää, että outoja täällä sinun luonasi tapahtuu.
+
+-- Oh, vastasi Mouret hymyillen, -- naiset eivät täällä ole minun
+luonani vieraissa, kotonaanhan he ovat.
+
+Sitten hän rupesi laskemaan leikkiä. Niinkuin pääskyset tuottavat
+kodille onnea, niin lempikin. Eivät he olleet hänelle tuntemattomia,
+tytöt, jotka kiersivät osastoja, yhtä vähän kuin rouvatkaan, jotka
+sattumalta tapasivat ystäviään. Ja jos he eivät ostaneetkaan, niin
+olivathan ainakin lisänä tungoksessa, huoneita lämmittämässä.
+Jutellessaan Mouret johti vanhan toverinsa lukusalin ovelle katsomaan
+keskusgalleriaa, joka komeine halleineen levisi heidän jalkainsa alla.
+Heidän takanaan sali uinui levollisuutta, huolimatta kynien rapinasta
+tai kahisevista sanomalehdistä. Muuan vanha herra oli nukahtanut
+Moniteur lehden ääreen. Herra de Boves katseli tauluja eksyttääkseen
+tungokseen tulevan vävynsä. Ja yksin häiriten yleistä rauhaa rouva
+Bourdelais liverteli ääneen lapsiensa huviksi ikäänkuin olisi ollut
+kotonaan.
+
+-- Näethän, kotonaan he ovat, Mouret toisti osoittaen kädellään
+alhaalla myllertäviä naisjoukkoja.
+
+Samassa tuli rouva Desforges sisään päästyään töin tuskin vapaaksi oven
+tungoksesta, johon häneltä oli jäädä päällysvaippakin. Hän käveli
+ensimmäisen hallin poikki ja saavuttuaan suureen galleriaan hän kohotti
+katseensa. Kaikkialla hän näki kaiteita ja käsipuita niinkuin
+asemasalissa, ilmassa notkuvia portaita ja riippusiltoja. Kierreportaat
+kohosivat rohkeasti kaarrellen, rautasillat risteilivät korkealla katon
+alla. Ja kaikki nämä kevyet, rautaiset rakennelmat kuvastuivat päivän
+kirkastamaa lasikattoa vastaan eräänlaisena sokkelopitsinä, jonka
+silmukoista päivä kiilsi. Toteutunut unelma, uudenaikainen Baabel, joka
+pinosi päällekkäin monet kerroksensa, avasi laajat salinsa ja tarjosi
+loppumattomia näköaloja. Rauta oli joka paikassa vallitsevana. Nuori
+arkkitehti oli uskaltanut käyttää sitä sellaisenaan peittämättä sitä
+kiveä tai puuta matkivan töherryksen alle. Alhaalta rakennus oli sekä
+värinsä että muotonsa puolesta tehty yksinkertaiseksi, jottei se
+loistollaan himmentäisi näytteille pantuja tavaroita; siellä oli suuria
+sileitä seinäpintoja ja himmeitä värejä. Mutta mikäli pylväät kohosivat
+korkeammalle, niiden kukka-, lehti- ja tähtikoristeet kävivät yhä
+komeammiksi ja monimutkaisemmiksi, kunnes ne vihdoin kattoon kohottuaan
+peittyivät leimuavien värien, punaisen, vihreän ja hohtavan kullan
+peittoon, kullan varsinkin, lainehtivan, kuohuvan kullan, joka
+räiskytti ikkunalasitkin kiiltäviä kultapisaroita täyteen. Siellä
+gallerioidenkin holvikaaret hohtivat iloisenvärisinä. Kirjavat
+mosaiikki- ja fajanssireunukset lievensivät yleisvaikutuksen
+ankaruutta, kun sitä vastoin pitkin portaiden punaisella sametilla
+verhottuja kaidepuita juoksi kiilloitettuja rautakiskoja, teräkseltä
+loistavia.
+
+Vaikka rouva Desforges oli jo käynyt katsomassa tavaratalon uutta osaa,
+vaikutti se esiintyessään nyt hehkuvan elämän pyörteissä häneen niin
+valtavasti, että hänen täytyi pysähtyä. Hänen ympärillään kuohuivat
+sisään ja ulos tunkevan ihmisvirran hyökyaallot. Joukko oli vielä
+sangen kirjavaa, vaikkakin säätyläisnaisten luku iltapäivän kuluessa
+vähitellen lisääntyi. Surupukuisiakin naisia oli, pitkät suruhunnut
+hatuissa. Siellä täällä väentungokseen eksynyt imettäjä koetti
+kyynärpäät ojona suojella lastaan. Koko tämä aaltoileva ihmismeri, nämä
+kirjavat hatut ja hatuttomat, vaalea- tai mustatukkaiset päät vierivät
+gallerioiden päästä päähän sekavina ja himmeävärisinä keskellä heleästi
+loistavia kankaita. Kaikkialla, eloisissa musliineissa, hohtavissa
+silkkikankaissa ja tummissa villakudoksissa näkyi suuria hintalappuja,
+joiden räikeä valkeus pisti silmään. Nauhakasojen silmukat kohosivat
+oudonmuotoisina korvina ihmisten päiden takaa, flanellipino pisti
+jykevän niemekkeensä lainehtivaan ihmismereen, lukuisat peilit
+kuvastivat pintaansa näyttelyjen osia ja yleisön murtokappaleita,
+olkapäitä, käsivarsia ja kenossa keikkuvia kasvoja. Oikealla
+ja vasemmalla, poikkipäin kulkevissa gallerioissa vilahteli
+milloin valkotavaroiden lumikinoksia, milloin trikootavaroiden
+tummantäplikkäitä kasoja, milloin etäisyyteen hukkuvia ryhmiä, joihin
+lasiruuduista lähtevä valo sattui ja joissa ei asiakkaista enää ollut
+muuta jäljellä kuin sekavasti häilyvää ihmistomua. Ja kun rouva
+Desforges kohotti katseensa, hän näki pitkin riippusiltoja,
+kierreportaita ja eri kerrosten kaiteita kattoa kohti pyrkivää hyörivää
+väkeä, kokonaisen ilmassa liikkuvan kansakunnan, joka kapusi
+suunnattoman metalliverkon silmukoissa ja kuvastui mustana hiotun
+kattolaen kirkkautta vastaan. Suuria kultaisia kattokruunuja riippui
+laessa. Lippuina liehui kaidepuissa mattoja, silkkiliinoja,
+kultakirjokankaita. Pitsiparvia lenteli, musliinipilviä, liiteli
+silkkisiä siipiä, ja niiden keskellä kurottuivat puoleksi puetut
+mallinuket voitollisesti taivasta kohti. Ja tämän sekasorron
+yläpuolella, kaikkein korkeimmalla, missä ostajain luku väheni,
+vuodevaateosaston pienet, patjojen peittämät rautasängyt pilkistivät
+valkeiden päiväpeitteiden alta, niinkuin sisäoppilaitoksen
+makuuhuoneessa pikkutyttöjen vuoteet, huolimatta alhaalta kohoavasta
+hälinästä.
+
+-- Haluaako rouva huokeita sukkanauhoja? sanoi eräs myyjä rouva
+Desforges'ille, nähdessään hänen seisovan liikkumattomana. --
+Täyssilkkiä, frangi yhdeksänkymmentäviisi.
+
+Rouva Desforges ei viitsinyt edes vastata. Hänen ympärillään kuului
+yhtämittaisena surinana yhä uusia tarjouksia, toinen toistaan
+kiihkeämpiä. Rouva Desforges seisoi yhä samassa paikassa miettien
+minnepäin kääntyä. Vasemmalla hän huomasi Albert Lhommen
+kassakomerossa. Tämä, joka tunsi hänet ulkonäöltä, uskalsi hymyillen
+katsella häntä huolimatta laskuista, joita joka taholta satoi hänen
+pöydälleen, yhtä vähän kuin Josephistakaan, joka hikipäissään sitoi ja
+pakkasi tietämättä kuinka selvitä käärelankakeristään. Rouva Desforges
+pääsi suunnastaan selville. Hän huomasi olevansa silkkiosaston edessä.
+Mutta sittenkin häneltä meni kymmenen minuuttia ennenkuin hän pääsi
+perille. Punaisia, näkymättömien rihmojen päässä liehuvia ilmapalloja
+ilmestyi yhä enemmän; ne kokoontuivat purppurapilveksi, joka hiljakseen
+liiteli ovea kohti hajotakseen Pariisin kaduille. Hänen täytyi joskus
+kumartua kun pallo lensi alhaalla, jonkun lapsen pikku sormiin
+sidottuna.
+
+-- Kuinka, rouva, tekin olette uskaltanut! Bouthemont huudahti
+iloisesti huomatessaan rouva Desforges'in.
+
+Nykyään tämä osastonhoitaja, jota Mouret oli suositellut rouva
+Desforges'ille, kävi joskus tämän kodissa teetä juomassa. Henrietten
+mielestä Bouthemont ei tosin ollut erikoisen hieno, mutta hän oli
+muuten miellyttävä mies, jonka vilkas ja hilpeä luonne huvitti ja
+hämmästytti. Sitä paitsi Bouthemont oli joitakin päiviä sitten
+ujostelematta kertonut hänelle Mouret'n ja Claran hyvistä väleistä
+jutellen huvikseen, mitään tarkoittamatta, niinkuin tämän leikkisän
+miehen oli tapana, ja nyt rouva Desforges mustasukkaisuuden pistos
+rinnassa, mutta välinpitämättömän näköisenä, tuli katsomaan kuka tyttö
+oli, vaikka Bouthemont oli nimeä mainitsematta vain sanonut hänet
+erääksi valmiiden vaatteiden myyjättäreksi.
+
+-- Tarvitsetteko jotakin? Bouthemont jatkoi.
+
+-- Tietysti, en kai muuten olisi tullut... Onko teillä fulardia
+aamupuvuiksi?
+
+Mutta rouva Desforges'in käynnillä oli toinenkin tarkoitus. Hän oli
+tullut kysymään Bouthemont'ilta Mouret'n myyjättären nimeä, sillä hän
+tahtoi välttämättä nähdä tämän. Bouthemont kutsui Favier'n näyttämään
+kankaita, mutta odottaessaan tämän tuloa hän jatkoi keskustelua rouva
+Desforges'in kanssa. Favier viipyi, sillä hän palveli parhaillaan tuota
+vaaleata "kaunotarta", josta osastolla usein puhuttiin, vaikka ei
+tiedetty hänen oloistaan eikä hänen nimestään. Tällä kertaa "kaunotar"
+oli surupuvussa. Ketä hän mahtoi surra, isäänsäkö vai miestään. Ei
+varmaankaan isää, sillä hän olisi kai siinä tapauksessa näyttänyt
+alakuloisemmalta. Mutta jos hän suri miestään, niin silloinhan hän oli
+todellakin ollut naimisissa eikä huhuissa ollutkaan perää. Mutta jos
+häneltä oli äiti kuollut. Kaikkia näitä mahdollisuuksia pohdittiin
+hiljaa osastolla tulisesta kiireestä huolimatta.
+
+-- Joutukaahan toki! Hutin huusi Favier'lle, joka palasi saatettuaan
+"kaunottaren" kassalle. -- Kun tuo nainen on täällä, niin ette joudu
+milloinkaan valmiiksi... Hänkö nyt teistä huolisi.
+
+-- Yhtä paljon ainakin kuin minä hänestä, vastasi myyjä vihoissaan.
+
+Mutta Hutin uhkasi ilmoittaa johtokunnalle, jos myyjät eivät
+käyttäytyneet kunnioittavasti asiakkaita kohtaan. Hutinista oli tullut
+hirviö kun hän toverinsa avulla oli saanut Robineaun kukistetuksi ja
+päässyt hänen paikalleen, ja hän osoitti lupauksistaan huolimatta niin
+armotonta ankaruutta alaisiaan kohtaan, että nämä kannattivat nyt salaa
+Favier'ta.
+
+-- Kas niin, älkää vastatko, jatkoi Hutin ankarasti. -- Herra
+Bouthemont kysyy teiltä fulardia, vaaleampia sävyjä.
+
+Keskellä hallia tarjosi kesäsilkkien näyttely silmälle aamuhetken
+hienoimpia valonvivahduksia, läpikuultavan vaaleita, punaisia,
+keltaisia, sinisiä heijastuksia, taivaankaarelta lainattuja. Siinä oli
+kankaita, kirkkaampia kuin kesäisen taivaan hattarat, keveämpiä kuin
+linnun pesästä lentävät untuvat, hienompia kosketukselle kuin
+kiinalaisen neitsyen iho. Siinä oli japanilaisia ja intialaisia
+kankaita, ruudukkaisia, kukikkaita, jotka johtivat mieleen
+hienohelmaisten naisten kävelyn toukokuun aamuna suurten puiden
+varjossa.
+
+-- Otan tämän, rouva Desforges sanoi osoittaen Ludvig XIV:n tyylistä
+kangasta, jonka vaalealle pohjalle oli siroteltu ruusukimppuja.
+
+Favier'n mitatessa kangasta hän vielä kerran pyysi Bouthemont'ia
+sanomaan kenestä oli kysymys.
+
+-- Aion mennä valmiiden vaatteiden osastolle, sanoi hän, -- katsomaan
+matkaviittoja... Kuulkaa, onko hän vaalea, tuo neiti, josta oli puhe?
+
+Osastonjohtaja, joka alkoi käydä levottomaksi itsepintaisista
+kysymyksistä, hymyili vastaamatta. Samassa Denise sattui kulkemaan ohi
+opastaessaan Liénard'in luo merinoita ostamaan rouva Boutarelin, tuon
+maaseudulta kotoisin olevan naisen, joka kävi Pariisissa kahdesti
+vuodessa tuhlatakseen Naisten Aarreaitassa vaivoin säästämänsä rahat.
+Kun Favier valmistautui saattamaan rouva Desforges'ia, Hutin pysähdytti
+hänet tehdäkseen hänelle kiusaa.
+
+-- Teidän ei tarvitse mennä. Pyydetään neitiä saattamaan rouva.
+
+Denise suostui heti ottamaan sekä ostoksen että laskun. Mutta hän oli
+hämillään niinkuin aina, kun kohtasi tuon miehen, jota hän ei voinut
+häpeämättä nähdä, ikäänkuin tämä olisi muistuttanut häntä vakavasta
+hairahduksesta. Niin suuresti unelman muisto painoi hänen
+omaatuntoansa.
+
+-- Kuulkaahan, kuiskasi rouva Desforges Bouthemont'ille, -- tuo tyttö
+se kai on... Vai on hänet otettu takaisin palvelukseen?... Aivan
+varmaan, hän se on, josta kerroitte.
+
+-- Mahdollisesti, vastasi osastonhoitaja yhä vielä hymyillen ja
+vältellen suoraa vastausta, sillä hän oli päättänyt lujasti pitää nimen
+salassa.
+
+Seuraten Deniseä rouva Desforges nousi hitaasti portaita. Hänen täytyi
+vähän väliä pysähtyä pitääkseen puoliaan yläkerroksista laskeutuvia
+joukkoja vastaan. Portaita kannattavat pylväät tärisivät huomattavasti
+koko talon täyttävän elämän vaikutuksesta. Jokaisella portaalla seisoi
+kummallakin puolella kaiteeseen lujasti sidottu mallinukke, jonkin
+erityisen vaatekappaleen näyttämistä varten, milloin kävelypuvun,
+milloin päällysvaatteen, milloin aamupuvun. Niitä olisi voinut luulla
+voittokulun kunniaksi järjestetyksi kaksinkertaiseksi sotilasriviksi,
+niin suorina ja vakavina ne seisoivat kohottaen ilmaan pään asemesta
+kaulaan pistetyn hintalappupuikon, joka upposi flanelliin kuin tikari
+veriseen haavaan.
+
+Vihdoin rouva Desforges pääsi toiseen kerrokseen, mutta törmäsi
+sellaiseen väenpaljouteen, että hänen täytyi pysähtyä hetkeksi. Hän
+näki nyt allaan alakerran osastot mahtavine ostajakuntineen, jonka läpi
+hän oli äsken raivannut tiensä. Näin ylhäältäpäin katsottuna se näytti
+aivan erilaiselta. Ihmisten päät, toinen toisensa vieressä, alta ei
+ruumista näkynyt, nousivat ja laskivat kuin valtameren aallot,
+kihisivät ja kuhisivat kuin muurahaispesässä. Valkeiden hintalappujen
+numerot näyttivät täältä vain hienoilta viivoilta, nauhakasat olivat
+litistyneet, flanelliniemeke halkaisi galleriaa kapeana muurina,
+kaidepuilla riippuvat matot ja kirjokutoiset silkit riippuivat
+hänen jalkojensa alla kuin kirkon laulajalehteriin ripustetut
+juhlastandaarit. Kauempana hän huomasi poikkipäin kulkevien
+gallerioiden polvekkeita, niinkuin kellotornin hirsiristikolta näkee
+lähikatujen kulmia, missä ohikulkijat liikkuvat mustina täplinä.
+Varsinkin häntä hämmästytti se, että hän sulkiessaan kirjavien värien
+sekasorrosta väsyneet silmänsä tunsi vieläkin valtavammin
+ihmisjoukkojen läheisyyden oudosta, veden nousua muistuttavasta
+kohinasta ja ihmisruumiiden ilmaan haihduttamasta lämmöstä. Lattiasta
+kohosi hieno pöly täynnä naisesta lähteviä tuoksuja, alusvaatteista ja
+niskasta, hameista ja hiuslaitteista, kirpeä, läpitunkeva tuoksu, joka
+suitsutuksena häilyi tässä naisruumiin palvelukseen pystytetyssä
+temppelissä.
+
+Mouret, joka vielä seisoi Vallagnoscin seurassa lukusalin ovella veti
+mielihyvällä keuhkoihinsa tätä tuoksua ja päihtyen siitä toisti
+vieläkin:
+
+-- Kotonaanhan he ovat. Tiedän naisia, jotka päiväkaudet oleskelevat
+täällä, syövät leivoksia ja kirjoittavat kirjeensä. Yösija vain
+puuttuu.
+
+Tämä leikinlasku huvitti Paulia, joka pessimismin ikävystyneisyydessä
+väitti mielettömäksi ihmisjoukkojen innostusta kauniisiin vaatteisiin.
+Usein kun hän kävi entistä koulutoveriaan tervehtimässä, hän tunsi
+lähtiessään melkein kiukkua nähtyään tämän niin ilosta uhkuvana
+keimailevan asiakkaittensa keskellä. Eikö yksikään noista tyhjistä ja
+sydämettömistä olennoista kyennyt opettamaan hänelle olemisen
+turhuutta? Mutta tänään Octave tuntui menettäneen tavallisen
+tasapainonsa. Hän, joka tavallisesti suhtautui asiakkaittensa
+innostuttamiseen leikkausta toimittavan lääkärin tasaisella
+tyyneydellä, näkyi nyt myös joutuneen tavaratalon polttavan intohimon
+valtaan. Hän oli huomannut Denisen ja rouva Desforges'in nousevan
+yhdessä portaita, ja hänen puheensa oli käynyt äänekkäämmäksi, hänen
+liikkeensä rajuimmiksi, ja vaikka hän ei tahtonut kääntää päätään
+sinnepäin, hän kiihtyi yhä enemmän sitä myöten kun tunsi heidän
+lähestyvän. Puna kohosi hänen kasvoilleen, ja hänen silmissään paloi
+kipinä sitä samaa tulta, joka pitkin päivää oli hehkunut hänen
+asiakkaittensa katseissa.
+
+-- Kyllä taitavat varastaa teiltä, kuiskasi Vallagnosc, joka huomasi
+joukossa epäilyttäviä kasvoja.
+
+Mouret levitti kätensä.
+
+-- Varastavat kyllä, hän vastasi, -- varastavat niin, että on vallan
+uskomatonta.
+
+Hermostuneesti, hyvillään siitä, että sai tästä keskustelunaiheen, hän
+luetteli loppumattomiin esimerkkejä, kertoi tapahtumia ja luokitteli
+varkaat. Ensiksi hän mainitsi ammattivarkaat, jotka tekivät vähimmän
+vahinkoa, sillä poliisi tunsi heidät melkein kaikki. Sitten tulivat
+kleptomaanit, uudenaikaista mielisairautta potevat, joka mielisairaus
+arveltiin suurmyymälöiden tuottamien kiusauksien tulokseksi. Ja lopuksi
+olivat raskaana olevat naiset, joiden kiihko kohdistui johonkin
+erityiseen tavaralajiin. Niinpä poliisi oli esimerkiksi eräältä
+tällaiselta naiselta löytänyt kaksisataaneljäkymmentäkahdeksan paria
+ruusunpunaisia käsineitä, jotka oli varastettu Pariisin eri
+käsinekaupoista.
+
+-- Sentähdenkö naisten silmissä heidän täällä käydessään on niin outo
+katse? sanoi Vallagnosc. -- Häpeätä ja ahneutta niinkuin raivostuneen
+eläimen katseessa. Sitä ihmettelinkin!... Kunniallisuutta täällä
+todellakin opetetaan ihmisille!
+
+-- Minkä minä sille taidan? vastasi Mouret. -- Joskin koetammekin
+kotiuttaa heidät tänne, niin emme kuitenkaan voi sallia heidän vievän
+tavaroita maksamatta... Ja sangen hienojakin naisia saadaan kiinni
+sellaisesta. Viime viikolla esimerkiksi meidän täytyi haastaa oikeuteen
+eräs apteekkarin sisar ja erään hovioikeudenneuvoksen rouva. Teemme
+mitä voimme epäkohdan poistamiseksi.
+
+Hän keskeytti osoittaakseen toverilleen isä Jouvea, joka nauhaosastolla
+parhaillaan piti silmällä erästä raskaana olevaa naista, joka liikkui
+varovasti tungoksessa ystävättären seurassa.
+
+-- Kyllä hän saa naisen kiinni, jatkoi Mouret, -- hän tietää kyllä
+kaikki heidän kepposensa.
+
+Mutta hänen äänensä vavahti eikä hänen naurussaan ollut enää
+luonnollista kaikua. Denise ja Henriette, joihin hän koko ajan oli
+salaa vilkuillut, olivat nyt saapuneet hänen luokseen ja kulkivat hänen
+takanaan päästyään suurella vaivalla väentungoksen läpi. Hän kääntyi ja
+tervehti asiakastaan hienotunteisen ystävän tavoin, joka ei tahdo
+saattaa naista panettelun alaiseksi pysähdyttämällä hänet keskellä
+tungosta. Mutta rouva Desforges, jonka epäluulo oli hereillä, oli
+huomannut minkä katseen hän oli luonut Deniseen. Tämä oli varmaan se
+tyttö, joka hänen kanssaan kilpaili Mouret'n rakkaudesta ja jonka
+nähdäkseen hän oli tullut tänne.
+
+Valmiiden vaatteiden osastolla neidit olivat pyörällä päästään. Kaksi
+myyjätärtä oli sairastunut, ja rouva Frédéric, alijohtajatar, oli
+muitta mutkitta ottanut eron juuri avajaisjuhlan aattona ja hakenut
+palkkansa kassasta. Hän pakeni kiireisimpänä hetkenä välittämättä
+Aarreaitasta sen enempää, kuin mitä tämä palvelijoistaan välitti. Tästä
+keskusteltiin osastolla kiireestä huolimatta. Clara, joka sai kiittää
+Mouret'n oikkua siitä, että hänet vielä pidettiin osastolla, hyväksyi
+rouva Frédéricin käytöksen sanoen sitä nokkelaksi. Marguerite kertoi,
+kuinka Bourdoncle lähdöstä kuullessaan oli suuttunut silmittömästi, ja
+Aurélie rouva julisti, että hänen mielestään rouva Frédéric ei ollut
+koskaan uskonut kenellekään salaisuuttaan, joku luuli tietävänsä, että
+hän oli eronnut tavaratalosta mennäkseen naimisiin erään miehen kanssa,
+joka omisti kylpylän lähellä kauppahallia.
+
+-- Matkapuvunko rouva haluaa? Denise kysyi rouva Desforges'ilta
+tarjottuaan hänelle tuolin.
+
+-- Niin, vastasi rouva Desforges, joka halusi olla epäkohtelias.
+
+Osaston uusi sisustus oli arvokas ja upea, korkeita, leikkauksin
+koristettuja tammikaappeja ja suuria seinäpintojen levyisiä peilejä.
+Paksu lattiamatto tukahdutti askelten äänen. Denisen hakiessa
+matkapukuja rouva Desforges, joka katseli uutta huonetta, sattui
+näkemään kuvansa peilissä ja unohtui tutkimaan sitä. Oliko hän siis
+tulossa vanhaksi, koska häntä petettiin tuollaisen tyttörievun takia?
+Peiliin kuvastui osasto kokonaisuudessaan kaikkine komeuksineen, mutta
+Henriette ei nähnyt muuta kuin kalpeat kasvonsa eikä kuullut kuinka
+Clara hänen takanaan supatteli kertoen Margueritelle rouva Frédéricin
+viekkaudesta, kun tämä joka ilta ja aamu kulki Choiseulin kauppakujan
+kautta uskotellakseen muille, että asui Seinen vasemmalla rannalla.
+
+-- Tässä viimeiset mallimme, sanoi Denise. -- Meillä on niitä useita
+värejä.
+
+Hän levitteli rouva Desforges'in nähtäväksi neljä tai viisi asua. Tämä
+katseli niitä halveksivasti, ja hänen kasvonsa kävivät yhä kovemmiksi,
+sitä mukaa kun hän niitä tarkasteli. Toisessa oli liiaksi poimuja, ja
+vaate näytti ahtaalta. Toinen oli olkapäistä jäykkä, kulmikas niinkuin
+kirveellä veistetty. Jos olikin matkalle lähdettävä, niin ei kuitenkaan
+tarvinnut pukeutua vahtikojuksi.
+
+-- Näyttäkää muita, neiti!
+
+Denise levitteli uusi vaippoja ja käänsi entiset kokoon vähääkään
+tuskastumatta. Tämä leppeä kärsivällisyys vasta oikein suututti rouva
+Desforges'ia. Alinomaa hänen katseensa palasi peiliin, missä hän näki
+oman kuvansa Denisen kuvan vieressä, ja hän alkoi verrata niitä
+toisiinsa. Oliko mahdollista, että tuollaiselle vähäpätöiselle
+olennolle annettiin arvoa hänen rinnallaan. Nyt hän muisti: sehän se
+oli, tuo taitamaton vasta-alkaja, joka oli näyttänyt tyhmältä ja
+kömpelöltä kuin hanhipaimen. Hän osasi tietenkin nyt esiintyä
+sievemmin, ja aika näppärältä hän näytti säntillisessä silkkipuvussaan.
+Mutta mikä vaatimattomuus, mikä jokapäiväisyys!
+
+-- Koetan löytää rouvalle lisää malleja, Denise sanoi tyynesti.
+
+Hänen palattuaan sama meno alkoi uudestaan. Milloin kangas oli liian
+raskasta, milloin se ei ollut minkään arvoista. Rouva Desforges
+kääntyi, korotti ääntään ja koetti vetää puoleensa Aurélie rouvan
+huomion aiheuttaakseen Deniselle nuhteita. Mutta palattuaan
+palvelukseen Denise oli vähitellen päässyt koko osaston suosioon ja oli
+kuin kotonaan. Aurélie rouvakin tunnusti hänet harvinaisen hyväksi
+myyjättäreksi hänen yhtämittaisen lempeytensä ja hilpeän mielenlaatunsa
+takia, ja sentähden hän nytkin vain kohautti olkapäitään asiaan enempää
+sekaantumatta.
+
+-- Voisiko rouva kenties sanoa minkä mallisen haluatte? toisti Denise
+väsymättömän kohteliaasti.
+
+-- Hyvä sanoa, kun ei ole mitään saatavana! huudahti rouva Desforges.
+
+Mutta samassa hän hämmästyneenä vaikeni tuntien olkapäätään
+kosketettavan ja huomasi vieressään rouva Martyn. Ostokiihkonsa ajamana
+tämä oli matkallaan tavaratalossa päässyt näin pitkälle kuljettaen
+mukanaan kokonaista tavarakuormaa, missä oli solmioita, käsineitä,
+päivänvarjo, hameita, pyyheliinoja, verhoja, lamppu, kolme olkimattoa
+ynnä muuta, niin että myyjä säästääkseen käsivarttansa, joka oli
+vähällä katketa taakan painosta, oli asettanut koko kasan tuolille ja
+laahasi sitä jäljessään.
+
+-- Vai matkapuvun te ostatte? rouva Marty sanoi.
+
+-- Hyvä Jumala, en toki. Niistä ei ole mihinkään.
+
+Mutta rouva Marty oli jo sattunut näkemään raitaisen päällysvaatteen,
+joka miellytti häntä. Hänen tyttärensä oli jo sitä tutkimassa. Silloin
+Denise kutsui luokseen Margueriten, joka totellen toverin viittausta ei
+ujostellut tyrkyttäessään ostajalle viimevuotista tavaraa edullisena
+kauppana. Margueriten vannottua, että tavaran hinta oli jo kaksi kertaa
+alennettu, ensin sadastaviidestäkymmenestä sataankolmeenkymmeneen ja
+sitten sataankymmeneen, rouva Marty ei jaksanut enää vastustaa. Hän
+osti, ja hänen seurassaan oleva myyjä luovutti tuolin tavaroineen ja
+laskuineen.
+
+Mutta rouvien takana osasto myynnin touhusta huolimatta jatkoi
+juoruamista rouva Frédéricistä.
+
+-- Vai oli hänelläkin omansa? kyseli muuan pikku myyjätär, uusi tulokas
+osastolla.
+
+-- Oli, tuo kylpylän isäntä, vastasi Clara. -- Ei ole tuollaisiin
+tasaisiin leskirouviin luottamista.
+
+Margueriten kirjoittaessa pukua laskuun rouva Marty kääntyi rouva
+Desforges'in puoleen iskien merkitsevästi hänelle silmää ja osoittaen
+Claraa.
+
+-- Tiedättehän, kuiskasi hän, -- tuossa on Mouret'n viimeinen oikku.
+
+Rouva Desforges katsoi hämmästyneenä ensin Claraan, sitten Deniseen ja
+vastasi:
+
+-- Ei toki tuo pitkä, tuo pieni kai se on.
+
+Kun rouva Marty ei uskaltanut pysyä väitteessään, rouva Desforges
+lisäsi kovemmalla äänellä, jossa oli hienon naisen ylenkatsetta
+palvelijatarta kohtaan:
+
+-- Tai kenties kumpikin, kuka sen tietää.
+
+Denise kuuli sen. Hän loi kirkkaan ja suoran katseen tuohon
+tuntemattomaan rouvaan. Äkkiä hänelle tuli mieleen, että siinä oli
+isännän ystävätär, josta hänelle oli kerrottu ja jonka luona hänen
+sanottiin käyvän. Hänen katseestaan kuvastui silloin niin paljon
+surumielistä arvokkuutta ja viatonta suoruutta, että Henrietten täytyi
+hävetä.
+
+-- Koska teillä ei ole mitään kunnollista näytettävää, rouva Desforges
+sanoi jyrkästi, -- viekää minut kävelypukuosastolle.
+
+-- Odottakaahan, huudahti rouva Marty, -- minäkin tulen mukaan... Minun
+piti katsoa Valentinelle pukua.
+
+Marguerite tarttui tuoliin ja laahasi sitä jäljessään, kuluipa se
+taikka ei kyydissä, Denisellä sitävastoin ei ollut muuta kantamista
+kuin rouva Desforges'in ostama kangas. Nyt kun kävelypukuosasto
+oli sijoitettu toiseen kerrokseen, talon toiseen päähän, täytyi
+kulkea kokonainen matka. Marguerite kulki ensimmäisenä, tuolinsa
+eteen valjastettuna, raivaten hitaasti toisille tietä. Jo
+valkotavaraosastolla rouva Desforges alkoi valittaa. Naurettavia
+kerrassaan tavaratalot, missä täytyi kulkea peninkulma ostaakseen
+jonkun tavaran. Rouva Martykin sanoi kuolevansa uupumukseen, ja
+sittenkin väsymys, raukea voimattomuus tavaraläjien keskellä tuotti
+hänelle suurta nautintoa. Mouret'n nerokas keksintö ei ainakaan hänen
+kohdallaan mennyt hukkaan. Matkalla hän pysähtyi jokaiselle osastolle.
+Valkotavaraosastolla hän osti paitoja Paulinelta, jonka täytyi nyt
+astua valjaisiin ja päästää Marguerite vapaaksi. Rouva Desforges olisi
+voinut jatkaa matkaansa päästääkseen nopeammin Denisen luotaan, mutta
+hän tuntui olevan mielissään, kun tiesi tämän nöyränä ja vaatimattomana
+odottavan, missä hän vain suvaitsi viivytellä neuvoakseen tuttavaansa.
+Kapalovaateosastolle rouvat jäivät ihmettelemään ostamatta kumminkaan
+mitään, mutta sitten rouva Marty taas alkoi tuhlata rahojaan milloin
+mustaan silkkikureliiviin, milloin nahkaisiin hihanreunuksiin, joita
+vuodenajan tähden myytiin halvalla, milloin venäläisiin pitseihin,
+joilla koristettiin pöytäliinoja. Hänen perässään seuraava tavarakuorma
+kohosi yhä korkeammaksi ja kävi niin raskaaksi, että tuoli rusahteli
+sen painosta. Myyjä toisensa perästä otti haltuunsa ostokset, mikä kävi
+sitä vaivalloisemmaksi mitä mahtavammaksi kuorma paisui.
+
+-- Tätä kautta, rouva, Denise sanoi jokaisen pysäyksen jälkeen, aina
+yhtä kohteliaasti.
+
+-- Mutta tämä on mieletöntä! huudahti rouva Desforges. -- Emmehän
+koskaan pääse perille. Miksi ei kävelypukuosasto ole valmiiden
+vaatteiden osaston vieressä?... Harmillista...
+
+Rouva Marty, silmät suurina, päihtyen ohitse vilahtavien
+kallisarvoisten tavaroiden kirjavuudesta, kuiskasi toistamiseen:
+
+-- Hyvä Jumala, mitähän mieheni sanoo! Oikeassa olette, ei tässä
+talossa ole mitään järjestystä. Aivan täällä eksyy ja joutuu
+kaikenlaisiin kiusauksiin.
+
+Keskusportaiden lavalla oli ehkä ahtainta. Mouret, jonka mielestä
+siellä oli ollut liiaksi käyttämätöntä alaa ja joka tahtoi tungosta
+joka paikkaan, oli järjestänyt sinne korutavaroiden näyttelyn, missä
+tarjottiin kaupaksi kullatuita sinkkimaljakoita, matkalaukkuja,
+likööripullokoteloita ja muuta sellaista. Sitä paitsi eräs myyjistä oli
+saanut luvan asettaa sinne pienen pöydän, missä oli näytteillä
+japanilaisia ja kiinalaisia tavaroita, joita naiset kilvan ostivat
+niiden halvan hinnan tähden. Niiden menekki oli niin odottamattoman
+suuri, että Mouret päätti kehittää tätä kaupanhaaraa. Rouva Martykin
+odottaessaan tuoliaan jota kaksi poikaa kantoi toiseen kerrokseen, osti
+kuusi norsunluunappia, silkkisiä hiiriä ja emalilla päällystetyn
+tulitikkukotelon.
+
+Toisessa kerroksessa jatkettiin matkaa. Denise, joka aamusta alkaen oli
+kiertänyt taloa saattamassa asiakkaita, oli menehtymäisillään
+uupumuksesta, mutta hän ei menettänyt malttiaan, vaan esiintyi
+edelleen yhtä hymyilevän kohteliaana. Verhoiluosastolla tuli uusi
+pysähdys, sillä siellä rouva Marty mieltyi erääseen herttaiseen
+kretonkikankaaseen, ja huonekaluosastolla eräs ompelupöytä pidätti tätä
+ostohaluista rouvaa. Hänen kätensä vapisivat, ja nauraen hän pyysi
+rouva Desforges'ia estämään häntä ostamasta enempää, kun rouva Guibalin
+tulo käänsi huomion puoleensa. Rouvat seurasivat häntä matto-osastolle,
+jossa hän ilmoitti haluavansa palauttaa viisi päivää sitten ostamansa
+itämaiset verhot. Myyjä, rotevakasvuinen, suunnattomien kuormien
+nostamiseen tottunut mies, jota hän seisoaltaan puhutteli, oli
+harmissaan palauttamisesta, joka uhkasi riistää häneltä hänen
+myyntipalkkionsa. Hän koetti saattaa ostajan hämilleen vainuten jotakin
+tapahtuneen, ehkä olisi ollut tanssiaiset, joissa nämä Aarreaitasta
+ostetut ja nyt palautettavat verhot olivat olleet koristeina; hän oli
+kuullut säästäväisien porvarirouvien toisinaan tekevän niin
+välttääkseen vuokramenoja verhoilijalle. Oli kai rouvalla jokin syy
+palauttamiseen; jos eivät värit tai malli miellyttäneet, niin hän
+näyttäisi mielellään jotakin muuta, heillä oli sangen runsas valikoima.
+Jokaiseen hänen huomautukseensa rouva Guibal, hallitsijattaren varmuus
+koko olennossaan, vastasi tyynesti, etteivät verhot miellyttäneet häntä
+enää, ryhtymättä sen tarkempiin selityksiin. Hän ei suostunut katsomaan
+muita verhoja, ja myyjän täytyi alistua kumartaen, sillä myyjien oli
+käsky ottaa takaisin palautetut tavarat silloinkin, kun selvästi näkyi,
+että niitä oli käytetty.
+
+Rouvat poistuivat yhdessä. Rouva Marty valitti katuvansa ompelupöydän
+ostoa, koska ei tarvinnut sellaista, mutta rouva Guibal lohdutti häntä
+levollisella äänellä:
+
+-- Vähätpä siitä, hän sanoi, -- voitte palauttaa pöydän. Eihän se ole
+sen kummempaa, näittehän... Antakaa vain tuoda se kotiinne ja asettaa
+saliinne koetteeksi. Jollei se sitten miellytä, niin lähettäkää
+takaisin. Sillähän siitä pääsette.
+
+-- Niin, tosiaankin, huudahti rouva Marty. -- Jos mieheni suuttuu, niin
+palautan kaikki.
+
+Nyt hän tiesi millä puolustautua eikä sen koommin enää hillinnyt
+itseään, vaan osti mitä eteen sattui ajattelemattakaan palauttamista,
+sillä hän ei ollut niitä naisia, jotka luopuvat hankkimastaan hyvästä.
+
+Vihdoinkin rouvat saapuivat kävelypukuosastolle. Denise aikoi luovuttaa
+rouva Desforges'in ostaman kankaan eräälle osaston myyjättärelle, kun
+Henriette äkkiä tuntui muuttavan mieltään ja sanoi, että hän päätti
+sittenkin ottaa erään koettamistaan matkapuvuista, sen vaaleanharmaan.
+Denisen täytyi suostua odottamaan saattaakseen hänet takaisin valmiiden
+vaatteiden osastolle. Denise ei ollut vihainen; hän ymmärsi, että
+toinen tahtoi nöyryyttää häntä kohtelemalla häntä käskyläisenään, mutta
+hän oli vannonut täyttävänsä joka kohdassa velvollisuutensa ja pysyi
+edelleen tyynenä huolimatta kapinallisen ylpeytensä vastaväitteistä.
+Rouva Desforges ei ostanut mitään kävelypukuosastolta.
+
+-- Voi, äiti, Valentine huudahti, -- katso tuota sievää pukua!
+Sopisikohan se minulle?
+
+Rouva Guibal selitti hiljaa rouva Martylle, kuinka hänen oli tapana
+tehdä. Jos hän mieltyi johonkin tavaratalon pukuun, hän käski lähettää
+sen kotiin, otti siitä mallin ja palautti sen sitten takaisin. Rouva
+Marty ei muuta neuvoa tarvinnut, vaan osti heti puvun tyttärelleen
+kuiskaten:
+
+-- Niin tosiaankin. Olettepa te käytännöllinen, hyvä rouva.
+
+Tuolista oli täytynyt luopua. Se oli jätetty huonekaluosastolle
+ompelupöydän viereen. Taakka oli käynyt liian raskaaksi. Tavarat
+koottiin erääseen kassaan toimitettaviksi sitten lähettämöön.
+
+Taas seurue lähti harhailemaan, yhä Denisen saattamana. Heidät nähtiin
+uudelleen osastoilla, portaita kiipeämässä, gallerioita vaeltamassa.
+Joka paikassa he tapasivat ystäviä ja tuttavia, viivyttelivät ja
+puhelivat. He sattuivat myös tapaamaan rouva Bourdelais'n lapsineen,
+joka palasi lukusalista. Lapsilla oli kaikilla oma kannettavansa.
+Madeleinella oli kainalossa käärö, jossa oli puku, Edmond heilutti
+käsivarrellaan kokonaista kasaa pieniä kenkiä, nuorin, Lucien, ylpeili
+komea sotilaslakki päässä.
+
+-- Vai olet sinäkin täällä, rouva Desforges sanoi nauraen entiselle
+koulutoverilleen.
+
+-- No älähän muuta, vastasi rouva Bourdelais. -- Olen aivan vihoissani.
+Nyt he jo käyttävät hyväkseen lapsiraukkoja langettaakseen meitä
+kiusaukseen. Te tiedätte kyllä, olenko tuhlaavainen itseni tähden.
+Mutta kuka voi kieltää lapsilta mitä heidän mielensä tekee. Olin tuonut
+heidät tänne huvimatkalle ja nyt minä tyhjennän koko tavaratalon.
+
+Mouret, joka käveli vielä Vallagnoscin ja herra de Boves'in kanssa,
+sattui kuulemaan mitä hän sanoi ja katsoi häneen hymyillen. Rouva
+Bourdelais huomasi sen ja puoleksi leikillä, puoleksi täydellä todella
+valitti hänellekin noista äidin hellyydelle viritetyistä satimista.
+Ajatus, ettei hänkään pystynyt pysymään lujana, kiusasi häntä, ja
+Mouret, joka huomasi sen, nautti voitostaan. Herra de Boves oli
+toiminut niin taitavasti, että oli päässyt jälleen rouva Guibalin
+lähelle, jota hän nyt seurasi koettaen vieläkin eksyttää Vallagnoscin
+luotaan; mutta tämä, joka oli väsynyt tungokseen, kiirehti seuraamaan
+häntä. Denisen oli jälleen täytynyt pysähtyä odottaakseen rouvia. Hän
+seisoi heihin selin, eikä Mouret puolestaan ollut häntä näkevinään.
+Rouva Desforges, joka piti heitä silmällä, ei tästä lohduttautunut;
+päinvastoin hänen mustasukkaisuudesta teroittunut katseensa oivalsi
+heti mitä hänen tuli ajatella, ja hän mietti kuinka todistaisi Mouret'n
+syylliseksi tämän kulkiessa hänen vieressään talon kohteliaana
+isäntänä.
+
+Herra de Boves ja Vallagnosc, jotka menivät edellä rouva Guibalin
+kanssa, saapuivat pitsiosastolle. Tämä oli sijoitettu loisteliaasti
+sisustettuun saliin, jonka kaapit olivat täynnä leikkauksin
+koristettuja laatikoita. Punaisella sametilla päällystettyjen patsaiden
+ympärillä kierteli valkeita pitsejä, ja pitsikiehkuroita riippui
+katossa huoneen päästä päähän. Pöydät olivat kukkuroillaan
+valenciennekääröjä ja kaikenlaisia sekä koneella kudottuja että käsin
+nyplättyjä töitä. Perällä kaksi naista katseli pitsejä, joita Deloche
+levitteli sinipunervalla silkillä päällystettyä näytetaulua vastaan. He
+näkyivät epäröivän mitä ottaa.
+
+-- Odottakaa, sanoi Vallagnosc hämmästyneenä, -- tehän sanoitte rouva
+de Boves'in olevan sairas... Mutta tuossahan hän on näytetaulun edessä
+neiti Blanchen kanssa.
+
+Kreivi säpsähti vilkaisten vastoin tahtoaan rouva Guibaliin.
+
+-- Tosiaankin, sanoi hän.
+
+Salissa oli hyvin kuuma. Asiakkaat, jotka olivat vähällä tukehtua,
+katselivat ympärilleen kiiltävin silmin, kasvot kalpeina. Kaikista
+tavaratalon kiusauksista tämä osasto oli vaikein vastustaa, se oli
+lankeemuksen varmin valmistaja, kadotuksen kuilu, johon väkevimmätkin
+sortuivat. Kädet eksyivät väkisinkin uhkuviin pitsikasoihin, ja
+hivelemisen nautinto värisytti sormia.
+
+-- Kyllä perheenne nyt taitaa tuhlata koko omaisuutenne, jatkoi
+Vallagnosc, jota kohtaus nauratti.
+
+-- Eikö mitä, sanoi kreivi, jolla ei ollut syytä pelkoon, sillä hän
+tiesi, ettei antanut vaimolleen mitä tuhlata.
+
+Kreivitär, joka tyttärensä kanssa oli kiertänyt kaikki osastot mitään
+ostamatta, oli nyt pitsiosastolle jouduttuaan sitä suuremman ostohimon
+vallassa, koska hänen oli täytynyt kieltää itseltään vähimmänkin oikun
+tyydyttäminen. Hän jaksoi tuskin enää pysyä pystyssäkään myyntipöydän
+edessä. Hänen pitsiläjään uponnut kätensä kävi raukeaksi, ja hän tunsi
+kuuman väreen kohoavan käsivarsia myöten olkapäihin saakka. Äkkiä, kun
+hänen tyttärensä katsoi toisaanne ja myyjä sattui hetkeksi poistumaan,
+hän tarttui nypläyskääröön pistääkseen sen päällysvaippansa alle. Mutta
+hän päästi sen säpsähtäen kädestään kuullessaan samassa Vallagnoscin
+sanovan hilpeästi:
+
+-- Nytpä yllätin teidät, rouva!
+
+Kreivitär oli käynyt aivan kalpeaksi eikä tiennyt mitä vastata. Sitten
+hän selitti, että oli tuntenut itsensä paremmaksi ja tahtonut käydä
+hengittämässä raitista ilmaa virkistyäkseen. Huomatessaan, että hänen
+miehensä oli rouva Guibalin seurassa, hän tointui kokonaan ja katsoi
+tätä niin arvokkaan näköisenä, että tämä kiirehti sanomaan:
+
+-- Kävelin täällä rouva Desforges'in kanssa, kun nämä herrat sattuivat
+tulemaan vastaan.
+
+Samassa toisetkin rouvat saapuivat. Mouret oli saattanut heidät tänne
+asti ja pidätti heitä vielä vähän aikaa osoittaakseen heille isä
+Jouvea, joka yhä seurasi raskaana olevaa naista ja hänen ystävätärtään.
+Merkillistä, kuinka paljon varkaita saatiin kiinni varsinkin
+pitsiosastolla! Rouva de Boves kuunteli heidän puhettaan ja kuvitteli
+mielessään miltä hän itse olisi näyttänyt kahden santarmin välissä
+kulkemassa, hän, neljänkymmenenviiden vanha, muhkea rouva, ylhäisen
+virkamiehen puoliso. Mutta omantunnon vaivoja hänellä ei ollut;
+päinvastoin hän ajatteli, että hänen olisi pitänyt pistää pitsikäärö
+hihaan. Sillä välin Jouve, joka ei enää jaksanut odottaa, että tapaisi
+varjostamansa naisen itse teosta, ja joka luuli tämän pistäneen
+taskuihinsa yhtä ja toista niin taitavasti, että se oli jäänyt häneltä
+huomaamatta, päätti vihdoinkin pidättää hänet. Mutta vietyään hänet
+syrjään ja tutkittuaan hänen vaatteitaan hän suuresti hämmästyi, kun ei
+löytänyt mitään, ei solmiota ei edes nappiakaan. Mutta ystävätär oli
+kadonnut. Äkkiä asia selveni Jouvelle. Tämän naisen tehtävä oli vain
+vetää järjestyksenvalvojan huomio puoleensa toisen varastaessa.
+
+Asia huvitti suuresti rouvia. Mouret hiukan hämillään sanoi vain:
+
+-- Eipä isä Jouve tällä kertaa onnistunutkaan... Mutta uskokaa minua,
+kyllä hän toiste tietää.
+
+-- Oh, päätteli Vallagnosc, -- ei hänestä taida olla virkaansa... Ja
+sitä paitsi, kuka käski teidän levittää kaikkialle niin paljon
+komeuksia? Oma syynne, jos teiltä varastetaan. Ei pidä johdattaa
+turvattomia naisia sellaisiin kiusauksiin.
+
+Tämä viimeinen huomautus oli kuin päivän loppusävel, ja se kajahti
+kimeästi tavaratalon kuohuttavassa kuumeessa. Naiset erosivat
+toisistaan ja kiersivät pois mennessään vielä kerran sekaisin
+pengottuja osastoja. Kello oli neljä, ja auringon viistoon lankeavat
+säteet tulvivat laajoista ikkunoista kirkastaen syrjästä hallien
+lasiruutuja. Tähän tulipalon hohdetta muistuttavaan kirkkauteen kohosi
+kultaisena höyrynä väkijoukon jalkojen nostattama paksu pöly.
+Keskushallia pitkin kulki leveä valojuova, jonka leimuavaa pohjaa
+vasten kuvastui kiertoportaiden ja riippusiltojen ilmassa notkuva
+rautaverkko. Kattofriisien mosaiikit ja fajanssit välkähtelivät, ja
+runsaat kultaukset sytyttivät tuleen seinien vihreät ja punaiset
+maalaukset. Kokonaisuus näytti hehkuvalta roviolta, missä paloivat
+tavaranäyttelyt, käsine- ja solmiopalatsit, nauha- ja pitsikiehkurat,
+villa- ja puuvillakankaiden pinot, silkki- ja fulardikukkia kasvavat
+kukkasarat. Peilit heittivät häikäiseviä heijastuksia, päivävarjojen
+pingoitetut silkit hohtivat niinkuin metallikilvet, ja etäällä,
+varjossa uinuvien alueiden tuolla puolen, puhkesi kaukaisia
+kirkkauksia, kultaisessa loisteessa kylpeviä osastoja.
+
+Tämän viimeisen hetken kestäessä, keskellä tätä tulista kuumuutta
+naiset hallitsivat. He olivat väkirynnäköllä vallanneet tavaratalon ja
+pystyttäneet leirinsä luhistuneiden tavarakasojen keskelle. Uupuneet ja
+huumaantuneet myyjät olivat muuttuneet heidän orjikseen, heidän
+tavaroikseen, joiden suhteen he menettelivät mielensä mukaan tyrannin
+julmuudella. Suurikokoiset naiset työnsivät tyrkkien tieltään mitä
+eteen sattui; pienikasvuisetkin tekeytyivät mahtaviksi vaatien
+itselleen tilaa. Kaikki he liikkuivat pää pystyssä, ujostelematta,
+niinkuin kotonaan, nauttien talon tarjoamista sulouksista ja keräten
+huostaansa minkä voivat. Rouva Bourdelais, joka halusi menoistaan
+korvausta, oli vienyt lapsensa toisenkin kerran tarjoiluhuoneeseen,
+jonne muutkin ostajat nyt töytäsivät kuin nälkään nääntyvät. Äidit
+niinkuin lapsetkin ahmivat. Kahdeksankymmentä litraa mehua ja
+seitsemänkymmentä pulloa viiniä oli juotu siitä kun ovet avattiin.
+Ostettuaan matkapukunsa oli rouva Desforges pyytänyt kassasta malleja;
+sitten hän oli lähtenyt pois miettien kuinka saisi Denisen luokseen
+kotiinsa nöyryyttääkseen häntä Mouret'n läsnäollessa. Heidän
+käytöksestään hän sitten päättelisi millä kannalla asiat olivat. Herra
+de Boves'n onnistui vihdoinkin pujahtaa seurastaan pakoon ja hän katosi
+rouva Guibalin kanssa tungokseen, kun taas rouva de Boves Blanchen ja
+Vallagnoscin seurassa meni omalle taholleen pyydettyään itselleen
+ilmapallon, vaikka eivät olleet mitään ostaneetkaan. Olihan hänellä
+ainakin se kotiin vietäväksi, niin ettei hänen tarvinnut palata tyhjin
+käsin, ja saattoihan hän sitten antaa sen ovenvartijan pikku
+tyttärelle. Ilmapalloja oli jaettu neljättäkymmentätuhatta, ja kaikki
+olivat kelluttuaan kotvan aikaa tavaratalon kuumassa ilmassa lähteneet
+Pariisin katuja kiertämään ja kohottamaan taivaaseen Naisten Aarreaitan
+nimeä.
+
+Kello löi viisi. Äskeisestä seurueesta rouva Marty tyttärineen
+oli ainoa, joka viivytteli tavaratalossa päivän myrskyiseen
+loppukohtaukseen asti. Hän ei voinut riistäytyä irti; hän palasi aina
+takaisin, vaikka ei tarvinnut mitään, kyllästymättömän uteliaisuutensa
+ajamana. Tällä hetkellä mainostamisen ruoskimat joukot menettivät
+viimeisenkin järkensä. Sanomalehti- ja seinäilmoituksiin tuhlatut
+tuhannet, kaikkiin maailman ääriin lähetetyt sadattuhannet
+hintaluettelot kantoivat hedelmänsä ja vaikuttivat kiihottavasti
+naisten hermoihin kukkaroidenkin käytyä tyhjiksi. Mouret'n kaikki
+keksinnöt, hinnanalennusjärjestelmä, tavaran palauttamisoikeus ja nuo
+lukemattomat ylellisyystavarat, joita lakkaamatta ilmestyi uusia,
+tärisyttivät ostajien aivoja. Rouva Marty viivytteli huutokauppapöytien
+edessä kuunnellen myyjien käheiksi käyneitä ääniä, kassaan vierivien
+kultarahojen helinää ja pohjakerrokseen heitettyjen tavarapakettien
+putoamista. Hän kiersi vieläkin kerran alakerran osastoja katsellakseen
+silkki- ja villakankaita, käsineitä ja solmioita. Sitten hän kiipesi
+yläkertaan notkuvia portaita ja siltoja myöten, palasi valmiiden
+vaatteiden, valkotavaroiden ja pitsien osastoille ja ulotti matkansa
+huonekalu- ja makuuvaateosastoihin asti. Joka paikassa myyjät ja
+myyjättäret, Hutin, Favier, Liénard ja Mignot, Deloche, Pauline,
+Denise, vaikka tuskin enää jaksoivat pystyssä pysyä, saavuttivat
+ihmeellisiä tuloksia käyttäen hyväkseen ylimmilleen yltynyttä
+ostokuumetta. Kuume oli pitkin päivää kiihtymistään kiihtynyt sitä
+myöten kun kankaista lähtevät hajut olivat kohonneet naisten päähän.
+Innostus oli nyt leimahtanut ilmituleen ilta-auringon paahtaessa. Rouva
+Martyn kasvot olivat kiihottuneet ja hermostuneet niinkuin viinistä
+juopuneen lapsen. Hänen sisääntullessa kirkkaat silmänsä ja ulkoilman
+pakkasesta raitistuneet kasvonsa olivat vähitellen tylsyneet kaikkien
+komeuksien, värien ja intohimoja yllyttävien tuoksujen vaikutuksesta.
+Kun hän vihdoinkin päätti lähteä ilmoitettuaan kassaan, että aikoi
+maksaa kotona hirvittävän korkeaksi kohonneen laskunsa, hänellä oli
+sairaan kuihtuneet kasvot ja laajentuneet, elottomat silmät.
+Ovikäytävässä hänen täytyi taistella henkensä kaupalla ennenkuin pääsi
+irti tungoksesta. Sitten katukäytävälle jouduttuaan ja löydettyään
+tyttärensä, josta oli eksynyt, häntä värisytti ilman viileys ja häntä
+alkoi peloittaa suurmyymälöiden hermoja kiihottava meno.
+
+Illalla, kun Denise palasi päivälliseltä, makasiinin poika toi hänelle
+sanan:
+
+-- Neiti, teitä odotetaan johtokunnassa.
+
+Denise oli kokonaan unohtanut johtajan aamulla antaman käskyn ja
+kiirehti nyt kutsua noudattamaan. Mouret odotti häntä seisoen pöytänsä
+ääressä. Denise jätti oven auki tullessaan.
+
+-- Olemme tyytyväisiä teihin, sanoi Mouret, -- ja olemme tahtoneet
+palkita teitä... Tiedättehän miten sopimattomalla tavalla rouva
+Frédéric on eronnut palveluksesta. Huomispäivästä lähtien saatte astua
+hänen sijalleen alajohtajattaren paikalle.
+
+Denise kuunteli häntä jäykkänä hämmästyksestä. Hän kuiskasi vapisevalla
+äänellä:
+
+-- Mutta, herra, onhan osastolla muita, vanhempia.
+
+-- Olkoon vain, jatkoi Mouret, -- mitä se tekee? Te olette taitavin ja
+luotettavin, ja minä valitsen teidät. Se on luonnollista... Ettekö ole
+siitä mielissänne?
+
+Denise punastui. Ensi hetken säikähdys suli siihen äärettömään autuuden
+tunteeseen, joka syntyi hänen rinnassaan tuon odottamattoman yllätyksen
+johdosta. Miksi olikaan hänen mieleensä ensimmäiseksi johtunut muiden
+arvelut hänen onnensa johdosta, kun se joutuisi heidän tiedokseen.
+Häntä alkoi hävettää suuresta kiitollisuudestaan huolimatta. Mouret
+katseli hymyillen tyttöä, joka seisoi siinä yksinkertaisessa mustassa
+silkkipuvussaan, komea tukka ainoana koristeenaan. Kuinka hänen
+olemuksensa olikaan hienostunut, hänen ihonsa valkea ja hänen
+kasvojensa ilme lempeä ja vakava! Tuo sairaalloisen näköinen pikku
+tyttö, joka ei osannut herättää kenenkään huomiota, oli kehittynyt
+sanomattoman viehättäväksi naiseksi.
+
+-- Olette kovin hyvä, herra, sammalsi Denise. -- En tiedä kuinka
+kiittää...
+
+Mutta hän ei päässyt jatkamaan. Ovessa näkyi Lhomme, joka terveellä
+kädellään kantoi nahkaista säkkiä, ja toisella, vaivaisella
+käsivarrellaan painoi rintaansa vasten suunnatonta salkkua. Hänen
+takanaan hänen poikansa Albert vapisten taakkansa painosta toi
+sylissään kokonaisen kuorman muita säkkejä.
+
+-- Viisisataakahdeksankymmentäseitsemän tuhatta kaksisataakymmenen
+frangia kolmekymmentä centimea, huusi kassanhoitaja, jonka kuluneet
+kasvot kirkastuivat tuloksen johdosta päivänpaisteisiksi.
+
+Niin suuriksi eivät päivän tulot Aarreaitassa koskaan ennen olleet
+kohonneet. Kaukaa tavaratalon syvyyksistä, joiden halki Lhomme oli
+laahannut taakkansa, raskaasti astuen niinkuin liian suurta kuormaa
+kantava härkä, kuului innokkaita hyvähuutoja henkilökunnan hämmästyksen
+ja ilon ilmauksina.
+
+-- Oivallista, huudahti Mouret. -- Jättäkää siihen ja levätkää, sillä
+ettehän enää jaksa. Kyllä minä sitten toimitan rahat keskuskassaan...
+Niin, niin kirjoituspöydälleni kaikki! Tahdon nähdä koko kasan.
+
+Hän oli iloinen kuin lapsi. Kassanhoitaja ja hänen poikansa purkivat
+kuormansa. Kirkas kullan helinä kuului, kun Lhommen säkki kolahti
+pöytään. Yksi säkeistä aukeni heittäen veralle kirkkaan hopeajuovan, ja
+salkusta näkyi setelien ja arvopaperien reunoja. Toinen puoli
+kirjoituspöydästä peittyi kokonaan kymmenessä tunnissa kerättyjen
+rikkauksien alle.
+
+Kun kassanhoitaja pyyhittyään hien otsaltaan oli poistunut poikansa
+kanssa, Mouret vajosi hetkeksi liikkumattomana katsomaan rahoja. Sitten
+hän kohotti päätään ja huomattuaan Denisen, joka oli vetäytynyt
+syrjään, rupesi uudestaan hymyilemään ja pyysi tämän luokseen. Hän
+lupasi tälle leikillisesti niin paljon rahoja kuin kouraan mahtui:
+
+-- Malttakaahan, hän sanoi, ja hänen leikkisän äänensä pohjalla värähti
+lemmenleikin jännitys, ottakaa tuosta! Lyön vetoa, ettei siihen mahdu
+tuhatta frangiakaan. Teidän kätenne on niin pieni.
+
+Denise peräytyi. Oliko tuo rakkautta? Äkkiä hän ymmärsi, ja hän tajusi
+Mouret'n sydämessä vähitellen kehittyneen palavan himon. Hänen oma
+sydämensä alkoi takoa hurjasti, ja hän joutui siitä yhä enemmän
+hämilleen. Tarvitsiko häntä loukata rahantarjouksella, kun hänen
+kiitollisuutensa oli niin äärettömän suuri, että yksi ainoa ystävyyden
+sana olisi riittänyt voittamaan hänet. Mouret jatkoi leikkipuheitaan,
+kun samassa Bourdoncle saapui muka ilmoittaakseen hänelle, että
+Aarreaitassa käyneiden ostajien luku nousi sinä päivänä
+seitsemäänkymmeneentuhanteen. Denise katosi vielä kerran kiitettyään
+huoneesta.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Elokuun ensimmäinen sunnuntai oli määrätty inventoimispäiväksi, työ oli
+suoritettava päivässä. Niinkuin arkenakin tavaratalon koko henkilökunta
+oli paikoillaan jo aamusta alkaen, ja työ alkoi ostajista tyhjässä
+myymälässä suljettujen ovien takana.
+
+Denise ei tullut kahdeksalta niinkuin muut myyjättäret. Hän oli
+nyrjäyttänyt perjantaina jalkansa noustessaan ompeluhuoneiston
+portaita, ja hänen oli täytynyt pysyä liikkumatta huoneessaan. Nyt
+jalka alkoi jo parantua, mutta kun hän tiesi Aurélie rouvan
+ystäväkseen, hän ei pitänyt kiirettä, vaan viivytteli kenkien panossa
+aikoen kumminkin käydä osastolla. Myyjättärien huoneet sijaitsivat nyt
+uuden rakennuksen viidennessä kerroksessa Monsignynkadun varrella.
+Niitä oli kuusikymmentä, sijoitettuina kahteen riviin käytävän
+kummallekin puolelle, ja ne olivat mukavammat kuin entiset, vaikka
+kalustuksessa ei ollut eroa entisiin: sama suuri kaappi, rautasänky ja
+pieni pähkinäpuinen pesupöytä. Myyjättärien kotielämä alkoi muodostua
+upeammaksi ja ylellisemmäksi. Kilpailtiin jopa, kuka käytti kalliimpia
+saippuoita ja hienompia alusvaatteita. Luonnollisen kehityksen pakosta
+he yhä enemmän muistuttivat porvariston naisia, sitä myöten kuin heidän
+elämänehtonsa paranivat, vaikka eivät vielä tietysti kiireisessä
+kotielämässään voineet kokonaan luopua oven paiskaamisesta ja rumien
+sanojen käyttämisestä. Alajohtajattaren huone, jossa Denise nyt asui,
+oli suurin, ja katon taitteessa olevat ikkunat olivat kadulle päin.
+Denise oli rikastunut ja hankkinut itselleen punaisen höyhenpatjan,
+joka kuulsi pitsikuteisen päällyspeitteen alta. Kaapin edessä oli pieni
+matto ja pöydällä kuihtui ruusuja sinisissä lasimaljakoissa.
+
+Saatuaan kengät jalkaan Denise koetti kävellä huoneessaan. Hänen täytyi
+nojautua huonekaluihin, sillä jalka petti vielä. Mutta vähitellen hän
+alkoi tottua. Onneksi hän ei ollut luvannut mennä setä Baudun luo
+päivälliselle ja oli pyytänyt tätiä käymään rouva Gras'n luona
+hakemassa Pépén kävelemään. Jean, joka oli pistäytynyt hänen luonaan
+illalla, oli sanonut aikovansa syödä päivällistä sedän luona. Denise
+jatkoi hiljalleen jalkansa totuttamista, ajatellen että piti mennä
+illalla ajoissa nukkumaan, jotta saisi kunnollisesti levätyksi, kun
+makuuhuoneiden hoitaja rouva Cabin koputettuaan ovelle astui
+salaperäisen näköisenä sisään ja toi hänelle kirjeen.
+
+Jäätyään yksin Denise ihmetellen naisen outoa hymyä avasi kirjeen.
+Mutta hänen täytyi istuutua nähdessään mitä se sisälsi. Kirje oli
+Mouret'lta, joka onnitteli häntä hänen paranemisestaan ja pyysi häntä
+illalla luokseen syömään päivällistä, koska vielä oli varomatonta mennä
+ulos. Näissä tuttavallisissa ja isällistä huolenpitoa ilmaisevissa
+sanoissa ei ollut mitään loukkaavaa, mutta Denise ei voinut erehtyä
+niiden merkityksestä. Mouret'n päivälliskutsut olivat tarpeeksi
+tunnetut Aarreaitassa, niin että ne olivat käyneet sananparreksi. Clara
+oli ollut päivällisillä, muut myös, kaikki, joita isäntä suosi.
+Päivällisiä seurasi jälkiruoka, niinkuin miesmyyjät ilvehtien sanoivat.
+Denisen posket peittyivät hehkuvaan punaan. Kirje putosi hänen syliinsä
+ja sykkivin sydämin hän istui kauan katsellen ylös ikkunan häikäisevää
+valoa. Tässä samassa huoneessa tarkatessaan unettomina öinä sydäntään
+hän oli tunnustanut itselleen, että jos hän vieläkin vavahti Mouret'n
+ohikulkiessa, niin se ei ollut pelkoa. Ahdistava kauhu, joka oli ennen
+hänet vallannut Mouret'n läsnäollessa, ei voinut olla muuta kuin
+alkavaa rakkautta, josta hän oli ollut tietämätön ja jota hän
+lapsellisessa arkuudessaan säikähti. Hän ei etsinyt verukkeita; hän
+myönsi suoraan rakastaneensa häntä aina, siitä hetkestä asti, jolloin
+ensi kerran oli seisonut hänen edessään vavisten ja sammaltaen,
+änkyttäen kun pelkäsi häntä kuollakseen, ja silloinkin kun hänen
+sydämensä hellyydentarpeessaan turvautui epätoivoisesti Hutiniin. Hän
+olisi kenties voinut antautua toiselle, mutta hän ei olisi koskaan
+voinut rakastaa toista niin suurella rakkaudella kuin tuota miestä,
+jonka katse pelotti häntä. Koko hänen menneisyytensä kuvastui hänelle
+ikkunan kirkkautta vasten: ensi aikojen kovat kokemukset, suloinen
+kävelymatka Tuileries'n puiston siimeksessä, himoitseva hellyys, jonka
+kohteena hän tunsi olleensa siitä hetkestä asti kun oli palannut tänne.
+Kirje luisui hänen sylistään lattialle, mutta Denise katsoi yhä
+ikkunaan, jonka kirkkaus sokaisi hänet.
+
+Äkkiä hänen ovelleen kolkutettiin. Hän korjasi kirjeen lattialta ja
+kätkien sen taskuunsa meni aukaisemaan. Se oli Pauline, joka oli
+paennut osastoltaan jollakin tekosyyllä tullakseen hetkeksi juttelemaan
+hänen kanssaan.
+
+-- Joko alatte parantua, ystäväni? sanoi hän. -- Eihän teitä enää
+nykyään näekään.
+
+Mutta koska ohjesääntö kielsi käymästä huoneissa työn aikana ja
+varsinkin kahden, Denise vei vieraansa käytävän päässä sijaitsevaan
+seurusteluhuoneeseen, jonka johtaja hyväntahtoisesti oli sisustuttanut
+myyjättärilleen ja jossa heidän oli lupa tehdä käsitöitä ja puhella
+yhteentoista asti illalla. Huone, jonka seinät olivat valkeat ja
+kultakoristeiset, muistutti alastomuudessaan hotellin salia. Yhdellä
+seinällä oli piano ja keskellä huonetta pyöreä pöytä, jonka ympärillä
+oli valkeilla irtopäällyksillä peitettyjä nojatuoleja ja sohvia.
+Vietettyään siellä muutamia iltoja, niin kauan kun huoneella vielä oli
+uutuuden viehätystä, tytöt lakkasivat käymästä siellä tai jos kävivät
+niin joutuivat heti riitaan. Tämä pieni yhteisasuntoinen yhdyskunta
+kaipasi vielä sopua, ja toistaiseksi ei seurusteluhuoneessa iltaisin
+käynyt muita kuin kureliiviosaston alajohtajatar, miss Powell, joka
+soitti kuivasti Chopinia. Tämä hänen kadehdittu taitonsa sai
+viimeisetkin pakenemaan.
+
+-- Jalka paranee, näettehän, vastasi Denise. -- Aioin juuri mennä
+osastolleni.
+
+-- No älkää nyt joutavia, Pauline huudahti. -- Pääseehän sitä
+vähemmälläkin. Olisinpa minä teidän sijassanne, niin kyllä osaisin
+itseäni hoitaa.
+
+He istuivat rinnakkain sohvalla. Pauline oli hiukan muuttunut,
+vaatimattoman Denisen päästyä alajohtajattareksi; hänen suoraan ja
+tuttavalliseen ystävyyteensä oli sekaantunut hiukan juhlallisuutta, ja
+hän ihmetteli salaa toverinsa muuttunutta onnea. Mutta Denise piti
+hänestä yhä paljon, ja talon kahdestasadasta myyjättärestä Pauline oli
+ainoa, jolle hän uskoi salaisuutensa.
+
+-- Mikä teitä vaivaa? Pauline kysyi huomatessaan Denisen liikutuksen.
+
+-- Ei mikään, vastasi tämä hämillään.
+
+-- Vaivaapahan, aivan varmaan... Ette siis enää luota minuun, koska
+ette kerro minulle huolianne.
+
+Silloin Denise ei enää jaksanut pidättää liikutusta, joka paisutti
+hänen sydäntään. Hän ojensi kirjeen ystävättärelleen ja kuiskasi:
+
+-- Katsokaa mitä hän kirjoittaa.
+
+He eivät olleet koskaan puhuneet suoraan Mouret'sta, mutta se juuri
+osoitti, että asia oli heistä kummastakin arkaluontoinen. Pauline tiesi
+kaiken. Luettuaan kirjeen hän syleili Deniseä kuiskaten hellästi:
+
+-- Ystäväni, jos tahdotte, että puhun teille suoraan, niin minä luulin,
+että se oli jo tapahtunut... Älkää panko pahaksenne, vakuutan teille,
+että tavaratalossa kaikki uskovat samaa kuin minä. Ajatelkaapa, hän
+valitsi teidät alajohtajattareksi, vaikka olette palvellut niin vähän
+aikaa, ja ainahan hän on teidän kintereillänne. Ei sitä voi olla
+huomaamatta.
+
+Hän suuteli Deniseä poskelle ja jatkoi sitten:
+
+-- Menettehän tietysti illalla?
+
+Denise katsoi häneen vastaamatta. Äkkiä hän purskahti itkuun pää
+nojautuneena ystävän olkapäähän. Pauline oli aivan ihmeissään.
+
+-- Rauhoittukaa toki. Ei siinä ole mitään itkemistä.
+
+-- Ei, ei, antakaa minun olla! nyyhkytti Denise. -- Jos tietäisitte
+kuinka minun on paha olla. Kun tuo kirje saapui... Antakaa minun itkeä,
+se auttaa.
+
+Suuresti säälien, vaikka ei mitään ymmärtänyt, Pauline koetti
+lohduttaa. Eihän Mouret Claraa enää nähnytkään. Sanottiin hänen käyvän
+kaupungilla erään rouvan luona, mutta siitä ei ollut mitään todisteita.
+Eikä kannattanut olla mustasukkainen, kun oli sellaisesta miehestä
+kysymys, jolla oli niin paljon rahaa. Ja sanalla sanoen, olihan hän
+johtaja.
+
+Denise kuunteli, ja jos hän olisi vielä ollut rakkaudestaan tietämätön,
+niin olisi kai tuo tuska, joka Claran ja rouva Desforges'in nimeä
+mainittaessa kouristi hänen sydäntänsä, opettanut sen hänelle. Hän
+luuli kuulevansa Claran epämiellyttävän äänen ja näki rouva
+Desforges'in astuvan tavaratalossa rikkaan naisen ylpein elein.
+
+-- Menisittekö te? kysyi Denise.
+
+Pauline ajattelematta sen pitemmälle vastasi heti:
+
+-- Tietysti. Mitenkä muuten!
+
+Sitten hetken aikaa mietittyään hän lisäsi:
+
+-- En nyt, mutta ennen olisin kyllä mennyt, sillä nyt aion mennä
+naimisiin Baugén kanssa, ja sehän olisi väärin häntä kohtaan.
+
+Baugé oli Bon Marchésta muuttanut Aarreaitan palvelukseen ja aikoi
+naida Paulinen elokuun keskivaiheilla. Bourdoncle ei tosin pitänyt
+mielellään aviopareja palveluksessaan, mutta tällä kertaa hän oli
+suostunut, ja Pauline ja Baugé toivoivat vielä saavansa kahden viikon
+lomankin.
+
+-- Näettehän, sanoi Denise, -- aina todellinen rakkaus päättyy
+avioliittoon. Aikoohan Baugékin naida teidät.
+
+Pauline purskahti nauruun.
+
+-- Mutta, ystäväni, onhan siinä eroa. Baugé aikoo naida minut
+sentähden, että hän on vain Baugé. Hän on vertaiseni, eikähän se mitään
+ihmettä ole... Mutta herra Mouret! Voiko herra Mouret naida
+myyjättärensä?...
+
+-- Ei tietysti, huudahti Denise säikähtäen kysymyksensä mielettömyyttä,
+-- ja juuri sentähden hänen ei olisi pitänyt kirjoittaa.
+
+Pauline ei voinut kylliksi ihmetellä. Hänen leveät, lempeäsilmäiset
+kasvonsa saivat äidillisen hellän ilmeen. Hän nousi, avasi pianon ja
+alkoi soittaa yhdellä sormella laulua kuningas Dagobertista mielialan
+parantamiseksi. Alastomaan saliin, jonka tyhjyyttä valkeat
+irtopäällykset lisäsivät, kuuluivat kadun sekavien äänien säestäminä
+vihanneskauppiaan yksitoikkoiset kauppatarjoukset. Denise oli
+heittäytynyt pitkälleen sohvalle nojaten päätään puuta vasten ja
+koettaen nenäliinallaan tukahduttaa nyyhkytyksiä, jotka uudelleen
+puistattivat hänen ruumistaan.
+
+-- Joko taas! sanoi Pauline kääntyen häntä kohti. -- Ette todellakaan
+ole järkevä. Miksi toitte minut tänne? Parempi meidän olisi ollut
+omassa huoneessanne.
+
+Hän laskeutui polvilleen sohvan ääreen ja alkoi torua Deniseä. Moni
+olisi halunnut olla Denisen sijassa. Sitä paitsi, jos asia olisi
+hänelle vastenmielinen, niin eihän hänen ollut pakko suostua. Kielsi
+vain, ei se sen kummempaa ollut. Kannattiko sitä sitten noin itkeä!
+Mutta parasta oli kumminkin ajatella, ennenkuin meni panemaan koko
+toimeentulonsa alttiiksi ilman mitään syytä, sillä eihän hän ollut
+kehenkään sidottu. Niinkö hirveätä se sitten oli! Ja hänen saarnansa
+päättyi naurunsekaiseen kuiskaukseen. Samassa kuului käytävässä
+askelten kopinaa.
+
+-- Hiljaa! Aurélie rouva tulee, Pauline kuiskasi. -- Nyt juoksen
+tieheni. Ja te, pyyhkikää silmänne! Muiden ei tarvitse tietää...
+
+Toverin mentyä Denise nousi istualleen hilliten itkunsa. Ja vavisten
+vielä kun ajatteli, että Aurélie rouva olisi voinut tavata hänet
+sellaisessa tilassa, hän meni sulkemaan pianon kantta, jonka toveri oli
+jättänyt auki. Samassa hän kuuli Aurélie rouvan koputtavan hänen
+ovelleen. Hän meni käytävään.
+
+-- Mitä! Joko olette jalkeilla! huudahti johtajatar. -- Miten
+varomatonta, rakas lapseni! Olin juuri tulossa kysymään terveyttänne ja
+sanomaan teille, että tulemme toimeen ilman teitä.
+
+Denise vakuutti voivansa paremmin ja sanoi vain virkistyvänsä kun pääsi
+jälleen työhön.
+
+-- Ei minua ollenkaan väsytä, väitti hän. -- Saatte antaa minulle
+istumatyötä, esimerkiksi kirjoittamista.
+
+He menivät yhdessä alas. Aurélie rouva kehotti ystävällisesti häntä
+nojautumaan hänen olkapäähänsä portaita laskeuduttaessa. Hän oli
+epäilemättä huomannut Denisen itkettyneet kasvot, sillä hän vilkaisi
+vähän väliä salaa häneen. Hän kyllä tiesi minkä tiesi.
+
+Denise oli nyt lopultakin täydellisesti voittanut osastonsa suosion.
+Sitä hän ei enää ollut uskaltanut toivoakaan oltuaan kymmenen kuukautta
+toveriensa syntipukkina ja pääsemättä heidän vihastaan voitolle. Nyt
+hän oli muutamissa viikoissa saavuttanut sellaisen tilanteen, että näki
+heidän kaikkien kesyinä ja nöyrinä kiertävän ympärillään. Aurélie
+rouvan äkkiä saavutettu ystävyys oli ollut hänelle suureksi avuksi
+toverien lepyttämisessä. Huhuiltiin hiljaa, että Aurélie rouva toimi
+Mouret'n apurina arkaluontoisten asioiden järjestämisessä, ja hän oli
+niin innokkaasti puolustanut Deniseä, että oli pakko epäillä hänen
+toimivan annettujen käskyjen mukaan. Mutta sittenkin Denisen oli
+itsensä täytynyt panna kaikki voimansa liikkeelle voittaakseen toverien
+ystävyyden. Tehtävä oli sitä vaikeampi, koska hänen täytyi saada heiltä
+anteeksi nimityksensä alajohtajattareksi. Muut myyjättäret väittivät,
+että heille oli tehty vääryyttä, ja he sanoivat Denisen ansainneen
+suosionsa syömällä jälkiruokaa isännän kanssa lisäten vielä muitakin
+ilkeyksiä. Huolimatta heidän kapinallisesta mielestään alajohtajattaren
+arvo kumminkin vähitellen vaikutti heihin ja antoi Deniselle
+arvovallan, joka sai vihamielisimmätkin taipumaan. Ei aikaakaan, niin
+osaston tulokkaat alkoivat liehakoida häntä, ja hänen lempeä ja
+vaatimaton esiintymisensä saavutti vihdoin lopullisen voiton.
+Marguerite liittyi häneen, ja Clara yksin pysyi vihamielisenä sanoen
+häntä vieläkin Tappuratukaksi, mikä sukkeluus ei enää naurattanut
+ketään. Mouret'n lyhytaikaisen suosion kestäessä Clara oli kokonaan
+lakannut tekemästä työtä laiskotellen ja lörpötellen pitkin päivää.
+Suhteen pian loputtua hän ei osoittanut vähintäkään kiukkua, sillä hän
+oli niin tottunut kaikkeen, ettei kyennyt enää mustasukkaisuuteenkaan.
+Mielissään hän vain oli, kun tästä hänen suhteestaan oli ollut sen
+verran hyötyä, että hän sai jatkaa tavaratalossa tyhjäntoimittajan
+elämää. Mutta hänen mielestään Denise oli varastanut häneltä
+alajohtajattaren arvon, ja vaikka hän ei koskaan olisi suostunut
+ottamaan sitä vastaan paikan rettelöiden tähden, häntä suututti
+Mouret'n epäkohteliaisuus, sillä olihan hänellä muka yhtä paljon
+oikeutta tähän kohteliaisuuteen kuin Deniselläkin, jopa etuoikeutta.
+
+-- Kas nyt potilasta tuodaan jaloittelemaan, kuiskasi Clara, kun Denise
+astui sisään nojautuen Aurélie rouvan käsivarteen.
+
+Marguerite kohautti olkapäitään sanoen:
+
+-- Jo nyt olette sukkela olevinanne.
+
+Kello löi yhdeksän. Ulkona heleänsininen taivas lämmitti katuja.
+Ajurinvaunut veivät juhlapukuisia huviretkeläisiä asemalle, ja katu oli
+täynnä lähiseutujen metsiin vaeltavia joukkoja. Isoista ikkunoista
+tulvivassa päivänpaisteessa tavaratalon henkilökunta aloitti
+inventoimisen. Ovien lukoista oli poistettu rivat, ja ihmisiä pysähtyi
+katukäytäville ihmettelemään, ettei päästetty sisään, vaikka siellä
+kävi sellainen liike. Myyjien nähtiin juoksevan gallerioiden päästä
+päähän ja kiipeävän portaita kantaen kädet koholla suuria
+tavarakääröjä. He huusivat ja luettelivat numeroita ja heidän äänensä
+yhtyivät myrskyiseksi, korvia särkeväksi hälinäksi. Osastot tekivät
+työtä kukin erikseen vähääkään välittämättä naapuriosastosta. Kaappien
+ja hyllyjen tyhjentäminen oli vasta alussa, ja lattialla ei ollut vielä
+kuin muutamia pakkoja. Kovasti oli konetta pyöritettävä, jos mieli
+lopettaa ennen iltaa.
+
+-- Miksikä vaivaatte itseänne? Marguerite jatkoi kohteliaasti kääntyen
+Denisen puoleen. -- Jalkanne vain kärsii, ja onhan meitä täällä
+tarpeeksi monta.
+
+-- Sen minäkin hänelle sanoin, puuttui Aurélie rouva puheeseen, --
+mutta hän tahtoi välttämättä tulla auttamaan.
+
+Tytöt rupesivat nyt häärimään Denisen ympärillä niin että työ
+keskeytyi. Hänelle oltiin huomaavaisia ja kaikki tahtoivat tietää,
+kuinka nyrjähtäminen oli tapahtunut, päivitellen sitä ja ihmetellen.
+Vihdoin Aurélie rouva pani hänet istumaan pöydän ääreen, ja hän sai
+ainoaksi työkseen kirjoittaa tavarat luetteloon, sitä myöten kuin ne
+mainittiin. Luettelojen teossa oli sitä paitsi niin paljon
+kirjoittamista, että siihen täytyi panna jokainen, joka vain kykeni
+kynää kädessä pitämään, kassanhoitajat, kirjanpitäjät, jopa
+asiapojatkin, ja kirjurit jaettiin sitten tasan osastojen kesken, jotta
+työ sujuisi. Denise sattui saamaan paikkansa Lhommen ja Josephin
+vieressä, jotka kumpikin olivat kumartuneet suurten paperien ylitse.
+
+-- Viisi päällysviittaa, verasta tehtyä, nahkareunuksin koristeltua,
+kolmatta kokoa, hinta kaksisataaneljäkymmentä, huusi Marguerite. --
+Neljä samanlaista, ensimmäistä kokoa, hinta kaksisataakaksikymmentä!
+
+Työ alkoi nyt uudestaan. Margueriten takana oli kolme myyjätärtä
+tyhjentämässä kaappeja ja luokittelemassa tavaroita, jotka sitten
+siirrettiin Margueritelle. Tämä laski ne luetteloon kirjoitettaviksi ja
+pani ne sitten pöydälle kasaan, joka työn edistyessä paisui yhä
+korkeammaksi. Lhomme kirjoitti ne luetteloon, ja Joseph hoiti toisen
+luettelon tarkistamista varten. Rouva Aurélie luetteli kolmen
+myyjättären auttamana silkkipuvut, jotka Denise merkitsi luetteloon.
+Clara oli saanut työkseen järjestää vaatteet pöydälle niin vähän tilaa
+ottaviksi kuin suinkin. Mutta hän ei osannut tehdä sitä oikein, sillä
+pinot kaatuivat jo.
+
+-- Kuulkaahan, hän sanoi pienelle myyjättärelle, joka ei ollut vielä
+palvellut vuottakaan, -- nostetaanko teille palkkaa kohta? Tiedättehän,
+että alajohtajattaren palkka aiotaan korottaa kahteentuhanteen, niin
+että hänen tulonsa, myyntivoitto mukaan luettuna, nousevat kaikkiaan
+seitsemääntuhanteen.
+
+Nuori tyttö vastasi keskeyttämättä työtään, että jollei hänelle annettu
+palkkaa kahdeksaasataa, hän luopui koko hommasta. Palkankorotukset
+myönnettiin aina inventoimispäivän jälkeisenä päivänä. Siihen aikaan
+olivat jo vuoden tilitkin selvillä ja osastojen johtajat saivat nostaa
+prosenttinsa. Sentähden työn kohinasta huolimatta, palkat olivat
+jokaisen suussa ja niistä juoruttiin, milloin vain vähänkin riitti
+aikaa. Aurélie rouvan palkan sanottiin nousevan kahteenkymmeneenviiteen
+tuhanteen ja siitä ylikin, ja neidit olivat aivan ihmeissään.
+Marguerite, joka Denisen jälkeen oli taitavin myyjätär, ansaitsi
+neljätuhattaviisisataa frangia, josta tuhatviisisataa kiinteää palkkaa
+ja noin kolmetuhatta myyntiprosentteja, Clara pääsi kaikkiaan tuskin
+kahteentuhanteenviiteensataan.
+
+-- Minä vähät heidän palkankorotuksistaan, sanoi Clara äskeiselle pikku
+myyjättärelle. -- Jos isä olisi kuollut, en minä kauan tässä olisi!...
+Mutta tuon Tappuratukan palkka minua kiusaa. Seitsemäntuhatta,
+ajatelkaa!
+
+Aurélie rouva lopetti heidän keskustelunsa huutaen mahtavan näköisenä:
+
+-- Hiljaa! Niinhän te meluatte, ettei täällä kuule omaa ääntänsäkään.
+
+Sitten hän jatkoi luettelemistaan:
+
+-- Seitsemän vaippaa, sisilialaista mallia, ensimmäistä kokoa, hinta
+satakolmekymmentä!... Kolme turkkia, silkillä vuorattua, toista kokoa,
+hinta sataviisikymmentä!... Pystyttekö seuraamaan, neiti Baudu!
+
+-- Kyllä, rouva.
+
+Claran täytyi hiukan järjestää vaatekasojaan raivatakseen uusille
+sijaa. Hän työnsi ne läjään ja sai siten vähän pöydän päätä tyhjäksi.
+Mutta pian hän taas laski kaikki käsistään vastatakseen eräälle
+myyjälle, joka tuli hänen luokseen. Se oli Mignot, joka oli hetkeksi
+paennut osastoltaan tullakseen pyytämään Claralta lainaksi
+kahtakymmentä frangia. Hän oli tälle jo entistä velkaa kolmekymmentä
+frangia, minkä summan hän oli lainannut kerran lyötyään kilpa-ajoissa
+vetoa ja jouduttuaan tappiolle menettäen siten koko viikon ansiot.
+Tällä kertaa hän oli jo edeltäpäin kuluttanut nostamansa ostovoiton,
+eikä hänellä ollut sunnuntaipäivänsä vietoksi centimeäkään
+kukkarossaan. Claralla ei ollut kuin kymmenen frangia taskussaan, mutta
+hän antoi ne epäröimättä, ja sitten he puhelivat eräästä huviretkestä
+Bougivaliin, jolla heitä oli ollut kuusi osanottajaa ja jossa naiset
+olivat itse maksaneet osansa. Se oli mukavaa, sillä siten jokainen sai
+huvitella oman mielensä mukaan. Sitten Mignot, joka välttämättä
+tarvitsi kaksikymmentä frangia, meni kuiskuttelemaan Lhommen korvaan.
+Tämä joutui suuresti hämilleen, mutta kieltää hän ei kuitenkaan
+uskaltanut. Hän keskeytti kirjoittamisensa hakeakseen kukkarostaan
+kymmenen frangin rahan ja pakottaen siten Margueriten odottamaan.
+Aurélie rouva, joka ei enää kuullut tämän ääntä, kääntyi nähdäkseen
+mitä oli tekeillä, ja huomattuaan Mignot'n hän ymmärsi heti.
+Kursailematta hän lähetti miehen takaisin osastolleen väittäen, että
+neideillä oli muuta ajattelemista ja ettei häntä siellä tarvittu. Oikea
+syy hänen kiukkuunsa oli, että Mignot oli hänen poikansa Albertin
+ystävä ja ainainen toveri kaikessa hullutuksessa ja että hän pelkäsi
+poikansa joutuvan tämän juomaveikkonsa avulla turmioon. Sentähden, kun
+Mignot oli saanut rahansa ja mennyt tiehensä, Aurélie rouva ei voinut
+olla tiuskaisematta miehelleen:
+
+-- Olet sinäkin koko hölmö!
+
+-- Mutta, ystäväni, mahdotonta minun oli kieltää tuolta pojalta...
+
+Aurélie rouva tukki häneltä suun kohauttamalla mahtavia olkapäitään.
+Huomatessaan tyttöjen salaa nauravan perhekohtaukselle hän jatkoi
+ankarasti:
+
+-- Kas niin, neiti Vadon! Tässä ei ole nyt aikaa nukkua.
+
+-- Kaksikymmentä nuttua kasmiria, neljättä kokoa, hinta kahdeksantoista
+frangia viisikymmentä, kaiutteli Marguerite. Lhomme tarttui nolona
+jälleen kynäänsä. Hänen palkkansa oli vähitellen kohonnut
+yhdeksääntuhanteen, mutta Aurélie rouva ansaitsi lähes kolme vertaa
+enemmän, ja hänen täytyi nöyrästi tunnustaa vaimonsa etevämmyys.
+
+Työ jatkui vähän aikaa keskeytymättä. Numeroita lueteltiin ja
+vaatetukkuja satoi pöydälle. Mutta Clara oli keksinyt uuden
+ajanvietteen. Hän oli ruvennut härnäämään Josephia, joka muka oli
+rakastunut erääseen mallitilkkutoimistossa palvelevaan tyttöön. Tämä
+neiti, kaksikymmentäyhdeksän vuotta vanha, laiha ja kalpea tyttö, oli
+otettu palvelukseen rouva Desforges'in pyynnöstä. Saadakseen hänelle
+myyjättären paikan rouva Desforges oli kertonut Mouret'lle koko tämän
+onnettoman tytön elämäkerran, kuinka hän, de Fontenailles nimeltään,
+vanhan poitoulaisen aatelisperheen perillinen, oli saapunut Pariisiin
+juopon isänsä kanssa, kuinka hän oli suuresta kurjuudestaan huolimatta
+pysynyt kunniallisena ja kuinka hänen kasvatuksensa valitettavasti oli
+ollut niin puutteellinen, ettei hän kelvannut kotiopettajattareksi eikä
+osannut antaa soittotuntejakaan. Mouret suuttui tavallisesti kun
+hänelle ehdotettiin palvelukseen otettaviksi köyhiä säätyläistyttöjä,
+sillä hänen mielestään ei ollut olemassa taitamattomampia,
+kelvottomampia ja ylpeäluontoisempia olentoja, ja eihän sitä paitsi
+myyjättäreksi voinut muuttua noin vain tuokiossa ilman oppiaikaa.
+Opittava sekin ammatti oli, sillä siihen vaadittiin sekä taitoa että
+arvostelukykyä. Hän suostui kumminkin ottamaan rouva Desforges'in
+suosikin taloonsa, mutta pani hänet vain mallitilkkutoimistoon, johon
+hän miellyttääkseen ystäviään oli jo ottanut kaksi kreivitärtä ja yhden
+vapaaherrattaren. Siellä neiti de Fontenailles ansaitsi valmistamalla
+kirjekuoria ja päällyspaperia kolme frangia päivässä, sen verran
+siis, että tuli juuri ja juuri toimeen pienessä huoneessaan
+Argenteuil'inkadun varrella. Joseph, jolla sotilaallisen jäykästä
+ryhdistään ja harvapuheisuudestaan huolimatta oli herkkä sydän, oli
+huomannut tytön alakuloisuuden ja köyhän puvun ja tuntenut sääliä.
+Valmiiden vaatteiden osaston tytöt näkivät hänet alituisesti
+mallitilkkutoimiston ovella, joka oli aivan heidän huoneistonsa
+vieressä, ja kun he kiusasivat häntä siitä, hän punastui myöntämättä
+kumminkaan mitään.
+
+-- Josephilla on ajatukset toisaalla, kuiskasi Clara. -- Hänen nenänsä
+tähtää valkotavaraosastoon päin.
+
+Josephin silmät todellakin kääntyivät lakkaamatta morsiuskapioiden
+osastoon, jossa neiti de Fontenailles toimi kirjurina, ja sen
+huomattuaan muut rupesivat nauramaan. Joseph parka joutui aivan ymmälle
+ja kätki nenänsä papereihinsa, mutta Marguerite voittaakseen kurkkuaan
+kutkuttavan naurunpuuskan huusi tavattoman korkealla äänellä:
+
+-- Neljätoista nuttua, englanninverkaa, hinta viisitoista frangia.
+
+Aurélie rouva luetteli viittoja, kun Margueriten kaikuva ääni esti
+hänen äänensä kuulumasta. Hän loukkaantui ja huomautti puhuen
+majesteetillisen hitaasti:
+
+-- Ei niin kovasti, neiti, me emme ole nyt hallissa... Ja te muut
+voisitte olla nauramatta jonninjoutavia, kun aikamme on niin täpärällä.
+
+Samassa Clara, joka ei pitänyt vaatekasoja silmällä, sai mylläkän
+aikaan. Yksi vaatepino kaatui vetäen muutkin pöydältä lattialle.
+
+-- Niin, enkö sitä sanonut! huusi johtajatar vimmoissaan. -- Pitäkää
+toki silmänne auki, neiti Prunaire! Tämä on aivan sietämätöntä.
+
+Mutta samassa Mouret ja Bourdoncle astuivat sisään, ja osasto muuttui
+hiljaiseksi. Huutajien äänet tasaantuivat, kynät rapisivat ahkerasti,
+ja Clara kiirehti nostamaan vaatteet lattialta. Johtaja ei keskeyttänyt
+työtä. Hän katseli sitä vähän aikaa äänetönnä ja hymyilevänä. Hänen
+kasvonsa olivat inventoimispäivinä iloista luottamusta täynnä; huulet
+vain hiukan värähtelivät kuin sisäisestä jännityksestä. Kun hän huomasi
+Denisen, hänen oli vaikea salata hämmästystään. Tyttö oli siis työssä.
+Hän katsoi Aurélie rouvaan, ja heidän katseensa kohtasivat toisensa.
+Sitten hän hiukan epäröityään jatkoi matkaansa ja meni morsiuskapioiden
+osastoon.
+
+Denise oli myös nostanut päätään ja huomannut Mouret'n. Hän oli
+kiireesti painanut päänsä uudelleen alas ja jatkanut työtään.
+Koneellinen kirjoitustyö ja säännöllinen toiminta olivat rauhoittaneet
+hänen mielensä. Niinhän hänen aina kävi. Ensin hän päästi rajut
+tunteensa valloilleen, itki katketakseen ja kuvitteli tuskansa vielä
+suuremmaksi. Sitten hän antoi järkensä voittaa, rohkaisi mielensä,
+lujitti tahtonsa ja ojensi suoraksi hennon ja notkean vartalonsa.
+Nytkin hänen silmänsä olivat kirkkaat, hänen kasvonsa kalpeat ja hänen
+kätensä varma ja vakaa. Hän oli taas kokonaan työssään päätettyään
+kukistaa sydämensä tunteet ja täyttää velvollisuutensa.
+
+Kello löi kymmenen. Työ oli täydessä käynnissä kaikilla osastoilla, ja
+talo täynnä melua ja jyskettä. Lujat äänet kaikuivat taukoamatta
+suurien holvien toisesta päästä toiseen, ja keskellä risteileviä
+numeroita kiersi eräs uutinen hämmästyttävän nopeasti suusta suuhun.
+Koko talo tiesi jo, että Mouret oli lähettänyt Deniselle
+päivälliskutsun. Syy oli Paulinen. Palattuaan Denisen luota aivan
+kuohuksissaan hän oli tavannut Delochen pitsiosastolla ja huomaamatta
+Liénard'ia, joka seisoi vieressä, hän oli kiirehtinyt purkamaan
+sydäntään.
+
+-- Nyt se on tehty... Hän on saanut kirjeen. Kutsu on täksi illaksi.
+
+Deloche kalpeni. Hän oli heti ymmärtänyt, sillä heillä oli melkein joka
+päivä puhe Denisestä, Mouret'n rakkauden suuntautumisesta häneen sekä
+kuuluisista päivälliskutsuista, joiden arveltiin vievän asian
+päätökseen. Pauline sitä paitsi moitti Delochea hänen rakkaudestaan,
+joka ei voinut johtaa mihinkään, ja hän kohautti halveksivasti
+olkapäitään, kun poika sanoi hyväksyvänsä Denisen vastarinnan.
+
+-- Hänen jalkansa on jo parempi, ja hän aikoo tulla osastolle, jatkoi
+hän. -- Älkää nyt venyttäkö naamaanne noin pitkäksi... Onneksihan se
+hänelle on.
+
+Ja hän palasi kiireesti osastolleen.
+
+-- Vai niin, tuumi Liénard, joka oli kuullut. -- Nyrjähtänytkö tässä on
+kysymyksessä. Oikeassa olitte puolustaessanne häntä eilisiltana
+kahvilassa, sillä nyt olisi jo myöhäistä.
+
+Sitten hän meni tiehensä kertoen osastolle palatessaan uutisen neljälle
+tai viidelle myyjälle sanasta sanaan niinkuin oli sen kuullut;
+kymmenessä minuutissa se oli jo kiertänyt tavaratalon.
+
+Viimeinen Liénard'in lause tarkoitti Saint-Rochin kahvilassa
+tapahtunutta kiistaa. Liénard ja Deloche olivat paljon yhdessä
+vapaa-aikana. Deloche oli vuokrannut Smyrnan hotellista Hutinin
+huoneen, kun tämä alajohtajaksi päästyään oli muuttanut pieneen kolmen
+huoneen huoneistoon, ja joutunut siten Liénard'in naapuriksi. Yhdessä
+miehet menivät joka aamu työhön ja yhdessä illalla palasivat. Kummankin
+huoneen ikkunat olivat samalle mustalle, kaivomaiselle pihalle, josta
+kohosi myrkyllinen löyhkä. He viihtyivät hyvin yhdessä, vaikka olivat
+aivan eriluonteisia, toinen parantumaton tuhlari, joka katumatta söi
+isänsä rahoja, toinen harjoitti mitä tarkinta säästäväisyyttä. Eräässä
+asiassa he kumminkin muistuttivat toisiaan: he olivat kumpikin myyjinä
+kelvottomia eivätkä edistyneet osastoillaan sen enempää palkan kuin
+arvonkaan puolesta. Työpäivän loputtua he useimmiten viettivät iltansa
+Saint-Rochin kahvilassa, jossa ei käynyt päivän aikaan ketään, mutta
+joka täyttyi illalla laitojaan myöten tavaratalon Gailloninaukiolle
+työntämistä joukoista. Illalla taloa tärisytti jatkuva rähinä.
+Tupakansavun synkistämissä huoneissa naksutettiin dominolaattoja,
+naurettiin täyttä kurkkua, haukuttiin esimiehiä ja pohdittiin päivän
+kysymyksiä kahvia ja olutta juoden. Liénard omassa nurkassaan ahmi
+kalliita herkkuja, Deloche tyytyi oluttuoppiin, josta hänellä oli
+riittävästi nautintoa neljäksi tunniksi. Täällä Deloche oli kuullut
+Favier'n kertovan Denisestä kaikenlaisia hävyttömyyksiä, miten tämä oli
+lumonnut johtajan nostamalla hameitaan liian korkealle portaita
+noustessaan. Deloche jaksoi vielä hillitä kuohuvan mielensä, vaikka
+häntä poltti halu lyödä Favier'ta korvalle, mutta kun tämä yhä jatkoi
+kertoen miten Denise joka yö meni tapaamaan rakastajaansa, hän ärjäisi
+vimmastuneena:
+
+-- Valehtelette, mokoma panettelija! Kuuletteko, valhetta se on alusta
+loppuun asti.
+
+Tietämättä enää mitä sanoikaan hän sopertaen ja änkyttäen puhui suunsa
+puhtaaksi.
+
+-- Minä tunnen hänet ... huusi hän. -- Hän ei ole koskaan rakastanut
+kuin yhtä ainoaa miestä, niin, herra Hutinia, ja tämä ei edes sitä
+huomannut, eikä ole häneen koskenut sormensa päälläkään.
+
+Juttu oli kiertänyt muodottomaksi paisuneena taloa, ja sille naurettiin
+vielä, kun Mouret'n päivälliskutsua alettiin pohtia. Ensimmäinen, jolle
+Liénard oli sattunut kertomaan uutisensa, oli eräs silkkiosaston myyjä.
+Tämä vei sanoman mukanaan osastolleen, jossa inventoiminen oli
+parhaillaan käynnissä. Favier seisoi kahden myyjän auttamana jakkaralla
+tyhjentämässä hyllyjä ja ojentamassa kangaspakkoja Hutinille, joka
+pöydällä seisoen ilmoitti numerot hintalaput tarkastettuaan. Sitten hän
+heitti pakat maahan, jossa kasa kohoten yhä korkeammaksi paisui kuin
+syksyinen tulva. Muut myyjät kirjoittivat luetteloa, ja Albert Lhomme
+oli auttamassa heitä, kasvot kalpeina valvomisesta, sillä hän oli
+viettänyt yönsä Chapellen kapakassa. Hallin lasikatosta virtasi kirkas
+päivänpaiste huoneeseen, ja ruutujen takaa kuulsi kappale heleän
+sinistä taivasta.
+
+-- Vetäkää uutimet eteen, huusi Bouthemont, jolle valvonta antoi
+tarpeeksi tekemistä. -- Kuka tuollaista päivänpaistetta jaksaa sietää.
+
+Favier, joka parhaillaan nousi varpailleen tyhjentääkseen viimeisen
+hyllyn, jupisi ärtyisästi:
+
+-- Ilkeävätkin sulkea ihmiset sisään näin kauniina päivänä. Sataisipa
+kerrankin inventoimispäivänä, mutta ei koskaan!... Ja tässä sitä saa
+hikoilla lukon takana niinkuin vankilassa.
+
+Hän ojensi pakan Hutinille. Hintalapussa oli metrimäärä, vähennettynä
+sitä myöten kuin pakka myynnistä oheni; mikä menettely säästi paljon
+työtä.
+
+Alajohtaja huusi:
+
+-- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäyksi metriä, kuusi
+frangia viisikymmentä metri.
+
+Sitten pakka heitettiin maahan muiden lisäksi, ja Hutin jatkoi
+alkamaansa keskustelua kysymällä Favier'lta:
+
+-- Vai tahtoi hän lyödä teitä?
+
+-- Tahtoi kyllä. Ja siinä minä kaikessa hiljaisuudessa tyhjensin
+kolpakkoni... Tarpeetonta hänen oli syyttää minua valheesta. Nythän
+pienokainen on saanut kirjeen ja päivälliskutsun isännältä... Kaikki
+sen tietävät.
+
+-- Tosiaanko? sanoi Hutin. -- Eikö se sitten vielä ollutkaan valmista?
+
+Favier ojensi hänelle toisen pakan.
+
+-- Siltähän se näytti, hän vastasi. -- Olisi voinut vannoa niin olevan.
+Jo aikoja sitten he tuntuivat olevan yhtä mieltä.
+
+-- Samaa lajia kaksikymmentäviisi metriä, Hutin huusi.
+
+Pakka tupsahti raskaasti toisten päälle hänen hiljaa jatkaessaan:
+
+-- Tiedätte kai, että hän on viettänyt iloista elämää Bourras'n, tuon
+vanhan jörön talossa?
+
+Nyt osasto oli saanut mistä puhua. Denisen nimi oli kaikkien suussa.
+Selät paisuivat paksuiksi, nenät vainusivat herkkuja. Bouthemontkin,
+jonka häväistysjutut saattoivat hyvälle tuulelle, sutkautti
+sukkeluuden, jonka törkeydelle hän itse nauroi makeasti. Albert,
+horroksestaan heränneenä, väitti nähneensä valmiiden vaatteiden
+alajohtajattaren Gros-Cailloussa kulkemassa kahden sotamiehen välissä.
+Samassa Mignot, lainaamansa rahat kädessä, tuli Albertin kanssa
+sopimaan iltahuveista, jotka rahojen puutteesta olivat mennä myttyyn,
+mutta jotka nyt kävivät mahdollisiksi. Kun kaunis Mignot kuuli
+puhuttavan Mouret'n kirjeestä, hän päästi niin julkean sanan, että
+Bouthemont'in täytyi astua väliin.
+
+-- Tarpeeksi juttuja, hyvät herrat, hän sanoi. -- Asia ei koske meitä.
+Jatkakaa, herra Hutin.
+
+-- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kolmekymmentäkaksi metriä, kuusi
+frangia viisikymmentä metri, huusi Hutin.
+
+Kynät lähtivät jälleen liikkeelle, pakkojen putoileminen lattiaan
+muuttui säännölliseksi, ja kankaiden tulva kohosi, ikäänkuin joki olisi
+purkanut vettään. Favier huomautti puoliääneen, että vuoden varasto oli
+kaunis ja että johtokunta olisi tyytyväinen. Bouthemont, tuo suuri
+lurjus, osasi kyllä ostaa; siinä suhteessa hän kenties oli Pariisin
+etevimpiä, mutta myymisessä hän ei kelvannut mihinkään. Hutin hymähti
+tyytyväisenä kiittäen toista ystävällisellä katseella; hän oli itse
+houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen kukistaakseen
+Robineaun, mutta nyt hän vehkeili salaa saadakseen hänet tieltä ja
+päästäkseen itse johtajaksi. Sama sota oli käymässä kuin ennenkin;
+juoruja laskettiin liikkeelle, johtokunnan jäsenissä herätettiin
+epäluuloa ja oma into ja ahkeruus pantiin näytteille. Mutta Favier,
+jota Hutin taas koetti lähestyä, katsoi häntä kulmainsa alta
+kylmäkiskoisesti ja vihaisesti, ikäänkuin laskien montako suupalaa
+tuosta pienestä, tanakasta miehestä tulisi ja odotti kunnes Hutin oli
+syönyt Bouthemont'in syödäkseen sitten itse hänet suuhunsa. Favier
+toivoi pääsevänsä alajohtajaksi, jos Hutin pääsi johtajaksi. Ja tottapa
+sitten nähtiin. Siihen mennessä, innostuen niinkuin muutkin
+odotettavista palkankorotuksista, he keskustelivat raha-asioista
+jatkaen silkkivaraston inventoimista. Bouthemont'in arveltiin pääsevän
+kolmeenkymmeneentuhanteen. Hutinilla oli jo yli kymmenentuhatta, ja
+Favier arvioi tulonsa kaikkiaan viiteentuhanteenviiteensataan.
+Tavaratalo laajeni koko ajan, myyjät kohosivat arvossa ja saivat
+kaksinkertaisen palkan niinkuin upseerit sodan aikana.
+
+-- Eikö tästä lajista, hitto vieköön, loppua tulekaan! Bouthemont sanoi
+äkkiä kärsimättömästi. -- Sellainen kevätkin oli, aina vain sadetta,
+niin että ainoastaan mustat silkit kävivät kaupaksi.
+
+Hänen laajat, nauruun taipuvaiset kasvonsa synkkenivät. Hän katseli
+maassa kohoavaa kangaskasaa Hutinin luetellessa sointuvalla
+voitonriemua ilmaisevalla äänellä:
+
+-- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäkahdeksan metriä, kuusi
+frangia viisikymmentä metri.
+
+Sitä oli vielä kokonainen hylly täynnä. Favier väsyneenä nostamiseen
+viivytteli tahallaan työtä. Mutta loppu siitä sittenkin vihdoin tuli,
+ja ojentaessaan viimeiset pakat Hutinille hän sanoi hiljaa:
+
+-- Kuulkaa, olin aivan unohtaa... Onko teille kerrottu, että valmiiden
+vaatteiden osaston alajohtajatar on ollut teihin rakastunut?
+
+Hutin hämmästyi suuresti.
+
+-- Oikeinko totta? kysyi hän.
+
+-- Niin, tuon pitkän roikaleen, Delochen, sanojen mukaan ainakin.
+Muistanhan minäkin, kuinka hän ennen ajoi teitä takaa.
+
+Päästyään alajohtajaksi Hutin oli luopunut kahvilakonserttien
+laulajattarista ja ruvennut hakkailemaan kotiopettajattaria. Vaikka
+toverin hänelle uskoma asia hiveli hänen ylpeyttään, hän ei ollut
+välittävinään siitä, vaan vastasi ylenkatseellisesti:
+
+-- Pulskempia minä tahdon. Isäntä joutaa seurustelemaan kenen kanssa
+hyvänsä, mutta minä en ainakaan viitsi.
+
+Hän keskeytti huutaakseen:
+
+-- Valkeaa silkkiä, kolmekymmentäviisi metriä kahdeksan frangia
+seitsemänkymmentäviisi metri.
+
+Bouthemont päästi helpotuksen huokauksen.
+
+-- Vihdoinkin! hän sanoi.
+
+Samassa toinen päivällisvuoro soitettiin kokoon. Favier kuului siihen
+ja astui alas jakkaraltaan, jonka päälle toinen myyjä vuorostaan
+kiipesi. Hänen täytyi astua pitkin lattiaa lainehtivien kangaskasojen
+ylitse. Kaikilla osastoilla oli samanlainen sekasorto. Kaapeista,
+hyllyiltä, rasioista tyhjennettiin tavarat lattialle, ja joka paikka
+oli niitä niin täynnä, että tuskin jalansijaa löysi. Valkeiden
+kankaiden osastolta kuului kumeita mätkähdyksiä, kun sertinkipinot
+kaatuivat, lyhyttavaraosastolla koteloiden kannet naksahtivat
+auetessaan ja niiden sisällys kolisi; kaukaisella huonekaluosastolla
+jyryytettiin raskaita huonekaluja pitkin lattiaa. Luetteloijien äänet,
+niin kimeät kuin karkeatkin, yhtyivät korvia särkeväksi kiljunnaksi,
+joka muistutti tuulen vinguntaa lehdettömässä metsässä.
+
+Favier selvisi vihdoinkin kankaista ja nousi ruokasalin portaita.
+Tavaratalon laajentamisen jälkeen ruokasalit sijaitsivat uuden
+rakennuksen neljännessä kerroksessa. Hän kulki kiireesti ja saavutti
+Delochen ja Liénard'in, jotka olivat päässeet lähtemään ennen häntä.
+Mutta koska hän ei välittänyt näiden seurasta, hän jäi odottamaan
+Mignot'ta, joka tuli hänen jälkeensä.
+
+-- Helkkari! hän sanoi pysähtyen mustan taulun eteen, missä päivän
+ruokalista oli luettavissa. -- Oikein juhlapäivälliset, inventoimisen
+kunniaksi varmaankin! Kananpaistia tai lammaskotlettia sekä öljyssä
+valmistettua artisokkaa... Tuskinpa lammas nyt saavuttaa menekkiä.
+
+Mignot nauroi kuiskaten:
+
+-- Mikähän vika kanassa lie?
+
+Deloche ja Liénard olivat saaneet annoksensa ja menivät paikoilleen.
+Favier sanoi kumartuen luukkua kohti vuorostaan:
+
+-- Kananpaistia.
+
+Mutta hänen täytyi odottaa, sillä lintua leikatessaan palvelija oli
+vahingossa pistänyt veitsen sormeensa ja siitä oli syntynyt suuri
+hämminki. Favier, kasvot luukulla, katseli keittiöön, missä
+suunnattomalla hellalla oli niin raskaita kattiloita, että neljä miestä
+tuskin olisi jaksanut niitä nostaa; ne olikin sentähden kiinnitetty
+katossa juokseviin kiskoihin, joita myöten niitä tarvittaessa pyörien
+ja ketjujen avulla siirreltiin. Lieden hehkuvassa valossa valkopukuiset
+keittäjät valvoivat illalliskeittoa käsissä pitkien keppien päähän
+sidotut kuorinkauhat. Seinillä oli halstareita, kooltaan marttyyrien
+kidutuskojeiksi kelpaavia, kattiloita, joihin mahtui kokonainen lammas
+kerrallaan, jättiläismäinen lautastenlämmittäjä ja marmorinen allas,
+jonka läpi vesi lakkaamatta virtasi. Vasemmalla puolella oli
+astiainpesuhuone laitteineen ja suunnattomine kivisine viemäreineen ja
+oikealla puolella ruokakonttori missä näkyi teräskoukuissa riippuvia
+verisiä lihankappaleita. Perunoidenkuorimiskone tikitti säännöllisesti
+kuin mylly, ja kahdessa pienessä vaunussa vietiin puhdistettuja
+salaatinlehtiä vesisäiliölle huuhdottaviksi.
+
+-- Kananpaistia, Favier toisti kärsimättömästi. Kääntyen toverinsa
+puoleen hän lisäsi hiljemmalla äänellä:
+
+-- Kylläpä haava vuotaa! Inhottavaa! Ruokaanhan sitä tippuu.
+
+Mignot tahtoi myös nähdä. Heidän takanaan myyjien jono yhä kasvoi.
+Tyrkkien ja nauraen he kuuntelivat Favier'n ja Mignot'n huomautuksia
+yhteiskeittiöstä, jossa vähimmätkin aseet, vartaat ja silavaneulat,
+olivat suunnattoman isoja ja jossa valmistettiin päivällis- ja
+aamiaisruoat kahdelletuhannelle hengelle. Ruokavieraiden luku sitä
+paitsi kasvoi päivä päivältä. Ruoka-aineita hukkui niinkuin kaivoon,
+päivässä kuusitoista hehtolitraa perunoita, satakaksikymmentä naulaa
+voita, kuusisataa kiloa lihaa. Jokaista ateriaa varten avattiin kolme
+viinitynnyriä.
+
+-- Jopa vihdoinkin, mutisi Favier, kun keittäjä toi kattilan, josta
+nosti linnunreiden lautaselle.
+
+-- Kananpaistia, sanoi hänen takanaan Mignot.
+
+He menivät yhdessä ruokasaliin haettuaan viiniannoksensa. Heidän
+selkänsä takana kuului yhtä mittaa "kananpaistia", "kananpaistia"
+loppumattomiin ja säännöllisesti seurasi kattilaan sukeltavan haarukan
+ryhdikäs napse.
+
+Myyjille ruokasaliksi sisustettu huone oli niin suuri, että jokaisen
+vuoron viidellesadalle pöytävieraalle oli tarpeeksi tilaa.
+Mahonkipöydät olivat poikittain rinnan kulkevissa riveissä, ja huoneen
+kummassakin päässä oleviin pöytiin oli katettu järjestyksenvalvojille
+ja osastonhoitajille. Keskellä oli tarjoilupöytä, jossa otettiin
+vastaan ylimääräisten annosten tilaukset ja maksut niistä. Tämä sali,
+joka sai kirkkaan valaistuksensa sen kummassakin päässä olevista
+suurista ikkunoista, näytti laajuuteensa verraten matalalta vaikka
+se oli neljä metriä korkea. Seinät oli maalattu öljyvärillä
+vaaleankeltaisiksi, ja niissä oli ainoana koristeena ruokaliinasäiliöt.
+Ensimmäisen ruokasalin vieressä oli asiapoikien ja ajomiesten
+ruokasali, jossa ei syöty säännöllisinä aikoina, vaan milloin kullekin
+sattui sopivaa aikaa.
+
+-- Vai olette tekin saanut lautasellenne linnunreiden, sanoi Favier
+Mignot'lle, kun hän pääsi istumaan pöytään vastapäätä toveria.
+
+Muut myyjät tulivat hekin paikoilleen. Pöytäliinaa ei ollut, ja
+lautaset kalisivat paljasta puuta vasten. Kaikki ihmettelivät
+kananreisien paljoutta.
+
+-- Paljon on niillä kanoilla ollut jalkoja, huomautti Mignot.
+
+Ne, jotka olivat saaneet selkäluuta lautaselleen, suuttuivat. Ruoka oli
+paljon parantunut, kun tavaratalo oli järjestetty uudestaan. Mouret ei
+antanut enää ruoanlaittoa urakalle, vaan otti itse keittiönkin
+huostaansa järjestäen erityisen toimiston, jolla oli oma päällikkönsä,
+alapäällikkönsä ja tarkastajansa. Eikä hän enää harjoittanut niin
+suurta säästäväisyyttäkään, sillä hän laski, että paremmin ravittu
+henkilökunta teki parempaa työtä, minkä laskelman käytännölliseltä
+kannalta edullista inhimillisyyttä ei Bourdoncle pitkään aikaan
+pystynyt käsittämään.
+
+-- Yhdentekevää! Sitkeätä se ei ainakaan ole, jatkoi Mignot. --
+Antakaahan leipä tänne.
+
+Leipä kiersi pöytää, ja jokaisen leikattua siitä palan viimeinen pisti
+veitsen pystyyn kannikkaan. Myöhästyneet saapuivat kiireesti
+yksitellen. Sali oli päästä päähän täynnä nälkäistä väkeä, jonka
+ruokahalu väsyttävän aamutyön jälkeen oli tavallista kahta vertaa
+kiihkeämpi. Pitkään aikaan ei kuulunut muuta kuin haarukoiden
+helskettä, pulloista juoksevan viinin pulppuamista, lasien kolahtelua
+pöytää vasten ja pontevasti pureskelevien leukapielien naksutusta. Jos
+kellä oli jotakin sanottavaa, niin hän tuskin sai sanoilleen sijaa
+täydessä suussaan.
+
+Deloche, jolla oli paikkansa Baugén ja Liénard'in välissä, istui
+melkein vastapäätä Favier'ta. Vähän väliä hän loi riitaveljeensä
+vihaisia katseita, joihin toinen myös osasi vastata. Heidän kummallakin
+puolellaan kuiskittiin heidän kuuluisaksi käyneestä riidastaan. Sitten
+naurettiin Delochea vainoavalle kovalle onnelle. Hän oli aina
+nälkäisistä nälkäisin ja aina hän sattui saamaan lautaselleen
+huonoimmat palat. Nytkin hän oli saanut kanan kaulaa ja vähän
+selkäluuta. Sanaakaan sanomatta hän muiden ilvehtiessä söi leipää suun
+täydeltä ja kaapi lihaa kanan kaulasta tarkkaan ja taitavasti niinkuin
+ihminen, joka on oppinut antamaan lihalle arvoa.
+
+-- Miksi ette valita? Baugé kysyi häneltä.
+
+Deloche kohautti olkapäitään. Se ei maksanut vaivaa. Jos hän joskus
+uskalsi nurista kohtalon kovuutta vastaan, niin aina hänelle kävi
+hullusti.
+
+-- Oletteko kuulleet, että rullasaksoilla on nyt oma kerhonsa? sanoi
+äkkiä Mignot, -- Rullakerho... Sillä on istuntonsa joka lauantai
+eräässä Saint-Honorén kapakan salissa.
+
+Rullasaksoilla hän tarkoitti lyhyttavaraosaston myyjiä. Uutinen herätti
+yleistä naurua. Jokainen pani siihen lisää, ja sukkeluuksia laskettiin
+suu täynnä, niin että kieli tuskin pääsi kääntymään. Piintyneet lukijat
+vain istuivat ääneti, lukemiseen vajonneina. Mutta vaikka naurettiin,
+täytyi kumminkin tunnustaa, että edistystä tällaisen seuran
+perustaminen oli. Kauppa-apulaiset sivistyivät vuosi vuodelta. Useat
+osasivat jo saksaa tai englantia. Eivätkä he enää katsoneet arvonsa
+mukaiseksi käydä Bullier'ssa tanssimassa ja rähisemässä tai
+kahvilakonserteissa viheltämässä rumille laulajattarille. He perustivat
+omat kerhonsa.
+
+-- Onko heillä piano niinkuin palttinalaisilla? kysyi Liénard.
+
+-- Rullakerholla piano? Mignot huudahti. -- On toki, veikkoseni!
+Ja he soittavat ja laulavat!... Eikä siinä kylliksi, heillä on
+runonlausujansakin, tuo pieni Bavoux.
+
+Naurettiin yhä enemmän ja tehtiin pilkkaa Bavoux'sta. Mutta naurun alta
+pilkisti kunnioitus tätä edistynyttä seuraa kohtaan. Sitten puheltiin
+eräästä Vaudeville teatterin näyttelemästä kappaleesta, missä
+verkasaksoja pahasti pilkattiin. Moni oli suuttunut. Jotkut pelkäsivät
+työn kestävän liian myöhäiseen illalla, sillä heidät oli kutsuttu
+vieraisille porvariperheisiin.
+
+Tällaisia salissa puhuttiin ruoka-astioiden yhä helistessä yhä
+kovemmin. Ikkunat oli avattu ruoanhajun ja sadoista lautasista kohoavan
+kuuman höyryn haihduttamiseksi. Käärekaihtimet olivat elokuun raskaasta
+päivänpaisteesta tulisen kuumat. Kadulta kohosi polttavia leyhkiä, ja
+katossa häilyi auringon kultaisia heijastuksia, jotka heijastuivat
+pöytävieraiden hikisiin kasvoihin.
+
+-- Ilkeävätkin sulkea ihmiset sisälle tällaisella ilmalla, sanoi Favier
+toistamiseen.
+
+Huomautus johti uudestaan mieliin inventoimisen ja palkankorotukset,
+aihe, joka innostutti heitä kaikkia yhtä paljon. Kananpaistipäivinä
+mielet kiihottuivat aina näin ja lopuksi rähinä kävi lähes
+sietämättömäksi. Kun päästiin niin pitkälle, että tarjottiin öljyssä
+valmistettua artisokkaa, pöydässä ei enää voinut kuulla omaa ääntään.
+Järjestyksenvalvojalla oli päivää varten erityiset määräyksensä, eikä
+hänkään häirinnyt yleistä vilkkautta.
+
+-- Kuulkaahan, huusi Favier, -- tiedättekö... Mutta hän ei saanut
+ääntänsä kuulumaan, sillä Mignot huusi:
+
+-- Kuka ei pidä artisokasta? Vaihdan jälkiruokani artisokkaan!
+
+Kukaan ei vastannut, sillä kaikki pitivät artisokasta. Aamiainen oli
+kaikkein parhaita, sillä tiedettiin, että muun hyvän lisäksi
+jälkiruoaksi oli vielä persikoita.
+
+-- Mouret on kutsunut hänet päivälliselle, Favier sanoi
+oikeanpuoleiselle naapurilleen jatkaen kertomustaan. -- Ettekö ole
+vielä sitä kuullut?
+
+Koko pöytä oli kuullut sen. Aamusta alkaenhan siitä oli puhuttu ja koko
+juttuun alettiin jo väsyä. Äskeiset sukkeluudet kiersivät uudelleen
+pöytää suusta suuhun. Deloche vavahti. Hänen silmänsä kiintyivät
+lopuksi Favier'hen, joka itsepintaisesti kerta toisensa perästä toisti:
+
+-- Jos hän ei ole vielä tyttöä saanut, niin nyt hän saa. Ja jos tyttö
+luulee olevansa ensimmäinen, niin pettyy tyttö raukka pahasti.
+
+Hän loi Delocheen ärsyttävän katseen ja sanoi ilkeän sukkeluuden.
+
+Äkkiä hän painoi päänsä alas, sillä Deloche, joka ei enää voinut
+hillitä kiehuvaa vihaansa, heitti viinin tähteen lasistaan vasten hänen
+kasvojaan.
+
+-- Siitä saat, kirottu valehtelija! hän sammalsi. -- Jo eilen sinut
+olisi pitänyt kastella!
+
+Nousi kova hälinä. Muutamia pisaroita räiskyi Favier'n naapurien
+päälle, mutta itse tämä pääsi vähällä. Hänen hiuksensa vain hiukan
+kastuivat, sillä viini oli heitetty niin rajusti, että se lensi yli.
+Kaikki suuttuivat. Ei kai Deloche suotta tyttöä puolustanut,
+hän oli aivan liian innokas. Senkin houkkio! Olisi ansainnut
+korvilleen oppiakseen käyttäytymään. Mutta äänet hiljenivät, kun
+järjestyksenvalvojan nähtiin lähestyvän. Tarpeetonta oli sekoittaa
+johtokuntaa asiaan. Favier tyytyi sanomaan:
+
+-- Olisipa vain osunut, niin kyllä olisin hänelle näyttänyt!
+
+Sitten kaikki käännettiin pilaksi. Kun Deloche, jota vihanpurkaus vielä
+vapisutti, nosti ajatuksissaan tyhjän lasinsa huulilleen, syntyi
+yleinen nauru. Hän työnsi kömpelösti lasin luotaan ja rupesi
+pureksimaan kuivaksi jyrsimänsä artisokan lehtiä.
+
+-- Vesikarahvi tänne, Delochea janottaa, sanoi Mignot.
+
+Naurettiin vielä enemmän. Syöjät ottivat itselleen puhtaat lautaset, ja
+pojat tarjosivat suurista koreista persikoita jälkiruoaksi. Mignot
+lisäsi:
+
+-- Jokaisella oma makunsa. Deloche tahtoo viiniä persikkansa
+särpimeksi.
+
+Deloche istui liikkumatta pää painuksissa niinkuin kuuro. Hän ei ollut
+kuulevinaan pilaa, hautoi vain samaa katkeraa ajatusta. Totta oli mitä
+he sanoivat. Millä oikeudella hän puolusti Deniseä? Nyt he vasta saivat
+syytä panetteluun. Hän vain saattoi tytön kieroon asemaan tahtoessaan
+puolustaa. Hänen olisi tehnyt mieli piestä itseään. Tekipä mitä
+tahansa, aina hän teki hullusti, silloinkin kun hänen tarkoituksensa
+oli mitä jaloin. Parempi hänen olisi ollut kuolla. Kyyneleet kohosivat
+hänen silmiinsä. Sekin oli hänen syynsä, että koko talo puhui Mouret'n
+Deniselle lähettämästä kirjeestä. Kaikki nauroivat ja ilveilivät. Hänen
+ei olisi pitänyt sallia Paulinen puhua Liénard'in kuullen. Hänen täytyi
+ottaa tästäkin syy päälleen.
+
+-- Miksi menitte kertomaan asiasta? hän kuiskasi tuskissaan
+Liénard'ille. -- Teitte sangen pahasti.
+
+-- Minäkö, vastasi Liénard. -- Enhän minä sanonut kuin kahdelle tai
+kolmelle ja käskin vielä pitää salassa. Kuka sen olisi arvannut kuinka
+huhu leviää!
+
+Kun Deloche vihdoin päätti juoda vettä, koko pöytä purskahti jälleen
+nauruun. Ateria oli lopussa, ja kauppa-apulaiset istuivat selkä kenossa
+odottaen kellon soimista. Tarjoilupöydältä oli tällä kertaa tilattu
+hyvin vähän lisäruokia, varsinkin kun päivän kunniaksi kahvitkin
+tarjottiin talon puolesta. Kupista kohoavien kevyiden höyryjen alla
+hohtivat hikiset kasvot. Käärekaihtimet riippuivat ikkunoissa
+liikkumattomina. Yksi niistä ponnahti äkkiä auki, ja auringonpaiste
+tulvi leveänä juovana saliin saaden katon loistamaan. Äänten kohina oli
+salissa niin voimakas, että aluksi vain ovensuussa istuvat kuulivat
+kellon soivan. Noustiin pöydästä ja hajottiin pitkin käytävää.
+
+Deloche oli tahallaan jättäytynyt jälkeen paetakseen sukkeluuksia.
+Baugékin meni pois ennen häntä, ja kumminkin Baugé oli tavallisesti
+salissa viimeinen, sillä ennenkuin hän palasi osastolleen, hän tahtoi
+tehdä kierroksen tavatakseen Paulinen tämän mennessä naisten
+ruokasaliin. He olivat sopineet siitä keskenään käyttäen siten ainoan
+tilaisuuden sanan vaihtamiseen päivän kestäessä. Tänään, kun he
+suutelivat toisiaan eräässä käytävän käänteessä, Denise, joka oli
+myöhästynyt jalkansa takia, sattui näkemään heidät.
+
+-- Oi ystäväni, sopersi Pauline lentäen punaiseksi, -- ettehän sano
+kenellekään, ettehän?
+
+Baugé, suuri, harteikas mies, vapisi kuin virheestä kiinni saatu
+koulupoika.
+
+-- Jos sanotte, ajavat varmasti pois, hän sanoi. -- Tietäväthän he,
+että aiomme mennä naimisiin, mutta eivät nuo hölmöt sittenkään ymmärrä,
+että väliin tekee mieli suudella.
+
+Denise väitti liikuttuneena, ettei ollut nähnyt mitään. Baugé meni
+tiehensä, kun näki Delochen vuorostaan lähestyvän. Tämä oli tehnyt
+pitkän kierroksen rauhoittuakseen, ja kun hän näki Denisen, hän rupesi
+pyytämään anteeksi sammaltaen lauseita, joita Denise ei alussa
+ymmärtänyt. Sitten hän kääntyi Paulineen nuhdellen tätä siitä, että oli
+puhunut Liénard'in kuullen. Kun Pauline häpeissään ei tietänyt mitä
+vastata, Denise ymmärsi vihdoin mistä oli puhe. Sitäkö siis tiesivät
+nuo kuiskeet, jotka olivat aamusta asti kuuluneet hänen selkänsä
+takana? Kirjejuttuko tavaratalossa kiersi? Hetkeksi häntä puistatti
+sama tuska kuin aamulla kirjettä lukiessa. Hän tunsi itsensä riisutuksi
+alastomaksi kaikkien noiden miesten nähden.
+
+-- Enhän minä tietänyt, toisti Pauline. -- Ja sitä paitsi, eihän siinä
+ole mitään pahaa... Antaa heidän puhua. Kateutta se vain on.
+
+-- En ole teille vihainen, sanoi Denise vihdoin saaden jälleen järkensä
+voitolle... -- Tottahan se on. Kirje on minulle, ja minun siitä on
+vastattava.
+
+Deloche meni pois epätoivoissaan, sillä hän ymmärsi asian niin, että
+Denise suostui ja että hän oli päättänyt mennä illalla.
+
+Kun myyjättäret olivat lopettaneet ateriansa suuren salin vieressä
+sijaitsevassa pienessä naisten ruokasalissa, joka oli mukavampi kuin
+miesten sali, Pauline auttoi Denisen takaisin osastolle. Siellä
+iltapäivän kuumassa päivänpaisteessa kiire oli pahimmillaan. Oli
+jouduttu siihen hetkeen, jolloin aamupäivän raukeuden jälkeen täytyi
+panna kaikki voimat liikkeelle, jotta työ valmistuisi ennen iltaa.
+Äänet kajahtelivat vieläkin kovemmin, kädet kohosivat hyllyjä kohti ja
+tavaroita kylvettiin joka taholta lattialle, jossa kasat jo kohosivat
+pöytien tasalle. Niin pitkälle kuin silmä kantoi oli liikettä ja
+kohinaa. Päät nousivat ja laskivat, kädet huitoivat ilmassa niinkuin
+olisi ollut aika kahakka käynnissä. Tulistunut, räjähtämäisillään oleva
+kone jyskytti kuin raivoissaan harvalukuisten kadullakulkijoiden
+harhaillessa ulkopuolella kyllästyneinä pyhäpäivän raukeaan
+hiljaisuuteen. Saint-Augustininkadun käytävällä kolme suttuista
+avopäistä tyttöä litisti häpeämättä nenänsä ikkunalasia vasten
+nähdäkseen mitä myllyssä jauhettiin.
+
+Kun Denise palasi osastolle, Aurélie rouva jätti Margueriten
+lopetettavaksi vaatteiden luettelemisen ja saadakseen korvilleen rauhan
+vetäytyi itse näytetilkkutoimiston saliin toimittamaan tarkistustyön
+vieden Denisen mukanaan.
+
+-- Tulkaa minun kanssani, hän sanoi, -- niin vertaamme luettelot...
+Sitten saatte toimittaa yhteenlaskut.
+
+Mutta koska ovi täytyi pitää auki valvonnan vuoksi, ei täälläkään ollut
+rauhallista työskennellä. Huone oli suuri, neliömäinen sali, jossa ei
+ollut muita huonekaluja kuin tuoleja ja kolme pitkää pöytää. Yhdessä
+nurkassa oli suuret leikkaamiskoneet, joissa näytetilkut leikattiin.
+Kokonaisia vaatepakkoja, kuudenkymmenentuhannen frangin arvosta,
+rikottiin niissä. Aamusta iltaan kone, sähisten kuin niityn ruohossa
+kulkeva viikate, silppusi villakankaita, silkkejä ja palttinoita.
+Tilkut kiinnitettiin sitten liimaamalla tai ompelemalla vihkoihin.
+Ikkunoiden välissä oli pieni kirjapaino hintalehtien painamista varten.
+
+-- Hiljaa, Aurélie rouva huusi aika-ajoin, kun ei kuullut mitä Denise
+sanoi. Heidän lopetettuaan ensimmäisen luettelon vertailun Aurélie
+rouva meni pois jättäen Denisen yksin toimittamaan yhteenlaskut. Vähän
+ajan päästä hän palasi tuoden mukanaan neiti de Fontenailles'in, joka
+oli luovutettu hänelle, koska tätä ei tarvittu enää morsiuskapioiden
+osastolla. Hän sai auttaa yhteenlaskemisessa, jotta jouduttaisiin
+pikemmin valmiiksi. Neiti de Fontenailles, markiisitar, joksi Clara
+häntä ilkeyksissään nimitti, nostatti osaston läpi kulkiessaan suuren
+naurunremakan. Sukkeluuksia laskettiin. Josephia pilkattiin eikä
+lopetettu, vaikka onneton tyttö oli jo kadonnut näkyvistä, auki
+jääneestä ovesta kuului yhtä mittaa pilapuheita.
+
+-- Tulkaa lähemmäksi, tässä on tilaa meille kummallekin, Denise sanoi
+säälien. -- Voitte käyttää minun mustepulloani, siitä riittää
+teillekin.
+
+Neiti de Fontenailles, häpeissään alennustilastaan, ei edes muistanut
+kiittää. Hänen laihat kasvonsa olivat harmaankalpeat niinkuin liikaa
+juovilla ihmisillä; valkeat ja hienot kädet vain ilmaisivat hänen
+ylhäisen syntyperänsä.
+
+Mutta äkkiä nauru viereisessä salissa taukosi ja työ tuntui jatkuvan
+taas säännöllisesti. Mouret oli kiertämässä uudestaan taloa ja oli
+hetkeksi pysähtynyt valmiiden vaatteiden osastolle. Hänen silmänsä
+hakivat Deniseä, ja hän näytti hämmästyvän, kun tätä ei näkynyt. Hän
+kutsui luokseen Aurélie rouvan ja vetäytyen hänen kanssaan syrjään jäi
+hetkeksi keskustelemaan. Mouret tuntui kysyvän jotain, ja Aurélie rouva
+vastasi vilkaisten näytetilkkutoimiston ovelle päin. Sitten seurasi
+ilmeisesti raportinanto, sillä Aurélie rouva näkyi kuiskaavan jotakin
+arvokkaan näköisenä. Epäilemättä hän kertoi tytön aamulla itkeneen.
+
+-- Hyvä on, Mouret sanoi ääneen. -- Näyttäkää luettelot.
+
+-- Olkaa hyvä ja tulkaa tänne, vastasi johtajatar. -- Menemme tänne
+melua pakoon.
+
+Mouret seurasi häntä viereiseen huoneeseen. Clara, joka ei ollut
+millänsäkään, teki ääneen huomautuksiaan, mutta Marguerite, saadakseen
+hänet vaikenemaan ja kääntääkseen hänen huomionsa toisaanne, heitti
+kahta kiivaammin hänelle vaatteita. Alajohtajatar oli hyvä toveri,
+kenenkään ei tarvinnut sekaantua hänen asioihinsa. Koko osasto salasi
+ja peitteli yksissä tuumin. Lhomme ja Joseph istuivat selkä kumarassa
+kuin kuurot. Jouve, järjestyksenvalvoja, seurattuaan Aurélie rouvan
+käyttäytymistä asettui juhlallisesti vartioimaan näytetilkkutoimiston
+ovelle kuin ainakin uskollinen palvelija, joka pitää huolta herransa
+mukavuudesta.
+
+-- Antakaa luettelot, johtajatar sanoi astuessaan huoneeseen.
+
+Denise ojensi luettelot Mouret'lle ja jäi seisomaan laskematta
+katsettaan. Hän oli tuntenut vavahtavansa, mutta hän osasi hillitä
+itsensä ja pysyi rauhallisena. Mouret syventyi hetkeksi luettelojen
+tutkimiseen katsomattakaan tyttöön. Hiiskahdustakaan ei kuulunut.
+Silloin Aurélie rouva meni neiti de Fontenailles'in luo ja näyttäen
+tyytymättömältä yhteenlaskuihin sanoi hänelle hiljaa:
+
+-- Menkää auttamaan vaatteiden paikalleen panossa... Te ette näy olevan
+perehtynyt laskemiseen.
+
+Neiti de Fontenailles palasi osastolle, jossa hänet otettiin naurulla
+vastaan. Joseph, joka ei jaksanut kestää veitikkamaisia katseita,
+sekaantui kirjoittamisessaan. Clara mielissään odottamattomasta avusta
+ei voinut kuitenkaan olla piikittelemättä tyttöä; kaikki tavaratalon
+naiset olivat hänelle vihamielisiä. Näkyihän tuo pöllöpää rakastuneen
+työmieheen, vaikka oli markiisitar. Ja sittenkin tämä rakkaus herätti
+kateutta.
+
+-- Hyvä on! Hyvä on! toisti Mouret ollen yhä lukevinaan.
+
+Mutta Aurélie rouva ei tiennyt kuinka päästä vuorostaan lähtemään
+säädyllisyyttä liiaksi loukkaamatta. Hän ei voinut pysyä alallaan, vaan
+meni katsomaan leikkaamiskonetta vihoissaan, että hänen miehensä ei
+ymmärtänyt jollakin tekosyyllä kutsua häntä luokseen. Mutta eihän se
+raukka koskaan tajunnut mitä tilaisuus vaati. Olisi pystynyt lammikon
+rannalla kuolemaan janoon. Marguerite osoitti vihdoin tarpeeksi älyä
+kysyäkseen Aurélie rouvalta neuvoa.
+
+-- Tulen heti, vastasi johtajatar.
+
+Saatuaan näin tekosyyn poistua hän pääsi kunnialla asiasta
+tarvitsematta hävetä osaston henkilökuntaa. Hän tuli huoneesta
+kasvoillaan sellainen jalo juhlallisuus, etteivät myyjättäret
+uskaltaneet hiiskahtaakaan.
+
+Mouret laski hitaasti paperit pöydälle. Hän katsoi Deniseen, joka istui
+yhä kynä kädessä. Tyttö ei kääntänyt pois katsettaan, kävi vain vielä
+kalpeammaksi.
+
+-- Tulettehan tänä iltana? Mouret kysyi puoliääneen.
+
+-- En, johtaja, vastasi Denise, -- minun on mahdotonta tulla. Veljeni
+ovat päivällisellä setäni luona, ja olen luvannut syödä heidän
+kanssaan.
+
+-- Mutta jalkanne? Teidänhän on vielä vaikea kävellä.
+
+-- Oh, kyllä minä jaksan mennä sinne asti. Jalkani on jo paljon parempi
+kuin aamulla.
+
+Mouret vuorostaan oli käynyt kalpeaksi kuultuaan hiljaisen kiellon.
+Hänen suunsa värähteli levottomasti. Mutta hän hillitsi itsensä ja
+jatkoi kohteliaana liikkeen johtajana, joka ennen kaikkea oli
+kiinnostunut henkilökuntansa parhaasta:
+
+-- Ette kai pannut pahaksi kutsuani... Tiedättehän kuinka suuressa
+arvossa pidän teitä?
+
+Denise pysyi edelleen samassa kunnioittavassa asennossa.
+
+-- Olen hyvin liikuttunut hyvyydestänne minua kohtaan ja kiitän teitä
+kutsusta. Mutta, toistan sen vieläkin, minun on mahdotonta tulla.
+Veljeni odottavat minua tänä iltana.
+
+Denise ei suostunut ymmärtämään, vaikka koko tavaratalo auki olevasta
+ovesta tuntui työntävän häntä takaa. Pauline, joka ystävyydessään sanoi
+häntä hupsuksi, muut, joiden pilkan alaiseksi hän tiesi joutuvansa jos
+kieltäytyi. Aurélie rouva, joka oli poistunut huoneesta, Marguerite,
+joka korotti ääntään vetääkseen huomion hänestä, Lhomme, joka istui
+selin kuin tietämättä koko asiasta, kaikki he tahtoivat heittää hänet
+mahtavan pedon kitaan.
+
+Mouret oli hetken ääneti. Sitten hän kysyi voitonriemuisen,
+kuninkaallista rakkautta ylistävän jyrinän säestämänä:
+
+-- Milloin tulette? Huomennako?
+
+Denise joutui hämilleen tästä yksinkertaisesta kysymyksestä.
+
+-- En tiedä... En voi ... sammalsi hän.
+
+Mouret hymyili ja koetti tarttua hänen käteensä, mutta Denise veti
+kätensä pois.
+
+-- Mitä te pelkäätte? Mouret kysyi.
+
+Mutta Denise oli jo nostanut päänsä ja katsoen miestä suoraan silmiin
+sanoi hymyillen lempeästi ja rohkeasti:
+
+-- En mitään, herra... Eihän meidän ole pakko tehdä muuta kuin mitä
+tahdomme, eikö niin? Ja minä en tahdo, siinä kaikki.
+
+Tämän sanoessaan hän kuuli oven narahtavan, ja kun hän hämmästyneenä
+kääntyi katsomaan, näki hän sen hiljaa sulkeutuvan. Isä Jouve oli
+asialla. Ovien sulkeminen kuului hänen tehtäviinsä, ja hän sulki ne
+tunnollisesti kaikki. Tämän tehtyään hän jatkoi oven takana
+vartioimistaan. Kukaan ei ollut huomaavinaan mitään. Clara yksin
+kuiskasi ilkeyden neiti de Fontenailles'in korvaan. Mutta tämä ei
+osoittanut vähintäkään ilahtumisen merkkiä, kuunteli vain kasvot
+kalpeina ja liikkumattomina...
+
+Denise oli noussut mennäkseen, kun Mouret sanoi hänelle hiljaa, koko
+ruumis vavisten:
+
+-- Minä rakastan teitä... Te olette tiennyt sen jo kauan; älkää
+teeskennelkö, sillä se on arvotonta... Älkää pelätkö mitään. Monta
+kertaa minun on tehnyt mieli kutsua teidät työhuoneeseeni. Siellä
+olisimme olleet yksin. Olisin voinut panna oven salpaan. Mutta en ole
+tahtonut. Kerron sen sijaan sen täällä, jonne kuka tahansa voi tulla...
+Rakastan teitä, Denise...
+
+Denise seisoi liikkumattomana hänen edessään, kasvot kalpeina ja
+katsoen häntä yhä suoraan silmiin.
+
+-- Sanokaa, miksi kieltäydytte? ... jatkoi Mouret. -- Ettekö tarvitse
+mitään? Veljenne ovat teille suurena taakkana. Kaiken, mitä pyydätte
+minulta, kaiken, mitä vaaditte...
+
+Denise keskeytti sanoen:
+
+-- Kiitos, ansaitsen jo enemmän kuin tarvitsen.
+
+-- Mutta minä tarjoan teille vapautta, elämän iloa ja ylellisyyttä...
+Minä rakennan teille kodin ja teen teidät rikkaaksi.
+
+-- Ei kiitos, en osaa elää ilman työtä... Jo kymmenvuotiaana ansaitsin
+toimeentuloni.
+
+Mouret teki raivostuneen liikkeen. Denise oli ensimmäinen, joka ei
+taipunut. Ennen hänen oli vain tarvinnut viitata saadakseen mitä
+tahtoi. Kaikki kumarsivat hänen oikkujaan nöyrinä palvelijattarina.
+Mutta tämä kieltäytyi ja vielä aiheetta. Hänen kauan pidätetty
+intohimonsa kiihottui vastarinnasta. Kenties hän ei osannut tarjota
+tarpeeksi. Hän suorastaan rukoilemalla rukoili. Mutta yhä hän törmäsi
+samaan horjumattomaan kieltoon:
+
+-- Ei, ei kiitos!
+
+Silloin hänen sydämensä tuska puhkesi sanoihin:
+
+-- Näettehän, että kärsin!... Niin, mieletöntä se on, mutta kärsin kuin
+lapsi.
+
+Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Syntyi uusi hiljaisuus. Suljetun
+oven takaa kuului työn kohina, mutta heikenneenä kuin voittolaulun
+etäisyyteen hukkuva loppusävel. Tappiolle joutunut ei kaivannut
+äänekästä säestystä.
+
+-- Mutta jos sittenkin tahtoisin, Mouret sanoi värisevällä äänellä
+tarttuen Denisen käsiin.
+
+Denise ei pannut vastaan. Hänen silmänsä himmenivät, ja hänen voimansa
+alkoivat pettää. Outo lämpö kohosi miehen käsistä ja lämmön mukana
+suloisesti raukaiseva tunne. Hyvä Jumala, kuinka suuresti hän rakasti
+miestä ja kuinka suloista olisi ollut panna kätensä hänen kaulaansa ja
+painautua hänen rintaansa vastaan!
+
+-- Tahdon, tahdon, Mouret jatkoi aivan raivoissaan. -- Odotan teitä
+tänä iltana tai ryhdyn keinoihin...
+
+Hän tuli raa'aksi. Denise päästi huudon. Mies oli puristanut hänen
+käsiään niin lujasti, että tuska sai hänet tointumaan. Hän sai
+väännetyksi kätensä irti ja ojentuen suoraksi näytti kasvavan.
+
+-- Ei, antakaa minun olla... Minä en ole mikään Clara, jonka voi
+huomenna jättää. Ja sitten, rakastattehan tuota rouvaa, joka käy
+täällä... Pysykää hänen kanssaan. Minä en suostu jakamaan.
+
+Mouret hämmästyi niin, että ei osannut sanoa mitään. Mitä tuo tyttö
+sanoi? Mitä hän tahtoi? Eiväthän myyjättäret, joita hän kunnioitti
+suosiollaan, välittäneet rakkaudesta. Hänen olisi pitänyt nauraa, mutta
+päinvastoin tytön ylpeä asento sai aikaan vielä suuremman hämmennyksen
+hänen sydämessään.
+
+-- Johtaja, sanoi Denise, -- avatkaa ovi! Ei ole sopivaa, että olemme
+täällä kahden.
+
+Mouret totteli. Hänen päässään riehui sellainen myrsky, ettei hän
+tiennyt, miten salata tuskaansa. Hän kutsui Aurélie rouvan luokseen ja
+kiivastui vaippavaraston suuruudesta. Hintaa olisi ollut alennettava ja
+vieläkin alennettava, niin kauan kuin yksikin oli jäljellä. Talon tapa
+oli sellainen. Joka vuosi lakaistiin kaikki puhtaaksi ja myytiin
+kuudenkymmenenkin prosentin tappiolla, jotta vain päästiin nopeasti
+vanhenneesta kuosista tai kankaasta, joka ei enää miellyttänyt. Samassa
+Bourdoncle astui sisälle. Hän oli seisonut jo vähän aikaa Jouven
+sulkeman oven takana tämän kuiskattua jotain hänen korvaansa. Hän oli
+odottanut kärsimättömänä uskaltamatta kuitenkaan häiritä. Olihan se
+kerrassaan sopimatonta, tällaisena päivänä. Ja vielä tuollaisen
+tyttörievun kanssa! Kun ovi vihdoin avautui, Bourdoncle puhui kiivaasti
+Mouret'lle puolisilkkien varastosta, joka oli suunnattoman suuri. Hänen
+kertomuksensa oli huojennukseksi Mouret'lle, sillä se salli hänen
+päästää vihansa ilmoille. Mitä Bouthemont ajattelikaan. Hän poistui
+julistettuaan, ettei hänellä ollut käyttöä johtajalle, joka ei kyennyt
+arvostelemaan tarvetta, vaan osti liiaksi.
+
+-- Mikä häntä vaivaa? kuiskasi Aurélie rouva, nuhteista
+loukkaantuneena.
+
+Myyjättäret katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Kuuden aikaan
+inventoiminen oli valmis. Aurinko kultasi vielä ikkunoita, kaunis
+kesäaurinko, jonka heijastukset kirkastivat hallin lasiruutuja. Katujen
+raskaassa ilmassa perheet palasivat jo väsyneinä kedoilta suuret
+kukkavihkot käsissä, laahaten lapsia jäljessään. Osastot toinen
+toisensa perästä vaikenivat. Siellä täällä vain joku myöhästynyt
+virkailija tyhjensi viimeisiä kaappejaan. Vihdoin nämäkin äänet
+hiljenivät, ja päivän hälinästä ei ollut muuta jäljellä kuin ilmassa
+tupruava pöly luhistuneiden vaatekasojen yläpuolella. Hyllyt, kaapit,
+laatikot ja rasiat ammottivat tyhjinä; yksikään tavara ei ollut
+paikallaan. Laajan tavaratalon runko oli kokonaisuudessaan paljastettu,
+nikkarintyöt näkyvissä niinkuin huoneiston uutena ollessa ennen
+sisäänmuuttoa. Alastomuus on inventoimisen säntillisyyden näkyvä
+todiste. Kuudentoista miljoonan arvoinen tavaravarasto oli lattialla
+pöydät hukuttaneena, kuohuvana merenä. Myyjät alkoivat panna tavaroita
+paikoilleen kahlaten olkapäitä myöten suunnattomien kasojen keskellä.
+Kymmeneltä he toivoivat olevansa valmiita.
+
+Kun Aurélie rouva, joka kuului ensimmäiseen pöytään, meni ruokasaliin,
+tiesi hän jo kertoa, kuinka korkealle myyntisumma vuoden mittaan oli
+kohonnut; se kävi selville heti yhteenlaskujen jälkeen. Summa nousi
+kaikkiaan kahdeksaankymmeneen miljoonaan ja oli kymmenen miljoonaa
+suurempi kuin edellisenä vuotena. Puolisilkissä vain oli ollut tuntuva
+vajaus.
+
+-- Jos herra Mouret ei ole tyytyväinen, hän vaatii liikoja, lisäsi
+johtajatar. -- Tuollahan hän seisoo keskusportaiden lavalla vihaisen
+näköisenä.
+
+Myyjättäret pistäytyivät katsomaan. Todellakin, hän seisoi siellä
+yksin, otsa rypyssä katsellen maahan kylvettyjä miljoonia.
+
+-- Rouva, sanoi Denise, joka saapui tällä hetkellä, -- sallitteko minun
+lähteä. Minusta ei ole täällä enää mihinkään työhön jalkani takia, ja
+minulla oli aikomus mennä setäni luo veljieni kanssa...
+
+Hämmästys oli yleinen. Hän ei siis ollutkaan suostunut! Aurélie rouvan
+ääni oli vastatessa kuiva ja tyytymätön. Hän epäröi mitä sanoa ja oli
+vähällä kieltää. Clara kohautti olkapäitään yhtä epäilevänä. Mitä
+ihmettä siinä oli! Mouret ei kai huolinutkaan hänestä. Pauline oli
+kapalo-osastolla Delochen seurassa, kun hänelle kerrottiin minkä
+ratkaisun asia oli saanut. Deloche oli niin mielissään uutisesta, että
+Paulinea suututti. Suurtako hyötyä hänellä siitä oli! Sekö häntä
+ilahdutti, että Denise luopui tyhmyydessään onnestaan. Bourdoncle, joka
+ei uskaltanut lähestyä julmistunutta isäntäänsä, vaelsi muiden
+kuiskaillessa mykkänä, ikävissään ja levottomana.
+
+Mutta Denise laskeutui hiljakseen portaita nojautuen käsipuihin.
+Alhaalla hän kohtasi joukon myyjiä, jotka nauraa hohottivat. Hän kuuli
+mainittavan nimensä ja ymmärsi, että oli kysymys tämänpäiväisestä
+tapahtumasta. Häntä ei huomattu.
+
+-- Älkäähän joutavia! Kursailemista se vain on, sanoi Favier. -- Kyllä
+hän kaikki konstit tietää... Minä tunnen kyllä yhden, jonka hän olisi
+väkisin ottanut.
+
+Hän katsoi Hutiniin, joka seisoi arkana arvostaan syrjässä ottamatta
+pilapuheisiin osaa. Mutta muiden kateelliset katseet saattoivat hänet
+kumminkin niin hyvälle tuulelle, että hän suvaitsi mutista:
+
+-- No jo minulla oli hänestä vastusta!
+
+Denise tarttui lujemmin käsipuihin pysyäkseen pystyssä. Tottahan se
+oli, mitä mies sanoi. Hänen oli syytä katua lapsellista käytöstään.
+Mutta voi kuinka halpamaisesti mies käyttäytyi ja kuinka häntä täytyi
+halveksia! Hän joutui suuren liikutuksen valtaan. Eikö ollut omituista,
+että hän oli jaksanut torjua luotaan miehen, jota hän rakasti, kun hän
+ennen oli ollut niin heikko tuon kurjan suhteen, jota hän vain oli
+uneksinut rakastavansa. Tästä tunteittensa ristiriidasta hän ei
+voinut päästä selville. Ja hän kulki kiireesti hallin poikki.
+Järjestyksenvalvojan avatessa hänelle ovea, joka oli aamusta alkaen
+ollut lukossa, Denise vaistomaisesti katsoi ylöspäin. Hänen silmänsä
+sattuivat Mouret'hen, joka syviin mietteisiin vajonneena seisoi yhä
+portaiden lavalla keskellä valtakuntaansa. Hän oli unohtanut
+tavaraluettelot ja valtavat aarteet ympärillään. Kaikki oli kadonnut
+hänen mielestään, menneisyyden myrskyiset voitot, tulevaisuudessa
+häämöttävä rikkaus. Hänen epätoivoinen katseensa seurasi Deniseä, ja
+kun tyttö katosi ovesta, talo kävi hänelle kolkoksi ja pimeäksi.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Bouthemont saapui ensimmäisenä rouva Desforges'in luo, joka
+neljältä tarjosi teetä tuttavilleen. Kun hän astui suureen Ludvig
+XVI:n tyyliseen salonkiin, jonka kirkkaat pronssikoristeet ja
+kultakirjosilkit tekivät iloisen vaikutuksen, rouva Desforges nousi
+kärsimättömän näköisenä ja kysyi:
+
+-- No, mitä kuuluu?
+
+-- Sitä, vastasi nuori mies, -- että kun sanoin aikovani käydä teitä
+tervehtimässä, hänkin lupasi tulla.
+
+-- Viittasitteko siihen, että odotan tänään paroniakin.
+
+-- Tietysti... Se juuri näkyi häneen vaikuttavankin.
+
+He puhuivat Mouret'sta. Tämä oli edellisenä vuonna mieltynyt äkkiä niin
+suuresti Bouthemont'iin, että kaipasi hänen seuraansa huvitellessaankin
+ja oli sentähden ottanut hänet mukaansa Henriettenkin luo. Siellä
+toveri oli hänelle sangen tarpeen, sillä hän alkoi väsyä suhteeseensa,
+eikä aika käynyt niin pitkäksi, kun oli kenen kanssa puhella.
+Silkkiosaston johtajasta oli vähitellen tullut sekä isännän että
+kauniin lesken uskottu. Hän toimitti heidän asioitaan, antoi toiselle
+tietoja toisesta ja hieroi joskus sovintoakin, kun välit rikkoutuivat.
+Hänen seurassaan Henriette, joka muuten oli niin arka maineestaan ja
+niin taitava pitämään sen tahrattomana, luopui kaikesta varovaisuudesta
+ja puhui mustasukkaisuutensa ahdistamana niin peittelemättömästi
+salaisista suhteistaan, että Bouthemont sekä hämmästyi että häpesi.
+
+Nytkin Henriette kiivastuen huudahti:
+
+-- Teidän olisi pitänyt tuoda hänet mukananne. Eihän hänen lupauksiinsa
+ole luottamista.
+
+-- Minkä minä sille voin, Bouthemont sanoi nauraen, vähääkään
+suuttumatta. -- Enhän minä voi syykseni ottaa, että hän nykyään juoksee
+pakoon... Mutta paljon hän minusta sentään pitää. Vaikea minun olisikin
+muuten tulla siellä toimeen.
+
+Bouthemont'in asema Aarreaitassa oli todella heikko
+inventoimisen jälkeen. Turhaan hän koetti puolustautua viittaamalla
+sateiseen kevääseen; hänelle ei annettu anteeksi myymättä jääneen
+puolisilkkivaraston suuruutta. Hutin varsinkaan ei antanut asian joutua
+unohduksiin vaan muistutti siitä johtokunnalle usein panetellen, ja
+Bouthemont'in asema kävi päivä päivältä tukalammaksi. Mouret oli jo
+langettanut tuomionsa epäilemättä senkin tähden, että tämä hänen
+lemmensuhteensa todistaja alkoi tuntua hänestä kiusalliselta hänen
+tahtoessaan todella erota rouva Desforges'ista ja hän oli kyllästynyt
+ystävyyteen, josta hänellä ei enää ollut hyötyä. Mutta tapansa mukaan
+hän yllytti Bourdonclen toimimaan. Bourdoncle ja muut osakkaat vaativat
+kokouksissa Bouthemont'in erottamista, kun Mouret muka puolestaan pani
+vastaan, pitäen tarmokkaasti ystävänsä puolta huolimatta kaikista
+ikävyyksistä.
+
+-- Täytyy kai sitten odottaa, jatkoi rouva Desforges. -- Tiedättehän,
+että tuo tyttö tulee viideltä. Tahdon välttämättä nähdä heidät yhdessä,
+sillä minun täytyy päästä perille heidän salaisuudestaan.
+
+Hän alkoi tehdä selkoa laatimastaan suunnitelmasta. Hän kertoi, kuinka
+oli pyytänyt Aurélie rouvaa lähettämään Denisen hänen luokseen erään
+Aarreaitasta ostetun päällystakin korjauttamista varten ja kuinka hän
+saatuaan tytön huoneeseensa houkuttelisi sisään Mouret'nkin. Ja tottapa
+sitten näki mitä tehdä.
+
+Bouthemont istui häntä vastapäätä ja katsoi häneen kauniilla
+veitikkamaisilla silmillään pakottautuen vakavaksi. Tämä iloinen,
+mustapartainen ja suurisuinen vekkuli, kasvot kuuman gascognelaisen
+veren tummentamat, ajatteli, että hienot naiset eivät olleet suinkaan
+kilttejä ja ettei heidän matkalaukustaan tullut esiin kovinkaan
+kauniita tavaroita, kun he ryhtyivät sitä purkamaan. Hänen toveriensa
+ystävättäret, myyjättäret ja sellaiset eivät paljastaneet
+salaisuuksiaan.
+
+-- Kuulkaahan, hän uskalsi vihdoin huomauttaa, -- mitä hyötyä teille
+siitä on, olenhan vannonut teille, ettei heillä ole mitään keskenään.
+
+-- Ei se siitä riipu! rouva Desforges huusi. -- Mutta häntä Mouret
+rakastaa... Mitä minä muista välitän, satunnaisista tuttavista, päivän
+kestävistä suhteista!
+
+Hän puhui Clarasta ylenkatseellisesti. Hänelle oli kerrottu, että
+Mouret saatuaan Deniseltä rukkaset oli armahtanut uudestaan tuon
+punatukkaisen hevoskaulan epäilemättä kostaakseen Deniselle, sillä hän
+suosi Claraa ikäänkuin uhalla kaikkien nähden ja tuhlasi hänelle
+lahjoja. Sitä paitsi hän kuului jo kolmen kuukauden ajan huvitelleen
+rajusti eläen humussa ja sumussa ja kylväneen niin mielettömästi
+rahoja, että se herätti huomiota. Hän oli ostanut eräälle
+näyttelijättärelle talon, ja oli muitakin, kaksi tai kolme naista,
+jotka elivät hänen kustannuksellaan ja kilpailivat keskenään siitä,
+kuka esittäisi hänelle kalliimpia ja tyhmempiä oikkuja.
+
+-- Kaikki on pantava tuon kurjan syyksi, toisti Henriette. -- Hänen
+tähtensä, siksi että hän kieltäytyy, Mouret hävittää rahansa muiden
+seurassa... Mutta vähät minä hänen rahoistaan! Olisin rakastanut häntä
+enemmän, jos hän olisi ollut köyhä. Tiedättehän, kuinka suuresti häntä
+rakastan, te, joka olette ystäväni.
+
+Hänen äänensä katkesi, ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä; sitten
+antautuen tunteittensa valtaan hän ojensi Bouthemont'lle molemmat
+kätensä. Totta se oli, Mouret oli hänen jumalansa. Nuoruutensa,
+voitonvarmuutensa voimalla Mouret oli päässyt hänen herrakseen, eikä
+kukaan ennen ollut tyydyttänyt niin täydellisesti hänen rakkautensa ja
+ylpeytensä vaatimuksia. Eikä siinä kaikki. Hän alkoi lähetä
+neljääkymmentä, ja jos Mouret jätti hänet, hän ei todellakaan tiennyt,
+miten korvata tämän suuren rakkauden.
+
+-- Mutta kyllä minä kostan, kuiskasi hän, -- kyllä minä kostan, jos hän
+käyttäytyy huonosti.
+
+Bouthemont piteli yhä hänen käsiään. Henriette oli vielä kaunis.
+Olisihan häntä voinut ajatella, mutta hänestä ei ollut helppoa päästä
+irti, jos häneen kyllästyi, ja Bouthemont ei pitänyt kahleista. Asiaa
+kannatti kuitenkin miettiä. Olisi siitä kenties etuakin harmien
+korvaukseksi.
+
+-- Minkätähden ette perusta omaa liikettä? Henriette sanoi äkkiä vetäen
+kätensä pois.
+
+Bouthemont katsoi häneen hämmästyneenä. Sitten hän vastasi:
+
+-- Se kysyy suuria varoja... Minulla oli viime vuonna sellainen ajatus
+mielessäni. Olen varma, että Pariisissa on vielä tarpeeksi ostajakuntaa
+yhdelle tai parille suurmyymälälle, kun vain osaa valita sopivan
+kaupunginosan. Bon Marché hallitsee vasempaa Seinen rantaa, Louvre
+keskikaupunkia ja Naisten Aarreaitta länsikaupungin rikkaita
+kortteleita. Pohjoispuoli on vielä jäljellä, ja sinne voisi perustaa
+Clichyn aukion tavaratalolle kilpailijan. Olin jo löytänyt mainion
+paikankin lähellä Oopperaa.
+
+-- Entä sitten?
+
+Bouthemont nauroi ääneen.
+
+-- Ajatelkaahan, että olin tarpeeksi tyhmä puhuakseni siitä isälleni...
+Pyysin häntä lapsellisuudessani keräilemään osakkaita Toulousesta.
+
+Hän kertoi nauraen, kuinka isäukko pienessä maaseutukaupassaan purki
+vihaansa Pariisin tavarataloja kohtaan. Vanha Bouthemont oli
+vastannut raivoissaan siitä, että hänen poikansa ansiot kohosivat
+kolmeenkymmeneen tuhanteen, ettei hän aikonut centimelläkään kannattaa
+noita tavarataloja, jotka olivat kaupankäynnille vain häpeäksi, ja että
+mieluummin hän lahjoitti ystäviensä rahat ja omansa köyhäinkodeille.
+
+-- Ja sitä paitsi, nuori mies jatkoi, -- sellainen yritys vaatii
+miljoonia.
+
+-- Jospa niitä olisi saatavissa, rouva Desforges sanoi.
+
+Bouthemont kävi vakavaksi ja katsoi häntä tutkien. Oliko näissä
+sanoissa muuta kuin mustasukkaisen naisen juonia? Mutta Henriette ei
+antanut hänelle aikaa kysymyksiin, vaan lisäsi:
+
+-- No niin, tiedättehän miten katson etuanne... Otamme asian toiste
+puheeksi.
+
+Ovikello oli soinut. Henriette nousi, ja Bouthemont siirsi
+vaistomaisella liikkeellä tuolinsa edemmäksi, ikäänkuin heillä jo olisi
+ollut keskenään jotakin salattavaa. Hiljaisuus vallitsi kirkkaassa
+salissa, jossa oli niin paljon ruukkukasveja ryhmänä ikkunoiden
+välissä, että ne muodostivat lähes metsikön. Henriette kuunteli
+seisoallaan, katse eteisen oveen tähdättynä.
+
+-- Hän se on, kuiskasi hän.
+
+Palvelija ilmoitti:
+
+-- Herra Mouret, herra de Vallagnosc.
+
+Henriette ei voinut pidättää hermostunutta liikettä. Miksi hän ei
+tullut yksin. Nähtävästi hän oli käynyt hakemassa ystävänsä, koska
+pelkäsi kahdenkesken oloa. Sitten hän hymyillen ojensi kätensä
+tervehdykseksi.
+
+-- Harvoin teitä enää saa nähdä! ... hän sanoi. -- Ja teitäkin, herra
+de Vallagnosc.
+
+Henriette tiesi lihoneensa ja epätoivoissaan siitä hän pukeutui mustaan
+silkkiin hoikentaakseen vartaloaan, mutta hänen hienopiirteiset, tumman
+tukan kehystämät kasvonsa olivat viehättävät. Ja Mouret'lla oli täysi
+syy, kun hän sulkien naisen katseeseensa tuttavallisen kohteliaasti
+sanoi:
+
+-- Tarpeetonta on kysyä teiltä terveytenne laitaa. Niinhän te olette
+raikas kuin ruusu.
+
+-- Terveyttä on liiaksikin, Henriette vastasi. -- Mutta vaikka olisin
+kuollut, niin te ette olisi tiennyt siitä mitään.
+
+Hänen katseensa oli tutkiva, kun se kiintyi Mouret'hen. Tämä näytti
+hermostuneelta ja väsyneeltä, silmäluomet olivat raukeat ja kasvot
+kalvakat.
+
+-- Mutta, hän jatkoi koettaen taivuttaa äänensä leikkisäksi, -- en voi
+sanoa samaa teidän terveydestänne, ette näytä virkeältä tänä iltana.
+
+-- Liiaksi työtä! Vallagnosc sanoi.
+
+Mouret teki epämääräisen liikkeen eikä vastannut mitään. Hän oli
+huomannut Bouthemont'in ja tervehti ystävällisesti päännyökkäyksellä.
+Heidän tuttavuutensa ollessa parhaimmillaan Mouret oli itse käynyt
+hakemassa Bouthemont'in osastolta viedäkseen hänet mukanaan Henrietten
+luo välittämättä iltapäivän kiireestä. Mutta ajat olivat muuttuneet ja
+hän sanoi hiljaa Bouthemont'ille:
+
+-- Olette lähtenyt sangen varhain... Ovat kaivanneet teitä osastolla ja
+ovat vihoissaan.
+
+Hän puhui Bourdonclesta ja muista liikkeen osakkaista ikäänkuin hänellä
+ei olisi ollut itsellään valtaa käskeä.
+
+-- Todellako? sanoi Bouthemont levottomasti.
+
+-- Minulla on teille puhumista... Odottakaa minua, niin lähdemme
+yhdessä pois.
+
+Mutta Henriette oli jälleen istuutunut ja kuunnellessaan Vallagnoscia,
+joka sanoi rouva de Boves'inkin olevan tulossa, hän piti Mouret'ta
+silmällä. Tämä oli taas vaiennut ja katseli hajamielisesti
+huonekaluja ja kattoa. Kun Henriette sitten nauraen valitti, ettei
+hänen teekekkereissään käynyt enää kuin vain herroja, Mouret
+hajamielisyydessään sanoi:
+
+-- Luulin tapaavani täällä paroni Hartmannin.
+
+Henriette kalpeni. Hän tiesi kyllä, että Mouret oli tullut yksinomaan
+paronin tähden, mutta hänen ei silti olisi tarvinnut heittää
+välinpitämättömyyttään vasten hänen kasvojaan. Samassa ovi aukeni.
+Palvelija tuli sisään, lähestyi Henrietteä, joka kohotti kysyvästi
+katseensa, ja kumartuen emäntäänsä kohti kuiskasi:
+
+-- Rouva käski ilmoittaa, kun kysyttäisiin päällystakin johdosta. Nyt
+neiti on täällä.
+
+Silloin Henriette hakeakseen mustasukkaisuudelleen lievennystä korotti
+äänensä, niin että kaikki varmasti kuulivat, ja sanoi ylenkatseellisen
+kuivasti:
+
+-- Käskekää odottamaan.
+
+-- Pitääkö hänen odottaa rouvan huoneessa?
+
+-- Ei, istukoon eteisessä.
+
+Palvelijan mentyä hän jatkoi tyynesti keskusteluaan Vallagnoscin
+kanssa. Mouret vajonneena uudestaan hajamielisyyteensä oli kuullut
+äskeisen ymmärtämättä mistä oli kysymys, kun sitä vastoin Bouthemont,
+joka tiesi mistä oli kysymys, alkoi käydä levottomaksi. Samassa rouva
+Marty astui sisään rouva de Boves'in seurassa.
+
+-- Ajatelkaa, sanoi rouva Marty, -- olin juuri laskeutumassa vaunuista,
+kun näin rouva de Boves'in tulevan jalan pitkin käytävää.
+
+-- Niin, rouva de Boves selitti, -- ilma on niin kaunis, ja kun tohtori
+aina käskee minun kävellä...
+
+Kun oli kätelty ja tervehditty, hän kysyi Henrietteltä:
+
+-- Aiotteko ottaa uuden palvelijattaren?
+
+-- En, vastasi tämä ihmeissään. -- Kuinka niin?
+
+-- Ajattelin vain, kun näin tuon tytön seisovan eteisessä...
+
+Henriette keskeytti nauraen:
+
+-- Palvelijattariltahan nuo puotineidit kaikki näyttävät, eikö niin...
+Hän on täällä erään päällystakin korjauttamisen tähden.
+
+Mouret'ssa heräsi epäluulo, ja hän katsoi kiinteästi Henrietteen. Mutta
+tämä jatkoi puhettaan vilkkaasti ja kertoi ostaneensa edellisellä
+viikolla päällystakin Aarreaitasta.
+
+-- Niinkö? Ettekö enää teetäkään vaatteitanne Sauveurilla? kysäisi
+rouva Marty.
+
+-- Teetän kyllä, mutta minun teki mieli kokeilla. Olin jokseenkin
+tyytyväinen ensimmäiseen ostokseeni, matkapukuun... Mutta tällä kertaa
+en onnistunut. Turhaa teidän on väittää vastaan, teidän liikkeestänne
+ei saa käypiä pukuja. Niin, minä en ujostele, puhun vain suoraan herra
+Mouret'n kuullen... Te ette koskaan pysty pukemaan vähänkään hienompaa
+naista.
+
+Mouret ei ryhtynyt puolustautumaan, katsoi vain tutkivasti Henrietteen.
+Hän alkoi jo rauhoittua. Ei kai Henriette olisi uskaltanut.
+Bouthemont'in täytyi ottaa hoitaakseen asia.
+
+-- Jos kaikki hienot naiset, jotka ostavat meiltä, myöntäisivät
+ostavansa meiltä, hän vastasi leikkisästi, -- niin varmaankin
+hämmästyisitte kuullessanne, kuinka paljon meillä on heidän joukossaan
+asiakkaita. Tilatkaa meiltä puku mittojen mukaan, niin saatte yhtä
+hyvää työtä kuin Sauveuriltäkin ja puolta halvemmalla. Mutta siksi
+juuri, että se on halvempaa, se ei miellytä.
+
+-- Vai ei vaate siis ole hyvä? rouva de Boves sanoi. -- Nyt muistan
+tytönkin. En tuntenut heti, eteisenne on hiukan pimeä.
+
+-- Minustakin kasvot tuntuivat tutuilta, sanoi rouva Marty. -- Menkää
+vain, ystäväni! Älkää meistä välittäkö.
+
+Henriette kohautti välinpitämättömästi olkapäitään.
+
+-- Ei ole kiirettä.
+
+Rouvat jatkoivat keskustelua suurten tavaratalojen puvuista. Sitten
+rouva de Boves puhui miehestään, jonka piti mennä tarkastusmatkalle
+Saint-Lo'hon, ja samassa Henriette kertoi, että rouva Guibal oli
+lähtenyt edellisenä iltana Franche-Comté'hen hoitamaan sairasta
+tätiään. Henriette ei sanonut sinä iltana odottavansa rouva
+Bourdelais'takaan, joka aina kuukauden lopulla sulkeutui taloonsa
+ompelijattaren kanssa tarkastaakseen lapsilaumansa vaatteet. Rouva
+Marty oli silminnähtävän levoton. Hänen miehensä asema Bonaparten
+lyseossa alkoi näet horjua ja häntä uhattiin erolla, sentähden että hän
+oli antanut tunteja huonomaineisissa oppilaitoksissa, missä todistuksia
+myytiin. Täytyihän miesparan ottaa työtä mistä vain annettiin
+voidakseen suorittaa taloutensa valtavat menot. Hänen vaimonsa nähtyään
+hänen itkevän eräänä iltana erottamisen pelosta oli pyytänyt Henrietteä
+puhumaan hänen puolestaan eräälle opetusministeriön johtajalle.
+Hätäisesti rouva Marty kuulusteli nyt Henrietteltä vastausta ja
+rauhoittui, kun uutiset olivat hyvät. Herra Marty oli itsekin aikonut
+tulla tiedustelemaan rouva Desforges'ilta tulevaisuuden näkymiään ja
+kiittämään häntä.
+
+-- Te ette näytä virkeältä, herra Mouret, huomautti rouva de Boves.
+
+-- Liiaksi työtä! herra de Vallagnosc toisti ivallisesti.
+
+Mouret säpsähti unelmistaan ja nousi seisomaan hajamielisyyttään
+katuen. Hän asettui tavalliselle paikalleen keskelle naisten piiriä, ja
+koko hänen viehättävä vilkkautensa palasi. Hän alkoi puhua
+talviuutuuksista, joita hän parhaillaan suunnitteli, muun muassa
+tulossa olevasta pitsivarastosta. Rouva de Boves kysyi häneltä
+alençonin pitsien hintaa sanoen aikovansa ostaa niitä. Rouva de Bovesin
+täytyi tehdä jalkaisin ostosmatkansa, koska ei voinut maksaa
+ajurinvaunuja, ja hän palasi usein sairaana kotiin vietettyään
+tuntikausia näyteikkunoiden edessä. Hänen päällystakkinsa oli jo
+kahden vuoden vanha ja sentähden hän verhosi mielikuvituksessaan
+ruhtinaalliset olkapäänsä milloin milläkin näkemällään kalliilla
+kankaalla. Kun hän sitten heräsi unelmistaan vanhojen pukujensa
+keskellä ja muisti, että hänen tuskin kannatti toivoakaan parempia,
+hänestä tuntui kuin hänet olisi nyljetty nahattomaksi.
+
+-- Herra paroni Hartmann, ilmoitti palvelija.
+
+Henriette pani merkille Mouret'n mielihyvän, kun paroni tarjosi hänelle
+kätensä. Tervehdittyään naisia paroni katsoi nuoreen mieheen hienoa
+ivaa ilmaisevalla katseella, joka väliin vilkastutti hänen suuria
+elsassilaiskasvojaan.
+
+-- Yhä vielä kauniitten vaatteitten lumoissa, hän sanoi hymyillen.
+
+Sitten hän talossa tunnettuna ystävänä uskalsi lisätä:
+
+-- Eteisessä on sangen viehättävä nuori tyttö... Kuka hän on?
+
+-- Onpahan vain ... sanoi rouva Desforges ylpeällä äänellä, -- muuan
+puotineiti, joka odottaa.
+
+Eteisen ovi oli jäänyt raolleen, sillä palvelija kulki edestakaisin
+kattaen teepöytää. Hän pani kiinalaiskupit kauniiseen järjestykseen ja
+toi voileipä- ja leivoslautaset. Laajassa salissa kirkas, vihreiden
+palmujen lieventämä päivä kultasi pronssikoristeet ja heitti iloisia
+heijastuksia huonekalujen silkkipäällyksille. Joka kerta, kun ovi
+aukeni, vilahti näkyviin synkkä eteinen, jossa oli valoa sen verran
+kuin himmeäksi hiottujen lasiruutujen kautta pääsi. Keskellä pimeyttä
+seisoi liikkumaton varjo. Jo puoli tuntia Denise oli odottanut siellä
+seisoallaan. Siellä oli kyllä nahalla verhoiltu penkki, mutta häntä ei
+haluttanut istuutua. Hänen ylpeytensä pani vastaan, sillä hän tajusi,
+että talon rouva antoi tahallaan hänen odottaa nöyryyttääkseen häntä.
+Rouvat ja paroni olivat ohikulkiessaan vilkaisseet häneen. Sorina
+kantautui hänen luokseen puuskittain vihlaisten hänen korviaan, ja
+ympäristön hienostunut mukavuus tuntui hänestä loukkaukselta. Kerran
+oven äkkiä avautuessa hän oli huomannut Mouret'n. Tämäkin puolestaan
+oli jo arvannut.
+
+-- Teidän myyjättäriännekö hän on? kysyi paroni.
+
+Mouret'n oli jo onnistunut voittaa liikutuksensa.
+
+Hänen äänessään vain oli värähdys, kun hän vastasi:
+
+-- Luultavasti, mutta en tiedä kuka.
+
+-- Se on se pieni, vaalea, valmiiden vaatteiden osastolta, rouva Marty
+pisti kiireesti väliin. -- Luulen kuulleeni, että hän on alajohtajatar.
+
+Henriette katsoi pitkään Mouret'hen.
+
+-- Vai hän se on, Mouret sanoi.
+
+Lisäämättä enempää hän otti puheeksi Preussin kuninkaan kunniaksi
+pidettävät juhlat, joista ensimmäiset oli vietetty edellisenä iltana.
+Mutta paronilla oli aavistuksensa, eikä häntä ollut helppo pettää. Hän
+tahtoi tietää minkälaisia tavaratalojen myyjättäret todellisuudessa
+olivat, ja hän kyseli, mistä he tulivat ja olivatko heidän tapansa niin
+huonot kuin sanottiin. Syntyi pitkä keskustelu.
+
+-- Todellako? Sanotte heidän olevan hyvätapaisia? hän toisti.
+
+Mouret puolusti niin innokkaasti myyjättäriensä tapoja, että Vallagnosc
+purskahti nauruun. Bouthemont tuli isäntänsä avuksi. Hyvä Jumala,
+olihan heitä vähän joka lajia, oli häijyjä ja kunnon tyttöjä. Sitä
+paitsi taso oli kohoamassa. Ennen muotiliikkeisiin ei saatu kuin
+kauppa-alalla rappioituneita, epäilyttäviä ja köyhiä tyttöjä, kun nyt
+sitä vastoin esimerkiksi Sèvres'inkadun perheet kasvattivat tyttärensä
+varta vasten Bon Marchén palvelukseen kelpaaviksi. Jos he tahtoivat
+käyttäytyä hyvin, ei mikään heitä siitä estänyt, sillä heidän ei
+tarvinnut pitää huolta ruoastaan eikä asunnostaan, niinkuin
+työläistyttöjen oli pakko tehdä, vaan heillä oli talosta ruoka ja
+asunto, sanalla sanoen taattu toimeentulo, jos tosin työtäkin oli.
+Pahinta oli heidän epämääräinen yhteiskunnallinen asemansa. He eivät
+tarkalleen tienneet minne kuuluivat, liikeapulaisiinko vai
+säätyläisluokkaan. Joutuneina näin ylellisyyden palvelukseen ilman
+mitään perustavaa kasvatusta heistä oli muodostunut aivan erityinen
+säätyluokka, jolla ei ollut vielä nimeä. Tästä heidän asemansa
+kieroudesta kaikki epäkohdat johtuivat.
+
+-- Minä, sanoi rouva de Boves, -- en tunne epämiellyttävämpiä ihmisiä.
+Monta kertaa tekisi mieli lyödä heitä korvalle.
+
+Kaikki rouvat ryhtyivät yhteen ääneen moittimaan! Heidän sanoissaan
+ilmeni myyntipöytien ympärillä raivoavan sodan katkeruus, sodan, jota
+nainen käy naista vastaan, raha kauneutta vastaan, myyjättäret
+kadehtimiaan ja matkimiaan hienosti puettuja rouvia vastaan ja
+pikkuporvariston naiset silkkipukuisia myyjättäriä vastaan, jotka eivät
+suostuneet nöyrästi kiittämään viidenkymmenen centimen ostoksesta.
+
+-- Jätetään jo, päätti Henriette. -- Myytävänähän nuo kurjat olivat
+niinkuin heidän tavaransakin.
+
+Mouret osasi hillitä itsensä niin, että pystyi vielä hymyilemäänkin.
+Paroni tarkasteli häntä liikuttuneena hänen itsehillitsemistaidostaan.
+Kääntääkseen keskustelun toisaalle hän palasi Preussin kuninkaan
+kunniaksi pidettäviin juhliin. Komeat niistä kuului tulevan ja koko
+Pariisin kauppa niistä hyötyi. Henriette ei sekaantunut keskusteluun,
+istui vain ääneti ja epäröi mitä tehdä. Hän olisi vielä mielellään
+unohtanut Denisen eteiseen, mutta hän pelkäsi, että Mouret, joka oli
+saanut asiasta vihiä, lähtisi ennen aikojaan. Hän teki päätöksensä ja
+nousi nojatuolistaan.
+
+-- Sallitteko? hän kysyi.
+
+-- Tietysti, ystäväiseni, sanoi rouva Marty. -- Kuinka muuten! Kyllä
+minä hoidan emännän tehtävät teidän poissa ollessanne.
+
+Hän nousija alkoi kaataa teetä kuppeihin. Henriette oli kääntynyt
+paronin puoleen.
+
+-- Jäätte kai vielä vähäksi aikaa?
+
+-- Kyllä, minulla on puhumista herra Mouret'lle. Aiomme anastaa
+itsellemme pienen salinne.
+
+Henriette lähti, ja hänen kadotessaan ovesta hänen musta silkkinen
+hameensa laahasi lattiaa kahisten kuin risukossa mateleva käärme.
+
+Paroni toimi heti niin, että sai Mouret'n mukaansa pieneen saliin
+jättäen Bouthemont'in ja Vallagnoscin pitämään naisille seuraa. Ikkunan
+edessä seisoen he puhelivat hiljaa. Oli suuria tekeillä. Mouret oli jo
+kauan hautonut ajatustaan koko Kiinteistöpankin omistaman alueen
+anastamiseksi omiin tarkoituksiinsa, ja niin kauan kun hänellä ei ollut
+uuden Dix-Décembrenkadun varrella olevia tontteja, hän ei ollut
+tyytyväinen, sillä juuri tähän hän tahtoi pystyttää tavaratalolleen
+monumentaalisen pääjulkisivun saavuttamiensa voittojen pysyväksi
+muistomerkiksi. Niin kauan kun hänen talonsa pääovi oli vanhan Pariisin
+ahtaalle ja pimeälle Neuve-Saint-Augustininkadulle, hänen työnsä tuntui
+hänestä vajanaiselta, kaipasi johdonmukaisuutta. Hän tahtoi ulottaa
+vaikutuksensa uuteenkin Pariisiin, vasta avatulle puistokadulle, joissa
+pariisilaiset päivänpaisteessa parveilivat; hän halusi vallita ja
+vaikuttaa jättiläismäisellä liikepalatsilla, varjostaa vielä enemmän
+kaupunkia kuin vanha Louvre. Mutta tähän asti hänen aikeensa olivat
+kohdanneet lujaa vastarintaa Kiinteistöpankin taholta, joka ei tahtonut
+luopua hotellihankkeestaan. Mahtavan, Grand-Hotelille vertoja vetävän
+matkailijahotellin piirustukset olivat jo valmiit, ja perustuksen
+kaivaminen aiottiin alkaa, niin pian kuin uusi katu oli raivattu.
+Mouret oli kuitenkin viimeistä hyökkäystä tehdessään melkein jo
+voittanut puolelleen paroni Hartmannin.
+
+-- No niin, alkoi paroni, -- meillä oli kokous eilen ja kun luulin
+tapaavani teidät täältä, tahdoin tulla kertomaan teille miten se
+päättyi... He panevat yhä vastaan.
+
+Nuori mies teki hermostuneen liikkeen.
+
+-- Se on vastoin kaikkea järkeä, hän sanoi... -- Mihin he perustavat
+kantansa?
+
+-- Hyvä Jumala, he sanovat samaa kuin minäkin olen sanonut ja vieläkin
+melkein tahtoisin sanoa... Teidän julkisivunne on vain koristukseksi,
+ja lisärakennuksista ei olisi talon tilavuuteen nähden suurtakaan
+hyötyä, tuskin kymmenenneksenkään lisäystä. Olisi mieletöntä tuhlata
+niin paljon rahaa pelkästään mainostamisen vuoksi.
+
+Mouret suuttui.
+
+-- Mainostamisen vuoksi!... Sellainen mainostaminen on ainakin
+laadultaan pysyvää, koska se on kivestä tehtyä, ja ennen me häviämme
+kuin se... Eivätkö he sitten pysty ymmärtämään, että liikkeemme paisuu
+siitä kymmenkertaiseksi. Kahdessa vuodessa saamme rahamme takaisin. Ei
+kai se ole hukkaan mennyttä alaa, joka tuottaa äärettömän suuria
+korkoja! Saattepa nähdä miten ostajajoukot lisääntyvät, kun
+niiden ei päästäkseen sisään meille tarvitse enää tungeskella
+Neuve-Saint-Augustininkadulla, vaan ne pääsevät vapaasti niin leveää
+tietä, että kuudet vaunut sopivat rinnan ajamaan.
+
+-- Saattaa olla, paroni jatkoi nauraen. -- Mutta niinkuin olen aina
+sanonut, teidän runoilijaluonteenne lennättää teidät liian korkealle.
+Näiden herrojen mielestä olisi varomatonta laajentaa ylenmäärin
+liikettänne. He tahtovat olla varovaisia teidän puolestanne.
+
+-- Varovaisiako! Minkä tähden! En ymmärrä... Eivätkö selvät numerot
+riitä heille todisteiksi. Alussa viidensadantuhannen pääoma
+kierrettyään neljä kertaa tuotti kaksi miljoonaa liikevaroja. Sitten
+saatiin neljä miljoonaa, ja kun nämä olivat kiertäneet kymmenen kertaa,
+saatiin niistä neljänkymmenen miljoonan vaihto. Nyt tapahtuneiden
+laajennusten jälkeen viimeinen inventoimisemme osoittaa liikevaihdon
+kohonneen kahdeksaankymmeneen miljoonaan. Pääoma, joka ei ole
+sanottavasti lisääntynyt, sillä se ei nykyään ole kuin kuusi miljoonaa,
+on siis liikkeessämme kiertänyt enemmän kuin kaksitoista kertaa.
+
+Hän korotti ääntään takoen oikean käden sormilla vasempaa kämmentään
+naksautellen miljooniaan niinkuin olisi särkenyt pähkinöitä.
+
+-- Niin, niin, tiedän kyllä... Mutta ette kai usko menestyvänne aina
+näin hyvin.
+
+-- Miksen uskoisi! sanoi Mouret joutumatta hämilleen. -- Ei ole mitään
+syytä pysähtymiseen. Pääoma voi kiertää viisitoistakin kertaa. Siitä on
+jo aikoja, kun sitä ennustin. Muutamilla osastoilla se kiertää
+kaksikymmentäviisi, jopa kolmekymmentäkin kertaa. Sitten... No niin,
+sitten kai tulee jokin neuvoksi. Kyllä siitäkin vielä pääsee ylöspäin.
+
+-- Ja lopuksi kai aiotte kulauttaa kurkkuunne kaikki Pariisin
+miljoonat, niinkuin tyhjennetään vesilasi?
+
+-- Tietysti. Onhan Pariisi naisten oma ja naiset meidän.
+
+Paroni pani molemmat kätensä hänen olkapäilleen ja katsoi häneen
+isällisen hyväntahtoisesti.
+
+-- Kuulkaa, olette kelpo nuori mies ja minä pidän teistä paljon. Teitä
+ei voi vastustaa. Meidän täytyy vielä todenteolla ottaa asia
+harkittavaksi, ja kenties silloin onnistumme saattamaan heidät
+järkiinsä. Mitä teihin tulee, meillä ei tähän asti ole ollut
+valittamisen syytä. Osinkojen suuruus hämmästyttää pörssimiehiä...
+Oikeassa kai olette, ja parempi on panna rahansa teidän koneeseenne
+kuin tuohon toistaiseksi epävarmaan hotelliyritykseen.
+
+Mouret'n kiihtymys laimeni. Hän kiitti paronia, mutta panematta siihen
+tavallista innostustaan. Hänen salaa kytevä levottomuutensa heräsi
+uudelleen, ja hänen silmänsä kääntyivät läheisen huoneen ovea kohti.
+Paroni näki sen, ja Vallagnosc, joka tuli paikalle, kun huomasi, ettei
+liikeasioista enää ollut puhe, kuuli tuon vanhan paatuneen elostelijan
+sanovan leikkisästi:
+
+-- Kuulkaa, joko alkavat kostaa?
+
+-- Kutka? Mouret kysyi hämillään.
+
+-- Naiset tietysti... Te olette jo tarpeeksi kauan hallinnut heitä, nyt
+on heidän vuoronsa.
+
+Paroni oli hyvällä tuulella. Hän oli kuullut puhuttavan nuoren miehen
+huomiotaherättävistä lemmenseikkailuista, ja jutut näyttelijättären
+talosta ja muista tuhlauksista jonninjoutavien tyttöjen hyväksi toivat
+hänelle mieleen hänen oman nuoruutensa kirjavat kokemukset ja olivat
+hänelle ikäänkuin puolustukseksi. Hän tunsi sydämensä heltyvän.
+
+-- En todellakaan ymmärrä, toisti Mouret.
+
+-- Älkäähän nyt... Ymmärrätte aivan hyvin. Aina naiset lopuksi pääsevät
+voitolle. Minä ajattelinkin, että kerskaamista se vain oli, kun
+sanoitte itsenne niin väkeväksi. Ja siinä nyt näette. Kiinni olette.
+Semmoista se on. Käyttäkää naista hyödyksenne, kiskokaa häneltä minkä
+vähänkin voitte, mutta, uskokaa minua, kyllä hän kiskoo omansa takaisin
+ja täydellä mitalla vielä... Olkaa varuillanne, enemmän hän teiltä saa
+verta ja rahoja, kuin mitä te olette hänestä puristanut.
+
+Hän nauroi vielä kovemmin, ja Vallagnosc hänen vieressään yhtyi
+nauruun.
+
+-- Hyvä Jumala, täytyyhän kokea kaikki, tunnusti Mouret lopuksi ollen
+hänkin nauravinaan. -- Tympäiseväksihän raha käy, jos sitä ei osaa
+kuluttaa.
+
+-- Siinä asiassa olen kanssanne yhtä mieltä. Huvitelkaa vain, ystäväni.
+Minä en ole mikään siveyden saarnaaja, enkä ole levoton teille
+uskomiemme tärkeiden etujen puolesta. Ilot on kaikki nautittava, siitä
+pää vain selviää. Eikä ole vaarallista, vaikka rahat menisivätkin, kun
+osaa hankkia uutta... Mutta jos ei rahasta välittäisikään, niin ovathan
+huolet.
+
+Hän vaikeni, ja hänen hymynsä kävi kaihoisaksi. Kaukaisten surujen
+muistot kohosivat vanhan epäilijän mielessä pinnalle. Hän oli seurannut
+Henrietten ja Mouret'n kaksintaistelua asiantuntijana, jonka sydämessä
+muiden lemmenvaiheet vielä herättävät vastakaikua, ja hän ymmärsi, että
+heidän suhteessaan ratkaisu oli nyt tullut ja että Denise, jonka hän
+oli nähnyt eteisessä odottamassa, oli jouduttanut ratkaisua.
+
+-- Mitä huoliin tulee, niin ne eivät kuulu minun erikoisalaani, Mouret
+sanoi uhmailevasti. -- Hyvä sekin, että maksan.
+
+Paroni katseli häntä vähän aikaa ääneti. Sitten tahtomatta väittää
+pitemmälti vastaan hän lisäsi hiljaa:
+
+-- Älkää tekeytykö pahemmaksi kuin olette... Teiltä jää siihen muutakin
+eikä ainoastaan rahaa. Ruumistanne ja vertanne siihen jää, ystäväni...
+
+Hän keskeytti ja kääntyi Vallagnoscin puoleen kysyen leikkisästi:
+
+-- Eikö ole totta, että niin käy?
+
+-- Niinhän sanotaan, herra paroni, tämä vastasi.
+
+Juuri tällä hetkellä viereisen huoneen ovi avautui. Mouret, joka aikoi
+vastata, säpsähti, ja he kääntyivät kaikki kolme. Rouva Desforges pisti
+nauraen päänsä ovenraosta ja huusi kiireisellä äänellä:
+
+-- Herra Mouret! Herra Mouret!
+
+Huomatessaan herrat hän jatkoi:
+
+-- Oh, anteeksi, hyvät herrat! Sallitteko, että ryöstän teiltä hetkeksi
+herra Mouret'n. Ei kai ole liikaa, jos hän tulee antamaan minulle
+neuvoja, kun on kerta myynyt niin huonosti istuvan takin. Tyttö on
+aivan mahdoton, ei osaa kerrassaan mitään... Kas niin, tulettehan.
+
+Mouret epäröi peläten kohtausta, jonka hän arvasi olevan tulossa. Mutta
+hänen täytyi totella. Paroni sanoi isällisen käskevästi, mutta samalla
+ivallisesti:
+
+-- Kiirehtikää toki, ystävä hyvä! Rouva tarvitsee teitä.
+
+Mouret päätti mennä. Ovi sulkeutui hänen takanaan, ja sittenkin hän
+luuli vielä kuulevansa Vallagnoscin ivallisen naurun. Siitä lähtien kun
+Henriette oli poistunut salista ja hän tiesi Denisen olevan tuon
+mustasukkaisen naisen käsissä suljettujen ovien takana, hän oli
+tuntenut yhä lisääntyvää tuskaa, hermostuneen mielen ahdistusta, joka
+sai hänet kuuntelemaan ja vavahtamaan, ikäänkuin kaukainen itku olisi
+kaikunut hänen korvissaan. Mitähän kidutusta nainen keksikään
+uhrilleen? Ja koko hänen rakkautensa, rakkaus, jonka olemassaoloa hän
+vielä itsekin hämmästyi, pyrki Denisen luo tueksi ja lohdutukseksi.
+Tämä rakkaus, jonka viehätys oli niin suuri silloinkin, kun se tuotti
+kärsimystä, oli hänelle aivan uusi kokemus. Naiset, joille hän oli
+ennen lahjoittanut lyhyiden joutohetkiensä lemmen, olivat olleet
+hänelle vain ajanvietettä, joskus aineellisten etujen saavuttamisen
+välikappaleita. Henriettekään ei ollut hänelle sen enempää, vaikka tuon
+hienon ja kauniin naisen omistaminen hiveli hänen ylpeyttään. Kun hän
+oli palannut ystävättäriensä luota tyynenä, kaipausta tai huolta
+tuntematta, hän oli mennyt nukkumaan onnellisena vapaudesta, jota hän
+naimattomana miehenä nautti. Nyt sitä vastoin hänen sydämensä oli
+täynnä tuskaa. Päivällä hän ei kyennyt iloitsemaan vapaudestaan, ja
+yöllä uni pakeni hänen yksinäistä vuodettaan. Denise oli aina hänen
+mielessään. Nytkin hän ajatteli vain tätä ja tahtoi päästä suojelemaan
+häntä, vaikka hän tiesi joutuvansa ikävään kohtaukseen.
+
+He kulkivat ensin tyhjän makuuhuoneen läpi. Sitten rouva Desforges
+avasi erään oven ja astui pukuhuoneeseensa. Suuri huone oli verhoiltu
+punaisella silkillä, ja siellä oli marmorinen pukeutumispöytä sekä
+suurilla peiliovilla varustettu kolmiosainen kaappi. Kummallakin
+puolella kaappia paloi nikkelöityjen varsien päässä kaksi kaasuliekkiä,
+sillä huoneessa alkoi olla jo pimeä; ikkunat olivat pihalle päin.
+
+-- Kas niin, Henriette sanoi, -- kenties nyt onnistun paremmin.
+
+Mouret'n astuessa sisään Denise seisoi kaasun eloisassa valossa. Hän
+oli hyvin kalpea, vaatimaton kasmirnuttu yllä ja päässä musta hattu.
+Käsivarrellaan hän piteli Aarreaitasta ostettua päällystakkia. Hänen
+kätensä vavahtivat hiukan, kun hän näki Mouret'n.
+
+-- Olen pyytänyt herraa arvostelemaan, sanoi Henriette. -- Auttakaa
+takki päälleni.
+
+Denise pani vaipan hänen hartioilleen. Ensimmäisessä koetuksessa hän
+oli jo nipistänyt nuppineuloilla olkapäistä sisään, sillä takki oli
+liian väljä. Henriette kääntyili peilin edessä nähdäkseen miten se
+istui.
+
+-- Katsokaa nyt tekin, hän sanoi kääntyen Mouret'n puoleen, -- voiko
+tätä hyväksyä?
+
+-- Ei se ole hyvä, näkeehän sen jokainen, Mouret vastasi päästäkseen
+nopeammin asiasta. -- Mutta ei se tee mitään. Neiti ottaa uuden mitan
+ja me teemme toisen.
+
+-- Ei käy! Minä tahdon tämän ja minä tarvitsen sen heti, Henriette
+vastasi kiivaasti. -- Mutta se on rinnasta liian ahdas ja istuu selästä
+kuin säkki.
+
+Sitten hän kääntyi Deniseen ja sanoi kuivasti:
+
+-- Ei se sillä parane, että katsotte. Korjatkaa, keksikää jokin keino.
+Sehän on teidän asianne.
+
+Vastaamatta Denise alkoi uudestaan pistellä neuloja. Se vei paljon
+aikaa. Olkasaumat oli kumpikin korjattava. Sitten hänen täytyi melkein
+asettua polvilleen vetääkseen vaipan edestä pitemmäksi. Rouva Desforges
+tytön nöyryytyksestä mielissään antautui vastustelematta hänen
+käänneltäväkseen. Ankaran näköisenä kuin palvelijattareensa tyytymätön
+emäntä hän antoi jyrkät käskynsä pitäen koko ajan Mouret'ta silmällä
+havaitakseen tämän kasvoissa hermostumisen oireita.
+
+-- Pankaa tuohon neula! Ei sinne, tuonne, hihan puolelle. Ettekö nyt
+ymmärrä?... Tuo vasta on aivan hullusti. Nythän tasku näkyy... No,
+varokaahan toki, ettette pistä!
+
+Kahteen kertaan Mouret koetti astua väliin lopettaakseen kohtauksen.
+Häntä tympäisi hänen rakkautensa kohteen nöyryyttäminen ja hän rakasti
+Deniseä vielä enemmän, rajattomaan hellyyteen asti, tämän säilyttämän
+ylvään äänettömyyden johdosta. Joskin tytön kädet vapisivatkin
+tuollaisen hänen nähtensä osoitetun kohtelun tähden, hän paneutui
+kuitenkin tyynesti tehtäväänsä. Rouva Desforges mietti uusia keinoja
+huomatessaan, ettei tällä tavalla päässyt tarkoitustensa perille, ja
+rupesi kohtelemaan Mouret'ta rakastajanaan.
+
+-- Kuulkaahan, ystäväni, hän sanoi, kun neulat alkoivat loppua, --
+antakaapa tuo pieni norsunluurasia pukeutumispöydältä... Eikö siinä
+ollutkaan neuloja... No, olkaa hyvä ja hakekaa niitä makuuhuoneesta,
+uunin reunalta, tiedättehän, peilin vierestä.
+
+Ja hän kohteli Mouret'ta niinkuin kohdellaan taloon kuuluvaa, joka
+viettää siellä päivänsä ja yönsä ja tietää missä kammat ja harjat
+pidetään. Kun Mouret toi neulat, hän otti ne yksitellen pakottaen
+miehen seisomaan vieressä, katsoen häntä silmiin ja puhuen hänelle
+hiljaa.
+
+-- Enhän toki ole kyttyräselkäinen, vai mitä... Pankaahan kätenne
+tuonne ja koettakaa olkapäitäni. Sellainenko vartaloni todella on?
+
+Denise kohotti hetkeksi katseensa vielä kalpeampana kuin ennen, sitten
+hän jatkoi neulojen pistelemistä. Mouret ei voinut nähdä hänestä muuta
+kuin kauniit vaaleat hiukset, jotka paksuun solmuun sidottuina
+varjostivat hentoa niskaa, mutta väristys, joka niskassa näkyi, sai
+hänet aavistamaan kasvoilla kuvastuvan häpeän ja inhon. Nyt ei kai enää
+ollut toivoakaan, että Denise huolisi hänestä. Tyttö hylkäisi hänet nyt
+varmasti ja luovuttaisi takaisin tuolle naiselle, joka ei salannut
+lemmenliittojaan vieraaltakaan. Hän tunsi värisevänsä vihasta ja
+puristi kätensä nyrkkiin kuin lyödäkseen. Kuinka saada hänet
+vaikenemaan? Kuinka saada Deniselle selväksi hänen suuri rakkautensa,
+että hän ajatteli yksin häntä, että hän uhrasi hänelle kaikki entiset,
+lyhytaikaiset lempensä. Huonomaineinen tyttökään ei olisi käyttäytynyt
+niin epähienosti kuin tämä säätyläisrouva. Mouret veti kätensä pois
+toistaen:
+
+-- Teidän on tarpeetonta näin itsepintaisesti pysyä oikussanne, koska
+minunkaan mielestäni tämä ei ole hyvä.
+
+Toinen kaasuliekeistä sihisi, ja huoneen raskaassa ja hikisessä ilmassa
+ei kuulunut vähään aikaan muuta ääntä. Kaapin peilioviin kuvastuivat
+kirkkaassa valossa kylpevät punaiset silkit ja niiden loistavaa taustaa
+vastaan molempien naisten varjot. Korkitta jäänyt hajuvesipullo levitti
+huoneeseen hienoa verbenan tuoksua, epämääräistä ja haihtuvaa kuin
+kuihtuvasta kukkavihkosta lähtevä tuoksu.
+
+-- Nyt, hyvä rouva, tässä kaikki, mitä voin tehdä, sanoi Denise
+nousten.
+
+Hänen voimansa olivat lopussa. Jo kaksi kertaa hän oli pistänyt
+neulalla sormeensa, sillä hänen silmänsä olivat aivan hämärtyneet.
+Oliko Mouret naisen kanssa samassa juonessa? Hänen tahdostaanko hänet
+oli kutsuttu tänne. Kostoako se oli? Ajatus tuntui puistattavalta. Hän
+ei muistanut koskaan, ei kovimman puutteensakaan päivinä, tarvinneensa
+näin paljon rohkeutta pysyäkseen pystyssä. Ei se mitään, että häntä
+itseään nöyryytettiin, mutta se, että hänen täytyi nähdä heidät melkein
+sylitysten, että he julkesivat käyttäytyä näin hänen nähtensä,
+ikäänkuin häntä ei olisi ollutkaan.
+
+Henriette tarkasteli itseään peilissä. Hän puhkesi uudestaan koviin
+sanoihin:
+
+-- Leikkiä te kai laskette. Vielä huonomminhan se istuu kuin ennen!...
+Katsokaa kuinka se lyö kurtuille rinnasta. Minähän näytän aivan
+muodottomalta.
+
+Silloin Denise, jonka kärsivällisyys oli lopussa, sanoi:
+
+-- Rouva ei ole enää aivan solakka. Emmehän me voi sille mitään, että
+rouva on lihonut.
+
+-- Lihonut, niinkö sanotte! huudahti Henriette, joka vuorostaan kalpeni
+vihasta. -- Rupeatte nenäkkääksi! Parasta taitaa olla, että pidätte
+mielipiteenne omananne.
+
+He katsoivat toisiinsa vihasta väristen. Säätyero oli kadonnut.
+Rouvasta ja puotineidistä ei ollut jäljellä enää kuin kaksi naista,
+jotka rakkaus samaan mieheen teki toistensa arvoisiksi. Toinen oli
+riisunut kiivaasti vaipan yltään heittäen sen tuolille, toinen viskasi
+viimeiset neulat kädestään pesupöydälle.
+
+-- Mikä minua kummastuttaa, rouva Desforges sanoi, -- on se, että herra
+Mouret hyväksyy tuollaisen julkeuden... Luulin teitä tarkemmaksikin
+henkilökuntanne suhteen, herra Mouret.
+
+Denise oli jo ennättänyt rauhoittua ja vastasi hiljaisesti.
+
+-- Jos herra Mouret pitää minut palveluksessaan, niin se tapahtuu
+siksi, ettei hänellä ole mitään muistuttamista minua vastaan... Olen
+valmis pyytämään teiltä anteeksi, jos hän vaatii sen.
+
+Mouret kuunteli heidän riitaansa tietämättä mitä vastata. Naisten
+kiistat vaivasivat häntä, hän hermostui ja ne loukkasivat hänen
+kauneudentajuaan. Henriette odotti häneltä Denisen tuomitsevaa sanaa,
+ja kun sitä ei kuulunut, hän sinkautti heitä vastaan viimeisen
+herjauksensa:
+
+-- Hyvä on, herra Mouret. Jos minun täytyy omassa kodissani kestää
+teidän rakastajattarienne hävyttömyyksiä, niin... Mistä katuojasta
+lienettekään hänet löytänyt!
+
+Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin. Jo kauan hän oli pidättänyt niitä,
+mutta tätä loukkausta hän ei jaksanut enää kestää. Kun Mouret näki
+hänen itkevän palkitsematta pahaa pahalla, arvokkaana epätoivossaan,
+hän ei enää epäröinyt, vaan totellen sydämensä käskyä tarttui hänen
+käteensä ja sanoi:
+
+-- Lähtekää pois, lapsi parka, ja unohtakaa tämä talo.
+
+Henriette katseli heitä mykkänä hämmästyksestä ja vihasta.
+
+-- Odottakaa, Mouret jatkoi käärien itse vaatteen kokoon, -- viekää
+tämä mennessänne. Rouva saa ostaa toisen muualta... Älkääkä itkekö,
+pyydän teitä. Tiedättehän kuinka suuresti kunnioitan teitä.
+
+Hän saattoi Denisen ovelle ja sulki sen hänen jälkeensä. Denise ei
+ollut sanonut sanaakaan. Hänen poskilleen vain oli kohonnut heleä puna
+ja hänen silmiinsä uusia kyyneleitä, sanomattoman suloisia.
+
+Henriette, joka sai tuskin hengitetyksi, oli ottanut nenäliinan ja
+puristi sitä suutaan vastaan. Hänen laskelmansa olivat johtaneet
+väärään tulokseen, hän oli itse tarttunut virittämäänsä ansaan.
+Mustasukkaisuutensa kiduttamana hän katui nyt, että oli mennyt liian
+pitkälle. Hylätty sellaisen tyttörievun tähden, häväisty tämän nähden!
+Loukkaus oli sattunut hänen ylpeyteensä enemmän kuin hänen
+rakkauteensa.
+
+-- Tuota tyttöäkö te siis rakastatte! hän sai vaivoin sanotuksi, kun he
+olivat jääneet kahden.
+
+Mouret ei vastannut heti. Hän käveli ikkunalta ovelle ja takaisin
+koettaen voittaa liikutuksensa. Vihdoin hän pysähtyi ja vastasi
+kohteliaasti pakottaen äänensä kylmäksi:
+
+-- Kyllä, rouva.
+
+Kaasuliekki sihisi yhä tuoksujen raskauttamassa ilmassa. Peilissä
+kuvastuvien silkkien pohjalla ei häilynyt enää varjoja. Koko huone
+tuntui vajonneen synkkään toivottomuuteen. Henriette heittäytyi tuoliin
+istumaan vääntäen nenäliinaa vapisevissa käsissään. Nyyhkytysten
+katkomalla äänellä hän huokasi kerta toisensa perästä:
+
+-- Hyvä Jumala, kuinka olen onneton!
+
+Mouret katsoi häntä hetkisen liikkumatta. Sitten hän kääntyi ja poistui
+huoneesta. Yksin jäätyään Henriette itki hiljaa lattialle ja pöydälle
+kylvettyjen nuppineulojen keskellä.
+
+Palatessaan pieneen saliin Mouret tapasi Vallagnoscin siellä yksin,
+sillä paroni oli mennyt takaisin naisten luo. Koska hän ei ollut vielä
+aivan tyyntynyt, hän meni istumaan sohvaan, ja Vallagnosc, joka huomasi
+hänen liikutuksensa, asettui ystävällisesti hänen eteensä kätkeäkseen
+hänet uteliailta katseilta. Aluksi he katselivat toisiaan ääneti.
+Sitten Vallagnosc, jota toisen mielenahdistus salaa huvitti, kysyi
+ilkamoiden:
+
+-- Taidat huvitella?
+
+Mouret ei tuntunut heti ymmärtävän. Mutta sitten hänelle muistuivat
+mieleen heidän keskustelunsa elämän tyhjyydestä ja nurinkurisesta
+turhuudesta, ja hän vastasi:
+
+-- Niin teenkin. En ole koskaan ennen tuntenut eläväni niin vahvasti
+kuin tunnen nyt... Älä pilkkaa, vanha toveri! Ne hetket, jolloin kärsii
+kuollakseen, ovat sittenkin lyhyimmät.
+
+Vaikka hänen äänensä oli täynnä kyyneleitä, hän jatkoi naurusuin:
+
+-- Sinähän tiedät kaiken, eikö niin? Kilvan he runtelivat sydäntäni.
+Mutta ei se mitään. Hyviltähän heidän iskemänsä haavatkin tuntuvat,
+melkein yhtä hyviltä kuin suudelmat... Olen murtunut, voimani ovat
+lopussa. Yhdentekevää! Et voi uskoa, kuinka sittenkin rakastan
+elämää!... Täytyyhän minun lopulta saada omakseni tuo tyttö.
+
+-- Entä sitten? kysyi Vallagnosc.
+
+-- Entäkö sitten?... No, ainakin olen saanut hänet omakseni, eikö siinä
+kyllin?... Jos luulet itseäsi väkeväksi vain sentähden, että
+tyhmyydessäsi kieltäydyt kärsimästä, niin erehdyt. Narri olet, siinä
+kaikki!... Koeta kerrankin voimiesi takaa saada omaksi joku, ja kun
+sitten saat hänet, olet yhdessä tuokiossa vapaa kaikista tuskistasi.
+
+Mutta Vallagnosc ei luopunut pessimismistään. Hän sanoi työtä turhaksi,
+koska rahallakaan ei voinut ostaa kaikkea. Olisipa hän ollut Mouret'in
+asemassa, niin hän olisi sulkenut liikkeensä ja heittäytynyt
+pitkäkseen, sormeaankaan liikuttamatta, niin pian kuin hänelle olisi
+käynyt selville, ettei hän kaikilla miljoonillaan voinut ostaa
+rakastettunsa lempeäkään. Mouret oli käynyt vakavaksi kuunnellessaan
+hänen sanojaan. Hän ei suostunut tunnustamaan tahtoaan voimattomaksi,
+kaikkivaltias se oli, ja hän jatkoi kiivaasti:
+
+-- Tahdon hänet omakseni ja saan hänet!... Ja vaikka en saisikaan
+häntä, niin työstäni en luovu. Näkisit minkä koneiston silloin
+pystyttäisin parantuakseni. Suurenmoista se sittenkin olisi... Sitä
+sinä et ymmärrä, sillä muuten tietäisit, että työssä on palkka
+itsessään. Toimia, luoda, taistella, voittaa esteet tai joutua
+tappiolle, siinä on ihmiskunnan ilo ja terveys.
+
+-- Huumausta tuskille, ei muuta, mutisi toinen.
+
+-- Huumausta tai ei, parempi se... Ja koska kerran on kuoltava, niin
+parempi minusta on kuolla rakkaudesta kuin elämään kyllästymisestä.
+
+He nauroivat molemmat, sillä viimeiset lauseet toivat kummankin mieleen
+kouluajat. Silloinkin Vallagnosc laiskalla äänellään oli saarnannut
+olemisen mitättömyyttä. Hän miltei kerskaili elämänsä tyhjyydellä ja
+liikkumattomuudella. Ministeriössäkin uusi päivä oli aina edellisen
+kaltainen, yhtä pitkäpiimäistä kaikki. Kolme vuotta palveltuaan hän oli
+saanut palkankorotuksen, kuusisataa frangia. Nyt hän siis oli kohonnut
+kolmeentuhanteenkuuteensataan. Se ei riittänyt tupakkarahaksikaan,
+jos mieli polttaa kunnollisia sikareja. Kaikki tuntui yhä
+ikävystyttävämmältä, ja jos ei omasta aloitteesta luopunut elämästä,
+niin laiskuutta sekin oli, vaivan pelkoa vain. Kun Mouret puhui hänelle
+avioliitosta neiti de Boves'in kanssa, Vallagnosc vastasi, että tädin
+sitkeästä elämänlangasta huolimatta siitä kumminkin alkoi tulla totta;
+ainakin vanhemmat tuntuivat suostuvan. Itse hänellä ei ollut halua
+sinne eikä tänne. Tahtoipa sitä tai tätä, niin ainahan se jäi
+toteutumatta; parempi siis olla kokonaan tahtomatta. Hän näki miten
+kävi herra de Boves'illekin, hänen tulevalle appi-ukolleen, joka oli
+luullut rouva Guibalista löytäneensä välinpitämättömän kaunottaren
+hetken iloksi ja jonka piti nyt totella tämän ruoskaa kuin vanhan
+pilalle ajetun hevosluuskan. Kaikki luulivat nytkin hänen menneen
+tarkastusmatkalle Saint-Lo'hon, kun hän todellisuudessa kitui rouva
+Guibalin kynsissä pienessä hänelle vuokraamassaan talossa
+Versailles'issa.
+
+-- Enemmän hänellä on onnea kuin sinulla, Mouret sanoi nousten.
+
+-- On kyllä, aivan varmaan, Vallagnosc myönsi. -- Ja jos ylipäänsä
+hauskuutta voi löytää, niin paheesta kai se on haettava.
+
+Mouret oli jälleen saavuttanut tasapainonsa. Hänellä oli halu lähteä
+mutta hän ei tahtonut antaa mielikuvaa että hän pakeni. Hän päättikin
+sentähden ennen lähtöään juoda kupin teetä, ja meni Vallagnoscin kanssa
+suureen saliin huolettomasti puhellen ja nauraen. Paroni Hartmann
+kyseli häneltä, oliko vaate vihdoinkin kunnossa, ja Mouret joutumatta
+hämilleen vastasi, että hän puolestaan luopui koko yrityksestä.
+Todellako! Kaikki ihmettelivät. Rouva Marty kiirehti kaatamaan hänelle
+teetä, ja rouva de Boves huomautti, että tavaratalot tekivät aina
+pukunsa liian ahtaiksi. Vihdoinkin Mouret pääsi istumaan Bouthemont'in
+viereen, joka käskyä totellen odotti häntä. Huomio kääntyi heistä pois,
+ja Bouthemont levottomana kohtalostaan, vaikka ei kuitenkaan pelännyt
+pahinta, sai tilaisuuden tiedustella mitä hänen tuli odottaa. Mouret,
+tyhjentäen vähitellen teelusikalla kuppiaan, ilmoitti hänelle, että
+neuvoston herrat olivat päättäneet lopullisesti luopua hänen
+palveluksistaan. Hän itse oli siitä epätoivoissaan, ja oli innokkaasti
+pitänyt toverinsa puolta. Mutta mitäpä hän sille taisi. Hän ei
+kuitenkaan voinut rikkoa välejään noiden herrojen kanssa henkilökuntaa
+koskevan kysymyksen tähden.
+
+-- No, on siinä päällystakissa korjaamista, huomautti rouva Marty. --
+Missä Henriette oikein viipyy?
+
+Henriette viipyi todellakin niin kauan, että vieraista alkoi tuntua
+oudolta. Sitten hän palasi.
+
+-- Te siis luovutte? rouva de Boves huudahti iloisesti.
+
+-- Kuinka niin?
+
+-- Herra Mouret sanoi, ettei sitä voi korjata.
+
+Henriette osoitti suurta hämmästystä.
+
+-- Herra Mouret laskee leikkiä. Siitä tulee mainio päällystakki.
+
+Hän näytti aivan rauhalliselta ja hymyilevältä. Epäilemättä hän oli
+hautonut silmiään, sillä ne eivät olleet vähääkään tulehtuneet. Vaikka
+koko hänen olemustaan vielä poltti ja kouristi, hän osasi kätkeä
+tuskansa maailman tapoihin tottuneen naisen hilpeän kohteliaisuuden
+naamioon. Tavallisella leikkisyydellään hän tarjosi Vallagnoscille
+voileivän. Paroni yksin, joka tunsi hänet hyvin, huomasi hänen
+huuliensa värähtelyn ja hänen silmiensä pohjalla palavan synkän
+hohteen. Hän arvasi kaiken.
+
+-- Hyvä Jumala, sanoi rouva de Boves suostuen hänkin ottamaan
+voileivän, -- jokaisella on oma makunsa. Tunnen naisia, jotka eivät
+ostaisi nauhanpätkääkään muualta kuin Louvresta. Toisille Bon Marché on
+ainoa paikka. Se kai riippuu jokaisen luonteesta.
+
+-- Bon Marché, sanoi rouva Marty, -- on makusuunnassaan hiukan
+maalainen. Ja Louvressa on liiaksi tungosta.
+
+Naiset olivat nyt saaneet mieliaineestaan kiinni. Mouret'n täytyi
+lausua mielipiteensä tavarataloista. Hän asettui taas heidän piirinsä
+keskelle ja arvosteli ollen noudattavinaan kohtuutta. Bon Marché oli
+kyllä hyvä talo, kaikin puolin vankka ja luotettava. Louvrella taas oli
+hienompi ostajakanta.
+
+-- Mutta Naisten Aarreaitta kai kumminkin on teistä paras? kysyi paroni
+hymyillen.
+
+-- On, Mouret vastasi muitta mutkitta. -- Siellä rakastettiin
+asiakkaita.
+
+Kaikki läsnäolevat naiset liittyivät heti häneen. Se oli totta.
+Aarreaitassa oli aina niin lämmin kuin rakastetun luona. Joka kohdasta
+lähti hivelevää hyväilyä, jota eivät kunniallisimmatkaan jaksaneet
+vastustaa. Siitähän juuri talon ääretön menestys johtuikin.
+
+-- Mieleeni muistuu, sanoi Henriette, joka koetti puhella vapaasti, --
+tuo suosikkini, tiedättehän, neiti de Fontenailles. Mitä hänestä on
+tullut?
+
+Hän kääntyi rouva Martyn puoleen jatkaen:
+
+-- Hän on markiisitar, hyvä ystävä, köyhä tyttö parka, jolla ei ollut
+millä elää.
+
+-- Hänkö, sanoi Mouret, -- hän ansaitsee kolme frangia päivässä
+mallitilkkutoimistossa, ja luulenpa melkein, että kohta naitamme hänet
+eräälle liikkeemme palvelusmiehelle.
+
+-- Kauheata! huudahti rouva de Boves.
+
+-- Miksi niin, hyvä rouva? Mouret vastasi rauhallisella äänellä. --
+Eikö hänen ole parempi mennä naimisiin kelpo pojan kanssa, joka jaksaa
+tehdä työtä, kuin joutua kadulla kuljeskelevien tyhjäntoimittajien
+käsiin?
+
+Vallagnosc koetti kiireesti pistää pilaksi.
+
+-- Älkää härnäilkö häntä, rouva, muuten hän kohta väittää, että kaikki
+Ranskan vanhat aatelisperheet olisi pantava palttinanmyyjiksi.
+
+-- Taitaisi siitä olla monellekin hyväksi neuvoksi, sanoi Mouret.
+
+Naurettiin jo, sillä hän tuntui menevän liian pitkälle. Mutta Mouret ei
+hellittänyt, ylisti vain kahta kiivaammin työn aateluutta. Rouva de
+Boves, joka oli epätoivoissaan alituisesta rahapulastaan, punastui
+heikosti, mutta rouva Marty, joka heltyi tunnossaan, koska ajatteli
+onnetonta miestään, hyväksyi innokkaasti. Samassa palvelija saattoi
+sisään herra Martyn, joka oli tullut hakemaan vaimoaan kotiin. Mies
+parka oli kuivempi vielä kuin ennen ja kuihtuneempi työtaakastaan,
+ahdas ja kiiltäväksi kulunut takki yllään. Kiitettyään rouva
+Desforges'ia siitä, että tämä oli puhunut hänen puolestaan
+ministeriössä, hän loi Mouret'hen pelonalaisen katseen kuin ihminen,
+joka joutuu verivihollisen kanssa vastakkain. Hän säikähti, kun näki
+tämän kääntyvän ja kuuli sanovan:
+
+-- Eikö ole totta, herra Marty, että työ on tärkeintä?
+
+-- Niin, työ ja tahdonlujuus, herra Marty vastasi väristen. -- Ja
+lisätkäämme siihen vielä säästäväisyys.
+
+Bouthemont istui hiljaa nojatuolissaan miettien Mouret'n sanoja, jotka
+vielä soivat hänen korvissaan. Vihdoin hän nousi ja meni kuiskaamaan
+Henriettelle:
+
+-- Minut on erotettu. Mouret ilmoitti sen minulle äsken, sangen
+kohteliaasti tietysti... Mutta, hitto vieköön! kyllä hän vielä katuu!
+Perustan liikkeen lähelle Oopperaa ja panen sille nimeksi Neljä
+Vuodenaikaa.
+
+Henriette katsoi häneen, ja hänen silmänsä tummenivat.
+
+-- Tulen mukaan, sanoi hän... -- Odottakaa ja luottakaa minuun.
+
+Hän vei paroni Hartmannin mukanaan ikkunakomeroon, ja puhui
+hänelle Bouthemont'ista, kelpo pojasta, joka myös vuorostaan tahtoi
+perustaa liikkeen ja jolla oli älykkyyttä tarpeeksi koko Pariisin
+mullistamiseen. Kun hän sitten ehdotti kommandiittiyhtiön perustamista
+tämän nuoren miehen hyväksi, paroni, joka ei juuri enää kummastellut
+mitään, hypähti säikähtyneenä. Tämä oli jo neljäs Henrietten hänelle
+uskomista nuorista neroista, ja pilkan alaiseksi hän joutui, jos rupesi
+kaikkien suojelijaksi. Mutta sittenkään hän ei vielä kieltänyt
+ehdottomasti, sillä kilpailijan perustamista Naisten Aarreaitalle
+kannatti ajatella. Edistääkseen pankkiliikettään hän oli jo keksinyt
+sen, että perusti itselleen kilpailijoita estääkseen muita ryhtymästä
+yritykseen. Asialla oli sitä paitsi oma viehätyksensä, ja hän lupasi
+miettiä.
+
+-- Tulkaa tuumimaan tänä iltana, Henriette kuiskasi Bouthemont'in
+korvaan. -- Muistakaa, yhdeksän aikana säntilleen... Paroni on
+puolellamme.
+
+Keskustelu huoneessa kävi äänekkääksi. Mouret, joka seisoi naisten
+piirissä, oli jo kokonaan entisellään; nauraen hän väitti, ettei hän
+suinkaan ottanut syykseen sitä, että he tuhlasivat omaisuutensa
+kauniisiin tavaroihin: päinvastoin hän tarjoutui todistamaan, että
+häneltä ostamalla säästivät ainakin kolmekymmentä prosenttia. Paroni
+Hartmann katsoi häneen tuntien veljellisen ihailunsa heräävän uudelleen
+tuota nokkelaa veitikkaa kohtaan. Kaksintaistelu oli lopussa, ja
+Henriette oli joutunut tappiolle. Hänessä ei siis ollutkaan naista
+voittamaan. Ja paronin silmissä häämötti vaatimattomasti pukeutunut
+tyttö, jonka hän oli eteisen poikki kulkiessaan nähnyt vilahdukselta.
+Tämä oli odottanut kärsivällisenä, pelättävänä lempeydessään.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Oli syyskuun kahdeskymmenesviides päivä, kun Aarreaitan uutta
+julkisivua alettiin rakentaa. Paroni Hartmann oli lupauksensa mukaan
+ottanut asian ajaakseen, ja tulos oli, että Kiinteistöpankin
+viimeisessä kokouksessa oli päästy lopulliseen päätökseen. Mouret'n
+unelma oli nyt vihdoinkin toteutumaisillaan ja hänen onnensa
+puhkeamaisillaan täyteen kukoistukseen. Sentähden hän tahtoikin viettää
+peruskiven laskemista suurenmoisesti noudattaen kaikkia sellaisissa
+tilaisuuksissa tavallisia juhlamenoja. Hän jakeli lahjapalkkioita
+myyjilleen ja päivälliseksi tarjottiin koko palvelijakunnalle
+metsänriistaa ja samppanjaa. Kun hän kiinnitti peruskiven
+laastilapiolla, hänen ilosta säteilevät kasvonsa ja hänen
+voittajanryhtinsä herättivät suurta huomiota, sillä hän oli edellisinä
+viikkoina ollut ärtyisällä tuulella ja kykenemätön hillitsemään
+hermostuneita mielenpurkauksiaan. Juhlapäivä tuntui kumminkin
+aiheuttavan hetkellisen lievennyksen hänen huoliinsa, ja osan päivää,
+aina päivälliseen asti, hänen mielialansa oli hilpeä ja tasainen
+niinkuin ainakin terveluontoisella miehellä. Mutta siitä lähtien, kun
+hän samppanjalasi kädessä astui ruokasaliin juodakseen henkilökuntansa
+onneksi, hänen salaa kalvava alakuloisuutensa tuntui taas pääsevän
+valloilleen ja näkyi hänen kasvonpiirteittensä pinnistymisessä.
+
+Seuraavana päivänä valmiiden vaatteiden osastolla Clara Prunaire koetti
+tehdä Deniselle kiusaa. Hän oli vihdoinkin huomannut Colombanin
+rakastuneet katseet ja sai siitä aihetta pilkata Baudun perhettä. Kun
+Marguerite, joka vuoli lyijykynäänsä, sattui olemaan hänen vieressään,
+hän sanoi tälle ääneen:
+
+-- Minun alkaa käydä sääliksi ihailijaani kadun toiselta puolen,
+tiedättehän. Hänen ei taida olla kovinkaan mukava mustassa puodissaan,
+jossa ei käy koskaan ketään.
+
+-- Lieneekö hän niin onnetonkaan, vastasi Marguerite. -- Hänhän menee
+naimisiin isäntänsä tyttären kanssa.
+
+-- Vai niin, Clara jatkoi, -- siinä tapauksessa olisi hauska koettaa,
+eikö häntä saisi ryöstetyksi. Tekeepä oikein mieli ryhtyä siihen.
+
+Hän jatkoi samaan suuntaan, kun huomasi minkä vaikutuksen hänen
+uhkauksensa tekivät Deniseen. Tämä kyllä antoi hänelle anteeksi kaikki
+rettelöt, joiden kohteena hän itse oli, mutta hän ei voinut kestää
+kuolevaa Genevièveä vastaan tähdättyjä ilkeyksiä. Kun samassa eräs
+ostaja saapui, Denise, joka Aurélie rouvan hetkeksi poistuttua oli
+ottanut osaston johdon käsiinsä, kutsui Claran luokseen ja sanoi:
+
+-- Neiti Prunaire, älkää loruilko tyhjiä, vaan tulkaa palvelemaan.
+
+-- Enhän minä loruillut, väitti Clara vastaan.
+
+-- Älkää vastatko, olkaa niin hyvä. Ja menkää heti tiedustelemaan
+rouvalta hänen asiaansa.
+
+Claran täytyi totella. Kun Denise antoi käskynsä hiljaisella ja
+vakavalla äänellään, ei yksikään myyjättäristä uskaltanut panna
+vastaan. Kaikki olivat nytkin käyneet vakaviksi. Marguerite oli jälleen
+ryhtynyt teroittamaan kynäänsä, joka alinomaa katkeili. Hän oli
+ainoa, joka hyväksyi alajohtajattaren käytöksen Mouret'ta kohtaan;
+tunnustamatta kuitenkaan omaa erehdystään hän sanoi tietävänsä mihin se
+johtaisi.
+
+-- Taidatte olla vihoissanne, sanoi Denisen takana Pauline, joka kulki
+osaston poikki.
+
+Hän oli sattunut tulemaan äskeisen kohtauksen aikana ja hymyili hiljaa.
+
+-- Täytyyhän sitä. En pysty muuten hallitsemaan tilannetta.
+
+Valkotavaroiden myyjätär kohautti olkapäitään:
+
+-- Itsestänne riippuu pääseminen koko valtakunnan hallitsijattareksi
+milloin vain haluatte.
+
+Hän ei kyennyt vieläkään ymmärtämään, minkä tähden ystävätär
+kieltäytyi. Hän oli itse elokuun loppupäivinä viettänyt häitään Baugén
+kanssa, tehnyt senkin hulluuden, kuten hän nauraen sanoi. Bourdoncle
+kohteli häntä nyt hukkaan joutuneena hylkiönä, josta ei ollut enää
+kauppa-alalla mihinkään. Ja hyvä oli, ettei häntä ajettu Baugén kanssa
+tavaratalosta nauttimaan muualla rakkauden iloja, sillä johtokunnan
+jäsenet väittivät, ettei rakkaudesta ollut kaupankäynnille muuta kuin
+haittaa ja vahinkoa. Pauline koettikin käyttäytyä niin tasaisesti,
+ettei ollut tuntevinaankaan Baugéta, kun he sattuivat päiväsaikaan
+vastakkain. Äsken juuri hän oli joutua järjestystä valvovan isä Jouven
+käsiin, kun hän pyyheliinapinon takana puheli miehensä kanssa.
+
+-- Tuossa hän on, hän sanoi kerrottuaan tapahtuman Deniselle. -- Hän
+ajaa minua takaa. Katsokaa kuinka hän nostaa suuren nokkansa pystyyn.
+Varmaankin hän on saanut minusta vihiä.
+
+Ja todellakin Jouve, valkea solmuke kaulassa, tuli juhlallisesti
+pitsiosastolta vainuten rikkomusta. Mutta kun hän huomasi Denisen, hän
+kyyristi huulet hymyssä selkäänsä ja jatkoi pysähtymättä matkaansa.
+
+-- Pelastettu! kuiskasi Pauline. -- Kiitos, että panitte häneltä suun
+tukkoon... Kuulkaa, jos joutuisin onnettomuuteen, niin lupaattehan,
+että puhutte minun puolestani! Älkää näyttäkö nyt taas noin
+kummastuneelta, tietäähän sen jokainen, että voisitte yhdellä sanalla
+kääntää koko talon nurin.
+
+Pauline palasi kiireesti takaisin osastolleen. Denise oli punastunut
+noiden ystävällisten viittausten johdosta. Mutta hän aavisti jo itsekin
+hämärästi valtansa. Toverien liehakoiva nöyryys oli opettanut sen
+hänelle. Kun Aurélie rouva palasi ja huomasi osastossa alajohtajattaren
+valvoessa vallitsevan järjestyksen ja hiljaisuuden, hän hymyili
+ystävällisesti Deniselle. Hän ei kumartanut Mouret'takaan enää niin
+nöyrästi kuin tätä tyttöä, joka kenties kerran oli pyrkivä hänen,
+johtajattaren, paikalle. Denisen hallitusaika oli alkanut.
+
+Bourdoncle yksin ei laskenut aseitaan. Hänen vihamielisyyteensä oli
+suureksi osaksi syynä hänen luontainen vastenmielisyytensä Deniseä
+kohtaan. Denisen viehätys ja yhtämittainen lempeys suututtivat häntä,
+ja lisäksi hän pelkäsi Denisen vaikutusta Mouret'hen, mikä panisi koko
+talon vaaran alaiseksi sinä päivänä, jolloin Mouret ei enää pystyisi
+pitämään puoliaan. Hänen mielestään isännän kauppiasnero hämmentyi
+tämän ala-arvoisen hellyyden vaikutuksesta. Minkä Mouret oli hankkinut
+naisten kautta, oli tämän ainoan naisen tähden joutuva hukkaan.
+Bourdoncle ei välittänyt itse ainoastakaan naisesta. Hän kohteli heitä
+kaikkia kylmän ylenkatseellisesti niinkuin ainakin se, jolla on
+ammattina elää heistä ja joka ei enää usko heihin nähtyään kaiken
+heidän kurjuutensa alastomuudessaan. Asiakkaitten tuhannet eivät häntä
+huumanneet, päinvastoin ne herättivät hänessä sietämätöntä inhoa.
+Varsinkin hänessä herätti levottomuutta se, ettei hän voinut uskoa tuon
+mahtavaksi tulleen pikku myyjättären kieltäytymistä epäitsekkääksi ja
+vilpittömäksi. Hänen käsityksensä mukaan Denisen käytös oli vain
+teeskentelyä, mitä taitavinta teeskentelyä. Jos Mouret jo ensi
+hyökkäyksessä olisi päässyt tarkoitustensa perille, hän olisi
+seuraavana päivänä unohtanut Denisen, kun nyt sitä vastoin hänen
+intohimonsa kiihottuen vastarinnasta teki hänet hulluksi ja
+taipuvaiseksi vaikka mihin mielettömyyteen. Turmion teitä kulkenut
+nainen, joka harjoitti siveettömyyttä ammattinaan, ei olisi osannut
+menetellä taitavammin kuin tämä viattoman näköinen tyttö. Siksi
+Bourdonclea peloittivat hänen kirkkaat silmänsä, lempeät kasvonsa ja
+luonteva käytöksensä, ikäänkuin tuon viehättävän valepuvun alla olisi
+piillyt itse syöjätär, neitseellisen hempeyden alla kammottava kalma.
+Kuinka päästä tuon tekopyhän juonista voitolle! Pitkin päivää
+Bourdoncle väijyi häntä saadakseen hänet kiinni ja paljastaakseen
+maailmalle hänen turmeluksensa. Joskus hänet varmasti yllättäisi
+rakastajan seurassa ja saisi uudestaan ajetuksi pois. Silloin talo
+toimisi taas tasaisesti niinkuin hyvin voideltu kone.
+
+-- Valvokaa, herra Jouve, Bourdoncle muistutti ehtimiseen
+järjestyksenvalvojalle. -- Minä kyllä sitten teidät palkitsen.
+
+Mutta Jouve ei innostunut, sillä hänellä oli kokemusta naisista, ja hän
+piti edullisempana solmia ystävyyden tuon lapsen kanssa, joka kenties
+ennen pitkää oli kohoava talon hallitsijattareksi. Sievä hän oli,
+vaikka häneen ei enää uskaltanut kajota. Ja tiesihän Jouve miten
+saattoi käydä. Hänen pataljoonanpäällikkönsäkin oli tappanut itsensä
+tytönheilakan takia, joka oli yhtä mitätön, hento ja vaatimaton kuin
+tämäkin, mutta joka yhdellä katseella osasi lumota sydämet.
+
+-- Valvonhan minä, hän vastasi. -- Mutta, kunniani kautta, en ole
+saanut selville mitään.
+
+Ja kumminkin paljon hävyttömiä juoruja oli liikkeellä tuon liehakoivan
+kunnioituksen alla, joka Deniseä joka puolella ympäröi. Talossa
+kerrottiin yleisesti, että Denise oli alussa lahjoittanut suosionsa
+Hutinille. Kukaan ei uskaltanut väittää, että suhde vielä jatkui, mutta
+huhu tiesi kertoa, että he tapasivat vielä aika ajoin toisiaan.
+Delochenkin kanssa hän kuului olevan hyvissä väleissä. Heidät
+tavattiin alinomaa nurkista, missä he työn aikana puhelivat. Oikea
+häväistysjuttu!
+
+-- Ette siis tiedä silkkiosaston johtajasta mitään? Ettekä pitsiosaston
+myyjästä myöskään? toisti Bourdoncle.
+
+-- En, herra, en kerrassaan mitään, väitti järjestyksenvalvoja.
+
+Bourdoncle epäili varsinkin Delochea. Eräänä aamuna hän oli itse
+yllättänyt tämän Denisen kanssa nauramassa kellarikerroksessa. Mutta
+toistaiseksi hänen täytyi tunnustaa, että Denise oli hänen vertaisensa.
+Hän ei enää halveksinut tätä, sillä hän tiesi, että Denise oli
+tarpeeksi väkevä kukistamaan hänet itsensäkin hänen kymmenestä
+palvelusvuodestaan huolimatta.
+
+-- Pitäkää tarkkaan silmällä pitsiosaston myyjää, sanoi hän joka kerta.
+-- He ovat alinomaa yhdessä. Jos saatte heidät kiinni, niin kutsukaa
+minut; kyllä minä pidän lopusta huolen.
+
+Mouret eli alituisessa tuskassa. Kuinka oli mahdollista, että tyttö
+saattoi vaivata näin häntä! Hänelle muistui mieleen millainen Denise
+oli ollut saapuessaan, miten hän oli vastatessaan änkyttänyt ja
+joutunut kaikkien pilkan alaiseksi, miten aralta ja köyhältä hän oli
+näyttänyt ja miten kuluneilta hänen paksut kenkänsä ja hänen musta
+pukunsa. Hän oli ollut ruma Mouret'nkin mielestä. Hän, jolla oli
+sädekehä päänsä päällä, joka paljaalla katseellaan olisi saanut hänet
+notkistamaan polvensa! Ja tuo raukka oli ollut talossa viimeinen,
+kaikkien komentama ja murjoma. Kuukausia hän oli itse pitänyt tätä
+kokeiluvälineenään nähdäkseen miten tyttö kehittyi ja ymmärtämättä,
+että pani oman sydämensä vaaran alaiseksi. Kenties sekin oli jo
+rakkautta. Kenties hän oli rakastanut häntä ensi hetkestä alkaen,
+silloinkin, kun luuli vain tuntevansa sääliä. Mutta tietoiseksi tämä
+rakkaus oli tullut vasta sinä iltana, jolloin hän käveli Denisen
+rinnalla Tuileries'n puiston kastanjapuiden alla. Siitä hetkestä alkaen
+hän oli tuntenut elävänsä. Hän luuli vieläkin kuulevansa pienen
+vesiputouksen kohinan ja pikkutyttöjen parvesta lähtevän raikkaan
+naurun, jotka olivat sinä iltana soineet hänen korvissaan Denisen
+kävellessä hänen vieressään lämpöä haihduttavien puiden siimeksessä.
+Sitten hän ei enää tiennyt miten asia oli edistynyt, mutta hetki
+hetkeltä hänen kuumeensa oli yltynyt, hän oli antautunut ruumiineen,
+sieluineen. Kuinka se oli mahdollista, sellaiselle lapselle! Ja niin
+valtaisasti vielä, että tytön ohi vilahtavan hameen kepeä tuulahdus sai
+hänet horjumaan.
+
+Kerran hän oli koettanut panna vastaan, ja vieläkin hän joskus pyrki
+riuhtautumaan mielettömästä orjuudestaan. Mikä häntä sitoi? Eihän
+tuolla raukalla tullessaan ollut edes kunnollisia kenkiä jalassa.
+Pelkästä armosta hänet oli otettu tavaratalon palvelukseen. Jos hän
+olisi ollut edes noita ruhtinaallisia kaunottaria, joiden valtikkaa
+joukot kilvan kumartavat. Mutta tuollainen ihan mitätön pikkutyttö!
+Hänen kasvonsakin olivat oikeastaan jokapäiväiset, kasvot, joista
+kenelläkään ei ole mitään sanomista. Eikä hänen älynsäkään ollut liioin
+kehuttava, sillä huonosti hän oli alussa suorittanut myyjättären
+tehtävät. Mutta joka kerta vihanpurkausten jälkeen intohimo oli
+Mouret'ssa syttynyt uudelleen ja hänet oli vallannut pyhäinhäväisijän
+kauhu. Eikö hän siis ymmärtänyt panna arvoa noille naisen sydämen
+kauneimmille aarteille, jotka piilivät tuossa nuoressa tytössä,
+rohkeudelle, hilpeydelle, vaatimattomuudelle ja lempeydelle, josta
+levisi niin sanomattoman suloinen tuoksu. Vaikka Denise ei heti
+vetänytkään katseita puoleensa, niin hänen viehätyksensä pääsi ajan
+pitkään voitolle. Jos hän suvaitsi hymyillä, hän vahvisti ainiaaksi
+valtansa. Hymy loi hänen kalpeille kasvoilleen häikäisevän kirkkauden;
+se säteili hänen silmistään, pilkisti posken ja leuan pehmeistä
+kuopista ja heijastui kultaisena päivänpaisteena hänen ruhtinaallisesta
+hiuskruunustaan. Voittajaksi hänet täytyi tunnustaa niin älyn kuin
+kauneudenkin puolesta. Hänen älykkyytensä ei ollut muiden myyjättärien
+pintakiiltoa, joka kosketettaessa mureni ja katosi; se lähti hänen
+sisimmästään. Sentähden se ei sallinut hänen eksyä tavoittelemaan
+turhamaisuuden helyjä, vaan pysytti hänen olemuksessaan alkuperäisen
+rakkauden ja mehun. Sentähden juuri hänen kapean ja puhdaspiirteisen,
+tahdonlujuutta ja järjestysaistia ilmaisevan otsansa takana pääsivät
+kaupankäynnin kauimmalle tähtäävät periaatteet juurtumaan. Mouret olisi
+tahtonut ristissä käsin pyytää häneltä anteeksi, että oli sallinut
+kapinoivan ylpeytensä puhjeta herjauksiin.
+
+Mutta eihän Denisen olisi tarvinnut kieltäytyä näin itsepintaisesti!
+Mouret oli rukoillut ja tarjonnut rahaa, yhä suurempia summia. Sitten,
+kun luuli tyttöä kunnianhimoiseksi, hän oli luvannut johtajattaren
+paikan, milloin vain sellainen joutuisi avoimeksi. Mutta Denise vain
+kieltäytyi, kieltäytyi ehtimiseen. Se oli Mouret'sta käsittämätöntä, ja
+hänen intohimonsa yltyi yhä kiihkeämmäksi. Täytyihän tytön kumminkin
+lopuksi taipua, sillä Mouret'n mielestä naisen järkevyys ei ollut
+milloinkaan ehdotonta. Kaikki hänen pyrintönsä tähtäsivät samaa
+tarkoitusta kohti, tätä ainoata hän halusi: saada hänet kerran
+kotiinsa, istuttaa hänet polvelleen ja suudella hänen huuliaan. Tämä
+hänen mieleensä alinomaa kohoava kuva sai veren kuohumaan hänen
+suonissaan ja hänen voimattomuutensa värisytti häntä.
+
+Näin hän kulutti päivänsä päähänpiintymänsä vallassa. Denisen kuva oli
+hänellä mielessä, kun hän aamulla nousi vuoteeltaan. Hän oli uneksinut
+hänestä yöllä ja tyttö seurasi häntä hänen työhuoneeseensakin, missä
+hän kello yhdeksästä kymmeneen kirjoituspöytänsä ääressä pani nimeään
+vekseleihin ja kuittasi laskuja; kaiken hän teki koneellisesti
+kuunnellen korvissaan hiljaista ääntä, Denisen ääntä, joka lakkaamatta
+kuiskasi hänelle levollisen kieltonsa. Kymmeneltä, kun hän meni
+neuvottelukokoukseen, jossa hänen tuli toimia ministeristönsä, talon
+kahdentoista osakkaan, puheenjohtajana ja ratkaista heidän
+kanssaan kaikenmoisia sisäistä järjestystä, varaston hankintaa ja
+tavaranäyttelyjä koskevia kysymyksiä, tytön kuva oli hänen vieressään
+hymyillen hänelle kirkasta hymyään, silloinkin, kun hänen tuli selvitä
+mitä mutkallisimmista rahaa koskevista pulmista sekoittaen lempeän
+äänensä laskelmiin. Kokouksen päätyttyä se lähti hänen kanssaan
+toimittamaan toimistojen ja osastojen jokapäiväistä tarkastusta ja
+palasi iltapäivällä hänen mukanaan johtokunnan kokoushuoneeseen, jossa
+se seisoi hänen nojatuolinsa vieressä, kun hän kello kahdesta neljään
+otti vastaan Ranskan kaikilta suunnilta saapuneita tehtailijoita,
+pankkimiehiä, keksijöitä, kun hän välitti rikkauden ja älykkyyden
+vuorovaikutusta, pani miljoonat kiertoon ja valmisteli Pariisin
+suurimmat kauppayritykset. Jos hän lausuessaan mahtisanansa jonkin
+teollisuudenhaaran kannattamiseksi tai lakkauttamiseksi hetkeksi unohti
+tytön kuvan, niin hänen sydämensä vavahdus toi sen heti uudelleen hänen
+mieleensä; silloin hänen äänensä katkesi ja intonsa sammui. Turhaa oli
+rikkauksien haaliminen, kun Denise ei suostunut jakamaan niitä hänen
+kanssaan. Vihdon viiden aikaan, kun hänen kätensä jälleen alkoi
+toimittaa koneellista allekirjoittamistyötä, kuva kohotti vaativasti
+päätään ottaakseen hänet kokonaan haltuunsa ja pitääkseen hänestä
+kiinni yön yksinäisten ja intohimon hehkuttamien tuntien kestäessä.
+Seuraavana päivänä sama meno alkoi uudestaan ja sama hento tyttö
+raskautti mahtavaa työtaakkaa raastavalla tuskalla.
+
+Mutta kumminkaan hänen kurjuutensa ei koskaan tuntunut niin suurelta
+kuin silloin, kun hän jokapäiväisellä tarkastusmatkallaan kiersi
+tavarataloa. Hän, tuon jättiläiskoneen rakentaja, koko tämän
+yhdyskunnan mahtava hallitsija, oli tukehtumaisillaan tuskasta vain
+sentähden, ettei tuollainen pikkutyttö huolinut hänestä. Häntä hävetti
+ja harmitti tuska, josta hän ei päässyt vapaaksi. Välillä se tuntui
+niin vahvana, että häntä kerrassaan inhotti suurenmoinen komeus, jonka
+hänen silmänsä kohtasivat avarissa halleissa. Toisinaan hän taas olisi
+tahtonut laajentaa valtaansa niin suunnattomaksi, että tyttö olisi
+myöntynyt ihailun ja pelon valtaamana.
+
+Kellarikerroksessa hän pysähtyi katsomaan liukurataa. Se oli yhä vielä
+samassa paikassa Neuve-Saint-Augustininkadun varrella, mutta sitä oli
+täytynyt laajentaa, niin että se nyt näytti virran uomalta, jota myöten
+tavaroiden keskeytymätön tulva kohisi. Sinne saapui rikkauksia maailman
+kaikista ääristä. Kuormarattaiden pitkät jonot kuljettivat niitä
+kaikilta asemilta laatikoittain ja tukuttain kyllästymättömän talon
+kitaan heitettäviksi. Mutta Mouret ajatteli katsoessaan tuon kuohuvan
+tavarakosken rientoa, että hän, joka yhtenä maailman mahtavana hallitsi
+kansansa yhteisomaisuudesta osaansa ja osoitti kädellään Ranskan
+teollisuudelle suuntaa, ei ollut tarpeeksi rikas ostamaan halvan
+myyjättärensä suudelmaa.
+
+Sitten hän meni tavaroiden vastaanottotoimistoon, joka sijaitsi nykyään
+Monsignynkadun puoleisessa pohjakerroksen osassa. Kaksikymmentä pöytää
+seisoi rinnan kellariluukuista lähtevän kalpean päivän valossa, ja
+kokonainen apulaisten paljous tunkeili niiden ympärillä tyhjentäen
+laatikoita, tarkastaen lähetyksiä ja merkiten numeroita. Lakkaamatta,
+muista äänistä erottuen kuului liukuradan jyrinä. Osastojen johtajat
+pysähdyttivät hänet matkalla, sekavia kysymyksiä piti ratkaista,
+laskuja hyväksyä. Hänen silmiensä edessä täyttyi kellariholvin pohjukka
+verrattomista aarteista; hohtavat silkkikankaat, valkeat palttinat,
+kirjavat kasat, missä turkikset ja pitsi yhtyivät hyllyväksi
+sekasotkuksi, pariisilaiset korutarvikkeet ja itämaiset verhot
+levittivät loistettaan. Hitaasti hän astui sikin sokin viruvien
+rikkauksien keskellä. Kaikki nämä komeudet kannettaisiin ylös lisäämään
+näyttelyjen loistoa ja lennättämään rahaa kassakomeroiden arkkuihin
+kadotakseen sitten teille tietymättömille tavarataloa pyyhkäisevän
+viiman mukana. Mutta Mouret ajatteli, että oli tarjonnut sydämensä
+lemmitylle silkit ja sametit, kaiken, mitä nuori nainen saattoi haluta,
+otettaviksi täysin käsin noista suunnattomista tavaramääristä ja että
+tuo pieni, vaaleatukkainen tyttö oli sittenkin vastannut hänelle
+kieltävästi.
+
+Hän meni pohjakerroksen toiseen päähän luomaan silmäyksen lähettämöön.
+Hänen täytyi vaeltaa loppumattomia kaasun valaisemia käytäviä, joiden
+oikealla ja vasemmalla puolen kohosi varastosuojukset, kokonainen
+maanalainen liikekortteli, moniosastoinen niinkuin ylhäälläkin oleva.
+Kauempana hän kulki lämpöuunin ohitse ja vielä kauempana hän sivuutti
+palovartijan, joka valvoi rautahäkkiin suljettua mittaria. Lähettämössä
+lajittelupöydät olivat tavaralähetyksiä täynnä, ja yhä lisää tuli
+hisseillä laatikoita, kääröjä ja rasioita. Campion, toimiston
+päällikkö, teki hänelle selkoa henkilökuntansa toiminnasta, ja hänen
+kaksikymmentä alaistaan lajittelivat lähetyksiä Pariisin eri
+kaupunginosien mukaan merkittyihin komeroihin, joista miehet
+toimittivat ne kadulla odottaviin vaunuihin. Sielläkin oli sietämätön
+melu. Kadunnimiä huudeltiin, käskyjä lennätettiin, muistutettiin
+varovaisuudesta, meluttiin ja riehuttiin kuin ankkuria nostavassa
+laivassa. Mouret katseli hetken aikaa kuinka tavaratalo työnsi kadulle
+tavarat, joita hän käytävien toisessa päässä oli nähnyt sen nielevän ja
+joita se ei enää tarvinnut, kun oli saanut niistä kaipaamansa kullan.
+Mutta katse hänen silmissään oli eloton ja tyhjä. Mitä tuossa
+suunnattomassa lähettämisessä enää oli sille, joka olisi halunnut
+jättää kaiken ja lähteä kauas vieraille maille vähäisen tyttösen
+itsepintaista kieltoa pakoon?
+
+Sitten hän nousi portaat yläkerrokseen ja jatkoi kiertokulkuaan
+liikkuen ja puhellen rajusti, hakien turhaan lievennystä. Toisessa
+kerroksessa hän tarkasti tilaustoimiston, tuskastui, haki syytä riitaan
+ja pauhasi koneensa tasaista ja säntillistä käyntiä vastaan, vaikka
+juuri tämä säntillisyys oli hänen itsensä suunnittelema. Tilaustoimisto
+kävi päivä päivältä tärkeämmäksi. Se tarvitsi jo kaksisataa henkilöä,
+joista toiset avasivat, lukivat ja lajittelivat kotimaasta ja
+ulkomailta saapuneet kirjeet ja toiset keräsivät kirjeiden numeroilla
+merkittyihin lokeroihin tilatut tavarat. Kirjeiden luku oli
+lisääntynyt, niin ettei niitä enää jaksettu laskea. Nyt ne punnittiin,
+ja oli päiviä, jolloin niiden paino nousi sataan naulaan. Kiireisesti,
+kuumeen ajamana hän kulki toimiston kolmen huoneen läpi ja kyseli
+Levasseurilta kirjeiden painoa. Milloin niitä oli kahdeksankymmentä
+naulaa, milloin yhdeksänkymmentä, maanantaisin sata, mutta aina luku
+oli kohoamaan päin, ja Mouret'n olisi pitänyt olla siitä mielissään.
+Mutta hän tuskin kuuntelikaan hermostuen melusta, joka kantautui
+viereisestä huoneesta, missä naulattiin pakkilaatikoita. Hän meni pois,
+jatkoi matkaansa osastolta osastolle voimatta riistäytyä irti
+piintyneestä mielikuvasta, joka tuntui kaivautuvan yhä syvemmälle hänen
+tajuntaansa, ja sitä myöten kun hänen ulkonainen mahtavuutensa ilmeni
+hänen tavaratalonsa järjestelmällisyydessä ja henkilökuntansa
+lukuisuudessa, hänen sisäinen hervottomuutensa kävi hänelle
+yhä sietämättömämmäksi. Koko Eurooppa tilasi häneltä, hänen
+kirjeenvaihtonsa kuljettamiseen tarvittiin erityiset postivaunut, mutta
+Denise vastasi kieltävästi, aina vain kieltävästi.
+
+Mouret palasi jälleen alas, pistäytyi keskuskassaan, missä neljä
+kassanhoitajaa piti huolta kahdesta jättiläismäisestä kassakaapista,
+joihin edellisenä vuonna oli kertynyt kahdeksankymmentäkahdeksan
+miljoonaa. Hän vilkaisi laskujen tarkistustoimistoon, jossa
+kaksikymmentäviisi tunnollisimpien joukosta valittua virkailijaa teki
+työtään. Hän kävi toimistossa, jossa kolmekymmentäviisi nuorta,
+kirjanpidon alokkaita, tarkasti kuitteja ja laski myyjille tulevia
+prosentteja. Hän palasi takaisin keskuskassaan, hermostui
+kassakaapeista ja miljoonista, joiden hyödyttömyys oli tehdä hänet
+hulluksi. Denise vastasi kieltävästi, aina vain kieltävästi.
+
+Tuo horjumaton kielto vainosi Mouret'ta joka paikassa, toimistoissa,
+myyntiosastoilla ja saleissa, koko talossa. Hän kiiruhti
+silkkiosastolta verkaosastolle, valkeiden kankaiden osastolta
+pitsiosastolle; hän kiipesi portaita, harppoi riippusiltoja, tarkasti
+ja tutki yksityiskohtia, kiihkoilijan tuskaisella levottomuudella.
+Arvaamattomasti hän oli laajentanut taloa; hän oli luonut uusia
+osastoja, anastanut uusia alueita, vetänyt uusia teollisuuden haaroja
+hallituspiiriinsä, mutta hänen voimansa pysähtyivät tuohon
+järkähtämättömään kieltoon. Hänen henkilökuntansa olisi voinut asuttaa
+pienen kaupungin. Myyjien luku nousi tuhanteenviiteensataan ja
+virkailijain tuhanteen, joista oli tarkastajia neljäkymmentä
+ja seitsemänkymmentä kassanhoitajaa; keittiöt yksin antoivat
+työtä kolmellekymmenellekahdelle miehelle ja sanomalehti- ja
+muut ilmoitukset kymmenelle; livreepukuisia asiapoikia oli
+kolmesataaviisikymmentä ja palokuntalaisia kaksikymmentäneljä.
+Monsignynkadun varrella sijaitsevissa suurenmoisissa tallirakennuksissa
+oli sataneljäkymmentäviisi hevosta, jotka komeutensa puolesta olivat
+kuuluisia kaupungissa. Tavaravaunuja, jotka tavaratalon alkuaikoina
+olivat herättäneet suurta huomiota naapuristossa, oli nyt
+kuusikymmentäkaksi. Niitä oli pieniä ja suuria, yhden ja kahden hevosen
+vetämiä. Ne kiersivät jatkuvasti Pariisin katuja säntillisten,
+mustapukuisten kuskien ajamina. Kautta kaupungin ne kuljettivat Naisten
+Aarreaitan kullalta ja purppuralta hohtavaa kilpeä. Ne kävivät jopa
+linnoitusten ulkopuolella, kiersivät maaseutua; niitä tapasi Bicètren
+rotkoteillä ja pitkin Marnen jyrkkiä rantoja aina Saint-Germainin
+metsäisiin seutuihin saakka. Keskelle asumattomia ketoja, missä luonnon
+rauha ja hiljaisuus vallitsi, ne ilmestyivät päivänpaisteisille teille
+komeiden hevosien vetäminä. Mouret oli unelmoinut lähettää ne vielä
+kauemmas, naapuridepartementteihin, hän oli halunnut niiden vierivän
+Ranskan kaikkia teitä maan toiselta rajalta toiselle. Mutta hänen
+intonsa oli laimennut. Hän ei käynyt enää katsomassa hevosiaankaan,
+joista hän oli ollut niin ylpeä. Mitä hän välitti maailman
+valloittamisesta, kun tuo kielto sulki häneltä tien.
+
+Kun hän saapui illalla Lhommen kassalle ja tapansa mukaan
+loi silmäyksen rautakärkeen pistettyyn lehteen, missä päivän
+rahallinen tulos oli luettavana, niin tuo luku, joka vähintään
+nousi yhteen- ja usein, suurina näyttelypäivinä kahdeksaan- tai
+yhdeksäänsataantuhanteen, ei enää liehunut ilonviirinä hänen
+silmissään; hän katui päinvastoin, että oli vilkaissut siihen, sillä se
+nostatti hänessä katkeruutta, vihaa ja inhoa rahaa kohtaan.
+
+Mutta Mouret'n kärsimys oli käyvä vielä suuremmaksi, kun hän tuli
+mustasukkaiseksi. Eräänä aamuna ennen kokousta Bourdoncle uskalsi
+huomauttaa hänelle, että valmiiden vaatteiden osaston alajohtajatar
+piti häntä pilkkanaan.
+
+-- Kuinka niin? Mouret kysyi mennen aivan kalpeaksi.
+
+-- Vielä kysytte. Ei häneltä ihailijoita puutu.
+
+Mouret pakottautui hymyilemään.
+
+-- En minä hänestä välitä enää. Voitte kertoa mitä tiedätte...
+Ihailijoitako?
+
+-- Niin kyllä, muun muassa Hutin, ja sitten Deloche pitsiosastolta, tuo
+pitkä tolvana... Niin ainakin sanotaan, enhän minä ole nähnyt. Mutta
+päivänselvää kuuluu olevan.
+
+Syntyi hiljaisuus. Mouret oli järjestävinään papereitaan, jottei
+Bourdoncle huomaisi miten hänen kätensä vapisivat. Sitten päätään
+nostamatta hän sanoi:
+
+-- Täytyy saada todisteita... Hankkikaa minulle todisteita... Toistan
+sen vielä, minä en välitä hänestä. Minua suututtaa jo koko tyttö. Mutta
+emmehän voi hyväksyä sellaista käytöstä talossamme.
+
+Bourdoncle vastasi:
+
+-- Olkaa huoleti, kyllä minä hankin todisteita. Ei aikaakaan niin
+saatte. Pidän häntä silmällä.
+
+Mouret menetti viimeisenkin malttinsa. Hän ei uskaltanut enää ottaa
+asiaa puheeksi, vaan eli alituisessa ratkaisevan käänteen pelossa.
+Sydäntä kouristavan tuskan vaikutuksesta hän muuttui julmaksi. Hän ei
+yllyttänyt enää Bourdonclea syyllisten kimppuun; hän julisti itse
+rangaistuksensa tietämättä armosta vain päästääkseen vihansa ilmoille
+ja käyttääkseen valtaansa johonkin, kun hänellä ei ollut siitä apua
+ainoan toiveensa tyydyttämiseksi. Jokainen hänen tarkastuskiertonsa
+tuotti joukoittain uhreja. Kun hän näyttäytyi, niin pelon väristys
+kulki osastolta osastolle. Talven kuollut aika oli juuri alkamassa ja
+osastot oli lakaistava puhtaiksi, liika väki työnnettävä kadulle.
+Mouret oli ensin aikonut erottaa Hutinin ja Delochenkin; mutta sitten
+hän muutti mieltään ja päätti viivytellä kostonsa toimeenpanemisessa,
+kunnes oli saanut todisteensa. Mutta hän pani muut maksamaan heidän
+puolestaan ja piti niin kovaa kuria, että henkilökunta oli aivan
+kauhuissaan. Ja illalla, jäätyään yksin, kyyneleet turvottivat hänen
+silmäluomensa.
+
+Eräänä päivänä varsinkin riehui rajuilma. Muuan järjestyksenvalvoja oli
+sanonut huomanneensa, että Mignot, käsineosaston myyjä, varasti. Hänen
+pöytänsä ympärillä kuljeskeli oudonnäköisiä tyttöjä. Yksi heistä oli
+vangittu, ja tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että tällä oli vaatteitten
+alla kuusikymmentä paria käsineitä. Käsineosastoa oli alettu pitää
+silmällä ja nyt Mignot oli saatu kiinni verekseltä, kun hän koetti
+auttaa pitkän, Louvresta erotetun myyjättären yritystä varastaa. Hän
+oli koettavinaan tälle käsineitä ja viivytteli, kunnes nainen oli
+saanut piiloon monta paria, minkä jälkeen hän saattoi tämän kassaan
+maksamaan yhdestä parista. Mouret sattui olemaan juuri silloin
+saapuvilla. Ylipäänsä hän ei sekaantunut näihin asioihin, jotka olivat
+sangen tavallisia, sillä huolimatta talon säännöllisestä toiminnasta
+muutamilla osastoilla vallitsi epäjärjestys, ja harvoin kului
+viikkoakaan, ettei jotakin myyjää erotettu varkaudesta syytettynä.
+Johtokuntakin piti niin paljon kuin mahdollista varkaudet salassa eikä
+ilmoittanut niitä poliisille, sillä pidettiin tarpeettomana paljastaa
+yleisölle tämä suurmyymälöiden surkea epäkohta. Mutta sinä päivänä
+Mouret halusi suuttua ja kohteli ankarasti kaunista Mignot'ta, joka
+vapisi pelosta, kasvot kalpeina ja jäykkinä.
+
+-- Poliisi! hän ärjyi muiden myyjien kuullen. -- Kuka tuo nainen on?...
+Vannon, että haetan poliisin, jos ette puhu totta.
+
+Nainen oli tuotu paikalle, ja kahden myyjättären käskettiin riisua
+häneltä vaatteet.
+
+Mignot sammalsi:
+
+-- Herra, en tunne sen enempää häntä... Itse hän on tullut...
+
+-- Älkää valehdelko, Mouret keskeytti vielä kiivaammin. -- Eikö täällä
+ole ketään, joka antaisi roistot ilmi. Tässä ollaan rosvojen pesässä;
+kilvan ryöstetään ja varastetaan. Kaikki on tarkastettava kun menevät
+kotiin.
+
+Kuului hiljaista nurinaa. Ostajat, joita oli kolme tai neljä
+lähettyvillä, katsoivat hämmästyneinä toisiinsa.
+
+-- Hiljaa! kiljaisi Mouret raivoissaan, -- tai heitän kaikki kadulle.
+
+Mutta Bourdoncle oli rientänyt saapuville peläten häväistysjuttua. Hän
+kuiskasi Mouret'n korvaan, että asia herätti liian suurta huomiota, ja
+tämä suostui vihdoin lähettämään Mignot'n järjestyksenvalvojien
+toimistoon, joka sijaitsi alakerrassa Gaillonin aukiolle avautuvan oven
+vieressä. Varkaudesta kiinni saatu nainenkin oli siellä pukemassa
+vaatteita päälleen. Hän oli maininnut Albert Lhommen nimen, ja Mignot,
+jolta asiaa uudestaan tiukattiin, joutui aivan hämilleen, itki ja
+vakuutti, ettei ollut syyllinen. Albert Lhomme lähetteli ystävättäriään
+hänen luokseen; alussa hän oli vain esittänyt heille edullisia
+kauppoja, ja sitten kun hän huomasi heidän varastavan hänen asiansa
+näyttivät jo niin epäilyttäviltä, ettei hän uskaltanut enää kertoa
+johtajille. Ja varastivathan muutkin, milloin milläkin tavalla. Toiset
+salasivat luetellessaan kassalla ostoksia ja jakoivat kassanhoitajan
+kanssa voiton, toiset vaativat takaisin rahat tavaroista, jotka muka
+oli palautettuja, toiset varastivat suoraan tavaroita, joita he illalla
+pois mennessään käärivät vyötäisilleen, kätkivät takkinsa alle tai
+pistivät housunlahkeeseen. Oli olemassa oikea varasliitto, jo
+neljäntoista kuukauden ajan Mignot ja muut siihen kuuluvat, joita hän
+ei suostunut nimittämään, olivat tehneet Albertin kassalla arveluttavia
+ilmoituksia ja hävittäneet summia, joiden määrästä ei koskaan päästy
+selville.
+
+Mutta uutinen Mignot'n ilmiannoista kiersi jo osastoja. Ne, joilla oli
+huono omatunto, odottivat vavisten kuulustelun seurauksia, ja
+rehellisimmätkin pelkäsivät kohtauksesta johtuvaa suursiivousta.
+Albertin oli nähty menevän järjestyksenvalvojien toimistoon; sitten isä
+Lhomme oli kiitänyt samaan suuntaan kasvot tulessa ja raskaasti
+hengittäen kuin halvaukseen taipuvainen. Vihdoin Aurélie rouvakin oli
+kutsuttu kuulusteltavaksi, mutta hän oli häväistyksestä huolimatta
+astunut tietään pää pystyssä, kasvot pulleina ja kalpeina kuin
+vahanaamari. Tutkimus kesti kauan, eikä kukaan saanut koskaan tietää
+yksityiskohtaisesti, mitä siinä kävi ilmi. Kerrottiin, että valmiiden
+vaatteiden osaston johtajatar oli antanut pojalleen sellaisen
+korvapuustin, että onnettomalta oli ollut vähällä katketa niska, kun
+taas isä parka itki ja voivotteli ja Mouret armonantajan tavoistaan
+poiketen kiroili kuin ajurinrenki ja tahtoi välttämättä haastaa
+syylliset oikeuteen. Häväistysjuttu saatiin kumminkin estetyksi ja
+Mignot yksin erotettiin heti. Albert katosi vasta kaksi päivää
+myöhemmin. Äiti oli epäilemättä saanut aikaan, ettei perhettä häväisty
+panemalla rangaistusta toimeen välittömästi. Mutta tavaratalo oli vielä
+monta päivää tämän jälkeen kuohuksissa, sillä Mouret kiersi taloa katse
+täynnä uhkauksia ja karjuen jokaiselle, joka vain uskalsi nostaa
+silmänsä.
+
+-- Mitä te siellä kärpäsiä tähystelette... Käykää kassaan!
+
+Lopulta onnettomuus kohtasi Hutiniakin. Favier, joka oli päässyt
+alajohtajaksi, oli jo kauan tehnyt salaista työtä hankkiakseen
+itselleen esimiehensä paikan ja noudatti siinä alempiarvoisten ainaista
+menettelyä. Kaikkia keinoja oli koeteltu, ilkeämielisiä tiedotuksia oli
+toimitettu johtokunnalle ja satimia viritetty osastonjohtajan
+kompastuttamiseksi. Kun Mouret sitten eräänä aamuna kulki silkkiosaston
+kautta, hän pysähtyi kummastuneena nähdessään Favier'n kirjoittavan
+uusia hintalappuja mustiin samettipakkoihin.
+
+-- Minkätähden alennatte hinnat? hän kysyi. -- Kuka on antanut teille
+käskyn?
+
+Alajohtaja, joka oli koettanut pitää niin suurta melua kuin suinkin
+kiinnittääkseen itseensä ohikulkevan isännän huomion ja saadakseen
+aikaan rettelöitä, oli ihmettelevinään kysymystä.
+
+-- Herra Hutin tietysti.
+
+-- Herra Hutinko?... Missä hän on?
+
+Kun Hutin oli haettu tavaroiden vastaanottotoimistosta, rajuilma
+puhkesi. Mitä, itsestäänkö hän uskalsi alentaa hinnat! Nyt oli Hutinin
+vuoro hämmästyä. Eihän hän ollut käskenyt alentaa; hän oli vain
+keskustellut Favier'n kanssa mahdollisesta alennuksesta antamatta
+käskyä. Favier sanoi, ettei hän valitettavasti voinut olla asiasta
+johtajan kanssa yhtä mieltä. Kumminkin hän suostui ottamaan virheen
+syykseen, jos hän sillä saattoi pelastaa johtajan kiusallisesta
+tilanteesta. Tästä asia sai vakavan käänteen.
+
+-- Kuuletteko, herra Hutin! Mouret huusi. -- En ole koskaan suvainnut
+tällaisia omavaltaisia hankkeita... Hinnoista päätämme me yksin.
+
+Hän jatkoi katkeralla äänellä loukkaavia huomautuksiaan, mikä
+hämmästytti myyjiä, sillä tavallisesti tällaisia asioita ei pohdittu
+kaikkien kuullen, ja saattoihan tämä verraten vähäinen erehdys johtua
+väärinkäsityksestä. Näytti siltä kuin Mouret halusi tyydyttää salaista
+vihaansa Hutinia kohtaan. Nyt hän oli vihdoinkin tavannut virheestä
+Hutinin, jolle Denisen sanottiin lahjoittaneen lempensä, ja oli saanut
+aihetta näyttää kuka täällä oli herra. Ja hän liioitteli asiaa mennen
+niin pitkälle, että syytti Hutinia epärehellisyydestä.
+
+-- Johtaja, Hutin toisti, -- aikomukseni oli ehdottaa teille tätä
+hinnanalennusta... Tiedätte itsekin, että se on välttämätön, sillä
+sametilla ei ole ollut menekkiä.
+
+-- Hyvä on, sanoi Mouret tahtoen lopuksi tuntuvasti loukata miestä. --
+Otamme asian toiste puheeksi. Mutta pysykää vastedes alallanne, jos
+tahdotte jäädä taloon.
+
+Hän käänsi selkänsä. Hutin purki vimmoissaan vihaansa Favier'lle, koska
+muita ei ollut saapuvilla, vannoen, että hän aikoi sinkauttaa
+erohakemuksensa vasten tuon heittiön kasvoja. Sitten hän ei puhunut
+enää erosta, vaan alkoi penkoa kaikkia inhoittavia juoruja, joita
+myyjien kesken kerrottiin esimiehistä. Favier puolustautui silmät
+kiiluen ja piti juhlallisia puheita myötätunnostaan. Hänen oli ollut
+pakko vastata, eikö niin? Ja kuka olisi voinut odottaa sellaisia
+seurauksia niin vähästä asiasta. Mikä isäntää nykyään vaivasi? Hänen
+kanssaan oli mahdotonta tulla toimeen.
+
+-- Mikäkö häntä vaivaa? Hutin sanoi. -- Eipä se mikään salaisuus liene.
+Onko se minun syyni, että tuo valmiiden vaatteiden osaston hupakko
+vetää häntä nenästä!... Siitä kaikki johtuu. Hän tietää, että minäkin
+olen saanut osani tuon neitosen suosiosta, ja se ei ole hänelle
+mieleen. Tai sitten neiti itse tahtoo heittää minut kadulle, siksi että
+läsnäoloni on hänelle epämukavaa. Mutta totta tosiaankin, kyllä se
+lörppö saa vielä katua, jos joutuu minun kynsiini.
+
+Kaksi päivää myöhemmin, kun Hutin meni valmiiden vaatteiden osaston
+ompeluhuoneeseen, joka sijaitsi ullakkokerroksessa, ehdottamaan
+ompelutytön ottamista, hän hämmästyksekseen huomasi Denisen ja Delochen
+avonaisen ikkunan edessä niin perin tärkeässä ja tuttavallisessa
+keskustelussa, etteivät he huomanneetkaan häntä. Hänelle tuli heti
+mieleen, että heidät oli ilmiannettava, kun hän ihmeekseen huomasi
+Delochen itkevän. Silloin hän meni hiljaa pois. Kun hän portaissa
+tapasi Bourdonclen ja Jouven, hän kertoi heille keksimänsä jutun
+ullakolla olevasta tulensammutuskojeesta, josta ovi oli lähtenyt irti,
+saadakseen heidät kiipeämään ylös ja yllättämään ikkunan luona
+juttelevat. Suunnitelma onnistui, ja Bourdoncle huomasi heidät
+ensimmäiseksi. Hän pysähtyi ja antoi Jouvelle käskyn hakea Mouret
+jääden itse valvomaan. Jouven täytyi totella vastoin tahtoaan, sillä
+hän olisi ollut mielellään sekaantumatta koko asiaan.
+
+Täällä ei paljoa tiennyt Naisten Aarreaitan kuohuvasta elämästä, sillä
+paikka oli niin syrjässä, että sinne harvoin eksyi ketään. Täytyi
+kulkea monet portaat ja käytävät. Työhuoneet olivat ullakolla, missä
+aukeni pitkä jono matalia, suurilla kattoikkunoilla varustettuja
+huoneita, joissa oli vain pitkät pöydät ja raskaat rautauunit. Näissä
+huoneissa alusvaatteiden ompelijat, pitsien ja mattojen kutojat,
+naistenräätälit ja muut vastaavat työntekijät viettivät kesänsä ja
+talvensa tukahduttavassa kuumuudessa. Ne harvalukuiset asiakkaat, jotka
+saatettiin tänne jotakin tilausta varten, pysähtyivät hengästyneinä ja
+eksyksissä kierreltyään mielestään tuntikausia sekavassa sokkelossa ja
+jouduttuaan pelottavan kauas kadusta. Päästäkseen siihen syrjäiseen
+ikkunakomeroon, missä Denise ja Deloche seisoivat, täytyi sivuuttaa
+koko tämä huonejono ja sitten vielä kääntyä vasemmalle ja nousta viisi
+porrasta.
+
+Monta kertaa Deloche jo oli odottanut Deniseä täällä. Alajohtajattarena
+tämän täytyi välittää kaikki osaston ja työhuoneen väliset asiat, ja
+hän kävi usein antamassa käskyjä mallipukujen korjaamisessa; muita
+töitä ylhäällä ei tehtykään. Nytkin Deloche oli pitänyt silmällä
+milloin Denise lähti ylös, ja päästyään tekosyyllä lähtemään
+osastoltaan hän oli juossut hänen jälkeensä ollen sitten suuresti
+hämmästyvinään, kun tapasi hänet ompeluhuoneen ovella. Denisen täytyi
+nauraa. Olisi voinut luulla, että he olivat edeltäpäin sopineet
+tapaamisesta. Käytävä, jossa he keskustelivat, rajoittui toiselta
+puolen talon vesisäiliöön, äärettömän suureen, rautapellistä
+rakennettuun kuutioon, joka sisälsi kuusikymmentätuhatta litraa vettä.
+Sen yläpuolella oli katolla toinen yhtä suuri säiliö, jolle pääsi
+nousemaan rautatikkaita myöten. Deloche jäi puhelemaan nojautuen
+toisella olkapäällään vesisäiliöön, sillä hänen suuri, väsymyksen
+runtelema ruumiinsa kaipasi tukea. Kuului hiljaista vedenkohinaa, joka
+muistutti vienoa, salaperäistä laulua. Syvästä hiljaisuudesta
+huolimatta Denisen valtasi levottomuus, sillä hän oli luullut näkevänsä
+varjon vilahtavan vaaleankeltaiseksi maalatulla seinällä. Mutta kohta
+pelko haihtui, ja he siirtyivät ikkunan luo, mihin nojautuen he
+unohtivat ajan muistellessaan lapsuuttaan ja kotiseutuaan. Heidän
+allaan levisi keskusgallerian lasinen laki kattojen reunustamana
+muistuttaen vuorten ympäröimää järveä. Muuta ei sitten näkynytkään kuin
+taivas, joka kiitävine hattaroineen kuvastui liikkumattomana päilyvään
+lasiseen pintaan.
+
+Deloche puhui Valognes'ista.
+
+-- Olin kuuden vuoden vanha, hän sanoi, -- kun äitini vei minut
+mukaansa Valognes'in markkinoille. Tiedättehän, että sinne on
+Brinquebecistä runsaasti kolmetoista kilometriä, ja meidän täytyi
+lähteä matkaan jo viideltä aamulla. Brinquebec on sangen kaunista
+seutua. Oletteko käynyt siellä?
+
+-- Olen, olen kyllä, sanoi Denise, katsellen kaukaisuuteen. -- Olen
+käynyt siellä kerran aivan pienenä... Nurmikkojen reunustamia teitä,
+eikö niin? Ja siellä täällä lampaita laitumella kaksittain toisiinsa
+kytkettyinä...
+
+Hän vaikeni. Sitten hän jatkoi epämääräisesti hymyillen:
+
+-- Meidän puolellamme tiet kulkevat peninkulmittain aivan suorina ja
+niiden kummallekin puolelle on istutettu puita, jotka varjostavat
+tietä... Ja sitten meillä on nurmikkoja, joiden ympärillä on
+pensastoja, korkeampia kuin minä, ja aitauksissa on hevosia ja lehmiä.
+Pieni jokikin siellä on, ja eräässä paikassa, jonka tunnen, vesi on
+sangen kylmää pensaikon suojassa.
+
+-- Aivan niinkuin meilläkin, Deloche huudahti ihastuneena. --
+Nurmikkoja joka paikassa, ja jokainen istuttaa orapihlajaa ja jalavaa
+oman palstansa ympärille. Ja siellä on aivan kuin kotonaan tuossa
+vihannuudessa, jonka vertaista ei Pariisissa ole. Hyvä Jumala, kuinka
+hauskaa oli leikkiä vasemmanpuoleisella solatiellä, joka vei myllylle.
+
+Kaiho katkaisi äänen, ja heidän katseensa kiintyivät päivänpaisteessa
+säteileviin lasiruutuihin. Tuosta häikäisevän kirkkaasta pinnasta
+kajasti heille loppumattomia vihreitä laitumia, Cotentinin laitumia,
+joille valtameri hengitti kosteutta ja missä kepeän kuultava sumu
+hukutti taivaanrannan sinertävän harson peittoon. Alhaalla,
+suunnattoman rautaisen rungon kannattamien holvien alla,
+silkkikankaiden hallissa myynti jatkui mylvien, koko talo tärisi
+huohottavan koneen jyskeestä, ihmisjalkojen astunnasta, myyjien
+kiireisestä häärinästä, koko tuon kolmeenkymmeneentuhanteen nousevan
+joukon hehkuvasta elämästä. Ja tuntiessaan tuon kattoja tärisyttävän
+melun läheisyyden Denise ja Deloche harhailivat mielikuvituksensa
+kannattamina yksinäisiä polkuja, kuulivat ulapalta eksyneiden tuulien
+kahisevan heinikossa ja humisevan suurten puiden latvoissa.
+
+-- Hyvä Jumala, neiti, kuiskasi äkkiä Deloche, -- miksi ette tahdo olla
+minulle kiltti!... Minähän rakastan teitä niin suuresti.
+
+Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja kun Denise teki liikkeen
+keskeyttääkseen, hän jatkoi:
+
+-- Ei, antakaa minun vielä kerran sanoa teille miten asiat ovat. Mehän
+sopisimme niin hyvin yhteen. Meillä olisi niin paljon puhumista
+keskenämme, kun olemme samalta puolelta kotoisin.
+
+Nyyhkytykset estivät häntä jatkamasta, ja Denise sai tilaisuuden puhua:
+
+-- Te ette ole nyt järkevä, hän sanoi. -- Olitte luvannut minulle,
+ettette ottaisi asiaa puheeksi... Mahdotonta se on. Pidän teistä
+paljon, te olette kelpo mies, mutta en tahdo luopua vapaudestani.
+
+-- Niin, niin, tiedän sen. Ette te voi rakastaa minua. Sanokaa pois
+vain! Minä ymmärrän ettei minussa ole mitään rakastettavaa... Minulla
+ei ole elämässäni ollut kuin yksi ainoa onnenhetki, sinä päivänä,
+jolloin tapasin teidät Joinvillessa, muistattehan? Kulkiessani
+rinnallanne puiden alla, jossa oli niin pimeä, luulin kerran tuntevani,
+että kätenne vavahti. Ja olin tarpeeksi tyhmä ajatellakseni...
+
+Mutta Denise keskeytti uudestaan. Hänen tarkka korvansa oli erottanut
+käytävästä askelia.
+
+-- Kuulkaa, hän sanoi, -- siellä liikkuu joku.
+
+-- Eikö mitä, Deloche rauhoitti estäen häntä poistumasta. -- Säiliöstä
+se kuului. Siitä lähtee aina niin outoja ääniä; luulisi melkein, että
+siellä on ihmisiä.
+
+Ja hän jatkoi hiljaisia, arkoja tunnustuksiaan. Denise ei kuunnellut
+enää. Hänen ajatuksensa menivät omia teitään, ja hän katseli
+hajamielisesti Naisten Aarreaitan kattoja. Lasikattoisen hallin
+oikealla ja vasemmalla puolen levisi toisia gallerioita ja toisia
+auringonpaisteessa hohtavia halleja, joita halkoivat suorat
+ullakko-ikkunarivit, tasaiset niinkuin kasarmirakennuksessa. Kattojen
+rautaiset harjat kohosivat ilmaan, tikapuiden ja siltojen ääriviivat
+kuvastuivat sinitaivasta vasten, keittiöiden savutorvista tuprusi
+paksua tehtaanuunin savua, ja suuri, kuutionmuotoinen vesisäiliö
+valurautapylväittensä varassa kohosi oudonmuotoisena ihmisen ylpeyden
+pystyttämänä raakalaisrakennuksena. Ja kauempana kohosi mahtava
+Pariisi.
+
+Kun Denisen ajatukset palasivat kehistä, joissa ne olivat yksin
+liidelleet, hän huomasi, että Deloche oli tarttunut hänen käteensä, ja
+kun hän näki tämän liikutuksen, hän ei hennonut vetää kättään pois.
+
+-- Suokaa minulle anteeksi, Deloche kuiskasi. -- Olisin täysin onneton,
+jos rangaistukseksi riistäisitte minulta ystävyytenne... Vannon teille,
+että olin aikonut puhua aivan muusta teille. Olin päättänyt tyytyä
+kohtalooni ja luopua toiveista...
+
+Hänen kyyneleensä alkoivat juosta uudestaan, mutta hän koetti pakottaa
+äänensä tasaiseksi.
+
+-- Sillä olenhan jo aikoja ollut osastani selvillä. Mitäpä se nytkään
+muuttuisi. Kotona piestiin, Pariisissa piestään, joka paikassa
+piestään. Olen ollut täällä jo neljä vuotta ja viimeisenä olen vielä
+nytkin osastollani... Olin aikonut sanoa teille, ettei teidän pidä
+välittää minun onnettomuudestani. En tahdo kiusata teitä. Koettakaa
+olla onnellinen, rakastakaa jotakin toista, olisin hyvilläni siitä.
+Teidän onnenne on minun onneni...
+
+Hän ei jaksanut jatkaa. Ikäänkuin lupauksensa vahvistamiseksi hän
+painoi huulensa tytön kädelle suudellen sitä nöyrästi kuin orja. Denise
+sanoi liikuttuneena säälien kuin olisi puhutellut veljeään:
+
+-- Poika parka.
+
+Samassa he kääntyivät säpsähtäen. Mouret oli heidän edessään.
+
+Kymmenen minuuttia Jouve oli saanut etsiä Mouret'ta ympäri taloa,
+ennenkuin löysi hänet vihdoin Dix-Décembrenkadun uuden julkisivun
+rakennuspaikalta. Siellä Mouret oleskeli joka päivä tuntikausia
+koettaen kiinnittää ajatuksensa rakennuspuuhiin, joista oli niin kauan
+uneksinut. Siihen hän turvautui paetakseen tuskaansa, katseli kuinka
+muurarit pystyttivät kivisiä nurkkapatsaita ja sepät takoivat rautojaan
+hirsien päihin. Rakennus oli jo kohonnut niin korkealle, että
+sisäänkäytävää ja ensimmäisen kerroksen isoja ikkunoita osoittavat
+aukot alkoivat tulla näkyviin ja palatsimaisen julkisivun suunnitelma
+kehittyä alkupiirteistään. Mouret nousi tikapuita, neuvotteli
+arkkitehdin kanssa seinäkoristeista, joista piti tulla aivan
+uudenaikaisia, astui tiili- ja rautaläjien yli ja laskeutui
+kellareihin. Höyrykoneen jyske, vintturien vingunta, vasaroiden melu,
+työmiesten huudot yhtyen sekavaksi hälinäksi, joka kaiullaan täytti
+rakennusaitauksen, soivat hänelle hetken vapautuksen. Mutta kun hän
+palasi valkeana kalkintomusta, mustana viilanpurusta, jalat märkinä
+vesihanoista räiskyneestä vedestä, huumaus hälveni heti, entiset huolet
+iskivät jälleen häneen ja niiden kouristus kävi yhä pakottavammaksi,
+sitä myöten kuin hän loittoni rakennuspaikalta ja sen melu kävi
+heikommaksi. Juuri sinä päivänä hän oli ihastunut suuresti
+katsellessaan eräästä albumista kattofriiseiksi aiottujen mosaiikkien
+ja terrakottakoristeiden piirustuksia, kun Jouve saapui hengästyneenä
+ja pahoillaan matkalla tahraantuneesta takistaan. Mouret vihoissaan
+keskeytyksestä käski odottaa, mutta kun Jouve kuiskasi hänelle
+viestinsä korvaan, häntä alkoi värisyttää ja hän seurasi tätä tuntien
+uudestaan joutuvansa päähänpiintymänsä valtaan. Kaikki muu katosi hänen
+mielestään, julkisivu hajosi ennenkuin oli valmistunutkaan. Hänen ei
+maksanut vaivaa kiivetä ikävöidyn kunniansa kukkulalle, kun hänen
+korvaansa kuiskattu naisen nimi aiheutti hänessä sellaisen
+hämmennyksen.
+
+Mouret'n ennätettyä ylös Bourdoncle ja Jouve näkivät hyväksi poistua.
+Deloche pakeni, ja Denise jäi Mouret'n kanssa kahden, vielä
+tavallistakin kalpeampana, mutta katsoen häntä suoraan silmiin.
+
+-- Neiti, olkaa hyvä ja seuratkaa minua, Mouret sanoi kovalla äänellä.
+
+Denise teki niinkuin käskettiin. He laskeutuivat portaita ja kulkivat
+huonekaluosaston ja matto-osaston läpi. Kun he tulivat Mouret'n
+työhuoneen edustalle, tämä avasi oven selälleen ja sanoi:
+
+-- Käykää sisään, neiti.
+
+Sitten hän sulki oven ja meni kirjoituspöytänsä ääreen. Talonisännän
+uusi työhuone oli loisteliaampi kuin entinen. Vihreän ripsin sijasta
+oli nyt vihreää samettia. Norsunluuleikkauksin koristettu iso
+kirjakaappi täytti kokonaisen seinän. Mutta seinillä ei nytkään ollut
+muuta kuin rouva Hédouinin hieno ja kaunis muotokuva, joka hymyili
+kultakehyksessään.
+
+-- Neiti, Mouret sanoi oltuaan jonkin aikaa vaiti ja koettaen pakottaa
+äänensä ankaraksi ja kovaksi, -- on asioita, joita emme voi suvaita...
+Täällä vaaditaan ehdottomasti hyvää käytöstä...
+
+Hän keskeytti koettaen hillitä povessaan riehuvaa vihaa. Oliko
+mahdollista, että Denise rakasti tuota miestä, jonninjoutavaa kurjaa
+myyjää, koko osastonsa pilkkaamaa? Kaikkein huonointa, kaikkein
+kömpelöintä. Denise siis piti häntä, talon isäntää parempana. Olihan
+hän itse nähnyt Denisen antavan tuolle kurjalle kätensä suudeltavaksi.
+
+-- Olen ollut teille hyvä, neiti, hän sai sanotuksi uuden yrityksen
+tehtyään. -- En odottanut teiltä tällaista kiitosta.
+
+Denisen katse oli heti hänen huoneeseen astuttuaan kiintynyt rouva
+Hédouinin kuvaan, ja levottomuudestaan huolimatta hänen täytyi
+ajatella sitä. Joka kerta, kun hän tuli tähän huoneeseen, kuva veti
+puoleensa hänen katseensa ja pelotti häntä, vaikka se näytti niin
+hyväntahtoiselta. Tällä kertaa se tuntui tarjoavan hänelle
+suojeluksensa.
+
+-- Oikeassa olette, johtaja, Denise vastasi hiljaa, -- minun ei olisi
+pitänyt tuhlata aikaa juttelemiseen, ja minä pyydän teiltä anteeksi,
+että olen näin laiminlyönyt velvollisuuteni... Tuo nuori mies on minun
+kotipuolestani...
+
+-- Ajan hänet ulos, huusi Mouret purkaen raivostuneeseen huutoon kaiken
+tuskansa.
+
+Aivan suunniltaan, unohtaen että hänen talon isäntänä oli nuhdeltava
+ohjesääntöä vastaan rikkonutta myyjätärtä, hän puhkesi katkeriin
+solvauksiin ja mielettömiin syytöksiin. Eikö Deniseä hävettänyt
+antautua sellaiselle miehelle! Ja vielä muillekin, Hutinille ja hänen
+kaltaisilleen! Mutta nyt talo oli puhdistettava ja roistot potkaistava
+ulos ovesta. Ankarasta ja arvokkaasta nuhdesaarnasta, jota Mouret oli
+Jouvea seuratessaan sepittänyt mielessään, olikin tullut myrskyinen ja
+törkeä mustasukkaisuuskohtaus. Denise ei saanut hänen sanatulvaltaan
+sen vertaa suunvuoroa, että olisi vastannut.
+
+-- Niin, kadulle kaikki rakastajanne!... Sanoivathan kaikki mitä minun
+tuli teistä uskoa, mutta minä mieletön en kuunnellut... Minä vain en
+uskonut, minä yksin!
+
+Denise kuunteli kauhistuneena herjauksia aivan kuin huumeessa. Hän ei
+ollut alussa ymmärtänyt. Mutta kun hän huomasi, että mies kohteli häntä
+turmelukseen joutuneena hylkiönä, hän kääntyi ja meni ääneti ovea
+kohti. Kun Mouret teki liikkeen pysähdyttääkseen hänet, hän sanoi:
+
+-- Antakaa minun mennä! Jos todellakin uskotte, mitä sanotte, en tahdo
+hetkeksikään enää jäädä taloonne.
+
+Mouret heittäytyi oven eteen.
+
+-- Puolustautukaa edes! hän huusi... -- Sanokaa toki jotakin!
+
+Denise seisoi suorana ja jäykkänä. Mouret tuskastui yhä enemmän,
+kiusasi häntä kysymyksillään saamatta vastausta. Denisen arvokas
+äänettömyys näytti jälleen kerran rakkausasioihin perehtyneen naisen
+harkitulta menettelytavalta. Paatunein keimailija ei olisi ollut
+taitavampi heittämään jalkainsa juureen epäilyn ja toivon välillä
+horjuvan uhrinsa.
+
+-- Sanoitteko, että hän on teidän kotipuolestanne? Mouret kyseli. --
+Olette kenties tavanneet toisenne siellä... Vannokaa minulle, ettei
+teillä ole mitään keskenänne.
+
+Kun Denise yhä pitkitti äänettömyyttään tahtoen avata oven, Mouret
+menetti kaiken malttinsa ja hänen epätoivonsa puhkesi sanoiksi.
+
+-- Hyvä Jumala! Minähän rakastan teitä, rakastan teitä mielettömästi...
+Miksi kidutatte minua? Näettehän, etteivät muut merkitse minulle enää
+mitään, että ihmiset, joista puhun teille, saavat minulle merkityksensä
+ainoastaan teidän kauttanne. Vain teistä minä välitän tässä maailmassa,
+en mistään muusta... Luulin teitä mustasukkaiseksi, ja olen luopunut
+huveistani. Teille on kerrottu, että rakastin muita; no niin, en huoli
+enää heistä. En käy enää juuri missään. Enkö silloinkin rouva
+Desforges'in luona luopunut hänestä teidän tähtenne? Olen rikkonut
+välini hänen kanssaan ollakseni kokonaan teidän. Odotan vain, että
+osoitatte minulle hiukkasen kiitollisuutta... Ja jos pelkäätte, että
+palaan hänen luokseen, niin pelkäätte suotta. Hän hautoo kostoa, aikoo
+perustaa Aarreaitalle kilpailijan entisen kauppa-apulaisemme kanssa...
+Sanokaa, pitääkö minun langeta polvilleni saadakseni sydämenne
+heltymään!
+
+Näin pitkälle hän oli joutunut. Hän, joka vähimmästäkin virheestä,
+pienimmästäkin oikusta heitti myyjättärensä kadulle, ei löytänyt nyt
+kyllin nöyriä sanoja rukoillakseen apulaistaan jäämään lohdutukseksi
+hänelle hänen kurjuudessaan. Hän ei päästänyt Deniseä ovesta, lupasi
+antaa hänelle anteeksi, uskoa valhettakin, jos hän halusi valehdella.
+Ja totta hän puhui, kun sanoi luopuneensa muista. Nuo tytöt, joita hän
+oli tavannut pikkuteatterien näyttämöillä ja yökapakoissa, herättivät
+hänessä nyt inhoa; hän ei nähnytkään enää Claraa, ja hän oli lakannut
+kokonaan käymästä rouva Desforges'in kodissa, missä Bouthemont hallitsi
+nyt yksinvaltiaana odottaen uuden tavaratalonsa, Neljän Vuodenajan
+valmistumista.
+
+-- Sanokaa, pitääkö minun langeta polvilleni, toisti hän ääni itkusta
+käheänä.
+
+Denise teki kädellään torjuvan liikkeen. Hän oli itse syvästi
+liikuttunut eikä kyennyt salaamaan sitä.
+
+-- Turhia te kuvittelette, hän vastasi vihdoin. -- Vannon teille, että
+nuo rumat jutut ovat pelkkää valhetta... Deloche on viaton niinkuin
+minäkin.
+
+Hänen silmissään ei ollut vilppiä. Hänen katseensa oli suora ja kirkas.
+
+-- Hyvä on, uskon teitä, Mouret kuiskasi. -- En erota ketään, koska te
+otatte suojelukseenne nuo ihmiset... Mutta jos ette rakasta ketään,
+miksi sitten eväätte minut?
+
+Denisen valtasi äkkiä ujous, ja hän seisoi neuvottomana tietämättä mitä
+vastata.
+
+-- Kai teillä on joku jota rakastatte, vai kuinka? jatkoi Mouret
+vapisevalla äänellä. -- Te voitte sanoa sen minulle, sillä eihän
+minulla ole mitään oikeutta teidän rakkauteenne... Kai teillä on joku
+jota rakastatte.
+
+Denise lensi hehkuvan punaiseksi ja oli jo vähällä tunnustaa kaiken.
+Vilpillisyys oli hänelle niin vastenmielistä, että jos hän joskus
+pakotti suunsa valheeseen, näkyi totuus hänen silmistään. Miten hän
+olisi voinut kieltää, kun kuohuvat tunteet kävivät koko hänen
+olemuksestaan ilmi.
+
+-- On, kuiskasi hän lopulta arasti. -- Pyydän teitä, jättäkää minut
+rauhaan. Te tuotatte minulle surua.
+
+Denise tunsi nyt vuorostaan kärsivänsä. Eikö siinä kyllin, että hänen
+oli pakko puolustautua miestä vastaan! Vieläkö hänen täytyi
+puolustautua itseäänkin vastaan, rakkautta vastaan, joka joskus riisti
+häneltä kaiken rohkeuden. Kun Mouret liikutuksesta väristen puhui
+hänelle näin, hän ei enää itsekään tiennyt minkätähden hän kieltäytyi.
+Ja vasta jälkeenpäin, kun hänen terveessä luonnossaan järki ja ylpeys
+pääsivät taas voitolle, hän ymmärsi, että hänen oli pysyttävä
+neitseellisessä puhtaudessaan. Hänen sitkeä vastarintansa ei johtunut
+mistään itsetietoisesta periaatteesta, se oli itsesuojeluvaistoa,
+tahrattoman elämän onnen ja rauhan arkuutta. Hän olisi langennut miehen
+syliin voimattomana, sydän raukeana, jos häntä ei olisi kammottanut tuo
+lopullinen antautuminen toiselle, jonka rakkauden pysyväisyydestä
+hänellä ei ollut mitään takeita. Ajatus rakastajasta herätti hänessä
+sitä hurjaa kauhua, joka hyydyttää naisen pahan lähestyessä.
+
+Mouret'n kasvoissa oli synkkää epätoivoa. Hän ei ymmärtänyt Deniseä.
+Hän kääntyi pois mennäkseen takaisin kirjoituspöytänsä luo.
+Hajamielisesti hän selaili papereitaan, sitten hän työnsi ne luotaan
+sanoen:
+
+-- Minä en estä teitä eroamasta, neiti... En voi pitää teitä täällä
+vastoin tahtoanne.
+
+-- Enhän minä tahdo lähteä, Denise vastasi hymyillen. -- Jos uskotte
+minut kunnialliseksi, niin jään mielelläni. On syytä aina uskoa naista
+kunnialliseksi. Vakuutan teille, ettei siinä erehdy usein.
+
+Huomaamattaan Denise oli taas kohottanut katseensa seinällä riippuvaan
+kuvaan, tuohon lempeäsilmäiseen naiseen, jonka veren sanottiin
+tuottavan talolle onnea. Vavahtaen Mouret seurasi tytön katsetta, sillä
+nuo sanat olivat niitä, joita hän usein oli kuullut kuolleen vaimonsa
+sanovan. Ne kaikuivat hänelle kuin haudan tuolta puolen, tutun ja
+lempeän äänen kannattamina ja ilmaisivat samaa tervettä järkeä ja
+luonteen tasapainoa, jota hän oli vaimossaankin ihaillut. Hänen
+mielensä kävi vieläkin raskaammaksi.
+
+-- Te tiedätte, että olen ikuisesti teidän omanne, kuiskasi hän
+lopulta. -- Tehkää minulle mitä tahdotte.
+
+-- Niin, Denise sanoi. -- Naista, olipa hän kuinka halpa-arvoinen
+tahansa, on aina syytä kuunnella, jos hänellä on vähänkin järkeä...
+Kunnon miehen teen teistä, siitä ei ole epäilystäkään, jos antaudutte
+minun ohjattavakseni.
+
+Hän laski leikkiä luontevalla ja suoralla tavallaan, joka oli niin
+viehättävä. Mouretkin hymyili heikosti saattaessaan hänet ovelle
+niinkuin vertaisensa.
+
+Seuraavana päivänä Deniselle ilmoitettiin, että hänet oli määrätty
+johtajattareksi. Johtokunta oli jakanut kahtia valmiiden vaatteiden
+osaston muodostaen vartavasten hänelle lasten vaatetusosaston, joka
+sijoitettiin valmiiden vaatteiden osaston viereen. Aurélie rouva oli,
+sen jälkeen kun hänen poikansa oli erotettu palveluksesta, elänyt
+alituisessa pelossa, sillä hän tunsi johtajien suhtautumisen muuttuneen
+ja huomasi, että Denisen vaikutusala laajeni yhä. Aiottiinko hänet
+raivata tieltä? Hänen pulleat kasvonsa tuntuivat laihtuneen ja
+höltyneen Lhommein hallitsijasukua kohdanneen häpeän johdosta, ja
+ymmärtäen, että onnettomuus oli seurausta kotielämän rikkinäisyydestä
+hän koetti lähestyä miestään ja odotti häntä joka ilta nojatakseen
+kotimatkalla hänen käsivarteensa. Lhomme parka puolestaan, joka oli
+säikähtänyt vielä kovemmin, luuli joutuneensa hänkin epäluulon
+alaiseksi ja peläten erehtyvänsä laski tulot kaksi kertaa, niin
+meluavasti ja huomiotaherättävästi kuin suinkin tehden ihmeitä ainoalla
+kädellään. Kun Aurélie rouva sai kuulla minkä ratkaisun asia oli saanut
+ja että Denisestä oli tehty lasten vaatetusosaston johtajatar, hän oli
+siitä niin hyvillään, ettei tiennyt kuinka osoittaa tytölle
+ystävyyttään. Olisihan Denise voinut ryöstää häneltä hänen paikkansa,
+jos olisi tahtonut. Hänen kiitollisuutensa ei tuntenut rajoja. Hän
+kohteli Deniseä vertaisenaan ja meni usein hänen kanssaan juttelemaan
+niin arvokkaan näköisenä, että häntä olisi voinut luulla kuningatar
+äidiksi, joka kunnioitti käynnillään nuorta kuningatarta.
+
+Denise oli kohonnut kunnian kukkulalle. Hänen nimityksensä
+johtajattareksi sai viimeisetkin niskoittelijat taipumaan. Jos ei
+voitukaan kokonaan luopua juoruamisesta, mikä viehättää niin miehiä
+kuin naisiakin, osattiin kuitenkin vastaan tullessa kumartaa aina
+maahan asti. Marguerite, joka oli päässyt valmiiden vaatteiden osaston
+alajohtajattareksi, ei osannut kyllin kiitellä Deniseä, ja Clarakin,
+jonka vastoin tahtoaan täytyi tunnustaa Denisen etevyys, oli peräytynyt
+nöyrästi. Mutta miehistä Denise oli saavuttanut vielä täydellisemmän
+voiton. Kaikkien täytyi väistyä, Jouven, joka ei enää uskaltanut
+puhutella Deniseä taittumatta kahtia, Hutinin, joka tunsi asemansa
+horjuvan ja ajatteli levottomana tulevaisuutta, Bourdonclenkin, jonka
+oli pakko tunnustaa voimattomuutensa. Kun Bourdoncle oli nähnyt Denisen
+poistuvan työhuoneesta hymyilevänä ja tyynenä ja kuullut seuraavana
+päivänä Mouret'n johtokunnan kokouksessa vaativan uuden osaston
+muodostamista, hän oli naisen pyhän herruuden voittamana painanut
+päänsä alas. Aina hän oli lopuksi antanut periksi Mouret'lle, jonka hän
+tunnusti voittajakseen huolimatta tämän erehdyksistä ja hurjista
+oikuista. Tällä kertaa nainen oli päässyt voitolle, ja hän alistui
+odottaen milloin isku sattuisi häneen.
+
+Mutta Denisen valta oli lempeyden ja hellyyden valtaa.
+Kunnioituksenosoitukset herättivät hänessä kiitollisuutta. Hänen
+mielestään ne hyvittivät hänen alkuaikojensa kurjuuden, ja niissä oli
+myötätuntoa hänen masentumattoman kärsivällisyytensä saavuttamaa
+tulosta kohtaan. Lempeällä ystävyydellä hän palkitsi vähimmätkin
+kohteliaisuuden osoitukset, ja hänen auliutensa ja hymynsä hankkivat
+hänelle toverien rakkauden. Claraa yksin hän ei voinut sietää, kun oli
+kuullut, että tämä oli pannut uhkauksensa toimeen ja houkutellut
+luokseen Colombanin, joka päästyään vihdoinkin toiveittensa perille ei
+enää viihtynyt kotona, ja että Geneviève oli kuolemaisillaan. Tästä
+puhuttiin paljon Naisten Aarreaitassa ja jutulle naurettiin paljon.
+
+Mutta tämä hänen huolensa, ainoa, joka oli lähtöisin tavaratalon
+ulkopuolelta, ei pystynyt kuitenkaan häiritsemään hänen tasaista
+hilpeyttään. Varsinkin osastolla, kaikenikäisten lasten seurassa hänen
+parhaat ominaisuutensa tulivat näkyviin. Denise piti lapsista
+äärettömästi ja oli kuin kotonaan niiden seurassa. Usein siellä oli
+yhtaikaa puolisen sataa tyttöä ja yhtä monta pikkupoikaa hakemassa
+tyydykettä itävälle turhamaisuudelleen. Kun äidit eivät enää jaksaneet
+hallita pienokaisia, Denise astui hymyillen väliin ja pani
+vastahakoiset istumaan pitkin seinää oleville tuoleille odottamaan
+vuoroaan. Kun hän sitten löysi joukosta pienen, punaposkisen tytön,
+jonka viattomat silmät miellyttivät häntä, hän puki tämän itse, haki
+hameen ja pani sen lapsen ylle varovasti hyväillen isonsiskon tavoin.
+Heleä lasten nauru kaikui hänen ympärillään, ilon ja ihastuksen huudot,
+väliin kiukkuisetkin äänet, kun suuremmat, yhdeksän tai kymmenen
+ikäiset pikkuneidit kääntyillessään peilin edessä eivät hyväksyneet
+uuden päällysvaatteen kuosia. Kaikilla, niin suurilla kuin pienillä,
+oli paljon ihmettelemistä. Pöydillä oli suuret määrät sinisiä ja
+ruusunvärisiä puseroita, pikkupoikien merimiespukuja, poimuille
+laskostettuja hameita, päällysvaippoja ja nuttuja, kaikenlaisia
+viehättäviä vaatekappaleita, joissa oli vielä uutuuden jäykkyyttä,
+osasto oli kuin kaapeista purettu ja lapsilauman pengottavaksi annettu
+nukkien vaatevarasto. Denisellä oli aina taskussaan makeisia
+pienokaisia varten, ja aina hän osasi kuivata pettyneen toiveen
+johdosta vuotavat kyyneleet. Hän oli osastollaan kuin oman perheensä
+keskellä, ammentaen itse uutta nuoruutta ympärillään lakkaamatta
+pelmuavasta nuoruudesta ja viattomuudesta.
+
+Usein Mouret keskusteli kauan ystävällisesti Denisen kanssa. Kun
+Denisen täytyi käydä johtokunnassa tilauksia tai vaadittuja selityksiä
+antamassa, Mouret pidätti hänet luonaan vähäksi aikaa tiedustellakseen
+hänen mielipidettään. Siten Denise sai tilaisuuden tehdä hänestä kunnon
+miestä, niinkuin hän itse leikillään oli sanonut. Normandilaistytön
+teräväjärkisessä päässä kehittyi ja kypsyi kaikenlaista uudenaikaista
+kaupankäyntiä edistäviä suunnitelmia, joita hän jo Robineaun luona
+palvellessaan joskus oli esittänyt ja joista hän oli esittänyt eräitä
+heidän kävellessään Tuileries'n puistossa. Hän ei voinut ryhtyä
+mihinkään eikä suunnitella mitään koettamatta saada siihen järjestystä
+ja yrittämättä parantaa koneistoa. Alusta asti häntä oli loukannut
+Aarreaitan kauppa-apulaisten epävarma asema, ja hänen mielestään
+äkilliset erottamiset olivat yhtä suureksi haitaksi talolle kuin
+henkilökunnallekin. Hän ei voinut unohtaa mitä oli saanut palveluksensa
+ensi aikoma kärsiä, ja kun hän näki uuden tulokkaan, joka
+vaivautuneesti ja silmät itkusta punaisina liehutteli osastollaan
+silkkipukuaan vanhempien katsellessa karsaasti, hänen sydämensä oli
+täynnä sääliä. Sellainen koiranelämä turmeli parhaatkin. Nöyryytystä ja
+kärsimystä oli heidän pitkin matkaa kestettävä, kunnes he tuskin
+neljäänkymmeneenkään ikävuoteen päästyään, työstä murtuneina katosivat
+mikä mihinkin. Toiset kuolivat keuhkotautiin tai heikkouteen, toiset
+sairastuivat väsymyksestä ja ilman puutteesta, toiset heittäytyivät
+viettämään laiskurinelämää, ja onnellisimmat menivät naimisiin ja
+hautautuivat jonkin maaseutukaupungin pikkuliikkeeseen. Oliko oikein ja
+kohtuullista tuo ihmisvoimien suunnaton kuluttaminen, johon
+suurmyymälät syyllistyivät? Ja hän otti ajaakseen apulaisten asian
+tarkastaen sitä myös liikkeenisäntien oman edun eikä ainoastaan
+inhimillisyyden kannalta. Luja kone vaati hyvää rautaa. Jos rauta
+katkeaa tai katkaistaan, työ keskeytyy, ja korjaukset merkitsevät ajan
+ja rahan hukkaa. Innostuen aiheestaan hän teki joskus selkoa
+kaupankäynnin ihannekuvasta, sellaisena kuin hän sen tajusi, jossa
+jokaisella oli oma määrätty osansa voitosta, itsekullakin ansionsa
+mukaan, ja sopimuksen turvaama tulevaisuus. Mouret nauroi silloin
+alakuloisuudestaan huolimatta hänen ajatuksilleen, syytti häntä
+sosialistisista periaatteista ja osoitti ilkamoiden mitä vaikeuksia
+ajatuksen toteuttaminen kohtasi. Mutta Denise seuraten terveen järkensä
+viittauksia ei masentunut, vaan turvasi rohkeasti tulevaisuuteen, kun
+hänen perustelussaan tuntui olevan ristiriitaisuuksia, joita hänen
+hellä sydämensä ei pystynyt sovittelemaan. Kaikesta huolimatta
+Mouret tuntui horjuvan mielipiteissään kuunnellessaan tytön
+ääntä, jossa oli niin paljon intoa ja joka vielä värisi hänen
+kestämiensä kovien kokemuksien katkeruudesta, ja Denisen esittämät
+talon lujentamista tarkoittavat parannusehdotukset pääsivät
+vähitellen vaikuttamaan. Leikinlaskusta huolimatta myyjien asemaa
+parannettiin, joukkoerottamisten sijaan pantiin myyjien suhteen
+toimeen lomajärjestelmä hiljaisina vuodenaikoina ja lopulta
+alettiin puuhata apurahaston perustamista myyjien toimeentulon
+turvaamiseksi työttömyyden sattuessa. Näissä toimenpiteissä olivat jo
+alkupiirteissään kahdennenkymmenennen vuosisadan työväenyhdistyksiä
+innostuttavat periaatteet vaikuttamassa.
+
+Mutta Denise ei tyytynyt vain niiden epäkohtien poistamiseen, joista
+hän itse oli suuresti kärsinyt; hän selitti Mouret'lle kaikenlaisia
+tavaratalon järjestämistä koskevia pieniä salaisuuksia, jotka
+ainoastaan nainen voi keksiä ja joista ostajakunta ihastui. Lhommelle
+hän tuotti suuren ilon puolustamalla tämän kauan hautomaa soittokunnan
+perustamisajatusta. Tuloksena heidän yhteisistä ponnistuksistaan oli,
+että Lhommella kolme kuukautta myöhemmin oli johdettavanaan
+satakaksikymmentä tavaratalon henkilökunnasta valittua soittajaa. Vanha
+kassanhoitaja näki elämänsä suurimman unelman toteutuvan. Tavaratalossa
+pidetyssä suuressa tanssiaisiin yhdistetyssä soittojuhlassa Aarreaitan
+soittokunta sai esiintyä ostajakunnalle, ja sanomalehtien kautta sen
+maine levisi maailmalle. Bourdonclenkin, joka oli pitänyt näitä
+uudistuksia sangen arveluttavina, täytyi tunnustaa, ettei parempaa
+mainosta voitu talolle keksiä. Sitten järjestettiin myyjille kerhosali,
+missä heillä oli biljardi-, shakki- ja lautapelipöytiä. Iltaisin
+annettiin englannin- ja saksankielen, kieliopin, laskennon ja
+maantieteen opetusta, vieläpä ratsastus- ja miekkailutuntejakin. Sitten
+perustettiin henkilökunnan käytettäväksi kirjasto, jossa oli
+kymmenentuhatta nidosta, tavaratalolle palkattiin oma lääkäri, joka
+hoiti ilmaiseksi myyjiä ja myyjättäriä, järjestettiin kylpyhuoneita ja
+tarjoiluhuoneita sekä kampaamo- ja parturisali. Talossa oli siis
+tarjona myyjille kaikkea mitä elämä vaati niin aineellisessa kuin
+henkisessäkin mielessä, ruoka, asunto, vaatteet, henkisiä nautintoja ja
+huvituksia. Sanalla sanoen, Naisten Aarreaitasta tuli mahtavan
+emäkaupungin rajojen sisällä häärivä pieni, elinvoimainen työkaupunki,
+joka oltuaan syvästi juurtuneena vanhojen katujen pimentoon oli nyt
+lopullisesti päässyt täyteen päivänvaloon.
+
+Uusi mielialan käänne tapahtui Denisen eduksi. Bourdoncle oli
+alakynteen jouduttuaan valittanut epätoivoissaan tuttavilleen, että
+hänen tappionsa johtui Denisen taipumattomuudesta. Denise oli pitänyt
+puolensa Mouret'n hyökkäyksiä vastaan, ja siitä oli seurausta hänen
+kaikkivaltiutensa. Tämä tieto vaikutti valtavasti henkilökuntaan, ja
+Denisen nauttima suosio johtui siitä ainakin yhtä suuressa määrässä
+kuin niistä parannuksista, jotka hänen aloitteestaan oli saatu aikaan.
+Olipa kerrankin yksi, joka uskalsi torjua johtajan, joka kosti muiden
+puolesta ja joka sai aikaan muutakin kuin vain lupauksia. Oli siis
+tullut se, joka ajoi köyhän asiaa. Kun hän pää pystyssä liikkui
+osastoilla kasvojen hienoissa piirteissä päättäväisyyttä ja
+lempeyttä, myyjät hymyilivät ja olivat hänestä niin ylpeitä, että
+olisivat mielellään näyttäneet hänet ihmisjoukoille. Onnellisena
+myötätuntoisuudesta Denise antautui vastustamatta sen kannatettavaksi.
+Hyvä Jumala, kuinka se oli mahdollista! Hän joka tullessaan oli ollut
+niin köyhä ja kelvoton, niin neuvoton ja arka hirveän koneen rattaiden
+keskellä, mitätön pieni jyvänen suunnattoman, maailmaa musertavan
+myllynkiven alla, hänestä oli tullut tämän maailman sielu ja
+hallitsijatar, jonka mahtisanaa hirviö kyyristyen totteli. Tämä oli
+tapahtunut hänen tahdostaan riippumatta. Hän oli vain esiintynyt ilman
+edeltäpäin harkittua suunnitelmaa ja hänen vaatimaton lempeytensä oli
+saavuttanut voiton. Joskus hänen valtansa herätti hänessä
+levottomuutta. Mitä hänessä oli, mitä kaikki tottelivat? Eihän hän
+ollut kaunis, eikä hän punonut suunnitelmia. Mutta sitten hän hymyili
+ja rauha palasi hänen sydämeensä; tiesihän hän rakastavansa totuutta ja
+järjestystä, ja siitä kai hänen mahtinsa johtui.
+
+Denise oli varsinkin hyvillään siitä, että hän saattoi nyt olla
+Paulinelle hyödyksi. Pauline oli raskaana ja hyvin levoton, sillä
+johtokunta ei suvainnut sellaista. Jos esimiehet eivät ehdottomasti
+avioliittoja vastustaneet, niin lapsista he eivät tahtoneet tietää
+mitään. Bourdoncle oli saanut asiasta vihiä, ja uhkasi seuraavassa
+kokouksessa vaatia Paulinen erottamista. Mutta sitä ennen Denise ehti
+astua väliin, ja hän puhui Paulinen ja jokaisen samassa tilassa
+naimisissa olevan naisen puolesta niin hyvällä menestyksellä, että
+Bourdonclen täytyi nytkin peräytyä ja Paulinelle myönnettiin
+virkavapautta, kunnes hän jälleen jaksaisi hoitaa tehtävänsä.
+
+Seuraavana päivänä, kun Denise meni sairaalaan katsomaan Paulinea, joka
+ei voinut hyvin, tämä suuteli häntä innokkaasti kummallekin poskelle.
+
+-- Kuinka hyvä olettekaan! hän sanoi. -- Jos te ette olisi puhunut
+minun puolestani, niin pois olisivat ajaneet. Älkää olko levoton,
+lääkäri vakuuttaa, ettei tämä ole vaarallista.
+
+Baugékin oli siellä. Hän oli karannut osastoltaan käydäkseen vaimonsa
+luona, ja ujostellen hänkin änkytti kiitoksensa Deniselle, jota hän nyt
+kohteli ylempään säätyluokkaan kuuluvana. Liikuttuneena hän vakuutti,
+että hän tukkisi kyllä suun jokaiselta, joka uskaltaisi panetella
+kateudesta Deniseä. Mutta Pauline sanoi kohauttaen olkapäitään
+leikillisesti:
+
+-- Kas niin, ystäväni, sinä vain puhut tyhmyyksiä... Menehän nyt ja
+anna meidän puhella.
+
+Sairaala oli pitkä, valoisa huone, missä oli kaksitoista valkein
+uutimin varustettua vuodetta. Sinne sairaat apulaiset vietiin
+hoidettaviksi, elleivät halunneet mennä mieluummin kotiinsa. Sinä
+päivänä siellä ei ollut muita, ja Pauline sai nauttia rauhassa
+mukavasta sängystään, joka oli suuren, Neuve-Saint-Augustininkadulle
+antavan ikkunan vieressä. Lavendelilta tuoksuva siisti huone valkeine
+uutimineen houkutteli ystävättäret kuiskaamaan toisilleen salaisuuksia.
+
+-- Hän siis tekee kaiken minkä haluatte? ... sanoi Pauline. -- Olette
+kova, kun teette hänelle niin paljon kiusaa. Kas niin, selittäkää nyt
+kerrankin minulle tuo asia, koska uskallan ottaa sen puheeksi. Ettekö
+siis voi sietää häntä?
+
+Hän piteli Deniseä kädestä. Hehkuva puna peitti Denisen posket tämän
+suoran ja odottamattoman kysymyksen johdosta, ja hänet valtasi niin
+suuri liikutus, ettei hän voinut olla kertomatta salaisuuttaan.
+Peittäen päänsä pielukseen hän kuiskasi:
+
+-- Minä rakastan häntä.
+
+Pauline hämmästyi.
+
+-- Rakastatteko? Mutta silloinhan teidän ei tarvitse kieltää.
+
+Denise vastasi kasvot yhä kätkössä päätään tarmokkaasti pudistamalla.
+Siksihän hänen juuri täytyi kieltää, että rakasti. Tietysti se oli
+naurettavaa, mutta siltä hänestä tuntui, ja hän ei voinut sille
+mitään. Pauline yhä enemmän hämmästyen kysyi:
+
+-- Teettekö sen pakottaaksenne hänet naimisiin?
+
+Denise nousi äkkiä pystyyn yllättyneenä.
+
+-- Naimisiinko, minun kanssani! Ei ikinä! Vannon teille, etten ole
+koskaan tarkoittanut sitä, ettei mieleeni ole koskaan johtunut
+sellainen. Ja te tiedätte, että kammoan valhetta.
+
+-- Ei se ole kummallista, jos luulin niin, sillä siltä se
+näyttää, vastasi Pauline. -- Te ette voisi käyttäytyä toisin, jos
+tarkoittaisitte todellakin naimisiin menoa... Johonkin asian täytyy
+johtaa, ja eihän ole muuta neuvoa kuin avioliitto, jos ette muuten
+tahdo... Kuulkaa, minun täytyy sanoa teille, että kaikki ovat samaa
+mieltä kuin minä. Väitetään että kiusaatte häntä tahallanne
+pakottaaksenne hänet mukaanne pormestarinvirastoon... Hyvä Jumala,
+kyllä te olette kummallinen!
+
+Sitten hänen täytyi ryhtyä lohduttamaan Deniseä, sillä tämä oli
+painanut uudestaan päänsä pieluksiin nyyhkyttäen surkeana. Denisen teki
+mieli mennä, koska häntä aina syytettiin asioista, joita hänen ei
+koskaan pistänyt päähän ajatellakaan. Tietysti miehen ja naisen välisen
+rakkauden tuli päättyä avioliittoon. Mutta eihän hän vaatinut mitään
+eikä hautonut suunnitelmia, tahtoi vain elää rauhassa iloineen ja
+suruineen niinkuin muutkin. Hän halusi pois.
+
+Samaan aikaan Mouret kulki tavaratalon halki mennäkseen hakemaan
+jälleen lohtua rakennustöiden tarkastamisesta. Kuukausia oli kulunut
+siitä kun työ oli pantu alulle. Monumentaalinen julkisivu alkoi jo
+valmistua piilossaan lautakuoren takana. Kokonainen lauma
+koristetaiteilijoita, marmorinveistäjiä, fajanssivalajia,
+mosaiikintekijöitä oli lopettamassa koristustöitä. Ovea koristava
+keskusryhmä kullattiin, ja Ranskan tehdaskaupunkeja esittävien
+kuvapatsaiden jalustoja oli jo alettu rakentaa. Aamusta iltaan oli
+vasta-avatulla Dix-Décembrenkadulla lukuisa joukko uteliaita, jotka
+nenä pystyssä tuijottivat lautaseinään näkemättä vilahdustakaan
+kaikista niistä ihmeistä, joiden seinän takana sanottiin valmistuvan.
+Mutta Mouret ei saanut taiteilijoiden kuumeisista viimeistelytöistä sen
+enempää lievennystä kuin muuraustöistäkään rakennuksen alkuvaiheissa.
+Katkerammin kuin koskaan hänelle selveni nyt maallisten rikkauksien
+turhuus. Deniseä hän ei voinut paeta. Täälläkin tuo ainainen ajatus
+ahdisti hänen rintaansa polttaen häntä parantumattoman taudin tulella.
+Hänen täytyi paeta kiireesti, ettei vain puhkeaisi itkuun. Hän ei
+löytänyt sanaakaan kiitokseksi. Fasadi, joka vihdoinkin oli pystyssä,
+näytti hänestä pieneltä, pikku poikien antamalta hiekkamuurilta. Vaikka
+se olisi kohonnut taivaaseen ja ulottunut kaupungin toisesta reunasta
+toiseen, ei siinä olisi ollut kyllin suuruutta täyttämään sitä
+ääretöntä tyhjyyttä, joka rakastetun kiellosta oli auennut hänen
+poveensa.
+
+Kun Mouret palasi työhuoneeseensa, hän tunsi tukehtuvansa
+nyyhkytyksiin. Millä Denise heltyisi? Rahantarjouksia hän ei enää
+uskaltanut tehdä. Avioliiton ajatus alkoi häämöttää nuoren leskimiehen
+kapinoivassa mielessä. Mutta toistaiseksi hänen voimattomuutensa
+puristi kyyneleitä hänen silmistään. Hän oli onneton.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Eräänä marraskuun aamuna Denise oli parhaillaan antamassa ensimmäisiä
+käskyjä osastolla, kun Baudun perheen palvelija tuli sanomaan hänelle,
+että Geneviève oli ollut hyvin huonona edellisenä yönä ja tahtoi heti
+tavata serkkuaan. Geneviève oli käynyt päivä päivältä heikommaksi ja
+nyt hän oli ollut kolme päivää vuoteessa.
+
+-- Sanokaa, että tulen heti, vastasi Denise levottomana.
+
+Sairaan tila oli saanut ratkaisevan käänteen kun Colomban oli äkkiä
+kadonnut. Jouduttuaan Claran ilveilyn kohteeksi hän oli kerran jäänyt
+yöksi pois, ja sitten heittäytyen suin päin intohimonsa valtaan
+niinkuin umpimielisten, ankarien olojen pakosta aisoissa pysyneiden
+luonteiden on tapana, hän oli eräänä maanantaina kirjoittanut
+isännälleen jäähyväiskirjeen, juhlallisen ja vakavan niinkuin
+itsemurhaa hautova mies, ja jäänyt sille tielleen. Kenties syy eroon ei
+johtunut yksinomaan intohimosta. Verkakauppiaan asiat olivat yhtä
+surkeassa tilassa kuin morsiamen terveyskin, ja mahdollisesti viekas
+Colomban oli salaa hyvillään, kun rakastumisensa turvin pääsi
+epäedulliseksi käynyttä avioliittoa pakoon. Mutta häntä pidettiin
+yleisesti turmiollisen rakkauden surkuteltavana uhrina.
+
+Kun Denise tuli Elbeufin vanhaan kauppaan, hän tapasi rouva Baudun
+yksin. Liikkumattomana tämä valvoi kassakomerostaan puodin tyhjyyttä ja
+hiljaisuutta, kasvot heikkouden hivuttamina ja kuin pienentyneinä.
+Kauppa-apulaista ei enää ollut. Palvelustyttö pölytti huiskullaan
+hyllyjä. Palvelustyttöäkään ei enää aiottu kauan pitää; sopihan ottaa
+apulaiseukko sijaan. Katto heitti kylmän varjonsa huoneeseen, jonne
+tuntikausiin ei tullut ainoataan ostajaa vilkastuttamaan synkkyyttä, ja
+tavarat, joita kukaan ei enää liikuttanut, saivat seinistä yhä enemmän
+salpietarin hajua.
+
+-- Onko jotakin tapahtunut? kysyi Denise. -- Kuinka on Genevièven
+laita?
+
+Rouva Baudu ei vastannut heti. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
+Sitten hän sopersi:
+
+-- En tiedä mitään. Eihän minulle sanota mitään... Kaikki on lopussa,
+kaikki on lopussa...
+
+Ja hänen kyynelten sumentama katseensa kiersi pimeää puotia, ikäänkuin
+hän olisi nähnyt sen katoavan tyttären muassa kauas etäisyyteen.
+Rambouillet'n maatilasta saatu seitsemänkymmentätuhatta frangia oli
+vähemmässä kuin kahdessa vuodessa kulunut kilpailutoimenpiteisiin.
+Ylläpitääkseen taistelua verkakauppias oli tehnyt suuria uhrauksia,
+mutta kun Aarreaitta oli ottanut myydäkseen miestenverkoja,
+metsästyspukusamettia, palvelijanpukukankaita, asiain tila oli käynyt
+vielä huonommaksi, ja lopullinen tappio oli johtunut Aarreaitan
+hankkimasta verrattomasta flanellivarastosta, jollaisesta Baudu ei
+voinut uneksiakaan. Silloin Baudu oli viimeisenä keinona pantannut
+Michodièrenkadun varrella sijaitsevan vanhan talonsa, jossa liikkeen
+perustaja Finet oli kauppansa aloittanut, ja nyt oli lopullinen
+luhistuminen tulossa. Talon kattokin oli murenemaisillaan tomuksi
+hajotakseen sitten tuuleen kuin vanhan homehtuneen rakennuksen rauniot.
+
+-- Isä on hänen luonaan, rouva Baudu jatkoi murtuneella äänellä. -- Me
+olemme siellä vuorotellen, kaksi tuntia kerrallaan. Täytyyhän jonkun
+vartioida täälläkin, näön vuoksi ainakin, sillä ei täällä muuten...
+
+Hänen eleensä täydensi lauseen. Baudut olisivat mielellään panneet
+luukut ikkunoihin, mutta heidän vanha kauppiasylpeytensä ei antanut
+periksi naapurien tähden.
+
+-- Täti, menen käymään hänen luonaan, sanoi Denise, jonka sydäntä
+kouristi epätoivon kolkkous, mikä tuntui hyydyttävän jopa
+kangaspakkojakin.
+
+-- Niin, tyttäreni, mene viipymättä... Hän odottaa sinua ja on kysynyt
+sinua pitkin yötä. Hänellä on jotakin sanomista sinulle.
+
+Baudu tuli kaupan puolelle. Hänen sappiviasta keltaiset kasvonsa
+alkoivat vivahtaa vihreälle, ja hänen silmänsä olivat verestävät. Hän
+kulki hiljaa varpaillaan niinkuin sairaan huoneesta lähtiessäänkin, ja
+hän puhui kuiskaamalla ikäänkuin hänen äänensä olisi täältäkin voinut
+kuulua sairaan korviin.
+
+-- Nukkuu, hän sanoi.
+
+Uupuneena hän painui tuolille istumaan. Hän pyyhkäisi otsaansa niinkuin
+raskaasta työstä tullut. Syntyi hetken hiljaisuus. Vihdoin hän sanoi
+Deniselle:
+
+-- Saat nähdä hänet pian. Kun hän nukkuu, meistä tuntuu, että hän
+paranee.
+
+Hiljaisuus jatkui. Isä ja äiti katsoivat toisiinsa. Sitten Baudu alkoi
+puoliääneen hokea huoliaan mainitsematta ketään ja kenenkään puoleen
+kääntymättä:
+
+-- Kunniani kautta, en olisi voinut uskoa! En ainakaan hänestä olisi
+uskonut sellaista. Olinhan kasvattanut häntä kuin omaa lasta. Vaikka
+olisi tultu minulle sanomaan: "Vielä ne vievät hänetkin, vielä hänkin
+pettää", olisin vastannut: "Jumalan nimessä, sellaista ei voi
+tapahtua." Nyt hän on pettänyt meidät... Voi onnetonta! Hän, joka oli
+niin perehtynyt kunnolliseen kauppatapaan, johon olin istuttanut omat
+periaatteeni... Ja sellaisen marakatin tähden vielä, jonninjoutavan
+mannekiinin, joka pöyhkeilee huonomaineisten liikkeiden ikkunoissa...
+Se panee pääni pyörälle.
+
+Hän pudisti päätään ja kiinnitti harhailevan katseensa ostajapolvien
+kuluttamaan kosteaan kivilattiaan.
+
+-- Tiedättekö, hän jatkoi vieläkin heikommalla äänellä, -- minusta
+tuntuu joskus, että olen itse onnettomuuteemme syypää. Minun syyni on,
+että poloinen tyttäremme sairastaa vuoteessaan kuumetta. Minun olisi
+pitänyt naittaa heidät toisilleen heti antamatta ylpeydelleni periksi
+ja pysymättä itsepintaisesti vaurastuttamistuumassani. Nyt lapsellani
+olisi ketä rakastaa, ja kenties nuoret nyt yksissä tuumin saisivat
+aikaan sen, mihin minä en pystynyt... Mutta vanha hölmö minä olin. En
+ymmärtänyt asiasta mitään, en ymmärtänyt, että voi sairastua
+sellaisesta syystä... Toden totta, sillä pojalla oli aivan erinomaiset
+kyvyt. Harvinainen kunto ja rehellisyys hänellä oli, tapojen puhtaus ja
+järjestysaisti, sanalla sanoen, minun oppilaani hän oli...
+
+Hän nosti päänsä puolustaessaan vielä omaa ihannekuvaansa tuossa
+miehessä, joka oli pettänyt hänet. Denise ei voinut kestää, että setä,
+joka talon mahtavana hallitsijana oli ennen pitänyt perhettään kovassa
+kurissa, syytti nyt nöyränä, silmät kyynelissä itseään, ja sedän
+liikutuksen hellyttämänä hän kertoi minkä tiesi.
+
+-- Pyydän, setä, älkää syyttäkö itseänne... Hän ei ole rakastanut
+koskaan Genevièveä, ja hän olisi karannut aikaisemmin, jos olisitte
+kiirehtänyt häitä. Olen puhunut siitä hänen kanssaan; hän tiesi kyllä,
+että Geneviève parka kärsi hänen tähtensä, ja näettehän, ettei se
+estänyt häntä lähtemästä... Kysykää tädiltä, eikö niin ole.
+
+Suutaan avaamatta rouva Baudu myönsi päännyökkäyksellä. Silloin
+verkakauppias kalpeana, silmät kyynelien sokaisemana änkytti:
+
+-- Hänellä kai on se veressä, hänen isänsä kuoli viime kesänä siihen,
+että oli viettänyt irstasta elämää.
+
+Hänen himmeä katseensa kiersi pimeitä nurkkia, siirtyi tyhjältä
+myyntipöydältä täysiin kaappeihin ja kiintyi vihdoin rouva Bauduun,
+joka kassansa ääressä odotti turhaan menetettyä ostajakuntaa.
+
+-- No niin, loppu on käsissä, hän jatkoi. -- He ovat tappaneet meidän
+kauppamme ja nyt he tappavat meiltä tyttäremme.
+
+Keskustelu taukosi siihen. Ohikulkevien vaunujen räminä tärisytti
+aika-ajoin kivilattiaa kaikuen hautajaisrummun päristyksenä
+matalakattoisen puodin liikkumattomassa ilmassa. Äkkiä kuului kumeita
+kolahduksia, jotka lähtien jostakin sisähuoneesta keskeyttivät oudosti
+loppua tekevän talon hiljaisuuden. Se oli Geneviève, joka herätessään
+takoi kepillä lattiaan kutsuakseen apua.
+
+-- Tule kiireesti, sanoi Baudu, joka säikähtyneenä hypähti tuoliltaan.
+-- Koeta olla iloinen. Hänelle ei saa sanoa mitään.
+
+Itse hän hieroi portaissa kovasti silmiään poistaakseen kyynelten
+jäljet. Kun hän avasi oven, kuului huoneesta epätoivoinen heikko
+kuiskaus:
+
+-- En tahdo olla yksin... Miksi jätätte minut yksin... Minua pelottaa
+yksin...
+
+Huomatessaan Denisen Geneviève rauhoittui ja ilon hymy kirkasti hänen
+kasvojaan.
+
+-- Olette siis vihdoinkin tullut...! Olen niin hartaasti odottanut
+teitä eilisestä lähtien. Luulin jo teidänkin hylkäävän.
+
+Genevièven ahdas huone näytti surkealta pihalle antavan ikkunan
+kalpeassa valaistuksessa. Vanhemmat olivat tahtoneet luovuttaa
+sairaalle kadun puolella olevan huoneensa, mutta Geneviève ei sietänyt
+nähdä vastapäätä loistavaa Naisten Aarreaittaa, ja hänet täytyi viedä
+takaisin omaan huoneeseensa. Hän lepäsi niin riutuneena, että olisi
+tuskin arvannut peiton alla olevankaan ihmisruumista. Hänen laihat
+kätensä, keuhkotaudin hehkuvan kuumeen polttamat, olivat alituisessa
+tuskaisessa liikkeessä, ikäänkuin hän olisi tavoitellut jotakin, josta
+hän itsekään ei ollut tietoinen, kun sitä vastoin hänen raskas, musta
+tukkansa tuntui lisäävän runsauttaan imemällä itseensä sen mitä vielä
+oli jäljellä tässä vanhan pariisilaisen kaupankäynnin kolkossa sopessa
+heikenneen sukupolven viimeisessä perillisessä.
+
+Denise katseli häntä sydän täynnä sääliä. Hän ei uskaltanut aluksi
+puhua peläten purskahtavansa itkuun. Sitten hän kuiskasi:
+
+-- Tulin heti... Olisin niin mielelläni avuksi... Tahdotteko, että jään
+luoksenne?
+
+Geneviève läähätti kädet yhä harhaillen peiton poimuissa ja katsoi
+häntä kiinteästi.
+
+-- En, kiitos, en tarvitse mitään. Tahdoin vain suudella teitä.
+
+Kyyneleet paisuttivat hänen silmäluomiaan. Denise kumartui hänen
+ylitseen ja suuteli häntä vavahtaen, kun huulet sattuivat kuopalle
+painuneiden poskien kuumeesta polttavalle iholle. Mutta sairas oli
+tarttunut häneen ja puristi häntä epätoivoisesti syliinsä. Sitten hänen
+silmänsä kääntyivät isään.
+
+-- Tahdotteko, että jään luoksenne? Denise toisti. -- Olen kenties
+esteenä, jos teillä on jotakin...
+
+-- Ette ole, ette suinkaan.
+
+Genevièven katse palasi itsepintaisesti isään, joka oli jäänyt
+seisomaan neuvottoman näköisenä, itku kurkussa. Lopulta tämä ymmärsi ja
+lähti sanaakaan sanomatta. Tytöt kuulivat hänen astuvan raskaasti
+portaita alas.
+
+-- Sanokaa, onko hän tuon naisen kanssa yhdessä? kyseli sairas heti
+tarttuen serkkunsa käteen ja vetäen hänet vuoteen laidalle istumaan. --
+Teitä minä tahdoin tavata, sillä te yksin voitte kertoa sen minulle...
+Yhdessä he elävät, eikö niin?
+
+Denise ei yllätettynä tiennyt mitä vastata; hän sopersi ja kertoi
+vihdoin tavaratalossa kiertävistä huhuista. Clara kyllästyneenä
+Colombaniin, joka ei jättänyt häntä rauhaan, oli jo sulkenut häneltä
+ovensa, ja Colomban ajoi epätoivoissaan häntä takaa rukoillen häneltä
+armoa nöyränä kuin piesty koira. Sanottiin, että hän aikoi hakea
+paikkaa Louvresta.
+
+-- Jos rakastatte häntä noin paljon, niin hän kyllä vielä palaa
+luoksenne, jatkoi Denise tarjotakseen kuolevalle tämän viimeisen
+lohdutuksen. -- Teidän on vain parannuttava nopeasti, niin hän katuu,
+ja voitte viettää häänne.
+
+Geneviève keskeytti hänet. Hän oli kuunnellut niin ahnaasti, että oli
+jännityksessään noussut istualleen. Mutta pian hän taas kaatui
+vuoteelle.
+
+-- Älkää puhuko sellaista! Tiedänhän minä, että kaikki on lopussa... En
+sano isälle mitään, sillä olen kuullut, että isä itkee, ja äiti voisi
+sairastua siitä. Minulla on lähtö edessä, ja sentähden käskin teitä
+niin kiireesti tulemaan, sillä pelkäsin kuolevani ennen päivän
+nousua... Hyvä Jumala! Vai ei hän siis ole onnellinenkaan.
+
+Denise koetti väittää vastaan vakuuttaen, ettei serkun tila ollut niin
+vakava. Mutta sairas keskeytti vielä kerran hänet ja heittäen peitteen
+päältään paljasti ruumiinsa ujostelematta niinkuin kuoleva, jonka ei
+enää tarvitse kainostella surkeuttaan.
+
+-- Katsokaa minua, hän sanoi... -- Enkö ole oikeassa?
+
+Vavisten Denise vetäytyi vuoteen laidalta henkeä pidättäen ikäänkuin
+peläten huokauksella hävittävänsä nuo elämän jätteet. Hitaasti
+Geneviève veti jälleen peiton päälleen toistaen:
+
+-- Näittehän, en ole enää nainenkaan... Väärin minun puoleltani olisi
+tahtoa vielä hänet omakseni.
+
+He vaikenivat kumpikin ja katsoivat äänettöminä toisiinsa. Vihdoin
+Geneviève sanoi:
+
+-- Kas niin, älkää nyt enää viivytelkö. Teillä on omat tehtävänne. Ja
+kiitos, että tulitte. Tahdoin tietää ja nyt olen tyytyväinen. Jos
+tapaatte hänet, niin sanokaa hänelle terveisiä, että annan hänelle
+anteeksi. Hyvästi, Denise kulta! Suudelkaa minua vielä viimeisen
+kerran.
+
+Denise suuteli häntä väittäen vieläkin vastaan:
+
+-- Älkää tuomitko itseänne. Hoitoa te vain tarvitsette, niin paranette.
+
+Mutta sairas pudisti päätään itsepintaisesti. Hän oli varma asiastaan.
+Kun Denise kääntyi ovea kohti, hän sanoi: Koputtakaa tuolla kepillä,
+että isä tulee. Pelkään olla yksin.
+
+Kun Baudu oli palannut pieneen, synkkään huoneeseen, jossa hän istui
+tuntikausia sairaan vuoteen ääressä, Geneviève sanoi vilkkautta
+teeskennellen Deniselle:
+
+-- Älkää tulko huomenna, se on tarpeetonta, mutta ylihuomenna odotan
+teitä. Viettäkää iltaa minun kanssani.
+
+Seuraavana aamuna kuuden aikaan, päivän sarastaessa, Geneviève kuoli
+neljä tuntia kestäneen kovan kamppailun jälkeen. Hautajaiset vietettiin
+seuraavana lauantaina. Ilma oli kolkko, ja värjöttävää kaupunkia peitti
+synkkä, pilvinen taivas. Valkealla verhottu Elbeufin vanha kauppapuoti
+kuulsi kalvakkana mustaa katua vasten, ja vahakynttilät lepattaen
+sumussa tuikkivat kalpeina kuin hämärtyvän illan tähdet. Helmiseppeleet
+ja suuri vihko valkeita ruusuja peittivät Genevièven pientä
+ruumisarkkua, joka seisoi talon synkässä porttikäytävässä niin lähellä
+katuojaa, että ohiajavat vaunut jo olivat räiskyttäneet likaa
+verhoille. Koko vanha kaupunginosa hukkui kosteuteen haihduttaen ilmaan
+homehtunutta kellarinhajuaan, ja likaisella katukäytävällä tunkeili
+niinkuin aina välinpitämättömien joukko.
+
+Denise oli saapunut jo yhdeksältä ollakseen tätinsä seurassa. Mutta kun
+saaton piti lähteä liikkeelle, rouva Baudu, jonka tulehtuneissa
+silmissä ei enää riittänyt kyyneliä, pyysi Deniseä seuraamaan haudalle
+setää, sillä tämä oli surusta niin murtunut, että hänen tilansa herätti
+levottomuutta. Kun Denise saapui kadulle, oli siihen jo kokoontunut
+paljon ihmisiä. Kaikki kaupunginosan pikkukauppiaat halusivat osoittaa
+Baudun perheelle myötätuntoaan, ja samalla se oli kuin mielenosoitus
+Naisten Aarreaittaa vastaan, jota pidettiin syypäänä Genevièven
+kuolemaan. Kaikki tuon hirviön uhrit olivat saapuvilla, Gaillonin
+aukion trikootavarakauppiaat Bédoré ja sisar, Vanpouillen
+turkkuriveljekset, lelukauppias Deslignières, huonekalukauppiaat Piot
+ja Rivoire. Neiti Tatinkin, entinen valkotavarain kauppias, ja
+Quinette, käsinekauppias, jotka jo aikoja sitten olivat joutuneet
+konkurssiin, olivat katsoneet velvollisuudekseen saapua, toinen
+Batignolles'ista asti, toinen Bastillesta, jossa he nyt olivat muiden
+palveluksessa. Odottaessaan myöhästyneitä ruumisvaunuja nämä mustiin
+pukeutuneet ihmiset seisoivat loassa tuijottaen vihaisesti Aarreaitan
+ikkunoihin, joiden kirkkaat lasiruudut ja loistavat näyttelyt tuntuivat
+herjaukselta surupuvussaan itkevää Vanhaa Elbeufia kohtaan. Siellä
+täällä uteliaat kauppa-apulaiset kumartuivat ikkunoihin katsomaan,
+mutta hirviö itse jatkoi välinpitämättömänä hurjaa menoaan huolimatta
+onnettomista, joiden kuoleman se oli aiheuttanut. Denise haki
+katseellaan veljeään Jeania, ja huomattuaan hänet Bourras'n puodin
+edustalla meni hänen luokseen käskeäkseen häntä auttamaan setää, jos
+tämän voimat pettäisivät. Muutamia viikkoja Jean, joka oli jo mies ja
+ansaitsi kahteenkymmeneen frangiin nousevan päiväpalkan, oli ollut
+sangen vakava, ikäänkuin hänellä olisi ollut salaisia huolia, ja nytkin
+hän oli niin arvokkaan ja alakuloisen näköinen mustassa takissaan, että
+Deniseä oikein hämmästytti, sillä hän ei ollut arvannut, että veli oli
+pitänyt niin paljon serkustaan. Pépé ei ollut mukana, sillä Denise,
+joka tahtoi säästää lapselta tarpeettomat mielenliikutukset, oli
+jättänyt hänet rouva Gras'n luo hakeakseen hänet iltapäivällä
+tervehtimään tätiä ja setää.
+
+Ruumisvaunut viipyivät yhä. Denise katseli liikuttuneena
+vahakynttilöiden häilyviä liekkejä, ja säpsähti kuullessaan takanaan
+tutun äänen. Se oli Bourras. Tämä oli kutsunut viittauksella luokseen
+kastanjakauppiaan, joka harjoitti liikettään kadun toisella puolella
+ahtaassa, viinikauppiaalta vuokratussa kojussa, ja sanoi:
+
+-- Kuulkaa, kunnon ystävä, tehkää minulle vähäinen palvelus. Näettehän,
+että olen pannut oveni lukkoon; jos joku tulee, käskekää tulemaan
+uudestaan. Mutta ei teillä taida olla siitä suurtakaan vaivaa, sillä
+tuskin kukaan tulee.
+
+Sitten vanhus seisoi katukäytävällä äänettömänä niinkuin muutkin.
+Denise vilkaisi salaa puotiin. Bourras ei näkynyt enää pitävän sitä
+kunnossa, ikkunassa oli vain muutamia haalistuneita sateenvarjoja ja
+kaasun mustaamia keppejä. Ne kaunistukset, jotka hän oli tehnyt talon
+julkisivuun, alkoivat jo turmeltua niinkuin ainakin raunioita peittävä
+valeloisto. Vaaleanvihreät maalaukset, peilit, kullattu kilpi, kaikki
+mureni ja likaantui. Mutta vaikka vanhat halkeamat alkoivat jälleen
+näkyä ja kosteuden painamat merkit pilkistää kultauksen alta, niin talo
+pysyi koossa itsepintaisesti tarttuneena Aarreaitan kylkeen kuin suuri
+ruma käsnä, joka ei lähtenyt, vaikka oli naarmuja ja rosoja täynnä.
+
+-- Voi noita konnia! Bourras mutisi. -- Eivät antaisi edes viedä häntä
+pois.
+
+Hänen sanansa tarkoittivat ruumisvaunuja, jotka vihdoinkin olivat
+tulossa, mutta jotka tungoksessa olivat törmänneet Aarreaitan
+kirkaspintaisiin tavaravaunuihin. Vanha kauppias heitti tuuheiden
+kulmiensa alta Deniseen tuikean katseen.
+
+Hitaasti surusaatto lähti liikkeelle vesilätäkköjen poikki. Kun
+valkealla verhoiltu ruumisarkku kulki Gaillonin aukion poikki,
+saattajien silmät kääntyivät vielä kerran tavaratalon ikkunoita kohti,
+joista kaksi myyjätärtä katsoi kadulle hyvillään ohjelmanumerosta.
+Baudu seurasi ruumisvaunuja raskaasti astuen. Hän oli kieltäytynyt, kun
+Jean, joka kulki hänen vieressään, oli tarjonnut hänelle käsivartensa.
+Viimeisenä saatossa tulivat kolmet suruvaunut. Kun jouduttiin
+Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle, riensi Robineau kalpeana ja
+vanhenneena yhtyäkseen kulkueeseen.
+
+Saint-Rochinkadulla oli paljon naisia odottamassa, kaupunginosan
+pikkukauppojen omistajattaria, jotka olivat pelänneet tungosta vainajan
+kodin edustalla. Mielenosoitus alkoi herättää huomiota. Kun
+hautajaismenot oli suoritettu Saint-Honorén kirkossa, miehet seurasivat
+ruumista kävellen, vaikka matka oli pitkä kirkolta Montmartren
+hautausmaalle. Täytyi palata Saint-Rochinkatua pitkin ja vielä
+kerran kulkea Naisten Aarreaitan ohitse. Genevièven ruumista
+kuljetettiin juhlasaatossa tavaratalon ympäri, niinkuin kapinan aikana
+ensimmäistä luodin kaatamaa uhria. Aarreaitan ovella liehui punaisia
+flanellikankaita kuin lippuja ilmassa, ja mattojen näyttely tarjosi
+silmälle verisiä ruusu- ja pionimalleja.
+
+Denise oli noussut vaunuihin, sillä räikeiden vastakohtien herättämä
+tuskainen epäilys kävi hänelle niin sietämättömäksi, ettei hän jaksanut
+kävellä. Saaton oli täytynyt pysähtyä Dix-Décembrenkadulle uuden
+julkisivun liikennettä häiritsevien rakennustelineiden eteen, ja Denise
+huomasi Bourras'n, joka oli jäänyt jälkeen ja laahasi jäykkää jalkaansa
+aivan vaunujen perässä. Vanhus olisi tuskin koskaan päässyt
+hautausmaalle asti, jollei hän olisi huomannut Deniseä ja noussut
+vaunuihin joissa tämä oli yksin.
+
+-- Nuo onnettomat polvet ovat minulle kiusana, kuiskasi hän. -- Älkää
+siirtykö noin syrjään!... Enhän minä teitä vihaa!
+
+Hänen karkeapintainen ystävyytensä oli sama kuin ennenkin. Hän pauhasi
+ja sadatteli ja väitti, että Baudu oli lujatekoinen mies, kun vielä
+jaksoi tällaisia iskuja saatuaan kävelläkin. Oli lähdetty jälleen
+liikkeelle, ja Denise näki ikkunasta Baudun joka yhä raskaasti astuen
+ohjasi ruumisvaunujen takana saaton hidasta ja hankalaa kulkua. Sitten
+hän painautui nurkkaansa ja kuunteli vaunujen yksitoikkoisesti
+tuuditellessa vanhan sateenvarjokauppiaan loppumatonta lavertelua.
+
+-- Poliisin asia olisi raivata esteet pois kadulta, sanoi ukko...
+-- Jo puolitoista vuotta rakennustyöt ovat olleet vastuksena, ja
+äskettäin eräs mies kuuluu saaneen työmaalla surmansa. Yhdentekevää!
+Mutta kun seuraavan kerran tahtovat laajentua, niin heidän
+täytyisi rakentaa siltoja katujen yli... Teitä kuuluu nyt olevan
+kaksituhattaseitsemänsataa kauppa-apulaista, ja tänä vuonna
+liikevaihtonne sanotaan nousevan sataan miljoonaan. Jumala armahtakoon!
+Sataan miljoonaan.
+
+Denisellä ei ollut siihen mitään vastaamista. Saatto kääntyi Chaussée
+d'Antininkadulle, missä ajoneuvojen tungos taas viivytti sitä. Bourras
+jatkoi puhettaan silmät elottomina kuin olisi puhunut unissaan. Hän ei
+vieläkään käsittänyt mistä syystä Naisten Aarreaitta oli päässyt
+voitolle, mutta hän myönsi, että vanha kauppa oli joutunut tappiolle.
+
+-- Robineau parka on hukassa, hän sanoi, -- mennyttä miestä... Ja
+Bédoré ja Vanpouille eivät pysy myöskään pystyssä. Heidän jalkansa
+pettävät niinkuin minunkin. Deslignières kai kohta kuolee halvaukseen,
+ja Piot ja Rivoire ovat sairastuneet keltatautiin. Ei ole lapsi paralla
+kovinkaan kaunis saatto, pelkkiä luurankoja koko joukko. Mahtaa olla
+nauramista noilla ihmisillä, jotka katselevat tätä vararikkoisten
+kulkuetta... Ja samaa menoa yhä jatketaan. Nuo konnat perustavat
+yhä uusia osastoja, ottavat kaupitellakseen kukkia, hattuja,
+hajuvesiä, jalkineita, ja tiedänkö edes mitä kaikkea vielä. Grognet,
+Graumont'inkadun hajuvesikauppias, saa hommata poismuuttoa, ja minä en
+antaisi kymmentä frangiakaan Naud'n jalkinekaupasta Antininkadulla. Ja
+Saint-Annenkadulle saakka tuon ruton vaikutus ulottuu, sillä sieltä
+häviää kohta Lacassagne, jolla on tekokukka- ja sulkakauppa, ja rouva
+Chadeuil, jonka hatut tunnettiin laajoissa piireissä... Ja näiden
+jälkeen muita ja yhä muita. Kaikkiin kaupunginosamme kauppoihin tauti
+tarttuu. Kun verkasaksat ottavat myydäkseen saippuoita ja kalosseja,
+niin yhtä hyvin he kai osaavat myydä paistettuja perunoitakin. Kunniani
+kautta, maailma on pilaantumassa!
+
+Ruumisvaunut kulkivat Trinitén aukion poikki, ja synkästä nurkastaan
+Denise, vanhan kauppiaan valituksia kuunnellen, näki arkun, joka meni
+jo Blanchenkatua, ja iäkkään miehen, joka seurasi sitä mykkänä ja
+sokeana kuin teurastettavaksi talutettava härkä. Teuraskarjalta
+näyttivät kaikki nuo vararikkoiset, jotka kuljettivat häviötään pitkin
+Pariisin likaisia katuja. Bourras'n ääni kävi kumeammaksi ja puhe
+hitaammaksi niinkuin kulkukin Blanchenkadun jyrkkää vastamäkeä
+noustessa.
+
+-- Minulla on tilit selvillä... Mutta puoliani pidän enkä hellitä. Hän
+oli hävinnyt oikeudessa. Minä olen saanut siitä kahden vuoden aikana
+maksaakin asianajajalle ja asiamiehille, mutta yhdentekevää! Minun
+puotini alta hän ei pääse kulkemaan. Tuomarit ovat päättäneet, ettei
+sellaista työtä voi pitää tarpeellisena korjaustyönä. Ajatelkaa,
+hänellä oli aikomus rakentaa maan alle sali, missä kankaiden
+värivaikutuksia olisi arvosteltu kaasuvalaistuksessa, maanalainen
+huone, joka olisi yhdistänyt trikootavaraosaston verkaosastoon.
+Raivoissaan hän on, sillä hän ei voi sulattaa, että minun kaltaiseni
+vanha kuhnus sulkee häneltä tien, kun muu maailma lankeaa polvilleen
+hänen helistellessään rahojaan. Mutta minä en koskaan! En suostu, siitä
+olen selvillä. Mahdollista, että kaadun siihen. Nyt kun olen joutunut
+ulosottomiesten kanssa tekemisiin, tiedän, että tuo konna ostaa minun
+velkakirjani tehdäkseen minulle jonkin ruman kepposen. Olkoon
+menneeksi! Hän käskee, ja minä panen vastaan, ja tuhat tulimmaista,
+vastaan minä panen silloinkin, kun olen neljän laudan välissä niinkuin
+tuo tyttö parka tuossa.
+
+Kun saavuttiin Clichyn puistokadulle, vaunut vierivät nopeammin, ja
+tietämättään ihmiset kiirehtivät kulkuaan päästäkseen perille. Bourras
+jätti kertomatta sen, että oli joutumaisillaan kadulle kerjäämään,
+ettei tiennyt kuinka selvitä sekavista asioistaan ja kuinka torjua
+vekseliprotestien tulva viivyttääkseen vararikkoa. Denise, joka tiesi
+hänen tilanteensa, luopui äänettömyydestään ja sanoi rukoilevalla
+äänellä:
+
+-- Herra Bourras, älkää nyt enää panko vastaan... Antakaa minun
+selvittää asianne.
+
+Mutta Bourras keskeytti ärjyen:
+
+-- Olkaa vaiti! Asia ei koske teitä eikä ketään!... Olette kunnon tyttö
+ja olen kuullut kerrottavan, että osaatte aika lailla kiusata tuota
+miestä, joka luuli voivansa ostaa teidät niinkuin minun talonikin.
+Mutta mitä te siihen vastaisitte, jos minä neuvoisin teitä suostumaan?
+Sanokaapa se! Taitaisitte antaa minulle aika kyytiä... No niin! Kun
+minä panen vastaan, niin älkää te pistäkö siihen nenäänne!
+
+Kun vaunut pysähtyivät hautausmaan portille, hän astui alas Denisen
+kanssa. Baudun perhehauta oli ensimmäisen käytävän varrella vasemmalla.
+Muutamassa minuutissa oli toimitus haudalla suoritettu. Setä Baudu
+tuijotti niin kiinteästi avonaiseen hautaan, että Jeanin täytyi vetää
+hänet syrjään. Läsnäolijat seisoivat hajallaan lähihautojen ympärillä.
+Kaikki nuo kellarimaisten puotien kosteudesta verettömiksi käyneet
+kauppiaskasvot näyttivät pilvisen taivaan harmaassa valossa
+tavallistakin kurjemmilta. Kun arkku hiljaa liukui hautaan, näppyiset
+posket kalpenivat, suipenneet nenät painuivat maata kohti, ja
+sappisairauden kellertämät, numeroiden lukemisesta heikenneet silmät
+sumenivat.
+
+-- Kaikkien meidän pitäisi piiloutua tuohon koloon, sanoi Bourras
+Deniselle, joka oli jäänyt seisomaan hänen viereensä. -- Tuon tyttö
+paran kanssa menee koko kaupunginosamme hautaan... Vanha kauppatapa
+sisältyy valkeisiin ruusuihin, jotka heitetään arkulle.
+
+Denise palasi setänsä ja veljensä vaunuissa haudalta. Päivän loppukin
+tuntui sietämättömän raskaalta hänestä. Ensiksikin hän sai
+levottomuuden aihetta Jeanin kalpeudesta, ja kun hän ymmärsi, että
+tällä oli taas lemmenasia kysymyksessä, hän avasi kukkaronsa tehdäkseen
+selonteosta lopun, mutta Jean kieltäytyi ottamasta rahoja ja väitti,
+että tällä kertaa asia oli vakavampaa laatua. Kysymyksessä oli rikkaan
+sokerileipurin veljentytär, joka ei suostunut ottamaan vastaan
+orvokkivihkoakaan. Iltapäivällä, kun Denise meni hakemaan Pépéä rouva
+Gras'n luota, tämä ilmoitti, ettei jaksanut enää pitää noin suurta
+poikaa hoidossa. Poika oli siis pakko saada kouluun ja erota hänestä.
+Kun hän vei Pépén sedän ja tädin luo, Vanhassa Elbeufissa vallitseva
+synkkä toivottomuus kirveli hänen sydäntään. Puoti oli suljettu ja
+vanhukset kyhjöttivät pilkkopimeässä pienen salinsa perällä muistamatta
+sytyttää kaasua. He olivat viettäneet kahden hämärtävän päivän loppua
+tyhjäksi käyneessä kodissa. Nurkkien pimeys näytti tiivistyneen
+Genevièven kuoleman jälkeen, ja kosteuden syömät vanhat kattohirret
+tuntuivat vain odottaneen tätä kolausta romahtaakseen alas. Setä
+voimatta asettua jatkoi yhä sokeaa ja mykkää surusaattoaan kiertäen
+pöytää, täti taas, äänettömänä hänkin, oli lyyhistynyt tuolilleen
+kalmankalpeana kuin verenvuotoon kuolemaisillaan oleva haavoitettu. He
+eivät itkeneet silloinkaan, kun Pépé suuteli heidän kylmiä poskiaan.
+Denise tukahdutti kyyneleensä.
+
+Mouret kutsutti Denisen luokseen illan suussa puhuakseen eräästä
+puvusta, jonka halusi laskea kaupan. Denise, jonka sydäntä hänen äsken
+näkemänsä pohjaton kurjuus vielä kuohutti, ei voinut olla kertomatta
+siitä Mouret'llekin, ja hän otti puheeksi vanhan sateenvarjokauppiaan
+surkean tilan. Bourras'n nimen kuullessaan Mouret kiivastui. Sekö vanha
+hullu, joka myrkytti hänen elämänsä ja pilasi hänen suunnitelmansa
+mielettömällä itsepintaisuudellaan. Miksi hän ei suostunut luovuttamaan
+hökkeliään, joka oli suorastaan häpeäksi Naisten Aarreaitalle, ainoa
+paikka, joka tavaratalon hankkimalla laajalla alueella oli vielä
+vanhaa? Asia vainosi painajaisena Mouret'ta, ja olisipa joku muu tullut
+puhumaan hänelle Bourras'sta, niin ero olisi seurannut. Koppi olisi
+ollut potkaistava kumoon. Mitä hän sille taisi! Oli mahdotonta antaa
+tuon kurjan hökötyksen seistä siinä. Pois se täytyi raivata tavaratalon
+tieltä, kävipä tuolle hourailijalle miten tahansa! Mouret alkoi
+luetella Bourras'n talosta tarjoamiaan rahasummia. Sataantuhanteen
+frangiin hän oli nostanut. Eikö siinä kyllin! Hän ei ruvennut
+tinkimään, antoi mitä vaadittiin, mutta täytyihän toisellakin olla sen
+verran järkeä, että salli hänen lopettaa alkamansa työn. Tuliko
+kenellekään mieleen pysähdyttää rautatieveturia! Denise kuunteli silmät
+maahan luotuina, ja kaikki hänen vastaväitteensä perustuivat
+tunteisiin. Bourras oli niin vanha. Eikö voinut odottaa hänen
+kuolemaansa, eikä ruveta hätyyttämään. Mutta Mouret sanoi, ettei hän
+voinut enää peräytyä, sillä neuvosto oli tehnyt päätöksensä ja
+Bourdoncle oli saanut asian ajaakseen. Denise ei voinut sanoa siihen
+mitään, vaikka hänen kävi vanhusta sääliksi.
+
+Syntyi painostava äänettömyys. Sitten Mouret itse alkoi puhua Baudun
+perheestä. Hän surkutteli heitä suuresti heidän tyttärensä kuoleman
+johdosta. Hyviä ihmisiä he olivat, kaikin puolin kunnioitettavia, mutta
+onni ei ollut heille suotuisa. Sitten hän taas rupesi perustelemaan
+kantaansa. Olihan hän toivonut heidän häviötään, sitä hän ei voinut
+kieltää. Mitä varten he niskoittelivat niin itsepintaisesti tuossa
+vanhoillisen kaupankäynnin syömässä kojussa; ei ollut ihme,
+jos katto romahtaisikin heidän päälleen. Hän oli varottanut sen
+seitsemän kertaa, oli lähettänyt heille terveisiä Denisen kautta ja
+ennustanut onnettomuutta, jos eivät ajoissa luopuisi naurettavista
+ennakkoluuloistaan. Ratkaisu oli tulossa, eikä maailmassa ollut niin
+voimakasta, joka olisi sitä estänyt. Eihän häneltä voitu vaatia,
+että hän luopuisi omasta edustaan säästääkseen kaupunginosansa
+pikkukauppiaita. Jos hän olisikin tarpeeksi hullu sulkeakseen
+Aarreaitan, niin toinen tavaratalo kohoaisi heti viereen, sillä aate
+oli kypsynyt ja sirottanut siemenensä kaikkiin ilmansuuntiin.
+Vuosisatojen myrsky, joka oli lennättänyt ne maailmalle, oli kaatanut
+samalla myös muinaisuuden lahonneen rakennuksen. Mouret oli vähitellen
+innostunut puhuessaan, ja hänen sanoissaan oli lentoa ja vauhtia, kun
+hän puolustautui tahtomattaan kaatamiensa uhrien vihaa vastaan, noiden
+kuoleman kynsissä vääntelevien pikkukauppojen hätähuutoja vastaan.
+Täytyihän kuolleet haudata. Hän teki liikkeen ikäänkuin olisi kaatanut
+vanhat kauppatavat maahan, lakaissut kokoon ja työntänyt yhteiseen
+hautaan jäännökset, jotka olivat häpeäksi Pariisin päivänpaisteisille
+kaduille. Tunnonvaivoja hänellä ei ollut, oman aikansa työtä hän
+suoritti. Sen tiesi Denisekin, joka rakasti elämää, joka piti laajalle
+ulottuvasta, julkisuuden päivänvalossa elävästä kaupankäynnistä. Denise
+kuunteli häntä kauan sanaakaan sanomatta. Sitten hän meni pois, mieli
+arveluja täynnä.
+
+Yöllä Denise nukkui huonosti. Hän käänteli vuoteessaan mielikuvien
+vaivaamana. Hänestä tuntui, että hän oli vielä lapsi ja että hän
+vanhempiensa puutarhassa Valognes'issa hyrähti itkuun nähdessään kuinka
+hämähäkit söivät kärpäsiä ja pääskyset hämähäkkejä. Oliko siis totta,
+että kuolema oli maailman lannoittajana välttämätön, että elämän taimen
+täytyi itää hautojen mullasta? Sitten hän oli seisovinaan Genevièven
+haudalla, ja hänelle muistuivat mieleen setä ja täti istumassa
+kahdenkesken pimeän ruokasalinsa perällä. Äkkiä, kesken hiljaisuutta,
+hän oli kuulevinaan kumean ryminän. Bourras'n talo luhistui raunioiksi,
+ikäänkuin suuret vedet olisivat murtaneet siltä perustuksen. Sitten
+seurasi taas ahdistava hiljaisuus, jonka vähän ajan kuluttua keskeytti
+uusi ryminä, ja sen jälkeen uusi ja vieläkin. Robineau, Bédoré ja
+sisar, Vanpouillet ja muut, kaikki romahtivat maahan toinen toisensa
+perästä. Saint-Rochin kaupunginosan pikkukauppa katosi kuin
+näkymättömän iskun kaatamana maahan vierivän kivikuorman jyrinällä.
+Ääretön tuska vavahdutti hänet hereille. Hyvä Jumala, mitä kidutusta!
+Itkeviä lapsia, kodittomiksi jääneitä vanhuksia, vararikon
+sydäntäsärkevää kurjuutta!! Hänen oli mahdotonta pelastaa ketään! Hänen
+täytyi tunnustaa tämä kaikki välttämättömäksi, myöntää että Pariisin
+vastainen terveys oli näistä kurjuuden tuokioista riippuvainen! Päivän
+sarastaessa hän rauhoittui. Surustaan huolimatta hän tunsi, että täytyi
+alistua, mutta uni ei tullut vieläkään. Silmät auki hän tuijotti
+kirkastuviin ikkunaruutuihin. Siitä ei päässyt mihinkään. Verot olivat
+verellä maksettava, uudet aatteet vaativat marttyyrinsä päästäkseen
+voitolle, edistyksen tie kulki hautojen yli. Hän ymmärsi, ettei hänen
+tarvinnut tuomita itseään pahantekijäksi, ettei hänen työnsä
+tarkoittanut lähimmäisten tuhoamista. Hänen pelkonsa haihtui ja suli
+sääliksi noita uuden ajan synnyttämiselle välttämättömiä tuskia
+kohtaan. Ja hän alkoi miettiä keinoja niiden lieventämiseksi. Hän olisi
+tahtonut suojella ainakin omaisensa lopulliselta tuholta!
+
+Mouret'n lempeäsilmäiset, intohimosta värähtelevät kasvot kohosivat
+hänen eteensä. Mouret ei varmaankaan kieltäisi häneltä apuaan;
+hän suostuisi kyllä myöntämään onnettomille kohtuullisen
+vahingonkorvauksen. Denisen ajatukset saivat uuden käänteen, eksyivät
+arvostelemaan Mouret'ta. Denise tunsi kyllä hänen elämänsä kirjavuuden.
+Hän tiesi, että Mouret oli solminut lemmensuhteita hankkiakseen
+itselleen aineellisia etuja, että hän oli teeskennellyt rakkautta
+raivatakseen itselleen tietä, että rouva Desforges oli ollut hänelle
+yksinomaan välikappaleena hänen tahtoessaan saada kosketuksen paroni
+Hartmanniin, että hän oli huvituksensa hakenut mistä sattui, Claran ja
+muiden hänen kaltaistensa seurasta, joiden ostettu suosio ei ollut
+jättänyt jälkeäkään hänen mieleensä. Mutta lemmenseikkailut, joille
+talossa naurettiin, eivät voineet vähentää hänen neronsa loistoa
+eivätkä hänen voittajanryhtiään. Siinä oli hänen viehätyksensä.
+Denise ei olisi koskaan voinut antaa hänelle anteeksi rakkauden
+teeskentelemistä määrättyjen etujen saavuttamiseksi, tuota intohimon
+teeskentelyssä piilevää kylmyyttä, jollei hän olisi nähnyt Mouret'n nyt
+kärsivän. Kärsimys oli jalostuttanut häntä ja sillä hän sovitti entiset
+rikoksensa.
+
+Jo samana aamuna Mouret Denisen pyynnöstä lupasi antaa Baudulle ja
+Bourras'lle kohtuullisen vahingonkorvauksen silloin kun näiden täytyi
+antautua. Viikot vierivät. Denise pistäytyi joka ilta hetkeksi setänsä
+synkkään puotiin, johon hänen naurunsa ja rohkea luottamuksensa toi
+hiukan vilkkautta. Mutta tädin tila herätti hänessä levottomuutta. Aina
+siitä lähtien kuin Geneviève oli kuollut, rouva Baudu oli ollut
+ikäänkuin horroksissa käyden tunti tunnilta heikommaksi, ja kun häneltä
+kysyttiin hänen terveyttään, hän vastasi kummastellen, ettei häntä
+vaivannut mikään, häntä nukutti vain vähäsen. Naapurit pudistivat
+päätään hänet nähdessään. Rouva paran ei tarvinnut kauan surra
+tytärtään.
+
+Eräänä iltana, kun Denise palasi Baudun luota, hän kuuli Gaillonin
+aukiota kiertäessään hätähuudon. Kadullakulkijat riensivät paikalle
+pelon ja säälin kuohuttamina niinkuin aina onnettomuuden sattuessa.
+Batignolles'ista Bastilleen kulkeva ruskea linjavaunu oli ajanut miehen
+yli Neuve-Saint-Augustininkadun kulmassa suihkukaivon edustalla.
+Raivostunut ajaja oli noussut kiroillen seisomaan ja koetti hillitä
+pystyyn kavahtaneita mustia hevosiaan.
+
+-- Jumaliste! Eivätkö osaa katsoa eteensä, senkin tolvanat!
+
+Hevoset saatiin pysähtymään. Ihmiset tunkeilivat loukkaantuneen
+ympärillä, ja muuan poliisi osui paikalle. Ajaja kutsui todistajiksi
+vaunun katolla olleet matkustajat, jotka myös olivat nousseet ja
+kurkistelivat alas nähdäkseen mitä oli tapahtunut. Ajaja oli niin
+vihoissaan, että sai tuskin sanaa suustaan.
+
+-- Hullu kai hän on... Siinä seisoi kuin kotonaan. Ja kun minä
+varoitin, niin hän heittäytyi pyörien alle!
+
+Muuan työmies, joka onnettomuuden sattuessa oli ollut maalaamassa
+läheisen talon seinää, juoksi vaunujen luo sivellin kädessä ja huusi
+kimeällä äänellä:
+
+-- Älä hätäile! Minä näin, että hän heittäytyi vaunujen alle... Näin
+hän kyyristyi. Mahtoi olla elämään kyllästynyt...
+
+Oli muitakin, jotka olivat nähneet, ja yleinen mielipide oli, että
+kysymyksessä oli itsemurhayritys. Poliisi piti tutkintoa. Vaunuista
+laskeutuneet naiset poistuivat kiireesti, taakseen katsomatta, väristen
+vieläkin muistaessaan, kuinka oudosti heitä oli puistattanut pyörien
+kulkiessa pehmeän ruumiin yli. Mutta Denise, jonka sääli tapaturman
+sattuessa pakotti aina toimintaa, oli sitten kysymyksessä koira,
+hevonen tai ihminen, lähestyi onnetonta, joka makasi maassa
+tainnoksissa, takki lian tahraamana. Hän tunsi tämän heti.
+
+-- Herra Robineau, hän huusi säikähtyneenä.
+
+Poliisi alkoi tiedustella häneltä loukkaantuneen nimeä, ammattia,
+osoitetta. Denise osasi vastata kaikkeen. Onneksi ajaja oli osannut
+kääntää niin taitavasti vaunut syrjään, että pyörät olivat kulkeneet
+vain jalkojen yli, mutta kummankin säären pelättiin katkenneen. Neljä
+miestä kantoi uhrin Gailloninkadun apteekkiin, ja linjavaunu lähti taas
+liikkeelle.
+
+-- Jumaliste, on tämäkin päivä, mutisi ajuri lyöden piiskallaan
+hevosia.
+
+Denise oli seurannut Robineauta apteekkiin. Kun lääkäriä ei heti
+löydetty ja apteekkarin mielestä mitään suoranaista vaaraa ei ollut,
+päätettiin loukkaantunut kantaa kotiin ja mentiin hakemaan
+poliisitoimistosta paareja. Denise päätti lähteä edeltäpäin
+valmistamaan rouva Robineauta tähän hirveään iskuun. Mutta hän pääsi
+töin tuskin kadulle, sillä niin paljon ihmisiä oli kokoontunut portin
+eteen. Tämä pöyristyttäviä uutisia himoitseva joukko kasvoi joka
+minuutti. Naiset ja lapset nousivat varpailleen nähdäkseen eivätkä
+väistyneet, vaikka heitä olisi kuinka kehoitettu. Jokainen uusi ihminen
+keksi oman juttunsa, ja jo tiedettiin kertoa, että onnettomuuden uhri
+oli pudonnut ikkunasta kadulle vaimonsa rakastajan tyrkkäämänä.
+
+Saavuttuaan Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle Denise näki jo kaukaa
+rouva Robineaun seisovan liikkeen ovella. Näin hän sai tekosyyn
+pysähtyä, ja hän jäi juttelemaan miettien kuinka kertoa hirveän
+uutisensa. Myymälä tuntui autiolta, ja vallitseva epäjärjestys puhui
+selvää kieltään asioiden huonosta tilasta. Pelätty ratkaisu oli tullut,
+ja paris-bonheur oli päässyt kilpailijakankaasta voitolle viimeisen
+viiden centimen hinnanalennuksen jälkeen. Nyt kangasta sai jo ostaa
+neljästä frangista yhdeksästäkymmenestäviidestä, ja Gaujeanin silkki
+oli saavuttanut Waterloonsa. Jo kaksi kuukautta Robineau oli ollut kuin
+tulessa koettaessaan siirtää tuonnemmaksi uhkaavaa vararikkoa.
+
+-- Tapasin miehenne Gaillonin aukiolla, sanoi Denise, joka oli mennyt
+sisälle liikkeeseen.
+
+Rouva Robineau, joka tietämättä syytä miksi vähän väliä katsoi
+levottomasti kadulle, sanoi:
+
+-- Äsken juuri, vai?... Odotan häntä kotiin. Gaujean kävi täällä, ja he
+menivät yhdessä ulos.
+
+Hän oli yhä kaunis, ja sama viehättävä hilpeys kuin ennenkin kirkasti
+hänen kasvojaan, mutta hän oli väsynyt, sillä hän odotti lasta, ja hän
+näytti vieläkin eksyneemmältä kuin ennen tässä myymälässä, jonka
+monimutkaisia asioita hän ei ymmärtänyt ja josta ei ollut hänen
+lempeälle luonteelleen muuta kuin harmia. Hän oli kysynyt usein
+mieheltään, mitä hyötyä kaikesta tästä oli. Paljon parempi heidän olisi
+ollut asua pienessä huoneessa ja syödä vain leipää.
+
+-- Kuulkaahan, Denise, hän sanoi, ja hänen hymynsä himmeni vähän, --
+minun ei tarvitse salata mitään teiltä... Asiat eivät suju, ja mieheni
+ei saa enää yöllä unta. Tänäänkin Gaujean tuli taas kiusaamaan häntä
+maksettavaksi langenneiden vekselien tähden. Olin aivan menehtyä
+levottomuudesta, kun minun täytyi olla täällä yksin.
+
+Hän tahtoi palata ovelle, mutta Denise astui eteen. Hän oli kuullut
+lähestyvät joukon äänet, ja hän arvasi paarien olevan tulossa
+saattojoukon seuraamana. Hänen täytyi siis kertoa, vaikka hänen
+kurkkunsa tuntui aivan kuivalta ja ne lohduttavat sanat, jotka hän oli
+aikonut lausua, olivat häipyneet hänen mielestään.
+
+-- Älkää pelästykö! Ei ole syytä pelkoon... Herra Robineaulle on
+tapahtunut onnettomuus, näin hänet äsken... He tuovat hänet kotiin.
+Pyydän teitä, älkää pelästykö!
+
+Nuori vaimo kuunteli kalpeana ymmärtämättä mistä oli kysymys. Ihmisiä
+alkoi keräytyä kadulle. Ajurinvaunut eivät päässeet liikkumaan, ja
+ajurit kiroilivat. Kantajat olivat asettaneet paarit kadulle avatakseen
+myymälän lasioven kummankin puoliskon.
+
+-- Tapaturma se on, jatkoi Denise, joka tahtoi pitää itsemurhayrityksen
+salassa. -- Hän oli jalkakäytävällä ja luiskahti ja kaatui linjavaunun
+alle... Jalat vain jäivät alle! Lääkäriä ollaan hakemassa... Älkää
+pelästykö!
+
+Rouva Robineauta puistatti. Hän päästi pari käheää huutoa; sitten hän
+painui maahan paarien viereen koettaen vapisevilla käsillään vetää
+verhoja syrjään. Kantajat jäivät liikkeen edustalle odottamaan lääkärin
+tuloa viedäkseen paarit pois. Robineauhon ei uskallettu enää koskea,
+tämä oli tullut tajuihinsa ja vähinkin liike tuotti hänelle
+sietämättömiä tuskia. Kun hän näki vaimonsa, herahtivat kyyneleet hänen
+silmiinsä. Vaimo suuteli häntä ja itkien tuijotti kiinteästi häneen.
+Kadulla uteliaiden joukko kasvoi. Ikkunoiden takana yleisö seurasi
+tapahtumia kiiluvin silmin niinkuin teatterissa. Työhuoneesta karanneet
+ompelutytöt olivat vähällä särkeä lasit tunkeillessaan lähemmäksi.
+Silloin Denise peittääkseen ahneilta katseilta sydäntäsärkevän
+kohtauksen ja pitäen sopivimpana sulkea myymälän meni laskemaan alas
+rautakaihtimet. Pyörä naukui kimeästi kääntyessään ja rautapeltiset
+säleet laskeutuivat hitaasti kuin esirippu jännittävän näytöksen
+loputtua teatterissa. Kun hän palasi sisään suljettuaan ovenkin, hän
+näki kaihtimien reikien heikossa valossa rouva Robineaun, joka yhä
+painoi miestään toivottomaan syleilyynsä. Liike tuntui näyttämöltä,
+jäljellä oli tähtien tuikkeessa tapahtuva pariisilaisen katudraaman
+ratkaisu. Lopulta rouva Robineau kykeni taas puhumaan.
+
+-- Oi rakas, rakas, rakas! hän valitti.
+
+Hän ei keksinyt muuta, ja Robineau nähdessään hänet niin heikkona ja
+värisevänä paarien vieressä polvillaan ei voinut vastustaa omantuntonsa
+soimauksia, vaan tunnusti hänelle kaikki. Tuskat eivät estäneet häntä
+puhumasta, kun hän pysyi liikkumattomana, silloin häntä ei vaivannut
+muu kuin jalkojen polttava paino.
+
+-- Suo minulle anteeksi, hän rukoili. -- Hullu kai minä olin. Kun
+asianajaja Gaujeanin kuullen sanoi minulle, että vararikkoilmoitus
+olisi tehtävä huomenna, niin minusta tuntui, että koko huone
+ympärilläni oli tulessa... Sitten en enää muista mitään. Kuljin pitkin
+Michodièrenkatua ja olin huomaavinani, että Aarreaitassa pilkattiin
+minua. Minun oli mahdoton kestää tuon kirotun talon ilkuntaa. Juuri
+silloin näin vaunun kääntyvän kulmauksesta; samassa ajattelin Lhommea
+ja hänen käsivarttaan ja heittäydyin alle.
+
+Rouva Robineau oli vajonnut lattiaan kuullessaan tämän hirveän
+tunnustuksen. Hyvä Jumala, tahallaanko hän oli tehnyt sen! Nähdessään
+Denisen, joka kumartui hänen ylitseen, hän tarttui hänen käteensä
+hakeakseen apua. Loukkaantunut, joka ei kestänyt mielenliikutusta, oli
+mennyt jälleen tainnoksiin. Tohtoria vain ei kuulunut. Kaksi miestä
+juoksi ympäri kaupunginosaa etsimässä lääkäriä, ja talon ovenvartijakin
+oli lähtenyt liikkeelle.
+
+-- Älkää pelätkö, toisti Denise, joka hänkin nyyhkytti.
+
+Silloin rouva Robineau lattialla istuen ja poski painettuna paarien
+laitaa vastaan alkoi purkaa sydäntään:
+
+-- Jos kertoisin teille kaiken... Minun tähteni hän tahtoi kuolla.
+Alinomaa hän sanoi minulle: "Olen varastanut sinulta. Olen hävittänyt
+rahasi." Yöllä hän näki unta kuudestakymmenestätuhannesta frangista,
+heräsi aivan hiessä ja kiroili taitamattomuuttaan. Koska hänellä ei
+muka ollut enempää järkeä, hänen ei olisi pitänyt panna alttiiksi
+toisen omaisuutta. Tiedättehän, että hänellä on aina ollut hermostunut
+ja levoton luonne. Lopuksi hän houraili, niin että oikein pelkäsin. Hän
+luuli näkevänsä minut kadulla kerjäämässä, minut, jota hän niin
+suuresti rakasti, jonka hän olisi tahtonut tehdä rikkaaksi,
+onnelliseksi...
+
+Mutta kääntäessään päänsä sairasta kohti hän huomasi, että tällä oli
+silmät auki ja hän jatkoi:
+
+-- Oi, armaani, miksi teit näin...? Niinkö ahneeksi minua luulit? Usko
+pois, minusta on yhdentekevää, teemmekö vararikon vai emmekö. Emmehän
+me ole onnettomia, kun vain saamme olla yhdessä... Anna heidän viedä
+kaikki, ja sitten menemme yhdessä pois jonnekin, missä sinun ei enää
+tarvitse kuulla puhuttavankaan heistä. Voithan siitä huolimatta tehdä
+työtä ja saat nähdä kuinka hyväksi kaikki vielä muuttuu.
+
+Hän oli painanut otsansa miehensä kalpeiden kasvojen viereen, ja heitä
+ahdisti kumpaakin niin tuskainen mielenliikutus, että he eivät
+pystyneet puhumaan. Hiljaisuus oli niin rikkumaton, että kaupan olisi
+voinut luulla nukkuvan harmahtavan hämärän helmassa, kun sitä vastoin
+rautakaihtimien toisella puolen keskipäivän vilkas elämä rämisevine
+rattaineen ja meluavine joukkoineen kuohutti katua. Denise, joka vähän
+väliä pistäytyi eteiseen katsomaan lääkäriä, toi vihdoinkin ilosanoman:
+
+-- Tohtori!
+
+Ovenvartijan hakema lääkäri, kirkassilmäinen nuori mies, piti parhaana
+tutkia sairas ennenkuin hänet nostettiin vuoteeseen. Vasen jalka vain
+oli katkennut nilkan yläpuolelta. Murtuma ei ollut vakavaa laatua, eikä
+tarvinnut pelätä seurauksia. Paarit aiottiin juuri kantaa huoneen
+perälle, kun Gaujean saapui tehdäkseen selkoa viimeisestä
+sovitteluyrityksestään, joka sekin oli mennyt myttyyn. Vararikon
+julistaminen oli päätetty.
+
+-- Mitä on tapahtunut? hän kuiskasi.
+
+Denise selitti hänelle asian. Vierasta näkyi hiukan hävettävän, ja
+huomatessaan sen Robineau sanoi hänelle heikolla äänellä:
+
+-- En ole teille vihoissani, mutta ette tekään ole tähän aivan syytön.
+
+-- Meissä kummassakaan ei ollut miestä sellaisen taakan kantamiseen,
+Gaujean vastasi. -- Minä en ole paljon paremmassa asemassa kuin tekään.
+
+Paarit nostettiin ylös. Loukkaantunut jaksoi vielä vastata:
+
+-- Tuskin paremmatkaan olisivat siihen kyenneet... Ymmärrän, että
+vanhat jarruttajat, sellaiset kuin Baudu ja Bourras, pysyvät
+itsepintaisesti vanhassa kiinni. Mutta me nuoret, jotka jo aloimme
+tottua uusiin oloihin, meidän olisi pitänyt tietää, että mikä on
+kuollut, se on kuollut.
+
+Hänet vietiin pois. Rouva Robineau syleili Deniseä, ja hänen
+innokkaassa jäähyväissuutelossaan oli melkein iloa. Hän oli päässyt
+liikeasioista vapaaksi. Mennessään Denisen kanssa Gaujean otti vielä
+asian puheeksi ja myönsi, että Robineau oli oikeassa. Mieletöntä oli
+taistella Naisten Aarreaittaa vastaan. Hän kyllä puolestaan tiesi
+olevansa hukassa, jos häntä ei siellä otettu armoihin. Hän oli jo
+edellisenä iltana salaa tiedustellut Hutinilta, jonka piti tulla
+Lyoniin, mutta hänen ei juuri kannattanut toivoa. Hän koetti voittaa
+Denisen liittolaisekseen, sillä hän oli kuullut tämän vaikutusvallasta.
+
+-- Kunniani kautta, hullu minä olisin, jos rupeaisin enää
+tehtailijoiden asiaa ajamaan! Pilkan alaiseksi joutuisin, jos panisin
+toimeentuloni alttiiksi niiden hyväksi, jotka kilpailevat kuka
+halvemmalla kutoisi... Hyvä Jumala, niin se on kuin kerran sanoitte:
+tehdasliikkeen tulee edistyä kauppaliikkeen kanssa rinnan järjestämällä
+toimintansa ajanmukaiseksi ja keksimällä uusia toimintatapoja. Kaikki
+kyllä selviää, kun yleisö vain on tyytyväinen.
+
+Denise naurahti.
+
+-- Menkää sanomaan herra Mouret'lle itselleen minkä nyt olette sanonut
+minulle. Hän ottaa teidät mielellään vastaan ja armahtaa varmaankin,
+jos tarjoatte hänelle centimenkin alennusta metriä kohti.
+
+Tammikuussa rouva Baudu kuoli kirkkaana, aurinkoisena iltapäivänä.
+Viimeisenä kahtena viikkona hän ei enää ollut jaksanut mennä kaupan
+puolelle, jonne oli otettu apulaiseukko. Hän istui vuoteessaan
+pieluksien tukemana. Silmät vain elivät hänen verettömissä kasvoissaan
+ja katsoivat itsepintaisesti ikkunaa kohti, jonka uutimien läpi Naisten
+Aarreaitta kuulsi. Baudu, joka itsekään ei voinut irtaantua
+painajaisesta ja jota näiden katseiden epätoivoinen kiinteys vaivasi,
+tahtoi välillä vetää verhot eteen. Mutta rukoilevalla liikkeellä hänen
+vaimonsa pysähdytti hänen kätensä. Hän tahtoi nähdä hirviön aina
+viimeiseen asti. Nythän se oli vienyt häneltä kaikki, hänen talonsa,
+hänen lapsensa. Itsekin hän oli vähitellen tuntenut menehtyvänsä, sitä
+myöten kun Vanhalta Elbeufilta oli kadonnut ostajakunta, ja sinä
+päivänä, jolloin talon täytyi sulkea ovensa, hänkin tiesi kuolevansa.
+Kun hän tunsi kuoleman lähestyvän, hän pyysi miehensä avaamaan ikkunan
+kummankin puoliskon. Oli lauhkea ilma. Kirkas päivänpaiste kultasi
+Aarreaitan seinän, Vanha Elbeuf värisi varjossa. Rouva Baudun katse
+tuijotti jäykästi rehentelevään rakennukseen, jonka kirkkaiden
+ikkunoiden takana temmelsivät miljoonat. Hitaasti hänen silmänsä
+himmenivät.
+
+Vielä kerran vararikkoisten saatto lähti liikkeelle. Siinä nähtiin
+Vanpouillen veljekset, joilta joulukuun maksut olivat puristaneet
+viimeisen mehun ja joilla ei enää ollut voimia tointua, Bédoré ja
+sisar, joka nojautui keppiinsä, niin huolien rasittamana, että hänen
+vatsatautinsa oli saanut vakavan käänteen. Deslignières, joka oli
+saanut lievän halvauksen, ja Piot ja Rivoire, jotka astelivat allapäin
+murtuneina miehinä. Pois jääneitä ei uskallettu mainitakaan, ei neiti
+Quinetteä eikä Tatinia eikä muitakaan haaksirikkoon joutuneita,
+vararikon virtaan hukkuneita, yhtä vähän kuin Robineautakaan, joka
+vuoteessaan poti taittunutta jalkaansa. Tulevista uhreista sitä vastoin
+keskusteltiin, niistä, joihin rutto vasta oli tarttumaisillaan.
+Hajuvesikauppias Grognet, hattuverhoilija rouva Chadeuil, tekokukkien
+kauppias Lacassagne ja jalkinekauppias Naud olivat vielä pystyssä,
+mutta heitä alkoivat jo puistattaa kuolettavan kuumeen oireet.
+Ruumisvaunujen takana Baudu astui nytkin teurastettavan härän jykevää
+astuntaa niinkuin oli astunut tyttärensäkin arkkua seuratessaan, ja
+ensimmäisten suruvaunujen perällä pilkistivät Bourras'n kiiluvat silmät
+tuuheiden kulmakarvojen alta.
+
+Huolet painoivat Denisen mieltä. Hänen oli täytynyt panna Pépé kouluun
+ja juosta lisäksi vanhemman veljen asioita. Jeanin rakkaus
+sokerileipurin veljentyttäreen oli kehittynyt niin vakavaksi, että hän
+alkoi puuhata naimisiinmenoa, ja Denisen oli täytynyt luvata puhua
+hänen puolestaan. Ja sitten nuo kuolemantapaukset, jotka seurasivat
+toinen toistaan! Mouret oli tarjoutunut auttamaan onnettomuuteen
+joutuneita, ja Denise, joka tiesi, että hän pysyisi sanassaan,
+muistutti häntä lupauksesta eräänä aamuna kuultuaan että Bourras oli
+heitetty kadulle ja että Baudun puoti oli suljettava. Aamiaisen jälkeen
+hän lähti ulos toivoen, että ainakin näiden kahden kohtalo olisi
+lievennettävissä.
+
+Hän tapasi Bourras'n seisomassa talonsa edessä Michodièrenkadulla.
+Hänet oli edellisenä iltana saatu häädetyksi nokkelan asianajajatempun
+kautta. Mouret oli saanut ostamiensa velkakirjojen nojalla Bourras'n
+julistetuksi vararikkoon, ja asiamiehen toimittamassa huutokaupassa hän
+oli ostanut viidestäsadasta frangista vuokrasopimuksen, niin että
+vanhuksen oli täytynyt luovuttaa viidestäsadasta se, mitä hän ei ollut
+suostunut myymään viidestätuhannesta. Poliisiin oli täytynyt turvautua,
+ennenkuin ukko saatiin kopistaan. Vaikka tavarat myytiin ja huoneet
+tyhjennettiin, vanhus ei hievahtanut nurkasta, missä hänellä oli
+vuoteensa, ja häntä ei raatsittu ajaa ulos. Vaikka työmiehet rupesivat
+hajoittamaan kattoa hänen päänsä päältä, vaikka murentuneet tiilet
+revittiin irti, laki särkyi ja seinät rusahtivat, hän pysyi
+järkähtämättä alallaan pirstaleiden keskellä. Poliisin tultua hän
+vihdoin lähti. Mutta seuraavana päivänä hän jo palasi käytävälle
+talonsa eteen vietettyään yön matkustajakodissa.
+
+-- Herra Bourras, Denise sanoi hiljaa.
+
+Bourras ei kuullut, katsoi vain leimuavin silmin työmiehiä, jotka
+hajoittivat kuokillaan etusivua. Tyhjistä ikkuna-aukoista näkyivät nyt
+rakennuksen sisäosat, sen viheliäiset huoneet ja mustat porraskäytävät,
+jotka kaksi vuosisataa olivat olleet auringon valoa vailla.
+
+-- Kas, tekö siinä, hän sanoi huomattuaan Denisen. -- Kaunista työtä
+konnat tekevät, vai mitä?
+
+Denise ei osannut sanoa mitään, sillä vanhan asunnon surkeus vaikutti
+häneen masentavasti eikä hän voinut kääntää katsettaan vierivistä
+homehtuneista kivistä. Ylhäällä entisen huoneensa katon nurkassa hän
+erotti kynttilän liekillä mustin, epätasaisin kirjaimin kirjoitetun
+nimen Ernestine ja hän heltyi mielessään muistellessaan entisen
+kurjuutensa päiviä. Työmiehet olivat päättäneet työtä jouduttaakseen
+kaataa kokonaisen seinän yht'aikaa ja alkoivat sentähden purkaa sitä
+alhaalta. Se horjui.
+
+-- Jospa se kaatuisi heidän päällensä, ukko kuiskasi vihaisesti.
+
+Kuului hirveä ryminä. Työmiehet pakenivat pelästyneinä. Seinän
+kaatuessa koko rakennus luhistui. Se oli ollut niin täynnä halkeamia,
+että vähäinen sysäys riitti luhistamaan sen kokonaan. Yksikään seinä ei
+jäänyt pystyyn. Tuon muinaisjäännöksen lian hapattamat ja talvisateiden
+pehmittämät seinät olivat romahtaneet jättämättä muuta näkyvää jälkeä
+kuin maan tasalle hajonneen sekavan soraläjän.
+
+-- Jumala armahtakoon! huusi vanhus.
+
+Hän ei olisi ikinä uskonut, että talo häviäisi niin nopeasti, ja suu
+auki hän tuijotti tyhjänä ammottavaa aukkoa. Aarreaittaa häpäisevä
+käsnä oli kadonnut sen kyljestä. Hyttynen oli saanut surmansa, maassa
+matelevien vastarinta oli voitettu, ja alue oli kokonaan Aarreaitan
+huostassa. Joukoittain väkeä keräytyi katselemaan, ja he keskustelivat
+työmiesten kanssa, jotka haukuskelivat vanhoja, ihmisten päälle
+kaatuvia taloja.
+
+-- Herra Bourras, Denise sanoi koettaen uudestaan vetää vanhuksen
+syrjään, -- ei teitä hylätä. Kyllä teidän tarpeistanne pidetään
+huolta...
+
+Ukko ojentautui suoraksi.
+
+-- Ei minulla mitään tarpeita ole... Tuoltahan teidät lähetettiin, vai
+mitä? No niin, sanokaa heille, että isä Bourras osaa vielä tehdä työtä
+ja että hän saa työtä mistä vain haluaa... Mukava tapa murhaajan olla
+armelias uhrilleen!
+
+Denise rukoili silloin ristissä käsin:
+
+-- Pyydän teitä, herra Bourras, suostukaa toki ottamaan apua vastaan!
+Ettehän tahdo tuottaa pahaa mieltä minulle.
+
+Mutta ukko ravisti parrakasta päätään.
+
+-- En huoli avustanne! Tähän tämä nyt päättyy ja hyvää yötä... Eläkööt
+nuoret onnellisina älköötkä estäkö vanhuksia menemästä sinne minne
+heidän mielensä tekee eikä ajattelemasta oman päänsä mukaan.
+
+Hän loi viimeisen silmäyksen soraläjään ja sitten hän meni horjuen
+pois. Denise näki hänen selkänsä loittonevan katukäytävän tungokseen.
+Sitten selkä katosi Gaillonin aukion kulmassa.
+
+Hetken aikaa Denise seisoi liikkumattomana paikallaan. Sitten hän
+kääntyi ja meni setänsä luo. Verkakauppias oli yksin Vanhan Elbeufin
+pimeässä puodissa. Apulaiseukko tuli vain iltaisin ja aamuisin
+keittämään ruokaa ja panemaan luukut ikkunoihin. Ukkoa ei häirinnyt
+tuntikausiin kukaan, ja jos joku ostaja vielä uskalsi tulla kauppaan,
+niin Baudu näytti aivan säikähtyneeltä eikä löytänyt etsimäänsä.
+Hiljaisuuden ja hämärän keskellä hän asteli pysähtymättä edestakaisin
+raskasta surusaattoastuntaansa, milloin ei kuohahtavan surunsa pakosta
+yltynyt kiivaampaan kävelyyn.
+
+-- Voitteko nyt paremmin, setä? kysyi Denise.
+
+Baudu pysähtyi hetkeksi; sitten hän lähti taas liikkeelle.
+
+-- Hyvin minä voin, sangen hyvin. Kiitos!
+
+Denise olisi tahtonut sanoa jotakin, josta vanhuksella olisi ollut
+iloa, mutta ei keksinyt mitään.
+
+-- Te kai kuulitte tuon ryminän. Talo on maassa, hän sanoi.
+
+-- Niin todellakin, se kai se oli, Baudu mutisi hämmästyneen
+näköisenä... -- Oikein maata tärisytti. Tänä aamuna kun näin heidät
+purkamassa talon kattoa, suljin ikkunani.
+
+Hän teki välinpitämättömän liikkeen ikäänkuin sanoakseen, etteivät nuo
+asiat enää koskeneet häneen. Joka kerta kun hän palasi kassan eteen,
+hän katsoi tyhjää penkkiä, jonka samettipäällys oli kulunut, ensin
+hänen vaimonsa ja sitten hänen tyttärensä varttuessa. Kun hän
+loppumattomalla matkallaan joutui huoneen toiseen päähän, hänen
+silmänsä kiintyi varjoisan nurkan hyllyihin, missä muutamat verkapakat
+vielä kasvattivat hometta. Kolkko paikka oli kuin lesken koti, josta
+rakkaat ovat poistuneet; hänen kauppansa oli päättynyt häpeään; yksin
+hän sammuneen lietensä ääressä viihdytti kuollutta sydäntään ja
+sortunutta ylpeyttään. Hän kohotti katseensa pimeään kattoon, hän
+kuunteli hiljaisuutta, joka kantautui pienen ruokasalin hämärästä,
+tuosta kotoisesta nurkasta, jonka ummehtunut ilmakin oli häntä ennen
+miellyttänyt. Hiiskaustakaan ei enää kuulunut tässä autiossa asunnossa.
+Hänen omat säännölliset ja painavat askeleensa vain kaikuivat kumeasti
+ikäänkuin hän olisi astunut kuolleen rakkautensa haudalla. Vihdoin
+Denise otti asiansa puheeksi.
+
+-- Kuulkaahan, setä, ettehän te voi jäädä tänne. Teidän on nyt
+vihdoinkin tehtävä päätös.
+
+Keskeyttämättä kulkuaan Baudu vastasi:
+
+-- Tietysti, mutta mitä minun on päätettävä? Olen koettanut jatkaa
+liikettä, mutta ei ole tullut ostajia... Hyvä Jumala, puoti kai on
+suljettava ja minun lähdettävä!
+
+Denise tiesi, ettei vararikkoa tarvinnut pelätä. Velkojat olivat
+sopineet keskenään ja päättäneet jättää vanhuksen rauhaan. Mutta velat
+maksettuaan ei Baudulla ollut minne mennä.
+
+-- Mutta mitä sitten aiotte tehdä? kuiskasi Denise, joka ei tiennyt
+kuinka esittää sedälle tarjouksensa.
+
+-- En tiedä, Baudu vastasi. -- Ottaa kai joku luokseen.
+
+Hän oli lähtenyt toiseen suuntaan kävellen ruokasalin ovelta myymälän
+näyteikkunan luo ja sieltä takaisin. Kun hän saapui ikkunan luo, hänen
+synkkä katseensa siirtyi surkeaan ja unohdettuun ikkunakoristeluun. Hän
+ei välittänyt katsoa edes Aarreaitan rehentelevää julkisivua, jonka
+ääriviivat ulottuivat kauas oikealle ja vasemmalle. Hän ei jaksanut
+enää suuttuakaan.
+
+-- Kuulkaahan, setä, Denise sanoi epäröiden, -- olisi kenties tarjona
+paikka teille...
+
+Hän ei tiennyt kuinka jatkaa. Sitten hän alkoi uudestaan:
+
+-- Teille on paikka tarjona, tarkastajan paikka...
+
+-- Missä? kysyi Baudu.
+
+-- Hyvä Jumala, tuolla vastapäätä ... meillä... Kuudentuhannen palkka,
+eikä työ ole rasittavaa.
+
+Baudu oli seisahtunut hänen eteensä. Mutta hän ei kiivastunut, niinkuin
+Denise oli pelännyt. Hän kävi vain aivan kalpeaksi ja liikkumattomaksi
+ikäänkuin katkeran mielenliikutuksen jäykistämänä.
+
+-- Vastapäätäkö? hän toisti moneen kertaan. -- Sinnekö minut tahtoisit?
+
+Hänen mielenliikutuksensa tarttui Deniseenkin. Eihän se ollut
+mahdollista. Liian pitkällistä taistelua nuo liikkeet olivat käyneet
+keskenään, liian veres oli vainajien muisto, liian näkyvät ne haavat,
+jotka Aarreaitta oli iskenyt Vanhaan Elbeufiin. Hänen sydäntään
+vavahdutti sääli hänen ajatellessaan, että sedän olisi tultava
+kilpailijaliikkeen palvelukseen kulkeakseen siellä juhlallisena, valkea
+solmio kaulassa.
+
+-- Kuulehan, Denise tyttäreni, voisinko tulla? Baudu sanoi vihdoin
+pannen vapisevat kätensä ristiin.
+
+-- Ette, setä! huudahti Denise purkaen huutoonsa rehellisen ja hyvän
+luonteensa innostuksen. -- Väärin se olisi... Pyydän teitä, antakaa
+minulle anteeksi.
+
+Setä oli jälleen lähtenyt liikkeelle, ja hänen askeleensa tärisyttivät
+uudelleen talon hautamaisen kolkkoa tyhjyyttä. Denisen mentyä hän
+jatkoi kävelyään, epätoivoisten loppumatonta itsensä kiertämistä, jolle
+ei ole parannusta.
+
+Taas Deniselle tuli uneton yö. Niinkö voimaton hän siis olikin, ettei
+mahtanut mitään omien sukulaistensakaan hyväksi. Loppuun astiko hänen
+täytyi seurata tuota hävitystyötä, nähdä että elämä vain tappamalla voi
+synnyttää uutta elämää. Hän ei pannut enää vastaan. Hän suostui
+tunnustamaan tätä lakia, mutta hänen naisensydämessään pääsi hyvyys
+valloilleen, säälivä rakkaus kärsivää ihmiskuntaa kohtaan. Olihan
+hänkin kitunut ja vertaan vuodattanut tuon koneen rattaiden hampaissa.
+Olihan häntäkin loukattu, herjattu ja paneteltu. Nytkin hän pelästyi
+vielä ajatellessaan, että elämä johdonmukaisuudessaan oli valinnut
+hänet välikappaleekseen. Miksi juuri hänet, heikoista heikoimman? Miksi
+hänen pieni kätensä oli käynyt niin painavaksi, että se kykeni
+vaikuttamaan hirviön toimintaan. Vihuri, joka pyyhkäisi kaikki
+puhtaaksi, oli tempaissut hänetkin mukaansa, hänet, joka oli tullut
+kostamaan muiden puolesta. Mouret oli keksinyt tämän ihmissyöjäkoneen,
+jonka säälimätön toiminta loukkasi Deniseä. Mouret oli aiheuttanut
+vararikkoja ympäri kaupunginosan, oli riistänyt toisilta leivän,
+toisilta hengen. Sittenkin Denisen oli pakko rakastaa häntä hänen
+työnsä suuruuden tähden, rakastaa häntä yhä enemmän, kuta mahtavammaksi
+hänen valtansa paisui, rakastaa häntä silloinkin, kun voitettujen
+kurjuus sai hänen kyyneleensä vuotamaan.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Uusi Dix-Décembrenkatu vastavalmistuneine liidunvalkeine taloineen
+avasi liikenteelle helmikuun auringon kirkastaman väylänsä. Vaunujen
+tulva otti rehennellen haltuunsa tämän Saint-Rochin vanhan
+kaupunginosan halki puhkaistun valoisan valtatien. Michodièren- ja
+Choiseulinkatujen välissä tunkeili tuhatpäinen, pitkäaikaisen
+mainostuksen kiihottama joukko ihmetellen Naisten Aarreaitan uutta
+julkisivua, jonka vihkiäisiä vietettiin tänä maanantaina suurella
+valkotavaranäyttelyllä.
+
+Uutuudesta loistava rakennus tarjosi joukkojen ihailtaviksi värikkäät
+seinänsä ulkoasussaankin ilmaisten sisällä kohisevan kaupan komeutta ja
+vangiten katseet kirkkaita värejä sädehtivillä jättiläismäisillä
+näyteikkunoillaan. Alakerran ikkunoita kehystävät osat olivat
+tummahkot, sillä ikkunoissa olevia kankaita ei sopinut pilata
+silmiinpistävillä väreillä. Merenvihreästä marmorista tehty kivijalka
+kannatti mustalla marmorilla päällystettyjä ikkunapylväitä ja
+nurkkapatsaita, joiden ankaruutta kultakoristeet lievensivät. Näiden
+välissä suunnattomat peili-ikkunat avasivat kadun nähtäväksi
+gallerioiden ja hallien syvyydet. Mutta sitä myöten kuin kerrokset
+kohosivat korkeammalle, värit yhä lisäsivät hehkuaan. Alakerran
+yläreunaa ympäröi mosaiikkifriisi, missä sini- ja punakukkaista
+kiehkuraa katkaisevissa marmoritauluissa oli myytävänä olevien
+tavaroiden nimet. Toisen kerroksen niin ikään laajojen ikkunoiden
+puhkaisema seinä oli rakennettu lasitetuista tiilistä ja päättyi sekin
+friisiin, jossa kultaisten kilpien pohjalla nähtiin Ranskan kaupunkien
+vaakunat heleänväristen polttosavikoristeiden ympäröiminä. Ylhäällä
+katon reunamalla värit vasta oikein leimahtivat tuleen mosaiikkien ja
+fajanssien pinnoissa, sirotekoisen räystäskourun kultauksissa sekä
+kuvapatsaiden jalustoissa, joista lukuisat Ranskan tehdaskaupunkeja
+esittävät kuvat hienopiirteisinä kohosivat sinitaivasta vastaan.
+Varsinkin veti katseet puoleensa voittokaarena kohoava keskusovi, sekin
+runsaiden fajanssi-, polttosavi- ja mosaiikkikoristeiden peittämä,
+yläpuolella kullalle hohtava veistosryhmä esitti naista, jota telmivä
+amoriiniparvi puki ja suuteli.
+
+Kellon lähestyessä kahta poliisikomennuskunnan täytyi pakottaa joukot
+liikkeelle ja järjestää jonoon liikkeen edustalla odottavat vaunut,
+niin paljon oli kansaa keräytynyt tämän muotihulluudelle pystytetyn
+temppelin eteen. Se hallitsi koko kaupunginosaa ja peitti sen
+varjoonsa. Bourras'n talon jättämä haava sen kyljessä oli kasvanut
+umpeen niin hyvin, että entisestä käsnästä tuskin oli arpeakaan
+jäljellä. Aarreaitan julkisivut rajoittivat nyt neljää katua, ja tässä
+muilta suljetussa piirissään se pöyhkeili yksinäisyydessään. Sitä
+vastapäätä, Michodièrenkadun toisella puolella, Baudun haettua muualta
+suojaa, Vanha Elbeuf kätki mykkänä kuin hauta ikkunansa suljettujen
+luukkujen taa. Ajoneuvojen pyöristä räiskynyt lika tahrasi sen seiniä,
+ilmoitukset, liimattuina toinen toistensa päälle, kätkivät vähitellen
+verhonsa alle koko julkisivun, jonka takana vanha kaupankäynti nukkui
+kuoleman unta hautakammiossaan. Keskellä tätä kadun loan saastuttamaa,
+julkisuuden paperiliuskojen kirjavoittamaa seinää levisi kuin lippu
+valloitetulla alueella valtava upouusi keltainen ilmoitus, jossa kahden
+jalan korkuisilla kirjaimilla ilmoitettiin Naisten Aarreaitan
+näyttelystä. Häveten halpaa syntyperäänsä ja murhaajamenneisyyttään
+pikku katujen loassa suunnattomaksi laajennut jättiläisliike tuntui
+kääntäneen niille selkänsä lähteäkseen levittämään nousukaskomeuttaan
+uuden Pariisin päivänpaisteessa aukenevien väylien ihailtavaksi.
+Ilmoitusten mainoskuvat vielä liioittelivat sen kokoa. Se kohosi niissä
+taivaaseen asti ja puhkaisi pilviä kuin satujen noita. Rajakadut,
+täynnä pieniä mustia ihmiskuvioita, olivat kuvassa laajenneet
+suunnattomiksi ikäänkuin johtaakseen sinne koko maailman ostajajoukot.
+Itse rakennuskin oli kuvattu mahdottoman suureksi linnunsilmällä
+nähtynä, se levisi paperille katonharjoineen ja auringonpaisteessa
+loistavine lasikattoisine halleineen. Sen toisella puolella näkyi
+Pariisi, pienoiskoossa, hirviön nielemänä. Läheiset talot olivat sen
+rinnalla mitättömän pieniä kuin maalaismajoja, kaukaisemmat hämärtyivät
+sekavaksi usvaksi. Vasemmalla pari viivaa osoitti Notre-Dame kirkkoa,
+oikealla vähäinen kaari Invalidikirkon kupukattoa, taustalla melkein
+erottumaton nystyrä Panthéonia. Taivaanrannalta kohoavat kummut olivat
+litistyneet sileäksi viivaksi, Chatillonin kukkulatkin matelivat maassa
+orjuuteen langenneina, samoin maaseudun kaukaiset vuoret.
+
+Väkeä keräytyi yhä enemmän. Yksikään tavaratalo ei ollut herättänyt
+näin suurta huomiota. Eikä se ollut ihmekään, sillä Aarreaitta
+kulutti jo vuosittain melkein kuusisataatuhatta frangia seinä- ja
+sanomalehti-ilmoituksiin sekä muuhun mainostukseen. Se lähetti postitse
+neljäsataatuhatta hintaluetteloa maailman kaikkiin ääriin, ja
+näytetilkuiksi silputtiin sadantuhannen frangin edestä kangasta.
+Yleisön silmät ja korvat olivat pakostakin täynnä Aarreaitan nimeä;
+maailman kaikille suunnille levisi sen kaiku ikäänkuin suunnaton
+messinkitorvi olisi lakkaamatta toitottanut sen mainetta. Nyt kun tämä
+kirjavana loistava julkisivu oli valmistunut, oli Mouret'n
+jättiläistalo saanut parhaimman mainoksensa. Sen näyteikkunat, joihin
+koko naispuvun runoelma mahtui, sen lukemattomat kilvet, maalatut,
+veistetyt, uurretut, alakerroksen marmoritauluista alkaen räystäskourun
+leikkauksiin saakka, sen ilmassa liehuvat liput, joissa liikkeen nimi
+nähtiin muotivärikirjaimin, kaikki houkutteli ja veti puoleensa. Juhlan
+kunniaksi oli lippujen lukumäärää lisätty; jokaisen kerroksen kohdalla
+oli runsaasti juhlaviirejä ja Ranskan tärkeimpien kaupunkien
+vaakunakilpiä, ja aivan ylhäällä liehui salkojen nenissä vieraiden
+maiden lippuja. Alhaalla valkotavaroiden näyttely levitti silmiä
+sokaisevan lumensa. Valkeata joka paikassa; vasemmalla vuorina kohoavia
+lakanapinoja, oikealla kappeliksi järjestettyjä verhoja ja pyramideina
+rehenteleviä nenäliinakasoja, ovella lumivyöryinä vieriviä palttina- ja
+musliinikerrostumia. Näiden keskellä ihmisenkokoiset hymyhuuliset
+kuvat, silkki- ja pitsipuvut yllä, kiihottivat mieltä ja herättivät
+uinuvia haluja.
+
+Varsinkin houkutteli yleisöä Naisten Aarreaitan näyttelyyn eräs
+onnettomuus, josta Pariisissa puhuttiin kiihkeästi, tulipalo, joka oli
+hävittänyt Neljän Vuodenajan tavaratalon, Bouthemont'in kolme viikkoa
+aikaisemmin Oopperan lähelle avaaman liikkeen. Sanomalehdet selostivat
+sitä yksityiskohtaisesti, kertoivat miten tulipalo oli yöllä
+aiheutunut kaasuräjähdyksestä, miten myyjättäret kauhistuneina olivat
+paenneet paitasillaan kadulle ja miten Bouthemont oli osoittanut
+sankarillisuutta pelastamalla palavasta talosta viisi naista. Kumminkin
+yleisö jo alkoi rauhoittua, sillä tiedettiin, että talo oli vakuutettu
+ja että Bouthemont oli saanut täyden korvauksen tulen hävittämästä
+omaisuudestaan. Mainokseksi se vain hänelle koitui. Mutta tulipalo oli
+saattanut nämä yhteiskunnalle yhä tärkeämmiksi käyneet suurmyymälät
+yleiseksi puheenaiheeksi ja herättänyt uteliaisuutta yleisössä, joka
+nyt kilvan riensi Naisten Aarreaitan juhlaa ihailemaan. Oli tuo Mouret
+sentään koko miekkonen. Pariisi kokonaisuudessaan kantoi suitsutusta
+tälle onnen suosikille, jolta tuli oli hävittänyt kilpailijan, ja
+laskettiin jo paljonko hänellä oli hyötyä kilpailijaliikkeen
+pakollisesta sulkemisesta. Jos hän oli horjunut, niin vakavana hän nyt
+ainakin seisoi. Hetken Mouret'ta tosin oli vaivannut levottomuus, kun
+hän oli huomannut tehneensä naisen vihollisekseen, rouva Desforges'in,
+jota hänen tuli osaksi kiittää onnestaan. Myös paroni Hartmannin
+menettely, kun hän oli kiinnittänyt rahojaan molempiin yrityksiin, oli
+hermostuttanut häntä. Lopuksi häntä oli suututtanut Bouthemont'in
+nerokas temppu, joka oli jäänyt häneltä itseltään keksimättä.
+Bouthemont oli näet tahtonut pyhittää toimintansa luettamalla
+siunauksen tavaratalossaan; Madeleinen esipappi oli papistonsa
+seuraamana kiertänyt juhlakulussa talon siirtyen silkkiosastolta
+hansikasosastoon ja rukoillen taivaasta siunausta kaikille naisten
+vaatteille. Tosin siunaus ei ollut varjellut näitä tulelta, mutta
+toimituksen vaikutus hienon maailman naisiin oli ollut niin valtava,
+että se oli mainostamiseen kulutetun miljoonan arvoinen. Menestykseksi
+osoittautunut siunaaminen ei antanut Mouret'lle rauhaa ja hän ajatteli
+jo arkkipiispaa.
+
+Oven yläpuolella oleva kello löi kolme. Iltapäivän kauppa eli
+kuumeisimmillaan, ja lähes satatuhatta asiakasta hikoili hallien ja
+gallerioiden tukahduttavassa lämmössä. Ulkona vaunujen jono ulottui
+Dix-Décembrenkadun päästä päähän. Siinä oli sekaisin ajurinrattaita ja
+yksityisvaunuja. Kuskit liikkuivat vaunujen keskellä, hevoset huitoivat
+hännällään ja hirnuivat pudistellen auringossa kimmeltäviä suitsiaan.
+Ne siirtyivät itsestään lähemmäksi toisiaan ikäänkuin tehdäkseen tilaa
+jatkuvasti saapuville uusille vaunuille. Jalankulkijat heittäytyivät
+henkensä kaupalla tungokseen kadun yli kulkiessaan, ja niin kauas kuin
+silmä kantoi suoraa ja leveää katua olivat käytävät mustanaan väkeä.
+Mahtava kohina syntyi valkeiden talojen välissä liikkuvasta
+ihmisvirrasta.
+
+Erään näyteikkunan edessä rouva de Boves tyttärineen ja rouva Guibal
+katselivat puolivalmiiden pukujen näyttelyä.
+
+-- Voi, katsokaapa noita palttinapukuja, jotka eivät maksa kuin
+yhdeksäntoista frangia seitsemänkymmentäviisi! sanoi rouva de Boves.
+
+Puvut olivat kukin omassa nelikulmaisessa pahvirasiassaan
+silkkinauhoilla sidottuina ja taitettuina niin, että siniset ja
+punaiset koristekirjailut tulivat näkyviin. Jokaisen rasian nurkassa
+oli piirros, jossa puku nähtiin valmiina ruhtinaallisen komean
+kaunottaren yllä.
+
+-- Nuoko? kuiskasi rouva Guibal. -- Ne eivät ole minkään arvoisia.
+Paljaita riepuja vain, kun purkaa rasiasta.
+
+Rouvat olivat solmineet ystävyyden, sen jälkeen kun luuvalokohtaukset
+olivat kytkeneet herra de Boves'in hänen nojatuoliinsa. Koska hänen
+suhteensa rouva Guibaliin ei ollut autettavissa, oli rouva de Boves'in
+mielestä parempi, että he tapasivat toisiaan kotona, sillä siten hän
+sai tilaisuuden parantaa omia raha-asioitaan varastamalla miehensä
+kukkarosta, ja herra de Boves, jolla itsellään oli paha omatunto, ei
+ollut näistä näpistelyistä tietävinäänkään.
+
+-- No niin, parasta on mennä sisään, rouva Guibal sanoi. -- Onhan
+näyttelyssä käytävä... Ja eikö teidän pitänyt tavata siellä vävynne?
+
+Rouva de Boves katseli niin hartaana vaunuja, jotka saapuivat pitkässä
+jonossa laskien toinen toisensa jälkeen uusia ihmisiä jalkakäytävälle,
+ettei muistanut vastata.
+
+-- Pitihän meidän, sanoi Blanche vihdoin veltolla äänellä. -- Paul
+sanoi tulevansa neljältä hakemaan meidät lukusalista tullessaan
+virastosta.
+
+He olivat olleet naimisissa kuukauden ja viettäneet kolme viikkoa
+Etelä-Ranskassa. Loma-aikansa loputtua Paul oli jälleen astunut
+virkaansa. Nuori rouva oli lihonut ja muistutti jo vartaloltaan
+äitiään, kasvot olivat höllät ja pöhöttyneet niinkuin tälläkin.
+
+-- Rouva Desforges tulee tuolta! huudahti kreivitär, joka yhä katsoi
+saapuvia vaunuja.
+
+-- Olisiko mahdollista! kuiskasi rouva Guibal... -- Kaikkien näiden
+juttujen jälkeen... Hän kai vielä suree Neljän Vuodenajan tulipaloa.
+
+Mutta Henriette se oli. Hän huomasi tuttavansa ja lähestyi heitä
+huolettoman ja iloisen näköisenä liikkuen vapaasti ja luontevasti,
+niinkuin hän ei olisi tiennyt juoruista mitään.
+
+-- Hyvä Jumala, tahdoin nähdä omilla silmilläni! Varminta se on, vai
+mitä? Me olemme yhä herra Mouret'n kanssa hyviä ystäviä, vaikka hän
+kuuluu kovasti suuttuneen, kun rupesin suosimaan tuota uutta taloa.
+Yhtä asiaa vain en voi antaa hänelle anteeksi, avioliittoja,
+tiedättehän. Hänen ansiotaan oli, että suosikkini, neiti de
+Fontenailles, meni tuolle Josephille.
+
+-- Mitä, tottako siitä tuli! rouva de Boves huudahti.
+
+-- Kauheata!
+
+-- Tuli kyllä, Henriette vastasi. -- Meitä loukatakseen hän sen teki
+ikäänkuin sanoakseen, etteivät meidän tyttäremme muuhun kelpaa kuin
+naimisiin hänen renkiensä kanssa.
+
+Henriette kiivastui puhuessaan. Kaikki neljä jäivät jalkakäytävälle
+keskelle tungosta. Vähitellen virta kumminkin tempasi heidätkin
+mukanaan vieden heidät ovesta sisään melkein heidän huomaamattaan.
+Korottaen ääntään he jatkoivat keskusteluaan puhellen nyt rouva
+Martysta. Kerrottiin, että herra Marty oli myrskyisen perhekohtauksen
+jälkeen menettänyt järkensä ja että hän nyt sairasti suuruudenhulluutta
+kuvitellen omistavansa kaiken maailman rikkaudet, aarrevarastot ja
+kultakaivokset.
+
+-- Mies parka, sanoi rouva Guibal. -- Aina minua säälitti tuo laiha
+koulumestari kuluneessa takissaan. Entä hänen vaimonsa?
+
+-- Hänen vaimonsa syö nyt erään setänsä rahoja, kunnon vanhuksen, joka
+leskimieheksi jouduttuaan on muuttanut hänen luokseen asumaan... Täällä
+kai hänkin on. Luultavasti tapaamme hänet vielä.
+
+Sisässä rouvia odotti yllätys. Heidän edessään leviävät myymälät olivat
+todellakin maailman suurimmat niinkuin mainoslehdissä sanottiin.
+Keskusgalleria kulki talon päästä päähän, Dix-Décembrenkadulta
+Neuve-Saint-Augustininkadulle, ja sen kummallakin puolella
+Monsignyn- ja Michodièrenkadun galleriat kulkivat nekin läpi talon.
+Siellä täällä gallerioiden risteyksissä aukeni halleja kierreportaiden
+ja riippusiltojen alla. Järjestys ei ollut enää sama kuin ennen.
+Huokeahintaiset tavarat olivat nyt Dix-Décembrenkadun puolella,
+silkkiosasto oli keskellä ja käsineosasto Saint-Augustinin hallin
+perällä. Pääsisäänkäytävän portaikosta näki nytkin vuodevaateosaston,
+joka oli muutettu toisen kerroksen toiseen päähän. Osastoja oli nyt
+viisikymmentä. Niistä muutamat olivat aivan uusia ja vasta avatut,
+toiset olivat käyneet niin tärkeiksi, että ne oli täytynyt jakaa kahtia
+myynnin helpottamiseksi. Liikkeen laajetessa henkilökuntaakin oli
+täytynyt suuresti lisätä, niin että virkailijoita oli nyt
+kolmetuhattaneljäkymmentäviisi.
+
+Rouvia hämmästytti valkotavaroiden mahtava näyttely. Heidän ympärillään
+avautui eteishalli kirkkaine peileineen ja mosaiikkilattioineen, jossa
+huokeahintaisten tavaroiden myynti pidätti ahnaita joukkoja. Hallista
+lähtivät galleriat häikäisevän valkeina tarjoten silmälle talvisen
+maiseman auringossa kimaltelevia kinoksia. Valkeus oli täällä sama kuin
+näyteikkunoissakin, mutta hehkuvassa hohteessaan vielä mahtavampi.
+Kirkkaus tuntui ensi hetkessä niin valtavalta, ettei silmä kyennyt
+erottamaan yksityiskohtia. Mutta vähitellen siihen tottui.
+Vasemmalla Monsignyn galleria kohotti kattoa kohti sertinki- ja
+palttinakukkulansa, lakana-, pyyheliina- ja nenäliinavuorensa.
+Oikealla, Michodièren galleriassa trikootavaroiden ja villatavaroiden
+helmiäiskiiltoiset rakennukset viekoittelivat luokseen. Mutta valon
+valkeudessa kylpi etenkin keskusgalleria nauhoineen, huiveineen,
+silkkeineen ja käsineineen. Kuohuvat musliinikiehkurat kiersivät
+patsaita sidottuina silkkikankailla; portaiden käsipuut olivat valkeaan
+verhotut, ja tuo kierrellen kohoava valkeus levisi siipinä, tiivistyi
+ja katosi niinkuin pilvissä liitelevä joutsenparvi. Ilmassakin risteili
+kattoholvista riippuvia valkeita harsoja ja kaistaleita; ne liitelivät
+kuin kepeät untuvat ja tuprusivat kuin lumihiutaleet. Valkeita peittoja
+liehui lippuina, pitsien valkoperhoset lentelivät suurissa parvissa,
+kuvastuivat kuin hämähäkin verkot kesäistä taivasta vasten ja täyttivät
+ilman valkealla hengityksellään.
+
+Ihmeiden ihme tässä valkeuden temppelissä oli valonpalvonnan alttari
+suuressa hallissa silkkiosaston yläpuolella. Siellä kuvastui
+itämaismallisten hohtoharsojen ja hopeakirjosilkkien taustaa vasten
+lasikatosta riippuva kepeänä huojuva teltta, joka oli rakennettu
+läpikuultavista verhoista ja lainehtivista pitsi-, harso- ja
+musliinikankaista. Se muistutti tabernaakkelia. Suurena uutimien
+verhoamana vuoteena se keinui, satujen suunnattomana morsiusvuoteena,
+joka neitseellisessä puhtaudessaan odotti valkeaa prinsessaansa, joka
+oli tuleva morsiushuntu päässä.
+
+-- Oh, oivallista! toistelivat rouvat. -- Ennennäkemätöntä!
+
+He eivät voineet kyllästyä tuohon taloa pyhittävän viehättävän
+valkeuden katselemiseen. Siinä Mouret oli tosiaankin tehnyt
+nerokkaimman keksintönsä. Näiden näennäisessä epäjärjestyksessä
+lainehtivien kankaiden sekasorrossa oli johtosointuna valkeus, jonka
+tuhannet vivahdukset syntyivät, hajosivat, yhtyivät ja sammuivat kuin
+sävelet suuren mestarin orkesteriteoksessa. Valkeutta joka paikassa,
+mutta yhä uutta valkeutta, kokonainen valkeuden väriasteikko, jonka
+vastakkain törmäävien ja toisiaan täydentävien vaiheiden tuloksena oli
+itse valon kirkkaus. Pumpulikankaiden ja palttinoiden laimeista
+vivahduksista, flanellien ja verhojen himmeistä häiveistä, samettien,
+silkkien, satiinien kiiltävistä pinnoista tuo kirkkaus heijastui
+liekehtien poimujen taitteissa, lehahtaen verhojen lennoissa, kepeästi
+huojuen musliinien, pitsien ja hohtoharsojen liepeissä, etenkin
+hohtoharsojen, joiden haihtuva hienous hälveni ilmaan jäykän itämaisen
+silkin hopeanhohtoisella pohjalla.
+
+Valkeuden talo oli täynnä hehkuvaa elämää. Suuret joukot piirittivät
+hissejä, tarjoiluhuoneissa ja lukusalissa oli tungosta, kokonainen
+kansainvaellus tapahtui näissä talvisissa aloissa. Ihmiset näyttivät
+mustilta niinkuin jäällä luistelevien joukko. Välikerroksessa
+kuohuvasta taajasta väenpaljoudesta erotti naisten vilkkaita ja
+ihastuksesta loistavia kasvoja. Siltoja ja portaita pitkin kapusi
+lukematon joukko pieniä, mustina kuvastuvia ihmisolentoja ikäänkuin
+eksyneinä lumenpeittämien huippujen keskellä. Ja talvisesta asusta
+huolimatta vallitsi joka paikassa hämmästyttävä elämän tuntu. Mahtava
+äänien kohina muistutti jäälohkareita kuljettavan virran pauhinaa. Ja
+valkotavara-alppien kukkuloille katon runsaat kultaukset ja
+kultatäplikkäät ikkunat ja ruusukkeet heittivät kirkasta
+päivänpaistetta.
+
+-- Kas niin, rouva de Boves sanoi, -- täytyyhän tästä kumminkin lähteä
+liikkeelle. Eihän tähän voi iäksi jäädä.
+
+Koko ajan, aina siitä lähtien kun hän oli astunut ovesta sisään,
+järjestyksenvalvoja Jouve oli pitänyt häntä silmällä. Kääntyessään
+rouva de Boves kohtasi hänen katseensa. Kun hän lähti liikkeelle Jouve
+seurasi häntä jonkin matkan päässä hänen takanaan, välinpitämättömästi,
+ikäänkuin sattumalta.
+
+-- Malttakaapa, rouva Guibal sanoi, pysähtyen ensimmäisen kassan eteen,
+-- näppärä keksintö tosiaankin tuo kukkavihkojen lahjoittaminen.
+
+Mouret oli tuottanut Nizzasta tuhansittain valkeita orvokkeja
+annettaviksi kaupanpäällisiksi asiakkaille, ja sanomalehdet olivat
+jo edeltäpäin pitäneet suurta hälyä tästä hänen hienosta
+kohteliaisuudestaan. Jokaisen kassan vieressä jakelivat livreepukuiset
+pojat tarkastajien valvomina kukkavihkoja. Pian koko valkeiden kukkien
+koristama ostajakunta muistutti suurta hääseuruetta, ja orvokkien
+tuoksu täytti tavaratalon.
+
+-- On kyllä, rouva Desforges kuiskasi kateellisena, -- sukkelasti
+keksitty.
+
+Mutta kun rouvat kääntyivät mennäkseen, he kuulivat vieressään
+laskettavan leikkiä orvokkivihkoista... "Häitäänkö isäntä nyt
+viettääkin valmiiden vaatteiden osaston johtajattaren kanssa", kuului
+muuan pitkä ja laiha herra sanovan. "En tiedä", vastasi toinen, "mutta
+onhan ainakin kukat ostettu".
+
+-- Mitä, sanoi rouva de Boves, -- aikooko herra Mouret naimisiin?
+
+-- Siltä kuuluu, Henriette vastasi teeskennellen välinpitämätöntä. --
+Ja niinhän piti lopuksi käydäkin.
+
+Kreivitär iski silmää uudelle ystävättärelleen. Nyt heille selveni
+minkätähden rouva Desforges oli välien särkymisen harmeista huolimatta
+tullut käymään Naisten Aarreaitassa. Hän kai tahtoi nähdä ja kärsiä.
+
+-- Minä jään teidän luoksenne, sanoi rouva Guibal, jonka uteliaisuus
+oli herännyt. -- Lukusalissa voimme sitten tavata rouva de Boves'in.
+
+-- Hyvä on, vastasi tämä. -- Minulla on toiseen kerrokseen asiaa.
+Tuletko, Blanche?
+
+Hän lähti tyttärensä seuraamana, ja Jouve, joka yhä kulki hänen
+takanaan, nousi hänkin toiseen kerrokseen, mutta toista porraskäytävää
+myöten. Rouva Desforges ja rouva Guibal katosivat alakerran tungokseen.
+
+Osastoilla ei kiireestä huolimatta puhuttu muusta kuin isännän
+rakkausjutusta. Asia, joka kuukausmääriä oli ollut Denisen
+vastarinnasta ihastuneiden kauppa-apulaisten puheenaineena, oli nyt
+äkkiä saanut odottamattoman käänteen. Edellisenä iltana oli levinnyt
+uutinen, että Denise oli Mouret'n rukouksista huolimatta päättänyt
+erota palveluksesta sanoen syyksi väsymyksensä ja levontarpeensa. Nyt
+pohdittiin yleisesti tuota jännittävää kysymystä tulisiko lähdöstä
+totta vai eikö. Lyötiin vetoakin viidestä frangista, mikä summa
+tappiolle joutuneen tuli maksaa seuraavana sunnuntaina. Epäilijät,
+jotka eivät uskoneet lähtöhuhuja vakaviksi, väittivät, että asia
+päättyisi häihin, ja tarjoutuivat lyömään aamiaiskekkereistä vetoa,
+että niin kävisi. Vastapuolue esiintyi yhtä varmana väittäen että
+Denise kyllä lähtisi paetakseen isännän yhä kiihkeämmiksi käyneitä
+tarjouksia. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pikku
+myyjätär oli ajanut asiansa tottuneen juonittelijan taidolla ja että
+hän kyllä tiesi mitä teki, kun pani isännän näin tiukalle. Ellet suostu
+avioliittoon, lähden.
+
+Mutta Denise itse ei tiennyt mitään. Vaatimukset niinkuin juonetkin
+olivat hänestä kaukana. Hänen lähtöpäätöksensä perustui juuri siihen,
+että muut otaksuivat hänellä olevan niin hämmästyttäviä aikeita. Eihän
+hän tahtonut mitään mistä juoruttiin. Eihän hänestä ollut keimailijaksi
+eikä kunnianhimoisten suunnitelmien sepittäjäksi. Syytön hän oli, ja
+itsekin hän ihmetteli herättämänsä rakkauden kiihkeyttä. Ja mitä
+juonittelua se oli, että hän aikoi erota Aarreaitan palveluksesta?
+Eihän tässä päätöksessä ollut mitään hämmästyttävää. Sentähden hän
+erosi, että häntä alkoivat hermostuttaa nuo alituiset rettelöt, nuo
+lakkaamattomat juorut, Mouret'n itsepintaiset vaatimukset ja oman
+sydämensä kehoitukset. Siksi hän lähti pois, että pelkäsi horjuvansa ja
+sitten katuvansa kaiken ikänsä. Jos tässä oli valheellisuutta, niin ei
+se ainakaan tahallista ollut, ja jos se oli aviomiehen onkimista, niin
+ei hän enää tiennyt kuinka käyttäytyä. Hän ei tahtonut kuulla
+naimisiinmenosta puhuttavankaan, ja hän oli päättänyt pysyä
+kiellossaan, jos Mouret joskus menisi niin pitkälle, että pyytäisi
+häntä vaimokseen. Jos sellaisesta kiellosta koitui hänelle kärsimystä,
+niin kärsittävä hänen oli. Katkerasti hän oli itkenyt, kun eron
+välttämättömyys oli selvinnyt hänelle, mutta yhtäkaikki hänen täytyi
+rohkeasti pysyä velvollisuudessaan, sillä hän tiesi, että hänen
+elämänsä rauha oli siitä riippuvainen.
+
+Kun Mouret sai Denisen erohakemuksesta tiedon, hän kävi aivan kylmäksi
+eikä alussa uskaltanut vastata mitään, niin vaikeaa hänen oli hallita
+itseään. Sitten hän sanoi kuivasti vaativansa Deniseltä vielä viikon
+miettimisaikaa, ennenkuin suostui sellaiseen mielettömyyteen. Kun
+Denise viikon kuluttua otti uudestaan asian puheeksi sanoen tahtovansa
+lähteä suuren myyntinäyttelyn jälkeen, Mouret ei enää kiivastunut, vaan
+koetti palauttaa hänet järkiinsä. Hänhän luopui erotessaan onnestaan.
+Eihän hänellä ollut missään sellaista paikkaa tarjona. Vai oliko hän jo
+hakenut toista? Mouret oli valmis myöntämään hänelle yhtä hyviä etuja
+kuin muutkin. Kun Denise vastasi, ettei hänellä ollut paikkaa tiedossa,
+vaan että hän aluksi aikoi levätä Valognes'issa yhden kuukauden, jota
+varten hänellä oli säästössä rahoja, niin Mouret tahtoi tietää mikä
+häntä esti sitten palaamasta, jos hän lähti yksinomaan terveytensä
+takia. Tuskastuneena kuulusteluun Denise ei vastannut mitään. Silloin
+Mouret'n mieleen iski, että Denisellä oli varmaankin kotipuolessaan
+sulhanen, jota hän meni tapaamaan. Olihan Denise eräänä iltana
+myöntänyt rakastavansa hänkin. Ja olihan tytön tunnustus siitä lähtien
+yhtä mittaa viiltänyt hänen sydäntään, ikäänkuin sitä olisi pistelty
+puukolla. Jos Denise aikoi mennä naimisiin sulhasensa kanssa, niin
+olihan aivan luonnollista, että hän tahtoi lähteä. Siinä kai oli syy
+hänen itsepintaisuuteensa. Ei siis enää ollut mitään toivoa. Mouret
+vastasi, ettei hän tahtonut pidättää Deniseä, koska tämä ei voinut
+ilmoittaa minkätähden lähti. Denise oli pelännyt myrskyistä kohtausta,
+mutta Mouret'n näennäinen välinpitämättömyys tuntui hänestä vielä
+katkerammalta kuin vihaiset sanat.
+
+Denisen täytyi olla vielä viikko tavaratalon palveluksessa, ja koko
+viikon hänen oli kestettävä Mouret'n kylmää kohtelua. Mouret
+kulkiessaan osastojen läpi ei ollut näkevinäänkään häntä; hän näytti
+olevan kokonaan työhönsä keskittynyt, ikäänkuin ei olisi mistään muusta
+välittänytkään. Osastoilla vedonlyönnit alkoivat uudestaan, ja vain
+rohkeimmat uskalsivat enää panna aamiaiskekkereitä vetoon häitä
+ennustaessaan. Mutta kylmyys, joka oli Mouret'n luonteelle aivan
+vieras, kätki jäykän pintansa alle kuohuvan tuskan ja epäröimisen.
+Hänen sielussaan raivosi myrsky, joka ajoi veren hänen päähänsä ja
+synnytti hänen mielessään mitä hurjimpia ajatuksia. Hän olisi tahtonut
+painaa vastahakoisen tytön väkisin syliinsä, ryöstää hänet omakseen
+hänen kiellostaan huolimatta. Mutta sitten hän jälleen koetti
+tyynnyttää mieltään järkeväksi; oli kai jokin keino löydettävissä, joka
+estäisi Denisen lähtemästä. Mutta turhaan hän etsi tuota keinoa. Joka
+paikassa hänen voimattomuutensa oli vastassa. Hänelle ei ollut apua
+vallan suuruudesta eikä rahojen paljoudesta. Hurjien mielitekojen
+joukosta alkoi kumminkin yksi ajatus vähitellen selvitä ja päästä
+muista voitolle. Rouva Hédouinin kuoleman jälkeen Mouret oli vannonut,
+ettei menisi koskaan uusiin naimisiin. Päästyään tämän yhden naisen
+kautta alkuun hän oli päättänyt vast'edes jatkaa onnensa rakentamista
+koko naissuvun suosiolla. Hän niinkuin Bourdonclekin pani
+taikauskoisesti painon siihen, että suuren tavaratalon johtajan täytyi
+elää naimattomana voidakseen ylläpitää miehen kuninkuutta
+ostajatarlaumansa irtipäässeiden halujen vallitsemiseksi. Jos naisista
+yksi sai etuoikeutetun sijan, niin hänen olosuhteisiin painamansa leima
+ajoi heti muut pakosalle ja lumous hälveni. Hän melkein vihasi Deniseä,
+sillä hän arvasi tämän tulleen kostamaan muiden puolesta ja hän
+pelkäsi, että sinä päivänä, jolloin hän suostuisi ottamaan Denisen
+vaimokseen, hän samalla iäksi suostuisi naisen orjaksi. Mutta viha ei
+kestänyt kauan. Mouret tunsi pian horjuvansa ja etsi millä
+puolustautua. Eihän siinä ollut mitään pelättävää. Olihan Denise niin
+lempeä ja järkevä, häneen uskalsi huoletta turvautua. Uudelleen ja yhä
+uudelleen hänen täytyi kestää tämä sama uuvuttava taistelu. Ja ylpeys
+lisäsi vielä haavan arkuutta. Hänen järkensä hämmentyi, kun hän
+ajatteli, että jos hän suostuisikin tuohon viimeiseen nöyryytykseen,
+Denise saattoi sittenkin kieltäytyä -- kieltäytyä, jos rakasti toista.
+Suuren näyttelypäivän aamuna hänen päätöksensä oli vielä tekemättä. Ja
+Denisen oli määrä lähteä seuraavana päivänä.
+
+Kun Bourdoncle tapansa mukaan kolmen lähestyessä tuli Mouret'n
+työhuoneeseen, hän tapasi tämän syviin mietteisiin vajonneena pää
+käsien varassa. Mouret nosti kyynelistä kosteat silmänsä häneen. Hetken
+aikaa vanhat riitaveljet katsoivat toisiinsa; sitten heidän kätensä
+yhtyivät lujaan sovinnon puserrukseen. Kuukautta aikaisemmin Bourdoncle
+oli muuttanut kokonaan menettelytapaa. Hän väistyi Denisen tieltä ja
+meni niinkin pitkälle, että yllytti salaa Mouret'ta menemään naimisiin.
+Epäilemättä hänen käytöksensä perustui siihen, että hän tunnusti
+Denisen voittajakseen ja katsoi varovaisuuden vuoksi viisaammaksi
+kumartaa mahtavampaa, jonka vallassa tiesi olevansa. Mutta kun
+tarkemmin tutki, oli käytökseen muutakin syytä. Vanha, kauan lamassa
+ollut kunnianhimo oli jälleen herännyt hänessä eloon, arkana ja
+varovaisena alussa, mutta vähitellen yhä varmistuen ja vakaantuen.
+Tarpeeksi kauan hän oli palvellut Mouret'ta. Nyt oli hänen vuoronsa
+hallita, ja hän valmistui talossa vallitsevan tavan mukaan syömään
+suuhunsa tiellä olevan. Olemassaolon taistelun innostus oli temmannut
+hänetkin mukaansa, ja hän heittäytyi tuohon kahakkaan, jonka veriset
+uhrit kiihdyttivät kaupankäyntiä. Jonkinlainen taikauskoinen pelko oli
+estänyt häntä tähän asti häiritsemästä tuota onnen suosikkia. Mutta
+isäntä oli tulossa pehmeäksi, hän alkoi taipua mielettömän avioliiton
+solmimiseen, suututtaa onnettaren ja käännyttää ostajat luotaan. Mitä
+varten Bourdoncle olisi estänyt miestä joutumasta hukkaan, lankeamasta
+naisen syliin, kun hänen sen jälkeen oli niin helppoa korjata ohjakset
+omiin käsiinsä? Ja sentähden hän puristi vanhan toverinsa kättä melkein
+säälien, ikäänkuin jäähyväisiksi, ja sanoi:
+
+-- Kas niin, eihän tässä nyt, hitto vieköön, sovi noin lannistua...
+Naikaa hänet ja sillä hyvä!
+
+Mutta Mouret'ta hävetti jo hetkellinen heikkoutensa ja hän väitti
+kiivaasti vastaan:
+
+-- Eikö mitä! Tyhmyyksiä vain!... Lähdetään kiertämään taloa. Hyvin
+näyttää onnistuvan, eikö niin? Voimme odottaa hyviä tuloksia.
+
+He lähtivät yhdessä toimittamaan iltakiertoaan ihmisiä vilisevissä
+osastoissa. Bourdoncle vilkaisi levottomasti isäntään, jonka työtarmo
+tuntui heränneen uudestaan, tutkien eikö edes vähäinen tuskan väre
+vavahduttaisi hänen huuliaan.
+
+Tavaratalossa oli kaupankäynti nyt suurimmillaan, ja koko taloa
+tärisytti hurja meno, niinkuin koneen käynti tärisyttää täyttä vauhtia
+kulkevaa alusta. Denisen osasto oli täynnä pikkupoikia ja -tyttöjä,
+joille koetettiin vaatteita äitien hikoillessa. Täällä niinkuin
+muuallakin oli valkeiden tavaroiden näyttely, ja valkeita pukuja oli
+niin paljon, että siinä olisi ollut millä verhota kaikki alastomuudessa
+värisevät pienet enkelit. Keskellä oli näytteillä rippilasten pukuja,
+koristukseksi vain, sillä rippikouluaika ei ollut vielä käsissä.
+Valkeat musliinipuvut ja hunnut huojuivat viattomuutta ja puhtautta
+uhkuen kuin isoksi vihkoksi sidotut kukat. Ostajien seassa rouva
+Bourdelaiskin oli kolmen lapsensa kanssa katsomassa pukuja. Lucien,
+pienin, ei tahtonut antaa Denisen pukea ylleen, vaan ponnisteli
+vastaan.
+
+-- Älä nyt juonittele, äiti sanoi tuskastuen... -- Eihän pusero vain
+ole liian ahdas, vai mitä luulette, neiti?
+
+Naisena, jota ei petetä, hän tutki kirkkaalla katseellaan kangasta,
+arvosteli kuosia ja tarkasti saumoja.
+
+-- Ei, hyvin se sopii, jatkoi hän sitten. -- On siinä puuhaa, kun pitää
+hankkia vaatteita kaikille! Nyt minun täytyy saada päällystakki tälle
+isolle tytölle.
+
+Denisen oli täytynyt ryhtyä itsekin myymään, sillä niin paljon väkeä
+oli rynnännyt osastolle. Hän haki pyydetyn päällystakin, kun häneltä
+samassa pääsi hämmästyksen huudahdus:
+
+-- Kuinka, sinäkö siinä! Mitä nyt on tapahtunut?
+
+Jean seisoi hänen edessään iso käärö kainalossa.
+
+Hän oli viikkoa aikaisemmin viettänyt häitään, ja edellisenä lauantaina
+hänen vaimonsa, pieni mustasilmäinen kaunotar, jonka kasvot olivat
+epäsäännöllisyydessään viehättävät, oli viettänyt suuren osan
+päivästään Naisten Aarreaitassa. Vastanaineiden piti lähteä Denisen
+seurassa Valognes'iin kuukauden häämatkalle virkistämään lapsuuden
+muistoja.
+
+-- Niin, Jean vastasi, -- Thérèseltä on jäänyt yhtä ja toista
+ostamatta. Ja sitten on vielä vaihtamistakin... Kun hänellä ei ollut
+itsellään aikaa, niin minä tulin tuomaan tavarat ja selittämään
+sinulle...
+
+Pépékin ilmestyi veljensä viereen.
+
+-- Ja Pépékin täällä! Entä koulu!
+
+-- Niin, Jean sanoi, -- eilen päivällisen jälkeen en enää raatsinutkaan
+viedä häntä takaisin kouluun. Lapsi parka oli jo muutenkin niin
+pahoillaan, kun hänen täytyy jäädä yksin Pariisiin meidän lähtiessä
+Valognes'iin.
+
+Denise hymyili heille suruistaan huolimatta. Hän luovutti rouva
+Bourdelais'n eräälle myyjättärelle ja palasi veljiensä luo, jotka
+odottivat häntä nurkkauksessa, missä onneksi ei ollut paljon väkeä.
+"Lapset", joiksi Denise vielä heitä sanoi, olivat jo kasvaneet
+suuriksi. Pépé oli täyttänyt kaksitoista ja oli pitempi sisartaan,
+mutta hän oli yhtä hiljainen ja lempeä kuin ennenkin vaikuttaen
+koululaispuvussaan siltä kuin kaipaisi hyväilyjä jatkuvasti. Jean oli
+tullut hartiakkaaksi ja oli päätä pitempi kuin Denise, mutta hänen
+kauneutensa oli entisellään, ja hänen pitkä, vaalea tukkansa oli
+koristetaiteilijoiden tapaan kammattu. Denise oli yhtä hento kuin
+ennenkin, kiurunkokoinen, kuten hän itse sanoi, mutta yhtä kaikki hän
+kohteli vielä veljiään kuin levoton äiti lapsiaan, hoitaen ja
+varoittaen, napitti Jeanin nuttua, jottei tämä näyttäisi kulkurilta,
+tarkasti oliko Pépéllä puhdas nenäliina. Kun hän näki Pépén surullisen
+katseen, hän torui lempeästi veljeään:
+
+-- Kas niin, kultaseni, täytyy olla järkevä. Ei koulua sovi noin vain
+keskeyttää. Loma-ajaksi otan sinutkin mukaan. Tahtoisitko jotain, sano!
+Tai ottaisitko mieluimmin rahaa?
+
+Sitten hän kääntyi Jeaniin sanoen:
+
+-- Ja sinäkin, suuri poika, luulottelet hänelle, että olemme lähdössä
+huviretkelle. Ei saa olla noin ajattelematon.
+
+Hän oli antanut vanhemmalle veljelleen neljätuhatta frangia, puolet
+säästöistään, kodin perustamista varten, ja Pépén kouluttamiseen meni
+suuria summia. Kaikki hänen tulonsa kuluivat nyt niinkuin ennenkin
+veljien tarpeisiin. Eikähän hänen elämällään muuta tarkoitusta
+ollutkaan, sen jälkeen kun hän oli uudistanut valansa elää
+naimattomana.
+
+-- No niin, sanoi Jean, -- alkaaksemme, tässä on nyt ensiksikin
+Thérèsen ruskea päällystakki, joka...
+
+Mutta siihen hän keskeytti, ja kun Denise kääntyi katsomaan, mikä
+siihen oli syynä, hän huomasi Mouret'n, joka seisoi heidän takanaan.
+Jonkin aikaa hän oli jo katsellut siinä, kuinka Denise oli äidin tavoin
+kohdellut noita suuria poikia, kuinka hän käänteli heitä ja korjaili
+niinkuin pieniä lapsia, joille muutetaan paitaa. Bourdoncle, joka oli
+tarkastavinaan myyntiä, tarkkaili heitä syrjästä seuraten
+mielenkiinnolla kohtausta.
+
+-- Ovatko nämä teidän veljiänne? Mouret kysyi hetken vaiti oltuaan.
+
+Hän puhutteli Deniseä kylmästi, jäykkänä ja vakavana. Denisekin koetti
+pakottaa äänensä kylmäksi ja suunsa vakavaksi, kun vastasi:
+
+-- Kyllä... Vanhempi on juuri mennyt naimisiin, ja hänen vaimonsa on
+lähettänyt hänet tänne ostoksille.
+
+Mouret oli ääneti. Sitten hän huomautti:
+
+-- Nuorempi on kasvanut paljon. Muistan nähneeni hänet eräänä iltana
+teidän seurassanne Tuileries'n puistossa.
+
+Hänen puheensa oli hitaampaa ja hänen äänessään oli kevyt värähdys
+hänen sanoessaan tämän. Denise kumartui itku kurkussa muka korjatakseen
+Pépén vyötä. Veljet olivat punastuneet ja katsoivat hymyillen johtajaa.
+
+-- Teidän näköisenne he ovat, Mouret jatkoi.
+
+-- Eivät toki! huudahti Denise. -- Paljon kauniimpia he ovat.
+
+Kuinka paljon hän heistä pitikään! Mouret katseli vielä vähän aikaa
+heitä ikäänkuin verratakseen heitä toisiinsa. Mutta hänen voimansa
+olivat lopussa ja hän kääntyi mennäkseen. Sitten hän äkkiä palasi
+kuiskatakseen Deniselle:
+
+-- Pistäytykää myynnin loputtua työhuoneeseeni. Haluan puhua kanssanne
+ennenkuin lähdette.
+
+Tämän sanottuaan hän todella jatkoi tarkastusmatkaansa. Taistelu alkoi
+hänessä uudestaan, häntä hermostutti jo, että oli pyytänyt Deniseä
+tulemaan. Mikä hänen päähänsä oli mennytkään kun hän oli nähnyt tytön
+veljiensä kanssa! Mieletöntä se oli, sillä eihän hän enää jaksanut
+tehdä päätöstä eikä edes tiennyt mitä tahtoikaan. No niin. Sopihan
+sanoa jäähyväiset, ja sillä siitä pääsi. Hän liittyi jälleen
+Bourdoncleen, joka näytti jonkin verran rauhoittuneen, mutta joka
+kumminkin vähän väliä heitti häneen tutkivia silmäyksiä.
+
+Denise oli palannut rouva Bourdelais'n luo.
+
+-- Sopiiko päällystakki? hän kysyi.
+
+-- Sopii kyllä, hyvin... Nyt olen jo tarpeeksi ostanut. Kyllä lapset
+kysyvät varoja.
+
+Päästyään vapaaksi Denise vihdoinkin malttoi kuunnella Jeanin
+selityksiä ja saattaa hänet osastolle, joista hänen olisi ollut vaikea
+selviytyä yksin. Ensiksikin ruskea päällystakki oli vaihdettava
+toiseen, valkeasta verasta tehtyyn, mutta samankuosiseen ja -kokoiseen.
+Denise otti käärön ja meni veljiensä seuraamana valmiiden vaatteiden
+osastolle.
+
+Osasto oli pannut näytteille kaikki vaaleat pukunsa, kevyet silkkiset
+ja villaiset kesäviittansa. Mutta yleisön huomio oli kääntynyt
+muuanne ja ostajattaria oli täällä verraten vähän. Myyjättäret olivat
+melkein kaikki uusia. Clara oli kuukausi sitten kadonnut teille
+tietymättömille, talossa tunnetun asiakkaan, miehen, ryöstämänä,
+sanoivat toiset, toisten mukaan katukulkurien vapaata elämää
+viettämään. Margueritekin teki lähtöä, sillä hän oli nyt vihdoinkin
+päättänyt mennä johtajattareksi Grenoblen pieneen muotikauppaan, missä
+hänen serkkunsa odotti häntä. Aurélie rouva istui yksin muuttumatta
+samassa paikassa puristettuna kuperaan silkkihaarniskaansa ja
+majesteettiset kasvot yhtä juhlallisena kuin ennenkin, hiukan
+kellastuneena niinkuin antiikin marmoripatsaalla. Mutta kasvojen
+liikkumattomuudesta huolimatta hän oli syvästi suruissaan poikansa
+Albertin huonosta käytöksestä, ja hän olisi eronnut palveluksesta ja
+mennyt maalle asumaan, jolleivät hänen säästönsä olisi vähitellen
+kuluneet tuon tyhjäntoimittajan tempauksiin, jotka jo uhkasivat
+nielaista Rigolles'in maatilankin. Kodin rikkinäisyys tuotti siten
+hedelmäänsä äidin jatkaessa yhä naistuttaviensa kanssa huviretkiään ja
+isän soittaessa torvea. Bourdoncle loi Aurélie rouvaan tyytymättömiä
+katseita, ihmetellen ettei tällä ollut sen verran älyä, että olisi
+peräytynyt ajoissa. Lhommein hallitsijasuku oli kohta elänyt aikansa.
+
+-- Kas, tekö siinä! Aurélie rouva sanoi liioitellun kohteliaasti,
+huomatessaan Denisen. -- Tahdotte vaihtaa päällystakin? Tietysti, aivan
+heti... Ja nämäkö ovat veljenne. Johan he ovat aika miehiä!
+
+Ylpeydestään huolimatta hän olisi voinut vaikka langeta polvilleen
+Denisen eteen. Valmiiden vaatteiden osastolla niinkuin muuallakin
+puhuttiin vain Denisen lähdöstä, ja Aurélie rouvan oli paha olla, sillä
+hän tiesi, ettei hänellä ollut muussa turvaa kuin entisen myyjättärensä
+ystävyydessä.
+
+-- Kerrotaan, että aiotte erota... Eihän siinä toki perää liene?
+
+-- Aion kyllä, vastasi Denise.
+
+Marguerite kuunteli. Sen jälkeen kun hänen häänsä oli määrätty
+pidettäviksi, tyytymättömyys ja elämään kyllästyminen olivat
+kuvastuneet vielä selvemmin kuin ennen hänen happamilla kasvoillaan.
+
+-- Oikeassa olette, sanoi hän. -- Kunniallisuus ennen kaikkea! Onneksi
+olkoon!
+
+Ostajia saapui. Aurélie rouva suuttuneena Margueriten sanoista käski
+hänen pitää myynnistä huolta sekaantumatta muiden puheisiin. Kun Denise
+otti itse päällystakin kantaakseen, rouva aivan säikähti, väittäen
+ettei sitä voinut mitenkään sallia ja kutsui asiatytön avuksi. Mouret
+oli Denisen neuvosta palkannut osastoille kantajat säästääkseen siten
+myyjiltä tämän vaivan.
+
+-- Menkää saattamaan neitiä, johtajatar sanoi pannen päällysvaatteen
+hänen käsivarrelleen.
+
+Kääntyen uudestaan Denisen puoleen hän sanoi:
+
+-- Pyydän teitä, miettikää vielä ennenkuin lähdette... Olemme kaikki
+siitä suuresti pahoillamme.
+
+Jean ja Pépé, jotka hymyillen odottivat tässä naisten tungoksessa,
+seurasivat sisartaan. Nyt he menivät morsiuskapio-osastolle valitsemaan
+puoli tusinaa paitoja samanlaisia kuin Thérèsen edellisenä lauantaina
+ostamat. Mutta siellä oli niin paljon väkeä, että oli vaikeaa päästä
+eteenpäin.
+
+Täytyi pysähtyä ensiksi kureliivinäyttelyyn, sillä siellä rouva
+Boutarelin käynti oli nostanut suuren melun. Tämä Etelä-Ranskan rouva
+oli jälleen käymässä Pariisissa, mutta tällä kertaa hän oli saapunut
+miehensä ja tyttärensä seurassa, ja oli näiden kanssa aamusta alkaen
+kyntänyt osastoja ostaakseen tyttärensä kapiot. Loppumattomasti
+neuvotellen perhe oli saapunut valkotavaraosastolle, ja tyttären
+tutkiessa suurella mielenkiinnolla alusvaatteiden salaisuuksia äidin
+oli alkanut tehdä mieli kureliiviä ja hän oli toisten huomaamatta
+pujahtanut viereiseen huoneeseen koettamaan. Herra Boutarel, suuri,
+kiivas mies, säikähti pahanpäiväisesti, kun ei nähnyt vaimoaan, ja
+jättäen tyttärensä siihen hän lähti etsimään löytäen hänet vihdoin
+koetussalista, jonka ovelle hänet kohteliaasti pyydettiin istumaan.
+Koetushuoneet olivat pieniä, ahtaita kammioita, joihin ei päästetty
+miehiä, ei omien vaimojensakaan vaatteita arvostelemaan. Myyjättäriä
+juoksi edestakaisin, ovet aukenivat ja sulkeutuivat paljastaen joka
+kerta vilahdukselta sisähuoneen salaisuuksia; naisia paitasillaan tai
+muuten vähissä vaatteissa. Miehet odottivat haukotellen istuen pitkässä
+jonossa. Herra Boutarel suuttui kuultuaan ettei pääsisi sisään ja vaati
+vaimoaan takaisin. Turhaan häntä koetettiin rauhoittaa; hän ei
+tyytynyt, ennenkuin rouva Boutarel jätti koettamisen kesken ja palasi
+hänen luokseen läsnäolijoiden naurun ja ilvehtimisen tervehtimänä.
+Silloin vasta Denise pääsi veljineen ohi.
+
+Kapioille varatut huoneet seurasivat toisiaan pitkässä jonossa
+levittäen ostajakunnan nähtäväksi kaikki valkeat vaatekappaleet,
+joita naisen puku kätkee alleen. Kureliivit, kaikenmuotoiset
+ja kaikenhintaiset, pitkävartaloiset ja lyhytvartaloiset,
+palttinaiset ja silkkiset, paisuttivat upeita muotojaan silkkisten
+mannekiinivartaloiden kantamina. Rasioistaan kohosivat valkeana
+vaahtona kaulukset, kalvosimet, koristeliinat, poimukaulukset, solmiot
+ja muut hienotekoiset vaatteiden lisät. Omassa salissaan yönutut ja
+aamupuvut, liinaiset, silkkiset ja pitsiset, venyttelivät veltosti
+soljuvia laskoksiaan kuin lemmenmuistojen raukaisemina. Ilmavina
+liehuivat hameiden helmat, toiset lyhyet, polviin päättyvät, toiset
+pitkäliepeiset, laahaten hienopoimuisina maata. Sitten seurasivat
+paidat, korkeakauluksiset yöpaidat, avokaulaiset ja hihattomat
+päiväpaidat, karkeammat ja hienommat, yksinkertaiset palttinaiset ja
+ohuet batistiset, jotka sulavasti liukuivat povea ja lanteita myöten.
+Kainostelematta nainen riisuutui täällä julkisesti, vähävarainen heitti
+yltään yksinkertaiset palttinansa, rikas säätyläisnainen pitsireunaiset
+batistinsa; naisen elämän ylellisyys tuli näkyviin poimutelmineen,
+kirjauksineen ja nypläyksineen eksyen mitä kallisarvoisimpiin ja
+aistillista turmelusta ilmaiseviin oikkuihin. Sitten nainen puki
+jälleen vaatteet ylleen; valkotavarain kuohuvat aallot kätkeytyivät
+hameiden salaperäisesti kahisevien poimujen alle, uutuudesta jäykkä,
+ompelijattaren kädestä lähtenyt paita, rasian mukaan taitetut
+alusvaatteet, kaikki nuo pöydille heitetyt palttinat ja batistit
+lähtivät ammentamaan elämän lämpimästä kosketuksesta eloa,
+katosivat hämärän peittoon verhoamaan rakkaudesta sykkivää sydäntä.
+Morsiuskapio-osaston viimeisessä salissa oli kapalovaateosasto, jossa
+naisen hekumaa uhkuva valkeus vaihtui lapsen viattomaan valkeuteen.
+Puhtaus ja ilo kuvastui kaikessa, nuoren, äitinä heränneen naisen
+autuus. Kapalovaatteet pehmeine aivinoineen, flanelleineen ja
+villaisine peittoineen, herttaiset pienet paidat ja myssyt,
+ristiäismekot ja kasmirviitat, joiden untuvareunat olivat kosketukselle
+hienot kuin vastasyntyneen lapsen iho, kertoivat kehtojen lempeää
+tarinaa.
+
+-- Tiedäthän minkälaisia paitoja, sanoi Jean, joka suuresti ihastuneena
+katseli alusvaatenäyttelyä.
+
+Valkotavaraosastolla Pauline huomattuaan Denisen veljineen juoksi
+tervehtimään heitä. Tiedustelemattakaan Deniseltä hänen asiaansa hän
+alkoi vilkkaasti puhella kysellen liikuttuneena minkä verran perää oli
+taloa kiertävissä huhuissa. Myyjättäret olivat riidelleet asiasta,
+toiset olivat väittäneet uutisen todeksi, toiset perättömäksi.
+
+-- Jäättehän toki? Minne minä joudun, jos te lähdette!
+
+Kun Denise sanoi aikovansa lähteä seuraavana päivänä, hän huudahti:
+
+-- Ei siitä tule mitään! Kenties itse luulette niin, mutta minä tiedän,
+ettei siitä tule mitään... Hyvänen aika, nyt kun minulla on pikkuinen
+poika, niin täytyyhän teidän nimittää minut alajohtajattareksi.
+Baugékin on sitä mieltä, ja hän luottaa ehdottomasti teihin.
+
+Pauline vain nauroi eikä ottanut uskoakseen. Sitten hän haki käsiinsä
+pyydetyt paidat ja kuullessaan, että Denise kävisi vielä
+nenäliinaosastolla, hän antoi tavarat osaston apulaisnaiselle
+kannettaviksi. Tämä oli entinen neiti de Fontenailles, joka nykyään oli
+naimisissa Josephin kanssa. Hänelle oli annettu armosta tämä paikka, ja
+hän liikkui nyt osastolla yllään paksu musta pusero, jonka olkapäähän
+oli merkitty suuri numero keltaisella villalangalla.
+
+-- Seuratkaa neitiä, sanoi Pauline hänelle.
+
+Sitten palattuaan Denisen luo hän toisti kuiskaten:
+
+-- Alajohtajattareksi, eikö niin?
+
+Denise sanoi nauraen suostuvansa laskeakseen leikkiä hänkin.
+
+Kantajan seuraamana hän meni veljineen alakertaan ja osui matkallaan
+villakangasosastoon, joka sijaitsi valkealla flanellilla ja veralla
+verhotussa gallerian nurkassa. Liénard, joka vastoin isänsä tahtoa
+oli vielä tavaratalon palveluksessa eikä suostunut palaamaan
+kotikaupunkiinsa, puheli kauniin Mignot'n kanssa, joka oli ruvennut
+kaupanvälittäjäksi ja joka häpeämättä kävi Aarreaitassa entisiä
+tuttaviaan tapaamassa. Tietenkin heidän keskustelunsa koski Deniseä,
+sillä tämän tullessa he vaikenivat kohteliaasti tervehtien. Muutkin
+Denisen matkalla kohtaamat myyjät kumarsivat syvään, sillä kuka tiesi
+mikä tytöstä vielä tuli. Kuiske kävi ja vetoja lyötiin kahta
+kiivaammin. Voitolliselta hän näytti myyjien silmissä ja
+avioliittopuolueen edustajat kävivät jo niin rohkeiksi, että uskalsivat
+panna juomingit vetoon. Denise oli kääntynyt valkeiden kankaiden
+galleriaan, jonka päässä nenäliinaosasto oli. Hänen ohitseen vilahtivat
+valkeiden pumpulikankaiden, sertinkien, madapolamien, aivinain,
+musliinien ja tarlataanien lainehtivat kasat, liinakankaiden
+suunnattomat pakkapinot, kaiken maailman lakana-, pöytäliina-, pyyhe-,
+esiliinakankaat. Ja tervehdykset jatkuivat. Tie aukeni Denisen edessä.
+Palttinaosastolla Baugé riensi häntä vastaan tervehtiäkseen talon hyvää
+haltijatarta. Kuljettuaan peitto-osaston poikki, jossa peitot liehuivat
+suurina lippuina riippuen katosta, hän saapui nenäliinaosastolle, jonka
+komeutta yleisö kilvan ylisti. Joka paikassa oli valkeita patsaita ja
+pyramideja, kaikenmuotoisia rakennelmia, yksinomaan nenäliinoista
+pystytettyjä. Irlantilaiset ja kiinalaiset nenäliinat, nimikoidut,
+pitseillä reunustetut ja kirjauksilla koristetut, yhtyivät
+oudonmuotoiseksi satujen kaupungiksi, joka kajastuksena kuvastui
+valkohehkuvaa itämaan taivaan taustaa vasten.
+
+-- Tusinanko tahdot? Denise kysyi veljeltään. Choletlaisia, eikö niin?
+
+-- Niin luulen, samanlaisia kuin tämä, Jean vastasi ottaen kääröstä
+nenäliinan.
+
+Jean ja Pépé olivat koko ajan seuranneet Deniseä aivan hänen
+lähellään niinkuin saapuessaan lapsina Pariisiin. Tavaratalo, jossa
+Denise liikkui kuin kotonaan, herätti heissä levottomuutta, ja
+vaistomaisesti he nytkin turvautuivat isoon sisareensa antautuen hänen
+suojeltavikseen. Ihmiset katsoivat heihin ja naurahtivat, kun näkivät
+hoikan ja vakavan nuoren tytön johtavan arvokkaana kahta suurta poikaa,
+jotka ujostellen seurasivat häntä, vaikka toinen oli jo parrakas mies,
+toinen puvusta päättäen koululainen. He olivat kaikki kolme niin
+toistensa näköisiä, heidän tukkansa oli niin täydellisesti samaa
+vaaleaa vivahdusta, että gallerioissa kuiskittiin:
+
+-- Nuo ovat hänen veljensä... Hänen veljiään ovat...
+
+Denisen etsiessä nenäliinaosastolla myyjää Mouret ja Bourdoncle osuivat
+sinne, Mouret pysähtyi tytön eteen sanomatta kuitenkaan mitään. Samassa
+rouva Desforges ja rouva Guibal kulkivat ohi. Henriette säpsähti. Hän
+katsoi Mouret'hen, katsoi Deniseen. Nämä puolestaan katsoivat häneen.
+Tähän sanattomaan katseeseen päättyi heidän yhteinen draamansa,
+niinkuin useimmiten sydämen draamat päättyvät, väentungoksessa
+välähtävään silmäykseen. Mouret poistui. Denise yhä myyjää hakien oli
+veljiensä seuraamana kadonnut osaston perälle. Henriette huomattuaan
+neiti de Fontenailles'in, joka seurasi Deniseä apulaisen työtä tehden,
+sanoi vihaisella äänellä toverilleen:
+
+-- Katsokaapa, minkä hän on tehnyt tuosta onnettomasta. Loukkaavaa
+kerrassaan! Markiisittaresta! Hän pakottaa tämän seuraamaan koirana
+tuota kadulta löytämäänsä naista.
+
+Hän koetti tyyntyä ja sanoi välinpitämättömäksi tekeytyen:
+
+-- Mennään katsomaan silkkinäyttelyä.
+
+Silkkiosasto näytti lemmelle pyhitetyltä suurelta huoneelta, jonka
+rakastavan naisen oikku oli verhonnut lumivalkeaksi ja joka näytti
+tahtovan kilpailla valkeudessa lumenkin kanssa. Naisen ihon kaikki
+maidonväriset valkeudet kuvastuivat siinä, lanteiden sametit, pohkeiden
+pehmeät silkit ja poven hienopintaiset satiinit. Pylväiden välissä oli
+valkeita sametteja, ja niiden kermanväristä taustaa vasten satiinit
+ja silkit hohtivat posliinin- ja metallinvalkeina, kun taas
+sisilialaissilkit ja fulardit huojuttelivat köynnöksinä läpikuultavia
+vivahduksiaan alkaen norjattaren vaaleudesta päätyen italiattaren tai
+espanjattaren auringonpaahteiseen ruskeuteen.
+
+Favier mittasi fulardia vaalealle "kaunottarelle", jolla ei osastolla
+tiedetty muuta nimeä. Monena vuonna hän oli ilmestynyt aika-ajoin
+tänne, eikä kukaan vielä tietänyt hänestä mitään, ei säätyä, ei nimeä,
+ei osoitetta. Eikä kukaan sitä paitsi koettanutkaan päästä niistä
+selville, vaikka jokainen hänen käydessään teki arveluja aikansa
+kuluksi. Hän laihtui ja hän lihoi, hän oli nukkunut yönsä hyvin tai hän
+oli mennyt myöhään levolle; kaikki hänen tuntemattoman elämänsä
+vaiheet, vähäiset niinkuin tärkeätkin, ulkonaiset tapahtumat ja sydämen
+liikutukset, joutuivat, mikäli ne kuvastuivat hänen olemuksessaan,
+pitkien keskustelujen alaisiksi. Tänään hän näytti sangen iloiselta, ja
+Favier palattuaan kassalta, jonne oli saattanut kaunottaren, sanoi
+Hutinille:
+
+-- Hän menee kenties uusiin naimisiin.
+
+-- Onko hän siis leski? kysyi Hutin.
+
+-- En minä tiedä... Mutta muistatte kai tekin, että hän oli kerran
+surupuvussa... Tai kenties hän on voittanut pörssissä.
+
+Kukaan ei lisännyt siihen mitään. Vähän aikaa vaiti oltuaan Favier
+jatkoi:
+
+-- Oma asiansa on... Kenellä tässä olisi aikaa pitää huolta kaikkien
+ostajien asioista.
+
+Hutin näytti miettivältä. Hän oli edellisenä iltana joutunut
+johtokunnan kanssa riitaan, ja hän tiesi, että hänen tuomionsa oli
+langetettu. Hänet aiottiin erottaa myyntinäyttelyn jälkeen. Jo aikoja
+sitten hän oli tuntenut horjuvansa. Viimeisen inventoimisen jälkeen
+häntä oli nuhdeltu siitä, ettei hän ollut saavuttanut edeltä määrättyä
+tulosta. Mutta syy ei ollut siinä. Koko osasto oli vähitellen työntänyt
+hänet ulos totellen olemassaolon taistelun lakia, joka määräsi
+alempiarvoisten sodan ylempiään vastaan ja jonka perustukselle talo oli
+toimintansa rakentanut. Favier'n kavala myyräntyö oli tuottanut
+hedelmää. Johtajan paikka oli luvattu jo hänelle. Hutin tiesi sen,
+mutta hän ei silti vihannut vanhaa toveriaan. Päinvastoin hän kohteli
+melkein kunnioittavasti tätä kylmäveristä miestä, joka oltuaan aina
+nöyrä ja kuuliainen, kun Bouthemontin ja Robineaun kumoamisesta oli
+ollut kysymys, oli nyt osoittanut niin suurta tarmoa oman asiansa
+ajamisessa.
+
+-- Niin, jatkoi Favier, -- tiedätte kai, ettei hän lähdekään. Hänet on
+nähty isännän kanssa puhelemassa... Siinä menetin samppanjapullon.
+
+Hän puhui Denisestä. Yhä lisääntyvästä ostajatulvasta huolimatta asia
+oli kaikkien suussa, ja silkkiosasto varsinkin oli kuohuksissaan, sillä
+siellä oli lyöty suuria vetoja.
+
+-- Hitto vieköön! tiuskaisi Hutin kuin unesta heräten. -- Hullu olin
+kun annoin hänen mennä... Nyt olisin koko pohatta!
+
+Ajattelematon tunnustus sai hänet punastumaan, kun hän näki Favier'n
+nauravan. Tehdäkseen sanansa tyhjiksi hänkin oli nauravinaan, väittäen
+että Denise oli panetellut häntä johtokunnalle. Mutta hänen teki mieli
+purkaa vihaansa jonnekin ja nähdessään, etteivät myyjät jaksaneet
+hallita ostajakunnan hyökkäyksiä, hän kiivastui heille. Samassa hän
+huomasi rouva Desforges'in, joka kulki hitaasti osaston poikki rouva
+Guibalin seurassa, ja hän veti jälleen suunsa hymyyn.
+
+-- Ettekö tarvitse mitään tänään, hyvä rouva? hän sanoi.
+
+-- En, kiitos, vastasi Henriette. -- Kävelen vain huvikseni. Olen
+tullut katsomaan.
+
+Mutta saatuaan hänet pysähtymään Hutin alkoi hiljaa puhella. Hänen
+mieleensä oli äkkiä johtunut uusi ajatus, ja päästäkseen tarkoitustensa
+perille hän vuorotellen imarteli rouva Desforges'ia ja panetteli taloa.
+Hän oli kyllästynyt nykyisiin oloihin. Sellainen epäjärjestys täällä
+vallitsi, että mieluummin erosi kuin rupesi sitä kestämään. Henriette
+kuunteli ihastuneena. Luullen tekevänsä Aarreaitalle vahinkoa
+houkuttelemalla silkkiosaston johtajan sen palveluksesta hän tarjoutui
+puhumaan hänen puolestaan Bouthemont'ille ja hankkimaan hänelle
+vastaavan paikan Neljässä Vuodenajassa, kun tämä jälleen pystyi
+jatkamaan toimintaansa. Asiasta päätettiin kuiskaten, sillä aikaa kun
+rouva Guibal katseli näyttelyä.
+
+-- Saanko antaa teille orvokkivihkon, Hutin jatkoi ääneen osoittaen
+pöydällä olevaa paria kolmea kaupantekiäisvihkoa, jotka hän oli
+hankkinut kassasta tuttavilleen annettaviksi.
+
+-- Ei kiitos! huudahti Henriette peräytyen. -- Minä en tahdo olla
+häissä mukana.
+
+Sutkaus nauratti heitä kumpaakin, ja he erosivat hymyillen
+merkitsevästi toisilleen.
+
+Kun rouva Desforges lähti etsimään rouva Guibalia, hän huomasi äkkiä
+hämmästyksekseen edessään rouva Martyn. Tämä oli tyttärensä Valentinen
+kanssa jo parin tunnin ajan kiertänyt tavarataloa tavallisen
+ostokiihkonsa vallassa ja kuten aina menettänyt lopuksi tasapainonsa ja
+tajuntansa. Hän oli käynyt huonekaluosastolla, josta näytteillä olevat
+valkeat huonekalut ja valkealla telttakankaalla verhotut seinät
+muodostivat nuoren tytön huoneen, lyhyttavaraosastolla ja
+punontateososastolla, joka oli koristeltu valkeilla ripsuilla ja
+monimutkaisiksi kuvioiksi järjestetyillä nappi- ja neula-asetelmilla,
+ja trikootavaraosastolla, jossa Naisten Aarreaitan nimi oli rakennettu
+valkeista sukista kolmen metrin korkuisilla kirjaimilla punaisista
+sukista muodostetulle taustalle. Mutta varsinkin rouva Marty oli
+vastaperustettujen osastojen innokas ihailija. Hän oli viettänyt
+kokonaisen tunnin muotitavaraosastolla, joka oli sijoitettu uuteen
+halliin ensimmäiseen kerrokseen, tyhjennyttänyt kaapit ja koettanut
+itselleen ja tyttärelleen kaikki hatut, reunalliset ja reunattomat,
+kapotit ja baretit. Hän oli hyökännyt vasta-avatulle jalkineosastolle,
+joka oli solmio-osaston takana alakerran gallerian perällä, ja siellä
+hän oli penkonut lasiset näytekaapit ylösalaisin ja ihaillut
+untuvareunaisia, korkeakantaisia silkkitohveleita ja valkeita,
+korkeakantaisia silkkikenkiä, jotka olivat herättäneet hänessä
+sairaalloisen himon.
+
+-- Voi ystäväni, hän huokasi, -- mikä erinomainen hattuvalikoima. Olen
+valinnut itselleni kapotin ja tyttärelleni toisen... Ja heidän
+jalkineensa! Verrattomia, vai mitä, Valentine?
+
+-- Erinomaisia, tyttö vastasi täysikasvuisen naisen varmuudella. --
+Heillä on kenkiä kahteenkymmeneen frangiin viiteenkymmeneen, oikein
+hyviä.
+
+Apulainen seurasi heitä vetäen perässään tuolia, joka oli kuormitettu
+tavaroilla.
+
+-- Kuinka herra Marty jaksaa? rouva Desforges kysyi.
+
+-- Hyvin, mikäli minä tiedän, rouva Marty vastasi säikähtäen toisen
+ilkeätä kysymystä, joka niin odottamatta tuli keskelle hänen
+innostustaan. -- Siellä hän yhä on. Setäni aikoi käydä tänään hänen
+luonaan.
+
+Mutta samassa hän keskeytti ja huudahti aivan haltioissaan:
+
+-- Katsokaa kuinka herttaista!
+
+Rouvat olivat kulkeneet yhdessä vähän matkaa ja saapuneet tekokukka- ja
+sulkaosastolle, joka sijaitsi keskusgalleriassa silkkiosaston ja
+käsineosaston välissä. Heidän edessään aukeni kirkkaassa valaistuksessa
+hurmaava tekokukkanäyttely ison tammen kokoisen vihkon muotoisena.
+Alhaalla oli pienissä kimpuissa orvokkeja, kieloja, hyasintteja ja
+päivänkukkia, kaikkia kevään valkeita vivahduksia. Niiden seasta kohosi
+suurina vihkoina valkeita ruusuja, sisälehdet heikosti ihonvärisiä,
+komeita valkeita pioneja, hienonhienolle punalle vivahtavia, ja
+töyhtöinä rehenteleviä keltatähtisiä krysanteemeja. Yhä korkeammalle
+nousivat varret kannattaen valkeita, salaperäisinä huojuvia liljoja,
+kukkivan omenapuun oksia ja suuria sireeninterttuja, joiden
+yläpuolella, toisen kerroksen tasalla, heilui valkeita kamelikurjen
+sulkia, kevyitä ja ohuita kuin kukkien kuvuista lähtenyt henkäys. Yksi
+osaston nurkka oli omistettu kokonaan oranssikiehkuroille ja
+seppeleille. Lasisista kastepisaroista kimmeltävien tekokukkien
+musliini-, silkki- ja samettilehtien ja kupujen keskellä lenteli
+hopeisten ohdakkeiden ja tähkien ympärillä outoja, hattujen koristeiksi
+tarkoitettuja tropiikin lintuja, purppuranvärisiä ja mustapyrstöisiä
+tangaralintuja ja taivaankaaren kaikissa väreissä hohtavia kolibreja.
+
+-- Ostan omenapuun oksan, rouva Marty sanoi. -- Ihanaa, vai mitä?... Ja
+tuo pikkulintu, katsohan toki, Valentine! Sen minä otan!
+
+Mutta rouva Guibalia kyllästytti jo tämä liikkumattomuus keskellä
+myllertäviä joukkoja, ja hän sanoi:
+
+-- No niin, jääkää te ostamaan. Me lähdemme liikkeelle.
+
+-- Älkäähän toki, odottakaa minua! huudahti rouva Marty. -- Minäkin
+tulen... Ylhäällä kuuluu olevan hajuvesiosastokin. Siellä minun täytyy
+käydä.
+
+Edellisenä päivänä kunnostettu hajuvesiosasto oli lukusalin vieressä.
+Rouva Desforges halusi nousta sinne hissillä välttääkseen
+porraskäytävien tungosta, mutta siitä ei tullut mitään, sillä hissiä
+piiritti valtaisa ihmisjoukko. Yhtäläistä oli tarjoiluhuoneen
+ovellakin, jossa tungos oli sellainen, että erityisen tarkastajan
+täytyi valvoa nälkäistä yleisöä ja päästää sisään vain pieniä ryhmiä
+kerrallaan. Hajuvesiosaston läpitunkevat tuoksut jo alkoivat tuntua.
+Väiteltiin Bonheuristä, talon erikoissaippuasta. Myyntipöytien
+lasikansien alla ja hyllyköiden kristallisilla lasipinnoilla oli
+hiusvoidetölkkejä, tahnoja, pöydillä ihojauhe- ja ihomaalirasioita,
+öljy- ja hajuvesipulloja, kun taas harjat, sakset, kammat ja
+pienet taskupullot olivat suljettu omaan erityiseen kaappiinsa.
+Valkotavaranäyttelyn kunniaksi myyjät olivat koristaneet osaston
+valkeilla posliinitölkeillä ja lasipulloilla. Eniten herätti huomiota
+huoneen keskellä oleva hopeinen suihkulähde, jonka hieno, orvokilta
+tuoksuva hajuvesisuihku helisi kirkkaasti pudotessaan metallisäiliötä
+vasten. Hieno lemu levisi siitä ympäriinsä, ja naiset kastelivat ohi
+kulkiessaan siinä nenäliinansa.
+
+-- Kas niin, sanoi rouva Marty ostettuaan suuren määrän hiusvesiä,
+hammastahnaa ja hiusvoiteita, -- nyt olen valmis. Mennään nyt tapaamaan
+rouva de Boves'ia.
+
+Mutta hänen täytyi pysähtyä vielä pääportaiden keskuslavalle
+katsomaan japanilaistavaroiden näyttelyä. Tämä osasto oli kasvanut
+tavattomasti, siitä kun Mouret oli järjestänyt ensimmäisen pienen
+japanilaistavaroiden näyttelypöydän arvaamatta edes itsekään kuinka
+suurta huomiota se oli herättävä. Harvat osastot olivat lähteneet niin
+vähäisestä alusta ja alkaneet niin vaatimattomasti. Nyt se oli täynnä
+vanhanaikaisia pronssi- ja norsunluuteoksia sekä lakeerattuja
+tavaroita, ja sen vuotuinen liikevaihto nousi puoleentoista miljoonaan.
+Idässä kauppamatkustajat tyhjensivät temppelit ja palatsit
+tyydyttääkseen yhä kasvavaa menekkiä. Tällä tavalla syntyi yhä uusia
+osastoja ja tavaratalolle uusia tulolähteitä entisten lisäksi. Nyt
+esimerkiksi oli kuolleen talvikauden vilkastuttamista silmällä pitäen
+luotu kirjaosasto ja leluosasto, joille ennustettiin suurta
+tulevaisuutta ja joista varmaankin aikaa myöten oli koituva
+naapuriliikkeille häviötä. Neljässä vuodessa oli japanilaistavaroiden
+osasto kasvanut niin tärkeäksi, että se houkutteli puoleensa kaikki
+Pariisin taiteenharrastajat.
+
+Rouva Desforgeskin lankesi vihastaan ja lupauksistaan huolimatta
+kiusaukseen ja osti viehättävän hienon norsunluutyön.
+
+-- Lähettäkää se minulle kotiin, hän sanoi kiireesti läheisessä
+kassassa. -- Yhdeksänkymmentä frangia, eikö niin?
+
+Nähdessään, että rouva Marty tyttärineen viivytteli taas, tällä kertaa
+ala-arvoisten posliinitavaroiden pöydän ääressä, hän sanoi tälle vetäen
+rouva Guibalin mukaansa:
+
+-- Löydätte meidät lukusalista... Minua todellakin haluttaa istua vähän
+aikaa.
+
+Mutta lukusalissa rouvat eivät saaneetkaan istuinta. Ison pöydän
+ympärillä ei ollut ainoatakaan tyhjää tuolia. Lihavia herroja istui
+siellä lukemassa, selkä kenossa ja levitellen suurta vatsaansa,
+ajattelemattakaan että heiltä olisi voitu vaatia hiukan kohteliaisuutta
+näitä rouvia kohtaan, joiden oli tuolien puutteessa pakko seisoa.
+
+Muutamat naiset kirjoittivat, nenä paperissa kiinni, ikäänkuin
+kätkeäkseen kyhäelmänsä hatun kukkien alle. Rouva de Boves'ia ei
+näkynyt, ja Henriette tuskastui jo, kun hän samassa huomasi herra de
+Vallagnoscin, joka oli tullut hakemaan vaimoaan ja anoppiaan. Tämä
+tervehti ja sanoi:
+
+-- Varmaankin he ovat pitsiosastolla, sillä sinne he aina tarttuvat...
+Täytyy käydä katsomassa sieltä.
+
+Sitten hän meni hankittuaan sitä ennen rouville tuolit.
+
+Pitsiosastolla ahdinko kävi tunti tunnilta yhä sietämättömämmäksi.
+Suuri valkotavaroiden näyttely oli koonnut sinne mitä talossa oli
+hienointa ja kalleinta virittäen ostajille vastustamattoman satimen,
+josta heidän järkensä hämmentyi. Koko osasto oli järjestetty valkeaksi
+kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä huojui katossa kuin taivaan laella
+aamuauringon valoa lieventävät pilvenharsot. Patsaiden ympärillä
+kierteli ihmeellisiä kudoksia leviten kuin pyörivän tanssijattaren
+kevyet hameet. Kaikille pöydille, joka paikkaan olivat pitsien hyöteet
+sirottaneet hienon lumensa. Oli espanjalaisia silkkipitsejä, kepeitä
+kuin tuulessa lentävät untuvat, Brysselin leveälehtisiä ja
+hienosilmuisia nypläyksiä, Venetsian raskaampimallisia kirjauksia,
+Bruggen ja Alençonin kuninkaallista, miltei jumalaista rikkautta
+uhkuvia kudoksia. Kauneuden jumala näkyi pystyttäneen tänne valkean
+tabernaakkelinsa.
+
+Rouva de Boves käveltyään kauan tyttärensä seurassa osastolla ja
+eksytettyään kerta toisensa perästä kätensä hyllyviin kasoihin, joiden
+koskettelemiseen hän antautui sairaalloisen himon pakosta, oli
+vihdoinkin pyytänyt Delochelta alençonpitsejä nähdäkseen. Deloche oli
+ensin näyttänyt hänelle valealençonia, mutta rouva ei tyytynyt; hän
+tahtoi oikeaa eikä huolinut edes kapeammastakaan, jolla oli hintana
+kolmesataa frangia metri, hän halusi kevyempää, sellaista, josta
+maksettiin tuhat frangia metriltä, ja pyysipä vielä lisäksi
+seitsemän- ja kahdeksan sadan frangin nenäliinoja ja viuhkoja. Pöydälle
+levitettyjen tavaroiden arvo oli korkea. Eräässä osaston nurkassa
+Jouve, joka yhä seurasi rouva de Boves'ia tämän harhailemisesta
+huolimatta, seisoi liikkumattomana tungoksessa, välinpitämättömän
+näköisenä, mutta seuraten silmillään jokaista hänen liikettään.
+
+-- Onko teillä puseronkauluksia? kysyi kreivitär Delochelta. --
+Näyttäkää niitä, olkaa hyvä!
+
+Kauppa-apulainen, jota hän jo oli kaksikymmentä minuuttia pidättänyt,
+ei uskaltanut kieltää mitään tältä muhkealta rouvalta, joka puhui
+mahtavasti. Mutta hän alkoi epäröidä, sillä myyjiä oli kielletty
+tyhjentämästä tiskille kallisarvoisien pitsien laatikoita ja
+edellisellä viikolla häneltä oli varastettu niitä kymmenen metriä.
+Rouva de Boves'in ylpeä ryhti vaikutti kumminkin häneen, hän totteli ja
+käänsi hetkeksi selkänsä ottaakseen kaapista pyydettyjä kauluksia.
+
+-- Katsohan, äiti, sanoi Blanche, joka vieressä tarkasti
+huokeahintaisia valenciennespitsejä, -- noita voisi ottaa lakanoihin.
+
+Rouva de Boves ei vastannut. Tytär käänsi hitaasti äitiä kohden pehmeät
+kasvonsa, juuri kun tämä pisti päällystakkinsa hihaan pitsikäärön.
+Blanche ei tuntunut hämmästyvän, vaan astui äidin eteen peittääkseen
+hänet katseilta, kun samassa Jouve ilmestyi heidän väliinsä ja
+kumartuen kreivitärtä kohti kuiskasi kohteliaalla äänellä hänen
+korvaansa:
+
+-- Olkaa hyvä ja seuratkaa minua!
+
+Rouva de Boves aikoi ensin vastustella.
+
+-- Miksi niin, herra?
+
+-- Olkaa hyvä ja seuratkaa, toisti järjestyksenvalvoja korottamatta
+ääntään.
+
+Kasvot tuskasta värähtäen kreivitär heitti nopean silmäyksen
+ympärilleen. Tehden päätöksensä hän hillitsi sitten itseänsä ja kulki
+Jouven vieressä ylpeänä kuin kuningatar, joka antautuu halvan
+adjutantin suojeltavaksi. Yksikään läsnäolijoista ei huomannut mitään.
+Deloche, joka jälleen oli palannut tiskinsä ääreen, katseli suu auki.
+Oliko mahdollista! Noin hieno rouva! Blanche seurasi kalmankalpeana
+äitiään viivytellen väentungoksessa epäröiden, oliko hänen
+velvollisuutensa pysyä äidin luona vai oliko hänen paettava, sillä hän
+pelkäsi, että hänetkin pidätettäisiin. Kun hän näki äitinsä katoavan
+Jouven kanssa Bourdonclen työhuoneeseen, hän jäi odottamaan oven
+taakse.
+
+Bourdoncle, jonka asiana oli ratkaista säätyhenkilöitä koskevia
+varkausjuttuja, oli erottuaan Mouret'sta juuri tullut huoneeseensa. Jo
+aikoja sitten Jouve oli ilmoittanut hänelle epäluulonsa rouva de
+Boves'in suhteen, eikä Bourdoncle nyt hämmästynytkään, kun Jouve
+parilla sanalla selitti hänelle asiansa. Hän oli sitä paitsi niin
+tottunut tällaiseen, ettei hän enää uskonut ketään. Kun himo valtaa
+naisen, hän kykenee vaikka mihin, oli hänen tapansa sanoa. Mutta
+tietäen, että nyt kysymyksessä oleva varas oli isännän tuttavia, hän
+kohteli tätä hyvin kohteliaasti.
+
+-- Hyvä rouva, hän sanoi, -- tällaiset heikkouden hetket eivät
+hämmästytä meitä... Pyydän teitä ajattelemaan mitä seurauksia
+erehdyksestä voi olla. Jos joku muu olisi nähnyt teidän pistävän
+pitsejä...
+
+Mutta kreivitär keskeytti hänet suuresti närkästyneenä. Hänkö olisi
+varastanut! Tiesikö Bourdoncle ketä puhutteli? Kreivitär de Boves hän
+oli, ja hänen miehensä, kreivi de Boves, hevoshoidon tarkastaja, on
+käynyt hovissakin...
+
+-- Tiedän, tiedän kyllä, hyvä rouva, Bourdoncle sanoi rauhallisesti. --
+Minulla on kunnia tuntea teidät... Suvaitkaa ensiksikin antaa takaisin
+pitsit, jotka olette ottanut...
+
+Mutta rouva de Boves ei sallinut hänen jatkaa, vaan väitti yhä vastaan
+kasvot kiihtymisen kaunistamina ja kunniallisuudessaan loukatun
+ylhäisen naisen katkeria kyyneliä vuodattaen. Kuka tahansa muu kuin
+Bourdoncle olisi horjunut erehdystä peläten, sillä kreivitär uhkasi
+haastaa hänet oikeuteen herjauksesta.
+
+-- Varokaa, herra, mieheni voi vetää asian ministerinkin
+ratkaistavaksi.
+
+-- Kas niin, Bourdoncle sanoi kärsimättömästi, -- te ette näy olevan
+sen viisaampi kuin muutkaan. Täytyy siis tehdä ruumiintarkastus.
+
+Rouva de Boves ei vieläkään myöntänyt, vaan sanoi järkähtämättömästi.
+
+-- Oikeassa olette, tarkastakaa vain. Mutta varoitan teitä. Siitä voi
+olla talollenne ikäviä seurauksia.
+
+Jouve meni kureliiviosastolta hakemaan kahta myyjätärtä. Palatessaan
+hän ilmoitti Bourdonclelle, että rouvan tytär odotti yhä ovella, ja
+kysyi pitikö hänetkin pidättää, vaikka hänen ei tiedetty varastaneen.
+Bourdoncle, säädyllisenä kuten aina, julisti vastaukseksi, ettei
+sopinut häväistä äitiä lapsensa nähden. Sitten miehet vetäytyivät
+viereiseen huoneeseen myyjättärien riisuessa kreivitärtä. Paitsi hihan
+alençon pitsiä, jota oli kaksitoista metriä, hinta tuhat frangia metri,
+he löysivät poven lämpimästä nenäliinan, viuhkan ja kaulaliinan,
+pitsejä yhteensä neljäntoistatuhannen arvosta. Jo vuoden ajan rouva de
+Boves oli varastanut voimatta vastustaa valtavaa himoaan. Kohtaukset
+olivat käyneet yhä arveluttavammiksi, kehittyneet hänelle elinehdoksi,
+niin ettei hän enää muistanut noudattaa varovaisuuttakaan. Hän antautui
+nautinnolleen sitä suuremmalla kiihkolla, kun tiesi panevansa vaaran
+alaiseksi nimensä, ylpeytensä ja miehensä korkean viran. Nyt kun tämä
+ei enää sulkenut häneltä rahalaatikkoaan, hän varasti, vaikka ei ollut
+rahanpuutteessakaan, varasti varastamisen himosta, niinkuin voi
+rakastaa rakastamisen himosta, yksinomaan suodakseen tyydytystä
+sairaalle hermostolleen, joka oli turmeltunut suurmyymälöiden
+suunnattomista kiusauksista.
+
+-- Olen joutunut pahanilkisten juonien uhriksi, hän huusi. -- Joku on
+pistänyt vaatteisiini pitsejä. Oh, vannon sen Jumalan kautta!
+
+Hän oli heittäytynyt tuoliin ja itki raivoissaan, väärin napitetun
+pukunsa vaivaamana. Bourdoncle lähetti myyjättäret pois ja sanoi
+sitten:
+
+-- Suostumme pitämään tämän ikävän asian salassa perheenne tähden.
+Mutta ennenkuin menette täytyy teidän allekirjoittaa tunnustus: "Olen
+varastanut pitsejä Naisten Aarreaitasta", ja siihen teidän tulee lisätä
+pitsien laji ja hinta sekä päivämäärä... Paperin saatte takaisin heti,
+kun olette tuonut minulle kaksituhatta frangia köyhiä varten.
+
+Rouva de Boves oli noussut ja väitti kiivaasti vastaan:
+
+-- En ikinä kirjoita! Mieluummin kuolen.
+
+-- Ette kuole, hyvä rouva, ette ollenkaan. Mutta jos ette suostu, minun
+täytyy turvautua poliisiin.
+
+Seurasi hirveä kohtaus. Rouva de Boves puhkesi herjauksiin ja
+valituksiin änkyttäen, että oli häpeällistä kiduttaa onnetonta naista.
+Kauneudestaan ja ruhtinaallisesta vartalostaan huolimatta hän oli
+vihanpurkauksissaan raivokkaampi kuin rahvaannainen. Sitten hän koetti
+hellyttää tuomarinsa sydäntä rukoillen häntä hänen oman äitinsä
+nimessä. Hän uhkasi langeta hänen jalkojensa juureen, madella maassa
+hänen edessään saadakseen armon. Kun Bourdoncle ei sittenkään taipunut,
+vaan pysyi kylmänä tottumuksen karkaisemana, hän istuutui ja kirjoitti
+vapisevalla kädellä. Kynä viskasi paperille sanat "olen varastanut"
+äkäisesti raapaisten sen hienoa pintaa, niin että oli vähällä pistää
+paperin puhki rouva de Boves'in toistaessa yhä käheällä äänellä:
+
+-- Siinä on, herra, siinä on! En kestä väkivaltaa.
+
+Bourdoncle otti paperin, taittoi sen huolellisesti kokoon, pani sen
+kreivittären nähden laatikkoon ja sanoi:
+
+-- Te näette, ettei se ole ainoa laatuaan, sillä nuo rouvat, jotka ovat
+väittäneet tahtovansa mieluummin kuolla kuin kirjoittaa, jättävät
+useimmiten paperinsa lunastamatta. No niin, saatte sen takaisin milloin
+haluatte. Teidän on itsenne päätettävä, onko se kahdentuhannen
+arvoinen.
+
+Rouva de Boves korjasi pukuansa, ja koko hänen entinen rohkeutensa
+palasi, kun hän oli kärsinyt rangaistuksensa.
+
+-- Sallitte nyt kai minun mennä? hän kysyi kuivasti.
+
+Mutta Bourdoncle oli jo muuta tekemässä. Jouven raportin johdosta hän
+päätti erottaa Delochen palveluksesta. Myyjä oli typerä eikä osannut
+pitää varkaita silmällä. Hän ei koskaan oppisi hallitsemaan
+ostajakuntaa. Rouva de Boves toisti kysymyksensä ja saatuaan luvan
+lähteä hän heitti Bourdoncleen ja Jouveen murhaavan katseen. Karkeiden
+sanojen tulvasta, joka pyrki kohoamaan hänen huulilleen, hän valitsi
+yhden, murhenäytelmien sanavarastosta lainatun ja sinkosi sen
+painokkaasti:
+
+-- Kurjat! hän tiuskaisi paiskaten oven mennessään.
+
+Blanche oli odottanut koko ajan ovella. Koska hän ei tiennyt mitä sen
+takana tapahtui ja näki Jouven ja myyjättärien kulkevan edestakaisin,
+hän joutui aivan suunniltaan ja rupesi ajattelemaan santarmeja, käräjiä
+ja vankilaa. Samassa hän näki hämmästyksekseen Vallagnoscin tulevan,
+miehensä, jota hän ei vielä oikein uskaltanut sinutellakaan, oltuaan
+vain kuukauden naimisissa. Tämä rupesi kyselemään häneltä hänen
+kalpeuttaan ihmetellen:
+
+-- Missä on äitisi?... Oletko eksynyt hänestä? Etkö osaa vastata!
+Pelkäätkö jotain.
+
+Blanche ei keksinyt hädissään kunnollista valettakaan, vaan kertoi
+kaikki kuiskaten:
+
+-- Äiti ... äiti... Hän varasti...
+
+-- Mitä, varasti?
+
+Mutta lopulta hän ymmärsi, ettei ollut kysymys leikistä. Hänen vaimonsa
+kalpeat, pelosta värähtelevät kasvot ilmaisivat sen.
+
+-- Hän pisti pitsejä hihaansa, noin ... jatkoi Blanche sopertaen.
+
+-- Näitkö siis sen! Ja katsoit vain! Vallagnosc kuiskasi kauhistuen,
+kun ymmärsi, että Blanchekin oli ollut rikokseen osallinen.
+
+Heidän täytyi vaieta, sillä ihmiset alkoivat jo kääntyä katsomaan
+heitä.
+
+Tuskainen epäröiminen sai Vallagnoscin hetkeksi liikkumattomaksi.
+Sitten hän teki päätöksensä ja aikoi avata oven mennäkseen Bourdonclen
+puheille, kun huomasi Mouret'n, joka kulki gallerian poikki. Hän muutti
+mieltään ja käskien vaimonsa odottaa tarttui vanhan toverinsa käteen ja
+kertoi hajanaisin sanoin hänelle tapahtuman. Mouret vei hänet kiireesti
+työhuoneeseensa rauhoittaen häntä mahdollisten seurauksien suhteen. Hän
+vakuutti Vallagnoscille, ettei tämän ollut tarpeellista sekaantua itse
+asiaan, ja selitti miten tällaisissa tapauksissa meneteltiin
+ihmettelemättä vähääkään varkautta, ikäänkuin olisi sitä jo kauan
+ennustanut. Mutta Vallagnosc päästyään vangitsemisen pelosta ei voinut
+nähdä asiaa hänen kannaltaan. Hän oli heittäytynyt nojatuoliin, ja nyt,
+kun hän sai aikaa ajatella, hän rupesi valittamaan kohtalonsa kovuutta.
+Oliko mahdollista! Rosvojen perheeseen hän siis oli joutunutkin. Hän
+oli mennyt mielettömään avioliittoonsa yksinomaan ollakseen apelleen
+mieliksi. Hämmästyen hänen lapsellisen kiivasta mielenpurkaustaan
+Mouret katseli hänen itkuaan muistellen kuinka toveri oli ennen
+teeskennellyt pessimistin ivallista välinpitämättömyyttä maallisia
+rientoja kohtaan ja sanonut, että vain paheessa oli hiukan
+mielenkiintoa. Haihduttaakseen ystävänsä huolet Mouret rupesi laskemaan
+leikkiä saarnaten ystävälleen samaa välinpitämättömyyden oppia, jota
+tämä itse oli kertonut tunnustavansa. Vallagnosc suuttui. Hänen oli
+mahdotonta toteuttaa elämässään julistamiaan periaatteita, sillä hänen
+poroporvarillisesta kasvatuksesta pilaantunut luontonsa nousi
+voittamattomasti kapinaan tapojenturmelusta vastaan. Heti kun tämä
+kerskaileva epäilijä joutui itse inhimillisen kurjuuden kanssa
+tekemisiin, hän lakkasi nauramasta ja hänen kylmä ivansa laimeni.
+Kaikki oli inhottavaa! Hänen sukunsa kunnia oli tahraantunut iäksi, ja
+maailma tuntui laukeavan liitoksistaan.
+
+-- Kas niin, rauhoituhan toki, Mouret sanoi säälien. -- Älä viitsi
+saarnata enää pessimismiä, koska siitä ei näy olevan sinulle
+lohdutusta. Mutta minun mielestäni sinun pitäisi mennä nyt tarjoamaan
+kätesi rouva de Boves'ille. Viisaampaa se olisi kaikin puolin kuin
+nostaa tästä meteli... En olisi, hitto vieköön, uskonut sinua noin
+herkäksi entiset mielipiteesi muistaen!
+
+-- Niin, Vallagnosc huudahti ajattelematta, -- eihän se mitään, jos
+olisi muista kysymys!
+
+Mutta hän nousi päättäen seurata toverinsa neuvoa. He palasivat yhdessä
+galleriaan, juuri kun rouva de Boves tuli ulos Bourdonclen huoneesta.
+Juhlallisesti kreivitär otti vastaan vävynsä tarjoaman käden, ja
+Mouret, joka kohteliaasti kumartaen tervehti häntä ohikulkiessaan,
+kuuli hänen sanovan:
+
+-- He pyysivät anteeksi. Kauheita tuollaiset erehdykset!
+
+Blanche seurasi heitä kävellen heidän takanaan. He katosivat
+tungokseen.
+
+Mouret lähti syviin mietteisiin vajonneena yksin eteenpäin. Hänelle
+alkoi käydä selväksi, että häntä kohdannut kosto oli täydellisesti
+oikeutettu. Voitollisen kiusaajan jalkoihin langennut ostajakunta,
+jonka hulluus puhkesi tällaisiin rikoksiin, oli saanut Denisestä
+kostajansa. Hän pysähtyi keskusportaiden ylimmälle askelmalle upottaen
+katseensa alhaalla kihisevään ostajalaumaan.
+
+Kello oli jo lyönyt kuusi. Päivän kallistuessa iltaan galleriat olivat
+pimenneet vähitellen ja hallit verhoutuneet varjoihin. Hämärän keskellä
+syttyivät sähkölamppujen pallot valaen osastojen pohjukkoihin kirkkaan
+kuutamonsa. Niistä lähti silmiä sokaisevaa valkeutta, ja ne
+karkoittivat armottomasti varjot. Kun kaikki lamput paloivat, kohosi
+ihastuksen humina joukkojen keskeltä.
+
+Valkotavaroiden näyttely tuli tässä valaistuksessa satumaisen ihanaksi.
+Suunnaton valkeuden tulva tuntui syttyvän tuleen ja muuttuvan valoksi,
+se heijastui Monsignyn gallerian palttinoissa ja musliineissa
+loistavana kuin itäisellä taivaalla päivänkoitteen ensimmäinen
+valojuova ja leimahti Michodièren gallerian punoksista ja nauhoista,
+napeista ja soljista, helmistä ja hopeoiduista pronssiesineistä
+päivänpaisteessa kylpevien kaukaisten vuorenhuippujen kirkkaudella.
+Mutta varsinkin oli valo valloillaan keskusgallerian liekehtivässä
+hohteessa, patsaita kiertävissä valkeissa harsoissa, portaita
+verhoavissa valkeissa kudonnaisissa, katossa liehuvissa valkeissa
+peitoissa, pitsien ilmassa parveilevissa valkoperhosissa. Unelmien
+tähtitaivaana se tuikki, paratiisin häikäisevää selkeyttä se kuvasi,
+valonruhtinattaren häissä riemuitsevaa paratiisia. Ja keskellä liehui
+silkkihallin teltta valkeine verhoineen, pitsikankaineen ja
+hohtoharsoineen kätkien valkeuteen satujen valkohipiäisen morsiamen.
+
+Mouret katseli kansaansa, joka liikkui valkeuden keskellä. Se kuvastui
+mustana valon taustaa vasten. Ihmismeren pinta kohosi kuin huumeessa
+hyökyen myrskyisen myyntipäivän tyyntyessä. Ihmiset alkoivat poistua.
+Myyntipöydät hukkuivat jäännöskankaiden alle, kulta helisi kassojen
+raha-arkuissa ostajajoukkojen siirtyessä ovea kohti voimattomina,
+tyrkittyinä, tyydytettyään halunsa ja häveten huvituksiaan moisessa
+paikassa. He olivat kokonaan hänen, talon hallitsijan hallussa,
+he tottelivat häntä hurmaantuneina tavaroiden runsaudesta,
+huokeahintaisuusjärjestelmästä, palauttamismahdollisuudesta,
+mainostuksesta ja mieltä hivelevästä kohteliaisuudesta. Äiditkin olivat
+jo alistuneet hänen valtikkansa alle, hän hallitsi kaikkia itsevaltiaan
+karkeaotteisesti, joka oikkunsa mukaan voi tuhota kotien onnen ja
+rauhan. Hän oli luonut naisille uuden uskonnon ja pystyttänyt jumalalle
+temppelin, missä heidän sielunsa kirkot hylättyään viettivät
+joutoaikansa, rauhattomuuden ja tyhjyyden tunnit, jotka kirkonmenojen
+puutteessa olivat jääneet täyttämättä, ja tarjosivat suitsutusta
+kauneuden kuolemattomalle jumalalle. Jos Mouret olisi sulkenut heiltä
+ovensa, niin kadulla olisi noussut meteli, alttariltaan ja
+jumalanpalveluksestaan karkoitettujen kapina. Hän näki heidät
+myöhäisestä ajankohdasta huolimatta vieläkin samoamassa suunnattoman
+rautaverkon silmukoissa pitkin riippusiltoja ja kierreportaita. Rouva
+Marty tyttärineen korkeimmalle kiivenneenä vaelsi huonekalujen
+keskellä; lapsilaumansa pidättämä rouva Bourdelais kierteli alakerrassa
+voimatta riistäytyä korutavaraosastolta; rouva de Boves riippuen
+Vallagnoscin käsivarressa ja tyttärensä seuraamana kulki hiljalleen
+tavaratalon poikki uskaltaen vieläkin pysähtyä tiskien eteen ihailemaan
+kankaita. Mutta alhaalla tunkeilevasta taajasta joukosta, tuosta
+elämästä paisuvien ja haluista sykkivien povien merestä, jonka
+pinnalla orvokkivihkot keinuivat, Mouret ei nähnyt muuta kuin
+rouva Desforges'in, kun tämä rouva Guibalin seurassa viivytteli
+käsineosastolla ostamassa hänkin mustasukkaisesta vihastaan huolimatta.
+Ja viimeisen kerran Mouret tunsi olevansa heidän herransa, näki heidät
+matelemassa sähkövalossa jalkojensa juuressa, silmäili laumaansa, jolta
+oli saanut rikkautensa.
+
+Hän lähti kulkemaan gallerioihin, niin täydellisesti ajatuksiensa
+vallassa, että heittäytyi pahimpaan tungokseen. Kun hän kohotti
+päätään, hän huomasi olevansa uudessa muotitavaraosastossa, jonka
+ikkunat olivat Dix-Décembrenkadulle. Hän pysähtyi ikkunaan katsomaan
+ostajajoukkojen poistumista. Laskeva aurinko kultasi valkeiden talojen
+kattoja, ja sinitaivas kalpeni viileän tuulen virkistämänä. Aarreaitan
+sähkölamput heittivät hämärtyvälle kadulle valoaan, joka siellä näytti
+kalpealta ja elottomalta kuin taivaanrannalle syttyvien tähtien
+tuike auringon laskiessa. Oopperan ja Pörssin suunnalla hukkui
+liikkumattomien vaunujen kolminkertainen jono varjoon; valjaat vain
+välähtelivät paikoin lyhdyn syttyessä ja sytyttäessä kipinän
+hopeoitujen kuolaimien pintaan. Yhtä mittaa kuului livreepukuisten
+palveluspoikien huutoja, ja vaunujen jonosta erosi silloin tällöin
+yhdet poistuakseen katua pitkin kavionkapseen kaikuessa. Jonot
+supistuivat pienemmiksi, kuudet ajoneuvot lähestyivät samaan aikaan,
+vaunujen ovet paiskattiin kiinni, ruoskat läjähtivät ja kävelijät
+juoksivat hätäisesti kadun poikki selvitäkseen pyörien tungoksesta.
+Tila väljeni sitä myöten kuin ostajakunta hajaantui kaupungin kaikille
+suunnille puhdistettuaan tavaratalon tyhjäksi. Mutta Aarreaitan
+katonharjat suurine kultaisine kirjaimineen ja ilmaan kohoavine
+lippuineen leimusivat vielä laskevan auringon tuleen sytyttäminä, ja
+tavaratalo näytti niin suunnattoman suurelta, että se muistutti
+mainoskuvien hirviötä, paperille kuvattua yhdyskuntarakennusta, joka
+nielaisi ympäristön talot ja litisti maan tasalle taivaanrannalla
+siintävät metsäiset kummut. Pariisin henki ja elämä tuntui rauhoittuvan
+ja lauhtuvan illan pimetessä, häilyi hiljaa hyväillen viimeisten katuja
+vierivien vaunujen rinnalla ja nukkui sitten yön pimeään.
+
+Mouret seisoi yhä samassa paikassa, katse kaukana. Hänessä oli
+tapahtunut suuri muutos. Naisen voittaja, Pariisin kukistaja, tunsi
+keskellä voitonriemuaan sydämensä heikkenevän ja tahtonsa horjuvan,
+tunsi itse joutuvansa mahtavamman vallan alaiseksi. Hänessä heräsi
+mieletön halu heittää aseensa, luopua voitosta ja tunnustaa toisen
+herruutta ja osoittaa siinä samaa epäjohdonmukaisuutta kuin
+sotasankari, joka palattuaan voittajana taistelusta taipuu noudattamaan
+lapsen oikkua. Kuukausien kuluessa hän oli ponnistanut vastaan, tänä
+aamuna vielä hän oli vannonut tukahduttavansa rakkautensa, ja nyt, kun
+hän oli päässyt mahtavuutensa kukkulalle, hänen päätään huimasi ja hän
+luopui vastarinnasta tavoitellakseen epätoivoisesti sitä, mikä ennen
+oli näyttänyt hänestä mielettömyydeltä. Hänen hetkessä syntynyt
+päätöksensä oli jo seuraavassa hetkessä kasvanut niin lujaksi, ettei
+mikään tuntunut hänestä tärkeämmältä.
+
+Illalla, kolmannen pöytäkunnan noustua aterioimasta, hän odotti
+työhuoneessaan. Väristen kuin nuori poika, jolla on voitto tai tappio
+kysymyksessä, hän käveli edestakaisin voimatta rauhoittua ja palasi
+alinomaa ovelle kuuntelemaan tavaratalosta kohoavia järjestämistyötä
+suorittavan henkilökunnan ääniä. Vähäisinkin askelten kopina sai hänet
+säpsähtämään. Kerran hän jo riensi ovelle vastaan.
+
+Se oli Lhomme, joka lähestyi hitaasti tekemään tiliä päivän tuloksesta.
+Tänään oli keräytynyt niin paljon hopeaa ja kuparia ja kuorma oli niin
+painava, että hänen oli täytynyt ottaa avukseen kaksi kantajaa. Hänen
+takanaan Joseph ja eräs tämän tovereista kantoivat ähkien ja puhkien
+selässään suurta säkkiä; kassanhoitaja itse käveli ensimmäisenä kantaen
+paperi- ja kultarahoja, paperirahoja salkussa, kultarahoja kahdessa
+pussissa, jotka riippuivat hänen kaulassaan ja joiden painosta koko
+hänen ruumiinsa horjui. Hitaasti hän oli tullut tavaratalon poikki
+myyjien tervehtimänä. Käsine- ja silkkiosastot olivat tarjoutuneet
+nauraen auttamaan häntä, verka- ja villakangasosastot olivat katsoneet
+ahnaasti hautoen toivoa, että hän kompastuisi ja kylväisi kullan ympäri
+lattiaa. Ukon oli täytynyt nousta portaita ja kulkea pitkin
+riippusiltoja, kuljettaa ilmojen halki tämä rikkaus, jota myyjät nenä
+pystyssä ja suu auki hartaasti katselivat. Toisessa kerroksessa
+valmiiden vaatteiden, hajuvesien, pitsien ja huivien osastot olivat
+kumartaneet häntä niinkuin kirkossa uskovaiset kumartavat
+ehtoollisleipää. Kuhina lisääntyi ja kasvoi kultaista vasikkaa palvovan
+kansan mahtavaksi meluksi.
+
+Mouret avasi oven, ja Lhomme astui sisälle kantajien seuraamana.
+Hengästyneenä hän lepäsi hetken ja sanoi sitten kajahtavalla äänellä:
+
+-- Miljoonakaksisataaneljäkymmentäseitsemän frangia
+yhdeksänkymmentäviisi centimea.
+
+Vihdoinkin oli siis päästy miljoonaan, yhdessä päivässä kerättyyn
+miljoonaan, josta Mouret oli kauan uneksinut. Mutta nyt hän ei tuntenut
+välittävänsä siitä. Hän teki vihaisen liikkeen ja sanoi odotuksissaan
+pettyneen miehen kärsimättömyydellä:
+
+-- Vai miljoona. Hyvä on, pankaa se tuohon.
+
+Lhomme tiesi, että Mouret tahtoi mielellään tarkastaa tuottavimpien
+päivien rahatulokset, ennenkuin ne vietiin keskuskassaan. Hän laski
+kuormansa pöydälle. Säkit ja pussit täyttivät sen kokonaan rutistaen
+alleen paperit ja ollen vähällä kaataa mustepullon. Pakkauksista
+vierivät kullat, hopeat ja kuparit muodostivat suuren kasan, joka vasta
+ostajakunnan käsistä lähteneenä oli vielä eloa ja lämpöä täynnä.
+
+Kassanhoitaja kääntyi loukkaantuneena isännän tylyydestä lähteäkseen,
+kun samassa Bourdoncle saapui iloisesti huutaen:
+
+-- Kas niin, tällä kertaa päästiin perille; miljoona on käsissämme!
+
+Mutta huomatessaan Mouret'n kuumeisen levottomuuden hän ymmärsi mitä
+oli tekeillä ja vaikeni. Hänen silmissään välähti ilo, ja hetken aikaa
+vaiti oltuaan hän jatkoi:
+
+-- Olette siis päättänyt, eikö niin? Oikeassa olette. Olen samaa mieltä
+kuin tekin.
+
+Mouret astui hänen eteensä ja ärjyi jyrisevällä myrskyisten päiviensä
+äänellä:
+
+-- Kuulkaahan, kunnon ystävä, olette liian hyvillänne... Luulette kai,
+että olen nyt mennyttä kalua, ja hiotte hampaitanne. Mutta älkää siihen
+luottako. Minua ei ole niinkään helppoa syödä.
+
+Mouret oli siis arvannut. Hämmästyneenä tästä jyrkästä hyökkäyksestä
+Bourdoncle änkytti:
+
+-- Mitä tarkoitatte? Laskette kai leikkiä. Ainahan minä olen ollut
+teidän innokas ihailijanne.
+
+-- Älkää valehdelko! Mouret huusi vielä kiivaammin. -- Typeryyttä se
+oli, kun taikauskossamme pelkäsimme, että naimisiinmeno oli onnettaren
+karkoittamista. Onneksemme se on meille päinvastoin, terveydeksi ja
+tasapainoksi!... Niin kyllä, ystäväni, aion naida hänet, ja jos joku
+uskaltaa hiiskahtaakaan, heitän hänet ulos. Tekin, Bourdoncle, saatte
+kyllä käydä kassalla niinkuin muutkin.
+
+Hän osoitti ovea, ja Bourdoncle lähti. Denise tuli häntä vastaan
+ovella. Bourdoncle tervehti syvään kumartaen ja katosi.
+
+-- Vihdoinkin tulitte! Mouret sanoi hiljaa.
+
+Denise oli kalpea liikutuksesta. Hänen mielenahdistuksensa oli käynyt
+vieläkin tuskaisemmaksi Delochea kohdanneen onnettomuuden johdosta.
+Kuullessaan Delochen omasta suusta ikävän erottamisuutisen hän oli
+tarjoutunut puhumaan hänen puolestaan, mutta Deloche oli kieltänyt
+sanoen tahtovansa kadota onnellisten tieltä oltuaan heille vain
+kiusaksi. Silloin Denise oli itkusilmin sanonut hänelle hellästi
+säälivät jäähyväisensä niinkuin sisar veljelleen. Unhoon hän itsekin
+tahtoi joutua. Hänen täälläolonsa oli lopussa ja hänen voimansa
+alkoivat pettää. Sen verran häneltä vielä vaadittiin tahdonlujuutta,
+että jaksoi kestää eron. Jos hänellä oli rohkeutta tarpeeksi murskata
+sydämensä, niin tuokion kuluttua hän olisi vapaa menemään, pakenemaan
+kauas itkemään.
+
+-- Johtaja, te sanoitte tahtovanne tavata minut, hän sanoi tyynenä
+niinkuin aina. -- Olisin sitä paitsi itsestänikin tullut kiittämään
+teitä kaikesta hyvyydestänne.
+
+Huoneeseen astuessaan hän oli nähnyt kirjoituspöydälle lasketun rahojen
+paljouden, ja se loukkasi häntä. Rouva Hédouinin kuva tuntui katsovan
+heitä ikuista hymyään hymyillen.
+
+-- Yhäkö te siis pysytte lähtöpäätöksessänne? kysyi Mouret vapisevalla
+äänellä.
+
+-- Pysyn, herra. Pakosta.
+
+Silloin Mouret tarttui hänen käteensä ja hänen hellyytensä puhkesi
+sanoiksi murtaen pitkäaikaisen tekokylmyyden sulut.
+
+-- Jos pyytäisin teitä vaimokseni, Denise, lähtisittekö silloin?
+
+Mutta Denise oli vetänyt kätensä pois ja huudahti epätoivoisesti,
+ikäänkuin suuren tuskan vallassa:
+
+-- Oi, herra Mouret, pyydän teitä, älkää sanoko niin! Älkää lisätkö
+tuskiani! Jumala tietää, että juuri sentähden lähden, ettei sellainen
+onnettomuus tapahtuisi!
+
+Hän jatkoi puolustuspuhettaan sopertaen hajanaisia sanoja. Hän oli
+kärsinyt tarpeeksi talon juoruissa. Vieläkö hänen piti omissa
+silmissään ja muiden silmissä näyttää kunniattomalta naiselta! Sekö
+vielä puuttui! Ei ikinä. Sellainen hulluus oli estettävä, ja hän pystyi
+estämään sen. Mouret kuunteli häntä tuskissaan toistamiseen toistaen:
+
+-- Tahdon sitä ... tahdon sitä...
+
+-- Se on mahdotonta... Entä veljeni! Olen vannonut eläväni naimatonna.
+En toki voi tuoda teille kahta lasta, vai mitä?
+
+-- Minäkin otan heidät veljikseni... Suostukaa, Denise!
+
+-- En, en, antakaa minun olla! Tuotatte minulle tuskaa.
+
+Mouret tunsi voimiensa pettävän. Tämä viimeinen este teki hänet
+hulluksi. Eikö Denise siis näilläkään ehdoilla luopunut kiellostaan?
+Alhaalla tuhannet apulaiset häärivät kuninkaallisten rikkauksien
+keskellä, työn touhusta kohoava jyske särki hänen korviaan. Ja tuo
+rahojen paljous tuossa! Hän olisi tahtonut heittää sen kadulle.
+
+-- Menkää sitten, sanoi hän itkuun purskahtaen... -- Menkää
+rakastettunne luo... Siinä on syy, eikö niin? Johan te olette sanonut
+sen minulle. Minun olisi pitänyt uskoa ja jättää teidät rauhaan.
+
+Denise ei jaksanut kestää tällaista epätoivonpuuskausta. Hänen
+sydämensä suli, ja rajusti kuin lapsi hän heittäytyi Mouret'n kaulaan
+nyyhkyttäen hänkin ja kuiskaten:
+
+-- Oi, herra Mouret, teitähän minä rakastan!
+
+Naisten Aarreaitan mahtava jyske oli kuin kaukaisten väkijoukkojen
+tervehdys. Rouva Hédouin hymyili heille. Mouret oli painunut
+kirjoituspöydälle istumaan keskelle rahakasoja, joita hän ei enää
+nähnyt. Hän ei päästänyt Deniseä sylistään, vaan painoi hänet hurjasti
+sydäntään vasten sanoen, että nyt tämä sai lähteä kuukaudeksi
+Valognes'iin, jottei henkilökunnalla olisi syytä panetteluun. Sitten
+hän lupasi tulla itse hakemaan morsiantaan taluttaakseen hänet kädestä
+valtakuntansa porteista sisään.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Naisten aarreaitta, by Émile Zola
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43610 ***
diff --git a/43610-8.txt b/43610-8.txt
deleted file mode 100644
index 5044b98..0000000
--- a/43610-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,18317 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Naisten aarreaitta, by Émile Zola
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Naisten aarreaitta
-
-Author: Émile Zola
-
-Translator: Gertrud Colliander
-
-Release Date: August 31, 2013 [EBook #43610]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISTEN AARREAITTA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-NAISTEN AARREAITTA
-
-Kirj.
-
-Émile Zola
-
-
-Suomentanut ["Au Bonheur des Dames"] G. C. [Gertrud Colliander]
-
-
-Ensimmäisen kerran ilmestynyt
-Otavan kustantama 1912.
-
-
-
-
-
-
-I.
-
-
-Denise tuli jalkaisin Saint-Lazaren asemalta, jonne hän oli kahden
-veljensä kanssa saapunut Cherbourg'in junassa kolmannen luokan kovalla
-penkillä vietetyn yön jälkeen. Hän talutti kädestä nuorempaa, Pépétä,
-ja Jean tuli perästä. Kaikki kolme olivat matkasta uupuneita ja
-vaelsivat aran ja neuvottoman näköisinä keskellä suunnatonta Pariisia
-tarkastellen nenä pystyssä talojen seiniä ja joka kadun kulmauksessa
-kysellen Michodièrenkatua, jonka varrella heidän setänsä Baudu asui.
-Mutta kun he lopulta joutuivat Gaillonin aukiolle, tyttö pysähtyi äkkiä
-hämmästyksen valtaamana.
-
--- Voi! hän sanoi, -- katsopa, Jean!
-
-He jäivät siihen ihmeissään seisomaan kylki kyljessä. He olivat mustiin
-puettuina, heidän piti kuluttaa loppuun isän kuoleman johdosta ostetut
-surupuvut. Tyttö, kaksikymmenvuotias, ikäisekseen sangen hintelä,
-asultaan köyhä, kantoi toisessa kädessään kääröä tukien toisella
-viisivuotiasta pientä veljeään, joka riippui hänen käsivarressaan.
-Hänen takanaan seisoi toinen veli, kuudentoista vanha, kookas ja komea
-poika, käsiään heilutellen ja kurkistellen hänen olkapäänsä takaa.
-
--- Siinäpä vasta tavaratalo! Denise jatkoi hetken vaiti oltuaan.
-
-Heidän edessään kohosi Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkadun
-kulmassa mahtava muotitavara- ja vaatekauppa, jonka näyteikkunat
-leimusivat vilkasvärisinä lokakuun haaleassa ja kalpeassa valossa.
-Saint-Rochin tornissa kello löi kahdeksan, ja katukäytävillä
-liikkui vain Pariisin varhaista väkeä, virastojen ja liikkeiden
-pikkuvirkailijoita, jotka riensivät konttoreihinsa, ja emännöitsijöitä,
-jotka juoksivat ostoksilleen. Tavaratalon ovella kaksi kauppa-apulaista
-viimeisteli tikapuilla seisten villakankaiden näytteillepanoa, ja
-Neuve-Saint-Augustininkadun puoleisessa näyteikkunassa toinen apulainen
-laskosteli siroihin poimuihin sinistä silkkikangasta. Talosta, jossa ei
-vielä ollut ostajia ja johon henkilökunta tuskin oli saapunut, kuului
-kuhinaa kuin heräävästä mehiläispesästä.
-
--- Peijakas! sanoi Jean. -- Komeampi on kuin sinun muotikauppasi. Ei
-tuollaista Valognes'issa ollut.
-
-Denise pudisti päätään. Hän oli palvellut kaksi vuotta Cornaillen
-liikkeessä, pikkukaupungin hienoimmassa muotikaupassa, ja tämä
-tavaratalo, jonka hän nyt äkkiarvaamatta näki ja joka hänen silmissään
-oli suunnaton, paisutti hänen sydäntään ja sai hänet liikuttuneena
-unohtamaan kaiken muun. Kulmauksessa Gaillonin aukiolle avautuva ovi,
-joka oli kokonaan peililasia, ulottui välikerrokseen saakka keskellä
-muhkeita, kullalle loistavia koristeveistoksia. Kaksi naispatsasta,
-povi paljaana ja pää kallellaan pitivät ylhäällä kilpeä _Naisten
-Aarreaitta_. Tämän kummaltakin puolen alkoivat näyteikkunat pitkinä
-jonoina Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkaduille anastaen paitsi
-kulmarakennusta neljä vasta ostettua ja sisustettua taloa, kaksi
-oikealla, kaksi vasemmalla puolella. Denisestä tavaratalo näytti
-jatkuvan loppumattomiin, katosi silmänkantamattomiin pohjakerroksen
-näyteikkunoineen ja välikerroksessa sijaitsevine toimistoineen, joiden
-elämää ja toimintaa kadullakävijä saattoi seurata peili-ikkunoista.
-Ylhäällä neiti silkkipuvussa teroitti lyijykynää, ja hänen vieressään
-kaksi hänen toveriaan levitteli samettipukuja.
-
--- Naisten Aarreaitta, Jean luki nauraen rakkausasioihin perehtyneen
-nuorukaisen ylpeätä ja raikasta naurua. Hänellä oli jo ollut
-kokemuksensa Valognes'issa. -- Näppärä nimi, vai mitä? jatkoi hän. --
-Saa ihmiset juoksemaan!
-
-Mutta Denise näytti vajonneen ajatuksiinsa keskioven tavarapaljouden
-edessä. Siinä oli oven ulkopuolella, jopa katukäytävällä kokonainen
-vyöry huokeahintaisia tavaroita, jotka houkuttelivat ohimeneviä ja
-joiden ääreen täytyi pysähtyä. Yläkerroksista valui pakottain
-villakankaita ja verkoja, merinoita, seviotteja, flanelleja;
-välikerroksen ikkunoista liehui harmaansinisiä, merensinisiä,
-öljypuunvärisiä kangaskaistoja, joissa oli valkeat hintalaput. Niiden
-vieressä riippui oven kehyksenä nahkareunuksia, kapeita koristenauhoja,
-hienoja, tuhkanvärisiä oravan selkänahkoja, lumivalkeita joutsenen
-vatsauntuvia, kaniiniturkiksia, valekärppää ja -näätää. Ja sitten,
-maassa, hyllyillä ja pöydillä, jäännöskappalekasojen keskellä
-kudottua vaatetavaraa melkein ilmaiseksi, käsineitä ja huiveja,
-villakudonnaisia, päähineitä ja liivejä, kokonainen talvivarasto
-raidallista, juovikasta, ruudullista, punapilkullista villatavaraa.
-Denise näki neljänkymmenenviiden centimen ruudullista villakangasta,
-yhden frangin maksavia reunuksia amerikkalaista näädännahkaa ja
-kahdenkymmenenviiden centimen käsineitä. Tämä tavaroiden paljous
-muistutti jättiläismäisen markkinakuorman purkamista. Olisi voinut
-luulla koko talon haljenneen ja vyöryttäneen liiat varastonsa kadulle.
-
-Setä Baudu oli unohtunut. Pépékin, joka ei päästänyt sisarensa kättä,
-katseli silmät tapillaan. Mutta ajoneuvot pakottivat heidät siirtymään
-aukiolta, ja koneellisesti he lähtivät Neuve-Saint-Augustininkatua
-kulkien näyteikkunan luota toisen luo ja pysähtyen jokaisen kohdalla.
-Ensin he ihmettelivät taitavasti järjestettyä tavararakennelmaa:
-ylhäällä oli ikäänkuin maalaismajan katto, muodostettu viistoon
-asetetuista sateenvarjoista; sen alla silkkisukkia siten että pohkeiden
-kaarevuus tuli näkyviin. Kaikenvärisiä ja kaikenlaatuisia sukkia siinä
-oli, ruusuilla kirjailtuja, pitsimäisiä mustia, sellaisia joissa oli
-vaalean hipiän vivahdus; veralla verhotulla hyllypöydällä oli käsineitä
-kauniisti järjestettyinä, hoikkasormisia ja kapeakämmenisiä niinkuin
-bysanttilaisen neitosen käsi, uhkuen vielä naisen käyttämättömien
-vaatekappaleiden jäykkää ja neitseellistä suloa. Mutta viimeinen ikkuna
-varsinkin kiehtoi heitä. Siinä oli näytteillä silkkikankaita, satiinia
-ja samettia, kokonainen väriasteikko herkkiä ja sointuvia vivahduksia,
-heiveröisiä kuin kukkien lehdet; ylimpänä sametit, toiset sysimustia,
-toiset valkeita kuin maito; alempana satiinit alkaen kirkkaista
-ruusunpunaisista ja sinisistä vaaleten koko ajan niin että lopulta
-saavuttivat värivivahduksen äärimmäisen hienous- ja vaaleusrajan;
-alimpana kokonainen taivaankaari silkkikankaita, solmuiksi
-poimuteltuja, laskostettuja kaareutuvan vartalon muotoisiksi, taitavien
-käsien kosketuksen eloon herättämiä; ja väriyhtymiä erottaen kierteli
-vienona säestyksenä kepeän kuohkea punos kermanväristä fulardia.
-Mahtavina päätepinoina ikkunan laidoissa oli ne kaksi silkkilajia,
-joita liike erikoisesti suositteli, paris-bonheur ja cuir-d'or -nimiset
-silkit, käytännöllisyyteensä nähden tavattoman huokeita, mikä oli
-aiheuttanut silkkikankaiden hinnoittelussa täydellisen mullistuksen.
-
--- Tuo silkki tuossa, viisi frangia ja kuusikymmentä metriltä! Denise
-huokasi paris-bonheuria ihmetellen.
-
-Jeania alkoi jo kyllästyttää. Hän pysäytti ohikulkijan:
-
--- Michodièrenkatu, voisitteko neuvoa?
-
-Saatuaan vastauksen että se oli ensimmäinen oikealla, he palasivat
-samaa tietä kiertäen tavaratalon. Mutta heidän tultua määräkadulle
-Denise pysähtyi taas katselemaan. Siinä oli valmiiden naistenpukujen
-ikkuna. Cornaillen liikkeessä Valognes'issa hän oli toiminut juuri
-valmiiden vaatteiden myyjänä, mutta tällaista hän ei ollut ikinä
-nähnyt, ja ihastuksen valtaamana hän tuijotti liikkumatta. Takimmaisena
-pitkä vyö kallisarvoista bruggelaista pitsiä levisi kuin alttaripeite
-punertavan valkoiset siivet levällään. Alençon nypläykset kiemurtelivat
-kiehkuroina sen ympärillä, kaikenlaiset pitsit, valencialaiset,
-brysseliläiset ja venetsialaiset kuohuivat vaahtopäinä, kasaantuivat
-kinoksiksi. Oikealla ja vasemmalla kohosi synkänvärisiä verkapatsaita,
-jotka siirsivät vielä etäämmälle tämän tabernaakkelin taustan. Ja tässä
-naisen viehätysvoimalle pystytetyssä kappelissa pöyhkeilivät vaatteet:
-keskellä hopeakiiltoisella ketunnahalla reunustettu samettinen vaippa;
-sen toisella puolen silkillä päällystetty, oravannahkainen turkki,
-toisella puolella kukonsulilla koristettu verkanuttu; sitten
-nukkapunoksilla ja joutsenen untuvilla reunustettuja tanssiaisviittoja
-valkeasta kasmirista ja verasta. Niitä oli kaiken hintaisia alkaen
-kaksikymmentäyhdeksän frangia maksavasta huokeahintaisesta viitasta
-aina puolentoista tuhannen arvoiseen samettivaippaan. Pyöreäpoviset
-mannekiinit paisuttivat kankaita, korkeat lanteet liioittelivat
-vyötäisten hoikkuutta; nuket olivat ilman päitä, niiden sijalla oli
-iso valkea hintalappu nuppineulalla kiinnitettynä punaiseen
-flanellikaulaan. Taitavasti sijoitetut sivupeilit kuvastivat ja
-kertasivat loppumattomiin loistavia nukkeja, täyttivät koko kadun
-komeilla, kaupaksi tarjolla olevilla naisilla, joilla pään asemesta oli
-valkea lappu ja hinta oli suurilla numeroilla.
-
--- Ovatpa komeita! Jean kuiskasi osaamatta paremmin selittää
-tunteitaan.
-
-Hänkin tuijotti liikkumatta, suu auki. Kaikki nämä naisen
-ylellisyystavarat saivat hänet punastumaan mielihyvästä. Hän oli kaunis
-kuin tyttö ja näytti itse asiassa varastaneen sisareltaan kauneuden,
-iho oli raikas, tukka punertava ja kihara, silmät ja huulet lempeydestä
-kosteat. Hänen rinnallaan Denise, hämmästyksen leima koko olennossaan,
-näytti vieläkin hennommalta kuin tavallisesti. Hänen kasvonsa olivat
-pitkähköt, suu liian iso, ja hänen ihonsa oli jo hieman lakastunut,
-tukka oli vaalea. Pépé, hänkin vaaleaverinen, puristautui sisarta
-vastaan levottomana, hyväilyjen kaipuun valtaamana ja tarkasteli ujosti
-näyteikkunan hienoja neitosia. Katukäytävällä nuo kolme vaaleaveristä
-ja mustapukuista lasta muodostivat niin oudon ja samalla miellyttävän
-ryhmän, että ohikulkijat kääntyivät hymyillen katsomaan surumielistä
-tyttöä, joka oli herttaisen lapsen ja reippaan pojan seurassa.
-
-Jonkin aikaa oli jo harmaatukkainen paksu mies, jonka kasvot olivat
-leveät ja keltaiset, katsonut heitä toisella puolen katua olevan
-kauppansa ovelta. Hän oli raivostuneena ja hammasta purren seurannut
-vastapäisen tavaratalon heräämistä, kun hän huomasi lapset, joiden
-ilmeinen ihastus yhä enemmän katkeroitti hänen mieltään. Senkin hölmöt
-siinä töllistelivät silmänkääntäjien kujeita.
-
--- Entäpä setä! sanoi Denise äkkiä kuin unesta heräten.
-
--- Tämähän on Michodièrenkatu, Jean vastasi. -- Täällä kai hän asuu.
-
-He kääntyivät katsoen ylös ja näkivät juuri edessään sen oven
-yläpuolella, mistä tuo paksu mies heitä tarkasteli, vihreäksi maalatun
-nimikilven: _Vanhan Elbeufin tehtaan verkaa ja flanelleja. Baudu,
-Hauchecornen seuraaja_. Talo, jonka ruskealla vesivärillä töhrityssä
-seinässä tuo kilpi kellertävine, sateen haalistamine kirjaimineen oli,
-näytti aivan litistyneen sitä ympäröivien Ludvig XIV:n tyylisten isojen
-rakennusten alle. Siinä ei ollut kadun puolella kuin kolme ikkunaa, ne
-olivat neliömäisiä, vailla kaihtimia, kaunistuksena vain kaksi ristissä
-olevaa rautatankoa, jotka jakoivat ne neljään ruutuun. Mutta tässä
-alastomuudessa hämmästytti Deniseä, jonka silmät vielä olivat täynnä
-vastapäätä olevan tavaratalon komeutta, varsinkin pohjakerroksessa
-sijaitseva myymälä, matala ja kuin kasaan painunut, ja sen päällä
-olevan ahtaan välikerroksen puolikuunmuotoiset ikkunat, jotka toivat
-mieleen vankilan. Lasinvihreä laudoitus, samaa väriä kuin kilpikin,
-mutta ajan ruskettama ja tummentama, ympäröi kahta mustana ammottavaa,
-pölyistä näyteikkunaa, joiden takaa hämärästi erotti päällekkäin
-ladottuja kangaspakkoja. Selällään oleva ovi näytti johtavan pimeään
-kellariholviin.
-
--- Tuossahan se on, Jean sanoi.
-
--- No niin, täytyy mennä sisään, päätteli Denise. -- Pépé, tulehan nyt!
-
-He lähestyivät epäröiden, ujouden valtaamina. Kun heidän isänsä oli
-kuollut samaan kuumetautiin, joka kuukautta aikaisemmin oli vienyt
-heiltä äidin, setä oli kuolemantapausten liikuttamana kirjoittanut
-veljentyttärelleen tarjoten hänelle liikkeessään paikan, jos tämän
-tekisi mieli lähteä Pariisiin onnensa hakuun. Mutta siitä oli jo
-melkein vuosi, ja tyttö katui nyt, että oli lähtenyt matkaan
-ilmoittamatta sedälleen. Eihän setä tuntenut heitä, koska hän ei ollut
-kertaakaan käynyt Valognes'issa sittenkun oli lähtenyt sieltä aivan
-nuorena ruvetakseen asiapojaksi Hauchecornen verkakauppaan, jossa oli
-vähitellen kohonnut omistajan vävyksi.
-
--- Onkohan herra Baudu kotona? Denise kysyi uskaltaen vihdoin puhutella
-paksua miestä, joka katseli heitä ihmetellen.
-
--- Minä olen Baudu, vastasi tämä.
-
-Denise punastui ja sammalsi:
-
--- Sepä hyvä!... Minä olen Denise, ja tämä tässä on Jean ja tämä on
-Pépé. Olemme tulleet luoksenne, niinkuin näette, setä.
-
-Baudu hätkähti. Hänen keltaiset kasvonsa pingottuivat, ja hänen
-vihaisten silmiensä katse kävi harhailevaksi. Hän takertui puheessaan,
-sillä nähtävästi hän ei ollut moneen aikaan ajatellut tätä perhettä,
-joka nyt oli heittäytymässä hänen niskoilleen.
-
--- Vai niin! Vai olette tulleet! hän toisti moneen kertaan hitaasti ja
-painokkaasti. -- Mutta Valognes'issahan teidän piti olla!... Miksikä
-ette ole Valognes'ssa?...
-
-Denisen täytyi selittää. Hiljaisella, hiukan vapisevalla äänellä hän
-kertoi asiansa. Kun isä oli kuollut kulutettuaan viimeisenkin roponsa
-onnettomaan värjäyslaitokseen, Denisen oli täytynyt pitää huolta
-kaikista. Hänen palkkansa Cornaillen liikkeessä ei riittänyt heille.
-Jean oli kyllä ollut työssä erään puusepän luona, missä hän oli
-korjaillut vanhoja huonekaluja, mutta hänelle ei maksettu palkkaa.
-Kumminkin poika mieltyi vanhoihin esineisiin ja rupesi itsekin
-veistämään puuta. Kerran sitten löydettyään norsunluunkappaleen, hän
-oli huvikseen veistänyt ihmisen pään, jonka eräs ohikulkeva herra oli
-nähnyt. Juuri tämä herra oli saanut heidät lähtemään Valognes'ista
-hankkimalla Jeanille paikan Pariisiin erään norsunluutöiden valmistajan
-luo.
-
--- Voitteko kuvitella, setä, Jean pääsee jo huomenna oppiin uuden
-mestarinsa luo. Hänelle annetaan siellä ruoka ja asunto, eikä hänen
-tarvitse maksaa mitään... Silloin ajattelin, että Pépé ja minä
-tulisimme kyllä myös toimeen. Onnettomammiksi kuin Valognes'issa emme
-ainakaan voi tulla.
-
-Mutta jotakin hän jätti kertomatta. Hän ei puhunut Jeanin
-rakkausseikkailusta mitään, ei mitään tämän kirjeistä eräälle
-pikkukaupungin hienon perheen tyttärelle eikä aidan yli vaihdetuista
-suudelmista; koko tuosta häväistysjutusta, minkä johdosta hän oli
-päättänyt lähteä Valognes'ista. Hän oli tahtonut seurata veljeään
-Pariisiin valvoakseen levottomana pikku äitinä tuota suurta, kaunista
-poikaa, joka oli niin iloinen ja johon kaikki naiset mieltyivät.
-
-Setä ei vielä tyyntynyt. Hän alkoi jälleen kysellä. Mutta nyt hän
-sinutteli tyttöä kuultuaan hänen puhuvan sillä tavalla veljistään.
-
--- Vai ei isäsi siis jättänyt teille mitään perintöä. Enkö minä
-neuvonut häntä tarpeeksi, ettei hänen pitänyt sekaantua tuon
-värjäyslaitoksen ostamiseen. Vai näin sinä siis jäit, nämä veitikat
-niskoillesi. Ja sinunko on pitänyt elättää koko tätä joukkoa!
-
-Äreys oli haihtunut hänen kasvoiltaan, eivätkä hänen silmänsä
-näyttäneet enää vihaisilta niinkuin äsken hänen katsellessaan Naisten
-Aarreaittaa. Äkkiä hän huomasi sulkevansa heiltä tien.
-
--- No niin, hän sanoi, -- koska nyt kerran olette tulleet... Käykäähän
-sisälle! Parempi se kuin laiskotteleminen jonninjoutavien hullutusten
-vuoksi.
-
-Heitettyään viimeisen vihaisen katseen näyteikkunoihin toiselle puolen
-katua hän päästi lapset sisään astuen itse ensimmäisenä myymälään ja
-huutaen vaimolleen ja tyttärelleen:
-
--- Elisabeth, Geneviève, tulkaapa tänne! Täällä on teille vieraita.
-
-Denise ja hänen veljensä astuivat epäröiden pimeään kauppaan. Kadun
-kirkkaan päivän sokaisemina he räpyttivät silmiään ja koettelivat
-jalalla permantoa ennen kuin uskalsivat liikkua eteenpäin. Painautuen
-näin vielä lähemmäksi toisiaan, pienokainen ison siskon jaloissa ja
-vanhempi veli viimeisenä, he tulivat sisään levottomuudesta värähtelevä
-kohteliaisuuden hymy huulilla. Heidän surupukunsa kuvastuivat mustina
-ovesta tulvivaa aamukirkkautta vastaan, ja viistosti lankeava valo
-kultasi heidän vaaleat hiuksensa.
-
--- Niin, käykää sisään vain, toisti Baudu.
-
-Muutamin sanoin hän selitti asian rouva Baudulle ja tyttärelleen.
-
-Rouva Baudu oli pieni, kalpea, vähäverisyyttä poteva nainen, hiukset,
-huulet, jopa silmätkin olivat lähes valkeat. Geneviève, joka oli
-perinyt äitinsä kivulloisuuden, muistutti voimattomuudessaan ja
-värittömyydessään varjossa kasvanutta tainta. Vain hänen tukkansa,
-komea, musta tukka, tuuhea ja raskas, kuin ihmeestä kasvanut, loi hänen
-piirteilleen surullista viehätystä.
-
--- Käykää sisään, sanoivat naiset vuorostaan. -- Tervetuloa!
-
-He tarjosivat Deniselle myyntipöydän takana olevaa istuinta. Pépé
-kiipesi heti siskonsa syliin ja Jean asettui hänen viereensä nojaten
-laudoitukseen. Tuntui jo paremmalta ja he katselivat myymälää, jonka
-pimeyteen heidän silmänsä olivat jo tottuneet. Nyt he erottivat jo
-matalan ja savun mustaaman katon, tammiset, kiiltäviksi kuluneet
-myyntipöydät ja satavuotiset, rautavanteiset kaapit. Synkkiä
-kangaspakkoja kohosi aina kattohirsiin asti. Verkkojen värjäämiseen
-käytettyjen väriaineiden haju, kemiallisten aineiden väkevä lemu,
-levisi ilmaan lattian kosteuden väkevöimänä. Huoneen perällä eräs neiti
-ja kaksi kauppa-apulaista järjesteli valkeita flanellipakkoja.
-
--- Tahtoisikohan tuo pikku mies mielellään jotakin suuhunsa? rouva
-Baudu sanoi hymyillen Pépélle.
-
--- Kiitos vaan, sanoi Denise. -- Mutta olemme asemalta tullessa juoneet
-maitoa eräässä kahvilassa.
-
-Vastaten Genevièven katseeseen, joka kysyvästi tutki lattialla olevaa
-pientä tavarakääröä, Denise jatkoi:
-
--- Olen jättänyt matkakirstumme asemalle.
-
-Hän punastui. Ymmärsihän hän toki, ettei kysymättä saanut tuppautua
-ihmisten luo. Jo heti rautatievaunussa junan lähdettyä Valognes'ista
-hän oli syvästi katunut ajattelemattomuuttaan; ja sentähden hän oli
-perille tultua jättänyt matkakirstun asemalle ja hankkinut lapsille
-aamiaista.
-
--- Kas niin, Baudu sanoi äkkiä. -- Pitkistä puheista ei ole
-mihinkään... Parempi sanoa suoraan sanottavansa. Olen kirjoittanut
-sinulle, se on totta, mutta siitä on jo vuosi, ja näetkö tyttäreni,
-liike ei ole lainkaan edistynyt sillä aikaa...
-
-Hän vaikeni. Liikutus, jota hän ei tahtonut näyttää, katkaisi lauseen.
-Rouva Baudu ja Geneviève laskivat nöyrän näköisinä katseensa maahan.
-
--- Kyllä, Baudu jatkoi, -- kyllä kai siitä selvitään, en minä
-hätäile... Mutta meidän on täytynyt vähentää henkilökuntaa; minulla ei
-ole enää apulaisia kuin kolme. Eivätkä ajat ole nyt sellaiset, että
-voisin ottaa neljännen. Sanalla sanoen, en voi nyt ottaa sinua luokseni
-niinkuin lupasin, lapsi parka.
-
-Denise kuunteli häntä kalpeana jännityksestä. Baudu jatkoi yhä
-kiivaammin:
-
--- Siitä olisi yhtä vähän hyötyä sinulle kuin meillekin.
-
--- Hyvä on, setä, sai Denise lopulta vaivoin sanotuksi. -- Koetan
-selvitä jotenkin.
-
-Baudu enempää kuin hänen vaimonsakaan eivät olleet kovia ihmisiä. Onni
-vain ei ollut koskaan suosinut heitä. Siihen aikaan, jolloin liike
-menestyi, heillä oli ollut viisi poikaa kasvatettavana. Näistä kolme
-oli kuollut kahdenkymmenen iässä, neljäs oli joutunut huonoille
-jäljille, ja viides oli äskettäin purjehtinut kapteenina Meksikoon. Nyt
-oli vain Geneviève jäljellä. Perheen elatus oli niellyt suuria summia,
-ja sitten Baudu oli kuluttanut viimeiset varansa ostamalla
-Ramboullet'sta, appensa kotiseudulta, ison talorähjän. Vanhan
-rehellisyysintoilijan sielussa olikin katkeruus yhä enemmän päässyt
-valloille.
-
--- Olisi ollut parempi ilmoittaa tulosta, hän jatkoi suutuksissaan
-omasta kovuudestaan. -- Olisit kirjoittanut, niin minä olisin
-kehoittanut sinua jäämään sinne missä olit... Kun isäsi kuolemasta
-ilmoitettiin minulle, niin sanoin hitto vieköön, mitä sellaisessa
-tilanteessa sanotaan. Mutta sinä tulla tupsahdat muitta mutkitta... Se
-on kiusallista.
-
-Hän korotti äänensä kuin etsiäkseen helppoa ratkaisua. Hänen vaimonsa
-ja tyttärensä eivät uskaltaneet kohottaa silmiään maasta. He olivat
-tottuneet nöyrästi kuuntelemaan koettamattakaan koskaan vastustella.
-Jean kalpeni, mutta Denise painoi pelästyneen pikku veljensä rintaansa
-vasten. Kaksi suurta kyyneltä vieri hänen silmistään.
-
--- Hyvä on, setä, hän toisti. -- Kyllä me menemme pois.
-
-Silloin Baudu äkkiä hillitsi itsensä. Syntyi painostava hiljaisuus.
-Sitten hän jatkoi jurosti:
-
--- En minä aio ajaa teitä ulos... Koska kerran olette tulleet, niin
-saatte olla meillä yötä. Tottapahan sitten nähdään.
-
-Rouva Baudu ja Geneviève vilkaisivat perheen isäntään ja ymmärsivät
-että heidän oli lupa toimia. Kaikki selveni. Jeanistahan ei tarvinnut
-pitää huolta. Mitä Pépéhen tuli, niin hänelle oli mainio asunto rouva
-Gras'n luona, vanhan rouvan, joka asui Orties'nkadun varrella ja otti
-lapsia täysihoitoon neljästäkymmenestä frangista kuukaudessa. Denise
-sanoi, että hänellä oli rahaa maksaa ensimmäinen kuukausi. Siis hänelle
-itselleen vain oli hankittava paikka. Kyllä kai paikka löytyisi
-tästäkin kaupunginosasta. -- Eikö Vinçard tarvinnut apulaista? sanoi
-Geneviève.
-
--- Niin, todellakin, taisipa tarvita, huudahti Baudu. -- Aamiaisen
-syötyämme lähdemme käymään siellä. Täytyy takoa raudan ollessa kuumaa.
-
-Yksikään ostaja ei tullut keskeyttämään perheneuvottelua. Myymälä pysyi
-pimeänä ja tyhjänä.
-
-Perällä kauppa-apulaiset ja neiti jatkoivat työtään kuiskaillen. Mutta
-sitten kolme naista astui kauppaan ja Denise jäi hetkeksi yksin. Hän
-suuteli Pépétä sydän raskaana, ajatellessaan että heidän oli piakkoin
-erottava. Lapsi, hyväilynhaluinen kuin kissanpoika, peitti kasvonsa
-sanaakaan sanomatta. Kun rouva Baudu ja Geneviève palasivat, he
-sanoivat poikaa hyvin kiltiksi. Denise kertoi, ettei lapsi koskaan
-telminyt, koko päivän se oli ääneti haluten vain hyväilyjä. Sitten he
-puhelivat aamiaiseen saakka lapsista, talousasioista, elämästä
-Pariisissa ja maalla, katkonaisin lausein ja aivan yleisesti,
-sukulaisina, joista tuntuu hiukan tukalalta, etteivät tunne toisiaan.
-Jean oli mennyt kaupan ovelle eikä tullut enää sisälle. Hän katseli
-kadulla viliseviä joukkoja hymyillen ohimeneville sieville tytöille.
-
-Kymmenen aikaan palvelustyttö kutsui aamiaiselle. Tavallisesti pöytä
-oli katettu Baudulle, Genevièvelle ja ensimmäiselle kauppa-apulaiselle.
-Toinen pöytä katettiin yhdentoista aikaan rouva Baudulle, toiselle
-kauppa-apulaiselle ja neidille.
-
--- Nyt syömään! verkakauppias huudahti kääntyen veljentyttärensä
-puoleen. Kun perhe oli asettunut pöytään ahtaassa ruokasalissa, isäntä
-kaipasi ensimmäistä kauppa-apulaista, joka hiukan myöhästyi.
-
--- Colomban!
-
-Nuori mies saapui pyytäen anteeksi; hän oli ensin tahtonut järjestää
-flanellin. Colomban oli kahdenkymmenenviiden ikäinen ovela nuorukainen,
-ruumiinrakenteeltaan raskas, rehellisyyden leima kasvojen samoin kuin
-ison, pehmeähuulisen suun piirteissä, mutta silmissä viekkautta.
-
--- Joutavia, kaikella on aikansa, Baudu sanoi, leikellen jykevästi
-istuen kylmää vasikanpaistia täsmällisesti ja varovasti niinkuin
-ainakin tarkkaan silmäänsä luottava liikkeen esimies, joka erehtyy
-tuskin grammastakaan.
-
-Hän jakoi kaikille heidän osansa, leikkasipa leivänkin. Denise oli
-ottanut Pépén viereensä auttaakseen häntä syömisessä. Mutta huoneen
-pimeys vaivasi häntä. Hän oli tottunut kotiseutunsa suuriin, valoisiin
-huoneisiin, ja hänestä tuntui ahdistavalta. Ainoa ikkuna aukeni
-pienelle sisäpihalle, josta ei päässyt kadulle muuten kuin kulkemalla
-talon pimeän käytävän läpi, ja kostea, haiseva piha, jota vähäinen
-valonheijastus niukasti valaisi, muistutti kaivon pohjaa. Talvipäivinä
-huoneessa täytyi polttaa kaasua aamusta iltaan. Kirkkaalla ilmalla, kun
-ei tarvinnut kaasua sytyttää, oli huone vieläkin surkeampi. Kului vähän
-aikaa, ennenkuin Denise tottui tarpeeksi valaistukseen voidakseen
-erottaa ruuan lautaseltaan.
-
--- Siinä poika, joka ei lykkää ruokaa luotaan, Baudu virkkoi
-nähdessään, että Jean oli lopettanut paistinsa. -- Jos hänestä on yhtä
-kovaksi työntekijäksi kuin paistinsyöjäksi, niin kyllä hänestä mies
-tulee... Mutta sinä, tyttäreni, et syö?... Ja sano minulle, kun saamme
-nyt rauhassa keskustella, miksi et mennyt naimisiin Valognes'issa.
-Denise päästi lasin johon oli tarttunut.
-
--- Naimisiinko minä! hän huudahti. -- Voi, setä, ettehän toki
-tarkoittane... Entä lapset!
-
-Hänen täytyi nauraa, sillä niin hullunkuriselta tuntui hänestä ajatus.
-Kuka sitäpaitsi hänestä olisi huolinut? Hän oli köyhä ja pieni kuin
-kiuru eikä edes kaunis. Eikö mitä! Hän ei aikonut koskaan naimisiin.
-Olihan hänellä jo kahdessa lapsessa tarpeeksi.
-
--- Olet väärässä, vastasi Baudu. -- Nainen tarvitsee aina miehen
-tuekseen. Jos olisit ottanut kunnon pojan, niin et olisi joutunut
-kiertämään veljinesi Pariisin katuja kuin mustalaiset.
-
-Hän keskeytti jakaakseen säästäväisesti ja täsmällisesti, ketään
-erityisesti suosimatta, uuden ruokalajin, silavassa paistetut perunat,
-jotka palvelija toi pöytään. Osoittaen lusikallaan Genevièveä ja
-Colombania hän jatkoi:
-
--- Nuo aikovat viettää häitä ensi keväänä, jos kauppa käy tänä talvena
-hyvin.
-
-Sellainen oli tämän kauppahuoneen tapa. Sen perustaja, Aristide Finet,
-oli naittanut tyttärensä ensimmäiselle kauppa-apulaiselleen
-Hauchecornelle, ja Baudu itse, jolla ei ollut Michodièrenkadulle
-saapuessaan kuin seitsemän frangia taskussaan, oli nainut isä
-Hauchecornen tyttären Elisabethin. Nyt hän vuorostaan aikoi antaa
-tyttärensä Genevièven ja kauppahuoneen Colombanille, niin pian kuin
-kauppa taas alkaisi vilkastua. Syy miksi hän näin viivytteli kolme
-vuotta sitten päätetyn liiton toteuttamista, oli hänen ääretön
-tunnollisuutensa, jonkinlainen itsepintaisuus rehellisyydessä. Kun
-liike oli joutunut hänelle, se oli ollut sangen tuottava; nyt hän ei
-puolestaan tahtonut luovuttaa sitä vävylle, ennenkuin ostajamäärä taas
-oli entisellään ja asiat paranemaan päin.
-
-Baudu jatkoi yhä puhettaan ja esitteli Colombania, joka oli kotoisin
-Rambouillet'sta niinkuin rouva Baudun isäkin. Kymmenen vuotta hän oli
-jo palvellut liikkeessä, työssä aamusta iltaan, hän oli toimelias mies.
-Täydellä syyllä hän oli kohonnut arvoonsa. Eikä hän ollut ihan
-mitätöntä sukuakaan. Olihan hänen isänsä kuuluisa huijari Colomban,
-eläinlääkäri, joka oli tunnettu koko Seine-et-Oisessa, ammatissaan
-taitava, mutta sellainen syömäri, että pisti poskeensa mitä vain eteen
-sattui.
-
--- Jumalan kiitos, kauppias lopetti, -- joipa isä ja mässäsi, mutta
-poika on meillä oppinut tuntemaan rahan arvon.
-
-Baudun puhellessa Denise tarkasteli Colombania ja Genevièveä. He
-istuivat rinnan pöydässä, mutta tuntuivat välinpitämättömiltä, eivät
-punastuneet eivätkä hymyilleet. Siitä alkaen kun tuli taloon Colomban
-oli elänyt tämän ratkaisun toivossa. Hän oli läpikäynyt kaikki asteet
-ja kohonnut asiapojasta ja halvasta palkkalaisesta talonväen uskotuksi
-ja seuralaiseksi osoittaen aina samaa kärsivällisyyttä, samaa
-säntillisyyttä työssään ja samaa harrastusta tähän avioliittoon, joka
-oli hänestä kaikin puolin mainio ja kunniallinen kauppa. Hän oli niin
-varma siitä, että Geneviève kerran tulisi hänen omakseen, ettei
-muistanut enää sitä toivoakaan. Tyttö puolestaan oli tottunut
-rakastamaan häntä, mutta hän rakasti umpimielisen luonteensa
-vakavuudella, intohimoisella kiihkeydellä, josta hän ei itsekään,
-yksitoikkoisen ja säännöllisen arkielämänsä vieriessä, tiennyt mitään.
-
-Denise ajatteli velvollisuudekseen vastata jotakin ja sanoi
-kohteliaasti hymyillen:
-
--- Hyvähän tietysti on, että mieltyy toisiinsa ja kun on varoja siihen.
-
--- Niin, sehän se aina lopuksi tulee eteen, julisti Colomban, joka ei
-ollut tähän asti sanonut sanaakaan, sillä hän oli hidas syöjä.
-
-Geneviève sanoi vuorostaan luotuaan sulhaseensa pitkän katseen:
-
--- Kun vain on rakkautta ja hyvää sopua, niin kaikki selviää itsestään.
-
-Heidän lempensä oli syntynyt ja kasvanut vanhan Pariisin ummehtuneessa
-ilmassa. Se oli kuin kellarissa puhjennut kukka. Kymmenen vuoden aikana
-Geneviève oli seurustellut vain tämän yhden miehen kanssa. Päiväkaudet
-tyttö oli häärinyt hänen seurassaan verkapakkapinojen takana pimeässä
-puodissa; aamuin ja illoin he olivat istuutuneet saman pöytään
-toistensa viereen, aina samassa kaivomaisen kolkossa ruokasalissa. He
-eivät olisi voineet olla paremmin piilossa, tarkemmin maailmalta
-kätkettyinä maallakaan lehtojen siimeksessä. Mutta nuoren tytön
-mielessä oli heräämässä epäilys, mustasukkaisuuden aavistus, joka
-kerran oli opettava hänelle, että hän oli antautunut iäksi, siksi että
-varjo, jossa hän hapuili, esti häntä näkemästä muita, siksi hänen
-sydämensä oli tyhjä ja hänen päivänsä ilottomat.
-
-Denise luuli huomaavansa tuon levottomuuden oireen Genevièven
-sulhaseensa luomassa katseessa, ja hän vastasi ystävällisen
-osanottavaisena:
-
--- Kyllä kai sopua on, kun vain on rakkautta.
-
-Mutta Baudu suoritti edelleen mahtavana isännän tehtäviä. Hän oli
-jakanut juuston, ja sukulaistensa kunniaksi hän käski tuoda toisenkin
-jälkiruoan, viinimarjahilloa, tavaton tuhlaavaisuus, joka näytti
-hämmästyttävän Colombania. Pépé, joka tähän asti oli ollut hyvin
-kiltti, käyttäytyi sopimattomasti hillon nähdessään, Jean taas
-innostuneena kuuntelemaan, kun puhuttiin häistä, katseli serkkuaan
-Genevièveä, joka oli hänestä liian hiljainen, liian kalpea, ja hän
-vertasi mielessään tätä pieneen valkeaan, mustakorvaiseen ja
-punasilmäiseen kaniiniin.
-
--- Tarpeeksi juttuja, ruokavuoro muille! kauppias sanoi nousten
-pöydästä osoittaen aterian päättyneen. -- Yhden ylimääräisen nautinnon
-ei välttämättä tarvitse johtaa toiseen.
-
-Rouva Baudu, toinen kauppa-apulainen ja neiti asettuivat nyt vuorostaan
-pöytään. Denise jäi taas yksin ja istuutui ovelle odottamaan, milloin
-setä joutaisi tulemaan hänen kanssaan Vinçard'in luo. Pépé leikki
-kiltisti ja Jean oli uudestaan asettunut ulko-oven kynnykselle
-jatkamaan havaintojaan. Lähes tunnin ajan Denise seurasi hiljaisena
-katselijana mitä hänen ympärillään tapahtui. Aika-ajoin tuli kauppaan
-ostajia, naisia, ensin yksi, sitten kaksi yhdessä. Mutta kaupan elämä
-ei tuntunut vilkastuvan. Sama ummehtunut haju, sama puolihämärä, missä
-entisten aikojen sävyisä ja koristeeton kaupankäynti kitui hylättynä
-vanhuuttaan. Deniseä innostutti Naisten Aarreaitta, joka toisella
-puolen katua kohosi loistossaan ja jonka näyteikkunoita näki avoinna
-olevasta ovesta. Taivas oli yhä pilvessä, ja hieno usvan kaltainen sade
-täytti ilman lämpimällä kosteudella, jossa oli ikäänkuin pölyksi
-hajonnutta auringonpaistetta. Tämän kalvakan päivän valossa tavaratalo
-vilkastui koko ajan, täyttyi ostajista.
-
-Denisen valtasi outo tunne. Tavaratalon sisässä ikäänkuin jyskytti
-korkeapaineen alaisena kone, jonka tärähdykset ulottuivat
-näyteikkunoihin asti. Ikkunat eivät enää päilyneet kylminä niinkuin
-aamulla, vaan värähtivät hehkuvina sisäisen jyskeen voimasta. Väkeä
-kokoontui niiden eteen, naisia, jotka tuuppivat toisiaan, kokonainen
-valtaisa hurjistunut joukko. Kadulla kuohuvan intohimon vaikutuksesta
-kankaat heräsivät eloon, pitsit lehahtivat lentoon ja yhtyivät hienoksi
-verhoksi, joka verkalleen laskeutui peittäen kuumeesta hehkuvilta
-katseilta tavaratalon salaperäisinä houkuttelevat syvyydet. Tanakat
-verkapakat hengittivät paisuttaen viekoittelevasti paksun ja jykevän
-rintansa. Puvut aaltoilivat yhä enemmän eläviltä näyttävien
-mannekiinien hartioilla, ja samettinen vaippa, täyteläisten olkapäiden
-kannattamana, kohotti notkean ja elämästä lämpimän vartalonsa
-aaltoilevine povineen ja keinuvine lanteineen. Kuumuus, joka sai koko
-talon hehkumaan, syntyi myynnistä, väentungoksesta myyntipöytien
-ympärillä, mistä kadulla seisojallakin oli aavistus. Koneen
-yhtämittaista jyskettä ylläpitivät ostajajoukot, jotka tunkeilivat
-näytehyllyjen ympärillä, huumaantuivat houkuttelevista tavaroista ja
-joutuivat kassanhoitajien käsiin. Kaikki oli järjestetty säännölliseksi
-ja konemaisen täsmälliseksi, naislaumat liikkuivat hammasrattaiston
-voimasta.
-
-Jo aamusta alkaen Denise oli kuullut kiusaajan äänen. Tavaratalo, jossa
-yhdessä tunnissa kävi enemmän väkeä kuin Cornaillen liikkeessä kuudessa
-kuukaudessa, hurmasi häntä ja houkutteli luokseen. Hänen halussaan
-lähestyä sitä oli epämääräistä pelkoa, joka vielä lisäsi sen
-vetovoimaa. Samalla hänen setänsä liike alkoi tuntua hänestä
-vastenmieliseltä. Syytä ymmärtämättä hän tunsi halveksivansa,
-kammoavansa tätä vanhanaikaisen kaupankäynnin kolkkoa soppea. Kaikki
-hänen täällä kokemansa tunnelmat, hänen levottomuutensa hänen
-tullessaan sisään, hänen ahdistuksensa sukulaisten nyrpeän
-tervehtimisen johdosta ja ikävä aamiainen vankilamaisen kolkossa
-ruokasalissa, hänen raukaiseva odotuksensa keskellä tämän loppua
-tekevän talon torkkuvaa eristyneisyyttä yllyttivät hänet vastarintaan
-ja saivat hänet intohimoisesti tavoittelemaan elämää ja valoa. Ja
-vaikka hän hyvänluontoisena koetti sukulaistensa tähden hillitä
-itseään, hänen katseensa palasi yhä uudelleen Naisten Aarreaittaan,
-ikäänkuin hänessä piilevä myyjätär olisi pyrkinyt lämmittelemään tuon
-suuren, hehkuvan myyntilieden ääreen. Ja häneltä pääsi huomaamatta:
-
--- Siellä ainakin käy väkeä!
-
-Mutta hän katui heti huomatessaan, ettei ollut enää yksin. Rouva Baudu,
-joka oli noussut pöydästä, seisoi hänen vieressään tavallista
-kalpeampana tuijottaen värittömillä silmillään samaan suuntaan kuin
-hänkin. Vaikka naisraukka tahtoikin alistua kohtalon iskuun, hän ei
-kuitenkaan kestänyt nähdä hirviötä, joka pöyhkeili toisella puolen
-katua, tuntematta silmäluomiensa paisuvan epätoivon kyynelistä.
-Geneviève oli tullut myös ovelle ja katseli levottomana Colombania,
-joka huomaamatta häntä ihaili valmiiden vaatteiden myyjättäriä, joilla
-oli myyntipöytänsä vastapäätä olevassa välikerroksen ikkunassa. Baudu
-itse, kasvot vihasta vääntyneinä, sanoi vain:
-
--- Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää. Kärsivällisyyttä vain.
-
-Nähtävästi hän perheylpeydestä hillitsi katkeran sanatulvan, jona hänen
-vihansa pyrki purkautumaan. Itserakkaus esti häntä heti paljastamasta
-tunteitaan noille lapsille. Vihdoin, riistäytyen vaivalloisesti irti
-vastapäätä loistavan talon katselemisesta, hän kääntyi sanoakseen:
-
--- No niin, lähdetään nyt käymään Vinçard'lla. Paljon on
-paikanhakijoita, ja huomenna on jo kenties myöhäistä.
-
-Mutta ennen lähtöä hän käski toisen kauppa-apulaisen mennä asemalle
-noutamaan Denisen matkakirstun. Rouva Baudu puolestaan, jolle tyttö
-uskoi Pépén, sanoi tahtovansa käyttää joutohetken käydäkseen lapsen
-kanssa Orties'nkadulla rouva Gras'n luona ja sopiakseen asiasta. Jean
-lupasi siskolleen, ettei hievahda puodista.
-
--- Meillä on vain parin minuutin matka, Baudu selitti kulkiessaan
-veljentyttärensä kanssa Gailloninkatua. -- Vinçard on perustanut
-silkkikankaiden erikoisliikkeen, jolla vielä on melkoisen hyvä
-kauppavaihto. Tietysti hänelläkin on vaikeuksia niinkuin kaikilla,
-mutta hän on terävä mies, joka saituudellaan saa tilit tasaantumaan.
-Luulenpa kumminkin, että hänellä on aikomus lopettaa luuvalonsa takia.
-
-Silkkikauppa sijaitsi Neuve-des-Petits-Champs'inkadun varrella lähellä
-Choiseulin kauppakujaa. Se oli puhdas ja valoisa, sisustettu
-uudenaikaisen ylellisesti ja mukavasti, mutta pieni ja vähävarastoinen.
-Baudu ja Denise tapasivat Vinçard'in tärkeässä neuvottelussa kahden
-herran kanssa.
-
--- Älkää välittäkö meistä, verkakauppias huusi, -- meillä on aikaa
-odottaa.
-
-Peläten häiritsevänsä hän palasi ovelle, missä kuiskasi Denisen
-korvaan:
-
--- Tuo laiha on Aarreaitassa, silkkiosaston alijohtaja, ja toinen, tuo
-paksu mies, on silkkitehtailija Lyonista.
-
-Denise luuli ymmärtävänsä, että Vinçard koetti myydä kauppaansa
-Robineaulle, Naisten Aarreaitan virkailijalle. Silmää räpäyttämättä,
-kunniallisen ja arvokkaan näköisenä hän vakuuttamalla vakuutti, ollen
-kuitenkin mies, jolle valat ja kunniasanat eivät paljoakaan merkitse.
-Hänen puheestaan päätellen liike oli kultakaivos, josta hänen oli pakko
-luopua kirotun sairauden takia. Hän keskeytti puheensa yhtä kyytiä
-valittaen kipujaan ulkonaisen rehevän terveytensä vastaväitteistä
-huolimatta. Mutta hermostuneena ja kärsimättömänä Robineau ei malttanut
-kuunnella. Hän tiesi kuinka tukala erikoisliikkeiden oli tulla toimeen
-ja tiesipä vielä mainita erään silkkikaupan, joka oli joutunut häviöön,
-siksi että oli liian lähellä Aarreaittaa.
-
--- Tuhat tulimmaista, kummako jos Vabre keikahti! Hänen vaimonsahan
-hävitti kaikki... Ja sitäpaitsi mehän olemme viidensadan metrin päässä
-Aarreaitasta, kun sitävastoin Vabre oli ihan vieressä, ovet rinnakkain.
-
-Gaujean, silkkitehtailija, sekaantui keskusteluun, ja äänet hiljenivät.
-Hän väitti suuria tavarataloja Ranskan teollisuuden turmioksi. Kolme,
-neljä liikettä määräsi teollisuudelle sen lait. Hän viittaili siihen,
-että ainoa keino niiden vastustamiseksi oli pikkukauppojen suosiminen
-ja varsinkin erikoisliikkeiden, joille tulevaisuus kuului, hän lupasi
-suuren luotonkin Robineaulle.
-
--- Ja kuinka Aarreaitta onkaan käyttäytynyt teitä kohtaan! Palkitseeko
-se palvelijansa työt? Nylkemiskoneita ne vain ovat nuo tavaratalot,
-ihmisten häviöksi. Jo aikoja sitten teidän olisi pitänyt päästä
-osastonne johtajaksi. Mutta kaikista lupauksista huolimatta paikka
-annettiin Bouthemont'ille, joka tuli syrjästä ja jolla ei ollut mitään
-oikeutta siihen.
-
-Tuo vääryyden tekemä haava oli vielä niin veres, että Robineaun oli
-vaikea kestää viittausta siihen. Mutta sittenkin hän epäili. Rahat
-eivät näet olleet hänen omiaan. Ne olivat hänen vaimonsa, joka oli
-perinyt kuusikymmentätuhatta frangia, ja tuon rahasumman käyttäminen
-oli hänelle sangen arka asia. Epäilyttävään yritykseen hän ei ainakaan
-tahtonut sitä panna, mieluummin hän olisi katkaissut itseltään kädet.
-
--- En uskalla vielä päättää, hän sanoi lopuksi. -- Saatte antaa minulle
-miettimisaikaa. Sittenpähän nähdään.
-
--- Niin kuin tahdotte, sanoi Vinçard, salaten pettymyksensä suopeaan
-hymyyn. -- Eipä siitä minulle ole tappiota. Jospa vain ei noita kipuja
-olisi...
-
-Ja lähestyen ovellaseisojia hän kysyi:
-
--- Millä voin palvella teitä, herra Baudu?
-
-Verkakauppias, joka oli kuunnellut toisella korvallaan keskustelua,
-esitti Denisen, kertoi hänen olosuhteistaan minkä piti sopivana ja
-sanoi hänen palvelleen kaksi vuotta pikkukaupungin liikkeessä.
-
--- Ja koska haette hyvää myyjätärtä, niinkuin olen kuullut...
-
-Vinçard teeskenteli epätoivoista.
-
--- No pahastipa sattui, sanoi hän. -- Olen jo viikon päivät hakenut
-myyjätärtä, ja ennätin juuri ottaa palvelukseeni tytön, tuskin
-kahtakaan tuntia sitten.
-
-Syntyi äänettömyys. Denise näytti masentuneelta. Silloin Robineau, joka
-katseli säälien häntä, epäilemättä hänen köyhän asunsa takia, uskalsi
-huomauttaa:
-
--- Tiedän, että meillä tarvitaan myyjätär valmiiden vaatteiden
-osastolle.
-
-Baudu ei voinut pidättää sydämestään kohoavaa huutoa:
-
--- Teilläkö? Ei, hitto vieköön!
-
-Sitten hän meni hämilleen. Denise punastui korvia myöten. Tuohonko
-suureen tavarataloon? Uskaltaisiko hän! Ajatus että se olisi
-mahdollista sai hänen rintansa paisumaan ylpeydestä.
-
--- Miksikä niin? Robineau kysyi hämmästyen. -- Päinvastoin sehän olisi
-neidille suureksi onneksi... Minun mielestäni hänen pitäisi huomenna
-mennä osaston johtajattaren, Aurélie rouvan luo. Eihän se mitään; pahin
-mikä voi sattua on, etteivät ota.
-
-Verkakauppias yritti sanoa jotakin peittääkseen vastenmielisyytensä.
-Kyllähän hän tunsi Aurélie rouvan tai ainakin hänen miehensä,
-kassanhoitajan. Paksu mies, jolta oli käsi katkennut omnibusvaunun
-alla, eikö niin? Sitten hän sanoi äkkiä kääntyen Deniseen:
-
--- Se on hänen asiansa eikä minun... Onhan hän vapaa päättämään.
-
-Ja hän lähti käteltyään Gaujeania ja Robineauta. Vinçard seurasi häntä
-ovelle yhä huonoa onnea päivitellen. Denise jäi hetkeksi ujona keskelle
-lattiaa haluten pyytää Aarreaitan mieheltä tarkempia tietoja. Mutta hän
-ei uskaltanut, kumarsi vuorostaan ja sanoi yksinkertaisesti:
-
--- Kiitos!
-
-Kadulla Baudu ei sanonut sanaakaan, käveli vain kiireisesti, kuin omien
-ajatuksiensa ajamana, niin että Denisen täytyi juosta pysyäkseen hänen
-rinnallaan. Kun he tulivat Michodièrenkadulle ja koti oli jo näkyvissä,
-eräs Baudun naapuri, kauppias hänkin, viittasi kauppansa ovelta
-luokseen.
-
--- Mitä nyt, isä Bourras? verkakauppias kysyi.
-
-Bourras oli kookas vanhus, tuuheatukkainen ja parrakas kuin Vanhan
-testamentin profeetta, terävät silmät välähtelivät tuuheiden
-kulmakarvojen alla. Hän kaupitteli keppejä ja sateenvarjoja, suoritti
-korjauksia ja veisteli varret ja sakarat, minkä johdosta hän oli
-kaupunginosassaan saavuttanut eräänlaisen taiteilijan maineen. Denise
-katsahti puodin näyteikkunaan, missä oli sateenvarjoja ja keppejä
-säännöllisissä riveissä. Sitten hän nosti katseensa ylemmäksi ja
-hämmästyi talon outoa ulkomuotoa. Se oli vain kaksikerroksinen
-Aarreaitan ja suuren Ludvig XIV:n tyylisen talon välissä, ikäänkuin
-ihmeen kautta joutunut ahtaaseen halkeamaan, jonka pohjalla se matalana
-ja litistyneenä vaivoin pysyi pystyssä. Elleivät kummallakin puolella
-olevat talot olisi tukeneet sitä, olisi se luhistunut rappeutuneine
-kattoliuskoineen ja julkisivuineen, joka oli halkeamia täynnä ja josta
-maali oli valunut puoleksi mädänneelle puiselle nimikilvelle muodostaen
-siihen pitkiä, ruosteenvärisiä juovia.
-
--- Tiedättekö, hän tahtoo ostaa tämän talon. Kuuluu kirjoittaneen
-isännälle, Bourras sanoi kohdistaen verkakauppiaaseen palavan
-katseensa.
-
-Baudu kävi vieläkin kalpeammaksi ja hänen selkänsä kyyristyi. Syntyi
-äänettömyys. Miehet tuijottivat toisiinsa synkän näköisinä.
-
--- Eipä sitä tiedä mikä tässä vielä eteen tulee, Baudu sanoi vihdoin.
-
-Silloin ukko Bourras kiivastui ja ärjyi pudistaen päätään, niin että
-hänen iso partansa liehui tuulessa:
-
--- Ostakoon vain talon ja maksakoon siitä vaikka nelinkertaisen
-hinnan!... Mutta sen minä vannon, että minun eläessäni hän ei vie siitä
-kiveäkään. Vuokrasopimukseni kestää vielä kaksitoista vuotta... Kyllä
-minä heille näytän!
-
-Se oli sodanjulistus. Bourras katsahti Naisten Aarreaittaan, jonka
-nimeä kumpikaan ei ollut maininnut. Hetken aikaa Baudu pudisti päätään
-sanomatta mitään; sitten hän suuntasi kotiin kadun poikki raskain
-askelin ja hoki yhtämittaa:
-
--- Herra Jumala! Oi Herra Jumala!
-
-Denise, joka oli kuunnellut, seurasi setäänsä. Samassa rouva Baudukin
-palasi Pépén kanssa kertoen, että rouva Gras oli valmis ottamaan lapsen
-luokseen milloin vain tahdottiin. Mutta Jeania ei näkynyt; hän oli
-kadonnut muiden ollessa poissa, mistä sisar tuli hyvin levottomaksi.
-Palattuaan hän kertoi innoissaan bulevardien komeuksista. Mutta
-kohdatessaan Denisen huolestuneen katseen hän punastui. Matkakirstu oli
-tuotu asemalta ja vieraille valmistettiin yösija ullakolle, vesikaton
-alle.
-
--- Entä miten Vinçard'illa kävi? rouva Baudu kysyi.
-
-Verkakauppias kertoi hyödyttömän käyntinsä. Sitten hän lisäsi, että
-hänen veljentyttärelleen oli kuitenkin ehdotettu toista paikkaa. Ja
-ojentaen kätensä ylenkatseellisesti Naisten Aarreaittaa kohti hän
-tiuskaisi:
-
--- Tuonne, vastapäätä.
-
-Koko perhe loukkaantui. Iltapäivällä ensimmäinen pöytä söi viiden
-aikaan. Denise ja lapset asettuivat aamuisille paikoilleen Baudun,
-Genevièven ja Colombanin kanssa. Kaasullekin valaisemassa pienessä
-ruokasalissa oli raskas ruoan haju. Syötiin ääneti. Mutta jälkiruokaa
-tuotaessa rouva Baudu, joka ei voinut pysyä paikoillaan tuli kaupasta
-ja asettui istumaan Denisen taakse. Sulku puhkesi ja aamusta asti
-pidätetty katkeruus tulvi yli äyräittensä. Kaikki koettivat hakea
-lievennystä käymällä hirviön kimppuun.
-
--- Oma asiasi se on, olethan vapaa, Baudu sanoi toistamiseen. -- Emme
-me mitenkään tahdo sinuun vaikuttaa... Mutta tietäisitpä vain millainen
-talo!
-
-Katkonaisin lausein hän kertoi kuuluisan Octave Mouret'n elämäkerran.
-Oli siinäkin miekkonen! Tulee etelästä Pariisiin rohkeana kuin
-kuningas, mokoma liehakoiva onnenonkija, ja jo heti kummia kuului! Aina
-naisten kintereillä, naisten elättinä. Tavattiin kerran sitten
-verekseltä, ja siitäkö syntyi häväistysjuttu, josta tällä puolen
-kaupunkia vieläkin puhutaan! Mikä sitten äkkiä lienee pannut rouva
-Hédouinin häneen rakastumaan ja menemään hänelle. Ja niin hänestä tuli
-Aarreaitan omistaja.
-
--- Niinpä todellakin, Caroline parka! keskeytti rouva Baudu. -- Hän oli
-minulle vähän sukuakin. Voi, jospa hän vain olisi jäänyt eloon, niin
-asiat olisivat kääntyneet aivan toisin! Ei hän ainakaan olisi sallinut
-meitä näin ahdistettavan... Ja Mouret hänet tappoikin. Niinpä juuri,
-tappoi -- rakennuksella! Kun he olivat kerran töitä tarkastamassa,
-Caroline putosi erääseen onkaloon. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli,
-hän joka ei ollut koskaan sairas, niin terveluontoinen ja kaunis!...
-Hänen vertansa on tuon talon peruskiven alla.
-
-Verettömällä ja vapisevalla kädellään hän osoitti tavaratalon suuntaan,
-ikäänkuin olisi nähnyt sen seinänkin läpi. Denise kuunteli kertomusta
-kuin kummitustarinaa, ja häntä miltei värisytti. Onnettoman naisen
-verestä kai johtuikin pelko, joka aamusta alkaen oli sekoittunut
-tavaratalon hänessä herättämään viehätykseen. Nyt hän luuli
-näkevänsäkin tuon naisen kellarikerroksen punertavassa rappauksessa.
-
--- Näyttääpä olevan miehelle onneksi, rouva Baudu lisäsi Mouret'n nimeä
-mainitsematta.
-
-Mutta verkakauppias kohautti halveksivasti olkapäitään naisväen
-juoruille ja jatkoi kertomustaan selittäen asiaa kauppiaan kannalta
-katsoen. Naisten Aarreaitta oli Deleuze veljesten perustama v. 1822.
-Vanhemman veljen kuoltua tytär Caroline oli mennyt naimisiin erään
-palttinatehtailijan pojan Charles Hédouinin kanssa, ja myöhemmin,
-leskeksi jäätyään, hän oli ottanut Mouret'n. Vaimonsa mukana Mouret sai
-siis puolet tavaratalosta. Kolme kuukautta siitä kuoli setä Deleuze
-puolestaan lapsettomana, niin että kun Caroline oli heittänyt henkensä
-rakennuksen perustusta laskettaessa, Mouret jäi ainoaksi perilliseksi
-ja Aarreaitan hallitsijaksi. Olipa todellakin miekkonen! -- Terävä
-mies, juonittelija, joka panee sekaisin koko kaupunginosan, jos vain
-saa elää oman päänsä mukaan, jatkoi Baudu. -- Hänen hurjat
-suunnitelmansa taisivat tarttua Carolineenkin, joka oli hiukan
-haaveellinen. Sillä tämä suostui ostamaan ensin vasemmanpuoleisen ja
-sitten oikeanpuoleisen talon, ja kun Mouret hänen kuoltuaan jäi yksin,
-hän osti vielä kaksi taloa lisää, niin että tavaratalo on kasvamistaan
-kasvanut ja yhä vain kasvaa. Kohta se nielaisee meidät kaikki suureen
-kitaansa.
-
-Hän kohdisti sanansa Deniselle, mutta oikeastaan hän puhui itselleen
-tyydyttäen kuumeentapaisen halunsa kerran puhua tarpeeksi asiasta,
-josta hän oli pääsemättömissä. Kotona hänen etuoikeutensa oli kiivastua
-ja vihastua, joka tilaisuudessa puida nyrkkiä. Rouva Baudu,
-liikkumattomana tuolillaan, ei keskeyttänyt enää. Geneviève ja
-Colomban, katseet pöytään painettuina noukkivat hajamielisesti suuhunsa
-leivänmuruja. Ilma oli niin kuuma ja raskas, että Pépé oli nukahtanut
-pää pöytää vasten, ja Jeaninkin silmät alkoivat painua umpeen.
-
--- Mutta odottakaa! huusi Baudu äkkiä silmittömästi suuttuen. -- Kyllä
-he vielä taittavat niskansa, konnat! Mouret'lla on vaikea pulma edessä,
-tiedän sen. Hänen on täytynyt panna kaikki tulonsa mielettömiin
-laajentamis- ja ilmoittamispuuhiin. Ja sitäpaitsi, kun varoja alkoi
-puuttua, hänen päähänsä pälkähti kehottaa virkailijoita panemaan omat
-rahansa liikkeeseen. Nyt hänellä on kukkaro niin tyhjä, että jos ei
-ihmeitä satu, jos hän ei saa myyntiään kohoamaan kolminkertaiseksi
-niinkuin hän toivoo, niin kyllä saatte nähdä kuperkeikan!... En ole
-pahansuopa, mutta kyllä sinä päivänä minä totta tosiaan panen
-juhlakynttilät ikkunoihin!
-
-Hän jatkoi jo nyt kostostaan nauttien ikäänkuin Naisten Aarreaitan
-häviö olisi ollut hyvitys hänen omalle, rappioon joutuneelle
-liikkeelleen. Kaikkea piti nähdäkin. Eihän se ole mikään vaate- ja
-muotitavarainkauppa, jossa myytiin vaikka mitä. Basaariksi sitä sopi
-sanoa. Ja henkilökunta sitten! Lemmen keikareita, jotka häärivät
-niinkuin rautatieasemalla ja joille sekä ostajat että ostettavat olivat
-vain paketteja. Mitättömästä suuttuen he luopuivat isännästään tai tämä
-heistä. Sydämettömiä olivat, siveettömiä, taitamattomia! -- Ja äkkiä
-hän vetosi Colombaniin: kyllä kai Colomban, joka oli käynyt hyvän
-koulun, tiesi kuinka paljon saa nähdä vaivaa ja panna aikaa, ennenkuin
-pääsee ammatin kaikista salaisuuksista ja hienouksista selville. Ei
-tarvinnut paljon myydä, kunhan vain osasi kiristää hyvän hinnan.
-Ymmärsi kai Colomban, kuinka häntä oli täällä hoidettu ja holhottu,
-lääkkeet, pesut, korjaukset, kaikki ilmaiseksi ja vielä lisäksi
-isällinen ohjaus ja rakkaus.
-
--- Kyllä, tietysti, Colomban vastasi jokaiseen isännän huudahdukseen.
-
--- Sinä olet viimeisiä, kunnon ystäväni, Baudu lopetti heltyneenä. --
-Sinun jälkeesi ei enää teikäläisen kaltaisia kasvateta... Sinä yksin
-olet lohdutukseni, sillä jos kadun tuonpuoleista ottelua sanotaan
-kaupankäynniksi, niin minä en ymmärrä kaupankäynnistä mitään,
-mieluummin lopetan koko puuhan.
-
-Geneviève katseli pää kallellaan, ikäänkuin hänen paksu musta tukkansa
-olisi ollut liian raskas hänen kalpealle otsalleen, hymysuin
-Colombania. Ja hänen katseessaan oli jonkinlaista urkkivaa
-uteliaisuutta, ikäänkuin olisi halunnut nähdä, eikö Colomban
-omantuntonsa soimaamana punastu moisia kiitoslauseita kuullessaan.
-Mutta tämä vanhan kaupankäynnin teeskentelyyn perehtynyt veijari istui
-järkähtämättä, suopea ilme kasvoilla ja viekkauden viiru suupielissä.
-
-Mutta Baudu, huutaen yhä kovemmin, purki vihaansa vastapäätä vyöryvää
-tavaratulvaa vastaan, noita petoja vastaan, jotka raatelivat toisiaan
-pysyäkseen itse hengissä, niin että panivat perhe-elämänsäkin
-alttiiksi. Niinpä esimerkiksi hänen naapurinsa maalta, Lhommein perhe,
-isä, äiti ja poika, joilla kaikilla kolmella oli toimi tuossa talossa,
-olivat ihmisiä, jotka eivät tienneet kotielämästä mitään, söivät kotona
-vain sunnuntaisin, olivat aina menossa jokapäiväisinä ravintola- ja
-ruokalavieraina. Eipähän hänen oma ruokasalinsakaan tosin tilavimpia
-ollut; olihan siinä toivomisen varaa valon ja ilman suhteen. Mutta oli
-se kumminkin hänen kotielämänsä keskus. Täällä hän oli päivänsä
-viettänyt rakkaan perheensä keskuudessa. Hänen katseensa kiersi pientä
-huonetta ja hänet valtasi ahdistus hänen ajatellessaan, että nuo pedot,
-jos saisivat hänen kauppansa tuhotuksi, karkoittaisivat hänet hänen
-pesästään, jossa hänen oli lämmin olla vaimonsa ja tyttärensä parissa --
-ajatus, jota hän ei uskaltanut sanoin ilmaista. Huolimatta ulkonaisesta
-varmuudestaan, kun hän ennusti mahtavan liikkeen häviötä, hän oli
-täynnä kauhua, huomatessaan sen vähitellen nielevän koko korttelin.
-
--- Enhän minä tätä kerro käännyttääkseni sinua, hän jatkoi koettaen
-tyyntyä. -- Jos sinulla olisi hyötyä siitä, minä olisin ensimmäinen
-sanomaan sinulle: mene vain.
-
--- Tietysti, Denise kuiskasi hajamielisesti tuntien halunsa päästä
-Naisten Aarreaittaan yhä yltyvän häntä ympäröivän mielettömän vihan
-vaikutuksesta.
-
-Baudu oli nojannut kyynärpäänsä pöytään ja koetti kukistaa tyttöparan
-tuijottamalla häneen kiinteästi.
-
--- Sinä, joka tiedät miten asioiden tulee olla, onko siinä tolkkua,
-että kauppa, joka käy vaatekaupan nimellä, ottaa myydäkseen mitä
-tahansa. Ennen, kun kaupankäynti oli selvää ja suoraa, myytiin
-tuollaisessa kaupassa yksinomaan kankaita. Nykyään ne vievät muilta
-ansion ja anastavat kaikki itselleen... Sitä naapurit valittavat,
-sillä se on suureksi vahingoksi heille. Häviöksi se heille on.
-Gaillon'inkadun trikootavarakauppa -- Bédoré ja sisar -- on jo
-menettänyt puolet ostajakunnastaan. Neiti Tatin, jolla on
-valkovaatekauppansa Choiseul'in kauppakujan varrella, myy alennettuun
-hintaan, jopa polkuhintaankin pysytelläkseen pystyssä. Tuon
-ruton ja vitsauksen vaikutus on jo sellainen, että se ulottuu
-Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle asti, missä Vampouillen veljesten on
-täytynyt sulkea turkisliikkeensä. On sitä siinäkin! Palttinakauppiaat
-rupeavat turkisten myyjiksi! Sekin on Mouret'n keksintöjä.
-
--- Niin, ja käsineidenkin, sanoi rouva Baudu. -- On ennenkuulumatonta,
-että Mouret uskaltaa liittää liikkeeseensä käsineosastonkin!... Eilen
-kun menin Neuve-Saint-Augustininkadulle, tapasin Quinetten puotinsa
-ovella. Hän oli niin masentuneen näköinen, etten edes uskaltanut kysyä
-häneltä, menestyikö kauppa.
-
--- Ja sateenvarjojakin heillä on, Baudu jatkoi. -- Se vasta hulluinta!
-Bourras luulee tietävänsä, että Mouret on tehnyt sen vartavasten häntä
-ahdistellakseen. Sillä onhan suoraan sanoen järjetöntä sovittaa
-sateenvarjoja kangaskauppaan... Mutta Bourras ei luovu niin hevillä.
-Kyllä hän puolensa pitää, ja vielä tässä nauretaankin kunhan vähän
-odotamme.
-
-Hän kertoi vielä muistakin liikkeenharjoittajista, luetteli kaikki oman
-kaupunginosansa kauppiaat. Välillä hän vahingossa ilmaisi omatkin
-pelkonsa. Jos Vinçard luopui liikkeestään, niin se merkitsi, että
-muidenkin oli paras lopettaa, sillä Vinçard oli rottien kaltainen,
-jotka pakenevat kaatumaisillaan olevasta talosta. Huomaten erehdyksensä
-hän koetti tehdä sanansa tyhjiksi ryhtyen puhumaan mahdollisesta
-liitosta erikoisliikkeiden kesken suunnattoman kauppahuoneen
-vastapainoksi. Hetken aikaa hän hieroskeli tuskaisesti käsiään ja
-väänteli suutaan kuin epäröiden puhuisiko itsestään. Vihdoin hän teki
-päätöksensä.
-
--- Mitä minuun tulee, tähän asti ei ole ollut paljolti valittamisen
-syytä. Mouret on kyllä tehnyt minullekin vahinkoa, konna! Mutta
-toistaiseksi hän myy vain naistenverkoja, ohuempia hameiksi ja
-paksumpia päällysvaatteiksi. Mutta minulta ostetaan miesten
-pukukankaat, metsästyspukusametit ja palvelijanpukuverat puhumattakaan
-flanelli- ja villakangasvarastoistani, jotka kyllä vetävät vertoja
-heidän kankailleen, siitä minä menen takuuseen. Mutta hän kiusaa minua
-ja härnää kun sijoittaa verkaosastonsa aivan tuohon vastapäätä. Olethan
-nähnyt näyteikkunan. Hän panee siihen komeimmat valmisteensa
-verkapakkakehysten keskelle, joutavia silmänkääntötemppuja kadulla
-kulkevien tyttöjen kiusaksi... Kunniani kautta, minua hävettäisi ryhtyä
-tuollaisiin keinoihin. Vanhaa Elbeufin verkaa on myyty jo lähes sata
-vuotta, eikä se ole tarvinnut satimia saavuttaakseen mainetta ja
-menekkiä. Minun elämässäni ei ainakaan tämä puoti sen kummemmaksi
-muutu. Kelpaa se sinänsäkin, neljä näytepakkaa oikealla, neljä
-vasemmalla, eikä sen enempää.
-
-Hänen liikutuksensa tuntui tarttuvan koko perheeseen. Hetken vaitiolon
-jälkeen Geneviève rohkeni sanoa:
-
--- Ostajakuntamme pitää meistä, isä. Täytyy toivoa... Tänäkin päivänä
-rouva Desforges ja rouva de Boves ovat käyneet puodissa. Ja rouva Marty
-lupasi tulla flanellia ostamaan.
-
--- Minä puolestani, Colomban sanoi, -- sain eilen tilauksen rouva
-Bourdelais'lta. Hän puhui tosin eräästä englantilaisesta seviotista,
-jota kuulutaan myyvän vastapäätä viisikymmentä centimiä halvemmalla...
-
--- Ja kun vielä ajattelee, että olemme nähneet mistä vähäisestä alusta
-tuo talo on lähtenyt, kuiskasi rouva Baudu väsyneellä äänellä. -- Eihän
-se alkuaan ollut nenäliinaa suurempi! Niinpä niin. Usko pois, Denise.
-Kun Deleuzen veljekset perustivat sen, siinä ei ollut kuin yksi ainoa
-näyteikkuna Neuve-Saint-Augustininkadun puolella. Vaatekaapin kokoinen
-koju se oli, johon oli eksynyt kaksi karttuunipakkaa ja kolme pakkaa
-palttinaa. Ei siinä sopinut kääntymäänkään, niin pieni se oli... Siihen
-aikaan jo Vanha Elbeuf, jolla oli kuusikymmentä vuotta takanaan, oli
-kohonnut siihen kuntoon, missä se nytkin on... Mutta kaikki siitä
-lähtien on muuttunut, perinpohjin muuttunut.
-
-Hän pudisti päätään, ja hänen hitaissa sanoissaan kuvastui hänen
-elämänsä draama. Syntyneenä vanhassa Elbeufin verkakaupassa hän oli
-oppinut rakastamaan yksin sen kosteita kiviäkin. Siitä oli tullut hänen
-elämänsä tarkoitus ja ylläpitäjä. Hän oli ollut ylpeä, kun se oli ollut
-tämän kaupunginosan rikkain ja komein liike. Sitten tuo vastapäätä
-syntynyt, naurettavan pieni, mutta pirteä pikkukauppa oli tuottanut
-hänelle yhtämittaista kärsimystä kohoamalla mitättömyydestään
-pelottavaksi kilpailijaksi, sitten rehenteleväksi voittajaksi ja
-uhkaavaksi viholliseksi. Vanhaa Elbeufiä kohdannut nöyryytys oli
-hänelle aina yhtä veres, vuotava haava, josta hän tiesi kerran
-kuolevansa. Elossa hän tosin vielä oli niinkuin vanha kauppahuonekin,
-sentähden että koneisto oli pantu kerran liikkeeseen, mutta hän tiesi
-sammuvansa, heittävänsä henkensä samaan aikaan kuin kauppa
-suljettaisiin.
-
-Huoneessa vallitsi hiljaisuus. Baudu rummutteli väsyneenä ruokapöydän
-vahakangasta. Häntä melkein kadutti, että oli purkanut tunteensa.
-Painostavan vaitiolon kestäessä koko perhe tuijottaen elottomin katsein
-kohtalonsa surkeuteen hautoi samaa kirvelevää katkeruutta. Heillä ei
-ollut koskaan ollut onnea. Lapset oli saatu aikuisiksi ja varallisuus
-oli ollut vakiintumaisillaan, kun äkkiä kilpailijaliikkeen menestys
-tuhosi kaiken. Ja lisäksi heillä vielä piti olla tuo maatila, jonka
-verkakauppias oli ostanut kymmenen vuotta sitten, saaden sen tavattoman
-halvalla, niinkuin hän sanoi, vanha rakennus, joka yhä odotti
-korjauksia, johon hän oli toivonut voivansa kerran asettua ja jonka hän
-vihdoin oli suostunut vuokraamaan vieraille ihmisille, jotka eivät
-maksaneet vuokraansa. Tämä hänen ainoa heikkoutensa oli nielaissut
-hänen viimeiset varansa ja tullut hänen vanhoillisen, turhantarkan
-rehellisyytensä kompastuskiveksi.
-
--- Kas niin, Baudu sanoi vihdoin jyrkästi, -- täytyy päästää muutkin
-pöytään. On jo tarpeeksi piesty suuta.
-
-Kaikki säpsähtivät kuin heräten unesta. Kaasuliekki sihisi raskaassa ja
-kuumassa ilmassa. Noustiin pöydästä ja surunvoittoinen hiljaisuus
-katkesi. Pépé nukkui niin raskaasti, että hänet täytyi panna jatkamaan
-untaan flanellipakkojen päälle. Jean, joka haukotteli, oli jo palannut
-kadulle vievälle ovelle.
-
--- Ja loppujen lopuksi sinun tulee tehdä niinkuin itse tahdot, sanoi
-Baudu veljentyttärelleen. -- Sanoimme sinulle asiat niinkuin ne ovat,
-mutta itsepähän tiedät.
-
-Hän katsoi Deniseen kysyvästi ikäänkuin odottaen ratkaisevaa vastausta.
-Tämä, joka vastoin kaikkia otaksumia oli sukulaistensa kertomusten
-johdosta yhä enemmän piintynyt haluunsa päästä palvelukseen Naisten
-Aarreaittaan, pysyi kasvoiltaan yhtä tyynenä ja lempeänä kuin ennen
-huolimatta sisäisestä, aitonormandialaisesta itsepintaisuudestaan. Hän
-vastasi hiljaisesti:
-
--- Se selviää aikanaan, setä.
-
-Sitten hän sanoi aikovansa mennä hyvissä ajoin levolle, sillä he olivat
-kaikki hyvin väsyneitä. Mutta kun kello tuskin oli kuuttakaan, hän
-tahtoi viettää hetken kaupassa. Oli jo pimeä ja hän hämmästyi
-huomatessaan synkän kadun kastuneen läpimäräksi hienosta ja tiheästä
-sateesta, jota oli tulla tihuuttanut auringonlaskusta asti. Vähässä
-ajassa kadulle oli muodostunut suuria vesilätäköitä, katuojat olivat
-tulvillaan likaista vettä, ja käytäville oli karttunut paksu
-lokakerros. Sateessa ei enää erottunut muuta kuin sekava tungos
-sateenvarjoja, jotka isoina, synkkinä siipinä pullistuivat pimeässä.
-Denise peräytyi kylmästä väristen. Häntä tympäsi huonosti valaistun
-kaupan kolkkous, joka oli illalla vieläkin ilmeisempi. Kostea löyhkä,
-vanhan kaupunginosan hengähdys, kohosi kadulta ja tunkeutui
-liikkeeseen, johon se tuntui kuljettavan mukanaan märkien
-sateenvarjojen ummehtunutta hajua ja katukäytävien vesilätäköitä ja
-lokaa valkean pohjakerroksen homehduttamiseksi. Sateen kastelema, vanha
-Pariisi näyttäytyi hänelle kaikessa rumuudessaan ja häntä ihmetytti ja
-kauhisti sen jäätävä kolkkous.
-
-Mutta toisella puolen katua Naisten Aarreaitta sytytti pitkät
-kaasuliekkijononsa, ja Denise meni lähemmäksi tuon suuren lieden
-hehkuvaa lämpöä ja valoa. Kone jyskytti yhä työtä lopetettaessa ja
-haihdutti ilmaan viimeiset höyrynsä myyjien kääriessä kankaita kokoon
-ja kassanhoitajien laskiessa päivän rahoja. Sumusta himmenneiden
-ikkunalasien takana näkyi sekavana leimuavia liekkejä niinkuin tehtaan
-pajassa. Sadeverhon samentamana näky siirtyi kauemmaksi ja muistutti
-jättiläismäistä konehuonetta, missä lämmittäjien mustat varjot häärivät
-punaisen hehkun loisteessa. Näyteikkunat hukkuivat sateeseen: vain
-pitsi-ikkuna, johon kaasuliekin valo osui tehostaen pitsien valkeutta,
-hohti kappelin perällä. Tätä taustaa vasten puvut kohosivat mahtavina,
-ja ketunnahkareunaisen samettivaipan joustava vartalo kaartui ikäänkuin
-juostakseen sateessa johonkin tuntemattoman Pariisin juhlaan.
-
-Denise ei voinut vastustaa kiusausta, vaan meni ovelle huolimatta
-sateesta, joka kasteli hänet. Ja Naisten Aarreaitta näytti hänestä
-vieläkin viehättävämmältä, valtasi hänet kokonaan hehkuvan tulensa
-voimalla. Tässä suuressa kaupungissa, joka mustana ja äänettömänä
-torkkui sateessa, tässä Pariisissa, joka oli hänelle tuntematon, se
-leimusi tulimajakkana sisällyttäen itseensä kaiken, mitä kaupungissa
-oli loistavaa ja elävää. Se yhtyi hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa,
-jotka ennustivat hänelle kovaa työtä sisarusten eteenpäin viemisessä,
-mutta myös paljon muita asioita, hämäriä, kaukaisia, luokseen
-houkuttelevia ja salaperäisesti pelottavia. Hän muisteli naista, joka
-oli heittänyt henkensä talon perustusta laskettaessa, ja häntä pelotti.
-Valojen kirkkaus välähti vereltä. Mutta sitten pitsien valkeus
-rauhoitti häntä; toivo syttyi hänen sydämessään ja vakiintui
-riemuitsevaksi varmuudeksi vihmaksi särkyneestä sateesta huolimatta,
-joka tuulen kuljettamana pieksi häntä vasten kasvoja, sai hänen kätensä
-palelemaan ja tyynnytti hänen matkakuumeensa.
-
--- Bourras siinä on, joku sanoi hänen takanaan.
-
-Hän kurottautui ja huomasi Bourras'n seisovan liikkumattomana kadun
-kulmassa Aarreaitan näyteikkunan edessä, missä Denise aamulla oli
-ihaillut taitavasti pystytettyä sateenvarjorakennelmaa. Vanhus oli
-pimeässä salaa hiipinyt sinne katsoakseen kyllikseen rehentelevää
-rakennelmaa. Paljain päin ja huolestunein kasvoin hän seisoi kauan
-huomaamatta sadettakaan, joka valui virtanaan hänen harmaille
-hapsilleen.
-
--- Ei ole miehellä järkeä, jatkoi ääni Denisen takana. -- Hänhän
-vilustuu.
-
-Denise kääntyi ja huomasi, että Baudut olivat hänen takanaan. Samoin
-kuin Bourraskin, jota he sanoivat järjettömäksi, hekin palasivat yhä
-uudelleen katsomaan näytelmää, joka pala palalta murskasi heidän
-sydäntään. He olivat säälittäviä voimattomassa vihassaan. Geneviève,
-kalmankalpeana, oli nähnyt Colombanin tähystelevän välikerrosta, missä
-myyjättärien varjot vilahtelivat ikkunoiden takana. Ja Baudun purressa
-hammasta hillitäkseen kiehuvan vihansa hänen vaimonsa itki hiljaa.
-
--- Sinä kai menet sinne huomenna paikan hakuun? kysyi verkakauppias,
-jota epävarmuus kiusasi ja joka sitäpaitsi alkoi jo aavistaa, että
-Denise niinkuin muutkin oli voitettu vihollisten puolelle.
-
-Denise epäröi. Sitten hän vastasi hiljaa:
-
--- Menen setä, jos ette kovin pane pahaksenne.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Seuraavana aamuna puoli kahdeksan Denise seisoi Aarreaitan edessä. Hän
-tahtoi toimittaa oman asiansa ennenkuin saattoi Jeanin mestarin luo,
-sillä tämä asui kaukana Templen esikaupungissa. Mutta hän oli pitänyt
-liian kiirettä, hän oli tottunut nousemaan varhain. Kauppa-apulaiset
-alkoivat vasta saapua, ja ujouden valtaamana hän pilkkaa peläten
-kulutti aikaa kävelemällä edestakaisin Gaillonin aukiolla.
-
-Kiveys oli jo kuivunut kylmässä tuulessa. Tuhkanväriseltä taivaalta
-laskeutuva kalvakka päivänvalo valaisi kadut, joita kauppa-apulaiset
-saapuivat kiireisin askelin, nutun kaulus nostettuna ja kädet
-taskuissa, viluisina ensimmäisen talvipäivän pakkasessa. Useimmat
-kulkivat yksin, riensivät tavarataloon sanomatta sanaakaan tovereilleen
-ja luomatta heihin katsettakaan. Jotkut tulivat kaksin tai kolmin,
-kävelivät vierekkäin katukäytävän täydeltä vilkkaasti keskustellen, ja
-kaikki he samalla tavalla heittivät katuojaan savukkeensa tai
-sikarinsa, ennenkuin menivät sisään.
-
-Denise huomasi, että moni heistä katsoi häneen ohikulkiessaan. Hänen
-ujoutensa lisääntyi yhä, ja hänellä ei tuntunut olevan rohkeutta
-seurata heitä. Hän päätti mennä sisään vasta kun kaikki olivat
-saapuneet, sillä hän pelkäsi niin tungosta ovella, että paljas ajatus
-sai hänet punastumaan. Mutta yhä heitä vain tuli, ja paetakseen heidän
-katseitaan hän lähti hiljalleen kiertämään aukiota. Palatessaan hän
-näki Aarreaitan edessä pitkän nuorukaisen, hontelon ja kalpean, joka
-oli odottanut siinä noin neljännestunnin niinkuin hänkin.
-
--- Neiti, sammalsi tämä heidän vähän aikaa seisottuaan, -- oletteko
-kenties myyjätär tässä talossa?
-
-Denise hämmästyi niin suuresti kuullessaan tämän tuntemattoman miehen
-puhuttelevan häntä, ettei pystynyt heti vastaamaan.
-
--- Minä, nuori mies jatkoi yhä enemmän hämillään, -- olen
-tiedustelemassa paikkaa, ja sentähden ajattelin, että voisin
-mahdollisesti saada teiltä neuvoja.
-
-Nuorukainen oli siis ujo niinkuin Denisekin ja oli rohjennut puhutella
-häntä, koska havaitsi hänet yhtä araksi.
-
--- Neuvoisin kyllä mielelläni, sai Denise vihdoin sanotuksi, -- mutta
-en ole itsekään päässyt sen pitemmälle. Olen paikkaa hakemassa niinkuin
-tekin.
-
--- Niinkö, nuori mies vastasi nolostuneena.
-
-Molemmat punastuivat ja jäivät hetkeksi vastakkain heltyneinä
-kohtalonsa yhtäläisyydestä, mutta uskaltamatta toivottaa toisilleen
-onnea. Sitten kun eivät tienneet mitä sanoa ja kun tilanne alkoi käydä
-kiusalliseksi, he erosivat neuvottomina ja jäivät kumpikin odottamaan
-omalle taholleen, muutaman askelen päähän toisistaan.
-
-Yhä vain myyjiä tuli. Denise kuuli heidän laskevan leikkiä
-vilkaistessaan häneen. Hän kiusaantui yhä enemmän huomatessaan olevansa
-huomion kohteena ja päätti vielä kerran mennä puoleksi tunniksi
-kävelemään, mutta sitten hän pysähtyi nähdessään nuoren miehen
-kävelevän erityisen tarmokkaan näköisenä Port-Mahonilta päin. Varmaan
-tämä oli osastonjohtaja, sillä kaikki tervehtivät häntä. Hän oli
-kookas, vaalea ja hänen partansa oli hyvin hoidettu. Kulkiessaan torin
-poikki hänen tummankullanväriset silmänsä sattuivat hetkeksi tyttöön.
-Sitten hän välinpitämättömästi meni sisälle taloon Denisen seisoessa
-liikkumattomana miehen katseen vaikutuksen alaisena ja tuntien pikemmin
-vastenmielisyyttä kuin mielihyvää. Nyt hän todenteolla pelästyi ja
-lähti hitaasti Gailloninkatua, josta hän kääntyi Saint-Rochinkadulle
-saadakseen aikaa rauhoittua.
-
-Denisen kohtaama mies oli vielä korkeammassa asemassa oleva henkilö
-kuin osastonjohtaja, nimittäin itse Octave Mouret. Hän ei ollut
-nukkunut sinä yönä ollenkaan, sillä oltuaan kutsuissa erään liikemiehen
-kodissa hän oli mennyt syömään illallista ravintolaan erään ystävänsä
-ja kahden pikkuteatterin näyttämöltä löytämänsä naisen seurassa. Hänen
-kaulaan asti napitettu päällystakkinsa peitti hänen pukunsa ja valkean
-solmukkeensa. Hän kiipesi reippaasti huoneistonsa portaat, peseytyi,
-muutti vaatteita, ja kun hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen
-välikerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan, hän oli virkeän näköinen,
-silmät olivat kirkkaat, iho raikas, hän oli toiminnanhaluinen kuin
-olisi nukkunut kymmenen tuntia. Avaraa työhuonetta, jonka kalusto oli
-vanhaa, vihreällä ripsillä verhottua tammea, koristi vain yksi
-muotokuva, rouva Hédouinin, naisen, josta kaupungissa vieläkin
-puhuttiin. Nyt kun häntä ei enää ollut, Octave muisti häntä
-hellyydellä, tunsi kiitollisuutta vaimovainajaansa kohtaan siitä
-rikkaudesta, joka hänen kauttaan oli tullut hänen osakseen. Ennenkuin
-hän ryhtyi allekirjoittamaan kirjoituspöydälle tuotuja papereita, hän
-katsahti kuvaan hymyillen onnellisen miehen hymyä. Näiden silmien alle
-hän aina palasi tekemään työtä huviteltuaan pikkuhuoneistoissa, joihin
-hän joskus eksyi, kun nuoren leskimiehen huolet painoivat liiaksi hänen
-mieltään.
-
-Ovelta kuului koputus, ja vastausta odottamatta huoneeseen astui nuori
-mies. Hän oli pitkä ja laiha, ohuthuulinen ja terävänenäinen, sangen
-säntillisesti pukeutunut, paikoin harmahtava tukka oli sileäksi
-kammattu. Mouret katsahti häneen. Sitten hän kysyi jatkaen työtään:
-
--- Oletteko nukkunut hyvin, Bourdoncle?
-
--- Kiitos, oikein hyvin, nuori mies vastasi liikkuen vapaasti niinkuin
-kotonaan.
-
-Bourdoncle, köyhän tilanvuokraajan poika Limoges'ista, oli tullut
-Naisten Aarreaitan palvelukseen samaan aikaan kuin Mouretkin,
-tavaratalon mahtuessa vielä Gaillonin aukion kulmarakennukseen.
-Tälle erittäin terävälle ja toimeliaalle nuorelle miehelle
-tulevaisuus tuntui lupaavan enemmän kuin Mouret'lle, joka oli
-vähemmän vakavamielinen, laiskotteli milloin tilaisuus tarjoutui ja
-parantumattomana lemmenseikkailijana käyttäytyi toisinaan sangen
-ajattelemattomasti ja arveluttavasti. Mutta Bourdonclella ei ollut
-tämän provencelaisen neronleimauksia, ei hänen rohkeuttaan eikä
-viehättävää voitonvarmuuttaan. Ja tämän huomatessaan hän oli tarpeeksi
-viisas väistymään vastarintaa tekemättä ja heti alussa kumartamaan
-itseään voimakkaampaa. Kun Mouret oli neuvonut virkailijoitaan panemaan
-säästönsä liikkeeseen, Bourdoncle oli ensimmäisiä suostumaan siihen
-luovuttaen vieläpä tätinsä hänelle jättämän odottamattoman perinnönkin.
-Ja vähitellen, kaikki arvoasteet läpikäytyään, kohottuaan myyjästä
-silkkiosaston johtajaksi hän oli nyt isännän uskotuimpia ja läheisimpiä
-neuvonantajia ja kuului siihen kuusimiehiseen neuvostoon, jonka tämä
-oli ymmärtänyt liittää avukseen hallitessaan pientä kuningaskuntaansa.
-Kullakin neuvostoon kuuluvalla oli oma hallintoalueensa; Bourdonclelle
-oli uskottu yleinen valvonta.
-
--- Entä te, Bourdoncle jatkoi tuttavallisesti, -- oletteko te nukkunut
-hyvin?
-
-Mouret'n vastattua, ettei ollut ummistanut koko yönä silmäänsä,
-Bourdoncle pudisti päätään mutisten:
-
--- Huonoa terveydenhoitoa.
-
--- Miksi niin? sanoi toinen hilpeästi. -- En ole niinkään väsynyt kuin
-te, veikkoseni. Teillähän on silmät turpeina paljosta nukkumisesta.
-Kangistutte liiallisesta järkevyydestä. Huvitelkaa toki hiukan, niin
-päänne selviää.
-
-Siitä ystävykset kiistelivät alinomaa kaikessa sovussa. Bourdoncle ei
-välittänyt rakkaudesta, koska se esti häntä nukkumasta, ja hän kerskasi
-halveksivansa naisia. Hänellä saattoi tavaratalon ulkopuolella olla
-juttunsa, mutta niistä hän ei puhunut, niin vähän hän muka niistä
-välitti, mutta tavaratalon sisällä hän tyytyi käyttämään hyväkseen
-naisten ostonhalua, vähääkään säälimättä heitä heidän tuhlatessaan
-kevytmielisesti rahojaan turhanpäiväisten helyjen hankkimiseen. Mouret
-sitävastoin oli aina muka rakastunut, alati keksivinään uusia
-ihastuksen kohteita, joita hän mairitellen ja kumarrellen nöyrästi
-palveli; ja tämä hänen näennäinen herkkäsydämisyytensä oli mainosta
-talolle. Hän ikäänkuin kietoi koko naissukupuolen yhteiseen hivelevään
-hyväilyyn, huumatakseen paremmin sen, johtaakseen sen palvelemaan omia
-etujaan.
-
--- Olen tavannut rouva Desforges'in tänä yönä, jatkoi Mouret. -- Hän
-oli viehättävä tanssiaisissa.
-
--- Hänenkö kanssaan söitte illallista? Bourdoncle kysyi.
-
-Mouret kiivastui:
-
--- Älkäähän nyt! Hän on kunniallinen nainen. En toki. Illallista söin
-Héloisen, Folies-Bergeres'in kaunottaren seurassa. Tyhmä on kuin pöllö,
-mutta lystikäs!
-
-Mouret otti toisen paperipinon ja jatkoi allekirjoittamista. Bourdoncle
-käveli yhä edestakaisin liikkuen vapaasti kuten ainakin jokapäiväinen
-vieras. Käytyään Neuve-Saint-Augustininkadun ikkunassa katsahtamassa
-ulos hän palasi sanoen:
-
--- Uskokaa minua, vielä ne kostavat.
-
--- Ketkä? kysyi Mouret, joka oli eksynyt keskustelun juonesta.
-
--- Naiset tietysti.
-
-Mouret naurahti kohauttaen olkapäitään. Tuo liike paljasti hetkeksi
-hänen naisihailussaan piilevän karkeuden. Se ilmaisi paremmin kuin
-mitkään sanat, että sinä päivänä, jona hän oli naisten avulla päässyt
-menestyksensä huipulle, nämä joutivat kaikki heitettäviksi syrjään kuin
-tyhjät säkit. Mutta Bourdoncle pysyi itsepintaisesti väitteessään:
-
--- Kyllä kostavat. Aina heidän joukossaan on joku, joka kostaa muiden
-puolesta. Niin vain on.
-
--- Loruja! Mouret sanoi korostaen provencelaista ääntämistään. -- Ei
-ole sitä vielä syntynyt, joka kykenee kostamaan. Ja voisi vaikka
-tullakin, kyllä minä...
-
-Hän oli nostanut kynänvartensa ja heilutteli sitä kädessään ikäänkuin
-haluten pistää veitsen jonkun sydämeen. Toveri lähti jälleen liikkeelle
-väistyen kuten aina isännän nerokasta etevyyttä, joka kaikesta
-onttoudestaan huolimatta kumminkin kykeni vaikuttamaan häneen. Hänen
-terävä ja johdonmukainen, intohimoton järkensä, joka ei sallinut hänen
-eksyä mihinkään heikkouteen, ei voinut käsittää onnen naisellisesti
-oikkuilevaa luonnetta, ja hän ihmetteli Pariisia, joka lemmen palavassa
-suudelmassa antautuu rohkeimmalle.
-
-Seurasi hiljaisuus, jota vain kynän rapina paperilla häiritsi. Sitten
-Bourdoncle vastasi isännän lyhyihin ja säntillisiin kysymyksiin
-selittäen talvivaraston näytteillepanoa koskevia asioita. Talvivaraston
-hankkiminen oli kysynyt suuria uhrauksia, ja kaupungissa liikkuvissa
-huhuissa oli sen verran perää, että liikkeen olemassaolo todellakin
-riippui talvimyynnin onnistumisesta. Mouret oli suunnitellut myynnin
-runoilijaluonteensa vaatimalla suurenmoisella ylellisyydellä ja
-komeudella, niin että varusteiden suunnattomuus sai koko rakennuksen
-horjumaan. Kaupankäynti näytti hänen käsissään saavan aivan uuden
-merkityksen, muuttuvan jonkinlaiseksi salaperäiseksi taikakaluksi, joka
-muinoin rouva Hédouinistakin oli näyttänyt arveluttavalta ja joka
-vieläkin, tähän asti tuottamistaan hyvistä tuloksista huolimatta,
-säikähdytti joskus liikkeen osakkaita. Johtajaa moitittiin salaa siitä,
-että hän kiirehti liikaa, että hän suunnattomilla laajennuspuuhillaan
-pani koko kauppahuoneen vaaranalaiseksi, ennenkuin oli hankkinut
-päteviä takeita siitä, että ostajakunta lisääntyi vastaavasti. Sitä
-varsinkin paheksuttiin, että hän oli pannut kaikki liikkeen varat yhden
-ainoan kortin varaan, täyttänyt tulvilleen kaikki varastohuoneet,
-vähääkään välittämättä vararahaston säilyttämisestä. Kun suurten
-rakennustöiden jälkeen koko pääoma oli tuhlattu tämän talvivaraston
-hankkimiseen, oli nyt vielä kerran jouduttu ratkaisuhetkeen, jossa
-kysyttiin voittaako vai häviää. Keskellä tätä yleistä pelästystä Mouret
-yksin säilytti voittajan riemuitsevan varmuuden luottaen siihen, ettei
-onnetar hennoisi kieltää naistenlemmikiltä miljoonia. Kun Bourdoncle
-uskalsi esittää arveluja muutamista liian suurten varastojen
-rasittamista osastoista, joissa menekki ei vastannut kulunkeja, Mouret
-huudahti luottavasti hymyillen:
-
--- Turhaa pelkoa, ystäväni! Talo on vieläkin liian pieni!
-
-Toisen hämmästys oli rajaton. Hänet valtasi kauhu, jota hän ei
-koettanutkaan salata. Liian pieni, liike, jossa oli yhdeksäntoista
-osastoa ja jonka henkilökunta nousi neljäänsataankolmeen henkeen!
-
--- Epäilemättä, Mouret jatkoi, -- laajennettava on, ennenkuin olemme
-päässeet puolitoista vuottakaan eteenpäin... Olen jo alkanut ajatella
-sitä. Viime yönä rouva Desforges lupasi kotonaan tutustuttaa minut
-erääseen henkilöön... No niin, puhutaan siitä sitten kun aika on kypsä.
-
-Ja lopetettuaan vekselien allekirjoittamisen hän nousi ja tuli
-hämmästyksestä mykistyneen kumppaninsa luo lyöden häntä ystävällisesti
-olkapäälle. Varovaisten ihmisten pelästyneet katseet huvittivat häntä.
-Äkillisen suoruudenpuuskan vallassa, sellaisen, jolla hän joskus
-hämmästytti läheiset tuttavansa, hän julisti olevansa sielunsa pohjasta
-juutalainen, suuremmassa määrässä vielä kuin kaikki maailman muut
-juutalaiset yhteensä; siinä suhteessa hän oli isäänsä, jota hän
-muistutti niin ruumiinsa kuin sielunsakin puolesta. Se veitikka tunsi
-rahan arvon! Ja jos hän lisäksi oli perinyt äidiltään hiukkasen
-mielikuvitusta, niin se oli talolle vain onneksi, sillä hän tunsi, että
-tämä mielikuvitus teki hänet vastustamattomaksi, koska se antoi hänelle
-rohkeutta uskaltaa kaikki voittaakseen kaiken.
-
--- Tiedätte kyllä, että seuraamme teitä loppuun asti, Bourdoncle sanoi
-vihdoin.
-
-Ennenkuin he lähtivät tapansa mukaan luomaan silmäyksen tavarataloon,
-he vielä sopivat muutamista yksityiskohdista. He katselivat Mouret'n
-laatiman tarkistuskirjan näytekappaletta. Mouret oli huomannut, että
-muodista joutuneet tavarat menivät sitä paremmin kaupaksi, mitä isompi
-palkkio luvattiin apulaisille niiden myymisestä, ja tälle havainnolleen
-hän oli perustanut uuden järjestelmänsä. Hän päätti tehdä myyjät
-kaikkien kaupaksimenneiden tavaroiden voitosta osallisiksi antamalla
-heille määrätyn prosentin vähimmänkin heidän myymänsä tavaran hinnasta.
-Näin hän oli saanut aikaan perinpohjaisen mullistuksen muotitavaroiden
-myynnissä ja aiheuttanut kauppa-apulaisten kesken raivokkaan taistelun
-olemassaolosta, mistä taistelusta liikkeenomistajat hyötyivät. Tästä
-taistelusta tuli hänen käsissään se taikakeino, järjestelyn periaate,
-jota hän koetti sovittaa joka kohtaan. Hän päästi intohimot
-valloilleen, yllytti toiset toisia vastaan, pani taitavat syömään
-taitamattomia ja itse hän rikastui tästä itsekkyyden ottelusta.
-Näytekappale hyväksyttiin. Sekä kirjan kiinteässä että irtirevittävässä
-lehdessä oli yläreunassa osaston ja myyjän numero, niiden alla
-kummassakin lehdessä, sarakkeet metriluville, tavaroiden laadulle ja
-hinnalle. Irtirevittävä lehti tuli myyjän allekirjoittaa, ennenkuin se
-vietiin kassaan. Tällä tavalla valvominen kävi helpoksi. Tarvitsi vain
-verrata irtirevityt, kassaan luovutetut lehdet myyjän hallussa olevan
-kirjan vastaaviin kiinteisiin lehtiin. Kerran viikossa myyjät saivat
-nostaa prosenttinsa, jonka määrästä ei voinut syntyä mitään erehdystä.
-
--- Täten käy varastaminen vaikeammaksi, sanoi Bourdoncle. -- Siinä
-olette tehnyt oivallisen keksinnön.
-
--- Olen miettinyt tänä yönä muutakin, Mouret sanoi. -- Niin, tänä yönä,
-ystäväni, illallispöydässä. Tahtoisin antaa tarkistustoimiston
-virkailijoille pienen palkkion jokaisesta heidän huomaamastaan
-erehdyksestä myyjien laskuissa... Siten, näettekö, ei tarvitse pelätä
-leväperäisyyttä laskujen tarkistamisessa. Heiltä ei jää virheitä
-huomaamatta; panevatpa niitä mieluummin lisää omasta päästään.
-
-Hän nauroi toisen katsellessa häntä ihailevin silmin. Häntä ihastutti
-tämä uusi muoto soveltaa olemassaolon taistelun periaatetta
-liikeyritykseen. Hänellä oli mekaanikon nerokas järjestelykyky, ja hän
-uneksi liikkeen kehittämistä koneistoksi, joka sallisi hänen käyttää
-hyväkseen muiden itsekkäitä pyyteitä omien pyyteittensä täydelliseksi
-ja runsaaksi tyydyttämiseksi. "Jos tahtoo saada ihmiset tekemään työtä
-tarmonsa takaa ja harjoittamaan hiukan rehellisyyttäkin", sanoi hän
-usein, "täytyy ensin yllyttää heitä taistelemaan omien tarpeittensa
-tyydyttämiseksi".
-
--- No niin, mennään nyt, Mouret sanoi. -- Täytyy ajatella
-esillepanoa... Silkkivarasto saapui eilen, eikö niin?... Bouthemont on
-kai vastaanottamassa.
-
-Bourdoncle seurasi häntä. Tavaroiden vastaanotto tapahtui
-Neuve-Saint-Augustininkadulle päin olevassa kellarikerroksessa. Siinä
-aukeni katukäytävän tasalla lasi-ikkunoilla varustettu suoja, johon
-tavarakuormat purettiin. Sitten tavarat toimitettiin kellarikerrokseen
-jyrkästi viettävää, tammipuusta ja raudasta rakennettua liukurataa
-myöten, jonka tavarapakat ja laatikot olivat jo kuluttaneet
-kiiltäväksi. Kaikki lähetykset kulkivat tästä ammottavasta kidasta,
-joka kohisten kuin kuohuva virta alituisesti nieli uusia annoksia.
-Varsinkin suurten myyntien aikana rata luisutti kellarikerrokseen
-loppumattoman tavaratulvan, Lyonin silkkikankaita, englantilaisia
-villakankaita, flanderilaista palttinaa, elsassilaisia pumpulikankaita,
-Rouenin karttuunia. Joskus tavaravankkurien piti jonottaa vuoroaan.
-Jokaisen tavaratukun jysähtäessä kellarikerroksen lattiaan syntyi ääni,
-joka muistutti syvään veteen heitetyn kiven kumeaa kulahdusta.
-
-Mouret pysähtyi hetkeksi katsomaan tavaroiden liukumista. Se sujui
-hyvin. Laatikoita tulla tupsahteli kuin näkymättömien käsien
-työntäminä; niitä valui lakkaamatta kuin vettä vuoresta pulppuavasta
-lähteestä. Kangaspakkoja tuli vierien kuin kivet mäkeä alas. Mouret
-katseli sanaakaan sanomatta. Mutta hänen kirkkaissa silmissään leimahti
-ylpeys. Tavaravirran mukana valui hänelle tuhansia frangeja minuutissa.
-Hän ei ollut koskaan niin selvästi tuntenut olevansa keskellä
-taistelua. Tämä suunnaton tavaramäärä hänen oli hajotettava Pariisin
-kaikkiin kolkkiin. Hän ei puhunut vieläkään mitään, jatkoi vain
-tarkastustaan.
-
-Kellarinluukuista virtaavassa kalvakkaassa valossa miehet ottivat
-tavarat vastaan toisten avatessa laatikkoja osastojen johtajien nähden.
-Taaempana oli rautapatsaiden kannattamissa sementtiseinäisissä
-kellariholveissa liikettä ja häärinää niinkuin rakennuspaikalla.
-
--- Pääsettekö tavaroistanne selville, Bouthemont? kysyi Mouret
-lähestyen harteikasta miestä, joka par'aikaa tutki, pitikö laatikkojen
-sisällys luettelojen kanssa yhtä.
-
--- Ei taida puuttua mitään, tämä vastasi, -- mutta on tässä lukemista
-täksi aamuksi.
-
-Ison myyntipöydän edessä osastonjohtaja laski aika ajoin luetteloon
-katsahtaen silkkipakat, joita myyjä nosti laatikosta ja asetti
-pöydälle. Heidän takanaan näkyi pitkä jono muita pöytiä, kaikki samalla
-tavalla tavaraa pullollaan, ja ympärillä hääri laumoina liikkeen
-virkailijoita. Kaikkialla purettuja tavaratukkuja, kaikkialla
-näennäinen sekasorto kankaita, joita yhtämittaisessa äänien sorinassa
-tutkittiin, käänneltiin, merkittiin.
-
-Bouthemont, joka oli tulemaisillaan kuuluisaksi toimessaan, oli iloinen
-vekkuli, kasvot olivat pyöreähköt, tukka pikimusta ja silmät kauniin
-ruskeat. Tämä Montpellier'ssä syntynyt suupaltti oli huononlainen
-myyjä, mutta tavaroiden hankinnassa ei kukaan vetänyt hänelle vertoja.
-Hänen isänsä, muotikauppias, oli lähettänyt hänet Pariisiin, mutta
-isäukon määräämän oppiajan kuluttua poika ei suostunutkaan palaamaan
-kotiin jatkamaan isän liikettä. Siitä lähtien oli isän ja pojan
-välillä vallinnut yhä vain kiihtyvä kilpailu. Isä kehui pientä
-maaseutukauppaa ja suuttui nähdessään mitättömän kauppa-apulaisen
-ansaitsevan kaksi, jopa kolmekin vertaa enemmän kuin hän; poika
-pilkkasi isän vanhoillisuutta kerskaten ansioistaan ja pannen nurin
-koko kodin siellä käydessään. Kuten muillakin osastonjohtajilla
-Bouthemont'illa oli kolmeentuhanteen nousevan kiinteän palkkansa ohessa
-määrätty myyntiprosentti. Koko Montpellier tiesi ihmetellen ja
-kunnioittaen kertoa Bouthemont'in pojan edellisenä vuotena ansainneen
-melkein viisitoistatuhatta frangia. Tämä oli vasta alkua,
-vimmastuneelle isälle ennustettiin, että summa vielä kohoaa.
-
-Bourdoncle oli nostanut yhden silkkipakan tarkastaen sen pintaa
-tuntijan tavoin huolellisesti. Se oli kaunista, sileäpintaista
-kangasta, jossa oli hopeareunainen sininen hulpio, kuuluisaa
-paris-bonheur -kangasta, johon Mouret kiinnitti suuria toiveita.
-
--- Todellakin, sangen hyvää, hän kuiskasi.
-
--- Ja se näyttää vielä paremmalta kuin mitä se onkaan, Bouthemont
-vastasi. -- Dumonteil yksin pystyy valmistamaan tällaista... Kyllä
-Gaujean suuttui silmittömästi minuun, kun viimeksi kävin hänen luonaan.
-Hän tarjoutui kyllä panemaan sadat kangaspuut toimimaan tätä varten,
-mutta vaati 25 centimea enemmän metriltä.
-
-Melkein joka kuukausi Bouthemont kävi tehtaissa viettäen päiväkausia
-Lyonissa, asuen sen parhaimmissa hotelleissa ja kestiten tehtailijoita
-avokätisesti tavaratalon laskuun. Sitäpaitsi hän nautti täydellistä
-vapautta toiminnassaan ja osteli mielensä mukaan vain se ehtona, että
-hän joka vuosi edeltäpäin määrätyssä suhteessa lisäisi osastonsa
-myyntisummaa; ja juuri tämän myyntisumman lisäyksestä laskettiin hänen
-voittoprosenttinsa. Sanalla sanoen hän oli asemaltaan Naisten
-Aarreaitassa, samoin kuin muutkin osastonjohtajat, miltei itsenäinen
-erikoiskauppias suureksi kauppayhtiöksi yhtyneessä liikkeessä,
-jonkinlaisessa kauppaa harjoittavassa yhdyskunnassa.
-
--- On siis päätetty, Bouthemont jatkoi, -- että sille pannaan hinnaksi
-viisi frangia kuusikymmentä... Tehän tiedätte, että sillä tuskin
-ostohintakaan tulee korvatuksi.
-
--- Niin, niin, viisi frangia kuusikymmentä, Mouret sanoi kiivaasti. --
-Jos olisin yksin määräämässä, moisin alle ostohinnan.
-
-Osastonjohtaja nauroi makeasti.
-
--- Ei se ainakaan olisi minulle vahingoksi, hän sanoi. -- Moisin vain
-kolme vertaa enemmän, ja kun oma voittoni riippuu yksinomaan
-myyntisumman suuruudesta...
-
-Mutta Bourdoncle ei nauranut, vaan vakavana nyrpisti huuliaan. Hänen
-prosenttinsa laskettiin yleisestä voitosta, ja hintojen alentamisesta
-ei ollut hänelle hyötyä. Hänen asiansa oli juuri valvoa, ettei
-Bouthemont, saadakseen oman myyntisummansa korkeammaksi, tyytyisi liian
-vähään voittoon. Sitäpaitsi häntä vaivasi ainainen pelko hänelle
-käsittämättömien mainospuuhien johdosta. Hän uskalsi julkilausua
-paheksumisensa sanoen:
-
--- Jos myymme sillä hinnalla, niin se tietää tappiota, sillä meidänhän
-täytyy laskea hinnasta pois kulumme, jotka ovat melkoisen suuret...
-Tästä tavarasta vaadittaisiin joka paikassa seitsemän frangia.
-
-Mutta silloin Mouret suuttui. Hän löi kämmenellään silkkipakkaa huutaen
-hermostuneesti:
-
--- Kyllä kai minä sen tiedän, ja siksi juuri tahdon pitää hinnan
-alhaalla. Ette tosiaankaan, kunnon ystävä, opi koskaan ymmärtämään
-naista. Ettekö käsitä, että he tulevat kilvan hyökkäämään tämän
-silkkikankaan kimppuun...
-
--- Kyllä tietysti, Bourdoncle keskeytti itsepintaisesti, -- ja kuta
-suurempi heidän ostohalunsa, sitä suurempi meidän tappiomme.
-
--- Muutamien centimien tappio, myönnän kyllä. Entä sitten? Ei taida
-vahinko tulla kovinkaan suureksi, jos siten houkuttelemme luoksemme
-kaikki naiset, johdamme heitä oman mielemme mukaan ja hurmaamme heidät
-tavaroillamme, niin että he arvelematta tyhjentävät kukkaronsa.
-Pääasia, ystäväni, on sytyttää heidän mielikuvituksensa, ja siihen on
-keksittävä tavara, johon he voivat mieltyä ja joka herättää huomiota.
-Sitten, vaikka panisimme muille tavaroille yhtä korkeat hinnat kuin
-muutkin, he vain luulevat ostavansa meiltä kaiken yhtä halvalla.
-Katsokaa esimerkiksi cuir-d'or -silkkiä. Sille pannaan hinnaksi
-seitsemän frangia viisikymmentä niinkuin muuallakin, mutta sitäkin he
-pitävät sitten edullisena kauppana, ja se kyllä korvaa vähäiset
-paris-bonheurin tuottamat vahingot... Saatte nähdä!
-
-Hän innostui puhumaan mahtipontisesti.
-
--- Ymmärrättekö! Tahdon, että viikon kuluttua paris-bonheur on
-valloittanut kaupungin. Siitä tulee taikakalumme, joka johtaa
-pelastukseen ja maineeseen. Se on oleva koko Pariisin puheenaiheena, ja
-sen hopeareunainen sinihulpio on tuleva kuuluisaksi Ranskan päästä
-päähän. Ennen pitkää kilpailijoiden raivokkaat valitukset soivat
-korvissanne pikkuliikkeiden siipirikkoisina painuessa maahan. Hautaan
-joutavat kaikki nälkäiset kauppasaksat, jotka kituvat luuvaloa
-kellareissaan.
-
-Tavaralähetyksien tarkastajat kuuntelivat hänen ympärillään hymyillen.
-Johtaja piti mielellään puheita eikä kärsinyt vastaväitteitä.
-Bourdoncle peräytyi tälläkin kertaa. Sillä välin laatikko oli
-tyhjennyt, ja kaksi miestä alkoi avata toista.
-
--- Tehtailijat eivät vain hyväksy teitä, sanoi Bouthemont. -- Lyonissa
-he ovat vimmoissaan teille ja väittävät, että teidän halvat hintanne
-tuottavat heille häviötä. Gaujean sanoi nousevansa todenteolla sotaan
-meitä vastaan. Hän vannoi antavansa mieluummin pitkäaikaista luottoa
-pienille liikkeille kuin hyväksyvänsä teidän tarjouksenne.
-
-Mouret kohautti olkapäitään:
-
--- Jos Gaujean ei tahdo kuulla järjen ääntä, syyttäköön itseään. Mitä
-he valittavat? Me maksamme heille heti ja otamme kaikki mitä he
-valmistavat; täytyyhän heidänkin hiukan joustaa... Ja sitäpaitsi,
-pääasia on, että yleisö hyötyy.
-
-Kauppa-apulainen tyhjensi toisenkin laatikon, ja Bouthemont
-jatkoi luetteloa seuraten kangaspakkojen merkitsemistä. Toinen
-kauppa-apulainen myyntipöydän toisessa päässä pani hintalaput, ja
-tarkistuksen loputtua osastonjohtajan allekirjoittama lasku vietiin
-keskuskassaan. Hetkeksi Mouret jäi vielä katselemaan purkamista, sitten
-hän mitään sanomatta poistui Bourdonclen seuraamana ylpeänä kuin
-komppaniaansa tyytyväinen kapteeni.
-
-He kulkivat hitaasti kellarikerroksen läpi. Paikkapaikoin kellariluukut
-päästivät holveihin niukkaa päivänvaloa, mutta pimeissä nurkissa ja
-ahtailla käytävillä kaasuliekit paloivat alituisesti. Käytävissä olivat
-varastohuoneet, ahtaat, lautaseinillä toisistaan erotetut kammiot,
-joissa osastot säilyttivät tavaransa. Sivumennen isäntä tarkasti uuden
-lämpöjohdon, joka otettaisiin käyttöön maanantaina, talvinäyttelyn
-avauspäivänä, sekä palovartiopaikan, jossa oli suunnattoman iso,
-rautahäkillä eristetty kaasumittari. Keittiöksi ja ruokasaleiksi
-sisustetut entiset kellarit olivat vasemmalla, Gaillonin aukiolle päin
-olevassa nurkkauksessa. He tulivat kellarikerroksen toisessa päässä
-sijaitsevaan ostoksien lähettämöön. Ostokset, joita asiakkaat eivät
-itse vieneet mukanaan, tuotiin tänne ja lajiteltiin eri säiliöihin,
-joista kukin vastasi yhtä kaupunginosaa. Leveä porraskäytävä johti
-vastapäätä Vanhaa Elbeufiä olevalle ovelle, jonka edustalla
-katukäytävän vieressä oli rattaita lähetyksiä odottamassa. Aarreaitan
-suuressa koneistossa tämä Michodièrenkadun porraskäytävä oli viemäri,
-joka lakkaamatta johti pois maailmalle Neuve-Saint-Augustininkadun
-luisuradan nielaisemia tavaroita niiden kierrettyä yläkerroksien
-huoneet.
-
--- Campion, Mouret sanoi lähettämön esimiehelle, laihakasvoiselle
-entiselle kersantille. -- Miksi eilisiltana ei viety kotiin erään
-rouvan päivällä ostamaa lakanaparia?
-
--- Missä tämä rouva asuu? kysyi Campion.
-
--- Rivolinkadun varrella, Alger'inkadun kulmauksessa... Rouva
-Desforges.
-
-Tähän aikaan aamusta lajittelupöydät olivat tyhjät ja säiliöt
-sisälsivät vain edellisen illan lähettämättömät paketit. Campionin
-nostellessa niitä ja verratessa luetteloon Bourdoncle katseli Mouret'ta
-ajatellen, että mies tiesi kaikki ja ajatteli kaikkea, jopa
-ravintolassa illallista syödessään ja rakastajattariensa luona. Vihdoin
-esimies huomasi missä vika oli. Kassasta oli annettu väärä numero, ja
-lähetys oli tuotu takaisin.
-
--- Missä kassassa lasku on merkitty? Mouret kysyi. -- Numero
-kymmenessä? Niinkö...
-
-Ja kääntyen yhtiökumppaninsa puoleen hän jatkoi:
-
--- Kassa numero kymmenen, se on Albert, eikö niin... Hänelle meillä on
-asiaa.
-
-Mutta ennenkuin he lähtivät kiertämään itse tavarataloa, Mouret tahtoi
-käydä tilaustoimistossa, jonka käytettävänä oli huoneisto toisessa
-kerroksessa. Sinne saapuivat kaikki tilaukset maaseudulta ja
-ulkomailta. Joka aamu Mouret'n oli tapana käydä siellä tarkastamassa
-kirjeenvaihto. Kahden vuoden aikana kirjeiden luku oli päivä päivältä
-lisääntynyt, ja osaston henkilökunta oli kohonnut kymmenestä
-kolmeenkymmeneen. Toiset avasivat kirjeet, toiset lukivat ne ja
-seuraavat luokittelivat ne pannen jokaiseen numeron, jota vastasi aina
-kaapissa lokero. Kun sitten kirjeet oli lähetetty eri osastoille,
-joissa tilatut tavarat valittiin, lähetykset pantiin kirjeineen
-numerolla merkittyyn lokeroon. Jäljellä oli ainoastaan tilattujen
-tavaroiden tarkistaminen ja toimittaminen postiin, joka tapahtui
-viereisessä huoneessa, missä sitä varten palkatut henkilöt käärivät
-paketteja ja naulasivat laatikkoja aamusta iltaan.
-
-Mouret teki tavallisen kysymyksensä:
-
--- Montako kirjettä tänä aamuna, Levasseur?
-
--- Viisisataakolmekymmentäneljä, johtaja, vastasi osastonhoitaja. --
-Pelkään, että maanantaina avattavan näyttelyn jälkeen henkilökunta käy
-liian pieneksi. Eilen meidän oli jo hyvin vaikea selvitä.
-
-Bourdoncle nyökäytti tyytyväisenä päätään. Niin paljon kirjeitä, ja
-vielä tiistaipäivänä! Sitä hän ei olisi uskonut. Pöytien ympärillä
-virkailijat lukivat ja avasivat kirjeitä paperin kahistessa ja
-tilattujen tavaroiden kasaantuessa kaapin lokeroihin. Tämä oli liikkeen
-monimutkaisimpia ja tärkeimpiä toimintoja. Täällä elettiin alituisessa
-kuumeisessa kiireessä, sillä määräyksenä oli, että aamulla saapuneet
-tilaukset oli toimitettava ennen iltaa.
-
--- Apulaisia saatte niin paljon kuin haluatte, vastasi Mouret
-huomattuaan kaiken olevan kunnossa. -- Tiedättehän, että otamme väkeä,
-kun kerran työtä on.
-
-Ullakolla olivat myyjättärien makuuhuoneet, mutta niin ylös Mouret ei
-mennyt, vaan laskeutui välikerrokseen ja meni oman työhuoneensa
-vieressä sijaitsevaan keskuskassaan. Sitä suojasi kupariluukulla
-varustettu lasiseinä, ja takaosassa oli iso, seinään kiinnitetty
-kassakaappi. Kaksi kassanhoitajaa työskenteli siinä ottaen joka ilta
-Lhommelta, ensimmäiseltä kassanhoitajalta, vastaan eri osastojen
-kassoihin keräytyneet rahat ja pitivät myös huolta laskujen
-suorittamisesta tehtailijoille ja palkkojen maksamisesta
-henkilökunnalle, sanalla sanoen koko sille pienelle yhdyskunnalle, joka
-sai elatuksensa liikkeestä. Kassahuoneesta johti ovi huoneeseen, jossa
-oli seinillä vihreitä pahvirasioita ja jossa kymmenen virkailijaa
-tarkasti laskuja. Sitten tuli yhteenlaskutoimisto, jossa kuusi
-nuorta miestä, takanaan paksut rekisterikokoelmat, nojasi mustiin
-pulpetteihin ja laski myyjille tulevat prosentit kassaan luovutettujen
-myyntilaskujen perusteella. Tämä toimisto, joka oli aivan uusi, ei
-vielä toiminut tyydyttävästi.
-
-Kuljettuaan kassahuoneen ja tarkistustoimiston läpi Mouret ja
-Bourdoncle tulivat yhteenlaskutoimistoon, jossa par'aikaa nauravat ja
-ilvehtivät nuoret virkailijat säikähtivät pahanpäiväisesti.
-
-Mutta Mouret ei nuhdellut heitä, vaan ilmoitti heille päätöksensä antaa
-pienen palkkion jokaisesta heidän myyntilaskuista löytämästään
-virheestä. Hänen mentyään virkailijat eivät enää nauraneet, vaan
-tarttuivat niinkuin ruoskaniskun saaneina intohimoisesti työhönsä
-etsimään virheitä.
-
-Alakerrassa Mouret meni suoraan kassalle n:o 10, jossa Albert Lhomme
-kiillotti kynsiään odottaen ostajien tulvaa. Tavaratalossa puhuttiin
-yleisesti "Lhommein hallitsijasuvusta", siitä lähtien kun Aurélie rouva
-päästyään itse valmiiden vaatteiden osaston johtajattareksi ja
-hankittuaan miehelleen ensimmäisen kassanhoitajan paikan oli saanut
-poikansa, pitkän, kalpean ja huonotapaisen nuoren miehen, joka ei
-pysynyt missään ja joka aiheutti hänelle alituista huolta, otetuksi
-osaston kassanhoitajaksi. Mouret vetäytyi hetkeksi syrjemmälle. Hän ei
-tahtonut pilata hyvää mainettaan toimittamalla santarmin virkaa, se oli
-hänestä vastenmielistä. Sitäpaitsi hän tiesi pääsevänsä paremmin
-tarkoitustensa perille esiintyessään alati hyvänsuopana. Hän antoi
-vaivihkaa kyynärpäällään merkin Bourdonclelle, jonka tiesi pelkäksi
-laskukoneeksi ja jolle hän tavallisesti uskoi rangaistuksien
-toimeenpanemisen.
-
--- Herra Albert, tämä sanoi ankarasti, -- te olette taas erehtynyt
-osoitteesta ja lähetys on tuotu takaisin. Se on anteeksiantamatonta.
-
-Kassanhoitaja luuli velvollisuudekseen puolustautua ja otti
-todistajaksi apulaisen, joka oli käärinyt tavarat pakettiin.
-Tämä nuori mies, Joseph nimeltään, kuului myös tavallaan Lhommein
-hallitsijasukuun, sillä hän oli Albertin asetoveri ja oli hänkin saanut
-paikkansa Aurélie rouvan välityksellä. Huomatessaan Albertin vaativan,
-että hän siirtäisi virheen ostajan niskoille, tämä tunnollinen entinen
-sotamies väänteli tuskissaan pukinpartaansa, johon hänen pitkä,
-rokonarpinen naamansa päättyi, tietämättä totellako omantunnon vai
-kiitollisuuden ääntä.
-
--- Jättäkää Joseph rauhaan, Bourdoncle ärjäisi lopuksi, -- ja
-varsinkin, älkää enää vastatko... Onneksi teille, että arvostamme
-suuresti äitinne ansioita.
-
-Albertin isä tuli paikalle. Kassaltaan, joka oli oven vieressä, hän
-saattoi valvoa poikaansa, joka istui kopissa käsineosastolla.
-Harmaapäisellä, paikallaan istumisen veltostuttamalla vanhuksella oli
-höllät, ajan hivuttamat kasvot, ikäänkuin hänen lakkaamatta laskemansa
-rahat olisivat kuluttaneet niistä pois kaiken ilmeen. Häneltä puuttui
-toinen käsi, mutta se ei haitannut häntä lainkaan työssä; päinvastoin
-kolikot ja setelit pyörivät niin ketterästi hänen vasemmassa ja
-ainoassa kädessään, että moni uteliaisuudesta kävi katsomassa, kun hän
-tarkisti tuloja. Hän oli veronkantajan poika Chablista ja joutunut
-Pariisiin erään Port-aux-Vins'in viinikauppiaan kirjeenvaihtajana.
-Cuvier'nkadulla asuessaan hän oli nainut ovenvartijansa, elsassilaisen
-nurkkaräätälin, tyttären. Ja siitä lähtien hän oli ollut vaimonsa nöyrä
-palvelija ja ihaili sydämensä pohjasta tämän etevyyttä kauppa-alalla.
-Rouva nimittäin ansaitsi valmiiden vaatteiden osastolla yli
-kahdentoistatuhannen frangin vuodessa, kun taas hänellä itsellään ei
-ollut kuin viisituhatta frangia kiinteää palkkaa. Hänen kunnioituksensa
-vaimoa kohtaan, joka osasi lisätä talouskassaa tällaisilla summilla
-ulottui poikaankin, joka oli syntynyt hänestä.
-
--- Mitä nyt? hän kysyi. -- Onko Albert saatu kiinni virheestä?
-
-Silloin Mouret astui tapansa mukaan näyttämölle näytelläkseen ruhtinaan
-osan. Kun Bourdoncle oli aikaansaanut tarpeellisen säikähdyksen, oli
-hänen vuoronsa pitää huolta maineestaan palkollisistaan huolehtivana
-isäntänä.
-
--- Eipä sanottavasti, hän puolusteli. -- Poikanne on vain hiukan
-hajamielinen. Hänen tulisi seurata paremmin isänsä esimerkkiä.
-
-Sitten vaihtaen puheenaihetta esiintyäkseen vielä edullisemmassa
-valaistuksessa hän jatkoi:
-
--- Entä konsertti toissa iltana?... Oliko teillä hyvä paikka?
-
-Puna kohosi vanhan kassanhoitajan kalpeille kasvoille. Musiikki oli
-hänen ainoa heikkoutensa, jolle hän haki salaa tyydytystä käymällä
-yksin teattereissa, konserteissa ja musiikkiesityksissä. Hän soitti
-itsekin torvea käyttäen toisen käden puutteessa näppärästi keksimäänsä
-pihtijärjestelmää, ja kun rouva Lhommen korvat eivät kestäneet
-musiikkia, hän kääri torvensa verkaan vaimentaakseen sen ääntä ja
-soitti iltamyöhään nauttien oudon käheistäkin sävelistä, joita hän
-pystyi tuottamaan. Kodissa, joka olosuhteiden pakosta oli hoitoa ja
-järjestystä vailla, soittaminen oli hänelle keidas erämaassa. Musiikki
-ja kassa, siinä koko hänen elämänsä. Niiden ulkopuolella hänellä ei
-ollut mitään paitsi ihailunsa vaimoa kohtaan.
-
--- Sangen hyvä, hän vastasi loistavin silmin. -- Olette liian
-ystävällinen, johtaja.
-
-Mouret, joka itse tunsi nautintoa muiden intohimojen tyydyttämisestä,
-antoi joskus Lhommelle suosijattariltaan saamansa kiusalliset liput.
-Lhommen ihastus nousi korkeimmilleen Mouret'n huoahtaessa:
-
--- Beethoven... Mozart... Millaista musiikkia!
-
-Vastausta odottamatta Mouret poistui ja saavutti Bourdonclen, joka
-kiersi jo myyntiosastoja. Keskushallissa, lasiseinäisessä entisessä
-sisäpihassa, oli silkkiosasto. He kiersivät sen ja jatkoivat
-Neuve-Saint-Augustininkadun halliin, joka oli kokonaan valkoisille
-kankaille varattu. Siellä he eivät huomanneet mitään tavallisuudesta
-poikkeavaa. Kauppa-apulaisten kumartaessa heille nöyrästi he jatkoivat
-hitaasti matkaansa poiketen puuvillakankaiden ja kudottujen vaatteiden
-osastoille, joissa niinikään kaikki oli kunnossa. Mutta kun he
-saapuivat villatavaraosastolle, joka täytti Michodièrenkatuun päättyvän
-hallin, Bourdoncle sai uudestaan tilaisuuden esiintyä rankaisijana,
-huomatessaan myyntipöydällä istuvan nuoren miehen, joka nähtävästi oli
-väsynyt unettomasta yöstä. Nuori mies, Liénard nimeltään, rikkaan
-Angersin muotikauppiaan poika, kuunteli nuhteita nöyrästi, selkä
-kumarassa, sillä ainoa, mitä hän huvituksissa ja nautinnoissa kuluvassa
-laiskurinelämässään pelkäsi, oli, että isä kutsuisi hänet takaisin
-maaseutukaupunkiin. Nyt alkoi sataa nuhteita oikealle ja vasemmalle
-kuin rakeita, ja Michodièren hallissa rajuilma vasta oikein puhkesi.
-Verkaosastolla eräs vielä palkatta palveleva tulokas, jolla oli asunto
-talossa, oli palannut kaupungilta vasta jälkeen yhdentoista, ja
-lyhyttavaraosaston johtaja oli tavattu polttamasta sikaria
-kellarikerroksen komerossa. Käsineosastolla myrsky yhä kiihtyi, sillä
-Mignot'n -- poikkeustapauksessa liikkeeseen otetun pariisilaisen,
-liikanimeltä "kaunokaisen", tunnetun harpunsoittajattaren aviottoman
-pojan -- oli saatu tietää aiheuttaneen rettelöitä ruokasalissa
-moittimalla julkisesti ruokaa. Aamiaista syötiin kolmessa vuorossa,
-puoli kymmenen, puoli yksitoista ja puoli kaksitoista, ja Mignot, joka
-kuului viimeiseen vuoroon, oli väittänyt, että hänen täytyi tyytyä
-muiden tähteisiin.
-
--- Vai ei ruoka ole siis hyvää, Mouret kysyi muka kummastellen suvaiten
-vihdoin puuttua puheeseen.
-
-Ruokarahaksi hän oli taloustoimiston esimiehelle, armottomalle
-auvergnelaiselle, määrännyt vain puolitoista frangia henkeä ja päivää
-kohti, ja tämä osasi niin säästäväisesti venytellä rahoja, että niitä
-riitti hänen omiinkin taskuihinsa. Sentähden ravinto oli kerrassaan
-kunnotonta. Mutta Bourdoncle kohautti olkapäitään; keittiönpäällikkö,
-jolla oli neljäsataa henkeä ravittavana aamiaisella ja päivällisellä ja
-vieläpä kolmessa vuorossa, ei voinut noudattaa hienoimman keittotaidon
-vaatimuksia.
-
--- Oli miten oli, sanoi hyväntahtoinen isäntä, -- minä vaadin, että
-henkilökunta saa terveellisen ja riittävän ravinnon... Minun täytyy
-keskustella asiasta.
-
-Siihen Mignot'n valitukset päättyivät. Mouret ja Bourdoncle olivat nyt
-tulleet lähtökohtaansa, oven luo, ja kuuntelivat siellä sateenvarjo- ja
-solmio-osaston keskellä kertomusta, jonka heille esitti eräs
-tavaratalon neljästä järjestyksenvalvojasta. Isä Jouve, joksi häntä
-nimitettiin, entinen kapteeni, jolle Constantinessa oli annettu mitali,
-oli vielä komea mies, jolla oli iso, nautintoja vainuava nenä ja
-juhlallisen kalju otsa. Hän osoitti heille erästä myyjää, joka vähäisen
-nuhteen johdosta oli sanonut häntä vanhaksi kuhnukseksi. Myyjä
-erotettiin heti.
-
-Tavaratalossa ei ollut vielä ostajia. Kaupunginosan emännöitsijät
-käväisivät vain kiireisesti tyhjillä osastoilla. Järjestyksenvalvoja,
-joka merkitsi ovella kirjaan kauppa-apulaisten tulon, sulki ison
-luettelonsa kirjoitettuaan muistiin myöhästyneiden nimet. Tällä
-hetkellä myyjien tuli asettua paikoilleen eri osastoille, joita oli
-lakaistu ja siistitty aamulla viidestä alkaen. Apulaiset pistivät
-haukotusta tukahduttaen hattunsa ja päällystakkinsa pois, kasvot vielä
-unesta kelmeinä. Toiset vaihtoivat pari sanaa, tuijottaen eteensä ja
-koettaen karaistua kestämään uuden työpäivän; toiset kokosivat
-kiirehtimättä vihreät sertinkiverhot, joilla olivat edellisenä iltana
-peittäneet tavarat, ja panivat ne syrjään. Ja kangaspinot tulivat
-näkyviin kauniisti järjestettyinä. Koko tavaratalo sai siistin ja
-täsmällisen ulkoasun ja uhkui aamuhetken selkeää ja tyyntä kirkkautta,
-kunnes se taas oli myyntitungoksessa käyvä ahtaaksi ja sulloutuva
-täyteen purettuja palttina-, verka-, silkki- ja pitsipakkoja.
-
-Keskushallin kirkkaassa valossa, silkkiosastolla, kaksi nuorta miestä
-puheli hiljaa keskenään. Toinen, pieni ja miellyttävännäköinen,
-raikasihoinen ja notkeavartaloinen, koetti järjestää osastoa sovitellen
-yhteen silkkikankaita silmää miellyttäväksi väriasteikoksi. Hän oli
-nimeltään Hutin, kahvilanomistajan poika Yvetot'sta. Puolessatoista
-vuodessa hänestä oli tullut talon etevimpiä myyjiä, joka luonteensa
-notkeudella ja liukkaalla kielellään houkutteli ostajat luokseen
-ahmatin tavoin kooten ja nielaisten kaikki, nälkääkään tuntematta, vain
-nautinnon vuoksi.
-
--- Kuulkaapa, Favier, olisin totta tosiaan teidän sijassanne antanut
-hänelle korvapuustin, hän sanoi toiselle, kiukkuisen näköiselle,
-kuivalle ja keltaihoiselle besançonilaisen kankurinperheen pojalle,
-jonka epämiellyttävä ulkonäkö kätki arveluttavan tahdonlujuuden.
-
--- Ei sitä korvapuusteja antamalla kovinkaan kauas pääse, tämä vastasi
-kylmäkiskoisesti. -- Parempi on odottaa.
-
-He puhuivat Robineausta, alajohtajasta, joka valvoi myyjiä
-osastonjohtajan ollessa kellarikerroksessa. Hutin pani salaa kaikki
-voimansa liikkeelle saadakseen tämän viralta ja päästäkseen itse
-alajohtajaksi. Loukatakseen Robineauta ja saadakseen hänet luopumaan
-paikastaan hän oli jo kerran tehnyt tälle kepposen. Hän juuri oli
-houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen, kun oli saanut
-tietää Robineaulle itse asiassa luvatun silkkiosaston johtajan paikan
-avoimeksi. Mutta Robineau ei peräytynyt, ja siitä oli heille syntynyt
-lakkaamaton taistelu. Hutin koetti yllyttää kilpailijaansa vastaan koko
-osaston ja ajaa hänet pois kiusanteon ja salajuonien avulla. Aina yhtä
-kohteliaan näköisenä hän koetti ärsyttää varsinkin Favier'ta, joka oli
-seuraavana arvossa hänen jälkeensä, mutta tämä, joka ylipäänsä tuntui
-kannattavan toverinsa tuumia, teki silloin tällöin vastarintaa,
-osoittaen että hänellä oli aivan omat tarkoitusperänsä, joiden
-toteuttamiseen hän pyrki.
-
--- Hiljaa! Seitsemäntoista! Hutin sanoi toverilleen ilmoittaen tällä
-sovitulla tavalla, että Mouret ja Bourdoncle olivat tulossa.
-
-Nämä kulkivat hallin poikki ja pysähtyivät vaatiakseen
-Robineaulta selityksen samettivuoresta, joka päällekkäin ladotuissa
-pahvilaatikoissa täytti kokonaisen pöydän. Kuultuaan vastauksen, ettei
-muualla ollut tilaa, Mouret huudahti hymyillen:
-
--- Enkö sanonut teille, Bourdoncle, että tavaratalo on jo nyt liian
-pieni. Meidän täytyy ennen pitkää repiä talot aina Choiseulinkatuun
-asti... Saattepa nähdä maanantaina, eikö ole ahdasta!
-
-Hän kääntyi taas Robineaun puoleen kysellen maanantain valmisteluja ja
-antaen käskyjä. Mutta puhuessaan hän seurasi katseellaan Hutinia, joka
-soviteltuaan vaaleansinisiä, harmaita ja keltaisia kankaita rinnakkain
-vetäytyi muutaman askelen päähän arvostellakseen tulosta. Äkkiä Mouret
-iski häneen.
-
--- Miksikä koetatte säästää silmää? hän sanoi. -- Sokaiskaa mieluummin!
-Malttakaa, pankaa punaista, vihreätä, keltaista!...
-
-Hän oli tarttunut silkkipakkoihin heittäen ne sekaisin ja rypistäen
-kankaat silmiä häikäiseväksi, leimuavaksi sekasorroksi. Kaikki
-olivat sitä mieltä, että liikkeen omistaja oli Pariisin etevimpiä
-somistajia, joskin aivan kumouksellisen makusuunnan edustaja, joka
-näytteillepanotaidon perustana piti silmiinpistävyyttä. Hän tahtoi
-mahtavia tavaravyöryjä kuin sattuman purkamia; hän tahtoi palavia,
-hehkuvia värejä, jotka sytyttivät toisensa ilmituleen. Hän sanoi
-tahtovansa häikäistä asiakkaitten silmät niin, että niitä vielä
-tavaratalon ulkopuolellakin kirveli. Hutin, joka päinvastoin oli
-klassillisen koulun puoltaja tahtoen joka paikkaan tasasuhtaisuutta ja
-vivahduksien sopusointua, ei uskaltanut panna vastaan, mutta katseli
-nyrpeänä tätä hurjaa sekamelskaa kuin syvästi loukkautunut taiteilija.
-
--- Kas niin, huusi Mouret lopetettuaan. -- Antakaa olla noin... Ja
-sanokaa minulle maanantaina, onko asetelma pysähdyttänyt naiset.
-
-Juuri kun hän palasi Bourdonclen luo tuli paikalle nuori nainen ja jäi
-muutamaksi hetkeksi seisomaan asetelman eteen aivan huumaantuneena. Se
-oli Denise. Epäröityään lähes tunnin ajan kadulla sietämättömän ujouden
-vallassa hän oli vihdoinkin päättänyt mennä sisään. Mutta hänen päänsä
-oli niin pyörällä, ettei hän pystynyt tajuamaan yksinkertaisimpiakaan
-selityksiä. Turhaan kauppa-apulaiset, joilta hän tiedusteli rouva
-Aurélieta, osoittivat hänelle välikerroksen portaita. Hän kiitti ja
-kääntyi vasemmalle, kun hänet oli neuvottu oikealle, eksyen osastolta
-osastolle ja saaden osakseen myyjien uteliaita, äreitä ja
-välinpitämättömiä katseita. Hän halusi sekä paeta että jäädä
-ihailemaan. Hän tunsi olevansa pienen pieni hiukkanen hirviömäisen,
-vielä liikkumattoman koneen vallassa, jonka rattaat uhkasivat tempaista
-hänet mukaansa kohta alkavaan, seiniä tärisyttävään kiertoon. Ja
-verratessaan tätä laajaa tavarataloa Vanhan Elbeufin ahtaaseen ja
-pimeään puotiin se tuntui hänestä vieläkin isommalta ja valoisammalta,
-muistutti kokonaista kaupunkia patsaineen, toreineen, katuineen,
-sekavaa sokkeloa, jossa hänen oli mahdotonta koskaan löytää tietään.
-
-Mutta vielä hän ei ollut uskaltanut mennä silkkikankaiden halliin,
-jonka korkea lasikatto, komeat myyntipöydät ja kirkkomainen
-juhlallisuus pelottivat häntä. Kun hän sitten vihdoinkin meni sinne
-paetakseen osaston myyjiä, jotka nauroivat hänelle, hän osui suoraa
-päätä Mouret'n järjestämään näyttelyyn. Pelostaan huolimatta hän tunsi
-povensa paisuvan naisellisesta ihastuksesta, ja posket hehkuvina hän
-pysähtyi katsomaan silkkikankaiden liekehtivää komeutta.
-
--- Kuulkaa, kuiskasi Hutin julkeasti Favier'n korvaan, -- tuossahan on
-äskeinen Gaillonin aukion kurkistelija.
-
-Mouret, joka oli kuuntelevinaan Bourdonclen ja Robineaun huomautuksia,
-ei voinut olla katselematta köyhää tyttö raukkaa, jonka ilmeinen
-ihastus kutkutti hänen itserakkauttaan, samoinkuin ohikulkevan
-työmiehen silmäys hivelee hienon naisen sydäntä. Denise kohotti
-katseensa ja joutui vielä enemmän hämilleen tuntiessaan nuoren miehen,
-jota oli luullut osastonjohtajaksi. Hänestä tuntui, että tämä katseli
-häntä ankarasti. Tietämättä kuinka päästä pakoon ja aivan eksyksissä,
-hän kääntyi lähinnä seisovan myyjän puoleen, joka sattui olemaan
-Favier.
-
--- Rouva Aurélie, olkaa hyvä?
-
-Favier, joka oli äreällä tuulella, vastasi lyhyesti kuivalla äänellä:
-
--- Välikerroksessa.
-
-Ja Denise, jolla oli kiire paeta kaikkien noiden miesten katseita,
-kiitti ja kääntyi taas kerran selin porraskäytävään. Silloin Hutin tuli
-hänen luokseen synnynnäisen kohteliaisuutensa pakosta. Äskeisestä
-pilkastaan huolimatta hän puhutteli tyttöä hienoon käytökseen tottuneen
-myyjän tavoin sanoen:
-
--- Ei, tätä tietä, neiti. Jos suvaitsette...
-
-Ja näytti vielä tietäkin kulkien muutaman askelen edellä hallin
-vasemmalla puolella olevien portaiden juurelle. Siellä hän kumarsi ja
-hymyillen kaikille naisille tuhlaamaansa hymyä jatkoi:
-
--- Tuosta ylös, kääntykää vasemmalle. Valmiiden vaatteiden osasto on
-sitten suoraan edessä.
-
-Tämä kohteliaisuus liikutti Deniseä syvästi. Veljen avulta se tuntui
-hänestä. Hän oli nostanut silmänsä ja katsoi Hutiniin. Kaikki nuoren
-miehen olennossa miellytti häntä, kasvojen kauneus, hymyilevä katse,
-joka haihdutti hänen pelkonsa, ääni, jonka lempeä sointu tuntui
-lohduttavalta. Hänen sydämensä paisui kiitollisuudesta, ja
-avomielisesti hän tarjosi ystävyyttään niissä muutamissa hajanaisissa
-sanoissa, jotka hän sai liikutukseltaan sanotuiksi.
-
--- Olette liian hyvä... Älkää vaivautuko... Tuhannet kiitokset,
-herra...
-
-Mutta Hutin oli jo palannut Favier'n luo, jolle hän hereten
-teeskentelemästä sanoi:
-
--- On siinäkin avuton!
-
-Noustuaan portaat ylös tyttö tuli suoraan valmiiden vaatteiden
-osastolle. Se oli avara huone, isot, leikkauksin koristetut tammikaapit
-seinustoilla ja peili-ikkunat Michodièrenkadulle. Viisi tai kuusi
-naista, mustat silkkipuvut päällään ja sangen somina käherrettyine
-hiuslaitteineen ja vannehameineen, puhelivat keskenään. Yksi heistä,
-pitkä ja hoikka, joka pitkulaisine kasvoineen muistutti irti
-riuhtautunutta hevosta, nojautui kaappiin kuin väsymyksen raukaisemana.
-
--- Rouva Aurélie, olkaa hyvä? toisti Denise.
-
-Myyjätär ei vastannut, katseli vain halveksien hänen köyhää pukuaan.
-Sitten hän kääntyi erään toverinsa puoleen sanoen:
-
--- Neiti Vadon, tiedättekö missä johtajatar on?
-
-Neiti Vadon, joka par'aikaa järjesteli iltaviittoja, ei viitsinyt
-nostaa edes päätään. Hän oli pienikokoinen, pöhöttyneissä, kalpeissa
-kasvoissa oli välinpitämätön ja työlästynyt ilme.
-
--- En, neiti Prunaire, hän vastasi huolimattomasti, -- en tiedä missä
-johtajatar on.
-
-Seurasi hiljaisuus. Denise jäi liikkumattomana paikalleen eikä kukaan
-piitannut hänestä enää. Odotettuaan vähän aikaa hän kumminkin rohkaisi
-mielensä ja kysyi uudestaan:
-
--- Mahtaakohan rouva Aurélie palata pian?
-
-Silloin osaston alajohtajatar, laiha ja ruma, isoleukainen ja
-karkeatukkainen nainen, jota Denise ei ollut huomannut, huusi hänelle
-kaapin luota, missä oli järjestämässä hintalappuja:
-
--- Jos teidän välttämättä täytyy saada tavata itse Aurélie rouva, niin
-odottakaa.
-
-Ja kääntyen toiseen myyjättäreen hän lisäsi:
-
--- Eikö hän ole vastaanotossa?
-
--- En luule, rouva Frédéric, tämä vastasi. -- Hän ei mahda olla
-kovinkaan kaukana, koska ei sanonut mitään lähtiessään.
-
-Denise jäi saatuaan vastauksen ovelle seisomaan. Tuoleja oli kyllä,
-mutta kun kukaan ei tarjonnut niitä hänelle, hän ei uskaltanut
-istuutua, vaikka oli levottomuudesta aivan voimaton. Nähtävästi
-myyjättäret arvasivat mitä asiaa hänellä oli, sillä he vilkuilivat
-häneen syrjästä, riisuivat hänet katseillaan alastomaksi,
-vihamielisesti, sellaisten ihmisten tavoin, jotka ruokapöydässä eivät
-mielellään siirry lähemmäksi toisiaan antaakseen tilaa muille
-nälkäisille. Hänen ahdistuksensa lisääntyi, ja jotakin tehdäkseen hän
-varovaisin askelin siirtyi ikkunan luo katsomaan kadulle. Juuri hänen
-edessään oli Vanha Elbeuf, joka ruosteenvärisine julkisivuineen ja
-elottomine ikkunoineen näytti niin rumalta ja onnettomalta hänen
-nykyisen ympäristönsä komeuteen ja vilkkauteen verrattuna, ettei hän
-voinut olla kärsimättä, ja se vain lisäsi hänen pahaa mieltään.
-
--- Katsokaa, kuiskasi pitkä Prunaire pienelle Vadonille, -- katsokaa
-hänen kenkiään?
-
--- Ja hänen pukuaan! kuiskasi toinen.
-
-Vaikka Denise seisoi selin, hän tunsi kuinka he ahmivat häntä
-katseillaan. Mutta hän ei tuntenut vihaa heitä kohtaan. He eivät
-kumpikaan olleet kauniita, yhtä vähän pitkä punatukkainen hevosennaama
-kuin pieni piimäihoinenkaan, jonka pehmeät kasvot olivat kuin
-luuttomat. Clara Prunaire, puukenkientekijän tytär Vivet'n metsistä,
-oli joutunut Mareuilin linnan kamaripalvelijoiden viettelemäksi
-ollessaan ompelijana kreivittären luona. Oltuaan sitten vähän aikaa
-eräässä Langres'in muotikaupassa hän oli tullut Pariisiin, jossa hän
-koetti kostaa miehille isä Prunairen hänelle muinoin jakamat
-korvapuustit. Marguerite Vadon sitävastoin oli syntynyt Grenoblessa,
-jossa hänen vanhemmillaan oli palttinakauppa. Naisten Aarreaittaan
-hänet oli lähetetty erään tekemänsä virheen johdosta, hän oli
-synnyttänyt lapsen, jonka isä oli hävinnyt teille tietymättömille.
-Marguerite käyttäytyi nyttemmin nuhteettomasti, ja hänen piti palata
-kohta kotiin isän liikettä hoitamaan ja menemään naimisiin serkkunsa
-kanssa, joka odotti häntä.
-
--- No jopa jotakin, sanoi Clara, -- tuosta ei meillä ole mihinkään.
-
-Mutta tytöt vaikenivat huomatessaan noin neljänkymmenenviiden ikäisen
-naisen lähestyvän. Hän oli Aurélie rouva, lihava nainen, jonka musta
-silkkipuku, ahtaasti pingottuen hartioille ja upealle povelle, loisti
-kuin haarniska. Hänen tumman, jakaukselle kammatun sileän tukkansa alta
-katseli kaksi suurta liikkumatonta silmää; hänen ankara suunsa ja
-leveät, hiukan riippuvat poskensa toivat mieleen roomalaisen keisarin
-kipsinaamion, johon osastonjohtajattaren arvokkuus loi tarpeellisen
-majesteettisuuden.
-
--- Neiti Vadon, hän sanoi hermostuneella äänellä, -- te ette ole siis
-eilen toimittanut työhuoneeseen tyköistuvaa mallipukua.
-
--- Siihen oli tehtävä korjaus, vastasi myyjätär -- rouva Frédéric otti
-sen minulta.
-
-Alajohtajatar haki kaapista kaivatun puvun, ja tutkinto jatkui.
-Kaikkien täytyi väistyä Aurélie rouvan tieltä, kun hän käytti
-arvovaltaansa. Hän oli sangen turhamainen eikä kärsinyt kuulla itseään
-puhuteltavan miehensä nimellä, joka ei hänestä ollut minkään arvoinen,
-ja häveten isänsä ovenvartijatointa hän kehui olevansa oman liikkeen
-omistavan räätälin tytär. Hän oli ystävällinen ainoastaan niitä
-myyjättäriä kohtaan, jotka alistuen ja liehakoiden ihailivat hänen
-erinomaisuuttaan. Aiemmin omistamassaan ompeluliikkeessä hän oli
-katkeroitunut huonosta onnesta, joka häntä vainosi, ja hän oli kironnut
-kohtaloa, joka annettuaan hänelle tarpeeksi vankat hartiat kantamaan
-rikkautta kielsi hänet rikastumasta ja tuotti alituisia vastuksia. Ja
-vieläkin, menestyttyään Naisten Aarreaitassa, jossa hän ansaitsi
-kaksitoistatuhatta frangia vuodessa, hän oli yhä jotenkin katkera ja
-kohteli tylysti tulokkaita, niinkuin elämä oli alussa kohdellut häntä
-tylysti.
-
--- Ei maksa vaivaa puhua siitä enää, hän lopetti vihdoin kuivasti. --
-Te ette ole sen viisaampi kuin muutkaan, rouva Frédéric. Korjaus on
-tehtävä heti.
-
-Väittelyn kestäessä Denise oli lakannut katsomasta kadulle. Hän kyllä
-arvasi naisen Aurélie rouvaksi, mutta peläten hänen äänensä kovuutta
-jäi yhä odottamaan. Myyjättäret, hyvillään, kun olivat saaneet
-johtajattaren ja alajohtajattaren toistensa kimppuun, palasivat
-työhönsä teeskennellen välinpitämättömyyttä. Muutamia minuutteja kului,
-eikä kukaan säälinyt tyttöä. Vihdoin Aurélie rouva itse huomasi hänet
-ja ihmetellen hänen liikkumattomuuttaan kysyi mitä hän tahtoi.
-
--- Rouva Aurélie.
-
--- Minä olen.
-
-Denise tunsi suunsa kuivuvan ja käsiensä kylmenevän niinkuin ennen,
-kun hän lapsena pelkäsi saavansa vitsaa. Hän ei ollut saada sanoja
-suustaan, ja hänen täytyi toistaa sanottavansa kaksi kertaa,
-ennenkuin hänet ymmärrettiin. Aurélie rouva katseli häntä suurilla
-liikkumattomilla silmillään, eikä hänen keisarinnaamionsa ilmaissut
-vähintäkään myötämielisyyttä.
-
--- Kuinka vanha olette?
-
--- Kaksikymmentä vuotta.
-
--- Kaksikymmentä? Teitä luulisi tuskin kuudentoistakaan ikäiseksi.
-
-Taas myyjättäret katsoivat häneen, ja Denise ehätti sanomaan:
-
--- Ei minulta kuitenkaan voimia puutu.
-
-Aurélie rouva kohautti mahtavia olkapäitään. Sitten hän julisti:
-
--- Hyvä Jumala, täytyyhän minun kirjoittaa nimemme luetteloon. Jokaisen
-hakijan me kirjoitamme. Neiti Prunaire, tuokaa luettelo tänne.
-
-Luetteloa ei löytynyt heti. Se oli kai isä Jouven hallussa. Pitkän
-Claran mennessä hakemaan sitä saapui Mouret, yhä Bourdonclen
-seuraamana. He olivat kiertäneet kaikki alakerran osastot, tarkastaneet
-pitsien, huivien, turkisten, huonekalujen, liinavaatteiden osastot ja
-saapuivat nyt lopuksi valmiiden vaatteiden osastoon. Aurélie rouva meni
-neuvottelemaan heidän kanssaan päällysvaatetilauksesta, jonka hän oli
-aikonut tehdä eräältä suurelta Pariisin tukkukauppiaalta. Tavallisesti
-hän osti ilman välikäsiä, omalla vastuullaan, mutta kun oli kysymys
-suuremmista ostoista, hän piti varovaisempana jättää asian johtajan
-päätettäväksi. Bourdoncle kertoi hänelle, kuinka Albert oli taas
-laiminlyönyt tehtävänsä. Aurélie rouva tuntui joutuvan aivan
-epätoivoon. Kyllä tuo lapsi hänet kerran vielä saa kuolemaan suruun.
-Onneksi isä, vaikk'ei hänestäkään ollut juuri mihinkään, käyttäytyi
-ihmisiksi. Hänellä oli tosiaankin paljon harmia Lhommein
-hallitsijasuvusta, jonka tunnustettu päällikkö hän oli.
-
-Mutta Mouret hämmästyi kohdatessaan Denisen jälleen ja kysyi Aurélie
-rouvalta, mitä asiaa tytöllä oli. Kun Aurélie rouva sanoi hänen hakevan
-myyjättären paikkaa, naisvihaaja Bourdoncle päivitteli moista
-hävyttömyyttä.
-
--- Todellako? sanoi hän. -- Eihän toki. Hän on liian ruma.
-
--- Eihän hän juuri mikään kaunotar ole, Mouret sanoi, joka ei
-uskaltanut ruveta puoltajaksi, vaikka häntä vieläkin liikutti tytön
-äskeinen ihastus silkkiosastolla.
-
-Luettelo tuotiin, ja Aurélie rouva tuli Denisen luo. Tyttö ei
-varmaankaan tehnyt hyvää vaikutusta. Hän oli kyllä siististi puettu
-mustiin villavaatteisiin, ja eipä sitäpaitsi puvusta ollut paljon
-väliä, vaikka se olisikin ollut vaatimaton, sillä myyjättärillä oli
-talon vaatteet, sääntöjen määräämä musta silkkipuku, mutta hän näytti
-heikolta ja alakuloiselta. Tytöiltä ei vaadittu juuri kauneutta, mutta
-miellyttäviä heidän tuli kuitenkin olla myydessään. Heidän katsellessa
-ja tutkiessa Deniseä kuin myytävää tammaa markkinoilla, tyttö parka
-joutui aivan ymmälle.
-
--- Nimenne? johtajatar kysyi kynä kädessä, valmiina kirjoittamaan
-myyntipöydän reunalla olevaan luetteloon.
-
--- Denise Baudu.
-
--- Ikänne?
-
--- Kaksikymmentä vuotta ja neljä kuukautta.
-
-Ja hän toisti uskaltaen katsoa Mouret'hen, jota yhä luuli
-osastonjohtajaksi ja joka aina sattui hänen tielleen häntä pelottamaan:
-
--- En näytä niin vanhalta, mutta ei minulta voimia puutu.
-
-Kaikki hymyilivät. Bourdoncle katseli kynsiään kärsimättömästi. Denisen
-lause oli sitäpaitsi oudosti keskeyttänyt masentavan vaitiolon.
-
--- Missä Pariisin liikkeessä olette palvellut? jatkoi johtajatar
-kyselyään.
-
--- Hyvä rouva, minä tulin vasta eilen Valognes'ista.
-
-Tämä ei ollut hänelle eduksi. Tavallisesti Naisten Aarreaitassa
-vaadittiin myyjättäriltä yhden vuoden palvelus jossakin Pariisin
-pienessä liikkeessä. Denise menetti kaiken toivonsa, ja jollei hän
-olisi ajatellut sisaruksiaan, hän olisi lähtenyt lopettaakseen
-tutkinnon.
-
--- Missä olitte Valognes'issa?
-
--- Cornaillen liikkeessä.
-
--- Tunnen sen. Hyvä liike, pisti Mouret väliin.
-
-Hän ei tavallisesti millään tavalla sekaantunut uusien apulaisten
-ottoon, sillä osastojen johtajien oli yksin vastattava osastonsa
-väestä. Mutta naistuntijana hän tajusi tässä nuoressa tytössä piilevän
-sulouden ja lempeyden, josta tämä itsekin oli tietämätön. Entisen
-palveluspaikan hyvä maine oli tärkeää, ja usein hakijain kohtalo
-riippui siitä. Aurélie rouva jatkoi vähän ystävällisemmin:
-
--- Ja miksi lähditte pois Cornaillen liikkeestä?
-
--- Perhesyistä, Denise vastasi punastuen. -- Vanhempani ovat kuolleet
-ja minun täytyy huolehtia veljistäni... Sitäpaitsi minulla on
-todistus...
-
-Todistus oli mainio. Denise alkoi jälleen toivoa, kun uusi kysymys
-masensi hänet:
-
--- Onko teillä pariisilaisia suosituksia?... Kenen luona asutte?
-
--- Setäni luona, hän kuiskasi epäröiden nimen mainitsemista, sillä hän
-pelkäsi, ettei kilpailijan sukulaista tahdottu palvelukseen. -- Setäni
-Baudun luona tuossa vastapäätä.
-
-Taas Mouret puuttui puheeseen.
-
--- Kuinka, oletteko Baudun veljentytär!... Bauduko teidät lähetti!
-
--- Ei toki, herra!
-
-Denise ei voinut olla nauramatta, niin hullunkuriselta ajatus hänestä
-tuntui. Nauru muutti hänen kasvonsa kokonaan. Hieno puna kohosi hänen
-poskilleen, ja hänen hiukan ison suunsa ilme kirkasti koko hänen
-olemuksensa. Hänen harmaisiin silmiinsä syttyi lempeä loiste, poskiin
-painui viehättävät hymykuopat, ja hiuksetkin tuntuivat lehahtavan
-lentoon raikkaan ja heleän naurun voimasta.
-
--- Mutta sievähän hän on, kuiskasi Mouret Bourdonclelle.
-
-Liikekumppani ei suostunut myöntämään sitä, vaan teki hermostuneen
-liikkeen. Clara nyrpisti huuliaan, ja Marguerite käänsi selkänsä,
-Aurélie rouva yksin myönsi päännyökkäyksellä, kun Mouret jatkoi:
-
--- Setänne on väärässä, kun ei itse tullut teitä saattamaan. Hänen
-suosituksessaan olisi ollut tarpeeksi... Kerrotaan, että hän on meihin
-suuttunut. Me emme ole siitä tietävinämme, ja jos hänellä ei ole
-veljentyttärelleen paikkaa omassa talossaan, niin me näytämme hänelle,
-että hänen veljentyttärensä on vain tarvinnut koputtaa ovellemme
-päästäkseen sisään... Sanokaa hänelle, että kunnioitan suuresti häntä
-ja ettei hänen pidä olla suuttunut minuun, vaan uusiin kaupankäynnin
-muotoihin. Ja sanokaa vielä, että hänelle on häviöksi, jos hän
-itsepintaisesti pysyy naurettavassa vanhoillisuudessaan.
-
-Denise kävi jälleen aivan kalpeaksi. Mies oli Mouret. Kukaan ei sitä
-hänelle sanonut, mutta Mouret paljasti itsensä, ja nyt Denise heti
-arvasi ja ymmärsi, miksi mies oli häntä pelästyttänyt niin oudosti
-ensin kadulla, sitten silkkiosastolla ja vielä nytkin. Liikutus, jota
-hän ei voinut käsittää, painoi yhä enemmän hänen sydäntään ja kävi yhä
-raskaammaksi. Kaikki hänen setänsä ja tätinsä hänelle kertomat jutut
-palasivat hänen mieleensä suurentaen entisestään Mouret'n kookasta
-vartaloa, kirkastaen hänet tarumaisella loisteella ja kohottaen hänet
-tuon hirveän koneen hallitsijaksi, jonka koneen hampaisiin Denise oli
-kaiken aamua tuntenut tarttuvansa. Mouret'n kauniin, hienopiirteisen ja
-ruskeasilmäisen pään takana hän luuli näkevänsä naisen hahmon,
-onnettoman rouva Hédouinin, joka oli painanut verensä leiman
-rakennuksen peruskiviin. Hän tunsi selkäänsä pitkin kulkevan kylmät
-väreet, ja hän ymmärsi miehen häneen tekemän vaikutuksen olevan kauhua.
-
-Aurélie rouva sulki luettelonsa. Hän tarvitsi yhden ainoan myyjättären,
-ja nyt oli jo kymmenen hakijaa merkitty. Hän ei kuitenkaan epäröinyt
-kenet ottaa, sillä hän oli liiankin halukas olemaan liikkeen
-omistajalle mieliksi. Mutta hakemukseen ei sopinut vastata ennenkuin
-isä Jouve oli tehnyt tiedusteluja ja niistä selkoa. Silloin vasta
-johtajatar voi päättää.
-
--- Hyvä on, neiti, hän sanoi juhlallisesti ylläpitääkseen arvovaltansa.
--- Vastaus annetaan kirjallisesti.
-
-Denise jäi vielä hetkeksi ujostellen paikalleen. Hän ei tiennyt kuinka
-lähteä pois seurasta. Vihdoin hän kiitti Aurélie rouvaa ja kulkiessaan
-Mouret'n ja Bourdonclen sivu hän kumarsi. Mutta nämä eivät enää
-ajatelleet häntä eivätkä edes vastanneet hänen tervehdykseensä. He vain
-tarkastivat suurella mielenkiinnolla rouva Frédéricin heille näyttämää,
-äsken puheena ollutta päällysvaatetta. Clara teki Margueriteen katsoen
-kiukkuisen eleen ikäänkuin ennustaakseen, ettei tulokkaalla olisi
-kovinkaan hauskaa heidän osastollaan. Epäilemättä Denise aavisti minkä
-salaisen vihan hän oli käynnillään herättänyt, sillä hän tunsi
-laskeutuessaan portaita samanlaista ahdistusta kuin oli noustessaankin
-tuntenut, ja hän epäröi onnekseenko vai onnettomuudekseen hän oli tänne
-tullut. Oliko hänellä syytä toivoon? Hän rupesi jälleen epäilemään,
-sillä hän oli niin kiusaantunut, ettei kyennyt oikein ymmärtämään mitä
-hänelle oli sanottu. Sekavista tunteista pääsi kaksi kumminkin pian
-voitolle, ensinnäkin kauhu, jonka Mouret oli hänessä nostanut, ja
-toiseksi ilo Hutinin hänelle osoittaman ystävällisyyden johdosta, jonka
-suloinen muisto oli hänen ainoa tämänaamuinen lohtunsa. Kulkiessaan
-tavaratalon poikki hän haki katseellaan uutta ystäväänsä saadakseen
-lähettää hänelle kiitollisen hymyn, ja hänen mielensä kävi
-alakuloiseksi, kun tätä ei näkynyt.
-
--- Neiti, onnistuitteko? kuului hänen takaansa liikutuksesta värisevä
-ääni, kun hän vihdoin oli takaisin kadulla.
-
-Hän kääntyi ja tunsi onnettomuustoverinsa, pitkän ja hontelon
-nuorukaisen, joka oli puhutellut häntä aamulla. Tämäkin tuli Naisten
-Aarreaitasta ulos ja näytti vielä pelästyneemmältä kuin Denise
-tavaratalossa kokemansa tutkinnon johdosta.
-
--- En tiedä vielä, Denise vastasi.
-
--- En minäkään. Kummallinen tapa niillä on katsella ja puhutella!...
-Minä tahtoisin pitsiosastolle. Olen palvellut Crève-coeurilla
-Mailinkadulla.
-
-Taas he seisoivat vastakkain ja punastuivat kun eivät tienneet kuinka
-erota. Sitten nuori mies neuvottomana, sanoakseen vielä jotakin,
-uskalsi kömpelön kohteliaasti kysyä:
-
--- Saanko kysyä nimeänne, neiti?
-
--- Denise Baudu.
-
--- Minä olen nimeltäni Henri Deloche.
-
-Nyt heitä nauratti. Heidän asemansa yhdisti heitä ja he kättelivät.
-
--- Onnea! sanoi Denise.
-
--- Niin, onnea! vastasi toinen.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Joka lauantai neljästä kuuteen rouva Desforges tarjosi teetä
-tuttavilleen, jotka tulivat häntä tervehtimään. Hänen asuntonsa oli
-kolmannessa kerroksessa Rivol'n ja Alger'nkadun kulmatalossa, ja hänen
-kahden salinsa ikkunat olivat Tuileries'n puistoon.
-
-Eräänä tällaisena lauantaina Mouret, jolle palvelija juuri aikoi avata
-ison salin oven, huomasi eteisen toisesta avoimesta ovesta rouva
-Desforges'in, joka kulki pienen salin poikki. Tämä pysähtyi nähdessään
-hänet, ja Mouret astui sisään juhlallisesti tervehtien. Kun palvelija
-oli sulkenut oven, hän tarttui innokkaasti nuoren naisen käteen ja
-suuteli sitä hellästi.
-
--- Varo, siellä on vieraita, rouva Desforges sanoi hiljaa osoittaen
-päännyökkäyksellä ison salin ovea. -- Kävin hakemassa tämän viuhkan
-näyttääkseni sitä heille.
-
-Ja viuhkan varrella hän hipaisi leikillisesti nuoren miehen kasvoja.
-Rouva Desforges oli tummaverinen, pyylevähkö nainen, silmät olivat
-suuret ja mustasukkaiset. Mutta Mouret piti yhä hänen kädestään kiinni
-ja kysyi:
-
--- Tuleekohan?
-
--- Epäilemättä, niin hän ainakin lupasi.
-
-He puhuivat paroni Hartmannista, Kiinteistöpankin johtajasta. Rouva
-Desforges, valtioneuvoksen tytär, oli ollut naimisissa pörssivälittäjän
-kanssa ja oli tämän kuoltua perinyt häneltä omaisuuden, jota toiset
-sanoivat sangen suureksi, toiset peräti mitättömäksi. Kerrottiin hänen
-jo miehensä eläessä osoittaneen kiitollisuutta paroni Hartmannille
-niistä neuvoista, jotka tämä raha-asiain tuntija oli heille antanut ja
-jotka olivat olleet hyödyksi, ja myöhemmin, miehen kuoltua, sanottiin
-suhteen yhä jatkuvan, mutta mitä suurimmassa salaisuudessa, niin ettei
-vähinkään varomattomuus päässyt herättämään epäluuloa. Rouva Desforges
-osasi käyttäytyä niin, ettei hän koskaan herättänyt huomiota, ja hän
-oli tervetullut vieras kaikkialla ylemmän porvariston kodeissa, joihin
-hän syntyperänsäkin puolesta kuului. Ja vaikka nyt, kun pankinjohtajan
-rakkaus oli muuttumassa isälliseksi ystävyydeksi, hän tämän
-ennakkoluulottoman ja valistuneen ystävänsä suostumuksella lahjoitti
-lempensä muillekin, oli hän niin arka maineestaan ja osasi käyttäytyä
-niin taitavasti, ettei pienintäkään syytä ollut moitteisiin ja ettei
-kukaan uskaltanut julkisesti epäillä hänen kunniallisuuttaan.
-Tavattuansa Mouret'n heidän yhteisten tuttaviensa luona hän oli alussa
-vihannut tätä. Sittemmin, kun ei jaksanut vastustaa hänen rajun
-rakkautensa hyökkäyksiä, hän oli antanut myöten. Nyt kun Mouret oli
-päässyt niin pitkälle, ettei hänen suhteellaan ollut muuta tarkoitusta
-kuin päästä paronin suosioon, olivat rouva Desforges'in tunteet
-kehittyneet vähitellen todelliseksi hellyydeksi. Hän oli
-kolmekymmentäviisi vuotta vanha, vaikka sanoi olevansa vasta
-kaksikymmentäyhdeksän vuotta ja oli siis joutunut siihen ikään, jolloin
-nainen intohimoisesti pitää rakkaudestaan kiinni. Tuntien olevansa
-vanhempi rakastajaansa, jonka pelkäsi kylmenevän, hän ponnisteli
-epätoivoisesti pysyttääkseen hänet luonaan.
-
--- Joko hän on selvillä asiasta? Mouret kyseli.
-
--- Ei, saatte itse esittää asianne, vastasi rouva Desforges lakaten
-sinuttelemasta.
-
-Hän katsoi Mouret'hen, ajatellen ettei tämä mahtanut aavistaa mitään
-hänen suhteestaan paroniin, koska käytti häntä välittäjänä, ikäänkuin
-olisi ollut kysymys vain vanhasta ystävästä. Mutta Mouret piteli yhä
-hänen kättään nimittäen häntä hyväksi Henriettekseen, ja nainen tunsi
-sydämensä sulavan. Sanaakaan sanomatta hän tarjosi huulensa
-suudeltaviksi; sitten hän kuiskasi:
-
--- Hiljaa! Minua odotetaan. Tulkaa hetken kuluttua perässäni.
-
-Isosta salista kuului verhojen heikentämiä hilpeitä ääniä. Rouva
-Desforges astui sisään, jättäen oven kokonaan auki, ja ojensi viuhkan
-yhdelle niistä neljästä naisesta, jotka istuivat huoneen keskiosassa.
-
--- Tässä se nyt vihdoinkin on, hän sanoi. -- Palvelija ei olisi koskaan
-löytänyt sitä, kun en itsekään oikein osannut neuvoa.
-
-Kääntyen ovea kohti hän sanoi vilkkaasti:
-
--- Käykää toki sisälle, herra Mouret. Tulkaa pienen salin kautta, niin
-ei tunnu niin juhlalliselta.
-
-Mouret tervehti naisia, jotka hän tunsi. Sali kukikkaalla
-hopeakirjosilkillä verhottuine Ludvig XVI:n tyylisine huonekaluineen,
-kullattuine pronssikoristeineen ja isoine ruukkukasveineen uhkui
-korkeudestaan huolimatta naisellisen kodikasta viehkeyttä, ja sen
-kahdesta ikkunasta näkyi erittäin kauniisti Tuileries'n puiston
-kastanjapuita, joiden lehdet varisivat syksyisessä tuulessa.
-
--- Tämä pitsi on tosiaankin sangen hienoa, sanoi rouva Bourdelais
-tarkastellen viuhkaa.
-
-Rouva Bourdelais oli pieni, vaaleaverinen, kolmenkymmenen ikäinen
-nainen, Henrietten koulutoveri, naimisissa raha-asiainministeriön
-alajohtajan kanssa. Vanhasta porvarisperheestä lähteneenä hän hoiti
-talouttaan ja kolmea lastaan sievästi ja toimeliaasti noudattaen
-vaistomaisesti käytännöllisyyden periaatteita.
-
--- Ja tästä pitsipalasesta olet siis maksanut kaksikymmentäviisi
-frangia, hän sanoi tutkien tarkasti jokaista pitsin silmukkaa. --
-Sanoit ostaneesi Lucista maalaisnaiselta?... Se ei suinkaan ollut
-kallista... Mutta entä viuhkan tekeminen.
-
--- Tietysti, vastasi rouva Desforges. -- Tekokuluja maksoin kaksisataa
-frangia.
-
-Rouva Bourdelais naurahti. Tällaistako Henriette kehui hyväksi
-kaupaksi! Kaksisataa frangia yksinkertaisen viuhkan valmistamisesta.
-Pelkkää norsunluuta ja siinä nimikuvio! Ja vielä sellaista pitsiä
-varten, jonka hinta tuotti hänelle enintään viiden frangin voiton.
-Sadallakahdellakymmenellä frangilla sai tällaisia viuhkoja valmiina.
-Hän mainitsi liikkeen Poissonnièrenkadun varrella.
-
-Viuhka kiersi pöytää kulkien kädestä käteen. Rouva Guibal tuskin
-katsahtikaan siihen. Hän oli pitkä ja hoikka, punatukkainen nainen,
-joka teeskenteli aina mitä suurinta välinpitämättömyyttä.
-Kyllästyneestä ilmeestä huolimatta hänen harmaissa silmissään
-välähtivät hetkittäin itsekkyyden rajut pyyteet. Miehensä, tunnetun
-asianajajan seurassa hän ei esiintynyt koskaan, ja tämän sanottiin
-omalla tahollaan viettävän varsin vapaata elämää jakaen aikansa
-asiapaperiensa ja huviensa kesken.
-
--- Oh, hän sanoi väsyneesti antaen viuhkan rouva de Boves'ille, -- olen
-ostanut tuskin ainoatakaan viuhkaa eläessäni... Ainahan niitä saa
-lahjaksi ... liiaksikin.
-
-Kreivitär de Boves vastasi hiukan pisteliäästi:
-
--- Olette todellakin onnellinen, kun olette sattunut saamaan niin
-kohteliaan miehen.
-
-Ja kallistuen tyttärensä, pitkän, kahdenkymmenen ikäisen nuoren tytön
-puoleen hän jatkoi:
-
--- Katsopa nimikuviota, Blanche. Miten hienoa työtä! Se kai nostaa
-hinnan.
-
-Rouva de Boves, joka oli jo viidennelläkymmenellä, oli uhkea nainen,
-ryhdikäs kuin jumalatar, selkeät, säännölliset kasvonpiirteet ja
-suuret, raukeat silmät. Hänen miehensä, hevoshoidon ylitarkastaja, oli
-nainut hänet hänen kauneutensa tähden. Nimikuvion hienous tuntui aivan
-hurmaavan hänet ja nostattavan hänessä intohimon, josta hänen katseensa
-himmeni. Äkkiä hän sanoi:
-
--- Sanokaapa te meille mielipiteenne, herra Mouret, onko tämän viuhkan
-valmistamisesta kaksisataa frangia liian korkea hinta?
-
-Mouret oli jäänyt seisomaan ja kuunteli hymyillen ja tarkkaavaisesti
-naisten puhetta. Hän otti viuhkan, tarkasteli sitä ja aikoi juuri
-lausua mielipiteensä, kun palvelija avasi oven ilmoittaen:
-
--- Rouva Marty.
-
-Saliin astui laiha ja ruma, rokonarpinen nainen, joka oli komeasti,
-mutta sangen monimutkaisesti pukeutunut. Hänen iästään oli vaikea
-päästä selville. Todellisuudessa hän oli kolmenkymmenen viiden vanha,
-mutta häntä saattoi luulla hänen mielialojensa vaihtelun mukaan milloin
-kolmen-, milloin neljänkymmenen ikäiseksi. Hänellä oli oikeassa
-kädessään punainen nahkalaukku, josta hän ei uskaltanut erota.
-
--- Hyvä rouva, hän sanoi Henriettelle, -- annattehan minulle anteeksi,
-että saavun näin laukku kädessä... Ajatelkaahan, pistäydyin tullessani
-Aarreaittaan, ja kun taas satuin mielettömästi tuhlaamaan rahoja, en
-uskaltanut jättää laukkua ajoneuvoihini. Olisi voitu varastaa.
-
-Samassa hän huomasi Mouret'n ja jatkoi nauraen:
-
--- Ah, herra Mouret! En minä tässä teidän vuoksenne kauppaliikettänne
-kehunut, koska en tiennyt teidän edes olevan täällä. Mutta kyllä teillä
-tällä hetkellä on erinomaisen hienoja pitsejä.
-
-Tämä sai huomion kääntymään pois viuhkasta, jonka Mouret laski pienelle
-pöydälle. Nyt naisia kiusasi uteliaisuus. Rouva Martyn laukku ei
-antanut heille rauhaa. Hänet tiedettiin mielettömän tuhlaavaiseksi ja
-sangen heikoksi kiusauksen edessä. Rakastajalle hän ei olisi voinut
-antautua, siihen hän oli liian kunniallinen, mutta hänen oli mahdotonta
-vastustaa pienimmänkään ylellisyysesineen houkutusta. Hän oli köyhän
-virkamiehen tytär ja valmisteli nyt hurjilla ostoksillaan taloudellista
-häviötä miehelleen, Bonaparten lyseon viidennen luokan opettajalle,
-jonka täytyi antaa yksityistunteja ansaitakseen kuuteentuhanteen
-nousevan palkkansa lisäksi toiset kuusituhatta yhä lisääntyvien menojen
-suorittamiseksi.
-
-Rouva Marty ei suostunut avaamaan laukkuaan, vaan painoi sitä molemmin
-käsin syliinsä ja puhui neljätoistavuotiaasta tyttärestään
-Valentinesta, jota hän piteli kuin kukkaa kämmenellä ja jonka pukuihin
-niinkuin omiinsakin hän sommitteli kaikki muodin vastustamattomat
-uutuudet.
-
--- Tiedättehän, rouva Marty selitteli, -- että tänä vuonna nuorten
-tyttöjen puvut koristellaan pitseillä... Ja kun satuin saamaan näin
-sievää valenciennea...
-
-Hän suostui vihdoinkin avaamaan laukkunsa. Naiset kurottivat kaulaansa
-nähdäkseen, kun samassa hiljaisuuden katkaisi ovikellon soitto.
-
--- Mieheni tulee! rouva Marty huudahti hätäisesti. -- Hänen piti
-poiketa tänne noutamaan minua tullessaan Bonapartesta.
-
-Nopeasti hän sulki laukkunsa ja pisti sen vaistomaisella liikkeellä
-piiloon nojatuolin alle. Rouvat purskahtivat nauruun. Rouva Marty
-punastui ja nosti sen takaisin polvilleen väittäen, etteivät miehet
-koskaan ymmärtäneet mitään ja ettei heidän tarvinnut tietää.
-
--- Herra de Boves ja herra de Vallagnosc, ilmoitti palvelija.
-
-Yleinen hämmästys. Rouva de Boves ei tiennyt itsekään odottaa miestään.
-Tämä kaunis herrasmies, jolla oli viikset ja pujoparta ja Tuileries'n
-linnan vaatima sotilaallisen täsmällinen ryhti, suuteli kädelle rouva
-Desforges'ia, jonka hän oli tuntenut tämän vielä ollessa isänsä
-kodissa. Sitten hän vetäytyi syrjään antaakseen tilaa toiselle
-tulijalle, kalpealle ja hienokäytöksiselle nuorelle miehelle, joka
-vuorostaan tervehti talon emäntää. Mutta tuskin oli keskustelu taas
-päässyt alkuun, kun hämmästyksen huudahdus veti puoleensa yleisen
-huomion.
-
--- Sinäkö siinä, Paul!
-
--- No totta tosiaan! Octave!
-
-Mouret ja Vallagnosc puristivat kättä. Nyt rouva Desforges vuorostaan
-hämmästyi. He siis tunsivat toisensa! Tietysti, koska olivat istuneet
-rinnatusten Plassans'in koulun penkillä. Sattumalta vain he eivät
-olleet koskaan tavanneet toisiaan hänen kodissaan.
-
-Päästämättä toistensa käsiä herrat vetäytyivät leikkisästi puhellen
-pieneen saliin. Samassa palvelija asetti rouva Desforges'in vieressä
-olevalle kuparireunaiselle marmoripöydälle hopeisen teetarjottimen
-hienoine kiinalaisine kuppeineen. Naiset siirtyivät lähemmäksi
-äänekkäästi puhellen herra de Boves'in seisoessa heidän takanaan
-kumarrellen ja pistäen sanan sinne, toisen tänne seurustelutapoihin
-perehtyneen korkean virkamiehen kohteliaisuudella.
-
--- Onpa hauska tavata, Mouret toisti.
-
-Hän oli istuutunut Vallagnoscin viereen sohvalle. Mukavasti sisustetun,
-keltaisella silkillä verhoillun salongin perällä, jossa salin ison,
-avonaisen oven toisella puolen liikkuvat naiset eivät voineet kuulla
-heitä, he nauroivat sydämensä pohjasta lyöden toisiaan polvelle ja
-katsoen toisiaan silmiin. Koko heidän nuoruutensa nousi heidän eteensä,
-vanha Plassans'in opisto pihoineen, kosteine luokkahuoneineen,
-ruokasaleineen, jossa heille tarjottiin paljon turskaa, ja
-makuuhuoneineen, joissa pielukset lensivät sängystä sänkyyn heti kun
-vain opettaja nukahti. Paul, tuomarin poika köyhtyneestä
-aatelisperheestä, oli luokan etevimpiä oppilaita, mainio
-aineenkirjoittaja, jonka opettaja alati asetti esimerkiksi tovereille
-ennustaen hänelle loistavaa tulevaisuutta. Octave sitävastoin istui
-luokan peränpitäjänä ja vanheni laiskurien ja kuhnuksien joukossa,
-onnellisena ja lihavana, kaikissa huvituksissa ensimmäisenä.
-Luonteittensa eroavaisuudesta huolimatta he pysyivät läpi koulun
-erottamattomina ystävinä ja tovereina aina ylioppilastutkintoon asti,
-jonka toinen suoritti loistavasti, toinen töin tuskin saatuaan kaksi
-kertaa reput. Sitten elämä oli heidät erottanut, ja nyt he kymmenen
-vuoden päästä sattuivat jälleen yhteen vanhenneina ja muuttuneina.
-
--- No kerrohan nyt mitä sinusta on tullut, Mouret sanoi.
-
--- Ei mitään, vastasi toinen.
-
-Vallagnosc oli kohtaamisen ilosta huolimatta yhä yhtä väsyneen ja
-kyllästyneen näköinen. Kun hänen ystävänsä kummastellen jatkoi kyselyä
-sanoen:
-
--- Teet kai kumminkin jotakin? Mitä sinä teet? hän vastasi:
-
--- En mitään.
-
-Octave rupesi nauramaan. Etkö mitään. Se ei todellakaan riittänyt. Ja
-vähitellen hän urkkimalla pääsi ystävänsä elämäkerrasta selville. Tälle
-oli käynyt samoin kuin köyhien poikien ylipäänsä käy, kun sääty-ylpeys
-pidättää heidät virka-alalla, jossa he arvokkuutensa ylläpitämiseksi
-hautautuvat kaikkine todistuksineen johonkin vähäpätöiseen toimeen
-ansaiten juuri sen verran, että pysyvät hengissä. Paul oli suvussaan
-vallitsevan tavan mukaan lukenut lakitiedettä. Sitten hän oli jäänyt
-kotiin leskeksi jääneen äitinsä elätettäväksi, vaikka tämä tuskin tiesi
-kuinka tulla toimeen kahden tyttärensä kanssa. Vihdoinkin Paul oli
-häveten jättänyt näiden käytettäväksi mitä vielä perheen omaisuudesta
-oli jäljellä ja hakenut pienen viran sisäasiainministeriössä, jossa hän
-nyt oli kuin myyrä kolossaan.
-
--- Paljonko sinulle maksetaan palkkaa?
-
--- Kolmetuhatta frangia...
-
--- Voi surkeutta! Oikein säälittää, poika parka... Ja niin
-hyväpäinenkin olit vielä, että kykenit puhumaan meidät kaikki pussiin.
-Kolmetuhatta frangia, viiden vuoden raatamisen jälkeen! Se on sulaa
-vääryyttä.
-
-Hän keskeytti puhuakseen itsestään:
-
--- Minä olen kääntänyt heille selkäni. Tiedäthän mitä minusta on
-tullut?
-
--- Tiedän, sanoi Vallagnosc. -- Olen kuullut, että olet antautunut
-kauppa-alalle. Sinä taidat omistaa tuon suuren liikkeen Gaillonin
-aukion kulmauksessa.
-
--- Niin... Verkasaksa, veikkoseni!
-
-Mouret oli nostanut päänsä, löi uudestaan toveriaan polveen,
-ujostelematta, miehenä, joka ei hävennyt tuottavaa ammattiaan.
-
--- Niin, verkasaksa... Muistathan, tartuinko koskaan heidän onkeensa
-kun he virittivät minulle syöttejään, vaikken luullakseni ollut sen
-tyhmempi kuin muutkaan? Luettuani ylioppilaaksi tyydyttääkseni perheeni
-toiveen olisin vallan hyvin voinut jatkaa asianajajaksi tai lääkäriksi
-niinkuin toverit. Mutta nuo ammatit eivät houkutelleet minua. Olen
-nähnyt niissä liiaksi kurjuutta... Annoin palttua kaikelle sellaiselle,
-katumatta, usko pois! Ja rupesin tekemään kauppaa.
-
-Vallagnosc nauroi hiukan hermostuneesti.
-
--- Ei sinulla tosiaan mahda olla suurta hyötyä
-ylioppilastodistuksestasi palttinan mittailemisessa, hän sanoi lopuksi.
-
--- Pääasia vain, ettei se ole minulle esteeksi, Mouret sanoi iloisesti.
--- En todellakaan vaadi siltä enempää. Kyllähän sinä tiedät, että kun
-kerran on ollut tarpeeksi tyhmä hankkiakseen sellaisen niskoilleen,
-niin siitä ei ole helppoa päästä erilleen. Kuhnustaa kuin kilpikonna,
-kun muut, avojalkaiset, juoksevat kuin riivatut.
-
-Huomatessaan tuottavansa toverilleen pahaa mieltä hän tarttui tätä
-kädestä jatkaen:
-
--- Kuule, en minä pahaa tarkoittanut, mutta tunnusta pois, etteivät
-sinun todistuksesi ole tyydyttäneet ainoatakaan sinun tarpeistasi...
-Tiedätkö, että liikkeeni silkkiosaston johtaja ansaitsee tänä vuonna
-yli kahdentoistatuhannen. En liioittele vähääkään. Tosin hän on sangen
-terävä poika, joka on oppinut oikeinkirjoitusta ja neljä laskutapaa...
-Tavallisesti myyjät ansaitsevat kolme- tai neljätuhatta frangia, siis
-enemmän kuin sinä. Heidän kasvatukseensa ei ole tuhlattu varoja
-niinkuin sinun, eikä heille ole kerrottu heidän elämään astuessaan,
-että maailma on luotu heitä varten. Myönnän tosin, ettei siinä ole
-kaikki, että osaa ansaita rahaa. Mutta jos kysytään, onko annettava
-etusija tieteen teitä kulkeneille köyhille raukoille, jotka nälkäänsä
-huutaen tunkeilevat virka-alalla, vai käytännön elämään antautuneille
-pojille, joita on karaistu kestämään elämää ja jotka osaavat
-perinpohjin ammattinsa, niin minä en toden totta epäile puolustaa
-jälkimmäisiä, sillä minun mielestäni he ovat aikansa tasalla.
-
-Hän oli kiihtynyt ja korottanut äänensä. Henriette, joka kaatoi teetä
-kuppeihin, oli kääntänyt päänsä ja hymyili hänelle isosta salista. Kun
-Mouret havaitsi sen ja huomasi toistenkin naisten kuuntelevan, hän ei
-katunut sanojaan.
-
--- Sanalla sanoen, vanha kumppani, hän sanoi, -- nykyään on miljoonia
-verkasaksojen saavutettavissa.
-
-Vallagnosc nojautui veltosti sohvan pehmeään selkänojaan silmät
-puoleksi ummessa. Hänen asennossaan oli elämään kyllästyneen
-ylenkatsetta, osaksi teeskenneltyä, osaksi todellista, kuolevan
-sukupolven veltostumisesta johtuvaa.
-
--- Ei maksa vaivaa tavoitella niitä, hän sanoi. -- Ei elämä ole sen
-arvoista.
-
-Kun Mouret katsoi häneen hämmästyneenä hän lisäsi:
-
--- Tekipä mitä tahansa, ei mikään parane. Parempi istua kädet ristissä.
-
-Ja hän alkoi selittää pessimististä katsantokantaansa, moitiskeli
-olemisen mitättömyyttä ja puolinaisuutta. Kerran hän oli uneksinut
-tulevansa kuuluisaksi kirjailijaksi, mutta runoilijapiireissä
-hän oli tavannut vain yleistä toivottomuutta. Kaikki ponnistukset
-osoittautuivat turhiksi, elämän hetket tyhjiksi, maailma
-nurinkuriseksi. Nautinnot pettivät, ei edes paheesta ollut iloa.
-
--- Entä sinä, onko elämä sinulle nautintoa? hän kysyi lopuksi.
-
-Mouret'n hämmästys alkoi muuttua vihaksi.
-
--- Onko elämä minulle nautintoa!... Mitä loruja sinä puhut? Etkö ole
-päässyt vielä sen pitemmälle?... Tietysti se on nautintoa silloinkin,
-kun kaikki käy hullusti, sillä silloin olen raivoissani siitä, että käy
-hullusti. Minun luonteessani ovat intohimot vallalla, ja minusta ei ole
-hiljaiseksi syrjästä katsojaksi. Sentähden en kyllästykään.
-
-Hän heitti silmäyksen saliin päin ja sanoi hiljaisemmalla äänellä:
-
--- Onhan naisia, joihin kyllästyy, ja silloin saattaa olla kiusallista
-minun täytyy myöntää. Mutta ennen en, hitto vieköön, anna periksi; ja
-on sitä siinäkin nautintoa, jota ei kukaan minulta riistä, usko pois...
-Enkä minä juuri liioin naisistakaan välitä... Mutta kun saa tahtoa ja
-toimia, sanalla sanoen luoda... Kun saa taistella oman päähänpistonsa
-puolesta ja takoa vasaralla sen muidenkin päähän, ja kun pääsee
-voittajaksi ja kohoaa pinnalle... Se on nautintoa, elämän nautintoa!
-
-Hänen sanoissaan kaikuivat toiminnanhalun ja elämänilon raikkaat
-sävelet. Olihan jokaisen pakko, jolla vähänkin oli järkeä päässä ja
-kuntoa kädessä, tarttua työhön tänä toiminnan aikakautena, jolloin koko
-vuosisata tavoitteli uusia päämääriä. Hän pilkkasi synkkäkatseisia ja
-elämään kyllästyneitä pessimistejä, kaikkia noita hermoherkkiä
-haaveilijoita, uikuttavia runoilijoita ja viisastelevia epäilijöitä,
-joiden ääni hukkui ajan suunnattomaan rakennustyöhön. Kaunis tehtävä
-tosiaankin ja kunniakas ja järkevä oli haukotella ikävästä muiden
-tehdessä työtä.
-
--- Haukotteleminen muiden nähden on ainoa iloni, sanoi Vallagnosc
-hymyillen kylmää hymyä.
-
-Samassa Mouret'n kiihko katosi ja hänen äänensä sai aikaisemman
-ystävällisen kaikunsa.
-
--- Yhä sinä olet entisesi, vanha veikko, mahdottomine väitteinesi, hän
-sanoi... -- Sovitaan pois. Emme kai me nyt riitelemistä varten ole
-sattuneet yhteen. Jokaisella on omat ajatuksensa, onneksi! Mutta sinun
-täytyy käydä katsomassa koneistoani, kun se oikein on käynnissä... Saat
-nähdä, ettei se niinkään hullu ole... No, kerro nyt kaikki mikä sinua
-painaa. Voivatko äitisi ja siskosi hyvin? Ja eikö sinun pitänyt mennä
-naimisiin Plassans'issa puoli vuotta sitten...
-
-Hän keskeytti huomatessaan Vallagnoscin tekevän äkillisen liikkeen ja
-vilkaisevan levottomasti saliin. Hänkin kääntyi ja huomasi, että neiti
-de Boves katseli heitä. Blanche oli pitkä ja voimakasvartaloinen ja
-muistutti äitiään, mutta hänessä kauneus ei ollut niin puhdasta,
-piirteet olivat karkeammat ja kasvot hiukan pöhöttyneet. Mouret'n
-hiljaiseen kysymykseen Paul vastasi, ettei vielä mitään ollut päätetty,
-kenties siitä ei tulisikaan mitään. Hän oli tutustunut tähän nuoreen
-tyttöön rouva Desforges'in luona, jota hän edellisenä talvena kävi
-usein tervehtimässä, vaikka nyt vain harvoin. Siksi kai hän ei ollut
-sattunut tapaamaan Mouret'takaan täällä. Nykyään hän vieraili usein
-Boves'in perheessä. Isä varsinkin miellytti häntä, vanha elostelija,
-joka haki lepoa toimistostaan. Varakkaita he eivät olleet. Rouva de
-Boves ei tuonut naimisiin mennessään muita myötäjäisiä kuin jumalaisen
-kauneutensa, ja perhe eli nyt viimeisen kiinnityslainoilla rasitetun
-maatilansa tuottamilla tuloilla, joita onneksi lisäsi kreivin
-hevoshoidontarkastajan virasta nostama palkka, yhdeksäntuhatta frangia.
-Ja äiti ja tytär, jotka olivat aina rahapulassa, kun isä kodin
-ulkopuolella vielä sitä tuhlasi hellän sydämensä tyydykkeeksi, olivat
-joutuneet niin pitkälle, että ompelivat joskus pukunsa itse.
-
--- No, miksi sitten? kysyi Mouret peittelemättä.
-
--- Hyvä Jumala, täytyyhän sitä vihdoinkin, vastasi Vallagnosc
-väsyneesti, sulkien miltei silmänsä. -- Ja onhan meillä toiveitakin.
-Odotamme erään tädin kohta kuolevan.
-
-Mouret katsoi herra de Boves'iin, joka istui rouva Guibalin vieressä
-keskustellen vilkkaasti ja nauraen hakkailua suunnittelevan miehen
-hellän kohteliasta naurua. Sitten hän kääntyi ystävänsä puoleen iskien
-niin merkitsevästi silmää, että tämä ehätti sanomaan:
-
--- Ei ... ei ainakaan vielä. Mutta valitettavasti hänen täytyy virkansa
-puolesta matkustella Ranskaa päästä toiseen, käydä orinäyttelyissä ja
-sellaisissa, ja siten hänellä on aina tilaisuus lähteä kotoa, milloin
-vain mieli tekee. Viime kuussa esimerkiksi hänen vaimonsa luuli hänen
-olevan Perpignanissa, mutta hän asui Pariisin syrjäkaupungin hotellissa
-rakastajattarensa, pianonsoitonopettajattaren kanssa.
-
-Hän vaikeni hetkeksi katsellen vuorostaan kreiviä, joka tuhlasi yhä
-kohteliaisuuksiaan rouva Guibalille. Sitten hän sanoi aivan hiljaa:
-
--- Kunniani kautta, olet oikeassa!... Olet varmaankin, koska muistan
-kuulleeni sanottavan, ettei tuo kaunis rouva ole kovinkaan arka. On
-sangen hauska juttu hänestä ja eräästä upseerista... Mutta katsopa
-tuota vanhaa veitikkaa, kuinka hän osaa hallita katseellaan naista.
-Itse vanha Ranska, ystäväni!... Minä en voi olla ihailematta tuota
-miestä ja jos otan tyttären, teen sen varmasti isän tähden.
-
-Mouret nauroi suuresti huvittuneena. Hän alkoi kysellä uudestaan, ja
-kun hän sai kuulla rouva Desforges'in naimispuuhan alkuunpanijaksi,
-tuntui asia hänestä vielä hullunkurisemmalta. Oli Henriette sentään
-sukkela! Mainio avioliittojen suunnittelija niinkuin ainakin lesket. Ja
-pidettyään huolta tyttäristä hän tarjosi joskus isillekin tilaisuuden
-valita itselleen lemmityn hänen seurapiiristään, ja hän hoiti kaiken
-niin näppärästi ja mukavasti, ettei ihmisillä ollut koskaan mitään
-sanomista. Mouret, joka rakasti rouva Desforges'ia kiireisen
-liikemiehen tavoin, miehen, jonka täytyy pitää lukua lemmellekin
-uhratuista hetkistään, unohti tuokioksi kaikki harkitut viettelijän
-temppunsa ja tunsi lemmittyään kohtaan toverin ystävyyttä.
-
-Samassa rouva Desforges ilmestyikin pienen salin ovelle noin
-kuudenkymmenen ikäisen miehen seurassa. Ystävykset eivät olleet
-kuulleet hänen saapuvan, sillä naisten kimakat äänet täyttivät huoneen
-ja kiinalaiskupit kilahtelivat. Lyhyen vaitiolon aikana kuului silloin
-tällöin liian nopeasti siirretyn teevadin helähdys marmoripöytää
-vasten. Paksun pilven alta sukeltava aurinko kultasi ennen
-mailleenmenoaan hetkeksi kastanjapuiden latvoja ja heitti ikkunoihin
-hehkuvan sädetulvan, joka sytytti tuleen hopeakirjosilkit ja
-pronssikoristeet.
-
--- Tätä tietä, hyvä paroni, rouva Desforges sanoi. -- Saanko esittää
-teille herra Octave Mouret'n joka haluaa esittää teille hartaan
-kunnioituksensa.
-
-Ja kääntyen Octaven puoleen hän lisäsi:
-
--- Herra paroni Hartmann.
-
-Vanha herra tervehti hymyillen. Tällä lyhytvartaloisella, tanakalla
-miehellä oli iso elsassilainen pää ja hiukan turpeat kasvot, joita
-vilkastutti jokaisesta suun piirteestä, jokaisesta silmäluomen väreestä
-pilkistävä älykkyys. Jo kaksi viikkoa hän oli kieltäytynyt tapaamasta
-Mouret'ta, ei siksi, että hän olisi ollut mustasukkainen, sillä
-älykkäänä miehenä hän oli jo aikoja sitten tyytynyt isällisen ystävän
-asemaan, vaan sentähden, että Mouret oli jo kolmas, jolle Henriette
-pyysi hänen suositustansa, ja hän pelkäsi joutuvansa lopulta
-naurettavaksi.
-
-Tuo hieman ivallinen hymy hänen huulillaan merkitsi siis, että joskin
-hän hyväntahtoisesti suostui näyttelemään rikkaan suosijan osaa, niin
-hän ei suostunut olemaan narrina.
-
--- Oh, herra paroni, sanoi Mouret, joka provencelaisena oli herkkä
-innostumaan. -- Kiinteistöpankin viimeinen toimenpide oli mitä
-nerokkain! Te ette voi uskoa, kuinka onnellinen ja ylpeä olen, kun saan
-puristaa kättänne.
-
--- Olette liian ystävällinen, herra Mouret, liian ystävällinen, paroni
-vastasi yhä hymyillen.
-
-Henriette ihastuksissaan että miehet tulivat niin hyvin toimeen
-keskenään, katseli kirkkain silmin vähääkään kainostelematta heitä
-siirtäen katseensa toisesta toiseen. Hän oli viehättävä avokaulaisessa
-pitsipuvussaan, joka korosti kaulan ja ranteiden hentoutta.
-
--- Hyvät herrat, hän sanoi, jätän teidät kahden, että saatte vapaasti
-keskustella. Kääntyen Pauliin, joka myös oli noussut, hän lisäsi:
-
--- Haluatteko kupin teetä, herra de Vallagnosc?
-
--- Kiitos, mielelläni, tämä vastasi.
-
-He palasivat yhdessä saliin. Kun Mouret oli asettunut äskeiselle
-paikalleen sohvaan paroni Hartmannin viereen, hän alkoi jälleen
-innokkaasti kiitellä Kiinteistöpankin toimintaa. Sitten hän ryhtyi
-puhumaan asiasta, joka sillä hetkellä täytti hänen sydämensä,
-nimittäin uudesta kadusta, joka Dix-Décembrenkadun nimisenä aiottiin
-rakentaa Réaumurinkadun jatkoksi Pörssiaukiolta Ooppera-aukiolle.
-Yrityksen tarpeellisuus oli jo puolitoista vuotta aikaisemmin
-tunnustettu julkisesti, pakkoluovutustoimikunta oli nimitetty, ja koko
-kaupunginosa odotti jännittyneenä töiden alkamista levottomana siitä
-mitkä talot oli tuomittu revittäviksi. Jo kolme vuotta Mouret oli
-toivonut suunnitelman toteutumista, aluksi sentähden, että hän
-ajatteli liike-elämän vilkastuvan, ja sittemmin sentähden, että oli
-alkanut uneksia Aarreaitan laajentamista niin suureksi, että uskalsi
-tuskin sitä itselleenkään tunnustaa. Koska Dix-Décembrenkatu oli
-suunniteltu leikkaamaan Choiseulin- ja Michodièrenkadut, hän tahtoi
-saada liikkeensä haltuun koko sen alueen, joka kolmelta puolen
-tulisi rajoittumaan näihin katuihin ja neljänneltä puolen
-Neuve-Saint-Augustininkatuun, ja hän näki jo mielikuvituksessaan uuden
-kadun varrella tavaratalonsa komean, palatsimaisen julkisivun kohoavan
-voittajana valloitetun kaupungin yli. Siitä johtui hänen harras
-toiveensa tutustua paroni Hartmanniin, sillä hän oli saanut tietää,
-että Kiinteistöpankki oli hallituksen kanssa tehdyn sopimuskirjan
-nojalla sitoutunut aukaisemaan uuden kadun, ehtona, että saisi
-omistusoikeuden kadun varrelle syntyviin uusiin tontteihin.
-
--- Te siis todellakin sitoudutte, hän sanoi tekeytyen lapsellisen
-suoraksi, -- luovuttamaan heille kadun täydessä kunnossa viemäreineen,
-jalkakäytävineen, kaasulyhtyineen? Ja korvaukseksi vaaditte vain sen
-varrella olevat tontit? Se on omituista, sangen omituista!
-
-Sitten hän siirtyi asiansa arkaluontoisimpaan kohtaan. Hän oli kuullut
-kerrottavan, että Kiinteistöpankki ostatti salaa Naisten Aarreaittaa
-ympäröivät talot, sekä ne, jotka oli määrätty revittäviksi, että myös
-ne, joiden oli määrä jäädä pystyyn. Tämä oli pannut hänet epäilemään,
-että jotakin oli tekeillä, jonkinlainen liikeyritys muodostumassa,
-mahtava kiinteistöyhtiö kenties, joka saatuaan maan haltuunsa ei enää
-suostuisi luovuttamaan sitä muille ja joka siten estäisi hänen
-laajentamissuunnitelmiensa toteutumisen. Sen vuoksi hän oli koettanut
-lähestyä paronia naisen välityksellä, tietäen että kestävin side kahden
-miehen välillä on rakastettavan naisen ystävyys. Varmaankaan paroni ei
-olisi kieltäytynyt ottamasta häntä vastaan omassa työhuoneessaankaan,
-jossa olisi voitu rauhassa keskustella, sillä hänen ehdotuksensa oli
-siksi tärkeä. Mutta Henrietten kodissa hän luotti paremmin itseensä;
-hän tiesi mikä yhdistävä ja sulattava voima on kahdelle miehelle siinä
-ajatuksessa, että he ovat saman naisen rakkaudesta osallisia. Lemmityn
-kodissa, hänen suloutta uhkuvassa läheisyydessään, hänen lempeän
-hymynsä puoltamana Mouret uskalsi luottaa onneensa.
-
--- Tehän olette ostanut Duvillard'in talon, tuon vanhan rakennuksen
-minun taloni vierestä? hän kysyi äkkiä.
-
-Paroni epäröi hetkisen; sitten hän kielsi. Mutta katsoen häntä suoraan
-silmiin Mouret rupesi nauramaan. Siitä hetkestä lähtien hän oli
-käytökseltään vilpitön, avosydäminen nuori mies, jolla ei ole mitään
-salattavaa.
-
--- Kuulkaahan, herra paroni, koska kohdalleni nyt kerran on sattunut se
-verraton onni, että olen päässyt teidän puheillenne, niin minun täytyy
-tehdä teille tunnustus... Älkää pelätkö, en minä sen tähden pyri
-uskotuksenne. Mutta tahdon kertoa teille itsestäni kaiken, sillä olen
-vakuuttunut, etten voisi uskoa salaisuuttani parempiin käsiin...
-Sitäpaitsi tarvitsen teidän neuvojanne; jo aikoja sitten olisin
-pyytänyt teiltä neuvoa, jos olisin uskaltanut.
-
-Hän teki todellakin tunnustuksen, kertoi kuinka oli alkanut ja
-jatkanut, eikä salannut edes rahapulaakaan, johon oli joutunut keskellä
-voitonriemua. Hän luetteli laajentamispuuhiaan, kertoi kuinka liike yhä
-uudelleen nielaisi voiton, kuinka liikkeen virkailijat toivat säästönsä
-hänen käytettäväkseen, kuinka talo jokaista uutta sesonkia
-suunniteltaessa pani koko pääomansa alttiiksi, niinkuin pelaaja panee
-viimeiset rahansa peliin. Mutta hän ei kuitenkaan aikonut pyytää rahaa,
-sillä hänellä oli ostajakuntaansa intoilijan usko. Korkeammalle hän
-tähtäsi. Hän uskalsi ehdottaa paronille yhtiön muodostamista.
-Kiinteistöpankki sitoutuisi kustantamaan hänelle hänen uneksimansa
-suunnattoman, palatsimaisen rakennuksen, hän sitävastoin puolestaan
-sitoutui antamaan yhtiön käytettäväksi kykynsä ja hyvässä alussa olevan
-liikkeensä. Oli vain verrattava, olivatko panokset toistensa arvoiset.
-Ja se kävi vallan helposti.
-
--- Mihin aiotte käyttää kiinteistöänne? hän kyseli itsepintaisesti. --
-On kai teillä jotakin mielessä. Mutta tiedän varmasti, ettei teidän
-suunnitelmanne vedä minun ehdotukselleni vertoja. Miettikää asiaa. Me
-rakennamme hallussanne olevalle alueelle uhkean tavaratalon. Revimme
-jotkut talot ja jotkut säilytämme. Ja siitä syntyy liike, jommoista ei
-ole ennen Pariisissa nähty, tavaratalo, joka tuottaa miljoonia.
-
-Ja hän innostui niin, ettei muistanut hillitä itseään.
-
--- Ah, hän huudahti, -- jos voisin tulla toimeen ilman teitä!... Mutta
-tehän olette jo saanut käsiinne kaikki. Ja enhän minä sitäpaitsi
-koskaan voisi hankkia tarvittavia varoja. Kuulkaa, täytyyhän meidän
-sopia asiasta... Ettehän toki murhaajaksi tahdo!
-
--- Mikä vauhti! tyytyi paroni vastaamaan. -- Mikä mielikuvitus!
-
-Hän pudisti päätään yhä hymyillen. Jos toinen kertoi hänelle
-salaisuutensa, niin ei hänen sentähden ollut pakko luovuttaa omiaan.
-Kiinteistöpankki aikoi rakentaa Dix-Décembrekadun varrelle Grand
-Hotelille kilpailijan, loistohotellin, jonka keskeinen asema vetäisi
-puoleensa ulkomaalaisia. Paroni olisi tosin hotellisuunnitelmastaan
-huolimatta voinut suostua Mouret'n ehdotukseen, sillä hänelle jäi
-sittenkin laajoja alueita muuhun käytettäväksi, mutta hän oli jo
-myöntänyt apunsa kahdelle Henrietten ystävälle ja häntä alkoi väsyttää
-hyväntahtoisen suosijan osan näytteleminen. Ja vaikka toimeliaisuus oli
-hänen ihanteensa ja hän avasi kukkaronsa kelle tahansa, jolla oli
-tarpeeksi järkeä ja rohkeutta asiansa ajamiseen, niin Mouret'n
-nerokkaasti suunniteltu ehdotus pikemmin hämmästytti häntä kuin
-miellytti. Olisi varomatonta kannattaa moista haaveilijan päähänpistoa,
-jättiläismäistä tavarataloa. Sellainen muotitavarakaupan ylenmääräinen
-laajentaminen johtaisi ehdottomasti häviöön. Sanalla sanoen, hän ei
-suostunut.
-
--- Suunnitelmanne on epäilemättä kiehtova. Mutta se on runoilijan
-tuuma... Mistä te saisitte tarpeellisen ostajakunnan täyttämään
-sellaisen tuomiokirkon?
-
-Mouret katsoi häntä hetken aikaa sanomatta mitään ikäänkuin ihmetellen
-hänen kieltäytymistään. Oliko se mahdollista? Mies, jolla oli niin
-hieno vainu, että osasi hakea rahat käsiinsä olivatpa ne kuinka syvällä
-tahansa. Ja äkkiä hän kaunopuhujan vaikuttavalla liikkeellä osoitti
-salissa hääriviä naisia ja huudahti:
-
--- Ostajakunnanko! Tuossahan se on!
-
-Laskevan auringon saliin heittämä hehkuva valo vaaleni vaalenemistaan,
-kunnes siitä ei enää ollut jäljellä kuin heikko kajastus, joka
-vähitellen hälveni silkkisistä verhoista ja huonekalujen pinnoista.
-Tänä iltahämärää ennustavana hetkenä iso huone muuttui lämpimän
-tuttavalliseksi. Herra de Boves'in ja Paul de Vallagnoscin puhellessa
-ikkunan luona, katse puistoa harhaillen, naiset olivat siirtyneet
-lähemmäksi toisiaan ja muodostivat salin keskellä ahtaan piirin, mistä
-kuului kuisketta ja naurua, innokkaita kysymyksiä ja vastauksia.
-Tunnelman oli saanut aikaan naisessa kuohuva vastustamaton kauniiden
-tavaroiden halu. Keskusteltiin vaatteista, ja rouva de Boves selitti
-muille erään tanssiaispuvun salaisuuksia.
-
--- Ensiksikin läpikuultavaa sireeninväristä harsokangasta ja sen päällä
-vanhaa alençon-pitsiä, kolmenkymmenen senttimetrin levyistä...
-
--- Niinkö, todellako! rouva Marty huokasi. -- On niitä onnellisia!
-
-Paroni Hartmann oli Mouret'n liikettä seuraten kääntänyt katseensa
-naisiin, jotka hän näki sohvalta. Hän kuunteli toisella korvallaan
-heidän puhettaan, sillä aikaa kun nuori mies yhä innokkaammin koetti
-vaikuttaa häneen selittäen juurta jaksain uudenaikaisia periaatteitaan
-muotitavarakaupan hoitamisessa. Kaupankäynnin onnistumisen ehtona oli
-hänen mielestään pääoman yhtämittainen ja jatkuva uudistaminen sekä
-tavaravaraston rahaksimuuttaminen niin usein kuin suinkin saman vuoden
-kuluessa. Kuluneena vuonna esimerkiksi hänen liikepääomansa, joka oli
-vain viisisataatuhatta frangia, oli neljä kertaa kiertänyt ja edusti
-siis kahden miljoonan ostosummaa, mitätön määrä tietysti, jonka hän
-toivoi voivansa pian kohottaa kymmenkertaiseksi, sillä hän sanoi
-varmasti tietävänsä, että muutamilla osastoilla kauppa vilkastuu
-piakkoin niin suuresti, että liikepääoma palaa viisitoista jopa
-kaksikymmentäkin kertaa samana vuotena.
-
--- Näettekö, herra paroni, koko salaisuus on siinä. Yksinkertaiselta se
-tuntuu, mutta keksittävä se kumminkin oli. Meidän ei tarvitse panna
-suuria rahoja kiertämään. Ainoa tehtävämme on saada tavarat niin pian
-kuin suinkin myydyiksi hankkiaksemme toisia ja kasvattaaksemme siten
-niin usein kuin suinkin rahoillemme korkoa. Siten voimme tyytyä
-vähäiseen voittoon. Vaikka yleiset kulumme kohoavat kuuteentoista
-prosenttiin, siis äärettömän korkealle, niin tyydymme kumminkin
-kahdenkymmenen prosentin voittoon, josta meille siis jää ainoastaan
-neljä prosenttia puhdasta tuloa. Mutta siitä karttuu lopuksi miljoonia,
-kun tavaramäärät vain ovat tarpeeksi suuria ja alati uudistettavia...
-Ymmärrättehän, eikö niin? Onhan se selvää.
-
-Paroni pudisti uudestaan päätään. Hän, joka oli suunnitellut mitä
-rohkeimpia liikeyrityksiä ja kaasuvalaistuksen ensi aikoina ajanut
-yrityksen asioita niin tavattoman uskaliaasti, että siitä vieläkin
-puhuttiin, pysyi nyt itsepintaisesti epäilevällä kannalla.
-
--- Ymmärrän kyllä, hän vastasi. -- Te myytte halvalla myydäksenne
-paljon, ja te myytte paljon voidaksenne laskea hinnan niin alhaiseksi
-kuin suinkin... Mutta myyminenhän tässä juuri on pääasia, ja,
-toistaakseni äskeisen kysymyksen, kenelle te myytte? Kuinka luulette
-saavanne tavaroillenne niin äärettömän menekin?
-
-Suuressa salissa naisten keskustelu kävi äkkiä äänekkääksi estäen
-Mouret'n jatkamasta selityksiään. Rouva Guibal väitti nimittäin, että
-olisi ollut parempi panna pitsit vain etukaistaan eikä ympäri hametta.
-
--- Olihan niitä etukaistakin aivan täynnä, sanoi rouva de Boves. --
-Harvoin näkee niin arvokasta pukua.
-
--- Kuulkaahan, virkkoi rouva Desforges, -- tulen ajatelleeksi, että
-minullakin on muutamia metrejä alençon-pitsiä... Minun täytyy hankkia
-sitä vähän lisää, kenties sitten riittää puvuksi.
-
-Äänet heikkenivät taas hiljaiseksi sorinaksi, jossa erotti hintoja,
-toisten tinkimiä, toisten korottamia. Naiset olivat täydessä
-pitsienostamistouhussa.
-
--- Kyllä myydyksi saa, kun vain osaa myydä, sanoi Mouret, kun sai
-vihdoin äänensä kuulumaan. -- Siinä me juuri olemmekin eteviä.
-
-Ja ottaen avukseen koko provencelaisen kiihkeytensä hän häikäisevällä
-kuvakielellä selitti uudenaikaisen kaupankäynnin tapaa. Ensin hän otti
-puheeksi tavaroiden paljouden ja runsaat varastot, joista ei koskaan
-puuttunut mitään, mitä kysymyksessä olevana vuodenaikana tarvittiin;
-sitten hän puhui ostajakunnasta, joka kiersi osastolta osastolle
-pysähtyen joka paikkaan, ostaen kankaan täältä, rihman tuolta,
-päällysvaatteen vähän kauempaa, pukeutuen uusiin kiireestä kantapäähän,
-innostuen ihmettelemään uutuuksia ja langeten vihdoin hyödyttömänkin
-tavaran vastustamattomasti viekoittelevaan kiusaukseen. Uudenaikaiselle
-liiketoiminnalle olivat varsin edullisia tavaroihin kiinnitetyt selvät
-hintalaput ja tästä sukkelasta keksinnöstä koko kaupankäynnissä
-tapahtunut kehitys juuri oli saanutkin alkunsa. Vanhan tai toisin
-sanoen pienimittaisen kaupankäynnin surkastuminen johtui juuri siitä,
-ettei se kyennyt kestämään taistelua hintalappujen julistamia alhaisia
-hintoja vastaan. Yleisöllä oli tilaisuus itse päätellä mitä hyötyä
-kilpailusta oli. Suurten tavaratalojen ikkunoissa näkyvät hintalaput
-määräsivät koko kaupungin hinnat. Kaikki tavaratalot laskivat hintoja
-ja möivät niin vähällä voitolla kuin suinkin. Petoksista ja kepposista
-ei ollut enää mihinkään; ei voinut esimerkiksi kiskoa kankaasta hintaa,
-joka oli sen arvoa kahta vertaa korkeampi. Jokaisen täytyi tyytyä
-määrättyyn voittoprosenttiin, joka oli kaikille tavaroille yhtä suuri,
-ja rikastuminen kävi mahdolliseksi ainoastaan sille, joka osasi
-taitavasti järjestää liikkeensä, sitä suuremmalla syyllä, kun asioiden
-ratkaisu oli yleisön omissa käsissä. Eikö se ollut ihmeellinen
-järjestelmä! Se mullisti perinpohjaisesti koko kaupankäynnin ja muutti
-Pariisin muodon, sillä se oli naisen lihasta ja verestä lähtenyt!
-
--- Nainen on minun puolellani, hittoako minä muusta, tunnusti hän
-pikaisuudessaan häikäilemättä.
-
-Tämä huudahdus sai paronin hätkähtämään. Iva katosi hänen hymystään, ja
-hän katseli nuorta miestä antautuen vähitellen hänen uskonsa valtaan ja
-tuntien häntä kohtaan hellyyttä.
-
--- Hiljaa! hän kuiskasi isällisen hyväntahtoisesti. -- He voivat
-kuulla.
-
-Mutta naiset puhuivat niin innoissaan, etteivät enää malttaneet edes
-kuunnella toisiaan. Rouva de Boves viimeisteli kuvailemaansa
-tanssiaispukua: sireenin värinen tunika siellä täällä pitsisolmukkeiden
-kohottama, kaula-aukko sangen syvälle uurrettu, ja pitsisolmukkeet
-olkapäillä.
-
--- Saattepa nähdä, että minäkin teetän itselleni sellaisen puvun, hän
-sanoi, -- eräästä silkkikankaasta...
-
--- Minä, keskeytti rouva Bourdelais, -- olen ostanut samettia,
-sattumalta tavattoman huokeata!
-
-Rouva Marty kysäisi:
-
--- Tosiaanko! Mihin hintaan?
-
-Ja sitten kaikki taas puhuivat yhteen ääneen. Rouva Guibal, Henriette,
-Blanche, kaikki he mittailivat, leikkelivät, tuhlasivat. Siinä
-heitettiin vaatevarastot sikinsokin, ryöstettiin koko tavaratalo
-tyhjäksi, sepitettiin verrattomia, kauan unelmoituja, muiden kadehtimia
-pukuja, ahmittiin hellittämättömän kiihkeästi turhamaisuuden kaikkia
-nautintoja, ikäänkuin korukankaiden lämpimänhivelevä kosketus olisi
-ollut heille elämänehto.
-
-Luotuaan silmäyksen saliin Mouret lopetti muutamin sanoin uudenaikaisen
-kauppakoneiston selittämisen lähestyen paronia ja kuiskaten jotakin
-hänen korvaansa ikäänkuin uskoakseen hänelle sydämensä salaisuuksia,
-sellaisia, joita miehet joskus uskovat toisilleen. Tärkeämpi kuin
-kaikki muut hänen esittämänsä perusteet oli kaupan menestymiselle
-naisen turhamaisuuden kiihottaminen. Tätä kaikki toimenpiteet
-tarkoittivat, varastojen pikainen rahaksimuutto, huokeat hinnat ja
-mieltä rauhoittavat hintalaput. Naisen voittamisesta tavaratalot
-kilpailivat keskenään, naiselle ne huokeiden hintojen satimia
-virittivät, häntä varten ne rakensivat huumaavia näyttelyjä. Kaikki
-tämä herätti naisessa uusia pyyteitä, nostatti uusia kiusauksia, joihin
-tämä ehdottomasti lankesi, ensin muka säästäväisyydestä huokeahintaisia
-tavaroita ostaen, sitten tyydyttääkseen sievistelyhaluaan ja lopuksi
-nainen joutui suin päin turmion kitaan. Hankkimalla itselleen
-kymmenkertaisen menekin ja tarjoamalla yleisölle yltäkylläisesti
-erilaisia tavaroita tavaratalot valmistivat yhteiskunnalle uuden
-menoerän, saattoivat yksityistaloudet hämminkiin ja saivat muodin
-keksimään yhä kalliimpia oikkuja. Ja vaikka heidän valtakunnassaan
-nainen olikin kuningatar, jonka heikkouksia kiitettiin ja
-liehakoitiin, niin itseasiassa sama nainen siinä hallitsi rakastuneena
-hallitsijattarena kauppaa käyvää kansaa, joka osasi kiristää siltä
-veripisaran jokaisesta sen oikun tyydykkeestä. Mouret'n
-naistenihailijan kohteliaisuuskaan ei voinut täydellisesti peittää
-hänen raakaa juutalaisluonnettaan, joka pystyi kauppaamaan naisen
-painon mukaan. Hän pystytti naiselle temppelin; hän antoi naiselle
-sadoittain palvelijoita polttamaan suitsukkeita ja osoittamaan uusien
-juhlameno-ohjeiden mukaan kunnioitusta; hänen kaikki ajatuksensa
-kohdistuivat yksinomaan naiseen, jolle hän hankki lakkaamatta uusia
-viehätyksiä. Ja siitä huolimatta, kun hän oli tyhjentänyt uhrinsa
-taskut ja turmellut poloisen hermot, ei hänessä ollut enää muuta
-jäljellä kuin miehessä kytevä salainen ylenkatse rakastajatarta
-kohtaan, joka tyhmyydessään antautuu hänelle.
-
--- Houkutelkaa naiset puolellenne, hän kuiskasi paronille nauraen
-julkeasti, -- niin voitte myydä vaikka koko maailman.
-
-Nyt paroni ymmärsi. Hän oli päässyt asiaan kiinni ja arvasi loput. Näin
-ritarillinen tapa petkuttaa naisia oli hänelle mieleen ja elvytti
-hänessä hänen elostelijanmenneisyytensä. Hän iski merkitsevästi silmää
-ja alkoi ihailla tuon naistensyöjäkoneen keksijää. Tepsivää tosiaankin!
-Ja kokeneena miehenä hän sanoi samaa kuin Bourdonclekin kerran oli
-sanonut:
-
--- Kyllä he vielä kostavat!
-
-Mutta Mouret kohautti ylenkatseellisesti olkapäitään. Naiset olivat
-kaikki hänen omiaan, hänen tavaraansa, kun hän sitä vastoin itse oli
-täydellisesti vapaa. Kun heillä ei enää ollut mitään annettavaa
-hänelle, ei rikkautta eikä nautintoa, heitti hän heidät kaikki läjään
-kadulle niiden käytettäväksi, joille oli jätteistä hyötyä. Se oli
-etelämaalaisen ja liikemiehen harkittua ylenkatsetta.
-
--- Ja päästäksemme loppuun, herra paroni, tahdotteko liittyä minuun?
-Onko teistä ehdottamani yhtiö mahdollinen?
-
-Paroni, joka oli jo puoleksi voitettu, ei tahtonut kuitenkaan sitoutua
-näin äkkipikaa. Hänen ihastuksensa pohjalla oli vielä vähäinen epäilys,
-ja hän aikoi antaa kiertelevän vastauksen, kun naurunpuuskien
-keskeyttämä huuto naisten puolelta säästi häneltä tämän vaivan.
-
--- Herra Mouret! Herra Mouret! kuului salista.
-
-Ja kun Mouret kiusaantuneena ei ollut kuulevinaan, rouva de Boves nousi
-tuoliltaan ja tuli pienen salin ovelle sanoen:
-
--- Teitä kaivataan, herra Mouret. Ei ole lainkaan kohteliasta hautautua
-tällä tavalla nurkkiin keskustelemaan liikeasioista.
-
-Silloin Mouret päätti luopua. Nuhteettoman kohteliaasti hän nousi
-teeskennellen ihastusta, mistä paroni oli aivan ihmeissään. He menivät
-yhdessä suureen saliin.
-
--- Olen käytettävänänne, hyvät naiset, Mouret sanoi hymyhuulin
-astuessaan saliin.
-
-Äänekkäät mieltymyksen huudahdukset kajahtivat häntä vastaan. Hänen
-täytyi siirtyä lähemmäksi, ja naiset valmistivat hänelle paikan
-piirissään. Aurinko oli nyt laskeutunut puutarhan puiden taa, ja hieno
-varjo himmensi avaran huoneen. Oli käsillä iltahämärän suloisesti
-raukaiseva hetki, joka alkaen siitä kun päivä ulkona sammuu ja kestäen
-siihen kun lamput sisällä sytytetään antaa pariisilaisten asuntoihin
-kodin tutun ja lempeän leiman. Herrat de Boves ja Vallagnosc seisoivat
-yhä ikkunan luona, ja heidän pitkät varjonsa näkyivät mustina
-lattiamatoilla. Päivän viimeisen valon kirkastaman toisen ikkunan
-edessä seisoi laiha, opettajatoimen hivuttama herra Marty, joka hetki
-sitten oli saapunut huomiota herättämättä, mitättömän näköisenä ja
-ahtaaksi käyneessä, mutta siistissä vierailutakissaan, ja kuunteli
-kiusaantuneena naisten pukuja koskevaa juttelua.
-
--- Yhäkö te aiotte avata maanantaina uuden myyntinäyttelynne? kyseli
-rouva Marty.
-
--- Tietysti, Mouret vastasi huilunheleällä näyttelijänäänellä, jolla
-hän puhutteli aina naisia.
-
--- Tiedättekö, että aiomme kaikki käydä siellä, pisti Henriette
-väliin... -- Sanotaan, että teillä on suunnitteilla ihmeitä.
-
--- Oh, eihän toki ihmeitä, Mouret sanoi vaatimattomaksi tekeytyen. --
-Koetan vain voimieni mukaan olla teidän kiitoksenne arvoinen.
-
-He ahdistivat häntä kysymyksillään. Rouva Bourdelais, rouva Guibal,
-Blanchekin tahtoi tietää.
-
--- Kas niin, kertokaa nyt meille mitä kaikkea siellä tulee olemaan,
-rukoili rouva de Boves. -- Aivanhan me kuolemme uteliaisuudesta.
-
-He olivat kerääntyneet hänen ympärilleen, kun Henriette huomautti,
-ettei Mouret ollut juonut edes teetä. Voi, poloista! Neljä naista
-tarjoutui heti palvelemaan häntä, ehtona kumminkin, että hän sen
-jälkeen suostuisi vastaamaan. Henriette kaatoi teen kuppiin, jota rouva
-Marty piteli, kun taas rouva de Boves ja rouva Bourdelais kilpailivat
-kunniasta panna siihen sokeria. Kun hän oli kieltäytynyt istuutumasta
-ja tyhjensi hitaasti kuppiaan seisoen keskellä heidän piiriään, he
-tulivat aivan lähelle häntä kytkien hänet ahtaaseen hamekehään ja
-katselivat häneen loistavin silmin ja hymysuin.
-
--- Entä silkkinne, paris-bonheurinne, josta kaikki puhuvat? sanoi rouva
-Marty kärsimättömänä.
-
--- Oh, vastasi Mouret, -- tavattoman hyvää tavaraa, notkeata, sitkeää
-ja kestävää... Saattepa nähdä, hyvät naiset. Muualla sitä ei myydäkään
-kuin meillä, sillä meillä on yksinomainen oikeus siihen.
-
--- Todellako! Taatusti hyvää silkkiä, viisi frangia kuusikymmentä
-metri! rouva Bourdelais sanoi innoissaan. -- Sehän on vallan
-uskomatonta!
-
-Siitä lähtien kun sanomalehdissä oli ilmoitettu tätä silkkiä, se oli
-näiden naisten jokapäiväisessä elämässä saanut tärkeän sijan. Sitä
-ajateltiin ja siitä puheltiin, sitä odotettiin ja epäiltiin. Tavassaan
-ahdistaa nuorta miestä uteliailla kysymyksillä kukin naisista paljasti
-oman ostajaluonteensa: rouva Marty oli tuhlaamishimon valtaama ostaja,
-joka osti kaiken Naisten Aarreaitasta, valitsematta, mitä vaan eteen
-sattui; rouva Guibal käveli siellä tuntikausia ostamatta koskaan
-mitään, hänelle pelkkä katseleminen tarjosi jo yltä kyllin nautintoa;
-rouva de Boves kurkotti alituisessa rahapulassaan liian korkealle
-tuskastuen lopuksi tavaroihin, joita ei voinut saada; rouva Bourdelais
-oli käytännöllinen ja tarkka porvariskodin emäntä, joka meni aina
-suoraan alennusmyyntipaikkoihin tehden ostoksensa hätäilemättä ja niin
-taitavasti, että suuret tavaratalot todellakin säästivät hänelle paljon
-rahaa. Henriette taas oli sangen tarkka puvuissaan, osti suurista
-tavarataloista vain vähäpätöisempiä tavaroita, käsineitä,
-trikootavaroita ja yksinkertaisempia liinavaatteita.
-
--- On meillä muitakin kankaita, hämmästyttävän huokeita laatuunsa
-nähden, Mouret jatkoi sointuvalla äänellä. -- Tahtoisin suositella
-teille varsinkin cuir-d'orin taftiamme, harvinaisen kiiltävää
-kangasta... Puolisilkkikankaissa on myös tänä vuonna hyvin hienoja
-malleja, valikoimalla valittuja tuhansista hankkijallemme tarjotuista
-näytteistä, ja mitä sametteihin tulee, meillä on mitä runsain valikoima
-kaikkia värivivahteita... Voin myös kertoa teille, että tänä vuonna
-tullaan käyttämään paljon verkaa. Saattepa nähdä matelassée kankaitamme
-ja seviottejamme... Naiset eivät keskeyttäneet enää, supistivat vain
-kehänsä yhä ahtaammaksi, ja hymyn vaimetessa puoliavoimilla huulilla
-kurkottivat yhä enemmän kaulaansa ikäänkuin koko heidän olentonsa olisi
-pyrkinyt lähestymään lumoojaa. Heidän silmänsä himmenivät, ja kylmät
-väreet puistattivat heitä. Mutta huolimatta naisten hiuslaitteista
-kohoavista päihdyttävistä tuoksuista Mouret ei hetkeksikään menettänyt
-voittajan tyyntä varmuutta. Vähän väliä hän keskeytti puheensa
-nielaistakseen pienen kulauksen teetä, minkä tuoksu viilensi noita
-liian voimakkaita tuoksuja, joissa oli hieman pedon kirpeyttä.
-Tuollaista itsehillintää katsellessaan paroni Hartmann, joka ei
-kääntänyt silmiään Mouret'sta, tunsi ihailunsa vain kasvavan.
-Verratonta kylmäverisyyttä tuo veitikka osoitti käyttäessään noin
-naista leikkikalunaan vähääkään huumaantumatta hänen viehätyksestään.
-
--- Vai verkaa siis tullaan käyttämään, toisti rouva Marty, jonka kasvot
-kävivät melkein kauniiksi miellyttämisenhalusta. -- Täytyy miettiä.
-
-Rouva Bourdelais, jonka katse oli yhä selkeä, sanoi vuorostaan:
-
--- Eikö teillä ole torstaina jäännösmyynti?... Odotan siksi. Minullahan
-on koko lapsilauma vaatetettavana.
-
-Ja kääntäen vaaleatukkaisen päänsä Henrietteä kohti hän kysyi:
-
--- Sauveurillako teetät yhä pukusi?
-
--- Hyvä Jumala, täytyyhän minun, tämä vastasi. -- Sauveur on hyvin
-kallis, mutta hän on Pariisissa ainoa, joka saa puvun istumaan... Ja
-sitten, sanoipa herra Mouret mitä hyvänsä, niin hänellä on sittenkin
-kauneimmat mallit. Sen sievempiä ei löydä mistään. Minä en sietäisi
-nähdä pukujani joka naisen yllä.
-
-Mouret hymyili salaperäisesti. Sitten hän ilmoitti, että rouva Sauveur
-osti kankaansa häneltä. Epäilemättä hän osti suoraan tehtailijoiltakin
-muutamia malleja, joiden omistusoikeuden hän lunasti itselleen, mutta
-mitä esimerkiksi mustiin silkkikankaisiin tuli, niin rouva Sauveur
-väijyi alati Aarreaitan tilapäismyyntejä, joista hän osti tukuttain
-kankaita myydäkseen ne sitten kaksi, jopa kolmekin kertaa kalliimmalla.
-
--- Olenkin aivan varma siitä, että hänen hankkijansa vievät meiltä
-paris-bonheurimme. Miksi he menisivät ostamaan tehtaista, kun hinta
-siellä on korkeampi. Sillä, kunniani kautta, me myymme tappiolla.
-
-Tämä oli naisille liikaa. Ajatus, että heille tarjottiin tappiolla
-myytyjä tavaroita, lisäsi heissä naisen synnynnäistä ahneutta, minkä
-johdosta ostamisen nautinto on hänelle kahta vertaa suurempi, kun hän
-luulee varastavansa kauppiaalta hänen voittonsa. Mouret tiesi kyllä,
-etteivät naiset tämän kuultuaan jaksaneet enää vastustaa huokeiden
-hintojen kiusausta.
-
--- Mehän myymme kaiken ilmaiseksi, hän jatkoi nauraen ja kääntyen
-ottaakseen rouva Desforges'in pikku pöydälle jääneen viuhkan. -- Tämä
-viuhka esimerkiksi. Mitä sanoittekaan sen maksaneen?
-
--- Pitsi kaksikymmentäviisi frangia ja valmistaminen kaksisataa, sanoi
-Henriette.
-
--- No niin, pitsi ei ole kallis. Ja kumminkin meillä myydään samaa
-pitsiä kahdeksallatoista... Mitä tekopalkkaan tulee, hyvä rouva,
-niin sehän on kerrassaan varkautta. Minä en uskaltaisi vaatia
-yhdeksääkymmentä frangia enempää.
-
--- Sanoinhan sen! huudahti rouva Bourdelais.
-
--- Yhdeksänkymmentä frangia, kuiskasi rouva de Boves. -- Ei voi olla
-ostamatta, ellei ole aivan keppikerjäläinen.
-
-Hän oli ottanut uudelleen viuhkan ja tutki sitä tarkasti tyttärensä
-Blanchen kanssa. Toivoton himo, jota hänen oli mahdotonta tyydyttää,
-heitti heijastuksensa hänen isoille, säännöllisille kasvoilleen ja
-suuriin, raukeisiin silmiinsä. Sitten viuhka toistamiseen kiersi
-kädestä käteen aiheuttaen huomautuksia ja huudahduksia. Herrat de Boves
-ja Vallagnosc olivat palanneet ikkunan luota. Edellisen asettuessa
-entiselle paikalleen rouva Guibalin taa, jonka pitsikaulusta hän
-tarkasteli luopumatta nuhteettomasta virkamiehenryhdistään, nuori mies
-kallistui Blanchea kohti koettaen keksiä jotakin miellyttävää
-sanottavaa.
-
--- Eikö teistä, neiti, musta pitsi valkeaa norsunluuta vasten näytä
-synkältä? hän kysyi viuhkaa tarkoittaen.
-
--- Oh, vastasi Blanche, vähääkään punastumatta,
-pyöristymiseen taipuvaiset kasvot aina yhtä vakavina, -- minä
-uneksin helmiäisvartisesta valkeasta sulkaviuhkasta. Olen nähnyt
-sellaisen. Se oli niin neitseellisen hieno!
-
-Herra de Boves, joka epäilemättä oli huomannut vaimonsa viuhkaan
-kiintyneen tuskastuneen katseen, sekaantui vihdoin hänkin keskusteluun
-sanoen rouva Guibalille:
-
--- Tuollaiset leikkikalut eivät kestä mitään.
-
--- Sanokaa muuta! vastasi punatukkainen kaunotar nyrpistäen huuliaan ja
-tekeytyen välinpitämättömäksi. -- Minä en saa muuta tehdä kuin
-korjauttaa viuhkaani. Oikein väsyttää.
-
-Jo vähän aikaa rouva Marty oli kiihtyneenä keskustelusta käännellyt
-kuumeisesti käsissään punaista laukkuaan. Hän ei ollut vielä näyttänyt
-ostoksiaan, ja häntä poltti kiihkeä halu levittää ne muidenkin
-katseitten hekumaksi. Äkkiä hän unohti miehensä läsnäolon ja otti
-laukustaan muutamia metrejä pahvipalan ympäri käärittyä kapeaa pitsiä.
-
--- Tätä pitsiä ostin tytärtäni varten, eikö se ole herttaista... Frangi
-yhdeksänkymmentä.
-
-Pitsi kulki kädestä käteen. Naiset ihmettelivät, ja Mouret väitti
-myyvänsä koristepitsit tehtaanhintaan. Rouva Marty oli sulkenut
-laukkunsa, ikäänkuin piilottaakseen tavarat, joita ei näyttäisi. Mutta
-pitsin osaksi tullut yleinen ihailu sai hänet uudelleen luopumaan
-varovaisuudesta, ja hän veti esiin nenäliinan.
-
--- Entä tämä nenäliina, hän sanoi. -- Todellista brysselinpitsiä,
-ystäväni... Aivan harvinaisen hienoa! Kaksikymmentä frangia.
-
-Ja sen jälkeen laukku vaikutti tyhjentymättömältä. Rouva Marty punastui
-ilosta näyttäessään uudet tavaransa kainostellen kuin vaatteitaan
-riisuva ujouden viehätyksen kaunistama nainen. Oli kaulaliina
-espanjalaisesta silkkipitsistä, kolmekymmentä frangia; sitä hän ei
-ollut tahtonut ostaa, mutta myyjä oli väittänyt hänelle, että se oli
-viimeinen ja että hinta nousisi pian. Oli harso, chantillyn kudosta,
-hiukan kallis tosin, viisikymmentä frangia. Jos hän ei itse voinut
-käyttää sitä, niin saattoihan hän tehdä siitä jotakin tyttärelleen.
-
--- Voi hyvä Jumala, kuinka pitsit ovat kauniita! toisti hän
-hermostuneesti. -- Kun niihin kerta takertuu, voisi ostaa koko
-myymälän.
-
--- Mitä tämä sitten on? rouva de Boves kysyi tarkastaen guipure-pitsiä.
-
--- Sekö, vastasi toinen, se on välipitsiä... Ostin sitä
-kaksikymmentäkuusi metriä. Yhdestä frangista metri, ymmärtääkö sitä
-kukaan!
-
--- Niinkö, sanoi rouva Bourdelais hämmästyneenä. -- Mutta mitä aiotte
-tehdä siitä?
-
--- En tosiaankaan tiedä... Mutta malli oli minusta niin soma!
-
-Silloin kohottaessaan silmänsä hän kohtasi miehensä kauhistuneen
-katseen. Miesparka oli käynyt vieläkin kalpeammaksi, ja koko hänen
-olemuksensa ilmaisi tukahdutettua tuskaa, köyhän miehen epätoivoa tämän
-nähdessä vaivalla ansaitut rahansa täysin käsin tuhlatuiksi. Jokainen
-uusi pitsinkappale oli hänelle uusi tappio, merkitsi hänelle
-koulutyössä kuluvia raskaita päiviä, tuntiopettajan pitkiä jalkamatkoja
-likaisilla kaduilla, jokapäiväisen elämän yhtämittaista raatamista ja
-alituisessa rahanpuutteessa olevan kodin helvettiä. Hänen katseensa
-kauhun nähdessään rouva Marty tahtoi kätkeä ostoksensa takaisin
-laukkuunsa ja tapaili vapisevin sormin nenäliinaa, harsoa, pitsejä,
-hermostuneesti nauraen ja sopertaen:
-
--- Antakaahan tänne, ettei mieheni taas tarvitse torua... Vakuutan
-sinulle, ystäväni, että sittenkin olen ollut sangen järkevä, sillä
-siellä olisi ollut saatavana erästä pitsiä, oh, ihmeellistä!
-Viiteensataan frangiin!
-
--- Miksi ette ostanut? rouva Guibal kysyi välinpitämättömästi. -- Onhan
-herra Marty miehistä kohteliain.
-
-Opettajan täytyi kumartaa ja sanoa, ettei hän mitenkään tahtonut
-rajoittaa vaimonsa vapautta. Mutta kun hän ajatteli vaaraa, joka
-viisisataa maksavan pitsin muodossa oli ollut vähällä kohdata häntä,
-hän tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitään. Ja kun hän
-kuuli Mouret'n väittävän, että suuret tavaratalot lisäsivät tuntuvasti
-alhaisemman porvariston tuloja, hän singautti tätä kohti julmistuneen
-katseen, vihan iskemän nuolen, johon arkaluontoisen täytyy turvautua,
-kun hän ei uskalla kuristaa vihamiestään.
-
-Mutta naiset eivät hellittäneet, kun kerran olivat päässeet
-mieliaiheeseensa. Vastustamatta he antautuivat hurmattaviksi.
-Pitsikääröt aukenivat, lainehtivat kiehkuroina toiselta toiselle,
-kiinnittivät heidät yhteiseen harrastukseen ja kietoivat heidät
-verkkojensa silmukoihin. Naiset hivelivät polvillaan noita ihmeellisiä
-kudoksia, joihin heidän sormensa väkisinkin eksyivät. Ja yhä
-ahtaammalle he sulkivat Mouret'n kehäänsä, yhä hartaammin he jatkoivat
-kyselyään. Huoneen jatkuvasti hämärtyessä Mouret'n täytyi joskus
-kumartua niin syvään tutkiakseen jotakin erityistä pitsikudosta, että
-hän sattui hipaisemaan parrallaan naisten hiuksia. Mutta huolimatta
-iltahämärän suloisesta veltostuttavasta hekumasta, hurmaantumatta
-naisten olkapäistä lähtevistä tuoksuista hän yhä valeihastuksensa alla
-säilytti hallitsevan asemansa. Nainen hän oli itsekin aistiensa ja
-luonteensa notkeuden puolesta, ja osasi arvata salaisimmatkin naisten
-sielussa piilevät pyyteet, ja lumottuina nämä antautuivat hänelle, kun
-hän sitä vastoin rehenteli korkealla valtaistuimellaan naishelyjen
-itsevaltiaana kuninkaana. Pimenevässä salissa äänet sortuivat
-kuiskeeksi, puoleksi sammuneiksi huokauksiksi, joista tuon tuostakin
-erotti:
-
--- Oh, herra Mouret! Herra Mouret!
-
-Päivän kalpeat heijastukset haihtuivat huonekalujen pronssikoristeista.
-Naisten ryhmä Mouret'n ympärillä hämmentyi pimeässä entistä enemmän.
-Pitsit yksin kuulsivat valkeana lumena heidän tummien kankaiden
-verhoamilla polvillaan, jotka tuntuivat pyrkivän notkistumaan
-epäjumalan eteen. Teekannun kyljessä tuikki viimeinen väike palaen
-pirteästi kuin yölamppu tässä teehöyryn tuoksuttamassa huoneessa. Mutta
-yhtäkkiä palvelija toi huoneeseen kaksi lamppua ja lumous hälveni. Sali
-heräsi vilkkaana ja iloisena. Rouva Marty sulki pitsit takaisin
-laukkuunsa, rouva de Boves söi vieläkin leivoksen, ja Henriette, joka
-oli noussut, puheli hiljaa paronin kanssa ikkunasyvennyksessä.
-
--- Hän on erittäin miellyttävä, paroni sanoi.
-
--- Niin, todellakin! Henriette huudahti ilmaisten tahtomattaan
-tunteittensa salaisuuden.
-
-Paroni hymähti niinkuin isä tyttärelleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun
-Henriette oli näyttänyt niin rakastuneelta, mutta paroni ei siitä
-loukkaantunut, sillä lapsellisuuksien aika oli jo aikoja sitten hänellä
-ohi. Säälien entistä rakastettuaan, joka oli joutunut tuon ulkoa niin
-lempeän, mutta sisältä hyydyttävän kylmän veijarin käsiin, hän luuli
-velvollisuudekseen varoittaa tätä ja sanoi kuin piloilla:
-
--- Varokaa, ystäväni! Hän syö teidät kaikki suuhunsa.
-
-Mustasukkaisuuden liekki leimahti Henrietten kauniissa silmissä, sillä
-hän arvasi olleensa Mouret'lle vain välikappale, tämän pyrkiessä
-paronin ystävyyteen. Ja hän vannoi tekevänsä tuon miehen hulluksi
-rakkaudesta, tuon miehen, jonka lyhytaikainen hellyys hajosi kuin
-tuuleen heitetyn laulun kaiku.
-
--- Oh, hän vastasi, vuorostaan muka leikkiä laskien, -- ainahan karitsa
-lopuksi syö suden.
-
-Silloin paroni rohkaisi häntä huvittuneena päännyökkäyksellä. Kenties
-Henriette olikin se nainen, joka oli kostava toisten puolesta.
-
-Kun Mouret toistettuaan Vallagnoscille, että tämän oli välttämättä
-käytävä katsomassa konetta, tavarataloa, lähestyi paronia
-hyvästelläkseen, tämä pidätti hänet ikkunasyvennykseen pimeään
-peittyneen puiston eteen. Nähtyään äsken Mouret'n naisten piirissä hän
-taipui vihdoin ja uskalsi luottaa. Hetken aikaa he keskustelivat
-hiljaa. Sitten pankinjohtaja sanoi:
-
--- No niin, sittenpä nähdään... Asia on päätetty, jos myyntinne
-maanantaina saavuttaa ennustamanne...
-
-He puristivat kättä, ja Mouret poistui ihastuneen näköisenä, sillä
-hänelle ei päivällinen maistunut, ellei hän päässyt pistäytymään ensin
-Naisten Aarreaittaan tarkastamaan päivän tulot.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Maanantaina, lokakuun 10:ntenä, kirkas aurinko lävisti voitollisena
-harmaat pilvet, joiden peitossa taivas oli jo viikon ajan piillyt.
-Pitkin yötä oli vielä sataa tihuuttanut ja kadut olivat täynnä lokaa.
-Mutta päivän sarastaessa pilviä hajottavat tuulet olivat kuivanneet
-katukäytävät, ja taivas kaareutui sinisenä ja selkeänä kuin keväällä.
-
-Jo kahdeksasta lähtien aamuauringon kultaama Naisten Aarreaitta leimusi
-juhlapuvussaan talvivarastonäyttelyn avaamispäivänä. Lippuja liehui
-ovella, villakangaskaistaleet pieksivät ilmaa ja niiden pauke täytti
-Gaillonin aukion maalaisjuhlan riemuitsevalla melskeellä. Aukion
-kulmaan päättyvien katujen varsilla olevat näyteikkunat tarjosivat
-katsojalle mahtavia rakennelmia, joiden kirjavaa komeutta ikkunalasien
-puhtaus yhä lisäsi. Siinä puhkesi kadun iloksi tuhatvärisiä
-silmänherkkuja, kokonainen tulvillaan oleva juhlapöytä, jossa oli
-ohikulkijoiden katseille yltäkyllin tyydykettä.
-
-Mutta tavaratalon sisällä oli vielä hiljaista; silloin tällöin saapui
-kiireinen ostaja, naapuriston emännöitsijä tai joku iltapäivän
-väentungosta pelkäävä rouva. Liehuvien lippujensa takana tavaratalo
-kiillotettuine parkettilattioineen ja täyteen sullottuine osastoineen
-tuntui odottavan aseet ojossa, valmiina ostajakunnan hyökkäyksien
-varalta. Varhaiset kävelijät riensivät pysähtymättä ohi, tuskin
-katsahtivatkaan siihen. Neuve-Saint-Augustininkadulla, johon ajoneuvot
-pysähtyivät, ei vielä yhdeksän aikana ollut kuin kahdet vaunut.
-Kaupunginosan asukkaat, pikkukauppiaat varsinkin, ryhmittyivät oville
-ja katukäytävien kulmiin ihmetellen viirien ja töyhtöjen paljoutta
-katsellen nenä pystyssä ja tehden katkeria huomautuksia. Varsinkin
-heitä suututtivat Michodièrenkadulla, lähettämön edessä odottavat
-tavaravaunut, loistaviksi maalatut, punaiset ja keltaiset kuviot
-vihreällä pohjalla, joiden kiiltävän uudet pinnat hohtivat
-auringonpaisteessa kullalta ja purppuralta. Tällaisia vaunuja
-Mouret'lla oli neljät, ja kaikki oli maalattu uudelleen tilaisuutta
-varten, kyljissä oli liikkeen nimi suurin kirjaimin ja keskellä kattoa
-korkea kilpi, jossa kerrottiin talvinäyttelyn avaamisesta. Vastapäätä
-olevan puotinsa ovelta Baudu katseli vihasta kalpeana, miten vaunut
-sullottiin edellisestä illasta jääneitä tavaralähetyksiä täyteen ja
-miten ne sitten lähtivät liikkeelle komeiden hevosten vetäminä. Aina
-bulevardille asti hän seurasi katseellaan näitä päivänpaisteessa
-säihkyviä, vieriviä ilmoitustauluja, jotka lähtivät Pariisin kaikille
-kulmille julistamaan Naisten Aarreaitan vihattua nimeä.
-
-Vähitellen ajurinvaunuja alkoi tulla ja pysähtyä riviin. Joka kerta kun
-uusi ostaja saapui, ovikäytävässä seisovat, tavaratalon livreehen
-puetut palveluspojat -- takki ja housut vihreät, liivit puna- ja
-keltaraitaiset -- riensivät kadulle. Isä Jouve, virastaan eronnut
-kapteeni, pitkä takki yllä, kaulassa valkea solmuke ja rinnassa
-arvokkaana kilpenä loistava mitali, kunniamerkki pitkästä ja
-nuhteettomasta palveluksesta, otti asiakkaan vastaan vakavan
-kohteliaasti ja kumartui selittämään eri osastoja. Sitten tulija
-päästettiin eteishalliin, joka oli sisustettu itämaiseksi saliksi.
-
-Jo heti sisään astuessa oli siis ihailemisen aihetta, jonka vaikutus ei
-mennyt hukkaan kenenkään kohdalla. Mouret oli itse keksinyt tämän
-yllätyksen. Hän oli tuottanut sangen edullisilla ehdoilla itämailta
-suuren valikoiman mattoja, sekä vanhan- että uudenmallisia, joita tähän
-asti oli ollut myytävinä ainoastaan harvinaisuuksien kauppiailla sangen
-korkeaan hintaan. Näille hän toivoi suurta menekkiä, ja hän möi ne
-melkein ostohinnasta, sillä hänelle niiden pääasiallinen tarkoitus oli
-tavaratalon koristaminen ja taiteenihailijoiden houkutteleminen. Tämä
-itämainen sali näkyi Gaillonin aukion keskipalkoille asti. Se oli
-kokonaan matoista ja verhoista rakennettu, ja Mouret oli itse johtanut
-niiden ripustamista paikoilleen. Kattoa verhosivat smyrnalaiset matot,
-joiden monimutkaiset mallit kasvoivat esiin punaiselta pohjalta. Seinät
-olivat oviverhojen peitossa. Oli vihreä-, kelta- ja punaraitaisia
-syyrialaisia ja karamanilaisia verhoja, vähempiarvoisia Diarbekirin
-mattoja, karkeapintaisia kuin paimenpuvut, kaitoja Ispahanin, Teheranin
-ja Kermanin mattoja, leveämpiä kukikkaita mattoja Sumakasta ja
-Madrasista täynnä oudonmuotoisia pioneja ja palmuja, mielikuvituksen
-lumotuista puutarhoista poimittuja. Maassa oli lattiamattoja, pehmeitä
-kuin turkikset, keskellä agralainen matto, erinomaisen hieno
-malliltaan, keskus oli valkea ja leveät reunat vaaleansinipohjaisia
-mielikuvituksellisin sinipunervin koukeroin. Joka paikassa oli
-ihmeellisiä kudonnaisia: Mekan samettimaisen häiveisiä mattoja,
-rukousmattoja Daghestanista vertauskuvallisine kuvioineen, Kurdistanin
-kukkakirjaisia mattoja ja vihdoin eräässä nurkassa halpahintaisten
-mattojen pino, Gheurdesin, Coulan ja Kircheerin mattoja viidestätoista
-frangista alkaen. Tähän muhkeaan passan telttaan, jossa huonekaluina
-oli kamelintyynyistä rakennettuja nojatuoleja ja sohvia, toiset
-ruudullisia, toiset maalaisruusuilla kirjailtuja, tuntuivat itämaat
-levittäneen kaiken komeutensa, Turkki, Arabia, Persia, Intia olivat
-siellä edustettuina. Palatsit oli tyhjennetty, moskeijat ja basaarit
-riistetty aarteista puhtaiksi. Tummennut kulta vallitsi vanhojen
-mattojen kuluneissa muodoissa, joiden vaalenneissa vivahduksissa oli
-rauenneen hiilloksen himmeää hehkua ja vanhojen mestarien paahtunutta
-väriä. Tämä barbaarinen taide huokui itämaiden näkyjä vahvan tuoksun
-ohella, jonka vanhat villakankaat olivat tuoneet muassaan auringon ja
-syöpäläisten maista.
-
-Kun Denise, joka juuri sinä päivänä astui palvelukseen, tuli tähän
-saliin, hän pysähtyi hämmästyneenä ovelle ihmetellen eteishallin outoa
-asua ja uskaltamatta mennä edemmäksi haaremin tapaan sisustettuun
-huoneeseen. Erään palveluspojan täytyi lähteä näyttämään hänelle tietä
-ullakolle ja luovuttaa hänet siellä makuuhuoneiden hoitajan ja
-siivoojan rouva Cabinin käsiin; tämä osoitti hänelle asunnoksi huoneen
-n:o 7, johon hänen matkakirstunsa jo oli tuotu. Huone oli ahdas kammio,
-viettävän, ikkunan puhkaiseman katon alla, ja sen kalustona oli pieni
-vuode, pähkinäpuinen kaappi, pukeutumispöytä ja kaksi tuolia. Ullakolla
-oli pitkänä jonona kaksikymmentä yhtäläistä pientä kammiota, joista
-johti ovi pitkään, keltaiseksi maalattuun luostarimaiseen käytävään.
-Talon kolmestakymmenestäviidestä tytöstä nukkui näissä ne
-kaksikymmentä, joilla ei ollut Pariisissa sukulaisia; muut asuivat
-kaupungilla, muutamat keksittyjen tätien tai serkkujen luona. Heti
-huoneeseen tultuaan Denise riisui köyhän, harjaamisesta kuluneen mustan
-pukunsa paikattuine hihoineen, ainoan, minkä hän oli Valognes'ista
-tuonut mukanaan, ja puki ylleen osastonsa mustan silkkipuvun, joka oli
-korjattu häntä varten ja odotti vuoteella. Puku oli vieläkin liian
-väljä ja kohosi olkapäistä. Mutta Denise oli niin hätääntynyt, ettei
-joutanut ajattelemaan sellaisia pikkuasioita. Hän ei ollut koskaan
-ennen käyttänyt silkkipukua. Kun hän laskeutui portaita mennäkseen
-osastolleen ja näki hameen välkkyilevän, hän ujosteli juhlallista
-pukuaan ja häpesi kankaan kahinaa.
-
-Tullessaan osastolle hän kuuli että siellä riideltiin. Clara vakuutti
-kimeällä äänellä:
-
--- Aivan varmaan, rouva, minä saavuin ennen häntä.
-
--- Se ei ole totta, väitti Marguerite vastaan. -- Hän tyrkkäsi minua
-ovella, mutta minä olin jo toisella jalallani astunut saliin.
-
-Oli kysymys palvelusvuoroista. Myyjättäret kirjoittivat sitä mukaa kun
-saapuivat nimensä kivitaululle, ja näin syntynyt luettelo määräsi
-jokaiselle oman vuoronsa palvella asiakkaita. Heti kun joku oli
-suorittanut asiakkaansa asiat, hän riensi uudestaan merkitsemään
-nimensä viimeiseksi luetteloon. Näistä vuoroista tytöt nyt riitelivät,
-ja Aurélie rouva päätti lopulta, että Marguerite oli oikeassa.
-
--- Aina minulle tehdään vääryyttä, Clara mutisi vihoissaan.
-
-Mutta Denisen astuessa sisään riitakumppanit leppyivät heti. He
-katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. Voi raukan pukua. Ujoudesta
-jäykkänä Denisekin meni kirjoittamaan nimensä luetteloon kaikkein
-viimeiseksi. Aurélie rouva katseli häntä levottomana eikä voinut olla
-sanomatta:
-
--- Mutta, ystäväni, teitähän sopisi kaksi tuohon pukuun. Se on
-välttämättä pienennettävä... Ja sitten, ettehän te osaa pukeutua!
-Tulkaa tänne, korjaan vähän asuanne.
-
-Hän vei Denisen kahden vaatteita täyteen sullotun kaapin välissä olevan
-suuren peilin eteen. Huone, jonka kaikki seinät olivat tällaisia
-peilejä ja kaappeja täynnä, muistutti punapohjaisine kukikkaine
-plyyssiverhoineen ja veistettyine tammipaneeleineen hotellin salia. Ja
-yhä enemmän ravintolamaisuus johtui mieleen, kun näki silkkipukuiset ja
-hymyhuuliset myyjättäret, jotka asiakkaiden mieliksi alinomaa häärivät
-uskaltamatta istuutua ostajien käytettäviksi varatuille tuoleille,
-vaikka niitä oli koko tusina. Jokaisen tytön rinnassa oli napinreikään
-pistettynä lyijykynä, terä ylöspäin, ja taskussa puoleksi näkyvissä
-tarkistusvihko, joka muodosti valkean täplän mustalle kankaalle. Jotkut
-koettivat sormuksilla, rintaneuloilla, kaulaketjuilla ja muilla
-koristeilla elävöittää pukunsa yksitoikkoisuutta, mutta varsinkin he
-kilpailivat hiuslaitteiden komeudesta kähertäen ja järjestäen hiuksensa
-mitä monimutkaisemmin, palmikoille, kiharoille ja koukeroille.
-
--- Vetäkää toki vyö kireämmäksi edestä, sanoi Aurélie rouva. Noin, ette
-edes näytä enää kyttyräselkäiseltä... Entä hiuksenne! No, jo te osaatte
-hapsenne pörröttää! Ja kaunis tukka teillä olisi, jos tahtoisitte.
-
-Denisessä ei tosin muuta kaunista ollutkaan kuin paksu, tuhkanvaalea
-tukka, joka irralla ollessaan valui nilkkoihin asti ja jonka saaminen
-kampaukselle oli hyvin vaivalloista niin että hänen täytyi tyytyä
-nostamaan se paksupiikkisellä sarvikammalla solmuksi niskaan. Clara,
-jota hiukset suututtivat, oli nauravinaan niille, kun ne muka eivät
-taipumattoman vallattomina pysyneet kunnollisessa solmussakaan, ja hän
-viittasi luokseen erään valkovaateosaston myyjättären, jolla oli
-leveät, mutta miellyttävät kasvot. Nämä kaksi naapuriosastoa olivat
-alituisessa riidassa keskenään, mutta joskus myyjättäret suvaitsivat
-yhdessä pilkata muita.
-
--- Neiti Cugnot, katsokaa tuota harjaa, nauroi Clara, jota Marguerite
-tyrkkäsi kyynärpäällään ollen hänkin nauravinaan menehtyäkseen.
-
-Mutta valkovaateosaston myyjätär ei ollut naurutuulella. Hän oli jo
-jonkin aikaa katsellut Deniseä, ja hänelle oli johtunut mieleen, mitä
-hän itse oli saanut kestää palveluksensa ensi kuukausina.
-
--- Niin, eihän sitä kaikilla sellaista harjaa ole, vastasi hän.
-
-Ja hän palasi osastoonsa toisten vaietessa nolostuneina. Denise, joka
-oli kuullut, katsoi kiitollisena hänen jälkeensä ja otti Aurélie rouvan
-kädestä vastaan omalla nimellään merkityn tarkistusvihkon.
-
--- No niin, sanoi Aurélie rouva, -- huomenna saatte pukeutua
-sievemmin... Ja nyt koettakaa tottua talon tapoihin ja odottakaa
-vuoroanne. Meillä on kova työpäivä edessä, ja teillä on tilaisuus
-näyttää mihin kelpaatte.
-
-Mutta osasto oli yhä tyhjä, näin aikaisin ei yleisö vielä ollut
-liikkeellä. Myyjättäret eivät vaivanneet liikaa itseään, vaan
-liikkuivat veltosti ja välinpitämättömästi säästääkseen voimiaan
-iltapäivää varten. Denise, jota vaivasi ajatus, että muut pitivät häntä
-silmällä nähdäkseen kuinka hän alussa suorittaisi tehtäviä, rupesi
-teroittamaan kynäänsä jotakin tehdäkseen, ja pisti sen sitten niinkuin
-muutkin rintaansa napinreikään. Hän koetti rohkaista mieltään.
-Täytyihän hänen taistella päästäkseen alkuun. Edellisenä iltana hänelle
-oli sanottu, että hänet otettiin ylimääräisenä ilman kiinteätä palkkaa;
-hänen täytyi siis tyytyä vain myyntiprosentteihin. Hän toivoi kumminkin
-ansaitsevansa edes tuhatkaksisataa vuodessa, sillä hän tiesi, että
-hyvät myyjättäret ansaitsivat aina kahteentuhanteenkin, jos vähänkin
-vaivasivat itseään. Hän oli tehnyt menoarvionsa ja luuli voivansa
-sadalla frangilla kuukaudessa maksaa Pépén ylläpidon ja lisäksi
-suorittaa Jeanin menot, sillä eihän tämäkään ansainnut vielä mitään.
-Itse hän ei tarvinnut muuta kuin vähän vaatteita. Mutta ansaitakseen
-niin paljon hänen täytyi olla luja ja ahkera eikä olla muiden äreydestä
-ja kiusanteosta millänsäkään. Hänen tuli rohkeasti pitää puoliaan, ja
-jos muu ei auttanut, ryöstää väkisin osansa. Koettaessaan näin
-karaistua kestämään taistelua hän näki osaston ohi kulkevan pitkän
-nuoren miehen, joka tervehti häntä hymyillen. Tunnettuaan Delochen,
-joka oli edellisenä päivänä otettu pitsiosaston myyjäksi, Denise
-vastasi hänen tervehdykseensä onnellisena ystävyydenosoituksesta, joka
-tuli hänen osakseen, ja näki siinä hyvän enteen.
-
-Puoli kymmenen aikana ruokakello soi, ja ensimmäiseen vuoroon kuuluvat
-menivät aamiaiselle. Sitten uusi soitto kutsui toisen vuoron syömään.
-Ostajia vain ei näkynyt. Rouva Frédéric, joka katkeroituneena leskenä
-koetti hakea lievennystä ennustamalla muille onnettomuuksia, väitti
-jurosti, että päivä oli hukassa, ettei tarvinnut enää odottaa
-kissaakaan ja että oli parasta sulkea kaapit ja lähteä tiehensä.
-Marguerite, joka oli sangen ahne, tuli tästä ennustuksesta nyrpeälle
-mielelle, ja hänen litteät kasvonsa synkkenivät, mutta hevoskaula
-Clara, joka ei välittänyt muusta, kunhan pääsi kedoille laukkaamaan,
-ajatteli jo huvimatkaa Verrières'iin, jos liike romahtaisi. Aurélie
-rouva käveli osastollaan vakavan näköisenä ja sanaakaan sanomatta,
-kenraalina, jonka on vastattava niin voitosta kuin tappiostakin.
-
-Yhtätoista käydessä alkoi tulla ostajia. Denisen myyntivuoro lähestyi,
-eräs rouva tuli sisään.
-
--- Pulloposki maalta, tiedättehän, kuiskasi Marguerite.
-
-Saapunut oli noin neljänkymmenenviiden ikäinen tukevanpuoleinen nainen,
-joka kaukaisesta maaseutukaupungistaan tuli aika-ajoin käymään
-Pariisissa. Kotona hän pitkinä kuukausina pani rahoja säästöön, ja kun
-hän tuli Pariisiin, hän tuli suoraa päätä Naisten Aarreaittaan, missä
-kulutti kaikki säästönsä. Harvoin hän kirjeitse tilasi mitään, sillä
-hän tahtoi itse nähdä, omaksi ilokseen kosketella tavaroita, ja hän
-osti Naisten Aarreaitasta koko vuoden tarpeensa, yksin silmäneulatkin,
-joista häneltä muka kotikaupungissa kiskottiin hävyttömät hinnat. Koko
-tavaratalo tunsi hänet ja tiesi, että hän oli rouva Boutarel, kotoisin
-Albista, mutta sen enempää hänen oloistaan ja elämästään ei tiedetty,
-eikä välitettykään tietää.
-
--- Toivon, että voitte hyvin, rouva Boutarel, sanoi Aurélie rouva
-tullen kohteliaasti häntä vastaan. -- Mitä haluatte? Teitä palvellaan
-heti paikalla.
-
-Sitten kääntyen neitien puoleen hän sanoi:
-
--- Pian joku tänne.
-
-Denise lähestyi, mutta Clara heittäytyi väliin. Viimeksimainittu oli
-yleensä laiska myymään eikä suuresti välittänyt rahoista, koska hän
-ansaitsi niitä enemmän ja vaivatta liikkeen ulkopuolella. Mutta nyt hän
-innostui, kun huomasi voivansa tehdä kiusaa vastatulleelle.
-
--- Anteeksi, nyt on minun vuoroni, Denise vastusteli.
-
-Aurélie rouva pysähdytti hänet ankaralla katseella, ja kuiskasi:
-
--- Tässä ei ole nyt vuoroista kysymys, minun käskyjäni täällä
-totellaan. Odottakaa kunnes opitte kuinka tunnettuja asiakkaita on
-palveltava.
-
-Denise vetäytyi pois tieltä. Tuntien silmiensä kostuvan hän käänsi
-selkänsä salatakseen herkkyytensä ja oli katsovinaan ikkunasta kadulle.
-Joko hänet nyt estettiin myymästäkin? Kaikkiko he yksissä tuumin
-aikoivat riistää häneltä ansiot? Tulevaisuus alkoi pelottaa häntä, ja
-hänestä tuntui mahdottomalta kestää tässä itsekkyyden taistelussa.
-Sydän täynnä katkeruutta hän painoi otsansa kylmää lasia vastaan, ja
-katsellen vastapäätä olevaa Vanhaa Elbeufia hän ajatteli, että hänen
-kenties sittenkin olisi pitänyt pyytää setää ottamaan hänet luokseen;
-ehkä setä oli jo muuttanutkin mieltä. Olihan hän näyttänyt niin
-liikuttuneelta eilisiltana. Nyt hänen täytyi olla yksin tässä laajassa
-talossa, johon hän oli eksynyt kaikkien loukattavaksi ja vihattavaksi.
-Pépé ja Jean, jotka olivat aina tottuneet turvautumaan häneen, olivat
-vieraiden luona; tuntui aivan siltä, kuin häneltä olisi revitty sydän
-rinnasta. Vaivoin pidätettyjen kyynelten läpi näytti koko katu hänestä
-värisevän sakeassa usvassa. Hänen takaansa kuului yhtämittaista
-puhetta.
-
--- Tämähän nousee niskaan, kuului rouva Boutarel sanovan.
-
--- Rouva on väärässä, Clara vakuutti, -- se istuu erinomaisen hyvin
-olkapäistä... Tai kenties rouva mieluummin tahtoo pienen turkin.
-
-Mutta samassa Denise tunsi käsivarttaan kosketettavan ja säpsähti.
-Rouva Aurélie puhutteli häntä ankarasti:
-
--- Taas seisotte mitään tekemättä, katsotte vain huviksenne kadulle. Se
-ei käy ollenkaan.
-
--- Hyvä rouva, eihän minun anneta palvella asiakkaita.
-
--- Teille on muuta työtä. Alusta teidän on alettava. Pankaa vaatteet
-takaisin paikoilleen.
-
-Osastolla käyneitä vähälukuisia ostajia varten oli kaapit pengottu jo
-sekaisin. Pitkillä tammipöydillä salin oikealla ja vasemmalla puolella
-oli suuria vaatekasoja, turkkeja, viittoja, vaippoja, kaikenkokoisia
-ja kaikenmallisia. Vastaamatta Denise rupesi lajittelemaan niitä,
-käänsi ne siististi kokoon ja pani takaisin kaappeihin. Tämä oli
-vasta-alkavien työtä. Hän ei väittänyt enää vastaan, sillä hän ymmärsi,
-että täällä vaadittiin ehdotonta tottelevaisuutta ja että hänen oli
-odotettava, kunnes johtajatar sallisi hänen myydä, niinkuin ensiksi oli
-tuntunut aikovankin. Hän järjesteli yhä vaatteita, kun Mouret saapui.
-Denise hätkähti hänet nähdessään. Puna kohosi hänen kasvoilleen, ja
-hänet valtasi uudestaan outo pelko, kun hän luuli, että Mouret puhuisi
-hänelle. Mutta tämä ei edes nähnytkään häntä. Tuskin lienee
-muistanutkaan tyttöä, jota hän hetkeksi viehättyen oli puoltanut.
-
--- Rouva Aurélie, hän sanoi käskevästi.
-
-Hän oli hiukan kalpea, mutta katse oli kirkas ja päättäväinen.
-Kiertäessään osastoja hän oli huomannut ne tyhjiksi, ja äkkiä hänen
-mieleensä oli johtunut, että onni voisi pettää lujauskoisenkin
-palvelijansa. Eihän kello tosin vielä ollut paljoa, tuskin yhtätoista,
-ja hän tiesi kokemuksesta, ettei varsinaista ostajakuntaa voinut
-odottaa ennenkuin iltapäivällä. Mutta eräistä merkeistä päättäen oli
-syytä levottomuuteen. Ennen oli näyttelyissä ollut liikettä jo aamusta
-alkaen, mutta tällä kertaa tavaratalossa ei näkynyt naapuriston
-rouviakaan, joiden oli tapana pistäytyä paljain päin ikäänkuin
-tervehtimään. Niinkuin kaikkien suurten sotajoukonjohtajien on laita,
-hänkin masentumattomasta toimintatarmostaan huolimatta joutui
-jonkinlaisen taikauskoisen heikkouden valtaan. Asiat eivät sujuneet.
-Hän oli hukassa. Eikä hän tiennyt minkä tähden. Hän luuli lukevansa
-tappionsa ohikulkevien asiakkaidenkin kasvoista.
-
-Samassa rouva Boutarelkin, joka tavallisesti aina osti, meni pois
-sanoen:
-
--- Ei teillä ole mitään, mikä miellyttäisi minua... En ainakaan vielä
-voi päättää, täytyy miettiä.
-
-Mouret näki hänen lähtevän, ja kun Aurélie rouva kutsua noudattaen
-riensi saapuville, Mouret vei hänet syrjään kysyäkseen häneltä jotakin.
-He vaihtoivat muutaman kiireisen sanan. Aurélie rouva oli masentuneen
-näköinen ja teki liikkeen ikäänkuin sanoakseen, ettei kauppa ottanut
-vilkastuakseen. Hetkeksi he jäivät vastakkain seisomaan neuvottomina,
-sellaisen epäilyksen vallassa, jota kenraalit eivät tahdo miehistölle
-paljastaa. Sitten Mouret sanoi ääneen tavallisella rohkeudellaan:
-
--- Ottakaa työhuoneesta ompelutyttö tänne, jos tarvitsette väkeä. Aina
-hänestäkin kai on vähän apua.
-
-Epätoivoisena hän jatkoi kierrostaan. Aamusta alkaen hän oli koettanut
-välttää Bourdonclea, jonka levottomat huomautukset suututtivat häntä.
-Mutta astuessaan ulos valkovaateosastolta, jossa kaupanteko oli
-vieläkin huonompaa, hän sattui suoraan tätä onnettomuudenennustajaa
-vastaan eikä voinut päästä pakoon. Voimatta kestää Bourdonclen
-valituksia hän lähetti tämän muitta mutkitta tiehensä kiukkuisin
-sanoin, joilta hän ei säästänyt korkeitakaan virkailijoitaan, kun oli
-pahalla päällä.
-
--- Jättäkää minut rauhaan, hän ärjäisi. -- Kaikki on kunnossa. Jos
-suutun, niin ajan kaikki pelkurit niin pitkälle kuin tietä piisaa.
-
-Mouret asettui yksin seisomaan välikerroshalliin kaidepuihin nojaten.
-Sieltä hän saattoi katseellaan hallita koko tavaratalon, niin hyvin
-välikerroksen osastot, jotka olivat hänen ympärillään, kuin
-alakerrankin osastot, jotka levisivät hänen alapuolellaan. Yläkerran
-tyhjyys tuntui hänestä kammottavalta. Pitsiosastolla eräs
-vanha rouva tyhjennytti kaikki laatikot ostamatta mitään, ja
-valkotavaraosastolla kolme tytönheilakkaa käänteli ja katseli
-loppumattomiin yhdeksänkymmenen centimen kauluksia. Alhaalla
-ostajakunta tuntui jo vähän lisääntyvän; hän havaitsi sen kirkkaista
-valonvälähdyksistä ovien auetessa. Mutta ostajajono osastoilla oli
-katkonainen ja liikkui hitaasti. Lyhyttavaraosastolla ja
-trikootavaraosastolla liikkui aamupukuisia naisia, mutta
-kangasosastoilla ei ollut ketään. Sisäänkäytävässä liikkeen
-livreepukuiset palveluspojat odotellessaan ostajia laiskottelivat
-väläytellen messinkisiä kiiltonappejaan. Aika-ajoin järjestyksenvalvoja
-kulki ohi juhlallisen täsmällisenä valkeine solmioineen. Mouret'n
-sydäntä kouristi varsinkin hänen katsellessaan keskushallin:
-kuolonkolkkoa rauhaa. Valo lankesi katon hiotun lasin himmeäksi
-siivilöimänä ja täytti huoneen oudolla, ilmassa väräjävällä
-kirkkaudella, jonka kappelimaisen viileässä äänettömyydessä silkkipakat
-uinuivat. Myyjien askeleiden kaiku, muutamat kuiskaten lausutut sanat,
-lattiaa laahaavan hameen kahina yksistään hämmensivät hallin
-painostavaa hiljaisuutta. Ulkoa kuului kyllä vaunujen räminää, äkkiä
-pysähtyvien hevosien kavionkopsetta, vaununovien kiinnilyömistä,
-näyteikkunoiden takana tunkeilevien kadullakulkijoiden rähinää, sanalla
-sanoen, lähenevän väkijoukon kuhinaa. Mutta nähdessään kassanhoitajien
-vetelehtivän joutilaina luukkujensa takana, pakettipöytien sinisine
-käärepapereineen ja lankakerineen olevan tyhjinä Mouret tunsi
-väkisinkin joutuvansa pelon valtaan. Hänen suuri koneensa tuntui
-herkeävän liikkumattomaksi ja jähmettyvän.
-
--- Kuulkaahan, Favier, Hutin kuiskasi. -- Näettekö isännän tuolla
-ylhäällä. Siinä mies, joka ei näytä olevan juhlatuulella.
-
--- Kehno talo kerrassaan, Favier vastasi. -- Eihän koko päivänä synny
-myyntiä ollenkaan!
-
-Asiakkaita väijyessään ystävät toisiinsa katsomatta tuontuostakin
-purkivat vihaansa kuiskaten toisilleen. Osaston muut myyjät pinosivat
-paris-bonheur -pakkoja Robineaun johdolla, kun taas Bouthemont
-juhlallisessa neuvottelussa erään nuoren, laihan naisen kanssa puhui
-puoliääneen, arvokkaan näköisenä kuten ainakin, kun oli tärkeästä
-tilauksesta kysymys. Silkkikankaat heidän ympärillään olivat
-sirotekoisilla hyllypöydillä vaaleankeltaisiin papereihin käärittyinä,
-ladottuina päällekkäin niinkuin tavattoman isokokoiset korukansikirjat.
-Pöydillä oli suurina kasoina kaikenlaiset läikesilkit, satiinit,
-puolisilkit ja sametit, kirjavat niinkuin viikatteen kaatamat ja
-haravan kokoamat kukat niityllä. Kaikista osastoista tämä oli komein,
-tavaratalon upea juhlasali, missä kaupan olevat tavarat näyttivät
-olevan vain kallisarvoisia koristeita.
-
--- Minun täytyy ansaita sata frangia pyhään mennessä, sanoi Hutin. --
-Jos en saa keskimäärin kahtatoista frangia päivässä, olen pahassa
-pulassa. Luotin juuri tähän näyttelyyn.
-
--- Peijakas! Vai sata frangia, eipä vähän, sanoi Favier. -- Minä olen
-tyytyväinen kun pääsen viiteen- tai kuuteenkymmeneen... Vai niin
-kalliita henttuja sinä itsellesi kustannat?
-
--- Eikö mitä, ystäväni! Tyhmyyden minä tein. Satuin lyömään vetoa ja
-hävisin... Ja nyt minun täytyy kestitä viisi henkeä, kaksi miestä ja
-kolme naista... Tuhat tulimmaista! Tulkoonpa vain ostaja niin tyrkkään
-hänelle heti kaksikymmentä metriä paris-bonheuria. Ei hän vähemmällä
-pääse käsistäni.
-
-He keskustelivat vielä vähän aikaa, kertoivat mitä olivat tehneet
-edellisenä iltana ja mitä aikoivat tehdä viikonloppuna. Favier oli
-innostunut kilpa-ajoihin ja löi vetoa hevosista. Hutin oli etevä
-soutaja ja seurusteli kahvilakonserttien laulajattarien kanssa. Mutta
-kumpikin he olivat alituisessa rahanpuutteessa, ajattelivat aina vain
-rahaa ja tappelivat rahasta pitkin viikkoa maanantaista lauantaihin.
-Sunnuntaina he sitten söivät kaikki ansionsa. Armoa tuntematta myyjät
-varastivat toisiltaan ostajia, se oli heidän urheiluaan tavaratalossa.
-Nyt esimerkiksi Bouthemont, se veijari, oli vienyt heiltä rouva
-Sauveurin hankkijan, tuon laihan naisen, jonka kanssa hän juuri
-keskusteli. Mainio saalis, kaksi tai kolme tusinaa kangaspakkoja, sillä
-tunnettu ompelija ei tyytynyt vähään. Ja vastikään Robineaukin oli
-siepannut Favier'lta asiakkaan.
-
--- Robineau! Hänestä meidän on kaikin mokomin päästävä erille, sanoi
-Hutin, joka käytti vähimmätkin tilaisuudet yllyttääkseen osaston sitä
-miestä vastaan, jonka paikalle hän halusi. -- Eihän johtajien ja
-alajohtajien pitäisi saada myydä... Kunniani kautta, kun minä pääsen
-alajohtajaksi, niin saatte nähdä kuinka siivosti teitä kohtelen.
-
-Parhaansa mukaan tuo pieni, pullea ja liehakoiva normandialainen koetti
-taivuttaa kasvojaan toverillisen suopeiksi. Favier ei voinut olla
-vilkaisematta häneen, mutta vastasi, yksitotiset kasvot aina yhtä
-äreinä:
-
--- Niin, niin, kyllä tiedän... En ainakaan minä pane vastaan. Sitten
-nähdessään erään naisen lähestyvän hän lisäsi hiljaa:
-
--- Huomio! Tuo on teitä varten.
-
-Tulija oli rokonarpinen nainen, jolla oli keltainen hattu ja punainen
-puku. Hutin näki hänet heti asiakkaaksi, joka ei osta. Hän kumartui
-kiireesti myyntipöydän taakse muka sitoakseen kengännauhojaan, ja
-kuiskasi piilostaan:
-
--- Ei, lempo vieköön! Pitäkööt muut hänestä huolta... Minä en pilaa
-vuoroani.
-
-Mutta Robineau huusi:
-
--- Kenen vuoro? Herra Hutininko? Missä herra Hutin on?
-
-Kun tämä itsepintaisesti pysyi piilossaan, seuraava myyjä sai pitää
-huolta rokonarpisesta naisesta. Tämä ei todellakaan tahtonut muuta kuin
-näytetilkkuja hintalappuineen, mutta pidätti sittenkin myyjää ainakin
-kymmenen minuuttia rasittaen häntä kysymyksillään. Alajohtaja oli
-sattunut näkemään, kun Hutin nousi pöydän takaa, ja uuden ostajan
-saapuessa hän tuli ankaran näköisenä väliin, kun Hutin riensi tulijaa
-vastaan.
-
--- Teidän vuoronne on ohi, hän sanoi. -- Kun kutsuin, ette suvainnut
-nousta tuolta.
-
--- En minä kuullut...
-
--- Älkää väitelkö!... Kirjoittakaa nimenne viimeiseksi luetteloon...
-Teidän vuoronne, herra Favier.
-
-Favier, joka salaa oli asiasta hyvillään, katsoi ystäväänsä ikäänkuin
-pyytääkseen anteeksi, mutta Hutin oli huulet valkeina kääntänyt päänsä
-pois. Asia oli hänelle sitä kiusallisempi, kun hän tunsi hyvin
-vastatulleen, viehättävän, nuoren, vaalean naisen, joka kävi usein
-silkkiosastolla ja jota myyjät keskenään sanoivat "kaunottareksi", kun
-eivät tienneet hänen nimeään. Hän osti paljon, käski tuoda ostokset
-vaunuihin ja katosi sitten tietymättömiin. Hän oli pitkä ja
-sirorakenteinen, sangen aistikkaasti pukeutunut ja käyttäytyi niinkuin
-ainakin rikas ja hienosukuinen nainen.
-
--- Entä hempukkanne? kysyi Hutin Favier'lta, kun tämä palasi kassalta,
-jonne oli saattanut kaunottaren.
-
--- Ei hänestä taida olla minun hempukakseni eikä teidänkään, liiaksi
-näyttää hienolta, Favier vastasi. -- Hän on varmaan jonkun raha- tai
-virkapohatan vaimo tai jotain sen tyylistä.
-
--- Mitä vielä! sanoi Hutin. -- Hienoiltahan ne näyttävät kaikki,
-olivatpa sitten mitä hyvänsä.
-
-Favier katseli tarkistusvihkoaan.
-
--- Yhdentekevää! hän sanoi. -- Hyvän kaupan minä tein.
-Kaksisataayhdeksänkymmentäkolme frangia. Siitä jää minulle lähes kolme
-frangia.
-
-Hutin puri huultaan ja purki vihansa tarkistusvihkoon. Oli sekin koko
-laitos, kun ei taskuunkaan sopinut. Vaikka toverit ulkonaisesti olivat
-mitä parhaimmat ystävät, he kävivät salaa kovaa sotaa keskenään. Favier
-oli aina väistyvinään Hutinin etevyyttä, mutta tiesi kyllä korvata
-vahinkonsa, kun toinen käänsi selkänsä. Hutinia kiusasivat nuo kolme
-frangia, jotka olisivat kuuluneet hänelle ja jotka häntä paljon
-taitamattomampi myyjä oli vienyt. Päivä alkoi tosiaan hyvin. Jos se
-jatkui näin, niin hänellä ei ollut millä maksaa soodavettäkään
-vierailleen. Taistelun näin alettua hän ryhtyi kävelemään edestakaisin
-niinkuin nälkäinen susi väijyen saalista ja kadehtien yksin
-osastonjohtajaakin, joka saattoi ovelle rouva Sauveurin laihan
-hankkijattaren toistaen:
-
--- Aivan oikein, asia on siis päätetty. Sanokaa hänelle, että teen
-voitavani taivuttaakseni herra Mouret'n myöntävään vastaukseen.
-
-Mouret oli jo aikoja sitten poistunut välikerroksen hallista. Hän oli
-äkkiä ilmestynyt alakertaan vieville pääportaille, josta hän myös
-saattoi nähdä mitä talossa tapahtui. Veri oli jälleen kohonnut hänen
-kasvoilleen, ja hänen luottamuksensa oli palannut ja yhä lujentunut
-hänen nähdessään tavarataloon vähitellen tulvivat joukot. Se oli
-odotettu rynnäkkö, iltapäivän kaivattu tungos, jonka tuloa hän
-peloissaan oli hetken epäillyt. Kaikki virkailijat olivat paikoillaan,
-sillä viimeinen kellonsoitto oli jo kolmannellekin pöydälle ilmoittanut
-aterian päättyneen. Huono-onnisen aamupäivän huono tulos, jonka
-arvatenkin oli aiheuttanut yhdeksän aikaan purkautunut rankkasade, oli
-vielä korjattavissa, sillä nyt taivaan laki jälleen kohosi häikäisevän
-kirkkaana voitonriemua ennustaen. Välikerroksen osastot vilkastuivat.
-Mouret'n täytyi väistyä syrjään antaakseen tietä naisille, jotka
-pieninä ryhminä kulkivat hänen ohitsensa kokoontuakseen valkotavarain
-tai valmiiden vaatteiden osastoille. Takanaan pitsi- ja huiviosastolla
-hän kuuli mainittavan suuria summia. Mutta hallit varsinkin elvyttivät
-hänen toivoaan. Lyhyttavaraosastolla oli tungosta, villakangasosastot
-olivat tulvillaan ja ostajajono tiivistyi kaiken aikaa. Asiakkaat
-olivat melkein kaikki hattupäisiä, siellä täällä vain joku myöhästynyt
-huivipäinen palvelijatar. Keskushallissa, kattovalaistuksen selkeässä
-kirkkaudessa naiset olivat riisuneet käsineensä sivelläkseen
-paris-bonheur -pakkoja ja puhellen puoliääneen. Mouret oli nyt
-tietoinen kadulta kantautuvista sekavista äänistäkin: ne ennustivat
-lukemattoman joukon lähestymistä. Hän tunsi jalkojensa alla koneen
-kuumenevan ja pärskyvän luoden liikuntoa ja elämää mahtavan tavaratalon
-joka soppeen alkaen kassasta, johon kulta helisten kasaantui, ja
-pöydistä, missä apulaiset yhtä mittaa käärivät ostoksia paperiin, aina
-kellarikerroksen syvänteisiin saakka, lähettämöön, joka tulvi täyteen
-tavarapaketteja ja jonka kuumeinen toiminta tärisytti koko taloa.
-Keskellä väentungosta isä Jouve asteli vakavana varkaita tarkkaillen.
-
--- Kas, sinäkö siinä! Mouret sanoi äkkiä huomatessaan Paul de
-Vallagnosc'in, jonka palveluspoika saattoi hänen luokseen. -- Et
-ollenkaan häiritse... Sitä paitsi sinun vain tarvitsee seurata minua,
-jos tahdot nähdä kaiken, sillä tänään minun on oltava koko päivä
-pahimmassa kahakassa.
-
-Mouret ei osannut vieläkään täysin rauhoittua. Ihmisiä kyllä tuli koko
-ajan, mutta tulisiko myynnistä kuitenkaan niin suurenmoista, kuin hän
-oli toivonut? Hän ei ilmaissut pelkoaan, laski vain leikkiä ystävänsä
-kanssa ja vei hänet nauraen mukanaan.
-
--- Taitaa olla hiukan paranemaan päin, Hutin sanoi Favier'lle. --
-Minulta vain asiat eivät onnistu. On totta tosiaankin kovan onnen
-päivä. Taas meni vuoro hukkaan, sillä tuo houkkio ei ostanut mitään.
-
-Hän osoitti leuallaan naista, joka parhaillaan poistui heittäen
-kyllästyneitä katseita kankaisiin. Tuhannen frangin palkalla ei
-kovinkaan kauan selvinnyt, jos ei saanut myydä. Tavallisesti Hutinin
-myyntiprosentti nousi seitsemään tai kahdeksaan frangiin, niin että hän
-kaikkiaan, kiinteä palkka mukaan laskettuna, ansaitsi keskimäärin
-kymmenen frangia päivässä. Favier pääsi korkeintaan kahdeksaan. Nyt tuo
-tolvana vei häneltä parhaat palat. Hän sai taas pukukankaan myydyksi,
-vaikka oli jäykkä ja kylmä kuin jääpuikko eikä saanut koskaan kenenkään
-suuta vetäytymään nauruun. Pistipä todella vihaksi.
-
--- Yömyssyt ja rullapäät rahaa tekevät, kuiskasi Favier tarkoittaen
-lyhyttavara- ja trikootavaraosaston myyjiä.
-
-Mutta Hutin, joka tarkasteli tavaratalon elämää, sanoi äkkiä:
-
--- Tunnetteko rouva Desforges'in, johtajan ystävättären?... Hän on
-käsineosastolla, tuo tumma kaunotar, jolle Mignot koettaa käsineitä.
-
-Hän vaikeni. Sitten hän jatkoi aivan hiljaa kuin osoittaen sanansa
-Mignot'lle, jota ei herennyt katselemasta:
-
--- Kas niin, poikaseni, hiero sinä hänen sormiaan, niin pääset
-pitkälle. Et sinä ensi kertaa voimiasi koettele. Onhan sitä ennenkin
-nähty.
-
-Mignot, käsineosaston myyjä, ja Hutin olivat kauniina miehinä
-tunnettuja naistenlumoojia ja kilpailivat etusijasta. Eivät he tosin
-kumpikaan voineet kerskata mistään todellisesta valloituksesta;
-Mignot'n maine perustui vanhaan juttuun, että erään poliisikomisarion
-vaimo oli häneen rakastunut, Hutin taas oli voittanut erään
-nyörinpunojattaren suosion tämän väsyttyä kaupunginosansa
-pahamaineisten hotellien tarjoamiin huvituksiin. Mutta kilpakumppanit
-valehtelivat parhaansa mukaan ylläpitääkseen mainettaan viitaten
-alinomaa kaikenlaisiin salaperäisiin seikkailuihin, lemmenkohtauksiin
-kreivittärien ja muiden kanssa.
-
--- Ottaisitte te hänet, Favier sanoi veitikkamaisen viattomasti.
-
--- Tosiaankin! Hutin huudahti. -- Jos hän tulee tänne, niin kiedon
-hänet pauloihini, minun on välttämättä hankittava viisi frangia.
-
-Käsineosastolla kokonainen jono naisia istui nikkelikulmaisen,
-vihreällä sametilla verhotun myyntipöydän edessä, ja myyjät pinosivat
-heidän eteensä kapeita, ruusunpunaisia rasioita, joita ottivat
-laatikoista. Mignot varsinkin kumarteli, sievät nukenkasvot hymyssä ja
-soinnutteli somasti pariisilaista sorakieltään. Hän oli myynyt
-rouva Desforges'ille jo kaksitoista paria bonheur-nimisiä
-kiiltonahkahansikkaita, liikkeen erikoistavaraa. Sitten rouva Desforges
-oli halunnut kolme paria pesunahkahansikkaita. Ja nyt hän antoi
-koetella Saksin hansikkaita, peläten ettei niissä ollut tarkat numerot.
-
--- Ne sopivat erinomaisesti, toisteli Mignot. -- Kuusi ja kolme
-neljännestä olisi liian suuri numero noin hentoon käteen.
-
-Puoleksi maaten pöydällä hän ojensi kätensä ottaen asiakkaan sormet
-toinen toisensa perästä liuvuttaen niihin hyväilevän hitaasti
-hansikkaat ja katsoen tätä silmiin ikäänkuin toivoen erottavansa niissä
-nautinnon raukean ilmeen. Mutta rouva Desforges, kyynärpää samettiin
-nojattuna ja käsi koholla, luovutti hänelle sormensa ilman vähintäkään
-liikutusta, yhtä tyynenä kuin luovuttaessaan jalkansa kamarineidilleen
-kengän napittamista varten. Myyjä ei hänestä ollut mies; katsomattakaan
-Mignot'iin rouva Desforges käytti häntä palvelukseensa välittämättä
-hänen kosketuksestaan enempää kuin palvelijansakaan kosketuksesta.
-
--- Olenko liian kovaotteinen, rouva?
-
-Rouva Desforges kielsi pään liikkeellä. Saksin hansikkaiden haju,
-metsäeläimen ikäänkuin sokeroitu myskinhaju, kohosi tavallisesti hänen
-päähänsä, ja hän tunnusti nauraen, että tuo arveluttava haju hurmasi
-oudolla tavalla häntä. Mutta tämän arkisen myyntipöydän edessä hän ei
-kiinnittänyt siihen vähintäkään huomiota; siitä ei kohonnut mitään
-aistillisesti hivelevää lämpöä, joka olisi saattanut hänet hetkeksikään
-katsomaan edessään olevaa miestä toisin silmin kuin ketä muuta myyjää
-tahansa.
-
--- Haluatteko muuta, rouva?
-
--- En, kiitos... Olkaa hyvä ja viekää nämä kassaan n:o 10, rouva
-Desforges'ia varten.
-
-Talossa tunnettuna asiakkaana hän antoi nimensä kassaan ja käski viedä
-sinne kaikki ostokset huolimatta myyjää seuraansa. Rouva Desforges'in
-mentyä Mignot iski silmää naapurilleen uskotellakseen, että jotakin
-erinomaista oli tekeillä:
-
--- Mitä sanot! Tuollaiselle hienokäpälälle voisi koettaa käsineitä
-kaiken ikänsä.
-
-Mutta rouva Desforges jatkoi ostoksiaan. Hän kääntyi vasemmalle ja
-pysähtyi ostamaan pyyheliinoja. Sitten hän teki pitkän kierroksen ja
-tuli villakangasosastolle hallin perälle. Sieltä hän aikoi ostaa
-pukukankaan keittäjättärelleen, jolle hän tahtoi lahjoittaa jotakin
-osoittaakseen tyytyväisyyttään. Mutta osasto oli niin täpötäynnä, että
-tuskin pääsi kulkemaan. Pikkuporvariston rouvat tungeskelivat
-siellä, koskettelivat kankaita ja suorittivat arvionsa. Hänen
-täytyi istuutua hetkeksi odottamaan. Hyllyillä oli päällekkäin
-ladottuna paksuja kangaspakkoja, joita myyjät ottivat yksitellen alas
-jännittäen voimiaan. He eivät tienneet lopuksi kuinka selvitä pöytiä
-täyttävistä kankaista, joita valui sekaisin lattiaan asti. Siinä oli
-lainehtiva meri syvänvärisiä ja himmeästi kiiltäviä villakankaita,
-raudanharmaita, kellertävän harmaita, sinertävän harmaita, siellä
-täällä skotlanninruutuinen villakangas tai flanellin punainen
-verivirta. Valkeat hintalaput muistuttivat harvaan pudonneita
-lumihiutaleita talvisen mustalla tantereella. Pakkapinon takaa Liénard
-puhui piloja pitkän ompelijatytön kanssa, joka oli juossut paljain päin
-emäntänsä lähettämänä hankkimaan lisää kangasta. Liénard vihasi näitä
-suuria myyntipäiviä, jolloin sai tehdä työtä katketakseen, ja koetti
-päästä niin vähällä kuin suinkin, sillä hänen ei tarvinnut tehdä työtä
-elääkseen, hänen isänsä maksoi hänelle runsaan avustuksen. Sen tähden
-hän vaivasi itseään juuri sen verran, että pysyi paikassa.
-
--- Kuulkaahan, Fanny neiti, hän sanoi, -- aina teillä on kiire... Oliko
-toissapäivänä ostamanne kangas hyvä? Teidän kauttanne rikastun varmaan,
-ostatte niin paljon.
-
-Ompelijatyttö juoksi nauraen tiehensä, Liénard huomasi edessään rouva
-Desforges'in eikä voinut olla kysymättä häneltä:
-
--- Mitä haluatte, rouva?
-
-Rouva tahtoi pukukankaan, halpaa mutta lujaa ja kestävää kangasta.
-Säästääkseen käsivarsiaan Liénard koetti tyrkyttää hänelle tiskillä
-olevia, auki käärittyjä kankaita. Siinä oli kasmireja, seviotteja,
-merinoita, ja vakuuttamalla hän vakuutti, ettei sen parempia ollut
-olemassakaan; niitä ei saanut koskaan kulumaan loppuun. Mutta rouva
-Desforges huomasi hyllyllä erään sinertävän kankaan, jota hän tahtoi
-katsoa lähempää. Liénard'in täytyi siis suostua ottamaan alas mainittu
-pakka, joka ei kuitenkaan asiakasta miellyttänyt. Kangas oli liian
-karkeaa. Täytyi ottaa esille useampia lajeja asiakkaan uteliaisuuden
-tyydyttämiseksi, vaikka tälle itse asiassa oli aivan yhdentekevää, mitä
-otti. Nuoren miehen oli pakko tyhjentää korkeimmatkin hyllyt. Hänen
-selkänsä oli katketa ja kädet vapisivat. Koko myyntipöytä katosi
-sileäpintaisten, karkeakarvaisten, silkkinukkaisten kankaiden alle.
-Rouva Desforges halusi nähdä kaiken ja kosketella kaikkia kankaita,
-paksuja ja ohuita, tiheitä ja harvoja, aikomattakaan ostaa. Saatuaan
-vihdoinkin tarpeekseen hän sanoi:
-
--- Oh, hyvä Jumala, se ensimmäinen taisi sittenkin olla paras. Se olisi
-keittäjättärelleni... Niin, juuri tuo pienipilkkuinen kahden frangin
-kangas.
-
-Kun Liénard kalpeana tukahdutetusta vihasta oli mitannut halutun
-metrimäärän, hän sanoi:
-
--- Olkaa hyvä ja viekää se kassaan n:o 10, rouva Desforges'in laskuun.
-
-Kun hän nousi lähteäkseen, hän huomasi vieressään rouva Martyn
-tyttärensä Valentinen seurassa. Valentine oli neljätoistavuotias, laiha
-ja reipas tyttö, joka vähääkään ujostelematta heitti tavaroihin naisen
-haluavia katseita.
-
--- Tekö täällä, hyvä rouva?
-
--- Kyllä vaan ja mikä tungos!
-
--- No sanokaapa muuta! Aivanhan täällä tukehtuu. Tavaton menestys...
-Oletteko nähnyt itämaisen salin?
-
--- Kerrassaan suurenmoinen!
-
-Keskellä tungosta, erilaista tavaraa tavoittelevan joukon jaloissa he
-kiittelivät ihmetellen mattonäyttelyn komeuksia. Sitten rouva Marty
-kertoi tarvitsevansa päällysvaatekangasta. Mutta hän ei tiennyt oikein
-minkälaista ja oli pyytänyt nähdäkseen villaista kappakangasta.
-
--- Älä, äiti, Valentine kuiskasi, -- se on liian jokapäiväistä.
-
--- Tulkaa silkkiosastolle, sanoi rouva Desforges. -- Mennään katsomaan
-sitä kuuluisaa paris-bonheuria.
-
-Rouva Marty epäröi hetkisen. Hän pelkäsi kallista hintaa, sillä hän oli
-vannonut miehelleen olevansa järkevä. Jo tunnin ajan hän oli ostellut
-yhtä mittaa ja häntä seurasi jo kokonainen tavarakuorma. Mutta lopulta
-hän sanoi myyjälle, joka näytteli hänelle kappakankaita:
-
--- En taida sittenkään välittää noista. Menen silkkiosastolle. Nuo
-kankaat eivät miellytä minua.
-
-Kauppa-apulainen seurasi heitä kuormineen. Nyt oli silkkiosastokin
-tulvillaan. Varsinkin väkeä oli sisänäyttelyn edessä, jonka Hutin oli
-järjestänyt ja Mouret viimeistellyt painaen siihen mestarin leimansa.
-Hallin perällä lasikattoa kannattavan patsaan ympärillä kuohui kankaita
-mahtavana koskena, joka katosta asti vyörytti laineitaan lattiaan.
-Kirkasväriset satiinit ja sulavan heleät silkit vetivät aluksi huomion
-puoleensa. Sitten silmä takertui lähdeveden läpikuultaviin
-helmiäisvivahduksiin, kristallimaisen kirkkaaseen niilinvihreään,
-taivaanväriseen, ruusunpunaiseen ja tonavansiniseen. Hienona kuohuna
-vaahtoilivat ylimpänä kepeät harsokudokset, alempana mahtavina aaltoina
-herttuatarsilkit ja ihmesatiinit, maassa ikäänkuin altaassa raskaat
-kankaat, kuviolliset damastit, kulta- ja hopeakirjosilkit uinuivat
-keskellä syvää samettiuomaa, mistä mustat, valkeat ja kirjavat sametit
-taustanaan silkkiä ja satiinia väräjävine valonheijastuksineen
-levenivät liikkumattomaksi lammeksi kuvastaen pintaansa taivasta ja
-maata. Kalpeina himosta naiset kumartuivat katsomaan huimaavaa
-putousta, joka uhkasi temmata heidät mukanaan valtaviin pyörteihinsä ja
-jonka häikäisevä kirkkaus vastustamattomasti houkutteli luokseen
-tuhotakseen ja hukuttaakseen.
-
--- Täälläkö sinäkin olet! rouva Desforges sanoi nähdessään myyntipöydän
-edessä istuvan rouva Bourdelais'n.
-
--- Kas, päivää, vastasi tämä ojentaen kätensä tervehtiäkseen. --
-Täytyihän minunkin pistäytyä katsomaan.
-
--- No niin, miltä tuntuu? Ihmeellistä, eikö ole? Unennäköä todellakin.
-Ja oletko itämaista salia nähnyt!
-
--- Olen. Tavattoman kaunis!
-
-Mutta huolimatta yleisestä ihastuksesta, joka näkyi käyneen päivän
-tunnussanaksi ja jota hän itsekään ei voinut vastustaa, rouva
-Bourdelais ei menettänyt käytännöllisen emännän kylmäverisyyttä. Hän
-tutki huolellisesti paris-bonheur -pakkaa, sillä hän oli tullut
-ostamaan yksinomaan tätä harvinaisen halpaa kangasta, jos se hänestä
-olisi sen arvoista kuin kehuttiin. Se oli, ja hän käski mitata
-kaksikymmentäviisi metriä, josta hän toivoi saavansa puvun itselleen ja
-takin pikku tyttärelleen.
-
--- Mitä, joko aiot lähteä? rouva Desforges kysyi. -- Etkö tule
-kanssamme kiertämään tavarataloa?
-
--- En, kiitos, minulla ei ole aikaa. Lapset odottavat kotona. En
-uskaltanut ottaa heitä matkaan, kun pelkäsin tungosta.
-
-Hän kiirehti pois seuraten myyjää, joka vei silkkikankaan kassaan n:o
-10. Siellä nuori Albert, pää pyörällä, koki selvitä laskuista, joita
-ojennettiin joka taholta hänelle. Kun myyjä merkittyään ostoksen
-tarkistuskirjaansa tuli kopin luo, hän luetteli kassanhoitajalle
-laskun, jonka tämä kirjoitti muistikirjaansa. Numerot verrattiin ja
-lasku merkittiin vielä kerran tarkistuskirjan irtirevittävään
-lehteen, joka jätettiin kassaan ja pistettiin messinkikoukkuun
-kuittaamisleimasimen viereen.
-
--- Sataneljäkymmentäviisi frangia, Albert sanoi. Rouva Bourdelais
-maksoi ja mainitsi osoitteensa, sillä hän oli tullut jalkaisin eikä
-viitsinyt kantaa itse ostoksia kotiin. Kassan takana Joseph pani
-kankaan pakettiin ja lähetti sen pienellä hissillä lähettämöön, jonne
-kaikki tavarat tuntuivat pyrkivän sihisten mennessään kuin
-sulkuluukusta virtaava vesi.
-
-Mutta tungos silkkiosastolla oli niin suuri, että rouva Desforges'in ja
-rouva Martyn oli alussa aivan mahdoton päästä myyjien puheille. He
-jäivät seisomaan keskelle naistungosta, jossa kankaita katseltiin ja
-käänneltiin tuntikausia ennenkuin päästiin mihinkään päätökseen.
-Paris-bonheur herätti varsinkin yleistä huomiota ja sai aikaan
-innostuksen, joka kulkutaudin tapaan leviten tempaa kaikki mukaansa ja
-taivuttaa joukot noudattamaan muodin oikkua. Myyjillä oli täysi työ
-kankaan mittaamisessa. Kirjavien hattujen lomitse välähtivät silkin
-kalpeat leimaukset kankaan pingottuessa pitkin messinkivarsissa
-riippuvia tammisia metripuikkoja. Oudosti kähisten sakset kävivät
-kankaiden kimppuun väsymättä ja vaativat lakkaamatta uusia pakkoja
-pilkottaviksi ja heitettäviksi kyltymättömille joukoille.
-
--- Se ei ole todellakaan heikkoa hintaansa nähden, sanoi rouva
-Desforges, jonka onnistui vihdoinkin päästä lähemmäksi ja joka
-tarkasteli pöydän reunalla olevaa pakkaa.
-
-Mutta rouva Martyn ja hänen tyttärensä kasvot ilmaisivat pettymystä.
-Lehdissä oli puhuttu niin paljon tästä kankaasta, että he olivat
-odottaneet parempaa, jotakin lujempaa ja kiiltävämpää. Samassa
-Bouthemont tuntien rouva Desforges'in ja tahtoen miellyttää tätä
-kaunista rouvaa, jota sanottiin kaikkivaltiaaksi johtajan suhteen,
-lähestyi heitä hiukan hiomattoman kohteliaana. Kuinka, eikö rouvia
-vielä palveltu! Sehän oli anteeksiantamatonta. Syyksi kai oli
-laskettava, että täällä oltiin sellaisessa myllyssä, ettei enää tiennyt
-mihin kääntyä. Ja raivaten itselleen tietä liehuvien hameiden välitse
-hän riensi hakemaan tuoleja nauraen isoäänistä nauruaan, jonka karkeaa
-naistenihailua ilmaiseva sointu ei tuntunut loukkaavan Henrietteä.
-
--- Katsokaapa, Favier kuiskasi Hutinille mennessään hakemaan hyllyltä
-samettirasiaa, -- tuossa Bouthemont vie teiltä saaliinne.
-
-Hutin oli unohtanut rouva Desforges'in tuskastuessaan vanhaan rouvaan,
-joka pidätettyään häntä neljännestunnin osti lopuksi metrin mustaa
-satiinia kureliiviksi. Kiireisenä aikana ei luetteloa seurattu, vaan
-myytiin miten sattui. Hutinin piti juuri vastata rouva Boutarelille,
-joka oltuaan Aarreaitassa kolme tuntia aamupäivällä oli nyt palannut
-viettämään iltapäivänsäkin loppuun, kun Favier'n sanat saivat hänet
-säpsähtämään. Joko johtajan lemmittykin oli nyt pääsemäisillään hänen
-käsistään, vaikka hän oli vannonut kiristävänsä häneltä viisi frangia.
-Silloin hänen mittansa todellakin olisi täysi, sillä hän ei ollut vielä
-ansainnut kolmea frangia enempää.
-
-Bouthemont huusi kovalla äänellä:
-
--- Kuulkaahan herrat, tulkaa tänne joku.
-
-Hutin käännytti rouva Boutarelin Robineauhin puoleen, jolla ei sillä
-hetkellä ollut mitään tekemistä.
-
--- Olkaa hyvä, rouva, ja kääntykää alajohtajan puoleen. Hän tietää
-paremmin tästä kuin minä.
-
-Sitten hän riensi paikalle ja otti rouva Martyn tavarat villaosaston
-myyjältä, joka oli seurannut naisia. Mutta sinä päivänä hän oli niin
-hermostunut, että hänen hieno vainunsa petti. Tavallisesti hän heti
-naisen nähdessään arvasi, olisiko hänessä ostajaa vai eikö, ja paljonko
-hän ostaisi. Ja päästyään siitä selville hän osasi hallita ostajaa
-taivuttaen hänet noudattamaan omaa makuaan, väittäen tietävänsä
-paremmin mikä oli paras ratkaisu kussakin pulmassa.
-
--- Minkälaista silkkiä haluatte, rouva, kyseli hän mitä kohteliaimmin.
-Rouva Desforges ennätti tuskin avata suutaan, kun hän jo jatkoi:
-
--- Tiedän. Näen heti mitä tarvitsette.
-
-Kun paris-bonheur -pakka oli avattu ahtaalle nurkalle, missä oli
-kokonainen läjä muitakin kankaita, rouva Marty tyttärineen tuli. Hutin,
-joka oli levoton, ymmärsi, että näitä oli palveltava ensimmäiseksi.
-Naiset puhelivat hiljaa keskenään. Rouva Desforges neuvoi ystäväänsä:
-
--- Eihän tietysti viiden frangin kuudenkymmenen silkki ole viidentoista
-eikä edes kymmenenkään frangin kankaan arvoista.
-
--- Se rypistyy helposti, jatkoi rouva Marty. -- Pelkään, ettei siitä
-ole päällysvaatteiksi. Siinä ei ole tarpeeksi ryhtiä.
-
-Tämän huomautuksen johdosta myyjän täytyi sekaantua puheeseen. Hän
-ilmaisi mielipiteensä erehtymättömän miehen liioitellulla
-kohteliaisuudella.
-
--- Mutta, hyvä rouva, notkeus juuri on tämän silkin parhaimpia
-ominaisuuksia. Se ei rypisty ollenkaan... Se on juuri mitä tarvitsette.
-
-Hänen varmuutensa oli niin valtava, etteivät naiset uskaltaneet väittää
-vastaan. Rouva Marty otti kankaan uudestaan tutkittavaksi, kun hän
-tunsi jonkun koskevan olkapäähänsä. Se oli rouva Guibal, joka jo tunnin
-ajan oli käyskennellyt huvikseen tavaratalossa suoden silmilleen
-rikkauksien tyydykettä ostamatta nuppineulaakaan. Vieläkin kerran sulut
-laukesivat ja sanoja tulvi ehtimiseen.
-
--- Tekö täällä?
-
--- Olen kyllä. Vaivoin olen näin pitkälle päässyt.
-
--- Niin todellakin. Tavaton tungos. Ihmiset ovat koko ajan yhdessä
-paikassa eivätkä liiku... Entä itämainen sali?
-
--- Hurmaava kerrassaan!
-
--- Hyvä Jumala, mikä menestys! Jääkäähän tänne, niin menemme kohta
-yhdessä ylös.
-
--- Ei kiitos, minä tulen juuri sieltä.
-
-Hutin odotti salaten kärsimättömyytensä yhtämittaiseen hymyynsä. Naiset
-eivät todellakaan kursailleet ketään. Varastivat ujostelematta häneltä
-hänen rahansa. Vihdoinkin rouva Guibal poistui jatkaakseen hidasta
-kävelyään ja kiersi ihastuneen näköisenä silkkinäyttelyä.
-
--- Teidän sijassanne ostaisin päällysvaatteen valmiina, rouva Desforges
-sanoi kiinnittäen huomionsa takaisin kankaaseen. -- Huokeammaksi se
-tulisi.
-
--- Totta on, että koristeineen ja ompelupalkkoineen ... kuiskasi rouva
-Marty. -- Ja sitten on tilaisuus valita.
-
-He nousivat kaikki. Rouva Desforges kääntyi Hutiniin:
-
--- Tehkää hyvin ja saattakaa meidät valmiiden vaatteiden osastolle.
-
-Hutin hämmästyi, sillä tällaiseen hän ei ollut tottunut. Vai ei
-todellakaan tuo tumma kaunotar ostanut mitään. Hänen vainunsa oli siis
-pettänyt. Hän kääntyi rouva Martysta taivuttaakseen Henrietteä
-vaikutusvoimansa alle.
-
--- Ja te, rouva, te ette siis halua mitään, satiinia? samettia?...
-Olisi tilaisuus tehdä oivallisia kauppoja.
-
--- Kiitos, toinen kerta, tämä vastasi tyynesti katsomatta häneen sen
-enempää kuin äsken Mignot'honkaan.
-
-Hutinin täytyi ottaa rouva Martyn tavarat ja lähteä saattamaan naisia
-valmiiden vaatteiden osastolle. Lähtiessään hän näki harmikseen, että
-Robineau par'aikaa möi rouva Boutarelille melkoisen määrän silkkiä.
-Hänellä ei totta tosiaan ollutkaan enää vainua, tuskin hän sai
-kahtakymmentä centimeäkään kokoon. Tappiolle joutuneen, tyhjäksi
-ryöstetyn miehen raivo kuohui hänen nuhteettoman kohteliaan käytöksensä
-alla.
-
--- Ensimmäiseen kerrokseen, hyvät rouvat, hän sanoi yhä naurussa suin.
-
-Ei ollut helppoa päästä porraskäytävään. Käytävässä liikkui taaja,
-tuhatpäinen joukko vyöryen eteenpäin kuin virtaava joki, joka halliin
-jouduttuaan tulvi yli reunojensa. Yhtämittaisessa taistelun tohinassa
-myyjät riuhtoivat voitonhuumauksessaan mielensä mukaan tätä naiskansaa
-heitellen sitä edestakaisin tulisessa kiireessä. Oli jouduttu siihen
-iltapäivän hetkeen, jolloin tulistunut kone tempasi kaikki mukaansa
-huumaavaan lentoon puristaen verille raastetuilta uhreiltaan
-viimeisenkin rovon. Hutin ei päässyt askeltakaan eteenpäin. Henriette
-tukehtumaisillaan kuumuudesta katsoi ylöspäin ja huomasi ylimmällä
-portaalla Mouret'n, joka palasi tuon tuosta tähän samaan paikkaan
-ihailemaan suunnatonta voittoaan. Henriette hymyili ystävälleen toivoen
-saavansa häneltä apua. Mutta Mouret ei edes huomannut häntä joukosta,
-jatkoi vain kasvot riemusta säteilevinä selityksiään Vallagnoscille.
-Kadun hälinä ei päässyt enää tavaratalon seinien sisällä kuohuvasta
-melskeestä voitolle; korva ei erottanut enää pyörien räminää, kavion
-kapsetta, vaununovien pauketta. Tämä lainehtiva ihmismeri toi mieleen
-Pariisin hämmästyttävän suuruuden, joka kykeni saamaan tällaisia
-ostajajoukkoja liikkeelle. Kuumassa ilmassa tuntui kankaiden tuoksuja.
-Askelten kaiku, myyntipöytiä piirittävien ihmisten tuhat kertaa
-toistamat samat lauseet, messinkilevyjä vastaan kilahtelevien rahojen
-helinä, kassojen ympärillä tungeskelevien kukkaroiden napse,
-kellariholvien ammottaviin kuiluihin vierivien tavarahissien jyrinä,
-kaikki yhtyi sekavaksi, yhä voimistuvaksi meluksi. Ja hienon tomuharson
-samentamina esineiden ääriviivat kävivät epäselviksi, osastot ikäänkuin
-sulivat yhteen. Lyhyttavaraosasto näytti olevan vedenpaisumuksen
-vallassa, valkotavaraosastossa ikkunasta iskevä kirkas auringonsäde
-kultasi kankaiden lumikinoksia. Kaukana tavaratalon toisessa päässä
-käsineiden ja villakankaiden osastot katosivat hattujen ja
-hiuslaitteiden peittoon. Ei voinut enää erottaa pukuja tästä
-ihmismerestä, päähineet liehuivat yksin pinnalla sulkien ja
-nauhasolmukkeiden koristamina. Siellä täällä miehen hattu muodosti
-mustan täplän, ja naisten kalpea ihonväri sai väsymyksen ja kuumuuden
-vaikutuksesta kameliankukkien läpikuultavan vivahduksen. Vihdoin
-Hutinin voimakkaiden kyynärpäiden onnistui raivata naisille tietä.
-Mutta kun Henriette pääsi portaat ylös, hän ei nähnytkään enää
-Mouret'ta. Tämä oli heittäytynyt keskelle tungosta sukeltaen
-Vallagnoscin kanssa aaltoilevaan ihmismereen syvyyksienkin salaisuuksia
-nauttimaan. Mouret tunsi henkeään ahdistavan. Hänen ostajakuntansa
-tuntui sulkevan hänet pitkään, intohimoiseen syleilyyn.
-
--- Vasemmalle, hyvät rouvat, Hutin sanoi muuttumattoman kohteliaana,
-vaikka koko hänen ruumiinsa kuohui vihasta.
-
-Ylhäällä oli yhtä vaikea liikkua. Huonekaluosastollakin oli tungosta,
-vaikka siellä ei yleensä käynyt paljon väkeä. Huivien ja turkiksien
-osastot olivat tulvillaan. Kulkiessaan pitsiosaston läpi naiset
-tapasivat taas tuttavia. Rouva de Boves oli siellä tyttärensä Blanchen
-kanssa ihaillen tavaroita, joita Deloche heille näytteli. Taas Hutinin
-täytyi jäädä odottamaan, ostokset käsivarrella.
-
--- No päivää! Teitä minä juuri ajattelinkin.
-
--- Ja minä olen etsinyt teitä pitkin päivää. Mutta mahdotonta
-tämmöisestä tungoksesta on löytää ketään.
-
--- Komeata, eikö ole?
-
--- Erinomaista, ystäväni. Emme enää pysy pystyssäkään.
-
--- Ostatteko?
-
--- Eikö mitä. Katselemme vain. Istumme tässä vähän aikaa levätäksemme.
-
-Rouva de Boves, jolla oli kukkarossa juuri sen verran rahaa, että sai
-ajurin maksetuksi, ei todella aikonutkaan ostaa mitään, vaikka
-tyhjennytti laatikon toisensa perästä katsellakseen ja kosketellakseen
-pitsejä. Hän oli arvannut hidasliikkeisen ja ujon myyjän uudeksi
-tulokkaaksi ja käytti hyväkseen tämän tottumattomuutta, tietäen ettei
-tästä ollut naisten oikkuja vastustamaan. Jo puoli tuntia hän oli
-pidättänyt myyjää vaatien yhä uusia tavaroita nähdäkseen. Myyntipöytä
-oli kukkuroillaan. Rouva de Boves upotti kätensä kuohuvaan pitsikasaan,
-sormet intohimosta vavisten ja kasvot aistillisen nautinnon
-kiihottamina. Blanche seisoi hänen vieressään saman intohimon vallassa,
-kasvot aivan kalpeina.
-
-Keskustelun yhä jatkuessa Hutin odotti liikkumattomana milloin naiset
-suvaitsivat lähteä liikkeelle. Hänen sormiaan poltti halu lyödä heitä
-korville.
-
--- Kas, rouva Marty sanoi, -- samanlaisiako kaulaliinoja ja harsoja te
-haette kuin minun äskettäin ostamani?
-
-Se oli totta. Rouva de Boves, jota lauantaista lähtien olivat
-kiusanneet rouva Martyn pitsit, ei voinut vastustaa haluaan päästä edes
-koskettelemaan pitsejä, koska hänen miehensä tarkkuus esti häntä
-ostamasta niitä. Hän punastui hiukan sanoen Blanchen tahtoneen katsoa
-espanjalaispitsisiä kaulaliinoja. Sitten hän lisäsi:
-
--- Valmiiden vaatteiden osastolleko olette menossa...? No hyvästi siis.
-Missä tapaamme? Itämaisessa salissako, eikö niin?
-
--- Se sopii kyllä. Itämaisessa salissa siis... Komea, vai mitä?
-
-He erosivat päiviteltyään jälleen kerran mainitun salin ihmeitä.
-Deloche hyvillään siitä, että hänelläkin oli tekemistä, alkoi uudelleen
-tyhjennellä pitsilaatikkoja äidin ja tyttären mieliksi. Hitaasti ja
-sotilaallisen ryhdikkäästi käveli isä Jouve väentungoksessa
-myyntipöytien välissä väläyttäen kunniamerkkiään ja vartioiden
-kallisarvoisia ja hienoja tavaroita, joita oli niin helppo varastaa ja
-kätkeä hihaan. Kulkiessaan rouva de Boves'in ohi hän hämmästyi pöydälle
-kasattuja tavaroita ja vilkaisi epäilevästi hänen pitsejä kopeloivia,
-kuumeesta vapisevia sormiaan.
-
--- Oikealle, hyvät rouvat, Hutin sanoi lähtien jälleen liikkeelle.
-
-Hän kiehui vihasta. Eikö siinä kylliksi, etteivät he ostaneet häneltä
-mitään. Vieläkö heidän piti viivytellä näin jokaisessa tavaratalon
-nurkassa. Se, että hänen oli saatettava heidät juuri valmiiden
-vaatteiden osastolle, oli omiaan katkeroittamaan vielä enemmän hänen
-mieltään, sillä kangasosastot ja valmiiden vaatteiden osasto olivat
-alituisessa riidassa keskenään taistellen ostajista ja koettaen saada
-toisiltaan myyntiprosentit. Silkkiosasto suuremmassa määrässä vielä
-kuin villakangasosastot raivosi, kun sen täytyi luovuttaa valmiiden
-vaatteiden osastolle ostaja, joka katsottuaan kaikki kankaat lopuksi
-päätti ostaa puvun valmiina.
-
--- Neiti Vadon! Hutin sanoi suuttuneella äänellä, kun he olivat vihdoin
-päässeet perille.
-
-Mutta neiti Vadon, joka parhaillaan hieroi edullista kauppaa, ei ollut
-kuulevinaan. Huone oli täynnä. Ostajajonot kulkivat pitsiosaston ovelta
-vastapäätä olevalle valkotavaraosaston ovelle, ja huoneen perällä
-naiset riisuivat päällysvaatteitaan koettaakseen peilin edessä uusia.
-Punainen plyyssimatto tukahdutti askelten kaiun, ja kaukaisen alakerran
-melu ei kuulunut tänne. Naiset kuiskailivat hiljaa niinkuin
-yksityisellä vastaanotolla, ilma oli kuuma ja raskas kuin täydessä
-juhlasalissa.
-
--- Neiti Prunaire! huusi Hutin.
-
-Ja kun tämäkään ei kuunnellut hänen käskyään, hän mutisi:
-
--- Senkin marakatit.
-
-Hänen tunteensa osaston neitejä kohtaan eivät tällä kertaa olleet
-hellimpiä, hänen oli täytynyt väsyttää jalkansa portaissa tuodakseen
-heille ostajia ja luovuttaa heille myyntiprosentit, jotka oikeastaan
-kuuluivat hänelle. Katkeruutta ei neitienkään puolelta puuttunut tässä
-yhtämittaisessa ottelussa. Alituisesta seisomisesta ja kiireestä
-aiheutuneen väsymyksen vaikutuksesta luonnonvaistot vaikenivat,
-sukupuolierot katosivat, eikä jäljelle jäänyt kuin etuvastakohdat,
-joita kuumeinen kaupankäynti kiihdytti.
-
--- Täällä ei siis ole ketään? Hutin kysyi.
-
-Silloin hän huomasi Denisen. Aamusta saakka tämän oli täytynyt
-järjestää vaatteita takaisin kaappeihin, vain silloin tällöin hänelle
-oli luovutettu jokin epäilyttävä myynti, jonka tuloksista ei suuria
-toivottu ja joka aina oli mennyt häneltä hukkaan. Kun Hutin huomasi
-hänet tyhjentämässä pöytää, jolla oli suunnattoman suuri vaatekasa, hän
-meni kiirein askelin hakemaan häntä.
-
--- Kuulkaahan, neiti, tulkaa palvelemaan näitä rouvia, jotka odottavat.
-
-Hän heitti kiireesti Denisen käsivarrelle rouva Martyn ostokset, joiden
-kantamiseen hän oli väsynyt. Hänen suunsa vetäytyi taas hymyyn, ja
-tuossa hymyssä oli hieman ilkuntaa, häijyn luonteen salaista
-mielihyvää, sillä kokeneena myyjänä hän arvasi valmistavansa sekä
-nuorelle tytölle että tuomilleen asiakkaille vaikeuksia. Mutta Denise
-heltyi onnesta, joka näin odottamattomasti kohtasi häntä. Tämä oli jo
-toinen kerta kun Hutin esiintyi hänelle tuntemattomana ystävänä,
-hellänä ja osaaottavana veljenä, joka osasi aina oikealla ajalla
-ilmestyä avuntuojana. Nuoren tytön silmät loistivat kiitollisuudesta,
-ja lämmin katse seurasi Hutinia, kun tämä kyynärpäillään raivasi
-itselleen tietä kiirehtien takaisin osastolleen.
-
--- Haluaisin päällysvaatteen, rouva Marty sanoi.
-
-Denise kysyi minkälaisen hän halusi, mutta rouva Marty ei osannut
-sanoa. Hän ei ollut päättänyt mitään, vaan pyysi nähdä talon malleja
-voidakseen valita. Denise, joka oli jo väsynyt ja huumautunut
-väenpaljoudesta, joutui nyt aivan hämilleen. Cornaillen myymälässä
-Valognes'issa ei ollut koskaan paljon väkeä yhtäaikaa; sitäpaitsi hän
-ei tiennyt miten paljon mallipukuja oli eikä missä niitä säilytettiin.
-Rouvat tuskastuivat odotukseen, kun vastausta ei kuulunut. Silloin
-Aurélie rouva sattui näkemään rouva Desforges'in, jonka lemmensuhteen
-hän taisi tuntea, koska tuli kiireesti kysymään, palveliko kukaan
-rouvia.
-
--- Kyllä, Henriette vastasi, -- tuo neiti, joka etsii tuolla. Mutta hän
-ei näytä paljoakaan tietävän, sillä hän ei löydä mitään.
-
-Johtajatar pysähdytti Denisen sanoen hänelle hiljaa:
-
--- Näettehän, ettette osaa. Tehkää hyvin ja pysykää alallanne.
-
-Kääntyen muitten puoleen hän sanoi käskevästi:
-
--- Neiti Vadon, tuokaa tänne päällysvaatteita.
-
-Sitten hän jäi katsomaan, kun Marguerite näytteli mallipukuja.
-Tämä puhutteli ostajia kuivan kohteliaalla äänellä esiintyen
-epämiellyttävästi niinkuin ainakin silkkipukuinen puotineiti, joka on
-tottunut kaikkiin komeuksiin eikä ujostele ketään, ja joka tietämättään
-kadehtii parempionnisia. Kuullessaan, ettei rouva Marty tahtonut maksaa
-kahtasataa enempää, hän nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Oh,
-enemmän rouvan oli toki maksettava; mahdotonta kahdellasadalla oli
-saada mitään kunnollista. Ja hän heitti pöydälle halvemmat puvut
-liikkeellä, joka merkitsi: siinä sen näette, tällaisia sillä hinnalla
-saa. Rouva Marty ei uskaltanut tyytyä niihin. Hän kuiskasi rouva
-Desforges'in korvaan:
-
--- Miesmyyjien kanssa on paljon miellyttävämpää asioida... Heidän
-kanssaan voi olla paljon vapaammin.
-
-Vihdoin Marguerite toi silkkisen, kivihiilikoristeisen vaipan, jota
-piteli hyvin varovasti. Aurélie rouva kutsui luokseen Denisen ja sanoi
-hänelle:
-
--- Jotakin hyötyä teistäkin pitää olla... Pankaa tämä päällenne...
-
-Denise, sydän täynnä katkeruutta, koska ei enää uskonut koskaan
-onnistuvansa missään, oli jäänyt liikkumattomana seisomaan, kädet
-hervottomina riippuen. Hänet aiottiin epäilemättä erottaa
-palveluksesta, ja silloin veljet jäisivät leivättä. Hänen päätään
-pyörrytti kohiseva väenpaljous, ja hänen jäseniään pakotti outo voimia
-kysyvä nosteleminen, johon hän ei ollut tottunut, niin että hän tuskin
-pysyi pystyssä. Mutta hänen oli pakko totella ja asettua mannekiiniksi,
-jonka päälle Marguerite järjesteli vaippaa.
-
--- Seisokaa suorana, Aurélie rouva sanoi.
-
-Mutta samassa yleinen huomio kääntyi pois hänestä, sillä Mouret astui
-sisään Vallagnoscin ja Bourdonclen seuraamana. Hän tervehti rouvia ja
-kuunteli mielihyvin heidän kohteliaisuuksiaan onnistuneen
-talviuutuuksien näyttelyn johdosta. Varsinkin itämaisen salin komeuksia
-kehuttiin innokkaasti. Vallagnosc, joka oli nähnyt kaikki osastot,
-osoitti paatuneena pessimistinä enemmän hämmästystä kuin ihailua, sillä
-eihän tämä kaikki ollut muuta kuin suunnaton paljous vaatetavaraa. Mitä
-Bourdoncleen tuli, hän unohti kokonaan olevansa talonväkeä ja onnitteli
-hänkin isäntää karkoittaakseen tämän muistosta aamuiset epäilyksensä ja
-yhtämittaiset levottomat huomautuksensa.
-
--- Kyllä, aika hyvin kaikki onnistuu. Olen tyytyväinen, Mouret toisti
-säteilevänä, vastaten hymyllä Henrietten helliin katseihin. -- Mutta
-älkää antako minun häiritä...
-
-Silloin huomio kääntyi taas Deniseen, joka antautui vastustelematta
-Margueriten käänneltäväksi.
-
--- No, miltä näyttää? rouva Marty kysyi rouva Desforges'ilta.
-
-Tämä lausui mielipiteensä järkähtämättömän varmasti, muodin
-erehtymättömänä arvostelijana.
-
--- Ei ole tosiaankaan hullumpi. Ja uutta kuosia... Mutta minusta se ei
-ole oikein siro vyötäisistä.
-
--- Oh, keskeytti Aurélie rouva, se olisi arvosteltava teidän oman
-vartalonne mukaan, hyvä rouva... -- Te kyllä ymmärrätte, ettei se voi
-näyttää miltään tuollaisella vartalolla... Enemmän ryhtiä, neiti!
-Seisokaa toki suorana, että joltakin näyttäisi.
-
-Naurettiin. Denise oli käynyt aivan kalpeaksi. Häntä hävetti
-asettuminen koneeksi näiden ihmisten tutkittavaksi ja pilkattavaksi.
-Rouva Desforges, joka tunsi vaistomaista vastenmielisyyttä Deniseä
-kohtaan hänen lempeän luonteensa ilmaisevien kasvojen tähden -- rouva
-itse oli kaikkea muuta kuin lempeä -- lisäsi pisteliäästi:
-
--- Epäilemättä se sopisi paremmin, jos neidin puvussa olisi vähemmän
-väljyyttä.
-
-Ja hän heitti Mouret'hen pariisittaren veitikkamaisen, maaseutulaisen
-naurettavaa pukua pilkkaavan katseen. Tämä tunsi silmäyksessä
-hellyyttä ja kauneudestaan ja viehättävyydestään onnellisen naisen
-voitonriemua. Palkitakseen saamansa rakkaudenosoituksen hänkin arveli
-velvollisuudekseen yhtyä pilkkaan huolimatta Deniseä kohtaan
-tuntemastaan hyväntahtoisuudesta ja tytön oudosti kiinnostavasta
-vaikutuksesta hänen naistenihailijaluonteeseensa.
-
--- Ja jos tukka olisi kammattu, hän kuiskasi.
-
-Tämä oli jo liikaa. Johtaja suvaitsi laskea leikkiä, ja kaikki neidit
-purskahtivat nauruun. Marguerite uskalsi päästää kikatuksenkin, jonka
-hän kumminkin heti tukahdutti koettaen hienona neitinä pidättää
-nauruaan. Clara päästi käsistään hyvän myynnin saadakseen kerran oikein
-mielensä mukaan ilvehtiä, ja valkotavaraosaston myyjättäret tulivat
-ovelle katsomaan, mikä sellaisen ilon nosti. Rouvatkin naurahtivat,
-mutta hiljaa, vilkaisten toisiinsa ja luopumatta ylhäisen naisen
-arvokkaasta ryhdistä. Aurélie rouva yksin ei vetänyt keisarinnaamaansa
-nauruun, vaan näytti loukkaantuneelta, ikäänkuin uuden tulokkaan hento
-vartalo ja vallattomat hiukset olisivat häväisseet sekä hänen että
-osaston maineen. Denisen kalpeus kävi vieläkin vahvemmaksi keskellä
-pilkkaajien joukkoa. Hän tunsi itsensä häväistyksi, alastomaksi
-riisutuksi, avuttomaksi. Mihin rikokseen hän oli syypää, kun hänen
-liian hoikkaa vartaloaan ja liian suurta tukkaansa näin uskallettiin
-pilkata. Mutta varsinkin häntä loukkasi Mouret'n ja rouva Desforges'in
-nauru, hän arvasi vaistomaisesti heidän salaiset välinsä, ja hän tunsi
-sydämessään tuskan kouristuksen. Tuo rouva oli hyvin häijy, koska
-saattoi kiusata köyhää parkaa, joka ei sanonut sanaakaan. Mouret nosti
-hänessä sellaisen pelon, että kaikki muut hänessä kuohuvat tunteet
-hyytyivät siihen, eikä hän enää tiennyt mitä ne olivatkaan. Hylättynä,
-syvästi loukattuna naisellisessa kainoudessaan ja ymmärtämättä minkä
-tähden häntä kohdeltiin niin väärin, hän nieli nyyhkytyksensä, jotka
-väkisinkin tahtoivat kohota hänen rinnastaan.
-
--- Sopimatonta kerrassaan. Muistakoon tyttö siis, että hänen on
-kammattava huomenna tukkansa, toisti Bourdoncle moneen kertaan Aurélie
-rouvalle, joka jo heti alusta oli vastustanut Denisen ottamista
-liikkeen palvelukseen ja jonka mielestä nuoren tytön hentous oli
-ylenkatseen arvoinen.
-
-Vihdoin Aurélie rouva tuli ottamaan vaipan Denisen hartioilta ja
-kuiskasi hänelle aivan hiljaa:
-
--- Kaunis alku tosiaankin! Jos ette onnistu paremmin, niin... Hullummin
-ei voisi kukaan käyttäytyä.
-
-Denise peläten puhkeavansa itkuun kiirehti pois kantaen vaatekasaa joka
-hänen oli myyntipöydällä järjestettävä. Nyt hän pääsi ainakin
-piiloutumaan väkijoukkoon, ja työ esti häntä ajattelemasta
-tapahtunutta. Samassa hän huomasi vieressään valkotavaraosaston
-myyjättären, joka jo aamulla oli puolustanut häntä. Tämä oli ollut
-kohtauksessa läsnä ja kuiskasi hänen korvaansa:
-
--- Älkää olko millännekään, lapsi parka. Ei pidä olla noin
-herkkätunteinen. Teidän täytyy karaistua, sillä muuten he eivät koskaan
-jätä teitä rauhaan... Minä olen kotoisin Chartres'ista, ja nimeni on
-Pauline Cugnot, myllärin tytär... He olisivat syöneet minut suuhunsa jo
-ensi päivänä, ellen olisi noussut vastarintaan... Rohkaiskaa mielenne
-ja antakaa tänne kätenne. Keskustellaan silloin kun haluatte.
-
-Denise joutui yhä enemmän hämilleen hänelle tarjotun käden johdosta.
-Hän puristi sitä arasti ja päästi sen sitten jatkaakseen työtään
-peläten, että hänen vihollisensa suuttuisivat siitäkin, jos saisivat
-tietää, että hänellä oli ystävätär.
-
-Sillä aikaa Aurélie rouva pani vaipan rouva Martyn hartioille, ja
-kaikki kiittelivät kilvan. Se istui hyvin, mainiosti! Se näytti heti
-aivan toisenlaiselta. Rouva Desforges väitti, ettei parempaa voinut
-saada. Sitten tuttavat erosivat. Mouret kumarsi jäähyväisiksi, ja
-Vallagnosc, joka oli huomannut rouva de Boves'in tyttärineen
-pitsiosastolla, kiirehti heidän luokseen tarjotakseen kätensä äidille.
-Marguerite ilmoitti välikerroksen kassaan rouva Martyn ostokset, ja
-tämä maksoi käskien tuoda tavarat kotiin. Rouva Desforges oli saanut
-kassasta n:o 10 ostamansa tavarat. Asiansa toimitettuaan naiset vielä
-kerran kohtasivat toisensa itämaisessa salissa, ja heidän ihastuksensa
-puhkesi innostuneeseen sanatulvaan. Rouva Guibalkin kehui ja kiitteli:
-
--- Kuinka ihanaa... Luulisi melkein olevansa itämailla!
-
--- Niin, eikö totta! Oikea haaremi! Eikä kallistakaan!
-
--- Smyrnalaiset matot ovat vasta kauniita. Smyrnalaisista minä pidän.
-Mitkä värit! Mikä hienous!
-
--- Entäpä tuo kurdistaani! Katsokaapa!
-
-Hitaasti joukot alkoivat vähetä. Kellon soitto oli jo ilmoittanut kaksi
-ruokailuvuoroa tunnin väliajoin, ja kolmatta vuoroa varten alettiin
-kattaa. Osastot olivat melkein tyhjät, siellä täällä vain joku
-myöhästynyt ostaja, joka tuhlaamishulluuden riivaamana unohti ajan
-kulun. Viimeisten ajurinvaunujen räminä häipyi kuulumasta, ja mahtava
-kaupunki kylläisenä syömisestä kuorsasi kuin ravittu hirviö ja sulatti
-uneen vaipuessaan palttinat, verat, silkit ja pitsit, joita aamusta
-alkaen oli heitetty sen kitaan. Myynnin viimeisten elonmerkkien
-lakattua tavaratalo näytti kaasuliekkien valossa taistelutantereelta,
-joka vielä höyrysi raastettujen uhrien jäännöksistä. Myyjät lepäsivät
-uupumuksesta voimattomina kaappiensa ja pöytiensä keskellä, joilla
-vallitsi epäjärjestys, kuin hirmumyrsky olisi kulkenut. Alakerran
-halleissa pääsi vaivoin kulkemaan tuolien tähden, täytyi astua niiden
-ylitse. Käsineosastolla Mignot seisoi pahvirasiavallin ympäröimänä.
-Villakangasosastolla ei päässyt ollenkaan liikkumaan; Liénard torkkui
-lainehtivassa kangasmeressä, mistä puoleksi luhistuneet pakkapinot
-kohosivat kuin talon rauniot, joita tulvillaan oleva joki kuljettaa
-mukanaan. Ja kauempana valkotavarat olivat sirottaneet lumensa maahan;
-joka paikassa kompastui ruokaliinojen jäälohkareisiin ja tallasi
-jaloillaan nenäliinojen kepeitä lumihiutaleita. Ylhäällä välikerroksen
-osastoilla sama sekasorto; turkikset viruivat pitkin lattiaa, valmiit
-puvut olivat läjinä kuin kaatuneiden sotamiesten viitat. Rutistuneita
-ja kääröistään avattuja pitsejä ja liinavaatteita venyi missä sattui.
-Olisi voinut luulla kokonaisen naislauman riisuutuneen ja heittäneen
-vaatteensa sikin sokin. Alhaalla pohjakerroksessa tulistunut kone vielä
-pärskyi tuskastuneen lähettämön työntäessä kadulle tavaratukkuja
-vaunuihin toimitettaviksi.
-
-Mutta varsinkin silkkiosaston kimppuun ostajajoukot olivat rynnänneet;
-siellä oli tehty puhdasta jälkeä. Halli oli raastettu alastomaksi.
-Ääretön paris-bonheur -varasto oli kadonnut teille tietymättömille kuin
-lukemattomien heinäsirkkojen hävittämänä. Keskellä tyhjyyttä Hutin
-ja Favier, vaivoin taistelun touhusta tointuen, selailivat
-tarkistusvihkojaan ja laskivat myyntiprosenttejaan. Favier oli päässyt
-viiteentoista frangiin. Hutin huomasi raivokseen jääneensä tänä
-kovanonnenpäivänä toiseksi, sillä hänen voittonsa nousi tuskin
-kolmeentoistakaan. Voitonhimo leimusi heidän silmissään. Koko myymälä
-heidän ympärillään luetteli yhtä kiihkeästi numeroita saman kuumeen
-vallassa, riemuitsi niinkuin verilöylystä päihtynyt sotajoukko.
-
--- Mitä nyt sanotte, Bourdoncle? Mouret huusi. -- Vieläkö pelko vaivaa
-teitä?
-
-Hän oli palannut lempipaikalleen välikerroksen portaille, missä seisoi
-käsipuihin nojaten. Nähdessään ympärillään hävityksen jäljet hän nauroi
-voitonriemuista naurua. Hänen aamuinen pelkonsa, tuo anteeksiantamaton
-heikkous, joka oli ainiaksi jäävä hänen salaisuudekseen, pakotti hänet
-huutamaan ääneen iloansa. Hän oli siis vihdoinkin lopullisesti
-voittanut. Pikkukauppa oli joutunut tappiolle, paroni Hartmann
-miljoonineen ja maa-alueineen oli voitettu hänen puolelleen. Nähdessään
-kassanhoitajien laskevan kumartuneina kassakirjojensa yli yhteen pitkiä
-numerojonoja ja kuullessaan kullan helinän rahojen vieriessä
-messinkisiin rasioihin Mouret tunsi Naisten Aarreaitan paisuvan ja
-kasvavan, sen hallin laajenevan ja sen käytävien pitenevän aina
-Dix-Décembrenkadulle asti.
-
--- Joko nyt uskotte talon liian pieneksi? hän jatkoi... -- Olisimme
-voineet myydä kahta vertaa enemmän.
-
-Bourdoncle tunnusti nöyryytettynä erehtyneensä, mutta tämä tunnustus
-tuotti hänelle iloa. Samassa kummankin huomio kiintyi omituiseen
-näkyyn, ja ystävät kävivät jälleen vakaviksi. Niinkuin aina illalla
-Lhomme, ensimmäinen kassanhoitaja, oli koonnut eri kassoista tulot, ja
-laskettuansa ne yhteen ja kirjoitettuansa loppusumman lappuun, jonka
-pisti rautakoukkuun, hän oli lähtenyt viemään rahoja keskuskassaan
-kantaen niitä rahan laadun mukaan salkussa tai säkissä. Tänään kulta ja
-hopea oli voitolla. Lhomme nousi hitaasti portaita kantaen kolmea
-suunnatonta säkkiä, jotka hän, oikean käden puutteessa, vasemmalla
-kädellään painoi rintaansa vastaan ja esti luisumasta leuallaan
-lattialle. Raskaasti läähättäen hän kulki kallisarvoisen taakkansa
-painamana nöyrästi väistyvien myyjien välitse.
-
--- Paljoonko nousee, Lhomme? kysyi Mouret.
-
-Kassanhoitaja vastasi:
-
--- Kahdeksaankymmeneentuhanteen seitsemäänsataanneljäänkymmeneenkahteen
-frangiin kymmeneen centimeen.
-
-Mielihyvän hämmästys kulki Aarreaitan toisesta päästä toiseen sitä
-mukaa kun tieto levisi. Niin korkeaan tulokseen ei yksikään
-muotitavaroiden liike ollut tähän saakka yhdessä päivässä päässyt.
-
-Illalla, kun Denise hoippui portaita ylös mennäkseen huoneeseensa,
-hänen täytyi nojautua ahtaan, peltikattoisen käytävän seiniin. Kun hän
-oli päässyt kammioonsa ja sulkenut ovensa, hän heittäytyi vuoteelleen,
-niin sietämättömästi hänen jalkojaan särki. Kauan hän tuijotti
-elottomin silmin pukeutumispöytää, vaatekaappia, koko hotellikaluston
-alastomuutta. Täälläkö hänen piti kuluttaa elämänsä? Hänen ensimmäinen
-täällä viettämänsä päivä tuntui niin armottoman pitkältä, niin
-lohduttoman raskaalta. Hän ei ikinä jaksaisi toista samanlaista. Sitten
-hän huomasi olevansa silkkipuvussa. Tämän talon määräämä puku kiusasi
-häntä, ja lapsellisuudessaan hän pukeutui vanhoihin villavaatteisiinsa
-purkaakseen muka matkakirstuaan. Mutta kun hän oli saanut ylleen oman
-köyhän pukunsa, hän tunsi kuristuvansa liikutuksesta, ja nyyhkytykset,
-joita hän oli koettanut aamusta asti pidättää, puhkesivat äkkiä kuumaan
-kyynelvirtaan. Hän heittäytyi uudelleen vuoteelle, itki veljiensä
-tähden, itki loppumattomasti, jaksamatta riisua kenkiänsäkään, itki
-menehtyäkseen sekä väsymyksestä että surusta.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Seuraavana päivänä, tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Denise oli
-saapunut osastolleen, Aurélie rouva tuli sanomaan hänelle kuivalla
-äänellä:
-
--- Neiti, teitä kysytään johtokunnassa.
-
-Denise tapasi Mouret'n istumassa yksinään suuressa, vihreällä ripsillä
-verhotussa työhuoneessaan. Hän oli sattunut muistamaan "Tappuratukan",
-minkä nimen Bourdoncle oli keksinyt Deniselle, ja vaikka hän ei yleensä
-välittänyt alentua toimittamaan santarmin virkaa, hän halusi nähdä
-uuden myyjättärensä peloitellakseen tätä, jos tämä vielä olisi yhtä
-huolimattomasti pukeutunut. Vaikka Mouret oli edellisenä iltana yhtynyt
-rouva Desforges'in pilkkaan, hänen itserakkautensa oli kärsinyt siitä,
-että hänen myyjättärensä pukua vastaan oli ollut muistuttamista. Hänen
-tunteensa tyttöä kohtaan olivat sangen sekavat, hänen olisi ollut
-vaikea selittää, oliko se ystävyyttä vai vihaa.
-
--- Neiti, hän alkoi, -- olemme ottaneet teidät palvelukseemme setänne
-tähden, ja jottei meidän vastoin tahtoamme olisi pakko...
-
-Tähän hän lopetti. Hänen edessään, toisella puolella kirjoituspöytää,
-seisoi Denise suorana, vakavana ja kalpeana. Hänen silkkipukunsa ei
-ollut enää liian väljä, vaan mukautui pehmeästi hänen neitseellisen
-hennon vartalonsa ja puhdaspiirteisten olkapäittensä mukaan. Ja joskin
-hänen hiuksensa, jotka olivat sidotut paksuille palmikoille, yhä vielä
-vastustelivat vallattomasti, niin ne kumminkin koettivat taipua.
-
-Itkettyään edellisenä iltana Denise oli vaipunut uneen ja nukkunut
-vaatteet päällä neljään asti. Herättyään häntä oli hävettänyt
-hermostunut herkkätunteisuuden purkauksensa. Hän oli ryhtynyt
-pienentämään pukuaan, ja sitten hän oli kampa kädessä kuluttanut
-kokonaisen tunnin peilin edessä saamatta kuitenkaan tukkaansa mielensä
-mukaan.
-
--- No, olettehan sentään siistimpi tänä aamuna... Mouret jatkoi. -- Nuo
-pahanilkiset suortuvat vain eivät ota taipuakseen.
-
-Mouret oli noussut ja ruvennut muitta mutkitta korjailemaan Denisen
-tukkaa yhtä tuttavallisesti kuin edellisenä päivänä Aurélie rouva.
-
--- Pistäkää nuo korvan taa, hän sanoi. -- Ja palmikot ovat liian
-korkealla.
-
-Denise ei avannut suutaan, antoi vain johtajansa menetellä mielensä
-mukaan. Vaikka tyttö oli vannonut karaistuvansa kestämään kaiken, häntä
-värisytti kun hän tuli johtajan eteen, sillä hän luuli, että hänet
-aiottiin erottaa. Mouret'n silminnähtävä hyväntahtoisuuskaan ei
-pystynyt rauhoittamaan häntä. Denise pelkäsi häntä yhtä paljon ja tunsi
-hänen läsnäollessaan ahdistusta, joka tuntui hänestä aivan
-luonnolliselta, sillä riippuihan hänen kohtalonsa tuon mahtavan miehen
-tahdosta. Kun Mouret sattui hipaisemaan tytön niskaa ja huomasi tämän
-vapisevan, hän katui, että oli luopunut hetkeksi ankaruudestaan, sillä
-auktoriteetin ylläpitäminen oli hänestä kaikesta tärkeintä.
-
--- No niin, neiti, hän jatkoi asettuen entiselle paikalleen
-kirjoituspöydän taakse. -- Koettakaa hoitaa pukunne. Te ette enää ole
-Valognes'issa, oppikaa nyt pariisittareksi... Jos setänne nimi riitti
-hankkimaan teille paikan meillä, niin tahdon uskoa, ettette te
-puolestanne petä teihin asettamiani toiveita. Valitettavasti eivät muut
-täällä kannata mielipidettäni teidän suhteenne... Kun nyt olen
-varoittanut teitä, älkää saattako minua häpeään.
-
-Hän kohteli Deniseä kuin lasta osoittaen hänelle enemmän sääliä kuin
-hyvyyttä. Nuoren tytön olemuksessa oli jotakin, joka herätti hänen
-uteliaisuutensa ja sai hänet aavistamaan, että tuosta köyhästä ja
-taitamattomasta lapsesta oli kerran kehittyvä viehättävä nainen. Hänen
-toruessaan Denise oli sattunut katsomaan rouva Hédouinin kuvaan, jonka
-kauniit, säännölliset kasvot hymyilivät vakavasti kultakehyksessään, ja
-hänet valtasi väristys Mouret'n rohkaisevista sanoista huolimatta.
-Tuollainenko hän oli ollut, tuo nainen, jonka Mouret kaupungilla
-liikkuvien huhujen mukaan oli tappanut rakentaakseen talonsa hänen
-verestään tahraantuneiden kivien perustalle. Mouret jatkoi yhä
-puhettaan.
-
--- Menkää, hän sanoi lopuksi ja tarttui uudestaan kynään.
-
-Denise meni, ja käytävässä häneltä pääsi helpotuksen huokaus.
-
-Tästä päivästä lähtien Denise piti päänsä pystyssä.
-Herkkätunteisuudestaan huolimatta hän oli rohkea tyttö, joka tiesi,
-että heikon ja turvattoman täytyy noudattaa järjen ääntä, ja iloisesti
-hän kävi asettamaansa tehtävään kiinni. Melua nostamatta hän kulki
-suoraan eteenpäin tähdäten esteistä huolimatta maaliinsa. Ja tämän hän
-teki mitä luonnollisimmalla ja yksinkertaisimmalla tavalla, sillä
-voittamaton lempeys oli juuri hänen luonteensa ydin.
-
-Ensiksikin hänen oli voitettava työn aiheuttama ääretön väsymys.
-Vaatteiden nosteleminen rasitti hänen käsivarsiaan ja koko hänen
-ruumistaan niin suuresti, että kuutena ensi viikkona hän valitteli
-kääntyessään yöllä vuoteessaan. Hänen selkäänsä ja hartioitaan pakotti
-liiallisesta rasituksesta. Mutta vielä enemmän häntä vaivasivat hänen
-paksupohjaiset ja raskaat kenkänsä, jotka hän oli tuonut Valognes'ista
-mukanaan ja joita hänen täytyi käyttää, koska rahat eivät riittäneet
-kevyempien ostamiseen. Alituisesta menosta aamusta iltaan ja peläten
-nuhteita, jos hetkeksikään nojautui seinään levätäkseen, hänen hennot
-pikkutytön jalkansa olivat jalkineiden sopimattomuudesta turvonneet
-muodottomiksi. Kantapäitä särki, ja jalkaterät olivat täynnä rakkoja,
-jotka puhjetessaan märkivät niin, että jalka tarttui sukkaan kiinni.
-Jalkojen liiallinen rasittaminen, joka varsinkin naiselle on
-epäterveellistä, aiheutti hänen elimistössään häiriöitä, jotka hänen
-ihonsa kalpeus paljasti. Mutta vaikka hän oli niin hoikka ja näytti
-niin peräti heikolta, hän kesti, vaikka niin monen muun muotikaupan
-myyjättären täytyi luopua palveluksesta ammatin tuottamien tautien
-johdosta. Hänen lujuutensa kestämään tuskaa, hänen itsepintaiset
-ponnistuksensa ja hänen vaatimaton rohkeutensa pitivät hänen selkänsä
-suorana ja huulensa hymyssä, vaikka hän tunsi heikkenevänsä ja
-riutuvansa työstä, jota miehenkään voimat tuskin olisivat kestäneet.
-
-Toisena kiusana oli koko hänen osastonsa vihamielisyys. Ruumiillisiin
-tuskiin, joita hänen oli kestettävä, liittyivät toverien vainoista
-aiheutuneet kärsimykset. Vaikka hän oli kaksi kuukautta lempeydellä ja
-kärsivällisyydellä koettanut lepyttää heitä, ei hän ollut vielä päässyt
-heidän äreydestään voitolle. Hänen hellyydentarpeeseensa vastattiin
-pistosanoilla ja kiusanteolla; toverit olivat aina yhtä mieltä häntä
-vastaan, aina he sulkivat hänet pois yhteisistä riennoistaan. Hän sai
-kauan kestää heidän pilkkaansa epäonnistuneen ensiesiintymisensä
-johdosta, häntä sanottiin "Pörröpääksi" ja "kampurajalaksi", ja kun
-joku ei onnistunut myynnissään, hänen sanottiin olevan Valognes'ista
-kotoisin; sanalla sanoen, hän oli ainaisen pilkan kohteena. Kun hän
-sitten tavaratalon koneistosta selville päästyään osoittautui jonkin
-ajan kuluttua oivalliseksi myyjättäreksi, hämmästys oli yleinen. Nyt
-tytöt yksissä tuumin koettivat ryöstää häneltä paremmat myyntivuorot.
-Marguerite ja Clara, jotka arvasivat vaistomaisesti hänen etevyytensä
-ja pelkäsivät joutuvansa alakynteen, tekivät liiton uutta tulokasta
-vastaan, ja kätkeäkseen levottomuutensa he teeskentelivät mitä suurinta
-ylenkatsetta häntä kohtaan. Aurélie rouvaa loukkasi tytön jäykkyys,
-joka ei sallinut hänen yhtyä muiden imartelevaan suitsuttamiseen. Siksi
-johtajatar ei ottanutkaan häntä puolustaakseen, vaan yllytti häntä
-vastaan suosikkinsa, hovinsa suosikit, jotka alinomaa polvillaan ollen
-osasivat tarjota hänelle sitä mairittelevaa ylistystä, jota hän
-muhkeassa mahtavuudessaan tarvitsi pysyäkseen hyväntuulisena. Näytti
-siltä kuin rouva Frédéric, alajohtajatar, olisi tahtonut pysyä heidän
-liitostaan erillään, mutta sen hän teki kai vahingossa, sillä hän
-osoittautui yhtä kovaksi kuin muutkin, niin pian kuin huomasi, mihin
-rettelöihin saattoi joutua, jos uskalsi vastoin muiden tahtoa osoittaa
-hyväntahtoisuutta. Denisellä ei ollut kenessäkään turvaa. Kaikki he
-olivat "Tappuratukkaa" vastaan, ja hänen täytyi alinomaa olla
-sotakannalla tulematta sittenkään kunnollisesti toimeen.
-
-Sellaista hänen elämänsä oli. Hänen oli pakko hymyillä, esiintyä
-uljaasti ja kohteliaasti silkkipuvussa, joka ei ollut hänen omansa.
-Hänen täytyi raataa rohkeasti, vaikka oli menehtymäisillään
-väsymyksestä, vaikka häntä ravittiin huonosti, kohdeltiin pahoin, ja
-vaikka yhtämittaiset karkeat erottamisuhkaukset painoivat hänen
-mieltään. Hänen huoneensa oli hänen ainoa turvapaikkansa, ainoa paikka,
-missä hän saattoi antautua kyyneltensä valtaan, kun päivän kärsimykset
-olivat käyneet liian koviksi. Mutta sielläkin oli hyytävän kylmä. Lumen
-peittämästä peltikatosta syntyvä jäinen viima värisytti hänen
-jäseniään, niin että hänen täytyi maata vuoteessa käppyrässä, panna
-kaikki vaatteet lisäpeitoksi ja itkiessään kätkeä kasvonsa peitteen
-alle estääkseen niitä sierettymästä. Mouret ei puhutellut häntä enää
-koskaan. Kun Denise sattui työssään kohtaamaan Bourdonclen ankaran
-katseen, hän vavahti, sillä hän arvasi tämän leppymättömäksi
-viholliseksi, joka ei antaisi hänelle vähintäkään virhettä anteeksi.
-Keskellä tätä yleistä vihamielisyyttä isä Jouven hänelle osoittama
-kohteliaisuus tuntui hänestä oudolta. Jos tämä tapasi hänet jossakin
-syrjässä, hän puhutteli häntä naurussa suin koettaen sanoa jotakin
-miellyttävää. Kaksi kertaa järjestyksenvalvoja oli säästänyt Denisen
-nuhteilta taivuttamatta häntä kiitollisuuteen, sillä nuori tyttö ei
-välittänyt hänen suojeluksestaan. Se herätti hänessä pelkoa.
-
-Eräänä iltana päivällisen jälkeen, kun Denise toveriensa kanssa
-järjesteli kaappeja, Joseph tuli ilmoittamaan hänelle, että alhaalla
-eräs nuori mies kysyi häntä. Denise meni alakertaan levottomana.
-
--- No jopa nyt jotakin, sanoi Clara, kun Tappuratukallakin on sulhanen!
-
--- Mahtaa olla miehellä nälkä, vastasi Marguerite.
-
-Alhaalla ovikäytävässä Denise tapasi Jeanin. Hän oli kieltänyt veljeään
-tulemasta tavarataloon häntä tapaamaan, sillä tällaiset käynnit tekivät
-siellä ikävän vaikutuksen. Mutta hän ei hennonut torua poikaa. Poika
-parka näytti olevan aivan suunniltaan. Hän oli juossut paljain päin
-Templen kaupunginosasta asti ja oli aivan hengästynyt.
-
--- Onko sinulla kymmenen frangia? hän sammalsi. -- Anna minulle
-kymmenen frangia tai olen hukassa.
-
-Pojan liehuvat kiharat ja tyttömäisen lempeät kasvot olivat niin
-lystikkäänä vastakohtana tälle juhlallisen synkkämieliselle lauseelle,
-että Deniseä olisi naurattanut, jos hän ei olisi pelästynyt
-rahanpyyntöä.
-
--- Kymmenen frangia? hän sanoi. -- Mihin?
-
-Jean punastui. Hän kertoi tavanneensa erään toverinsa sisaren, mutta
-Denise käski hänen vaieta ollen hämillään hänkin ja haluamatta tietää
-enempää. Jo kaksi kertaa Jean oli tullut pyytämään häneltä apua
-samanlaisiin tarpeisiin, mutta silloin oli ollut kysymys pienistä
-summista. Ensimmäisellä kertaa hän oli tarvinnut vähän toista frangia,
-toisella kertaa puolitoista. Aina hän lankesi samanlaisiin erehdyksiin,
-aina oli naisista kysymys.
-
--- En voi antaa sinulle kymmentä frangia, sisar jatkoi, -- Pépén
-kuukausimaksua ei ole vielä suoritettu, ja minulla on rahaa vain
-siihen. Minulle jää sen verran, että saan itselleni uudet kengät.
-Tarvitsen ne välttämättä... Et ole lainkaan järkevä, Jean. Käyttäydyt
-tyhmästi.
-
--- Olen hukassa, Jean toisti traagillisella äänellä. -- Kuule sisko
-kulta, nyt on kysymys pitkästä, mustasilmäisestä tytöstä. Menin
-kahvilaan hänen ja hänen veljensä kanssa, enkä voinut arvata, että se
-tulisi niin kalliiksi...
-
-Denisen täytyi taas keskeyttää, ja kun hän näki lemmikkinsä silmien
-täyttyvän kyynelistä, hän otti kukkaron taskustaan ja haki siitä
-kymmenen frangin rahan, jonka pisti veljen käteen. Jeanilta pääsi heti
-nauru.
-
--- Tiesinhän... Mutta kunniani kautta, en enää toiste tee niin. Se
-olisi kerrassaan konnamaista.
-
-Hän puikki tiehensä suudeltuaan sisartaan poskelle kuin mieletön.
-Tavaratalon kauppa-apulaiset ihmettelivät.
-
-Sinä yönä Denise nukkui levottomasti. Siitä asti kun hän oli tullut
-Naisten Aarreaittaan, hänellä oli ollut alituinen huoli toimeentulosta.
-Hän oli yhä ylimääräisenä ilman kiinteää palkkaa, ja kun osaston tytöt
-veivät häneltä kaikki paremmat kaupat, ei hänelle annetuilla
-mitättömillä myynneillä voinut ansaita enempää kuin että sai Pépén
-ylläpidon maksetuksi. Kurjuutta tämä hänelle merkitsi, silkkipukuista
-kurjuutta. Hänen täytyi valvoa yönsä pitääkseen kunnossa vähäisen
-vaatevarastonsa, parsiakseen alusvaatteensa ja korjatakseen paitojaan,
-jotka olivat läpeensä kuluneet, hän oppi lisäksi taitavaksi suutariksi
-paikkaamalla vähän väliä kenkiään. Hän pesi pesuvadissa vaatteensa.
-Mutta varsinkin hän oli levoton vanhasta villapuvustaan. Hänellä ei
-ollut toista ja hänen täytyi pukea se päälleen illalla riisuttuaan
-talon vaatteet. Se kului. Hän tarkasteli sitä pelokkaasti. Likapilkku
-oli hänelle suruksi, repeämä todelliseksi epätoivoksi. Omiin
-tarpeisiinsa hänellä ei ollut mitään, ei mitään millä ostaa niitä
-pieniä tarvikkeita, joita nainen tarvitsee. Kaksi viikkoa hänen piti
-odottaa, ennenkuin sai kokoon sen verran rahaa, että kykeni ostamaan
-neuloja ja lankaa. Siksi hän joutuikin täydelliseen rahapulaan, kun
-Jean rakkausjuttuineen odottamatta tuli aiheuttamaan häiriötä hänen
-menoarvioonsa. Jo frangin menettäminen tuotti tuntuvan vaillingin hänen
-kukkaroonsa. Kuinka hän nyt korvaisi nuo kymmenen frangia, jotka
-puuttuivat? Ei ajattelemistakaan, että hän yhdessä päivässä ansaitsisi
-niin paljon. Ajatus vaivasi painajaisena häntä unessa aina
-päivänkoitteeseen asti. Milloin Pépé heitettiin kadulle, milloin hän
-itse verissä sormin käänteli katukiviä katsoakseen, eikö niiden alla
-olisi kätkössä rahoja.
-
-Seuraavana päivänä hänen oli hymyiltävä ja näyteltävä hienopukuisen
-neidin osaa. Tunnettuja asiakkaita tuli osastolle, ja moneen kertaan
-Aurélie rouva kutsui hänet luokseen heittääkseen hänen hartioilleen
-milloin minkin vaatekappaleen uuden kuosin näyttämistä varten.
-Kaartaessaan vartaloaan muotilehtien naiskuvien tapaan hän ajatteli
-Pépén kuukausimaksua, josta puuttui kymmenen frangia ja joka oli sinä
-iltana maksettava. Vaikka hän lisäsi siihen kenkärahaksi varatut
-säästönsä -- sillä tulihan hän vielä jonkin kuukauden vanhoilla toimeen
--- niin siitä ei sittenkään tullut kolmeakymmentäneljää frangia
-enempää. Mistä ottaa nuo kuusi frangia, jotka vielä puuttuivat. Hänen
-sydämensä oli pakahtua tuskasta.
-
--- Huomatkaa, puku on olkapäistä väljä, sanoi Aurélie rouva. -- Samalla
-sangen aistikasta ja sangen mukavaa. Näettekö, se ei ollenkaan ahdista
-käsivarsia liikutettaessa.
-
--- Ei ollenkaan, vakuutti Denise kohteliaasti hymyillen. -- Ei edes
-tunnukaan. Varmaankin se on rouvalle mieleen.
-
-Tätä sanoessaan hän muisti vieneensä Pépén edellisenä sunnuntaina
-kävelemään Elyséen puistoon ja katui sitä. Eihän lapsi parka tosin
-usein päässyt hänen kanssaan kävelemään, eipä silti, mutta hänen oli
-täytynyt ostaa pienokaiselle piparkakkuja ja pieni lapio, ja sitten he
-eivät voineet olla menemättä nukketeatteriin. Heti siitä oli karttunut
-koko summa, frangi kolmekymmentäviisi centimea. Jean ei todellakaan
-muistanut ajatella pikku veikkoaan kun teki tyhmyyksiä. Denisen oli
-vastattava lopuksi kaikesta.
-
--- Jos ei tämä miellytä rouvaa, jatkoi johtajatar, niin... Pankaahan
-tuo vaippa, neiti, jotta rouva voi vertailla.
-
-Ja Denise sipsutteli pienin askelin, vaippa hartioillaan ja sanoi:
-
--- Tämä on kyllä lämpimämpi... Ja aivan muodin mukainen.
-
-Iltaan asti Denise kätki ammattinsa vaatiman hymyn alle kiduttavat
-rahahuolensa. Osaston tytöt, joilla oli yltä kyllin työtä sinä päivänä,
-sallivat hänenkin myydä, mutta oli vasta tiistai ja täytyi odottaa
-lauantaihin, ennenkuin sai nostaa viikon ansiot. Päivällisen syötyään
-hän päätti mennä vasta seuraavana päivänä rouva Gras'n luo. Hän saattoi
-sanoa saaneensa esteen, ja siihen mennessä hänen kenties onnistuisi
-saada jostakin kuusi frangia kokoon.
-
-Denise, joka pelkäsi vähimpiäkin menoja, meni aikaisin huoneeseensa.
-Mitä hänellä olisi ollut ulkona tekemistä, kun kukkaro taskussa
-oli tyhjä ja kun hän lisäksi oli niin arka, ettei uskaltanut
-mennä tuntemiaan tavaratalon lähikatuja kauemmaksi. Käveltyään
-Palais-Royaliin asti hengittääkseen raitista ilmaa hän palasi nopeasti
-kotiin ommellakseen tai pestäkseen vaatteitaan. Tyttöjen huoneiden sivu
-kulkevassa käytävässä oli iltaisin ja aamuisin kasarmintapainen
-epäjärjestys. Tytöt juoksentelivat sangen huolimattomassa asussa,
-hakivat pesuvettä, järjestelivät pesuvaatteita, viivyttelivät juoruja
-levittääkseen, suuttuivat ja leppyivät vuorotellen. Kun heitä oli
-kielletty menemästä huoneisiin työpäivän aikana, he itse asiassa vain
-nukkuivat niissä saapuen illalla viime hetkessä ja lähtien pois
-aamulla, ennenkuin olivat oikein heränneetkään, siistiydyttyään ja
-pukeuduttuaan kiireesti. Tämä käytävää vähän väliä lakaiseva,
-tuulenpuuskan tapainen meno, väsymys, joka sai tytöt kolmetoista tuntia
-kestävän työpäivänsä jälkeen heittäytymään vuoteelle siitä sen koommin
-enää hievahtamatta, rasittumisesta johtuva äreys, joka alinomaa yllytti
-heitä toinen toistaan vastaan, kaikki muistutti kiusaantuneiden
-joukkojen ohikulkiessaan käyttämää majataloa. Denisellä ei ollut yhtään
-ystävää. Kaikista myyjättäristä yksi ainoa, naapuriosaston myyjätär
-Pauline Cugnot, osoitti hänelle myötätuntoa, mutta kun valmiiden
-vaatteiden osasto ja valkotavaraosasto olivat ilmisodassa keskenään,
-oli tyttöjen täytynyt rajoittua vaihtamaan silloin tällöin jokin
-kiireinen sana, ja ystävyys ei ottanut kehittyäkseen. Pauline asui
-aivan Denisen huoneen vieressä, sen oikealla puolella, mutta hän katosi
-heti pöydästä noustuaan ja palasi vasta yhdentoista aikaan, jolloin
-Denise kuuli hänen menevän levolle. He tapasivat siis toisensa
-ainoastaan työn aikana.
-
-Denise oli vielä kerran ryhtynyt korjaamaan kenkiään. Hän käänteli
-niitä kädessään huolestuneena tarkastellen, vieläkö ne kestäisivät
-yhden kuukauden. Sitten hän päätti ryhtyä työhön, paksulla
-silmäneulalla hän koetti ommella irtipäässeet pohjat päällisiin kiinni.
-Kauluksensa ja kalvosimensa hän oli pannut saippuaveteen pesuvatiin.
-
-Joka ilta hän kuuli kuinka toverit palasivat. Kuului hiljaista
-supatusta ja naurua, joskus riitaa, jota koetettiin tukahduttaa. Sitten
-vuoteet ritisivät, haukoteltiin syvään, ja lopuksi huoneet vaipuivat
-toinen toisensa jälkeen makeaan uneen. Hänen vasemmanpuoleinen
-naapurinsa puheli usein unissaan, mistä Denise oli alussa pelästynyt.
-Oli kenties niitäkin, jotka ohjesäännöstä huolimatta valvoivat
-myöhäiseen yöhön niinkuin Denisekin korjatakseen vaatteitaan, mutta sen
-he tekivät kai yhtä varovasti kuin hänkin sukkasillaan liikkuen ja
-vähintäkään melua aiheuttamatta, sillä suljettujen ovien takaa ei
-kuulunut hiiskahdustakaan.
-
-Kello oli kymmenen minuuttia yli yksitoista kun käytävässä äkkiä kuului
-liikettä, ja Denise nosti päätään. Jokohan nyt taas joku oli
-myöhästynyt? Pauline kai, sillä Denise kuuli viereistä ovea avattavan.
-Mutta hämmästyksekseen hän huomasi, ettei valkotavaroiden myyjätär
-mennytkään omaan kammioonsa, vaan koputti hänen ovelleen:
-
--- Päästäkää sisälle! Olen Pauline.
-
-Myyjättäriä oli kielletty käymästä toistensa luona, ja Denise
-kiirehtikin avaamaan, jottei rouva Cabin, joka valvoi ohjesäännön
-noudattamista, huomaisi järjestyksen rikkojaa.
-
--- Oliko hän siellä? kysyi Denise sulkiessaan ovea.
-
--- Kuka? Rouva Cabinko? Pauline sanoi. -- Oh, en minä häntä pelkää...
-Viidestä frangista hän kyllä leppyy.
-
-Sitten hän lisäsi:
-
--- Jo aikoja olen tahtonut puhua kanssanne. Alhaalla ei ole koskaan
-tilaisuutta... Ja kun tänä iltana pöydässä näytitte niin
-alakuloiselta...
-
-Denise kiitti heltyneenä toveria hyväntahtoisuudesta, ja pyysi häntä
-istumaan. Mutta hämmästyneenä odottamattoman vieraan tulosta hän piteli
-yhä kädessään kenkää, jota oli korjaamassa. Paulinen katse sattui
-siihen, sitten hän pudisti päätään, katsoi ympärilleen ja näki
-kauluksen ja kalvosimet pesuvadissa.
-
--- Lapsi parka, arvasinhan, jatkoi Pauline. -- Älkää huoliko, kyllä
-minä tiedän miltä tuntuu. Ensi aikoina, kun saavuin Chartres'ista ja
-kun ei isä Cugnot lähettänyt minulle centimeäkään, pesin minäkin
-pyykkiä. Pesin paitanikin. Minulla oli niitä kaksi, ja aina te olisitte
-löytänyt toisen likoamasta.
-
-Hengästyneensä juoksemisesta hän oli istuutunut. Hänen sikkarasilmäiset
-leveät kasvonsa olivat piirteiden karkeudesta huolimatta miellyttävät,
-suu oli iso, mutta lempeä. Hän rupesi muitta mutkitta kertomaan
-elämäkertaansa. Isän kodissa hän oli viettänyt nuoruutensa. Sitten
-mylläri oli tehnyt vararikon ja antanut tyttärelle kaksikymmentä
-frangia käteen käskien tämän mennä Pariisiin onneaan etsimään. Hän oli
-joutunut alussa kokemaan kovaa, ensin Batignollen tavaratalon
-myyjättärenä ja sitten Naisten Aarreaitan palveluksessa, loukkauksia,
-solvauksia ja kieltäymyksiä. Mutta nyt oli elämä jo siedettävää. Hän
-ansaitsi kaksisataa frangia kuukaudessa ja huvitteli mielensä mukaan
-huolehtimatta tulevaisuudesta ja laskematta päiviä. Rintaneula ja
-kellonvitjat koristivat hänen vyötäisiltä somasti istuvaa tummansinistä
-verkapukuaan, ja hän hymyili ison harmaan sulan somistaman samettihatun
-suojasta.
-
-Denise punastui häveten paikkaamistyötään ja yritti selittää, mutta
-Pauline keskeytti toistaen:
-
--- Minäkin olen kokenut samanlaista. Ja minä olen vanhempi teitä,
-kaksikymmentäkuusi ja puoli vuotta jo, vaikka en siltä näytä... Kas
-niin, kertokaa nyt mikä teitä vaivaa.
-
-Denise antoi myöten tuon vilpittömästi tarjotun ystävyyden voittamana.
-Alushameessaan, vanha huivi hartioilla, hän istuutui muhkeasti
-pukeutuneen Paulinen viereen, ja syntyi vilkas keskustelu. Huoneessa
-oli jäätävän kylmä. Vilu tuntui valuvan pieneen ullakkokamariin
-vankilamaisen alastomia seiniä pitkin. Tyttöjen sormet kangistuivat
-pakkasesta, mutta he eivät huomanneet sitä kertoessaan toisilleen
-salaisuutensa. Denise avasi arasti sydämensä ja uskoi vähitellen
-toiselle kaikki surunsa. Hän puhui Jeanista ja Pépéstä ja kertoi
-alituiset rahahuolensa. Siitä puhe kääntyi valmiiden vaatteiden
-myyjättäriin, ja Pauline puhui suunsa puhtaaksi.
-
--- Senkin heittiöt! hän sanoi. -- Jos he tahtoisivat käyttäytyä
-ihmisiksi teitä kohtaan, niin ansaitsisitte kyllä enemmän kuin sata
-frangia kuukaudessa.
-
--- Kaikki vihaavat minua, Denise sanoi itkuun purskahtaen, -- enkä minä
-ymmärrä minkä tähden. Herra Bourdoncle esimerkiksi on alati väijymässä
-minua saadakseen minut kiinni virheestä, ikäänkuin olisin hänen
-tiellään... Isä Jouve yksin...
-
-Toinen keskeytti:
-
--- Sekö vanha marakatti! Älkää toki häneen luottako... Tiedättekö,
-sellaisia isonenäisiä miehiä ei kannata uskoa. Hänellä on kyllä
-kunniamerkki, mutta hänestä on yhtä ja toista sanomista meidänkin
-osastolla... Mutta olette te lapsellinen, kun noin vähästä itkette?
-Tuollainen herkkätunteisuus on oikea onnettomuus. Kaikkien täytyy
-kestää mitä teidän on kestettävä. Tuliaisia te maksatte, siinä kaikki.
-
-Hän tarttui Denisen käteen ja suuteli häntä hyvän sydämensä voittamana.
-Raha-asiat olivat vakavampaa laatua. Köyhä tyttö ei tietysti jaksanut
-elättää kahta veljeään, maksaa toisen ylläpidon ja toisen huvit, kun ei
-päässyt ansaitsemaan muuta, kuin mitä toverit suvaitsivat hänelle
-antaa, sillä palkkaa hän tuskin saattoi odottaa ennenkuin maaliskuussa,
-kevätmyynnin vilkastuessa.
-
--- Kuulkaa nyt, teidän on mahdotonta tulla toimeen tällä tavalla, sanoi
-Pauline. -- Teidän sijassanne minä...
-
-Mutta hän vaikeni, sillä käytävästä kuului liikettä. Marguerite
-kenties, sillä hänestä kerrottiin, että hän kulki iltaisin käytävässä
-urkkiakseen nukkuivatko muut. Pauline, joka yhä piteli Denisen kättä,
-katsoi häntä vähän aikaa sanomatta mitään kuunnellen uudistuisiko ääni.
-Sitten hän jatkoi hiljaa lempeästi vakuuttaen:
-
--- Teidän sijassanne minä ottaisin ystävän.
-
--- Ystävän? kuiskasi Denise, ymmärtämättä aluksi. Mutta kun asia
-selveni hänelle, hän veti kätensä pois ja oli aivan typerän näköinen.
-Hän häpesi tuota neuvoa, sillä sellainen ei ollut koskaan johtunut
-hänen mieleensä, eikä hän ymmärtänyt mitä hyötyä siitä voisi olla.
-
--- Enhän toki, hän vastasi yksinkertaisesti.
-
--- Muuten, Pauline jatkoi, -- te ette selviä, sen minä sanon...
-Laskekaa vain: neljäkymmentä frangia pienokaisesta ja vähän väliä
-viiden frangin summa toiselle. Ja ettehän tekään voi pukeutua kuin
-kerjäläinen, niin juuri, kenkänne ovat lopussa... Ottakaa ystävä! Se on
-paljon parempi.
-
--- En ota, toisti Denise.
-
--- No niin, tyhmästi teette... Täytyyhän sitä ja se on aivan
-luonnollista. Meidän kaikkien on ollut pakko turvautua siihen. Minäkin
-olin ylimääräisenä niinkuin tekin alituisessa rahanpuutteesa. Ruoka ja
-asunto on tietysti, mutta kuka pitää huolen puvusta. Ja sitten
-mahdotontahan on olla ilman rahaa. Kukaan ei voi kaiken ikäänsä istua
-kammiossaan katselemassa kärpästen lentoa. Ja mikä sitten neuvoksi?
-Hyvä Jumala, sitä täytyy...
-
-Sitten hän kertoi ensimmäisestä ystävästään, asianajajan kirjurista,
-johon hän oli tutustunut huviretkellä Meudoniin. Tämän jälkeen hän oli
-ottanut postivirkamiehen. Syksystä alkaen hänellä oli ystävänä eräs Bon
-Marchén myyjä, sangen kiltti poika, jonka seurassa hän vietti kaikki
-joutohetkensä. Mutta tietysti hän ei huolinut monesta yhtäaikaa. Hän
-oli kunnon tyttö, ja häntä inhottivat nuo kurjat, jotka tyytyivät kehen
-tahansa.
-
--- En minä käske teitä käyttäytymään huonosti, enhän toki, hän jatkoi
-nopeasti. -- En esimerkiksi tahtoisi näyttäytyä teidän Claranne
-seurassa, sillä sen verran minä pidän maineestani enkä ole huimapää.
-Mutta kun seurustelee siivosti jonkun kanssa eikä tiedä tekevänsä
-pahaa... Onko se nyt sitten teistä niin pahaa?
-
--- Ei, vastasi Denise, -- mutta minusta ei ole siihen, siinä kaikki.
-
-He vaikenivat uudestaan. Vilusta huolimatta he hymyilivät toisilleen
-heltyen noista hiljaa kuiskatuista salaisuuksista.
-
--- Ja sitten, jatkoi Denise punastuen, -- eihän sitä voi, ellei sydän
-käske.
-
-Pauline katsoi häneen kummastellen. Lopuksi hän nauroi ja suuteli
-Deniseä vielä kerran sanoen:
-
--- Mutta, kultaseni, eihän sitä mieltymättä... Olettepa te lapsellinen!
-Eivät ne väkisin vie... Kuulkaahan, tahdotteko, että Baugé vie meidät
-ensi sunnuntaina jonnekin maalle? Hän voi ottaa toverin matkaan.
-
--- En, Denise toisti itsepintaisesti, alati yhtä lempeänä. Pauline ei
-enää uudistanut pyyntöään. Jokainen oli vapaa käyttäytymään mielensä
-mukaan. Hän oli sanonut minkä sanoi, sydämensä hyvyydestä, sillä hänen
-kävi todellakin sääliksi, kun näki toverin noin onnettomaksi. Kun kello
-oli lyönyt kaksitoista, hän nousi lähteäkseen. Mutta sitä ennen hän
-pakotti Denisen ottamaan vastaan nuo kuusi frangia, jotka häneltä
-puuttuivat sanoen ettei niillä ollut mitään kiirettä. Denisen sopi
-maksaa sitten kun ansaitsi enemmän.
-
--- Nyt, hän lisäsi, sammuttakaa kynttilä, jotteivät arvaa kenen ovi
-narahtaa... Voitte sitten jälleen sytyttää.
-
-Kynttilän sammuttua ystävät vieläkin kerran puristivat kättä. Pauline
-pujahti kevyesti ovesta ja katosi omaan huoneeseensa melua
-herättämättä. Hameen kahina vain ilmaisi, että väsyttävästä päivästä
-huolimatta joku vielä valvoi sikeään uneen vaipuneissa huoneissa.
-
-Ennen maatapanoaan Denise tahtoi lopettaa kengänkorjauksen ja pesun.
-Kylmä yhä lisääntyi sitä myöten kuin yö kului. Mutta Denise ei sitä
-huomannut, sillä keskustelu oli saanut hänen verensä kuohuksiin. Hän ei
-liioin paheksunut toverin tunnustuksia, sillä hänen mielestään jokaisen
-oli lupa järjestää elämänsä mielensä mukaan, kun oli yksin eikä
-kenestäkään riippuvainen. Hänen elämänsä puhtaus ei ollut lujien
-periaatteiden ansiosta, se johtui hänen suorasta järjestään ja
-turmeltumattomasta luonteestaan. Yhtä käydessä hän vihdoinkin kävi
-nukkumaan. Hän ei rakastanut ketään, ei ketään. Mitä varten hän siis
-muuttaisi elämänsä ja riistäisi veljiltään heille lupaamansa äidin
-hellyyden? Mutta sittenkään hän ei saanut unta silmiinsä. Kuumana
-juoksi veri hänen suonissaan, ja outoja näkyjä kohosi pimeästä hänen
-silmiensä eteen. Ne hälvenivät vähitellen ja katosivat yöhön.
-
-Tästä illasta lähtien Denisen silmät avautuivat huomaamaan tunne-elämän
-ilmiöitä osastollaan. Kun työ ei liiaksi rasittanut, "mies" oli
-alinomaa tytöillä mielessä. Juoruja kerrottiin toiselta toiselle, ja
-niissä oli usein viikkokaudeksi nauramista. Clara vietti häpeällistä
-elämää kolmen miehen elättinä kuljettaen perässään kokonaista laumaa
-sattuman hänen saattoonsa liittämiä rakastajia. Tavaratalossa hän
-rasitti itseään niin vähän kuin suinkin, kun tiesi saavansa rahaa
-vähemmällä vaivalla muualta, ja hän olisi jo aikoja sitten eronnut
-palveluksesta, jollei hänen olisi ollut pakko näön vuoksi pysyä
-paikoillaan, sillä hän pelkäsi isä Prunaireä, joka lupasi tulla
-Pariisiin lyömään hänet vaivaiseksi, jos hän ei elänyt ihmisiksi.
-Marguerite sitä vastoin käyttäytyi siivosti, eikä hänellä tiedetty
-olevan rakastajaa. Kaikki ihmettelivät tätä, sillä hänen tarinansa ei
-ollut kenellekään salaisuus. Kaikki tiesivät hänen tulleen Pariisiin
-kätkeytyäkseen virheensä seurauksista. Mutta kuinka hän oli lapsen
-ylipäänsä saanut, jos hän noin siveästi eli. Häneen ei sittenkään ollut
-luottamista. Arvatenkin hän pysyi aisoissa miellyttääkseen
-grenoblelaista serkkuaan. Tytöt eivät säästäneet rouva Frédériciäkään,
-vaan väittivät hänen olevan hyvissä väleissä milloin minkin ylhäisen
-henkilön kanssa, mutta totuus oli, ettei hänen sydämensä asioista
-tiedetty mitään. Illalla leskirouva poistui äreänä ja jäykkänä, eikä
-kukaan tiennyt, minne hän niin kipakasti kiirehti. Mitä Aurélie rouvaan
-tuli, niin hänestä kerrotut jutut olivat varmaankin perättömiä,
-tyytymättömien myyjättärien keksimiä hullutuksia, joita ei kukaan
-todenperästä uskonut. Hänen sanottiin aikanaan keränneen ympärilleen
-pienen hovin kuuliaisia nuorukaisia ja väitettiin, että hänen eräälle
-poikansa ystävälle osoittama äidillinen rakkaus oli ollut liian hellää
-laatua, mutta nykyään hänen asemansa osaston johtajattarena vaati
-häneltä vakavuutta, ja hänen arvokkaasta esiintymisestään päättäen hän
-ei enää välittänyt seikkailuista. Mutta sen sijaan oli muita, joita
-lapsellisuudet eivät vielä kyllästyttäneet: koko suuri lauma
-tavaratalon tyttöjä, joita töiden loputtua iltapäivällä odotettiin
-ovella. Nuoria miehiä oli joukoittain Gaillonin aukiolla ja pitkin
-Michodièren- ja Neuve-Saint-Augustininkatuja kuin vahdinpidossa,
-liikkumattomina pitäen silmällä ohikulkevia tyttöjä. Omansa löydettyään
-he tarjosivat kätensä ja katosivat hänen kanssaan kadun kulmasta
-puhellen tyynesti ja arvokkaasti.
-
-Mikä varsinkin Deniseä hämmästytti oli hänen Colombania koskeva
-havaintonsa. Milloin ikinä hän katsoi kadun toisella puolen kituvaa
-Vanhaa Elbeufia, hän näki setänsä ensimmäisen kauppa-apulaisen ovella
-tuijottamassa valmiiden vaatteiden myyjättäriä. Kun Colomban huomasi,
-että Denise katseli häntä, hän käänsi punastuen päänsä pois ikäänkuin
-olisi pelännyt, että nuori tyttö antaisi hänet ilmi Genevièvelle,
-vaikka Denise ei enää käynyt setänsä perheessä, sen jälkeen kun oli
-astunut Naisten Aarreaitan palvelukseen. Denise luuli ensin, että
-Margueritesta oli kysymys, sillä Colombanin raukeat silmäykset
-tuntuivat ilmaisevan onnettoman rakastajan toivottomuutta, ja
-Margueritesta ei todellakaan paljon toivomista ollut, sillä hänellä oli
-asunto tavaratalossa ja hän kohteli kaikkia ihailijoitaan yhtä tylysti.
-Mutta sitten suureksi hämmästyksekseen Denise huomasi erehtyneensä,
-sillä Colombanin katseet piirittivätkin Claraa eikä Margueriteä.
-Kuukausia onneton ihailija oli hautonut katukäytävällä rakkauttaan
-uskaltamatta lähestyä ja tyytyen silmäyksiin, vaikka hänen olisi ollut
-niin helppoa tutustua tähän vapaudesta nauttivaan tyttöön, joka asui
-Louis-le-Grandinkadulla ja jolla oli joka ilta uusi mies rinnallaan.
-Clara ei näyttänyt itsekään tietävän mitään tästä valloituksestaan.
-Deniseen havainto teki tuskallisen vaikutuksen. Sellaista kurjuuttako
-rakkaus olikin! Tuo poika, jolla oli niin suuri onni aivan lähellään,
-ei välittänyt sen enempää siitä, vaan turmeli tulevaisuutensa ja
-rukoili polvillaan arvotonta naista niinkuin pyhimystä. Tästä lähtien
-hän tunsi sydäntänsä kouristavan joka kerta, kun hän Vanhan Elbeufin
-vihreälasisen ikkunan takana huomasi Genevièven kalpeat ja riutuneet
-kasvot.
-
-Tätä kaikkea Denise ajatteli illalla nähdessään toverien poistuvan
-ystäviensä seurassa. Ne, jotka eivät asuneet Naisten Aarreaitassa,
-palasivat vasta seuraavana päivänä, tuoden mukanaan ulkoilman ja
-tuntemattoman maailman päihdyttäviä tuoksuja. Denise vastasi hymyillen
-Paulinen ystävälliseen tervehdykseen tämän rientäessä Gaillonin aukion
-suihkukaivolle, minkä vieressä tiesi Baugén säännöllisesti odottavan
-kahdeksasta lähtien. Denise mentyään ulos viimeisenä teki pienen
-kävelymatkansa aina yksin ja palasi kotiin aina ensimmäisenä, ryhtyi
-työhön tai meni nukkumaan pää täynnä outoja haaveita ja uteliaana
-tietämään millaista Pariisin elämä oikeastaan oli. Hän ei tosin
-kadehtinut näitä naisia, sillä olihan hänen turvanaan yksinäisyys ja
-arkuus, johon hän sulkeutui kuin kuoreen, mutta häntä huvitti
-heittäytyä mielikuvituksensa valtaan, arvata mitä ei tiennyt
-ja luoda itselleen oma käsityksensä kahvila-, ravintola- ja
-teatterihuvituksista, vene- ja jalkamatkoista, joista kuuli alati
-puhuttavan. Haaveet jättivät hänen mieleensä jonkinlaista väsymystä,
-halunsekaista raukeutta, ja hänestä tuntui, että oli jo kyllästynyt
-noihin huveihin, joita ei ollut vielä maistanutkaan.
-
-Mutta paljon aikaa ei hänellä riittänyt haaveisiin sillä hänen elämänsä
-oli pelkkää työtä. Ja liikkeessä, kolmetoista tuntia kestävän työpäivän
-rasituksessa, ei kenenkään mieleen johtunut, että myyjät ja myyjättäret
-olisivat voineet rakastua toisiinsa. Jos kuohuva, alituinen sota
-rahasta ei olisi tasoittanut sukupuolisuhteita, niin yhtämittainen,
-päätä ja jäseniä väsyttävä väentungos olisi sen tehnyt. Harvoin
-lemmenliittoja solmittiin miesten ja naisten kesken heidän
-tungeskellessaan päivät päästään osastoillaan. He olivat kaikkea
-persoonallisuutta vailla, vain koneistossa pyöriviä rattaita, jotka
-parhaansa mukaan ajoivat liikkeen suurta yhteistä asiaa. Talon
-ulkopuolella vasta he elivät omaa elämäänsä pitkin päivää hillittyjen
-intohimojen leimahtaessa äkkiä tuleen.
-
-Kumminkin Denise näki kerran, kuinka Albert Lhomme, Aurélie rouvan
-poika, pisti kirjelapun erään valkotavaraosaston myyjättären käteen
-kuljettuaan sitä ennen monta kertaa osaston läpi välinpitämättömän
-näköisenä. Talven kuollut kausi, joka kestää joulukuusta helmikuuhun,
-oli silloin alkanut, ja Denisellä oli joskus ostajia odottaessaan aikaa
-levätäkin seisoallaan, katse kaukana tavaratalon syvyyksissä. Valmiiden
-vaatteiden myyjättäret seurustelivat joskus pitsiosaston myyjien kanssa
-ylläpitääkseen naapurisopua rajoittuen kumminkin hiljaa vaihdettuihin
-pilapuheisiin. Eräs pitsien myyjä vaivasi piloillaan Claraa
-tunnustuksillaan, vaikka vähän välitti hänestä, eikä tavaratalon
-ulkopuolella koettanutkaan lähestyä häntä. Sellaiset olivat joka
-osastolla myyjien ja myyjättärien välit, nopeita silmäniskuja, sanoja,
-jotka he yksin ymmärsivät, salavihkaisia puheita, joita he vaihtoivat
-seisoen selin toisiinsa varoen Bourdonclen valppautta. Deloche oli
-tyytynyt kauan hymyilemään katsoessaan Deniseä. Sitten hän käyden
-rohkeammaksi uskalsi kuiskata hänelle jonkin ystävällisen sanan, kun
-sattui viereen tungoksessa. Päivänä, jolloin Denise näki Albertin
-antavan valkotavaraosaston myyjättärelle kirjelapun, hän parhaillaan
-puheli Delochen kanssa, joka haluten sanoa hänelle jotakin kysyi
-paremman puutteessa, oliko hän tyytyväinen aamiaiseen. Tämä oli myös
-nähnyt kirjeen vilahtavan. Hän katsoi nuoreen tyttöön, ja he
-punastuivat kumpikin, häpeillen havaitsemaansa.
-
-Mutta Denise, huolimatta näistä kuumista tuulahduksista, jotka
-vähitellen saivat hänessä naisen hereille, uinui vielä viattomuuden
-unta. Hutinin lähestyminen yksin sai hänen sydämensä vavahtamaan.
-Kuitenkaan hän ei luullut tunnettaan nuorta miestä kohtaan muuksi kuin
-kiitollisuudeksi tämän hänelle osoittamasta kohteliaisuudesta. Hutin ei
-kertaakaan tuonut ostajia osastolle Denisen joutumatta hämilleen. Monta
-kertaa palatessaan joltakin kassalta Denise huomasi sydän täynnä
-liikutusta kulkeneensa silkkiosaston poikki, vaikka hänellä ei ollut
-siellä mitään tekemistä. Eräänä iltapäivänä hän tapasi siellä Mouret'n,
-joka seurasi hymyillen häntä katseellaan. Mouret ei enää puuttunut
-häneen, joskus vain virkkoi hänelle jonkin sanan neuvoakseen häntä
-hänen pukunsa suhteen tai laskeakseen hänestä leikkiä, väittäen ettei
-hänestä tainnut tytöksi ollakaan, siihen hän oli liian poikamainen.
-Eikä hän oppinut sievistelemään, vaikka niin tottunut naistenlumooja
-kuin Mouret käytti taitoaan. Mouret suvaitsi nauraa, jopa härnäilläkin,
-tahtomatta kuitenkaan tunnustaa itselleen, minkä vaikutuksen pikku
-myyjätär vallattomine hiuksineen häneen teki. Tuo sanaton hymy sai
-Denisen vapisemaan, ikäänkuin hänet olisi saatu kiinni virheestä.
-Tiesiköhän Mouret, minkä tähden hän kulki silkkiosaston kautta, kun hän
-ei itsekään olisi voinut sanoa, mikä hänet pakotti tekemään kierroksen.
-
-Hutin puolestaan ei näyttänyt huomaavan tytön kiitollisia katseita.
-Nämä neitoset eivät kuuluneet hänen alaansa. Hän oli halveksivinaan
-heitä kehuskellen kahta kiivaammin ostajien suosionosoituksilla. Hänen
-kertomuksensa mukaan eräs vapaaherratar oli hänen myyntipöytänsä edessä
-rakastunut häneen tulisesti, ja mennessään erään arkkitehdin rouvan luo
-korjaamaan laskussa syntynyttä erehdystä, tämä oli langennut hänen
-syliinsä. Tässä normandialaisessa kerskailussa ei ollut mitään perää,
-sillä Hutinilla ei ollut muuta naisseuraa kuin kahvilakonserteissa
-tapaamansa tytöt. Niinkuin useimmat vaate- ja muotitavarakauppojen
-myyjät hän oli tuhlari, joka pitkin viikkoa taisteli saiturin
-itsepintaisuudella hankkiakseen rahaa ja voidakseen sunnuntaina täysin
-käsin kylvää niitä kilpa-ajoradoille, ravintoloihin ja tanssiaisiin.
-Säästöistä ei puhettakaan eikä tulevaisuuden suunnittelusta; raha meni
-samaa tietä kuin se tulikin. Favier ei ottanut Hutinin huveihin osaa.
-Vaikka nämä myyjät tuntuivat tavaratalossa olevan mitä parhaimpia
-ystäviä, he eivät erottuaan ovella puhuneetkaan toisilleen. Samaten
-monet muutkin myyjät, jotka päiväkaudet työskentelivät toistensa
-rinnalla, vieraantuivat toisistaan heti astuttuaan kadulle tietämättä
-mitään toistensa oloista ja elämästä. Hutinin lähin tuttava oli
-Liénard. He asuivat kumpikin Smyrnan hotellissa Annankadun varrella,
-synkän näköisessä talossa, jossa parhaastaan asui kauppa-apulaisia.
-Aamulla he saapuivat yhdessä työhön, ja illalla se, joka ensimmäiseksi
-pääsi vapaaksi osastonsa järjestettyään, meni odottamaan toista
-Saint-Rochin pieneen kahvilaan, johon Naisten Aarreaitan
-kauppa-apulaiset kokoontuivat tupakoimaan, juomaan ja pelaamaan
-korttia. Sinne he jäivät usein yhteen asti, jolloin kahvilan isäntä
-väsyneenä ajoi heidät pois. Noin kuukausi sitten he olivat alkaneet
-viettää kolme iltaa viikossa eräässä Montmartren pahamaineisessa
-kapakassa, johon he hilasivat muitakin tovereita ja jossa he huutamalla
-ja keppejään kolistelemalla osoittivat niin pontevasti mielihyväänsä
-kimeä-ääniselle laulajattarelle, neiti Lauralle, Hutinin viimeiselle
-ystävättärelle, että poliisin oli jo kahteen kertaan täytynyt puuttua
-asiaan.
-
-Talvi kului hiljalleen, ja Deniselle annettiin vihdoinkin kolmesataa
-frangia kiinteää palkkaa. Oli jo korkea aika, sillä hänen vanhat
-kenkänsä eivät pysyneet enää koossa. Viimeisinä kuukausina hän tuskin
-uskalsi mennä uloskaan, sillä hän pelkäsi niiden hajoavan.
-
--- Hyvä Jumala, neiti, Aurélie rouva sanoi suuttuneen näköisenä, --
-mitä teillä on jalassa. Teidän kenkänne pitävän sellaista melua, ettei
-sitä jaksa kukaan kuunnella. Se on kerrassaan sietämätöntä.
-
-Sinä päivänä, jolloin Denise tuli ensi kertaa osastolle viiden frangin
-kangaskengät jalassa, Marguerite ja Clara ihmettelivät puoliääneen,
-mutta niin kuuluvasti, etteivät heidän huomautuksensa menneet
-keneltäkään hukkaan:
-
--- Kas vain Tappuratukkaa, joka on hylännyt anturakenkänsä! sanoi
-toinen.
-
--- Mahtoi käydä sääliksi, vastasi toinen, -- sillä ne olivat hänen
-äitinsä perintöä.
-
-Koko osasto oli tähän aikaan aivan vimmoissaan Deniselle. Hänen
-ystävyytensä Paulinen kanssa oli vihdoinkin tullut ilmi, ja muiden
-silmissä vihamieliseen naapuriosastoon liittyminen oli puhdasta
-kiusantekoa. Luopio hän oli, joka kertoi viholliselle oman osastonsa
-kaikki salaisuudet. Sota osastojen kesken sai uutta vauhtia. Sanoja
-satoi kuin luoteja, ja kerran paitarasiakasan takana viha puhkesi
-korvapuustiinkin. Alkuaan vihamielisyys johtui kai siitä, että
-valkotavarain myyjättärillä oli villapuvut, kun valmiiden vaatteiden
-myyjättäret pukeutuivat silkkiin. Oli miten tahansa, joka tapauksessa
-villapukuiset kohtelivat silkkipukuisia tovereitaan paheksuvalla
-ylenkatseella niinkuin ainakin kunniallinen nainen langennutta
-sisartaan. Siihen heillä oli syytäkin, sillä oli huomattu, että
-silkillä oli turmeleva vaikutus tyttöjen käytökseen. Clara sai kärsiä
-pilkkaa ihailijoistaan, Marguerite lapsestaan ja rouva Frédéricia
-syytettiin salaisista lemmenjuonista. Ja tähän kaikkeen Denise oli
-syypää.
-
--- Olkaa siivolla, tytöt, Aurélie rouva sanoi vakavasti yhtymättä
-alaistensa vihanpurkauksiin. -- Esiintykää arvokkaasti ja näyttäkää
-heille keitä olette.
-
-Hänestä oli edullista pysyä puolueettomana. Kuten hän kerran oli
-Mouret'lle tunnustanut, hänen mielestään eivät nämä neitoset olleet
-toinen toistaan parempia. Mutta äkkiä hänkin sai syytä suuttua, sillä
-hän kuuli Bourdonclen omasta suusta, että hänen poikansa oli tavattu
-suutelemasta erästä valkotavarain myyjätärtä, samaa, jolle Albert
-Denisen nähden oli antanut kirjeen. Mikä ilkeys! Johtajatar väitti,
-että koko juttu oli valkotavaraosaston keksimä juoni hänen
-kukistamisekseen. Albert oli houkuteltu satimeen; kokematonta
-lapsiraukkaa oli käytetty välikappaleena, kun ei muuten saatu valmiiden
-vaatteiden osastoa häväistyksi. Aurélie rouva piti suurta ääntä
-sotkeakseen asiat, sillä hän tiesi vallan hyvin mitä hänen oli syytä
-ajatella pojastaan ja että tämä pystyi vaikka mihin vallattomuuteen.
-Yhteen aikaan asia oli saada vakavan käänteen, kun Mignotkin
-sekoitettiin siihen. Hän oli Albertin ystävä ja suosi tämän hänen
-luokseen lähettämiä ystävättäriä, jotka seisoivat paljain päin
-tuntikausia käsinelaatikkoja tutkimassa. Ja olipa vielä juttu,
-jonka mukaan valkotavarain myyjättärelle oli lahjoitettu pari
-pesunahkahansikkaita ja josta ei koskaan tullut selvää. Häväistysjuttu
-kumminkin tukahdutettiin huomaavaisuudesta Aurélie rouvaa kohtaan, jota
-itse Mouret kohteli kunnioittavasti. Seuraukset supistuivat siihen,
-että viikon kuluttua Bourdoncle jostakin syystä erotti myyjättären,
-jota Albert oli suudellut, sillä vaikka johtokunta ei ollut
-huomaavinaan palveluskuntansa työn ulkopuolella osoittamaa tapojen
-turmelusta, niin tavaratalon sisällä vähinkään hairahdus ei jäänyt
-rankaisematta.
-
-Lopuksi Denise sai kärsiä asiasta. Aurélie rouva, joka tiesi kaiken,
-mikä osastolla tapahtui, hautoi häntä kohtaan salaista vihaa. Hän oli
-nähnyt Denisen nauravan yhdessä Paulinen kanssa ja luuli, että nauru
-koski häntä ja hänestä levitettyjä juoruja. Kostaakseen hän syrjäytti
-yhä enemmän Denisen osastolla. Jo aikoja sitten hän oli luvannut kutsua
-osaston neitoset joksikin pyhäpäiväksi luokseen omistamalleen
-maatilalle Rigolles'iin, lähelle Rambouillet'ta. Hän oli ostanut
-maatilan, kun hänen säästönsä olivat kohonneet sataantuhanteen
-frangiin. Nyt hän päätti äkkiä panna kutsut toimeen saadakseen samalla
-tilaisuuden rangaista Deniseä ja sulkea hänet julkisesti muiden
-seurasta. Denise yksin ei saanut kutsua. Kahteen viikkoon ei osastolla
-puhuttu muusta kuin tästä huviretkestä. Katseltiin kevätauringon
-lämmittämää taivasta ja nautittiin jo edeltäpäin kaikista päivän
-lupaamista huveista, ratsastusretkistä aasilla ja maalaisherkuista,
-sellaisista kuin maidosta ja ruisleivästä. Ja yksistään naisia; se
-kaikkein hauskinta! Yleensä Aurélie rouva vietti vapaapäivänsä
-kävelyretkillä naistuttaviensa kanssa, sillä hän oli niin vähän
-tottunut perhe-elämään, että tunsi olevansa aivan eksyksissä eikä
-tiennyt mitä tehdä, kun hänellä joskus oli aikaa syödä kotona
-päivällistä miehensä ja poikansa seurassa. Sen tähden hän niinäkin
-iltoina tavallisesti jätti taloushuolet sikseen ja söi päivällisensä
-ravintolassa. Lhomme meni omalle taholleen ihastuneena vaimonsa
-poissaolosta ja nauttien naimattoman miehen vapaudesta, ja Albert meni
-helpotuksesta huokaisten "tyttöjen" seuraan huvittelemaan. Täten he
-tottumattomina yhteiselämään ja jo sunnuntaiden aikana kyllästyen
-toistensa seuraan viettivät vain yönsä kotona, joka siten muuttui
-heille jonkinlaiseksi majataloksi. Kun Rambouillet'n retkestä tuli
-kysymys, Aurélie rouva julisti muitta mutkitta, että Albertin
-oli sopimatonta olla mukana ja että isä Lhommekin osoittaisi
-hienotunteisuutta, jos jäisi pois, mikä julistus oli miehille mieleen.
-Sitä myöten kuin tuo onnenpäivä lähestyi tytöt puhelivat yhä hartaammin
-siitä kertoen puvuistaan ja valmistuksistaan, ikäänkuin olisivat olleet
-lähdössä kuuden kuukauden matkalle. Denise kuunteli kalpeana ja
-äänettömänä heidän puheitaan.
-
--- No jopa koettavat kiusata teitä, Pauline sanoi eräänä päivänä
-hänelle. -- Kyllä minä teidän sijassanne näyttäisin heille! Jos he
-huvittelevat niin kyllä minäkin! Tulkaa meidän mukanamme ensi pyhänä,
-Baugé vie meidät Joinvilleen.
-
--- Ei kiitos, Denise vastasi hiljaisen itsepintaisesti.
-
--- Mutta miksi ette tule?... Vieläkö pelkäätte, että teidät viedään
-väkisin?
-
-Pauline nauroi sydämensä pohjasta. Denisekin naurahti. Tiesihän hän
-miten asiat sujuisivat. Sellaisilla retkillä jokainen hänen
-tovereistaan oli tutustunut ensimmäiseen rakastettuunsa, joka oli
-tullut mukaan ikäänkuin vain sattumalta, jonkun ystävän tuomana. Eikä
-Denise suostunut siihen.
-
--- Kuulkaa, Pauline jatkoi, -- vannon teille, ettei Baugé tuo ketään
-mukanaan. Lähdemme kolmen... En minä rupea naittamaan teitä vastoin
-tahtoanne.
-
-Denise epäröi vieläkin, vaikka hänen teki mieli niin, että puna kohosi
-hänen poskilleen. Siitä lähtien kuin toverit olivat alkaneet hänen
-kuultensa kiitellä maalaisiloja, hän oli tuntenut ikäänkuin
-tukehtuvansa raittiin ilman puutteesta, ja hänen unelmansa olivat
-alinomaan näyttäneet hänelle avaraa sinitaivasta, rehevää heinikkoa,
-jossa hän olkapäitä myöten samoili, suunnattoman korkeita puita, joiden
-varjot viillyttivät kuin kylpy raittiissa vedessä. Hänessä heräsivät
-hänen Contentinissa vietetyn lapsuutensa muistot, ja hän kaihosi
-syntymäseutunsa mehevää vihannuutta ja kirkasta aurinkoa.
-
--- No niin, mennään sitten, hän sanoi vihdoin.
-
-Kaikki sovittiin etukäteen. Baugén piti tulla hakemaan kahdeksalta
-Gaillonin aukiolta, ja sieltä heidän oli määrä mennä ajurilla
-Vincennes'in asemalle. Denise, jonka kuukausipalkasta kului aina
-kaksikymmentäviisi frangia veljien tarpeisiin, oli pystymättä
-hankkimaan uutta pukua koettanut somistaa vanhan mustan villahameensa
-pieniruutuisella villakankaalla. Hän oli päällystänyt hattunsa silkillä
-ja sinisellä nauhalla. Yksinkertaisessa asussaan hän näytti hyvin
-nuorelta, liian nopeasti kasvaneelta köyhältä tytöltä, joka ei
-tavoitellut puvussaan muuta kuin siisteyttä ja jota melkein kiusasi ja
-hävetti vaatimattoman hatun alla paisuvien hiuksiensa runsaus. Pauline
-sitä vastoin loisti sinipuna- ja valkoraitaisessa silkkisessä
-kevätpuvussaan, päässä sulilla koristettu hattu ja kaulassa ja käsissä
-koristeita, sanalla sanoen pöyhkeili kauppa-alalla työskentelevän
-varakkaan naisen juhla-asussa. Pidettyään pitkin viikkoa osastollaan
-ohjesäännön määräämää villapukua hän korvasi vahingon pukeutumalla
-pyhänä silkkiin, kun Denise sitä vastoin käytettyään silkkiä
-maanantaista lauantaihin, verhoutui pyhänä vanhaan, ohueksi kuluneeseen
-villapukuun.
-
--- Tuossa on Baugé, Pauline sanoi osoittaen suihkukaivon vieressä
-seisovaa pitkää miestä.
-
-Hän esitteli ystävänsä Deniselle, joka mieltyi heti vaatimattoman
-näköiseen poikaan. Baugé oli kookas, hidasliikkeinen ja voimakas kuin
-auran eteen valjastettu härkä, kasvot pitkähköt ja silmät täynnä lapsen
-naurua. Tämän Dunkerquessä syntyneen maustekauppiaan pojan oli täytynyt
-lähteä kotoa, koska hänen isänsä ja veljensä pitivät häntä liian
-tyhmänä menestymään kotiseudulla. Mutta päästyään Pariisiin Bon Marchén
-palvelukseen hän ansaitsi pian kolmetuhattaviisisataa frangia vuodessa.
-Yksinkertaisuudestaan huolimatta hän soveltui sangen hyvin palttinan
-myyjäksi, ja naiset sanoivat häntä kiltiksi.
-
--- Ja missä ajuri? kysyi Pauline.
-
-Heidän piti mennä aina bulevardille asti ajuria etsimään. Aurinko oli
-jo korkealla, ja kauniin kevätaamun valossa katukivetkin uhkuivat
-elämäniloa. Pilvettömän taivaan kristallimaisen läpikuultava kirkkaus
-oli kuin täynnä väräjävää naurua. Denisen huulet vetäytyivät hymyyn
-hänen tahtomattaan. Hän hengitti syvään vapautuen vihdoinkin kuusi
-kuukautta jatkuneesta ahdistuksesta. Naisten Aarreaitan ummehtunut ilma
-ei painanut enää hänen keuhkojaan, eivätkä sen jykevät kivimuurit
-vanginneet hänen vapauttaan. Kokonainen luonnon helmassa vietettävä
-päivä oli hänellä edessä, ja hän tunsi heräävänsä uuteen elämään,
-johon hän astui terveydestä ja riemusta vavahtaen mieli täynnä
-vallattomuutta. Kumminkin hänen täytyi häveten kääntää silmänsä pois,
-kun Pauline kainostelematta suuteli rakastettuaan suulle.
-
--- Katsokaa, hän sanoi painaen päätään vaunujen ikkunaan, -- tuossa on
-herra Lhomme... Miten kiire hänellä onkaan.
-
--- Hänellä on torvensa, vastasi Pauline, joka myös oli kallistunut
-katsomaan. -- On sekin vanha höperö! Voisi luulla hänen juoksevan
-lemmenkohtaukseen.
-
-Lhomme, torvikotelo kainalossa, kiiti Gymnase teatterin seinänviertä
-nenä pystyssä ja nauraen itsekseen harvinaista nautintoa odotellessaan.
-Hän meni erään ystävänsä, pikkuteatterin huilunsoittajan, luo
-saadakseen muutamien muiden soitonharrastajien seurassa soittaa
-kamarimusiikkia koko päivän, aamukahvista saakka.
-
--- Kahdeksan aikaan jo! Hän on hullu, jatkoi Pauline. -- Aurélie rouva
-joukkoineen on varmaankin lähtenyt Rambouillet'n junassa, joka lähtee
-puoli seitsemältä... Heidän ei ainakaan tarvitse pelätä tapaavansa
-toisiaan.
-
-He johtuivat puhumaan Rambouillet'n retkestä. He eivät juuri
-toivottaneet sadetta osanottajille, sillä samalla heidänkin päivänsä
-olisi ollut hukassa, mutta jos ukonilma voisi puhjeta räiskyttämättä
-vettä Joinvilleen, niin ei se olisi heikko asia. Sitten he innostuivat
-panettelemaan Claraa, jonninjoutavaa haaskaajaa, joka ei tiennyt mihin
-tuhlata elättäjiensä rahoja. Eikö hän aivan äskettäin ostanut kolme
-paria kenkiä yhtaikaa ja leikannut niihin reiät, etteivät hänen
-liikavarpaansa painaisi, ja heittänyt ne seuraavana päivänä nurkkaan.
-Myyjättäret eivät olleet sen viisaampia kuin myyjätkään. Söivät kaikki
-ansionsa vähääkään säästämättä tuhlaten kaksi- ja kolmesataa frangia
-kuukaudessa vaatteisiin ja makeisiin.
-
--- Mutta hänellä ei ole toista kättä! sanoi äkkiä Baugé. -- Kuinka hän
-voi soittaa torvea!
-
-Hän oli tyttöjen keskustellessa seurannut koko ajan katseellaan
-Lhommea. Pauline, joka joskus huvikseen piti häntä pilkkanaan, kun
-tiesi saavansa hänet uskomaan mitä tahansa, sanoi hänelle, että
-kassanhoitaja tuki torvensa seinää vasten, kun soitti. Baugé uskoi
-tämän mahdolliseksi, jopa ihmettelikin tätä taitavasti keksittyä
-keinoa. Kun Pauline sitten katuen ilkeyttään selitti lemmitylleen
-Lhommen keksimää pihtijärjestelmää, niin Baugé osasi jo olla
-varuillaan. Hän ei uskonutkaan enää, vaan pudisti epäilevästi päätään,
-väittäen ettei hänelle kaikkia hullutuksia uskoteltu.
-
--- Olet sinä vähän typerä, Pauline sanoi lopuksi. -- Mutta ei se tee
-mitään, pidän sinusta sittenkin.
-
-Saavuttiin Vincennes'in asemalle juuri ennen junan lähtöä. Baugé maksoi
-kaikki, mutta Denise oli sanonut tahtovansa suorittaa osansa illalla
-kotiin palattaessa. He nousivat toisen luokan vaunuun, joka oli täynnä
-huviretkeläisiä ja iloista kuhinaa. Nogent'issa iloinen hääseurue
-poistui junasta nauraen. Vihdoin he saapuivat Joinvilleen ja menivät
-asemalta suoraan saaren ravintolaan tilaamaan aamiaista. Odottaessaan
-he kävelivät Marnen heinikkorinnettä pitkin suurten poppelien varjossa.
-Siimeksessä oli viileää, ja siihen ei käynyt tuuli. Toisella,
-päivänpaisteisella rannalla oli laajoja viljelysmaita, missä
-kevättuulet vallattomina temmelsivät. Pauline ja Baugé kävelivät kädet
-toistensa vyötäisillä. Denise jättäytyi tahallaan jälkeen. Hän oli
-poiminut vihkon voikukkia, jota hän piteli kädessään, ja kävellessään
-hän katseli veden juoksua onnellisena, sydän raukeana ja loi katseensa
-maahan, kun Baugé kumartui suutelemaan Paulinea niskaan. Kyyneleet
-kohosivat hänen silmiinsä, vaikka hän ei tuntenutkaan kärsivänsä. Miksi
-hänen henkeään ahdisti oudosti, ja miksi nämä kedot, joilta hän oli
-luullut löytävänsä huoletonta iloa, täyttivät hänen mielensä kaiholla,
-jonka syytä hän ei voinut selittää? Aamiaista syötäessä Paulinen
-naurunpurskahdukset vaikuttivat häneen masentavasti. Pauline, joka
-janosi ulkoravintolahuveja yhtä kiihkeästi kuin mikä tahansa
-kaasuvalossa ja väentungoksen raskaassa ilmassa elävä näyttelijätär,
-oli tahtonut syödä lehtimajassa huolimatta vinhasta tuulesta, jonka
-puuskat löyhyttivät pöytäliinaa. Tämä huvitti häntä, ja hän nauroi
-paljaalle säleikölle, joka heitti neliönmuotoiset varjonsa pöydälle.
-Sitä paitsi hän nautti ruoasta ahmien tavaratalossa huonosti ravitun
-tytön kyllästymättömällä ruokahalulla ja syöden liiaksikin, kun kerran
-sai mitä mieli teki. Hän oli parantumaton herkkusuu ja tuhlasi
-joutohetkinä rahoja leivoksiin ja makeisiin. Kun Denise heidän syötyään
-munia, kalaa ja kananpaistia sanoi olevansa tyytyväinen, täytyi
-Paulinenkin lopettaa. Hän ei uskaltanut tilata mansikoita, sillä ne
-olivat vielä kalliita ja hän pelkäsi laskun kohoavan liian korkeaksi.
-
--- Mitä nyt tehdään? kysyi Baugé, kun kahvi oli juotu.
-
-Tavallisesti Baugé ja Pauline palasivat retkiltä Pariisiin päivällistä
-syömään lopettaakseen sitten päivänsä teatterissa. Mutta Denisen
-toivomuksesta he päättivät jäädä koko päiväksi Joinvilleen. Eikä se
-huono ratkaisu ollutkaan; saihan kerrankin kyllikseen nauttia
-maalaiselämästä. He viettivät iltapäivän juoksentelemalla kedoilla.
-Kerran he ajattelivat kanoottimatkaakin, mutta sitten he luopuivat,
-syystä että Baugé oli huono soutaja. Mutta sittenkin vesi houkutteli
-heitä luokseen, ja aina he palasivat Marnen rannalle. Joella oli vilkas
-liike. Soutuveneitä ja kanootteja kiiti edestakaisin, he katselivat
-niitä huvikseen. Aurinko oli laskemaisillaan, ja he aikoivat palata
-Joinvilleen takaisin, kun näkivät kaksi venettä soutavan kilpaa jokea
-alas. Kumpikin venekunta ponnisteli kaikkensa haukkuen pahanpäiväisesti
-toisiaan milloin verkasaksoiksi, milloin kirjatoukiksi.
-
--- Katsokaa, sanoi Pauline, -- herra Hutinhan siellä on.
-
--- On, vastasi Baugé, joka katsoi aurinkoa vastaan, varjostaen silmiään
-kädellä. -- Tunnen hänen mahonkiveneensä. Toisessa veneessä on kai
-ylioppilaita.
-
-Sitten hän alkoi selittää miten koulu- ja kauppanuorison välillä kytevä
-vanha viha vähän väliä nostatti heidät toisiaan vastaan riitaan ja
-tappeluun. Kuullessaan Hutinin nimen mainittavan Denise oli pysähtynyt
-ja seurasi katseellaan pientä venettä koettaen nähdä hänet soutajien
-joukosta, mutta erotti vain veneessä istuvat vaaleapukuiset naiset,
-joita oli kaksi ja joista toinen, punahattuinen, piti perää.
-
-Veneet loittonivat ja äänet sortuivat virran kohinaan!
-
--- Kirjatoukat alas!
-
--- Alas verkasaksat!
-
-Illalla palattiin saaren ravintolaan. Mutta nyt oli jo niin kylmä, että
-täytyi syödä salissa, johon talven kosteudesta märät pöytäliinat
-levittivät pyykin hajua. Jo kuudesta alkaen pöydät kävivät ahtaiksi.
-Huviretkeläiset kiirehtien joka taholta hakivat itselleen nurkan, mihin
-istuutua, ja tarjoilijat juoksuttivat tuoleja ja penkkejä ja siirsivät
-lautasia lähemmäksi toisiaan valmistaakseen vieraille sijaa. Salissa
-syntyi nyt sellainen kuumuus, että ikkunat täytyi avata. Alkoi jo
-hämärtää, ja poppelien varjossa piilevä ravintola pimeni niin nopeasti,
-että ravintolanpitäjä, jonka vieraat tavallisesti nauttivat ateriansa
-taivasalla ja jolla ei ollut tarpeeksi lamppuja, panetti kynttilän joka
-pöydälle. Salissa oli sellainen melu, etteivät korvat tahtoneet kestää,
-naurua, huutoa, astioiden kilinää. Ikkunasta käyvä tuuli sai kynttilät
-hulmuamaan ja valumaan, ja niiden ympärillä rapistelivat yöperhoset
-siipiään ruoanhöyryjen raskauttamassa ilmassa, jota silloin tällöin
-viilensi viileä viima.
-
--- Kyllä osaavat huvitella, sanoi Pauline syödessään kalamuhennosta,
-jota hän sanoi mainioksi.
-
-Sitten hän kumartui lisätäkseen:
-
--- Oletteko nähneet herra Albertia tuolla?
-
-Siellä istui todellakin Lhomme nuorempi kolmen arveluttavan näköisen
-naisen seurassa: yksi vanhempi, jonka epämiellyttäviä kasvoja varjosti
-keltainen hattu, ja kaksi nuorta, kolmen- tai neljäntoista ikäistä
-tyttöä, joiden rohkea käytös herätti yleistä huomiota. Albert, joka oli
-sangen juovuksissa, takoi lasillaan pöytää ja lupasi pieksää
-tarjoilijan pahanpäiväisesti, ellei tämä heti tuonut likööriä.
-
--- Hajanainen perhe todellakin, Pauline sanoi. -- Äiti Rambouillet'ssa,
-isä Pariisissa ja poika Joinvillessa... Eivät ainakaan astu toistensa
-varpaille.
-
-Denise, joka vihasi melua, hymyili kuitenkin iloissaan siitä, ettei
-voinut ajatella tällaisessa rähinässä. Mutta äkkiä kuului viereisestä
-salista sellainen kiljunta, että kaikki muut äänet hukkuivat siihen.
-Siellä oli aika tappelu käymässä, sillä tuoleja kaadettiin, pöytiä
-siirreltiin, ja samat huudot kuin äsken joella kertautuivat yhtä
-mittaa:
-
--- Kirjatoukat alas!
-
--- Alas verkasaksat!
-
-Ja kun ravintolan isännän karkea ääni oli tehnyt taistelusta lopun,
-ilmestyi Hutin saliin yllään punainen pusero ja lakki niskassa. Hänen
-käsivarressaan riippui äskeinen peränpitäjänainen, joka oli kantaakseen
-hänkin venekuntansa värejä pistänyt korvansa taakse suuren
-unikkovihkon. Heitä tervehdittiin hyvähuudoilla ja kättentaputuksilla.
-Hutin säteili pullistaen rintaansa ja kulkien notkuvin polvin kuin
-merimiehet. Ylpeänä hän käänsi kaikkien nähtäväksi toisen poskensa,
-joka nyrkin iskusta oli mustelmalla, nauttien herättämästään huomiosta.
-Häntä seurasi hänen venekuntansa. Pöytä valloitettiin rynnäköllä, ja
-melu yltyi yhä.
-
--- Tuntuu siltä, Baugé sanoi kuunneltuaan takanaan kuuluvaa puhetta, --
-tuntuu siltä, että ylioppilaat ovat tunteneet Hutinin seurassa olevan
-naisen, joka nykyään esiintyy laulajattarena eräässä Montmartren
-kapakassa. Ja sitten he ovat tapelleet hänestä... Ylioppilaat eivät
-näet koskaan kuulu maksavan mitään naisille.
-
--- Olkoonpa miten oli, mutta hän on aika lailla ruma, tuo
-punatukkainen, sanoi Pauline nyrpistäen huuliaan. -- En todellakaan
-tiedä mistä Hutin heitä onkii, mutta kaikki he ovat toinen toistaan
-iljettävämpiä.
-
-Denise tunsi kalpenevansa. Hänestä tuntui kylmältä ikäänkuin hänen
-sydämensä olisi vähitellen vuotanut verettömäksi. Joen rannalla hän oli
-jo veneessä olijoita katsellessaan tuntenut ensimmäisen väristyksen.
-Hutinin seurassa tyttö siis todellakin oli. Denisen oli vaikea
-hengittää, hänen kätensä vapisivat, eikä hän voinut enää syödä.
-
--- Mikä teitä vaivaa? Pauline kysyi.
-
--- Ei mikään, Denise sopersi. -- On vain vähän kuuma.
-
-Mutta Hutinin pöytä oli aivan vieressä, ja kun Hutin oli huomannut
-Baugén, jonka hän tunsi, hän alkoi kimeällä äänellä puhutella häntä
-pysytelläkseen yhä salin huomion kohteena.
-
--- Sanokaapa, yhäkö Bon Marchéssa eletään siveästi?
-
--- Eipä liioin, Baugé vastasi punastuen.
-
--- Kas, kun on olevinaan, Hutin jatkoi. -- Olen kuullut, että teillä
-vaaditaan myyjättäriltä puhdasta mainetta, ja teillähän kuuluu olevan
-erityinen rippi-isäkin tyttöjä tähystelevien myyjien ripittämistä
-varten. Talo, missä mennään naimisiin, hyi sentään...
-
-Salissa syntyi naurua. Liénard, joka kuului Hutinin venekuntaan,
-lisäsi:
-
--- Ei ole niinkuin Louvressa. Siellä on vakinainen palkattu kätilö
-valmiiden vaatteiden osastolla. Niin, niin täyttä totta se on.
-
-Naurettiin yhä enemmän. Paulinekaan ei voinut pysyä vakavana, niin
-hullua tuo kätilön palkkaaminen hänestä oli. Mutta Baugéta suututti,
-kun hänen taloaan pilkattiin niin hyvämaineiseksi. Ja äkkiä hän
-tokaisi:
-
--- Lieköhän Naisten Aarreaitassa sen parempi olla! Jos sanankaan sanoo,
-niin heti on ero edessä! Ja sellainen johtaja vielä, joka näyttää
-hakkailevan kaikkia asiakkaitaan!
-
-Mutta Hutia ei enää viitsinyt kuunnella häntä, vaan rupesi kiittelemään
-Clichyn aukion tavarataloa. Hänellä oli siellä eräs tuttu myyjätär,
-joka oli peräti niin hyväntapainen, etteivät asiakkaat uskaltaneet
-häneltä ostaakaan, koska pelkäsivät nöyryyttävänsä häntä. Sitten hän
-siirsi tuolinsa lähemmäksi ja kertoi, että hän oli sillä viikolla
-ansainnut sataviisitoista frangia, mainio viikko kerrassaan! Favier ei
-päässyt likimainkaan niin korkealle, viiteenkymmeneenkahteen vain,
-raukka! Osastolla ei ollut yhtään hänen vertaistaan. Ja näkihän
-jokainen, ettei häneltä rahoja puuttunut. Kaiken hän aikoi tuhlata,
-koko viikon ansiot, ennenkuin meni nukkumaan. Sitten, sitä myöten kuin
-viini nousi hänen päähänsä, hän rupesi panettelemaan osaston
-alajohtajaa Robineauta, mokomaa pöyhkeilijää, joka luuli itseään liian
-hyväksi näyttäytymään kadulla myyjiensä seurassa.
-
--- Olkaa hiljempaa, sanoi Liénard, -- puhutte liiaksi, ystäväni.
-
-Kuumuus kävi tukahduttavaksi. Kynttilät valuivat viinin tahraamille
-pöytäliinoille, ja kun melu hetkeksi heikkeni, kuului ulkoa joen
-yksitoikkoinen kohina, yhtyen suurten, tyyntyvässä yössä uinuvien
-poppelien hiljaiseen huminaan. Baugé oli käskenyt tuoda laskun, kun
-näki, että Denise ei tointunut, vaan istui aivan kalpeana ja leuka
-värähdellen pidätetystä itkusta; mutta tarjoilija ei palannut, ja
-heidän täytyi kuunnella vielä vähän aikaa Hutinin laverrusta. Tämä
-väitti nyt olevansa Liénard'ia paljon etevämpi, syystä että Liénard söi
-isänsä rahoja, kun hän sitä vastoin nautti oman työnsä ja taitonsa
-hedelmiä. Vihdoinkin Baugé sai maksetuksi ja he lähtivät.
-
--- Tuo tyttö tuolla on Louvressa myyjättärenä, kuiskasi Pauline heidän
-kulkiessaan toisen salin poikki osoittaen erästä hoikkaa naista, joka
-paraillaan puki päällysvaatteita ylleen.
-
--- Etkö tunne häntä, etkö tiedä hänestä mitään, kyseli Baugé.
-
--- Vielä kysyt. Hänen puvustaankin näkee heti, ettei hänestä ole
-kunniallisen naisen seuraksi. Jos hän kuuli, mitä äsken puhuttiin
-kätilönvirasta, niin kyllä hän mahtaa olla mielissään.
-
-Vihdoinkin he olivat ulkona, ja Deniseltä pääsi helpotuksen huokaus.
-Hän oli jo luullut kuolevansa tuossa tukahduttavassa kuumuudessa
-keskellä noita huutoja; ilman puute kai ahdisti häntä niin suuresti.
-Nyt hän ainakin saattoi hengittää. Virkistävää viileyttä valui
-tähtitaivaalta. Kun tytöt astuivat ravintolan puutarhasta ulos, he
-kuulivat pimeästä hiljaisen äänen:
-
--- Päivää, hyvät neidit!
-
-Se oli Deloche. He eivät olleet nähneet häntä, hän oli syönyt yksin
-päivällisensä toisen salin perällä käveltyään huvikseen Pariisista
-tänne. Tämä ystävällisen tuttavallinen ääni tuotti Deniselle
-lievennystä, ja vaistomaisesti hän turvautui Delocheen.
-
--- Herra Deloche, ettekö tahdo palata meidän kanssamme? Antakaa minulle
-kätenne.
-
-Pauline ja Baugé jättivät heidät heti kahden siirtyen heidän edelleen.
-He eivät olisi luulleet näin tapahtuvan ja vielä tuon pojan kanssa.
-Mutta kun oli vielä kokonainen tunti ennenkuin juna lähti, he kävelivät
-suurten puiden alla pitkin saaren rantaa aina sen äärimmäiseen niemeen.
-Aika-ajoin he kääntyivät katsomaan taakseen kuiskaten:
-
--- Missähän he ovat? Ah, tuossa... On se sittenkin hullua.
-
-Alussa Denise ja Deloche olivat kulkeneet ääneti. Sitä mukaa kun he
-loittonivat ravintolasta sen melu vähitellen heikkeni, muistuttaen
-kaukaa yöstä kohoavaa sekavaa soittoa. He menivät yhä kauemmaksi
-viileään puistoon paeten takanaan hehkuvaa uunia, jonka tulet
-vähitellen sammuivat lehtien taa. Heidän edessään kohosi pimeä kuin
-seinä, niin mustana ja sakeana, etteivät he erottaneet polkuakaan.
-Siitä huolimatta he kulkivat hiljakseen eteenpäin tuntematta
-vähintäkään pelkoa. Vähitellen heidän silmänsä alkoivat tottua yöhön;
-he näkivät oikealla puolellaan poppelien synkät rungot, jotka patsaina
-kannattivat tuikkivien tähtien lävistämiä lehtiholvejaan, vasemmalla
-puolella taas virran musta vesi sai paikoin tinan himmeän hohteen. Oli
-lakannut tuulemasta, ja veden kohina yksin kuului pimeästä.
-
--- Olen niin hyvilläni, että tapasin teidät, sopersi vihdoin Deloche,
-joka uskalsi ensimmäiseksi puhua. -- Te ette voi aavistaa, minkä onnen
-minulle tuotatte suostuessanne seuraani.
-
-Ja pimeän auttamana nuorukainen uskalsi katkonaisin lausein tunnustaa
-rakkautensa. Jo aikoja sitten hän oli tahtonut kirjoittaa. Eikä hän
-varmaankaan olisi uskaltanut sanoa sanottavaansa, jollei tämä kaunis yö
-olisi ruvennut hänen liittolaisekseen, jollei tuo vesi olisi niin
-vienosti laulanut ja nuo puut peittäneet heitä vihreillä verhoillaan.
-Mutta Denise ei vastannut mitään, riippui vain hänen käsivarressaan
-kulkien hitaasti ja väsyneesti. Deloche koetti turhaan erottaa hänen
-kasvojaan, mutta sitten hän kuuli vähäisen nyyhkytyksen.
-
--- Oh, itkettekö? Enhän toki loukannut teitä!
-
--- Ette ollenkaan, kuiskasi Denise.
-
-Tyttö koetti turhaan pidättää itkuaan. Pöydässä jo hän oli luullut
-sydämensä pakahtuvan. Ja nyt pimeässä, kun hän ajatteli, jos Hutin
-olisi kävellyt hänen rinnallaan kuiskaten hänen korvaansa Delochen
-lempeitä sanoja, niin voimat varmaankin olisivat pettäneet hänet. Tämä
-salainen tunnustus sai hänen kasvonsa hehkumaan häpeästä, ikäänkuin hän
-olisi täällä puiden varjossa heittäytynyt tuon huonomaineisten tyttöjen
-seurassa mellastavan miehen syliin.
-
--- En tahtonut loukata teitä, Deloche toisti kyynelsilmin.
-
--- Ettehän te ... vastasi Denise vapisevalla äänellä. -- Ei minulla ole
-teitä kohtaan mitään epämiellyttävää. Mutta pyydän teitä, älkää koskaan
-enää puhuko minulle noin... Minun on mahdotonta suostua. Te olette
-kunnon poika, ja tahdon mielelläni olla teidän ystävänne, mutta enempää
-en... Ymmärrättehän.
-
-Deloche vavahti. Kuljettuaan vähän aikaa ääneti hän sanoi:
-
--- Ette siis rakasta minua.
-
-Kun Denise koetti säästää häneltä suoran vastauksen tuottamaa surua,
-alkoi nuorukainen kertoa hiljaisella äänellä:
-
--- Tiesinhän kyllä odottaa tätä... Maailman murjoma olen ollut aina, ei
-minusta ole onnelliseksi. Kotonani minua piestiin. Pariisissa olen
-kokenut kovia. Tiedättekö, kun ei kykene muiden onnea varastamaan, ja
-kun on niin kömpelö, ettei pysty ansaitsemaan yhtä paljon kuin muut,
-joutaisi johonkin nurkkaan kuolemaan... Älkää pelätkö, en minä aio
-vaivata teitä. Mutta ette voi estää minua rakastamasta teitä, ettehän
-tahdokaan... Sellaista se on! Kaikki pettää. Siinä minun osani.
-
-Nyt häneltäkin pääsi itku. Denise koetti lohduttaa häntä, ja heidän
-puhellessaan ystävällisesti toisilleen he huomasivat olevansa samalta
-seudulta kotoisin, Denise Valognes'ista, Deloche kolmetoista kilometriä
-kauempaa, Briquebecista. Tästä he saivat uuden ystävyyden aiheen.
-Delochen isä, vähävarainen vahtimestari, oli ollut tavattoman
-mustasukkainen ja oli pieksänyt poikaa, jota ei uskonut omakseen, sen
-tähden, ettei tämä pitkine kasvoineen ja pellavanvärisine hiuksineen
-ollut perheensä näköinen. He johtuivat puhelemaan kotiseutunsa
-suurista, rehevien pensasaitojen ympäröimistä nurmikoista,
-metsäpoluista suurten jalavain siimeksessä, nurmea kasvavista teistä,
-pehmeistä kuin puiston käytävät. Yö tuntui heistä vähemmän mustalta. He
-erottivat jo joen kaislikkorannan ja lehtikatoksen, varjojen ääriviivat
-kuvastuivat säkenöivää tähtitaivasta vastaan. Heidän rintaansa hiipi
-rauha. He unohtivat onnettomuutensa ja tunsivat löytäneensä toisissaan
-ystävän.
-
--- No, mitä kuuluu? kysyi Pauline Deniseltä vetäen hänet syrjään
-asemalla.
-
-Hänen hymystään ja lempeästi utelevasta äänestään Denise ymmärsi mitä
-hän tarkoitti. Hän lensi punaiseksi vastatessaan:
-
--- Ei ikinä, ystäväni. Olenhan jo sanonut, ettei minusta ole siihen!...
-Hän on minun kotipuolestani. Me keskustelimme Valognes'ista.
-
-Pauline ja Baugé ihmettelivät eivätkä tienneet mitä ajatella,
-sellaiseen he eivät olleet tottuneet. Deloche erosi heistä Bastillen
-aukiolla. Niinkuin kaikilla ylimääräisillä hänellä oli asunto
-tavaratalossa ja hänen täytyi olla yhdentoista aikaan kotona. Denise,
-jolle oli myönnetty teatteriloma ja joka ei tahtonut palata kotiin
-hänen kanssaan yhtä aikaa, suostui seuraamaan Paulinea Baugén luo,
-joka ollakseen lähempänä rakastettuaan oli muuttanut asumaan
-Saint-Rochinkadun varrelle. He pysähdyttivät ajurin ja lähtivät
-yhdessä. Matkalla Denise hämmästyi suuresti, kun ymmärsi, että Pauline
-aikoi viettää yön Baugén luona. Se kävi hyvin helposti päinsä, antoi
-vain viisi frangia rouva Cabinille, niin asia oli sillä selvä.
-Kaikkihan he tekivät niin. Baugén luona he istuivat huoneessa, joka oli
-kalustettu hänen isänsä hänelle lähettämillä vanhoilla empiretyylisillä
-huonekaluilla. Hän suuttui, kun Denise tahtoi suorittaa oman osuutensa,
-mutta tyttö ei hellittänyt, ja lopuksi Baugén täytyi suostua ottamaan
-vastaan viisitoista frangia ja kuusikymmentä centimea, jonka Denise
-pani lipastolle. Baugé tahtoi tarjota heille teetä, mutta hänellä ei
-ollut sokeria kotona, ja hänen käydessään ostamassa sitä aikaa kului
-niin, että kello jo oli kaksitoista, kun hän pääsi kaatamaan kuppeihin.
-
--- Nyt minun täytyy lähteä, Denise sanoi.
-
-Ja Pauline vastasi:
-
--- Aivan hetikö... Eihän teattereita suljeta näin aikaisin.
-
-Denise ujosteli nuoren miehen huonetta. Pauline oli riisunut
-kävelypukunsa ja oli alushameisillaan, käsivarret olkapäihin paljaina,
-ja valmisti vuodetta, pudistellen pieluksia. Tämä lemmenyötä
-tarkoittava puuha hävetti häntä ja herätti uudestaan Hutinin muiston
-hänen kipeässä sydämessään. Tällaiset retket eivät olleet ollenkaan
-terveellisiä. Vihdoinkin, kun kello jo kävi yhtä, hän lähti. Mutta
-lähtiessään hän joutui aivan hämilleen, kun hänen toivottaessaan
-viattomasti hyvää yötä toverilleen tämä ajattelemattomasti vastasi:
-
--- Kiitos, hyvä siitä tuleekin.
-
-Mouret'n yksityishuoneistoon vievä ovi, joka samalla johti
-henkilökunnan asuntoihin, oli Neuve-Saint-Augustininkadulle. Kun
-soitettiin, rouva Cabin avasi vetämällä narusta ja katsoi kuka tuli
-merkitäkseen kirjaansa. Yölamppu valaisi heikosti eteistä. Epäröiden ja
-levottomana Denise pysähtyi siihen, sillä kiertäessään kadun kulman hän
-oli nähnyt miehen, jota hän ei pimeässä tuntenut, menevän samasta
-ovesta sisälle. Johtaja kai, joka palasi illanvietosta. Ajatus, että
-Mouret kenties oli pimeässä häntä odottamassa, aiheutti hänessä yhden
-noita pelonkohtauksia, jotka ilman mitään järkevää syytä puistattivat
-häntä tuon miehen läheisyydessä. Samassa kenkien kopina ilmoitti
-jonkun liikkuvan ensimmäisessä kerroksessa. Denise säikähti niin
-silmittömästi, että pujahti sisään tavaratalon ovesta, joka
-pidettiin vartiokuntaa varten auki yöllä. Hän huomasi olevansa
-pumpulikangasosastolla.
-
--- Hyvä Jumala, mikä nyt neuvoksi! hän kuiskasi. Samassa hän muisti
-ylhäällä olevan toisenkin oven, joka johti makuuhuoneiden portaisiin.
-Mutta sinne päästäkseen hänen täytyi kulkea koko tavaratalon läpi.
-Kumminkin hän päätti valita tämän tien käytävissä vallitsevasta
-pimeydestä huolimatta. Kaikki kaasuliekit olivat sammuksissa; siellä
-täällä paloi vain jokin öljylamppu kattokruunuun ripustettuna. Nämä
-keltaiset täplät, jotka elottomina ja säteettöminä hukkuivat pimeään,
-muistuttivat vuorikaivoksessa palavia lyhtyjä. Mahtavia varjoja loikoi
-lattialla. Tavarakasat kohosivat oudonmuotoisina joka taholla,
-salaperäisinä ja uhkaavina kuin väijyvät pedot. Raskasta äänettömyyttä
-keskeyttävät kaukaa tulevat käheät hengitykset tuntuivat laajentavan
-nämä pimeyden peittämät alat rajattomiksi. Kuitenkaan hän ei eksynyt.
-Vasemmalla valkeiden kankaiden osasto kuulsi himmeästi niinkuin
-kadulla valkeaseinäinen talo kesäyön hämärässä. Hän aikoi mennä
-suoraan keskushalliin, mutta hän oli kompastua maassa oleviin
-musliinipakkoihin. Ja niin hän katsoi varovaisemmaksi kiertää
-trikoo- ja villakangasosaston kautta. Siellä hän pelästyi
-surupukukankaiden takana nukkuvan Josephin kuorsauksia. Nopeasti hän
-juoksi halliin, jota kattoikkunoista tuleva heikko heijastus hämärästi
-valaisi. Se näytti laajenneen suunnattomaksi; arkkuineen ja risteinä
-kohoavine metripuikkoineen se tuntui olevan täynnä kauhua kuin öinen
-kirkko. Hän pakeni. Käsineosastolla hän oli vähällä astua nukkuvan
-asiapojan päälle, ja vasta päästyään välikerrokseen johtavaan
-porraskäytävään hän luuli pelastuneensa. Mutta päästyään portaita ylös
-valmiiden vaatteiden osaston edustalle hän pysähtyi kauhistuneena
-nähdessään lyhdyn, jonka tuikkiva silmä lähestyi vitkalleen.
-Palokuntalaiset olivat tarkastuskierroksella. Hetken hän seisoi
-ymmärtämättä. Hän katseli heidän kulkuaan huiviosastolta
-huonekaluosastolle ja sieltä valkotavaraosastolle peläten heidän outoa
-käytöstään, lukossa kääntyvän avaimen kitinää ja rautaovien kammottavaa
-kalsketta. Kun he lähestyivät, hän pakeni pitsiosastolle, josta hänet
-karkotti miehen ääni. Delochen ääni se oli. Tämä nukkui osastollaan,
-missä hänellä oli pieni rautasänky, johon hän valmisti itse vuoteensa
-joka ilta. Hän valvoi vielä uneksien silmät auki iltansa suloisista
-lopputunneista. Mutta Denise pakeni juosten ja tuli vihdoinkin
-makuuhuoneisiin vievän porraskäytävän ovelle.
-
--- Mitä, tekö siinä sanoi Mouret, joka äkkiä ilmestyi Denisen eteen
-pieni taskulyhty kädessä.
-
-Denise koetti vastata, sanoi hakeneensa jotakin osastolta. Mutta Mouret
-ei suuttunut, vaan katsoi häntä uteliaasti isällisen hyväntahtoisena.
-
--- Teille oli siis myönnetty teatteriloma?
-
--- Oli, herra.
-
--- Oliko hauskaa? Missä teatterissa kävitte?
-
--- En missään teatterissa, maalla minä kävin, huviretkellä.
-
-Mouret naurahti. Sitten hän kysyi painottaen joka sanaansa:
-
--- Aivanko yksinänne?
-
--- En, herra, ystävättäreni kanssa, Denise vastasi hehkuvin poskin
-häveten sitä, mitä Mouret epäilemättä tarkoitti.
-
-Mouret ei kysynyt enempää. Mutta hän katseli yhä tyttöä, joka seisoi
-hänen edessään yllään yksinkertainen musta puku ja päässä vaatimaton,
-sinisellä nauhalla koristettu hattu. Oliko tuosta tuhkimosta
-kehittymässä kaunis tyttö? Hänen vaatteistaan levisi raittiin
-maalaisilman tuoksuja, ja hänen kauniit hiuksensa kähertyivät
-vallattomasti hänen otsallaan. Viehättävä hän oli. Ja Mouret, joka
-kuuden kuukauden ajan oli kohdellut häntä niinkuin lasta, milloin
-torunut, milloin neuvonut, joka ilkeän luonteensa pakosta oli käyttänyt
-häntä kokeiluihinsa nähdäkseen kuinka nainen Pariisissa kehittyy ja
-hukkuu, ei nauranut enää. Hänet valtasi omituinen sekava tunne, jossa
-oli sekä hellyyttä että hämmästystä ja pelkoa. Rakkaus kai oli tuota
-lasta noin kaunistanut. Ajatus tuotti hänelle tuskaa. Lempilintu, jota
-hän oli pitänyt leikkikalunaan, oli iskenyt häneen kyntensä.
-
--- Hyvää yötä, herra, Denise kuiskasi jatkaen matkaansa Mouret'ta
-odottamatta.
-
-Mouret ei vastannut mitään, katsoi vain hänen peräänsä. Sitten hän meni
-omaan huoneistoonsa.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Kun kesän kuollut kausi oli tullut, Naisten Aarreaitassa vallitsi
-hermostunut jännitys. Jokaisella oli syytä pelätä menettävänsä
-paikkansa, sillä johtokunta erotti henkilökuntaa joukoittain, kun kesän
-kuumimpana aikana, heinä- ja elokuussa, ostajia oli vähän. Joka aamu
-tehdessään Bourdonclen kanssa tavallisen tarkastuskiertonsa Mouret
-puhutteli osastojen johtajia kehoittaen heitä vähentämään väkeä, jota
-talven kiireisimpänä aikana oli ylenmäärin lisätty. Kulujen
-supistamiseksi oli ainakin kolmas osa myyjistä erotettava, ja väkevät
-pitivät tässäkin puolensa heikkoja vastaan.
-
--- On kai teillä myyjiä, joihin ette ole tyytyväinen, sanoi hän. --
-Emme me voi pitää heitä täällä laiskottelemassa.
-
-Ja jos osaston johtaja ei osannut päättää kenen uhrata, hän jatkoi:
-
--- Tehkää miten tahdotte, se on teidän asianne. Mutta kuutta myyjää
-enempää ette tarvitse. Lokakuussa saatte ottaa uusia, niitä on
-tarpeeksi kaduilla kuljeskelemassa.
-
-Sitä paitsi Bourdoncle piti kyllä huolen asiasta. Hänellä oli julma
-tapa julistaa tuomionsa, ja hänen sanansa "käykää kassaan" sattuivat
-onnettomaan kuin kirveen isku. Kaikesta hän sai aihetta rettelöihin.
-Jos ei todellisia syitä ollut, niin hän kyllä osasi keksiä niitä, ja
-hän käytti hyväkseen vähimmänkin tilaisuuden. "Taisitte istua, herra,
-käykää kassaa! -- Vai niin, te uskallatte vastata, käykää kassaan! --
-Kenkänne eivät ole kiillotetut, käykää kassaan!" Ja rohkeimmatkin
-vapisivat seuratessaan hänen hirmukulkuaan. Jos hän ei päässyt
-tarpeeksi nopeasti tarkoitustensa perille, hän viritti myyjille
-satimen, johon hän sai muutamassa päivässä vaivatta lankeamaan
-edeltäpäin erotettaviksi tuomitut. Hän asettui kahdeksalta ovelle,
-kello kädessä, ja jos joku myöhästyi kolmekin minuuttia, niin heti
-leppymätön "käykää kassaan!" taittoi häneltä niskan. Bourdoncle ei
-vitkastellut ja hän teki tarkkaa työtä.
-
--- Teillä on inhottava naama, hän sanoi eräälle vinonenäiselle
-raukalle, jota ei voinut sietää. -- Käykää kassaan!
-
-Suosikeille annettiin kahden viikon loma, miltä ajalta heille ei
-maksettu palkkaa; siten saatiin menot inhimillisemmällä tavalla
-vähenemään. Sitä paitsi myyjät pakon ruoskaa totellen tyytyivät
-nurisematta epävakaiseen asemaansa. Pariisiin tultuaan he olivat
-ajelehtineet paikasta toiseen, mihinkään pysähtymättä, aloittaen
-oppiaikansa tuolla, täällä lopettaen, lähtien palveluksesta pakosta tai
-vapaaehtoisesti, sattumalta tai pyrkiäkseen parempaan. Kun tehtaan
-toiminta taukosi, työmiehet jäivät leivättä. Jos jokin ratas kävi
-konepajassa tarpeettomaksi, niin se jouti pois; kukapa vanhasta
-rattaasta välitti, eihän se kiitosta kaivannut. Itseään saivat syyttää,
-jotka eivät osanneet pysyä pystyssä.
-
-Nyt ei osastoilla enää muusta puhuttukaan. Joka päivä oli uutta
-kerrottavaa. Laskettiin montako päivässä erotettiin, niinkuin
-kulkutaudin aikana lasketaan kuolleita. Huivi- ja villatavaraosasto
-varsinkin joutuivat surman suuhun; seitsemän henkeä katosi sieltä
-yhdessä viikossa. Sitten onnettomuus kohtasi valkotavaraosastoa, jossa
-eräs myyjätär syytti apulaistyttöä siitä, että tämä oli syönyt sipulia
-osastolla. Tyttö sai heti eron, vaikka ei ollut syönyt muuta kuin
-leivänkannikoita, joita raukka oli säästänyt taskussaan nälkänsä
-tyydyttämiseksi, kun ei saanut koskaan tarpeekseen ruokaa. Johtokunta
-oli armoton, jos ostajakunnan puolesta tuli vähintäkään moitetta.
-Puolustusta ei koskaan otettu huomioon. Myyjä oli aina väärässä ja pois
-heitettävä kuin kelpaamaton tavara, joka oli myynnin menestykselle
-haitaksi. Toverit painoivat päänsä alas eivätkä koettaneetkaan
-puolustaa. Hirmumyrskyn raivotessa jokainen ajatteli vain itseään.
-Mignot, joka kerran kätki ohjesäännön määräyksistä huolimatta
-tavarapaketin takkinsa alle, oli vähällä joutua kiinni ja luuli jo
-hetkensä tulleen. Liénard, joka oli kuuluisa laiskuudestaan, sai
-kiittää isänsä asemaa muotitavarakaupan alalla siitä, ettei häntä
-ajettu pois, kun Bourdoncle tapasi hänet kerran nukkumasta seisoallaan
-kahden englanninsamettipakkapinon välissä. Mutta varsinkin Lhommein
-perhe oli levoton odottaen joka aamu Albertin erottamista. Hänen
-tapaansa hoitaa kassaa oltiin sangen tyytymättömiä. Hänen tuntemiaan
-naisia kävi häiritsemässä häntä, ja jo kaksi kertaa oli Aurélie rouvan
-täytynyt rukouksillaan lepyttää johtokunta.
-
-Denisen asema oli tämän suursiivouksen aikana niin epävarma, että hän
-oli alituisessa pelossa. Turhaan hän ponnisteli pysyäkseen rohkeana ja
-hilpeänä, turhaan hän koetti noudattaa järjen ääntä ja vastustaa
-herkkätunteisuuttaan. Kyynelet kohosivat hänen silmiinsä heti kun hän
-illalla sulki huoneensa oven. Minne hän joutuisi, jos hänet heitettiin
-kadulle. Hänen ja sedän välit olivat rikkoutuneet, säästöjä hänellä ei
-ollut, ja veljet oli elätettävä. Hän joutui uudelleen ensimmäisten
-viikkojensa tunnelmien valtaan. Pieni jyvänen hän oli suuren ja
-painavan myllynkiven alla. Hän tunsi olevansa niin yksin, merkitsevänsä
-niin vähän tuon mahtavan koneen rinnalla, jolta hän ei voinut odottaa
-vähintäkään sääliä. Jos valmiiden vaatteiden osastolta aiottiin
-vähentää myyjättäriä, niin hän tiesi olevansa määrätty erotettavaksi;
-siitä ei ollut epäilyäkään. Rambouillet'n retkellä toverit olivat kai
-panetelleet häntä Aurélie rouvalle, sillä siitä lähtien tämä oli
-kohdellut häntä entistäkin ankarammin. Sitä paitsi hänelle ei annettu
-anteeksi hänen huvimatkaansa Joinvilleen. Ilmeistä kapinaahan se oli.
-Koko osastoa hän piti pilkkanaan, kun näyttäytyi julkisesti
-vihamielisen osaston myyjättären seurassa. Denisellä ei ollut
-milloinkaan ollut niin vaikeaa osastollaan kuin nyt, eikä hän uskonut
-enää voittavansa koskaan sen suosiota.
-
--- Älkää välittäkö noista virnistelijöistä, sanoi Pauline. -- Tyhmiä
-ovat kuin pöllöt.
-
-Mutta vaikka he olisivat olleetkin tyhmiä, niin he olivat oppineet
-matkimaan säätyläisnaisen tapoja, ja tämä etevyys masensi Deniseä.
-Melkein kaikki myyjättäret olivat rikkaan ostajakuntansa
-jokapäiväisestä kosketuksesta hienostuneet esiintymisessään niin, että
-heistä lopulta oli muodostunut jonkinlainen epämääräinen erikoisluokka,
-joka ei kuulunut työväen eikä säätyläisten luokkaan, vaan häilyi näiden
-välillä. Mutta heidän komean pukunsa ja ulkoa opittujen puheenparsiensa
-alla ei useimmiten ollut muuta kuin näennäistä sivistystä,
-sanomalehdistä kerättyjä tietoja, näytelmistä lainattuja mielipiteitä
-ja Pariisia kiertävien mitättömien sukkeluuksien kaikua.
-
--- Tiedättekö, että Tappuratukalla on lapsi? sanoi Clara eräänä aamuna
-saapuessaan osastolle.
-
-Toisten ihmetellessä hän väitti:
-
--- On, aivan varmaan, koska näin eilen hänet kävelemässä lapsensa
-kanssa... Kai hänellä on se jossakin kaupungilla piilossa.
-
-Pari päivää sen jälkeen Marguerite tullessaan päivälliseltä tiesi
-kertoa toisen uutisen:
-
--- Kaikkea sitä pitää nähdäkin! Tappuratukan sulhanen kävi täällä.
-Ajatelkaa, työmies, niin, likainen keltatukkainen työmies, joka odotti
-häntä ikkunan takana.
-
-Nyt kaikki tiesivät sen. Denisellä oli työmies sulhasena ja lapsi
-kätkössä jossakin tavaratalon läheisyydessä. Nyt hän ei enää saanut
-pistosanoilta ja viittauksilta pienintäkään rauhaa ja kun hänelle ensi
-kerran selveni, mitä ne tarkoittivat, hän kävi aivan kalpeaksi. Se oli
-häpeällistä. Denise tahtoi puolustautua ja selitti:
-
--- Veljiänihän ne ovat.
-
-Clara sanoi ivallisella äänellä:
-
--- Veljiä! Vielä mitä!
-
-Aurélie rouvan täytyi ruveta välittäjäksi:
-
--- Olkaa hiljaa. Parempi on, että käytätte aikanne noiden hintalappujen
-vaihtamiseen... Saahan neiti Baudu talon ulkopuolella käyttäytyä
-mielensä mukaan, kunhan tekee edes jotakin työtä täällä.
-
-Vaikka Aurélie rouvan kuivalla äänellä lausutut sanat olivat Deniseä
-puolustavinaan, ne samalla julistivat hänelle hänen tuomionsa. Tyttö
-koetti turhaan selittämällä puhdistautua julmasta syytöksestä. Toiset
-vain nauroivat ja kohauttivat olkapäitään, Denisen sydämeen aukeni
-haava, joka ei kasvanut umpeen. Kun Deloche sai kuulla asiasta, hän
-suuttui niin, että sanoi aikovansa antaa noille houkille korvapuustin.
-Hän olisi tehnytkin sen, jollei olisi pelännyt Denisen maineen kärsivän
-siitä. Joinvillen retkestä asti hänen rakkautensa Deniseen oli
-alistuvaista ja harrasta, yliluonnollisen olennon palvelemista, ja hän
-seurasi häntä uskollisen koiran katsein. Tätä hartautta ei kumminkaan
-kukaan saanut aavistaa, sillä silloin heitä olisi pilkattu. Mutta
-Deloche tunsi verensä kuohuvan ja kätensä puristuvan nyrkkiin, kun
-Deniseä paneteltiin hänen kuultensa.
-
-Lopuksi Denise ei enää välittänyt vastatakaan. Se oli liian
-häpeällistä, eikä kukaan kuitenkaan uskonut häntä. Kun joku tovereista
-viittasi noihin asioihin, Denise katsoi vain häneen pitkään vakavan ja
-surullisen näköisenä. Sitä paitsi hänellä oli muita huolia, aineellisia
-huolia, jotka painoivat häntä vielä enemmän. Jean ei parantanut
-käytöstään, vaan vaivasi häntä yhä rahanpyynnöillään. Harvoin kului
-viikkoakaan, ettei Denise saanut häneltä pitkää, nelisivuista kirjettä
-joka sisälsi loppumattomia juttuja. Kun vahtimestari toi hänelle nämä
-kirjeet, joiden iso käsiala ilmaisi intohimoista luonnetta, Denise
-kätki ne nopeasti taskuunsa, sillä jos myyjättäret sattuivat näkemään
-ne, he olivat nauravinaan ja hyräilivät häväistyslauluja. Kun hän
-sitten jollakin tekosyyllä pääsi poistumaan lukeakseen ne talon
-toisessa päässä, häntä kauhistutti niiden sisällys, sillä Jean parka
-tuntui hänestä olevan hukassa. Pojan ei ollut vaikea uskotella hänelle
-vaikka minkälaisia satumaisia rakkausseikkailuja; Denise uskoi aina, ja
-hänen tietämättömyytensä näissä asioissa sai hänet liioittelemaan
-vaaroja. Milloin oli Jeanin saatava kaksi frangia paetakseen jonkun
-naisen mustasukkaisuutta, milloin viisi, milloin kuusi frangia
-onnettomuuteen saattamaansa tyttöä varten pelastaakseen hänet isän
-vihasta. Kun Denisen palkka ja myynnistä tulevat prosentit eivät
-riittäneet sellaisten menojen suorittamiseen, hän oli hankkinut
-itselleen vähäisiä sivutuloja. Robineau, joka oli osoittanut hänelle
-ystävyyttä siitä asti, kun he ensi kertaa tapasivat toisensa Vinçard'in
-luona, ja jolle hän oli uskonut rahahuolensa, oli toimittanut hänelle
-solmionompelua kahdestakymmenestäviidestä centimestä tusina. Yhdeksästä
-yhteen Denise ennätti ommella kuusi tusinaa, ja työ tuotti hänelle
-yhden frangin viidenkymmenen centimen tulon, josta täytyi kumminkin
-vähentää kahdenkymmenen centimen kynttilä. Jäännös riitti parantamaan
-tuntuvasti hänen asemaansa, eikä Denise katunut unettomia öitänsä.
-Hänellä olisi mielestään ollut syytä iloitakin, ellei uusi onnettomuus
-vielä kerran olisi tuottanut häiriötä hänen raha-asioihinsa. Kun hän
-toisen kerran, kaksiviikkoisen määräajan kuluttua, ilmestyi
-työnantajarouvan ovelle, hän ei päässytkään sisään. Liike oli tehnyt
-vararikon, ja niin meni häneltäkin kahdeksantoista frangia
-kolmekymmentä centimea, suuri summa, jota hän pitkin viikkoa oli
-hartaasti odottanut. Kaikki muut huolet tuntuivat hänestä aivan
-mitättömiltä tähän onnettomuuteen verrattuina.
-
--- Mistä olette pahoillanne? Pauline sanoi, joka tapasi hänet
-huonekaluosastolla. -- Tarvitsetteko jotakin, sanokaa?
-
-Mutta Denise oli jo kaksitoista frangia velkaa ystävättärelleen ja
-vastasi pakottautuen hymyilemään:
-
--- En, kiitos... Olen nukkunut huonosti, siinä kaikki.
-
-Oli jouduttu heinäkuun kahdenteenkymmenenteen päivään, ja suursiivous
-oli pahimmillaan. Neljästäsadasta kauppa-apulaisesta Bourdoncle oli jo
-lakaissut pois viisikymmentä, ja huhuiltiin, että uusia erottamisia oli
-vielä odotettavissa. Mutta Denise ei ajatellut nyt uhkaavaa vaaraa,
-sillä hänellä oli sydän täynnä tuskaa Jeanin tähden. Pojan tekemä uusi
-rikos, joka oli edellisiä vielä pahempi, oli sovitettava, ja se antoi
-hänelle tarpeeksi ajattelemista. Nyt Jean tarvitsi viisitoista frangia,
-mikä summa yksin saattoi pelastaa hänet petetyn aviomiehen kostolta.
-Edellisenä iltana Denise oli saanut asiaa koskevan kirjeen, heti sen
-jälkeen vielä kaksi, ja kun hän tapasi Paulinen, hän oli juuri päässyt
-lukemasta viimeistä, missä Jean sanoi, että hän kuolisi illalla, jollei
-saanut viittätoista frangia. Turhaan Denise koetti keksiä
-jotakin keinoa. Tällä kertaa hänen oli mahdoton turvautua Pépén
-kuukausimaksuunkaan, sillä hän oli kaksi päivää aikaisemmin suorittanut
-sen. Ja päällepäätteeksi Robineau, jolta hän oli toivonut saavansa
-korvausta solmioiden ompelemisessa menettämistään rahoista, ei ollut
-vielä edellisenä iltana palannut kaksiviikkoiselta lomaltaan, niinkuin
-oli odotettu.
-
-Mutta Pauline jatkoi kyselemistään. Kun he kerran olivat sattuneet
-yhteen syrjäisellä osastolla, he eivät voineet olla hiukan puhelematta
-katsoen kumminkin vähän väliä pelokkaasti ympärilleen. Äkkiä Pauline
-kääntyi paetakseen, sillä hän oli huomannut järjestyksenvalvojan, jolla
-oli valkea solmio, lähtevän huiviosastolta.
-
--- Ah, Isä Jouvehan tuo on, hän kuiskasi rauhoittuneena. -- En ymmärrä
-mitä hänellä on nauramista, kun hän näkee meidät yhdessä... Teidän
-sijassanne minä pelkäisin, sillä hän on liian kohtelias teille. Viekas
-kettu hän on, ja pahaa hänellä on mielessä. Luulee kai vielä olevansa
-tekemisissä sotamiesten kanssa.
-
-Totta oli, että kaikki myyjät vihasivat isä Jouvea hänen ankaruutensa
-tähden, sillä useimmat erottamiset tapahtuivat hänen ilmiannostaan.
-Hänen suuri, punainen, elostelijamenneisyyttä ilmaiseva sotilasnenänsä
-lauhtui ainoastaan naisten hoitamilla osastoilla.
-
--- Mitä minun olisi pelättävä? kysyi Denise.
-
--- Katsokaahan, vastasi Pauline nauraen; -- kenties hän vaatii
-kiitollisuutta... On tyttöjä, jotka maksavat hänen suosiostaan.
-
-Jouve ei ollut huomaavinaan heitä, vaan jatkoi matkaansa, ja he
-kuulivat hänen iskevän erääseen myyjään, joka oli rikkonut järjestystä
-katsomalla ikkunasta Neuve-Saint-Augustininkadulla kaatunutta hevosta.
-
--- Mutta tuli mieleeni, Pauline sanoi. -- Ettekö eilen hakenut
-Robineauta? Hän on palannut.
-
-Denise luuli jo pelastuneensa.
-
--- Kiitos, hän sanoi, -- menen silkkiosaston kautta... Syyttäkööt
-itseään osastolla; oliko heidän pakko lähettää minut työhuoneeseen
-hakemaan ratkomaveistä.
-
-He erosivat. Denise laskeutui portaat halliin. Kello oli neljännestä
-vaille kymmenen, ja ensimmäinen pöytäkunta oli vasta soitettu kokoon.
-Polttava aurinko paahtoi kattoikkunoita ja harmaista palttinaverhoista
-huolimatta sietämätön kuumuus raskautti hallin liikkumatonta ilmaa.
-Aika-ajoin kohosi viileämpää ilmaa lattialta, jota palveluspojat
-pirskottivat vedellä. Tyhjillä osastoilla tuntui kaikki uinuvan
-kesähelteen raskasta unta, niinkuin kappelissa varjo uinuu
-päivän viimeisen jumalanpalveluksen loputtua. Myyjät seisoivat
-huolimattomasti, mitään tekemättä, ja siellä täällä harhaili yksinäisiä
-ostajia kuumuuden raukaisemina.
-
-Kun Denise saapui, mittaili Favier parhaillaan punaruusuista silkkiä
-rouva Boutarelille, joka oli juuri saapunut Etelä-Ranskasta. Jo
-alkukuusta lähtien asiakkaat olivat enimmäkseen olleet maaseutunaisia,
-joiden puvut, keltaiset huivit ja vihreät hameet ilmaisivat heidän
-kotiseutunsa. Myyjät eivät viitsineet enää nauraakaan heille. Favier
-saattoi rouva Boutarelin lyhyttavaraosastolle, ja kun hän palasi, hän
-sanoi Hutinille:
-
--- Eilen he olivat kaikki auvergnelaisia, tänään on provencelaisten
-vuoro... Minun on jo paha olla.
-
-Mutta Hutin riensi erästä asiakasta vastaan. Hänen vuoronsa oli myydä,
-ja juuri sattui tulemaan tuo vaalea "kaunotar", josta ei tiedetty
-mitään, ei edes nimeäkään. Kaikki hymyilivät hänelle, kun hän
-säännöllisesti kerran viikossa tuli sisään, aina yksin... Tällä kertaa
-hänellä oli kumminkin pieni, neljän tai viiden vuoden vanha poika
-muassaan. Tämä tiesi puheenaihetta.
-
--- Hän on siis naimisissa, Favier sanoi, kun Hutin palasi kassalta,
-jossa "kaunotar" suoritti maksua ostamastaan kolmestakymmenestä
-metristä herttuatarsilkkiä.
-
--- Mahdollista, Hutin vastasi, -- vaikka eihän tuo lapsi mitään
-todista. Voisihan hänellä olla jonkun ystävättärensä lapsi muassaan...
-Mutta se on varmaa, että hän on itkenyt. Hän oli alakuloisen näköinen,
-silmät aivan punaisina.
-
-Seurasi hetken vaitiolo. Myyjät jäivät seisomaan tuijottaen eteensä.
-Sitten Favier jatkoi hitaalla äänellä:
-
--- Jos hän on naimisissa, niin hänen miehensä on kenties lyönyt häntä.
-
--- Mahdollista, Hutin vastasi, -- mutta voi olla niinkin, että hänen
-rakastajansa on hylännyt hänet.
-
-Oltuaan vähän aikaa vaiti hän päätteli:
-
--- Yhdentekevää se kai minulle on.
-
-Tällä hetkellä juuri Denise kulki osaston poikki hiljentäen kulkuaan
-katsoakseen ympärilleen Robineauta. Mutta kun häntä ei näkynyt, tyttö
-meni villakangasosastolle ja sieltä hän vielä kerran palasi
-silkkiosastolle. Myyjät seurasivat häntä katseillaan.
-
--- Taas tuo selkärangaton on täällä, Hutin kuiskasi.
-
--- Hän hakee Robineauta, Favier sanoi. -- En tiedä mitä yhteistä puuhaa
-heillä lienee... Oh, en minä mitään sellaista tarkoita, Robineau on
-liian tyhmä sellaiseen. Mutta kerrotaan, että hän on hankkinut tuolle
-suosikilleen jotakin työtä, solmionompelua... On niitä kauppoja
-monenlaisia.
-
-Hutinin silmistä näki, että hän hautoi ilkeätä kepposta. Denisen
-kulkiessa hänen ohitseen hän pysäytti tytön kysyäkseen:
-
--- Minuako haette, neiti?
-
-Denise lensi aivan punaiseksi. Joinvillen illasta lähtien hän ei ollut
-enää uskaltanut tutkia sydämensä syvyyksiä, ja sen sekavia tunteita.
-Hänen muistostaan ei lähtenyt tuo punatukkainen tyttö, jonka seurassa
-Hutin oli ollut, ja jos hän vieläkin tunsi vavahtavansa Hutinin
-nähdessään, niin se oli kai vain vastenmielisyyttä. Oliko hän
-rakastanut Hutinia, vai rakastiko kenties vieläkin? Hän ei välittänyt
-ajatella sitä, sillä hän tunsi silloin vain tuskaa.
-
--- En, vastasi hän ujosti.
-
-Silloin Hutin, jota hänen hämmennyksensä huvitti, jatkoi:
-
--- Neiti haluaa kenties nähdä Robineaun. Favier, hakekaa Robineau
-käsiin neidille näytettäväksi.
-
-Denise katsoi häneen pitkään samalla surullisella ja vakavalla
-katseella, jolla hän koetti torjua toveriensa häpeällisiä viittauksia.
-Hutinkin oli siis kova ja vihamielinen, loukkasi häntä tahallaan
-niinkuin muutkin. Hänestä tuntui, kuin jokin olisi hänessä särkynyt,
-viimeinen side katkennut. Hänen kasvoiltaan kuvastui sellainen tuska,
-että Favier, joka ei luonteeltaan ollut kovinkaan hellä, tuli kumminkin
-hänen avukseen.
-
--- Herra Robineau on varastontarkastuksessa, hän sanoi. -- Hän kai
-palaa aamiaista syömään... Iltapäivällä hän on tavattavissa, jos teillä
-on hänelle asiaa.
-
-Denise kiitti ja palasi katkerana osastolleen, missä Aurélie rouva
-odotti kylmän katkerana. Mitä! Denise oli ollut puoli tuntia poissa.
-Mistä hän nyt tuli? Ei ainakaan työhuoneesta. Tyttö painoi päänsä alas.
-Kaikki oli hukassa, jos ei Robineau palannut. Kumminkin hän päätti,
-maksoi mitä maksoi käydä vielä iltapäivällä tapaamassa häntä.
-
-Robineaun palaaminen oli aiheuttanut silkkiosastolla oikean kapinan.
-Osasto oli toivonut, että hän yhtämittaisista rettelöistä väsyneenä
-jäisi sille tielleen, ja kerran Robineau oli näyttänytkin halukkaalta
-lunastamaan Vinçardin hänelle alinomaan tyrkyttämän liikkeen. Hutinin
-pitkään salassa toimittama myyräntyö alkoi kantaa hedelmää, ja
-alajohtajan turmioksi viritetty miina oli räjähtämäisillään. Robineaun
-lomalla ollessa Hutinin tuli ensimmäisenä myyjänä hoitaa hänen
-virkaansa, ja hänelle tarjoutui mainio tilaisuus panetella Robineauta
-esimiehilleen ja osoittautua itse eteväksi ja innokkaaksi
-viransijaiseksi. Aina oli pieniä säännönvastaisuuksia, jotka piti
-korjata ja kertoa johtokunnalle, tarpeellisia parannuksia, joita oli
-puuhattava, uusia hänen keksimiään kangasmalleja, joita oli
-arvosteltava. Hutin ei sitä paitsi ollut ainoa, joka pyrkiessään
-eteenpäin koetti syrjäyttää tiellä olevan toverin. Kaikki he olivat
-saman eteenpäin pääsemisen halun vallassa, aina myyjän paikkaa
-tavoittelevasta uudesta tulokkaasta alkaen osakkaan asemaa kadehtivaan
-osastonjohtajaan saakka. Olemassaolon taistelu teki tehtävänsä.
-Itsekkyyden kiihottamisesta koneenkin toiminta yltyi tuottaen sen
-hämmästyttävän menestyksen ja huimaavan vauhdin, jota Pariisi
-ihmetteli. Hutinin takana oli Favier ja Favier'n takana muut myyjät
-pitkässä jonossa. Kaikki he haukkasivat niin, että leukapielet
-naksahtivat. Robineau oli julistettu uhrattavaksi, ja jokainen
-irvisteli jo mielihyvästä. Kun Robineau siitä huolimatta palasi, kohosi
-tyytymättömyyden nurina häntä vastaan niin rajuna ja uhkaavana, että
-osaston johtaja näki tarpeelliseksi tehdä siitä lopun ja lähetti
-Robineaun varastontarkastukseen antaakseen johtokunnalle siten aikaa
-päätöksen tekemiseen.
-
--- Eroamme kaikki, jos Robineau jää paikalleen, julisti Hutin.
-
-Asia suututti Bouthemont'ia, jonka hilpeä luonne ei kestänyt alituisia
-rettelöitä. Häntä kiusasi nähdä ympärillään harmistuneita kasvoja.
-Mutta sittenkään hän ei tahtonut tehdä kenellekään vääryyttä.
-
--- Jättäkää hänet rauhaan, hän sanoi. -- Eihän hän ole tehnyt teille
-mitään.
-
-Mutta tämä synnytti yleistä paheksumista. Vai ei mitään... Sietämätön
-olio ja aina hermostunut. Ja niin ylpeä vielä, että päälle astui, jos
-ei väistynyt. Siitä varsinkin osasto oli Robineaulle vihainen. Hänellä
-oli naisen hermot, ja hän oli käytöksessään jäykkä ja mahdikas, niin
-ettei kukaan voinut häntä sietää. Siitä kerrottiin sen seitsemän
-juttua. Sanottiin hänen kerran säikäyttäneen erään nuoren miehen niin
-kovasti, että tämä oli pyörtynyt, ja monta ostajaa hän kuului
-suututtaneen ivallisilla huomautuksillaan.
-
--- Minä en voi mitään, Bouthemont sanoi. -- Olen antanut asian
-johtokunnan ratkaistavaksi ja menen vain tiedustelemaan päätöstä.
-
-Toinen pöytäkunta soitettiin kokoon. Kellon kilinä kohosi kaukaa
-pohjakerroksesta liikkumattomaan ilmaan. Hutin ja Favier laskeutuivat
-portaita alas. Kaikilta osastoilta tuli yksitellen myyjiä rientäen
-ahtaaseen ja kosteaan ruokasalin ja keittiön väliseen käytävään, jossa
-kaasu paloi pitkin päivää ja jossa aina oli tungos.
-
-Ihmiset olivat vakavia ja äänettömiä, astiat kalisivat ja ruoanhaju
-täytti ilman. Käytävän päässä pysähdyttiin erään luukun edessä. Siinä
-keittäjä lautaspinojen takana, varustettuna haarukoilla ja kauhoilla,
-joita upotti suunnattomiin kuparikattiloihin, jakeli annoksia. Ja jos
-hän hetkeksi väistyi, näkyi hänen valkealla esiliinalla peitetyn
-vatsansa takaa keittiön hehkuva liesi.
-
--- Jo taas, Hutin kuiskasi lukien luukun yläpuolella olevasta mustasta
-taulusta päivän ruokalistaa. -- Häränlihaa kirpeällä kastikkeella tai
-rauskua. Eivät koskaan kustanna paistia tässä laitoksessa. Kuka jaksaa
-aina syödä soppalihaa ja kaloja.
-
-Kalasta ei näkynyt kukaan huolivan, sillä kattila oli yhä täysi. Favier
-otti kumminkin kalaa. Hänen takanaan Hutin kumartui sanoen:
-
--- Häränlihaa kirpeällä kastikkeella.
-
-Koneellisella liikkeellä keittäjä tarttui haarukalla lihanpalaseen ja
-valeli sitä kastikkeella, ja kun Hutin saatuaan kasvojaan vasten
-tulisen leyhkän peräytyi ja lähti lautasineen, kuului jo hänen
-takanaan: "Häränlihaa kirpeällä kastikkeella", ja taas: "Häränlihaa
-kirpeällä kastikkeella" loppumattomiin kerrattuna kuin kirkossa
-litanian surunvoittoiset sävelet. Ja keittäjä tarttui lihanpaloihin ja
-valeli kastikkeella liikkuen reippaasti ja kiireisesti, niinkuin
-hyvässä käynnissä oleva kello.
-
--- Kylmää heidän kalansa, Favier sanoi, jonka käteen ei kohonnut
-lautasesta minkään vertaa lämpöä.
-
-Kaikki liikkuivat nyt varovasti käsivarret ojossa, lautaset suorassa,
-peläten törmäävänsä johonkin. Kymmenen askeleen päässä oli toinen
-luukku, mistä sai juomista. Kiiltävällä peltipöydällä oli jokaiselle
-pieni viinipullo, joka oli ilman korkkia ja pesusta vielä kostea.
-Jokainen otti vapaalla kädellään pullonsa ja meni eteenpäin vakavana ja
-jäykkänä tarkasti valvoen tasapainoaan.
-
-Hutin mutisi äreästi:
-
--- No, juhlakulusta ei tunnu tulevan loppua.
-
-Hänellä oli paikka Favier'n kanssa samassa pöydässä käytävän päässä
-viimeisessä ruokasalissa. Kaikki salit olivat yhtäläisiä, viiden metrin
-pituisia ja neljän levyisiä kellareita, jotka oli sivelty sementillä ja
-sisustettu ruokailuhuoneiksi. Mutta maali oli halkeillut kosteudesta ja
-keltaiset seinät olivat täynnä vihertäviä täpliä. Ahtaista kadulle
-johtavista luukuista tuli kuin kaivon suusta kalpeaa valoa, jota
-kadulla kulkijain varjot pilvinä pimittivät. Kautta vuoden, niin
-heinäkuussa kuin joulukuussakin, siellä oli vähällä tukehtua keittiöstä
-tuleviin vastenmielisiin kuumiin höyryihin.
-
-Hutin oli tullut ensimmäisenä sisään. Pöydällä, joka oli toisesta
-päästä seinässä kiinni ja vahakankaan peittämä, ei ollut ruokailijoiden
-paikkoja merkitsemässä muuta kuin lasit, haarukat ja veitset. Pöydän
-kummassakin päässä oli pino lautasia vaihtamista varten, ja keskellä
-pöytää oli suuri leipä, johon oli pistetty veitsi pystyyn. Hutin pani
-pullonsa pois ja asetti lautasensa pöydälle; sitten otettuaan
-ruokaliinansa hyllyltä, joka oli seinien ainoa somiste, hän istuutui
-huoahtaen.
-
--- Nälkä minulla on kuin sudella, hän sanoi.
-
--- Sellaista se aina on, vastasi Favier, joka asettui hänen vasemmalle
-puolelleen. -- Ei ole mitään syömistä, kun nälkään nääntyy.
-
-Pöytä oli kohta täynnä. Siinä oli tilaa kahdellekymmenellekahdelle
-hengelle. Alussa kuului äänekästä astioiden kolinaa, sillä nälkäisinä,
-kolmetoista tuntia kestävän työpäivän rasittamina, miehet ahmivat minkä
-jaksoivat. Alussa kauppa-apulaisilla oli ollut lupa tunnin
-ruokatauollaan käydä kaupungilla kahvilla. He söivät kahdessakymmenessä
-minuutissa päästäkseen kiireesti ulos. Mutta kaupungilla käynti käänsi
-heidän ajatuksensa työstä, ja he palasivat hajamielisinä ja
-haluttomina. Siksi johtokunta oli päättänyt kieltää heitä menemästä
-ulos ja myöntänyt sen sijaan halukkaille kahvia tavaratalossa
-viidentoista centimen maksusta. Nyt kaikki viivyttelivät pöydässä, kun
-eivät halunneet mennä osastolle ennen aikojaan. Moni luki syödessään
-sanomalehteä, joka sopivaksi taitettuna oli pystytetty viinipulloa
-vasten. Toiset keskustelivat tyydytettyään pahimman nälkänsä
-äänekkäästi, pohtien loppumattomiin iänikuisesti jauhamiaan asioita,
-ruoan huonoutta, raha-asioita ja pyhäpäivänviettoa.
-
--- Kuinka pitkälle olette päässeet Robineaun asiassa? eräs myyjä kysyi
-Hutinilta.
-
-Silkkiosaston alajohtajaa vastaan nostettu kapina oli puheenaiheena
-kaikilla osastoilla, ja asiasta keskusteltiin joka ilta Saint-Rochin
-kahvilassa puoliyöhön saakka. Hutin, joka pureskeli raivoissaan sitkeää
-häränlihaa, vastasi lyhyesti:
-
--- Robineauko? Hänhän on palannut.
-
-Sitten äkkiä suuttuen hän tiuskaisi:
-
--- Mutta tuhat tulimmaista! Aasinlihaa ne ovat minulle antaneet.
-
--- Jos teillä on syytä valituksiin, Favier sanoi, -- niin on myös
-minulla. Olin kyllin tyhmä ottaakseni kalaa, ja se on mädännyttä.
-
-Kaikki puhelivat yhtaikaa, toiset sadattelivat, toiset laskivat
-sukkeluuksia. Deloche söi ääneti. Luonto oli antanut hänelle mainion
-ruokahalun, jota hän ei ollut koskaan saanut tarpeekseen tyydyttää, ja
-kun hän ansaitsi liian vähän hankkiakseen muualta lisää syömistä, hän
-leikkeli itselleen paksuja leipäpaloja ja söi vähemminkin maukkaita
-ruokia virnistelemättä. Kaikki nauroivat hänelle:
-
--- Favier, tarjotkaapa kalanne Delochelle... Hän pitää varmasti siitä.
-
--- Ja te lihanne, Hutin. Deloche söisi sen jälkiruoakseen.
-
-Poika kohautti olkapäitään eikä edes vastannut. Ei ollut hänen syynsä,
-että nälkä vaivasi häntä alinomaa. Moittikoot muut ruokaa; hänen täytyi
-syödä sitä vatsansa täytteeksi.
-
-Heikko vihellys keskeytti heidät ilmoittaen Mouret'n ja Bourdonclen
-tulosta. Myyjät olivat jo jonkin aikaa valittaneet ruokaa niin
-kehnoksi, että johtokunta oli päättänyt käydä itse arvostelemassa.
-Keittiön hoitaja sai henkeä ja päivää kohti puolitoista frangia, josta
-kaikki oli maksettava, ruoka-aineet, hiilet, kaasu, palvelusväki, ja
-sittenkin johtokunta ihmetteli, että ruokaa sanottiin huonoksi. Juuri
-tänä aamuna myyjät olivat valinneet edustajat ajamaan ruoanparannusta,
-ja Mignot ja Liénard olivat saaneet tehtäväkseen puhua esimiehille
-muiden puolesta. Äkkiä syntyneessä hiljaisuudessa jokainen höristi
-korviaan kuullakseen mitä viereisessä huoneessa sanottiin, jonne Mouret
-ja Bourdoncle olivat menneet. Jälkimmäinen väitti häränlihaa
-oivalliseksi, ja Mignot sanoi toistamiseen hämmästyen tätä
-järkkymätöntä väitettä: "Pureskelkaa koetteeksi", Liénard moitti kalaa
-ja sanoi hiljaa: "Sehän haisee, herra." Silloin Mouret puhkesi
-ystävällisiin sanoihin väittäen tahtovansa tehdä voitavansa
-henkilökuntansa hyväksi. Olihan hän heidän isänsä, ja itse hän
-puolestaan tyytyi vaikka kuivaan leipään, kunhan vain tiesi, että he
-saivat tarpeeksi.
-
--- Lupaan tutkia asian, hän sanoi korottaen ääntään, niin että se
-kuului käytävän päästä toiseen.
-
-Johtokunnan tarkastus päättyi siihen, ja syömäaseiden helinä alkoi
-uudestaan. Hutin mutisi:
-
--- Niin, usko sitä ja juo vettä!... Ei heiltä kauniita sanoja puutu.
-Jos lupauksia haluatte, niin tuossa teille niitä on. Mutta
-kengänanturoita he teille paistavat päivälliseksi, ja sitten ajavat
-pois niinkuin koirat.
-
-Myyjä, joka äsken oli puhunut hänelle, toisti kysymyksensä:
-
--- Sanoitteko siis, että Robineau...
-
-Mutta nyt syntyi sellainen melu, että hänen äänensä hukkui siihen.
-Ruokailijoiden piti itse vaihtaa lautaset, ja kun nähtiin, että
-keittäjänapulainen toi pöytään suuria peltiastioita, tuli jokaiselle
-kiire, ja nopeasti lautaspinot vähenivät pöydän kummastakin päästä.
-Hutin huudahti:
-
--- Riisivanukasta! Se vain puuttui.
-
--- Liisteriksi hyvää, Favier sanoi ottaen lautaselleen.
-
-Toiset kiittivät sitä hyväksi, toiset moittivat. Ne, jotka lukivat,
-eivät sanoneet mitään, olivat niin innostuneet lehtensä jatkoromaaniin,
-että tuskin tiesivät mitä söivät. Ilma oli kuumaa höyryä täynnä, ja
-jokainen pyyhki hikeä otsaltaan. Kadulla kulkijoiden varjot pimittivät
-yhtä mittaa epäjärjestyksessä olevaa pöytää.
-
--- Deloche tahtoo leipää, huusi joku pilkkakirves.
-
-Leipä kiersi pöytää. Jokainen leikkeli siitä palasen itselleen ja
-upotti sitten veitsen siihen vartta myöten.
-
--- Kuka vaihtaa jälkiruokansa minun riisivanukkaaseeni? kysyi Hutin.
-
-Muuan nuori myyjä ilmoittautui halukkaaksi. Sitten Hutin tahtoi
-luovuttaa viininsäkin, mutta siitä ei kukaan huolinut. Se oli liian
-huonoa.
-
--- Johan minä sanoin, että Robineau on palannut, Hutin jatkoi kääntyen
-äskeisen myyjän puoleen häiriintymättä muitten nauruista ja puheista.
--- Hänen asiansa on sangen vakava... Ajatelkaahan, hän turmelee
-myyjättäremme toimittamalla heille solmionompelua.
-
--- Hiljaa! Favier kuiskasi. -- Tuossa häntä parhaillaan tuomitaan.
-
-Tätä sanoessaan hän vilkaisi Bouthemont'iin, joka käveli Mouret'n ja
-Bourdonclen välissä kertoen heille nopeasti puoliääneen jotakin, jota
-nämä hartaasti kuuntelivat. Osastojen johtajain ja alajohtajain
-ruokasali oli toisella puolella käytävää aivan vastapäätä. Bouthemont
-oli aamiaisen lopetettuaan nähnyt Mouret'n kulkevan ohi ja käytti
-tilaisuutta hyväkseen ilmoittaakseen hänelle osastossa syntyneistä
-rettelöistä ja välittääkseen hänelle pulmaansa. Mouret ja Bourdoncle
-eivät tahtoneet suostua uhraamaan Robineauta, joka oli tunnettu
-eteväksi myyjäksi rouva Hédouinin ajoilta asti. Mutta kun päästiin niin
-pitkälle, että tuli puhe solmionompelusta, Bourdoncle kiivastui.
-Hulluko mies oli, kun rupesi toimittamaan myyjättärille lisätyötä.
-Maksoihan talo näille tarpeeksi korkean palkan; jos he tekivät yöllä
-työtä itselleen, niin eivät he päivällä jaksaneet innokkaasti suorittaa
-talon tehtäviä, sehän oli päivänselvää. Varkautta se oli, ja he panivat
-alttiiksi terveytensä, joka ei ollut heidän omansa. Yö oli nukkumista
-varten, kaikkien tuli nukkua tai saivat mennä matkaansa.
-
--- Hyvällä alulla on, Hutin huomautti.
-
-Joka kerta kun johtajat hitaasti kävellen saapuivat oven kohdalle,
-kaikki myyjät seurasivat heitä uteliain katsein koettaen arvata heidän
-vähäisimpienkin liikkeittensä tarkoituksen. Heiltä unohtui
-riisivanukaskin, josta eräs myyjä oli löytänyt housunnapin...
-
--- Kuulin puhuttavan solmioista, sanoi Favier. -- Näittehän, miten
-Bourdonclen nenä kävi kalpeaksi.
-
-Mouretkin tuntui yhtyvän yhtiökumppaninsa mielipiteeseen. Myyjätär,
-jonka lisätäkseen tulojaan täytyi tehdä yöllä työtä, oli loukkaus
-Aarreaitan koko järjestelmää vastaan. Kuka sellainen raukka oli, joka
-ei tullut myyntiprosenteillaan toimeen? Mutta kun Bouthemont mainitsi
-Denisen, Mouret'n viha lauhtui heti eikä asia tuntunutkaan hänestä niin
-vakavalta. Vai hänkö, tuo pikku Valognes'in tyttö! Sehän oli kumminkin
-ymmärrettävää. Hän ei voinutkaan olla vielä niin taitava ja kuuleman
-mukaan hänellä oli velvollisuuksia täytettävänä. Bourdoncle keskeytti
-väittäen, että tyttö oli lähetettävä heti pois. Eihän sellaisesta
-rumilaasta olisi koskaan mihinkään, olihan hän aina sanonut sen, ja nyt
-sen näki, että hän oli ollut oikeassa. Mutta Mouret hämillään oli
-nauravinaan. Hyvä Jumala, mitä ankaruutta! Joskus täytyi antaa
-anteeksikin. Ja Robineauhan lopultakin oli syyllinen yksin. Olisihan
-hänen, vanhan alalla olijan, tullut neuvoa raukkaa, kun paremmin tiesi
-talon tavat.
-
--- Kas niin, nyt johtaja jo nauraa, Favier jatkoi hämmästyen, kun
-Mouret näkyi tovereineen taas ovella.
-
--- Lempo vieköön! ärjäisi Hutin. -- Jos uskaltavat pysyttää Robineaun
-meidän niskoillamme, niin kyllä heillä tulee olemaan hauskaa.
-
-Bourdoncle katsoi Mouret'ta suoraan silmiin. Sitten hän kohautti
-olkapäitään halveksivasti, merkiksi että hän oli ymmärtänyt ja että
-asia oli hänestä kovin typerä. Bouthemont jatkoi valituksiaan; myyjät
-uhkasivat lähteä pois, ja joukossa oli sangen eteviä miehiä. Mutta
-vasta kun hän kertoi mitä huhuiltiin Robineaun ja Gaujeanin hyvistä
-väleistä ja miten viimeksimainittu oli tarjoutunut auttamaan Robineauta
-mitä laajimmalla luotolla, jos hän suostuisi asettumaan itsenäisenä
-kauppiaana Naisten Aarreaitan kilpailijaksi, hänen kuulijansa
-hämmästyivät. He vaikenivat hetkeksi. Vai oli Robineaulla sota
-mielessä. Mouret oli aivan vakava, mutta hän oli halveksivinaan koko
-asiaa, ikäänkuin se ei olisi ollut minkään arvoinen. Tottapa oli aikaa
-päättää, kun oli ensin puhuttu Robineaun kanssa. Sitten hän puhui
-leikkiä laskien Bouthemont'ille hänen isästään, joka pienestä
-Montpellier'n kaupastaan oli vähän aikaa sitten tullut Pariisiin ja
-ällistynyt astuessaan suunnattomaan halliin, jossa hänen poikansa
-hallitsi. Naurettiin vieläkin, kun muistettiin, miten ukko oli
-vihastuneena väittänyt kaikki uudenaikaiset puuhat mitättömiksi ja
-ennustanut niille surkeaa loppua.
-
--- Tuossahan Robineau tuleekin, Bouthemont kuiskasi. -- Olin lähettänyt
-hänet varastontarkastukseen välttääkseni ikävyyksiä... Suokaa anteeksi,
-että pysyn pyynnössäni, mutta asia on niin pitkällä, että täytyy
-toimia.
-
-Samassa Robineau kulki tervehtien heidän ohitseen ja meni syömään
-aamiaista.
-
--- Hyvä on. Tottapa nähdään.
-
-He lähtivät. Hutin ja Favier odottivat yhä. Kun heitä ei enää näkynyt,
-he huoahtivat helpotuksesta. Aikoikohan johtokunta nyt joka aterialla
-tulla heidän suupalojaan laskemaan? Muutenkaan ei kovin hauskaa ollut,
-saatikka sitten, jos ei enää saanut rauhassa syödäkään. He olivat
-nähneet Robineaun palaavan, ja tämä oli näyttänyt olevan niin hyvällä
-tuulella, että heitä alkoi epäilyttää juonensa onnistuminen. He
-hiljensivät äänensä ja koettivat löytää uusia moittimisen aiheita.
-
--- Nälkäänhän tässä nääntyy, Hutin jatkoi. -- Kovempi on nälkä vielä
-pöydästä noustessa.
-
-Kuitenkin hän oli syönyt kaksi jälkiruoka-annosta, omansa ja sen
-myyjän, jolle hän oli luovuttanut riisivanukkaansa. Äkkiä hän huudahti:
-
--- Minä siitä viis! Otan lisää ja maksan... Victor, kolmas jälkiruoka
-tänne!
-
-Poika toi mitä pyydettiin. Jälkiruoan jälkeen seurasi kahvi, ja ne
-jotka joivat, maksoivat heti viisitoista centimea. Muutamat myyjistä
-olivat menneet käytävään kävelemään etsimään paikkaa missä uskaltaisi
-tupakoida. Muut jäivät veltosti paikoilleen rasvaisilla astioilla
-sälytettyjen pöytien ääreen pyöritellen leivästä palloja ja puhellen
-loppumattomiin samoista asioista ruuantähteiden hajussa, jota he eivät
-enää tunteneet, ja saunanlämmössä, joka poltti heidän korvansa
-punaisiksi. Seinät hikoilivat. Homehtunut holvikatto haihdutti ilmaan
-myrkyllisen hengityksensä. Syötyään leipää vatsan täydeltä Deloche
-sulatti ruokaansa nojaten seinään ja katsoen ääneti katossa olevaa
-ikkunaluukkua. Hänen jokapäiväinen huvituksensa aamiaisen jälkeen oli
-katsoa katukäytävillä kulkevien jalkoja, jotka hetkeksi kuvastuivat
-ikkunaan ja katosivat. Ne olivat nilkasta katkenneita jalkoja, raskaita
-kenkiä, hienoja saappaita, siroja naisten jalkineita, eläviä jalkoja
-ilman ruumista ja päätä. Sadepäivinä ikkuna tahraantui niistä.
-
--- Nytkö jo! Hutin huusi.
-
-Käytävän toisessa päässä kello soi, ja täytyi lähteä kolmannen joukon
-tieltä. Palveluspojat tulivat vesisankoineen ja pesusienineen
-puhdistamaan pöytien vahakangasta. Salit tyhjenivät hitaasti myyjien
-palatessa raskain askelin takaisin osastoihinsa. Keittiössä ruoanjakaja
-asettui jälleen luukulleen kala- ja lihakattilan väliin haarukoineen ja
-kauhoineen valmiina uudestaan täyttämään lautasia kellomaisen
-täsmällisesti.
-
-Kun Hutin ja Favier viivyttelivät vähän, näkivät he Denisen tulevan
-portaita alas.
-
--- Herra Robineau on palannut, Hutin sanoi ivallisen kohteliaana.
-
--- Hän on aamiaista syömässä, lisäsi Favier. -- Mutta jos asia on kovin
-kiireinen, niin voittehan mennä ruokasaliin häntä tapaamaan.
-
-Denise jatkoi matkaansa vastaamatta, päätään kääntämättä. Kumminkaan
-hän ei kulkiessaan johtajien ruokasalin ohi voinut olla katsahtamatta
-sinne. Robineau oli siellä. Denise päätti iltapäivällä käydä puhumassa
-hänen kanssaan, ja tuli ruokasaliin, missä oli hänen pöytänsä. Naiset
-söivät erikseen kahdessa heille varatussa huoneessa. Denise astui
-ensimmäiseen. Tämäkin oli entinen kellari, mutta sisustettu mukavammin.
-Keskellä huonetta oli soikea pöytä katettuna viidelletoista hengelle,
-tilaa oli enemmän kuin miehillä, viini oli karahvissa, ja pöydän
-toisessa päässä oli häränlihavati kastikkeineen, toisessa kalavati.
-Palveluspojat, esiliinat vyötäisillä, tarjosivat ruoan, niin ettei
-naisten tarvinnut itse hakea annoksiaan luukulta. Johtokunnan mielestä
-näin oli sopivampaa.
-
--- Olette siis kiertänyt taloa? kysyi Pauline, joka jo istui pöydässä
-ja leikkasi itselleen leipää.
-
--- Olen, Denise vastasi punastuen, -- olin saattamassa asiakasta.
-
-Hän valehteli. Clara tyrkkäsi naapuriaan kyynärpäällään. Mikähän
-Tappuratukkaa vaivasi tänään, kun käyttäytyi niin omituisesti? Kirjeitä
-sai sulhaseltaan, toisen toisensa perästä, ja lähti sitten kiertämään
-tavarataloa kuin hullu sanoen olevan asiaa työhuoneeseen, jossa ei edes
-käynytkään. Varmaankin oli jotain tekeillä. Ja sitten Clara, joka
-hyvällä ruokahalulla söi kalaansa, eltaantuneeseen silavaan tottuneen
-tytön välinpitämättömyydellä, kertoi kauheasta rikoksesta, josta
-kaikissa lehdissä kirjoitettiin.
-
--- Oletteko lukeneet siitä miehestä, joka partaveitsellä katkaisi
-rakastajattarensa kaulan? kysyi hän.
-
--- Kummako se! sanoi pieni, lempeän ja aran näköinen myyjätär. -- Tyttö
-oli toisen kanssa. Se oli aivan oikein.
-
-Pauline suuttui. Mitä! Oliko lupa tarttua puukkoon vain sentähden,
-ettei enää rakastettu. Ei ikinä! Ja keskeyttäen puheensa hän kääntyi
-palveluspojan puoleen sanoen:
-
--- Pierre, minä en jaksa syödä häränlihaa... Käskekää laittaa minulle
-lisäruokaa, esimerkiksi munakas, mutta kuohkea, jos mahdollista!
-
-Koska hänellä oli aina makeisia taskussaan, hän odottaessaan rupesi
-syömään leivän kanssa suklaanappeja.
-
--- Ei tosiaan sellainen mies ole mukava, Clara jatkoi. -- Niitä on
-paljon mustasukkaisia. Toissapäivänäkin eräs mies kuuluu heittäneen
-vaimonsa kaivoon.
-
-Puhuessaan hän koko ajan katsoi Deniseä. Clara luuli arvanneensa hänen
-salaisuutensa, sillä Denise oli käynyt kalpeaksi. Epäilemättä tuo
-tekopyhä pelkäsi korvapuustia rakastajaltaan, jota petti. Eipä
-hullumpaa, jos mustasukkainen sulhanen hakisi häntä täältä, niinkuin
-tyttö näkyi pelkäävän. Mutta keskustelu sai toisen käänteen. Eräs
-myyjätär selitti, miten sametista poistettiin likapilkut, ja sitten
-puhuttiin eräästä Gaieté teatterin näytelmästä, jossa herttaiset
-pikkutytöt tanssivat paremmin kuin aikaihmiset. Pauline, joka oli
-hetkeksi tullut pahalle tuulelle nähdessään liian mustaksi paistuneen
-munakkaansa, lauhtui huomatessaan, ettei se sittenkään ollut kovin
-huono maultaan.
-
--- Antakaapa viinikarahvi tänne, hän sanoi Deniselle. -- Teidänkin
-pitäisi tilata itsellenne munakas.
-
--- Kyllä liha riittää minulle, vastasi Denise, joka kuluttaakseen niin
-vähän rahaa kuin suinkin tyytyi talon ruokaan, olipa se kuinka huonoa
-tahansa.
-
-Kun palveluspoika toi riisivanukkaan, kaikki naiset panivat
-vastalauseen. He olivat edellisellä viikolla kieltäytyneet syömästä
-sitä, toivoen ettei sitä enää tarjottaisi. Denise, joka Claran
-kertomuksista levottomana ajatteli koko ajan Jeania, oli hajamielisesti
-ottanut sitä lautaselleen ja oli ainoa, joka söi. Kaikki katsoivat
-häneen halveksivasti. Lisäruokia tilattiin ja herkuteltiin aikalailla.
-Täytyihän toki syödäkin.
-
--- Tiedättekö, että miehet ovat valittaneet ruoan huonoutta, sanoi
-lempeän näköinen valkotavarain myyjätär, -- ja että johtokunta on
-luvannut...
-
-Toiset nauroivat hänelle vasten silmiä, eikä kukaan enää puhunut
-johtokunnasta. Kaikki joivat kahvia, paitsi Denise, joka oli sanonut
-ettei pitänyt kahvista. Siinä istuivat kuppinsa ääressä villapukuiset
-valkotavaroiden myyjättäret, vaatimattoman näköiset niinkuin
-pikkuporvariston naiset, valmiiden vaatteiden myyjättäret,
-jotka silkkipukua suojeleva ruokaliina kaulassa muistuttivat
-palvelijattariensa pöytään eksyneitä hienoja rouvia. Oli koetettu avata
-ikkuna tukahduttavan ilman vaihtamiseksi, mutta se oli täytynyt heti
-taas sulkea, sillä vaunujen räminä kävi niin kovaksi, että korvia
-särki.
-
--- Hiljaa, kuiskasi Pauline, -- tuossa on taas tuo vanha heittiö.
-
-Se oli isä Jouve. Hänen oli tapana ilmaantua aterian lopulla neitien
-ruokasaliin. Hymysuin hän kiersi pöytää tiedustellen olivatko neidit
-syöneet hyvällä ruokahalulla. Mutta kiusaantuneina hänen läsnäolostaan
-neidit kiirehtivät nousemaan pöydästä ja riensivät pois odottamatta
-kellon soittoakaan. Clara katosi ensimmäiseksi ja muut seurasivat
-häntä. Kohta ei muita ollut jäljellä kuin Denise ja Pauline. Pauline
-söi suklaanappeja.
-
--- Minäpä lähetän palveluspojan ostamaan appelsiineja, Pauline sanoi
-nousten ... -- tuletteko?
-
--- Aivan heti, vastasi Denise, joka vielä pureskeli leivän palaa, sillä
-hän tahtoi jäädä viimeiseksi voidakseen puhutella Robineauta osastolle
-mennessään. Mutta kun hän huomasi olevansa yksin isä Jouven kanssa,
-hänen tuli paha olla, ja tuskastuneena hänkin nousi pöydästä. Mutta
-nähdessään hänen lähestyvän ovea isä Jouve sulki häneltä tien.
-
--- Neiti Baudu...
-
-Seisoen Denisen edessä hän hymyili isällisen suopeasti. Hänen suuret
-harmaat viiksensä ja lyhyeksi leikattu tukkansa tuntuivat osoittavan
-sotilaallisen suoraa rehellisyyttä. Hän pullisti mahtavaa rintaansa,
-jossa loisti punainen nauha.
-
--- Mitä tahdotte, herra Jouve? kysyi Denise rauhoittuneena.
-
--- Näin teidät taas tänä aamuna ystävättärenne kanssa puhelemassa
-tuolla ylhäällä verhojen takana. Tiedättehän, että se on ohjesääntöä
-vastaan, ja jos ilmoittaisin asiasta... Ystävättärenne Pauline näyttää
-pitävän teistä paljon.
-
-Hänen viiksensä värähtivät, ja hänen juhlallisen korkea
-nautinnonhimoinen kotkannenänsä alkoi hohtaa.
-
--- Kuulkaahan, mistä syystä te pidätte toisistanne niin paljon?
-
-Denise ymmärtämättä mitä hän tarkoitti tunsi selittämätöntä
-vastenmielisyyttä.
-
--- Totta on, että puhelimme, herra Jouve, hän sopersi, -- mutta eihän
-siinä mitään pahaa ole... Kiitän teitä kumminkin hyvyydestänne minua
-kohtaan.
-
--- Eihän minun pitäisi hyvyyttä osoittaa, hän sanoi. -- Lain
-edustajanahan minun vain tulisi olla... Mutta kun satun tekemisiin noin
-sievän pikku neidin kanssa...
-
-Hän tuli vielä lähemmäksi. Silloin Denisen valtasi todella pelko.
-Paulinen sanat palasivat hänen mieleensä ja hän muisti mitä oli kuullut
-kerrottavan osastolla isä Jouven hätyyttämistä myyjättäristä, joiden
-oli ollut pakko maksaa hänelle hänen suosiostaan. Ei isä Jouve tosin
-tavaratalossa uskaltanut ilmaista oikeaa luontoaan, nipisti vain
-pöhöttyneillä sormillaan neitosia poskesta ja piteli heitä kädestä niin
-kauan, ettei luullut muistavan irti päästääkään. Vasta tavaratalon
-ulkopuolella, jos tytöt suostuivat käymään hänen luonaan
-Moineaunkadun varrella voileipiä syömässä, hän luopui isällisistä
-suojelijantavoistaan ja heittäytyi mielitekojensa valtaan.
-
--- Älkää koskeko minuun, kuiskasi Denise peräytyen.
-
--- Kas niin, hänen kiusaajansa sanoi, -- ettehän toki pelkää ystävää,
-joka aina säästää teitä ikävyyksiltä... Olkaa ystävällinen ja tulkaa
-tänä iltana luokseni juomaan teetä. Hyvästä sydämestä se tarjotaan.
-
-Denise peräytyi yhä enemmän.
-
--- En! En!
-
-Ruokasali oli yhä tyhjä, sillä palveluspoika oli asioilla. Jouve
-kuullosteli käytävästä askelia, heitti nopean katseen ympärilleen ja
-voimatta enää hillitä itseään koetti suudella Deniseä kaulaan.
-
--- Pieni hupakko, hän kuiskasi, -- eihän noin komeatukkaisen sovi
-arastella. Tulkaahan tänä iltana, ihan huviksenne vain.
-
-Tuntien ihollaan miehen hehkuvien kasvojen polttavan hengityksen Denise
-joutui sellaisen kauhun valtaan, että työnsi miehen rajusti luotaan.
-Sysäys tuli niin odottamattomasti, että isä Jouve horjui ja olisi
-kaatunut pöydän alle, ellei tuoli olisi ollut onneksi edessä ottamassa
-häntä vastaan. Mutta kaatuessaan hän veti mukanansa viinikarahvin,
-jonka sisältö räiskyi hänen valkealle kravatilleen ja kasteli
-likomäräksi kunniamerkin punaisen nauhan. Vimmoissaan hän jäi
-liikkumattomana paikalleen muistamatta edes pyyhkiä tahraantunutta
-pukuaan. Mitä! Kuinka hän olisi voinut odottaa mitään tällaista kun ei
-tehnyt edes väkivaltaa vaan totteli ainoastaan hyvän sydämensä käskyä.
-
--- Kunniani kautta, neiti, kyllä te vielä kaduttekin!
-
-Denise oli juossut pakoon. Samassa kello soi, hämmennyksissään hän
-unohti Robineaun ja saapui vapisten osastolleen. Hän ei uskaltanut
-hievahtaakaan sieltä. Kun aurinko iltapäivällä paahtoi Gaillonin aukion
-puoleista julkisivua, tuli kuumuus välikerroksen huoneissa
-ikkunaverhoista huolimatta sietämättömäksi. Asiakkaita kävi osastolla,
-mutta kauppoja ei syntynyt, vaikka myyjättäret hikipäissään
-häärivät. Koko osasto alkoi haukotella, ja Aurélie rouvan silmät
-tuijottivat unisesti seinään. Vihdoin kolmen aikaan, kun Denise näki
-johtajattaren nukahtavan, hän pujahti ovesta ja lähti taas kiertämään
-tavarataloa toimiessaan niinkuin ainakin asioilla oleva. Pettääkseen
-uteliaita katseita hän ei mennyt suoraan silkkiosastolle, vaan
-poikkesi pitsiosastolle kysyäkseen muka jotakin Delochelta.
-Sitten alakerroksessa hän kulki lyhyttavaraosaston ohi ja saapui
-solmio-osastolle, kun hän äkkiä hämmästyksekseen huomasi Jeanin
-edessään.
-
--- Mitä, sinäkö täällä! hän kuiskasi aivan kalpeana.
-
-Jean oli paljain päin ja työpuserossa. Epäjärjestyksessä olevat hiukset
-kähertyivät hänen tyttömäisen hienohipiäiselle otsalleen. Mustia
-solmioita sisältävän kaapin edessä seisoen hän näkyi vajonneen syviin
-mietteisiin.
-
--- Mitä sinä täällä teet? jatkoi Denise.
-
--- Mitäkö teen? Odotan tietysti sinua... Kun olet kieltänyt minua
-käymästä tapaamassa sinua täällä, niin pistäydyin vain sisälle
-sanomatta kenellekään mitään. Ei sinun tarvitse minusta välittää. Älä
-ole tuntevinasikaan, jos ei tee mielesi.
-
-Myyjät katsoivat heihin jo kummastellen. Jean jatkoi hiljemmällä
-äänellä:
-
--- Kuule, hän tahtoi tulla kanssani tänne. Niin kyllä, hän odottaa
-Gaillonin aukiolla, suihkukaivon luona... Anna pian viisitoista frangia
-tai olemme hukassa. Usko pois, totta se on, yhtä totta kuin että
-aurinko valaisee.
-
-Deniseä alkoi hävettää. Hänen ympärillään naurettiin täyttä kurkkua
-koko outoa juttua. Solmio-osaston takana oli ovi pohjakerrokseen, hän
-työnsi veljensä sinne ja laskeutui nopeasti hänen kanssaan portaat.
-Jean jatkoi kertomustaan haparoiden, tietämättä kuinka alkaa ja mitä
-sanoa, jotta sisar uskoisi.
-
--- Rahat eivät ole tietenkään häntä varten. Hän on aivan liian hieno
-vaatiakseen niitä. Eikä miestäkään varten, hän nyt viidestätoista
-frangista välittäisi. Hän ei sallisi miljoonastakaan vaimoaan
-loukattavan. Tärkkelystehtailija hän on, johan sinulle sanoin, että he
-ovat sangen varakasta väkeä... Ei, ne ovat erästä jonninjoutavaa
-juoppoa varten, joka tuntee heidät ja joka on sattunut näkemään meidät
-yhdessä. Ja ymmärräthän, että jos en tänä iltana anna hänelle rahoja...
-
--- Ole vaiti, kuiskasi Denise. -- Aivan heti. Menehän nyt vain...
-
-He olivat saapuneet lähettämöön. Kuolleen kauden kestäessä avara
-kellari uinui kellariluukuista tulevassa kalvakkaassa valossa. Siellä
-oli viileää, holvit olivat täynnä äänettömyyttä. Yksi ainoa poika
-kokoili säiliöstä Madeleinelle meneviä paketteja, ja Campion,
-toimistonjohtaja, istui suurella lajittelupöydällä jalat riipuksissa ja
-silmät puoliummessa.
-
-Taas Jean yritti alkaa:
-
--- Hänen miehellään on iso veitsi...
-
--- Menehän, Denise sanoi työntäen häntä edellään.
-
-He kulkivat ahtaita käytäviä, missä kaasu paloi koko päivän. Oikealla
-ja vasemmalla oli pimeitä kellareita, joissa oli lisävarastoja
-lautaseinien takana. Vihdoin Denise pysähtyi yhtä tällaista seinää
-vasten. Tänne tuskin kukaan tulisi, mutta Denise tiesi, että pääsy
-tänne oli kielletty ja hän värisi pelosta.
-
--- Jos juoppo puhuu, Jean jatkoi, -- niin mies, jolla on iso veitsi...
-
--- Mistä minä ne viisitoista frangia otan! Denise huudahti
-epätoivoissaan. -- Etkö sinä voi käyttäytyä siivosti! Aina sinulle
-tapahtuu jotain merkillistä.
-
-Jean löi kädellään rintaansa. Hän ei enää itsekään oikein tiennyt,
-mikä loruissa oli totta, pani vain mielikuvituksensa liikkeelle
-kaunistaakseen rahantarpeitaan. Sillä jokin kiireinen tarvis kumminkin
-oli aina pohjalla.
-
--- Vannon kaikkein pyhimmän kautta, että täyttä totta on tällä
-kertaa... Pidin häntä näin, ja hän suuteli minua...
-
-Denise käski uudestaan hänen vaieta. Hänkin tuskastui lopuksi.
-
--- En minä tahdo tietää enkä huoli sinun salaisuudestasi. Se on ruma...
-Ja sinä kiusaat minua joka viikko ja tapat minut rahanpyynnöilläsi.
-Yökaudet saan valvoa ja tehdä työtä... Ja sitä paitsi riistät leivän
-veljesi suusta.
-
-Jean jäi seisomaan suu auki, kasvot kalpeina. Mitä! Rumako se oli? Hän
-ei käsittänyt. Lapsuudesta asti hän oli tottunut kohtelemaan siskoaan
-kuin toveria ja uskomaan hänelle kaiken. Sehän oli aivan luonnollista.
-Mutta häntä masensi että Denise hänen tähtensä valvoi yönsä. Ajatus,
-että hän kidutti siskoaan ja riisti Pépéltä leivän, koski häneen niin
-kipeästi, että hän hyrähti itkuun.
-
--- Oikeassa olet, konnamaista se on, hän huudahti. -- Mutta rumaa se ei
-ole, päinvastoin, ja senpätähden juuri täytyy aina alkaa alusta... Hän
-on jo kahdenkymmenen, ja hän luuli koko juttua leikiksi, vain siksi
-että minä tuskin olen täyttänyt seitsemäntoista. Hyvä Jumala, kuinka
-olen itselleni vihainen! Pieksää minut pitäisi.
-
-Hän oli tarttunut sisarensa käsiin suudellen niitä ja valellen niitä
-kyynelillään.
-
--- Anna minulle viisitoista frangia, ja tämä on oleva viimeinen kerta,
-vannon sen sinulle... Tai ole antamatta, parempi minun on kuolla. Jos
-mies tappaa minut, niin sillähän pääset minusta.
-
-Kun Denise alkoi itkeä, hän katui sanojaan.
-
--- Kenties hän ei tahdokaan tappaa ketään... Koetamme sopia, lupaan sen
-sinulle, sisko kulta. Kas niin hyvästi! Nyt lähden.
-
-Samassa he kuulivat askelia käytävän perältä ja säpsähtivät kumpikin.
-Denise työnsi veljeään lähemmälle seinää pimeään nurkkaan. Hetken
-aikaan he eivät kuulleet muuta kuin vieressään palavan kaasuliekin
-sihinän. Sitten askeleet lähestyivät, ja Denise näki isä Jouven, joka
-lähestyi jäykkänä kuin aina. Oliko hän täällä sattumalta, vai olisiko
-joku paljastanut heidät hänelle? Denise pelästyi niin silmittömästi,
-että meni aivan sekaisin, ja työntäen Jeanin pimeästä ulos hän lähti
-juoksemaan ajaen poikaa edellään ja sopertaen:
-
--- Mene pois! mene pois!
-
-He juoksivat minkä jaksoivat. Isä Jouve seurasi heidän kintereillään
-juosten raskaasti läähättäen. He joutuivat uudelleen lähettämöön ja
-tulivat portaille, jotka johtivat Michodièrenkadulle.
-
--- Mene pois! toisti Denise, -- mene pois!... Jos voin, niin lähetän
-sinulle viisitoista frangia.
-
-Jean meni pois pää pyörällä. Kun järjestyksenvalvoja saapui
-hengästyneenä, hän näki vain vilahdukselta pojan valkean paidan ja
-liehuvat kullanväriset kiharat, jotka katosivat kadun kulmasta. Isä
-Jouve jäi hetkeksi seisomaan tointuakseen ja ryhdistäytyäkseen. Hänellä
-oli uusi valkea solmio, jonka hän oli ostanut valkotavaraosastolta ja
-jonka solmu hohti kuin lumi.
-
--- Siistiä käytöstä todellakin, neiti, hän sanoi vapisevin huulin. --
-Siistiä, sangen siistiä... Toivotte kenties, että minä hyväksyn
-sellaisen käytöksen kuin te pohjakerroksessa... Siistiä tosiaankin...
-
-Denise nousi portaita isä Jouven seuratessa häntä yhä samaa virttä
-veisaten. Denise ei saanut sanaakaan sanotuksi puolustuksekseen. Hän
-katui, että oli lähtenyt juoksemaan. Olisihan hän voinut selittää asian
-ja näyttää veljensä. Nyt he saivat taas aihetta epäillä hänen
-käytöstään, eikä kukaan uskoisi häntä, vaikka hän kuinka vakuuttaisi.
-Vielä kerran hän unohti Robineaun ja meni takaisin osastolleen.
-
-Jouve meni viipymättä johtokunnan kokoushuoneeseen ilmoittamaan
-asiasta. Mutta palveluspoika sanoi Mouret'n parhaillaan olevan herra
-Bourdonclen ja herra Robineaun kanssa tärkeässä neuvottelussa. Sitä oli
-kestänyt neljännestunnin. Ovi oli auki, ja Jouve kuuli Mouret'n
-iloisesti kysyvän Robineaulta, oliko hän lomaansa tyytyväinen. Ei ollut
-lainkaan puhetta erosta, päinvastoin keskusteltiin muutamista osastolla
-tehtävistä muutoksista.
-
--- Haluatteko jotain, herra Jouve? huusi Mouret. -- Käykää sisään!
-
-Mutta Jouve totellen vaistoaan kääntyi Bourdonclen puoleen, joka tuli
-huoneesta, ja kertoi hänelle kaiken. Kävellen vierekkäin he kulkivat
-hiljaa pitkin huiviosastoa, toinen kumarassa kuiskaten toisen korvaan,
-toinen kuunnellen kasvot aivan liikkumattomina. Ei värähdyskään niissä
-paljastanut kertomuksen tekemää vaikutusta.
-
--- Hyvä on, hän sanoi lopulta.
-
-He olivat saapuneet valmiiden vaatteiden osastolle ja menivät sisään.
-Aurélie rouva torui parhaillaan Deniseä. Mistä hän taas tuli, ei kai
-hän nyt uskaltanut väittää olleensa työhuoneessa? Hänen alituisia
-katoamisiaan ei todella enää voinut antaa anteeksi.
-
--- Rouva Aurélie, sanoi Bourdoncle.
-
-Hän oli päättänyt itse ryhtyä kurinpalautukseen Mouret'lta kysymättä,
-sillä hän arveli tämän liian heikoksi. Johtajatar meni hänen luokseen,
-ja kuiske alkoi uudestaan. Koko osasto odotti aavistaen pahaa. Lopulta
-Aurélie rouva kääntyi julistaen mahtavasti:
-
--- Neiti Baudu...
-
-Ja hänen majesteettisilla kasvoillaan oli kaikkivaltiuden järkähtämätön
-liikkumattomuus, kun hän jatkoi:
-
--- Käykää kassaan! Nuo hirveät sanat kaikuivat oudosti asiakkaista
-tyhjässä osastossa. Denise seisoi huokaustakaan päästämättä suorana ja
-kalpeana. Sitten hän kysyi katkonaisin sanoin:
-
--- Kassaanko? Minunko... Miksi? Mitä olen tehnyt?
-
-Bourdoncle vastasi säälimättömän kovasti, että neiti Baudu tiesi kyllä
-itse sen ja että hänen oli parempi olla pyytämättä selitystä. Sitten
-hän alkoi puhua solmioista ja sanoi, että olisi todella kaunista, jos
-kaikki neidit kävisivät alakerroksessa tapaamassa nuoria miehiä.
-
--- Veljenihän se oli, sanoi Denise avuttoman katkerasti.
-
-Marguerite ja Clara purskahtivat nauruun, ja rouva Frédéric, joka ei
-tavallisesti sanonut mitään, pudisti epäilevästi päätään. Aina vain
-väitti veljekseen. Ei sitä lopuksi jaksanut kuunnellakaan. Silloin
-Denise katsoi heihin kaikkiin, Bourdoncleen, joka jo alussa oli
-vastustanut hänen palvelukseen ottamistaan, isä Jouveen, syyttäjäänsä,
-jolta ei voinut toivoa mitään oikeutta, tovereihin, jotka yhä vihasivat
-häntä hänen yhdeksän kuukautta osoittamastaan lempeästä rohkeudesta
-huolimatta ja jotka nyt iloitsivat hänen onnettomuudestaan. Tarpeetonta
-kai oli puolustautua. Mitä varten hän olisi pyrkinyt jäämään tänne,
-missä kukaan ei välittänyt hänestä. Ja hän meni ovesta ulos sanomatta
-sanaakaan, luomatta katsettakaan saliin, missä oli niin kauan
-taistellut.
-
-Mutta kun hän oli yksin hallissa, itku nousi hänen kurkkuunsa. Eikö
-kukaan rakastanut häntä. Äkkiä Mouret muistui hänelle mieleen, ja koko
-hänen olemuksensa nousi kapinaan. Ei, hän ei suostuisi tällaiseen
-vääryyteen. Mouretkin kenties uskoisi tuota häpeällistä syytöstä,
-uskoisi todeksi, että hän oli tavannut vieraan miehen kellarissa. Sitä
-häpeää hän ei sietänyt. Hän tunsi vastustamatonta halua mennä Mouret'n
-puheille antamaan hänelle selityksen, puhdistautuakseen, sillä
-yhdentekevää hänelle oli minne hän meni, kunhan Mouret vain ei uskoisi
-sellaista. Hänen entinen pelkonsa, tuo jähmetyttävä väristys, joka aina
-oli vallannut hänet Mouret'n läheisyydessä, tuntui äkkiä sulavan
-kiihkeään tarpeeseen päästä näkemään hänet ennen lähtöä, vannoa
-hänelle, ettei ollut tehnyt mitään häpeällistä.
-
-Kello kävi viidettä, ja tavaratalo alkoi herätä illan viilentyessä.
-Denise asteli reippaasti johtokunnan huonetta kohti. Mutta kun hän oli
-päässyt ovelle, sai toivottomuus uudestaan hänessä vallan. Hänen
-kielensä tuntui kangistuvan, elämän raskaus painavan hänen hartioitaan.
-Tuskin Mouretkaan häntä uskoisi. Kenties hänkin nauraisi niinkuin
-muutkin. Pelko sai hänet peräytymään. Ei maksanut vaivaa; parempi olla
-yksin, parempi kadota, kuolla. Sitten, kenellekään mitään sanomatta, ei
-edes Delochelle eikä Paulinellekaan, hän meni suoraan kassalle.
-
--- Neiti, sanoi virkailija, teille maksetaan kahdestakymmenestäkahdesta
-päivästä kahdeksantoista frangia seitsemänkymmentä centimea johon tulee
-lisäksi seitsemän frangia myyntivoittoa... Senhän te olette saapa, eikö
-niin?
-
--- Oikein on, herra. Paljon kiitoksia!
-
-Ja kun Denise rahat kädessä poistui kassalta, hän kohtasi vihdoin
-Robineaun. Tämä oli jo kuullut Denisen erosta ja lupasi käydä
-työnantajalta perimässä solmioiden ompelemisesta tulevat rahat. Hän
-koetti lohduttaa onnetonta. Ja kiivastuen hän lopulta purki vihaansa
-luonnottomia oloja vastaan. Oli tämäkin elämää! Aina sokean oikun
-varassa, erottamisen pelossa, saamatta edes täyden kuukauden
-palkkaakaan, kun syyttä ajettiin pois. Denise meni ilmoittamaan rouva
-Cabinille, että aikoi haettaa matkatavaransa jo samana iltana, jos
-mahdollista. Kello löi viisi, kun hän huomasi olevansa Gaillonin aukion
-käytävällä kiireisen joukon jaloissa.
-
-Illalla, kun Robineau palasi kotiinsa, hän sai johtokunnalta kirjeen,
-jossa hänelle ilmoitettiin, että osaston järjestystä koskevista syistä
-johtokunnan oli pakko luopua hänen palveluksistaan. Vielä samana
-iltapäivänä hän oli puhunut johtajan kanssa. Moukarin iskulta se
-tuntui. Hutin ja Favier riemuitsivat silkkiosastolla yhtä meluisasti
-kuin valmiiden vaatteiden osastolla Marguerite ja Clara. Hyvältä
-tuntui. Suursiivous väljensi tilat. Yksistään Deloche ja Pauline
-kohdatessaan toisensa osastojen tungoksessa muistivat kaipauksella
-Deniseä, entistä lempeää ja hiljaista toveriaan.
-
--- Ah, Deloche sanoi, -- jos hänelle muualla käy hyvin, niin tahtoisin,
-että palaisi tänne tallaamaan nuo ilkiöt maahan.
-
-Bourdonclen täytyi yksinään kestää Mouret'n vihanpurkaukset. Kun tämä
-sai tietää Denisen erottamisesta, hän suuttui silmittömästi.
-Tavallisesti hän ei paljon henkilökunnasta välittänyt, mutta nyt hän
-oli huomaavinaan kapinan oireita, yksinvaltansa halveksimista. Eikö hän
-enää ollut isäntä omassa talossaan? Muutko käskivät? Hän ei kärsinyt,
-että hänen selkänsä takana vehkeiltiin. Kaiken oli tapahduttava hänen
-nähtensä, ja jos joku uskalsi vastustaa hänen tahtoaan, niin taitettava
-hänet oli kuin oljenkorsi. Hankittuaan sitten asiasta tarkempia tietoja
-hermostuneen kiivaasti, mitä ei edes kyennyt salaamaan, hän suuttui
-uudestaan. Tyttö parka ei valehdellut. Veljensä hän oli kellarissa
-tavannut. Olihan Campion tuntenut hänet. Mitä syytä oli hänen
-erottamiseensa? Mouret oli jo vähällä vaatia hänet otettavaksi
-takaisin.
-
-Mutta Bourdoncle taivutti selkänsä rajuilman raivotessa väittämättä
-vastaan. Hän odotti aikaansa. Ja kun vihdoinkin Mouret tuntui kerran
-olevan lauhkeammalla tuulella, hän uskalsi sanoa:
-
--- Parempi kaikissa suhteissa, että hän on poissa.
-
-Mouret joutui hämilleen, veri kohosi hänen kasvoihinsa.
-
-Hän vastasi nauraen:
-
--- Vai parempi. Mutta ette taida aivan väärässäkään olla. Mennään
-kiertämään tavarataloa. Kauppa alkaa vilkastua. Eilen myynti nousi jo
-sataantuhanteen.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Denise jäi hetkeksi seisomaan kivikadulle aivan huumaantuneena. Kello
-oli jo viisi, mutta päivä oli vielä polttavan kuuma ja taivas täynnä
-keskikesän häikäisevän valkeaa hohdetta. Onnettomuus oli kohdannut
-hänet niin äkkiarvaamatta, hänet oli ajettu pois niin odottamatta,
-ettei hän tiennyt minne mennä eikä mitä tehdä, hän käänteli vain
-koneellisesti taskussaan kassasta saamiaan rahoja.
-
-Ajurinvaunujen jono pakotti hänen odottamaan Naisten Aarreaitan
-jalkakäytävällä, ennenkuin hän uskalsi heittäytyä tungokseen.
-Päästyään vihdoinkin kadun toiselle puolelle hän kulki Gaillonin
-aukion poikki ikäänkuin mennäkseen Ludviginkadulle, mutta muuttaen
-mieltään hän kääntyikin Saint-Rochinkadulle. Kuitenkaan hän ei
-näyttänyt vielä tietävän minne suunnata kulkunsa, sillä hän pysähtyi
-Neuve-des-Petits-Champs'inkadun kulmaan ja lähti kulkemaan tätä katua
-katsottuaan epäröiden ympärilleen. Jouduttuaan Choiseulin kauppakujalle
-hän poikkesi sille ja palasi sitten, tietämättä kuinka, Monsignynkadun
-kautta Saint-Augustininkadulle. Hänen päätään pyörrytti ja korvissa
-soi. Kun hän sattui näkemään kaupunginlähetin, hän ajatteli, että
-matkakirstu olisi ollut haettava, mutta eihän hän tiennyt minne viedä
-sen. Hänestä tilanne tuntui mielettömältä, hänellä oli vast'ikään ollut
-huone missä asua ja vuode missä nukkua.
-
-Kohottaen katseensa hän rupesi tutkimaan talojen ikkunoita, joissa oli
-kaikenlaisia ilmoituksia. Hajamielisesti hän luki niitä sisäisen
-väristyksen puistattamana. Tämä äkillinen muutos tuntui hänestä aivan
-mahdottomalta. Vielä äsken hän oli suojassa, ja nyt hän harhaili tämän
-suuren, tuntemattoman kaupungin kaduilla turvatonna, avutonna. Olihan
-hänen kumminkin jossakin syötävä ja nukuttava. Kadut seurasivat
-toisiaan. Moulininkadulta hän joutui Annankadulle ja kiersi samaa
-kaupunginosaa uskaltamatta mennä sen rajojen ulkopuolelle. Äkkiä hän
-hämmästyksekseen huomasi olevansa uudestaan Naisten Aarreaitan edessä,
-ja paetakseen tätä taloa, josta hän näkyi olevan pääsemättömissä, hän
-lähti kiireesti kulkemaan Michodièrenkatua.
-
-Onneksi Baudu ei ollut ovellaan. Elbeufin vanha liike näytti lepäävän
-kuoleman unta himmeiden ikkunalasiensa takana. Hän ei olisi koskaan
-uskaltanut näyttäytyä sedälleen, joka ei ollut häntä tuntevinaan, eikä
-hän tahtonut joutua hänen elätettäväkseen nyt, kun kamalat ennustukset
-olivat käyneet toteen. Mutta toisella puolen katua keltainen ilmoitus
-pysähdytti hänet: _Kalustettu huone vuokrattavana_. Tämä
-vuokrailmoitus oli ensimmäinen, joka ei häntä pelottanut, niin köyhältä
-talo näytti. Katsottuaan lähempää hän huomasi sen olevan vanhan,
-Naisten Aarreaitan ja Duvillard'in välissä kituvan kaksikerroksisen
-hökkelin ruosteenvärisessä seinässä. Puotinsa ovella vanha, parrakas
-Bourras, silmälasit päässä, tutki norsunluista kepinsakaraa. Talo oli
-kokonaan hänellä vuokralla, ja vähentääkseen vuokrasummaa hän otti
-huoneisiin asukkaita.
-
--- Teillä taitaa olla huone vuokrattavana, sanoi Denise totellen
-äkillistä päähänpistoa.
-
-Bourras kohotti terävät, tuuheiden kulmakarvojen alla piilevät silmänsä
-ja hämmästyi nähdessään Denisen. Hän tunsi tavaratalon neidit, ja
-vastasi silmäiltyään Denisen huolellista pukua ja siivoa käytöstä:
-
--- Ei se teille kelpaa.
-
--- Paljonko siitä on vuokraa? Denise kysyi.
-
--- Viisitoista frangia kuussa.
-
-Denise tahtoi käydä katsomassa huonetta. Kun vanhus päästettyään hänet
-ahtaaseen puotiin, katseli häntä yhä ihmeissään, hän kertoi eronneensa
-tavaratalon palveluksesta ja lisäsi, ettei tahtonut vaivata setäänsä.
-Bourras suostui hakemaan avaimen puodintakaisesta ahtaasta kammiosta,
-joka oli hänen makuuhuoneenaan ja keittiönään ja jonka tomuisesta
-ikkunasta kuulsi vähäisen, tuskin kahden metrin levyisen sisäpihan
-vihertävä valo.
-
--- Menen edeltä, jottette kaatuisi, Bourras sanoi kaupan sivulla
-kulkevassa kosteassa käytävässä.
-
-He kävelivät haparoiden, kunnes porraskäytävä tuli eteen. Bourras
-varoitteli yhä enemmän. Kaidepuut olivat seinän puolella. Käänteessä
-oli kolo, johon ei pitänyt astua. Joskus asukkaat jättivät
-rikkalaatikkonsa käytävään, joten täytyi varoa, ettei kompastunut
-niihin. Pimeys oli niin sakea, ettei Denise nähnyt mitään. Hän tunsi
-seinän muurauksesta lähtevän kylmän kosteuden. Käytävän käännöksen
-kohdalla pieni, pihalle antava ruutu valaisi heikosti kiertoportaiden
-mustana ammottavaa kuilua, likaisia seiniä sekä halkeilleita ja
-maalaamattomia ovia.
-
--- Jospa edes nuo huoneet olisivat vapaina! Bourras jatkoi. -- Niissä
-teidän olisi hyvä olla... Mutta siellä asuu naisia.
-
-Toisessa kerroksessa valaisi vähän kirkkaampi valo rappiolla olevan
-talon surkeaa alastomuutta. Leipurinoppilas asui ensimmäisessä
-huoneessa ja toinen huone käytävän perällä oli vuokrattavana. Kun
-Bourras oli avannut oven, täytyi hänen jäädä kynnykselle, jotta
-Denisellä olisi tilaa tarkastella huonetta. Vuode oli oven suussa, niin
-että yksi henkilö pääsi juuri ja juuri siitä sisään. Perällä oli pieni
-pähkinäpuinen lipasto, mustunut kuusipuinen pöytä ja kaksi tuolia.
-Niitä asukkaita varten, jotka itse keittivät ruokansa, oli kamiinan
-edessä pieni muurattu uuni, jonka ääressä täytyi askaroida polvillaan.
-
--- Ei se muhkea ole, Jumala paratkoon, Bourras sanoi, -- mutta ikkuna
-on iloinen. Siitä näkee kadulle.
-
-Kun Denise hämmästyen katsoi sängyn yläpuolella olevaa katon nurkkaa,
-johon huoneen joku asukas oli kynttilällä polttanut nimensä
-"Ernestine", Bourras lisäsi vaatimattomasti:
-
--- Olisihan tässä parantamista, mutta jos rupeaisin tekemään
-korjauksia, en tulisi itse toimeen.
-
--- Tämä sopii sangen hyvin, sanoi Denise.
-
-Hän maksoi kuukaudesta, pyysi lakanoita ja kaksi pyyheliinaa ja teki
-vuoteensa tyytyväisenä, kun tiesi missä nukkua yön. Sitten hän haetti
-matkakirstunsa ja muutto oli tehty.
-
-Nyt Denisellä oli kaksi kovaa kuukautta edessä. Koska hän ei voinut
-maksaa Pépén hoidosta, hänen täytyi ottaa lapsi luokseen ja käyttää
-hänelle vuoteena vanhaa sohvaa, jonka Bourras lainasi. Puolellatoista
-frangilla päivässä hän tuli toimeen, vuokra siihen laskettuna, jos hän
-itse söi kuivaa leipää ja antoi lapselle vähän lihaa. Kahtena
-ensimmäisenä viikkona hän suoriutui jotenkin hyvin, sillä hänelle oli
-vuokran maksettuaan jäänyt kymmenen frangia, ja sitten hän sai
-saatavansa solmioiden ompelemisesta, kahdeksantoista frangia
-kolmekymmentä. Mutta kun nämä varat loppuivat, hän näki puutetta.
-Turhaan hän koetti hakea paikkaa Clichyn aukion, Bon Marchén ja Louvren
-tavarataloista. Kuolleen kauden kestäessä kauppa oli joka paikassa
-lamassa, ja hänen käskettiin odottaa syksyyn. Enemmän kuin viisituhatta
-erotettua kauppa-apulaista samoili niinkuin hänkin Pariisin katuja työn
-haussa. Hän koetti hankkia itselleen käsityötä, mutta kun hän ei
-tuntenut Pariisia, ei hän tiennyt mistä tuottavaa työtä sai, vaan otti
-vastaan mitä tahansa eikä saanut aina maksuakaan. Joskus hän syötti
-Pépélle päivälliseksi lientä sanoen syöneensä itse kaupungilla, ja
-sitten hän meni nälkäisenä nukkumaan, pää kuumeesta suhisevana. Kun
-Jean sattui tulemaan tällaisina puutteen päivinä, hän oli aivan
-epätoivoissaan, sillä hän tiesi olevansa kurjuuteen syypää, ja hän
-katui niin kipeästi konnamaisuuttaan, että Denisen täytyi usein
-valehdella rauhoittaakseen häntä. Kun muu ei auttanut, tyttö antoi
-hänelle usein kahden frangin rahankin osoittaakseen, että hänellä oli
-muka säästöjä. Denise ei koskaan valittanut veljien kuullen. Ja pyhänä,
-jos hänen varansa sallivat hänen ostaa palasen vasikanpaistia, jonka
-hän valmisti polvillaan uunin edessä, niin ahdas huone oli täynnä
-huoletonta iloa. Sitten, kun Jean oli palannut mestarinsa luo ja Pépé
-vaipunut unen helmaan, Denisellä oli koko yö edessään seuraavan päivän
-toimeentulon hankkimiseen.
-
-Mutta hänellä oli muitakin huolia, jotka pitivät häntä yöllä valveilla.
-Ensimmäisessä kerroksessa asuvat naiset ottivat iltaisin myöhään
-vieraita vastaan, ja joskus tapahtui, että vieraat erehtyivät ja
-tulivat nyrkillä takomaan hänen oveaan. Bourras oli neuvonut häntä
-pysymään aivan hiljaa, sanaakaan sanomatta, ja Denise pisti hiiskumatta
-päänsä pieluksen alle tukkiakseen korvansa ja saadakseen kirouksilta
-rauhan. Myöskin hänen naapurinsa, leipurinoppilas, oli kiusana. Tämä
-pääsi vasta aamulla kotiin ja vahti Deniseä, kun tämä meni hakemaan
-vettä. Ja sitten hän kaivoi seinään reikiä nähdäkseen Denisen
-peseytyvän, niin että tytön täytyi ripustaa vaatteita seinälle
-saadakseen olla rauhassa. Mutta vielä enemmän häntä vaivasivat kadulla
-törkeät ahdistelut. Hän ei voinut pistäytyä vähimmällekään asialle
-kaduille, missä huonomaineisten kaupunginosien hylkiöt kuljeskelivat,
-kuulematta takanaan läähättävää hengitystä ja riettaita ehdotuksia.
-Miehet ajoivat häntä takaa aina mustan käytävän perälle asti. Miksi hän
-ei ottanut rakastajaa? Se tuntui oudolta, jopa naurettavaltakin. Olihan
-hän kumminkin kerran siihen joutuva. Hän ei olisi voinut itsekään
-selittää, kuinka hän pystyi pitämään puoliaan, vaikka nälkä hätyytti
-alituisesti ja ilma hänen ympärillään oli hehkuvaa himoa täynnä.
-
-Eräänä iltana hänellä ei ollut leipääkään Pépélle illalliseksi,
-kun muuan mies, ritarinauha napinlävessä, alkoi seurata häntä.
-Käytävän edessä mies lähenteli hävyttömästi, ja Denise paiskasi
-vastenmielisyyden vallassa häntä ovella vasten kasvoja. Päästyään
-huoneeseensa hän istuutui vapisten kauttaaltaan. Pienokainen nukkui.
-Mitä hän vastaisi, jos lapsi heräisi ja pyytäisi ruokaa. Hänenhän olisi
-vain tarvinnut suostua äsken, ja hänen kärsimyksensä olisivat olleet
-lopussa. Hänellä olisi ollut rahaa ja vaatteita ja kaunis huone. Sehän
-oli aivan helppoa, ja sanottiin, että kaikkien kävi niin, koska nainen
-ei voinut Pariisissa elää työllään. Mutta koko hänen luontonsa nousi
-sellaista ratkaisua vastaan. Saivathan muut elää mielensä mukaan, ei
-hän heitä tuominnut, mutta itse puolestaan hän vaistomaisesti inhosi
-kaikkea, mikä oli likaista ja järjetöntä. Hänen käsityksensä mukaan
-elämän tuli olla pelkkää järkeä, siveyttä ja rohkeutta.
-
-Monta kertaa Denise tutki itseään. Hänen mieleensä muistui vanha laulu,
-jossa kerrottiin, miten merimiehen morsian pelastui rakkautensa
-suojelemana odotuksen vaaroista. Valognes'issa hänen oli ollut tapana
-katsellessaan autiota katua hyräillä laulun hentomielistä loppusäettä.
-Piiliköhän hänenkin sydämessään hellyys, koska hän niin rohkeasti
-vastusti kiusausta? Hän ajatteli Hutinia, mutta tunsi vain
-vastenmielisyyttä. Joka ilta tämä kulki hänen ikkunansa ohitse.
-Päästyään alajohtajaksi hän kulki nykyisin ylpeästi yksin myyjien
-kumarrellessa nöyrästi häntä. Hän ei milloinkaan kohottanut katsettaan
-ikkunaan, ja Denise, joka luuli kärsivänsä hänen ylpeydestään, seurasi
-häntä katseellaan tarvitsematta koskaan pelätä, että hän huomaisi.
-Mouret kulki myös joka ilta ohi, mutta hänet nähdessään Denise tunsi
-sydämensä värisevän ja vetäytyi nopeasti piiloon. Ei Mouret'n tarvinnut
-tietää, missä hän asui. Denise häpesi taloa ja hän oli levoton siitä,
-mitä Mouret mahtoi hänestä ajatella, vaikka heillä ei enää ollut mitään
-tekemistä toistensa kanssa.
-
-Denise eli sitä paitsi yhä Naisten Aarreaitan lähimmässä läheisyydessä.
-Ohut seinä vain erotti hänen huoneensa hänen entisestä osastostaan, ja
-aamusta alkaen hän saattoi seurata sen toimintaa, kuulla ostajajoukon
-lähestyvän ja lisääntyvän myynnin yhä enenevässä touhussa. Pieninkin
-melu tärähdytti tätä vanhaa, hirviön kyljessä kituvaa loisrakennusta,
-johon mahtavan valtasuonen tykytys loi näennäistä elämää. Denisen
-olikin mahdotonta kätkeytyä täydellisesti entisiltä tovereiltaan. Kaksi
-kertaa hän oli tavannut Paulinen, joka säälien hänen onnettomuuttaan
-oli tarjoutunut auttamaan häntä. Denisen oli täytynyt keksiä tekosyitä
-estääkseen häntä käymästä hänen nykyisessä kurjassa asunnossaan tai
-kieltäytyäkseen tulemasta eräänä sunnuntaina Baugén luo häntä
-tapaamaan. Mutta vaikeampi Denisen oli taistella Delochen toivotonta
-ystävyyttä vastaan. Tämä seurasi häntä alati, tiesi kaikki hänen
-huolensa ja odotti häntä ovella. Eräänä iltana Deloche oli tahtonut
-lainata Deniselle kolmekymmentä frangia, veljensä hänelle luovuttamat
-säästöt, niinkuin hän punastuen väitti. Nämä kohtaukset elvyttivät yhä
-Denisen rinnassa kipeän kaipauksen ja pitivät muistot vireillä, niin
-että hän melkein luuli vielä kuuluvansa Naisten Aarreaittaan.
-
-Denisen luona ei käynyt juuri kukaan. Suuresti hän sentähden
-hämmästyikin, kun hän eräänä iltana kuuli ovellensa koputettavan. Se
-oli Colomban. Denise ei pyytänyt häntä istumaan, vaan puhutteli häntä
-seisoallaan. Colomban sopersi hämillään muutamia sanoja, tiedusteli
-hänen terveyttään, puhui Vanhasta Elbeufista. Mikä hänet tänne toi?
-Oliko kenties setä Baudu katunut kovuuttaan ja lähettänyt hänet tänne?
-Tuskin, sillä ukko ei tervehtinyt vieläkään kadulla, vaikka hän ei
-voinut olla tietämätön sukulaisensa onnettomuudesta. Kun Denise kysyi
-asiaa Colombanilta, tämä joutui yhä enemmän hämilleen. Ei, ei isäntä
-ollut häntä lähettänyt, itsestään hän tuli. Vihdoin hän alkoi puhua
-Clarasta. Sitä varten hän oli tullut, että saisi tietoja Clarasta.
-Käyden rohkeammaksi hän pyysi neuvoja, toivoen että Denise suostuisi
-välittäjäksi. Turhaan Denise nuhteli häntä hänen uskottomuudestaan
-Genevièveä kohtaan ja vieläpä sellaisen sydämettömän tytön tähden.
-Colomban kävi vielä toisenkin kerran, ja vähitellen hän tottui käymään
-Denisen luona. Näissä keskusteluissa oli hänen ujolle rakkaudelleen
-tarpeeksi tyydykettä, ja hän palasi aina samaan aiheeseen nauttien
-siitä, että sai seurustella naisen kanssa, joka tunsi Claran. Tämäkin
-vaikutti, että Denise tunsi yhä enemmän liittyvänsä Aarreaitan elämään.
-
-Syyskuun loppupäivinä Denise vasta oppi tuntemaan kurjuuden. Pépé oli
-sairastunut kovaan yskään, ja hänen olisi pitänyt saada ravitsevaa
-ruokaa, mutta Denisellä oli tuskin leipääkään antaa hänelle. Kun hän
-eräänä iltana taisteluun kyllästyneenä itki sellaisen epätoivon
-vallassa, joka heittää tytöt turmion teille tai Seineen, vanha Bourras
-koputti hiljaa hänen ovelleen. Hän toi leivän ja kannussa lihalientä.
-
--- Kuulkaahan, tässä on pienokaiselle, hän sanoi juron näköisenä
-niinkuin aina. -- Älkää itkekö niin kovasti; se häiritsee muita
-vuokralaisia.
-
-Kun Deniseltä kiittäessä pääsi uudestaan itku, hän jatkoi:
-
--- No, olkaa nyt itkemättä ja tulkaa huomenna minun puheilleni. Minulla
-on teille työtä.
-
-Siitä lähtien kun Naisten Aarreaitta odottamatta oli ruvennut
-Bourras'inkin kilpailijaksi liittämällä liikkeeseensä sateen- ja
-päivänvarjo-osaston, tämä ei enää käyttänyt apulaisia. Hän teki kaikki
-itse menoja vähentääkseen, pesi, korjasi, ompeli. Sitä paitsi hänen
-ostajakuntansa väheni niin suuressa määrässä, että häneltä puuttui
-joskus kokonaan työtä. Siksi hänen täytyi keksimällä keksiä Deniselle
-tekemistä, kun hän seuraavana päivänä otti hänet apulaisekseen. Eihän
-hän kuitenkaan voinut antaa ihmisten kuolla taloonsa.
-
--- Annan teille kahden frangin päiväpalkan, hän sanoi. -- Kun teillä on
-parempaa tarjona, niin saatte mennä.
-
-Denise pelkäsi häntä ja joudutti niin nopeasti työnsä valmiiksi, ettei
-vanhus kohta tiennyt mitä antaa hänelle. Hän ompelutti silkkikaistoja
-yhteen ja korjautti pitsejä. Ensi päivinä Denise ei uskaltanut
-päätään nostaa, niin kovan kurin alaisena hän luuli olevansa tuon
-koukkunenäisen ja teräväsilmäisen ukon luona, jolla oli tukka tuuhea
-kuin leijonan harja ja paksut, jäykät kulmakarvat. Hän oli sitä paitsi
-kovaääninen ja rajuliikkeinen, niin että hän oli naapuriston lapsille
-mörkö, jonka äidit aina uhkasivat kutsua, kun eivät saaneet muuten
-pienokaisia olemaan siivolla. Kuitenkaan eivät pojannaskalit
-juostessaan hänen ohitsensa koskaan voineet olla huutamatta hänelle
-kompasanoja, joista hän ei ollut tietävinäänkään. Sillä vanhan
-kiihkoilijan viha kohdistui yksinomaan noihin kurjiin heittiöihin,
-jotka uskalsivat häväistä hänen ammattiaan myymällä huokeahintaista ja
-ala-arvoista tavaraa, koirillekin kelpaamatonta, kuten hän sanoi.
-
-Denise vapisi, kun ukko raivoissaan ärjyi:
-
--- Taiteesta ei ole enää mihinkään, kuuletteko!... Ei mistään saa enää
-kunnollista kahvaa. Keppejä kyllä saa, mutta kahvoja! Niitä ei enää
-ole. Hakekaa minulle käsiin kunnollinen kahva, niin annan teille
-kaksikymmentä frangia.
-
-Siitä hän taiteilijana ylpeili, ettei Pariisissa ollut ainoaakaan
-työmiestä, joka olisi vetänyt hänelle vertoja kahvojen veistämisessä.
-Hän teki keveää ja kestävää työtä. Varsinkin hän oli sakaroiden teossa
-mestari, ja hän osasi muovailla niitä jos minkä muotoisiksi, kukiksi,
-hedelmiksi, eläimiksi, jopa ihmisten päiksikin, jotka usein olivat
-hämmästyttävän eläviä ja kauniita. Hän vuoli niitä kynäveitsellä, ja
-silmälasit nenällä hän istui usein päiväkaudet kumarassa puksipuu- tai
-norsunluukappale kädessä.
-
--- Hölmöjä ne ovat, jatkoi hän, -- jotka eivät muuta osaa kuin liimata
-silkkikangasta valaanluihin. Kahvat ostavat valmiina, tukuttain... Sen
-arvoista siitä sitten tulee. Kuuletteko, taiteesta ei enää ole
-mihinkään!
-
-Lopulta Denise kumminkin tottui häneen ja lakkasi pelkäämästä. Bourras
-tahtoi Pépén päivällä kauppaan leikkimään, sillä hän piti paljon
-lapsista. Kun Pépé kulki nelinkontin, eivät muut enää sopineet
-liikkumaan; Denise istui nurkassaan parsien ja ommellen, Bourras
-ikkunansa luona veistäen kynäveitsellään. Päivät vaihtuivat, mutta työt
-ja keskustelunaiheet olivat aina yhtäläiset. Naisten Aarreaittaa ukko
-moitti alati, ja väsymättä hän kertoi, kuinka pitkälle oli joutunut
-kaksintaistelussaan hirviön kanssa. Vuodesta 1845 alkaen hän oli asunut
-tässä samassa talossa, sillä hänellä oli kolmenkymmenen vuoden sopimus,
-ja vuokraa hän maksoi tuhatkahdeksansataa. Kun hän muille
-vuokraamistaan huoneista sai tuhat frangia, niin itse kauppa tuli
-hänelle maksamaan kahdeksansataa. Se ei ollut kallista. Muita menoja
-hänellä ei ollut, niin että kauan hän vielä kesti. Kun vain jaksoi
-odottaa, niin voitosta ei ollut epäilemistäkään. Vielä hän aikoi syödä
-hirviön suuhunsa. Äkkiä hän keskeytti.
-
--- Onko heillä siellä tuollaisia koiranpäitä?
-
-Tirkistellen silmälasiensa takaa hän arvosteli veistämäänsä verikoiran
-päätä, joka huuli nostettuna ja hampaat näkyvissä näytti tahtovan
-hyökätä päälle. Pépé nousi katsomaan nojaten pienillä käsillään
-vanhuksen polveen.
-
--- Vähät minä muusta, kun vain tulen toimeen, jatkoi ukko korjaten
-varovasti kieltä veitsensä kärjellä. -- Jos en voita, niin en ole vielä
-tappiollakaan, en ainakaan paljon. Ja, näettekö, minä en aio luopua.
-Menköön vaikka kaikki, mutta minä en luovu.
-
-Vihan vimmoissaan hän ravisteli valkeaa harjaansa ja väläytteli pientä
-veistään.
-
--- Mutta, uskalsi Denise väittää vastaan nostamatta silmiään
-ompeluksestaan, -- jos he tarjoaisivat teille riittävän summan, niin
-olisihan parempi luopua.
-
-Silloin ukon viha puhkesi ilmituleen.
-
--- Ei ikinä!... Mestausveitsen altakin minä huutaisin, että ei ikinä!
-Tuhat tulimmaista!... Kestäähän vuokrasopimukseni vielä kymmenen
-vuotta, ja sitä ennen he eivät saa taloani, vaikka minun olisi pakko
-siihen kuolla, nääntyä nälkään tyhjään puotiin... Kaksi kertaa
-he ovat jo tulleet minua kiusaamaan. Kaksitoistatuhatta tarjosivat
-minulle kaupastani ja lisäksi jäljellä olevasta vuokra-ajasta
-tuhatkahdeksansataa vuodesta, siis yhteensä kolmekymmentätuhatta... En
-luovu viidestäkäänkymmenestä tuhannesta. Minun vallassani he ovat, ja
-maata he saavat nuoleksia minun edessäni.
-
--- Kolmekymmentätuhatta on jo iso summa, sanoi Denise. -- Sillä
-voisitte alkaa muualla... Ja jos ostavat talon?
-
-Bourras, joka viimeisteli koiranpäätä, vajosi hetkeksi ajatuksiinsa,
-valkeapartaiset isäjumalankasvot lapsellisen hymyn kirkastamina. Sitten
-hän vastasi:
-
--- Ei ole pelkoa, että ostavat talon!... Viime vuonna uhkasivat
-ostaa ja tarjosivat kahdeksankymmentätuhatta frangia, siis kaksi
-kertaa enemmän kuin sen nykyisen arvon. Mutta omistaja, entinen
-hedelmäkauppias, on roisto niinkuin hekin, eikä hän tyydy niin vähiin.
-Ja sitä paitsi he epäilevät minua, sillä he tietävät, etten sittenkään
-luopuisi... Ei, kun kerran tässä olen, niin tänne jään... Tulkoon
-vaikka keisari kaikkine tykkeineen, niin minä en tästä hievahda.
-
-Denise ei uskaltanut enää väittää vastaan. Hän pisteli neulallaan
-kangasta vanhuksen yhä urahdellessa, veitsenvetäisyjen välillä. Tämä
-oli vasta alkua, mutta perästä kuului. Hänellä oli jotakin mielessä, ja
-hän ennusti, ettei tavaratalossa sateenvarjot kovinkaan kauan mene
-kaupaksi. Hänen itsepintaisuutensa pohjalla oli käsityöläisen vihaa
-arkisten tehdastavaroiden tulvaa kohtaan.
-
-Pépé oli kiivennyt Bourras'n polvelle ja tavoitteli kärsimättömästi
-käsillään koiranpäätä pyytäen:
-
--- Antakaa, herra.
-
--- Kohta, lapsi kulta, vastasi vanhus, lempeäksi muuttuneella äänellä.
--- Sillä ei ole vielä silmiä. Nyt sille pitää tehdä silmät.
-
-Silmää kovertaessaan hän kääntyi taas Denisen puoleen.
-
--- Kuunnelkaapa, vieläkö sieltä kuuluu ääntä?... Vieläkö ne rähisevät
-tuolla vieressä? Se se vasta suututtaa, kun tietää heidän jyskyttävän
-tuolla selän takana konettaan.
-
-Usein hänen pieni pöytänsä aivan tärisi ja koko kauppa vapisi Naisten
-Aarreaitassa liikkuvien joukkojen astunnasta, kun taas hänen puotiinsa
-ei päiväkausiin tullut ainoatakaan ostajaa. Tästä riitti alituisesti
-jankutusta. Ukko luuli arvaavansa äänestä kaupan voiton. Kun ääni oli
-kovempi, hän arveli silkkiosaston ansainneen kymmenentuhatta frangia;
-jos se heikkeni tai kokonaan lakkasi, hän oli mielissään laskien
-tulojen vähenemisen sadeilman ansioksi. Ja vähinkin hiiskaus antoi
-hänelle aihetta loppumattomiin johtopäätöksiin.
-
--- Joku taisi kaatua siellä. Kaatuisivat kaikki ja taittaisivat
-niskansa!... Joko rouvat taas riitelevät. Sitä parempi vain!... No nyt
-tavarakääröt alkavat mötkähtää alakertaan. Inhottavaa!...
-
-Jos Denise uskalsi epäillä hänen selityksiään, hän muistutti heti
-sapekkaasti hänelle, millä tavalla hänet oli syyttä ajettu pois. Ja
-sitten Denisen täytyi yhä uudelleen kertoa ukolle kärsimyksistään
-palveluksensa ensi ajoilta, epäterveellisistä makuuhuoneista, ruoan
-huonoudesta, eripuraisuudesta myyjien kesken... Aamusta iltaan he eivät
-puhuneet mistään muusta kuin tavaratalosta, imivät sen vereensä ja
-hengittivät ilman mukana keuhkoihinsa.
-
--- Antakaa, herra, sanoi Pépé toistamiseen, kädet yhä ojossa.
-
-Veistos oli nyt valmis. Bourras katseli sitä lähempää ja kauempaa
-hyvillään sen onnistumisesta.
-
--- Varo, sanoi hän lapselle, -- se puree... Tuossa on! Leiki nyt, mutta
-pitele kauniisti, jottei säry.
-
-Antautuen sitten uudelleen päähänpiintymänsä valtaan hän hosui seinää
-nyrkillään.
-
--- Turhaan te siellä tyrkitte kaataaksenne taloni. Ette sittenkään sitä
-saa, vaikka kadun täydeltä tulisitte.
-
-Denisellä oli nyt leipää joka päivä, ja hän tunsi suurta kiitollisuutta
-vanhaa kauppiasta kohtaan, jolla oli niin lämmin sydän karkean pintansa
-alla. Mutta hänen kiihkein toiveensa oli sittenkin saada muualta
-paikka, sillä hän huomasi, kuinka vaikea ukon oli keksiä hänelle työtä,
-ja ymmärsi, että tämä piti hänet luonaan pelkästä hyvyydestä, sillä
-eihän hänen nykyisissä oloissaan olisi kannattanut pitää apulaista.
-Puoli vuotta oli kulunut, ja talven kuollut kausi oli jo käsissä.
-Denise ei enää toivonutkaan paikkaa ennen maaliskuuta, kun Deloche,
-joka eräänä iltana odotti häntä portilla, kysyi miksi hän ei mennyt
-tarjoutumaan Robineaulle. Siellä kenties tarvittaisiin myyjätärtä.
-
-Syyskuussa Robineau oli vihdoinkin tehnyt päätöksensä ja ostanut
-Vinçard'in liikkeen, vaikka hän yhä epäili, oliko järkevää panna siihen
-vaimonsa perintörahat. Hän maksoi liikkeestä neljäkymmentätuhatta, ja
-loput kaksikymmentätuhatta hän käytti varaston hankkimiseen. Eihän se
-tosin pitkälle riittänyt, mutta Robineaulla oli takanaan Gaujean, joka
-myönsi hänelle pitkäaikaisen luoton. Suututtuaan Naisten Aarreaittaan
-tämä koetti tehdä suurelle tavaratalolle kiusaa toimittamalla sille
-niin monta kilpailijaa kuin suinkin, ja hän luuli varmasti voittavansa,
-jos sen läheisyyteen perustettaisiin useita erikoisliikkeitä, missä
-ostajille olisi tarjona runsas ja vaihteleva valikoima. Ainoastaan
-Lyonin rikkaimmat tehtailijat, sellaiset kuin Dumonteil, pystyivät
-suorittamaan suurten tavaratalojen tilaukset niillä ehdoilla, jotka
-nämä tarjosivat, ja he suostuivat niihin ainoastaan pitääkseen koneensa
-työssä. Voittonsa he saivat myymällä pienemmille liikkeille. Mutta
-Gaujeanin liike ei ollut läheskään niin vakavarainen kuin Dumonteil'in.
-Hän oli alkanut kauppamatkustajana, ja oman liikkeen hän oli perustanut
-vasta viisi tai kuusi vuotta aikaisemmin. Sitä paitsi hän kudotti
-paljon itsenäisillä kankureilla, joille hän toimitti aineet maksaen
-työstä metriä kohti määrätyn hinnan. Tämä järjestelmä, joka korotti
-hänen omia tuotantokustannuksiaan, esti juuri häntä kilpailemasta
-Dumonteil'in kanssa paris-bonheurin valmistamisessa. Siitä hän oli
-vihainen suurille tavarataloille, varsinkin Naisten Aarreaitalle, ja
-toivoi nyt saaneensa Robineausta taitavan välikappaleen ratkaisevaan
-taisteluun näitä Ranskan teollisuutta tuhoavia muotikauppoja vastaan.
-
-Kun Denise tuli Robineaun liikkeeseen, hän tapasi rouvan yksin
-kotona. Rouva, jonka isä oli ollut pikkuvirkamies silta- ja
-tierakennusvirastossa, ei tiennyt kaupankäynnistä mitään, ja
-kasvatettuna Blois'n luostarissa hänellä oli vielä ujon ja maailman
-menosta tietämättömän koulutytön viehätys. Hän oli tumma ja hyvin
-kaunis, ja hänen lempeä ja hilpeä luonteensa teki hänet sangen
-miellyttäväksi. Sitä paitsi hän oli mieheensä suuresti rakastunut ja
-eli vain tästä rakkaudesta. Denise aikoi juuri antaa kirjoittaa nimensä
-muistiin lähteäkseen pois, kun Robineau saapui. Tämä suostui ottamaan
-heti hänet, sillä toinen hänen myyjättäristään oli juuri eronnut
-mennäkseen Naisten Aarreaitan palvelukseen.
-
--- He eivät soisi meille ainoatakaan kunnollista myyjätärtä, hän sanoi.
--- Mutta teistä en ole levoton, sillä te kai ette pidä heistä enempää
-kuin minäkään... Tulkaa huomenna.
-
-Illalla Denisen oli hyvin vaikea ilmoittaa Bourras'lle, että alkoi
-lähteä. Vanhus syyttikin häntä kiittämättömyydestä ja kiivastui, mutta
-kun Denise kyynelsilmin sanoi koko ajan tienneensä, että Bourras oli
-ottanut hänet pelkästä hyvyydestä palvelukseensa, tämä vuorostaan
-heltyi, sopersi jotakin kiireisistä töistä ja väitti Denisen lähtevän
-juuri pahimpana aikana, kun uusi, hänen keksimänsä sateenvarjo oli
-valmis tarjottavaksi kaupan.
-
--- Entä Pépé? hän kyseli.
-
-Pépéstä Denise juuri olikin levoton. Hän ei vielä uskaltanut viedä tätä
-takaisin rouva Gras'n luo eikä hän voinut jättää häntä yksinkään koko
-päiväksi lukittuun huoneeseen.
-
--- Hyvä on, vanhus sanoi. -- Pidän hänet luonani. Hänen on hyvä olla
-täällä puodissa... Ja me keitämme yhdessä ruokaa.
-
-Kun Denise epäröi peläten vaivaavansa, ukko ärjyi:
-
--- Tuhat tulimmaista! Epäilettekö minua... Pelkäättekö että syön hänet!
-
-Denise viihtyi hyvin Robineaun luona. Palkkaa hänelle ei maksettu
-paljon, kuusikymmentä frangia kuukaudessa ja ruoka eikä myyntivoittoa.
-Ehdot olivat siis yhtäläiset kuin vanhemmissakin liikkeissä. Mutta
-häntä kohdeltiin hyvin; varsinkin rouva Robineau osoittautui
-ystävälliseksi, hymyillen hänelle aina oman pöytänsä takaa. Robineau
-itse, hermostuneena ja levottomana, kiivastui joskus. Kuukauden heillä
-oltuaan Denise oli jo kuin perheenjäsen, samoin toinen myyjätär, pieni
-ja hiljainen, terveydeltään heikko nainen. Heiltä ei salattu mitään,
-heidän kuultensa puhuttiin liikeasioista ruokapöydässä myymälän takana
-olevassa isolle pihalle antavassa huoneessa. Siellä Naisten Aarreaittaa
-vastaan käytävä sotakin päätettiin alkaa kerran, kun Gaujean oli tullut
-syömään päivällistä.
-
-Heti paistin jälkeen -- se oli yksinkertaista, porvariperheissä
-suosittua lampaanpaistia -- Gaujean oli ottanut asian puheeksi puhuen
-lyonilaisen soinnuttomalla, Rhonen sumuissa käheäksi käyneellä
-äänellään.
-
--- Mahdotonta meidän on kestää kilpailua, sanoi hän. -- He tulevat
-Dumonteil'in luo ja hankkivat itselleen oikeuden johonkin erityiseen
-malliin, jota ostavat heti kolmesataa pakkaa vaatien viidenkymmenen
-centimen alennuksen metriä kohti. Koska he maksavat käteisellä, heille
-myönnetään lisäksi kahdeksantoista prosentin alennus... Usein Dumonteil
-ei saa kahtakymmentä centimeäkään voittoa. Hän tekee työtä ainoastaan
-pitääkseen koneensa käynnissä, sillä seisovat kangaspuut ovat
-kuolleet... Miten meidän sitten olisi mahdollista kestää, kun meillä on
-niin paljon pienempi liike ja vieläpä tuo kankurijärjestelmä.
-
-Robineau vaipui niin syviin mietteisiin, ettei muistanut syödäkään.
-
--- Kolmesataa pakkaa, hän sanoi. -- Ja minä pelkään, kun otan
-kaksitoista kolmessa kuukaudessa... He voivat panna hintansa yhtä, jopa
-kahtakin frangia alemmaksi kuin me. Olen huomannut, että heidän
-tavaraluetteloissaan hinnat ovat viisitoista prosenttia halvemmat
-meidän hintoihin verrattuina... Se se on samaa kuin tappaa pikkukaupat.
-
-Hän oli silloin synkällä tuulellaan. Hänen vaimonsa katsoi häneen
-levottomana, hellästi tutkien. Rouva Robineau ei pystynyt innostumaan
-kaupankäynnistä ja kiusaantui loppumattomista laskelmista ja
-numeroista. Miksi antautuakaan huoliin, kun elämä olisi voinut olla
-naurua ja rakkautta täynnä. Kumminkin, kun hän huomasi kuinka
-kiihkeästi hänen miehensä pyrki voittajaksi, hänkin koetti innostua ja
-olisi vaikka heittänyt henkensä myyntipöytänsä taakse.
-
--- Mutta miksi kaikki tehtailijat eivät yksissä tuumin pidä puoliaan?
-Robineau jatkoi kiivaasti. -- Silloinhan he voisivat määrätä lait, sen
-sijaan että heidän täytyy nyt alistua.
-
--- Niin, miksei, miksei... Johan sanoin teille, että koneet täytyy
-pitää käynnissä. Koska kutomatehtaita on melkein joka paikassa, Lyonin
-ympäristössä, Gard'issa, Iseressä, niin ei voi hetkeksikään seisauttaa
-niitä menettämättä äärettömiä summia. Mitä meihin tulee, jotka välillä
-turvaudumme kankureihin, joilla on kymmenetkin kangaspuut käynnissä,
-niin meille ei lakkauttaminen tuota niin paljon haittaa. Mutta suurien
-yritysten täytyy saada koko ajan tilauksia, niin suuria ja niin
-kiireisiä kuin suinkin... Ja siksi ne kumartavat nöyrästi suuria
-liikkeitä. Tunnen kolme tai neljä tehtailijaa, jotka alinomaa
-riitelevät tilauksista ja suostuvat tappioonkin, kunhan vain saavat
-tilauksia. Vahingon he korjaavat myydessään pienille liikkeille,
-sellaisille kuin teidän. Jos he suurten liikkeiden avulla pysyvät
-pystyssä, niin pienten ansiosta he voittavat. Jumala tietää mikä
-lopuksi tulee neuvoksi.
-
--- Kiusallista, Robineau sanoi, joka toisen vihasta tuli vähän
-paremmalle tuulelle.
-
-Denise kuunteli sanomatta mitään. Salaa hän piti suurten liikkeiden
-puolta kannattaen vaistomaisesti kaikkea, mikä on järkevää ja
-elinvoimaista. Keskustelu lakkasi vähäksi aikaa, ja jokainen söi ääneti
-säilykepapunsa. Silloin Denise uskalsi sanoa ikäänkuin leikillä:
-
--- Eivät ainakaan ostajat valita.
-
-Rouva Robineau ei voinut olla naurahtamatta, mutta sitä sekä hänen
-miehensä että Gaujean paheksuivat. Tietysti ostaja oli mielissään,
-sillä hänhän kuitenkin lopuksi hyötyi hintojen alenemisesta. Mutta
-täytyihän jokaisen elää. Minne jouduttaisiin, jos yhteishyödyn
-edistämiseksi kuluttaja rikastuisi tuottajan kustannuksella! Syntyi
-väittely. Denise ollen laskevinaan leikkiä osasi taitavasti perustella
-mielipidettään. Välikädet, kaikki tehtaiden asioitsijat, edustajat,
-asiamiehet, katoaisivat, ja tämä oli tietysti omiaan alentamaan
-hintoja. Sitä paitsi tehtailijat eivät enää tulleet toimeen, jos suuret
-liikkeet häviäisivät, sillä niin pian kuin joku niistä menetti
-ostajakuntansa, vararikko uhkasi tehtailijaakin. Sanalla sanoen, kauppa
-kehittyi luonnollisesti siihen suuntaan. Kukaan ei voinut estää
-asioiden kulkua vaikka kuinka yrittäisi.
-
--- Te siis puolustatte niitä, jotka ovat heittäneet teidät kadulle?
-Gaujean kyseli.
-
-Denise punastui. Hän hämmästyi itsekin puolustuksensa kiivautta. Mitä
-hänen sydämessään oli, joka sai sellaisen liekin leimahtamaan?
-
--- Enhän toki, vastasi hän. -- Olen kenties väärässä, sillä olettehan
-te pätevämpiä arvostelemaan asiaa. Sanoin vain ajatukseni. Ennen oli
-hintoja määräämässä viitisenkymmentä liikettä, nyt niitä ei ole kuin
-neljä tai viisi, ja ne ovat painaneet hinnat alas pääomansa suuruuden
-ja mahtavan ostajakuntansa avulla... Ja se on yleisölle eduksi, sen
-minä vain olen tahtonut sanoa.
-
-Robineau ei suuttunut. Hän oli mennyt vakavaksi ja katseli pöytäliinaa.
-Usein hänestäkin oli näyttänyt siltä, että uudenaikainen kaupankäynti
-voitti alaa; hänkin oli joskus huomannut tuon valtavan kehityksen,
-josta tyttö puhui, ja näinä tarkkanäköisyyden hetkinä häntä oli alkanut
-epäilyttää, oliko järkevää vastustaa mahtavaa virtaa, joka tempasi
-kaiken mukaansa. Huomatessaan miehensä miettivän rouva Robineau loi
-hyväksyvän katseen Deniseen, joka oli jälleen vaipunut vaatimattomaan
-äänettömyyteen.
-
--- Kas niin, Gaujean jatkoi keskeyttääkseen, -- nuo ovat vain
-teorioita... Puhukaamme nyt omista asioistamme.
-
-Juuston jälkeen palvelustyttö tarjosi hilloa ja päärynöitä. Gaujean
-otti hilloa ja maisteli sitä sokeriin mieltyneen miehen näkyvällä
-mielihyvällä.
-
--- Kuulkaahan, hän jatkoi, -- teidän on aluksi voitettava heidän
-paris-bonheurinsa, joka tänä vuonna on saavuttanut sellaisen menekin...
-Sovittuani muutamien Lyonin tehtailijakumppanieni kanssa minulla on nyt
-tilaisuus tarjota teille harvinaisen hyvillä ehdoilla erästä mustaa,
-sangen kaunista silkkiä, jota voitte myydä viidestä frangista
-viidestäkymmenestä... He myyvät viidestä frangista kuudestakymmenestä,
-eikö niin? Te voitte myydä kymmenen centimea huokeammalla, ja se
-riittää kukistamaan heidät.
-
-Robineaun silmissä syttyi uusi toivon välähdys. Alituisessa
-hermostuneessa levottomuudessaan hän horjui usein toivon ja pelon
-välillä.
-
--- Onko teillä näytetilkku? hän kysyi eloisasti.
-
-Kun Gaujean veti taskustaan pienen neliömäisen mallin, hän vasta oikein
-innostui ja huusi:
-
--- Mutta kauniimpaahan tämä on kuin heidän paris-bonheurinsa!...
-Ainakin loistavampaa ja paksumpaa... Oikeassa olette, täytyy koettaa.
-Ja sen minä sanon, että polvilleen heidän on langettava minun eteeni.
-Taistelu on tällä kertaa ratkaiseva.
-
-Rouva Robineau innostui myös ja sanoi silkkiä mainioksi. Denisekin
-toivoi menestystä. Ja päivällisen loppu oli mitä iloisin. Puheltiin
-innokkaasti ja riemuittiin, ikäänkuin Naisten Aarreaitta olisi jo ollut
-henkitoreissaan. Gaujean selitti tyhjentäessään hillotölkin, kuinka
-suuria uhrauksia hänen ja hänen taiteilijakumppaneidensa oli täytynyt
-tehdä voidakseen luovuttaa niin hyvää kangasta niin halpaan hintaan.
-Mutta vähät siitä, vaikka vararikkokin olisi seurannut, sillä he olivat
-vannoneet tappavansa suuret liikkeet. Kahvia juodessa ilo vieläkin
-yltyi, kun Vinçard tuli. Tämä oli tahtonut ohi kulkiessaan pistäytyä
-katsomaan, kuinka hänen seuraajansa jaksoi.
-
--- Mainiota, hän kiitteli, mallia tutkiessaan. -- Kyllä te vielä
-annatte heille aika löylyn... Ja kauniisti saatte kiittää minua tästä
-liikkeestä. Sanoinhan, että siitä vielä tulee teille kultakaivos.
-
-Vinçard oli ostanut itselleen ravintolan Vincennes'ista toteuttaen
-siten pitkäaikaisen unelmansa. Huomatessaan häviävänsä silkkikaupassa
-ja ponnistellessaan pysyäkseen pystyssä, kunnes löytäisi kaupalleen
-ostajan, hän oli vannonut että kunhan vain pääsisi siitä eroon, hän
-kyllä tietäisi panna rahansa sellaiseen kauppaan, jossa saisi mielin
-määrin varastaa. Ravintola-ajatus oli kypsynyt hänessä hänen serkkunsa
-häitten jälkeen, jotka oli vietetty ravintolassa ja jossa oli täytynyt
-maksaa kymmenen frangia liemenä tarjotusta astiainpesuvedestä, missä
-uiskenteli taikinakokkareita. Käydessään nyt Robineaun perheessä hän
-vasta oikein tunsi mistä taakasta oli päässyt, ja ilo puhkesi
-väkisinkin hänen pyöreäsilmäisten, terveyttä uhkuvien kasvojensa ja
-avomielistä rehellisyyttä ilmaisevan suuren suunsa hymyyn.
-
--- Entä sairautenne? rouva Robineau kysyi kohteliaasti.
-
--- Sairauteniko? Vinçard sanoi ihmetellen.
-
--- Niin, eikö teitä vaivannut luuvalo täällä asuessanne?
-
-Nyt Vinçard muisti ja punastui hiukan.
-
--- Niin, enhän tietysti ole siitä vielä päässyt, hän sanoi... Mutta
-ainahan maaseudun ilma tekee hyvää... Yhdentekevää, olettehan ainakin
-te tehneet hyvän kaupan. Jos en olisi sairastunut, olisin kymmenen
-vuoden kuluttua omistanut kymmenentuhatta frangia korkoja ... kunniani
-kautta!
-
-Kahden viikon kuluttua Robineaun ja Naisten Aarreaitan välinen ottelu
-alkoi. Se tuli kuuluisaksi ja veti hetkeksi puoleensa Pariisin koko
-kauppamaailman huomion. Robineau oli käyttäen taistelussa vastustajansa
-omia aseita ilmoittanut sanomalehdissä. Sitä paitsi hän järjesti
-ikkunoihinsa komean näyttelyn tuosta kuuluisasta silkistä rakentaen
-suunnattomia pakkapinoja, joissa hinta oli jättiläismäisillä numeroilla
-luettavissa suurissa valkeissa lapuissa. Hintalaput varsinkin
-innostuttivat naisia. Kymmenen centimea halvemmalla kuin Naisten
-Aarreaitassa, vaikka kangas näytti vieläkin paremmalta! Asiakkaita
-saapui joukoittain jo ensimmäisenä päivänä. Rouva Marty osti
-säästäväisyyttä noudattaakseen puvun, jota ei tarvinnut. Rouva
-Bourdelais sanoi kangasta kauniiksi, mutta ei vielä kumminkaan ostanut,
-sillä hän aavisti, että pian tarjoutuisi parempiakin tilaisuuksia. Ja
-todellakin Mouret laski jo seuraavalla viikolla paris-bonheurin hinnan
-kaksikymmentä centimea halvemmaksi, viiteen frangiin neljäänkymmeneen.
-Hänen oli ollut käytävä kiivas väittely Bourdonclen ja muiden
-liiketoveriensa kanssa, ennenkuin sai heidät vakuutetuiksi, että täytyi
-puolustautua, vaikka siitä koituisikin tappiota. Puhdasta tappiota
-hinnanalennus tiesikin, sillä he olivat jo sitä ennen myyneet ilman
-voittoa. Isku sattui kovasti Robineauhun. Hän ei ollut uskonut
-alennusta mahdolliseksi, sillä tällaisia kilpailun aiheuttamia
-itsemurhia ei vielä tunnettu. Ja ostajatulva kuunnellen halpojen
-hintojen ääntä vieri takaisin Neuve-Saint-Augustininkadulle, jättäen
-Neuve-des-Petits-Champs'in kadun tyhjäksi. Gaujean riensi Lyonista;
-pidettiin pelokkaita neuvotteluja ja tehtiin lopuksi rohkea päätös:
-hinta oli laskettava viiteen frangiin kolmeenkymmeneen. Sen alemmaksi
-ei kai kukaan mennyt, jollei ollut hullu. Seuraavana päivänä Mouret
-laski viiteen frangiin kahteenkymmeneen. Alkoi raivoisa kilpailu.
-Robineau vastasi panemalla hintansa viiteen frangiin viiteentoista.
-Mouret laski vielä viisi centimea alemmaksi. Näin jatkettiin ja
-jokaisessa yleisölle lahjoitetussa viiden centimen alennuksessa
-kilpailijat menettivät suuria summia. Asiakkaat nauroivat ihastuneina
-kaksintaisteluun, johon oli ryhdytty heidän mielikseen. Vihdoin Mouret
-uskalsi alentaa hinnan viiteen frangiin. Pelästyneinä hänen
-virkailijansa odottivat uhkarohkeuden seurauksia. Robineau pysähtyi
-mielettömän kauhun vallassa hänkin viiteen frangiin uskaltamatta mennä
-alemmaksi. Viholliset levähtivät asemissaan, vastatusten, keskellä
-hävitystä.
-
-Mutta vaikka kummallakin puolen kunniantunto oli tyydytetty, oli
-taistelu käynyt Robineaulle turmiolliseksi. Naisten Aarreaitalla oli
-vararahastoja ja suuri ostajakunta, joka teki sille kilpailun
-mahdolliseksi, sitävastoin Robineau, jolla ei ollut muuta turvaa kuin
-Gaujean eikä muita tavaroita, millä korvata vahinko, oli voimaton ja
-luisui vähitellen häviötä kohti. Hän oli kuolemaisillaan haavoistaan
-huolimatta lukuisasta ostajakunnasta, jonka vaihteleva sotaonni toi
-hänen luokseen. Häntä pelotti, että ostajakunta vähitellen katoaisi,
-palaisi Naisten Aarreaittaan huolimatta kaikista uhrauksista, joita hän
-oli tehnyt sen valloittamiseksi.
-
-Kerran hän ei voinut olla kiivastumatta. Rouva de Boves oli tullut
-katsomaan päällystakkia, sillä Robineau oli liittänyt kauppaansa
-valmiiden vaatteiden osaston. Rouva de Boves ei löytänyt mieleistään,
-vaan väitti kankaita huonoiksi. Hän sanoi:
-
--- Heidän paris-bonheurinsa on paljon lujempaa.
-
-Robineau koetti hillitä itsensä sanoen kangasta hyväksi, sitä
-kohteliaampana, mitä enemmän hänen vihansa kuohui.
-
--- Mutta katsokaahan tuota vaippakangasta, jatkoi asiakas. -- Se on
-kuin hämähäkinverkkoa... Turhaan te väitätte vastaan. Heidän viiden
-frangin silkkinsä on kuin nahkaa tämän rinnalla.
-
-Robineau oli ääneti, kasvot punaisina ja huulet yhteen puristettuina,
-hän oli nimittäin juuri tehnyt sellaisen kepposen, että oli ostanut
-valmiina myytäviä vaatteita varten kankaan Naisten Aarreaitasta
-pannakseen tappion Mouret'n niskoille. Hän vain leikkasi kankaasta pois
-hulpiot.
-
--- Vai on teidän mielestänne paris-bonheur lujempaa? hän sanoi vihdoin.
-
--- On toki, sata kertaa, vastasi rouva de Boves. -- Ei voi verratakaan.
-
-Tämä asiakkaan vastoin parempaa tietoaan osoittama kohtuuttomuus
-suututti Robineauta. Ja kun rouva de Boves käänteli halveksivan
-näköisenä vaippaa, pisti pieni saksilta säilynyt osa hopeareunaisesta
-sinihulpiosta näkyviin vuorin alta. Robineau ei voinut enää hillitä
-itseään, vaan tunnusti. Hän olisi tehnyt sen, vaikka henkensäkin
-kaupalla.
-
--- No niin, rouva, paris-bonheuria tämä juuri onkin. Aivan varmasti,
-koska olen itse ostanut kankaan... Katsokaa hulpiota.
-
-Rouva de Boves meni pois vihoissaan. Asiasta kerrottiin ympäri
-kaupunkia, ja naiset lakkasivat vähitellen käymästä Robineaun
-liikkeessä. Robineau ajatteli vararikon partaalla vain vaimoaan, joka
-huolettomassa rauhassa kasvaneena oli kykenemätön kestämään köyhyyttä.
-Minne vaimo joutuisi, jos heiltä menisi koti ja he joutuisivat kadulle
-velkakuormaa kantamaan? Hänen ei olisi pitänyt kajota vaimonsa
-perintörahoihin. Nuoren vaimon täytyi ruveta lohduttamaan häntä.
-Olivathan rahat heidän yhteisiään. Eihän hän pyytänyt mieheltään muuta
-kuin rakkautta, vastalahjaksi hän antoi kaiken, sydämensä, henkensä. Ja
-liikkeen takana olevasta huoneesta kuului suudelmien keskeyttämää
-kuisketta. Vähitellen liike tasaantui. Tappio kävi joka kuukausi
-suuremmaksi, mutta niin vähässä määrin, että se viivytti lopullista
-ratkaisua. He koettivat itsepintaisesti pitää kiinni toivosta ennustaen
-yhä Naisten Aarreaitalle häviötä.
-
--- Joutavia! he sanoivat. -- Nuoriahan me olemme... Tulevaisuus on
-meidän.
-
--- Ja sitten, hyvä on, että olet saanut mitä mielesi teki, jatkoi
-vaimo. -- Kun vain et sinä kadu, niin en minäkään.
-
-Kun Denise näki heidän rakkautensa, hän tunsi ystävyytensä heitä
-kohtaan kasvavan, ja hän pelkäsi heidän puolestaan, sillä hän tiesi,
-ettei häviö ollut vältettävissä. Hänen luottamuksensa uudenaikaisen
-kaupankäynnin tulevaisuuteen vakiintui yhä ja hän ihaili innokkaasti
-sen uudistavaa ja virkistävää vaikutusta Pariisiin. Hänen mielipiteensä
-kypsyivät painaen leimansa koko hänen olemukseensa, josta katosi
-kehittymättömän maalaistytön arkuus jättäen naisen viehätykselle sijaa.
-Sitä paitsi elämä tuntui tähän aikaan hänestä oikein hyvältä huolimatta
-väsyttävästä työstä ja varojen vähyydestä. Seisottuaan koko päivän
-puodissa hänen täytyi kiirehtiä kotiin pitääkseen huolta Pépéstä, jonka
-Bourras onneksi piti ruoassa, mutta joka siitä huolimatta antoi kyllin
-tekemistä. Milloin oli pestävä paita, milloin korjattava pusero
-puhumattakaan pienokaisen alituisesta telminnästä, jota Denisen pää ei
-tahtonut kestää. Nukkumaan hän ei päässyt koskaan ennen kahtatoista.
-Pyhänä hänen täytyi toimittaa raskaimmat talousaskareet, siistiä huone
-ja korjailla omia vaatteitaan, ja hänellä oli niin paljon tekemistä,
-että hän vasta viiden aikaan sai tukkansa kammatuksi. Mutta sitten
-illalla, hän järjen ääntä totellen meni lapsen kanssa kävelemään
-Neuillylle päin, missä heidän huvinaan oli juoda maitoa erään
-karjanomistajan luona, joka salli heidän istua pihassaan. Jean ei
-välittänyt tulla näille retkille mukaan; aika-ajoin hän pistäytyi
-sisarensa luona arki-iltoina, hetkeksi vain, sanoen, että hänen oli
-käytävä muualla. Hän ei pyytänyt enää rahaa, mutta hän tuli niin
-alakuloisen näköisenä, että sisar, joka levottomana aina piti varalla
-viiden frangin setelin häntä varten, pisti sen heti hänelle käteen.
-Muuhun Denise ei tuhlannutkaan rahoja.
-
--- Viisi frangia! Jean huusi joka kerta. -- Helkkarin kiltti oletkin!
-Ja sattui hyvin, sillä paperikauppiaan rouva...
-
--- Hiljaa, keskeytti Denise. -- En tahdo tietää.
-
-Mutta Jean luuli, että Denise piti häntä kerskailijana.
-
--- Se on ihan totta, että hän on paperikauppiaan rouva! väitti hän...
--- Tietäisitpä vain kuinka komea!
-
-Kolme kuukautta kului. Tuli uudestaan kevät, mutta nyt Denise ei
-suostunut menemään huvimatkalle Joinvilleen Paulinen ja Baugén
-seurassa. Joskus Robineaulta palatessaan hän tapasi heidät
-Saint-Rochinkadulla. Kerran Pauline uskoi hänelle, että Baugé tahtoi
-mennä naimisiin hänen kanssaan. Itse hän vielä epäröi, sillä Naisten
-Aarreaitassa ei juuri pidetty naimisissa olevista myyjättäristä. Ajatus
-avioliitosta hämmästytti Deniseä, eikä hän rohjennut ruveta neuvojaksi.
-Eräänä päivänä, kun Colomban jutteli Denisen kanssa suihkukaivon luona
-saadakseen tietoja Clarasta, tämä sattui juuri kulkemaan aukion poikki.
-Colomban alkoi niin hartaasti rukoilla Deniseä että tämä pyytäisi
-Claraa hänelle vaimoksi, että Denisen täytyi juosta pakoon. Mikä heitä
-kaikkia vaivasi, kun noin kiduttivat itseään? Denise oli mielestään
-onnellinen, koska ei tiennyt rakastavansa ketään.
-
--- Oletteko kuullut uutisen? Bourras sanoi, kun Denise palasi kotiin.
-
--- En, herra Bourras.
-
--- No sitten! Nuo konnat ovat ostaneet Duvillard'in talon. Olen
-saarroksissa.
-
-Hän huitoi paksuja käsivarsiaan raivon vallassa.
-
--- Silmänkääntötemppuja, joita kukaan ei ymmärrä, jatkoi hän. -- Talon
-väitetään kuuluvan Kiinteistöpankille, jonka johtajan, paroni
-Hartmannin, sanotaan luovuttaneen sen Mouret'lle. Nyt olen kytkyessä,
-näettekö, aivan niinkuin tämä kepin sakara kourassani. Oikealta,
-vasemmalta, takaa he ympäröivät minut.
-
-Totta se oli. Luovutus oli tapahtunut edellisenä iltana. Bourras'in
-pikku talo, joka kahden mahtavan rakennuksen välissä kyyrötti kuin
-pääskysen pesä muurin halkeamassa, oli pelännyt kuin kuolinpäiväänsä
-sitä päivää, jolloin tavaratalo anastaisi sen toisella puolella olevan
-Duvillard'in talon. Nyt se päivä oli tullut. Hirviö oli raivattuaan
-kaikki esteet tieltään kiertänyt sen toisellekin puolelle ja puristi
-sitä mahtavaan kouraansa. Bourras oli syleilyssä, joka musersi hänen
-liikkeensä. Hän näki sen kutistuvan, hukkuvan sateenvarjoineen
-kaikkineen mellastavan hirviön kitaan.
-
--- Joko kuulette, ukko ärjyi. -- Ne puhkaisevat seiniä. Ja kellarissa
-ja ullakolla ja joka paikassa on sama melske, muureja halkaisevan sahan
-kirskuminen... Yhdentekevää! Tuskinpa saavat kuitenkaan minua
-litistymään liuskaksi. Tästä en lähde, vaikka katto särkyköön, niin
-että vuoteeseeni sataa.
-
-Mouret piti sopivana tarjota Bourras'lle uudet ehdot. Summaa
-suurennettiin: tarjottiin viisikymmentätuhatta frangia liikkeestä ja
-vuokrasopimuksen luovuttamisesta. Ukon viha vain yltyi ja hän vastasi
-solvauksilla. Mahtoivat nuo konnat varastaa, kun julkesivat tarjota
-viisikymmentätuhatta liikkeestä, joka nousi arvoltaan tuskin
-kymmeneenkään tuhanteen. Ja hän puolusti liikettään niinkuin
-kunniallinen tyttö siveyttään, kunnioituksesta itseään kohtaan.
-
-Bourras näkyi vajoavan syviin mietteisiin. Sitä kesti kaksi viikkoa, ja
-Denise näki hänen kuumeisesti mittailevan seiniä ja tutkivan vähän
-väliä keskikadulta taloa arkkitehdin silmin. Sitten eräänä aamuna
-saapui työmiehiä. Ukko oli päättänyt ryhtyä ratkaisevaan taisteluun
-Naisten Aarreaittaa vastaan noudattamalla hänkin uudenaikaista
-kaupankäynnin vaatimaa ylellisyyttä. Asiakkaat, jotka olivat paenneet
-hänen pimeää puotiaan, palaisivat varmaankin, kun näkisivät sen
-loistavan kirkasvärisenä. Halkeamat tukittiin ja seinät maalattiin.
-Päätypuolen laudoitus väritettiin vaalean vihreäksi, ja lopuksi jopa
-kullattiin. Kolmetuhatta frangia, minkä Bourras oli viimeisenä
-vararahastonaan säästänyt, meni tähän. Koko kaupunginosa ihmetteli.
-Naapurit kävivät katsomassa ukkoa, kun hän hääri komeuksiensa keskellä,
-pää pyörällä ja tietämättä enää mistä oli kotoisinkaan. Eikä hän oikein
-näyttänyt olevankaan paikallaan tässä loistavassa kehyksessä. Tausta
-oli liian heleä hänen mahtavalle parralleen ja tuuhealle tukalleen.
-Häntä kiusasi ohikulkijoiden uteliaisuus, kun nämä toiselta
-katukäytävältä seurasivat hänen toimiaan. Hän oli kuin kuumeessa,
-pelkäsi tahrivansa paikat ja joutui yhä enemmän sekaisin tästä
-komeudesta, joka ei ollut hänen luonteensa mukaista.
-
-Bourraskin kävi sotaa Naisten Aarreaittaa vastaan samoin kuin Robineau.
-Hän päästi markkinoille itse keksimänsä sateenvarjon, jota Naisten
-Aarreaitta heti kuitenkin täydensi. Sitten alkoi taistelu hinnoista.
-Bourras'lla oli eräs sateenvarjomalli, koppa teräksinen, luja kangas,
-hintalipun mukaan harvinaisen kestävää tekoa, jota hän möi yhdestä
-frangista yhdeksästäkymmenestäviidestä. Mutta varsiin hän etenkin
-turvautui. Hänellä oli niitä lukemattomia eri malleja, bambusta,
-kornellipuusta, öljypuusta, myrttipuusta, rottingista. Aarreaitta, joka
-ei harrastanut niin innokkaasti taidetta, piti huolta kankaista,
-kiitteli alpakkojaan, silkkejään. Raivoissaan vanhus toisti
-toistamistaan, ettei taiteesta ollut enää mihinkään, että kohta hän
-vain huvikseen sai veistellä kahvoja.
-
--- Itseänihän minä saan syyttää, hän huusi Deniselle. -- Oliko minun
-pakko tarjota kaupaksi halpahintaista roskaa. Olen tahtonut seurata
-noiden roistojen esimerkkiä, ja jos siihen sorrun, niin sitä pahempi!
-
-Heinäkuu oli hyvin kuuma. Denisen oli vaikea tulla toimeen ahtaassa
-kammiossaan liuskakaton alla. Siksi hän ei mennytkään heti omaan
-huoneeseensa, kun palasi työstä, vaan haki Pépén Bourras'n luota ja vei
-hänet kävelemään Tuileries'n puistoon, jossa he viettivät iltansa siksi
-kunnes portit suljettiin. Eräänä iltana mennessään kastanjapuistoon
-Denise säpsähti huomatessaan miehen, joka muutaman askelen päässä tuli
-suoraan häntä kohti ja jota hän ensi hetkessä luuli Hutiniksi. Mutta se
-olikin Mouret, ja hänen sydämensä alkoi takoa rajusti. Mouret oli ollut
-päivällisillä Seinen vasemmalla rannalla, ja käveli kiireisesti
-joutuakseen ajoissa rouva Desforges'in luo, hän olisi tuskin
-huomannutkaan Deniseä, ellei tyttö äkkiä olisi väistynyt hänen tieltään
-kuin paetakseen. Silloin hän huomasi vastaantulijan ja tunsi hänet,
-vaikka alkoi jo hämärtää.
-
--- Tekö siinä, neiti!
-
-Denise joutui aivan hämilleen, kun Mouret pysähtyi, eikä vastannut
-mitään. Ja Mouret, joka tunsi syyllisyyttä, koetti tekeytyä
-huolettomaksi hymyillen kohteliasta suojelijanhymyään.
-
--- Te olette siis vielä Pariisissa?
-
--- Olen, vastasi Denise vihdoin. Hän väistyi hiljaa koettaen tervehtiä
-ja jatkaa matkaansa. Mutta Mouret kääntyi seuraamaan häntä kävellen
-hänen rinnallaan suurten kastanjapuiden synkässä siimeksessä. Illan
-viileys kävi tuntuvaksi. Kaukaa kuului vanteita pyörittävien lasten
-naurua.
-
--- Tämähän on veljenne, eikö niin? kysyi Mouret katsoen Pépéhen.
-
-Lapsi, joka oudosteli vieraan herran seuraa, kulki juhlallisesti
-siskonsa vieressä, pitäen häntä kädestä.
-
--- On, vastasi Denise.
-
-Hän oli punastunut muistaessaan Margueriten ja Claran häpeälliset
-syytökset. Epäilemättä Mouret arvasi miksi hän punastui, sillä hän
-lisäsi nopeasti.
-
--- Kuulkaahan, neiti, minun on pyydettävä teiltä anteeksi... Niin,
-olisin jo aikoja sitten tahtonut sanoa teille, kuinka pahoillani olen
-ollut siitä erehdyksestä, jonka johdosta teidät erotettiin. Syytöksessä
-teitä kohtaan ei ollut mitään perää... No niin, sille ei nyt enää voi
-mitään. Tahdoin vain sanoa teille, että nykyään kaikki meillä tietävät
-miten hellästi kohtelette veljiänne.
-
-Hän jatkoi puhettaan kunnioittavan kohteliaasti, jota hän ei ylipäänsä
-Naisten Aarreaitan myyjättärille tuhlannut. Denise joutui vielä enemmän
-hämilleen, mutta hänen sydämessään puhkesi ääretön ilo. Mouret siis
-tiesi, ettei hän ollut käyttäytynyt häpeällisesti. Vähän aikaa he
-kävelivät ääneti vierekkäin Mouret sovittaen askeliaan lapsen pienten
-askelten mukaan. Pariisista kohoavat äänet heikkenivät vähitellen ja
-kuolivat tuuheiden lehtiholvien tukahduttamina. Mouret jatkoi:
-
--- Tarjoaisin mielelläni teille hyvitystä, mutta ei ole kuin yksi ainoa
-mahdollisuus. Jos tahtoisitte palata meille, niin tietysti...
-
-Mutta Denise keskeytti hänet kuumeisen kiireesti:
-
--- En minä voi, hyvä herra... Paljon kiitoksia kuitenkin, mutta olen
-saanut muualta paikan.
-
-Mouret tiesi sen. Hänelle oli vähän aikaa sitten kerrottu, että Denise
-palveli Robineaun liikkeessä. Rauhallisesti ikäänkuin olisi ollut
-kysymys vertaisesta kilpailijasta, jonka arvoa hän ei suinkaan tahtonut
-vähentää, hän alkoi puhua Robineausta kiittäen häntä sangen teräväksi
-mieheksi. Tämä oli vain valitettavasti liian hermostunut, ja hänen
-yrityksensä johti hänet onnettomuuteen. Gaujean oli pannut hänen
-hartioilleen liian raskaan kannettavan, josta heille kummallekin
-seuraisi perikato. Denise kävi rohkeammaksi tämän intohimottoman ja
-ystävällisen puheen johdosta ja innostui paljastamaan mielipiteensä ja
-ilmaisi olevansa suurten liikkeiden puolella niiden taistelussa
-pikkukauppaa vastaan. Hän vilkastui, mainitsi esimerkkejä, osoittautui
-asiaan täydellisesti perehtyneeksi ja esitti monessa kohden aivan uusia
-ja laajalle ulottuvia näkökohtia. Mouret kuunteli ihastuneena ja
-ihmetteli. Hän kääntyi nuorta tyttöä kohti koettaen erottaa hänen
-kasvonsa pimeässä. Denise ei näyttänyt muuttuneelta, puku oli
-yksinkertainen niinkuin ennenkin ja kasvot yhtä lempeät. Mutta hänen
-vaatimattomassa esiintymisessään oli viehätystä, jota Mouret ei voinut
-vastustaa. Epäilemättä tyttö oli kotiutunut Pariisiin. Hän oli
-kehittymässä naiseksi ja hän oli hurmaava järkevässä vakavuudessaan.
-
--- Koska olette meidän puolellamme, Mouret sanoi nauraen, -- niin miksi
-pysyttelette vihollisen leirissä?... Tiedän senkin, että asutte
-Bourras'n luona.
-
--- Hän on hyvin kunnioitettava mies, sanoi Denise hiljaa.
-
--- Eikö mitä! Vanha hölmö hän on, ja minun on pakko ajaa mies kadulle,
-vaikka olisin tahtonut rikastuttaa hänet päästäkseni hänestä... Ja
-sitten, eihän teidän paikkanne ole hänen luonaan; hänen talonsa on
-huonomaineinen, sillä hän vuokraa kaikenlaisille naisille...
-
-Mutta kun hän huomasi tuottaneensa Deniselle pahaa mieltä, hän kiirehti
-jatkamaan:
-
--- Joka paikassa voi elää kunniallisesti, eipä silti. Ja
-kunnioitettavampaa se on vielä sen kohdalla, joka ei ole rikas.
-
-He kulkivat taas vähän matkaa ääneti. Pépé tuntui kuuntelevan liian
-aikaisin kehittyneen lapsen tarkkaavaisuudella. Aika-ajoin hän katsahti
-sisareensa, jonka polttavaa, vähänväliä vavahtavaa kättä hän
-kummasteli.
-
--- Kuulkaa, sanoi Mouret nopeasti, -- tahdotteko ruveta lähetikseni?
-Aion tehdä huomenna ukolle vielä edullisemman tarjouksen, suurentaa
-summaa kahdeksaankymmeneentuhanteen... Puhukaa te siitä hänelle
-ensimmäiseksi ja selittäkää hänelle, että hän tekee itsemurhan, jos
-kieltäytyy hyväksymästä. Teitä hän kenties kuuntelee, koska hän näkyy
-olevan mieltynyt teihin, ja te tekisitte hänelle todellisen
-palveluksen.
-
--- Olkoon menneeksi, sanoi Denise, hänkin hymyillen. -- Suostun
-yrittämään, mutta en uskalla luvata onnistuvani.
-
-He vaikenivat uudestaan. Kumpikaan ei enää tiennyt mitä sanoa. Kerran
-Mouret yritti puhua setä Baudusta, mutta huomatessaan, että aihe
-vaivasi tyttöä, hän luopui siitä. Kumminkin he jatkoivat yhdessä
-matkaansa, kunnes saapuivat eräälle vielä valoisalle käytävälle, joka
-johti Rivolinkadulle. Kun he puiston hämärästä äkkiä joutuivat
-kirkkaampaan valoon, tuntui heistä ikäänkuin he olisivat heränneet
-unesta. Mouret ymmärsi, ettei hänen sopinut pidättää Deniseä kauemmin.
-
--- Hyvästi, neiti, hän sanoi.
-
--- Hyvästi, herra.
-
-Mutta sittenkään hän ei vielä lähtenyt. Heitettyään silmäyksen
-Alger'nkadun kulmauksessa olevaan taloon, jossa tiesi rouva
-Desforges'in odottavan, hän katsoi uudestaan Deniseen, jonka näki nyt
-selvästi. Aivan mitättömältä tyttö näytti rouva Desforges'iin
-verrattuna. Mikä hänessä olikaan, mikä niin oudosti lämmitti
-sydäntä...? Joutavaa! Turhanpäiväinen mielijohde vain!
-
--- Kas siinä nuori mies, jota väsyttää, hän jatkoi sanoakseen vielä
-jotakin ja osoitti Pépétä... -- Ja muistattehan, että talomme on aina
-teille auki. Teidän tarvitsee vain koputtaa ovelle, ja saatte kaikki
-mahdolliset korvaukset... Hyvästi, neiti.
-
--- Hyvästi, herra.
-
-Kun Mouret oli mennyt, Denise palasi takaisin kastanjapuiden alle. Hän
-harhaili kauan, tietämättä minne, kiertäen puiden suunnattomia runkoja.
-Hänen kasvojaan poltti, ja hänen päässään kiehui tuhansia sekavia
-ajatuksia. Pépé riippuen hänen kädessään koetti venyttää askeliaan
-pysyäkseen hänen rinnallaan, mutta Denise näytti unohtaneen hänet.
-Lopuksi lapsi sanoi.
-
--- Kävelet liian kovaa, sisko.
-
-Silloin Denise istuutui penkille ja lapsi nukahti uupuneena hänen
-syliinsä. Tyttö piteli pienokaista poveaan vasten, katse kaukana
-pimeässä. Kun hän tuntia myöhemmin palasi hiljalleen kotiin
-Michodièrenkadulle, myrsky oli hänen mielessään asettunut ja hänen
-kasvoillaan oli jälleen tavallinen järkevä vakavuus.
-
--- Tuhat tulimmaista! Bourras huusi jo kaukaa, kun näki hänen
-tulevan... -- Nyt sitä vasta pulassa ollaan!... Mouret on ostanut
-taloni, senkin roisto.
-
-Hän oli aivan suunniltaan ja ryntäili puodissaan niin rajusti, että oli
-vähällä särkeä ikkunalasit.
-
--- Voi sitä konnaa!... Hedelmäkauppias kirjoitti minulle. Ja
-tiedättekö, paljonko talosta on maksettu! Sataviisikymmentätuhatta
-frangia, sen nelinkertainen arvo. Osaapa sekin varastaa!... Ja
-ajatelkaa, että hän on vaatinut minun korjauksistanikin korvausta,
-niin, väittänyt että talo on uusittu alusta pitäen... Kuinkahan kauan
-vielä aikovat pitää minua narrinaan!
-
-Ajatus, että hänen korjauksiin ja maalaamisiin kuluneet rahansa olivat
-olleet hedelmäkauppiaalle eduksi, sai hänet aivan vimmoihinsa. Ja se
-vielä, että Mouret oli päässyt talon omistajaksi ja että vuokra oli
-maksettava nyt hänelle. Mouret'n luona, vihatun kilpailijansa luona
-hänen täytyi asua tästä lähtien. Se vasta hänen sappeaan oikein
-kuohutti.
-
--- Enkö jo sanonut, että aikovat puhkaista seinän. Ja nyt ne ovat jo
-täällä. On kuin söisivät minun lautaseltani.
-
-Hän iski nyrkkiään tiskiin, niin että seinät tärisivät ja sateenvarjot
-ja kepit hypähtelivät.
-
-Deniseltä menivät korvat lukkoon eikä hän saanut tilaisuutta sanoa
-sanaakaan. Liikkumattomana hän odotti myrskyn loppua, ja Pépé painautui
-väsyneenä tuolille nukkumaan. Kun Bourras lopuksi vähän rauhoittui,
-Denise päätti suorittaa Mouret'n asian. Vanhus oli kyllä vihoissaan,
-mutta eihän tiennyt, eikö juuri tuo vihan kiihkeys sekä hätätilanne,
-mihin hän oli joutunut, pakottaisi hänet suostumaan.
-
--- Olen juuri tavannut erään tuttavan, niin, erään henkilön Naisten
-Aarreaitasta, joka on asiaan hyvin perehtynyt... Ja sen mukaan,
-mitä hän sanoi, teille aiotaan huomenna tehdä uusi tarjous,
-kahdeksankymmentätuhatta frangia...
-
-Bourras keskeytti ärjyen hirveällä äänellä:
-
--- Vai kahdeksankymmentätuhatta! Kahdeksankymmentätuhatta! Ei
-miljoonastakaan nyt.
-
-Denise koetti palauttaa hänet järkiinsä. Mutta samassa kaupan ovi
-aukeni ja Denise peräytyi aivan kalpeana. Setä Baudu astui sisään
-vanhenneena, kasvot vielä keltaisempina kuin ennen. Bourras tarttui
-heti vieraansa hihaan kiinni ja kiihottuen hänen tulostaan sinkautti
-hänelle uutisensa vasten kasvoja antamatta hänelle aikaa sanoa
-sanaakaan.
-
--- Tiedättekö että julkeavat tarjota minulle kahdeksankymmentätuhatta
-frangia. Niin hävyttömiksi nuo roistot heittäytyvät! Luulevat kenties,
-että olen ostettavissa niinkuin mikä tahansa kunnoton tyttö... He kai
-uskottelevat, että nyt, kun ovat ostaneet talon, olen loukussa. Mutta
-siinä he erehtyvät. Sillä liikettäni he eivät saa, eivät sittenkään!
-Olisin taipunut kenties, jos asiat olisivat ennallaan, mutta koska talo
-on nyt heidän omansa, niin koettakoot tulla ottamaan!
-
--- Totta siis on mitä huhu kertoo? Baudu sanoi hitaalla äänellään. --
-Kuulin puhuttavan ja tulin tiedustelemaan.
-
--- Kahdeksankymmentä tuhatta frangia! Bourras toisti. -- Miksi ei
-satatuhatta! Summan suuruus varsinkin minua suututtaa. Luulevat
-kenties, että tarvitsen heidän rahojaan johonkin konnamaisuuteen...
-Mutta tuhat tulimmaista! Liikettäni en anna! En ikinä, kuuletteko!
-
-Denise uskalsi jälleen puuttua puheeseen sanoakseen hiljaa:
-
--- Yhdeksän vuoden kuluttua he saavat sen, sitten kun vuokrasopimus on
-lopussa.
-
-Setänsä läsnäolosta huolimatta hän rukoili hartaasti ukkoa suostumaan.
-Nyt ei enää auttanut ponnistaa vastaan. Täytyi väistää väkevämpää.
-Sulaa hulluutta oli työntää luotaan sellainen rikkaus. Mutta vanhus
-pysyi itsepintaisesti kiellossaan. Yhdeksän vuoden kuluttua hän oli jo
-toivottavasti haudassaan, niin ettei hänen tarvinnut sitä nähdä.
-
--- Kuuletteko, herra Baudu, teidän veljentyttärennekin on heidän
-puolellaan. He ovat lähettäneet hänet minua lahjomaan... Noiden konnien
-puolella hän on, kunniani kautta!
-
-Setä, joka ei tähän mennessä ollut Deniseä huomaavinaankaan, nosti nyt
-päänsä jurosti niinkuin aina, kun hän liikkeensä ovelta oli nähnyt
-veljentyttären menevän ohi. Mutta sitten hän kääntyi hitaasti häneen
-päin ja katsoi häneen. Hänen paksut huulensa vapisivat.
-
--- Tiedän sen, hän vastasi hiljaa.
-
-Ja hän katsoi yhä Deniseen. Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin, kun
-näki setänsä kasvot huolista murtuneina. Baudu puolestaan tunsi
-pistoksen sydämessään, kun ajatteli, ettei ollut auttanut nuorta
-sukulaistaan hänen kurjuutensa päivinä. Nähdessään sitten Pépén
-nukkuvan tuolilla äänekkäästä keskustelusta huolimatta hän heltyi
-lopullisesti.
-
--- Denise, hän sanoi yksinkertaisesti, -- tule huomenna pienokaisen
-kanssa meidän luoksemme syömään päivällistä... Vaimoni ja Geneviève
-ovat pyytäneet, että kutsuisin sinut, jos tapaisin.
-
-Denise lensi punaiseksi ja suuteli setäänsä. Baudun lähtiessä Bourras,
-sovinnosta hyvillään, huusi hänelle ovelta:
-
--- Houkuttele sinä tyttöä oikealle tolalle; hänessä on paljon hyvää!...
-Mitä minuun tulee, niin joutaa talo aikanaan luhistua. Kyllä he minut
-löytävät raunioista.
-
--- Talomme luhistuvat jo, naapuri, Baudu vastasi synkästi. -- Ja me
-hukumme kaikki.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Koko kaupunginosa puhui suuresta liikeväylästä Dix-Décembrenkadusta,
-jota ruvettiin puhkaisemaan uudelta oopperalta pörssiaukiolle.
-Pakkoluovutusvaliokunta oli jo julistanut päätöksensä ja purkamistyöt
-oli aloitettu. Avattavan kulkuväylän toisesta päästä revittiin
-Ludviginkadun yksityisrakennukset, toisesta vanhan Vaudeville-teatterin
-ohuet seinät. Rautakanget tekivät työtään, ja pauke alkoi jo kuulua
-Michodièren- ja Choiseulinkadulle, joiden asukkaat surkuttelivat
-revittäviksi tuomittujen talojen kohtaloa. Tuskin oli kaksi viikkoakaan
-kulunut, kun uusi katu oli jo puhkaissut niiden läpi laajan halkeaman
-täynnä aurinkoa ja liikettä.
-
-Mutta vielä suurempaa huomiota herättivät kaupunginosassa Naisten
-Aarreaitassa alkaneet laajentamistyöt. Puhuttiin suunnattomasta
-suurentamisesta, jättiläismäisestä tavaratalosta, jolla olisi kolme
-julkisivua, Michodièren-, Neuve-Saint-Augustinin- ja Monsignynkadulle
-päin. Mouret kuului tehneen Kiinteistöpankin johtajan paroni Hartmannin
-kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän sai haltuunsa suurimman osan siitä
-neliömäisestä alueesta, joka kolmelta puolelta oli edellämainittujen
-katujen rajoittama; alueen neljännelle rajalle, vastaisen
-Dix-Décembrenkadun varrelle, paroni aikoi rakentaa hotellin, joka
-muhkeudessa vetäisi vertoja Grand-Hotellille. Joka taholla Aarreaitta
-lunasti vuokrasopimukset; puodit suljettiin, asukkaat muuttivat pois,
-ja tyhjissä taloissa vilisi joukoittain työmiehiä, jotka korjasivat
-sisustusta uuden tarkoituksen mukaiseksi ja häärivät alituisessa
-pölyssä. Keskellä tätä yleistä myllerrystä Bourras'n ahdas hökkeli
-yksin pysyi entisellään vähääkään väistymättä halkeamastaan korkeiden
-seinien välissä.
-
-Kun Denise seuraavana päivänä meni Pépén kanssa setä Baudun luo, sulki
-kadun pitkä jono tiilikuormia, joita purettiin Duvillard'in talon
-edessä. Liikkeensä ovelta setä katseli niitä synkän näköisenä. Sitä
-myöten kuin Naisten Aarreaitta paisui, Elbeufin vanha liike tuntui
-kutistumistaan kutistuvan. Nuoren tytön silmissä liikkeen ikkunat
-näyttivät entistään mustemmilta ja ahtaammilta, ikäänkuin eivät olisi
-päässeet hengittämään talon vankilamaisesti painavan välikerroksen
-alla. Vanha vihreä kilpi oli haalistunut kosteudesta entisestäänkin, ja
-koko ikäloppu julkisivu oli surkastuneen, harmaantuneen ja kuin
-laihtuneen näköinen.
-
--- Siinäpä olette, sanoi Baudu. -- Varokaa, etteivät aja päällenne.
-
-Kaupassa sama ahdistava tunne valtasi Denisen. Sekin oli synkistynyt,
-vaipunut toivottomuuden uneen. Nurkat olivat tyhjyyttä ja varjoa
-täynnä, kaapit ja pöydät tomun peitossa. Verkapakoista, joita kukaan ei
-enää liikuttanut, lähti kellarimainen haju. Kassan luona rouva Baudu ja
-Geneviève istuivat liikkumattomina ja ääneti niinkuin yksinäisessä
-paikassa, jossa ei tarvitse pelätä kenenkään häiritsevän. Äiti päärmäsi
-pyyheliinoja, tytär, kädet hervottomina riippuen, katseli tyhjyyttä
-ympärillään.
-
--- Iltaa, täti, sanoi Denise. -- Olen hyvin iloinen, että saan tavata
-teidät jälleen, ja jos olen tuottanut teille mielipahaa, niin pyydän
-teiltä anteeksi.
-
-Rouva Baudu suuteli häntä liikuttuneena.
-
--- Lapsi raukka, vastasi hän, -- jos minulla ei muuta surua olisi, niin
-ei tosiaankaan olisi valittamisen syytä.
-
--- Iltaa, serkku kulta, jatkoi Denise suudellen Genevièveä poskelle.
-
-Tämä säpsähti kuin unesta heräten. Hän vastasi suutelemalla vuorostaan
-Deniseä tietämättä mitä sanoa. Sitten he tervehtivät Pépétä, joka
-ojensi pienen kätensä. Sovinto oli tehty.
-
--- Kas niin, kello on kuusi. Mennään nyt syömään, sanoi Baudu. -- Miksi
-Jean ei ole mukana?
-
--- Hänen piti tulla, sopersi Denise hämillään. -- Tänä aamuna tapasin
-hänet, ja hän lupasi nimenomaan tulla... Ei häntä pidä odottaa,
-varmaankaan hänen mestarinsa ei ole laskenut häntä.
-
-Hän arvasi, että Jeanilla olisi taas jotakin outoa kerrottavaa, ja
-koetti jo edeltäpäin puolustella häntä.
-
--- Siinä tapauksessa asettukaamme pöytään, toisti setä.
-
-Sitten kääntyen puodin synkkää takaosaa kohti Baudu sanoi:
-
--- Colomban, te voitte tulla syömään meidän kanssamme yhtaikaa. Ei kai
-ketään tule?
-
-Denise ei ollut tullessaan huomannut Colombania. Täti selitti hänelle,
-että toinen palvelija ja neiti oli täytynyt lähettää pois. Asiat olivat
-niin huonolla kannalla, että Colombanissa oli tarpeeksi, ja hänkin sai
-venyä tuntikausia kädet ristissä ja nukkua silmät auki.
-
-Ruokasalissa paloi kaasu, vaikka kesäpäivät olivat pisimmillään.
-Deniseä puistatti sisään astuessa seinistä lähtevä viileys. Pyöreä
-pöytä oli entisellään, vahakankaan peittämä, katettu niinkuin ennenkin,
-entisellään oli myöskin avonaisen ikkunan takana löyhkäävä, pimeä
-sisäpiha. Kaikki näytti Denisestä vain vielä surkeammalta, kuin
-kyynelten sumentamalta.
-
--- Isä, Geneviève sanoi ujostellen Deniseä, -- sallitteko että suljen
-ikkunan? Pihasta tulee niin paha haju.
-
-Baudu, joka ei ollut huomannut mitään, näytti hämmästyneeltä.
-
--- Sulje vain, jos haluat, hän vastasi vihdoin, -- mutta silloin meiltä
-loppuu ilma.
-
-Ja tukahduttavaksi ilma kävikin. Oli perhepäivällinen, sangen
-yksinkertainen. Kun liemi oli syöty ja palvelijatar tarjosi liemilihan,
-ei setä enää voinut olla puhumatta vastapäisistä asujista. Hän osoitti
-aluksi suurta suvaitsevaisuutta. Hän ei tahtonut tyrkyttää
-veljentyttärelleen omaa mielipidettään.
-
--- Hyvä Jumala, hän sanoi, -- minä en estä sinua kannattamasta noita
-ulkokullattuja taloja... Jokaisella on oma makunsa, tyttäreni... Koska
-et näytä olevan milläsikään siitä, että he ovat hävyttömästi ajaneet
-sinut kadulle, niin sinulla kai on siihen omat syysi. Ja, näetkö,
-vaikka palaisitkin, en minä sinulle suuttuisi ... en ollenkaan. Eikö
-niin, ei kukaan meillä suuttuisi häneen?
-
--- Ei tietysti, kuiskasi rouva Baudu.
-
-Denise esitti vakavasti syynsä niinkuin Robineaunkin luona. Kauppaliike
-kehittyi johdonmukaisesti siihen suuntaan; vaatimukset olivat
-sellaiset, ja suurenmoisia uudet yritykset olivatkin puhumattakaan
-siitä, että yleisön kasvava varallisuus synnytti uusia tarpeita. Baudu
-kuunteli silmät pyöreinä nähtävästi vaivaten järkeään ymmärtääkseen.
-Mutta kun Denise oli lopettanut, hän pudisti päätään.
-
--- Tyhjiä loruja kaikki. Kauppa on kauppaa, ja siitä ei pääse
-mihinkään... Onnistukoot vain, ja täytyyhän minun myöntää, että he
-onnistuvat, mutta pitemmälle en anna periksi. Minä luulin, että he
-taittaisivat niskansa; muistat kai sinäkin kuinka odotin ja koetin
-malttaa mieltäni? Mutta niin ei käynytkään. Rosvot ne nykyään näyttävät
-rikastuvan, kun sitä vastoin kunnon ihmiset saavat nuolla näppejään...
-Niin pitkälle on jouduttu, ja täytyyhän minun väistää väkevämpää. Ja
-väistynhän minä, hyvä Jumala, väistynhän minä.
-
-Vähitellen viha pääsi hänessä valloilleen. Hän nosti äkkiä haarukkansa
-ilmaan huutaen:
-
--- Mutta Vanha Elbeuf ei rupea koskaan mokomaa esimerkkiä noudattamaan!
-Kuuletko, sen minä olen sanonut Bourras'llekin, kun hän alkoi töhriä
-seiniään, että minua oikein hävetti vihamiehen matkiminen.
-
--- No, syöhän nyt, keskeytti rouva Baudu levottomana, kun näki miehensä
-kiivastuvan.
-
--- Älähän hätäile, Baudu sanoi. -- Tahdon vain ilmoittaa veljeni
-tyttärelle oman kantani... Kuulehan, lapseni, olen niinkuin tuo karahvi
-tuossa, paikaltani en hievahda. Onnistukoot vain! Omaksi häpeäkseen
-olkoon! Minä vain panen vastalauseeni, siinä kaikki.
-
-Palvelijatar toi nyt pöytään pienen vasikanpaistin. Vapisevin käsin
-Baudu ryhtyi leikkaamaan sitä, mutta hänen ennen niin tarkka silmänsä
-petti, eikä hän osannutkaan enää yhtä täsmällisesti jakaa osia tasan.
-Hänen tappionsa oli riistänyt häneltä järkähtämättömän varmuuden, joka
-syntyy arvossapidetyn liikkeenisännän asemasta. Pépé oli pelästynyt
-setänsä kovaa ääntä, ja häntä oli täytynyt rauhoittaa antamalla hänelle
-heti jälkiruokaa, sokerileivoksia, joita oli nyt hänen lautasensa
-vieressä. Setä koetti hillitä itseään ja puhua muusta. Hetkeksi hän
-eksyi keskustelemaan purkamistöistä. Dix-Décembrenkadun hän myönsi
-mukavaksi; varmaankin kaupunginosan kauppa vilkastuisi sen avaamisesta.
-Mutta kun hän oli päässyt kauppaan, niin Naisten Aarreaitta johtui
-hänelle uudestaan mieleen. Alkoipa hän mistä aineesta tahansa, niin
-aina hän takertui siihen lopuksi. Se oli käynyt päähänpiintymäksi.
-Tässä tukehtui rappauspölyyn. Eikä voinut päästä myymään metriäkään,
-kun rakennusainekuormat lakkaamatta täyttivät kadun. Ja naurettavaa
-tuollainen suurentamiskiihko oli. Johan asiakkaat eksyivät sellaiseen
-laitokseen. Miksi siihen ei liitetty vielä kauppahallejakin! Ja
-vaimonsa rukoilevista katseista huolimatta, omista ponnistuksistaan
-huolimatta, hän siirtyi rakennustöistä arvostelemaan tavaratalon
-raha-asioita. Eikö ollut käsittämätöntä, että vähemmässä kuin neljässä
-vuodessa heidän liikepääomansa oli kasvanut viisinkertaiseksi. Heidän
-vuotuinen vaihtonsa, joka ennen oli noussut kahdeksaan miljoonaan, oli
-nyt viimeisen varastontarkastuksen jälkeen havaittu neljäksikymmeneksi
-miljoonaksi. Mieletöntä se oli, sanalla sanoen, eikä hän sellaista
-vastaan enää voinut taistella. Yhä se vain paisui. Nyt siinä oli jo
-tuhat kauppa-apulaista ja kaksikymmentäkahdeksan eri osastoa. Osastojen
-paljous varsinkin suututti häntä. Olihan muutamia osastoja jaettu
-kahtia, mutta oli aivan uusiakin; oli esimerkiksi perustettu
-huonekaluosasto ja vieläpä korutavaraosastokin. Se oli naurettavaa,
-korutavaraosasto! Nuo ihmiset eivät todellakaan hävenneet. Ei
-aikaakaan, niin vielä he ottavat kalojakin kaupitellakseen. Ja vaikka
-hän oli yhä pitävinään Denisen mielipiteitä kunniassa, hän rupesi
-tyrkyttämään hänelle omiaan.
-
--- Totta puhuaksemme, et kai sinä voi heitä puolustaa? Mitä sanoisit,
-jos sinulle kerrottaisiin, että minä olisin perustanut verkakauppaani
-kattilaosaston? Hulluksi kai sinä minua sanoisit... Tunnusta nyt edes,
-ettet kunnioita heitä.
-
-Denise hymyili ujosti vastaukseksi ymmärtäen, ettei perusteluista ollut
-apua.
-
--- No niin, olet siis heidän puolellaan, päätteli Baudu. --
-Ei auta puhua siitä enää, sillä tarpeetonta on, että suutumme taas
-heidän tähtensä. Joko heidän vielä pitäisi päästä rikkomaan
-sukulaissopummekin. Se nyt vasta olisi! Palaa vain heidän luokseen,
-jos haluat, mutta kiellän sinua toiste halkaisemasta korviani
-turhanpäiväisillä jutuillasi.
-
-Syntyi äänettömyys. Ukon kiivaus hehkui vielä näennäisen maltillisuuden
-alta. Kun kuumuus kaasuliekin lämmittämässä ahtaassa huoneessa oli
-käynyt sietämättömäksi, oli ikkuna täytynyt avata uudelleen, ja pihalta
-kohoava pahanhajuinen kosteus laskeutui pöytään. Tarjottiin paistettuja
-perunoita. Niitä syötiin sanaakaan sanomatta.
-
--- Kuulehan, kysypä noilta tuossa, Baudu sanoi osoittaen veitsellään
-Colombania ja Genevièveä, -- niin saat kuulla, ovatko he Naisten
-Aarreaittaan ihastuneita.
-
-Vieretysten tavallisella paikallaan, jossa he olivat istuneet
-kaksitoista vuotta säännöllisesti yhdessä kaksi kertaa päivässä,
-Colomban ja Geneviève söivät verkalleen. He eivät olleet aterian
-kestäessä sanoneet sanaakaan. Colomban tuntui liioitellen kasvojensa
-suopeaa ilmettä kätkevän raukeiden silmäluomiensa taa intohimoisen
-rakkautensa kalvavan tulen, kun sitä vastoin Geneviève, pää vielä
-syvemmälle painuneena liian raskaiden hiuksiensa painosta, tuijotti
-välinpitämättömästi salaisen tuskansa herpaisemana.
-
--- Tämä vuosi, näet, ei ole ollut kaupallemme eduksi, selitteli setä.
--- On täytynyt vieläkin siirtää häitä. Kysyhän nyt, ilman aikojasi
-vain, mitä he sinun ystävistäsi ajattelevat.
-
-Setänsä tahtoa totellakseen Denise kysyi niinkuin käskettiin.
-
--- En voi sanoa, että rakastaisin heitä, serkkuni, Geneviève vastasi.
--- Mutta älkää siitä olko millännekään. Eivät kaikki sentään heitä
-vihaa.
-
-Tätä sanoessaan hän katsoi Colombaniin, joka pyöritteli leipäpalasta.
-Kun Colomban huomasi morsiamensa katseen, hän koetti kiivastua.
-
--- Kehno kauppa kerrassaan! morkkasi hän. -- Kaikki toinen toistaan
-häijympiä!... Sanalla sanoen, talo, joka turmelee kaupunginosaa kuin
-rutto.
-
--- Siinä sen kuulitte! huusi Baudu ihastuneena. -- Eivät he ainakaan
-häntä viekoittele puolelleen!... Olen aina sanonut, että sinä ole
-viimeisiä, poikaseni. Sinun kaltaisiasi ei enää kasvateta.
-
-Mutta Genevièven ankara ja tuskainen katse ei hellittänyt. Armottomasti
-se tunkeutui aina nuoren miehen sydämeen asti pakottaen hänet keksimään
-yhä katkerampia herjoja. Rouva Baudu katsoi toisesta toiseen
-levottomana ja ääneti kuin uutta onnettomuutta vainuten. Jo jonkin
-aikaa hän oli pelännyt tyttärensä alakuloisuutta. Hän tunsi lapsensa
-menehtyvän.
-
--- Kaupassa ei ole ketään, hän sanoi lopettaakseen tuskallisen
-kohtauksen. -- Menkääpä katsomaan, Colomban, liikkuiko siellä joku?
-
-Ateria oli lopussa ja noustiin pöydästä. Baudu ja Colomban menivät
-neuvottelemaan välittäjän kanssa, joka oli tullut tilauksia varten.
-Rouva Baudu vei Pépén muassaan näyttääkseen hänelle kuvia.
-Palvelustyttö oli korjannut nopeasti ruoat pöydästä, ja Denise oli
-unohtunut ikkunan ääreen, missä hän katseli pienen pihan liikettä, kun
-hän kääntyessään huomasi Genevièven istuvan vielä pöydässä ja
-tuijottavan pyyhkimisestä kosteaan vahakankaaseen.
-
--- Te olette pahoillanne, serkku? Denise kysyi häneltä.
-
-Tyttö ei vastannut mitään, tutki vain itsepintaisesti katseellaan
-vahavaatteen taitetta, ikäänkuin hänen olisi ollut mahdotonta
-riistäytyä ajatuksistaan irti. Sitten hän vaivoin päätään kohottaen
-katsoi Deniseen, joka osanottavaisesti kumartui hänen puoleensa. Muut
-olivat nousseet pöydästä. Mitä hänkään tässä enää istui. Ja äkkiä hän
-puhkesi nyyhkytyksiin, painoi päänsä pöydän reunaa vastaan ja itki
-niin, että hiha kastui kyynelistä.
-
--- Hyvä Jumala, mikä teitä vaivaa? Denise huudahti hämmästyneenä. --
-Tahdotteko, että haen apua.
-
-Mutta Geneviève tarttui hermostuneesti hänen käsivarteensa ja pidätti
-häntä sammaltaen:
-
--- En, en! Jääkää tänne... Oi, äiti ei tiedä mitään. En minä teistä
-välitä, mutta muut eivät saa nähdä, muut eivät saa!... Vastoin tahtoani
-se tuli, vannon sen teille. Siksi kai, että luulin olevani yksin...
-Odottakaa, nyt minun on jo parempi olla, en itke enää.
-
-Mutta yhä uudelleen hänen hentoa ruumistaan puistatti ja vavahdutti
-tukahdutettu itku. Hänen liikauttaessaan pöytään nojaavien käsivarsien
-varassa olevaa päätään hiusneula pääsi irti ja hänen tukkansa aukeni
-raskaasta solmustaan valuen alas hänen hartioilleen ja verhoten hänet
-mustiin aaltoihinsa. Hiljaa, jotteivät muut kuulisi, Denise koetti
-hoitaa häntä. Avatessaan hänen vaatteitaan tehdäkseen hänen olonsa
-helpommaksi hän huomasi säälien, kuinka laihaksi tyttö oli käynyt,
-kuinka povi oli hintelä kuin lapsella ja koko ruumis kuihtunut. Denise
-kokosi käsiinsä komeat hiukset, jotka tuntuivat imeneen itseensä
-kaiken, mikä tuossa ruumiissa vielä oli elinvoimaista; sitten hän sitoi
-ne lujasti kokoon.
-
--- Kiitos, te olette hyvä, sanoi Geneviève. -- Taidan näyttää teistä
-kovin huonolta. Olin kyllä verevämpi, mutta kaikki on kadonnut...
-Pankaa kiinni puseroni, jottei äiti pääse näkemään olkapäitäni. Teen
-parhaani kätkeäkseni ne häneltä... Hyvä Jumala, en minä voi hyvin, en
-voi hyvin.
-
-Mutta kumminkin hän alkoi rauhoittua. Uupumuksesta heikkona hän jäi
-istumaan tuolilleen katsoen kauan serkkuaan. Vähän aikaa vaiti oltuaan
-hän kysyi:
-
--- Sanokaa minulle totuus. Hän kai rakastaa häntä?
-
-Denise tunsi punastuvansa. Hän kyllä tajusi, että Geneviève tarkoitti
-Colombania ja Claraa, mutta ei ollut ymmärtävinään.
-
--- Kuka rakastaa?
-
-Geneviève pudisti päätään epäilevän näköisenä.
-
--- Älkää valehdelko, pyydän teitä. Tekisitte minulle suuren
-palveluksen, jos sanoisitte, mitä minun tulee uskoa... Te tiedätte sen.
-Olette ollut naisen toverina ja olen nähnyt Colombanin ajavan teitä
-takaa kuiskatakseen teille jotakin. Hän antoi teidän toimitettavaksenne
-asioita tuolle kurjalle, eikö niin?... Oi, armahtakaa, sanokaa minulle
-totuus. Vannon teille, että hyvää se vain minulle tekisi.
-
-Denise ei ollut koskaan ollut tällaisessa ahdingossa. Hän laski
-katseensa maahan häveten serkkua, joka äänettömänä tutki häntä ja joka
-tuntui arvaavan kaikki. Kuitenkaan hän ei tahtonut kertoa totuutta.
-
--- Mutta teitä hän rakastaa. Geneviève teki epätoivoisen liikkeen.
-
--- Hyvä on. Te ette siis tahdo kertoa... Ja se on sitä paitsi minulle
-yhdentekevää. Olenhan nähnyt. Colomban on alati katukäytävällä
-katselemassa häntä. Ja nainen ikkunassa nauraa kuin mieletön...
-Varmaankin he tapaavat toisiaan jossain.
-
--- Eivät tapaa, eivät toden totta, vannon sen teille! huudahti Denise
-unohtaen kaiken varovaisuuden, kun huomasi voivansa suoda onnettomalle
-vähäisen lohdutuksen.
-
-Geneviève hengitti syvään vetäen suunsa hymyyn. Sitten hän toipilaan
-heikolla äänellä sanoi:
-
--- Tahtoisin lasin vettä... Anteeksi, että vaivaan. Lasit ovat
-astiakaapissa.
-
-Kun Denise oli tuonut hänelle vesikarahvin, hän tyhjensi yhdellä
-siemauksella suuren lasin. Hän työnsi pois Denisen, joka pelkäsi hänen
-juovan liiaksi.
-
--- Älkää, hän sanoi. -- Antakaa minun olla. Minua janottaa aina.
-Yölläkin minä nousen juomaan.
-
-Hetkeksi hän vaikeni. Sitten hän jatkoi hiljaa:
-
--- Tiedättekö, kymmenen vuotta olen ajatellut tätä avioliittoa ja olen
-niin tottunut siihen, etten enää käsitä, että toisin voisi olla. En
-ollut vielä aikaihminenkään, kun Colomban jo esiintyi sulhasenani...
-Enkä enää muista, miten asiat ovat kehittyneet. Olemme aina olleet
-yhdessä, kodin ahtaassa piirissä viettäneet tasaista, yksitoikkoista
-elämää, jossa ei mikään ole kääntänyt ajatuksiamme toisaanne, ja siitä
-syystä olen kai lopuksi alkanut luulla häntä miehekseni ennen aikojaan.
-En liioin tiennyt, rakastinko häntä, olin vain hänen vaimonsa, siinä
-kaikki. Ja nyt hän tahtoo erota minusta seuratakseen toista. Oi hyvä
-Jumala! Sydämeni särkyy. Näettekö, en tiennyt tällaista tuskaa
-olevankaan. Rintaan koskee ja päähän ja joka paikkaan. Kuolen siitä.
-
-Kyyneleet kohosivat uudestaan hänen silmiinsä, ja Denise, joka myös
-tunsi silmiensä kostuvan säälistä, sanoi:
-
--- Aavistaako täti mitään?
-
--- Kyllä luulen äidin aavistavan... Mutta isällä on liian paljon
-huolta. Hän ei tiedä mitä tuskaa hän tuottaa minulle viivyttämällä
-häitä... Äiti kyselee minulta. Hän on levoton, kun näkee minun
-heikkenevän. Hänen oma terveytensä ei ole koskaan ollut erittäin hyvä,
-ja hän on usein sanonut minulle: Lapsi parka, heikkoutesi olet perinyt
-minulta. Kaupassa terveys ei juuri parane. Mutta hänestäkin taidan
-laihtua liiaksi... Katsokaapa käsivarsiani, se on surkeata.
-
-Vapisevalla kädellä hän oli tarttunut uudestaan karahviin. Denise
-koetti estää häntä juomasta.
-
--- Älkää, sanoi Geneviève, -- janottaa kovin... Antakaa minun olla.
-
-Baudun ääni kuului toisesta huoneesta. Totellen sydämensä käskyä Denise
-heittäytyi polvilleen ja syleili Genevièveä siskon tavoin. Hän suuteli
-häntä vakuuttaen, että kaikki tulee käymään hyvin, että serkku viettää
-vielä häitään Colombanin kanssa ja tulee terveeksi ja onnelliseksi.
-Samassa setä kuului kutsuvan:
-
--- Jean on täällä. Tulehan Denise!
-
-Denise nousi. Jean oli todellakin siellä. Hän oli tullut päivällisille,
-ja kun hänelle sanottiin, että kello oli jo kahdeksan, hän jäi
-hämmästyneenä seisomaan, suu auki. Mahdotonta se oli, hän tuli suoraan
-isäntänsä luota. Hänestä tehtiin pilkkaa. Vincennes'in metsän kautta
-hän oli kiertänyt, koska oli niin kauan viipynyt matkalla. Mutta kun
-Jean pääsi lähelle siskoaan, hän kuiskasi hiljaa tämän korvaan:
-
--- Olin saattamassa pikku pesijätärtä, jonka täytyi viedä pesemänsä
-vaatteet kotiin... Ajurin vaunut odottavat portilla ja minun on
-maksettava tunnin matkasta. Anna minulle viisi frangia.
-
-Saatuaan rahat hän pistäytyi kadulle maksamaan ja palasi sitten syömään
-päivällistä, sillä rouva Baudu ei päästänyt häntä nälkäisenä. Pitihän
-hänen saada edes vähän lientä. Geneviève oli palannut jälleen muiden
-seuraan ja istui äänettömänä ja huomiota herättämättä kuten aina. Ilta
-kului ikävästi ja hitaasti. Hiljaisuuden keskeytti vain sedän askelten
-kaiku hänen kävellessään edestakaisin tyhjän myymälänsä päästä toiseen.
-Yksi ainoa kaasuliekki paloi, ja matala katto heitti mustat varjonsa
-huoneeseen.
-
-Kuukausia kului. Denise kävi melkein joka ilta katsomassa Genevièveä.
-Mutta Baudun koti muuttui yhä synkemmäksi. Rakennuspuuhat kadun
-toisella puolen olivat perheelle alituisena kiusana muistuttaen heitä
-heidän omasta onnettomuudestaan. Silloinkin kun toivo hetkeksi elpyi,
-kun odottamaton ilo kohtasi heitä, niin tiilikuorman ryske, kivivasaran
-kalkutus, jopa muurarien äänekäs puhekin riitti pilaamaan sen heiltä.
-Kaupunginosa kokonaisuudessaan kärsi siitä. Rakennuspaikkaa ympäröivän
-lauta-aidan takaa kantautui kuumeentapaisen työn melske. Vaikka
-arkkitehti kyllä koetti saavuttaa tarkoitusperänsä käyttämällä entisiä
-rakennuksia, niin hänen täytyi joka puolelta puhkaista seiniä,
-korjailla ja sovitella. Keskelle, entisten sisäpihojen paikalle, hän
-rakensi keskushallin, joka laajuudeltaan oli kuin kirkko ja josta
-pääovi johti Neuve-Saint-Augustininkadulle päin aueten keskellä
-julkisivua. Kellarikerrosten rakentamisessa oli suuria vaikeuksia,
-sillä viemäriputket olivat alituisena vastuksena, ja usein täytyi
-puhkaista maakerroksia, jotka olivat täynnä ihmisluita. Kaivon
-poraaminen herätti suurta huomiota ympäristössä. Se tehtiin sata metriä
-syväksi, ja se pulppusi viisisataa litraa vettä minuutissa. Nyt
-nousivat jo ensimmäisen kerroksen seinät. Koko alue oli
-rakennustelineiden ja rakennusainekasojen piirittämä. Lakkaamatta
-kuului kiviä nostavien vintturien vinguntaa, rautakiskojen kalsketta ja
-työväen rähinää vasaroiden ja rautakankien säestämänä. Mutta kaikkein
-ylinnä kaikuivat höyrykoneiden kimeät vihellykset ja korvia särkevä
-jyske, sillä höyryä käytettiin joka paikassa voimana. Jos vähänkin kävi
-tuuli, rappauksen pöly kohosi paksuna pilvenä ilmaan laskeutuakseen
-läheisten talojen katoille kuin lumi. Baudun perhe näki epätoivoissaan
-pölyn tunkeutuvan joka paikkaan, vankimpienkin laudoituksien läpi,
-likaavan kaupan kankaat ja laskeutuvan huonekaluille, jopa vuoteisiin.
-Ja ajatus, että heidän täytyi vasten tahtoaan hengittää sitä
-keuhkoihinsa ja että se oli lopuksi heidät tappava, myrkytti heidän
-elämänsä.
-
-Mutta vielä ei kaikki ollut pahimmillaan. Syyskuussa arkkitehti, joka
-pelkäsi myöhästyvänsä, päätti teettää töitä yölläkin. Voimakkaita
-sähkölamppuja pystytettiin rakennusalueelle, ja nyt ei hälinästä enää
-loppua tullutkaan. Työryhmät vuorottelivat, vasarat eivät lakanneet
-takomasta eivätkä koneet viheltämästä, ja kalkkipilvet sirottivat
-taukoamatta valkeaa luntansa naapuritaloihin. Onneton Baudun perhe ei
-saanut enää unta silmiinsä. Kiusaantuneina he makuuhuoneessaan
-kuuntelivat seiniä tärisyttävää jyskettä, ja milloin väsymys painoi
-heidän silmänsä umpeen, niin heti samat äänet ahdistivat heitä
-painajaisina. Kun he sitten rauhoittuakseen nousivat vuoteistaan ja
-menivät avojaloin nostamaan uudinta, heitä pelästytti Naisten
-Aarreaitan pimeässä säihkyvä hirviö. Se näytti heistä hehkuvalta
-pajalta, jossa taottiin heille häviötä. Keskellä puolitekoisia,
-laajojen aukkojen lävistämiä seiniä levittelivät sähkölamput sinistä,
-silmiä sokaisevaa valoaan. Kello kuului lyövän kaksi, sitten kolme,
-sitten neljä. Mutta talojen asukkaiden taistellessa unensa puolesta
-rakennuspaikka suunnattomaksi kasvaneena ja oudonmuotoiseksi
-muuttuneena keinotekoisessa kuutamossa vilisi rähisevien työmiehien
-mustia varjoja, jotka kiemurrellen kuvastuivat uusien seinien räikeän
-valkoista taustaa vasten.
-
-Setä Baudu oli ollut oikeassa, lähikatujen pikkukauppa oli saanut
-kuolettavan iskun. Joka kerta kun Naisten Aarreaitta perusti uuden
-osaston, seurasi siitä jonkin naapuriston erikoisliikkeen häviö. Yhä
-kauemmas ulottui sen vaikutus. Vanhimmatkin liikkeet horjuivat. Neiti
-Tatin, Choiseulin kauppakujan valkotavarakauppias, oli tehnyt
-vararikon. Quinette, käsinekauppias, jaksoi tuskin puolta vuottakaan
-pysyä pystyssä. Vanpouillen turkkuriliikkeen täytyi vuokrata pois osa
-myymälästään. Ja Bédorén ja sisaren trikootavarakaupan pystyssä
-pysyminen johtui siitä, että heillä yhä vielä riitti säästöjä. Uudet
-vararikot seurasivat niitä, joita jo kauan oli odotettu ja ennustettu.
-Aarreaitan korutavaraosasto uhkasi nujertaa Saint-Rochin-kadun varrella
-olevan Deslignières'in omistaman lelukaupan, ja sen huonekaluosasto
-kaatoi Piot & Rivoiren liikkeen, jonka myymälät uinuivat Saint-Annen
-varjoisassa kauppakujassa. Pelättiin melkein, että lelukauppias, joka
-oli paksu ja kiivas mies, saisi halvauksen, niin silmittömästi hän
-suuttui nähdessään Aarreaitan ilmoittavan kukkaroita kolmenkymmenen
-prosentin alennuksella. Huonekalukauppiaat, jotka olivat hiljaisempia
-luonteeltaan, olivat pilkkaavinaan kilpailijoitaan. Oliko nyt
-verkasaksoista pöytien ja kaappien myyjiksi! Mutta ostajat eivät
-välittäneet siitä, vaan käänsivät heille selkänsä, ja Aarreaitan uusi
-osasto saavutti suuren menestyksen. Ei auttanut taistella; täytyi
-väistyä selkä kumarassa. Kohta kai muutkin seurasivat. Mikä liike olisi
-voinut pystyssä pysyä. Naisten Aarreaitta korjaisi kohta koko
-kaupunginosan kattonsa alle.
-
-Aamuin ja illoin, Aarreaitan tuhansien virkailijoiden tullessa
-ja mennessä, ihmiset jäivät katselemaan Gaillonin aukiolla
-liikkuvaa pitkää ihmisjonoa, niinkuin rykmentin marssimista
-katsotaan, ja liikkeenomistajat ajattelivat ovellaan ainoata
-kauppa-apulaistaan, jonka vaivoin elättivät. Suuren tavaratalon
-viimeisen varastontarkastuksen tulos, tuo neljäänkymmeneen miljoonaan
-nouseva luku, oli saanut koko naapuriston kuohuksiin. Uutinen
-kiersi talosta taloon herättäen kaikkialla hämmennystä ja vihaa.
-Neljäkymmentä miljoonaa! Käsittämätöntä! Epäilemättä voitto ei voinut
-nousta korkeammalle kuin neljään prosenttiin kuluihin ja talon
-huokeahintaisuusjärjestelmään katsoen. Mutta kuudentoistatuhannen
-frangin voitto oli jo suuri summa, ja saattoihan tyytyä neljään
-prosenttiin, kun sellaiset liikepääomat olivat kysymyksessä.
-Kerrottiin, että Mouret'n alkuperäinen liikepääoma, hänen ensimmäiset
-viisisataatuhatta frangiaan, johon vuosittain oli lisätty voitto
-kokonaisuudessaan ja joka nyt oli kasvanut neljäksi miljoonaksi, oli
-kymmenen kertaa muutettu tavaroiksi. Kun Robineau teki Denisen kuullen
-näitä laskelmia aterian jälkeen, hän vaipui kauaksi aikaa mietteisiin
-tuijottaen tyhjään lautaseensa. Oikeassa Denise oli ollut; liikepääoman
-yhtämittaisesta uudistamisesta uuden kaupan voittamaton väkevyys
-johtui. Bourras yksin kieltäytyi näkemästä ja ymmärtämästä, seisoi vain
-typeryydessään järkähtämättömänä kuin maantiepylväs. Rosvoja ne olivat,
-siinä kaikki, ja silmänkääntäjiä! Kuuseen kurkottivat lopuksi katajaan
-kapsahtaakseen.
-
-Baudun kauppahuone, vaikka se ei missään suhteessa tahtonut luopua
-vanhoista kauppatavoistaan, koetti kestää kilpailun. Kun ostajat eivät
-enää tulleet kauppaan, heitä koetettiin lähestyä kaupanvälittäjien
-kautta. Pariisin aukion varrella asui eräs kaupanvälittäjä, joka oli
-tunnettu kaikissa Pariisin suurissa räätäliliikkeissä ja joka piti
-pienet verka- ja flanellikaupat pystyssä, kun ryhtyi niiden
-edustajaksi. Kaikki pyrkivät tietysti kilvan hänen suosioonsa, ja
-hänestä tuli mahtava herra. Baudu uskalsi kerran tinkiä hinnasta hänen
-kanssaan, ja heti tuo pikavihainen herra kääntyi Matignonin,
-Croix-des-Petits-Champs'in-kadun verkakauppiaan puoleen. Kaksi
-välittäjää, joiden kanssa Baudu sitten ryhtyi tekemisiin varasti
-häneltä, ja kolmas ei saanut aikaan mitään. Kuolema lähestyi hitaasti,
-yllätyksittä; vähitellen kauppa taukosi, ostajat katosivat yksitellen,
-ja saapui päivä, jolloin maksujen suorittaminen kävi ylivoimaiseksi.
-Tähän asti oli eletty vanhoilla säästöillä, nyt täytyi turvautua
-velanottoon. Joulukuussa Baudu pelästyneenä allekirjoittamiensa
-vekselien paljoudesta päätti tehdä suurimman uhrauksensa, myydä
-Rambouillet'n maatalon, jonka alituisiin korjauksiin hän oli pannut
-paljon rahaa ja josta hän ei ollut saanut rahtuakaan vuokraa,
-kun hän vihdoin oli suostunut ottamaan siihen vuokralaiset.
-Siten hänen elämänsä ainoa unelma särkyi, ja hänen sydämensä kärsi
-niinkuin rakkaan omaisen kuollessa. Hänen täytyi luovuttaa
-seitsemästäkymmenestätuhannesta frangista talo, joka hänelle itselleen
-oli maksanut yli kahdensadantuhannen. Sittenkin hän sai kiittää
-onneaan, että se ollenkaan meni kaupaksi, sillä ellei hänen naapurinsa
-Lhomme olisi halunnut laajentaa tiluksiaan, niin hän tuskin olisi
-saanut ostajaa. Mutta huonoudestaan huolimatta kauppa yllytti häntä
-jatkamaan kilpailua ja elvytti hänen toivoaan, että voitto kenties
-vieläkin oli saavutettavissa, jos tarkkaa järjestystä noudatettiin.
-
-Sinä päivänä, jolloin Baudu nosti rahat maatalostaan, Lhommen perhe oli
-suostunut syömään päivällistä hänen luonaan. Aurélie rouva saapui
-ensimmäisenä; mutta kassanhoitaja, joka oli viettänyt päivänsä
-soittamalla, myöhästyi, niin että täytyi odottaa, ja Albert ei tullut
-ollenkaan, vaikka oli luvannut. Ilta kului ikävästi. Baudut, jotka
-olivat tottuneet ahtaaseen ruokasaliinsa ja jotka eivät kaivanneet
-ilmaa, hermostuivat vieraiden huoneeseen tuomasta erilaisuudesta ja
-oudoksuivat Lhommen perheen hajanaisuutta ja sen eri jäsenten
-vapaudenharrastusta. Geneviève, jota Aurélie rouvan mahtavat tavat
-loukkasivat, ei koko iltana avannut suutaan, Colomban sitä vastoin
-katseli häntä ihaillen väristen hartaudesta, kun ajatteli, että Clara
-oli hänen käskyläisensä.
-
-Illalla ennen nukkumaan menoa Baudu käveli edestakaisin huoneessa rouva
-Baudun ollessa jo vuoteessa. Oli leuto ja kostea sää. Suljetuista
-ikkunoista ja tiheistä kaihtimista huolimatta huoneeseen kuului
-selvästi vastapäätä pärskyvien koneiden jyske.
-
--- Tiedätkö mitä ajattelen, Elisabeth? sanoi Baudu vihdoin, -- Lhomme
-perheineen ansaitsee paljon rahaa, mutta ansaitkoot vain, parempi
-meidän sittenkin on olla missä olemme. Onnistuvathan he, se on totta.
-Eikö vaimo sanonut ansainneensa lähes kaksikymmentätuhatta frangia tänä
-vuonna, niin että he saattoivat ostaa meiltä talomme. Yhdentekevää.
-Onhan minun täytynyt luopua talostani, mutta eihän minun ainakaan
-tarvitse paeta kotoa torvea toitottamaan sinun juostessasi omalle
-tahollesi hulluttelemaan... Usko pois, onnellisia he eivät ole.
-
-Hänen uhrauksensa oli vielä liian tuore, ja hän kantoi salaa vihaa
-noita ihmisiä vastaan, joille oli luovuttanut rahasta unelmansa. Kun
-hän kävellessään tuli vaimonsa vuoteen ääreen, hän liikahteli
-hermostuneesti ja puheli vilkkaasti kumartuen sitä kohti; jouduttuaan
-sitten ikkunan luo hän vaikeni hetkeksi kuunnellakseen rakennuspaikalta
-kohoavaa melskettä. Siitä hän sai taas aihetta palata entisiin
-syytöksiinsä ja valituksiinsa uutta aikaa vastaan. Ei sellaista ennen
-ollut, että kauppa-apulaisten tulot nousivat korkeammalle kuin
-itsenäisten kauppiaiden ja että liikkeenomistajien täytyi myydä
-kassanhoitajille omaisuutensa. Siksi kai koditkin särkyivät
-liitoksistaan. Perhe-elämästä tuskin enää kannatti puhuakaan, omassa
-ruokasalissa ei enää ruoka maistunut, syötiin ravintolassa ja asuttiin
-hotellissa. Lopuksi hän ennusti, että nuori Albert oli vielä hävittävä
-isänsä perinnön näyttelijättärien seurassa.
-
-Rouva Baudu kuunteli pää pieluksella leväten hänen puhettaan niin
-kalpeana, että hänen ihonsa tuskin erosi palttinasta.
-
--- He ovat maksaneet sinulle, sanoi hän lopuksi hiljaa.
-
-Baudu hätkähti eikä vastannut aluksi mitään. Hän käveli vähän aikaa
-katse maahan luotuna. Sitten hän sanoi:
-
--- He ovat maksaneet, totta se on; ja yhtä hyväthän heidän rahansa ovat
-kuin muidenkin... Se olisi mainiota, jos nämä rahat auttaisivat meidät
-jaloillemme. Jospa en vain olisi niin vanha, niin väsynyt!
-
-He vaikenivat pitkäksi aikaa. Verkakauppias hautoi mielessään
-epämääräisiä tuumia. Äkkiä hänen vaimonsa sanoi vähääkään päätään
-kääntämättä ja yhä kattoon tuijottaen:
-
--- Oletko tarkannut tytärtämme viime aikoina?
-
--- En, vastasi Baudu.
-
--- Vai et. Olen levoton hänen puolestaan. Hän kalpenee entisestään ja
-näyttää alakuloiselta.
-
-Baudu jäi seisomaan vuoteen viereen nähtävästi hämmästyneenä.
-
--- Vai kalpenee, mutta miksi? Jos hän on sairas, niin hänen olisi
-pitänyt sanoa. Huomenna täytyy käydä lääkärillä.
-
-Rouva Baudu ei liikkunut vieläkään. Jonkin aikaa mietittyään hän sanoi
-hitaasti:
-
--- Olisi kenties hyvä, jos häistä tulisi totta.
-
-Baudu katsoi häneen, sitten hän lähti jälleen liikkeelle. Hän alkoi
-muistella yhtä ja toista. Oliko mahdollista, että hänen tyttärensä oli
-sairastumaisillaan Colombanin tähden! Niinkö paljon hän siis miehestä
-piti, ettei voinut odottaa! Se nyt vielä puuttui! Hän ei enää tiennyt
-mistä päästä alkaa, varsinkin kun hänellä oli omat suunnitelmansa
-liiton suhteen. Hän ei olisi koskaan tahtonut toteuttaa sitä asioiden
-ollen näin.
-
--- Hyvä on, hän sanoi vihdoinkin, -- puhun huomenna Colombanille.
-
-Lisäämättä mitään hän lähti jälleen liikkeelle. Hänen vaimonsa silmät
-menivät umpeen, ja hän nukkui kalmankalpeana niinkuin kuollut. Baudu
-jatkoi vielä jonkin aikaa kävelyään. Ennen nukkumaan menoaan hän siirsi
-uutimet syrjään katsoakseen ulos. Toisella puolen katua entisen
-Duvillard'in talon ammottavat ikkunat heittivät tyhjän katseensa
-rakennuspaikkaa kohti, missä työmiehet liikkuivat sähkölamppujen
-valossa.
-
-Heti seuraavana aamuna Baudu kutsui Colombanin luokseen välikerroksessa
-sijaitsevan ahtaan varastohuoneen nurkkaan. Edellisenä iltana hän oli
-päättänyt mitä hän sanoisi.
-
--- Poikani, hän alkoi, -- tiedäthän, että olen myynyt maatilani
-Rambouillet'ssa ja että meillä olisi nyt tilaisuus ryhtyä viimeiseen
-otteluun. Mutta sitä ennen haluan puhua kanssasi.
-
-Nuori mies, joka näkyi pelkäävän keskustelua, odotti neuvottoman
-näköisenä. Hän seisoi suu auki ja räpytteli pieniä silmiään kuten aina
-milloin hämmentyi.
-
--- Kuuntele nyt tarkkaan mitä minulla on sinulle sanomista, jatkoi
-verkakauppias. -- Kun isä Hauchecorne luovutti minulle vanhan Elbeufin
-liikkeen, niin talon asiat olivat hyvällä kannalla. Itse hän oli
-perinyt sen semmoisena vanhalta Finet'ltä... Tiedät mielipiteeni näissä
-asioissa. Luulin tekeväni pahoin, jos luovuttaisin vähennettynä
-lapsilleni tämän perheelleni uskotun talletuksen, ja sen tähden olen
-siirtänyt aina sinun ja Genevièven häitä. Olen pysynyt itsepintaisesti
-päätöksessäni. Toivon näet voivani palauttaa talon entiseen
-kukoistukseensa. Olisin tahtonut laskea sinulle rahat käteen sanoen:
-Näetkö, sinä vuonna, jolloin jouduin liikkeen haltijaksi, myytiin sen
-verran verkaa, ja nyt, kun lopetan, myynti on kymmenen- tai
-kaksikymmentätuhatta frangia suurempi... Ymmärräthän, että olin tehnyt
-päätöksen ollakseni varma siitä, ettei talo ollut minun käsissäni
-huonontunut, etten varastanut teiltä, sillä varkautta se minusta olisi
-ollut.
-
-Liikutus keskeytti hänet. Hän niisti nenäänsä voidakseen jatkaa. Sitten
-hän kysyi:
-
--- Sinulla ei ole mitään sanomista?
-
-Colombanilla ei ollut mitään sanomista. Hän pudisti päätään ja odotti
-yhä enemmän hämillään, luullen ymmärtävänsä mitä isäntä tarkoitti.
-Varmaankin ukko aikoi kiirehtiä häitä. Ja siinä tapauksessa, kuinka hän
-kieltäytyisi? Hänellä ei ikinä riittäisi siihen voimia... Entä toinen,
-se tyttö, josta hän yöllä näki unta niin palavan himon polttamana, että
-hänen täytyi viiltyäkseen heittäytyä vuoteestaan paljaalle
-kivilattialle.
-
--- Nyt, jatkoi Baudu, -- olen saanut rahasumman, joka voi pelastaa
-meidät. Asemamme käy päivä päivältä tukalammaksi, mutta kenties
-voimme vielä selvitä, jos panemme parastamme... No niin, luulin
-velvollisuudekseni puhua sinulle asiasta. Uskaltaessamme kaikki voimme
-voittaa kaikki. Mutta jos joudumme tappiolle, niin meistä ei ole enää
-mihinkään... Mutta, poikani, häänne täytyy vieläkin siirtää
-tuonnemmaksi, sillä en tahdo jättää teitä yksin kestämään taistelua. Se
-olisi raukkamaista, eikö totta?
-
-Colombanilta pääsi helpotuksen huokaus, ja hän istuutui
-flanellipakkapinolle, sillä hänen jalkansa vapisivat vieläkin.
-Kätkeäkseen mielihyvänsä hän loi silmänsä maahan hieroen polviaan.
-
--- Sinulla ei siis ole mitään siihen sanomista?
-
-Ei ollut. Colomban ei tiennyt mitä sanoa. Silloin verkakauppias
-hitaasti jatkoi:
-
--- Tiesin kyllä, että olisit pahoillasi... Mutta rohkaise mielesi,
-poikani! Ei auta vajota epätoivoon. Ymmärrät kai sinäkin, etten voi
-tehdä toisin. En voi ripustaa sellaista kiveä kaulaasi. Saattaisin
-sinut kenties häviöön. Ja se olisi kerrassaan konnantyö. Tietysti minä
-vain ajattelen onneanne, mutta en kumminkaan voi tehdä omaatuntoani
-vastaan.
-
-Kauan hän jatkoi tähän tapaan kääntäen sanansa milloin minnekin päin,
-jotta toinen arvaisi hänen salaisen toiveensa ja pakottamalla
-pakottaisi hänet antamaan periksi. Koska hän oli luvannut Colombanille
-sekä tyttärensä että kauppaliikkeen, niin hänen tuli tietysti katsoa,
-että luvattu omaisuus luovutuksen tapahtuessa oli täydessä kunnossa,
-maine nuhteeton, liike velaton. Mutta hän oli väsynyt ja taakka tuntui
-hänestä liian raskaalta. Hänen sanansa kävivät sekaviksi, ja hänen
-sortunut äänensä oli harrasta rukousta täynnä. Eikö toisen olisi
-pitänyt arvata! Mutta turhaan hän odotti Colombanilta tuota sydämestä
-lähtevää huutoa, jota ei kuulunut.
-
--- Tiedän, hän sanoi hiljaa, -- että vanhoilta puuttuu intoa...
-Nuorisossa se hehkuu. Heillä on tulta ruumiissaan. Se on
-luonnollista... Mutta en, en sittenkään voi! Kunniani kautta! Jos
-antaisin teille periksi, niin saisin sitä katua.
-
-Hän vaikeni väristen liikutuksesta. Kun nuori mies ei vieläkään
-vastannut mitään, vaan istui yhä allapäin, Baudu kysyi häneltä
-kolmannen kerran:
-
--- Sinulla ei siis ole siihen mitään sanomista?
-
-Vihdoinkin Colomban vastasi katsomatta häneen:
-
--- Eihän siihen ole mitään sanomista. Teillä on valta päättää mielenne
-mukaan, ja viisautta teillä on enemmän kuin meillä kaikilla. Koska
-vaaditte, meidän täytyy alistua ja odottaa nöyrästi.
-
-Siihen ei ollut mitään lisättävää. Baudu toivoi vielä, että nuori mies
-voimatta enää kestää heittäytyisi hänen syliinsä huudahtaen: Isä,
-levätkää! Nyt on meidän vuoromme taistella. Antakaa meille liike
-sellaisenaan. Jos se vain ihmeen kautta on pelastettavissa, niin
-jättäkää ihme meidän tehtäväksemme! Sitten hän katsoi Colombaniin ja
-häpesi. Rehellisyys pääsi uudestaan voitolle vanhan kiihkoilijan
-mielessä. Väärässä hän oli ollut, ja tuo varovainen poika oli oikeassa,
-sillä kaupankäynti ei välitä tunteista; numeroita se vain kysyy.
-
--- Kätesi, poikani! hän sanoi lopuksi. -- Se on siis päätetty. Puhumme
-häistä vasta vuoden kuluttua. Ennen kaikkea täytyy ajatella
-toimeentuloa.
-
-Illalla makuuhuoneessa, kun rouva Baudu tiedusteli mieheltään
-keskustelun tulosta, tämä oli jo piintynyt päätöksessään käydä sota
-loppuun asti. Hän kiitti innokkaasti Colombania. Kelpo poika,
-vakiintunut ja järkevä, hyvissä periaatteissa kasvatettu! Ei häntä
-ainakaan haluttanut ilveillä ostajattarien kanssa niinkuin Aarreaitan
-keikareilla oli tapana. Sukuunsa hän oli. Pelkkää kuntoa ja
-rehellisyyttä. Eivät ne sellaiset miehet kaupassaan menetelleet
-niinkuin pörssimiehet.
-
--- Vai niin. Ja milloin häät? kysyi rouva Baudu.
-
--- Myöhemmin. Sitten kun minä voin pitää lupaukseni.
-
-Rouva Baudu ei hievahtanutkaan, sanoi vain:
-
--- Tyttäremme kuolee sitä ennen.
-
-Baudu koetti hillitä itseään, vaikka viha kuohahti hänessä. Itsehän hän
-kuoli, jos häntä noin ahdistettiin. Ei se hänen syynsä ollut.
-Rakastihan hän tytärtään, olisi vuodattanut verensäkin lapsensa edestä.
-Mutta hänen vallassaan ei ollut parantaa kauppaa, kun ei kauppa ottanut
-parantuakseen. Genevièvenkin täytyi malttaa mieltään, kunnes
-varastontarkastus tuottaisi parempia tuloksia. Eihän, hitto vieköön,
-kukaan varastanut häneltä Colombania. Täällä hän pysyi.
-
--- Uskomatonta! hän toisti. -- Niin hyvin kasvatettu tyttö.
-
-Rouva Baudu ei sanonut mitään. Kyllä kai hän arvasi, että Genevièvellä
-oli kärsimistä mustasukkaisuudessaan, mutta hän ei uskaltanut puhua
-siitä miehelleen. Jonkinlainen naisellinen kainous oli aina estänyt
-häntä uskomasta miehelleen eräitä sydämen herkimpiä alueita koskevia
-asioita. Kun Baudu ei saanut vaimoltaan vastausta, hän käänsi vihansa
-kadun toisella puolella paisuvaa taloa vastaan puiden nyrkkiä
-työmiehille, jotka kiinnittivät sinä yönä rautakiskoja lujasti
-vasaralla takoen.
-
-Denise aikoi palata Naisten Aarreaitan palvelukseen, sillä hän oli
-ymmärtänyt, että Robineau, jonka täytyi vähentää henkilökuntaansa, ei
-tiennyt kuinka päästä hänestä eroon. Pysyäkseen vielä vähän aikaa
-pystyssä nuoren pariskunnan täytyi itse tehdä kaikki työt. Gaujean,
-joka ei tahtonut luopua kostostaan, jatkoi tosin luotonantoa, lupasipa
-lainata heille rahaakin, mutta he olivat säikähtäneet ja koettivat
-parantaa asiaansa noudattamalla tarkkuutta ja järjestystä. Jo pari
-viikkoa Denise oli huomannut heidän epäröivän, ja vihdoin hän päätti
-itse tarttua asiaan ilmoittamalla, että hänellä oli paikka muualla. Se
-tuntui kaikista helpotukselta. Rouva Robineau suuteli liikuttuneena
-Deniseä vannoen muistavansa hänet aina. Sitten kun Denise vastaten
-isäntäväkensä kysymykseen ilmoitti palaavansa Naisten Aarreaitan
-palvelukseen, Robineau kalpeni ja huudahti:
-
--- Oikeassa olette!
-
-Vaikeampi oli ilmoittaa Bourras'lle uutinen. Kumminkin Denisen
-vihdoin oli pakko sanoa itsensä irti, mutta hän teki sen vavisten,
-sillä hän pelkäsi loukkaavansa vanhusta, jolle oli niin suuressa
-kiitollisuudenvelassa. Ukko raivosi aamusta iltaan hermostuneena
-rakennuspaikan korviasärkevästä hälinästä. Rakennusainekuormat
-piirittivät lakkaamatta hänen kauppaansa; rautakanget jyskyttivät hänen
-seiniään, niin että koko myymälä tärisi, ja sateenvarjot ja kepit
-kolisivat vastakkain vasaroiden takoessa. Koko hökkeli tuntui olevan
-hajoamaisillaan tehdessään yksin vastarintaa yleiselle hävitykselle.
-Mutta pahinta oli, että arkkitehti, joka ei muuten päässyt yhdistämään
-Aarreaitan entisiä osastoja Duvillard'in talon osastoihin, oli
-päättänyt kaivaa käytävän osastoja erottavan pienen talon alitse. Kun
-talo oli Mouret'n kauppahuoneen hallussa ja vuokrasopimuksessa oli
-määräys, että vuokralaisten oli kestettävä talon korjauksista johtuvat
-vauriot, ei esteitä tuntunut olevan, ja eräänä aamuna työ pantiin
-alulle. Bourras oli vähällä saada halvauksen. Eikö siinä tarpeeksi,
-että häntä ahdistettiin joka puolelta, oikealta, vasemmalta, takaa.
-Pitikö heidän vielä murtaa häneltä perustus! Bourras ajoi muurarit pois
-ja nosti asiasta oikeudenkäynnin. Korjaustöihin heillä sopimuksen
-mukaan oli oikeus, sen hän myönsi, mutta nämä olivat kaunistamistöitä.
-Naapurit luulivat, että hän voittaisi, mutta takeita ei ollut. Joka
-tapauksessa siitä tuntui tulevan pitkä juttu, ja kaikki seurasivat
-mielenkiinnolla tätä outoa ja loputonta kaksintaistelua.
-
-Sinä päivänä, jolloin Denise vihdoinkin päätti puhua Bourras'lle, tämä
-oli käynyt asianajajansa luona.
-
--- Uskoisitteko? hän huusi tervehdykseksi Deniselle. -- Nyt he jo
-väittävät, että taloni perustus ei ole tarpeeksi luja ja että se vaatii
-korjauksia... Tuhat tulimmaista! Kyllikseen he ovat tärisyttäneet sitä
-kirotuilla koneillaan. Ihmekö se, jos se särkyy!
-
-Kun Denise sitten ilmoitti aikovansa muuttaa pois ja palata Naisten
-Aarreaitan palvelukseen tuhannen frangin vuosipalkasta, vanhus
-hämmästyi niin suuresti, että mitään sanomatta kohotti vanhat,
-vapisevat kätensä taivasta kohti. Uutinen teki häneen niin masentavan
-vaikutuksen, ettei hän enää pysynyt pystyssä, vaan istuutui tuolille.
-Vähän aikaa vaiti oltuaan hän kysyi:
-
--- Entä pienokainen?
-
--- Rouva Gras ottaa hänet takaisin, Denise vastasi. -- Hän piti pojasta
-paljon.
-
-He olivat taas vähän aikaa puhumatta. Denisestä olisi ollut parempi,
-jos ukko olisi suuttunut, kiroillut ja lyönyt nyrkkiä pöytään, sillä
-häntä säälitti vanhuksen ilmeinen liikutus. Ja niin Bourras tointuikin
-ja alkoi ärjyä:
-
--- Tuhat frangia! Kannattaahan sellaisesta palkasta mennä... Vielä te
-sinne kaikki menette. Mutta menkää vain ja jättäkää minut yksin! Niin,
-yksin, kuuletteko! Onhan ainakin yksi, joka ei taivu... Ja sanokaa
-heille, että aion voittaa juttuni, vaikka siihen menköön viimeinen
-paitani.
-
-Denisen piti muuttaa Robineaun luota kuukauden lopussa. Hän oli käynyt
-Mouret'n puheilla ja kaikesta oli sovittu. Eräänä iltana, kun hän
-palasi kotiin, hän tapasi Delochen, joka odotti häntä porttikäytävässä.
-Tämä oli vasta kuullut uutisen ja oli varsin hyvillään. Koko tavaratalo
-puhui siitä, hän sanoi. -- Ja iloisena hän kertoi Deniselle mitä
-osastoilla huhuiltiin.
-
--- Näkisitte vain, kuinka noloilta osastoneidit näyttävät!
-
-Sitten hän keskeytti jatkaakseen:
-
--- Tulipa mieleeni. Muistattehan Clara Prunairen. No niin, hän kuuluu
-olevan isännän kanssa hyvissä väleissä... Ymmärrättehän?
-
-Deloche punastui. Mutta Denise kävi kalpeaksi ja kysyi kiivaasti:
-
--- Herra Mouret'nko kanssa?
-
--- Niin, kuka olisi voinut uskoa. Tyttö, joka muistuttaa hevosta... Tuo
-pieni valkotavaroiden myyjätär, joka viime vuonna saavutti isännän
-suosion, oli ainakin sievä. No niin, oma asiansahan se on.
-
-Denisen päätä pyörrytti, kun hän palasi kotiin. Lieneekö se ollut sitä,
-että hän oli liian kiireesti noussut portaat ylös? Hän nojautui
-ikkunaan, ja äkkiä Valognes muistui hänelle mieleen. Hän näki edessään
-aution kadun ja sammaloituneen kivetyksen, jota hän lapsena katseli
-ikkunastaan. Ja hänet valtasi kipeä kaipaus. Siellä hän olisi tahtonut
-elää, unohdettuna ja piilossa pikkukaupungin häiriintymättömässä
-rauhassa. Pariisin meno hermostutti häntä. Hän vihasi Naisten
-Aarreaittaa. Miksi hän oli suostunut palaamaan sinne? Kärsimyksiä kai
-se hänelle vieläkin tarjosi. Eivätkö Delochen kertomukset ahdistaneet
-nyt jo oudosti hänen sydäntään! Tietämättä miksi, hän purskahti itkuun
-ja vetäytyi ikkunasta. Hän itki kauan, ja kyyneleet rauhoittivat hänen
-mieltään ja soivat hänelle rohkeutta.
-
-Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen, kun Robineau oli lähettänyt hänet
-asioille ja hän sattui matkallaan kulkemaan Vanhan Elbeufin ohi, hän
-näki ikkunasta, että Colomban oli yksin puodissa. Hän pistäytyi sisään.
-Baudu oli perheineen ruoalla; haarukoiden kilinää kuului myymälän
-takana olevasta huoneesta.
-
--- Tulkaa vain, sanoi Colomban. -- He ovat syömässä.
-
-Mutta Denise käski hänen olla hiljaa vetäen hänet nurkkaan. Hän sanoi
-kuiskaten:
-
--- Minä tahdoin tavata teidät... Te olette sydämetön. Ettekö näe, että
-Geneviève rakastaa teitä ja että hän kuolee siitä aivan.
-
-Deniseä värisytti. Eilisillan kuume kai häntä vieläkin puistatti.
-Colombaniin tämä odottamaton hyökkäys teki niin masentavan vaikutuksen,
-ettei hän tiennyt mitä vastata.
-
--- Kuuletteko, Denise jatkoi, -- Geneviève tietää, että rakastatte
-toista. Hän sanoi sen minulle ja itki kuin mieletön... Voi parkaa! Hän
-on kovin laiha. Olisittepa nähnyt hänen käsivartensa. Aivan teki mieli
-itkeä... Sanokaa, ette kai tahdo, että morsiamenne kuolee?
-
-Syvästi liikuttuneena Colomban vastasi vihdoin?
-
--- Ei kai hän ole sairas... Liioittelette varmaan... En ainakaan minä
-ole huomannut... Ja hänen isänsä se viivyttää häitä.
-
-Deniseä valhe ei pettänyt. Hän kyllä ymmärsi, että setä olisi taipunut,
-jos sulhanen olisi vaatinut. Mutta vaikka Colomban valehteli,
-hänen hämmästyksensä ei ainakaan ollut teeskentelyä. Hän ei ollut
-todellakaan huomannut mitään, ja Denisen ilmoitus oli hänelle sangen
-epämiellyttävä. Niin kauan kuin hän ei tiennyt mitään, ei hänen
-ainakaan tarvinnut kärsiä.
-
--- Ja kenenkä tähden te hänet hylkäätte? jatkoi Denise. --
-Jonninjoutavan tähden!... Ettekö te siis tiedä minkä arvoinen kaipuunne
-kohde on? En ole tähän asti tahtonut tuottaa teille pahaa mieltä, olen
-vältellyt kysymyksiänne... Mutta nyt sen kuulette! Niin, hän menee
-vaikka kenen kanssa. Te ette saa häntä koskaan tai jos saatte, niin
-saatte kuten muutkin, hetkeksi, sivumennen.
-
-Colomban kuunteli häntä kalpeana, mutta joka kerran, kun Denise
-sinkautti uuden syytöksen Claraa vastaan, hänen huulensa värähtivät.
-Denise julmuudestaan nauttien kiihtyi yhä enemmän, niin ettei itsekään
-tiennyt mitä sanoi.
-
--- Ja jos tahdotte tietää, hän sähähti lopuksi, -- niin hän huvittelee
-Mouret'n seurassa! Siinä sen kuulitte!
-
-Hänen äänensä sortui, ja hän tuli vielä kalpeammaksi kuin Colomban. He
-katsoivat vähän aikaa toisiinsa. Sitten Colomban sopersi:
-
--- Rakastan häntä.
-
-Deniseä hävetti. Mitä hänellä oli tekemistä tuon miehen kanssa, ja
-miksi hän kiivastui? Hän ei voinut sanoa mitään. Hänen vasta kuulemansa
-sanat kaikuivat hänen sydämessään kaukaisen kellon kaikuna, ja hän
-kuunteli levottomana tuota ääntä: "Rakastan häntä! Rakastan häntä!" Ja
-soitto paisui yhä täyteläisemmäksi. Niin, oikeassa mies oli. Ei hän
-silloin voinut toista naida.
-
-Kääntyessään Denise näki Genevièven ruokasalin ovella.
-
--- Hiljaa! hän kuiskasi Colombanille.
-
-Mutta oli jo liian myöhäistä. Geneviève oli luultavasti kuullut, sillä
-hänen kasvonsa olivat aivan verettömät. Samassa ovi aukeni ja asiakas
-saapui. Se oli rouva Bourdelais, joka vielä joskus kävi Vanhassa
-Elbeufissa, missä hänelle tarjottiin hyvää ja kestävää tavaraa. Muut
-olivat jo aikoja sitten herenneet käymästä. Rouva de Boves oli muotia
-noudattaen siirtynyt Naisten Aarreaittaan eikä rouva Martykaan tullut
-enää. Vastapäätä loistavat näyteikkunat houkuttelivat hänetkin
-luokseen. Genevièven täytyi mennä tulijaa vastaan ja hän sanoi
-elottomalla äänellä:
-
--- Mitä rouva haluaa?
-
-Rouva Bourdelais halusi flanellia. Colomban otti hyllyltä alas pakan,
-ja Geneviève näytteli kangasta. He seisoivat vierekkäin tiskin takana,
-ja heidän kylmät kätensä hipaisivat toisiaan. Samassa Baudu tuli sisään
-vaimonsa kanssa. Rouva Baudu meni istumaan tavalliselle tuolilleen
-kassan ääreen. Aluksi Baudu ei sekaantunut kauppaan. Hän ei ollut
-valittavinaan, vaan hymyili Deniselle ja katsoi sitten rouva
-Bourdelais'hin.
-
--- Tämä ei ole tarpeeksi hyvää, sanoi rouva Bourdelais. -- Näyttäkää
-minulle mikä teillä on parasta.
-
-Colomban otti alas toisen pakan. Seurasi hiljaisuus. Ostaja tutki
-kangasta.
-
--- Minkä hintaista se on?
-
--- Kuusi frangia, hyvä rouva, sanoi Geneviève.
-
-Ostaja tuntui hämmästyvän.
-
--- Kuusi frangiako? Samaa kangasta ne myyvät tuolla vastapäätä viidestä
-frangista.
-
-Baudun kasvot värähtivät. Hän ei voinut olla enää asiaan puuttumatta,
-vaan sanoi kohteliaasti, että rouva varmaankin erehtyi. Tämän kankaan
-oikea hinta oli kuusi frangia viisikymmentä, eikä sitä mitenkään voinut
-myydä viidestä. Rouva tarkoitti varmaankin jotain muuta kangasta.
-
--- Eikö mitä, aivan samaa, väitti rouva Bourdelais, joka niinkuin aina
-porvarirouvat luuli tietävänsä paremmin. -- Aivan samaa. Ja vielä
-paksumpaakin se taitaa olla.
-
-Väittely alkoi kääntyä katkeraksi. Baudu teki parhaansa hallitakseen
-kasvonsa ja pysyttääkseen hymyn huulillaan. Mutta viha Naisten
-Aarreaittaa kohtaan kohosi hänen kurkkuunsa, niin että hän oli
-tukehtumaisillaan.
-
--- Todellakin, rouva Bourdelais sanoi lopuksi, -- teidän täytyy
-kohdella minua paremmin, muuten minäkin menen Naisten Aarreaittaan
-niinkuin muutkin.
-
-Silloin Baudu menetti malttinsa ja huusi vihasta väristen:
-
--- No niin, menkää sitten!
-
-Rouva Bourdelais nousi loukkautuneena ja meni pois katsomattakaan
-toisiin ja sanoen mennessään:
-
--- Niin aion tehdäkin.
-
-Hämmästys oli yleinen. Isännän käytös tuntui kaikista oudolta. Hän
-näytti itsekin ihmettelevän sanojensa kiivautta. Ne olivat päässeet
-häneltä hänen tietämättään, puhjenneet kauan kertyneestä vihasta.
-Kaikki perheen jäsenet seurasivat, liikkumattomina, kädet hervottomina
-riippuen, katseillaan rouva Bourdelais'ta, joka kulki kadun poikki. Hän
-tuntui vievän mukanaan koko heidän toimeentulonsa, kun hän astui sisään
-Naisten Aarreaitan suuresta ovesta. Ja kun hänen selkänsä katosi
-väkijoukkoon, kauppaan jääneistä tuntui että viimeinen side oli
-katkennut.
-
--- Taas veivät! mutisi kauppias.
-
-Sitten kääntyen Deniseen, jonka palaamisesta Aarreaitan palvelukseen
-hän oli kuullut puhuttavan, hän sanoi:
-
--- Sinutkin he vievät takaisin... Mene vain... En suutu sinulle siitä.
-Kellä on varaa, sillä on valtaakin.
-
-Denise, joka vielä toivoi, ettei Geneviève äsken kuullut Colombanin
-sanoja, kuiskasi hänen korvaansa:
-
--- Hän rakastaa teitä, rohkaiskaa mielenne.
-
-Mutta Geneviève, toivottomana niinkuin isäkin, kuiskasi hiljaa
-murtuneella äänellä:
-
--- Miksi valehtelette!... Näettehän, ettei hän voi olla katsomatta
-sinne. Kyllä minä tiedän, että he ovat varastaneet hänetkin minulta,
-niinkuin varastavat meiltä kaiken.
-
-Sitten hän meni istumaan kassan taakse äitinsä viereen. Tämä oli
-epäilemättä arvannut, että uusi isku oli kohdannut tytärtä, sillä hänen
-tuskaiset silmänsä siirtyivät Genevièvestä Colombaniin ja sitten
-Naisten Aarreaittaan. Totta se oli. Kaiken se heiltä vei, isältä
-omaisuuden, äidiltä lapsen, tyttäreltä sulhasen, kymmenen vuotta
-odottamansa. Tätä tuomittua perhettä katsellessaan Denise, jonka sydän
-oli täynnä sääliä, ei voinut olla tuntematta tunnonvaivoja. Eikö ollut
-sydämetöntä panna kätensä koneeseen, joka riisti köyhältä hänen
-toimeentulonsa. Mutta hän tunsi olevansa väkevämmän vallassa eikä
-tiennyt tekevänsä pahaa.
-
--- Yhdentekevää, jatkoi Baudu rohkaistakseen itseään, -- emme me siitä
-kuole. Jos yhden menetämme, niin toisen voitamme... Kuulehan, Denise,
-meillä on tässä seitsemänkymmentätuhatta frangia, joilla aiomme
-valmistaa Mouret'lle unettomia öitä... Mitä te siellä nyrpeilette, te
-muut! Eihän tässä hautajaisissa olla.
-
-Baudunkin mieli kävi vähitellen yhä synkemmäksi. Kaikki he tuijottivat
-hirviötä, ikäänkuin eivät olisi voineet kyllikseen katsoa
-onnettomuutensa alkuunpanijaa. Rakennukset alkoivat jo valmistua.
-Rakennustelineitä purettiin, ja suunnattoman talon julkisivu paljastui
-valkeine seinineen ja suurine näyteikkunoineen. Pitkin liikenteelle
-jälleen avattua jalkakäytävää odotti lähettämön edessä kahdeksan
-tavaravaunua, joita tavaratalon miehet parhaillaan täyttivät
-kotiinlähetettävillä tavaroilla. Auringonpaisteessa niiden vihreiksi,
-keltaisiksi ja punaisiksi maalatut laidat välkkyivät kuin peilit
-täyttäen häikäisevillä heijastuksillaan Vanhan Elbeufinkin pimeät
-nurkat. Mustapukuiset ajurit istuivat nuhteettomassa asennossa halliten
-upeita hevosiaan, jotka kärsimättöminä ravistelivat hopeoituja
-suitsiaan. Sitä myöten kuin vaunut täyttyivät kuului kiveyksellä
-ikkunoita tärisyttävää vierivien rattaiden räminää. Katsoessaan tätä
-voitollista juhlakulkua, jota näkyä heidän oli kestettävä kaksi kertaa
-päivässä, onnettomat tunsivat sydämensä särkyvän. Isän päätä huimasi
-maailmalle kuljetettavien tavaroiden paljous, ja hän tunsi voimainsa
-pettävän. Äiti, jota ahdisti kiduttava levottomuus tyttären kohtalosta,
-ei hievahtanut paikaltaan, katsoi vain mitään näkemättä silmät
-kyynelten sumentamina.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Maanantaina maaliskuun 14:ntenä, Naisten Aarreaitta avasi suuren
-kesäuutuuksien näyttelyn, jonka piti kestää kolme päivää, viettäen
-siten uusien myymälöittensä avajaisjuhlaa. Kolea tuuli puhalsi.
-Kadullakävijät kiirehtivät eteenpäin ihmetellen takatalvea, käärien
-päällysvaatteitaan paremmin ympärilleen. Mutta kaikki naapuriston
-pikkupuodit olivat kuohuksissa. Niiden omistajat laskivat jännityksestä
-kalpeina ensimmäisiä Neuve-Saint-Augustininkadun ovelle pysähtyviä
-vaunuja. Suuri markiisi, jonka uudet kultaukset tuntuivat kirkastavan
-katua kuin päivänpaiste, suojasi kirkonovea muistuttavaa holvikattoista
-sisäänkäytävää, jonka yläpuolella oli veistokuvaryhmä, missä nähtiin
-Teollisuuden ojentavan kättä Kaupalle. Oikealla ja vasemmalla talon
-julkisivut kohosivat räikeän valkeina ulottuen toisella puolella
-Michodièren-, toisella puolella Monsignynkadun kulmaan, jossa ne
-kääntyivät seuratakseen näitä reunustaen siten koko neliömäisen alueen
-lukuunottamatta Dix-Décembrenkadun laitaa, johon Kiinteistöpankki aikoi
-rakentaa. Naapurien tarvitsi vain nostaa päätään nähdäkseen tämän
-laajan, kasarmimaisen rakennuksen tavarapaljouden, sillä alakerrasta
-toiseen kerrokseen asti seinä oli täynnä suuria peililasi-ikkunoita,
-joiden takana talon koko komeus oli näytteillä. Mahtava kuutiomainen
-myymälä peitti heiltä taivaan ja auringon ja tuntui tavallaan
-aiheuttavan pakkasenkin, joka värisytti heitä heidän pimeiden puotiensa
-perällä.
-
-Jo kuudesta alkaen Mouret oli ollut antamassa viimeisiä määräyksiä.
-Keskellä rakennusta, pääovesta alkaen, kulki leveä käytävä ja sen
-kummallakin puolella, Michodièren- ja Monsignynkatua pitkin, kaksi
-kapeampaa käytävää. Pihoista oli tehty suuria lasikattoisia halleja,
-joista rautaportaita myöten pääsi ylempiin kerroksiin ja joiden yli
-kulki rautasiltoja hallien laidasta toiseen. Arkkitehti oli terävä ja
-lahjakas mies, uuden ajan suunnan ihailija, joka käytti kiveä
-ainoastaan kellarikerroksen ja nurkkapatsaiden rakentamiseen; muu runko
-oli valettu kokonaan raudasta ja pylväitä oli pystytetty katto- ja
-lattiapalkkien liitoksia kannattamaan. Väliseinät olivat tiilestä.
-Kaikkialla oli tarpeeksi tilaa, ilmaa ja valoa, ja yleisön oli mukava
-liikkua laajoissa pylväskäytävissä. Se oli uudenaikaisen kaupankäynnin
-temppeli, luja ja kevyt, pystytetty lukuisien ostajajoukkojen
-käytettäväksi. Alhaalla keskuskäytävässä oli ovikäytävän
-jäännöserämyymälöiden jälkeen solmio-osasto, käsineosasto ja
-silkkiosasto. Monsignyn käytävässä oli valkeiden kankaiden ja
-pumpulikankaiden osastot ja Michodièren käytävässä lyhyttavaroiden ja
-trikootavaroiden osastot sekä verka- ja villakangasosastot.
-Ensimmäisessä kerroksessa oli valmiiden vaatteiden, valkotavaroiden,
-huivien ja pitsien osastot sekä uusia vastaperustettuja osastoja.
-Toiseen kerrokseen oli sijoitettu makuuvaate-, matto- ja
-huonekalukangasosasto, sanalla sanoen kaikki tilaa vaativat osastot.
-Nyt osastojen lukumäärä nousi jo kolmeenkymmeneenyhdeksään ja
-henkilökunnan tuhanteenkahdeksaansataan, joista kaksisataa naisia.
-Kokonainen pieni yhdyskunta eli ja liikkui kaikuvien holvien suojassa.
-
-Mouret pyrki kaikessa miellyttämään naista. Nainen oli hänen talossaan
-kuningatar, naiselle hän oli rakentanut tämän temppelin saadakseen
-hänet kokonaan valtaansa. Kaikki hänen pyrkimyksensä tarkoittivat
-samaa: mielistellä naista hyötyäkseen hänen halujensa kiihtymisestä ja
-rikastuakseen hänen kuumeensa yltymisestä. Yötä päivää hän vaivasi
-päätään keksiäkseen uusia syöttejä. Hän oli laitattanut muun
-muassa kaksi sametilla verhottua hissiä säästääkseen heikoilta
-ostajattariltaan portaitten tuottaman väsymyksen. Hän oli
-järjestänyt tarjoiluhuoneen, jossa asiakkaille tarjottiin ilmaiseksi
-virvoitusjuomia ja leivoksia, ja lukusalin, muhkean, komeasti
-sisustetun gallerian, johon hän joskus järjesti taidenäyttelyjäkin.
-Mutta hänen nerokkain keksintönsä oli kumminkin äidin valloittaminen
-lapsen kautta, jos turhamaisuuden syötit eivät riittäneet. Mouret tiesi
-käyttää hyväkseen kaikkia naisen sydämessä piileviä tunteita ja
-heikkouksia. Hän perusti erityisiä osastoja pikkupoikien ja -tyttöjen
-tarpeita varten ja viivytti äitejä tarjoten lapsille kuvia ja punaisia
-ilmapalloja, joiden kylkeen tavaratalon nimi oli painettu suurin
-loistavin kirjaimin. Nämä ilmapallot, joita annettiin jokaiselle
-asiakkaalle, tekivät varsinkin hänen nerolleen kunniaa, sillä
-asiakkaiden mennessä koteihinsa ne langan päässä liehuen liikkuivat
-pitkin katuja tavaratalon mainoksina.
-
-Mouret tiesi, että mainostaminen on tehokkaimpia keinoja maineen
-saavuttamiseksi, ja hänen hintaluetteloihin, ilmoituksiin ja
-julisteisiin kuluttamansa varat nousivat pian kolmeensataantuhanteen
-frangiin vuodessa. Kesäuutuuksien näyttelyä varten hän oli
-painattanut ja lähettänyt kaikkiin maailman ääriin kaksisataatuhatta
-hintaluetteloa, joista viisikymmentätuhatta meni ulkomaille vieraille
-kielille käännettyinä. Hän varusti ne kuvilla ja liitti niihin lehtiin
-liimattuja kangasmalleja. Joka paikassa oli Naisten Aarreaitan nimi
-luettavissa, talojen seinissä, sanomalehdissä, jopa teatterien
-esiripuissakin; sitä ei voinut olla näkemättä. Mouret väitti, ettei
-nainen kykene vastustamaan mainosta. Ennemmin tai myöhemmin hän menee
-sinne, minne huhu houkuttelee. Sitä paitsi Mouret osasi virittää
-taitavasti satimia naissielun tarkkana tuntijana. Hän oli huomannut,
-ettei nainen voinut voittaa kiusausta sekä että hän ostaa
-tarpeetontakin, kun luulee tekevänsä edullisen kaupan, ja tälle
-havainnolleen hän perusti hinnanalennusjärjestelmänsä. Hän myönsi yhä
-suuremmat hinnanalennukset, kuta kauemmin tavara oli ollut menemättä
-kaupaksi, vaikka siitä olisi koitunut tappiotakin, noudattaen joka
-suhteessa periaatettaan tavaran nopean rahaksimuuton tärkeydestä.
-Tunkien vielä syvemmälle naisen sydämen sokkeloihin hän oli keksinyt
-tavaroiden palauttamismahdollisuuden, jesuiittamaisen viettelyksen
-sukkelimman kepposen. "Ottakaa vain, rouva; tuokaa takaisin, jos se ei
-enää kotiin tultua miellytä." Nainen, joka vielä koetti pitää puoliaan
-kiusausta vastaan, sai syyn millä puolustautua.. Kauppa oli
-korjattavissa. Ja hän osti puhtaalla omallatunnolla. Siten
-palauttamisoikeus ja hinnanalennus saivat vakiintuneen sijansa
-uudenaikaisen kaupankäynnin mallikelpoisessa toiminnassa.
-
-Tavaratalon järjestämisessä Mouret osoittautui verrattomaksi
-mestariksi. Hän piti lakinaan, ettei yksikään nurkka Naisten
-Aarreaitassa saanut jäädä tyhjäksi. Joka paikkaan hän vaati elämää,
-ääntä ja liikettä, sillä hänen sanojensa mukaan elämä vetää puoleensa
-elämää, luo ja leviää. Tätä lakia hän koetti noudattaa jos millä
-tavalla. Ovelle hän tahtoi tungosta uskotellakseen kadullakävijöille,
-että talossa oli oikea kahakka. Tungoksen hän sai aikaan sijoittamalla
-ovikäytävään jäännöstavaroiden myymälät. Siinä oli hyllyjä ja koreja
-täynnä kaikenlaista arvotonta tavaraa, jota myytiin polkuhinnasta ja
-joka houkutteli niin paljon vähävaraista kansaa, ettei ovesta tahtonut
-päästä sisälle ja että luuli tavaratalon olevan tulvillaan, vaikka se
-usein ei ollut kuin puolillaan väkeä. Sitten hän osasi kätkeä ne
-osastot, joissa kauppa väliin taukosi, esimerkiksi huivi- ja
-pumpulikangasosastot, joista edellinen kesällä, jälkimmäinen talvella
-oli kuollut; hän sijoitti niiden ympäri vilkasliikkeisiä osastoja, niin
-että ne hukkuivat yleiseen touhuun. Hänen keksintönsä oli myös
-matto- ja huonekaluosaston sijoittaminen toiseen kerrokseen; niissä
-kävi vähemmän väkeä ja alakerrassa nämä avarat ja tyhjät tilat olisivat
-tehneet ikävän vaikutuksen. Jos hänen olisi ollut mahdollista johtaa
-katu myymälänsä läpi, hän olisi ollut mielissään.
-
-Mouret oli parhaalla keksimistuulellaan. Lauantai-iltana, kun hän oli
-mennyt luomaan viimeisen silmäyksen maanantaina avattavan suuren
-näyttelyn valmistuksiin, hänen oli tullut äkkiä mieleen, etteivät
-osastot olleetkaan tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Ja kumminkin
-hän oli noudattanut tarkkaa johdonmukaisuutta asettaessaan
-kangasosastot toiselle puolelle ja valmiit vaatteet toiselle,
-selvä järjestys, joka teki mahdolliseksi ostajien itse löytää mitä
-hakivat. Tarkka luokitus oli ollut hänen unelmansa, kun hän aikanaan
-koetti selvitä rouva Hédouinin ahtaan myymälän sekasorrosta,
-ja nyt kun tämä unelma oli toteutumaisillaan, hän tunsi horjuvansa.
-Äkkiä hänelle selvisi, että kaikki oli järjestettävä uudestaan.
-Kolmessakymmenessäkuudessa tunnissa täytyi osassa tavarataloa suorittaa
-täydellinen osastojen muutto. Henkilökunnan oli täytynyt hääriä
-hikipäissään kaksi yötä ja sunnuntaipäivä kokonaan keskellä hirvittävää
-sekamelskaa. Tavarat eivät vielä maanantai-aamunakaan tuntia ennen
-avaamista olleet kaikki paikoillaan. Hulluksi isäntä kai oli tullut,
-hänen aikeistaan ei päässyt selville. Hämmennys oli yleinen.
-
--- Kas niin, kiirehtikää! Mouret huusi neron luottamuksella. -- Tuossa
-on vielä pukuja, joita pitää kantaa yläkertaan. Ja ovatko japanilaiset
-tavarat paikoillaan keskusportaiden lavalla?... Viimeinen ponnistus,
-lapset, niin saatte nähdä mitä tuloksia myynti tuottaa!
-
-Myös Bourdoncle oli ollut paikalla varhaisesta aamusta alkaen. Hän ei
-ymmärtänyt enemmän kuin muutkaan, mitä mullistus tarkoitti, ja seurasi
-johtajaansa katseillaan levottoman näköisenä. Hän ei uskaltanut kysyä,
-sillä hän tiesi mitä hänen kysymyksiinsä vastattiin tällaisina
-murroshetkinä. Kuitenkaan hän ei voinut lopuksi pidättää itseään, vaan
-kysyi hiljaisesti:
-
--- Oliko välttämätöntä panna kaikki ylösalaisin juuri näyttelyn
-avaamispäivän aattona?
-
-Mouret kohautti olkapäitään vastaamatta. Kun Bourdoncle uskalsi toistaa
-kysymyksen, hän puhkesi puhumaan:
-
--- Olisipa todellakin ollut viisasta koota kaikki ostajat yhteen
-nurkkaan, vai mitä? Mistä lieneekään päähäni pälkähtänyt sellainen?
-Olisin ikäni katunut... Ettekö toki ymmärrä, että opastin joukkoja
-suoraan sinne, minne heillä oli asiaa. Kun ostaja olisi tullut sisään,
-hän olisi heti tiennyt minne mennä ostaakseen hameen tai puvun tai
-päällysvaatteen, ja tämän tehtyään hän olisi mennyt tiehensä,
-eksymättäkään edes!... Yksikään ei olisi käynyt koko taloa katsomassa.
-
--- Mutta, huomautti Bourdoncle, -- kun nyt olette hämmentänyt kaikki ja
-heittänyt osastot sinne tänne, myyjien täytyy suotta väsyttää jalkojaan
-saattamalla ostajat osastolta osastolle.
-
--- Vähät minä siitä, vastasi Mouret. -- He ovat nuoria, ja siitä he
-vain kasvavat... Sitä parempi, jos juoksevat. Enemmän niitä vain luulee
-olevan, ja lisänä ovat tuottamassa tungosta. Kuta enemmän väkeä, sitä
-paremmin kaikki käy!
-
-Hän nauroi, suvaitsipa tehdä tarkempaa selkoakin puhuen hiljemmällä
-äänellä:
-
--- Kuulkaahan, Bourdoncle, minä selitän teille mitä tulosta siitä on...
-Ensiksikin tämä asiakkaiden juokseminen edestakaisin kylvää heitä joka
-paikkaan, saa uskomaan, että heitä on enemmän kuin onkaan, ja eksyttää
-heidät kokonaan. Toiseksi kun heidät täytyy viedä talon päästä toiseen,
-kun heidän esimerkiksi ostettuansa pukukankaan täytyy mennä tavaratalon
-toiseen päähän ostamaan vuoria, talo tuntuu heistä kolme kertaa
-suuremmalta. Kolmanneksi heidän on pakko matkallaan kulkea
-sellaistenkin osastojen läpi, joihin he eivät olisi muuten panneet
-jalkaansakaan; he jäävät katsomaan ja lankeavat kiusauksiin, joista he
-eivät olisi muuten tietäneet mitään. Neljänneksi...
-
-Bourdoncle purskahti hänkin nauruun. Silloin Mouret ihastuneena
-keskeytti huutaakseen alaisilleen:
-
--- Hyvä on, lapset! Nyt lakaisemaan, ja sitten kaikki on kunnossa!
-
-Kääntyessään hän huomasi Denisen. Tämä saapui ensimmäisenä osastolle,
-jonka edessä Mouret ja Bourdoncle seisoivat, ja hämmästyi suuresti
-huomatessaan, että kaikki oli muuttunut, sillä Mouret oli antanut viedä
-valmiit vaatteet toiseen kerrokseen talon toiseen päähän. Tyttö katsoa
-tuijotti ympärilleen hämmästyneenä.
-
--- Mitä nyt? kuiskasi hän. -- Onko täällä majanmuutto?
-
-Hänen hämmästyksensä huvitti Mouret'ta, joka oli mieltynyt tällaisiin
-teatterimaisiin yllätyksiin. Helmikuun alussa Denise oli palannut
-Aarreaitan palvelukseen, jossa hän ilokseen ja ihmeekseen oli
-huomannut, että kaikki olivat hänelle kohteliaita, jopa kohtelivat
-kunnioittavastikin. Aurélie rouva varsinkin osoittautui ystävälliseksi.
-Marguerite ja Clara tuntuivat pakosta alistuvan kohtaloonsa, ja itse
-isä Jouvekin kumarsi nähtävästi häveten entistä käytöstään ja pyrkien
-sovintoon. Mouret oli sanonut mahtisanansa, ja heti kaikki oli
-muuttunut. Toverit väistyivät, katsoivat Deniseen ja kuiskailivat.
-Tässä yleisessä ystävällisyydessä Delochen alakuloisuus ja Paulinen
-salaperäinen hymy tuntuivat Denisestä loukkaukselta.
-
-Mouret katsoi yhä häneen ihastuneen näköisenä.
-
--- Mitä haette, neiti? hän kysyi vihdoin. Denise, joka ei ollut
-huomannut häntä, punastui vähän. Siitä lähtien kun hän palasi
-Aarreaitan palvelukseen Mouret'n monet ystävyydenosoitukset olivat
-liikuttaneet häntä suuresti. Pauline oli ilman nähtävää syytä kertonut
-hänelle yksityiskohtia myöten isännän ja Claran lemmentarinan, missä he
-toisensa tapasivat, mitä Claralle maksettiin. Pauline palasi usein
-aiheeseen ja kertoi senkin, että isännällä oli toinenkin rakastajatar,
-rouva Desforges, joka oli tavaratalossa hyvin tunnettu. Kertomukset
-hermostuttivat Deniseä, ja tuo outo pelon-, kiitollisuuden- ja
-vihansekainen tunne, joka ennen oli vallannut hänet Mouret'n
-läheisyydessä, alkoi uudelleen ahdistaa häntä.
-
--- Muuttopuuhia ihmettelen, hän sopersi.
-
-Mouret tuli hänen viereensä sanoakseen hänelle hiljaa:
-
--- Pyydän teitä tänä iltana sulkemisajan jälkeen pistäytymään
-työhuoneeseeni. Minulla olisi teille puhumista.
-
-Denise kumarsi hämillään vastaamatta. Tuskin hänellä olisi ollut siihen
-aikaakaan, sillä hänen oli pakko kiirehtiä osastolleen, johon muutkin
-myyjättäret alkoivat saapua. Mutta Bourdoncle oli kuullut ja katsoi
-Mouret'hen hymyillen, uskalsipa vielä puhuakin siitä hänelle, kun
-jäivät kahdenkesken.
-
--- Vieläkö tämäkin? hän sanoi. -- Varokaa, lopuksi siitä tulee totta!
-
-Mouret puolustautui kiivaasti kätkien liikutuksensa ylpeän
-välinpitämättömyyden naamioon.
-
--- Älkää joutavia! Ajankulua vain. Ei ole vielä se nainen syntynyt,
-joka minut voittaa.
-
-Kun tavaratalo oli avattava, hän kiirehti luomaan viimeisen silmäyksen
-eri osastoihin. Bourdoncle pudisti päätään. Hiljainen ja vaatimaton
-Denise teki hänet levottomaksi. Kerran hän oli päässyt hänestä voitolle
-ajamalla hänet pois. Mutta tyttö oli palannut, ja häntä oli kohdeltava
-nyt tosivihollisena. Bourdoncle ei puhunut mitään vaan odotti aikaansa.
-
-Hän kiirehti Mouret'n jälkeen. Tämä oli jo saapunut alakertaan,
-Saint-Augustininkadun halliin, joka oli vastapäätä sisäänkäytävää, ja
-huusi kiivastuneena:
-
--- Narrinako minua pidätte. Enkö käskenyt teitä panemaan siniset
-päivävarjot reunalle ... korjatkaa tuoja pian!
-
-Hän ei tyyntynyt. Kokonainen lauma poikia täytyi panna korjaamaan
-päivävarjonäyttelyä. Mouret käski hetkeksi sulkea ovetkin, kun huomasi
-ostajia tulevan, ja väitti sulkevansa tavaratalon kokonaan, jollei
-päivävarjoja saatu paikoilleen. Ne pilasivat hänen näyttelynsä. Hutin,
-Mignot ja muut taitavat näyttelynjärjestäjät tulivat katsomaan ja
-arvostelemaan, mutta eivät olleet ymmärtävinään isäntää, sillä he
-olivat toisen makusuunnan puoltajia.
-
-Vihdoin ovet avattiin uudestaan ja väkeä tulvi sisään. Jo ensimmäisen
-tunnin aikana, ennen kuin talo vielä oli täynnäkään, syntyi
-sisäänkäytävässä sellainen tungos, että poliisin täytyi hajoittaa
-katuliikenteen esteenä olevia joukkoja. Mouret oli laskenut oikein.
-Taaja joukko taloudenhoitajia, pikkuporvariston rouvia ja myssypäisiä
-palvelijattaria hyökkäsi jäännöstavaroiden kimppuun. Kädet koholla he
-tutkivat riippuvia kankaita ja tyhjensivät köyhät kukkaronsa ostaakseen
-kolmenkymmenenviiden centimen pumpulikangasta, neljänkymmenenviiden
-centimen harmaata silkkivillaa ja varsinkin kolmenkymmenenkahdeksan
-centimen pukukangasta. Riuhtoen he tungeskelivat korien ja hyllyjen
-ympärillä, joista alennustavarat, kymmenen centimen pitsit,
-kahdenkymmenenviiden centimen nauhat, viidentoista centimen
-sukkanauhat, käsineet, alushameet, solmiot, miesten ja naisten sukat,
-katosivat kuin ahnaat joukot olisivat nielleet ne. Kylmästä säästä
-huolimatta yhä uusia ostajia tuli, niin etteivät kauppa-apulaiset,
-jotka myivät katukäytävällä, ennättäneet kaikkia palvella. Tungos oli
-niin suuri että eräs nainen loukkaantui vaikeasti ja pari lasta oli
-tukehtua joukon jalkoihin.
-
-Pitkin päivää joukko yhä lisääntyi, yhden aikaan muodostui jonoja,
-jotka sulkivat liikenteen kuin kapinan aikana. Juuri kun rouva de Boves
-tyttärensä Blanchen kanssa pysähtyi epäröiden katukäytävälle, rouva
-Marty saapui hänkin tyttärensä Valentinen seurassa.
-
--- Mikä väentungos! sanoi rouva de Boves. -- Aivanhan tähän tukehtuu.
-En aikonut tullakaan, olin näet sairas, vuoteessa, mutta sitten päätin
-kumminkin käydä ulkona hengittämässä raitista ilmaa.
-
--- Niin minäkin, sanoi rouva Marty. -- Lupasin miehelleni käydä hänen
-sisarensa luona Montmartressa... Sitten ohikulkiessani tulin
-ajatelleeksi, että tarvitsen vähän nyöriä. Yhdentekeväähän on mistä
-ostaa, vai mitä? En tosiaankaan aio kuluttaa centimeäkään siitä yli.
-Enkä sitä paitsi tarvitsekaan muuta.
-
-Puheistaan huolimatta he eivät kumpikaan voineet kääntää silmiään pois
-Naisten Aarreaitan ovesta, jota kohti voittamaton voima tuntui
-työntävän joukkoja.
-
--- En tiedä menenkö ollenkaan, minua pelottaa, kuiskasi rouva de Boves.
--- Blanche, lähdetään pois. Voimme joutua joukon jalkoihin.
-
-Mutta hänen pelkonsa heikkeni ja hänen halunsa mennä minne muutkin
-pääsi voitolle, hän ei jaksanut vastustaa tungoksen houkuttelevaa
-kiusausta. Rouva Martykin meni mukaan toistaen toistamistaan:
-
--- Varohan pukuani, Valentine! En tosiaankaan ole tällaista ennen
-nähnyt. Aivanhan ne kantavat muassaan. Minkähänlaista sisässä lienee?
-
-Virta oli tempaissut heidät mukaansa, ja peräytyminen kävi
-mahdottomaksi. Niinkuin joki vetää uomaansa laaksossa pulppuavia vesiä,
-samaten asiakkaitten virta tuntui imevän itseensä kadullakulkijat
-hukuttaakseen pyörteihinsä asukkaat Pariisin kaikilta suunnilta.
-Hitaasti he siirtyivät eteenpäin, ahdistettuina joka puolelta, niin
-että he tuskin pääsivät hengittämään, pehmoisten olkapäiden ja pehmeän
-lämpimien vatsojen kannattamina. Heidän salainen mielihyvänsä kasvoi,
-sitä mukaa kun kulun hitaus kiihotti heidän uteliaisuuttaan.
-Silkkipukuisia naisia, pikkuporvariston rouvia vaatimattomissa asuissa,
-paljain päin tulleita tyttöjä tunkeili sekaisin, kaikki saman kuohuvan
-intohimon vallassa. Muutamat naisten joukkoon eksyneet miehet
-katselivat pulleiden povien saarroksista levottomina ympärilleen.
-Rehentelevän pulska imettäjä kohotti korkealle ilmaan kapalovauvaansa,
-joka kirkui ilosta. Toisaalla laiha ja kuiva nainen vihastui puhjeten
-rumiin sanoihin ja syyttäen naapuriaan tungoksessa murhayrityksestä.
-
--- Pelkäänpä todellakin, että alushameeni jää minulta tänne, toisti
-rouva de Boves.
-
-Mykkänä, kasvot vielä ulkoilman raitistamina, rouva Marty kohosi
-varpailleen nähdäkseen ennen muita päiden toisella puolen avautuvan
-myymälän avaruuksia. Hänen harmaissa silmissään olivat terät pienet
-niinkuin kissalla, kun se tulee päivänvalosta. Hän oli levänneen
-näköinen, kirkaskatseinen kuin vasta unesta herännyt.
-
--- Oh, vihdoinkin! hän sanoi huoahtaen.
-
-Rouvat pääsivät tungoksesta ja huomasivat joutuneensa
-Saint-Augustininkadun halliin. Heidän hämmästyksensä oli suuri, kun he
-näkivät, että se oli melkein tyhjä. Heistä tuntui, että täällä aukeni
-kevät heidän päästyään kadulla vallitsevasta pakkasesta. Ulkona
-riehuivat rakeita lennättävät, jäiset tuulet, mutta Aarreaitan
-gallerioissa kesähelteen kirkasvärisyys puhkesi kankaiden vaaleisiin
-vivahduksiin, kevätkuosien kepeyteen ja kirjavien päivävarjojen
-paljouteen.
-
--- Mutta katsokaa! huudahti rouva de Boves tuijottaen kattoon.
-
-Hän ihaili päivävarjonäyttelyä. Levitettyinä, pingoitettu kangas
-loistaen kuin kuperan kilven pinta, ne peittivät hallin katon
-lasiruuduista aina tammiseen seinälaudoitukseen asti. Ne kulkivat
-kiehkuroina pitkin yläkertojen holvikaaria, kiersivät köynnöksinä
-pylväitä, seurasivat suoraviivaisina reunuksina gallerioiden kaiteita
-kiiveten portaitakin keskeytymättöminä juovina; ja niiden
-tasasuhtaisessa järjestyksessä puhkeavat punaiset, vihreät, keltaiset
-värit peittivät joka paikassa seinät muistuttaen suuren kansanjuhlan
-kunniaksi sytytettyjä suuria venetsialaisia lyhtyjä. Nurkissa oli
-huokeammista päivävarjoista rakennettuja sekavia ryhmiä tai tähtiä,
-joiden vaaleansiniset, kerman- tai ruusunväriset vivahdukset johtivat
-mieleen yölampun himmeän valon, ja niiden yläpuolella leimusi
-suunnattoman suuria japanilaisia päivävarjoja, joissa kullankarvaiset
-kurjet halkoilivat purppuralta hohtavia taivaita.
-
-Rouva Marty haki tarpeeksi kuvaavia sanoja ilmaisemaan ihastustaan,
-mutta ei osannut sanoa muuta kuin:
-
--- Satumaista.
-
-Sitten hän kääntyi katsoakseen minne mennä.
-
--- Niin, missä sitä nyt ollaan. Nyöriä kai saa lyhyttavaraosastolta...
-Ostan ja lähden sitten heti tieheni.
-
--- Minä tulen mukaan, rouva de Boves sanoi. -- Eikö niin, Blanche,
-käydään vain kerran katsomassa, ei sen enempää.
-
-Mutta jo ovella he eksyivät. He kääntyivät vasemmalle, mutta
-kun osastoissa oli tapahtunut muutos, he eivät tulleetkaan
-lyhyttavaraosastoon, vaan osuivat poimukaulusosastoon ja sitten
-kaulusten ja kalvosinten osastoon. Matalakattoisissa huoneissa vallitsi
-painostava kuumuus, kostea ja umpinainen kuin kasvihuoneessa, ja
-kankaista erittyvät miedot hajut raskauttivat ilman, niin että
-kiertävien joukkojen askelten kaiku tukehtui siihen. Rouvat palasivat
-ovea kohti, mutta sen edemmäksi he eivät päässeet, sillä siellä oli
-edessä poistuvien naisten ja lasten joukko, jonka yläpuolella liiteli
-kokonainen pilvi punaisia ilmapalloja. Neljäkymmentätuhatta palloa oli
-varattu, ja poikia oli palkattu yksinomaan näiden pallojen jakamista
-varten. Nähdessään asiakkaiden poistuvan olisi voinut luulla ilmassa
-näkymättömien lankojen päässä kiirehtivän suunnattomia saippuakuplia,
-joihin päivävarjojen valohehku kuvastui. Koko tavaratalo kirkastui.
-
--- Ovatpa nämä markkinat, sanoi rouva de Boves. -- Ei enää tiedä minne
-mennä.
-
-He eivät kuitenkaan voineet jäädä ovikäytävän tungokseen. Onneksi
-järjestyksenvalvoja Jouve tuli heidän avukseen. Tämä oleskeli
-tapansa mukaan eteisessä tarkastaen jokaista ohikulkevaa naista.
-Poliisivirkansa nojalla hän vahti varkaita, ja varsinkin hän piti
-silmällä raskaina olevia naisia, kun heidän silmiensä ilme herätti
-hänen epäluulonsa.
-
--- Lyhyttavaraosasto, hyvät rouvat, on tuolla, vasemmalla, näettekö,
-trikootavaraosaston takana.
-
-Rouva de Boves kiitti. Mutta rouva Marty kääntyi säikähtyneenä, kun ei
-enää nähnyt vieressään tytärtään. Lopuksi hän huomasi tämän kaukana
-Saint-Augustinin hallin toisessa päässä katselemassa suurella
-mielenkiinnolla frangi yhdeksänkymmenenviiden centimen naisten
-solmioita. Näitä myytiin eräältä pöydältä, mistä tavarat huudettiin
-kaupaksi, sillä Mouret, joka ei jättänyt ainoatakaan keinoa
-käyttämättä, piti tätä myyntitapaa varsin tehokkaana asiakkaiden
-huomion ja ostohalun herättämiseksi, ja hän pilkkasi muita
-kumppaneitaan, joiden mielestä tavaroiden tuli itse puhua puolestaan.
-Tätä myyntitapaa varten erityisesti palkatut, sukkeluuksia latelevat
-pariisilaiset tyhjäntoimittajat saivat kaupaksi suuret määrät
-vähäarvoista tusinatavaraa.
-
--- Oi äiti, Valentine kuiskasi, -- katso noita solmioita. Niihin on
-ommeltu nurkkaan pieni lintu.
-
-Kauppa-apulainen suositteli tavaraa, sanoen että se oli täyttä silkkiä,
-että tehtailija oli tehnyt vararikon ja että niitä myytiin sentähden
-niin halvalla, ettei toiste tällaista tilaisuutta tarjoutuisi.
-
--- Näinkö halvalla! Mahdotonta! rouva Marty sanoi ihastuen niinkuin
-tytärkin. -- En kai köyhdy, vaikka ottaisin kaksikin.
-
-Rouva de Boves katsoi halveksivasti häneen. Hän ei suvainnut
-tyrkyttämistä, ja se kauppias, joka kutsui luokseen, sai hänet heti
-pakenemaan. Rouva Marty puolestaan ei voinut ymmärtää toisen
-hermostunutta vastenmielisyyttä tavaransa puolesta puhuvaa kauppiasta
-kohtaan, sillä hänellä oli aivan toinen luonne, hän oli noita
-onnellisia naisia, jotka eivät pelkää väkivaltaa, vaan nauttivat
-julkisen tarjouksen mieltähivelevästä yllykkeestä, koska se sallii
-heidän pistää kätensä joka paikkaan ja käyttää aikansa tyhjiin
-puheisiin.
-
--- Nyt, hän jatkoi innostuneesti, -- nyöriä ostamaan!... En tahdo enää
-muuta nähdäkään.
-
-Mutta kun he saapuivat kaulaliina- ja käsineosastolle, hänen voimansa
-pettivät jälleen. Siinä hohti hajavalossa iloinen näyttely, joka
-ilahdutti ja hurmasi silmää. Tasasuhtaisesti järjestetyt pöydät
-muistuttivat kukkasarkoja ja tekivät hallista ranskalaisen kukkatarhan.
-Pöydän paljaalla puupinnalla valuivat silkkiset liinat kannettomista
-ylen täysistä rasioista tarjoten silmälle milloin kurjenpolvien heleää
-punaa, milloin petunian maitomaista valkeutta, milloin päivänkukkien
-kultaa tai verbenan taivaansinistä. Ja kauempana loisti messinkivarsien
-päissä toinen kukkamaailma, sinne tänne siroteltuja koristeliinoja,
-kääröistään avattuja nauhoja, kokonainen kirjava vyö, joka kiemurteli
-pöydillä, kierteli pylväitä ja lukuisiin peileihin kuvastuen kertautui
-loppumattomiin. Mutta varsinkin katsojia keräsi käsineistä rakennettu
-sveitsiläismaja, joka mestariteos oli Mignot'n keksimä ja jonka
-pystyttämiseen oli mennyt kaksi päivää. Mustat käsineet muodostivat
-alakerroksen; sitten oljenväriset, resedanvihreät sekä häränverelle
-vivahtavat muodostivat seinät ja reunustivat koristeina ikkunoita ja
-parvekkeita.
-
--- Mitä rouva haluaa? kysyi Mignot, kun näki rouva
-Martyn liikkumattomana sveitsiläismajan edessä. -- Tässä on
-pesunahkahansikkaita yksi frangi seitsemänkymmentäviisi, parasta lajia.
-
-Mignot oli väsymätön tyrkyttäjä, joka pöytänsä takaa puhutteli kaikkia
-ohikulkijoita imarrellen heitä kohteliaisuuksilla. Kun rouva Marty
-kielsi päänpudistuksella, hän jatkoi:
-
--- Tyrolin hansikkaita yhteen frangiin kahteenkymmeneenviiteen, Torinon
-hansikkaita lapsille kirjauksin koristettuja kaikenvärisiä...
-
--- Ei kiitos, en tarvitse mitään, rouva Marty julisti.
-
-Mutta Mignot arvasi hänen äänensä vivahduksesta, ettei hänen
-kiellossaan ollut tarpeeksi pontta, ja pani siekailematta hänen eteensä
-parin viimeksi mainitsemiaan käsineitä. Rouva Marty ei jaksanut enää
-vastustaa, vaan osti yhden parin. Huomatessaan rouva de Boves'n
-katsovan häneen hymyillen hän punastui.
-
--- Olen hirveän lapsellinen, vai mitä! Jos en kiirehdi nyöriäni
-ostamaan ja pakene sitten, olen hukassa.
-
-Onnettomuudeksi oli lyhyttavaraosastolla sellainen tungos, ettei hän
-voinut heti toimittaa asiaansa. Rouvat odottivat kymmenen minuuttia ja
-alkoivat jo tuskastua, kun saivat muuta ajattelemista nähdessään rouva
-Bourdelais'n, joka kolmen lapsensa kanssa sattui heidän viereensä. Tämä
-selitteli käytännölliseen elämään perehtyneen naisen tyyneydellä, että
-oli tahtonut näyttää näyttelyn lapsilleen. Madeleine oli kymmenen,
-Edmond kahdeksan ja Lucien neljän vuoden vanha, ja he nauroivat ilosta.
-Käynti oli heille huviretki, joka ei paljoa maksanut ja joka jo aikoja
-sitten oli luvattu.
-
--- Mutta nuo punaiset päivävarjot ovat mukavia, sanoi äkkiä rouva
-Marty, joka väsyneenä pitkään odottamiseen polki jalkaansa
-kärsimättömästi. -- Mitä jos ostaisin yhden.
-
-Hän valitsi yhden, neljäntoista frangin viidenkymmenen centimen
-hintaisen. Rouva Bourdelais sanoi hänelle ystävällisesti seurattuaan
-kauppaa moittivin katsein:
-
--- Teidän ei olisi pitänyt kiirehtiä. Kuukauden kuluttua olisitte
-voinut saada sen kymmenellä frangilla... Minua he eivät ainakaan petä.
-
-Hän alkoi tehdä selkoa havainnoista, joita hän säästäväisenä
-perheenemäntänä oli tehnyt. Koska tavaratalot säännöllisesti alensivat
-hintaa, tarvitsi vain odottaa ostaakseen halvalla. Hän ei ainakaan
-suostunut niiden nylkemisjärjestelmään, päinvastoin hän osasi käyttää
-hyväkseen todella hyviä tilaisuuksia. Ja hän kerskasi menettelevänsä
-niin taitavasti, etteivät he saaneet häneltä vähääkään voittoa,
-väittipä vielä tuntevansa vain iloa heidän vahingostaan.
-
--- Kuulkaahan, sanoi hän lopuksi, -- olen luvannut lapsille mennä
-heidän kanssaan yläkerran lukusaliin kuvia katsomaan... Tulkaa tekin
-mukaan, onhan teillä aikaa.
-
-Rouva Marty unohti nyörinsä ja suostui heti, mutta rouva de Boves
-kieltäytyi sanoen kiertävänsä mieluummin alakertaa. Ja voisivathan he
-sitä paitsi myöhemmin tavata yläkerrassa. Rouva Bourdelais etsi
-portaita, mutta samassa hän huomasi hissin ja työnsi lapsensa siihen
-suodakseen heille vielä senkin huvin. Rouva Marty ja Valentine menivät
-hekin pieneen häkkiin, joka kävi sangen ahtaaksi, mutta he katselivat
-niin hartaasti peilejä, samettisia istuimia ja sirotekoisia kupariovia,
-että saapuivat toiseen kerrokseen huomaamattakaan tasaisesti liukuvaa
-nousua. Siellä odotti heitä uusi yllätys. Pitsiosaston ohi kuljettuaan
-he saapuivat tarjoiluhuoneeseen, jossa rouva Bourdelais juotti
-lapsilaumalleen limonaadia. Tarjoiluhuone oli neliömäinen sali, jossa
-oli leveä marmorinen pöytä. Kummassakin päässä hopeiset suihkukaivot
-heittivät ilmaan hienon suihkun, ja takana oli hyllyt täynnä pulloja.
-Kolmella pojalla oli täysi työ lasien pyyhkimisessä ja täyttämisessä.
-Janoisen ostajakunnan hillitsemiseksi oli pöytä täytynyt ympäröidä
-sametilla päällystetyllä kaiteella, jonka takana asiakkaat jonossa
-odottivat vuoroaan, niinkuin teatterien lippumyymälässä. Täällä oli
-alituinen tungos, ja moni nautti niin innokkaasti ilmaiseksi tarjottuja
-herkkuja, että tuli pahoinvoivaksi.
-
--- Kas, minne he nyt hävisivät, sanoi rouva Bourdelais päästyään
-tungoksesta ja pyyhittyään lasten suut.
-
-Rouva Marty tyttärineen oli jo kaukana hallin toisessa päässä. Rouva
-Bourdelais näki heidän koettavan hameita ja ostavan yhden. Heidän
-vastustusvoimansa oli nähtävästi lopussa, ja äiti ja tytär katosivat
-näkyvistä ostamiskiihkon valtaamina.
-
-Kun rouva Bourdelais tuli luku- ja kirjoitussaliin, hän asetti lapset
-istumaan ison pöydän ääreen ja meni hakemaan heille valokuva-albumeja.
-Ison salin holvikatto oli täynnä kultakoristeita, ja sen kummassakin
-päässä oli valtavat kamiinat. Keskinkertaisia, mutta komeasti
-kehystettyjä tauluja oli seinillä, kummallakin puolella avautuvat,
-tavarataloa hallitsevat holvikattoiset lehterit oli erotettu salista
-pylväillä, joiden välissä oli suuria, majolikamaljakoissa kasvavia
-palmuja. Sanomalehdillä, aikakauskirjoilla, kirjepaperilla ja
-kirjoitusneuvoilla sälytetyn laajan pöydän ympärillä istui äänetön
-yleisö. Jotkut naiset riisuivat käsineensä kirjoittaakseen kirjeitä
-tavaratalon nimikirjaimin varustetulle paperille, jonka painetun
-alkukirjoituksen he pyyhkäisivät yli kynänvedolla. Miehiä istui
-mukavissa nojatuoleissa lukemassa sanomalehtiä. Mutta useimmat
-viivyttelivät tekemättä mitään: miehiä odottamassa vaimojaan, jotka
-irti päästyään kiersivät osastoja; nuoria naisia odottaen rakastettunsa
-tuloa; vanhoja sukulaisia, joita oli tuotu sinne pois mentäessä
-haettaviksi niinkuin kepit ja sateenvarjot haetaan. Ja he lepäsivät
-ylhäällä luoden silloin tällöin parvekkeilta silmäyksen alakerran
-leveisiin käytäviin ja halleihin, joiden kaukaiset äänet yhtyivät
-kynien rapinaan ja sanomalehtien kahinaan.
-
--- Kas, tekö siinä? sanoi rouva Bourdelais. -- En ollut tunteakaan.
-
-Hän oli huomannut sanomalehden takana lasten vieressä istuvan rouva
-Guibalin. Tämä ei näyttänyt olevan tapaamisesta mielissään ja teki
-kärsimättömän liikkeen. Mutta hilliten itsensä hän kertoi tulleensa
-lepäämään väentungoksesta. Kun rouva Bourdelais kysyi häneltä aikoiko
-hän ostaa, hän vastasi pitkäveteisellä äänellään kätkien luomiensa alle
-itsekkään katseensa terävyyden.
-
--- En, päinvastoin olen tullut tuomaan takaisin ostoksia, joihin en ole
-tyytyväinen, oviverhoja. Mutta täällä on niin paljon väkeä, ettei pääse
-lähellekään. Täytyy odottaa.
-
-Rouva Guibal jatkoi puhettaan pitäen palauttamisjärjestelmää sangen
-mukavana. Ennen hän ei koskaan ostanut, mutta nyt hänkin joskus
-uskalsi. Viidestä ostamastaan esineestä hän palautti neljä, ja hän oli
-jo melkein kaikilla osastoilla tunnettu omituisista kaupoistaan ja
-iänikuisesta tyytymättömyydestään, joka sai hänet tuomaan tavarat
-takaisin yksitellen pidätettyään niitä luonaan monta päivää. Mutta
-puhuessaan hän ei kääntänyt katsettaan salin ovesta ja hän näytti
-tuntevan huojennusta, kun rouva Bourdelais kääntyi lapsiensa puoleen
-selittääkseen kuvia. Melkein samassa herra de Boves ja Paul de
-Vallagnosc astuivat sisään. Kreivi, joka oli tullut muka ainoastaan
-opastaakseen Vallagnoscia uudessa tavaratalossa, vaihtoi rouva Guibalin
-kanssa nopean katseen; sitten tämä taas vajosi lukemiseensa ikäänkuin
-ei olisi tiennyt toisen tulosta mitään.
-
--- Terve, Paul! kuului takaa ääni.
-
-Se oli Mouret, joka oli tarkastamassa eri toimistojen työtä. He
-kättelivät, ja Mouret kysyi heti, eikö rouva de Boveskin aikonut
-kunnioittaa tavaratalon avajaisjuhlaa läsnäolollaan.
-
--- Ei, suureksi ikäväkseen hän ei voi, vastasi herra de Boves. -- Hän
-on sairas, ei kuitenkaan mitään vaarallista.
-
-Samassa hän erosi heistä lähestyäkseen hattu kädessä rouva Guibalia,
-jonka hän nyt vasta oli huomaavinaan. Toiset jäivät paikoilleen
-tervehtien häntä sieltä. Rouva Guibalkin teeskenteli hämmästystä. Mutta
-Paul hymyili, sillä nyt hän ymmärsi. Hiljaa hän kertoi Mouret'lle,
-miten hän oli tavannut kreivin Richelieunkadulla ja miten tämä
-koetettuaan ensin turhaan päästä hänestä eroon oli vihdoin pakottamalla
-pakottanut hänet tulemaan mukaansa Naisten Aarreaittaan, joka muka
-välttämättä oli nähtävä. Jo kokonaisen vuoden tämä kunnon rouva oli
-imenyt herra de Boves'ilta hänen rahansa ja huvitellut mielensä mukaan
-hänen kustannuksellaan tavaten hänet milloin missäkin julkisessa
-paikassa, kirkoissa, museoissa, myymälöissä, sopiakseen hänen kanssaan
-suullisesti tapaamisista, kun ei uskaltanut kirjoittaa.
-
--- Luulen, etteivät he koskaan tapaa kahta kertaa samassa hotellissa,
-kuiskasi nuori mies. -- Viime kuussa esimerkiksi herra de Boves oli
-muka tarkastusmatkalla ja kirjoitti vaimolleen joka toinen päivä
-milloin Blois'sta, milloin Libournesta tai Tarbes'ista, ja kuitenkin
-voisin vannoa nähneeni hänet Batignolles'in matkustajakodin ovella...
-Mutta katsohan kuinka hän kumartaa. Mikä nuhteeton virkamiesryhti! Kuin
-itse vanha Ranska!
-
--- Ja miten avioliittosi edistyy? kysyi Mouret.
-
-Paul vastasi kääntämättä silmiään kreivistä, että odotettiin tädin
-kuolemaa. Sitten hän suuresti huvittuneena jatkoi:
-
--- No johan nyt! Nyt hän antaa hänelle osoitteen, näetkö? Ja toinen
-ottaa vastaan sen mitä viattomimman näköisenä. Pelättävä nainen tuo
-hienohipiäinen punakutri, joka näyttää kaikkeen kyllästyneeltä...
-Täytyypä todella myöntää, että outoja täällä sinun luonasi tapahtuu.
-
--- Oh, vastasi Mouret hymyillen, -- naiset eivät täällä ole minun
-luonani vieraissa, kotonaanhan he ovat.
-
-Sitten hän rupesi laskemaan leikkiä. Niinkuin pääskyset tuottavat
-kodille onnea, niin lempikin. Eivät he olleet hänelle tuntemattomia,
-tytöt, jotka kiersivät osastoja, yhtä vähän kuin rouvatkaan, jotka
-sattumalta tapasivat ystäviään. Ja jos he eivät ostaneetkaan, niin
-olivathan ainakin lisänä tungoksessa, huoneita lämmittämässä.
-Jutellessaan Mouret johti vanhan toverinsa lukusalin ovelle katsomaan
-keskusgalleriaa, joka komeine halleineen levisi heidän jalkainsa alla.
-Heidän takanaan sali uinui levollisuutta, huolimatta kynien rapinasta
-tai kahisevista sanomalehdistä. Muuan vanha herra oli nukahtanut
-Moniteur lehden ääreen. Herra de Boves katseli tauluja eksyttääkseen
-tungokseen tulevan vävynsä. Ja yksin häiriten yleistä rauhaa rouva
-Bourdelais liverteli ääneen lapsiensa huviksi ikäänkuin olisi ollut
-kotonaan.
-
--- Näethän, kotonaan he ovat, Mouret toisti osoittaen kädellään
-alhaalla myllertäviä naisjoukkoja.
-
-Samassa tuli rouva Desforges sisään päästyään töin tuskin vapaaksi oven
-tungoksesta, johon häneltä oli jäädä päällysvaippakin. Hän käveli
-ensimmäisen hallin poikki ja saavuttuaan suureen galleriaan hän kohotti
-katseensa. Kaikkialla hän näki kaiteita ja käsipuita niinkuin
-asemasalissa, ilmassa notkuvia portaita ja riippusiltoja. Kierreportaat
-kohosivat rohkeasti kaarrellen, rautasillat risteilivät korkealla katon
-alla. Ja kaikki nämä kevyet, rautaiset rakennelmat kuvastuivat päivän
-kirkastamaa lasikattoa vastaan eräänlaisena sokkelopitsinä, jonka
-silmukoista päivä kiilsi. Toteutunut unelma, uudenaikainen Baabel, joka
-pinosi päällekkäin monet kerroksensa, avasi laajat salinsa ja tarjosi
-loppumattomia näköaloja. Rauta oli joka paikassa vallitsevana. Nuori
-arkkitehti oli uskaltanut käyttää sitä sellaisenaan peittämättä sitä
-kiveä tai puuta matkivan töherryksen alle. Alhaalta rakennus oli sekä
-värinsä että muotonsa puolesta tehty yksinkertaiseksi, jottei se
-loistollaan himmentäisi näytteille pantuja tavaroita; siellä oli suuria
-sileitä seinäpintoja ja himmeitä värejä. Mutta mikäli pylväät kohosivat
-korkeammalle, niiden kukka-, lehti- ja tähtikoristeet kävivät yhä
-komeammiksi ja monimutkaisemmiksi, kunnes ne vihdoin kattoon kohottuaan
-peittyivät leimuavien värien, punaisen, vihreän ja hohtavan kullan
-peittoon, kullan varsinkin, lainehtivan, kuohuvan kullan, joka
-räiskytti ikkunalasitkin kiiltäviä kultapisaroita täyteen. Siellä
-gallerioidenkin holvikaaret hohtivat iloisenvärisinä. Kirjavat
-mosaiikki- ja fajanssireunukset lievensivät yleisvaikutuksen
-ankaruutta, kun sitä vastoin pitkin portaiden punaisella sametilla
-verhottuja kaidepuita juoksi kiilloitettuja rautakiskoja, teräkseltä
-loistavia.
-
-Vaikka rouva Desforges oli jo käynyt katsomassa tavaratalon uutta osaa,
-vaikutti se esiintyessään nyt hehkuvan elämän pyörteissä häneen niin
-valtavasti, että hänen täytyi pysähtyä. Hänen ympärillään kuohuivat
-sisään ja ulos tunkevan ihmisvirran hyökyaallot. Joukko oli vielä
-sangen kirjavaa, vaikkakin säätyläisnaisten luku iltapäivän kuluessa
-vähitellen lisääntyi. Surupukuisiakin naisia oli, pitkät suruhunnut
-hatuissa. Siellä täällä väentungokseen eksynyt imettäjä koetti
-kyynärpäät ojona suojella lastaan. Koko tämä aaltoileva ihmismeri, nämä
-kirjavat hatut ja hatuttomat, vaalea- tai mustatukkaiset päät vierivät
-gallerioiden päästä päähän sekavina ja himmeävärisinä keskellä heleästi
-loistavia kankaita. Kaikkialla, eloisissa musliineissa, hohtavissa
-silkkikankaissa ja tummissa villakudoksissa näkyi suuria hintalappuja,
-joiden räikeä valkeus pisti silmään. Nauhakasojen silmukat kohosivat
-oudonmuotoisina korvina ihmisten päiden takaa, flanellipino pisti
-jykevän niemekkeensä lainehtivaan ihmismereen, lukuisat peilit
-kuvastivat pintaansa näyttelyjen osia ja yleisön murtokappaleita,
-olkapäitä, käsivarsia ja kenossa keikkuvia kasvoja. Oikealla
-ja vasemmalla, poikkipäin kulkevissa gallerioissa vilahteli
-milloin valkotavaroiden lumikinoksia, milloin trikootavaroiden
-tummantäplikkäitä kasoja, milloin etäisyyteen hukkuvia ryhmiä, joihin
-lasiruuduista lähtevä valo sattui ja joissa ei asiakkaista enää ollut
-muuta jäljellä kuin sekavasti häilyvää ihmistomua. Ja kun rouva
-Desforges kohotti katseensa, hän näki pitkin riippusiltoja,
-kierreportaita ja eri kerrosten kaiteita kattoa kohti pyrkivää hyörivää
-väkeä, kokonaisen ilmassa liikkuvan kansakunnan, joka kapusi
-suunnattoman metalliverkon silmukoissa ja kuvastui mustana hiotun
-kattolaen kirkkautta vastaan. Suuria kultaisia kattokruunuja riippui
-laessa. Lippuina liehui kaidepuissa mattoja, silkkiliinoja,
-kultakirjokankaita. Pitsiparvia lenteli, musliinipilviä, liiteli
-silkkisiä siipiä, ja niiden keskellä kurottuivat puoleksi puetut
-mallinuket voitollisesti taivasta kohti. Ja tämän sekasorron
-yläpuolella, kaikkein korkeimmalla, missä ostajain luku väheni,
-vuodevaateosaston pienet, patjojen peittämät rautasängyt pilkistivät
-valkeiden päiväpeitteiden alta, niinkuin sisäoppilaitoksen
-makuuhuoneessa pikkutyttöjen vuoteet, huolimatta alhaalta kohoavasta
-hälinästä.
-
--- Haluaako rouva huokeita sukkanauhoja? sanoi eräs myyjä rouva
-Desforges'ille, nähdessään hänen seisovan liikkumattomana. --
-Täyssilkkiä, frangi yhdeksänkymmentäviisi.
-
-Rouva Desforges ei viitsinyt edes vastata. Hänen ympärillään kuului
-yhtämittaisena surinana yhä uusia tarjouksia, toinen toistaan
-kiihkeämpiä. Rouva Desforges seisoi yhä samassa paikassa miettien
-minnepäin kääntyä. Vasemmalla hän huomasi Albert Lhommen
-kassakomerossa. Tämä, joka tunsi hänet ulkonäöltä, uskalsi hymyillen
-katsella häntä huolimatta laskuista, joita joka taholta satoi hänen
-pöydälleen, yhtä vähän kuin Josephistakaan, joka hikipäissään sitoi ja
-pakkasi tietämättä kuinka selvitä käärelankakeristään. Rouva Desforges
-pääsi suunnastaan selville. Hän huomasi olevansa silkkiosaston edessä.
-Mutta sittenkin häneltä meni kymmenen minuuttia ennenkuin hän pääsi
-perille. Punaisia, näkymättömien rihmojen päässä liehuvia ilmapalloja
-ilmestyi yhä enemmän; ne kokoontuivat purppurapilveksi, joka hiljakseen
-liiteli ovea kohti hajotakseen Pariisin kaduille. Hänen täytyi joskus
-kumartua kun pallo lensi alhaalla, jonkun lapsen pikku sormiin
-sidottuna.
-
--- Kuinka, rouva, tekin olette uskaltanut! Bouthemont huudahti
-iloisesti huomatessaan rouva Desforges'in.
-
-Nykyään tämä osastonhoitaja, jota Mouret oli suositellut rouva
-Desforges'ille, kävi joskus tämän kodissa teetä juomassa. Henrietten
-mielestä Bouthemont ei tosin ollut erikoisen hieno, mutta hän oli
-muuten miellyttävä mies, jonka vilkas ja hilpeä luonne huvitti ja
-hämmästytti. Sitä paitsi Bouthemont oli joitakin päiviä sitten
-ujostelematta kertonut hänelle Mouret'n ja Claran hyvistä väleistä
-jutellen huvikseen, mitään tarkoittamatta, niinkuin tämän leikkisän
-miehen oli tapana, ja nyt rouva Desforges mustasukkaisuuden pistos
-rinnassa, mutta välinpitämättömän näköisenä, tuli katsomaan kuka tyttö
-oli, vaikka Bouthemont oli nimeä mainitsematta vain sanonut hänet
-erääksi valmiiden vaatteiden myyjättäreksi.
-
--- Tarvitsetteko jotakin? Bouthemont jatkoi.
-
--- Tietysti, en kai muuten olisi tullut... Onko teillä fulardia
-aamupuvuiksi?
-
-Mutta rouva Desforges'in käynnillä oli toinenkin tarkoitus. Hän oli
-tullut kysymään Bouthemont'ilta Mouret'n myyjättären nimeä, sillä hän
-tahtoi välttämättä nähdä tämän. Bouthemont kutsui Favier'n näyttämään
-kankaita, mutta odottaessaan tämän tuloa hän jatkoi keskustelua rouva
-Desforges'in kanssa. Favier viipyi, sillä hän palveli parhaillaan tuota
-vaaleata "kaunotarta", josta osastolla usein puhuttiin, vaikka ei
-tiedetty hänen oloistaan eikä hänen nimestään. Tällä kertaa "kaunotar"
-oli surupuvussa. Ketä hän mahtoi surra, isäänsäkö vai miestään. Ei
-varmaankaan isää, sillä hän olisi kai siinä tapauksessa näyttänyt
-alakuloisemmalta. Mutta jos hän suri miestään, niin silloinhan hän oli
-todellakin ollut naimisissa eikä huhuissa ollutkaan perää. Mutta jos
-häneltä oli äiti kuollut. Kaikkia näitä mahdollisuuksia pohdittiin
-hiljaa osastolla tulisesta kiireestä huolimatta.
-
--- Joutukaahan toki! Hutin huusi Favier'lle, joka palasi saatettuaan
-"kaunottaren" kassalle. -- Kun tuo nainen on täällä, niin ette joudu
-milloinkaan valmiiksi... Hänkö nyt teistä huolisi.
-
--- Yhtä paljon ainakin kuin minä hänestä, vastasi myyjä vihoissaan.
-
-Mutta Hutin uhkasi ilmoittaa johtokunnalle, jos myyjät eivät
-käyttäytyneet kunnioittavasti asiakkaita kohtaan. Hutinista oli tullut
-hirviö kun hän toverinsa avulla oli saanut Robineaun kukistetuksi ja
-päässyt hänen paikalleen, ja hän osoitti lupauksistaan huolimatta niin
-armotonta ankaruutta alaisiaan kohtaan, että nämä kannattivat nyt salaa
-Favier'ta.
-
--- Kas niin, älkää vastatko, jatkoi Hutin ankarasti. -- Herra
-Bouthemont kysyy teiltä fulardia, vaaleampia sävyjä.
-
-Keskellä hallia tarjosi kesäsilkkien näyttely silmälle aamuhetken
-hienoimpia valonvivahduksia, läpikuultavan vaaleita, punaisia,
-keltaisia, sinisiä heijastuksia, taivaankaarelta lainattuja. Siinä oli
-kankaita, kirkkaampia kuin kesäisen taivaan hattarat, keveämpiä kuin
-linnun pesästä lentävät untuvat, hienompia kosketukselle kuin
-kiinalaisen neitsyen iho. Siinä oli japanilaisia ja intialaisia
-kankaita, ruudukkaisia, kukikkaita, jotka johtivat mieleen
-hienohelmaisten naisten kävelyn toukokuun aamuna suurten puiden
-varjossa.
-
--- Otan tämän, rouva Desforges sanoi osoittaen Ludvig XIV:n tyylistä
-kangasta, jonka vaalealle pohjalle oli siroteltu ruusukimppuja.
-
-Favier'n mitatessa kangasta hän vielä kerran pyysi Bouthemont'ia
-sanomaan kenestä oli kysymys.
-
--- Aion mennä valmiiden vaatteiden osastolle, sanoi hän, -- katsomaan
-matkaviittoja... Kuulkaa, onko hän vaalea, tuo neiti, josta oli puhe?
-
-Osastonjohtaja, joka alkoi käydä levottomaksi itsepintaisista
-kysymyksistä, hymyili vastaamatta. Samassa Denise sattui kulkemaan ohi
-opastaessaan Liénard'in luo merinoita ostamaan rouva Boutarelin, tuon
-maaseudulta kotoisin olevan naisen, joka kävi Pariisissa kahdesti
-vuodessa tuhlatakseen Naisten Aarreaitassa vaivoin säästämänsä rahat.
-Kun Favier valmistautui saattamaan rouva Desforges'ia, Hutin pysähdytti
-hänet tehdäkseen hänelle kiusaa.
-
--- Teidän ei tarvitse mennä. Pyydetään neitiä saattamaan rouva.
-
-Denise suostui heti ottamaan sekä ostoksen että laskun. Mutta hän oli
-hämillään niinkuin aina, kun kohtasi tuon miehen, jota hän ei voinut
-häpeämättä nähdä, ikäänkuin tämä olisi muistuttanut häntä vakavasta
-hairahduksesta. Niin suuresti unelman muisto painoi hänen
-omaatuntoansa.
-
--- Kuulkaahan, kuiskasi rouva Desforges Bouthemont'ille, -- tuo tyttö
-se kai on... Vai on hänet otettu takaisin palvelukseen?... Aivan
-varmaan, hän se on, josta kerroitte.
-
--- Mahdollisesti, vastasi osastonhoitaja yhä vielä hymyillen ja
-vältellen suoraa vastausta, sillä hän oli päättänyt lujasti pitää nimen
-salassa.
-
-Seuraten Deniseä rouva Desforges nousi hitaasti portaita. Hänen täytyi
-vähän väliä pysähtyä pitääkseen puoliaan yläkerroksista laskeutuvia
-joukkoja vastaan. Portaita kannattavat pylväät tärisivät huomattavasti
-koko talon täyttävän elämän vaikutuksesta. Jokaisella portaalla seisoi
-kummallakin puolella kaiteeseen lujasti sidottu mallinukke, jonkin
-erityisen vaatekappaleen näyttämistä varten, milloin kävelypuvun,
-milloin päällysvaatteen, milloin aamupuvun. Niitä olisi voinut luulla
-voittokulun kunniaksi järjestetyksi kaksinkertaiseksi sotilasriviksi,
-niin suorina ja vakavina ne seisoivat kohottaen ilmaan pään asemesta
-kaulaan pistetyn hintalappupuikon, joka upposi flanelliin kuin tikari
-veriseen haavaan.
-
-Vihdoin rouva Desforges pääsi toiseen kerrokseen, mutta törmäsi
-sellaiseen väenpaljouteen, että hänen täytyi pysähtyä hetkeksi. Hän
-näki nyt allaan alakerran osastot mahtavine ostajakuntineen, jonka läpi
-hän oli äsken raivannut tiensä. Näin ylhäältäpäin katsottuna se näytti
-aivan erilaiselta. Ihmisten päät, toinen toisensa vieressä, alta ei
-ruumista näkynyt, nousivat ja laskivat kuin valtameren aallot,
-kihisivät ja kuhisivat kuin muurahaispesässä. Valkeiden hintalappujen
-numerot näyttivät täältä vain hienoilta viivoilta, nauhakasat olivat
-litistyneet, flanelliniemeke halkaisi galleriaa kapeana muurina,
-kaidepuilla riippuvat matot ja kirjokutoiset silkit riippuivat
-hänen jalkojensa alla kuin kirkon laulajalehteriin ripustetut
-juhlastandaarit. Kauempana hän huomasi poikkipäin kulkevien
-gallerioiden polvekkeita, niinkuin kellotornin hirsiristikolta näkee
-lähikatujen kulmia, missä ohikulkijat liikkuvat mustina täplinä.
-Varsinkin häntä hämmästytti se, että hän sulkiessaan kirjavien värien
-sekasorrosta väsyneet silmänsä tunsi vieläkin valtavammin
-ihmisjoukkojen läheisyyden oudosta, veden nousua muistuttavasta
-kohinasta ja ihmisruumiiden ilmaan haihduttamasta lämmöstä. Lattiasta
-kohosi hieno pöly täynnä naisesta lähteviä tuoksuja, alusvaatteista ja
-niskasta, hameista ja hiuslaitteista, kirpeä, läpitunkeva tuoksu, joka
-suitsutuksena häilyi tässä naisruumiin palvelukseen pystytetyssä
-temppelissä.
-
-Mouret, joka vielä seisoi Vallagnoscin seurassa lukusalin ovella veti
-mielihyvällä keuhkoihinsa tätä tuoksua ja päihtyen siitä toisti
-vieläkin:
-
--- Kotonaanhan he ovat. Tiedän naisia, jotka päiväkaudet oleskelevat
-täällä, syövät leivoksia ja kirjoittavat kirjeensä. Yösija vain
-puuttuu.
-
-Tämä leikinlasku huvitti Paulia, joka pessimismin ikävystyneisyydessä
-väitti mielettömäksi ihmisjoukkojen innostusta kauniisiin vaatteisiin.
-Usein kun hän kävi entistä koulutoveriaan tervehtimässä, hän tunsi
-lähtiessään melkein kiukkua nähtyään tämän niin ilosta uhkuvana
-keimailevan asiakkaittensa keskellä. Eikö yksikään noista tyhjistä ja
-sydämettömistä olennoista kyennyt opettamaan hänelle olemisen
-turhuutta? Mutta tänään Octave tuntui menettäneen tavallisen
-tasapainonsa. Hän, joka tavallisesti suhtautui asiakkaittensa
-innostuttamiseen leikkausta toimittavan lääkärin tasaisella
-tyyneydellä, näkyi nyt myös joutuneen tavaratalon polttavan intohimon
-valtaan. Hän oli huomannut Denisen ja rouva Desforges'in nousevan
-yhdessä portaita, ja hänen puheensa oli käynyt äänekkäämmäksi, hänen
-liikkeensä rajuimmiksi, ja vaikka hän ei tahtonut kääntää päätään
-sinnepäin, hän kiihtyi yhä enemmän sitä myöten kun tunsi heidän
-lähestyvän. Puna kohosi hänen kasvoilleen, ja hänen silmissään paloi
-kipinä sitä samaa tulta, joka pitkin päivää oli hehkunut hänen
-asiakkaittensa katseissa.
-
--- Kyllä taitavat varastaa teiltä, kuiskasi Vallagnosc, joka huomasi
-joukossa epäilyttäviä kasvoja.
-
-Mouret levitti kätensä.
-
--- Varastavat kyllä, hän vastasi, -- varastavat niin, että on vallan
-uskomatonta.
-
-Hermostuneesti, hyvillään siitä, että sai tästä keskustelunaiheen, hän
-luetteli loppumattomiin esimerkkejä, kertoi tapahtumia ja luokitteli
-varkaat. Ensiksi hän mainitsi ammattivarkaat, jotka tekivät vähimmän
-vahinkoa, sillä poliisi tunsi heidät melkein kaikki. Sitten tulivat
-kleptomaanit, uudenaikaista mielisairautta potevat, joka mielisairaus
-arveltiin suurmyymälöiden tuottamien kiusauksien tulokseksi. Ja lopuksi
-olivat raskaana olevat naiset, joiden kiihko kohdistui johonkin
-erityiseen tavaralajiin. Niinpä poliisi oli esimerkiksi eräältä
-tällaiselta naiselta löytänyt kaksisataaneljäkymmentäkahdeksan paria
-ruusunpunaisia käsineitä, jotka oli varastettu Pariisin eri
-käsinekaupoista.
-
--- Sentähdenkö naisten silmissä heidän täällä käydessään on niin outo
-katse? sanoi Vallagnosc. -- Häpeätä ja ahneutta niinkuin raivostuneen
-eläimen katseessa. Sitä ihmettelinkin!... Kunniallisuutta täällä
-todellakin opetetaan ihmisille!
-
--- Minkä minä sille taidan? vastasi Mouret. -- Joskin koetammekin
-kotiuttaa heidät tänne, niin emme kuitenkaan voi sallia heidän vievän
-tavaroita maksamatta... Ja sangen hienojakin naisia saadaan kiinni
-sellaisesta. Viime viikolla esimerkiksi meidän täytyi haastaa oikeuteen
-eräs apteekkarin sisar ja erään hovioikeudenneuvoksen rouva. Teemme
-mitä voimme epäkohdan poistamiseksi.
-
-Hän keskeytti osoittaakseen toverilleen isä Jouvea, joka nauhaosastolla
-parhaillaan piti silmällä erästä raskaana olevaa naista, joka liikkui
-varovasti tungoksessa ystävättären seurassa.
-
--- Kyllä hän saa naisen kiinni, jatkoi Mouret, -- hän tietää kyllä
-kaikki heidän kepposensa.
-
-Mutta hänen äänensä vavahti eikä hänen naurussaan ollut enää
-luonnollista kaikua. Denise ja Henriette, joihin hän koko ajan oli
-salaa vilkuillut, olivat nyt saapuneet hänen luokseen ja kulkivat hänen
-takanaan päästyään suurella vaivalla väentungoksen läpi. Hän kääntyi ja
-tervehti asiakastaan hienotunteisen ystävän tavoin, joka ei tahdo
-saattaa naista panettelun alaiseksi pysähdyttämällä hänet keskellä
-tungosta. Mutta rouva Desforges, jonka epäluulo oli hereillä, oli
-huomannut minkä katseen hän oli luonut Deniseen. Tämä oli varmaan se
-tyttö, joka hänen kanssaan kilpaili Mouret'n rakkaudesta ja jonka
-nähdäkseen hän oli tullut tänne.
-
-Valmiiden vaatteiden osastolla neidit olivat pyörällä päästään. Kaksi
-myyjätärtä oli sairastunut, ja rouva Frédéric, alijohtajatar, oli
-muitta mutkitta ottanut eron juuri avajaisjuhlan aattona ja hakenut
-palkkansa kassasta. Hän pakeni kiireisimpänä hetkenä välittämättä
-Aarreaitasta sen enempää, kuin mitä tämä palvelijoistaan välitti. Tästä
-keskusteltiin osastolla kiireestä huolimatta. Clara, joka sai kiittää
-Mouret'n oikkua siitä, että hänet vielä pidettiin osastolla, hyväksyi
-rouva Frédéricin käytöksen sanoen sitä nokkelaksi. Marguerite kertoi,
-kuinka Bourdoncle lähdöstä kuullessaan oli suuttunut silmittömästi, ja
-Aurélie rouva julisti, että hänen mielestään rouva Frédéric ei ollut
-koskaan uskonut kenellekään salaisuuttaan, joku luuli tietävänsä, että
-hän oli eronnut tavaratalosta mennäkseen naimisiin erään miehen kanssa,
-joka omisti kylpylän lähellä kauppahallia.
-
--- Matkapuvunko rouva haluaa? Denise kysyi rouva Desforges'ilta
-tarjottuaan hänelle tuolin.
-
--- Niin, vastasi rouva Desforges, joka halusi olla epäkohtelias.
-
-Osaston uusi sisustus oli arvokas ja upea, korkeita, leikkauksin
-koristettuja tammikaappeja ja suuria seinäpintojen levyisiä peilejä.
-Paksu lattiamatto tukahdutti askelten äänen. Denisen hakiessa
-matkapukuja rouva Desforges, joka katseli uutta huonetta, sattui
-näkemään kuvansa peilissä ja unohtui tutkimaan sitä. Oliko hän siis
-tulossa vanhaksi, koska häntä petettiin tuollaisen tyttörievun takia?
-Peiliin kuvastui osasto kokonaisuudessaan kaikkine komeuksineen, mutta
-Henriette ei nähnyt muuta kuin kalpeat kasvonsa eikä kuullut kuinka
-Clara hänen takanaan supatteli kertoen Margueritelle rouva Frédéricin
-viekkaudesta, kun tämä joka ilta ja aamu kulki Choiseulin kauppakujan
-kautta uskotellakseen muille, että asui Seinen vasemmalla rannalla.
-
--- Tässä viimeiset mallimme, sanoi Denise. -- Meillä on niitä useita
-värejä.
-
-Hän levitteli rouva Desforges'in nähtäväksi neljä tai viisi asua. Tämä
-katseli niitä halveksivasti, ja hänen kasvonsa kävivät yhä kovemmiksi,
-sitä mukaa kun hän niitä tarkasteli. Toisessa oli liiaksi poimuja, ja
-vaate näytti ahtaalta. Toinen oli olkapäistä jäykkä, kulmikas niinkuin
-kirveellä veistetty. Jos olikin matkalle lähdettävä, niin ei kuitenkaan
-tarvinnut pukeutua vahtikojuksi.
-
--- Näyttäkää muita, neiti!
-
-Denise levitteli uusi vaippoja ja käänsi entiset kokoon vähääkään
-tuskastumatta. Tämä leppeä kärsivällisyys vasta oikein suututti rouva
-Desforges'ia. Alinomaa hänen katseensa palasi peiliin, missä hän näki
-oman kuvansa Denisen kuvan vieressä, ja hän alkoi verrata niitä
-toisiinsa. Oliko mahdollista, että tuollaiselle vähäpätöiselle
-olennolle annettiin arvoa hänen rinnallaan. Nyt hän muisti: sehän se
-oli, tuo taitamaton vasta-alkaja, joka oli näyttänyt tyhmältä ja
-kömpelöltä kuin hanhipaimen. Hän osasi tietenkin nyt esiintyä
-sievemmin, ja aika näppärältä hän näytti säntillisessä silkkipuvussaan.
-Mutta mikä vaatimattomuus, mikä jokapäiväisyys!
-
--- Koetan löytää rouvalle lisää malleja, Denise sanoi tyynesti.
-
-Hänen palattuaan sama meno alkoi uudestaan. Milloin kangas oli liian
-raskasta, milloin se ei ollut minkään arvoista. Rouva Desforges
-kääntyi, korotti ääntään ja koetti vetää puoleensa Aurélie rouvan
-huomion aiheuttaakseen Deniselle nuhteita. Mutta palattuaan
-palvelukseen Denise oli vähitellen päässyt koko osaston suosioon ja oli
-kuin kotonaan. Aurélie rouvakin tunnusti hänet harvinaisen hyväksi
-myyjättäreksi hänen yhtämittaisen lempeytensä ja hilpeän mielenlaatunsa
-takia, ja sentähden hän nytkin vain kohautti olkapäitään asiaan enempää
-sekaantumatta.
-
--- Voisiko rouva kenties sanoa minkä mallisen haluatte? toisti Denise
-väsymättömän kohteliaasti.
-
--- Hyvä sanoa, kun ei ole mitään saatavana! huudahti rouva Desforges.
-
-Mutta samassa hän hämmästyneenä vaikeni tuntien olkapäätään
-kosketettavan ja huomasi vieressään rouva Martyn. Ostokiihkonsa ajamana
-tämä oli matkallaan tavaratalossa päässyt näin pitkälle kuljettaen
-mukanaan kokonaista tavarakuormaa, missä oli solmioita, käsineitä,
-päivänvarjo, hameita, pyyheliinoja, verhoja, lamppu, kolme olkimattoa
-ynnä muuta, niin että myyjä säästääkseen käsivarttansa, joka oli
-vähällä katketa taakan painosta, oli asettanut koko kasan tuolille ja
-laahasi sitä jäljessään.
-
--- Vai matkapuvun te ostatte? rouva Marty sanoi.
-
--- Hyvä Jumala, en toki. Niistä ei ole mihinkään.
-
-Mutta rouva Marty oli jo sattunut näkemään raitaisen päällysvaatteen,
-joka miellytti häntä. Hänen tyttärensä oli jo sitä tutkimassa. Silloin
-Denise kutsui luokseen Margueriten, joka totellen toverin viittausta ei
-ujostellut tyrkyttäessään ostajalle viimevuotista tavaraa edullisena
-kauppana. Margueriten vannottua, että tavaran hinta oli jo kaksi kertaa
-alennettu, ensin sadastaviidestäkymmenestä sataankolmeenkymmeneen ja
-sitten sataankymmeneen, rouva Marty ei jaksanut enää vastustaa. Hän
-osti, ja hänen seurassaan oleva myyjä luovutti tuolin tavaroineen ja
-laskuineen.
-
-Mutta rouvien takana osasto myynnin touhusta huolimatta jatkoi
-juoruamista rouva Frédéricistä.
-
--- Vai oli hänelläkin omansa? kyseli muuan pikku myyjätär, uusi tulokas
-osastolla.
-
--- Oli, tuo kylpylän isäntä, vastasi Clara. -- Ei ole tuollaisiin
-tasaisiin leskirouviin luottamista.
-
-Margueriten kirjoittaessa pukua laskuun rouva Marty kääntyi rouva
-Desforges'in puoleen iskien merkitsevästi hänelle silmää ja osoittaen
-Claraa.
-
--- Tiedättehän, kuiskasi hän, -- tuossa on Mouret'n viimeinen oikku.
-
-Rouva Desforges katsoi hämmästyneenä ensin Claraan, sitten Deniseen ja
-vastasi:
-
--- Ei toki tuo pitkä, tuo pieni kai se on.
-
-Kun rouva Marty ei uskaltanut pysyä väitteessään, rouva Desforges
-lisäsi kovemmalla äänellä, jossa oli hienon naisen ylenkatsetta
-palvelijatarta kohtaan:
-
--- Tai kenties kumpikin, kuka sen tietää.
-
-Denise kuuli sen. Hän loi kirkkaan ja suoran katseen tuohon
-tuntemattomaan rouvaan. Äkkiä hänelle tuli mieleen, että siinä oli
-isännän ystävätär, josta hänelle oli kerrottu ja jonka luona hänen
-sanottiin käyvän. Hänen katseestaan kuvastui silloin niin paljon
-surumielistä arvokkuutta ja viatonta suoruutta, että Henrietten täytyi
-hävetä.
-
--- Koska teillä ei ole mitään kunnollista näytettävää, rouva Desforges
-sanoi jyrkästi, -- viekää minut kävelypukuosastolle.
-
--- Odottakaahan, huudahti rouva Marty, -- minäkin tulen mukaan... Minun
-piti katsoa Valentinelle pukua.
-
-Marguerite tarttui tuoliin ja laahasi sitä jäljessään, kuluipa se
-taikka ei kyydissä, Denisellä sitävastoin ei ollut muuta kantamista
-kuin rouva Desforges'in ostama kangas. Nyt kun kävelypukuosasto
-oli sijoitettu toiseen kerrokseen, talon toiseen päähän, täytyi
-kulkea kokonainen matka. Marguerite kulki ensimmäisenä, tuolinsa
-eteen valjastettuna, raivaten hitaasti toisille tietä. Jo
-valkotavaraosastolla rouva Desforges alkoi valittaa. Naurettavia
-kerrassaan tavaratalot, missä täytyi kulkea peninkulma ostaakseen
-jonkun tavaran. Rouva Martykin sanoi kuolevansa uupumukseen, ja
-sittenkin väsymys, raukea voimattomuus tavaraläjien keskellä tuotti
-hänelle suurta nautintoa. Mouret'n nerokas keksintö ei ainakaan hänen
-kohdallaan mennyt hukkaan. Matkalla hän pysähtyi jokaiselle osastolle.
-Valkotavaraosastolla hän osti paitoja Paulinelta, jonka täytyi nyt
-astua valjaisiin ja päästää Marguerite vapaaksi. Rouva Desforges olisi
-voinut jatkaa matkaansa päästääkseen nopeammin Denisen luotaan, mutta
-hän tuntui olevan mielissään, kun tiesi tämän nöyränä ja vaatimattomana
-odottavan, missä hän vain suvaitsi viivytellä neuvoakseen tuttavaansa.
-Kapalovaateosastolle rouvat jäivät ihmettelemään ostamatta kumminkaan
-mitään, mutta sitten rouva Marty taas alkoi tuhlata rahojaan milloin
-mustaan silkkikureliiviin, milloin nahkaisiin hihanreunuksiin, joita
-vuodenajan tähden myytiin halvalla, milloin venäläisiin pitseihin,
-joilla koristettiin pöytäliinoja. Hänen perässään seuraava tavarakuorma
-kohosi yhä korkeammaksi ja kävi niin raskaaksi, että tuoli rusahteli
-sen painosta. Myyjä toisensa perästä otti haltuunsa ostokset, mikä kävi
-sitä vaivalloisemmaksi mitä mahtavammaksi kuorma paisui.
-
--- Tätä kautta, rouva, Denise sanoi jokaisen pysäyksen jälkeen, aina
-yhtä kohteliaasti.
-
--- Mutta tämä on mieletöntä! huudahti rouva Desforges. -- Emmehän
-koskaan pääse perille. Miksi ei kävelypukuosasto ole valmiiden
-vaatteiden osaston vieressä?... Harmillista...
-
-Rouva Marty, silmät suurina, päihtyen ohitse vilahtavien
-kallisarvoisten tavaroiden kirjavuudesta, kuiskasi toistamiseen:
-
--- Hyvä Jumala, mitähän mieheni sanoo! Oikeassa olette, ei tässä
-talossa ole mitään järjestystä. Aivan täällä eksyy ja joutuu
-kaikenlaisiin kiusauksiin.
-
-Keskusportaiden lavalla oli ehkä ahtainta. Mouret, jonka mielestä
-siellä oli ollut liiaksi käyttämätöntä alaa ja joka tahtoi tungosta
-joka paikkaan, oli järjestänyt sinne korutavaroiden näyttelyn, missä
-tarjottiin kaupaksi kullatuita sinkkimaljakoita, matkalaukkuja,
-likööripullokoteloita ja muuta sellaista. Sitä paitsi eräs myyjistä oli
-saanut luvan asettaa sinne pienen pöydän, missä oli näytteillä
-japanilaisia ja kiinalaisia tavaroita, joita naiset kilvan ostivat
-niiden halvan hinnan tähden. Niiden menekki oli niin odottamattoman
-suuri, että Mouret päätti kehittää tätä kaupanhaaraa. Rouva Martykin
-odottaessaan tuoliaan jota kaksi poikaa kantoi toiseen kerrokseen, osti
-kuusi norsunluunappia, silkkisiä hiiriä ja emalilla päällystetyn
-tulitikkukotelon.
-
-Toisessa kerroksessa jatkettiin matkaa. Denise, joka aamusta alkaen oli
-kiertänyt taloa saattamassa asiakkaita, oli menehtymäisillään
-uupumuksesta, mutta hän ei menettänyt malttiaan, vaan esiintyi
-edelleen yhtä hymyilevän kohteliaana. Verhoiluosastolla tuli uusi
-pysähdys, sillä siellä rouva Marty mieltyi erääseen herttaiseen
-kretonkikankaaseen, ja huonekaluosastolla eräs ompelupöytä pidätti tätä
-ostohaluista rouvaa. Hänen kätensä vapisivat, ja nauraen hän pyysi
-rouva Desforges'ia estämään häntä ostamasta enempää, kun rouva Guibalin
-tulo käänsi huomion puoleensa. Rouvat seurasivat häntä matto-osastolle,
-jossa hän ilmoitti haluavansa palauttaa viisi päivää sitten ostamansa
-itämaiset verhot. Myyjä, rotevakasvuinen, suunnattomien kuormien
-nostamiseen tottunut mies, jota hän seisoaltaan puhutteli, oli
-harmissaan palauttamisesta, joka uhkasi riistää häneltä hänen
-myyntipalkkionsa. Hän koetti saattaa ostajan hämilleen vainuten jotakin
-tapahtuneen, ehkä olisi ollut tanssiaiset, joissa nämä Aarreaitasta
-ostetut ja nyt palautettavat verhot olivat olleet koristeina; hän oli
-kuullut säästäväisien porvarirouvien toisinaan tekevän niin
-välttääkseen vuokramenoja verhoilijalle. Oli kai rouvalla jokin syy
-palauttamiseen; jos eivät värit tai malli miellyttäneet, niin hän
-näyttäisi mielellään jotakin muuta, heillä oli sangen runsas valikoima.
-Jokaiseen hänen huomautukseensa rouva Guibal, hallitsijattaren varmuus
-koko olennossaan, vastasi tyynesti, etteivät verhot miellyttäneet häntä
-enää, ryhtymättä sen tarkempiin selityksiin. Hän ei suostunut katsomaan
-muita verhoja, ja myyjän täytyi alistua kumartaen, sillä myyjien oli
-käsky ottaa takaisin palautetut tavarat silloinkin, kun selvästi näkyi,
-että niitä oli käytetty.
-
-Rouvat poistuivat yhdessä. Rouva Marty valitti katuvansa ompelupöydän
-ostoa, koska ei tarvinnut sellaista, mutta rouva Guibal lohdutti häntä
-levollisella äänellä:
-
--- Vähätpä siitä, hän sanoi, -- voitte palauttaa pöydän. Eihän se ole
-sen kummempaa, näittehän... Antakaa vain tuoda se kotiinne ja asettaa
-saliinne koetteeksi. Jollei se sitten miellytä, niin lähettäkää
-takaisin. Sillähän siitä pääsette.
-
--- Niin, tosiaankin, huudahti rouva Marty. -- Jos mieheni suuttuu, niin
-palautan kaikki.
-
-Nyt hän tiesi millä puolustautua eikä sen koommin enää hillinnyt
-itseään, vaan osti mitä eteen sattui ajattelemattakaan palauttamista,
-sillä hän ei ollut niitä naisia, jotka luopuvat hankkimastaan hyvästä.
-
-Vihdoinkin rouvat saapuivat kävelypukuosastolle. Denise aikoi luovuttaa
-rouva Desforges'in ostaman kankaan eräälle osaston myyjättärelle, kun
-Henriette äkkiä tuntui muuttavan mieltään ja sanoi, että hän päätti
-sittenkin ottaa erään koettamistaan matkapuvuista, sen vaaleanharmaan.
-Denisen täytyi suostua odottamaan saattaakseen hänet takaisin valmiiden
-vaatteiden osastolle. Denise ei ollut vihainen; hän ymmärsi, että
-toinen tahtoi nöyryyttää häntä kohtelemalla häntä käskyläisenään, mutta
-hän oli vannonut täyttävänsä joka kohdassa velvollisuutensa ja pysyi
-edelleen tyynenä huolimatta kapinallisen ylpeytensä vastaväitteistä.
-Rouva Desforges ei ostanut mitään kävelypukuosastolta.
-
--- Voi, äiti, Valentine huudahti, -- katso tuota sievää pukua!
-Sopisikohan se minulle?
-
-Rouva Guibal selitti hiljaa rouva Martylle, kuinka hänen oli tapana
-tehdä. Jos hän mieltyi johonkin tavaratalon pukuun, hän käski lähettää
-sen kotiin, otti siitä mallin ja palautti sen sitten takaisin. Rouva
-Marty ei muuta neuvoa tarvinnut, vaan osti heti puvun tyttärelleen
-kuiskaten:
-
--- Niin tosiaankin. Olettepa te käytännöllinen, hyvä rouva.
-
-Tuolista oli täytynyt luopua. Se oli jätetty huonekaluosastolle
-ompelupöydän viereen. Taakka oli käynyt liian raskaaksi. Tavarat
-koottiin erääseen kassaan toimitettaviksi sitten lähettämöön.
-
-Taas seurue lähti harhailemaan, yhä Denisen saattamana. Heidät nähtiin
-uudelleen osastoilla, portaita kiipeämässä, gallerioita vaeltamassa.
-Joka paikassa he tapasivat ystäviä ja tuttavia, viivyttelivät ja
-puhelivat. He sattuivat myös tapaamaan rouva Bourdelais'n lapsineen,
-joka palasi lukusalista. Lapsilla oli kaikilla oma kannettavansa.
-Madeleinella oli kainalossa käärö, jossa oli puku, Edmond heilutti
-käsivarrellaan kokonaista kasaa pieniä kenkiä, nuorin, Lucien, ylpeili
-komea sotilaslakki päässä.
-
--- Vai olet sinäkin täällä, rouva Desforges sanoi nauraen entiselle
-koulutoverilleen.
-
--- No älähän muuta, vastasi rouva Bourdelais. -- Olen aivan vihoissani.
-Nyt he jo käyttävät hyväkseen lapsiraukkoja langettaakseen meitä
-kiusaukseen. Te tiedätte kyllä, olenko tuhlaavainen itseni tähden.
-Mutta kuka voi kieltää lapsilta mitä heidän mielensä tekee. Olin tuonut
-heidät tänne huvimatkalle ja nyt minä tyhjennän koko tavaratalon.
-
-Mouret, joka käveli vielä Vallagnoscin ja herra de Boves'in kanssa,
-sattui kuulemaan mitä hän sanoi ja katsoi häneen hymyillen. Rouva
-Bourdelais huomasi sen ja puoleksi leikillä, puoleksi täydellä todella
-valitti hänellekin noista äidin hellyydelle viritetyistä satimista.
-Ajatus, ettei hänkään pystynyt pysymään lujana, kiusasi häntä, ja
-Mouret, joka huomasi sen, nautti voitostaan. Herra de Boves oli
-toiminut niin taitavasti, että oli päässyt jälleen rouva Guibalin
-lähelle, jota hän nyt seurasi koettaen vieläkin eksyttää Vallagnoscin
-luotaan; mutta tämä, joka oli väsynyt tungokseen, kiirehti seuraamaan
-häntä. Denisen oli jälleen täytynyt pysähtyä odottaakseen rouvia. Hän
-seisoi heihin selin, eikä Mouret puolestaan ollut häntä näkevinään.
-Rouva Desforges, joka piti heitä silmällä, ei tästä lohduttautunut;
-päinvastoin hänen mustasukkaisuudesta teroittunut katseensa oivalsi
-heti mitä hänen tuli ajatella, ja hän mietti kuinka todistaisi Mouret'n
-syylliseksi tämän kulkiessa hänen vieressään talon kohteliaana
-isäntänä.
-
-Herra de Boves ja Vallagnosc, jotka menivät edellä rouva Guibalin
-kanssa, saapuivat pitsiosastolle. Tämä oli sijoitettu loisteliaasti
-sisustettuun saliin, jonka kaapit olivat täynnä leikkauksin
-koristettuja laatikoita. Punaisella sametilla päällystettyjen patsaiden
-ympärillä kierteli valkeita pitsejä, ja pitsikiehkuroita riippui
-katossa huoneen päästä päähän. Pöydät olivat kukkuroillaan
-valenciennekääröjä ja kaikenlaisia sekä koneella kudottuja että käsin
-nyplättyjä töitä. Perällä kaksi naista katseli pitsejä, joita Deloche
-levitteli sinipunervalla silkillä päällystettyä näytetaulua vastaan. He
-näkyivät epäröivän mitä ottaa.
-
--- Odottakaa, sanoi Vallagnosc hämmästyneenä, -- tehän sanoitte rouva
-de Boves'in olevan sairas... Mutta tuossahan hän on näytetaulun edessä
-neiti Blanchen kanssa.
-
-Kreivi säpsähti vilkaisten vastoin tahtoaan rouva Guibaliin.
-
--- Tosiaankin, sanoi hän.
-
-Salissa oli hyvin kuuma. Asiakkaat, jotka olivat vähällä tukehtua,
-katselivat ympärilleen kiiltävin silmin, kasvot kalpeina. Kaikista
-tavaratalon kiusauksista tämä osasto oli vaikein vastustaa, se oli
-lankeemuksen varmin valmistaja, kadotuksen kuilu, johon väkevimmätkin
-sortuivat. Kädet eksyivät väkisinkin uhkuviin pitsikasoihin, ja
-hivelemisen nautinto värisytti sormia.
-
--- Kyllä perheenne nyt taitaa tuhlata koko omaisuutenne, jatkoi
-Vallagnosc, jota kohtaus nauratti.
-
--- Eikö mitä, sanoi kreivi, jolla ei ollut syytä pelkoon, sillä hän
-tiesi, ettei antanut vaimolleen mitä tuhlata.
-
-Kreivitär, joka tyttärensä kanssa oli kiertänyt kaikki osastot mitään
-ostamatta, oli nyt pitsiosastolle jouduttuaan sitä suuremman ostohimon
-vallassa, koska hänen oli täytynyt kieltää itseltään vähimmänkin oikun
-tyydyttäminen. Hän jaksoi tuskin enää pysyä pystyssäkään myyntipöydän
-edessä. Hänen pitsiläjään uponnut kätensä kävi raukeaksi, ja hän tunsi
-kuuman väreen kohoavan käsivarsia myöten olkapäihin saakka. Äkkiä, kun
-hänen tyttärensä katsoi toisaanne ja myyjä sattui hetkeksi poistumaan,
-hän tarttui nypläyskääröön pistääkseen sen päällysvaippansa alle. Mutta
-hän päästi sen säpsähtäen kädestään kuullessaan samassa Vallagnoscin
-sanovan hilpeästi:
-
--- Nytpä yllätin teidät, rouva!
-
-Kreivitär oli käynyt aivan kalpeaksi eikä tiennyt mitä vastata. Sitten
-hän selitti, että oli tuntenut itsensä paremmaksi ja tahtonut käydä
-hengittämässä raitista ilmaa virkistyäkseen. Huomatessaan, että hänen
-miehensä oli rouva Guibalin seurassa, hän tointui kokonaan ja katsoi
-tätä niin arvokkaan näköisenä, että tämä kiirehti sanomaan:
-
--- Kävelin täällä rouva Desforges'in kanssa, kun nämä herrat sattuivat
-tulemaan vastaan.
-
-Samassa toisetkin rouvat saapuivat. Mouret oli saattanut heidät tänne
-asti ja pidätti heitä vielä vähän aikaa osoittaakseen heille isä
-Jouvea, joka yhä seurasi raskaana olevaa naista ja hänen ystävätärtään.
-Merkillistä, kuinka paljon varkaita saatiin kiinni varsinkin
-pitsiosastolla! Rouva de Boves kuunteli heidän puhettaan ja kuvitteli
-mielessään miltä hän itse olisi näyttänyt kahden santarmin välissä
-kulkemassa, hän, neljänkymmenenviiden vanha, muhkea rouva, ylhäisen
-virkamiehen puoliso. Mutta omantunnon vaivoja hänellä ei ollut;
-päinvastoin hän ajatteli, että hänen olisi pitänyt pistää pitsikäärö
-hihaan. Sillä välin Jouve, joka ei enää jaksanut odottaa, että tapaisi
-varjostamansa naisen itse teosta, ja joka luuli tämän pistäneen
-taskuihinsa yhtä ja toista niin taitavasti, että se oli jäänyt häneltä
-huomaamatta, päätti vihdoinkin pidättää hänet. Mutta vietyään hänet
-syrjään ja tutkittuaan hänen vaatteitaan hän suuresti hämmästyi, kun ei
-löytänyt mitään, ei solmiota ei edes nappiakaan. Mutta ystävätär oli
-kadonnut. Äkkiä asia selveni Jouvelle. Tämän naisen tehtävä oli vain
-vetää järjestyksenvalvojan huomio puoleensa toisen varastaessa.
-
-Asia huvitti suuresti rouvia. Mouret hiukan hämillään sanoi vain:
-
--- Eipä isä Jouve tällä kertaa onnistunutkaan... Mutta uskokaa minua,
-kyllä hän toiste tietää.
-
--- Oh, päätteli Vallagnosc, -- ei hänestä taida olla virkaansa... Ja
-sitä paitsi, kuka käski teidän levittää kaikkialle niin paljon
-komeuksia? Oma syynne, jos teiltä varastetaan. Ei pidä johdattaa
-turvattomia naisia sellaisiin kiusauksiin.
-
-Tämä viimeinen huomautus oli kuin päivän loppusävel, ja se kajahti
-kimeästi tavaratalon kuohuttavassa kuumeessa. Naiset erosivat
-toisistaan ja kiersivät pois mennessään vielä kerran sekaisin
-pengottuja osastoja. Kello oli neljä, ja auringon viistoon lankeavat
-säteet tulvivat laajoista ikkunoista kirkastaen syrjästä hallien
-lasiruutuja. Tähän tulipalon hohdetta muistuttavaan kirkkauteen kohosi
-kultaisena höyrynä väkijoukon jalkojen nostattama paksu pöly.
-Keskushallia pitkin kulki leveä valojuova, jonka leimuavaa pohjaa
-vasten kuvastui kiertoportaiden ja riippusiltojen ilmassa notkuva
-rautaverkko. Kattofriisien mosaiikit ja fajanssit välkähtelivät, ja
-runsaat kultaukset sytyttivät tuleen seinien vihreät ja punaiset
-maalaukset. Kokonaisuus näytti hehkuvalta roviolta, missä paloivat
-tavaranäyttelyt, käsine- ja solmiopalatsit, nauha- ja pitsikiehkurat,
-villa- ja puuvillakankaiden pinot, silkki- ja fulardikukkia kasvavat
-kukkasarat. Peilit heittivät häikäiseviä heijastuksia, päivävarjojen
-pingoitetut silkit hohtivat niinkuin metallikilvet, ja etäällä,
-varjossa uinuvien alueiden tuolla puolen, puhkesi kaukaisia
-kirkkauksia, kultaisessa loisteessa kylpeviä osastoja.
-
-Tämän viimeisen hetken kestäessä, keskellä tätä tulista kuumuutta
-naiset hallitsivat. He olivat väkirynnäköllä vallanneet tavaratalon ja
-pystyttäneet leirinsä luhistuneiden tavarakasojen keskelle. Uupuneet ja
-huumaantuneet myyjät olivat muuttuneet heidän orjikseen, heidän
-tavaroikseen, joiden suhteen he menettelivät mielensä mukaan tyrannin
-julmuudella. Suurikokoiset naiset työnsivät tyrkkien tieltään mitä
-eteen sattui; pienikasvuisetkin tekeytyivät mahtaviksi vaatien
-itselleen tilaa. Kaikki he liikkuivat pää pystyssä, ujostelematta,
-niinkuin kotonaan, nauttien talon tarjoamista sulouksista ja keräten
-huostaansa minkä voivat. Rouva Bourdelais, joka halusi menoistaan
-korvausta, oli vienyt lapsensa toisenkin kerran tarjoiluhuoneeseen,
-jonne muutkin ostajat nyt töytäsivät kuin nälkään nääntyvät. Äidit
-niinkuin lapsetkin ahmivat. Kahdeksankymmentä litraa mehua ja
-seitsemänkymmentä pulloa viiniä oli juotu siitä kun ovet avattiin.
-Ostettuaan matkapukunsa oli rouva Desforges pyytänyt kassasta malleja;
-sitten hän oli lähtenyt pois miettien kuinka saisi Denisen luokseen
-kotiinsa nöyryyttääkseen häntä Mouret'n läsnäollessa. Heidän
-käytöksestään hän sitten päättelisi millä kannalla asiat olivat. Herra
-de Boves'n onnistui vihdoinkin pujahtaa seurastaan pakoon ja hän katosi
-rouva Guibalin kanssa tungokseen, kun taas rouva de Boves Blanchen ja
-Vallagnoscin seurassa meni omalle taholleen pyydettyään itselleen
-ilmapallon, vaikka eivät olleet mitään ostaneetkaan. Olihan hänellä
-ainakin se kotiin vietäväksi, niin ettei hänen tarvinnut palata tyhjin
-käsin, ja saattoihan hän sitten antaa sen ovenvartijan pikku
-tyttärelle. Ilmapalloja oli jaettu neljättäkymmentätuhatta, ja kaikki
-olivat kelluttuaan kotvan aikaa tavaratalon kuumassa ilmassa lähteneet
-Pariisin katuja kiertämään ja kohottamaan taivaaseen Naisten Aarreaitan
-nimeä.
-
-Kello löi viisi. Äskeisestä seurueesta rouva Marty tyttärineen
-oli ainoa, joka viivytteli tavaratalossa päivän myrskyiseen
-loppukohtaukseen asti. Hän ei voinut riistäytyä irti; hän palasi aina
-takaisin, vaikka ei tarvinnut mitään, kyllästymättömän uteliaisuutensa
-ajamana. Tällä hetkellä mainostamisen ruoskimat joukot menettivät
-viimeisenkin järkensä. Sanomalehti- ja seinäilmoituksiin tuhlatut
-tuhannet, kaikkiin maailman ääriin lähetetyt sadattuhannet
-hintaluettelot kantoivat hedelmänsä ja vaikuttivat kiihottavasti
-naisten hermoihin kukkaroidenkin käytyä tyhjiksi. Mouret'n kaikki
-keksinnöt, hinnanalennusjärjestelmä, tavaran palauttamisoikeus ja nuo
-lukemattomat ylellisyystavarat, joita lakkaamatta ilmestyi uusia,
-tärisyttivät ostajien aivoja. Rouva Marty viivytteli huutokauppapöytien
-edessä kuunnellen myyjien käheiksi käyneitä ääniä, kassaan vierivien
-kultarahojen helinää ja pohjakerrokseen heitettyjen tavarapakettien
-putoamista. Hän kiersi vieläkin kerran alakerran osastoja katsellakseen
-silkki- ja villakankaita, käsineitä ja solmioita. Sitten hän kiipesi
-yläkertaan notkuvia portaita ja siltoja myöten, palasi valmiiden
-vaatteiden, valkotavaroiden ja pitsien osastoille ja ulotti matkansa
-huonekalu- ja makuuvaateosastoihin asti. Joka paikassa myyjät ja
-myyjättäret, Hutin, Favier, Liénard ja Mignot, Deloche, Pauline,
-Denise, vaikka tuskin enää jaksoivat pystyssä pysyä, saavuttivat
-ihmeellisiä tuloksia käyttäen hyväkseen ylimmilleen yltynyttä
-ostokuumetta. Kuume oli pitkin päivää kiihtymistään kiihtynyt sitä
-myöten kun kankaista lähtevät hajut olivat kohonneet naisten päähän.
-Innostus oli nyt leimahtanut ilmituleen ilta-auringon paahtaessa. Rouva
-Martyn kasvot olivat kiihottuneet ja hermostuneet niinkuin viinistä
-juopuneen lapsen. Hänen sisääntullessa kirkkaat silmänsä ja ulkoilman
-pakkasesta raitistuneet kasvonsa olivat vähitellen tylsyneet kaikkien
-komeuksien, värien ja intohimoja yllyttävien tuoksujen vaikutuksesta.
-Kun hän vihdoinkin päätti lähteä ilmoitettuaan kassaan, että aikoi
-maksaa kotona hirvittävän korkeaksi kohonneen laskunsa, hänellä oli
-sairaan kuihtuneet kasvot ja laajentuneet, elottomat silmät.
-Ovikäytävässä hänen täytyi taistella henkensä kaupalla ennenkuin pääsi
-irti tungoksesta. Sitten katukäytävälle jouduttuaan ja löydettyään
-tyttärensä, josta oli eksynyt, häntä värisytti ilman viileys ja häntä
-alkoi peloittaa suurmyymälöiden hermoja kiihottava meno.
-
-Illalla, kun Denise palasi päivälliseltä, makasiinin poika toi hänelle
-sanan:
-
--- Neiti, teitä odotetaan johtokunnassa.
-
-Denise oli kokonaan unohtanut johtajan aamulla antaman käskyn ja
-kiirehti nyt kutsua noudattamaan. Mouret odotti häntä seisoen pöytänsä
-ääressä. Denise jätti oven auki tullessaan.
-
--- Olemme tyytyväisiä teihin, sanoi Mouret, -- ja olemme tahtoneet
-palkita teitä... Tiedättehän miten sopimattomalla tavalla rouva
-Frédéric on eronnut palveluksesta. Huomispäivästä lähtien saatte astua
-hänen sijalleen alajohtajattaren paikalle.
-
-Denise kuunteli häntä jäykkänä hämmästyksestä. Hän kuiskasi vapisevalla
-äänellä:
-
--- Mutta, herra, onhan osastolla muita, vanhempia.
-
--- Olkoon vain, jatkoi Mouret, -- mitä se tekee? Te olette taitavin ja
-luotettavin, ja minä valitsen teidät. Se on luonnollista... Ettekö ole
-siitä mielissänne?
-
-Denise punastui. Ensi hetken säikähdys suli siihen äärettömään autuuden
-tunteeseen, joka syntyi hänen rinnassaan tuon odottamattoman yllätyksen
-johdosta. Miksi olikaan hänen mieleensä ensimmäiseksi johtunut muiden
-arvelut hänen onnensa johdosta, kun se joutuisi heidän tiedokseen.
-Häntä alkoi hävettää suuresta kiitollisuudestaan huolimatta. Mouret
-katseli hymyillen tyttöä, joka seisoi siinä yksinkertaisessa mustassa
-silkkipuvussaan, komea tukka ainoana koristeenaan. Kuinka hänen
-olemuksensa olikaan hienostunut, hänen ihonsa valkea ja hänen
-kasvojensa ilme lempeä ja vakava! Tuo sairaalloisen näköinen pikku
-tyttö, joka ei osannut herättää kenenkään huomiota, oli kehittynyt
-sanomattoman viehättäväksi naiseksi.
-
--- Olette kovin hyvä, herra, sammalsi Denise. -- En tiedä kuinka
-kiittää...
-
-Mutta hän ei päässyt jatkamaan. Ovessa näkyi Lhomme, joka terveellä
-kädellään kantoi nahkaista säkkiä, ja toisella, vaivaisella
-käsivarrellaan painoi rintaansa vasten suunnatonta salkkua. Hänen
-takanaan hänen poikansa Albert vapisten taakkansa painosta toi
-sylissään kokonaisen kuorman muita säkkejä.
-
--- Viisisataakahdeksankymmentäseitsemän tuhatta kaksisataakymmenen
-frangia kolmekymmentä centimea, huusi kassanhoitaja, jonka kuluneet
-kasvot kirkastuivat tuloksen johdosta päivänpaisteisiksi.
-
-Niin suuriksi eivät päivän tulot Aarreaitassa koskaan ennen olleet
-kohonneet. Kaukaa tavaratalon syvyyksistä, joiden halki Lhomme oli
-laahannut taakkansa, raskaasti astuen niinkuin liian suurta kuormaa
-kantava härkä, kuului innokkaita hyvähuutoja henkilökunnan hämmästyksen
-ja ilon ilmauksina.
-
--- Oivallista, huudahti Mouret. -- Jättäkää siihen ja levätkää, sillä
-ettehän enää jaksa. Kyllä minä sitten toimitan rahat keskuskassaan...
-Niin, niin kirjoituspöydälleni kaikki! Tahdon nähdä koko kasan.
-
-Hän oli iloinen kuin lapsi. Kassanhoitaja ja hänen poikansa purkivat
-kuormansa. Kirkas kullan helinä kuului, kun Lhommen säkki kolahti
-pöytään. Yksi säkeistä aukeni heittäen veralle kirkkaan hopeajuovan, ja
-salkusta näkyi setelien ja arvopaperien reunoja. Toinen puoli
-kirjoituspöydästä peittyi kokonaan kymmenessä tunnissa kerättyjen
-rikkauksien alle.
-
-Kun kassanhoitaja pyyhittyään hien otsaltaan oli poistunut poikansa
-kanssa, Mouret vajosi hetkeksi liikkumattomana katsomaan rahoja. Sitten
-hän kohotti päätään ja huomattuaan Denisen, joka oli vetäytynyt
-syrjään, rupesi uudestaan hymyilemään ja pyysi tämän luokseen. Hän
-lupasi tälle leikillisesti niin paljon rahoja kuin kouraan mahtui:
-
--- Malttakaahan, hän sanoi, ja hänen leikkisän äänensä pohjalla värähti
-lemmenleikin jännitys, ottakaa tuosta! Lyön vetoa, ettei siihen mahdu
-tuhatta frangiakaan. Teidän kätenne on niin pieni.
-
-Denise peräytyi. Oliko tuo rakkautta? Äkkiä hän ymmärsi, ja hän tajusi
-Mouret'n sydämessä vähitellen kehittyneen palavan himon. Hänen oma
-sydämensä alkoi takoa hurjasti, ja hän joutui siitä yhä enemmän
-hämilleen. Tarvitsiko häntä loukata rahantarjouksella, kun hänen
-kiitollisuutensa oli niin äärettömän suuri, että yksi ainoa ystävyyden
-sana olisi riittänyt voittamaan hänet. Mouret jatkoi leikkipuheitaan,
-kun samassa Bourdoncle saapui muka ilmoittaakseen hänelle, että
-Aarreaitassa käyneiden ostajien luku nousi sinä päivänä
-seitsemäänkymmeneentuhanteen. Denise katosi vielä kerran kiitettyään
-huoneesta.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Elokuun ensimmäinen sunnuntai oli määrätty inventoimispäiväksi, työ oli
-suoritettava päivässä. Niinkuin arkenakin tavaratalon koko henkilökunta
-oli paikoillaan jo aamusta alkaen, ja työ alkoi ostajista tyhjässä
-myymälässä suljettujen ovien takana.
-
-Denise ei tullut kahdeksalta niinkuin muut myyjättäret. Hän oli
-nyrjäyttänyt perjantaina jalkansa noustessaan ompeluhuoneiston
-portaita, ja hänen oli täytynyt pysyä liikkumatta huoneessaan. Nyt
-jalka alkoi jo parantua, mutta kun hän tiesi Aurélie rouvan
-ystäväkseen, hän ei pitänyt kiirettä, vaan viivytteli kenkien panossa
-aikoen kumminkin käydä osastolla. Myyjättärien huoneet sijaitsivat nyt
-uuden rakennuksen viidennessä kerroksessa Monsignynkadun varrella.
-Niitä oli kuusikymmentä, sijoitettuina kahteen riviin käytävän
-kummallekin puolelle, ja ne olivat mukavammat kuin entiset, vaikka
-kalustuksessa ei ollut eroa entisiin: sama suuri kaappi, rautasänky ja
-pieni pähkinäpuinen pesupöytä. Myyjättärien kotielämä alkoi muodostua
-upeammaksi ja ylellisemmäksi. Kilpailtiin jopa, kuka käytti kalliimpia
-saippuoita ja hienompia alusvaatteita. Luonnollisen kehityksen pakosta
-he yhä enemmän muistuttivat porvariston naisia, sitä myöten kuin heidän
-elämänehtonsa paranivat, vaikka eivät vielä tietysti kiireisessä
-kotielämässään voineet kokonaan luopua oven paiskaamisesta ja rumien
-sanojen käyttämisestä. Alajohtajattaren huone, jossa Denise nyt asui,
-oli suurin, ja katon taitteessa olevat ikkunat olivat kadulle päin.
-Denise oli rikastunut ja hankkinut itselleen punaisen höyhenpatjan,
-joka kuulsi pitsikuteisen päällyspeitteen alta. Kaapin edessä oli pieni
-matto ja pöydällä kuihtui ruusuja sinisissä lasimaljakoissa.
-
-Saatuaan kengät jalkaan Denise koetti kävellä huoneessaan. Hänen täytyi
-nojautua huonekaluihin, sillä jalka petti vielä. Mutta vähitellen hän
-alkoi tottua. Onneksi hän ei ollut luvannut mennä setä Baudun luo
-päivälliselle ja oli pyytänyt tätiä käymään rouva Gras'n luona
-hakemassa Pépén kävelemään. Jean, joka oli pistäytynyt hänen luonaan
-illalla, oli sanonut aikovansa syödä päivällistä sedän luona. Denise
-jatkoi hiljalleen jalkansa totuttamista, ajatellen että piti mennä
-illalla ajoissa nukkumaan, jotta saisi kunnollisesti levätyksi, kun
-makuuhuoneiden hoitaja rouva Cabin koputettuaan ovelle astui
-salaperäisen näköisenä sisään ja toi hänelle kirjeen.
-
-Jäätyään yksin Denise ihmetellen naisen outoa hymyä avasi kirjeen.
-Mutta hänen täytyi istuutua nähdessään mitä se sisälsi. Kirje oli
-Mouret'lta, joka onnitteli häntä hänen paranemisestaan ja pyysi häntä
-illalla luokseen syömään päivällistä, koska vielä oli varomatonta mennä
-ulos. Näissä tuttavallisissa ja isällistä huolenpitoa ilmaisevissa
-sanoissa ei ollut mitään loukkaavaa, mutta Denise ei voinut erehtyä
-niiden merkityksestä. Mouret'n päivälliskutsut olivat tarpeeksi
-tunnetut Aarreaitassa, niin että ne olivat käyneet sananparreksi. Clara
-oli ollut päivällisillä, muut myös, kaikki, joita isäntä suosi.
-Päivällisiä seurasi jälkiruoka, niinkuin miesmyyjät ilvehtien sanoivat.
-Denisen posket peittyivät hehkuvaan punaan. Kirje putosi hänen syliinsä
-ja sykkivin sydämin hän istui kauan katsellen ylös ikkunan häikäisevää
-valoa. Tässä samassa huoneessa tarkatessaan unettomina öinä sydäntään
-hän oli tunnustanut itselleen, että jos hän vieläkin vavahti Mouret'n
-ohikulkiessa, niin se ei ollut pelkoa. Ahdistava kauhu, joka oli ennen
-hänet vallannut Mouret'n läsnäollessa, ei voinut olla muuta kuin
-alkavaa rakkautta, josta hän oli ollut tietämätön ja jota hän
-lapsellisessa arkuudessaan säikähti. Hän ei etsinyt verukkeita; hän
-myönsi suoraan rakastaneensa häntä aina, siitä hetkestä asti, jolloin
-ensi kerran oli seisonut hänen edessään vavisten ja sammaltaen,
-änkyttäen kun pelkäsi häntä kuollakseen, ja silloinkin kun hänen
-sydämensä hellyydentarpeessaan turvautui epätoivoisesti Hutiniin. Hän
-olisi kenties voinut antautua toiselle, mutta hän ei olisi koskaan
-voinut rakastaa toista niin suurella rakkaudella kuin tuota miestä,
-jonka katse pelotti häntä. Koko hänen menneisyytensä kuvastui hänelle
-ikkunan kirkkautta vasten: ensi aikojen kovat kokemukset, suloinen
-kävelymatka Tuileries'n puiston siimeksessä, himoitseva hellyys, jonka
-kohteena hän tunsi olleensa siitä hetkestä asti kun oli palannut tänne.
-Kirje luisui hänen sylistään lattialle, mutta Denise katsoi yhä
-ikkunaan, jonka kirkkaus sokaisi hänet.
-
-Äkkiä hänen ovelleen kolkutettiin. Hän korjasi kirjeen lattialta ja
-kätkien sen taskuunsa meni aukaisemaan. Se oli Pauline, joka oli
-paennut osastoltaan jollakin tekosyyllä tullakseen hetkeksi juttelemaan
-hänen kanssaan.
-
--- Joko alatte parantua, ystäväni? sanoi hän. -- Eihän teitä enää
-nykyään näekään.
-
-Mutta koska ohjesääntö kielsi käymästä huoneissa työn aikana ja
-varsinkin kahden, Denise vei vieraansa käytävän päässä sijaitsevaan
-seurusteluhuoneeseen, jonka johtaja hyväntahtoisesti oli sisustuttanut
-myyjättärilleen ja jossa heidän oli lupa tehdä käsitöitä ja puhella
-yhteentoista asti illalla. Huone, jonka seinät olivat valkeat ja
-kultakoristeiset, muistutti alastomuudessaan hotellin salia. Yhdellä
-seinällä oli piano ja keskellä huonetta pyöreä pöytä, jonka ympärillä
-oli valkeilla irtopäällyksillä peitettyjä nojatuoleja ja sohvia.
-Vietettyään siellä muutamia iltoja, niin kauan kun huoneella vielä oli
-uutuuden viehätystä, tytöt lakkasivat käymästä siellä tai jos kävivät
-niin joutuivat heti riitaan. Tämä pieni yhteisasuntoinen yhdyskunta
-kaipasi vielä sopua, ja toistaiseksi ei seurusteluhuoneessa iltaisin
-käynyt muita kuin kureliiviosaston alajohtajatar, miss Powell, joka
-soitti kuivasti Chopinia. Tämä hänen kadehdittu taitonsa sai
-viimeisetkin pakenemaan.
-
--- Jalka paranee, näettehän, vastasi Denise. -- Aioin juuri mennä
-osastolleni.
-
--- No älkää nyt joutavia, Pauline huudahti. -- Pääseehän sitä
-vähemmälläkin. Olisinpa minä teidän sijassanne, niin kyllä osaisin
-itseäni hoitaa.
-
-He istuivat rinnakkain sohvalla. Pauline oli hiukan muuttunut,
-vaatimattoman Denisen päästyä alajohtajattareksi; hänen suoraan ja
-tuttavalliseen ystävyyteensä oli sekaantunut hiukan juhlallisuutta, ja
-hän ihmetteli salaa toverinsa muuttunutta onnea. Mutta Denise piti
-hänestä yhä paljon, ja talon kahdestasadasta myyjättärestä Pauline oli
-ainoa, jolle hän uskoi salaisuutensa.
-
--- Mikä teitä vaivaa? Pauline kysyi huomatessaan Denisen liikutuksen.
-
--- Ei mikään, vastasi tämä hämillään.
-
--- Vaivaapahan, aivan varmaan... Ette siis enää luota minuun, koska
-ette kerro minulle huolianne.
-
-Silloin Denise ei enää jaksanut pidättää liikutusta, joka paisutti
-hänen sydäntään. Hän ojensi kirjeen ystävättärelleen ja kuiskasi:
-
--- Katsokaa mitä hän kirjoittaa.
-
-He eivät olleet koskaan puhuneet suoraan Mouret'sta, mutta se juuri
-osoitti, että asia oli heistä kummastakin arkaluontoinen. Pauline tiesi
-kaiken. Luettuaan kirjeen hän syleili Deniseä kuiskaten hellästi:
-
--- Ystäväni, jos tahdotte, että puhun teille suoraan, niin minä luulin,
-että se oli jo tapahtunut... Älkää panko pahaksenne, vakuutan teille,
-että tavaratalossa kaikki uskovat samaa kuin minä. Ajatelkaapa, hän
-valitsi teidät alajohtajattareksi, vaikka olette palvellut niin vähän
-aikaa, ja ainahan hän on teidän kintereillänne. Ei sitä voi olla
-huomaamatta.
-
-Hän suuteli Deniseä poskelle ja jatkoi sitten:
-
--- Menettehän tietysti illalla?
-
-Denise katsoi häneen vastaamatta. Äkkiä hän purskahti itkuun pää
-nojautuneena ystävän olkapäähän. Pauline oli aivan ihmeissään.
-
--- Rauhoittukaa toki. Ei siinä ole mitään itkemistä.
-
--- Ei, ei, antakaa minun olla! nyyhkytti Denise. -- Jos tietäisitte
-kuinka minun on paha olla. Kun tuo kirje saapui... Antakaa minun itkeä,
-se auttaa.
-
-Suuresti säälien, vaikka ei mitään ymmärtänyt, Pauline koetti
-lohduttaa. Eihän Mouret Claraa enää nähnytkään. Sanottiin hänen käyvän
-kaupungilla erään rouvan luona, mutta siitä ei ollut mitään todisteita.
-Eikä kannattanut olla mustasukkainen, kun oli sellaisesta miehestä
-kysymys, jolla oli niin paljon rahaa. Ja sanalla sanoen, olihan hän
-johtaja.
-
-Denise kuunteli, ja jos hän olisi vielä ollut rakkaudestaan tietämätön,
-niin olisi kai tuo tuska, joka Claran ja rouva Desforges'in nimeä
-mainittaessa kouristi hänen sydäntänsä, opettanut sen hänelle. Hän
-luuli kuulevansa Claran epämiellyttävän äänen ja näki rouva
-Desforges'in astuvan tavaratalossa rikkaan naisen ylpein elein.
-
--- Menisittekö te? kysyi Denise.
-
-Pauline ajattelematta sen pitemmälle vastasi heti:
-
--- Tietysti. Mitenkä muuten!
-
-Sitten hetken aikaa mietittyään hän lisäsi:
-
--- En nyt, mutta ennen olisin kyllä mennyt, sillä nyt aion mennä
-naimisiin Baugén kanssa, ja sehän olisi väärin häntä kohtaan.
-
-Baugé oli Bon Marchésta muuttanut Aarreaitan palvelukseen ja aikoi
-naida Paulinen elokuun keskivaiheilla. Bourdoncle ei tosin pitänyt
-mielellään aviopareja palveluksessaan, mutta tällä kertaa hän oli
-suostunut, ja Pauline ja Baugé toivoivat vielä saavansa kahden viikon
-lomankin.
-
--- Näettehän, sanoi Denise, -- aina todellinen rakkaus päättyy
-avioliittoon. Aikoohan Baugékin naida teidät.
-
-Pauline purskahti nauruun.
-
--- Mutta, ystäväni, onhan siinä eroa. Baugé aikoo naida minut
-sentähden, että hän on vain Baugé. Hän on vertaiseni, eikähän se mitään
-ihmettä ole... Mutta herra Mouret! Voiko herra Mouret naida
-myyjättärensä?...
-
--- Ei tietysti, huudahti Denise säikähtäen kysymyksensä mielettömyyttä,
--- ja juuri sentähden hänen ei olisi pitänyt kirjoittaa.
-
-Pauline ei voinut kylliksi ihmetellä. Hänen leveät, lempeäsilmäiset
-kasvonsa saivat äidillisen hellän ilmeen. Hän nousi, avasi pianon ja
-alkoi soittaa yhdellä sormella laulua kuningas Dagobertista mielialan
-parantamiseksi. Alastomaan saliin, jonka tyhjyyttä valkeat
-irtopäällykset lisäsivät, kuuluivat kadun sekavien äänien säestäminä
-vihanneskauppiaan yksitoikkoiset kauppatarjoukset. Denise oli
-heittäytynyt pitkälleen sohvalle nojaten päätään puuta vasten ja
-koettaen nenäliinallaan tukahduttaa nyyhkytyksiä, jotka uudelleen
-puistattivat hänen ruumistaan.
-
--- Joko taas! sanoi Pauline kääntyen häntä kohti. -- Ette todellakaan
-ole järkevä. Miksi toitte minut tänne? Parempi meidän olisi ollut
-omassa huoneessanne.
-
-Hän laskeutui polvilleen sohvan ääreen ja alkoi torua Deniseä. Moni
-olisi halunnut olla Denisen sijassa. Sitä paitsi, jos asia olisi
-hänelle vastenmielinen, niin eihän hänen ollut pakko suostua. Kielsi
-vain, ei se sen kummempaa ollut. Kannattiko sitä sitten noin itkeä!
-Mutta parasta oli kumminkin ajatella, ennenkuin meni panemaan koko
-toimeentulonsa alttiiksi ilman mitään syytä, sillä eihän hän ollut
-kehenkään sidottu. Niinkö hirveätä se sitten oli! Ja hänen saarnansa
-päättyi naurunsekaiseen kuiskaukseen. Samassa kuului käytävässä
-askelten kopinaa.
-
--- Hiljaa! Aurélie rouva tulee, Pauline kuiskasi. -- Nyt juoksen
-tieheni. Ja te, pyyhkikää silmänne! Muiden ei tarvitse tietää...
-
-Toverin mentyä Denise nousi istualleen hilliten itkunsa. Ja vavisten
-vielä kun ajatteli, että Aurélie rouva olisi voinut tavata hänet
-sellaisessa tilassa, hän meni sulkemaan pianon kantta, jonka toveri oli
-jättänyt auki. Samassa hän kuuli Aurélie rouvan koputtavan hänen
-ovelleen. Hän meni käytävään.
-
--- Mitä! Joko olette jalkeilla! huudahti johtajatar. -- Miten
-varomatonta, rakas lapseni! Olin juuri tulossa kysymään terveyttänne ja
-sanomaan teille, että tulemme toimeen ilman teitä.
-
-Denise vakuutti voivansa paremmin ja sanoi vain virkistyvänsä kun pääsi
-jälleen työhön.
-
--- Ei minua ollenkaan väsytä, väitti hän. -- Saatte antaa minulle
-istumatyötä, esimerkiksi kirjoittamista.
-
-He menivät yhdessä alas. Aurélie rouva kehotti ystävällisesti häntä
-nojautumaan hänen olkapäähänsä portaita laskeuduttaessa. Hän oli
-epäilemättä huomannut Denisen itkettyneet kasvot, sillä hän vilkaisi
-vähän väliä salaa häneen. Hän kyllä tiesi minkä tiesi.
-
-Denise oli nyt lopultakin täydellisesti voittanut osastonsa suosion.
-Sitä hän ei enää ollut uskaltanut toivoakaan oltuaan kymmenen kuukautta
-toveriensa syntipukkina ja pääsemättä heidän vihastaan voitolle. Nyt
-hän oli muutamissa viikoissa saavuttanut sellaisen tilanteen, että näki
-heidän kaikkien kesyinä ja nöyrinä kiertävän ympärillään. Aurélie
-rouvan äkkiä saavutettu ystävyys oli ollut hänelle suureksi avuksi
-toverien lepyttämisessä. Huhuiltiin hiljaa, että Aurélie rouva toimi
-Mouret'n apurina arkaluontoisten asioiden järjestämisessä, ja hän oli
-niin innokkaasti puolustanut Deniseä, että oli pakko epäillä hänen
-toimivan annettujen käskyjen mukaan. Mutta sittenkin Denisen oli
-itsensä täytynyt panna kaikki voimansa liikkeelle voittaakseen toverien
-ystävyyden. Tehtävä oli sitä vaikeampi, koska hänen täytyi saada heiltä
-anteeksi nimityksensä alajohtajattareksi. Muut myyjättäret väittivät,
-että heille oli tehty vääryyttä, ja he sanoivat Denisen ansainneen
-suosionsa syömällä jälkiruokaa isännän kanssa lisäten vielä muitakin
-ilkeyksiä. Huolimatta heidän kapinallisesta mielestään alajohtajattaren
-arvo kumminkin vähitellen vaikutti heihin ja antoi Deniselle
-arvovallan, joka sai vihamielisimmätkin taipumaan. Ei aikaakaan, niin
-osaston tulokkaat alkoivat liehakoida häntä, ja hänen lempeä ja
-vaatimaton esiintymisensä saavutti vihdoin lopullisen voiton.
-Marguerite liittyi häneen, ja Clara yksin pysyi vihamielisenä sanoen
-häntä vieläkin Tappuratukaksi, mikä sukkeluus ei enää naurattanut
-ketään. Mouret'n lyhytaikaisen suosion kestäessä Clara oli kokonaan
-lakannut tekemästä työtä laiskotellen ja lörpötellen pitkin päivää.
-Suhteen pian loputtua hän ei osoittanut vähintäkään kiukkua, sillä hän
-oli niin tottunut kaikkeen, ettei kyennyt enää mustasukkaisuuteenkaan.
-Mielissään hän vain oli, kun tästä hänen suhteestaan oli ollut sen
-verran hyötyä, että hän sai jatkaa tavaratalossa tyhjäntoimittajan
-elämää. Mutta hänen mielestään Denise oli varastanut häneltä
-alajohtajattaren arvon, ja vaikka hän ei koskaan olisi suostunut
-ottamaan sitä vastaan paikan rettelöiden tähden, häntä suututti
-Mouret'n epäkohteliaisuus, sillä olihan hänellä muka yhtä paljon
-oikeutta tähän kohteliaisuuteen kuin Deniselläkin, jopa etuoikeutta.
-
--- Kas nyt potilasta tuodaan jaloittelemaan, kuiskasi Clara, kun Denise
-astui sisään nojautuen Aurélie rouvan käsivarteen.
-
-Marguerite kohautti olkapäitään sanoen:
-
--- Jo nyt olette sukkela olevinanne.
-
-Kello löi yhdeksän. Ulkona heleänsininen taivas lämmitti katuja.
-Ajurinvaunut veivät juhlapukuisia huviretkeläisiä asemalle, ja katu oli
-täynnä lähiseutujen metsiin vaeltavia joukkoja. Isoista ikkunoista
-tulvivassa päivänpaisteessa tavaratalon henkilökunta aloitti
-inventoimisen. Ovien lukoista oli poistettu rivat, ja ihmisiä pysähtyi
-katukäytäville ihmettelemään, ettei päästetty sisään, vaikka siellä
-kävi sellainen liike. Myyjien nähtiin juoksevan gallerioiden päästä
-päähän ja kiipeävän portaita kantaen kädet koholla suuria
-tavarakääröjä. He huusivat ja luettelivat numeroita ja heidän äänensä
-yhtyivät myrskyiseksi, korvia särkeväksi hälinäksi. Osastot tekivät
-työtä kukin erikseen vähääkään välittämättä naapuriosastosta. Kaappien
-ja hyllyjen tyhjentäminen oli vasta alussa, ja lattialla ei ollut vielä
-kuin muutamia pakkoja. Kovasti oli konetta pyöritettävä, jos mieli
-lopettaa ennen iltaa.
-
--- Miksikä vaivaatte itseänne? Marguerite jatkoi kohteliaasti kääntyen
-Denisen puoleen. -- Jalkanne vain kärsii, ja onhan meitä täällä
-tarpeeksi monta.
-
--- Sen minäkin hänelle sanoin, puuttui Aurélie rouva puheeseen, --
-mutta hän tahtoi välttämättä tulla auttamaan.
-
-Tytöt rupesivat nyt häärimään Denisen ympärillä niin että työ
-keskeytyi. Hänelle oltiin huomaavaisia ja kaikki tahtoivat tietää,
-kuinka nyrjähtäminen oli tapahtunut, päivitellen sitä ja ihmetellen.
-Vihdoin Aurélie rouva pani hänet istumaan pöydän ääreen, ja hän sai
-ainoaksi työkseen kirjoittaa tavarat luetteloon, sitä myöten kuin ne
-mainittiin. Luettelojen teossa oli sitä paitsi niin paljon
-kirjoittamista, että siihen täytyi panna jokainen, joka vain kykeni
-kynää kädessä pitämään, kassanhoitajat, kirjanpitäjät, jopa
-asiapojatkin, ja kirjurit jaettiin sitten tasan osastojen kesken, jotta
-työ sujuisi. Denise sattui saamaan paikkansa Lhommen ja Josephin
-vieressä, jotka kumpikin olivat kumartuneet suurten paperien ylitse.
-
--- Viisi päällysviittaa, verasta tehtyä, nahkareunuksin koristeltua,
-kolmatta kokoa, hinta kaksisataaneljäkymmentä, huusi Marguerite. --
-Neljä samanlaista, ensimmäistä kokoa, hinta kaksisataakaksikymmentä!
-
-Työ alkoi nyt uudestaan. Margueriten takana oli kolme myyjätärtä
-tyhjentämässä kaappeja ja luokittelemassa tavaroita, jotka sitten
-siirrettiin Margueritelle. Tämä laski ne luetteloon kirjoitettaviksi ja
-pani ne sitten pöydälle kasaan, joka työn edistyessä paisui yhä
-korkeammaksi. Lhomme kirjoitti ne luetteloon, ja Joseph hoiti toisen
-luettelon tarkistamista varten. Rouva Aurélie luetteli kolmen
-myyjättären auttamana silkkipuvut, jotka Denise merkitsi luetteloon.
-Clara oli saanut työkseen järjestää vaatteet pöydälle niin vähän tilaa
-ottaviksi kuin suinkin. Mutta hän ei osannut tehdä sitä oikein, sillä
-pinot kaatuivat jo.
-
--- Kuulkaahan, hän sanoi pienelle myyjättärelle, joka ei ollut vielä
-palvellut vuottakaan, -- nostetaanko teille palkkaa kohta? Tiedättehän,
-että alajohtajattaren palkka aiotaan korottaa kahteentuhanteen, niin
-että hänen tulonsa, myyntivoitto mukaan luettuna, nousevat kaikkiaan
-seitsemääntuhanteen.
-
-Nuori tyttö vastasi keskeyttämättä työtään, että jollei hänelle annettu
-palkkaa kahdeksaasataa, hän luopui koko hommasta. Palkankorotukset
-myönnettiin aina inventoimispäivän jälkeisenä päivänä. Siihen aikaan
-olivat jo vuoden tilitkin selvillä ja osastojen johtajat saivat nostaa
-prosenttinsa. Sentähden työn kohinasta huolimatta, palkat olivat
-jokaisen suussa ja niistä juoruttiin, milloin vain vähänkin riitti
-aikaa. Aurélie rouvan palkan sanottiin nousevan kahteenkymmeneenviiteen
-tuhanteen ja siitä ylikin, ja neidit olivat aivan ihmeissään.
-Marguerite, joka Denisen jälkeen oli taitavin myyjätär, ansaitsi
-neljätuhattaviisisataa frangia, josta tuhatviisisataa kiinteää palkkaa
-ja noin kolmetuhatta myyntiprosentteja, Clara pääsi kaikkiaan tuskin
-kahteentuhanteenviiteensataan.
-
--- Minä vähät heidän palkankorotuksistaan, sanoi Clara äskeiselle pikku
-myyjättärelle. -- Jos isä olisi kuollut, en minä kauan tässä olisi!...
-Mutta tuon Tappuratukan palkka minua kiusaa. Seitsemäntuhatta,
-ajatelkaa!
-
-Aurélie rouva lopetti heidän keskustelunsa huutaen mahtavan näköisenä:
-
--- Hiljaa! Niinhän te meluatte, ettei täällä kuule omaa ääntänsäkään.
-
-Sitten hän jatkoi luettelemistaan:
-
--- Seitsemän vaippaa, sisilialaista mallia, ensimmäistä kokoa, hinta
-satakolmekymmentä!... Kolme turkkia, silkillä vuorattua, toista kokoa,
-hinta sataviisikymmentä!... Pystyttekö seuraamaan, neiti Baudu!
-
--- Kyllä, rouva.
-
-Claran täytyi hiukan järjestää vaatekasojaan raivatakseen uusille
-sijaa. Hän työnsi ne läjään ja sai siten vähän pöydän päätä tyhjäksi.
-Mutta pian hän taas laski kaikki käsistään vastatakseen eräälle
-myyjälle, joka tuli hänen luokseen. Se oli Mignot, joka oli hetkeksi
-paennut osastoltaan tullakseen pyytämään Claralta lainaksi
-kahtakymmentä frangia. Hän oli tälle jo entistä velkaa kolmekymmentä
-frangia, minkä summan hän oli lainannut kerran lyötyään kilpa-ajoissa
-vetoa ja jouduttuaan tappiolle menettäen siten koko viikon ansiot.
-Tällä kertaa hän oli jo edeltäpäin kuluttanut nostamansa ostovoiton,
-eikä hänellä ollut sunnuntaipäivänsä vietoksi centimeäkään
-kukkarossaan. Claralla ei ollut kuin kymmenen frangia taskussaan, mutta
-hän antoi ne epäröimättä, ja sitten he puhelivat eräästä huviretkestä
-Bougivaliin, jolla heitä oli ollut kuusi osanottajaa ja jossa naiset
-olivat itse maksaneet osansa. Se oli mukavaa, sillä siten jokainen sai
-huvitella oman mielensä mukaan. Sitten Mignot, joka välttämättä
-tarvitsi kaksikymmentä frangia, meni kuiskuttelemaan Lhommen korvaan.
-Tämä joutui suuresti hämilleen, mutta kieltää hän ei kuitenkaan
-uskaltanut. Hän keskeytti kirjoittamisensa hakeakseen kukkarostaan
-kymmenen frangin rahan ja pakottaen siten Margueriten odottamaan.
-Aurélie rouva, joka ei enää kuullut tämän ääntä, kääntyi nähdäkseen
-mitä oli tekeillä, ja huomattuaan Mignot'n hän ymmärsi heti.
-Kursailematta hän lähetti miehen takaisin osastolleen väittäen, että
-neideillä oli muuta ajattelemista ja ettei häntä siellä tarvittu. Oikea
-syy hänen kiukkuunsa oli, että Mignot oli hänen poikansa Albertin
-ystävä ja ainainen toveri kaikessa hullutuksessa ja että hän pelkäsi
-poikansa joutuvan tämän juomaveikkonsa avulla turmioon. Sentähden, kun
-Mignot oli saanut rahansa ja mennyt tiehensä, Aurélie rouva ei voinut
-olla tiuskaisematta miehelleen:
-
--- Olet sinäkin koko hölmö!
-
--- Mutta, ystäväni, mahdotonta minun oli kieltää tuolta pojalta...
-
-Aurélie rouva tukki häneltä suun kohauttamalla mahtavia olkapäitään.
-Huomatessaan tyttöjen salaa nauravan perhekohtaukselle hän jatkoi
-ankarasti:
-
--- Kas niin, neiti Vadon! Tässä ei ole nyt aikaa nukkua.
-
--- Kaksikymmentä nuttua kasmiria, neljättä kokoa, hinta kahdeksantoista
-frangia viisikymmentä, kaiutteli Marguerite. Lhomme tarttui nolona
-jälleen kynäänsä. Hänen palkkansa oli vähitellen kohonnut
-yhdeksääntuhanteen, mutta Aurélie rouva ansaitsi lähes kolme vertaa
-enemmän, ja hänen täytyi nöyrästi tunnustaa vaimonsa etevämmyys.
-
-Työ jatkui vähän aikaa keskeytymättä. Numeroita lueteltiin ja
-vaatetukkuja satoi pöydälle. Mutta Clara oli keksinyt uuden
-ajanvietteen. Hän oli ruvennut härnäämään Josephia, joka muka oli
-rakastunut erääseen mallitilkkutoimistossa palvelevaan tyttöön. Tämä
-neiti, kaksikymmentäyhdeksän vuotta vanha, laiha ja kalpea tyttö, oli
-otettu palvelukseen rouva Desforges'in pyynnöstä. Saadakseen hänelle
-myyjättären paikan rouva Desforges oli kertonut Mouret'lle koko tämän
-onnettoman tytön elämäkerran, kuinka hän, de Fontenailles nimeltään,
-vanhan poitoulaisen aatelisperheen perillinen, oli saapunut Pariisiin
-juopon isänsä kanssa, kuinka hän oli suuresta kurjuudestaan huolimatta
-pysynyt kunniallisena ja kuinka hänen kasvatuksensa valitettavasti oli
-ollut niin puutteellinen, ettei hän kelvannut kotiopettajattareksi eikä
-osannut antaa soittotuntejakaan. Mouret suuttui tavallisesti kun
-hänelle ehdotettiin palvelukseen otettaviksi köyhiä säätyläistyttöjä,
-sillä hänen mielestään ei ollut olemassa taitamattomampia,
-kelvottomampia ja ylpeäluontoisempia olentoja, ja eihän sitä paitsi
-myyjättäreksi voinut muuttua noin vain tuokiossa ilman oppiaikaa.
-Opittava sekin ammatti oli, sillä siihen vaadittiin sekä taitoa että
-arvostelukykyä. Hän suostui kumminkin ottamaan rouva Desforges'in
-suosikin taloonsa, mutta pani hänet vain mallitilkkutoimistoon, johon
-hän miellyttääkseen ystäviään oli jo ottanut kaksi kreivitärtä ja yhden
-vapaaherrattaren. Siellä neiti de Fontenailles ansaitsi valmistamalla
-kirjekuoria ja päällyspaperia kolme frangia päivässä, sen verran
-siis, että tuli juuri ja juuri toimeen pienessä huoneessaan
-Argenteuil'inkadun varrella. Joseph, jolla sotilaallisen jäykästä
-ryhdistään ja harvapuheisuudestaan huolimatta oli herkkä sydän, oli
-huomannut tytön alakuloisuuden ja köyhän puvun ja tuntenut sääliä.
-Valmiiden vaatteiden osaston tytöt näkivät hänet alituisesti
-mallitilkkutoimiston ovella, joka oli aivan heidän huoneistonsa
-vieressä, ja kun he kiusasivat häntä siitä, hän punastui myöntämättä
-kumminkaan mitään.
-
--- Josephilla on ajatukset toisaalla, kuiskasi Clara. -- Hänen nenänsä
-tähtää valkotavaraosastoon päin.
-
-Josephin silmät todellakin kääntyivät lakkaamatta morsiuskapioiden
-osastoon, jossa neiti de Fontenailles toimi kirjurina, ja sen
-huomattuaan muut rupesivat nauramaan. Joseph parka joutui aivan ymmälle
-ja kätki nenänsä papereihinsa, mutta Marguerite voittaakseen kurkkuaan
-kutkuttavan naurunpuuskan huusi tavattoman korkealla äänellä:
-
--- Neljätoista nuttua, englanninverkaa, hinta viisitoista frangia.
-
-Aurélie rouva luetteli viittoja, kun Margueriten kaikuva ääni esti
-hänen äänensä kuulumasta. Hän loukkaantui ja huomautti puhuen
-majesteetillisen hitaasti:
-
--- Ei niin kovasti, neiti, me emme ole nyt hallissa... Ja te muut
-voisitte olla nauramatta jonninjoutavia, kun aikamme on niin täpärällä.
-
-Samassa Clara, joka ei pitänyt vaatekasoja silmällä, sai mylläkän
-aikaan. Yksi vaatepino kaatui vetäen muutkin pöydältä lattialle.
-
--- Niin, enkö sitä sanonut! huusi johtajatar vimmoissaan. -- Pitäkää
-toki silmänne auki, neiti Prunaire! Tämä on aivan sietämätöntä.
-
-Mutta samassa Mouret ja Bourdoncle astuivat sisään, ja osasto muuttui
-hiljaiseksi. Huutajien äänet tasaantuivat, kynät rapisivat ahkerasti,
-ja Clara kiirehti nostamaan vaatteet lattialta. Johtaja ei keskeyttänyt
-työtä. Hän katseli sitä vähän aikaa äänetönnä ja hymyilevänä. Hänen
-kasvonsa olivat inventoimispäivinä iloista luottamusta täynnä; huulet
-vain hiukan värähtelivät kuin sisäisestä jännityksestä. Kun hän huomasi
-Denisen, hänen oli vaikea salata hämmästystään. Tyttö oli siis työssä.
-Hän katsoi Aurélie rouvaan, ja heidän katseensa kohtasivat toisensa.
-Sitten hän hiukan epäröityään jatkoi matkaansa ja meni morsiuskapioiden
-osastoon.
-
-Denise oli myös nostanut päätään ja huomannut Mouret'n. Hän oli
-kiireesti painanut päänsä uudelleen alas ja jatkanut työtään.
-Koneellinen kirjoitustyö ja säännöllinen toiminta olivat rauhoittaneet
-hänen mielensä. Niinhän hänen aina kävi. Ensin hän päästi rajut
-tunteensa valloilleen, itki katketakseen ja kuvitteli tuskansa vielä
-suuremmaksi. Sitten hän antoi järkensä voittaa, rohkaisi mielensä,
-lujitti tahtonsa ja ojensi suoraksi hennon ja notkean vartalonsa.
-Nytkin hänen silmänsä olivat kirkkaat, hänen kasvonsa kalpeat ja hänen
-kätensä varma ja vakaa. Hän oli taas kokonaan työssään päätettyään
-kukistaa sydämensä tunteet ja täyttää velvollisuutensa.
-
-Kello löi kymmenen. Työ oli täydessä käynnissä kaikilla osastoilla, ja
-talo täynnä melua ja jyskettä. Lujat äänet kaikuivat taukoamatta
-suurien holvien toisesta päästä toiseen, ja keskellä risteileviä
-numeroita kiersi eräs uutinen hämmästyttävän nopeasti suusta suuhun.
-Koko talo tiesi jo, että Mouret oli lähettänyt Deniselle
-päivälliskutsun. Syy oli Paulinen. Palattuaan Denisen luota aivan
-kuohuksissaan hän oli tavannut Delochen pitsiosastolla ja huomaamatta
-Liénard'ia, joka seisoi vieressä, hän oli kiirehtinyt purkamaan
-sydäntään.
-
--- Nyt se on tehty... Hän on saanut kirjeen. Kutsu on täksi illaksi.
-
-Deloche kalpeni. Hän oli heti ymmärtänyt, sillä heillä oli melkein joka
-päivä puhe Denisestä, Mouret'n rakkauden suuntautumisesta häneen sekä
-kuuluisista päivälliskutsuista, joiden arveltiin vievän asian
-päätökseen. Pauline sitä paitsi moitti Delochea hänen rakkaudestaan,
-joka ei voinut johtaa mihinkään, ja hän kohautti halveksivasti
-olkapäitään, kun poika sanoi hyväksyvänsä Denisen vastarinnan.
-
--- Hänen jalkansa on jo parempi, ja hän aikoo tulla osastolle, jatkoi
-hän. -- Älkää nyt venyttäkö naamaanne noin pitkäksi... Onneksihan se
-hänelle on.
-
-Ja hän palasi kiireesti osastolleen.
-
--- Vai niin, tuumi Liénard, joka oli kuullut. -- Nyrjähtänytkö tässä on
-kysymyksessä. Oikeassa olitte puolustaessanne häntä eilisiltana
-kahvilassa, sillä nyt olisi jo myöhäistä.
-
-Sitten hän meni tiehensä kertoen osastolle palatessaan uutisen neljälle
-tai viidelle myyjälle sanasta sanaan niinkuin oli sen kuullut;
-kymmenessä minuutissa se oli jo kiertänyt tavaratalon.
-
-Viimeinen Liénard'in lause tarkoitti Saint-Rochin kahvilassa
-tapahtunutta kiistaa. Liénard ja Deloche olivat paljon yhdessä
-vapaa-aikana. Deloche oli vuokrannut Smyrnan hotellista Hutinin
-huoneen, kun tämä alajohtajaksi päästyään oli muuttanut pieneen kolmen
-huoneen huoneistoon, ja joutunut siten Liénard'in naapuriksi. Yhdessä
-miehet menivät joka aamu työhön ja yhdessä illalla palasivat. Kummankin
-huoneen ikkunat olivat samalle mustalle, kaivomaiselle pihalle, josta
-kohosi myrkyllinen löyhkä. He viihtyivät hyvin yhdessä, vaikka olivat
-aivan eriluonteisia, toinen parantumaton tuhlari, joka katumatta söi
-isänsä rahoja, toinen harjoitti mitä tarkinta säästäväisyyttä. Eräässä
-asiassa he kumminkin muistuttivat toisiaan: he olivat kumpikin myyjinä
-kelvottomia eivätkä edistyneet osastoillaan sen enempää palkan kuin
-arvonkaan puolesta. Työpäivän loputtua he useimmiten viettivät iltansa
-Saint-Rochin kahvilassa, jossa ei käynyt päivän aikaan ketään, mutta
-joka täyttyi illalla laitojaan myöten tavaratalon Gailloninaukiolle
-työntämistä joukoista. Illalla taloa tärisytti jatkuva rähinä.
-Tupakansavun synkistämissä huoneissa naksutettiin dominolaattoja,
-naurettiin täyttä kurkkua, haukuttiin esimiehiä ja pohdittiin päivän
-kysymyksiä kahvia ja olutta juoden. Liénard omassa nurkassaan ahmi
-kalliita herkkuja, Deloche tyytyi oluttuoppiin, josta hänellä oli
-riittävästi nautintoa neljäksi tunniksi. Täällä Deloche oli kuullut
-Favier'n kertovan Denisestä kaikenlaisia hävyttömyyksiä, miten tämä oli
-lumonnut johtajan nostamalla hameitaan liian korkealle portaita
-noustessaan. Deloche jaksoi vielä hillitä kuohuvan mielensä, vaikka
-häntä poltti halu lyödä Favier'ta korvalle, mutta kun tämä yhä jatkoi
-kertoen miten Denise joka yö meni tapaamaan rakastajaansa, hän ärjäisi
-vimmastuneena:
-
--- Valehtelette, mokoma panettelija! Kuuletteko, valhetta se on alusta
-loppuun asti.
-
-Tietämättä enää mitä sanoikaan hän sopertaen ja änkyttäen puhui suunsa
-puhtaaksi.
-
--- Minä tunnen hänet ... huusi hän. -- Hän ei ole koskaan rakastanut
-kuin yhtä ainoaa miestä, niin, herra Hutinia, ja tämä ei edes sitä
-huomannut, eikä ole häneen koskenut sormensa päälläkään.
-
-Juttu oli kiertänyt muodottomaksi paisuneena taloa, ja sille naurettiin
-vielä, kun Mouret'n päivälliskutsua alettiin pohtia. Ensimmäinen, jolle
-Liénard oli sattunut kertomaan uutisensa, oli eräs silkkiosaston myyjä.
-Tämä vei sanoman mukanaan osastolleen, jossa inventoiminen oli
-parhaillaan käynnissä. Favier seisoi kahden myyjän auttamana jakkaralla
-tyhjentämässä hyllyjä ja ojentamassa kangaspakkoja Hutinille, joka
-pöydällä seisoen ilmoitti numerot hintalaput tarkastettuaan. Sitten hän
-heitti pakat maahan, jossa kasa kohoten yhä korkeammaksi paisui kuin
-syksyinen tulva. Muut myyjät kirjoittivat luetteloa, ja Albert Lhomme
-oli auttamassa heitä, kasvot kalpeina valvomisesta, sillä hän oli
-viettänyt yönsä Chapellen kapakassa. Hallin lasikatosta virtasi kirkas
-päivänpaiste huoneeseen, ja ruutujen takaa kuulsi kappale heleän
-sinistä taivasta.
-
--- Vetäkää uutimet eteen, huusi Bouthemont, jolle valvonta antoi
-tarpeeksi tekemistä. -- Kuka tuollaista päivänpaistetta jaksaa sietää.
-
-Favier, joka parhaillaan nousi varpailleen tyhjentääkseen viimeisen
-hyllyn, jupisi ärtyisästi:
-
--- Ilkeävätkin sulkea ihmiset sisään näin kauniina päivänä. Sataisipa
-kerrankin inventoimispäivänä, mutta ei koskaan!... Ja tässä sitä saa
-hikoilla lukon takana niinkuin vankilassa.
-
-Hän ojensi pakan Hutinille. Hintalapussa oli metrimäärä, vähennettynä
-sitä myöten kuin pakka myynnistä oheni; mikä menettely säästi paljon
-työtä.
-
-Alajohtaja huusi:
-
--- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäyksi metriä, kuusi
-frangia viisikymmentä metri.
-
-Sitten pakka heitettiin maahan muiden lisäksi, ja Hutin jatkoi
-alkamaansa keskustelua kysymällä Favier'lta:
-
--- Vai tahtoi hän lyödä teitä?
-
--- Tahtoi kyllä. Ja siinä minä kaikessa hiljaisuudessa tyhjensin
-kolpakkoni... Tarpeetonta hänen oli syyttää minua valheesta. Nythän
-pienokainen on saanut kirjeen ja päivälliskutsun isännältä... Kaikki
-sen tietävät.
-
--- Tosiaanko? sanoi Hutin. -- Eikö se sitten vielä ollutkaan valmista?
-
-Favier ojensi hänelle toisen pakan.
-
--- Siltähän se näytti, hän vastasi. -- Olisi voinut vannoa niin olevan.
-Jo aikoja sitten he tuntuivat olevan yhtä mieltä.
-
--- Samaa lajia kaksikymmentäviisi metriä, Hutin huusi.
-
-Pakka tupsahti raskaasti toisten päälle hänen hiljaa jatkaessaan:
-
--- Tiedätte kai, että hän on viettänyt iloista elämää Bourras'n, tuon
-vanhan jörön talossa?
-
-Nyt osasto oli saanut mistä puhua. Denisen nimi oli kaikkien suussa.
-Selät paisuivat paksuiksi, nenät vainusivat herkkuja. Bouthemontkin,
-jonka häväistysjutut saattoivat hyvälle tuulelle, sutkautti
-sukkeluuden, jonka törkeydelle hän itse nauroi makeasti. Albert,
-horroksestaan heränneenä, väitti nähneensä valmiiden vaatteiden
-alajohtajattaren Gros-Cailloussa kulkemassa kahden sotamiehen välissä.
-Samassa Mignot, lainaamansa rahat kädessä, tuli Albertin kanssa
-sopimaan iltahuveista, jotka rahojen puutteesta olivat mennä myttyyn,
-mutta jotka nyt kävivät mahdollisiksi. Kun kaunis Mignot kuuli
-puhuttavan Mouret'n kirjeestä, hän päästi niin julkean sanan, että
-Bouthemont'in täytyi astua väliin.
-
--- Tarpeeksi juttuja, hyvät herrat, hän sanoi. -- Asia ei koske meitä.
-Jatkakaa, herra Hutin.
-
--- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kolmekymmentäkaksi metriä, kuusi
-frangia viisikymmentä metri, huusi Hutin.
-
-Kynät lähtivät jälleen liikkeelle, pakkojen putoileminen lattiaan
-muuttui säännölliseksi, ja kankaiden tulva kohosi, ikäänkuin joki olisi
-purkanut vettään. Favier huomautti puoliääneen, että vuoden varasto oli
-kaunis ja että johtokunta olisi tyytyväinen. Bouthemont, tuo suuri
-lurjus, osasi kyllä ostaa; siinä suhteessa hän kenties oli Pariisin
-etevimpiä, mutta myymisessä hän ei kelvannut mihinkään. Hutin hymähti
-tyytyväisenä kiittäen toista ystävällisellä katseella; hän oli itse
-houkutellut Bouthemont'in tavaratalon palvelukseen kukistaakseen
-Robineaun, mutta nyt hän vehkeili salaa saadakseen hänet tieltä ja
-päästäkseen itse johtajaksi. Sama sota oli käymässä kuin ennenkin;
-juoruja laskettiin liikkeelle, johtokunnan jäsenissä herätettiin
-epäluuloa ja oma into ja ahkeruus pantiin näytteille. Mutta Favier,
-jota Hutin taas koetti lähestyä, katsoi häntä kulmainsa alta
-kylmäkiskoisesti ja vihaisesti, ikäänkuin laskien montako suupalaa
-tuosta pienestä, tanakasta miehestä tulisi ja odotti kunnes Hutin oli
-syönyt Bouthemont'in syödäkseen sitten itse hänet suuhunsa. Favier
-toivoi pääsevänsä alajohtajaksi, jos Hutin pääsi johtajaksi. Ja tottapa
-sitten nähtiin. Siihen mennessä, innostuen niinkuin muutkin
-odotettavista palkankorotuksista, he keskustelivat raha-asioista
-jatkaen silkkivaraston inventoimista. Bouthemont'in arveltiin pääsevän
-kolmeenkymmeneentuhanteen. Hutinilla oli jo yli kymmenentuhatta, ja
-Favier arvioi tulonsa kaikkiaan viiteentuhanteenviiteensataan.
-Tavaratalo laajeni koko ajan, myyjät kohosivat arvossa ja saivat
-kaksinkertaisen palkan niinkuin upseerit sodan aikana.
-
--- Eikö tästä lajista, hitto vieköön, loppua tulekaan! Bouthemont sanoi
-äkkiä kärsimättömästi. -- Sellainen kevätkin oli, aina vain sadetta,
-niin että ainoastaan mustat silkit kävivät kaupaksi.
-
-Hänen laajat, nauruun taipuvaiset kasvonsa synkkenivät. Hän katseli
-maassa kohoavaa kangaskasaa Hutinin luetellessa sointuvalla
-voitonriemua ilmaisevalla äänellä:
-
--- Puolisilkkiä, pieniruutuista, kaksikymmentäkahdeksan metriä, kuusi
-frangia viisikymmentä metri.
-
-Sitä oli vielä kokonainen hylly täynnä. Favier väsyneenä nostamiseen
-viivytteli tahallaan työtä. Mutta loppu siitä sittenkin vihdoin tuli,
-ja ojentaessaan viimeiset pakat Hutinille hän sanoi hiljaa:
-
--- Kuulkaa, olin aivan unohtaa... Onko teille kerrottu, että valmiiden
-vaatteiden osaston alajohtajatar on ollut teihin rakastunut?
-
-Hutin hämmästyi suuresti.
-
--- Oikeinko totta? kysyi hän.
-
--- Niin, tuon pitkän roikaleen, Delochen, sanojen mukaan ainakin.
-Muistanhan minäkin, kuinka hän ennen ajoi teitä takaa.
-
-Päästyään alajohtajaksi Hutin oli luopunut kahvilakonserttien
-laulajattarista ja ruvennut hakkailemaan kotiopettajattaria. Vaikka
-toverin hänelle uskoma asia hiveli hänen ylpeyttään, hän ei ollut
-välittävinään siitä, vaan vastasi ylenkatseellisesti:
-
--- Pulskempia minä tahdon. Isäntä joutaa seurustelemaan kenen kanssa
-hyvänsä, mutta minä en ainakaan viitsi.
-
-Hän keskeytti huutaakseen:
-
--- Valkeaa silkkiä, kolmekymmentäviisi metriä kahdeksan frangia
-seitsemänkymmentäviisi metri.
-
-Bouthemont päästi helpotuksen huokauksen.
-
--- Vihdoinkin! hän sanoi.
-
-Samassa toinen päivällisvuoro soitettiin kokoon. Favier kuului siihen
-ja astui alas jakkaraltaan, jonka päälle toinen myyjä vuorostaan
-kiipesi. Hänen täytyi astua pitkin lattiaa lainehtivien kangaskasojen
-ylitse. Kaikilla osastoilla oli samanlainen sekasorto. Kaapeista,
-hyllyiltä, rasioista tyhjennettiin tavarat lattialle, ja joka paikka
-oli niitä niin täynnä, että tuskin jalansijaa löysi. Valkeiden
-kankaiden osastolta kuului kumeita mätkähdyksiä, kun sertinkipinot
-kaatuivat, lyhyttavaraosastolla koteloiden kannet naksahtivat
-auetessaan ja niiden sisällys kolisi; kaukaisella huonekaluosastolla
-jyryytettiin raskaita huonekaluja pitkin lattiaa. Luetteloijien äänet,
-niin kimeät kuin karkeatkin, yhtyivät korvia särkeväksi kiljunnaksi,
-joka muistutti tuulen vinguntaa lehdettömässä metsässä.
-
-Favier selvisi vihdoinkin kankaista ja nousi ruokasalin portaita.
-Tavaratalon laajentamisen jälkeen ruokasalit sijaitsivat uuden
-rakennuksen neljännessä kerroksessa. Hän kulki kiireesti ja saavutti
-Delochen ja Liénard'in, jotka olivat päässeet lähtemään ennen häntä.
-Mutta koska hän ei välittänyt näiden seurasta, hän jäi odottamaan
-Mignot'ta, joka tuli hänen jälkeensä.
-
--- Helkkari! hän sanoi pysähtyen mustan taulun eteen, missä päivän
-ruokalista oli luettavissa. -- Oikein juhlapäivälliset, inventoimisen
-kunniaksi varmaankin! Kananpaistia tai lammaskotlettia sekä öljyssä
-valmistettua artisokkaa... Tuskinpa lammas nyt saavuttaa menekkiä.
-
-Mignot nauroi kuiskaten:
-
--- Mikähän vika kanassa lie?
-
-Deloche ja Liénard olivat saaneet annoksensa ja menivät paikoilleen.
-Favier sanoi kumartuen luukkua kohti vuorostaan:
-
--- Kananpaistia.
-
-Mutta hänen täytyi odottaa, sillä lintua leikatessaan palvelija oli
-vahingossa pistänyt veitsen sormeensa ja siitä oli syntynyt suuri
-hämminki. Favier, kasvot luukulla, katseli keittiöön, missä
-suunnattomalla hellalla oli niin raskaita kattiloita, että neljä miestä
-tuskin olisi jaksanut niitä nostaa; ne olikin sentähden kiinnitetty
-katossa juokseviin kiskoihin, joita myöten niitä tarvittaessa pyörien
-ja ketjujen avulla siirreltiin. Lieden hehkuvassa valossa valkopukuiset
-keittäjät valvoivat illalliskeittoa käsissä pitkien keppien päähän
-sidotut kuorinkauhat. Seinillä oli halstareita, kooltaan marttyyrien
-kidutuskojeiksi kelpaavia, kattiloita, joihin mahtui kokonainen lammas
-kerrallaan, jättiläismäinen lautastenlämmittäjä ja marmorinen allas,
-jonka läpi vesi lakkaamatta virtasi. Vasemmalla puolella oli
-astiainpesuhuone laitteineen ja suunnattomine kivisine viemäreineen ja
-oikealla puolella ruokakonttori missä näkyi teräskoukuissa riippuvia
-verisiä lihankappaleita. Perunoidenkuorimiskone tikitti säännöllisesti
-kuin mylly, ja kahdessa pienessä vaunussa vietiin puhdistettuja
-salaatinlehtiä vesisäiliölle huuhdottaviksi.
-
--- Kananpaistia, Favier toisti kärsimättömästi. Kääntyen toverinsa
-puoleen hän lisäsi hiljemmalla äänellä:
-
--- Kylläpä haava vuotaa! Inhottavaa! Ruokaanhan sitä tippuu.
-
-Mignot tahtoi myös nähdä. Heidän takanaan myyjien jono yhä kasvoi.
-Tyrkkien ja nauraen he kuuntelivat Favier'n ja Mignot'n huomautuksia
-yhteiskeittiöstä, jossa vähimmätkin aseet, vartaat ja silavaneulat,
-olivat suunnattoman isoja ja jossa valmistettiin päivällis- ja
-aamiaisruoat kahdelletuhannelle hengelle. Ruokavieraiden luku sitä
-paitsi kasvoi päivä päivältä. Ruoka-aineita hukkui niinkuin kaivoon,
-päivässä kuusitoista hehtolitraa perunoita, satakaksikymmentä naulaa
-voita, kuusisataa kiloa lihaa. Jokaista ateriaa varten avattiin kolme
-viinitynnyriä.
-
--- Jopa vihdoinkin, mutisi Favier, kun keittäjä toi kattilan, josta
-nosti linnunreiden lautaselle.
-
--- Kananpaistia, sanoi hänen takanaan Mignot.
-
-He menivät yhdessä ruokasaliin haettuaan viiniannoksensa. Heidän
-selkänsä takana kuului yhtä mittaa "kananpaistia", "kananpaistia"
-loppumattomiin ja säännöllisesti seurasi kattilaan sukeltavan haarukan
-ryhdikäs napse.
-
-Myyjille ruokasaliksi sisustettu huone oli niin suuri, että jokaisen
-vuoron viidellesadalle pöytävieraalle oli tarpeeksi tilaa.
-Mahonkipöydät olivat poikittain rinnan kulkevissa riveissä, ja huoneen
-kummassakin päässä oleviin pöytiin oli katettu järjestyksenvalvojille
-ja osastonhoitajille. Keskellä oli tarjoilupöytä, jossa otettiin
-vastaan ylimääräisten annosten tilaukset ja maksut niistä. Tämä sali,
-joka sai kirkkaan valaistuksensa sen kummassakin päässä olevista
-suurista ikkunoista, näytti laajuuteensa verraten matalalta vaikka
-se oli neljä metriä korkea. Seinät oli maalattu öljyvärillä
-vaaleankeltaisiksi, ja niissä oli ainoana koristeena ruokaliinasäiliöt.
-Ensimmäisen ruokasalin vieressä oli asiapoikien ja ajomiesten
-ruokasali, jossa ei syöty säännöllisinä aikoina, vaan milloin kullekin
-sattui sopivaa aikaa.
-
--- Vai olette tekin saanut lautasellenne linnunreiden, sanoi Favier
-Mignot'lle, kun hän pääsi istumaan pöytään vastapäätä toveria.
-
-Muut myyjät tulivat hekin paikoilleen. Pöytäliinaa ei ollut, ja
-lautaset kalisivat paljasta puuta vasten. Kaikki ihmettelivät
-kananreisien paljoutta.
-
--- Paljon on niillä kanoilla ollut jalkoja, huomautti Mignot.
-
-Ne, jotka olivat saaneet selkäluuta lautaselleen, suuttuivat. Ruoka oli
-paljon parantunut, kun tavaratalo oli järjestetty uudestaan. Mouret ei
-antanut enää ruoanlaittoa urakalle, vaan otti itse keittiönkin
-huostaansa järjestäen erityisen toimiston, jolla oli oma päällikkönsä,
-alapäällikkönsä ja tarkastajansa. Eikä hän enää harjoittanut niin
-suurta säästäväisyyttäkään, sillä hän laski, että paremmin ravittu
-henkilökunta teki parempaa työtä, minkä laskelman käytännölliseltä
-kannalta edullista inhimillisyyttä ei Bourdoncle pitkään aikaan
-pystynyt käsittämään.
-
--- Yhdentekevää! Sitkeätä se ei ainakaan ole, jatkoi Mignot. --
-Antakaahan leipä tänne.
-
-Leipä kiersi pöytää, ja jokaisen leikattua siitä palan viimeinen pisti
-veitsen pystyyn kannikkaan. Myöhästyneet saapuivat kiireesti
-yksitellen. Sali oli päästä päähän täynnä nälkäistä väkeä, jonka
-ruokahalu väsyttävän aamutyön jälkeen oli tavallista kahta vertaa
-kiihkeämpi. Pitkään aikaan ei kuulunut muuta kuin haarukoiden
-helskettä, pulloista juoksevan viinin pulppuamista, lasien kolahtelua
-pöytää vasten ja pontevasti pureskelevien leukapielien naksutusta. Jos
-kellä oli jotakin sanottavaa, niin hän tuskin sai sanoilleen sijaa
-täydessä suussaan.
-
-Deloche, jolla oli paikkansa Baugén ja Liénard'in välissä, istui
-melkein vastapäätä Favier'ta. Vähän väliä hän loi riitaveljeensä
-vihaisia katseita, joihin toinen myös osasi vastata. Heidän kummallakin
-puolellaan kuiskittiin heidän kuuluisaksi käyneestä riidastaan. Sitten
-naurettiin Delochea vainoavalle kovalle onnelle. Hän oli aina
-nälkäisistä nälkäisin ja aina hän sattui saamaan lautaselleen
-huonoimmat palat. Nytkin hän oli saanut kanan kaulaa ja vähän
-selkäluuta. Sanaakaan sanomatta hän muiden ilvehtiessä söi leipää suun
-täydeltä ja kaapi lihaa kanan kaulasta tarkkaan ja taitavasti niinkuin
-ihminen, joka on oppinut antamaan lihalle arvoa.
-
--- Miksi ette valita? Baugé kysyi häneltä.
-
-Deloche kohautti olkapäitään. Se ei maksanut vaivaa. Jos hän joskus
-uskalsi nurista kohtalon kovuutta vastaan, niin aina hänelle kävi
-hullusti.
-
--- Oletteko kuulleet, että rullasaksoilla on nyt oma kerhonsa? sanoi
-äkkiä Mignot, -- Rullakerho... Sillä on istuntonsa joka lauantai
-eräässä Saint-Honorén kapakan salissa.
-
-Rullasaksoilla hän tarkoitti lyhyttavaraosaston myyjiä. Uutinen herätti
-yleistä naurua. Jokainen pani siihen lisää, ja sukkeluuksia laskettiin
-suu täynnä, niin että kieli tuskin pääsi kääntymään. Piintyneet lukijat
-vain istuivat ääneti, lukemiseen vajonneina. Mutta vaikka naurettiin,
-täytyi kumminkin tunnustaa, että edistystä tällaisen seuran
-perustaminen oli. Kauppa-apulaiset sivistyivät vuosi vuodelta. Useat
-osasivat jo saksaa tai englantia. Eivätkä he enää katsoneet arvonsa
-mukaiseksi käydä Bullier'ssa tanssimassa ja rähisemässä tai
-kahvilakonserteissa viheltämässä rumille laulajattarille. He perustivat
-omat kerhonsa.
-
--- Onko heillä piano niinkuin palttinalaisilla? kysyi Liénard.
-
--- Rullakerholla piano? Mignot huudahti. -- On toki, veikkoseni!
-Ja he soittavat ja laulavat!... Eikä siinä kylliksi, heillä on
-runonlausujansakin, tuo pieni Bavoux.
-
-Naurettiin yhä enemmän ja tehtiin pilkkaa Bavoux'sta. Mutta naurun alta
-pilkisti kunnioitus tätä edistynyttä seuraa kohtaan. Sitten puheltiin
-eräästä Vaudeville teatterin näyttelemästä kappaleesta, missä
-verkasaksoja pahasti pilkattiin. Moni oli suuttunut. Jotkut pelkäsivät
-työn kestävän liian myöhäiseen illalla, sillä heidät oli kutsuttu
-vieraisille porvariperheisiin.
-
-Tällaisia salissa puhuttiin ruoka-astioiden yhä helistessä yhä
-kovemmin. Ikkunat oli avattu ruoanhajun ja sadoista lautasista kohoavan
-kuuman höyryn haihduttamiseksi. Käärekaihtimet olivat elokuun raskaasta
-päivänpaisteesta tulisen kuumat. Kadulta kohosi polttavia leyhkiä, ja
-katossa häilyi auringon kultaisia heijastuksia, jotka heijastuivat
-pöytävieraiden hikisiin kasvoihin.
-
--- Ilkeävätkin sulkea ihmiset sisälle tällaisella ilmalla, sanoi Favier
-toistamiseen.
-
-Huomautus johti uudestaan mieliin inventoimisen ja palkankorotukset,
-aihe, joka innostutti heitä kaikkia yhtä paljon. Kananpaistipäivinä
-mielet kiihottuivat aina näin ja lopuksi rähinä kävi lähes
-sietämättömäksi. Kun päästiin niin pitkälle, että tarjottiin öljyssä
-valmistettua artisokkaa, pöydässä ei enää voinut kuulla omaa ääntään.
-Järjestyksenvalvojalla oli päivää varten erityiset määräyksensä, eikä
-hänkään häirinnyt yleistä vilkkautta.
-
--- Kuulkaahan, huusi Favier, -- tiedättekö... Mutta hän ei saanut
-ääntänsä kuulumaan, sillä Mignot huusi:
-
--- Kuka ei pidä artisokasta? Vaihdan jälkiruokani artisokkaan!
-
-Kukaan ei vastannut, sillä kaikki pitivät artisokasta. Aamiainen oli
-kaikkein parhaita, sillä tiedettiin, että muun hyvän lisäksi
-jälkiruoaksi oli vielä persikoita.
-
--- Mouret on kutsunut hänet päivälliselle, Favier sanoi
-oikeanpuoleiselle naapurilleen jatkaen kertomustaan. -- Ettekö ole
-vielä sitä kuullut?
-
-Koko pöytä oli kuullut sen. Aamusta alkaenhan siitä oli puhuttu ja koko
-juttuun alettiin jo väsyä. Äskeiset sukkeluudet kiersivät uudelleen
-pöytää suusta suuhun. Deloche vavahti. Hänen silmänsä kiintyivät
-lopuksi Favier'hen, joka itsepintaisesti kerta toisensa perästä toisti:
-
--- Jos hän ei ole vielä tyttöä saanut, niin nyt hän saa. Ja jos tyttö
-luulee olevansa ensimmäinen, niin pettyy tyttö raukka pahasti.
-
-Hän loi Delocheen ärsyttävän katseen ja sanoi ilkeän sukkeluuden.
-
-Äkkiä hän painoi päänsä alas, sillä Deloche, joka ei enää voinut
-hillitä kiehuvaa vihaansa, heitti viinin tähteen lasistaan vasten hänen
-kasvojaan.
-
--- Siitä saat, kirottu valehtelija! hän sammalsi. -- Jo eilen sinut
-olisi pitänyt kastella!
-
-Nousi kova hälinä. Muutamia pisaroita räiskyi Favier'n naapurien
-päälle, mutta itse tämä pääsi vähällä. Hänen hiuksensa vain hiukan
-kastuivat, sillä viini oli heitetty niin rajusti, että se lensi yli.
-Kaikki suuttuivat. Ei kai Deloche suotta tyttöä puolustanut,
-hän oli aivan liian innokas. Senkin houkkio! Olisi ansainnut
-korvilleen oppiakseen käyttäytymään. Mutta äänet hiljenivät, kun
-järjestyksenvalvojan nähtiin lähestyvän. Tarpeetonta oli sekoittaa
-johtokuntaa asiaan. Favier tyytyi sanomaan:
-
--- Olisipa vain osunut, niin kyllä olisin hänelle näyttänyt!
-
-Sitten kaikki käännettiin pilaksi. Kun Deloche, jota vihanpurkaus vielä
-vapisutti, nosti ajatuksissaan tyhjän lasinsa huulilleen, syntyi
-yleinen nauru. Hän työnsi kömpelösti lasin luotaan ja rupesi
-pureksimaan kuivaksi jyrsimänsä artisokan lehtiä.
-
--- Vesikarahvi tänne, Delochea janottaa, sanoi Mignot.
-
-Naurettiin vielä enemmän. Syöjät ottivat itselleen puhtaat lautaset, ja
-pojat tarjosivat suurista koreista persikoita jälkiruoaksi. Mignot
-lisäsi:
-
--- Jokaisella oma makunsa. Deloche tahtoo viiniä persikkansa
-särpimeksi.
-
-Deloche istui liikkumatta pää painuksissa niinkuin kuuro. Hän ei ollut
-kuulevinaan pilaa, hautoi vain samaa katkeraa ajatusta. Totta oli mitä
-he sanoivat. Millä oikeudella hän puolusti Deniseä? Nyt he vasta saivat
-syytä panetteluun. Hän vain saattoi tytön kieroon asemaan tahtoessaan
-puolustaa. Hänen olisi tehnyt mieli piestä itseään. Tekipä mitä
-tahansa, aina hän teki hullusti, silloinkin kun hänen tarkoituksensa
-oli mitä jaloin. Parempi hänen olisi ollut kuolla. Kyyneleet kohosivat
-hänen silmiinsä. Sekin oli hänen syynsä, että koko talo puhui Mouret'n
-Deniselle lähettämästä kirjeestä. Kaikki nauroivat ja ilveilivät. Hänen
-ei olisi pitänyt sallia Paulinen puhua Liénard'in kuullen. Hänen täytyi
-ottaa tästäkin syy päälleen.
-
--- Miksi menitte kertomaan asiasta? hän kuiskasi tuskissaan
-Liénard'ille. -- Teitte sangen pahasti.
-
--- Minäkö, vastasi Liénard. -- Enhän minä sanonut kuin kahdelle tai
-kolmelle ja käskin vielä pitää salassa. Kuka sen olisi arvannut kuinka
-huhu leviää!
-
-Kun Deloche vihdoin päätti juoda vettä, koko pöytä purskahti jälleen
-nauruun. Ateria oli lopussa, ja kauppa-apulaiset istuivat selkä kenossa
-odottaen kellon soimista. Tarjoilupöydältä oli tällä kertaa tilattu
-hyvin vähän lisäruokia, varsinkin kun päivän kunniaksi kahvitkin
-tarjottiin talon puolesta. Kupista kohoavien kevyiden höyryjen alla
-hohtivat hikiset kasvot. Käärekaihtimet riippuivat ikkunoissa
-liikkumattomina. Yksi niistä ponnahti äkkiä auki, ja auringonpaiste
-tulvi leveänä juovana saliin saaden katon loistamaan. Äänten kohina oli
-salissa niin voimakas, että aluksi vain ovensuussa istuvat kuulivat
-kellon soivan. Noustiin pöydästä ja hajottiin pitkin käytävää.
-
-Deloche oli tahallaan jättäytynyt jälkeen paetakseen sukkeluuksia.
-Baugékin meni pois ennen häntä, ja kumminkin Baugé oli tavallisesti
-salissa viimeinen, sillä ennenkuin hän palasi osastolleen, hän tahtoi
-tehdä kierroksen tavatakseen Paulinen tämän mennessä naisten
-ruokasaliin. He olivat sopineet siitä keskenään käyttäen siten ainoan
-tilaisuuden sanan vaihtamiseen päivän kestäessä. Tänään, kun he
-suutelivat toisiaan eräässä käytävän käänteessä, Denise, joka oli
-myöhästynyt jalkansa takia, sattui näkemään heidät.
-
--- Oi ystäväni, sopersi Pauline lentäen punaiseksi, -- ettehän sano
-kenellekään, ettehän?
-
-Baugé, suuri, harteikas mies, vapisi kuin virheestä kiinni saatu
-koulupoika.
-
--- Jos sanotte, ajavat varmasti pois, hän sanoi. -- Tietäväthän he,
-että aiomme mennä naimisiin, mutta eivät nuo hölmöt sittenkään ymmärrä,
-että väliin tekee mieli suudella.
-
-Denise väitti liikuttuneena, ettei ollut nähnyt mitään. Baugé meni
-tiehensä, kun näki Delochen vuorostaan lähestyvän. Tämä oli tehnyt
-pitkän kierroksen rauhoittuakseen, ja kun hän näki Denisen, hän rupesi
-pyytämään anteeksi sammaltaen lauseita, joita Denise ei alussa
-ymmärtänyt. Sitten hän kääntyi Paulineen nuhdellen tätä siitä, että oli
-puhunut Liénard'in kuullen. Kun Pauline häpeissään ei tietänyt mitä
-vastata, Denise ymmärsi vihdoin mistä oli puhe. Sitäkö siis tiesivät
-nuo kuiskeet, jotka olivat aamusta asti kuuluneet hänen selkänsä
-takana? Kirjejuttuko tavaratalossa kiersi? Hetkeksi häntä puistatti
-sama tuska kuin aamulla kirjettä lukiessa. Hän tunsi itsensä riisutuksi
-alastomaksi kaikkien noiden miesten nähden.
-
--- Enhän minä tietänyt, toisti Pauline. -- Ja sitä paitsi, eihän siinä
-ole mitään pahaa... Antaa heidän puhua. Kateutta se vain on.
-
--- En ole teille vihainen, sanoi Denise vihdoin saaden jälleen järkensä
-voitolle... -- Tottahan se on. Kirje on minulle, ja minun siitä on
-vastattava.
-
-Deloche meni pois epätoivoissaan, sillä hän ymmärsi asian niin, että
-Denise suostui ja että hän oli päättänyt mennä illalla.
-
-Kun myyjättäret olivat lopettaneet ateriansa suuren salin vieressä
-sijaitsevassa pienessä naisten ruokasalissa, joka oli mukavampi kuin
-miesten sali, Pauline auttoi Denisen takaisin osastolle. Siellä
-iltapäivän kuumassa päivänpaisteessa kiire oli pahimmillaan. Oli
-jouduttu siihen hetkeen, jolloin aamupäivän raukeuden jälkeen täytyi
-panna kaikki voimat liikkeelle, jotta työ valmistuisi ennen iltaa.
-Äänet kajahtelivat vieläkin kovemmin, kädet kohosivat hyllyjä kohti ja
-tavaroita kylvettiin joka taholta lattialle, jossa kasat jo kohosivat
-pöytien tasalle. Niin pitkälle kuin silmä kantoi oli liikettä ja
-kohinaa. Päät nousivat ja laskivat, kädet huitoivat ilmassa niinkuin
-olisi ollut aika kahakka käynnissä. Tulistunut, räjähtämäisillään oleva
-kone jyskytti kuin raivoissaan harvalukuisten kadullakulkijoiden
-harhaillessa ulkopuolella kyllästyneinä pyhäpäivän raukeaan
-hiljaisuuteen. Saint-Augustininkadun käytävällä kolme suttuista
-avopäistä tyttöä litisti häpeämättä nenänsä ikkunalasia vasten
-nähdäkseen mitä myllyssä jauhettiin.
-
-Kun Denise palasi osastolle, Aurélie rouva jätti Margueriten
-lopetettavaksi vaatteiden luettelemisen ja saadakseen korvilleen rauhan
-vetäytyi itse näytetilkkutoimiston saliin toimittamaan tarkistustyön
-vieden Denisen mukanaan.
-
--- Tulkaa minun kanssani, hän sanoi, -- niin vertaamme luettelot...
-Sitten saatte toimittaa yhteenlaskut.
-
-Mutta koska ovi täytyi pitää auki valvonnan vuoksi, ei täälläkään ollut
-rauhallista työskennellä. Huone oli suuri, neliömäinen sali, jossa ei
-ollut muita huonekaluja kuin tuoleja ja kolme pitkää pöytää. Yhdessä
-nurkassa oli suuret leikkaamiskoneet, joissa näytetilkut leikattiin.
-Kokonaisia vaatepakkoja, kuudenkymmenentuhannen frangin arvosta,
-rikottiin niissä. Aamusta iltaan kone, sähisten kuin niityn ruohossa
-kulkeva viikate, silppusi villakankaita, silkkejä ja palttinoita.
-Tilkut kiinnitettiin sitten liimaamalla tai ompelemalla vihkoihin.
-Ikkunoiden välissä oli pieni kirjapaino hintalehtien painamista varten.
-
--- Hiljaa, Aurélie rouva huusi aika-ajoin, kun ei kuullut mitä Denise
-sanoi. Heidän lopetettuaan ensimmäisen luettelon vertailun Aurélie
-rouva meni pois jättäen Denisen yksin toimittamaan yhteenlaskut. Vähän
-ajan päästä hän palasi tuoden mukanaan neiti de Fontenailles'in, joka
-oli luovutettu hänelle, koska tätä ei tarvittu enää morsiuskapioiden
-osastolla. Hän sai auttaa yhteenlaskemisessa, jotta jouduttaisiin
-pikemmin valmiiksi. Neiti de Fontenailles, markiisitar, joksi Clara
-häntä ilkeyksissään nimitti, nostatti osaston läpi kulkiessaan suuren
-naurunremakan. Sukkeluuksia laskettiin. Josephia pilkattiin eikä
-lopetettu, vaikka onneton tyttö oli jo kadonnut näkyvistä, auki
-jääneestä ovesta kuului yhtä mittaa pilapuheita.
-
--- Tulkaa lähemmäksi, tässä on tilaa meille kummallekin, Denise sanoi
-säälien. -- Voitte käyttää minun mustepulloani, siitä riittää
-teillekin.
-
-Neiti de Fontenailles, häpeissään alennustilastaan, ei edes muistanut
-kiittää. Hänen laihat kasvonsa olivat harmaankalpeat niinkuin liikaa
-juovilla ihmisillä; valkeat ja hienot kädet vain ilmaisivat hänen
-ylhäisen syntyperänsä.
-
-Mutta äkkiä nauru viereisessä salissa taukosi ja työ tuntui jatkuvan
-taas säännöllisesti. Mouret oli kiertämässä uudestaan taloa ja oli
-hetkeksi pysähtynyt valmiiden vaatteiden osastolle. Hänen silmänsä
-hakivat Deniseä, ja hän näytti hämmästyvän, kun tätä ei näkynyt. Hän
-kutsui luokseen Aurélie rouvan ja vetäytyen hänen kanssaan syrjään jäi
-hetkeksi keskustelemaan. Mouret tuntui kysyvän jotain, ja Aurélie rouva
-vastasi vilkaisten näytetilkkutoimiston ovelle päin. Sitten seurasi
-ilmeisesti raportinanto, sillä Aurélie rouva näkyi kuiskaavan jotakin
-arvokkaan näköisenä. Epäilemättä hän kertoi tytön aamulla itkeneen.
-
--- Hyvä on, Mouret sanoi ääneen. -- Näyttäkää luettelot.
-
--- Olkaa hyvä ja tulkaa tänne, vastasi johtajatar. -- Menemme tänne
-melua pakoon.
-
-Mouret seurasi häntä viereiseen huoneeseen. Clara, joka ei ollut
-millänsäkään, teki ääneen huomautuksiaan, mutta Marguerite, saadakseen
-hänet vaikenemaan ja kääntääkseen hänen huomionsa toisaanne, heitti
-kahta kiivaammin hänelle vaatteita. Alajohtajatar oli hyvä toveri,
-kenenkään ei tarvinnut sekaantua hänen asioihinsa. Koko osasto salasi
-ja peitteli yksissä tuumin. Lhomme ja Joseph istuivat selkä kumarassa
-kuin kuurot. Jouve, järjestyksenvalvoja, seurattuaan Aurélie rouvan
-käyttäytymistä asettui juhlallisesti vartioimaan näytetilkkutoimiston
-ovelle kuin ainakin uskollinen palvelija, joka pitää huolta herransa
-mukavuudesta.
-
--- Antakaa luettelot, johtajatar sanoi astuessaan huoneeseen.
-
-Denise ojensi luettelot Mouret'lle ja jäi seisomaan laskematta
-katsettaan. Hän oli tuntenut vavahtavansa, mutta hän osasi hillitä
-itsensä ja pysyi rauhallisena. Mouret syventyi hetkeksi luettelojen
-tutkimiseen katsomattakaan tyttöön. Hiiskahdustakaan ei kuulunut.
-Silloin Aurélie rouva meni neiti de Fontenailles'in luo ja näyttäen
-tyytymättömältä yhteenlaskuihin sanoi hänelle hiljaa:
-
--- Menkää auttamaan vaatteiden paikalleen panossa... Te ette näy olevan
-perehtynyt laskemiseen.
-
-Neiti de Fontenailles palasi osastolle, jossa hänet otettiin naurulla
-vastaan. Joseph, joka ei jaksanut kestää veitikkamaisia katseita,
-sekaantui kirjoittamisessaan. Clara mielissään odottamattomasta avusta
-ei voinut kuitenkaan olla piikittelemättä tyttöä; kaikki tavaratalon
-naiset olivat hänelle vihamielisiä. Näkyihän tuo pöllöpää rakastuneen
-työmieheen, vaikka oli markiisitar. Ja sittenkin tämä rakkaus herätti
-kateutta.
-
--- Hyvä on! Hyvä on! toisti Mouret ollen yhä lukevinaan.
-
-Mutta Aurélie rouva ei tiennyt kuinka päästä vuorostaan lähtemään
-säädyllisyyttä liiaksi loukkaamatta. Hän ei voinut pysyä alallaan, vaan
-meni katsomaan leikkaamiskonetta vihoissaan, että hänen miehensä ei
-ymmärtänyt jollakin tekosyyllä kutsua häntä luokseen. Mutta eihän se
-raukka koskaan tajunnut mitä tilaisuus vaati. Olisi pystynyt lammikon
-rannalla kuolemaan janoon. Marguerite osoitti vihdoin tarpeeksi älyä
-kysyäkseen Aurélie rouvalta neuvoa.
-
--- Tulen heti, vastasi johtajatar.
-
-Saatuaan näin tekosyyn poistua hän pääsi kunnialla asiasta
-tarvitsematta hävetä osaston henkilökuntaa. Hän tuli huoneesta
-kasvoillaan sellainen jalo juhlallisuus, etteivät myyjättäret
-uskaltaneet hiiskahtaakaan.
-
-Mouret laski hitaasti paperit pöydälle. Hän katsoi Deniseen, joka istui
-yhä kynä kädessä. Tyttö ei kääntänyt pois katsettaan, kävi vain vielä
-kalpeammaksi.
-
--- Tulettehan tänä iltana? Mouret kysyi puoliääneen.
-
--- En, johtaja, vastasi Denise, -- minun on mahdotonta tulla. Veljeni
-ovat päivällisellä setäni luona, ja olen luvannut syödä heidän
-kanssaan.
-
--- Mutta jalkanne? Teidänhän on vielä vaikea kävellä.
-
--- Oh, kyllä minä jaksan mennä sinne asti. Jalkani on jo paljon parempi
-kuin aamulla.
-
-Mouret vuorostaan oli käynyt kalpeaksi kuultuaan hiljaisen kiellon.
-Hänen suunsa värähteli levottomasti. Mutta hän hillitsi itsensä ja
-jatkoi kohteliaana liikkeen johtajana, joka ennen kaikkea oli
-kiinnostunut henkilökuntansa parhaasta:
-
--- Ette kai pannut pahaksi kutsuani... Tiedättehän kuinka suuressa
-arvossa pidän teitä?
-
-Denise pysyi edelleen samassa kunnioittavassa asennossa.
-
--- Olen hyvin liikuttunut hyvyydestänne minua kohtaan ja kiitän teitä
-kutsusta. Mutta, toistan sen vieläkin, minun on mahdotonta tulla.
-Veljeni odottavat minua tänä iltana.
-
-Denise ei suostunut ymmärtämään, vaikka koko tavaratalo auki olevasta
-ovesta tuntui työntävän häntä takaa. Pauline, joka ystävyydessään sanoi
-häntä hupsuksi, muut, joiden pilkan alaiseksi hän tiesi joutuvansa jos
-kieltäytyi. Aurélie rouva, joka oli poistunut huoneesta, Marguerite,
-joka korotti ääntään vetääkseen huomion hänestä, Lhomme, joka istui
-selin kuin tietämättä koko asiasta, kaikki he tahtoivat heittää hänet
-mahtavan pedon kitaan.
-
-Mouret oli hetken ääneti. Sitten hän kysyi voitonriemuisen,
-kuninkaallista rakkautta ylistävän jyrinän säestämänä:
-
--- Milloin tulette? Huomennako?
-
-Denise joutui hämilleen tästä yksinkertaisesta kysymyksestä.
-
--- En tiedä... En voi ... sammalsi hän.
-
-Mouret hymyili ja koetti tarttua hänen käteensä, mutta Denise veti
-kätensä pois.
-
--- Mitä te pelkäätte? Mouret kysyi.
-
-Mutta Denise oli jo nostanut päänsä ja katsoen miestä suoraan silmiin
-sanoi hymyillen lempeästi ja rohkeasti:
-
--- En mitään, herra... Eihän meidän ole pakko tehdä muuta kuin mitä
-tahdomme, eikö niin? Ja minä en tahdo, siinä kaikki.
-
-Tämän sanoessaan hän kuuli oven narahtavan, ja kun hän hämmästyneenä
-kääntyi katsomaan, näki hän sen hiljaa sulkeutuvan. Isä Jouve oli
-asialla. Ovien sulkeminen kuului hänen tehtäviinsä, ja hän sulki ne
-tunnollisesti kaikki. Tämän tehtyään hän jatkoi oven takana
-vartioimistaan. Kukaan ei ollut huomaavinaan mitään. Clara yksin
-kuiskasi ilkeyden neiti de Fontenailles'in korvaan. Mutta tämä ei
-osoittanut vähintäkään ilahtumisen merkkiä, kuunteli vain kasvot
-kalpeina ja liikkumattomina...
-
-Denise oli noussut mennäkseen, kun Mouret sanoi hänelle hiljaa, koko
-ruumis vavisten:
-
--- Minä rakastan teitä... Te olette tiennyt sen jo kauan; älkää
-teeskennelkö, sillä se on arvotonta... Älkää pelätkö mitään. Monta
-kertaa minun on tehnyt mieli kutsua teidät työhuoneeseeni. Siellä
-olisimme olleet yksin. Olisin voinut panna oven salpaan. Mutta en ole
-tahtonut. Kerron sen sijaan sen täällä, jonne kuka tahansa voi tulla...
-Rakastan teitä, Denise...
-
-Denise seisoi liikkumattomana hänen edessään, kasvot kalpeina ja
-katsoen häntä yhä suoraan silmiin.
-
--- Sanokaa, miksi kieltäydytte? ... jatkoi Mouret. -- Ettekö tarvitse
-mitään? Veljenne ovat teille suurena taakkana. Kaiken, mitä pyydätte
-minulta, kaiken, mitä vaaditte...
-
-Denise keskeytti sanoen:
-
--- Kiitos, ansaitsen jo enemmän kuin tarvitsen.
-
--- Mutta minä tarjoan teille vapautta, elämän iloa ja ylellisyyttä...
-Minä rakennan teille kodin ja teen teidät rikkaaksi.
-
--- Ei kiitos, en osaa elää ilman työtä... Jo kymmenvuotiaana ansaitsin
-toimeentuloni.
-
-Mouret teki raivostuneen liikkeen. Denise oli ensimmäinen, joka ei
-taipunut. Ennen hänen oli vain tarvinnut viitata saadakseen mitä
-tahtoi. Kaikki kumarsivat hänen oikkujaan nöyrinä palvelijattarina.
-Mutta tämä kieltäytyi ja vielä aiheetta. Hänen kauan pidätetty
-intohimonsa kiihottui vastarinnasta. Kenties hän ei osannut tarjota
-tarpeeksi. Hän suorastaan rukoilemalla rukoili. Mutta yhä hän törmäsi
-samaan horjumattomaan kieltoon:
-
--- Ei, ei kiitos!
-
-Silloin hänen sydämensä tuska puhkesi sanoihin:
-
--- Näettehän, että kärsin!... Niin, mieletöntä se on, mutta kärsin kuin
-lapsi.
-
-Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Syntyi uusi hiljaisuus. Suljetun
-oven takaa kuului työn kohina, mutta heikenneenä kuin voittolaulun
-etäisyyteen hukkuva loppusävel. Tappiolle joutunut ei kaivannut
-äänekästä säestystä.
-
--- Mutta jos sittenkin tahtoisin, Mouret sanoi värisevällä äänellä
-tarttuen Denisen käsiin.
-
-Denise ei pannut vastaan. Hänen silmänsä himmenivät, ja hänen voimansa
-alkoivat pettää. Outo lämpö kohosi miehen käsistä ja lämmön mukana
-suloisesti raukaiseva tunne. Hyvä Jumala, kuinka suuresti hän rakasti
-miestä ja kuinka suloista olisi ollut panna kätensä hänen kaulaansa ja
-painautua hänen rintaansa vastaan!
-
--- Tahdon, tahdon, Mouret jatkoi aivan raivoissaan. -- Odotan teitä
-tänä iltana tai ryhdyn keinoihin...
-
-Hän tuli raa'aksi. Denise päästi huudon. Mies oli puristanut hänen
-käsiään niin lujasti, että tuska sai hänet tointumaan. Hän sai
-väännetyksi kätensä irti ja ojentuen suoraksi näytti kasvavan.
-
--- Ei, antakaa minun olla... Minä en ole mikään Clara, jonka voi
-huomenna jättää. Ja sitten, rakastattehan tuota rouvaa, joka käy
-täällä... Pysykää hänen kanssaan. Minä en suostu jakamaan.
-
-Mouret hämmästyi niin, että ei osannut sanoa mitään. Mitä tuo tyttö
-sanoi? Mitä hän tahtoi? Eiväthän myyjättäret, joita hän kunnioitti
-suosiollaan, välittäneet rakkaudesta. Hänen olisi pitänyt nauraa, mutta
-päinvastoin tytön ylpeä asento sai aikaan vielä suuremman hämmennyksen
-hänen sydämessään.
-
--- Johtaja, sanoi Denise, -- avatkaa ovi! Ei ole sopivaa, että olemme
-täällä kahden.
-
-Mouret totteli. Hänen päässään riehui sellainen myrsky, ettei hän
-tiennyt, miten salata tuskaansa. Hän kutsui Aurélie rouvan luokseen ja
-kiivastui vaippavaraston suuruudesta. Hintaa olisi ollut alennettava ja
-vieläkin alennettava, niin kauan kuin yksikin oli jäljellä. Talon tapa
-oli sellainen. Joka vuosi lakaistiin kaikki puhtaaksi ja myytiin
-kuudenkymmenenkin prosentin tappiolla, jotta vain päästiin nopeasti
-vanhenneesta kuosista tai kankaasta, joka ei enää miellyttänyt. Samassa
-Bourdoncle astui sisälle. Hän oli seisonut jo vähän aikaa Jouven
-sulkeman oven takana tämän kuiskattua jotain hänen korvaansa. Hän oli
-odottanut kärsimättömänä uskaltamatta kuitenkaan häiritä. Olihan se
-kerrassaan sopimatonta, tällaisena päivänä. Ja vielä tuollaisen
-tyttörievun kanssa! Kun ovi vihdoin avautui, Bourdoncle puhui kiivaasti
-Mouret'lle puolisilkkien varastosta, joka oli suunnattoman suuri. Hänen
-kertomuksensa oli huojennukseksi Mouret'lle, sillä se salli hänen
-päästää vihansa ilmoille. Mitä Bouthemont ajattelikaan. Hän poistui
-julistettuaan, ettei hänellä ollut käyttöä johtajalle, joka ei kyennyt
-arvostelemaan tarvetta, vaan osti liiaksi.
-
--- Mikä häntä vaivaa? kuiskasi Aurélie rouva, nuhteista
-loukkaantuneena.
-
-Myyjättäret katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. Kuuden aikaan
-inventoiminen oli valmis. Aurinko kultasi vielä ikkunoita, kaunis
-kesäaurinko, jonka heijastukset kirkastivat hallin lasiruutuja. Katujen
-raskaassa ilmassa perheet palasivat jo väsyneinä kedoilta suuret
-kukkavihkot käsissä, laahaten lapsia jäljessään. Osastot toinen
-toisensa perästä vaikenivat. Siellä täällä vain joku myöhästynyt
-virkailija tyhjensi viimeisiä kaappejaan. Vihdoin nämäkin äänet
-hiljenivät, ja päivän hälinästä ei ollut muuta jäljellä kuin ilmassa
-tupruava pöly luhistuneiden vaatekasojen yläpuolella. Hyllyt, kaapit,
-laatikot ja rasiat ammottivat tyhjinä; yksikään tavara ei ollut
-paikallaan. Laajan tavaratalon runko oli kokonaisuudessaan paljastettu,
-nikkarintyöt näkyvissä niinkuin huoneiston uutena ollessa ennen
-sisäänmuuttoa. Alastomuus on inventoimisen säntillisyyden näkyvä
-todiste. Kuudentoista miljoonan arvoinen tavaravarasto oli lattialla
-pöydät hukuttaneena, kuohuvana merenä. Myyjät alkoivat panna tavaroita
-paikoilleen kahlaten olkapäitä myöten suunnattomien kasojen keskellä.
-Kymmeneltä he toivoivat olevansa valmiita.
-
-Kun Aurélie rouva, joka kuului ensimmäiseen pöytään, meni ruokasaliin,
-tiesi hän jo kertoa, kuinka korkealle myyntisumma vuoden mittaan oli
-kohonnut; se kävi selville heti yhteenlaskujen jälkeen. Summa nousi
-kaikkiaan kahdeksaankymmeneen miljoonaan ja oli kymmenen miljoonaa
-suurempi kuin edellisenä vuotena. Puolisilkissä vain oli ollut tuntuva
-vajaus.
-
--- Jos herra Mouret ei ole tyytyväinen, hän vaatii liikoja, lisäsi
-johtajatar. -- Tuollahan hän seisoo keskusportaiden lavalla vihaisen
-näköisenä.
-
-Myyjättäret pistäytyivät katsomaan. Todellakin, hän seisoi siellä
-yksin, otsa rypyssä katsellen maahan kylvettyjä miljoonia.
-
--- Rouva, sanoi Denise, joka saapui tällä hetkellä, -- sallitteko minun
-lähteä. Minusta ei ole täällä enää mihinkään työhön jalkani takia, ja
-minulla oli aikomus mennä setäni luo veljieni kanssa...
-
-Hämmästys oli yleinen. Hän ei siis ollutkaan suostunut! Aurélie rouvan
-ääni oli vastatessa kuiva ja tyytymätön. Hän epäröi mitä sanoa ja oli
-vähällä kieltää. Clara kohautti olkapäitään yhtä epäilevänä. Mitä
-ihmettä siinä oli! Mouret ei kai huolinutkaan hänestä. Pauline oli
-kapalo-osastolla Delochen seurassa, kun hänelle kerrottiin minkä
-ratkaisun asia oli saanut. Deloche oli niin mielissään uutisesta, että
-Paulinea suututti. Suurtako hyötyä hänellä siitä oli! Sekö häntä
-ilahdutti, että Denise luopui tyhmyydessään onnestaan. Bourdoncle, joka
-ei uskaltanut lähestyä julmistunutta isäntäänsä, vaelsi muiden
-kuiskaillessa mykkänä, ikävissään ja levottomana.
-
-Mutta Denise laskeutui hiljakseen portaita nojautuen käsipuihin.
-Alhaalla hän kohtasi joukon myyjiä, jotka nauraa hohottivat. Hän kuuli
-mainittavan nimensä ja ymmärsi, että oli kysymys tämänpäiväisestä
-tapahtumasta. Häntä ei huomattu.
-
--- Älkäähän joutavia! Kursailemista se vain on, sanoi Favier. -- Kyllä
-hän kaikki konstit tietää... Minä tunnen kyllä yhden, jonka hän olisi
-väkisin ottanut.
-
-Hän katsoi Hutiniin, joka seisoi arkana arvostaan syrjässä ottamatta
-pilapuheisiin osaa. Mutta muiden kateelliset katseet saattoivat hänet
-kumminkin niin hyvälle tuulelle, että hän suvaitsi mutista:
-
--- No jo minulla oli hänestä vastusta!
-
-Denise tarttui lujemmin käsipuihin pysyäkseen pystyssä. Tottahan se
-oli, mitä mies sanoi. Hänen oli syytä katua lapsellista käytöstään.
-Mutta voi kuinka halpamaisesti mies käyttäytyi ja kuinka häntä täytyi
-halveksia! Hän joutui suuren liikutuksen valtaan. Eikö ollut omituista,
-että hän oli jaksanut torjua luotaan miehen, jota hän rakasti, kun hän
-ennen oli ollut niin heikko tuon kurjan suhteen, jota hän vain oli
-uneksinut rakastavansa. Tästä tunteittensa ristiriidasta hän ei
-voinut päästä selville. Ja hän kulki kiireesti hallin poikki.
-Järjestyksenvalvojan avatessa hänelle ovea, joka oli aamusta alkaen
-ollut lukossa, Denise vaistomaisesti katsoi ylöspäin. Hänen silmänsä
-sattuivat Mouret'hen, joka syviin mietteisiin vajonneena seisoi yhä
-portaiden lavalla keskellä valtakuntaansa. Hän oli unohtanut
-tavaraluettelot ja valtavat aarteet ympärillään. Kaikki oli kadonnut
-hänen mielestään, menneisyyden myrskyiset voitot, tulevaisuudessa
-häämöttävä rikkaus. Hänen epätoivoinen katseensa seurasi Deniseä, ja
-kun tyttö katosi ovesta, talo kävi hänelle kolkoksi ja pimeäksi.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Bouthemont saapui ensimmäisenä rouva Desforges'in luo, joka
-neljältä tarjosi teetä tuttavilleen. Kun hän astui suureen Ludvig
-XVI:n tyyliseen salonkiin, jonka kirkkaat pronssikoristeet ja
-kultakirjosilkit tekivät iloisen vaikutuksen, rouva Desforges nousi
-kärsimättömän näköisenä ja kysyi:
-
--- No, mitä kuuluu?
-
--- Sitä, vastasi nuori mies, -- että kun sanoin aikovani käydä teitä
-tervehtimässä, hänkin lupasi tulla.
-
--- Viittasitteko siihen, että odotan tänään paroniakin.
-
--- Tietysti... Se juuri näkyi häneen vaikuttavankin.
-
-He puhuivat Mouret'sta. Tämä oli edellisenä vuonna mieltynyt äkkiä niin
-suuresti Bouthemont'iin, että kaipasi hänen seuraansa huvitellessaankin
-ja oli sentähden ottanut hänet mukaansa Henriettenkin luo. Siellä
-toveri oli hänelle sangen tarpeen, sillä hän alkoi väsyä suhteeseensa,
-eikä aika käynyt niin pitkäksi, kun oli kenen kanssa puhella.
-Silkkiosaston johtajasta oli vähitellen tullut sekä isännän että
-kauniin lesken uskottu. Hän toimitti heidän asioitaan, antoi toiselle
-tietoja toisesta ja hieroi joskus sovintoakin, kun välit rikkoutuivat.
-Hänen seurassaan Henriette, joka muuten oli niin arka maineestaan ja
-niin taitava pitämään sen tahrattomana, luopui kaikesta varovaisuudesta
-ja puhui mustasukkaisuutensa ahdistamana niin peittelemättömästi
-salaisista suhteistaan, että Bouthemont sekä hämmästyi että häpesi.
-
-Nytkin Henriette kiivastuen huudahti:
-
--- Teidän olisi pitänyt tuoda hänet mukananne. Eihän hänen lupauksiinsa
-ole luottamista.
-
--- Minkä minä sille voin, Bouthemont sanoi nauraen, vähääkään
-suuttumatta. -- Enhän minä voi syykseni ottaa, että hän nykyään juoksee
-pakoon... Mutta paljon hän minusta sentään pitää. Vaikea minun olisikin
-muuten tulla siellä toimeen.
-
-Bouthemont'in asema Aarreaitassa oli todella heikko
-inventoimisen jälkeen. Turhaan hän koetti puolustautua viittaamalla
-sateiseen kevääseen; hänelle ei annettu anteeksi myymättä jääneen
-puolisilkkivaraston suuruutta. Hutin varsinkaan ei antanut asian joutua
-unohduksiin vaan muistutti siitä johtokunnalle usein panetellen, ja
-Bouthemont'in asema kävi päivä päivältä tukalammaksi. Mouret oli jo
-langettanut tuomionsa epäilemättä senkin tähden, että tämä hänen
-lemmensuhteensa todistaja alkoi tuntua hänestä kiusalliselta hänen
-tahtoessaan todella erota rouva Desforges'ista ja hän oli kyllästynyt
-ystävyyteen, josta hänellä ei enää ollut hyötyä. Mutta tapansa mukaan
-hän yllytti Bourdonclen toimimaan. Bourdoncle ja muut osakkaat vaativat
-kokouksissa Bouthemont'in erottamista, kun Mouret muka puolestaan pani
-vastaan, pitäen tarmokkaasti ystävänsä puolta huolimatta kaikista
-ikävyyksistä.
-
--- Täytyy kai sitten odottaa, jatkoi rouva Desforges. -- Tiedättehän,
-että tuo tyttö tulee viideltä. Tahdon välttämättä nähdä heidät yhdessä,
-sillä minun täytyy päästä perille heidän salaisuudestaan.
-
-Hän alkoi tehdä selkoa laatimastaan suunnitelmasta. Hän kertoi, kuinka
-oli pyytänyt Aurélie rouvaa lähettämään Denisen hänen luokseen erään
-Aarreaitasta ostetun päällystakin korjauttamista varten ja kuinka hän
-saatuaan tytön huoneeseensa houkuttelisi sisään Mouret'nkin. Ja tottapa
-sitten näki mitä tehdä.
-
-Bouthemont istui häntä vastapäätä ja katsoi häneen kauniilla
-veitikkamaisilla silmillään pakottautuen vakavaksi. Tämä iloinen,
-mustapartainen ja suurisuinen vekkuli, kasvot kuuman gascognelaisen
-veren tummentamat, ajatteli, että hienot naiset eivät olleet suinkaan
-kilttejä ja ettei heidän matkalaukustaan tullut esiin kovinkaan
-kauniita tavaroita, kun he ryhtyivät sitä purkamaan. Hänen toveriensa
-ystävättäret, myyjättäret ja sellaiset eivät paljastaneet
-salaisuuksiaan.
-
--- Kuulkaahan, hän uskalsi vihdoin huomauttaa, -- mitä hyötyä teille
-siitä on, olenhan vannonut teille, ettei heillä ole mitään keskenään.
-
--- Ei se siitä riipu! rouva Desforges huusi. -- Mutta häntä Mouret
-rakastaa... Mitä minä muista välitän, satunnaisista tuttavista, päivän
-kestävistä suhteista!
-
-Hän puhui Clarasta ylenkatseellisesti. Hänelle oli kerrottu, että
-Mouret saatuaan Deniseltä rukkaset oli armahtanut uudestaan tuon
-punatukkaisen hevoskaulan epäilemättä kostaakseen Deniselle, sillä hän
-suosi Claraa ikäänkuin uhalla kaikkien nähden ja tuhlasi hänelle
-lahjoja. Sitä paitsi hän kuului jo kolmen kuukauden ajan huvitelleen
-rajusti eläen humussa ja sumussa ja kylväneen niin mielettömästi
-rahoja, että se herätti huomiota. Hän oli ostanut eräälle
-näyttelijättärelle talon, ja oli muitakin, kaksi tai kolme naista,
-jotka elivät hänen kustannuksellaan ja kilpailivat keskenään siitä,
-kuka esittäisi hänelle kalliimpia ja tyhmempiä oikkuja.
-
--- Kaikki on pantava tuon kurjan syyksi, toisti Henriette. -- Hänen
-tähtensä, siksi että hän kieltäytyy, Mouret hävittää rahansa muiden
-seurassa... Mutta vähät minä hänen rahoistaan! Olisin rakastanut häntä
-enemmän, jos hän olisi ollut köyhä. Tiedättehän, kuinka suuresti häntä
-rakastan, te, joka olette ystäväni.
-
-Hänen äänensä katkesi, ja kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä; sitten
-antautuen tunteittensa valtaan hän ojensi Bouthemont'lle molemmat
-kätensä. Totta se oli, Mouret oli hänen jumalansa. Nuoruutensa,
-voitonvarmuutensa voimalla Mouret oli päässyt hänen herrakseen, eikä
-kukaan ennen ollut tyydyttänyt niin täydellisesti hänen rakkautensa ja
-ylpeytensä vaatimuksia. Eikä siinä kaikki. Hän alkoi lähetä
-neljääkymmentä, ja jos Mouret jätti hänet, hän ei todellakaan tiennyt,
-miten korvata tämän suuren rakkauden.
-
--- Mutta kyllä minä kostan, kuiskasi hän, -- kyllä minä kostan, jos hän
-käyttäytyy huonosti.
-
-Bouthemont piteli yhä hänen käsiään. Henriette oli vielä kaunis.
-Olisihan häntä voinut ajatella, mutta hänestä ei ollut helppoa päästä
-irti, jos häneen kyllästyi, ja Bouthemont ei pitänyt kahleista. Asiaa
-kannatti kuitenkin miettiä. Olisi siitä kenties etuakin harmien
-korvaukseksi.
-
--- Minkätähden ette perusta omaa liikettä? Henriette sanoi äkkiä vetäen
-kätensä pois.
-
-Bouthemont katsoi häneen hämmästyneenä. Sitten hän vastasi:
-
--- Se kysyy suuria varoja... Minulla oli viime vuonna sellainen ajatus
-mielessäni. Olen varma, että Pariisissa on vielä tarpeeksi ostajakuntaa
-yhdelle tai parille suurmyymälälle, kun vain osaa valita sopivan
-kaupunginosan. Bon Marché hallitsee vasempaa Seinen rantaa, Louvre
-keskikaupunkia ja Naisten Aarreaitta länsikaupungin rikkaita
-kortteleita. Pohjoispuoli on vielä jäljellä, ja sinne voisi perustaa
-Clichyn aukion tavaratalolle kilpailijan. Olin jo löytänyt mainion
-paikankin lähellä Oopperaa.
-
--- Entä sitten?
-
-Bouthemont nauroi ääneen.
-
--- Ajatelkaahan, että olin tarpeeksi tyhmä puhuakseni siitä isälleni...
-Pyysin häntä lapsellisuudessani keräilemään osakkaita Toulousesta.
-
-Hän kertoi nauraen, kuinka isäukko pienessä maaseutukaupassaan purki
-vihaansa Pariisin tavarataloja kohtaan. Vanha Bouthemont oli
-vastannut raivoissaan siitä, että hänen poikansa ansiot kohosivat
-kolmeenkymmeneen tuhanteen, ettei hän aikonut centimelläkään kannattaa
-noita tavarataloja, jotka olivat kaupankäynnille vain häpeäksi, ja että
-mieluummin hän lahjoitti ystäviensä rahat ja omansa köyhäinkodeille.
-
--- Ja sitä paitsi, nuori mies jatkoi, -- sellainen yritys vaatii
-miljoonia.
-
--- Jospa niitä olisi saatavissa, rouva Desforges sanoi.
-
-Bouthemont kävi vakavaksi ja katsoi häntä tutkien. Oliko näissä
-sanoissa muuta kuin mustasukkaisen naisen juonia? Mutta Henriette ei
-antanut hänelle aikaa kysymyksiin, vaan lisäsi:
-
--- No niin, tiedättehän miten katson etuanne... Otamme asian toiste
-puheeksi.
-
-Ovikello oli soinut. Henriette nousi, ja Bouthemont siirsi
-vaistomaisella liikkeellä tuolinsa edemmäksi, ikäänkuin heillä jo olisi
-ollut keskenään jotakin salattavaa. Hiljaisuus vallitsi kirkkaassa
-salissa, jossa oli niin paljon ruukkukasveja ryhmänä ikkunoiden
-välissä, että ne muodostivat lähes metsikön. Henriette kuunteli
-seisoallaan, katse eteisen oveen tähdättynä.
-
--- Hän se on, kuiskasi hän.
-
-Palvelija ilmoitti:
-
--- Herra Mouret, herra de Vallagnosc.
-
-Henriette ei voinut pidättää hermostunutta liikettä. Miksi hän ei
-tullut yksin. Nähtävästi hän oli käynyt hakemassa ystävänsä, koska
-pelkäsi kahdenkesken oloa. Sitten hän hymyillen ojensi kätensä
-tervehdykseksi.
-
--- Harvoin teitä enää saa nähdä! ... hän sanoi. -- Ja teitäkin, herra
-de Vallagnosc.
-
-Henriette tiesi lihoneensa ja epätoivoissaan siitä hän pukeutui mustaan
-silkkiin hoikentaakseen vartaloaan, mutta hänen hienopiirteiset, tumman
-tukan kehystämät kasvonsa olivat viehättävät. Ja Mouret'lla oli täysi
-syy, kun hän sulkien naisen katseeseensa tuttavallisen kohteliaasti
-sanoi:
-
--- Tarpeetonta on kysyä teiltä terveytenne laitaa. Niinhän te olette
-raikas kuin ruusu.
-
--- Terveyttä on liiaksikin, Henriette vastasi. -- Mutta vaikka olisin
-kuollut, niin te ette olisi tiennyt siitä mitään.
-
-Hänen katseensa oli tutkiva, kun se kiintyi Mouret'hen. Tämä näytti
-hermostuneelta ja väsyneeltä, silmäluomet olivat raukeat ja kasvot
-kalvakat.
-
--- Mutta, hän jatkoi koettaen taivuttaa äänensä leikkisäksi, -- en voi
-sanoa samaa teidän terveydestänne, ette näytä virkeältä tänä iltana.
-
--- Liiaksi työtä! Vallagnosc sanoi.
-
-Mouret teki epämääräisen liikkeen eikä vastannut mitään. Hän oli
-huomannut Bouthemont'in ja tervehti ystävällisesti päännyökkäyksellä.
-Heidän tuttavuutensa ollessa parhaimmillaan Mouret oli itse käynyt
-hakemassa Bouthemont'in osastolta viedäkseen hänet mukanaan Henrietten
-luo välittämättä iltapäivän kiireestä. Mutta ajat olivat muuttuneet ja
-hän sanoi hiljaa Bouthemont'ille:
-
--- Olette lähtenyt sangen varhain... Ovat kaivanneet teitä osastolla ja
-ovat vihoissaan.
-
-Hän puhui Bourdonclesta ja muista liikkeen osakkaista ikäänkuin hänellä
-ei olisi ollut itsellään valtaa käskeä.
-
--- Todellako? sanoi Bouthemont levottomasti.
-
--- Minulla on teille puhumista... Odottakaa minua, niin lähdemme
-yhdessä pois.
-
-Mutta Henriette oli jälleen istuutunut ja kuunnellessaan Vallagnoscia,
-joka sanoi rouva de Boves'inkin olevan tulossa, hän piti Mouret'ta
-silmällä. Tämä oli taas vaiennut ja katseli hajamielisesti
-huonekaluja ja kattoa. Kun Henriette sitten nauraen valitti, ettei
-hänen teekekkereissään käynyt enää kuin vain herroja, Mouret
-hajamielisyydessään sanoi:
-
--- Luulin tapaavani täällä paroni Hartmannin.
-
-Henriette kalpeni. Hän tiesi kyllä, että Mouret oli tullut yksinomaan
-paronin tähden, mutta hänen ei silti olisi tarvinnut heittää
-välinpitämättömyyttään vasten hänen kasvojaan. Samassa ovi aukeni.
-Palvelija tuli sisään, lähestyi Henrietteä, joka kohotti kysyvästi
-katseensa, ja kumartuen emäntäänsä kohti kuiskasi:
-
--- Rouva käski ilmoittaa, kun kysyttäisiin päällystakin johdosta. Nyt
-neiti on täällä.
-
-Silloin Henriette hakeakseen mustasukkaisuudelleen lievennystä korotti
-äänensä, niin että kaikki varmasti kuulivat, ja sanoi ylenkatseellisen
-kuivasti:
-
--- Käskekää odottamaan.
-
--- Pitääkö hänen odottaa rouvan huoneessa?
-
--- Ei, istukoon eteisessä.
-
-Palvelijan mentyä hän jatkoi tyynesti keskusteluaan Vallagnoscin
-kanssa. Mouret vajonneena uudestaan hajamielisyyteensä oli kuullut
-äskeisen ymmärtämättä mistä oli kysymys, kun sitä vastoin Bouthemont,
-joka tiesi mistä oli kysymys, alkoi käydä levottomaksi. Samassa rouva
-Marty astui sisään rouva de Boves'in seurassa.
-
--- Ajatelkaa, sanoi rouva Marty, -- olin juuri laskeutumassa vaunuista,
-kun näin rouva de Boves'in tulevan jalan pitkin käytävää.
-
--- Niin, rouva de Boves selitti, -- ilma on niin kaunis, ja kun tohtori
-aina käskee minun kävellä...
-
-Kun oli kätelty ja tervehditty, hän kysyi Henrietteltä:
-
--- Aiotteko ottaa uuden palvelijattaren?
-
--- En, vastasi tämä ihmeissään. -- Kuinka niin?
-
--- Ajattelin vain, kun näin tuon tytön seisovan eteisessä...
-
-Henriette keskeytti nauraen:
-
--- Palvelijattariltahan nuo puotineidit kaikki näyttävät, eikö niin...
-Hän on täällä erään päällystakin korjauttamisen tähden.
-
-Mouret'ssa heräsi epäluulo, ja hän katsoi kiinteästi Henrietteen. Mutta
-tämä jatkoi puhettaan vilkkaasti ja kertoi ostaneensa edellisellä
-viikolla päällystakin Aarreaitasta.
-
--- Niinkö? Ettekö enää teetäkään vaatteitanne Sauveurilla? kysäisi
-rouva Marty.
-
--- Teetän kyllä, mutta minun teki mieli kokeilla. Olin jokseenkin
-tyytyväinen ensimmäiseen ostokseeni, matkapukuun... Mutta tällä kertaa
-en onnistunut. Turhaa teidän on väittää vastaan, teidän liikkeestänne
-ei saa käypiä pukuja. Niin, minä en ujostele, puhun vain suoraan herra
-Mouret'n kuullen... Te ette koskaan pysty pukemaan vähänkään hienompaa
-naista.
-
-Mouret ei ryhtynyt puolustautumaan, katsoi vain tutkivasti Henrietteen.
-Hän alkoi jo rauhoittua. Ei kai Henriette olisi uskaltanut.
-Bouthemont'in täytyi ottaa hoitaakseen asia.
-
--- Jos kaikki hienot naiset, jotka ostavat meiltä, myöntäisivät
-ostavansa meiltä, hän vastasi leikkisästi, -- niin varmaankin
-hämmästyisitte kuullessanne, kuinka paljon meillä on heidän joukossaan
-asiakkaita. Tilatkaa meiltä puku mittojen mukaan, niin saatte yhtä
-hyvää työtä kuin Sauveuriltäkin ja puolta halvemmalla. Mutta siksi
-juuri, että se on halvempaa, se ei miellytä.
-
--- Vai ei vaate siis ole hyvä? rouva de Boves sanoi. -- Nyt muistan
-tytönkin. En tuntenut heti, eteisenne on hiukan pimeä.
-
--- Minustakin kasvot tuntuivat tutuilta, sanoi rouva Marty. -- Menkää
-vain, ystäväni! Älkää meistä välittäkö.
-
-Henriette kohautti välinpitämättömästi olkapäitään.
-
--- Ei ole kiirettä.
-
-Rouvat jatkoivat keskustelua suurten tavaratalojen puvuista. Sitten
-rouva de Boves puhui miehestään, jonka piti mennä tarkastusmatkalle
-Saint-Lo'hon, ja samassa Henriette kertoi, että rouva Guibal oli
-lähtenyt edellisenä iltana Franche-Comté'hen hoitamaan sairasta
-tätiään. Henriette ei sanonut sinä iltana odottavansa rouva
-Bourdelais'takaan, joka aina kuukauden lopulla sulkeutui taloonsa
-ompelijattaren kanssa tarkastaakseen lapsilaumansa vaatteet. Rouva
-Marty oli silminnähtävän levoton. Hänen miehensä asema Bonaparten
-lyseossa alkoi näet horjua ja häntä uhattiin erolla, sentähden että hän
-oli antanut tunteja huonomaineisissa oppilaitoksissa, missä todistuksia
-myytiin. Täytyihän miesparan ottaa työtä mistä vain annettiin
-voidakseen suorittaa taloutensa valtavat menot. Hänen vaimonsa nähtyään
-hänen itkevän eräänä iltana erottamisen pelosta oli pyytänyt Henrietteä
-puhumaan hänen puolestaan eräälle opetusministeriön johtajalle.
-Hätäisesti rouva Marty kuulusteli nyt Henrietteltä vastausta ja
-rauhoittui, kun uutiset olivat hyvät. Herra Marty oli itsekin aikonut
-tulla tiedustelemaan rouva Desforges'ilta tulevaisuuden näkymiään ja
-kiittämään häntä.
-
--- Te ette näytä virkeältä, herra Mouret, huomautti rouva de Boves.
-
--- Liiaksi työtä! herra de Vallagnosc toisti ivallisesti.
-
-Mouret säpsähti unelmistaan ja nousi seisomaan hajamielisyyttään
-katuen. Hän asettui tavalliselle paikalleen keskelle naisten piiriä, ja
-koko hänen viehättävä vilkkautensa palasi. Hän alkoi puhua
-talviuutuuksista, joita hän parhaillaan suunnitteli, muun muassa
-tulossa olevasta pitsivarastosta. Rouva de Boves kysyi häneltä
-alençonin pitsien hintaa sanoen aikovansa ostaa niitä. Rouva de Bovesin
-täytyi tehdä jalkaisin ostosmatkansa, koska ei voinut maksaa
-ajurinvaunuja, ja hän palasi usein sairaana kotiin vietettyään
-tuntikausia näyteikkunoiden edessä. Hänen päällystakkinsa oli jo
-kahden vuoden vanha ja sentähden hän verhosi mielikuvituksessaan
-ruhtinaalliset olkapäänsä milloin milläkin näkemällään kalliilla
-kankaalla. Kun hän sitten heräsi unelmistaan vanhojen pukujensa
-keskellä ja muisti, että hänen tuskin kannatti toivoakaan parempia,
-hänestä tuntui kuin hänet olisi nyljetty nahattomaksi.
-
--- Herra paroni Hartmann, ilmoitti palvelija.
-
-Henriette pani merkille Mouret'n mielihyvän, kun paroni tarjosi hänelle
-kätensä. Tervehdittyään naisia paroni katsoi nuoreen mieheen hienoa
-ivaa ilmaisevalla katseella, joka väliin vilkastutti hänen suuria
-elsassilaiskasvojaan.
-
--- Yhä vielä kauniitten vaatteitten lumoissa, hän sanoi hymyillen.
-
-Sitten hän talossa tunnettuna ystävänä uskalsi lisätä:
-
--- Eteisessä on sangen viehättävä nuori tyttö... Kuka hän on?
-
--- Onpahan vain ... sanoi rouva Desforges ylpeällä äänellä, -- muuan
-puotineiti, joka odottaa.
-
-Eteisen ovi oli jäänyt raolleen, sillä palvelija kulki edestakaisin
-kattaen teepöytää. Hän pani kiinalaiskupit kauniiseen järjestykseen ja
-toi voileipä- ja leivoslautaset. Laajassa salissa kirkas, vihreiden
-palmujen lieventämä päivä kultasi pronssikoristeet ja heitti iloisia
-heijastuksia huonekalujen silkkipäällyksille. Joka kerta, kun ovi
-aukeni, vilahti näkyviin synkkä eteinen, jossa oli valoa sen verran
-kuin himmeäksi hiottujen lasiruutujen kautta pääsi. Keskellä pimeyttä
-seisoi liikkumaton varjo. Jo puoli tuntia Denise oli odottanut siellä
-seisoallaan. Siellä oli kyllä nahalla verhoiltu penkki, mutta häntä ei
-haluttanut istuutua. Hänen ylpeytensä pani vastaan, sillä hän tajusi,
-että talon rouva antoi tahallaan hänen odottaa nöyryyttääkseen häntä.
-Rouvat ja paroni olivat ohikulkiessaan vilkaisseet häneen. Sorina
-kantautui hänen luokseen puuskittain vihlaisten hänen korviaan, ja
-ympäristön hienostunut mukavuus tuntui hänestä loukkaukselta. Kerran
-oven äkkiä avautuessa hän oli huomannut Mouret'n. Tämäkin puolestaan
-oli jo arvannut.
-
--- Teidän myyjättäriännekö hän on? kysyi paroni.
-
-Mouret'n oli jo onnistunut voittaa liikutuksensa.
-
-Hänen äänessään vain oli värähdys, kun hän vastasi:
-
--- Luultavasti, mutta en tiedä kuka.
-
--- Se on se pieni, vaalea, valmiiden vaatteiden osastolta, rouva Marty
-pisti kiireesti väliin. -- Luulen kuulleeni, että hän on alajohtajatar.
-
-Henriette katsoi pitkään Mouret'hen.
-
--- Vai hän se on, Mouret sanoi.
-
-Lisäämättä enempää hän otti puheeksi Preussin kuninkaan kunniaksi
-pidettävät juhlat, joista ensimmäiset oli vietetty edellisenä iltana.
-Mutta paronilla oli aavistuksensa, eikä häntä ollut helppo pettää. Hän
-tahtoi tietää minkälaisia tavaratalojen myyjättäret todellisuudessa
-olivat, ja hän kyseli, mistä he tulivat ja olivatko heidän tapansa niin
-huonot kuin sanottiin. Syntyi pitkä keskustelu.
-
--- Todellako? Sanotte heidän olevan hyvätapaisia? hän toisti.
-
-Mouret puolusti niin innokkaasti myyjättäriensä tapoja, että Vallagnosc
-purskahti nauruun. Bouthemont tuli isäntänsä avuksi. Hyvä Jumala,
-olihan heitä vähän joka lajia, oli häijyjä ja kunnon tyttöjä. Sitä
-paitsi taso oli kohoamassa. Ennen muotiliikkeisiin ei saatu kuin
-kauppa-alalla rappioituneita, epäilyttäviä ja köyhiä tyttöjä, kun nyt
-sitä vastoin esimerkiksi Sèvres'inkadun perheet kasvattivat tyttärensä
-varta vasten Bon Marchén palvelukseen kelpaaviksi. Jos he tahtoivat
-käyttäytyä hyvin, ei mikään heitä siitä estänyt, sillä heidän ei
-tarvinnut pitää huolta ruoastaan eikä asunnostaan, niinkuin
-työläistyttöjen oli pakko tehdä, vaan heillä oli talosta ruoka ja
-asunto, sanalla sanoen taattu toimeentulo, jos tosin työtäkin oli.
-Pahinta oli heidän epämääräinen yhteiskunnallinen asemansa. He eivät
-tarkalleen tienneet minne kuuluivat, liikeapulaisiinko vai
-säätyläisluokkaan. Joutuneina näin ylellisyyden palvelukseen ilman
-mitään perustavaa kasvatusta heistä oli muodostunut aivan erityinen
-säätyluokka, jolla ei ollut vielä nimeä. Tästä heidän asemansa
-kieroudesta kaikki epäkohdat johtuivat.
-
--- Minä, sanoi rouva de Boves, -- en tunne epämiellyttävämpiä ihmisiä.
-Monta kertaa tekisi mieli lyödä heitä korvalle.
-
-Kaikki rouvat ryhtyivät yhteen ääneen moittimaan! Heidän sanoissaan
-ilmeni myyntipöytien ympärillä raivoavan sodan katkeruus, sodan, jota
-nainen käy naista vastaan, raha kauneutta vastaan, myyjättäret
-kadehtimiaan ja matkimiaan hienosti puettuja rouvia vastaan ja
-pikkuporvariston naiset silkkipukuisia myyjättäriä vastaan, jotka eivät
-suostuneet nöyrästi kiittämään viidenkymmenen centimen ostoksesta.
-
--- Jätetään jo, päätti Henriette. -- Myytävänähän nuo kurjat olivat
-niinkuin heidän tavaransakin.
-
-Mouret osasi hillitä itsensä niin, että pystyi vielä hymyilemäänkin.
-Paroni tarkasteli häntä liikuttuneena hänen itsehillitsemistaidostaan.
-Kääntääkseen keskustelun toisaalle hän palasi Preussin kuninkaan
-kunniaksi pidettäviin juhliin. Komeat niistä kuului tulevan ja koko
-Pariisin kauppa niistä hyötyi. Henriette ei sekaantunut keskusteluun,
-istui vain ääneti ja epäröi mitä tehdä. Hän olisi vielä mielellään
-unohtanut Denisen eteiseen, mutta hän pelkäsi, että Mouret, joka oli
-saanut asiasta vihiä, lähtisi ennen aikojaan. Hän teki päätöksensä ja
-nousi nojatuolistaan.
-
--- Sallitteko? hän kysyi.
-
--- Tietysti, ystäväiseni, sanoi rouva Marty. -- Kuinka muuten! Kyllä
-minä hoidan emännän tehtävät teidän poissa ollessanne.
-
-Hän nousija alkoi kaataa teetä kuppeihin. Henriette oli kääntynyt
-paronin puoleen.
-
--- Jäätte kai vielä vähäksi aikaa?
-
--- Kyllä, minulla on puhumista herra Mouret'lle. Aiomme anastaa
-itsellemme pienen salinne.
-
-Henriette lähti, ja hänen kadotessaan ovesta hänen musta silkkinen
-hameensa laahasi lattiaa kahisten kuin risukossa mateleva käärme.
-
-Paroni toimi heti niin, että sai Mouret'n mukaansa pieneen saliin
-jättäen Bouthemont'in ja Vallagnoscin pitämään naisille seuraa. Ikkunan
-edessä seisoen he puhelivat hiljaa. Oli suuria tekeillä. Mouret oli jo
-kauan hautonut ajatustaan koko Kiinteistöpankin omistaman alueen
-anastamiseksi omiin tarkoituksiinsa, ja niin kauan kun hänellä ei ollut
-uuden Dix-Décembrenkadun varrella olevia tontteja, hän ei ollut
-tyytyväinen, sillä juuri tähän hän tahtoi pystyttää tavaratalolleen
-monumentaalisen pääjulkisivun saavuttamiensa voittojen pysyväksi
-muistomerkiksi. Niin kauan kun hänen talonsa pääovi oli vanhan Pariisin
-ahtaalle ja pimeälle Neuve-Saint-Augustininkadulle, hänen työnsä tuntui
-hänestä vajanaiselta, kaipasi johdonmukaisuutta. Hän tahtoi ulottaa
-vaikutuksensa uuteenkin Pariisiin, vasta avatulle puistokadulle, joissa
-pariisilaiset päivänpaisteessa parveilivat; hän halusi vallita ja
-vaikuttaa jättiläismäisellä liikepalatsilla, varjostaa vielä enemmän
-kaupunkia kuin vanha Louvre. Mutta tähän asti hänen aikeensa olivat
-kohdanneet lujaa vastarintaa Kiinteistöpankin taholta, joka ei tahtonut
-luopua hotellihankkeestaan. Mahtavan, Grand-Hotelille vertoja vetävän
-matkailijahotellin piirustukset olivat jo valmiit, ja perustuksen
-kaivaminen aiottiin alkaa, niin pian kuin uusi katu oli raivattu.
-Mouret oli kuitenkin viimeistä hyökkäystä tehdessään melkein jo
-voittanut puolelleen paroni Hartmannin.
-
--- No niin, alkoi paroni, -- meillä oli kokous eilen ja kun luulin
-tapaavani teidät täältä, tahdoin tulla kertomaan teille miten se
-päättyi... He panevat yhä vastaan.
-
-Nuori mies teki hermostuneen liikkeen.
-
--- Se on vastoin kaikkea järkeä, hän sanoi... -- Mihin he perustavat
-kantansa?
-
--- Hyvä Jumala, he sanovat samaa kuin minäkin olen sanonut ja vieläkin
-melkein tahtoisin sanoa... Teidän julkisivunne on vain koristukseksi,
-ja lisärakennuksista ei olisi talon tilavuuteen nähden suurtakaan
-hyötyä, tuskin kymmenenneksenkään lisäystä. Olisi mieletöntä tuhlata
-niin paljon rahaa pelkästään mainostamisen vuoksi.
-
-Mouret suuttui.
-
--- Mainostamisen vuoksi!... Sellainen mainostaminen on ainakin
-laadultaan pysyvää, koska se on kivestä tehtyä, ja ennen me häviämme
-kuin se... Eivätkö he sitten pysty ymmärtämään, että liikkeemme paisuu
-siitä kymmenkertaiseksi. Kahdessa vuodessa saamme rahamme takaisin. Ei
-kai se ole hukkaan mennyttä alaa, joka tuottaa äärettömän suuria
-korkoja! Saattepa nähdä miten ostajajoukot lisääntyvät, kun
-niiden ei päästäkseen sisään meille tarvitse enää tungeskella
-Neuve-Saint-Augustininkadulla, vaan ne pääsevät vapaasti niin leveää
-tietä, että kuudet vaunut sopivat rinnan ajamaan.
-
--- Saattaa olla, paroni jatkoi nauraen. -- Mutta niinkuin olen aina
-sanonut, teidän runoilijaluonteenne lennättää teidät liian korkealle.
-Näiden herrojen mielestä olisi varomatonta laajentaa ylenmäärin
-liikettänne. He tahtovat olla varovaisia teidän puolestanne.
-
--- Varovaisiako! Minkä tähden! En ymmärrä... Eivätkö selvät numerot
-riitä heille todisteiksi. Alussa viidensadantuhannen pääoma
-kierrettyään neljä kertaa tuotti kaksi miljoonaa liikevaroja. Sitten
-saatiin neljä miljoonaa, ja kun nämä olivat kiertäneet kymmenen kertaa,
-saatiin niistä neljänkymmenen miljoonan vaihto. Nyt tapahtuneiden
-laajennusten jälkeen viimeinen inventoimisemme osoittaa liikevaihdon
-kohonneen kahdeksaankymmeneen miljoonaan. Pääoma, joka ei ole
-sanottavasti lisääntynyt, sillä se ei nykyään ole kuin kuusi miljoonaa,
-on siis liikkeessämme kiertänyt enemmän kuin kaksitoista kertaa.
-
-Hän korotti ääntään takoen oikean käden sormilla vasempaa kämmentään
-naksautellen miljooniaan niinkuin olisi särkenyt pähkinöitä.
-
--- Niin, niin, tiedän kyllä... Mutta ette kai usko menestyvänne aina
-näin hyvin.
-
--- Miksen uskoisi! sanoi Mouret joutumatta hämilleen. -- Ei ole mitään
-syytä pysähtymiseen. Pääoma voi kiertää viisitoistakin kertaa. Siitä on
-jo aikoja, kun sitä ennustin. Muutamilla osastoilla se kiertää
-kaksikymmentäviisi, jopa kolmekymmentäkin kertaa. Sitten... No niin,
-sitten kai tulee jokin neuvoksi. Kyllä siitäkin vielä pääsee ylöspäin.
-
--- Ja lopuksi kai aiotte kulauttaa kurkkuunne kaikki Pariisin
-miljoonat, niinkuin tyhjennetään vesilasi?
-
--- Tietysti. Onhan Pariisi naisten oma ja naiset meidän.
-
-Paroni pani molemmat kätensä hänen olkapäilleen ja katsoi häneen
-isällisen hyväntahtoisesti.
-
--- Kuulkaa, olette kelpo nuori mies ja minä pidän teistä paljon. Teitä
-ei voi vastustaa. Meidän täytyy vielä todenteolla ottaa asia
-harkittavaksi, ja kenties silloin onnistumme saattamaan heidät
-järkiinsä. Mitä teihin tulee, meillä ei tähän asti ole ollut
-valittamisen syytä. Osinkojen suuruus hämmästyttää pörssimiehiä...
-Oikeassa kai olette, ja parempi on panna rahansa teidän koneeseenne
-kuin tuohon toistaiseksi epävarmaan hotelliyritykseen.
-
-Mouret'n kiihtymys laimeni. Hän kiitti paronia, mutta panematta siihen
-tavallista innostustaan. Hänen salaa kytevä levottomuutensa heräsi
-uudelleen, ja hänen silmänsä kääntyivät läheisen huoneen ovea kohti.
-Paroni näki sen, ja Vallagnosc, joka tuli paikalle, kun huomasi, ettei
-liikeasioista enää ollut puhe, kuuli tuon vanhan paatuneen elostelijan
-sanovan leikkisästi:
-
--- Kuulkaa, joko alkavat kostaa?
-
--- Kutka? Mouret kysyi hämillään.
-
--- Naiset tietysti... Te olette jo tarpeeksi kauan hallinnut heitä, nyt
-on heidän vuoronsa.
-
-Paroni oli hyvällä tuulella. Hän oli kuullut puhuttavan nuoren miehen
-huomiotaherättävistä lemmenseikkailuista, ja jutut näyttelijättären
-talosta ja muista tuhlauksista jonninjoutavien tyttöjen hyväksi toivat
-hänelle mieleen hänen oman nuoruutensa kirjavat kokemukset ja olivat
-hänelle ikäänkuin puolustukseksi. Hän tunsi sydämensä heltyvän.
-
--- En todellakaan ymmärrä, toisti Mouret.
-
--- Älkäähän nyt... Ymmärrätte aivan hyvin. Aina naiset lopuksi pääsevät
-voitolle. Minä ajattelinkin, että kerskaamista se vain oli, kun
-sanoitte itsenne niin väkeväksi. Ja siinä nyt näette. Kiinni olette.
-Semmoista se on. Käyttäkää naista hyödyksenne, kiskokaa häneltä minkä
-vähänkin voitte, mutta, uskokaa minua, kyllä hän kiskoo omansa takaisin
-ja täydellä mitalla vielä... Olkaa varuillanne, enemmän hän teiltä saa
-verta ja rahoja, kuin mitä te olette hänestä puristanut.
-
-Hän nauroi vielä kovemmin, ja Vallagnosc hänen vieressään yhtyi
-nauruun.
-
--- Hyvä Jumala, täytyyhän kokea kaikki, tunnusti Mouret lopuksi ollen
-hänkin nauravinaan. -- Tympäiseväksihän raha käy, jos sitä ei osaa
-kuluttaa.
-
--- Siinä asiassa olen kanssanne yhtä mieltä. Huvitelkaa vain, ystäväni.
-Minä en ole mikään siveyden saarnaaja, enkä ole levoton teille
-uskomiemme tärkeiden etujen puolesta. Ilot on kaikki nautittava, siitä
-pää vain selviää. Eikä ole vaarallista, vaikka rahat menisivätkin, kun
-osaa hankkia uutta... Mutta jos ei rahasta välittäisikään, niin ovathan
-huolet.
-
-Hän vaikeni, ja hänen hymynsä kävi kaihoisaksi. Kaukaisten surujen
-muistot kohosivat vanhan epäilijän mielessä pinnalle. Hän oli seurannut
-Henrietten ja Mouret'n kaksintaistelua asiantuntijana, jonka sydämessä
-muiden lemmenvaiheet vielä herättävät vastakaikua, ja hän ymmärsi, että
-heidän suhteessaan ratkaisu oli nyt tullut ja että Denise, jonka hän
-oli nähnyt eteisessä odottamassa, oli jouduttanut ratkaisua.
-
--- Mitä huoliin tulee, niin ne eivät kuulu minun erikoisalaani, Mouret
-sanoi uhmailevasti. -- Hyvä sekin, että maksan.
-
-Paroni katseli häntä vähän aikaa ääneti. Sitten tahtomatta väittää
-pitemmälti vastaan hän lisäsi hiljaa:
-
--- Älkää tekeytykö pahemmaksi kuin olette... Teiltä jää siihen muutakin
-eikä ainoastaan rahaa. Ruumistanne ja vertanne siihen jää, ystäväni...
-
-Hän keskeytti ja kääntyi Vallagnoscin puoleen kysyen leikkisästi:
-
--- Eikö ole totta, että niin käy?
-
--- Niinhän sanotaan, herra paroni, tämä vastasi.
-
-Juuri tällä hetkellä viereisen huoneen ovi avautui. Mouret, joka aikoi
-vastata, säpsähti, ja he kääntyivät kaikki kolme. Rouva Desforges pisti
-nauraen päänsä ovenraosta ja huusi kiireisellä äänellä:
-
--- Herra Mouret! Herra Mouret!
-
-Huomatessaan herrat hän jatkoi:
-
--- Oh, anteeksi, hyvät herrat! Sallitteko, että ryöstän teiltä hetkeksi
-herra Mouret'n. Ei kai ole liikaa, jos hän tulee antamaan minulle
-neuvoja, kun on kerta myynyt niin huonosti istuvan takin. Tyttö on
-aivan mahdoton, ei osaa kerrassaan mitään... Kas niin, tulettehan.
-
-Mouret epäröi peläten kohtausta, jonka hän arvasi olevan tulossa. Mutta
-hänen täytyi totella. Paroni sanoi isällisen käskevästi, mutta samalla
-ivallisesti:
-
--- Kiirehtikää toki, ystävä hyvä! Rouva tarvitsee teitä.
-
-Mouret päätti mennä. Ovi sulkeutui hänen takanaan, ja sittenkin hän
-luuli vielä kuulevansa Vallagnoscin ivallisen naurun. Siitä lähtien kun
-Henriette oli poistunut salista ja hän tiesi Denisen olevan tuon
-mustasukkaisen naisen käsissä suljettujen ovien takana, hän oli
-tuntenut yhä lisääntyvää tuskaa, hermostuneen mielen ahdistusta, joka
-sai hänet kuuntelemaan ja vavahtamaan, ikäänkuin kaukainen itku olisi
-kaikunut hänen korvissaan. Mitähän kidutusta nainen keksikään
-uhrilleen? Ja koko hänen rakkautensa, rakkaus, jonka olemassaoloa hän
-vielä itsekin hämmästyi, pyrki Denisen luo tueksi ja lohdutukseksi.
-Tämä rakkaus, jonka viehätys oli niin suuri silloinkin, kun se tuotti
-kärsimystä, oli hänelle aivan uusi kokemus. Naiset, joille hän oli
-ennen lahjoittanut lyhyiden joutohetkiensä lemmen, olivat olleet
-hänelle vain ajanvietettä, joskus aineellisten etujen saavuttamisen
-välikappaleita. Henriettekään ei ollut hänelle sen enempää, vaikka tuon
-hienon ja kauniin naisen omistaminen hiveli hänen ylpeyttään. Kun hän
-oli palannut ystävättäriensä luota tyynenä, kaipausta tai huolta
-tuntematta, hän oli mennyt nukkumaan onnellisena vapaudesta, jota hän
-naimattomana miehenä nautti. Nyt sitä vastoin hänen sydämensä oli
-täynnä tuskaa. Päivällä hän ei kyennyt iloitsemaan vapaudestaan, ja
-yöllä uni pakeni hänen yksinäistä vuodettaan. Denise oli aina hänen
-mielessään. Nytkin hän ajatteli vain tätä ja tahtoi päästä suojelemaan
-häntä, vaikka hän tiesi joutuvansa ikävään kohtaukseen.
-
-He kulkivat ensin tyhjän makuuhuoneen läpi. Sitten rouva Desforges
-avasi erään oven ja astui pukuhuoneeseensa. Suuri huone oli verhoiltu
-punaisella silkillä, ja siellä oli marmorinen pukeutumispöytä sekä
-suurilla peiliovilla varustettu kolmiosainen kaappi. Kummallakin
-puolella kaappia paloi nikkelöityjen varsien päässä kaksi kaasuliekkiä,
-sillä huoneessa alkoi olla jo pimeä; ikkunat olivat pihalle päin.
-
--- Kas niin, Henriette sanoi, -- kenties nyt onnistun paremmin.
-
-Mouret'n astuessa sisään Denise seisoi kaasun eloisassa valossa. Hän
-oli hyvin kalpea, vaatimaton kasmirnuttu yllä ja päässä musta hattu.
-Käsivarrellaan hän piteli Aarreaitasta ostettua päällystakkia. Hänen
-kätensä vavahtivat hiukan, kun hän näki Mouret'n.
-
--- Olen pyytänyt herraa arvostelemaan, sanoi Henriette. -- Auttakaa
-takki päälleni.
-
-Denise pani vaipan hänen hartioilleen. Ensimmäisessä koetuksessa hän
-oli jo nipistänyt nuppineuloilla olkapäistä sisään, sillä takki oli
-liian väljä. Henriette kääntyili peilin edessä nähdäkseen miten se
-istui.
-
--- Katsokaa nyt tekin, hän sanoi kääntyen Mouret'n puoleen, -- voiko
-tätä hyväksyä?
-
--- Ei se ole hyvä, näkeehän sen jokainen, Mouret vastasi päästäkseen
-nopeammin asiasta. -- Mutta ei se tee mitään. Neiti ottaa uuden mitan
-ja me teemme toisen.
-
--- Ei käy! Minä tahdon tämän ja minä tarvitsen sen heti, Henriette
-vastasi kiivaasti. -- Mutta se on rinnasta liian ahdas ja istuu selästä
-kuin säkki.
-
-Sitten hän kääntyi Deniseen ja sanoi kuivasti:
-
--- Ei se sillä parane, että katsotte. Korjatkaa, keksikää jokin keino.
-Sehän on teidän asianne.
-
-Vastaamatta Denise alkoi uudestaan pistellä neuloja. Se vei paljon
-aikaa. Olkasaumat oli kumpikin korjattava. Sitten hänen täytyi melkein
-asettua polvilleen vetääkseen vaipan edestä pitemmäksi. Rouva Desforges
-tytön nöyryytyksestä mielissään antautui vastustelematta hänen
-käänneltäväkseen. Ankaran näköisenä kuin palvelijattareensa tyytymätön
-emäntä hän antoi jyrkät käskynsä pitäen koko ajan Mouret'ta silmällä
-havaitakseen tämän kasvoissa hermostumisen oireita.
-
--- Pankaa tuohon neula! Ei sinne, tuonne, hihan puolelle. Ettekö nyt
-ymmärrä?... Tuo vasta on aivan hullusti. Nythän tasku näkyy... No,
-varokaahan toki, ettette pistä!
-
-Kahteen kertaan Mouret koetti astua väliin lopettaakseen kohtauksen.
-Häntä tympäisi hänen rakkautensa kohteen nöyryyttäminen ja hän rakasti
-Deniseä vielä enemmän, rajattomaan hellyyteen asti, tämän säilyttämän
-ylvään äänettömyyden johdosta. Joskin tytön kädet vapisivatkin
-tuollaisen hänen nähtensä osoitetun kohtelun tähden, hän paneutui
-kuitenkin tyynesti tehtäväänsä. Rouva Desforges mietti uusia keinoja
-huomatessaan, ettei tällä tavalla päässyt tarkoitustensa perille, ja
-rupesi kohtelemaan Mouret'ta rakastajanaan.
-
--- Kuulkaahan, ystäväni, hän sanoi, kun neulat alkoivat loppua, --
-antakaapa tuo pieni norsunluurasia pukeutumispöydältä... Eikö siinä
-ollutkaan neuloja... No, olkaa hyvä ja hakekaa niitä makuuhuoneesta,
-uunin reunalta, tiedättehän, peilin vierestä.
-
-Ja hän kohteli Mouret'ta niinkuin kohdellaan taloon kuuluvaa, joka
-viettää siellä päivänsä ja yönsä ja tietää missä kammat ja harjat
-pidetään. Kun Mouret toi neulat, hän otti ne yksitellen pakottaen
-miehen seisomaan vieressä, katsoen häntä silmiin ja puhuen hänelle
-hiljaa.
-
--- Enhän toki ole kyttyräselkäinen, vai mitä... Pankaahan kätenne
-tuonne ja koettakaa olkapäitäni. Sellainenko vartaloni todella on?
-
-Denise kohotti hetkeksi katseensa vielä kalpeampana kuin ennen, sitten
-hän jatkoi neulojen pistelemistä. Mouret ei voinut nähdä hänestä muuta
-kuin kauniit vaaleat hiukset, jotka paksuun solmuun sidottuina
-varjostivat hentoa niskaa, mutta väristys, joka niskassa näkyi, sai
-hänet aavistamaan kasvoilla kuvastuvan häpeän ja inhon. Nyt ei kai enää
-ollut toivoakaan, että Denise huolisi hänestä. Tyttö hylkäisi hänet nyt
-varmasti ja luovuttaisi takaisin tuolle naiselle, joka ei salannut
-lemmenliittojaan vieraaltakaan. Hän tunsi värisevänsä vihasta ja
-puristi kätensä nyrkkiin kuin lyödäkseen. Kuinka saada hänet
-vaikenemaan? Kuinka saada Deniselle selväksi hänen suuri rakkautensa,
-että hän ajatteli yksin häntä, että hän uhrasi hänelle kaikki entiset,
-lyhytaikaiset lempensä. Huonomaineinen tyttökään ei olisi käyttäytynyt
-niin epähienosti kuin tämä säätyläisrouva. Mouret veti kätensä pois
-toistaen:
-
--- Teidän on tarpeetonta näin itsepintaisesti pysyä oikussanne, koska
-minunkaan mielestäni tämä ei ole hyvä.
-
-Toinen kaasuliekeistä sihisi, ja huoneen raskaassa ja hikisessä ilmassa
-ei kuulunut vähään aikaan muuta ääntä. Kaapin peilioviin kuvastuivat
-kirkkaassa valossa kylpevät punaiset silkit ja niiden loistavaa taustaa
-vastaan molempien naisten varjot. Korkitta jäänyt hajuvesipullo levitti
-huoneeseen hienoa verbenan tuoksua, epämääräistä ja haihtuvaa kuin
-kuihtuvasta kukkavihkosta lähtevä tuoksu.
-
--- Nyt, hyvä rouva, tässä kaikki, mitä voin tehdä, sanoi Denise
-nousten.
-
-Hänen voimansa olivat lopussa. Jo kaksi kertaa hän oli pistänyt
-neulalla sormeensa, sillä hänen silmänsä olivat aivan hämärtyneet.
-Oliko Mouret naisen kanssa samassa juonessa? Hänen tahdostaanko hänet
-oli kutsuttu tänne. Kostoako se oli? Ajatus tuntui puistattavalta. Hän
-ei muistanut koskaan, ei kovimman puutteensakaan päivinä, tarvinneensa
-näin paljon rohkeutta pysyäkseen pystyssä. Ei se mitään, että häntä
-itseään nöyryytettiin, mutta se, että hänen täytyi nähdä heidät melkein
-sylitysten, että he julkesivat käyttäytyä näin hänen nähtensä,
-ikäänkuin häntä ei olisi ollutkaan.
-
-Henriette tarkasteli itseään peilissä. Hän puhkesi uudestaan koviin
-sanoihin:
-
--- Leikkiä te kai laskette. Vielä huonomminhan se istuu kuin ennen!...
-Katsokaa kuinka se lyö kurtuille rinnasta. Minähän näytän aivan
-muodottomalta.
-
-Silloin Denise, jonka kärsivällisyys oli lopussa, sanoi:
-
--- Rouva ei ole enää aivan solakka. Emmehän me voi sille mitään, että
-rouva on lihonut.
-
--- Lihonut, niinkö sanotte! huudahti Henriette, joka vuorostaan kalpeni
-vihasta. -- Rupeatte nenäkkääksi! Parasta taitaa olla, että pidätte
-mielipiteenne omananne.
-
-He katsoivat toisiinsa vihasta väristen. Säätyero oli kadonnut.
-Rouvasta ja puotineidistä ei ollut jäljellä enää kuin kaksi naista,
-jotka rakkaus samaan mieheen teki toistensa arvoisiksi. Toinen oli
-riisunut kiivaasti vaipan yltään heittäen sen tuolille, toinen viskasi
-viimeiset neulat kädestään pesupöydälle.
-
--- Mikä minua kummastuttaa, rouva Desforges sanoi, -- on se, että herra
-Mouret hyväksyy tuollaisen julkeuden... Luulin teitä tarkemmaksikin
-henkilökuntanne suhteen, herra Mouret.
-
-Denise oli jo ennättänyt rauhoittua ja vastasi hiljaisesti.
-
--- Jos herra Mouret pitää minut palveluksessaan, niin se tapahtuu
-siksi, ettei hänellä ole mitään muistuttamista minua vastaan... Olen
-valmis pyytämään teiltä anteeksi, jos hän vaatii sen.
-
-Mouret kuunteli heidän riitaansa tietämättä mitä vastata. Naisten
-kiistat vaivasivat häntä, hän hermostui ja ne loukkasivat hänen
-kauneudentajuaan. Henriette odotti häneltä Denisen tuomitsevaa sanaa,
-ja kun sitä ei kuulunut, hän sinkautti heitä vastaan viimeisen
-herjauksensa:
-
--- Hyvä on, herra Mouret. Jos minun täytyy omassa kodissani kestää
-teidän rakastajattarienne hävyttömyyksiä, niin... Mistä katuojasta
-lienettekään hänet löytänyt!
-
-Kyyneleet kohosivat Denisen silmiin. Jo kauan hän oli pidättänyt niitä,
-mutta tätä loukkausta hän ei jaksanut enää kestää. Kun Mouret näki
-hänen itkevän palkitsematta pahaa pahalla, arvokkaana epätoivossaan,
-hän ei enää epäröinyt, vaan totellen sydämensä käskyä tarttui hänen
-käteensä ja sanoi:
-
--- Lähtekää pois, lapsi parka, ja unohtakaa tämä talo.
-
-Henriette katseli heitä mykkänä hämmästyksestä ja vihasta.
-
--- Odottakaa, Mouret jatkoi käärien itse vaatteen kokoon, -- viekää
-tämä mennessänne. Rouva saa ostaa toisen muualta... Älkääkä itkekö,
-pyydän teitä. Tiedättehän kuinka suuresti kunnioitan teitä.
-
-Hän saattoi Denisen ovelle ja sulki sen hänen jälkeensä. Denise ei
-ollut sanonut sanaakaan. Hänen poskilleen vain oli kohonnut heleä puna
-ja hänen silmiinsä uusia kyyneleitä, sanomattoman suloisia.
-
-Henriette, joka sai tuskin hengitetyksi, oli ottanut nenäliinan ja
-puristi sitä suutaan vastaan. Hänen laskelmansa olivat johtaneet
-väärään tulokseen, hän oli itse tarttunut virittämäänsä ansaan.
-Mustasukkaisuutensa kiduttamana hän katui nyt, että oli mennyt liian
-pitkälle. Hylätty sellaisen tyttörievun tähden, häväisty tämän nähden!
-Loukkaus oli sattunut hänen ylpeyteensä enemmän kuin hänen
-rakkauteensa.
-
--- Tuota tyttöäkö te siis rakastatte! hän sai vaivoin sanotuksi, kun he
-olivat jääneet kahden.
-
-Mouret ei vastannut heti. Hän käveli ikkunalta ovelle ja takaisin
-koettaen voittaa liikutuksensa. Vihdoin hän pysähtyi ja vastasi
-kohteliaasti pakottaen äänensä kylmäksi:
-
--- Kyllä, rouva.
-
-Kaasuliekki sihisi yhä tuoksujen raskauttamassa ilmassa. Peilissä
-kuvastuvien silkkien pohjalla ei häilynyt enää varjoja. Koko huone
-tuntui vajonneen synkkään toivottomuuteen. Henriette heittäytyi tuoliin
-istumaan vääntäen nenäliinaa vapisevissa käsissään. Nyyhkytysten
-katkomalla äänellä hän huokasi kerta toisensa perästä:
-
--- Hyvä Jumala, kuinka olen onneton!
-
-Mouret katsoi häntä hetkisen liikkumatta. Sitten hän kääntyi ja poistui
-huoneesta. Yksin jäätyään Henriette itki hiljaa lattialle ja pöydälle
-kylvettyjen nuppineulojen keskellä.
-
-Palatessaan pieneen saliin Mouret tapasi Vallagnoscin siellä yksin,
-sillä paroni oli mennyt takaisin naisten luo. Koska hän ei ollut vielä
-aivan tyyntynyt, hän meni istumaan sohvaan, ja Vallagnosc, joka huomasi
-hänen liikutuksensa, asettui ystävällisesti hänen eteensä kätkeäkseen
-hänet uteliailta katseilta. Aluksi he katselivat toisiaan ääneti.
-Sitten Vallagnosc, jota toisen mielenahdistus salaa huvitti, kysyi
-ilkamoiden:
-
--- Taidat huvitella?
-
-Mouret ei tuntunut heti ymmärtävän. Mutta sitten hänelle muistuivat
-mieleen heidän keskustelunsa elämän tyhjyydestä ja nurinkurisesta
-turhuudesta, ja hän vastasi:
-
--- Niin teenkin. En ole koskaan ennen tuntenut eläväni niin vahvasti
-kuin tunnen nyt... Älä pilkkaa, vanha toveri! Ne hetket, jolloin kärsii
-kuollakseen, ovat sittenkin lyhyimmät.
-
-Vaikka hänen äänensä oli täynnä kyyneleitä, hän jatkoi naurusuin:
-
--- Sinähän tiedät kaiken, eikö niin? Kilvan he runtelivat sydäntäni.
-Mutta ei se mitään. Hyviltähän heidän iskemänsä haavatkin tuntuvat,
-melkein yhtä hyviltä kuin suudelmat... Olen murtunut, voimani ovat
-lopussa. Yhdentekevää! Et voi uskoa, kuinka sittenkin rakastan
-elämää!... Täytyyhän minun lopulta saada omakseni tuo tyttö.
-
--- Entä sitten? kysyi Vallagnosc.
-
--- Entäkö sitten?... No, ainakin olen saanut hänet omakseni, eikö siinä
-kyllin?... Jos luulet itseäsi väkeväksi vain sentähden, että
-tyhmyydessäsi kieltäydyt kärsimästä, niin erehdyt. Narri olet, siinä
-kaikki!... Koeta kerrankin voimiesi takaa saada omaksi joku, ja kun
-sitten saat hänet, olet yhdessä tuokiossa vapaa kaikista tuskistasi.
-
-Mutta Vallagnosc ei luopunut pessimismistään. Hän sanoi työtä turhaksi,
-koska rahallakaan ei voinut ostaa kaikkea. Olisipa hän ollut Mouret'in
-asemassa, niin hän olisi sulkenut liikkeensä ja heittäytynyt
-pitkäkseen, sormeaankaan liikuttamatta, niin pian kuin hänelle olisi
-käynyt selville, ettei hän kaikilla miljoonillaan voinut ostaa
-rakastettunsa lempeäkään. Mouret oli käynyt vakavaksi kuunnellessaan
-hänen sanojaan. Hän ei suostunut tunnustamaan tahtoaan voimattomaksi,
-kaikkivaltias se oli, ja hän jatkoi kiivaasti:
-
--- Tahdon hänet omakseni ja saan hänet!... Ja vaikka en saisikaan
-häntä, niin työstäni en luovu. Näkisit minkä koneiston silloin
-pystyttäisin parantuakseni. Suurenmoista se sittenkin olisi... Sitä
-sinä et ymmärrä, sillä muuten tietäisit, että työssä on palkka
-itsessään. Toimia, luoda, taistella, voittaa esteet tai joutua
-tappiolle, siinä on ihmiskunnan ilo ja terveys.
-
--- Huumausta tuskille, ei muuta, mutisi toinen.
-
--- Huumausta tai ei, parempi se... Ja koska kerran on kuoltava, niin
-parempi minusta on kuolla rakkaudesta kuin elämään kyllästymisestä.
-
-He nauroivat molemmat, sillä viimeiset lauseet toivat kummankin mieleen
-kouluajat. Silloinkin Vallagnosc laiskalla äänellään oli saarnannut
-olemisen mitättömyyttä. Hän miltei kerskaili elämänsä tyhjyydellä ja
-liikkumattomuudella. Ministeriössäkin uusi päivä oli aina edellisen
-kaltainen, yhtä pitkäpiimäistä kaikki. Kolme vuotta palveltuaan hän oli
-saanut palkankorotuksen, kuusisataa frangia. Nyt hän siis oli kohonnut
-kolmeentuhanteenkuuteensataan. Se ei riittänyt tupakkarahaksikaan,
-jos mieli polttaa kunnollisia sikareja. Kaikki tuntui yhä
-ikävystyttävämmältä, ja jos ei omasta aloitteesta luopunut elämästä,
-niin laiskuutta sekin oli, vaivan pelkoa vain. Kun Mouret puhui hänelle
-avioliitosta neiti de Boves'in kanssa, Vallagnosc vastasi, että tädin
-sitkeästä elämänlangasta huolimatta siitä kumminkin alkoi tulla totta;
-ainakin vanhemmat tuntuivat suostuvan. Itse hänellä ei ollut halua
-sinne eikä tänne. Tahtoipa sitä tai tätä, niin ainahan se jäi
-toteutumatta; parempi siis olla kokonaan tahtomatta. Hän näki miten
-kävi herra de Boves'illekin, hänen tulevalle appi-ukolleen, joka oli
-luullut rouva Guibalista löytäneensä välinpitämättömän kaunottaren
-hetken iloksi ja jonka piti nyt totella tämän ruoskaa kuin vanhan
-pilalle ajetun hevosluuskan. Kaikki luulivat nytkin hänen menneen
-tarkastusmatkalle Saint-Lo'hon, kun hän todellisuudessa kitui rouva
-Guibalin kynsissä pienessä hänelle vuokraamassaan talossa
-Versailles'issa.
-
--- Enemmän hänellä on onnea kuin sinulla, Mouret sanoi nousten.
-
--- On kyllä, aivan varmaan, Vallagnosc myönsi. -- Ja jos ylipäänsä
-hauskuutta voi löytää, niin paheesta kai se on haettava.
-
-Mouret oli jälleen saavuttanut tasapainonsa. Hänellä oli halu lähteä
-mutta hän ei tahtonut antaa mielikuvaa että hän pakeni. Hän päättikin
-sentähden ennen lähtöään juoda kupin teetä, ja meni Vallagnoscin kanssa
-suureen saliin huolettomasti puhellen ja nauraen. Paroni Hartmann
-kyseli häneltä, oliko vaate vihdoinkin kunnossa, ja Mouret joutumatta
-hämilleen vastasi, että hän puolestaan luopui koko yrityksestä.
-Todellako! Kaikki ihmettelivät. Rouva Marty kiirehti kaatamaan hänelle
-teetä, ja rouva de Boves huomautti, että tavaratalot tekivät aina
-pukunsa liian ahtaiksi. Vihdoinkin Mouret pääsi istumaan Bouthemont'in
-viereen, joka käskyä totellen odotti häntä. Huomio kääntyi heistä pois,
-ja Bouthemont levottomana kohtalostaan, vaikka ei kuitenkaan pelännyt
-pahinta, sai tilaisuuden tiedustella mitä hänen tuli odottaa. Mouret,
-tyhjentäen vähitellen teelusikalla kuppiaan, ilmoitti hänelle, että
-neuvoston herrat olivat päättäneet lopullisesti luopua hänen
-palveluksistaan. Hän itse oli siitä epätoivoissaan, ja oli innokkaasti
-pitänyt toverinsa puolta. Mutta mitäpä hän sille taisi. Hän ei
-kuitenkaan voinut rikkoa välejään noiden herrojen kanssa henkilökuntaa
-koskevan kysymyksen tähden.
-
--- No, on siinä päällystakissa korjaamista, huomautti rouva Marty. --
-Missä Henriette oikein viipyy?
-
-Henriette viipyi todellakin niin kauan, että vieraista alkoi tuntua
-oudolta. Sitten hän palasi.
-
--- Te siis luovutte? rouva de Boves huudahti iloisesti.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Herra Mouret sanoi, ettei sitä voi korjata.
-
-Henriette osoitti suurta hämmästystä.
-
--- Herra Mouret laskee leikkiä. Siitä tulee mainio päällystakki.
-
-Hän näytti aivan rauhalliselta ja hymyilevältä. Epäilemättä hän oli
-hautonut silmiään, sillä ne eivät olleet vähääkään tulehtuneet. Vaikka
-koko hänen olemustaan vielä poltti ja kouristi, hän osasi kätkeä
-tuskansa maailman tapoihin tottuneen naisen hilpeän kohteliaisuuden
-naamioon. Tavallisella leikkisyydellään hän tarjosi Vallagnoscille
-voileivän. Paroni yksin, joka tunsi hänet hyvin, huomasi hänen
-huuliensa värähtelyn ja hänen silmiensä pohjalla palavan synkän
-hohteen. Hän arvasi kaiken.
-
--- Hyvä Jumala, sanoi rouva de Boves suostuen hänkin ottamaan
-voileivän, -- jokaisella on oma makunsa. Tunnen naisia, jotka eivät
-ostaisi nauhanpätkääkään muualta kuin Louvresta. Toisille Bon Marché on
-ainoa paikka. Se kai riippuu jokaisen luonteesta.
-
--- Bon Marché, sanoi rouva Marty, -- on makusuunnassaan hiukan
-maalainen. Ja Louvressa on liiaksi tungosta.
-
-Naiset olivat nyt saaneet mieliaineestaan kiinni. Mouret'n täytyi
-lausua mielipiteensä tavarataloista. Hän asettui taas heidän piirinsä
-keskelle ja arvosteli ollen noudattavinaan kohtuutta. Bon Marché oli
-kyllä hyvä talo, kaikin puolin vankka ja luotettava. Louvrella taas oli
-hienompi ostajakanta.
-
--- Mutta Naisten Aarreaitta kai kumminkin on teistä paras? kysyi paroni
-hymyillen.
-
--- On, Mouret vastasi muitta mutkitta. -- Siellä rakastettiin
-asiakkaita.
-
-Kaikki läsnäolevat naiset liittyivät heti häneen. Se oli totta.
-Aarreaitassa oli aina niin lämmin kuin rakastetun luona. Joka kohdasta
-lähti hivelevää hyväilyä, jota eivät kunniallisimmatkaan jaksaneet
-vastustaa. Siitähän juuri talon ääretön menestys johtuikin.
-
--- Mieleeni muistuu, sanoi Henriette, joka koetti puhella vapaasti, --
-tuo suosikkini, tiedättehän, neiti de Fontenailles. Mitä hänestä on
-tullut?
-
-Hän kääntyi rouva Martyn puoleen jatkaen:
-
--- Hän on markiisitar, hyvä ystävä, köyhä tyttö parka, jolla ei ollut
-millä elää.
-
--- Hänkö, sanoi Mouret, -- hän ansaitsee kolme frangia päivässä
-mallitilkkutoimistossa, ja luulenpa melkein, että kohta naitamme hänet
-eräälle liikkeemme palvelusmiehelle.
-
--- Kauheata! huudahti rouva de Boves.
-
--- Miksi niin, hyvä rouva? Mouret vastasi rauhallisella äänellä. --
-Eikö hänen ole parempi mennä naimisiin kelpo pojan kanssa, joka jaksaa
-tehdä työtä, kuin joutua kadulla kuljeskelevien tyhjäntoimittajien
-käsiin?
-
-Vallagnosc koetti kiireesti pistää pilaksi.
-
--- Älkää härnäilkö häntä, rouva, muuten hän kohta väittää, että kaikki
-Ranskan vanhat aatelisperheet olisi pantava palttinanmyyjiksi.
-
--- Taitaisi siitä olla monellekin hyväksi neuvoksi, sanoi Mouret.
-
-Naurettiin jo, sillä hän tuntui menevän liian pitkälle. Mutta Mouret ei
-hellittänyt, ylisti vain kahta kiivaammin työn aateluutta. Rouva de
-Boves, joka oli epätoivoissaan alituisesta rahapulastaan, punastui
-heikosti, mutta rouva Marty, joka heltyi tunnossaan, koska ajatteli
-onnetonta miestään, hyväksyi innokkaasti. Samassa palvelija saattoi
-sisään herra Martyn, joka oli tullut hakemaan vaimoaan kotiin. Mies
-parka oli kuivempi vielä kuin ennen ja kuihtuneempi työtaakastaan,
-ahdas ja kiiltäväksi kulunut takki yllään. Kiitettyään rouva
-Desforges'ia siitä, että tämä oli puhunut hänen puolestaan
-ministeriössä, hän loi Mouret'hen pelonalaisen katseen kuin ihminen,
-joka joutuu verivihollisen kanssa vastakkain. Hän säikähti, kun näki
-tämän kääntyvän ja kuuli sanovan:
-
--- Eikö ole totta, herra Marty, että työ on tärkeintä?
-
--- Niin, työ ja tahdonlujuus, herra Marty vastasi väristen. -- Ja
-lisätkäämme siihen vielä säästäväisyys.
-
-Bouthemont istui hiljaa nojatuolissaan miettien Mouret'n sanoja, jotka
-vielä soivat hänen korvissaan. Vihdoin hän nousi ja meni kuiskaamaan
-Henriettelle:
-
--- Minut on erotettu. Mouret ilmoitti sen minulle äsken, sangen
-kohteliaasti tietysti... Mutta, hitto vieköön! kyllä hän vielä katuu!
-Perustan liikkeen lähelle Oopperaa ja panen sille nimeksi Neljä
-Vuodenaikaa.
-
-Henriette katsoi häneen, ja hänen silmänsä tummenivat.
-
--- Tulen mukaan, sanoi hän... -- Odottakaa ja luottakaa minuun.
-
-Hän vei paroni Hartmannin mukanaan ikkunakomeroon, ja puhui
-hänelle Bouthemont'ista, kelpo pojasta, joka myös vuorostaan tahtoi
-perustaa liikkeen ja jolla oli älykkyyttä tarpeeksi koko Pariisin
-mullistamiseen. Kun hän sitten ehdotti kommandiittiyhtiön perustamista
-tämän nuoren miehen hyväksi, paroni, joka ei juuri enää kummastellut
-mitään, hypähti säikähtyneenä. Tämä oli jo neljäs Henrietten hänelle
-uskomista nuorista neroista, ja pilkan alaiseksi hän joutui, jos rupesi
-kaikkien suojelijaksi. Mutta sittenkään hän ei vielä kieltänyt
-ehdottomasti, sillä kilpailijan perustamista Naisten Aarreaitalle
-kannatti ajatella. Edistääkseen pankkiliikettään hän oli jo keksinyt
-sen, että perusti itselleen kilpailijoita estääkseen muita ryhtymästä
-yritykseen. Asialla oli sitä paitsi oma viehätyksensä, ja hän lupasi
-miettiä.
-
--- Tulkaa tuumimaan tänä iltana, Henriette kuiskasi Bouthemont'in
-korvaan. -- Muistakaa, yhdeksän aikana säntilleen... Paroni on
-puolellamme.
-
-Keskustelu huoneessa kävi äänekkääksi. Mouret, joka seisoi naisten
-piirissä, oli jo kokonaan entisellään; nauraen hän väitti, ettei hän
-suinkaan ottanut syykseen sitä, että he tuhlasivat omaisuutensa
-kauniisiin tavaroihin: päinvastoin hän tarjoutui todistamaan, että
-häneltä ostamalla säästivät ainakin kolmekymmentä prosenttia. Paroni
-Hartmann katsoi häneen tuntien veljellisen ihailunsa heräävän uudelleen
-tuota nokkelaa veitikkaa kohtaan. Kaksintaistelu oli lopussa, ja
-Henriette oli joutunut tappiolle. Hänessä ei siis ollutkaan naista
-voittamaan. Ja paronin silmissä häämötti vaatimattomasti pukeutunut
-tyttö, jonka hän oli eteisen poikki kulkiessaan nähnyt vilahdukselta.
-Tämä oli odottanut kärsivällisenä, pelättävänä lempeydessään.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Oli syyskuun kahdeskymmenesviides päivä, kun Aarreaitan uutta
-julkisivua alettiin rakentaa. Paroni Hartmann oli lupauksensa mukaan
-ottanut asian ajaakseen, ja tulos oli, että Kiinteistöpankin
-viimeisessä kokouksessa oli päästy lopulliseen päätökseen. Mouret'n
-unelma oli nyt vihdoinkin toteutumaisillaan ja hänen onnensa
-puhkeamaisillaan täyteen kukoistukseen. Sentähden hän tahtoikin viettää
-peruskiven laskemista suurenmoisesti noudattaen kaikkia sellaisissa
-tilaisuuksissa tavallisia juhlamenoja. Hän jakeli lahjapalkkioita
-myyjilleen ja päivälliseksi tarjottiin koko palvelijakunnalle
-metsänriistaa ja samppanjaa. Kun hän kiinnitti peruskiven
-laastilapiolla, hänen ilosta säteilevät kasvonsa ja hänen
-voittajanryhtinsä herättivät suurta huomiota, sillä hän oli edellisinä
-viikkoina ollut ärtyisällä tuulella ja kykenemätön hillitsemään
-hermostuneita mielenpurkauksiaan. Juhlapäivä tuntui kumminkin
-aiheuttavan hetkellisen lievennyksen hänen huoliinsa, ja osan päivää,
-aina päivälliseen asti, hänen mielialansa oli hilpeä ja tasainen
-niinkuin ainakin terveluontoisella miehellä. Mutta siitä lähtien, kun
-hän samppanjalasi kädessä astui ruokasaliin juodakseen henkilökuntansa
-onneksi, hänen salaa kalvava alakuloisuutensa tuntui taas pääsevän
-valloilleen ja näkyi hänen kasvonpiirteittensä pinnistymisessä.
-
-Seuraavana päivänä valmiiden vaatteiden osastolla Clara Prunaire koetti
-tehdä Deniselle kiusaa. Hän oli vihdoinkin huomannut Colombanin
-rakastuneet katseet ja sai siitä aihetta pilkata Baudun perhettä. Kun
-Marguerite, joka vuoli lyijykynäänsä, sattui olemaan hänen vieressään,
-hän sanoi tälle ääneen:
-
--- Minun alkaa käydä sääliksi ihailijaani kadun toiselta puolen,
-tiedättehän. Hänen ei taida olla kovinkaan mukava mustassa puodissaan,
-jossa ei käy koskaan ketään.
-
--- Lieneekö hän niin onnetonkaan, vastasi Marguerite. -- Hänhän menee
-naimisiin isäntänsä tyttären kanssa.
-
--- Vai niin, Clara jatkoi, -- siinä tapauksessa olisi hauska koettaa,
-eikö häntä saisi ryöstetyksi. Tekeepä oikein mieli ryhtyä siihen.
-
-Hän jatkoi samaan suuntaan, kun huomasi minkä vaikutuksen hänen
-uhkauksensa tekivät Deniseen. Tämä kyllä antoi hänelle anteeksi kaikki
-rettelöt, joiden kohteena hän itse oli, mutta hän ei voinut kestää
-kuolevaa Genevièveä vastaan tähdättyjä ilkeyksiä. Kun samassa eräs
-ostaja saapui, Denise, joka Aurélie rouvan hetkeksi poistuttua oli
-ottanut osaston johdon käsiinsä, kutsui Claran luokseen ja sanoi:
-
--- Neiti Prunaire, älkää loruilko tyhjiä, vaan tulkaa palvelemaan.
-
--- Enhän minä loruillut, väitti Clara vastaan.
-
--- Älkää vastatko, olkaa niin hyvä. Ja menkää heti tiedustelemaan
-rouvalta hänen asiaansa.
-
-Claran täytyi totella. Kun Denise antoi käskynsä hiljaisella ja
-vakavalla äänellään, ei yksikään myyjättäristä uskaltanut panna
-vastaan. Kaikki olivat nytkin käyneet vakaviksi. Marguerite oli jälleen
-ryhtynyt teroittamaan kynäänsä, joka alinomaa katkeili. Hän oli
-ainoa, joka hyväksyi alajohtajattaren käytöksen Mouret'ta kohtaan;
-tunnustamatta kuitenkaan omaa erehdystään hän sanoi tietävänsä mihin se
-johtaisi.
-
--- Taidatte olla vihoissanne, sanoi Denisen takana Pauline, joka kulki
-osaston poikki.
-
-Hän oli sattunut tulemaan äskeisen kohtauksen aikana ja hymyili hiljaa.
-
--- Täytyyhän sitä. En pysty muuten hallitsemaan tilannetta.
-
-Valkotavaroiden myyjätär kohautti olkapäitään:
-
--- Itsestänne riippuu pääseminen koko valtakunnan hallitsijattareksi
-milloin vain haluatte.
-
-Hän ei kyennyt vieläkään ymmärtämään, minkä tähden ystävätär
-kieltäytyi. Hän oli itse elokuun loppupäivinä viettänyt häitään Baugén
-kanssa, tehnyt senkin hulluuden, kuten hän nauraen sanoi. Bourdoncle
-kohteli häntä nyt hukkaan joutuneena hylkiönä, josta ei ollut enää
-kauppa-alalla mihinkään. Ja hyvä oli, ettei häntä ajettu Baugén kanssa
-tavaratalosta nauttimaan muualla rakkauden iloja, sillä johtokunnan
-jäsenet väittivät, ettei rakkaudesta ollut kaupankäynnille muuta kuin
-haittaa ja vahinkoa. Pauline koettikin käyttäytyä niin tasaisesti,
-ettei ollut tuntevinaankaan Baugéta, kun he sattuivat päiväsaikaan
-vastakkain. Äsken juuri hän oli joutua järjestystä valvovan isä Jouven
-käsiin, kun hän pyyheliinapinon takana puheli miehensä kanssa.
-
--- Tuossa hän on, hän sanoi kerrottuaan tapahtuman Deniselle. -- Hän
-ajaa minua takaa. Katsokaa kuinka hän nostaa suuren nokkansa pystyyn.
-Varmaankin hän on saanut minusta vihiä.
-
-Ja todellakin Jouve, valkea solmuke kaulassa, tuli juhlallisesti
-pitsiosastolta vainuten rikkomusta. Mutta kun hän huomasi Denisen, hän
-kyyristi huulet hymyssä selkäänsä ja jatkoi pysähtymättä matkaansa.
-
--- Pelastettu! kuiskasi Pauline. -- Kiitos, että panitte häneltä suun
-tukkoon... Kuulkaa, jos joutuisin onnettomuuteen, niin lupaattehan,
-että puhutte minun puolestani! Älkää näyttäkö nyt taas noin
-kummastuneelta, tietäähän sen jokainen, että voisitte yhdellä sanalla
-kääntää koko talon nurin.
-
-Pauline palasi kiireesti takaisin osastolleen. Denise oli punastunut
-noiden ystävällisten viittausten johdosta. Mutta hän aavisti jo itsekin
-hämärästi valtansa. Toverien liehakoiva nöyryys oli opettanut sen
-hänelle. Kun Aurélie rouva palasi ja huomasi osastossa alajohtajattaren
-valvoessa vallitsevan järjestyksen ja hiljaisuuden, hän hymyili
-ystävällisesti Deniselle. Hän ei kumartanut Mouret'takaan enää niin
-nöyrästi kuin tätä tyttöä, joka kenties kerran oli pyrkivä hänen,
-johtajattaren, paikalle. Denisen hallitusaika oli alkanut.
-
-Bourdoncle yksin ei laskenut aseitaan. Hänen vihamielisyyteensä oli
-suureksi osaksi syynä hänen luontainen vastenmielisyytensä Deniseä
-kohtaan. Denisen viehätys ja yhtämittainen lempeys suututtivat häntä,
-ja lisäksi hän pelkäsi Denisen vaikutusta Mouret'hen, mikä panisi koko
-talon vaaran alaiseksi sinä päivänä, jolloin Mouret ei enää pystyisi
-pitämään puoliaan. Hänen mielestään isännän kauppiasnero hämmentyi
-tämän ala-arvoisen hellyyden vaikutuksesta. Minkä Mouret oli hankkinut
-naisten kautta, oli tämän ainoan naisen tähden joutuva hukkaan.
-Bourdoncle ei välittänyt itse ainoastakaan naisesta. Hän kohteli heitä
-kaikkia kylmän ylenkatseellisesti niinkuin ainakin se, jolla on
-ammattina elää heistä ja joka ei enää usko heihin nähtyään kaiken
-heidän kurjuutensa alastomuudessaan. Asiakkaitten tuhannet eivät häntä
-huumanneet, päinvastoin ne herättivät hänessä sietämätöntä inhoa.
-Varsinkin hänessä herätti levottomuutta se, ettei hän voinut uskoa tuon
-mahtavaksi tulleen pikku myyjättären kieltäytymistä epäitsekkääksi ja
-vilpittömäksi. Hänen käsityksensä mukaan Denisen käytös oli vain
-teeskentelyä, mitä taitavinta teeskentelyä. Jos Mouret jo ensi
-hyökkäyksessä olisi päässyt tarkoitustensa perille, hän olisi
-seuraavana päivänä unohtanut Denisen, kun nyt sitä vastoin hänen
-intohimonsa kiihottuen vastarinnasta teki hänet hulluksi ja
-taipuvaiseksi vaikka mihin mielettömyyteen. Turmion teitä kulkenut
-nainen, joka harjoitti siveettömyyttä ammattinaan, ei olisi osannut
-menetellä taitavammin kuin tämä viattoman näköinen tyttö. Siksi
-Bourdonclea peloittivat hänen kirkkaat silmänsä, lempeät kasvonsa ja
-luonteva käytöksensä, ikäänkuin tuon viehättävän valepuvun alla olisi
-piillyt itse syöjätär, neitseellisen hempeyden alla kammottava kalma.
-Kuinka päästä tuon tekopyhän juonista voitolle! Pitkin päivää
-Bourdoncle väijyi häntä saadakseen hänet kiinni ja paljastaakseen
-maailmalle hänen turmeluksensa. Joskus hänet varmasti yllättäisi
-rakastajan seurassa ja saisi uudestaan ajetuksi pois. Silloin talo
-toimisi taas tasaisesti niinkuin hyvin voideltu kone.
-
--- Valvokaa, herra Jouve, Bourdoncle muistutti ehtimiseen
-järjestyksenvalvojalle. -- Minä kyllä sitten teidät palkitsen.
-
-Mutta Jouve ei innostunut, sillä hänellä oli kokemusta naisista, ja hän
-piti edullisempana solmia ystävyyden tuon lapsen kanssa, joka kenties
-ennen pitkää oli kohoava talon hallitsijattareksi. Sievä hän oli,
-vaikka häneen ei enää uskaltanut kajota. Ja tiesihän Jouve miten
-saattoi käydä. Hänen pataljoonanpäällikkönsäkin oli tappanut itsensä
-tytönheilakan takia, joka oli yhtä mitätön, hento ja vaatimaton kuin
-tämäkin, mutta joka yhdellä katseella osasi lumota sydämet.
-
--- Valvonhan minä, hän vastasi. -- Mutta, kunniani kautta, en ole
-saanut selville mitään.
-
-Ja kumminkin paljon hävyttömiä juoruja oli liikkeellä tuon liehakoivan
-kunnioituksen alla, joka Deniseä joka puolella ympäröi. Talossa
-kerrottiin yleisesti, että Denise oli alussa lahjoittanut suosionsa
-Hutinille. Kukaan ei uskaltanut väittää, että suhde vielä jatkui, mutta
-huhu tiesi kertoa, että he tapasivat vielä aika ajoin toisiaan.
-Delochenkin kanssa hän kuului olevan hyvissä väleissä. Heidät
-tavattiin alinomaa nurkista, missä he työn aikana puhelivat. Oikea
-häväistysjuttu!
-
--- Ette siis tiedä silkkiosaston johtajasta mitään? Ettekä pitsiosaston
-myyjästä myöskään? toisti Bourdoncle.
-
--- En, herra, en kerrassaan mitään, väitti järjestyksenvalvoja.
-
-Bourdoncle epäili varsinkin Delochea. Eräänä aamuna hän oli itse
-yllättänyt tämän Denisen kanssa nauramassa kellarikerroksessa. Mutta
-toistaiseksi hänen täytyi tunnustaa, että Denise oli hänen vertaisensa.
-Hän ei enää halveksinut tätä, sillä hän tiesi, että Denise oli
-tarpeeksi väkevä kukistamaan hänet itsensäkin hänen kymmenestä
-palvelusvuodestaan huolimatta.
-
--- Pitäkää tarkkaan silmällä pitsiosaston myyjää, sanoi hän joka kerta.
--- He ovat alinomaa yhdessä. Jos saatte heidät kiinni, niin kutsukaa
-minut; kyllä minä pidän lopusta huolen.
-
-Mouret eli alituisessa tuskassa. Kuinka oli mahdollista, että tyttö
-saattoi vaivata näin häntä! Hänelle muistui mieleen millainen Denise
-oli ollut saapuessaan, miten hän oli vastatessaan änkyttänyt ja
-joutunut kaikkien pilkan alaiseksi, miten aralta ja köyhältä hän oli
-näyttänyt ja miten kuluneilta hänen paksut kenkänsä ja hänen musta
-pukunsa. Hän oli ollut ruma Mouret'nkin mielestä. Hän, jolla oli
-sädekehä päänsä päällä, joka paljaalla katseellaan olisi saanut hänet
-notkistamaan polvensa! Ja tuo raukka oli ollut talossa viimeinen,
-kaikkien komentama ja murjoma. Kuukausia hän oli itse pitänyt tätä
-kokeiluvälineenään nähdäkseen miten tyttö kehittyi ja ymmärtämättä,
-että pani oman sydämensä vaaran alaiseksi. Kenties sekin oli jo
-rakkautta. Kenties hän oli rakastanut häntä ensi hetkestä alkaen,
-silloinkin, kun luuli vain tuntevansa sääliä. Mutta tietoiseksi tämä
-rakkaus oli tullut vasta sinä iltana, jolloin hän käveli Denisen
-rinnalla Tuileries'n puiston kastanjapuiden alla. Siitä hetkestä alkaen
-hän oli tuntenut elävänsä. Hän luuli vieläkin kuulevansa pienen
-vesiputouksen kohinan ja pikkutyttöjen parvesta lähtevän raikkaan
-naurun, jotka olivat sinä iltana soineet hänen korvissaan Denisen
-kävellessä hänen vieressään lämpöä haihduttavien puiden siimeksessä.
-Sitten hän ei enää tiennyt miten asia oli edistynyt, mutta hetki
-hetkeltä hänen kuumeensa oli yltynyt, hän oli antautunut ruumiineen,
-sieluineen. Kuinka se oli mahdollista, sellaiselle lapselle! Ja niin
-valtaisasti vielä, että tytön ohi vilahtavan hameen kepeä tuulahdus sai
-hänet horjumaan.
-
-Kerran hän oli koettanut panna vastaan, ja vieläkin hän joskus pyrki
-riuhtautumaan mielettömästä orjuudestaan. Mikä häntä sitoi? Eihän
-tuolla raukalla tullessaan ollut edes kunnollisia kenkiä jalassa.
-Pelkästä armosta hänet oli otettu tavaratalon palvelukseen. Jos hän
-olisi ollut edes noita ruhtinaallisia kaunottaria, joiden valtikkaa
-joukot kilvan kumartavat. Mutta tuollainen ihan mitätön pikkutyttö!
-Hänen kasvonsakin olivat oikeastaan jokapäiväiset, kasvot, joista
-kenelläkään ei ole mitään sanomista. Eikä hänen älynsäkään ollut liioin
-kehuttava, sillä huonosti hän oli alussa suorittanut myyjättären
-tehtävät. Mutta joka kerta vihanpurkausten jälkeen intohimo oli
-Mouret'ssa syttynyt uudelleen ja hänet oli vallannut pyhäinhäväisijän
-kauhu. Eikö hän siis ymmärtänyt panna arvoa noille naisen sydämen
-kauneimmille aarteille, jotka piilivät tuossa nuoressa tytössä,
-rohkeudelle, hilpeydelle, vaatimattomuudelle ja lempeydelle, josta
-levisi niin sanomattoman suloinen tuoksu. Vaikka Denise ei heti
-vetänytkään katseita puoleensa, niin hänen viehätyksensä pääsi ajan
-pitkään voitolle. Jos hän suvaitsi hymyillä, hän vahvisti ainiaaksi
-valtansa. Hymy loi hänen kalpeille kasvoilleen häikäisevän kirkkauden;
-se säteili hänen silmistään, pilkisti posken ja leuan pehmeistä
-kuopista ja heijastui kultaisena päivänpaisteena hänen ruhtinaallisesta
-hiuskruunustaan. Voittajaksi hänet täytyi tunnustaa niin älyn kuin
-kauneudenkin puolesta. Hänen älykkyytensä ei ollut muiden myyjättärien
-pintakiiltoa, joka kosketettaessa mureni ja katosi; se lähti hänen
-sisimmästään. Sentähden se ei sallinut hänen eksyä tavoittelemaan
-turhamaisuuden helyjä, vaan pysytti hänen olemuksessaan alkuperäisen
-rakkauden ja mehun. Sentähden juuri hänen kapean ja puhdaspiirteisen,
-tahdonlujuutta ja järjestysaistia ilmaisevan otsansa takana pääsivät
-kaupankäynnin kauimmalle tähtäävät periaatteet juurtumaan. Mouret olisi
-tahtonut ristissä käsin pyytää häneltä anteeksi, että oli sallinut
-kapinoivan ylpeytensä puhjeta herjauksiin.
-
-Mutta eihän Denisen olisi tarvinnut kieltäytyä näin itsepintaisesti!
-Mouret oli rukoillut ja tarjonnut rahaa, yhä suurempia summia. Sitten,
-kun luuli tyttöä kunnianhimoiseksi, hän oli luvannut johtajattaren
-paikan, milloin vain sellainen joutuisi avoimeksi. Mutta Denise vain
-kieltäytyi, kieltäytyi ehtimiseen. Se oli Mouret'sta käsittämätöntä, ja
-hänen intohimonsa yltyi yhä kiihkeämmäksi. Täytyihän tytön kumminkin
-lopuksi taipua, sillä Mouret'n mielestä naisen järkevyys ei ollut
-milloinkaan ehdotonta. Kaikki hänen pyrintönsä tähtäsivät samaa
-tarkoitusta kohti, tätä ainoata hän halusi: saada hänet kerran
-kotiinsa, istuttaa hänet polvelleen ja suudella hänen huuliaan. Tämä
-hänen mieleensä alinomaa kohoava kuva sai veren kuohumaan hänen
-suonissaan ja hänen voimattomuutensa värisytti häntä.
-
-Näin hän kulutti päivänsä päähänpiintymänsä vallassa. Denisen kuva oli
-hänellä mielessä, kun hän aamulla nousi vuoteeltaan. Hän oli uneksinut
-hänestä yöllä ja tyttö seurasi häntä hänen työhuoneeseensakin, missä
-hän kello yhdeksästä kymmeneen kirjoituspöytänsä ääressä pani nimeään
-vekseleihin ja kuittasi laskuja; kaiken hän teki koneellisesti
-kuunnellen korvissaan hiljaista ääntä, Denisen ääntä, joka lakkaamatta
-kuiskasi hänelle levollisen kieltonsa. Kymmeneltä, kun hän meni
-neuvottelukokoukseen, jossa hänen tuli toimia ministeristönsä, talon
-kahdentoista osakkaan, puheenjohtajana ja ratkaista heidän
-kanssaan kaikenmoisia sisäistä järjestystä, varaston hankintaa ja
-tavaranäyttelyjä koskevia kysymyksiä, tytön kuva oli hänen vieressään
-hymyillen hänelle kirkasta hymyään, silloinkin, kun hänen tuli selvitä
-mitä mutkallisimmista rahaa koskevista pulmista sekoittaen lempeän
-äänensä laskelmiin. Kokouksen päätyttyä se lähti hänen kanssaan
-toimittamaan toimistojen ja osastojen jokapäiväistä tarkastusta ja
-palasi iltapäivällä hänen mukanaan johtokunnan kokoushuoneeseen, jossa
-se seisoi hänen nojatuolinsa vieressä, kun hän kello kahdesta neljään
-otti vastaan Ranskan kaikilta suunnilta saapuneita tehtailijoita,
-pankkimiehiä, keksijöitä, kun hän välitti rikkauden ja älykkyyden
-vuorovaikutusta, pani miljoonat kiertoon ja valmisteli Pariisin
-suurimmat kauppayritykset. Jos hän lausuessaan mahtisanansa jonkin
-teollisuudenhaaran kannattamiseksi tai lakkauttamiseksi hetkeksi unohti
-tytön kuvan, niin hänen sydämensä vavahdus toi sen heti uudelleen hänen
-mieleensä; silloin hänen äänensä katkesi ja intonsa sammui. Turhaa oli
-rikkauksien haaliminen, kun Denise ei suostunut jakamaan niitä hänen
-kanssaan. Vihdon viiden aikaan, kun hänen kätensä jälleen alkoi
-toimittaa koneellista allekirjoittamistyötä, kuva kohotti vaativasti
-päätään ottaakseen hänet kokonaan haltuunsa ja pitääkseen hänestä
-kiinni yön yksinäisten ja intohimon hehkuttamien tuntien kestäessä.
-Seuraavana päivänä sama meno alkoi uudestaan ja sama hento tyttö
-raskautti mahtavaa työtaakkaa raastavalla tuskalla.
-
-Mutta kumminkaan hänen kurjuutensa ei koskaan tuntunut niin suurelta
-kuin silloin, kun hän jokapäiväisellä tarkastusmatkallaan kiersi
-tavarataloa. Hän, tuon jättiläiskoneen rakentaja, koko tämän
-yhdyskunnan mahtava hallitsija, oli tukehtumaisillaan tuskasta vain
-sentähden, ettei tuollainen pikkutyttö huolinut hänestä. Häntä hävetti
-ja harmitti tuska, josta hän ei päässyt vapaaksi. Välillä se tuntui
-niin vahvana, että häntä kerrassaan inhotti suurenmoinen komeus, jonka
-hänen silmänsä kohtasivat avarissa halleissa. Toisinaan hän taas olisi
-tahtonut laajentaa valtaansa niin suunnattomaksi, että tyttö olisi
-myöntynyt ihailun ja pelon valtaamana.
-
-Kellarikerroksessa hän pysähtyi katsomaan liukurataa. Se oli yhä vielä
-samassa paikassa Neuve-Saint-Augustininkadun varrella, mutta sitä oli
-täytynyt laajentaa, niin että se nyt näytti virran uomalta, jota myöten
-tavaroiden keskeytymätön tulva kohisi. Sinne saapui rikkauksia maailman
-kaikista ääristä. Kuormarattaiden pitkät jonot kuljettivat niitä
-kaikilta asemilta laatikoittain ja tukuttain kyllästymättömän talon
-kitaan heitettäviksi. Mutta Mouret ajatteli katsoessaan tuon kuohuvan
-tavarakosken rientoa, että hän, joka yhtenä maailman mahtavana hallitsi
-kansansa yhteisomaisuudesta osaansa ja osoitti kädellään Ranskan
-teollisuudelle suuntaa, ei ollut tarpeeksi rikas ostamaan halvan
-myyjättärensä suudelmaa.
-
-Sitten hän meni tavaroiden vastaanottotoimistoon, joka sijaitsi nykyään
-Monsignynkadun puoleisessa pohjakerroksen osassa. Kaksikymmentä pöytää
-seisoi rinnan kellariluukuista lähtevän kalpean päivän valossa, ja
-kokonainen apulaisten paljous tunkeili niiden ympärillä tyhjentäen
-laatikoita, tarkastaen lähetyksiä ja merkiten numeroita. Lakkaamatta,
-muista äänistä erottuen kuului liukuradan jyrinä. Osastojen johtajat
-pysähdyttivät hänet matkalla, sekavia kysymyksiä piti ratkaista,
-laskuja hyväksyä. Hänen silmiensä edessä täyttyi kellariholvin pohjukka
-verrattomista aarteista; hohtavat silkkikankaat, valkeat palttinat,
-kirjavat kasat, missä turkikset ja pitsi yhtyivät hyllyväksi
-sekasotkuksi, pariisilaiset korutarvikkeet ja itämaiset verhot
-levittivät loistettaan. Hitaasti hän astui sikin sokin viruvien
-rikkauksien keskellä. Kaikki nämä komeudet kannettaisiin ylös lisäämään
-näyttelyjen loistoa ja lennättämään rahaa kassakomeroiden arkkuihin
-kadotakseen sitten teille tietymättömille tavarataloa pyyhkäisevän
-viiman mukana. Mutta Mouret ajatteli, että oli tarjonnut sydämensä
-lemmitylle silkit ja sametit, kaiken, mitä nuori nainen saattoi haluta,
-otettaviksi täysin käsin noista suunnattomista tavaramääristä ja että
-tuo pieni, vaaleatukkainen tyttö oli sittenkin vastannut hänelle
-kieltävästi.
-
-Hän meni pohjakerroksen toiseen päähän luomaan silmäyksen lähettämöön.
-Hänen täytyi vaeltaa loppumattomia kaasun valaisemia käytäviä, joiden
-oikealla ja vasemmalla puolen kohosi varastosuojukset, kokonainen
-maanalainen liikekortteli, moniosastoinen niinkuin ylhäälläkin oleva.
-Kauempana hän kulki lämpöuunin ohitse ja vielä kauempana hän sivuutti
-palovartijan, joka valvoi rautahäkkiin suljettua mittaria. Lähettämössä
-lajittelupöydät olivat tavaralähetyksiä täynnä, ja yhä lisää tuli
-hisseillä laatikoita, kääröjä ja rasioita. Campion, toimiston
-päällikkö, teki hänelle selkoa henkilökuntansa toiminnasta, ja hänen
-kaksikymmentä alaistaan lajittelivat lähetyksiä Pariisin eri
-kaupunginosien mukaan merkittyihin komeroihin, joista miehet
-toimittivat ne kadulla odottaviin vaunuihin. Sielläkin oli sietämätön
-melu. Kadunnimiä huudeltiin, käskyjä lennätettiin, muistutettiin
-varovaisuudesta, meluttiin ja riehuttiin kuin ankkuria nostavassa
-laivassa. Mouret katseli hetken aikaa kuinka tavaratalo työnsi kadulle
-tavarat, joita hän käytävien toisessa päässä oli nähnyt sen nielevän ja
-joita se ei enää tarvinnut, kun oli saanut niistä kaipaamansa kullan.
-Mutta katse hänen silmissään oli eloton ja tyhjä. Mitä tuossa
-suunnattomassa lähettämisessä enää oli sille, joka olisi halunnut
-jättää kaiken ja lähteä kauas vieraille maille vähäisen tyttösen
-itsepintaista kieltoa pakoon?
-
-Sitten hän nousi portaat yläkerrokseen ja jatkoi kiertokulkuaan
-liikkuen ja puhellen rajusti, hakien turhaan lievennystä. Toisessa
-kerroksessa hän tarkasti tilaustoimiston, tuskastui, haki syytä riitaan
-ja pauhasi koneensa tasaista ja säntillistä käyntiä vastaan, vaikka
-juuri tämä säntillisyys oli hänen itsensä suunnittelema. Tilaustoimisto
-kävi päivä päivältä tärkeämmäksi. Se tarvitsi jo kaksisataa henkilöä,
-joista toiset avasivat, lukivat ja lajittelivat kotimaasta ja
-ulkomailta saapuneet kirjeet ja toiset keräsivät kirjeiden numeroilla
-merkittyihin lokeroihin tilatut tavarat. Kirjeiden luku oli
-lisääntynyt, niin ettei niitä enää jaksettu laskea. Nyt ne punnittiin,
-ja oli päiviä, jolloin niiden paino nousi sataan naulaan. Kiireisesti,
-kuumeen ajamana hän kulki toimiston kolmen huoneen läpi ja kyseli
-Levasseurilta kirjeiden painoa. Milloin niitä oli kahdeksankymmentä
-naulaa, milloin yhdeksänkymmentä, maanantaisin sata, mutta aina luku
-oli kohoamaan päin, ja Mouret'n olisi pitänyt olla siitä mielissään.
-Mutta hän tuskin kuuntelikaan hermostuen melusta, joka kantautui
-viereisestä huoneesta, missä naulattiin pakkilaatikoita. Hän meni pois,
-jatkoi matkaansa osastolta osastolle voimatta riistäytyä irti
-piintyneestä mielikuvasta, joka tuntui kaivautuvan yhä syvemmälle hänen
-tajuntaansa, ja sitä myöten kun hänen ulkonainen mahtavuutensa ilmeni
-hänen tavaratalonsa järjestelmällisyydessä ja henkilökuntansa
-lukuisuudessa, hänen sisäinen hervottomuutensa kävi hänelle
-yhä sietämättömämmäksi. Koko Eurooppa tilasi häneltä, hänen
-kirjeenvaihtonsa kuljettamiseen tarvittiin erityiset postivaunut, mutta
-Denise vastasi kieltävästi, aina vain kieltävästi.
-
-Mouret palasi jälleen alas, pistäytyi keskuskassaan, missä neljä
-kassanhoitajaa piti huolta kahdesta jättiläismäisestä kassakaapista,
-joihin edellisenä vuonna oli kertynyt kahdeksankymmentäkahdeksan
-miljoonaa. Hän vilkaisi laskujen tarkistustoimistoon, jossa
-kaksikymmentäviisi tunnollisimpien joukosta valittua virkailijaa teki
-työtään. Hän kävi toimistossa, jossa kolmekymmentäviisi nuorta,
-kirjanpidon alokkaita, tarkasti kuitteja ja laski myyjille tulevia
-prosentteja. Hän palasi takaisin keskuskassaan, hermostui
-kassakaapeista ja miljoonista, joiden hyödyttömyys oli tehdä hänet
-hulluksi. Denise vastasi kieltävästi, aina vain kieltävästi.
-
-Tuo horjumaton kielto vainosi Mouret'ta joka paikassa, toimistoissa,
-myyntiosastoilla ja saleissa, koko talossa. Hän kiiruhti
-silkkiosastolta verkaosastolle, valkeiden kankaiden osastolta
-pitsiosastolle; hän kiipesi portaita, harppoi riippusiltoja, tarkasti
-ja tutki yksityiskohtia, kiihkoilijan tuskaisella levottomuudella.
-Arvaamattomasti hän oli laajentanut taloa; hän oli luonut uusia
-osastoja, anastanut uusia alueita, vetänyt uusia teollisuuden haaroja
-hallituspiiriinsä, mutta hänen voimansa pysähtyivät tuohon
-järkähtämättömään kieltoon. Hänen henkilökuntansa olisi voinut asuttaa
-pienen kaupungin. Myyjien luku nousi tuhanteenviiteensataan ja
-virkailijain tuhanteen, joista oli tarkastajia neljäkymmentä
-ja seitsemänkymmentä kassanhoitajaa; keittiöt yksin antoivat
-työtä kolmellekymmenellekahdelle miehelle ja sanomalehti- ja
-muut ilmoitukset kymmenelle; livreepukuisia asiapoikia oli
-kolmesataaviisikymmentä ja palokuntalaisia kaksikymmentäneljä.
-Monsignynkadun varrella sijaitsevissa suurenmoisissa tallirakennuksissa
-oli sataneljäkymmentäviisi hevosta, jotka komeutensa puolesta olivat
-kuuluisia kaupungissa. Tavaravaunuja, jotka tavaratalon alkuaikoina
-olivat herättäneet suurta huomiota naapuristossa, oli nyt
-kuusikymmentäkaksi. Niitä oli pieniä ja suuria, yhden ja kahden hevosen
-vetämiä. Ne kiersivät jatkuvasti Pariisin katuja säntillisten,
-mustapukuisten kuskien ajamina. Kautta kaupungin ne kuljettivat Naisten
-Aarreaitan kullalta ja purppuralta hohtavaa kilpeä. Ne kävivät jopa
-linnoitusten ulkopuolella, kiersivät maaseutua; niitä tapasi Bicètren
-rotkoteillä ja pitkin Marnen jyrkkiä rantoja aina Saint-Germainin
-metsäisiin seutuihin saakka. Keskelle asumattomia ketoja, missä luonnon
-rauha ja hiljaisuus vallitsi, ne ilmestyivät päivänpaisteisille teille
-komeiden hevosien vetäminä. Mouret oli unelmoinut lähettää ne vielä
-kauemmas, naapuridepartementteihin, hän oli halunnut niiden vierivän
-Ranskan kaikkia teitä maan toiselta rajalta toiselle. Mutta hänen
-intonsa oli laimennut. Hän ei käynyt enää katsomassa hevosiaankaan,
-joista hän oli ollut niin ylpeä. Mitä hän välitti maailman
-valloittamisesta, kun tuo kielto sulki häneltä tien.
-
-Kun hän saapui illalla Lhommen kassalle ja tapansa mukaan
-loi silmäyksen rautakärkeen pistettyyn lehteen, missä päivän
-rahallinen tulos oli luettavana, niin tuo luku, joka vähintään
-nousi yhteen- ja usein, suurina näyttelypäivinä kahdeksaan- tai
-yhdeksäänsataantuhanteen, ei enää liehunut ilonviirinä hänen
-silmissään; hän katui päinvastoin, että oli vilkaissut siihen, sillä se
-nostatti hänessä katkeruutta, vihaa ja inhoa rahaa kohtaan.
-
-Mutta Mouret'n kärsimys oli käyvä vielä suuremmaksi, kun hän tuli
-mustasukkaiseksi. Eräänä aamuna ennen kokousta Bourdoncle uskalsi
-huomauttaa hänelle, että valmiiden vaatteiden osaston alajohtajatar
-piti häntä pilkkanaan.
-
--- Kuinka niin? Mouret kysyi mennen aivan kalpeaksi.
-
--- Vielä kysytte. Ei häneltä ihailijoita puutu.
-
-Mouret pakottautui hymyilemään.
-
--- En minä hänestä välitä enää. Voitte kertoa mitä tiedätte...
-Ihailijoitako?
-
--- Niin kyllä, muun muassa Hutin, ja sitten Deloche pitsiosastolta, tuo
-pitkä tolvana... Niin ainakin sanotaan, enhän minä ole nähnyt. Mutta
-päivänselvää kuuluu olevan.
-
-Syntyi hiljaisuus. Mouret oli järjestävinään papereitaan, jottei
-Bourdoncle huomaisi miten hänen kätensä vapisivat. Sitten päätään
-nostamatta hän sanoi:
-
--- Täytyy saada todisteita... Hankkikaa minulle todisteita... Toistan
-sen vielä, minä en välitä hänestä. Minua suututtaa jo koko tyttö. Mutta
-emmehän voi hyväksyä sellaista käytöstä talossamme.
-
-Bourdoncle vastasi:
-
--- Olkaa huoleti, kyllä minä hankin todisteita. Ei aikaakaan niin
-saatte. Pidän häntä silmällä.
-
-Mouret menetti viimeisenkin malttinsa. Hän ei uskaltanut enää ottaa
-asiaa puheeksi, vaan eli alituisessa ratkaisevan käänteen pelossa.
-Sydäntä kouristavan tuskan vaikutuksesta hän muuttui julmaksi. Hän ei
-yllyttänyt enää Bourdonclea syyllisten kimppuun; hän julisti itse
-rangaistuksensa tietämättä armosta vain päästääkseen vihansa ilmoille
-ja käyttääkseen valtaansa johonkin, kun hänellä ei ollut siitä apua
-ainoan toiveensa tyydyttämiseksi. Jokainen hänen tarkastuskiertonsa
-tuotti joukoittain uhreja. Kun hän näyttäytyi, niin pelon väristys
-kulki osastolta osastolle. Talven kuollut aika oli juuri alkamassa ja
-osastot oli lakaistava puhtaiksi, liika väki työnnettävä kadulle.
-Mouret oli ensin aikonut erottaa Hutinin ja Delochenkin; mutta sitten
-hän muutti mieltään ja päätti viivytellä kostonsa toimeenpanemisessa,
-kunnes oli saanut todisteensa. Mutta hän pani muut maksamaan heidän
-puolestaan ja piti niin kovaa kuria, että henkilökunta oli aivan
-kauhuissaan. Ja illalla, jäätyään yksin, kyyneleet turvottivat hänen
-silmäluomensa.
-
-Eräänä päivänä varsinkin riehui rajuilma. Muuan järjestyksenvalvoja oli
-sanonut huomanneensa, että Mignot, käsineosaston myyjä, varasti. Hänen
-pöytänsä ympärillä kuljeskeli oudonnäköisiä tyttöjä. Yksi heistä oli
-vangittu, ja tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että tällä oli vaatteitten
-alla kuusikymmentä paria käsineitä. Käsineosastoa oli alettu pitää
-silmällä ja nyt Mignot oli saatu kiinni verekseltä, kun hän koetti
-auttaa pitkän, Louvresta erotetun myyjättären yritystä varastaa. Hän
-oli koettavinaan tälle käsineitä ja viivytteli, kunnes nainen oli
-saanut piiloon monta paria, minkä jälkeen hän saattoi tämän kassaan
-maksamaan yhdestä parista. Mouret sattui olemaan juuri silloin
-saapuvilla. Ylipäänsä hän ei sekaantunut näihin asioihin, jotka olivat
-sangen tavallisia, sillä huolimatta talon säännöllisestä toiminnasta
-muutamilla osastoilla vallitsi epäjärjestys, ja harvoin kului
-viikkoakaan, ettei jotakin myyjää erotettu varkaudesta syytettynä.
-Johtokuntakin piti niin paljon kuin mahdollista varkaudet salassa eikä
-ilmoittanut niitä poliisille, sillä pidettiin tarpeettomana paljastaa
-yleisölle tämä suurmyymälöiden surkea epäkohta. Mutta sinä päivänä
-Mouret halusi suuttua ja kohteli ankarasti kaunista Mignot'ta, joka
-vapisi pelosta, kasvot kalpeina ja jäykkinä.
-
--- Poliisi! hän ärjyi muiden myyjien kuullen. -- Kuka tuo nainen on?...
-Vannon, että haetan poliisin, jos ette puhu totta.
-
-Nainen oli tuotu paikalle, ja kahden myyjättären käskettiin riisua
-häneltä vaatteet.
-
-Mignot sammalsi:
-
--- Herra, en tunne sen enempää häntä... Itse hän on tullut...
-
--- Älkää valehdelko, Mouret keskeytti vielä kiivaammin. -- Eikö täällä
-ole ketään, joka antaisi roistot ilmi. Tässä ollaan rosvojen pesässä;
-kilvan ryöstetään ja varastetaan. Kaikki on tarkastettava kun menevät
-kotiin.
-
-Kuului hiljaista nurinaa. Ostajat, joita oli kolme tai neljä
-lähettyvillä, katsoivat hämmästyneinä toisiinsa.
-
--- Hiljaa! kiljaisi Mouret raivoissaan, -- tai heitän kaikki kadulle.
-
-Mutta Bourdoncle oli rientänyt saapuville peläten häväistysjuttua. Hän
-kuiskasi Mouret'n korvaan, että asia herätti liian suurta huomiota, ja
-tämä suostui vihdoin lähettämään Mignot'n järjestyksenvalvojien
-toimistoon, joka sijaitsi alakerrassa Gaillonin aukiolle avautuvan oven
-vieressä. Varkaudesta kiinni saatu nainenkin oli siellä pukemassa
-vaatteita päälleen. Hän oli maininnut Albert Lhommen nimen, ja Mignot,
-jolta asiaa uudestaan tiukattiin, joutui aivan hämilleen, itki ja
-vakuutti, ettei ollut syyllinen. Albert Lhomme lähetteli ystävättäriään
-hänen luokseen; alussa hän oli vain esittänyt heille edullisia
-kauppoja, ja sitten kun hän huomasi heidän varastavan hänen asiansa
-näyttivät jo niin epäilyttäviltä, ettei hän uskaltanut enää kertoa
-johtajille. Ja varastivathan muutkin, milloin milläkin tavalla. Toiset
-salasivat luetellessaan kassalla ostoksia ja jakoivat kassanhoitajan
-kanssa voiton, toiset vaativat takaisin rahat tavaroista, jotka muka
-oli palautettuja, toiset varastivat suoraan tavaroita, joita he illalla
-pois mennessään käärivät vyötäisilleen, kätkivät takkinsa alle tai
-pistivät housunlahkeeseen. Oli olemassa oikea varasliitto, jo
-neljäntoista kuukauden ajan Mignot ja muut siihen kuuluvat, joita hän
-ei suostunut nimittämään, olivat tehneet Albertin kassalla arveluttavia
-ilmoituksia ja hävittäneet summia, joiden määrästä ei koskaan päästy
-selville.
-
-Mutta uutinen Mignot'n ilmiannoista kiersi jo osastoja. Ne, joilla oli
-huono omatunto, odottivat vavisten kuulustelun seurauksia, ja
-rehellisimmätkin pelkäsivät kohtauksesta johtuvaa suursiivousta.
-Albertin oli nähty menevän järjestyksenvalvojien toimistoon; sitten isä
-Lhomme oli kiitänyt samaan suuntaan kasvot tulessa ja raskaasti
-hengittäen kuin halvaukseen taipuvainen. Vihdoin Aurélie rouvakin oli
-kutsuttu kuulusteltavaksi, mutta hän oli häväistyksestä huolimatta
-astunut tietään pää pystyssä, kasvot pulleina ja kalpeina kuin
-vahanaamari. Tutkimus kesti kauan, eikä kukaan saanut koskaan tietää
-yksityiskohtaisesti, mitä siinä kävi ilmi. Kerrottiin, että valmiiden
-vaatteiden osaston johtajatar oli antanut pojalleen sellaisen
-korvapuustin, että onnettomalta oli ollut vähällä katketa niska, kun
-taas isä parka itki ja voivotteli ja Mouret armonantajan tavoistaan
-poiketen kiroili kuin ajurinrenki ja tahtoi välttämättä haastaa
-syylliset oikeuteen. Häväistysjuttu saatiin kumminkin estetyksi ja
-Mignot yksin erotettiin heti. Albert katosi vasta kaksi päivää
-myöhemmin. Äiti oli epäilemättä saanut aikaan, ettei perhettä häväisty
-panemalla rangaistusta toimeen välittömästi. Mutta tavaratalo oli vielä
-monta päivää tämän jälkeen kuohuksissa, sillä Mouret kiersi taloa katse
-täynnä uhkauksia ja karjuen jokaiselle, joka vain uskalsi nostaa
-silmänsä.
-
--- Mitä te siellä kärpäsiä tähystelette... Käykää kassaan!
-
-Lopulta onnettomuus kohtasi Hutiniakin. Favier, joka oli päässyt
-alajohtajaksi, oli jo kauan tehnyt salaista työtä hankkiakseen
-itselleen esimiehensä paikan ja noudatti siinä alempiarvoisten ainaista
-menettelyä. Kaikkia keinoja oli koeteltu, ilkeämielisiä tiedotuksia oli
-toimitettu johtokunnalle ja satimia viritetty osastonjohtajan
-kompastuttamiseksi. Kun Mouret sitten eräänä aamuna kulki silkkiosaston
-kautta, hän pysähtyi kummastuneena nähdessään Favier'n kirjoittavan
-uusia hintalappuja mustiin samettipakkoihin.
-
--- Minkätähden alennatte hinnat? hän kysyi. -- Kuka on antanut teille
-käskyn?
-
-Alajohtaja, joka oli koettanut pitää niin suurta melua kuin suinkin
-kiinnittääkseen itseensä ohikulkevan isännän huomion ja saadakseen
-aikaan rettelöitä, oli ihmettelevinään kysymystä.
-
--- Herra Hutin tietysti.
-
--- Herra Hutinko?... Missä hän on?
-
-Kun Hutin oli haettu tavaroiden vastaanottotoimistosta, rajuilma
-puhkesi. Mitä, itsestäänkö hän uskalsi alentaa hinnat! Nyt oli Hutinin
-vuoro hämmästyä. Eihän hän ollut käskenyt alentaa; hän oli vain
-keskustellut Favier'n kanssa mahdollisesta alennuksesta antamatta
-käskyä. Favier sanoi, ettei hän valitettavasti voinut olla asiasta
-johtajan kanssa yhtä mieltä. Kumminkin hän suostui ottamaan virheen
-syykseen, jos hän sillä saattoi pelastaa johtajan kiusallisesta
-tilanteesta. Tästä asia sai vakavan käänteen.
-
--- Kuuletteko, herra Hutin! Mouret huusi. -- En ole koskaan suvainnut
-tällaisia omavaltaisia hankkeita... Hinnoista päätämme me yksin.
-
-Hän jatkoi katkeralla äänellä loukkaavia huomautuksiaan, mikä
-hämmästytti myyjiä, sillä tavallisesti tällaisia asioita ei pohdittu
-kaikkien kuullen, ja saattoihan tämä verraten vähäinen erehdys johtua
-väärinkäsityksestä. Näytti siltä kuin Mouret halusi tyydyttää salaista
-vihaansa Hutinia kohtaan. Nyt hän oli vihdoinkin tavannut virheestä
-Hutinin, jolle Denisen sanottiin lahjoittaneen lempensä, ja oli saanut
-aihetta näyttää kuka täällä oli herra. Ja hän liioitteli asiaa mennen
-niin pitkälle, että syytti Hutinia epärehellisyydestä.
-
--- Johtaja, Hutin toisti, -- aikomukseni oli ehdottaa teille tätä
-hinnanalennusta... Tiedätte itsekin, että se on välttämätön, sillä
-sametilla ei ole ollut menekkiä.
-
--- Hyvä on, sanoi Mouret tahtoen lopuksi tuntuvasti loukata miestä. --
-Otamme asian toiste puheeksi. Mutta pysykää vastedes alallanne, jos
-tahdotte jäädä taloon.
-
-Hän käänsi selkänsä. Hutin purki vimmoissaan vihaansa Favier'lle, koska
-muita ei ollut saapuvilla, vannoen, että hän aikoi sinkauttaa
-erohakemuksensa vasten tuon heittiön kasvoja. Sitten hän ei puhunut
-enää erosta, vaan alkoi penkoa kaikkia inhoittavia juoruja, joita
-myyjien kesken kerrottiin esimiehistä. Favier puolustautui silmät
-kiiluen ja piti juhlallisia puheita myötätunnostaan. Hänen oli ollut
-pakko vastata, eikö niin? Ja kuka olisi voinut odottaa sellaisia
-seurauksia niin vähästä asiasta. Mikä isäntää nykyään vaivasi? Hänen
-kanssaan oli mahdotonta tulla toimeen.
-
--- Mikäkö häntä vaivaa? Hutin sanoi. -- Eipä se mikään salaisuus liene.
-Onko se minun syyni, että tuo valmiiden vaatteiden osaston hupakko
-vetää häntä nenästä!... Siitä kaikki johtuu. Hän tietää, että minäkin
-olen saanut osani tuon neitosen suosiosta, ja se ei ole hänelle
-mieleen. Tai sitten neiti itse tahtoo heittää minut kadulle, siksi että
-läsnäoloni on hänelle epämukavaa. Mutta totta tosiaankin, kyllä se
-lörppö saa vielä katua, jos joutuu minun kynsiini.
-
-Kaksi päivää myöhemmin, kun Hutin meni valmiiden vaatteiden osaston
-ompeluhuoneeseen, joka sijaitsi ullakkokerroksessa, ehdottamaan
-ompelutytön ottamista, hän hämmästyksekseen huomasi Denisen ja Delochen
-avonaisen ikkunan edessä niin perin tärkeässä ja tuttavallisessa
-keskustelussa, etteivät he huomanneetkaan häntä. Hänelle tuli heti
-mieleen, että heidät oli ilmiannettava, kun hän ihmeekseen huomasi
-Delochen itkevän. Silloin hän meni hiljaa pois. Kun hän portaissa
-tapasi Bourdonclen ja Jouven, hän kertoi heille keksimänsä jutun
-ullakolla olevasta tulensammutuskojeesta, josta ovi oli lähtenyt irti,
-saadakseen heidät kiipeämään ylös ja yllättämään ikkunan luona
-juttelevat. Suunnitelma onnistui, ja Bourdoncle huomasi heidät
-ensimmäiseksi. Hän pysähtyi ja antoi Jouvelle käskyn hakea Mouret
-jääden itse valvomaan. Jouven täytyi totella vastoin tahtoaan, sillä
-hän olisi ollut mielellään sekaantumatta koko asiaan.
-
-Täällä ei paljoa tiennyt Naisten Aarreaitan kuohuvasta elämästä, sillä
-paikka oli niin syrjässä, että sinne harvoin eksyi ketään. Täytyi
-kulkea monet portaat ja käytävät. Työhuoneet olivat ullakolla, missä
-aukeni pitkä jono matalia, suurilla kattoikkunoilla varustettuja
-huoneita, joissa oli vain pitkät pöydät ja raskaat rautauunit. Näissä
-huoneissa alusvaatteiden ompelijat, pitsien ja mattojen kutojat,
-naistenräätälit ja muut vastaavat työntekijät viettivät kesänsä ja
-talvensa tukahduttavassa kuumuudessa. Ne harvalukuiset asiakkaat, jotka
-saatettiin tänne jotakin tilausta varten, pysähtyivät hengästyneinä ja
-eksyksissä kierreltyään mielestään tuntikausia sekavassa sokkelossa ja
-jouduttuaan pelottavan kauas kadusta. Päästäkseen siihen syrjäiseen
-ikkunakomeroon, missä Denise ja Deloche seisoivat, täytyi sivuuttaa
-koko tämä huonejono ja sitten vielä kääntyä vasemmalle ja nousta viisi
-porrasta.
-
-Monta kertaa Deloche jo oli odottanut Deniseä täällä. Alajohtajattarena
-tämän täytyi välittää kaikki osaston ja työhuoneen väliset asiat, ja
-hän kävi usein antamassa käskyjä mallipukujen korjaamisessa; muita
-töitä ylhäällä ei tehtykään. Nytkin Deloche oli pitänyt silmällä
-milloin Denise lähti ylös, ja päästyään tekosyyllä lähtemään
-osastoltaan hän oli juossut hänen jälkeensä ollen sitten suuresti
-hämmästyvinään, kun tapasi hänet ompeluhuoneen ovella. Denisen täytyi
-nauraa. Olisi voinut luulla, että he olivat edeltäpäin sopineet
-tapaamisesta. Käytävä, jossa he keskustelivat, rajoittui toiselta
-puolen talon vesisäiliöön, äärettömän suureen, rautapellistä
-rakennettuun kuutioon, joka sisälsi kuusikymmentätuhatta litraa vettä.
-Sen yläpuolella oli katolla toinen yhtä suuri säiliö, jolle pääsi
-nousemaan rautatikkaita myöten. Deloche jäi puhelemaan nojautuen
-toisella olkapäällään vesisäiliöön, sillä hänen suuri, väsymyksen
-runtelema ruumiinsa kaipasi tukea. Kuului hiljaista vedenkohinaa, joka
-muistutti vienoa, salaperäistä laulua. Syvästä hiljaisuudesta
-huolimatta Denisen valtasi levottomuus, sillä hän oli luullut näkevänsä
-varjon vilahtavan vaaleankeltaiseksi maalatulla seinällä. Mutta kohta
-pelko haihtui, ja he siirtyivät ikkunan luo, mihin nojautuen he
-unohtivat ajan muistellessaan lapsuuttaan ja kotiseutuaan. Heidän
-allaan levisi keskusgallerian lasinen laki kattojen reunustamana
-muistuttaen vuorten ympäröimää järveä. Muuta ei sitten näkynytkään kuin
-taivas, joka kiitävine hattaroineen kuvastui liikkumattomana päilyvään
-lasiseen pintaan.
-
-Deloche puhui Valognes'ista.
-
--- Olin kuuden vuoden vanha, hän sanoi, -- kun äitini vei minut
-mukaansa Valognes'in markkinoille. Tiedättehän, että sinne on
-Brinquebecistä runsaasti kolmetoista kilometriä, ja meidän täytyi
-lähteä matkaan jo viideltä aamulla. Brinquebec on sangen kaunista
-seutua. Oletteko käynyt siellä?
-
--- Olen, olen kyllä, sanoi Denise, katsellen kaukaisuuteen. -- Olen
-käynyt siellä kerran aivan pienenä... Nurmikkojen reunustamia teitä,
-eikö niin? Ja siellä täällä lampaita laitumella kaksittain toisiinsa
-kytkettyinä...
-
-Hän vaikeni. Sitten hän jatkoi epämääräisesti hymyillen:
-
--- Meidän puolellamme tiet kulkevat peninkulmittain aivan suorina ja
-niiden kummallekin puolelle on istutettu puita, jotka varjostavat
-tietä... Ja sitten meillä on nurmikkoja, joiden ympärillä on
-pensastoja, korkeampia kuin minä, ja aitauksissa on hevosia ja lehmiä.
-Pieni jokikin siellä on, ja eräässä paikassa, jonka tunnen, vesi on
-sangen kylmää pensaikon suojassa.
-
--- Aivan niinkuin meilläkin, Deloche huudahti ihastuneena. --
-Nurmikkoja joka paikassa, ja jokainen istuttaa orapihlajaa ja jalavaa
-oman palstansa ympärille. Ja siellä on aivan kuin kotonaan tuossa
-vihannuudessa, jonka vertaista ei Pariisissa ole. Hyvä Jumala, kuinka
-hauskaa oli leikkiä vasemmanpuoleisella solatiellä, joka vei myllylle.
-
-Kaiho katkaisi äänen, ja heidän katseensa kiintyivät päivänpaisteessa
-säteileviin lasiruutuihin. Tuosta häikäisevän kirkkaasta pinnasta
-kajasti heille loppumattomia vihreitä laitumia, Cotentinin laitumia,
-joille valtameri hengitti kosteutta ja missä kepeän kuultava sumu
-hukutti taivaanrannan sinertävän harson peittoon. Alhaalla,
-suunnattoman rautaisen rungon kannattamien holvien alla,
-silkkikankaiden hallissa myynti jatkui mylvien, koko talo tärisi
-huohottavan koneen jyskeestä, ihmisjalkojen astunnasta, myyjien
-kiireisestä häärinästä, koko tuon kolmeenkymmeneentuhanteen nousevan
-joukon hehkuvasta elämästä. Ja tuntiessaan tuon kattoja tärisyttävän
-melun läheisyyden Denise ja Deloche harhailivat mielikuvituksensa
-kannattamina yksinäisiä polkuja, kuulivat ulapalta eksyneiden tuulien
-kahisevan heinikossa ja humisevan suurten puiden latvoissa.
-
--- Hyvä Jumala, neiti, kuiskasi äkkiä Deloche, -- miksi ette tahdo olla
-minulle kiltti!... Minähän rakastan teitä niin suuresti.
-
-Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja kun Denise teki liikkeen
-keskeyttääkseen, hän jatkoi:
-
--- Ei, antakaa minun vielä kerran sanoa teille miten asiat ovat. Mehän
-sopisimme niin hyvin yhteen. Meillä olisi niin paljon puhumista
-keskenämme, kun olemme samalta puolelta kotoisin.
-
-Nyyhkytykset estivät häntä jatkamasta, ja Denise sai tilaisuuden puhua:
-
--- Te ette ole nyt järkevä, hän sanoi. -- Olitte luvannut minulle,
-ettette ottaisi asiaa puheeksi... Mahdotonta se on. Pidän teistä
-paljon, te olette kelpo mies, mutta en tahdo luopua vapaudestani.
-
--- Niin, niin, tiedän sen. Ette te voi rakastaa minua. Sanokaa pois
-vain! Minä ymmärrän ettei minussa ole mitään rakastettavaa... Minulla
-ei ole elämässäni ollut kuin yksi ainoa onnenhetki, sinä päivänä,
-jolloin tapasin teidät Joinvillessa, muistattehan? Kulkiessani
-rinnallanne puiden alla, jossa oli niin pimeä, luulin kerran tuntevani,
-että kätenne vavahti. Ja olin tarpeeksi tyhmä ajatellakseni...
-
-Mutta Denise keskeytti uudestaan. Hänen tarkka korvansa oli erottanut
-käytävästä askelia.
-
--- Kuulkaa, hän sanoi, -- siellä liikkuu joku.
-
--- Eikö mitä, Deloche rauhoitti estäen häntä poistumasta. -- Säiliöstä
-se kuului. Siitä lähtee aina niin outoja ääniä; luulisi melkein, että
-siellä on ihmisiä.
-
-Ja hän jatkoi hiljaisia, arkoja tunnustuksiaan. Denise ei kuunnellut
-enää. Hänen ajatuksensa menivät omia teitään, ja hän katseli
-hajamielisesti Naisten Aarreaitan kattoja. Lasikattoisen hallin
-oikealla ja vasemmalla puolen levisi toisia gallerioita ja toisia
-auringonpaisteessa hohtavia halleja, joita halkoivat suorat
-ullakko-ikkunarivit, tasaiset niinkuin kasarmirakennuksessa. Kattojen
-rautaiset harjat kohosivat ilmaan, tikapuiden ja siltojen ääriviivat
-kuvastuivat sinitaivasta vasten, keittiöiden savutorvista tuprusi
-paksua tehtaanuunin savua, ja suuri, kuutionmuotoinen vesisäiliö
-valurautapylväittensä varassa kohosi oudonmuotoisena ihmisen ylpeyden
-pystyttämänä raakalaisrakennuksena. Ja kauempana kohosi mahtava
-Pariisi.
-
-Kun Denisen ajatukset palasivat kehistä, joissa ne olivat yksin
-liidelleet, hän huomasi, että Deloche oli tarttunut hänen käteensä, ja
-kun hän näki tämän liikutuksen, hän ei hennonut vetää kättään pois.
-
--- Suokaa minulle anteeksi, Deloche kuiskasi. -- Olisin täysin onneton,
-jos rangaistukseksi riistäisitte minulta ystävyytenne... Vannon teille,
-että olin aikonut puhua aivan muusta teille. Olin päättänyt tyytyä
-kohtalooni ja luopua toiveista...
-
-Hänen kyyneleensä alkoivat juosta uudestaan, mutta hän koetti pakottaa
-äänensä tasaiseksi.
-
--- Sillä olenhan jo aikoja ollut osastani selvillä. Mitäpä se nytkään
-muuttuisi. Kotona piestiin, Pariisissa piestään, joka paikassa
-piestään. Olen ollut täällä jo neljä vuotta ja viimeisenä olen vielä
-nytkin osastollani... Olin aikonut sanoa teille, ettei teidän pidä
-välittää minun onnettomuudestani. En tahdo kiusata teitä. Koettakaa
-olla onnellinen, rakastakaa jotakin toista, olisin hyvilläni siitä.
-Teidän onnenne on minun onneni...
-
-Hän ei jaksanut jatkaa. Ikäänkuin lupauksensa vahvistamiseksi hän
-painoi huulensa tytön kädelle suudellen sitä nöyrästi kuin orja. Denise
-sanoi liikuttuneena säälien kuin olisi puhutellut veljeään:
-
--- Poika parka.
-
-Samassa he kääntyivät säpsähtäen. Mouret oli heidän edessään.
-
-Kymmenen minuuttia Jouve oli saanut etsiä Mouret'ta ympäri taloa,
-ennenkuin löysi hänet vihdoin Dix-Décembrenkadun uuden julkisivun
-rakennuspaikalta. Siellä Mouret oleskeli joka päivä tuntikausia
-koettaen kiinnittää ajatuksensa rakennuspuuhiin, joista oli niin kauan
-uneksinut. Siihen hän turvautui paetakseen tuskaansa, katseli kuinka
-muurarit pystyttivät kivisiä nurkkapatsaita ja sepät takoivat rautojaan
-hirsien päihin. Rakennus oli jo kohonnut niin korkealle, että
-sisäänkäytävää ja ensimmäisen kerroksen isoja ikkunoita osoittavat
-aukot alkoivat tulla näkyviin ja palatsimaisen julkisivun suunnitelma
-kehittyä alkupiirteistään. Mouret nousi tikapuita, neuvotteli
-arkkitehdin kanssa seinäkoristeista, joista piti tulla aivan
-uudenaikaisia, astui tiili- ja rautaläjien yli ja laskeutui
-kellareihin. Höyrykoneen jyske, vintturien vingunta, vasaroiden melu,
-työmiesten huudot yhtyen sekavaksi hälinäksi, joka kaiullaan täytti
-rakennusaitauksen, soivat hänelle hetken vapautuksen. Mutta kun hän
-palasi valkeana kalkintomusta, mustana viilanpurusta, jalat märkinä
-vesihanoista räiskyneestä vedestä, huumaus hälveni heti, entiset huolet
-iskivät jälleen häneen ja niiden kouristus kävi yhä pakottavammaksi,
-sitä myöten kuin hän loittoni rakennuspaikalta ja sen melu kävi
-heikommaksi. Juuri sinä päivänä hän oli ihastunut suuresti
-katsellessaan eräästä albumista kattofriiseiksi aiottujen mosaiikkien
-ja terrakottakoristeiden piirustuksia, kun Jouve saapui hengästyneenä
-ja pahoillaan matkalla tahraantuneesta takistaan. Mouret vihoissaan
-keskeytyksestä käski odottaa, mutta kun Jouve kuiskasi hänelle
-viestinsä korvaan, häntä alkoi värisyttää ja hän seurasi tätä tuntien
-uudestaan joutuvansa päähänpiintymänsä valtaan. Kaikki muu katosi hänen
-mielestään, julkisivu hajosi ennenkuin oli valmistunutkaan. Hänen ei
-maksanut vaivaa kiivetä ikävöidyn kunniansa kukkulalle, kun hänen
-korvaansa kuiskattu naisen nimi aiheutti hänessä sellaisen
-hämmennyksen.
-
-Mouret'n ennätettyä ylös Bourdoncle ja Jouve näkivät hyväksi poistua.
-Deloche pakeni, ja Denise jäi Mouret'n kanssa kahden, vielä
-tavallistakin kalpeampana, mutta katsoen häntä suoraan silmiin.
-
--- Neiti, olkaa hyvä ja seuratkaa minua, Mouret sanoi kovalla äänellä.
-
-Denise teki niinkuin käskettiin. He laskeutuivat portaita ja kulkivat
-huonekaluosaston ja matto-osaston läpi. Kun he tulivat Mouret'n
-työhuoneen edustalle, tämä avasi oven selälleen ja sanoi:
-
--- Käykää sisään, neiti.
-
-Sitten hän sulki oven ja meni kirjoituspöytänsä ääreen. Talonisännän
-uusi työhuone oli loisteliaampi kuin entinen. Vihreän ripsin sijasta
-oli nyt vihreää samettia. Norsunluuleikkauksin koristettu iso
-kirjakaappi täytti kokonaisen seinän. Mutta seinillä ei nytkään ollut
-muuta kuin rouva Hédouinin hieno ja kaunis muotokuva, joka hymyili
-kultakehyksessään.
-
--- Neiti, Mouret sanoi oltuaan jonkin aikaa vaiti ja koettaen pakottaa
-äänensä ankaraksi ja kovaksi, -- on asioita, joita emme voi suvaita...
-Täällä vaaditaan ehdottomasti hyvää käytöstä...
-
-Hän keskeytti koettaen hillitä povessaan riehuvaa vihaa. Oliko
-mahdollista, että Denise rakasti tuota miestä, jonninjoutavaa kurjaa
-myyjää, koko osastonsa pilkkaamaa? Kaikkein huonointa, kaikkein
-kömpelöintä. Denise siis piti häntä, talon isäntää parempana. Olihan
-hän itse nähnyt Denisen antavan tuolle kurjalle kätensä suudeltavaksi.
-
--- Olen ollut teille hyvä, neiti, hän sai sanotuksi uuden yrityksen
-tehtyään. -- En odottanut teiltä tällaista kiitosta.
-
-Denisen katse oli heti hänen huoneeseen astuttuaan kiintynyt rouva
-Hédouinin kuvaan, ja levottomuudestaan huolimatta hänen täytyi
-ajatella sitä. Joka kerta, kun hän tuli tähän huoneeseen, kuva veti
-puoleensa hänen katseensa ja pelotti häntä, vaikka se näytti niin
-hyväntahtoiselta. Tällä kertaa se tuntui tarjoavan hänelle
-suojeluksensa.
-
--- Oikeassa olette, johtaja, Denise vastasi hiljaa, -- minun ei olisi
-pitänyt tuhlata aikaa juttelemiseen, ja minä pyydän teiltä anteeksi,
-että olen näin laiminlyönyt velvollisuuteni... Tuo nuori mies on minun
-kotipuolestani...
-
--- Ajan hänet ulos, huusi Mouret purkaen raivostuneeseen huutoon kaiken
-tuskansa.
-
-Aivan suunniltaan, unohtaen että hänen talon isäntänä oli nuhdeltava
-ohjesääntöä vastaan rikkonutta myyjätärtä, hän puhkesi katkeriin
-solvauksiin ja mielettömiin syytöksiin. Eikö Deniseä hävettänyt
-antautua sellaiselle miehelle! Ja vielä muillekin, Hutinille ja hänen
-kaltaisilleen! Mutta nyt talo oli puhdistettava ja roistot potkaistava
-ulos ovesta. Ankarasta ja arvokkaasta nuhdesaarnasta, jota Mouret oli
-Jouvea seuratessaan sepittänyt mielessään, olikin tullut myrskyinen ja
-törkeä mustasukkaisuuskohtaus. Denise ei saanut hänen sanatulvaltaan
-sen vertaa suunvuoroa, että olisi vastannut.
-
--- Niin, kadulle kaikki rakastajanne!... Sanoivathan kaikki mitä minun
-tuli teistä uskoa, mutta minä mieletön en kuunnellut... Minä vain en
-uskonut, minä yksin!
-
-Denise kuunteli kauhistuneena herjauksia aivan kuin huumeessa. Hän ei
-ollut alussa ymmärtänyt. Mutta kun hän huomasi, että mies kohteli häntä
-turmelukseen joutuneena hylkiönä, hän kääntyi ja meni ääneti ovea
-kohti. Kun Mouret teki liikkeen pysähdyttääkseen hänet, hän sanoi:
-
--- Antakaa minun mennä! Jos todellakin uskotte, mitä sanotte, en tahdo
-hetkeksikään enää jäädä taloonne.
-
-Mouret heittäytyi oven eteen.
-
--- Puolustautukaa edes! hän huusi... -- Sanokaa toki jotakin!
-
-Denise seisoi suorana ja jäykkänä. Mouret tuskastui yhä enemmän,
-kiusasi häntä kysymyksillään saamatta vastausta. Denisen arvokas
-äänettömyys näytti jälleen kerran rakkausasioihin perehtyneen naisen
-harkitulta menettelytavalta. Paatunein keimailija ei olisi ollut
-taitavampi heittämään jalkainsa juureen epäilyn ja toivon välillä
-horjuvan uhrinsa.
-
--- Sanoitteko, että hän on teidän kotipuolestanne? Mouret kyseli. --
-Olette kenties tavanneet toisenne siellä... Vannokaa minulle, ettei
-teillä ole mitään keskenänne.
-
-Kun Denise yhä pitkitti äänettömyyttään tahtoen avata oven, Mouret
-menetti kaiken malttinsa ja hänen epätoivonsa puhkesi sanoiksi.
-
--- Hyvä Jumala! Minähän rakastan teitä, rakastan teitä mielettömästi...
-Miksi kidutatte minua? Näettehän, etteivät muut merkitse minulle enää
-mitään, että ihmiset, joista puhun teille, saavat minulle merkityksensä
-ainoastaan teidän kauttanne. Vain teistä minä välitän tässä maailmassa,
-en mistään muusta... Luulin teitä mustasukkaiseksi, ja olen luopunut
-huveistani. Teille on kerrottu, että rakastin muita; no niin, en huoli
-enää heistä. En käy enää juuri missään. Enkö silloinkin rouva
-Desforges'in luona luopunut hänestä teidän tähtenne? Olen rikkonut
-välini hänen kanssaan ollakseni kokonaan teidän. Odotan vain, että
-osoitatte minulle hiukkasen kiitollisuutta... Ja jos pelkäätte, että
-palaan hänen luokseen, niin pelkäätte suotta. Hän hautoo kostoa, aikoo
-perustaa Aarreaitalle kilpailijan entisen kauppa-apulaisemme kanssa...
-Sanokaa, pitääkö minun langeta polvilleni saadakseni sydämenne
-heltymään!
-
-Näin pitkälle hän oli joutunut. Hän, joka vähimmästäkin virheestä,
-pienimmästäkin oikusta heitti myyjättärensä kadulle, ei löytänyt nyt
-kyllin nöyriä sanoja rukoillakseen apulaistaan jäämään lohdutukseksi
-hänelle hänen kurjuudessaan. Hän ei päästänyt Deniseä ovesta, lupasi
-antaa hänelle anteeksi, uskoa valhettakin, jos hän halusi valehdella.
-Ja totta hän puhui, kun sanoi luopuneensa muista. Nuo tytöt, joita hän
-oli tavannut pikkuteatterien näyttämöillä ja yökapakoissa, herättivät
-hänessä nyt inhoa; hän ei nähnytkään enää Claraa, ja hän oli lakannut
-kokonaan käymästä rouva Desforges'in kodissa, missä Bouthemont hallitsi
-nyt yksinvaltiaana odottaen uuden tavaratalonsa, Neljän Vuodenajan
-valmistumista.
-
--- Sanokaa, pitääkö minun langeta polvilleni, toisti hän ääni itkusta
-käheänä.
-
-Denise teki kädellään torjuvan liikkeen. Hän oli itse syvästi
-liikuttunut eikä kyennyt salaamaan sitä.
-
--- Turhia te kuvittelette, hän vastasi vihdoin. -- Vannon teille, että
-nuo rumat jutut ovat pelkkää valhetta... Deloche on viaton niinkuin
-minäkin.
-
-Hänen silmissään ei ollut vilppiä. Hänen katseensa oli suora ja kirkas.
-
--- Hyvä on, uskon teitä, Mouret kuiskasi. -- En erota ketään, koska te
-otatte suojelukseenne nuo ihmiset... Mutta jos ette rakasta ketään,
-miksi sitten eväätte minut?
-
-Denisen valtasi äkkiä ujous, ja hän seisoi neuvottomana tietämättä mitä
-vastata.
-
--- Kai teillä on joku jota rakastatte, vai kuinka? jatkoi Mouret
-vapisevalla äänellä. -- Te voitte sanoa sen minulle, sillä eihän
-minulla ole mitään oikeutta teidän rakkauteenne... Kai teillä on joku
-jota rakastatte.
-
-Denise lensi hehkuvan punaiseksi ja oli jo vähällä tunnustaa kaiken.
-Vilpillisyys oli hänelle niin vastenmielistä, että jos hän joskus
-pakotti suunsa valheeseen, näkyi totuus hänen silmistään. Miten hän
-olisi voinut kieltää, kun kuohuvat tunteet kävivät koko hänen
-olemuksestaan ilmi.
-
--- On, kuiskasi hän lopulta arasti. -- Pyydän teitä, jättäkää minut
-rauhaan. Te tuotatte minulle surua.
-
-Denise tunsi nyt vuorostaan kärsivänsä. Eikö siinä kyllin, että hänen
-oli pakko puolustautua miestä vastaan! Vieläkö hänen täytyi
-puolustautua itseäänkin vastaan, rakkautta vastaan, joka joskus riisti
-häneltä kaiken rohkeuden. Kun Mouret liikutuksesta väristen puhui
-hänelle näin, hän ei enää itsekään tiennyt minkätähden hän kieltäytyi.
-Ja vasta jälkeenpäin, kun hänen terveessä luonnossaan järki ja ylpeys
-pääsivät taas voitolle, hän ymmärsi, että hänen oli pysyttävä
-neitseellisessä puhtaudessaan. Hänen sitkeä vastarintansa ei johtunut
-mistään itsetietoisesta periaatteesta, se oli itsesuojeluvaistoa,
-tahrattoman elämän onnen ja rauhan arkuutta. Hän olisi langennut miehen
-syliin voimattomana, sydän raukeana, jos häntä ei olisi kammottanut tuo
-lopullinen antautuminen toiselle, jonka rakkauden pysyväisyydestä
-hänellä ei ollut mitään takeita. Ajatus rakastajasta herätti hänessä
-sitä hurjaa kauhua, joka hyydyttää naisen pahan lähestyessä.
-
-Mouret'n kasvoissa oli synkkää epätoivoa. Hän ei ymmärtänyt Deniseä.
-Hän kääntyi pois mennäkseen takaisin kirjoituspöytänsä luo.
-Hajamielisesti hän selaili papereitaan, sitten hän työnsi ne luotaan
-sanoen:
-
--- Minä en estä teitä eroamasta, neiti... En voi pitää teitä täällä
-vastoin tahtoanne.
-
--- Enhän minä tahdo lähteä, Denise vastasi hymyillen. -- Jos uskotte
-minut kunnialliseksi, niin jään mielelläni. On syytä aina uskoa naista
-kunnialliseksi. Vakuutan teille, ettei siinä erehdy usein.
-
-Huomaamattaan Denise oli taas kohottanut katseensa seinällä riippuvaan
-kuvaan, tuohon lempeäsilmäiseen naiseen, jonka veren sanottiin
-tuottavan talolle onnea. Vavahtaen Mouret seurasi tytön katsetta, sillä
-nuo sanat olivat niitä, joita hän usein oli kuullut kuolleen vaimonsa
-sanovan. Ne kaikuivat hänelle kuin haudan tuolta puolen, tutun ja
-lempeän äänen kannattamina ja ilmaisivat samaa tervettä järkeä ja
-luonteen tasapainoa, jota hän oli vaimossaankin ihaillut. Hänen
-mielensä kävi vieläkin raskaammaksi.
-
--- Te tiedätte, että olen ikuisesti teidän omanne, kuiskasi hän
-lopulta. -- Tehkää minulle mitä tahdotte.
-
--- Niin, Denise sanoi. -- Naista, olipa hän kuinka halpa-arvoinen
-tahansa, on aina syytä kuunnella, jos hänellä on vähänkin järkeä...
-Kunnon miehen teen teistä, siitä ei ole epäilystäkään, jos antaudutte
-minun ohjattavakseni.
-
-Hän laski leikkiä luontevalla ja suoralla tavallaan, joka oli niin
-viehättävä. Mouretkin hymyili heikosti saattaessaan hänet ovelle
-niinkuin vertaisensa.
-
-Seuraavana päivänä Deniselle ilmoitettiin, että hänet oli määrätty
-johtajattareksi. Johtokunta oli jakanut kahtia valmiiden vaatteiden
-osaston muodostaen vartavasten hänelle lasten vaatetusosaston, joka
-sijoitettiin valmiiden vaatteiden osaston viereen. Aurélie rouva oli,
-sen jälkeen kun hänen poikansa oli erotettu palveluksesta, elänyt
-alituisessa pelossa, sillä hän tunsi johtajien suhtautumisen muuttuneen
-ja huomasi, että Denisen vaikutusala laajeni yhä. Aiottiinko hänet
-raivata tieltä? Hänen pulleat kasvonsa tuntuivat laihtuneen ja
-höltyneen Lhommein hallitsijasukua kohdanneen häpeän johdosta, ja
-ymmärtäen, että onnettomuus oli seurausta kotielämän rikkinäisyydestä
-hän koetti lähestyä miestään ja odotti häntä joka ilta nojatakseen
-kotimatkalla hänen käsivarteensa. Lhomme parka puolestaan, joka oli
-säikähtänyt vielä kovemmin, luuli joutuneensa hänkin epäluulon
-alaiseksi ja peläten erehtyvänsä laski tulot kaksi kertaa, niin
-meluavasti ja huomiotaherättävästi kuin suinkin tehden ihmeitä ainoalla
-kädellään. Kun Aurélie rouva sai kuulla minkä ratkaisun asia oli saanut
-ja että Denisestä oli tehty lasten vaatetusosaston johtajatar, hän oli
-siitä niin hyvillään, ettei tiennyt kuinka osoittaa tytölle
-ystävyyttään. Olisihan Denise voinut ryöstää häneltä hänen paikkansa,
-jos olisi tahtonut. Hänen kiitollisuutensa ei tuntenut rajoja. Hän
-kohteli Deniseä vertaisenaan ja meni usein hänen kanssaan juttelemaan
-niin arvokkaan näköisenä, että häntä olisi voinut luulla kuningatar
-äidiksi, joka kunnioitti käynnillään nuorta kuningatarta.
-
-Denise oli kohonnut kunnian kukkulalle. Hänen nimityksensä
-johtajattareksi sai viimeisetkin niskoittelijat taipumaan. Jos ei
-voitukaan kokonaan luopua juoruamisesta, mikä viehättää niin miehiä
-kuin naisiakin, osattiin kuitenkin vastaan tullessa kumartaa aina
-maahan asti. Marguerite, joka oli päässyt valmiiden vaatteiden osaston
-alajohtajattareksi, ei osannut kyllin kiitellä Deniseä, ja Clarakin,
-jonka vastoin tahtoaan täytyi tunnustaa Denisen etevyys, oli peräytynyt
-nöyrästi. Mutta miehistä Denise oli saavuttanut vielä täydellisemmän
-voiton. Kaikkien täytyi väistyä, Jouven, joka ei enää uskaltanut
-puhutella Deniseä taittumatta kahtia, Hutinin, joka tunsi asemansa
-horjuvan ja ajatteli levottomana tulevaisuutta, Bourdonclenkin, jonka
-oli pakko tunnustaa voimattomuutensa. Kun Bourdoncle oli nähnyt Denisen
-poistuvan työhuoneesta hymyilevänä ja tyynenä ja kuullut seuraavana
-päivänä Mouret'n johtokunnan kokouksessa vaativan uuden osaston
-muodostamista, hän oli naisen pyhän herruuden voittamana painanut
-päänsä alas. Aina hän oli lopuksi antanut periksi Mouret'lle, jonka hän
-tunnusti voittajakseen huolimatta tämän erehdyksistä ja hurjista
-oikuista. Tällä kertaa nainen oli päässyt voitolle, ja hän alistui
-odottaen milloin isku sattuisi häneen.
-
-Mutta Denisen valta oli lempeyden ja hellyyden valtaa.
-Kunnioituksenosoitukset herättivät hänessä kiitollisuutta. Hänen
-mielestään ne hyvittivät hänen alkuaikojensa kurjuuden, ja niissä oli
-myötätuntoa hänen masentumattoman kärsivällisyytensä saavuttamaa
-tulosta kohtaan. Lempeällä ystävyydellä hän palkitsi vähimmätkin
-kohteliaisuuden osoitukset, ja hänen auliutensa ja hymynsä hankkivat
-hänelle toverien rakkauden. Claraa yksin hän ei voinut sietää, kun oli
-kuullut, että tämä oli pannut uhkauksensa toimeen ja houkutellut
-luokseen Colombanin, joka päästyään vihdoinkin toiveittensa perille ei
-enää viihtynyt kotona, ja että Geneviève oli kuolemaisillaan. Tästä
-puhuttiin paljon Naisten Aarreaitassa ja jutulle naurettiin paljon.
-
-Mutta tämä hänen huolensa, ainoa, joka oli lähtöisin tavaratalon
-ulkopuolelta, ei pystynyt kuitenkaan häiritsemään hänen tasaista
-hilpeyttään. Varsinkin osastolla, kaikenikäisten lasten seurassa hänen
-parhaat ominaisuutensa tulivat näkyviin. Denise piti lapsista
-äärettömästi ja oli kuin kotonaan niiden seurassa. Usein siellä oli
-yhtaikaa puolisen sataa tyttöä ja yhtä monta pikkupoikaa hakemassa
-tyydykettä itävälle turhamaisuudelleen. Kun äidit eivät enää jaksaneet
-hallita pienokaisia, Denise astui hymyillen väliin ja pani
-vastahakoiset istumaan pitkin seinää oleville tuoleille odottamaan
-vuoroaan. Kun hän sitten löysi joukosta pienen, punaposkisen tytön,
-jonka viattomat silmät miellyttivät häntä, hän puki tämän itse, haki
-hameen ja pani sen lapsen ylle varovasti hyväillen isonsiskon tavoin.
-Heleä lasten nauru kaikui hänen ympärillään, ilon ja ihastuksen huudot,
-väliin kiukkuisetkin äänet, kun suuremmat, yhdeksän tai kymmenen
-ikäiset pikkuneidit kääntyillessään peilin edessä eivät hyväksyneet
-uuden päällysvaatteen kuosia. Kaikilla, niin suurilla kuin pienillä,
-oli paljon ihmettelemistä. Pöydillä oli suuret määrät sinisiä ja
-ruusunvärisiä puseroita, pikkupoikien merimiespukuja, poimuille
-laskostettuja hameita, päällysvaippoja ja nuttuja, kaikenlaisia
-viehättäviä vaatekappaleita, joissa oli vielä uutuuden jäykkyyttä,
-osasto oli kuin kaapeista purettu ja lapsilauman pengottavaksi annettu
-nukkien vaatevarasto. Denisellä oli aina taskussaan makeisia
-pienokaisia varten, ja aina hän osasi kuivata pettyneen toiveen
-johdosta vuotavat kyyneleet. Hän oli osastollaan kuin oman perheensä
-keskellä, ammentaen itse uutta nuoruutta ympärillään lakkaamatta
-pelmuavasta nuoruudesta ja viattomuudesta.
-
-Usein Mouret keskusteli kauan ystävällisesti Denisen kanssa. Kun
-Denisen täytyi käydä johtokunnassa tilauksia tai vaadittuja selityksiä
-antamassa, Mouret pidätti hänet luonaan vähäksi aikaa tiedustellakseen
-hänen mielipidettään. Siten Denise sai tilaisuuden tehdä hänestä kunnon
-miestä, niinkuin hän itse leikillään oli sanonut. Normandilaistytön
-teräväjärkisessä päässä kehittyi ja kypsyi kaikenlaista uudenaikaista
-kaupankäyntiä edistäviä suunnitelmia, joita hän jo Robineaun luona
-palvellessaan joskus oli esittänyt ja joista hän oli esittänyt eräitä
-heidän kävellessään Tuileries'n puistossa. Hän ei voinut ryhtyä
-mihinkään eikä suunnitella mitään koettamatta saada siihen järjestystä
-ja yrittämättä parantaa koneistoa. Alusta asti häntä oli loukannut
-Aarreaitan kauppa-apulaisten epävarma asema, ja hänen mielestään
-äkilliset erottamiset olivat yhtä suureksi haitaksi talolle kuin
-henkilökunnallekin. Hän ei voinut unohtaa mitä oli saanut palveluksensa
-ensi aikoma kärsiä, ja kun hän näki uuden tulokkaan, joka
-vaivautuneesti ja silmät itkusta punaisina liehutteli osastollaan
-silkkipukuaan vanhempien katsellessa karsaasti, hänen sydämensä oli
-täynnä sääliä. Sellainen koiranelämä turmeli parhaatkin. Nöyryytystä ja
-kärsimystä oli heidän pitkin matkaa kestettävä, kunnes he tuskin
-neljäänkymmeneenkään ikävuoteen päästyään, työstä murtuneina katosivat
-mikä mihinkin. Toiset kuolivat keuhkotautiin tai heikkouteen, toiset
-sairastuivat väsymyksestä ja ilman puutteesta, toiset heittäytyivät
-viettämään laiskurinelämää, ja onnellisimmat menivät naimisiin ja
-hautautuivat jonkin maaseutukaupungin pikkuliikkeeseen. Oliko oikein ja
-kohtuullista tuo ihmisvoimien suunnaton kuluttaminen, johon
-suurmyymälät syyllistyivät? Ja hän otti ajaakseen apulaisten asian
-tarkastaen sitä myös liikkeenisäntien oman edun eikä ainoastaan
-inhimillisyyden kannalta. Luja kone vaati hyvää rautaa. Jos rauta
-katkeaa tai katkaistaan, työ keskeytyy, ja korjaukset merkitsevät ajan
-ja rahan hukkaa. Innostuen aiheestaan hän teki joskus selkoa
-kaupankäynnin ihannekuvasta, sellaisena kuin hän sen tajusi, jossa
-jokaisella oli oma määrätty osansa voitosta, itsekullakin ansionsa
-mukaan, ja sopimuksen turvaama tulevaisuus. Mouret nauroi silloin
-alakuloisuudestaan huolimatta hänen ajatuksilleen, syytti häntä
-sosialistisista periaatteista ja osoitti ilkamoiden mitä vaikeuksia
-ajatuksen toteuttaminen kohtasi. Mutta Denise seuraten terveen järkensä
-viittauksia ei masentunut, vaan turvasi rohkeasti tulevaisuuteen, kun
-hänen perustelussaan tuntui olevan ristiriitaisuuksia, joita hänen
-hellä sydämensä ei pystynyt sovittelemaan. Kaikesta huolimatta
-Mouret tuntui horjuvan mielipiteissään kuunnellessaan tytön
-ääntä, jossa oli niin paljon intoa ja joka vielä värisi hänen
-kestämiensä kovien kokemuksien katkeruudesta, ja Denisen esittämät
-talon lujentamista tarkoittavat parannusehdotukset pääsivät
-vähitellen vaikuttamaan. Leikinlaskusta huolimatta myyjien asemaa
-parannettiin, joukkoerottamisten sijaan pantiin myyjien suhteen
-toimeen lomajärjestelmä hiljaisina vuodenaikoina ja lopulta
-alettiin puuhata apurahaston perustamista myyjien toimeentulon
-turvaamiseksi työttömyyden sattuessa. Näissä toimenpiteissä olivat jo
-alkupiirteissään kahdennenkymmenennen vuosisadan työväenyhdistyksiä
-innostuttavat periaatteet vaikuttamassa.
-
-Mutta Denise ei tyytynyt vain niiden epäkohtien poistamiseen, joista
-hän itse oli suuresti kärsinyt; hän selitti Mouret'lle kaikenlaisia
-tavaratalon järjestämistä koskevia pieniä salaisuuksia, jotka
-ainoastaan nainen voi keksiä ja joista ostajakunta ihastui. Lhommelle
-hän tuotti suuren ilon puolustamalla tämän kauan hautomaa soittokunnan
-perustamisajatusta. Tuloksena heidän yhteisistä ponnistuksistaan oli,
-että Lhommella kolme kuukautta myöhemmin oli johdettavanaan
-satakaksikymmentä tavaratalon henkilökunnasta valittua soittajaa. Vanha
-kassanhoitaja näki elämänsä suurimman unelman toteutuvan. Tavaratalossa
-pidetyssä suuressa tanssiaisiin yhdistetyssä soittojuhlassa Aarreaitan
-soittokunta sai esiintyä ostajakunnalle, ja sanomalehtien kautta sen
-maine levisi maailmalle. Bourdonclenkin, joka oli pitänyt näitä
-uudistuksia sangen arveluttavina, täytyi tunnustaa, ettei parempaa
-mainosta voitu talolle keksiä. Sitten järjestettiin myyjille kerhosali,
-missä heillä oli biljardi-, shakki- ja lautapelipöytiä. Iltaisin
-annettiin englannin- ja saksankielen, kieliopin, laskennon ja
-maantieteen opetusta, vieläpä ratsastus- ja miekkailutuntejakin. Sitten
-perustettiin henkilökunnan käytettäväksi kirjasto, jossa oli
-kymmenentuhatta nidosta, tavaratalolle palkattiin oma lääkäri, joka
-hoiti ilmaiseksi myyjiä ja myyjättäriä, järjestettiin kylpyhuoneita ja
-tarjoiluhuoneita sekä kampaamo- ja parturisali. Talossa oli siis
-tarjona myyjille kaikkea mitä elämä vaati niin aineellisessa kuin
-henkisessäkin mielessä, ruoka, asunto, vaatteet, henkisiä nautintoja ja
-huvituksia. Sanalla sanoen, Naisten Aarreaitasta tuli mahtavan
-emäkaupungin rajojen sisällä häärivä pieni, elinvoimainen työkaupunki,
-joka oltuaan syvästi juurtuneena vanhojen katujen pimentoon oli nyt
-lopullisesti päässyt täyteen päivänvaloon.
-
-Uusi mielialan käänne tapahtui Denisen eduksi. Bourdoncle oli
-alakynteen jouduttuaan valittanut epätoivoissaan tuttavilleen, että
-hänen tappionsa johtui Denisen taipumattomuudesta. Denise oli pitänyt
-puolensa Mouret'n hyökkäyksiä vastaan, ja siitä oli seurausta hänen
-kaikkivaltiutensa. Tämä tieto vaikutti valtavasti henkilökuntaan, ja
-Denisen nauttima suosio johtui siitä ainakin yhtä suuressa määrässä
-kuin niistä parannuksista, jotka hänen aloitteestaan oli saatu aikaan.
-Olipa kerrankin yksi, joka uskalsi torjua johtajan, joka kosti muiden
-puolesta ja joka sai aikaan muutakin kuin vain lupauksia. Oli siis
-tullut se, joka ajoi köyhän asiaa. Kun hän pää pystyssä liikkui
-osastoilla kasvojen hienoissa piirteissä päättäväisyyttä ja
-lempeyttä, myyjät hymyilivät ja olivat hänestä niin ylpeitä, että
-olisivat mielellään näyttäneet hänet ihmisjoukoille. Onnellisena
-myötätuntoisuudesta Denise antautui vastustamatta sen kannatettavaksi.
-Hyvä Jumala, kuinka se oli mahdollista! Hän joka tullessaan oli ollut
-niin köyhä ja kelvoton, niin neuvoton ja arka hirveän koneen rattaiden
-keskellä, mitätön pieni jyvänen suunnattoman, maailmaa musertavan
-myllynkiven alla, hänestä oli tullut tämän maailman sielu ja
-hallitsijatar, jonka mahtisanaa hirviö kyyristyen totteli. Tämä oli
-tapahtunut hänen tahdostaan riippumatta. Hän oli vain esiintynyt ilman
-edeltäpäin harkittua suunnitelmaa ja hänen vaatimaton lempeytensä oli
-saavuttanut voiton. Joskus hänen valtansa herätti hänessä
-levottomuutta. Mitä hänessä oli, mitä kaikki tottelivat? Eihän hän
-ollut kaunis, eikä hän punonut suunnitelmia. Mutta sitten hän hymyili
-ja rauha palasi hänen sydämeensä; tiesihän hän rakastavansa totuutta ja
-järjestystä, ja siitä kai hänen mahtinsa johtui.
-
-Denise oli varsinkin hyvillään siitä, että hän saattoi nyt olla
-Paulinelle hyödyksi. Pauline oli raskaana ja hyvin levoton, sillä
-johtokunta ei suvainnut sellaista. Jos esimiehet eivät ehdottomasti
-avioliittoja vastustaneet, niin lapsista he eivät tahtoneet tietää
-mitään. Bourdoncle oli saanut asiasta vihiä, ja uhkasi seuraavassa
-kokouksessa vaatia Paulinen erottamista. Mutta sitä ennen Denise ehti
-astua väliin, ja hän puhui Paulinen ja jokaisen samassa tilassa
-naimisissa olevan naisen puolesta niin hyvällä menestyksellä, että
-Bourdonclen täytyi nytkin peräytyä ja Paulinelle myönnettiin
-virkavapautta, kunnes hän jälleen jaksaisi hoitaa tehtävänsä.
-
-Seuraavana päivänä, kun Denise meni sairaalaan katsomaan Paulinea, joka
-ei voinut hyvin, tämä suuteli häntä innokkaasti kummallekin poskelle.
-
--- Kuinka hyvä olettekaan! hän sanoi. -- Jos te ette olisi puhunut
-minun puolestani, niin pois olisivat ajaneet. Älkää olko levoton,
-lääkäri vakuuttaa, ettei tämä ole vaarallista.
-
-Baugékin oli siellä. Hän oli karannut osastoltaan käydäkseen vaimonsa
-luona, ja ujostellen hänkin änkytti kiitoksensa Deniselle, jota hän nyt
-kohteli ylempään säätyluokkaan kuuluvana. Liikuttuneena hän vakuutti,
-että hän tukkisi kyllä suun jokaiselta, joka uskaltaisi panetella
-kateudesta Deniseä. Mutta Pauline sanoi kohauttaen olkapäitään
-leikillisesti:
-
--- Kas niin, ystäväni, sinä vain puhut tyhmyyksiä... Menehän nyt ja
-anna meidän puhella.
-
-Sairaala oli pitkä, valoisa huone, missä oli kaksitoista valkein
-uutimin varustettua vuodetta. Sinne sairaat apulaiset vietiin
-hoidettaviksi, elleivät halunneet mennä mieluummin kotiinsa. Sinä
-päivänä siellä ei ollut muita, ja Pauline sai nauttia rauhassa
-mukavasta sängystään, joka oli suuren, Neuve-Saint-Augustininkadulle
-antavan ikkunan vieressä. Lavendelilta tuoksuva siisti huone valkeine
-uutimineen houkutteli ystävättäret kuiskaamaan toisilleen salaisuuksia.
-
--- Hän siis tekee kaiken minkä haluatte? ... sanoi Pauline. -- Olette
-kova, kun teette hänelle niin paljon kiusaa. Kas niin, selittäkää nyt
-kerrankin minulle tuo asia, koska uskallan ottaa sen puheeksi. Ettekö
-siis voi sietää häntä?
-
-Hän piteli Deniseä kädestä. Hehkuva puna peitti Denisen posket tämän
-suoran ja odottamattoman kysymyksen johdosta, ja hänet valtasi niin
-suuri liikutus, ettei hän voinut olla kertomatta salaisuuttaan.
-Peittäen päänsä pielukseen hän kuiskasi:
-
--- Minä rakastan häntä.
-
-Pauline hämmästyi.
-
--- Rakastatteko? Mutta silloinhan teidän ei tarvitse kieltää.
-
-Denise vastasi kasvot yhä kätkössä päätään tarmokkaasti pudistamalla.
-Siksihän hänen juuri täytyi kieltää, että rakasti. Tietysti se oli
-naurettavaa, mutta siltä hänestä tuntui, ja hän ei voinut sille
-mitään. Pauline yhä enemmän hämmästyen kysyi:
-
--- Teettekö sen pakottaaksenne hänet naimisiin?
-
-Denise nousi äkkiä pystyyn yllättyneenä.
-
--- Naimisiinko, minun kanssani! Ei ikinä! Vannon teille, etten ole
-koskaan tarkoittanut sitä, ettei mieleeni ole koskaan johtunut
-sellainen. Ja te tiedätte, että kammoan valhetta.
-
--- Ei se ole kummallista, jos luulin niin, sillä siltä se
-näyttää, vastasi Pauline. -- Te ette voisi käyttäytyä toisin, jos
-tarkoittaisitte todellakin naimisiin menoa... Johonkin asian täytyy
-johtaa, ja eihän ole muuta neuvoa kuin avioliitto, jos ette muuten
-tahdo... Kuulkaa, minun täytyy sanoa teille, että kaikki ovat samaa
-mieltä kuin minä. Väitetään että kiusaatte häntä tahallanne
-pakottaaksenne hänet mukaanne pormestarinvirastoon... Hyvä Jumala,
-kyllä te olette kummallinen!
-
-Sitten hänen täytyi ryhtyä lohduttamaan Deniseä, sillä tämä oli
-painanut uudestaan päänsä pieluksiin nyyhkyttäen surkeana. Denisen teki
-mieli mennä, koska häntä aina syytettiin asioista, joita hänen ei
-koskaan pistänyt päähän ajatellakaan. Tietysti miehen ja naisen välisen
-rakkauden tuli päättyä avioliittoon. Mutta eihän hän vaatinut mitään
-eikä hautonut suunnitelmia, tahtoi vain elää rauhassa iloineen ja
-suruineen niinkuin muutkin. Hän halusi pois.
-
-Samaan aikaan Mouret kulki tavaratalon halki mennäkseen hakemaan
-jälleen lohtua rakennustöiden tarkastamisesta. Kuukausia oli kulunut
-siitä kun työ oli pantu alulle. Monumentaalinen julkisivu alkoi jo
-valmistua piilossaan lautakuoren takana. Kokonainen lauma
-koristetaiteilijoita, marmorinveistäjiä, fajanssivalajia,
-mosaiikintekijöitä oli lopettamassa koristustöitä. Ovea koristava
-keskusryhmä kullattiin, ja Ranskan tehdaskaupunkeja esittävien
-kuvapatsaiden jalustoja oli jo alettu rakentaa. Aamusta iltaan oli
-vasta-avatulla Dix-Décembrenkadulla lukuisa joukko uteliaita, jotka
-nenä pystyssä tuijottivat lautaseinään näkemättä vilahdustakaan
-kaikista niistä ihmeistä, joiden seinän takana sanottiin valmistuvan.
-Mutta Mouret ei saanut taiteilijoiden kuumeisista viimeistelytöistä sen
-enempää lievennystä kuin muuraustöistäkään rakennuksen alkuvaiheissa.
-Katkerammin kuin koskaan hänelle selveni nyt maallisten rikkauksien
-turhuus. Deniseä hän ei voinut paeta. Täälläkin tuo ainainen ajatus
-ahdisti hänen rintaansa polttaen häntä parantumattoman taudin tulella.
-Hänen täytyi paeta kiireesti, ettei vain puhkeaisi itkuun. Hän ei
-löytänyt sanaakaan kiitokseksi. Fasadi, joka vihdoinkin oli pystyssä,
-näytti hänestä pieneltä, pikku poikien antamalta hiekkamuurilta. Vaikka
-se olisi kohonnut taivaaseen ja ulottunut kaupungin toisesta reunasta
-toiseen, ei siinä olisi ollut kyllin suuruutta täyttämään sitä
-ääretöntä tyhjyyttä, joka rakastetun kiellosta oli auennut hänen
-poveensa.
-
-Kun Mouret palasi työhuoneeseensa, hän tunsi tukehtuvansa
-nyyhkytyksiin. Millä Denise heltyisi? Rahantarjouksia hän ei enää
-uskaltanut tehdä. Avioliiton ajatus alkoi häämöttää nuoren leskimiehen
-kapinoivassa mielessä. Mutta toistaiseksi hänen voimattomuutensa
-puristi kyyneleitä hänen silmistään. Hän oli onneton.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Eräänä marraskuun aamuna Denise oli parhaillaan antamassa ensimmäisiä
-käskyjä osastolla, kun Baudun perheen palvelija tuli sanomaan hänelle,
-että Geneviève oli ollut hyvin huonona edellisenä yönä ja tahtoi heti
-tavata serkkuaan. Geneviève oli käynyt päivä päivältä heikommaksi ja
-nyt hän oli ollut kolme päivää vuoteessa.
-
--- Sanokaa, että tulen heti, vastasi Denise levottomana.
-
-Sairaan tila oli saanut ratkaisevan käänteen kun Colomban oli äkkiä
-kadonnut. Jouduttuaan Claran ilveilyn kohteeksi hän oli kerran jäänyt
-yöksi pois, ja sitten heittäytyen suin päin intohimonsa valtaan
-niinkuin umpimielisten, ankarien olojen pakosta aisoissa pysyneiden
-luonteiden on tapana, hän oli eräänä maanantaina kirjoittanut
-isännälleen jäähyväiskirjeen, juhlallisen ja vakavan niinkuin
-itsemurhaa hautova mies, ja jäänyt sille tielleen. Kenties syy eroon ei
-johtunut yksinomaan intohimosta. Verkakauppiaan asiat olivat yhtä
-surkeassa tilassa kuin morsiamen terveyskin, ja mahdollisesti viekas
-Colomban oli salaa hyvillään, kun rakastumisensa turvin pääsi
-epäedulliseksi käynyttä avioliittoa pakoon. Mutta häntä pidettiin
-yleisesti turmiollisen rakkauden surkuteltavana uhrina.
-
-Kun Denise tuli Elbeufin vanhaan kauppaan, hän tapasi rouva Baudun
-yksin. Liikkumattomana tämä valvoi kassakomerostaan puodin tyhjyyttä ja
-hiljaisuutta, kasvot heikkouden hivuttamina ja kuin pienentyneinä.
-Kauppa-apulaista ei enää ollut. Palvelustyttö pölytti huiskullaan
-hyllyjä. Palvelustyttöäkään ei enää aiottu kauan pitää; sopihan ottaa
-apulaiseukko sijaan. Katto heitti kylmän varjonsa huoneeseen, jonne
-tuntikausiin ei tullut ainoataan ostajaa vilkastuttamaan synkkyyttä, ja
-tavarat, joita kukaan ei enää liikuttanut, saivat seinistä yhä enemmän
-salpietarin hajua.
-
--- Onko jotakin tapahtunut? kysyi Denise. -- Kuinka on Genevièven
-laita?
-
-Rouva Baudu ei vastannut heti. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
-Sitten hän sopersi:
-
--- En tiedä mitään. Eihän minulle sanota mitään... Kaikki on lopussa,
-kaikki on lopussa...
-
-Ja hänen kyynelten sumentama katseensa kiersi pimeää puotia, ikäänkuin
-hän olisi nähnyt sen katoavan tyttären muassa kauas etäisyyteen.
-Rambouillet'n maatilasta saatu seitsemänkymmentätuhatta frangia oli
-vähemmässä kuin kahdessa vuodessa kulunut kilpailutoimenpiteisiin.
-Ylläpitääkseen taistelua verkakauppias oli tehnyt suuria uhrauksia,
-mutta kun Aarreaitta oli ottanut myydäkseen miestenverkoja,
-metsästyspukusamettia, palvelijanpukukankaita, asiain tila oli käynyt
-vielä huonommaksi, ja lopullinen tappio oli johtunut Aarreaitan
-hankkimasta verrattomasta flanellivarastosta, jollaisesta Baudu ei
-voinut uneksiakaan. Silloin Baudu oli viimeisenä keinona pantannut
-Michodièrenkadun varrella sijaitsevan vanhan talonsa, jossa liikkeen
-perustaja Finet oli kauppansa aloittanut, ja nyt oli lopullinen
-luhistuminen tulossa. Talon kattokin oli murenemaisillaan tomuksi
-hajotakseen sitten tuuleen kuin vanhan homehtuneen rakennuksen rauniot.
-
--- Isä on hänen luonaan, rouva Baudu jatkoi murtuneella äänellä. -- Me
-olemme siellä vuorotellen, kaksi tuntia kerrallaan. Täytyyhän jonkun
-vartioida täälläkin, näön vuoksi ainakin, sillä ei täällä muuten...
-
-Hänen eleensä täydensi lauseen. Baudut olisivat mielellään panneet
-luukut ikkunoihin, mutta heidän vanha kauppiasylpeytensä ei antanut
-periksi naapurien tähden.
-
--- Täti, menen käymään hänen luonaan, sanoi Denise, jonka sydäntä
-kouristi epätoivon kolkkous, mikä tuntui hyydyttävän jopa
-kangaspakkojakin.
-
--- Niin, tyttäreni, mene viipymättä... Hän odottaa sinua ja on kysynyt
-sinua pitkin yötä. Hänellä on jotakin sanomista sinulle.
-
-Baudu tuli kaupan puolelle. Hänen sappiviasta keltaiset kasvonsa
-alkoivat vivahtaa vihreälle, ja hänen silmänsä olivat verestävät. Hän
-kulki hiljaa varpaillaan niinkuin sairaan huoneesta lähtiessäänkin, ja
-hän puhui kuiskaamalla ikäänkuin hänen äänensä olisi täältäkin voinut
-kuulua sairaan korviin.
-
--- Nukkuu, hän sanoi.
-
-Uupuneena hän painui tuolille istumaan. Hän pyyhkäisi otsaansa niinkuin
-raskaasta työstä tullut. Syntyi hetken hiljaisuus. Vihdoin hän sanoi
-Deniselle:
-
--- Saat nähdä hänet pian. Kun hän nukkuu, meistä tuntuu, että hän
-paranee.
-
-Hiljaisuus jatkui. Isä ja äiti katsoivat toisiinsa. Sitten Baudu alkoi
-puoliääneen hokea huoliaan mainitsematta ketään ja kenenkään puoleen
-kääntymättä:
-
--- Kunniani kautta, en olisi voinut uskoa! En ainakaan hänestä olisi
-uskonut sellaista. Olinhan kasvattanut häntä kuin omaa lasta. Vaikka
-olisi tultu minulle sanomaan: "Vielä ne vievät hänetkin, vielä hänkin
-pettää", olisin vastannut: "Jumalan nimessä, sellaista ei voi
-tapahtua." Nyt hän on pettänyt meidät... Voi onnetonta! Hän, joka oli
-niin perehtynyt kunnolliseen kauppatapaan, johon olin istuttanut omat
-periaatteeni... Ja sellaisen marakatin tähden vielä, jonninjoutavan
-mannekiinin, joka pöyhkeilee huonomaineisten liikkeiden ikkunoissa...
-Se panee pääni pyörälle.
-
-Hän pudisti päätään ja kiinnitti harhailevan katseensa ostajapolvien
-kuluttamaan kosteaan kivilattiaan.
-
--- Tiedättekö, hän jatkoi vieläkin heikommalla äänellä, -- minusta
-tuntuu joskus, että olen itse onnettomuuteemme syypää. Minun syyni on,
-että poloinen tyttäremme sairastaa vuoteessaan kuumetta. Minun olisi
-pitänyt naittaa heidät toisilleen heti antamatta ylpeydelleni periksi
-ja pysymättä itsepintaisesti vaurastuttamistuumassani. Nyt lapsellani
-olisi ketä rakastaa, ja kenties nuoret nyt yksissä tuumin saisivat
-aikaan sen, mihin minä en pystynyt... Mutta vanha hölmö minä olin. En
-ymmärtänyt asiasta mitään, en ymmärtänyt, että voi sairastua
-sellaisesta syystä... Toden totta, sillä pojalla oli aivan erinomaiset
-kyvyt. Harvinainen kunto ja rehellisyys hänellä oli, tapojen puhtaus ja
-järjestysaisti, sanalla sanoen, minun oppilaani hän oli...
-
-Hän nosti päänsä puolustaessaan vielä omaa ihannekuvaansa tuossa
-miehessä, joka oli pettänyt hänet. Denise ei voinut kestää, että setä,
-joka talon mahtavana hallitsijana oli ennen pitänyt perhettään kovassa
-kurissa, syytti nyt nöyränä, silmät kyynelissä itseään, ja sedän
-liikutuksen hellyttämänä hän kertoi minkä tiesi.
-
--- Pyydän, setä, älkää syyttäkö itseänne... Hän ei ole rakastanut
-koskaan Genevièveä, ja hän olisi karannut aikaisemmin, jos olisitte
-kiirehtänyt häitä. Olen puhunut siitä hänen kanssaan; hän tiesi kyllä,
-että Geneviève parka kärsi hänen tähtensä, ja näettehän, ettei se
-estänyt häntä lähtemästä... Kysykää tädiltä, eikö niin ole.
-
-Suutaan avaamatta rouva Baudu myönsi päännyökkäyksellä. Silloin
-verkakauppias kalpeana, silmät kyynelien sokaisemana änkytti:
-
--- Hänellä kai on se veressä, hänen isänsä kuoli viime kesänä siihen,
-että oli viettänyt irstasta elämää.
-
-Hänen himmeä katseensa kiersi pimeitä nurkkia, siirtyi tyhjältä
-myyntipöydältä täysiin kaappeihin ja kiintyi vihdoin rouva Bauduun,
-joka kassansa ääressä odotti turhaan menetettyä ostajakuntaa.
-
--- No niin, loppu on käsissä, hän jatkoi. -- He ovat tappaneet meidän
-kauppamme ja nyt he tappavat meiltä tyttäremme.
-
-Keskustelu taukosi siihen. Ohikulkevien vaunujen räminä tärisytti
-aika-ajoin kivilattiaa kaikuen hautajaisrummun päristyksenä
-matalakattoisen puodin liikkumattomassa ilmassa. Äkkiä kuului kumeita
-kolahduksia, jotka lähtien jostakin sisähuoneesta keskeyttivät oudosti
-loppua tekevän talon hiljaisuuden. Se oli Geneviève, joka herätessään
-takoi kepillä lattiaan kutsuakseen apua.
-
--- Tule kiireesti, sanoi Baudu, joka säikähtyneenä hypähti tuoliltaan.
--- Koeta olla iloinen. Hänelle ei saa sanoa mitään.
-
-Itse hän hieroi portaissa kovasti silmiään poistaakseen kyynelten
-jäljet. Kun hän avasi oven, kuului huoneesta epätoivoinen heikko
-kuiskaus:
-
--- En tahdo olla yksin... Miksi jätätte minut yksin... Minua pelottaa
-yksin...
-
-Huomatessaan Denisen Geneviève rauhoittui ja ilon hymy kirkasti hänen
-kasvojaan.
-
--- Olette siis vihdoinkin tullut...! Olen niin hartaasti odottanut
-teitä eilisestä lähtien. Luulin jo teidänkin hylkäävän.
-
-Genevièven ahdas huone näytti surkealta pihalle antavan ikkunan
-kalpeassa valaistuksessa. Vanhemmat olivat tahtoneet luovuttaa
-sairaalle kadun puolella olevan huoneensa, mutta Geneviève ei sietänyt
-nähdä vastapäätä loistavaa Naisten Aarreaittaa, ja hänet täytyi viedä
-takaisin omaan huoneeseensa. Hän lepäsi niin riutuneena, että olisi
-tuskin arvannut peiton alla olevankaan ihmisruumista. Hänen laihat
-kätensä, keuhkotaudin hehkuvan kuumeen polttamat, olivat alituisessa
-tuskaisessa liikkeessä, ikäänkuin hän olisi tavoitellut jotakin, josta
-hän itsekään ei ollut tietoinen, kun sitä vastoin hänen raskas, musta
-tukkansa tuntui lisäävän runsauttaan imemällä itseensä sen mitä vielä
-oli jäljellä tässä vanhan pariisilaisen kaupankäynnin kolkossa sopessa
-heikenneen sukupolven viimeisessä perillisessä.
-
-Denise katseli häntä sydän täynnä sääliä. Hän ei uskaltanut aluksi
-puhua peläten purskahtavansa itkuun. Sitten hän kuiskasi:
-
--- Tulin heti... Olisin niin mielelläni avuksi... Tahdotteko, että jään
-luoksenne?
-
-Geneviève läähätti kädet yhä harhaillen peiton poimuissa ja katsoi
-häntä kiinteästi.
-
--- En, kiitos, en tarvitse mitään. Tahdoin vain suudella teitä.
-
-Kyyneleet paisuttivat hänen silmäluomiaan. Denise kumartui hänen
-ylitseen ja suuteli häntä vavahtaen, kun huulet sattuivat kuopalle
-painuneiden poskien kuumeesta polttavalle iholle. Mutta sairas oli
-tarttunut häneen ja puristi häntä epätoivoisesti syliinsä. Sitten hänen
-silmänsä kääntyivät isään.
-
--- Tahdotteko, että jään luoksenne? Denise toisti. -- Olen kenties
-esteenä, jos teillä on jotakin...
-
--- Ette ole, ette suinkaan.
-
-Genevièven katse palasi itsepintaisesti isään, joka oli jäänyt
-seisomaan neuvottoman näköisenä, itku kurkussa. Lopulta tämä ymmärsi ja
-lähti sanaakaan sanomatta. Tytöt kuulivat hänen astuvan raskaasti
-portaita alas.
-
--- Sanokaa, onko hän tuon naisen kanssa yhdessä? kyseli sairas heti
-tarttuen serkkunsa käteen ja vetäen hänet vuoteen laidalle istumaan. --
-Teitä minä tahdoin tavata, sillä te yksin voitte kertoa sen minulle...
-Yhdessä he elävät, eikö niin?
-
-Denise ei yllätettynä tiennyt mitä vastata; hän sopersi ja kertoi
-vihdoin tavaratalossa kiertävistä huhuista. Clara kyllästyneenä
-Colombaniin, joka ei jättänyt häntä rauhaan, oli jo sulkenut häneltä
-ovensa, ja Colomban ajoi epätoivoissaan häntä takaa rukoillen häneltä
-armoa nöyränä kuin piesty koira. Sanottiin, että hän aikoi hakea
-paikkaa Louvresta.
-
--- Jos rakastatte häntä noin paljon, niin hän kyllä vielä palaa
-luoksenne, jatkoi Denise tarjotakseen kuolevalle tämän viimeisen
-lohdutuksen. -- Teidän on vain parannuttava nopeasti, niin hän katuu,
-ja voitte viettää häänne.
-
-Geneviève keskeytti hänet. Hän oli kuunnellut niin ahnaasti, että oli
-jännityksessään noussut istualleen. Mutta pian hän taas kaatui
-vuoteelle.
-
--- Älkää puhuko sellaista! Tiedänhän minä, että kaikki on lopussa... En
-sano isälle mitään, sillä olen kuullut, että isä itkee, ja äiti voisi
-sairastua siitä. Minulla on lähtö edessä, ja sentähden käskin teitä
-niin kiireesti tulemaan, sillä pelkäsin kuolevani ennen päivän
-nousua... Hyvä Jumala! Vai ei hän siis ole onnellinenkaan.
-
-Denise koetti väittää vastaan vakuuttaen, ettei serkun tila ollut niin
-vakava. Mutta sairas keskeytti vielä kerran hänet ja heittäen peitteen
-päältään paljasti ruumiinsa ujostelematta niinkuin kuoleva, jonka ei
-enää tarvitse kainostella surkeuttaan.
-
--- Katsokaa minua, hän sanoi... -- Enkö ole oikeassa?
-
-Vavisten Denise vetäytyi vuoteen laidalta henkeä pidättäen ikäänkuin
-peläten huokauksella hävittävänsä nuo elämän jätteet. Hitaasti
-Geneviève veti jälleen peiton päälleen toistaen:
-
--- Näittehän, en ole enää nainenkaan... Väärin minun puoleltani olisi
-tahtoa vielä hänet omakseni.
-
-He vaikenivat kumpikin ja katsoivat äänettöminä toisiinsa. Vihdoin
-Geneviève sanoi:
-
--- Kas niin, älkää nyt enää viivytelkö. Teillä on omat tehtävänne. Ja
-kiitos, että tulitte. Tahdoin tietää ja nyt olen tyytyväinen. Jos
-tapaatte hänet, niin sanokaa hänelle terveisiä, että annan hänelle
-anteeksi. Hyvästi, Denise kulta! Suudelkaa minua vielä viimeisen
-kerran.
-
-Denise suuteli häntä väittäen vieläkin vastaan:
-
--- Älkää tuomitko itseänne. Hoitoa te vain tarvitsette, niin paranette.
-
-Mutta sairas pudisti päätään itsepintaisesti. Hän oli varma asiastaan.
-Kun Denise kääntyi ovea kohti, hän sanoi: Koputtakaa tuolla kepillä,
-että isä tulee. Pelkään olla yksin.
-
-Kun Baudu oli palannut pieneen, synkkään huoneeseen, jossa hän istui
-tuntikausia sairaan vuoteen ääressä, Geneviève sanoi vilkkautta
-teeskennellen Deniselle:
-
--- Älkää tulko huomenna, se on tarpeetonta, mutta ylihuomenna odotan
-teitä. Viettäkää iltaa minun kanssani.
-
-Seuraavana aamuna kuuden aikaan, päivän sarastaessa, Geneviève kuoli
-neljä tuntia kestäneen kovan kamppailun jälkeen. Hautajaiset vietettiin
-seuraavana lauantaina. Ilma oli kolkko, ja värjöttävää kaupunkia peitti
-synkkä, pilvinen taivas. Valkealla verhottu Elbeufin vanha kauppapuoti
-kuulsi kalvakkana mustaa katua vasten, ja vahakynttilät lepattaen
-sumussa tuikkivat kalpeina kuin hämärtyvän illan tähdet. Helmiseppeleet
-ja suuri vihko valkeita ruusuja peittivät Genevièven pientä
-ruumisarkkua, joka seisoi talon synkässä porttikäytävässä niin lähellä
-katuojaa, että ohiajavat vaunut jo olivat räiskyttäneet likaa
-verhoille. Koko vanha kaupunginosa hukkui kosteuteen haihduttaen ilmaan
-homehtunutta kellarinhajuaan, ja likaisella katukäytävällä tunkeili
-niinkuin aina välinpitämättömien joukko.
-
-Denise oli saapunut jo yhdeksältä ollakseen tätinsä seurassa. Mutta kun
-saaton piti lähteä liikkeelle, rouva Baudu, jonka tulehtuneissa
-silmissä ei enää riittänyt kyyneliä, pyysi Deniseä seuraamaan haudalle
-setää, sillä tämä oli surusta niin murtunut, että hänen tilansa herätti
-levottomuutta. Kun Denise saapui kadulle, oli siihen jo kokoontunut
-paljon ihmisiä. Kaikki kaupunginosan pikkukauppiaat halusivat osoittaa
-Baudun perheelle myötätuntoaan, ja samalla se oli kuin mielenosoitus
-Naisten Aarreaittaa vastaan, jota pidettiin syypäänä Genevièven
-kuolemaan. Kaikki tuon hirviön uhrit olivat saapuvilla, Gaillonin
-aukion trikootavarakauppiaat Bédoré ja sisar, Vanpouillen
-turkkuriveljekset, lelukauppias Deslignières, huonekalukauppiaat Piot
-ja Rivoire. Neiti Tatinkin, entinen valkotavarain kauppias, ja
-Quinette, käsinekauppias, jotka jo aikoja sitten olivat joutuneet
-konkurssiin, olivat katsoneet velvollisuudekseen saapua, toinen
-Batignolles'ista asti, toinen Bastillesta, jossa he nyt olivat muiden
-palveluksessa. Odottaessaan myöhästyneitä ruumisvaunuja nämä mustiin
-pukeutuneet ihmiset seisoivat loassa tuijottaen vihaisesti Aarreaitan
-ikkunoihin, joiden kirkkaat lasiruudut ja loistavat näyttelyt tuntuivat
-herjaukselta surupuvussaan itkevää Vanhaa Elbeufia kohtaan. Siellä
-täällä uteliaat kauppa-apulaiset kumartuivat ikkunoihin katsomaan,
-mutta hirviö itse jatkoi välinpitämättömänä hurjaa menoaan huolimatta
-onnettomista, joiden kuoleman se oli aiheuttanut. Denise haki
-katseellaan veljeään Jeania, ja huomattuaan hänet Bourras'n puodin
-edustalla meni hänen luokseen käskeäkseen häntä auttamaan setää, jos
-tämän voimat pettäisivät. Muutamia viikkoja Jean, joka oli jo mies ja
-ansaitsi kahteenkymmeneen frangiin nousevan päiväpalkan, oli ollut
-sangen vakava, ikäänkuin hänellä olisi ollut salaisia huolia, ja nytkin
-hän oli niin arvokkaan ja alakuloisen näköinen mustassa takissaan, että
-Deniseä oikein hämmästytti, sillä hän ei ollut arvannut, että veli oli
-pitänyt niin paljon serkustaan. Pépé ei ollut mukana, sillä Denise,
-joka tahtoi säästää lapselta tarpeettomat mielenliikutukset, oli
-jättänyt hänet rouva Gras'n luo hakeakseen hänet iltapäivällä
-tervehtimään tätiä ja setää.
-
-Ruumisvaunut viipyivät yhä. Denise katseli liikuttuneena
-vahakynttilöiden häilyviä liekkejä, ja säpsähti kuullessaan takanaan
-tutun äänen. Se oli Bourras. Tämä oli kutsunut viittauksella luokseen
-kastanjakauppiaan, joka harjoitti liikettään kadun toisella puolella
-ahtaassa, viinikauppiaalta vuokratussa kojussa, ja sanoi:
-
--- Kuulkaa, kunnon ystävä, tehkää minulle vähäinen palvelus. Näettehän,
-että olen pannut oveni lukkoon; jos joku tulee, käskekää tulemaan
-uudestaan. Mutta ei teillä taida olla siitä suurtakaan vaivaa, sillä
-tuskin kukaan tulee.
-
-Sitten vanhus seisoi katukäytävällä äänettömänä niinkuin muutkin.
-Denise vilkaisi salaa puotiin. Bourras ei näkynyt enää pitävän sitä
-kunnossa, ikkunassa oli vain muutamia haalistuneita sateenvarjoja ja
-kaasun mustaamia keppejä. Ne kaunistukset, jotka hän oli tehnyt talon
-julkisivuun, alkoivat jo turmeltua niinkuin ainakin raunioita peittävä
-valeloisto. Vaaleanvihreät maalaukset, peilit, kullattu kilpi, kaikki
-mureni ja likaantui. Mutta vaikka vanhat halkeamat alkoivat jälleen
-näkyä ja kosteuden painamat merkit pilkistää kultauksen alta, niin talo
-pysyi koossa itsepintaisesti tarttuneena Aarreaitan kylkeen kuin suuri
-ruma käsnä, joka ei lähtenyt, vaikka oli naarmuja ja rosoja täynnä.
-
--- Voi noita konnia! Bourras mutisi. -- Eivät antaisi edes viedä häntä
-pois.
-
-Hänen sanansa tarkoittivat ruumisvaunuja, jotka vihdoinkin olivat
-tulossa, mutta jotka tungoksessa olivat törmänneet Aarreaitan
-kirkaspintaisiin tavaravaunuihin. Vanha kauppias heitti tuuheiden
-kulmiensa alta Deniseen tuikean katseen.
-
-Hitaasti surusaatto lähti liikkeelle vesilätäkköjen poikki. Kun
-valkealla verhoiltu ruumisarkku kulki Gaillonin aukion poikki,
-saattajien silmät kääntyivät vielä kerran tavaratalon ikkunoita kohti,
-joista kaksi myyjätärtä katsoi kadulle hyvillään ohjelmanumerosta.
-Baudu seurasi ruumisvaunuja raskaasti astuen. Hän oli kieltäytynyt, kun
-Jean, joka kulki hänen vieressään, oli tarjonnut hänelle käsivartensa.
-Viimeisenä saatossa tulivat kolmet suruvaunut. Kun jouduttiin
-Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle, riensi Robineau kalpeana ja
-vanhenneena yhtyäkseen kulkueeseen.
-
-Saint-Rochinkadulla oli paljon naisia odottamassa, kaupunginosan
-pikkukauppojen omistajattaria, jotka olivat pelänneet tungosta vainajan
-kodin edustalla. Mielenosoitus alkoi herättää huomiota. Kun
-hautajaismenot oli suoritettu Saint-Honorén kirkossa, miehet seurasivat
-ruumista kävellen, vaikka matka oli pitkä kirkolta Montmartren
-hautausmaalle. Täytyi palata Saint-Rochinkatua pitkin ja vielä
-kerran kulkea Naisten Aarreaitan ohitse. Genevièven ruumista
-kuljetettiin juhlasaatossa tavaratalon ympäri, niinkuin kapinan aikana
-ensimmäistä luodin kaatamaa uhria. Aarreaitan ovella liehui punaisia
-flanellikankaita kuin lippuja ilmassa, ja mattojen näyttely tarjosi
-silmälle verisiä ruusu- ja pionimalleja.
-
-Denise oli noussut vaunuihin, sillä räikeiden vastakohtien herättämä
-tuskainen epäilys kävi hänelle niin sietämättömäksi, ettei hän jaksanut
-kävellä. Saaton oli täytynyt pysähtyä Dix-Décembrenkadulle uuden
-julkisivun liikennettä häiritsevien rakennustelineiden eteen, ja Denise
-huomasi Bourras'n, joka oli jäänyt jälkeen ja laahasi jäykkää jalkaansa
-aivan vaunujen perässä. Vanhus olisi tuskin koskaan päässyt
-hautausmaalle asti, jollei hän olisi huomannut Deniseä ja noussut
-vaunuihin joissa tämä oli yksin.
-
--- Nuo onnettomat polvet ovat minulle kiusana, kuiskasi hän. -- Älkää
-siirtykö noin syrjään!... Enhän minä teitä vihaa!
-
-Hänen karkeapintainen ystävyytensä oli sama kuin ennenkin. Hän pauhasi
-ja sadatteli ja väitti, että Baudu oli lujatekoinen mies, kun vielä
-jaksoi tällaisia iskuja saatuaan kävelläkin. Oli lähdetty jälleen
-liikkeelle, ja Denise näki ikkunasta Baudun joka yhä raskaasti astuen
-ohjasi ruumisvaunujen takana saaton hidasta ja hankalaa kulkua. Sitten
-hän painautui nurkkaansa ja kuunteli vaunujen yksitoikkoisesti
-tuuditellessa vanhan sateenvarjokauppiaan loppumatonta lavertelua.
-
--- Poliisin asia olisi raivata esteet pois kadulta, sanoi ukko...
--- Jo puolitoista vuotta rakennustyöt ovat olleet vastuksena, ja
-äskettäin eräs mies kuuluu saaneen työmaalla surmansa. Yhdentekevää!
-Mutta kun seuraavan kerran tahtovat laajentua, niin heidän
-täytyisi rakentaa siltoja katujen yli... Teitä kuuluu nyt olevan
-kaksituhattaseitsemänsataa kauppa-apulaista, ja tänä vuonna
-liikevaihtonne sanotaan nousevan sataan miljoonaan. Jumala armahtakoon!
-Sataan miljoonaan.
-
-Denisellä ei ollut siihen mitään vastaamista. Saatto kääntyi Chaussée
-d'Antininkadulle, missä ajoneuvojen tungos taas viivytti sitä. Bourras
-jatkoi puhettaan silmät elottomina kuin olisi puhunut unissaan. Hän ei
-vieläkään käsittänyt mistä syystä Naisten Aarreaitta oli päässyt
-voitolle, mutta hän myönsi, että vanha kauppa oli joutunut tappiolle.
-
--- Robineau parka on hukassa, hän sanoi, -- mennyttä miestä... Ja
-Bédoré ja Vanpouille eivät pysy myöskään pystyssä. Heidän jalkansa
-pettävät niinkuin minunkin. Deslignières kai kohta kuolee halvaukseen,
-ja Piot ja Rivoire ovat sairastuneet keltatautiin. Ei ole lapsi paralla
-kovinkaan kaunis saatto, pelkkiä luurankoja koko joukko. Mahtaa olla
-nauramista noilla ihmisillä, jotka katselevat tätä vararikkoisten
-kulkuetta... Ja samaa menoa yhä jatketaan. Nuo konnat perustavat
-yhä uusia osastoja, ottavat kaupitellakseen kukkia, hattuja,
-hajuvesiä, jalkineita, ja tiedänkö edes mitä kaikkea vielä. Grognet,
-Graumont'inkadun hajuvesikauppias, saa hommata poismuuttoa, ja minä en
-antaisi kymmentä frangiakaan Naud'n jalkinekaupasta Antininkadulla. Ja
-Saint-Annenkadulle saakka tuon ruton vaikutus ulottuu, sillä sieltä
-häviää kohta Lacassagne, jolla on tekokukka- ja sulkakauppa, ja rouva
-Chadeuil, jonka hatut tunnettiin laajoissa piireissä... Ja näiden
-jälkeen muita ja yhä muita. Kaikkiin kaupunginosamme kauppoihin tauti
-tarttuu. Kun verkasaksat ottavat myydäkseen saippuoita ja kalosseja,
-niin yhtä hyvin he kai osaavat myydä paistettuja perunoitakin. Kunniani
-kautta, maailma on pilaantumassa!
-
-Ruumisvaunut kulkivat Trinitén aukion poikki, ja synkästä nurkastaan
-Denise, vanhan kauppiaan valituksia kuunnellen, näki arkun, joka meni
-jo Blanchenkatua, ja iäkkään miehen, joka seurasi sitä mykkänä ja
-sokeana kuin teurastettavaksi talutettava härkä. Teuraskarjalta
-näyttivät kaikki nuo vararikkoiset, jotka kuljettivat häviötään pitkin
-Pariisin likaisia katuja. Bourras'n ääni kävi kumeammaksi ja puhe
-hitaammaksi niinkuin kulkukin Blanchenkadun jyrkkää vastamäkeä
-noustessa.
-
--- Minulla on tilit selvillä... Mutta puoliani pidän enkä hellitä. Hän
-oli hävinnyt oikeudessa. Minä olen saanut siitä kahden vuoden aikana
-maksaakin asianajajalle ja asiamiehille, mutta yhdentekevää! Minun
-puotini alta hän ei pääse kulkemaan. Tuomarit ovat päättäneet, ettei
-sellaista työtä voi pitää tarpeellisena korjaustyönä. Ajatelkaa,
-hänellä oli aikomus rakentaa maan alle sali, missä kankaiden
-värivaikutuksia olisi arvosteltu kaasuvalaistuksessa, maanalainen
-huone, joka olisi yhdistänyt trikootavaraosaston verkaosastoon.
-Raivoissaan hän on, sillä hän ei voi sulattaa, että minun kaltaiseni
-vanha kuhnus sulkee häneltä tien, kun muu maailma lankeaa polvilleen
-hänen helistellessään rahojaan. Mutta minä en koskaan! En suostu, siitä
-olen selvillä. Mahdollista, että kaadun siihen. Nyt kun olen joutunut
-ulosottomiesten kanssa tekemisiin, tiedän, että tuo konna ostaa minun
-velkakirjani tehdäkseen minulle jonkin ruman kepposen. Olkoon
-menneeksi! Hän käskee, ja minä panen vastaan, ja tuhat tulimmaista,
-vastaan minä panen silloinkin, kun olen neljän laudan välissä niinkuin
-tuo tyttö parka tuossa.
-
-Kun saavuttiin Clichyn puistokadulle, vaunut vierivät nopeammin, ja
-tietämättään ihmiset kiirehtivät kulkuaan päästäkseen perille. Bourras
-jätti kertomatta sen, että oli joutumaisillaan kadulle kerjäämään,
-ettei tiennyt kuinka selvitä sekavista asioistaan ja kuinka torjua
-vekseliprotestien tulva viivyttääkseen vararikkoa. Denise, joka tiesi
-hänen tilanteensa, luopui äänettömyydestään ja sanoi rukoilevalla
-äänellä:
-
--- Herra Bourras, älkää nyt enää panko vastaan... Antakaa minun
-selvittää asianne.
-
-Mutta Bourras keskeytti ärjyen:
-
--- Olkaa vaiti! Asia ei koske teitä eikä ketään!... Olette kunnon tyttö
-ja olen kuullut kerrottavan, että osaatte aika lailla kiusata tuota
-miestä, joka luuli voivansa ostaa teidät niinkuin minun talonikin.
-Mutta mitä te siihen vastaisitte, jos minä neuvoisin teitä suostumaan?
-Sanokaapa se! Taitaisitte antaa minulle aika kyytiä... No niin! Kun
-minä panen vastaan, niin älkää te pistäkö siihen nenäänne!
-
-Kun vaunut pysähtyivät hautausmaan portille, hän astui alas Denisen
-kanssa. Baudun perhehauta oli ensimmäisen käytävän varrella vasemmalla.
-Muutamassa minuutissa oli toimitus haudalla suoritettu. Setä Baudu
-tuijotti niin kiinteästi avonaiseen hautaan, että Jeanin täytyi vetää
-hänet syrjään. Läsnäolijat seisoivat hajallaan lähihautojen ympärillä.
-Kaikki nuo kellarimaisten puotien kosteudesta verettömiksi käyneet
-kauppiaskasvot näyttivät pilvisen taivaan harmaassa valossa
-tavallistakin kurjemmilta. Kun arkku hiljaa liukui hautaan, näppyiset
-posket kalpenivat, suipenneet nenät painuivat maata kohti, ja
-sappisairauden kellertämät, numeroiden lukemisesta heikenneet silmät
-sumenivat.
-
--- Kaikkien meidän pitäisi piiloutua tuohon koloon, sanoi Bourras
-Deniselle, joka oli jäänyt seisomaan hänen viereensä. -- Tuon tyttö
-paran kanssa menee koko kaupunginosamme hautaan... Vanha kauppatapa
-sisältyy valkeisiin ruusuihin, jotka heitetään arkulle.
-
-Denise palasi setänsä ja veljensä vaunuissa haudalta. Päivän loppukin
-tuntui sietämättömän raskaalta hänestä. Ensiksikin hän sai
-levottomuuden aihetta Jeanin kalpeudesta, ja kun hän ymmärsi, että
-tällä oli taas lemmenasia kysymyksessä, hän avasi kukkaronsa tehdäkseen
-selonteosta lopun, mutta Jean kieltäytyi ottamasta rahoja ja väitti,
-että tällä kertaa asia oli vakavampaa laatua. Kysymyksessä oli rikkaan
-sokerileipurin veljentytär, joka ei suostunut ottamaan vastaan
-orvokkivihkoakaan. Iltapäivällä, kun Denise meni hakemaan Pépéä rouva
-Gras'n luota, tämä ilmoitti, ettei jaksanut enää pitää noin suurta
-poikaa hoidossa. Poika oli siis pakko saada kouluun ja erota hänestä.
-Kun hän vei Pépén sedän ja tädin luo, Vanhassa Elbeufissa vallitseva
-synkkä toivottomuus kirveli hänen sydäntään. Puoti oli suljettu ja
-vanhukset kyhjöttivät pilkkopimeässä pienen salinsa perällä muistamatta
-sytyttää kaasua. He olivat viettäneet kahden hämärtävän päivän loppua
-tyhjäksi käyneessä kodissa. Nurkkien pimeys näytti tiivistyneen
-Genevièven kuoleman jälkeen, ja kosteuden syömät vanhat kattohirret
-tuntuivat vain odottaneen tätä kolausta romahtaakseen alas. Setä
-voimatta asettua jatkoi yhä sokeaa ja mykkää surusaattoaan kiertäen
-pöytää, täti taas, äänettömänä hänkin, oli lyyhistynyt tuolilleen
-kalmankalpeana kuin verenvuotoon kuolemaisillaan oleva haavoitettu. He
-eivät itkeneet silloinkaan, kun Pépé suuteli heidän kylmiä poskiaan.
-Denise tukahdutti kyyneleensä.
-
-Mouret kutsutti Denisen luokseen illan suussa puhuakseen eräästä
-puvusta, jonka halusi laskea kaupan. Denise, jonka sydäntä hänen äsken
-näkemänsä pohjaton kurjuus vielä kuohutti, ei voinut olla kertomatta
-siitä Mouret'llekin, ja hän otti puheeksi vanhan sateenvarjokauppiaan
-surkean tilan. Bourras'n nimen kuullessaan Mouret kiivastui. Sekö vanha
-hullu, joka myrkytti hänen elämänsä ja pilasi hänen suunnitelmansa
-mielettömällä itsepintaisuudellaan. Miksi hän ei suostunut luovuttamaan
-hökkeliään, joka oli suorastaan häpeäksi Naisten Aarreaitalle, ainoa
-paikka, joka tavaratalon hankkimalla laajalla alueella oli vielä
-vanhaa? Asia vainosi painajaisena Mouret'ta, ja olisipa joku muu tullut
-puhumaan hänelle Bourras'sta, niin ero olisi seurannut. Koppi olisi
-ollut potkaistava kumoon. Mitä hän sille taisi! Oli mahdotonta antaa
-tuon kurjan hökötyksen seistä siinä. Pois se täytyi raivata tavaratalon
-tieltä, kävipä tuolle hourailijalle miten tahansa! Mouret alkoi
-luetella Bourras'n talosta tarjoamiaan rahasummia. Sataantuhanteen
-frangiin hän oli nostanut. Eikö siinä kyllin! Hän ei ruvennut
-tinkimään, antoi mitä vaadittiin, mutta täytyihän toisellakin olla sen
-verran järkeä, että salli hänen lopettaa alkamansa työn. Tuliko
-kenellekään mieleen pysähdyttää rautatieveturia! Denise kuunteli silmät
-maahan luotuina, ja kaikki hänen vastaväitteensä perustuivat
-tunteisiin. Bourras oli niin vanha. Eikö voinut odottaa hänen
-kuolemaansa, eikä ruveta hätyyttämään. Mutta Mouret sanoi, ettei hän
-voinut enää peräytyä, sillä neuvosto oli tehnyt päätöksensä ja
-Bourdoncle oli saanut asian ajaakseen. Denise ei voinut sanoa siihen
-mitään, vaikka hänen kävi vanhusta sääliksi.
-
-Syntyi painostava äänettömyys. Sitten Mouret itse alkoi puhua Baudun
-perheestä. Hän surkutteli heitä suuresti heidän tyttärensä kuoleman
-johdosta. Hyviä ihmisiä he olivat, kaikin puolin kunnioitettavia, mutta
-onni ei ollut heille suotuisa. Sitten hän taas rupesi perustelemaan
-kantaansa. Olihan hän toivonut heidän häviötään, sitä hän ei voinut
-kieltää. Mitä varten he niskoittelivat niin itsepintaisesti tuossa
-vanhoillisen kaupankäynnin syömässä kojussa; ei ollut ihme,
-jos katto romahtaisikin heidän päälleen. Hän oli varottanut sen
-seitsemän kertaa, oli lähettänyt heille terveisiä Denisen kautta ja
-ennustanut onnettomuutta, jos eivät ajoissa luopuisi naurettavista
-ennakkoluuloistaan. Ratkaisu oli tulossa, eikä maailmassa ollut niin
-voimakasta, joka olisi sitä estänyt. Eihän häneltä voitu vaatia,
-että hän luopuisi omasta edustaan säästääkseen kaupunginosansa
-pikkukauppiaita. Jos hän olisikin tarpeeksi hullu sulkeakseen
-Aarreaitan, niin toinen tavaratalo kohoaisi heti viereen, sillä aate
-oli kypsynyt ja sirottanut siemenensä kaikkiin ilmansuuntiin.
-Vuosisatojen myrsky, joka oli lennättänyt ne maailmalle, oli kaatanut
-samalla myös muinaisuuden lahonneen rakennuksen. Mouret oli vähitellen
-innostunut puhuessaan, ja hänen sanoissaan oli lentoa ja vauhtia, kun
-hän puolustautui tahtomattaan kaatamiensa uhrien vihaa vastaan, noiden
-kuoleman kynsissä vääntelevien pikkukauppojen hätähuutoja vastaan.
-Täytyihän kuolleet haudata. Hän teki liikkeen ikäänkuin olisi kaatanut
-vanhat kauppatavat maahan, lakaissut kokoon ja työntänyt yhteiseen
-hautaan jäännökset, jotka olivat häpeäksi Pariisin päivänpaisteisille
-kaduille. Tunnonvaivoja hänellä ei ollut, oman aikansa työtä hän
-suoritti. Sen tiesi Denisekin, joka rakasti elämää, joka piti laajalle
-ulottuvasta, julkisuuden päivänvalossa elävästä kaupankäynnistä. Denise
-kuunteli häntä kauan sanaakaan sanomatta. Sitten hän meni pois, mieli
-arveluja täynnä.
-
-Yöllä Denise nukkui huonosti. Hän käänteli vuoteessaan mielikuvien
-vaivaamana. Hänestä tuntui, että hän oli vielä lapsi ja että hän
-vanhempiensa puutarhassa Valognes'issa hyrähti itkuun nähdessään kuinka
-hämähäkit söivät kärpäsiä ja pääskyset hämähäkkejä. Oliko siis totta,
-että kuolema oli maailman lannoittajana välttämätön, että elämän taimen
-täytyi itää hautojen mullasta? Sitten hän oli seisovinaan Genevièven
-haudalla, ja hänelle muistuivat mieleen setä ja täti istumassa
-kahdenkesken pimeän ruokasalinsa perällä. Äkkiä, kesken hiljaisuutta,
-hän oli kuulevinaan kumean ryminän. Bourras'n talo luhistui raunioiksi,
-ikäänkuin suuret vedet olisivat murtaneet siltä perustuksen. Sitten
-seurasi taas ahdistava hiljaisuus, jonka vähän ajan kuluttua keskeytti
-uusi ryminä, ja sen jälkeen uusi ja vieläkin. Robineau, Bédoré ja
-sisar, Vanpouillet ja muut, kaikki romahtivat maahan toinen toisensa
-perästä. Saint-Rochin kaupunginosan pikkukauppa katosi kuin
-näkymättömän iskun kaatamana maahan vierivän kivikuorman jyrinällä.
-Ääretön tuska vavahdutti hänet hereille. Hyvä Jumala, mitä kidutusta!
-Itkeviä lapsia, kodittomiksi jääneitä vanhuksia, vararikon
-sydäntäsärkevää kurjuutta!! Hänen oli mahdotonta pelastaa ketään! Hänen
-täytyi tunnustaa tämä kaikki välttämättömäksi, myöntää että Pariisin
-vastainen terveys oli näistä kurjuuden tuokioista riippuvainen! Päivän
-sarastaessa hän rauhoittui. Surustaan huolimatta hän tunsi, että täytyi
-alistua, mutta uni ei tullut vieläkään. Silmät auki hän tuijotti
-kirkastuviin ikkunaruutuihin. Siitä ei päässyt mihinkään. Verot olivat
-verellä maksettava, uudet aatteet vaativat marttyyrinsä päästäkseen
-voitolle, edistyksen tie kulki hautojen yli. Hän ymmärsi, ettei hänen
-tarvinnut tuomita itseään pahantekijäksi, ettei hänen työnsä
-tarkoittanut lähimmäisten tuhoamista. Hänen pelkonsa haihtui ja suli
-sääliksi noita uuden ajan synnyttämiselle välttämättömiä tuskia
-kohtaan. Ja hän alkoi miettiä keinoja niiden lieventämiseksi. Hän olisi
-tahtonut suojella ainakin omaisensa lopulliselta tuholta!
-
-Mouret'n lempeäsilmäiset, intohimosta värähtelevät kasvot kohosivat
-hänen eteensä. Mouret ei varmaankaan kieltäisi häneltä apuaan;
-hän suostuisi kyllä myöntämään onnettomille kohtuullisen
-vahingonkorvauksen. Denisen ajatukset saivat uuden käänteen, eksyivät
-arvostelemaan Mouret'ta. Denise tunsi kyllä hänen elämänsä kirjavuuden.
-Hän tiesi, että Mouret oli solminut lemmensuhteita hankkiakseen
-itselleen aineellisia etuja, että hän oli teeskennellyt rakkautta
-raivatakseen itselleen tietä, että rouva Desforges oli ollut hänelle
-yksinomaan välikappaleena hänen tahtoessaan saada kosketuksen paroni
-Hartmanniin, että hän oli huvituksensa hakenut mistä sattui, Claran ja
-muiden hänen kaltaistensa seurasta, joiden ostettu suosio ei ollut
-jättänyt jälkeäkään hänen mieleensä. Mutta lemmenseikkailut, joille
-talossa naurettiin, eivät voineet vähentää hänen neronsa loistoa
-eivätkä hänen voittajanryhtiään. Siinä oli hänen viehätyksensä.
-Denise ei olisi koskaan voinut antaa hänelle anteeksi rakkauden
-teeskentelemistä määrättyjen etujen saavuttamiseksi, tuota intohimon
-teeskentelyssä piilevää kylmyyttä, jollei hän olisi nähnyt Mouret'n nyt
-kärsivän. Kärsimys oli jalostuttanut häntä ja sillä hän sovitti entiset
-rikoksensa.
-
-Jo samana aamuna Mouret Denisen pyynnöstä lupasi antaa Baudulle ja
-Bourras'lle kohtuullisen vahingonkorvauksen silloin kun näiden täytyi
-antautua. Viikot vierivät. Denise pistäytyi joka ilta hetkeksi setänsä
-synkkään puotiin, johon hänen naurunsa ja rohkea luottamuksensa toi
-hiukan vilkkautta. Mutta tädin tila herätti hänessä levottomuutta. Aina
-siitä lähtien kuin Geneviève oli kuollut, rouva Baudu oli ollut
-ikäänkuin horroksissa käyden tunti tunnilta heikommaksi, ja kun häneltä
-kysyttiin hänen terveyttään, hän vastasi kummastellen, ettei häntä
-vaivannut mikään, häntä nukutti vain vähäsen. Naapurit pudistivat
-päätään hänet nähdessään. Rouva paran ei tarvinnut kauan surra
-tytärtään.
-
-Eräänä iltana, kun Denise palasi Baudun luota, hän kuuli Gaillonin
-aukiota kiertäessään hätähuudon. Kadullakulkijat riensivät paikalle
-pelon ja säälin kuohuttamina niinkuin aina onnettomuuden sattuessa.
-Batignolles'ista Bastilleen kulkeva ruskea linjavaunu oli ajanut miehen
-yli Neuve-Saint-Augustininkadun kulmassa suihkukaivon edustalla.
-Raivostunut ajaja oli noussut kiroillen seisomaan ja koetti hillitä
-pystyyn kavahtaneita mustia hevosiaan.
-
--- Jumaliste! Eivätkö osaa katsoa eteensä, senkin tolvanat!
-
-Hevoset saatiin pysähtymään. Ihmiset tunkeilivat loukkaantuneen
-ympärillä, ja muuan poliisi osui paikalle. Ajaja kutsui todistajiksi
-vaunun katolla olleet matkustajat, jotka myös olivat nousseet ja
-kurkistelivat alas nähdäkseen mitä oli tapahtunut. Ajaja oli niin
-vihoissaan, että sai tuskin sanaa suustaan.
-
--- Hullu kai hän on... Siinä seisoi kuin kotonaan. Ja kun minä
-varoitin, niin hän heittäytyi pyörien alle!
-
-Muuan työmies, joka onnettomuuden sattuessa oli ollut maalaamassa
-läheisen talon seinää, juoksi vaunujen luo sivellin kädessä ja huusi
-kimeällä äänellä:
-
--- Älä hätäile! Minä näin, että hän heittäytyi vaunujen alle... Näin
-hän kyyristyi. Mahtoi olla elämään kyllästynyt...
-
-Oli muitakin, jotka olivat nähneet, ja yleinen mielipide oli, että
-kysymyksessä oli itsemurhayritys. Poliisi piti tutkintoa. Vaunuista
-laskeutuneet naiset poistuivat kiireesti, taakseen katsomatta, väristen
-vieläkin muistaessaan, kuinka oudosti heitä oli puistattanut pyörien
-kulkiessa pehmeän ruumiin yli. Mutta Denise, jonka sääli tapaturman
-sattuessa pakotti aina toimintaa, oli sitten kysymyksessä koira,
-hevonen tai ihminen, lähestyi onnetonta, joka makasi maassa
-tainnoksissa, takki lian tahraamana. Hän tunsi tämän heti.
-
--- Herra Robineau, hän huusi säikähtyneenä.
-
-Poliisi alkoi tiedustella häneltä loukkaantuneen nimeä, ammattia,
-osoitetta. Denise osasi vastata kaikkeen. Onneksi ajaja oli osannut
-kääntää niin taitavasti vaunut syrjään, että pyörät olivat kulkeneet
-vain jalkojen yli, mutta kummankin säären pelättiin katkenneen. Neljä
-miestä kantoi uhrin Gailloninkadun apteekkiin, ja linjavaunu lähti taas
-liikkeelle.
-
--- Jumaliste, on tämäkin päivä, mutisi ajuri lyöden piiskallaan
-hevosia.
-
-Denise oli seurannut Robineauta apteekkiin. Kun lääkäriä ei heti
-löydetty ja apteekkarin mielestä mitään suoranaista vaaraa ei ollut,
-päätettiin loukkaantunut kantaa kotiin ja mentiin hakemaan
-poliisitoimistosta paareja. Denise päätti lähteä edeltäpäin
-valmistamaan rouva Robineauta tähän hirveään iskuun. Mutta hän pääsi
-töin tuskin kadulle, sillä niin paljon ihmisiä oli kokoontunut portin
-eteen. Tämä pöyristyttäviä uutisia himoitseva joukko kasvoi joka
-minuutti. Naiset ja lapset nousivat varpailleen nähdäkseen eivätkä
-väistyneet, vaikka heitä olisi kuinka kehoitettu. Jokainen uusi ihminen
-keksi oman juttunsa, ja jo tiedettiin kertoa, että onnettomuuden uhri
-oli pudonnut ikkunasta kadulle vaimonsa rakastajan tyrkkäämänä.
-
-Saavuttuaan Neuve-des-Petits-Champs'inkadulle Denise näki jo kaukaa
-rouva Robineaun seisovan liikkeen ovella. Näin hän sai tekosyyn
-pysähtyä, ja hän jäi juttelemaan miettien kuinka kertoa hirveän
-uutisensa. Myymälä tuntui autiolta, ja vallitseva epäjärjestys puhui
-selvää kieltään asioiden huonosta tilasta. Pelätty ratkaisu oli tullut,
-ja paris-bonheur oli päässyt kilpailijakankaasta voitolle viimeisen
-viiden centimen hinnanalennuksen jälkeen. Nyt kangasta sai jo ostaa
-neljästä frangista yhdeksästäkymmenestäviidestä, ja Gaujeanin silkki
-oli saavuttanut Waterloonsa. Jo kaksi kuukautta Robineau oli ollut kuin
-tulessa koettaessaan siirtää tuonnemmaksi uhkaavaa vararikkoa.
-
--- Tapasin miehenne Gaillonin aukiolla, sanoi Denise, joka oli mennyt
-sisälle liikkeeseen.
-
-Rouva Robineau, joka tietämättä syytä miksi vähän väliä katsoi
-levottomasti kadulle, sanoi:
-
--- Äsken juuri, vai?... Odotan häntä kotiin. Gaujean kävi täällä, ja he
-menivät yhdessä ulos.
-
-Hän oli yhä kaunis, ja sama viehättävä hilpeys kuin ennenkin kirkasti
-hänen kasvojaan, mutta hän oli väsynyt, sillä hän odotti lasta, ja hän
-näytti vieläkin eksyneemmältä kuin ennen tässä myymälässä, jonka
-monimutkaisia asioita hän ei ymmärtänyt ja josta ei ollut hänen
-lempeälle luonteelleen muuta kuin harmia. Hän oli kysynyt usein
-mieheltään, mitä hyötyä kaikesta tästä oli. Paljon parempi heidän olisi
-ollut asua pienessä huoneessa ja syödä vain leipää.
-
--- Kuulkaahan, Denise, hän sanoi, ja hänen hymynsä himmeni vähän, --
-minun ei tarvitse salata mitään teiltä... Asiat eivät suju, ja mieheni
-ei saa enää yöllä unta. Tänäänkin Gaujean tuli taas kiusaamaan häntä
-maksettavaksi langenneiden vekselien tähden. Olin aivan menehtyä
-levottomuudesta, kun minun täytyi olla täällä yksin.
-
-Hän tahtoi palata ovelle, mutta Denise astui eteen. Hän oli kuullut
-lähestyvät joukon äänet, ja hän arvasi paarien olevan tulossa
-saattojoukon seuraamana. Hänen täytyi siis kertoa, vaikka hänen
-kurkkunsa tuntui aivan kuivalta ja ne lohduttavat sanat, jotka hän oli
-aikonut lausua, olivat häipyneet hänen mielestään.
-
--- Älkää pelästykö! Ei ole syytä pelkoon... Herra Robineaulle on
-tapahtunut onnettomuus, näin hänet äsken... He tuovat hänet kotiin.
-Pyydän teitä, älkää pelästykö!
-
-Nuori vaimo kuunteli kalpeana ymmärtämättä mistä oli kysymys. Ihmisiä
-alkoi keräytyä kadulle. Ajurinvaunut eivät päässeet liikkumaan, ja
-ajurit kiroilivat. Kantajat olivat asettaneet paarit kadulle avatakseen
-myymälän lasioven kummankin puoliskon.
-
--- Tapaturma se on, jatkoi Denise, joka tahtoi pitää itsemurhayrityksen
-salassa. -- Hän oli jalkakäytävällä ja luiskahti ja kaatui linjavaunun
-alle... Jalat vain jäivät alle! Lääkäriä ollaan hakemassa... Älkää
-pelästykö!
-
-Rouva Robineauta puistatti. Hän päästi pari käheää huutoa; sitten hän
-painui maahan paarien viereen koettaen vapisevilla käsillään vetää
-verhoja syrjään. Kantajat jäivät liikkeen edustalle odottamaan lääkärin
-tuloa viedäkseen paarit pois. Robineauhon ei uskallettu enää koskea,
-tämä oli tullut tajuihinsa ja vähinkin liike tuotti hänelle
-sietämättömiä tuskia. Kun hän näki vaimonsa, herahtivat kyyneleet hänen
-silmiinsä. Vaimo suuteli häntä ja itkien tuijotti kiinteästi häneen.
-Kadulla uteliaiden joukko kasvoi. Ikkunoiden takana yleisö seurasi
-tapahtumia kiiluvin silmin niinkuin teatterissa. Työhuoneesta karanneet
-ompelutytöt olivat vähällä särkeä lasit tunkeillessaan lähemmäksi.
-Silloin Denise peittääkseen ahneilta katseilta sydäntäsärkevän
-kohtauksen ja pitäen sopivimpana sulkea myymälän meni laskemaan alas
-rautakaihtimet. Pyörä naukui kimeästi kääntyessään ja rautapeltiset
-säleet laskeutuivat hitaasti kuin esirippu jännittävän näytöksen
-loputtua teatterissa. Kun hän palasi sisään suljettuaan ovenkin, hän
-näki kaihtimien reikien heikossa valossa rouva Robineaun, joka yhä
-painoi miestään toivottomaan syleilyynsä. Liike tuntui näyttämöltä,
-jäljellä oli tähtien tuikkeessa tapahtuva pariisilaisen katudraaman
-ratkaisu. Lopulta rouva Robineau kykeni taas puhumaan.
-
--- Oi rakas, rakas, rakas! hän valitti.
-
-Hän ei keksinyt muuta, ja Robineau nähdessään hänet niin heikkona ja
-värisevänä paarien vieressä polvillaan ei voinut vastustaa omantuntonsa
-soimauksia, vaan tunnusti hänelle kaikki. Tuskat eivät estäneet häntä
-puhumasta, kun hän pysyi liikkumattomana, silloin häntä ei vaivannut
-muu kuin jalkojen polttava paino.
-
--- Suo minulle anteeksi, hän rukoili. -- Hullu kai minä olin. Kun
-asianajaja Gaujeanin kuullen sanoi minulle, että vararikkoilmoitus
-olisi tehtävä huomenna, niin minusta tuntui, että koko huone
-ympärilläni oli tulessa... Sitten en enää muista mitään. Kuljin pitkin
-Michodièrenkatua ja olin huomaavinani, että Aarreaitassa pilkattiin
-minua. Minun oli mahdoton kestää tuon kirotun talon ilkuntaa. Juuri
-silloin näin vaunun kääntyvän kulmauksesta; samassa ajattelin Lhommea
-ja hänen käsivarttaan ja heittäydyin alle.
-
-Rouva Robineau oli vajonnut lattiaan kuullessaan tämän hirveän
-tunnustuksen. Hyvä Jumala, tahallaanko hän oli tehnyt sen! Nähdessään
-Denisen, joka kumartui hänen ylitseen, hän tarttui hänen käteensä
-hakeakseen apua. Loukkaantunut, joka ei kestänyt mielenliikutusta, oli
-mennyt jälleen tainnoksiin. Tohtoria vain ei kuulunut. Kaksi miestä
-juoksi ympäri kaupunginosaa etsimässä lääkäriä, ja talon ovenvartijakin
-oli lähtenyt liikkeelle.
-
--- Älkää pelätkö, toisti Denise, joka hänkin nyyhkytti.
-
-Silloin rouva Robineau lattialla istuen ja poski painettuna paarien
-laitaa vastaan alkoi purkaa sydäntään:
-
--- Jos kertoisin teille kaiken... Minun tähteni hän tahtoi kuolla.
-Alinomaa hän sanoi minulle: "Olen varastanut sinulta. Olen hävittänyt
-rahasi." Yöllä hän näki unta kuudestakymmenestätuhannesta frangista,
-heräsi aivan hiessä ja kiroili taitamattomuuttaan. Koska hänellä ei
-muka ollut enempää järkeä, hänen ei olisi pitänyt panna alttiiksi
-toisen omaisuutta. Tiedättehän, että hänellä on aina ollut hermostunut
-ja levoton luonne. Lopuksi hän houraili, niin että oikein pelkäsin. Hän
-luuli näkevänsä minut kadulla kerjäämässä, minut, jota hän niin
-suuresti rakasti, jonka hän olisi tahtonut tehdä rikkaaksi,
-onnelliseksi...
-
-Mutta kääntäessään päänsä sairasta kohti hän huomasi, että tällä oli
-silmät auki ja hän jatkoi:
-
--- Oi, armaani, miksi teit näin...? Niinkö ahneeksi minua luulit? Usko
-pois, minusta on yhdentekevää, teemmekö vararikon vai emmekö. Emmehän
-me ole onnettomia, kun vain saamme olla yhdessä... Anna heidän viedä
-kaikki, ja sitten menemme yhdessä pois jonnekin, missä sinun ei enää
-tarvitse kuulla puhuttavankaan heistä. Voithan siitä huolimatta tehdä
-työtä ja saat nähdä kuinka hyväksi kaikki vielä muuttuu.
-
-Hän oli painanut otsansa miehensä kalpeiden kasvojen viereen, ja heitä
-ahdisti kumpaakin niin tuskainen mielenliikutus, että he eivät
-pystyneet puhumaan. Hiljaisuus oli niin rikkumaton, että kaupan olisi
-voinut luulla nukkuvan harmahtavan hämärän helmassa, kun sitä vastoin
-rautakaihtimien toisella puolen keskipäivän vilkas elämä rämisevine
-rattaineen ja meluavine joukkoineen kuohutti katua. Denise, joka vähän
-väliä pistäytyi eteiseen katsomaan lääkäriä, toi vihdoinkin ilosanoman:
-
--- Tohtori!
-
-Ovenvartijan hakema lääkäri, kirkassilmäinen nuori mies, piti parhaana
-tutkia sairas ennenkuin hänet nostettiin vuoteeseen. Vasen jalka vain
-oli katkennut nilkan yläpuolelta. Murtuma ei ollut vakavaa laatua, eikä
-tarvinnut pelätä seurauksia. Paarit aiottiin juuri kantaa huoneen
-perälle, kun Gaujean saapui tehdäkseen selkoa viimeisestä
-sovitteluyrityksestään, joka sekin oli mennyt myttyyn. Vararikon
-julistaminen oli päätetty.
-
--- Mitä on tapahtunut? hän kuiskasi.
-
-Denise selitti hänelle asian. Vierasta näkyi hiukan hävettävän, ja
-huomatessaan sen Robineau sanoi hänelle heikolla äänellä:
-
--- En ole teille vihoissani, mutta ette tekään ole tähän aivan syytön.
-
--- Meissä kummassakaan ei ollut miestä sellaisen taakan kantamiseen,
-Gaujean vastasi. -- Minä en ole paljon paremmassa asemassa kuin tekään.
-
-Paarit nostettiin ylös. Loukkaantunut jaksoi vielä vastata:
-
--- Tuskin paremmatkaan olisivat siihen kyenneet... Ymmärrän, että
-vanhat jarruttajat, sellaiset kuin Baudu ja Bourras, pysyvät
-itsepintaisesti vanhassa kiinni. Mutta me nuoret, jotka jo aloimme
-tottua uusiin oloihin, meidän olisi pitänyt tietää, että mikä on
-kuollut, se on kuollut.
-
-Hänet vietiin pois. Rouva Robineau syleili Deniseä, ja hänen
-innokkaassa jäähyväissuutelossaan oli melkein iloa. Hän oli päässyt
-liikeasioista vapaaksi. Mennessään Denisen kanssa Gaujean otti vielä
-asian puheeksi ja myönsi, että Robineau oli oikeassa. Mieletöntä oli
-taistella Naisten Aarreaittaa vastaan. Hän kyllä puolestaan tiesi
-olevansa hukassa, jos häntä ei siellä otettu armoihin. Hän oli jo
-edellisenä iltana salaa tiedustellut Hutinilta, jonka piti tulla
-Lyoniin, mutta hänen ei juuri kannattanut toivoa. Hän koetti voittaa
-Denisen liittolaisekseen, sillä hän oli kuullut tämän vaikutusvallasta.
-
--- Kunniani kautta, hullu minä olisin, jos rupeaisin enää
-tehtailijoiden asiaa ajamaan! Pilkan alaiseksi joutuisin, jos panisin
-toimeentuloni alttiiksi niiden hyväksi, jotka kilpailevat kuka
-halvemmalla kutoisi... Hyvä Jumala, niin se on kuin kerran sanoitte:
-tehdasliikkeen tulee edistyä kauppaliikkeen kanssa rinnan järjestämällä
-toimintansa ajanmukaiseksi ja keksimällä uusia toimintatapoja. Kaikki
-kyllä selviää, kun yleisö vain on tyytyväinen.
-
-Denise naurahti.
-
--- Menkää sanomaan herra Mouret'lle itselleen minkä nyt olette sanonut
-minulle. Hän ottaa teidät mielellään vastaan ja armahtaa varmaankin,
-jos tarjoatte hänelle centimenkin alennusta metriä kohti.
-
-Tammikuussa rouva Baudu kuoli kirkkaana, aurinkoisena iltapäivänä.
-Viimeisenä kahtena viikkona hän ei enää ollut jaksanut mennä kaupan
-puolelle, jonne oli otettu apulaiseukko. Hän istui vuoteessaan
-pieluksien tukemana. Silmät vain elivät hänen verettömissä kasvoissaan
-ja katsoivat itsepintaisesti ikkunaa kohti, jonka uutimien läpi Naisten
-Aarreaitta kuulsi. Baudu, joka itsekään ei voinut irtaantua
-painajaisesta ja jota näiden katseiden epätoivoinen kiinteys vaivasi,
-tahtoi välillä vetää verhot eteen. Mutta rukoilevalla liikkeellä hänen
-vaimonsa pysähdytti hänen kätensä. Hän tahtoi nähdä hirviön aina
-viimeiseen asti. Nythän se oli vienyt häneltä kaikki, hänen talonsa,
-hänen lapsensa. Itsekin hän oli vähitellen tuntenut menehtyvänsä, sitä
-myöten kun Vanhalta Elbeufilta oli kadonnut ostajakunta, ja sinä
-päivänä, jolloin talon täytyi sulkea ovensa, hänkin tiesi kuolevansa.
-Kun hän tunsi kuoleman lähestyvän, hän pyysi miehensä avaamaan ikkunan
-kummankin puoliskon. Oli lauhkea ilma. Kirkas päivänpaiste kultasi
-Aarreaitan seinän, Vanha Elbeuf värisi varjossa. Rouva Baudun katse
-tuijotti jäykästi rehentelevään rakennukseen, jonka kirkkaiden
-ikkunoiden takana temmelsivät miljoonat. Hitaasti hänen silmänsä
-himmenivät.
-
-Vielä kerran vararikkoisten saatto lähti liikkeelle. Siinä nähtiin
-Vanpouillen veljekset, joilta joulukuun maksut olivat puristaneet
-viimeisen mehun ja joilla ei enää ollut voimia tointua, Bédoré ja
-sisar, joka nojautui keppiinsä, niin huolien rasittamana, että hänen
-vatsatautinsa oli saanut vakavan käänteen. Deslignières, joka oli
-saanut lievän halvauksen, ja Piot ja Rivoire, jotka astelivat allapäin
-murtuneina miehinä. Pois jääneitä ei uskallettu mainitakaan, ei neiti
-Quinetteä eikä Tatinia eikä muitakaan haaksirikkoon joutuneita,
-vararikon virtaan hukkuneita, yhtä vähän kuin Robineautakaan, joka
-vuoteessaan poti taittunutta jalkaansa. Tulevista uhreista sitä vastoin
-keskusteltiin, niistä, joihin rutto vasta oli tarttumaisillaan.
-Hajuvesikauppias Grognet, hattuverhoilija rouva Chadeuil, tekokukkien
-kauppias Lacassagne ja jalkinekauppias Naud olivat vielä pystyssä,
-mutta heitä alkoivat jo puistattaa kuolettavan kuumeen oireet.
-Ruumisvaunujen takana Baudu astui nytkin teurastettavan härän jykevää
-astuntaa niinkuin oli astunut tyttärensäkin arkkua seuratessaan, ja
-ensimmäisten suruvaunujen perällä pilkistivät Bourras'n kiiluvat silmät
-tuuheiden kulmakarvojen alta.
-
-Huolet painoivat Denisen mieltä. Hänen oli täytynyt panna Pépé kouluun
-ja juosta lisäksi vanhemman veljen asioita. Jeanin rakkaus
-sokerileipurin veljentyttäreen oli kehittynyt niin vakavaksi, että hän
-alkoi puuhata naimisiinmenoa, ja Denisen oli täytynyt luvata puhua
-hänen puolestaan. Ja sitten nuo kuolemantapaukset, jotka seurasivat
-toinen toistaan! Mouret oli tarjoutunut auttamaan onnettomuuteen
-joutuneita, ja Denise, joka tiesi, että hän pysyisi sanassaan,
-muistutti häntä lupauksesta eräänä aamuna kuultuaan että Bourras oli
-heitetty kadulle ja että Baudun puoti oli suljettava. Aamiaisen jälkeen
-hän lähti ulos toivoen, että ainakin näiden kahden kohtalo olisi
-lievennettävissä.
-
-Hän tapasi Bourras'n seisomassa talonsa edessä Michodièrenkadulla.
-Hänet oli edellisenä iltana saatu häädetyksi nokkelan asianajajatempun
-kautta. Mouret oli saanut ostamiensa velkakirjojen nojalla Bourras'n
-julistetuksi vararikkoon, ja asiamiehen toimittamassa huutokaupassa hän
-oli ostanut viidestäsadasta frangista vuokrasopimuksen, niin että
-vanhuksen oli täytynyt luovuttaa viidestäsadasta se, mitä hän ei ollut
-suostunut myymään viidestätuhannesta. Poliisiin oli täytynyt turvautua,
-ennenkuin ukko saatiin kopistaan. Vaikka tavarat myytiin ja huoneet
-tyhjennettiin, vanhus ei hievahtanut nurkasta, missä hänellä oli
-vuoteensa, ja häntä ei raatsittu ajaa ulos. Vaikka työmiehet rupesivat
-hajoittamaan kattoa hänen päänsä päältä, vaikka murentuneet tiilet
-revittiin irti, laki särkyi ja seinät rusahtivat, hän pysyi
-järkähtämättä alallaan pirstaleiden keskellä. Poliisin tultua hän
-vihdoin lähti. Mutta seuraavana päivänä hän jo palasi käytävälle
-talonsa eteen vietettyään yön matkustajakodissa.
-
--- Herra Bourras, Denise sanoi hiljaa.
-
-Bourras ei kuullut, katsoi vain leimuavin silmin työmiehiä, jotka
-hajoittivat kuokillaan etusivua. Tyhjistä ikkuna-aukoista näkyivät nyt
-rakennuksen sisäosat, sen viheliäiset huoneet ja mustat porraskäytävät,
-jotka kaksi vuosisataa olivat olleet auringon valoa vailla.
-
--- Kas, tekö siinä, hän sanoi huomattuaan Denisen. -- Kaunista työtä
-konnat tekevät, vai mitä?
-
-Denise ei osannut sanoa mitään, sillä vanhan asunnon surkeus vaikutti
-häneen masentavasti eikä hän voinut kääntää katsettaan vierivistä
-homehtuneista kivistä. Ylhäällä entisen huoneensa katon nurkassa hän
-erotti kynttilän liekillä mustin, epätasaisin kirjaimin kirjoitetun
-nimen Ernestine ja hän heltyi mielessään muistellessaan entisen
-kurjuutensa päiviä. Työmiehet olivat päättäneet työtä jouduttaakseen
-kaataa kokonaisen seinän yht'aikaa ja alkoivat sentähden purkaa sitä
-alhaalta. Se horjui.
-
--- Jospa se kaatuisi heidän päällensä, ukko kuiskasi vihaisesti.
-
-Kuului hirveä ryminä. Työmiehet pakenivat pelästyneinä. Seinän
-kaatuessa koko rakennus luhistui. Se oli ollut niin täynnä halkeamia,
-että vähäinen sysäys riitti luhistamaan sen kokonaan. Yksikään seinä ei
-jäänyt pystyyn. Tuon muinaisjäännöksen lian hapattamat ja talvisateiden
-pehmittämät seinät olivat romahtaneet jättämättä muuta näkyvää jälkeä
-kuin maan tasalle hajonneen sekavan soraläjän.
-
--- Jumala armahtakoon! huusi vanhus.
-
-Hän ei olisi ikinä uskonut, että talo häviäisi niin nopeasti, ja suu
-auki hän tuijotti tyhjänä ammottavaa aukkoa. Aarreaittaa häpäisevä
-käsnä oli kadonnut sen kyljestä. Hyttynen oli saanut surmansa, maassa
-matelevien vastarinta oli voitettu, ja alue oli kokonaan Aarreaitan
-huostassa. Joukoittain väkeä keräytyi katselemaan, ja he keskustelivat
-työmiesten kanssa, jotka haukuskelivat vanhoja, ihmisten päälle
-kaatuvia taloja.
-
--- Herra Bourras, Denise sanoi koettaen uudestaan vetää vanhuksen
-syrjään, -- ei teitä hylätä. Kyllä teidän tarpeistanne pidetään
-huolta...
-
-Ukko ojentautui suoraksi.
-
--- Ei minulla mitään tarpeita ole... Tuoltahan teidät lähetettiin, vai
-mitä? No niin, sanokaa heille, että isä Bourras osaa vielä tehdä työtä
-ja että hän saa työtä mistä vain haluaa... Mukava tapa murhaajan olla
-armelias uhrilleen!
-
-Denise rukoili silloin ristissä käsin:
-
--- Pyydän teitä, herra Bourras, suostukaa toki ottamaan apua vastaan!
-Ettehän tahdo tuottaa pahaa mieltä minulle.
-
-Mutta ukko ravisti parrakasta päätään.
-
--- En huoli avustanne! Tähän tämä nyt päättyy ja hyvää yötä... Eläkööt
-nuoret onnellisina älköötkä estäkö vanhuksia menemästä sinne minne
-heidän mielensä tekee eikä ajattelemasta oman päänsä mukaan.
-
-Hän loi viimeisen silmäyksen soraläjään ja sitten hän meni horjuen
-pois. Denise näki hänen selkänsä loittonevan katukäytävän tungokseen.
-Sitten selkä katosi Gaillonin aukion kulmassa.
-
-Hetken aikaa Denise seisoi liikkumattomana paikallaan. Sitten hän
-kääntyi ja meni setänsä luo. Verkakauppias oli yksin Vanhan Elbeufin
-pimeässä puodissa. Apulaiseukko tuli vain iltaisin ja aamuisin
-keittämään ruokaa ja panemaan luukut ikkunoihin. Ukkoa ei häirinnyt
-tuntikausiin kukaan, ja jos joku ostaja vielä uskalsi tulla kauppaan,
-niin Baudu näytti aivan säikähtyneeltä eikä löytänyt etsimäänsä.
-Hiljaisuuden ja hämärän keskellä hän asteli pysähtymättä edestakaisin
-raskasta surusaattoastuntaansa, milloin ei kuohahtavan surunsa pakosta
-yltynyt kiivaampaan kävelyyn.
-
--- Voitteko nyt paremmin, setä? kysyi Denise.
-
-Baudu pysähtyi hetkeksi; sitten hän lähti taas liikkeelle.
-
--- Hyvin minä voin, sangen hyvin. Kiitos!
-
-Denise olisi tahtonut sanoa jotakin, josta vanhuksella olisi ollut
-iloa, mutta ei keksinyt mitään.
-
--- Te kai kuulitte tuon ryminän. Talo on maassa, hän sanoi.
-
--- Niin todellakin, se kai se oli, Baudu mutisi hämmästyneen
-näköisenä... -- Oikein maata tärisytti. Tänä aamuna kun näin heidät
-purkamassa talon kattoa, suljin ikkunani.
-
-Hän teki välinpitämättömän liikkeen ikäänkuin sanoakseen, etteivät nuo
-asiat enää koskeneet häneen. Joka kerta kun hän palasi kassan eteen,
-hän katsoi tyhjää penkkiä, jonka samettipäällys oli kulunut, ensin
-hänen vaimonsa ja sitten hänen tyttärensä varttuessa. Kun hän
-loppumattomalla matkallaan joutui huoneen toiseen päähän, hänen
-silmänsä kiintyi varjoisan nurkan hyllyihin, missä muutamat verkapakat
-vielä kasvattivat hometta. Kolkko paikka oli kuin lesken koti, josta
-rakkaat ovat poistuneet; hänen kauppansa oli päättynyt häpeään; yksin
-hän sammuneen lietensä ääressä viihdytti kuollutta sydäntään ja
-sortunutta ylpeyttään. Hän kohotti katseensa pimeään kattoon, hän
-kuunteli hiljaisuutta, joka kantautui pienen ruokasalin hämärästä,
-tuosta kotoisesta nurkasta, jonka ummehtunut ilmakin oli häntä ennen
-miellyttänyt. Hiiskaustakaan ei enää kuulunut tässä autiossa asunnossa.
-Hänen omat säännölliset ja painavat askeleensa vain kaikuivat kumeasti
-ikäänkuin hän olisi astunut kuolleen rakkautensa haudalla. Vihdoin
-Denise otti asiansa puheeksi.
-
--- Kuulkaahan, setä, ettehän te voi jäädä tänne. Teidän on nyt
-vihdoinkin tehtävä päätös.
-
-Keskeyttämättä kulkuaan Baudu vastasi:
-
--- Tietysti, mutta mitä minun on päätettävä? Olen koettanut jatkaa
-liikettä, mutta ei ole tullut ostajia... Hyvä Jumala, puoti kai on
-suljettava ja minun lähdettävä!
-
-Denise tiesi, ettei vararikkoa tarvinnut pelätä. Velkojat olivat
-sopineet keskenään ja päättäneet jättää vanhuksen rauhaan. Mutta velat
-maksettuaan ei Baudulla ollut minne mennä.
-
--- Mutta mitä sitten aiotte tehdä? kuiskasi Denise, joka ei tiennyt
-kuinka esittää sedälle tarjouksensa.
-
--- En tiedä, Baudu vastasi. -- Ottaa kai joku luokseen.
-
-Hän oli lähtenyt toiseen suuntaan kävellen ruokasalin ovelta myymälän
-näyteikkunan luo ja sieltä takaisin. Kun hän saapui ikkunan luo, hänen
-synkkä katseensa siirtyi surkeaan ja unohdettuun ikkunakoristeluun. Hän
-ei välittänyt katsoa edes Aarreaitan rehentelevää julkisivua, jonka
-ääriviivat ulottuivat kauas oikealle ja vasemmalle. Hän ei jaksanut
-enää suuttuakaan.
-
--- Kuulkaahan, setä, Denise sanoi epäröiden, -- olisi kenties tarjona
-paikka teille...
-
-Hän ei tiennyt kuinka jatkaa. Sitten hän alkoi uudestaan:
-
--- Teille on paikka tarjona, tarkastajan paikka...
-
--- Missä? kysyi Baudu.
-
--- Hyvä Jumala, tuolla vastapäätä ... meillä... Kuudentuhannen palkka,
-eikä työ ole rasittavaa.
-
-Baudu oli seisahtunut hänen eteensä. Mutta hän ei kiivastunut, niinkuin
-Denise oli pelännyt. Hän kävi vain aivan kalpeaksi ja liikkumattomaksi
-ikäänkuin katkeran mielenliikutuksen jäykistämänä.
-
--- Vastapäätäkö? hän toisti moneen kertaan. -- Sinnekö minut tahtoisit?
-
-Hänen mielenliikutuksensa tarttui Deniseenkin. Eihän se ollut
-mahdollista. Liian pitkällistä taistelua nuo liikkeet olivat käyneet
-keskenään, liian veres oli vainajien muisto, liian näkyvät ne haavat,
-jotka Aarreaitta oli iskenyt Vanhaan Elbeufiin. Hänen sydäntään
-vavahdutti sääli hänen ajatellessaan, että sedän olisi tultava
-kilpailijaliikkeen palvelukseen kulkeakseen siellä juhlallisena, valkea
-solmio kaulassa.
-
--- Kuulehan, Denise tyttäreni, voisinko tulla? Baudu sanoi vihdoin
-pannen vapisevat kätensä ristiin.
-
--- Ette, setä! huudahti Denise purkaen huutoonsa rehellisen ja hyvän
-luonteensa innostuksen. -- Väärin se olisi... Pyydän teitä, antakaa
-minulle anteeksi.
-
-Setä oli jälleen lähtenyt liikkeelle, ja hänen askeleensa tärisyttivät
-uudelleen talon hautamaisen kolkkoa tyhjyyttä. Denisen mentyä hän
-jatkoi kävelyään, epätoivoisten loppumatonta itsensä kiertämistä, jolle
-ei ole parannusta.
-
-Taas Deniselle tuli uneton yö. Niinkö voimaton hän siis olikin, ettei
-mahtanut mitään omien sukulaistensakaan hyväksi. Loppuun astiko hänen
-täytyi seurata tuota hävitystyötä, nähdä että elämä vain tappamalla voi
-synnyttää uutta elämää. Hän ei pannut enää vastaan. Hän suostui
-tunnustamaan tätä lakia, mutta hänen naisensydämessään pääsi hyvyys
-valloilleen, säälivä rakkaus kärsivää ihmiskuntaa kohtaan. Olihan
-hänkin kitunut ja vertaan vuodattanut tuon koneen rattaiden hampaissa.
-Olihan häntäkin loukattu, herjattu ja paneteltu. Nytkin hän pelästyi
-vielä ajatellessaan, että elämä johdonmukaisuudessaan oli valinnut
-hänet välikappaleekseen. Miksi juuri hänet, heikoista heikoimman? Miksi
-hänen pieni kätensä oli käynyt niin painavaksi, että se kykeni
-vaikuttamaan hirviön toimintaan. Vihuri, joka pyyhkäisi kaikki
-puhtaaksi, oli tempaissut hänetkin mukaansa, hänet, joka oli tullut
-kostamaan muiden puolesta. Mouret oli keksinyt tämän ihmissyöjäkoneen,
-jonka säälimätön toiminta loukkasi Deniseä. Mouret oli aiheuttanut
-vararikkoja ympäri kaupunginosan, oli riistänyt toisilta leivän,
-toisilta hengen. Sittenkin Denisen oli pakko rakastaa häntä hänen
-työnsä suuruuden tähden, rakastaa häntä yhä enemmän, kuta mahtavammaksi
-hänen valtansa paisui, rakastaa häntä silloinkin, kun voitettujen
-kurjuus sai hänen kyyneleensä vuotamaan.
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Uusi Dix-Décembrenkatu vastavalmistuneine liidunvalkeine taloineen
-avasi liikenteelle helmikuun auringon kirkastaman väylänsä. Vaunujen
-tulva otti rehennellen haltuunsa tämän Saint-Rochin vanhan
-kaupunginosan halki puhkaistun valoisan valtatien. Michodièren- ja
-Choiseulinkatujen välissä tunkeili tuhatpäinen, pitkäaikaisen
-mainostuksen kiihottama joukko ihmetellen Naisten Aarreaitan uutta
-julkisivua, jonka vihkiäisiä vietettiin tänä maanantaina suurella
-valkotavaranäyttelyllä.
-
-Uutuudesta loistava rakennus tarjosi joukkojen ihailtaviksi värikkäät
-seinänsä ulkoasussaankin ilmaisten sisällä kohisevan kaupan komeutta ja
-vangiten katseet kirkkaita värejä sädehtivillä jättiläismäisillä
-näyteikkunoillaan. Alakerran ikkunoita kehystävät osat olivat
-tummahkot, sillä ikkunoissa olevia kankaita ei sopinut pilata
-silmiinpistävillä väreillä. Merenvihreästä marmorista tehty kivijalka
-kannatti mustalla marmorilla päällystettyjä ikkunapylväitä ja
-nurkkapatsaita, joiden ankaruutta kultakoristeet lievensivät. Näiden
-välissä suunnattomat peili-ikkunat avasivat kadun nähtäväksi
-gallerioiden ja hallien syvyydet. Mutta sitä myöten kuin kerrokset
-kohosivat korkeammalle, värit yhä lisäsivät hehkuaan. Alakerran
-yläreunaa ympäröi mosaiikkifriisi, missä sini- ja punakukkaista
-kiehkuraa katkaisevissa marmoritauluissa oli myytävänä olevien
-tavaroiden nimet. Toisen kerroksen niin ikään laajojen ikkunoiden
-puhkaisema seinä oli rakennettu lasitetuista tiilistä ja päättyi sekin
-friisiin, jossa kultaisten kilpien pohjalla nähtiin Ranskan kaupunkien
-vaakunat heleänväristen polttosavikoristeiden ympäröiminä. Ylhäällä
-katon reunamalla värit vasta oikein leimahtivat tuleen mosaiikkien ja
-fajanssien pinnoissa, sirotekoisen räystäskourun kultauksissa sekä
-kuvapatsaiden jalustoissa, joista lukuisat Ranskan tehdaskaupunkeja
-esittävät kuvat hienopiirteisinä kohosivat sinitaivasta vastaan.
-Varsinkin veti katseet puoleensa voittokaarena kohoava keskusovi, sekin
-runsaiden fajanssi-, polttosavi- ja mosaiikkikoristeiden peittämä,
-yläpuolella kullalle hohtava veistosryhmä esitti naista, jota telmivä
-amoriiniparvi puki ja suuteli.
-
-Kellon lähestyessä kahta poliisikomennuskunnan täytyi pakottaa joukot
-liikkeelle ja järjestää jonoon liikkeen edustalla odottavat vaunut,
-niin paljon oli kansaa keräytynyt tämän muotihulluudelle pystytetyn
-temppelin eteen. Se hallitsi koko kaupunginosaa ja peitti sen
-varjoonsa. Bourras'n talon jättämä haava sen kyljessä oli kasvanut
-umpeen niin hyvin, että entisestä käsnästä tuskin oli arpeakaan
-jäljellä. Aarreaitan julkisivut rajoittivat nyt neljää katua, ja tässä
-muilta suljetussa piirissään se pöyhkeili yksinäisyydessään. Sitä
-vastapäätä, Michodièrenkadun toisella puolella, Baudun haettua muualta
-suojaa, Vanha Elbeuf kätki mykkänä kuin hauta ikkunansa suljettujen
-luukkujen taa. Ajoneuvojen pyöristä räiskynyt lika tahrasi sen seiniä,
-ilmoitukset, liimattuina toinen toistensa päälle, kätkivät vähitellen
-verhonsa alle koko julkisivun, jonka takana vanha kaupankäynti nukkui
-kuoleman unta hautakammiossaan. Keskellä tätä kadun loan saastuttamaa,
-julkisuuden paperiliuskojen kirjavoittamaa seinää levisi kuin lippu
-valloitetulla alueella valtava upouusi keltainen ilmoitus, jossa kahden
-jalan korkuisilla kirjaimilla ilmoitettiin Naisten Aarreaitan
-näyttelystä. Häveten halpaa syntyperäänsä ja murhaajamenneisyyttään
-pikku katujen loassa suunnattomaksi laajennut jättiläisliike tuntui
-kääntäneen niille selkänsä lähteäkseen levittämään nousukaskomeuttaan
-uuden Pariisin päivänpaisteessa aukenevien väylien ihailtavaksi.
-Ilmoitusten mainoskuvat vielä liioittelivat sen kokoa. Se kohosi niissä
-taivaaseen asti ja puhkaisi pilviä kuin satujen noita. Rajakadut,
-täynnä pieniä mustia ihmiskuvioita, olivat kuvassa laajenneet
-suunnattomiksi ikäänkuin johtaakseen sinne koko maailman ostajajoukot.
-Itse rakennuskin oli kuvattu mahdottoman suureksi linnunsilmällä
-nähtynä, se levisi paperille katonharjoineen ja auringonpaisteessa
-loistavine lasikattoisine halleineen. Sen toisella puolella näkyi
-Pariisi, pienoiskoossa, hirviön nielemänä. Läheiset talot olivat sen
-rinnalla mitättömän pieniä kuin maalaismajoja, kaukaisemmat hämärtyivät
-sekavaksi usvaksi. Vasemmalla pari viivaa osoitti Notre-Dame kirkkoa,
-oikealla vähäinen kaari Invalidikirkon kupukattoa, taustalla melkein
-erottumaton nystyrä Panthéonia. Taivaanrannalta kohoavat kummut olivat
-litistyneet sileäksi viivaksi, Chatillonin kukkulatkin matelivat maassa
-orjuuteen langenneina, samoin maaseudun kaukaiset vuoret.
-
-Väkeä keräytyi yhä enemmän. Yksikään tavaratalo ei ollut herättänyt
-näin suurta huomiota. Eikä se ollut ihmekään, sillä Aarreaitta
-kulutti jo vuosittain melkein kuusisataatuhatta frangia seinä- ja
-sanomalehti-ilmoituksiin sekä muuhun mainostukseen. Se lähetti postitse
-neljäsataatuhatta hintaluetteloa maailman kaikkiin ääriin, ja
-näytetilkuiksi silputtiin sadantuhannen frangin edestä kangasta.
-Yleisön silmät ja korvat olivat pakostakin täynnä Aarreaitan nimeä;
-maailman kaikille suunnille levisi sen kaiku ikäänkuin suunnaton
-messinkitorvi olisi lakkaamatta toitottanut sen mainetta. Nyt kun tämä
-kirjavana loistava julkisivu oli valmistunut, oli Mouret'n
-jättiläistalo saanut parhaimman mainoksensa. Sen näyteikkunat, joihin
-koko naispuvun runoelma mahtui, sen lukemattomat kilvet, maalatut,
-veistetyt, uurretut, alakerroksen marmoritauluista alkaen räystäskourun
-leikkauksiin saakka, sen ilmassa liehuvat liput, joissa liikkeen nimi
-nähtiin muotivärikirjaimin, kaikki houkutteli ja veti puoleensa. Juhlan
-kunniaksi oli lippujen lukumäärää lisätty; jokaisen kerroksen kohdalla
-oli runsaasti juhlaviirejä ja Ranskan tärkeimpien kaupunkien
-vaakunakilpiä, ja aivan ylhäällä liehui salkojen nenissä vieraiden
-maiden lippuja. Alhaalla valkotavaroiden näyttely levitti silmiä
-sokaisevan lumensa. Valkeata joka paikassa; vasemmalla vuorina kohoavia
-lakanapinoja, oikealla kappeliksi järjestettyjä verhoja ja pyramideina
-rehenteleviä nenäliinakasoja, ovella lumivyöryinä vieriviä palttina- ja
-musliinikerrostumia. Näiden keskellä ihmisenkokoiset hymyhuuliset
-kuvat, silkki- ja pitsipuvut yllä, kiihottivat mieltä ja herättivät
-uinuvia haluja.
-
-Varsinkin houkutteli yleisöä Naisten Aarreaitan näyttelyyn eräs
-onnettomuus, josta Pariisissa puhuttiin kiihkeästi, tulipalo, joka oli
-hävittänyt Neljän Vuodenajan tavaratalon, Bouthemont'in kolme viikkoa
-aikaisemmin Oopperan lähelle avaaman liikkeen. Sanomalehdet selostivat
-sitä yksityiskohtaisesti, kertoivat miten tulipalo oli yöllä
-aiheutunut kaasuräjähdyksestä, miten myyjättäret kauhistuneina olivat
-paenneet paitasillaan kadulle ja miten Bouthemont oli osoittanut
-sankarillisuutta pelastamalla palavasta talosta viisi naista. Kumminkin
-yleisö jo alkoi rauhoittua, sillä tiedettiin, että talo oli vakuutettu
-ja että Bouthemont oli saanut täyden korvauksen tulen hävittämästä
-omaisuudestaan. Mainokseksi se vain hänelle koitui. Mutta tulipalo oli
-saattanut nämä yhteiskunnalle yhä tärkeämmiksi käyneet suurmyymälät
-yleiseksi puheenaiheeksi ja herättänyt uteliaisuutta yleisössä, joka
-nyt kilvan riensi Naisten Aarreaitan juhlaa ihailemaan. Oli tuo Mouret
-sentään koko miekkonen. Pariisi kokonaisuudessaan kantoi suitsutusta
-tälle onnen suosikille, jolta tuli oli hävittänyt kilpailijan, ja
-laskettiin jo paljonko hänellä oli hyötyä kilpailijaliikkeen
-pakollisesta sulkemisesta. Jos hän oli horjunut, niin vakavana hän nyt
-ainakin seisoi. Hetken Mouret'ta tosin oli vaivannut levottomuus, kun
-hän oli huomannut tehneensä naisen vihollisekseen, rouva Desforges'in,
-jota hänen tuli osaksi kiittää onnestaan. Myös paroni Hartmannin
-menettely, kun hän oli kiinnittänyt rahojaan molempiin yrityksiin, oli
-hermostuttanut häntä. Lopuksi häntä oli suututtanut Bouthemont'in
-nerokas temppu, joka oli jäänyt häneltä itseltään keksimättä.
-Bouthemont oli näet tahtonut pyhittää toimintansa luettamalla
-siunauksen tavaratalossaan; Madeleinen esipappi oli papistonsa
-seuraamana kiertänyt juhlakulussa talon siirtyen silkkiosastolta
-hansikasosastoon ja rukoillen taivaasta siunausta kaikille naisten
-vaatteille. Tosin siunaus ei ollut varjellut näitä tulelta, mutta
-toimituksen vaikutus hienon maailman naisiin oli ollut niin valtava,
-että se oli mainostamiseen kulutetun miljoonan arvoinen. Menestykseksi
-osoittautunut siunaaminen ei antanut Mouret'lle rauhaa ja hän ajatteli
-jo arkkipiispaa.
-
-Oven yläpuolella oleva kello löi kolme. Iltapäivän kauppa eli
-kuumeisimmillaan, ja lähes satatuhatta asiakasta hikoili hallien ja
-gallerioiden tukahduttavassa lämmössä. Ulkona vaunujen jono ulottui
-Dix-Décembrenkadun päästä päähän. Siinä oli sekaisin ajurinrattaita ja
-yksityisvaunuja. Kuskit liikkuivat vaunujen keskellä, hevoset huitoivat
-hännällään ja hirnuivat pudistellen auringossa kimmeltäviä suitsiaan.
-Ne siirtyivät itsestään lähemmäksi toisiaan ikäänkuin tehdäkseen tilaa
-jatkuvasti saapuville uusille vaunuille. Jalankulkijat heittäytyivät
-henkensä kaupalla tungokseen kadun yli kulkiessaan, ja niin kauas kuin
-silmä kantoi suoraa ja leveää katua olivat käytävät mustanaan väkeä.
-Mahtava kohina syntyi valkeiden talojen välissä liikkuvasta
-ihmisvirrasta.
-
-Erään näyteikkunan edessä rouva de Boves tyttärineen ja rouva Guibal
-katselivat puolivalmiiden pukujen näyttelyä.
-
--- Voi, katsokaapa noita palttinapukuja, jotka eivät maksa kuin
-yhdeksäntoista frangia seitsemänkymmentäviisi! sanoi rouva de Boves.
-
-Puvut olivat kukin omassa nelikulmaisessa pahvirasiassaan
-silkkinauhoilla sidottuina ja taitettuina niin, että siniset ja
-punaiset koristekirjailut tulivat näkyviin. Jokaisen rasian nurkassa
-oli piirros, jossa puku nähtiin valmiina ruhtinaallisen komean
-kaunottaren yllä.
-
--- Nuoko? kuiskasi rouva Guibal. -- Ne eivät ole minkään arvoisia.
-Paljaita riepuja vain, kun purkaa rasiasta.
-
-Rouvat olivat solmineet ystävyyden, sen jälkeen kun luuvalokohtaukset
-olivat kytkeneet herra de Boves'in hänen nojatuoliinsa. Koska hänen
-suhteensa rouva Guibaliin ei ollut autettavissa, oli rouva de Boves'in
-mielestä parempi, että he tapasivat toisiaan kotona, sillä siten hän
-sai tilaisuuden parantaa omia raha-asioitaan varastamalla miehensä
-kukkarosta, ja herra de Boves, jolla itsellään oli paha omatunto, ei
-ollut näistä näpistelyistä tietävinäänkään.
-
--- No niin, parasta on mennä sisään, rouva Guibal sanoi. -- Onhan
-näyttelyssä käytävä... Ja eikö teidän pitänyt tavata siellä vävynne?
-
-Rouva de Boves katseli niin hartaana vaunuja, jotka saapuivat pitkässä
-jonossa laskien toinen toisensa jälkeen uusia ihmisiä jalkakäytävälle,
-ettei muistanut vastata.
-
--- Pitihän meidän, sanoi Blanche vihdoin veltolla äänellä. -- Paul
-sanoi tulevansa neljältä hakemaan meidät lukusalista tullessaan
-virastosta.
-
-He olivat olleet naimisissa kuukauden ja viettäneet kolme viikkoa
-Etelä-Ranskassa. Loma-aikansa loputtua Paul oli jälleen astunut
-virkaansa. Nuori rouva oli lihonut ja muistutti jo vartaloltaan
-äitiään, kasvot olivat höllät ja pöhöttyneet niinkuin tälläkin.
-
--- Rouva Desforges tulee tuolta! huudahti kreivitär, joka yhä katsoi
-saapuvia vaunuja.
-
--- Olisiko mahdollista! kuiskasi rouva Guibal... -- Kaikkien näiden
-juttujen jälkeen... Hän kai vielä suree Neljän Vuodenajan tulipaloa.
-
-Mutta Henriette se oli. Hän huomasi tuttavansa ja lähestyi heitä
-huolettoman ja iloisen näköisenä liikkuen vapaasti ja luontevasti,
-niinkuin hän ei olisi tiennyt juoruista mitään.
-
--- Hyvä Jumala, tahdoin nähdä omilla silmilläni! Varminta se on, vai
-mitä? Me olemme yhä herra Mouret'n kanssa hyviä ystäviä, vaikka hän
-kuuluu kovasti suuttuneen, kun rupesin suosimaan tuota uutta taloa.
-Yhtä asiaa vain en voi antaa hänelle anteeksi, avioliittoja,
-tiedättehän. Hänen ansiotaan oli, että suosikkini, neiti de
-Fontenailles, meni tuolle Josephille.
-
--- Mitä, tottako siitä tuli! rouva de Boves huudahti.
-
--- Kauheata!
-
--- Tuli kyllä, Henriette vastasi. -- Meitä loukatakseen hän sen teki
-ikäänkuin sanoakseen, etteivät meidän tyttäremme muuhun kelpaa kuin
-naimisiin hänen renkiensä kanssa.
-
-Henriette kiivastui puhuessaan. Kaikki neljä jäivät jalkakäytävälle
-keskelle tungosta. Vähitellen virta kumminkin tempasi heidätkin
-mukanaan vieden heidät ovesta sisään melkein heidän huomaamattaan.
-Korottaen ääntään he jatkoivat keskusteluaan puhellen nyt rouva
-Martysta. Kerrottiin, että herra Marty oli myrskyisen perhekohtauksen
-jälkeen menettänyt järkensä ja että hän nyt sairasti suuruudenhulluutta
-kuvitellen omistavansa kaiken maailman rikkaudet, aarrevarastot ja
-kultakaivokset.
-
--- Mies parka, sanoi rouva Guibal. -- Aina minua säälitti tuo laiha
-koulumestari kuluneessa takissaan. Entä hänen vaimonsa?
-
--- Hänen vaimonsa syö nyt erään setänsä rahoja, kunnon vanhuksen, joka
-leskimieheksi jouduttuaan on muuttanut hänen luokseen asumaan... Täällä
-kai hänkin on. Luultavasti tapaamme hänet vielä.
-
-Sisässä rouvia odotti yllätys. Heidän edessään leviävät myymälät olivat
-todellakin maailman suurimmat niinkuin mainoslehdissä sanottiin.
-Keskusgalleria kulki talon päästä päähän, Dix-Décembrenkadulta
-Neuve-Saint-Augustininkadulle, ja sen kummallakin puolella
-Monsignyn- ja Michodièrenkadun galleriat kulkivat nekin läpi talon.
-Siellä täällä gallerioiden risteyksissä aukeni halleja kierreportaiden
-ja riippusiltojen alla. Järjestys ei ollut enää sama kuin ennen.
-Huokeahintaiset tavarat olivat nyt Dix-Décembrenkadun puolella,
-silkkiosasto oli keskellä ja käsineosasto Saint-Augustinin hallin
-perällä. Pääsisäänkäytävän portaikosta näki nytkin vuodevaateosaston,
-joka oli muutettu toisen kerroksen toiseen päähän. Osastoja oli nyt
-viisikymmentä. Niistä muutamat olivat aivan uusia ja vasta avatut,
-toiset olivat käyneet niin tärkeiksi, että ne oli täytynyt jakaa kahtia
-myynnin helpottamiseksi. Liikkeen laajetessa henkilökuntaakin oli
-täytynyt suuresti lisätä, niin että virkailijoita oli nyt
-kolmetuhattaneljäkymmentäviisi.
-
-Rouvia hämmästytti valkotavaroiden mahtava näyttely. Heidän ympärillään
-avautui eteishalli kirkkaine peileineen ja mosaiikkilattioineen, jossa
-huokeahintaisten tavaroiden myynti pidätti ahnaita joukkoja. Hallista
-lähtivät galleriat häikäisevän valkeina tarjoten silmälle talvisen
-maiseman auringossa kimaltelevia kinoksia. Valkeus oli täällä sama kuin
-näyteikkunoissakin, mutta hehkuvassa hohteessaan vielä mahtavampi.
-Kirkkaus tuntui ensi hetkessä niin valtavalta, ettei silmä kyennyt
-erottamaan yksityiskohtia. Mutta vähitellen siihen tottui.
-Vasemmalla Monsignyn galleria kohotti kattoa kohti sertinki- ja
-palttinakukkulansa, lakana-, pyyheliina- ja nenäliinavuorensa.
-Oikealla, Michodièren galleriassa trikootavaroiden ja villatavaroiden
-helmiäiskiiltoiset rakennukset viekoittelivat luokseen. Mutta valon
-valkeudessa kylpi etenkin keskusgalleria nauhoineen, huiveineen,
-silkkeineen ja käsineineen. Kuohuvat musliinikiehkurat kiersivät
-patsaita sidottuina silkkikankailla; portaiden käsipuut olivat valkeaan
-verhotut, ja tuo kierrellen kohoava valkeus levisi siipinä, tiivistyi
-ja katosi niinkuin pilvissä liitelevä joutsenparvi. Ilmassakin risteili
-kattoholvista riippuvia valkeita harsoja ja kaistaleita; ne liitelivät
-kuin kepeät untuvat ja tuprusivat kuin lumihiutaleet. Valkeita peittoja
-liehui lippuina, pitsien valkoperhoset lentelivät suurissa parvissa,
-kuvastuivat kuin hämähäkin verkot kesäistä taivasta vasten ja täyttivät
-ilman valkealla hengityksellään.
-
-Ihmeiden ihme tässä valkeuden temppelissä oli valonpalvonnan alttari
-suuressa hallissa silkkiosaston yläpuolella. Siellä kuvastui
-itämaismallisten hohtoharsojen ja hopeakirjosilkkien taustaa vasten
-lasikatosta riippuva kepeänä huojuva teltta, joka oli rakennettu
-läpikuultavista verhoista ja lainehtivista pitsi-, harso- ja
-musliinikankaista. Se muistutti tabernaakkelia. Suurena uutimien
-verhoamana vuoteena se keinui, satujen suunnattomana morsiusvuoteena,
-joka neitseellisessä puhtaudessaan odotti valkeaa prinsessaansa, joka
-oli tuleva morsiushuntu päässä.
-
--- Oh, oivallista! toistelivat rouvat. -- Ennennäkemätöntä!
-
-He eivät voineet kyllästyä tuohon taloa pyhittävän viehättävän
-valkeuden katselemiseen. Siinä Mouret oli tosiaankin tehnyt
-nerokkaimman keksintönsä. Näiden näennäisessä epäjärjestyksessä
-lainehtivien kankaiden sekasorrossa oli johtosointuna valkeus, jonka
-tuhannet vivahdukset syntyivät, hajosivat, yhtyivät ja sammuivat kuin
-sävelet suuren mestarin orkesteriteoksessa. Valkeutta joka paikassa,
-mutta yhä uutta valkeutta, kokonainen valkeuden väriasteikko, jonka
-vastakkain törmäävien ja toisiaan täydentävien vaiheiden tuloksena oli
-itse valon kirkkaus. Pumpulikankaiden ja palttinoiden laimeista
-vivahduksista, flanellien ja verhojen himmeistä häiveistä, samettien,
-silkkien, satiinien kiiltävistä pinnoista tuo kirkkaus heijastui
-liekehtien poimujen taitteissa, lehahtaen verhojen lennoissa, kepeästi
-huojuen musliinien, pitsien ja hohtoharsojen liepeissä, etenkin
-hohtoharsojen, joiden haihtuva hienous hälveni ilmaan jäykän itämaisen
-silkin hopeanhohtoisella pohjalla.
-
-Valkeuden talo oli täynnä hehkuvaa elämää. Suuret joukot piirittivät
-hissejä, tarjoiluhuoneissa ja lukusalissa oli tungosta, kokonainen
-kansainvaellus tapahtui näissä talvisissa aloissa. Ihmiset näyttivät
-mustilta niinkuin jäällä luistelevien joukko. Välikerroksessa
-kuohuvasta taajasta väenpaljoudesta erotti naisten vilkkaita ja
-ihastuksesta loistavia kasvoja. Siltoja ja portaita pitkin kapusi
-lukematon joukko pieniä, mustina kuvastuvia ihmisolentoja ikäänkuin
-eksyneinä lumenpeittämien huippujen keskellä. Ja talvisesta asusta
-huolimatta vallitsi joka paikassa hämmästyttävä elämän tuntu. Mahtava
-äänien kohina muistutti jäälohkareita kuljettavan virran pauhinaa. Ja
-valkotavara-alppien kukkuloille katon runsaat kultaukset ja
-kultatäplikkäät ikkunat ja ruusukkeet heittivät kirkasta
-päivänpaistetta.
-
--- Kas niin, rouva de Boves sanoi, -- täytyyhän tästä kumminkin lähteä
-liikkeelle. Eihän tähän voi iäksi jäädä.
-
-Koko ajan, aina siitä lähtien kun hän oli astunut ovesta sisään,
-järjestyksenvalvoja Jouve oli pitänyt häntä silmällä. Kääntyessään
-rouva de Boves kohtasi hänen katseensa. Kun hän lähti liikkeelle Jouve
-seurasi häntä jonkin matkan päässä hänen takanaan, välinpitämättömästi,
-ikäänkuin sattumalta.
-
--- Malttakaapa, rouva Guibal sanoi, pysähtyen ensimmäisen kassan eteen,
--- näppärä keksintö tosiaankin tuo kukkavihkojen lahjoittaminen.
-
-Mouret oli tuottanut Nizzasta tuhansittain valkeita orvokkeja
-annettaviksi kaupanpäällisiksi asiakkaille, ja sanomalehdet olivat
-jo edeltäpäin pitäneet suurta hälyä tästä hänen hienosta
-kohteliaisuudestaan. Jokaisen kassan vieressä jakelivat livreepukuiset
-pojat tarkastajien valvomina kukkavihkoja. Pian koko valkeiden kukkien
-koristama ostajakunta muistutti suurta hääseuruetta, ja orvokkien
-tuoksu täytti tavaratalon.
-
--- On kyllä, rouva Desforges kuiskasi kateellisena, -- sukkelasti
-keksitty.
-
-Mutta kun rouvat kääntyivät mennäkseen, he kuulivat vieressään
-laskettavan leikkiä orvokkivihkoista... "Häitäänkö isäntä nyt
-viettääkin valmiiden vaatteiden osaston johtajattaren kanssa", kuului
-muuan pitkä ja laiha herra sanovan. "En tiedä", vastasi toinen, "mutta
-onhan ainakin kukat ostettu".
-
--- Mitä, sanoi rouva de Boves, -- aikooko herra Mouret naimisiin?
-
--- Siltä kuuluu, Henriette vastasi teeskennellen välinpitämätöntä. --
-Ja niinhän piti lopuksi käydäkin.
-
-Kreivitär iski silmää uudelle ystävättärelleen. Nyt heille selveni
-minkätähden rouva Desforges oli välien särkymisen harmeista huolimatta
-tullut käymään Naisten Aarreaitassa. Hän kai tahtoi nähdä ja kärsiä.
-
--- Minä jään teidän luoksenne, sanoi rouva Guibal, jonka uteliaisuus
-oli herännyt. -- Lukusalissa voimme sitten tavata rouva de Boves'in.
-
--- Hyvä on, vastasi tämä. -- Minulla on toiseen kerrokseen asiaa.
-Tuletko, Blanche?
-
-Hän lähti tyttärensä seuraamana, ja Jouve, joka yhä kulki hänen
-takanaan, nousi hänkin toiseen kerrokseen, mutta toista porraskäytävää
-myöten. Rouva Desforges ja rouva Guibal katosivat alakerran tungokseen.
-
-Osastoilla ei kiireestä huolimatta puhuttu muusta kuin isännän
-rakkausjutusta. Asia, joka kuukausmääriä oli ollut Denisen
-vastarinnasta ihastuneiden kauppa-apulaisten puheenaineena, oli nyt
-äkkiä saanut odottamattoman käänteen. Edellisenä iltana oli levinnyt
-uutinen, että Denise oli Mouret'n rukouksista huolimatta päättänyt
-erota palveluksesta sanoen syyksi väsymyksensä ja levontarpeensa. Nyt
-pohdittiin yleisesti tuota jännittävää kysymystä tulisiko lähdöstä
-totta vai eikö. Lyötiin vetoakin viidestä frangista, mikä summa
-tappiolle joutuneen tuli maksaa seuraavana sunnuntaina. Epäilijät,
-jotka eivät uskoneet lähtöhuhuja vakaviksi, väittivät, että asia
-päättyisi häihin, ja tarjoutuivat lyömään aamiaiskekkereistä vetoa,
-että niin kävisi. Vastapuolue esiintyi yhtä varmana väittäen että
-Denise kyllä lähtisi paetakseen isännän yhä kiihkeämmiksi käyneitä
-tarjouksia. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä pikku
-myyjätär oli ajanut asiansa tottuneen juonittelijan taidolla ja että
-hän kyllä tiesi mitä teki, kun pani isännän näin tiukalle. Ellet suostu
-avioliittoon, lähden.
-
-Mutta Denise itse ei tiennyt mitään. Vaatimukset niinkuin juonetkin
-olivat hänestä kaukana. Hänen lähtöpäätöksensä perustui juuri siihen,
-että muut otaksuivat hänellä olevan niin hämmästyttäviä aikeita. Eihän
-hän tahtonut mitään mistä juoruttiin. Eihän hänestä ollut keimailijaksi
-eikä kunnianhimoisten suunnitelmien sepittäjäksi. Syytön hän oli, ja
-itsekin hän ihmetteli herättämänsä rakkauden kiihkeyttä. Ja mitä
-juonittelua se oli, että hän aikoi erota Aarreaitan palveluksesta?
-Eihän tässä päätöksessä ollut mitään hämmästyttävää. Sentähden hän
-erosi, että häntä alkoivat hermostuttaa nuo alituiset rettelöt, nuo
-lakkaamattomat juorut, Mouret'n itsepintaiset vaatimukset ja oman
-sydämensä kehoitukset. Siksi hän lähti pois, että pelkäsi horjuvansa ja
-sitten katuvansa kaiken ikänsä. Jos tässä oli valheellisuutta, niin ei
-se ainakaan tahallista ollut, ja jos se oli aviomiehen onkimista, niin
-ei hän enää tiennyt kuinka käyttäytyä. Hän ei tahtonut kuulla
-naimisiinmenosta puhuttavankaan, ja hän oli päättänyt pysyä
-kiellossaan, jos Mouret joskus menisi niin pitkälle, että pyytäisi
-häntä vaimokseen. Jos sellaisesta kiellosta koitui hänelle kärsimystä,
-niin kärsittävä hänen oli. Katkerasti hän oli itkenyt, kun eron
-välttämättömyys oli selvinnyt hänelle, mutta yhtäkaikki hänen täytyi
-rohkeasti pysyä velvollisuudessaan, sillä hän tiesi, että hänen
-elämänsä rauha oli siitä riippuvainen.
-
-Kun Mouret sai Denisen erohakemuksesta tiedon, hän kävi aivan kylmäksi
-eikä alussa uskaltanut vastata mitään, niin vaikeaa hänen oli hallita
-itseään. Sitten hän sanoi kuivasti vaativansa Deniseltä vielä viikon
-miettimisaikaa, ennenkuin suostui sellaiseen mielettömyyteen. Kun
-Denise viikon kuluttua otti uudestaan asian puheeksi sanoen tahtovansa
-lähteä suuren myyntinäyttelyn jälkeen, Mouret ei enää kiivastunut, vaan
-koetti palauttaa hänet järkiinsä. Hänhän luopui erotessaan onnestaan.
-Eihän hänellä ollut missään sellaista paikkaa tarjona. Vai oliko hän jo
-hakenut toista? Mouret oli valmis myöntämään hänelle yhtä hyviä etuja
-kuin muutkin. Kun Denise vastasi, ettei hänellä ollut paikkaa tiedossa,
-vaan että hän aluksi aikoi levätä Valognes'issa yhden kuukauden, jota
-varten hänellä oli säästössä rahoja, niin Mouret tahtoi tietää mikä
-häntä esti sitten palaamasta, jos hän lähti yksinomaan terveytensä
-takia. Tuskastuneena kuulusteluun Denise ei vastannut mitään. Silloin
-Mouret'n mieleen iski, että Denisellä oli varmaankin kotipuolessaan
-sulhanen, jota hän meni tapaamaan. Olihan Denise eräänä iltana
-myöntänyt rakastavansa hänkin. Ja olihan tytön tunnustus siitä lähtien
-yhtä mittaa viiltänyt hänen sydäntään, ikäänkuin sitä olisi pistelty
-puukolla. Jos Denise aikoi mennä naimisiin sulhasensa kanssa, niin
-olihan aivan luonnollista, että hän tahtoi lähteä. Siinä kai oli syy
-hänen itsepintaisuuteensa. Ei siis enää ollut mitään toivoa. Mouret
-vastasi, ettei hän tahtonut pidättää Deniseä, koska tämä ei voinut
-ilmoittaa minkätähden lähti. Denise oli pelännyt myrskyistä kohtausta,
-mutta Mouret'n näennäinen välinpitämättömyys tuntui hänestä vielä
-katkerammalta kuin vihaiset sanat.
-
-Denisen täytyi olla vielä viikko tavaratalon palveluksessa, ja koko
-viikon hänen oli kestettävä Mouret'n kylmää kohtelua. Mouret
-kulkiessaan osastojen läpi ei ollut näkevinäänkään häntä; hän näytti
-olevan kokonaan työhönsä keskittynyt, ikäänkuin ei olisi mistään muusta
-välittänytkään. Osastoilla vedonlyönnit alkoivat uudestaan, ja vain
-rohkeimmat uskalsivat enää panna aamiaiskekkereitä vetoon häitä
-ennustaessaan. Mutta kylmyys, joka oli Mouret'n luonteelle aivan
-vieras, kätki jäykän pintansa alle kuohuvan tuskan ja epäröimisen.
-Hänen sielussaan raivosi myrsky, joka ajoi veren hänen päähänsä ja
-synnytti hänen mielessään mitä hurjimpia ajatuksia. Hän olisi tahtonut
-painaa vastahakoisen tytön väkisin syliinsä, ryöstää hänet omakseen
-hänen kiellostaan huolimatta. Mutta sitten hän jälleen koetti
-tyynnyttää mieltään järkeväksi; oli kai jokin keino löydettävissä, joka
-estäisi Denisen lähtemästä. Mutta turhaan hän etsi tuota keinoa. Joka
-paikassa hänen voimattomuutensa oli vastassa. Hänelle ei ollut apua
-vallan suuruudesta eikä rahojen paljoudesta. Hurjien mielitekojen
-joukosta alkoi kumminkin yksi ajatus vähitellen selvitä ja päästä
-muista voitolle. Rouva Hédouinin kuoleman jälkeen Mouret oli vannonut,
-ettei menisi koskaan uusiin naimisiin. Päästyään tämän yhden naisen
-kautta alkuun hän oli päättänyt vast'edes jatkaa onnensa rakentamista
-koko naissuvun suosiolla. Hän niinkuin Bourdonclekin pani
-taikauskoisesti painon siihen, että suuren tavaratalon johtajan täytyi
-elää naimattomana voidakseen ylläpitää miehen kuninkuutta
-ostajatarlaumansa irtipäässeiden halujen vallitsemiseksi. Jos naisista
-yksi sai etuoikeutetun sijan, niin hänen olosuhteisiin painamansa leima
-ajoi heti muut pakosalle ja lumous hälveni. Hän melkein vihasi Deniseä,
-sillä hän arvasi tämän tulleen kostamaan muiden puolesta ja hän
-pelkäsi, että sinä päivänä, jolloin hän suostuisi ottamaan Denisen
-vaimokseen, hän samalla iäksi suostuisi naisen orjaksi. Mutta viha ei
-kestänyt kauan. Mouret tunsi pian horjuvansa ja etsi millä
-puolustautua. Eihän siinä ollut mitään pelättävää. Olihan Denise niin
-lempeä ja järkevä, häneen uskalsi huoletta turvautua. Uudelleen ja yhä
-uudelleen hänen täytyi kestää tämä sama uuvuttava taistelu. Ja ylpeys
-lisäsi vielä haavan arkuutta. Hänen järkensä hämmentyi, kun hän
-ajatteli, että jos hän suostuisikin tuohon viimeiseen nöyryytykseen,
-Denise saattoi sittenkin kieltäytyä -- kieltäytyä, jos rakasti toista.
-Suuren näyttelypäivän aamuna hänen päätöksensä oli vielä tekemättä. Ja
-Denisen oli määrä lähteä seuraavana päivänä.
-
-Kun Bourdoncle tapansa mukaan kolmen lähestyessä tuli Mouret'n
-työhuoneeseen, hän tapasi tämän syviin mietteisiin vajonneena pää
-käsien varassa. Mouret nosti kyynelistä kosteat silmänsä häneen. Hetken
-aikaa vanhat riitaveljet katsoivat toisiinsa; sitten heidän kätensä
-yhtyivät lujaan sovinnon puserrukseen. Kuukautta aikaisemmin Bourdoncle
-oli muuttanut kokonaan menettelytapaa. Hän väistyi Denisen tieltä ja
-meni niinkin pitkälle, että yllytti salaa Mouret'ta menemään naimisiin.
-Epäilemättä hänen käytöksensä perustui siihen, että hän tunnusti
-Denisen voittajakseen ja katsoi varovaisuuden vuoksi viisaammaksi
-kumartaa mahtavampaa, jonka vallassa tiesi olevansa. Mutta kun
-tarkemmin tutki, oli käytökseen muutakin syytä. Vanha, kauan lamassa
-ollut kunnianhimo oli jälleen herännyt hänessä eloon, arkana ja
-varovaisena alussa, mutta vähitellen yhä varmistuen ja vakaantuen.
-Tarpeeksi kauan hän oli palvellut Mouret'ta. Nyt oli hänen vuoronsa
-hallita, ja hän valmistui talossa vallitsevan tavan mukaan syömään
-suuhunsa tiellä olevan. Olemassaolon taistelun innostus oli temmannut
-hänetkin mukaansa, ja hän heittäytyi tuohon kahakkaan, jonka veriset
-uhrit kiihdyttivät kaupankäyntiä. Jonkinlainen taikauskoinen pelko oli
-estänyt häntä tähän asti häiritsemästä tuota onnen suosikkia. Mutta
-isäntä oli tulossa pehmeäksi, hän alkoi taipua mielettömän avioliiton
-solmimiseen, suututtaa onnettaren ja käännyttää ostajat luotaan. Mitä
-varten Bourdoncle olisi estänyt miestä joutumasta hukkaan, lankeamasta
-naisen syliin, kun hänen sen jälkeen oli niin helppoa korjata ohjakset
-omiin käsiinsä? Ja sentähden hän puristi vanhan toverinsa kättä melkein
-säälien, ikäänkuin jäähyväisiksi, ja sanoi:
-
--- Kas niin, eihän tässä nyt, hitto vieköön, sovi noin lannistua...
-Naikaa hänet ja sillä hyvä!
-
-Mutta Mouret'ta hävetti jo hetkellinen heikkoutensa ja hän väitti
-kiivaasti vastaan:
-
--- Eikö mitä! Tyhmyyksiä vain!... Lähdetään kiertämään taloa. Hyvin
-näyttää onnistuvan, eikö niin? Voimme odottaa hyviä tuloksia.
-
-He lähtivät yhdessä toimittamaan iltakiertoaan ihmisiä vilisevissä
-osastoissa. Bourdoncle vilkaisi levottomasti isäntään, jonka työtarmo
-tuntui heränneen uudestaan, tutkien eikö edes vähäinen tuskan väre
-vavahduttaisi hänen huuliaan.
-
-Tavaratalossa oli kaupankäynti nyt suurimmillaan, ja koko taloa
-tärisytti hurja meno, niinkuin koneen käynti tärisyttää täyttä vauhtia
-kulkevaa alusta. Denisen osasto oli täynnä pikkupoikia ja -tyttöjä,
-joille koetettiin vaatteita äitien hikoillessa. Täällä niinkuin
-muuallakin oli valkeiden tavaroiden näyttely, ja valkeita pukuja oli
-niin paljon, että siinä olisi ollut millä verhota kaikki alastomuudessa
-värisevät pienet enkelit. Keskellä oli näytteillä rippilasten pukuja,
-koristukseksi vain, sillä rippikouluaika ei ollut vielä käsissä.
-Valkeat musliinipuvut ja hunnut huojuivat viattomuutta ja puhtautta
-uhkuen kuin isoksi vihkoksi sidotut kukat. Ostajien seassa rouva
-Bourdelaiskin oli kolmen lapsensa kanssa katsomassa pukuja. Lucien,
-pienin, ei tahtonut antaa Denisen pukea ylleen, vaan ponnisteli
-vastaan.
-
--- Älä nyt juonittele, äiti sanoi tuskastuen... -- Eihän pusero vain
-ole liian ahdas, vai mitä luulette, neiti?
-
-Naisena, jota ei petetä, hän tutki kirkkaalla katseellaan kangasta,
-arvosteli kuosia ja tarkasti saumoja.
-
--- Ei, hyvin se sopii, jatkoi hän sitten. -- On siinä puuhaa, kun pitää
-hankkia vaatteita kaikille! Nyt minun täytyy saada päällystakki tälle
-isolle tytölle.
-
-Denisen oli täytynyt ryhtyä itsekin myymään, sillä niin paljon väkeä
-oli rynnännyt osastolle. Hän haki pyydetyn päällystakin, kun häneltä
-samassa pääsi hämmästyksen huudahdus:
-
--- Kuinka, sinäkö siinä! Mitä nyt on tapahtunut?
-
-Jean seisoi hänen edessään iso käärö kainalossa.
-
-Hän oli viikkoa aikaisemmin viettänyt häitään, ja edellisenä lauantaina
-hänen vaimonsa, pieni mustasilmäinen kaunotar, jonka kasvot olivat
-epäsäännöllisyydessään viehättävät, oli viettänyt suuren osan
-päivästään Naisten Aarreaitassa. Vastanaineiden piti lähteä Denisen
-seurassa Valognes'iin kuukauden häämatkalle virkistämään lapsuuden
-muistoja.
-
--- Niin, Jean vastasi, -- Thérèseltä on jäänyt yhtä ja toista
-ostamatta. Ja sitten on vielä vaihtamistakin... Kun hänellä ei ollut
-itsellään aikaa, niin minä tulin tuomaan tavarat ja selittämään
-sinulle...
-
-Pépékin ilmestyi veljensä viereen.
-
--- Ja Pépékin täällä! Entä koulu!
-
--- Niin, Jean sanoi, -- eilen päivällisen jälkeen en enää raatsinutkaan
-viedä häntä takaisin kouluun. Lapsi parka oli jo muutenkin niin
-pahoillaan, kun hänen täytyy jäädä yksin Pariisiin meidän lähtiessä
-Valognes'iin.
-
-Denise hymyili heille suruistaan huolimatta. Hän luovutti rouva
-Bourdelais'n eräälle myyjättärelle ja palasi veljiensä luo, jotka
-odottivat häntä nurkkauksessa, missä onneksi ei ollut paljon väkeä.
-"Lapset", joiksi Denise vielä heitä sanoi, olivat jo kasvaneet
-suuriksi. Pépé oli täyttänyt kaksitoista ja oli pitempi sisartaan,
-mutta hän oli yhtä hiljainen ja lempeä kuin ennenkin vaikuttaen
-koululaispuvussaan siltä kuin kaipaisi hyväilyjä jatkuvasti. Jean oli
-tullut hartiakkaaksi ja oli päätä pitempi kuin Denise, mutta hänen
-kauneutensa oli entisellään, ja hänen pitkä, vaalea tukkansa oli
-koristetaiteilijoiden tapaan kammattu. Denise oli yhtä hento kuin
-ennenkin, kiurunkokoinen, kuten hän itse sanoi, mutta yhtä kaikki hän
-kohteli vielä veljiään kuin levoton äiti lapsiaan, hoitaen ja
-varoittaen, napitti Jeanin nuttua, jottei tämä näyttäisi kulkurilta,
-tarkasti oliko Pépéllä puhdas nenäliina. Kun hän näki Pépén surullisen
-katseen, hän torui lempeästi veljeään:
-
--- Kas niin, kultaseni, täytyy olla järkevä. Ei koulua sovi noin vain
-keskeyttää. Loma-ajaksi otan sinutkin mukaan. Tahtoisitko jotain, sano!
-Tai ottaisitko mieluimmin rahaa?
-
-Sitten hän kääntyi Jeaniin sanoen:
-
--- Ja sinäkin, suuri poika, luulottelet hänelle, että olemme lähdössä
-huviretkelle. Ei saa olla noin ajattelematon.
-
-Hän oli antanut vanhemmalle veljelleen neljätuhatta frangia, puolet
-säästöistään, kodin perustamista varten, ja Pépén kouluttamiseen meni
-suuria summia. Kaikki hänen tulonsa kuluivat nyt niinkuin ennenkin
-veljien tarpeisiin. Eikähän hänen elämällään muuta tarkoitusta
-ollutkaan, sen jälkeen kun hän oli uudistanut valansa elää
-naimattomana.
-
--- No niin, sanoi Jean, -- alkaaksemme, tässä on nyt ensiksikin
-Thérèsen ruskea päällystakki, joka...
-
-Mutta siihen hän keskeytti, ja kun Denise kääntyi katsomaan, mikä
-siihen oli syynä, hän huomasi Mouret'n, joka seisoi heidän takanaan.
-Jonkin aikaa hän oli jo katsellut siinä, kuinka Denise oli äidin tavoin
-kohdellut noita suuria poikia, kuinka hän käänteli heitä ja korjaili
-niinkuin pieniä lapsia, joille muutetaan paitaa. Bourdoncle, joka oli
-tarkastavinaan myyntiä, tarkkaili heitä syrjästä seuraten
-mielenkiinnolla kohtausta.
-
--- Ovatko nämä teidän veljiänne? Mouret kysyi hetken vaiti oltuaan.
-
-Hän puhutteli Deniseä kylmästi, jäykkänä ja vakavana. Denisekin koetti
-pakottaa äänensä kylmäksi ja suunsa vakavaksi, kun vastasi:
-
--- Kyllä... Vanhempi on juuri mennyt naimisiin, ja hänen vaimonsa on
-lähettänyt hänet tänne ostoksille.
-
-Mouret oli ääneti. Sitten hän huomautti:
-
--- Nuorempi on kasvanut paljon. Muistan nähneeni hänet eräänä iltana
-teidän seurassanne Tuileries'n puistossa.
-
-Hänen puheensa oli hitaampaa ja hänen äänessään oli kevyt värähdys
-hänen sanoessaan tämän. Denise kumartui itku kurkussa muka korjatakseen
-Pépén vyötä. Veljet olivat punastuneet ja katsoivat hymyillen johtajaa.
-
--- Teidän näköisenne he ovat, Mouret jatkoi.
-
--- Eivät toki! huudahti Denise. -- Paljon kauniimpia he ovat.
-
-Kuinka paljon hän heistä pitikään! Mouret katseli vielä vähän aikaa
-heitä ikäänkuin verratakseen heitä toisiinsa. Mutta hänen voimansa
-olivat lopussa ja hän kääntyi mennäkseen. Sitten hän äkkiä palasi
-kuiskatakseen Deniselle:
-
--- Pistäytykää myynnin loputtua työhuoneeseeni. Haluan puhua kanssanne
-ennenkuin lähdette.
-
-Tämän sanottuaan hän todella jatkoi tarkastusmatkaansa. Taistelu alkoi
-hänessä uudestaan, häntä hermostutti jo, että oli pyytänyt Deniseä
-tulemaan. Mikä hänen päähänsä oli mennytkään kun hän oli nähnyt tytön
-veljiensä kanssa! Mieletöntä se oli, sillä eihän hän enää jaksanut
-tehdä päätöstä eikä edes tiennyt mitä tahtoikaan. No niin. Sopihan
-sanoa jäähyväiset, ja sillä siitä pääsi. Hän liittyi jälleen
-Bourdoncleen, joka näytti jonkin verran rauhoittuneen, mutta joka
-kumminkin vähän väliä heitti häneen tutkivia silmäyksiä.
-
-Denise oli palannut rouva Bourdelais'n luo.
-
--- Sopiiko päällystakki? hän kysyi.
-
--- Sopii kyllä, hyvin... Nyt olen jo tarpeeksi ostanut. Kyllä lapset
-kysyvät varoja.
-
-Päästyään vapaaksi Denise vihdoinkin malttoi kuunnella Jeanin
-selityksiä ja saattaa hänet osastolle, joista hänen olisi ollut vaikea
-selviytyä yksin. Ensiksikin ruskea päällystakki oli vaihdettava
-toiseen, valkeasta verasta tehtyyn, mutta samankuosiseen ja -kokoiseen.
-Denise otti käärön ja meni veljiensä seuraamana valmiiden vaatteiden
-osastolle.
-
-Osasto oli pannut näytteille kaikki vaaleat pukunsa, kevyet silkkiset
-ja villaiset kesäviittansa. Mutta yleisön huomio oli kääntynyt
-muuanne ja ostajattaria oli täällä verraten vähän. Myyjättäret olivat
-melkein kaikki uusia. Clara oli kuukausi sitten kadonnut teille
-tietymättömille, talossa tunnetun asiakkaan, miehen, ryöstämänä,
-sanoivat toiset, toisten mukaan katukulkurien vapaata elämää
-viettämään. Margueritekin teki lähtöä, sillä hän oli nyt vihdoinkin
-päättänyt mennä johtajattareksi Grenoblen pieneen muotikauppaan, missä
-hänen serkkunsa odotti häntä. Aurélie rouva istui yksin muuttumatta
-samassa paikassa puristettuna kuperaan silkkihaarniskaansa ja
-majesteettiset kasvot yhtä juhlallisena kuin ennenkin, hiukan
-kellastuneena niinkuin antiikin marmoripatsaalla. Mutta kasvojen
-liikkumattomuudesta huolimatta hän oli syvästi suruissaan poikansa
-Albertin huonosta käytöksestä, ja hän olisi eronnut palveluksesta ja
-mennyt maalle asumaan, jolleivät hänen säästönsä olisi vähitellen
-kuluneet tuon tyhjäntoimittajan tempauksiin, jotka jo uhkasivat
-nielaista Rigolles'in maatilankin. Kodin rikkinäisyys tuotti siten
-hedelmäänsä äidin jatkaessa yhä naistuttaviensa kanssa huviretkiään ja
-isän soittaessa torvea. Bourdoncle loi Aurélie rouvaan tyytymättömiä
-katseita, ihmetellen ettei tällä ollut sen verran älyä, että olisi
-peräytynyt ajoissa. Lhommein hallitsijasuku oli kohta elänyt aikansa.
-
--- Kas, tekö siinä! Aurélie rouva sanoi liioitellun kohteliaasti,
-huomatessaan Denisen. -- Tahdotte vaihtaa päällystakin? Tietysti, aivan
-heti... Ja nämäkö ovat veljenne. Johan he ovat aika miehiä!
-
-Ylpeydestään huolimatta hän olisi voinut vaikka langeta polvilleen
-Denisen eteen. Valmiiden vaatteiden osastolla niinkuin muuallakin
-puhuttiin vain Denisen lähdöstä, ja Aurélie rouvan oli paha olla, sillä
-hän tiesi, ettei hänellä ollut muussa turvaa kuin entisen myyjättärensä
-ystävyydessä.
-
--- Kerrotaan, että aiotte erota... Eihän siinä toki perää liene?
-
--- Aion kyllä, vastasi Denise.
-
-Marguerite kuunteli. Sen jälkeen kun hänen häänsä oli määrätty
-pidettäviksi, tyytymättömyys ja elämään kyllästyminen olivat
-kuvastuneet vielä selvemmin kuin ennen hänen happamilla kasvoillaan.
-
--- Oikeassa olette, sanoi hän. -- Kunniallisuus ennen kaikkea! Onneksi
-olkoon!
-
-Ostajia saapui. Aurélie rouva suuttuneena Margueriten sanoista käski
-hänen pitää myynnistä huolta sekaantumatta muiden puheisiin. Kun Denise
-otti itse päällystakin kantaakseen, rouva aivan säikähti, väittäen
-ettei sitä voinut mitenkään sallia ja kutsui asiatytön avuksi. Mouret
-oli Denisen neuvosta palkannut osastoille kantajat säästääkseen siten
-myyjiltä tämän vaivan.
-
--- Menkää saattamaan neitiä, johtajatar sanoi pannen päällysvaatteen
-hänen käsivarrelleen.
-
-Kääntyen uudestaan Denisen puoleen hän sanoi:
-
--- Pyydän teitä, miettikää vielä ennenkuin lähdette... Olemme kaikki
-siitä suuresti pahoillamme.
-
-Jean ja Pépé, jotka hymyillen odottivat tässä naisten tungoksessa,
-seurasivat sisartaan. Nyt he menivät morsiuskapio-osastolle valitsemaan
-puoli tusinaa paitoja samanlaisia kuin Thérèsen edellisenä lauantaina
-ostamat. Mutta siellä oli niin paljon väkeä, että oli vaikeaa päästä
-eteenpäin.
-
-Täytyi pysähtyä ensiksi kureliivinäyttelyyn, sillä siellä rouva
-Boutarelin käynti oli nostanut suuren melun. Tämä Etelä-Ranskan rouva
-oli jälleen käymässä Pariisissa, mutta tällä kertaa hän oli saapunut
-miehensä ja tyttärensä seurassa, ja oli näiden kanssa aamusta alkaen
-kyntänyt osastoja ostaakseen tyttärensä kapiot. Loppumattomasti
-neuvotellen perhe oli saapunut valkotavaraosastolle, ja tyttären
-tutkiessa suurella mielenkiinnolla alusvaatteiden salaisuuksia äidin
-oli alkanut tehdä mieli kureliiviä ja hän oli toisten huomaamatta
-pujahtanut viereiseen huoneeseen koettamaan. Herra Boutarel, suuri,
-kiivas mies, säikähti pahanpäiväisesti, kun ei nähnyt vaimoaan, ja
-jättäen tyttärensä siihen hän lähti etsimään löytäen hänet vihdoin
-koetussalista, jonka ovelle hänet kohteliaasti pyydettiin istumaan.
-Koetushuoneet olivat pieniä, ahtaita kammioita, joihin ei päästetty
-miehiä, ei omien vaimojensakaan vaatteita arvostelemaan. Myyjättäriä
-juoksi edestakaisin, ovet aukenivat ja sulkeutuivat paljastaen joka
-kerta vilahdukselta sisähuoneen salaisuuksia; naisia paitasillaan tai
-muuten vähissä vaatteissa. Miehet odottivat haukotellen istuen pitkässä
-jonossa. Herra Boutarel suuttui kuultuaan ettei pääsisi sisään ja vaati
-vaimoaan takaisin. Turhaan häntä koetettiin rauhoittaa; hän ei
-tyytynyt, ennenkuin rouva Boutarel jätti koettamisen kesken ja palasi
-hänen luokseen läsnäolijoiden naurun ja ilvehtimisen tervehtimänä.
-Silloin vasta Denise pääsi veljineen ohi.
-
-Kapioille varatut huoneet seurasivat toisiaan pitkässä jonossa
-levittäen ostajakunnan nähtäväksi kaikki valkeat vaatekappaleet,
-joita naisen puku kätkee alleen. Kureliivit, kaikenmuotoiset
-ja kaikenhintaiset, pitkävartaloiset ja lyhytvartaloiset,
-palttinaiset ja silkkiset, paisuttivat upeita muotojaan silkkisten
-mannekiinivartaloiden kantamina. Rasioistaan kohosivat valkeana
-vaahtona kaulukset, kalvosimet, koristeliinat, poimukaulukset, solmiot
-ja muut hienotekoiset vaatteiden lisät. Omassa salissaan yönutut ja
-aamupuvut, liinaiset, silkkiset ja pitsiset, venyttelivät veltosti
-soljuvia laskoksiaan kuin lemmenmuistojen raukaisemina. Ilmavina
-liehuivat hameiden helmat, toiset lyhyet, polviin päättyvät, toiset
-pitkäliepeiset, laahaten hienopoimuisina maata. Sitten seurasivat
-paidat, korkeakauluksiset yöpaidat, avokaulaiset ja hihattomat
-päiväpaidat, karkeammat ja hienommat, yksinkertaiset palttinaiset ja
-ohuet batistiset, jotka sulavasti liukuivat povea ja lanteita myöten.
-Kainostelematta nainen riisuutui täällä julkisesti, vähävarainen heitti
-yltään yksinkertaiset palttinansa, rikas säätyläisnainen pitsireunaiset
-batistinsa; naisen elämän ylellisyys tuli näkyviin poimutelmineen,
-kirjauksineen ja nypläyksineen eksyen mitä kallisarvoisimpiin ja
-aistillista turmelusta ilmaiseviin oikkuihin. Sitten nainen puki
-jälleen vaatteet ylleen; valkotavarain kuohuvat aallot kätkeytyivät
-hameiden salaperäisesti kahisevien poimujen alle, uutuudesta jäykkä,
-ompelijattaren kädestä lähtenyt paita, rasian mukaan taitetut
-alusvaatteet, kaikki nuo pöydille heitetyt palttinat ja batistit
-lähtivät ammentamaan elämän lämpimästä kosketuksesta eloa,
-katosivat hämärän peittoon verhoamaan rakkaudesta sykkivää sydäntä.
-Morsiuskapio-osaston viimeisessä salissa oli kapalovaateosasto, jossa
-naisen hekumaa uhkuva valkeus vaihtui lapsen viattomaan valkeuteen.
-Puhtaus ja ilo kuvastui kaikessa, nuoren, äitinä heränneen naisen
-autuus. Kapalovaatteet pehmeine aivinoineen, flanelleineen ja
-villaisine peittoineen, herttaiset pienet paidat ja myssyt,
-ristiäismekot ja kasmirviitat, joiden untuvareunat olivat kosketukselle
-hienot kuin vastasyntyneen lapsen iho, kertoivat kehtojen lempeää
-tarinaa.
-
--- Tiedäthän minkälaisia paitoja, sanoi Jean, joka suuresti ihastuneena
-katseli alusvaatenäyttelyä.
-
-Valkotavaraosastolla Pauline huomattuaan Denisen veljineen juoksi
-tervehtimään heitä. Tiedustelemattakaan Deniseltä hänen asiaansa hän
-alkoi vilkkaasti puhella kysellen liikuttuneena minkä verran perää oli
-taloa kiertävissä huhuissa. Myyjättäret olivat riidelleet asiasta,
-toiset olivat väittäneet uutisen todeksi, toiset perättömäksi.
-
--- Jäättehän toki? Minne minä joudun, jos te lähdette!
-
-Kun Denise sanoi aikovansa lähteä seuraavana päivänä, hän huudahti:
-
--- Ei siitä tule mitään! Kenties itse luulette niin, mutta minä tiedän,
-ettei siitä tule mitään... Hyvänen aika, nyt kun minulla on pikkuinen
-poika, niin täytyyhän teidän nimittää minut alajohtajattareksi.
-Baugékin on sitä mieltä, ja hän luottaa ehdottomasti teihin.
-
-Pauline vain nauroi eikä ottanut uskoakseen. Sitten hän haki käsiinsä
-pyydetyt paidat ja kuullessaan, että Denise kävisi vielä
-nenäliinaosastolla, hän antoi tavarat osaston apulaisnaiselle
-kannettaviksi. Tämä oli entinen neiti de Fontenailles, joka nykyään oli
-naimisissa Josephin kanssa. Hänelle oli annettu armosta tämä paikka, ja
-hän liikkui nyt osastolla yllään paksu musta pusero, jonka olkapäähän
-oli merkitty suuri numero keltaisella villalangalla.
-
--- Seuratkaa neitiä, sanoi Pauline hänelle.
-
-Sitten palattuaan Denisen luo hän toisti kuiskaten:
-
--- Alajohtajattareksi, eikö niin?
-
-Denise sanoi nauraen suostuvansa laskeakseen leikkiä hänkin.
-
-Kantajan seuraamana hän meni veljineen alakertaan ja osui matkallaan
-villakangasosastoon, joka sijaitsi valkealla flanellilla ja veralla
-verhotussa gallerian nurkassa. Liénard, joka vastoin isänsä tahtoa
-oli vielä tavaratalon palveluksessa eikä suostunut palaamaan
-kotikaupunkiinsa, puheli kauniin Mignot'n kanssa, joka oli ruvennut
-kaupanvälittäjäksi ja joka häpeämättä kävi Aarreaitassa entisiä
-tuttaviaan tapaamassa. Tietenkin heidän keskustelunsa koski Deniseä,
-sillä tämän tullessa he vaikenivat kohteliaasti tervehtien. Muutkin
-Denisen matkalla kohtaamat myyjät kumarsivat syvään, sillä kuka tiesi
-mikä tytöstä vielä tuli. Kuiske kävi ja vetoja lyötiin kahta
-kiivaammin. Voitolliselta hän näytti myyjien silmissä ja
-avioliittopuolueen edustajat kävivät jo niin rohkeiksi, että uskalsivat
-panna juomingit vetoon. Denise oli kääntynyt valkeiden kankaiden
-galleriaan, jonka päässä nenäliinaosasto oli. Hänen ohitseen vilahtivat
-valkeiden pumpulikankaiden, sertinkien, madapolamien, aivinain,
-musliinien ja tarlataanien lainehtivat kasat, liinakankaiden
-suunnattomat pakkapinot, kaiken maailman lakana-, pöytäliina-, pyyhe-,
-esiliinakankaat. Ja tervehdykset jatkuivat. Tie aukeni Denisen edessä.
-Palttinaosastolla Baugé riensi häntä vastaan tervehtiäkseen talon hyvää
-haltijatarta. Kuljettuaan peitto-osaston poikki, jossa peitot liehuivat
-suurina lippuina riippuen katosta, hän saapui nenäliinaosastolle, jonka
-komeutta yleisö kilvan ylisti. Joka paikassa oli valkeita patsaita ja
-pyramideja, kaikenmuotoisia rakennelmia, yksinomaan nenäliinoista
-pystytettyjä. Irlantilaiset ja kiinalaiset nenäliinat, nimikoidut,
-pitseillä reunustetut ja kirjauksilla koristetut, yhtyivät
-oudonmuotoiseksi satujen kaupungiksi, joka kajastuksena kuvastui
-valkohehkuvaa itämaan taivaan taustaa vasten.
-
--- Tusinanko tahdot? Denise kysyi veljeltään. Choletlaisia, eikö niin?
-
--- Niin luulen, samanlaisia kuin tämä, Jean vastasi ottaen kääröstä
-nenäliinan.
-
-Jean ja Pépé olivat koko ajan seuranneet Deniseä aivan hänen
-lähellään niinkuin saapuessaan lapsina Pariisiin. Tavaratalo, jossa
-Denise liikkui kuin kotonaan, herätti heissä levottomuutta, ja
-vaistomaisesti he nytkin turvautuivat isoon sisareensa antautuen hänen
-suojeltavikseen. Ihmiset katsoivat heihin ja naurahtivat, kun näkivät
-hoikan ja vakavan nuoren tytön johtavan arvokkaana kahta suurta poikaa,
-jotka ujostellen seurasivat häntä, vaikka toinen oli jo parrakas mies,
-toinen puvusta päättäen koululainen. He olivat kaikki kolme niin
-toistensa näköisiä, heidän tukkansa oli niin täydellisesti samaa
-vaaleaa vivahdusta, että gallerioissa kuiskittiin:
-
--- Nuo ovat hänen veljensä... Hänen veljiään ovat...
-
-Denisen etsiessä nenäliinaosastolla myyjää Mouret ja Bourdoncle osuivat
-sinne, Mouret pysähtyi tytön eteen sanomatta kuitenkaan mitään. Samassa
-rouva Desforges ja rouva Guibal kulkivat ohi. Henriette säpsähti. Hän
-katsoi Mouret'hen, katsoi Deniseen. Nämä puolestaan katsoivat häneen.
-Tähän sanattomaan katseeseen päättyi heidän yhteinen draamansa,
-niinkuin useimmiten sydämen draamat päättyvät, väentungoksessa
-välähtävään silmäykseen. Mouret poistui. Denise yhä myyjää hakien oli
-veljiensä seuraamana kadonnut osaston perälle. Henriette huomattuaan
-neiti de Fontenailles'in, joka seurasi Deniseä apulaisen työtä tehden,
-sanoi vihaisella äänellä toverilleen:
-
--- Katsokaapa, minkä hän on tehnyt tuosta onnettomasta. Loukkaavaa
-kerrassaan! Markiisittaresta! Hän pakottaa tämän seuraamaan koirana
-tuota kadulta löytämäänsä naista.
-
-Hän koetti tyyntyä ja sanoi välinpitämättömäksi tekeytyen:
-
--- Mennään katsomaan silkkinäyttelyä.
-
-Silkkiosasto näytti lemmelle pyhitetyltä suurelta huoneelta, jonka
-rakastavan naisen oikku oli verhonnut lumivalkeaksi ja joka näytti
-tahtovan kilpailla valkeudessa lumenkin kanssa. Naisen ihon kaikki
-maidonväriset valkeudet kuvastuivat siinä, lanteiden sametit, pohkeiden
-pehmeät silkit ja poven hienopintaiset satiinit. Pylväiden välissä oli
-valkeita sametteja, ja niiden kermanväristä taustaa vasten satiinit
-ja silkit hohtivat posliinin- ja metallinvalkeina, kun taas
-sisilialaissilkit ja fulardit huojuttelivat köynnöksinä läpikuultavia
-vivahduksiaan alkaen norjattaren vaaleudesta päätyen italiattaren tai
-espanjattaren auringonpaahteiseen ruskeuteen.
-
-Favier mittasi fulardia vaalealle "kaunottarelle", jolla ei osastolla
-tiedetty muuta nimeä. Monena vuonna hän oli ilmestynyt aika-ajoin
-tänne, eikä kukaan vielä tietänyt hänestä mitään, ei säätyä, ei nimeä,
-ei osoitetta. Eikä kukaan sitä paitsi koettanutkaan päästä niistä
-selville, vaikka jokainen hänen käydessään teki arveluja aikansa
-kuluksi. Hän laihtui ja hän lihoi, hän oli nukkunut yönsä hyvin tai hän
-oli mennyt myöhään levolle; kaikki hänen tuntemattoman elämänsä
-vaiheet, vähäiset niinkuin tärkeätkin, ulkonaiset tapahtumat ja sydämen
-liikutukset, joutuivat, mikäli ne kuvastuivat hänen olemuksessaan,
-pitkien keskustelujen alaisiksi. Tänään hän näytti sangen iloiselta, ja
-Favier palattuaan kassalta, jonne oli saattanut kaunottaren, sanoi
-Hutinille:
-
--- Hän menee kenties uusiin naimisiin.
-
--- Onko hän siis leski? kysyi Hutin.
-
--- En minä tiedä... Mutta muistatte kai tekin, että hän oli kerran
-surupuvussa... Tai kenties hän on voittanut pörssissä.
-
-Kukaan ei lisännyt siihen mitään. Vähän aikaa vaiti oltuaan Favier
-jatkoi:
-
--- Oma asiansa on... Kenellä tässä olisi aikaa pitää huolta kaikkien
-ostajien asioista.
-
-Hutin näytti miettivältä. Hän oli edellisenä iltana joutunut
-johtokunnan kanssa riitaan, ja hän tiesi, että hänen tuomionsa oli
-langetettu. Hänet aiottiin erottaa myyntinäyttelyn jälkeen. Jo aikoja
-sitten hän oli tuntenut horjuvansa. Viimeisen inventoimisen jälkeen
-häntä oli nuhdeltu siitä, ettei hän ollut saavuttanut edeltä määrättyä
-tulosta. Mutta syy ei ollut siinä. Koko osasto oli vähitellen työntänyt
-hänet ulos totellen olemassaolon taistelun lakia, joka määräsi
-alempiarvoisten sodan ylempiään vastaan ja jonka perustukselle talo oli
-toimintansa rakentanut. Favier'n kavala myyräntyö oli tuottanut
-hedelmää. Johtajan paikka oli luvattu jo hänelle. Hutin tiesi sen,
-mutta hän ei silti vihannut vanhaa toveriaan. Päinvastoin hän kohteli
-melkein kunnioittavasti tätä kylmäveristä miestä, joka oltuaan aina
-nöyrä ja kuuliainen, kun Bouthemontin ja Robineaun kumoamisesta oli
-ollut kysymys, oli nyt osoittanut niin suurta tarmoa oman asiansa
-ajamisessa.
-
--- Niin, jatkoi Favier, -- tiedätte kai, ettei hän lähdekään. Hänet on
-nähty isännän kanssa puhelemassa... Siinä menetin samppanjapullon.
-
-Hän puhui Denisestä. Yhä lisääntyvästä ostajatulvasta huolimatta asia
-oli kaikkien suussa, ja silkkiosasto varsinkin oli kuohuksissaan, sillä
-siellä oli lyöty suuria vetoja.
-
--- Hitto vieköön! tiuskaisi Hutin kuin unesta heräten. -- Hullu olin
-kun annoin hänen mennä... Nyt olisin koko pohatta!
-
-Ajattelematon tunnustus sai hänet punastumaan, kun hän näki Favier'n
-nauravan. Tehdäkseen sanansa tyhjiksi hänkin oli nauravinaan, väittäen
-että Denise oli panetellut häntä johtokunnalle. Mutta hänen teki mieli
-purkaa vihaansa jonnekin ja nähdessään, etteivät myyjät jaksaneet
-hallita ostajakunnan hyökkäyksiä, hän kiivastui heille. Samassa hän
-huomasi rouva Desforges'in, joka kulki hitaasti osaston poikki rouva
-Guibalin seurassa, ja hän veti jälleen suunsa hymyyn.
-
--- Ettekö tarvitse mitään tänään, hyvä rouva? hän sanoi.
-
--- En, kiitos, vastasi Henriette. -- Kävelen vain huvikseni. Olen
-tullut katsomaan.
-
-Mutta saatuaan hänet pysähtymään Hutin alkoi hiljaa puhella. Hänen
-mieleensä oli äkkiä johtunut uusi ajatus, ja päästäkseen tarkoitustensa
-perille hän vuorotellen imarteli rouva Desforges'ia ja panetteli taloa.
-Hän oli kyllästynyt nykyisiin oloihin. Sellainen epäjärjestys täällä
-vallitsi, että mieluummin erosi kuin rupesi sitä kestämään. Henriette
-kuunteli ihastuneena. Luullen tekevänsä Aarreaitalle vahinkoa
-houkuttelemalla silkkiosaston johtajan sen palveluksesta hän tarjoutui
-puhumaan hänen puolestaan Bouthemont'ille ja hankkimaan hänelle
-vastaavan paikan Neljässä Vuodenajassa, kun tämä jälleen pystyi
-jatkamaan toimintaansa. Asiasta päätettiin kuiskaten, sillä aikaa kun
-rouva Guibal katseli näyttelyä.
-
--- Saanko antaa teille orvokkivihkon, Hutin jatkoi ääneen osoittaen
-pöydällä olevaa paria kolmea kaupantekiäisvihkoa, jotka hän oli
-hankkinut kassasta tuttavilleen annettaviksi.
-
--- Ei kiitos! huudahti Henriette peräytyen. -- Minä en tahdo olla
-häissä mukana.
-
-Sutkaus nauratti heitä kumpaakin, ja he erosivat hymyillen
-merkitsevästi toisilleen.
-
-Kun rouva Desforges lähti etsimään rouva Guibalia, hän huomasi äkkiä
-hämmästyksekseen edessään rouva Martyn. Tämä oli tyttärensä Valentinen
-kanssa jo parin tunnin ajan kiertänyt tavarataloa tavallisen
-ostokiihkonsa vallassa ja kuten aina menettänyt lopuksi tasapainonsa ja
-tajuntansa. Hän oli käynyt huonekaluosastolla, josta näytteillä olevat
-valkeat huonekalut ja valkealla telttakankaalla verhotut seinät
-muodostivat nuoren tytön huoneen, lyhyttavaraosastolla ja
-punontateososastolla, joka oli koristeltu valkeilla ripsuilla ja
-monimutkaisiksi kuvioiksi järjestetyillä nappi- ja neula-asetelmilla,
-ja trikootavaraosastolla, jossa Naisten Aarreaitan nimi oli rakennettu
-valkeista sukista kolmen metrin korkuisilla kirjaimilla punaisista
-sukista muodostetulle taustalle. Mutta varsinkin rouva Marty oli
-vastaperustettujen osastojen innokas ihailija. Hän oli viettänyt
-kokonaisen tunnin muotitavaraosastolla, joka oli sijoitettu uuteen
-halliin ensimmäiseen kerrokseen, tyhjennyttänyt kaapit ja koettanut
-itselleen ja tyttärelleen kaikki hatut, reunalliset ja reunattomat,
-kapotit ja baretit. Hän oli hyökännyt vasta-avatulle jalkineosastolle,
-joka oli solmio-osaston takana alakerran gallerian perällä, ja siellä
-hän oli penkonut lasiset näytekaapit ylösalaisin ja ihaillut
-untuvareunaisia, korkeakantaisia silkkitohveleita ja valkeita,
-korkeakantaisia silkkikenkiä, jotka olivat herättäneet hänessä
-sairaalloisen himon.
-
--- Voi ystäväni, hän huokasi, -- mikä erinomainen hattuvalikoima. Olen
-valinnut itselleni kapotin ja tyttärelleni toisen... Ja heidän
-jalkineensa! Verrattomia, vai mitä, Valentine?
-
--- Erinomaisia, tyttö vastasi täysikasvuisen naisen varmuudella. --
-Heillä on kenkiä kahteenkymmeneen frangiin viiteenkymmeneen, oikein
-hyviä.
-
-Apulainen seurasi heitä vetäen perässään tuolia, joka oli kuormitettu
-tavaroilla.
-
--- Kuinka herra Marty jaksaa? rouva Desforges kysyi.
-
--- Hyvin, mikäli minä tiedän, rouva Marty vastasi säikähtäen toisen
-ilkeätä kysymystä, joka niin odottamatta tuli keskelle hänen
-innostustaan. -- Siellä hän yhä on. Setäni aikoi käydä tänään hänen
-luonaan.
-
-Mutta samassa hän keskeytti ja huudahti aivan haltioissaan:
-
--- Katsokaa kuinka herttaista!
-
-Rouvat olivat kulkeneet yhdessä vähän matkaa ja saapuneet tekokukka- ja
-sulkaosastolle, joka sijaitsi keskusgalleriassa silkkiosaston ja
-käsineosaston välissä. Heidän edessään aukeni kirkkaassa valaistuksessa
-hurmaava tekokukkanäyttely ison tammen kokoisen vihkon muotoisena.
-Alhaalla oli pienissä kimpuissa orvokkeja, kieloja, hyasintteja ja
-päivänkukkia, kaikkia kevään valkeita vivahduksia. Niiden seasta kohosi
-suurina vihkoina valkeita ruusuja, sisälehdet heikosti ihonvärisiä,
-komeita valkeita pioneja, hienonhienolle punalle vivahtavia, ja
-töyhtöinä rehenteleviä keltatähtisiä krysanteemeja. Yhä korkeammalle
-nousivat varret kannattaen valkeita, salaperäisinä huojuvia liljoja,
-kukkivan omenapuun oksia ja suuria sireeninterttuja, joiden
-yläpuolella, toisen kerroksen tasalla, heilui valkeita kamelikurjen
-sulkia, kevyitä ja ohuita kuin kukkien kuvuista lähtenyt henkäys. Yksi
-osaston nurkka oli omistettu kokonaan oranssikiehkuroille ja
-seppeleille. Lasisista kastepisaroista kimmeltävien tekokukkien
-musliini-, silkki- ja samettilehtien ja kupujen keskellä lenteli
-hopeisten ohdakkeiden ja tähkien ympärillä outoja, hattujen koristeiksi
-tarkoitettuja tropiikin lintuja, purppuranvärisiä ja mustapyrstöisiä
-tangaralintuja ja taivaankaaren kaikissa väreissä hohtavia kolibreja.
-
--- Ostan omenapuun oksan, rouva Marty sanoi. -- Ihanaa, vai mitä?... Ja
-tuo pikkulintu, katsohan toki, Valentine! Sen minä otan!
-
-Mutta rouva Guibalia kyllästytti jo tämä liikkumattomuus keskellä
-myllertäviä joukkoja, ja hän sanoi:
-
--- No niin, jääkää te ostamaan. Me lähdemme liikkeelle.
-
--- Älkäähän toki, odottakaa minua! huudahti rouva Marty. -- Minäkin
-tulen... Ylhäällä kuuluu olevan hajuvesiosastokin. Siellä minun täytyy
-käydä.
-
-Edellisenä päivänä kunnostettu hajuvesiosasto oli lukusalin vieressä.
-Rouva Desforges halusi nousta sinne hissillä välttääkseen
-porraskäytävien tungosta, mutta siitä ei tullut mitään, sillä hissiä
-piiritti valtaisa ihmisjoukko. Yhtäläistä oli tarjoiluhuoneen
-ovellakin, jossa tungos oli sellainen, että erityisen tarkastajan
-täytyi valvoa nälkäistä yleisöä ja päästää sisään vain pieniä ryhmiä
-kerrallaan. Hajuvesiosaston läpitunkevat tuoksut jo alkoivat tuntua.
-Väiteltiin Bonheuristä, talon erikoissaippuasta. Myyntipöytien
-lasikansien alla ja hyllyköiden kristallisilla lasipinnoilla oli
-hiusvoidetölkkejä, tahnoja, pöydillä ihojauhe- ja ihomaalirasioita,
-öljy- ja hajuvesipulloja, kun taas harjat, sakset, kammat ja
-pienet taskupullot olivat suljettu omaan erityiseen kaappiinsa.
-Valkotavaranäyttelyn kunniaksi myyjät olivat koristaneet osaston
-valkeilla posliinitölkeillä ja lasipulloilla. Eniten herätti huomiota
-huoneen keskellä oleva hopeinen suihkulähde, jonka hieno, orvokilta
-tuoksuva hajuvesisuihku helisi kirkkaasti pudotessaan metallisäiliötä
-vasten. Hieno lemu levisi siitä ympäriinsä, ja naiset kastelivat ohi
-kulkiessaan siinä nenäliinansa.
-
--- Kas niin, sanoi rouva Marty ostettuaan suuren määrän hiusvesiä,
-hammastahnaa ja hiusvoiteita, -- nyt olen valmis. Mennään nyt tapaamaan
-rouva de Boves'ia.
-
-Mutta hänen täytyi pysähtyä vielä pääportaiden keskuslavalle
-katsomaan japanilaistavaroiden näyttelyä. Tämä osasto oli kasvanut
-tavattomasti, siitä kun Mouret oli järjestänyt ensimmäisen pienen
-japanilaistavaroiden näyttelypöydän arvaamatta edes itsekään kuinka
-suurta huomiota se oli herättävä. Harvat osastot olivat lähteneet niin
-vähäisestä alusta ja alkaneet niin vaatimattomasti. Nyt se oli täynnä
-vanhanaikaisia pronssi- ja norsunluuteoksia sekä lakeerattuja
-tavaroita, ja sen vuotuinen liikevaihto nousi puoleentoista miljoonaan.
-Idässä kauppamatkustajat tyhjensivät temppelit ja palatsit
-tyydyttääkseen yhä kasvavaa menekkiä. Tällä tavalla syntyi yhä uusia
-osastoja ja tavaratalolle uusia tulolähteitä entisten lisäksi. Nyt
-esimerkiksi oli kuolleen talvikauden vilkastuttamista silmällä pitäen
-luotu kirjaosasto ja leluosasto, joille ennustettiin suurta
-tulevaisuutta ja joista varmaankin aikaa myöten oli koituva
-naapuriliikkeille häviötä. Neljässä vuodessa oli japanilaistavaroiden
-osasto kasvanut niin tärkeäksi, että se houkutteli puoleensa kaikki
-Pariisin taiteenharrastajat.
-
-Rouva Desforgeskin lankesi vihastaan ja lupauksistaan huolimatta
-kiusaukseen ja osti viehättävän hienon norsunluutyön.
-
--- Lähettäkää se minulle kotiin, hän sanoi kiireesti läheisessä
-kassassa. -- Yhdeksänkymmentä frangia, eikö niin?
-
-Nähdessään, että rouva Marty tyttärineen viivytteli taas, tällä kertaa
-ala-arvoisten posliinitavaroiden pöydän ääressä, hän sanoi tälle vetäen
-rouva Guibalin mukaansa:
-
--- Löydätte meidät lukusalista... Minua todellakin haluttaa istua vähän
-aikaa.
-
-Mutta lukusalissa rouvat eivät saaneetkaan istuinta. Ison pöydän
-ympärillä ei ollut ainoatakaan tyhjää tuolia. Lihavia herroja istui
-siellä lukemassa, selkä kenossa ja levitellen suurta vatsaansa,
-ajattelemattakaan että heiltä olisi voitu vaatia hiukan kohteliaisuutta
-näitä rouvia kohtaan, joiden oli tuolien puutteessa pakko seisoa.
-
-Muutamat naiset kirjoittivat, nenä paperissa kiinni, ikäänkuin
-kätkeäkseen kyhäelmänsä hatun kukkien alle. Rouva de Boves'ia ei
-näkynyt, ja Henriette tuskastui jo, kun hän samassa huomasi herra de
-Vallagnoscin, joka oli tullut hakemaan vaimoaan ja anoppiaan. Tämä
-tervehti ja sanoi:
-
--- Varmaankin he ovat pitsiosastolla, sillä sinne he aina tarttuvat...
-Täytyy käydä katsomassa sieltä.
-
-Sitten hän meni hankittuaan sitä ennen rouville tuolit.
-
-Pitsiosastolla ahdinko kävi tunti tunnilta yhä sietämättömämmäksi.
-Suuri valkotavaroiden näyttely oli koonnut sinne mitä talossa oli
-hienointa ja kalleinta virittäen ostajille vastustamattoman satimen,
-josta heidän järkensä hämmentyi. Koko osasto oli järjestetty valkeaksi
-kappeliksi. Hohtoharsoja ja pitsejä huojui katossa kuin taivaan laella
-aamuauringon valoa lieventävät pilvenharsot. Patsaiden ympärillä
-kierteli ihmeellisiä kudoksia leviten kuin pyörivän tanssijattaren
-kevyet hameet. Kaikille pöydille, joka paikkaan olivat pitsien hyöteet
-sirottaneet hienon lumensa. Oli espanjalaisia silkkipitsejä, kepeitä
-kuin tuulessa lentävät untuvat, Brysselin leveälehtisiä ja
-hienosilmuisia nypläyksiä, Venetsian raskaampimallisia kirjauksia,
-Bruggen ja Alençonin kuninkaallista, miltei jumalaista rikkautta
-uhkuvia kudoksia. Kauneuden jumala näkyi pystyttäneen tänne valkean
-tabernaakkelinsa.
-
-Rouva de Boves käveltyään kauan tyttärensä seurassa osastolla ja
-eksytettyään kerta toisensa perästä kätensä hyllyviin kasoihin, joiden
-koskettelemiseen hän antautui sairaalloisen himon pakosta, oli
-vihdoinkin pyytänyt Delochelta alençonpitsejä nähdäkseen. Deloche oli
-ensin näyttänyt hänelle valealençonia, mutta rouva ei tyytynyt; hän
-tahtoi oikeaa eikä huolinut edes kapeammastakaan, jolla oli hintana
-kolmesataa frangia metri, hän halusi kevyempää, sellaista, josta
-maksettiin tuhat frangia metriltä, ja pyysipä vielä lisäksi
-seitsemän- ja kahdeksan sadan frangin nenäliinoja ja viuhkoja. Pöydälle
-levitettyjen tavaroiden arvo oli korkea. Eräässä osaston nurkassa
-Jouve, joka yhä seurasi rouva de Boves'ia tämän harhailemisesta
-huolimatta, seisoi liikkumattomana tungoksessa, välinpitämättömän
-näköisenä, mutta seuraten silmillään jokaista hänen liikettään.
-
--- Onko teillä puseronkauluksia? kysyi kreivitär Delochelta. --
-Näyttäkää niitä, olkaa hyvä!
-
-Kauppa-apulainen, jota hän jo oli kaksikymmentä minuuttia pidättänyt,
-ei uskaltanut kieltää mitään tältä muhkealta rouvalta, joka puhui
-mahtavasti. Mutta hän alkoi epäröidä, sillä myyjiä oli kielletty
-tyhjentämästä tiskille kallisarvoisien pitsien laatikoita ja
-edellisellä viikolla häneltä oli varastettu niitä kymmenen metriä.
-Rouva de Boves'in ylpeä ryhti vaikutti kumminkin häneen, hän totteli ja
-käänsi hetkeksi selkänsä ottaakseen kaapista pyydettyjä kauluksia.
-
--- Katsohan, äiti, sanoi Blanche, joka vieressä tarkasti
-huokeahintaisia valenciennespitsejä, -- noita voisi ottaa lakanoihin.
-
-Rouva de Boves ei vastannut. Tytär käänsi hitaasti äitiä kohden pehmeät
-kasvonsa, juuri kun tämä pisti päällystakkinsa hihaan pitsikäärön.
-Blanche ei tuntunut hämmästyvän, vaan astui äidin eteen peittääkseen
-hänet katseilta, kun samassa Jouve ilmestyi heidän väliinsä ja
-kumartuen kreivitärtä kohti kuiskasi kohteliaalla äänellä hänen
-korvaansa:
-
--- Olkaa hyvä ja seuratkaa minua!
-
-Rouva de Boves aikoi ensin vastustella.
-
--- Miksi niin, herra?
-
--- Olkaa hyvä ja seuratkaa, toisti järjestyksenvalvoja korottamatta
-ääntään.
-
-Kasvot tuskasta värähtäen kreivitär heitti nopean silmäyksen
-ympärilleen. Tehden päätöksensä hän hillitsi sitten itseänsä ja kulki
-Jouven vieressä ylpeänä kuin kuningatar, joka antautuu halvan
-adjutantin suojeltavaksi. Yksikään läsnäolijoista ei huomannut mitään.
-Deloche, joka jälleen oli palannut tiskinsä ääreen, katseli suu auki.
-Oliko mahdollista! Noin hieno rouva! Blanche seurasi kalmankalpeana
-äitiään viivytellen väentungoksessa epäröiden, oliko hänen
-velvollisuutensa pysyä äidin luona vai oliko hänen paettava, sillä hän
-pelkäsi, että hänetkin pidätettäisiin. Kun hän näki äitinsä katoavan
-Jouven kanssa Bourdonclen työhuoneeseen, hän jäi odottamaan oven
-taakse.
-
-Bourdoncle, jonka asiana oli ratkaista säätyhenkilöitä koskevia
-varkausjuttuja, oli erottuaan Mouret'sta juuri tullut huoneeseensa. Jo
-aikoja sitten Jouve oli ilmoittanut hänelle epäluulonsa rouva de
-Boves'in suhteen, eikä Bourdoncle nyt hämmästynytkään, kun Jouve
-parilla sanalla selitti hänelle asiansa. Hän oli sitä paitsi niin
-tottunut tällaiseen, ettei hän enää uskonut ketään. Kun himo valtaa
-naisen, hän kykenee vaikka mihin, oli hänen tapansa sanoa. Mutta
-tietäen, että nyt kysymyksessä oleva varas oli isännän tuttavia, hän
-kohteli tätä hyvin kohteliaasti.
-
--- Hyvä rouva, hän sanoi, -- tällaiset heikkouden hetket eivät
-hämmästytä meitä... Pyydän teitä ajattelemaan mitä seurauksia
-erehdyksestä voi olla. Jos joku muu olisi nähnyt teidän pistävän
-pitsejä...
-
-Mutta kreivitär keskeytti hänet suuresti närkästyneenä. Hänkö olisi
-varastanut! Tiesikö Bourdoncle ketä puhutteli? Kreivitär de Boves hän
-oli, ja hänen miehensä, kreivi de Boves, hevoshoidon tarkastaja, on
-käynyt hovissakin...
-
--- Tiedän, tiedän kyllä, hyvä rouva, Bourdoncle sanoi rauhallisesti. --
-Minulla on kunnia tuntea teidät... Suvaitkaa ensiksikin antaa takaisin
-pitsit, jotka olette ottanut...
-
-Mutta rouva de Boves ei sallinut hänen jatkaa, vaan väitti yhä vastaan
-kasvot kiihtymisen kaunistamina ja kunniallisuudessaan loukatun
-ylhäisen naisen katkeria kyyneliä vuodattaen. Kuka tahansa muu kuin
-Bourdoncle olisi horjunut erehdystä peläten, sillä kreivitär uhkasi
-haastaa hänet oikeuteen herjauksesta.
-
--- Varokaa, herra, mieheni voi vetää asian ministerinkin
-ratkaistavaksi.
-
--- Kas niin, Bourdoncle sanoi kärsimättömästi, -- te ette näy olevan
-sen viisaampi kuin muutkaan. Täytyy siis tehdä ruumiintarkastus.
-
-Rouva de Boves ei vieläkään myöntänyt, vaan sanoi järkähtämättömästi.
-
--- Oikeassa olette, tarkastakaa vain. Mutta varoitan teitä. Siitä voi
-olla talollenne ikäviä seurauksia.
-
-Jouve meni kureliiviosastolta hakemaan kahta myyjätärtä. Palatessaan
-hän ilmoitti Bourdonclelle, että rouvan tytär odotti yhä ovella, ja
-kysyi pitikö hänetkin pidättää, vaikka hänen ei tiedetty varastaneen.
-Bourdoncle, säädyllisenä kuten aina, julisti vastaukseksi, ettei
-sopinut häväistä äitiä lapsensa nähden. Sitten miehet vetäytyivät
-viereiseen huoneeseen myyjättärien riisuessa kreivitärtä. Paitsi hihan
-alençon pitsiä, jota oli kaksitoista metriä, hinta tuhat frangia metri,
-he löysivät poven lämpimästä nenäliinan, viuhkan ja kaulaliinan,
-pitsejä yhteensä neljäntoistatuhannen arvosta. Jo vuoden ajan rouva de
-Boves oli varastanut voimatta vastustaa valtavaa himoaan. Kohtaukset
-olivat käyneet yhä arveluttavammiksi, kehittyneet hänelle elinehdoksi,
-niin ettei hän enää muistanut noudattaa varovaisuuttakaan. Hän antautui
-nautinnolleen sitä suuremmalla kiihkolla, kun tiesi panevansa vaaran
-alaiseksi nimensä, ylpeytensä ja miehensä korkean viran. Nyt kun tämä
-ei enää sulkenut häneltä rahalaatikkoaan, hän varasti, vaikka ei ollut
-rahanpuutteessakaan, varasti varastamisen himosta, niinkuin voi
-rakastaa rakastamisen himosta, yksinomaan suodakseen tyydytystä
-sairaalle hermostolleen, joka oli turmeltunut suurmyymälöiden
-suunnattomista kiusauksista.
-
--- Olen joutunut pahanilkisten juonien uhriksi, hän huusi. -- Joku on
-pistänyt vaatteisiini pitsejä. Oh, vannon sen Jumalan kautta!
-
-Hän oli heittäytynyt tuoliin ja itki raivoissaan, väärin napitetun
-pukunsa vaivaamana. Bourdoncle lähetti myyjättäret pois ja sanoi
-sitten:
-
--- Suostumme pitämään tämän ikävän asian salassa perheenne tähden.
-Mutta ennenkuin menette täytyy teidän allekirjoittaa tunnustus: "Olen
-varastanut pitsejä Naisten Aarreaitasta", ja siihen teidän tulee lisätä
-pitsien laji ja hinta sekä päivämäärä... Paperin saatte takaisin heti,
-kun olette tuonut minulle kaksituhatta frangia köyhiä varten.
-
-Rouva de Boves oli noussut ja väitti kiivaasti vastaan:
-
--- En ikinä kirjoita! Mieluummin kuolen.
-
--- Ette kuole, hyvä rouva, ette ollenkaan. Mutta jos ette suostu, minun
-täytyy turvautua poliisiin.
-
-Seurasi hirveä kohtaus. Rouva de Boves puhkesi herjauksiin ja
-valituksiin änkyttäen, että oli häpeällistä kiduttaa onnetonta naista.
-Kauneudestaan ja ruhtinaallisesta vartalostaan huolimatta hän oli
-vihanpurkauksissaan raivokkaampi kuin rahvaannainen. Sitten hän koetti
-hellyttää tuomarinsa sydäntä rukoillen häntä hänen oman äitinsä
-nimessä. Hän uhkasi langeta hänen jalkojensa juureen, madella maassa
-hänen edessään saadakseen armon. Kun Bourdoncle ei sittenkään taipunut,
-vaan pysyi kylmänä tottumuksen karkaisemana, hän istuutui ja kirjoitti
-vapisevalla kädellä. Kynä viskasi paperille sanat "olen varastanut"
-äkäisesti raapaisten sen hienoa pintaa, niin että oli vähällä pistää
-paperin puhki rouva de Boves'in toistaessa yhä käheällä äänellä:
-
--- Siinä on, herra, siinä on! En kestä väkivaltaa.
-
-Bourdoncle otti paperin, taittoi sen huolellisesti kokoon, pani sen
-kreivittären nähden laatikkoon ja sanoi:
-
--- Te näette, ettei se ole ainoa laatuaan, sillä nuo rouvat, jotka ovat
-väittäneet tahtovansa mieluummin kuolla kuin kirjoittaa, jättävät
-useimmiten paperinsa lunastamatta. No niin, saatte sen takaisin milloin
-haluatte. Teidän on itsenne päätettävä, onko se kahdentuhannen
-arvoinen.
-
-Rouva de Boves korjasi pukuansa, ja koko hänen entinen rohkeutensa
-palasi, kun hän oli kärsinyt rangaistuksensa.
-
--- Sallitte nyt kai minun mennä? hän kysyi kuivasti.
-
-Mutta Bourdoncle oli jo muuta tekemässä. Jouven raportin johdosta hän
-päätti erottaa Delochen palveluksesta. Myyjä oli typerä eikä osannut
-pitää varkaita silmällä. Hän ei koskaan oppisi hallitsemaan
-ostajakuntaa. Rouva de Boves toisti kysymyksensä ja saatuaan luvan
-lähteä hän heitti Bourdoncleen ja Jouveen murhaavan katseen. Karkeiden
-sanojen tulvasta, joka pyrki kohoamaan hänen huulilleen, hän valitsi
-yhden, murhenäytelmien sanavarastosta lainatun ja sinkosi sen
-painokkaasti:
-
--- Kurjat! hän tiuskaisi paiskaten oven mennessään.
-
-Blanche oli odottanut koko ajan ovella. Koska hän ei tiennyt mitä sen
-takana tapahtui ja näki Jouven ja myyjättärien kulkevan edestakaisin,
-hän joutui aivan suunniltaan ja rupesi ajattelemaan santarmeja, käräjiä
-ja vankilaa. Samassa hän näki hämmästyksekseen Vallagnoscin tulevan,
-miehensä, jota hän ei vielä oikein uskaltanut sinutellakaan, oltuaan
-vain kuukauden naimisissa. Tämä rupesi kyselemään häneltä hänen
-kalpeuttaan ihmetellen:
-
--- Missä on äitisi?... Oletko eksynyt hänestä? Etkö osaa vastata!
-Pelkäätkö jotain.
-
-Blanche ei keksinyt hädissään kunnollista valettakaan, vaan kertoi
-kaikki kuiskaten:
-
--- Äiti ... äiti... Hän varasti...
-
--- Mitä, varasti?
-
-Mutta lopulta hän ymmärsi, ettei ollut kysymys leikistä. Hänen vaimonsa
-kalpeat, pelosta värähtelevät kasvot ilmaisivat sen.
-
--- Hän pisti pitsejä hihaansa, noin ... jatkoi Blanche sopertaen.
-
--- Näitkö siis sen! Ja katsoit vain! Vallagnosc kuiskasi kauhistuen,
-kun ymmärsi, että Blanchekin oli ollut rikokseen osallinen.
-
-Heidän täytyi vaieta, sillä ihmiset alkoivat jo kääntyä katsomaan
-heitä.
-
-Tuskainen epäröiminen sai Vallagnoscin hetkeksi liikkumattomaksi.
-Sitten hän teki päätöksensä ja aikoi avata oven mennäkseen Bourdonclen
-puheille, kun huomasi Mouret'n, joka kulki gallerian poikki. Hän muutti
-mieltään ja käskien vaimonsa odottaa tarttui vanhan toverinsa käteen ja
-kertoi hajanaisin sanoin hänelle tapahtuman. Mouret vei hänet kiireesti
-työhuoneeseensa rauhoittaen häntä mahdollisten seurauksien suhteen. Hän
-vakuutti Vallagnoscille, ettei tämän ollut tarpeellista sekaantua itse
-asiaan, ja selitti miten tällaisissa tapauksissa meneteltiin
-ihmettelemättä vähääkään varkautta, ikäänkuin olisi sitä jo kauan
-ennustanut. Mutta Vallagnosc päästyään vangitsemisen pelosta ei voinut
-nähdä asiaa hänen kannaltaan. Hän oli heittäytynyt nojatuoliin, ja nyt,
-kun hän sai aikaa ajatella, hän rupesi valittamaan kohtalonsa kovuutta.
-Oliko mahdollista! Rosvojen perheeseen hän siis oli joutunutkin. Hän
-oli mennyt mielettömään avioliittoonsa yksinomaan ollakseen apelleen
-mieliksi. Hämmästyen hänen lapsellisen kiivasta mielenpurkaustaan
-Mouret katseli hänen itkuaan muistellen kuinka toveri oli ennen
-teeskennellyt pessimistin ivallista välinpitämättömyyttä maallisia
-rientoja kohtaan ja sanonut, että vain paheessa oli hiukan
-mielenkiintoa. Haihduttaakseen ystävänsä huolet Mouret rupesi laskemaan
-leikkiä saarnaten ystävälleen samaa välinpitämättömyyden oppia, jota
-tämä itse oli kertonut tunnustavansa. Vallagnosc suuttui. Hänen oli
-mahdotonta toteuttaa elämässään julistamiaan periaatteita, sillä hänen
-poroporvarillisesta kasvatuksesta pilaantunut luontonsa nousi
-voittamattomasti kapinaan tapojenturmelusta vastaan. Heti kun tämä
-kerskaileva epäilijä joutui itse inhimillisen kurjuuden kanssa
-tekemisiin, hän lakkasi nauramasta ja hänen kylmä ivansa laimeni.
-Kaikki oli inhottavaa! Hänen sukunsa kunnia oli tahraantunut iäksi, ja
-maailma tuntui laukeavan liitoksistaan.
-
--- Kas niin, rauhoituhan toki, Mouret sanoi säälien. -- Älä viitsi
-saarnata enää pessimismiä, koska siitä ei näy olevan sinulle
-lohdutusta. Mutta minun mielestäni sinun pitäisi mennä nyt tarjoamaan
-kätesi rouva de Boves'ille. Viisaampaa se olisi kaikin puolin kuin
-nostaa tästä meteli... En olisi, hitto vieköön, uskonut sinua noin
-herkäksi entiset mielipiteesi muistaen!
-
--- Niin, Vallagnosc huudahti ajattelematta, -- eihän se mitään, jos
-olisi muista kysymys!
-
-Mutta hän nousi päättäen seurata toverinsa neuvoa. He palasivat yhdessä
-galleriaan, juuri kun rouva de Boves tuli ulos Bourdonclen huoneesta.
-Juhlallisesti kreivitär otti vastaan vävynsä tarjoaman käden, ja
-Mouret, joka kohteliaasti kumartaen tervehti häntä ohikulkiessaan,
-kuuli hänen sanovan:
-
--- He pyysivät anteeksi. Kauheita tuollaiset erehdykset!
-
-Blanche seurasi heitä kävellen heidän takanaan. He katosivat
-tungokseen.
-
-Mouret lähti syviin mietteisiin vajonneena yksin eteenpäin. Hänelle
-alkoi käydä selväksi, että häntä kohdannut kosto oli täydellisesti
-oikeutettu. Voitollisen kiusaajan jalkoihin langennut ostajakunta,
-jonka hulluus puhkesi tällaisiin rikoksiin, oli saanut Denisestä
-kostajansa. Hän pysähtyi keskusportaiden ylimmälle askelmalle upottaen
-katseensa alhaalla kihisevään ostajalaumaan.
-
-Kello oli jo lyönyt kuusi. Päivän kallistuessa iltaan galleriat olivat
-pimenneet vähitellen ja hallit verhoutuneet varjoihin. Hämärän keskellä
-syttyivät sähkölamppujen pallot valaen osastojen pohjukkoihin kirkkaan
-kuutamonsa. Niistä lähti silmiä sokaisevaa valkeutta, ja ne
-karkoittivat armottomasti varjot. Kun kaikki lamput paloivat, kohosi
-ihastuksen humina joukkojen keskeltä.
-
-Valkotavaroiden näyttely tuli tässä valaistuksessa satumaisen ihanaksi.
-Suunnaton valkeuden tulva tuntui syttyvän tuleen ja muuttuvan valoksi,
-se heijastui Monsignyn gallerian palttinoissa ja musliineissa
-loistavana kuin itäisellä taivaalla päivänkoitteen ensimmäinen
-valojuova ja leimahti Michodièren gallerian punoksista ja nauhoista,
-napeista ja soljista, helmistä ja hopeoiduista pronssiesineistä
-päivänpaisteessa kylpevien kaukaisten vuorenhuippujen kirkkaudella.
-Mutta varsinkin oli valo valloillaan keskusgallerian liekehtivässä
-hohteessa, patsaita kiertävissä valkeissa harsoissa, portaita
-verhoavissa valkeissa kudonnaisissa, katossa liehuvissa valkeissa
-peitoissa, pitsien ilmassa parveilevissa valkoperhosissa. Unelmien
-tähtitaivaana se tuikki, paratiisin häikäisevää selkeyttä se kuvasi,
-valonruhtinattaren häissä riemuitsevaa paratiisia. Ja keskellä liehui
-silkkihallin teltta valkeine verhoineen, pitsikankaineen ja
-hohtoharsoineen kätkien valkeuteen satujen valkohipiäisen morsiamen.
-
-Mouret katseli kansaansa, joka liikkui valkeuden keskellä. Se kuvastui
-mustana valon taustaa vasten. Ihmismeren pinta kohosi kuin huumeessa
-hyökyen myrskyisen myyntipäivän tyyntyessä. Ihmiset alkoivat poistua.
-Myyntipöydät hukkuivat jäännöskankaiden alle, kulta helisi kassojen
-raha-arkuissa ostajajoukkojen siirtyessä ovea kohti voimattomina,
-tyrkittyinä, tyydytettyään halunsa ja häveten huvituksiaan moisessa
-paikassa. He olivat kokonaan hänen, talon hallitsijan hallussa,
-he tottelivat häntä hurmaantuneina tavaroiden runsaudesta,
-huokeahintaisuusjärjestelmästä, palauttamismahdollisuudesta,
-mainostuksesta ja mieltä hivelevästä kohteliaisuudesta. Äiditkin olivat
-jo alistuneet hänen valtikkansa alle, hän hallitsi kaikkia itsevaltiaan
-karkeaotteisesti, joka oikkunsa mukaan voi tuhota kotien onnen ja
-rauhan. Hän oli luonut naisille uuden uskonnon ja pystyttänyt jumalalle
-temppelin, missä heidän sielunsa kirkot hylättyään viettivät
-joutoaikansa, rauhattomuuden ja tyhjyyden tunnit, jotka kirkonmenojen
-puutteessa olivat jääneet täyttämättä, ja tarjosivat suitsutusta
-kauneuden kuolemattomalle jumalalle. Jos Mouret olisi sulkenut heiltä
-ovensa, niin kadulla olisi noussut meteli, alttariltaan ja
-jumalanpalveluksestaan karkoitettujen kapina. Hän näki heidät
-myöhäisestä ajankohdasta huolimatta vieläkin samoamassa suunnattoman
-rautaverkon silmukoissa pitkin riippusiltoja ja kierreportaita. Rouva
-Marty tyttärineen korkeimmalle kiivenneenä vaelsi huonekalujen
-keskellä; lapsilaumansa pidättämä rouva Bourdelais kierteli alakerrassa
-voimatta riistäytyä korutavaraosastolta; rouva de Boves riippuen
-Vallagnoscin käsivarressa ja tyttärensä seuraamana kulki hiljalleen
-tavaratalon poikki uskaltaen vieläkin pysähtyä tiskien eteen ihailemaan
-kankaita. Mutta alhaalla tunkeilevasta taajasta joukosta, tuosta
-elämästä paisuvien ja haluista sykkivien povien merestä, jonka
-pinnalla orvokkivihkot keinuivat, Mouret ei nähnyt muuta kuin
-rouva Desforges'in, kun tämä rouva Guibalin seurassa viivytteli
-käsineosastolla ostamassa hänkin mustasukkaisesta vihastaan huolimatta.
-Ja viimeisen kerran Mouret tunsi olevansa heidän herransa, näki heidät
-matelemassa sähkövalossa jalkojensa juuressa, silmäili laumaansa, jolta
-oli saanut rikkautensa.
-
-Hän lähti kulkemaan gallerioihin, niin täydellisesti ajatuksiensa
-vallassa, että heittäytyi pahimpaan tungokseen. Kun hän kohotti
-päätään, hän huomasi olevansa uudessa muotitavaraosastossa, jonka
-ikkunat olivat Dix-Décembrenkadulle. Hän pysähtyi ikkunaan katsomaan
-ostajajoukkojen poistumista. Laskeva aurinko kultasi valkeiden talojen
-kattoja, ja sinitaivas kalpeni viileän tuulen virkistämänä. Aarreaitan
-sähkölamput heittivät hämärtyvälle kadulle valoaan, joka siellä näytti
-kalpealta ja elottomalta kuin taivaanrannalle syttyvien tähtien
-tuike auringon laskiessa. Oopperan ja Pörssin suunnalla hukkui
-liikkumattomien vaunujen kolminkertainen jono varjoon; valjaat vain
-välähtelivät paikoin lyhdyn syttyessä ja sytyttäessä kipinän
-hopeoitujen kuolaimien pintaan. Yhtä mittaa kuului livreepukuisten
-palveluspoikien huutoja, ja vaunujen jonosta erosi silloin tällöin
-yhdet poistuakseen katua pitkin kavionkapseen kaikuessa. Jonot
-supistuivat pienemmiksi, kuudet ajoneuvot lähestyivät samaan aikaan,
-vaunujen ovet paiskattiin kiinni, ruoskat läjähtivät ja kävelijät
-juoksivat hätäisesti kadun poikki selvitäkseen pyörien tungoksesta.
-Tila väljeni sitä myöten kuin ostajakunta hajaantui kaupungin kaikille
-suunnille puhdistettuaan tavaratalon tyhjäksi. Mutta Aarreaitan
-katonharjat suurine kultaisine kirjaimineen ja ilmaan kohoavine
-lippuineen leimusivat vielä laskevan auringon tuleen sytyttäminä, ja
-tavaratalo näytti niin suunnattoman suurelta, että se muistutti
-mainoskuvien hirviötä, paperille kuvattua yhdyskuntarakennusta, joka
-nielaisi ympäristön talot ja litisti maan tasalle taivaanrannalla
-siintävät metsäiset kummut. Pariisin henki ja elämä tuntui rauhoittuvan
-ja lauhtuvan illan pimetessä, häilyi hiljaa hyväillen viimeisten katuja
-vierivien vaunujen rinnalla ja nukkui sitten yön pimeään.
-
-Mouret seisoi yhä samassa paikassa, katse kaukana. Hänessä oli
-tapahtunut suuri muutos. Naisen voittaja, Pariisin kukistaja, tunsi
-keskellä voitonriemuaan sydämensä heikkenevän ja tahtonsa horjuvan,
-tunsi itse joutuvansa mahtavamman vallan alaiseksi. Hänessä heräsi
-mieletön halu heittää aseensa, luopua voitosta ja tunnustaa toisen
-herruutta ja osoittaa siinä samaa epäjohdonmukaisuutta kuin
-sotasankari, joka palattuaan voittajana taistelusta taipuu noudattamaan
-lapsen oikkua. Kuukausien kuluessa hän oli ponnistanut vastaan, tänä
-aamuna vielä hän oli vannonut tukahduttavansa rakkautensa, ja nyt, kun
-hän oli päässyt mahtavuutensa kukkulalle, hänen päätään huimasi ja hän
-luopui vastarinnasta tavoitellakseen epätoivoisesti sitä, mikä ennen
-oli näyttänyt hänestä mielettömyydeltä. Hänen hetkessä syntynyt
-päätöksensä oli jo seuraavassa hetkessä kasvanut niin lujaksi, ettei
-mikään tuntunut hänestä tärkeämmältä.
-
-Illalla, kolmannen pöytäkunnan noustua aterioimasta, hän odotti
-työhuoneessaan. Väristen kuin nuori poika, jolla on voitto tai tappio
-kysymyksessä, hän käveli edestakaisin voimatta rauhoittua ja palasi
-alinomaa ovelle kuuntelemaan tavaratalosta kohoavia järjestämistyötä
-suorittavan henkilökunnan ääniä. Vähäisinkin askelten kopina sai hänet
-säpsähtämään. Kerran hän jo riensi ovelle vastaan.
-
-Se oli Lhomme, joka lähestyi hitaasti tekemään tiliä päivän tuloksesta.
-Tänään oli keräytynyt niin paljon hopeaa ja kuparia ja kuorma oli niin
-painava, että hänen oli täytynyt ottaa avukseen kaksi kantajaa. Hänen
-takanaan Joseph ja eräs tämän tovereista kantoivat ähkien ja puhkien
-selässään suurta säkkiä; kassanhoitaja itse käveli ensimmäisenä kantaen
-paperi- ja kultarahoja, paperirahoja salkussa, kultarahoja kahdessa
-pussissa, jotka riippuivat hänen kaulassaan ja joiden painosta koko
-hänen ruumiinsa horjui. Hitaasti hän oli tullut tavaratalon poikki
-myyjien tervehtimänä. Käsine- ja silkkiosastot olivat tarjoutuneet
-nauraen auttamaan häntä, verka- ja villakangasosastot olivat katsoneet
-ahnaasti hautoen toivoa, että hän kompastuisi ja kylväisi kullan ympäri
-lattiaa. Ukon oli täytynyt nousta portaita ja kulkea pitkin
-riippusiltoja, kuljettaa ilmojen halki tämä rikkaus, jota myyjät nenä
-pystyssä ja suu auki hartaasti katselivat. Toisessa kerroksessa
-valmiiden vaatteiden, hajuvesien, pitsien ja huivien osastot olivat
-kumartaneet häntä niinkuin kirkossa uskovaiset kumartavat
-ehtoollisleipää. Kuhina lisääntyi ja kasvoi kultaista vasikkaa palvovan
-kansan mahtavaksi meluksi.
-
-Mouret avasi oven, ja Lhomme astui sisälle kantajien seuraamana.
-Hengästyneenä hän lepäsi hetken ja sanoi sitten kajahtavalla äänellä:
-
--- Miljoonakaksisataaneljäkymmentäseitsemän frangia
-yhdeksänkymmentäviisi centimea.
-
-Vihdoinkin oli siis päästy miljoonaan, yhdessä päivässä kerättyyn
-miljoonaan, josta Mouret oli kauan uneksinut. Mutta nyt hän ei tuntenut
-välittävänsä siitä. Hän teki vihaisen liikkeen ja sanoi odotuksissaan
-pettyneen miehen kärsimättömyydellä:
-
--- Vai miljoona. Hyvä on, pankaa se tuohon.
-
-Lhomme tiesi, että Mouret tahtoi mielellään tarkastaa tuottavimpien
-päivien rahatulokset, ennenkuin ne vietiin keskuskassaan. Hän laski
-kuormansa pöydälle. Säkit ja pussit täyttivät sen kokonaan rutistaen
-alleen paperit ja ollen vähällä kaataa mustepullon. Pakkauksista
-vierivät kullat, hopeat ja kuparit muodostivat suuren kasan, joka vasta
-ostajakunnan käsistä lähteneenä oli vielä eloa ja lämpöä täynnä.
-
-Kassanhoitaja kääntyi loukkaantuneena isännän tylyydestä lähteäkseen,
-kun samassa Bourdoncle saapui iloisesti huutaen:
-
--- Kas niin, tällä kertaa päästiin perille; miljoona on käsissämme!
-
-Mutta huomatessaan Mouret'n kuumeisen levottomuuden hän ymmärsi mitä
-oli tekeillä ja vaikeni. Hänen silmissään välähti ilo, ja hetken aikaa
-vaiti oltuaan hän jatkoi:
-
--- Olette siis päättänyt, eikö niin? Oikeassa olette. Olen samaa mieltä
-kuin tekin.
-
-Mouret astui hänen eteensä ja ärjyi jyrisevällä myrskyisten päiviensä
-äänellä:
-
--- Kuulkaahan, kunnon ystävä, olette liian hyvillänne... Luulette kai,
-että olen nyt mennyttä kalua, ja hiotte hampaitanne. Mutta älkää siihen
-luottako. Minua ei ole niinkään helppoa syödä.
-
-Mouret oli siis arvannut. Hämmästyneenä tästä jyrkästä hyökkäyksestä
-Bourdoncle änkytti:
-
--- Mitä tarkoitatte? Laskette kai leikkiä. Ainahan minä olen ollut
-teidän innokas ihailijanne.
-
--- Älkää valehdelko! Mouret huusi vielä kiivaammin. -- Typeryyttä se
-oli, kun taikauskossamme pelkäsimme, että naimisiinmeno oli onnettaren
-karkoittamista. Onneksemme se on meille päinvastoin, terveydeksi ja
-tasapainoksi!... Niin kyllä, ystäväni, aion naida hänet, ja jos joku
-uskaltaa hiiskahtaakaan, heitän hänet ulos. Tekin, Bourdoncle, saatte
-kyllä käydä kassalla niinkuin muutkin.
-
-Hän osoitti ovea, ja Bourdoncle lähti. Denise tuli häntä vastaan
-ovella. Bourdoncle tervehti syvään kumartaen ja katosi.
-
--- Vihdoinkin tulitte! Mouret sanoi hiljaa.
-
-Denise oli kalpea liikutuksesta. Hänen mielenahdistuksensa oli käynyt
-vieläkin tuskaisemmaksi Delochea kohdanneen onnettomuuden johdosta.
-Kuullessaan Delochen omasta suusta ikävän erottamisuutisen hän oli
-tarjoutunut puhumaan hänen puolestaan, mutta Deloche oli kieltänyt
-sanoen tahtovansa kadota onnellisten tieltä oltuaan heille vain
-kiusaksi. Silloin Denise oli itkusilmin sanonut hänelle hellästi
-säälivät jäähyväisensä niinkuin sisar veljelleen. Unhoon hän itsekin
-tahtoi joutua. Hänen täälläolonsa oli lopussa ja hänen voimansa
-alkoivat pettää. Sen verran häneltä vielä vaadittiin tahdonlujuutta,
-että jaksoi kestää eron. Jos hänellä oli rohkeutta tarpeeksi murskata
-sydämensä, niin tuokion kuluttua hän olisi vapaa menemään, pakenemaan
-kauas itkemään.
-
--- Johtaja, te sanoitte tahtovanne tavata minut, hän sanoi tyynenä
-niinkuin aina. -- Olisin sitä paitsi itsestänikin tullut kiittämään
-teitä kaikesta hyvyydestänne.
-
-Huoneeseen astuessaan hän oli nähnyt kirjoituspöydälle lasketun rahojen
-paljouden, ja se loukkasi häntä. Rouva Hédouinin kuva tuntui katsovan
-heitä ikuista hymyään hymyillen.
-
--- Yhäkö te siis pysytte lähtöpäätöksessänne? kysyi Mouret vapisevalla
-äänellä.
-
--- Pysyn, herra. Pakosta.
-
-Silloin Mouret tarttui hänen käteensä ja hänen hellyytensä puhkesi
-sanoiksi murtaen pitkäaikaisen tekokylmyyden sulut.
-
--- Jos pyytäisin teitä vaimokseni, Denise, lähtisittekö silloin?
-
-Mutta Denise oli vetänyt kätensä pois ja huudahti epätoivoisesti,
-ikäänkuin suuren tuskan vallassa:
-
--- Oi, herra Mouret, pyydän teitä, älkää sanoko niin! Älkää lisätkö
-tuskiani! Jumala tietää, että juuri sentähden lähden, ettei sellainen
-onnettomuus tapahtuisi!
-
-Hän jatkoi puolustuspuhettaan sopertaen hajanaisia sanoja. Hän oli
-kärsinyt tarpeeksi talon juoruissa. Vieläkö hänen piti omissa
-silmissään ja muiden silmissä näyttää kunniattomalta naiselta! Sekö
-vielä puuttui! Ei ikinä. Sellainen hulluus oli estettävä, ja hän pystyi
-estämään sen. Mouret kuunteli häntä tuskissaan toistamiseen toistaen:
-
--- Tahdon sitä ... tahdon sitä...
-
--- Se on mahdotonta... Entä veljeni! Olen vannonut eläväni naimatonna.
-En toki voi tuoda teille kahta lasta, vai mitä?
-
--- Minäkin otan heidät veljikseni... Suostukaa, Denise!
-
--- En, en, antakaa minun olla! Tuotatte minulle tuskaa.
-
-Mouret tunsi voimiensa pettävän. Tämä viimeinen este teki hänet
-hulluksi. Eikö Denise siis näilläkään ehdoilla luopunut kiellostaan?
-Alhaalla tuhannet apulaiset häärivät kuninkaallisten rikkauksien
-keskellä, työn touhusta kohoava jyske särki hänen korviaan. Ja tuo
-rahojen paljous tuossa! Hän olisi tahtonut heittää sen kadulle.
-
--- Menkää sitten, sanoi hän itkuun purskahtaen... -- Menkää
-rakastettunne luo... Siinä on syy, eikö niin? Johan te olette sanonut
-sen minulle. Minun olisi pitänyt uskoa ja jättää teidät rauhaan.
-
-Denise ei jaksanut kestää tällaista epätoivonpuuskausta. Hänen
-sydämensä suli, ja rajusti kuin lapsi hän heittäytyi Mouret'n kaulaan
-nyyhkyttäen hänkin ja kuiskaten:
-
--- Oi, herra Mouret, teitähän minä rakastan!
-
-Naisten Aarreaitan mahtava jyske oli kuin kaukaisten väkijoukkojen
-tervehdys. Rouva Hédouin hymyili heille. Mouret oli painunut
-kirjoituspöydälle istumaan keskelle rahakasoja, joita hän ei enää
-nähnyt. Hän ei päästänyt Deniseä sylistään, vaan painoi hänet hurjasti
-sydäntään vasten sanoen, että nyt tämä sai lähteä kuukaudeksi
-Valognes'iin, jottei henkilökunnalla olisi syytä panetteluun. Sitten
-hän lupasi tulla itse hakemaan morsiantaan taluttaakseen hänet kädestä
-valtakuntansa porteista sisään.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Naisten aarreaitta, by Émile Zola
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NAISTEN AARREAITTA ***
-
-***** This file should be named 43610-8.txt or 43610-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/3/6/1/43610/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/43610-8.zip b/43610-8.zip
deleted file mode 100644
index e6cf71f..0000000
--- a/43610-8.zip
+++ /dev/null