diff options
| -rw-r--r-- | 43258-0.txt | 10469 | ||||
| -rw-r--r-- | 43258-8.txt | 10853 | ||||
| -rw-r--r-- | 43258-8.zip | bin | 219117 -> 0 bytes |
3 files changed, 10469 insertions, 10853 deletions
diff --git a/43258-0.txt b/43258-0.txt new file mode 100644 index 0000000..34d723c --- /dev/null +++ b/43258-0.txt @@ -0,0 +1,10469 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43258 *** + +JERIN VELI + +Erään koiran elämä ja seikkailut + + +Kirj. + +JACK LONDON + + +Suomentanut Aune Tolvanen + + + +Otava, Helsinki, 1922. + + + + + + +ALKULAUSE + + +Jo hyvin varhain alkoi opetettujen eläinten katseleminen tuntua minusta +vastenmieliseltä. Siihen oli kenties syynä synnynnäinen, sammumaton +uteliaisuuteni. Se pilasi minulta senlaatuiset huvitukset, sillä minua +halutti nähdä näyttämön taakse päästäkseni selville siitä, miten +sellaiset esitykset olivat mahdollisia. Ja se, minkä havaitsin olevan +reippaan ja onnistuneen näytännön edellytyksenä, ei ollut kaunista. +Tapasin julmuuksia niin hirvittävän määrän, ettei varmaankaan ole +ketään täysijärkistä ihmistä, joka ne kerran keksittyään voisi enää +koskaan nautinnolla katsella opetettujen eläinten esityksiä. + +En ole hentomielinen houkka. Arvostelijat ja hentomieliset kaunosielut +pitävät minua päinvastoin oikeana hirviönä, joka hekumoi veressä ja +julmuuksissa. Kajoamatta tässä sen enempää maineeseeni -- olkoon +kullakin siitä oma mielipiteensä -- tahdon vain huomauttaa, että olen +käynyt kovan elämänkoulun ja nähnyt enemmän petomaisuutta ja julmuutta +kuin ihmiset yleensä: laivankanssista ja vankilasta, köyhäinkorttelista +ja erämaasta, mestaushuoneesta ja sairaalasta taistelutantereelle ja +kenttäsairaalaan asti. Olen nähnyt ihmisiä silvottavan ja rääkättävän +kuoliaaksi. Olen nähnyt tylsämielisten joutuvan hirteen, kun heillä ei +ollut rahaa, millä maksaa asianajajalle. Olen nähnyt voimakkaitten +miesten murtuvan sielultaan ja ruumiiltaan ja toisten tulevan +parantumattomiksi, hurjiksi mielipuoliksi kovasta kohtelusta. Olen +nähnyt vanhojen ja nuorten -- vieläpä pienten lastenkin -- kuolevan +nälkään. Olen nähnyt miehiä ja naisia piestävän ruoskilla, patukoilla +ja nyrkeillä, ja olen nähnyt sarvikuononnahkaisten piiskansiimojen +kiertyvän mustien poikien vartalon ympäri, niin että ne joka lyönnillä +silpaisivat nahan irti ympäri ruumiin. Mutta kuitenkaan ei ihmisten +julmuus ole minua koskaan niin kauhistanut ja järkyttänyt kuin +nähdessäni opetettujen eläinten esiintyvän näyttämöllä ja yleisön +nauravan ja taputtavan käsiään. + +Lujahermoinen ihminen voi mahdollisesti sietää paljonkin tiedotonta ja +tahatonta julmuutta ja kidutushalua, johon ajattelemattomuus tai +tyhmyys on syynä. Minulla on lujat hermot. Mutta se kylmäverinen, +täysin tietoinen ja tahallinen julmuus ja kiduttamishalu, johon ainakin +yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa kesytettyjen eläinten näytännöistä +perustuu, herättää minussa kuvaamatonta inhoa ja kauhistusta. Taiteeksi +kehitetty julmuus on saavuttanut korkeimman kukoistuksensa kesytettyjen +eläinten maailmassa. + +Vaikka minulla oli lujat hermot ja olin tottunut kieltäymyksiin, +julmuuteen ja raakuuteen, huomasin vanhemmaksi tultuani, että +vaistomaisesti pakenin eläinnäytäntöjen kauhuja ja nousin paikaltani ja +lähdin teatterista heti, kun sellaisen esityksen piti alkaa. Sanon +"vaistomaisesti". Tarkoitan sillä, etten silloin vielä tullut +ajatelleeksi, että juuri sillä menettelytavalla voitaisiin antaa +kuolinisku näille eläinnäytännöille. Minä pelastin vain itseni +tuskallisesta näystä. + +Mutta ajan oloon olen sen verran oppinut tuntemaan ihmisluonnetta, että +ymmärrän, ettei kukaan täysijärkinen ihminen voisi sietää sellaisia +esityksiä, jos hän tietäisi, mikä ääretön julmuus on tehnyt ne +mahdollisiksi. + +Olen siis kyllin rohkea esittääkseni nyt tässä kolme ehdotusta: + +Ensiksikin tulisi kaikkien ihmisten ottaa selkoa siitä, mitä julmuuksia +eläinten on aina kestettävä, ennenkuin ne saadaan pakotetuiksi tekemään +temppujaan maksavan yleisön huviksi. Toiseksi ehdotan, että kaikki +miehet ja naiset, pojat ja tytöt, jotka näin ovat tutustuneet "jalon" +eläintenkesytystaidon alkeisiin, liittyisivät työskentelemään +paikallisissa ja koko maata käsittävissä eläinsuojeluyhdistyksissä. + +Kolmatta ehdotustani minun täytyy ensin hiukan perustella. Kuten +sadattuhannet muut ihmiset olen minäkin työskennellyt useilla laupeuden +työaloilla, koettaen muodostaa järjestöjä ihmisten kurjuuden ja hädän +poistamiseksi. Ei ole helppoa houkutella ihmisiä järjestettyyn +toimintaan heidän omaksikaan hyväkseen, ja vielä paljon vaikeampaa se +on, jos on kysymyksessä eläinten kurjan tilan parantaminen. + +Kaikki me varmaankin itkemme katkeria kyyneleitä ja hikoilemme verta, +kun saamme tietää, minkälaiseen välttämättömään julmuuteen +eläintenopetus perustuu. Mutta ei edes joka tuhannes meistä liity silti +mihinkään yhdistykseen sen estämiseksi tai pyri sanoillaan, teoillaan +ja raha-avustuksella tätä julmuutta poistamaan. Siinä on eräs +ihmisluonteen heikkouksia. Meidän täytyy myöntää se, kuten myönnämme +lämmön ja kylmyyden, esineiden läpinäkymättömyyden ja ikuisen +painolain. + +Mutta meille muille, joita on yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän +tuhannesta, jää heikkoudestamme huolimatta toinen keino helposti +ilmaista halumme hävittää maailmasta se julmuus, jota eräät meistä +harjoittavat toisten huviksi eläimiä kohtaan, jotka sittenkin ovat vain +meitä alempia eläimiä maapallon pinnalla. Se on hyvin helppoa. Meidän +ei tarvitse ajatellakaan vuosimaksuja tai muita velvollisuuksia. Meidän +ei tarvitse ollenkaan ajatella tätä asiaa muulloin kuin silloin, kun +teatterissa tai jossakin huvipaikassa esitetään eläinnäytäntöjä. Asiaa +sen enempää miettimättä voimme silloin ilmaista paheksumisemme +nousemalla paikaltamme ja poistumalla teatterista kävelläksemme hiukan +raittiissa ilmassa ja palataksemme sitten, kun eläinesitys on loppunut, +katsomaan muuta ohjelmaa. Meidän on vain äänestettävä eläinten kesytys +pois kaikista julkisista huvittelupaikoista. Näyttäkää niiden +johtajille, etteivät sellaiset esitykset ketään miellytä, ja vielä sinä +päivänä, samalla hetkellä, he herkeävät tarjoamasta yleisölle sellaisia +huvituksia. + +Glen Ellen, Sonoma County, Kalifornia. Joulukuun 8 p:nä 1915. + +_Jack London_. + + + + +1. + + +Mutta Miksi-koira ei purjehtinutkaan koskaan Tulagista +_Eugénie_-laivan villienvartijana. Joka viides viikko höyrylaiva +_Makambo_ poikkesi Tulagin satamaan matkallaan Uudesta Guineasta +ja Mikronesiasta Australiaan. Ja eräänä iltana, jolloin se tuli +satamaan tavallista myöhemmin, kapteeni Kellar unohti Miksin maihin. +Sellainen vahinko saattoi helposti tapahtua, sillä kapteeni Kellar +palasi vasta puoliyön aikana rantaan käytyään hallituksen asiamiehen +bungalolla korkealla mäellä, sillä välin kuin hänen venemiehistönsä oli +turhaan etsinyt häntä rannalta ja venevajasta. + +Tuntia aikaisemmin, juuri kun _Makambon_ ankkuria nostettiin ja +kapteeni Kellar poistui laivalta alahanganpuoleista lautasiltaa pitkin, +Miksi oli tullut laivaan eräästä ylähangan ikkuna-aukosta. Tämä johtui +siitä, että Miksi oli hyvin kokematon ja toivoi tapaavansa Jerin tällä +laivalla, koska se viimeksi oli nähnyt veljensä _Ariel_-laivalla, +ja sitten vielä siitä, että se oli saanut ystävän. + +Dag Daughtry oli hovimestarina _Makambossa_, ja hänen olisi +pitänyt ajatella asiaa enemmän, ja hän olisi sitä varmaan ajatellutkin +ja menetellyt toisin, ellei hänen omalaatuinen kunnianhimonsa olisi +johtanut häntä kiusaukseen. Hän oli lempeä ja iloinen, mutta heikko +luonteeltaan, ruumiiltaan hyvin voimakas ja kestävä, ja hänestä +kerrottiin, ettei hän kahteenkymmeneen vuoteen ollut kertaakaan lyönyt +laimin työtään yhtä vähän kuin päivittäistä kuuden pullon +olutannostaan, ei edes -- kuten hän itse kehuskeli -- Bismarckin +saarilla, missä joka olutpulloon oli liuotettu kymmenen graania +kiniiniä malarian varalta. + +_Makambon_ kapteenilla oli tapana ylpeänä osoittaa matkustajille +hovimestariaan ennenkuulumattomana ihmeenä kaikkien hovimestarien +joukossa. Dag Daughtry jatkoi työtään alhaalla etukannella ikäänkuin ei +olisi mitään kuullut, mutta pälyi kuitenkin salaa komentosillalle, +mistä kapteeni ja matkustajat tarkastelivat häntä, ja hänen rintansa +paisui ylpeydestä, sillä hän tiesi kapteenin sanovan: "Katsokaa häntä! +Se on Dag Daughtry, aika olutratti. Hän ei ole ollut juovuksissa +kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka hän tyhjentää kuusi pulloa olutta +jokikinen päivä. Sitä ei uskoisi hänet nähdessään, mutta vakuutan, että +se on totta. En voi ymmärtää, kuinka mies voi juoda niin paljon. +Ihailen häntä. Hän tekee työnsä reippaammin kuin kukaan muu. Minä +saisin kaulanpoltetta jo yhdestä ainoasta olutlasista ja kadottaisin +tyystin ruokahaluni. Mutta hänelle se näyttää tekevän vain hyvää. +Katsokaa häntä! Katsokaa häntä!" + +Dag Daughtry osasi ulkoa kapteenin sanat ja oli täynnä ylpeyttä omasta +kunnostaan. Hän jatkoi työtään kahta innokkaammin ja aloitti sinä +päivänä vielä seitsemännenkin pullon oikein osoittaakseen ihmeellistä +kestävyyttään. Se oli omituinen tapa hankkia arvonantoa itselleen, +mutta ihmisethän ovat silloin tällöin omituisia, ja Dag Daughtryn +mielestä se antoi hänelle olemassaolon oikeutuksen. + +Hän ponnisteli kaikella tarmollaan ja koko sielullaan ylläpitääkseen +maineensa kuuden pullon miehenä. Senvuoksi hän vapaa-aikoinaan +kaupusteli kilpikonnanluisia kampoja ja hiuskoristeita ja oli sangen +taitava varastamaan muiden ihmisten koiria. Jonkunhan täytyi maksaa +päivittäiset kuusi pulloa, jotka kolmellakymmenellä kerrottuina tekivät +jo sievoisen summan kuukaudessa. Koska se "joku" oli juuri Dag Daughtry +itse, hän katsoi tarpeelliseksi toimittaa Miksin laivalle lastiaukon +kautta. + +Miksi oli sinä iltana kuljeskellut Tulagin rannalla _Eugénien_ +valaanpyyntivenettä haikaillen, ja siellä se tapasi tanakan, lyhyen, +harmaatukkaisen hovimestarin. Heistä tuli hyvin pian ystävät, sillä +Miksi oli vielä yhtä iloluonteinen kuin pentuna ollessaan. Se oli +paljon seuraarakastavampi ja sävyisämpi kuin Jeri huolimatta siitä, +että se oli tuntenut hyvin vähän valkoihoisia. Sen ensimmäiset tutut +olivat herra Haggin, Derby ja Bob Meringella, sitten se oli tutustunut +kapteeni Kellariin ja hänen perämieheensä _Eugénie_-laivassa ja +vihdoin Harley Kennaniin ja _Arielin_ päällystöön. Se oli +huomannut heidän kaikkien olevan erilaisia ja paljon miellyttävämpiä +kuin mustaihoisten laumat, joita se oli tottunut halveksimaan ja +kohtelemaan äreästi. + +Ja Dag Daughtry tuntui olevan samanlainen kuin muutkin valkoihoiset, +sitä osoitti jo hänen ensimmäinen iloinen tervehdyksensä: "Hei, sinä +valkoisen miehen koira, mitä sinä teet täällä mustien maassa?" Miksin +vastaus oli hillitty ja ylpeän arvokas, mutta uteliaasti kohoavat +korvat ja iloisesti loistavat silmät puhuivat toista kieltä. Dag +Daughtrylta ei jäänyt mitään huomaamatta -- hän oli koiraintuntija -- +hänen tarkastellessaan Miksiä lyhtyjen valossa, joita mustat pojat +pitelivät lastauspaikalla. + +Hovimestari oli heti selvillä kahdesta seikasta: Miksi oli iloinen, +sävyisäluonteinen koira, ja se oli arvokas koira. Sitten hovimestari +vilkaisi ympärilleen. Ketään ei ollut näkemässä. Sillä hetkellä oli +läsnä vain mustaihoisia, ja nekin katsoivat merelle, mistä lähenevä +aironloiske kehotti niitä olemaan valmiina vastaanottamaan +lastivenettä. Oikealla puolen, toisen lyhdyn valossa, seisoivat +hallituksen asiamiehen apulainen ja _Makambon_ talouspäällikkö +kiihkeästi riitelemässä jostakin rahtikirjan virheestä. + +Hovimestari katsahti vielä kerran Miksiin ja teki sitten päätöksensä. +Hän kääntyi ja kulki kappaleen matkaa rantaa pitkin pois lyhtyjen +valopiiristä. Sadan metrin päässä hän istuutui hietikolle odottamaan. + +"Se on ainakin kahdenkymmenen punnan arvoinen", hän mutisi itsekseen. +"Ellen saa kymmentä puntaa aivan ilmaiseksi ja vielä kiitoksia kaupan +päälle, niin olen totta vie aika poropeukalo enkä osaa erottaa +ajokoiraa vinttikoirasta -- niin, kymmenen puntaa missä Sydneyn +kapakassa tahansa." + +Ja hän muutti ne kymmenen puntaa mielessään olutpulloiksi. Se oli +mahtava, ihana näky, houkutteleva kuin olutpanimo. + +Hietikossa kahisevat nopeat askeleet ja hiljainen nuuskiminen saivat +hänet heristämään korviaan. Sitä hän juuri oli toivonut. Koira oli heti +mieltynyt häneen ja seurannut jäljestä. + +Dag Daughtry tiesi, miten koiria oli kohdeltava. Sen Miksi sai kohta +kokea, kun mies ojensi kätensä ja tarttui sitä puoleksi poskeen, +puoleksi irtonaiseen niskanahkaan. Tämä liike ei ollut ollenkaan +pelottava, mutta ei myöskään varovainen tai arka. Se oli reipas ja +itsetietoinen ja herätti luottamusta Miksissä. Se oli karski, mutta ei +loukkaava, rohkea, mutta ei tunkeileva. Miksistä tuntui maailman +luonnollisimmalta asialta, että tämä aivan vieras ihminen ravisteli +sitä niin tuttavallisesti, samalla kun hyvänsävyinen ääni mutisi: "Se +on oikein. Tule sinä vain tänne. Etpä tiedä, mikä onni sinua vielä +odottaa." + +Miksi ei ollut vielä milloinkaan tavannut ihmistä, johon se olisi heti +ensimmäisestä hetkestä niin mieltynyt. Ja Dag Daughtry tiesi, vaistosta +ehkä, kuinka koiria oli kohdeltava. Hän ei ollut luonnostaan raaka. Hän +ei ollut koskaan liian ystävällinen eikä liian tyly. Hän ei nytkään +tyrkyttänyt Miksille ystävyyttään. Hän oli hyvin varovainen +lähentely-yrityksissään. Hän oli tuskin tarttunut Miksiin, kun hän jo +päästi sen irti ja näytti sen kokonaan unohtavan. + +Hän ryhtyi sytyttämään piippuaan ja käytti siihen useita tulitikkuja, +ikäänkuin tuuli olisi ne sammuttanut. Mutta sillä välin kun ne paloivat +aivan hänen sormiinsa saakka ja hän oli voimakkaasti imevinään +piippuaan, tutkivat hänen terävät, pienet siniset silmänsä tuuheiden +harmaiden kulmien alta Miksiä hyvin tarkoin. Ja Miksi katseli +tarkkaavasti vierasta, joka tuntui siitä niin tutulta. + +Miksi oli kovin pettynyt, kun ihastuttava kaksijalkainen jumala näytti +sen aivan unohtaneen. Koettipa se hieroa tuttavuutta pyytämällä häntä +leikkimään: se nosti äkkiä etukäpälänsä maasta ja laski ne jälleen alas +kauemmas eteenpäin, taivuttaen ruumiinsa niin alas, että rinta melkein +kosketti hiekkaan, ja samalla se heilutti iloisesti leikattua +häntätöpykkäänsä ja päästi lyhyen, kehottavan haukunnan. Mutta mies +pysyi välinpitämättömänä ja imeskeli veltosti piippuaan pimeässä. + +Tuskin koskaan on harkitumpi keimailu salannut kavalampaa petosyritystä +kuin nyt keski-ikäisen, kuuden pullon hovimestarin lähennellessä +Miksiä. Kun Miksi, jota miehen välinpitämättömyys loukkasi, kääntyi +kuin poistuakseen, äännähti hovimestari sille jörösti: + +"Tule tänne, koira, tule tänne." + +Dag Daughtry myhäili hyvillään, kun Miksi tuli hänen luokseen ja nuuski +innokkaasti hänen housunlahkeitaan. Ja mies käytti tilaisuutta +tarkastellakseen koiraa. Hän tuprutteli sauhuja piipustaan ja antoi +katseensa liukua pitkin koiran hyvinmuodostunutta vartaloa. + +"Komea koira, kerrassaan hieno koira", hän sanoi hyväksyvästi +ääneensä. "Kuule, saisit palkinnon missä koiranäyttelyssä tahansa +satamakaupungeissa ja nauharuusukkeita rintasi täyteen. Ainoa vika +sinussa on tuo ryppyinen korva, mutta sen minä melkein voisin itsekin +oikaista. Eläinlääkäri tekee sen milloin tahansa." + +Huolettomin elein hän tarttui Miksin korvaan ja alkoi sormenpäillään +hyväillen hieroa sitä aivan juuresta, ihan siitä, mistä korva ulkoni +kiinteästä päänahasta. Ja Miksi oli mielissään. Ei milloinkaan vielä +ihmiskäsi ollut sillä tavoin muokannut sen korvaa kuitenkaan kipeää +tekemättä. Sormet aiheuttivat vain niin voimakasta ruumiillista +nautintoa, että Miksi kiemurteli hyväntunteesta. + +Sitten mies veti korvaa, niin että se liukui hitaasti hänen sormiensa +lomitse, ja korvanjuurta kutitti niin ihanasti. Mies otti vuoroin +toisen, vuoroin toisen korvan ja puheli hiljaa koko ajan. Sanoja Miksi +ei ymmärtänyt, mutta siltä tuntui, että mies puhui sille. + +"Pää on hyvänmuotoinen", mutisi Dag Daughtry sivellen ensin koiran +päätä ja sytyttäen sitten tulitikun. "Eikä yhtään ryppyä, komeat, +voimakkaat leuat ja aivan tarpeeksi pyöreät posket." + +Hän pisti sormensa Miksin suuhun ja koetti lujia, tasaisia hampaita, +mittasi vatsan ja rinnan leveyden ja kohotti yhtä jalkaa. Uuden +tulitikun valossa hän tutki sitten kaikki neljä jalkaa. + +"Musta, pikimusta -- jokikinen kynsi", sanoi Daughtry, "parempia +jalkoja ei koiralla voi olla, tarpeeksi kaarevat ja lyhyet, mutta ei +liian lyhyet varpaat. Sinun isäsi ja äitisi ovat varmaankin saaneet +monta nauharuusuketta aikoinaan." + +Miksi alkoi käydä levottomaksi, kun tarkastuksesta ei tuntunut tulevan +loppua, mutta silloin Daughtrykin äkkiä keskeytti ja otti Miksin hännän +noidansormiensa väliin, tutki hännän juuressa olevia lihaksia, paineli +ja puristeli viimeistä selkänikamaa ja pyöritteli häntää aivan +häpeämättömän tuttavallisesti. Mutta Miksi oli haltioissaan ja painoi +takapuoltaan hyväileviä sormia vastaan. Sitten mies painoi äkkiä +kätensä sen kylkiin puolittain mahan alle ja nosti sen kohoksi maasta. +Mutta ennenkuin Miksi ennätti edes hämmästyä, se oli jälleen +jaloillaan. + +"Kaksikymmentäkuusi tai -seitsemän ... varmasti painat yli +kaksikymmentäviisi naulaa nyt, siitä lyön vaikka vetoa, ja painat +kolmekymmentä täysikasvuisena", puheli Dag Daughtry. "No niin, monet +koirankasvattajat ovat sitä mieltä, että kolmekymmentä on maksimipaino, +ja aina siinä voi harjoittelulla laihtua muutaman naulan. Sinulla on +erinomainen ruumis, kyllin notkea kilpajuoksuun ja kyllin raskas +tappeluun, ja sinun jalkasi ovat aivan virheettömät." + +"Niin, herra Hau-hau, painosi on edullinen ja taitava koiralääkäri voi +kyllä siistiä tuon korvan. Uskon Sydneyssä olevan ainakin kaksisataa +henkilöä, jotka tuossa paikassa hellittäisivät kaksikymmentä puntaa +saadakseen sinut." + +Mutta jottei Miksi nyt vain olisi niin typerä, että alkaisi pitää +itseään kovin tärkeänä, Daughtry suoristautui, sytytti piippunsa ja +näytti aivan unohtavan koiran. Sen sijaan, että olisi kerjännyt itse +ystävyyttä, hän tahtoi saada Miksin tekemään aloitteen. + +Ja Miksi tekikin sen. Se painoi kylkensä Daughtryn polveen, raapi +käpälällään Daughtryn kättä ja pyysi lisää korvanhierontaa ja +hännänpyöritystä. Mutta Daughtry tarttuikin sen leukaan ja käänteli sen +päätä hitaasti edestakaisin. + +"Kenen koira sinä olet? Ehkä jonkin mustaihoisen, eikä se ole oikein. +Ehkä on mustaihoinen sinut varastanut; se olisi kamalaa. Ajattelehan, +mihin kauheihin kohtaloihin koirat voivat joutua. Se on synti ja häpeä. +Ei kukaan valkoinen mies voi sallia, että mustaihoinen omistaa +sinunlaisesi koiran, ja tässä on valkoinen mies, joka ainakaan ei sitä +salli. Jopa nyt jotakin! Mustaihoinen omistaisi sinut, mustaihoinen, +joka ei tiedä, miten sinua on kasvatettava! Tietenkin on mustaihoinen +varastanut sinut. Jos saisin hänet nyt käsiini, niin kyllä hänet +pehmittäisin, sen totisesti tekisin. Ajatella, että mustaihoinen +komentaisi sinua hyppäämään ja kantamaan tavaroitaan! Ei, herra +Hau-hau, sitä et saa enää koskaan tehdä. Sinä tulet minun kanssani, +eikä minun tarvinne sitä kahdesti pyytää." + +Dag Daughtry nousi ja läksi kävelemään pitkin rantaa. Miksi katsoi +hänen jälkeensä, mutta ei seurannut. Se olisi kovin mielellään mennyt +mukaan, mutta mies ei ollut sitä kutsunut. Vihdoin Daughtry maiskautti +huuliaan hyvin hiljaa. Ääni oli niin heikko, että hän itse sitä tuskin +kuuli. Eikä ainoakaan ihminen olisi kuullut sitä sinne, missä Miksi +oli, mutta Miksi kuuli sen ja syöksyi ihastuneena hänen jälkeensä. + + + + +2. + + +Dag Daughtry kuljeskeli edelleen pitkin rantaa, ja Miksi seurasi aivan +hänen kintereillään tai hyppi riemuiten hänen ympärillään joka kerta, +kun hän uudisti tuon maiskuttavan äänen. Hän pysähtyi ulkopuolelle +lyhtyjen valopiiriä, missä mustat haamut purkivat tavaroita veneistä ja +hallituksen asiamiehen apulainen ja _Makambon_ talouspäällikkö yhä +riitelivät rahtikirjasta. Kun Miksi tahtoi mennä kauemmas, pysäytti +mies sen tuolla omituisella, melkein kuulumattomalla äänellä. + +Sillä Daughtry ei suinkaan halunnut, että hänet nähtäisiin +koiranvarastamishommissa, ja mietti, miten voisi kenenkään huomaamatta +päästä laivalle. Hän pysytteli loitolla lyhdyistä ja kulki edelleen +rantaa pitkin kylälle päin. Kuten hän oli otaksunut, kaikki +työkelpoiset miehet olivat satamassa lastaustöissä. Ruohomajat +näyttivät olevan kaikki autioina, mutta vihdoin kuului yhdestä kimeä +vanhuksen ääni huutavan: + +"Mitä nimi?" + +"Laivalta ollaan", hän vastasi. "Anna poikasi viedä minut sinne +kanootilla, niin saat kaksi tupakkalehteä." + +"Sinu anta viisi ja viisi lehti minu itse tulla souta", tuli +vastaukseksi. + +"Annan viisi lehteä", tinki kuuden pullon hovimestari. "Jos sinulle ei +kelpaa viisi lehteä, niin saat mennä helvettiin." + +Hiljaisuus. + +"Kelpaako sinulle viisi lehteä?" Daughtry jatkoi kurkistaen pimeään +majaan. + +"Kelpaa minu", kuului pimeästä, ja ruumis, joka tuota ääntä hallitsi, +lähestyi niin kummallisella kolinalla, että Daughtry sytytti tulitikun +nähdäkseen tulijan. + +Hänen edessään seisoi tihrusilmäinen vanhus kainalosauvan varassa. +Tämän silmät olivat puoliksi kaihinpeittämät, ja se, mitä niistä vielä +näkyi, kiilui iljettävän punaisena. Hänen likainen tukkansa törrötti +tuuheina harmaina tupsuina. Hänen ihonsa oli arpinen, ryppyinen ja +hilseen peittämä, se oli sinipunaista, pinnalla ohut harmaja peite, +joka näytti maalilta, mutta oli kuitenkin ukon omaa nahkaa. + +Spitaalinsyömä vanhus, Daughtry ajatteli vilkaisten nopeasti ukon +käsiin ja jalkoihin nähdäkseen, montako varvas- ja sorminiveltä häneltä +puuttui. Mutta ne olivat kaikki paikoillaan; sensijaan toinen jalka oli +puolisäärestä poikki. + +"Missä on jalkasi?" Daughtry sanoi viitaten katkenneeseen jalkaan. + +"Suuri hai, se jalka sen sisässä", irvisteli ukko avaten inhottavan +hampaattoman kitansa. + +"Minu olla hyvin vanha", vaikeroi yksijalkainen Metusalemi. "Hyvin +pitkä aika minu ei saanu tupakka. Suuri valkea herra anta minu lehti +heti, minu pian, pian souta laivalle." + +"Mutta ellen annakaan lehteä heti?" kysyi hovimestari kärsimättömästi. + +Vanhus kääntyi vastaamatta, heilautti jalantynkäänsä ja alkoi keppinsä +varassa hyppiä majaan. + +"Hyvä on", Daughtry huudahti. "Saat heti lehden." + +Hän pisti käden taskuunsa ottaakseen sieltä tuota Salomonin saarten +vaihtorahaa ja irrotti tupakkakääröstä yhden litistetyn lehden. Vanhus +loisti kuin aurinko ojentaessaan halukkaasti kätensä lehteä ottamaan. +Hän päästi vuoroin hiljaisia kuhertavia ääniä, vuoroin lyhyitä, kimeitä +voivotteluja, puoleksi riemuiten, puoleksi toraillen. Hän otti +korvalehdessään olevasta reiästä mustan piippunysän ja muserteli +vapisevin sormin sen koppaan huonon virginiatupakan lehteä. Painettuaan +piipunsisustaa vielä peukalollaan hän heittäytyi äkkiä maahan +kainalosauva vieressään ja ainoa jalka allaan niin, että hän näytti +aivan jalattomalta. Pienestä, kookoskuiduista letitetystä pussista, +joka riippui hänen sisäänpainuneella rinnallaan, hän otti piikiveä, +terästä ja taulaa, ja kärsimättömänä odottavan hovimestarin tarjotessa +tulitikkulaatikkoa ukko iski tulta, sytytti taulan, puhalsi sen +paremmin palamaan ja sytytti sillä piippunsa. + +Ensimmäisen sauhun vedettyään hän herkesi valittamasta ja näytti +rauhoittuvan, ja Daughtry, joka uteliaana seurasi hänen puuhiaan, näki, +kuinka hänen kätensä ja riippuvat huulensa lakkasivat vapisemasta, +sylkeä ei valunut enää suupielistä, ja kipeiden, tulehtuneiden silmien +katse rauhoittui. + +Mitä näkyjä vanhus seuraavan hiljaisuuden aikana lie nähnyt, sitä +Daughtry ei käynyt arvailemaan. Hänen mieltään kiinnitti liiaksi toinen +näky: likainen, autio, pieni huone jossakin köyhäintalossa, ja siellä +ukko, joka kovin paljon muistutti häntä itseään, valitti ja vaikeroi +suu kuolaa valuen, kun ei saanut tupakanhiventäkään piippunysäänsä eikä +-- voi kauhua -- kulaustakaan olutta, saati sitten kuutta litraa. + +Miksi, joka piipun himmeän hehkun valossa tarkasteli molempia ukkoja, +joista toinen kyyrötti pimeässä, toinen seisoi, ei käsittänyt ollenkaan +vanhuuden tragiikkaa, vaan tiesi ainoastaan, ja sen sitä varmemmin, +kuinka tavattoman rakastettava oli tuo kaksijalkainen jumala, joka oli +noidansormillaan voittanut sen sydämen korvien, hännäntyven ja +selkärangan välityksellä. + +Kun savipiippu oli palanut loppuun, nousi vanha saarelainen +kainalosauvansa varassa tavattoman nopeasti pystyyn ja nilkutti +rannalle. Daughtryn täytyi työntää apuna pientä kanoottia hietikolta +veteen. Se oli puunrungosta koverrettu ja yhtä vanha ja rapistunut kuin +sen omistajakin. Päästäkseen kanoottiin sitä kaatamatta Daughtryn +täytyi kahlata veteen, niin että toinen jalka kastui nilkkaa, toinen +polvea myöten. Vanhus keikautti itsensä kanoottiin laidan yli niin +nopeasti, että se saavutti tasapainonsa juuri ollessaan +kaatumaisillaan. + +Miksi jäi rannalle ja odotti kutsua; se epäröi vielä. Dag Daughtry +maiskutti huulillaan niin hiljaa, ettei vanhus kuullut sitä, ja Miksi +otti pitkän loikkauksen hietikolta ja pääsi kanoottiin karvaakaan +kastelematta. Astuen Daughtryn olkapäälle se hyppäsi veneen pohjalle. +Daughtry maiskutti uudelleen, ja Miksi kääntyi häneen päin, istuutui ja +laski päänsä hovimestarin polvelle. + +"Luulenpa voivani vannoa vaikka viiden raamatun päällä, että sinä +seurasit minua omasta halustasi", hän sanoi kuiskaten Miksin korvaan. +"Nopeasti, nopeasti", hän komensi sitten. Vanhus pisti tottelevaisena +melansa veteen ja alkoi meloa. Kanootti mutkitteli sinne tänne, mutta +kulki kumminkin siihen suuntaan, missä sarja pilkottavia valoja osoitti +_Makambon_ olevan. Mutta vanhus oli kovin heikko, hän ähki ja +puhki ponnistuksesta ja keskeytti usein soutunsa. Hovimestari otti +kärsimättömänä melan häneltä ja ryhtyi itse melomaan. + +Puolimatkassa ukko herkesi ähkimästä, nyökkäsi Miksiä kohti ja sanoi: + +"Se koira olla suuren valkean herran kuunarilla. -- Te anta minu +kymmenen lehti tupakka", hän lisäsi hetkisen kuluttua nähdäkseen, mitä +hänen ilmoituksensa oli vaikuttanut. + +"Annan sinulle melalla kalloon", vastasi Daughtry nauraen. + +"Kuunarin valkoinen herra on minun hyvä ystäväni. Hän on juuri +_Makambossa_. Vien koiran hänen luokseen _Makamboon_." + +Ukko ei sanonut enää mitään, ja vaikka hän eli vielä monta vuotta, ei +hän koskaan puhunut siitä keskiyöllä kulkijasta, joka vei Miksin. +Nähdessään ja kuullessaan, mikä elämä nousi rannalla myöhemmin yöllä, +kun kapteeni Kellar pani koko Tulagin ylösalaisin Miksiä etsiessään, +yksijalkainen ukko pysyi visusti hiljaa. Mikä hän oli rakentaakseen +riitaa vieraiden valkoisten herrojen kesken, jotka tulivat ja menivät, +retkeilivät ja hallitsivat kaikkialla mielensä mukaan? + +Tässä ukko ei ollenkaan poikennut muusta heimostaan, tummaihoisesta +melanesialaisesta rodusta. Valkoiset toimivat outojen ja +käsittämättömien tarkoitusperien mukaan. He muodostivat kokonaan toisen +maailman, olivat ylempiä olentoja ja elivät elämänsä korkeammalla +tasolla, missä ei tapahtunut mitään mustaihoisten mielestä todellista +ja luonnollista, ja valkoiset herrat liikkuivat kuin unikuvat, kuin +varjot maailmankaikkeuden suurella, salaperäisellä taustalla. + +Koska laskusilta oli alahangan puolella, kiersi Dag Daughtry ylähangan +puolelle ja pysäytti kanootin avoimen luukun kohdalle. + +"Kwaque!" hän huusi hiljaa kerran, kahdesti. + +Toisella kerralla aukkoon ilmestyi pää, joka kurkisti alas ja sanoi +kimeällä äänellä: + +"Minu otta vastaan, herra." + +"Ota koira vastaan", hovimestari kuiskasi. "Sulje se hyttiin ja odota +minua. Pidä varasi! Nyt!" + +Hovimestari tarttui nopeasti Miksiin, nosti sen ylös, jätti sen käsiin, +jotka ojentautuivat laivan rautaisesta kyljestä, ja souti sitten +avonaiselle lastiaukolle. Hän pisti kätensä tupakkakukkaroonsa, ojensi +kimpun irtonaisia lehtiä ukolle ja sysäsi kanootin menemään ollenkaan +ajattelematta, pääsisikö sen avuton soutaja milloinkaan maihin. + +Vanhus antoi melansa levätä eikä katsahtanutkaan mahtavaan höyrylaivaan +kanootin liukuessa sen kylkeä pitkin takaisin pimeään. Hän oli kokonaan +keskittynyt sen suuren tupakka-aarteen laskemiseen, mikä oli tipahtanut +hänen syliinsä. Viisi oli äärimmäinen luku, minkä hän tunsi. Kun hän +oli laskenut viiteen, hän alkoi alusta ja laski taas viiteen. +Niitä oli kaikkiaan kolme viittä ja näiden lisäksi vielä kaksi lehteä, +ja niin hän sai lopultakin yhtä varman käsityksen lehtien luvusta +kuin valkea mies määrittelemällä ne yhdellä ainoalla luvulla +_seitsemäksitoista_. + +Se oli paljon enemmän kuin hän ahneudessaan oli toivonut. Mutta hän ei +hämmästynyt. Valkoisten miesten teot eivät häntä hämmästyttäneet. Jos +siinä olisi ollut kaksi nauhaa seitsemäntoista sijasta, ei hän olisi +sitäkään ihmetellyt. Koska valkoisten miesten kaikki teot olivat +hämmästyttäviä, ei mustaihoinen voinut niitä enää hämmästyä, paitsi +ehkä silloin, kun hän joskus ihmeekseen pystyi jonkun teon käsittämään. + +Meloen, ähkien, leväten, unohtaen valkoisten miesten varjomaailman, +tajuamatta muuta todellisuutta kuin Tulagi-vuoren mustan harjanteen, +joka piirtyi rauhallisesti välkkyvää tähtitaivasta vasten, meren ja +kanootin, jota hän niin suurella vaivalla kuljetti, oman heikkenevän +voimansa ja kuoleman, joka siitä viimein oli tekevä lopun, vanhus meloi +hitaasti rantaan. + + + + +3. + + +Lyhyen ilmamatkansa jälkeen Miksi pysähtyi näkymättömiin käsiin; ne +nostivat sen kapean metallikehyksen läpi valaistuun huoneeseen, missä +se katseli ympärilleen Jeriä etsien. Mutta Jeri makasi sillä hetkellä +Villa Kennanin vuoteen vieressä _Arielin_ keinuvalla kannella. +Takanaan Melanesian saaret ja suoraan keulan edessä Uusi Guinea tämä +hieno alus kiiti yksitoista solmuväliänsä pasaatituulen ajamana, ja +laidan valurei'issä sihisi ja loiski, kun ne ryyppäsivät merivettä. -- +Jerin sijaan, jonka se oli viimeksi nähnyt jossakin laivassa, Miksi +näki nyt edessään Kwaquen. + +Kwaquen? Niin, Kwaque oli Kwaque, olio, joka hyvin vähän oli muiden +ihmisten kaltainen. Lieneekö elämänvirrassa koskaan ajelehtinut +omituisempaa hylkyä. Ihmisten tavallisen laskutavan mukaan hän oli +seitsentoistavuotias, mutta sadat vuodet olivat painaneet leimansa +laihoihin kasvoihin, ryppyiselle otsalle, sisäänpainuneille poskille ja +syvällä kiiluviin silmiin. Ohuet, hontelot jalat, joissa näytti olevan +vain luut velton nahan peitossa eikä ollut lihaksista merkkiäkään, +kannattivat paksua yläruumista. Suurta, esiintyöntyvää vatsaa tukivat +tanakat lanteet, ja hartiat olivat leveät kuin Herkuleella. Mutta +sivulta katsoen olkapäät ja rinta olivat aivan litteät. Tällä osalla +pojan ruumista näytti olevan vain kaksi ulottuvaisuutta. Käsivarret +olivat yhtä ohuet kuin sääretkin, ja Miksistä näytti poika +ensinäkemältä isomahaiselta mustalta hämähäkiltä. + +Kwaque pukeutui nopeasti, veti päälleen purjekankaiset housut ja mekon, +jotka olivat pitkäaikaisesta käytöstä sekä liassa että risoina. Kaksi +vasemman käden sormea oli aina riepuun käärittyinä, ja ammattimies +olisi tästä kohta tehnyt johtopäätöksen, että hän oli spitaalinen. +Vaikka hän oli Dag Daughtryn omaisuutta yhtä varmasti, kuin jos tällä +olisi ollut kuitti siitä, että oli ostanut pojan, ei omistaja +kuitenkaan tietänyt, että tuossa omituisessa tylsähermoisessa oliossa +ilmeni niin kamalan taudin oireita. + +Daughtryn omistusoikeudella poikaan oli jokseenkin löyhät perusteet. +Kuningas Wilhelmin maassa, joka kuuluu Amiraliteetti-saariin, Kwaque +oli juossut suoraan Daughtryn syliin spitaaleineen kaikkineen. Kun +hovimestari kuljeskeli alkuasukasten teitä ja polkuja viidakon reunassa +lähellä rantaa -- hän teki usein niin nähdäkseen, eikö sattuisi eteen +jotakin saalista -- hän oli tavannut Kwaquen. Ja hän sai viimeisellä +hetkellä pojan käsiinsä. + +Kahden hyvin nopeajalkaisen, tulessa karaistuilla keihäillä varustetun +nuorukaisen ajamana Kwaque oli ravannut uskomattoman nopeasti hämähäkin +jaloillaan, vaipunut aivan näännyksissä Daughtryn jalkoihin ja katsonut +häneen rukoilevin silmin kuin metsän eläin, joka pakenee koiria. +Daughtry oli sekaantunut asiaan jokseenkin väkivaltaisella tavalla, +sillä hänellä oli terveellinen basillikauhu, ja kun nopeajalkaiset +nuoret miehet uhkasivat lävistää hänet keihäillään, hän tarttui toisen +keihääseen ja löi toisen tainnoksiin iskemällä häntä leukapieleen. +Hetkistä myöhemmin makasi sekin, jonka keihäästä hän oli saanut otteen, +pyörtyneenä. + +Vanha hovimestari ei tyytynyt ainoastaan keihäisiin. Pelastetun Kwaquen +yhä valittaen ja vaikeroiden vakuuttaessa kiitollisuuttaan hänen +jalkojensa juuressa hän ryhtyi ryöstämään alastomia nuorukaisia. +Vaatteita näillä ei ollut sipalettakaan päällään, mutta molempien +kaulasta hän irrotti pyöriäisvalaan hampaista tehdyn kaulanauhan, +jollaisen kauppahinta oli punta kullassa. Toisen alastoman nuorukaisen +kiharasta tukasta hän veti käsitekoisen, hienopiisen kamman, jonka +korkea yläosa oli koristettu helmiäisupotuksilla, ja sen hän möi +Sydneyssä kahdeksasta shillingistä. Luiset ja kilpikonnankuoriset +nenä- ja korvakoristeet hän myös anasti, samoin omituisen helmiäisestä +tehdyn rintakoristeen, josta voi saada viisitoista shillinkiä missä +tahansa. Keihäistä hän sai matkailijoilta viisi shillinkiä kappaleelta +Port Moresbyssa. -- Köyhän hovimestarin ei totisesti ole helppo +säilyttää kuuden pullon mainettaan! Kun hän kääntyi jättääkseen nuo +nopeajalkaiset nuoret miehet, jotka toinnuttuaan tähyilivät häntä +kirkkain, aroin villieläimensilmin, seurasi Kwaque häntä niin lähellä, +että astui hänen kantapäilleen ja sai hänet kompastumaan. Hän sälytti +sentähden saaliinsa Kwaquelle ja antoi tämän kulkea edellään rantaan. +Ja koko matkan höyrylaivalle hän irvisteli ja hymyili itsekseen +katsellessaan saalistaan ja Kwaquea, joka heilui holtittomana sinne +tänne ravatessaan eteenpäin kuin tynnyri keppien varassa. + +Laivassa -- se sattui olemaan _Cockspur_ -- Daughtry houkutteli +kapteenin merkitsemään Kwaquen luetteloihin keittiöapulaiseksi kymmenen +shillingin kuukausipalkalla. Hän sai myös kuulla Kwaquen tarinan. + +Koko juttu oli koskenut sikaa. Nuo nopeajalkaiset nuoret miehet olivat +veljeksiä ja asuivat naapurikylässä, ja sika oli ollut heidän, kertoi +Kwaque kamalalla Etelämeren englannilla. Hän, Kwaque, ei ollut koskaan +nähnyt sitä sikaa. Hän ei ollut tietänyt sitä olevan olemassakaan, +ennenkuin se kuoli. Nuoret miehet olivat pitäneet paljon siasta. Entä +sitten? Eihän se liikuttanut Kwaquea, joka yhtä vähän tiesi heidän +rakkaudestaan sikaa kohtaan kuin itse elukastakaan. + +Hän väitti ensimmäisen kerran kuulleensa siitä, kun kylässä alettiin +jutella, että sika oli kuollut ja että jonkun oli nyt kuoltava +sovitukseksi. Se oli aivan oikein, selitti Kwaque kummeksivalle +hovimestarille. Niin oli tapa. Kun lempisika kuoli, meni sen omistaja +ja tappoi jonkun, kenet tahansa. Tietenkin oli parasta tappaa se, joka +taioillaan oli tehnyt sian sairaaksi. Mutta jos häntä ei saatu kiinni, +pääsi joku muu hengestään. Kwaque oli siis joutunut sovitusuhriksi. + +Dag Daughtry aloitti jo seitsemännen pullon juttua kuunnellessaan, niin +hänen mielensä oli vallannut tuo satumainen tarina viidakosta, missä +ihmiset tappoivat tuntemattoman ihmisen kuolleen sian tähden. + +Vakoilijat -- kertoi Kwaque -- ilmoittivat surevien sianomistajien +olevan tulossa, ja koko kylän väki pakeni viidakkoihin ja kiipesi +puihin -- kaikki, paitsi Kwaque, joka ei osannut kiivetä. + +"Tosi sana", sanoi Kwaque, "minu ei teke se sika sairas". + +"Varmasti", väitti Daughtry, "sinä noiduit sen sian sairaaksi. Sinä +näytät itse pirulta. Sinä teet kaikki, jotka sinut näkevät, sairaiksi. +Sinä teet minutkin aivan sairaaksi." + +Siitä lähtien hovimestari aina kuudetta pulloa tyhjentäessään illalla +ennen maatamenoa kutsui Kwaquen kertomaan juttuaan. Se palautti hänen +mieleensä lapsuuden, jolloin hän oli kiihottanut mielikuvitustaan +kertomuksilla villeistä ihmissyöjistä ja uneksinut itse sellaisia +kerran omin silmin näkevänsä. Ja tässä hän nyt oli, hän sanoi +virnistellen itsekseen, ja hänellä oli orjana oikea ihmissyöjä. + +Kwaque oli orja yhtä varmasti kuin jos Dag Daughtry olisi hänet +orjahuutokaupasta ostanut. Aina kun hovimestari siirtyi uuteen toimeen +jollakin Burns Philp -linjan laivalla, hän asetti ehdoksi, että Kwaque +saisi seurata mukana kymmenen shillingin palkalla. Kwaquella ei ollut +siihen mitään sanomista. Vaikka häntä olisi haluttanut paetakin +jossakin Australian satamassa, ei Daughtryn olisi tarvinnut häntä +etsiä. Australian "aivan valkoinen" politiikka huolehti siitä. Ei +ainoakaan tummaihoinen, olipa sitten malaji, japanilainen tai +polynesialainen, saanut astua maihin jättämättä hallitukselle sadan +punnan käteistä takuuta. + +Eikä Kwaque halunnutkaan paeta, kun _Makambo_ poikkesi johonkin +saareen. Kuningas Wilhelmin maa, ainoa maa, jota hänen jalkansa olivat +astuneet, oli mittapuu, jonka mukaan hän arvosteli kaikkia muita +saaria. Ja koska Kuningas Wilhelmin maassa syötiin ihmisiä, hän uskoi, +että kaikkialla muuallakin käytettiin samaa ruokaa. + +Mitä Kuningas Wilhelmin maahan tulee, oli _Makambon_ tapana +poiketa sinne joka kymmenes viikko, kuten _Cockspur_ sitä ennen, +ja kauhein uhkaus, millä Daughtry voi Kwaquea pelotella, oli +maihinjättäminen sille paikalle, missä nopeajalkaiset nuoret miehet yhä +surivat sikaansa. Ja nämä olivat todellakin ottaneet tavakseen +_Makambon_ joka käynnillä soudella laivan ympärillä ja irvistellä +kamalasti Kwaquelle, joka puolestaan irvisteli heille laivan laidan +yli. Daughtry yllytti vain tätä kohteliaisuuksien vaihtoa +säikyttääkseen pojan niin, ettei tämä milloinkaan toivoisikaan +pääsevänsä takaisin syntymäkyläänsä. + +Kwaque ei lisäksi ollenkaan halunnut jättää herraansa, joka oli aina +sävyisä ja oikeudenmukainen eikä koskaan kohottanut kättään häntä +vastaan. Kun oli selviytynyt meritaudista eikä sitten enää astunut +jalallaan maalle, jottei saisi sitä uudelleen, Kwaque huomasi +joutuneensa oikeaan paratiisiin. Hänen ei enää tarvinnut surra sitä, +ettei kyennyt kiipeämään puuhun, koska häntä ei enää mikään vaara +uhannut. Hän sai ruokaa säännöllisesti, ja millaista ruokaa sitten! Ei +kukaan hänen kylässään olisi osannut uneksiakaan sellaisista herkuista, +joita hän alinomaa sai syödä. Niinpä hän jokseenkin helposti selviytyi +pienestä koti-ikävän kohtauksesta ja oli pian onnellisin ihminen, joka +koskaan on meriä purjehtinut. + +Kwaque se nosti Miksin lastiaukosta Dag Daughtryn hyttiin ja jäi +odottamaan, että isäntä itse tulisi sisään alahangan puolelta. -- +Tarkasteltuaan nopeasti huonetta ja nuuskittuaan makuupaikkaa ja sen +alustaa ja tultuaan vakuutetuksi siitä, ettei Jeri ollut siellä, Miksi +alkoi tutkia Kwaquea. + +Kwaque koetti olla ystävällinen. Hän päästi kurkustaan kaakottavan +äänen osoittaakseen ystävyyttään, mutta Miksi vain murisi julkealle +mustaihoiselle, joka oli uskaltanut koskea siihen -- Miksi oli oppinut, +että sellainen oli loukkaus -- ja vieläpä uskalsi puhua sille, joka +seurusteli ainoastaan valkoisten jumalien kanssa. + +Kwaque vastasi koiran murinaan typerästi irvistelemällä ja läheni ovea +ollakseen valmiina avaamaan sen herralleen. Mutta heti kun hän nosti +jalkaansa, hyökkäsi Miksi hänen kimppuunsa. Kwaque laski heti jalkansa +takaisin, ja Miksi rauhoittui, mutta vartioi häntä valppaana. Mitä se +tiesi tuosta pojasta muuta, kuin että se oli musta, ja kaikkia mustia +oli valkoisen herran poissaollessa vartioitava hyvin tarkoin. Kwaque +koetti siirtää jalkaansa hitaasti pitkin lattiaa, mutta Miksi havaitsi +juonen ja teki murinallaan siitä heti lopun. + +Silloin tuli Daughtry, ja ihaillessaan Miksiä kirkkaassa sähkövalossa +hän ymmärsi heti tilanteen. + +"Kwaque, kulje kaksi kolme askelta", hän käski koettaakseen, oliko +arvannut oikein. + +Kauhistunut katse, jonka Kwaque suuntasi Miksiin, oli jo kyllin +vakuuttava, mutta hovimestari piti itsepäisesti kiinni käskystään. +Kwaque totteli vastahakoisesti, mutta oli kohottanut jalkaansa tuskin +tuuman verran, kun Miksi oli hänen kimpussaan. Jalka pysähtyi kuin +olisi siihen paikkaan kivettynyt, Miksin kulkiessa uhkaavaa +puolikierrosta pojan edessä. + +"Nyt olet totisesti naulattu kiinni lattiaan", Daughtry virnisteli. +"Onpa se koira villienvartija." + +"Hei, Kwaque, mene hakemaan kaksi pulloa jääkaapista", hän huusi sitten +käskevästi. + +Kwaque loi herraansa rukoilevan katseen eikä liikahtanut paikaltaan. +Kun käsky toistettiin, vaikutti se yhtä vähän. + +"Tuhat tulimmaista", karjui hovimestari, "ellet heti hae olutta, lyön +sinut mäsäksi. Ellet heti hae olutta, ajan sinut maihin Kuningas +Wilhelmin maassa." + +"Ei minu voi", Kwaque mutisi arkana, "koiran silmä liika paljo katso +minu päälle. Minu ei tahto se koira _kai-kai_ minu." + +"Pelkäätkö sinä tuota koiraa?" + +"Tosi sana, minu liika paljo pelkä se koira." + +Dag Daughtry oli ihastunut. Mutta hän oli myös janoinen käytyään maissa +eikä tahtonut enää jännittää tilannetta. + +"Hei, ressu", hän sanoi Miksille. "Se on kiltti mies. Ymmärräthän? +Hyvin kiltti." + +Miksi heilautti häntäänsä ja luimisti korviaan osoittaakseen, että +koetti ymmärtää. Kun hovimestari taputti poikaa olalle, meni Miksi +nuuskimaan molempia jalkoja, joita se äsken oli pitänyt lattiaan +naulittuina. + +"Mene", käski Daughtry. "Mene hitaasti", hän varoitti, mutta neuvo oli +tarpeeton. + +Miksi pörhisti niskakarvansa, mutta salli pojan astua ensimmäisen +varovan askeleen. Toisella askeleella Miksi jo katsahti Daughtryyn +ollakseen varma asiasta. + +"Hyvä on", oli rauhoittava vastaus. "Se on minun mieheni. Se on kiltti +mies." + +Miksi hymyili silmillään merkiksi, että oli ymmärtänyt, ja kääntyi, +teeskennellen olevansa aivan välinpitämätön koko mustasta pojasta, +tarkastelemaan lattialla olevaa avonaista laatikkoa, jossa oli +kilpikonnan kilpiä, pyöräsahoja ja hiekkapaperia. + +"Ja nyt", mutisi Dag Daughtry tärkeänä, nojautuen pullo kädessä +taaksepäin tuolissaan, sillä välin kun Kwaque polvillaan lattialla +avasi hänen kenkiään, "ja nyt on sinulle, herra Haukku, keksittävä +nimi, josta on kunniaa sekä sinun hienolle rodullesi että minun +keksimiskyvylleni". + + + + +4. + + +Täysikasvuiset irlantilaiset terrierit eivät ole ainoastaan erikoisen +rohkeita, viisaita ja uskollisia, vaan myös hyvin kylmäverisiä ja +hillittyjä. Ne eivät hevillä kadota tasapainoaan, ne tuntevat herransa +äänen ja tottelevat sitä meluisimmankin tappelun telmeessä, eivätkä ne +koskaan raivoa niin mielettömästi kuin esimerkiksi foxterrierit usein +tekevät. + +Miksi ei ollut ollenkaan hermostunut, vaikka se oli pikaisempi ja +kiihkeämpi kuin Jeri-veljensä, ja sen isä ja äiti olivat vakava vanha +pari siihen verrattuina. Täysikasvuisena Miksi oli paljon leikkisämpi +ja meluisampi kuin Jeri. Sen kuuma luonne oli aina valmis kuohahtamaan +vähimmästäkin yllykkeestä, ja myöhemmin se sai tilaisuuden osoittaa, +kuinka se leikissä kykeni uuvuttamaan nuoren penikan. Sanalla sanoen, +Miksi oli iloinen sielu. + +Käytän vartavasten sanaa "sielu". Mitä ihmissielu lopultakin lienee -- +havaintokykyä, mukautumista, yksilöllisyyttä, itsetietoisuutta -- tätä +kaikkea vaikeasti määriteltävää oli Miksissä. Sen sielu erosi vain +kehitykseltään ihmissieluista, mutta sillä oli kaikki ihmissielun +ominaisuudet. Se kykeni rakkauteen, suruun, iloon, vihaan, ylpeyteen, +itsetietoisuuteen, mielialan vaihteluihin. Ihmissielun kolme +pääominaisuutta ovat muisti, tahto ja ymmärrys, ja muistia, tahtoa ja +ymmärrystä oli Miksissäkin. + +Kuten ihminen sekin oli viiden aistinsa avulla kosketuksissa +ulkomaailman kanssa. Nämä kosketukset synnyttivät siinä kuten +ihmisissäkin tajuntaa. Ja nämä tajutut ilmiöt aiheuttivat aivankuin +ihmisellä sielunliikkeitä. Niinikään se osasi kuten ihminen ymmärtää, +ja nämä havainnot synnyttivät siinä käsitteitä -- ei tietenkään niin +laajakantoisia ja syvällisiä kuin ihmissielussa, mutta käsitteitä joka +tapauksessa. + +Hiukan rajoittaakseni tätä ihmiselle "nöyryyttävää" yhtäläisyyttä +elämän korkeimpiin ilmauksiin nähden voin ehkä myöntää, ettei Miksin +tajunta ollut yhtä selkeä kuin ihmisen, jos esimerkiksi vertaa +neulanpistoa sen käpälään ja neulanpistoa ihmiskäteen. Myönnän myös, +että ajatus, jonka tietoisuus sen sielussa synnytti, oli hämärämpi, +muodottomampi kuin ihmisen ajatus. Vielä myönnän, ettei Miksi +milloinkaan, vaikka olisi elänyt miljoonia elinkausia, olisi voinut +todistaa yhtään Euklideen väitettä tai ratkaista neljännen asteen +yhtälöä. Mutta se tiesi hetkeäkään epäilemättä, että kolme jalkaa oli +enemmän kuin kaksi ja että kymmenen koiraa oli paljon pelottavampi +vastustajajoukko kuin kaksi koiraa. + +Mutta sitä en myönnä, ettei Miksi olisi voinut rakastaa yhtä hellästi, +rajattomasti, epäitsekkäästi, mielettömästi ja uhrautuvaisesti kuin +ihminen. Se rakasti niin -- ei sen tähden, että se oli Miksi, vaan +siksi, että se oli koira. + +Miksi oli rakastanut kapteeni Kellaria enemmän kuin omaa elämäänsä. Ja +kun aika kului ja se varmistui siitä, että kapteeni Kellar oli +auttamattomasti kadonnut samoinkuin Meringe ja Salomonin saaret, se +alkoi aivan yhtä rajattomasti rakastaa kuuden pullon hovimestaria, joka +niin hyvin ymmärsi koiria ja osasi niin vastustamattomasti maiskuttaa. +Kwaquen laita oli toisin, sillä Kwaque oli musta. Kwaque oli Miksistä +vain tarvekalu, joka välttämättömästi kuului ympäristöön, Dag Daughtryn +kotieläin. + +Mutta Miksi ei tiennyt uutta jumalaansa Dag Daughtryksi. Kwaque nimitti +häntä "massaksi", mutta Miksi oli kuullut mustaihoisten sillä tavoin +nimittävän muitakin valkeita miehiä. Monet mustaihoiset olivat sanoneet +kapteeni Kellaria "massaksi". Kapteeni Duncan nimitti Daughtryä +"hovimestariksi". Miksi sattui kuulemaan hänen, alipäällystön ja +matkustajien käyttävän samaa nimitystä; siis Miksille sen jumalan nimi +oli "hovimestari"; sillä nimellä se aina tunsi hänet ja ajatteli häntä. + +Sitten tuli kysymys sen omasta nimestä. Seuraavana iltana sen tulon +jälkeen Dag Daughtry keskusteli sen kanssa tästä seikasta. Miksi istui +hänen edessään kuono Daughtryn polvella. Sen silmät laajenivat ja +loistivat innosta, se höristeli korviaan kuunnellakseen, ja +häntätöpykkä pieksi innokkaasti lattiaa. + +"Niin ovat nyt asiat, poikaseni", sanoi hovimestari. "Sinun isäsi ja +äitisi olivat irlantilaisia. Älä kiellä sitä, lurjus..." + +Iloisen ja ystävällisen äänen kiihottamana Miksi heilutti ihastuneena +koko ruumistaan ja takoi hännällään lattiaa kahta innokkaammin. Se ei +tietysti ymmärtänyt sanaakaan, mutta se vaistosi puheen takana olevan +jotakin, ja se jokin antoi sanasarjalle sen salaperäisen viehätyksen, +mikä oli kaikilla valkoisilla jumalilla. + +"Et saa koskaan hävetä vanhempiasi. Ja muista, että meidän Herramme +rakastaa irlantilaisia. -- Kwaque, mene hakemaan kaksi pulloa olutta +jääkaapista! Ja sinun pitkästä kuonostasikin näkee, että olet +irlantilainen. (Miksin häntä rummutti kuin iltahuutoon.) Älä koetakaan +pyrkiä minun suosiooni. Onpa hyvä, että tunnen sinun nöyrän imartelevat +tapasi. Minun sydämeni on voittamaton, se sinun tulee tietää. Se on +aivan liian kauan uinut oluessa jokikinen päivä. Olen varastanut sinut +myydäkseni sinut jälleen enkä suinkaan siksi, että mieltyisin sinuun. +Olisin ehkä ennen maailmassa voinut sinusta pitää, mutta se oli +ennenkuin oluesta ja minusta tuli tuttavat. Möisin sinut heti +kahdellakymmenellä punnalla, jos sattuisi tilaisuus. Enkä minä aio +mieltyä sinuun, tiedä se. + +"Mitä minun pitikään äsken sanoa, kun sinä mielistelylläsi keskeytit +minut..." + +Hän keskeytti puheensa asettaakseen suulleen avatun pullon, jonka +Kwaque ojensi hänelle. Hän huokasi, kuivasi huulensa käsiselällä ja +jatkoi: + +"On se hullua, poikaseni, tämä typerä oluenjuonti. Kwaque, tuo ikivanha +apina, joka tuossa seisoo ja irvistelee, on minun orjani. Mutta minä +itse olen oluen orja ... pulloröykkiöiden, pullovuorien, jotka pian +hukuttavat koko laivan. Kadehdin tosiaan sinua, joka istut siinä niin +tyytyväisenä ja jonka sisuksia alkoholi ei koskaan ole saastuttanut. +Minä käsken sinua nyt, ja se, joka maksaa minulle kaksikymmentä puntaa, +saa käskeä sinua sitten. Mutta sittenkin olet sinä, ressu rukka, +vapaampi kuin minä." + +Hän tyhjensi pullon, heitti sen Kwaquelle ja viittasi tätä avaamaan +toisen. + +"Sinulle on nyt annettava nimi, eikä se ole helppo asia. Irlantilainen +sen tietenkin pitäisi olla, mutta mikä? Pai? Niin, pudista vain +päätäsi, siinä teet oikein. Se ei kuulosta yhtään hienolta. Sinuahan +voitaisiin luulla rakkikoiraksi. Beti menisi mukiin, mutta se on liian +tyttömäinen, poikaseni. Ja poikahan sinä olet. Siinä se onkin. +Aprikoidaanpa!" + +Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja ojentautui ottamaan toista pulloa. Hän joi +ja mietti, ja joi taasen. + +"Nyt olen sen keksinyt", hän ilmoitti sitten juhlallisesti. "Kill on +kaunis nimi, ja sinä saat olla Kill. Miellyttääkö se teidän +ylhäisyyttänne? Komea se on, kilahtava kuin aatelisherran tai ... tai +rikkaan oluenpanijan. Monta oluenpanijaa minä totisesti olenkin +rikastuttanut." + +Hän joi pullon tyhjäksi, tarttui äkkiä Miksin poskiin, kumartui +eteenpäin ja "hieroi nokkaa" sen kanssa. Kun hän sitten yhtä äkkiä +päästi Miksin, katsoi tämä loistavin silmin jumalansa kasvoihin. Sielu, +yksilöllisyys, jotakin henkistä loisti sen koiransilmissä, ja se oli jo +täynnä uskollista rakkautta harmaatukkaista jumalaa kohtaan, jonka +puhetta se ei ymmärtänyt, mutta jonka ääni niin käsittämättömän +suloisesti vetosi sen sydämeen. + +"Hei, Kwaque!" + +Kwaque, joka istua kyyrötti lattialla jalat ristissä allaan, heitti +hetkiseksi kilpikonnanluisen kamman kiilloittamisen ja katsoi herraansa +valmiina kuulemaan käskyjä ja täyttämään ne. + +"Kwaque, nyt sinä tiedät koiran nimen. Iske se nimi nyt päänuppiisi. +Sinä sanot koiraa aina Kill'iksi. Ymmärrätkö? Jos sen unohdat, +halkaisen kallosi. Kill --, kuuletko? Kill, Kill." + +Sillä välin kun Kwaque veti häneltä kengät ja auttoi häntä +riisuutumaan, katseli Dag Daughtry Miksiä unisin silmin. + +"Nyt olen sen keksinyt, poikaseni", hän sanoi nousten ja kömpien +makuulavitsansa luo. "Olen keksinyt nimen sinulle -- ja saanut selville +sinun luonteesi: vilkas mutta taipuisa. Se sopii sinulle +erinomaisesti..." + +"Vilkas, mutta taipuisa, sellainen juuri olet", hän mutisi yhä Kwaquen +auttaessa häntä vuoteeseen. + +Kwaque ryhtyi jälleen kiillottamaan. Hänen huulensa liikkuivat +kuiskaten kuulumattomia sanoja, ja kulmat mietinnästä rypyssä hän +kääntyi vihdoin hovimestariin päin: + +"Massa, mikä nimi se koira?" + +"Kill, sinä pörröpäinen ihmissyöjä", mutisi Daughtry unisella äänellä. +"Kwaque, sinä musta verenjuoja, juokse hakemaan pullo jääkaapista." + +"Ei, massa", vikisi musta poika pälyen, olisiko mitään heittoasetta +herran ulottuvilla. "Kuusi pulloa jo juotu." + +Hovimestarin ainoa vastaus oli kuorsaus. + +Musta poika kumartui jälleen kampaa kiillottamaan -- sormet spitaalin +jäykistäminä ja otsanahassa tuskin huomattava paksunnus -- saman taudin +oire -- ja hänen huulensa liikkuivat mumisten: "Kill ... Kill ... +Kill..." + + + + +5. + + +Muutamiin päiviin Miksi ei nähnyt muita ihmisiä kuin hovimestarin ja +Kwaquen. Sitä pidettiin hovimestarin hyttiin suljettuna. Kukaan muu ei +tiennyt, että se oli laivassa, ja Dag Daughtry, joka oli täysin +selvillä siitä, että oli varastanut valkoisen miehen koiran, toivoi +voivansa salata sen laivassaolon ja kenenkään huomaamatta viedä sen +maihin _Makambon_ tultua Sydneyhin. + +Hovimestari huomasi pian, kuinka tavattoman oppivainen Miksi oli. +Kerran syöttäessään Miksiä -- toimitus tapahtui aina mitä suurinta +varovaisuutta noudattaen -- hovimestari sattui antamaan sille +kananluun. Kaksi oppituntia vain -- mikäli niitä voinee niin nimittää, +sillä ne pidettiin viiden minuutin kuluessa ja kestivät tuskin puolta +minuuttia kumpikin --, ja Miksi ymmärsi, että ainoastaan ovinurkassa +oli lupa syödä kananluita. Kun Miksi senjälkeen sai luun, se vei sen +aina käskemättä ovinurkkaan. + +Ja olihan se aivan luonnollista. Sillä oli kyllin ymmärrystä +käsittääkseen, mitä hovimestari toivoi sen tekevän, ja kyllin sydäntä, +niin että palveleminen oli sille onnea. Hovimestari oli hyvä jumala, +joka ilmaisi rakkautensa äänellään, huulillaan, taputuksillaan ja +"nokan antamisella". Palvelevaisuus kehittyy aina rakkauden maaperässä, +ja niin oli Miksinkin laita. Jos hovimestari olisi käskenyt sen jättää +kananluun, kun se oli vienyt sen nurkkaan, se olisi totellut ja +jättänyt luun siihen. Sellainen on koiran tapa; se on ainoa eläin, joka +iloisesti ja nurkumatta luopuu ruoastaan ja lähtee innokkaana +seuraamaan tai palvelemaan rakasta herraansa. + +Kaikki vapaahetkensä -- milloin ei nukkunut -- Dag Daughtry vietti +vangitun Miksin luona, joka oli pian oppinut olemaan ulvomatta ja +haukkumatta. Niinä hetkinä Miksi oppi paljon uusia asioita. Daughtry +huomasi, että se ymmärsi jo yksityisiä sanoja, kuten "Ei", "Kyllä", +"Tule" ja "Pane maata", ja hän meni askelta pitemmälle ja opetti sille: +"Mene ja pane maata makuulavalle", "Ryömi lavitsan alle", tai "Nouda +kenkä", "Nouda kaksi kenkää". Ja melkein vaivatta se oppi lukemaan +iltarukouksen, näyttelemään kuollutta, "kääntymään haudassaan", +istumaan ja polttamaan tupakkaa hattu päässä, nousemaan takajaloilleen, +jopa kävelemään niillä. + +Sitten tuli leikki "Saat etkä saa". Daughtry asetti herkullisen ja +houkuttelevan liha- tai juustokappaleen lavitsan reunalle, aivan Miksin +nenän eteen, ja sanoi pelkästään: "Sinä et saa." Silloin Miksi ei +koskenut ruokaan, ennenkuin kuuli odotetun: "Sinä saat." Kun "Sinä et +saa" vielä oli voimassa, voi Daughtry lähteä hytistä ja viipyä poissa +puoli tuntia tai vaikkapa kuusi tuntia, ja takaisin tullessaan hän +löysi lihapalan paikoiltaan ja Miksin mahdollisesti nukkumasta +makuulavitsan viereisestä nurkasta, minne sille oli laadittu makuusija. +Kerran, kun leikki oli vielä uutta, hovimestari oli poistunut +huoneesta. Miksin levoton kuono oli tuskin tuuman päässä kielletystä +herkusta, ja kun Kwaque leikillään kumartui ottamaan lihapalasta, hän +sai silmänräpäyksessä haavan käteensä Miksin hampaista. + +Miksi ei halunnut ainoatakaan niistä tempuista, joita se niin +mielellään teki hovimestarille, tehdä Kwaquen käskystä, vaikkei tämä +ollutkaan ilkeä eikä paha. Miksi oli varhaisimmasta nuoruudestaan asti +oppinut erottamaan mustat miehet valkoisista. Mustat olivat aina +valkoisten palvelijoita, sen se kokemuksesta tiesi, ja niitä aina +epäiltiin, ne olivat aina valmiit ilkeyksiin, niitä täytyi tarkasti +vartioida. Koiran ensimmäinen velvollisuus oli palvella valkoista +herraansa pitämällä valppaasti silmällä kaikkia mustaihoisia, joita oli +lähistöllä. + +Miksi salli kuitenkin Kwaquen palvella sitä, antaa ruokaa, vettä jne., +aluksi ainoastaan silloin, kun hovimestari oli poissa tehtäviään +hoitamassa, mutta myöhemmin milloin tahansa. Asiaa sen enempää +ajattelematta se ymmärsi, että tekipä Kwaque sen hyväksi mitä tahansa, +antoipa sille mitä ruokia tahansa, se ei tullut Kwaquelta, vaan Kwaquen +isännältä, joka samalla oli senkin isäntä. Mutta Kwaque ei kantanut +kaunaa Miksille, ja isännän etu oli hänelle niin tärkeä -- olihan +isäntä pelastanut hänen henkensä tuona kauheana päivänä Kuningas +Wilhelmin maassa, kun surevat sianomistajat ajoivat häntä takaa -- että +hän rakasti Miksiä herransa tähden. Kun hän näki, että isäntä mieltyi +Miksiin, alkoi hänkin vilpittömästi pitää Miksistä -- jokseenkin +samalla tavalla kuin hän jumaloi kaikkea, mikä oli hovimestarin omaa, +kenkiä, joita hän kiillotti, vaatteita, joita hän harjasi ja pesi, tai +kuutta olutpulloa, jotka hän joka päivä asetti jääkaappiin herraansa +varten. + +Tosiaankin Kwaquella ei ollut mitään isännän ominaisuuksia, ja Miksi +oli luonnostaan ylimys. Rakkaudesta Miksi palveli hovimestaria, mutta +mustalle pörröpäälle se oli äreä. Kwaque oli selvästi orjaluonne; mutta +Miksissä oli yhtä vähän orjaa kuin Pohjois-Amerikan intiaaneissa, joita +turhaan koetettiin käyttää orjina Kuuban plantaaseilla. Tämä ei ollut +Kwaquen oma vika eikä Miksin oma avu. Miksin esi-isiltään perimä +luonne, jota ihmiset olivat vuosisatojen kuluessa kehittäneet +huolellisella kasvatuksella, oli ennen kaikkea tulinen ja uskollinen. +Ja tulisuus ja uskollisuus yhdessä kehittävät aina ylpeyttä. Mutta +ylpeyttä ei voi olla olemassa ilman kunniantuntoa eikä kunniantuntoa +taas ilman itsehillintää. Miksin suurin ennätys Daughtryn oppilaana +alkupäivinä hytissä oli se, että se oppi laskemaan viiteen. Mutta tämä +kysyikin monen tunnin työn huolimatta koiran tavattoman terävästä +älystä. Sillä ensin sen täytyi oppia numeroiden nimet, sitten nähdä +silmillään ja erottaa aivoissaan yksi esine ja kaikki esineryhmät aina +viiteen saakka ja kolmanneksi saattaa tietoisuudessaan esine tai +esineryhmä yhteyteen sitä vastaavan numeron nimen kanssa, sellaisena +kuin hovimestari sen lausui. + +Opetuksessa Dag Daughtry käytti apuna purjelangalla kiedottuja +paperipalloja. Hän heitti kaikki viisi palloa makuulavan alle ja käski +Miksin noutaa kolme niistä, ja palloja, jotka Miksi haki ja toi hänen +käteensä, ei ollut kaksi eikä neljä, vaan täsmälleen kolme. Kun +Daughtry heitti kolme palloa lavan alle ja pyysi neljää, toi Miksi +ensin ne kolme, haki turhaan neljättä, tanssi sitten hovimestarin +ympärillä häntäänsä heiluttaen, hyppäsi vihdoin makuulavalle ja veti +neljännen esiin patjan alta tai lakanoiden välistä. + +Samoin oli muiden esineiden laita. Aina viiteen saakka Miksi sai selvän +pyydettyjen esineiden luvusta, olipa sitten kysymys kengistä, paidoista +tai tyynynpäällisistä. Miksin ja vanhan tulagilaisen villin välillä, +jotka molemmat osasivat laskea viiteen, oli välimatka pienempi kuin +villin ja Daughtryn, joka osasi sekä kertoa että jakaa. Ja +matemaattisten tietojen mukaan arvostellen ero oli vielä suurempi Dag +Daughtryn ja kapteeni Duncanin välillä, joka laskutaidollaan ohjasi +_Makamboa_. Ja kaikkein suurin matemaattinen ero oli kapteeni +Duncanin ja tähtientutkijan välillä, joka kartoitti taivasta ja +purjehti tuhansia miljoonia penikulmia tähdestä toiseen ja heitti +kapteeni Duncanille almuja omasta suuresta tietoaarteestaan, jotta tämä +voi päivästä päivään tietää, missä kohden valtamerta _Makambo_ +oli. + +Yhdessä ainoassa asiassa Kwaque voi vaikuttaa Miksiin. Kwaquella oli +huuliharppu, ja kun hän väsyi _Makambon_ elämään ja orjan +asemaansa, hän pakeni Kuningas Wilhelmin maahan pistämällä tuon +yksinkertaisen soittokoneen leukojensa väliin ja houkuttelemalla siitä +esiin omituisia säveliä, ja kun Kwaque näin kohosi ajan ja paikan +yläpuolelle, Miksi lauloi -- tai oikeammin ulvoi mukana, mutta sen +ulvonta oli yhtä sulavaa ja pehmeää kuin Jerin. Miksi ei olisi tahtonut +ulvoa, mutta sen elimistö oli sellainen, että se vastasi soitannon +ärsytykseen aivan yhtä tahattomasti kuin eri aineet vaikuttavat +toisiinsa kemiallisessa kokeessa. + +Niin kauan kuin Miksi oli piilossa hovimestarin hytissä, sen ääni ei +saanut kuulua sieltä, ja Kwaquen täytyi soittaa huuliharppuaan keittiön +kuumuudessa. Mutta tätä ei jatkunut kauan, sillä -- johtuiko se sitten +vain sokeasta sattumasta vai oliko se kirjoitettuna kohtalon kirjaan +ennenkuin maailma luotiin -- Miksi joutui seikkailuun, joka vaikutti +ratkaisevasti ei ainoastaan sen omaan kohtaloon, vaan myös Kwaquen ja +Daughtryn, määräsipä suorastaan heidän kuolin- ja hautapaikkansa. + + + + +6. + + +Seikkailu, joka muutti Miksin koko tulevaisuuden, tapahtui, +kun Miksi hyvin ilmeisellä tavalla ilmoitti kaikkien tiedoksi +läsnäolonsa _Makambossa_. Se johtui suurimmaksi osaksi Kwaquen +huolimattomuudesta, sillä hän poistui hytistä sulkematta huolellisesti +ovea. _Makambon_ keinuessa ovi heilui edestakaisin, lennähti +väliin aivan auki ja paiskautui taas kiinni, mutta ei niin kovasti, +että olisi mennyt lukkoon. + +Miksi astui matalan kynnyksen yli viattomassa aikomuksessa tutkistella +vain kaikkein lähintä ympäristöä. Mutta tuskin se oli päässyt ulos, kun +kaikkia entisiä kovempi heilahdus löi oven lukkoon. Miksi tahtoi palata +heti takaisin. Tottelemisvaisto oli siinä voimakas, se halusi +sydämestään täyttää herransa tahdon, ja näiden päivien arestista se +ymmärsi tai aavisti tai arvasi, sen enempää ajattelematta, että +hovimestari tahtoi sen pysyvän hytissä. + +Se istui kauan suljetun oven takana, katsellen sitä odottavasti, mutta +oli liian viisas haukkuakseen tai puhuakseen kuolleelle esineelle. Se +oli varhaisimman penikkakasvatuksensa aikana oppinut, että ainoastaan +eläviin olentoihin voi vaikuttaa rukouksilla tai uhkauksilla ja että +jos jotkut odottamattomat esineet liikkuivat, kuten ovi äsken, ne eivät +liikkuneet omasta voimastaan ja olivat kuuroja kaikille elämän äänille. +-- Väliin se juoksi hytin edessä olevaan kapeaan eteiseen ja katseli +pitkään käytävään, joka sieltä vei laivan perään. + +Näin se teki ainakin tunnin ajan ja palasi aina jälleen ovelle, joka ei +vain tahtonut aueta. Sitten se teki keksinnön. Koska ovi ei tahtonut +aueta eikä hovimestaria eikä Kwaquea kuulunut palaavaksi, sen oli +lähdettävä heitä etsimään. Päästyään tästä selville se lähti vähääkään +empimättä juoksemaan pitkin pitkää käytävää. Kun se kääntyi kulmasta, +missä käytävä päättyi, se tuli kapeiden portaitten suulle. Monien +muiden hajujen joukosta se tunsi Kwaquen ja hovimestarin ja tiesi, että +he olivat kulkeneet siitä. + +Se juoksi ylös portaita välikannelle ja alkoi kohdata matkustajia. +Koska ne olivat kaikki valkeita jumalia, ei sillä ollut mitään sitä +vastaan, että ne puhuttelivat sitä, mutta se ei jäänyt sinne, vaan +juoksi avoimelle kannelle, jossa useita parempiosaisia jumalia loikoili +kansituoleissaan. Ei sielläkään ollut Kwaquea eikä hovimestaria. Se +osui kapean, jyrkän portaan luo ja saapui yläkannelle. Siellä istui +suuren aurinkoteltan alla paljon jumalia -- enemmän kuin se oli koko +elämässään yhteensä nähnyt. + +Yläkansi päättyi samassa tasossa olevaan komennussiltaan. Kun Miksi +ravasi ohjaushytin ympäri varjon puolelle, se kohtasi kohtalonsa, sillä +kapteeni Duncanilla oli paitsi kahta foxterrieriä laivalla mukanaan iso +persialainen kissa, jolla oli kokonainen lauma poikasia. Kissa oli +valinnut ohjaushytin asuinpaikakseen, ja kapteeni Duncan antoi sen olla +siellä, antoipa sinne vielä laatikon poikasia varten ja uhkasi +ruorimiehiä maailman kaikilla kamaluuksilla, jos he nykäisisivätkään +pentuja. + +Mutta Miksi ei tiennyt tästä kaikesta mitään. Ja iso persialainen kissa +huomasi sen tulon, ennenkuin Miksi tiesi, että kissaa oli olemassakaan. +Se näki kissan ensimmäisen kerran, kun tämä syöksyi ohjaushytin +avoimesta ovesta hyökätäkseen sen kimppuun. Samassa kun huomasi +äkillisen vaaran, ehtimättä käsittää, mikä se oikeastaan oli, Miksi +hyppäsi syrjään ja pelastui. Miksin kannalta katsoen hyökkäys oli aivan +aiheeton. Miksi tuijotti hyökkääjään niskakarvat pystyssä ja huomasi, +että se oli kissa, mutta samassa kissa jo hyökkäsi uudelleen, häntä +paksuna kuin tukeva miehen käsivarsi ja koko otus pelkkinä kynsinä ja +rätisevänä raivona. + +Tämä oli jo liikaa itseään ainakin hiukan kunnioittavasta +irlantilaisesta terrieristä. Miksin viha kuohahti samassa hetkessä kun +kissa hyökkäsi uudelleen, ja se hypähti sivulle välttääkseen kissan +kynsiä ja karkasi sitten sen kimppuun, iski hampaansa sen selkään, kun +se vielä oli ilmassa, ja seuraavassa silmänräpäyksessä kissa makasi +potkien kannella selkäranka taittuneena. + +Mutta Miksille tämä oli vasta alkua. Se kuuli lähestyvien vihollisten +kimeän haukunnan, mutta ei ennättänyt kyllin nopeasti pyörähtää sitä +kohti. Sen kimppuun oli hyökännyt sivusta kaksi täysikasvuista +foxterrieriä, ja se kierähti kannelle. Molemmat foxterrierit olivat, +ohimennen sanoen, tulleet kauan sitten _Makambolle_ pieninä +pentuina Dag Daughtryn takintaskuissa. -- Daughtry oli tapansa mukaan +"omistanut" ne Sydneyn satamasta ja myynyt kapteeni Duncanille +guineasta kappaleen. + +Mutta Miksi kimposi pystyyn, ja nyt se oli suuttunut toden teolla. Sen +päälle aivan satamalla satoi koiria ja kissoja, eikä se ollut ollenkaan +tahtonut rakentaa riitaa eikä ollut edes huomannut vihollisiaan, +ennenkuin ne sokean raivokkaasti hyökkäsivät sen kimppuun. Ja kohta kun +Miksi pääsi jaloilleen, ne olivat jälleen sen turkissa. Toisen hampaat +kalahtivat Miksin hampaisiin, ja molemmat saivat huulensa verille, ja +pienempi koira perääntyi. Toisen onnistui hyökätä Miksin kylkeen ja +viiltää siihen hampaillaan verihaava. Salamannopealla, melkein +suonenvetoisella ruumiinnykäyksellä Miksi vapautui vihollisestaan, +jolla oli suu täynnä karvoja, ja iski samalla hampaansa sen korvaan, +niin että hammasrivit kalahtivat yhteen. Päästäen kovan ulinan +foxterrieri heittäytyi taaksepäin niin äkkiä, että korva repeytyi +riekaleiksi. + +Toinen foxterrieri oli jälleen Miksin kimpussa, ja Miksi pyörähti juuri +ympäri kohdatakseen sen, kun sitä vastaan tehtiin uusi ja yhtä +odottamaton hyökkäys. Tällä kertaa siinä oli kapteeni Duncan, joka +aivan raivostui nähdessään pahoinpidellyn kissansa. Hänen jalkansa +sattui Miksiä suoraan rinnan alle, niin että siltä salpautui henki ja +se lensi ilmaan ja pudota muksahti raskaasti kyljelleen. Molemmat +foxterrierit olivat jälleen sen kimpussa ja saivat kitansa täyteen +suoria kankeita karvoja iskiessään hampaansa siihen. Vielä maaten +kyljellään Miksi iski hampaansa toisen jalkaan, niin että foxterrieri +ulvoi tuskasta ja vetäytyi pois kolmella jalalla pitäen koholla toista +etujalkaansa, jonka luut Miksin hampaat olivat melkein murskanneet. + +Kahdesti Miksi puri toista nelijalkaista vastustajaansa ja ajoi sitä +sitten ympyrässä edellään, kapteeni Duncanin ajaessa sitä itseään. +Miksi saavutti koiran ja iski takaapäin sen niskaan. Pysähtyessään niin +äkkiä kovasta vauhdista foxterrieri kierrähti kumoon. Samassa tuli +kapteeni Duncanin toinen potku sellaisella voimalla, että Miksin +hampaat tunkeutuivat koiran niskanahkaan. + +Nyt Miksi kääntyi kapteenia vastaan. Mitäpä siitä, vaikka hän oli +valkea jumala! Raivostuneena niin monien vihollisten monista +hyökkäyksistä Miksi, joka aivan rauhassa oli lähtenyt etsimään Kwaquea +ja hovimestaria, ei joutanut ajattelemaan. Ja olihan jumala sille +sitäpaitsi aivan vieras -- Miksi ei ollut häntä kertaakaan ennen +nähnyt. + +Alussa Miksi oli murissut ja haukkunut. Mutta jumalan hätyyttäminen oli +vakavampi asia, eikä se päästänyt ääntäkään, kun se ponnahti kohti +jalkaa, joka uhkasi uudella potkulla. Kuten äsken kissan kanssa +taistellessaan se ei nytkään hyökännyt suoraan. Se vältti potkun +sivuhyppäyksellä ja antoi sitten nopean iskun hampaillaan. Sellaisen +taistelutavan se oli oppinut tapellessaan mustaihoisten kanssa +Meringessä ja _Eugéniessä_, ja se oli milloin onnistunut milloin +epäonnistunut. Sen hampaat osuivat valkeaan liinaiseen housunlahkeeseen. +Tämä nykäys sai vanhan merikarhun tasapainosta. Hän oli vähällä kaatua +suulleen, mutta sai kuitenkin suurella vaivalla sen estetyksi, kompastui +Miksiin, joka oli valmiina uudelleen iskemään, horjahti ja istuutui +kannelle nopeammin kuin olisi tahtonut. + +On epätietoista, kuinka kauan hän muuten olisi siinä istunut ilmaa +haukkoen, sillä nyt hän ponnahti ylös niin nopeasti kuin lihavuudeltaan +suinkin pääsi sen tähden, että Miksi oli iskenyt hampaansa hänen +olkapäähänsä. Miksi ei tavoittanut enää kapteenin pohjetta kapteenin +noustua, mutta repi rikki hänen toisen lahkeensa ja sai sellaisen +potkun, että lensi metrin korkeuteen, kiepahti siellä puoleksi ympäri +ja putosi selälleen kannelle. + +Tähän saakka kapteeni oli käynyt mitä katkerinta hyökkäyssotaa, ja hän +aikoi jatkaa sitä yhä, kun Miksi pääsi jälleen jaloilleen ja tähtäsi +uuden hyökkäyksen, mutta ei jalkaan eikä reiteen enää, vaan suoraan +kurkkuun. Se ei päässyt niin ylös, mutta se pureutui kiinni liehuvaan +mustaan kaulaliinaan ja raastoi sen pudotessaan riekaleiksi. + +Ei yksistään tämä hyökkäys ollut syynä siihen, että kapteeni Duncan +herkesi hyökkäämästä ja alkoi puolustautuen perääntyä, vielä enemmän +sen aiheutti Miksin äänettömyys. Se oli pahaatietävä kuin kuolema. Ei +murinaa, ei uhkaavia kurkkuääniä. Koira katsoi suoraan eteensä ja +tähtäsi rauhallisesti. Se ei haukkunut silloin, kun hyökkäsi, eikä +silloin, kun se sai potkun. Se ei näyttänyt pelkäävän selkäsaunaa. +Samaa Tom Haggin oli usein kerskunut Timistä ja Panusta; sama +rotueläimen luonto ilmeni myös Jerissä ja Miksissä siinä, etteivät ne +arkailleet lyöntejä eikä potkuja. Aina -- sellainen oli niiden luonne +-- ne hyökkäsivät vastaan, suoraan sen kimppuun, joka löi. Niiden +tapaista oli tehdä hyökkäyksensä kuolemanvakavan hiljaisuuden +vallitessa. + +Niin teki Miksi nytkin. Kun kapteeni vetäytyi takaperin, yhtämittaa +potkien, se hyökkäili ja puri. Kapteeni Duncanin pelasti paikalle +osunut merimies, jolla oli pitkävartinen kuurausharja kädessään. Hänen +onnistui saada se Miksin suuhun ja työntää koira syrjään. Ensin Miksi +iski vaistomaisesti hampaansa siihen. Mutta sylkäistyään sen suustaan +se ei tahtonut sitä enää purra, sillä se tiesi nyt sen elottomaksi +kappaleeksi, jota sen hampaat eivät olisi voineet vahingoittaa. + +Merimiehestäkään se ei välittänyt, vaan koetti vältellä häntä. Sen +hyökkäysten kohde oli kapteeni Duncan, joka nojasi laivan laitaan +kovasti huohottaen ja pyyhkien hikeä kasvoiltaan. Niin paljon aikaa +kuin taistelun kuvaaminen -- persialaisen kissan onnettomuudesta siihen +asti, jolloin kapteenin kaulaliina joutui Miksin kitaan -- onkin +vienyt, kehittyivät itse tapahtumat niin nopeasti, että matkustajat, +jotka olivat hypänneet kansituoleistaan ja kiiruhtaneet ottelupaikalle, +tulivat sinne juuri silloin, kun Miksi väisti merimiehen harjanvarren +taitavalla hypähdyksellä ja puri niin kovasti kapteeni Duncanin paksua +pohjetta, että kapteeni sähisi kuuluville epäselviä kirouksia ja karjui +kiukusta ja hämmästyksestä. + +Hyvintähdätty potku lennätti Miksin pois ja antoi merimiehelle +tilaisuuden vielä kerran sekaantua leikkiin harjoineen. Ja nyt ilmestyi +myös Dag Daughtry näyttämölle ja näki kapteeninsa vaatteet revittyinä, +verisenä ja hengästyneenä, Miksin, joka pelottavan äänettömänä +puolustautui harjaa vastaan, ja ison persialaiskissan, joka vääntelehti +selkä poikki purtuna. + +"Kill!" huusi hovimestari käskevästi. + +Niin raivoissaan kuin olikin, Miksi tunsi heti herransa äänen, ja se +rauhoittui melkein silmänräpäyksessä; korvat luimistuivat, pörhistyneet +niskakarvat silisivät, ja irvissä olevat ikenet verhoutuivat huuliin, +kun se käänsi päätään osoittaakseen, että oli kuullut käskyn. + +"Tule tänne, Kill." + +Miksi totteli -- ei ryöminyt nöyränä, vaan juoksi iloisena hovimestarin +luo. + +"Pane maata, Kill." + +Miksi pyörähti puoleksi ympäri heittäytyessään kannelle ja suuteli +nopeasti hovimestarin jalkaa punaisella kielellään. + +"Onko se teidän koiranne, hovimestari?" kysyi kapteeni saaden tuskin +vihalta ja hengästykseltä ääntään kuuluviin. + +"Kyllä, kapteeni. Se on minun koirani. Mitä on tapahtunut?" + +Miksi oli ennättänyt tehdä niin monta rikosta, että kapteeni oli +menehtymäisillään. Hän saattoi vain viitata kuolevaan kissaan, +revittyihin vaatteisiinsa, vertavuotaviin haavoihinsa ja +foxterriereihin, jotka puremiaan nuoleskellen ja uikuttaen makasivat +hänen jaloissaan. + +"Olipa se ikävää...", alkoi Daughtry. + +"Ikävää, niin, helvetti, sen uskon", karjui kapteeni. "Venemies! Heitä +koira mereen!" + +"Mereen -- siis mereen ... kapteeni", toisti mies, mutta epäröi. + +Dag Daughtryn kasvoilla kuvastui hänen itsensä tietämättään uhka ja +osoitti hänen olevan omalla rauhallisella tavallaan valmis vaikka +mihin, kunhan vain saisi tahtonsa läpi. Mutta hän vastasi kuitenkin +kunnioittavasti, ja suurella ponnistuksella hän sai kasvoilleen +tavallisen hyväntahtoisen ilmeensä. + +"Se on siivo koira, kapteeni, eikä se ole vihainen. En voi mitenkään +ymmärtää, kuinka se on voinut näin raivota. Sillä on täytynyt olla +jotakin syytä..." + +"Kyllä sillä olikin", puuttui puheeseen eräs matkustajista, +mikronesialainen kookosviljelyksen omistaja. + +Hovimestari heitti häneen kiitollisen katseen ja jatkoi: + +"Se on siivo koira, kapteeni, tavattoman tottelevainen koira -- +ajatelkaahan, kuinka se heti totteli minua kesken taistelun ja tuli +luokseni. Se on viisas kuin ihminen, tekee kaiken, mitä minä sanon. Nyt +opetan sen olemaan hyvä ystävä toisten koirien kanssa. Saattepa +nähdä..." + +Daughtry meni kiihtyneiden foxterrierien luo ja huusi Miksin luokseen. + +"Tämä on kiltti koira, ymmärrätkö, Kill, se on kiltti", hän puheli +laskien toisen kätensä toisen foxterrierin, toisen Miksin päälaelle. + +Foxterrieri vinkui ja painautui lujasti kapteeni Duncanin jalkaa +vasten, mutta Miksi meni hitaasti sen luo häntäänsä heiluttaen ja +korvat lerpallaan, katsoi hovimestariin ollakseen varma asiasta, nuuski +sitten vihollistaan, jopa nuolaisi sen korvaa. + +"Katsokaas, kapteeni, se ei ole pitkävihainen", Daughtry sanoi. "Se on +ritarillinen, kelpo koira. -- Tänne, Kill! Toinen koira. Tämä on myös +kiltti. Olkaa sovussa nyt. Kas niin." + +Toinen foxterrieri, se jonka etujalka oli loukkaantunut, vastasi vain +äreästi muristen Miksin nuuskimiseen, ja se, että Miksi yritti +nuolaista sitä, oli jo liikaa haavoittuneen foxterrierin mielestä. Se +tavoitti kiukuissaan Miksin kuonoa, mutta ei osunut. + +"Se on kiltti koira, Kill, hyvin kiltti", ehätti hovimestari sanomaan. + +Heiluttaen häntäänsä merkiksi, että oli ymmärtänyt, ja ilman +vähintäkään kaunaa Miksi nosti käpälänsä ja löi foxterrieriä leikillään +kaulalle, niin että se kaatui suulleen vihaisesti muristen. Mutta Miksi +kääntyi aivan rauhallisena poispäin ja katsoi hovimestariin nähdäkseen, +hyväksyikö tämä, mitä se oli tehnyt. + +Matkustajat purskahtivat äänekkääseen nauruun nähdessään foxterrierin +kuperkeikan ja Miksin arvokkaan hyväntuulisuuden. Mutta he eivät +nauraneet yksistään koirille, sillä juuri kun foxterrieri lensi +nenälleen, pääsi kapteenin ärtynyt hermostuneisuus valloilleen, hän +säpsähti ja vapisi koko ruumiiltaan. + +"Niin, kapteeni", jatkoi hovimestari rohkeampana, "lyön vetoa, että +teistäkin ja koirasta on tullut hyvät ystävät jo huomenna näihin +aikoihin..." + +"Viiden minuutin päästä se näihin aikoihin on meressä", vastasi +kapteeni. "Venemies! Koira mereen!" + +Venemies astui kokeeksi askeleen eteenpäin, mutta silloin alkoi +matkustajien joukosta kuulua paheksuvaa mutinaa. + +"Katsokaa minun kissaani ja katsokaa minua itseäni", puolusteli +kapteeni Duncan määräystään. + +Venemies otti toisen askeleen, ja Dag Daughtry katsoi uhkaavasti +häneen. + +"Kiiruhda", kapteeni kehotti. + +"Seis!" huudahti mikronesialainen plantaasinomistaja. "Teidän tulee +olla oikeudenmukainen koiraa kohtaan. Se ei aloittanut meteliä. Kissa +hyökkäsi ensin sen kimppuun. Se sai hyökätä kahdesti, ennenkuin koira +alkoi puolustautua. Se olisi voinut repiä siltä silmät päästä. Sitten +kävivät molemmat koirat sen kimppuun. Se ei ollut tehnyt niille mitään. +Sitten puutuitte te asiaan. Teillekään se ei ollut tehnyt mitään. Ja +sitten tuli merimies harjoineen. Ja nyt te tahdotte, että merimies +heittää sen mereen. Te teette väärin koiralle. Sehän on vain +puolustautunut. Mitä muuta koiran pitäisi tehdä, jos se kerran on +koira? Pannako maata ja antaa jokaisen koiran ja kissan raastaa sitä? +Olkaa nyt järkevä, hyvä kapteeni. Te annoitte sille muutamia aimo +potkuja. Ja se vain puolustautui." + +"Kyllä se totisesti puolustautui", sanoi kapteeni Duncan, ja äänessä +soinnahti jo hiukan tavallista hyväntuulisuutta, samalla kun hän +varovasti paineli kädellään vertavuotavaa olkapäätään ja katsoi +haikeasti revittyjä housujaan. + +"Olkoon menneeksi, hovimestari. Jos saatte sen viidessä minuutissa +leppymään minulle, niin se saa jäädä laivaan. Mutta silloin teidän +täytyy myös antaa minulle uudet housut." + +"Sen teen mielihyvällä, kapteeni", Daughtry huudahti. "Ja minä hankin +teille myös uuden kissan. Tule tänne, Kill. Tämä herra on hyvin kiltti, +usko pois." + +Ja Miksi kuunteli. Se ei kuunnellut sellaisella hehkuvalla, kuohuvalla, +hermostuneella kiihkolla, minkä vallassa foxterrierit vielä olivat, +eikä vapisevin jäsenin ja kiihtynein hermoin, vaan kylmäverisesti ja +rauhallisesti, aivan kuin taistelua ei olisi ollutkaan eikä sen +ruumiissa olisi tuntunut raatelevien hampaiden ja voimakkaiden potkujen +jälkiä. + +Mutta se ei voinut kuitenkaan aluksi olla pörhistämättä niskakarvojaan +nuuskiessaan housunlahjetta, jota sen hampaat olivat niin pahoin +repineet. + +"Pankaa kätenne sen päälaelle, kapteeni", pyysi Daughtry. + +Ja kapteeni Duncan, joka jälleen oli sama sävyisä ihminen kuin +tavallisesti, kumartui ja laski varmasti ja empimättä kätensä Miksin +päälaelle. Niin, hyväilipä hän vielä sen korviakin ja raapi sitä +korvanjuuresta. Ja ilomielinen Miksi, joka taisteli kuin leijona ja +unohti ja antoi anteeksi kuin ihminen, laski alas niskakarvansa, +heilutti häntätöpykkäänsä, hymyili silmillään, korvillaan ja suullaan +ja suuteli kielellään kättä, jonka kanssa se hetkistä varhemmin oli +ollut sodassa. + + + + +7. + + +Loppumatkalla Miksi sai vapaasti juoksennella laivalla. Se oli +ystävällinen kaikille, säästi rakkautensa yksin hovimestarille ja +antautui usein villiin ilonpitoon foxterrierien kanssa. + +"Se on leikkisin koira, minkä koskaan olen nähnyt, eikä se +kuitenkaan ole tyhmä", selitteli Dag Daughtry mikronesialaiselle +plantaasinomistajalle, jolle juuri oli myynyt kilpikonnanluisen kamman. +"Nähkääs, jotkut koirat pysyvät aina leikkisinä eivätkä koskaan kelpaa +mihinkään muuhun. Mutta sellainen ei ole Kill. Hetkessä se on jälleen +vakava. Saattepas nähdä ... näytän teille, että se osaa laskea viiteen +ja ymmärtää langatonta sähköttämistä. Katsokaas nyt!" + +Samassa hovimestari maiskutti huulillaan -- niin hiljaa, että hän sitä +itse tuskin huomasi ja plantaasinomistaja vielä vähemmän. Miksi makasi +noin kahdentoista jalan päässä selällään sääret ilmassa molempien +foxterrierien mekastaessa sen ympärillä muka vihaisesti muristen. +Ojentaen nopeasti kaikki neljä jalkaansa Miksi kierähti kyljelleen, +katseli ympärilleen ja kuunteli silmät kysyvinä, korvat höröllään. +Daughtry maiskautti uudelleen. Taaskaan mikronesialainen ei huomannut +mitään, mutta Miksi ponnahti jaloilleen ja riensi herransa luo. + +"On siinä koira", kehaisi hovimestari. + +"Mutta kuinka se tiesi teidän tahtovan sitä luoksenne", +plantaasinomistaja kysyi. "Tehän ette kutsunut sitä." + +"Sielujen telepatiaa, sukulaissieluja, jotka ovat samassa vireessä ... +vai kuinka sitä sanottaneen", hovimestari selitti salaperäisenä. +"Nähkääs, Kill ja minä olemme luodut samanlaisesta savesta, vaikka eri +muotoihin. Se voisi olla minun veljeni, tai minä sen veli, ellei olisi +sattunut jotakin erehdystä meitä luotaessa. Mutta näytän teille, että +se osaa hiukan laskentoakin." + +Dag Daughtry otti taskustaan paperipalloja näyttäen matkustajien +hämmästykseksi ja ihastukseksi, että Miksi osasi laskea viiteen. + +"Niin", sanoi Daughtry lopuksi, "jos jossakin kahvilassa tilaisin neljä +lasia olutta enkä hajamielisyydessä huomaisi, että tarjoilija tuokin +vain kolme, niin Kill alkaisi heti elämöidä." + +Kwaquen ei tarvinnut enää soittaa huuliharppua keittiön kuumuudessa, +nyt kun Miksin laivallaolo oli paljastunut, ja hytissä hän teki salaa +omia kokeitaan Miksillä. Kun huuliharpun raakalaissävelet alkoivat +soida, oli Miksi mennyttä kalua. Sen täytyi pakostakin avata suunsa ja +ulvoa. Mutta samoin kuin Jerillä se ei ollut pelkkää ulvontaa. Se oli +paremminkin vienoa laulua, eikä kestänyt kauan, ennenkuin Kwaque sai +sen äänen taipumaan ylös ja alas määrätyn asteikon rajoissa, melkein +virheettömässä tahdissa ja puhtaasti. + +Miksi ei pitänyt ollenkaan näistä harjoituksista, sillä se halveksi +Kwaquea ja siitä oli inhottavaa antaa tuon mustaihoisen millään tavoin +vaikuttaa siihen. Mutta tämä kaikki muuttui pian, kun Dag Daughtry +sattui yllättämään heidät tällaisella laulutunnilla. Hän otti esille +hanurinsa, jolla hänen oli tapana ravintolassa istuessaan huvitella +olutannoksien välillä. Helpointa oli saada Miksi laulamaan mollissa, +sen hän huomasi kohta, ja kun koira oli kerran päässyt alkuun, se +jatkoi laulamistaan niin kauan kuin soittoa kesti. Soittokoneen +puutteessa Miksi lauloi hovimestarin rallatuksen säestämänä. Daughtry +veti aluksi "Hoo, hoo, hoo" pitkään ja haikeasti ja siirtyi sitten +johonkin vanhaan lauluun tai balladiin. Miksiä oli inhottanut Kwaquen +kanssa laulaminen, mutta hovimestarin kanssa se oli hauskaa, silloinkin +kun tämä vei sen kannelle esiintymään matkustajille, jotka olivat +pakahtua naurusta. Kun matka alkoi loppua, oli hovimestarilla kaksi +vakavaa keskustelua, toinen kapteeni Duncanin, toinen Miksin kanssa. + +"Niin on nyt asianlaita, Kill", aloitti Daughtry kerran illalla, kun +Miksi oli pannut päänsä hänen polvelleen ja katsoi ihaillen herraansa +kasvoihin. Se ei ymmärtänyt hituistakaan siitä, mitä puhuttiin, mutta +nautti äänen ystävällisestä soinnusta. "Varastin sinut saadakseni rahaa +olueen, ja kun näin sinut rannalla silloin yöllä, tiesin, että sinä +tuottaisit minulle kymmenen puntaa jollakin tavoin. Kymmenen puntaa on +hirmuinen rahajoukko. Viisikymmentä dollaria jenkkien laskutavan mukaan +ja sata meksiä kiinalaisten laskuissa. + +"Viidelläkymmenellä dollarilla saa kamalan paljon olutta -- niin +paljon, että hukkuisin siihen, jos pistäisin pääni siihen. Mutta tahdon +kysyä sinulta jotakin. Luuletko, että voin vaihtaa sinut kymmeneen +puntaan? No, laula mietteesi julki. Voitko ajatella sitä?" + +Miksi rummutti häntätöpykällään lattiaa ja päästi kimeän haukunnan +osoittaakseen täysin hyväksyvänsä, mitä oli puhuttu. + +"Tai sanokaammepa kaksikymmentä puntaa. Se on hyvä tarjous. +Suostuisinko siihen? Sano, suostuisinko? Ei tule kysymykseenkään. +Mitä sanoisit viidestäkymmenestä punnasta. Se olisi jo houkuttelevaa, +mutta sata puntaa olisi vieläkin houkuttelevampaa. Sadalla punnalla +olutta ... hm -- silloin minun vanha ruhoni saisi tosiaankin uida +oluessa vuosikaudet. Mutta kuka hullu antaisi minulle sata puntaa? +Tahtoisin nähdä hänet -- edes yhden kerran. Tahdotko tietää minkä +tähden? No, vain siksi, että käskisin hänen mennä helvettiin. Niinpä +niin, Kill-poikaseni, aivan niin, mutta hyvin kohteliaasti tietenkin, +ainoastaan vain osoittaakseni hänelle kaikessa ystävyydessä paikan, +missä ei milloinkaan paleltaisi hänen jalkojaan." + +Miksin rakkaus hovimestaria kohtaan oli kasvanut niin voimakkaaksi, +että se oli melkein mieletön. Millaisiksi hovimestarin tunteet Miksiä +kohtaan olivat kehittymässä, käy parhaiten ilmi hänen keskustelustaan +kapteeni Duncanin kanssa. + +"Se on varmaankin seurannut jäljissäni laivaan", Daughtry lopetti +valheellisen kertomuksensa. "En huomannut sitä ollenkaan. Viimeksi näin +sen rannalla. Kun sen sitten taas näin, se nukkui hytissäni. Kuinka se +oli päässyt sinne, kapteeni? Kuinka se osui juuri minun hyttiini? Sen +saatte itse selittää. Minä väitän, että se on ihme, selvästi ihme." + +"Laivamiehen seistessä vahdissa sillalla!" ivaili kapteeni Duncan. +"Niinkuin en tuntisi teidän temppujanne, hovimestari. Se ei ole mikään +ihme. Selvä varkaus se on. Sekö muka seurannut teitä laivaan? Se koira +ei ole tullut laidan yli. Se tuli lastausaukosta, eikä se sitä tehnyt +omasta halustaan. Lyön vetoa, että joku mustaihoinen saattoi teitä. +Mutta älkäämme koettako kauemmin pettää toisiamme. Antakaa koira +minulle, niin en hiisku sanaakaan asiasta." + +"Jos puhutte tosissanne, voisitte joutua varastetun tavaran +salaajaksi", Daughtry vastasi ja rypisti kulmiaan itsepintaisen +näköisenä kuten aina, kun oli saanut jotakin päähänsä. "Minä olen vain +hovimestari, eikä olisi suurikaan kolaus minulle, jos minut +vangittaisiin varkaudesta, mutta te olette hienon laivan kapteeni, +miltä se nyt näyttäisi? Ei, kyllä on viisaampaa, että minä pidän +koiran, joka on seurannut minua laivaan." + +"Annan teille kymmenen puntaa", ehdotti kapteeni. + +"Ei, ei käy, ja tehän olette kapteeni", toisti hovimestari pudistaen +synkän näköisenä päätään. "Muutoin tunnen erään, jolla on ihana +angorakissa Sydneyssä. Omistaja on muuttanut maalle eikä tarvitse sitä +enää. Olisi armeliaisuuden työ kissaa kohtaan, jos sille hankittaisiin +hyvä ja kunnollinen koti täällä _Makambossa_." + + + + +8. + + +Toinen temppu, mikä Dag Daughtryn onnistui opettaa Miksille, kohotti +sen arvoa niin paljon kapteeni Duncanin silmissä, että hän tarjosi +siitä viisikymmentä puntaa ja lupasi "kokonaan unohtaa kissan". +Daughtry harjoitti temppua ensin salaa ensimmäisen koneenkäyttäjän ja +plantaasinomistajan kanssa. Vasta sitten kun hän oli täysin tyytyväinen +tulokseen, hän näytti sen julkisesti. + +"Olettakaa nyt, että olette poliisi tai etsivä", Daughtry sanoi +ensimmäiselle ja kolmannelle perämiehelle. "Ja olettakaa, että minä +olen tehnyt jonkun kauhean rikoksen. Olettakaa vielä, että Kill on +ainoa johtolanka ja että se on teidän hallussanne. Kun se osoittaa +tuntevansa isäntänsä, -- minut tietenkin -- olette saaneet minut +kiinni. Kävelkää nyt kannella sen kanssa, taluttakaa sitä nuorassa. +Sitten tulette tätä tietä takaisin sen kanssa ja oletatte, että tämä on +katu, ja kun se tuntee minut, saatte vangita minut. Mutta ellei se +minua tunne, ette voi vangita minua. Ymmärrättekö?" + +Perämiehet veivät Miksin pois ja tulivat hetkisen kuluttua takaisin sen +kanssa. Miksi riuhtoi köydessä ja ponnisteli päästäkseen etsimään +hovimestaria. + +"Mitä koira maksaa?" Daughtry kysyi, kun he lähenivät -- se oli +tunnussana, joka oli Miksille opetettu. + +Vetäen nuoran tiukalle Miksi kulki ohi katsomattakaan hovimestariin ja +heiluttamatta häntäänsä. Perämiehet seisahtuivat Daughtryn eteen ja +vetivät Miksin luokseen. + +"Se on eksynyt koira", sanoi ensimmäinen perämies. "Etsimme omistajaa", +täydensi kolmas perämies. + +"Komea koira -- mitä se maksaa?" osteli Daughtry tarkastellen +arvostelevasti koiraa. "Millainen se on luonteeltaan?" + +"Koettakaa", vastattiin. + +Hovimestari ojensi kätensä silittääkseen sen päätä, mutta veti sen +samassa takaisin, kun Miksi pörhisti karvansa, murisi ja näytti +vihaisena hampaitaan. + +"Silittäkää vain, ei se tee teille pahaa", huusivat ihastuneet +matkustajat. + +Nyt Miksi oli vähällä purra hovimestaria käteen ja seurasi häntä +vihaisena nuoran yltämän. + +"Menkää matkoihinne sen kanssa!" kiljui Daughtry. "Senkin kavala peto! +En ottaisi sitä lahjaksikaan." + +Ja kun he läksivät sitä viemään, Miksi riuhtoi takaisin hurjassa +raivossa ja teki lyhyitä tarmokkaita hyökkäyksiä hovimestaria kohti +niin kauas kuin nuora ylti ja murisi aivan kuin mieletön. + +"Hei! Luulisiko sen eläessään nähneen minua?" Daughtry kysyi +riemastuneena. "Se on temppu, jota en ole itse koskaan nähnyt, mutta +olen kuullut siitä puhuttavan. Englannin salametsästäjät opettivat sen +ennen vanhaan koirilleen. Jos saatiin kiinni salametsästäjän koira, ei +metsästysmaan omistaja tai poliisi voinut sen avulla päästä selville +sen isännästä -- ei, totta vie, voinutkaan. + +"Tiedättekö vielä mitä, Kill osaa yhtä ja toista, se poika. Se osaa +englantia. Minun hyttini ovi on nyt auki, olen asettanut useita +esineitä niin, että se voi saada ne, kengät, tohvelit, myssyn, +pyyheliinan, hiusharjan ja tupakkakukkaron. Minkä esineen valitsette. +Sanokaa, ja koira hakee sen." + +Matkustajat vastasivat eri tavoin ja kaikki yhtä aikaa, joten kaikki +esineet tuli mainituksi. + +"Antakaa yhden käskeä", hovimestari neuvoi. "Valitkaa hänet +äänestyksellä." + +Kapteeni Duncan valittiin yleisellä äänestyksellä. "Tohvelit", hän +komensi. + +"Yksi vaiko molemmat?" Daughtry kysyi. + +"Molemmat." + +"Tänne, Kill", aloitti Daughtry kumartuen koiran yli, mutta hän +peräytyi hyvin nopeasti, ja koiran hampaat loksahtivat yhteen aivan +hänen nenänsä edessä. + +"Se oli minun syyni", hän sanoi. "En sanonut sille, että toinen leikki +oli lopussa. Kuunnelkaa nyt tarkoin, annanko sille jonkun salaisen +merkin." + +Kukaan ei kuullut eikä nähnyt mitään, mutta Miksi ryntäsi hovimestarin +luo päästäen hurjan ilohaukunnan, sen suu nauroi ja ruumis kiemurteli, +kun se nuoli hovimestarin käsiä ja nautti sanomattomasti noiden +tuttujen käsien hyväilystä, joihin äsken olisi ollut valmis iskemään +hampaansa. Sitten se yritti hyppäämällä päästä nuolemaan herransa +kasvoja. Sillä äskeinen leikki oli ollut Miksille raskas ja kiusallinen +ponnistus. + +"Se ei aivan pian unohda tätä", selitti Daughtry koettaessaan +rauhoittaa Miksiä. + +"Kas niin, Kill. Mene hakemaan tohvelit. Odotas. Mene hakemaan tohveli. +Mene hakemaan kaksi tohvelia." + +Miksi katsoi ylös korviaan heristäen, kaikki äly keskitettynä kysyviin +silmiin. + +"Kaksi tohvelia! Mene heti hakemaan ne." + +Miksi lensi nuolena tiehensä, jolloin sen takajalat lipesivät +liukkailla kansilaudoilla kajuutan kulmauksessa. + +Hetken kuluttua se palasi molemmat tohvelit suussaan ja laski ne +hovimestarin eteen. + +"Mitä enemmän opin koiria tuntemaan, sitä enemmän niitä ihmettelen", +jutteli Dag Daughtry plantaasinomistajalle samana iltana ennen +maatapanoa neljännen olutpullonsa tyhjennettyään. "Kill esimerkiksi. Se +ei suorita pieniä temppujaan minulle koneellisesti vain siksi, että se +on oppinut ne tekemään. Siinä on muutakin. Se tekee ne siksi, että +pitää minusta. En voi sitä oikein selittää, mutta tunnen sen, tiedän +sen. + +"Ehkä se on näin. Kill ei voi puhua, niinkuin me puhumme, -- tarkoitan, +eikä siis voi sanoa minulle, kuinka se minua rakastaa, mutta se on +pelkkää rakkautta joka ainoaa karvaansa myöten. Ja koska teot puhuvat +selvemmin kuin sanat, se vakuuttaa rakkauttaan minulle suorittamalla +noita tehtäviä. Temppuja? Niin kyllä. Mutta ne ovat tuhat kertaa +kaunopuheisempia kuin kaikki ihmisten korulauseet. Totisesti se on +kaunopuheista. Koiran mykkää kieltä. Niin totta kuin elän ja olen köyhä +syntinen ihminen, tiedän varmasti, että se on onnellinen, kun saa tehdä +palveluksia minulle ... aivan kuten mies on iloinen voidessaan auttaa +pulaan joutunutta ystäväänsä tai kuten rakastaja on iloinen saadessaan +kietoa takkinsa rakastettunsa ympärille ja lämmittää häntä. Niin sanon +teille, että..." + +Tässä Dag Daughtry keskeytti voimatta ilmaista ajatuksia, joita +risteili hänen oluen sumentamissa aivoissaan. Änkytettyään pari kertaa +hän aloitti uudelleen: + +"Tiedättehän, miten tärkeätä puhe on, eikä Kill voi puhua. Varmasti +sillä on ajatuksia päässään -- näettehän niiden välkkyvän sen kauniissa +ruskeissa silmissä -- mutta se ei voi ilmaista niitä minulle. Väliin +näen sen niin ponnistelevan niiden kanssa, että se on vähällä räjähtää +kappaleiksi. Sen ja minun välillä on syvä juopa, jonka yli ainoastaan +puhuttu kieli voisi muodostaa sillan. Mutta sitä siltaa se ei voi +kulkea kuilun yli, vaikkakin sillä on monenlaisia ajatuksia ja tunteita +aivan kuin minulla. + +"Mutta kaikkein lähimmäksi toisiamme me pääsemme silloin, kun minä +soitan hanuria ja se ulvoo. Soitto on melkein kuin silta, sekin. Se on +sanatonta laulua. Ja -- en voi selittää, miten se tapahtuu -- mutta kun +olemme laulumme lopettaneet, tunnen, että olemme ilmaisseet toisillemme +jotakin, mikä ei enää sanoja kaipaa. + +"Niin, tiedättekö, kun näin soitan ja Kill laulaa, se on oikeata +kaksinlaulua ja ylistysvirsi Jumalan kunniaksi, kuten hurskastelijat +sanovat. Totisesti saan silloin uskontoa sieluuni ja pääsen oikein +lähelle Herraamme. Ja tiedättekö, se on suurenmoista. Suurenmoista kuin +maa ja meri ja taivas ja kaikki tähdet. Silloin luulen ymmärtäväni, +että lopultakin olemme kaikki samaa ainetta -- te, minä ja Kill, +vuoret, hieta, suolainen vesi, madot ja linnut, auringot ja +tähdenlennot ja loistavat komeetat..." + +Dag Daughtry keskeytti korkealentoisen puheensa; sanat loppuivat +kesken. Hämilläoloaan peittääkseen hän alkoi uudelleen kehua Miksiä. + +"Totta totisesti, sellaista koiraa ette vain joka perjantai tapaakaan. +Minä olen sen varastanut. Se miellytti minua. Ja sen jälkeen kun olen +oppinut sen tuntemaan, tekisin tuon tekosen uudelleen, vaikka siinä +jalkani menettäisin. Sellainen koira se on." + + + + +9. + + +Samana aamuna, jona _Makambo_ laski Sydneyn satamaan, kapteeni +Duncan koetti uudelleen saada Miksin haltuunsa. Satamalääkärin vene +pysähtyi juuri laivan köysitikkaiden viereen, kun kapteeni nyökkäsi +Daughtrylle, joka käveli kannella. + +"Hovimestari, annan teille kaksikymmentä puntaa." + +"Ei kiitoksia, kapteeni", vastasi Daughtry. "En voi erota siitä." + +"No, kaksikymmentäviisi puntaa sitten. Sen yli en voi mennä. Onhan +sitäpaitsi muitakin irlantilaisia terrierejä maailmassa." + +"Sitä minäkin olen ajatellut, kapteeni. Ja minä hankin teille +sellaisen. Juuri täältä Sydneystä. Eikä se maksa teille penniäkään." + +"Mutta minä tahdon Killin", penäsi kapteeni. + +"Sen minäkin tahdon pitää, siinä pulma onkin. Sitäpaitsi, minä sen olen +löytänyt." + +"Kaksikymmentäviisi puntaa on suurenmoinen summa ... koirasta", +kapteeni Duncan houkutteli. + +"Ja Kill on suurenmoinen koira ... moisella hinnalla myytäväksi", +hovimestari vastasi. "Jos jätämme kiintymykseni siihen kokonaan +huomioonottamatta, ovat sen temput jo paljon arvokkaammat. Jo yksistään +se, ettei se tunne minua silloin, kun en tahdo, korottaa sen hinnan +viideksikymmeneksi punnaksi. Ja sitten vielä sen laskutaito ja laulu ja +kaikki muut taidot lisäksi. Tulipa se miten tahansa minun haltuuni, +niitä temppuja se ei silloin ainakaan osannut. Sen taidot ovat minun. +Olen opettanut ne sille. Se ei ole enää sama koira kuin laivalle +tullessaan. Siinä on suuri lisä minua itseäni nyt. Jos möisin sen, +möisin samalla kappaleen itseäni." + +"Kolmekymmentä puntaa", teki kapteeni Duncan viimeisen tarjouksensa. + +"Ei, paljon kiitoksia, kapteeni", vastasi Daughtry. + +Ja kapteeni Duncanin täytyi nyt kääntyä tervehtimään satamalääkäriä, +joka juuri nousi laivaan. + +_Makambo_ oli tuskin läpäissyt tarkastuksen ja ohjannut satamaan +laskeakseen laituriin, kun siro sotalaivan vene laski sen viereen ja +siro luutnantti nousi _Makambon_ köysitikkaita. Hänen tehtävänsä +oli pian suoritettu. _Albatross_, englantilainen toisen luokan +risteilijä, jolla hän oli neljäntenä luutnanttina, oli käynyt Tulagissa +viemässä virkakirjeitä Englannin hallituksen Etelämeren saarten +edustajalta. Koska oli kulunut vain kaksitoista tuntia sen tulon ja +_Makambon_ lähdön välillä, olivat Salomonin saarten hallituksen +asiamies ja kapteeni Kellar arvelleet, että kadonnut koira oli viety +pois _Makambo_-laivalla. -- Oliko koira, irlantilainen terrieri, +nimeltä Miksi, laivassa? + +Kapteeni Duncan myönsi, että oli, mutta asettui vasten parempaa +tietoaan puolustamaan Daughtryä toistamalla tämän keksimän jutun koiran +tulosta laivalle. -- Kuinka koira voitaisiin jättää takaisin kapteeni +Kellarille? -- oli seuraava kysymys, sillä _Albatross_ oli +matkalla Uuteen Seelantiin. Kapteeni Duncan ratkaisi pulman. + +"_Makambo_ palaa Tulagiin kahden kuukauden kuluttua", hän sanoi +luutnantille, "ja minä otan jättääkseni koiran takaisin sen +omistajalle. Siihen mennessä hoidamme sitä hyvin. Meidän hovimestarimme +on sen melkein omistanut itselleen, joten se on hyvissä käsissä." + +"Ei kumpikaan meistä näy saavan koiraa", virkkoi Daughtry alistuvasti, +kun kapteeni oli selittänyt hänelle tilanteen. + +Mutta kun Daughtry kääntyi ja läksi kulkemaan poispäin pitkin kantta, +olivat hänen kulmansa itsepäisesti rypyssä, ja plantaasinomistaja, joka +sen huomasi, ihmetteli itsekseen, mitkähän torat hän oli kapteenilta +saanut. + +Huolimatta jokapäiväisestä olutannoksesta ja silloin tällöin sattuvista +häikäilemättömistä tekosista Dag Daughtryssa oli rehellisyyttä. Hän voi +kyllä varastaa koiran tai kissan tuntematta siitä omantunnonvaivoja, +mutta hän ei voinut olla tekemättä työtä ruokansa edestä. Hän ei voinut +ottaa vastaan hovimestarin palkkaa uskollisesti suorittamatta +hovimestarin tehtäviä. Niinä päivinä, jolloin _Makambo_ oli +Sydneyssä Burns Philp -laiturissa, hän otti tunnontarkasti osaa +puhdistustöihin poistuneen matkustajajoukon jälkeen ja oli mukana +kaikissa valmistuksissa uutta matkustajalaumaa varten, joka oli ostanut +matkalippunsa aina korallimerille ja ihmissyöjien saarille saakka. + +Kesken ahkeran aherruksensa Daughtry pyysi lomaa yhdeksi yöksi ja +kahdeksi iltapäiväksi. Yön hän vietti merimiesten yömajassa, missä saa +kuulla viimeiset laivoja ja merimiesmaailmaa koskevat uutiset. +Tyhjentäessään siellä olutpullon toisensa jälkeen hän sai sellaisia +tietoja, että hän vapaan iltapäivän saatuaan vuokrasi kymmenellä +shillingillä veneen ja souti peremmäksi satamaan, Jackson-lahteen, +missä siro, korkea kuunarilaiva _Mary Turner_ oli ankkuroituna. + +Kun Daughtry tuli laivaan ja esitti asiansa, ohjattiin hänet alas +kajuuttaan, missä syntyi molemminpuolinen haastattelu hänen ja neljän +miehen kesken, joita hän mielessään nimitti "kummaksi joukoksi". + +Daughtry oli keskustellut kauan laivan entisen hovimestarin kanssa ja +saattoi nyt hyvin tuntea jokaisen noista neljästä. Tuossa oli varmaan +"Vanha Merikarhu", joka istui hiukan syrjässä ja jonka vetiset silmät +olivat niin vaaleansiniset, että ne näyttivät melkein valkoisilta. +Pitkät, hopeanharmaat, kampaamattomat suortuvat kehystivät kasvoja kuin +mikäkin sädekehä. Hän oli laiha ja luiseva, posket olivat kuopalla, ja +iho riippui paksuina tyhjinä poimuina kaulalla peittäen lystikkäällä +tavalla kurkunsolmun, niin että se vain silloin tällöin pilkisti esiin +noista nahkaisista muumiokääreistään, kadotakseen kohta jälleen. + +"Oikea vanha merikarhu", Daughtry ajatteli. "Hän voi olla +seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen, mutta aivan yhtä hyvin +sadanviiden vuoden tai vaikkapa sadan seitsemänkymmenenviiden." + +Lähtien oikeasta ohimosta kulki miehellä hirmuinen arpi yli poskipään, +vajosi sitten poskikuoppaan, jatkui siitä suoraan yli leuan ja katosi +kaulan kummallisiin nahkapoimuihin. Molemmissa kuihtuneissa +korvalehdissä oli pienet renkaat kuin mustalaisella. Oikean käden +luurangonsormissa oli kokonaista viisi sormusta -- ei miesten eikä +naisten sormuksia, vaan oikeita narrin helyjä, jotka varmaan olivat +maksaneet hyvin paljon, ajatteli Daughtry. Vasemmassa kädessä ei ollut +yhtään sormusta, eikä siinä ollut sormeakaan, mihin panna niitä. Siinä +oli vain peukalo, ja kämmenestäkin oli iso pala poissa, aivan kuin sen +olisi siepannut sama säilä, joka oli halkaissut hänen naamansa ohimosta +leukaan saakka ja Herra ties kuinka pitkälle tuota nahkapoimuista +kaulaa. + +Vanhan Merikarhun vetiset silmät näyttivät lävistävän Daughtryn +katseillaan (siltä ainakin Daughtrysta tuntui) ja kiusasivat häntä +niin, että hän astui pitkän askeleen taaksepäin. Tämä tuntui varsin +luonnolliselta, koska hän oli paikan haussa. Nuo neljä näyttivät aivan +kuin odottavan, että hän seisoisi heidän edessään kuin syytetty +pahantekijä tuomariensa edessä. Vanhuksen katse kiusasi häntä yhä, +kunnes hän ukkoa lähemmin tarkastettuaan huomasi, ettei se yltänytkään +häneen saakka. Hänestä näytti, että nuo vetiset, vaaleat silmät olivat +unien sumentamat ja että äly, joka asui tuon otsan takana, takertui +kiinni unien verhoon pääsemättä pitemmälle. + +"Paljonko vaaditte?" kysyi kapteeni. Daughtryn mielestä tämä kapteeni +hyvin vähän näytti merimieheltä, pikemminkin hän oli vastaleivottu +näppärä pikku-liikemies tai viimeisen muodin mukaan pukeutunut +puotipalvelija. + +"Hän ei saa osuutta", sanoi yksi neljästä, kookas, jykevä, +keski-ikäinen mies, ja hänet Daughtry punaisiksi paahtuneista käsistä +arvasi kalifornialaiseksi vehnäfarmariksi, josta eronnut hovimestari +oli puhunut. + +"Siitä riittää kaikille", sanoi Vanha Merikarhu hämmästyttäen Daughtryä +kimeällä äänellään. "Sitä on hirmuiset määrät, hyvät herrat, +tynnyreissä ja arkuissa, sylen syvällä hiekassa." + +"Mitä sitten?" kysyi Daughtry, vaikka tiesi hyvin, mistä oli kysymys, +sillä eronnut hovimestari oli sadatellut hänelle sitä päivää, jolloin +hän lähti San Franciscosta sovittuaan epämääräisestä voitto-osuudesta +varman palkan asemasta. "Tai, eipä sillä väliä", ehätti hän lisäämään. +"Olin kerran kolme vuotta valaanpyyntilaivalla ja sain osuutta +kokonaisen dollarin. Palkkaa pyydän kuusikymmentä dollaria kuussa, +koska teitä on vain neljä." + +"Ja perämies", lisäsi kapteeni. + +"Ja perämies", toisti Daughtry. "Siis kuusikymmentä dollaria kullassa +eikä mitään osinkoa." + +"Entä mikä te sitten olette miehiänne?" puuttui puheeseen neljäs, +jättiläinen, näköjään kuin rasvainen lihavuori -- Armenian juutalainen +ja panttilainaaja, josta entinen hovimestari oli Daughtryä varoittanut. +-- "Onko teillä papereita -- suosituksia, todistuksia?" + +"Voisinpa kysyä, hyvät herrat, teidän omia papereitanne", mörähti +Daughtry vastaan. "Eihän tämä ole mikään oikea lasti- tai +matkustajalaiva, yhtä vähän kuin te hyvät herrat, olette oikeita +laivanvarustajia, jotka tavalliseen tapaan toimistossaan hoitavat +asioitaan. Kuinka minä voin tietää, onko teillä edes purjehdusoikeutta, +tai eikö teidän rahtisopimuksenne ole vanhentunut jo aikoja sitten, tai +eikö teitä vastaan nyt juuri panna maissa vireille oikeusjuttua, tai +että te ette jossakin jätä minua maihin minun saamatta penniäkään +sovitusta palkasta. Muutoin" -- hän lopetti nolattuaan näin +juutalaisen, ennenkuin tämä ehti nolata hänet -- "minun paperini ovat +tässä". + +Hän pisti kätensä takin povitaskuun ja heitti kajuutan pöydälle paksuna +pinkkana ne leimoilla ja sineteillä varustetut paperit, jotka hän +neljänkymmenenviiden vuoden aikana oli merillä kerännyt ja joista +viimeinen oli päivätty viisi vuotta sitten. + +"En kysy teidän papereitanne", Daughtry jatkoi. "Pyydän vain täyden +käteisen maksun joka kuun ensimmäisenä päivänä, kuusikymmentä dollaria +kullassa..." + +"Kasoittain sitä on, kultaa, kultaa ja vielä parempaa kuin kulta, +tynnyreissä ja arkuissa, sylen syvällä hiekassa", vakuutti Vanha +Merikarhu hänelle hyväntahtoisesti hohottaen. "Kuninkaita, ruhtinaita, +suurvaltoja ... sitä olemme kaikki tyynni, pienimmästä suurimpaan. Ja +paljon enemmän vielä, herrani, paljon enemmän. Minä tunnen leveysasteen +ja pituusasteen ja meidän salamerkkimme alhaalta matalikolta aina +Leijonanpäähän saakka -- minä yksin ne tunnen. Minä ainoa, joka vielä +olen elossa siitä komeasta, hurjasta ryövärijoukosta..." + +"Tahdotteko allekirjoittaa sopimuksen näillä ehdoilla?" kysyi +juutalainen keskeyttäen ukon loruilun. + +"Mistä satamasta aloitatte matkan?" kysyi Daughtry. + +"San Franciscosta." + +"Silloin allekirjoitan San Franciscossa." + +Juutalainen, kapteeni ja farmari nyökkäsivät. + +"Mutta meidän täytyy ensin sopia vielä muutamista seikoista", Daughtry +jatkoi. "Ensiksikin täytyy minun saada kuusi pulloani päivittäin. Olen +tottunut siihen ja olen jo liian vanha muuttaakseni tapojani." + +"Paloviinaa varmaankin", ivaili juutalainen. + +"Ei, vaan olutta, hyvää englantilaista olutta. Meidän täytyy etukäteen +sopia siitä, että riittävä varasto otetaan mukaan, miten pitkiä matkoja +tehnemmekin." + +"Eikö mitään muuta?" kysyi kapteeni. + +"Kyllä, herra kapteeni", vastasi Daughtry, "minulla on koira, jonka +täytyy päästä mukaan". + +"Eikö muuta? -- Ehkä vaimo ja lapsetkin?" tiedusteli farmari. + +"Ei vaimoa eikä lapsia, herra. Mutta minulla on mustaihoinen palvelija, +erinomainen poika, ja hänet minun täytyy saada ottaa mukaani. Hän saa +ottaa pestin kymmenellä dollarilla kuussa, jos hän kaiken aikansa tekee +työtä teille. Mutta jos hän tekee työtä minullekin, annan hänen ottaa +pestin kahdella ja puolella dollarilla." + +"Kahdeksantoista päivää isossa veneessä", alkoi Vanha Merikarhu hoilata +Daughtryn hämmästykseksi. "Kahdeksantoista päivää isossa veneessä, +kahdeksantoista päivää helvetin pätsissä." + +"Tuhat tulimmaista", sanoi Daughtry. "Tuo vanha herra voi säikyttää +ihmisen puolikuoliaaksi. Siinä tarvitaan paljon olutta." + +"Kylläpä hovimestareilla on nykyään suuret vaatimukset", virkkoi +vehnäfarmari ollenkaan välittämättä vanhuksesta, joka yhä puhui ison +veneen kuumuudesta. + +"Entä ellemme katso voivamme ottaa palvelukseen hovimestaria, jolla on +sellaiset vaatimukset?" juutalainen kysyi kuivaten kauluksensa +sisäpuolta kirjavalla silkkinenäliinalla. + +"Silloin ette saa milloinkaan tietää, kuinka erinomaisen hovimestarin +olette menettäneet, hyvät herrat", vastasi Daughtry huolettomasti. + +"Luulenpa Sydneyn satamissa olevan tarjolla monta muutakin +hovimestaria", pisti kapteeni väliin. "Ja muistan hyvin vielä ajan, +jolloin pestasin niitä ruokapalkalla, niitä kun oli kuin hietaa +meressä." + +"Paljon kiitoksia, herra hovimestari, siitä, että olette kunnioittanut +meitä käynnillänne", alkoi juutalainen ivailla. "Valitamme, ettemme voi +täyttää toivomuksianne." + +"Ja minä näin sen vajonneena hiekkaan, sylen syvälle hiekkaan +tuntemattomalla korallisaarella, missä mangrovepuut ja kookospalmut +kasvavat ja maa kohoaa merestä Leijonanpäätä kohti." + +"Pitäkää suunne kiinni", kivahti vehnäfarmari kiukustuneena -- ei +vanhukselle, vaan juutalaiselle ja kapteenille. "Kuka vastaa tästä +retkestä? Eikö tässä minulla ole muka mitään sanottavaa? Eikö kukaan +kysy minun mielipidettäni? Tämä hovimestari miellyttää minua. Minusta +tuntuu, että hän on oikea mies. Onhan hän kohtelias merimiehen tapaan, +ja luulen, että hän osaa totella vastaansanomatta. Tyhmä hän ei +myöskään ole, kaukana siitä." + +"Siinä se nikara juuri onkin, Grimshaw", vastasi juutalainen +lepytellen. "Tässä epätavallisessa yrityksessämme meillä varmaankin +olisi enemmän hyötyä tyhmemmästä hovimestarista. Ja sitten pyytäisin +teitä olemaan niin erinomaisen hyväntahtoinen ja muistamaan, ettette +ole tähän yritykseen käyttänyt penniäkään enempää kuin minä." + +"Kuinka te kaikki kolme suoriutuisitte, ellei teillä olisi minua ja +minun suurta meritottumustani", kapteeni kysyi harmistuneena. +"Puhumattakaan kiinnityksestä minun talooni, sievimpään ja parhaiten +tuottavaan vuokrataloon, mitä San Franciscossa on maanjäristyksestä +saakka ollut." + +"Mutta kuka tämän kaiken maksaa? Kysyn teiltä kaikilta." Vehnäfarmari +kumartui eteenpäin kämmenet polvia vasten painettuina, niin että pitkät +sormet ulottuivat puolisääreen -- siltä Daughtrysta ainakin näytti. +-- "Te, kapteeni Doane, ette saa enää lainatuksi penniäkään +kiinteimistöjänne vastaan. Mutta minun maani kasvaa yhä vehnää ja +tuottaa käyttövaroja. Ja te, Simon Nishikanta, ette panisi penniäkään +lisää tähän yritykseen, vaikka teidän koronkiskomisenne kukoistaa kuten +ennenkin ja te saatte, Herra ties, kuinka monta prosenttia juopuneilta +merimiehiltä. Te vain annatte koko retkikunnan istua tässä rotanreiässä +ja odottaa, että minun taloudenhoitajani toimittaisi lisää vehnärahoja. +No niin, minä ajattelen, että me otamme tämän hovimestarin ja annamme +hänelle ne kuusikymmentä kuussa ja kaiken muun, mitä hän pyytää, tai +minä jätän teidät tähän paikkaan ja matkustan ensimmäisessä +höyrylaivassa San Franciscoon." + +Hän ponnahti pystyyn koko pituuteensa, ja Daughtry katsahti +vaistomaisesti, eikö miehen pää kolahtaisi kattoon. + +"Olen kyllästynyt teihin, jokikiseen, totisesti olenkin", jatkoi +vehnäfarmari. "Tarttukaa kiinni nyt! Niin, tarttukaamme kiinni nyt! +Minun rahani ovat tulossa. Ne ovat täällä jo huomenna. Laittautukaamme +lopultakin lähtökuntoon pestaamalla hovimestari, joka on todella +hovimestari. Minusta on samantekevää, vaikka hänellä olisi kaksikin +perhettä mukanaan." + +"Olette ehkä oikeassa, Grimshaw", sanoi Simon Nishikanta tyynnytellen. +"Tämä yritys saa pian meidät kaikki hermostumaan. Saatte antaa +anteeksi, että pillastuin. Tietysti otamme tämän hovimestarin, jos te +tahdotte. Luulin vain, että hän oli teistä liian koppava." + +Hän kääntyi Daughtryyn. + +"Tietysti on sitä parempi, kuta vähemmän meistä maissa puhutaan." + +"Hyvä on, herrat. Voin kyllä pitää suuni kiinni, mutta voin myös sanoa +teille, että teistä on jo liikkeellä perin kummallisia juttuja." + +"Meidän retkemme tarkoituksestako?" kysäisi juutalainen. + +Daughtry nyökkäsi. + +"Ja senkö tähden te haluatte olla mukana?" oli seuraava yhtä nopea +kysymys. + +Daughtry pudisti päätään. + +"Niin kauan kuin annatte minulle päivittäisen olutannokseni, en välitä +teidän aarteenetsimestänne. Sitäpaitsi se ei ole uutta minulle. +Etelämerellä aivan vilisee aarteen etsijöitä." Daughtry olisi melkein +voinut vannoa, että Vanhan Merikarhun silmät välähtivät levottomasti +univerhonsa takana. "Ja minun täytyy myöntää, hyvät herrat", hän jatkoi +huolettomasti, sanoen nyt sellaista, mitä ei olisi suinkaan sanonut, +ellei olisi ollut melkein varma siitä, että Vanha Merikarhu oli +levoton, "että Etelämeri on täpö täynnä tuntemattomia aarteita. Siellä +on kookospalmuja, miljoonien puntien arvoisia, vain odottamassa sitä +onnenpoikaa, joka sattuu ne löytämään." + +Nyt Daughtry olisi voinut vannoa nähneensä helpotuksen ilmeen +vilahtavan Vanhan Merikarhun silmissä, jotka jälleen kävivät unista +sameiksi. + +"Mutta minua eivät aarteet ollenkaan huvita", Daughtry jatkoi. "Minua +huvittaa vain olut. Minun puolestani saatte rauhassa metsästää +aarteitanne vaikka tuomiopäivään asti, kunhan minä vain saan kuusi +pulloani joka päivä. Mutta sen sanon teille etukäteen: jos olut rupeaa +ehtymään, alkavat teidän yrityksenne minua huvittaa. Selvä peli, se on +tunnussanani!" + +"Onko tarkoituksenne, että annamme teille oluen kaupanpäällisiksi?" +kysyi Simon Nishikanta. + +Daughtry tuskin uskoi korviaan. Juuri nyt, kun juutalainen hieroi +sovintoa vehnäfarmarin kanssa, jolta odotettiin rahoja, oli tilaisuutta +käytettävä. + +"Kyllä, hyvä herra, se kuuluu ehtoihini. Mihin aikaan voitte huomenna +tulla laatimaan sopimusta merimiestaloon?" + +"Tynnyreitä ja arkkuja, tynnyreitä ja arkkuja, hirmuiset joukot, sylen +syvällä hiekassa", hoilasi Vanha Merikarhu. + +"Te olette vähän löylynlyömiä kaikki", sanoi Daughtry irvistäen. "Mutta +se ei liikuta minua, niin kauan kuin annatte minulle olueni, maksatte +säännöllisesti joka kuukauden ensimmäisenä ja teette lopputilin San +Franciscossa. Kunhan te vain täytätte sopimuksenne, matkustan teidän +kanssanne vaikka helvettiin ja sieltä takaisin ja katselen kaikessa +rauhassa, kuinka te hikoilette saadaksenne tynnyrit ja arkut ylös +hiekasta. Lähden halusta teidän matkaanne, jos vain järjestätte asiat +niin, että voin olla tyytyväinen." + +Simon Nishikanta katsoi ympärilleen. Grimshaw ja kapteeni Doane +nyökkäsivät. + +"Kello kolme huomenna iltapäivällä merimiestalossa", sanoi juutalainen. +"Milloin ryhdytte toimeenne?" + +"Milloin lähdette, sir?" vastasi Daughtry kysymyksellä. + +"Olemme valmiit varhain ylihuomisaamuna." + +"Silloin tulen laivalle ja ryhdyn toimeeni jo huomisiltana." + +Ja noustessaan kajuutan portaita Daughtry kuuli Vanhan Merikarhun +hoilottavan: "Kahdeksantoista päivää isossa veneessä, kahdeksantoista +päivää tulisessa helvetin pätsissä..." + + + + +10. + + +Miksi lähti _Makambosta_ samaa tietä kuin oli sinne tullutkin: +ikkuna-aukon kautta. Sekin tapahtui öiseen aikaan, ja Kwaquen kädet +olivat jälleen sitä vastaanottamassa. Välikannelta Daughtry oli +laskenut spitaalisen palvelijansa odottavaan veneeseen. + +Laskeutuessaan alas kannelta Daughtry kohtasi kapteeni Duncanin, joka +katsoi parhaaksi varoittaa häntä: + +"Ei mitään kieroilua Killiin nähden, hovimestari. Sen täytyy seurata +meitä takaisin Tulagiin." + +"Aivan niin, herra kapteeni", hovimestari vastasi, "minä olen sulkenut +sen hyttiini ollakseni siitä varma. Tahtooko kapteeni nähdä sen?" + +Kehoitus oli niin tahallisen suora ja avomielinen, että se herätti +epäluuloja kapteenissa. Hänen mieleensä juolahti ajatus, että vanha +koiravaras oli jo ehkä piilottanut Killin jonnekin maihin. + +"Kyllä, käväisen sitä mielelläni katsomassa", kapteeni Duncan vastasi. + +Hän hämmästyi kovin, kun hovimestarin hyttiin astuessaan näki Miksin +nousevan lattialta, missä se oli nukkunut keräksi kiertyneenä. Mutta +vielä enemmän hän olisi hämmästynyt, jos hän hytistä lähdettyään olisi +voinut suljetun oven läpi nähdä, mitä siellä sisällä kohta tapahtui. +Avoimesta ikkuna-aukosta Daughtry antoi keskeytymättömänä virtana valua +alas kaiken, mitä huoneessa oli. Sinne katosivat kaikki hänen +tavaransa, yksinpä kilpikonnankuoret ja valokuvat seiniltä. Miksi, +jonka oli käsketty olla hiljaa, meni viimeisenä. Sitten oli jäljellä +vain merimiehen arkku ja kaksi matkakoria, jotka eivät mahtuneet +aukosta, mutta ne olivat tyhjiä. + +Kun Daughtry hetkisen kuluttua kulki välikantta ja pysähtyi laskusillan +luona juttelemaan tullivahtimestarin ja aliperämiehen kanssa, ei +kapteeni Duncan voinut aavistaakaan näkevänsä hovimestariaan viimeistä +kertaa. Kapteeni näki hänen menevän tyhjin käsin laivasta ja kävelevän +pitkin rantasiltaa sähkölamppujen valossa, eikä hänellä ollut koiraa +kintereillään. + +Kymmenen minuuttia sen jälkeen kun kapteeni Duncan oli viimeisen kerran +nähnyt hovimestarinsa leveän selän, Daughtry istui soutuveneessä +kaikkine tavaroineen matkalla Jackson-lahteen. Hän istui kumartuneena +Miksin puoleen ja hyväili sitä, sillä välin kun Kwaque, joka hyrisi +ilosta saadessaan näin seurata niitä, jotka olivat hänelle rakkaimmat +maailmassa, pisti vielä kerran kätensä ohuen takkinsa sivutaskuun +todetakseen, ettei ollut unohtanut rakasta huuliharppuaan. + +Dag Daughtry sai maksaa kelpo hinnan Miksistä. Hän muun muassa +ei ollut tahtonut herättää epäluuloja pyytämällä palkkaansa Burns +Philp -yhtiöltä. Hän uhrasi ne kaksikymmentä puntaa, jotka hän oli +saava, ja se oli juuri se summa, minkä hän Tulagista lähtöiltana oli +arvioinut saavansa myydessään Miksin. Hän oli varastanut koiran +myydäkseen sen. Nyt hän maksoi siitä juuri sen summan, mikä häntä oli +viekoitellut. + +Sillä totta on, että, kuten joku on sanonut, hevonen raa'istaa raa'an +ja jalostaa jalon ihmisen. Samoin koira. Miksi oli saattanut Dag +Daughtryn varastamaan pelkästä rahanhimosta. Miksin jalostava vaikutus +oli saanut aikaan, että hän nyt luopui rahanhimosta kiintymyksensä +tähden, jolle minkäänlainen hinta ei olisi ollut liian suuri. Ja veneen +liukuessa tyynessä satamassa tähtien valossa Dag Daughtry olisi pannut +vaikka henkensä alttiiksi saadakseen edelleen pitää koiran, jonka +aluksi oli aikonut vaihtaa muutamaan olutpullotusinaan. + +Pienen höyrylaivan kuljettamana _Mary Turner_ lähti merelle kohta +päivän noustua, ja Daughtry, Kwaque ja Miksi sanoivat ainiaaksi hyvästi +Sydneyn satamalle. + +"Vielä kerran vanhat silmäni ovat saaneet nähdä tämän kauniin sataman", +soperteli Vanha Merikarhu seisten ja katsellen heidän vieressään, eikä +Daughtrylta jäänyt huomaamatta, että vehnäfarmari ja panttilainaaja +heristivät korviaan ja vaihtoivat merkitseviä silmäyksiä. "Oli vuosi +'52, juuri tällainen päivä kuin nyt, ja kaikki joivat ja lauloivat +kannella, kun lähdimme Sydneystä _Wide Awakella_. Kaunis laiva, +erittäin hieno ja kaunis laiva. Komea miehistö, kaikki nuoria, +jokikinen meistä, keulassa ja perässä, ei kukaan ollut yli +neljänkymmenen. Iloinen, hurja miehistö. Kapteeni oli vanhanpuoleinen +herrasmies -- kahdenkymmenenkahdeksanvuotias, kolmas perämies oli +kahdeksantoista, poskillaan sametinpehmoista untuvaa, johon partaveitsi +ei vielä ollut koskenut. Hänkin kuoli isossa veneessä. Ja kapteeni veti +viimeisen henkäyksensä palmujen alla nimettömällä saarella ruskeiden +tyttöjen itkiessä ympärillä ja leyhytellessä ilmaa hänen sairaisiin +keuhkoihinsa." + +Dag Daughtry ei kuullut enempää, sillä hän meni alas ryhtyäkseen +hoitamaan uusia tehtäviään. Mutta pannessaan puhtaita lakanoita +vuoteisiin ja valvoessaan Kwaquea, joka ponnisteli lattioiden kauan +laiminlyödyssä puhdistustyössä, hän pudisti päätään ja mutisi +itsekseen: "Ukko on ovela lurjus. Ovela lurjus. Eivät kaikki ole +hulluja, jotka siltä näyttävät." + +_Mary Turner_ oli siromuotoinen siksi, että se oli rakennettu +hylkeenpyyntilaivaksi, ja samasta syystä se oli tilava. Perässä, missä +oli tilaa kahdelletoista, nukkui vain kahdeksan skandinavialaista +merimiestä. Viidessä kajuuttahytissä asuivat nuo kolme aarteenetsijää, +Vanha Merikarhu ja perämies -- viimeksimainittu oli kookas, +hyväntahtoinen suomalainen, ja häntä puhuteltiin herra Jacksoniksi, +koska toverit eivät osanneet ääntää nimeä, minkä hän oli kirjoittanut +laivakirjaan. + +Sitten oli vielä välikannen kanssi, aivan kajuutan edessä, vahvalla +laipiolla siitä erotettuna. Sinne johtivat portaat välikannelta. Tällä +kannella, puolikannen ja kanssinportaiden välillä, oli laivakeittiö. +Välikannen kanssissa, joka oli paljon tilavampi kuin kajuutta, oli +kuusi isoa makuusijaa, joista jokainen oli kaksi kertaa niin leveä kuin +perässä olevat makuusijat, aivan kanssin korkuinen ja esiripulla +varustettu. + +"Komea sänkykamari vai mitä, Kwaque?" Daughtry puheli +seitsentoistavuotiaalle ruskeaihoiselle papualaiselleen, jonka kasvot +olivat kuin satavuotiaan ukon, jalat kuin elävän luurangon ja vatsa +kuin vanhan japanilaisen nyrkkeilijän. "No, Kwaque! Mitäs pidät tästä!" + +Kwaque oli liian häikäistynyt voidakseen puhua ja mulkoili vain +silmillään. + +"Pitääkö te tästä kojusta?" kysyi kokki, pieni, vanha kiinalainen, +hovimestarilta nöyrän innokkaasti tarjoten kädenelein omaa +makuusijaansa valkoisen miehen käytettäväksi. + +Daughtry pudisti päätään. Hän oli aikoja sitten oppinut, että oli +edullista olla hyvissä väleissä laivakokkien kanssa, koska oli +tunnettua, että nämä voivat äkkiä tulla hulluiksi ja vähimmästäkin +syystä raadella ja lyödä teurastusveitsellä ja lihakirveellä. +Sitäpaitsi kanssin toisella puolella oli yhtä hyvä makuusija. +Vasemmalla laidalla olevan makuusijan, mikä oli kiinalaisen makuusijan +vieressä, siitä perään päin, Daughtry antoi Kwaquelle. + +Kaikki kolme oikealla puolella olevaa makuusijaa otti hän itseään ja +Miksiä varten. Sen, mikä oli perän puolella lähinnä hänen omaansa, hän +nimitti "Killin paikaksi" ja kehotti Kwaquea ja kokkia muistamaan sen. +Daughtrysta tuntui, että kokki, jonka nimen hän kiireessä oli kuullut +Ah Moyksi, ei ollut oikein tyytyväinen järjestelyyn, mutta se saattoi +Daughtryn vain ohimennen ihmettelemään kiinalaista, joka voi pahastua +siitä, että koiran annettiin nukkua samassa huoneessa kuin hän. + +Kun Daughtry puolentoista tunnin kuluttua palasi saatuaan kajuutan +kuntoon ja antoi Kwaquen avata olutpullon, hän huomasi, että Ah Moy oli +muuttanut tavaransa ylähangan puolen kolmannelle makuusijalle. Näin hän +tuli Daughtryn ja Miksin naapuriksi, Kwaquen saadessa yksin pitää +puolen kanssia, Daughtryn uteliaisuus kasvoi. + +"Mikä sillä kiinalaisella on?" hän kysyi Kwaquelta. "Kiinalainen ei näy +pitävän siitä, että sinä olet samalla puolella kuin hän. Miksi? +Tosiaankin, se kiinalainen harmittaa minua kovasti." + +"Se kiinalainen luulla minu _kai-kai_ hän", laski Kwaque leikkiä, +mikä oli hänelle hyvin harvinaista. + +"Hyvä on. Otamme selvän tästä. Muuta minun makuusijalleni, minä muutan +kiinalaisen sijalle." + +Kun se oli tehty ja Kwaque ja Miksi ja Ah Moy olivat saaneet haltuunsa +alahangan puolen ja Daughtry yksin ylähangan, Daughtry palasi kannelle +hoitamaan tehtäviään. Uudelleen palattuaan hän huomasi Ah Moyn +muuttaneen takaisin ylähangan puolelle, tällä kertaa perimmäiselle +makuusijalle. "Se miekkonen näyttää rakastuneen minuun", hovimestari +hymyili itsekseen. + +Mutta hän ei voinut vieläkään käsittää, miksi kiinalainen ei tahtonut +majailla samalla puolella kuin Kwaque. + +"Minu muuttaa", selitti pikku kokki Daughtryn häneltä suoraan kysyessä. +Hän näytti halukkaalta lepyttämään hovimestaria ja olemaan tämän +mieliksi. "Aina niin, muuttaa. Aina muuttaa. Ymmärtääkö?" + +Daughtry ei ymmärtänyt, vaan pudisti päätään, eivätkä Ah Moyn vinot +silmät ilmaisseet miten levottomasti ja pelokkaasti hän salaa katseli +Kwaquen vasemman käden sormia, jotka aina olivat koukussa, ja hänen +silmienvälistä otsanahkaansa, missä iho näytti olevan hiukan tummempaa +ja hiukan paksumpaa kuin muualla ja missä ilmeni ensimmäiset oireet +niihin kolmeen poikittaiseen poimuun, jotka jo tekivät hänet leijonan +näköiseksi -- "leijonanaamastahan" spitaalin erikoistuntijat puhuvat. + +Väliin, juotuaan viisi pulloa päivittäisestä olutannoksestaan, Daughtry +leikillään vaihtoi makuusijaa Kwaquen kanssa. Myös Ah Moy muutti +silloin makuusijaa, mutta Daughtry ei huomannut, että hän ei +milloinkaan muuttanut sellaiselle makuulavalle, missä Kwaque oli +nukkunut. Eikä hän huomannut sitäkään, että vasta sitten, kun Kwaque +oli nukkunut jokaisella kuudella makuusijalla, Ah Moy laati itselleen +purjekankaasta riippumaton, ripusti sen kattoon ja sai vihdoin rauhassa +pitää ilmavan makuupaikkansa. + +Daughtry unohti pian kaiken, lukien sen kiinalaisten tunnetun +omituisuuden laskuun. Mutta hän huomasi, ettei Kwaque saanut +milloinkaan mennä keittiöön. Hän teki toisenkin havainnon, minkä +ilmaisi seuraavalla tavalla: "Enpä ole eläessäni nähnyt toista noin +siistiä kiinalaista. Pitää puhtaana keittiön, puhtaana kanssin ja +kaiken, mihin ryhtyy. Aina hän on pesemässä astioita kiehuvan kuumalla +vedellä, milloin hän vain ei pese itseään tai tamineitaan ja +makuuvaatteitaan. Luulenpa hänen keittävän lakanansakin kerran +viikossa." + +Hovimestarilla oli muuta ajateltavaa. Paljon aikaa vei tutustuminen +kajuutan viiteen mieheen ja koko tilanteen arvioiminen sekä kunkin +suhteen määritteleminen niin hyvin toinen toiseensa kuin tilanteeseen. +Sitten oli vielä saatava selko _Mary Turnerin_ suunnasta. Ei ole +ainoatakaan vanhaa merimiestä, joka ei haluaisi tietää, mihin suuntaan +hänen laivansa on menossa ja mihin satamaan ensi kerran poiketaan. + +"Kuljemme varmasti hiukan Uuden Seelannin pohjoispuolitse", Daughtry +päätteli kaikessa hiljaisuudessa kurkistettuaan ainakin sata kertaa +kompassikoppiin. Mutta se oli ainoa tieto laivan suunnasta, minkä hän +saattoi varastaa itselleen, sillä kapteeni Doane teki itse havaintonsa +ilman perämiehen apua ja säilytti aina merikorttinsa ja päiväkirjansa +lukon takana. Kajuutassa sattui kiivaita väittelyitä, jolloin sanat +pituusaste ja leveysaste lentelivät edestakaisin, sen Daughtry tiesi. +Mutta enempää hän ei saanut tietää, koska hänelle heti alussa +huomautettiin, ettei hän sellaisten neuvottelujen aikana saanut olla +kajuutassa. Hän oli kuitenkin ennättänyt havaita, että nämä neuvottelut +olivat oikeita taisteluita, joissa herrat Doane, Nishikanta ja Grimshaw +riitelivät ja iskivät nyrkkiä pöytään toisilleen, milloin eivät +kärsivällisesti ja kohteliaasti kysyneet neuvoa Vanhalta Merikarhulta. + +"Hän antaa niiden tanssia pillinsä mukaan", huomasi hovimestari pian, +mutta kuinka hän koettikin, hän ei saanut Vanhaa Merikarhua tanssimaan +hänen pillinsä mukaan. + +Charles Stough Greenleaf oli Vanhan Merikarhun nimi. Sen Daughtry sai +häneltä urkituksi, mutta muuta hän ei sitten saanutkaan hänestä irti +lukuunottamatta vanhaa lorua isosta veneestä ja aarteesta sylen syvällä +hiekassa. + +"Osa meistä pelaa korkeata peliä ja osa kulkee ja ihmettelee peliä", +ajatteli hovimestari eräänä päivänä. "Ja minä tiedän, että olen +katsojana mielenkiintoisessa pelissä. Kuta enemmän sitä näen, sitä +enemmän sitä ihailen." + +Vanha Merikarhu vastasi hovimestarin katseeseen uneksivalla, tylsällä +katseella, joka ei mitään nähnyt. + +"_Wide Awakessa_ kaikki hovimestarit olivat nuoria, aivan +poikasia", hän mutisi. + +"Aivan niin, sir", Daughtry vastasi kohteliaasti, "päättäen kaikesta, +mitä sanotte, _Wide Awake_ oli kaikkine poikineen erinomainen +alus. Aivan toista kuin tämä narrijoukko meidän ruuhessamme. Mutta +epäilenpä kovin, pystyvätkö nuo pojat pelaamaan sellaista peliä kuin +täällä nyt pelataan. Ihmettelen, kuinka hienosti sitä pelataan." + +"Sanonpa teille jotakin", virkkoi Vanha Merikarhu niin avomielisen +näköisenä, että Daughtry pakostakin heristi korviaan. "Ei ainoakaan +_Wide Awaken_ hovimestareista osannut sekoittaa totia niin kuin +minä tahdon ja niin kuin juuri te teette. Emme tunteneet cocktailia +siihen aikaan, mutta meillä oli sherryä ja 'karvasta'. Ja hyvä +ruokaryyppy myös, aivan erinomainen ruokaryyppy." + +"Sanonpa teille vielä toisenkin seikan", jatkoi hän, juuri kun olisi +luullut hänen lopettaneen, ja ennätti parahiksi ennen Daughtrya, joka +aikoi kolmatta kertaa ryhtyä urkkimaan ilmi _Mary Turnerin_ retken +oikeata merkitystä ja Vanhan Merikarhun osuutta siinä. "Kohta kello lyö +viisi, ja haluaisin saada lasin teidän erinomaista sekoitustanne, +ennenkuin menen syömään päivällistä." + +Tämän kohtauksen jälkeen Daughtry kävi entistä epäluuloisemmaksi Vanhaa +Merikarhua kohtaan. Mutta sitä mukaan kuin päivät kuluivat, hän tuli +yhä enemmän vakuuttuneeksi siitä, että Charles Stough Greenleaf oli +vanha hupsu mies, joka todella uskoi, että jossakin Etelämeren kolkassa +oli aarteita haudattuna. + +Kerran kiillottaessaan kanssin portaitten käsinojaa Daughtry kuuli +vanhuksen juttelevan Grimshaw'n ja juutalaisen kanssa kauheasta +arvestaan ja menetetyistä sormistaan. Miehet olivat kestinneet häntä +ylimääräisillä ryypyillä saadakseen hänet puhumaan sivu suunsa. + +"Se oli veneessä", inisi vanha ääni niin kovasti, että se kuului +portaille saakka. "Se oli yhdestoista päivä kapinan puhkeamisesta. Me, +päällystö, pidimme puoliamme heitä vastaan. Oli villiä sekasotkua. +Olimme aivan nälkiintyneitä, mutta jano oli pahin. Vedestä se alkoi. +Sillä, nähkääs, meidän oli tapana nuolla kaste airoista, laidoista, +tuhdoista ja sisälaudoituksesta, ja jokaisella oli oma erikoinen +alueensa tässä kasteen nuolemisessa. Niin kuului esimerkiksi ruorin +tanko ja pää ja puolet kajuutan ylähangan laudoituksesta toisen +perämiehen osuuteen. Jokainen olimme niin kunniallisia, ettemme +kajonneet siihen. Kolmas perämies oli kahdeksantoistavuotias poika, +kunnollinen, kelpo poika. Hänelle kuului toinen puoli laudoituksesta +ylähangan puolella. He vetivät siihen viivan osoittamaan rajaa, ja kun +he imivät yön aikana tulleet kastehiukkaset, ei kummankaan mieleen +pälkähtänytkään mennä rajan yli. He olivat aivan liian kunniallisia. + +"Mutta miehistö -- siitä ei puhettakaan. He riitelivät kastealoista, ja +eräänä yönä iskettiin muuatta puukolla, kun hän oli varastanut. Mutta +sinä yönä, jolloin toivoin hiukan enemmän kastetta lankeavan minun +alueelleni, kuulin jonkun kasteennuolijan ryömivän ylähangan laidalla, +joka oli _minun_ paikkojani, tuhdon peräpuolella, aivan lähellä +perälautaa. Se katkaisi tuskallisen uneni kristallikirkkaista lähteistä +ja tulvivista virroista, ja aloin kuunnella miehen liikehtimistä, sillä +otaksuin hänen varastelevan omaisuuttani. + +"Hän tuli yhä lähemmäksi minun alueeni rajaa, ja kuulin hänen hiljaa +ähkivän ja vaikeroivan, kun hän nuoli kosteata puuta. Oli aivan kuin +olisi kuullut eläimen jyrsivän ruokaa yöllä lähenemistään läheten. + +"Minulla sattui olemaan soutajan jalkatuki kädessäni -- kerätäkseni +siitäkin vähäiset kastepisarat. En tiennyt, kuka se oli. Mutta kun hän +tuli rajaviivan yli ja voihki ja sadatteli nuollessaan minun +kallisarvoisia kastepisaroitani -- löin. Jalkatuki sattui häntä +keskelle nenää -- se oli puosmanni -- ja niin alkoi kapina. Puosun +puukko viilsi naarmun kasvoihini ja sieppasi sormeni. Kolmas perämies, +tuo poikanen, taisteli urheasti vieressäni ja pelasti minut, niin että +yhdessä, juuri ennenkuin pyörryin, viskasimme puosun ruumiin yli +laidan." + +Kajuutasta kuului askeleita, ja Daughtry ryhtyi jälleen +kiillottamistyöhönsä, jonka hän oli hetkeksi unohtanut. Siinä +messinkitankoa hangatessaan hän ajatteli itsekseen: "Onpa tuo äijä +tosiaankin ollut kuumassa liemessä. Kaikkea sitä voi tapahtuakin." + +"Ei", jatkoi Vanha Merikarhu ohuella, kimakalla äänellään vastaukseksi +johonkin kysymykseen. "En minä haavasta pyörtynyt. Sen teki +rasittuminen tappelun aikana. Olin liian heikko. Ei, ruumiissani oli +niin vähän nestettä, ettei vertakaan vuotanut paljoa. Ja hämmästyttävää +oli niissä olosuhteissa haavain pikainen paraneminen. Toinen perämies +ompeli minua seuraavana päivänä neulalla, jonka hän oli tehnyt +norsunluisesta hammastikusta, ja langalla, joka oli purettu +rikkinäisestä tervakankaasta." + +"Saanko kysyä, herra Greenleaf, oliko noissa poikkileikatuissa sormissa +sormuksia", kuuli Daughtry Simon Nishikantan kysyvän. + +"Kyllä oli, ja yksi oikein kaunis. Löysin sen sitten veneen pohjalta ja +lahjoitin santelipuukauppiaalle, joka pelasti meidät. Siinä oli iso +timantti. Maksoin siitä satakahdeksankymmentä guineaa eräälle +englantilaiselle merimiehelle Barbaroksessa. Hän oli varastanut sen, +ja se oli luonnollisesti arvokkaampi. Se oli kaunis jalokivi. +Santelipuukauppias ei saanut sitä vain siksi, että oli pelastanut minun +henkeni. Hän pani ainakin sata puntaa minun vaatettamiseeni ja +matkalipun ostoon Torstaisaarilta Shanghaihin." + +"Ei voi olla katselematta hänen sormuksiaan", kuuli Daughtry Simon +Nishikantan puhuvan Grimshaw'lle samana iltana pimeässä kajuutan +kannella. "Sellaisia ei nykyään näe. Ne ovat vanhanaikaisia, todella +vanhanaikaisia. Ne eivät ole tavallisia sormuksia, vaan entisaikaan +niitä olisi sanottu kuninkaallisiksi sormuksiksi. Tarkoitan, että vain +ylen ylhäiset henkilöt käyttivät sellaisia. Toivoisin, että ihmiset +nykyään panttaisivat minulle sellaisia sormuksia. Niistä saisi paljon +rahaa." + +"Sanonpa sinulle, Kill-poikaseni, että ennen matkan loppua ehkä jo +toivon, että olisin pestautunut voitto-osuutta vastaan varman palkan +sijasta", jutteli Dag Daughtry Miksille samana iltana nukkumaan +mennessään, kun Kwaque veti kenkiä hänen jaloistaan ja hän keskeytti +kuudennen olutpullonsa juonnin. "Usko pois, Kill, että tuo vanha herra +tietää, mitä puhuu, ja on ollut aikoinaan iso pomo. Ei sitä vain tyhjän +vuoksi saada sormiaan poikki ja naamaansa halki -- eikä kuljeta +sormuksissa, jotka panevat veden kihoamaan juutalaisen panttilainaajan +kielelle." + + + + +11. + + +Ennenkuin _Mary Turnerin_ matka äkkiä katkesi, Dag Daughtry istui +kerran lastiruumassa vesisäiliöiden välissä ja risti aluksen nauraen ja +pilaillen "Hullujen laivaksi". Tämä sattui muutamia viikkoja hänen +tulonsa jälkeen. Tänä aikana hän oli täyttänyt tehtävänsä niin, ettei +edes kapteeni Doane voinut keksiä mitään valituksen syytä. + +Daughtry oli erikoisen huomaavainen Vanhalle Merikarhulle, jota kohtaan +hän oli alkanut tuntea suurta ihailua, melkeinpä kiintymystä. Vanhus +oli aivan toisenlainen kuin hänen kajuuttatoverinsa. He olivat +rahanahneita, heidän pyrkimyksensä supistui pelkkien dollarien +hankkimiseen. Daughtry, joka itsekin oli luonteeltaan huoleton ja +antelias, ei voinut olla ihailematta suurisuuntaisuutta Vanhassa +Merikarhussa, joka näytti aina eläneen kevyen huolettomasti ja oli +nytkin valmis jakamaan aarteen, jota he etsivät. + +"Te saatte osanne, hovimestari, vaikka se pitäisi ottaa minun +osuudestani", hän vakuutti usein Daughtrylle, kun tämä oli ollut +erikoisen ystävällinen. "Siellä on suunnattomat rikkaudet, ja kun +minulla ei ole sukulaisia enkä enää kauan eläkään, en tarvitse niitä +niin paljoa." + +Niin purjehti "Hullujen laiva" edelleen, ja peräpuolessa käyttäytyi +toinen toistaan hullummin, alkaen hyväntahtoisesta suomalaisesta +perämiehestä, jolla oli niin viattomat silmät ja joka aarteenhajua +vainuten tunkeutui väärällä avaimella kapteeni Doanen suljettuun +laatikkoon ottaen selville laivan päivittäisen suunnan, aina Ah Moyhin, +kokkiin, joka pysytteli itse erillään Kwaquesta, mutta ei sanallakaan +varoittanut toisia siitä vaarasta, mihin nämä joutuivat ollessaan +alituisesti kosketuksissa hirveää tautia sairastavan pojan kanssa. + +Kwaque itse ei ollenkaan ajatellut sairauttaan eikä pelännyt sitä. Hän +tiesi vain, että sellaista väliin sattui ihmisille. Se ei tuottanut +hänelle juuri ollenkaan tuskia, eikä pörröpään mieleen pälkähtänyt, +ettei hänen herransa siitä tiennyt. Samasta syystä hän ei koskaan +arvannut, minkä tähden Ah Moy pysytteli niin erillään hänestä. +Kwaquella ei ollut muitakaan huolia. Hän palvoi jumalaansa enemmän kuin +kaikkia meren ja viidakon jumalia yhteensä, ja kun hän aina sai olla +jumalansa läheisyydessä, hänellä oli paratiisi kaikkialla, missä hän +oli jumalansa, hovimestarin, kanssa. + +Entä Miksi? Suunnilleen samaan tapaan kuin Kwaque rakasti ja palvoi +jumalaansa, sekin rakasti ja palvoi kuuden pullon miestä. Miksille +jokapäiväinen ja jokahetkinen yhdessäolo Dag Daughtryn kanssa oli +ainaista oleskelua Abrahamin helmassa. Herrojen Doanen, Nishikantan ja +Grimshaw'n jumala oli metallista tehty jumala, nimeltään Kulta. Kwaquen +ja Miksin jumala oli elävä jumala, jonka äänen voi aina kuulla, jonka +syli oli aina lämmin ja jonka sydän aina sykki, jonka mieli ilmeni +tuhansissa eleissä ja liikkeissä. + +Miksin suurin ilo oli istua tuntikaudet hovimestarin vieressä ja laulaa +hänen kanssaan kaikki laulut ja sävelet, jotka hän lauloi tai hyräili. +Koska se oli paljon lahjakkaampi ja erikoisempi kuin Jeri, se oppi +nopeammin, ja koska laulu oli sen kasvatuksen välineenä, se oppi +laulamaan paremmin kuin Villa Kennan oli voinut opettaa Jerin. + +Miksi osasi ulvoa, tai paremminkin laulaa (koska sen ulvonta oli niin +pehmeää ja hillittyä) kaikki sävelet, jotka hovimestari lauloi sen +kanssa ja jotka eivät menneet sen äänialan ulkopuolelle. Sitäpaitsi se +osasi yksin aivan selvästi laulaa "Koti, koti armas", "Suojaa Herra +kuningasta", "Suloista sanaa Kohta". Myöskin ollessaan yksin se voi +pitkän matkan päässä seisovan hovimestarin kehotuksesta laulaa +"Shenandoah" ja "Aalto, vie minut Rioon". + +Kun hovimestari ei sattunut olemaan saapuvilla, Kwaque kiiruhti +ottamaan esille huuliharppunsa ja houkutteli tälläkin yksinkertaisella +soittokoneella Miksin laulamaan kanssaan Kuningas Wilhelmin maan +villejä, synkkiä säveleitä. Myös eräs kolmas laulunopettaja sai Miksin +valtoihinsa, ja siihen koira oli ihastunut. Sen nimi oli Cocky. Sen se +sanoi Miksille heidän ensimmäistä kertaa tavatessaan. + +"Cocky", se sanoi reippaasti äänen ollenkaan värähtämättä, kun Miksi +sen näki ja ryntäsi sitä kohti purrakseen sen kuoliaaksi. Ja ihmisääni, +jumalanääni, joka tuli tuon pienen linnun kurkusta, sai Miksin +pysähtymään ja silmin ja sieraimin etsimään kanssista ihmistä, joka oli +puhunut. Mutta huoneessa ei ollut yhtään ihmistä, vaan ainoastaan pieni +papukaija, joka sangen itsetietoisesti pani päänsä kallelleen ja +toisti: "Cocky." + +Miksi oli varhain lapsuudessaan Meringessä saanut oppia, että kanoja +suojasi _tabu_. Kanat olivat herra Hagginin ja muiden valkoisten +jumalien mielestä olentoja, joita koirien piti puolustaa ja joiden +kimppuun ne eivät saaneet hyökätä. Mutta tuo elävä, joka selvästi ei +ollut kana, vaan jonkinlainen siivekäs viidakkoeläin, jota mikä koira +tahansa sai hätyyttää, se puhui nyt Miksille jumalan äänellä. + +"Nouse ylös", lintu komensi niin itsevaltiaasti, niin ihmisten tapaan, +että Miksi hämmentyi uudelleen ja alkoi katsella ympärilleen etsien +sitä jumalankurkkua, joka oli lausunut sanat. + +"Nouse ylös, tai muuten annan sinulle näpsäyksen", kuului pienen +höyhenpukuisen olennon seuraava käsky. + +Sitten tuli pitkä loru kiinankielellä, niin Ah Moyn tapaan, että Miksi +taaskin, mutta nyt viimeisen kerran, katseli ympärilleen kanssissa. + +Cocky päästi niin hurjan ja omituisen naurun, että Miksi korvat hörössä +ja pää kallellaan kuunnellen tunsi tässä naurussa jälleen kaikki ne +erilaiset ihmisäänet, jotka se äsken oli kuullut. + +Ja Cockysta, joka painoi vain muutaman unssin, ei täyttä puolta naulaa, +ja jossa oli vain pieni hento luuranko ja sen päällä kourallinen +höyheniä, mutta sisällä sydän niin urhea kuin kenen muun tahansa _Mary +Turnerilla_, tuli pian Miksin ystävä, toveri ja ojennusnuora. +Aloitekykynsä ja rohkeutensa ansiosta Cocky voitti heti Miksin +kunnioituksen. Ja Miksi, joka yhdellä ainoalla varomattomalla +käpäläniskulla olisi voinut katkaista Cockyn hennon kaulan ja ainiaaksi +sammuttaa sen silmien rohkean tulen, kohteli sitä hellästi ensimmäisestä +hetkestä alkaen. Se soi sille tuhansia vapauksia, joita ei olisi suonut +Kwaquelle. + +Perintönä esi-isiltä, aina niiltä ajoin, jolloin ensimmäiset +nelijalkaiset koirat ilmestyivät maan päälle, sillä oli vaisto +_puolustaa ruokaansa_. Sitä ei tarvinnut ajatellakaan. Itsestään +ja tahattomasti kuin sydämen sykintä tai hengitys Miksi puolusti +ruokaansa, niin pian kuin se oli asettanut käpälänsä sen päälle ja +iskenyt siihen hampaansa. Ainoastaan hovimestarin se voi, tahtoaan ja +itsehillintäänsä ylenmäärin ponnistaen, sallia koskea ruokaan, sitten +kun itse oli siihen kerran ryhtynyt. Kwaque, joka tavallisesti ruokki +koiraa herransa määräysten mukaan, tiesi voivansa pelastaa sormensa +vain siten, ettei enää kajonnut ruokaan sen jälkeen kun Miksi oli +ottanut sen haltuunsa. Mutta Cocky, valkea untuvapallo, pieni välähdys +valoa ja elämää, jolla oli jumalan kurkku, loukkasi röyhkeästi ja +häikäilemättä Miksin _tabua_, kieltoa koskea sen ruokaan. + +Istuen Miksin peltikupin reunalla tuo vähäpätöinen seikkailija, joka +oli singahtanut pimeydestä elämän auringonpaisteeseen ja oli vain +kipinä, atomi kahden pimeän äärettömyyden välillä, voi ainoastaan +pörhistämällä lohenlihanväristä helttaansa ja avaamalla äkkiä mustat +helmisilmänsä ja päästämällä käheän, käskevän huudon, aivan kuin sillä +olis ollut kaikkien jumalien äänet kurkussaan, saada Miksin +perääntymään ja sallimaan sen valita itselleen parhaat palat ruoasta. + +Sillä Cockyllä oli omat keinonsa kohdella Miksiä. Se voi olla kuin +terässäilä, kun sen käskevä tahto purkautui esiin, mutta se voi myös +rähistä ja riidellä kuin pahin merikarhu ja tappelupukari tai +liehakoida yhtä pirullisen vastustamattomasti kuin ensimmäinen nainen +Eedenissä tai kuin hänen viimeisin jälkeläisensä. Kun Cocky hoippuen +yhdellä jalalla, toinen jalka ilmassa ja kynnet iskettyinä lujasti +Miksin niskakarvoihin, kumartui lavertelemaan Miksin korvaan, niin +Miksi ei osannut muuta kuin suoristaa pörhistetyt niskakarvansa ja +silmissään tyhmänautuas ilme alistua kaikkeen, mitä Cockyn tahto tai +oikku määräsi. + +Cocky kiintyi kiintymistään Miksiin, koska Ah Moy ei enää ollenkaan +välittänyt linnusta. Ah Moy oli ostanut sen Sydneyssä eräältä +merimieheltä kahdeksallatoista shillingillä ja käyttänyt kokonaisen +tunnin tinkimiseen. Mutta kun hän eräänä päivänä näki Cockyn istuvan +lavertelemassa Kwaquen vasemman käden koukistuneilla sormilla, lintu +kävi hänelle yhtäkkiä niin vastenmieliseksi, etteivät ne +kahdeksantoista shillinkiäkään enää merkinneet hänelle mitään. + +"Te pitää siitä. Te ottaa sen", hän ehdotti. + +"Vaihtaa?" kysyi Kwaque, joka piti selvänä, että tässä oli kyseessä +vaihtokauppa, ja arveli pikku kokin rakastuneen hänen kallisarvoiseen +huuliharppuunsa. + +"Ei vaihtaa, te ottaa se vaan, olkka hyve", vastasi Ah Moy. + +"Mitä on 'olkka hyve'?" kysyi Kwaque, jonka Etelämeren englannissa ei +ollut tätä sanayhtymää. "Jos minulla ei olla, mistä te pitää?" + +"Ei vaihtaa", toisti Ah Moy. "Te ottaa, te pitää siitä, te ottaa se, +olkka hyve." + +Ja niin korea pieni höyhenpallo, jolla oli niin urhea sydän, vaihtoi +omistajaa. Se itse ja ihmiset nimittivät sitä Cockyksi. Se oli syntynyt +viidakossa Santo-saaressa, joka kuuluu Uusiin Hebrideihin. Siellä sen +oli pyydystänyt verkkoonsa kaksijalkainen ihmissyöjä ja myynyt sen +kuudesta tupakkatangosta ja vuoluveitsestä malariaa sairastavalle +skotlantilaiselle kauppiaalle. Sitten se oli kulkenut kädestä +käteen, se oli myyty neljästä shillingistä orjakauppiaalle, +kilpikonnanluukammasta, jonka oli espanjalaisen mallin mukaan +valmistanut englantilainen hiilenkantaja, kuudesta shillingistä +kuudesta pencestä pokeripelissä lämmittäjien kanssissa ja sitten +vanhasta hanurista, joka oli ainakin kahdenkymmenen shillingin +arvoinen, ja vihdoin kahdeksantoista shillingin käteissummalla pienelle +ryppyiselle kiinalaiselle. Nyt Cocky siirtyi Ah Moylta, joka +neljäkymmentä vuotta sitten oli Macaiossa lyönyt kuoliaaksi nuoren +vaimonsa ja paennut merille, Kwaquelle, spitaaliselle papualaiselle, +valkoisen miehen Dag Daughtryn orjalle, jonka isäntä vuorostaan palveli +muita miehiä, joille hän nöyrästi sanoi: "Niin, sir" ja "Ei, sir" ja +"Kiitän, sir". + +Toisenkin toverin Miksi sai, mutta tässä ystävyydessä ei Cocky ollut +mukana. Se oli Saul, kömpelö newfoundlandilaispenikka, joka ei ollut +kenenkään oma, ellei kuunari _Mary Turnerin_. Sillä kukaan +laivalla ei tunnustanut sitä omakseen eikä kukaan myöntänyt tuoneensa +sitä laivalle. Se sai nimekseen Saul, ja koska se ei ollut kenenkään +koira, se oli pian kaikkien -- siinä määrin, että herra Jackson uhkasi +halkaista kallon Ah Moylta, ellei tämä antaisi pennulle kylliksi +ruokaa, kun taas Sigurd Halvorsen kanssissa koetti parastaan +halkaistakseen kallon Henrik Gjertseniltä, kun tämä oli potkaissut +Saulia. Ja vielä enemmänkin. Kun Simon Nishikanta -- iso liikkuva +lihavuori, joka aina maalaili vaaleita, hempeämielisiä, tyhjänpäiväisiä +vesivärikuvia -- oli heittänyt Saulia telttatuolillaan, kun se oli, +kömpelösti kyllä, sattunut kaatamaan hänen maalaustelineensä, niin hän +sai sellaisen iskun olkapäähänsä Grimshaw'n tulipunaisesta nyrkistä, +että oli vähällä kellahtaa kumoon kannelle, ja olkapää oli vielä monta +päivää sen jälkeen täynnä helliä sinelmiä. + +Vaikka Miksi olikin jo täysikasvuinen koira, se oli vielä siksi iloinen +ja vallaton, että jaksoi väsymättä yhtä mittaa mellastaa Saulin kanssa. +Niin voimakas oli vielä leikinhalu siinä ja niin vahva sen ruumis, että +se leikki aina niin kauan, kunnes Saul oli väsymyksestä puolikuollut ja +voi vain kannella maaten läähättää ja nauraa suupielet vaahdossa ja +huitoa umpimähkään ilmaan raukeilla etukäpälillään vastustaakseen +Miksin teeskennellyn raivokkaita hyökkäyksiä. Ja tämä huolimatta siitä, +että Saul oli ainakin kolme kertaa Miksiä kookkaampi ja raskaampi ja +yhtä huoleton ja tiedoton käpäliensä ja ruumiinsa painosta kuin nuori +elefantti kukkatarhassa. Kun Saul oli hieman hengähtänyt, se oli valmis +uuteen taisteluun, ja Miksi puolestaan oli valmis vastustamaan sen +hyökkäystä. Tämä kaikki oli erinomaista harjoitusta Miksille ja piti +sen ruumiillisessa huippukunnossa ja henkisesti virkeänä. + + + + +12. + + +"Hullujen laiva" purjehti purjehtimistaan. Miksi kisaili Saulin kanssa, +kunnioitti Cockya, joka sitä komensi ja liehakoi, ja lauloi +jumaloimansa hovimestarin kanssa. Daughtry tyhjensi kuusi olutpulloansa +joka päivä, nosti palkkansa aina kuukauden ensimmäisenä päivänä ja +ihaili Charles Stough Greenleafia laivan hienoimpana miehenä. Kwaque +rakasti ja palveli herraansa, samalla kun edistyvä spitaali kehitti +hänen otsansa poimut yhä paksummiksi ja tummemmiksi. Ah Moy karttoi +mustaa papualaista kuin ruttoa, peseytyi vähän väliä ja keitti +lakanansa kerran viikossa. Kapteeni Doane piti huolta suunnasta ja oli +huolissaan talonkaupoistaan, Grimshaw istui punaiset kädet mahtavilla +polvillaan ja näykki panttilainaajaa, joka ei antanut yhtä paljon +yhteiseen yritykseen kuin hän antoi vehnäfarminsa tuloista. Simon +Nishikanta kuivaili hikistä kaulaansa rasvaisella silkkinenäliinallaan +ja maalasi ainaisia vesivärikuviaan. Perämies varasti väsymättä tietoja +pituus- ja leveysasteista väärällä avaimellaan, ja Vanha Merikarhu joi +virkistyksekseen ja poltti havannasikareja -- kolme dollarilla; ne +laskettiin matkakuluihin -- ja lorusi yhtä mittaa isonveneen helvetistä +ja aarteesta sylen syvällä hiekassa. + +Tuli sitten valtameritaival, joka Daughtrysta oli kaikkien muiden +kaltainen. Maata ei näkynyt. Laiva oli maailman keskus ja taivaanranta +sen muuttumaton, ikuinen ääri. Kompassin magneettineula oli se vipu, +jonka varassa _Mary Turner_ liikkui. Aurinko nousi epäilemättä +idästä ja laski varmasti länteen, tietenkin pienet deklinaatio-, +deviaatio- ja variaatiopoikkeukset huomioon otettuina, ja tähtisarjat +vaelsivat yöllistä kulkuaan taivaalla kuten aina muulloinkin. + +Ja tällä valtameritaipaleella tähystäjä komennettiin mastonhuippuun +aina päivän sarastaessa, ja hän sai istua siellä pimeän tuloon asti +_Mary Turnerin_ jatkaessa yhä matkaansa läpi yön samaan suuntaan. +Kun aika kului ja ilma, Vanhan Merikarhun vakuutuksen mukaan, kävi yhä +kuumemmaksi, kaikki kolme aarteenetsijää kapusivat mastoihin +tähystelemään. Grimshaw tyytyi seisomaan isonmaston puomilla. Kapteeni +Doane kiipesi korkeammalle ja istuutui hajareisin etumaston +märssytangolle. Ja Simon Nishikanta jätti iänikuiset vesivärinsä ja +antoi kahden irvistelevän, hoikan merimiehen laahata hänet, niin paksu +ja raskas kuin olikin, ylös mesaaniköysistöön, kunnes he saivat hänet +köytetyksi lujasti kiinni poikkipuihin, ja siellä hän sitten istui ja +tuijotti kullanjanoisin silmin auringonpaahteiselle merelle hienoimman +kiikarin läpi, mikä oli milloinkaan jäänyt lunastamatta hänen +panttilaitokseensa. + +"Kummallista", mutisi Vanha Merikarhu, "kovin kummallista. Tämä on se +paikka. Siitä ei ole epäilemistä. Saatoin aivan täydellisesti luottaa +kolmanteen perämieheen. Hän oli vain kahdeksantoistavuotias, mutta hän +oli taitavampi purjehtija kuin kapteeni. Eikös hän löytänytkin +koralliriuttaa, kun olimme kahdeksantoista päivää olleet isossa +veneessä. Ei ollut standarttikompassia, ja tiedätte hyvin, mitä +sekstantti hyödyttää pienessä veneessä kovassa aallokossa. Hän kuoli, +mutta suunta, jonka hän viimeisellä hetkellään minulle ilmaisi, oli +niin oikea, että saavuimme koralliriutalle jo seuraavana päivänä." + +Kapteeni Doane kohautti olkapäitään ja kohtasi uhmaillen Armenian +juutalaisen epäluuloisen katseen. "Eihän se ole voinut mereen vajota", +virkkoi Vanha Merikarhu keskeyttääkseen sopivalla tavalla kiusallisen +äänettömyyden. "Saari ei ollut mikään kari tai riutta. Leijonanpää oli +3855 jalkaa korkea. Näin kapteenin ja kolmannen perämiehen määräävän +sen korkeuden." + +"Olen etsinyt ja harannut koko meren, eivätkä minun harani piit ole +niin harvassa, että neljäntuhannen jalan korkuinen vuorenhuippu olisi +huomaamatta livahtanut läpi." + +"Kummallista, kummallista", mutisi Vanha Merikarhu puoleksi itselleen, +puoleksi aarteenetsijöille. Sitten hän virkkoi kasvot äkkiä kirkastuen: + +"Mutta tietenkin variaatiopoikkeus on muuttunut, kapteeni Doane. +Oletteko ottanut huomioon sen muuttumisen puolen vuosisadan kuluessa? +Siitä tulee jo suuri ero. Minun luullakseni ei variaatio siihen aikaan +ollut niin määrätty ja tarkoin tunnettu kuin nykyään." + +"Leveysaste on aina leveysaste ja pituusaste on pituusaste", vastasi +kapteeni. "Variaatio ja deviaatio otetaan huomioon ainoastaan +määrättäessä suuntaa puhtaasti matemaattisin keinoin." + +Tämä oli silkkaa hepreaa Simon Nishikantalle, joka kuitenkin asettui +heti Vanhan Merikarhun puolelle. + +Mutta Vanha Merikarhu oli tasapuolinen, äsken puolustettuaan +juutalaista hän asettui seuraavalla hetkellä kapteenin puolelle. + +"On synti, että teillä on vain yksi kronometri. Vika onkin ehkä juuri +siinä. Miksi otitte vain yhden matkaan?" + +"Minä äänestin kahta", puolustautui juutalainen. "Sen muistatte kyllä, +Grimshaw?" + +Vehnäfarmari nyökkäsi vastahakoisesti, ja kapteeni ärjäisi: + +"Mutta ette äänestänyt kolmea." + +"Mutta ellei kaksi ole parempi kuin yksi, kuten itse sanoitte -- ja +Grimshaw voi sen todistaa -- niin ei myöskään kolme ole parempi kuin +kaksi, paitsi hintaan nähden." + +"Mutta, jos nyt on vain kaksi kronometriä, niin kuka silloin voi sanoa, +kumpi niistä käy väärin?" kysyi kapteeni Doane. + +"Niin, sanokaapas se", matki panttilainaaja olkapäitään kohauttaen. +"Ellei voi sanoa, kumpi kahdesta käy väärin, niin kuinka sitten voisi +tietää, mikä käy väärin kahdesta tusinasta? Jos niitä on vain kaksi, +voi ainakin virheen panna kahtia." + +"Mutta ettekö käsitä..." + +"Käsitän vallan hyvin, että kaikki tuo loruilu suunnasta on pelkkää +pötyä. Minulla on ollut liikkeessäni nelitoistavuotiaita apulaisia, +jotka ovat ymmärtäneet purjehtimisesta yhtä paljon kuin tekin. Kysykää +niiltä: Ellei kaksi kronometriä ole parempi kuin yksi, niin kuinka voi +silloin kaksituhatta olla parempi kuin yksi? Ja he vastaisivat +empimättä, että ellei kaksi dollaria ole parempi kuin yksi, niin ei +kaksituhattakaan dollaria ole parempi kuin yksi. Sanoohan sen jo terve +järki." + +"Juuri niin, ja sittenkin te olette aivan väärässä", pisti Grimshaw +väliin. "Minähän sanoin silloin, että ainoa syy, minkä tähden otimme +kapteeni Doanen osalliseksi yritykseemme, oli se, että me tarvitsimme +purjehdustaitoista henkilöä, koska meistä ei kukaan niitä asioita +ymmärrä. Te sanoitte silloin: Aivan niin, ja kuitenkin uskoitte +tietävänne enemmän kuin hän, koskette suostunut kolmen kronometrin +ottoon. Teitä peloittivat kustannukset. Se onkin ainoa asia, mikä +teidän aivoihinne mahtuu. Te tahdotte kaivaa maasta kymmenen +miljoonaa dollaria lapiolla, jonka olette romukauppiaalta tinkinyt +kuudellakymmenelläkahdeksalla sentillä." + +Dag Daughtry ei voinut olla kuulematta näitä keskusteluja, joista +sukeutui pikemmin riitoja kuin neuvotteluja. Simon Nishikantalle ne +aina päättyivät "meri-ikävään", kuten merimiehet sanovat. Tuntikausiin +tuo suuttunut juutalainen ei puhunut sanaakaan eikä ollut kuulevinaan, +kun häntä puhuteltiin. Hän yritti maalata, mutta joutui äkkiä villin +raivon valtaan, repi harjoitelmansa, heitti ne kannelle, otti sitten +isoreikäisen rihlapyssynsä, istuutui perään ja ammuskeli jokaista +pyöriäisvalasta, maneettia ja delfiiniä, joka sukelsi esiin aalloista. +Hänelle näytti tuottavan suurta riemua se, että sai lähettää kuulia +jonkin ohivilahtavan koreanvärisen kalan ruumiiseen, siten ainiaaksi +lopettaa sen salamannopeat liikkeet ja kellauttaa sen kyljelleen, minkä +jälkeen se hitaasti vajosi meren syvyyteen. + +Väliin, kun parvi isoja, mustia valaita ui ohitse, Simon Nishikanta +joutui aivan haltioihinsa tuskantuottamisen riemusta. Hänen onnistui +osua ehkä kymmenkuntaan mahtavaan valaaseen. Hänen kuulansa sattuivat +niihin kuin piiskaniskut. Ne hypähtivät ilmaan kuin iskun saaneet +nuoret hevoset tai pyrstöllään iskien sukelsivat veden pinnan alle +uidakseen sitten hurjaa vauhtia kauas merelle, jonne katosivat +kohiseviin kuohuihin. + +Vanha Merikarhu pudisti surullisena päätään, ja Daughtry, josta myös +oli tuskallista nähdä viattomia eläimiä kiusattavan, tuli sääli +vanhusta, ja hän kiiruhti pyytämättä noutamaan kalliita sikareja -- +kolme dollarilla. -- Grimshaw irvisteli harmissaan ja mutisi itsekseen: +"Sellainen lurjus! Sellainen haiseva elukka! Ei kukaan kunnon mies pura +kiukkuaan viattomiin eläimiin. Mutta hän on sellainen, että ellei hän +jostakin pidä tai jos joku sattuu arvostelemaan hänen ääntämistään tai +laskutaitoaan, niin hän voi kostoksi potkaista sen miehen koiraa ... +tai myrkyttää sen. Vanhaan hyvään aikaan oli meillä Colusassa tapana +hirttää tuollaiset vain puhdistaaksemme ilman, jota hengitimme." + +Mutta kapteeni Doane ilmaisi suoraan vastenmielisyytensä: + +"Kuulkaahan, Nishikanta", hän sanoi kalpeana, huulet kiukusta väristen, +"tuo on raakaa, ja ainoa, minkä sillä saatte aikaan, on se, että teitä +itseänne kohdellaan raa'asti. Minä tiedän mitä sanon. Teillä ei ole +oikeutta saattaa meitä kaikkia hengenvaaraan turhan tähden. +Eikö luotsilaiva _Annie Minea_ upottanut valas Golden Gate +salmessa? Nuorena ollessani purjehdin toisena perämiehenä +_Berncastle_-prikillä Hakodataan, ja sain silloin pumputa kaksi +vahtivuoroa, kun alus oli uppoamaisillaan vain siksi, että valas oli +sitä pyrstöllään huitaissut. Ja valaanpyytäjäfregatti _Essex_ +upposi Etelä-Amerikan länsirannikolla kahdensadan meripenikulman päässä +maasta, minkä matkan pelastusveneet sitten saivat soutaa, ja tämä +sattui vain sen tähden, että iso naarasvalas löi sen säpäleiksi." + +Mutta Simon Nishikanta oli niin pahalla päällä, ettei viitsinyt edes +vastata, vaan ammuskeli edelleen jokaista valasta, minkä huomasi. + +"Muistan hyvin _Essexin_", virkkoi Vanha Merikarhu Dag +Daughtrylle. "Siitä teki lopun naarasvalas, jolla oli poikanen. +Laiva oli täydessä lastissa ja upposi vajaassa tunnissa. Yksi +pelastusveneistä hävisi tietymättömiin." + +"Eikö yksi veneistä tullut Havaijiin?" kysyi Dag Daughtry +kunnioittavasti. "Ainakin minä tapasin kolmekymmentä vuotta sitten +Honolulussa erään vanhan miehen, joka väitti olleensa harppuunamiehenä +valaanpyytäjälaivalla, jonka valas oli upottanut Etelä-Amerikan +rannikolla. En ole sittemmin kuullut siitä puhuttavan, ennenkuin te nyt +mainitsitte sen, sir... Se on varmaan ollut sama laiva, vai mitä +arvelette?" + +"Elleivät valaat ole upottaneet kahtakin laivaa Amerikan +länsirannikolla", vastasi Vanha Merikarhu. "Ei ole epäilystä siitä, +että ainakin _Essexin_ niin kävi. Onhan mahdollista, että mies, +josta puhuitte, oli ollut _Essexissä_." + + + + +13. + + +Kapteeni Doane ahersi uupumatta. Hän seurasi auringon päivittäistä +kulkua taivaalla, laski deklinaatioerotuksen, joka johtui maan +kääntymisestä akselinsa ympäri, ja laati lukemattomia olettamuksia ja +laski, kunnes hänen päänsä oli aivan pyörällä. + +Simon Nishikanta teki kaikkien kuullen pilaa kapteenin puutteellisista +meritiedoista, kuten hän sanoi, ja maalaili vesivärikuvia hyvällä +tuulella ollessaan ja ammuskeli haikaloja, merilintuja ja kaikkia +mahdollisia merieläimiä, kun alakuloisuus ja meri-ikävä alkoi vaivata +eikä vieläkään näkynyt Leijonanpäätä, vanhan Merikarhun aarresaaren +korkeinta huippua. + +"Näytän teille, etten ole kitupiikki", lausui Nishikanta kerran oltuaan +kovassa auringonpaahteessa viisi tuntia maston huipussa merelle +tähyämässä. "Kapteeni Doane, millä hinnalla luulisitte San Franciscosta +saavan ostaa kronometrejä -- käytettyjä, mutta hyviä, tarkoitan?" + +"Sanokaamme sadalla dollarilla", kapteeni vastasi. + +"Hyvä. Tämä ei ole kitupiikin ehdotus. Kustannukset sellaisen +kronometrin hankkimisesta olisi jaettu meidän kolmen kesken. Minä otan +nyt yksin maksaakseni koko hinnan. Sanokaa miehistölle, että minä, +Simon Nishikanta, maksan sata dollaria sille, joka ensiksi huomaa maan +herra Greenleafin ilmoittamalla leveys- ja pituusasteella." + +Mutta merimiehet, joita kohta oli parvittain mastojen huipuissa, +pettyivät pahasti, sillä he saivat vain kaksi päivää jatkaa +tähystelyään. Tämä ei ollut yksistään Dag Daughtryn syytä, vaikka kyllä +sekin kepponen, mihin hän ryhtyi, olisi jo riittänyt tekemään lopun +heidän tähystelystään. + +Dag Daughtry oli varastohuoneessa kajuutan lattian alla katsastamassa +olutlaatikoita, jotka oli otettu matkaan erikoisesti häntä varten. Hän +laski laatikot, epäili tulosta, jonka sai, sytytti tulitikun toisensa +jälkeen, laski uudelleen ja etsi sitten kaikkialta varastohuoneesta +toivoen löytävänsä jostakin lisää laatikoita. + +Hän istuutui kajuutan lattiassa olevan luukun alle ja mietti pitkän +aikaa. -- Tässä on taas juutalainen pelissä -- hän ajatteli -- tuo sama +juutalainen, joka oli suostunut ottamaan _Mary Turnerille_ kaksi +kronometriä, mutta ei millään ehdolla kolmea. Sama juutalainen oli +sitoutunut hankkimaan riittävän olutvaraston, jotta Daughtry saisi +kuusi pulloansa joka päivä. -- Hovimestari laski varmuuden vuoksi +laatikot vielä kerran. Niitä oli kolme. Ja koska joka laatikossa oli +kaksi tusinaa pulloja ja hänen päivittäinen annoksensa oli puoli +tusinaa, niin oli selvää, että varasto, joka hänellä oli edessään, +kestäisi ainoastaan kaksitoista päivää. Eikä kahdessatoista päivässä +mitenkään ennättäisi purjehtia lähimpään satamaan, mistä saisi ostaa +olutta. + +Kun hovimestari oli päässyt selville asiasta, hän ei hukannut +hetkeäkään. Kello oli neljännestä vailla kaksitoista, kun hän kapusi +ylös varastohuoneesta, painoi luukun kiinni ja kiiruhti kattamaan +pöytää. Hän palveli kohteliaana seuruetta päivällisen aikana, vaikka +hän vaivoin voi hillitä itsensä kaatamasta suurta liemimaljaa +hernekeittoineen Simon Nishikantan päähän. Itse asiassa häntä pidätti +vain ajatus siitä teosta, minkä hän äsken varastohuoneessa istuessaan +oli päättänyt suorittaa vielä saman päivän iltapuolella lastiruumassa, +missä vesitynnyreitä säilytettiin. + +Kello kolme, kun Vanha Merikarhu luultavastikin torkkui hytissään +ja kapteeni Doane, Grimshaw sekä puolet laivan miehistöstä +riippui mastojen huipuissa koettaen manata Leijonanpäätä esiin +kirkkaansinisestä merestä, Dag Daughtry laskeutui alas portaita, jotka +avonaiselta aukolta johtivat lastiruumaan. Täällä olivat vesitynnyrit +monessa pitkässä rivissä, kapeat käytävät välillä. + +Hovimestari veti povestaan poranvarren ja asetti siihen puolen tuuman +pituisen terän, minkä kaivoi esille housuntaskustaan. Hän laskeutui +polvilleen ja porasi ensimmäisen tynnyrin alareunaa, kunnes vesi pursui +esiin ja virtasi solisten ruumaan. Hän työskenteli nopeasti, poraten +tynnyrin toisensa jälkeen ja eteni yhä kauemmas lastiruuman pimeimpään +perukkaan. Kun hän tuli ensimmäisen rivin päähän, hän pysähtyi +kuuntelemaan monien puolentuuman levyisten purojen solinaa. Ja hänen +tarkka korvansa oli kuulevinaan samanlaista solinaa oikealta, siltä +taholta, missä seuraava tynnyrien välinen käytävä oli. Tarkkaavasti +kuunneltuaan hän erotti aivan selvästi kovaan puuhun uppoavan poran +kitinän. + +Hetkistä myöhemmin Daughtry oli huolellisesti piilottanut poran varren +ja terän ja laski kätensä miehen olkapäälle, miehen, jota hän ei +hämärässä tuntenut, mutta joka oli polvillaan tynnyrin vieressä ja +porasi huohottaen reikää sen kylkeen. Rikollinen ei yrittänytkään +paeta, ja kun Daughtry sytytti tulitikun, hän näki edessään Vanhan +Merikarhun säikähtyneet kasvot. + +"No, kaikkea sitä sattuu...!" mutisi hovimestari hämmästyneenä. "Miksi +helvetissä laskette veden pois?" + +Hän tunsi vanhuksen ruumiin vapisevan pelosta, ja hänen mielensä +heltyi. + +"Samapa se", hän kuiskasi. "Älkää pelätkö minua. Kuinka monta tynnyriä +olette jo porannut." + +"Kaikki tässä rivissä", kuiskasi vanhus vastaan. "Ettehän mene +kertomaan ... noille toisille?" + +"Kertomaan toisille?" Daughtry naurahti. "Voinpa sanoa teille, että +olen täällä samalla asialla, vaikka en voi käsittää, miksi te sitä +teette. Olen juuri saanut poratuksi kaikki tynnyrit ylähangan puolella. +Mutta sen sanon teille, herra Greenleaf, menkää täältä heti kaikessa +hiljaisuudessa, kun se vielä käy päinsä. Kaikki ovat ylhäällä +tähystämässä, eikä kukaan huomaa teitä. Minä suoritan loppuun tämän +tekosen ... ja jätän ainoastaan sen verran vettä, että se riittää ... +sanokaamme, kahdeksitoista päiväksi." + +"Tahtoisin puhella kanssanne ... selittää asian", kuiskasi Vanha +Merikarhu. + +"Aivan niin, herra Greenleaf, en kiellä olevani hiton utelias kuulemaan +sitä selitystä. Tulen luoksenne kajuuttaan kymmenen minuutin kuluttua, +niin että saamme jutella rauhassa. Mutta mitä tarkoituksia teillä +sitten lieneekin, olen teidän puolellanne. Minullekin sattuu sopimaan +parhaiten, että pääsemme pian satamaan, ja sitäpaitsi tunnen teitä +kohtaan suurta kiintymystä ja kunnioitusta, herra Greenleaf. Menkää +nyt. Tulen kymmenen minuutin kuluttua." + +"Pidän teistä paljon, hovimestari", kuiskasi vanhus vapisevalla +äänellä. + +"Ja minä pidän teistä, herra Greenleaf -- niin hiton paljon enemmän +kuin noista kullankalastajista. Mutta puhukaamme tästä toiste. +Menkäähän nyt. Minä lasken maahan loput vedestä." + +Neljännestunnin kuluttua, kun kolme kullankalastajaa kieppui vielä +mastonhuipuissa, Charles Stough Greenleaf istui kajuutassa totilasin +ääressä, ja Dag Daughtry seisoi pöydän toisella puolen ja joi suoraan +olutpullosta. + +"Ette ehkä ole osannut sitä arvata", aloitti Vanha Merikarhu +kertomuksensa, "mutta tämä on jo minun neljäs aarteenetsintäretkeni". + +"Te tarkoitatte...?" sanoi Daughtry. + +"Niin, aivan niin. Aarretta ei ole olemassakaan. Eikä ole koskaan +ollutkaan sen enempää kuin on ollut Leijonanpäätä, isoa venettä ja +salaisia merkkejä." + +Daughtry repi hämmästyneenä tuuheata harmaata tukkaansa ja sanoi: + +"Olette pettänyt minut täydelleen, herra Greenleaf. Olette saanut minut +uskomaan tuohon aarteeseen." + +"Tunnustan, että tuo on erittäin hauska kuulla. Se osoittaa, etten ole +kovinkaan tyhmä, kun voin petkuttaa teidänkaltaistanne miestä. On +helppo pettää ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin rahaa. +Mutta te olette toisenlainen. Ette elä yksistään rahan tähden. Olen +tarkannut, miten suhtaudutte koiraanne, mustaan poikaanne, olueen. Ja +juuri siksi, ettei teidän sydämenne riipu kiinni suuressa kätketyssä +aarteessa, on teitä vaikeampi pettää. Niitä, jotka intohimoisesti +haluavat jotakin, on hämmästyttävän helppo pettää. He ovat alhaisia +mieleltään. Jos heitä houkuttelee sadan dollarin voitolla, niin he +iskevät kuin kalat onkeen. Jos heille tarjoaa tuhat dollaria tai +kymmenentuhatta, niin he kadottavat viimeisenkin järkensä. Olen vanha +mies, hyvin vanha. Tahdon mielelläni elää, kunnes kuolen -- tarkoitan +elää kunniallisesti, mukavasti." + +"Ja te pidätte pitkistä merimatkoista. Alan ymmärtää. Juuri kun he ovat +lähellä sitä paikkaa, missä -- aarretta ei ole, pakottaa jokin pieni +onnettomuus, kuten vesivaraston loppuminen, heidät palaamaan satamaan, +ja sitten he lähtevät uudelleen etsimään." + +Vanha Merikarhu nyökkäsi, ja hänen auringon vaalentamat silmänsä +loistivat. + +"_Emma Louisa_ esimerkiksi! Pidin sitä matkoilla yli puolitoista +vuotta vedenpuutteella ja muilla pienillä onnettomuuksilla. Sitäpaitsi +he maksoivat minun edestäni yhteen New Orleansin hienoimmista +hotelleista yli neljän kuukauden ajan ennen matkan alkua ja antoivat +minulle runsaat etumaksut, niin, oikein runsaat." + +"Mutta kertokaa enemmän, herra Greenleaf, olen kovin utelias", Dag +Daughtry sanoi ja ryyppäsi viimeisen oluen pullostaan. "Se on +kerrassaan mainio kepponen. Tahtoisin oppia sen vanhojen päivien +varalle, mutta lupaan kunniasanallani, herra Greenleaf, etten rupea +kilpailemaan kanssanne. Aloitan sitten vasta, kun te olette poissa." + +"Ensiksikin täytyy valita ihmisiä, joilla on rahaa -- paljon rahaa, +niin ettei tee mitään, jos he hiukan menettävätkin yrityksessä. Ja +sellaiset on myös helpompi saada innostumaan asiaan." + +"Koska he ovat ahneempia", pisti hovimestari väliin. "Mitä enemmän +rahaa heillä on, sitä enemmän he tahtovat." + +"Aivan niin. Ja saavathan he korvauksen rahoistaan. Sellaiset +merimatkat ovat heille erittäin terveellisiä. Lopultakaan en tee heille +mitään vahinkoa, vaan pelkästään hyvää." + +"Mutta entä nuo arvet sitten -- haava teidän kasvoissanne ja puuttuvat +sormet? Te ette saanutkaan niitä isossa veneessä, kun merimies iski +puukkonsa teihin. Miten hitossa te olette ne saanut? -- Odottakaa +hetkinen, herra Greenleaf. Antakaa minun ensin täyttää lasinne." + +Ja täytetyn lasin ääressä Charles Stough Greenleaf kertoi arpiensa +tarinan. + +"Ensiksikin teidän tulee tietää, hovimestari, että minä olen ... no +niin, herrasmies. Minun nimeni esiintyy Yhdysvaltojen historiassa jo +aikoja ennen kuin ne olivat muodostuneet Yhdysvalloiksi. Olin toisena +luokallani korkeakoulussa, jonka nimeä en halua mainita. Muutoin ei se +nimi, jota käytän, ole omani. Olen itse tekaissut sen. Minulla on ollut +huono onni elämässä. Laivan kantta aloin polkea jo nuorena miehenä, +mutta _Wide Awaken_ kannella en ole milloinkaan ollut. Se laiva on +vain satua ja minun elinkeinoni nyt vanhoilla päivillä. + +"Te kysyitte, kuinka sain tämän arven ja kadotin sormeni. Näin se kävi. +Oli aamu, juuri ylösnousun aika makuuvaunussa, kun se tapahtui. Koska +vaunu oli aivan täynnä, olin saanut tyytyä ylävuoteeseen. Siitä ei ole +vielä kovin kauan, muutamia vuosia vain. Olin silloin jo vanha mies. +Olimme matkalla Floridasta. Sattui junien yhteentörmäys korkealla +sillalla. Vaunut syöksyivät päällekkäin yhteen kasaan ja jotkut +putosivat yhdeksänkymmenen jalan korkeudelta kuivuneen joen uomaan. Se +oli kuiva, pohjalla oli vain vesirapakko, joka oli kymmenen jalkaa +läpimitaten ja kahdeksantoista tuumaa syvä. Sen ympärillä oli +kiviröykkiöitä. Minä osuin putoamaan rapakkoon. + +"Se tapahtui näin. Olin juuri saanut kengät jalkaani, paidan ja housut +päälleni ja olin aikeissa laskeutua alas makuupaikaltani. Siinä istuin +juuri penkin reunalla jalat riipuksissa, kun veturit törmäsivät yhteen. +Vastaisen puolen vuoteet junailija oli jo korjannut. + +"Siinä istuin siis jalat riipuksissa, enkä ollenkaan tiennyt, missä +olimme, rautatiesillallako vai tasaisella maalla, kun onnettomuus +sattui. Minä viskauduin tietenkin paikaltani, lensin lintuna yli +käytävän, sukelsin pää edellä vastakkaisen ikkunan läpi, heitin ilmassa +useampia kuperkeikkoja kuin haluan ajatellakaan ja olin, kumma kyllä, +melkein vaakasuorassa asennossa pudotessani tuohon vesilätäkköön. Se +oli ainoastaan kahdeksantoista tuuman syvyinen. Ajoin siitä pudotessani +kaiken veden pois ja sain sen sitten peitteeksi ylleni. Olin vaunussani +ainoa, joka pelastui. Vaunu sortui neljänkymmenen jalan päähän minusta, +ja siitä poimittiin ainoastaan ruumiita. En ollut edes pyörtynyt, kun +minut nostettiin lätäköstä. Ja kun lääkärit olivat minua kylliksi +puoskaroineet, olivat sormeni poissa ja minulla oli tuo arpi kasvoissa +ja -- sitä te ette voi nähdä -- olin kadottanut kolme kylkiluuta. + +"Oh, minulla ei ollut valittamisen syytä. Ajatelkaa toisia, jotka +olivat olleet samassa vaunuosastossa -- kaikki olivat kuolleet. Pahaksi +onneksi satuin matkustamaan jäniksenpassilla enkä voinut vaatia +korvausta rautatieyhtiöltä. Mutta tässä olen nyt, varmaankin ainoa +ihminen, joka on tehnyt yhdeksänkymmenen jalan ilmamatkan, pudonnut +kahdeksantoista tuumaa syvään vesilätäkköön ja jäänyt sittenkin +henkiin. -- Hovimestari, olkaa hyvä ja täyttäkää lasini..." + +Dag Daughtry täytti pyynnön ja avasi kuulemastaan innostuneena uuden +olutpullon itselleen. + +"Jatkakaa, herra Greenleaf, jatkakaa", hän kuiskasi pyyhkien huuliaan. +"Entä aarteenetsijäjuttu. Aivan kuolen uteliaisuudesta. Terveydeksenne, +herra Greenleaf." + +"Voinpa sanoa", jatkoi Vanha Merikarhu, "että synnyin hopealusikka +kädessäni, mutta se suli ja minusta tuli tuhlaajapoika. Vielä sain +syntyessäni ylpeyden, joka ei koskaan ole sulanut pois. Perheeni +hylkäsi minut -- ei tuon surkean rautatieonnettomuuden vuoksi, vaan +monien muiden seikkojen tähden, joita oli sattunut sekä ennen että +jälkeen. Ja minä -- minä annoin heidän elää rauhassa. Välitin viisi +heistä. Ei ollut muuten perheeni syy, että se minut hylkäsi. En koskaan +pyytänyt omaisteni apua. En antanut heille tietoja itsestäni. Annoin +hopealusikkani viimeisenkin tähteen sulaa -- se oli Etelän pumpulia -- +ymmärrättekö -- Tengon kaakaota, Yacatanin kumia ja mahonkia! Ja +lopulta sain nukkua köyhien yömajoissa ja syödä hylkiöitten +viheliäisissä ruokapaikoissa. Monen monta kertaa seisoin puoliyön +aikana leipäjonossa ja aprikoin, kestäisinkö pyörtymättä, kunnes saisin +jotakin suuhuni." + +"Ettekö koskaan valittanut perheellenne?" virkkoi Dag Daughtry +ihmetellen, kun vanhus vaikeni. + +Vanha Merikarhu suoristautui, heitti päänsä taaksepäin ja painoi sen +jälleen alas sekä toisti sitten: "En, en valittanut milloinkaan. +Jouduin köyhäinhuoneelle eli kunnantaloon, kuten sitä nimitetään. Elin +surkeaa elämää. Elin kuin eläin. Kuusi kuukautta olin siellä kuin +eläin, mutta sitten keksin keinon. Aloin rakentaa tulevaisuutta +itselleni. + +"Rakensin _Wide Awaken_. Panin sen kokoon lankku lankulta, +laudoitin sen, valitsin mastopuut, jopa jokaisen rakennusparrunkin +yksitellen ja pestasin itse koko miehistön, sekä merimiehet että +päällystön, annoin juutalaisen maksaa kulut ja purjehdin sitten +Etelämerellä, missä oli aarre haudattuna sylen syvyyteen saaren +hiekkaan. + +"Katsokaas", hän selitti, "kaiken tämän tein mielikuvituksessani sinä +aikana, jolloin olin hoidokkina, haaksirikkoutuneiden miesten +köyhäintalossa." + +Vanhan Merikarhun kasvot synkkenivät, ja hän tarttui oikealla kädellään +Daughtryn ranteeseen sulkien sen laihojen rautasormiensa väliin. + +"Vasta pitkäaikaisella vaivalloisella työllä pääsin köyhäintalosta ja +sain toteutetuksi pienen, surullisen seikkailuni _Wide Awakella_. +Kuulkaahan, tein kaksi vuotta työtä köyhäinhuoneen pesulaitoksessa +puolentoista dollarin viikkopalkalla. Ainoalla terveellä kädelläni, +toinen hiukkasen apuna, lajittelin likaisia vaatteita ja laskin +lakanoita ja tyynynpäällisiä, kunnes vanha selkäni tuntui olevan +katkeamaisillaan ja rintaa pakotti, juuri siltä kohdalta missä +poisotettujen kylkiluiden olisi pitänyt olla. -- Te olette vielä nuori +mies..." + +Daughtry irvisti tahtoen väittää vastaan ja pudisteli sakeata harmaata +tukkaansa. + +"Te olette vielä nuori mies, hovimestari", penäsi vanhus hiukan +ärtyisästi. "Ette ole vielä koskaan ollut elämän ulkopuolelle +suljettuna. Köyhäinhuoneessa ihminen on elämän ulkopuolella. +Köyhäinhuoneessa ei ole mitään kunnioitusta vanhuutta tai edes ihmisen +elämää kohtaan. Kuinka sen sanoisinkaan? Siellä ei ole kuollut. Mutta +ei eläkään. Siellä on jotakin, joka kerran on elänyt ja nyt tekee +kuolemaa. Spitaalisia kohdellaan sillä tavoin. Samoin hulluja. Tiedän +sen. Kun olin nuori mies ja purjehdin merillä, tuli eräs toverini +hulluksi. Väliin hän raivosi, ja silloin me painiskelimme hänen +kanssaan, me väänsimme hänen kätensä melkein sijoiltaan, pieksimme +häntä, sidoimme hänet niin, ettei hän voinut liikahtaakaan, istuimme +hänen päälleen, ettei hän voisi vahingoittaa itseään tai laivaa. Ja +vaikka hän vielä eli, hän oli meille kuollut. Ymmärrättekö? Hän ei +ollut enää yksi meistä, meidän kaltaisemme. Hän oli jotakin muuta. +Siinä se on -- _jotakin muuta_. Samoin oli köyhäinhuoneessa. Me +hoidokit, me olimme _jotakin muuta_. Olettehan kuullut minun +juttelevan isonveneen helvetistä. Se on vain hauska seikkailu +verrattuna köyhäinhuoneeseen. Sen ruoka, lika, solvaukset, raaka +kohtelu -- sen kaikki eläimellisyys! + +"Kaksi vuotta tein työtä pesutuvassa puolestatoista dollarista viikon. +Ja ajatelkaa minua, joka olin kasvanut ylellisyydessä, suuressa +ylellisyydessä, kuvitelkaa vanhoja kipeitä jalkojani, minun vanhaa +vatsaani, joka muisti nuoruudenaikaiset herkut, minun vanhaa suutani, +joka vielä tunsi maun eikä ollut kokonaan pilaantunut niistä kadotuksen +keitoksista, joista nuorena olin oppinut pitämään -- niin, kuten +sanottu, hovimestari, ajatelkaahan, että minä, joka aina olin ollut +antelias, tuhlaavainen, nyt säästin kuin saituri noita puoltatoista +dollariani koskemattomina, en milloinkaan pannut senttiäkään tupakkaan +enkä milloinkaan koettanut lepyttää jotakin hyvää ostamalla +vatsaparkaani, joka ei voinut sietää kurjaa, syötäväksi kelpaamatonta +ruokaa. Minä kerjäsin tupakkaa, huonoa, halpaa tupakkaa, viheliäisiltä +ikälopuilta raukoilta, jotka tuskin pysyivät jaloillaan. Ja kun tapasin +Samuel Merrivalin eräänä aamuna kuolleena viereisestä kopista, anastin +ensin hänen taskustaan tupakkatangonpuolikkaan, mikä oli koko hänen +jälkeenjättämänsä omaisuus, ja ilmoitin sitten vasta kuolemantapauksen. + +"Oi hovimestari, kuinka huolellisesti säilytinkään puoltatoista +dollariani. Nähkääs, minä olin vanki, joka pienellä käsisahalla avasi +itselleen tien vapauteen. Minä sahasin aukon vankilani seinään!" -- +Vanhuksen ääni kohosi kimakaksi riemuitsevaksi vinkunaksi. -- +"Hovimestari, minä sahasin aukon seinään!" + +Dag Daughtry kohotti olutpulloaan virkkaen vakavana ja liikutettuna. + +"Juon terveydeksenne, herra Greenleaf." + +"Kiitos, hovimestari ... te ymmärrätte", vastasi Vanha Merikarhu +teeskentelemättömän arvokkaasti ja kilisti lasiaan Daughtryn pulloa +vasten katsoen häntä suoraan silmiin. + +"Minulla olisi ollut satakuusikymmentä dollaria jättäessäni +köyhäintalon", vanhus jatkoi. "Mutta kadotin kaksi viikkoa influenssan +ja yhden viikon kirotun keuhkopussin tulehduksen vuoksi, joten +minulla jättäessäni sen elävien vainajien olinpaikan oli vain +sataviisikymmentäyksi dollaria ja viisi senttiä." + +"Ymmärrän, herra Greenleaf", keskeytti Daughtry syvää ihailua tuntien. +"Pienestä rahasta oli tullut murtokanki, ja sillä aioitte nyt raivata +itsellenne tien takaisin elämään." + +Charles Stough Greenleafin arpiset kasvot ja vetiset silmät säteilivät, +kun hän kohotti lasinsa. + +"Maljanne, hovimestari. Te ymmärrätte. Ja te olette ilmaissut sen +hyvin. Lähdin murtautumaan jälleen sisälle elämän taloon. Se oli +murtokanki, tuo mitättömän pieni rahasumma, jonka olin kerännyt kahden +vuoden orjuudella. Muistakaa se! Entiseen aikaan, ennenkuin +hopealusikka oli sulanut, olin heittänyt sellaisen summan huolettomasti +panoksena korttipeliin. Mutta kuten sanoitte, palasin murtovarkaan +tavoin murtautuakseni takaisin elämään ja tulin Bostoniin. Te käytätte +taitavasti vertauksia, ja minä juon teidän maljanne." + +Jälleen lasi ja pullo kilahtivat vastakkain, ja molemmat miehet joivat +katsoen toisiaan silmästä silmään, ja molemmat tunsivat, että ne +silmät, joihin he katsoivat, olivat rehelliset ja että ne ymmärsivät. + +"Mutta murtokankeni oli kovin heikko, hovimestari. En tohtinut +heittäytyä sen varaan koko painollani, tehdäkseni uhkayrityksen. +Vuokrasin huoneen pienestä, mutta siististä hotellista ... se oli +Bostonissa, kuten varmaan jo sanoinkin. Oi, kuinka säästelin kankeani! +Söin juuri sen verran, että pysyin hengissä. Mutta tarjosin usein muille +-- tarkoin valituille henkilöille -- ryypyt, tarjosin kuin olisin ollut +varakas mies; sehän teki juttuni uskottavaksi. Ja ollen itsekin +juopuvinani latelin satuani _Wide Awakesta_, isostaveneestä, salaisista +luotauksista, ja aarteesta, joka oli hiekassa -- sylen syvällä hiekassa. +Se oli kirjallinen, se oli sielullinen vaikutuskeino. Se viekoitteli +suolaisen veden tuoksulla, rohkeilla retkillä ja rikkaalla aarteella. + +"Olette kai huomannut tämän kultakimpaleen minun kellonperissäni. +Siihen aikaan minulla ei vielä ollut varaa sellaiseen, mutta sen sijaan +minä puhuin kullasta, Kalifornian kullasta, lukemattomista +kultakimpaleista. Se oli kirjallista. Se antoi paikallisväriä. +Myöhemmin, tehtyäni ensimmäisen retkeni, kykenin hankkimaan +kultakimpaleen. Se oli syötti, johon ihmiset tarttuivat kuin kalat +onkeen. Nämä sormukset ovat myöskin syöttejä. Nykyään ette näe missään +tällaisia sormuksia. Kun aloin rikastua, ostin ne. Katsokaa tätä +kultakimpaletta. Puhellessani leikin sillä huolettomasti, kertoilen +suuresta kulta-aarteesta, jonka me hautasimme hiekkaan. Kullan säihke +herättää minussa uusia muistoja. Puhun isostaveneestä, nälästämme ja +janostamme ja kolmannesta perämiehestä, vaaleasta nuorukaisesta, jonka +poskea partaveitsi ei vielä ollut koskettanut, ja kerron, kuinka hän +juuri käytti sitä painona onkiessamme kaloja. + +"Mutta palatkaamme Bostoniin. Kun muka olin juonut itseni humalaan, +kerroin lukemattomia merimiesjuttuja satunnaisille juomaveikoilleni -- +noille yksinkertaisille naudoille, joita halveksin. Mutta huhu levisi, +ja eräänä päivänä tuli nuori sanomalehtimies haastattelemaan minua +aarteen ja _Wide Awaken johdosta_. Minä olin loukkaantuvinani, +suuttuvinani. Tuskastelin, hyvä hovimestari, teeskentelin. Itse asiassa +olin sydämestäni iloinen kieltäessäni haastattelun tuolta +nuorukaiselta, sillä tiesin varmasti hänen saaneen juomaveikoiltani +kuulla jo kyllin paljon yksityiskohtia. + +"Aamulehdet sisälsivät kaksi tiheästi painettua palstaa minun +seikkailuistani. Luonani alkoi käydä vieraita. Tutkin heitä tarkoin. +Monellakaan, joka halusi olla mukana seikkailussa, ei ollut itsellään +varoja. Ne minä pilaillen karkotin ja odotin edelleen ja itse söin +entistä vähemmän pienen omaisuuteni hupenemistaan huvetessa. + +"Vihdoin tuli hän, iloinen, nuori tohtorini, ja hän oli hyvin rikas. +Sieluni lauloi ilosta, kun näin hänet. Viimeiset kaksikymmentäkahdeksan +dollariani muistuttivat minulle, että pian uhkasi köyhäinhuone tai +kuolema. Olin jo päättänyt valita kuoleman mieluummin kuin palata sen +kurjan vankilan eläväin vainajain pariin. Mutta minun ei tarvinnut +palata sinne eikä minun tarvinnut kuollakaan. Iloisen nuoren tohtorin +veri lämpeni hänen ajatellessaan Etelämerta. Suitsutin hänen +sieraimiinsa kaukaisten maitten kukkalemun kyllästyttämää ilmaa ja +loihdin hänen silmiinsä ihastuttavina näkyinä pasaatipilvet ja +monsuunitaivaan, palmusaaret ja koralliriutat. + +"Hän oli iloinen vallaton koiranpentu, suurenmoisen antelias +huolettomuudessaan, peloton kuin leijonanpenikka ja villi, hiukan +hurjistunut ainaisten hullutusten ja päähänpistojen takoessa hänen ylen +kekseliäässä päässään -- korvat auki nyt, hovimestari! Ennenkuin +lähdimme matkalle _Cloucester_-kuunarilla, jonka hän oli ostanut +ja varustanut kuntoon, hän kutsui minut kotiinsa antamaan neuvoja hänen +omissa matkavarusteluissaan. Tarkastelimme juuri erästä vaatekomeroa, +kun hän äkkiä sanoi: 'Tulee mieleeni, että mitähän tyttöseni sanoo +pitkästä poissaolostani. Mitä sanotte? Ottaisinko hänet mukaani?' + +"En ollut tiennyt, että hänellä oli vaimo tai 'tyttönen'. Ja ilmaisin +hämmästykseni ja epäilyni. + +"'Vain siksi, ettette usko minua, otan hänet mukaani matkalle', hän +virkkoi vallattomasti nauraen hämmästykselleni. 'Tulkaa mukaan, niin +saatte nähdä hänet.' + +"Hän vei minut suoraan makuuhuoneeseensa, sänkynsä viereen, kohotti +peitettä ja näytti minulle hentojäsenisen egyptiläistytön muumion, joka +näytti nukkuneen siinä tuhat vuotta. + +"Tyttö seurasi meitä tuolle pitkälle, turhalle Etelämerenmatkalle, ja +minäkin aivan rakastuin siihen suloiseen olentoon." + +Vanha Merikarhu tuijotti uneksien lasiinsa, ja Dag Daughtry käytti +hyväkseen hänen vaitioloaan kysyäkseen: + +"Entä nuori tohtori? Miten hän suhtautui siihen, että ette +löytäneetkään aarretta?" + +Vanhan Merikarhun kasvoja kirkasti ilo. + +"Hän nimitti minua ihastuttavaksi vanhaksi veijariksi kiertäen kätensä +olkapäitteni ympäri sen sanoessaan. Oi, hovimestari, aloin pitää tuosta +nuoresta miehestä kuin omasta kelpo pojasta. Ja käsi yhä minun +olkapäälläni -- ja minä tiesin, ettei se ollut pelkästään vain +kohteliaisuutta -- hän kertoi, että olimme tuskin päässeet River +Plattelle, kun hän huomasi petokseni. Nauraen ja vähän väliä taputtaen +minua olkapäähän, enemmän hyväillen kuin iloaan osoittaakseen, hän +huomautti, että kertomuksessani oli ristiriitaisuuksia (ne korjasin +sitten hänen avullaan ja hyvin korjasinkin), ja selitti, että matka oli +ollut ihana ja saattanut hänet ainaiseen kiitollisuudenvelkaan minulle. + +"Mitä voin tehdä? Kerroin hänelle vaiheeni ja seikkailuni. Hänelle +sanoin myös oikean nimeni ja kerroin, mistä häpeästä olin sen +pelastanut lakkaamalla sitä käyttämästä. + +"Niin, hän laski kätensä olkapäälleni..." + +Vanha Merikarhu vaikeni, ääni petti, ja pari kyyneltä vieri poskelle. + +Dag Daughtry kilisti ääneti hänen kanssaan, ja otettuaan pari kulausta +lasistaan vanhus voitti liikutuksensa. + +"Hän pyysi, että muuttaisin hänen luokseen, ja vielä samana päivänä, +kun saavuimme Bostoniin, hän vei minut suureen autioon taloonsa. Hän +aikoi myös puhua lakimiestensä kanssa minun ottamisestani perheeseen -- +se houkutteli hänen mielikuvitustaan. 'Otan teidät molemmat +perheeseeni, teidät ja Istharin.' -- Isthar oli pienen muumiotytön +nimi. + +"Näin olin jälleen päässyt elämän taloon ja olin tulemaisillani +kunnioitetun perheen lailliseksi jäseneksi. Mutta elämä pettää meitä +yhtenään. + +"Kahdeksantoista tuntia myöhemmin, aamulla, löysimme hänet kuolleena +sängystään pienen muumiotytön vierestä. Sydänhalvausko vaiko verenvuoto +aivoissa -- sitä en saanut milloinkaan tietää. + +"Pyysin ja rukoilin, että heidät haudattaisiin yhdessä. Mutta hänen +serkkunsa ja tätinsä olivat jäykkää ja kylmää uusenglantilaista väkeä, +ja he lahjoittivat Istharin museoon, ja minua he kehottivat viikon +kuluessa poistumaan talosta. Lähdin tieheni tunnin kuluttua, ja he +tarkastivat vähät tavarani, ennenkuin antoivat minun mennä. + +"Lähdin New Yorkiin. Siellä toistui sama juttu, minulla oli nyt vain +enemmän rahaa ja voin hoitaa asiani kunnollisesti. Samoin kävi New +Orleansissa ja Galvestonissa. Tulin Kaliforniaan. Tämä on viides +matkani. Oli kova työ saada nuo kolme innostumaan asiaan, kulutin koko +pienen omaisuuteni, ennenkuin he kirjoittivat sopimuksen alle. He +olivat sanomattoman alhaisia. Antaa minulle rahoja etukäteen! Pelkkä +ajatuskin siitä oli mahdottomuus. Mutta minä odotin aikani, hankin +pitkän hotellilaskun, tilasin lopuksi runsaan varaston sikareja ja +likööriä kuunarin omistajan maksettavaksi. Voi, mikä elämä siitä nousi! +Kaikki kolme raivosivat ja repivät tukkaansa ... minunkin tukkaani. He +sanoivat, ettei se käynyt päinsä. Silloin minä heti sairastuin. Sanoin, +että he kiusasivat minun hermojani ja tekivät minut sairaaksi. Kuta +enemmän he raivosivat, sitä sairaammaksi tulin. Silloin he myöntyivät. +-- Ja tässä me nyt olemme ilman vettä ja ohjaamme todennäköisesti pian +kulkumme Marquesas-saaria kohti täyttääksemme vesisäiliömme. Sitten he +palaavat tänne ja yrittävät uudelleen." + +"Luuletteko?" + +"Kyllä heidät tunnen." Vanha Merikarhu hymyili. "He palaavat varmasti. +He ovat pikkumaisia, ahnaita hulluja, jotka eivät koskaan saa +kyllikseen kultaa." + +"Hulluja! Hulluja kaikki tyynni! Hullujen laiva!" huudahti Dag Daughtry +riemuissaan toistaen mitä äsken oli lastiruumassa sanonut, kun hän oli +porannut viimeisen tynnyrin ja kuuli juomaveden solisten virtaavan pois +sekä huomasi, että Vanha Merikarhu ja hän olivat samassa työssä. + + + + +14. + + +Varhain seuraavana aamuna aamuvahti, jonka tehtävänä oli tuoda päivän +vesivarasto keittiöön ja kajuuttaan, huomasi, että tynnyrit olivat +tyhjiä. Herra Jackson kävi tästä niin levottomaksi, että hän heti +hälyytti kapteeni Doanen, eikä ollut kulunut montakaan minuuttia, +ennenkuin tämä oli herättänyt Grimshaw'n ja Nishikantan kertoakseen +heille onnettomuudesta. + +Aamiainen oli kovin jännittävä Vanhalle Merikarhulle ja Daughtrylle, +sillä kolmikko raivosi ja vaikeroi. Etenkin kapteeni Doane oli +suunniltaan harmista. Simon Nishikanta puhkesi synkkiin kirouksiin sitä +konnaa kohtaan, joka oli tehnyt ilkityön, ja kuvaili, mitkä kamalat +rangaistukset häntä odottaisivat. Grimshaw puristeli yhtä mittaa +mahtavia lihanpunaisia nyrkkejään, aivan kuin hän olisi kiristänyt +jotakin kurkusta. + +"Muistanpa, kuinka vuonna '47 -- ei '48, niin '48", lörpötteli Vanha +Merikarhu. "Silloin olin samanlaisessa ellen vieläkin pahemmassa +pulassa. Meitä oli kuusitoista isossaveneessä. Ajauduimme Glisterin +matalikolle. Sen nimen matalikko sai sen jälkeen kun meidän pieni, +sievä laivamme löysi sen eräänä pimeänä yönä ja sai jättää sinne +runkonsa. Matalikko on merkitty amiraliteetin karttoihin, kapteeni +Doane voi sen todistaa..." + +Ei kukaan muu kuunnellut kuin Dag Daughtry, joka tarjoili paahdettua +leipää ja ihmetteli Vanhan Merikarhun mielenmalttia. Mutta Simon +Nishikanta, joka sattui huomaamaan, että vanhus laverteli taas jotakin, +ärjäisi vihaisesti: + +"Vaiti. Suu kiinni. En jaksa kuulla teidän ainaista 'muistanpa'." + +Vanha Merikarhu oli hämmästyvinään, aivan kuin olisi erehtynyt +kertomuksessaan. + +"Ei, vakuutan teille", hän jatkoi, "vanha kieleni lienee erehtynyt. Ei +se ollut _Wide Awake_, se oli vain priki _Glister_. Sanoinko +_Wide Awake? Glister_ se oli, pieni sievä priki, leikkilaiva +melkein. Keula oli kuparia. Rakenteeltaan se oli siro kuin delfiini. +Oikea aaltojenhalkoja ja myrskylintu se oli. Nopea liikkeissään. Kyllä +oli vahdeilla työtä, kun se pääsi vauhtiin. Minä olin superkargöörinä. +Lähdimme New Yorkista, ilmeisesti lounaisrannikkoa kohti, mutta +suljetuin määräyksin..." + +"Jumalan nimessä, vaietkaa, vaietkaa! Teette minut hulluksi +loruillanne!" huusi Nishikanta todella suunniltaan. "Armahtakaa +toki! Mitä minä välitän teidän _Glisteristänne_ ja salaisista +määräyksistänne." + +"Salaiset määräykset", jatkoi Vanha Merikarhu kasvot ilosta loistaen. +"Niissä sanoissa on taikavoimaa." Lausuessaan hän ikäänkuin hyväili +sanoja. "Niinä aikoina, hyvät herrat, laivat vielä purjehtivat +toisinaan salaisin määräyksin. Ja superkargöörinä -- pieni pääomani +sijoitettuna yritykseen, ja oikeutettuna voitto-osuuteen -- olin +tärkeämpi henkilö kuin itse kapteeni. Salaiset määräykset eivät olleet +hänellä, vaan minulla. Vakuutan, etten itsekään tiennyt, mitä ne +sisälsivät. Vasta kun olimme sivuuttaneet Kap Hornin ja purjehtineet +kappaleen matkaa Tyynellemerelle, mursin sinetin ja sain tietää, että +meidät oli määrätty Van Diemenin maahan. Siihen aikaan sitä sanottiin +Van Diemenin maaksi..." + +Se oli oikea yllätysten päivä. Kapteeni Doane yllätti perämiehen +varastamasta tietoja laivan asemasta väärällä avaimellaan hänen +kirjoituspöytänsä laatikosta. Siitä tuli kohtaus, mutta ei mitään +muuta, sillä suomalainen oli aivan liian kookas ja voimakas +tappelutoveriksi, ja kapteeni Doane tyytyi ainoastaan haukuskelemaan +hänen menettelyään lakkaamatta toistaen: "Niin, sir", "ei, sir" ja +"Valitan kovin, sir". + +Tärkein yllätys sattui varmaankin Dag Daughtrylle, vaikkei hän itse +sitä silloin vielä ymmärtänyt. Kun laivan suunta oli muutettu ja kaikki +purjeet nostettu ja Vanha Merikarhu oli ilmoittanut hänelle, että +Taiohae Marquesas-saarilla oli nyt heidän päämääränsä, ryhtyi Dag +Daughtry iloisena ajamaan partaansa. Yksi huoli hänellä vielä kuitenkin +oli. Hän ei ollut aivan varma siitä, oliko niin kaukaisessa maailman +kolkassa kuin Taiohaessa saatavana hyvää olutta. + +Kun hän, suurin osa kasvoja saippuavaahdon peitossa, valmistautui +ensimmäisen kerran vetäisemään partaveitsellä, hän huomasi tumman +kohdan ihossaan, kulmakarvojen välillä, hiukan niiden yläpuolella. +Saatuaan partansa ajetuksi hän kosketti tummaa pilkkua ja ihmetteli, +kuinka juuri se kohta oli voinut ahavoitua. Mutta koskettaessaan sitä +hän ei tuntenut mitään. Tumma kohta oli kuoleentunut. + +"Kummallista", hän ajatteli, mutta sitten hän kuivasi kasvonsa ja +unohti koko asian. + +Yhtä vähän kuin hän tiesi, mitä kauhuja se tumma pilkku toi mukanaan, +hän aavisti, että Ah Moyn vinot silmät olivat jo aikoja sitten sen +keksineet ja tarkkasivat sitä päivä päivältä kasvavalla pelolla. + +Luovien kaakkoispasaatia vastaan _Mary Turner_ aloitti pitkän +matkansa Marquesas-saarille. Miehistö oli iloissaan. He olivat vain +yksinkertaisia merimiehiä, mutta kumminkin he ottivat riemuiten vastaan +uutisen, että purjehdittiin troopilliselle saarelle täyttämään +vesisäiliöitä. Kolme toverusta kajuutassa oli huonolla tuulella, ja +Nishikanta puhui suorastaan solvaten kapteeni Doanesta ja epäili, +löytäisikö hän Marquesas-saaria. Välikannen kanssissa kaikki olivat +iloisia -- Dag Daughtry siitä syystä, että tiesi pian saavansa +palkkansa ja oli varma, että hankittaisiin uusi olutvarasto; Kwaque +iloitsi, koska hänen herransakin oli iloinen, ja Ah Moy siksi, että +toivoi pian voivansa paeta laivasta ja jättää molemmat spitaaliset, +joiden kanssa oli joutunut asumaan. + +Miksi otti osaa yleiseen iloon kanssissa ja teki ahkerasti työtä +herransa kanssa oppiakseen ulkoa viidennen laulunsa. Se oli "Näytä +tietä, kirkas pilvi". Laulussaan, joka lopuksikin oli vain koulittua +ulvontaa, Miksi etsi jotain, tietämättä itsekään mitä. Itse +asiassa se etsi _kadonneita tovereitaan_, esihistoriallisen ajan +koiralaumoja, jolloin koirat eivät vielä olleet joutuneet elämään +ihmisten tulilla, jolloin ihmiset eivät vielä osanneet tehdä tulta +eivätkä vielä olleet ihmisiä. + +Se oli tosin elänyt vain kaksi vuotta tässä maailmassa, joten sillä ei +ollut omia kokemuksia kadonneista tovereista. Monen tuhannen sukupolven +ajan sen esi-isät olivat eläneet laumasta erillään, mutta syvällä sen +joka lihakseen ja hermoon juurtuneena eli muisto erämaa-ajoista, jolloin +johtajat olivat juosseet lauman rinnalla kuin varjot, ponnistaen +voimansa äärimmilleen ja saaden toiset ponnistelemaan. Miksin nukkuessa +nämä alkuaikojen muistot väliin kohosivat sen tajuntaan. Nämä unet +olivat todellisia kuin elämä, mutta herättyään Miksi muisti ne vain +hämärästi, mikäli muisti niitä ollenkaan. Mutta kun se nukkui tai lauloi +hovimestarin kanssa, se kaipasi kadonneita tovereitaan ja innostui +etsimään kadonnutta tietä takaisin niiden luo. + +Hereillä ollessaan Miksillä oli muita eläviä tovereita: oli hovimestari, +Kwaque, Cocky ja Saul, ja se seurasi niiden kintereillä samoin kuin sen +esi-isät olivat seuranneet heimolaisiaan yhteisillä retkillään. Nyt oli +lauman alueena vain välikannen kanssi, ja sieltä se vaelsi ulos avaraan +maailmaan, jona oli _Mary Turner_, levottomalla merellä keinuileva +laiva. + +Mutta kanssin asukkaat olivat Miksille muutakin kuin pelkkä +toverilauma. Kanssi oli taivas, sillä Jumala asui siellä. -- Ihmiset +keksivät varhain Jumalan, usein se oli kiveä tai savea tai tulta, ja +ihmiset panivat sen asumaan puihin, vuorille tai tähtien joukkoon. Näin +teki ihminen siksi, että hän huomasi olevansa katoavainen ja häviävänsä +heimosta tai perheestä -- tai miten hän lie nimittänytkään ryhmäänsä, +joka oli vain ihmislauma. Mielikuvituksessaan hän silloin loi uuden +toverijoukon, johon hän voi kuolemansa jälkeen liittyä. Peläten +pimeyttä, jonne hän näki kaikkien vaipuvan, hän rakensi pimeyden taakse +valoisamman maailman, autuaamman metsästysmaan, kauniimman ja komeamman +juhlasalin ja pitopaikan ja nimitti sen "taivaaksi". + +Nykyajan alkeellisimpain alkuihmisten tavoin Miksi ei laatinut +itselleen varjoa omasta varjostaan sitä Jumalana palvellakseen. Se ei +palvellut varjoja. Se palvoi todellista, ilmielävää Jumalaa, ei oman +nelijalkaisen, karvaisen muotonsa mukaista kuvaa, vaan elävää, +kaksijalkaista, karvatonta, pystyssä kulkevaa olentoa hovimestarin +hahmossa. + + + + +15. + + +Jos pasaatituuli ei olisi tyyntynyt jo toisena päivänä sen jälkeen kun +laiva oli kääntynyt Marquesas-saaria kohti; jos kapteeni Doane ei olisi +päivällispöydässä valitellut sitä, että hänellä oli ainoastaan yksi +kronometri; jos Simon Nishikanta ei olisi raivostunut siitä ja mennyt +kannelle rihlapyssyineen surmatakseen jonkun meren asukkaista, ja jos +tämä meren asukas, joka sattui nousemaan pintaan aivan laivan vieressä, +olisi ollut delfiini, pyöriäisvalas, makrilli tai joku muu kuin +kahdeksankymmenen jalan pituinen naarasvalas poikasineen -- jos tästä +tapauksien ketjusta olisi puuttunut jokin rengas, niin _Mary +Turner_ olisi epäilemättä päässyt Marquesas-saarille, täyttänyt +vesiastiansa ja lähtenyt jälleen aarretta etsimään, ja Miksin, +Daughtryn, Kwaquen ja Cockyn kohtalot olisivat muodostuneet aivan +toisenlaisiksi ja ehkä vähemmän kauheiksi. + +Mutta nyt oli ketjussa kaikki renkaat. -- Ei tuntunut tuulen +henkäystäkään. Kuunari keinuili mahtavilla, sileillä mainingeilla. +Isossapurjeessa kuului hiljaista suhinaa ja köysistössä kajahteli, kun +Simon Nishikanta ampui kuulan pienen valaanpoikasen ruumiiseen. Kuin +ihmeen kautta kuula surmasi valaanpoikasen. Melkein yhtä helppoa olisi +tappaa elefantti hernepyssyllä. Mutta poikanen ei kuollut heti. Se +herkesi hyppelemästä ja makasi hetkisen väristen meren pinnalla. Emo +oli samalla hetkellä, jona luoti sattui, sen vieressä, ja ne, jotka +katselivat sitä laivankannelta, huomasivat selvästi, että se kävi hyvin +levottomaksi. Se sysäsi poikasta mahtavalla ruumiillaan, kierteli sen +ympärillä, asettui sitten sen viereen ja alkoi jälleen sysiä. Kaikki, +jotka olivat _Mary Turnerissa_, sekä päällystö että miehistö +seisoivat laidan luona ja tarkastelivat levottomina hirviötä, joka oli +laivan pituinen. + +"Ajatelkaa, jos meidän laivamme kävisi kuin Essexin", virkkoi Dag +Daughtry Vanhalle Merikarhulle. + +"Se olisi aivan oikein meille", tämä vastasi. "Oli tarpeetonta ampua -- +ajattelematon ja julma teko." + +Miksi, joka huomasi, että alhaalla vedessä tapahtui jotakin, mutta ei +voinut nähdä sinne laidan yli, hyppäsi kajuutan katolle ja alkoi +käheästi haukkua hirviön nähdessään. Kaikkien silmät suuntautuivat +kauhistuneina koiraan ja hovimestari vaiensi sen kuiskauksella. + +"Tämä on viimeinen kerta", mutisi Grimshaw kiukusta värisevällä äänellä +Nishikantalle. "Jos vielä kerrankin tällä matkalla ammutte valasta, +väännän niskanne nurin. Niin, katsokaa vain minua. Tarkoitan juuri +sitä, mitä sanon. Puristan silmät päästänne, roisto." + +Juutalainen hymyili väsyneesti ja vikisi: "Ei tässä mitään tapahdu. En +usko, että _Essexiäkään_ valas upotti." + +Emonsa yllytyksestä kuoleva poikanen ponnisteli epätoivoisesti +päästäkseen uimaan, mutta ei onnistunut, se vain huojui sinne tänne. + +Poikasensa ympärillä kiertelevän valasemon kylki osui kerran _Mary +Turnerin_ vasemman puolen alle. Laiva kallistui oikealle kyljelle +perän kohotessa runsaan metrin. Eikä tämä ollut pelkkä sattuma. Valas +vavahti koskettaessaan laivan runkoa ja huitaisi pyrstöllään. Isku +sattui laitaan juuri etumaston etupuolelle, teki siihen reiän aivan +kuin sikarilaatikkoon ja mursi etukannen. + +Siinä kaikki. Laivallaolijat tuijottivat kauhistuneina merihirviötä, +joka oli suunniltaan surusta kuolevan poikasensa tähden. + +Noin tunnin ajan valaanpoikanen ponnisteli turhaan päästäkseen uimaan. +Sillä välin kuunari ja molemmat valaat ajautuivat yhä kauemmaksi +toisistaan. Sitten valaanpoikanen päästi valittavan äänen ja alkoi +raivoisasti kieriskellä ja pieksää pyrstöllään. + +"Se on kuolinkamppailua", virkkoi Vanha Merikarhu heltyneenä. + +"Nyt se on kuollut", sanoi kapteeni Doane viiden minuutin kuluttua. +"Kuka olisi uskonut? Kiväärin kuula! Toivon, että saisimme edes puoli +tuntia kestävän tuulenpuuskan päästäksemme hiukan kauemmaksi noista +vaarallisista naapureista." + +"Tämä olisi voinut olla meidän tuhomme", sanoi Grimshaw. + +Kapteeni Doane pudisti päätään, levottomana silmäillen löysiä purjeita +ja tarkastellen, eikö näkyisi värähdystäkään meren pinnassa. Mutta +kaikkialla oli liikkumattoman tyyntä ja isot mainingit kohoilivat +loivien kukkulain tavoin, harmaina kuin elohopea. + +"No, kaikki käy hyvin", Grimshaw virkkoi. "Se on jo menossa, ui suoraan +poispäin meistä." + +"Tietysti kaikki käy hyvin, kuka on muuta ajatellutkaan", rähisi +Nishikanta kuivaten hikeä otsaltaan ja kaulaltaan ja toisten tavoin +katsellen pois uivaa valasta. "Kyllä tekin olette hienoa joukkoa, kun +säikähdätte kalaa." + +"Näin kyllä, että olitte tavallista keltaisempi naamaltanne", Grimshaw +ivasi. "Teillä oli sydän kurkussa." + +Kapteeni Doane veti syvään henkeä. Hän tunsi mielensä niin +keventyneeksi, ettei ollenkaan välittänyt tästä riidasta. + +"Keltainen olitte kuin olitte", jatkoi Grimshaw, "enempi ei ollut +mahdollista". Sitten hän nyökkäsi Vanhaan Merikarhuun päin. "Tuossa +näette rehdin miehen. Hän ei ainakaan ollut keltainen. Hän ei +räpäyttänyt silmäänsäkään, ja hän käsitti kuitenkin vaaran paremmin +kuin me. Jos minun pitäisi valita haaksirikko asumattoman saaren +rannalla joko hänen kanssaan tai teidän kanssanne, valitsisin tuhat +kertaa ennemmin hänet. Jos..." + +Mutta merimiesten huuto keskeytti hänet. + +"Laupias Jumala", mutisi kapteeni Doane itsekseen. + +Iso naarasvalas oli kääntynyt takaisin ja tuli suoraan heitä kohti. Sen +vauhti oli niin kova, että nokan edessä kuohui hyökylaine. + +"Pitäkää kiinni, pojat, jokainoa!" huusi kapteeni Doane. + +Kaikki etsivät tukea kestääkseen iskun. Henrik Gjertsen, ruorimies, +asettui jalat haralleen, kumartui ja tarttui molemmin käsin tukevasti +ruorirattaaseen. Monet miehistä pakenivat välikannelta peräkannelle ja +toiset kiipesivät köysistöön. Daughtry tarttui toisella kädellään +laitaan ja kietoi vapaan käsivartensa Vanhan Merikarhun ympäri. + +Kaikki pysyttelivät kiinni jossakin. Valas iski _Mary Turneriin_ +aivan etuvantin taakse. Siitä seurasi parikymmentä tapausta, joita +mikään silmä ei voinut kerralla huomata. Merimies, joka oli kiivennyt +köysistöön, lensi päistikkaa mereen väylinki molemmissa käsissä, mutta +toinen merimies ennätti tarttua hänen nilkkoihinsa ja sai hänet +pelastetuksi. Kuunari natisi ja huojui, alahanka kohosi ilmaan, +ylähanka painui niin, että vesi virtasi sisään laidan yli. Miksi, joka +seisoi kajuutankatolla, luisui alas jyrkkää vierrettä myöten ylähangan +puolelle ja hävisi muristen ja käpälillään räpiköiden kuohuvaan veteen. +Etumaston perävantti irtaantui, ja etumärssytanko kaatui kuin juopunut +ylähangan puolelle. + +"Se tuntui", virkkoi Vanha Merikarhu. + +"Herra Jackson", huusi kapteeni Doane perämiehelle, "olkaa hyvä ja +tarkastakaa pumput". + +Perämies totteli, katseltuaan levottomana valasta, joka oli kääntynyt +ja uida porhalsi nyt itään päin. + +"Kas, siinä nyt saitte", ärisi Grimshaw Nishikantalle. + +Nishikanta nyökkäsi kuivaten hikeä ja mutisi: "Ja se riittääkin +minulle. En olisi uskonut, että valaalla on sellaiset voimat. En +koskaan enää tee sitä." + +"Teillä on siihen tuskin tilaisuuttakaan", vastasi kapteeni. "Emme ole +vielä päässeet valaasta. Se, joka hyökkäsi _Essexin_ kimppuun, +yritti kerran toisensa perästä, ja luulenpa, etteivät valaat ole +nykyvuosina tapojaan muuttaneet." + +"Kuiva on kuin ruuti", ilmoitti Jackson tarkastuksensa tuloksen. + +"Nyt se kääntyy", huusi Daughtry. + +Noin puolen mailin päässä valas teki täyskäännöksen ja lähti uimaan +takaisin. + +"Pitäkää varanne siellä keulassa!" huusi kapteeni Doane merimiehelle, +joka ilmestyi kanssista matkalaukku kädessään ja jonka pään päällä +etumärssyn tanko uhkaavasti huojui. + +"Hän on jo koonnut tavaransa lähdön varalta", kuiskasi Daughtry +Vanhalle Merikarhulle. "Aivan kuin rotta, joka jättää laivan." + +"Rottia me kaikki olemme", vastasi vanhus. "Sen minä opin ollessani +rottana muiden viheliäisten rottien joukossa köyhäinhuoneessa." + +Kaikkien pelko oli nyt tarttunut Miksiinkin. Se seisoi kajuutankatolla, +mistä voi nähdä valaan ja haukkua sitä, miehistön etsiessä uudelleen +tukea odotetun iskun varalta. + +_Mary Turner_ sai nyt iskun mesaanivantin taakse. Sen painuessa +oikealle kyljelle, minne Miksinkin täytyi surkeasti seurata, kuului +selvästi rikkoontuneen puun ritinää. Henrik Gjertsen tarttui rattaaseen +kaikin voimin, mutta lensi ilmaan rattaan pyöriessä hurjaa vauhtia. Hän +paiskautui kapteeni Doanea vastaan, jonka oli täytynyt hellittää +otteensa laidasta. Molemmat miehet kaatuivat läähättäen kannelle. +Nishikanta nojasi sadatellen kajuutanseinään; hänen molempien käsiensä +kynnet olivat repeytyneet irti, kun hänen täytyi hellittää irti +laidasta. + +Daughtryn kiertäessä köyttä Vanhan Merikarhun ja mesaanirikin ympärille +kapteeni Doane kompuroi valittaen laidan luo ja nousi seisomaan sitä +vasten. + +"Se oli hirmuisku", hän kuiskasi käheällä äänellä perämiehelle +painellen kädellä pakottavaa kylkeään. "Tarkastakaa pumput uudelleen +aina vähän ajan kuluttua." + +Monet merimiehistä pitivät nyt varansa ja syöksyivät keulaan huojuvan +märssytangon alitse, sukeltausivat kanssiin ja säälivät kokoon +tavaransa. Kun Ah Moy tuli kanssista pyöreä merimiehennyytti kädessään, +Dag Daughtry lähetti Kwaquen hakemaan heidän molempien tavarat. + +"Kuiva kuin ruuti, herra kapteeni", ilmoitti perämies. + +"Tarkastakaa yhä edelleen, herra Jackson", määräsi kapteeni. +Hänen äänensä oli jo voimakkaampi, kun hän oli hiukan toipunut +yhteentörmäyksestään ruorimiestä vastaan. + +Daughtrylla oli Miksi kainalossaan ja toinen käsi valmiina +heilauttamaan hänet köysistöön seuraavan iskun tullessa. + +Kun naarasvalas kääntyi jälleen hyökätäkseen, se joutui pois suunnasta, +ja isku osui parin kymmenen jalan päähän _Mary Turnerin_ perästä. +Laivan perä kohosi kuitenkin hiljalleen, ja kuunari teki kohteliaan +kumarruksen merelle. + +"Jollei se nyt olisi iskenyt harhaan...", mutisi kapteeni Doane, mutta +vaikeni samassa. + +"... niin se olisi merkinnyt 'hyvää yötä'", täydensi Daughtry. "Sehän +olisi iskenyt sisään koko peräpuolen." + +Valas kääntyi jälleen takaisin, tällä kertaa ainoastaan kahdensadan +metrin päästä, ja hyökkäsi uudelleen. Mutta nyt se osui kuunarin +kylkeen oikealta puolelta. Sen selkä sattui kokkaan ja tuntui vain +raapaisevan keikuntataakia, mutta _Mary Turner_ vajosi kuitenkin +niin alas, että vesi nousi perässä rintanojan tasalle. Eikä siinä vielä +kaikki. Keikuntataaki ja väliköydet irtaantuivat, samoin kaikki +ylähangan köydetkin aina kokkapuuhun saakka, niin että se kääntyi +vasemmalle suoraankulmaan ja jäi riippumaan jäljelläolevien +märssytangon köysien varassa. Märssytanko lennähti ilmaan ja pudota +romahti kannelle, niin että kokkapuu painui syvälle veteen, irtautui ja +uiskenteli laivan vieressä. + +"Tukkikaa suu tuolta koiralta", komensi Nishikanta raivoissaan +Daughtrya. "Muutoin..." + +Hovimestarin sylissä oleva Miksi haukkui, ei ainoastaan valasta, vaan +myöskin kaikkia niitä vihamielisiä, uhkaavia voimia, jotka olivat +saaneet tämän uiskentelevan maailman kaksijalkaiset jumalat pelon +valtaan. + +"Juuri siksi annankin sen haukkua", riiteli Daughtry vastaan. "Te +olette keittänyt tämän sopan, ja jos nostatte sormennekaan koskeaksenne +minun koiraani, ette näe enää tämän jutun loppua, te viheliäinen +panttilainaaja." + +"Aivan oikein, aivan oikein", nyökkäsi Vanha Merikarhu hyväksyen. +"Luuletteko, hovimestari, voivanne hankkia palan purjekangasta tai +lakanan tai jonkin muun pehmeän ja leveän vaatekaistaleen tuon köyden +sijaan. Se painaa niin kovasti kolmen poistetun kylkiluuni kohtaa." + +Daughtry laski Miksin vanhuksen syliin. + +"Pitäkää sitä, sir", hovimestari sanoi. "Jos tuo panttilainaaja koskee +sormellaankaan Killiin, niin sylkekää häntä silmille, purkaa häntä tai +tehkää mitä tahansa. Palaan hetken kuluttua, ennenkuin hän ennättää +tehdä teille pahaa ja ennenkuin valas antaa meille uuden iskun. Ja +antakaa Killin meluta kuinka paljon tahansa. Yksi ainoa sen karva on +kalliimpi kuin kaikki maailman saastaiset koronkiskurit." + +Daughtry hyökkäsi kajuuttaan, palasi takaisin, mukanaan tyyny ja kolme +lakanaa, pani tyynyn alustaksi ja solmi lakanat yhteen vetosolmuilla, +niin että Vanha Merikarhu sai pehmeän ja hyvän olinpaikan. Sitten hän +otti jälleen Miksin syliinsä. + +"Vettä tulee sisään, herra kapteeni", huusi perämies. "Kuusi tuumaa -- +ei, seitsemän tuumaa." + +Merimiehet hyppivät märssytangon pätkien yli syöksyäkseen kanssiin +hakemaan tavaroitaan. + +"Päästäkää irti oikeanpuolinen vene, herra Jackson", kapteeni komensi +pitäen tarkasti silmällä valasta, joka syöksyi uuteen hyökkäykseen. +"Mutta älkää laskeko sitä alas. Antakaa sen riippua laidan yläpuolella, +muutoin tuo kadotuksen kala lyö sen säpäleiksi. Irrottakaa se vain +valmiiksi, antakaa miesten ottaa tavaransa ja sullokaa sinne sitten +ruokatavaroita ja vettä." + +Vene irrotettiin, miehet hyökkäsivät siihen päästäkseen pakoon, +ennenkuin valas ehtisi iskeä. Isku sattui keskelle _Mary Turnerin_ +vasenta kylkeä. Perästä voi nähdä ja kuulla, kuinka pitkäsivu painui +sisään ja ponnahti takaisin kuin keinulauta. Oikeanpuolinen laita +vajosi veden alle kuunarin painuessa kyljelleen. Kun laiva kovasti +nytkähtäen jälleen kohosi, huuhtoi vesi yli kannen, ulottui polviin +saakka merimiehille, jotka seisoivat pelastusveneen ympärillä, ja +virtasi sitten kohisten ulos vasemman puolen valurei'istä. + +"Nostakaa!" komensi kapteeni Doane peräkannelta. "Nostakaa ylös! +Hellittäkää! Antakaa riippua! Pankaa kiinni!" + +Vene riippui laivan kyljessä, sen parraskansi oli _Mary Turnerin_ +laidan tasalla. + +"Kymmenen tuumaa, herra kapteeni, ja kohoaa nopeasti", ilmoitti +perämies tarkastettuaan luotausmittapuuta. + +"Menen hakemaan tavarani", virkkoi kapteeni Doane ja läksi kajuuttaa +kohti. Puolitiessä hän pysähtyi ja lisäsi kasvoillaan pilkallinen ilme, +joka tarkoitti Nishikantaa: "Ja ainoan kronometrini." + +"Puolitoista jalkaa, eikä se siihen pysähdy", huusi perämies hänen +jälkeensä. + +"Parasta lienee meidänkin sääliä tavaramme", sanoi Grimshaw +Nishikantalle, "menkää hakemaan minun makuuvaatteeni. Lopusta huolehdin +itse." + +"Menkää helvettiin, herra Nishikanta ja te muut myös", Daughtry vastasi +rauhallisesti, mutta samaan hengenvetoon hän virkkoi kohteliaasti ja +rauhoittavasti Vanhalle Merikarhulle: "Pitäkää Killiä. Pidän huolen +teidän tavaroistanne. Onko jotakin erikoista, mitä tahtoisitte +pelastaa?" + +Jackson liittyi alhaalla näihin neljään mieheen, ja heidän tulisella +kiireellä kerätessään tavaroita, joilla oli arvoa tai joita voitiin +tarvita, sai _Mary Turner_ uuden iskun. Kannen alla he eivät +olleet voineet etukäteen nähdä, miten asiat olivat, ja paiskautuivat +kaikki vasemmalle puolelle. Simon Nishikantan hytistä kuului valitusta +ja kirouksia hänen satutettuaan rintansa makuusijansa reunaan. Mutta +hänen meluamisensa hukkui kannelta kuuluvaan kauheaan rätinään ja +paukkeeseen. + +"Polttopuita, muuta ei tästä ruuhesta jää jäljelle", selitti kapteeni +Doane melun hiljettyä -- varovasti nousten ylös kajuutanportaita, +kronometri painettuna rintaa vasten. + +Hän jätti sen erään laivamiehen haltuun, meni jälleen alas ja kantoi +hovimestarin avulla merimieskirstunsa kannelle. Sitten hän puolestaan +auttoi hovimestaria kantamaan Vanhan Merikarhun kirstua. Senjälkeen hän +ja Daughtry laskeutuivat ruokavarastoon ja ryhtyivät raahaamaan +kannelle ruokatavaroita -- peltilaatikoita, joissa oli lohta ja lihaa, +hilloa ja laivakorppuja, voita ja tiivistettyä maitoa ja kaikenlaisia +kuivattuja ja säilykkeiksi valmistettuja ruoka-aineita, jotka nykyään +kuuluvat jokaisen laivan varusteihin. + +Daughtry ja kapteeni tulivat viimeisinä kannelle, ja molemmat jäivät +hetkeksi sanattomina tuijottamaan ammottavia aukkoja sirossa +ylärikissä, missä märssytangot olivat vielä äsken olleet. He +tarkastelivat hetkisen niiden kannella ajelehtivia sirpaleita; +mesaanimärssytanko oli tunkeutunut mesaanipurjeen läpi ja riippui sen +vahvassa kankaassa heiluen edestakaisin purjeen liikahdellessa; +isomärssytanko lojui särkyneillä kanssinportailla. + +Kun valasemo, joka näin hurjalla ja tuhoisalla tavalla ilmaisi surunsa, +oli peräytynyt valmistuen uuteen hyökkäykseen, kokoontui _Mary +Turnerin_ miehistö ylähangan pelastusveneen luo, joka riippui +valmiina alaslaskettavaksi. Mahtava kasa laatikoita, vesiastioita ja +matkatavaroita oli ladottu kannelle. Tarvitsi vain silmätä sitä ja +miehistöä ymmärtääkseen, että veneeseen tulisi vaarallisen suuri +kuorma. + +"Meidän täytynee joka tapauksessa ottaa laivamiehet mukaan -- +osaavathan he soutaa", virkkoi Simon Nishikanta. + +"Mutta mitä teemme teillä?" kysyi Grimshaw katkerasti. "Teidän ruhonne +vie aivan liian paljon tilaa, ja te olette vain elukka." + +"Luulen, että minulla tehdään jotakin", vastasi panttilainaaja +kiskaisten auki paitansa rintamuksen -- kiireessä hän repäisi irti +neljä nappia -- ja näytti Colt-revolveria, joka oli hänellä kotelossa +paljaalla iholla vasemmassa kainalossa, perä helposti oikean käden +ulottuvilla. "Luulen, että minulla tehdään jotakin. Mutta +epämiellyttävistä olennoista kyllä pääsemme erillemme." + +"Jos aivan välttämättä niin tahdotte", ivaili vehnäfarmari, jonka oikea +käsi puristui aivan kuin hän olisi kuristanut jotakuta kurkusta. +"Muutoin, jos ruokamme käy vähäksi, voitte te olla tarpeen -- kokonne +vuoksi, laatua en nyt ajattele. No, kuka teistä olisi epämieluisa? +Papualainen ehkä? Eihän hänellä ole revolveria." + +Mutta hänen ivailunsa keskeytyi, kun valas hyökkäsi uudelleen. Isku +repäisi ruorin sijoiltaan ja särki perälaudoituksen. + +"Paljonko on vettä?" kysyi kapteeni Doane perämieheltä. + +"Kolme jalkaa -- luotasin juuri", vastasi perämies. "On varmaankin +parasta lastata pelastusvene osittain ja laskea se alas valaan ensi +hyökkäyksen jälkeen, sälyttää sinne loputkin tavaroista, laskeutua itse +alas ja lähteä." + +Kapteeni Doane nyökkäsi. + +"Sen täytyy käydä nopeasti", hän virkkoi. "Olkaa valmiina. Hovimestari, +te hyppäätte ensin veneeseen, ja minä annan kronometrin teille." + +Nishikanta astui taisteluhaluisena kapteenin eteen, avasi paitansa ja +näytti revolveria. + +"Veneeseen tulee aivan liian monta", hän sanoi, "ja hovimestari kuuluu +niihin, jotka eivät saa tulla mukaan. Pankaa se mieleenne. Hovimestari +ei saa tulla mukaan." + +Kapteeni Doane silmäili kylmäverisesti suurta revolveria, mutta +tahtomattaankin hän muisti äskenrakennettua San Franciscon taloansa. +Hän kohautti olkapäitään. "Veneeseen tulee tosiaankin liiaksi lastia, +jos sälytetään kaikki nämä rojut. No, ottakaa ne vain mukaanne, jos +välttämättä tahdotte. Mutta muistakaa, että minä käsken laivalla ettekä +te, ja jos tahdotte vielä nähdä panttikonttorinne, niin on parasta, +että olette kohtelias minulle. -- Hovimestari." + +Daughtry astui esiin. + +"Teille ei ole tilaa ... eikä myöskään parille muulle, ikävä kyllä." + +"Mainiota", vastasi Daughtry. "Aloinkin juuri pelätä, että tahtoisitte +minut mukaanne. -- Kwaque, sinä otat minun tavarani ja panet ne +toiseen, toisella puolella olevaan veneeseen." + +Kwaquen täyttäessä käskyä perämies luotasi viimeisen kerran ja ilmoitti +kolme ja puoli jalkaa. Ja miehet lastasivat ylihangan veneeseen +kevyemmät tavarat. + +Hento, kapeaharteinen ruotsalainen merimies, yli kuusi jalkaa pitkä ja +hoikka kuin pajuvitsa, silmät vaaleansiniset, iho ja tukka sitä mukaa, +liittyi Kwaqueen ja auttoi häntä lastaamaan tavaroita. + +"Täällä, Pitkä John", huusi perämies, "täällä on teidän veneenne. +Teidän tulee auttaa täällä." + +Hoikka mies hymyili hämillään ja sanoi vahvasti murtaen: "Paljon +kiitoksia, menen mieluummin kokin kanssa." + +"Antakaa hänen mennä, sitä parempi, mitä kevyempi meidän veneemme on", +pisti Nishikanta väliin. "Vieläkö muuta?" + +"Onpa hyvinkin, herraseni", irvisteli Daughtry hänelle vasten kasvoja, +"kaiken oluen vien minä veneeseeni, ellei teillä ole mitään sitä +vastaan." + +"Seis, ette saa sitä kahden sentin arvosta", ärisi Nishikanta +raivoissaan. + +"Ette kahden biljoonan sentin hinnasta tohdi käydä minun kimppuuni, +rahanimijä", vastasi Daughtry. "Teistä on paisunut aika pomo, mutta +minä tiedän, mikä te oikeastaan olette. Ette kahden biljoonan sentin +hinnasta tohtisi ärsyttää minua huutamaan sen julki juuri nyt. -- Pitkä +John! Kantakaa tuo olutlaatikko tänne ja puolilaatikkoinen myös ja +asettakaa ne minun veneeseeni. -- Asettukaa poikkiteloin, jos tohditte, +Nishikanta." + +Simon Nishikanta ei uskaltanut, eikä hän myöskään tiennyt, mitä hänen +pitäisi tehdä. Siitä pulmasta hänet pelasti huuto: + +"Tuossa se tulee!" + +Kaikki kiiruhtivat etsimään tukea, valas murskasi jälleen muutamia +lankkuja, ja _Mary Turner_ huojui hitaasti puoleen ja toiseen. + +"Nostakaa! Antakaa mennä! Joutukaa!" + +Kapteeni Doanen määräyksiä toteltiin reippaasti. Oikeanpuolinen +pelastusvene laskeutui hitaasti veteen laivan viereen ja loput +tavaroista ja eväistä heitettiin siihen. + +"Voin hiukan auttaa teitä, kapteeni, koska teillä näyttää olevan niin +kiire joutua pois täältä", sanoi Daughtry ottaen kronometrin kapteeni +Doanen kädestä ja seisoi valmiina antamaan sen hänelle heti, kun hän +oli ennättänyt veneeseen. + +"Tulkaa nyt, Greenleaf", huusi Grimshaw Vanhalle Merikarhulle. + +"En, paljon kiitoksia, hyvä herra", kuului vastaus. "Luulen, että +toisessa veneessä on paremmin tilaa." + +"Me otamme kokin mukaamme!" huusi Nishikanta perätuhdolta. "Tule nyt, +sinä keltainen marakatti! Hyppää, hyppää!" + +Pieni ja ryppyinen Ah Moy -vanhus taisteli mielessään. Hän +näytti kovasti miettivän, vaikk'ei kukaan voinut arvata hänen +ajatuksiaan hänen tuijottaessaan vuoroin panttilainaajan revolveria, +vuoroin spitaalista Daughtrya ja Kwaquea. Hän punnitsi molempia +mahdollisuuksia, ottaen vielä lukuun veneiden lastin painoeron. + +"Minu mennä se toinen vene", sanoi Ah Moy ja alkoi raahata tavaroitaan +kannen yli. + +"Irrottakaa", komensi kapteeni Doane. + +Kun Saul, lihava newfoundlandilaispenikka, joka oli leikkinyt ja +mellastanut kaiken tämän touhun keskellä, näki _Mary Turnerin_ +miehistä niin monen olevan veneessä laivan vieressä, se hyppäsi matalan +laidan yli, joka oli painunut aivan veden rajaan ja osui sätkytellen +kirstu- ja muonatavaralaatikkovuoren huipulle. + +Vene heilahti, ja Nishikanta huusi revolveri kädessään: + +"Ajakaa se takaisin! Heittäkää se laivan kannelle." + +Laivamiehet tottelivat, ja lyhyen ilmaretken jälkeen sätkyttelevä Saul +makasi selällään _Mary Turnerin_ kannella. Se piti sitä vain +kovakouraisena leikkinä ja heittelehti ihastuksissaan, kiemurteli kuin +mato odottaen, mitä uusia kepposia sille tehtäisiin. Päästäen +hiljaisen, hyväntuulisen haukunnan se tavoitteli käpälällään Miksiä, +joka oli nyt vapaana kannella, mutta se sai vastaukseksi vain äreän +murinan. + +"Meidän täytynee ottaa sinutkin joukkomme jatkoksi, vai kuinka, hyvä +herra", sanoi Daughtry, ja pysähtyi kesken kiireensä rauhoittaen +taputtamaan penikan päätä. Palkaksi pentu nuolaisi hänen kättään +pehmeällä kielellään. + +Ei ole olemassa ensiluokkaista laivanhovimestaria, jolla ei olisi +tavallista enemmän käytännöllistä älyä. Dag Daughtry oli ensiluokkainen +hovimestari. Asetettuaan Vanhan Merikarhun turvaisaan paikkaan hän pani +Pitkän Johnin irrottamaan toista pelastusvenettä, lähetti Kwaquen +täyttämään vesisäiliöt niukasta varastosta ja Ah Moyn hakemaan kaikki +keittiössä olevat ruokavarat. + +Ylähangan vene sullottuna täyteen ihmisiä, ruokatarpeita ja tavaroita +souti reippaasti poispäin vaaran keskuksesta, jona oli _Mary +Turner_, mutta oli tuskin päässyt sadan metrin päähän, kun valas, +joka oli hyökännyt uudelleen laivaa vastaan siihen osaamatta, palasi +takaisin ja hyökkäsi eteenpäin sellaista vauhtia, että oli törmätä +pelastusveneeseen. Se tuli niin lähelle, että soutajien piti sen +puolella venettä vetää aironsa sisään. Aalto painoi raskaasti lastatun +veneen laitaa, niin että vettä tuli veneeseen, ennenkuin se jälleen +kohosi. Nishikanta, yhä revolveri kädessään, seisoi perässä sen mukavan +paikan edessä, jonka hän oli itselleen vallannut. Veneen kallistuessa +hän horjahti. Hänen vaistomaisesti, epätoivoisesti ponnistellessaan +pysyäkseen tasapainossa revolveri heltisi hänen kädestään ja putosi +mereen. + +"Ha-haa", pilkkasi Daughtry. "Minkä arvoinen Nishikanta nyt on? Minä +tiedän, mikä hän on, ja teihin toisiinkin hän on kadottanut kaiken +valtansa. Nyt hän on teillä satimessa. Varmasti satimessa, sanon minä. +Ja kun alatte syödä toisianne, syökää hänet ensin. Hän on tosin +haisueläin ja maistuu pahalle, mutta väliin saavat rehelliset miehet +syödä haisueläimiä pelastuakseen pälkäästä. Mutta parasta lienee, että +panette hänet ensi yöksi suolaveteen." + +Grimshaw, jonka paikka perätuhdolla ei ollut kehuttava, huomasi +tilanteen yhtaikaa kuin Daughtry, nousi nopeasti ja tarttui paksua +panttilainaajaa takaapäin niskasta kiinni, pudisteli häntä sangen +kovakouraisesti ja paiskasi hänet sitten päistikkaa veneen pohjalle. + +"Ha-haa", huusi Daughtry yli satametrisen meren pinnan. + +Sitten Grimshaw asettui itse rauhallisesti parhaalle istumapaikalle. + +"Tahdotteko tulla mukaan?" hän huusi Daughtrylle. + +"En kiitos, hyvä herra", tämä vastasi. "Siellä on jo liian monta, me +mahdumme paremmin toiseen veneeseen." + +Toiset viskasivat vettä, toiset soutivat, ja pelastusvene eteni +mainingeilla. Daughtry meni Ah Moyn kanssa varastohuoneeseen hakemaan +lisää ruokatarpeita. + +Hänen ollessaan alhaalla valas pyyhkäisi ruumillaan laivan vasenta +laitaa keulanpuolelta, päästi ammuvan äänen ja iskeä leiskautti +valtavalla pyrstöllään, repäisten irti perämaston poikkipuun ja +rustiraudat. Seuraavan korkean, sileän mainingin tullessa perämasto +kaatui mereen. + +"Onpa siinä valas", virkkoi Daughtry Ah Moylle, kun he nousivat ylös +kajuutan portaita ja näkivät tämän viimeisen tuhoteon. + +Ah Moy katsoi tarpeelliseksi hakea lisää ruokaa keittiöstä. Daughtry, +Kwaque ja Pitkä John heittäytyivät sillä välin koko painollaan +nostoköysien kimppuun, yhden kerrallaan ja heilauttivat pelastusveneen +laidan ulkopuolelle. + +"Odotamme seuraavaa iskua, sitten laskemme veneen alas, heitämme kaikki +rojumme siihen ja lähdemme", puheli hovimestari Vanhalle Merikarhulle. +"Meillä on kyllin aikaa. Kuunari ei vajoa sen nopeammin jouduttuaan +vedenpintaan, kuin se nyt vajoaa." + +Hänen puhuessaan valureiät olivat jo aivan vedenrajassa, ja laiva +keinui hiljalleen korkeilla mainingeilla. + +"Hoi!" hän huusi yhä kasvavan vedenpinnan yli kapteeni Doanelle. "Millä +suunnalla Marquesas-saaret ovat? Juuri tästä? Ja kuinka pitkälti sinne +on?" + +"Pohjois-koillisessa, neljännes itään", oli tuskin kuuluva vastaus. +"Silloin tulette Nuka-Hivalle. Noin kaksisataa mailia! Pyrkikää ajoissa +pasaatituuleen, niin se kyllä käy!" + +"Kiitoksia, kapteeni", huusi hovimestari vastaukseksi, ennenkuin juoksi +laivan perään, riuhtaisi auki kompassikopin oven ja kantoi +ohjauskompassin veneeseen. + +Kun valas viivytteli palaamistaan, he luulivat sen jo luopuneen +hyökkäämästä. Ja sillä välin kun he odottelivat ja näkivät sen keinuvan +mainingeilla kahdeksannesmailin päässä, _Mary Turner_ vajosi yhtä +mittaa. + +"Nyt voisimme melkein yrittää", puheli Daughtry Pitkälle Johnille, kun +uusi ääni sekaantui keskusteluun. + +"Cocky, Cocky", kuului valittava ääni alhaalta kanssista päin. + +"Piru vieköön!" tuli sitten harmistuneesti. "Piru vieköön! -- Piru +vieköön!" + +"Luonnollisesti se on otettava mukaan", päätteli Daughtry +kiipeillessään yli isontangon ja sen monien väliköysien, jotka sulkivat +tien. Hän löysi pienen elävän kipinän makuulavan reunalta, missä se +istui ja pörhisteli höyheniään. Se laski alas ruusunpunaisen töyhtönsä +ja sadatteli aito inhimillisellä kielellä maailman pahuutta ja laivojen +ja ihmisten hulluutta. + +Papukaija lensi Daughtryn ojennetulle etusormelle, kiipesi nokkelasti +hänen paidanhihaansa pitkin, istuutui sitten hänen olkapäälleen painaen +kyntensä niin syvälle pehmeään kankaaseen, että se tuntui ihoon saakka, +kallisti päänsä hänen korvaansa ja sanoi keventyneellä, kiitollisella +äänellä, kuin esitellen itsensä: "Cocky, Cocky." + +"Poika kulta", lepersi Daughtry sille. + +"Mainiota", vastasi Cocky äänellä, joka niin muistutti Daughtryn ääntä, +että tämä säpsähti. + +"Sinä poika kulta", vastasi Daughtry painaen poskensa ja leukansa +linnun höyhenpeitteistä töyhtökoristeista päätä vasten. "Ja jotkut +houkat ajattelevat, että ihmiset ne vain tässä maailmassa jotain +merkitsevät." + +Valas viipyi yhä, ja meri huuhteli jo heidän varpaitaan laivan +kannella, kun Daughtry komensi laskemaan alas pelastusveneen. Ah Moy +hyppäsi kiireesti kokkaan. Mutta Daughtry erehtyi luullessaan pienen +kiinalaisen pelkäävän vajoavaa laivaa. Ah Moylle oli tärkeää päästä +mahdollisimman kauas Kwaquesta ja hovimestarista. + +Vene laskettiin vesille, he sysivät ruokatarpeet ja muut tavarat alas +tuhdolta ja asettuivat istumaan. Ah Moy souti etuairolla, sitten +tulivat Pitkä John ja Kwaque, Daughtryn -- papukaija yhä olkapäällään +-- pitäessä perää. Perällä tavarakasan päällä istui Miksi katsellen +odottavasti _Mary Turneria_ ja yhä vihaisesti muristen Saulille, +joka oli kyllin typerä houkutellakseen toista leikkimään. Vanha +Merikarhu seisoi peräairon vieressä ja antoi, kun kaikki oli valmista, +käskyn soutaa. Miksi varoitti muristen ja niskakarvojaan pörhistellen +heitä valaasta, joka oli lähtenyt liikkeelle ja ennättänyt jo aivan +lähelle heitä. Mutta valas ei hyökännyt enää. Sen sijaan se kierteli +hitaasti kuunaria, ikäänkuin olisi tahtonut lähemmin tarkastaa +vastustajaansa. + +"Lyönpä vetoa, että sen pää on hellänä tämän puskemisen jälkeen ja että +se alkaa nyt tuntua", pilaili Daughtry rohkaistakseen tovereitaan. + +He olivat soutaneet tuskin kahtatoista aironvetoa, kun Pitkän Johnin +huudahdus sai heidät seuraamaan hänen katsettaan laivan etukannelle, +missä laivan kissa ahdisteli isoa rottaa. He näkivät muitakin rottia, +jotka nouseva vesi oli ajanut esille koloistaan. + +"Emme voi jättää kissaa kuolemaan", virkkoi Daughtry kuin itseään siitä +vakuuttaen. + +"Emme tietenkään", vastasi Vanha Merikarhu heittäytyen koko painollaan +peräairoa vasten ja peräyttäen siten veneen. + +Kahdesti he saivat keinua laivan ympärillä kiertelevän valaan +nostamilla mainingeilla, ennenkuin olivat saaneet kissan veneeseen, ja +he ryhtyivät jälleen soutamaan. Valas ei näyttänyt heistä välittävän. +Tuosta korkeasta esineestä, kuunarista, oli kuolema hyökännyt sen +poikasen kimppuun, ja kuunariin se purki vihansa ja surunsa. + +Heidän soutaessaan pois valas kääntyi ja ui merelle. Puolen mailin +päästä se palasi ja hyökkäsi jälleen. + +"Nyt kuunari varmaan vajoaa, niin täynnä vettä se on", sanoi Daughtry. +"Antakaa airojen levätä, katsotaan kuinka käy." + +Isku sattui keskilaivaan ja oli ankarin, minkä _Mary Turner_ oli +saanut. Köysiä ja laidan pirstaleita lenteli ilmassa, ja laiva +kallistui niin, että puolet sen pohjan kuparipeitteestä loisti +auringossa. Kun se hiljalleen kohosi, huojui isomasto kuin juopunut, +mutta ei kuitenkaan kaatunut. + +"Surmanisku!" huudahti Daughtry nähdessään valaan halkovan vettä +mahtavin, mielettömin vedoin. "Luulenpa, että ne molemmat ovat saaneet +näpäyksen kalloonsa." + +"Laiva ihan olla loppu", huomautti Kwaque _Mary Turnerin_ laidan +kadotessa veden pinnan alle. + +Laiva vajosi nopeasti. Hetkisen kuluttua maston huippukin oli kadonnut. +Valas oli yksin paikalla keinahdellen puoleen ja toiseen meren +pinnalla. + +"Siitä tohtii tuskin puhua", lausui Daughtry _Mary Turnerin_ +muistopuheeksi. "Ei kukaan uskoisi meitä kuitenkaan. Tuollaisen komean +aluksen upottaa, tahallaan upottaa naarasvalas! Ei kiitoksia! En +koskaan uskonut, että se vanha merimies Honolulussa puhui totta +väittäessään olevansa ainoa, joka pelastui uppoavasta _Essexistä_, +ja yhtä vähän uskottaisiin minua." + +"Kaunis alus, kaunis, komea alus", valitteli Vanha Merikarhu. "En ole +vielä koskaan nähnyt niin hienosti varustettua kolmimastoa, eikä +milloinkaan toinen kolmimasto ole ollut sellainen peijakas luovimaan +vastatuuleen." + +Dag Daughtry, joka aina oli ollut vapaa ja yksinäinen, antoi katseensa +liukua yli kaikkien näiden olentojen, joista hän nyt oli edesvastuussa: +Kwaque, musta papualainen epäsikiö, jonka hän oli pelastanut joutumasta +toveriensa vatsoihin; Ah Moy, pieni laivakokki, jonka iästä voi erehtyä +ehkä kokonaisia vuosikymmeniä; rakastettu ja kunnioitettu Vanha +Merikarhu; hento Pitkä John, nuori ruotsalainen, joka pituudeltaan oli +jättiläinen, mutta mieleltään lapsi; Kill, ihme koirien joukossa; Saul, +paksu, häpeämättömän typerä penikka; Cocky, valkohöyheninen pieni +elämänkipinä, terävä kuin terässäilä ja kiehtovan viehättävä kuin +suloinen lapsi, ja sitten vielä kanssikissa, keltainen rotantappaja, +joka nyt oli paennut Ah Moyn jalkojen väliin. -- Ja Marquesas-saarille +oli kaksisataa mailia, ja pasaatituuli, jonka piti auttaa heitä sinne, +oli tyyntynyt, mutta se heräisi jälleen yhtä varmasti, kuin aurinko +aamuisin nousi taivaalle. + +Hovimestari huokasi, ja hänen mieleensä johtui kuva eräästä +lapsuudenaikaisesta kuvakirjasta. Se esitti mummoa, joka asui kengässä. +Hän pyyhki kädenselällä hien otsaltaan ja tunsi ohimennen kuoleentuneen +kohdan silmäkulmiensa välissä sanoessaan: + +"No niin, ystävät, soutaa emme jaksa Marquesas-saarille. Tarvitsemme +tuulta avuksi. Mutta nyt meidän on saatava maili tai kaksi itsemme ja +tuon raivostuneen naarasvalaan välille. Ehkä se tointuu siitä, ehkä ei, +mutta sääliksi sitä käy joka tapauksessa." + + + + +16. + + +Kaksi päivää myöhemmin, kun höyrylaiva _Mariposa_ oli +tavanmukaisella matkallaan Tahitista San Franciscoon, lopettivat +matkustajat äkkiä kiekonheittonsa kannella, keskeyttivät korttipelinsä +tupakkahuoneessa, unohtivat romminsa ja telttatuolinsa ja kokoontuivat +laidan luo ihmettelemään pientä venettä, joka kiisi pitkin ulappaa +laivaa kohti heikon myötätuulen tuomana. Kun Pitkä John ja Kwaque +laskivat alas purjetta ja irrottivat mastoa, kuului matkustajien +joukosta sipinää ja naurua. Tämä kohtaus rikkoi kaikki heidän +kuvitelmansa haaksirikkoisten pelastamisesta valtamerellä. + +Omituisine lasteineen vene oli kuin Noan arkki. Siinä oli +sänkyvaatteita, matkakirstuja, olutlaatikoita, kissa, kaksi koiraa, +valkea papukaija, kiinalainen, villatukkainen papualainen, +vaaleahiuksinen jättiläinen, harmaapäinen Dag Daughtry ja Vanha +Merikarhu, joka näytti olevan kaikkien merikarhujen perikuva. Nokkela, +lomamatkalla oleva arkkitehtioppilas risti vanhuksen heti Noaksi ja +tervehti häntä huutaen: + +"Terve, isä Noa! Vedenpaisumustako olette paossa? Tiedätte varmaankin +sanoa, missä Ararat on." + +"Oletteko saaneet paljon kaloja?" huusi joku toinen irvihammas yli +laidan. + +"Hei, mutta katsokaa, millaista olutta! Parasta englantilaista olutta! +Saanko tilata laatikon?" + +Tuskin lienee haaksirikkoutuneita milloinkaan pelastettu sellaisella +remulla ja naurulla. Nuori väki oli kovin huvittunut Noasta, joka oli +saapunut laivalle hajonneen heimonsa jätteiden kanssa, ja vanhemmille +naismatkustajille kerrottiin pöyristyttäviä juttuja maanjäristyksistä +ja tulivuorenpurkauksista ja kokonaisista mereen vajonneista saarista. + +"Olen hovimestari", selitti Dag Daughtry _Mariposan_ kapteenille. +"Olen iloinen ja kiitollinen, jos saan asua laivan hovimestarien +kumppanina. Pitkä John on merimies, kansi sopii hänelle. Kiinalainen on +kokki, ja mustaihoinen on palvelijani. Mutta herra Greenleaf on hieno +herra, eikä paras salonkiruoka ja matkustajahytti ole liikaa hänelle." + +Ja kun tuli tunnetuksi, että he olivat pelastuneet kolmimasto _Mary +Turnerista_, jonka valas oli pala palalta iskenyt säpäleiksi ja +upottanut, niin vanhat naiset uskoivat sitä yhtä vähän kuin olivat +äsken uskoneet juttua vajonneesta saaresta. + +"Kapteeni Hayward", tiedusteli eräs heistä, "voisiko valas upottaa +_Mariposan_?" + +"Ei sille ole sellaista vielä milloinkaan sattunut", oli vastaus. + +"Tiesinhän sen", selitti kysyjä innokkaasti. "Eihän laivojen ole tapana +antaa valaiden upottaa niitä, vai kuinka, kapteeni?" + +"Ei, hyvä rouva, sen voin vakuuttaa", vastasi kapteeni. "Mutta nämä +viisi miestä vakuuttavat kuitenkin, että niin on käynyt." + +"Merimiehet ovat suuria valehtelijoita, eivätkös olekin?" -- Hän oli +itse varma asiasta, mutta esitti sen kuitenkin epäröivänä kysymyksenä. + +"He ovat pahimpia valehtelijoita, mitä milloinkaan olen tavannut. +Ajatelkaahan, oltuani neljäkymmentä vuotta merillä voin tuskin luottaa +enää omaan kunniasanaani." + +Yhdeksän päivää myöhemmin _Mariposa_ kulki läpi Golden Gaten +ja laski San Franciscon satamaan. Kaupunkilaisten mielikuvitus sai +vähäksi aikaa virikettä lystikkäistä puolen palstan artikkeleista, +joita reportterinulikat sepittelivät _Mariposan_ pelastamista +haaksirikkoisista. Eivät edes nämä keltanokat uskoneet niitä +merimiesjuttuja, joita pelastuneet olivat kertoneet. Typerät ja +valhevalmiit reportteripojat eivät milloinkaan usko mitään, mikä +vähänkin poikkeaa tavallisuudesta. Niin on aina laita sanomalehtiin +kirjoittavien nulikoiden, uutislehtien ja roskaväen, joka uskoo +jännittävän seikkailun mahdolliseksi vain elokuvissa ja jolle todellista +elämää merkillisine mahdollisuuksineen ei näytä olevan olemassakaan. + +"Valasko upottanut laivan?" kysyi "tavallinen" ihminen. "Tyhmyyksiä. +Häpeämättömiä valheita! Ei, mutta minäpä kerron teille, mitä näin +'Eleonoran seikkailuissa', se vasta oli filmi, se..." + +Daughtry saapui siis pienen seurueensa kanssa varsin huomaamattomana +kaupunkiin. Ja seuraavana aamuna satamareportterit tarjosivat +yötyönsä tuloksina mitä kummallisimpia juttuja kalastajaveneestä, +jota jättiläismaneetti oli hätyyttänyt. Pitkä John hävisi kohta +johonkin merimiesten täysihoitolaan ja otti viikon kuluttua pestin +höyrykuunariin, jonka oli määrä lastata punapuuta Bandonissa, +Oregonissa. Ah Moy ei ennättänyt siirtolaiskaranteenia kauemmaksi, mistä +hänet lähetettiin kotimaahansa Kiinaan ensimmäisessä postilaivassa. +_Mary Turnerin_ kissa asettui _Mariposan_ kanssiin ja matkusti takaisin +Tahitiin. Saulin vei eräs aliperämies maihin ja jätti perheensä hoiviin. + +Dag Daughtry nousi maihin pienine säästöineen ja vuokrasi pari halpaa +huonetta itseään ja jäljelläolevia seuralaisiaan varten. Niitä oli +vielä Charles Stough Greenleaf, Kwaque, Miksi ja Cocky. Mutta hän ei +antanut Vanhan Merikarhun olla kauan toimettomana. + +"Ei tämä kelpaa, herra Greenleaf", hän jutteli. "Me tarvitsemme +pääomaa. Meidän täytyy saada joku rahapomo kierrokseen, ja teidän +tehtävänne on houkutella hänet ansaan. Vielä tänään saatte ostaa pari +matkalaukkua, ottaa ajurin ja ajaa hurauttaa Bronxin hotellin pääovelle +kuin mikäkin hiivatin rahamies. Se on hiton hieno hotelli, mutta +sovittelemalla siellä voi asua varsin kohtuulliseen hintaan. Pieni +huone pihanpuolella, tietenkin, ja sitten voitte säästää syömällä +muualla." + +"Mutta, hovimestari, minulla ei ole rahaa", vastusteli Vanha Merikarhu. + +"Ei se tee mitään, hyvä herra, autan teitä niin kauan kuin voin." + +"Mutta, rakas ystävä, tiedättehän te, että minä olen vanha petturi. +Teiltä en voi ryöstää, kuten joltakin muulta ... tehän olette ystävä. +Ettekö ymmärrä?" + +"Ymmärrän kyllä ja kiitän teitä, herra Greenleaf siitä, että sen +sanotte. Juuri siksi tahdon auttaa teitä. Ja kun olette löytänyt uuden +aarteenetsijäjoukon ja teillä on laiva valmiina, pestaatte minut siihen +hovimestariksi, Kwaquen, Killin ja muun perheen seuratessa mukana. Kun +kerran olette ottanut minut perheeseenne, saatte nyt luvan kuunnella +minua. Bronx on teille sopiva hotelli. Nimellä on hieno kaiku. Se luo +oikeat puitteet teidän toiminnallenne. Ihmisten luottamus teihin on +suureksi osaksi hienon hotellinne ansio. Kun loiotte nahkapeitteisessä +nojatuolissa aarteesta puhellen, kallis sikari suussanne ja +kaksikymmentä senttiä maksava tuutinki vieressänne, on kaikessa oikea +sävy. Ihmiset uskovat pakostakin teidän juttuanne. Ja jos tahdotte +yrittää, täytyy teidän nyt käydä ostamassa nuo matkalaukut." + +Vanha Merikarhu ajoi reippaasti Bronxiin, merkitsi päiväkirjaan Charles +Stough Greenleaf vanhanaikaisella käsialalla ja aloitti jälleen +toiminnan, joka jo moneksi vuodeksi oli pelastanut hänet joutumasta +köyhäinhuoneeseen. -- Yhtä reippaasti Dag Daughtry lähti etsimään +työtä. Se oli välttämätöntä, sillä hänellä oli suuret menot. Perheen -- +Kwaquen, Miksin ja Cockyn -- piti saada asunto ja ruokaa, kalliimmaksi +vielä tuli Vanhan Merikarhun ylläpito hienossa hotellissa, ja sitten +hänellä itsellään oli kuuden pullon janonsa. + +Mutta teollisuudessa sattui silloin olemaan seisahdusaika. Työttömyys +uhkasi tavallista pelottavammin San Franciscon asukkaita. Ja mitä +höyrylaivoihin ja purjealuksiin tuli, oli vähintään kolme hovimestaria +kilpailemassa jokaisesta hovimestarin toimesta. Daughtryn ei onnistunut +saada vakinaista tointa, eivätkä hänen satunnaiset ansionsa riittäneet +jokapäiväisiä menoja korvaamaan. Hän oli kaupungin hätäaputöissäkin, +mutta vain kolme päivää kerrallaan, sitten hänen täytyi luovuttaa +työnsä toiselle tarvitsevalle, joka noiden kolmen päivätyön avulla voi +hiukan pitkittää kurjaa olemassaoloaan. + +Daughtry koetti saada Kwaquenkin työhön, mutta tämä ei pystynyt +mihinkään. Tuo papualainen oli nähnyt Sydneyn vain laivankannelta eikä +ollut ennen astunut koskaan jalallaan kaupunkiin. Hän tunsi tästä +maailmasta vain höyrylaivan ja kaukaiset Etelämeren saaret sekä oman +saarensa, Kuningas Wilhelmin saaren Melanesiassa. Niinpä Kwaque +pysytteli vain noissa kahdessa huoneessa, keitti ruokaa, siisti ja +huolehti Miksistä ja Cockystä. Miksille tämä aika oli vankilaelämää, se +kun oli tottunut vapaasti juoksentelemaan laivan kannella, +koralliriutoilla ja plantaaseilla. + +Mutta iltaisin Miksi meni ulos hovimestarin kanssa, ja väliin seurasi +heitä Kwaquekin muutaman askeleen päässä kulkien. Lukemattomat +ihmisjumalat, joita katukäytävillä tungeskeli, vaivasivat kovin Miksiä. +Ja ihmisjumalien arvo laski huomattavasti sen silmissä. Mutta sitä +enemmän se kunnioitti hovimestaria, sitä jumalaa, jota se oli +vannoutunut uskollisesti palvomaan. Kuta avuttomammaksi Miksi tunsi +itsensä niin monen jumalan joukossa, sitä enemmän hovimestarin +Aabrahamin helma muuttui sille turvalliseksi satamaksi, missä mitkään +vaarat eivät uhanneet. + +"Varo jalkojasi!" on ensimmäinen ja viimeinen varoitus +kahdennenkymmenennen vuosisadan kaupunkilaiselämässä. Sen Miksi oppi +varsin pian. Se tottui pelastamaan omat jalkansa lukemattomien +tuhansien nahkakenkäisten ihmisjalkojen alta, jotka alati kiiruhtivat +eteenpäin ollenkaan välittämättä nelijalkaisen koiran olemassaolosta ja +oikeuksista. + +Iltakävelyillä hovimestarin seurassa kuljettiin ravintolasta toiseen. +Miehiä seisoskeli sahalastujen peittämällä lattialla myyntipöytien +ääressä tai istui pienten pöytien ympärillä. Kaikki joivat ja +juttelivat. Samoin teki hovimestari. Juotuaan päivittäiset kuusi +pulloansa hän läksi kotiin nukkumaan. Hän sai paljon uusia tuttavia ja +Miksi myös. Useimmat niistä olivat rannikkomerimiehiä, mutta joukossa +oli myös satamatyöläisiä ja kulkureita. + +Eräs näistä uusista tuttavista, jokialuksen kapteeni, joka purjehti +edestakaisin lahdella ja San Joaguin- ja Sacramento-joella, oli +luvannut pestata Daughtryn kokiksi ja kansimieheksi kuunariinsa. +Kuunarin nimi oli _Howard_, ja se kantoi kahdeksankymmentä tonnia, +kansilasti siihen luettuna. Kapteeni Jörgensen, kokki ja kaksi muuta +laivamiestä työskentelivät yhdessä toverillisesti, lastaten ja purkaen +alusta mihin vuorokauden aikaan milloinkin sattui, ja purjehtivat sillä +yötä päivää, olipa ilma millainen tahansa. Yksi miehistä oli ohjaamassa +alusta sillä välin kun muut nukkuivat tai lepäsivät. Ylityötä oli +hirmuisesti, mutta ruoka oli hyvä ja palkka neljästäkymmenestäviidestä +kuuteenkymmeneen dollariin kuukaudessa. + +"Saatte luottaa siihen", sanoi kapteeni Jörgensen, "eräänä kauniina +päivänä löylytän kokkini Hansonin ja ajan hänet pois, te voitte tulla +heti ... ja teidän hauvanne myös..." Hän hyväili Miksin päätä +jykevällä, auringonpaahtamalla työkourallaan. "Hieno koira. Koira on +jokialuksella hyvä olemassa, kun kaikki miehet ovat satamassa." + +"Sanokaa Hanson irti nyt heti", kehotti Daughtry innokkaana. + +Mutta kapteeni Jörgensen pudisti verkkaisesti hidasjärkistä päätään. + +"Ensin minä löylytän hänet." + +"No, löylyttäkää sitten ja ajakaa pois", penäsi Daughtry. "Tuossa hän +seisoo tarjoilupöydän luona." + +"Ei. Minun täytyy saada ensin jokin syy. Kyllähän minulla jo aihetta +onkin. Mutta minulla täytyy olla selvä syy, jonka koko miehistö +ymmärtää. Odotan, että hän pakottaa minut löylyttämään itsensä niin, +että koko miehistö sanoo: 'Hei, kapteeni, siinä teitte oikein.' Sitten +saatte paikan, Daughtry." + +Ellei kapteeni Jörgensen olisi viivytellyt aiottua selkäsaunaa ja ellei +Hanson olisi viivytellyt antamasta siihen kyllin selvää aihetta, olisi +Miksi seurannut hovimestaria kuunari _Howardiin_, ja kaikki koiran +seuraavat vaiheet olisivat kehittyneet aivan toisenlaisiksi kuin ne nyt +olivat määrätyt muodostumaan. Mutta niiden kehityksen määräsi nyt +kohtalo ja joukko tapahtumia, joihin Miksi ei mitenkään voinut +vaikuttaa ja joita se osasi aavistaa yhtä vähän kuin hovimestari itse. +Tähän aikaan Miksillä ei vielä ollut hämärintäkään aavistusta +vastaisesta teatteriurastaan ja julmasta kohtelusta. Eikä hurjinkaan +oopiumiuni olisi voinut manata esiin kohtaloa, mikä odotti Kwaquea ja +hovimestaria. + + + + +17. + + +Eräänä iltana Daughtry istui ravintolassa, jota nimitettiin "Juntaksi". +Hän oli ilkeässä pulassa. Oli ollut tavallista vaikeampaa saada +satunnaista työtä, ja säästöt olivat loppuneet. Aikaisemmin samana +iltana hän oli keskustellut puhelimitse Vanhan Merikarhun kanssa, joka +voi ilmoittaa vain, että samana päivänä eräs vanhuuden lepoon +vetäytynyt puoskari-tohtori oli osoittanut tavattoman suurta +harrastusta asiaan. + +"Antakaa minun pantata sormukseni", pyysi Vanha Merikarhu innokkaasti, +eikä se tapahtunut ensimmäistä kertaa. + +"Ei, herra Greenleaf", oli Daughtry vastannut. "Me tarvitsemme niitä +asioissamme. Ne ovat liikepääomaa. Ne lisäävät luottoa. Ne ovat niin +sanottua välttämätöntä ulkokuorta. Koetan keksiä jonkin keinon ja tulen +tapaamaan teitä aikaisin aamulla. Pitäkää sormuksenne, älkääkä +osoittako liian huomattavaa harrastusta tohtoria kohtaan. Antakaa +ihmisten pyrkiä luoksenne. Se on ainoa keino. Olette oikealla tiellä, +ja kaikki käy hyvin. Älkää hätäilkö. Dag Daughtry osaa kyllä +selviytyä." + +Mutta kun Dag Daughtry istui "Juntassa", näytti siltä, että hän oli +vähällä kadottaa rohkeutensa. Kukkarossaan hänellä oli juuri sen verran +rahaa, kuin tarvittiin seuraavan viikon vuokraan, ja se olisi pitänyt +maksaa etukäteen jo kolme päivää sitten; heidän äksyluontoinen +emäntänsä oli sitä jo kovaäänisesti vaatinut. Kotona oli ruokaa vielä +yhdeksi päiväksi. Vanhan Merikarhun vaatimatonta hotellilaskua ei ollut +maksettu kahteen viikkoon -- summa oli jo huimaava näissä olosuhteissa, +hotelli kun oli ensiluokkainen. Vanhalla Merikarhulla oli vain pari +dollaria, joiden kilinällä hänen piti houkutella entistä tohtoria +aarteenetsintään. + +Mutta pahinta kaikesta oli se, että Dag Daughtry oli saanut vain kolme +pulloa olutta tänä päivänä, eikä hän tohtinut koskea vuokrarahoihin, +jotka yksin voivat pelastaa hänet ja hänen perheensä joutumasta +kadulle. Sentähden Dag Daughtry nyt istui olutpöydässä kapteeni +Jörgensenin kanssa, joka oli juuri palannut Petaluma Flatsista, kuunari +heinälastissa. Kapteeni oli jo kahdesti tilannut olutta eikä näyttänyt +enää olevan janoissaan; hän sen sijaan haukotteli työstä ja +valvomisesta väsyneenä ja katsoi vähän väliä kelloonsa. Ja Dag Daughtry +oli saanut vain kolme pulloa! Eikä Hanson ollut vieläkään saanut +selkäsaunaansa, joten kokinpaikka häipyi kauas epävarmaan +tulevaisuuteen. + +Epätoivoissaan Daughtry keksi keinon saadakseen puuttuvat olutpullonsa. + +"Kuulkaas, kapteeni, ette voi aavistaakaan, kuinka viisas Kill on. Se +osaa laskeakin yhtä hyvin kuin te tai minä." + +"Ohoh", murahti kapteeni Jörgensen. "Olen nähnyt sellaista teatterissa. +Se on pelkkää petosta. Eivät koirat eivätkä hevoset osaa laskea." + +"Tämä koira osaa", jatkoi Daughtry aivan rauhallisesti. "Ette saa sitä +erehtymään. Lyön vaikka vetoa, että jos minä nyt tilaan kaksi olutta +niin, että se kuulee sen, ja kuiskaan sitten tarjoilijalle, että hän +toisikin vain yhden, niin Kill alkaa raivota tarjoilijalle." + +"Hohoo, kuinka paljon panette vetoon?" + +Hovimestari käänteli kolikoita taskussaan. Jos Kill pettäisi hänet, +hänen täytyisi ottaa vuokrarahoista. Mutta Kill ei voi eikä tahdo +pettää herraansa, ajatteli Daughtry ja vastasi: + +"Lyön vetoa kahdesta oluesta." + +Tarjoilija kutsuttiin, ja kun hän oli saanut salaiset ohjeensa +kutsuttiin esille Miksi, joka makasi nurkassa Kwaquen jaloissa. Kun +hovimestari asetti kolmannen tuolin pöydän ääreen ja viittasi Miksiä +sille istumaan, alkoi koira höristellä korviaan. Hovimestari varmaankin +odotti siltä nyt jotain, tahtoi sitä näyttämään temppujaan. Ei itse +temppujen näyttäminen innostanut Miksiä, vaan rakkaus hovimestaria +kohtaan. Rakastaminen ja palveleminen oli Miksin yksinkertaisen +ajattelutavan mukaan samaa. Se olisi mennyt vaikka tuleen hovimestarin +tähden ja oli valmis palvelemaan hovimestaria millä tavalla tämä vain +toivoi. Sellainen sen rakkaus oli. + +"Tarjoilija!" huusi hovimestari, ja kun tarjoilija tuli, hän sanoi: +"Kaksi olutta ... -- Kuulitko, Kill? Kaksi olutta." + +Miksi kääntyi tuolillaan, pani innoissaan käpälänsä pöydälle ja +nuolaisi hovimestarin kasvoja. + +"Kyllä se muistaa", virkkoi Daughtry jokilaivan kapteenille. + +"Ei varmasti muista, jos me vain sillä välin puhelemme muuta", vastasi +tämä. "Me petämme koiran. Minä sanon aluksi, että paikka on teidän +heti, kun minä olen löylyttänyt Hansonin. Ja te sanotte, että minun on +löylytettävä Hanson juuri nyt. Sitten minä sanon, että Hansonin on +ensin annettava jokin aihe. Ja sitten alamme riidellä kuin hullut, +haukumme toisiamme ja meluamme riivatusti. Oletteko ymmärtänyt?" + +Daughtry nyökkäsi, ja sitten alkoi äänekäs riita, joka sai Miksin +ihmetellen katselemaan vuoroin toista, vuoroin toista miestä. + +"Nyt joudutte kiinni", sanoi kapteeni Jörgensen nähdessään tarjoilijan +tulevan yksi olutlasi tarjottimellaan. "Nyt ainakin on koira sen +unohtanut, jos se lienee sen joskus muistanutkin. Se on kuunnellut, +kuinka me riitelimme. _Yksi_ olut ja _kaksi_ olutta on haihtunut sen +mielestä kuin tuhka tuuleen." + +"Luulenpa, ettei sen laskutaito niinkään helposti unohdu, vaikka kuinka +riitelisitte", sanoi Daughtry rohkaistakseen itseään. "Tarkatkaa nyt, +mitä se tekee." + +Korkea olutlasi asetettiin kapteenin eteen, joka nopeasti tarttui +siihen. Miksi istui jännittyneenä tietäen, että sen nyt tuli tehdä +jotain. Se halusi palvella. Se muisti entisiä _Makambon_ harjoituksia ja +tarkkasi turhaan hovimestarin kasvoja saamatta mitään vihjettä, katsoi +sitten pöydälle eikä nähnytkään _kahta_ lasia, _vaan yhden_. Niin hyvin +se oli oppinut erotuksen _yhden_ ja _kahden_ välillä, että sille selveni +heti -- miten, sitä ei terävinkään sielutieteilijä voine selittää, yhtä +vähän kuin hän voi selittää, mitä ajatus on -- että pöydällä oli vain +_yksi_ lasi, vaikka _kaksi_ oli tilattu. Miksi hypähti samassa ylös, +pani molemmat etukäpälänsä pöydälle ja alkoi haukkua tarjoilijaa ääni +suuttumuksesta käheänä. + +Kapteeni Jörgensen iski nyrkkinsä pöytään: + +"Te voititte", hän huusi, "minä maksan oluen. Tarjoilija, yksi olut +lisää!" + +Miksi katsoi hovimestariin hyväksymistä odottaen. Daughtry laski +kätensä sen päälaelle; se oli paras vastaus. + +"Koetetaan vielä kerran", sanoi kapteeni paljon virkeämpänä, pyyhkien +käsiselällä olutvaahdon viiksistään. "Se näkyy osaavan erottaa yhden ja +kaksi, mutta kuinka on kolmen laita? Ja neljän?" + +"Aivan samoin, kapteeni. Se osaa laskea viiteen ja huomaa, jos on +enemmän kuin viisi, mutta ei tunne seuraavien lukujen nimiä." + +"Hoi, Hanson!" huusi kapteeni Jörgensen salin yli _Howardin_ +kokille. "Tulkaa tänne, paksupää. Tulkaa, niin saatte ryypyn." + +Hanson tuli ja siirsi tuolin itselleen. + +"Minä maksan oluen", kapteeni sanoi. "Mutta te saatte tilata, Daughtry. +Katsokaas, Hanson, koira on temppujentekijä. Se osaa laskea paremmin +kuin te, Hanson. Meitä on tässä kolme miestä. Daughtry tilaa kolme +olutta. Koira kuulee, että niitä pyydetään _kolme_. Minä kohotan +tarjoilijalle kaksi sormea, näin. Hän tuo vain kaksi. Koira raivostuu +tarjoilijalle. Saatte nähdä." + +Kaikki meni niinkuin pitikin, ja Miksi raivosi tarjoilijalle, kunnes +tilaus oli suoritettu oikein. + +"Se ei osaa sittenkään laskea", päätteli Hanson. "Se näkee vain, että +yhdellä meistä ei ole lasia. Siinä koko juttu. Se tietää, että jokaisen +tulee saada lasinsa, ja siksi se haukkuu." + +"Kyllä se selviää", kehaisi Daughtry. "Meitä on nyt kolme. Tilaamme +neljä olutta, ja tarjoilija tuo kolme. Silloinhan jokainen saa lasinsa, +mutta Kill raivoaa kuitenkin tarjoilijalle." + +Ollen täysin selvillä leikistä Miksi haukkui raivokkaasti tarjoilijaa, +kunnes tämä toi neljännen lasin. Pöydän luo kerääntyi paljon miehiä, ja +kaikki halusivat tilata olutta ja koetella Miksiä. + +"Tämä on mainiota", ajatteli Daughtry mielessään. "Maailma on +hullunkurinen. Äsken minun oli jano ja nyt olen hukkumaisillani +olueen." + +Monet tahtoivat ostaa Miksin ja tarjosivat siitä naurettavia summia, +viisitoista, kaksikymmentä dollaria. + +"Sanonpa teille jotain", Jörgensen kuiskasi Daughtrylle vedettyään +hänet syrjään. "Jos annatte minulle tuon koiran, löylytän heti Hansonin +ja te saatte paikan -- saatte huomenna tulla työhön." + +"Juntan" omistaja veti Daughtryn mukanaan toiseen nurkkaan ja kuiskasi +hänelle: + +"Tulkaa joka ilta tänne koiranne kanssa. Se vetää ihmisiä. Annan teille +ilmaiseksi olutta ja viisikymmentä senttiä illassa." + +Tämä ehdotus herätti rohkean suunnitelman Daughtryn mielessä, ja +Kwaquen avatessa kotona hänen kenkiään hän puheli Miksille: + +"Niin on nyt asiat, Kill. Jos sinä sille kapakan isännälle olet oluen +ja viidenkymmenen sentin arvoinen illalta, olet sinä sen arvoinen +minullekin ... ja enemmän, poikaseni, paljon enemmän. Sillä hän haluaa +tietysti ansaita. Sitä varten hän myy olutta, sen sijaan että ostaisi +sitä. Ja sinä, Kill, tahdot mielelläsi työskennellä minun hyväkseni, +sen tiedän. Me tarvitsemme rahaa. Meillä on Kwaque ja herra Greenleaf +ja Cocky, sinusta ja minusta puhumattakaan, ja me syömme aivan kauhean +paljon. Vuokra on tiukassa ja ansion saaminen vieläkin tiukemmassa. +Mitäs sanot siitä, että lähdemme yhdessä ulos huomisiltana ja +koettelemme, kuinka paljon rahaa voimme saada kokoon." + +Ja Miksi, joka istui hovimestarin polvilla, silmä silmää ja nenä nenää +vasten, isännän kädet poskillaan, väänteli ihastuksissaan, lipoi +kielellään ja heilutti häntätöpykkäänsä. Mitä se lieneekin kuullut, +hyvää se oli, sillä hovimestari oli puhunut. + + + + +18. + + +Harmaatukkainen hovimestari ja pörröinen irlantilainen terrieri olivat +pian hyvin tunnettuja Barbary Coastin yöelämässä. Daughtry laajensi +laskutemppua ottamalla Cockyn mukaan. Kun tarjoilija ei tuonut kyllin +monta lasia, pysytteli Miksi aivan hiljaa, kunnes Cocky, saatuaan +merkin hovimestarilta, asettui yhdelle jalalle, pani toisen jalkansa +Miksin niskaan ja oli kuiskaavinaan jotakin sen korvaan. Sitten Miksi +katsahti pöydälle asetettuihin laseihin ja alkoi haukkua tarjoilijaa. + +Mutta vasta kun Daughtry ja Miksi yhdessä lauloivat "Aalto, vie minut +Rioon", he saivat suuren voittonsa. Se tapahtui merimiesten +tanssisalissa Pacific-kadun varrella. Tanssi taukosi, ja kaikki +halusivat kuulla enemmän laulua. Isännälle tämä ei tuottanut tappiota, +ja yleisö kasvoi kasvamistaan, kun Miksi lauloi koko ohjelmansa: "Herra +suojaa kuningasta", "Suloinen sana Kohta", "Johda mua, kaunis pilvi", +"Koti, koti armas" ja "Shenandoah". + +Se tuotti jo enemmän kuin ilmaisen oluen Daughtrylle. Kun hän nousi +lähteäkseen, ravintolan isäntä pisti kolme hopeadollaria hänen käteensä +ja pyysi häntä tulemaan koirineen jälleen seuraavana iltana. + +"Tälläkö palkalla?" Daughtry kysyi silmäten halveksivasti rahoja. + +Isäntä lisäsi heti kaksi dollaria, ja Daughtry lupasi tulla. + +"Kuulepas, Kill-poikaseni", hän puheli Miksille maata pannessaan. +"Luulenpa, että me yhdessä voimme ansaita enemmän kuin viisi dollaria +illasta. Katsos, ei kukaan ole nähnyt sinunlaistasi koiraa. Oikea +laulajakoira sinä olet, voit laulaa minun kanssani minkä sävelen +tahansa ja itseksesi puolisen tusinaa laulua. Väitetään Caruson +saavan tuhat dollaria illassa. No, sinä et ole Caruso, mutta ainoa +laulaja-koira sinä olet koko maailmassa. Minä rupean konserttien +järjestäjäksi, poikaseni. Ellemme voi täällä ansaita kahtakymmentä +dollaria illassa, siirrymme hienoimpaan kaupunginosaan. Ja vanha herra +saa muuttaa hotellissaan kadunpuoleiseen huoneeseen. Ja Kwaque saa +uuden puvun. Kill-poikaseni, meistä tulee pian rikkaita. Ja ellei +vanhus saa ketään muuta petkutettavakseen, varustamme hänelle kuunarin +ja annamme hänen purjehtia sillä aarteita etsimään. Hän saa petkuttaa +sitten meitä, sinua ja minua, ja meille se on suuri ilo." + +San Franciscon Barbary Coast, joka oli ollut vanhanaikainen +merimieskortteli jo silloin, kun kaupunki mainittiin rannikon kaikkein +vaikeapääsyisimmäksi satamaksi, oli paljon muuttunut ja kehittynyt +kaupungin kasvaessa. Nyt se sai ainakin puolet tuloistaan rikkailta +kaupunkilaisilta, jotka tekivät sinne huviretkiä kylväen rahaa +ympärilleen. Hienoimmissa piireissä oli tapana -- etenkin, jos oli +kaukaisia vieraita -- viettää päivällisen jälkeen tunti tai pari +ajelemalla siellä tanssipaikasta tai halvasta kabaretista toiseen. +Sanalla sanoen, Coast oli yhtä suuri nähtävyys kuin kiinalaiskaupunki +tai Cliff House. + +Ei kulunut kauan, ennenkuin Dag Daughtry ansaitsi kaksikymmentä +dollaria illassa kahdesta kaksikymmentä minuuttia kestävästä +esityksestä, ja hänelle tarjottiin enemmän olutta kuin mitä kokonainen +tusina yhtä janoisia miehiä kuin hän olisi jaksanut juoda. Daughtryllä +ei ollut vielä koskaan ollut niin paljon rahaa käytettävänään. Miksistä +tämä meno oli sanomattoman hauskaa. Se iloitsi etenkin hovimestarin +vuoksi. Se sai palvella hovimestaria, ja palveleminen oli sen hartain +halu. + +Miksi elätti nyt koko perheen, ja kaikilla heillä oli hyvä olla. Kwaque +keikaili ruskeissa kengissä, derbyhatussa ja harmaassa puvussa, housut +aina moitteettomasti silitettyinä. Hän alkoi myös käydä elokuvissa, +tuhlasi siihen pari-kolmekymmentä senttiä illassa ja istui aina +itsepintaisesti paikoillaan, kun ohjelma toistui. Talouspuuhiin ei +kulunut paljon aikaa, sillä Daughtry oli alkanut syödä ravintolassa. +Vanha Merikarhu oli muuttanut kalliimpaan kadunpuoleiseen huoneeseen +Bronx-hotellissa, ja Daughtry tyrkytti itsepintaisesti hänelle +runsaasti taskurahoja, jotta hän voisi tilaisuuden sattuessa kutsua +lupaavan tuttavan teatteriin tai konserttiin ja saattaa hänet autolla +kotiin. + +"Tätä ei voi kestää iän kaiken, Kill", hovimestari puheli Miksille. +"Juuri niin kauan, että vanha herra saa käsiinsä uuden joukon rikkaita +ja urheiluintoisia aarteenetsijöitä, mutta ei kauemmin. Sitten +lähdetään taas siniselle valtamerelle, poikaseni, missä tukeva +laivankansi keinuu jalkojen alla, kostea suihku lyö yli laidan ja aalto +pärskähtää silloin tällöin sisään valurei'istä. + +"Yhtä hyvin veimme mennä Rioon kuin laulaa sitä tuolle roskajoukolle. +Saavat pitää itse tämän kaupunkipahansa. Meri -- se on meidän elämämme +-- sinun ja minun, Kill-poikaseni, ja vanhan herran ja Kwaquen ja +Cockyn, meidän kaikkien. Emme ole luodut kaupungissa elämään. Se ei ole +terveellistä. Et ehkä usko minua, poikaseni, mutta minä luulen +rupeavani jäykistymään. Vieterit höltyvät. Käyn aivan veltoksi, kun ei +ole päivisin muuta tehtävää kuin istua ja vetelehtiä. Tulen aivan +sairaaksi, kun ajattelen, miltä tuntuisi kuulla vielä kerran vanhan +herran, sanovan: 'Luulenpa, hovimestari, että hyvä cocktail ennen +päivällistä maistuisi erinomaisesti.' Ensi matkalle otamme mukaamme +pienen jäähdytyskoneen ja annamme hänelle parasta, mitä voi saada. + +"Ja katsohan Kwaquea, poikaseni. Tämä ilmanala ei sovi hänelle. Hän +kuihtuu kuihtumistaan. Jos hän istua kököttää kauemmin elokuvissa, hän +saa vielä basillitartunnan. Hänen ja minun ja sinun ja meidän kaikkien +terveyden tähden meidän täytyy pian nostaa ankkuri ja lähteä +pasaatituulten valtakuntaan ja niiden suudelmista imeä itseemme meren +suolaa ja raitista elämää." + +Kwaque ei milloinkaan valittanut, mutta kuihtui silmin nähden. Oikeaan +kainalokuoppaan ilmestyi hitaasti kasvava paise, jota alussa tuskin +huomasi. Mutta sitten sitä alkoi yhtä mittaa hiljakseen jäytää. Poika +ei voinut enää nukkua yhtään yötä monta kertaa heräämättä. Ellei +siirtolaisvaltuuskunta olisi jo aikoja sitten lähettänyt Ah Moyta +takaisin Kiinaan, tämä olisi voinut sanoa, mitä paise merkitsi. Samoin +hän olisi voinut Dag Daughtrylle selittää, mitä tiesi yhä laajeneva +kuoleentuma hovimestarin silmien välissä, missä ohuet poikittaiset vaot +kävivät yhä selvemmiksi. Hän olisi myös voinut sanoa, mikä Daughtryn +vasemman käden pikkusormea vaivasi. Daughtry oli ensin luullut, että +siinä oli jänne niukahtanut. Sitten hän päätteli sen olevan San +Franciscon kostean ja sumuisen ilman aiheuttamaa pitkäaikaista +luuvaloa. Tämä oli yhtenä syynä hänen toivoonsa päästä jälleen merille, +missä troopillinen aurinko kyllä paahtaisi luuvalon pois hänen +ruumiistaan. + +Hovimestarina Dag Daughtry oli tullut kosketuksiin myös yläluokkien +miesten ja naisten kanssa. Mutta ensimmäisen kerran elämässään hän +kohtasi täällä San Franciscon alamaailmassa sellaisia henkilöitä täysin +tasa-arvoisina. Vieläpä jotkut heistä halusivat innokkaasti tavata +häntä. He aivan etsivät häntä. He imartelivat häntä saadakseen istua +hänen pöydässään ja tarjota hänelle olutta. He olisivat tarjonneet +hänelle myös huikean kalliita viinejä, ellei hän olisi itsepintaisesti +pysynyt oluessaan. Jotkut kutsuivat häntä kotiinsa -- "ja ottakaa tuo +ihmeellinen koira mukaanne hiukan laulamaan" -- mutta Daughtry, joka +oli mielessään ylpeä siitä, että Miksi aiheutti tällaisia kutsuja, +selitti, että taiteilijaelämä oli niin rasittavaa, etteivät sellaiset +huvit voineet tulla kysymykseen. Mutta Miksille hän sanoi: "Luvatkoot +meille viisikymmentä dollaria, niin menemme kyllä molemmat ja aivan +heti." + +Niiden monien tuttavien joukossa, jotka he kabarettielämänsä aikana +saivat, oli kaksi, jotka pian tulivat ratkaisevasti vaikuttamaan +Daughtryn ja Miksin elämään. Toinen oli poliitikko ja lääkäri, +nimeltään Emory -- Walter Merrit Emory. Hän istui usein Daughtryn +pöydässä Miksin istuessa tavallisesti tuolillaan heidän vieressään. +Muun muassa tohtori Emory antoi pääsylipun vastaanottoihinsa ja lupasi +ilmaiseksi hoitaa sekä herran että koiran, jos he sattuisivat +sairastumaan. Daughtryn mielestä tohtori Emory oli älykäs mies, +epäilemättä taitava ammatissaan, mutta häikäilemättömän itsekäs kuin +nälkäinen tiikeri. Daughtry virkkoi kerran tohtorille niin +arastelemattoman avomielisesti kuin voi näissä muuttuneissa +olosuhteissa: "Te olette kummallinen tohtori. Sen näkee jo puolella +silmällä. Mitä tahdotte saada, sen otatte. Teitä ei estäisi mikään muu +kuin..." + +"Kuin mikä?" + +"No, että se, että mielitekonne esine olisi kiinninaulittu tai lukon +takana tai poliisi seisoisi sitä vahtimassa. Enpä tosiaan tahtoisi +omistaa mitään, mitä teidän mielenne tekisi." + +"Mutta sellainen teillä on", sanoi tohtori Emory katsahtaen Miksiin, +joka istui tuolilla heidän välissään. + +"Huh!" Daughtry värisi. "Te saatte kylmät väreet karmimaan +selkäpiitäni. Jos uskoisin, että todella tarkoitatte sitä, en viipyisi +San Franciscossa kahta minuuttia." Hän tuijotti hetkisen miettiväisenä +olutlasiinsa, mutta naurahti sitten rauhoittuen. "Ei kukaan voi ottaa +koiraa minulta. Ennen tapan sen, joka sitä yrittää. Sanoisin sen +hänelle suoraan, kuten sanon sen nyt teille. Tiedätte, että tarkoitan +totta. Samoin ymmärtäisi hänkin minun tarkoittavan mitä sanon. Oh, tuo +koira..." + +Voimatta ilmaista syvää tunnettaan Dag Daughtry keskeytti lauseensa ja +hukutti liikutuksensa olutlasiin. + +Toinen kohtalokas henkilö oli aivan toisenlainen. Harry Del Mariksi +hän nimitti itseään; tämä nimi oli ohjelmissa hänen esiintyessään +Orpheum-teatterissa. Hän oli ammatiltaan eläintenkesyttäjä, mutta sitä +Dag Daughtry ei tiennyt, sillä mies oli nyt lomalla. Hänkin halusi +kestitä Daughtryä. Hän oli nuori, tuskin yli kolmenkymmenen, ja tumma. +Suurissa, pitkien ripsien varjostamissa silmissään hän uskoi olevan +sähköistä voimaa. Suu ja kasvojen piirteet olivat enkelimäisen hienot. +Mutta hänen kylmästi harkitseva, liikemiesmäinen ajatustapansa ei ollut +ollenkaan sopusoinnussa hänen ulkonäkönsä kanssa. + +"Mutta ei teidän rahanne riitä sitä ostamaan", vastasi Daughtry, kun +toinen oli kohottanut tarjouksensa viidestäsadasta tuhanteen dollariin. + +"Minulla on tuhat dollaria, jos sitä tarkoitatte." + +"En", pudisti Daughtry päätään. "Tarkoitan, etten myy sitä millään +hinnalla. Ja mitä te sillä tekisittekään?" + +"Minä pidän siitä", vastasi Del Mar. "Minkä tähden minä käyn täällä? Ja +mitä varten käyvät muut täällä? Miksi ihmiset ostavat viiniä, pitävät +kilpa-ajohevosia, pitävät yllä näyttelijättäriä, rupeavat papeiksi tai +kirjatoukiksi? -- Siksi, että he siitä pitävät. Siinä on selitys. +Kaikki teemme sellaista, mikä meitä miellyttää, jos vain voimme. Me +koetamme saada haltuumme esineen, mistä pidämme. Nyt minä olen +mieltynyt teidän koiraanne. Ja minä tahdon saada sen, vaikka se +maksaisi tuhat dollaria. Katsokaa timanttia tuon naisen sormessa +tuolla. Hän luultavasti ihastui siihen ja osti sen hintaa +ajattelematta. Timantti merkitsi hänelle enemmän kuin sen hinta. Teidän +koiranne..." + +"Se ei näytä pitävän teistä", keskeytti Dag Daughtry hänet. "Se on +omituista. Sillä se pitää yleensä kaikista ihmisistä erotuksetta. Mutta +teille se on alun pitäen murissut. Eikä kukaan tahtone omakseen koiraa, +joka ei pidä hänestä." + +"Se ei kuulu tähän", Del Mar selitti rauhallisena. "Minä pidän siitä. +Minun asiani on, pitääkö se minusta vai eikö. Ja luulenpa siitä +selviytyväni." + +Daughtry luuli toisen muuttumattoman enkelinilmeen takana huomaavansa +heltymätöntä julmuutta, joka oli suorastaan helvetillistä, koska se oli +tietoista ja hillittyä. -- Daughtry ei näin eritellyt havaintoaan. Se +oli hänessä vain tunne, eivätkä tunteet tarvitse sanoja ilmetäkseen ja +vaikuttaakseen. + +"Tässä lähellä on pankki, joka on auki koko yön", toinen jatkoi. +"Voimme mennä sinne, minä kirjoitan maksuosoituksen, ja puolen tunnin +kuluttua teillä on rahat käsissänne." + +Daughtry pudisti päätään. + +"Sitä ei kannata ajatella edes liikevoiton vuoksi", hän sanoi. +"Kuulkaahan. Tuo koira ansaitsee kaksikymmentä dollaria illassa. +Sanokaamme, että se työskentelee kaksikymmentäviisi päivää kuukaudessa. +Se tekee viisisataa kuukaudessa ja kuusituhatta vuodessa. Jos nyt +puhumme viidestä prosentista, koska se on helppo laskea, se on +sadankahdenkymmenentuhannen dollarin suuruisen pääoman korko. +Olettakaamme, että minulla on menoja kaksikymmentä tuhatta +dollaria. Silloin koira on sadantuhannen arvoinen. Tai jos nyt, +anteliaita ollaksemme, panemme summan kahtia, se on kuitenkin +viidenkymmenentuhannen koira. Ja te tarjoatte siitä tuhat dollaria." + +"Luulette varmaan, että se on ikuinen kuin maapalanen", virkkoi Del Mar +ja hymyili. + +Daughtrylla oli heti vastaus valmiina. + +"Olettakaamme, että se tekee työtä kuusi vuotta -- se on kolmekymmentä +tuhatta. Vuoden työ oli kuusi tuhatta. Ja te tarjoatte minulle yhden +tuhannen kuudentuhannen sijasta. Se yritys ei kannata -- minulle ... +eikä koiralle. Muutoin, kun se ei enää voi työskennellä eikä ole +sentinkään arvoinen, se on minulle kokonaisen miljoonan arvoinen, ja +jos joku tarjoisi minulle siitä miljoonan, pyytäisin vielä enemmän." + + + + +19. + + +"Vielä tavataan", sanoi Harry Del Mar Daughtrylle heidän keskusteltuaan +jo neljännen kerran Miksin kaupasta. + +Mutta siinä Harry Del Mar erehtyi. Hän ei tavannut Daughtrya enää +milloinkaan, sillä Daughtry ennätti sitä ennen tavata tohtori Emoryn. + +Kwaque oli alkanut käydä yhä levottomammaksi öisin kainalopaiseensa +takia, ja Daughtry heräsi hänen valituksiinsa. Muutaman tällaisen +levottoman yön jälkeen Daughtry päätti toimittaa Kwaquen lääkärin +hoitoon. Sentähden hän eräänä aamuna otti pojan mukaansa ja saapui klo +11 tohtori Emoryn täpötäyteen odotushuoneeseen. + +"Eiköhän hänellä vain liene syöpä, herra tohtori", sanoi Daughtry +Kwaquen riisuessa paitaa päältään. "Hän ei ole milloinkaan vaikeroinut +eikä valittanut, sehän ei ole mustaihoisten tapa. En huomannut mitään, +ennenkuin hän alkoi heittelehtiä vuoteessaan ja voihkia unissaan. No, +miksi sitä sanotte? Onko se syöpää, vai mitä?" + +Mutta Walter Merrit Emoryn tarkat silmät olivat huomanneet Kwaquen +vasemman käden koukistuneet sormet. Hänellä ei ollut ainoastaan tarkat +silmät, vaan oli myös "spitaalisilmät". Ollessaan nuorena +vapaaehtoisena Filippiineillä sotilaslääkärin apulaisena hän oli tehnyt +huomioita niin monesta spitaalitapauksesta, että hän voi, paitsi aivan +taudin alkuasteilla, tuntea sen kohta ensimmäisellä silmäyksellä. +Koukistuneista sormista -- hermohajaannuksen synnyttämä lamautumisilmiö +-- siirtyi hänen katseensa ryppyiseen leijonanotsaan -- sekin +lamautumisilmiö -- ja siitä edelleen oikeassa kainalossa olevaan +paiseeseen, ja hänen aivoissaan syntyi heti taudinmääritys: +tuberkuloottinen ilmiö. + +Ja samassa hetkessä hänen päässään välähti kaksi ajatusta. Toinen +niistä oli: _Milloin ja missä ikinä näetkin spitaalisen, etsi heti +toista_. Toinen ajatus kohdistui hänen haluamaansa Daughtryn +irlantilaiseen terrieriin, Daughtryn, jonka kanssa Kwaque oli niin +kauan elänyt yhdessä. Tässä Walter Merrit Emory lopetti nopean +tarkastelunsa. Hän ei tiennyt, minkä verran hovimestari tunsi spitaalia +vai tunsiko hän sitä ollenkaan, eikä hän halunnut herättää tämän +epäluuloa. + +Hän veti aivan kuin sattumalta kellonsa esille nähdäkseen ajan kulun, +kääntyi sitten Daughtryyn päin ja sanoi hänelle: + +"Hänen verenkiertonsa on häiriintynyt. Hän on aivan näännyksissä. Hän +ei ole tottunut sellaiseen elintapaan, mitä hän viime aikoina on +viettänyt, eikä myöskään eurooppalaiseen ravintoon. Varmuudeksi tutkin +vielä, olisiko se syöpää, mutta ei ole kovin todennäköistä, että se +sitä on." + +Tämän sanottuaan hän vaikeni hetkiseksi ja katsahti Daughtryn otsaan, +silmien väliin, juuri niiden yläpuolelle. Se riitti. Hänen +"spitaalisilmänsä" huomasi kohta spitaalin aiheuttaman "leijonamerkin". + +"Te olette itsekin aivan lamassa", tohtori jatkoi rauhallisesti. "Lyön +vetoa, ettette tunne voivanne oikein hyvin. Vai kuinka?" + +"Enpä juuri voi kehua", myönteli Daughtry. "Minun täytynee lähteä +jälleen merille ja kuumiin seutuihin ajaakseni luuvalon ruumiistani." + +"Missä teillä on paise?" tohtori kysyi hajamielisesti ja oli lähemmin +tutkivinaan Kwaquen sairautta. Daughtry ojensi vasemman kätensä ja +osoitti sairasta kohtaa. Walter Merrit Emory katsoi sitä näköjään +välinpitämättömänä alasluotujen silmäluomiensa alta. Hän näki, että +pikkusormi oli koukussa ja hiukan ajettunut ja että nahka siinä oli +ohutta, sileää ja melkein kiiltävää. Kääntyessään katsomaan Kwaquea hän +silmäsi ohimennen leijonaryppyjä Daughtryn otsassa. + +"Luuvalo on yhä suuri salaisuus", tohtori Emory virkkoi kääntyen +jälleen Daughtryn puoleen, aivan kuin se ajatus olisi juuri silloin +juolahtanut hänen mieleensä. "Se on melkein joka yksilössä erilainen, +niin monta muunnosta sitä on! -- Tuntuuko sormi kankealta?" + +Daughtry liikutti vaivalloisesti pikkusormeaan. + +"Tuntuu, tohtori, se ei ole yhtä notkea kuin ennen." + +"Vai niin", Walter Merrit Emory virkkoi karskisti. "Olkaa hyvä ja +istuutukaa tuohon tuoliin. Minä en ehkä voi hoitaa teitä, mutta voin +ainakin neuvoa teille sopivimman oleskelupaikan, mikä sairaus teillä +sitten lieneekin. -- Neiti Judson!" + +Sillä välin kun nuori sairaanhoitajattaren pukuun pukeutunut nainen +auttoi Dag Daughtryn emaljoituun leikkaustuoliin asettaen hänet +puoleksi makaavaan asentoon, tohtori Emory kastoi sormensa väkevimpään +antiseptiseen liuokseen, mitä hänellä oli, ja sitä tehdessään hän näki +ilmielävänä mielessään pörröisen irlantilaisen terrierin, joka teki +temppuja merimieskapakoissa ja totteli Kill-nimeä. + +"Teillä on luuvaloa muuallakin kuin pikkusormessa", tohtori sanoi +Daughtrylle. "Lyön vetoa, että teidän otsassanne on myös sairas paikka. +Pyydän teidän hetkisen olemaan liikkumatta. Antakaa minulle merkki, jos +tekee kipeätä. Istukaa muuten aivan hiljaa, tahdon vain tutkia, olenko +oikein ymmärtänyt taudin. -- Kas niin, liikahtakaa heti kun jotakin +tunnette. Luuvalolla on kummallisia oikkuja. -- Katsokaas tänne, neiti +Judson, luulenpa, ettette tunne tätä luuvalon muotoa. Katsokaa. Hän ei +tunne mitään. Hän luulee, etten ole vielä alkanutkaan." + +Puhuessaan tohtori Emory teki sellaista, mistä Dag Daughtrylla ei ollut +aavistustakaan ja minkä Kwaque luuli näkevänsä unissaan, niin +epätodelliselta ja mahdottomalta se hänestä tuntui. Tohtori tutki +paksulla neulalla hovimestarin poikittaisten otsaryppyjen mustaa +kohtaa. Hän ei koetellut sitä ainoastaan pinnalta. Hän pisti neulan +viistoon nahan alle ja työnsi sen niin syvälle, että se upposi kokonaan +tunnottomiin lihasosiin. Kwaque katseli silmät hämmästyksestä +selällään, kun hänen herransa ei liikahtanutkaan eikä siis tuntenut +mitään. + +"Miksi ette jo aloita", kysyi Dag Daughtry kärsimättömästi. "Eihän +teidän pitänyt tutkia minun luuvaloani, vaan papualaispojan paisetta." + +"Te tarvitsette myös hoitoa", vastasi tohtori Emory. "Luuvalo on sangen +ikävä juttu. Se ei saa käydä kroonilliseksi. Määrään teille hoitotavan. +Nouskaa nyt tuolista, niin katson teidän mustaa palvelijaanne." + +Ennenkuin Kwaque ennätti istuutua tuoliin, tohtori levitti sen yli +verhon, joka tuoksui palaneelle. Juuri kun hänen piti ryhtyä tutkimaan +Kwaquea, hän katsahti kelloonsa, ikäänkuin olisi muistanut jotakin. +Nähdessään, paljonko kello oli, hän säpsähti ja katsoi moittivasti +apulaiseensa. + +"Neiti Judson", hän sanoi kylmän ankarasti, "olette unohtanut +velvollisuutenne. Kello on kahtakymmentä vailla kaksitoista, ja te +tiedätte, että minun oli määrä täsmälleen puoli kaksitoista neuvotella +tohtori Hadleyn kanssa. Tiedättehän, kuinka ärtyisä hän on." + +Neiti Judson painoi päänsä alas katuvan ja nöyrän näköisenä, ikäänkuin +olisi tiennyt, mistä oli kysymys, vaikka hän, joka muutoin tunsi hyvin +herransa asiat, nyt vasta sai kuulla, että tämän olisi pitänyt tavata +tohtori Hadley kello puoli kaksitoista. + +"Tohtori Hadley asuu eteisen toisella puolen", tohtori Emory selitti +Daughtrylle. "En viivy viittä minuuttiakaan. Olemme eri mieltä eräästä +sairaustapauksesta. Hän pitää sitä uusivana umpisuolentulehduksena ja +tahtoo ryhtyä leikkaukseen. Minusta se on pyorrhé, joka suusta on +siirtynyt vatsaan, ja sentähden olenkin ehdottanut suun emeettistä +hoitoa vatsahäiriöiden parantamiseksi. Te ette tietysti tätä ymmärrä, +mutta asia on nyt niin, että olen saanut tohtori Hadleyn kutsumaan +tänne tohtori Granvillen, joka on pyorrhén erikoistuntija. Ja nyt he +ovat molemmat odottaneet minua jo kymmenen minuuttia. Minun täytyy +juosta sinne." + +"Palaan viiden minuutin kuluttua", hän huusi sulkiessaan eteisen oven. +"Neiti Judson, olkaa hyvä ja pyytäkää potilaita odottamaan hetkinen." + +Hän astui tohtori Hadleyn vastaanottohuoneeseen, vaikkei siellä +ollutkaan sairasta häntä odottamassa. Sensijaan hän käytti puhelinta +keskustellen ensin terveydenhoidontarkastajan, sitten poliisimestarin +kanssa. Molemmat sattuivat olemaan virastossaan, tohtori puhutteli +heitä tuttavallisesti etunimeltä ja jutteli innokkaasti heidän +kanssaan. + +Palatessaan omaan vastaanottohuoneeseensa tohtori Emory näytti hyvin +tyytyväiseltä. + +"Olin aivan oikeassa", hän vakuutti neiti Judsonille kohdistaen samalla +iloisen avomielisenä sanansa myös Daughtrylle. "Tohtori Granville +asettui minun puolelleni. Selvä pyorrhé tietenkin. Ei tule siis +leikkausta. Parastaikaa hoitavat siellä potilaan kurkkua emetiinilla. +Hauska on olla oikeassa. Olen ansainnut sauhut. Häiritseekö se teitä, +herra Daughtry?" + +Hovimestarin nyökäyttäessä päätään tohtori Emory sytytti paksun +havannasikarin ja jatkoi äänekästä puheluaan uskotellusta voitostaan. +Puhuessaan hän nojautui taaksepäin tuolissaan -- aivan sattumalta -- ja +antoi, muka epähuomiossa, sikarin tulipään koskettaa Kwaquen +koukistunutta sormea. Salainen viittaus neiti Judsonille, joka yksin +huomasi tapahtuman, valmisti tätä siihen, mitä oli tulossa. + +"Tiedättekö mitä, herra Daughtry", jatkoi Walter Merrit Emory +innostuneesti, vangiten hovimestarin katseen omallaan ja palava sikari +koko ajan painettuna Kwaquen sormea vasten. "Kuta vanhemmaksi tulen, +sitä enemmän tulen vakuuttuneeksi siitä, että aivan liian usein +ryhdytään tarpeettomiin ja liian aikaisiin leikkauksiin." + +Tuli jäyti hiljalleen lihaa, ja Kwaquen sormenpäästä alkoi kohota ohut +savukiemura, joka oli erivärinen kuin sikarinsavu. + +"Ajatelkaamme vaikka tohtori Hadleyn potilasta. En ole pelastanut häntä +ainoastaan vaarallisesta leikkauksesta, vaan myös sairaalamaksuista. En +ota häneltä mitään maksua siitä, mitä olen tehnyt. Hadleyn lasku ei +myöskään voi olla kovin suuri. Tohtori Granville tulee hoitamaan hänen +pyorrhénsa emetiinilla vaivaisen viidenkymmenen dollarin maksusta. Siis +paitsi kuolemanvaarasta olen pelastanut tuon miehen maksamasta ainakin +tuhat dollaria kirurgille, sairaalaan ja hoitajille." + +Hänen näin jutellessaan ja pitäessään koko ajan Daughtryn katseen +itseensä kiinnitettynä huoneessa alkoi tuntua palaneen lihan käryä. +Tohtori Emory veti käryä halukkaasti sieraimiinsa. Neiti Judson tunsi +sen myös, mutta häntä oli varoitettu, eikä hän ollut mitään +huomaavinaan. Ei hänen myöskään tarvinnut katsoa, olivatko sikari ja +sormi vielä kosketuksissa, hänen nenänsä sanoi, että niin oli. + +"Mikä täällä palaa?" Daughtry kysäisi äkkiä silmäillen ympärilleen ja +vetäen käryä nenäänsä. + +"Väärennetty sikari", tohtori Emory virkkoi, joka viimeinkin oli +loitontanut sikarinsa Kwaquen sormesta ja tutki sitä nyt tyytymättömän +näköisenä. Hän lähensi sitä nenäänsä ja irvisti. "En tahdo väittää, +että se on suorastaan kaalinlehteä. Sanon vain, että se on jotakin, +mitä en tunne ja mistä en liioin välitä ottaa selkoa. Se on inhottavaa. +Noin ne lähettävät kauppaan uuden ja hyvän sikarilajin ja valmistavat +sen aluksi parhaasta tupakasta, mutta kun sitten sen maine yleisön +kesken on vakiintunut, alkavatkin valmistaa sitä huonommasta tupakasta +luottaen sen varmaan menekkiin. Mutta minua ne eivät enää petä. +Valitsen toisen sikarilajin jo tänään." + +Hän heitti sikarin sylkilaatikkoon. Ja Kwaque, joka istui +kummallisimmassa tuolissa, missä koskaan oli istunut, eikä huomannut, +että hänen sormenpäähänsä oli palanut syvä reikä, ihmetteli vain, +milloin tohtori lakkaisi juttelemasta ja katsoisi paisetta, jota niin +pakotti kainalossa. + +Ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässään Dag Daughtry joutui +petetyksi. Se oli auttamaton häviö. Vapaa elämä lainehtivalla merellä +ja keinuvalla laivankannella pasaatituulien tanterilla, huoleton +kulku satamasta toiseen päättyi häneltä Walter Merrit Emoryn +vastaanottohuoneeseen neiti Judsonin ihmetellen katsellessa, kuinka +ihmisen liha voi palaa ja hiiltyä uhrin itsensä siitä mitään +tietämättä. + +Tohtori Emory jatkoi yhä juttelemistaan koettaen uutta sikaria. +Välittämättä vähääkään siitä, että odotushuone oli täynnä potilaita, +hän piti hyvin pitkän, vilkkaan ja mielenkiintoisen esitelmän +sikareista ja tupakkakasvista, sen viljelyksestä ja jalostuksesta +niissä onnellisissa maissa, missä tupakka kasvaa. + +"Mitä tuohon paiseeseen tulee", hän sanoi lopultakin ryhtyen ohimennen +tutkimaan Kwaquen sairautta, "voin jo kohta sairaan ulkonäöstä päättää, +että se ei ole syöpä eikä edes paise. Tahtoisin sanoa..." + +Naputus eteisen yksityisovelle sai hänet hypähtämään pystyyn innolla, +jota hän ei koettanutkaan salata. Sisään astui kaksi poliisia, +poliisiupseeri ja siviilipukuinen, poskipartainen herrasmies, jolla oli +neilikka napinlävessä. + +"Hyvää huomenta, tohtori Masters", tervehti Emory siviilipukuista; +toisille hän sanoi: "Päivää, komisario... Päivää Tim... Päivää, +Johnson. -- Milloin teidät on siirretty kiinalaiskorttelista?" + +Sitten hän lopetti keskeytetyn lauseensa tarkkaavasti katsellen Kwaquen +sormea: + +"Tahtoisin sanoa, että se on kaunein bacillus lepraen aiheuttama +mätähaava, mitä lääkärillä milloinkaan on ollut kunnia näyttää San +Franciscon terveydenhoitolautakunnan esimiehelle." + +"Spitaali!" huudahti tohtori Masters. + +Kaikki säpsähtivät kuullessaan tämän sanan. Komisario ja molemmat +poliisit vetäytyivät kauemmas Kwaquesta, neiti Judson painoi, huutoaan +pidättäen, kätensä sydäntään vasten, ja Dag Daughtry kysyi +järkyttyneenä, mutta yhä epäillen: + +"Mitä te nyt uskottelette meille, tohtori?" + +"Seisokaa hiljaa paikoillanne. Älkää liikkuko", sanoi Walter Merrit +Emory käskevästi Daughtrylle. "Olkaa hyvä ja katsokaa tänne", hän sanoi +sitten muille painaen palavan sikarinsa Daughtryn otsassa olevaan +tummaan pilkkuun. "Älkää liikkuko", hän sanoi Daughtrylle. "Odottakaa +hetkinen. En ole vielä valmis." + +Ja Daughtryn odottaessa hämmästyneenä, levottomana ja ihmetellen, +miksei tohtori jatkanut, hehkuva sikarinkärki poltti hänen nahkaansa ja +lihaansa, kunnes kaikki huomasivat sekä käryn että savun. + +Päästäen äänekkään riemunaurun tohtori Emory peräytyi askeleen +taaksepäin. + +"No tehkää nyt mitä aioitte", mumisi Daughtry, sillä tapausten vyöry +oli ollut liian nopea ja liian salaperäinen, jotta hän olisi siitä +mitään käsittänyt. "Ja kun olette lopettanut, pyydän teitä selittämään, +mitä sanoitte spitaalista ja tuosta pojasta. Hän on minun palvelijani, +ettekä te voi uskotella mitään sellaista hänelle ... tai minulle." + +"Hyvät herrat, olette nähneet kylliksi", lausui tohtori Emory. "Kaksi +aivan varmaa tapausta, isäntä ja palvelija, palvelijan sairaus +pitemmälle kehittynyt, taudin molemmat ilmiöt selvästi esiintyvinä, +isännällä ainoastaan kuoleentumisilmiö huomattavissa -- hänellä on +sairas kohta myös pikkusormessaan. -- Viekää pois heidät! Mutta kehotan +teitä, tohtori Masters, heidän jäljestään perusteellisesti +puhdistuttamaan sairasvaunut." + +"Mutta kuulkaahan nyt...", aloitti Daughtry kiihtyneenä. + +Tohtori Emory katsahti varoittavasti tohtori Mastersiin, ja tohtori +Masters katsoi arvokkaasti komisarioon, joka vuorostaan katsoi +käskevästi molempiin poliiseihinsa. Mutta nämä eivät käyneet Daughtryn +kimppuun. Sensijaan he vetäytyivät yhä kauemmaksi hänestä, vetivät +esiin pamppunsa ja tuijottivat häneen äreän näköisinä. Poliisien +menettely vaikutti Daughtryyn vakuuttavammin kuin mitkään todistelut. +Aivan selvästi näitä pelotti koskea häneen. Kun hän astui askeleen +eteenpäin, he ojensivat patukkansa häntä kohti pysyttääkseen hänet +kauempana itsestään. + +"Älkää tulko lähemmäksi", varoitti toinen miehistä heiluttaen +patukkaansa aivan kuin olisi tahtonut halkaista hänen kallonsa. +"Pysykää paikoillanne, kunnes määrätään, mitä teidän on tehtävä." + +"Vetäkää paita päällenne ja asettukaa tuonne isäntänne viereen", +komensi tohtori Emory Kwaquea ponnautettuaan tuolin istuimen pystyyn +niin nopeasti, että poika lensi suin päin lattialle. + +"Mutta mitä ihmettä tämä oikeastaan on...?" aloitti Daughtry. Hänen +entinen ystävänsä ei ollut kuulevinaan, vaan jutteli sensijaan tohtori +Mastersille: + +"Spitaalisairaala on ollut tyhjänä siitä saakka kun se japanilainen +kuoli. Tiedän hyvin, kuinka pelkureita kaikki teidän apulaisenne ovat, +ja neuvoisin teitä sen vuoksi nukuttamaan molemmat, jotta huoneet +saadaan rauhassa desinfioida, ennenkuin heidät lasketaan sisään." + +"Jumalan tähden", pyyteli Daughtry. Hän oli kadottanut kaiken +vastustushalunsa; ajatus että oli joutunut tuon kamalan taudin uhriksi +oli hänet kokonaan lamauttanut. Hän kosketti etusormellaan tunnotonta +otsaansa, haistoi sormea ja tunsi palaneen lihan käryn. -- "Älkää +pitäkö sellaista kiirettä, Jumalan tähden... Jos olen saanut sairauden, +ei sille tietenkään mitään mahda. Mutta voinen kuitenkin vaatia, että +minua kohdellaan kuin ihmistä ainakin. Antakaa minulle kaksi tuntia +aikaa lähteäkseni kaupungista. Ja kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa +olen jo maasta. Menen merille." + +"Ja olette vaarana yleiselle turvallisuudelle, missä sitten +lienettekin", keskeytti hänet tohtori Masters, joka oli jo näkevinään +edessään paksulla painetun palstan iltalehdessä, missä hänet oli +kuvattu San Franciscon Pyhäksi Yrjöksi, joka miekka kädessä seisoi +kansan ja spitaalin lohikäärmeen välillä. + +"Viekää heidät pois", sanoi Walter Merrit Emory karttaen Daughtryn +katsetta. + +"Valmiit! Mars!..." komensi komisario. + +Poliisit lähenivät Daughtrya ja Kwaquea patukat pystyssä. + +"Pysykää loitompana ja alkakaa kävellä siitä...", murisi toinen +poliiseista. "Ja tehkää niinkuin käsketään tai halkaisemme teiltä +kallot. Ulos paikalla. Ulos ovesta. Käskekää tuon neekerin pysyä +vieressänne." + +"Tohtori, ettekö voi kuunnella minua hetkisen?" rukoili Daughtry +Emorya. + +"Nyt ei ole aikaa puhella", oli vastaus. "Nyt täytyy saada teidät pois +täältä mahdollisimman pian. -- Tohtori Masters, älkää unohtako +puhdistuttaa sairasvaunuja näiden jäljestä." + +Kulkue läksi liikkeelle, terveydenhoitotohtori ja poliisikomisario +etunenässä ja molemmat poliisit kohotettuine patukkoineen +jälkijoukkona. + +Ovessa Daughtry vielä kääntyi, vaikka oli vaarassa saada patukasta +päähänsä. + +"Tohtori, minun koirani, tiedättehän." + +"Se lähetetään teille", vastasi tohtori Emory nopeasti. "Mikä on +osoitteenne?" + +"Huone 87, Cloy Street, Bowheadin matkustajakoti, tunnette paikan, +käynti kulmasta, Bowheadin kahvilan vierestä. -- Lähettäkää koira +minulle, mitä sitten minulle tehnettekin -- teettehän sen?" + +"Totta kai", sanoi tohtori Emory. "Teillä on myös papukaija?" + +"Onhan se -- Cocky! Lähettäkää molemmat, olkaa hyvä." + +"Kyllä se tohtori Emory on taitava", jutteli neiti Judson syödessään +samana iltana päivällistä Pyhän Joosefin sairaalan nuoren alilääkärin +kanssa. "Ei ole kumma, että hän ansaitsee niin hyvin! Ajattele! Kaksi +inhottavaa spitaalitautista tänään vastaanotolla! Toinen oli +mustaihoinen. Ja tohtori huomasi heti, mikä heitä vaivasi. Hän vasta on +taitava. Tietäisitpä, mitä hän teki sikarillaan. Kuinka ovela hän osasi +olla. Ensin hän antoi merkin minulle. Heillä ei ollut aavistustakaan +siitä, mitä oli tekeillä. Hän otti sikarinsa ja..." + + + + +20. + + +Koira samoin kuin hevonenkin tekee pahan ihmisen entistä pahemmaksi. +Walter Merrit Emory ei ollut hyvä ihminen, ja toivo saada Miksi +haltuunsa pahensi häntä. Ellei Miksiä olisi ollut, hän olisi menetellyt +aivan toisin. Hän olisi kohdellut Daughtrya kuin valkoista ainakin -- +kuten Daughtry sanoi. Hän olisi ilmaissut sairauden Daughtrylle ja +auttanut häntä sitten matkustamaan Etelämerelle tai Japaniin tai +johonkin muuhun maahan, missä spitaalisia ei eristetä. Tämä ei olisi +ollut väärin niitä maita kohtaan, koska niiden tavat kerran ovat +sellaiset, ja Daughtry ja Kwaque olisivat pelastuneet joutumasta San +Franciscon helvetilliseen spitaalisairaalaan, jonne hän nyt +pahuudessaan tuomitsi heidät koko iäkseen. + +Jos vielä ottaa huomioon, mitä tulivat maksamaan aseistetut vahdit, +jotka öin päivin, vuodet läpeensä vartioivat spitaalisairaalaa, niin +ymmärtää, että Walter Merrit Emory olisi voinut säästää San Franciscon +veroamaksavilta kansalaisilta monen tuhannen dollarin menot. Ja niillä +dollareilla olisi voitu laajentaa ylen ahtaita kouluhuoneistoja, +hankkia köyhille lapsille maitoa tai puistoja perustamalla saada +raittiimpaa ilmaa köyhien tukahduttaviin kortteleihin. Mutta jos Walter +Merrit Emory olisi ajatellut näin epäitsekkäästi, eivät ainoastaan +Daughtry ja Kwaque olisi matkustaneet kauas merten taa, vaan myös Miksi +olisi seurannut heitä. + +Milloinkaan lääkäri ei liene nopeammin tarkastanut sellaista joukkoa +odottavia potilaita kuin tohtori Emory, kun ovi oli sulkeutunut +poliisien jälkeen, jotka kulkivat jälkijoukkona Daughtrya vietäessä. Ja +ennenkuin meni nauttimaan myöhäistä välipalaansa, tohtori Emory ajoi +autollaan Barbary Coastiin ja Bowheadin matkustajakotiin. Matkalla +hänen oli onnistunut saada eräs etsivä mukaansa. Se olikin +välttämätöntä, sillä emäntä ei vähällä suostunut luovuttamaan +asukkaansa koiraa. Mutta hän tunsi liian hyvin herra Millikenin, ja hän +alistui lakiin, jota etsivät edusti ja jota herkkäuskoinen emäntä ei +ollenkaan tuntenut. + +Kun Miksi talutusköydessä lähti huoneesta, kuului valittava ääni +ikkunalaudalta, missä pieni lumivalkea papukaija istui. + +"Cocky", se huusi. "Cocky." + +Walter Merrit Emory katsoi taakseen ja epäröi vain hetkisen. "Lähetämme +jonkun myöhemmin noutamaan linnun", hän sanoi emännälle, joka yhä +heikosti vastusteli saattaessaan heitä alas portaita eikä huomannut, +että etsivä oli huolimattomuudessaan unohtanut sulkea Daughtryn huoneen +oven. + +Mutta Walter Merrit Emory ei ollut ainoa huono ihminen, jonka halu +omistaa Miksi teki entistään huonommaksi. Istuen Indoch Yacht klubissa +syvässä nahkaisessa nojatuolissa, jalat toisessa syvässä nahkaisessa +nojatuolissa, Harry del Mar sulatti unisena välipalaansa, joka samalla +oli ollut aamiainen, ja silmäili ensimmäisiä iltalehtiä. Hänen +katseensa pysähtyi viiden rivin pituisen uutisen yläpuolella olevaan +lihavaan otsakekirjoitukseen. Jalat lennähtivät hetkessä alas tuolilta, +hän hypähti pystyyn. Sitten hän jälleen yhtäkkiä istuutui, painoi +sähkökelloa ja klubin tarjoilijaa odotellessaan luki uudelleen +otsakkeen ja nuo viisi riviä. + +Kiitäessään autolla Barbary Coastiin Harry del Mar näki kultaisia +näkyjä. Hän näki keltaisia kahdenkymmenen dollarin kolikoita, keltaisia +seteleitä Yhdysvaltojen setelipainosta, pankkikirjoja ja komeita +kuponkeja, jotka tarvitsi vain leikata irti -- ja tämän kaiken takana +väikkyi pörröinen irlantilainen terrieri istuen kabarettilavalla +kirkkaan sähkölamppukehän keskellä, suu avoinna, kuono katsomoa kohden +suunnattuna ja lauloi, lauloi yhtämittaa niinkuin ei ainoakaan koira +vielä ole laulanut. + +Cocky huomasi ensimmäisenä, että ovi oli raollaan; se katsoi sitä ja +mietti -- mikäli voi käyttää sanaa "mietti" linnun sielun liikkeistä. +Salaperäisellä tavalla sen tajunta ottaa vastaan uuden vaikutteen, ja +se valmistautuu toimimaan tai on toimimatta, riippuen siitä, mihin +suuntaan uusi vaikute sitä johtaa... Ihmiset tekevät aivan samoin, ja +toiset sanovat sitä "tahdon vapaudeksi". -- Tuijottaen avoimeen oveen +Cocky oli juuri ratkaisemaisillaan, pitikö sen vai eikö pitänyt +lähemmin tarkastaa tuota suureen avaraan maailmaan johtavaa rakoa. Tämä +tarkastelu sitten ratkaisi, uskaltaisiko se yrittää ulos tuosta raosta +vai eikö. Mutta ennen ratkaisua sen silmät kohtasivat parin toisia +silmiä, jotka katsoivat sisään. + +Ne silmät olivat julmat, vihreänkeltaiset, ja silmäterät vuoroin +laajenivat, vuoroin äkkiä supistuivat siirtyessään valosta varjoon +huonetta tarkastellen. Cocky käsitti ensimmäisessä silmänräpäyksessä +vaaran, joka uhkasi väkivaltaisella kuolemalla. Mutta Cocky ei tehnyt +mitään. Pelko ei ahdistanut sen sydäntä. Liikkumattomana se istui +tuijottaen toisella silmällään laihaa villikissaa, jonka pää oli tullut +oven aukkoon äkkiä kuin ilmestys. + +Silmät harhailivat valppaina ympäri huonetta, sysimustat poikittaiset +silmäterät noiden kummallisten, vihreänkeltaisten opaalien keskellä +laajenivat ja supistuivat nopeasti ja varovaisesti. Ne pysähtyivät +Cockyyn. Samassa silmänräpäyksessä näkyi, miten kissa jännitti +ruumiinsa, ja jäykistyi siihen asentoon. Melkein huomaamatta silmiin +tuli vaaniva ilme, joka muistutti sfinksin jäykkää tuijotusta yli +polttavan kuuman, ikuisen erämaahiekan. Oli aivan kuin silmät olisivat +tuijottaneet siten vuosisatoja ja vuosituhansia. + +Cocky jähmettyi myös. Se ei vetänyt kalvoa silmän eteen, joka oli +näkyvissä sen sivulle kääntyneessä päässä, eikä se hillitön pelko, joka +sen oli vallannut, saanut ainoaakaan höyhentä vavahtamaan. Molemmat +olennot tuijottivat kivettyneinä toisiinsa, kuten tuijottavat toisiinsa +metsästäjä ja saalis, ryöväri ja uhri. + +Tuijottamista kesti monta pitkää minuuttia, kunnes pää äkkiä katosi +oven raosta. Jos lintu osaisi huoata, olisi Cocky huokaissut. Mutta se +ei hievahtanutkaan, se kuunteli, kuinka hitaat, laahustavat ihmisen +askeleet kulkivat ohi ja häipyivät eteiseen. + +Kului useita minuutteja, ja näky ilmestyi jälleen yhtä odottamattomana +-- mutta ei enää vain pää, vaan koko kulmikas ruumis, joka solui +huoneeseen ja asettui lepäämään keskelle lattiaa. Silmät tuijottivat +Cockyyn, ja koko muu ruumis oli hiljaa, paitsi pitkä häntä, joka +liikehti puolelta toiselle nykivin, vihaisin, yksitoikkoisin ottein. + +Siirtämättä katsettaan Cockysta kissa lähestyi hitaasti, kunnes +pysähtyi vajaan kuuden jalan päähän. Häntä heilui edestakaisin, silmät +loistivat kuin jalokivet voimakkaassa päivänvalossa, joka tuli sisään +vastassa olevasta ikkunasta, ja poikittaiset silmäterät supistuivat +tuskin näkyviksi mustiksi viiruiksi. + +Ja Cocky, joka ei voinut käsittää kuolemaa yhtä selvästi kuin ihminen, +oli kuitenkin tietoinen siitä, että kaiken loppu oli kauhistavan +lähellä. Nähdessään kissan kyyristyvän hyppäämään tuo pieni rohkea +olento ilmaisi luonnollisen pelkonsa. + +"Cocky, Cocky", se huusi valittaen sokeille ja kuuroille seinille. + +Se oli sen hätähuuto koko maailmalle, sen kaikille voimille ja +esineille ja kaksijalkaisille ihmisolennoille, mutta erikoisesti +hovimestarille ja Kwaquelle ja Miksille. Huudon sisällys oli: "Täällä +on Cocky. Minä olen hyvin pieni ja hyvin hento, ja tuo peto tahtoo +hävittää minut, mutta minä rakastan valoisaa, iloista maailmaa, ja minä +tahdon elää ja jatkaa elämääni valossa ja ilossa, ja minä olen niin +kovin pieni, minä olen pieni, hyvä olento, jolla on hyvä pieni sydän, +en kykene taistelemaan tuon ison, pörröisen, nälkäisen olennon kanssa, +joka tahtoo syödä minut, ja minä tahdon apua, apua, apua. Minä olen +Cocky. Jokainen minut tuntee. Minä olen Cocky." + +Tämä ja paljon muuta sisältyi huutoon: "Cocky, Cocky!" + +Mutta vastausta ei tullut, ei sokeilta seiniltä, ei eteisestä eikä koko +maailmasta, ja kun tämä kauhun hetki oli ohi, oli Cocky jälleen sama +urhea pieni olento kuin ennenkin. Se istui liikkumattomana +ikkunalaudalla pää sivulle käännettynä ja katseli toisella silmällään +koko sukunsa ikuista vihollista, joka oli siinä lattialla, niin +pelottavan lähellä. + +Äänen ihmisääntä muistuttava sointu oli saanut villikissan +hämmästymään, se viivytti hyppäystään, luimisti korviaan ja painautui +lähemmäksi lattiaa. + +Seuraavan hiljaisuuden aikana sininen kärpänen piti kovaäänistä +pörinäänsä viereisen ikkunan ruudulla. Silloin tällöin kuului heikko +helähdys lasista ilmaisten, että kärpästäkin runteli kohtalon kovuus: +se puski turhaan tuohon petolliseen lasiseinään päästäkseen valoisaan +maailmaan, joka loisteli niin lähellä. + +Villikissakin oli saanut kokea elämän kovuutta. Sitä kalvoi nälkä, ja +nälkä kuivatti sen laihat nisät, joiden olisi pitänyt täyttyä +seitsemälle pienelle marisevalle olennolle, jotka olivat täydelleen sen +omia kuvia, paitsi että silmät eivät vielä olleet auki ja että ne +olivat niin hullunkurisen honteloita yrittäessään seista rennoilla, +ohuilla jaloillaan. Kipu nisissä ja vaiston ääni sai kissan muistamaan +penikoitaan; se näki ne kuin näyssä, sen aivojen hieno koneisto loihti +ne esiin, se oli näkevinään ne rikkinäisen kellarinluukun läpi, +pimeässä roskaloukossa portaitten alla, jonne se oli ryöminyt ja +synnyttänyt penikkansa. + +Tämä näky ja jäytävä nälkä kiihottivat sitä uudelleen, se jännitti +ruumiinsa ja mittasi välimatkan hyökätäkseen. Mutta Cocky oli jälleen +oma itsensä. + +"Piru vieköön! Piru vieköön!" se kirkui niin kimeästi ja sotaisesti +kuin vain osasi vimmoissaan pörhistellen alhaalla olevalle +villikissalle, niin että tämä hämmästyneenä perääntyi ja painautui +lattiaan luimistaen korviaan ja pieksäen hännällään. Se käänteli +päätään joka suunnalle, sen katse tunkeutui pimeimpiinkin soppiin +keksiäkseen ihmisen, jonka ääni oli noin huutanut. + +Villikissa teki näin, vaikka sen aistit sanoivatkin sille, että ääni +oli tullut pienestä linnusta, joka istui ikkunalaudalla. + +Kärpänen kopsahteli jälleen vankilansa näkymätöntä seinää vasten. +Villikissa valmistautui, teki äkkiä päätöksensä ja hyppäsi -- siihen +missä Cocky oli istunut silmänräpäystä varhemmin. Cocky oli nopeasti +väistynyt syrjään. Mutta juuri kun lintu väisti ja kissa hyppäsi +ikkunalle, lennähti kissan käpälä hiukan sivulle, Cocky kimposi ilmaan +ja räpytteli siipiään, jotka olivat niin tottumattomat lentämään. +Villikissa nousi takajaloilleen ja tähtäsi etukäpälällään iskun +ylöspäin niinkuin lapsi tavoittelee lakkiinsa perhosta. Mutta kissan +käpälässä oli voimaa, ja sen kynnet kaartuivat kuin koukut. + +Isku sattui, pienen lentokoneen koneisto häiriintyi ja särkyi. Cocky +putosi lattialle, valkeita höyheniä satoi sen päälle, ne putoilivat +hitaasti kuin lumihiukkaset. Villikissa lensi kuin nuoli sen kimppuun. +Joitakin valkeita höytyviä sattui sen selkään, niin että se vavahti, +mutta se painoi kyntensä vielä syvempään samalla nopeasti silmäten +ympäri huonetta todetakseen, ettei minkäänlaista vaaraa ollut +uhkaamassa. + + + + +21. + + +Harry del Mar löysi ainoastaan muutamia valkeita höyheniä Dag Daughtryn +huoneen lattialta, ja emännältä hän sai kuulla, miten Miksin oli +käynyt. Harry del Mar palasi nopeasti autoonsa, otti selon tohtori +Emoryn asunnosta ja totesi, että Miksi oli teljetty erääseen vajaan +takapihalle. Sitten hän osti matkalipun höyrylaiva _Umatillaan_, +jonka piti päivän koitteessa lähteä Seattleen ja Puget Soundiin. Sitten +hän sääli kokoon tavaransa ja maksoi laskunsa. + +Sillävälin sattui seuraava keskustelu Walter Merrit Emoryn +vastaanottohuoneessa. + +"Mies huutaa itsensä kuoliaaksi", intti tohtori Masters. "Poliisien +täytyi lyödä häntä patukoillaan ambulanssivaunussa. Hän raivosi. Hän +tahtoi saada koiransa. Tämä ei käy päinsä. Tämä on liian raakaa. Ette +voi noin vain varastaa hänen koiraansa. Hän nostaa hirveän melun +sanomalehdissä." + +"Huh", vastasi Walter Merrit Emory, "haluaisin nähdä sen +sanomalehtimiehen, jolla on kyllin otsaa mennä puhuttelemaan miestä +spitaalisairaalaan. Ja tahtoisin nähdä sen toimittajan, joka ei anna +heti polttaa spitaalisairaalasta tullutta kirjettä (jos se nyt +vahdeista huolimatta olisi saatu lähetetyksi) heti, kun hän huomaa, +mistä se on lähetetty. Olkaa rauhassa, tohtori. Sanomalehdet eivät +hiisku tästä asiasta mitään." + +"Mutta spitaali! Yleinen turvallisuus! Onhan koira ollut herransa +luona! Se voi levittää tartuntaa." + +"Siirtyminen on tässä parempi ja tieteellisempi sana, tohtori", virkkoi +Walter Merrit Emory rikkiviisaan näköisenä. + +"No vaikkapa siirtyminen sitten", keskeytti tohtori Masters. "Yleisöä +täytyy ajatella. Yleisö ei saa joutua tartunnan vaaraan." + +"Puhumme tästä siirtymisestä", oikaisi toinen rauhallisesti. + +"Sanokaa sitä miksi tahdotte. Yleisö --" + +"Lorua", virkkoi Walter Merrit Emory. "Siitä, mitä ette tiedä +spitaalista ja mitä koko terveydenhoitolautakunta ei siitä tiedä, +voitaisiin kirjoittaa useampia kirjoja kuin erikoistutkijat jo ovat +sairaudesta kirjoittaneet. He ovat yrittäneet istuttaa eläimiin +ihmisspitaalia, ja niitä yrityksiä he saavat jatkaa ikuisesti. +Hevosilla, kaniineilla, rotilla, aaseilla, apinoilla, hiirillä ja +koirilla he ovat kokeilleet -- he ovat uudistaneet kokeensa +kymmenentuhatta kertaa ja satatuhatta kertaa -- eivätkä ole milloinkaan +onnistuneet. Heidän ei ole vielä kertaakaan onnistunut siirtää sitä +ihmisestä eläimeen. Kas ... sallikaa minun näyttää teille." + +Ja Walter Merrit Emory alkoi poimia esiin mestareitaan kirjahyllyltä. + +"Merkillistä, kovin mielenkiintoista", virkahti tohtori Masters silloin +tällöin selaillessaan kirjoja toisen taitavasti ohjatessa. "En voinut +aavistaakaan ... on hämmästyttävää, kuinka paljon työtä he ovat +tehneet..." + +"Mutta", hän sanoi lopuksi, "on aivan turhaa koettaa saada maallikoita +uskomaan sitä, mitä teidän hyllyillänne on. En -- minä en voi saada +ympäristöäni siitä vakuutetuksi. En tahdo sitä edes koettaa. Lisäksi +mies on jo tuomittu elinkautiseen vankeuteen spitaalisairaalassa. Te +tiedätte, miten kurja paikka se on. Hän pitää koirasta. Hän on +suunniltaan ikävästä. Antakaa se hänelle takaisin. Sanon teille vielä +kerran, että tekonne on halpamainen, väärä ja julma, enkä minä mene +siitä vastuuseen." + +"Kyllä te sen teette", vakuutti Walter Merrit Emory kylmästi. "Ja +sanonpa teille, minkä tähden." + +Hän sanoi sen. Hän sanoi asioita, joita ei lääkärin milloinkaan pitäisi +sanoa toiselle, mutta joita politiikko vallan hyvin voi sanoa ja on +usein sanonutkin toiselle poliitikolle -- asioita, joista täytyy +vaieta, ellei muun vuoksi, niin ainakin siksi, että ne ovat aivan +liian nöyryyttäviä tavalliselle amerikkalaiselle porvarille: +kulissientakaisia salaisuuksia, kunnanvaltuustojen salaisia suhteita, +joita tavallinen amerikkalainen porvari niin mielellään luulottelee +hallitsevansa kuninkaallisen rajattomalla äänioikeudellaan; asioita, +jotka väliin, hyvin harvoin, vilahtavat esiin valiokuntien lausunnoissa +samassa taas kadotakseen. + +Walter Merrit Emory sai tahtonsa läpi Miksiin nähden, vei vaimonsa +päivällisille hienoon ravintolaan ja sieltä varieteehen voittoaan +juhlimaan; tuli kotiin yhden aikana yöllä, meni yöpuvussaan viimeisen +kerran katsahtamaan Miksiä ja huomasi, että se oli -- poissa. + +Kuten kaikki Amerikan tarttuvatautisten sairaalat San Francisconkin +spitaalisairaala sijaitsi hyvin synkällä, autiolla ja arvottomalla +alueella kaukana kaupungin ulkopuolella. Sillä ei ollut mitään suojaa +Tyynellemerelle päin, ja kylmät tuulet ulvoivat ja sakeat sumupilvet +kiirivät synkkinä hietakumpujen yllä. Huviretkeilijät eivät milloinkaan +käyneet siellä, eivätkä pikkupojatkaan menneet sinne linnunpesiä +etsimään tai leikkimään intiaanisotiaan. Ainoat vieraat, jotka sinne +eksyivät, olivat itsemurhaajat, jotka elämäänsä väsyneinä etsivät +kaikkein synkimmän seudun sanoakseen tälle maailmalle jäähyväiset. Ja +sellaisten jäähyväisten jälkeen he eivät tietystikään uudistaneet +vierailuaan. + +Näköala ikkunoista ei ollut mieltä ilahduttava. Neljännesmailin +matkalla molempiin suuntiin Dag Daughtry näki vain vartiokojuja +korkeiden hietakumpujen välisessä alangossa ja aseistettuja vahteja, +jotka mieluummin surmasivat pakenevan sairaan kuin kävivät häneen +käsiksi eivätkä ainakaan ruvenneet houkuttelemaan häntä palaamaan +takaisin sairaalaan. + +Ruttotalon toisella puolen oli puita. Kuumepuita ne olivat, mutta eivät +suinkaan niin kuninkaallisen komeita kuin niiden veljet luonnontilassa. +Tahallisesti huonosti istutettuja ja tahallisesti huonosti hoidettuja +ja lisäksi luonnon vihamielisten voimien tuivertamia ne olivat. Ne +olivat kuin lauma kurjia raajarikkoja ja ojentelivat ryhmyisiä, +kitukasvuisia oksiaan aivankuin olisivat vääntelehtineet +kuolinkamppailussa. Ne olivat vain pensaan korkuisia ja käyttivät +suurimman osan niukasta ravinnostaan juuriinsa, jotka laajensivat +laajentamistaan lonkeroverkkoaan merenrannan hietikkoon pysyäkseen +pystyssä ainaisessa myrskyssä. + +Daughtry ja Kwaque eivät saaneet ulottaa kävelyretkiään edes +vartiokojuille saakka. Rajaviiva oli sata metriä sisempänä. Sinne +vartijat tulivat tuoden ruokatavaroita, lääkkeitä ja kirjoitettuja +lääkärin ohjeita ja poistuivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleet. +Siellä oli myös musta taulu, jolle Daughtryn oli käsketty liidulla +kirjoittaa toiveensa ja tarpeensa niin isoin kirjaimin, että ne voi +matkan päästä lukea. Ja tälle taululle hän kirjoitti monena päivänä -- +ei oluenpyyntöjä, vaikka totutut kuusi litraa olivat äkkiä kuivuneet, +vaan seuraavantapaisia lauseita: + +_Missä minun koirani on_? + +_Se on irlantilainen terrieri_. + +_Se on karkeakarvainen_. + +_Sen nimi on Kill_. + +_Tahdon saada koirani_. + +_Tahdon puhutella tohtori Emorya_. + +_Pyytäkää tohtori Emorya kirjoittamaan minulle koirastani_. + +Eräänä päivänä Daughtry kirjoitti: + +_Ellen saa koiraani, tapan tohtori Emoryn_. + +Sitten sanomalehdet kirjoittivat yleisölle, että spitaalisairaalan +surullinen sairaustapaus oli kehittynyt traagilliseksi, koska valkea +mies oli kadottanut järkensä. Yhteistä hyvää harrastavat kansalaiset +kirjoittelivat sitten lehtiin pitäen suurta melua siitä, ettei tehty +loppua sellaisesta yhteiskuntaa uhkaavasta vaarasta, vaativat että +Yhdysvaltojen hallituksen oli rakennettava kansallinen spitaalisten +koti jollekin kaukaiselle saarelle tai yksinäiselle vuorenhuipulle. +Mutta tämä pieni mielenkiinnon aalto asettui jo seuraavana päivänä, ja +reportteripoikaset koettivat vaihteeksi huvittaa yleisöä alaskalaisella +susikoiralla, joka oli puoleksi karhu, tai kysymyksellä, oliko Crispi +Angelotti tosiaankin leikellyt Giuseppe Bortholdin ruumiin pieniin +palasiin ja heittänyt säkin kalastajasillalta mereen, tai Japanin +Havaijia, Filippiinejä ja Tyynenmeren rannikkoa vastaan tähdätyillä +suunnitelmilla. + +Ei mitään mainittavaa sattunut Dag Daughtrylle ja Kwaquelle +spitaalisairaalassa, ennenkuin eräänä iltana myöhään syksyllä. Myrsky +oli tulossa ja tuuli yltyi. Eräästä hedelmäkorista, jonka rouva +Footesin seminaarin nuorten neitosten sanottiin lähettäneen, Daughtry +löysi omenan siemenkotaan taitavasti piilotetun kirjelippusen, jossa +häntä pyydettiin asettamaan seuraavana perjantai-iltana palava kynttilä +ikkunalleen. Ja viiden aikana aamulla hän sai vieraan. + +Se oli Charles Stough Greenleaf, Vanha Merikarhu itse. Kahlattuaan +kaksi tuntia kuumepuumetsikön pehmeässä hiekassa hän vaipui uupuneena +spitaalitalon oven eteen. Kun Daughtry avasi oven, lennähti vanhus +häntä vastaan kostean myrskynpuuskan mukana. Daughtry otti hänet +syliinsä ja ohjasi nojatuoliin. Mutta samassa hän muisti sairautensa ja +päästi vanhuksen niin äkkiä, että tämä putosi tuoliin. + +"Olettepa ollut oikein koiran ilmassa", sanoi Daughtry. "Kuule, Kwaque. +Tämä herra on läpimärkä. Riisu kengät hänen jaloistaan." + +Mutta ennenkuin Kwaque, joka oli heti laskeutunut polvilleen, ennätti +tarttua kengännauhoihin, Daughtry muisti, että hänkin oli saastainen, +ja sysäsi hänet pois. + +"En totisesti tiedä, mitä tehdä", mutisi Daughtry ja tuijotti +avuttomana eteensä muistaen, että se oli spitaalitalo, että tuoli, +missä vanhus istui, oli spitaalituoli, ja että lattia, millä hänen +uupuneet jalkansa lepäsivät, oli spitaalilattia. + +"Olen iloinen nähdessäni teidät, niin sydämestäni iloinen", huohotti +Vanha Merikarhu ojentaen kätensä tervehdykseen. + +Mutta Dag Daughtry ei tarttunut siihen. + +"Kuinkas aarteenetsimisen on käynyt? Onko mitään toiveita?" kysyi +Daughtry kuin ohimennen. + +Vanha Merikarhu nyökkäsi, veti henkeä ja sanoi, aluksi kuiskaten: + +"Olemme valmiit purjehtimaan heti nousuvedellä, nyt kello +seitsemän aamulla. Laivamme on joella. Se on hauska pieni kuunari, +_Betlehem_ nimeltään. Se on siro ja hyvin rakennettu, kajuutta +tilava ja mukava. Se kulki ennen Tahitilla, kunnes höyrylaivat +syrjäyttivät sen. Ruokavaroja on runsaasti. Kaikki on ensiluokkaista. +Olen tarkastanut sen. En voi sanoa pitäväni kapteenista. Olen nähnyt +ennenkin samanlaisia. Oikein kelpo merimies, mutta karhu käytökseltään. +Synnynnäinen merirosvo, oikein ilkeä vanha ukko. Eikä yrityksen +toimeenpanija ole vähääkään parempi. Hän on keski-ikäinen ja huonossa +maineessa, eikä suinkaan ole hieno mies, mutta hänellä on paljon rahaa +-- on ensin ansainnut kalifornialaisella öljyllä, varusti sitten +kullankaivajan Brittiläiseen Columbiaan, petkutti sitten hänenkin +osuutensa löydettyihin suuriin kultasuoniin ja kartutti oman +omaisuutensa viisi-, kuusikertaiseksi. Kovin epämiellyttävä mies. Mutta +hän luottaa onneensa ja aikoo voittaa viisikymmentä miljoonaa +yrityksessä ja petkuttaa itselleen minunkin osuuteni. Hänessä on yhtä +paljon merirosvoa kuin kapteenissakin." + +"Onnittelen teitä, herra Greenleaf", virkkoi Daughtry. "Te saatte minut +heltymään, sydämeni pohjasta heltymään, kun olette tullut tänne saakka +tällaisena yönä ja antautunut niin suureen vaaraan vain voidaksenne +sanoa hyvästit Dag Daughtry-raukalle, joka aina tarkoitti hyvää, mutta +jolla oli huono onni." + +Mutta puhellessaan näin Daughtry näki ihanana harhakuvana vapaan elämän +Etelämerta purjehtivalla kuunarilla ja tunsi sydäntään kouristavan +ajatellessaan, että hänen osakseen jäisi vain spitaalitalo, +hiekkakummut ja surulliset kuumepuut. + +Vanha Merikarhu ojentautui suoraksi tuolissaan. + +"Te loukkaatte minua. Te loukkaatte minua sydämeen saakka." + +"Antakaa anteeksi, hyvä herra", änkytti Daughtry, vaikkei voinut +käsittää, millä oli loukannut vanhusta. + +"Te olette minun ystäväni", vanhus puhui vakavana ja nuhdellen. "Minä +olen teidän ystävänne. Ja te annatte minun ymmärtää, että luulette +minun tulleen tähän helvetin onkaloon sanomaan teille hyvästejä. Tulin +tänne noutamaan teitä ja papualaistanne. Kuunari odottaa teitä. Kaikki +on järjestetty. Teidät on merkitty laivan luetteloihin merimiestalossa. +Molemmat. Se tehtiin eilen sijaisten avulla, jotka olin itse hankkinut. +Toinen oli barbarossaarelainen mustaihoinen. Löysin hänet ja tuon +toisen, valkean miehen merimieskodista Commercial Streetin varrelta, ja +maksoin heille viisi dollaria siitä, että he tulivat merimiestaloon ja +kirjoittivat nimensä." + +"Mutta, hyvä jumala, tehän ette näy ollenkaan ymmärtävän, että me +molemmat olemme spitaalisia." + +Vanha Merikarhu ponnahti tuoliltaan kuin sähköiskun satuttamana, ja +vanhat kasvot puhuivat jalon sydämen vihasta hänen sanoessaan: + +"Mutta te ette näy käsittävän, että olette minun ystäväni ja että minä +olen teidän ystävänne." + +Kiihtyneenä hän ojensi kätensä. + +"Hovimestari, Daughtry, herra Daughtry, ystävä, tai miksi teitä +sanoisin, en tyrkytä teille nyt merimiesjuttuja tällä kertaa isosta +veneestä, salaisista luotauksista ja aarteesta sylen syvällä hiekassa. +Tämä on totta. Minullakin on sydän. Tässä, hyvä herra" -- hän heilutti +kättään aivan Daughtryn kasvojen edessä -- "on minun käteni. On vain +yksi seikka, mikä teidän täytyy tehdä, juuri nyt. Teidän täytyy ottaa +tämä käsi omaanne ja puristaa sitä -- sydämestänne, niinkuin minäkin +teen." + +"Mutta ... mutta...", epäröi Daughtry. + +"Ellette tee sitä, en lähde täältä. Jään tänne, kunnes kuolen. Tiedän, +että teissä on spitaali. Ette voi kertoa minulle siitä enää mitään +uutta. Tässä on käteni... Tahdotteko tarttua siihen? Minun sydämeni on +sen ranteessa, valtimonlyönnissä, jokaisessa sormenpäässä. Ellette ota +sitä, sanon teille etukäteen, että istuudun tähän tuoliin ja kuolen. +Tahdon saada teidät ymmärtämään, että olen mies ja kelpo mies. Olen +ystävä ja toveri. En ole pelkuri. Elän sydämessäni ja aivoissani enkä +tässä raihnaisessa ruumiissa, joka on vain minun satunnainen verhoni. +Ottakaa käteni. Sitten haluan puhua kanssanne." + +Dag Daughtry ojensi empien kätensä, mutta Vanha Merikarhu tarttui +siihen ja pusersi sitä vanhoilla luisilla sormillaan, niin että teki +kipeää. + +"No, nyt voimme puhua", hän virkkoi. "Olen suunnitellut kaiken tarkoin. +Me matkustamme _Betlehemillä_. Kun ukonilkimys huomaa, ettei hän +saa penniäkään minun satuaarteestani, me jätämme hänet oman onnensa +nojaan. Hän on iloinen päästessään meistä erilleen. Me, te ja minä ja +teidän papualaisenne nousemme maihin Marques-saarilla. Spitaaliset +saavat olla siellä vapaina. Siellä ei ole mitään asetuksia. Olen ollut +siellä. Saamme olla vapaina. Maa on paratiisi. Me rakennamme majan +itsellemme. Olkikattoinen mökki riittää. Työ on pikkuseikka. Meillä on +rannan ja meren ja vuorten vapaus. Te saatte purjehtia, uida, kalastaa +ja metsästää. Siellä on vuorikauriita, villikanoja ja villihärkiä. +Banaanit ja pisangit kypsyvät meidän päämme päällä, samoin +alligaattoripäärynät ja villit omenat. Turkinpippuri kasvaa oven +edessä, ja siellä on lintuja ja linnunmunia. Kwaque saa valmistaa +ruoan. Ja te saatte olutta. Olen selvästi huomannut teidän janonne. Te +saatte kuusi pulloa päivässä ja enemmänkin. + +"Joutukaa. Meidän täytyy lähteä. Ikäväkseni minun täytyy kertoa teille, +että olen turhaan etsinyt teidän koiraanne. Olen palkannut taitavia +salapoliiseja ottamaan siitä selkoa. Tohtori Emory varasti Killin +teiltä, mutta ei kulunut vuorokauttakaan, ennenkuin se varastettiin +häneltä. Olen pannut maan ja taivaan nurin sen tähden, mutta Kill on +kadonnut, kuten me nyt katoamme tästä inhottavasta luolasta. + +"Minulla on auto odottamassa. Ajaja on saanut hyvän maksun. Ja olen +luvannut tappaa hänet, jos hän pettää minut. Meidän on kuljettava +kappaleen matkaa koillista kohti yli hietakummun tielle, joka on tuon +kummallisen metsän takana ... kas niin. Nyt lähdemme. Myöhemmin saamme +puhella. Katsokaas, alkaa jo sarastaa. Vahdit eivät saa nähdä meitä..." + +He läksivät ulos myrskyyn. Kwaque viimeisenä, hulluna ilosta. Aluksi +Daughtry koetti pysytellä etäämmällä, mutta ensimmäisen myrskynpuuskan +sattuessa, joka oli viedä vanhuksen mukanaan, Daughtry tarttui hänen +käsivarteensa ja tukien häntä ruumiillaan työnsi häntä edessään pehmeän +hiekan läpi ylös kummulle. + +"Kiitos, hovimestari, kiitos ystäväni", mutisi Vanha Merikarhu, kun +myrsky hetkeksi hiljeni. + + + + +22. + + +Miksi läksi puoleksi mielellään Harry del Marin mukaan yön pimeyteen, +vaikkei se hänestä pitänytkään. Mies tuli kuin murtovaras, hyvin hiljaa +ja varovasti, tohtori Emoryn takapihalle, vajalle, mihin Miksi oli +teljetty. Del Marilla oli kyllin näyttämötottumusta tietääkseen, ettei +tällaisia kohtauksia suoriteta sähkölampun valossa, jos tahdotaan +välttää surullista loppua. Hän kompuroi pimeässä vajan ovelle, avasi +sen ja meni hiljaa sisälle, hapuillen koiran pörröistä ruumista. + +Miksi, joka oli miehekäs koira, rohkea kuin leijona, pörhisti heti +karvansa, mutta ei äännähtänytkään. Sen sijaan se nuuski tulokasta ja +tunsi hänet. Vaikkei se pitänyt miehestä, se antoi kuitenkin sitoa +nuoran kaulaansa, ja seurasi häntä hiljaa kadulle, lähimpään +kulmaukseen ja odottavaan autoon. + +Tämä Miksin teko perustui yksinkertaiseen päätelmäsarjaan -- vaikka +väitetäänkin, ettei se osannut ajatella. Tämän miehen se oli tavannut +usein hovimestarin seurassa. He olivat olleet ystäviä, sillä he olivat +istuneet samassa pöydässä ja juoneet yhdessä. Hovimestari oli poissa. +Miksi ei voinut häntä mistään löytää ja oli nyt itse vankina vieraan +talon takapihalla. Mikä oli kerran tapahtunut, voi tapahtua toistekin. +Oli tapahtunut usein, että hovimestari, Del Mar ja Miksi olivat +istuneet saman pöydän ääressä. Oli hyvin todennäköistä, että nyt +tapahtuisi samoin ja Miksi saisi jälleen istua tuolilla kirkkaasti +valaistussa ravintolasalissa toisella puolellaan Del Mar ja toisella +rakastettu hovimestari olutlasi edessään. + +Autossa, joka kiisi eteenpäin pitkin San Franciscon sokkeloisia katuja, +Miksi makasi Del Marin jaloissa valppaana tarkaten kaikkea; se ei +mitenkään osoittanut ystävyyttä, mutta ei myöskään osoittanut +vastenmielisyyttään tuota miestä kohtaan. Jo ensimmäisellä tapaamalla +Miksi oli oivaltamat, että Harry Del Mar oli huono ihminen. Yhä +huonommaksi hänet oli tehnyt rahanahne halu omistaa Miksi. Kun he +ensimmäisen kerran tapasivat toisensa kahvilassa Barbary Coastissa, +Miksi oli pörhistänyt hänelle niskakarvojaan ja jäykistänyt +taistelunhaluisena koko ruumiinsa, kun hän laski kätensä sen päälaelle. +Miksi ei ollut ollenkaan ajatellut miestä, vielä vähemmän se oli +koettanut eritellä hänen luonnettaan. Tuon käden hyväilyssä oli ollut +jotakin kieroa -- se oli koskettanut häntä välinpitämättömästi, mutta +ystävyyttä teeskennellen. Katsojat tuo hyväily voi pettää, mutta Miksi +_tunsi_, että se ei ollut oikea. Siinä ei ollut lämpöä, ei +sydäntä, se ei tuonut aitoa hyväntahtoisuutta niistä ihmisaivoista, +joiden välittävä sanansaattaja se oli. Vaikutus ei kaiken kaikkiaan +ollut hyvä, ja Miksi oli pörhistänyt karvansa ja jäykistänyt ruumiinsa +mitään ajattelematta, vain siksi, että se _tiesi_ -- ja se tieto +oli sitä, mitä ihmiset sanovat intuitioksi. + +Sähkölamppuja, vajojenreunustama rantasilta, vuorittain matka- ja +rahtitavaraa, merimiehiä ja rantajätkiä, jotka meluten tekivät työtään, +vipujen yhtämittaista kolinaa ja ketjujen kitinää, joukko valkotakkisia +hovimestareita, jotka kantoivat matkatavaroita, aliperämies porraspuun +juuressa, mikä jyrkkänä johti _Umatillan_ kävelykannelle, useita +kultanauhaisia päällysmiehiä kannella porraspuun yläpäässä ja tiheä +ihmisvilinä ahtaalla kannella -- tämä kaikki sai Miksin varmasti +uskomaan tulleensa takaisin meren luo laivalle, missä se ensiksi oli +tavannut hovimestarin, missä se hovimestarin kanssa oli aina ollut +viimeistä painostavaa suurkaupunkiaikaa lukuunottamatta. Sen +tietoisuudessa vilahtivat myös Kwaque ja Cocky nopeina välähdyksinä. +Kärsimättömästi vinkuen se riuhtoi päästäkseen eteenpäin varomatta +arkoja käpäliään häikäilemättömien, kiiruhtavien, nahkakenkäisten +ihmisjalkojen tungoksessa. Se etsi ja vainusi Cockya ja Kwaquea, mutta +ennen kaikkea hovimestaria. + +Miksi hillitsi pettymyksensä, kun ei heitä heti tavannut, sillä niin +pian kuin se oli alkanut tajuta, sille oli kehittynyt tietoisuus +koirien rajoittuneisuudesta ja alemmuudesta ihmisiin nähden, ja se oli +oppinut olemaan kärsivällinen: kärsivällinen odottaessaan hovimestaria, +kun se tahtoi mennä kotiin, mutta hovimestari istui yhä pöydän luona ja +joi, kärsivällinen, kun nuora painoi kaulaa, samoin kärsivällinen aidan +alla, jonka yli ei jaksanut hypätä, ja ahtaassa huoneessa, lukitun +oven takana, jota ei milloinkaan oppinut avaamaan, mutta jonka +ihmiset niin helposti avasivat. Se antoi siis laivan alikokin, joka +_Umatillassa_ huolehti kaikista nelijalkaisista matkustajista, +viedä sen pois. Suljettuna pieneen komeroon, joka oli täynnä laatikoita +ja kääröjä, nuora yhä kaulassa, se odotti odottamistaan, että ovi +aukenisi ja hovimestari astuisi sisään. + +Sen sijaan avasi oven alikokki, joka oli saanut runsaat juomarahat -- +sitä ei Miksi silloin tiennyt, se vain hämärästi aavisti, että tässäkin +ilmeni Del Marin valta. -- Kokki avasi nuoran ja antoi koiran yhtä +hyvin palkitulle ensimmäisen luokan hovimestarille, joka vei sen Del +Marin hyttiin. Viimeiseen saakka Miksi uskoi, että sitä vietiin +hovimestarin luo. Sen sijaan se tapasi vain Del Marin. "Hovimestari ei +ole täällä", ajatteli Miksi, mutta mieliala kääntyi kärsivällisyydeksi, +kun se ei vieläkään tavannut jumalaansa, yli kaiken rakastettua +hovimestariaan, joka oli sen oma ihmisjumala tässä sitä ympäröivässä +ihmisjumalien vilinässä. Miksi heilutti häntäänsä, luimisti vähän +korviaan, sitäkin, jossa oli hiukan vikaa, ja hymyili -- kaikki vain +sovinnaiseksi jälleentuntemisen osoitukseksi -- nuuski ilmaa vainuten +hovimestarinsa hajua ja laskeutui pitkälleen lattialle. Kun Del Mar +puhui, se nosti päätään ja katsoi häneen. + +"No nyt, poikaseni, tästä tulee jotakin muuta", sanoi Del Mar kylmällä, +soinnuttomalla äänellä. "Aion tehdä sinusta taiteilijan ja opettaa +sinulle yhtä ja toista. Ensiksikin ... seh, tänne ... _tänne!_" + +Miksi totteli kiirehtimättä, sävyisästi, mutta haluttomasti. + +"Tuon sinä saat jättää ja oppia joutumaan, kun minä kutsun", sanoi Del +Mar, ja jo tapa, millä hän sen sanoi, oli uhkaus, jonka Miksi ymmärsi. +"Nyt katsomme, voinko minä kehittää sinun lauluneroasi. Kuuntele nyt, +ja laula niinkuin lauloit sille spitaaliselle narrille." + +Hän otti huuliharpun liivinsä taskusta ja alkoi soittaa "Georgian +marssia". + +"Istu!" hän komensi. + +Miksi totteli jälleen, vaikka koko sen olento kapinoi vastaan. Se +vavahti kuullessaan harpun kimeitä ja houkuttelevia säveliä. Sen +kurkussa ja rinnassa pakotti laulamisen halu, mutta se voitti +kiusauksen, sillä se ei tahtonut laulaa tuolle miehelle. Se odotti +vain, että mies veisi sen takaisin hovimestarin luo. + +"Vai olet sinä itsepäinen?" sähisi Del Mar. "Sinä olet rotukoira, siinä +koko vika. Mutta olen ennenkin nähnyt sellaisia kuin sinä ja luulenpa +saavani vauhtia sinuun. Panen sinut tekemään työtä itselleni aivan kuin +sekin narri. No, ala nyt." + +Hän vaihtoi sävelen "Kenttäjumalanpalvelukseen Georgiassa". Mutta Miksi +oli itsepäinen. Se ei kadottanut itsehillintäänsä, ennenkuin "Vanha +koti" -laulun kaihoisat sävelet virtailivat sen läpi. Silloin se päästi +kurkustaan sointuvan ulvonnan, jolla se huusi luokseen kadonneita +tovereitaan menneiden vuosituhansien metsästysretkiltä. Soiton lumoissa +se ei voinut muuta kuin intohimoisesti kaivata koiralaumojen ammoin +ollutta elämää siihen aikaan, jolloin maailma vielä oli nuori ja kaikki +koirat kuuluivat samaan suureen kansaan, ennenkuin ne ainiaaksi +hajaantuivat viettääkseen loputtomat vuosisadat kesyn kotikoiran +elämää. + +"Ha haa", hihitti Del Mar aavistamatta, mitä muistoja hän +peltiharpullaan herätti. + +Kova koputus seinään ilmoitti hänelle, että joku uninen matkustaja oli +tyytymätön heidän harjoituksiinsa. + +"Riittää täksi kerraksi", hän virkahti terävästi ja otti harpun +tuoliltaan. Miksi oli vaiti ja vihasi häntä. "Sainpa sinut viimeinkin +tottelemaan. Mutta älä luule, että saat maata täällä kirppujasi +kynsimässä ja häiritä minun untani." + +Hän painoi soittonappulaa ja jätti, kun hovimestari tuli, Miksin tälle, +vietäväksi välikannelle ja teljettäväksi romukomeroon. + +Seuraavina päivinä ja öinä _Umatillassa_ Miksi pääsi oikein +perille siitä, minkälainen ihminen Del Mar oli. Voipa sen sanoa +oppineen tuntemaan Del Marin suvun ja synnyn tietämättä mitään hänen +vaiheistaan. Se ei esimerkiksi tiennyt, että Del Marin oikea nimi oli +Percival Grunsky ja että tytöt olivat häntä koulussa nimittäneet +"tummaksi", pojat pilkanneet "mustalaiseksi". Miksi ei voinut +aavistaa, että hän alkeiskoulun keskiluokilta oli joutunut suoraan +ojennuslaitokseen, eikä myöskään, että hänet sieltä kahden vuoden +kuluttua oli vapauttanut Harris Collins, joka ansaitsi leipänsä -- ja +loistavasti ansaksikin -- opettamalla eläimiä, jotka sitten saivat +esiintyä julkisesti. Vielä vähemmän Miksi saattoi tietää, minkälainen +oli ollut se kuusivuotinen eläintenkesytyskurssi, jonka Del Mar +Collinsin apulaisena oli suorittanut ja jonka tuloksista Miksi joutuisi +"nauttimaan". + +Mutta sen Miksi huomasi, ettei Del Mar ollut ylhäissyntyinen, että hän +oli heittiö verrattuna sellaisiin jalosukuisiin olentoihin kuin +hovimestari, kapteeni Kellar ja herra Haggin Meringen plantaasilla. +Miksi oppi sen pian ja helposti huomaamaan. Päivisin eräs laivan +hovimestareista nouti Miksin kannelle Del Marin luo, jolla aina oli +ympärillään puheliaita nuoria neitosia ja rouvia, jotka tuhlaten +jakelivat hyväilyjään ja helliä sanoja Miksille. Tähän Miksi vielä +alistui, vaikka meno sitä kyllästyttikin, mutta aivan sietämättömän +kiusallisia olivat ne teeskennellyt hyväilyt ja lempeät sanat, joita +Del Mar tällöin sille tuhlasi. Se tiesi, kuinka kylmiä ja valheellisia +ne olivat, sillä iltaisin Del Marin hytissä se kuuli vain tylyjä, +teräviä sanoja, tunsi, kuinka miehen mieli oli uhkaava ja hänen kätensä +kosketus vailla hellyyttä ja sydämen lämpöä. + +Tällä miehellä oli kahdet kasvot ja kaksi kohtelutapaa. Jokaisella +jalosyntyisellä oli vain yhdet kasvot ja yksi kohtelutapa. +Jalosyntyinen ja lämminverinen ihminen oli aina suora. Mutta tuossa +heittiössä ei ollut suoruutta nimeksikään, kaikki hänessä oli +valheellista. Jalosyntyisellä on intohimonsa, koska hänen verensä on +lämmin; tällä konnalla ei ollut mitään intohimoja. Hänen verensä oli +kylmä, kuten hänen laskeva luonteensakin, hän ei tehnyt mitään ilman +määrättyä tarkoitusta. Tätä Miksi ei _ajatellut_, se vain tunsi +sen ja toimi tunteensa mukaan, kuten kaikki muutkin olennot toimivat +mieltymyksen ja vastenmielisyyden tunteen johtamina. + +Lopulta -- viimeisenä iltana laivassa -- Miksi kadotti ylhäisen +mielenmalttinsa tuon kylmäverisen miehen edessä. Syntyi taistelu. Mutta +Miksillä ei ollut voiton mahdollisuutta. Se riehui kuninkaallisesti ja +taisteli kuninkaallisesti hyökäten yhä uudelleen, sitten kun oli +kahdesti saanut nyrkiniskun korvan alapuolelle ja pyörryksissä +perääntynyt. Niin nopea ja taitava kuin Miksi olikin tarttuessaan +Etelämeren neekereitä kinttuihin, se ei saanut isketyksi hampaitaan +tuohon mieheen, joka oli kuusi vuotta harjoitellut eläintenkesyttämistä +Harris Collinsin opetuksella. Kun se kita ammollaan hyökkäsi puremaan, +tarttui Del Marin oikea käsi salamannopeasti sitä alaleukaan sen +ollessa ilmassa ja heitti sen selälleen. Se yritti uudelleen, mutta +lensi sellaisella voimalla, että ei pitkään aikaan voinut vetää henkeä. +Seuraava hyökkäys oli vähällä olla sen viimeinen. Sitä tartuttiin +kurkkuun. Kaksi peukaloa painui sen kaulaan henkitorven kahden +puolen aivan kaulasuonia vasten, niin että veri ei päässyt +virtaamaan aivoihin, ja se meni tainnoksiin paljon nopeammin kuin +voimakkaimmankaan huumausaineen vaikutuksesta. Se vaipui pimeyteen. +Maatessaan väristen lattialla se vähitellen tuli tajuihinsa ja näki +miehen seisovan aivan rauhallisena savuketta sytyttäen, samalla kun hän +valppaasti tarkkasi vastustajaansa. + +"Käy päälle", usutti Del Mar. "Tunnen sinut ja sinun sukusi. Sinä et +ota minulta sisua, enkä ehkä minäkään sinulta, mutta minä voin pakottaa +sinut tekemään työtä itselleni. Käy päälle, sinä!" + +Ja Miksi kävi. Se tiesi joutuneensa tappiolle, mutta sittenkin se +hyökkäsi hampaat paljaina kohti tuota kaksijalkaista olentoa, joka ei +ollut lämmin kuin ihminen, vaan niin tunteeton ja kova, että se aivan +yhtä hyvin olisi voinut iskeä hampaansa seinään, puunrunkoon tai +kallion kylkeen. Sitä vastassa oli kokonainen kesytysjärjestelmä. Kävi +kuten äskenkin. Sitä tartuttiin kurkkuun, peukalot estivät veren +virtaamasta aivoihin, ja pimeys valtasi sen. Jos se olisi ollut enemmän +kuin tavallinen rotukoira, se olisi hyökännyt järkkymätöntä +vihollistaan vastaan, kunnes sen sydän olisi pakahtunut tai se olisi +saanut kouristuksen. Mutta se oli tavallinen koira. Tässä oli jotakin +järkkymätöntä, raudankovaa. Se ei voinut voittaa tuota miestä sen +paremmin kuin kaupungin sementtistä katukäytävää. Tuo olento oli +paholainen, se oli kylmä ja kova, ilkeä ja viekas kuin paholainen. +Se oli yhtä paha kuin hovimestari oli hyvä. Molemmat olivat +kaksijalkaisia. Molemmat olivat jumalia. Mutta tämä oli paha jumala. + +Miksi ei ajatellut tätä kaikkea eikä vähääkään tästä. Mutta ihmisten +kielellä kerrottuna kuvastuvat Miksin tunteet Del Maria kohtaan +tällaisina. Jos Miksi olisi joutunut taistelemaan lämminverisen jumalan +kanssa, se olisi raivonnut ja tapellut sokeasti, antanut ja saanut +haavoja taistelun tuoksinassa, kuten sellainen lämmin jumalakin olisi +antanut ja saanut haavoja, koska hänkin oli vain elävä olento lihasta +ja verestä. Mutta tämä kaksijalkainen paholaisjumala ei raivonnut +sokeasti, eikä hänessä ollut intohimoista kiihkoa. Hän oli aivan kuin +taidokas, iso teräskoneisto, ja hän teki jotakin, mistä Miksillä ei +ollut aavistustakaan -- mitä harvat ihmisetkään tekevät, mutta minkä +kaikki eläintenkesyttäjät tekevät: _hänen ajatuksensa kulki koko ajan +Miksin ajatuksen edellä_, ja siksi hän aina oli valmis _teolla_ +vastustamaan Miksin seuraavaa tekoa. Tämän hän oli oppinut Harris +Collinsin luona, joka, vaikkakin oli tunteikas ja hupsu aviomies ja +isä, muuttui pääpiruksi, kun oli kysymys muista kuin ihmiseläimistä, ja +hallitsi sitä eläinhelvettiä, jonka oli luonut ja kehittänyt hyvin +tuottavaksi. + +Miksi nousi maihin Seattlessa ja riuhtoi innokkaasti kaulanauhaansa, +kunnes oli läkähtyä ja sai ryöpyn kylmiä sadatteluja niskaansa Del +Marilta. Sillä Miksi luuli täällä tapaavansa hovimestarin ja etsi häntä +ensimmäisestä kadunkulmauksesta ja jokaisesta seuraavasta kulmauksesta +yhtä innokkaasti. Mutta tässä ihmisvilinässä ei näkynyt hovimestaria. +Sen sijaan Miksin otti hotelli Washingtonin kellarikerroksessa, missä +aina paloi sähkö, haltuunsa tavaravahti, joka kytki sen lujasti +keskelle tavaravuoria, minne alinomaa kannettiin uusia matkalaukkuja, +joita tarkastettiin, pinottiin, vedettiin esille, kannettiin pois ja +tuotiin jälleen. + +Kolme päivää kului näin kiusallisissa oloissa. Kantajat mieltyivät +siihen pian ja toivat sille aivan suunnattomat määrät ruoantähteitä +ruokasalista. Mutta Miksi oli liian pettynyt ja suruissaan hovimestarin +tähden voidakseen iloita ruoasta, kun taas Del Mar hotellin isännän +seuraamana piti hirmuisen metelin kantajille, kun nämä eivät olleet +seuranneet hänen ruokintamääräyksiään. + +"Tuo huitukka ei ole hyvä ihminen", sanoi ylikantaja apulaiselleen Del +Marin mentyä. "Hän on rasvainen. En ole koskaan pitänyt rasvaisista +ruskeatukkaisista. Minun vaimonikin on ruskeatukkainen, mutta rasvainen +hän ei, jumala paratkoon, ole." + +"Ei, tunnen minäkin tuollaisia", säesti apulainen. "Jos häntä pistää +veitsellä, ei siitä tule verta. Hänestä valuu sulaa rasvaa." + +Ja senjälkeen he molemmat kantoivat Miksin eteen entistä suuremmat +määrät ruokaa, jota koira ei voinut syödä, koska se aivan liian +kiihkeästi kaipasi hovimestaria. + +Sillävälin Del Mar lähetti kaksi sähkösanomaa New Yorkiin, toisen +Harris Collinsin eläintenkesytyskouluun, missä hänen koiransa olivat +kesän ajan olleet täysihoidossa. + +"Myykää minun koirani. Te tiedätte, minkä arvoisia ne ovat ja mihin ne +kykenevät. En tarvitse niitä enää. Vähentäkää hinnasta pois hoitomaksu +ja säilyttäkää jäännös, kunnes tulen. Olen saanut täällä hankituksi +aivan erinomaisen koiran. Sen vertaista en vielä ole nähnyt. Siitä +tulee loistava menestys. Odottakaa, kunnes saatte sen nähdä." + +Toinen sähkösanoma oli hänen mainosasiamiehelleen. + +"Nyt iskekää. Pitäkää hiivatin melua minusta. Älkää säästelkö suuria +sanoja. Minulla on jotakin tarjottavana. Koira, joka lyö kaikki muut +laudalta. Aivan ennenkuulumaton. Korottakaa hinnat. Valmistakaa, +valmistakaa yleisöä siihen, että minun koirani on paljon enemmän kuin +tavallisen pääsymaksun arvoinen. Tunnette minut. Pidän, mitä olen +luvannut. Tästä tulee suurin saavutus kaikkialla ja kaikkina aikoina." + + + + +23. + + +Niin tuli häkki. Miksin epäluulo heräsi heti, koska Del Mar toi sen +tavarahuoneeseen. Del Mar kehotti Miksiä menemään häkkiin, mutta koira +epäili. Kouristaen taitavasti kiinni niskanahasta Del Mar viskasi +koiran häkkiin -- mutta ei saanutkaan sitä täydelleen sisään, sillä +koiran oli onnistunut ponnistaa molemmat etukäpälänsä häkin reunaa +vastaan. Kesyttäjä ei viivytellyt. Hän iskeä paukautti vapaalla +nyrkillään Miksin käpäliä. Ja se koski niin, että Miksi heti hellitti +otteensa. Seuraavassa silmänräpäyksessä se paiskattiin sisään, ja se +hyökkäili turhaan ristikkoa vastaan muristen kiukusta ja raivosta, kun +Del Mar sulki lujan oven. + +Sitten häkki kannettiin kuormavaunuun monien matkakorien joukkoon. Del +Mar oli hävinnyt oven suljettuaan ja molemmat miehet, jotka tärisivät +eteenpäin vierivissä vaunuissa, olivat tuntemattomia. Miksi voi hädin +tuskin seisoa suorana häkissään. Sen pää kolahti kovasti kattoon joka +kerralla, kun tien kuopat nytkäyttivät vaunuja. + +Häkki oli hiukan lyhyempi kuin Miksi, joten sen täytyi seisoa kuono +seinään painettuna. Eräs sivukadulta kiitävä auto pakotti vaunujen +ajajan nopeasti jarruttamaan. Äkillisestä pysähdyksestä Miksi +paiskautui eteenpäin. Ei ollut minkäänlaista jarrua sitä estämässä, +ellei tahdo sanoa jarruksi sen kuonoa, sillä se tässä toimitti jarrun +tehtävää. + +Miksi koetti paneutua pitkälleen, ja sen oli nyt hiukan parempi olla, +vaikkakin huulista vuoti verta, kun ne vaunujen seisahtuessa olivat +niin kovasti pusertuneet hampaita vasten. Mutta pahin oli vielä +jäljellä. Koiran toinen etukäpälä pisti ulos säleitten välitse +ja lepäsi vaunujen pohjalla, missä matkakirstutkin olivat. +Katukivityksessä oleva kuoppa sai yhden arkuista kohoamaan paikoiltaan +ja alaspainuessaan se putosi Miksin käpälälle. Odottamaton, äkillinen +tuska sai Miksin ulvomaan, ja samalla se koetti vaistomaisesti kaikin +voimin kiskoa takaisin käpäläänsä. Siinä se nyrjäytti olkapäänsä ja +vangitussa käpälässä tuska vain yltyi. + +Nyt Miksin valtasi mieletön pelko, tuo kaikkien eläinten, vieläpä +ihmisenkin myötäsyntynyt pelko -- _satimen pelko_. Se oli niin +poissa suunniltaan, että sen ulvonta tyrehtyi, se vääntelehti hurjasti, +se jännitti jalkansa kaikki lihakset, ja loukkaantunutta käpälää särki +entistä kovemmin. Raivoissaan se iski hampaansa säleihin päästäkseen +häkin ulkopuolella olevan hirviön kimppuun, joka oli tarttunut sen +jalkaan eikä tahtonut sitä jättää. Onneksi sen pelasti uusi sysäys, +joka sai arkun kohoamaan, niin että se sai käpälänsä irti. + +Rautatieasemalla ei häkkiä käsitelty tosin tahallisen raa'asti, mutta +niin huolimattomasti, että se oli keikahtaa kantajan käsistä ja se +kallistui, mutta saatiin kiinni, ennenkuin ennätti kolahtaa asfalttiin. +Mutta luisuessaan avuttomana häkin kallistuvaa pohjaa pitkin Miksi +painui koko painollaan loukkaantuneen käpälän varaan. + +"Kas", sanoi Del Mar hetkistä myöhemmin Miksille tullessaan +junasillalle, minne häkkikin oli asetettu muiden lähtevien +matkatavaroiden joukkoon, "oletpa saanut jalkasi mäsäksi. Se opettaa +sinut vasta pitämään käpäläsi häkissä." + +"Tuo kynsi lähtee irti", sanoi joku asemamiehistä, joka oli sattunut +säleiden välitse katsomaan Miksiä. + +Del Mar kumartui tarkastamaan käpälää. + +"Niin, siitä lähtee irti koko varvas", hän virkkoi ottaen kynäveitsensä +ja avaten sen terän. "Se käy silmänräpäyksessä, jos tahdotte auttaa +minua." + +Hän avasi häkin ja nosti Miksin ulos tarttuen tapansa mukaan kiinni +niskanahasta. Koira potki ja vääntelehti, huitoi ilmaa sekä terveellä +että loukkaantuneella etukäpälällään ja lisäsi siten vain tuskaansa. + +"Pitäkää kiinni jalasta", Del Mar komensi. "Siihen ei mene +sekuntiakaan." + +Ja nopeasti se kävi. Kun Miksi, suunniltaan raivosta, oli jälleen +häkissä, oli sillä yksi varvas vähemmän kuin maailmaan tullessaan. +Verta vuoti runsaasti kovakouraisesti, mutta taitavasti suoritetun +leikkauksen jälkeen. Ja koira makasi haavaa nuoleksien. Sitä vaivasivat +aavistukset kauheasta kohtalosta, joka sitä odotti. Milloinkaan sitä ei +ollut näin pahoin kohdeltu. Vankeus häkissä kävi pelottavammaksi, kun +siihen liittyi uhkaavan satimen aavistus. Niin, se oli jo satimessa, +se oli avuton, ja kaikkein pahimmin oli käynyt hovimestarin, +jonka nähtävästi oli nielaissut _tyhjyys_, kuten Meringen, +_Eugénien_, Salomonin saaret, _Makambon_, Australian ja Mary +_Turnerin_. + +Äkkiä kuului jostakin kaukaa hirmuista melua, mikä sai Miksin +pörhistämään karvansa ja höristämään korviaan uutta onnettomuutta +aavistaen. Se oli monien koirien sekavaa haukkumista, nalkutusta ja +ulvontaa. + +"Hyi hitto, nyt siellä ovat ne kirotut temppuilijakoirat. Pitäisi +laissa kieltää näyttämästä koiratemppuja. Se on sopimatonta", sanoi +eräs asemamies toverilleen. + +"Se on Petersonin joukko", sanoi toinen. "Olin palvelusvuorolla, kun +hän viime viikolla tuli. Yksi niistä oli kuollut, ja minusta näytti, +että se oli piesty kuoliaaksi. Peterson oli varmaankin lähtöpaikassa +antanut sille selkään, ja sitten se oli lähetetty matkaan muiden mukana +ja sai kuolla tavaravaunuun." + +Melu kasvoi, kun koirat kuormavaunuista siirrettiin työntökärryihin. +Kun kärryt pysähtyivät Miksin kohdalle, se näki niissä korkean kasan +koiranhäkkejä. Siinä oli kolmekymmentäviisi koiraa, useimmat +sekarotuisia, ja kaikki osoittivat selvästi olevansa kaikkea muuta kuin +iloisia. Jotkut ulvoivat, toiset vinkuivat, toiset murisivat ja +näyttivät hampaitaan säleiden välitse, toiset pysyivät hiljaa tylsän +epätoivoisina. Jotkut nuolivat ja hoitelivat kipeitä jalkojaan. +Pienempiä siivoja koiria oli ahdettu kaksi ja kolmekin häkkiin, joka +oli yhtä varten. Puoli tusinaa vinttikoiria oli hiukan isommassa +häkissä, joka oli niille kuitenkin aivan liian pieni. + +"Nuo koirat ovat niitä, jotka hyppäävät", sanoi ensimmäinen asemamies. +"Katso, miten ne on ahdettu pieneen häkkiin. Peterson ei tahdo maksaa +liian monesta kollista. Ne tarvitsisivat kaksi kertaa enemmän tilaa. +Matkat kaupungista toiseen ovat niille ikuista helvettiä." + +Mutta sitä asemamiehet eivät tienneet, että niitä odotti sama helvetti +kaupungeissa, että koiria sielläkin pidettiin suljettuina samoihin +liian ahtaisiin häkkeihin, että ne todella olivat elinkautisvankeja. Ne +pääsivät harvoin häkeistään muuten kuin esiintymään. Ei kannattanut +huolehtia niistä sen paremmin. Koska sekarotuiset koirat olivat +halpoja, tuli huokeammaksi ostaa uusia kuin hoitaa niitä niin hyvin, +että ne pysyivät hengissä. + +Asemamiehet eivät myöskään tienneet, mutta Peterson tiesi hyvin, että +näiden kolmenkymmenenviiden koiran joukossa ei ollut ainoatakaan +niistä, jotka läksivät kiertueelle neljä vuotta sitten. Yhtään ei ollut +myöskään hylätty. Ainoastaan kuolema voi ne vapauttaa joukosta ja +häkistä. Eikä Miksi tiennyt mitään muuta, kuin että häkeissä vallitsi +suru ja kärsimys ja että se itse näytti olevan määrätty samaan +kohtaloon. + +Kun koirat yhä pahemmin ulvoen ja haukkuen siirrettiin kuormavaunuihin, +seurasi Miksinkin häkki mukana. Päivän ja melkein kaksi yötä se oli +tässä koirahelvetissä matkalla itään. Sitten ne siirrettiin ulos +junasta jossakin isossa kaupungissa, ja Miksin olo kävi hieman +rauhallisemmaksi ja mukavammaksi, vaikka loukkaantunutta jalkaa yhä +pakotti ja tuskat moninkertaistuivat aina, kun häkkiä kuljetettiin +kuormavaunuissa. + +Mitä varten tämä kaikki tapahtui, minkä tähden sitä pidettiin ahtaaseen +häkkiin vangittuna, sitä Miksi ei itseltään kysellyt. Se alistui siihen +kuin onnettomaan kohtaloon ja voi sitä yhtä vähän selittää kuin +sitäkään, että sen jalka oli murskautunut. Sellaista sattuu. Elämä oli +sellaista, elämä oli täynnä onnettomuuksia. Sen mieleen ei juolahtanut +milloinkaan kysyä _minkä tähden_. Se tunsi asioita ja tiesi +hiukan, minkälaisia ne _olivat_. Mikä oli olemassa, se _oli_. +Vesi oli märkää, tuli kuumaa, rauta kovaa, liha hyvää. Se mukautui +siihen kuten mukautui valon ja pimeyden ainaiseen ihmeeseen, jotka +siitä olivat yhtä vähän ihmeellisiä kuin sen oma pörröinen turkki tai +sykkivä sydän tai ajattelevat aivot. + +Chicagossa Miksi pantiin työntökärryihin, kuljetettiin pitkin ison +kaupungin meluisia katuja ja siirrettiin toiseen tavaravaunuun, joka +heti lähti liikkeelle jälleen itää kohti. Uudet miehet käsittelivät nyt +rahtitavaraa, samoin New Yorkissa, missä miksi siirrettiin rautatien +tavarasuojasta pikajunaan yhä häkkiin suljettuna ja lähetettiin +edelleen Harris Collinsille Long Islandiin. + +Ja nyt tuli Harris Collins ja se koirahelvetti, jota hän hallitsi. +Mutta eräs toinen seikka on ensin mainittava. Miksi ei nähnyt enää +milloinkaan Harry Del Maria. Kuten ne muut miehet, jotka Miksi oli +tuntenut, olivat kadonneet sen elämästä -- sellainen oli heidän +tapansa! -- katosi Harry Del Markin Miksin näköpiiristä ja itse +elämästäkin. Ja hän katosi elämästä aivan sananmukaisesti. +Yhteentörmäys ilmaradalla ... henkiin jääneet ryntäävät pakokauhun +vallassa kadun yli vieville sivusilloille, harha-askel, ja Harry Del +Marin nielee _tyhjyys_, jota ihmiset sanovat kuolemaksi ja joka on +häviämistä siinä mielessä, etteivät sen nielaisemat enää milloinkaan +kulje elämän teitä. + + + + +24. + + +Harris Collins oli viisikymmentäkaksi vuotta vanha. Hän oli hento ja +sievä, hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä oli aivan tyttömäisen +herttainen ja lempeä. Häntä olisi luullut pyhäkoulun opettajaksi, +tyttöopiston johtajaksi tai jonkin hyväntekeväisyysyhdistyksen +puheenjohtajaksi. + +Hänen ihonsa oli heleä ja valkoinen, hänen kätensä olivat yhtä pehmeät +kuin hänen tyttäriensäkin, ja hän painoi viisikymmentä kiloa. Sitten +hän vielä pelkäsi vaimoaan, pelkäsi poliisia, pelkäsi ruumiillista +tuskaa ja eli ainaisessa murtovarkaiden pelossa. Ainoa, mitä hän ei +pelännyt, olivat villit eläimet, ja kaikkein verenhimoisimmat vielä: +leijonat, tiikerit, leopardit ja jaguaarit. Hän osasi hillitä +raivoisimmankin leijonan luudanvarrella -- ei ristikon takaa, vaan +sisällä häkissä. + +Hän osasi taidon, hän oli oppinut sen isältään, joka oli ollut vielä +pienempi kuin hän ja vielä enemmän pelännyt kaikkea paitsi eläimiä. +Hänen isänsä, Noel Collins, oli ollut etevä englantilainen +eläintenkesyttäjä ennenkuin muutti Amerikkaan, ja Amerikassa hän oli +toiminut jatkuvalla menestyksellä ja perustanut Cedarwildin +eläinteatterin, jota hänen poikansa oli hänen jälkeensä yhä +laajentanut. Harris Collins oli rakentanut niin taitavasti isänsä +laskemalle perustukselle, että laitosta pidettiin mallikelpoisena +terveydellisiin oloihin ja inhimillisyyteen nähden: Siellä kävi paljon +vieraita, ja vieraat lähtivät aina ihastuneina siellä vallitsevaan +valoisaan ja lempeään tunnelmaan. Mutta eläinten opetuksessa he eivät +saaneet olla läsnä. Väliin annettiin näytäntöjä, ja ne yhä vahvistivat +heidän koulusta saamaansa edullista käsitystä. Mutta jos he olisivat +nähneet vastatulleiden eläinten opetusta, olisi kellossa varmasti ollut +toinen ääni. Silloin olisi voinut herätä kiihkeä vastustus. Nykyisessä +kunnossaan laitos oli jonkinlainen eläintieteellinen puutarha, jonne +lisäksi oli vapaa pääsy. Paitsi niitä eläimiä, jotka Harris Collins +omisti ja joita hän opetti, osti ja möi, oli laitoksessa hoidettavana +kesytettyjä eläimiä ja kokonaisia eläintarhoja, joiden omistajat +pitivät lomaa tai valmistivat parastaikaa kiertuetta. Hän voi +tilauksesta hankkia kaikenlaisia eläimiä, hiiristä ja rotista aina +kameleihin ja elefantteihin asti, vieläpä silloin tällöin sarvikuonon +tai parin virtahepoja. + +Kun Circling-veljesten iso sirkus eräänä kovana talvena joutui +velkojien käsiin, otti Collins hevoset ja muut eläimet täysihoitoon ja +ansaitsi viisitoistatuhatta dollaria viidessä kuukaudessa. Huutokaupan +edellä hän panttasi kaikki, mitä omisti, lunasti opetetut hevoset ja +ponit, kirahviperheen ja temppuja tekevät elefantit, ja kuuden +kuukauden kuluttua hän oli myynyt ne kaikki tyynni -- paitsi pientä +Repeater-nimistä ponia, joka teki kuperkeikkoja ilmassa -- voittaen +jälleen viisitoistatuhatta dollaria. Repeaterin hän myi monta +kuukautta myöhemmin saaden puhdasta voittoa kaksituhatta dollaria. +Cirling-veljesten vararikko olikin Harris Collinsin taitavin +liiketemppu, mutta hän sai lisäksi huomattavat vuositulot laitoksestaan +ja antaessaan eläinten talvisin esiintyä Hippodromin näytännöissä hän +jakoi tulot eläinten omistajien kanssa, ja vuokratessaan niitä +elokuvateattereihin hän useimmiten pisti koko voiton omaan taskuunsa. + +Koko maan eläintenkesyttäjät tunnustivat, että Collins ei +ollut ainoastaan rikkain heidän ammatissaan, vaan suorastaan +eläintenkesyttäjäin kuningas ja rohkein mies, mikä milloinkaan oli +pedon häkkiin astunut. Ja ne, jotka olivat nähneet hänet työssä, +olivat yksimielisiä siitä, ettei hänellä ollut sydäntä. Mutta hänen +vaimonsa ja lapsensa ja läheisimmät tuttavansa ajattelivat toisin. +Koska he eivät olleet nähneet häntä kesytystyössä, he uskoivat, +ettei ollut olemassakaan toista niin helläsydämistä ja tunteikasta +miestä. Hänen äänensä oli hillitty, hänen liikkeensä pehmeät, +hänellä oli kovin lempeät mielipiteet maailmasta, uskonnosta ja +politiikasta. Ystävällinen sana sai hänet sulamaan. Hän ei voinut +kieltää, kun häneltä jotakin pyydettiin. Hän avusti kaikkia +paikkakunnan hyväntekeväisyyslaitoksia ja oli kokonaisen viikon aivan +masennuksissaan, kun "Titanic" upposi. Ja kuitenkin hänen virkaveljensä +tunnustivat hänen olevan heistä kaikkein tarmokkain ja pelottomin. +Mutta eniten hän pelkäsikin sitä, että hänen kookas ja jykevä vaimonsa +lennättäisi päivällispöydässä kuuman liemilautasen vasten hänen +kasvojaan. Se oli tapahtunut kahdesti heidän naimisissaolonsa aikana. +Huolimatta siitä, että vaimo jälleen voisi sen tehdä, mies rakasti +häntä todella, kuten hän rakasti seitsemää lastaan, joille hänen +mielestään ei mikään ollut liian hyvää tai liian kallista. + +Niin hellästi hän heitä rakasti, ettei hän alun pitäen antanut neljän +poikansa nähdä isäänsä työssä, vaan antoi heidän valita vähemmän raa'at +työalat itselleen. John, vanhin joukosta, joka oli opiskellut Yalen +yliopistossa, oli antautunut kirjailijaksi, ajeli joutohetkinään omalla +autolla ja vietti muutenkin rikkaan nuoren miehen elämää Newhavenissa. +Harold ja Frederich olivat miljoonamiesten poikien korkeakoulussa +Pennsylvaniassa, ja nuorin, Clarence, kävi vielä alkeiskoulua +Massachusettsissa ja oli epätietoinen, rupeaisiko lääkäriksi vai +lentäjäksi. Kolme tyttöä, joista kaksi oli kaksosia, kasvatettiin +hienoiksi naisiksi. Elsien valmistautui juuri erotutkintoon +Vassariopistosta, ja Mary ja Madeline opiskelivat hienonhienossa +tyttökoulussa päästäkseen samaan oppilaitokseen. Tämä kaikki maksoi +rahaa, jota Harris Collins ei säästellyt, mutta se pakotti hänet +kiristämään yhä suurempia voittoja kesytyslaitoksestaan. Hänen täytyi +tehdä työtä entistä kovemmin, vaikkei hänen vaimollaan ja neljällä +pojallaan ja kolmella tyttärellään ollut aavistustakaan siitä, että hän +ollenkaan työskenteli. He luulottelivat itselleen, että hän vain valvoi +ja johti kaikkea, ja olisivat hämmästyneet hirmuisesti, jos olisivat +saaneet nähdä hänen solmuruoskalla pieksävän yhteen menoon +neljäkymmentä sekarotuista koiraa, jotka opetuksen aikana olivat +käyneet villeiksi ja hillittömiksi. + +Apulaiset tekivät suuren osan työstä, mutta Harris Collinsin oli aina +opetettava, mitä heidän tuli tehdä ja kuinka heidän piti menetellä, ja +aina kun tärkeimmät eläimet olivat kyseessä, hän suoritti itse työn. +Hän otti apulaisensa melkein aina ojennuslaitoksista, ja hän valitsi ne +varmalla ihmistuntemuksella. Itsehillintää, älyä ja kylmäverisyyttä hän +heiltä vaati, ja niihin yhtyi luonnollisesti usein julmuus. Tulinen +veri, jalot intohimot ja tunteikkuus olivat ominaisuuksia, jotka eivät +sopineet hänen liikeyritykseensä, ja Cedarwildin kesytyslaitos oli +liikeyritys alusta loppuun. Sanalla sanoen, Harris Collins oli +tuottanut eläimille enemmän tuskaa kuin koko kristikunnan kaikki +laboratoriot yhteensä. + +Ja tähän eläinhelvettiin Miksi oli nyt laskeutunut -- vaikka hänen +matkansa sinne oli käynyt aivan tasaista tietä, kolmetuhatta viisisataa +mailia samassa häkissä, jonne hänet oli ajettu New Washington +hotellissa Seattlessa. Koko matkalla se ei ollut kertaakaan päässyt +ulos häkistä, ja se oli sekä likainen että alakuloinen. Sen vankan +terveyden tähden käpälä parani. Mutta se oli kovin likainen ja täynnä +kirppuja. + +Cedarwild ei näyttänyt ollenkaan helvetiltä. Sametinpehmeitä +ruohokenttiä, hiekoitettuja käytäviä ja ajoteitä ja kukkapenkereitä oli +rakennusryhmän edessä. Rakennukset olivat pitkiä ja matalia, jotkut +puusta, toiset sementistä. Mutta Miksiä ei ottanutkaan vastaan Harris +Collins, joka sillä hetkellä istui yksityiskonttorissaan Harry Del +Marin viimeinen sähkösanoma edessään pöydällä ja kirjoitti +sihteerilleen määräystä, että hän tiedustelisi rautatiekonttorista, +minne oli hävinnyt koira, jonka eräs Harry Del Mar niminen henkilö +oli häkkiin suljettuna lähettänyt Seattlesta Cedarwildiin. -- +Kahdeksantoistavuotias nuorukainen, jolla oli vaaleansiniset silmät, +otti Miksin vastaan. Hän kirjoitti kuitin tuojille ja kantoi häkin +sementtihuoneeseen, missä oli kalteva lattia ja missä tuoksui aivan +kemiallisen puhtaalta. + +Miksi katseli uteliaana ympäristöä, mutta ei pitänyt nuorukaisesta, +joka kääri ylös hihansa ja sitoi ison vahakankaisen esiliinan eteensä, +ennenkuin avasi häkin. Miksi juoksi ulos ja kulki horjuen jaloillaan, +jotka eivät olleet kävelleet moneen päivään. Tuo kaksijalkainen jumala +oli mielenkiintoinen. Hän oli yhtä kylmä kuin sementtilattia ja +täsmällinen kuin kone. Juuri koneen tavoin hän menetteli, kun hän pesi, +desinfioi ja hankasi Miksiä. Sillä Harris Collins oli äärimmäisen +tieteellinen ja antiseptinen eläinten hoidossa, ja Miksi puhdistettiin +tieteellisesti, ilman tahallista julmuutta, mutta myös ilman +vähintäkään hellyyttä tai edes varovaisuutta. + +Koira ei tietysti käsittänyt mitään. Kaiken sen perustalla, mitä se +tähän mennessä oli saanut kokea, täytyi otaksua, että tämä kolkko +sementtihuone ja rohdoksien haju tiesi elämän viimeistä kärsimystä ja +että tuo nuori jumala syöksisi sen siihen pimeyteen, mikä oli niellyt +kaiken sille tutun ja rakkaan. Sen Miksi ainakin varmasti tiesi, että +tämä kaikki oli pahaenteistä ja hirvittävän kummallista. Se alistui +siihen, että nuori jumala tarttui sen niskaan, sitten kun kaulanauha +oli poistettu, mutta kun vesiruisku ohjattiin sitä kohti, tuntui siitä +ilkeältä, ja se vastusteli. Nuorukainen, joka työskenteli vain saatujen +ohjeiden mukaan, tarttui koiraa tanakasti niskanahkaan ja nosti sen +koholle samalla ohjaten veden voimaa. Miksi harasi vastaan, mutta sai +vain lisää vettä, kunnes läähätti avuttomana ja henkeään haukkoen. + +Sitten se ei enää vastustellut, ja se pestiin ja huuhdottiin käyttäen +suihkua, suurta kovaa harjaa ja runsaasti karbolisaippuaa, jonka vaahto +tunkeutui pistäen silmiin ja kuonoon nostaen vedet silmiin ja pannen +aivastelemaan. Peläten, että pahin voi sattua millä hetkellä tahansa, +mutta nyt tuntien, ettei nuorukainen tahtonut tehdä sille pahaa eikä +hyvää, Miksi alistui kaikkeen vastaanponnistelematta, kunnes se, +puhtaana ja siistinä, viskattiin mukavaan ja hauskaan komeroon, minne +se heti nukahti ja unohdettiin toistaiseksi. Rakennus oli sairashuone +ja eristysosasto, ja siellä Miksi vietti viikon, jolla ajalla siinä ei +ilmennyt mitään tarttuvia tauteja eikä sille tapahtunut mitään muuta, +kuin että se sai hyvää ruokaa määräaikoina ja puhdasta juomavettä eikä +tavannut ainoatakaan toista elävää olentoa kuin sen nuoren jumalan, +joka hoiti sitä täsmällisesti kuin kone. + +Miksi ei ollut vielä nähnyt Harris Collinsia, mutta se kuuli +usein hänen äänensä kauempaa. Se ei ollut äänekäs, mutta käskevä se +oli. Miksi tiesi kohta äänen kuultuaan, että sen omistaja oli +korkea-arvoinen jumala. Ainoastaan hyvin korkea jumala, muiden jumalien +hallitsija, voi olla niin käskevä. Siinä äänessä oli tahtoa ja +varmuutta. Kuka tahansa olisi sen tajunnut yhtä hyvin kuin Miksikin. Ja +jokainen koira olisi ymmärtänyt, ettei tuossa äänessä ollut ollenkaan +rakkautta eikä jumalassa tuon äänen takana mitään puoleensavetävää, +mitään, mikä lämmitti sydäntä ja oli palvonnan arvoista. + + + + +25. + + +Kello oli yksitoista aamulla, kun kalpea nuori jumala pani kaulanauhan +ja ketjun Miksille, vei sen ulos eristysosastosta ja jätti sen tummalle +nuorelle jumalalle, joka ei tuhlannut aikaa tervehdykseen tai +ystävyydenosoitukseen. Miksi oli siis vanki, jota kuljetettiin +ketjussa, ja se tapasi pian muita vankeja, jotka kulkivat samalle +taholle. Niitä oli kolme, eikä Miksi ollut koskaan nähnyt niiden +kaltaisia. Siinä oli kolme kömpelöä tassuttavaa jättiläiskarhua. +Nähdessään ne Miksi pörhisti karvansa ja murisi hiljaa, sillä kuten +kesy lehmä tuntee suden, jonka näkee ensimmäistä kertaa elämässään, +niin Miksillekin oli periytynyt aavistus siitä, että karhut olivat sen +vihollisia ikimuistoisista ajoista. Mutta se oli nähnyt liian paljon +maailmaa ja oli liian viisas hyökätäkseen niiden kimppuun. Sensijaan se +seurasi jumalaa, joka talutti sitä nuorassa, kulki hänen jäljessään +epäluuloisena ja jäykin jaloin ja veti sieraimiinsa noiden olentojen +kummallista hajua. + +Yhtä mittaa tulvi outoja hajuja sen sieraimiin. Vaikkei se voinutkaan +nähdä seinien läpi, se tunsi hajuja, joiden avulla se myöhemmin oppi +erottamaan leijonat, leopardit, apinat, paviaanit, hylkeet ja +merileijonat. Tämä olisi jo säikähdyttänyt tavallisen koiran, mutta +Miksin se vain teki valppaaksi ja samalla nöyräksi. Oli aivan kuin se +olisi kulkenut oudossa hirviöiden asumassa viidakossa, jonka tiet ja +asukkaat olivat sille aivan tuntemattomia. + +Tultuaan areenalle Miksi vetäytyi syrjään, jalat entistä jäykempinä, +pörhisti niskakarvansa ja murisi. Sillä viisi elefanttia oli lähdössä +areenalta. Ne olivat pieniä elefantteja, mutta Miksistä kuitenkin +suunnattoman isoja hirviöitä; niihin voi verrata vain naarasvalasta, +jonka Miksi oli nähnyt sen hävittäessä _Mary Turneria_. Elefantit +eivät huomanneet koiraa; jokainen niistä tarttui kärsällään edessään +kulkevan häntään, kuten niitä oli opetettu tekemään poistuessaan +areenalta. + +Miksi tuli areenalle karhut kintereillään. Se oli sirkusareenan +kokoinen, sahajauhoilla peitetty pyörylä, jota ympäröi nelikulmainen +lasikattoinen rakennus. Mutta areenan ympärillä ei ollut istuimia, +sillä tänne ei haluttu katsojia. Ainoastaan Harris Collins ja hänen +apulaisensa sekä ammattimiehet, jotka ostivat ja myivät eläimiä, saivat +olla näkemässä, millä tuskalla ne oppivat temppunsa, jotka sitten +saivat yleisön ihmettelystä ällistelemään tai naurusta kirkumaan. + +Miksi unohti karhut, jotka heti pantiin työhön areenan toiselle puolen. +Hetkiseksi se pysähtyi katsomaan muutamia miehiä, kun nämä vierittivät +sisään mahtavia koreaksi maalattuja tynnyreitä, jotka eivät särkyneet +elefanttien niille istuutuessa. Sitten se taluttajansa levähtäessä +katseli kovin uteliaana taitavaa skotlantilaisponia. Se makasi maassa. +Mies istui sen päällä. Ja yhtä mittaa se kohotti päätään sahajauhoista +ja suuteli miestä. Se oli kaikki, mitä Miksi näki, mutta se ymmärsi, +että siinä oli jotain hullusti. Se ei tiennyt, minkä tähden. Sillä ei +ollut mitään todisteita luulolleen, että tässä oli takana julmuutta, +tyranniutta ja vääryyttä. Miksiltä jäi näkemättä pitkä neula, jota mies +piti kädessään. Joka kerran kun hän pisti sen ponin hartiaan, sai +tuskan aiheuttama heijastusliike sen kohottamaan päätään, ja mies piti +varansa ja painoi suunsa ponin suuta vasten. Yleisöstä näytti +pakostakin siltä, että poni tällä tavoin osoitti kiintymystä herraansa +kohtaan. + +Tuskin kymmenen jalan päässä siitä oli toinen skotlantilaisponi -- se +oli sysimusta -- yhtä omituisen kohtelun alaisena. Sen etujalkoihin oli +sidottu köydet, kumpaakin köyttä piti apulainen, kiskoen sitä kovasti, +samalla kun kolmas mies, joka seisoi aivan ponin edessä, löi sitä +polviin jäykällä lyhyellä rottingilla. Silloin poni putosi +sahajauhoihin rottinkia pitävän miehen eteen. Poni ei pitänyt tästä ja +ponnisteli väliin niin voimakkaasti vastaan, jalat harallaan ja +jäykkinä ja uhmaavasti nakaten päätään, etteivät nuoranvetäisyt +auttaneetkaan, vaan poni heittäytyi kyljelleen tai kohosi +takajaloilleen, kun nuorat höltyivät. Mutta joka kerta se pakotettiin +jälleen polvilleen miehen eteen, joka sivautti sitä rottingilla +polviin. Sitä tahdottiin opettaa laskeutumaan polvilleen, niinkuin +yleisö toivoo, sillä se näkee vain opetuksen tulokset eikä ollenkaan +aavista, kuinka siinä on menetelty. Mutta Miksi tajusi heti, että oppi +saatiin täällä vain ruumiillisella tuskalla. Sanalla sanoen, tämä +Cedarwildin eläinkoulu oli tuskan koulu. + +Harris Collins viittasi tummaa nuorta jumalaa luokseen ja heitti +kysyvän ja tutkistelevan katseen Miksiin. + +"Del Marin koira, herra", virkkoi nuori jumala. + +Collinsin silmät kirkastuivat, ja hän katseli Miksiä tarkemmin. + +"Tiedätkö, mitä se osaa?" hän kysyi. + +Nuorukainen pudisti päätään. + +"Harry oli viisas mies", jatkoi Collins, puhuen näköjään nuorelle +jumalalle, mutta itse asiassa itselleen, sillä hänellä oli tapana +ajatella ääneen. "Hän oli aivan ihastunut tähän koiraan. Mutta mitä se +osaa tehdä? Siinäpä kysymys. Harry on kuollut. Emmekä me tiedä, mitä +koira osaa. -- Laske se irti." + +Vapaaksi päästyään Miksi tarkasti ylijumalaa ja odotti, mitä +tapahtuisi. Karhun tuskanhuuto areenan toiselta puolen osoitti, mitä +sillä oli odotettavissa. + +"Tänne", sanoi Collins kylmällä, soinnuttomalla äänellä. + +Miksi tuli ja seisahtui aivan hänen eteensä. + +"Pane maata." + +Miksi laskeutui maahan, mutta hitaasti ja vastahakoisesti. + +"Perkeleen rotukoira!" sähisi Collins. "Etkö tahdo liikutella +kinttujasi? Kyllä sinut parannamme. -- Nouse! -- Pane maata! -- Nouse! +-- Pane maata! -- Nouse!" + +"Se ymmärtää ainakin englantia", sanoi Collins. "Tahdon nähdä, osaako +se tehdä kaksoiskuperkeikan -- sehän on kaikkien koiranopettajien +rakkain unelma. -- Koetetaan. Nuora kaulaan. -- Tule tänne, Jimmy, ja +sido sen takaruumis." + +Jimmy, toinen entinen ojennuslaitospoika, totteli ja sitoi Miksin +lanteille nahkahihnan, johon oli kiinnitetty köysi. + +"Valmis!" komensi Collins. "Aloittakaa!" + +Ja nyt Miksi joutui hämmästyttävän nöyryyttävän kohtelun alaiseksi. + +Komennussanan kaikuessa kaulanauhan sidottu ketju nykäisi sen ylös +taaksepäin ja takaruumiiseen kiedottu nuora samalla ylös eteenpäin, +samalla kun Collinsin kädessä oleva jäykkä, lyhyt rottinki pisti sitä +alaleukaan. Jos Miksi olisi ennen kokenut sellaista, se olisi päässyt +ehkä vähemmällä kivulla hyppäämällä ja kiepsauttamalla itseään +taaksepäin ilmassa. Mutta nyt tuntui siltä, kuin sitä olisi revitty +kappaleiksi, samalla kun pisto leuan alle aivan jäykisti sen tuskasta. +Se lensi kovalla vauhdilla ilmaan ja putosi selälleen, pää +sahajauhoihin. + +Se hyökkäsi ylös raivoissaan, pörhisti niskakarvojaan, murisi ja näytti +hampaitaan ja olisi iskenyt ylijumalan jalkaan, ellei se olisi ollut +viekkaan kidutusjärjestelmän uhri. Molemmat nuorukaiset tiesivät, mitä +heidän tuli tehdä. Toinen veti eteenpäin, toinen taaksepäin, ja Miksi +raivosi voimattomana vihassaan. Se ei voinut tehdä mitään, se ei +päässyt eteen- eikä taaksepäin eikä voinut heittäytyä sivulle. Edessä +oleva nuorukainen, joka kiskoi ketjusta, esti sitä hyökkäämästä takana +olevan kimppuun, ja tämä köysineen pidätti sitä pääsemästä edessäolevan +kimppuun, ja molemmat yhdessä suojelivat Collinsia, jonka se aivan +varmasti tiesi olevan tämän kaiken alkuunpanijan. + +Miksin viha oli yhtä suuri kuin sen avuttomuuskin. Se voi ainoastaan +pörhistellä niskakarvojaan ja ulvoa raivosta. Mutta Collinsille tämä +kaikki oli hyvin tuttua. Hän ennätti siinä lomassa tarkata karhujakin +areenan toisella puolen. + +"Sinä hävytön lurjus", hän karjui kääntäen jälleen huomionsa Miksiin. +"Päästäkää se! -- Hellittäkää!" + +Samassa kun kahleet heltisivät, Miksi hyökkäsi Collinsin kimppuun; +mutta Collinsilla oli pitkien vuosien kokemus, hän arvioi nopeasti +etäisyyden ja hyökkäyshetken ja potkaisi Miksiä leukaan, niin että se +lensi takaisin ja kierähti sahajauhoihin. + +"Pitäkää sitä kiinni", Collins käski. "Kiristäkää!" + +Nuorukaiset kiskoivat taas ketjua ja nuoraa eri tahoille, ja Miksi +seisoi siinä aivan avuttomana. + +Collins katsoi areenan yli sisäänkäytävään, missä parastaikaa tuotiin +sisään neljää kömpelöä kuormahevosta, joita seurasi ylen hienosti +pukeutunut nainen, yllään aivan viimeisen muodin mukainen kävelypuku. + +"Se ei ole ilmeisesti milloinkaan heittänyt kuperkeikkaa", Collins +huomautti jälleen Miksi-pulmaa ajatellen. "Irrota nahkaremmi, Jimmy, ja +mene toiselle puolen auttamaan Smithiä. -- Johnny, vie se sivulle ja +varo jalkojasi. Marie-rouva tulee ensimmäiselle harjoitustunnilleen, +eikä hänen nahjusmainen miehensä kykene huolehtimaan hänestä." + +Seuraavaa kohtausta Miksi ei ymmärtänyt vaikka saikin olla sen +todistajana, kun nuorukainen vei sen areenan toiselle puolen +katsellakseen, mihin valmistuksiin oli ryhdytty naista ja neljää +hevosta varten. Mutta naisen käyttäytymisestä se ymmärsi, että hänkin +oli pahoinpidelty vanki. Häntä harjoitettiin vastoin tahtoaan +suorittamaan tätä temppua. Hän oli koettanut olla rohkea, kunnes +ratkaisun hetki tuli. Mutta kun hän näki nuo neljä hevosta asetettuina +kaksittain vastakkaisille puolille ja tiesi, että hänen tulisi pitää +käsissään molempien suitsiparien hakoja ja olla yhdistämässä +valjakoita, jotka vetivät eri suuntiin, hän vaipui masentuneena kokoon +ja peitti kasvot käsiinsä. + +"Ei, ei, Billikens", hän sanoi rukoilevalla äänellä lihavalle, mutta +nuorekkaalle herralle, joka oli hänen miehensä. "Minä en voi sitä +tehdä. Minua pelottaa. Minua pelottaa." + +"Lorua, rouvaseni", puuttui Collins puheeseen. "Temppu on aivan +vaaraton. Ja se on kaunis kohtaus, joka aina vetää ihmisiä. Nouskaa +pystyyn nyt." Collins kopeloi hänen olkapäitään ja selkää kävelytakin +alta. "Koneisto on paikoillaan." Hän tunnusteli käsivarsiakin. "No, +päästäkää ha'at!" Hän työnsi hihan ylös, ja poimutetun pitsikalvosimen +alta pisti esiin rautainen haka, josta ohut rautalanka läksi ylöspäin +pitkin käsivartta. "Ei noin! Kukaan ei saa nähdä niitä. Viekää ne +jälleen ylös. Koettakaa uudelleen. Niiden täytyy laskeutua käsiin +piilottuneina. Kas niin. Niin. Juuri niin. Se on oikein." + +Nainen pakottautui tottelemaan, mutta heitti vähän väliä rukoilevan +katseen Billikensiin, joka seisoi siinä jäykkänä ja kopeana +tyytymättömästi rypistellen kulmiaan. + +Miehet, jotka ohjasivat valjakoita, kohottivat suitsia, jotta nainen +voisi kiinnittää ha'at. Hän koetti, mutta vaipui jälleen kokoon. "Jos +jokin menee rikki, repivät hevoset minulta kädet irti", hän vastusteli. + +"Ei suinkaan", Collins rauhoitti häntä. "Te menetätte vain takkinne. +Pahin, mitä voi sattua, on, että petos tulee ilmi ja teille nauretaan. +Mutta koneisto ei mene rikki. Selitän sen uudelleen. Hevoset eivät vedä +teitä, vaan ponnistelevat toisiaan vastaan, mutta yleisö luulee, että +ne koettavat repiä teidät kappaleiksi. Koettakaa vielä kerran. Ottakaa +kiinni suitsista, pudottakaa samassa ha'at alas ja antakaa niiden +tarttua kiinni. -- Nyt." + +Hän huusi sen terävällä äänellä. Nainen pudisti ha'at hihoistaan, mutta +ei tohtinut tarttua ohjaksiin. Collins ei näyttänyt vihaansa, sensijaan +hän katsoi sinne päin, missä suutelevaa ponia ja polvistuvaa ponia +juuri vietiin pois areenalta. Mutta herra Billikens raivosi: + +"Totisesti, Julia, jos häpäiset minut näin..." + +"Oi, minä koetan, Billikens", vaikeroi nainen. "Koetan parhaani mukaan. +Kas, nyt en enää pelkää." + +Hän levitti kätensä ja tarttui ohjaksiin. Melkein huomaamaton hymy +kasvoillaan Collins tutki hänen nyrkkiin puristetut kätensä ollakseen +varma siitä, että ha'at olivat paikoillaan. + +"Jännittäkää lihaksenne! Jalat haralleen! Selkä suoraan!" Collins +asetti hänen käsivartensa ja hartiansa oikeaan asentoon. "Muistakaa, +että käsivarsien täytyy olla ojennettuina suoraan ulos hevosten +ensimmäisen kerran nykäistessä. Kun ne sitten vetävät, ette voi niitä +koukistaa, vaikka kuinka koettaisitte. Mutta jos ne ovat koukussa, kun +jännitys alkaa, repii rautanuora nahan niistä. Muistakaa nyt, suoraan +ulos, ojentakaa ne niin, että ne ovat suorassa viivassa selän ja +hartioiden kanssa. -- Kas niin. Olkaa nyt varuillanne. + +"Oi, odottakaa hetkinen", pyyteli nainen, ja hänen asentonsa höltyi. +"Minä _teen_ sen niin, minä _teen_ sen, mutta suutele minua +ensin, Billikens, sitten en enää välitä, vaikka ne repisivätkin kädet +minulta." + +Tumma nuorukainen, joka piti Miksiä, ja muutkin katsojat nauroivat. +Collinsia ei naurattanut ollenkaan, hän virkkoi: + +"Meillä ei ole kiirettä, rouva, pääasia on, että ensimmäinen yritys +onnistuu täydelleen. Se vahvistaa teidän itseluottamustanne. -- Bill, +on parasta, että annatte hänelle tuon suudelman, ennenkuin hän alkaa." + +Ja Billikens totteli, hyvin harmissaan, vastahakoisena ja hämillään, +syleili vaimoaan ja suuteli häntä -- ei liian kevyesti, mutta ei +kovin perusteellisestikaan. Vaimo oli kaunis pieni olento, ehkä +kahdenkymmenen ikäinen, kasvot tavattoman lapselliset ja tyttömäiset, +ruumis notkea ja sopusuhtaisen kaunis. + +Miehen syleily ja suudelma antoivat hänelle rohkeutta. Hän ojentaui, ja +kun mies vetäytyi pois, hän sanoi hampaat yhteen puristettuina: +"Valmis." + +"Aloittakaa!" komensi Collins. + +Tallirengit maiskuttivat hevosille, ne lähtivät verkalleen liikkeelle +ja alkoivat vetää. + +"Antakaa niille ruoskaa!" huusi Collins silmät kiinni naisessa; hän +näki, että oikea hetki oli tullut. + +Ruoskaniskut osuivat hevosten selkään, ja ne alkoivat nelistää +pölyyttäen sahajauhoja ilmaan rautakenkäisillä kavioillaan, jotka +olivat isot kuin lautaset. + +Billikens unohti itsensä. Tuo kauhea näky ajoi hänen kasvoilleen +rehellisen pelon vaimon puolesta. Ja naisen kasvoilla vaihtui ilme +yhtenään. Ensin ne olivat jännittyneet ja kauhistuneet kuin kristityn +marttyyrin, joka heitetään leijonien eteen, tai kuin kuolemaantuomitun, +joka odottaa mestauskirveen putoamista. Sitten niillä kuvastui +hämmästys ja helpotus, kun ei tehnytkään kipeätä. Ja lopuksi niitä +kirkasti voitonriemuinen, ylpeä ja onnellinen hymy. Hän hymyili +miehelleen, pannen hymyynsä koko rakkautensa tätä kohtaan ja koko +ilonsa siitä, että oli tehnyt tehtävänsä hyvin. Ja Billikensin jännitys +laukesi, ja hän loi vaimoonsa katseen, joka oli täynnä rakkautta ja +ylpeyttä, mutta silloin Harris Collins huudahti: + +"Tässä ei suinkaan sovi hymyillä! Yleisön täytyy luulla, että hevoset +todellakin vetävät teitä. Olkaa sen näköinen kuin niin olisi. Antakaa +kasvojenne jäykistyä. Näytelkää päättäväisyyttä, tahdonvoimaa. Olkaa +kovasti jännittävinänne kaikkia lihaksianne. Pankaa jalat enemmän +haralleen. Liikuttakaa käsivarsien ja säärien lihaksia aivan kuin ne +olisivat kovassa työssä. Antakaa hevosten vetää itsenne hiukan oikealle +ja taas hiukan vasemmalle. Taivuttakaa samalla hiukan ruumistanne. +Irvistelkää, aivan kuin ne olisivat repimäisillään teidät palasiksi ja +vain tahdonvoimanne pitäisi teitä koossa. -- Juuri niin! Tuo on hyvin! +Tämähän käy mainiosti, Bill! -- Iskekää vain hevosia! Pankaa vauhtia +niihin ja antakaa niiden vetää kuin henkensä edestä." + +Piiskat läiskyivät ja isot hevoset kiskoivat kaikin voimin välttääkseen +tuskaa. Kohtaus saisi varmasti yleisön taputtamaan käsiään. Jokainen +hevonen painoi ainakin yhdeksänsataa kiloa, katsojista näytti siis +siltä, kuin kolmetuhatta kuusisataa kiloa hevosvoimaa olisi kamppaillut +repiäkseen palasiksi hienosti pukeutuneen, notkean, hentojäsenisen +naisolennon, joka painoi kuusikymmentä kiloa. Tämä näky saisi naiset +varmasti katsomossa kirkumaan kauhusta ja kääntämään pois kasvonsa. + +"Hellittäkää", Collins huusi rengeille. "Nainen on voittanut", hän +ilmoitti sitten sirkusjohtajan äänellä. "Tällä numerolla lyötte rahaa +kokoon, Bill. -- Irrottakaa ha'at, rouva, irrottakaa ha'at." + +Nainen totteli ja ha'at vielä riippuen hihansuissa juoksi Billikensin +luo, heittäytyi hänen syliinsä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja +huusi, ennenkuin suuteli miestään: + +"Oi, Billikens, tiesinhän koko ajan, että osaisin sen tehdä! Olin +rohkea, enkö ollutkin?" + +"Te menetitte pelin", kaikui Collinsin terävä ääni kesken naisen +ihastuksenpurkausta. "Te annoitte koko yleisön nähdä ha'at. Niiden +täytyy lentää ylös hihoihin, samassa kun te irrotatte ne. Koettakaa +uudelleen. Ja vielä eräs seikka. Älkää ylpeilkö, kun näytös on ohi. +Älkää näyttäkö, kuinka helposti se kävi. Olkaa olevinanne läpiväsynyt, +pyörtymäisillänne uupumuksesta. Seiskaa polvet horjuen. Antakaa +olkapäitten painua. Tallimestarin täytyy astua askel teitä kohden +tukeakseen teitä, jos kaadutte. Silloin on teidän oltava varuillanne ja +ehdittävä ennen häntä. Ojentautukaa suoraksi jännittämällä kaikki +tahdonvoimanne; niin tahdonvoima, se tekee vaikutuksen, urheutta ja sen +sellaista, ja heittäkää lentosuukkosia yleisölle ja hymyilkää +väsyneesti ja surumielisesti, aivan kuin sydän olisi kiskottu +rinnastanne ja teidän täytyisi mennä sairaalaan, mutta sittenkin vielä +seisotte siinä ja hymyilette ja heittelette lentosuukkoja yleisölle, +joka taputtaa hurjasti käsiään ja jumaloi teitä. Ymmärrättekö, rouva? +Te käsitätte, mitä tarkoitan. -- Valmiina nyt! Olkaa hiukan levoton, kun +katsotte hevosia. -- Aivan niin! Ei kukaan voi aavistaa, että teillä on +ha'at ja että ne ovat teräsköydellä kiinni toisissaan. -- Varuillanne. +-- Nyt aloitamme." + +Ja jälleen tuhatkahdeksansataa kiloa hevosvoimaa ponnisteli naisen +kummallakin puolen toisiaan vastaan. Ja jälleen näytti siltä, että +välirengas naislihaa, Julia-rouva, revittäisiin kappaleiksi. + +Temppua harjoitettiin vielä kolmannen ja neljännen kerran, ja eräällä +väliajalla Collins lähetti apulaisensa hakemaan konttoristaan Harry Del +Marin sähkösanoman. + +"Pidä nyt huoli hänestä, Bill", hän sanoi Julian miehelle ryhtyessään +sähkösanoma kädessään taas tutkimaan Miksin arvoitusta. "Anna hänen +harjoitella vielä viisi, kuusi kertaa. Ja muistakaa, että kun kuulette +jonkun talonpojan kehuvan itsellään olevan hevosvaljakon, joka vetää +vaikka kuinka raskaita kuormia, niin lyötte hänen kanssaan vetoa, että +teidän paras valjakkonne on vielä kovempi vetämään. Se on hyvää +mainosta ja tulee varmasti sanomalehtiin. Sirkusjohtajat tulevat aivan +tappelemaan teistä, ja valjakosta tulee oikea vetonumero. Jos olisin +nuori ja vapaa, en toivoisi parempaa kuin lähteä teidän kanssanne +kiertueelle." + +Väliajoilla Collins tähyili Miksiin ja luki Del Marin Seattlesta +lähettämän sähkösanoman: + +"Myykää minun koirani. Te tiedätte, mihin ne kykenevät ja minkä +arvoiset ne ovat. En tarvitse niitä enää. Vähentäkää summasta +hoitomaksu ja säilyttäkää loput, kunnes tapaamme. Olen saanut +verrattoman koiran. Se voittaa kaikki minun tähänastiset saavutukseni. +Se takaa loistavan menestyksen. Odottakaa, kunnes saatte sen nähdä." + +Collins katseli Miksiä yli meluisan areenan. + +"Del Mar oli verraton itsekin", hän sanoi Johnnylle, joka talutti +Miksiä. "Kun hän sähkötti minulle ja käski myydä koiransa, se +merkitsee, että hänellä oli jotakin vielä parempaa tarjottavana, mutta +tässä on nyt vain koira ja päällepäätteeksi tuollainen rotukoira. Hän +sanoo, että koira on aivan verraton. Sitä sen täytyy siis olla, mutta +missä sen taito on? Se ei ole eläessään heittänyt kuperkeikkaa saati +sitten kaksoiskuperkeikkaa. Mitä luulet Johnny? Pinnistäpä nyt +aivojasi. Ehdota jotakin." + +"Ehkä se osaa laskea", Johnny sanoi. + +"Laskevat koirat eivät nykyään käy kaupaksi. Mutta koettakaamme +kuitenkin." + +Miksi, joka oli niin taitava laskuniekka, ei ruvennut näyttämään +taitoaan. + +"Jos se olisi vain tavallinen koira, se osaisi kävellä takajaloillaan +tai miten tahansa", oli Collinsin seuraava ajatus. "Koettakaamme." + +Miksiä odotti jälleen nöyryyttävä kidutus. Johnny nosti sen +takajaloilleen, samalla kun Collins rottingillaan pisteli sitä leukaan +ja löi polviin. Raivoissaan Miksi yritti purra ylijumalaa, mutta ketju +pidätti sitä. Kun se tahtoi kostaa Johnnylle, ojensi tämä kätensä ja +järkkymättömän rauhallisena kohotti sen ilmaan, niin että kaulanauha +oli kuristaa sen. + +"Tämä on toivotonta", Collins virkkoi väsyneellä äänellä. "Ellei se voi +seistä takajaloillaan, se ei myöskään voi hypätä tynnyrien läpi. Olet +kai kuullut puhuttavan Rissestä, Johnny. Se oli mestarihyppääjä. Se +hyppeli piikkitynnyrien läpi milloinkaan satuttamatta käpäliään. Se +suoriutui kahdeksasta perätysten. Muistan, kun se oli täällä hoidossa +ja harjoitteli. Se oli kultakaivos, mutta Carson ei osannut hoitaa +sitä, ja se kuoli keuhkokuumeeseen Cripple Creekissä." + +"Mahtaiskohan se osata heitellä lautasia kuonollaan", virkkoi Johnny. + +"Eihän se osaa kävellä takajaloillaan", huomautti Collins. "Eikä se ole +mitenkään harvinainen temppu. Tällä koiralla on jokin erikoisuus. Se ei +ole tusinakoira. Se osaa jotakin tavattoman hyvin, ja siitä on meidän +nyt otettava selvä. Se siitä nyt seurasi, kun Harry niin odottamatta +kuolla kupsahti ja jätti meille tämän salaperäisen koiran. No, minun +täytynee tutkia sitä. Vie se pois, Johnny. Se pannaan numero +kahdeksaantoista. Myöhemmin se voi saada oman häkin, muista erillään." + + + + +26. + + +Häkki numero kahdeksantoista oli niin tilava, että siihen olisi huoleti +sopinut tusinan verran Miksin kokoisia irlantilaisia terrierejä. Sillä +Harris Collins noudatti tieteellisiä menettelytapoja. Cedarwildin +hoidokit saivat hyvän tilaisuuden virkistyäkseen puoli vuotta tai ehkä +yli vuodenkin kestäneen kiertueen vaivoista. Siksi koulua niin paljon +käytettiinkin opetettujen eläinten lepopaikkana, kun eläinten +omistajilla oli loma-aikansa tai he olivat toimettomina. Harris Collins +piti eläimensä puhtaina ja suojeli niitä tarttuvilta taudeilta. Ne +olivat täysin levänneitä, kun niiden oli lähdettävä seuraavalle +varietee- tai sirkuskiertueelleen. + +Miksin vasemmalla puolen, numero seitsemässätoista oli viisi +hullunkurisesti kerittyä ranskalaista villakoiraa. Miksi voi nähdä ne +ainoastaan silloin, kun sitä vietiin ulos tai tuotiin takaisin, mutta +se tunsi niiden hajun ja kuuli niiden äänet, alkoipa se vielä murinalla +hieroa riitaa Pedron kanssa, joka oli kookkain niistä ja esiintyi +pajatsona niiden ilveilyssä. Kumpikin olivat opetettujen eläinten +ylimystöä, ja Miksin ja Pedron riita oli enemmän teeskenneltyä kuin +todellista. Jos ne olisivat päässeet yhteen, niistä olisi heti tullut +hyvät ystävät. Mutta viruessaan häkissä ikävissään ne kiihottivat +itsensä kuviteltuun vihaan ja päästivät ilmoille eripuraisuuden, josta +molemmat tiesivät, ettei se ollut todellista. + +Numero yhdeksässätoista, Miksin oikealla puolella, majaili surkea ja +alakuloinen seura. Ne olivat sekarotuisia koiria, joita pidettiin +täysin puhtaina terveydenhoidon ankarimpia sääntöjä seuraten; ne olivat +vapaina eivätkä olleet saaneet vielä mitään opetusta. Se oli +eräänlainen raaka-ainevarasto, josta kehitettiin taiteilijoita, kun +tarvittiin joku ylimääräinen tai sijainen. Niitä odotti siis areenan +helvetti, sillä siellä opetus tapahtui. Joutoaikoina Collins tai joku +hänen apulaisistaan koetteli niillä temppuja, saadakseen selville +itsekunkin taipumukset. Niinpä eräskin sekarotuinen koira, joka +muistutti lähinnä viiriäiskoiraa, sai monena päivänä kokeilla +ponillaratsastusta, sen piti hypätä silkkipaperiin kiedottujen +vanteiden läpi ja pudota jälleen ponin selkään. Kun se oli monta kertaa +loukannut pahoin itsensä, se hylättiin ratsastajana ja se sai kokeilla +lautastenheittelijänä. Kun se tässäkin epäonnistui, se pistettiin +kahdenkymmenen muun koiran joukkoon, jotka kiikkuivat keinulaudalla. + +Numero yhdeksästätoista kuului ainaista riitaa ja valitusta. +Opetustunneilla vahingoittuneet koirat nuolivat haavojaan, vikisivät +tai ulvoivat ja olivat tavattoman ärhäkkäitä. Aina kun sinne tuotiin +uusi koira -- ja niin tapahtui usein, sillä toisia vietiin alituisesti +esiintyjiksi -- syntyi riita ja tappelu, kunnes uusi tulokas oli joko +urhoollisesti tappelemalla valloittanut paikan itselleen tai taistelua +peläten tyytynyt muiden armoihin. + +Miksi ei ollut tietävinään numero yhdeksäntoista asukkaista. Ne saivat +murista ja haukkua nalkuttaa sille tappelunhaluisina, eikä se ollut +millänsäkään siitä; se säästi voimansa teeskenneltyyn alituiseen vihaan +Pedroa kohtaan. Miksi oli myös areenalla useammin ja kauemmin kuin +kukaan niistä. + +"Tietysti Harry ei ole liioitellut koiran arvoa", päätteli Collins, ja +hän ponnisteli keksiäkseen, minkä tähden Del Mar oli sanonut Miksiä +vetonumeroksi ja aivan verrattomaksi koiraksi. Hänen kokeillessaan +Miksi sai alistua kaikkeen mahdolliseen nöyryyttävään kohteluun. Se +pantiin hyppäämään estehyppyä, kulkemaan etujaloillaan, ratsastamaan +ponilla, heittämään kuperkeikkaa ja näyttelemään ilveilijää, yhdessä +muiden koirien kanssa. Se pakotettiin tanssimaan valssia, joka jalassa +nuora, jota vedettiin ja nyittiin puoleen ja toiseen. Sille pantiin +piikkivaljaat, ettei se heittäytyisi sivulle tai kaatuisi eteen- tai +taaksepäin. Sitä piestiin piiskalla ja rottingilla ja kiskottiin +kuonosta. Sitä koetettiin kerran saada maalivahdiksi, kun kaksi +koirajoukkuetta iskujen ja lyöntien pakottamina pelasi jalkapalloa. Ja +se kiskottiin ylös tikkaita ja paiskattiin vesialtaaseen sukeltamaan. + +Koetettiinpa surmanrengastakin: sen annettiin laskea -- piiskalla +nopeutta kiihdyttäen -- kaltevaa kourua niin hurjalla vauhdilla, että +se, jos vain tahtoi, olisi voinut juosta ylös renkaan sisäpuolta ja +jälleen alas aivan kuin kärpänen katossa ja tehdä sen yhä uudelleen, +lentää ympäri rengasta ja lopulta heittäytyä sieltä ulos. Mutta se ei +tahtonut, ja joka kerran, kun se ei kohta alussa onnistunut pääsemään +pois kourusta, se putosi korkealta ja loukkaantui. + +"En luulekaan Harryn tarkoittaneen mitään tällaista", sanoi Collins +apulaisilleen, kun he näin kokeilivat Miksillä, "tahdon vain saada edes +jonkinlaisen aavistuksen sen erikoisalasta, siitä, mitä jumalan nimessä +Harry-parka oli keksinyt". + +Jos sen rakastettu jumala hovimestari olisi tahtonut niin Miksi olisi +rakkaudesta opetellut näitä temppuja ja varmaan oppinutkin monta +niistä. Mutta täällä Cedarwildissa ei rakkautta ollut olemassakaan, ja +jalorotuisena olentona se itsepäisesti kieltäytyi pakosta tekemästä +sitä, mitä se ilomielin olisi tehnyt rakkaudesta. Ja kun Collins ei +ollut jalorotuinen, sattui heidän keskensä usein hurjia yhteenottoja. +Sillä ei ollut mitään voiton mahdollisuuksia, sen Miksi pian huomasi. +Se oli aina tuomittu joutumaan häviölle. Ennenkuin se ennätti +aloittaakaan, se oli jo voitettu "taiteen" kaikkien sääntöjen mukaan. +Ei ainoatakaan kertaa se saanut isketyksi hampaitaan Collinsiin tai +Johnnyyn. Se oli liian viisas jatkaakseen taistelua, jossa se varmasti +olisi saanut sekä ruumiinsa että sielunsa nujerretuksi ja päätynyt +hulluuteen. Sensijaan se vetäytyi itseensä, muuttui ärtyiseksi ja +jäykäksi, mutta se ei milloinkaan madellut tappion jälkeen, vaan oli +aina valmis murisemaan ja pörhistämään karvansa osoittaakseen yhä +olevansa samanlainen ja lannistumaton sisimmässään, mutta milloinkaan +se ei tehnyt itseään enää syypääksi villiin raivon purkaukseen. + +Jonkun ajan kuluttua se pääsi Johnnystä ja ketjusta ja oli aina +Collinsin kanssa areenalla. Se tiesi katkerasta kokemuksesta, että sen +tuli seurata Collinsia kaikkialle, ja se seurasi häntä ja vihasi häntä, +ja tämä viha myrkytti sen hitaasti sen itsensä huomaamatta. + +Kukaan ei voinut nähdä siitä mitään ulkonaisia merkkejä, niin luja ja +terve sen ruumiinrakenne oli. Mutta kun vaikutuksien täytyi jossakin +ilmetä, kuvastuivat ne sen sielussa tai hengessä tai luonteessa tai +aivoissa tai tietoisuuden ilmauksissa. Se sulkeutui siis yhä enemmän +itseensä ja vaipui synkkään jöröttelyyn. Tämä kaikki oli sielun +sairautta. Miksi, joka oli ollut niin iloinen, iloisempi vielä kuin +veljensä Jeri, alkoi muuttua synkäksi, ärtyiseksi ja vihaiseksi. Se ei +tuntenut enää halua leikkiä, mellastaa ja kuljeskella. Sen ruumis +muuttui yhtä hillityksi ja levolliseksi kuin aivotkin. Kuolemaan +tuomitut ihmiset käyvät yhtä levollisiksi vankilassa. Se saattoi seisoa +tuntikausia Collinsin takana, välinpitämättömänä ja ikävystyneenä, kun +Collins piinasi jotakin koirarakkia koettaen opettaa sille uutta +temppua. + +Miksi sai olla läsnä monessa sellaisessa kidutuksessa. Siellä oli +vinttikoiria, jotka hyppäsivät korkealle ja juoksivat nopeasti. Ne +tekivät halulla parhaansa, mutta Collins ja hänen apulaisensa saivat +aikaan sen ihmeen -- mikäli sitä voi ihmeeksi sanoa -- että ne tekivät +enemmän kuin parhaansa. Niiden parhaat saavutukset olivat luonnollisia. +Mutta se, mikä meni yli niistä, oli luonnotonta, ja se tappoi jotkut ja +lyhensi kaikkien ikää. Kun ne ajettiin ponnistuslaudalle hyppäämään, +seisoi alhaalla aina apulainen hirmuisen pitkä piiska kädessään ja +antoi niille tuntuvan hujauksen. Siksi ne koettivat hypätä kauemmas +kuin olisivat oikeastaan jaksaneetkaan ja pinnistivät viimeiset +voimansa epätoivoiseen yritykseen välttää piiskaa, lentää sen ohi +ilmassa ja päästä pakoon, ennenkuin se osui huohottavaan kylkeen +pistäen kuin skorpioni. + +"Hyppääjäkoira ei milloinkaan hyppää niin korkealle kuin se voi", sanoi +Collins apulaisilleen, "ellei sitä pakoteta siihen. Siinä on seikan +solmu. On suuri ero minun opettamieni ja amatöörien opettamien +hyppääjien välillä, joista useimmat tuskin pääsevät kunnolla pensaan +yli." + +Collins opetti ja neuvoi yhtä mittaa. Oppilasta, joka oli harjoitellut +hänen laitoksessaan ja saanut häneltä suosituskirjeen, pidettiin +eläintenkesyttäjien maailmassa täytenä mestarina. + +"Ei ainoakaan koira kulje luonnostaan takajaloillaan, vielä vähemmän +etujaloillaan", oli Collinsin tapana sanoa. "Koiria ei ole siihen +luotu. _Ne täytyy pakottaa siihen_, siinä kaikki. Se on eläinten +opettamisen koko salaisuus. Teidän täytyy pakottaa ne. Siinä on teidän +tehtävänne. Pakottaa ne. Joka ei sitä voi, se ei kelpaa tähän +laitokseen. Pankaa se mieleenne ja toimikaa sen mukaan." + +Miksi näki, sitä täysin käsittämättä, kuinka erään muuliaasin satulaan +aina pantiin naula. Aasi oli ensimmäisen kerran areenalle ilmestyessään +lihava ja hyväntuulinen. Se oli ollut lemmikkiaasina perheessä, jossa +oli monta lasta, se oli saanut osakseen aina rakkautta ja +ystävällisyyttä ja aiheuttanut monta makeata naurunpurkausta +hullunkurisella itsepintaisuudellaan. Mutta Collinsin silmät olivat +keksineet terveyttä, voimaa ja pitkää ikää sekä vielä naurettavan +ulkonäön ja hullunkuriset eleet tuossa pitkäkarvaisessa muuliaasissa. + +Se oli ristitty Rosinanteksi ensimmäisenä areenapäivänään. Ja silloin +se myös sai kokea elämänsä suurimman yllätyksen. Se ei aavistanut +satulassa olevan naulaa, ja niin kauan kuin satula oli tyhjä, ei naulaa +tuntunutkaan. Mutta samassa kun Samuel Bacon, neekeritemppuilija, +istuutui satulaan, teki naula tehtävänsä. Hän tiesi kaikki ja oli +varuillaan. Mutta Rosinante, jolle naula oli yllätys, jännitti selkänsä +ja heitti ratsastajan maahan ensimmäisen kerran eläessään. Se kävi niin +salamannopeasti, että Collins aivan loisti tyytyväisyydestä Samin +lentäessä kahdentoista jalan päähän sahajauhoihin. + +"Tehkää tuo aina yhtä hyvin", sanoi Collins, "niin saatte seurata +mukana hyvillä ehdoilla, kun myyn aasin, siitä lyön vetoa. Siitä tulee +mainio numero. Mutta siihen tarvitaan lisäksi vielä kaksi temppuilijaa, +jotka ovat yhtä notkeita kuin te sekä yhtä vahvahermoisia ja nokkelia +arvioimaan, minne putoavat." + +Ja Rosinantelle alkoi se opetushelvetti, joka myöhemmin säästi sen +ostajalle äärettömästi aikaa. Päivä päivältä se sai kestää kidutuksen +uudelleen. Sen ei tarvinnut enää kantaa naulasatulaa. Neekeri istui +paljaaltaan sen selkään, mutta kuitenkin Rosinante tunsi naulan piston +ja lennätti ratsastajan selästään; naula oli nyt nahkaremmillä +kiinnitetty Samin ranteeseen. Lopulta Rosinanten selkä tuli niin +araksi, että se alkoi hyppiä taaksepäin, jos sitä katsoikaan. Muistaen, +miltä naulanpisto tuntuu, se alkoi nykiä, tanssia ja hyppiä kohta, kun +huomasi, että joku aikoi nousta sen selkään. + +Kun oli näin harjoiteltu neljä viikkoa, hankittiin kaksi muuta +temppuilijaa, valkoihoisia nuorukaisia, ja koko ohjelmanumero +esitettiin eräälle hoikalle herrasmiehelle, jolla oli vahatut viikset +ja joka näytti ranskalaiselta. Lopulta hän osti Rosinanten, maksaen +siitä tinkimättä mitä Collins pyysi, ja otti palvelukseensa Samin ja +molemmat valkoiset temppuilijat. Collins oli järjestänyt näytännön +aivan kuin oikeassa sirkuksessa ja hankkinut kaikki tarvittavat +välineet sekä toimi itse tallimestarina ostajan ollessa katsojana. + +Lihavana kuin voikimpale ja hullunkurisen näköisenä Rosinante tuotiin +esiin tilapäiselle nelikulmaiselle lavalle, joka oli aidattu kankaaseen +kierrettyjen terästolppien päähän kiinnitetyillä, samoin kankaaseen +peitetyillä teräsköysillä. Päitset otettiin pois, ja se laskettiin +irti. Se kävi heti levottomaksi, luimisti korviaan ja näytti +vihaiselta. + +"Muistakaa yksi asia", Collins sanoi ostelijalle. "Jos ostatte sen, +tulee teistä tallimestari, ettekä te itse saa milloinkaan pistää sitä +naulalla. Kun se huomaa sen, voitte milloin tahansa panna kätenne sen +päälle ja hillitä sen. Se on hyväluontoinen ja kiitollisin aasi, minkä +olen milloinkaan nähnyt työssä. Sen täytyy pitää teistä ja vihata noita +kolmea muuta. Ja vielä yksi neuvo: jos se käy todella vihaiseksi ja +yrittää purra, voitte kiskoa siltä hampaat pois ja ruokkia sitä sitten +appeella ja höyrytetyillä ryyneillä. Annan teille helposti sulavien +ruokien ohjeita. Nyt aloitetaan!" + +Collins nousi korokkeelle ja taputti Rosinantea, joka oli hyvin säyseä +ja koetti kaikessa ystävyydessä tunkeutua hänen ohitseen ja pois +nuora-aitauksesta päästäkseen piinasta, minkä se tiesi olevan tulossa. + +"Katsokaa", sanoi Collins, "se luottaa minuun. Se tietää, etten minä +ole milloinkaan sitä pistänyt ja että aina lopulta olen sen pelastanut. +Minä olen sen laupias samarialainen. Nyt pidän pienen puheen yleisölle. +Sitä voitte sitten tietenkin höystää oman makunne mukaan." + +Eläintenkesyttäjä laskeutui alas aitauksesta, astui areenalle ja katsoi +eteensä, sivuille ja ylös, aivan kuin olisi vedonnut permannon ja +parvien yleisöön. + +"Hyvät naiset ja herrat", hän puhui tyhjälle sahajauhokentälle, aivan +kuin siinä olisi ollut lukuisa yleisö. "Tämä Rosinante on pahin veijari +aasien joukossa. Se on sävyisä kuin newfoundlandilaispenikka ... +odottakaahan hetkinen..." + +Hän meni takaisin aitauksen luo, ojensi kätensä nuoran yli ja sanoi: +"Tule tänne, Rosinante, ja näytä kaikille näille naisille ja herroille, +kenestä sinä eniten pidät." + +Ja Rosinante tulla kepsutti pienillä kavioillaan, nuuski Collinsin +kämmentä, tuli lähemmäksi, nuuski hänen käsivarttaan, töykkäsi häntä +olkapäähän turvallaan, kohottautui hiukan takajaloilleen, aivan kuin +olisi aikonut syleillä häntä nuoran yli. Itse asiassa se vain kerjäsi +ja rukoili, että Collins pelastaisi sen aitauksesta ja odottavasta +kidutuksesta. + +"Se on seuraus siitä, etten ole milloinkaan pistänyt sitä naulalla", +sanoi Collins vahaviiksiselle herralle ja meni sitten entiselle +paikalleen sahajauhokentälle kuvitellun orkesterin yläpuolelle ja puhui +kuvitellulle katsojajoukolle: + +"Hyvät naiset ja herrat, Rosinante on suuri veitikka. Se taitaa +viisikymmentä kujetta neljällä jalallaan, eikä ole syntynyt sitä +ihmistä, joka pysyisi kuuttakymmentä sekuntia sen selässä. Sen sanon +suoraan, ennenkuin teen ehdotukseni. Kuulostaa helpolta, eikö totta? -- +Istua minuutti, kuudeskymmenes osa tunnista tai tarkoin sanottuna +kuusikymmentä sekuntia, niin kiltin ja iloisen aasin selässä kuin +Rosinante. Hei, pojat ... tulkaa koettamaan! Jokaiselle, joka pysyy +minuutin sen selässä, maksan heti viisikymmentä dollaria ja kahdesta +minuutista viisisataa dollaria." + +Sitten tuli Samuel Baconin osa. Hän tulla nilkutti kömpelösti +sahajauhojen yli ja irvisteli hämillään. Collins ojensi kätensä ja oli +auttavinaan hänet korokkeelle. + +"Oletteko henkivakuutettu?" Collins kysyi. + +Sam pudisti päätään ja irvisteli. + +"Miksi teette tämän?" + +"Rahan tähden", Sam sanoi. "Tarvitsen rahaa liikkeeseeni." + +"Mikä liike teillä on?" + +"Se ei kuulu teihin, hyvä herra." Sam hymyili aivan kuin pyytäen +anteeksi nenäkkyyttään ja kompuroi muutaman askeleen eteenpäin. +"Voisinhan koetella onneani arpajaisissa tämän sijaan, mutta sitä en +tee. Saanko rahat? Se on minulle pääasia." + +"Kyllä ne saatte", sanoi Collins, "jos ne ansaitsette. Astukaa syrjään +ja odottakaa hetkinen. Jos hyvät naiset ja herrat suovat anteeksi +viivytyksen, pyydän useampia vapaaehtoisia ilmoittautumaan. Onko +useampia, jotka haluavat kilpailla? Viisikymmentä dollaria +kuudessakymmenessä sekunnissa. Melkein dollari sekunnissa ... jos +voitatte. Niin, lupaan dollarin sekunnista. Kuusikymmentä dollaria +sille pojalle, miehelle, naiselle tai tytölle, joka voi pysytellä +Rosinanten selässä yhden minuutin. Tulkaa esiin, hyvät naiset. +Muistakaa, että tänä päivänä on kaikilla yhtäläinen äänioikeus. Tässä +voitte loistavasti voittaa miehenne, veljenne, poikanne, isänne ja +esi-isänne. Ei mitään ikärajaa. Tahtooko isoäiti suoda meille sen +kunnian?" hän sanoi suoraan jollekin muka hyvin vanhalle naiselle +etumaisella penkillä. -- "Kuten kuulette -- 'tulevalle ostajalle' -- +olen ladellut koko yksinpuhelun, ja sen voitte oppia kahdessa +harjoituksessa, voitte suorittaa sen nyt heti paikalla, aivan +ilmaiseksi, se sisältyy ostosummaan." + +Molemmat toiset temppuilijat tulivat sahajauhokentän yli, ja Collins +auttoi heidätkin kuvitellulle korokkeelle. + +"Voitte muodostella yleisölle pidettävää puhetta aina sen kaupungin +mukaan, minne tulette", hän selitteli ranskalaiselle. "Teidän on helppo +saada selville kaikkein halveksituimpien ja ajastaan eniten +jäljelläolevien kylien ja kauppaloiden nimet. Ja sitten annatte +apulaistenne sanoa olevansa niistä kotoisin." + +Collins antoi nyt näytöksen alkaa. Samin ensimmäinen koe loppui kovin +lyhyeen. Hän ei ennättänyt kunnolleen istuutuakaan, ennenkuin aasi +heitti hänet selästään. Puolen tusinaa nopeasti toistettua yritystä ei +onnistunut paljon paremmin. Viimeisellä kerralla Sam pysytteli +Rosinanten selässä kymmenen sekuntia ja heitti sitten hullunkurisen +kuperkeikan aasin pään yli. Sam laskeutui alas lavalta, pudisti +päätään, paineli kättään kylkeään vasten, aivan kuin olisi loukannut +itsensä. Sitten oli toisten poikien vuoro. Eteviä voimistelijoita kun +olivat, he tekivät sangen ihmeellisiä ja hullunkurisia kuperkeikkoja. +Sam toipui ja tuli takaisin. Lopuksi kaikki kolme tekivät yhdessä +hyökkäyksen Rosinantea vastaan ja koettivat yhtaikaa päästä eri +suunnilta sen selkään. He hajosivat kuin akanat tuuleen; väliin he +vierivät kaikki yhteen kasaan. Kerran saivat molemmat valkoiset, jotka +seisoivat vähän syrjempänä hengähtämässä, aasin selästä lentävän Samin +niskaansa niin että he kaatuivat kaikki yhteen rykelmään. + +"Muistakaa, että se on oikein itsepäinen aasi", puheli Collins +vahaviiksiselle miehelle. "Jos joku yleisön joukosta ilmoittautuu +päästäkseen käsiksi rahoihin, niin sitä parempi. Niistä selvitään hyvin +pian. Ei ole elävää olentoa, joka voisi pysyä sen selässä yhden +minuutin ... jos se vain silloin tällöin saa harjoituksissa tuntea +naulanpistoja. Sen täytyy elää alituisessa naulanpelossa. Älkää antako +sen veltostua siinä suhteessa. Jos annatte sen levätä jonkun päivän, +niin harjoitelkaa pari kertaa naulan avulla juuri ennen näytännön +alkua, muutoin se ehkä unohtaa kaikki ja pilaa koko numeron ravaamalla +ympäri areenaa selässään ensimmäinen retkale, joka siihen kiipeää. + +"Mutta jos joku takertuisi kiinni käsin ja jaloin ja hampain ja +pysyttelisi paikoillaan, kunnes minuutti olisi melkein loppuun kulunut, +niin antakaa Samin tai jonkun apulaisenne huomaamatta hiukan raapaista +aasia naulalla. Silloin on ratsastajan onni lopussa. _Te ette_ voi +hävitä, ja yleisö on menehtyä nauruun. + +"Ja sitten paras kaikesta, mikä saa aina kättentaputukset raikumaan. -- +Valmiina, te kaksi! -- Aloittakaa, Sam!" + +Sillä välin kun valkoiset pojat uhkasivat nousta Rosinanten selkään +molemmilta puolin ja kiinnittivät sen tarkkaavaisuuden itseensä, Sam +sai äkkiä raivoisan epätoivonkohtauksen, hyppäsi nuoran yli, takertui +käsin ja jaloin Rosinanten kaulaan ja painoi päänsä lujasti hevosen +päätä vastaan. Ja Rosinante nousi takajaloilleen, kuten se aikoja +sitten oli oppinut tekemään saadessaan lukuisia naulanpistoja päähänsä +ja kaulaansa. + +"Se on hiton itsepäinen", selitti Collins, kun Rosinante asteli +takajaloillaan ja turhaan riuhtoi sinne tänne eturuumistaan. "Ei siinä +ole mitään vaaraa. Se ei kaadu selälleen. Se on aivan liian viisas. Ja +jos se sen tekisikin, tarvitsee Samin vain hellittää otteensa ja +heittäytyä sivulle." + +Kun näytäntö oli lopussa, antoi Rosinante mielellään panna päitset +päähänsä, ja se vietiin pois lavalta ranskalaisen luo. + +"Kas, nyt olette nähnyt jotakin oikein ensiluokkaista", jatkoi Collins +kerskumistaan. "Kokonainen tappelunumero teidän itsenne toimiessa +tallimestarina, neljä esiintyjää lukuunottamatta muuliaasia ja ehkä +vielä jotakuta yleisöstäkin. Kaikki valmiina ilmoitustaululle +asetettavaksi, ja viisituhatta on hurjan halpa hinta." + +Ranskalainen säpsähti kuullessaan niin korkean luvun. + +"Laskekaa itse", sanoi Collins. "Ansaitsette vähintään tuhatkaksisataa +viikossa, ja siitä tulee aivan varmasti kahdeksansataa puhtaaksi +voitoksi. Kuuden viikon voitolla olette korvannut ostohinnan, ja sen +jälkeen voitte laskea vielä vähintään sata menestysviikkoa. Toivon, +että olisin nuori ja vapaa. Silloin lähtisin itse sen kanssa keräämään +kultaa." + +Ja Rosinante myytiin ja vietiin pois Cedarwildin kesytyslaitoksesta +naulalla rääkättäväksi, houkuttelemaan kaiken maailman sirkusyleisöä +nauramaan ja remuamaan. + + + + +27. + + +"Asia on niin, Johnny, että et voi hyväilyillä saada koiria tekemään +temppuja, ja siinä on koirien ja naisten välinen ero", sanoi Collins +apulaiselleen. "Tiedät, kuinka on koirien laita; niille leperrellään, +ja ne panevat pitkälleen ja ovat olevinaan kuolleita, kääntyvät +haudassaan ja tekevät muita yhtä tyhmiä temppuja. Sitten haluaisi +kerran näyttää ystävilleen ja tuttavilleen, mitä koira on oppinut, +mutta silloin onkin toinen ääni kellossa, se hermostuu ja käy tyhmäksi, +eikä sitä saa tekemään yhtään temppua kunnolla. Samoin on lasten laita. +Ne aivan hölmistyvät vieraitten edessä, unohtavat kaiken mitä ovat +oppineet ja antavat vanhempiensa seisoa vieressä häpeämässä. + +"Lavalla koirien tulee tehdä oikeita temppuja, joista ne eivät pidä, +joita ne suorastaan inhoavat. Ja sitten niitä ei satu haluttamaan sillä +kerralla -- ne ovat ehkä hiukan vilustuneet tai pahoinvoipia, tai +niillä on syyhy. Mitä on silloin tehtävä? Pyytääkö yleisöltä anteeksi? +Ohjelmanhan täytyy käydä aivan kellon mukaan. Joka numeron täytyy alkaa +täsmälleen määräaikana. Pääasia on, että koirat tietävät ajan ja ovat +valmiina tekemään temppunsa juuri oikeassa silmänräpäyksessä. Siinä ei +auta ruveta hyväilemään niitä, kerjäämään ja pyytelemään tai vielä +odottamaan niitä. On ainoastaan yksi keino. Niiden täytyy tietää, +milloin niiden on aloitettava, ja että on tosi kyseessä." + +"Koirat eivät ole tyhmiä", myönteli Johnny, "ne tietävät, tarkoittaako +totta vai eikö". + +"Aivan varmasti", Collins virkkoi päätään nyökäyttäen. "Heti kun on +vähänkään veltto niitä kohtaan, ne veltostuvat työssään. Jos on hyvä ja +myöntyväinen, ne rupeavat heti tekemään virheitä tempuissaan. Niitä +täytyy pitää pelossa. Muutoin ne tekevät tenän, ja silloin toivoo, +ettei olisi milloinkaan ruvennut harjoittamaan niitä julkista +esiintymistä varten." + +Puoli tuntia myöhemmin Miksi kuuli -- tosin siitä sanaakaan +ymmärtämättä -- Collinsin antavan uusia ohjeita toiselle apulaiselleen. + +"Sekarotuiset koirat ovat parhaat, Charles. Puhdasrotuisista tuskin +yksi kymmenestä kykenee mihinkään, ja sekin vain, jos on pelkuri. Siinä +juuri on ero niiden ja sekarotuisten välillä. Puhdasrotuiset ovat +kuumaverisiä kuin rotuhevoset. Ne ovat arkoja ja ylpeitä. Ylpeys on +niiden pahin virhe. Usko minua. Olen syntynyt tähän ammattiin ja olen +koko ikäni tutkinut sitä. Olen hyvin onnistunut alallani. Ja siitä +yksinkertaisesta syystä, että _osaan tehtäväni_. Muista se. + +"Ja sitten sekarotuiset ovat vielä niin halpoja. Niitä ei tarvitse +varoa. Jos joku loukkaantuukin tai kuluu loppuun, on uusia aina +saatavana -- ja halvalla. Eikä niitä ole vaikea opettaa. +Puhdasrotuisilla on se vika, ettei niitä voi pelottaa tottelemaan. + +"Anna sekarotuiselle koiralle kunnollinen selkäsauna -- mitä se tekee +silloin? Se suutelee sinun kättäsi ja on tottelevainen ja ryömii +vatsallaan ja tekee kaiken, mitä tahdot sen tekevän. Ne ovat +orjaluonteita. Niillä ei ole rohkeutta, eikä temppujentekijäkoiralla +saa olla rohkeutta. Pelko on parempi. Mutta annapa rotukoiralle +selkään, niin saat nähdä, mitä tapahtuu. Väliin ne kuolevat. Sellaista +olen nähnyt. Ja mitä ne tekevät, elleivät kuole? Niistä tulee joko +itsepäisiä tai vihaisia. Väliin ne purevat ja raivoavat. Ne voi tappaa, +mutta niiden raivoa ei voi hillitä. Tai sitten ne paatuvat. Ja ne ovat +kaikkein pahimpia. Minä sanon sitä passiiviseksi vastarinnaksi. Ne +eivät hyökkää päälle. Vaikka ne pieksäisi puolikuolleiksi, ei niitä saa +hievahtamaankaan. Ne ovat samanlaisia kuin ne kristityt marttyyrit, +joita poltettiin roviolla tai keitettiin öljyssä. Ne pitivät oman +päänsä, teki niille mitä tahansa. Ne kuolevat mieluummin kuin +tottelevat. Sellaista on tapahtunutkin. Minulla on ollut sellaisia -- +tunnen ne hyvin. Olen tullut siihen tulokseen, että on pysyttävä +erillään rotukoirista. Ne vievät aina voiton. Ne pitävät päänsä, eikä +niitä saa tottelemaan. Niiden kanssa tuhlaa vain aikaansa ja kuluttaa +loppuun kärsivällisyytensä, ja kaiken kukkuraksi ne ovat kalliita. + +"Katsohan nyt tätä irlantilaista terrieriä", Collins viittasi Miksiin, +joka seisoi hänen takanaan ja katseli happamannäköisenä, mitä areenalla +tapahtui. "Se on puhdasta rotua sekä isän että äidin puolelta ja +sentähden aivan kelvoton. En ole sille vielä kertaakaan antanut +kunnollisesti selkään enkä aio sitä tehdäkään. Se olisi ajan hukkaa. Se +hyökkää päälle, jos sen panee liian lujille. Ja ellei sitä pane +lujille, se on tuollainen kuin on eikä opi mitään. Antaisin sille heti +matkapassin, jos voisin uskoa Del Marin erehtyneen. Harry-parka tiesi, +että sillä oli erikoisuus ja aivan verraton erikoisuus vielä -- ja se +minun on saatava selville." + +"Jospa se olisi leijonakoira", sanoi Charles. + +"Se on sitä lajia, joka ei pelkää leijonia", myönsi Collins. "Mutta +minkä tempun se voisi tehdä leijonien kanssa? Pistääkö päänsä niiden +kitaan! En ole milloinkaan nähnyt koiran sitä tekevän -- se olisi hyvä +temppu. Voimmehan koettaa. Olemmehan jo koettaneet kohta kaikkea +muuta." + +"Onhan meillä vanha Hannibal", sanoi Charles. "Se otti tytön pään +kitaansa Sales-Sinherillä ollessaan." + +"Mutta vanha Hannibal alkaa käydä ärtyiseksi", huomautti Collins. "Olen +tarkannut sitä ja koetan päästä siitä erilleni. Kaikki eläimet voivat +joskus joutua pois suunniltaan, etenkin villit. Katsokaas, niiden elämä +ei ole luonnollista. Ja kun ne päästävät sisunsa purkautumaan -- niin, +siinä onkin loppu. Silloin kadottaa rahat, mitkä niistä on maksanut, ja +ellei ole varma ammatissaan, voi menettää henkensäkin." + +Ja Miksi olisi kenties joutunut Hannibal-kokeeseen ja muuttunut +päätänsä lyhyemmäksi pedon mahtavassa kidassa, ellei onnellinen sattuma +olisi tullut väliin. Seuraavassa silmänräpäyksessä Collins sai pikaisen +tiedonannon leijonien ja tiikerien hoitajalta. Tämä oli ehkä +neljäkymmenvuotias, mutta näytti kuusikymmentä vuotta vanhalta. Hänen +kuihtuneissa kasvoissaan oli syviä, pystysuoria vakoja, jotka näyttivät +jonkun muun villin eläimen kuin hänen itsensä tekemiltä. + +"Vanha Hannibal tulee hulluksi", kuului hänen sanomansa. + +"Lorua", sanoi Harris Collins. "Te vain tulette vanhaksi, siinä koko +juttu. Se on saanut teistä yliotteen. Näytän teille, että niin on. +Tulkaa mukaan kaikki. Otamme neljännestunnin loman, ja minä näytän +teille jotakin, jota teistä kukaan ei ole nähnyt. Se tuottaisi +kymmenentuhatta viikossa missä tahansa ... mutta sitä ei kestäisi +kauan. Vanha Hannibal kääntäisi töppösensä ilmaan sulasta häpeästä. -- +Tulkaa mukaan, kaikki! Viidentoista minuutin loma!" + +Miksi seurasi viimeisen ja kauheimman isäntänsä kintereillä, ja heidän +molempien jäljessä kulki joukko apulaisia ja vierailevia kesytyspomoja. +Oli tunnettu asia, että kun Harris Collins esiintyi, hän teki sen vain +kesytysmaailman valiojoukon edessä. + +Leijonien ja tiikerien hoitaja, jonka kasvot hänen oma pedonluonteensa +oli raadellut, kierteli valitellen nähdessään herransa valmistautuvan +menemään Hannibalin häkkiin, sillä hänen ainoana aseenaan oli +luudanvarsi. + +Hannibal oli vanha, mutta se oli tunnetusti kookkain vangittu leijona, +eikä se ollut kadottanut hampaitaan. Se kulki edestakaisin häkissään, +vangittujen eläinten tavallista raskasta ja huojuvaa käyntiä, kun +odottamaton yleisö äkkiä asettui sen häkin eteen. Mutta se ei näyttänyt +siitä ollenkaan välittävän, kulki yhä vain edestakaisin, heilutti +päätään ja kääntyi notkeasti häkin päähän tultuaan. Sillä näytti olevan +jotakin mielessä. + +"Noin se on kävellyt kaksi päivää", valitteli hoitaja. "Ja kun sitä +lähestyy, se tavoittaa käpälällään. Kas, noin se on pidellyt minua!" +Hän kohotti oikeaa käsivarttaan. Paidan ja puseron hihat olivat +riekaleina ja ihossa oli yhdensuuntaisia punaisia naarmuja, pedon +kynsien jälkiä. "Enkä minä ole käynyt häkissä. Se teki sen säleiden +välitse yhdellä sieppauksella, kun menin puhdistamaan sen häkkiä. +Olisipa se edes ärjynyt, mutta se ei päästänyt ääntäkään; kulkee vain +yhtä mittaa edestakaisin." + +"Missä on avain?" kysyi Collins. "Hyvä on. Päästäkää minut sisään. +Sulkekaa ovi ja ottakaa avain pois. Kadottakaa se, unohtakaa se, +viskatkaa pois. Minulla on kyllä aikaa odottaa, kunnes löydätte sen ja +päästätte minut pois." + +Ja Harris Collins, joka oli pienempi kuin höyhensarjan painija ja oli +elänyt aina pelossa, että hänen lastensa äiti heittäisi kuuman +liemilautasen hänelle vasten kasvoja, meni häkkiin tämän arvostelevan +yleisön nähden ainoastaan luudanvarrella aseistettuna. Sitten ovi +suljettiin, ja valppaasti pitäen silmällä kävelevää Hannibalia hän +toisti käskynsä, että avain otettaisiin pois. + +Viisi, kuusi kertaa leijona kulki edestakaisin ollenkaan välittämättä +sisääntunkeutujasta. Sitten, kun leijona jälleen oli kääntynyt ja oli +matkalla poispäin, Collins astui esiin ja asettui keskelle leijonan +tietä ja seisoi siinä aivan hiljaa. Huomatessaan tien olevan tukossa +Hannibal ei äännähtänytkään. Pehmein, notkein liikkein se suuntasi +kulkunsa suoraan vastusta kohti. Mutta Collins, joka tiesi etukäteen, +mitä leijona tekisi, yllätti sen ennen hyökkäystä lyömällä sitä +luudanvarrella arkaan kuonoon. Hannibal vetäytyi takaisin päästäen +lyhyen ärjynnän ja suuntasi salamannopean iskun mahtavalla käpälällään. +Taaskin Collins ennätti edelle: uusi isku kuonoon ajoi leijonan +takaisin. + +"Täytyy estää se kohottamasta päätään, siinä on ainoa pelastus", mutisi +kesyttäjä hampaittensa välistä. "Jaha, nyt taas? Tuossa saat." + +Raivoava Hannibal oli kyyristynyt hypätäkseen ja nostanut päänsä. Isku, +jonka se sai kuonolleen, pakotti sen painamaan päänsä lattiaan, ja +kuono yhä kiinni lattiassa eläinten kuningas kulki taaksepäin samalla +kun kurkusta ja rinnasta kuului kumeaa mörinää. + +"Jatka", sanoi Collins seuraten leijonaa ja kiiruhtaen sen peräytymistä +navakoilla iskuilla. + +"Ihminen on eläinten herra, koska hän osaa ajatella", sanoi Collins +katsojille. "Hän on tehnyt päästään ruumiinsa herran, joten hän voi +kehittää ajatuksen ja suorittaa teon ennenkuin eläin. Nyt saatte nähdä, +kuinka se on minun vallassani. Se ei ole niin voittamaton kuin se +koettaa luulotella olevansa. Sen ajatuksen, joka siinä nyt herää, minä +otan siitä heti. Tämä luudanvarsi sen tekee. Katsokaa nyt." + +Hän ajoi eläimen aivan häkin päähän, löi sitä vähän väliä kuonolle ja +pakotti sen siten pitämään päänsä alhaalla. + +"Nyt minä ajan sen nurkkaan." + +Muristen, äristen ja sähisten, pää alhaalla ja puolustaen itseään +lyhyillä käpäläniskuilla itsepäistä keppiä vastaan Hannibal vetäytyi +tottelevaisena takaisin nurkkaan, se veti takapuolensa kokoon ja koetti +kutistua niin pieneksi kuin suinkin. Ja yhä se vain piti kuononsa +alhaalla, joten sen oli aivan mahdotonta hypätä. Mutta kesken kaiken se +kohotti hitaasti päätään ja haukotteli. Nyt se pelastui iskusta, koska +se kohotti kuononsa niin hitaasti ja koska Collinsin ajatus oli aina +hitusen edellä sen ajatusta. + +"Nyt se on kuritettu", ilmoitti Collins, ja ensimmäisen kerran ääni oli +reipas, eikä siinä tuntunut jännitystä eikä pelkoa. "Kun leijona +haukottelee kesken kamppailun, silloin tietää, että sen raivo on +asettumassa. Silloin se alkaa tulla järkiinsä. Hannibal on nyt tullut +järkiinsä, muutoin se hyppäisi tai iskisi käpälällään sen sijaan, että +se nyt haukottelee. Se tietää saaneensa selkäänsä, ja tuo haukotus +merkitsee vain: 'Minä antaudun. Heittäkää toki minut rauhaan. Kuonoa +pakottaa vimmatusti. Niin mielelläni hyökkäisin sinun kimppuusi, mutta +minä en voi. Tahdon tehdä kaikki, mitä sinä tahdot, ja minä olen +hirmuisen kiltti, kunhan vain et lyö enää minun pehmitettyä +kuonoparkaani.' + +"Mutta ihminen on eläinten herra eikä voi olla niin siivo. Osoita, että +sinä olet isäntä, pieksä niihin se tietoisuus. Älä lopeta, kun eläin +antautuu. Anna sen niellä lääkkeet ja nuolla lusikka. Anna sen suudella +jalkaasi, jota pidät sen niskassa. Anna sen suudella keppiä, jolla +lyöt. Katsokaa nyt!" + +Ja Hannibal, joka oli kookkain vankeudessa elävistä leijonista, jolla +oli kaikki hampaansa tallella, joka oli täysikasvuisena otettu +viidakosta vangiksi, tuo oikea eläinten kuningas se peräytyi yhä +kauemmaksi, peläten uhkaavaa luudanvartta pienen miespoloisen kädessä, +ja vetäytyi yhä enemmän kokoon nurkassaan. Se koukisti selkänsä +kaareksi, niin ettei se mitenkään olisi voinut hypätä, taivutti +avuttomana päänsä yhä alemmaksi rintaa vasten, antoi koko ruumiinsa +painon levätä eturaajoilla ja suojeli kuonoparkaansa mahtavilla +käpälillään, jotka yhdellä ainoalla iskulla olisivat tehneet lopun +Collinsista. + +"Nyt se käy ehkä epäluotettavaksi", sanoi Collins, "mutta sen täytyy +kuitenkin suudella minun jalkaani ja keppiä. Kas näin!" + +Hän kohotti vasemman jalkansa, ei epäröiden ja ikäänkuin koetteeksi, +vaan reippaasti ja varmasti, ja asetti sen leijonan niskaan, Keppi +kohosi vastaamaan leijonan seuraavaan tekoon, ja Collinsin ajatus oli +jo iskun verran edellä leijonan seuraavaa ajatusta. + +Hannibal teki niinkuin Collins oli otaksunut. Se heitti päänsä +taaksepäin, kita ammollaan ja täynnä säihkyvän valkeita hampaita +iskeäkseen ne tuohon kapeaan silkkisukan peittämään nilkkaan ruskean +kengän yläpuolella. Se oli ennättänyt tuskin viidenneksen matkasta, kun +keppi jo tanssi sen kuonolla ja pakotti sen jälkeen painamaan sen +lattiaan ja peittämään käpälillään. + +"Nyt sen raivo on asettunut", sanoi Collins. "Kuinka vähän se +tienneekin, sen se nyt ainakin tietää, että minä tiedän enemmän kuin +se, ja että minä nyt olen antanut sille läksiäissaunan. Jos se yhä +vielä raivoaisi, se ei sitä tietäisi, enkä minä olisi askeleen vertaa +siitä edellä, kun se hyökkäisi kimppuuni ja riepottelisi sisälmykseni +ympäri häkkiä." + +Hän pisteli Hannibalia kepinpäällä ja kohotti keppinsä iskuun joka +piston jälkeen. Ja iso leijona makasi siinä ja murisi avuttomana, ja +joka pistolla se paljasti hiukan enemmän kuonoaan ja kohotti sitä +ylemmäksi, kunnes lopulta punainen kieli solui esiin raateluhampaiden +välitse ja nuoli kenkää, joka ei levännyt niinkään keveästi sen +päälaella, nuoli luudanvartta, joka oli suorittanut koko kidutuksen. + +"Oletko sinä nyt kiltti leijona?" kysyi Collins hieroen tylysti +Hannibalin niskaa jalallaan. + +Hannibal ei voinut olla murisematta vihoissaan. + +"Oletko nyt kiltti leijona?" toisti Collins ja hieroi yhä kovemmin +jalallaan. + +Ja Hannibal kohotti kuononsa ja nuoli jälleen punaisella kielellään +ruskeaa kenkää ja ohutta, silkkisukkaan verhottua nilkkaa, jonka se +olisi voinut murskata silmänräpäyksessä. + + + + +28. + + +Yhden ystävän Miksi sai niiden monien eläinten joukosta, joihin se +tutustui Cedarwildin koulussa, ja se oli omituinen, surumielinen +ystävyys. Saara oli sen nimi, pienen vihreän apinan, joka oli kotoisin +Etelä-Amerikasta. Se näytti olevan syntyään hysteerinen ja aina +loukkaantunut eikä ollenkaan ymmärtänyt huumoria. Miksi tapasi sen +joskus seuratessaan Collinsia areenalle, missä se oli odottamassa +joutuakseen osalliseksi johonkin uuteen temppuun. Sillä vaikka se oli +aivan kykenemätön ja haluton, sitä käytettiin aina näytöksissä, +useimmiten avustajana jonkun etevän eläintaiteilijan esiintyessä. + +Mutta se sai aina hämminkiä aikaan. Se joko lörpötteli tai huusi +pelosta tai tappeli muiden eläimien kanssa. Kun sitä koetettiin saada +jotakin tekemään, se pani heti vastaan, ja jos turvauduttiin +väkivaltaan, se säikytti kirkunallaan kaikki muut areenalla olevat +eläimet ja keskeytti työn. + +"Samantekevä", sanoi Collins. "Se saa mennä ensimmäisen apinaseurueen +mukana, minkä myymme." + +Pahin kohtalo, mikä voi sattua kesytetylle apinalle, oli joutua +avuttomaksi nivelnukeksi, jonka näkymättömät kepit ja langat panevat +liikkeeseen ja jonka piilossaolevat miehet iskuilla ja lyönneillä +pakottavat ilveilemään kokonaisen ohjelmanumeron ajan. + +Mutta Miksi oli tutustunut Saaraan ennenkuin tämä tuomio sille +julistettiin. Niiden ensimmäisen kerran tavatessa se äkkiä hyppäsi +Miksiä kohti kuin kirkuva ja lörpöttelevä pikkupaholainen ja uhkasi +koiraa kynsin ja hampain. Mutta Miksi, joka oli jo vaipunut syvälle +alituiseen alakuloisuuteen, katsoi sitä aivan rauhallisena, +pörhistämättä niskakarvojaan ja luimistamatta korviaan. Tämä sai apinan +vaikenemaan. Jos koira olisi hyökännyt sitä kohti tai murissut tai +jotenkin osoittanut vihaa ja suuttumusta, niin se olisi kirkunut ja +ulvonut ja pitänyt kamalaa melua, huutanut apua ja kutsunut kaikki +ihmiset todistamaan, kuinka hävyttömästi sitä kohdeltiin. + +Mutta Miksin omituinen menettely näytti aivan hurmaavan sen. Se läheni +koiraa varovasti ollenkaan meluamatta, ja poika, joka sitä kuljetti, +hellitti hiukan ohutta ketjua. + +"Purkoon koira siltä selän poikki", oli pojan syntinen toivomus, sillä +hän vihasi Saaraa kiihkeästi ja olisi mieluummin hoidellut leijonia tai +elefantteja kuin pitänyt huolta pienestä ilkeästä apinasta, jolla ei +näyttänyt olevan mitään järkeä. + +Ja kun Miksi ei näyttänyt sitä huomaavankaan, se meni lähemmä. Hetkisen +kuluttua se jo kopeloi Miksiä käsin, pani kätensä Miksin kaulaan ja +painoi päänsä Miksin päätä vasten. Sitten alkoi sen loputon loruilu. +Joka päivä se tapasi koiran eri aikoina areenalla, painautui sitä +vasten ja kertoi hiljaisella äänellä, hengähtämättä elämänsä tarinan, +kuten koira otaksui. Ainakin se tuntui puhuvan kärsimyksistään ja +häpeällisestä kohtelusta, jota se oli saanut kestää. Se oli yhtä +ainoata loppumatonta valitusta, ja usein se näytti puhuvan +terveydentilastaankin, koska ryki usein, ja sen rintaa näytti aina +pakottavan, koska se vähän väliä painoi varovasti kättään sitä vasten. +Mutta väliin sen valitus taukosi, ja se kertoi koiralle hellästä +äidistään -- kokoisen sarjan helliä, hyväileviä ääniä, jotka +muistuttivat kuherrusta. + +Apina oli Cedarwildissä ainoa olento, joka ystävällisin käsin koski +Miksiin, ja se oli aina hyvä, ei nipistänyt milloinkaan eikä +milloinkaan vetänyt korvista. Ja koira taas oli apinan ainoa ystävä, ja +Miksi aivan kaipasi saada tavata sitä aamupäivän harjoituksissa -- +huolimatta siitä, että jokainen kohtaaminen päättyi aikamoiseen +meteliin, kun Saara tappeli vartijaansa vastaan, joka tahtoi viedä sen +pois. Sen huudot ja vastaansanomiset vaihtuivat valitukseksi ja +ulvonnaksi, ja ympärillä olevat ihmiset nauroivat apinan ja +irlantilaisen terrierin kummalliselle rakkaudelle. + +Mutta Harris Collins katseli tätä ystävyyttä suopein silmin, vieläpä +yllytti sitä. + +"Ne molemmat äkäpussit viihtyvät parhaiten yhdessä", hän sanoi. "Ja se +tekee niille hyvää. Se antaa niille jotakin, minkä vuoksi elää, ja se +on terveellistä. Mutta pankaa mieleenne, että jonakin kauniina päivänä +apina antaa ystävälleen salaiskun, ja silloin niiden ystävyys saa +kamalan lopun." + +Tämä ennustus toteutui puoleksi, sillä vaikkakaan apina ei asettunut +Miksiä vastaan, tuli kuitenkin päivä, jolloin niiden ystävyys +todellakin sai kauhean lopun. + +"Hylkeet ovat aivan liian viisaita", Collins sanoi eräänä päivänä +pannessaan toimeen tilapäisnäytäntöä muutamille oppilailleen. "Niille +täytyy heittää kaloja, kun ne tekevät temppujaan, muutoin ne +äkääntyvät, eikä siitä tule koskaan loppua. Mutta ei voi saada paljoa +aikaan heittelemällä koirille makeisia, vaikkakin voi saada nuoren +opettamattoman sian auttavasti temppuilemaan, jos pitää ruokapullon +hihaansa kätkettynä. + +"Vain ajattelemalla pääsette johonkin. Luuletteko saavanne vinttikoirat +hyppäämään lupaamalla niille lihaviipaleen? Piiska ne panee hyppimään. +Katsokaa Billy Greeniä. Hänellä ei ole muuta keinoa opettaessaan tuolle +koiralle sen temppua. Ei sitä voi hyväilyillä siihen saada. Eikä +lahjomallakaan. On ainoastaan yksi keino, ja se on _pakko_." + +Billy Green harjoitti parastaikaa pientä kiharavillaista koiraa, jonka +rotua oli mahdoton tietää. Hän saavutti aina menestystä näytännöissä +vetämällä taskustaan pienen koiran ja antamalla sen tehdä tempun, jota +hän nyt juuri harjoitti. Edellinen koira oli katkaissut selkänsä ja +kuollut, ja hänellä oli nyt uusi harjoitettavanaan. Hän otti tuota +pikkupoloista takajaloista ja heitti sen ilmaan, missä sen tuli tehdä +kuperkeikka ja pudota sitten alas pää edellä, tavata etukäpälillään +Billyn käsi ja pysytellä siinä ruumis ja takajalat ilmassa. Yhä +uudelleen Billy kumartui alas, tarttui sen takajalkoihin ja heitti sen +ilmaan. Pelosta jäykkänä koira ponnisteli turhaan oppiakseen tempun. +Kerran toisensa jälkeen se menetti tasapainonsa. Väliin se putosi kuin +riepu Billyn kämmenelle, väliin se oli vähällä pudota maahan, ja kerran +se putosikin, putosi niin kovasti kyljelleen, että saattoi tuskin +hengittää. Opettaja kuivasi rauhallisesti hien kasvoiltaan ja sysi sitä +sitten jalallaan, kunnes se horjuen nousi jaloilleen. + +"Ainoakaan koira ei opi tuota temppua, jos sille lupaa ruokaa", Collins +jatkoi. "Yhtä vähän kuin ainoakaan koira oppii kulkemaan etujaloillaan, +ellei keppi ole sitä tuhat kertaa pakottanut nostamaan takajalkoja +ilmaan. Mutta tuo temppu ... se miellyttää aina, etenkin naisia. Onhan +se niin ihastuttavan sukkela ja herttainen. Ajatelkaa, se vedetään +esiin rakkaan isäntänsä taskusta, ja se luottaa häneen niin, että antaa +heittää itsensä ylös ilmaan. Luottaa? Sepä hittoa. Tuo mies on +pelotellut sen pahanpäiväiseksi -- siinä kaikki. + +"Mutta jos silloin tällöin ottaa jotakin hyvää taskustaan ja antaa +eläimen maistella sitä, on yleisö mielissään. Muuta hyötyä siitä ei +olekaan, mutta hyvä niinkin. Yleisö tahtoo mielellään uskoa, että +eläimet huvikseen tekevät temppujaan, että niitä hemmotellaan ja että +ne rakastavat herrojaan yli kaiken. Mutta Herra meitä armahtakoon -- ja +meidän ruokakorttejamme, jos yleisö saisi katsahtaa kulissien taa. +Opetettujen eläinten näytteleminen kiellettäisiin heti paikalla, ja me +saisimme ryhtyä uutta tointa etsimään. + +"Niin, ja hirveän paljon julmuuksia tapahtuu areenalla, aivan yleisön +silmien edessä. Pahin veijari siinä suhteessa oli Lottie. Hänellä oli +joukko opetettuja kissoja. Hän hyväili niitä intohimoisesti yleisön +nähden, etenkin, jos niiden temput eivät onnistuneet. Mitä hän +tekikään? Hän otti kissan syliinsä ja suuteli sitä. Ja kun hän laski +sen jälleen alas, se teki temppunsa aivan virheettömästi, ja tyhmä +yleisö taputti mielettömästi ihaillen hänen osoittamaansa hyvyyttä ja +lempeyttä. Oliko hän tosiaankin suudellut kissaa? Sanonpa teille mitä +hän teki. Hän puri sitä kuonoon. + +"Eleanor Pavalo oppi Lottielta tämän tempun ja käytti sitä +kääpiökoiriaan opettaessaan. Moni koira tekee areenalla työtä nauloja +kaulanauhassaan, ja taitava mies voi nipistää koiraa kuonoon ainoankaan +katsojan sitä huomaamatta. Ainoastaan pelko vaikuttaa eläimiin. + +"Muistakaa kapteeni Robertsia ja hänen suuria tanskalaisia doggejaan. +Ne eivät olleet puhdasrotuisia. Ne olivat kaksi kertaa täällä +hoidettavana. Niiden joukossa tohti kulkea vain patukka kädessä. Ne +repivät minulta erään meksikolaisen pojan, oikein ilkeän nulikan. Ne +saivat hänet kaadetuksi ja olivat melkein syödä hänet. Lääkärit +pistelivät häntä yli neljäänkymmeneen eri kohtaan ja pumppusivat hänet +täyteen Pasteurin vesikauhuseerumia. Hän tulee aina nilkuttamaan oikeaa +jalkaansa sen koiramellakan jälkeen. Ne olivat oikeita hirviöitä. Mutta +kapteeni Roberts otettiin vastaan raikuvin kättentaputuksin joka kerta, +kun esirippu nousi. Koko koiraparvi hyökkäsi häntä vastaan, ja näytti +siltä, kuin ne olisivat olleet hyvin ihastuneita häneen. Olivatko ne +todella? Ei, ne vihasivat häntä. Näin hänen täällä Cedarwildissä +menevän niiden häkkiin patukka kädessä ja pieksävän jokaisen ilman +erotusta henkihieveriin. Eivät ne häntä rakastaneet. _Anis_ oli +hänen houkutuskeinonsa. Hän pirskotti anisöljyä pieniin lihapalasiin ja +pisti ne taskuunsa. Tuo temppu ei olisi tehnyt mitään vaikutusta +yleisöön, elleivät koirat olisi olleet niin hirveän isoja. Jos ne +olisivat olleet vain tavallisia koiria, kaikki olisi näyttänyt hyvin +typerältä. Eivätkä ne tehneet temppujaan aniksen tähden. Kapteeni +Robertsin pamppu pani ne liikkeelle. Häntä ei ollut hyvä suututtaa. + +"Hän sanoikin, että eläinten opettamisen taito oli siinä, että sai ne +pelkäämään. Eräs hänen apulaisistaan kertoi minulle jäljestäpäin ruman +jutun hänestä. Heillä oli kerran kuukauden loma Los Angelesissa, ja +kapteeni Robertsin pisti päähän ruveta opettamaan koiraa tekemään +temppuja samppanjapullon suuhun asetetulla hopeadollarilla. Ajatelkaa +asiaa ja koettakaa kuvitella, että koiran voi hyvällä saada sellaiseen. +Apulainen kertoi, että hän kulutti yhtä monta keppiä kuin koiraakin, ja +että hän rääkkäsi kuoliaaksi kuusi koiraa. Hän osti niitä kaupungin +kulkukoirien säilytyspaikasta kahdella ja puolella dollarilla +kappaleen, ja jokaisen kuolleen sijalle hänellä oli toinen varalta. +Ja hän onnistui seitsemännellä koiralla. Se oppi viiputtamaan +hopeadollaria pullon suulla. Mutta sekin kuoli opetuksen seurauksista +viikko ensimmäisen esiintymisensä jälkeen. Se sai haavoja keuhkoihinsa +kaikesta pieksämisestä. + +"Kun olin pieni poika, tuli eräs englantilainen Amerikkaan mukanaan +poneja, apinoita ja koiria. Hän puri apinoita korviin, ja areenalla +hänen tarvitsi vain olla puraisevinaan, niin ne heti tottelivat. +Hänellä oli iso simpanssi, jolla oli tavaton menestys. Se heitti neljä +kuperkeikkaa, niin nopeaan kuin ennätti laskea neljään, juoksevan ponin +selässä, ja miehen oli tapana antaa sille perinpohjainen selkäsauna +ainakin kahdesti viikossa. Mutta väliin löylytys oli liian kova, apina +sairastui eikä voinut esiintyä. Mutta omistaja keksi keinon. Hän rupesi +antamaan sille hiukkasen selkään, vain vähän esimakua, juuri ennenkuin +sen tuli esiintyä. Se auttoi, mutta joku toinen apina olisi voinut +käydä äksyksi eikä lainkaan ruvennut esiintymään." + +Sinä päivänä Harris Collins möi kallisarvoisen ohjeen eräälle +leijonanomistajalle, joka sitä kovin tarvitsi. Hänellä ei ollut tointa, +ja hänen kolme leijonaansa olivat Cedarwildissä hoidettavina. Niiden +temppu oli jännittävä, vieläpä kauhistava yleisön silmin nähtynä. Ne +hyökkäilivät ärjyen sinne tänne ja näyttivät tahtovan repiä kappaleiksi +pienen hennon naisen, joka toi ne näyttämölle ja näytti pitävän niitä +kurissa ainoastaan lannistumattomalla rohkeudellaan ja pienellä +ratsupiiskalla, joka hänellä oli kädessään. + +"Pahinta on, että ne alkavat kyllästyä siihen", valitteli mies. +"Isadora ei saa niihin enää elämää. Ne eivät tahdo näytellä." + +"Tunnen kyllä tapauksen", Collins nyökkäsi. "Ne alkavat jo käydä +vanhoiksi ja väsyneiksi. Esimerkiksi vanha Sark. Sen korvan juuressa on +ampua paukutettu niin monta tyhjää laukausta, että se on aivan +umpikuuro. Ja Selim -- se kadotti rohkeutensa samalla kuin +hampaansakin. Sen teki eräs portugalilainen, joka harjoitti sitä Bornum +et Baileyn seuruetta varten. Olette kai kuullut siitä?" + +"En, mutta usein olen sitä ihmetellyt", vastasi mies päätään pudistaen. +"Se on ollut aika isku." + +"Niin se olikin. Portugalilaisella oli rautatanko. Selim oli ärtyisä ja +sivalsi häntä käpälällään, ja silloin hän iski sitä suoraan suuhun +juuri kun leijona avasi sen ärjyäkseen. Hän kertoi sen itse minulle. +Selimin hampaat rapisivat maahan kuin dominonappulat. Mutta sitä hänen +ei olisi pitänyt tehdä. Sehän oli arvokkaan omaisuuden turmelemista. +Hänet pantiin heti viralta." + +"Niin, ne kaikki kolme eivät ole paljonkaan arvoisia minulle +nyt", sanoi omistaja. "Ne ovat aivan liian velttoja ja sävyisiä +tuossa hurjassa loppukohtauksessa Isadoran kanssa. Se oli ennen +hyvin onnistunut. Se oli loppuvaltti, ja tuotti aina raikuvat +kättentaputukset. Mitä minun on nyt tehtävä? Pyyhkiäkö pois koko +numero? Vai hankkiako uudet leijonat?" + +"Isadoralle vanhat ovat vaarattomia", sanoi Collins. + +"Aivan liiankin vaarattomia", vastasi Isadoran mies. "Jos hankimme +uudet leijonat, saan minä tietenkin kaiken työn ja edesvastuun +niskoilleni. Mutta täytyyhän meidän elää, ja tämä numero alkaa olla +kulunut." + +Harris Collins pudisti päätään. + +"Mitä te tarkoitatte? Mikä on teidän ajatuksenne?" kyseli mies +kiihkeänä. + +"Ne elävät vielä monta vuotta", selitti Collins. "Jos ostatte uudet +leijonat, on aina vaara tarjona, ettette onnistukaan niiden +opettamisessa. Ja voitte aivan hyvin jatkaa numeron esittämistä +vanhoillakin. Teidän tulee vain seurata minun neuvoani." + +Eläintenkesyttäjä vaikeni, ja leijonien omistaja avasi suunsa jotakin +sanoakseen. + +"Se maksaa teille", Collins jatkoi aivan tyynenä, "sanokaamme +kolmesataa dollaria". + +"Neuvoko ainoastaan?" kysyi toinen. + +"Neuvo, josta teillä on hyötyä, sen takaan. Mitä saisitte maksaa +kolmesta uudesta leijonasta? Paljon enemmän kuin kolmesataa. Ja se on +mitä yksinkertaisin keino. Sanon sen teille kahdella sanalla, siis +sataviisikymmentä dollaria sanasta." + +"Se on liian kallista minulle", toinen väitti. "Minun täytyy elää +työlläni." + +"Niin täytyy minunkin. Sitä varten minä olen täällä. Minä olen +erikoistuntija, ja te saatte maksaa sen mukaan. Te tulette noloksi kuin +pannukakku, kun sanon sen, niin yksinkertainen se on, enkä voi +käsittää, ettette ole sitä jo huomannut." + +"Entä jos se ei autakaan?" + +"Ellei se auta, ei teidän tarvitse maksaa." + +"No antaa tulla sitten." + +"_Sähköttäkää häkki_." + +Aluksi mies ei käsittänyt, mutta sitten asia alkoi kirkastua hänelle. +"Tarkoitatteko...?" + +"Juuri sitä", nyökkäsi Collins. "Eikä kenenkään tarvitse siitä tietää. +Tarvitaan vain kuivia pattereita. Voitte helposti asettaa ne häkin +lattian alle. Isadoran tarvitsee vain, kun hän on valmis, polkaista +nappia, ja kun sähkövirta kulkee leijonien jalkojen läpi ... niin, jos +ne eivät silloin hypi korkealle ilmaan ja tanssi ja ärjy niin, että +orkesteriakaan ei kuulu, ette ainoastaan saa pitää kolmeasataanne, vaan +maksan minä teille vielä kolmesataa lisäksi. Tunnen sen tempun, olen +nähnyt sitä käytettävän, ja se vaikuttaa aina. On aivan kuin ne +tanssisivat hehkuvalla raudalla. Ne hyppäävät ilmaan, ja joka kerta, +kun ne putoavat alas, ne polttavat uudelleen jalkansa. + +"Mutta sen täytyy käydä vähitellen", neuvoi Collins. "Minä opetan +teidät sähköttämään. Aluksi heikko patteri, jota ne voivat sietää ja +sitten yhä voimakkaampi ja voimakkaampi aina siihen saakka, kun numero +alkaa. Eivätkä ne totu siihen milloinkaan. Niin kauan kuin ne elävät, +ne hyppivät yhtä iloisesti kuin ensimmäiselläkin kerralla. No, mitä +sanotte?" + +"On se kolmensadan arvoinen", myönteli mies. "Toivon, että minäkin +voisin ansaita rahani yhtä helposti." + + + + +29. + + +"Minun täytyy sittenkin myydä se", puheli Collins Johnnylle. "Uskon, +että Del Mar oli oikeassa sanoessaan sitä aivan ensiluokkaiseksi, mutta +minä en voi keksiä sen erikoisalaa." + +Tämä sanottiin Miksin ja Collinsin kovan yhteenoton jälkeen. Miksi oli +tavallista äreämpi, olipa ruvennut käymään päällekin, ja oli melkein +syyttä hyökännyt vihaamansa miehen kimppuun. Mutta tavallisuuden mukaan +se ei ollut onnistunut purra, vaan se oli saanut kaksi aimo potkua +leukaansa ja lentänyt syrjään. + +"Senhän pitäisi olla oikea kultakaivos", virkkoi Collins miettien, +"mutta en voi, piru vieköön, purra tätä pähkinää, ja se käy päivä +päivältä yhä vihaisemmaksi. Mitä varten se nytkin hyökkäsi minun +kimppuuni? Minä en tehnyt sille mitään. Se käy pian niin häijyksi, +ettei se siedä itseäänkään." + +Hetkistä myöhemmin tuli eräs liiketuttava, pitkätukkainen nuori mies, +joka harjoitti kolmea leopardia, ja pyysi Collinsilta lainaksi +airedalekoiraa. + +"Minulla on nyt vain yksi", hän selitti, "ja tarvitsen välttämättä +kaksi". + +"Minne toinen on joutunut?" eläintenkesyttäjä kysyi. + +"Alphonso -- iso koirasleopardi -- suuttui aamulla ja teki siitä +viilokkia. Minun piti mennä hätään. Se oli yhtä kurjassa kunnossa kuin +hevonen härkätaistelun jälkeen. Mutta minut se kuitenkin pelasti. Ellei +sitä olisi ollut, olisin saanut surmaniskun. Alphonso saa sellaisia +kohtauksia nykyään aika usein. Se oli jo toinen koira, jonka se minulta +repi." + +Collins pudisti päätään. + +"Minulla ei ole yhtään airedalekoiraa", hän sanoi, mutta silloin hänen +silmänsä osuivat Miksiin. "Koettakaa tuota irlantilaista terrieriä", +hän ehdotti. "Niillä on sama luonto kuin airedalekoirillakin. Ne +ovatkin lähisukulaisia." + +"Pidän eniten airedalekoirista leijonakoirina", leopardimies väitti. + +"Irlantilaiset terrierit ovat myös leijonakoiria. Ottakaa tuo. +Katsokaa, miten iso ja raskas se on. Ja se on kuin tuli tappuroissa, +voitte uskoa. Se ei pelkää mitään. Koettakaa sitä. Lainaan sen +teille. Jos se kelpaa, myyn sen halvalla. Irlantilainen terrieri +leopardikoirana on jotakin uutta." + +"Jos se joutuu niiden kissojen kynsiin, on loppu käsissä", sanoi Johnny +Collinsille, kun leopardimies kuljetti pois Miksiä. + +"Silloin taidemaailma ehkä kadottaa tähden", Collins vastasi +olkapäitään kohauttaen. "Mutta minä tahdon päästä siitä erilleni. Kun +koira elää noin alituisessa vihassa, se on mennyttä kalua. En saa +koskaan sellaisen kanssa mitään aikaan. Sen tiedän, vanhasta +kokemuksesta." + +Miksi tutustui nyt Jackiin, eloonjääneeseen airedalekoiraan, ja +harjoitteli päivittäin yhdessä leopardien kanssa. Se tunsi nuo isot +täplikkäät kissat perivihollisikseen, ja jo ennenkuin se työnnettiin +häkkiin, sen niskakarvat nousivat pystyyn. Aina kun uusi koira +laskettiin häkkiin, olivat kaikki läsnäolijat kovassa jännityksessä. +Pellavatukkainen leopardinkesyttäjä, jonka nimi on Raoul Castlemon ja +jota lähimmät tuttavat nimittivät Ralphiksi, oli jo häkissä. +Airedalekoira oli siellä myös, ja ulkopuolella oli useita rautakangilla +ja pitkillä teräshaarukoilla aseistettuja miehiä. Säleiden lomitse +pelotettiin näillä aseilla leopardeja, jotka aiottiin vastoin tahtoaan +pakottaa näyttämään, mihin ne kelpasivat. + +Ne suuttuivat heti Miksin tulosta, sähisivät, pieksivät pitkillä +hännillään ja kyyristivät maahan hypätäkseen. Samassa kuului kesyttäjän +ääni terävän käskevänä, ja piiska kohosi; samalla pistivät ulkonaolevat +miehet uhkaavat aseensa häkkiin. Rautakankien epämieluisa tuntu vielä +hyvässä muistossa leopardit jäivät paikoilleen, mutta sähisivät yhä ja +huitoivat vihaisesti hännällään. + +Miksi ei ollut pelkuri. Se ei hiipinyt miehen taa suojaa hakemaan. +Mutta se oli myös siksi viisas, ettei hyökännyt niin hirmuisten +olentojen kimppuun. Niskakarvat pörhöllään ja jäykin jaloin se kulki +suoraan häkin poikki silmät kohti vaaraa ja peräytyi sitten takaperin +yhtä jäykkäjalkaisena pysähtyen Jackin viereen, joka hyvänsuovasti +nuuski sitä, tuttavuutta rakentaen. + +"Se on hyvä", mutisi kesyttäjä äänessä jännittynyt odotus. "Sille ne +eivät anna selkään." + +Tilanne oli kovin jännittävä, ja Ralph antoi sen hiljalleen kehittyä, +vältti äkillisiä liikkeitä ja tarkkasi vain valppain silmin koiria, +leopardeja ja miehiä, jotka seisoivat ulkona tankoineen. Hän pakotti +villikissat nousemaan ylös ja kulkemaan erilleen toisistaan. Hänen +komennuksestaan Jack meni niiden joukkoon. Miksi seurasi omasta +aloitteestaan. Ja kuten Jack sekin kulki varovasti ja oli joka hetki +varuillaan. + +Yksi leopardeista, Alphonso, sähisi äkkiä sille. Koira ei vavahtanut, +mutta sen harja kohosi, se näytti hampaitaan ja murisi hiljaa. Samassa +lensi häkin rautatanko kohti Alphonsoa, joka siirsi keltaiset silmänsä +Miksistä tankoon ja taas takaisin koiraan pidättäen iskuaan. + +Ensimmäinen päivä oli pahin. Sitten leopardit tottuivat näkemään +Miksin, kuten ne olivat alistuneet Jackinkin läsnäoloon. Ystävyyttä ei +ollut kummallakaan puolen, eivätkä eläimet lähestyneet toisiaan. Miksi +käsitti pian, että miehet ja koirat olivat tässä leopardeja vastassa ja +että miesten ja koirien täytyi pitää yhtä. Se oli joka päivä tunnin +pari häkissä ja seurasi harjoitusta, missä sillä ja Jackilla ei ollut +muuta tehtävää kuin olla valppaasti varuillaan. Väliin, kun leopardit +näyttivät olevan tavallista paremmalla tuulella, Ralph viittasi koiria +paneutumaan pitkälleen. Mutta vaikeina päivinä hän piti huolen siitä, +että ne olivat valmiina heittäytymään hänen ja petojen väliin. + +Muun ajan Miksi oleskeli tilavassa häkissä Jackin kanssa. Niitä +hoidettiin hyvin, kuten kaikkia eläimiä Cedarwildissä, pestiin usein ja +pidettiin puhtaina syöpäläisistä. Jack oli kovin rauhallinen ollakseen +vasta kolmivuotias. Mahdollisesti se ei ollut milloinkaan oppinut +leikkimään, tai sitten se oli jo ennättänyt unohtaa leikkitaidon. Se +oli tasainen ja hyväntuulinen eikä pannut pahakseen Miksin ensimmäistä +vihanpurkausta. Miksin ärtyisyys loppui pian ja sitä alkoi +miellyttää tämä rauhallinen toveruus. Siinä ei ollut vilkkaita +ystävyydenosoituksia. Ne tyytyivät makaamaan tuntikausia valveilla ja +nauttimaan toistensa läsnäolosta. Väliin Miksi kuuli Saaran meluavan +jossakin kauempana ja päästävän ilmoille huutoja, joiden Miksi tiesi +tarkoittavan häntä. Kerran se karkasi hoitajaltaan ja tapasi Miksin, +jota tuotiin leopardien luota. Päästäen kimeän riemuhuudon apina +heittäytyi Miksin selkään, takertui siihen ja aloitti hysteerisen +vaikerointinsa kaikista kärsimyksistä, joita oli saanut eron jälkeen +kokea. Leopardimiehet katselivat kohtausta aivan suopeina ja jättivät +apinan rauhaan. Sen oma hoitaja vei sen lopulta pois, vaikka se +takertui kiinni Miksiin kaikin voimin ja kirkui kuin vanha noita-akka. +Kun sen vihdoin täytyi hellittää otteensa, se karkasi kuin mieletön +miehen kimppuun, ja ennenkuin mies sai sen pakotetuksi tottelemaan, se +ennätti purra häntä peukaloon ja ranteeseen. Tämä herätti äänekästä +iloa katsojissa, samalla kun apinan ulvonta ja kirkuna ärsytti +leopardit sähisten syljeskelemään ja heittäytymään rautatankoja vasten. +Poisvietäessä Saara nyyhkytti hiljaa kuin lapsi, jolla on paha mieli. + +Vaikka Miksi kunnostautui hyvin, ei Raoul Castlemon kuitenkaan ostanut +sitä Collinsilta. Kerran aamupäivällä, monta päivää myöhemmin, kuului +yli koko areenan hirmuinen melu petojen häkeiltä päin. Meteli, joka +alkoi revolverinlaukauksella, levisi kaikkialle. Leijonat päästivät +pelottavan karjunnan, ja kaikki koirat haukkuivat kuin mielettömät. +Kaikki harjoitukset keskeytyivät, sillä eläimet kävivät levottomiksi +eivätkä voineet jatkaa. Monet miehistä, Collins niiden joukossa, +juoksivat petojen häkeille. Saaran hoitaja heitti ketjun kädestään +seuratakseen muita. + +"Se on Alphonso, lyön vetoa siitä", huusi Collins eräälle +apulaiselleen, joka juoksi hänen vieressään. "Nyt se pehmittää +Ralphin." + +Taistelu oli jo lopussaan, kun Collins ennätti perille. Castlemon oli +juuri kannettu ulos, ja kun Collins tuli juosten paikalle, hän näki +miesten laskevan hänet maahan saadakseen häkin oven suljetuksi. Sisälle +häkkiin olivat suljettuina Alphonso, Jack ja Miksi, hurjasti +riuhtoilevana ja sätkivänä sekamelskana, josta oli vaikea erottaa +taistelevia. Miehet juoksivat ulkopuolella, pistelivät rautatangoillaan +ja koettivat erottaa niitä. Kauimpana häkissä makasivat molemmat muut +leopardit ja nuolivat haavojaan sähisten ja tavoitellen rautakankia, +jotka estivät niitä ottamasta osaa taisteluun. + +Saaran saapumiseen ja sitä seuraaviin tapahtumiin meni vain muutama +silmänräpäys. Vetäen ketjua perässään tuli tuo pieni vihreä apina, +hännällinen naaras, joka tunsi rakkauden ja hysterian ja oli kaukaista +sukua naiselle. Se hyökkäsi häkin rautaristikkoa vastaan ja tunkeutui +läpi. Taistelu kiihtyi kiihtymistään. Miksi lensi sellaisella vauhdilla +seinään, että oli ruhjoutua, putosi lattialle, koetti hypätä pystyyn, +mutta vaipui takaisin veren virratessa oikeassa lavassa olevasta +ammottavasta haavasta. Saara juoksi sen luo, kietoi käsivartensa sen +ympärille ja painoi sitä äidillisen hellästi litteätä karvaista +rintaansa vasten. Apina huusi säikähdyksissään, ja kun Miksi koetti +nousta pahoin haavoittuneen etujalkansa varaan, se torui sitä hellän +levottomana ja koetti syleillen estää sitä palaamasta taisteluun. +Samalla se silmät raivoa hehkuen, linkosi kimeitä kirouksia +Alphonsolle. + +Rautakanki sattui ison leopardin kylkeen ja kiihdytti sen raivoa. Se +tavoitteli rautaa käpälällään, ja kun kanki uudelleen suunnattiin sitä +kohti, se heittäytyi sitä vastaan ja iski hampaansa rautaan. Yhdellä +hyppäyksellä se oli ristikon luona ja vetäisi kynsillään kankea pitävän +miehen käsivarren halki kyynärpäähän saakka. Kanki putosi maahan, ja +mies pakeni. Alphonso hyökkäsi jälleen Jackin luo, joka oli jo kovin +surkea vastustaja maatessaan ähkien ja kieriskellen verilätäkössä. + +Miksi oli päässyt seisaalleen kolmen jalan varassa ja koetti irtautua +Saarasta. Raivoava leopardi aikoi hyökätä niiden päälle, kun uusi +rautakangen isku esti sen. Tällä kertaa se hyökkäsi suoraan miestä +vastaan ja iski häkin rautaristikkoon sellaisella voimalla, että koko +häkki tärisi. Toiset miehet suuntasivat rautakankensa sitä kohti, mutta +Alphonso ei ollut enää hillittävissä. Saara näki sen tulevan ja otti +sen vastaan hurjalla huudolla. Collins sieppasi revolverin eräältä +mieheltä. + +"Älkää tappako sitä!" Castlemon huusi tarttuen Collinsin käsivarteen. + +Leopardimies oli itsekin kurjassa kunnossa. Toinen käsivarsi roikkui +hervottomana pitkin kylkeä, ja voidakseen nähdä hän hieroi +ylikesyttäjän olkapäätä vasten silmiään, jotka tulvahtelivat verta +täyteen päässä olevasta haavasta. + +"Se on minun", hän kielteli, "ja se on arvokkaampi kuin sata sairasta +apinaa ja vihaista terrieriä. Kyllä me saamme ne asettumaan. Antakaa +minun toimia rauhassa. Pyyhkikää minun silmäni. En voi nähdä. Olen +ampunut kaikki tyhjät panokseni. Onko jollakin tyhjiä patruunia?" + +Kerran Saara oli jo heittäytymäisillään Miksin ja leopardin väliin. +Seuraavana hetkenä se oli sinkauttanut uhkauksensa petoa kohti, +ikäänkuin sillä olisi voinut säikyttää sen pysymään loitommalla. + +Mutta Miksi veti sen mukaansa, muristen ja karvat pörhöllään se hoippui +kolmella jalalla, mutta vaipui tuskan uuvuttamana jälleen maahan. Ja +nyt Saara teki suuren tekonsa. Päästäen viimeisen villin raivonhuudon +se hyppäsi jättiläiskissan päälaelle, repi ja riuhtoi käsin ja jaloin +ja iski hampaansa sen toisen korvan juureen. Hämmästynyt leopardi nousi +pystyyn ja tavoitteli käpälillään pientä paholaista, joka ei tahtonut +hellittää otettaan. + +Pienellä vihreällä apinalla oli kymmenisen sekuntia aikaa elääkseen ja +taistellakseen. Mutta sillä välin Collins ennätti raottaa ovea ja +nopeasti tarttumalla Miksiä takajalkoihin temmata sen häkistä. + + + + +30. + + +Cedarwildissä ei noudatettu Del Marin alkuperäistä ja siekailematonta +puoskaritaitoa, muutoin Miksi ei olisi jäänyt henkiin. Oikea +eläinlääkäri, taitava ja rohkea, leikkeli sen melkein palasiksi +perinpohjin paikkaillessaan revittyä olkapäätä ja uskalsi paljon +sellaista, mitä ei olisi uskaltanut tehdä ihmiselle, mutta mikä +osoittautui otolliseksi Miksille. + +"Se tulee aina nilkuttamaan", puheli eläinlääkäri käsiään kuivatessaan +ja katsoi Miksiä, joka makasi liikkumattomana, suuri osa ruumiista +kipsikääreissä. "Haava -- ja se ei ole aivan pieni -- täytyy estää +märkimästä. Jos koira saa kuumetta, täytyy meidän vapauttaa se +kärsimyksistään. Minkä arvoinen se on?" + +"Se ei osaa mitään", Collins vastasi. "Ehkä sen arvo on viisikymmentä +dollaria, ehkä ei aivan sitäkään enää. Nilkulle koiralle ei kannata +opettaa temppuja." + +Aika näytti vielä, että molemmat herrat erehtyivät. Miksi ei jäänyt +parantumattomasti nilkuksi, vaikka se aina arastelikin lapaansa ja sen +sadeilmalla täytyi keventää käyntiään hiukan ontumalla. Ja lisäksi +kohtalo oli määrännyt sen kohoamaan korkeaan arvoon ja saavuttamaan +suurenmoisen menestyksen, kuten Harry Del Mar oli ennustanut. Mutta +sitä ennen se sai maata kipsikääreissä monta väsyttävää päivää, ja sitä +varjeltiin kuumeelta. Sitä hoidettiin huolellisesti. Mutta ei +rakkaudesta eikä kiintymyksestä. Kaikki kuului vain Cedarwildin +järjestelmään, joka teki laitoksen niin suosituksi. Kun kipsikääreet +poistettiin, kiellettiin siltä vielä se vaistomainen nautinto, mitä +kaikki koirat tuntevat haavojaan nuoleskellessaan, se kiedottiin uusiin +taitavasti asetettuihin kääreisiin. Ja kun ne lopultakin otettiin pois, +ei ollut enää haavaa, mutta syvällä olkapäässä säilyi kipu, joka ei +paennut moneen kuukauteen. + +Harris Collins ei enää kiusannut sitä harjoituksillaan, ja eräänä +päivänä hän lainasi sen miehelle ja vaimolle, jolta oli kuollut kolme +koiraa keuhkokuumeeseen. + +"Jos se johonkin kelpaa, saatte pitää sen kahdellakymmenellä +dollarilla." + +"Ja ellei se kelpaa?" Davis kysyi. + +Collins kohautti olkapäitään. + +"En aio istua öisin sitä suremassa. Sille on mahdotonta mitään +opettaa." + +Ja kun Miksi jätti Cedarwildin suljettuna häkkiin, joka asetettiin +tavaravaunuun, oli hyvin todennäköistä, ettei se milloinkaan sinne +palaisi, sillä Wilton Davis oli eläintenkesyttäjien kesken tunnettu +julmuudestaan koiria kohtaan. Hän voi tosin hiukan varoa hienoja +koiria, jotka osasivat tuottavia temppuja, mutta tusinakoirien kanssa +hänen mielestään ei tarvinnut arkailla. Nehän maksoivat vain kolme, +korkeintaan viisi dollaria kappale. Ja mikä pahinta! Miksi ei ollut +maksanut kerrassaan mitään. Jos se kuoli, ei se merkinnyt Davisille +mitään muuta kuin että hänen täytyi vaivautua hankkimaan itselleen uusi +koira. + +Seikkailun ensimmäinen jakso ei tuonut Miksille mitään outoja +kärsimyksiä, vaikka häkki oli niin ahdas, ettei se voinut seisoa +suorassa, ja häkin heilahtelut aiheuttivat yhtä mittaa kovia tuskia +lavassa. Matka päättyi jo Brooklynissa, missä Miksi jätettiin toisen +luokan teatteriin, sillä Wilton Davis oli niin selvästi toisen luokan +eläintenkesyttäjä, ettei hänen milloinkaan onnistunut päästä suureen +kiertueeseen. + +Vankilan ahtaus alkoi tuntua vasta sitten, kun Miksi oli viety isoon +näyttämön päällä olevaan huoneeseen, missä ennestään oli vähintään +kaksikymmentä koiraa häkkeihinsä teljettyinä. Ne olivat surkeaa +joukkoa, useimmat huonoa rotua, alakuloisia ja viheliäisiä. Monella oli +pahoja haavoja päässä Davisin pahoinpitelyn jälkeen. Kukaan ei hoitanut +näitä haavoja, eivätkä ne parantuneet puuterista, jota siroteltiin +niiden peitteeksi, kun koirien piti esiintyä. Jotkut ulvoivat surkeasti +silloin tällöin, ja vähän väliä ne kaikki haukkuivat yhdessä, kun eivät +voineet mitään muutakaan keksiä ahtaissa kopeissaan. + +Miksi oli ainoa, joka ei yhtynyt tähän kuoroon. Alakuloisuuden yhä +kasvaessa se oli jo aikoja sitten herjennyt haukkumasta. Se oli käynyt +liian epäseuralliseksi ottaakseen osaa tuollaisiin mielenosoituksiin, +eikä se myöskään seurannut niiden äkäpussien esimerkkiä, jotka aina +haukkua luskuttivat häkkinsä säleiden takaa. Miksi oli liian +synkkämielinen viitsiäkseen riidellä. Se halusi vain saada olla +rauhassa, ja sitä se saikin aivan ylenpalttisesti kahden ensimmäisen +vuorokauden kuluessa. + +Wilton Davis oli kerännyt pienen seurueensa koolle ennen aikojaan, ja +ohjelman vaihdokseen oli vielä monta päivää. Hän käytti tilaisuutta ja +matkusti tervehtimään vaimonsa vanhempia New Jerseyhin ja palkkasi +erään apulaisensa antamaan koirille sillävälin ruokaa ja vettä. Sen +tämä olisi tehnytkin, ellei olisi sattunut joutumaan riitaan +kahvilanomistajan kanssa, mistä seurasi reikä kalloon ja retki +sairaalaan. Kaiken päälliseksi teatteri suljettiin kolmeksi päiväksi, +jotta pantaisiin toimeen joitakin palomestarin vaatimia parannuksia. + +Ketään ei saapunut huoneeseen, ja Miksi alkoi tuntea nälkää ja janoa. +Aika kului, ja ruoan halun vaimensi sietämätön jano. Hämärän tultua +koirien haukunta ei hetkeksikään tauonnut, ja yön pitkien tuntien +kuluessa se muuttui ulinaksi ja valitukseksi. Miksi yksin ei päästänyt +äännähdystäkään, vaan kärsi hiljaa. + +Päivä valkeni ja tunnit kuluivat loputtoman pitkinä kohti uutta iltaa, +ja toisen yön pimeys verhosi kulissien takaisen näytelmän, joka oli +kyllin sydäntäsärkevä riittääkseen julistamaan tuomion kaikille +eläinnäytelmille maailman kaikissa teattereissa ja eläintarhoissa. En +tiedä, untako Miksi näki, vai hourailiko se, mutta kuinka olikaan, se +eli uudelleen koko menneen elämänsä. Se leikki jälleen penikkana herra +Hagginin bungalon kuistilla Meringessä tai juoksi Jerin kanssa viidakon +reunaa pitkin joen rantaa ja tähysti krokotiileja tai oppi herra +Hagginilta ja Bobilta -- kuten Timi ja Panu -- pitämään mustia ihmisiä +halpoina ja alhaisina jumalina, jotka aina oli pidettävä kovassa +kurissa. + +Kuunari _Eugéniellä_ se purjehti toisen isäntänsä kapteeni +Kellarin kanssa, ja Tulagin rannassa se ihastui taikasormiseen +hovimestariin ja purjehti hänen ja Kwaquen kanssa höyrylaiva +_Makambolla_. Hovimestari näyttäytyi sen näyissä useimmiten +sumuista taustaa vasten, josta häämötti laivoja ja ihmisolentoja, kuten +Vanha Merikarhu, Simon Nishikanta, Grimshaw, kapteeni Doane ja pieni +kiinalaisukko Ah Moy. Usein ilmestyivät myös Saul ja Cocky, tuo rohkea, +pieni, eloisa höyhenpallo, joka niin urhokkaasti eli lyhyen satunsa +auringonvalossa. Ja Miksistä tuntui, että Cocky takertui siihen +toiselta puolen ja lorusi siansaksaansa sen korvaan, samalla kun Saara +toisella puolen lörpötteli loputtomia, käsittämättömiä juttujaan. Ja +sitten se oli tuntevinaan hovimestarin hyväilevät taikasormet korvansa +juuressa. + +"Aina pitääkin minulla olla huono onni", murisi Wilton Davis katsellen +koiriaan, ilman yhä vavistessa kirouksista, mitkä hän ensimmäisessä +suuttumuksessaan oli singonnut. + +"Niin se käy, kun luottaa juoppoon teatteriapulaiseen", sanoi hänen +vaimonsa rauhallisesti. "Enpä ihmettelisi ollenkaan, jos puolet niistä +kuolee." + +"Ei tässä auta haastella", sanoi Davis ja otti takin päältään. "Käyhän +työhön, ystäväiseni, arkailematta. Vettä ne ensiksi tarvitsevat. +Ammennan niiden kylpyammeen täyteen." + +Hän laski sangon toisensa jälkeen vesijohdosta ja täytti ison +sinkkiammeen. Kuullessaan juoksevan veden lorinan koirat alkoivat +vikistä, ähkiä ja valittaa. Jotkut koettivat nuolla hänen käsiään +turvonneilla kielillään, kun hän kovakouraisesti veti ne ulos häkeistä. +Heikoimmat ryömivät vatsallaan ammeen luo, mutta voimakkaimmat +tallasivat ne pian maahan. Kaikille ei ollut tilaa, ja voimakkaat +joivat ensin riidellen ja tapellen. Miksikin oli temmellyksessä, se +puri muita ja sitä purtiin, mutta joitakin hätäisiä siemauksia sen +onnistui saada tuosta elämännesteestä. Davis hyppeli niiden joukossa +jaellen potkuja oikeaan ja vasempaan, jotta kaikki pääsisivät ammeen +luo. Hänen vaimonsa auttoi huitoen ympärilleen kuurausrievulla. Siinä +oli hirveä meteli, sillä kun koirien kuivuneet kurkut alkoivat hieman +vertyä, ne saattoivat ulvoa ilmoille kaiken tuskansa ja hätänsä. + +Monet olivat niin heikkoja, etteivät jaksaneet laahautua veden ääreen; +sitä vietiin silloin niille ja kaadettiin suoraan kurkkuun. Niiden jano +ei näyttänyt millään asettuvan. Niitä makasi tainnoksissa ympäri +huonetta, mutta vähän väliä joku laahautui ammeen luo ja koettu juoda +lisää. Sillä välin Davis oli tehnyt tulen ja täytti kattilan +perunoilla. + +"Täällä haisee kuin ketunluolassa", huomautti rouva Davis ennätettyään +hipaista nenänpäätään puuterihuiskulla. "Meidän täytyy pestä ne, +rakkaani." + +"Aivan niin kultaseni", mies vastasi. "Ja mitä pikemmin, sitä parempi. +Sen voimmekin tehdä sillä välin kun perunat kiehuvat ja jäähtyvät. Minä +harjaan ne, jos sinä kuivaat. Muista keuhkokuumetta, ja tee se hyvin." + +Siitä tuli nopea ja kovakourainen pesu. Davis sieppasi lähinnä olevat +koirat ja heitti ne vuoronperään ammeeseen, josta ne juuri olivat +juoneet. Jos ne pelkäsivät tai vastustelivat, hän iski niitä päähän +harjalla tai keltaisella saippuatangolla, joka oli paksussa vaahdossa. +Kaikki koirat pesaistiin muutamassa minuutissa. + +"Juo, piru vie, juo -- pidä hyvänäsi", sanoi mies ja painoi niiden pään +likaiseen saippuaveteen. + +Hän tuntui syyttävän niitä niiden kurjasta tilasta ja ottavan niiden +likaisuuden henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. + +Miksillä ei ollut mitään sitä vastaan, että se heitettiin ammeeseen. Se +tiesi, että kylvyt olivat välttämättömiä. Tosin ne Cedarwildissä oli +suoritettu paljon paremmin, ja Kwaque ja hovimestari olivat kylvystä +tehneet jonkunlaisen rakkaudenpalveluksen. Se koetti siis parhaansa +mukaan kestää harjauksen ja kaikki olisi ollut hyvin, ellei Davis olisi +painanut sen päätä veden alle. Miksi kohotti päänsä varoittavasti +muristen. Davis keskeytti puolitiehen aiotun harjaniskun ja vihelsi +hämmästyksissään. + +"Vai niin", hän sanoi, "tiedätkö, tyttöseni, mikä tämä on? Se ei kelpaa +mihinkään, sanoi Collins. Täyterojua vain. Ylös, koira!" hän komensi. +"Säästyt tällä kertaa selkäsaunasta, mutta pane mieleesi, että ensi +kerralla saat sellaisen löylyn, että tähdet tanssivat silmissäsi." + +Sillä aikaa kun perunat jäähtyivät, rouva Davis piti vihaisilla +huudoillaan nälkäisiä koiria loitolla. Miksi paneutui pahoilla mielin +nurkkaan maata eikä rynnännyt muiden mukana ruokakaukalon luo, kun +siihen annettiin lupa. Jälleen Davis hyppeli koirien keskellä ja potki +pois voimakkaimpia ja hätäisimpiä. + +"Jos ne kaiken tämän päälle alkavat tapella, niin potkaise niitä +kylkeen, tyttöseni", hän sanoi vaimolleen. + +"Vai sinä -- tuosta saat!" hän ärjyi isolle mustalle koiralle ja +potkaisi vimmoissaan sitä kylkeen. Eläin pakeni tuskasta ulvoen ja +katseli kauempaa surkean näköisenä höyryävää ruokaa. + +"No, tämän jälkeen eivät ainakaan voi sanoa, etten minä koskaan pese +koiriani", Davis huomautti vesijohdon luota, missä huuhtoi käsiään. +"Tätä voi jo sanoa päivätyöksi, rakkaani." Rouva Davis nyökkäsi +samanmielisesti. "Voimme harjoitella niiden kanssa huomenna ja +ylihuomenna. Meillä on hyvää aikaa. Pistäydyn tänne illalla ja keitän +niille vähän puuroa. Ne tarvitsevat kyllä ylimääräisen aterian +paastottuaan kaksi päivää." + +Kun perunat oli syöty, suljettiin koirat vielä vuorokaudeksi +häkkeihinsä. Niiden juoma-astioihin pantiin vettä, ja illalla ne saivat +runsaasti puuroa ja koiranleipää. Se oli Miksille ensimmäinen ateria +paaston jälkeen, sillä perunoihin se ei ollut katsonutkaan. + +Harjoitus tapahtui näyttämöllä, ja Miksille sattui ikävyyksiä kohta +alussa. Esiripun noustessa olisi kahdenkymmenen koiran pitänyt istua +tuoleilla puoliympyrässä. Koska edellinen numero esitettiin esiripun +edessä, sillä välin kun koirat asettuivat paikoilleen, oli niiden +välttämättömästi oltava hiljaa. Kun esirippu nousi, tuli koirien +yhtaikaa haukkua. + +Miksi oli vain täyterojua, eikä sillä ollut muuta tehtävää kuin istua +tuolillaan. Mutta ensin sen tuli hypätä tuolilleen, ja antaessaan +käskyn siihen Davis sivalsi sitä samalla korvalle. Miksi murisi. + +"Mitä nyt?" mies sähisi. "Uusi koira tahtoo hieroa riitaa. Sen saat nyt +jättää, niin -- saat vastedes olla kiltti koira. -- Pidä, kultaseni, +niitä muita kurissa, sillä aikaa kun minä annan uudelle koiralle +ensimmäisen ojennuksen." + +Tappelusta, joka sitten seurasi, on parasta puhua niin vähän kuin +mahdollista. Miksi koetti turhaan puolustautua ja sai perusteellisen +selkäsaunan. Pieksettynä ja vertavuotavana se sitten istuutui +tuolilleen, ei ottanut osaa temppuihin ja vaipui yhä syvemmälle +katkeraan surumielisyyteen. Mutta kun esirippu nousi, se ei tahtonut +yhtyä toisten koirien villiin haukuntaan. + +Väliin yksitellen, väliin parittain tai joukoissa koirat hyppivät +käskettäessä alas tuoleillaan, kävelivät takajaloillaan, hyppivät, +nilkuttivat, tanssivat valssia, heittivät kuperkeikkaa ja tekivät muita +tavallisia temppuja. Wilton Davis oli koko harjoituksen ajan ärtyisä ja +kovakourainen. Hidastelevien ja kovaoppisten koirien kimeät +tuskanulvahdukset todistivat sitä. + +Sinä ja seuraavana päivänä pidettiin kaikkiaan kolme harjoitusta. Miksi +sai toistaiseksi olla rauhassa. Käskettäessä se hyppäsi vaiti +tuolilleen ja istui sillä ääntä päästämättä. + +"Siinä näet, kultaseni, mitä hyötyä kepistä on", Davis kerskui +vaimolleen. Mutta kumpikaan heistä ei voinut aavistaa, minkä häpeän +Miksi oli saava aikaan ensi esiintymisessä. + +Esiripun takana oli kaikki kunnossa. Koirat istuivat kaikki tuoleillaan +alakuloisina ja hiljaa, ja Davis ja hänen vaimonsa pakottivat ne +uhkaavin elein pysymään vaiti, sillä välin kun Dick ja Daisy Bell +esiripun edessä hurmasivat katsomon sirolla tanssillaan. Kaikki kävi +hyvin, eikä kukaan katsojista olisi voinut aavistaa näyttämön olevan +täynnä koiria, elleivät Dick ja Daisy olisi orkesterin säestyksellä +alkaneet laulaa: "Aalto, vie minut Rioon." + +Miksi ei mahtanut sille mitään. Kuten se ei ollut ennen voinut +vastustaa Kwaquen huuliharppua, hovimestarin ystävällistä ääntä eikä +Harry Del Marin harmonikkaa, se ei nyt voinut vastustaa orkesterin +säveliä ja miehen ja naisen ääniä, jotka lauloivat tuota tuttua +hovimestarin opettamaa laulua. Vastoin tahtoaan, alakuloisuudesta +huolimatta sen täytyi yhtyä lauluun. + +Esiripun toiselta puolen kuului lasten ja naisten naurua, joka kävi yhä +äänekkäämmäksi ja esti lopulta Dickin ja Daisyn laulun kokonaan +kuulumasta. Wilton Davis lasketteli kamalimmat kirouksensa rynnätessään +Miksiä kohti. Mutta Miksi ulvoi vielä, kun keppi sattui siihen. Tuska +sai sen vaikenemaan, ja se kiljaisi tahtomattaan. + +"Pieksä se perin pohjin, kultaseni", neuvoi rouva Davis. + +Silloin alkoi suuri tappelu. Davisin kovat iskut kuuluivat esiripun +toiselle puolen, ja samoin kuului Miksin murina ja äkäinen haukunta. +Yleisöstä kaikki oli niin hullunkurista, että se unohti kokonaan Dick +ja Daisy Bellin. Heidän numeronsa oli pilattu. Davisin numeroa +kiirehdittiin. Miksi oli "perusteellisesti pieksetty", ja yleisö oli +ihastuksissaan. + +Dick ja Daisy eivät voineet jatkaa. Yleisö tahtoi nähdä, mitä esiripun +takan oli. Teatterin vahtimestari vei Miksin pois, ja esiripun +noustessa oli näyttämöllä yhdeksäntoista tuolia, joilla kullakin istui +koira, mutta kahdeskymmenes tuoli oli tyhjänä. Lapset huomasivat +ensiksi, mitä yhteyttä oli tyhjällä tuolilla ja äskeisellä metelillä, +ja alkoivat huutaa poissaolevaa koiraa. Koko yleisö yhtyi huutoon, +koirat haukkuivat kuin hullut, ja viisi minuuttia kestävä yleinen +naurunremakka viivytti numeroa. Kun esitys viimeinkin saattoi alkaa, +olivat koirat hajamielisiä ja erehtyivät usein, ja Wilton Davis itse +oli kovin kiukkuinen. + +"Älä välitä siitä, kullanmuru", kuiskasi Wiltonin kylmäverinen vaimo. +"Laitamme pois sen koiran ja hankimme toisen. Joka tapauksessa se oli +hyvä kepponen Daisy Bellille. En ole kertonut sinulle, mitä hän oli +viime viikolla sanonut minusta joillekin ystävättärilleni." + +Hetkistä myöhemmin mies kuiskasi vaimolleen puuhaillessaan vielä +näyttämöllä koirien kanssa: "Minä ajattelen sitä koiraa. Kyllä minä sen +vielä kynin." + +Kun esirippu oli laskenut ja koirat oli viety takaisin huoneeseensa, +Wilton Davis meni etsimään Miksiä. Sen sijaan että olisi maannut +jossakin nurkassa, Miksi seisoi vahtimestarin jalkojen välissä yhä +vavisten pahoinpitelyn jälkeen ja valmiina taistelemaan yhtä äkäisesti +kuin äskenkin, jos joku siihen kajoaisi. Davis tapasi laulaja- ja +tanssiparin. Nainen itki kiukusta, mies oli katkera ja ivallinen. + +"Kyllä te olette mainio koirataiteilija", hän sanoi ärsyttäen. "Mutta +saatte te sen maksaakin." + +"Älkää pistäkö nenäänne tänne, voitte saada selkäänne", vastasi Wilton +Davis vihaisena ja heilautti rautatankoa kädessään. "Mutta jos +välttämättä haluatte selkäänne, niin odottakaa, kunnes näytäntö on +lopussa. Ensiksi minä kuitenkin pieksän tuon koiran. Tulkaa katsomaan. +Saakelin rakki, miten minä olisin voinut aavistaa? Se on vastatullut. +Kuinka minä tiesin, että se rupeaa ulisemaan, kun me esiripun takana +järjestimme kohtausta?" + +"Kylläpä te saitte aikaan helvetillisen melun", sanoi teatterinjohtaja +Davisille, kun tämä Dick Bell kintereillään tuli Miksin luo, joka +pörhisti niskakarvansa seisoessaan siinä vahtimestarin jalkojen +välissä. + +"Se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, mitä nyt seuraa", sanoi +Davis ja kohotti rautatankoa. "Aion lyödä sen kuoliaaksi, pieksää sen +henkihieveriin. Odottakaa, niin saatte nähdä." + +Miksi vastasi uhkaukseen murinalla, kyykistyi hypätäkseen eikä +siirtänyt katsettaan rautatangosta. + +"Sen te jätätte tekemättä", sanoi vahtimestari. + +"Koira on minun", Davis selitti laillisen omistajan varmuudella. + +"Mutta minulla on hieman tervettä järkeä", vastasi vahtimestari. +"Lyökää sitä kertaakaan, niin näette, mitä saatte. Koirat ovat koiria, +ja ihmiset ovat ihmisiä, mutta mikä te olette, sitä en, piru vie, osaa +tarkalleen sanoa. Te ette saa lyödä tätä koiraa. Sehän on ensimmäisen +kerran elämässään näyttämöllä oltuaan sitä ennen kaksi päivää nälissään +ja janoissaan. -- Kyllä minä tiedän, herra johtaja..." + +"Jos lyötte koiran kuoliaaksi, saatte maksaa dollarin +puhtaanapitolaitoksen miehelle, joka korjaa ruumiin", johtaja +huomautti. + +"Sen minä maksan mielelläni", Davis sanoi ja kohotti uudelleen +rautatankoaan. "Kunhan vain saan maksaa sille." + +"Kyllä te eläintennäyttäjät olette inhottavia", huudahti vahtimestari. +"Mutta sanonpa teille jotakin: jos kerrankaan lyötte sitä tuolla +raudalla, niin pieksän teidät niin, että menetän paikkani ja te +pääsette sairaalaan." + +"Ei, kuulkaahan toki, Jackson..." sanoi johtaja varoittavalla äänellä. + +"Älkää virkkako minulle mitään", oli vastaus. "Tiedän kyllä mitä teen. +Jos tuo roisto sormellaankaan koskee koiraan, annan palttua paikalleni. +Olen kylläkseni saanut nähdä, miten nuo pirut rääkkäävät eläimiään. +Minua ellottaa jo moisia petoja nähdessänikin." + +Johtaja katsahti Davisiin ja kohautti avuttomana olkapäitään. + +"Älkää riidelkö", hän neuvoi. "En tahdo menettää Jacksonia, ja hän +toimittaa teidät varmasti sairaalaan, kun oikein ärtyy. Lähettäkää +koira takaisin. Teidän vaimonne on kertonut, mistä te olette sen +saaneet. Pistäkää se häkkiin ja laittakaa matkalle rahtia maksamatta. +Ei Collins siitä pahastu. Hän saa sen kyllä herkeämään laulamasta ja +opettaa sille jotakin muuta." + +Davis katsoi syrjäsilmällä verenhimoiseen Jacksoniin ja epäröi. + +"Kuulkaahan", johtaja jatkoi yhä suostutteluaan, "Jackson huolehtii +kyllä kaikesta, laittaa sen häkkiin ja vie asemalle -- teettehän sen, +Jackson?" + +Vahtimestari nyökkäsi synkän näköisenä, kumartui sitten ja silitteli +Miksin turvonnutta selkää. + +"No, olkoon menneeksi", sanoi Davis ja pyörähti kannoillaan, "ketä niin +haluttaa, saa ruveta narriksi koiran tähden. Mutta ken vain on tehnyt +tätä työtä niin kauan kuin minä..." + + + + +31. + + +Davisin lähettämä postikortti selitti Collinsille syyn Miksin +paluuseen. "Se laulaa aivan liian paljon", Davis kirjoitti. Tämä antoi +Collinsille vihjauksen siitä, mitä hän tähän saakka oli turhaan +koettanut ymmärtää ja mitä hän ei vieläkään täysin käsittänyt. Hän +sanoi Johnnylle: + +"Ei ole kumma, että se ulvoo, sellainen joukko sillä on haavoja +kaikkien selkäsaunojen jälkeen. Kovin hullusti menettelevät nuo +eläintennäyttelijät. Eivät ymmärrä ollenkaan hoitaa omaisuuttaan. He +pieksävät eläimiään säälimättä ja raivostuvat, elleivät nämä tottele +kuin pienet enkelit. -- Pidä huolta siitä, Johnny. Pese se ja voitele +haavat salvalla. En tahdo itse sitä pitää, vaan panen sen ensimmäiseen +koirajoukkoon, minkä myyn." + +Parin viikon kuluttua Harris Collins keksi aivan sattumalta, mihin +Miksi kykeni. Eräänä joutohetkenä hän lähetti hakemaan Miksiä +näyttääkseen sitä eräälle koirienkesyttäjälle, joka tarvitsi useita +avustajakoiria. Miksi osasi käskettäessä nousta ylös ja panna maata, +tulla luo ja mennä pois, muuta se ei ollut oppinut tekemään. Se ei +ollut halunnut oppia kaikkein yksinkertaisimpiakaan asioita, mitä +esiintyvän koiran tulee osata, ja Collins jätti sen pian mennäkseen +areenan toiselle puolelle, missä juuri jonkinlaisella korokkeella +harjoitettiin apinaorkesteria. Apinat säikkyivät ja penäsivät vastaan, +mutta yhtä kaikki niiden täytyi jatkaa ilveilyä, kiinnisidottuja kun +olivat istuimiinsa ja soittokoneisiinsa; niiden ruumiisiin kiinnitetyt +rautalangat vetivät ja raastoivat niitä sinne ja tänne. Orkesterin +johtaja, pahanilkinen koirasapina, istui kääntötuolilla lujasti +kiinniköytettynä. Kun sitä ärsytettiin pitkillä kepeillä, se joutui +raivoihinsa. Samalla sen tuoli alkoi hurjasti pyöriä jonkinlaisen +nuoralaitoksen vääntämänä. Yleisöstä tämä näytti siltä, että se oli +raivoissaan toveriensa huonosta soitosta. Johtajan raivon piti näyttää +hullunkuriselta. Collins sanoi: + +"Apinaorkesteri on mainio tulolähde. Se herättää naurua, ja nauru tuo +rahaa. Ihmiset nauravat apinoille siksi, että ne ovat niin heidän +kaltaisiaan, mutta ihminen on kuitenkin etevämpi ja tuntee oman +ylemmyytensä. Olettakaamme, että kuljemme yhdessä kadulla, te ja minä, +ja te lankeatte. Tietysti minä silloin nauran. Siksi, että siinä +tapauksessa olen paremmalla puolen. En langennut. Sama on asia, jos +tuuli vie teiltä hatun. Minä nauran, kun te ajatte sitä takaa pitkin +katua. Olen paremmassa asemassa. Minun hattuni on lujasti päässä. +Samoin on apinaorkesterin laita. Kaikki sen typeryydet saavat meidät +tuntemaan oman etevämmyytemme. Emme näe itseämme noin hulluina. Siksi +me maksamme rahaa nähdäksemme apinoiden tekevän tyhmyyksiä." + +Eipä siinä juuri apinoita harjoitettu. Pikemminkin koulittiin miehiä, +jotka hoitivat salaista koneistoa, millä apinoiden liikkeet ohjattiin. +Tätä Harris Collins piti ylen tärkeänä. + +"Ei mikään estä teitä saamasta niitä soittamaan oikeaa säveltä. Se +riippuu vain teistä ja tavasta, millä vedätte lankoja. Koettakaamme. +Ottakaamme jotakin, jonka kaikki osaavat. Ja muistakaa, että oikea +orkesteri auttaa. No, mitä te osaatte? Jotakin yksinkertaista, jonka +koko yleisö myös osaa." + +Hän innostui kovin tämän ajatuksen toteuttamiseen ja lainasi avukseen +sirkusratsastajan, jonka suuri taidonnäyte oli soittaa viulua juoksevan +hevosen selässä ja heittää kuperkeikkoja tällä epävarmalla alustalla +yhtä mittaa viulua soittaen. Collins antoi miehen soittaa +yksinkertaisia säveliä hitaassa tahdissa, niin että hänen apulaisensa +voivat seurata mukana ja langoista nykien saada apinaorkesterissa +syntymään oikean sävelen. + +"Jos teette oikein pahan virheen", puhui Collins heille, "tulee teidän +vetää kaikista langoista kuin hullut ja ärsyttää johtajaa ja panna se +pyörimään ympäri. Se panee aina katsojat nauramaan. He luulevat, että +johtajalla todellakin on musiikkikorvaa ja että se on raivoissaan, kun +orkesteri soittaa huonosti." + +Kun harjoitus oli parhaillaan käynnissä, tulivat siihen Johnny ja +Miksi. + +"Mies sanoo, ettei hän tahdo koiraa lahjaksikaan", Johnny ilmoitti +herralleen. + +"Hyvä on, hyvä on, pistä se takaisin koppiinsa", Collins sanoi +kiirehtien heitä pois. "No, toverit, valmiina nyt! 'Koti, koti armas'. +Alkakaa, Fischer!" Toiset seuraavat tarkasti. -- "Oikein hyvä. Antakaa +sen liikuttaa käsiään ja päätään tahdin mukaan. -- Nopeammin, Simons. +Tehän vedätte jäljessä koko ajan." + +Silloin se tapahtui. Sen sijaan, että olisi heti totellut käskyä ja +pistänyt Miksin takaisin koppiin, Johnny jäi areenalle toivoen +näkevänsä orkesterin johtajan pyörivän tuolillaan ja riitelevän +soittajille. Metrin päässä paikasta, missä Miksi istui, viulunsoittaja +veteli "Koti, koti armas" hitaasti varmassa tahdissa ja voimakkaasti +korostaen. + +Eikä Miksi voinut tehdä muuta kuin mitä teki. Se olisi ollut sille yhtä +mahdotonta kuin oli olla murisematta, kun sitä uhattiin kepillä, tai +turmelematta Dickin ja Daisy Bellin numeroa, kun se kuuli soitettavan +"Aalto, vie minut Rioon". Se voi nyt yhtä vähän vaieta kuin Jeri oli +voinut _Arielin_ kannella silloin, kun Villa Kennan kiersi +käsivartensa sen ympäri, kietoi sen ihanaan tukkaansa ja laulullaan +loihti sen mieleen ammoin menneet ajat ja toverit suuressa +koiralaumassa. Miksin kävi samoin kuin Jerin. Soitto oli taikakeino, +joka synnytti unia. Miksikin muisti kadonneet toverit ja etsi niitä, +etsi lumiaavikoita ja tähtiä, jotka tuikkivat taivaalla pimeänä kylmänä +yönä, kuuli hiljaisten ulvahdusten vastaavan omaan ulvontaansa kaukaa +lumipeittoisten kukkulain takaa, sieltä, missä koiralauma kokoontui. +Lauma oli hajonnut; jo tuhansia vuosi Miksin esi-isät olivat asuneet +ihmisten tulilla, mutta se muisti yhä muinaiset toverit, aina kun +sävelten taikavoima sai sen valtoihinsa ja täytti sen olemuksen näyillä +ja aavistuksilla _jossakin muualla_ maailmasta, jota se itse ei +ollut milloinkaan nähnyt. Tähän hereillä nähtyyn uneen liittyi +hovimestarin muisto ja rakkaus tätä jumalaa kohtaan, joka oli opettanut +sen laulamaan saman sävelen, mitä viuluasoittava sirkusratsastaja juuri +nyt veteli. Ja Miksi avasi suunsa, sen kurkku tärisi, etukäpälät +tekivät hermostuneita liikkeitä, aivankuin se todella olisi juossut, +kuten se nyt mielikuvituksessaan juoksi, takaisin hovimestarin luo, +takaisin ohi kaikkien vuosisatojen, kadonneen koiralauman luo ja sitten +veljineen varjolaumassa yli lumiaavikoiden ja läpi metsäin +temppeliholvien riistaa ajaen. + +Kadonnut toverijoukko väikkyi aaveentapaisina kuvina sen mielessä, kun +se siinä lauloi ja juoksi avosilmin nähdyssä unessa. Viulunsoittaja +vaikeni hämmästyneenä, miehet sohivat kepeillä orkesterinjohtajaa ja +pyörittivät sitä hurjaa kyytiä tuolilla, ja Johnny nauroi. Mutta Harris +Collins teroitti korviaan. Hän oli kuullut, että Miksi seurasi tarkasti +säveltä. Hän oli kuullut sen laulavan -- ei ainoastaan ulvovan, vaan +_laulavan_. + +Tuli hiljaisuus. Johtaja-apina herkesi pyörimästä ja torumasta. Nuorat +ja kepit, joilla sitä oli hallittu, lepäsivät liikkumattomina miesten +käsissä. Muut apinat odottivat vavisten, mitä oli tulossa. +Viulunsoittaja töllisteli. Johnny nauroi yhä katketakseen. Mutta Harris +Collins mietti, raapi tukkaansa ja mietiskeli. + +"Ei kenenkään tarvitse sitä minulle sanoa", hän alkoi sitten +hajamielisenä puhua. "Tiedän sen. Kuulinhan sen. Koira seurasi säveltä. +Eikö totta? Vetoan teihin kaikkiin. Eikö se tehnyt niin? Se lauloi. +Siitä panen vaikka pääni pantiksi. -- Lopettakaa, hyvät ystävät. +Antakaa apinoiden levätä. Tästä täytyy ottaa selvä. Herra viuluniekka, +soittakaa uudelleen tuo 'Koti, koti armas' ... antakaa mennä. Soittakaa +ponnekkaasti, kovasti ja hitaasti. Kuulkaa nyt kaikki ja sanokaa +minulle, olenko minä hullu vai laulaako tuo koira todella sävelen. -- +Siinä kuulette. Mitä sanotte? Enkö ole oikeassa?" + +Ei kukaan väittänyt vastaan. Miksi avasi suunsa ja alkoi hermostuneesti +polkea etukäpälillään, kun joitakin tahteja oli soitettu. Harris +Collins meni sen luo ja lauloi mukana. + +"Harry Del Mar oli oikeassa sanoessaan koiraa ensiluokkaiseksi ja +myydessään muut koiransa. Hän tiesi mitä teki. Koira on oikea Caruso. +Ei ulvova kuorolaulaja, joita Kingman-kiertueilla oli kokonainen kuoro, +vaan oikea solisti. Ei ole kumma, ettei se tahtonut oppia muita +temppuja. Sillä oli oma erikoisuutensa. Ja ajatelkaa, että olin jo +vähällä lahjoittaa sen sille koirantappajalle, Wilton Davisille! Mutta +se tuli takaisin... Johnny, hoida sitä erikoisen hyvin vastedes. Tule +minun asuntooni sen kanssa illalla. Tutkin sitä perusteellisesti. +Tyttäreni soittaa viulua. Saamme nähdä, mitä se kykenee laulamaan hänen +säestyksellään. Se on oikea kultakaivos, pane se mieleesi." + +Niin Miksi keksittiin. Iltapäivällä koe onnistui osittain hyvin. +Koetettuaan turhaan muutamia outoja kappaleita Collins huomasi, että se +osasi ja tahtoi laulaa "Suojaa Herra kuningasta" ja "Suloinen sana +Kohta". Kokeiluja jatkettiin monena päivänä, useita tunteja päivässä. +Turhaan hän koetti opettaa Miksille uusia säveliä. Mutta niin pian kuin +soitettiin joku kappale, jonka koira oli hovimestarilta oppinut, se oli +mukana. Lopuksi Collins keksi viisi niistä kuudesta laulusta, jotka +koira osasi: "Herra suojaa kuningasta", "Suloinen sana Kohta", "Näytä +tietä, sulopilvi", "Koti, koti armas", "Aalto, vie minut Rioon". Miksi +ei laulanut koskaan "Shenandoahia", koska Collins ja hänen tyttärensä +eivät tunteneet tätä vanhaa merimieslaulua eivätkä siis voineet +houkutella koiraa sitä laulamaan. + +"Viisi laulua riittää", Collins sanoi. "Ne tekevät siitä vetonumeron +kaikkialla. Se on oikea kultakaivos. Menisin totisesti itse kiertueelle +sen kanssa, jos olisin nuori ja vapaa lähtemään." + + + + + +32. + + +Miksi myytiin Jakob Henderson -nimiselle miehelle kahdestatuhannesta +dollarista. "Saatte sen melkein ilmaiseksi", Collins sanoi. "Ellette +kahden kuukauden kuluttua vaadi siitä vähintään viittätuhatta, en +ymmärrä hituistakaan tällaisia asioita. Se saattaa varjoon teidän +laskevan koiranne, ja lisäksi saatte olla vain katselijana koko +esityksen ajan. Ja ellette vakuuta sitä viidestäkymmenestätuhannesta +dollarista heti kun se tulee kuuluisaksi, olette aivan hölmö. En toivo +muuta, kuin että olisin nuori ja vapaa ja voisin lähteä kiertueelle sen +kanssa." + +Henderson osoittautui aivan erilaiseksi kuin Miksin tähänastiset +isännät. Hän oli jonkinlainen "puolueeton" olento. Hän ei ollut hyvä +eikä paha. Hän ei juonut, tupakoinut eikä kiroillut, eikä hän myöskään +käynyt kirkossa eikä kuulunut NMKY:een. Hän oli kasvissyöjä olematta +teosofi, piti elokuvista, joiden tapahtumapaikkoina olivat vieraat +maat, ja vietti suurimman osan joutoaikaansa Swedenborgia lukemalla. +Hänellä ei ollut minkäänlaista luonnetta. Kukaan ei ollut vielä nähnyt +hänen suuttuvan, ja kaikki sanoivat, että hänellä oli Jobin +kärsivällisyys. Poliisit, kaupustelijat ja junailijat häntä +ujostuttivat, mutta hän ei niitä silti pelännyt. Hän ei pelännyt +mitään, yhtä vähän kuin hän ihaili mitään muuta kuin Swedenborgia. +Hänen luonteensa oli yhtä väritön kuin ne vaatteet, joita hän käytti, +tai kuin hänen vaaleanvärinen pystyynkammattu tukkansa tai silmät, +joilla hän katseli maailmaa. Hän ei antanut elämälle mitään eikä +pyytänyt siltä mitään, ja keskellä teatterin hälinää hän vietti erakon +elämää. + +Miksi ei pitänyt hänestä eikä vihannut häntä, se vain sieti häntä. He +matkustivat yhdessä halki Yhdysvaltojen eivätkä kertaakaan joutuneet +epäsopuun. Kertaakaan Henderson ei korottanut ääntään Miksille eikä +koira kertaakaan murissut hänelle. He tyytyivät ilman muuta toisiinsa, +koska elämä oli ohjannut heidän tiensä yhteen. Luonnollisesti heidän +välillään ei ollut ystävyyttä. Henderson oli isäntä, Miksi oli +Hendersonin kotieläin. Miksi oli hänelle kuin kuollut kappale, kuten +hän itse oli kuollut kaikelle. + +Mutta Jacob Henderson oli oikeudenmukainen ja täsmällinen kunnon mies. +Kerran päivässä, elleivät he olleet loputtomilla matkoillaan, hän +antoi Miksille perusteellisen kylvyn ja kuivasi sen sitten yhtä +perusteellisesti. Hän ei ollut milloinkaan kovakourainen eikä vihainen +sitä pestessään. Miksi ei tiennyt, pitikö siitä pesusta vai eikö. Se +oli ainaista samaa, kuului sen kohtaloon tässä maailmassa, kuten +Hendersonin kohtaloon kuului sen kylvettäminen niin usein. + +Miksin työ oli jokseenkin helppoa, mutta yksitoikkoista. +Lukuunottamatta ainaisia matkoja kaupungista kaupunkiin ja kylästä +kylään, se esiintyi seitsemänä iltana viikossa sekä vielä kahdessa +päivänäytöksessä. Esirippu nousi, ja se oli yksin lavalla, joka oli +koristettu niin hienosti kuin sellainen ensiluokan taiteilija voi +vaatia. Henderson seurasi esitystä kulissien takaa. Orkesteri soitti +neljä niistä lauluista, jotka se oli hovimestarilta oppinut, ja Miksi +lauloi ne. Sen hillitty ulvonta oli todellakin laulua. Se ei +milloinkaan laulanut muuta kuin yhden laulun yli ohjelman, ja se oli +"Koti, koti armas". Sitten kun yleisö taputti käsiään ja tömisteli +ilmaistakseen ihastustaan koira-Carusoon, Jakob Henderson astui +näyttämölle, kumarsi ja hymyili ilmeetöntä hymyään, pani oikean kätensä +Miksin niskalle, ja sitten Henderson ja Miksi kumartelivat yhdessä, +ennenkuin esirippu laski. + +Ja kuitenkin Miksi oli vanki, elinkautisvanki. Hän sai hyvää ruokaa, +ihania kylpyjä, kylliksi liikuntoa, mutta hetkeäkään se ei ollut vapaa. +Kun he matkustivat, se vietti yönsä ja päivänsä häkissä, joka oli +kuitenkin siksi tilava, että se voi seistä suorana ja kääntyä vaivatta. +Väliin se sai maalaishotelleissa lähteä häkistä ja asua samassa +huoneessa Hendersonin kanssa. Muulloin se sai vapaasti oleskella +teatterin eläinhuoneessa. + +Mutta hetkeäkään se ei saanut vapaana juoksennella, häkin tai huoneen +neljän seinän estämättä. Kauniilla ilmalla Henderson otti sen usein +kanssaan iltapäiväkävelylle. Mutta sitä kuljetettiin aina ketjussa. Ja +melkein aina heidän tiensä kulki puistoon, missä Henderson kiinnitti +ketjun penkkiin ja istuutui itse lukemaan Swedenborgia. Muita koiria +juoksi ohitse, leikki keskenään tai tappeli. Jos ne lähestyivät Miksiä +sitä nuuskiakseen ja tehdäkseen tuttavuutta, Henderson keskeytti heti +lukunsa ja ajoi ne pois. + +Miksi oli elottoman vartijan elinkautisvanki, ja koko sen elämä +oli harmaata. Sen ärtyisyys kehittyi syvälle juurtuneeksi +surumielisyydeksi. Elämä ja sen vapaus lakkasi sitä viehättämästä. Se +ei katsellut enää ahnain silmin ympäröivää elämää. Elämästä erotettuna +se kävi välinpitämättömäksi elämästä. Se alentui vapaaehtoiseksi +orjaksi, joka söi, kylpi, matkusti häkissä, näytti taitoaan +määräaikoina ja nukkui paljon. + +Se oli täynnä ylpeyttä, jalorotuisen olennon ylpeyttä, kuten +pohjoisamerikkalainen intiaani, joka on orjantyössä Länsi-Intian +plantaaseilla ja kuolee murtumattomana ja valittamatta. Miksi alistui +häkkiin ja rautaketjuun, koska sen lihakset ja hampaat eivät niille +mitään voineet. Se teki orjantyönsä ja totteli Jakob Hendersonia, mutta +se ei rakastanut eikä pelännyt herraansa. Se sulkeutui yhä enemmän +itseensä. Se nukkui paljon, mietti paljon ja alistui nurkumatta +yksinäisyyteensä. Jos Henderson olisi osoittanut sille hiukankaan +hellyyttä, se varmaankin olisi heti vastannut, mutta Henderson ei +välittänyt muusta kuin Swedenborgin aivokummituksista ja piti Miksiä +vain raha-ansion välikappaleena. + +Väliin sattui vaikeuksia. Miksi mukautui niihin. Talvella matkustaminen +varsinkin oli vaikeata. Silloin se useinkin iltanäytöksen jälkeen sai +maata tuntikausia häkissään työntövaunuilla odottamassa junaa, joka +veisi sen seuraavaan kaupunkiin. Eräänä yönä Minnesotan asemalla kaksi +koiraa paleltui kuoliaaksi työntövaunuissa, aivan Miksin vieressä. +Miksikin oli aivan paleltumaisillaan, ja pakkanen iskeytyi kovasti +lapaan, jota leopardi oli niin pahoin pidellyt. Mutta Miksi oli sitkeä +ja hyvin hoidettu ja selvisi hengissä. + +Miksiä kohdeltiin paremmin kuin opetettuja eläimiä yleensä. Eikä se +ymmärtänyt, eikä edes aavistanut, mitä muut eläimet samassa seurueessa +saivat kärsiä. Eräskin kiertue, jossa Miksi kolme kuukautta oli mukana, +oli vihoviimeinen helvetti. Kaikkein karaistuneimmatkin taiteilijat +olivat täynnä inhoa huolimatta siitä, että johtaja Duckworth saavutti +kaikkialla suurenmoisen yleisömenestyksen opetetuilla kissoillaan ja +rotillaan. + +"Opetettuja kissoja!" matki pieni hieno polkupyöräilijä Pearl La +Pearle. "Pehmitettyjä kissoja, sellaisia ne juuri ovat. Ne ovat kaikki +niin menettäneet kissanluontonsa, että ne paremminkin muistuttavat +rottia. Älkää väittäkö vastaan, minä tiedän sen." + +"Opetettuja rottia!" pauhasi Manuel Fonceca, käärmeihminen, hotelli +Annandalen ravintolassa, kieltäydyttyään juomasta yhdessä Duckworthin +kanssa. "Huumattuja rottia, sanon minä. Minkä tähden ne eivät hyppää +alas nuoralta, kun ne kömpivät sitä pitkin kissa edessä ja toinen +takana? Ne huumataan aluksi, kun niitä ruvetaan opettamaan, ja sitten +ne saavat olla nälissään, jotta voitaisiin säästää huumausainetta. Ne +eivät saa milloinkaan ruokaa kunnolla. Älkää väittäkö vastaan, minä +tiedän kyllä. Minkä tähden muuten menisi neljä-, viisikymmentä rottaa +viikossa? Minä tiedän, minkälaisia lähetyksiä hän saa rautateitse, kun +hän ei saa niitä maaseudulta ostaa." + +"Herra Jumala!" siunaili rouva Merle Merryweather, +hanuritaituri, joka lavalla näytti kuusitoistavuotiaalta, vaikka hän +yksityiselämässään, lastenlastensa ympäröimänä, tunnusti olevansa +neljäkymmentäkahdeksanvuotias. "En voi käsittää, kuinka yleisö sillä +tavoin antaa huiputtaa itseään. Näin sen itse eilen. Kolmestakymmenestä +rotasta seitsemän -- kuoli nälkään. Hän ei anna niille milloinkaan +ruokaa. Ne ovat kuolemaisillaan, nälkään kuolemaisillaan, kun ne +kömpivät nuoralla. Siksi ne ryömivät niin hitaasti. Jos niillä olisi +hiukkasen juustoa ja leipää vatsassaan, ne hyppäisivät korkealle ja +juosta vilistäisivät kissoja pakoon. Ne ovat kuolemaisillaan, +kuolemaisillaan siinä nuoralla, ja ne koettavat päästä pakoon, aivan +niinkuin kuoleva ihminen ryömisi pakoon tiikeriä, joka uhkaisi sen +syödä. Ja siinä istuu tyhmän tyhmä yleisö ja paukuttelee käsiään kuin +hyvällekin näytelmälle!" + +Mutta yleisö! + +"Mitä ihania tuloksia eläinten hellä kohtelu saakaan aikaan!" puhui +eräs pappi. "Niille voi sillä tavoin opettaa ihmisrakkauttakin. Kissa +ja rotta ovat olleet vihollisia aina maailman luomisesta alkaen. Mutta +tänä iltana me olemme nähneet niiden suorittavan suurenmoisia esityksiä +yhdessä, eikä ainoakaan kissa yrittänyt koskea rottiin, eikä ainoakaan +rotta pelännyt kissoja. Inhimillinen lempeys. Mikä voima se onkaan!" + +"Leijona ja lampaat", sanoi eräs toinen. "Tiedämmehän, että kun +tuhatvuotinen valtakunta tulee, niin leijona ja lammas käyvät yhdessä +laitumella, vierekkäin, ystäväiseni, aivan vierekkäin. Tämä on +esimakua, ennustus, ajastaan edellä olevien ihmisten suuri saavutus. +Kissat ja rotat! Ajattelehan. Se on epäämätön todistus hyvyyden +voimasta. Hankin heti omille lapsilleni eläimiä, joiden kanssa ne +saavat leikkiä. Ne saavat aikaisin oppia hyvyyttä, hyvyyttä koiria, +kissoja ja vieläpä rottiakin kohtaan ja pientä suloista vihreävarpusta +kohtaan, joka sirkuttelee häkissään." + +"Mutta", virkkoi hänen ystäväisensä, "etkö muista kuinka Blake sanoo: + + 'Jokaisen häkkilintusen + vuoks' itkee taivaan enkelit.'" + +"Niin kyllä, mutta ei suinkaan silloin, kun sitä kohdellaan todella +hyvin, ystäväiseni. Ostan heti muutamia kaniineja ja pari +kanarialintua, ja minkälaisia koiria hankimmekaan niiden pienten +enkelien leikkitovereiksi, ystäväiseni?" + +Ja ystäväinen katsoi tuota miestä, jolla oli niin varma ja +hivelevä tieto omasta hyvyydestään, ja hän näki itsensä pienenä +maalaiskansakoulun opettajattarena, joka lordi Byronia ihaillen ja +omasta runoilijamaineesta uneksien oli muuttanut kaupunkiin ja +erehtynyt menemään naimisiin tuon karkean, runottoman liikemiehen +kanssa, joka nautti nähdessään kissojen ja rottien kävelevän samalla +nuoralla suloisessa sovussa ja oli onnellisen tietämätön siitä, että +hänellä oli häkissään vihervarpunen, jonka kohtaloa taivaan enkelit +itkivät. + +"Ei riitä, että rottia niin rääkätään", sanoi rouva Merle Merryweather. +"Mutta ajatelkaa, kuinka hän kiusaa kissoja. Häneltä on kuollut kolme +kahden viikon aikana, sen tiedän varmasti. Ne ovat vain katukissoja, +mutta tuntohan niissäkin on. Se nyrkkeily niihin varsinkin ottaa." + +Nyrkkeily, johon yleisö erikoisesti oli ihastunut, oli Duckworthin +viimeinen numero. Kaksi kissaa, pienet nyrkkeily-kintaat käpälissä, +asetettiin pöydälle suorittamaan pieni ottelu kaikessa sovussa. Ne +kissat, jotka esiintyivät yhdessä rottien kanssa, olivat tietysti liian +velttoja tähän tarkoitukseen. Hän käytti sentähden kahta äskentullutta +kissaa, joilla oli vielä tarmoa ja sisua ... kunnes ne kadottivat sekä +tarmonsa että sisunsa, sairastuivat ja kuolivat. Yleisöä huvitti +tavattomasti tämä nelijalkaisten olentojen kaksintaistelu. Ne +muistuttivat niin hullunkurisella tavalla kaksijalkaista valtiastaan. +Mutta kissoilla ei suinkaan ollut hauskaa. Ne ärsytettiin aina oikeaan +tappeluun keskenään näyttämön ulkopuolella, juuri ennenkuin ne tuotiin +sisälle. Nyrkkeilyiskuihinsa ne purkivat sitten vihansa, tuskansa, +hämmästyksensä ja pelkonsa. Ja kintaat putosivat niiden käpälistä, niin +että ne repivät ja kynsivät toisiaan kuin raivottaret ja purivat niin, +että karvat pölisivät, kun esirippu laski. Katsojista tämä +"leikkitaistelu" oli näytöksen huippukohta, ja kun esirippu naurun ja +kättentaputusten raikuessa uudelleen kohosi, nähtiin Duckworthin ja +erään apulaisen kuivaavan nyrkkeilijöitä käsiliinalla. + +Mutta kissat olivat aina niin revittyjä, etteivät haavat milloinkaan +menneet umpeen, vaan tulehtuivat ja märkivät, kunnes eläinpoloiset +olivat yhtenä ajoksena. Väliin ne kuolivat, tai kun ne olivat tulleet +niin surkean veltoiksi, etteivät ne olisi viitsineet käydä rotankaan +kimppuun, ne pantiin nuoralle yhdessä huumattujen ja nälistyneiden +rottien kanssa, jotka olivat liian lähellä kuolemaa jaksaakseen juosta +pakoon. Ja, kuten rouva Merle Merryweather sanoi, tyhmän tyhmä yleisö +oli haltioissaan ja paukutti käsiään luullen nähneensä kauniin ja +opettavaisen näytelmän! + +Iso simpanssi, joka kerran oli Miksin kanssa samalla kiertueella, ei +tahtonut antaa pukea päälleen. Kuten hevonen vikuroi satuloitaessa, +mutta ei siitä sen enempää välitä, kun satula kerran on selässä, niin +iso simpanssikin vastusteli, kun tahdottiin pukea vaatteet sen ylle. +Mutta kun se oli puettu, se meni kiltisti lavalle ja suoritti +tehtävänsä. Vaikeus oli pukemisessa. Omistajan ja kahden +näyttämöapulaisen täytyi sitoa se seinässä olevaan renkaaseen ja pitää +sitä kurkusta kiinni, huolimatta siitä, että omistaja oli aikoja sitten +antanut katkaista sen etuhampaat. + +Kaiken tämän julmuuden Miksi näki sitä sen enempää ajattelematta. Se +luuli, että elämä oli sellaista, se alistui siihen, kuten se hyväksyi +valon ja pimeyden, purevan pakkasen ja salaperäisen _jossakin +muualla_ -maailman, jonka se näki unissaan ja laulaessaan, ja yhtä +salaperäisen _tyhjyyden_ maailman, jonne Meringen plantaasi ja +laivat ja valtameri ja ihmiset ja hovimestari olivat kadonneet. + + + + +33. + + +Kaksi vuotta Miksi lauloi Yhdysvalloissa tuottaen kunniaa itselleen ja +suuret tulot Jakob Hendersonille. Milloinkaan ei pidetty lomaa. Miksin +menestys oli niin suuri, että Henderson vastasi kieltävästi +mairitteleviin tarjouksiin matkustaa yli Atlantin näyttelemään sitä +Euroopassa. Mutta sitten Miksi sai lomaa, kun Henderson sairastui +Chicagossa lavantautiin. + +Siitä tuli kahden kuukauden loma, jonka Miksi sai viettää Mulcachyn +Eläinkodissa. Sitä kohdeltiin hyvin, mutta se oli yhä vanki. Mulcachy, +joka oli Harris Collinsin etevimpiä oppilaita, oli alkanut kilpailla +opettajansa kanssa ja avannut Chicagossa liikkeen, jossa hän noudatti +samaa ankaraa puhtautta, huolellista terveydenhoitoa ja tieteellistä +julmuutta. Miksi sai osansa vain erinomaisesta ruoasta ja puhtaudesta, +mutta yksinäiseltä ja synkältä vangilta ei jäänyt huomaamatta +kärsimykset ja se ainainen pelko, jossa sen tovereita, toisia eläimiä, +opetettiin ihmisten huviksi. + +Mulcachy oli keksinyt omat viisaat oppilauseensa, joita hän alituiseen +heitteli ympärilleen. Hän sanoi muun muassa: + +"Voitte olla varmat siitä, että ellei tuska vaikuta eläimeen, sitä ei +voi opettaa. Tuska on ainoa opettaja." + +"Kuten villistä hevosesta on otettava sen itsepäisyys, on leijonalta +otettava sen verenhimo." + +"Eläimiä ei voi opettaa höyhenviuhkalla. Mitä paksumpi kallo, sitä +paksumpi patukka." + +"Aina on tietysti olemassa vastasyitä, mutta parasta on vaientaa ne +patukalla." + +"Hellyyttä kesyttäjän ja eläimen välillä! Se voi olla tarpeen +haastattelijain silmien lumeeksi. Ainoa 'hellyys', minkä minä hyväksyn, +saadaan aikaan tukevalla raudoitetulla patukalla." + +"Tietysti ne voi saada syömään kädestä. Mutta varokaa, etteivät ne pure +kättä poikki. Tyhjä laukaus suoraan sieraimiin hiukkasta aikaisemmin on +minun tietääkseni paras varokeino." + +Oli päiviä, jolloin koko ilma oli täynnä areenalta tulevia vihan ja +tuskan huutoja ja vaikerrusta, niin että kaikki häkeissä olevat eläimet +kiihtyivät ja kävivät levottomiksi. Koska Mulcachy aina kehui +selviävänsä kaikkein vaikeimminkin opetettavista eläimistä, hän sai +aina vaikeimmat tapaukset osalleen. Hänen kerrottiin onnistuvan siinä, +missä muut epäonnistuivat, ja pelkäämättömänä, kylmäverisenä ja +viekkaana hän piti huolen siitä, ettei hänen maineensa päässyt +kalpenemaan. Ei ollut mitään, mihin hän ei olisi uskaltanut ryhtyä, ja +kun hän heitti jonkun eläimen, ei siitä ollut enää mitään toivoa. +Silloin se joutui häkkivangiksi ja sai alati matkustaa edestakaisin, +kunnes se katkeroitui koko ihmismaailmalle ja ärjyi ilmoille vihansa +synnyttäen selkääkarmivan pelon maksavissa katsojissa. + +Niiden kolmen kuukauden aikana, jotka Miksi vietti Mulcachyn +Eläinkodissa, sattui kaksi erittäin vaikeaa tapausta. Tietysti kuului +tavallisen kesytysrääkkäyksen jokapäiväinen laulu taukoamattomana +työtuntien ajan. Siellä saattoi olla "kesyjä" karhuja ja leijonia ja +tiikereitä, jotka saatiin sävyisiksi väkivallalla, ja elefantteja, +jotka nostokurkien ja harppuunoiden avulla pakotettiin seisomaan +päällään tai lyömään rumpua. Mutta ne kaksi erikoista tapausta veivät +rohkeuden kaikilta eläimiltä, jotka olivat kuulemassa. Ne tunsivat +samaa kuin ihmisten täytyisi tuntea helvetin esikartanoissa +kuunnellessaan, kuinka heidän tovereitaan, jotka ovat ennen heitä +joutuneet kidutuskammioon, elävältä nyljetään. + +Toinen uhri oli iso intialainen tiikeri. Se oli syntynyt vapaana +viidakoissa, elänyt vapaana kaiken ikänsä, ja lannistumaton rohkeus oli +tehnyt siitä kaikkien elävien olentojen, myös kaikkien tiikerien, +valtiaan. Mutta lopulta sen oli käynyt huonosti. Satimesta se oli +joutunut ahtaaseen häkkiin, elefantin selässä, rautatiellä ja +höyrylaivassa se oli saanut matkustaa, aina vain samassa ahtaassa +häkissä yli maiden ja merien se oli tullut Mulcachyn Eläinkotiin. +Ostelijat olivat sitä tarkastaneet, mutta kukaan ei tohtinut sitä +ostaa. Mutta Mulcachy ei sitä säikähtänyt. Hänen oma taisteluhaluinen +verensä kuohahti kuumasti hänen katsellessaan juovikasta, juhlallisen +komeaa kissaa. Eläin hänessä ärtyi taistelun ja voiton halusta. Ja iso +tiikeri ja kaikki muut eläimet saivat kestää kaksiviikkoisen helvetin, +ennenkuin se oppi ensimmäisen läksynsä. + +Se oli kastettu Beniksi, ja se oli tullut perille masentumattomana ja +leppymättömänä, vaikka melkein halvautuneena oltuaan kahdeksan viikkoa +liikkumattomana ahtaassa häkissä. Mulcachy olisi heti ryhtynyt työhön, +mutta kaksi viikkoa meni hukkaan siitä syystä, että hän oli mennyt +naimisiin ja pidättänyt ne itselleen kuherrusajaksi. Sillä välin Ben +oli isossa sementistä ja raudasta rakennetussa häkissä oppinut jälleen +käyttämään lihaksiaan ja yhä kiihdyttänyt vihaansa noita kaksijalkaisia +olentoja kohtaan, jotka olivat sen rinnalla heikkoja raukkoja, mutta +olivat kavaluudellaan tehneet sen avuttomaksi vangiksi. + +Sinä aamupäivänä, jolloin helvetti sille aukeni, se oli valmis ottamaan +vastaan jokaisen, joka tohtisi tulla. Ne tulivat aseistettuina +oppilauseilla, suopungeilla ja rautaisilla väkätangoilla. Viisi niistä +heitti suopunkinsa sen häkkiin. Se murisi ja koetti iskeä köysiä, ja +kymmenen minuutin ajan se oli mahtava, hillitön, villi olento, jolta ei +puuttunut muuta kuin noiden kaksijalkaisten olentojen äly ja +kärsivällisyys. Sitten se kävi kärsimättömäksi ja enempää välittämättä +elottomista köysistä se pysähtyi ja sähisi ihmisille, toinen takajalka +suopunkiin kiedottuna. Seuraavassa silmänräpäyksessä viekas +rautahaarukan isku työnsi köyden ylemmäksi sen säärelle, silmukka +kiristettiin, ja se vihavoitti sen ihoa ja ylpeyttä. Se hyppi, se +ärjyi, se oli kiukusta hullu. Se riuhtoi ja kiskoi niin, että nuora +repi nahan rikki pitelevien miesten käsistä. Mutta yhä ne vain +heittelivät silmukoitaan häkkiin ja nykäisivät ne jälleen takaisin, +kunnes samanlainen paula oli, ennenkuin se arvasikaan, kiertynyt sen +toisen etujalan ympärille. Mitä se äsken oli tehnyt, se ei ollut vielä +mitään verrattuna siihen, mitä se nyt teki. Mutta se oli tyhmä ja +kärsimätön, miehet olivat viisaita ja hätäilemättömiä, ja kolmas jalka +ja neljäskin jalka joutui lopulta silmukkaan, niin että se, monen +miehen kiskoessa köysistä, vedettiin häpeällisesti kyljelleen ja pitkin +häkin lattiaa ristikon luo, ja siitä sen neljä jalkaa vedettiin +häpeällisesti läpi ristikon toiselle puolen -- se oli kadottanut +hirveiden hampaiden jälkeen parhaat aseensa. + +Sitten uskalsi pieni ihmispahanen, Mulcachy itse, röyhkeästi astua +häkkiin ja lähestyä sitä. Se tahtoi heittäytyä hänen päälleen, mutta +sitä pidättivät nuo neljä jalkaa, joita se ei saanut vedetyksi ristikon +läpi. Ja Mulcachy laskeutui polvilleen sen viereen -- uskalsi tehdä sen +-- ja heitti viidennen silmukan sen pään yli kaulan ympäri. Sitten sen +pää vedettiin lattiaan, yhtä avuttomaksi kuin äsken jalat. Sitten +Mulcachy pani kätensä sen päälaelle, sen korville, sen kuonolle, tuuman +päähän sen hampaista, eikä se voinut tehdä muuta kuin murista ja karjua +ja haukkoa ilmaa, kun silmukka uhkasi kuristaa sen. + +Vavisten -- ei pelosta, vaan raivosta -- Ben sai kestää vielä sen, että +sen kaulaan sidottiin leveä nahkaremmi, johon oli kiinnitetty hyvin +paksu ja pitkä köysi. Sitten kun Mulcachy oli poistunut häkistä, +irrotettiin silmukat sen jaloista ja kaulasta varovasti, yksi +kerrallaan. Tämän kuulumattoman häväistyksen jälkeen se oli jälleen +vapaa -- häkissään. Se nousi, veti henkeä ja karjui ilmoille raivonsa. +Se tavoitteli käpälällään köyttä, joka sitä hermostutti, koetti repiä +ahtaan nahkaremmin kaulastaan, kaatui, kieri maassa, hermostui yhä +enemmän nuoran kosketuksesta ja tyhjensi voimansa tuloksettomaan +kamppailuun tuota elotonta esinettä vastaan. Niin lannistetaan +tiikereitä. + +Perin uupuneena omasta raivostaan se lopulta laskeutui pitkälleen +keskelle lattiaa, heilutti häntäänsä, suitsutti vihaa silmistään ja +tyytyi viimein tuohon kaulaa kiristävään esineeseen huomattuaan, ettei +pääsisi siitä. + +Sen hämmästykseksi -- mikäli sellainen tunne sisältyy tiikerin +sieluntoimintaan -- avattiin sen häkin takaovi ja jätettiin auki. Ei +yhtään ihmistä eikä minkäänlaista uhkaavaa vaaraa ollut näkyvissä, +mutta sen epäluulo kasvoi. Näiden ihmiseläinten luona sattui aina +sellaista, mitä se ei voinut aavistaa eikä jaksanut ymmärtää. Se jäi +paikoilleen, mutta takaapäin, häkin rautaristikon läpi, tunkeutui +huutoa ja melua, piiskaniskuja ja pitkien rautahaarukoiden kipeitä +pistoja. Vetäen nuoraa perässään, aikomatta paeta, mutta toivoen vain +pääsevänsä noista kiusanhengistä se juoksi käytävään maahan muurattujen +häkkien taa. Käytävä oli tyhjä ja pimeä, mutta kauempana se näki valoa. +Pitkin loikkauksin ja karjahdellen se syöksyi valoa kohti ja sai muissa +häkeissä nousemaan helvetillisen ulvonnan ja rähinän. + +Häikäistynä se syöksyi valoon ja kyyristyi maahan pitkää häntäänsä +huitoen. Se oli vain toisessa vielä isommassa häkissä, hyvin isossa +häkissä, laajalla, kirkkaasti valaistulla areenalla, jota joka puolelta +reunustivat häkit. Areena oli melkein tyhjä, mutta kattoparruista +riippui alas nostokurki ja köysiä ja seitsemän paksua rautaketjua, +jotka heti saivat sen karjumaan epäluulosta. + +Puolisen tuntia se kierteli areenalla, joka oli laajin -- mutta +kuitenkin suljettu -- alue, missä se kymmenviikkoisen vankeutensa +aikana oli ollut. Ha'alla varustettu rautatanko vetäisi sitten maata +laahaavan nuoran silmukkana ulkopuolella olevien miesten luo. Kymmenen +miestä tarttui heti siihen, ja tiikeri olisi hyökännyt heitä kohti +ristikon luo, ellei Mulcachy samassa olisi toiselta puolelta astunut +areenalle. Miehen ja Benin välillä ei ollut ristikkoa, ja Ben ryhtyi +hyökkäykseen. Mutta samassa se epäröi, sillä tuo pieni miespahanen sen +edessä ei lähtenyt pakoon eikä kyyristynyt maahan, vaan seisoi +paikoillaan ja odotti sitä. + +Ben ei päässyt milloinkaan hänen kimppuunsa. Pahaa aavistaen se +hillitsi hyppynsä, ryömi eteenpäin häntäänsä pieksäen ja tarkasteli +miestä, joka tuntui olevan niin helppo saalis. Mulcachylla oli +pitkäsiimainen piiska ja terävä rautahaarukka. Vyössä, joka oli täynnä +paukkupatruunoita, oli revolveri. + +Ben kyyristyi yhä alemmaksi ja ryömi hitaasti miestä kohti aivan kuin +kissa, joka vaanii hiirtä. Kun se taas pysähtyi sopivan välimatkan +päähän ja jännittäytyi hyppäämään, se käänsi päätään ja katsahti +miehiin, jotka olivat sen selän takana, ristikon ulkopuolella. Se oli +unohtanut kaulaansa sidotun nuoran, jonka pää oli niiden käsissä. + +"Nyt on parasta, että olet kiltti, poikaseni", sanoi Mulcachy sille +pehmeällä, hyväilevällä äänellä, ja samassa hän astui askeleen +lähemmäksi pitäen rautahaarukkaa edessään. + +Tämä ärsytti vielä enemmän isoa, kuninkaallista eläintä. Se päästi +kumean murinan, luimisti korviaan ja lensi ilmaan käpälät +jännittyneinä, hirmuiset kynnet paljastuneina ja häntä suorana kuin +keppi. Mies ei paennut eikä kyyristynytkään, mutta tiikeri ei saanut +häntä saaliikseen. Kun se oli korkeimmillaan ilmassa, teki nuora tenän, +ja se heitti kuperkeikan ja putosi kyljelleen lattialle. + +Ennenkuin tiikeri ennätti nousta, oli Mulcachy sen kimpussa ja huusi +pienelle katselijajoukolleen: "Nyt me otamme luonnon siltä!" Ja hän löi +sitä piiskanvarrella kuonoon ja pisteli sitä rautahaarukalla kylkeen. +Hän antoi iskujen ja lyöntien sadella eläimen kaikkein arimpiin +kohtiin. Ben valmistautui joka hetki kostamaan, mutta kymmenen +köydessäolevaa miestä veti sen aina alas, ja joka kerta kun se muksahti +kyljelleen maahan, Mulcachy löi, iski ja pisteli. Se koski hirveästi, +etenkin arkaan kuonoon. Ja olento, joka tuotti sille tuon tuskan, oli +yhtä villi ja pelottava kuin sekin, niin, vielä pelottavampikin, koska +hän oli älykkäämpi. Aivan turtuneena tuskasta, kauhistuneena omasta +kykenemättömyydestään kostamaan miehelle, joka tuskan tuotti, Ben +kadotti kaiken rohkeutensa. Se turvautui häpeälliseen pakoon +välttääkseen tuota pientä kaksijalkaista olentoa, joka oli pelottavampi +kuin se itse -- ja se oli kuitenkin täysikasvuinen bengalilainen +kuningastiikeri. Se ponnahti korkealle ilmaan pelosta, se juoksi +edestakaisin pää alhaalla välttääkseen tuota tuskien sadetta. Se +hyökkäili areenan seiniäkin vastaan, hyppi pystyyn ja koetti turhaan +kaataa sileitä, pystysuoria rautapylväitä. + +Mulcachy seurasi sitä kuin koston henki ja pisti ja löi mutisten +hampaitten välistä: "Vai tahdot sinä tapella? Sen minä kyllä sinulle +opetan. Tästä saat! Ja tästä! Ja tästä!" + +"Nyt olen saanut sen pelkäämään itseäni, ja loppu käy kuin leikki", hän +selitti ja pysähtyi hengähtämään läähättäen väsymyksestä. Iso tiikeri +kyyristyi maahan ja ryömi väristen taaksepäin kauemmaksi hänestä +areenan ristikon luo. "Nyt, hyvät ystävät, pidämme viiden minuutin +tauon hengähtääksemme." + +Mulcachy laski alas yhden rautapylväistä ja kiinnitti sen paikoilleen +lattiaan valmistautuen opettamaan tiikerille sen ensimmäistä temppua. +Viidakossa syntynyt ja kasvanut Ben oli opetettava istumaan tuolilla +hullunkurisesti ja samalla surullisesti jäljitellen ihmistä. Mutta +Mulcachy ei ollut vielä aivan valmis. Ensimmäinen opetus -- tiikerin +pelottaminen -- oli toistettava, jotta se paremmin painuisi mieleen. + +Hän meni niin lähelle kuin uskalsi ja sivalsi Beniä ruoskalla kuonoon. +Hän teki sen uudelleen. Hän toisti sen parikymmentä kertaa. Minne Ben +käänsikin päänsä, se tunsi ruoskan siiman purevan pahoinpideltyä +kuonoaan, sillä Mulcachy oli yhtä kätevä ruoskan käyttäjä kuin taitava +tallimestari, ja siima osui erehtymättä Benin kuonoon. + +Kun tuska kävi aivan sietämättömäksi, tiikeri hyppäsi, mutta kymmenen +vahvaa miestä, jotka pitivät köyttä, vetivät sen aina takaisin. Viimein +sammui viha, hurjuus ja hävittämisraivo tiikerin kiihtyneissä aivoissa, +ja se tunsi vain pelkoa, vain pelkoa, ei mitään muuta kuin pelkoa, +rajatonta, häpeällistä pelkoa tuota ihmiskääpiötä kohtaan, joka kiusasi +sitä sellaisella tuskalla. + +Sitten alettiin harjoittaa ensimmäistä temppua. Mulcachy koputti +kovasti tuolia ruoskanvarrella kääntääkseen eläimen huomion siihen, +sitten hän lyödä huitaisi tiikeriä kuonolle. Samassa eräs apulainen +pisti sitä ristikon takaa rautapiikillä kylkeen ajaakseen sen tuoliin +päin. Tiikeri ryömi eteenpäin, mutta peräytyi sitten taas ristikkoa +kohti. Jälleen lyönti tuoliin, sivallus kuonolle, pisto kylkeen, ja +tuska pakotti eläimen lähestymään tuolia. Tätä jatkui taukoamatta +neljännestunti, puoli tuntia, tunti, sillä ihmiseläimet olivat +kärsivällisiä kuin jumalat, ja se oli vain villi viidakkoeläin. Niin +lannistetaan tiikereitä. Eläin, jonka täytyy julkisesti esiintyä, on +masennettava. Jotakin todella _särkyy_ villissä eläimessä, +ennenkuin se alistuu tekemään temppuja maksavan yleisön huviksi. + +Mulcachy käski erään apulaisensa areenalle. Koska tiikeriä ei voitu +suoraan pakottaa istumaan tuolille, täytyi käyttää muita keinoja. Benin +kaulassa oleva nuora pujotettiin ylös rautatankojen lomiin ja +kiedottiin nostokurjen telalle. Mulcachy antoi merkin, ja kaikki +kymmenen miestä alkoivat vetää. Sähisten, puoleksi tukehtuneena, +mielettömäksi säikähtyneenä tämän uuden häväisyn vuoksi, Ben kiskottiin +hitaasti ylös maasta, kunnes se, roikkuen ilmassa kuin pahantekijä +hirsipuussa tunsi hengityksensä salpautuvan. Se vääntelehti ja +kiemurteli; niin voimakkaat ja notkeat olivat sen lihakset, että se +kiersi ruumiinsa melkein solmulle. + +Nostokurjen tela siirtyi katossa kiskoja pitkin ja eläin voitiin nyt +hännästä kiskomalla kuljettaa tuolin yläpuolelle. Sen avuton ruumis +seurasi häntää, ja Mulcachyn yhä "kutkuttaessa" sen kylkiluita +haarukallaan päästettiin nuora äkkiä irti ja Ben istui huumautuneena +tuolissa. Samassa kun se loikkasi alas tuolilta, se sai iskun +kuonolleen paksusta piiskanvarresta ja tyhjä laukaus ammuttiin suoraan +sen sieraimiin. Sen mieletön pelko ja tuska moninkertaistui. Se tahtoi +paeta, mutta silloin Mulcachy huusi: "Kiskokaa se ylös!" -- ja se +kohosi jälleen verkalleen ilmaan, riippui kaulastaan, ja oli +tukehtumaisillaan. + +Se kiskottiin taas hännästä tuolin luo, sitä pisteltiin yhtämittaa +rintaan ja se pudotettiin alas sellaisella vauhdilla, että se heitti +kuperkeikan ilmassa ja lensi tuolin yli. Se tuntui lopultakin +tukehtuneen pudotessaan. + +Sen silmät tuijottivat mielettömän tylsinä. Se läähätti kamalasti, ja +sen pää heilui velttona edestakaisin. Sen suusta pursui vaahtoa ja +kuonosta valui verta. + +"Nostakaa!" huusi Mulcachy. + +Ben kiskottiin jälleen ilmaan. Se potki hurjasti, kun kuristava +kaulanauha salpasi siltä hengen. Se vastusteli niin voimakkaasti, että +se kiisi edestakaisin areenalla, ennenkuin takajalat irtaantuivat +maasta, ja sitten se kieppui ilmassa kuin heiluri. Se laskettiin tuolin +kohdalla alas, ja pienen murto-osan sekunnista se istui siinä kuin +ihminen. Sitten se päästi kamalan äänen ja loikkasi alas. + +Se ei ollut ulvomista, ei murinaa eikä karjumista, vaan oikea huuto, +aivan kuin jotakin olisi särkynyt siinä. Se oli vain jonkun tuuman +päässä Mulcachysta, ja tyhjä laukaus pamahti sen toiseen sieraimeen, ja +samassa miehet kiskaisivat nuorasta sen takaisin sellaisella vauhdilla, +että olivat taittaa siltä niskat. + +Tällä kerralla se vedettiin nopeasti ylös ja se putosi tuolille kuin +tyhjä säkki, se vajosi vajoamistaan, kunnes se taipui keskiruumiin +kohdalta ison keltaisenruskean pään riippuessa hervottomana, ja eläin +vaipui tiedottomana lattialle. Sen kieli riippui suusta mustana ja +paksuna. Kun vettä kaadettiin sangoittain sen päälle, se murahteli ja +valitteli. Ja niin päättyi ensimmäinen oppitunti. + +"Tämä käy hyvin", toisi Mulcachy joka päivä, kun opetusta jatkettiin. +"Kärsivällisyydellä ja väsymättömällä työllä se kyllä käy. Olen saanut +sen masennetuksi. Se pelkää minua. Nyt tarvitaan vain aikaa, ja aika +lisää tuollaisen eläimen arvoa." + +Ei vielä ensimmäisenä päivänä eikä toisena tai kolmantenakaan Ben +murtunut. Mutta kahden viikon kuluttua se oli voitettu. + +Tuli päivä, jona Mulcachy löi piiskallaan tuoliin, apulainen pisteli +ristikon takaa rautahaarukallaan Ben-parkaa kylkeen ja kuningastiikeri, +hyvin vähän kuninkaallisena, hiipien kuin piesty kissa, hurjan pelon +vallassa, tassutteli tuolin luo ja istuutui sille kuin ihminen. Nyt se +oli "kesytetty" tiikeri. Tuo surullinen ja kamala ihmisen liikkeiden +matkiminen on yleisöstä ollut -- ja on yhä vieläkin -- kovin +"opettavaista". + +Toinen tapaus -- Elias oli vaikeampi ja yksi niitä harvoja kokeita, +joissa Mulcachy epäonnistui, mutta kaikki myönsivät, ettei toisin olisi +voinut käydä. Elias oli mahtava alaskalainen karhuhirviö, joka oli +hyväntuulinen ja omalla tavallaan lystikäskin. Mutta sillä oli oma +tahtonsa, ja se tahto oli yhtä jykevä kuin se ruumis. Se voitiin +houkutella tekemään kaikenlaisia pikku kujeita, mutta se ei antanut +pakottaa itseään mihinkään. Eikä eläinnäytännöissä, joissa kaiken +täytyy käydä kellon tarkkuudella, ole aikaa houkutteluihin. Eläimen +täytyy tehdä temppunsa ja tehdä se heti. Yleisöllä ei ole +kärsivällisyyttä odottaa, kun kesyttäjä koettaa suostutella hidasta tai +vastahakoista eläintä tekemään sen, minkä näkemisestä yleisö on +maksanut. + +Eliasta alettiin siis harjoittaa väkivallalla. Mutta ensimmäinen +opetustunti jäi viimeiseksi, eikä karhu ennättänyt päästä edes +areenalle, sillä opetus aloitettiin sen omassa häkissä. + +Se sidottiin kuten pedot tavallisesti, kaikki neljä jalkaa vedettiin +ristikon läpi ja pää kiskottiin "kurenauhalla" alas lattiaan, ja sitten +se sai "käsihoitoa". Kaikki isot kynnet leikattiin lihaa myöten. Sen +tekivät miehet häkin ulkopuolella. Sitten Mulcachy pani häkissä renkaan +sen kuonoon. Ja se oli helpommin sanottu kuin tehty. Mulcachy pisti +jonkin kojeen ison karhun toiseen sieraimeen ja leikkasi nenän +väliseinämästä pyöreän lihapalan. Mulcachy oli tottunut käsittelemään +karhuja. Saadakseen villin karhun tottelemaan tuli iskeä johonkin hyvin +arkaan kohtaan sen ruumiissa. Silmät, kuono ja korvat ovat helpoimmin +saavutettavat arat kohdat, ja kun silmistä ei voi olla puhetta, ovat +kuono ja korvat ainoat, mihin voi tarttua. + +Reikään Mulcachy pisti heti metallirenkaan. Tähän renkaaseen hän +kiinnitti köyden. Nyt oli karhun kohtalo määrätty. Niin kauan kuin se +eläisi, se olisi kuonorenkaansa orja. + +Elias päästettiin silmukoista ja laskettiin irralleen häkissä, jotta se +saisi totuttautua renkaaseen. Se kohosi takajaloilleen, murisi ja alkoi +voimakkaalla etukäpälällään tutkia rengasta. Se ei ollut leikkikalu. Se +poltti kuin tuli sen kuonoa. Ja karhu iski sitä etukäpälillään, aivan +niin kuin se olisi iskenyt pistäviä mehiläisiä niiden pesän +ryöstettyään. Se nykäisi pois renkaan, repi sen irti kuonon seinämästä +ja muutti pyöreän reiän kihelmöiväksi, ammottavaksi haavaksi. + +Mulcachy kirosi. "Nyt se saa tuntea, mitä helvetti on!" Silmukat +tulivat jälleen käytäntöön. Taas Elias makasi avuttomana ristikon luona +ja sai uuden reiän kuonoonsa. Nyt se iskettiin toiseen sieraimeen. Ja +sitten se sai tuntea, millainen helvetti on. Kuten äsken, se repi +nytkin renkaan pois heti, kun pääsi irti. + +Mulcachy oli hyvin loukkaantunut. "Ei, kuulehan nyt, tule toki +järkiisi", hän sanoi. Ja "järkiinsä" hän koetti saada karhun pistämällä +renkaan molempien sieraimien läpi, ylempää, väliruston läpi. Mutta +Elias oli mahdoton. Sillä ei ollut, kuten Benillä, sielussaan mitään, +mikä olisi ollut kyllin heikkoa tai arkaa tai ylpeää murtuakseen. +Samassa kun se pääsi vapaaksi, se kiskasi renkaan, niin että puolet +kuonoa seurasi mukana. Mulcachy pisti renkaan Eliaan oikean korvan +läpi. Elias repi korvan siekaleiksi. Mulcachy lävisti sen vasemman +korvan. Karhu repi senkin. Silloin Mulcachy hellitti. Hänen täytyi. Ja +hän puheli valitellen: "Olemme voitetut. Siinä ei ole enää mitään mihin +tarttua." + +Kun Elias sitten oli tuomittu "häkkieläimeksi" koko iäkseen, murisi +Mulcachy: + +"En ole milloinkaan nähnyt noin hillitöntä eläintä. En päässyt +kerrassaan mihinkään sen kanssa. En saanut sitä edes nuoraan." + + + + +34. + + +Tämä sattui Orpheum-teatterissa Oaklandissa, Kaliforniassa. Harley +Kennan etsi hattuaan tuolin alta, kun hänen vaimonsa sanoi: + +"Ei vielä ole väliaika. Yksi numero on jäljellä." + +"Opetettuja koiria", Kennan vastasi, ja se riitti selitykseksi, sillä +hänellä oli tapana poistua katsomosta, kun opetetut eläimet +esiintyivät. + +Villa Kennan silmäsi ohjelmaansa. + +"Niin", hän sanoi, mutta lisäsi sitten: "Se on laulava koira. Ja +huomautetaan erikoisesti, että koira on lavalla yksin. Jääkäämme tämän +kerran, että näemme, onko se Jerin veroinen." + +"Eläinparka, joka rääkätään ulvomaan", murisi Harley. + +"Mutta sehän on aivan yksin lavalla", Villa väitti. "Jos se on +kiusallista, voimme lähteä. Minä tulen mukaan. Tahtoisin vain kuulla, +kuinka paljon paremmin Jeri laulaa kuin se. Tämäkin kuuluu olevan +irlantilainen terrieri." + +Harley Kennan jäi siis paikoilleen. Hullunkurisesti irvistelevät +ilveilijät suorittavat numeronsa ja kolme ylimääräistä numeroa, ja +esirippu nousi heidän takanaan paljastaen tyhjän näyttämön. Pörröinen +irlantilainen terrieri tuli aivan siivosti esille, meni siivosti rampin +luo ja katsoi orkesterin johtajaan. Kuten ohjelmassa oli ilmoitettu, se +oli yksin lavalla. + +Orkesteri soitti alkusoiton lauluun "Suloinen sana Kohta". Koira +haukotteli ja istahti. Mutta orkesteri oli tottunut soittamaan +alkutahteja uudelleen, kunnes koira aloitti laulunsa. Kolmannella +kerralla koira avasi suunsa ja aloitti. Se ei ollut pelkästään +ulvontaa. Se oli niin sulavaa, että sitä tuskin voi ulvomiseksi +sanoakaan. Se ei myöskään ollut pelkkää tahdin seuraamista. Koira +lauloi sävelen, oikein ja puhtaasti. + +Mutta Villa Kennan malttoi tuskin kuunnella. + +"Se laulaa kymmenen kertaa paremmin kuin Jeri", sanoi Harley Kennan +hänelle. + +"Sano", kuiskasi Villa kiihkeästi, "oletko ennen nähnyt tuota koiraa?" + +Harley pudisti päätään. + +"Sinä olet sen varmaan nähnyt", väitti Villa. "Katso sen pahoinpideltyä +korvaa. Koeta muistella." + +Mutta mies pudisti vain päätään. + +"Ajattele Salomonin saaria", vaimo yllytti yhä. "Ajattele +_Arielia_. Etkö muista, että kun palasimme Malaitasta, mistä +otimme Jerin Tulagiin, oli sillä veli siellä, villienvartijana eräässä +kuunarissa." + +"Ja sen nimi oli Miksi -- jatkahan." + +"Sillä oli juuri tuollainen epämuotoinen korva", Villa jatkoi. "Ja se +oli noin takkuinen. Se oli Jerin täysiveli. Niiden vanhemmat olivat +Panu ja Timi Meringestä. Ja Jeri on nyt meidän 'hupsu laulajamme'. Ja +tuo koira laulaa, sillä on epämuodostunut korva, ja sen nimi on Miksi." + +"Mahdotonta", Harley sanoi + +"Juuri se, että mahdoton käy mahdolliseksi, tekee elämän elämisen +arvoiseksi", vastasi Villa. "Ja tässä on sellainen sattuma, siitä olen +varma." + +Yhä vielä mies uskoi, että se oli mahdotonta, ja yhä uudelleen nainen +väitti, että tässä mahdoton oli tullut mahdolliseksi. Koira lauloi +lavalla: "Herra suojaa kuningasta". + +"Sinä kuulet, että olen oikeassa", vakuutti Villa. "Ei yksikään +amerikkalainen opettaisi koiralleen tuota laulua. Joku englantilainen +on omistanut sen ja opettanut sen laulamaan. Salomonin saaret ovat +Englannin." + +"Sinne on pitkä matka", mies hymyili. "Mutta tuo korva minua +kummastuttaa. Muistan sen nyt. Muistan sen päivän, jolloin laskimme +maihin Tulagissa Jeri mukanamme ja sen veli tuotiin maihin +_Eugéniestä_ pelastusveneessä. Ja sillä veljellä oli aivan +samanlainen epämuodostunut, käpertynyt korva." + +"Vielä yksi seikka", Villa sanoi. "Kuinka monta laulavaa koiraa olemme +tunteneet? Yhden ainoan -- Jerin. Samat vanhemmat varmaankin voisivat +helpommin siittää samanlaisen kuin muut vanhemmat. Panu ja Timi ovat +Jerin vanhemmat, ja tämä on Miksi." + +"Se oli karkeakarvainen, ja sillä oli käpertynyt korva", Harley +virkkoi miettiväisenä. "Näen sen selvästi sellaisena kuin se istui +pelastusveneen perässä ja juoksenteli rannalla kylki kyljessä Jerin +kanssa." + +"Jos se huomenna jälleen juoksisi kylki kyljessä Jerin kanssa, olisitko +silloin varma?" kysyi Villa. + +"Se oli niiden tapa, ja Panun ja Timin tapa niitä ennen", mies +myönteli. "Mutta on pitkä matka Salomonin saarilta Yhdysvaltoihin." + +"Jeri on matkustanut sen matkan", vastasi vaimo. "Ja jos Jeri kerran on +tullut Salomonin saarilta Kaliforniaan, onko silloin ihmeellisempää, +että Miksi on tehnyt saman matkan? -- Oh, kuulehan!" + +Koira lauloi lavalla ylimääräisen laulun "Koti, koti armas". Kun se oli +lopussa, tuli Jakob Henderson suosionosoitusten raikuessa esille +kulissien välistä, meni koiran luo ja kumarsi. Villa ja Harley istuivat +hetkisen ääneti. Sitten Villa sanoi: "Olen istunut tässä ja ollut kovin +kiitollinen eräästä seikasta." + +Harley odotti. + +"Siitä, että olemme niin inhottavan rikkaita", jatkoi Villa. + +"Ja se merkitsee, että sinä tahdot koiran, että sinun täytyy se saada +ja että sinä sen saat, koska minulla on varaa hankkia se sinulle", +kiusoitteli mies. + +"Koska sinulla ei ole varaa olla sitä tekemättä", vastasi vaimo. +"Täytyyhän sinun uskoa, että se on Jerin veli. Ainakin sinun täytyy +epäillä sitä..." + +"Minä epäilen", nyökkäsi mies. "Väliin tapahtuu mahdottomia, ja voihan +tämä olla sellainen sattuma. Tietysti se ei ole Miksi, mutta minkäpä +vuoksi se toisekseen ei voisi olla Miksi. Mennään sisään ja otetaan +selko asiasta." + +"Taas eläinsuojeluyhdistyksen lähettejä", ajatteli Jakob Henderson, kun +mies ja nainen, teatterinjohtajan saattamina, ilmestyivät hänen pieneen +pukuhuoneeseensa. Miksi torkkui tuolilla eikä näyttänyt välittävän +tulijoista. Harleyn puhellessa Hendersonin kanssa Villa Kennan tarkasti +Miksiä. Tämä raotti hiukan silmiään ja sulki ne samassa. Miksi oli +katkeroitunut koko maailmalle, se oli synkkä ja alakuloinen eikä +ollenkaan kohtelias, kuten oli ennen ollut. Se ei välittänyt ihmisistä, +jotka sattumalta tunkeutuivat sen luo silittääkseen sen päätä ja +lörpötelläkseen joutavia ja katosivat sitten ainiaaksi. + +Tylystä vastaanotosta pettyneenä Villa Kennan jätti sanottavansa +toistaiseksi ja kuunteli, mitä Jacob Hendersonilla oli koirasta +kerrottavana. Harry Del Mar, eläintenkesyttäjä, oli saanut koiran +jostakin Tyynenmeren rannalta, luultavasti San Franciscosta, mutta +matkustettuaan sen kanssa itävaltoihin Harry Del Mar oli kuollut +rautatieonnettomuudessa New Yorkissa, ennättämättä antaa mitään tietoja +koirasta. Siinä kaikki. Ja sitten Henderson oli ostanut sen +kahdellatuhannella dollarilla eräältä Harris Collinsilta ja huomannut, +ettei ollut vielä milloinkaan ennen sijoittanut rahojaan niin hyvin. + +Villa palasi koiran luo. + +"Miksi", hän sanoi hyväilevällä äänellä, melkein kuiskaten. Miksi +raotti hiukan silmiään, lihakset korvanjuuressa jännittyivät ja koko +sen ruumis vavahti. + +"Miksi", toisti Villa. + +Nyt Miksi nosti päänsä, silmät avoinna ja korvat pystyssä ja katsoi +häneen. Se oli kuullut tuon nimen viimeksi Tulagin rannassa. Sana tuli +sen luo kuin viesti menneisyydestä vuosien ja merten takaa. Se vaikutti +kuin sähköisku. Samassa silmänräpäyksessä Miksi-muistot tulvahtivat sen +mieleen. Se näki kapteeni Kellarin, joka oli viimeksi nimittänyt sitä +Miksiksi, ja herra Hagginin ja Derbyn ja Bobin Meringen plantaasilla ja +Timin ja Panun ja -- kaikkein selvimpänä näiden menneisyyden varjojen +joukossa -- veljensä Jerin. + +Mutta oliko menneisyys todellakin hävinnyt? Nimi, joka oli ollut poissa +vuosikausia, oli tullut takaisin. Se oli tullut huoneeseen yhdessä tuon +miehen ja naisen kanssa. Tätä kaikkea Miksi ei _ajatellut_, mutta +se toimi selvästi, niinkuin se olisi näin ajatellut. + +Se hyppäsi tuolilta ja juoksi naisen luo. Se nuuski naisen kättä ja +vaatteita, kun nainen taputti sitä. Ja kun se tunsi hänet, se nousi +raivoon. Se ryntäsi naisen luo ja haukkui ja vinkui kiihkeästi, kun +nainen koetti sitä hyväillä. Samassa se oli jo poissa, juoksi ympäri +huonetta, nuuski pesukaapin alta ja tutki joka nurkan. Sitten se +hyökkäsi taas takaisin ja juoksi huoneen ympäri yhtä mittaa vinkuen. + +Jacob Henderson katseli menoa hieman paheksuvan näköisenä. + +"Se ei milloinkaan mellasta noin", hän sanoi. "Se on hyvin hiljainen +koira. Se saa ehkä raivokohtauksen, mutta sitä se ei ole milloinkaan +vielä saanut." + +Kukaan ei ymmärtänyt, ei edes Villa Kennan. Mutta Miksi ymmärsi. Se +etsi kadonnutta maailmaa, joka oli tullut jälleen sen luo, kun se kuuli +tuon nimen. Koska tuo nimi oli voinut palata takaisin Tyhjyydestä kuten +tuo nainenkin, jonka Miksi oli kerran nähnyt kulkevan Tulagin rannalla, +niin voi kaikki muukin tulla takaisin Tulagista ja Tyhjyydestä. Kuten +tuo nainen nyt seisoi ilmielävänä sen edessä ja lausui sen nimen, niin +kapteeni Kellar ja herra Haggin ja Jerikin voivat olla läsnä, jossakin +huoneessa tai oven takana. + +Se juoksi ovelle, vinkui ja raapi sitä. + +"Se luulee ehkä, että joku on ulkona", sanoi Jacob Henderson ja avasi +oven. + +Ja niin Miksi luulikin. Se odotti, että avatusta ovesta tulvisi sisään +Etelämeri kantaen aalloillaan kuunareita ja laivoja, saaria ja luotoja +ja kaikki ne ihmiset, eläimet ja esineet, jotka kerran oli tuntenut ja +vieläkin muisti. + +Mutta menneisyys ei tulvinutkaan sisään ovesta. Siitä aukeni vanha +tavallinen näky. Koira palasi nolona naisen luo, joka yhä silitteli +sitä ja sanoi sitä Miksiksi. Hän ainakin oli siinä. Sitten Miksi nuuski +miestä ja yhdisti muistonsa hänestä muistoihinsa Tulagin rannasta ja +_Arielin_ kannelta, ja silloin se taas kiihtyi. + +"Harley, tiedän varmasti, että se on Miksi!" huudahti Villa. "Etkö voi +panna sitä koetukselle?" + +"Mutta millä tavalla?" Harley mietti. "Se näyttää tuntevan nimensä. +Nimi saa sen kiihtymään. Ja vaikkei se ole meitä sen paremmin tuntenut, +se näyttää muistavan meidät ja kiihtyvän myös meidän läsnäolostamme. +Jospa se vain voisi puhua..." + +"Voi, puhu! Puhu!" sanoi Villa Miksille tarttuen molemmin käsin sen +päähän ja keinuttaen sitä edestakaisin. + +"Olkaa varovainen, hyvä rouva", varoitti Jacob Henderson. "Se on hyvin +ärtyisä, eikä se anna ihmisten ottaa tuollaisia vapauksia." + +"Minulle se ei tee mitään", Villa vastasi hermostuneesti naurahtaen, +"sillä minut se tuntee. -- Harley!" hän huudahti samassa. "Nyt minä +tiedän kokeen. Muistathan, että Jeri oli villienvahti, ennenkuin saimme +sen. Ja Miksi oli myös villienvahti. Puhu sille villien englantia. Ole +suuttuvinasi jollekin neekeripojalle, niin saamme nähdä, mitä se +tekee." + +"Ei ole niinkään helppoa muistaa villien murretta", Harley vastasi, +mutta nyökkäsi samalla merkiksi, että hyväksyi ehdotuksen. + +"Sillä välin minä panen sen ajattelemaan muuta", sanoi Villa. + +Hän istuutui ja kumartui Miksin yli sen pää sylissään ja keinutti sitä +edestakaisin ja jokelteli laulaen, kuten hänellä oli tapana laulaa +Jerille. Miksi ei siitä suuttunut, alkoipa vielä hyräilläkin mukana. +Villa iski silmää Harleylle. + +"Tuhat tulimainen", aloitti Harley vihaisella äänellä. "Mitä sinu musta +roisto teke tämä paikka? Minu hyvin vihainen sinulle!" + +Nämä sanat kuullessaan Miksi pörhisti niskakarvansa, veti päänsä pois +naisen sylistä ja kääntyi muristen nähdäkseen villin, jonka oli aivan +äsken täytynyt tulla huoneeseen ja saada tuo valkea jumala suuttumaan. +Mutta Miksi ei nähnyt mustaihoista. Niskakarvat yhä pystyssä se +tuijotti oveen. Harley suuntasi myös katseensa oveen, ja nyt Miksi oli +aivan varma siitä, että joku Salomonin saarten villi seisoi oven +takana. + +"Hei, Miksi!" huusi Harley. "Aja villi yli laidan!" + +Hurjasti haukkuen Miksi hyökkäsi ovelle. Se paiskautui sellaisella +vauhdilla sitä vastaan, että ovi lennähti auki. Nähdessään vain tyhjän +oviaukon siinä, missä oli odottanut näkevänsä mustaihoisen, Miksi +joutui aivan hämmennyksiin. Se peräytyi pää pyörällä tuon pettävän, +kummitusmaisen menneisyyden tähden, jota se ei unohtanut. + +"Ja nyt", sanoi Harley Jacob Hendersonille, "keskustelemme kaupasta..." + + + + +35. + + +Kun juna seisahtui Glen Ellenin asemalle Kuunlaaksossa, Harley Kennan +itse otti vastaan Miksin tavaravaunun sivuovella ja nosti sen maahan. +Ensimmäisen kerran Miksi oli tehnyt rautatiematkan olematta häkissä. Se +oli matkustanut Oaklandista ainoastaan kaulanauha ja ketju kaulassaan. +Autossa sitä odotti Villa Kennan, ja kun ketju oli otettu pois, Miksi +istutettiin Villan viereen, hänen ja Harleyn väliin. Auton vieriessä +pitkin kahden mailin pituista tietä, joka kiemurteli Sonoma-vuoren +rinteitä, Miksi tuskin huomasi metsän puita ja ohivilahtelevia aukeita. +Se oli ollut kolme vuotta Yhdysvalloissa koko ajan kovassa vankeudessa. +Häkit ja ketjut, ahtaat komerot, tavaravaunut ja junasillat olivat +olleet sen osana. Hiukan luontoa se oli nähnyt vain istuessaan +puistossa penkkiin kiinnikytkettynä, sillä välin kun Jacob Henderson +tutki Swedenborgia. Puut, pensaat ja nurmikot eivät sanoneet sille +mitään. Ne olivat yhtä saavuttamattomia kuin sininen taivas tai +kiitävät pilvet. Sellainen oli Miksin suhtautuminen puihin ja vuoriin +ja nurmikkoihin, jos täydellistä välinpitämättömyyttä voi +suhtautumiseksi sanoa. + +"Sinä et näytä olevan ihastunut maaseutuun, Miksi", sanoi Harley. + +Miksi nosti päätään kuullessaan vanhan nimensä ja vastasi luimistamalla +hiukan korviaan ja koskettamatta Harleyn olkapäätä kuonollaan. + +"Ei se näytä myöskään kovin halukkaalta hyväilemään", arveli Villa. "Ei +ainakaan niinkuin Jeri." + +"Odotahan, kunnes ne tapaavat toisensa", hymyili Harley vastaan. +"Silloin Jeri ainakin riehuu kahden edestä." + +"Jos ne niin pitkästä ajasta muistavat toisiaan", sanoi Villa. + +"Tunsivathan ne toisensa Tulagissakin", vastasi Harley. "Ja silloin ne +olivat täysikasvuisia ja olivat nähneet toisensa viimeksi penikkoina. +Muistathan, miten ne haukkuivat ja juoksivat edestakaisin rannalla. +Miksi oli niistä villimpi. Ainakin se melusi kaksi kertaa kovemmin kuin +Jeri." + +"Mutta nyt se näyttää hirmuisesti vanhentuneelta ja alakuloiselta." + +"Kolme vuotta on saanut sen talttumaan", Harley sanoi. + +Mutta Villa pudisti päätään. + +Kun auto pysähtyi talon eteen ja Kennan astui ensiksi ulos, Miksi kuuli +iloisen tervehdyshaukunnan, joka tuntui tutulta. Iloinen haukunta +vaihtui epäileväksi ja kateelliseksi murinaksi, kun Jeri oli Harleyn +hyväilevässä kädessä tuntenut toisen koiran hajun. Samassa Jeri oli +huomannut, että hajun aiheuttaja oli autossa, ja hyppäsi siihen. +Muristen Miksi kohtasi sen puolitiessä, mutta lennähti samassa auton +pohjalle pitkäkseen. + +Irlantilainen terrieri tottelee herraansa kaikissa tilanteissa, minkä +vain harvat koirat tekevät, ja sitä myös todisti myös Jerin ja Miksin +menettely, kun ne kuulivat Harley Kennanin äänen. Ne erosivat, ja +vaikka ne yhä murisivat, ne eivät hyökänneet toistensa kimppuun maahan +tultuaan. Tämä pieni välikohtaus oli kestänyt vain niin harvoja +sekunteja tai ehkä ainoastaan joitakin sekunnin murto-osia, etteivät ne +vielä olleet ennättäneet tuntea toisiaan, ennenkuin ne olivat hypänneet +autosta. Ja ne olivat yhä hullunkurisen jäykkäjalkaisia ja niskakarvat +pörhöllään, kun ne alkoivat kaukaa nuuskia toisiaan. + +"Ne tuntevat toisensa!" huudahti Villa. "Odotetaan ja katsotaan, mitä +ne tekevät." + +Miksi puolestaan ei ollenkaan hämmästynyt huomatessaan, että Jeri oli +tullut takaisin Tyhjyydestä. Sellaista oli alkanut tapahtua niin +tiheään, etteivät itse tapahtumat sitä paljonkaan liikuttaneet enää. +Sensijaan päätelmät, joita se tapahtumista teki, saivat sen sydämen +lyömään kiihkeämmin. Jos mies ja nainen ja samoin Jeri olivat palanneet +Tyhjyydestä, niin voi ja täytyi myös rakastetun hovimestarin palata +millä hetkellä hyvänsä. + +Jeristä sen enempää välittämättä Miksi katseli ympärilleen etsien +hovimestaria. Jeri purki ensimmäisen ilonsa tapaamisesta villiin +juoksuun. Se haukkui kehottavasti, hypähti viisi, kuusi kertaa sivulle +päin, palasi jälleen ja antaakseen ilonsa osoitukselle enemmän pontta, +se löi Miksiä leikkisästi käpälällään, ennenkuin taas lähti +laukkaamaan. + +Siitä oli kulunut jo niin monta vuotta, kun Miksi oli viimeksi juossut +toisen koiran kanssa, että se alussa pysyi aivan kylmänä Jerin +houkutteluille. Mutta sellainen kilpajuoksu on koirien yleinen tapa +osoittaa iloa ja ystävyyttä, ja Miksi oli tavattoman suuressa määrin +perinyt tämän taipumuksen Panulta ja Timiltä, tuolta rakastavalta +parilta, joka juoksi kilpaa Salomoninsaarilla. + +Kun Jeri seuraavan kerran löi sitä käpälällään, haukkui ja läksi sitten +kiitämään houkuttelevaa kaarta, Miksi seurasi tahtomattaan hitaasti +jäljessä. Mutta Miksi ei haukkunut, ja loikattuaan viisi, kuusi kertaa +se pysähtyi äkkiä ja katsoi Villaan ja Harleyhin aivan kuin lupaa +pyytäen. + +"Mene vain, Miksi", huusi Harley iloisesti ja kääntyi tahallaan +poispäin auttamaan Villaa vaunuista. + +Miksi läksi uudelleen juoksemaan. Se alkoi hämärästi aavistella entisiä +iloja, kun se painoi olkapäänsä Jeriä vasten ja juoksi kylki kyljessä +sen kanssa. Mutta Jeri oli nyt enemmän iloissaan, ja se haukkui, mutta +sitä ei Miksi tehnyt. + +"Ennen se haukkui", huomautti Villa. + +"Paljon enemmän kuin Jeri", lisäsi Harley. + +"Ne ovat vieneet siltä haukkumishalun", sanoi Villa. "Se on varmasti +kärsinyt hirveästi, kun se ei voi enää haukkuakaan." + +Kalifornian vihreä kevät ennätti vaihtua kullanruskeaan kesään, +ennenkuin alati samoileva Jeri oli näyttänyt Miksille kaikki etäisimmät +ja korkeimmat kolkat Kennanin maatilalla Kuunlaaksossa. Villien kukkien +loisto katosi, kunnes päivänpaahtamilla rinteillä oli vain +kullanpunaisia unikoita, jotka vaalenivat himmeän kullan värisiksi, ja +tuulen pieksämiä mariposaliljoja, jotka keinuessaan ohuiden varsien +päissä kuivuneessa ruohikossa muistuttivat koreanvärisiä perhosia: oli +kuin perhoset olisivat laskeutuneet hetkiseksi levähtämään, ennenkuin +jatkoivat liihotteluaan. + +Miksi, joka aina seurasi sinne, minne vallaton Jeri sen vei, etsi +alinomaa jotakin, mitä ei koskaan voinut löytää. Ja aika kului, ja +vuodenajat vaihtuivat. + +"Se etsii jotakin", sanoi Harley Villalle. "Sitä ei ole. Ei täällä +ainakaan. Mitähän se etsii?" + +Hovimestaria, eikä Miksi löytänyt häntä milloinkaan. Tyhjyys oli +niellyt hänet eikä tahtonut antaa takaisin. Mutta jos Miksi olisi +voinut tehdä kymmenen päivän laivamatkan eteläiselle Tyynellemerelle, +Marquesas saarille, niin se olisi tavannut hovimestarin ja Kwaquen +ja Vanhan Merikarhun, jotka kaikki elivät "lotuksensyöjinä" +paratiisillisella Taiohae-saarella. Heidän olkikattoisista majoistaan +ja niiden ympäriltä, korkeiden arocatopuiden alta se olisi löytänyt +muita hyviä ystäviä: kissoja ja kissanpoikasia, porsaita, aaseja ja +poneja, pari papukaijaa ja vallattoman apinan, mutta ei yhtään koiraa +tai kakadupapukaijaa. Sillä Dag Daughtry oli ankarasti kieltänyt +tuomasta koiraa sinne. Hän selitti, ettei hän Killin kadotettuaan +tahtonut toista koiraa. Ja mitään selittelemättä Kwaque oli +päättäväisesti hylännyt kaikki valkoiset kakadut, joita ohikulkevien +laivojen merimiehet sinne toivat. + +Mutta kesti kauan, ennenkuin Miksi herkesi etsimästä hovimestaria. Kun +se juoksi vuoripolkuja tai väliin kiipesi, väliin liukui alas laakson +rinnettä, se odotti aina hovimestarin tulevan siellä vastaan, ja se oli +aina valmiina vainuamaan tuttua hajua, joka johtaisi sen takaisin +rakastetun herran luo. + +"Se etsii jotakin, se etsii varmasti jotakin", puheli Harley Kennan +usein ihmetellen, kun hän Villan rinnalla katseli Miksin alituista +etsimistä. "Jeri vainuaa kaniineja ja ketun jälkiä, mutta Miksiä ei +näytä sekään huvittavan. Se käyttäytyy aivan kuin olisi kadottanut +kalliin aarteen eikä tietäisi, minne sen on kadottanut ja mistä sitä +etsiä." + +Jerin seurassa Miksi oppi tuntemaan metsän ja niittyjen kirjavaa +elämää. Ainoastaan juoksenteleminen Jerin kanssa näytti sitä +huvittavan, sillä milloinkaan se ei leikkinyt. Se oli kadottanut +leikkimishalun. Se ei ollut suorastaan pahantuulinen tai synkkämielinen +taiteilijakoirana ja Harris Collinsin kidutuslaitoksessa viettämiensä +vuosien jälkeen, mutta se oli käynyt vakavaksi ja hiljaiseksi. Kuten +leopardi oli repinyt sen olkapään niin, että tuska siinä yhä tuntui +kylmällä ja kostealla ilmalla, niin oli sen sieluunkin jäänyt jäljet +kaikesta, mitä se oli kokenut. Mielen joustavuus ja välittömyys oli +poissa. Se piti Jeristä, oli iloinen saadessaan olla sen seurassa ja +juoksennella sen kanssa, mutta Jeri aina johti, oli aina kiihottamassa +metsästysseikkaluihin tai haukkui kiukkuisen kiihkeänä oravaa, joka oli +paennut puuhun, neljänkymmenen jalan korkeudelle maasta. Miksi katsoi +ja kuunteli asiaan puuttumatta. + +Samoin se vain katseli, kun Jeri kävi kauheita ja hullunkurisia +taistelultaan Normania, kookasta percheronoritta vastaan. Se oli vain +leikkiä, sillä Jeri ja Norman olivat uskollisia ystäviä, ja vaikka +komea hevonen, korvat luimussa ja suu auki valmiina puremaan, seurasi +Jeriä hurjasti ravaten ympäri hakaa, ei se tahtonut tehdä koiralle +pahaa, vaan suoritti vain osaansa leikkitaistelussa. Mutta mitkään +Jerin houkuttelut eivät saaneet Miksiä yhtymään leikkiin. Se tyytyi +istumaan aitauksen takana ja katselemaan toisten iloa. + +"Mitä varten minä leikkisin?" olisi Miksi voinut kysyä. Siltä oli viety +kaikki leikkihalu. + +Mutta tosityössä Miksi oli innokkaampi Jeriäkin. Eläintautien tähden +Kennanin alue oli _tabu_ vieraille koirille. Miksi pääsi tästä +pian selville, ja kulkukoiran huomatessaan se ei siekaillut. Ilman +varoitushaukuntaa tai murinaa se hyökkäsi hiljaa hiipien sen kimppuun, +puri sitä, kaatoi sen maahan ja ajoi pois. Se oli samanlaista kuin +mustaihoisten kurittaminen, se oli palvelus, jonka se teki +rakastamilleen jumalille. + +Villaa ja Harleyta kohtaan Miksi ei tuntenut sellaista intohimoista +rakkautta kuin se oli tuntenut hovimestaria kohtaan, mutta vähitellen +se alkoi kiintyä heihin -- rauhallisesti, mutta sydämellisesti. Miksi +ei tehnyt mitään vastoin luontoaan, se ei ruvennut kiertämään ja +vääntelemään ruumistaan ja vinkumaan osoittaakseen kiintymystään. +Sellainen sopi vain Jerille. Mutta se oli aina vilpittömän iloinen, kun +sai olla Villan ja Harleyn seurassa ja sai melkein yhtä paljon +hyväntahtoisuutta osakseen kuin Jerikin. Se vietti onnellisimmat +hetkensä saadessaan istua takkatulen ääressä Villan tai Harleyn +vieressä, panna päänsä jommankumman polvelle ja tuntea käden silloin +tällöin silittävän sen päätä tai hyväilevän sen epämuodostunutta +korvaa. + +Jeri voi ryhtyä leikkimään lasten kanssa, joita joskus ilmestyi +Kennanien kodin piiriin. Mutta Miksi sieti lapsia vain niin kauan kuin +ne antoivat sen olla rauhassa. Jos ne kävivät tunkeileviksi, se +varoitti niitä pörhistäen niskakarvansa ja muristen; sitten se nousi ja +meni tiehensä. + +"En voi ymmärtää sitä", sanoi Villa. "Sehän oli ennen niin leikkisä, +sukkela ja vallaton. Se oli vielä lapsellisempi ja eloisampi kuin Jeri +ja varmasti paljon meluisampi. Sillä olisi varmasti hirveitä kokemuksia +kerrottavanaan, jos se vain osaisi, kaikesta, mitä sille on tapahtunut +Tulagista lähdön ja sen illan välisenä aikana, jolloin tapasimme sen +Orpheumissa." + +"Tuo on ehkä pieni viittaus siitä", vastasi Harley osoittaen Miksin +olkapäätä, jonka leopardi oli repinyt samana päivänä, jolloin Jack ja +pieni vihreä Saara-apina olivat kuolleet. + +"Se haukkui aina, tiedän että sillä oli tapana haukkua", jatkoi Villa. +"Minkä tähden se ei enää hauku?" + +Harley viittasi arpea ja sanoi: "Se johtuu ehkä tuosta ja mahdollisesti +sadasta muusta seikasta, joista emme voi nähdä mitään jälkiä." + +Mutta tuli päivä, jolloin he saivat kuulla sen jälleen haukkuvan -- ei +vain kerran, vaan kahdesti. Ja molemmat kerrat olivat vain toisen, +vakavamman tapauksen enne, jolloin se oli teoilla todistava -- +joutumatta edes haukkumaan -- rakkautensa ja kunnioituksensa näitä +ihmisiä kohtaan, jotka olivat pelastaneet sen häkistä ja näyttämöltä +Kuunlaakson vapauteen. + +Loppumattomilla vaellusretkillään Jerin kanssa se oppi tuntemaan alueen +kaikki tiet ja kaiken, mitä tilalla tapahtui kanatarhasta ja +ankkalammikolta Sonoma-vuoren korkeimmille huipuille saakka. Se tiesi, +missä villit hirvet asustivat eri vuodenaikoina; tiesi, milloin ne +hävittivät luumuistutukset ja viinitarhat, milloin piiloutuivat +syvimpiin rotkoihin ja vuorten salaisimpiin sokkeloihin, milloin +tulivat aukeille kentille ja vuoritasangoille ja yltyivät tappelemaan, +niin että sarvet kalisivat. Jerin johdolla, kulkien sen jäljessä +kapeita polkuja, se oppi tuntemaan kettujen tiet ja tavat ja tutki +pesukarhuja, kärppiä ja kettuilveksiä, jotka tuntuivat olevan kissan, +pesukarhun ja kärpän sekasikiöitä. Se oppi tuntemaan linnut, jotka +tekivät pesänsä maahan, ja osasi pian erottaa laaksossa asuvan +metsäkanan, vuorella asuvan metsäkanan ja fasaanien tavat. +Villikissojen olinpaikat ja pesät se keksi, kuten se myös sai selville +vuorifarmien koirain laittomat rakkaussuhteet preeriasusien kanssa. + +Se tiesi Mendocinan seuduilta laskeutuneen vuorileijonan tulon jo +paljon ennenkuin ensimmäinen lyhytsarvinen vasikka oli saanut surmansa. +Tästä kohtauksesta se palasi revittynä ja vertavuotavana, siten +ilmoittaen mitä oli keksinyt. Sentähden Harley Kennan seuraavana +päivänä otti pyssyn mukaansa lähtiessään ratsastamaan. Miksi sai nähdä +myös sellaista, mitä Harley Kennan ei milloinkaan nähnyt ja mitä hän ei +uskonut alueellaan olevankaan -- kiviraunion kaukana metsässä +vuorenlaella, missä joukko kalkkarokäärmeitä oleskeli talvisin ja +lämmitteli auringonpaisteessa. + + + + +36. + + +Talvi teki tuloaan Kuunlaaksoon miellyttävänä kuten aina. Viimeiset +mariposaliljat kuihtuivat auringonpaahtamassa ruohikossa, kun +Kalifornian jälkikesä tuli uneksuvan kauniina kylväen purppurasumuaan +tyveneen ilmaan. Vasta leppeät sadekuurot särkivät lumouksen. Lunta +satoi Sonoma-vuoren huipulle. Aamut olivat uudistalolla kirpeän kylmät, +mutta keskipäivällä oli varjo jo tervetullut, ja ulkona ruusut kukkivat +talviauringossa, ja appelsiinit, viinirypäleet ja sitruunat saivat +kypsyyden kultaisen värin. Mutta tuhat jalkaa alempana, laakson +pohjalla, aamut olivat huurteesta valkeita. + +Ja Miksi haukkui kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran silloin, kun Harley +Kennan tahtoi saada nuoren, kiihkeän oriinsa menemään kapean puron yli. +Villa oli seisauttanut tammansa kukkulalle joen toisella puolen ja +katseli sieltä alas pieneen laaksoon, odottaen varsahevosen ylituloa. +Myös Miksi odotti, mutta lähempänä. Ensin se paneutui maata puron +rantaan juoksusta läähättäen. Mutta se ei tuntenut hevosia, ja pian +ajoi levottomuus Harley Kennanin tähden sen ylös. + +Harley oli levollinen, houkutteleva ja kärsivällinen koettaessaan saada +hevosta hyppäämään. Ääni ja ohjakset kehottivat lempeästi, mutta +hevonen ei totellut, ja sen kuuma veri sai sen hikoilemaan ja +purskuttamaan vaahtoa suustaan. Nuori nurmi tallautui sen kavioiden +alla, ja hevonen pelkäsi vettä niin, että jäykistyi ja kavahti pystyyn +jokakerta, kun sen piti hypätä. Tämä oli liikaa Miksille. Se hyppäsi +hevosen päätä kohti, kun hevonen sai jälleen etujalkansa maahan, ja +hyppäystä seurasi haukunta. Tässä haukunnassa oli moitetta ja uhkausta, +ja kun hevonen uudelleen nousi takajaloilleen, se hyppäsi jäljessä ja +sen hampaat loksahtivat yhteen aivan varsan turvan edessä. + +Villa ratsasti takaisin alas rinnettä vastakkaiselle rannalle. + +"Herra Jumala, kuule sitä!" hän huusi. "Sehän haukkuu." + +"Se luulee, että hevosella on paha mielessä minua kohtaan", sanoi +Harley. "Se sitä kiihdyttää. Se ei ole unohtanut haukkumista. Se lukee +lakia hevoselle." + +"Jos se puree varsaa turpaan, voi käydä hullusti", varoitti Villa. "Ole +varuillasi, Harley, pian se sen tekee." + +"No, Miksi, pane maata ja ole hiljaa", käski Harley. "Ei ole mitään +vaaraa, kuuletko. Kaikki on hyvin. Pane maata nyt!" + +Miksi totteli, vaikka vastahakoisesti, eikä siirtänyt silmiään +hevosesta. Se jännitti kaikki lihaksensa ollakseen valmis hyppäämään, +jos hevonen jälleen uhkaisi tehdä pahaa Harleylle. + +"En voi antaa myöten hevoselle, muutoin en saa sitä milloinkaan +hyppäämään", sanoi Harley vaimolleen ja käänsi samassa hevosensa ja +ratsasti kappaleen matkaa takaisinpäin. "Joko minä saan sen pakotetuksi +hyppäämään yli tai se heittää minut selästään." + +Hän tuli takaisin täyttä ravia, ja varsa, joka ei ennättänyt seisahtua, +hyppäsi tahtomattaan pelätyn puron yli suoriutuen siitä niin hyvin, +että lennähti runsaasti kaksi metriä yli vesirajan toisella rannalla. + +Seuraavan kerran Miksi haukkui, kun Harley ratsastaen samalla tulisella +hevosella koetti sulkea veräjää jyrkällä vuoritiellä. Miksi katsoi +jännittyneenä vaarassa olevaa jumalaansa ja hyppäsi sitten hevosen +päätä kohti raivokkaasti haukkuen. + +"Sen haukkuminen auttoi joka tapauksessa", sanoi Harley, kun hänen +onnistui sulkea veräjä. "Miksi lienee uhannut antaa sitä turvalle, +ellei se käyttäydy siivosti." + +"Ei sillä näy ainakaan suusalpaa olevan", nauroi Villa, "vaikkei se +kovin puheliaskaan ole". + +Miksin puheliaisuus loppuikin siihen. Kukaan ei kuullut sen haukkuvan +muulloin kuin näissä kahdessa tilanteessa, jolloin sen jumala näytti +olevan vaarassa. Se ei haukkunut milloinkaan kuuta tai kaikua +vuoristossa tai liikkuvaa tuntematonta. Sensijaan sai päärakennuksessa +kuuluva kajahtelu Jerin tuulettamaan keuhkojaan. Jerin haukkuessa Miksi +laskeutui perin kyllästyneenä maata ja odotti, että laulu loppuisi. +Miksi ei haukkunut silloinkaan, kun se hätyytti kartanon alueelle +tulleita vieraita koiria. "Sehän tappelee kuin vanha sotilas", +huomautti Harley nähtyään kerran sellaisen tappelun. "Se on +kylmäverinen, ei kiihdy ollenkaan." + +"Se on liian aikaisin vanhentunut", sanoi Villa. "Sitä ei haluta enää +leikkiä, eikä se tahdo haukkua. Mutta tiedän kuitenkin, että se pitää +sinusta ja minusta..." + +"Vaikkei se näytäkään sitä sanoin tai elein", keskeytti hänen miehensä. +"Voit nähdä rakkauden loistavan sen silmistä." + +"Se muistuttaa minulle erästä luutnantti Greeleyn retkikunnan jäsentä, +jonka tunsin", sanoi Harley. "Hän oli sotilaana yhtynyt retkeen ja oli +yksi niistä harvoista, jotka jäivät eloon. Hän oli saanut kärsiä niin +paljon, että hän oli yhtä hiljainen ja vaitelias kuin Miksi. Hän sai +useimmat ihmiset ikävystymään; he eivät voineet ymmärtää häntä. He +tiesivät niin vähän elämästä, jonka hän oli tutkinut juuria myöten. +Hänestä sai tuskin sanaakaan irti. Ei siksi, että hän olisi unohtanut, +miten tuli puhua; hänestä vain ei kannattanut puhua, kun kukaan ei +ymmärtänyt. Liian kovat kokemukset olivat tehneet hänet äreäksi. Ja tuo +pelottava jäykkyys johtui siitä, että hän oli käynyt läpi tuhannet +helvetin tuskat. Hänen silmissään oli sama rauha kuin Miksinkin. Ja +sama viisaus. Antaisin mitä tahansa saadakseni tietää, kuinka se on +saanut tuon haavan olkapäähänsä. Se on varmasti ollut leijona tai +tiikeri." + + * * * * * + +Kuten vuorileijona, jonka Miksi oli tavannut vuorilla, niin mieskin oli +tullut Mendocinan erämaista, pysytellyt vaikeapääsyisillä harjanteilla +ja öisin kulkenut yli viljeltyjen laaksojen, missä oli ihmisiä ja siis +vaarallista näyttäytyä. Kuten vuorileijona mieskin oli ihmisten +vihollinen, ja kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan ja uhkasivat +hänen elämäänsä, jonka hän itse oli turmellut paljon pahemmin kuin +leijona, joka oli repinyt vain vasikoita nälkänsä sammukkeeksi. + +Mies oli murhaaja kuten vuorileijona. Mutta hänen tunnusmerkkinsä ja +kertomus hänen teoistaan oli ollut kaikissa sanomalehdissä, ja ihmisten +mieliä hän kiihdytti paljon enemmän kuin vuorileijona. Leijona oli +tappanut nuorta karjaa vuorilaitumilla. Mutta mies oli surmannut +kokonaisen perheen -- postimestarin, hänen vaimonsa ja heidän kolme +lastaan postitalon yläkerrassa Chisholmin vuorikylässä. + +Kaksi viikkoa oli miestä turhaan etsitty. Viimeisen kerran hän oli +ollut asutulla seudulla, kun hän Russian-virran rantavuoristosta kulki +hyvin viljellyn Santa Rosa laakson poikki Sonoma-vuorelle. Kaksi päivää +hän oli maannut siellä piilopaikassaan ja nukkunut paljon Kennanin +uudistilan kaikkein autioimmassa ja luoksepääsemättömimmässä kolkassa. +Hänellä oli kahvia, jonka hän oli ottanut viimeksi ryöstämästään +talosta. Yksi Harley Kennanin angoravuohista oli varustanut hänet +lihalla. Hän oli nukkunut uupumuksesta kaksi vuorokautta, herännyt +silloin tällöin ja ahminut vuohenlihaa kuin eläin ja juonut suuret +määrät kahvia kylmänä tai lämpimänä, vaipuakseen jälleen raskaaseen +uneen. + +Sillävälin sivistys käytännöllisine järjestöineen ja monimutkaisine +keksintöineen hiipi aivan hänen kantapäillään. Sähkö oli saanut hänet +kierrokseen. Puhuttu sana oli eristänyt Sonoma-vuoren, missä hän +piileskeli, ja ympäröinyt vuoren juuren aseistetuilla poliisi- ja +farmarijoukoilla. Heille oli seudulla kiertelevä murhamies +vuorileijonaakin vaarallisempi. Kennanin talossa, kuten kaikissa +muissakin taloissa Sonoma-vuoren seutuvilla, puhelin oli usein soinut +välittäen tärkeitä keskusteluja. + +Kun poliisiosastot alkoivat tunkeutua ylös vuorelle ja miehen täytyi +keskellä kirkasta päivää suunnata kulkunsa Kuunlaaksoon pyrkiäkseen +toisella puolen oleville vuorille, sattui niin, että Harley Kennan oli +juuri ratsastamassa tulisella varsallaan. Hän ei ollut lähtenyt +ottamaan kiinni Chisholmin postimestarin ja hänen perheensä murhaajaa. +Hän tiesi, että vuori vilisi ihmismetsästäjiä, sillä parikymmentä oli +ollut yötä hänenkin talossaan. Harley Kennanin ja tuon miehen +tapaaminen oli yhtä tahaton kuin kohtalokas. + +Jo aikaisemmin sinä päivänä mies oli kohdannut ihmisiä. Edellisenä yönä +hän oli nähnyt monen poliisivartioston leiritulet. Aamuhämärissä +koettaessaan hiipiä vuoren lounaista rinnettä alas Petalumaan hän oli +tavannut viisi kertaa meijerimiehiä, jotka kaikki olivat kivääreillä +aseistettuja. Kun hän kääntyi takaisin etsiäkseen piilopaikkaa +vainoojat aivan kintereillänsä, hän oli juossut suoraan Glen Ellenistä +Calientesta lähteneen nuorisojoukon keskeen. Heidän orava- ja +karhupyssyjensä laukaukset olivat lentäneet ohi, mutta selkää olivat +haulit monesta kohdin raapaisseet, ja ne olivat pysähtyneet aivan ihon +alle ja tuottivat hirveitä tuskia. Kun hän piilopaikastaan juoksi alas +vuorenrinnettä, hän oli joutunut härkälauman keskeen. Härät olivat +pelästyneet enemmän kuin mies, paetessaan ne olivat kaataneet hänet +maahan, tallanneet häntä kiihkoissaan ja särkeneet sorkillaan hänen +pyssynsä. Aseettomana, epätoivoisena, ampuma- ja ruhjevammojensa +kiusaamana hän oli kulkenut karjapolkuja ulos metsästä, hiipinyt kahden +laaksopainanteen yli ja lähtenyt kulkemaan ratsastustietä, jolle osui +kolmannessa laaksossa. + +Laskeutuessaan alas tätä tietä pitkin hän kohtasi sanomalehtimiehen, +joka matkasi samaa tietä ylöspäin. Tämä oli -- aivan aito +kaupunkilainen ja sanomalehtimies, joka oli kulkenut vain kaupungin +katuja eikä ollut milloinkaan ennen ollut mukana ihmismetsästyksessä. +Hevonen, jonka hän oli vuokrannut alhaalta laaksosta, oli pattijalka, +raihnainen ja laiska koni, joka seisoi aivan rauhassa sillävälin kun +hurjapäinen mies, joka tuli vastaan tien mutkassa, kiskoi alas +ratsastajan sen selästä. Sanomalehtimies huitaisi hyökkääjää +ratsupiiskallaan. Sitten hän sai sellaisen selkäsaunan, jollaista hän +oli usein kuvannut kertoessaan merimiesten tappeluista ja +kapakkamellastuksista, mutta johon hän nyt omakohtaisesti sai vasta +ensimmäisen kerran tutustua. + +Ihmeekseen ja harmikseen mies huomasi, ettei sanomalehtimiehellä ollut +muita varusteita kuin lyijykynä ja muistikirja. Tästä kiukustuneena hän +pieksi reportterin uudelleen ja jätti hänet sitten sanajalkojen keskeen +makaamaan ja valittelemaan. Itse hän nousi hevosen selkään, antoi sille +vauhtia sanomalehtimiehen ratsupiiskalla ja läksi ravaten alas +rinnettä. + +Jeri, joka metsään lähdettäessä aina oli innokkain, oli ennättänyt +kappaleen matkaa edelle Miksistä, sillä molemmat koirat seurasivat +Harley Kennania hänen varhaisella aamuratsastuksellaan. Kulkien aivan +herransa takana Miksi ei nähnyt tai ei heti käsittänyt, mitä tapahtui. +Eikä Harley Kennankaan ollut siitä selvillä. Siinä, missä jyrkkä, +kahdeksan jalan korkuinen kallioseinämä kohosi aivan tien vieressä, +Harley ja hänen tulinen varsansa säikähtivät kuullessaan taittuvien +oksien rätinää manzanitapensaista ylhäältä kalliolta. Kun hän katsoi +ylös, hän näki vastahakoisen hevosen hurjistunut ratsastaja selässään +laukkaavan suoraan kohti. Koettaessaan suitsia ja kannuksia käyttäen +saada hevosensa hyppäämään syrjään Harley näki vilahdukselta miehen +veriset naarmut ja revityt vaatteet ja silmät, jotka paloivat hurjina +harmaankalpeissa, tuuhean parran reunustamissa kasvoissa. + +Vuokrattu hevonen oli hyvällä syyllä haluton hyppäämään alas rinteeltä. +Tietäen hyvin, miltä sellainen loikkaus tuntuisi sen pattijaloissa ja +luuvalon vaivaamissa jäsenissä, se kaivoi kavionsa jyrkän rinteen +sammaleeseen ja hyppäsi vain välttyäkseen kaatumasta. Mutta kuitenkin +se iski lapansa alhaalla äksyilevään hevoseen ja kaatoi sen. Harley +Kennanilta taittui jalka, joka jäi hevosen ruumiin alle, ja varsalta, +joka heittelehti ja potki kaatuessaan, katkesi selkä. + +Mies, jota suuri aseistettu miesjoukko ajoi takaa, huomasi harmikseen, +että myös Harley Kennan, hänen viimeinen uhrinsa, oli aseeton. Hän +laskeutui hevosen selästä ja kiukuissaan potkaisi avutonta miestä +kylkeen. Hän oli vetänyt jalkansa takaisin potkaistakseen uudelleen, +kun Miksi puuttui asiaan ja iski hampaansa jalkaan, joka oli juuri +potkaisemaisillaan. + +Kiroten mies nykäisi jalkansa irti, jolloin Miksin hampaisiin jäi +palanen sekä jalasta että housuista. + +"Hyvä, Miksi!" huusi Harley maaten yhä avuttomana hevosen alla. "Hei, +Miksi!" hän huusi ja jatkoi sitten Etelämeren englanniksi: "Aja tuo +valkea massa helvettiin, hyvin pian!" + +"Ensin minä potkin teidät hengiltä", sähisi mies hampaittensa välistä. + +Mutta vaikka sanat ja eleet olivatkin näin hurjia, oli mies itse itkuun +purskahtamaisillaan. Pitkällinen takaa-ajo, jolloin hän oli kaikkien +ihmisten vihollinen ja kaikki ihmiset hänen vihollisiaan, oli +lannistanut hänen tarmonsa. Pojatkin olivat lähteneet matkaan ja +kylväneet hauleja hänen selkäänsä, ja eläimet olivat tallanneet hänet +jalkoihinsa ja särkeneet hänen pyssynsä. Kaikki olivat liittoutuneet +häntä vastaan. Ja nyt oli koira raadellut hänen jalkansa. Hän oli +viimeisellä retkellään. Milloinkaan hän ei ollut sitä vielä niin +selvästi tuntenut. Kaikki oli häntä vastaan. Hänet valtasi hermostunut +itkunhalu, ja epätoivoisen miehen hermostuneisuus ilmenee usein +hirvittävän hurjana. Tahtomattaan ja ajattelemattaan hän oli valmis +toteuttamaan uhkauksensa ja potkimaan Harley Kennanin kuoliaaksi. +Kennan ei tosin ollut tehnyt hänelle mitään pahaa. Hän itse oli, +päinvastoin, hypännyt Kennanin päälle ja kaatanut hänet tielle niin, +että toinen oli taittanut jalkansa. Mutta Harley Kennan oli ihminen ja +kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan, ja hänellä oli hämärä +tietoisuus siitä, että jos hän nyt tappaisi Kennanin, niin hän olisi +kostanut -- ainakin osaksi -- ihmiskunnalle. Koska häntä itseään odotti +kuolema, hän tahtoi viedä niin monta kuin voi mukanaan tuhoon. + +Mutta ennenkuin hän ennätti potkaista maassa makaavaa miestä, +oli Miksi jälleen hänen kimpussaan. Nyt revittiin toinen pohje ja +toinen housunlahje. Mutta sitten hän tavoitti Miksin, kun tämä +juuri hyppäsi, ja potkaisi sitä rintaan niin, että se kieri alas +rinnettä. Onnettomuudeksi se ei päässyt maahan asti. Se putosi +manzanitapensaaseen, mutta tarttui sen oksiin ja jäi roikkumaan metrin +korkeudelle maasta. + +"Nyt", mies virkkoi synkkänä Harleylle, "teen, mitä aioin. Potkin +henkiherjan teistä." + +"Enhän ole tehnyt teille mitään pahaa", alkoi Harley neuvotella. +"Minulla ei ole kovinkaan paljon sitä vastaan, että murhaatte minut, +mutta minä tahtoisin mielelläni vain tietää, miksi sen teette." + +"Te ajatte minua tappaaksenne minut", sähisi mies astuen askeleen +lähemmäksi. "Minä tunnen teidät kyllä. Te olette kaikki tyynni +lyöttäytyneet minua vastaan, ja ainoa, minkä voin tehdä, on nitistää +teidät hengiltä. Minä kostan teille kaikkien synnit." + +Kennan käsitti hyvin vaaran suuruuden. Hän oli itse aivan avuton, ja +mielipuoli murhamies aikoi surmata hänet ja vielä niin kamalalla +tavalla. Miksi, joka oli takertunut manzanitapensaaseen, riippui pää +alaspäin, takajalat kiinni oksanhaarassa ja sätkytteli siinä turhaan +pääsemättä herransa avuksi. + +Miehen seuraavalta, kasvoihin tähdätyltä potkulta Harley suojautui +käsivarrellaan, ja ennenkuin mies ennätti potkaista uudelleen, ilmestyi +Jeri näyttämölle. Se ei odottanut kehotusta, vaan hyökkäsi miehen +kimppuun, iski siekailematta hampaansa häneen hiukan vyötärön +yläpuolelle, ja oli vähällä vetää hänet kumoon painollaan. + +Mies kääntyi Jeriä vastaan yhä kasvavalla raivolla. Koko maailma +oli todellakin häntä vastaan. Itse luonto antoi sataa koiria +hänen päälleen. Mutta ylhäältä Sonoma-vuoren rinteiltä kuuluivat +takaa-ajajien huudot ja merkinannot hänen korviinsa ja saivat hänet +toisiin ajatuksiin. Kuoleman ajojahti siellä lähestyi, ja sitä hänen +täytyi paeta. Potkaistuaan Jerin loitommaksi hän heittäytyi +sanomalehtimiehen hevosen selkään, joka yhä vielä seisoi +liikkumattomana ja tylsänä samassa paikassa, mihin hän oli sen +jättänyt. + +Hevonen aloitti vastahakoisen ja jäykän laukan, ja Jeri seurasi +äkäisesti muristen, melkeinpä ulvoen. + +"Rauhoitu, Miksi", Harley lohdutteli. "Ole vain levollinen. Älä loukkaa +itseäsi. Vaara on jo ohi. Pian tulee ihmisiä meitä auttamaan." + +Mutta samassa katkesi ohuempi Miksiä kannattavista oksista, ja koira +putosi maahan. Se kävi niin nopeasti, että koira hämmennyksissään tuli +pää edellä maahan. Seuraavassa silmänräpäyksessä se oli jo pystyssä ja +ryntäsi tietä pitkin alaspäin siihen suuntaan, mistä Jerin ulvonta +kuului. Mutta ulina päättyi äkkiä kimeään tuskanhuutoon, mikä yhä vain +kiihdytti Miksin juoksua. Miksi syöksyi tiellä avuttomana viruvan Jerin +ohi. Vuokrahevonen oli kompastunut jäykillä jaloillaan ollen vähällä +kaatua ja silloin sattunut potkaisemaan Jeriä murskaten sen etukäpälän. + +Mies katsoi taakseen, ja nähdessään Miksin niin lähellä hän luuli, että +kolmas koira oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Mutta hän ei säikkynyt +koiria. Vain ihmiset haulikkoineen ja kivääreineen saattoivat tuhota +hänet. Ja Jerin ja Miksin puremat pakottavat haavat kiihdyttivät hänen +vihaansa koiria kohtaan. + +"Yhä lisää koiria", hän ajatteli katkerana, kun hän kumartui satulasta +ja sivalsi koiraa ratsupiiskalla silmille. + +Hänen ihmeekseen ei koira ollut tietävinäänkään lyönnistä. Se ei +haukkunut eikä vinkunut tuskasta. Se ei edes murissut. Se vain lisäsi +vauhtia, aivan kuin ei lyönti olisi siihen sattunutkaan eikä +ratsupiiska yhä vingahdellut sen korvissa. Kun Miksi tähtäsi hänen +oikeaan jalkaansa, hän iski sitä uudelleen, tällä kertaa juuri kuonon +ja silmien keskiväliin. Lyönnin pysäyttämänä Miksi kaatui, mutta jatkoi +sitten juoksuaan pitkin loikkauksin valmiina hyökkäämään uudelleen. + +Mutta mies oli huomannut vielä yhden seikan. Koira oli ollut niin +lähellä, että hän näki sen silmää räpäyttämättä ottavan iskun vastaan. +Se tuntui kamalalta. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt koiran tekevän +niin. Miksi uudisti hyökkäyksensä, mies torjui sen piiskallaan, ja tuo +pelottava näky toistui jälleen. Koira ei räpäyttänyt silmiään eikä edes +vavahtanut, kun isku sattui siihen. + +Ja uusi pelko valtasi miehen. Tulisiko sittenkin loppu kaikkien +kärsimysten jälkeen? Tuoko pörröinen koira, joka oli vaiti kuin +kuolema, oli määrätty tuhoamaan hänet, kun ihmiset eivät siihen +pystyneet? Hän ei ollut enää edes varma siitä, että se oli oikea +koirakaan. Voihan se yhtä hyvin olla salatusta maasta tämän elämän +tuolta puolen lähetetty kauhea kostaja, jonka tuli tehdä loppu hänestä +tällä retkellä, mikä aivan varmasti oli hänen kuolinretkensä. Koira ei +ollut oikea koira. Se ei voinut olla. Eihän ollut sellaista koiraa, +joka ei piiskaniskusta räpäyttäisi silmiään tai vavahtaisi. + +Vielä kahdesti hän torjui koiran hyökkäyksen taitavalla piiskaniskulla. +Ja koira jatkoi yhtä varmana ja vaiteliaana. Pelko lannisti miehen, hän +iski kenkiensä kannoilla hevosen vanhoja kylkiluita, löi sitä +ratsupiiskalla päähän ja vatsan alle, kunnes se laukkasi, niinkuin ei +ollut vuosikausiin laukannut. Pelko tarttui myös tuohon tylsään +hevoseen. Se ei pelännyt koiraa, jonka se tiesi olevan vain tavallinen +koira, vaan se pelkäsi ratsastajaa. Entiseen aikaan juopuneet, +järjettömät ratsastajat olivat ainiaaksi pilanneet sen jalat ja +jäykistäneet sen jäsenet. Ja tässä oli jälleen samanlainen juopunut, +hullu ratsastaja -- hevonen tunsi miehen pelon -- joka kiusasi sen +kylkiluita kannoillaan ja pieksi sitä armottomasti silmille, kuonoon ja +korville. + +Hevosen paraskaan vauhti ei ollut erikoisen kovaa eikä riittänyt +jätättämään Miksiä, mutta se oli kyllin nopea, jotta koira sai +erinomaisen tilaisuuden hyökätä miehen jalkoihin. Mutta jokainen +hyökkäys torjuttiin yhä vielä piiskaniskulla, joka voimallaan pysäytti +koiran ilmassa. Vaikka sen hampaat joka kerta loksahtivat yhteen niin +vaarallisen lähellä miehen jalkaa, putosi koira maahan, mistä se +toinnuttuaan syöksyi juoksuun, minkä ikinä jaksoi, saavuttaakseen +pelonvaltaaman miehen hurjasti laukkaavan hevosen selässä. + +Enrico Piccolomini näki ajojahdin ja otti itse osaa sen +loppukohtaukseen, ja tämä ottelu, hänen elämänsä ainoa suuri seikkailu, +antoi hänelle koko hänen loppuiäkseen sekä rikkautta että puheenaihetta +yllin kyllin. Enrico Piccolomini oli puunhakkaaja Kennanin tilalla. +Kukkulalta, josta näkyi tielle, hän oli ensin kuullut laukkaavan +hevosen kavioiden kapseen ja ratsupiiskan vinkunan. Sitten hän näki +hevosen, miehen ja koiran taistellen syöksyvän eteenpäin. Kun ne olivat +aivan hänen allaan, tuskin kahdenkymmenen jalan päässä, hän näki koiran +omituisella äänettömällä tavallaan hyppäävän suoraan ylös, vinkuvasta +ratsupiiskasta välittämättä ja iskevän hampaansa miehen jalkaan. Hän +näki, kuinka koira maahan pudotessaan oli vähällä vetää miehen +mukanaan. Hän näki miehen heittäytyvän koko painollaan hevosen kaulaa +vasten. Ja hän näki, kuinka hevonen nousi takajaloilleen, horjui ja oli +kaatua, ja kuinka mies silloin kadotti tasapainonsa ja putosi koiran +mukana maahan. + +"Ja sitten ne tappelivat kuin kaksi koiraa, kaksi eläintä", oli +Piccolominin tapana tästä jatkaa kertomustaan istuessaan viinilasin +ääressä Glen Ellenissä pienessä ravintolassaan. "Koira hellitti +hampaansa miehen jalasta ja iski ne hänen kurkkuunsa. Mies iskeytyi +koiran kurkkuun. Hän puristi molemmin käsin -- juuri näin -- koiraa +kurkusta. Eikä koira äännähdäkään. Se ei päästä ainoatakaan ääntä, ei +silloin eikä myöhemmin. Koska miehen kourat salpaavat siltä hengen, se +ei voi äännellä. Eikä se muutenkaan ole sitä lajia, joka meluaa. Se ei +hauku milloinkaan. Ja hevonen seisoo, katsoo ja köhii. Se oli kovin +kummallista. + +"Ja mies on aivan hulluna. Vain mielipuoli voi tehdä sellaista. Näen +miehen näyttävän hampaitaan kuin koira ja purevan koiraa käpälään, +kuonoon, ruumiiseen. Ja kun hän puree koiraa kuonoon, puree koira häntä +leukaan. Ja mies ja koira tappelevat kuin paholaiset, ja koira ojentaa +takajalkansa kuin kissa. Ja aivan kuin kissa se repii kynsillään paidan +miehen rinnalta ja kynsii nahkan hänen rinnastaan, kunnes mies on yltä +päältä veressä. Ja mies karjuu ja ääntelee aivan kuin nuori +vuorileijona. Ja yhä hän puree koiraa. Se oli helvetinmoinen tappelu. + +"Koira on herra Kennanin, hienon herran, ja minä olen kaksi vuotta +ollut työssä hänen luonaan. En sentähden tahdo seisoa siinä katsomassa, +kuinka tuo mies, joka taistelee kuin vuorileijona, repii koiran +palasiksi. Juoksen alas kukkulalta, mutta olen aivan pyörällä päästäni +ja unohdan kirveeni. Juoksen alas kukkulalta, -- ehkä niin pitkälti +kuin tästä ovesta tuohon oveen, kaksi- tai kolmekymmentä jalkaa. Ja +silloin on koira melkein lopussa. Sen kieli riippuu pitkällä, ja sen +silmät ovat aivan himmeät, mutta yhä vielä se raapii miehen rintaa +takajaloillaan, ja mies karjuu kuin vuorileijona. + +"Mitä voin tehdä? Olen unohtanut kirveen. Mies tappaa varmasti koiran. +Katselen isoa kiveä. Siellä ei ollut yhtään. Etsin keppiä. En näe +sellaistakaan. Ja mies on tuossa paikassa tappanut koiran. Nyt saatte +kuulla, mitä minä tein. En ole tylsämielinen. Minä potkaisen miestä. +Minun kenkäni olivat hyvin tukevat -- ei tällaiset kuin minulla nyt on. +Ne olivat oikeat halonhakkaajan kengät, pohjat hyvin paksut ja nauloja +täynnä. Potkaisen miestä korvan juureen. Potkaisen kerran vain, mutta +kunnolla, ja se riitti. Tiedän oikean paikan -- juuri tuossa korvan +alapuolella. + +"Ja mies päästää koiran. Hän sulkee silmänsä ja aukaisee suunsa ja +makaa sitten aivan hiljaa. Ja koira alkaa jälleen hengittää. Ja +hengityksen mukana palaa siihen elämä, ja nyt se tahtoisi repiä miehen +palasiksi. Mutta minä sanon sille: 'Ei', vaikka pelkään sitä kovin. Ja +mies alkaa virota. Hän avaa silmänsä ja katsoo minua kuin vuorileijona. +Ja minä alan pelätä häntä yhtä paljon kuin koiraa. Mitä minun on +tehtävä? Olen unohtanut kirveeni. Nyt saatte kuulla mitä minä tein. +Potkaisen miestä uudelleen korvan alle. Sitten otan vyön ja +kaulaliinani ja sidon hänet. Ja vähänväliä sanon 'Ei' koiralle, jotta +se antaisi miehen olla rauhassa. Ja koira katsoo vain. Se tietää, että +minä olen sen ystävä ja että minä sidon miestä. Eikä se pure minua, +vaikka minä pelkään niin kovasti. Koira on kamala otus. Sen minä +ainakin tiedän. Olen nähnyt sen vetävän vahvan miehen alas satulasta, +miehen, joka oli kuin vuorileijona. + +"Ja sitten tuli ihmisiä paikalle. Kaikilla on aseet, lintupyssyjä, +kiväärejä, revolvereja, pistooleja. Heti johtuu mieleeni, että +oikeudenkäynti on Yhdysvalloissa usein hyvin mutkatonta. Olen juuri +potkaissut miestä päähän, ja siihen tulee ihmisiä pyssyt käsissään ja +ne tahtovat raahata minut vankilaan, koska olen potkaissut miestä +päähän. Aluksi en käsittänyt mitään. Nuo ihmiset ovat minulle vihaisia. +Ne haukkuvat minua ja sanovat rumia sanoja, mutta ne eivät vangitse +minua. Silloin alan ymmärtää. Kuulen niiden puhuvan kolmestatuhannesta +dollarista. Minä muka olen ottanut heiltä kolmetuhatta dollaria. Se ei +ole totta, sanon minä. Minä sanon, etten ole keltään milloinkaan +senttiäkään vienyt. Silloin ne nauravat. Ja minä rauhoitun ja alan +ymmärtää asiaa. Ne kolmetuhatta dollaria on hallitus luvannut +palkkioksi tuosta miehestä, jonka minä olen sitonut vyölläni ja +kaulahuivillani. Ja kolmetuhatta dollaria on minun, koska olen +potkaissut miestä päähän ja sitonut hänen kätensä ja jalkansa. + +"En ole enää herra Kennanin työssä. Olen rikas mies. Hallituksen +kolmetuhatta dollaria ovat minun, ja herra Kennan pitää huolen siitä, +että hallitus maksaa ne minulle ja etteivät nuo pyssymiehet niitä +minulta vie. Ainoastaan sen tähden, että potkaisin päähän miestä, joka +oli kuin vuorileijona! Se on onnea. Se on amerikkalaista. Ja olen +iloinen siitä, että olen lähtenyt Italiasta ja hakannut halkoja herra +Kennanin maatilalla. Ja minä avasin tämän ravintolani niillä rahoilla. +Tiedän, että sillä tavoin voi ansaita kovasti rahaa. Kun olin pieni +poika, oli minun isälläni ravintola Napolissa. Nyt on minulla kaksi +tytärtä korkeakoulussa. Ja autokin minulla on." + + * * * * * + +"Herra Jumala, koko talo on kuin sairashuone", huudahti Villa Kennan +kaksi päivää myöhemmin tullessaan suurelle makuuverannalle, missä +Harley ja Jeri makasivat, toisella jalka lastoissa, toisella +kipsikääreissä. "Katso Miksiä", hän jatkoi. "Te ette ole ainoat, joilta +on luita katkennut. Huomasin äsken, että sen nenäluu on melkein +murskana, sellaisia iskuja se on saanut. Olen tunnin ajan pitänyt siinä +lämmintä käärettä. Katso sitä!" + +Miksi, joka oli Villan kehotuksesta seurannut häntä, oli kovin +hullunkurisen näköinen turvonneine kuonoineen. Miksi nuuski Jeriä ja +heilautti häntäänsä tervehdykseksi Harleylle, joka puolestaan tervehti +silitellen sen päätä ystävällisesti. + +"Se on varmaan loukkaantunut tappelussa", Harley sanoi. "Piccolomini +sanoo miehen lyöneen sitä monta kertaa ratsupiiskalla, ja tietenkin hän +sivalsi sitä kuonolle, kun se hyppäsi häntä kohti." + +"Piccolomini sanoo, ettei se kertaakaan huutanut, kun mies sitä löi, +vaan ryntäsi yhä uudelleen miehen päälle", Villa puhui innoissaan. +"Ajattele! Koira, joka ei ole Miksiä isompi, vetää murhaajan alas +satulasta, rosvon, jota parikymmentä poliisia ei ole saanut kiinni!" + +"Minä näin sen tekevän kummempaakin", Harley virkkoi rauhallisena. +"Ellei Miksi olisi ollut apuna ja Jeri myös -- ellei niitä molempia +olisi ollut, niin luulen, että se hullu olisi potkinut minut +kuoliaaksi, kuten aikoi." + +"Ja minä siunaan niitä molempia", huudahti Villa loistavin silmin; hän +tarttui nopeasti miehensä käteen ja puristi sitä sydämestään +kiitollisena. "Kukaan ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa noista +ihmeellisistä koirista", hän lisäsi koettaen voittaa liikutuksensa ja +räpäytti nopeasti silmiään estääkseen niitä kostumasta. + +"Viimeistä sanaa kaikesta siitä ihmeellisestä, mitä koirissa on, ei +sanota milloinkaan", lausui Harley vastaten hänen kädenpuristukseensa. + +"Ja juuri siksi on meillä jotakin sanottavaa", hymyili Villa. "Jerillä, +Miksillä ja minulla. Olemme harjoitelleet sen salaa yllättääksemme +sinut. Makaa hiljaa ja kuuntele. Se on ylistyslaulu, hymni Jumalan +kunniaksi. Älä naura. Se ei ole tarkoitettu pilaksi." + +Hän kumartui eteenpäin tuolissaan ja veti Miksin luokseen, niin että +koira istui hänen polviensa välissä; hän piteli molemmin käsin sen +päätä, ja koiran kuono oli puoleksi peittyneenä hänen tukkaansa. + +"Nyt, Jeri!" huusi Villa käskevästi kuin laulunjohtaja ainakin, ja Jeri +käänsi huomaavaisena päätään, katsoi häneen, hymyili silmillään ja +odotti. + +Villa aloitti ylistyslaulun tahtia lyöden, ja koirat yhtyivät siihen +pian pehmeällä ulvonnalla, mikäli niin puhdasta ja sointuvaa ääntä voi +ulvonnaksi sanoa. Ja kaikki, mikä oli vajonnut tyhjyyteen, kohosi +koirien mieleen niiden laulaessa. Ne lauloivat itsensä sen Tyhjyyden +halki _jossakin muualla_ -maailmaan ja juoksivat siellä hajonneen +laumansa kanssa, ja kuitenkaan ne eivät kokonaan kadottaneet +tietoisuudestaan nykyisyyttä ja elävää ihmisjumalaa, jonka nimi oli +Villa ja joka lauloi heidän kanssaan ja rakasti heitä. + +"Miksi emme muodostaisi kvartettia", virkkoi Harley Kennan yhtyen +lauluun. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jerin veli, by Jack London + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43258 *** diff --git a/43258-8.txt b/43258-8.txt deleted file mode 100644 index ed06b3c..0000000 --- a/43258-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10853 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Jerin veli, by Jack London - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Jerin veli - Erään koiran elämä ja seikkailut - -Author: Jack London - -Translator: Aune Tolvanen - -Release Date: July 20, 2013 [EBook #43258] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JERIN VELI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -JERIN VELI - -Erään koiran elämä ja seikkailut - - -Kirj. - -JACK LONDON - - -Suomentanut Aune Tolvanen - - - -Otava, Helsinki, 1922. - - - - - - -ALKULAUSE - - -Jo hyvin varhain alkoi opetettujen eläinten katseleminen tuntua minusta -vastenmieliseltä. Siihen oli kenties syynä synnynnäinen, sammumaton -uteliaisuuteni. Se pilasi minulta senlaatuiset huvitukset, sillä minua -halutti nähdä näyttämön taakse päästäkseni selville siitä, miten -sellaiset esitykset olivat mahdollisia. Ja se, minkä havaitsin olevan -reippaan ja onnistuneen näytännön edellytyksenä, ei ollut kaunista. -Tapasin julmuuksia niin hirvittävän määrän, ettei varmaankaan ole -ketään täysijärkistä ihmistä, joka ne kerran keksittyään voisi enää -koskaan nautinnolla katsella opetettujen eläinten esityksiä. - -En ole hentomielinen houkka. Arvostelijat ja hentomieliset kaunosielut -pitävät minua päinvastoin oikeana hirviönä, joka hekumoi veressä ja -julmuuksissa. Kajoamatta tässä sen enempää maineeseeni -- olkoon -kullakin siitä oma mielipiteensä -- tahdon vain huomauttaa, että olen -käynyt kovan elämänkoulun ja nähnyt enemmän petomaisuutta ja julmuutta -kuin ihmiset yleensä: laivankanssista ja vankilasta, köyhäinkorttelista -ja erämaasta, mestaushuoneesta ja sairaalasta taistelutantereelle ja -kenttäsairaalaan asti. Olen nähnyt ihmisiä silvottavan ja rääkättävän -kuoliaaksi. Olen nähnyt tylsämielisten joutuvan hirteen, kun heillä ei -ollut rahaa, millä maksaa asianajajalle. Olen nähnyt voimakkaitten -miesten murtuvan sielultaan ja ruumiiltaan ja toisten tulevan -parantumattomiksi, hurjiksi mielipuoliksi kovasta kohtelusta. Olen -nähnyt vanhojen ja nuorten -- vieläpä pienten lastenkin -- kuolevan -nälkään. Olen nähnyt miehiä ja naisia piestävän ruoskilla, patukoilla -ja nyrkeillä, ja olen nähnyt sarvikuononnahkaisten piiskansiimojen -kiertyvän mustien poikien vartalon ympäri, niin että ne joka lyönnillä -silpaisivat nahan irti ympäri ruumiin. Mutta kuitenkaan ei ihmisten -julmuus ole minua koskaan niin kauhistanut ja järkyttänyt kuin -nähdessäni opetettujen eläinten esiintyvän näyttämöllä ja yleisön -nauravan ja taputtavan käsiään. - -Lujahermoinen ihminen voi mahdollisesti sietää paljonkin tiedotonta ja -tahatonta julmuutta ja kidutushalua, johon ajattelemattomuus tai -tyhmyys on syynä. Minulla on lujat hermot. Mutta se kylmäverinen, -täysin tietoinen ja tahallinen julmuus ja kiduttamishalu, johon ainakin -yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa kesytettyjen eläinten näytännöistä -perustuu, herättää minussa kuvaamatonta inhoa ja kauhistusta. Taiteeksi -kehitetty julmuus on saavuttanut korkeimman kukoistuksensa kesytettyjen -eläinten maailmassa. - -Vaikka minulla oli lujat hermot ja olin tottunut kieltäymyksiin, -julmuuteen ja raakuuteen, huomasin vanhemmaksi tultuani, että -vaistomaisesti pakenin eläinnäytäntöjen kauhuja ja nousin paikaltani ja -lähdin teatterista heti, kun sellaisen esityksen piti alkaa. Sanon -"vaistomaisesti". Tarkoitan sillä, etten silloin vielä tullut -ajatelleeksi, että juuri sillä menettelytavalla voitaisiin antaa -kuolinisku näille eläinnäytännöille. Minä pelastin vain itseni -tuskallisesta näystä. - -Mutta ajan oloon olen sen verran oppinut tuntemaan ihmisluonnetta, että -ymmärrän, ettei kukaan täysijärkinen ihminen voisi sietää sellaisia -esityksiä, jos hän tietäisi, mikä ääretön julmuus on tehnyt ne -mahdollisiksi. - -Olen siis kyllin rohkea esittääkseni nyt tässä kolme ehdotusta: - -Ensiksikin tulisi kaikkien ihmisten ottaa selkoa siitä, mitä julmuuksia -eläinten on aina kestettävä, ennenkuin ne saadaan pakotetuiksi tekemään -temppujaan maksavan yleisön huviksi. Toiseksi ehdotan, että kaikki -miehet ja naiset, pojat ja tytöt, jotka näin ovat tutustuneet "jalon" -eläintenkesytystaidon alkeisiin, liittyisivät työskentelemään -paikallisissa ja koko maata käsittävissä eläinsuojeluyhdistyksissä. - -Kolmatta ehdotustani minun täytyy ensin hiukan perustella. Kuten -sadattuhannet muut ihmiset olen minäkin työskennellyt useilla laupeuden -työaloilla, koettaen muodostaa järjestöjä ihmisten kurjuuden ja hädän -poistamiseksi. Ei ole helppoa houkutella ihmisiä järjestettyyn -toimintaan heidän omaksikaan hyväkseen, ja vielä paljon vaikeampaa se -on, jos on kysymyksessä eläinten kurjan tilan parantaminen. - -Kaikki me varmaankin itkemme katkeria kyyneleitä ja hikoilemme verta, -kun saamme tietää, minkälaiseen välttämättömään julmuuteen -eläintenopetus perustuu. Mutta ei edes joka tuhannes meistä liity silti -mihinkään yhdistykseen sen estämiseksi tai pyri sanoillaan, teoillaan -ja raha-avustuksella tätä julmuutta poistamaan. Siinä on eräs -ihmisluonteen heikkouksia. Meidän täytyy myöntää se, kuten myönnämme -lämmön ja kylmyyden, esineiden läpinäkymättömyyden ja ikuisen -painolain. - -Mutta meille muille, joita on yhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän -tuhannesta, jää heikkoudestamme huolimatta toinen keino helposti -ilmaista halumme hävittää maailmasta se julmuus, jota eräät meistä -harjoittavat toisten huviksi eläimiä kohtaan, jotka sittenkin ovat vain -meitä alempia eläimiä maapallon pinnalla. Se on hyvin helppoa. Meidän -ei tarvitse ajatellakaan vuosimaksuja tai muita velvollisuuksia. Meidän -ei tarvitse ollenkaan ajatella tätä asiaa muulloin kuin silloin, kun -teatterissa tai jossakin huvipaikassa esitetään eläinnäytäntöjä. Asiaa -sen enempää miettimättä voimme silloin ilmaista paheksumisemme -nousemalla paikaltamme ja poistumalla teatterista kävelläksemme hiukan -raittiissa ilmassa ja palataksemme sitten, kun eläinesitys on loppunut, -katsomaan muuta ohjelmaa. Meidän on vain äänestettävä eläinten kesytys -pois kaikista julkisista huvittelupaikoista. Näyttäkää niiden -johtajille, etteivät sellaiset esitykset ketään miellytä, ja vielä sinä -päivänä, samalla hetkellä, he herkeävät tarjoamasta yleisölle sellaisia -huvituksia. - -Glen Ellen, Sonoma County, Kalifornia. Joulukuun 8 p:nä 1915. - -_Jack London_. - - - - -1. - - -Mutta Miksi-koira ei purjehtinutkaan koskaan Tulagista -_Eugénie_-laivan villienvartijana. Joka viides viikko höyrylaiva -_Makambo_ poikkesi Tulagin satamaan matkallaan Uudesta Guineasta -ja Mikronesiasta Australiaan. Ja eräänä iltana, jolloin se tuli -satamaan tavallista myöhemmin, kapteeni Kellar unohti Miksin maihin. -Sellainen vahinko saattoi helposti tapahtua, sillä kapteeni Kellar -palasi vasta puoliyön aikana rantaan käytyään hallituksen asiamiehen -bungalolla korkealla mäellä, sillä välin kuin hänen venemiehistönsä oli -turhaan etsinyt häntä rannalta ja venevajasta. - -Tuntia aikaisemmin, juuri kun _Makambon_ ankkuria nostettiin ja -kapteeni Kellar poistui laivalta alahanganpuoleista lautasiltaa pitkin, -Miksi oli tullut laivaan eräästä ylähangan ikkuna-aukosta. Tämä johtui -siitä, että Miksi oli hyvin kokematon ja toivoi tapaavansa Jerin tällä -laivalla, koska se viimeksi oli nähnyt veljensä _Ariel_-laivalla, -ja sitten vielä siitä, että se oli saanut ystävän. - -Dag Daughtry oli hovimestarina _Makambossa_, ja hänen olisi -pitänyt ajatella asiaa enemmän, ja hän olisi sitä varmaan ajatellutkin -ja menetellyt toisin, ellei hänen omalaatuinen kunnianhimonsa olisi -johtanut häntä kiusaukseen. Hän oli lempeä ja iloinen, mutta heikko -luonteeltaan, ruumiiltaan hyvin voimakas ja kestävä, ja hänestä -kerrottiin, ettei hän kahteenkymmeneen vuoteen ollut kertaakaan lyönyt -laimin työtään yhtä vähän kuin päivittäistä kuuden pullon -olutannostaan, ei edes -- kuten hän itse kehuskeli -- Bismarckin -saarilla, missä joka olutpulloon oli liuotettu kymmenen graania -kiniiniä malarian varalta. - -_Makambon_ kapteenilla oli tapana ylpeänä osoittaa matkustajille -hovimestariaan ennenkuulumattomana ihmeenä kaikkien hovimestarien -joukossa. Dag Daughtry jatkoi työtään alhaalla etukannella ikäänkuin ei -olisi mitään kuullut, mutta pälyi kuitenkin salaa komentosillalle, -mistä kapteeni ja matkustajat tarkastelivat häntä, ja hänen rintansa -paisui ylpeydestä, sillä hän tiesi kapteenin sanovan: "Katsokaa häntä! -Se on Dag Daughtry, aika olutratti. Hän ei ole ollut juovuksissa -kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka hän tyhjentää kuusi pulloa olutta -jokikinen päivä. Sitä ei uskoisi hänet nähdessään, mutta vakuutan, että -se on totta. En voi ymmärtää, kuinka mies voi juoda niin paljon. -Ihailen häntä. Hän tekee työnsä reippaammin kuin kukaan muu. Minä -saisin kaulanpoltetta jo yhdestä ainoasta olutlasista ja kadottaisin -tyystin ruokahaluni. Mutta hänelle se näyttää tekevän vain hyvää. -Katsokaa häntä! Katsokaa häntä!" - -Dag Daughtry osasi ulkoa kapteenin sanat ja oli täynnä ylpeyttä omasta -kunnostaan. Hän jatkoi työtään kahta innokkaammin ja aloitti sinä -päivänä vielä seitsemännenkin pullon oikein osoittaakseen ihmeellistä -kestävyyttään. Se oli omituinen tapa hankkia arvonantoa itselleen, -mutta ihmisethän ovat silloin tällöin omituisia, ja Dag Daughtryn -mielestä se antoi hänelle olemassaolon oikeutuksen. - -Hän ponnisteli kaikella tarmollaan ja koko sielullaan ylläpitääkseen -maineensa kuuden pullon miehenä. Senvuoksi hän vapaa-aikoinaan -kaupusteli kilpikonnanluisia kampoja ja hiuskoristeita ja oli sangen -taitava varastamaan muiden ihmisten koiria. Jonkunhan täytyi maksaa -päivittäiset kuusi pulloa, jotka kolmellakymmenellä kerrottuina tekivät -jo sievoisen summan kuukaudessa. Koska se "joku" oli juuri Dag Daughtry -itse, hän katsoi tarpeelliseksi toimittaa Miksin laivalle lastiaukon -kautta. - -Miksi oli sinä iltana kuljeskellut Tulagin rannalla _Eugénien_ -valaanpyyntivenettä haikaillen, ja siellä se tapasi tanakan, lyhyen, -harmaatukkaisen hovimestarin. Heistä tuli hyvin pian ystävät, sillä -Miksi oli vielä yhtä iloluonteinen kuin pentuna ollessaan. Se oli -paljon seuraarakastavampi ja sävyisämpi kuin Jeri huolimatta siitä, -että se oli tuntenut hyvin vähän valkoihoisia. Sen ensimmäiset tutut -olivat herra Haggin, Derby ja Bob Meringella, sitten se oli tutustunut -kapteeni Kellariin ja hänen perämieheensä _Eugénie_-laivassa ja -vihdoin Harley Kennaniin ja _Arielin_ päällystöön. Se oli -huomannut heidän kaikkien olevan erilaisia ja paljon miellyttävämpiä -kuin mustaihoisten laumat, joita se oli tottunut halveksimaan ja -kohtelemaan äreästi. - -Ja Dag Daughtry tuntui olevan samanlainen kuin muutkin valkoihoiset, -sitä osoitti jo hänen ensimmäinen iloinen tervehdyksensä: "Hei, sinä -valkoisen miehen koira, mitä sinä teet täällä mustien maassa?" Miksin -vastaus oli hillitty ja ylpeän arvokas, mutta uteliaasti kohoavat -korvat ja iloisesti loistavat silmät puhuivat toista kieltä. Dag -Daughtrylta ei jäänyt mitään huomaamatta -- hän oli koiraintuntija -- -hänen tarkastellessaan Miksiä lyhtyjen valossa, joita mustat pojat -pitelivät lastauspaikalla. - -Hovimestari oli heti selvillä kahdesta seikasta: Miksi oli iloinen, -sävyisäluonteinen koira, ja se oli arvokas koira. Sitten hovimestari -vilkaisi ympärilleen. Ketään ei ollut näkemässä. Sillä hetkellä oli -läsnä vain mustaihoisia, ja nekin katsoivat merelle, mistä lähenevä -aironloiske kehotti niitä olemaan valmiina vastaanottamaan -lastivenettä. Oikealla puolen, toisen lyhdyn valossa, seisoivat -hallituksen asiamiehen apulainen ja _Makambon_ talouspäällikkö -kiihkeästi riitelemässä jostakin rahtikirjan virheestä. - -Hovimestari katsahti vielä kerran Miksiin ja teki sitten päätöksensä. -Hän kääntyi ja kulki kappaleen matkaa rantaa pitkin pois lyhtyjen -valopiiristä. Sadan metrin päässä hän istuutui hietikolle odottamaan. - -"Se on ainakin kahdenkymmenen punnan arvoinen", hän mutisi itsekseen. -"Ellen saa kymmentä puntaa aivan ilmaiseksi ja vielä kiitoksia kaupan -päälle, niin olen totta vie aika poropeukalo enkä osaa erottaa -ajokoiraa vinttikoirasta -- niin, kymmenen puntaa missä Sydneyn -kapakassa tahansa." - -Ja hän muutti ne kymmenen puntaa mielessään olutpulloiksi. Se oli -mahtava, ihana näky, houkutteleva kuin olutpanimo. - -Hietikossa kahisevat nopeat askeleet ja hiljainen nuuskiminen saivat -hänet heristämään korviaan. Sitä hän juuri oli toivonut. Koira oli heti -mieltynyt häneen ja seurannut jäljestä. - -Dag Daughtry tiesi, miten koiria oli kohdeltava. Sen Miksi sai kohta -kokea, kun mies ojensi kätensä ja tarttui sitä puoleksi poskeen, -puoleksi irtonaiseen niskanahkaan. Tämä liike ei ollut ollenkaan -pelottava, mutta ei myöskään varovainen tai arka. Se oli reipas ja -itsetietoinen ja herätti luottamusta Miksissä. Se oli karski, mutta ei -loukkaava, rohkea, mutta ei tunkeileva. Miksistä tuntui maailman -luonnollisimmalta asialta, että tämä aivan vieras ihminen ravisteli -sitä niin tuttavallisesti, samalla kun hyvänsävyinen ääni mutisi: "Se -on oikein. Tule sinä vain tänne. Etpä tiedä, mikä onni sinua vielä -odottaa." - -Miksi ei ollut vielä milloinkaan tavannut ihmistä, johon se olisi heti -ensimmäisestä hetkestä niin mieltynyt. Ja Dag Daughtry tiesi, vaistosta -ehkä, kuinka koiria oli kohdeltava. Hän ei ollut luonnostaan raaka. Hän -ei ollut koskaan liian ystävällinen eikä liian tyly. Hän ei nytkään -tyrkyttänyt Miksille ystävyyttään. Hän oli hyvin varovainen -lähentely-yrityksissään. Hän oli tuskin tarttunut Miksiin, kun hän jo -päästi sen irti ja näytti sen kokonaan unohtavan. - -Hän ryhtyi sytyttämään piippuaan ja käytti siihen useita tulitikkuja, -ikäänkuin tuuli olisi ne sammuttanut. Mutta sillä välin kun ne paloivat -aivan hänen sormiinsa saakka ja hän oli voimakkaasti imevinään -piippuaan, tutkivat hänen terävät, pienet siniset silmänsä tuuheiden -harmaiden kulmien alta Miksiä hyvin tarkoin. Ja Miksi katseli -tarkkaavasti vierasta, joka tuntui siitä niin tutulta. - -Miksi oli kovin pettynyt, kun ihastuttava kaksijalkainen jumala näytti -sen aivan unohtaneen. Koettipa se hieroa tuttavuutta pyytämällä häntä -leikkimään: se nosti äkkiä etukäpälänsä maasta ja laski ne jälleen alas -kauemmas eteenpäin, taivuttaen ruumiinsa niin alas, että rinta melkein -kosketti hiekkaan, ja samalla se heilutti iloisesti leikattua -häntätöpykkäänsä ja päästi lyhyen, kehottavan haukunnan. Mutta mies -pysyi välinpitämättömänä ja imeskeli veltosti piippuaan pimeässä. - -Tuskin koskaan on harkitumpi keimailu salannut kavalampaa petosyritystä -kuin nyt keski-ikäisen, kuuden pullon hovimestarin lähennellessä -Miksiä. Kun Miksi, jota miehen välinpitämättömyys loukkasi, kääntyi -kuin poistuakseen, äännähti hovimestari sille jörösti: - -"Tule tänne, koira, tule tänne." - -Dag Daughtry myhäili hyvillään, kun Miksi tuli hänen luokseen ja nuuski -innokkaasti hänen housunlahkeitaan. Ja mies käytti tilaisuutta -tarkastellakseen koiraa. Hän tuprutteli sauhuja piipustaan ja antoi -katseensa liukua pitkin koiran hyvinmuodostunutta vartaloa. - -"Komea koira, kerrassaan hieno koira", hän sanoi hyväksyvästi -ääneensä. "Kuule, saisit palkinnon missä koiranäyttelyssä tahansa -satamakaupungeissa ja nauharuusukkeita rintasi täyteen. Ainoa vika -sinussa on tuo ryppyinen korva, mutta sen minä melkein voisin itsekin -oikaista. Eläinlääkäri tekee sen milloin tahansa." - -Huolettomin elein hän tarttui Miksin korvaan ja alkoi sormenpäillään -hyväillen hieroa sitä aivan juuresta, ihan siitä, mistä korva ulkoni -kiinteästä päänahasta. Ja Miksi oli mielissään. Ei milloinkaan vielä -ihmiskäsi ollut sillä tavoin muokannut sen korvaa kuitenkaan kipeää -tekemättä. Sormet aiheuttivat vain niin voimakasta ruumiillista -nautintoa, että Miksi kiemurteli hyväntunteesta. - -Sitten mies veti korvaa, niin että se liukui hitaasti hänen sormiensa -lomitse, ja korvanjuurta kutitti niin ihanasti. Mies otti vuoroin -toisen, vuoroin toisen korvan ja puheli hiljaa koko ajan. Sanoja Miksi -ei ymmärtänyt, mutta siltä tuntui, että mies puhui sille. - -"Pää on hyvänmuotoinen", mutisi Dag Daughtry sivellen ensin koiran -päätä ja sytyttäen sitten tulitikun. "Eikä yhtään ryppyä, komeat, -voimakkaat leuat ja aivan tarpeeksi pyöreät posket." - -Hän pisti sormensa Miksin suuhun ja koetti lujia, tasaisia hampaita, -mittasi vatsan ja rinnan leveyden ja kohotti yhtä jalkaa. Uuden -tulitikun valossa hän tutki sitten kaikki neljä jalkaa. - -"Musta, pikimusta -- jokikinen kynsi", sanoi Daughtry, "parempia -jalkoja ei koiralla voi olla, tarpeeksi kaarevat ja lyhyet, mutta ei -liian lyhyet varpaat. Sinun isäsi ja äitisi ovat varmaankin saaneet -monta nauharuusuketta aikoinaan." - -Miksi alkoi käydä levottomaksi, kun tarkastuksesta ei tuntunut tulevan -loppua, mutta silloin Daughtrykin äkkiä keskeytti ja otti Miksin hännän -noidansormiensa väliin, tutki hännän juuressa olevia lihaksia, paineli -ja puristeli viimeistä selkänikamaa ja pyöritteli häntää aivan -häpeämättömän tuttavallisesti. Mutta Miksi oli haltioissaan ja painoi -takapuoltaan hyväileviä sormia vastaan. Sitten mies painoi äkkiä -kätensä sen kylkiin puolittain mahan alle ja nosti sen kohoksi maasta. -Mutta ennenkuin Miksi ennätti edes hämmästyä, se oli jälleen -jaloillaan. - -"Kaksikymmentäkuusi tai -seitsemän ... varmasti painat yli -kaksikymmentäviisi naulaa nyt, siitä lyön vaikka vetoa, ja painat -kolmekymmentä täysikasvuisena", puheli Dag Daughtry. "No niin, monet -koirankasvattajat ovat sitä mieltä, että kolmekymmentä on maksimipaino, -ja aina siinä voi harjoittelulla laihtua muutaman naulan. Sinulla on -erinomainen ruumis, kyllin notkea kilpajuoksuun ja kyllin raskas -tappeluun, ja sinun jalkasi ovat aivan virheettömät." - -"Niin, herra Hau-hau, painosi on edullinen ja taitava koiralääkäri voi -kyllä siistiä tuon korvan. Uskon Sydneyssä olevan ainakin kaksisataa -henkilöä, jotka tuossa paikassa hellittäisivät kaksikymmentä puntaa -saadakseen sinut." - -Mutta jottei Miksi nyt vain olisi niin typerä, että alkaisi pitää -itseään kovin tärkeänä, Daughtry suoristautui, sytytti piippunsa ja -näytti aivan unohtavan koiran. Sen sijaan, että olisi kerjännyt itse -ystävyyttä, hän tahtoi saada Miksin tekemään aloitteen. - -Ja Miksi tekikin sen. Se painoi kylkensä Daughtryn polveen, raapi -käpälällään Daughtryn kättä ja pyysi lisää korvanhierontaa ja -hännänpyöritystä. Mutta Daughtry tarttuikin sen leukaan ja käänteli sen -päätä hitaasti edestakaisin. - -"Kenen koira sinä olet? Ehkä jonkin mustaihoisen, eikä se ole oikein. -Ehkä on mustaihoinen sinut varastanut; se olisi kamalaa. Ajattelehan, -mihin kauheihin kohtaloihin koirat voivat joutua. Se on synti ja häpeä. -Ei kukaan valkoinen mies voi sallia, että mustaihoinen omistaa -sinunlaisesi koiran, ja tässä on valkoinen mies, joka ainakaan ei sitä -salli. Jopa nyt jotakin! Mustaihoinen omistaisi sinut, mustaihoinen, -joka ei tiedä, miten sinua on kasvatettava! Tietenkin on mustaihoinen -varastanut sinut. Jos saisin hänet nyt käsiini, niin kyllä hänet -pehmittäisin, sen totisesti tekisin. Ajatella, että mustaihoinen -komentaisi sinua hyppäämään ja kantamaan tavaroitaan! Ei, herra -Hau-hau, sitä et saa enää koskaan tehdä. Sinä tulet minun kanssani, -eikä minun tarvinne sitä kahdesti pyytää." - -Dag Daughtry nousi ja läksi kävelemään pitkin rantaa. Miksi katsoi -hänen jälkeensä, mutta ei seurannut. Se olisi kovin mielellään mennyt -mukaan, mutta mies ei ollut sitä kutsunut. Vihdoin Daughtry maiskautti -huuliaan hyvin hiljaa. Ääni oli niin heikko, että hän itse sitä tuskin -kuuli. Eikä ainoakaan ihminen olisi kuullut sitä sinne, missä Miksi -oli, mutta Miksi kuuli sen ja syöksyi ihastuneena hänen jälkeensä. - - - - -2. - - -Dag Daughtry kuljeskeli edelleen pitkin rantaa, ja Miksi seurasi aivan -hänen kintereillään tai hyppi riemuiten hänen ympärillään joka kerta, -kun hän uudisti tuon maiskuttavan äänen. Hän pysähtyi ulkopuolelle -lyhtyjen valopiiriä, missä mustat haamut purkivat tavaroita veneistä ja -hallituksen asiamiehen apulainen ja _Makambon_ talouspäällikkö yhä -riitelivät rahtikirjasta. Kun Miksi tahtoi mennä kauemmas, pysäytti -mies sen tuolla omituisella, melkein kuulumattomalla äänellä. - -Sillä Daughtry ei suinkaan halunnut, että hänet nähtäisiin -koiranvarastamishommissa, ja mietti, miten voisi kenenkään huomaamatta -päästä laivalle. Hän pysytteli loitolla lyhdyistä ja kulki edelleen -rantaa pitkin kylälle päin. Kuten hän oli otaksunut, kaikki -työkelpoiset miehet olivat satamassa lastaustöissä. Ruohomajat -näyttivät olevan kaikki autioina, mutta vihdoin kuului yhdestä kimeä -vanhuksen ääni huutavan: - -"Mitä nimi?" - -"Laivalta ollaan", hän vastasi. "Anna poikasi viedä minut sinne -kanootilla, niin saat kaksi tupakkalehteä." - -"Sinu anta viisi ja viisi lehti minu itse tulla souta", tuli -vastaukseksi. - -"Annan viisi lehteä", tinki kuuden pullon hovimestari. "Jos sinulle ei -kelpaa viisi lehteä, niin saat mennä helvettiin." - -Hiljaisuus. - -"Kelpaako sinulle viisi lehteä?" Daughtry jatkoi kurkistaen pimeään -majaan. - -"Kelpaa minu", kuului pimeästä, ja ruumis, joka tuota ääntä hallitsi, -lähestyi niin kummallisella kolinalla, että Daughtry sytytti tulitikun -nähdäkseen tulijan. - -Hänen edessään seisoi tihrusilmäinen vanhus kainalosauvan varassa. -Tämän silmät olivat puoliksi kaihinpeittämät, ja se, mitä niistä vielä -näkyi, kiilui iljettävän punaisena. Hänen likainen tukkansa törrötti -tuuheina harmaina tupsuina. Hänen ihonsa oli arpinen, ryppyinen ja -hilseen peittämä, se oli sinipunaista, pinnalla ohut harmaja peite, -joka näytti maalilta, mutta oli kuitenkin ukon omaa nahkaa. - -Spitaalinsyömä vanhus, Daughtry ajatteli vilkaisten nopeasti ukon -käsiin ja jalkoihin nähdäkseen, montako varvas- ja sorminiveltä häneltä -puuttui. Mutta ne olivat kaikki paikoillaan; sensijaan toinen jalka oli -puolisäärestä poikki. - -"Missä on jalkasi?" Daughtry sanoi viitaten katkenneeseen jalkaan. - -"Suuri hai, se jalka sen sisässä", irvisteli ukko avaten inhottavan -hampaattoman kitansa. - -"Minu olla hyvin vanha", vaikeroi yksijalkainen Metusalemi. "Hyvin -pitkä aika minu ei saanu tupakka. Suuri valkea herra anta minu lehti -heti, minu pian, pian souta laivalle." - -"Mutta ellen annakaan lehteä heti?" kysyi hovimestari kärsimättömästi. - -Vanhus kääntyi vastaamatta, heilautti jalantynkäänsä ja alkoi keppinsä -varassa hyppiä majaan. - -"Hyvä on", Daughtry huudahti. "Saat heti lehden." - -Hän pisti käden taskuunsa ottaakseen sieltä tuota Salomonin saarten -vaihtorahaa ja irrotti tupakkakääröstä yhden litistetyn lehden. Vanhus -loisti kuin aurinko ojentaessaan halukkaasti kätensä lehteä ottamaan. -Hän päästi vuoroin hiljaisia kuhertavia ääniä, vuoroin lyhyitä, kimeitä -voivotteluja, puoleksi riemuiten, puoleksi toraillen. Hän otti -korvalehdessään olevasta reiästä mustan piippunysän ja muserteli -vapisevin sormin sen koppaan huonon virginiatupakan lehteä. Painettuaan -piipunsisustaa vielä peukalollaan hän heittäytyi äkkiä maahan -kainalosauva vieressään ja ainoa jalka allaan niin, että hän näytti -aivan jalattomalta. Pienestä, kookoskuiduista letitetystä pussista, -joka riippui hänen sisäänpainuneella rinnallaan, hän otti piikiveä, -terästä ja taulaa, ja kärsimättömänä odottavan hovimestarin tarjotessa -tulitikkulaatikkoa ukko iski tulta, sytytti taulan, puhalsi sen -paremmin palamaan ja sytytti sillä piippunsa. - -Ensimmäisen sauhun vedettyään hän herkesi valittamasta ja näytti -rauhoittuvan, ja Daughtry, joka uteliaana seurasi hänen puuhiaan, näki, -kuinka hänen kätensä ja riippuvat huulensa lakkasivat vapisemasta, -sylkeä ei valunut enää suupielistä, ja kipeiden, tulehtuneiden silmien -katse rauhoittui. - -Mitä näkyjä vanhus seuraavan hiljaisuuden aikana lie nähnyt, sitä -Daughtry ei käynyt arvailemaan. Hänen mieltään kiinnitti liiaksi toinen -näky: likainen, autio, pieni huone jossakin köyhäintalossa, ja siellä -ukko, joka kovin paljon muistutti häntä itseään, valitti ja vaikeroi -suu kuolaa valuen, kun ei saanut tupakanhiventäkään piippunysäänsä eikä --- voi kauhua -- kulaustakaan olutta, saati sitten kuutta litraa. - -Miksi, joka piipun himmeän hehkun valossa tarkasteli molempia ukkoja, -joista toinen kyyrötti pimeässä, toinen seisoi, ei käsittänyt ollenkaan -vanhuuden tragiikkaa, vaan tiesi ainoastaan, ja sen sitä varmemmin, -kuinka tavattoman rakastettava oli tuo kaksijalkainen jumala, joka oli -noidansormillaan voittanut sen sydämen korvien, hännäntyven ja -selkärangan välityksellä. - -Kun savipiippu oli palanut loppuun, nousi vanha saarelainen -kainalosauvansa varassa tavattoman nopeasti pystyyn ja nilkutti -rannalle. Daughtryn täytyi työntää apuna pientä kanoottia hietikolta -veteen. Se oli puunrungosta koverrettu ja yhtä vanha ja rapistunut kuin -sen omistajakin. Päästäkseen kanoottiin sitä kaatamatta Daughtryn -täytyi kahlata veteen, niin että toinen jalka kastui nilkkaa, toinen -polvea myöten. Vanhus keikautti itsensä kanoottiin laidan yli niin -nopeasti, että se saavutti tasapainonsa juuri ollessaan -kaatumaisillaan. - -Miksi jäi rannalle ja odotti kutsua; se epäröi vielä. Dag Daughtry -maiskutti huulillaan niin hiljaa, ettei vanhus kuullut sitä, ja Miksi -otti pitkän loikkauksen hietikolta ja pääsi kanoottiin karvaakaan -kastelematta. Astuen Daughtryn olkapäälle se hyppäsi veneen pohjalle. -Daughtry maiskutti uudelleen, ja Miksi kääntyi häneen päin, istuutui ja -laski päänsä hovimestarin polvelle. - -"Luulenpa voivani vannoa vaikka viiden raamatun päällä, että sinä -seurasit minua omasta halustasi", hän sanoi kuiskaten Miksin korvaan. -"Nopeasti, nopeasti", hän komensi sitten. Vanhus pisti tottelevaisena -melansa veteen ja alkoi meloa. Kanootti mutkitteli sinne tänne, mutta -kulki kumminkin siihen suuntaan, missä sarja pilkottavia valoja osoitti -_Makambon_ olevan. Mutta vanhus oli kovin heikko, hän ähki ja -puhki ponnistuksesta ja keskeytti usein soutunsa. Hovimestari otti -kärsimättömänä melan häneltä ja ryhtyi itse melomaan. - -Puolimatkassa ukko herkesi ähkimästä, nyökkäsi Miksiä kohti ja sanoi: - -"Se koira olla suuren valkean herran kuunarilla. -- Te anta minu -kymmenen lehti tupakka", hän lisäsi hetkisen kuluttua nähdäkseen, mitä -hänen ilmoituksensa oli vaikuttanut. - -"Annan sinulle melalla kalloon", vastasi Daughtry nauraen. - -"Kuunarin valkoinen herra on minun hyvä ystäväni. Hän on juuri -_Makambossa_. Vien koiran hänen luokseen _Makamboon_." - -Ukko ei sanonut enää mitään, ja vaikka hän eli vielä monta vuotta, ei -hän koskaan puhunut siitä keskiyöllä kulkijasta, joka vei Miksin. -Nähdessään ja kuullessaan, mikä elämä nousi rannalla myöhemmin yöllä, -kun kapteeni Kellar pani koko Tulagin ylösalaisin Miksiä etsiessään, -yksijalkainen ukko pysyi visusti hiljaa. Mikä hän oli rakentaakseen -riitaa vieraiden valkoisten herrojen kesken, jotka tulivat ja menivät, -retkeilivät ja hallitsivat kaikkialla mielensä mukaan? - -Tässä ukko ei ollenkaan poikennut muusta heimostaan, tummaihoisesta -melanesialaisesta rodusta. Valkoiset toimivat outojen ja -käsittämättömien tarkoitusperien mukaan. He muodostivat kokonaan toisen -maailman, olivat ylempiä olentoja ja elivät elämänsä korkeammalla -tasolla, missä ei tapahtunut mitään mustaihoisten mielestä todellista -ja luonnollista, ja valkoiset herrat liikkuivat kuin unikuvat, kuin -varjot maailmankaikkeuden suurella, salaperäisellä taustalla. - -Koska laskusilta oli alahangan puolella, kiersi Dag Daughtry ylähangan -puolelle ja pysäytti kanootin avoimen luukun kohdalle. - -"Kwaque!" hän huusi hiljaa kerran, kahdesti. - -Toisella kerralla aukkoon ilmestyi pää, joka kurkisti alas ja sanoi -kimeällä äänellä: - -"Minu otta vastaan, herra." - -"Ota koira vastaan", hovimestari kuiskasi. "Sulje se hyttiin ja odota -minua. Pidä varasi! Nyt!" - -Hovimestari tarttui nopeasti Miksiin, nosti sen ylös, jätti sen käsiin, -jotka ojentautuivat laivan rautaisesta kyljestä, ja souti sitten -avonaiselle lastiaukolle. Hän pisti kätensä tupakkakukkaroonsa, ojensi -kimpun irtonaisia lehtiä ukolle ja sysäsi kanootin menemään ollenkaan -ajattelematta, pääsisikö sen avuton soutaja milloinkaan maihin. - -Vanhus antoi melansa levätä eikä katsahtanutkaan mahtavaan höyrylaivaan -kanootin liukuessa sen kylkeä pitkin takaisin pimeään. Hän oli kokonaan -keskittynyt sen suuren tupakka-aarteen laskemiseen, mikä oli tipahtanut -hänen syliinsä. Viisi oli äärimmäinen luku, minkä hän tunsi. Kun hän -oli laskenut viiteen, hän alkoi alusta ja laski taas viiteen. -Niitä oli kaikkiaan kolme viittä ja näiden lisäksi vielä kaksi lehteä, -ja niin hän sai lopultakin yhtä varman käsityksen lehtien luvusta -kuin valkea mies määrittelemällä ne yhdellä ainoalla luvulla -_seitsemäksitoista_. - -Se oli paljon enemmän kuin hän ahneudessaan oli toivonut. Mutta hän ei -hämmästynyt. Valkoisten miesten teot eivät häntä hämmästyttäneet. Jos -siinä olisi ollut kaksi nauhaa seitsemäntoista sijasta, ei hän olisi -sitäkään ihmetellyt. Koska valkoisten miesten kaikki teot olivat -hämmästyttäviä, ei mustaihoinen voinut niitä enää hämmästyä, paitsi -ehkä silloin, kun hän joskus ihmeekseen pystyi jonkun teon käsittämään. - -Meloen, ähkien, leväten, unohtaen valkoisten miesten varjomaailman, -tajuamatta muuta todellisuutta kuin Tulagi-vuoren mustan harjanteen, -joka piirtyi rauhallisesti välkkyvää tähtitaivasta vasten, meren ja -kanootin, jota hän niin suurella vaivalla kuljetti, oman heikkenevän -voimansa ja kuoleman, joka siitä viimein oli tekevä lopun, vanhus meloi -hitaasti rantaan. - - - - -3. - - -Lyhyen ilmamatkansa jälkeen Miksi pysähtyi näkymättömiin käsiin; ne -nostivat sen kapean metallikehyksen läpi valaistuun huoneeseen, missä -se katseli ympärilleen Jeriä etsien. Mutta Jeri makasi sillä hetkellä -Villa Kennanin vuoteen vieressä _Arielin_ keinuvalla kannella. -Takanaan Melanesian saaret ja suoraan keulan edessä Uusi Guinea tämä -hieno alus kiiti yksitoista solmuväliänsä pasaatituulen ajamana, ja -laidan valurei'issä sihisi ja loiski, kun ne ryyppäsivät merivettä. -- -Jerin sijaan, jonka se oli viimeksi nähnyt jossakin laivassa, Miksi -näki nyt edessään Kwaquen. - -Kwaquen? Niin, Kwaque oli Kwaque, olio, joka hyvin vähän oli muiden -ihmisten kaltainen. Lieneekö elämänvirrassa koskaan ajelehtinut -omituisempaa hylkyä. Ihmisten tavallisen laskutavan mukaan hän oli -seitsentoistavuotias, mutta sadat vuodet olivat painaneet leimansa -laihoihin kasvoihin, ryppyiselle otsalle, sisäänpainuneille poskille ja -syvällä kiiluviin silmiin. Ohuet, hontelot jalat, joissa näytti olevan -vain luut velton nahan peitossa eikä ollut lihaksista merkkiäkään, -kannattivat paksua yläruumista. Suurta, esiintyöntyvää vatsaa tukivat -tanakat lanteet, ja hartiat olivat leveät kuin Herkuleella. Mutta -sivulta katsoen olkapäät ja rinta olivat aivan litteät. Tällä osalla -pojan ruumista näytti olevan vain kaksi ulottuvaisuutta. Käsivarret -olivat yhtä ohuet kuin sääretkin, ja Miksistä näytti poika -ensinäkemältä isomahaiselta mustalta hämähäkiltä. - -Kwaque pukeutui nopeasti, veti päälleen purjekankaiset housut ja mekon, -jotka olivat pitkäaikaisesta käytöstä sekä liassa että risoina. Kaksi -vasemman käden sormea oli aina riepuun käärittyinä, ja ammattimies -olisi tästä kohta tehnyt johtopäätöksen, että hän oli spitaalinen. -Vaikka hän oli Dag Daughtryn omaisuutta yhtä varmasti, kuin jos tällä -olisi ollut kuitti siitä, että oli ostanut pojan, ei omistaja -kuitenkaan tietänyt, että tuossa omituisessa tylsähermoisessa oliossa -ilmeni niin kamalan taudin oireita. - -Daughtryn omistusoikeudella poikaan oli jokseenkin löyhät perusteet. -Kuningas Wilhelmin maassa, joka kuuluu Amiraliteetti-saariin, Kwaque -oli juossut suoraan Daughtryn syliin spitaaleineen kaikkineen. Kun -hovimestari kuljeskeli alkuasukasten teitä ja polkuja viidakon reunassa -lähellä rantaa -- hän teki usein niin nähdäkseen, eikö sattuisi eteen -jotakin saalista -- hän oli tavannut Kwaquen. Ja hän sai viimeisellä -hetkellä pojan käsiinsä. - -Kahden hyvin nopeajalkaisen, tulessa karaistuilla keihäillä varustetun -nuorukaisen ajamana Kwaque oli ravannut uskomattoman nopeasti hämähäkin -jaloillaan, vaipunut aivan näännyksissä Daughtryn jalkoihin ja katsonut -häneen rukoilevin silmin kuin metsän eläin, joka pakenee koiria. -Daughtry oli sekaantunut asiaan jokseenkin väkivaltaisella tavalla, -sillä hänellä oli terveellinen basillikauhu, ja kun nopeajalkaiset -nuoret miehet uhkasivat lävistää hänet keihäillään, hän tarttui toisen -keihääseen ja löi toisen tainnoksiin iskemällä häntä leukapieleen. -Hetkistä myöhemmin makasi sekin, jonka keihäästä hän oli saanut otteen, -pyörtyneenä. - -Vanha hovimestari ei tyytynyt ainoastaan keihäisiin. Pelastetun Kwaquen -yhä valittaen ja vaikeroiden vakuuttaessa kiitollisuuttaan hänen -jalkojensa juuressa hän ryhtyi ryöstämään alastomia nuorukaisia. -Vaatteita näillä ei ollut sipalettakaan päällään, mutta molempien -kaulasta hän irrotti pyöriäisvalaan hampaista tehdyn kaulanauhan, -jollaisen kauppahinta oli punta kullassa. Toisen alastoman nuorukaisen -kiharasta tukasta hän veti käsitekoisen, hienopiisen kamman, jonka -korkea yläosa oli koristettu helmiäisupotuksilla, ja sen hän möi -Sydneyssä kahdeksasta shillingistä. Luiset ja kilpikonnankuoriset -nenä- ja korvakoristeet hän myös anasti, samoin omituisen helmiäisestä -tehdyn rintakoristeen, josta voi saada viisitoista shillinkiä missä -tahansa. Keihäistä hän sai matkailijoilta viisi shillinkiä kappaleelta -Port Moresbyssa. -- Köyhän hovimestarin ei totisesti ole helppo -säilyttää kuuden pullon mainettaan! Kun hän kääntyi jättääkseen nuo -nopeajalkaiset nuoret miehet, jotka toinnuttuaan tähyilivät häntä -kirkkain, aroin villieläimensilmin, seurasi Kwaque häntä niin lähellä, -että astui hänen kantapäilleen ja sai hänet kompastumaan. Hän sälytti -sentähden saaliinsa Kwaquelle ja antoi tämän kulkea edellään rantaan. -Ja koko matkan höyrylaivalle hän irvisteli ja hymyili itsekseen -katsellessaan saalistaan ja Kwaquea, joka heilui holtittomana sinne -tänne ravatessaan eteenpäin kuin tynnyri keppien varassa. - -Laivassa -- se sattui olemaan _Cockspur_ -- Daughtry houkutteli -kapteenin merkitsemään Kwaquen luetteloihin keittiöapulaiseksi kymmenen -shillingin kuukausipalkalla. Hän sai myös kuulla Kwaquen tarinan. - -Koko juttu oli koskenut sikaa. Nuo nopeajalkaiset nuoret miehet olivat -veljeksiä ja asuivat naapurikylässä, ja sika oli ollut heidän, kertoi -Kwaque kamalalla Etelämeren englannilla. Hän, Kwaque, ei ollut koskaan -nähnyt sitä sikaa. Hän ei ollut tietänyt sitä olevan olemassakaan, -ennenkuin se kuoli. Nuoret miehet olivat pitäneet paljon siasta. Entä -sitten? Eihän se liikuttanut Kwaquea, joka yhtä vähän tiesi heidän -rakkaudestaan sikaa kohtaan kuin itse elukastakaan. - -Hän väitti ensimmäisen kerran kuulleensa siitä, kun kylässä alettiin -jutella, että sika oli kuollut ja että jonkun oli nyt kuoltava -sovitukseksi. Se oli aivan oikein, selitti Kwaque kummeksivalle -hovimestarille. Niin oli tapa. Kun lempisika kuoli, meni sen omistaja -ja tappoi jonkun, kenet tahansa. Tietenkin oli parasta tappaa se, joka -taioillaan oli tehnyt sian sairaaksi. Mutta jos häntä ei saatu kiinni, -pääsi joku muu hengestään. Kwaque oli siis joutunut sovitusuhriksi. - -Dag Daughtry aloitti jo seitsemännen pullon juttua kuunnellessaan, niin -hänen mielensä oli vallannut tuo satumainen tarina viidakosta, missä -ihmiset tappoivat tuntemattoman ihmisen kuolleen sian tähden. - -Vakoilijat -- kertoi Kwaque -- ilmoittivat surevien sianomistajien -olevan tulossa, ja koko kylän väki pakeni viidakkoihin ja kiipesi -puihin -- kaikki, paitsi Kwaque, joka ei osannut kiivetä. - -"Tosi sana", sanoi Kwaque, "minu ei teke se sika sairas". - -"Varmasti", väitti Daughtry, "sinä noiduit sen sian sairaaksi. Sinä -näytät itse pirulta. Sinä teet kaikki, jotka sinut näkevät, sairaiksi. -Sinä teet minutkin aivan sairaaksi." - -Siitä lähtien hovimestari aina kuudetta pulloa tyhjentäessään illalla -ennen maatamenoa kutsui Kwaquen kertomaan juttuaan. Se palautti hänen -mieleensä lapsuuden, jolloin hän oli kiihottanut mielikuvitustaan -kertomuksilla villeistä ihmissyöjistä ja uneksinut itse sellaisia -kerran omin silmin näkevänsä. Ja tässä hän nyt oli, hän sanoi -virnistellen itsekseen, ja hänellä oli orjana oikea ihmissyöjä. - -Kwaque oli orja yhtä varmasti kuin jos Dag Daughtry olisi hänet -orjahuutokaupasta ostanut. Aina kun hovimestari siirtyi uuteen toimeen -jollakin Burns Philp -linjan laivalla, hän asetti ehdoksi, että Kwaque -saisi seurata mukana kymmenen shillingin palkalla. Kwaquella ei ollut -siihen mitään sanomista. Vaikka häntä olisi haluttanut paetakin -jossakin Australian satamassa, ei Daughtryn olisi tarvinnut häntä -etsiä. Australian "aivan valkoinen" politiikka huolehti siitä. Ei -ainoakaan tummaihoinen, olipa sitten malaji, japanilainen tai -polynesialainen, saanut astua maihin jättämättä hallitukselle sadan -punnan käteistä takuuta. - -Eikä Kwaque halunnutkaan paeta, kun _Makambo_ poikkesi johonkin -saareen. Kuningas Wilhelmin maa, ainoa maa, jota hänen jalkansa olivat -astuneet, oli mittapuu, jonka mukaan hän arvosteli kaikkia muita -saaria. Ja koska Kuningas Wilhelmin maassa syötiin ihmisiä, hän uskoi, -että kaikkialla muuallakin käytettiin samaa ruokaa. - -Mitä Kuningas Wilhelmin maahan tulee, oli _Makambon_ tapana -poiketa sinne joka kymmenes viikko, kuten _Cockspur_ sitä ennen, -ja kauhein uhkaus, millä Daughtry voi Kwaquea pelotella, oli -maihinjättäminen sille paikalle, missä nopeajalkaiset nuoret miehet yhä -surivat sikaansa. Ja nämä olivat todellakin ottaneet tavakseen -_Makambon_ joka käynnillä soudella laivan ympärillä ja irvistellä -kamalasti Kwaquelle, joka puolestaan irvisteli heille laivan laidan -yli. Daughtry yllytti vain tätä kohteliaisuuksien vaihtoa -säikyttääkseen pojan niin, ettei tämä milloinkaan toivoisikaan -pääsevänsä takaisin syntymäkyläänsä. - -Kwaque ei lisäksi ollenkaan halunnut jättää herraansa, joka oli aina -sävyisä ja oikeudenmukainen eikä koskaan kohottanut kättään häntä -vastaan. Kun oli selviytynyt meritaudista eikä sitten enää astunut -jalallaan maalle, jottei saisi sitä uudelleen, Kwaque huomasi -joutuneensa oikeaan paratiisiin. Hänen ei enää tarvinnut surra sitä, -ettei kyennyt kiipeämään puuhun, koska häntä ei enää mikään vaara -uhannut. Hän sai ruokaa säännöllisesti, ja millaista ruokaa sitten! Ei -kukaan hänen kylässään olisi osannut uneksiakaan sellaisista herkuista, -joita hän alinomaa sai syödä. Niinpä hän jokseenkin helposti selviytyi -pienestä koti-ikävän kohtauksesta ja oli pian onnellisin ihminen, joka -koskaan on meriä purjehtinut. - -Kwaque se nosti Miksin lastiaukosta Dag Daughtryn hyttiin ja jäi -odottamaan, että isäntä itse tulisi sisään alahangan puolelta. -- -Tarkasteltuaan nopeasti huonetta ja nuuskittuaan makuupaikkaa ja sen -alustaa ja tultuaan vakuutetuksi siitä, ettei Jeri ollut siellä, Miksi -alkoi tutkia Kwaquea. - -Kwaque koetti olla ystävällinen. Hän päästi kurkustaan kaakottavan -äänen osoittaakseen ystävyyttään, mutta Miksi vain murisi julkealle -mustaihoiselle, joka oli uskaltanut koskea siihen -- Miksi oli oppinut, -että sellainen oli loukkaus -- ja vieläpä uskalsi puhua sille, joka -seurusteli ainoastaan valkoisten jumalien kanssa. - -Kwaque vastasi koiran murinaan typerästi irvistelemällä ja läheni ovea -ollakseen valmiina avaamaan sen herralleen. Mutta heti kun hän nosti -jalkaansa, hyökkäsi Miksi hänen kimppuunsa. Kwaque laski heti jalkansa -takaisin, ja Miksi rauhoittui, mutta vartioi häntä valppaana. Mitä se -tiesi tuosta pojasta muuta, kuin että se oli musta, ja kaikkia mustia -oli valkoisen herran poissaollessa vartioitava hyvin tarkoin. Kwaque -koetti siirtää jalkaansa hitaasti pitkin lattiaa, mutta Miksi havaitsi -juonen ja teki murinallaan siitä heti lopun. - -Silloin tuli Daughtry, ja ihaillessaan Miksiä kirkkaassa sähkövalossa -hän ymmärsi heti tilanteen. - -"Kwaque, kulje kaksi kolme askelta", hän käski koettaakseen, oliko -arvannut oikein. - -Kauhistunut katse, jonka Kwaque suuntasi Miksiin, oli jo kyllin -vakuuttava, mutta hovimestari piti itsepäisesti kiinni käskystään. -Kwaque totteli vastahakoisesti, mutta oli kohottanut jalkaansa tuskin -tuuman verran, kun Miksi oli hänen kimpussaan. Jalka pysähtyi kuin -olisi siihen paikkaan kivettynyt, Miksin kulkiessa uhkaavaa -puolikierrosta pojan edessä. - -"Nyt olet totisesti naulattu kiinni lattiaan", Daughtry virnisteli. -"Onpa se koira villienvartija." - -"Hei, Kwaque, mene hakemaan kaksi pulloa jääkaapista", hän huusi sitten -käskevästi. - -Kwaque loi herraansa rukoilevan katseen eikä liikahtanut paikaltaan. -Kun käsky toistettiin, vaikutti se yhtä vähän. - -"Tuhat tulimmaista", karjui hovimestari, "ellet heti hae olutta, lyön -sinut mäsäksi. Ellet heti hae olutta, ajan sinut maihin Kuningas -Wilhelmin maassa." - -"Ei minu voi", Kwaque mutisi arkana, "koiran silmä liika paljo katso -minu päälle. Minu ei tahto se koira _kai-kai_ minu." - -"Pelkäätkö sinä tuota koiraa?" - -"Tosi sana, minu liika paljo pelkä se koira." - -Dag Daughtry oli ihastunut. Mutta hän oli myös janoinen käytyään maissa -eikä tahtonut enää jännittää tilannetta. - -"Hei, ressu", hän sanoi Miksille. "Se on kiltti mies. Ymmärräthän? -Hyvin kiltti." - -Miksi heilautti häntäänsä ja luimisti korviaan osoittaakseen, että -koetti ymmärtää. Kun hovimestari taputti poikaa olalle, meni Miksi -nuuskimaan molempia jalkoja, joita se äsken oli pitänyt lattiaan -naulittuina. - -"Mene", käski Daughtry. "Mene hitaasti", hän varoitti, mutta neuvo oli -tarpeeton. - -Miksi pörhisti niskakarvansa, mutta salli pojan astua ensimmäisen -varovan askeleen. Toisella askeleella Miksi jo katsahti Daughtryyn -ollakseen varma asiasta. - -"Hyvä on", oli rauhoittava vastaus. "Se on minun mieheni. Se on kiltti -mies." - -Miksi hymyili silmillään merkiksi, että oli ymmärtänyt, ja kääntyi, -teeskennellen olevansa aivan välinpitämätön koko mustasta pojasta, -tarkastelemaan lattialla olevaa avonaista laatikkoa, jossa oli -kilpikonnan kilpiä, pyöräsahoja ja hiekkapaperia. - -"Ja nyt", mutisi Dag Daughtry tärkeänä, nojautuen pullo kädessä -taaksepäin tuolissaan, sillä välin kun Kwaque polvillaan lattialla -avasi hänen kenkiään, "ja nyt on sinulle, herra Haukku, keksittävä -nimi, josta on kunniaa sekä sinun hienolle rodullesi että minun -keksimiskyvylleni". - - - - -4. - - -Täysikasvuiset irlantilaiset terrierit eivät ole ainoastaan erikoisen -rohkeita, viisaita ja uskollisia, vaan myös hyvin kylmäverisiä ja -hillittyjä. Ne eivät hevillä kadota tasapainoaan, ne tuntevat herransa -äänen ja tottelevat sitä meluisimmankin tappelun telmeessä, eivätkä ne -koskaan raivoa niin mielettömästi kuin esimerkiksi foxterrierit usein -tekevät. - -Miksi ei ollut ollenkaan hermostunut, vaikka se oli pikaisempi ja -kiihkeämpi kuin Jeri-veljensä, ja sen isä ja äiti olivat vakava vanha -pari siihen verrattuina. Täysikasvuisena Miksi oli paljon leikkisämpi -ja meluisampi kuin Jeri. Sen kuuma luonne oli aina valmis kuohahtamaan -vähimmästäkin yllykkeestä, ja myöhemmin se sai tilaisuuden osoittaa, -kuinka se leikissä kykeni uuvuttamaan nuoren penikan. Sanalla sanoen, -Miksi oli iloinen sielu. - -Käytän vartavasten sanaa "sielu". Mitä ihmissielu lopultakin lienee -- -havaintokykyä, mukautumista, yksilöllisyyttä, itsetietoisuutta -- tätä -kaikkea vaikeasti määriteltävää oli Miksissä. Sen sielu erosi vain -kehitykseltään ihmissieluista, mutta sillä oli kaikki ihmissielun -ominaisuudet. Se kykeni rakkauteen, suruun, iloon, vihaan, ylpeyteen, -itsetietoisuuteen, mielialan vaihteluihin. Ihmissielun kolme -pääominaisuutta ovat muisti, tahto ja ymmärrys, ja muistia, tahtoa ja -ymmärrystä oli Miksissäkin. - -Kuten ihminen sekin oli viiden aistinsa avulla kosketuksissa -ulkomaailman kanssa. Nämä kosketukset synnyttivät siinä kuten -ihmisissäkin tajuntaa. Ja nämä tajutut ilmiöt aiheuttivat aivankuin -ihmisellä sielunliikkeitä. Niinikään se osasi kuten ihminen ymmärtää, -ja nämä havainnot synnyttivät siinä käsitteitä -- ei tietenkään niin -laajakantoisia ja syvällisiä kuin ihmissielussa, mutta käsitteitä joka -tapauksessa. - -Hiukan rajoittaakseni tätä ihmiselle "nöyryyttävää" yhtäläisyyttä -elämän korkeimpiin ilmauksiin nähden voin ehkä myöntää, ettei Miksin -tajunta ollut yhtä selkeä kuin ihmisen, jos esimerkiksi vertaa -neulanpistoa sen käpälään ja neulanpistoa ihmiskäteen. Myönnän myös, -että ajatus, jonka tietoisuus sen sielussa synnytti, oli hämärämpi, -muodottomampi kuin ihmisen ajatus. Vielä myönnän, ettei Miksi -milloinkaan, vaikka olisi elänyt miljoonia elinkausia, olisi voinut -todistaa yhtään Euklideen väitettä tai ratkaista neljännen asteen -yhtälöä. Mutta se tiesi hetkeäkään epäilemättä, että kolme jalkaa oli -enemmän kuin kaksi ja että kymmenen koiraa oli paljon pelottavampi -vastustajajoukko kuin kaksi koiraa. - -Mutta sitä en myönnä, ettei Miksi olisi voinut rakastaa yhtä hellästi, -rajattomasti, epäitsekkäästi, mielettömästi ja uhrautuvaisesti kuin -ihminen. Se rakasti niin -- ei sen tähden, että se oli Miksi, vaan -siksi, että se oli koira. - -Miksi oli rakastanut kapteeni Kellaria enemmän kuin omaa elämäänsä. Ja -kun aika kului ja se varmistui siitä, että kapteeni Kellar oli -auttamattomasti kadonnut samoinkuin Meringe ja Salomonin saaret, se -alkoi aivan yhtä rajattomasti rakastaa kuuden pullon hovimestaria, joka -niin hyvin ymmärsi koiria ja osasi niin vastustamattomasti maiskuttaa. -Kwaquen laita oli toisin, sillä Kwaque oli musta. Kwaque oli Miksistä -vain tarvekalu, joka välttämättömästi kuului ympäristöön, Dag Daughtryn -kotieläin. - -Mutta Miksi ei tiennyt uutta jumalaansa Dag Daughtryksi. Kwaque nimitti -häntä "massaksi", mutta Miksi oli kuullut mustaihoisten sillä tavoin -nimittävän muitakin valkeita miehiä. Monet mustaihoiset olivat sanoneet -kapteeni Kellaria "massaksi". Kapteeni Duncan nimitti Daughtryä -"hovimestariksi". Miksi sattui kuulemaan hänen, alipäällystön ja -matkustajien käyttävän samaa nimitystä; siis Miksille sen jumalan nimi -oli "hovimestari"; sillä nimellä se aina tunsi hänet ja ajatteli häntä. - -Sitten tuli kysymys sen omasta nimestä. Seuraavana iltana sen tulon -jälkeen Dag Daughtry keskusteli sen kanssa tästä seikasta. Miksi istui -hänen edessään kuono Daughtryn polvella. Sen silmät laajenivat ja -loistivat innosta, se höristeli korviaan kuunnellakseen, ja -häntätöpykkä pieksi innokkaasti lattiaa. - -"Niin ovat nyt asiat, poikaseni", sanoi hovimestari. "Sinun isäsi ja -äitisi olivat irlantilaisia. Älä kiellä sitä, lurjus..." - -Iloisen ja ystävällisen äänen kiihottamana Miksi heilutti ihastuneena -koko ruumistaan ja takoi hännällään lattiaa kahta innokkaammin. Se ei -tietysti ymmärtänyt sanaakaan, mutta se vaistosi puheen takana olevan -jotakin, ja se jokin antoi sanasarjalle sen salaperäisen viehätyksen, -mikä oli kaikilla valkoisilla jumalilla. - -"Et saa koskaan hävetä vanhempiasi. Ja muista, että meidän Herramme -rakastaa irlantilaisia. -- Kwaque, mene hakemaan kaksi pulloa olutta -jääkaapista! Ja sinun pitkästä kuonostasikin näkee, että olet -irlantilainen. (Miksin häntä rummutti kuin iltahuutoon.) Älä koetakaan -pyrkiä minun suosiooni. Onpa hyvä, että tunnen sinun nöyrän imartelevat -tapasi. Minun sydämeni on voittamaton, se sinun tulee tietää. Se on -aivan liian kauan uinut oluessa jokikinen päivä. Olen varastanut sinut -myydäkseni sinut jälleen enkä suinkaan siksi, että mieltyisin sinuun. -Olisin ehkä ennen maailmassa voinut sinusta pitää, mutta se oli -ennenkuin oluesta ja minusta tuli tuttavat. Möisin sinut heti -kahdellakymmenellä punnalla, jos sattuisi tilaisuus. Enkä minä aio -mieltyä sinuun, tiedä se. - -"Mitä minun pitikään äsken sanoa, kun sinä mielistelylläsi keskeytit -minut..." - -Hän keskeytti puheensa asettaakseen suulleen avatun pullon, jonka -Kwaque ojensi hänelle. Hän huokasi, kuivasi huulensa käsiselällä ja -jatkoi: - -"On se hullua, poikaseni, tämä typerä oluenjuonti. Kwaque, tuo ikivanha -apina, joka tuossa seisoo ja irvistelee, on minun orjani. Mutta minä -itse olen oluen orja ... pulloröykkiöiden, pullovuorien, jotka pian -hukuttavat koko laivan. Kadehdin tosiaan sinua, joka istut siinä niin -tyytyväisenä ja jonka sisuksia alkoholi ei koskaan ole saastuttanut. -Minä käsken sinua nyt, ja se, joka maksaa minulle kaksikymmentä puntaa, -saa käskeä sinua sitten. Mutta sittenkin olet sinä, ressu rukka, -vapaampi kuin minä." - -Hän tyhjensi pullon, heitti sen Kwaquelle ja viittasi tätä avaamaan -toisen. - -"Sinulle on nyt annettava nimi, eikä se ole helppo asia. Irlantilainen -sen tietenkin pitäisi olla, mutta mikä? Pai? Niin, pudista vain -päätäsi, siinä teet oikein. Se ei kuulosta yhtään hienolta. Sinuahan -voitaisiin luulla rakkikoiraksi. Beti menisi mukiin, mutta se on liian -tyttömäinen, poikaseni. Ja poikahan sinä olet. Siinä se onkin. -Aprikoidaanpa!" - -Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja ojentautui ottamaan toista pulloa. Hän joi -ja mietti, ja joi taasen. - -"Nyt olen sen keksinyt", hän ilmoitti sitten juhlallisesti. "Kill on -kaunis nimi, ja sinä saat olla Kill. Miellyttääkö se teidän -ylhäisyyttänne? Komea se on, kilahtava kuin aatelisherran tai ... tai -rikkaan oluenpanijan. Monta oluenpanijaa minä totisesti olenkin -rikastuttanut." - -Hän joi pullon tyhjäksi, tarttui äkkiä Miksin poskiin, kumartui -eteenpäin ja "hieroi nokkaa" sen kanssa. Kun hän sitten yhtä äkkiä -päästi Miksin, katsoi tämä loistavin silmin jumalansa kasvoihin. Sielu, -yksilöllisyys, jotakin henkistä loisti sen koiransilmissä, ja se oli jo -täynnä uskollista rakkautta harmaatukkaista jumalaa kohtaan, jonka -puhetta se ei ymmärtänyt, mutta jonka ääni niin käsittämättömän -suloisesti vetosi sen sydämeen. - -"Hei, Kwaque!" - -Kwaque, joka istua kyyrötti lattialla jalat ristissä allaan, heitti -hetkiseksi kilpikonnanluisen kamman kiilloittamisen ja katsoi herraansa -valmiina kuulemaan käskyjä ja täyttämään ne. - -"Kwaque, nyt sinä tiedät koiran nimen. Iske se nimi nyt päänuppiisi. -Sinä sanot koiraa aina Kill'iksi. Ymmärrätkö? Jos sen unohdat, -halkaisen kallosi. Kill --, kuuletko? Kill, Kill." - -Sillä välin kun Kwaque veti häneltä kengät ja auttoi häntä -riisuutumaan, katseli Dag Daughtry Miksiä unisin silmin. - -"Nyt olen sen keksinyt, poikaseni", hän sanoi nousten ja kömpien -makuulavitsansa luo. "Olen keksinyt nimen sinulle -- ja saanut selville -sinun luonteesi: vilkas mutta taipuisa. Se sopii sinulle -erinomaisesti..." - -"Vilkas, mutta taipuisa, sellainen juuri olet", hän mutisi yhä Kwaquen -auttaessa häntä vuoteeseen. - -Kwaque ryhtyi jälleen kiillottamaan. Hänen huulensa liikkuivat -kuiskaten kuulumattomia sanoja, ja kulmat mietinnästä rypyssä hän -kääntyi vihdoin hovimestariin päin: - -"Massa, mikä nimi se koira?" - -"Kill, sinä pörröpäinen ihmissyöjä", mutisi Daughtry unisella äänellä. -"Kwaque, sinä musta verenjuoja, juokse hakemaan pullo jääkaapista." - -"Ei, massa", vikisi musta poika pälyen, olisiko mitään heittoasetta -herran ulottuvilla. "Kuusi pulloa jo juotu." - -Hovimestarin ainoa vastaus oli kuorsaus. - -Musta poika kumartui jälleen kampaa kiillottamaan -- sormet spitaalin -jäykistäminä ja otsanahassa tuskin huomattava paksunnus -- saman taudin -oire -- ja hänen huulensa liikkuivat mumisten: "Kill ... Kill ... -Kill..." - - - - -5. - - -Muutamiin päiviin Miksi ei nähnyt muita ihmisiä kuin hovimestarin ja -Kwaquen. Sitä pidettiin hovimestarin hyttiin suljettuna. Kukaan muu ei -tiennyt, että se oli laivassa, ja Dag Daughtry, joka oli täysin -selvillä siitä, että oli varastanut valkoisen miehen koiran, toivoi -voivansa salata sen laivassaolon ja kenenkään huomaamatta viedä sen -maihin _Makambon_ tultua Sydneyhin. - -Hovimestari huomasi pian, kuinka tavattoman oppivainen Miksi oli. -Kerran syöttäessään Miksiä -- toimitus tapahtui aina mitä suurinta -varovaisuutta noudattaen -- hovimestari sattui antamaan sille -kananluun. Kaksi oppituntia vain -- mikäli niitä voinee niin nimittää, -sillä ne pidettiin viiden minuutin kuluessa ja kestivät tuskin puolta -minuuttia kumpikin --, ja Miksi ymmärsi, että ainoastaan ovinurkassa -oli lupa syödä kananluita. Kun Miksi senjälkeen sai luun, se vei sen -aina käskemättä ovinurkkaan. - -Ja olihan se aivan luonnollista. Sillä oli kyllin ymmärrystä -käsittääkseen, mitä hovimestari toivoi sen tekevän, ja kyllin sydäntä, -niin että palveleminen oli sille onnea. Hovimestari oli hyvä jumala, -joka ilmaisi rakkautensa äänellään, huulillaan, taputuksillaan ja -"nokan antamisella". Palvelevaisuus kehittyy aina rakkauden maaperässä, -ja niin oli Miksinkin laita. Jos hovimestari olisi käskenyt sen jättää -kananluun, kun se oli vienyt sen nurkkaan, se olisi totellut ja -jättänyt luun siihen. Sellainen on koiran tapa; se on ainoa eläin, joka -iloisesti ja nurkumatta luopuu ruoastaan ja lähtee innokkaana -seuraamaan tai palvelemaan rakasta herraansa. - -Kaikki vapaahetkensä -- milloin ei nukkunut -- Dag Daughtry vietti -vangitun Miksin luona, joka oli pian oppinut olemaan ulvomatta ja -haukkumatta. Niinä hetkinä Miksi oppi paljon uusia asioita. Daughtry -huomasi, että se ymmärsi jo yksityisiä sanoja, kuten "Ei", "Kyllä", -"Tule" ja "Pane maata", ja hän meni askelta pitemmälle ja opetti sille: -"Mene ja pane maata makuulavalle", "Ryömi lavitsan alle", tai "Nouda -kenkä", "Nouda kaksi kenkää". Ja melkein vaivatta se oppi lukemaan -iltarukouksen, näyttelemään kuollutta, "kääntymään haudassaan", -istumaan ja polttamaan tupakkaa hattu päässä, nousemaan takajaloilleen, -jopa kävelemään niillä. - -Sitten tuli leikki "Saat etkä saa". Daughtry asetti herkullisen ja -houkuttelevan liha- tai juustokappaleen lavitsan reunalle, aivan Miksin -nenän eteen, ja sanoi pelkästään: "Sinä et saa." Silloin Miksi ei -koskenut ruokaan, ennenkuin kuuli odotetun: "Sinä saat." Kun "Sinä et -saa" vielä oli voimassa, voi Daughtry lähteä hytistä ja viipyä poissa -puoli tuntia tai vaikkapa kuusi tuntia, ja takaisin tullessaan hän -löysi lihapalan paikoiltaan ja Miksin mahdollisesti nukkumasta -makuulavitsan viereisestä nurkasta, minne sille oli laadittu makuusija. -Kerran, kun leikki oli vielä uutta, hovimestari oli poistunut -huoneesta. Miksin levoton kuono oli tuskin tuuman päässä kielletystä -herkusta, ja kun Kwaque leikillään kumartui ottamaan lihapalasta, hän -sai silmänräpäyksessä haavan käteensä Miksin hampaista. - -Miksi ei halunnut ainoatakaan niistä tempuista, joita se niin -mielellään teki hovimestarille, tehdä Kwaquen käskystä, vaikkei tämä -ollutkaan ilkeä eikä paha. Miksi oli varhaisimmasta nuoruudestaan asti -oppinut erottamaan mustat miehet valkoisista. Mustat olivat aina -valkoisten palvelijoita, sen se kokemuksesta tiesi, ja niitä aina -epäiltiin, ne olivat aina valmiit ilkeyksiin, niitä täytyi tarkasti -vartioida. Koiran ensimmäinen velvollisuus oli palvella valkoista -herraansa pitämällä valppaasti silmällä kaikkia mustaihoisia, joita oli -lähistöllä. - -Miksi salli kuitenkin Kwaquen palvella sitä, antaa ruokaa, vettä jne., -aluksi ainoastaan silloin, kun hovimestari oli poissa tehtäviään -hoitamassa, mutta myöhemmin milloin tahansa. Asiaa sen enempää -ajattelematta se ymmärsi, että tekipä Kwaque sen hyväksi mitä tahansa, -antoipa sille mitä ruokia tahansa, se ei tullut Kwaquelta, vaan Kwaquen -isännältä, joka samalla oli senkin isäntä. Mutta Kwaque ei kantanut -kaunaa Miksille, ja isännän etu oli hänelle niin tärkeä -- olihan -isäntä pelastanut hänen henkensä tuona kauheana päivänä Kuningas -Wilhelmin maassa, kun surevat sianomistajat ajoivat häntä takaa -- että -hän rakasti Miksiä herransa tähden. Kun hän näki, että isäntä mieltyi -Miksiin, alkoi hänkin vilpittömästi pitää Miksistä -- jokseenkin -samalla tavalla kuin hän jumaloi kaikkea, mikä oli hovimestarin omaa, -kenkiä, joita hän kiillotti, vaatteita, joita hän harjasi ja pesi, tai -kuutta olutpulloa, jotka hän joka päivä asetti jääkaappiin herraansa -varten. - -Tosiaankin Kwaquella ei ollut mitään isännän ominaisuuksia, ja Miksi -oli luonnostaan ylimys. Rakkaudesta Miksi palveli hovimestaria, mutta -mustalle pörröpäälle se oli äreä. Kwaque oli selvästi orjaluonne; mutta -Miksissä oli yhtä vähän orjaa kuin Pohjois-Amerikan intiaaneissa, joita -turhaan koetettiin käyttää orjina Kuuban plantaaseilla. Tämä ei ollut -Kwaquen oma vika eikä Miksin oma avu. Miksin esi-isiltään perimä -luonne, jota ihmiset olivat vuosisatojen kuluessa kehittäneet -huolellisella kasvatuksella, oli ennen kaikkea tulinen ja uskollinen. -Ja tulisuus ja uskollisuus yhdessä kehittävät aina ylpeyttä. Mutta -ylpeyttä ei voi olla olemassa ilman kunniantuntoa eikä kunniantuntoa -taas ilman itsehillintää. Miksin suurin ennätys Daughtryn oppilaana -alkupäivinä hytissä oli se, että se oppi laskemaan viiteen. Mutta tämä -kysyikin monen tunnin työn huolimatta koiran tavattoman terävästä -älystä. Sillä ensin sen täytyi oppia numeroiden nimet, sitten nähdä -silmillään ja erottaa aivoissaan yksi esine ja kaikki esineryhmät aina -viiteen saakka ja kolmanneksi saattaa tietoisuudessaan esine tai -esineryhmä yhteyteen sitä vastaavan numeron nimen kanssa, sellaisena -kuin hovimestari sen lausui. - -Opetuksessa Dag Daughtry käytti apuna purjelangalla kiedottuja -paperipalloja. Hän heitti kaikki viisi palloa makuulavan alle ja käski -Miksin noutaa kolme niistä, ja palloja, jotka Miksi haki ja toi hänen -käteensä, ei ollut kaksi eikä neljä, vaan täsmälleen kolme. Kun -Daughtry heitti kolme palloa lavan alle ja pyysi neljää, toi Miksi -ensin ne kolme, haki turhaan neljättä, tanssi sitten hovimestarin -ympärillä häntäänsä heiluttaen, hyppäsi vihdoin makuulavalle ja veti -neljännen esiin patjan alta tai lakanoiden välistä. - -Samoin oli muiden esineiden laita. Aina viiteen saakka Miksi sai selvän -pyydettyjen esineiden luvusta, olipa sitten kysymys kengistä, paidoista -tai tyynynpäällisistä. Miksin ja vanhan tulagilaisen villin välillä, -jotka molemmat osasivat laskea viiteen, oli välimatka pienempi kuin -villin ja Daughtryn, joka osasi sekä kertoa että jakaa. Ja -matemaattisten tietojen mukaan arvostellen ero oli vielä suurempi Dag -Daughtryn ja kapteeni Duncanin välillä, joka laskutaidollaan ohjasi -_Makamboa_. Ja kaikkein suurin matemaattinen ero oli kapteeni -Duncanin ja tähtientutkijan välillä, joka kartoitti taivasta ja -purjehti tuhansia miljoonia penikulmia tähdestä toiseen ja heitti -kapteeni Duncanille almuja omasta suuresta tietoaarteestaan, jotta tämä -voi päivästä päivään tietää, missä kohden valtamerta _Makambo_ -oli. - -Yhdessä ainoassa asiassa Kwaque voi vaikuttaa Miksiin. Kwaquella oli -huuliharppu, ja kun hän väsyi _Makambon_ elämään ja orjan -asemaansa, hän pakeni Kuningas Wilhelmin maahan pistämällä tuon -yksinkertaisen soittokoneen leukojensa väliin ja houkuttelemalla siitä -esiin omituisia säveliä, ja kun Kwaque näin kohosi ajan ja paikan -yläpuolelle, Miksi lauloi -- tai oikeammin ulvoi mukana, mutta sen -ulvonta oli yhtä sulavaa ja pehmeää kuin Jerin. Miksi ei olisi tahtonut -ulvoa, mutta sen elimistö oli sellainen, että se vastasi soitannon -ärsytykseen aivan yhtä tahattomasti kuin eri aineet vaikuttavat -toisiinsa kemiallisessa kokeessa. - -Niin kauan kuin Miksi oli piilossa hovimestarin hytissä, sen ääni ei -saanut kuulua sieltä, ja Kwaquen täytyi soittaa huuliharppuaan keittiön -kuumuudessa. Mutta tätä ei jatkunut kauan, sillä -- johtuiko se sitten -vain sokeasta sattumasta vai oliko se kirjoitettuna kohtalon kirjaan -ennenkuin maailma luotiin -- Miksi joutui seikkailuun, joka vaikutti -ratkaisevasti ei ainoastaan sen omaan kohtaloon, vaan myös Kwaquen ja -Daughtryn, määräsipä suorastaan heidän kuolin- ja hautapaikkansa. - - - - -6. - - -Seikkailu, joka muutti Miksin koko tulevaisuuden, tapahtui, -kun Miksi hyvin ilmeisellä tavalla ilmoitti kaikkien tiedoksi -läsnäolonsa _Makambossa_. Se johtui suurimmaksi osaksi Kwaquen -huolimattomuudesta, sillä hän poistui hytistä sulkematta huolellisesti -ovea. _Makambon_ keinuessa ovi heilui edestakaisin, lennähti -väliin aivan auki ja paiskautui taas kiinni, mutta ei niin kovasti, -että olisi mennyt lukkoon. - -Miksi astui matalan kynnyksen yli viattomassa aikomuksessa tutkistella -vain kaikkein lähintä ympäristöä. Mutta tuskin se oli päässyt ulos, kun -kaikkia entisiä kovempi heilahdus löi oven lukkoon. Miksi tahtoi palata -heti takaisin. Tottelemisvaisto oli siinä voimakas, se halusi -sydämestään täyttää herransa tahdon, ja näiden päivien arestista se -ymmärsi tai aavisti tai arvasi, sen enempää ajattelematta, että -hovimestari tahtoi sen pysyvän hytissä. - -Se istui kauan suljetun oven takana, katsellen sitä odottavasti, mutta -oli liian viisas haukkuakseen tai puhuakseen kuolleelle esineelle. Se -oli varhaisimman penikkakasvatuksensa aikana oppinut, että ainoastaan -eläviin olentoihin voi vaikuttaa rukouksilla tai uhkauksilla ja että -jos jotkut odottamattomat esineet liikkuivat, kuten ovi äsken, ne eivät -liikkuneet omasta voimastaan ja olivat kuuroja kaikille elämän äänille. --- Väliin se juoksi hytin edessä olevaan kapeaan eteiseen ja katseli -pitkään käytävään, joka sieltä vei laivan perään. - -Näin se teki ainakin tunnin ajan ja palasi aina jälleen ovelle, joka ei -vain tahtonut aueta. Sitten se teki keksinnön. Koska ovi ei tahtonut -aueta eikä hovimestaria eikä Kwaquea kuulunut palaavaksi, sen oli -lähdettävä heitä etsimään. Päästyään tästä selville se lähti vähääkään -empimättä juoksemaan pitkin pitkää käytävää. Kun se kääntyi kulmasta, -missä käytävä päättyi, se tuli kapeiden portaitten suulle. Monien -muiden hajujen joukosta se tunsi Kwaquen ja hovimestarin ja tiesi, että -he olivat kulkeneet siitä. - -Se juoksi ylös portaita välikannelle ja alkoi kohdata matkustajia. -Koska ne olivat kaikki valkeita jumalia, ei sillä ollut mitään sitä -vastaan, että ne puhuttelivat sitä, mutta se ei jäänyt sinne, vaan -juoksi avoimelle kannelle, jossa useita parempiosaisia jumalia loikoili -kansituoleissaan. Ei sielläkään ollut Kwaquea eikä hovimestaria. Se -osui kapean, jyrkän portaan luo ja saapui yläkannelle. Siellä istui -suuren aurinkoteltan alla paljon jumalia -- enemmän kuin se oli koko -elämässään yhteensä nähnyt. - -Yläkansi päättyi samassa tasossa olevaan komennussiltaan. Kun Miksi -ravasi ohjaushytin ympäri varjon puolelle, se kohtasi kohtalonsa, sillä -kapteeni Duncanilla oli paitsi kahta foxterrieriä laivalla mukanaan iso -persialainen kissa, jolla oli kokonainen lauma poikasia. Kissa oli -valinnut ohjaushytin asuinpaikakseen, ja kapteeni Duncan antoi sen olla -siellä, antoipa sinne vielä laatikon poikasia varten ja uhkasi -ruorimiehiä maailman kaikilla kamaluuksilla, jos he nykäisisivätkään -pentuja. - -Mutta Miksi ei tiennyt tästä kaikesta mitään. Ja iso persialainen kissa -huomasi sen tulon, ennenkuin Miksi tiesi, että kissaa oli olemassakaan. -Se näki kissan ensimmäisen kerran, kun tämä syöksyi ohjaushytin -avoimesta ovesta hyökätäkseen sen kimppuun. Samassa kun huomasi -äkillisen vaaran, ehtimättä käsittää, mikä se oikeastaan oli, Miksi -hyppäsi syrjään ja pelastui. Miksin kannalta katsoen hyökkäys oli aivan -aiheeton. Miksi tuijotti hyökkääjään niskakarvat pystyssä ja huomasi, -että se oli kissa, mutta samassa kissa jo hyökkäsi uudelleen, häntä -paksuna kuin tukeva miehen käsivarsi ja koko otus pelkkinä kynsinä ja -rätisevänä raivona. - -Tämä oli jo liikaa itseään ainakin hiukan kunnioittavasta -irlantilaisesta terrieristä. Miksin viha kuohahti samassa hetkessä kun -kissa hyökkäsi uudelleen, ja se hypähti sivulle välttääkseen kissan -kynsiä ja karkasi sitten sen kimppuun, iski hampaansa sen selkään, kun -se vielä oli ilmassa, ja seuraavassa silmänräpäyksessä kissa makasi -potkien kannella selkäranka taittuneena. - -Mutta Miksille tämä oli vasta alkua. Se kuuli lähestyvien vihollisten -kimeän haukunnan, mutta ei ennättänyt kyllin nopeasti pyörähtää sitä -kohti. Sen kimppuun oli hyökännyt sivusta kaksi täysikasvuista -foxterrieriä, ja se kierähti kannelle. Molemmat foxterrierit olivat, -ohimennen sanoen, tulleet kauan sitten _Makambolle_ pieninä -pentuina Dag Daughtryn takintaskuissa. -- Daughtry oli tapansa mukaan -"omistanut" ne Sydneyn satamasta ja myynyt kapteeni Duncanille -guineasta kappaleen. - -Mutta Miksi kimposi pystyyn, ja nyt se oli suuttunut toden teolla. Sen -päälle aivan satamalla satoi koiria ja kissoja, eikä se ollut ollenkaan -tahtonut rakentaa riitaa eikä ollut edes huomannut vihollisiaan, -ennenkuin ne sokean raivokkaasti hyökkäsivät sen kimppuun. Ja kohta kun -Miksi pääsi jaloilleen, ne olivat jälleen sen turkissa. Toisen hampaat -kalahtivat Miksin hampaisiin, ja molemmat saivat huulensa verille, ja -pienempi koira perääntyi. Toisen onnistui hyökätä Miksin kylkeen ja -viiltää siihen hampaillaan verihaava. Salamannopealla, melkein -suonenvetoisella ruumiinnykäyksellä Miksi vapautui vihollisestaan, -jolla oli suu täynnä karvoja, ja iski samalla hampaansa sen korvaan, -niin että hammasrivit kalahtivat yhteen. Päästäen kovan ulinan -foxterrieri heittäytyi taaksepäin niin äkkiä, että korva repeytyi -riekaleiksi. - -Toinen foxterrieri oli jälleen Miksin kimpussa, ja Miksi pyörähti juuri -ympäri kohdatakseen sen, kun sitä vastaan tehtiin uusi ja yhtä -odottamaton hyökkäys. Tällä kertaa siinä oli kapteeni Duncan, joka -aivan raivostui nähdessään pahoinpidellyn kissansa. Hänen jalkansa -sattui Miksiä suoraan rinnan alle, niin että siltä salpautui henki ja -se lensi ilmaan ja pudota muksahti raskaasti kyljelleen. Molemmat -foxterrierit olivat jälleen sen kimpussa ja saivat kitansa täyteen -suoria kankeita karvoja iskiessään hampaansa siihen. Vielä maaten -kyljellään Miksi iski hampaansa toisen jalkaan, niin että foxterrieri -ulvoi tuskasta ja vetäytyi pois kolmella jalalla pitäen koholla toista -etujalkaansa, jonka luut Miksin hampaat olivat melkein murskanneet. - -Kahdesti Miksi puri toista nelijalkaista vastustajaansa ja ajoi sitä -sitten ympyrässä edellään, kapteeni Duncanin ajaessa sitä itseään. -Miksi saavutti koiran ja iski takaapäin sen niskaan. Pysähtyessään niin -äkkiä kovasta vauhdista foxterrieri kierrähti kumoon. Samassa tuli -kapteeni Duncanin toinen potku sellaisella voimalla, että Miksin -hampaat tunkeutuivat koiran niskanahkaan. - -Nyt Miksi kääntyi kapteenia vastaan. Mitäpä siitä, vaikka hän oli -valkea jumala! Raivostuneena niin monien vihollisten monista -hyökkäyksistä Miksi, joka aivan rauhassa oli lähtenyt etsimään Kwaquea -ja hovimestaria, ei joutanut ajattelemaan. Ja olihan jumala sille -sitäpaitsi aivan vieras -- Miksi ei ollut häntä kertaakaan ennen -nähnyt. - -Alussa Miksi oli murissut ja haukkunut. Mutta jumalan hätyyttäminen oli -vakavampi asia, eikä se päästänyt ääntäkään, kun se ponnahti kohti -jalkaa, joka uhkasi uudella potkulla. Kuten äsken kissan kanssa -taistellessaan se ei nytkään hyökännyt suoraan. Se vältti potkun -sivuhyppäyksellä ja antoi sitten nopean iskun hampaillaan. Sellaisen -taistelutavan se oli oppinut tapellessaan mustaihoisten kanssa -Meringessä ja _Eugéniessä_, ja se oli milloin onnistunut milloin -epäonnistunut. Sen hampaat osuivat valkeaan liinaiseen housunlahkeeseen. -Tämä nykäys sai vanhan merikarhun tasapainosta. Hän oli vähällä kaatua -suulleen, mutta sai kuitenkin suurella vaivalla sen estetyksi, kompastui -Miksiin, joka oli valmiina uudelleen iskemään, horjahti ja istuutui -kannelle nopeammin kuin olisi tahtonut. - -On epätietoista, kuinka kauan hän muuten olisi siinä istunut ilmaa -haukkoen, sillä nyt hän ponnahti ylös niin nopeasti kuin lihavuudeltaan -suinkin pääsi sen tähden, että Miksi oli iskenyt hampaansa hänen -olkapäähänsä. Miksi ei tavoittanut enää kapteenin pohjetta kapteenin -noustua, mutta repi rikki hänen toisen lahkeensa ja sai sellaisen -potkun, että lensi metrin korkeuteen, kiepahti siellä puoleksi ympäri -ja putosi selälleen kannelle. - -Tähän saakka kapteeni oli käynyt mitä katkerinta hyökkäyssotaa, ja hän -aikoi jatkaa sitä yhä, kun Miksi pääsi jälleen jaloilleen ja tähtäsi -uuden hyökkäyksen, mutta ei jalkaan eikä reiteen enää, vaan suoraan -kurkkuun. Se ei päässyt niin ylös, mutta se pureutui kiinni liehuvaan -mustaan kaulaliinaan ja raastoi sen pudotessaan riekaleiksi. - -Ei yksistään tämä hyökkäys ollut syynä siihen, että kapteeni Duncan -herkesi hyökkäämästä ja alkoi puolustautuen perääntyä, vielä enemmän -sen aiheutti Miksin äänettömyys. Se oli pahaatietävä kuin kuolema. Ei -murinaa, ei uhkaavia kurkkuääniä. Koira katsoi suoraan eteensä ja -tähtäsi rauhallisesti. Se ei haukkunut silloin, kun hyökkäsi, eikä -silloin, kun se sai potkun. Se ei näyttänyt pelkäävän selkäsaunaa. -Samaa Tom Haggin oli usein kerskunut Timistä ja Panusta; sama -rotueläimen luonto ilmeni myös Jerissä ja Miksissä siinä, etteivät ne -arkailleet lyöntejä eikä potkuja. Aina -- sellainen oli niiden luonne --- ne hyökkäsivät vastaan, suoraan sen kimppuun, joka löi. Niiden -tapaista oli tehdä hyökkäyksensä kuolemanvakavan hiljaisuuden -vallitessa. - -Niin teki Miksi nytkin. Kun kapteeni vetäytyi takaperin, yhtämittaa -potkien, se hyökkäili ja puri. Kapteeni Duncanin pelasti paikalle -osunut merimies, jolla oli pitkävartinen kuurausharja kädessään. Hänen -onnistui saada se Miksin suuhun ja työntää koira syrjään. Ensin Miksi -iski vaistomaisesti hampaansa siihen. Mutta sylkäistyään sen suustaan -se ei tahtonut sitä enää purra, sillä se tiesi nyt sen elottomaksi -kappaleeksi, jota sen hampaat eivät olisi voineet vahingoittaa. - -Merimiehestäkään se ei välittänyt, vaan koetti vältellä häntä. Sen -hyökkäysten kohde oli kapteeni Duncan, joka nojasi laivan laitaan -kovasti huohottaen ja pyyhkien hikeä kasvoiltaan. Niin paljon aikaa -kuin taistelun kuvaaminen -- persialaisen kissan onnettomuudesta siihen -asti, jolloin kapteenin kaulaliina joutui Miksin kitaan -- onkin -vienyt, kehittyivät itse tapahtumat niin nopeasti, että matkustajat, -jotka olivat hypänneet kansituoleistaan ja kiiruhtaneet ottelupaikalle, -tulivat sinne juuri silloin, kun Miksi väisti merimiehen harjanvarren -taitavalla hypähdyksellä ja puri niin kovasti kapteeni Duncanin paksua -pohjetta, että kapteeni sähisi kuuluville epäselviä kirouksia ja karjui -kiukusta ja hämmästyksestä. - -Hyvintähdätty potku lennätti Miksin pois ja antoi merimiehelle -tilaisuuden vielä kerran sekaantua leikkiin harjoineen. Ja nyt ilmestyi -myös Dag Daughtry näyttämölle ja näki kapteeninsa vaatteet revittyinä, -verisenä ja hengästyneenä, Miksin, joka pelottavan äänettömänä -puolustautui harjaa vastaan, ja ison persialaiskissan, joka vääntelehti -selkä poikki purtuna. - -"Kill!" huusi hovimestari käskevästi. - -Niin raivoissaan kuin olikin, Miksi tunsi heti herransa äänen, ja se -rauhoittui melkein silmänräpäyksessä; korvat luimistuivat, pörhistyneet -niskakarvat silisivät, ja irvissä olevat ikenet verhoutuivat huuliin, -kun se käänsi päätään osoittaakseen, että oli kuullut käskyn. - -"Tule tänne, Kill." - -Miksi totteli -- ei ryöminyt nöyränä, vaan juoksi iloisena hovimestarin -luo. - -"Pane maata, Kill." - -Miksi pyörähti puoleksi ympäri heittäytyessään kannelle ja suuteli -nopeasti hovimestarin jalkaa punaisella kielellään. - -"Onko se teidän koiranne, hovimestari?" kysyi kapteeni saaden tuskin -vihalta ja hengästykseltä ääntään kuuluviin. - -"Kyllä, kapteeni. Se on minun koirani. Mitä on tapahtunut?" - -Miksi oli ennättänyt tehdä niin monta rikosta, että kapteeni oli -menehtymäisillään. Hän saattoi vain viitata kuolevaan kissaan, -revittyihin vaatteisiinsa, vertavuotaviin haavoihinsa ja -foxterriereihin, jotka puremiaan nuoleskellen ja uikuttaen makasivat -hänen jaloissaan. - -"Olipa se ikävää...", alkoi Daughtry. - -"Ikävää, niin, helvetti, sen uskon", karjui kapteeni. "Venemies! Heitä -koira mereen!" - -"Mereen -- siis mereen ... kapteeni", toisti mies, mutta epäröi. - -Dag Daughtryn kasvoilla kuvastui hänen itsensä tietämättään uhka ja -osoitti hänen olevan omalla rauhallisella tavallaan valmis vaikka -mihin, kunhan vain saisi tahtonsa läpi. Mutta hän vastasi kuitenkin -kunnioittavasti, ja suurella ponnistuksella hän sai kasvoilleen -tavallisen hyväntahtoisen ilmeensä. - -"Se on siivo koira, kapteeni, eikä se ole vihainen. En voi mitenkään -ymmärtää, kuinka se on voinut näin raivota. Sillä on täytynyt olla -jotakin syytä..." - -"Kyllä sillä olikin", puuttui puheeseen eräs matkustajista, -mikronesialainen kookosviljelyksen omistaja. - -Hovimestari heitti häneen kiitollisen katseen ja jatkoi: - -"Se on siivo koira, kapteeni, tavattoman tottelevainen koira -- -ajatelkaahan, kuinka se heti totteli minua kesken taistelun ja tuli -luokseni. Se on viisas kuin ihminen, tekee kaiken, mitä minä sanon. Nyt -opetan sen olemaan hyvä ystävä toisten koirien kanssa. Saattepa -nähdä..." - -Daughtry meni kiihtyneiden foxterrierien luo ja huusi Miksin luokseen. - -"Tämä on kiltti koira, ymmärrätkö, Kill, se on kiltti", hän puheli -laskien toisen kätensä toisen foxterrierin, toisen Miksin päälaelle. - -Foxterrieri vinkui ja painautui lujasti kapteeni Duncanin jalkaa -vasten, mutta Miksi meni hitaasti sen luo häntäänsä heiluttaen ja -korvat lerpallaan, katsoi hovimestariin ollakseen varma asiasta, nuuski -sitten vihollistaan, jopa nuolaisi sen korvaa. - -"Katsokaas, kapteeni, se ei ole pitkävihainen", Daughtry sanoi. "Se on -ritarillinen, kelpo koira. -- Tänne, Kill! Toinen koira. Tämä on myös -kiltti. Olkaa sovussa nyt. Kas niin." - -Toinen foxterrieri, se jonka etujalka oli loukkaantunut, vastasi vain -äreästi muristen Miksin nuuskimiseen, ja se, että Miksi yritti -nuolaista sitä, oli jo liikaa haavoittuneen foxterrierin mielestä. Se -tavoitti kiukuissaan Miksin kuonoa, mutta ei osunut. - -"Se on kiltti koira, Kill, hyvin kiltti", ehätti hovimestari sanomaan. - -Heiluttaen häntäänsä merkiksi, että oli ymmärtänyt, ja ilman -vähintäkään kaunaa Miksi nosti käpälänsä ja löi foxterrieriä leikillään -kaulalle, niin että se kaatui suulleen vihaisesti muristen. Mutta Miksi -kääntyi aivan rauhallisena poispäin ja katsoi hovimestariin nähdäkseen, -hyväksyikö tämä, mitä se oli tehnyt. - -Matkustajat purskahtivat äänekkääseen nauruun nähdessään foxterrierin -kuperkeikan ja Miksin arvokkaan hyväntuulisuuden. Mutta he eivät -nauraneet yksistään koirille, sillä juuri kun foxterrieri lensi -nenälleen, pääsi kapteenin ärtynyt hermostuneisuus valloilleen, hän -säpsähti ja vapisi koko ruumiiltaan. - -"Niin, kapteeni", jatkoi hovimestari rohkeampana, "lyön vetoa, että -teistäkin ja koirasta on tullut hyvät ystävät jo huomenna näihin -aikoihin..." - -"Viiden minuutin päästä se näihin aikoihin on meressä", vastasi -kapteeni. "Venemies! Koira mereen!" - -Venemies astui kokeeksi askeleen eteenpäin, mutta silloin alkoi -matkustajien joukosta kuulua paheksuvaa mutinaa. - -"Katsokaa minun kissaani ja katsokaa minua itseäni", puolusteli -kapteeni Duncan määräystään. - -Venemies otti toisen askeleen, ja Dag Daughtry katsoi uhkaavasti -häneen. - -"Kiiruhda", kapteeni kehotti. - -"Seis!" huudahti mikronesialainen plantaasinomistaja. "Teidän tulee -olla oikeudenmukainen koiraa kohtaan. Se ei aloittanut meteliä. Kissa -hyökkäsi ensin sen kimppuun. Se sai hyökätä kahdesti, ennenkuin koira -alkoi puolustautua. Se olisi voinut repiä siltä silmät päästä. Sitten -kävivät molemmat koirat sen kimppuun. Se ei ollut tehnyt niille mitään. -Sitten puutuitte te asiaan. Teillekään se ei ollut tehnyt mitään. Ja -sitten tuli merimies harjoineen. Ja nyt te tahdotte, että merimies -heittää sen mereen. Te teette väärin koiralle. Sehän on vain -puolustautunut. Mitä muuta koiran pitäisi tehdä, jos se kerran on -koira? Pannako maata ja antaa jokaisen koiran ja kissan raastaa sitä? -Olkaa nyt järkevä, hyvä kapteeni. Te annoitte sille muutamia aimo -potkuja. Ja se vain puolustautui." - -"Kyllä se totisesti puolustautui", sanoi kapteeni Duncan, ja äänessä -soinnahti jo hiukan tavallista hyväntuulisuutta, samalla kun hän -varovasti paineli kädellään vertavuotavaa olkapäätään ja katsoi -haikeasti revittyjä housujaan. - -"Olkoon menneeksi, hovimestari. Jos saatte sen viidessä minuutissa -leppymään minulle, niin se saa jäädä laivaan. Mutta silloin teidän -täytyy myös antaa minulle uudet housut." - -"Sen teen mielihyvällä, kapteeni", Daughtry huudahti. "Ja minä hankin -teille myös uuden kissan. Tule tänne, Kill. Tämä herra on hyvin kiltti, -usko pois." - -Ja Miksi kuunteli. Se ei kuunnellut sellaisella hehkuvalla, kuohuvalla, -hermostuneella kiihkolla, minkä vallassa foxterrierit vielä olivat, -eikä vapisevin jäsenin ja kiihtynein hermoin, vaan kylmäverisesti ja -rauhallisesti, aivan kuin taistelua ei olisi ollutkaan eikä sen -ruumiissa olisi tuntunut raatelevien hampaiden ja voimakkaiden potkujen -jälkiä. - -Mutta se ei voinut kuitenkaan aluksi olla pörhistämättä niskakarvojaan -nuuskiessaan housunlahjetta, jota sen hampaat olivat niin pahoin -repineet. - -"Pankaa kätenne sen päälaelle, kapteeni", pyysi Daughtry. - -Ja kapteeni Duncan, joka jälleen oli sama sävyisä ihminen kuin -tavallisesti, kumartui ja laski varmasti ja empimättä kätensä Miksin -päälaelle. Niin, hyväilipä hän vielä sen korviakin ja raapi sitä -korvanjuuresta. Ja ilomielinen Miksi, joka taisteli kuin leijona ja -unohti ja antoi anteeksi kuin ihminen, laski alas niskakarvansa, -heilutti häntätöpykkäänsä, hymyili silmillään, korvillaan ja suullaan -ja suuteli kielellään kättä, jonka kanssa se hetkistä varhemmin oli -ollut sodassa. - - - - -7. - - -Loppumatkalla Miksi sai vapaasti juoksennella laivalla. Se oli -ystävällinen kaikille, säästi rakkautensa yksin hovimestarille ja -antautui usein villiin ilonpitoon foxterrierien kanssa. - -"Se on leikkisin koira, minkä koskaan olen nähnyt, eikä se -kuitenkaan ole tyhmä", selitteli Dag Daughtry mikronesialaiselle -plantaasinomistajalle, jolle juuri oli myynyt kilpikonnanluisen kamman. -"Nähkääs, jotkut koirat pysyvät aina leikkisinä eivätkä koskaan kelpaa -mihinkään muuhun. Mutta sellainen ei ole Kill. Hetkessä se on jälleen -vakava. Saattepas nähdä ... näytän teille, että se osaa laskea viiteen -ja ymmärtää langatonta sähköttämistä. Katsokaas nyt!" - -Samassa hovimestari maiskutti huulillaan -- niin hiljaa, että hän sitä -itse tuskin huomasi ja plantaasinomistaja vielä vähemmän. Miksi makasi -noin kahdentoista jalan päässä selällään sääret ilmassa molempien -foxterrierien mekastaessa sen ympärillä muka vihaisesti muristen. -Ojentaen nopeasti kaikki neljä jalkaansa Miksi kierähti kyljelleen, -katseli ympärilleen ja kuunteli silmät kysyvinä, korvat höröllään. -Daughtry maiskautti uudelleen. Taaskaan mikronesialainen ei huomannut -mitään, mutta Miksi ponnahti jaloilleen ja riensi herransa luo. - -"On siinä koira", kehaisi hovimestari. - -"Mutta kuinka se tiesi teidän tahtovan sitä luoksenne", -plantaasinomistaja kysyi. "Tehän ette kutsunut sitä." - -"Sielujen telepatiaa, sukulaissieluja, jotka ovat samassa vireessä ... -vai kuinka sitä sanottaneen", hovimestari selitti salaperäisenä. -"Nähkääs, Kill ja minä olemme luodut samanlaisesta savesta, vaikka eri -muotoihin. Se voisi olla minun veljeni, tai minä sen veli, ellei olisi -sattunut jotakin erehdystä meitä luotaessa. Mutta näytän teille, että -se osaa hiukan laskentoakin." - -Dag Daughtry otti taskustaan paperipalloja näyttäen matkustajien -hämmästykseksi ja ihastukseksi, että Miksi osasi laskea viiteen. - -"Niin", sanoi Daughtry lopuksi, "jos jossakin kahvilassa tilaisin neljä -lasia olutta enkä hajamielisyydessä huomaisi, että tarjoilija tuokin -vain kolme, niin Kill alkaisi heti elämöidä." - -Kwaquen ei tarvinnut enää soittaa huuliharppua keittiön kuumuudessa, -nyt kun Miksin laivallaolo oli paljastunut, ja hytissä hän teki salaa -omia kokeitaan Miksillä. Kun huuliharpun raakalaissävelet alkoivat -soida, oli Miksi mennyttä kalua. Sen täytyi pakostakin avata suunsa ja -ulvoa. Mutta samoin kuin Jerillä se ei ollut pelkkää ulvontaa. Se oli -paremminkin vienoa laulua, eikä kestänyt kauan, ennenkuin Kwaque sai -sen äänen taipumaan ylös ja alas määrätyn asteikon rajoissa, melkein -virheettömässä tahdissa ja puhtaasti. - -Miksi ei pitänyt ollenkaan näistä harjoituksista, sillä se halveksi -Kwaquea ja siitä oli inhottavaa antaa tuon mustaihoisen millään tavoin -vaikuttaa siihen. Mutta tämä kaikki muuttui pian, kun Dag Daughtry -sattui yllättämään heidät tällaisella laulutunnilla. Hän otti esille -hanurinsa, jolla hänen oli tapana ravintolassa istuessaan huvitella -olutannoksien välillä. Helpointa oli saada Miksi laulamaan mollissa, -sen hän huomasi kohta, ja kun koira oli kerran päässyt alkuun, se -jatkoi laulamistaan niin kauan kuin soittoa kesti. Soittokoneen -puutteessa Miksi lauloi hovimestarin rallatuksen säestämänä. Daughtry -veti aluksi "Hoo, hoo, hoo" pitkään ja haikeasti ja siirtyi sitten -johonkin vanhaan lauluun tai balladiin. Miksiä oli inhottanut Kwaquen -kanssa laulaminen, mutta hovimestarin kanssa se oli hauskaa, silloinkin -kun tämä vei sen kannelle esiintymään matkustajille, jotka olivat -pakahtua naurusta. Kun matka alkoi loppua, oli hovimestarilla kaksi -vakavaa keskustelua, toinen kapteeni Duncanin, toinen Miksin kanssa. - -"Niin on nyt asianlaita, Kill", aloitti Daughtry kerran illalla, kun -Miksi oli pannut päänsä hänen polvelleen ja katsoi ihaillen herraansa -kasvoihin. Se ei ymmärtänyt hituistakaan siitä, mitä puhuttiin, mutta -nautti äänen ystävällisestä soinnusta. "Varastin sinut saadakseni rahaa -olueen, ja kun näin sinut rannalla silloin yöllä, tiesin, että sinä -tuottaisit minulle kymmenen puntaa jollakin tavoin. Kymmenen puntaa on -hirmuinen rahajoukko. Viisikymmentä dollaria jenkkien laskutavan mukaan -ja sata meksiä kiinalaisten laskuissa. - -"Viidelläkymmenellä dollarilla saa kamalan paljon olutta -- niin -paljon, että hukkuisin siihen, jos pistäisin pääni siihen. Mutta tahdon -kysyä sinulta jotakin. Luuletko, että voin vaihtaa sinut kymmeneen -puntaan? No, laula mietteesi julki. Voitko ajatella sitä?" - -Miksi rummutti häntätöpykällään lattiaa ja päästi kimeän haukunnan -osoittaakseen täysin hyväksyvänsä, mitä oli puhuttu. - -"Tai sanokaammepa kaksikymmentä puntaa. Se on hyvä tarjous. -Suostuisinko siihen? Sano, suostuisinko? Ei tule kysymykseenkään. -Mitä sanoisit viidestäkymmenestä punnasta. Se olisi jo houkuttelevaa, -mutta sata puntaa olisi vieläkin houkuttelevampaa. Sadalla punnalla -olutta ... hm -- silloin minun vanha ruhoni saisi tosiaankin uida -oluessa vuosikaudet. Mutta kuka hullu antaisi minulle sata puntaa? -Tahtoisin nähdä hänet -- edes yhden kerran. Tahdotko tietää minkä -tähden? No, vain siksi, että käskisin hänen mennä helvettiin. Niinpä -niin, Kill-poikaseni, aivan niin, mutta hyvin kohteliaasti tietenkin, -ainoastaan vain osoittaakseni hänelle kaikessa ystävyydessä paikan, -missä ei milloinkaan paleltaisi hänen jalkojaan." - -Miksin rakkaus hovimestaria kohtaan oli kasvanut niin voimakkaaksi, -että se oli melkein mieletön. Millaisiksi hovimestarin tunteet Miksiä -kohtaan olivat kehittymässä, käy parhaiten ilmi hänen keskustelustaan -kapteeni Duncanin kanssa. - -"Se on varmaankin seurannut jäljissäni laivaan", Daughtry lopetti -valheellisen kertomuksensa. "En huomannut sitä ollenkaan. Viimeksi näin -sen rannalla. Kun sen sitten taas näin, se nukkui hytissäni. Kuinka se -oli päässyt sinne, kapteeni? Kuinka se osui juuri minun hyttiini? Sen -saatte itse selittää. Minä väitän, että se on ihme, selvästi ihme." - -"Laivamiehen seistessä vahdissa sillalla!" ivaili kapteeni Duncan. -"Niinkuin en tuntisi teidän temppujanne, hovimestari. Se ei ole mikään -ihme. Selvä varkaus se on. Sekö muka seurannut teitä laivaan? Se koira -ei ole tullut laidan yli. Se tuli lastausaukosta, eikä se sitä tehnyt -omasta halustaan. Lyön vetoa, että joku mustaihoinen saattoi teitä. -Mutta älkäämme koettako kauemmin pettää toisiamme. Antakaa koira -minulle, niin en hiisku sanaakaan asiasta." - -"Jos puhutte tosissanne, voisitte joutua varastetun tavaran -salaajaksi", Daughtry vastasi ja rypisti kulmiaan itsepintaisen -näköisenä kuten aina, kun oli saanut jotakin päähänsä. "Minä olen vain -hovimestari, eikä olisi suurikaan kolaus minulle, jos minut -vangittaisiin varkaudesta, mutta te olette hienon laivan kapteeni, -miltä se nyt näyttäisi? Ei, kyllä on viisaampaa, että minä pidän -koiran, joka on seurannut minua laivaan." - -"Annan teille kymmenen puntaa", ehdotti kapteeni. - -"Ei, ei käy, ja tehän olette kapteeni", toisti hovimestari pudistaen -synkän näköisenä päätään. "Muutoin tunnen erään, jolla on ihana -angorakissa Sydneyssä. Omistaja on muuttanut maalle eikä tarvitse sitä -enää. Olisi armeliaisuuden työ kissaa kohtaan, jos sille hankittaisiin -hyvä ja kunnollinen koti täällä _Makambossa_." - - - - -8. - - -Toinen temppu, mikä Dag Daughtryn onnistui opettaa Miksille, kohotti -sen arvoa niin paljon kapteeni Duncanin silmissä, että hän tarjosi -siitä viisikymmentä puntaa ja lupasi "kokonaan unohtaa kissan". -Daughtry harjoitti temppua ensin salaa ensimmäisen koneenkäyttäjän ja -plantaasinomistajan kanssa. Vasta sitten kun hän oli täysin tyytyväinen -tulokseen, hän näytti sen julkisesti. - -"Olettakaa nyt, että olette poliisi tai etsivä", Daughtry sanoi -ensimmäiselle ja kolmannelle perämiehelle. "Ja olettakaa, että minä -olen tehnyt jonkun kauhean rikoksen. Olettakaa vielä, että Kill on -ainoa johtolanka ja että se on teidän hallussanne. Kun se osoittaa -tuntevansa isäntänsä, -- minut tietenkin -- olette saaneet minut -kiinni. Kävelkää nyt kannella sen kanssa, taluttakaa sitä nuorassa. -Sitten tulette tätä tietä takaisin sen kanssa ja oletatte, että tämä on -katu, ja kun se tuntee minut, saatte vangita minut. Mutta ellei se -minua tunne, ette voi vangita minua. Ymmärrättekö?" - -Perämiehet veivät Miksin pois ja tulivat hetkisen kuluttua takaisin sen -kanssa. Miksi riuhtoi köydessä ja ponnisteli päästäkseen etsimään -hovimestaria. - -"Mitä koira maksaa?" Daughtry kysyi, kun he lähenivät -- se oli -tunnussana, joka oli Miksille opetettu. - -Vetäen nuoran tiukalle Miksi kulki ohi katsomattakaan hovimestariin ja -heiluttamatta häntäänsä. Perämiehet seisahtuivat Daughtryn eteen ja -vetivät Miksin luokseen. - -"Se on eksynyt koira", sanoi ensimmäinen perämies. "Etsimme omistajaa", -täydensi kolmas perämies. - -"Komea koira -- mitä se maksaa?" osteli Daughtry tarkastellen -arvostelevasti koiraa. "Millainen se on luonteeltaan?" - -"Koettakaa", vastattiin. - -Hovimestari ojensi kätensä silittääkseen sen päätä, mutta veti sen -samassa takaisin, kun Miksi pörhisti karvansa, murisi ja näytti -vihaisena hampaitaan. - -"Silittäkää vain, ei se tee teille pahaa", huusivat ihastuneet -matkustajat. - -Nyt Miksi oli vähällä purra hovimestaria käteen ja seurasi häntä -vihaisena nuoran yltämän. - -"Menkää matkoihinne sen kanssa!" kiljui Daughtry. "Senkin kavala peto! -En ottaisi sitä lahjaksikaan." - -Ja kun he läksivät sitä viemään, Miksi riuhtoi takaisin hurjassa -raivossa ja teki lyhyitä tarmokkaita hyökkäyksiä hovimestaria kohti -niin kauas kuin nuora ylti ja murisi aivan kuin mieletön. - -"Hei! Luulisiko sen eläessään nähneen minua?" Daughtry kysyi -riemastuneena. "Se on temppu, jota en ole itse koskaan nähnyt, mutta -olen kuullut siitä puhuttavan. Englannin salametsästäjät opettivat sen -ennen vanhaan koirilleen. Jos saatiin kiinni salametsästäjän koira, ei -metsästysmaan omistaja tai poliisi voinut sen avulla päästä selville -sen isännästä -- ei, totta vie, voinutkaan. - -"Tiedättekö vielä mitä, Kill osaa yhtä ja toista, se poika. Se osaa -englantia. Minun hyttini ovi on nyt auki, olen asettanut useita -esineitä niin, että se voi saada ne, kengät, tohvelit, myssyn, -pyyheliinan, hiusharjan ja tupakkakukkaron. Minkä esineen valitsette. -Sanokaa, ja koira hakee sen." - -Matkustajat vastasivat eri tavoin ja kaikki yhtä aikaa, joten kaikki -esineet tuli mainituksi. - -"Antakaa yhden käskeä", hovimestari neuvoi. "Valitkaa hänet -äänestyksellä." - -Kapteeni Duncan valittiin yleisellä äänestyksellä. "Tohvelit", hän -komensi. - -"Yksi vaiko molemmat?" Daughtry kysyi. - -"Molemmat." - -"Tänne, Kill", aloitti Daughtry kumartuen koiran yli, mutta hän -peräytyi hyvin nopeasti, ja koiran hampaat loksahtivat yhteen aivan -hänen nenänsä edessä. - -"Se oli minun syyni", hän sanoi. "En sanonut sille, että toinen leikki -oli lopussa. Kuunnelkaa nyt tarkoin, annanko sille jonkun salaisen -merkin." - -Kukaan ei kuullut eikä nähnyt mitään, mutta Miksi ryntäsi hovimestarin -luo päästäen hurjan ilohaukunnan, sen suu nauroi ja ruumis kiemurteli, -kun se nuoli hovimestarin käsiä ja nautti sanomattomasti noiden -tuttujen käsien hyväilystä, joihin äsken olisi ollut valmis iskemään -hampaansa. Sitten se yritti hyppäämällä päästä nuolemaan herransa -kasvoja. Sillä äskeinen leikki oli ollut Miksille raskas ja kiusallinen -ponnistus. - -"Se ei aivan pian unohda tätä", selitti Daughtry koettaessaan -rauhoittaa Miksiä. - -"Kas niin, Kill. Mene hakemaan tohvelit. Odotas. Mene hakemaan tohveli. -Mene hakemaan kaksi tohvelia." - -Miksi katsoi ylös korviaan heristäen, kaikki äly keskitettynä kysyviin -silmiin. - -"Kaksi tohvelia! Mene heti hakemaan ne." - -Miksi lensi nuolena tiehensä, jolloin sen takajalat lipesivät -liukkailla kansilaudoilla kajuutan kulmauksessa. - -Hetken kuluttua se palasi molemmat tohvelit suussaan ja laski ne -hovimestarin eteen. - -"Mitä enemmän opin koiria tuntemaan, sitä enemmän niitä ihmettelen", -jutteli Dag Daughtry plantaasinomistajalle samana iltana ennen -maatapanoa neljännen olutpullonsa tyhjennettyään. "Kill esimerkiksi. Se -ei suorita pieniä temppujaan minulle koneellisesti vain siksi, että se -on oppinut ne tekemään. Siinä on muutakin. Se tekee ne siksi, että -pitää minusta. En voi sitä oikein selittää, mutta tunnen sen, tiedän -sen. - -"Ehkä se on näin. Kill ei voi puhua, niinkuin me puhumme, -- tarkoitan, -eikä siis voi sanoa minulle, kuinka se minua rakastaa, mutta se on -pelkkää rakkautta joka ainoaa karvaansa myöten. Ja koska teot puhuvat -selvemmin kuin sanat, se vakuuttaa rakkauttaan minulle suorittamalla -noita tehtäviä. Temppuja? Niin kyllä. Mutta ne ovat tuhat kertaa -kaunopuheisempia kuin kaikki ihmisten korulauseet. Totisesti se on -kaunopuheista. Koiran mykkää kieltä. Niin totta kuin elän ja olen köyhä -syntinen ihminen, tiedän varmasti, että se on onnellinen, kun saa tehdä -palveluksia minulle ... aivan kuten mies on iloinen voidessaan auttaa -pulaan joutunutta ystäväänsä tai kuten rakastaja on iloinen saadessaan -kietoa takkinsa rakastettunsa ympärille ja lämmittää häntä. Niin sanon -teille, että..." - -Tässä Dag Daughtry keskeytti voimatta ilmaista ajatuksia, joita -risteili hänen oluen sumentamissa aivoissaan. Änkytettyään pari kertaa -hän aloitti uudelleen: - -"Tiedättehän, miten tärkeätä puhe on, eikä Kill voi puhua. Varmasti -sillä on ajatuksia päässään -- näettehän niiden välkkyvän sen kauniissa -ruskeissa silmissä -- mutta se ei voi ilmaista niitä minulle. Väliin -näen sen niin ponnistelevan niiden kanssa, että se on vähällä räjähtää -kappaleiksi. Sen ja minun välillä on syvä juopa, jonka yli ainoastaan -puhuttu kieli voisi muodostaa sillan. Mutta sitä siltaa se ei voi -kulkea kuilun yli, vaikkakin sillä on monenlaisia ajatuksia ja tunteita -aivan kuin minulla. - -"Mutta kaikkein lähimmäksi toisiamme me pääsemme silloin, kun minä -soitan hanuria ja se ulvoo. Soitto on melkein kuin silta, sekin. Se on -sanatonta laulua. Ja -- en voi selittää, miten se tapahtuu -- mutta kun -olemme laulumme lopettaneet, tunnen, että olemme ilmaisseet toisillemme -jotakin, mikä ei enää sanoja kaipaa. - -"Niin, tiedättekö, kun näin soitan ja Kill laulaa, se on oikeata -kaksinlaulua ja ylistysvirsi Jumalan kunniaksi, kuten hurskastelijat -sanovat. Totisesti saan silloin uskontoa sieluuni ja pääsen oikein -lähelle Herraamme. Ja tiedättekö, se on suurenmoista. Suurenmoista kuin -maa ja meri ja taivas ja kaikki tähdet. Silloin luulen ymmärtäväni, -että lopultakin olemme kaikki samaa ainetta -- te, minä ja Kill, -vuoret, hieta, suolainen vesi, madot ja linnut, auringot ja -tähdenlennot ja loistavat komeetat..." - -Dag Daughtry keskeytti korkealentoisen puheensa; sanat loppuivat -kesken. Hämilläoloaan peittääkseen hän alkoi uudelleen kehua Miksiä. - -"Totta totisesti, sellaista koiraa ette vain joka perjantai tapaakaan. -Minä olen sen varastanut. Se miellytti minua. Ja sen jälkeen kun olen -oppinut sen tuntemaan, tekisin tuon tekosen uudelleen, vaikka siinä -jalkani menettäisin. Sellainen koira se on." - - - - -9. - - -Samana aamuna, jona _Makambo_ laski Sydneyn satamaan, kapteeni -Duncan koetti uudelleen saada Miksin haltuunsa. Satamalääkärin vene -pysähtyi juuri laivan köysitikkaiden viereen, kun kapteeni nyökkäsi -Daughtrylle, joka käveli kannella. - -"Hovimestari, annan teille kaksikymmentä puntaa." - -"Ei kiitoksia, kapteeni", vastasi Daughtry. "En voi erota siitä." - -"No, kaksikymmentäviisi puntaa sitten. Sen yli en voi mennä. Onhan -sitäpaitsi muitakin irlantilaisia terrierejä maailmassa." - -"Sitä minäkin olen ajatellut, kapteeni. Ja minä hankin teille -sellaisen. Juuri täältä Sydneystä. Eikä se maksa teille penniäkään." - -"Mutta minä tahdon Killin", penäsi kapteeni. - -"Sen minäkin tahdon pitää, siinä pulma onkin. Sitäpaitsi, minä sen olen -löytänyt." - -"Kaksikymmentäviisi puntaa on suurenmoinen summa ... koirasta", -kapteeni Duncan houkutteli. - -"Ja Kill on suurenmoinen koira ... moisella hinnalla myytäväksi", -hovimestari vastasi. "Jos jätämme kiintymykseni siihen kokonaan -huomioonottamatta, ovat sen temput jo paljon arvokkaammat. Jo yksistään -se, ettei se tunne minua silloin, kun en tahdo, korottaa sen hinnan -viideksikymmeneksi punnaksi. Ja sitten vielä sen laskutaito ja laulu ja -kaikki muut taidot lisäksi. Tulipa se miten tahansa minun haltuuni, -niitä temppuja se ei silloin ainakaan osannut. Sen taidot ovat minun. -Olen opettanut ne sille. Se ei ole enää sama koira kuin laivalle -tullessaan. Siinä on suuri lisä minua itseäni nyt. Jos möisin sen, -möisin samalla kappaleen itseäni." - -"Kolmekymmentä puntaa", teki kapteeni Duncan viimeisen tarjouksensa. - -"Ei, paljon kiitoksia, kapteeni", vastasi Daughtry. - -Ja kapteeni Duncanin täytyi nyt kääntyä tervehtimään satamalääkäriä, -joka juuri nousi laivaan. - -_Makambo_ oli tuskin läpäissyt tarkastuksen ja ohjannut satamaan -laskeakseen laituriin, kun siro sotalaivan vene laski sen viereen ja -siro luutnantti nousi _Makambon_ köysitikkaita. Hänen tehtävänsä -oli pian suoritettu. _Albatross_, englantilainen toisen luokan -risteilijä, jolla hän oli neljäntenä luutnanttina, oli käynyt Tulagissa -viemässä virkakirjeitä Englannin hallituksen Etelämeren saarten -edustajalta. Koska oli kulunut vain kaksitoista tuntia sen tulon ja -_Makambon_ lähdön välillä, olivat Salomonin saarten hallituksen -asiamies ja kapteeni Kellar arvelleet, että kadonnut koira oli viety -pois _Makambo_-laivalla. -- Oliko koira, irlantilainen terrieri, -nimeltä Miksi, laivassa? - -Kapteeni Duncan myönsi, että oli, mutta asettui vasten parempaa -tietoaan puolustamaan Daughtryä toistamalla tämän keksimän jutun koiran -tulosta laivalle. -- Kuinka koira voitaisiin jättää takaisin kapteeni -Kellarille? -- oli seuraava kysymys, sillä _Albatross_ oli -matkalla Uuteen Seelantiin. Kapteeni Duncan ratkaisi pulman. - -"_Makambo_ palaa Tulagiin kahden kuukauden kuluttua", hän sanoi -luutnantille, "ja minä otan jättääkseni koiran takaisin sen -omistajalle. Siihen mennessä hoidamme sitä hyvin. Meidän hovimestarimme -on sen melkein omistanut itselleen, joten se on hyvissä käsissä." - -"Ei kumpikaan meistä näy saavan koiraa", virkkoi Daughtry alistuvasti, -kun kapteeni oli selittänyt hänelle tilanteen. - -Mutta kun Daughtry kääntyi ja läksi kulkemaan poispäin pitkin kantta, -olivat hänen kulmansa itsepäisesti rypyssä, ja plantaasinomistaja, joka -sen huomasi, ihmetteli itsekseen, mitkähän torat hän oli kapteenilta -saanut. - -Huolimatta jokapäiväisestä olutannoksesta ja silloin tällöin sattuvista -häikäilemättömistä tekosista Dag Daughtryssa oli rehellisyyttä. Hän voi -kyllä varastaa koiran tai kissan tuntematta siitä omantunnonvaivoja, -mutta hän ei voinut olla tekemättä työtä ruokansa edestä. Hän ei voinut -ottaa vastaan hovimestarin palkkaa uskollisesti suorittamatta -hovimestarin tehtäviä. Niinä päivinä, jolloin _Makambo_ oli -Sydneyssä Burns Philp -laiturissa, hän otti tunnontarkasti osaa -puhdistustöihin poistuneen matkustajajoukon jälkeen ja oli mukana -kaikissa valmistuksissa uutta matkustajalaumaa varten, joka oli ostanut -matkalippunsa aina korallimerille ja ihmissyöjien saarille saakka. - -Kesken ahkeran aherruksensa Daughtry pyysi lomaa yhdeksi yöksi ja -kahdeksi iltapäiväksi. Yön hän vietti merimiesten yömajassa, missä saa -kuulla viimeiset laivoja ja merimiesmaailmaa koskevat uutiset. -Tyhjentäessään siellä olutpullon toisensa jälkeen hän sai sellaisia -tietoja, että hän vapaan iltapäivän saatuaan vuokrasi kymmenellä -shillingillä veneen ja souti peremmäksi satamaan, Jackson-lahteen, -missä siro, korkea kuunarilaiva _Mary Turner_ oli ankkuroituna. - -Kun Daughtry tuli laivaan ja esitti asiansa, ohjattiin hänet alas -kajuuttaan, missä syntyi molemminpuolinen haastattelu hänen ja neljän -miehen kesken, joita hän mielessään nimitti "kummaksi joukoksi". - -Daughtry oli keskustellut kauan laivan entisen hovimestarin kanssa ja -saattoi nyt hyvin tuntea jokaisen noista neljästä. Tuossa oli varmaan -"Vanha Merikarhu", joka istui hiukan syrjässä ja jonka vetiset silmät -olivat niin vaaleansiniset, että ne näyttivät melkein valkoisilta. -Pitkät, hopeanharmaat, kampaamattomat suortuvat kehystivät kasvoja kuin -mikäkin sädekehä. Hän oli laiha ja luiseva, posket olivat kuopalla, ja -iho riippui paksuina tyhjinä poimuina kaulalla peittäen lystikkäällä -tavalla kurkunsolmun, niin että se vain silloin tällöin pilkisti esiin -noista nahkaisista muumiokääreistään, kadotakseen kohta jälleen. - -"Oikea vanha merikarhu", Daughtry ajatteli. "Hän voi olla -seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen, mutta aivan yhtä hyvin -sadanviiden vuoden tai vaikkapa sadan seitsemänkymmenenviiden." - -Lähtien oikeasta ohimosta kulki miehellä hirmuinen arpi yli poskipään, -vajosi sitten poskikuoppaan, jatkui siitä suoraan yli leuan ja katosi -kaulan kummallisiin nahkapoimuihin. Molemmissa kuihtuneissa -korvalehdissä oli pienet renkaat kuin mustalaisella. Oikean käden -luurangonsormissa oli kokonaista viisi sormusta -- ei miesten eikä -naisten sormuksia, vaan oikeita narrin helyjä, jotka varmaan olivat -maksaneet hyvin paljon, ajatteli Daughtry. Vasemmassa kädessä ei ollut -yhtään sormusta, eikä siinä ollut sormeakaan, mihin panna niitä. Siinä -oli vain peukalo, ja kämmenestäkin oli iso pala poissa, aivan kuin sen -olisi siepannut sama säilä, joka oli halkaissut hänen naamansa ohimosta -leukaan saakka ja Herra ties kuinka pitkälle tuota nahkapoimuista -kaulaa. - -Vanhan Merikarhun vetiset silmät näyttivät lävistävän Daughtryn -katseillaan (siltä ainakin Daughtrysta tuntui) ja kiusasivat häntä -niin, että hän astui pitkän askeleen taaksepäin. Tämä tuntui varsin -luonnolliselta, koska hän oli paikan haussa. Nuo neljä näyttivät aivan -kuin odottavan, että hän seisoisi heidän edessään kuin syytetty -pahantekijä tuomariensa edessä. Vanhuksen katse kiusasi häntä yhä, -kunnes hän ukkoa lähemmin tarkastettuaan huomasi, ettei se yltänytkään -häneen saakka. Hänestä näytti, että nuo vetiset, vaaleat silmät olivat -unien sumentamat ja että äly, joka asui tuon otsan takana, takertui -kiinni unien verhoon pääsemättä pitemmälle. - -"Paljonko vaaditte?" kysyi kapteeni. Daughtryn mielestä tämä kapteeni -hyvin vähän näytti merimieheltä, pikemminkin hän oli vastaleivottu -näppärä pikku-liikemies tai viimeisen muodin mukaan pukeutunut -puotipalvelija. - -"Hän ei saa osuutta", sanoi yksi neljästä, kookas, jykevä, -keski-ikäinen mies, ja hänet Daughtry punaisiksi paahtuneista käsistä -arvasi kalifornialaiseksi vehnäfarmariksi, josta eronnut hovimestari -oli puhunut. - -"Siitä riittää kaikille", sanoi Vanha Merikarhu hämmästyttäen Daughtryä -kimeällä äänellään. "Sitä on hirmuiset määrät, hyvät herrat, -tynnyreissä ja arkuissa, sylen syvällä hiekassa." - -"Mitä sitten?" kysyi Daughtry, vaikka tiesi hyvin, mistä oli kysymys, -sillä eronnut hovimestari oli sadatellut hänelle sitä päivää, jolloin -hän lähti San Franciscosta sovittuaan epämääräisestä voitto-osuudesta -varman palkan asemasta. "Tai, eipä sillä väliä", ehätti hän lisäämään. -"Olin kerran kolme vuotta valaanpyyntilaivalla ja sain osuutta -kokonaisen dollarin. Palkkaa pyydän kuusikymmentä dollaria kuussa, -koska teitä on vain neljä." - -"Ja perämies", lisäsi kapteeni. - -"Ja perämies", toisti Daughtry. "Siis kuusikymmentä dollaria kullassa -eikä mitään osinkoa." - -"Entä mikä te sitten olette miehiänne?" puuttui puheeseen neljäs, -jättiläinen, näköjään kuin rasvainen lihavuori -- Armenian juutalainen -ja panttilainaaja, josta entinen hovimestari oli Daughtryä varoittanut. --- "Onko teillä papereita -- suosituksia, todistuksia?" - -"Voisinpa kysyä, hyvät herrat, teidän omia papereitanne", mörähti -Daughtry vastaan. "Eihän tämä ole mikään oikea lasti- tai -matkustajalaiva, yhtä vähän kuin te hyvät herrat, olette oikeita -laivanvarustajia, jotka tavalliseen tapaan toimistossaan hoitavat -asioitaan. Kuinka minä voin tietää, onko teillä edes purjehdusoikeutta, -tai eikö teidän rahtisopimuksenne ole vanhentunut jo aikoja sitten, tai -eikö teitä vastaan nyt juuri panna maissa vireille oikeusjuttua, tai -että te ette jossakin jätä minua maihin minun saamatta penniäkään -sovitusta palkasta. Muutoin" -- hän lopetti nolattuaan näin -juutalaisen, ennenkuin tämä ehti nolata hänet -- "minun paperini ovat -tässä". - -Hän pisti kätensä takin povitaskuun ja heitti kajuutan pöydälle paksuna -pinkkana ne leimoilla ja sineteillä varustetut paperit, jotka hän -neljänkymmenenviiden vuoden aikana oli merillä kerännyt ja joista -viimeinen oli päivätty viisi vuotta sitten. - -"En kysy teidän papereitanne", Daughtry jatkoi. "Pyydän vain täyden -käteisen maksun joka kuun ensimmäisenä päivänä, kuusikymmentä dollaria -kullassa..." - -"Kasoittain sitä on, kultaa, kultaa ja vielä parempaa kuin kulta, -tynnyreissä ja arkuissa, sylen syvällä hiekassa", vakuutti Vanha -Merikarhu hänelle hyväntahtoisesti hohottaen. "Kuninkaita, ruhtinaita, -suurvaltoja ... sitä olemme kaikki tyynni, pienimmästä suurimpaan. Ja -paljon enemmän vielä, herrani, paljon enemmän. Minä tunnen leveysasteen -ja pituusasteen ja meidän salamerkkimme alhaalta matalikolta aina -Leijonanpäähän saakka -- minä yksin ne tunnen. Minä ainoa, joka vielä -olen elossa siitä komeasta, hurjasta ryövärijoukosta..." - -"Tahdotteko allekirjoittaa sopimuksen näillä ehdoilla?" kysyi -juutalainen keskeyttäen ukon loruilun. - -"Mistä satamasta aloitatte matkan?" kysyi Daughtry. - -"San Franciscosta." - -"Silloin allekirjoitan San Franciscossa." - -Juutalainen, kapteeni ja farmari nyökkäsivät. - -"Mutta meidän täytyy ensin sopia vielä muutamista seikoista", Daughtry -jatkoi. "Ensiksikin täytyy minun saada kuusi pulloani päivittäin. Olen -tottunut siihen ja olen jo liian vanha muuttaakseni tapojani." - -"Paloviinaa varmaankin", ivaili juutalainen. - -"Ei, vaan olutta, hyvää englantilaista olutta. Meidän täytyy etukäteen -sopia siitä, että riittävä varasto otetaan mukaan, miten pitkiä matkoja -tehnemmekin." - -"Eikö mitään muuta?" kysyi kapteeni. - -"Kyllä, herra kapteeni", vastasi Daughtry, "minulla on koira, jonka -täytyy päästä mukaan". - -"Eikö muuta? -- Ehkä vaimo ja lapsetkin?" tiedusteli farmari. - -"Ei vaimoa eikä lapsia, herra. Mutta minulla on mustaihoinen palvelija, -erinomainen poika, ja hänet minun täytyy saada ottaa mukaani. Hän saa -ottaa pestin kymmenellä dollarilla kuussa, jos hän kaiken aikansa tekee -työtä teille. Mutta jos hän tekee työtä minullekin, annan hänen ottaa -pestin kahdella ja puolella dollarilla." - -"Kahdeksantoista päivää isossa veneessä", alkoi Vanha Merikarhu hoilata -Daughtryn hämmästykseksi. "Kahdeksantoista päivää isossa veneessä, -kahdeksantoista päivää helvetin pätsissä." - -"Tuhat tulimmaista", sanoi Daughtry. "Tuo vanha herra voi säikyttää -ihmisen puolikuoliaaksi. Siinä tarvitaan paljon olutta." - -"Kylläpä hovimestareilla on nykyään suuret vaatimukset", virkkoi -vehnäfarmari ollenkaan välittämättä vanhuksesta, joka yhä puhui ison -veneen kuumuudesta. - -"Entä ellemme katso voivamme ottaa palvelukseen hovimestaria, jolla on -sellaiset vaatimukset?" juutalainen kysyi kuivaten kauluksensa -sisäpuolta kirjavalla silkkinenäliinalla. - -"Silloin ette saa milloinkaan tietää, kuinka erinomaisen hovimestarin -olette menettäneet, hyvät herrat", vastasi Daughtry huolettomasti. - -"Luulenpa Sydneyn satamissa olevan tarjolla monta muutakin -hovimestaria", pisti kapteeni väliin. "Ja muistan hyvin vielä ajan, -jolloin pestasin niitä ruokapalkalla, niitä kun oli kuin hietaa -meressä." - -"Paljon kiitoksia, herra hovimestari, siitä, että olette kunnioittanut -meitä käynnillänne", alkoi juutalainen ivailla. "Valitamme, ettemme voi -täyttää toivomuksianne." - -"Ja minä näin sen vajonneena hiekkaan, sylen syvälle hiekkaan -tuntemattomalla korallisaarella, missä mangrovepuut ja kookospalmut -kasvavat ja maa kohoaa merestä Leijonanpäätä kohti." - -"Pitäkää suunne kiinni", kivahti vehnäfarmari kiukustuneena -- ei -vanhukselle, vaan juutalaiselle ja kapteenille. "Kuka vastaa tästä -retkestä? Eikö tässä minulla ole muka mitään sanottavaa? Eikö kukaan -kysy minun mielipidettäni? Tämä hovimestari miellyttää minua. Minusta -tuntuu, että hän on oikea mies. Onhan hän kohtelias merimiehen tapaan, -ja luulen, että hän osaa totella vastaansanomatta. Tyhmä hän ei -myöskään ole, kaukana siitä." - -"Siinä se nikara juuri onkin, Grimshaw", vastasi juutalainen -lepytellen. "Tässä epätavallisessa yrityksessämme meillä varmaankin -olisi enemmän hyötyä tyhmemmästä hovimestarista. Ja sitten pyytäisin -teitä olemaan niin erinomaisen hyväntahtoinen ja muistamaan, ettette -ole tähän yritykseen käyttänyt penniäkään enempää kuin minä." - -"Kuinka te kaikki kolme suoriutuisitte, ellei teillä olisi minua ja -minun suurta meritottumustani", kapteeni kysyi harmistuneena. -"Puhumattakaan kiinnityksestä minun talooni, sievimpään ja parhaiten -tuottavaan vuokrataloon, mitä San Franciscossa on maanjäristyksestä -saakka ollut." - -"Mutta kuka tämän kaiken maksaa? Kysyn teiltä kaikilta." Vehnäfarmari -kumartui eteenpäin kämmenet polvia vasten painettuina, niin että pitkät -sormet ulottuivat puolisääreen -- siltä Daughtrysta ainakin näytti. --- "Te, kapteeni Doane, ette saa enää lainatuksi penniäkään -kiinteimistöjänne vastaan. Mutta minun maani kasvaa yhä vehnää ja -tuottaa käyttövaroja. Ja te, Simon Nishikanta, ette panisi penniäkään -lisää tähän yritykseen, vaikka teidän koronkiskomisenne kukoistaa kuten -ennenkin ja te saatte, Herra ties, kuinka monta prosenttia juopuneilta -merimiehiltä. Te vain annatte koko retkikunnan istua tässä rotanreiässä -ja odottaa, että minun taloudenhoitajani toimittaisi lisää vehnärahoja. -No niin, minä ajattelen, että me otamme tämän hovimestarin ja annamme -hänelle ne kuusikymmentä kuussa ja kaiken muun, mitä hän pyytää, tai -minä jätän teidät tähän paikkaan ja matkustan ensimmäisessä -höyrylaivassa San Franciscoon." - -Hän ponnahti pystyyn koko pituuteensa, ja Daughtry katsahti -vaistomaisesti, eikö miehen pää kolahtaisi kattoon. - -"Olen kyllästynyt teihin, jokikiseen, totisesti olenkin", jatkoi -vehnäfarmari. "Tarttukaa kiinni nyt! Niin, tarttukaamme kiinni nyt! -Minun rahani ovat tulossa. Ne ovat täällä jo huomenna. Laittautukaamme -lopultakin lähtökuntoon pestaamalla hovimestari, joka on todella -hovimestari. Minusta on samantekevää, vaikka hänellä olisi kaksikin -perhettä mukanaan." - -"Olette ehkä oikeassa, Grimshaw", sanoi Simon Nishikanta tyynnytellen. -"Tämä yritys saa pian meidät kaikki hermostumaan. Saatte antaa -anteeksi, että pillastuin. Tietysti otamme tämän hovimestarin, jos te -tahdotte. Luulin vain, että hän oli teistä liian koppava." - -Hän kääntyi Daughtryyn. - -"Tietysti on sitä parempi, kuta vähemmän meistä maissa puhutaan." - -"Hyvä on, herrat. Voin kyllä pitää suuni kiinni, mutta voin myös sanoa -teille, että teistä on jo liikkeellä perin kummallisia juttuja." - -"Meidän retkemme tarkoituksestako?" kysäisi juutalainen. - -Daughtry nyökkäsi. - -"Ja senkö tähden te haluatte olla mukana?" oli seuraava yhtä nopea -kysymys. - -Daughtry pudisti päätään. - -"Niin kauan kuin annatte minulle päivittäisen olutannokseni, en välitä -teidän aarteenetsimestänne. Sitäpaitsi se ei ole uutta minulle. -Etelämerellä aivan vilisee aarteen etsijöitä." Daughtry olisi melkein -voinut vannoa, että Vanhan Merikarhun silmät välähtivät levottomasti -univerhonsa takana. "Ja minun täytyy myöntää, hyvät herrat", hän jatkoi -huolettomasti, sanoen nyt sellaista, mitä ei olisi suinkaan sanonut, -ellei olisi ollut melkein varma siitä, että Vanha Merikarhu oli -levoton, "että Etelämeri on täpö täynnä tuntemattomia aarteita. Siellä -on kookospalmuja, miljoonien puntien arvoisia, vain odottamassa sitä -onnenpoikaa, joka sattuu ne löytämään." - -Nyt Daughtry olisi voinut vannoa nähneensä helpotuksen ilmeen -vilahtavan Vanhan Merikarhun silmissä, jotka jälleen kävivät unista -sameiksi. - -"Mutta minua eivät aarteet ollenkaan huvita", Daughtry jatkoi. "Minua -huvittaa vain olut. Minun puolestani saatte rauhassa metsästää -aarteitanne vaikka tuomiopäivään asti, kunhan minä vain saan kuusi -pulloani joka päivä. Mutta sen sanon teille etukäteen: jos olut rupeaa -ehtymään, alkavat teidän yrityksenne minua huvittaa. Selvä peli, se on -tunnussanani!" - -"Onko tarkoituksenne, että annamme teille oluen kaupanpäällisiksi?" -kysyi Simon Nishikanta. - -Daughtry tuskin uskoi korviaan. Juuri nyt, kun juutalainen hieroi -sovintoa vehnäfarmarin kanssa, jolta odotettiin rahoja, oli tilaisuutta -käytettävä. - -"Kyllä, hyvä herra, se kuuluu ehtoihini. Mihin aikaan voitte huomenna -tulla laatimaan sopimusta merimiestaloon?" - -"Tynnyreitä ja arkkuja, tynnyreitä ja arkkuja, hirmuiset joukot, sylen -syvällä hiekassa", hoilasi Vanha Merikarhu. - -"Te olette vähän löylynlyömiä kaikki", sanoi Daughtry irvistäen. "Mutta -se ei liikuta minua, niin kauan kuin annatte minulle olueni, maksatte -säännöllisesti joka kuukauden ensimmäisenä ja teette lopputilin San -Franciscossa. Kunhan te vain täytätte sopimuksenne, matkustan teidän -kanssanne vaikka helvettiin ja sieltä takaisin ja katselen kaikessa -rauhassa, kuinka te hikoilette saadaksenne tynnyrit ja arkut ylös -hiekasta. Lähden halusta teidän matkaanne, jos vain järjestätte asiat -niin, että voin olla tyytyväinen." - -Simon Nishikanta katsoi ympärilleen. Grimshaw ja kapteeni Doane -nyökkäsivät. - -"Kello kolme huomenna iltapäivällä merimiestalossa", sanoi juutalainen. -"Milloin ryhdytte toimeenne?" - -"Milloin lähdette, sir?" vastasi Daughtry kysymyksellä. - -"Olemme valmiit varhain ylihuomisaamuna." - -"Silloin tulen laivalle ja ryhdyn toimeeni jo huomisiltana." - -Ja noustessaan kajuutan portaita Daughtry kuuli Vanhan Merikarhun -hoilottavan: "Kahdeksantoista päivää isossa veneessä, kahdeksantoista -päivää tulisessa helvetin pätsissä..." - - - - -10. - - -Miksi lähti _Makambosta_ samaa tietä kuin oli sinne tullutkin: -ikkuna-aukon kautta. Sekin tapahtui öiseen aikaan, ja Kwaquen kädet -olivat jälleen sitä vastaanottamassa. Välikannelta Daughtry oli -laskenut spitaalisen palvelijansa odottavaan veneeseen. - -Laskeutuessaan alas kannelta Daughtry kohtasi kapteeni Duncanin, joka -katsoi parhaaksi varoittaa häntä: - -"Ei mitään kieroilua Killiin nähden, hovimestari. Sen täytyy seurata -meitä takaisin Tulagiin." - -"Aivan niin, herra kapteeni", hovimestari vastasi, "minä olen sulkenut -sen hyttiini ollakseni siitä varma. Tahtooko kapteeni nähdä sen?" - -Kehoitus oli niin tahallisen suora ja avomielinen, että se herätti -epäluuloja kapteenissa. Hänen mieleensä juolahti ajatus, että vanha -koiravaras oli jo ehkä piilottanut Killin jonnekin maihin. - -"Kyllä, käväisen sitä mielelläni katsomassa", kapteeni Duncan vastasi. - -Hän hämmästyi kovin, kun hovimestarin hyttiin astuessaan näki Miksin -nousevan lattialta, missä se oli nukkunut keräksi kiertyneenä. Mutta -vielä enemmän hän olisi hämmästynyt, jos hän hytistä lähdettyään olisi -voinut suljetun oven läpi nähdä, mitä siellä sisällä kohta tapahtui. -Avoimesta ikkuna-aukosta Daughtry antoi keskeytymättömänä virtana valua -alas kaiken, mitä huoneessa oli. Sinne katosivat kaikki hänen -tavaransa, yksinpä kilpikonnankuoret ja valokuvat seiniltä. Miksi, -jonka oli käsketty olla hiljaa, meni viimeisenä. Sitten oli jäljellä -vain merimiehen arkku ja kaksi matkakoria, jotka eivät mahtuneet -aukosta, mutta ne olivat tyhjiä. - -Kun Daughtry hetkisen kuluttua kulki välikantta ja pysähtyi laskusillan -luona juttelemaan tullivahtimestarin ja aliperämiehen kanssa, ei -kapteeni Duncan voinut aavistaakaan näkevänsä hovimestariaan viimeistä -kertaa. Kapteeni näki hänen menevän tyhjin käsin laivasta ja kävelevän -pitkin rantasiltaa sähkölamppujen valossa, eikä hänellä ollut koiraa -kintereillään. - -Kymmenen minuuttia sen jälkeen kun kapteeni Duncan oli viimeisen kerran -nähnyt hovimestarinsa leveän selän, Daughtry istui soutuveneessä -kaikkine tavaroineen matkalla Jackson-lahteen. Hän istui kumartuneena -Miksin puoleen ja hyväili sitä, sillä välin kun Kwaque, joka hyrisi -ilosta saadessaan näin seurata niitä, jotka olivat hänelle rakkaimmat -maailmassa, pisti vielä kerran kätensä ohuen takkinsa sivutaskuun -todetakseen, ettei ollut unohtanut rakasta huuliharppuaan. - -Dag Daughtry sai maksaa kelpo hinnan Miksistä. Hän muun muassa -ei ollut tahtonut herättää epäluuloja pyytämällä palkkaansa Burns -Philp -yhtiöltä. Hän uhrasi ne kaksikymmentä puntaa, jotka hän oli -saava, ja se oli juuri se summa, minkä hän Tulagista lähtöiltana oli -arvioinut saavansa myydessään Miksin. Hän oli varastanut koiran -myydäkseen sen. Nyt hän maksoi siitä juuri sen summan, mikä häntä oli -viekoitellut. - -Sillä totta on, että, kuten joku on sanonut, hevonen raa'istaa raa'an -ja jalostaa jalon ihmisen. Samoin koira. Miksi oli saattanut Dag -Daughtryn varastamaan pelkästä rahanhimosta. Miksin jalostava vaikutus -oli saanut aikaan, että hän nyt luopui rahanhimosta kiintymyksensä -tähden, jolle minkäänlainen hinta ei olisi ollut liian suuri. Ja veneen -liukuessa tyynessä satamassa tähtien valossa Dag Daughtry olisi pannut -vaikka henkensä alttiiksi saadakseen edelleen pitää koiran, jonka -aluksi oli aikonut vaihtaa muutamaan olutpullotusinaan. - -Pienen höyrylaivan kuljettamana _Mary Turner_ lähti merelle kohta -päivän noustua, ja Daughtry, Kwaque ja Miksi sanoivat ainiaaksi hyvästi -Sydneyn satamalle. - -"Vielä kerran vanhat silmäni ovat saaneet nähdä tämän kauniin sataman", -soperteli Vanha Merikarhu seisten ja katsellen heidän vieressään, eikä -Daughtrylta jäänyt huomaamatta, että vehnäfarmari ja panttilainaaja -heristivät korviaan ja vaihtoivat merkitseviä silmäyksiä. "Oli vuosi -'52, juuri tällainen päivä kuin nyt, ja kaikki joivat ja lauloivat -kannella, kun lähdimme Sydneystä _Wide Awakella_. Kaunis laiva, -erittäin hieno ja kaunis laiva. Komea miehistö, kaikki nuoria, -jokikinen meistä, keulassa ja perässä, ei kukaan ollut yli -neljänkymmenen. Iloinen, hurja miehistö. Kapteeni oli vanhanpuoleinen -herrasmies -- kahdenkymmenenkahdeksanvuotias, kolmas perämies oli -kahdeksantoista, poskillaan sametinpehmoista untuvaa, johon partaveitsi -ei vielä ollut koskenut. Hänkin kuoli isossa veneessä. Ja kapteeni veti -viimeisen henkäyksensä palmujen alla nimettömällä saarella ruskeiden -tyttöjen itkiessä ympärillä ja leyhytellessä ilmaa hänen sairaisiin -keuhkoihinsa." - -Dag Daughtry ei kuullut enempää, sillä hän meni alas ryhtyäkseen -hoitamaan uusia tehtäviään. Mutta pannessaan puhtaita lakanoita -vuoteisiin ja valvoessaan Kwaquea, joka ponnisteli lattioiden kauan -laiminlyödyssä puhdistustyössä, hän pudisti päätään ja mutisi -itsekseen: "Ukko on ovela lurjus. Ovela lurjus. Eivät kaikki ole -hulluja, jotka siltä näyttävät." - -_Mary Turner_ oli siromuotoinen siksi, että se oli rakennettu -hylkeenpyyntilaivaksi, ja samasta syystä se oli tilava. Perässä, missä -oli tilaa kahdelletoista, nukkui vain kahdeksan skandinavialaista -merimiestä. Viidessä kajuuttahytissä asuivat nuo kolme aarteenetsijää, -Vanha Merikarhu ja perämies -- viimeksimainittu oli kookas, -hyväntahtoinen suomalainen, ja häntä puhuteltiin herra Jacksoniksi, -koska toverit eivät osanneet ääntää nimeä, minkä hän oli kirjoittanut -laivakirjaan. - -Sitten oli vielä välikannen kanssi, aivan kajuutan edessä, vahvalla -laipiolla siitä erotettuna. Sinne johtivat portaat välikannelta. Tällä -kannella, puolikannen ja kanssinportaiden välillä, oli laivakeittiö. -Välikannen kanssissa, joka oli paljon tilavampi kuin kajuutta, oli -kuusi isoa makuusijaa, joista jokainen oli kaksi kertaa niin leveä kuin -perässä olevat makuusijat, aivan kanssin korkuinen ja esiripulla -varustettu. - -"Komea sänkykamari vai mitä, Kwaque?" Daughtry puheli -seitsentoistavuotiaalle ruskeaihoiselle papualaiselleen, jonka kasvot -olivat kuin satavuotiaan ukon, jalat kuin elävän luurangon ja vatsa -kuin vanhan japanilaisen nyrkkeilijän. "No, Kwaque! Mitäs pidät tästä!" - -Kwaque oli liian häikäistynyt voidakseen puhua ja mulkoili vain -silmillään. - -"Pitääkö te tästä kojusta?" kysyi kokki, pieni, vanha kiinalainen, -hovimestarilta nöyrän innokkaasti tarjoten kädenelein omaa -makuusijaansa valkoisen miehen käytettäväksi. - -Daughtry pudisti päätään. Hän oli aikoja sitten oppinut, että oli -edullista olla hyvissä väleissä laivakokkien kanssa, koska oli -tunnettua, että nämä voivat äkkiä tulla hulluiksi ja vähimmästäkin -syystä raadella ja lyödä teurastusveitsellä ja lihakirveellä. -Sitäpaitsi kanssin toisella puolella oli yhtä hyvä makuusija. -Vasemmalla laidalla olevan makuusijan, mikä oli kiinalaisen makuusijan -vieressä, siitä perään päin, Daughtry antoi Kwaquelle. - -Kaikki kolme oikealla puolella olevaa makuusijaa otti hän itseään ja -Miksiä varten. Sen, mikä oli perän puolella lähinnä hänen omaansa, hän -nimitti "Killin paikaksi" ja kehotti Kwaquea ja kokkia muistamaan sen. -Daughtrysta tuntui, että kokki, jonka nimen hän kiireessä oli kuullut -Ah Moyksi, ei ollut oikein tyytyväinen järjestelyyn, mutta se saattoi -Daughtryn vain ohimennen ihmettelemään kiinalaista, joka voi pahastua -siitä, että koiran annettiin nukkua samassa huoneessa kuin hän. - -Kun Daughtry puolentoista tunnin kuluttua palasi saatuaan kajuutan -kuntoon ja antoi Kwaquen avata olutpullon, hän huomasi, että Ah Moy oli -muuttanut tavaransa ylähangan puolen kolmannelle makuusijalle. Näin hän -tuli Daughtryn ja Miksin naapuriksi, Kwaquen saadessa yksin pitää -puolen kanssia, Daughtryn uteliaisuus kasvoi. - -"Mikä sillä kiinalaisella on?" hän kysyi Kwaquelta. "Kiinalainen ei näy -pitävän siitä, että sinä olet samalla puolella kuin hän. Miksi? -Tosiaankin, se kiinalainen harmittaa minua kovasti." - -"Se kiinalainen luulla minu _kai-kai_ hän", laski Kwaque leikkiä, -mikä oli hänelle hyvin harvinaista. - -"Hyvä on. Otamme selvän tästä. Muuta minun makuusijalleni, minä muutan -kiinalaisen sijalle." - -Kun se oli tehty ja Kwaque ja Miksi ja Ah Moy olivat saaneet haltuunsa -alahangan puolen ja Daughtry yksin ylähangan, Daughtry palasi kannelle -hoitamaan tehtäviään. Uudelleen palattuaan hän huomasi Ah Moyn -muuttaneen takaisin ylähangan puolelle, tällä kertaa perimmäiselle -makuusijalle. "Se miekkonen näyttää rakastuneen minuun", hovimestari -hymyili itsekseen. - -Mutta hän ei voinut vieläkään käsittää, miksi kiinalainen ei tahtonut -majailla samalla puolella kuin Kwaque. - -"Minu muuttaa", selitti pikku kokki Daughtryn häneltä suoraan kysyessä. -Hän näytti halukkaalta lepyttämään hovimestaria ja olemaan tämän -mieliksi. "Aina niin, muuttaa. Aina muuttaa. Ymmärtääkö?" - -Daughtry ei ymmärtänyt, vaan pudisti päätään, eivätkä Ah Moyn vinot -silmät ilmaisseet miten levottomasti ja pelokkaasti hän salaa katseli -Kwaquen vasemman käden sormia, jotka aina olivat koukussa, ja hänen -silmienvälistä otsanahkaansa, missä iho näytti olevan hiukan tummempaa -ja hiukan paksumpaa kuin muualla ja missä ilmeni ensimmäiset oireet -niihin kolmeen poikittaiseen poimuun, jotka jo tekivät hänet leijonan -näköiseksi -- "leijonanaamastahan" spitaalin erikoistuntijat puhuvat. - -Väliin, juotuaan viisi pulloa päivittäisestä olutannoksestaan, Daughtry -leikillään vaihtoi makuusijaa Kwaquen kanssa. Myös Ah Moy muutti -silloin makuusijaa, mutta Daughtry ei huomannut, että hän ei -milloinkaan muuttanut sellaiselle makuulavalle, missä Kwaque oli -nukkunut. Eikä hän huomannut sitäkään, että vasta sitten, kun Kwaque -oli nukkunut jokaisella kuudella makuusijalla, Ah Moy laati itselleen -purjekankaasta riippumaton, ripusti sen kattoon ja sai vihdoin rauhassa -pitää ilmavan makuupaikkansa. - -Daughtry unohti pian kaiken, lukien sen kiinalaisten tunnetun -omituisuuden laskuun. Mutta hän huomasi, ettei Kwaque saanut -milloinkaan mennä keittiöön. Hän teki toisenkin havainnon, minkä -ilmaisi seuraavalla tavalla: "Enpä ole eläessäni nähnyt toista noin -siistiä kiinalaista. Pitää puhtaana keittiön, puhtaana kanssin ja -kaiken, mihin ryhtyy. Aina hän on pesemässä astioita kiehuvan kuumalla -vedellä, milloin hän vain ei pese itseään tai tamineitaan ja -makuuvaatteitaan. Luulenpa hänen keittävän lakanansakin kerran -viikossa." - -Hovimestarilla oli muuta ajateltavaa. Paljon aikaa vei tutustuminen -kajuutan viiteen mieheen ja koko tilanteen arvioiminen sekä kunkin -suhteen määritteleminen niin hyvin toinen toiseensa kuin tilanteeseen. -Sitten oli vielä saatava selko _Mary Turnerin_ suunnasta. Ei ole -ainoatakaan vanhaa merimiestä, joka ei haluaisi tietää, mihin suuntaan -hänen laivansa on menossa ja mihin satamaan ensi kerran poiketaan. - -"Kuljemme varmasti hiukan Uuden Seelannin pohjoispuolitse", Daughtry -päätteli kaikessa hiljaisuudessa kurkistettuaan ainakin sata kertaa -kompassikoppiin. Mutta se oli ainoa tieto laivan suunnasta, minkä hän -saattoi varastaa itselleen, sillä kapteeni Doane teki itse havaintonsa -ilman perämiehen apua ja säilytti aina merikorttinsa ja päiväkirjansa -lukon takana. Kajuutassa sattui kiivaita väittelyitä, jolloin sanat -pituusaste ja leveysaste lentelivät edestakaisin, sen Daughtry tiesi. -Mutta enempää hän ei saanut tietää, koska hänelle heti alussa -huomautettiin, ettei hän sellaisten neuvottelujen aikana saanut olla -kajuutassa. Hän oli kuitenkin ennättänyt havaita, että nämä neuvottelut -olivat oikeita taisteluita, joissa herrat Doane, Nishikanta ja Grimshaw -riitelivät ja iskivät nyrkkiä pöytään toisilleen, milloin eivät -kärsivällisesti ja kohteliaasti kysyneet neuvoa Vanhalta Merikarhulta. - -"Hän antaa niiden tanssia pillinsä mukaan", huomasi hovimestari pian, -mutta kuinka hän koettikin, hän ei saanut Vanhaa Merikarhua tanssimaan -hänen pillinsä mukaan. - -Charles Stough Greenleaf oli Vanhan Merikarhun nimi. Sen Daughtry sai -häneltä urkituksi, mutta muuta hän ei sitten saanutkaan hänestä irti -lukuunottamatta vanhaa lorua isosta veneestä ja aarteesta sylen syvällä -hiekassa. - -"Osa meistä pelaa korkeata peliä ja osa kulkee ja ihmettelee peliä", -ajatteli hovimestari eräänä päivänä. "Ja minä tiedän, että olen -katsojana mielenkiintoisessa pelissä. Kuta enemmän sitä näen, sitä -enemmän sitä ihailen." - -Vanha Merikarhu vastasi hovimestarin katseeseen uneksivalla, tylsällä -katseella, joka ei mitään nähnyt. - -"_Wide Awakessa_ kaikki hovimestarit olivat nuoria, aivan -poikasia", hän mutisi. - -"Aivan niin, sir", Daughtry vastasi kohteliaasti, "päättäen kaikesta, -mitä sanotte, _Wide Awake_ oli kaikkine poikineen erinomainen -alus. Aivan toista kuin tämä narrijoukko meidän ruuhessamme. Mutta -epäilenpä kovin, pystyvätkö nuo pojat pelaamaan sellaista peliä kuin -täällä nyt pelataan. Ihmettelen, kuinka hienosti sitä pelataan." - -"Sanonpa teille jotakin", virkkoi Vanha Merikarhu niin avomielisen -näköisenä, että Daughtry pakostakin heristi korviaan. "Ei ainoakaan -_Wide Awaken_ hovimestareista osannut sekoittaa totia niin kuin -minä tahdon ja niin kuin juuri te teette. Emme tunteneet cocktailia -siihen aikaan, mutta meillä oli sherryä ja 'karvasta'. Ja hyvä -ruokaryyppy myös, aivan erinomainen ruokaryyppy." - -"Sanonpa teille vielä toisenkin seikan", jatkoi hän, juuri kun olisi -luullut hänen lopettaneen, ja ennätti parahiksi ennen Daughtrya, joka -aikoi kolmatta kertaa ryhtyä urkkimaan ilmi _Mary Turnerin_ retken -oikeata merkitystä ja Vanhan Merikarhun osuutta siinä. "Kohta kello lyö -viisi, ja haluaisin saada lasin teidän erinomaista sekoitustanne, -ennenkuin menen syömään päivällistä." - -Tämän kohtauksen jälkeen Daughtry kävi entistä epäluuloisemmaksi Vanhaa -Merikarhua kohtaan. Mutta sitä mukaan kuin päivät kuluivat, hän tuli -yhä enemmän vakuuttuneeksi siitä, että Charles Stough Greenleaf oli -vanha hupsu mies, joka todella uskoi, että jossakin Etelämeren kolkassa -oli aarteita haudattuna. - -Kerran kiillottaessaan kanssin portaitten käsinojaa Daughtry kuuli -vanhuksen juttelevan Grimshaw'n ja juutalaisen kanssa kauheasta -arvestaan ja menetetyistä sormistaan. Miehet olivat kestinneet häntä -ylimääräisillä ryypyillä saadakseen hänet puhumaan sivu suunsa. - -"Se oli veneessä", inisi vanha ääni niin kovasti, että se kuului -portaille saakka. "Se oli yhdestoista päivä kapinan puhkeamisesta. Me, -päällystö, pidimme puoliamme heitä vastaan. Oli villiä sekasotkua. -Olimme aivan nälkiintyneitä, mutta jano oli pahin. Vedestä se alkoi. -Sillä, nähkääs, meidän oli tapana nuolla kaste airoista, laidoista, -tuhdoista ja sisälaudoituksesta, ja jokaisella oli oma erikoinen -alueensa tässä kasteen nuolemisessa. Niin kuului esimerkiksi ruorin -tanko ja pää ja puolet kajuutan ylähangan laudoituksesta toisen -perämiehen osuuteen. Jokainen olimme niin kunniallisia, ettemme -kajonneet siihen. Kolmas perämies oli kahdeksantoistavuotias poika, -kunnollinen, kelpo poika. Hänelle kuului toinen puoli laudoituksesta -ylähangan puolella. He vetivät siihen viivan osoittamaan rajaa, ja kun -he imivät yön aikana tulleet kastehiukkaset, ei kummankaan mieleen -pälkähtänytkään mennä rajan yli. He olivat aivan liian kunniallisia. - -"Mutta miehistö -- siitä ei puhettakaan. He riitelivät kastealoista, ja -eräänä yönä iskettiin muuatta puukolla, kun hän oli varastanut. Mutta -sinä yönä, jolloin toivoin hiukan enemmän kastetta lankeavan minun -alueelleni, kuulin jonkun kasteennuolijan ryömivän ylähangan laidalla, -joka oli _minun_ paikkojani, tuhdon peräpuolella, aivan lähellä -perälautaa. Se katkaisi tuskallisen uneni kristallikirkkaista lähteistä -ja tulvivista virroista, ja aloin kuunnella miehen liikehtimistä, sillä -otaksuin hänen varastelevan omaisuuttani. - -"Hän tuli yhä lähemmäksi minun alueeni rajaa, ja kuulin hänen hiljaa -ähkivän ja vaikeroivan, kun hän nuoli kosteata puuta. Oli aivan kuin -olisi kuullut eläimen jyrsivän ruokaa yöllä lähenemistään läheten. - -"Minulla sattui olemaan soutajan jalkatuki kädessäni -- kerätäkseni -siitäkin vähäiset kastepisarat. En tiennyt, kuka se oli. Mutta kun hän -tuli rajaviivan yli ja voihki ja sadatteli nuollessaan minun -kallisarvoisia kastepisaroitani -- löin. Jalkatuki sattui häntä -keskelle nenää -- se oli puosmanni -- ja niin alkoi kapina. Puosun -puukko viilsi naarmun kasvoihini ja sieppasi sormeni. Kolmas perämies, -tuo poikanen, taisteli urheasti vieressäni ja pelasti minut, niin että -yhdessä, juuri ennenkuin pyörryin, viskasimme puosun ruumiin yli -laidan." - -Kajuutasta kuului askeleita, ja Daughtry ryhtyi jälleen -kiillottamistyöhönsä, jonka hän oli hetkeksi unohtanut. Siinä -messinkitankoa hangatessaan hän ajatteli itsekseen: "Onpa tuo äijä -tosiaankin ollut kuumassa liemessä. Kaikkea sitä voi tapahtuakin." - -"Ei", jatkoi Vanha Merikarhu ohuella, kimakalla äänellään vastaukseksi -johonkin kysymykseen. "En minä haavasta pyörtynyt. Sen teki -rasittuminen tappelun aikana. Olin liian heikko. Ei, ruumiissani oli -niin vähän nestettä, ettei vertakaan vuotanut paljoa. Ja hämmästyttävää -oli niissä olosuhteissa haavain pikainen paraneminen. Toinen perämies -ompeli minua seuraavana päivänä neulalla, jonka hän oli tehnyt -norsunluisesta hammastikusta, ja langalla, joka oli purettu -rikkinäisestä tervakankaasta." - -"Saanko kysyä, herra Greenleaf, oliko noissa poikkileikatuissa sormissa -sormuksia", kuuli Daughtry Simon Nishikantan kysyvän. - -"Kyllä oli, ja yksi oikein kaunis. Löysin sen sitten veneen pohjalta ja -lahjoitin santelipuukauppiaalle, joka pelasti meidät. Siinä oli iso -timantti. Maksoin siitä satakahdeksankymmentä guineaa eräälle -englantilaiselle merimiehelle Barbaroksessa. Hän oli varastanut sen, -ja se oli luonnollisesti arvokkaampi. Se oli kaunis jalokivi. -Santelipuukauppias ei saanut sitä vain siksi, että oli pelastanut minun -henkeni. Hän pani ainakin sata puntaa minun vaatettamiseeni ja -matkalipun ostoon Torstaisaarilta Shanghaihin." - -"Ei voi olla katselematta hänen sormuksiaan", kuuli Daughtry Simon -Nishikantan puhuvan Grimshaw'lle samana iltana pimeässä kajuutan -kannella. "Sellaisia ei nykyään näe. Ne ovat vanhanaikaisia, todella -vanhanaikaisia. Ne eivät ole tavallisia sormuksia, vaan entisaikaan -niitä olisi sanottu kuninkaallisiksi sormuksiksi. Tarkoitan, että vain -ylen ylhäiset henkilöt käyttivät sellaisia. Toivoisin, että ihmiset -nykyään panttaisivat minulle sellaisia sormuksia. Niistä saisi paljon -rahaa." - -"Sanonpa sinulle, Kill-poikaseni, että ennen matkan loppua ehkä jo -toivon, että olisin pestautunut voitto-osuutta vastaan varman palkan -sijasta", jutteli Dag Daughtry Miksille samana iltana nukkumaan -mennessään, kun Kwaque veti kenkiä hänen jaloistaan ja hän keskeytti -kuudennen olutpullonsa juonnin. "Usko pois, Kill, että tuo vanha herra -tietää, mitä puhuu, ja on ollut aikoinaan iso pomo. Ei sitä vain tyhjän -vuoksi saada sormiaan poikki ja naamaansa halki -- eikä kuljeta -sormuksissa, jotka panevat veden kihoamaan juutalaisen panttilainaajan -kielelle." - - - - -11. - - -Ennenkuin _Mary Turnerin_ matka äkkiä katkesi, Dag Daughtry istui -kerran lastiruumassa vesisäiliöiden välissä ja risti aluksen nauraen ja -pilaillen "Hullujen laivaksi". Tämä sattui muutamia viikkoja hänen -tulonsa jälkeen. Tänä aikana hän oli täyttänyt tehtävänsä niin, ettei -edes kapteeni Doane voinut keksiä mitään valituksen syytä. - -Daughtry oli erikoisen huomaavainen Vanhalle Merikarhulle, jota kohtaan -hän oli alkanut tuntea suurta ihailua, melkeinpä kiintymystä. Vanhus -oli aivan toisenlainen kuin hänen kajuuttatoverinsa. He olivat -rahanahneita, heidän pyrkimyksensä supistui pelkkien dollarien -hankkimiseen. Daughtry, joka itsekin oli luonteeltaan huoleton ja -antelias, ei voinut olla ihailematta suurisuuntaisuutta Vanhassa -Merikarhussa, joka näytti aina eläneen kevyen huolettomasti ja oli -nytkin valmis jakamaan aarteen, jota he etsivät. - -"Te saatte osanne, hovimestari, vaikka se pitäisi ottaa minun -osuudestani", hän vakuutti usein Daughtrylle, kun tämä oli ollut -erikoisen ystävällinen. "Siellä on suunnattomat rikkaudet, ja kun -minulla ei ole sukulaisia enkä enää kauan eläkään, en tarvitse niitä -niin paljoa." - -Niin purjehti "Hullujen laiva" edelleen, ja peräpuolessa käyttäytyi -toinen toistaan hullummin, alkaen hyväntahtoisesta suomalaisesta -perämiehestä, jolla oli niin viattomat silmät ja joka aarteenhajua -vainuten tunkeutui väärällä avaimella kapteeni Doanen suljettuun -laatikkoon ottaen selville laivan päivittäisen suunnan, aina Ah Moyhin, -kokkiin, joka pysytteli itse erillään Kwaquesta, mutta ei sanallakaan -varoittanut toisia siitä vaarasta, mihin nämä joutuivat ollessaan -alituisesti kosketuksissa hirveää tautia sairastavan pojan kanssa. - -Kwaque itse ei ollenkaan ajatellut sairauttaan eikä pelännyt sitä. Hän -tiesi vain, että sellaista väliin sattui ihmisille. Se ei tuottanut -hänelle juuri ollenkaan tuskia, eikä pörröpään mieleen pälkähtänyt, -ettei hänen herransa siitä tiennyt. Samasta syystä hän ei koskaan -arvannut, minkä tähden Ah Moy pysytteli niin erillään hänestä. -Kwaquella ei ollut muitakaan huolia. Hän palvoi jumalaansa enemmän kuin -kaikkia meren ja viidakon jumalia yhteensä, ja kun hän aina sai olla -jumalansa läheisyydessä, hänellä oli paratiisi kaikkialla, missä hän -oli jumalansa, hovimestarin, kanssa. - -Entä Miksi? Suunnilleen samaan tapaan kuin Kwaque rakasti ja palvoi -jumalaansa, sekin rakasti ja palvoi kuuden pullon miestä. Miksille -jokapäiväinen ja jokahetkinen yhdessäolo Dag Daughtryn kanssa oli -ainaista oleskelua Abrahamin helmassa. Herrojen Doanen, Nishikantan ja -Grimshaw'n jumala oli metallista tehty jumala, nimeltään Kulta. Kwaquen -ja Miksin jumala oli elävä jumala, jonka äänen voi aina kuulla, jonka -syli oli aina lämmin ja jonka sydän aina sykki, jonka mieli ilmeni -tuhansissa eleissä ja liikkeissä. - -Miksin suurin ilo oli istua tuntikaudet hovimestarin vieressä ja laulaa -hänen kanssaan kaikki laulut ja sävelet, jotka hän lauloi tai hyräili. -Koska se oli paljon lahjakkaampi ja erikoisempi kuin Jeri, se oppi -nopeammin, ja koska laulu oli sen kasvatuksen välineenä, se oppi -laulamaan paremmin kuin Villa Kennan oli voinut opettaa Jerin. - -Miksi osasi ulvoa, tai paremminkin laulaa (koska sen ulvonta oli niin -pehmeää ja hillittyä) kaikki sävelet, jotka hovimestari lauloi sen -kanssa ja jotka eivät menneet sen äänialan ulkopuolelle. Sitäpaitsi se -osasi yksin aivan selvästi laulaa "Koti, koti armas", "Suojaa Herra -kuningasta", "Suloista sanaa Kohta". Myöskin ollessaan yksin se voi -pitkän matkan päässä seisovan hovimestarin kehotuksesta laulaa -"Shenandoah" ja "Aalto, vie minut Rioon". - -Kun hovimestari ei sattunut olemaan saapuvilla, Kwaque kiiruhti -ottamaan esille huuliharppunsa ja houkutteli tälläkin yksinkertaisella -soittokoneella Miksin laulamaan kanssaan Kuningas Wilhelmin maan -villejä, synkkiä säveleitä. Myös eräs kolmas laulunopettaja sai Miksin -valtoihinsa, ja siihen koira oli ihastunut. Sen nimi oli Cocky. Sen se -sanoi Miksille heidän ensimmäistä kertaa tavatessaan. - -"Cocky", se sanoi reippaasti äänen ollenkaan värähtämättä, kun Miksi -sen näki ja ryntäsi sitä kohti purrakseen sen kuoliaaksi. Ja ihmisääni, -jumalanääni, joka tuli tuon pienen linnun kurkusta, sai Miksin -pysähtymään ja silmin ja sieraimin etsimään kanssista ihmistä, joka oli -puhunut. Mutta huoneessa ei ollut yhtään ihmistä, vaan ainoastaan pieni -papukaija, joka sangen itsetietoisesti pani päänsä kallelleen ja -toisti: "Cocky." - -Miksi oli varhain lapsuudessaan Meringessä saanut oppia, että kanoja -suojasi _tabu_. Kanat olivat herra Hagginin ja muiden valkoisten -jumalien mielestä olentoja, joita koirien piti puolustaa ja joiden -kimppuun ne eivät saaneet hyökätä. Mutta tuo elävä, joka selvästi ei -ollut kana, vaan jonkinlainen siivekäs viidakkoeläin, jota mikä koira -tahansa sai hätyyttää, se puhui nyt Miksille jumalan äänellä. - -"Nouse ylös", lintu komensi niin itsevaltiaasti, niin ihmisten tapaan, -että Miksi hämmentyi uudelleen ja alkoi katsella ympärilleen etsien -sitä jumalankurkkua, joka oli lausunut sanat. - -"Nouse ylös, tai muuten annan sinulle näpsäyksen", kuului pienen -höyhenpukuisen olennon seuraava käsky. - -Sitten tuli pitkä loru kiinankielellä, niin Ah Moyn tapaan, että Miksi -taaskin, mutta nyt viimeisen kerran, katseli ympärilleen kanssissa. - -Cocky päästi niin hurjan ja omituisen naurun, että Miksi korvat hörössä -ja pää kallellaan kuunnellen tunsi tässä naurussa jälleen kaikki ne -erilaiset ihmisäänet, jotka se äsken oli kuullut. - -Ja Cockysta, joka painoi vain muutaman unssin, ei täyttä puolta naulaa, -ja jossa oli vain pieni hento luuranko ja sen päällä kourallinen -höyheniä, mutta sisällä sydän niin urhea kuin kenen muun tahansa _Mary -Turnerilla_, tuli pian Miksin ystävä, toveri ja ojennusnuora. -Aloitekykynsä ja rohkeutensa ansiosta Cocky voitti heti Miksin -kunnioituksen. Ja Miksi, joka yhdellä ainoalla varomattomalla -käpäläniskulla olisi voinut katkaista Cockyn hennon kaulan ja ainiaaksi -sammuttaa sen silmien rohkean tulen, kohteli sitä hellästi ensimmäisestä -hetkestä alkaen. Se soi sille tuhansia vapauksia, joita ei olisi suonut -Kwaquelle. - -Perintönä esi-isiltä, aina niiltä ajoin, jolloin ensimmäiset -nelijalkaiset koirat ilmestyivät maan päälle, sillä oli vaisto -_puolustaa ruokaansa_. Sitä ei tarvinnut ajatellakaan. Itsestään -ja tahattomasti kuin sydämen sykintä tai hengitys Miksi puolusti -ruokaansa, niin pian kuin se oli asettanut käpälänsä sen päälle ja -iskenyt siihen hampaansa. Ainoastaan hovimestarin se voi, tahtoaan ja -itsehillintäänsä ylenmäärin ponnistaen, sallia koskea ruokaan, sitten -kun itse oli siihen kerran ryhtynyt. Kwaque, joka tavallisesti ruokki -koiraa herransa määräysten mukaan, tiesi voivansa pelastaa sormensa -vain siten, ettei enää kajonnut ruokaan sen jälkeen kun Miksi oli -ottanut sen haltuunsa. Mutta Cocky, valkea untuvapallo, pieni välähdys -valoa ja elämää, jolla oli jumalan kurkku, loukkasi röyhkeästi ja -häikäilemättä Miksin _tabua_, kieltoa koskea sen ruokaan. - -Istuen Miksin peltikupin reunalla tuo vähäpätöinen seikkailija, joka -oli singahtanut pimeydestä elämän auringonpaisteeseen ja oli vain -kipinä, atomi kahden pimeän äärettömyyden välillä, voi ainoastaan -pörhistämällä lohenlihanväristä helttaansa ja avaamalla äkkiä mustat -helmisilmänsä ja päästämällä käheän, käskevän huudon, aivan kuin sillä -olis ollut kaikkien jumalien äänet kurkussaan, saada Miksin -perääntymään ja sallimaan sen valita itselleen parhaat palat ruoasta. - -Sillä Cockyllä oli omat keinonsa kohdella Miksiä. Se voi olla kuin -terässäilä, kun sen käskevä tahto purkautui esiin, mutta se voi myös -rähistä ja riidellä kuin pahin merikarhu ja tappelupukari tai -liehakoida yhtä pirullisen vastustamattomasti kuin ensimmäinen nainen -Eedenissä tai kuin hänen viimeisin jälkeläisensä. Kun Cocky hoippuen -yhdellä jalalla, toinen jalka ilmassa ja kynnet iskettyinä lujasti -Miksin niskakarvoihin, kumartui lavertelemaan Miksin korvaan, niin -Miksi ei osannut muuta kuin suoristaa pörhistetyt niskakarvansa ja -silmissään tyhmänautuas ilme alistua kaikkeen, mitä Cockyn tahto tai -oikku määräsi. - -Cocky kiintyi kiintymistään Miksiin, koska Ah Moy ei enää ollenkaan -välittänyt linnusta. Ah Moy oli ostanut sen Sydneyssä eräältä -merimieheltä kahdeksallatoista shillingillä ja käyttänyt kokonaisen -tunnin tinkimiseen. Mutta kun hän eräänä päivänä näki Cockyn istuvan -lavertelemassa Kwaquen vasemman käden koukistuneilla sormilla, lintu -kävi hänelle yhtäkkiä niin vastenmieliseksi, etteivät ne -kahdeksantoista shillinkiäkään enää merkinneet hänelle mitään. - -"Te pitää siitä. Te ottaa sen", hän ehdotti. - -"Vaihtaa?" kysyi Kwaque, joka piti selvänä, että tässä oli kyseessä -vaihtokauppa, ja arveli pikku kokin rakastuneen hänen kallisarvoiseen -huuliharppuunsa. - -"Ei vaihtaa, te ottaa se vaan, olkka hyve", vastasi Ah Moy. - -"Mitä on 'olkka hyve'?" kysyi Kwaque, jonka Etelämeren englannissa ei -ollut tätä sanayhtymää. "Jos minulla ei olla, mistä te pitää?" - -"Ei vaihtaa", toisti Ah Moy. "Te ottaa, te pitää siitä, te ottaa se, -olkka hyve." - -Ja niin korea pieni höyhenpallo, jolla oli niin urhea sydän, vaihtoi -omistajaa. Se itse ja ihmiset nimittivät sitä Cockyksi. Se oli syntynyt -viidakossa Santo-saaressa, joka kuuluu Uusiin Hebrideihin. Siellä sen -oli pyydystänyt verkkoonsa kaksijalkainen ihmissyöjä ja myynyt sen -kuudesta tupakkatangosta ja vuoluveitsestä malariaa sairastavalle -skotlantilaiselle kauppiaalle. Sitten se oli kulkenut kädestä -käteen, se oli myyty neljästä shillingistä orjakauppiaalle, -kilpikonnanluukammasta, jonka oli espanjalaisen mallin mukaan -valmistanut englantilainen hiilenkantaja, kuudesta shillingistä -kuudesta pencestä pokeripelissä lämmittäjien kanssissa ja sitten -vanhasta hanurista, joka oli ainakin kahdenkymmenen shillingin -arvoinen, ja vihdoin kahdeksantoista shillingin käteissummalla pienelle -ryppyiselle kiinalaiselle. Nyt Cocky siirtyi Ah Moylta, joka -neljäkymmentä vuotta sitten oli Macaiossa lyönyt kuoliaaksi nuoren -vaimonsa ja paennut merille, Kwaquelle, spitaaliselle papualaiselle, -valkoisen miehen Dag Daughtryn orjalle, jonka isäntä vuorostaan palveli -muita miehiä, joille hän nöyrästi sanoi: "Niin, sir" ja "Ei, sir" ja -"Kiitän, sir". - -Toisenkin toverin Miksi sai, mutta tässä ystävyydessä ei Cocky ollut -mukana. Se oli Saul, kömpelö newfoundlandilaispenikka, joka ei ollut -kenenkään oma, ellei kuunari _Mary Turnerin_. Sillä kukaan -laivalla ei tunnustanut sitä omakseen eikä kukaan myöntänyt tuoneensa -sitä laivalle. Se sai nimekseen Saul, ja koska se ei ollut kenenkään -koira, se oli pian kaikkien -- siinä määrin, että herra Jackson uhkasi -halkaista kallon Ah Moylta, ellei tämä antaisi pennulle kylliksi -ruokaa, kun taas Sigurd Halvorsen kanssissa koetti parastaan -halkaistakseen kallon Henrik Gjertseniltä, kun tämä oli potkaissut -Saulia. Ja vielä enemmänkin. Kun Simon Nishikanta -- iso liikkuva -lihavuori, joka aina maalaili vaaleita, hempeämielisiä, tyhjänpäiväisiä -vesivärikuvia -- oli heittänyt Saulia telttatuolillaan, kun se oli, -kömpelösti kyllä, sattunut kaatamaan hänen maalaustelineensä, niin hän -sai sellaisen iskun olkapäähänsä Grimshaw'n tulipunaisesta nyrkistä, -että oli vähällä kellahtaa kumoon kannelle, ja olkapää oli vielä monta -päivää sen jälkeen täynnä helliä sinelmiä. - -Vaikka Miksi olikin jo täysikasvuinen koira, se oli vielä siksi iloinen -ja vallaton, että jaksoi väsymättä yhtä mittaa mellastaa Saulin kanssa. -Niin voimakas oli vielä leikinhalu siinä ja niin vahva sen ruumis, että -se leikki aina niin kauan, kunnes Saul oli väsymyksestä puolikuollut ja -voi vain kannella maaten läähättää ja nauraa suupielet vaahdossa ja -huitoa umpimähkään ilmaan raukeilla etukäpälillään vastustaakseen -Miksin teeskennellyn raivokkaita hyökkäyksiä. Ja tämä huolimatta siitä, -että Saul oli ainakin kolme kertaa Miksiä kookkaampi ja raskaampi ja -yhtä huoleton ja tiedoton käpäliensä ja ruumiinsa painosta kuin nuori -elefantti kukkatarhassa. Kun Saul oli hieman hengähtänyt, se oli valmis -uuteen taisteluun, ja Miksi puolestaan oli valmis vastustamaan sen -hyökkäystä. Tämä kaikki oli erinomaista harjoitusta Miksille ja piti -sen ruumiillisessa huippukunnossa ja henkisesti virkeänä. - - - - -12. - - -"Hullujen laiva" purjehti purjehtimistaan. Miksi kisaili Saulin kanssa, -kunnioitti Cockya, joka sitä komensi ja liehakoi, ja lauloi -jumaloimansa hovimestarin kanssa. Daughtry tyhjensi kuusi olutpulloansa -joka päivä, nosti palkkansa aina kuukauden ensimmäisenä päivänä ja -ihaili Charles Stough Greenleafia laivan hienoimpana miehenä. Kwaque -rakasti ja palveli herraansa, samalla kun edistyvä spitaali kehitti -hänen otsansa poimut yhä paksummiksi ja tummemmiksi. Ah Moy karttoi -mustaa papualaista kuin ruttoa, peseytyi vähän väliä ja keitti -lakanansa kerran viikossa. Kapteeni Doane piti huolta suunnasta ja oli -huolissaan talonkaupoistaan, Grimshaw istui punaiset kädet mahtavilla -polvillaan ja näykki panttilainaajaa, joka ei antanut yhtä paljon -yhteiseen yritykseen kuin hän antoi vehnäfarminsa tuloista. Simon -Nishikanta kuivaili hikistä kaulaansa rasvaisella silkkinenäliinallaan -ja maalasi ainaisia vesivärikuviaan. Perämies varasti väsymättä tietoja -pituus- ja leveysasteista väärällä avaimellaan, ja Vanha Merikarhu joi -virkistyksekseen ja poltti havannasikareja -- kolme dollarilla; ne -laskettiin matkakuluihin -- ja lorusi yhtä mittaa isonveneen helvetistä -ja aarteesta sylen syvällä hiekassa. - -Tuli sitten valtameritaival, joka Daughtrysta oli kaikkien muiden -kaltainen. Maata ei näkynyt. Laiva oli maailman keskus ja taivaanranta -sen muuttumaton, ikuinen ääri. Kompassin magneettineula oli se vipu, -jonka varassa _Mary Turner_ liikkui. Aurinko nousi epäilemättä -idästä ja laski varmasti länteen, tietenkin pienet deklinaatio-, -deviaatio- ja variaatiopoikkeukset huomioon otettuina, ja tähtisarjat -vaelsivat yöllistä kulkuaan taivaalla kuten aina muulloinkin. - -Ja tällä valtameritaipaleella tähystäjä komennettiin mastonhuippuun -aina päivän sarastaessa, ja hän sai istua siellä pimeän tuloon asti -_Mary Turnerin_ jatkaessa yhä matkaansa läpi yön samaan suuntaan. -Kun aika kului ja ilma, Vanhan Merikarhun vakuutuksen mukaan, kävi yhä -kuumemmaksi, kaikki kolme aarteenetsijää kapusivat mastoihin -tähystelemään. Grimshaw tyytyi seisomaan isonmaston puomilla. Kapteeni -Doane kiipesi korkeammalle ja istuutui hajareisin etumaston -märssytangolle. Ja Simon Nishikanta jätti iänikuiset vesivärinsä ja -antoi kahden irvistelevän, hoikan merimiehen laahata hänet, niin paksu -ja raskas kuin olikin, ylös mesaaniköysistöön, kunnes he saivat hänet -köytetyksi lujasti kiinni poikkipuihin, ja siellä hän sitten istui ja -tuijotti kullanjanoisin silmin auringonpaahteiselle merelle hienoimman -kiikarin läpi, mikä oli milloinkaan jäänyt lunastamatta hänen -panttilaitokseensa. - -"Kummallista", mutisi Vanha Merikarhu, "kovin kummallista. Tämä on se -paikka. Siitä ei ole epäilemistä. Saatoin aivan täydellisesti luottaa -kolmanteen perämieheen. Hän oli vain kahdeksantoistavuotias, mutta hän -oli taitavampi purjehtija kuin kapteeni. Eikös hän löytänytkin -koralliriuttaa, kun olimme kahdeksantoista päivää olleet isossa -veneessä. Ei ollut standarttikompassia, ja tiedätte hyvin, mitä -sekstantti hyödyttää pienessä veneessä kovassa aallokossa. Hän kuoli, -mutta suunta, jonka hän viimeisellä hetkellään minulle ilmaisi, oli -niin oikea, että saavuimme koralliriutalle jo seuraavana päivänä." - -Kapteeni Doane kohautti olkapäitään ja kohtasi uhmaillen Armenian -juutalaisen epäluuloisen katseen. "Eihän se ole voinut mereen vajota", -virkkoi Vanha Merikarhu keskeyttääkseen sopivalla tavalla kiusallisen -äänettömyyden. "Saari ei ollut mikään kari tai riutta. Leijonanpää oli -3855 jalkaa korkea. Näin kapteenin ja kolmannen perämiehen määräävän -sen korkeuden." - -"Olen etsinyt ja harannut koko meren, eivätkä minun harani piit ole -niin harvassa, että neljäntuhannen jalan korkuinen vuorenhuippu olisi -huomaamatta livahtanut läpi." - -"Kummallista, kummallista", mutisi Vanha Merikarhu puoleksi itselleen, -puoleksi aarteenetsijöille. Sitten hän virkkoi kasvot äkkiä kirkastuen: - -"Mutta tietenkin variaatiopoikkeus on muuttunut, kapteeni Doane. -Oletteko ottanut huomioon sen muuttumisen puolen vuosisadan kuluessa? -Siitä tulee jo suuri ero. Minun luullakseni ei variaatio siihen aikaan -ollut niin määrätty ja tarkoin tunnettu kuin nykyään." - -"Leveysaste on aina leveysaste ja pituusaste on pituusaste", vastasi -kapteeni. "Variaatio ja deviaatio otetaan huomioon ainoastaan -määrättäessä suuntaa puhtaasti matemaattisin keinoin." - -Tämä oli silkkaa hepreaa Simon Nishikantalle, joka kuitenkin asettui -heti Vanhan Merikarhun puolelle. - -Mutta Vanha Merikarhu oli tasapuolinen, äsken puolustettuaan -juutalaista hän asettui seuraavalla hetkellä kapteenin puolelle. - -"On synti, että teillä on vain yksi kronometri. Vika onkin ehkä juuri -siinä. Miksi otitte vain yhden matkaan?" - -"Minä äänestin kahta", puolustautui juutalainen. "Sen muistatte kyllä, -Grimshaw?" - -Vehnäfarmari nyökkäsi vastahakoisesti, ja kapteeni ärjäisi: - -"Mutta ette äänestänyt kolmea." - -"Mutta ellei kaksi ole parempi kuin yksi, kuten itse sanoitte -- ja -Grimshaw voi sen todistaa -- niin ei myöskään kolme ole parempi kuin -kaksi, paitsi hintaan nähden." - -"Mutta, jos nyt on vain kaksi kronometriä, niin kuka silloin voi sanoa, -kumpi niistä käy väärin?" kysyi kapteeni Doane. - -"Niin, sanokaapas se", matki panttilainaaja olkapäitään kohauttaen. -"Ellei voi sanoa, kumpi kahdesta käy väärin, niin kuinka sitten voisi -tietää, mikä käy väärin kahdesta tusinasta? Jos niitä on vain kaksi, -voi ainakin virheen panna kahtia." - -"Mutta ettekö käsitä..." - -"Käsitän vallan hyvin, että kaikki tuo loruilu suunnasta on pelkkää -pötyä. Minulla on ollut liikkeessäni nelitoistavuotiaita apulaisia, -jotka ovat ymmärtäneet purjehtimisesta yhtä paljon kuin tekin. Kysykää -niiltä: Ellei kaksi kronometriä ole parempi kuin yksi, niin kuinka voi -silloin kaksituhatta olla parempi kuin yksi? Ja he vastaisivat -empimättä, että ellei kaksi dollaria ole parempi kuin yksi, niin ei -kaksituhattakaan dollaria ole parempi kuin yksi. Sanoohan sen jo terve -järki." - -"Juuri niin, ja sittenkin te olette aivan väärässä", pisti Grimshaw -väliin. "Minähän sanoin silloin, että ainoa syy, minkä tähden otimme -kapteeni Doanen osalliseksi yritykseemme, oli se, että me tarvitsimme -purjehdustaitoista henkilöä, koska meistä ei kukaan niitä asioita -ymmärrä. Te sanoitte silloin: Aivan niin, ja kuitenkin uskoitte -tietävänne enemmän kuin hän, koskette suostunut kolmen kronometrin -ottoon. Teitä peloittivat kustannukset. Se onkin ainoa asia, mikä -teidän aivoihinne mahtuu. Te tahdotte kaivaa maasta kymmenen -miljoonaa dollaria lapiolla, jonka olette romukauppiaalta tinkinyt -kuudellakymmenelläkahdeksalla sentillä." - -Dag Daughtry ei voinut olla kuulematta näitä keskusteluja, joista -sukeutui pikemmin riitoja kuin neuvotteluja. Simon Nishikantalle ne -aina päättyivät "meri-ikävään", kuten merimiehet sanovat. Tuntikausiin -tuo suuttunut juutalainen ei puhunut sanaakaan eikä ollut kuulevinaan, -kun häntä puhuteltiin. Hän yritti maalata, mutta joutui äkkiä villin -raivon valtaan, repi harjoitelmansa, heitti ne kannelle, otti sitten -isoreikäisen rihlapyssynsä, istuutui perään ja ammuskeli jokaista -pyöriäisvalasta, maneettia ja delfiiniä, joka sukelsi esiin aalloista. -Hänelle näytti tuottavan suurta riemua se, että sai lähettää kuulia -jonkin ohivilahtavan koreanvärisen kalan ruumiiseen, siten ainiaaksi -lopettaa sen salamannopeat liikkeet ja kellauttaa sen kyljelleen, minkä -jälkeen se hitaasti vajosi meren syvyyteen. - -Väliin, kun parvi isoja, mustia valaita ui ohitse, Simon Nishikanta -joutui aivan haltioihinsa tuskantuottamisen riemusta. Hänen onnistui -osua ehkä kymmenkuntaan mahtavaan valaaseen. Hänen kuulansa sattuivat -niihin kuin piiskaniskut. Ne hypähtivät ilmaan kuin iskun saaneet -nuoret hevoset tai pyrstöllään iskien sukelsivat veden pinnan alle -uidakseen sitten hurjaa vauhtia kauas merelle, jonne katosivat -kohiseviin kuohuihin. - -Vanha Merikarhu pudisti surullisena päätään, ja Daughtry, josta myös -oli tuskallista nähdä viattomia eläimiä kiusattavan, tuli sääli -vanhusta, ja hän kiiruhti pyytämättä noutamaan kalliita sikareja -- -kolme dollarilla. -- Grimshaw irvisteli harmissaan ja mutisi itsekseen: -"Sellainen lurjus! Sellainen haiseva elukka! Ei kukaan kunnon mies pura -kiukkuaan viattomiin eläimiin. Mutta hän on sellainen, että ellei hän -jostakin pidä tai jos joku sattuu arvostelemaan hänen ääntämistään tai -laskutaitoaan, niin hän voi kostoksi potkaista sen miehen koiraa ... -tai myrkyttää sen. Vanhaan hyvään aikaan oli meillä Colusassa tapana -hirttää tuollaiset vain puhdistaaksemme ilman, jota hengitimme." - -Mutta kapteeni Doane ilmaisi suoraan vastenmielisyytensä: - -"Kuulkaahan, Nishikanta", hän sanoi kalpeana, huulet kiukusta väristen, -"tuo on raakaa, ja ainoa, minkä sillä saatte aikaan, on se, että teitä -itseänne kohdellaan raa'asti. Minä tiedän mitä sanon. Teillä ei ole -oikeutta saattaa meitä kaikkia hengenvaaraan turhan tähden. -Eikö luotsilaiva _Annie Minea_ upottanut valas Golden Gate -salmessa? Nuorena ollessani purjehdin toisena perämiehenä -_Berncastle_-prikillä Hakodataan, ja sain silloin pumputa kaksi -vahtivuoroa, kun alus oli uppoamaisillaan vain siksi, että valas oli -sitä pyrstöllään huitaissut. Ja valaanpyytäjäfregatti _Essex_ -upposi Etelä-Amerikan länsirannikolla kahdensadan meripenikulman päässä -maasta, minkä matkan pelastusveneet sitten saivat soutaa, ja tämä -sattui vain sen tähden, että iso naarasvalas löi sen säpäleiksi." - -Mutta Simon Nishikanta oli niin pahalla päällä, ettei viitsinyt edes -vastata, vaan ammuskeli edelleen jokaista valasta, minkä huomasi. - -"Muistan hyvin _Essexin_", virkkoi Vanha Merikarhu Dag -Daughtrylle. "Siitä teki lopun naarasvalas, jolla oli poikanen. -Laiva oli täydessä lastissa ja upposi vajaassa tunnissa. Yksi -pelastusveneistä hävisi tietymättömiin." - -"Eikö yksi veneistä tullut Havaijiin?" kysyi Dag Daughtry -kunnioittavasti. "Ainakin minä tapasin kolmekymmentä vuotta sitten -Honolulussa erään vanhan miehen, joka väitti olleensa harppuunamiehenä -valaanpyytäjälaivalla, jonka valas oli upottanut Etelä-Amerikan -rannikolla. En ole sittemmin kuullut siitä puhuttavan, ennenkuin te nyt -mainitsitte sen, sir... Se on varmaan ollut sama laiva, vai mitä -arvelette?" - -"Elleivät valaat ole upottaneet kahtakin laivaa Amerikan -länsirannikolla", vastasi Vanha Merikarhu. "Ei ole epäilystä siitä, -että ainakin _Essexin_ niin kävi. Onhan mahdollista, että mies, -josta puhuitte, oli ollut _Essexissä_." - - - - -13. - - -Kapteeni Doane ahersi uupumatta. Hän seurasi auringon päivittäistä -kulkua taivaalla, laski deklinaatioerotuksen, joka johtui maan -kääntymisestä akselinsa ympäri, ja laati lukemattomia olettamuksia ja -laski, kunnes hänen päänsä oli aivan pyörällä. - -Simon Nishikanta teki kaikkien kuullen pilaa kapteenin puutteellisista -meritiedoista, kuten hän sanoi, ja maalaili vesivärikuvia hyvällä -tuulella ollessaan ja ammuskeli haikaloja, merilintuja ja kaikkia -mahdollisia merieläimiä, kun alakuloisuus ja meri-ikävä alkoi vaivata -eikä vieläkään näkynyt Leijonanpäätä, vanhan Merikarhun aarresaaren -korkeinta huippua. - -"Näytän teille, etten ole kitupiikki", lausui Nishikanta kerran oltuaan -kovassa auringonpaahteessa viisi tuntia maston huipussa merelle -tähyämässä. "Kapteeni Doane, millä hinnalla luulisitte San Franciscosta -saavan ostaa kronometrejä -- käytettyjä, mutta hyviä, tarkoitan?" - -"Sanokaamme sadalla dollarilla", kapteeni vastasi. - -"Hyvä. Tämä ei ole kitupiikin ehdotus. Kustannukset sellaisen -kronometrin hankkimisesta olisi jaettu meidän kolmen kesken. Minä otan -nyt yksin maksaakseni koko hinnan. Sanokaa miehistölle, että minä, -Simon Nishikanta, maksan sata dollaria sille, joka ensiksi huomaa maan -herra Greenleafin ilmoittamalla leveys- ja pituusasteella." - -Mutta merimiehet, joita kohta oli parvittain mastojen huipuissa, -pettyivät pahasti, sillä he saivat vain kaksi päivää jatkaa -tähystelyään. Tämä ei ollut yksistään Dag Daughtryn syytä, vaikka kyllä -sekin kepponen, mihin hän ryhtyi, olisi jo riittänyt tekemään lopun -heidän tähystelystään. - -Dag Daughtry oli varastohuoneessa kajuutan lattian alla katsastamassa -olutlaatikoita, jotka oli otettu matkaan erikoisesti häntä varten. Hän -laski laatikot, epäili tulosta, jonka sai, sytytti tulitikun toisensa -jälkeen, laski uudelleen ja etsi sitten kaikkialta varastohuoneesta -toivoen löytävänsä jostakin lisää laatikoita. - -Hän istuutui kajuutan lattiassa olevan luukun alle ja mietti pitkän -aikaa. -- Tässä on taas juutalainen pelissä -- hän ajatteli -- tuo sama -juutalainen, joka oli suostunut ottamaan _Mary Turnerille_ kaksi -kronometriä, mutta ei millään ehdolla kolmea. Sama juutalainen oli -sitoutunut hankkimaan riittävän olutvaraston, jotta Daughtry saisi -kuusi pulloansa joka päivä. -- Hovimestari laski varmuuden vuoksi -laatikot vielä kerran. Niitä oli kolme. Ja koska joka laatikossa oli -kaksi tusinaa pulloja ja hänen päivittäinen annoksensa oli puoli -tusinaa, niin oli selvää, että varasto, joka hänellä oli edessään, -kestäisi ainoastaan kaksitoista päivää. Eikä kahdessatoista päivässä -mitenkään ennättäisi purjehtia lähimpään satamaan, mistä saisi ostaa -olutta. - -Kun hovimestari oli päässyt selville asiasta, hän ei hukannut -hetkeäkään. Kello oli neljännestä vailla kaksitoista, kun hän kapusi -ylös varastohuoneesta, painoi luukun kiinni ja kiiruhti kattamaan -pöytää. Hän palveli kohteliaana seuruetta päivällisen aikana, vaikka -hän vaivoin voi hillitä itsensä kaatamasta suurta liemimaljaa -hernekeittoineen Simon Nishikantan päähän. Itse asiassa häntä pidätti -vain ajatus siitä teosta, minkä hän äsken varastohuoneessa istuessaan -oli päättänyt suorittaa vielä saman päivän iltapuolella lastiruumassa, -missä vesitynnyreitä säilytettiin. - -Kello kolme, kun Vanha Merikarhu luultavastikin torkkui hytissään -ja kapteeni Doane, Grimshaw sekä puolet laivan miehistöstä -riippui mastojen huipuissa koettaen manata Leijonanpäätä esiin -kirkkaansinisestä merestä, Dag Daughtry laskeutui alas portaita, jotka -avonaiselta aukolta johtivat lastiruumaan. Täällä olivat vesitynnyrit -monessa pitkässä rivissä, kapeat käytävät välillä. - -Hovimestari veti povestaan poranvarren ja asetti siihen puolen tuuman -pituisen terän, minkä kaivoi esille housuntaskustaan. Hän laskeutui -polvilleen ja porasi ensimmäisen tynnyrin alareunaa, kunnes vesi pursui -esiin ja virtasi solisten ruumaan. Hän työskenteli nopeasti, poraten -tynnyrin toisensa jälkeen ja eteni yhä kauemmas lastiruuman pimeimpään -perukkaan. Kun hän tuli ensimmäisen rivin päähän, hän pysähtyi -kuuntelemaan monien puolentuuman levyisten purojen solinaa. Ja hänen -tarkka korvansa oli kuulevinaan samanlaista solinaa oikealta, siltä -taholta, missä seuraava tynnyrien välinen käytävä oli. Tarkkaavasti -kuunneltuaan hän erotti aivan selvästi kovaan puuhun uppoavan poran -kitinän. - -Hetkistä myöhemmin Daughtry oli huolellisesti piilottanut poran varren -ja terän ja laski kätensä miehen olkapäälle, miehen, jota hän ei -hämärässä tuntenut, mutta joka oli polvillaan tynnyrin vieressä ja -porasi huohottaen reikää sen kylkeen. Rikollinen ei yrittänytkään -paeta, ja kun Daughtry sytytti tulitikun, hän näki edessään Vanhan -Merikarhun säikähtyneet kasvot. - -"No, kaikkea sitä sattuu...!" mutisi hovimestari hämmästyneenä. "Miksi -helvetissä laskette veden pois?" - -Hän tunsi vanhuksen ruumiin vapisevan pelosta, ja hänen mielensä -heltyi. - -"Samapa se", hän kuiskasi. "Älkää pelätkö minua. Kuinka monta tynnyriä -olette jo porannut." - -"Kaikki tässä rivissä", kuiskasi vanhus vastaan. "Ettehän mene -kertomaan ... noille toisille?" - -"Kertomaan toisille?" Daughtry naurahti. "Voinpa sanoa teille, että -olen täällä samalla asialla, vaikka en voi käsittää, miksi te sitä -teette. Olen juuri saanut poratuksi kaikki tynnyrit ylähangan puolella. -Mutta sen sanon teille, herra Greenleaf, menkää täältä heti kaikessa -hiljaisuudessa, kun se vielä käy päinsä. Kaikki ovat ylhäällä -tähystämässä, eikä kukaan huomaa teitä. Minä suoritan loppuun tämän -tekosen ... ja jätän ainoastaan sen verran vettä, että se riittää ... -sanokaamme, kahdeksitoista päiväksi." - -"Tahtoisin puhella kanssanne ... selittää asian", kuiskasi Vanha -Merikarhu. - -"Aivan niin, herra Greenleaf, en kiellä olevani hiton utelias kuulemaan -sitä selitystä. Tulen luoksenne kajuuttaan kymmenen minuutin kuluttua, -niin että saamme jutella rauhassa. Mutta mitä tarkoituksia teillä -sitten lieneekin, olen teidän puolellanne. Minullekin sattuu sopimaan -parhaiten, että pääsemme pian satamaan, ja sitäpaitsi tunnen teitä -kohtaan suurta kiintymystä ja kunnioitusta, herra Greenleaf. Menkää -nyt. Tulen kymmenen minuutin kuluttua." - -"Pidän teistä paljon, hovimestari", kuiskasi vanhus vapisevalla -äänellä. - -"Ja minä pidän teistä, herra Greenleaf -- niin hiton paljon enemmän -kuin noista kullankalastajista. Mutta puhukaamme tästä toiste. -Menkäähän nyt. Minä lasken maahan loput vedestä." - -Neljännestunnin kuluttua, kun kolme kullankalastajaa kieppui vielä -mastonhuipuissa, Charles Stough Greenleaf istui kajuutassa totilasin -ääressä, ja Dag Daughtry seisoi pöydän toisella puolen ja joi suoraan -olutpullosta. - -"Ette ehkä ole osannut sitä arvata", aloitti Vanha Merikarhu -kertomuksensa, "mutta tämä on jo minun neljäs aarteenetsintäretkeni". - -"Te tarkoitatte...?" sanoi Daughtry. - -"Niin, aivan niin. Aarretta ei ole olemassakaan. Eikä ole koskaan -ollutkaan sen enempää kuin on ollut Leijonanpäätä, isoa venettä ja -salaisia merkkejä." - -Daughtry repi hämmästyneenä tuuheata harmaata tukkaansa ja sanoi: - -"Olette pettänyt minut täydelleen, herra Greenleaf. Olette saanut minut -uskomaan tuohon aarteeseen." - -"Tunnustan, että tuo on erittäin hauska kuulla. Se osoittaa, etten ole -kovinkaan tyhmä, kun voin petkuttaa teidänkaltaistanne miestä. On -helppo pettää ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin rahaa. -Mutta te olette toisenlainen. Ette elä yksistään rahan tähden. Olen -tarkannut, miten suhtaudutte koiraanne, mustaan poikaanne, olueen. Ja -juuri siksi, ettei teidän sydämenne riipu kiinni suuressa kätketyssä -aarteessa, on teitä vaikeampi pettää. Niitä, jotka intohimoisesti -haluavat jotakin, on hämmästyttävän helppo pettää. He ovat alhaisia -mieleltään. Jos heitä houkuttelee sadan dollarin voitolla, niin he -iskevät kuin kalat onkeen. Jos heille tarjoaa tuhat dollaria tai -kymmenentuhatta, niin he kadottavat viimeisenkin järkensä. Olen vanha -mies, hyvin vanha. Tahdon mielelläni elää, kunnes kuolen -- tarkoitan -elää kunniallisesti, mukavasti." - -"Ja te pidätte pitkistä merimatkoista. Alan ymmärtää. Juuri kun he ovat -lähellä sitä paikkaa, missä -- aarretta ei ole, pakottaa jokin pieni -onnettomuus, kuten vesivaraston loppuminen, heidät palaamaan satamaan, -ja sitten he lähtevät uudelleen etsimään." - -Vanha Merikarhu nyökkäsi, ja hänen auringon vaalentamat silmänsä -loistivat. - -"_Emma Louisa_ esimerkiksi! Pidin sitä matkoilla yli puolitoista -vuotta vedenpuutteella ja muilla pienillä onnettomuuksilla. Sitäpaitsi -he maksoivat minun edestäni yhteen New Orleansin hienoimmista -hotelleista yli neljän kuukauden ajan ennen matkan alkua ja antoivat -minulle runsaat etumaksut, niin, oikein runsaat." - -"Mutta kertokaa enemmän, herra Greenleaf, olen kovin utelias", Dag -Daughtry sanoi ja ryyppäsi viimeisen oluen pullostaan. "Se on -kerrassaan mainio kepponen. Tahtoisin oppia sen vanhojen päivien -varalle, mutta lupaan kunniasanallani, herra Greenleaf, etten rupea -kilpailemaan kanssanne. Aloitan sitten vasta, kun te olette poissa." - -"Ensiksikin täytyy valita ihmisiä, joilla on rahaa -- paljon rahaa, -niin ettei tee mitään, jos he hiukan menettävätkin yrityksessä. Ja -sellaiset on myös helpompi saada innostumaan asiaan." - -"Koska he ovat ahneempia", pisti hovimestari väliin. "Mitä enemmän -rahaa heillä on, sitä enemmän he tahtovat." - -"Aivan niin. Ja saavathan he korvauksen rahoistaan. Sellaiset -merimatkat ovat heille erittäin terveellisiä. Lopultakaan en tee heille -mitään vahinkoa, vaan pelkästään hyvää." - -"Mutta entä nuo arvet sitten -- haava teidän kasvoissanne ja puuttuvat -sormet? Te ette saanutkaan niitä isossa veneessä, kun merimies iski -puukkonsa teihin. Miten hitossa te olette ne saanut? -- Odottakaa -hetkinen, herra Greenleaf. Antakaa minun ensin täyttää lasinne." - -Ja täytetyn lasin ääressä Charles Stough Greenleaf kertoi arpiensa -tarinan. - -"Ensiksikin teidän tulee tietää, hovimestari, että minä olen ... no -niin, herrasmies. Minun nimeni esiintyy Yhdysvaltojen historiassa jo -aikoja ennen kuin ne olivat muodostuneet Yhdysvalloiksi. Olin toisena -luokallani korkeakoulussa, jonka nimeä en halua mainita. Muutoin ei se -nimi, jota käytän, ole omani. Olen itse tekaissut sen. Minulla on ollut -huono onni elämässä. Laivan kantta aloin polkea jo nuorena miehenä, -mutta _Wide Awaken_ kannella en ole milloinkaan ollut. Se laiva on -vain satua ja minun elinkeinoni nyt vanhoilla päivillä. - -"Te kysyitte, kuinka sain tämän arven ja kadotin sormeni. Näin se kävi. -Oli aamu, juuri ylösnousun aika makuuvaunussa, kun se tapahtui. Koska -vaunu oli aivan täynnä, olin saanut tyytyä ylävuoteeseen. Siitä ei ole -vielä kovin kauan, muutamia vuosia vain. Olin silloin jo vanha mies. -Olimme matkalla Floridasta. Sattui junien yhteentörmäys korkealla -sillalla. Vaunut syöksyivät päällekkäin yhteen kasaan ja jotkut -putosivat yhdeksänkymmenen jalan korkeudelta kuivuneen joen uomaan. Se -oli kuiva, pohjalla oli vain vesirapakko, joka oli kymmenen jalkaa -läpimitaten ja kahdeksantoista tuumaa syvä. Sen ympärillä oli -kiviröykkiöitä. Minä osuin putoamaan rapakkoon. - -"Se tapahtui näin. Olin juuri saanut kengät jalkaani, paidan ja housut -päälleni ja olin aikeissa laskeutua alas makuupaikaltani. Siinä istuin -juuri penkin reunalla jalat riipuksissa, kun veturit törmäsivät yhteen. -Vastaisen puolen vuoteet junailija oli jo korjannut. - -"Siinä istuin siis jalat riipuksissa, enkä ollenkaan tiennyt, missä -olimme, rautatiesillallako vai tasaisella maalla, kun onnettomuus -sattui. Minä viskauduin tietenkin paikaltani, lensin lintuna yli -käytävän, sukelsin pää edellä vastakkaisen ikkunan läpi, heitin ilmassa -useampia kuperkeikkoja kuin haluan ajatellakaan ja olin, kumma kyllä, -melkein vaakasuorassa asennossa pudotessani tuohon vesilätäkköön. Se -oli ainoastaan kahdeksantoista tuuman syvyinen. Ajoin siitä pudotessani -kaiken veden pois ja sain sen sitten peitteeksi ylleni. Olin vaunussani -ainoa, joka pelastui. Vaunu sortui neljänkymmenen jalan päähän minusta, -ja siitä poimittiin ainoastaan ruumiita. En ollut edes pyörtynyt, kun -minut nostettiin lätäköstä. Ja kun lääkärit olivat minua kylliksi -puoskaroineet, olivat sormeni poissa ja minulla oli tuo arpi kasvoissa -ja -- sitä te ette voi nähdä -- olin kadottanut kolme kylkiluuta. - -"Oh, minulla ei ollut valittamisen syytä. Ajatelkaa toisia, jotka -olivat olleet samassa vaunuosastossa -- kaikki olivat kuolleet. Pahaksi -onneksi satuin matkustamaan jäniksenpassilla enkä voinut vaatia -korvausta rautatieyhtiöltä. Mutta tässä olen nyt, varmaankin ainoa -ihminen, joka on tehnyt yhdeksänkymmenen jalan ilmamatkan, pudonnut -kahdeksantoista tuumaa syvään vesilätäkköön ja jäänyt sittenkin -henkiin. -- Hovimestari, olkaa hyvä ja täyttäkää lasini..." - -Dag Daughtry täytti pyynnön ja avasi kuulemastaan innostuneena uuden -olutpullon itselleen. - -"Jatkakaa, herra Greenleaf, jatkakaa", hän kuiskasi pyyhkien huuliaan. -"Entä aarteenetsijäjuttu. Aivan kuolen uteliaisuudesta. Terveydeksenne, -herra Greenleaf." - -"Voinpa sanoa", jatkoi Vanha Merikarhu, "että synnyin hopealusikka -kädessäni, mutta se suli ja minusta tuli tuhlaajapoika. Vielä sain -syntyessäni ylpeyden, joka ei koskaan ole sulanut pois. Perheeni -hylkäsi minut -- ei tuon surkean rautatieonnettomuuden vuoksi, vaan -monien muiden seikkojen tähden, joita oli sattunut sekä ennen että -jälkeen. Ja minä -- minä annoin heidän elää rauhassa. Välitin viisi -heistä. Ei ollut muuten perheeni syy, että se minut hylkäsi. En koskaan -pyytänyt omaisteni apua. En antanut heille tietoja itsestäni. Annoin -hopealusikkani viimeisenkin tähteen sulaa -- se oli Etelän pumpulia -- -ymmärrättekö -- Tengon kaakaota, Yacatanin kumia ja mahonkia! Ja -lopulta sain nukkua köyhien yömajoissa ja syödä hylkiöitten -viheliäisissä ruokapaikoissa. Monen monta kertaa seisoin puoliyön -aikana leipäjonossa ja aprikoin, kestäisinkö pyörtymättä, kunnes saisin -jotakin suuhuni." - -"Ettekö koskaan valittanut perheellenne?" virkkoi Dag Daughtry -ihmetellen, kun vanhus vaikeni. - -Vanha Merikarhu suoristautui, heitti päänsä taaksepäin ja painoi sen -jälleen alas sekä toisti sitten: "En, en valittanut milloinkaan. -Jouduin köyhäinhuoneelle eli kunnantaloon, kuten sitä nimitetään. Elin -surkeaa elämää. Elin kuin eläin. Kuusi kuukautta olin siellä kuin -eläin, mutta sitten keksin keinon. Aloin rakentaa tulevaisuutta -itselleni. - -"Rakensin _Wide Awaken_. Panin sen kokoon lankku lankulta, -laudoitin sen, valitsin mastopuut, jopa jokaisen rakennusparrunkin -yksitellen ja pestasin itse koko miehistön, sekä merimiehet että -päällystön, annoin juutalaisen maksaa kulut ja purjehdin sitten -Etelämerellä, missä oli aarre haudattuna sylen syvyyteen saaren -hiekkaan. - -"Katsokaas", hän selitti, "kaiken tämän tein mielikuvituksessani sinä -aikana, jolloin olin hoidokkina, haaksirikkoutuneiden miesten -köyhäintalossa." - -Vanhan Merikarhun kasvot synkkenivät, ja hän tarttui oikealla kädellään -Daughtryn ranteeseen sulkien sen laihojen rautasormiensa väliin. - -"Vasta pitkäaikaisella vaivalloisella työllä pääsin köyhäintalosta ja -sain toteutetuksi pienen, surullisen seikkailuni _Wide Awakella_. -Kuulkaahan, tein kaksi vuotta työtä köyhäinhuoneen pesulaitoksessa -puolentoista dollarin viikkopalkalla. Ainoalla terveellä kädelläni, -toinen hiukkasen apuna, lajittelin likaisia vaatteita ja laskin -lakanoita ja tyynynpäällisiä, kunnes vanha selkäni tuntui olevan -katkeamaisillaan ja rintaa pakotti, juuri siltä kohdalta missä -poisotettujen kylkiluiden olisi pitänyt olla. -- Te olette vielä nuori -mies..." - -Daughtry irvisti tahtoen väittää vastaan ja pudisteli sakeata harmaata -tukkaansa. - -"Te olette vielä nuori mies, hovimestari", penäsi vanhus hiukan -ärtyisästi. "Ette ole vielä koskaan ollut elämän ulkopuolelle -suljettuna. Köyhäinhuoneessa ihminen on elämän ulkopuolella. -Köyhäinhuoneessa ei ole mitään kunnioitusta vanhuutta tai edes ihmisen -elämää kohtaan. Kuinka sen sanoisinkaan? Siellä ei ole kuollut. Mutta -ei eläkään. Siellä on jotakin, joka kerran on elänyt ja nyt tekee -kuolemaa. Spitaalisia kohdellaan sillä tavoin. Samoin hulluja. Tiedän -sen. Kun olin nuori mies ja purjehdin merillä, tuli eräs toverini -hulluksi. Väliin hän raivosi, ja silloin me painiskelimme hänen -kanssaan, me väänsimme hänen kätensä melkein sijoiltaan, pieksimme -häntä, sidoimme hänet niin, ettei hän voinut liikahtaakaan, istuimme -hänen päälleen, ettei hän voisi vahingoittaa itseään tai laivaa. Ja -vaikka hän vielä eli, hän oli meille kuollut. Ymmärrättekö? Hän ei -ollut enää yksi meistä, meidän kaltaisemme. Hän oli jotakin muuta. -Siinä se on -- _jotakin muuta_. Samoin oli köyhäinhuoneessa. Me -hoidokit, me olimme _jotakin muuta_. Olettehan kuullut minun -juttelevan isonveneen helvetistä. Se on vain hauska seikkailu -verrattuna köyhäinhuoneeseen. Sen ruoka, lika, solvaukset, raaka -kohtelu -- sen kaikki eläimellisyys! - -"Kaksi vuotta tein työtä pesutuvassa puolestatoista dollarista viikon. -Ja ajatelkaa minua, joka olin kasvanut ylellisyydessä, suuressa -ylellisyydessä, kuvitelkaa vanhoja kipeitä jalkojani, minun vanhaa -vatsaani, joka muisti nuoruudenaikaiset herkut, minun vanhaa suutani, -joka vielä tunsi maun eikä ollut kokonaan pilaantunut niistä kadotuksen -keitoksista, joista nuorena olin oppinut pitämään -- niin, kuten -sanottu, hovimestari, ajatelkaahan, että minä, joka aina olin ollut -antelias, tuhlaavainen, nyt säästin kuin saituri noita puoltatoista -dollariani koskemattomina, en milloinkaan pannut senttiäkään tupakkaan -enkä milloinkaan koettanut lepyttää jotakin hyvää ostamalla -vatsaparkaani, joka ei voinut sietää kurjaa, syötäväksi kelpaamatonta -ruokaa. Minä kerjäsin tupakkaa, huonoa, halpaa tupakkaa, viheliäisiltä -ikälopuilta raukoilta, jotka tuskin pysyivät jaloillaan. Ja kun tapasin -Samuel Merrivalin eräänä aamuna kuolleena viereisestä kopista, anastin -ensin hänen taskustaan tupakkatangonpuolikkaan, mikä oli koko hänen -jälkeenjättämänsä omaisuus, ja ilmoitin sitten vasta kuolemantapauksen. - -"Oi hovimestari, kuinka huolellisesti säilytinkään puoltatoista -dollariani. Nähkääs, minä olin vanki, joka pienellä käsisahalla avasi -itselleen tien vapauteen. Minä sahasin aukon vankilani seinään!" -- -Vanhuksen ääni kohosi kimakaksi riemuitsevaksi vinkunaksi. -- -"Hovimestari, minä sahasin aukon seinään!" - -Dag Daughtry kohotti olutpulloaan virkkaen vakavana ja liikutettuna. - -"Juon terveydeksenne, herra Greenleaf." - -"Kiitos, hovimestari ... te ymmärrätte", vastasi Vanha Merikarhu -teeskentelemättömän arvokkaasti ja kilisti lasiaan Daughtryn pulloa -vasten katsoen häntä suoraan silmiin. - -"Minulla olisi ollut satakuusikymmentä dollaria jättäessäni -köyhäintalon", vanhus jatkoi. "Mutta kadotin kaksi viikkoa influenssan -ja yhden viikon kirotun keuhkopussin tulehduksen vuoksi, joten -minulla jättäessäni sen elävien vainajien olinpaikan oli vain -sataviisikymmentäyksi dollaria ja viisi senttiä." - -"Ymmärrän, herra Greenleaf", keskeytti Daughtry syvää ihailua tuntien. -"Pienestä rahasta oli tullut murtokanki, ja sillä aioitte nyt raivata -itsellenne tien takaisin elämään." - -Charles Stough Greenleafin arpiset kasvot ja vetiset silmät säteilivät, -kun hän kohotti lasinsa. - -"Maljanne, hovimestari. Te ymmärrätte. Ja te olette ilmaissut sen -hyvin. Lähdin murtautumaan jälleen sisälle elämän taloon. Se oli -murtokanki, tuo mitättömän pieni rahasumma, jonka olin kerännyt kahden -vuoden orjuudella. Muistakaa se! Entiseen aikaan, ennenkuin -hopealusikka oli sulanut, olin heittänyt sellaisen summan huolettomasti -panoksena korttipeliin. Mutta kuten sanoitte, palasin murtovarkaan -tavoin murtautuakseni takaisin elämään ja tulin Bostoniin. Te käytätte -taitavasti vertauksia, ja minä juon teidän maljanne." - -Jälleen lasi ja pullo kilahtivat vastakkain, ja molemmat miehet joivat -katsoen toisiaan silmästä silmään, ja molemmat tunsivat, että ne -silmät, joihin he katsoivat, olivat rehelliset ja että ne ymmärsivät. - -"Mutta murtokankeni oli kovin heikko, hovimestari. En tohtinut -heittäytyä sen varaan koko painollani, tehdäkseni uhkayrityksen. -Vuokrasin huoneen pienestä, mutta siististä hotellista ... se oli -Bostonissa, kuten varmaan jo sanoinkin. Oi, kuinka säästelin kankeani! -Söin juuri sen verran, että pysyin hengissä. Mutta tarjosin usein muille --- tarkoin valituille henkilöille -- ryypyt, tarjosin kuin olisin ollut -varakas mies; sehän teki juttuni uskottavaksi. Ja ollen itsekin -juopuvinani latelin satuani _Wide Awakesta_, isostaveneestä, salaisista -luotauksista, ja aarteesta, joka oli hiekassa -- sylen syvällä hiekassa. -Se oli kirjallinen, se oli sielullinen vaikutuskeino. Se viekoitteli -suolaisen veden tuoksulla, rohkeilla retkillä ja rikkaalla aarteella. - -"Olette kai huomannut tämän kultakimpaleen minun kellonperissäni. -Siihen aikaan minulla ei vielä ollut varaa sellaiseen, mutta sen sijaan -minä puhuin kullasta, Kalifornian kullasta, lukemattomista -kultakimpaleista. Se oli kirjallista. Se antoi paikallisväriä. -Myöhemmin, tehtyäni ensimmäisen retkeni, kykenin hankkimaan -kultakimpaleen. Se oli syötti, johon ihmiset tarttuivat kuin kalat -onkeen. Nämä sormukset ovat myöskin syöttejä. Nykyään ette näe missään -tällaisia sormuksia. Kun aloin rikastua, ostin ne. Katsokaa tätä -kultakimpaletta. Puhellessani leikin sillä huolettomasti, kertoilen -suuresta kulta-aarteesta, jonka me hautasimme hiekkaan. Kullan säihke -herättää minussa uusia muistoja. Puhun isostaveneestä, nälästämme ja -janostamme ja kolmannesta perämiehestä, vaaleasta nuorukaisesta, jonka -poskea partaveitsi ei vielä ollut koskettanut, ja kerron, kuinka hän -juuri käytti sitä painona onkiessamme kaloja. - -"Mutta palatkaamme Bostoniin. Kun muka olin juonut itseni humalaan, -kerroin lukemattomia merimiesjuttuja satunnaisille juomaveikoilleni -- -noille yksinkertaisille naudoille, joita halveksin. Mutta huhu levisi, -ja eräänä päivänä tuli nuori sanomalehtimies haastattelemaan minua -aarteen ja _Wide Awaken johdosta_. Minä olin loukkaantuvinani, -suuttuvinani. Tuskastelin, hyvä hovimestari, teeskentelin. Itse asiassa -olin sydämestäni iloinen kieltäessäni haastattelun tuolta -nuorukaiselta, sillä tiesin varmasti hänen saaneen juomaveikoiltani -kuulla jo kyllin paljon yksityiskohtia. - -"Aamulehdet sisälsivät kaksi tiheästi painettua palstaa minun -seikkailuistani. Luonani alkoi käydä vieraita. Tutkin heitä tarkoin. -Monellakaan, joka halusi olla mukana seikkailussa, ei ollut itsellään -varoja. Ne minä pilaillen karkotin ja odotin edelleen ja itse söin -entistä vähemmän pienen omaisuuteni hupenemistaan huvetessa. - -"Vihdoin tuli hän, iloinen, nuori tohtorini, ja hän oli hyvin rikas. -Sieluni lauloi ilosta, kun näin hänet. Viimeiset kaksikymmentäkahdeksan -dollariani muistuttivat minulle, että pian uhkasi köyhäinhuone tai -kuolema. Olin jo päättänyt valita kuoleman mieluummin kuin palata sen -kurjan vankilan eläväin vainajain pariin. Mutta minun ei tarvinnut -palata sinne eikä minun tarvinnut kuollakaan. Iloisen nuoren tohtorin -veri lämpeni hänen ajatellessaan Etelämerta. Suitsutin hänen -sieraimiinsa kaukaisten maitten kukkalemun kyllästyttämää ilmaa ja -loihdin hänen silmiinsä ihastuttavina näkyinä pasaatipilvet ja -monsuunitaivaan, palmusaaret ja koralliriutat. - -"Hän oli iloinen vallaton koiranpentu, suurenmoisen antelias -huolettomuudessaan, peloton kuin leijonanpenikka ja villi, hiukan -hurjistunut ainaisten hullutusten ja päähänpistojen takoessa hänen ylen -kekseliäässä päässään -- korvat auki nyt, hovimestari! Ennenkuin -lähdimme matkalle _Cloucester_-kuunarilla, jonka hän oli ostanut -ja varustanut kuntoon, hän kutsui minut kotiinsa antamaan neuvoja hänen -omissa matkavarusteluissaan. Tarkastelimme juuri erästä vaatekomeroa, -kun hän äkkiä sanoi: 'Tulee mieleeni, että mitähän tyttöseni sanoo -pitkästä poissaolostani. Mitä sanotte? Ottaisinko hänet mukaani?' - -"En ollut tiennyt, että hänellä oli vaimo tai 'tyttönen'. Ja ilmaisin -hämmästykseni ja epäilyni. - -"'Vain siksi, ettette usko minua, otan hänet mukaani matkalle', hän -virkkoi vallattomasti nauraen hämmästykselleni. 'Tulkaa mukaan, niin -saatte nähdä hänet.' - -"Hän vei minut suoraan makuuhuoneeseensa, sänkynsä viereen, kohotti -peitettä ja näytti minulle hentojäsenisen egyptiläistytön muumion, joka -näytti nukkuneen siinä tuhat vuotta. - -"Tyttö seurasi meitä tuolle pitkälle, turhalle Etelämerenmatkalle, ja -minäkin aivan rakastuin siihen suloiseen olentoon." - -Vanha Merikarhu tuijotti uneksien lasiinsa, ja Dag Daughtry käytti -hyväkseen hänen vaitioloaan kysyäkseen: - -"Entä nuori tohtori? Miten hän suhtautui siihen, että ette -löytäneetkään aarretta?" - -Vanhan Merikarhun kasvoja kirkasti ilo. - -"Hän nimitti minua ihastuttavaksi vanhaksi veijariksi kiertäen kätensä -olkapäitteni ympäri sen sanoessaan. Oi, hovimestari, aloin pitää tuosta -nuoresta miehestä kuin omasta kelpo pojasta. Ja käsi yhä minun -olkapäälläni -- ja minä tiesin, ettei se ollut pelkästään vain -kohteliaisuutta -- hän kertoi, että olimme tuskin päässeet River -Plattelle, kun hän huomasi petokseni. Nauraen ja vähän väliä taputtaen -minua olkapäähän, enemmän hyväillen kuin iloaan osoittaakseen, hän -huomautti, että kertomuksessani oli ristiriitaisuuksia (ne korjasin -sitten hänen avullaan ja hyvin korjasinkin), ja selitti, että matka oli -ollut ihana ja saattanut hänet ainaiseen kiitollisuudenvelkaan minulle. - -"Mitä voin tehdä? Kerroin hänelle vaiheeni ja seikkailuni. Hänelle -sanoin myös oikean nimeni ja kerroin, mistä häpeästä olin sen -pelastanut lakkaamalla sitä käyttämästä. - -"Niin, hän laski kätensä olkapäälleni..." - -Vanha Merikarhu vaikeni, ääni petti, ja pari kyyneltä vieri poskelle. - -Dag Daughtry kilisti ääneti hänen kanssaan, ja otettuaan pari kulausta -lasistaan vanhus voitti liikutuksensa. - -"Hän pyysi, että muuttaisin hänen luokseen, ja vielä samana päivänä, -kun saavuimme Bostoniin, hän vei minut suureen autioon taloonsa. Hän -aikoi myös puhua lakimiestensä kanssa minun ottamisestani perheeseen -- -se houkutteli hänen mielikuvitustaan. 'Otan teidät molemmat -perheeseeni, teidät ja Istharin.' -- Isthar oli pienen muumiotytön -nimi. - -"Näin olin jälleen päässyt elämän taloon ja olin tulemaisillani -kunnioitetun perheen lailliseksi jäseneksi. Mutta elämä pettää meitä -yhtenään. - -"Kahdeksantoista tuntia myöhemmin, aamulla, löysimme hänet kuolleena -sängystään pienen muumiotytön vierestä. Sydänhalvausko vaiko verenvuoto -aivoissa -- sitä en saanut milloinkaan tietää. - -"Pyysin ja rukoilin, että heidät haudattaisiin yhdessä. Mutta hänen -serkkunsa ja tätinsä olivat jäykkää ja kylmää uusenglantilaista väkeä, -ja he lahjoittivat Istharin museoon, ja minua he kehottivat viikon -kuluessa poistumaan talosta. Lähdin tieheni tunnin kuluttua, ja he -tarkastivat vähät tavarani, ennenkuin antoivat minun mennä. - -"Lähdin New Yorkiin. Siellä toistui sama juttu, minulla oli nyt vain -enemmän rahaa ja voin hoitaa asiani kunnollisesti. Samoin kävi New -Orleansissa ja Galvestonissa. Tulin Kaliforniaan. Tämä on viides -matkani. Oli kova työ saada nuo kolme innostumaan asiaan, kulutin koko -pienen omaisuuteni, ennenkuin he kirjoittivat sopimuksen alle. He -olivat sanomattoman alhaisia. Antaa minulle rahoja etukäteen! Pelkkä -ajatuskin siitä oli mahdottomuus. Mutta minä odotin aikani, hankin -pitkän hotellilaskun, tilasin lopuksi runsaan varaston sikareja ja -likööriä kuunarin omistajan maksettavaksi. Voi, mikä elämä siitä nousi! -Kaikki kolme raivosivat ja repivät tukkaansa ... minunkin tukkaani. He -sanoivat, ettei se käynyt päinsä. Silloin minä heti sairastuin. Sanoin, -että he kiusasivat minun hermojani ja tekivät minut sairaaksi. Kuta -enemmän he raivosivat, sitä sairaammaksi tulin. Silloin he myöntyivät. --- Ja tässä me nyt olemme ilman vettä ja ohjaamme todennäköisesti pian -kulkumme Marquesas-saaria kohti täyttääksemme vesisäiliömme. Sitten he -palaavat tänne ja yrittävät uudelleen." - -"Luuletteko?" - -"Kyllä heidät tunnen." Vanha Merikarhu hymyili. "He palaavat varmasti. -He ovat pikkumaisia, ahnaita hulluja, jotka eivät koskaan saa -kyllikseen kultaa." - -"Hulluja! Hulluja kaikki tyynni! Hullujen laiva!" huudahti Dag Daughtry -riemuissaan toistaen mitä äsken oli lastiruumassa sanonut, kun hän oli -porannut viimeisen tynnyrin ja kuuli juomaveden solisten virtaavan pois -sekä huomasi, että Vanha Merikarhu ja hän olivat samassa työssä. - - - - -14. - - -Varhain seuraavana aamuna aamuvahti, jonka tehtävänä oli tuoda päivän -vesivarasto keittiöön ja kajuuttaan, huomasi, että tynnyrit olivat -tyhjiä. Herra Jackson kävi tästä niin levottomaksi, että hän heti -hälyytti kapteeni Doanen, eikä ollut kulunut montakaan minuuttia, -ennenkuin tämä oli herättänyt Grimshaw'n ja Nishikantan kertoakseen -heille onnettomuudesta. - -Aamiainen oli kovin jännittävä Vanhalle Merikarhulle ja Daughtrylle, -sillä kolmikko raivosi ja vaikeroi. Etenkin kapteeni Doane oli -suunniltaan harmista. Simon Nishikanta puhkesi synkkiin kirouksiin sitä -konnaa kohtaan, joka oli tehnyt ilkityön, ja kuvaili, mitkä kamalat -rangaistukset häntä odottaisivat. Grimshaw puristeli yhtä mittaa -mahtavia lihanpunaisia nyrkkejään, aivan kuin hän olisi kiristänyt -jotakin kurkusta. - -"Muistanpa, kuinka vuonna '47 -- ei '48, niin '48", lörpötteli Vanha -Merikarhu. "Silloin olin samanlaisessa ellen vieläkin pahemmassa -pulassa. Meitä oli kuusitoista isossaveneessä. Ajauduimme Glisterin -matalikolle. Sen nimen matalikko sai sen jälkeen kun meidän pieni, -sievä laivamme löysi sen eräänä pimeänä yönä ja sai jättää sinne -runkonsa. Matalikko on merkitty amiraliteetin karttoihin, kapteeni -Doane voi sen todistaa..." - -Ei kukaan muu kuunnellut kuin Dag Daughtry, joka tarjoili paahdettua -leipää ja ihmetteli Vanhan Merikarhun mielenmalttia. Mutta Simon -Nishikanta, joka sattui huomaamaan, että vanhus laverteli taas jotakin, -ärjäisi vihaisesti: - -"Vaiti. Suu kiinni. En jaksa kuulla teidän ainaista 'muistanpa'." - -Vanha Merikarhu oli hämmästyvinään, aivan kuin olisi erehtynyt -kertomuksessaan. - -"Ei, vakuutan teille", hän jatkoi, "vanha kieleni lienee erehtynyt. Ei -se ollut _Wide Awake_, se oli vain priki _Glister_. Sanoinko -_Wide Awake? Glister_ se oli, pieni sievä priki, leikkilaiva -melkein. Keula oli kuparia. Rakenteeltaan se oli siro kuin delfiini. -Oikea aaltojenhalkoja ja myrskylintu se oli. Nopea liikkeissään. Kyllä -oli vahdeilla työtä, kun se pääsi vauhtiin. Minä olin superkargöörinä. -Lähdimme New Yorkista, ilmeisesti lounaisrannikkoa kohti, mutta -suljetuin määräyksin..." - -"Jumalan nimessä, vaietkaa, vaietkaa! Teette minut hulluksi -loruillanne!" huusi Nishikanta todella suunniltaan. "Armahtakaa -toki! Mitä minä välitän teidän _Glisteristänne_ ja salaisista -määräyksistänne." - -"Salaiset määräykset", jatkoi Vanha Merikarhu kasvot ilosta loistaen. -"Niissä sanoissa on taikavoimaa." Lausuessaan hän ikäänkuin hyväili -sanoja. "Niinä aikoina, hyvät herrat, laivat vielä purjehtivat -toisinaan salaisin määräyksin. Ja superkargöörinä -- pieni pääomani -sijoitettuna yritykseen, ja oikeutettuna voitto-osuuteen -- olin -tärkeämpi henkilö kuin itse kapteeni. Salaiset määräykset eivät olleet -hänellä, vaan minulla. Vakuutan, etten itsekään tiennyt, mitä ne -sisälsivät. Vasta kun olimme sivuuttaneet Kap Hornin ja purjehtineet -kappaleen matkaa Tyynellemerelle, mursin sinetin ja sain tietää, että -meidät oli määrätty Van Diemenin maahan. Siihen aikaan sitä sanottiin -Van Diemenin maaksi..." - -Se oli oikea yllätysten päivä. Kapteeni Doane yllätti perämiehen -varastamasta tietoja laivan asemasta väärällä avaimellaan hänen -kirjoituspöytänsä laatikosta. Siitä tuli kohtaus, mutta ei mitään -muuta, sillä suomalainen oli aivan liian kookas ja voimakas -tappelutoveriksi, ja kapteeni Doane tyytyi ainoastaan haukuskelemaan -hänen menettelyään lakkaamatta toistaen: "Niin, sir", "ei, sir" ja -"Valitan kovin, sir". - -Tärkein yllätys sattui varmaankin Dag Daughtrylle, vaikkei hän itse -sitä silloin vielä ymmärtänyt. Kun laivan suunta oli muutettu ja kaikki -purjeet nostettu ja Vanha Merikarhu oli ilmoittanut hänelle, että -Taiohae Marquesas-saarilla oli nyt heidän päämääränsä, ryhtyi Dag -Daughtry iloisena ajamaan partaansa. Yksi huoli hänellä vielä kuitenkin -oli. Hän ei ollut aivan varma siitä, oliko niin kaukaisessa maailman -kolkassa kuin Taiohaessa saatavana hyvää olutta. - -Kun hän, suurin osa kasvoja saippuavaahdon peitossa, valmistautui -ensimmäisen kerran vetäisemään partaveitsellä, hän huomasi tumman -kohdan ihossaan, kulmakarvojen välillä, hiukan niiden yläpuolella. -Saatuaan partansa ajetuksi hän kosketti tummaa pilkkua ja ihmetteli, -kuinka juuri se kohta oli voinut ahavoitua. Mutta koskettaessaan sitä -hän ei tuntenut mitään. Tumma kohta oli kuoleentunut. - -"Kummallista", hän ajatteli, mutta sitten hän kuivasi kasvonsa ja -unohti koko asian. - -Yhtä vähän kuin hän tiesi, mitä kauhuja se tumma pilkku toi mukanaan, -hän aavisti, että Ah Moyn vinot silmät olivat jo aikoja sitten sen -keksineet ja tarkkasivat sitä päivä päivältä kasvavalla pelolla. - -Luovien kaakkoispasaatia vastaan _Mary Turner_ aloitti pitkän -matkansa Marquesas-saarille. Miehistö oli iloissaan. He olivat vain -yksinkertaisia merimiehiä, mutta kumminkin he ottivat riemuiten vastaan -uutisen, että purjehdittiin troopilliselle saarelle täyttämään -vesisäiliöitä. Kolme toverusta kajuutassa oli huonolla tuulella, ja -Nishikanta puhui suorastaan solvaten kapteeni Doanesta ja epäili, -löytäisikö hän Marquesas-saaria. Välikannen kanssissa kaikki olivat -iloisia -- Dag Daughtry siitä syystä, että tiesi pian saavansa -palkkansa ja oli varma, että hankittaisiin uusi olutvarasto; Kwaque -iloitsi, koska hänen herransakin oli iloinen, ja Ah Moy siksi, että -toivoi pian voivansa paeta laivasta ja jättää molemmat spitaaliset, -joiden kanssa oli joutunut asumaan. - -Miksi otti osaa yleiseen iloon kanssissa ja teki ahkerasti työtä -herransa kanssa oppiakseen ulkoa viidennen laulunsa. Se oli "Näytä -tietä, kirkas pilvi". Laulussaan, joka lopuksikin oli vain koulittua -ulvontaa, Miksi etsi jotain, tietämättä itsekään mitä. Itse -asiassa se etsi _kadonneita tovereitaan_, esihistoriallisen ajan -koiralaumoja, jolloin koirat eivät vielä olleet joutuneet elämään -ihmisten tulilla, jolloin ihmiset eivät vielä osanneet tehdä tulta -eivätkä vielä olleet ihmisiä. - -Se oli tosin elänyt vain kaksi vuotta tässä maailmassa, joten sillä ei -ollut omia kokemuksia kadonneista tovereista. Monen tuhannen sukupolven -ajan sen esi-isät olivat eläneet laumasta erillään, mutta syvällä sen -joka lihakseen ja hermoon juurtuneena eli muisto erämaa-ajoista, jolloin -johtajat olivat juosseet lauman rinnalla kuin varjot, ponnistaen -voimansa äärimmilleen ja saaden toiset ponnistelemaan. Miksin nukkuessa -nämä alkuaikojen muistot väliin kohosivat sen tajuntaan. Nämä unet -olivat todellisia kuin elämä, mutta herättyään Miksi muisti ne vain -hämärästi, mikäli muisti niitä ollenkaan. Mutta kun se nukkui tai lauloi -hovimestarin kanssa, se kaipasi kadonneita tovereitaan ja innostui -etsimään kadonnutta tietä takaisin niiden luo. - -Hereillä ollessaan Miksillä oli muita eläviä tovereita: oli hovimestari, -Kwaque, Cocky ja Saul, ja se seurasi niiden kintereillä samoin kuin sen -esi-isät olivat seuranneet heimolaisiaan yhteisillä retkillään. Nyt oli -lauman alueena vain välikannen kanssi, ja sieltä se vaelsi ulos avaraan -maailmaan, jona oli _Mary Turner_, levottomalla merellä keinuileva -laiva. - -Mutta kanssin asukkaat olivat Miksille muutakin kuin pelkkä -toverilauma. Kanssi oli taivas, sillä Jumala asui siellä. -- Ihmiset -keksivät varhain Jumalan, usein se oli kiveä tai savea tai tulta, ja -ihmiset panivat sen asumaan puihin, vuorille tai tähtien joukkoon. Näin -teki ihminen siksi, että hän huomasi olevansa katoavainen ja häviävänsä -heimosta tai perheestä -- tai miten hän lie nimittänytkään ryhmäänsä, -joka oli vain ihmislauma. Mielikuvituksessaan hän silloin loi uuden -toverijoukon, johon hän voi kuolemansa jälkeen liittyä. Peläten -pimeyttä, jonne hän näki kaikkien vaipuvan, hän rakensi pimeyden taakse -valoisamman maailman, autuaamman metsästysmaan, kauniimman ja komeamman -juhlasalin ja pitopaikan ja nimitti sen "taivaaksi". - -Nykyajan alkeellisimpain alkuihmisten tavoin Miksi ei laatinut -itselleen varjoa omasta varjostaan sitä Jumalana palvellakseen. Se ei -palvellut varjoja. Se palvoi todellista, ilmielävää Jumalaa, ei oman -nelijalkaisen, karvaisen muotonsa mukaista kuvaa, vaan elävää, -kaksijalkaista, karvatonta, pystyssä kulkevaa olentoa hovimestarin -hahmossa. - - - - -15. - - -Jos pasaatituuli ei olisi tyyntynyt jo toisena päivänä sen jälkeen kun -laiva oli kääntynyt Marquesas-saaria kohti; jos kapteeni Doane ei olisi -päivällispöydässä valitellut sitä, että hänellä oli ainoastaan yksi -kronometri; jos Simon Nishikanta ei olisi raivostunut siitä ja mennyt -kannelle rihlapyssyineen surmatakseen jonkun meren asukkaista, ja jos -tämä meren asukas, joka sattui nousemaan pintaan aivan laivan vieressä, -olisi ollut delfiini, pyöriäisvalas, makrilli tai joku muu kuin -kahdeksankymmenen jalan pituinen naarasvalas poikasineen -- jos tästä -tapauksien ketjusta olisi puuttunut jokin rengas, niin _Mary -Turner_ olisi epäilemättä päässyt Marquesas-saarille, täyttänyt -vesiastiansa ja lähtenyt jälleen aarretta etsimään, ja Miksin, -Daughtryn, Kwaquen ja Cockyn kohtalot olisivat muodostuneet aivan -toisenlaisiksi ja ehkä vähemmän kauheiksi. - -Mutta nyt oli ketjussa kaikki renkaat. -- Ei tuntunut tuulen -henkäystäkään. Kuunari keinuili mahtavilla, sileillä mainingeilla. -Isossapurjeessa kuului hiljaista suhinaa ja köysistössä kajahteli, kun -Simon Nishikanta ampui kuulan pienen valaanpoikasen ruumiiseen. Kuin -ihmeen kautta kuula surmasi valaanpoikasen. Melkein yhtä helppoa olisi -tappaa elefantti hernepyssyllä. Mutta poikanen ei kuollut heti. Se -herkesi hyppelemästä ja makasi hetkisen väristen meren pinnalla. Emo -oli samalla hetkellä, jona luoti sattui, sen vieressä, ja ne, jotka -katselivat sitä laivankannelta, huomasivat selvästi, että se kävi hyvin -levottomaksi. Se sysäsi poikasta mahtavalla ruumiillaan, kierteli sen -ympärillä, asettui sitten sen viereen ja alkoi jälleen sysiä. Kaikki, -jotka olivat _Mary Turnerissa_, sekä päällystö että miehistö -seisoivat laidan luona ja tarkastelivat levottomina hirviötä, joka oli -laivan pituinen. - -"Ajatelkaa, jos meidän laivamme kävisi kuin Essexin", virkkoi Dag -Daughtry Vanhalle Merikarhulle. - -"Se olisi aivan oikein meille", tämä vastasi. "Oli tarpeetonta ampua -- -ajattelematon ja julma teko." - -Miksi, joka huomasi, että alhaalla vedessä tapahtui jotakin, mutta ei -voinut nähdä sinne laidan yli, hyppäsi kajuutan katolle ja alkoi -käheästi haukkua hirviön nähdessään. Kaikkien silmät suuntautuivat -kauhistuneina koiraan ja hovimestari vaiensi sen kuiskauksella. - -"Tämä on viimeinen kerta", mutisi Grimshaw kiukusta värisevällä äänellä -Nishikantalle. "Jos vielä kerrankin tällä matkalla ammutte valasta, -väännän niskanne nurin. Niin, katsokaa vain minua. Tarkoitan juuri -sitä, mitä sanon. Puristan silmät päästänne, roisto." - -Juutalainen hymyili väsyneesti ja vikisi: "Ei tässä mitään tapahdu. En -usko, että _Essexiäkään_ valas upotti." - -Emonsa yllytyksestä kuoleva poikanen ponnisteli epätoivoisesti -päästäkseen uimaan, mutta ei onnistunut, se vain huojui sinne tänne. - -Poikasensa ympärillä kiertelevän valasemon kylki osui kerran _Mary -Turnerin_ vasemman puolen alle. Laiva kallistui oikealle kyljelle -perän kohotessa runsaan metrin. Eikä tämä ollut pelkkä sattuma. Valas -vavahti koskettaessaan laivan runkoa ja huitaisi pyrstöllään. Isku -sattui laitaan juuri etumaston etupuolelle, teki siihen reiän aivan -kuin sikarilaatikkoon ja mursi etukannen. - -Siinä kaikki. Laivallaolijat tuijottivat kauhistuneina merihirviötä, -joka oli suunniltaan surusta kuolevan poikasensa tähden. - -Noin tunnin ajan valaanpoikanen ponnisteli turhaan päästäkseen uimaan. -Sillä välin kuunari ja molemmat valaat ajautuivat yhä kauemmaksi -toisistaan. Sitten valaanpoikanen päästi valittavan äänen ja alkoi -raivoisasti kieriskellä ja pieksää pyrstöllään. - -"Se on kuolinkamppailua", virkkoi Vanha Merikarhu heltyneenä. - -"Nyt se on kuollut", sanoi kapteeni Doane viiden minuutin kuluttua. -"Kuka olisi uskonut? Kiväärin kuula! Toivon, että saisimme edes puoli -tuntia kestävän tuulenpuuskan päästäksemme hiukan kauemmaksi noista -vaarallisista naapureista." - -"Tämä olisi voinut olla meidän tuhomme", sanoi Grimshaw. - -Kapteeni Doane pudisti päätään, levottomana silmäillen löysiä purjeita -ja tarkastellen, eikö näkyisi värähdystäkään meren pinnassa. Mutta -kaikkialla oli liikkumattoman tyyntä ja isot mainingit kohoilivat -loivien kukkulain tavoin, harmaina kuin elohopea. - -"No, kaikki käy hyvin", Grimshaw virkkoi. "Se on jo menossa, ui suoraan -poispäin meistä." - -"Tietysti kaikki käy hyvin, kuka on muuta ajatellutkaan", rähisi -Nishikanta kuivaten hikeä otsaltaan ja kaulaltaan ja toisten tavoin -katsellen pois uivaa valasta. "Kyllä tekin olette hienoa joukkoa, kun -säikähdätte kalaa." - -"Näin kyllä, että olitte tavallista keltaisempi naamaltanne", Grimshaw -ivasi. "Teillä oli sydän kurkussa." - -Kapteeni Doane veti syvään henkeä. Hän tunsi mielensä niin -keventyneeksi, ettei ollenkaan välittänyt tästä riidasta. - -"Keltainen olitte kuin olitte", jatkoi Grimshaw, "enempi ei ollut -mahdollista". Sitten hän nyökkäsi Vanhaan Merikarhuun päin. "Tuossa -näette rehdin miehen. Hän ei ainakaan ollut keltainen. Hän ei -räpäyttänyt silmäänsäkään, ja hän käsitti kuitenkin vaaran paremmin -kuin me. Jos minun pitäisi valita haaksirikko asumattoman saaren -rannalla joko hänen kanssaan tai teidän kanssanne, valitsisin tuhat -kertaa ennemmin hänet. Jos..." - -Mutta merimiesten huuto keskeytti hänet. - -"Laupias Jumala", mutisi kapteeni Doane itsekseen. - -Iso naarasvalas oli kääntynyt takaisin ja tuli suoraan heitä kohti. Sen -vauhti oli niin kova, että nokan edessä kuohui hyökylaine. - -"Pitäkää kiinni, pojat, jokainoa!" huusi kapteeni Doane. - -Kaikki etsivät tukea kestääkseen iskun. Henrik Gjertsen, ruorimies, -asettui jalat haralleen, kumartui ja tarttui molemmin käsin tukevasti -ruorirattaaseen. Monet miehistä pakenivat välikannelta peräkannelle ja -toiset kiipesivät köysistöön. Daughtry tarttui toisella kädellään -laitaan ja kietoi vapaan käsivartensa Vanhan Merikarhun ympäri. - -Kaikki pysyttelivät kiinni jossakin. Valas iski _Mary Turneriin_ -aivan etuvantin taakse. Siitä seurasi parikymmentä tapausta, joita -mikään silmä ei voinut kerralla huomata. Merimies, joka oli kiivennyt -köysistöön, lensi päistikkaa mereen väylinki molemmissa käsissä, mutta -toinen merimies ennätti tarttua hänen nilkkoihinsa ja sai hänet -pelastetuksi. Kuunari natisi ja huojui, alahanka kohosi ilmaan, -ylähanka painui niin, että vesi virtasi sisään laidan yli. Miksi, joka -seisoi kajuutankatolla, luisui alas jyrkkää vierrettä myöten ylähangan -puolelle ja hävisi muristen ja käpälillään räpiköiden kuohuvaan veteen. -Etumaston perävantti irtaantui, ja etumärssytanko kaatui kuin juopunut -ylähangan puolelle. - -"Se tuntui", virkkoi Vanha Merikarhu. - -"Herra Jackson", huusi kapteeni Doane perämiehelle, "olkaa hyvä ja -tarkastakaa pumput". - -Perämies totteli, katseltuaan levottomana valasta, joka oli kääntynyt -ja uida porhalsi nyt itään päin. - -"Kas, siinä nyt saitte", ärisi Grimshaw Nishikantalle. - -Nishikanta nyökkäsi kuivaten hikeä ja mutisi: "Ja se riittääkin -minulle. En olisi uskonut, että valaalla on sellaiset voimat. En -koskaan enää tee sitä." - -"Teillä on siihen tuskin tilaisuuttakaan", vastasi kapteeni. "Emme ole -vielä päässeet valaasta. Se, joka hyökkäsi _Essexin_ kimppuun, -yritti kerran toisensa perästä, ja luulenpa, etteivät valaat ole -nykyvuosina tapojaan muuttaneet." - -"Kuiva on kuin ruuti", ilmoitti Jackson tarkastuksensa tuloksen. - -"Nyt se kääntyy", huusi Daughtry. - -Noin puolen mailin päässä valas teki täyskäännöksen ja lähti uimaan -takaisin. - -"Pitäkää varanne siellä keulassa!" huusi kapteeni Doane merimiehelle, -joka ilmestyi kanssista matkalaukku kädessään ja jonka pään päällä -etumärssyn tanko uhkaavasti huojui. - -"Hän on jo koonnut tavaransa lähdön varalta", kuiskasi Daughtry -Vanhalle Merikarhulle. "Aivan kuin rotta, joka jättää laivan." - -"Rottia me kaikki olemme", vastasi vanhus. "Sen minä opin ollessani -rottana muiden viheliäisten rottien joukossa köyhäinhuoneessa." - -Kaikkien pelko oli nyt tarttunut Miksiinkin. Se seisoi kajuutankatolla, -mistä voi nähdä valaan ja haukkua sitä, miehistön etsiessä uudelleen -tukea odotetun iskun varalta. - -_Mary Turner_ sai nyt iskun mesaanivantin taakse. Sen painuessa -oikealle kyljelle, minne Miksinkin täytyi surkeasti seurata, kuului -selvästi rikkoontuneen puun ritinää. Henrik Gjertsen tarttui rattaaseen -kaikin voimin, mutta lensi ilmaan rattaan pyöriessä hurjaa vauhtia. Hän -paiskautui kapteeni Doanea vastaan, jonka oli täytynyt hellittää -otteensa laidasta. Molemmat miehet kaatuivat läähättäen kannelle. -Nishikanta nojasi sadatellen kajuutanseinään; hänen molempien käsiensä -kynnet olivat repeytyneet irti, kun hänen täytyi hellittää irti -laidasta. - -Daughtryn kiertäessä köyttä Vanhan Merikarhun ja mesaanirikin ympärille -kapteeni Doane kompuroi valittaen laidan luo ja nousi seisomaan sitä -vasten. - -"Se oli hirmuisku", hän kuiskasi käheällä äänellä perämiehelle -painellen kädellä pakottavaa kylkeään. "Tarkastakaa pumput uudelleen -aina vähän ajan kuluttua." - -Monet merimiehistä pitivät nyt varansa ja syöksyivät keulaan huojuvan -märssytangon alitse, sukeltausivat kanssiin ja säälivät kokoon -tavaransa. Kun Ah Moy tuli kanssista pyöreä merimiehennyytti kädessään, -Dag Daughtry lähetti Kwaquen hakemaan heidän molempien tavarat. - -"Kuiva kuin ruuti, herra kapteeni", ilmoitti perämies. - -"Tarkastakaa yhä edelleen, herra Jackson", määräsi kapteeni. -Hänen äänensä oli jo voimakkaampi, kun hän oli hiukan toipunut -yhteentörmäyksestään ruorimiestä vastaan. - -Daughtrylla oli Miksi kainalossaan ja toinen käsi valmiina -heilauttamaan hänet köysistöön seuraavan iskun tullessa. - -Kun naarasvalas kääntyi jälleen hyökätäkseen, se joutui pois suunnasta, -ja isku osui parin kymmenen jalan päähän _Mary Turnerin_ perästä. -Laivan perä kohosi kuitenkin hiljalleen, ja kuunari teki kohteliaan -kumarruksen merelle. - -"Jollei se nyt olisi iskenyt harhaan...", mutisi kapteeni Doane, mutta -vaikeni samassa. - -"... niin se olisi merkinnyt 'hyvää yötä'", täydensi Daughtry. "Sehän -olisi iskenyt sisään koko peräpuolen." - -Valas kääntyi jälleen takaisin, tällä kertaa ainoastaan kahdensadan -metrin päästä, ja hyökkäsi uudelleen. Mutta nyt se osui kuunarin -kylkeen oikealta puolelta. Sen selkä sattui kokkaan ja tuntui vain -raapaisevan keikuntataakia, mutta _Mary Turner_ vajosi kuitenkin -niin alas, että vesi nousi perässä rintanojan tasalle. Eikä siinä vielä -kaikki. Keikuntataaki ja väliköydet irtaantuivat, samoin kaikki -ylähangan köydetkin aina kokkapuuhun saakka, niin että se kääntyi -vasemmalle suoraankulmaan ja jäi riippumaan jäljelläolevien -märssytangon köysien varassa. Märssytanko lennähti ilmaan ja pudota -romahti kannelle, niin että kokkapuu painui syvälle veteen, irtautui ja -uiskenteli laivan vieressä. - -"Tukkikaa suu tuolta koiralta", komensi Nishikanta raivoissaan -Daughtrya. "Muutoin..." - -Hovimestarin sylissä oleva Miksi haukkui, ei ainoastaan valasta, vaan -myöskin kaikkia niitä vihamielisiä, uhkaavia voimia, jotka olivat -saaneet tämän uiskentelevan maailman kaksijalkaiset jumalat pelon -valtaan. - -"Juuri siksi annankin sen haukkua", riiteli Daughtry vastaan. "Te -olette keittänyt tämän sopan, ja jos nostatte sormennekaan koskeaksenne -minun koiraani, ette näe enää tämän jutun loppua, te viheliäinen -panttilainaaja." - -"Aivan oikein, aivan oikein", nyökkäsi Vanha Merikarhu hyväksyen. -"Luuletteko, hovimestari, voivanne hankkia palan purjekangasta tai -lakanan tai jonkin muun pehmeän ja leveän vaatekaistaleen tuon köyden -sijaan. Se painaa niin kovasti kolmen poistetun kylkiluuni kohtaa." - -Daughtry laski Miksin vanhuksen syliin. - -"Pitäkää sitä, sir", hovimestari sanoi. "Jos tuo panttilainaaja koskee -sormellaankaan Killiin, niin sylkekää häntä silmille, purkaa häntä tai -tehkää mitä tahansa. Palaan hetken kuluttua, ennenkuin hän ennättää -tehdä teille pahaa ja ennenkuin valas antaa meille uuden iskun. Ja -antakaa Killin meluta kuinka paljon tahansa. Yksi ainoa sen karva on -kalliimpi kuin kaikki maailman saastaiset koronkiskurit." - -Daughtry hyökkäsi kajuuttaan, palasi takaisin, mukanaan tyyny ja kolme -lakanaa, pani tyynyn alustaksi ja solmi lakanat yhteen vetosolmuilla, -niin että Vanha Merikarhu sai pehmeän ja hyvän olinpaikan. Sitten hän -otti jälleen Miksin syliinsä. - -"Vettä tulee sisään, herra kapteeni", huusi perämies. "Kuusi tuumaa -- -ei, seitsemän tuumaa." - -Merimiehet hyppivät märssytangon pätkien yli syöksyäkseen kanssiin -hakemaan tavaroitaan. - -"Päästäkää irti oikeanpuolinen vene, herra Jackson", kapteeni komensi -pitäen tarkasti silmällä valasta, joka syöksyi uuteen hyökkäykseen. -"Mutta älkää laskeko sitä alas. Antakaa sen riippua laidan yläpuolella, -muutoin tuo kadotuksen kala lyö sen säpäleiksi. Irrottakaa se vain -valmiiksi, antakaa miesten ottaa tavaransa ja sullokaa sinne sitten -ruokatavaroita ja vettä." - -Vene irrotettiin, miehet hyökkäsivät siihen päästäkseen pakoon, -ennenkuin valas ehtisi iskeä. Isku sattui keskelle _Mary Turnerin_ -vasenta kylkeä. Perästä voi nähdä ja kuulla, kuinka pitkäsivu painui -sisään ja ponnahti takaisin kuin keinulauta. Oikeanpuolinen laita -vajosi veden alle kuunarin painuessa kyljelleen. Kun laiva kovasti -nytkähtäen jälleen kohosi, huuhtoi vesi yli kannen, ulottui polviin -saakka merimiehille, jotka seisoivat pelastusveneen ympärillä, ja -virtasi sitten kohisten ulos vasemman puolen valurei'istä. - -"Nostakaa!" komensi kapteeni Doane peräkannelta. "Nostakaa ylös! -Hellittäkää! Antakaa riippua! Pankaa kiinni!" - -Vene riippui laivan kyljessä, sen parraskansi oli _Mary Turnerin_ -laidan tasalla. - -"Kymmenen tuumaa, herra kapteeni, ja kohoaa nopeasti", ilmoitti -perämies tarkastettuaan luotausmittapuuta. - -"Menen hakemaan tavarani", virkkoi kapteeni Doane ja läksi kajuuttaa -kohti. Puolitiessä hän pysähtyi ja lisäsi kasvoillaan pilkallinen ilme, -joka tarkoitti Nishikantaa: "Ja ainoan kronometrini." - -"Puolitoista jalkaa, eikä se siihen pysähdy", huusi perämies hänen -jälkeensä. - -"Parasta lienee meidänkin sääliä tavaramme", sanoi Grimshaw -Nishikantalle, "menkää hakemaan minun makuuvaatteeni. Lopusta huolehdin -itse." - -"Menkää helvettiin, herra Nishikanta ja te muut myös", Daughtry vastasi -rauhallisesti, mutta samaan hengenvetoon hän virkkoi kohteliaasti ja -rauhoittavasti Vanhalle Merikarhulle: "Pitäkää Killiä. Pidän huolen -teidän tavaroistanne. Onko jotakin erikoista, mitä tahtoisitte -pelastaa?" - -Jackson liittyi alhaalla näihin neljään mieheen, ja heidän tulisella -kiireellä kerätessään tavaroita, joilla oli arvoa tai joita voitiin -tarvita, sai _Mary Turner_ uuden iskun. Kannen alla he eivät -olleet voineet etukäteen nähdä, miten asiat olivat, ja paiskautuivat -kaikki vasemmalle puolelle. Simon Nishikantan hytistä kuului valitusta -ja kirouksia hänen satutettuaan rintansa makuusijansa reunaan. Mutta -hänen meluamisensa hukkui kannelta kuuluvaan kauheaan rätinään ja -paukkeeseen. - -"Polttopuita, muuta ei tästä ruuhesta jää jäljelle", selitti kapteeni -Doane melun hiljettyä -- varovasti nousten ylös kajuutanportaita, -kronometri painettuna rintaa vasten. - -Hän jätti sen erään laivamiehen haltuun, meni jälleen alas ja kantoi -hovimestarin avulla merimieskirstunsa kannelle. Sitten hän puolestaan -auttoi hovimestaria kantamaan Vanhan Merikarhun kirstua. Senjälkeen hän -ja Daughtry laskeutuivat ruokavarastoon ja ryhtyivät raahaamaan -kannelle ruokatavaroita -- peltilaatikoita, joissa oli lohta ja lihaa, -hilloa ja laivakorppuja, voita ja tiivistettyä maitoa ja kaikenlaisia -kuivattuja ja säilykkeiksi valmistettuja ruoka-aineita, jotka nykyään -kuuluvat jokaisen laivan varusteihin. - -Daughtry ja kapteeni tulivat viimeisinä kannelle, ja molemmat jäivät -hetkeksi sanattomina tuijottamaan ammottavia aukkoja sirossa -ylärikissä, missä märssytangot olivat vielä äsken olleet. He -tarkastelivat hetkisen niiden kannella ajelehtivia sirpaleita; -mesaanimärssytanko oli tunkeutunut mesaanipurjeen läpi ja riippui sen -vahvassa kankaassa heiluen edestakaisin purjeen liikahdellessa; -isomärssytanko lojui särkyneillä kanssinportailla. - -Kun valasemo, joka näin hurjalla ja tuhoisalla tavalla ilmaisi surunsa, -oli peräytynyt valmistuen uuteen hyökkäykseen, kokoontui _Mary -Turnerin_ miehistö ylähangan pelastusveneen luo, joka riippui -valmiina alaslaskettavaksi. Mahtava kasa laatikoita, vesiastioita ja -matkatavaroita oli ladottu kannelle. Tarvitsi vain silmätä sitä ja -miehistöä ymmärtääkseen, että veneeseen tulisi vaarallisen suuri -kuorma. - -"Meidän täytynee joka tapauksessa ottaa laivamiehet mukaan -- -osaavathan he soutaa", virkkoi Simon Nishikanta. - -"Mutta mitä teemme teillä?" kysyi Grimshaw katkerasti. "Teidän ruhonne -vie aivan liian paljon tilaa, ja te olette vain elukka." - -"Luulen, että minulla tehdään jotakin", vastasi panttilainaaja -kiskaisten auki paitansa rintamuksen -- kiireessä hän repäisi irti -neljä nappia -- ja näytti Colt-revolveria, joka oli hänellä kotelossa -paljaalla iholla vasemmassa kainalossa, perä helposti oikean käden -ulottuvilla. "Luulen, että minulla tehdään jotakin. Mutta -epämiellyttävistä olennoista kyllä pääsemme erillemme." - -"Jos aivan välttämättä niin tahdotte", ivaili vehnäfarmari, jonka oikea -käsi puristui aivan kuin hän olisi kuristanut jotakuta kurkusta. -"Muutoin, jos ruokamme käy vähäksi, voitte te olla tarpeen -- kokonne -vuoksi, laatua en nyt ajattele. No, kuka teistä olisi epämieluisa? -Papualainen ehkä? Eihän hänellä ole revolveria." - -Mutta hänen ivailunsa keskeytyi, kun valas hyökkäsi uudelleen. Isku -repäisi ruorin sijoiltaan ja särki perälaudoituksen. - -"Paljonko on vettä?" kysyi kapteeni Doane perämieheltä. - -"Kolme jalkaa -- luotasin juuri", vastasi perämies. "On varmaankin -parasta lastata pelastusvene osittain ja laskea se alas valaan ensi -hyökkäyksen jälkeen, sälyttää sinne loputkin tavaroista, laskeutua itse -alas ja lähteä." - -Kapteeni Doane nyökkäsi. - -"Sen täytyy käydä nopeasti", hän virkkoi. "Olkaa valmiina. Hovimestari, -te hyppäätte ensin veneeseen, ja minä annan kronometrin teille." - -Nishikanta astui taisteluhaluisena kapteenin eteen, avasi paitansa ja -näytti revolveria. - -"Veneeseen tulee aivan liian monta", hän sanoi, "ja hovimestari kuuluu -niihin, jotka eivät saa tulla mukaan. Pankaa se mieleenne. Hovimestari -ei saa tulla mukaan." - -Kapteeni Doane silmäili kylmäverisesti suurta revolveria, mutta -tahtomattaankin hän muisti äskenrakennettua San Franciscon taloansa. -Hän kohautti olkapäitään. "Veneeseen tulee tosiaankin liiaksi lastia, -jos sälytetään kaikki nämä rojut. No, ottakaa ne vain mukaanne, jos -välttämättä tahdotte. Mutta muistakaa, että minä käsken laivalla ettekä -te, ja jos tahdotte vielä nähdä panttikonttorinne, niin on parasta, -että olette kohtelias minulle. -- Hovimestari." - -Daughtry astui esiin. - -"Teille ei ole tilaa ... eikä myöskään parille muulle, ikävä kyllä." - -"Mainiota", vastasi Daughtry. "Aloinkin juuri pelätä, että tahtoisitte -minut mukaanne. -- Kwaque, sinä otat minun tavarani ja panet ne -toiseen, toisella puolella olevaan veneeseen." - -Kwaquen täyttäessä käskyä perämies luotasi viimeisen kerran ja ilmoitti -kolme ja puoli jalkaa. Ja miehet lastasivat ylihangan veneeseen -kevyemmät tavarat. - -Hento, kapeaharteinen ruotsalainen merimies, yli kuusi jalkaa pitkä ja -hoikka kuin pajuvitsa, silmät vaaleansiniset, iho ja tukka sitä mukaa, -liittyi Kwaqueen ja auttoi häntä lastaamaan tavaroita. - -"Täällä, Pitkä John", huusi perämies, "täällä on teidän veneenne. -Teidän tulee auttaa täällä." - -Hoikka mies hymyili hämillään ja sanoi vahvasti murtaen: "Paljon -kiitoksia, menen mieluummin kokin kanssa." - -"Antakaa hänen mennä, sitä parempi, mitä kevyempi meidän veneemme on", -pisti Nishikanta väliin. "Vieläkö muuta?" - -"Onpa hyvinkin, herraseni", irvisteli Daughtry hänelle vasten kasvoja, -"kaiken oluen vien minä veneeseeni, ellei teillä ole mitään sitä -vastaan." - -"Seis, ette saa sitä kahden sentin arvosta", ärisi Nishikanta -raivoissaan. - -"Ette kahden biljoonan sentin hinnasta tohdi käydä minun kimppuuni, -rahanimijä", vastasi Daughtry. "Teistä on paisunut aika pomo, mutta -minä tiedän, mikä te oikeastaan olette. Ette kahden biljoonan sentin -hinnasta tohtisi ärsyttää minua huutamaan sen julki juuri nyt. -- Pitkä -John! Kantakaa tuo olutlaatikko tänne ja puolilaatikkoinen myös ja -asettakaa ne minun veneeseeni. -- Asettukaa poikkiteloin, jos tohditte, -Nishikanta." - -Simon Nishikanta ei uskaltanut, eikä hän myöskään tiennyt, mitä hänen -pitäisi tehdä. Siitä pulmasta hänet pelasti huuto: - -"Tuossa se tulee!" - -Kaikki kiiruhtivat etsimään tukea, valas murskasi jälleen muutamia -lankkuja, ja _Mary Turner_ huojui hitaasti puoleen ja toiseen. - -"Nostakaa! Antakaa mennä! Joutukaa!" - -Kapteeni Doanen määräyksiä toteltiin reippaasti. Oikeanpuolinen -pelastusvene laskeutui hitaasti veteen laivan viereen ja loput -tavaroista ja eväistä heitettiin siihen. - -"Voin hiukan auttaa teitä, kapteeni, koska teillä näyttää olevan niin -kiire joutua pois täältä", sanoi Daughtry ottaen kronometrin kapteeni -Doanen kädestä ja seisoi valmiina antamaan sen hänelle heti, kun hän -oli ennättänyt veneeseen. - -"Tulkaa nyt, Greenleaf", huusi Grimshaw Vanhalle Merikarhulle. - -"En, paljon kiitoksia, hyvä herra", kuului vastaus. "Luulen, että -toisessa veneessä on paremmin tilaa." - -"Me otamme kokin mukaamme!" huusi Nishikanta perätuhdolta. "Tule nyt, -sinä keltainen marakatti! Hyppää, hyppää!" - -Pieni ja ryppyinen Ah Moy -vanhus taisteli mielessään. Hän -näytti kovasti miettivän, vaikk'ei kukaan voinut arvata hänen -ajatuksiaan hänen tuijottaessaan vuoroin panttilainaajan revolveria, -vuoroin spitaalista Daughtrya ja Kwaquea. Hän punnitsi molempia -mahdollisuuksia, ottaen vielä lukuun veneiden lastin painoeron. - -"Minu mennä se toinen vene", sanoi Ah Moy ja alkoi raahata tavaroitaan -kannen yli. - -"Irrottakaa", komensi kapteeni Doane. - -Kun Saul, lihava newfoundlandilaispenikka, joka oli leikkinyt ja -mellastanut kaiken tämän touhun keskellä, näki _Mary Turnerin_ -miehistä niin monen olevan veneessä laivan vieressä, se hyppäsi matalan -laidan yli, joka oli painunut aivan veden rajaan ja osui sätkytellen -kirstu- ja muonatavaralaatikkovuoren huipulle. - -Vene heilahti, ja Nishikanta huusi revolveri kädessään: - -"Ajakaa se takaisin! Heittäkää se laivan kannelle." - -Laivamiehet tottelivat, ja lyhyen ilmaretken jälkeen sätkyttelevä Saul -makasi selällään _Mary Turnerin_ kannella. Se piti sitä vain -kovakouraisena leikkinä ja heittelehti ihastuksissaan, kiemurteli kuin -mato odottaen, mitä uusia kepposia sille tehtäisiin. Päästäen -hiljaisen, hyväntuulisen haukunnan se tavoitteli käpälällään Miksiä, -joka oli nyt vapaana kannella, mutta se sai vastaukseksi vain äreän -murinan. - -"Meidän täytynee ottaa sinutkin joukkomme jatkoksi, vai kuinka, hyvä -herra", sanoi Daughtry, ja pysähtyi kesken kiireensä rauhoittaen -taputtamaan penikan päätä. Palkaksi pentu nuolaisi hänen kättään -pehmeällä kielellään. - -Ei ole olemassa ensiluokkaista laivanhovimestaria, jolla ei olisi -tavallista enemmän käytännöllistä älyä. Dag Daughtry oli ensiluokkainen -hovimestari. Asetettuaan Vanhan Merikarhun turvaisaan paikkaan hän pani -Pitkän Johnin irrottamaan toista pelastusvenettä, lähetti Kwaquen -täyttämään vesisäiliöt niukasta varastosta ja Ah Moyn hakemaan kaikki -keittiössä olevat ruokavarat. - -Ylähangan vene sullottuna täyteen ihmisiä, ruokatarpeita ja tavaroita -souti reippaasti poispäin vaaran keskuksesta, jona oli _Mary -Turner_, mutta oli tuskin päässyt sadan metrin päähän, kun valas, -joka oli hyökännyt uudelleen laivaa vastaan siihen osaamatta, palasi -takaisin ja hyökkäsi eteenpäin sellaista vauhtia, että oli törmätä -pelastusveneeseen. Se tuli niin lähelle, että soutajien piti sen -puolella venettä vetää aironsa sisään. Aalto painoi raskaasti lastatun -veneen laitaa, niin että vettä tuli veneeseen, ennenkuin se jälleen -kohosi. Nishikanta, yhä revolveri kädessään, seisoi perässä sen mukavan -paikan edessä, jonka hän oli itselleen vallannut. Veneen kallistuessa -hän horjahti. Hänen vaistomaisesti, epätoivoisesti ponnistellessaan -pysyäkseen tasapainossa revolveri heltisi hänen kädestään ja putosi -mereen. - -"Ha-haa", pilkkasi Daughtry. "Minkä arvoinen Nishikanta nyt on? Minä -tiedän, mikä hän on, ja teihin toisiinkin hän on kadottanut kaiken -valtansa. Nyt hän on teillä satimessa. Varmasti satimessa, sanon minä. -Ja kun alatte syödä toisianne, syökää hänet ensin. Hän on tosin -haisueläin ja maistuu pahalle, mutta väliin saavat rehelliset miehet -syödä haisueläimiä pelastuakseen pälkäästä. Mutta parasta lienee, että -panette hänet ensi yöksi suolaveteen." - -Grimshaw, jonka paikka perätuhdolla ei ollut kehuttava, huomasi -tilanteen yhtaikaa kuin Daughtry, nousi nopeasti ja tarttui paksua -panttilainaajaa takaapäin niskasta kiinni, pudisteli häntä sangen -kovakouraisesti ja paiskasi hänet sitten päistikkaa veneen pohjalle. - -"Ha-haa", huusi Daughtry yli satametrisen meren pinnan. - -Sitten Grimshaw asettui itse rauhallisesti parhaalle istumapaikalle. - -"Tahdotteko tulla mukaan?" hän huusi Daughtrylle. - -"En kiitos, hyvä herra", tämä vastasi. "Siellä on jo liian monta, me -mahdumme paremmin toiseen veneeseen." - -Toiset viskasivat vettä, toiset soutivat, ja pelastusvene eteni -mainingeilla. Daughtry meni Ah Moyn kanssa varastohuoneeseen hakemaan -lisää ruokatarpeita. - -Hänen ollessaan alhaalla valas pyyhkäisi ruumillaan laivan vasenta -laitaa keulanpuolelta, päästi ammuvan äänen ja iskeä leiskautti -valtavalla pyrstöllään, repäisten irti perämaston poikkipuun ja -rustiraudat. Seuraavan korkean, sileän mainingin tullessa perämasto -kaatui mereen. - -"Onpa siinä valas", virkkoi Daughtry Ah Moylle, kun he nousivat ylös -kajuutan portaita ja näkivät tämän viimeisen tuhoteon. - -Ah Moy katsoi tarpeelliseksi hakea lisää ruokaa keittiöstä. Daughtry, -Kwaque ja Pitkä John heittäytyivät sillä välin koko painollaan -nostoköysien kimppuun, yhden kerrallaan ja heilauttivat pelastusveneen -laidan ulkopuolelle. - -"Odotamme seuraavaa iskua, sitten laskemme veneen alas, heitämme kaikki -rojumme siihen ja lähdemme", puheli hovimestari Vanhalle Merikarhulle. -"Meillä on kyllin aikaa. Kuunari ei vajoa sen nopeammin jouduttuaan -vedenpintaan, kuin se nyt vajoaa." - -Hänen puhuessaan valureiät olivat jo aivan vedenrajassa, ja laiva -keinui hiljalleen korkeilla mainingeilla. - -"Hoi!" hän huusi yhä kasvavan vedenpinnan yli kapteeni Doanelle. "Millä -suunnalla Marquesas-saaret ovat? Juuri tästä? Ja kuinka pitkälti sinne -on?" - -"Pohjois-koillisessa, neljännes itään", oli tuskin kuuluva vastaus. -"Silloin tulette Nuka-Hivalle. Noin kaksisataa mailia! Pyrkikää ajoissa -pasaatituuleen, niin se kyllä käy!" - -"Kiitoksia, kapteeni", huusi hovimestari vastaukseksi, ennenkuin juoksi -laivan perään, riuhtaisi auki kompassikopin oven ja kantoi -ohjauskompassin veneeseen. - -Kun valas viivytteli palaamistaan, he luulivat sen jo luopuneen -hyökkäämästä. Ja sillä välin kun he odottelivat ja näkivät sen keinuvan -mainingeilla kahdeksannesmailin päässä, _Mary Turner_ vajosi yhtä -mittaa. - -"Nyt voisimme melkein yrittää", puheli Daughtry Pitkälle Johnille, kun -uusi ääni sekaantui keskusteluun. - -"Cocky, Cocky", kuului valittava ääni alhaalta kanssista päin. - -"Piru vieköön!" tuli sitten harmistuneesti. "Piru vieköön! -- Piru -vieköön!" - -"Luonnollisesti se on otettava mukaan", päätteli Daughtry -kiipeillessään yli isontangon ja sen monien väliköysien, jotka sulkivat -tien. Hän löysi pienen elävän kipinän makuulavan reunalta, missä se -istui ja pörhisteli höyheniään. Se laski alas ruusunpunaisen töyhtönsä -ja sadatteli aito inhimillisellä kielellä maailman pahuutta ja laivojen -ja ihmisten hulluutta. - -Papukaija lensi Daughtryn ojennetulle etusormelle, kiipesi nokkelasti -hänen paidanhihaansa pitkin, istuutui sitten hänen olkapäälleen painaen -kyntensä niin syvälle pehmeään kankaaseen, että se tuntui ihoon saakka, -kallisti päänsä hänen korvaansa ja sanoi keventyneellä, kiitollisella -äänellä, kuin esitellen itsensä: "Cocky, Cocky." - -"Poika kulta", lepersi Daughtry sille. - -"Mainiota", vastasi Cocky äänellä, joka niin muistutti Daughtryn ääntä, -että tämä säpsähti. - -"Sinä poika kulta", vastasi Daughtry painaen poskensa ja leukansa -linnun höyhenpeitteistä töyhtökoristeista päätä vasten. "Ja jotkut -houkat ajattelevat, että ihmiset ne vain tässä maailmassa jotain -merkitsevät." - -Valas viipyi yhä, ja meri huuhteli jo heidän varpaitaan laivan -kannella, kun Daughtry komensi laskemaan alas pelastusveneen. Ah Moy -hyppäsi kiireesti kokkaan. Mutta Daughtry erehtyi luullessaan pienen -kiinalaisen pelkäävän vajoavaa laivaa. Ah Moylle oli tärkeää päästä -mahdollisimman kauas Kwaquesta ja hovimestarista. - -Vene laskettiin vesille, he sysivät ruokatarpeet ja muut tavarat alas -tuhdolta ja asettuivat istumaan. Ah Moy souti etuairolla, sitten -tulivat Pitkä John ja Kwaque, Daughtryn -- papukaija yhä olkapäällään --- pitäessä perää. Perällä tavarakasan päällä istui Miksi katsellen -odottavasti _Mary Turneria_ ja yhä vihaisesti muristen Saulille, -joka oli kyllin typerä houkutellakseen toista leikkimään. Vanha -Merikarhu seisoi peräairon vieressä ja antoi, kun kaikki oli valmista, -käskyn soutaa. Miksi varoitti muristen ja niskakarvojaan pörhistellen -heitä valaasta, joka oli lähtenyt liikkeelle ja ennättänyt jo aivan -lähelle heitä. Mutta valas ei hyökännyt enää. Sen sijaan se kierteli -hitaasti kuunaria, ikäänkuin olisi tahtonut lähemmin tarkastaa -vastustajaansa. - -"Lyönpä vetoa, että sen pää on hellänä tämän puskemisen jälkeen ja että -se alkaa nyt tuntua", pilaili Daughtry rohkaistakseen tovereitaan. - -He olivat soutaneet tuskin kahtatoista aironvetoa, kun Pitkän Johnin -huudahdus sai heidät seuraamaan hänen katsettaan laivan etukannelle, -missä laivan kissa ahdisteli isoa rottaa. He näkivät muitakin rottia, -jotka nouseva vesi oli ajanut esille koloistaan. - -"Emme voi jättää kissaa kuolemaan", virkkoi Daughtry kuin itseään siitä -vakuuttaen. - -"Emme tietenkään", vastasi Vanha Merikarhu heittäytyen koko painollaan -peräairoa vasten ja peräyttäen siten veneen. - -Kahdesti he saivat keinua laivan ympärillä kiertelevän valaan -nostamilla mainingeilla, ennenkuin olivat saaneet kissan veneeseen, ja -he ryhtyivät jälleen soutamaan. Valas ei näyttänyt heistä välittävän. -Tuosta korkeasta esineestä, kuunarista, oli kuolema hyökännyt sen -poikasen kimppuun, ja kuunariin se purki vihansa ja surunsa. - -Heidän soutaessaan pois valas kääntyi ja ui merelle. Puolen mailin -päästä se palasi ja hyökkäsi jälleen. - -"Nyt kuunari varmaan vajoaa, niin täynnä vettä se on", sanoi Daughtry. -"Antakaa airojen levätä, katsotaan kuinka käy." - -Isku sattui keskilaivaan ja oli ankarin, minkä _Mary Turner_ oli -saanut. Köysiä ja laidan pirstaleita lenteli ilmassa, ja laiva -kallistui niin, että puolet sen pohjan kuparipeitteestä loisti -auringossa. Kun se hiljalleen kohosi, huojui isomasto kuin juopunut, -mutta ei kuitenkaan kaatunut. - -"Surmanisku!" huudahti Daughtry nähdessään valaan halkovan vettä -mahtavin, mielettömin vedoin. "Luulenpa, että ne molemmat ovat saaneet -näpäyksen kalloonsa." - -"Laiva ihan olla loppu", huomautti Kwaque _Mary Turnerin_ laidan -kadotessa veden pinnan alle. - -Laiva vajosi nopeasti. Hetkisen kuluttua maston huippukin oli kadonnut. -Valas oli yksin paikalla keinahdellen puoleen ja toiseen meren -pinnalla. - -"Siitä tohtii tuskin puhua", lausui Daughtry _Mary Turnerin_ -muistopuheeksi. "Ei kukaan uskoisi meitä kuitenkaan. Tuollaisen komean -aluksen upottaa, tahallaan upottaa naarasvalas! Ei kiitoksia! En -koskaan uskonut, että se vanha merimies Honolulussa puhui totta -väittäessään olevansa ainoa, joka pelastui uppoavasta _Essexistä_, -ja yhtä vähän uskottaisiin minua." - -"Kaunis alus, kaunis, komea alus", valitteli Vanha Merikarhu. "En ole -vielä koskaan nähnyt niin hienosti varustettua kolmimastoa, eikä -milloinkaan toinen kolmimasto ole ollut sellainen peijakas luovimaan -vastatuuleen." - -Dag Daughtry, joka aina oli ollut vapaa ja yksinäinen, antoi katseensa -liukua yli kaikkien näiden olentojen, joista hän nyt oli edesvastuussa: -Kwaque, musta papualainen epäsikiö, jonka hän oli pelastanut joutumasta -toveriensa vatsoihin; Ah Moy, pieni laivakokki, jonka iästä voi erehtyä -ehkä kokonaisia vuosikymmeniä; rakastettu ja kunnioitettu Vanha -Merikarhu; hento Pitkä John, nuori ruotsalainen, joka pituudeltaan oli -jättiläinen, mutta mieleltään lapsi; Kill, ihme koirien joukossa; Saul, -paksu, häpeämättömän typerä penikka; Cocky, valkohöyheninen pieni -elämänkipinä, terävä kuin terässäilä ja kiehtovan viehättävä kuin -suloinen lapsi, ja sitten vielä kanssikissa, keltainen rotantappaja, -joka nyt oli paennut Ah Moyn jalkojen väliin. -- Ja Marquesas-saarille -oli kaksisataa mailia, ja pasaatituuli, jonka piti auttaa heitä sinne, -oli tyyntynyt, mutta se heräisi jälleen yhtä varmasti, kuin aurinko -aamuisin nousi taivaalle. - -Hovimestari huokasi, ja hänen mieleensä johtui kuva eräästä -lapsuudenaikaisesta kuvakirjasta. Se esitti mummoa, joka asui kengässä. -Hän pyyhki kädenselällä hien otsaltaan ja tunsi ohimennen kuoleentuneen -kohdan silmäkulmiensa välissä sanoessaan: - -"No niin, ystävät, soutaa emme jaksa Marquesas-saarille. Tarvitsemme -tuulta avuksi. Mutta nyt meidän on saatava maili tai kaksi itsemme ja -tuon raivostuneen naarasvalaan välille. Ehkä se tointuu siitä, ehkä ei, -mutta sääliksi sitä käy joka tapauksessa." - - - - -16. - - -Kaksi päivää myöhemmin, kun höyrylaiva _Mariposa_ oli -tavanmukaisella matkallaan Tahitista San Franciscoon, lopettivat -matkustajat äkkiä kiekonheittonsa kannella, keskeyttivät korttipelinsä -tupakkahuoneessa, unohtivat romminsa ja telttatuolinsa ja kokoontuivat -laidan luo ihmettelemään pientä venettä, joka kiisi pitkin ulappaa -laivaa kohti heikon myötätuulen tuomana. Kun Pitkä John ja Kwaque -laskivat alas purjetta ja irrottivat mastoa, kuului matkustajien -joukosta sipinää ja naurua. Tämä kohtaus rikkoi kaikki heidän -kuvitelmansa haaksirikkoisten pelastamisesta valtamerellä. - -Omituisine lasteineen vene oli kuin Noan arkki. Siinä oli -sänkyvaatteita, matkakirstuja, olutlaatikoita, kissa, kaksi koiraa, -valkea papukaija, kiinalainen, villatukkainen papualainen, -vaaleahiuksinen jättiläinen, harmaapäinen Dag Daughtry ja Vanha -Merikarhu, joka näytti olevan kaikkien merikarhujen perikuva. Nokkela, -lomamatkalla oleva arkkitehtioppilas risti vanhuksen heti Noaksi ja -tervehti häntä huutaen: - -"Terve, isä Noa! Vedenpaisumustako olette paossa? Tiedätte varmaankin -sanoa, missä Ararat on." - -"Oletteko saaneet paljon kaloja?" huusi joku toinen irvihammas yli -laidan. - -"Hei, mutta katsokaa, millaista olutta! Parasta englantilaista olutta! -Saanko tilata laatikon?" - -Tuskin lienee haaksirikkoutuneita milloinkaan pelastettu sellaisella -remulla ja naurulla. Nuori väki oli kovin huvittunut Noasta, joka oli -saapunut laivalle hajonneen heimonsa jätteiden kanssa, ja vanhemmille -naismatkustajille kerrottiin pöyristyttäviä juttuja maanjäristyksistä -ja tulivuorenpurkauksista ja kokonaisista mereen vajonneista saarista. - -"Olen hovimestari", selitti Dag Daughtry _Mariposan_ kapteenille. -"Olen iloinen ja kiitollinen, jos saan asua laivan hovimestarien -kumppanina. Pitkä John on merimies, kansi sopii hänelle. Kiinalainen on -kokki, ja mustaihoinen on palvelijani. Mutta herra Greenleaf on hieno -herra, eikä paras salonkiruoka ja matkustajahytti ole liikaa hänelle." - -Ja kun tuli tunnetuksi, että he olivat pelastuneet kolmimasto _Mary -Turnerista_, jonka valas oli pala palalta iskenyt säpäleiksi ja -upottanut, niin vanhat naiset uskoivat sitä yhtä vähän kuin olivat -äsken uskoneet juttua vajonneesta saaresta. - -"Kapteeni Hayward", tiedusteli eräs heistä, "voisiko valas upottaa -_Mariposan_?" - -"Ei sille ole sellaista vielä milloinkaan sattunut", oli vastaus. - -"Tiesinhän sen", selitti kysyjä innokkaasti. "Eihän laivojen ole tapana -antaa valaiden upottaa niitä, vai kuinka, kapteeni?" - -"Ei, hyvä rouva, sen voin vakuuttaa", vastasi kapteeni. "Mutta nämä -viisi miestä vakuuttavat kuitenkin, että niin on käynyt." - -"Merimiehet ovat suuria valehtelijoita, eivätkös olekin?" -- Hän oli -itse varma asiasta, mutta esitti sen kuitenkin epäröivänä kysymyksenä. - -"He ovat pahimpia valehtelijoita, mitä milloinkaan olen tavannut. -Ajatelkaahan, oltuani neljäkymmentä vuotta merillä voin tuskin luottaa -enää omaan kunniasanaani." - -Yhdeksän päivää myöhemmin _Mariposa_ kulki läpi Golden Gaten -ja laski San Franciscon satamaan. Kaupunkilaisten mielikuvitus sai -vähäksi aikaa virikettä lystikkäistä puolen palstan artikkeleista, -joita reportterinulikat sepittelivät _Mariposan_ pelastamista -haaksirikkoisista. Eivät edes nämä keltanokat uskoneet niitä -merimiesjuttuja, joita pelastuneet olivat kertoneet. Typerät ja -valhevalmiit reportteripojat eivät milloinkaan usko mitään, mikä -vähänkin poikkeaa tavallisuudesta. Niin on aina laita sanomalehtiin -kirjoittavien nulikoiden, uutislehtien ja roskaväen, joka uskoo -jännittävän seikkailun mahdolliseksi vain elokuvissa ja jolle todellista -elämää merkillisine mahdollisuuksineen ei näytä olevan olemassakaan. - -"Valasko upottanut laivan?" kysyi "tavallinen" ihminen. "Tyhmyyksiä. -Häpeämättömiä valheita! Ei, mutta minäpä kerron teille, mitä näin -'Eleonoran seikkailuissa', se vasta oli filmi, se..." - -Daughtry saapui siis pienen seurueensa kanssa varsin huomaamattomana -kaupunkiin. Ja seuraavana aamuna satamareportterit tarjosivat -yötyönsä tuloksina mitä kummallisimpia juttuja kalastajaveneestä, -jota jättiläismaneetti oli hätyyttänyt. Pitkä John hävisi kohta -johonkin merimiesten täysihoitolaan ja otti viikon kuluttua pestin -höyrykuunariin, jonka oli määrä lastata punapuuta Bandonissa, -Oregonissa. Ah Moy ei ennättänyt siirtolaiskaranteenia kauemmaksi, mistä -hänet lähetettiin kotimaahansa Kiinaan ensimmäisessä postilaivassa. -_Mary Turnerin_ kissa asettui _Mariposan_ kanssiin ja matkusti takaisin -Tahitiin. Saulin vei eräs aliperämies maihin ja jätti perheensä hoiviin. - -Dag Daughtry nousi maihin pienine säästöineen ja vuokrasi pari halpaa -huonetta itseään ja jäljelläolevia seuralaisiaan varten. Niitä oli -vielä Charles Stough Greenleaf, Kwaque, Miksi ja Cocky. Mutta hän ei -antanut Vanhan Merikarhun olla kauan toimettomana. - -"Ei tämä kelpaa, herra Greenleaf", hän jutteli. "Me tarvitsemme -pääomaa. Meidän täytyy saada joku rahapomo kierrokseen, ja teidän -tehtävänne on houkutella hänet ansaan. Vielä tänään saatte ostaa pari -matkalaukkua, ottaa ajurin ja ajaa hurauttaa Bronxin hotellin pääovelle -kuin mikäkin hiivatin rahamies. Se on hiton hieno hotelli, mutta -sovittelemalla siellä voi asua varsin kohtuulliseen hintaan. Pieni -huone pihanpuolella, tietenkin, ja sitten voitte säästää syömällä -muualla." - -"Mutta, hovimestari, minulla ei ole rahaa", vastusteli Vanha Merikarhu. - -"Ei se tee mitään, hyvä herra, autan teitä niin kauan kuin voin." - -"Mutta, rakas ystävä, tiedättehän te, että minä olen vanha petturi. -Teiltä en voi ryöstää, kuten joltakin muulta ... tehän olette ystävä. -Ettekö ymmärrä?" - -"Ymmärrän kyllä ja kiitän teitä, herra Greenleaf siitä, että sen -sanotte. Juuri siksi tahdon auttaa teitä. Ja kun olette löytänyt uuden -aarteenetsijäjoukon ja teillä on laiva valmiina, pestaatte minut siihen -hovimestariksi, Kwaquen, Killin ja muun perheen seuratessa mukana. Kun -kerran olette ottanut minut perheeseenne, saatte nyt luvan kuunnella -minua. Bronx on teille sopiva hotelli. Nimellä on hieno kaiku. Se luo -oikeat puitteet teidän toiminnallenne. Ihmisten luottamus teihin on -suureksi osaksi hienon hotellinne ansio. Kun loiotte nahkapeitteisessä -nojatuolissa aarteesta puhellen, kallis sikari suussanne ja -kaksikymmentä senttiä maksava tuutinki vieressänne, on kaikessa oikea -sävy. Ihmiset uskovat pakostakin teidän juttuanne. Ja jos tahdotte -yrittää, täytyy teidän nyt käydä ostamassa nuo matkalaukut." - -Vanha Merikarhu ajoi reippaasti Bronxiin, merkitsi päiväkirjaan Charles -Stough Greenleaf vanhanaikaisella käsialalla ja aloitti jälleen -toiminnan, joka jo moneksi vuodeksi oli pelastanut hänet joutumasta -köyhäinhuoneeseen. -- Yhtä reippaasti Dag Daughtry lähti etsimään -työtä. Se oli välttämätöntä, sillä hänellä oli suuret menot. Perheen -- -Kwaquen, Miksin ja Cockyn -- piti saada asunto ja ruokaa, kalliimmaksi -vielä tuli Vanhan Merikarhun ylläpito hienossa hotellissa, ja sitten -hänellä itsellään oli kuuden pullon janonsa. - -Mutta teollisuudessa sattui silloin olemaan seisahdusaika. Työttömyys -uhkasi tavallista pelottavammin San Franciscon asukkaita. Ja mitä -höyrylaivoihin ja purjealuksiin tuli, oli vähintään kolme hovimestaria -kilpailemassa jokaisesta hovimestarin toimesta. Daughtryn ei onnistunut -saada vakinaista tointa, eivätkä hänen satunnaiset ansionsa riittäneet -jokapäiväisiä menoja korvaamaan. Hän oli kaupungin hätäaputöissäkin, -mutta vain kolme päivää kerrallaan, sitten hänen täytyi luovuttaa -työnsä toiselle tarvitsevalle, joka noiden kolmen päivätyön avulla voi -hiukan pitkittää kurjaa olemassaoloaan. - -Daughtry koetti saada Kwaquenkin työhön, mutta tämä ei pystynyt -mihinkään. Tuo papualainen oli nähnyt Sydneyn vain laivankannelta eikä -ollut ennen astunut koskaan jalallaan kaupunkiin. Hän tunsi tästä -maailmasta vain höyrylaivan ja kaukaiset Etelämeren saaret sekä oman -saarensa, Kuningas Wilhelmin saaren Melanesiassa. Niinpä Kwaque -pysytteli vain noissa kahdessa huoneessa, keitti ruokaa, siisti ja -huolehti Miksistä ja Cockystä. Miksille tämä aika oli vankilaelämää, se -kun oli tottunut vapaasti juoksentelemaan laivan kannella, -koralliriutoilla ja plantaaseilla. - -Mutta iltaisin Miksi meni ulos hovimestarin kanssa, ja väliin seurasi -heitä Kwaquekin muutaman askeleen päässä kulkien. Lukemattomat -ihmisjumalat, joita katukäytävillä tungeskeli, vaivasivat kovin Miksiä. -Ja ihmisjumalien arvo laski huomattavasti sen silmissä. Mutta sitä -enemmän se kunnioitti hovimestaria, sitä jumalaa, jota se oli -vannoutunut uskollisesti palvomaan. Kuta avuttomammaksi Miksi tunsi -itsensä niin monen jumalan joukossa, sitä enemmän hovimestarin -Aabrahamin helma muuttui sille turvalliseksi satamaksi, missä mitkään -vaarat eivät uhanneet. - -"Varo jalkojasi!" on ensimmäinen ja viimeinen varoitus -kahdennenkymmenennen vuosisadan kaupunkilaiselämässä. Sen Miksi oppi -varsin pian. Se tottui pelastamaan omat jalkansa lukemattomien -tuhansien nahkakenkäisten ihmisjalkojen alta, jotka alati kiiruhtivat -eteenpäin ollenkaan välittämättä nelijalkaisen koiran olemassaolosta ja -oikeuksista. - -Iltakävelyillä hovimestarin seurassa kuljettiin ravintolasta toiseen. -Miehiä seisoskeli sahalastujen peittämällä lattialla myyntipöytien -ääressä tai istui pienten pöytien ympärillä. Kaikki joivat ja -juttelivat. Samoin teki hovimestari. Juotuaan päivittäiset kuusi -pulloansa hän läksi kotiin nukkumaan. Hän sai paljon uusia tuttavia ja -Miksi myös. Useimmat niistä olivat rannikkomerimiehiä, mutta joukossa -oli myös satamatyöläisiä ja kulkureita. - -Eräs näistä uusista tuttavista, jokialuksen kapteeni, joka purjehti -edestakaisin lahdella ja San Joaguin- ja Sacramento-joella, oli -luvannut pestata Daughtryn kokiksi ja kansimieheksi kuunariinsa. -Kuunarin nimi oli _Howard_, ja se kantoi kahdeksankymmentä tonnia, -kansilasti siihen luettuna. Kapteeni Jörgensen, kokki ja kaksi muuta -laivamiestä työskentelivät yhdessä toverillisesti, lastaten ja purkaen -alusta mihin vuorokauden aikaan milloinkin sattui, ja purjehtivat sillä -yötä päivää, olipa ilma millainen tahansa. Yksi miehistä oli ohjaamassa -alusta sillä välin kun muut nukkuivat tai lepäsivät. Ylityötä oli -hirmuisesti, mutta ruoka oli hyvä ja palkka neljästäkymmenestäviidestä -kuuteenkymmeneen dollariin kuukaudessa. - -"Saatte luottaa siihen", sanoi kapteeni Jörgensen, "eräänä kauniina -päivänä löylytän kokkini Hansonin ja ajan hänet pois, te voitte tulla -heti ... ja teidän hauvanne myös..." Hän hyväili Miksin päätä -jykevällä, auringonpaahtamalla työkourallaan. "Hieno koira. Koira on -jokialuksella hyvä olemassa, kun kaikki miehet ovat satamassa." - -"Sanokaa Hanson irti nyt heti", kehotti Daughtry innokkaana. - -Mutta kapteeni Jörgensen pudisti verkkaisesti hidasjärkistä päätään. - -"Ensin minä löylytän hänet." - -"No, löylyttäkää sitten ja ajakaa pois", penäsi Daughtry. "Tuossa hän -seisoo tarjoilupöydän luona." - -"Ei. Minun täytyy saada ensin jokin syy. Kyllähän minulla jo aihetta -onkin. Mutta minulla täytyy olla selvä syy, jonka koko miehistö -ymmärtää. Odotan, että hän pakottaa minut löylyttämään itsensä niin, -että koko miehistö sanoo: 'Hei, kapteeni, siinä teitte oikein.' Sitten -saatte paikan, Daughtry." - -Ellei kapteeni Jörgensen olisi viivytellyt aiottua selkäsaunaa ja ellei -Hanson olisi viivytellyt antamasta siihen kyllin selvää aihetta, olisi -Miksi seurannut hovimestaria kuunari _Howardiin_, ja kaikki koiran -seuraavat vaiheet olisivat kehittyneet aivan toisenlaisiksi kuin ne nyt -olivat määrätyt muodostumaan. Mutta niiden kehityksen määräsi nyt -kohtalo ja joukko tapahtumia, joihin Miksi ei mitenkään voinut -vaikuttaa ja joita se osasi aavistaa yhtä vähän kuin hovimestari itse. -Tähän aikaan Miksillä ei vielä ollut hämärintäkään aavistusta -vastaisesta teatteriurastaan ja julmasta kohtelusta. Eikä hurjinkaan -oopiumiuni olisi voinut manata esiin kohtaloa, mikä odotti Kwaquea ja -hovimestaria. - - - - -17. - - -Eräänä iltana Daughtry istui ravintolassa, jota nimitettiin "Juntaksi". -Hän oli ilkeässä pulassa. Oli ollut tavallista vaikeampaa saada -satunnaista työtä, ja säästöt olivat loppuneet. Aikaisemmin samana -iltana hän oli keskustellut puhelimitse Vanhan Merikarhun kanssa, joka -voi ilmoittaa vain, että samana päivänä eräs vanhuuden lepoon -vetäytynyt puoskari-tohtori oli osoittanut tavattoman suurta -harrastusta asiaan. - -"Antakaa minun pantata sormukseni", pyysi Vanha Merikarhu innokkaasti, -eikä se tapahtunut ensimmäistä kertaa. - -"Ei, herra Greenleaf", oli Daughtry vastannut. "Me tarvitsemme niitä -asioissamme. Ne ovat liikepääomaa. Ne lisäävät luottoa. Ne ovat niin -sanottua välttämätöntä ulkokuorta. Koetan keksiä jonkin keinon ja tulen -tapaamaan teitä aikaisin aamulla. Pitäkää sormuksenne, älkääkä -osoittako liian huomattavaa harrastusta tohtoria kohtaan. Antakaa -ihmisten pyrkiä luoksenne. Se on ainoa keino. Olette oikealla tiellä, -ja kaikki käy hyvin. Älkää hätäilkö. Dag Daughtry osaa kyllä -selviytyä." - -Mutta kun Dag Daughtry istui "Juntassa", näytti siltä, että hän oli -vähällä kadottaa rohkeutensa. Kukkarossaan hänellä oli juuri sen verran -rahaa, kuin tarvittiin seuraavan viikon vuokraan, ja se olisi pitänyt -maksaa etukäteen jo kolme päivää sitten; heidän äksyluontoinen -emäntänsä oli sitä jo kovaäänisesti vaatinut. Kotona oli ruokaa vielä -yhdeksi päiväksi. Vanhan Merikarhun vaatimatonta hotellilaskua ei ollut -maksettu kahteen viikkoon -- summa oli jo huimaava näissä olosuhteissa, -hotelli kun oli ensiluokkainen. Vanhalla Merikarhulla oli vain pari -dollaria, joiden kilinällä hänen piti houkutella entistä tohtoria -aarteenetsintään. - -Mutta pahinta kaikesta oli se, että Dag Daughtry oli saanut vain kolme -pulloa olutta tänä päivänä, eikä hän tohtinut koskea vuokrarahoihin, -jotka yksin voivat pelastaa hänet ja hänen perheensä joutumasta -kadulle. Sentähden Dag Daughtry nyt istui olutpöydässä kapteeni -Jörgensenin kanssa, joka oli juuri palannut Petaluma Flatsista, kuunari -heinälastissa. Kapteeni oli jo kahdesti tilannut olutta eikä näyttänyt -enää olevan janoissaan; hän sen sijaan haukotteli työstä ja -valvomisesta väsyneenä ja katsoi vähän väliä kelloonsa. Ja Dag Daughtry -oli saanut vain kolme pulloa! Eikä Hanson ollut vieläkään saanut -selkäsaunaansa, joten kokinpaikka häipyi kauas epävarmaan -tulevaisuuteen. - -Epätoivoissaan Daughtry keksi keinon saadakseen puuttuvat olutpullonsa. - -"Kuulkaas, kapteeni, ette voi aavistaakaan, kuinka viisas Kill on. Se -osaa laskeakin yhtä hyvin kuin te tai minä." - -"Ohoh", murahti kapteeni Jörgensen. "Olen nähnyt sellaista teatterissa. -Se on pelkkää petosta. Eivät koirat eivätkä hevoset osaa laskea." - -"Tämä koira osaa", jatkoi Daughtry aivan rauhallisesti. "Ette saa sitä -erehtymään. Lyön vaikka vetoa, että jos minä nyt tilaan kaksi olutta -niin, että se kuulee sen, ja kuiskaan sitten tarjoilijalle, että hän -toisikin vain yhden, niin Kill alkaa raivota tarjoilijalle." - -"Hohoo, kuinka paljon panette vetoon?" - -Hovimestari käänteli kolikoita taskussaan. Jos Kill pettäisi hänet, -hänen täytyisi ottaa vuokrarahoista. Mutta Kill ei voi eikä tahdo -pettää herraansa, ajatteli Daughtry ja vastasi: - -"Lyön vetoa kahdesta oluesta." - -Tarjoilija kutsuttiin, ja kun hän oli saanut salaiset ohjeensa -kutsuttiin esille Miksi, joka makasi nurkassa Kwaquen jaloissa. Kun -hovimestari asetti kolmannen tuolin pöydän ääreen ja viittasi Miksiä -sille istumaan, alkoi koira höristellä korviaan. Hovimestari varmaankin -odotti siltä nyt jotain, tahtoi sitä näyttämään temppujaan. Ei itse -temppujen näyttäminen innostanut Miksiä, vaan rakkaus hovimestaria -kohtaan. Rakastaminen ja palveleminen oli Miksin yksinkertaisen -ajattelutavan mukaan samaa. Se olisi mennyt vaikka tuleen hovimestarin -tähden ja oli valmis palvelemaan hovimestaria millä tavalla tämä vain -toivoi. Sellainen sen rakkaus oli. - -"Tarjoilija!" huusi hovimestari, ja kun tarjoilija tuli, hän sanoi: -"Kaksi olutta ... -- Kuulitko, Kill? Kaksi olutta." - -Miksi kääntyi tuolillaan, pani innoissaan käpälänsä pöydälle ja -nuolaisi hovimestarin kasvoja. - -"Kyllä se muistaa", virkkoi Daughtry jokilaivan kapteenille. - -"Ei varmasti muista, jos me vain sillä välin puhelemme muuta", vastasi -tämä. "Me petämme koiran. Minä sanon aluksi, että paikka on teidän -heti, kun minä olen löylyttänyt Hansonin. Ja te sanotte, että minun on -löylytettävä Hanson juuri nyt. Sitten minä sanon, että Hansonin on -ensin annettava jokin aihe. Ja sitten alamme riidellä kuin hullut, -haukumme toisiamme ja meluamme riivatusti. Oletteko ymmärtänyt?" - -Daughtry nyökkäsi, ja sitten alkoi äänekäs riita, joka sai Miksin -ihmetellen katselemaan vuoroin toista, vuoroin toista miestä. - -"Nyt joudutte kiinni", sanoi kapteeni Jörgensen nähdessään tarjoilijan -tulevan yksi olutlasi tarjottimellaan. "Nyt ainakin on koira sen -unohtanut, jos se lienee sen joskus muistanutkin. Se on kuunnellut, -kuinka me riitelimme. _Yksi_ olut ja _kaksi_ olutta on haihtunut sen -mielestä kuin tuhka tuuleen." - -"Luulenpa, ettei sen laskutaito niinkään helposti unohdu, vaikka kuinka -riitelisitte", sanoi Daughtry rohkaistakseen itseään. "Tarkatkaa nyt, -mitä se tekee." - -Korkea olutlasi asetettiin kapteenin eteen, joka nopeasti tarttui -siihen. Miksi istui jännittyneenä tietäen, että sen nyt tuli tehdä -jotain. Se halusi palvella. Se muisti entisiä _Makambon_ harjoituksia ja -tarkkasi turhaan hovimestarin kasvoja saamatta mitään vihjettä, katsoi -sitten pöydälle eikä nähnytkään _kahta_ lasia, _vaan yhden_. Niin hyvin -se oli oppinut erotuksen _yhden_ ja _kahden_ välillä, että sille selveni -heti -- miten, sitä ei terävinkään sielutieteilijä voine selittää, yhtä -vähän kuin hän voi selittää, mitä ajatus on -- että pöydällä oli vain -_yksi_ lasi, vaikka _kaksi_ oli tilattu. Miksi hypähti samassa ylös, -pani molemmat etukäpälänsä pöydälle ja alkoi haukkua tarjoilijaa ääni -suuttumuksesta käheänä. - -Kapteeni Jörgensen iski nyrkkinsä pöytään: - -"Te voititte", hän huusi, "minä maksan oluen. Tarjoilija, yksi olut -lisää!" - -Miksi katsoi hovimestariin hyväksymistä odottaen. Daughtry laski -kätensä sen päälaelle; se oli paras vastaus. - -"Koetetaan vielä kerran", sanoi kapteeni paljon virkeämpänä, pyyhkien -käsiselällä olutvaahdon viiksistään. "Se näkyy osaavan erottaa yhden ja -kaksi, mutta kuinka on kolmen laita? Ja neljän?" - -"Aivan samoin, kapteeni. Se osaa laskea viiteen ja huomaa, jos on -enemmän kuin viisi, mutta ei tunne seuraavien lukujen nimiä." - -"Hoi, Hanson!" huusi kapteeni Jörgensen salin yli _Howardin_ -kokille. "Tulkaa tänne, paksupää. Tulkaa, niin saatte ryypyn." - -Hanson tuli ja siirsi tuolin itselleen. - -"Minä maksan oluen", kapteeni sanoi. "Mutta te saatte tilata, Daughtry. -Katsokaas, Hanson, koira on temppujentekijä. Se osaa laskea paremmin -kuin te, Hanson. Meitä on tässä kolme miestä. Daughtry tilaa kolme -olutta. Koira kuulee, että niitä pyydetään _kolme_. Minä kohotan -tarjoilijalle kaksi sormea, näin. Hän tuo vain kaksi. Koira raivostuu -tarjoilijalle. Saatte nähdä." - -Kaikki meni niinkuin pitikin, ja Miksi raivosi tarjoilijalle, kunnes -tilaus oli suoritettu oikein. - -"Se ei osaa sittenkään laskea", päätteli Hanson. "Se näkee vain, että -yhdellä meistä ei ole lasia. Siinä koko juttu. Se tietää, että jokaisen -tulee saada lasinsa, ja siksi se haukkuu." - -"Kyllä se selviää", kehaisi Daughtry. "Meitä on nyt kolme. Tilaamme -neljä olutta, ja tarjoilija tuo kolme. Silloinhan jokainen saa lasinsa, -mutta Kill raivoaa kuitenkin tarjoilijalle." - -Ollen täysin selvillä leikistä Miksi haukkui raivokkaasti tarjoilijaa, -kunnes tämä toi neljännen lasin. Pöydän luo kerääntyi paljon miehiä, ja -kaikki halusivat tilata olutta ja koetella Miksiä. - -"Tämä on mainiota", ajatteli Daughtry mielessään. "Maailma on -hullunkurinen. Äsken minun oli jano ja nyt olen hukkumaisillani -olueen." - -Monet tahtoivat ostaa Miksin ja tarjosivat siitä naurettavia summia, -viisitoista, kaksikymmentä dollaria. - -"Sanonpa teille jotain", Jörgensen kuiskasi Daughtrylle vedettyään -hänet syrjään. "Jos annatte minulle tuon koiran, löylytän heti Hansonin -ja te saatte paikan -- saatte huomenna tulla työhön." - -"Juntan" omistaja veti Daughtryn mukanaan toiseen nurkkaan ja kuiskasi -hänelle: - -"Tulkaa joka ilta tänne koiranne kanssa. Se vetää ihmisiä. Annan teille -ilmaiseksi olutta ja viisikymmentä senttiä illassa." - -Tämä ehdotus herätti rohkean suunnitelman Daughtryn mielessä, ja -Kwaquen avatessa kotona hänen kenkiään hän puheli Miksille: - -"Niin on nyt asiat, Kill. Jos sinä sille kapakan isännälle olet oluen -ja viidenkymmenen sentin arvoinen illalta, olet sinä sen arvoinen -minullekin ... ja enemmän, poikaseni, paljon enemmän. Sillä hän haluaa -tietysti ansaita. Sitä varten hän myy olutta, sen sijaan että ostaisi -sitä. Ja sinä, Kill, tahdot mielelläsi työskennellä minun hyväkseni, -sen tiedän. Me tarvitsemme rahaa. Meillä on Kwaque ja herra Greenleaf -ja Cocky, sinusta ja minusta puhumattakaan, ja me syömme aivan kauhean -paljon. Vuokra on tiukassa ja ansion saaminen vieläkin tiukemmassa. -Mitäs sanot siitä, että lähdemme yhdessä ulos huomisiltana ja -koettelemme, kuinka paljon rahaa voimme saada kokoon." - -Ja Miksi, joka istui hovimestarin polvilla, silmä silmää ja nenä nenää -vasten, isännän kädet poskillaan, väänteli ihastuksissaan, lipoi -kielellään ja heilutti häntätöpykkäänsä. Mitä se lieneekin kuullut, -hyvää se oli, sillä hovimestari oli puhunut. - - - - -18. - - -Harmaatukkainen hovimestari ja pörröinen irlantilainen terrieri olivat -pian hyvin tunnettuja Barbary Coastin yöelämässä. Daughtry laajensi -laskutemppua ottamalla Cockyn mukaan. Kun tarjoilija ei tuonut kyllin -monta lasia, pysytteli Miksi aivan hiljaa, kunnes Cocky, saatuaan -merkin hovimestarilta, asettui yhdelle jalalle, pani toisen jalkansa -Miksin niskaan ja oli kuiskaavinaan jotakin sen korvaan. Sitten Miksi -katsahti pöydälle asetettuihin laseihin ja alkoi haukkua tarjoilijaa. - -Mutta vasta kun Daughtry ja Miksi yhdessä lauloivat "Aalto, vie minut -Rioon", he saivat suuren voittonsa. Se tapahtui merimiesten -tanssisalissa Pacific-kadun varrella. Tanssi taukosi, ja kaikki -halusivat kuulla enemmän laulua. Isännälle tämä ei tuottanut tappiota, -ja yleisö kasvoi kasvamistaan, kun Miksi lauloi koko ohjelmansa: "Herra -suojaa kuningasta", "Suloinen sana Kohta", "Johda mua, kaunis pilvi", -"Koti, koti armas" ja "Shenandoah". - -Se tuotti jo enemmän kuin ilmaisen oluen Daughtrylle. Kun hän nousi -lähteäkseen, ravintolan isäntä pisti kolme hopeadollaria hänen käteensä -ja pyysi häntä tulemaan koirineen jälleen seuraavana iltana. - -"Tälläkö palkalla?" Daughtry kysyi silmäten halveksivasti rahoja. - -Isäntä lisäsi heti kaksi dollaria, ja Daughtry lupasi tulla. - -"Kuulepas, Kill-poikaseni", hän puheli Miksille maata pannessaan. -"Luulenpa, että me yhdessä voimme ansaita enemmän kuin viisi dollaria -illasta. Katsos, ei kukaan ole nähnyt sinunlaistasi koiraa. Oikea -laulajakoira sinä olet, voit laulaa minun kanssani minkä sävelen -tahansa ja itseksesi puolisen tusinaa laulua. Väitetään Caruson -saavan tuhat dollaria illassa. No, sinä et ole Caruso, mutta ainoa -laulaja-koira sinä olet koko maailmassa. Minä rupean konserttien -järjestäjäksi, poikaseni. Ellemme voi täällä ansaita kahtakymmentä -dollaria illassa, siirrymme hienoimpaan kaupunginosaan. Ja vanha herra -saa muuttaa hotellissaan kadunpuoleiseen huoneeseen. Ja Kwaque saa -uuden puvun. Kill-poikaseni, meistä tulee pian rikkaita. Ja ellei -vanhus saa ketään muuta petkutettavakseen, varustamme hänelle kuunarin -ja annamme hänen purjehtia sillä aarteita etsimään. Hän saa petkuttaa -sitten meitä, sinua ja minua, ja meille se on suuri ilo." - -San Franciscon Barbary Coast, joka oli ollut vanhanaikainen -merimieskortteli jo silloin, kun kaupunki mainittiin rannikon kaikkein -vaikeapääsyisimmäksi satamaksi, oli paljon muuttunut ja kehittynyt -kaupungin kasvaessa. Nyt se sai ainakin puolet tuloistaan rikkailta -kaupunkilaisilta, jotka tekivät sinne huviretkiä kylväen rahaa -ympärilleen. Hienoimmissa piireissä oli tapana -- etenkin, jos oli -kaukaisia vieraita -- viettää päivällisen jälkeen tunti tai pari -ajelemalla siellä tanssipaikasta tai halvasta kabaretista toiseen. -Sanalla sanoen, Coast oli yhtä suuri nähtävyys kuin kiinalaiskaupunki -tai Cliff House. - -Ei kulunut kauan, ennenkuin Dag Daughtry ansaitsi kaksikymmentä -dollaria illassa kahdesta kaksikymmentä minuuttia kestävästä -esityksestä, ja hänelle tarjottiin enemmän olutta kuin mitä kokonainen -tusina yhtä janoisia miehiä kuin hän olisi jaksanut juoda. Daughtryllä -ei ollut vielä koskaan ollut niin paljon rahaa käytettävänään. Miksistä -tämä meno oli sanomattoman hauskaa. Se iloitsi etenkin hovimestarin -vuoksi. Se sai palvella hovimestaria, ja palveleminen oli sen hartain -halu. - -Miksi elätti nyt koko perheen, ja kaikilla heillä oli hyvä olla. Kwaque -keikaili ruskeissa kengissä, derbyhatussa ja harmaassa puvussa, housut -aina moitteettomasti silitettyinä. Hän alkoi myös käydä elokuvissa, -tuhlasi siihen pari-kolmekymmentä senttiä illassa ja istui aina -itsepintaisesti paikoillaan, kun ohjelma toistui. Talouspuuhiin ei -kulunut paljon aikaa, sillä Daughtry oli alkanut syödä ravintolassa. -Vanha Merikarhu oli muuttanut kalliimpaan kadunpuoleiseen huoneeseen -Bronx-hotellissa, ja Daughtry tyrkytti itsepintaisesti hänelle -runsaasti taskurahoja, jotta hän voisi tilaisuuden sattuessa kutsua -lupaavan tuttavan teatteriin tai konserttiin ja saattaa hänet autolla -kotiin. - -"Tätä ei voi kestää iän kaiken, Kill", hovimestari puheli Miksille. -"Juuri niin kauan, että vanha herra saa käsiinsä uuden joukon rikkaita -ja urheiluintoisia aarteenetsijöitä, mutta ei kauemmin. Sitten -lähdetään taas siniselle valtamerelle, poikaseni, missä tukeva -laivankansi keinuu jalkojen alla, kostea suihku lyö yli laidan ja aalto -pärskähtää silloin tällöin sisään valurei'istä. - -"Yhtä hyvin veimme mennä Rioon kuin laulaa sitä tuolle roskajoukolle. -Saavat pitää itse tämän kaupunkipahansa. Meri -- se on meidän elämämme --- sinun ja minun, Kill-poikaseni, ja vanhan herran ja Kwaquen ja -Cockyn, meidän kaikkien. Emme ole luodut kaupungissa elämään. Se ei ole -terveellistä. Et ehkä usko minua, poikaseni, mutta minä luulen -rupeavani jäykistymään. Vieterit höltyvät. Käyn aivan veltoksi, kun ei -ole päivisin muuta tehtävää kuin istua ja vetelehtiä. Tulen aivan -sairaaksi, kun ajattelen, miltä tuntuisi kuulla vielä kerran vanhan -herran, sanovan: 'Luulenpa, hovimestari, että hyvä cocktail ennen -päivällistä maistuisi erinomaisesti.' Ensi matkalle otamme mukaamme -pienen jäähdytyskoneen ja annamme hänelle parasta, mitä voi saada. - -"Ja katsohan Kwaquea, poikaseni. Tämä ilmanala ei sovi hänelle. Hän -kuihtuu kuihtumistaan. Jos hän istua kököttää kauemmin elokuvissa, hän -saa vielä basillitartunnan. Hänen ja minun ja sinun ja meidän kaikkien -terveyden tähden meidän täytyy pian nostaa ankkuri ja lähteä -pasaatituulten valtakuntaan ja niiden suudelmista imeä itseemme meren -suolaa ja raitista elämää." - -Kwaque ei milloinkaan valittanut, mutta kuihtui silmin nähden. Oikeaan -kainalokuoppaan ilmestyi hitaasti kasvava paise, jota alussa tuskin -huomasi. Mutta sitten sitä alkoi yhtä mittaa hiljakseen jäytää. Poika -ei voinut enää nukkua yhtään yötä monta kertaa heräämättä. Ellei -siirtolaisvaltuuskunta olisi jo aikoja sitten lähettänyt Ah Moyta -takaisin Kiinaan, tämä olisi voinut sanoa, mitä paise merkitsi. Samoin -hän olisi voinut Dag Daughtrylle selittää, mitä tiesi yhä laajeneva -kuoleentuma hovimestarin silmien välissä, missä ohuet poikittaiset vaot -kävivät yhä selvemmiksi. Hän olisi myös voinut sanoa, mikä Daughtryn -vasemman käden pikkusormea vaivasi. Daughtry oli ensin luullut, että -siinä oli jänne niukahtanut. Sitten hän päätteli sen olevan San -Franciscon kostean ja sumuisen ilman aiheuttamaa pitkäaikaista -luuvaloa. Tämä oli yhtenä syynä hänen toivoonsa päästä jälleen merille, -missä troopillinen aurinko kyllä paahtaisi luuvalon pois hänen -ruumiistaan. - -Hovimestarina Dag Daughtry oli tullut kosketuksiin myös yläluokkien -miesten ja naisten kanssa. Mutta ensimmäisen kerran elämässään hän -kohtasi täällä San Franciscon alamaailmassa sellaisia henkilöitä täysin -tasa-arvoisina. Vieläpä jotkut heistä halusivat innokkaasti tavata -häntä. He aivan etsivät häntä. He imartelivat häntä saadakseen istua -hänen pöydässään ja tarjota hänelle olutta. He olisivat tarjonneet -hänelle myös huikean kalliita viinejä, ellei hän olisi itsepintaisesti -pysynyt oluessaan. Jotkut kutsuivat häntä kotiinsa -- "ja ottakaa tuo -ihmeellinen koira mukaanne hiukan laulamaan" -- mutta Daughtry, joka -oli mielessään ylpeä siitä, että Miksi aiheutti tällaisia kutsuja, -selitti, että taiteilijaelämä oli niin rasittavaa, etteivät sellaiset -huvit voineet tulla kysymykseen. Mutta Miksille hän sanoi: "Luvatkoot -meille viisikymmentä dollaria, niin menemme kyllä molemmat ja aivan -heti." - -Niiden monien tuttavien joukossa, jotka he kabarettielämänsä aikana -saivat, oli kaksi, jotka pian tulivat ratkaisevasti vaikuttamaan -Daughtryn ja Miksin elämään. Toinen oli poliitikko ja lääkäri, -nimeltään Emory -- Walter Merrit Emory. Hän istui usein Daughtryn -pöydässä Miksin istuessa tavallisesti tuolillaan heidän vieressään. -Muun muassa tohtori Emory antoi pääsylipun vastaanottoihinsa ja lupasi -ilmaiseksi hoitaa sekä herran että koiran, jos he sattuisivat -sairastumaan. Daughtryn mielestä tohtori Emory oli älykäs mies, -epäilemättä taitava ammatissaan, mutta häikäilemättömän itsekäs kuin -nälkäinen tiikeri. Daughtry virkkoi kerran tohtorille niin -arastelemattoman avomielisesti kuin voi näissä muuttuneissa -olosuhteissa: "Te olette kummallinen tohtori. Sen näkee jo puolella -silmällä. Mitä tahdotte saada, sen otatte. Teitä ei estäisi mikään muu -kuin..." - -"Kuin mikä?" - -"No, että se, että mielitekonne esine olisi kiinninaulittu tai lukon -takana tai poliisi seisoisi sitä vahtimassa. Enpä tosiaan tahtoisi -omistaa mitään, mitä teidän mielenne tekisi." - -"Mutta sellainen teillä on", sanoi tohtori Emory katsahtaen Miksiin, -joka istui tuolilla heidän välissään. - -"Huh!" Daughtry värisi. "Te saatte kylmät väreet karmimaan -selkäpiitäni. Jos uskoisin, että todella tarkoitatte sitä, en viipyisi -San Franciscossa kahta minuuttia." Hän tuijotti hetkisen miettiväisenä -olutlasiinsa, mutta naurahti sitten rauhoittuen. "Ei kukaan voi ottaa -koiraa minulta. Ennen tapan sen, joka sitä yrittää. Sanoisin sen -hänelle suoraan, kuten sanon sen nyt teille. Tiedätte, että tarkoitan -totta. Samoin ymmärtäisi hänkin minun tarkoittavan mitä sanon. Oh, tuo -koira..." - -Voimatta ilmaista syvää tunnettaan Dag Daughtry keskeytti lauseensa ja -hukutti liikutuksensa olutlasiin. - -Toinen kohtalokas henkilö oli aivan toisenlainen. Harry Del Mariksi -hän nimitti itseään; tämä nimi oli ohjelmissa hänen esiintyessään -Orpheum-teatterissa. Hän oli ammatiltaan eläintenkesyttäjä, mutta sitä -Dag Daughtry ei tiennyt, sillä mies oli nyt lomalla. Hänkin halusi -kestitä Daughtryä. Hän oli nuori, tuskin yli kolmenkymmenen, ja tumma. -Suurissa, pitkien ripsien varjostamissa silmissään hän uskoi olevan -sähköistä voimaa. Suu ja kasvojen piirteet olivat enkelimäisen hienot. -Mutta hänen kylmästi harkitseva, liikemiesmäinen ajatustapansa ei ollut -ollenkaan sopusoinnussa hänen ulkonäkönsä kanssa. - -"Mutta ei teidän rahanne riitä sitä ostamaan", vastasi Daughtry, kun -toinen oli kohottanut tarjouksensa viidestäsadasta tuhanteen dollariin. - -"Minulla on tuhat dollaria, jos sitä tarkoitatte." - -"En", pudisti Daughtry päätään. "Tarkoitan, etten myy sitä millään -hinnalla. Ja mitä te sillä tekisittekään?" - -"Minä pidän siitä", vastasi Del Mar. "Minkä tähden minä käyn täällä? Ja -mitä varten käyvät muut täällä? Miksi ihmiset ostavat viiniä, pitävät -kilpa-ajohevosia, pitävät yllä näyttelijättäriä, rupeavat papeiksi tai -kirjatoukiksi? -- Siksi, että he siitä pitävät. Siinä on selitys. -Kaikki teemme sellaista, mikä meitä miellyttää, jos vain voimme. Me -koetamme saada haltuumme esineen, mistä pidämme. Nyt minä olen -mieltynyt teidän koiraanne. Ja minä tahdon saada sen, vaikka se -maksaisi tuhat dollaria. Katsokaa timanttia tuon naisen sormessa -tuolla. Hän luultavasti ihastui siihen ja osti sen hintaa -ajattelematta. Timantti merkitsi hänelle enemmän kuin sen hinta. Teidän -koiranne..." - -"Se ei näytä pitävän teistä", keskeytti Dag Daughtry hänet. "Se on -omituista. Sillä se pitää yleensä kaikista ihmisistä erotuksetta. Mutta -teille se on alun pitäen murissut. Eikä kukaan tahtone omakseen koiraa, -joka ei pidä hänestä." - -"Se ei kuulu tähän", Del Mar selitti rauhallisena. "Minä pidän siitä. -Minun asiani on, pitääkö se minusta vai eikö. Ja luulenpa siitä -selviytyväni." - -Daughtry luuli toisen muuttumattoman enkelinilmeen takana huomaavansa -heltymätöntä julmuutta, joka oli suorastaan helvetillistä, koska se oli -tietoista ja hillittyä. -- Daughtry ei näin eritellyt havaintoaan. Se -oli hänessä vain tunne, eivätkä tunteet tarvitse sanoja ilmetäkseen ja -vaikuttaakseen. - -"Tässä lähellä on pankki, joka on auki koko yön", toinen jatkoi. -"Voimme mennä sinne, minä kirjoitan maksuosoituksen, ja puolen tunnin -kuluttua teillä on rahat käsissänne." - -Daughtry pudisti päätään. - -"Sitä ei kannata ajatella edes liikevoiton vuoksi", hän sanoi. -"Kuulkaahan. Tuo koira ansaitsee kaksikymmentä dollaria illassa. -Sanokaamme, että se työskentelee kaksikymmentäviisi päivää kuukaudessa. -Se tekee viisisataa kuukaudessa ja kuusituhatta vuodessa. Jos nyt -puhumme viidestä prosentista, koska se on helppo laskea, se on -sadankahdenkymmenentuhannen dollarin suuruisen pääoman korko. -Olettakaamme, että minulla on menoja kaksikymmentä tuhatta -dollaria. Silloin koira on sadantuhannen arvoinen. Tai jos nyt, -anteliaita ollaksemme, panemme summan kahtia, se on kuitenkin -viidenkymmenentuhannen koira. Ja te tarjoatte siitä tuhat dollaria." - -"Luulette varmaan, että se on ikuinen kuin maapalanen", virkkoi Del Mar -ja hymyili. - -Daughtrylla oli heti vastaus valmiina. - -"Olettakaamme, että se tekee työtä kuusi vuotta -- se on kolmekymmentä -tuhatta. Vuoden työ oli kuusi tuhatta. Ja te tarjoatte minulle yhden -tuhannen kuudentuhannen sijasta. Se yritys ei kannata -- minulle ... -eikä koiralle. Muutoin, kun se ei enää voi työskennellä eikä ole -sentinkään arvoinen, se on minulle kokonaisen miljoonan arvoinen, ja -jos joku tarjoisi minulle siitä miljoonan, pyytäisin vielä enemmän." - - - - -19. - - -"Vielä tavataan", sanoi Harry Del Mar Daughtrylle heidän keskusteltuaan -jo neljännen kerran Miksin kaupasta. - -Mutta siinä Harry Del Mar erehtyi. Hän ei tavannut Daughtrya enää -milloinkaan, sillä Daughtry ennätti sitä ennen tavata tohtori Emoryn. - -Kwaque oli alkanut käydä yhä levottomammaksi öisin kainalopaiseensa -takia, ja Daughtry heräsi hänen valituksiinsa. Muutaman tällaisen -levottoman yön jälkeen Daughtry päätti toimittaa Kwaquen lääkärin -hoitoon. Sentähden hän eräänä aamuna otti pojan mukaansa ja saapui klo -11 tohtori Emoryn täpötäyteen odotushuoneeseen. - -"Eiköhän hänellä vain liene syöpä, herra tohtori", sanoi Daughtry -Kwaquen riisuessa paitaa päältään. "Hän ei ole milloinkaan vaikeroinut -eikä valittanut, sehän ei ole mustaihoisten tapa. En huomannut mitään, -ennenkuin hän alkoi heittelehtiä vuoteessaan ja voihkia unissaan. No, -miksi sitä sanotte? Onko se syöpää, vai mitä?" - -Mutta Walter Merrit Emoryn tarkat silmät olivat huomanneet Kwaquen -vasemman käden koukistuneet sormet. Hänellä ei ollut ainoastaan tarkat -silmät, vaan oli myös "spitaalisilmät". Ollessaan nuorena -vapaaehtoisena Filippiineillä sotilaslääkärin apulaisena hän oli tehnyt -huomioita niin monesta spitaalitapauksesta, että hän voi, paitsi aivan -taudin alkuasteilla, tuntea sen kohta ensimmäisellä silmäyksellä. -Koukistuneista sormista -- hermohajaannuksen synnyttämä lamautumisilmiö --- siirtyi hänen katseensa ryppyiseen leijonanotsaan -- sekin -lamautumisilmiö -- ja siitä edelleen oikeassa kainalossa olevaan -paiseeseen, ja hänen aivoissaan syntyi heti taudinmääritys: -tuberkuloottinen ilmiö. - -Ja samassa hetkessä hänen päässään välähti kaksi ajatusta. Toinen -niistä oli: _Milloin ja missä ikinä näetkin spitaalisen, etsi heti -toista_. Toinen ajatus kohdistui hänen haluamaansa Daughtryn -irlantilaiseen terrieriin, Daughtryn, jonka kanssa Kwaque oli niin -kauan elänyt yhdessä. Tässä Walter Merrit Emory lopetti nopean -tarkastelunsa. Hän ei tiennyt, minkä verran hovimestari tunsi spitaalia -vai tunsiko hän sitä ollenkaan, eikä hän halunnut herättää tämän -epäluuloa. - -Hän veti aivan kuin sattumalta kellonsa esille nähdäkseen ajan kulun, -kääntyi sitten Daughtryyn päin ja sanoi hänelle: - -"Hänen verenkiertonsa on häiriintynyt. Hän on aivan näännyksissä. Hän -ei ole tottunut sellaiseen elintapaan, mitä hän viime aikoina on -viettänyt, eikä myöskään eurooppalaiseen ravintoon. Varmuudeksi tutkin -vielä, olisiko se syöpää, mutta ei ole kovin todennäköistä, että se -sitä on." - -Tämän sanottuaan hän vaikeni hetkiseksi ja katsahti Daughtryn otsaan, -silmien väliin, juuri niiden yläpuolelle. Se riitti. Hänen -"spitaalisilmänsä" huomasi kohta spitaalin aiheuttaman "leijonamerkin". - -"Te olette itsekin aivan lamassa", tohtori jatkoi rauhallisesti. "Lyön -vetoa, ettette tunne voivanne oikein hyvin. Vai kuinka?" - -"Enpä juuri voi kehua", myönteli Daughtry. "Minun täytynee lähteä -jälleen merille ja kuumiin seutuihin ajaakseni luuvalon ruumiistani." - -"Missä teillä on paise?" tohtori kysyi hajamielisesti ja oli lähemmin -tutkivinaan Kwaquen sairautta. Daughtry ojensi vasemman kätensä ja -osoitti sairasta kohtaa. Walter Merrit Emory katsoi sitä näköjään -välinpitämättömänä alasluotujen silmäluomiensa alta. Hän näki, että -pikkusormi oli koukussa ja hiukan ajettunut ja että nahka siinä oli -ohutta, sileää ja melkein kiiltävää. Kääntyessään katsomaan Kwaquea hän -silmäsi ohimennen leijonaryppyjä Daughtryn otsassa. - -"Luuvalo on yhä suuri salaisuus", tohtori Emory virkkoi kääntyen -jälleen Daughtryn puoleen, aivan kuin se ajatus olisi juuri silloin -juolahtanut hänen mieleensä. "Se on melkein joka yksilössä erilainen, -niin monta muunnosta sitä on! -- Tuntuuko sormi kankealta?" - -Daughtry liikutti vaivalloisesti pikkusormeaan. - -"Tuntuu, tohtori, se ei ole yhtä notkea kuin ennen." - -"Vai niin", Walter Merrit Emory virkkoi karskisti. "Olkaa hyvä ja -istuutukaa tuohon tuoliin. Minä en ehkä voi hoitaa teitä, mutta voin -ainakin neuvoa teille sopivimman oleskelupaikan, mikä sairaus teillä -sitten lieneekin. -- Neiti Judson!" - -Sillä välin kun nuori sairaanhoitajattaren pukuun pukeutunut nainen -auttoi Dag Daughtryn emaljoituun leikkaustuoliin asettaen hänet -puoleksi makaavaan asentoon, tohtori Emory kastoi sormensa väkevimpään -antiseptiseen liuokseen, mitä hänellä oli, ja sitä tehdessään hän näki -ilmielävänä mielessään pörröisen irlantilaisen terrierin, joka teki -temppuja merimieskapakoissa ja totteli Kill-nimeä. - -"Teillä on luuvaloa muuallakin kuin pikkusormessa", tohtori sanoi -Daughtrylle. "Lyön vetoa, että teidän otsassanne on myös sairas paikka. -Pyydän teidän hetkisen olemaan liikkumatta. Antakaa minulle merkki, jos -tekee kipeätä. Istukaa muuten aivan hiljaa, tahdon vain tutkia, olenko -oikein ymmärtänyt taudin. -- Kas niin, liikahtakaa heti kun jotakin -tunnette. Luuvalolla on kummallisia oikkuja. -- Katsokaas tänne, neiti -Judson, luulenpa, ettette tunne tätä luuvalon muotoa. Katsokaa. Hän ei -tunne mitään. Hän luulee, etten ole vielä alkanutkaan." - -Puhuessaan tohtori Emory teki sellaista, mistä Dag Daughtrylla ei ollut -aavistustakaan ja minkä Kwaque luuli näkevänsä unissaan, niin -epätodelliselta ja mahdottomalta se hänestä tuntui. Tohtori tutki -paksulla neulalla hovimestarin poikittaisten otsaryppyjen mustaa -kohtaa. Hän ei koetellut sitä ainoastaan pinnalta. Hän pisti neulan -viistoon nahan alle ja työnsi sen niin syvälle, että se upposi kokonaan -tunnottomiin lihasosiin. Kwaque katseli silmät hämmästyksestä -selällään, kun hänen herransa ei liikahtanutkaan eikä siis tuntenut -mitään. - -"Miksi ette jo aloita", kysyi Dag Daughtry kärsimättömästi. "Eihän -teidän pitänyt tutkia minun luuvaloani, vaan papualaispojan paisetta." - -"Te tarvitsette myös hoitoa", vastasi tohtori Emory. "Luuvalo on sangen -ikävä juttu. Se ei saa käydä kroonilliseksi. Määrään teille hoitotavan. -Nouskaa nyt tuolista, niin katson teidän mustaa palvelijaanne." - -Ennenkuin Kwaque ennätti istuutua tuoliin, tohtori levitti sen yli -verhon, joka tuoksui palaneelle. Juuri kun hänen piti ryhtyä tutkimaan -Kwaquea, hän katsahti kelloonsa, ikäänkuin olisi muistanut jotakin. -Nähdessään, paljonko kello oli, hän säpsähti ja katsoi moittivasti -apulaiseensa. - -"Neiti Judson", hän sanoi kylmän ankarasti, "olette unohtanut -velvollisuutenne. Kello on kahtakymmentä vailla kaksitoista, ja te -tiedätte, että minun oli määrä täsmälleen puoli kaksitoista neuvotella -tohtori Hadleyn kanssa. Tiedättehän, kuinka ärtyisä hän on." - -Neiti Judson painoi päänsä alas katuvan ja nöyrän näköisenä, ikäänkuin -olisi tiennyt, mistä oli kysymys, vaikka hän, joka muutoin tunsi hyvin -herransa asiat, nyt vasta sai kuulla, että tämän olisi pitänyt tavata -tohtori Hadley kello puoli kaksitoista. - -"Tohtori Hadley asuu eteisen toisella puolen", tohtori Emory selitti -Daughtrylle. "En viivy viittä minuuttiakaan. Olemme eri mieltä eräästä -sairaustapauksesta. Hän pitää sitä uusivana umpisuolentulehduksena ja -tahtoo ryhtyä leikkaukseen. Minusta se on pyorrhé, joka suusta on -siirtynyt vatsaan, ja sentähden olenkin ehdottanut suun emeettistä -hoitoa vatsahäiriöiden parantamiseksi. Te ette tietysti tätä ymmärrä, -mutta asia on nyt niin, että olen saanut tohtori Hadleyn kutsumaan -tänne tohtori Granvillen, joka on pyorrhén erikoistuntija. Ja nyt he -ovat molemmat odottaneet minua jo kymmenen minuuttia. Minun täytyy -juosta sinne." - -"Palaan viiden minuutin kuluttua", hän huusi sulkiessaan eteisen oven. -"Neiti Judson, olkaa hyvä ja pyytäkää potilaita odottamaan hetkinen." - -Hän astui tohtori Hadleyn vastaanottohuoneeseen, vaikkei siellä -ollutkaan sairasta häntä odottamassa. Sensijaan hän käytti puhelinta -keskustellen ensin terveydenhoidontarkastajan, sitten poliisimestarin -kanssa. Molemmat sattuivat olemaan virastossaan, tohtori puhutteli -heitä tuttavallisesti etunimeltä ja jutteli innokkaasti heidän -kanssaan. - -Palatessaan omaan vastaanottohuoneeseensa tohtori Emory näytti hyvin -tyytyväiseltä. - -"Olin aivan oikeassa", hän vakuutti neiti Judsonille kohdistaen samalla -iloisen avomielisenä sanansa myös Daughtrylle. "Tohtori Granville -asettui minun puolelleni. Selvä pyorrhé tietenkin. Ei tule siis -leikkausta. Parastaikaa hoitavat siellä potilaan kurkkua emetiinilla. -Hauska on olla oikeassa. Olen ansainnut sauhut. Häiritseekö se teitä, -herra Daughtry?" - -Hovimestarin nyökäyttäessä päätään tohtori Emory sytytti paksun -havannasikarin ja jatkoi äänekästä puheluaan uskotellusta voitostaan. -Puhuessaan hän nojautui taaksepäin tuolissaan -- aivan sattumalta -- ja -antoi, muka epähuomiossa, sikarin tulipään koskettaa Kwaquen -koukistunutta sormea. Salainen viittaus neiti Judsonille, joka yksin -huomasi tapahtuman, valmisti tätä siihen, mitä oli tulossa. - -"Tiedättekö mitä, herra Daughtry", jatkoi Walter Merrit Emory -innostuneesti, vangiten hovimestarin katseen omallaan ja palava sikari -koko ajan painettuna Kwaquen sormea vasten. "Kuta vanhemmaksi tulen, -sitä enemmän tulen vakuuttuneeksi siitä, että aivan liian usein -ryhdytään tarpeettomiin ja liian aikaisiin leikkauksiin." - -Tuli jäyti hiljalleen lihaa, ja Kwaquen sormenpäästä alkoi kohota ohut -savukiemura, joka oli erivärinen kuin sikarinsavu. - -"Ajatelkaamme vaikka tohtori Hadleyn potilasta. En ole pelastanut häntä -ainoastaan vaarallisesta leikkauksesta, vaan myös sairaalamaksuista. En -ota häneltä mitään maksua siitä, mitä olen tehnyt. Hadleyn lasku ei -myöskään voi olla kovin suuri. Tohtori Granville tulee hoitamaan hänen -pyorrhénsa emetiinilla vaivaisen viidenkymmenen dollarin maksusta. Siis -paitsi kuolemanvaarasta olen pelastanut tuon miehen maksamasta ainakin -tuhat dollaria kirurgille, sairaalaan ja hoitajille." - -Hänen näin jutellessaan ja pitäessään koko ajan Daughtryn katseen -itseensä kiinnitettynä huoneessa alkoi tuntua palaneen lihan käryä. -Tohtori Emory veti käryä halukkaasti sieraimiinsa. Neiti Judson tunsi -sen myös, mutta häntä oli varoitettu, eikä hän ollut mitään -huomaavinaan. Ei hänen myöskään tarvinnut katsoa, olivatko sikari ja -sormi vielä kosketuksissa, hänen nenänsä sanoi, että niin oli. - -"Mikä täällä palaa?" Daughtry kysäisi äkkiä silmäillen ympärilleen ja -vetäen käryä nenäänsä. - -"Väärennetty sikari", tohtori Emory virkkoi, joka viimeinkin oli -loitontanut sikarinsa Kwaquen sormesta ja tutki sitä nyt tyytymättömän -näköisenä. Hän lähensi sitä nenäänsä ja irvisti. "En tahdo väittää, -että se on suorastaan kaalinlehteä. Sanon vain, että se on jotakin, -mitä en tunne ja mistä en liioin välitä ottaa selkoa. Se on inhottavaa. -Noin ne lähettävät kauppaan uuden ja hyvän sikarilajin ja valmistavat -sen aluksi parhaasta tupakasta, mutta kun sitten sen maine yleisön -kesken on vakiintunut, alkavatkin valmistaa sitä huonommasta tupakasta -luottaen sen varmaan menekkiin. Mutta minua ne eivät enää petä. -Valitsen toisen sikarilajin jo tänään." - -Hän heitti sikarin sylkilaatikkoon. Ja Kwaque, joka istui -kummallisimmassa tuolissa, missä koskaan oli istunut, eikä huomannut, -että hänen sormenpäähänsä oli palanut syvä reikä, ihmetteli vain, -milloin tohtori lakkaisi juttelemasta ja katsoisi paisetta, jota niin -pakotti kainalossa. - -Ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässään Dag Daughtry joutui -petetyksi. Se oli auttamaton häviö. Vapaa elämä lainehtivalla merellä -ja keinuvalla laivankannella pasaatituulien tanterilla, huoleton -kulku satamasta toiseen päättyi häneltä Walter Merrit Emoryn -vastaanottohuoneeseen neiti Judsonin ihmetellen katsellessa, kuinka -ihmisen liha voi palaa ja hiiltyä uhrin itsensä siitä mitään -tietämättä. - -Tohtori Emory jatkoi yhä juttelemistaan koettaen uutta sikaria. -Välittämättä vähääkään siitä, että odotushuone oli täynnä potilaita, -hän piti hyvin pitkän, vilkkaan ja mielenkiintoisen esitelmän -sikareista ja tupakkakasvista, sen viljelyksestä ja jalostuksesta -niissä onnellisissa maissa, missä tupakka kasvaa. - -"Mitä tuohon paiseeseen tulee", hän sanoi lopultakin ryhtyen ohimennen -tutkimaan Kwaquen sairautta, "voin jo kohta sairaan ulkonäöstä päättää, -että se ei ole syöpä eikä edes paise. Tahtoisin sanoa..." - -Naputus eteisen yksityisovelle sai hänet hypähtämään pystyyn innolla, -jota hän ei koettanutkaan salata. Sisään astui kaksi poliisia, -poliisiupseeri ja siviilipukuinen, poskipartainen herrasmies, jolla oli -neilikka napinlävessä. - -"Hyvää huomenta, tohtori Masters", tervehti Emory siviilipukuista; -toisille hän sanoi: "Päivää, komisario... Päivää Tim... Päivää, -Johnson. -- Milloin teidät on siirretty kiinalaiskorttelista?" - -Sitten hän lopetti keskeytetyn lauseensa tarkkaavasti katsellen Kwaquen -sormea: - -"Tahtoisin sanoa, että se on kaunein bacillus lepraen aiheuttama -mätähaava, mitä lääkärillä milloinkaan on ollut kunnia näyttää San -Franciscon terveydenhoitolautakunnan esimiehelle." - -"Spitaali!" huudahti tohtori Masters. - -Kaikki säpsähtivät kuullessaan tämän sanan. Komisario ja molemmat -poliisit vetäytyivät kauemmas Kwaquesta, neiti Judson painoi, huutoaan -pidättäen, kätensä sydäntään vasten, ja Dag Daughtry kysyi -järkyttyneenä, mutta yhä epäillen: - -"Mitä te nyt uskottelette meille, tohtori?" - -"Seisokaa hiljaa paikoillanne. Älkää liikkuko", sanoi Walter Merrit -Emory käskevästi Daughtrylle. "Olkaa hyvä ja katsokaa tänne", hän sanoi -sitten muille painaen palavan sikarinsa Daughtryn otsassa olevaan -tummaan pilkkuun. "Älkää liikkuko", hän sanoi Daughtrylle. "Odottakaa -hetkinen. En ole vielä valmis." - -Ja Daughtryn odottaessa hämmästyneenä, levottomana ja ihmetellen, -miksei tohtori jatkanut, hehkuva sikarinkärki poltti hänen nahkaansa ja -lihaansa, kunnes kaikki huomasivat sekä käryn että savun. - -Päästäen äänekkään riemunaurun tohtori Emory peräytyi askeleen -taaksepäin. - -"No tehkää nyt mitä aioitte", mumisi Daughtry, sillä tapausten vyöry -oli ollut liian nopea ja liian salaperäinen, jotta hän olisi siitä -mitään käsittänyt. "Ja kun olette lopettanut, pyydän teitä selittämään, -mitä sanoitte spitaalista ja tuosta pojasta. Hän on minun palvelijani, -ettekä te voi uskotella mitään sellaista hänelle ... tai minulle." - -"Hyvät herrat, olette nähneet kylliksi", lausui tohtori Emory. "Kaksi -aivan varmaa tapausta, isäntä ja palvelija, palvelijan sairaus -pitemmälle kehittynyt, taudin molemmat ilmiöt selvästi esiintyvinä, -isännällä ainoastaan kuoleentumisilmiö huomattavissa -- hänellä on -sairas kohta myös pikkusormessaan. -- Viekää pois heidät! Mutta kehotan -teitä, tohtori Masters, heidän jäljestään perusteellisesti -puhdistuttamaan sairasvaunut." - -"Mutta kuulkaahan nyt...", aloitti Daughtry kiihtyneenä. - -Tohtori Emory katsahti varoittavasti tohtori Mastersiin, ja tohtori -Masters katsoi arvokkaasti komisarioon, joka vuorostaan katsoi -käskevästi molempiin poliiseihinsa. Mutta nämä eivät käyneet Daughtryn -kimppuun. Sensijaan he vetäytyivät yhä kauemmaksi hänestä, vetivät -esiin pamppunsa ja tuijottivat häneen äreän näköisinä. Poliisien -menettely vaikutti Daughtryyn vakuuttavammin kuin mitkään todistelut. -Aivan selvästi näitä pelotti koskea häneen. Kun hän astui askeleen -eteenpäin, he ojensivat patukkansa häntä kohti pysyttääkseen hänet -kauempana itsestään. - -"Älkää tulko lähemmäksi", varoitti toinen miehistä heiluttaen -patukkaansa aivan kuin olisi tahtonut halkaista hänen kallonsa. -"Pysykää paikoillanne, kunnes määrätään, mitä teidän on tehtävä." - -"Vetäkää paita päällenne ja asettukaa tuonne isäntänne viereen", -komensi tohtori Emory Kwaquea ponnautettuaan tuolin istuimen pystyyn -niin nopeasti, että poika lensi suin päin lattialle. - -"Mutta mitä ihmettä tämä oikeastaan on...?" aloitti Daughtry. Hänen -entinen ystävänsä ei ollut kuulevinaan, vaan jutteli sensijaan tohtori -Mastersille: - -"Spitaalisairaala on ollut tyhjänä siitä saakka kun se japanilainen -kuoli. Tiedän hyvin, kuinka pelkureita kaikki teidän apulaisenne ovat, -ja neuvoisin teitä sen vuoksi nukuttamaan molemmat, jotta huoneet -saadaan rauhassa desinfioida, ennenkuin heidät lasketaan sisään." - -"Jumalan tähden", pyyteli Daughtry. Hän oli kadottanut kaiken -vastustushalunsa; ajatus että oli joutunut tuon kamalan taudin uhriksi -oli hänet kokonaan lamauttanut. Hän kosketti etusormellaan tunnotonta -otsaansa, haistoi sormea ja tunsi palaneen lihan käryn. -- "Älkää -pitäkö sellaista kiirettä, Jumalan tähden... Jos olen saanut sairauden, -ei sille tietenkään mitään mahda. Mutta voinen kuitenkin vaatia, että -minua kohdellaan kuin ihmistä ainakin. Antakaa minulle kaksi tuntia -aikaa lähteäkseni kaupungista. Ja kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa -olen jo maasta. Menen merille." - -"Ja olette vaarana yleiselle turvallisuudelle, missä sitten -lienettekin", keskeytti hänet tohtori Masters, joka oli jo näkevinään -edessään paksulla painetun palstan iltalehdessä, missä hänet oli -kuvattu San Franciscon Pyhäksi Yrjöksi, joka miekka kädessä seisoi -kansan ja spitaalin lohikäärmeen välillä. - -"Viekää heidät pois", sanoi Walter Merrit Emory karttaen Daughtryn -katsetta. - -"Valmiit! Mars!..." komensi komisario. - -Poliisit lähenivät Daughtrya ja Kwaquea patukat pystyssä. - -"Pysykää loitompana ja alkakaa kävellä siitä...", murisi toinen -poliiseista. "Ja tehkää niinkuin käsketään tai halkaisemme teiltä -kallot. Ulos paikalla. Ulos ovesta. Käskekää tuon neekerin pysyä -vieressänne." - -"Tohtori, ettekö voi kuunnella minua hetkisen?" rukoili Daughtry -Emorya. - -"Nyt ei ole aikaa puhella", oli vastaus. "Nyt täytyy saada teidät pois -täältä mahdollisimman pian. -- Tohtori Masters, älkää unohtako -puhdistuttaa sairasvaunuja näiden jäljestä." - -Kulkue läksi liikkeelle, terveydenhoitotohtori ja poliisikomisario -etunenässä ja molemmat poliisit kohotettuine patukkoineen -jälkijoukkona. - -Ovessa Daughtry vielä kääntyi, vaikka oli vaarassa saada patukasta -päähänsä. - -"Tohtori, minun koirani, tiedättehän." - -"Se lähetetään teille", vastasi tohtori Emory nopeasti. "Mikä on -osoitteenne?" - -"Huone 87, Cloy Street, Bowheadin matkustajakoti, tunnette paikan, -käynti kulmasta, Bowheadin kahvilan vierestä. -- Lähettäkää koira -minulle, mitä sitten minulle tehnettekin -- teettehän sen?" - -"Totta kai", sanoi tohtori Emory. "Teillä on myös papukaija?" - -"Onhan se -- Cocky! Lähettäkää molemmat, olkaa hyvä." - -"Kyllä se tohtori Emory on taitava", jutteli neiti Judson syödessään -samana iltana päivällistä Pyhän Joosefin sairaalan nuoren alilääkärin -kanssa. "Ei ole kumma, että hän ansaitsee niin hyvin! Ajattele! Kaksi -inhottavaa spitaalitautista tänään vastaanotolla! Toinen oli -mustaihoinen. Ja tohtori huomasi heti, mikä heitä vaivasi. Hän vasta on -taitava. Tietäisitpä, mitä hän teki sikarillaan. Kuinka ovela hän osasi -olla. Ensin hän antoi merkin minulle. Heillä ei ollut aavistustakaan -siitä, mitä oli tekeillä. Hän otti sikarinsa ja..." - - - - -20. - - -Koira samoin kuin hevonenkin tekee pahan ihmisen entistä pahemmaksi. -Walter Merrit Emory ei ollut hyvä ihminen, ja toivo saada Miksi -haltuunsa pahensi häntä. Ellei Miksiä olisi ollut, hän olisi menetellyt -aivan toisin. Hän olisi kohdellut Daughtrya kuin valkoista ainakin -- -kuten Daughtry sanoi. Hän olisi ilmaissut sairauden Daughtrylle ja -auttanut häntä sitten matkustamaan Etelämerelle tai Japaniin tai -johonkin muuhun maahan, missä spitaalisia ei eristetä. Tämä ei olisi -ollut väärin niitä maita kohtaan, koska niiden tavat kerran ovat -sellaiset, ja Daughtry ja Kwaque olisivat pelastuneet joutumasta San -Franciscon helvetilliseen spitaalisairaalaan, jonne hän nyt -pahuudessaan tuomitsi heidät koko iäkseen. - -Jos vielä ottaa huomioon, mitä tulivat maksamaan aseistetut vahdit, -jotka öin päivin, vuodet läpeensä vartioivat spitaalisairaalaa, niin -ymmärtää, että Walter Merrit Emory olisi voinut säästää San Franciscon -veroamaksavilta kansalaisilta monen tuhannen dollarin menot. Ja niillä -dollareilla olisi voitu laajentaa ylen ahtaita kouluhuoneistoja, -hankkia köyhille lapsille maitoa tai puistoja perustamalla saada -raittiimpaa ilmaa köyhien tukahduttaviin kortteleihin. Mutta jos Walter -Merrit Emory olisi ajatellut näin epäitsekkäästi, eivät ainoastaan -Daughtry ja Kwaque olisi matkustaneet kauas merten taa, vaan myös Miksi -olisi seurannut heitä. - -Milloinkaan lääkäri ei liene nopeammin tarkastanut sellaista joukkoa -odottavia potilaita kuin tohtori Emory, kun ovi oli sulkeutunut -poliisien jälkeen, jotka kulkivat jälkijoukkona Daughtrya vietäessä. Ja -ennenkuin meni nauttimaan myöhäistä välipalaansa, tohtori Emory ajoi -autollaan Barbary Coastiin ja Bowheadin matkustajakotiin. Matkalla -hänen oli onnistunut saada eräs etsivä mukaansa. Se olikin -välttämätöntä, sillä emäntä ei vähällä suostunut luovuttamaan -asukkaansa koiraa. Mutta hän tunsi liian hyvin herra Millikenin, ja hän -alistui lakiin, jota etsivät edusti ja jota herkkäuskoinen emäntä ei -ollenkaan tuntenut. - -Kun Miksi talutusköydessä lähti huoneesta, kuului valittava ääni -ikkunalaudalta, missä pieni lumivalkea papukaija istui. - -"Cocky", se huusi. "Cocky." - -Walter Merrit Emory katsoi taakseen ja epäröi vain hetkisen. "Lähetämme -jonkun myöhemmin noutamaan linnun", hän sanoi emännälle, joka yhä -heikosti vastusteli saattaessaan heitä alas portaita eikä huomannut, -että etsivä oli huolimattomuudessaan unohtanut sulkea Daughtryn huoneen -oven. - -Mutta Walter Merrit Emory ei ollut ainoa huono ihminen, jonka halu -omistaa Miksi teki entistään huonommaksi. Istuen Indoch Yacht klubissa -syvässä nahkaisessa nojatuolissa, jalat toisessa syvässä nahkaisessa -nojatuolissa, Harry del Mar sulatti unisena välipalaansa, joka samalla -oli ollut aamiainen, ja silmäili ensimmäisiä iltalehtiä. Hänen -katseensa pysähtyi viiden rivin pituisen uutisen yläpuolella olevaan -lihavaan otsakekirjoitukseen. Jalat lennähtivät hetkessä alas tuolilta, -hän hypähti pystyyn. Sitten hän jälleen yhtäkkiä istuutui, painoi -sähkökelloa ja klubin tarjoilijaa odotellessaan luki uudelleen -otsakkeen ja nuo viisi riviä. - -Kiitäessään autolla Barbary Coastiin Harry del Mar näki kultaisia -näkyjä. Hän näki keltaisia kahdenkymmenen dollarin kolikoita, keltaisia -seteleitä Yhdysvaltojen setelipainosta, pankkikirjoja ja komeita -kuponkeja, jotka tarvitsi vain leikata irti -- ja tämän kaiken takana -väikkyi pörröinen irlantilainen terrieri istuen kabarettilavalla -kirkkaan sähkölamppukehän keskellä, suu avoinna, kuono katsomoa kohden -suunnattuna ja lauloi, lauloi yhtämittaa niinkuin ei ainoakaan koira -vielä ole laulanut. - -Cocky huomasi ensimmäisenä, että ovi oli raollaan; se katsoi sitä ja -mietti -- mikäli voi käyttää sanaa "mietti" linnun sielun liikkeistä. -Salaperäisellä tavalla sen tajunta ottaa vastaan uuden vaikutteen, ja -se valmistautuu toimimaan tai on toimimatta, riippuen siitä, mihin -suuntaan uusi vaikute sitä johtaa... Ihmiset tekevät aivan samoin, ja -toiset sanovat sitä "tahdon vapaudeksi". -- Tuijottaen avoimeen oveen -Cocky oli juuri ratkaisemaisillaan, pitikö sen vai eikö pitänyt -lähemmin tarkastaa tuota suureen avaraan maailmaan johtavaa rakoa. Tämä -tarkastelu sitten ratkaisi, uskaltaisiko se yrittää ulos tuosta raosta -vai eikö. Mutta ennen ratkaisua sen silmät kohtasivat parin toisia -silmiä, jotka katsoivat sisään. - -Ne silmät olivat julmat, vihreänkeltaiset, ja silmäterät vuoroin -laajenivat, vuoroin äkkiä supistuivat siirtyessään valosta varjoon -huonetta tarkastellen. Cocky käsitti ensimmäisessä silmänräpäyksessä -vaaran, joka uhkasi väkivaltaisella kuolemalla. Mutta Cocky ei tehnyt -mitään. Pelko ei ahdistanut sen sydäntä. Liikkumattomana se istui -tuijottaen toisella silmällään laihaa villikissaa, jonka pää oli tullut -oven aukkoon äkkiä kuin ilmestys. - -Silmät harhailivat valppaina ympäri huonetta, sysimustat poikittaiset -silmäterät noiden kummallisten, vihreänkeltaisten opaalien keskellä -laajenivat ja supistuivat nopeasti ja varovaisesti. Ne pysähtyivät -Cockyyn. Samassa silmänräpäyksessä näkyi, miten kissa jännitti -ruumiinsa, ja jäykistyi siihen asentoon. Melkein huomaamatta silmiin -tuli vaaniva ilme, joka muistutti sfinksin jäykkää tuijotusta yli -polttavan kuuman, ikuisen erämaahiekan. Oli aivan kuin silmät olisivat -tuijottaneet siten vuosisatoja ja vuosituhansia. - -Cocky jähmettyi myös. Se ei vetänyt kalvoa silmän eteen, joka oli -näkyvissä sen sivulle kääntyneessä päässä, eikä se hillitön pelko, joka -sen oli vallannut, saanut ainoaakaan höyhentä vavahtamaan. Molemmat -olennot tuijottivat kivettyneinä toisiinsa, kuten tuijottavat toisiinsa -metsästäjä ja saalis, ryöväri ja uhri. - -Tuijottamista kesti monta pitkää minuuttia, kunnes pää äkkiä katosi -oven raosta. Jos lintu osaisi huoata, olisi Cocky huokaissut. Mutta se -ei hievahtanutkaan, se kuunteli, kuinka hitaat, laahustavat ihmisen -askeleet kulkivat ohi ja häipyivät eteiseen. - -Kului useita minuutteja, ja näky ilmestyi jälleen yhtä odottamattomana --- mutta ei enää vain pää, vaan koko kulmikas ruumis, joka solui -huoneeseen ja asettui lepäämään keskelle lattiaa. Silmät tuijottivat -Cockyyn, ja koko muu ruumis oli hiljaa, paitsi pitkä häntä, joka -liikehti puolelta toiselle nykivin, vihaisin, yksitoikkoisin ottein. - -Siirtämättä katsettaan Cockysta kissa lähestyi hitaasti, kunnes -pysähtyi vajaan kuuden jalan päähän. Häntä heilui edestakaisin, silmät -loistivat kuin jalokivet voimakkaassa päivänvalossa, joka tuli sisään -vastassa olevasta ikkunasta, ja poikittaiset silmäterät supistuivat -tuskin näkyviksi mustiksi viiruiksi. - -Ja Cocky, joka ei voinut käsittää kuolemaa yhtä selvästi kuin ihminen, -oli kuitenkin tietoinen siitä, että kaiken loppu oli kauhistavan -lähellä. Nähdessään kissan kyyristyvän hyppäämään tuo pieni rohkea -olento ilmaisi luonnollisen pelkonsa. - -"Cocky, Cocky", se huusi valittaen sokeille ja kuuroille seinille. - -Se oli sen hätähuuto koko maailmalle, sen kaikille voimille ja -esineille ja kaksijalkaisille ihmisolennoille, mutta erikoisesti -hovimestarille ja Kwaquelle ja Miksille. Huudon sisällys oli: "Täällä -on Cocky. Minä olen hyvin pieni ja hyvin hento, ja tuo peto tahtoo -hävittää minut, mutta minä rakastan valoisaa, iloista maailmaa, ja minä -tahdon elää ja jatkaa elämääni valossa ja ilossa, ja minä olen niin -kovin pieni, minä olen pieni, hyvä olento, jolla on hyvä pieni sydän, -en kykene taistelemaan tuon ison, pörröisen, nälkäisen olennon kanssa, -joka tahtoo syödä minut, ja minä tahdon apua, apua, apua. Minä olen -Cocky. Jokainen minut tuntee. Minä olen Cocky." - -Tämä ja paljon muuta sisältyi huutoon: "Cocky, Cocky!" - -Mutta vastausta ei tullut, ei sokeilta seiniltä, ei eteisestä eikä koko -maailmasta, ja kun tämä kauhun hetki oli ohi, oli Cocky jälleen sama -urhea pieni olento kuin ennenkin. Se istui liikkumattomana -ikkunalaudalla pää sivulle käännettynä ja katseli toisella silmällään -koko sukunsa ikuista vihollista, joka oli siinä lattialla, niin -pelottavan lähellä. - -Äänen ihmisääntä muistuttava sointu oli saanut villikissan -hämmästymään, se viivytti hyppäystään, luimisti korviaan ja painautui -lähemmäksi lattiaa. - -Seuraavan hiljaisuuden aikana sininen kärpänen piti kovaäänistä -pörinäänsä viereisen ikkunan ruudulla. Silloin tällöin kuului heikko -helähdys lasista ilmaisten, että kärpästäkin runteli kohtalon kovuus: -se puski turhaan tuohon petolliseen lasiseinään päästäkseen valoisaan -maailmaan, joka loisteli niin lähellä. - -Villikissakin oli saanut kokea elämän kovuutta. Sitä kalvoi nälkä, ja -nälkä kuivatti sen laihat nisät, joiden olisi pitänyt täyttyä -seitsemälle pienelle marisevalle olennolle, jotka olivat täydelleen sen -omia kuvia, paitsi että silmät eivät vielä olleet auki ja että ne -olivat niin hullunkurisen honteloita yrittäessään seista rennoilla, -ohuilla jaloillaan. Kipu nisissä ja vaiston ääni sai kissan muistamaan -penikoitaan; se näki ne kuin näyssä, sen aivojen hieno koneisto loihti -ne esiin, se oli näkevinään ne rikkinäisen kellarinluukun läpi, -pimeässä roskaloukossa portaitten alla, jonne se oli ryöminyt ja -synnyttänyt penikkansa. - -Tämä näky ja jäytävä nälkä kiihottivat sitä uudelleen, se jännitti -ruumiinsa ja mittasi välimatkan hyökätäkseen. Mutta Cocky oli jälleen -oma itsensä. - -"Piru vieköön! Piru vieköön!" se kirkui niin kimeästi ja sotaisesti -kuin vain osasi vimmoissaan pörhistellen alhaalla olevalle -villikissalle, niin että tämä hämmästyneenä perääntyi ja painautui -lattiaan luimistaen korviaan ja pieksäen hännällään. Se käänteli -päätään joka suunnalle, sen katse tunkeutui pimeimpiinkin soppiin -keksiäkseen ihmisen, jonka ääni oli noin huutanut. - -Villikissa teki näin, vaikka sen aistit sanoivatkin sille, että ääni -oli tullut pienestä linnusta, joka istui ikkunalaudalla. - -Kärpänen kopsahteli jälleen vankilansa näkymätöntä seinää vasten. -Villikissa valmistautui, teki äkkiä päätöksensä ja hyppäsi -- siihen -missä Cocky oli istunut silmänräpäystä varhemmin. Cocky oli nopeasti -väistynyt syrjään. Mutta juuri kun lintu väisti ja kissa hyppäsi -ikkunalle, lennähti kissan käpälä hiukan sivulle, Cocky kimposi ilmaan -ja räpytteli siipiään, jotka olivat niin tottumattomat lentämään. -Villikissa nousi takajaloilleen ja tähtäsi etukäpälällään iskun -ylöspäin niinkuin lapsi tavoittelee lakkiinsa perhosta. Mutta kissan -käpälässä oli voimaa, ja sen kynnet kaartuivat kuin koukut. - -Isku sattui, pienen lentokoneen koneisto häiriintyi ja särkyi. Cocky -putosi lattialle, valkeita höyheniä satoi sen päälle, ne putoilivat -hitaasti kuin lumihiukkaset. Villikissa lensi kuin nuoli sen kimppuun. -Joitakin valkeita höytyviä sattui sen selkään, niin että se vavahti, -mutta se painoi kyntensä vielä syvempään samalla nopeasti silmäten -ympäri huonetta todetakseen, ettei minkäänlaista vaaraa ollut -uhkaamassa. - - - - -21. - - -Harry del Mar löysi ainoastaan muutamia valkeita höyheniä Dag Daughtryn -huoneen lattialta, ja emännältä hän sai kuulla, miten Miksin oli -käynyt. Harry del Mar palasi nopeasti autoonsa, otti selon tohtori -Emoryn asunnosta ja totesi, että Miksi oli teljetty erääseen vajaan -takapihalle. Sitten hän osti matkalipun höyrylaiva _Umatillaan_, -jonka piti päivän koitteessa lähteä Seattleen ja Puget Soundiin. Sitten -hän sääli kokoon tavaransa ja maksoi laskunsa. - -Sillävälin sattui seuraava keskustelu Walter Merrit Emoryn -vastaanottohuoneessa. - -"Mies huutaa itsensä kuoliaaksi", intti tohtori Masters. "Poliisien -täytyi lyödä häntä patukoillaan ambulanssivaunussa. Hän raivosi. Hän -tahtoi saada koiransa. Tämä ei käy päinsä. Tämä on liian raakaa. Ette -voi noin vain varastaa hänen koiraansa. Hän nostaa hirveän melun -sanomalehdissä." - -"Huh", vastasi Walter Merrit Emory, "haluaisin nähdä sen -sanomalehtimiehen, jolla on kyllin otsaa mennä puhuttelemaan miestä -spitaalisairaalaan. Ja tahtoisin nähdä sen toimittajan, joka ei anna -heti polttaa spitaalisairaalasta tullutta kirjettä (jos se nyt -vahdeista huolimatta olisi saatu lähetetyksi) heti, kun hän huomaa, -mistä se on lähetetty. Olkaa rauhassa, tohtori. Sanomalehdet eivät -hiisku tästä asiasta mitään." - -"Mutta spitaali! Yleinen turvallisuus! Onhan koira ollut herransa -luona! Se voi levittää tartuntaa." - -"Siirtyminen on tässä parempi ja tieteellisempi sana, tohtori", virkkoi -Walter Merrit Emory rikkiviisaan näköisenä. - -"No vaikkapa siirtyminen sitten", keskeytti tohtori Masters. "Yleisöä -täytyy ajatella. Yleisö ei saa joutua tartunnan vaaraan." - -"Puhumme tästä siirtymisestä", oikaisi toinen rauhallisesti. - -"Sanokaa sitä miksi tahdotte. Yleisö --" - -"Lorua", virkkoi Walter Merrit Emory. "Siitä, mitä ette tiedä -spitaalista ja mitä koko terveydenhoitolautakunta ei siitä tiedä, -voitaisiin kirjoittaa useampia kirjoja kuin erikoistutkijat jo ovat -sairaudesta kirjoittaneet. He ovat yrittäneet istuttaa eläimiin -ihmisspitaalia, ja niitä yrityksiä he saavat jatkaa ikuisesti. -Hevosilla, kaniineilla, rotilla, aaseilla, apinoilla, hiirillä ja -koirilla he ovat kokeilleet -- he ovat uudistaneet kokeensa -kymmenentuhatta kertaa ja satatuhatta kertaa -- eivätkä ole milloinkaan -onnistuneet. Heidän ei ole vielä kertaakaan onnistunut siirtää sitä -ihmisestä eläimeen. Kas ... sallikaa minun näyttää teille." - -Ja Walter Merrit Emory alkoi poimia esiin mestareitaan kirjahyllyltä. - -"Merkillistä, kovin mielenkiintoista", virkahti tohtori Masters silloin -tällöin selaillessaan kirjoja toisen taitavasti ohjatessa. "En voinut -aavistaakaan ... on hämmästyttävää, kuinka paljon työtä he ovat -tehneet..." - -"Mutta", hän sanoi lopuksi, "on aivan turhaa koettaa saada maallikoita -uskomaan sitä, mitä teidän hyllyillänne on. En -- minä en voi saada -ympäristöäni siitä vakuutetuksi. En tahdo sitä edes koettaa. Lisäksi -mies on jo tuomittu elinkautiseen vankeuteen spitaalisairaalassa. Te -tiedätte, miten kurja paikka se on. Hän pitää koirasta. Hän on -suunniltaan ikävästä. Antakaa se hänelle takaisin. Sanon teille vielä -kerran, että tekonne on halpamainen, väärä ja julma, enkä minä mene -siitä vastuuseen." - -"Kyllä te sen teette", vakuutti Walter Merrit Emory kylmästi. "Ja -sanonpa teille, minkä tähden." - -Hän sanoi sen. Hän sanoi asioita, joita ei lääkärin milloinkaan pitäisi -sanoa toiselle, mutta joita politiikko vallan hyvin voi sanoa ja on -usein sanonutkin toiselle poliitikolle -- asioita, joista täytyy -vaieta, ellei muun vuoksi, niin ainakin siksi, että ne ovat aivan -liian nöyryyttäviä tavalliselle amerikkalaiselle porvarille: -kulissientakaisia salaisuuksia, kunnanvaltuustojen salaisia suhteita, -joita tavallinen amerikkalainen porvari niin mielellään luulottelee -hallitsevansa kuninkaallisen rajattomalla äänioikeudellaan; asioita, -jotka väliin, hyvin harvoin, vilahtavat esiin valiokuntien lausunnoissa -samassa taas kadotakseen. - -Walter Merrit Emory sai tahtonsa läpi Miksiin nähden, vei vaimonsa -päivällisille hienoon ravintolaan ja sieltä varieteehen voittoaan -juhlimaan; tuli kotiin yhden aikana yöllä, meni yöpuvussaan viimeisen -kerran katsahtamaan Miksiä ja huomasi, että se oli -- poissa. - -Kuten kaikki Amerikan tarttuvatautisten sairaalat San Francisconkin -spitaalisairaala sijaitsi hyvin synkällä, autiolla ja arvottomalla -alueella kaukana kaupungin ulkopuolella. Sillä ei ollut mitään suojaa -Tyynellemerelle päin, ja kylmät tuulet ulvoivat ja sakeat sumupilvet -kiirivät synkkinä hietakumpujen yllä. Huviretkeilijät eivät milloinkaan -käyneet siellä, eivätkä pikkupojatkaan menneet sinne linnunpesiä -etsimään tai leikkimään intiaanisotiaan. Ainoat vieraat, jotka sinne -eksyivät, olivat itsemurhaajat, jotka elämäänsä väsyneinä etsivät -kaikkein synkimmän seudun sanoakseen tälle maailmalle jäähyväiset. Ja -sellaisten jäähyväisten jälkeen he eivät tietystikään uudistaneet -vierailuaan. - -Näköala ikkunoista ei ollut mieltä ilahduttava. Neljännesmailin -matkalla molempiin suuntiin Dag Daughtry näki vain vartiokojuja -korkeiden hietakumpujen välisessä alangossa ja aseistettuja vahteja, -jotka mieluummin surmasivat pakenevan sairaan kuin kävivät häneen -käsiksi eivätkä ainakaan ruvenneet houkuttelemaan häntä palaamaan -takaisin sairaalaan. - -Ruttotalon toisella puolen oli puita. Kuumepuita ne olivat, mutta eivät -suinkaan niin kuninkaallisen komeita kuin niiden veljet luonnontilassa. -Tahallisesti huonosti istutettuja ja tahallisesti huonosti hoidettuja -ja lisäksi luonnon vihamielisten voimien tuivertamia ne olivat. Ne -olivat kuin lauma kurjia raajarikkoja ja ojentelivat ryhmyisiä, -kitukasvuisia oksiaan aivankuin olisivat vääntelehtineet -kuolinkamppailussa. Ne olivat vain pensaan korkuisia ja käyttivät -suurimman osan niukasta ravinnostaan juuriinsa, jotka laajensivat -laajentamistaan lonkeroverkkoaan merenrannan hietikkoon pysyäkseen -pystyssä ainaisessa myrskyssä. - -Daughtry ja Kwaque eivät saaneet ulottaa kävelyretkiään edes -vartiokojuille saakka. Rajaviiva oli sata metriä sisempänä. Sinne -vartijat tulivat tuoden ruokatavaroita, lääkkeitä ja kirjoitettuja -lääkärin ohjeita ja poistuivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleet. -Siellä oli myös musta taulu, jolle Daughtryn oli käsketty liidulla -kirjoittaa toiveensa ja tarpeensa niin isoin kirjaimin, että ne voi -matkan päästä lukea. Ja tälle taululle hän kirjoitti monena päivänä -- -ei oluenpyyntöjä, vaikka totutut kuusi litraa olivat äkkiä kuivuneet, -vaan seuraavantapaisia lauseita: - -_Missä minun koirani on_? - -_Se on irlantilainen terrieri_. - -_Se on karkeakarvainen_. - -_Sen nimi on Kill_. - -_Tahdon saada koirani_. - -_Tahdon puhutella tohtori Emorya_. - -_Pyytäkää tohtori Emorya kirjoittamaan minulle koirastani_. - -Eräänä päivänä Daughtry kirjoitti: - -_Ellen saa koiraani, tapan tohtori Emoryn_. - -Sitten sanomalehdet kirjoittivat yleisölle, että spitaalisairaalan -surullinen sairaustapaus oli kehittynyt traagilliseksi, koska valkea -mies oli kadottanut järkensä. Yhteistä hyvää harrastavat kansalaiset -kirjoittelivat sitten lehtiin pitäen suurta melua siitä, ettei tehty -loppua sellaisesta yhteiskuntaa uhkaavasta vaarasta, vaativat että -Yhdysvaltojen hallituksen oli rakennettava kansallinen spitaalisten -koti jollekin kaukaiselle saarelle tai yksinäiselle vuorenhuipulle. -Mutta tämä pieni mielenkiinnon aalto asettui jo seuraavana päivänä, ja -reportteripoikaset koettivat vaihteeksi huvittaa yleisöä alaskalaisella -susikoiralla, joka oli puoleksi karhu, tai kysymyksellä, oliko Crispi -Angelotti tosiaankin leikellyt Giuseppe Bortholdin ruumiin pieniin -palasiin ja heittänyt säkin kalastajasillalta mereen, tai Japanin -Havaijia, Filippiinejä ja Tyynenmeren rannikkoa vastaan tähdätyillä -suunnitelmilla. - -Ei mitään mainittavaa sattunut Dag Daughtrylle ja Kwaquelle -spitaalisairaalassa, ennenkuin eräänä iltana myöhään syksyllä. Myrsky -oli tulossa ja tuuli yltyi. Eräästä hedelmäkorista, jonka rouva -Footesin seminaarin nuorten neitosten sanottiin lähettäneen, Daughtry -löysi omenan siemenkotaan taitavasti piilotetun kirjelippusen, jossa -häntä pyydettiin asettamaan seuraavana perjantai-iltana palava kynttilä -ikkunalleen. Ja viiden aikana aamulla hän sai vieraan. - -Se oli Charles Stough Greenleaf, Vanha Merikarhu itse. Kahlattuaan -kaksi tuntia kuumepuumetsikön pehmeässä hiekassa hän vaipui uupuneena -spitaalitalon oven eteen. Kun Daughtry avasi oven, lennähti vanhus -häntä vastaan kostean myrskynpuuskan mukana. Daughtry otti hänet -syliinsä ja ohjasi nojatuoliin. Mutta samassa hän muisti sairautensa ja -päästi vanhuksen niin äkkiä, että tämä putosi tuoliin. - -"Olettepa ollut oikein koiran ilmassa", sanoi Daughtry. "Kuule, Kwaque. -Tämä herra on läpimärkä. Riisu kengät hänen jaloistaan." - -Mutta ennenkuin Kwaque, joka oli heti laskeutunut polvilleen, ennätti -tarttua kengännauhoihin, Daughtry muisti, että hänkin oli saastainen, -ja sysäsi hänet pois. - -"En totisesti tiedä, mitä tehdä", mutisi Daughtry ja tuijotti -avuttomana eteensä muistaen, että se oli spitaalitalo, että tuoli, -missä vanhus istui, oli spitaalituoli, ja että lattia, millä hänen -uupuneet jalkansa lepäsivät, oli spitaalilattia. - -"Olen iloinen nähdessäni teidät, niin sydämestäni iloinen", huohotti -Vanha Merikarhu ojentaen kätensä tervehdykseen. - -Mutta Dag Daughtry ei tarttunut siihen. - -"Kuinkas aarteenetsimisen on käynyt? Onko mitään toiveita?" kysyi -Daughtry kuin ohimennen. - -Vanha Merikarhu nyökkäsi, veti henkeä ja sanoi, aluksi kuiskaten: - -"Olemme valmiit purjehtimaan heti nousuvedellä, nyt kello -seitsemän aamulla. Laivamme on joella. Se on hauska pieni kuunari, -_Betlehem_ nimeltään. Se on siro ja hyvin rakennettu, kajuutta -tilava ja mukava. Se kulki ennen Tahitilla, kunnes höyrylaivat -syrjäyttivät sen. Ruokavaroja on runsaasti. Kaikki on ensiluokkaista. -Olen tarkastanut sen. En voi sanoa pitäväni kapteenista. Olen nähnyt -ennenkin samanlaisia. Oikein kelpo merimies, mutta karhu käytökseltään. -Synnynnäinen merirosvo, oikein ilkeä vanha ukko. Eikä yrityksen -toimeenpanija ole vähääkään parempi. Hän on keski-ikäinen ja huonossa -maineessa, eikä suinkaan ole hieno mies, mutta hänellä on paljon rahaa --- on ensin ansainnut kalifornialaisella öljyllä, varusti sitten -kullankaivajan Brittiläiseen Columbiaan, petkutti sitten hänenkin -osuutensa löydettyihin suuriin kultasuoniin ja kartutti oman -omaisuutensa viisi-, kuusikertaiseksi. Kovin epämiellyttävä mies. Mutta -hän luottaa onneensa ja aikoo voittaa viisikymmentä miljoonaa -yrityksessä ja petkuttaa itselleen minunkin osuuteni. Hänessä on yhtä -paljon merirosvoa kuin kapteenissakin." - -"Onnittelen teitä, herra Greenleaf", virkkoi Daughtry. "Te saatte minut -heltymään, sydämeni pohjasta heltymään, kun olette tullut tänne saakka -tällaisena yönä ja antautunut niin suureen vaaraan vain voidaksenne -sanoa hyvästit Dag Daughtry-raukalle, joka aina tarkoitti hyvää, mutta -jolla oli huono onni." - -Mutta puhellessaan näin Daughtry näki ihanana harhakuvana vapaan elämän -Etelämerta purjehtivalla kuunarilla ja tunsi sydäntään kouristavan -ajatellessaan, että hänen osakseen jäisi vain spitaalitalo, -hiekkakummut ja surulliset kuumepuut. - -Vanha Merikarhu ojentautui suoraksi tuolissaan. - -"Te loukkaatte minua. Te loukkaatte minua sydämeen saakka." - -"Antakaa anteeksi, hyvä herra", änkytti Daughtry, vaikkei voinut -käsittää, millä oli loukannut vanhusta. - -"Te olette minun ystäväni", vanhus puhui vakavana ja nuhdellen. "Minä -olen teidän ystävänne. Ja te annatte minun ymmärtää, että luulette -minun tulleen tähän helvetin onkaloon sanomaan teille hyvästejä. Tulin -tänne noutamaan teitä ja papualaistanne. Kuunari odottaa teitä. Kaikki -on järjestetty. Teidät on merkitty laivan luetteloihin merimiestalossa. -Molemmat. Se tehtiin eilen sijaisten avulla, jotka olin itse hankkinut. -Toinen oli barbarossaarelainen mustaihoinen. Löysin hänet ja tuon -toisen, valkean miehen merimieskodista Commercial Streetin varrelta, ja -maksoin heille viisi dollaria siitä, että he tulivat merimiestaloon ja -kirjoittivat nimensä." - -"Mutta, hyvä jumala, tehän ette näy ollenkaan ymmärtävän, että me -molemmat olemme spitaalisia." - -Vanha Merikarhu ponnahti tuoliltaan kuin sähköiskun satuttamana, ja -vanhat kasvot puhuivat jalon sydämen vihasta hänen sanoessaan: - -"Mutta te ette näy käsittävän, että olette minun ystäväni ja että minä -olen teidän ystävänne." - -Kiihtyneenä hän ojensi kätensä. - -"Hovimestari, Daughtry, herra Daughtry, ystävä, tai miksi teitä -sanoisin, en tyrkytä teille nyt merimiesjuttuja tällä kertaa isosta -veneestä, salaisista luotauksista ja aarteesta sylen syvällä hiekassa. -Tämä on totta. Minullakin on sydän. Tässä, hyvä herra" -- hän heilutti -kättään aivan Daughtryn kasvojen edessä -- "on minun käteni. On vain -yksi seikka, mikä teidän täytyy tehdä, juuri nyt. Teidän täytyy ottaa -tämä käsi omaanne ja puristaa sitä -- sydämestänne, niinkuin minäkin -teen." - -"Mutta ... mutta...", epäröi Daughtry. - -"Ellette tee sitä, en lähde täältä. Jään tänne, kunnes kuolen. Tiedän, -että teissä on spitaali. Ette voi kertoa minulle siitä enää mitään -uutta. Tässä on käteni... Tahdotteko tarttua siihen? Minun sydämeni on -sen ranteessa, valtimonlyönnissä, jokaisessa sormenpäässä. Ellette ota -sitä, sanon teille etukäteen, että istuudun tähän tuoliin ja kuolen. -Tahdon saada teidät ymmärtämään, että olen mies ja kelpo mies. Olen -ystävä ja toveri. En ole pelkuri. Elän sydämessäni ja aivoissani enkä -tässä raihnaisessa ruumiissa, joka on vain minun satunnainen verhoni. -Ottakaa käteni. Sitten haluan puhua kanssanne." - -Dag Daughtry ojensi empien kätensä, mutta Vanha Merikarhu tarttui -siihen ja pusersi sitä vanhoilla luisilla sormillaan, niin että teki -kipeää. - -"No, nyt voimme puhua", hän virkkoi. "Olen suunnitellut kaiken tarkoin. -Me matkustamme _Betlehemillä_. Kun ukonilkimys huomaa, ettei hän -saa penniäkään minun satuaarteestani, me jätämme hänet oman onnensa -nojaan. Hän on iloinen päästessään meistä erilleen. Me, te ja minä ja -teidän papualaisenne nousemme maihin Marques-saarilla. Spitaaliset -saavat olla siellä vapaina. Siellä ei ole mitään asetuksia. Olen ollut -siellä. Saamme olla vapaina. Maa on paratiisi. Me rakennamme majan -itsellemme. Olkikattoinen mökki riittää. Työ on pikkuseikka. Meillä on -rannan ja meren ja vuorten vapaus. Te saatte purjehtia, uida, kalastaa -ja metsästää. Siellä on vuorikauriita, villikanoja ja villihärkiä. -Banaanit ja pisangit kypsyvät meidän päämme päällä, samoin -alligaattoripäärynät ja villit omenat. Turkinpippuri kasvaa oven -edessä, ja siellä on lintuja ja linnunmunia. Kwaque saa valmistaa -ruoan. Ja te saatte olutta. Olen selvästi huomannut teidän janonne. Te -saatte kuusi pulloa päivässä ja enemmänkin. - -"Joutukaa. Meidän täytyy lähteä. Ikäväkseni minun täytyy kertoa teille, -että olen turhaan etsinyt teidän koiraanne. Olen palkannut taitavia -salapoliiseja ottamaan siitä selkoa. Tohtori Emory varasti Killin -teiltä, mutta ei kulunut vuorokauttakaan, ennenkuin se varastettiin -häneltä. Olen pannut maan ja taivaan nurin sen tähden, mutta Kill on -kadonnut, kuten me nyt katoamme tästä inhottavasta luolasta. - -"Minulla on auto odottamassa. Ajaja on saanut hyvän maksun. Ja olen -luvannut tappaa hänet, jos hän pettää minut. Meidän on kuljettava -kappaleen matkaa koillista kohti yli hietakummun tielle, joka on tuon -kummallisen metsän takana ... kas niin. Nyt lähdemme. Myöhemmin saamme -puhella. Katsokaas, alkaa jo sarastaa. Vahdit eivät saa nähdä meitä..." - -He läksivät ulos myrskyyn. Kwaque viimeisenä, hulluna ilosta. Aluksi -Daughtry koetti pysytellä etäämmällä, mutta ensimmäisen myrskynpuuskan -sattuessa, joka oli viedä vanhuksen mukanaan, Daughtry tarttui hänen -käsivarteensa ja tukien häntä ruumiillaan työnsi häntä edessään pehmeän -hiekan läpi ylös kummulle. - -"Kiitos, hovimestari, kiitos ystäväni", mutisi Vanha Merikarhu, kun -myrsky hetkeksi hiljeni. - - - - -22. - - -Miksi läksi puoleksi mielellään Harry del Marin mukaan yön pimeyteen, -vaikkei se hänestä pitänytkään. Mies tuli kuin murtovaras, hyvin hiljaa -ja varovasti, tohtori Emoryn takapihalle, vajalle, mihin Miksi oli -teljetty. Del Marilla oli kyllin näyttämötottumusta tietääkseen, ettei -tällaisia kohtauksia suoriteta sähkölampun valossa, jos tahdotaan -välttää surullista loppua. Hän kompuroi pimeässä vajan ovelle, avasi -sen ja meni hiljaa sisälle, hapuillen koiran pörröistä ruumista. - -Miksi, joka oli miehekäs koira, rohkea kuin leijona, pörhisti heti -karvansa, mutta ei äännähtänytkään. Sen sijaan se nuuski tulokasta ja -tunsi hänet. Vaikkei se pitänyt miehestä, se antoi kuitenkin sitoa -nuoran kaulaansa, ja seurasi häntä hiljaa kadulle, lähimpään -kulmaukseen ja odottavaan autoon. - -Tämä Miksin teko perustui yksinkertaiseen päätelmäsarjaan -- vaikka -väitetäänkin, ettei se osannut ajatella. Tämän miehen se oli tavannut -usein hovimestarin seurassa. He olivat olleet ystäviä, sillä he olivat -istuneet samassa pöydässä ja juoneet yhdessä. Hovimestari oli poissa. -Miksi ei voinut häntä mistään löytää ja oli nyt itse vankina vieraan -talon takapihalla. Mikä oli kerran tapahtunut, voi tapahtua toistekin. -Oli tapahtunut usein, että hovimestari, Del Mar ja Miksi olivat -istuneet saman pöydän ääressä. Oli hyvin todennäköistä, että nyt -tapahtuisi samoin ja Miksi saisi jälleen istua tuolilla kirkkaasti -valaistussa ravintolasalissa toisella puolellaan Del Mar ja toisella -rakastettu hovimestari olutlasi edessään. - -Autossa, joka kiisi eteenpäin pitkin San Franciscon sokkeloisia katuja, -Miksi makasi Del Marin jaloissa valppaana tarkaten kaikkea; se ei -mitenkään osoittanut ystävyyttä, mutta ei myöskään osoittanut -vastenmielisyyttään tuota miestä kohtaan. Jo ensimmäisellä tapaamalla -Miksi oli oivaltamat, että Harry Del Mar oli huono ihminen. Yhä -huonommaksi hänet oli tehnyt rahanahne halu omistaa Miksi. Kun he -ensimmäisen kerran tapasivat toisensa kahvilassa Barbary Coastissa, -Miksi oli pörhistänyt hänelle niskakarvojaan ja jäykistänyt -taistelunhaluisena koko ruumiinsa, kun hän laski kätensä sen päälaelle. -Miksi ei ollut ollenkaan ajatellut miestä, vielä vähemmän se oli -koettanut eritellä hänen luonnettaan. Tuon käden hyväilyssä oli ollut -jotakin kieroa -- se oli koskettanut häntä välinpitämättömästi, mutta -ystävyyttä teeskennellen. Katsojat tuo hyväily voi pettää, mutta Miksi -_tunsi_, että se ei ollut oikea. Siinä ei ollut lämpöä, ei -sydäntä, se ei tuonut aitoa hyväntahtoisuutta niistä ihmisaivoista, -joiden välittävä sanansaattaja se oli. Vaikutus ei kaiken kaikkiaan -ollut hyvä, ja Miksi oli pörhistänyt karvansa ja jäykistänyt ruumiinsa -mitään ajattelematta, vain siksi, että se _tiesi_ -- ja se tieto -oli sitä, mitä ihmiset sanovat intuitioksi. - -Sähkölamppuja, vajojenreunustama rantasilta, vuorittain matka- ja -rahtitavaraa, merimiehiä ja rantajätkiä, jotka meluten tekivät työtään, -vipujen yhtämittaista kolinaa ja ketjujen kitinää, joukko valkotakkisia -hovimestareita, jotka kantoivat matkatavaroita, aliperämies porraspuun -juuressa, mikä jyrkkänä johti _Umatillan_ kävelykannelle, useita -kultanauhaisia päällysmiehiä kannella porraspuun yläpäässä ja tiheä -ihmisvilinä ahtaalla kannella -- tämä kaikki sai Miksin varmasti -uskomaan tulleensa takaisin meren luo laivalle, missä se ensiksi oli -tavannut hovimestarin, missä se hovimestarin kanssa oli aina ollut -viimeistä painostavaa suurkaupunkiaikaa lukuunottamatta. Sen -tietoisuudessa vilahtivat myös Kwaque ja Cocky nopeina välähdyksinä. -Kärsimättömästi vinkuen se riuhtoi päästäkseen eteenpäin varomatta -arkoja käpäliään häikäilemättömien, kiiruhtavien, nahkakenkäisten -ihmisjalkojen tungoksessa. Se etsi ja vainusi Cockya ja Kwaquea, mutta -ennen kaikkea hovimestaria. - -Miksi hillitsi pettymyksensä, kun ei heitä heti tavannut, sillä niin -pian kuin se oli alkanut tajuta, sille oli kehittynyt tietoisuus -koirien rajoittuneisuudesta ja alemmuudesta ihmisiin nähden, ja se oli -oppinut olemaan kärsivällinen: kärsivällinen odottaessaan hovimestaria, -kun se tahtoi mennä kotiin, mutta hovimestari istui yhä pöydän luona ja -joi, kärsivällinen, kun nuora painoi kaulaa, samoin kärsivällinen aidan -alla, jonka yli ei jaksanut hypätä, ja ahtaassa huoneessa, lukitun -oven takana, jota ei milloinkaan oppinut avaamaan, mutta jonka -ihmiset niin helposti avasivat. Se antoi siis laivan alikokin, joka -_Umatillassa_ huolehti kaikista nelijalkaisista matkustajista, -viedä sen pois. Suljettuna pieneen komeroon, joka oli täynnä laatikoita -ja kääröjä, nuora yhä kaulassa, se odotti odottamistaan, että ovi -aukenisi ja hovimestari astuisi sisään. - -Sen sijaan avasi oven alikokki, joka oli saanut runsaat juomarahat -- -sitä ei Miksi silloin tiennyt, se vain hämärästi aavisti, että tässäkin -ilmeni Del Marin valta. -- Kokki avasi nuoran ja antoi koiran yhtä -hyvin palkitulle ensimmäisen luokan hovimestarille, joka vei sen Del -Marin hyttiin. Viimeiseen saakka Miksi uskoi, että sitä vietiin -hovimestarin luo. Sen sijaan se tapasi vain Del Marin. "Hovimestari ei -ole täällä", ajatteli Miksi, mutta mieliala kääntyi kärsivällisyydeksi, -kun se ei vieläkään tavannut jumalaansa, yli kaiken rakastettua -hovimestariaan, joka oli sen oma ihmisjumala tässä sitä ympäröivässä -ihmisjumalien vilinässä. Miksi heilutti häntäänsä, luimisti vähän -korviaan, sitäkin, jossa oli hiukan vikaa, ja hymyili -- kaikki vain -sovinnaiseksi jälleentuntemisen osoitukseksi -- nuuski ilmaa vainuten -hovimestarinsa hajua ja laskeutui pitkälleen lattialle. Kun Del Mar -puhui, se nosti päätään ja katsoi häneen. - -"No nyt, poikaseni, tästä tulee jotakin muuta", sanoi Del Mar kylmällä, -soinnuttomalla äänellä. "Aion tehdä sinusta taiteilijan ja opettaa -sinulle yhtä ja toista. Ensiksikin ... seh, tänne ... _tänne!_" - -Miksi totteli kiirehtimättä, sävyisästi, mutta haluttomasti. - -"Tuon sinä saat jättää ja oppia joutumaan, kun minä kutsun", sanoi Del -Mar, ja jo tapa, millä hän sen sanoi, oli uhkaus, jonka Miksi ymmärsi. -"Nyt katsomme, voinko minä kehittää sinun lauluneroasi. Kuuntele nyt, -ja laula niinkuin lauloit sille spitaaliselle narrille." - -Hän otti huuliharpun liivinsä taskusta ja alkoi soittaa "Georgian -marssia". - -"Istu!" hän komensi. - -Miksi totteli jälleen, vaikka koko sen olento kapinoi vastaan. Se -vavahti kuullessaan harpun kimeitä ja houkuttelevia säveliä. Sen -kurkussa ja rinnassa pakotti laulamisen halu, mutta se voitti -kiusauksen, sillä se ei tahtonut laulaa tuolle miehelle. Se odotti -vain, että mies veisi sen takaisin hovimestarin luo. - -"Vai olet sinä itsepäinen?" sähisi Del Mar. "Sinä olet rotukoira, siinä -koko vika. Mutta olen ennenkin nähnyt sellaisia kuin sinä ja luulenpa -saavani vauhtia sinuun. Panen sinut tekemään työtä itselleni aivan kuin -sekin narri. No, ala nyt." - -Hän vaihtoi sävelen "Kenttäjumalanpalvelukseen Georgiassa". Mutta Miksi -oli itsepäinen. Se ei kadottanut itsehillintäänsä, ennenkuin "Vanha -koti" -laulun kaihoisat sävelet virtailivat sen läpi. Silloin se päästi -kurkustaan sointuvan ulvonnan, jolla se huusi luokseen kadonneita -tovereitaan menneiden vuosituhansien metsästysretkiltä. Soiton lumoissa -se ei voinut muuta kuin intohimoisesti kaivata koiralaumojen ammoin -ollutta elämää siihen aikaan, jolloin maailma vielä oli nuori ja kaikki -koirat kuuluivat samaan suureen kansaan, ennenkuin ne ainiaaksi -hajaantuivat viettääkseen loputtomat vuosisadat kesyn kotikoiran -elämää. - -"Ha haa", hihitti Del Mar aavistamatta, mitä muistoja hän -peltiharpullaan herätti. - -Kova koputus seinään ilmoitti hänelle, että joku uninen matkustaja oli -tyytymätön heidän harjoituksiinsa. - -"Riittää täksi kerraksi", hän virkahti terävästi ja otti harpun -tuoliltaan. Miksi oli vaiti ja vihasi häntä. "Sainpa sinut viimeinkin -tottelemaan. Mutta älä luule, että saat maata täällä kirppujasi -kynsimässä ja häiritä minun untani." - -Hän painoi soittonappulaa ja jätti, kun hovimestari tuli, Miksin tälle, -vietäväksi välikannelle ja teljettäväksi romukomeroon. - -Seuraavina päivinä ja öinä _Umatillassa_ Miksi pääsi oikein -perille siitä, minkälainen ihminen Del Mar oli. Voipa sen sanoa -oppineen tuntemaan Del Marin suvun ja synnyn tietämättä mitään hänen -vaiheistaan. Se ei esimerkiksi tiennyt, että Del Marin oikea nimi oli -Percival Grunsky ja että tytöt olivat häntä koulussa nimittäneet -"tummaksi", pojat pilkanneet "mustalaiseksi". Miksi ei voinut -aavistaa, että hän alkeiskoulun keskiluokilta oli joutunut suoraan -ojennuslaitokseen, eikä myöskään, että hänet sieltä kahden vuoden -kuluttua oli vapauttanut Harris Collins, joka ansaitsi leipänsä -- ja -loistavasti ansaksikin -- opettamalla eläimiä, jotka sitten saivat -esiintyä julkisesti. Vielä vähemmän Miksi saattoi tietää, minkälainen -oli ollut se kuusivuotinen eläintenkesytyskurssi, jonka Del Mar -Collinsin apulaisena oli suorittanut ja jonka tuloksista Miksi joutuisi -"nauttimaan". - -Mutta sen Miksi huomasi, ettei Del Mar ollut ylhäissyntyinen, että hän -oli heittiö verrattuna sellaisiin jalosukuisiin olentoihin kuin -hovimestari, kapteeni Kellar ja herra Haggin Meringen plantaasilla. -Miksi oppi sen pian ja helposti huomaamaan. Päivisin eräs laivan -hovimestareista nouti Miksin kannelle Del Marin luo, jolla aina oli -ympärillään puheliaita nuoria neitosia ja rouvia, jotka tuhlaten -jakelivat hyväilyjään ja helliä sanoja Miksille. Tähän Miksi vielä -alistui, vaikka meno sitä kyllästyttikin, mutta aivan sietämättömän -kiusallisia olivat ne teeskennellyt hyväilyt ja lempeät sanat, joita -Del Mar tällöin sille tuhlasi. Se tiesi, kuinka kylmiä ja valheellisia -ne olivat, sillä iltaisin Del Marin hytissä se kuuli vain tylyjä, -teräviä sanoja, tunsi, kuinka miehen mieli oli uhkaava ja hänen kätensä -kosketus vailla hellyyttä ja sydämen lämpöä. - -Tällä miehellä oli kahdet kasvot ja kaksi kohtelutapaa. Jokaisella -jalosyntyisellä oli vain yhdet kasvot ja yksi kohtelutapa. -Jalosyntyinen ja lämminverinen ihminen oli aina suora. Mutta tuossa -heittiössä ei ollut suoruutta nimeksikään, kaikki hänessä oli -valheellista. Jalosyntyisellä on intohimonsa, koska hänen verensä on -lämmin; tällä konnalla ei ollut mitään intohimoja. Hänen verensä oli -kylmä, kuten hänen laskeva luonteensakin, hän ei tehnyt mitään ilman -määrättyä tarkoitusta. Tätä Miksi ei _ajatellut_, se vain tunsi -sen ja toimi tunteensa mukaan, kuten kaikki muutkin olennot toimivat -mieltymyksen ja vastenmielisyyden tunteen johtamina. - -Lopulta -- viimeisenä iltana laivassa -- Miksi kadotti ylhäisen -mielenmalttinsa tuon kylmäverisen miehen edessä. Syntyi taistelu. Mutta -Miksillä ei ollut voiton mahdollisuutta. Se riehui kuninkaallisesti ja -taisteli kuninkaallisesti hyökäten yhä uudelleen, sitten kun oli -kahdesti saanut nyrkiniskun korvan alapuolelle ja pyörryksissä -perääntynyt. Niin nopea ja taitava kuin Miksi olikin tarttuessaan -Etelämeren neekereitä kinttuihin, se ei saanut isketyksi hampaitaan -tuohon mieheen, joka oli kuusi vuotta harjoitellut eläintenkesyttämistä -Harris Collinsin opetuksella. Kun se kita ammollaan hyökkäsi puremaan, -tarttui Del Marin oikea käsi salamannopeasti sitä alaleukaan sen -ollessa ilmassa ja heitti sen selälleen. Se yritti uudelleen, mutta -lensi sellaisella voimalla, että ei pitkään aikaan voinut vetää henkeä. -Seuraava hyökkäys oli vähällä olla sen viimeinen. Sitä tartuttiin -kurkkuun. Kaksi peukaloa painui sen kaulaan henkitorven kahden -puolen aivan kaulasuonia vasten, niin että veri ei päässyt -virtaamaan aivoihin, ja se meni tainnoksiin paljon nopeammin kuin -voimakkaimmankaan huumausaineen vaikutuksesta. Se vaipui pimeyteen. -Maatessaan väristen lattialla se vähitellen tuli tajuihinsa ja näki -miehen seisovan aivan rauhallisena savuketta sytyttäen, samalla kun hän -valppaasti tarkkasi vastustajaansa. - -"Käy päälle", usutti Del Mar. "Tunnen sinut ja sinun sukusi. Sinä et -ota minulta sisua, enkä ehkä minäkään sinulta, mutta minä voin pakottaa -sinut tekemään työtä itselleni. Käy päälle, sinä!" - -Ja Miksi kävi. Se tiesi joutuneensa tappiolle, mutta sittenkin se -hyökkäsi hampaat paljaina kohti tuota kaksijalkaista olentoa, joka ei -ollut lämmin kuin ihminen, vaan niin tunteeton ja kova, että se aivan -yhtä hyvin olisi voinut iskeä hampaansa seinään, puunrunkoon tai -kallion kylkeen. Sitä vastassa oli kokonainen kesytysjärjestelmä. Kävi -kuten äskenkin. Sitä tartuttiin kurkkuun, peukalot estivät veren -virtaamasta aivoihin, ja pimeys valtasi sen. Jos se olisi ollut enemmän -kuin tavallinen rotukoira, se olisi hyökännyt järkkymätöntä -vihollistaan vastaan, kunnes sen sydän olisi pakahtunut tai se olisi -saanut kouristuksen. Mutta se oli tavallinen koira. Tässä oli jotakin -järkkymätöntä, raudankovaa. Se ei voinut voittaa tuota miestä sen -paremmin kuin kaupungin sementtistä katukäytävää. Tuo olento oli -paholainen, se oli kylmä ja kova, ilkeä ja viekas kuin paholainen. -Se oli yhtä paha kuin hovimestari oli hyvä. Molemmat olivat -kaksijalkaisia. Molemmat olivat jumalia. Mutta tämä oli paha jumala. - -Miksi ei ajatellut tätä kaikkea eikä vähääkään tästä. Mutta ihmisten -kielellä kerrottuna kuvastuvat Miksin tunteet Del Maria kohtaan -tällaisina. Jos Miksi olisi joutunut taistelemaan lämminverisen jumalan -kanssa, se olisi raivonnut ja tapellut sokeasti, antanut ja saanut -haavoja taistelun tuoksinassa, kuten sellainen lämmin jumalakin olisi -antanut ja saanut haavoja, koska hänkin oli vain elävä olento lihasta -ja verestä. Mutta tämä kaksijalkainen paholaisjumala ei raivonnut -sokeasti, eikä hänessä ollut intohimoista kiihkoa. Hän oli aivan kuin -taidokas, iso teräskoneisto, ja hän teki jotakin, mistä Miksillä ei -ollut aavistustakaan -- mitä harvat ihmisetkään tekevät, mutta minkä -kaikki eläintenkesyttäjät tekevät: _hänen ajatuksensa kulki koko ajan -Miksin ajatuksen edellä_, ja siksi hän aina oli valmis _teolla_ -vastustamaan Miksin seuraavaa tekoa. Tämän hän oli oppinut Harris -Collinsin luona, joka, vaikkakin oli tunteikas ja hupsu aviomies ja -isä, muuttui pääpiruksi, kun oli kysymys muista kuin ihmiseläimistä, ja -hallitsi sitä eläinhelvettiä, jonka oli luonut ja kehittänyt hyvin -tuottavaksi. - -Miksi nousi maihin Seattlessa ja riuhtoi innokkaasti kaulanauhaansa, -kunnes oli läkähtyä ja sai ryöpyn kylmiä sadatteluja niskaansa Del -Marilta. Sillä Miksi luuli täällä tapaavansa hovimestarin ja etsi häntä -ensimmäisestä kadunkulmauksesta ja jokaisesta seuraavasta kulmauksesta -yhtä innokkaasti. Mutta tässä ihmisvilinässä ei näkynyt hovimestaria. -Sen sijaan Miksin otti hotelli Washingtonin kellarikerroksessa, missä -aina paloi sähkö, haltuunsa tavaravahti, joka kytki sen lujasti -keskelle tavaravuoria, minne alinomaa kannettiin uusia matkalaukkuja, -joita tarkastettiin, pinottiin, vedettiin esille, kannettiin pois ja -tuotiin jälleen. - -Kolme päivää kului näin kiusallisissa oloissa. Kantajat mieltyivät -siihen pian ja toivat sille aivan suunnattomat määrät ruoantähteitä -ruokasalista. Mutta Miksi oli liian pettynyt ja suruissaan hovimestarin -tähden voidakseen iloita ruoasta, kun taas Del Mar hotellin isännän -seuraamana piti hirmuisen metelin kantajille, kun nämä eivät olleet -seuranneet hänen ruokintamääräyksiään. - -"Tuo huitukka ei ole hyvä ihminen", sanoi ylikantaja apulaiselleen Del -Marin mentyä. "Hän on rasvainen. En ole koskaan pitänyt rasvaisista -ruskeatukkaisista. Minun vaimonikin on ruskeatukkainen, mutta rasvainen -hän ei, jumala paratkoon, ole." - -"Ei, tunnen minäkin tuollaisia", säesti apulainen. "Jos häntä pistää -veitsellä, ei siitä tule verta. Hänestä valuu sulaa rasvaa." - -Ja senjälkeen he molemmat kantoivat Miksin eteen entistä suuremmat -määrät ruokaa, jota koira ei voinut syödä, koska se aivan liian -kiihkeästi kaipasi hovimestaria. - -Sillävälin Del Mar lähetti kaksi sähkösanomaa New Yorkiin, toisen -Harris Collinsin eläintenkesytyskouluun, missä hänen koiransa olivat -kesän ajan olleet täysihoidossa. - -"Myykää minun koirani. Te tiedätte, minkä arvoisia ne ovat ja mihin ne -kykenevät. En tarvitse niitä enää. Vähentäkää hinnasta pois hoitomaksu -ja säilyttäkää jäännös, kunnes tulen. Olen saanut täällä hankituksi -aivan erinomaisen koiran. Sen vertaista en vielä ole nähnyt. Siitä -tulee loistava menestys. Odottakaa, kunnes saatte sen nähdä." - -Toinen sähkösanoma oli hänen mainosasiamiehelleen. - -"Nyt iskekää. Pitäkää hiivatin melua minusta. Älkää säästelkö suuria -sanoja. Minulla on jotakin tarjottavana. Koira, joka lyö kaikki muut -laudalta. Aivan ennenkuulumaton. Korottakaa hinnat. Valmistakaa, -valmistakaa yleisöä siihen, että minun koirani on paljon enemmän kuin -tavallisen pääsymaksun arvoinen. Tunnette minut. Pidän, mitä olen -luvannut. Tästä tulee suurin saavutus kaikkialla ja kaikkina aikoina." - - - - -23. - - -Niin tuli häkki. Miksin epäluulo heräsi heti, koska Del Mar toi sen -tavarahuoneeseen. Del Mar kehotti Miksiä menemään häkkiin, mutta koira -epäili. Kouristaen taitavasti kiinni niskanahasta Del Mar viskasi -koiran häkkiin -- mutta ei saanutkaan sitä täydelleen sisään, sillä -koiran oli onnistunut ponnistaa molemmat etukäpälänsä häkin reunaa -vastaan. Kesyttäjä ei viivytellyt. Hän iskeä paukautti vapaalla -nyrkillään Miksin käpäliä. Ja se koski niin, että Miksi heti hellitti -otteensa. Seuraavassa silmänräpäyksessä se paiskattiin sisään, ja se -hyökkäili turhaan ristikkoa vastaan muristen kiukusta ja raivosta, kun -Del Mar sulki lujan oven. - -Sitten häkki kannettiin kuormavaunuun monien matkakorien joukkoon. Del -Mar oli hävinnyt oven suljettuaan ja molemmat miehet, jotka tärisivät -eteenpäin vierivissä vaunuissa, olivat tuntemattomia. Miksi voi hädin -tuskin seisoa suorana häkissään. Sen pää kolahti kovasti kattoon joka -kerralla, kun tien kuopat nytkäyttivät vaunuja. - -Häkki oli hiukan lyhyempi kuin Miksi, joten sen täytyi seisoa kuono -seinään painettuna. Eräs sivukadulta kiitävä auto pakotti vaunujen -ajajan nopeasti jarruttamaan. Äkillisestä pysähdyksestä Miksi -paiskautui eteenpäin. Ei ollut minkäänlaista jarrua sitä estämässä, -ellei tahdo sanoa jarruksi sen kuonoa, sillä se tässä toimitti jarrun -tehtävää. - -Miksi koetti paneutua pitkälleen, ja sen oli nyt hiukan parempi olla, -vaikkakin huulista vuoti verta, kun ne vaunujen seisahtuessa olivat -niin kovasti pusertuneet hampaita vasten. Mutta pahin oli vielä -jäljellä. Koiran toinen etukäpälä pisti ulos säleitten välitse -ja lepäsi vaunujen pohjalla, missä matkakirstutkin olivat. -Katukivityksessä oleva kuoppa sai yhden arkuista kohoamaan paikoiltaan -ja alaspainuessaan se putosi Miksin käpälälle. Odottamaton, äkillinen -tuska sai Miksin ulvomaan, ja samalla se koetti vaistomaisesti kaikin -voimin kiskoa takaisin käpäläänsä. Siinä se nyrjäytti olkapäänsä ja -vangitussa käpälässä tuska vain yltyi. - -Nyt Miksin valtasi mieletön pelko, tuo kaikkien eläinten, vieläpä -ihmisenkin myötäsyntynyt pelko -- _satimen pelko_. Se oli niin -poissa suunniltaan, että sen ulvonta tyrehtyi, se vääntelehti hurjasti, -se jännitti jalkansa kaikki lihakset, ja loukkaantunutta käpälää särki -entistä kovemmin. Raivoissaan se iski hampaansa säleihin päästäkseen -häkin ulkopuolella olevan hirviön kimppuun, joka oli tarttunut sen -jalkaan eikä tahtonut sitä jättää. Onneksi sen pelasti uusi sysäys, -joka sai arkun kohoamaan, niin että se sai käpälänsä irti. - -Rautatieasemalla ei häkkiä käsitelty tosin tahallisen raa'asti, mutta -niin huolimattomasti, että se oli keikahtaa kantajan käsistä ja se -kallistui, mutta saatiin kiinni, ennenkuin ennätti kolahtaa asfalttiin. -Mutta luisuessaan avuttomana häkin kallistuvaa pohjaa pitkin Miksi -painui koko painollaan loukkaantuneen käpälän varaan. - -"Kas", sanoi Del Mar hetkistä myöhemmin Miksille tullessaan -junasillalle, minne häkkikin oli asetettu muiden lähtevien -matkatavaroiden joukkoon, "oletpa saanut jalkasi mäsäksi. Se opettaa -sinut vasta pitämään käpäläsi häkissä." - -"Tuo kynsi lähtee irti", sanoi joku asemamiehistä, joka oli sattunut -säleiden välitse katsomaan Miksiä. - -Del Mar kumartui tarkastamaan käpälää. - -"Niin, siitä lähtee irti koko varvas", hän virkkoi ottaen kynäveitsensä -ja avaten sen terän. "Se käy silmänräpäyksessä, jos tahdotte auttaa -minua." - -Hän avasi häkin ja nosti Miksin ulos tarttuen tapansa mukaan kiinni -niskanahasta. Koira potki ja vääntelehti, huitoi ilmaa sekä terveellä -että loukkaantuneella etukäpälällään ja lisäsi siten vain tuskaansa. - -"Pitäkää kiinni jalasta", Del Mar komensi. "Siihen ei mene -sekuntiakaan." - -Ja nopeasti se kävi. Kun Miksi, suunniltaan raivosta, oli jälleen -häkissä, oli sillä yksi varvas vähemmän kuin maailmaan tullessaan. -Verta vuoti runsaasti kovakouraisesti, mutta taitavasti suoritetun -leikkauksen jälkeen. Ja koira makasi haavaa nuoleksien. Sitä vaivasivat -aavistukset kauheasta kohtalosta, joka sitä odotti. Milloinkaan sitä ei -ollut näin pahoin kohdeltu. Vankeus häkissä kävi pelottavammaksi, kun -siihen liittyi uhkaavan satimen aavistus. Niin, se oli jo satimessa, -se oli avuton, ja kaikkein pahimmin oli käynyt hovimestarin, -jonka nähtävästi oli nielaissut _tyhjyys_, kuten Meringen, -_Eugénien_, Salomonin saaret, _Makambon_, Australian ja Mary -_Turnerin_. - -Äkkiä kuului jostakin kaukaa hirmuista melua, mikä sai Miksin -pörhistämään karvansa ja höristämään korviaan uutta onnettomuutta -aavistaen. Se oli monien koirien sekavaa haukkumista, nalkutusta ja -ulvontaa. - -"Hyi hitto, nyt siellä ovat ne kirotut temppuilijakoirat. Pitäisi -laissa kieltää näyttämästä koiratemppuja. Se on sopimatonta", sanoi -eräs asemamies toverilleen. - -"Se on Petersonin joukko", sanoi toinen. "Olin palvelusvuorolla, kun -hän viime viikolla tuli. Yksi niistä oli kuollut, ja minusta näytti, -että se oli piesty kuoliaaksi. Peterson oli varmaankin lähtöpaikassa -antanut sille selkään, ja sitten se oli lähetetty matkaan muiden mukana -ja sai kuolla tavaravaunuun." - -Melu kasvoi, kun koirat kuormavaunuista siirrettiin työntökärryihin. -Kun kärryt pysähtyivät Miksin kohdalle, se näki niissä korkean kasan -koiranhäkkejä. Siinä oli kolmekymmentäviisi koiraa, useimmat -sekarotuisia, ja kaikki osoittivat selvästi olevansa kaikkea muuta kuin -iloisia. Jotkut ulvoivat, toiset vinkuivat, toiset murisivat ja -näyttivät hampaitaan säleiden välitse, toiset pysyivät hiljaa tylsän -epätoivoisina. Jotkut nuolivat ja hoitelivat kipeitä jalkojaan. -Pienempiä siivoja koiria oli ahdettu kaksi ja kolmekin häkkiin, joka -oli yhtä varten. Puoli tusinaa vinttikoiria oli hiukan isommassa -häkissä, joka oli niille kuitenkin aivan liian pieni. - -"Nuo koirat ovat niitä, jotka hyppäävät", sanoi ensimmäinen asemamies. -"Katso, miten ne on ahdettu pieneen häkkiin. Peterson ei tahdo maksaa -liian monesta kollista. Ne tarvitsisivat kaksi kertaa enemmän tilaa. -Matkat kaupungista toiseen ovat niille ikuista helvettiä." - -Mutta sitä asemamiehet eivät tienneet, että niitä odotti sama helvetti -kaupungeissa, että koiria sielläkin pidettiin suljettuina samoihin -liian ahtaisiin häkkeihin, että ne todella olivat elinkautisvankeja. Ne -pääsivät harvoin häkeistään muuten kuin esiintymään. Ei kannattanut -huolehtia niistä sen paremmin. Koska sekarotuiset koirat olivat -halpoja, tuli huokeammaksi ostaa uusia kuin hoitaa niitä niin hyvin, -että ne pysyivät hengissä. - -Asemamiehet eivät myöskään tienneet, mutta Peterson tiesi hyvin, että -näiden kolmenkymmenenviiden koiran joukossa ei ollut ainoatakaan -niistä, jotka läksivät kiertueelle neljä vuotta sitten. Yhtään ei ollut -myöskään hylätty. Ainoastaan kuolema voi ne vapauttaa joukosta ja -häkistä. Eikä Miksi tiennyt mitään muuta, kuin että häkeissä vallitsi -suru ja kärsimys ja että se itse näytti olevan määrätty samaan -kohtaloon. - -Kun koirat yhä pahemmin ulvoen ja haukkuen siirrettiin kuormavaunuihin, -seurasi Miksinkin häkki mukana. Päivän ja melkein kaksi yötä se oli -tässä koirahelvetissä matkalla itään. Sitten ne siirrettiin ulos -junasta jossakin isossa kaupungissa, ja Miksin olo kävi hieman -rauhallisemmaksi ja mukavammaksi, vaikka loukkaantunutta jalkaa yhä -pakotti ja tuskat moninkertaistuivat aina, kun häkkiä kuljetettiin -kuormavaunuissa. - -Mitä varten tämä kaikki tapahtui, minkä tähden sitä pidettiin ahtaaseen -häkkiin vangittuna, sitä Miksi ei itseltään kysellyt. Se alistui siihen -kuin onnettomaan kohtaloon ja voi sitä yhtä vähän selittää kuin -sitäkään, että sen jalka oli murskautunut. Sellaista sattuu. Elämä oli -sellaista, elämä oli täynnä onnettomuuksia. Sen mieleen ei juolahtanut -milloinkaan kysyä _minkä tähden_. Se tunsi asioita ja tiesi -hiukan, minkälaisia ne _olivat_. Mikä oli olemassa, se _oli_. -Vesi oli märkää, tuli kuumaa, rauta kovaa, liha hyvää. Se mukautui -siihen kuten mukautui valon ja pimeyden ainaiseen ihmeeseen, jotka -siitä olivat yhtä vähän ihmeellisiä kuin sen oma pörröinen turkki tai -sykkivä sydän tai ajattelevat aivot. - -Chicagossa Miksi pantiin työntökärryihin, kuljetettiin pitkin ison -kaupungin meluisia katuja ja siirrettiin toiseen tavaravaunuun, joka -heti lähti liikkeelle jälleen itää kohti. Uudet miehet käsittelivät nyt -rahtitavaraa, samoin New Yorkissa, missä miksi siirrettiin rautatien -tavarasuojasta pikajunaan yhä häkkiin suljettuna ja lähetettiin -edelleen Harris Collinsille Long Islandiin. - -Ja nyt tuli Harris Collins ja se koirahelvetti, jota hän hallitsi. -Mutta eräs toinen seikka on ensin mainittava. Miksi ei nähnyt enää -milloinkaan Harry Del Maria. Kuten ne muut miehet, jotka Miksi oli -tuntenut, olivat kadonneet sen elämästä -- sellainen oli heidän -tapansa! -- katosi Harry Del Markin Miksin näköpiiristä ja itse -elämästäkin. Ja hän katosi elämästä aivan sananmukaisesti. -Yhteentörmäys ilmaradalla ... henkiin jääneet ryntäävät pakokauhun -vallassa kadun yli vieville sivusilloille, harha-askel, ja Harry Del -Marin nielee _tyhjyys_, jota ihmiset sanovat kuolemaksi ja joka on -häviämistä siinä mielessä, etteivät sen nielaisemat enää milloinkaan -kulje elämän teitä. - - - - -24. - - -Harris Collins oli viisikymmentäkaksi vuotta vanha. Hän oli hento ja -sievä, hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä oli aivan tyttömäisen -herttainen ja lempeä. Häntä olisi luullut pyhäkoulun opettajaksi, -tyttöopiston johtajaksi tai jonkin hyväntekeväisyysyhdistyksen -puheenjohtajaksi. - -Hänen ihonsa oli heleä ja valkoinen, hänen kätensä olivat yhtä pehmeät -kuin hänen tyttäriensäkin, ja hän painoi viisikymmentä kiloa. Sitten -hän vielä pelkäsi vaimoaan, pelkäsi poliisia, pelkäsi ruumiillista -tuskaa ja eli ainaisessa murtovarkaiden pelossa. Ainoa, mitä hän ei -pelännyt, olivat villit eläimet, ja kaikkein verenhimoisimmat vielä: -leijonat, tiikerit, leopardit ja jaguaarit. Hän osasi hillitä -raivoisimmankin leijonan luudanvarrella -- ei ristikon takaa, vaan -sisällä häkissä. - -Hän osasi taidon, hän oli oppinut sen isältään, joka oli ollut vielä -pienempi kuin hän ja vielä enemmän pelännyt kaikkea paitsi eläimiä. -Hänen isänsä, Noel Collins, oli ollut etevä englantilainen -eläintenkesyttäjä ennenkuin muutti Amerikkaan, ja Amerikassa hän oli -toiminut jatkuvalla menestyksellä ja perustanut Cedarwildin -eläinteatterin, jota hänen poikansa oli hänen jälkeensä yhä -laajentanut. Harris Collins oli rakentanut niin taitavasti isänsä -laskemalle perustukselle, että laitosta pidettiin mallikelpoisena -terveydellisiin oloihin ja inhimillisyyteen nähden: Siellä kävi paljon -vieraita, ja vieraat lähtivät aina ihastuneina siellä vallitsevaan -valoisaan ja lempeään tunnelmaan. Mutta eläinten opetuksessa he eivät -saaneet olla läsnä. Väliin annettiin näytäntöjä, ja ne yhä vahvistivat -heidän koulusta saamaansa edullista käsitystä. Mutta jos he olisivat -nähneet vastatulleiden eläinten opetusta, olisi kellossa varmasti ollut -toinen ääni. Silloin olisi voinut herätä kiihkeä vastustus. Nykyisessä -kunnossaan laitos oli jonkinlainen eläintieteellinen puutarha, jonne -lisäksi oli vapaa pääsy. Paitsi niitä eläimiä, jotka Harris Collins -omisti ja joita hän opetti, osti ja möi, oli laitoksessa hoidettavana -kesytettyjä eläimiä ja kokonaisia eläintarhoja, joiden omistajat -pitivät lomaa tai valmistivat parastaikaa kiertuetta. Hän voi -tilauksesta hankkia kaikenlaisia eläimiä, hiiristä ja rotista aina -kameleihin ja elefantteihin asti, vieläpä silloin tällöin sarvikuonon -tai parin virtahepoja. - -Kun Circling-veljesten iso sirkus eräänä kovana talvena joutui -velkojien käsiin, otti Collins hevoset ja muut eläimet täysihoitoon ja -ansaitsi viisitoistatuhatta dollaria viidessä kuukaudessa. Huutokaupan -edellä hän panttasi kaikki, mitä omisti, lunasti opetetut hevoset ja -ponit, kirahviperheen ja temppuja tekevät elefantit, ja kuuden -kuukauden kuluttua hän oli myynyt ne kaikki tyynni -- paitsi pientä -Repeater-nimistä ponia, joka teki kuperkeikkoja ilmassa -- voittaen -jälleen viisitoistatuhatta dollaria. Repeaterin hän myi monta -kuukautta myöhemmin saaden puhdasta voittoa kaksituhatta dollaria. -Cirling-veljesten vararikko olikin Harris Collinsin taitavin -liiketemppu, mutta hän sai lisäksi huomattavat vuositulot laitoksestaan -ja antaessaan eläinten talvisin esiintyä Hippodromin näytännöissä hän -jakoi tulot eläinten omistajien kanssa, ja vuokratessaan niitä -elokuvateattereihin hän useimmiten pisti koko voiton omaan taskuunsa. - -Koko maan eläintenkesyttäjät tunnustivat, että Collins ei -ollut ainoastaan rikkain heidän ammatissaan, vaan suorastaan -eläintenkesyttäjäin kuningas ja rohkein mies, mikä milloinkaan oli -pedon häkkiin astunut. Ja ne, jotka olivat nähneet hänet työssä, -olivat yksimielisiä siitä, ettei hänellä ollut sydäntä. Mutta hänen -vaimonsa ja lapsensa ja läheisimmät tuttavansa ajattelivat toisin. -Koska he eivät olleet nähneet häntä kesytystyössä, he uskoivat, -ettei ollut olemassakaan toista niin helläsydämistä ja tunteikasta -miestä. Hänen äänensä oli hillitty, hänen liikkeensä pehmeät, -hänellä oli kovin lempeät mielipiteet maailmasta, uskonnosta ja -politiikasta. Ystävällinen sana sai hänet sulamaan. Hän ei voinut -kieltää, kun häneltä jotakin pyydettiin. Hän avusti kaikkia -paikkakunnan hyväntekeväisyyslaitoksia ja oli kokonaisen viikon aivan -masennuksissaan, kun "Titanic" upposi. Ja kuitenkin hänen virkaveljensä -tunnustivat hänen olevan heistä kaikkein tarmokkain ja pelottomin. -Mutta eniten hän pelkäsikin sitä, että hänen kookas ja jykevä vaimonsa -lennättäisi päivällispöydässä kuuman liemilautasen vasten hänen -kasvojaan. Se oli tapahtunut kahdesti heidän naimisissaolonsa aikana. -Huolimatta siitä, että vaimo jälleen voisi sen tehdä, mies rakasti -häntä todella, kuten hän rakasti seitsemää lastaan, joille hänen -mielestään ei mikään ollut liian hyvää tai liian kallista. - -Niin hellästi hän heitä rakasti, ettei hän alun pitäen antanut neljän -poikansa nähdä isäänsä työssä, vaan antoi heidän valita vähemmän raa'at -työalat itselleen. John, vanhin joukosta, joka oli opiskellut Yalen -yliopistossa, oli antautunut kirjailijaksi, ajeli joutohetkinään omalla -autolla ja vietti muutenkin rikkaan nuoren miehen elämää Newhavenissa. -Harold ja Frederich olivat miljoonamiesten poikien korkeakoulussa -Pennsylvaniassa, ja nuorin, Clarence, kävi vielä alkeiskoulua -Massachusettsissa ja oli epätietoinen, rupeaisiko lääkäriksi vai -lentäjäksi. Kolme tyttöä, joista kaksi oli kaksosia, kasvatettiin -hienoiksi naisiksi. Elsien valmistautui juuri erotutkintoon -Vassariopistosta, ja Mary ja Madeline opiskelivat hienonhienossa -tyttökoulussa päästäkseen samaan oppilaitokseen. Tämä kaikki maksoi -rahaa, jota Harris Collins ei säästellyt, mutta se pakotti hänet -kiristämään yhä suurempia voittoja kesytyslaitoksestaan. Hänen täytyi -tehdä työtä entistä kovemmin, vaikkei hänen vaimollaan ja neljällä -pojallaan ja kolmella tyttärellään ollut aavistustakaan siitä, että hän -ollenkaan työskenteli. He luulottelivat itselleen, että hän vain valvoi -ja johti kaikkea, ja olisivat hämmästyneet hirmuisesti, jos olisivat -saaneet nähdä hänen solmuruoskalla pieksävän yhteen menoon -neljäkymmentä sekarotuista koiraa, jotka opetuksen aikana olivat -käyneet villeiksi ja hillittömiksi. - -Apulaiset tekivät suuren osan työstä, mutta Harris Collinsin oli aina -opetettava, mitä heidän tuli tehdä ja kuinka heidän piti menetellä, ja -aina kun tärkeimmät eläimet olivat kyseessä, hän suoritti itse työn. -Hän otti apulaisensa melkein aina ojennuslaitoksista, ja hän valitsi ne -varmalla ihmistuntemuksella. Itsehillintää, älyä ja kylmäverisyyttä hän -heiltä vaati, ja niihin yhtyi luonnollisesti usein julmuus. Tulinen -veri, jalot intohimot ja tunteikkuus olivat ominaisuuksia, jotka eivät -sopineet hänen liikeyritykseensä, ja Cedarwildin kesytyslaitos oli -liikeyritys alusta loppuun. Sanalla sanoen, Harris Collins oli -tuottanut eläimille enemmän tuskaa kuin koko kristikunnan kaikki -laboratoriot yhteensä. - -Ja tähän eläinhelvettiin Miksi oli nyt laskeutunut -- vaikka hänen -matkansa sinne oli käynyt aivan tasaista tietä, kolmetuhatta viisisataa -mailia samassa häkissä, jonne hänet oli ajettu New Washington -hotellissa Seattlessa. Koko matkalla se ei ollut kertaakaan päässyt -ulos häkistä, ja se oli sekä likainen että alakuloinen. Sen vankan -terveyden tähden käpälä parani. Mutta se oli kovin likainen ja täynnä -kirppuja. - -Cedarwild ei näyttänyt ollenkaan helvetiltä. Sametinpehmeitä -ruohokenttiä, hiekoitettuja käytäviä ja ajoteitä ja kukkapenkereitä oli -rakennusryhmän edessä. Rakennukset olivat pitkiä ja matalia, jotkut -puusta, toiset sementistä. Mutta Miksiä ei ottanutkaan vastaan Harris -Collins, joka sillä hetkellä istui yksityiskonttorissaan Harry Del -Marin viimeinen sähkösanoma edessään pöydällä ja kirjoitti -sihteerilleen määräystä, että hän tiedustelisi rautatiekonttorista, -minne oli hävinnyt koira, jonka eräs Harry Del Mar niminen henkilö -oli häkkiin suljettuna lähettänyt Seattlesta Cedarwildiin. -- -Kahdeksantoistavuotias nuorukainen, jolla oli vaaleansiniset silmät, -otti Miksin vastaan. Hän kirjoitti kuitin tuojille ja kantoi häkin -sementtihuoneeseen, missä oli kalteva lattia ja missä tuoksui aivan -kemiallisen puhtaalta. - -Miksi katseli uteliaana ympäristöä, mutta ei pitänyt nuorukaisesta, -joka kääri ylös hihansa ja sitoi ison vahakankaisen esiliinan eteensä, -ennenkuin avasi häkin. Miksi juoksi ulos ja kulki horjuen jaloillaan, -jotka eivät olleet kävelleet moneen päivään. Tuo kaksijalkainen jumala -oli mielenkiintoinen. Hän oli yhtä kylmä kuin sementtilattia ja -täsmällinen kuin kone. Juuri koneen tavoin hän menetteli, kun hän pesi, -desinfioi ja hankasi Miksiä. Sillä Harris Collins oli äärimmäisen -tieteellinen ja antiseptinen eläinten hoidossa, ja Miksi puhdistettiin -tieteellisesti, ilman tahallista julmuutta, mutta myös ilman -vähintäkään hellyyttä tai edes varovaisuutta. - -Koira ei tietysti käsittänyt mitään. Kaiken sen perustalla, mitä se -tähän mennessä oli saanut kokea, täytyi otaksua, että tämä kolkko -sementtihuone ja rohdoksien haju tiesi elämän viimeistä kärsimystä ja -että tuo nuori jumala syöksisi sen siihen pimeyteen, mikä oli niellyt -kaiken sille tutun ja rakkaan. Sen Miksi ainakin varmasti tiesi, että -tämä kaikki oli pahaenteistä ja hirvittävän kummallista. Se alistui -siihen, että nuori jumala tarttui sen niskaan, sitten kun kaulanauha -oli poistettu, mutta kun vesiruisku ohjattiin sitä kohti, tuntui siitä -ilkeältä, ja se vastusteli. Nuorukainen, joka työskenteli vain saatujen -ohjeiden mukaan, tarttui koiraa tanakasti niskanahkaan ja nosti sen -koholle samalla ohjaten veden voimaa. Miksi harasi vastaan, mutta sai -vain lisää vettä, kunnes läähätti avuttomana ja henkeään haukkoen. - -Sitten se ei enää vastustellut, ja se pestiin ja huuhdottiin käyttäen -suihkua, suurta kovaa harjaa ja runsaasti karbolisaippuaa, jonka vaahto -tunkeutui pistäen silmiin ja kuonoon nostaen vedet silmiin ja pannen -aivastelemaan. Peläten, että pahin voi sattua millä hetkellä tahansa, -mutta nyt tuntien, ettei nuorukainen tahtonut tehdä sille pahaa eikä -hyvää, Miksi alistui kaikkeen vastaanponnistelematta, kunnes se, -puhtaana ja siistinä, viskattiin mukavaan ja hauskaan komeroon, minne -se heti nukahti ja unohdettiin toistaiseksi. Rakennus oli sairashuone -ja eristysosasto, ja siellä Miksi vietti viikon, jolla ajalla siinä ei -ilmennyt mitään tarttuvia tauteja eikä sille tapahtunut mitään muuta, -kuin että se sai hyvää ruokaa määräaikoina ja puhdasta juomavettä eikä -tavannut ainoatakaan toista elävää olentoa kuin sen nuoren jumalan, -joka hoiti sitä täsmällisesti kuin kone. - -Miksi ei ollut vielä nähnyt Harris Collinsia, mutta se kuuli -usein hänen äänensä kauempaa. Se ei ollut äänekäs, mutta käskevä se -oli. Miksi tiesi kohta äänen kuultuaan, että sen omistaja oli -korkea-arvoinen jumala. Ainoastaan hyvin korkea jumala, muiden jumalien -hallitsija, voi olla niin käskevä. Siinä äänessä oli tahtoa ja -varmuutta. Kuka tahansa olisi sen tajunnut yhtä hyvin kuin Miksikin. Ja -jokainen koira olisi ymmärtänyt, ettei tuossa äänessä ollut ollenkaan -rakkautta eikä jumalassa tuon äänen takana mitään puoleensavetävää, -mitään, mikä lämmitti sydäntä ja oli palvonnan arvoista. - - - - -25. - - -Kello oli yksitoista aamulla, kun kalpea nuori jumala pani kaulanauhan -ja ketjun Miksille, vei sen ulos eristysosastosta ja jätti sen tummalle -nuorelle jumalalle, joka ei tuhlannut aikaa tervehdykseen tai -ystävyydenosoitukseen. Miksi oli siis vanki, jota kuljetettiin -ketjussa, ja se tapasi pian muita vankeja, jotka kulkivat samalle -taholle. Niitä oli kolme, eikä Miksi ollut koskaan nähnyt niiden -kaltaisia. Siinä oli kolme kömpelöä tassuttavaa jättiläiskarhua. -Nähdessään ne Miksi pörhisti karvansa ja murisi hiljaa, sillä kuten -kesy lehmä tuntee suden, jonka näkee ensimmäistä kertaa elämässään, -niin Miksillekin oli periytynyt aavistus siitä, että karhut olivat sen -vihollisia ikimuistoisista ajoista. Mutta se oli nähnyt liian paljon -maailmaa ja oli liian viisas hyökätäkseen niiden kimppuun. Sensijaan se -seurasi jumalaa, joka talutti sitä nuorassa, kulki hänen jäljessään -epäluuloisena ja jäykin jaloin ja veti sieraimiinsa noiden olentojen -kummallista hajua. - -Yhtä mittaa tulvi outoja hajuja sen sieraimiin. Vaikkei se voinutkaan -nähdä seinien läpi, se tunsi hajuja, joiden avulla se myöhemmin oppi -erottamaan leijonat, leopardit, apinat, paviaanit, hylkeet ja -merileijonat. Tämä olisi jo säikähdyttänyt tavallisen koiran, mutta -Miksin se vain teki valppaaksi ja samalla nöyräksi. Oli aivan kuin se -olisi kulkenut oudossa hirviöiden asumassa viidakossa, jonka tiet ja -asukkaat olivat sille aivan tuntemattomia. - -Tultuaan areenalle Miksi vetäytyi syrjään, jalat entistä jäykempinä, -pörhisti niskakarvansa ja murisi. Sillä viisi elefanttia oli lähdössä -areenalta. Ne olivat pieniä elefantteja, mutta Miksistä kuitenkin -suunnattoman isoja hirviöitä; niihin voi verrata vain naarasvalasta, -jonka Miksi oli nähnyt sen hävittäessä _Mary Turneria_. Elefantit -eivät huomanneet koiraa; jokainen niistä tarttui kärsällään edessään -kulkevan häntään, kuten niitä oli opetettu tekemään poistuessaan -areenalta. - -Miksi tuli areenalle karhut kintereillään. Se oli sirkusareenan -kokoinen, sahajauhoilla peitetty pyörylä, jota ympäröi nelikulmainen -lasikattoinen rakennus. Mutta areenan ympärillä ei ollut istuimia, -sillä tänne ei haluttu katsojia. Ainoastaan Harris Collins ja hänen -apulaisensa sekä ammattimiehet, jotka ostivat ja myivät eläimiä, saivat -olla näkemässä, millä tuskalla ne oppivat temppunsa, jotka sitten -saivat yleisön ihmettelystä ällistelemään tai naurusta kirkumaan. - -Miksi unohti karhut, jotka heti pantiin työhön areenan toiselle puolen. -Hetkiseksi se pysähtyi katsomaan muutamia miehiä, kun nämä vierittivät -sisään mahtavia koreaksi maalattuja tynnyreitä, jotka eivät särkyneet -elefanttien niille istuutuessa. Sitten se taluttajansa levähtäessä -katseli kovin uteliaana taitavaa skotlantilaisponia. Se makasi maassa. -Mies istui sen päällä. Ja yhtä mittaa se kohotti päätään sahajauhoista -ja suuteli miestä. Se oli kaikki, mitä Miksi näki, mutta se ymmärsi, -että siinä oli jotain hullusti. Se ei tiennyt, minkä tähden. Sillä ei -ollut mitään todisteita luulolleen, että tässä oli takana julmuutta, -tyranniutta ja vääryyttä. Miksiltä jäi näkemättä pitkä neula, jota mies -piti kädessään. Joka kerran kun hän pisti sen ponin hartiaan, sai -tuskan aiheuttama heijastusliike sen kohottamaan päätään, ja mies piti -varansa ja painoi suunsa ponin suuta vasten. Yleisöstä näytti -pakostakin siltä, että poni tällä tavoin osoitti kiintymystä herraansa -kohtaan. - -Tuskin kymmenen jalan päässä siitä oli toinen skotlantilaisponi -- se -oli sysimusta -- yhtä omituisen kohtelun alaisena. Sen etujalkoihin oli -sidottu köydet, kumpaakin köyttä piti apulainen, kiskoen sitä kovasti, -samalla kun kolmas mies, joka seisoi aivan ponin edessä, löi sitä -polviin jäykällä lyhyellä rottingilla. Silloin poni putosi -sahajauhoihin rottinkia pitävän miehen eteen. Poni ei pitänyt tästä ja -ponnisteli väliin niin voimakkaasti vastaan, jalat harallaan ja -jäykkinä ja uhmaavasti nakaten päätään, etteivät nuoranvetäisyt -auttaneetkaan, vaan poni heittäytyi kyljelleen tai kohosi -takajaloilleen, kun nuorat höltyivät. Mutta joka kerta se pakotettiin -jälleen polvilleen miehen eteen, joka sivautti sitä rottingilla -polviin. Sitä tahdottiin opettaa laskeutumaan polvilleen, niinkuin -yleisö toivoo, sillä se näkee vain opetuksen tulokset eikä ollenkaan -aavista, kuinka siinä on menetelty. Mutta Miksi tajusi heti, että oppi -saatiin täällä vain ruumiillisella tuskalla. Sanalla sanoen, tämä -Cedarwildin eläinkoulu oli tuskan koulu. - -Harris Collins viittasi tummaa nuorta jumalaa luokseen ja heitti -kysyvän ja tutkistelevan katseen Miksiin. - -"Del Marin koira, herra", virkkoi nuori jumala. - -Collinsin silmät kirkastuivat, ja hän katseli Miksiä tarkemmin. - -"Tiedätkö, mitä se osaa?" hän kysyi. - -Nuorukainen pudisti päätään. - -"Harry oli viisas mies", jatkoi Collins, puhuen näköjään nuorelle -jumalalle, mutta itse asiassa itselleen, sillä hänellä oli tapana -ajatella ääneen. "Hän oli aivan ihastunut tähän koiraan. Mutta mitä se -osaa tehdä? Siinäpä kysymys. Harry on kuollut. Emmekä me tiedä, mitä -koira osaa. -- Laske se irti." - -Vapaaksi päästyään Miksi tarkasti ylijumalaa ja odotti, mitä -tapahtuisi. Karhun tuskanhuuto areenan toiselta puolen osoitti, mitä -sillä oli odotettavissa. - -"Tänne", sanoi Collins kylmällä, soinnuttomalla äänellä. - -Miksi tuli ja seisahtui aivan hänen eteensä. - -"Pane maata." - -Miksi laskeutui maahan, mutta hitaasti ja vastahakoisesti. - -"Perkeleen rotukoira!" sähisi Collins. "Etkö tahdo liikutella -kinttujasi? Kyllä sinut parannamme. -- Nouse! -- Pane maata! -- Nouse! --- Pane maata! -- Nouse!" - -"Se ymmärtää ainakin englantia", sanoi Collins. "Tahdon nähdä, osaako -se tehdä kaksoiskuperkeikan -- sehän on kaikkien koiranopettajien -rakkain unelma. -- Koetetaan. Nuora kaulaan. -- Tule tänne, Jimmy, ja -sido sen takaruumis." - -Jimmy, toinen entinen ojennuslaitospoika, totteli ja sitoi Miksin -lanteille nahkahihnan, johon oli kiinnitetty köysi. - -"Valmis!" komensi Collins. "Aloittakaa!" - -Ja nyt Miksi joutui hämmästyttävän nöyryyttävän kohtelun alaiseksi. - -Komennussanan kaikuessa kaulanauhan sidottu ketju nykäisi sen ylös -taaksepäin ja takaruumiiseen kiedottu nuora samalla ylös eteenpäin, -samalla kun Collinsin kädessä oleva jäykkä, lyhyt rottinki pisti sitä -alaleukaan. Jos Miksi olisi ennen kokenut sellaista, se olisi päässyt -ehkä vähemmällä kivulla hyppäämällä ja kiepsauttamalla itseään -taaksepäin ilmassa. Mutta nyt tuntui siltä, kuin sitä olisi revitty -kappaleiksi, samalla kun pisto leuan alle aivan jäykisti sen tuskasta. -Se lensi kovalla vauhdilla ilmaan ja putosi selälleen, pää -sahajauhoihin. - -Se hyökkäsi ylös raivoissaan, pörhisti niskakarvojaan, murisi ja näytti -hampaitaan ja olisi iskenyt ylijumalan jalkaan, ellei se olisi ollut -viekkaan kidutusjärjestelmän uhri. Molemmat nuorukaiset tiesivät, mitä -heidän tuli tehdä. Toinen veti eteenpäin, toinen taaksepäin, ja Miksi -raivosi voimattomana vihassaan. Se ei voinut tehdä mitään, se ei -päässyt eteen- eikä taaksepäin eikä voinut heittäytyä sivulle. Edessä -oleva nuorukainen, joka kiskoi ketjusta, esti sitä hyökkäämästä takana -olevan kimppuun, ja tämä köysineen pidätti sitä pääsemästä edessäolevan -kimppuun, ja molemmat yhdessä suojelivat Collinsia, jonka se aivan -varmasti tiesi olevan tämän kaiken alkuunpanijan. - -Miksin viha oli yhtä suuri kuin sen avuttomuuskin. Se voi ainoastaan -pörhistellä niskakarvojaan ja ulvoa raivosta. Mutta Collinsille tämä -kaikki oli hyvin tuttua. Hän ennätti siinä lomassa tarkata karhujakin -areenan toisella puolen. - -"Sinä hävytön lurjus", hän karjui kääntäen jälleen huomionsa Miksiin. -"Päästäkää se! -- Hellittäkää!" - -Samassa kun kahleet heltisivät, Miksi hyökkäsi Collinsin kimppuun; -mutta Collinsilla oli pitkien vuosien kokemus, hän arvioi nopeasti -etäisyyden ja hyökkäyshetken ja potkaisi Miksiä leukaan, niin että se -lensi takaisin ja kierähti sahajauhoihin. - -"Pitäkää sitä kiinni", Collins käski. "Kiristäkää!" - -Nuorukaiset kiskoivat taas ketjua ja nuoraa eri tahoille, ja Miksi -seisoi siinä aivan avuttomana. - -Collins katsoi areenan yli sisäänkäytävään, missä parastaikaa tuotiin -sisään neljää kömpelöä kuormahevosta, joita seurasi ylen hienosti -pukeutunut nainen, yllään aivan viimeisen muodin mukainen kävelypuku. - -"Se ei ole ilmeisesti milloinkaan heittänyt kuperkeikkaa", Collins -huomautti jälleen Miksi-pulmaa ajatellen. "Irrota nahkaremmi, Jimmy, ja -mene toiselle puolen auttamaan Smithiä. -- Johnny, vie se sivulle ja -varo jalkojasi. Marie-rouva tulee ensimmäiselle harjoitustunnilleen, -eikä hänen nahjusmainen miehensä kykene huolehtimaan hänestä." - -Seuraavaa kohtausta Miksi ei ymmärtänyt vaikka saikin olla sen -todistajana, kun nuorukainen vei sen areenan toiselle puolen -katsellakseen, mihin valmistuksiin oli ryhdytty naista ja neljää -hevosta varten. Mutta naisen käyttäytymisestä se ymmärsi, että hänkin -oli pahoinpidelty vanki. Häntä harjoitettiin vastoin tahtoaan -suorittamaan tätä temppua. Hän oli koettanut olla rohkea, kunnes -ratkaisun hetki tuli. Mutta kun hän näki nuo neljä hevosta asetettuina -kaksittain vastakkaisille puolille ja tiesi, että hänen tulisi pitää -käsissään molempien suitsiparien hakoja ja olla yhdistämässä -valjakoita, jotka vetivät eri suuntiin, hän vaipui masentuneena kokoon -ja peitti kasvot käsiinsä. - -"Ei, ei, Billikens", hän sanoi rukoilevalla äänellä lihavalle, mutta -nuorekkaalle herralle, joka oli hänen miehensä. "Minä en voi sitä -tehdä. Minua pelottaa. Minua pelottaa." - -"Lorua, rouvaseni", puuttui Collins puheeseen. "Temppu on aivan -vaaraton. Ja se on kaunis kohtaus, joka aina vetää ihmisiä. Nouskaa -pystyyn nyt." Collins kopeloi hänen olkapäitään ja selkää kävelytakin -alta. "Koneisto on paikoillaan." Hän tunnusteli käsivarsiakin. "No, -päästäkää ha'at!" Hän työnsi hihan ylös, ja poimutetun pitsikalvosimen -alta pisti esiin rautainen haka, josta ohut rautalanka läksi ylöspäin -pitkin käsivartta. "Ei noin! Kukaan ei saa nähdä niitä. Viekää ne -jälleen ylös. Koettakaa uudelleen. Niiden täytyy laskeutua käsiin -piilottuneina. Kas niin. Niin. Juuri niin. Se on oikein." - -Nainen pakottautui tottelemaan, mutta heitti vähän väliä rukoilevan -katseen Billikensiin, joka seisoi siinä jäykkänä ja kopeana -tyytymättömästi rypistellen kulmiaan. - -Miehet, jotka ohjasivat valjakoita, kohottivat suitsia, jotta nainen -voisi kiinnittää ha'at. Hän koetti, mutta vaipui jälleen kokoon. "Jos -jokin menee rikki, repivät hevoset minulta kädet irti", hän vastusteli. - -"Ei suinkaan", Collins rauhoitti häntä. "Te menetätte vain takkinne. -Pahin, mitä voi sattua, on, että petos tulee ilmi ja teille nauretaan. -Mutta koneisto ei mene rikki. Selitän sen uudelleen. Hevoset eivät vedä -teitä, vaan ponnistelevat toisiaan vastaan, mutta yleisö luulee, että -ne koettavat repiä teidät kappaleiksi. Koettakaa vielä kerran. Ottakaa -kiinni suitsista, pudottakaa samassa ha'at alas ja antakaa niiden -tarttua kiinni. -- Nyt." - -Hän huusi sen terävällä äänellä. Nainen pudisti ha'at hihoistaan, mutta -ei tohtinut tarttua ohjaksiin. Collins ei näyttänyt vihaansa, sensijaan -hän katsoi sinne päin, missä suutelevaa ponia ja polvistuvaa ponia -juuri vietiin pois areenalta. Mutta herra Billikens raivosi: - -"Totisesti, Julia, jos häpäiset minut näin..." - -"Oi, minä koetan, Billikens", vaikeroi nainen. "Koetan parhaani mukaan. -Kas, nyt en enää pelkää." - -Hän levitti kätensä ja tarttui ohjaksiin. Melkein huomaamaton hymy -kasvoillaan Collins tutki hänen nyrkkiin puristetut kätensä ollakseen -varma siitä, että ha'at olivat paikoillaan. - -"Jännittäkää lihaksenne! Jalat haralleen! Selkä suoraan!" Collins -asetti hänen käsivartensa ja hartiansa oikeaan asentoon. "Muistakaa, -että käsivarsien täytyy olla ojennettuina suoraan ulos hevosten -ensimmäisen kerran nykäistessä. Kun ne sitten vetävät, ette voi niitä -koukistaa, vaikka kuinka koettaisitte. Mutta jos ne ovat koukussa, kun -jännitys alkaa, repii rautanuora nahan niistä. Muistakaa nyt, suoraan -ulos, ojentakaa ne niin, että ne ovat suorassa viivassa selän ja -hartioiden kanssa. -- Kas niin. Olkaa nyt varuillanne. - -"Oi, odottakaa hetkinen", pyyteli nainen, ja hänen asentonsa höltyi. -"Minä _teen_ sen niin, minä _teen_ sen, mutta suutele minua -ensin, Billikens, sitten en enää välitä, vaikka ne repisivätkin kädet -minulta." - -Tumma nuorukainen, joka piti Miksiä, ja muutkin katsojat nauroivat. -Collinsia ei naurattanut ollenkaan, hän virkkoi: - -"Meillä ei ole kiirettä, rouva, pääasia on, että ensimmäinen yritys -onnistuu täydelleen. Se vahvistaa teidän itseluottamustanne. -- Bill, -on parasta, että annatte hänelle tuon suudelman, ennenkuin hän alkaa." - -Ja Billikens totteli, hyvin harmissaan, vastahakoisena ja hämillään, -syleili vaimoaan ja suuteli häntä -- ei liian kevyesti, mutta ei -kovin perusteellisestikaan. Vaimo oli kaunis pieni olento, ehkä -kahdenkymmenen ikäinen, kasvot tavattoman lapselliset ja tyttömäiset, -ruumis notkea ja sopusuhtaisen kaunis. - -Miehen syleily ja suudelma antoivat hänelle rohkeutta. Hän ojentaui, ja -kun mies vetäytyi pois, hän sanoi hampaat yhteen puristettuina: -"Valmis." - -"Aloittakaa!" komensi Collins. - -Tallirengit maiskuttivat hevosille, ne lähtivät verkalleen liikkeelle -ja alkoivat vetää. - -"Antakaa niille ruoskaa!" huusi Collins silmät kiinni naisessa; hän -näki, että oikea hetki oli tullut. - -Ruoskaniskut osuivat hevosten selkään, ja ne alkoivat nelistää -pölyyttäen sahajauhoja ilmaan rautakenkäisillä kavioillaan, jotka -olivat isot kuin lautaset. - -Billikens unohti itsensä. Tuo kauhea näky ajoi hänen kasvoilleen -rehellisen pelon vaimon puolesta. Ja naisen kasvoilla vaihtui ilme -yhtenään. Ensin ne olivat jännittyneet ja kauhistuneet kuin kristityn -marttyyrin, joka heitetään leijonien eteen, tai kuin kuolemaantuomitun, -joka odottaa mestauskirveen putoamista. Sitten niillä kuvastui -hämmästys ja helpotus, kun ei tehnytkään kipeätä. Ja lopuksi niitä -kirkasti voitonriemuinen, ylpeä ja onnellinen hymy. Hän hymyili -miehelleen, pannen hymyynsä koko rakkautensa tätä kohtaan ja koko -ilonsa siitä, että oli tehnyt tehtävänsä hyvin. Ja Billikensin jännitys -laukesi, ja hän loi vaimoonsa katseen, joka oli täynnä rakkautta ja -ylpeyttä, mutta silloin Harris Collins huudahti: - -"Tässä ei suinkaan sovi hymyillä! Yleisön täytyy luulla, että hevoset -todellakin vetävät teitä. Olkaa sen näköinen kuin niin olisi. Antakaa -kasvojenne jäykistyä. Näytelkää päättäväisyyttä, tahdonvoimaa. Olkaa -kovasti jännittävinänne kaikkia lihaksianne. Pankaa jalat enemmän -haralleen. Liikuttakaa käsivarsien ja säärien lihaksia aivan kuin ne -olisivat kovassa työssä. Antakaa hevosten vetää itsenne hiukan oikealle -ja taas hiukan vasemmalle. Taivuttakaa samalla hiukan ruumistanne. -Irvistelkää, aivan kuin ne olisivat repimäisillään teidät palasiksi ja -vain tahdonvoimanne pitäisi teitä koossa. -- Juuri niin! Tuo on hyvin! -Tämähän käy mainiosti, Bill! -- Iskekää vain hevosia! Pankaa vauhtia -niihin ja antakaa niiden vetää kuin henkensä edestä." - -Piiskat läiskyivät ja isot hevoset kiskoivat kaikin voimin välttääkseen -tuskaa. Kohtaus saisi varmasti yleisön taputtamaan käsiään. Jokainen -hevonen painoi ainakin yhdeksänsataa kiloa, katsojista näytti siis -siltä, kuin kolmetuhatta kuusisataa kiloa hevosvoimaa olisi kamppaillut -repiäkseen palasiksi hienosti pukeutuneen, notkean, hentojäsenisen -naisolennon, joka painoi kuusikymmentä kiloa. Tämä näky saisi naiset -varmasti katsomossa kirkumaan kauhusta ja kääntämään pois kasvonsa. - -"Hellittäkää", Collins huusi rengeille. "Nainen on voittanut", hän -ilmoitti sitten sirkusjohtajan äänellä. "Tällä numerolla lyötte rahaa -kokoon, Bill. -- Irrottakaa ha'at, rouva, irrottakaa ha'at." - -Nainen totteli ja ha'at vielä riippuen hihansuissa juoksi Billikensin -luo, heittäytyi hänen syliinsä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja -huusi, ennenkuin suuteli miestään: - -"Oi, Billikens, tiesinhän koko ajan, että osaisin sen tehdä! Olin -rohkea, enkö ollutkin?" - -"Te menetitte pelin", kaikui Collinsin terävä ääni kesken naisen -ihastuksenpurkausta. "Te annoitte koko yleisön nähdä ha'at. Niiden -täytyy lentää ylös hihoihin, samassa kun te irrotatte ne. Koettakaa -uudelleen. Ja vielä eräs seikka. Älkää ylpeilkö, kun näytös on ohi. -Älkää näyttäkö, kuinka helposti se kävi. Olkaa olevinanne läpiväsynyt, -pyörtymäisillänne uupumuksesta. Seiskaa polvet horjuen. Antakaa -olkapäitten painua. Tallimestarin täytyy astua askel teitä kohden -tukeakseen teitä, jos kaadutte. Silloin on teidän oltava varuillanne ja -ehdittävä ennen häntä. Ojentautukaa suoraksi jännittämällä kaikki -tahdonvoimanne; niin tahdonvoima, se tekee vaikutuksen, urheutta ja sen -sellaista, ja heittäkää lentosuukkosia yleisölle ja hymyilkää -väsyneesti ja surumielisesti, aivan kuin sydän olisi kiskottu -rinnastanne ja teidän täytyisi mennä sairaalaan, mutta sittenkin vielä -seisotte siinä ja hymyilette ja heittelette lentosuukkoja yleisölle, -joka taputtaa hurjasti käsiään ja jumaloi teitä. Ymmärrättekö, rouva? -Te käsitätte, mitä tarkoitan. -- Valmiina nyt! Olkaa hiukan levoton, kun -katsotte hevosia. -- Aivan niin! Ei kukaan voi aavistaa, että teillä on -ha'at ja että ne ovat teräsköydellä kiinni toisissaan. -- Varuillanne. --- Nyt aloitamme." - -Ja jälleen tuhatkahdeksansataa kiloa hevosvoimaa ponnisteli naisen -kummallakin puolen toisiaan vastaan. Ja jälleen näytti siltä, että -välirengas naislihaa, Julia-rouva, revittäisiin kappaleiksi. - -Temppua harjoitettiin vielä kolmannen ja neljännen kerran, ja eräällä -väliajalla Collins lähetti apulaisensa hakemaan konttoristaan Harry Del -Marin sähkösanoman. - -"Pidä nyt huoli hänestä, Bill", hän sanoi Julian miehelle ryhtyessään -sähkösanoma kädessään taas tutkimaan Miksin arvoitusta. "Anna hänen -harjoitella vielä viisi, kuusi kertaa. Ja muistakaa, että kun kuulette -jonkun talonpojan kehuvan itsellään olevan hevosvaljakon, joka vetää -vaikka kuinka raskaita kuormia, niin lyötte hänen kanssaan vetoa, että -teidän paras valjakkonne on vielä kovempi vetämään. Se on hyvää -mainosta ja tulee varmasti sanomalehtiin. Sirkusjohtajat tulevat aivan -tappelemaan teistä, ja valjakosta tulee oikea vetonumero. Jos olisin -nuori ja vapaa, en toivoisi parempaa kuin lähteä teidän kanssanne -kiertueelle." - -Väliajoilla Collins tähyili Miksiin ja luki Del Marin Seattlesta -lähettämän sähkösanoman: - -"Myykää minun koirani. Te tiedätte, mihin ne kykenevät ja minkä -arvoiset ne ovat. En tarvitse niitä enää. Vähentäkää summasta -hoitomaksu ja säilyttäkää loput, kunnes tapaamme. Olen saanut -verrattoman koiran. Se voittaa kaikki minun tähänastiset saavutukseni. -Se takaa loistavan menestyksen. Odottakaa, kunnes saatte sen nähdä." - -Collins katseli Miksiä yli meluisan areenan. - -"Del Mar oli verraton itsekin", hän sanoi Johnnylle, joka talutti -Miksiä. "Kun hän sähkötti minulle ja käski myydä koiransa, se -merkitsee, että hänellä oli jotakin vielä parempaa tarjottavana, mutta -tässä on nyt vain koira ja päällepäätteeksi tuollainen rotukoira. Hän -sanoo, että koira on aivan verraton. Sitä sen täytyy siis olla, mutta -missä sen taito on? Se ei ole eläessään heittänyt kuperkeikkaa saati -sitten kaksoiskuperkeikkaa. Mitä luulet Johnny? Pinnistäpä nyt -aivojasi. Ehdota jotakin." - -"Ehkä se osaa laskea", Johnny sanoi. - -"Laskevat koirat eivät nykyään käy kaupaksi. Mutta koettakaamme -kuitenkin." - -Miksi, joka oli niin taitava laskuniekka, ei ruvennut näyttämään -taitoaan. - -"Jos se olisi vain tavallinen koira, se osaisi kävellä takajaloillaan -tai miten tahansa", oli Collinsin seuraava ajatus. "Koettakaamme." - -Miksiä odotti jälleen nöyryyttävä kidutus. Johnny nosti sen -takajaloilleen, samalla kun Collins rottingillaan pisteli sitä leukaan -ja löi polviin. Raivoissaan Miksi yritti purra ylijumalaa, mutta ketju -pidätti sitä. Kun se tahtoi kostaa Johnnylle, ojensi tämä kätensä ja -järkkymättömän rauhallisena kohotti sen ilmaan, niin että kaulanauha -oli kuristaa sen. - -"Tämä on toivotonta", Collins virkkoi väsyneellä äänellä. "Ellei se voi -seistä takajaloillaan, se ei myöskään voi hypätä tynnyrien läpi. Olet -kai kuullut puhuttavan Rissestä, Johnny. Se oli mestarihyppääjä. Se -hyppeli piikkitynnyrien läpi milloinkaan satuttamatta käpäliään. Se -suoriutui kahdeksasta perätysten. Muistan, kun se oli täällä hoidossa -ja harjoitteli. Se oli kultakaivos, mutta Carson ei osannut hoitaa -sitä, ja se kuoli keuhkokuumeeseen Cripple Creekissä." - -"Mahtaiskohan se osata heitellä lautasia kuonollaan", virkkoi Johnny. - -"Eihän se osaa kävellä takajaloillaan", huomautti Collins. "Eikä se ole -mitenkään harvinainen temppu. Tällä koiralla on jokin erikoisuus. Se ei -ole tusinakoira. Se osaa jotakin tavattoman hyvin, ja siitä on meidän -nyt otettava selvä. Se siitä nyt seurasi, kun Harry niin odottamatta -kuolla kupsahti ja jätti meille tämän salaperäisen koiran. No, minun -täytynee tutkia sitä. Vie se pois, Johnny. Se pannaan numero -kahdeksaantoista. Myöhemmin se voi saada oman häkin, muista erillään." - - - - -26. - - -Häkki numero kahdeksantoista oli niin tilava, että siihen olisi huoleti -sopinut tusinan verran Miksin kokoisia irlantilaisia terrierejä. Sillä -Harris Collins noudatti tieteellisiä menettelytapoja. Cedarwildin -hoidokit saivat hyvän tilaisuuden virkistyäkseen puoli vuotta tai ehkä -yli vuodenkin kestäneen kiertueen vaivoista. Siksi koulua niin paljon -käytettiinkin opetettujen eläinten lepopaikkana, kun eläinten -omistajilla oli loma-aikansa tai he olivat toimettomina. Harris Collins -piti eläimensä puhtaina ja suojeli niitä tarttuvilta taudeilta. Ne -olivat täysin levänneitä, kun niiden oli lähdettävä seuraavalle -varietee- tai sirkuskiertueelleen. - -Miksin vasemmalla puolen, numero seitsemässätoista oli viisi -hullunkurisesti kerittyä ranskalaista villakoiraa. Miksi voi nähdä ne -ainoastaan silloin, kun sitä vietiin ulos tai tuotiin takaisin, mutta -se tunsi niiden hajun ja kuuli niiden äänet, alkoipa se vielä murinalla -hieroa riitaa Pedron kanssa, joka oli kookkain niistä ja esiintyi -pajatsona niiden ilveilyssä. Kumpikin olivat opetettujen eläinten -ylimystöä, ja Miksin ja Pedron riita oli enemmän teeskenneltyä kuin -todellista. Jos ne olisivat päässeet yhteen, niistä olisi heti tullut -hyvät ystävät. Mutta viruessaan häkissä ikävissään ne kiihottivat -itsensä kuviteltuun vihaan ja päästivät ilmoille eripuraisuuden, josta -molemmat tiesivät, ettei se ollut todellista. - -Numero yhdeksässätoista, Miksin oikealla puolella, majaili surkea ja -alakuloinen seura. Ne olivat sekarotuisia koiria, joita pidettiin -täysin puhtaina terveydenhoidon ankarimpia sääntöjä seuraten; ne olivat -vapaina eivätkä olleet saaneet vielä mitään opetusta. Se oli -eräänlainen raaka-ainevarasto, josta kehitettiin taiteilijoita, kun -tarvittiin joku ylimääräinen tai sijainen. Niitä odotti siis areenan -helvetti, sillä siellä opetus tapahtui. Joutoaikoina Collins tai joku -hänen apulaisistaan koetteli niillä temppuja, saadakseen selville -itsekunkin taipumukset. Niinpä eräskin sekarotuinen koira, joka -muistutti lähinnä viiriäiskoiraa, sai monena päivänä kokeilla -ponillaratsastusta, sen piti hypätä silkkipaperiin kiedottujen -vanteiden läpi ja pudota jälleen ponin selkään. Kun se oli monta kertaa -loukannut pahoin itsensä, se hylättiin ratsastajana ja se sai kokeilla -lautastenheittelijänä. Kun se tässäkin epäonnistui, se pistettiin -kahdenkymmenen muun koiran joukkoon, jotka kiikkuivat keinulaudalla. - -Numero yhdeksästätoista kuului ainaista riitaa ja valitusta. -Opetustunneilla vahingoittuneet koirat nuolivat haavojaan, vikisivät -tai ulvoivat ja olivat tavattoman ärhäkkäitä. Aina kun sinne tuotiin -uusi koira -- ja niin tapahtui usein, sillä toisia vietiin alituisesti -esiintyjiksi -- syntyi riita ja tappelu, kunnes uusi tulokas oli joko -urhoollisesti tappelemalla valloittanut paikan itselleen tai taistelua -peläten tyytynyt muiden armoihin. - -Miksi ei ollut tietävinään numero yhdeksäntoista asukkaista. Ne saivat -murista ja haukkua nalkuttaa sille tappelunhaluisina, eikä se ollut -millänsäkään siitä; se säästi voimansa teeskenneltyyn alituiseen vihaan -Pedroa kohtaan. Miksi oli myös areenalla useammin ja kauemmin kuin -kukaan niistä. - -"Tietysti Harry ei ole liioitellut koiran arvoa", päätteli Collins, ja -hän ponnisteli keksiäkseen, minkä tähden Del Mar oli sanonut Miksiä -vetonumeroksi ja aivan verrattomaksi koiraksi. Hänen kokeillessaan -Miksi sai alistua kaikkeen mahdolliseen nöyryyttävään kohteluun. Se -pantiin hyppäämään estehyppyä, kulkemaan etujaloillaan, ratsastamaan -ponilla, heittämään kuperkeikkaa ja näyttelemään ilveilijää, yhdessä -muiden koirien kanssa. Se pakotettiin tanssimaan valssia, joka jalassa -nuora, jota vedettiin ja nyittiin puoleen ja toiseen. Sille pantiin -piikkivaljaat, ettei se heittäytyisi sivulle tai kaatuisi eteen- tai -taaksepäin. Sitä piestiin piiskalla ja rottingilla ja kiskottiin -kuonosta. Sitä koetettiin kerran saada maalivahdiksi, kun kaksi -koirajoukkuetta iskujen ja lyöntien pakottamina pelasi jalkapalloa. Ja -se kiskottiin ylös tikkaita ja paiskattiin vesialtaaseen sukeltamaan. - -Koetettiinpa surmanrengastakin: sen annettiin laskea -- piiskalla -nopeutta kiihdyttäen -- kaltevaa kourua niin hurjalla vauhdilla, että -se, jos vain tahtoi, olisi voinut juosta ylös renkaan sisäpuolta ja -jälleen alas aivan kuin kärpänen katossa ja tehdä sen yhä uudelleen, -lentää ympäri rengasta ja lopulta heittäytyä sieltä ulos. Mutta se ei -tahtonut, ja joka kerran, kun se ei kohta alussa onnistunut pääsemään -pois kourusta, se putosi korkealta ja loukkaantui. - -"En luulekaan Harryn tarkoittaneen mitään tällaista", sanoi Collins -apulaisilleen, kun he näin kokeilivat Miksillä, "tahdon vain saada edes -jonkinlaisen aavistuksen sen erikoisalasta, siitä, mitä jumalan nimessä -Harry-parka oli keksinyt". - -Jos sen rakastettu jumala hovimestari olisi tahtonut niin Miksi olisi -rakkaudesta opetellut näitä temppuja ja varmaan oppinutkin monta -niistä. Mutta täällä Cedarwildissa ei rakkautta ollut olemassakaan, ja -jalorotuisena olentona se itsepäisesti kieltäytyi pakosta tekemästä -sitä, mitä se ilomielin olisi tehnyt rakkaudesta. Ja kun Collins ei -ollut jalorotuinen, sattui heidän keskensä usein hurjia yhteenottoja. -Sillä ei ollut mitään voiton mahdollisuuksia, sen Miksi pian huomasi. -Se oli aina tuomittu joutumaan häviölle. Ennenkuin se ennätti -aloittaakaan, se oli jo voitettu "taiteen" kaikkien sääntöjen mukaan. -Ei ainoatakaan kertaa se saanut isketyksi hampaitaan Collinsiin tai -Johnnyyn. Se oli liian viisas jatkaakseen taistelua, jossa se varmasti -olisi saanut sekä ruumiinsa että sielunsa nujerretuksi ja päätynyt -hulluuteen. Sensijaan se vetäytyi itseensä, muuttui ärtyiseksi ja -jäykäksi, mutta se ei milloinkaan madellut tappion jälkeen, vaan oli -aina valmis murisemaan ja pörhistämään karvansa osoittaakseen yhä -olevansa samanlainen ja lannistumaton sisimmässään, mutta milloinkaan -se ei tehnyt itseään enää syypääksi villiin raivon purkaukseen. - -Jonkun ajan kuluttua se pääsi Johnnystä ja ketjusta ja oli aina -Collinsin kanssa areenalla. Se tiesi katkerasta kokemuksesta, että sen -tuli seurata Collinsia kaikkialle, ja se seurasi häntä ja vihasi häntä, -ja tämä viha myrkytti sen hitaasti sen itsensä huomaamatta. - -Kukaan ei voinut nähdä siitä mitään ulkonaisia merkkejä, niin luja ja -terve sen ruumiinrakenne oli. Mutta kun vaikutuksien täytyi jossakin -ilmetä, kuvastuivat ne sen sielussa tai hengessä tai luonteessa tai -aivoissa tai tietoisuuden ilmauksissa. Se sulkeutui siis yhä enemmän -itseensä ja vaipui synkkään jöröttelyyn. Tämä kaikki oli sielun -sairautta. Miksi, joka oli ollut niin iloinen, iloisempi vielä kuin -veljensä Jeri, alkoi muuttua synkäksi, ärtyiseksi ja vihaiseksi. Se ei -tuntenut enää halua leikkiä, mellastaa ja kuljeskella. Sen ruumis -muuttui yhtä hillityksi ja levolliseksi kuin aivotkin. Kuolemaan -tuomitut ihmiset käyvät yhtä levollisiksi vankilassa. Se saattoi seisoa -tuntikausia Collinsin takana, välinpitämättömänä ja ikävystyneenä, kun -Collins piinasi jotakin koirarakkia koettaen opettaa sille uutta -temppua. - -Miksi sai olla läsnä monessa sellaisessa kidutuksessa. Siellä oli -vinttikoiria, jotka hyppäsivät korkealle ja juoksivat nopeasti. Ne -tekivät halulla parhaansa, mutta Collins ja hänen apulaisensa saivat -aikaan sen ihmeen -- mikäli sitä voi ihmeeksi sanoa -- että ne tekivät -enemmän kuin parhaansa. Niiden parhaat saavutukset olivat luonnollisia. -Mutta se, mikä meni yli niistä, oli luonnotonta, ja se tappoi jotkut ja -lyhensi kaikkien ikää. Kun ne ajettiin ponnistuslaudalle hyppäämään, -seisoi alhaalla aina apulainen hirmuisen pitkä piiska kädessään ja -antoi niille tuntuvan hujauksen. Siksi ne koettivat hypätä kauemmas -kuin olisivat oikeastaan jaksaneetkaan ja pinnistivät viimeiset -voimansa epätoivoiseen yritykseen välttää piiskaa, lentää sen ohi -ilmassa ja päästä pakoon, ennenkuin se osui huohottavaan kylkeen -pistäen kuin skorpioni. - -"Hyppääjäkoira ei milloinkaan hyppää niin korkealle kuin se voi", sanoi -Collins apulaisilleen, "ellei sitä pakoteta siihen. Siinä on seikan -solmu. On suuri ero minun opettamieni ja amatöörien opettamien -hyppääjien välillä, joista useimmat tuskin pääsevät kunnolla pensaan -yli." - -Collins opetti ja neuvoi yhtä mittaa. Oppilasta, joka oli harjoitellut -hänen laitoksessaan ja saanut häneltä suosituskirjeen, pidettiin -eläintenkesyttäjien maailmassa täytenä mestarina. - -"Ei ainoakaan koira kulje luonnostaan takajaloillaan, vielä vähemmän -etujaloillaan", oli Collinsin tapana sanoa. "Koiria ei ole siihen -luotu. _Ne täytyy pakottaa siihen_, siinä kaikki. Se on eläinten -opettamisen koko salaisuus. Teidän täytyy pakottaa ne. Siinä on teidän -tehtävänne. Pakottaa ne. Joka ei sitä voi, se ei kelpaa tähän -laitokseen. Pankaa se mieleenne ja toimikaa sen mukaan." - -Miksi näki, sitä täysin käsittämättä, kuinka erään muuliaasin satulaan -aina pantiin naula. Aasi oli ensimmäisen kerran areenalle ilmestyessään -lihava ja hyväntuulinen. Se oli ollut lemmikkiaasina perheessä, jossa -oli monta lasta, se oli saanut osakseen aina rakkautta ja -ystävällisyyttä ja aiheuttanut monta makeata naurunpurkausta -hullunkurisella itsepintaisuudellaan. Mutta Collinsin silmät olivat -keksineet terveyttä, voimaa ja pitkää ikää sekä vielä naurettavan -ulkonäön ja hullunkuriset eleet tuossa pitkäkarvaisessa muuliaasissa. - -Se oli ristitty Rosinanteksi ensimmäisenä areenapäivänään. Ja silloin -se myös sai kokea elämänsä suurimman yllätyksen. Se ei aavistanut -satulassa olevan naulaa, ja niin kauan kuin satula oli tyhjä, ei naulaa -tuntunutkaan. Mutta samassa kun Samuel Bacon, neekeritemppuilija, -istuutui satulaan, teki naula tehtävänsä. Hän tiesi kaikki ja oli -varuillaan. Mutta Rosinante, jolle naula oli yllätys, jännitti selkänsä -ja heitti ratsastajan maahan ensimmäisen kerran eläessään. Se kävi niin -salamannopeasti, että Collins aivan loisti tyytyväisyydestä Samin -lentäessä kahdentoista jalan päähän sahajauhoihin. - -"Tehkää tuo aina yhtä hyvin", sanoi Collins, "niin saatte seurata -mukana hyvillä ehdoilla, kun myyn aasin, siitä lyön vetoa. Siitä tulee -mainio numero. Mutta siihen tarvitaan lisäksi vielä kaksi temppuilijaa, -jotka ovat yhtä notkeita kuin te sekä yhtä vahvahermoisia ja nokkelia -arvioimaan, minne putoavat." - -Ja Rosinantelle alkoi se opetushelvetti, joka myöhemmin säästi sen -ostajalle äärettömästi aikaa. Päivä päivältä se sai kestää kidutuksen -uudelleen. Sen ei tarvinnut enää kantaa naulasatulaa. Neekeri istui -paljaaltaan sen selkään, mutta kuitenkin Rosinante tunsi naulan piston -ja lennätti ratsastajan selästään; naula oli nyt nahkaremmillä -kiinnitetty Samin ranteeseen. Lopulta Rosinanten selkä tuli niin -araksi, että se alkoi hyppiä taaksepäin, jos sitä katsoikaan. Muistaen, -miltä naulanpisto tuntuu, se alkoi nykiä, tanssia ja hyppiä kohta, kun -huomasi, että joku aikoi nousta sen selkään. - -Kun oli näin harjoiteltu neljä viikkoa, hankittiin kaksi muuta -temppuilijaa, valkoihoisia nuorukaisia, ja koko ohjelmanumero -esitettiin eräälle hoikalle herrasmiehelle, jolla oli vahatut viikset -ja joka näytti ranskalaiselta. Lopulta hän osti Rosinanten, maksaen -siitä tinkimättä mitä Collins pyysi, ja otti palvelukseensa Samin ja -molemmat valkoiset temppuilijat. Collins oli järjestänyt näytännön -aivan kuin oikeassa sirkuksessa ja hankkinut kaikki tarvittavat -välineet sekä toimi itse tallimestarina ostajan ollessa katsojana. - -Lihavana kuin voikimpale ja hullunkurisen näköisenä Rosinante tuotiin -esiin tilapäiselle nelikulmaiselle lavalle, joka oli aidattu kankaaseen -kierrettyjen terästolppien päähän kiinnitetyillä, samoin kankaaseen -peitetyillä teräsköysillä. Päitset otettiin pois, ja se laskettiin -irti. Se kävi heti levottomaksi, luimisti korviaan ja näytti -vihaiselta. - -"Muistakaa yksi asia", Collins sanoi ostelijalle. "Jos ostatte sen, -tulee teistä tallimestari, ettekä te itse saa milloinkaan pistää sitä -naulalla. Kun se huomaa sen, voitte milloin tahansa panna kätenne sen -päälle ja hillitä sen. Se on hyväluontoinen ja kiitollisin aasi, minkä -olen milloinkaan nähnyt työssä. Sen täytyy pitää teistä ja vihata noita -kolmea muuta. Ja vielä yksi neuvo: jos se käy todella vihaiseksi ja -yrittää purra, voitte kiskoa siltä hampaat pois ja ruokkia sitä sitten -appeella ja höyrytetyillä ryyneillä. Annan teille helposti sulavien -ruokien ohjeita. Nyt aloitetaan!" - -Collins nousi korokkeelle ja taputti Rosinantea, joka oli hyvin säyseä -ja koetti kaikessa ystävyydessä tunkeutua hänen ohitseen ja pois -nuora-aitauksesta päästäkseen piinasta, minkä se tiesi olevan tulossa. - -"Katsokaa", sanoi Collins, "se luottaa minuun. Se tietää, etten minä -ole milloinkaan sitä pistänyt ja että aina lopulta olen sen pelastanut. -Minä olen sen laupias samarialainen. Nyt pidän pienen puheen yleisölle. -Sitä voitte sitten tietenkin höystää oman makunne mukaan." - -Eläintenkesyttäjä laskeutui alas aitauksesta, astui areenalle ja katsoi -eteensä, sivuille ja ylös, aivan kuin olisi vedonnut permannon ja -parvien yleisöön. - -"Hyvät naiset ja herrat", hän puhui tyhjälle sahajauhokentälle, aivan -kuin siinä olisi ollut lukuisa yleisö. "Tämä Rosinante on pahin veijari -aasien joukossa. Se on sävyisä kuin newfoundlandilaispenikka ... -odottakaahan hetkinen..." - -Hän meni takaisin aitauksen luo, ojensi kätensä nuoran yli ja sanoi: -"Tule tänne, Rosinante, ja näytä kaikille näille naisille ja herroille, -kenestä sinä eniten pidät." - -Ja Rosinante tulla kepsutti pienillä kavioillaan, nuuski Collinsin -kämmentä, tuli lähemmäksi, nuuski hänen käsivarttaan, töykkäsi häntä -olkapäähän turvallaan, kohottautui hiukan takajaloilleen, aivan kuin -olisi aikonut syleillä häntä nuoran yli. Itse asiassa se vain kerjäsi -ja rukoili, että Collins pelastaisi sen aitauksesta ja odottavasta -kidutuksesta. - -"Se on seuraus siitä, etten ole milloinkaan pistänyt sitä naulalla", -sanoi Collins vahaviiksiselle herralle ja meni sitten entiselle -paikalleen sahajauhokentälle kuvitellun orkesterin yläpuolelle ja puhui -kuvitellulle katsojajoukolle: - -"Hyvät naiset ja herrat, Rosinante on suuri veitikka. Se taitaa -viisikymmentä kujetta neljällä jalallaan, eikä ole syntynyt sitä -ihmistä, joka pysyisi kuuttakymmentä sekuntia sen selässä. Sen sanon -suoraan, ennenkuin teen ehdotukseni. Kuulostaa helpolta, eikö totta? -- -Istua minuutti, kuudeskymmenes osa tunnista tai tarkoin sanottuna -kuusikymmentä sekuntia, niin kiltin ja iloisen aasin selässä kuin -Rosinante. Hei, pojat ... tulkaa koettamaan! Jokaiselle, joka pysyy -minuutin sen selässä, maksan heti viisikymmentä dollaria ja kahdesta -minuutista viisisataa dollaria." - -Sitten tuli Samuel Baconin osa. Hän tulla nilkutti kömpelösti -sahajauhojen yli ja irvisteli hämillään. Collins ojensi kätensä ja oli -auttavinaan hänet korokkeelle. - -"Oletteko henkivakuutettu?" Collins kysyi. - -Sam pudisti päätään ja irvisteli. - -"Miksi teette tämän?" - -"Rahan tähden", Sam sanoi. "Tarvitsen rahaa liikkeeseeni." - -"Mikä liike teillä on?" - -"Se ei kuulu teihin, hyvä herra." Sam hymyili aivan kuin pyytäen -anteeksi nenäkkyyttään ja kompuroi muutaman askeleen eteenpäin. -"Voisinhan koetella onneani arpajaisissa tämän sijaan, mutta sitä en -tee. Saanko rahat? Se on minulle pääasia." - -"Kyllä ne saatte", sanoi Collins, "jos ne ansaitsette. Astukaa syrjään -ja odottakaa hetkinen. Jos hyvät naiset ja herrat suovat anteeksi -viivytyksen, pyydän useampia vapaaehtoisia ilmoittautumaan. Onko -useampia, jotka haluavat kilpailla? Viisikymmentä dollaria -kuudessakymmenessä sekunnissa. Melkein dollari sekunnissa ... jos -voitatte. Niin, lupaan dollarin sekunnista. Kuusikymmentä dollaria -sille pojalle, miehelle, naiselle tai tytölle, joka voi pysytellä -Rosinanten selässä yhden minuutin. Tulkaa esiin, hyvät naiset. -Muistakaa, että tänä päivänä on kaikilla yhtäläinen äänioikeus. Tässä -voitte loistavasti voittaa miehenne, veljenne, poikanne, isänne ja -esi-isänne. Ei mitään ikärajaa. Tahtooko isoäiti suoda meille sen -kunnian?" hän sanoi suoraan jollekin muka hyvin vanhalle naiselle -etumaisella penkillä. -- "Kuten kuulette -- 'tulevalle ostajalle' -- -olen ladellut koko yksinpuhelun, ja sen voitte oppia kahdessa -harjoituksessa, voitte suorittaa sen nyt heti paikalla, aivan -ilmaiseksi, se sisältyy ostosummaan." - -Molemmat toiset temppuilijat tulivat sahajauhokentän yli, ja Collins -auttoi heidätkin kuvitellulle korokkeelle. - -"Voitte muodostella yleisölle pidettävää puhetta aina sen kaupungin -mukaan, minne tulette", hän selitteli ranskalaiselle. "Teidän on helppo -saada selville kaikkein halveksituimpien ja ajastaan eniten -jäljelläolevien kylien ja kauppaloiden nimet. Ja sitten annatte -apulaistenne sanoa olevansa niistä kotoisin." - -Collins antoi nyt näytöksen alkaa. Samin ensimmäinen koe loppui kovin -lyhyeen. Hän ei ennättänyt kunnolleen istuutuakaan, ennenkuin aasi -heitti hänet selästään. Puolen tusinaa nopeasti toistettua yritystä ei -onnistunut paljon paremmin. Viimeisellä kerralla Sam pysytteli -Rosinanten selässä kymmenen sekuntia ja heitti sitten hullunkurisen -kuperkeikan aasin pään yli. Sam laskeutui alas lavalta, pudisti -päätään, paineli kättään kylkeään vasten, aivan kuin olisi loukannut -itsensä. Sitten oli toisten poikien vuoro. Eteviä voimistelijoita kun -olivat, he tekivät sangen ihmeellisiä ja hullunkurisia kuperkeikkoja. -Sam toipui ja tuli takaisin. Lopuksi kaikki kolme tekivät yhdessä -hyökkäyksen Rosinantea vastaan ja koettivat yhtaikaa päästä eri -suunnilta sen selkään. He hajosivat kuin akanat tuuleen; väliin he -vierivät kaikki yhteen kasaan. Kerran saivat molemmat valkoiset, jotka -seisoivat vähän syrjempänä hengähtämässä, aasin selästä lentävän Samin -niskaansa niin että he kaatuivat kaikki yhteen rykelmään. - -"Muistakaa, että se on oikein itsepäinen aasi", puheli Collins -vahaviiksiselle miehelle. "Jos joku yleisön joukosta ilmoittautuu -päästäkseen käsiksi rahoihin, niin sitä parempi. Niistä selvitään hyvin -pian. Ei ole elävää olentoa, joka voisi pysyä sen selässä yhden -minuutin ... jos se vain silloin tällöin saa harjoituksissa tuntea -naulanpistoja. Sen täytyy elää alituisessa naulanpelossa. Älkää antako -sen veltostua siinä suhteessa. Jos annatte sen levätä jonkun päivän, -niin harjoitelkaa pari kertaa naulan avulla juuri ennen näytännön -alkua, muutoin se ehkä unohtaa kaikki ja pilaa koko numeron ravaamalla -ympäri areenaa selässään ensimmäinen retkale, joka siihen kiipeää. - -"Mutta jos joku takertuisi kiinni käsin ja jaloin ja hampain ja -pysyttelisi paikoillaan, kunnes minuutti olisi melkein loppuun kulunut, -niin antakaa Samin tai jonkun apulaisenne huomaamatta hiukan raapaista -aasia naulalla. Silloin on ratsastajan onni lopussa. _Te ette_ voi -hävitä, ja yleisö on menehtyä nauruun. - -"Ja sitten paras kaikesta, mikä saa aina kättentaputukset raikumaan. -- -Valmiina, te kaksi! -- Aloittakaa, Sam!" - -Sillä välin kun valkoiset pojat uhkasivat nousta Rosinanten selkään -molemmilta puolin ja kiinnittivät sen tarkkaavaisuuden itseensä, Sam -sai äkkiä raivoisan epätoivonkohtauksen, hyppäsi nuoran yli, takertui -käsin ja jaloin Rosinanten kaulaan ja painoi päänsä lujasti hevosen -päätä vastaan. Ja Rosinante nousi takajaloilleen, kuten se aikoja -sitten oli oppinut tekemään saadessaan lukuisia naulanpistoja päähänsä -ja kaulaansa. - -"Se on hiton itsepäinen", selitti Collins, kun Rosinante asteli -takajaloillaan ja turhaan riuhtoi sinne tänne eturuumistaan. "Ei siinä -ole mitään vaaraa. Se ei kaadu selälleen. Se on aivan liian viisas. Ja -jos se sen tekisikin, tarvitsee Samin vain hellittää otteensa ja -heittäytyä sivulle." - -Kun näytäntö oli lopussa, antoi Rosinante mielellään panna päitset -päähänsä, ja se vietiin pois lavalta ranskalaisen luo. - -"Kas, nyt olette nähnyt jotakin oikein ensiluokkaista", jatkoi Collins -kerskumistaan. "Kokonainen tappelunumero teidän itsenne toimiessa -tallimestarina, neljä esiintyjää lukuunottamatta muuliaasia ja ehkä -vielä jotakuta yleisöstäkin. Kaikki valmiina ilmoitustaululle -asetettavaksi, ja viisituhatta on hurjan halpa hinta." - -Ranskalainen säpsähti kuullessaan niin korkean luvun. - -"Laskekaa itse", sanoi Collins. "Ansaitsette vähintään tuhatkaksisataa -viikossa, ja siitä tulee aivan varmasti kahdeksansataa puhtaaksi -voitoksi. Kuuden viikon voitolla olette korvannut ostohinnan, ja sen -jälkeen voitte laskea vielä vähintään sata menestysviikkoa. Toivon, -että olisin nuori ja vapaa. Silloin lähtisin itse sen kanssa keräämään -kultaa." - -Ja Rosinante myytiin ja vietiin pois Cedarwildin kesytyslaitoksesta -naulalla rääkättäväksi, houkuttelemaan kaiken maailman sirkusyleisöä -nauramaan ja remuamaan. - - - - -27. - - -"Asia on niin, Johnny, että et voi hyväilyillä saada koiria tekemään -temppuja, ja siinä on koirien ja naisten välinen ero", sanoi Collins -apulaiselleen. "Tiedät, kuinka on koirien laita; niille leperrellään, -ja ne panevat pitkälleen ja ovat olevinaan kuolleita, kääntyvät -haudassaan ja tekevät muita yhtä tyhmiä temppuja. Sitten haluaisi -kerran näyttää ystävilleen ja tuttavilleen, mitä koira on oppinut, -mutta silloin onkin toinen ääni kellossa, se hermostuu ja käy tyhmäksi, -eikä sitä saa tekemään yhtään temppua kunnolla. Samoin on lasten laita. -Ne aivan hölmistyvät vieraitten edessä, unohtavat kaiken mitä ovat -oppineet ja antavat vanhempiensa seisoa vieressä häpeämässä. - -"Lavalla koirien tulee tehdä oikeita temppuja, joista ne eivät pidä, -joita ne suorastaan inhoavat. Ja sitten niitä ei satu haluttamaan sillä -kerralla -- ne ovat ehkä hiukan vilustuneet tai pahoinvoipia, tai -niillä on syyhy. Mitä on silloin tehtävä? Pyytääkö yleisöltä anteeksi? -Ohjelmanhan täytyy käydä aivan kellon mukaan. Joka numeron täytyy alkaa -täsmälleen määräaikana. Pääasia on, että koirat tietävät ajan ja ovat -valmiina tekemään temppunsa juuri oikeassa silmänräpäyksessä. Siinä ei -auta ruveta hyväilemään niitä, kerjäämään ja pyytelemään tai vielä -odottamaan niitä. On ainoastaan yksi keino. Niiden täytyy tietää, -milloin niiden on aloitettava, ja että on tosi kyseessä." - -"Koirat eivät ole tyhmiä", myönteli Johnny, "ne tietävät, tarkoittaako -totta vai eikö". - -"Aivan varmasti", Collins virkkoi päätään nyökäyttäen. "Heti kun on -vähänkään veltto niitä kohtaan, ne veltostuvat työssään. Jos on hyvä ja -myöntyväinen, ne rupeavat heti tekemään virheitä tempuissaan. Niitä -täytyy pitää pelossa. Muutoin ne tekevät tenän, ja silloin toivoo, -ettei olisi milloinkaan ruvennut harjoittamaan niitä julkista -esiintymistä varten." - -Puoli tuntia myöhemmin Miksi kuuli -- tosin siitä sanaakaan -ymmärtämättä -- Collinsin antavan uusia ohjeita toiselle apulaiselleen. - -"Sekarotuiset koirat ovat parhaat, Charles. Puhdasrotuisista tuskin -yksi kymmenestä kykenee mihinkään, ja sekin vain, jos on pelkuri. Siinä -juuri on ero niiden ja sekarotuisten välillä. Puhdasrotuiset ovat -kuumaverisiä kuin rotuhevoset. Ne ovat arkoja ja ylpeitä. Ylpeys on -niiden pahin virhe. Usko minua. Olen syntynyt tähän ammattiin ja olen -koko ikäni tutkinut sitä. Olen hyvin onnistunut alallani. Ja siitä -yksinkertaisesta syystä, että _osaan tehtäväni_. Muista se. - -"Ja sitten sekarotuiset ovat vielä niin halpoja. Niitä ei tarvitse -varoa. Jos joku loukkaantuukin tai kuluu loppuun, on uusia aina -saatavana -- ja halvalla. Eikä niitä ole vaikea opettaa. -Puhdasrotuisilla on se vika, ettei niitä voi pelottaa tottelemaan. - -"Anna sekarotuiselle koiralle kunnollinen selkäsauna -- mitä se tekee -silloin? Se suutelee sinun kättäsi ja on tottelevainen ja ryömii -vatsallaan ja tekee kaiken, mitä tahdot sen tekevän. Ne ovat -orjaluonteita. Niillä ei ole rohkeutta, eikä temppujentekijäkoiralla -saa olla rohkeutta. Pelko on parempi. Mutta annapa rotukoiralle -selkään, niin saat nähdä, mitä tapahtuu. Väliin ne kuolevat. Sellaista -olen nähnyt. Ja mitä ne tekevät, elleivät kuole? Niistä tulee joko -itsepäisiä tai vihaisia. Väliin ne purevat ja raivoavat. Ne voi tappaa, -mutta niiden raivoa ei voi hillitä. Tai sitten ne paatuvat. Ja ne ovat -kaikkein pahimpia. Minä sanon sitä passiiviseksi vastarinnaksi. Ne -eivät hyökkää päälle. Vaikka ne pieksäisi puolikuolleiksi, ei niitä saa -hievahtamaankaan. Ne ovat samanlaisia kuin ne kristityt marttyyrit, -joita poltettiin roviolla tai keitettiin öljyssä. Ne pitivät oman -päänsä, teki niille mitä tahansa. Ne kuolevat mieluummin kuin -tottelevat. Sellaista on tapahtunutkin. Minulla on ollut sellaisia -- -tunnen ne hyvin. Olen tullut siihen tulokseen, että on pysyttävä -erillään rotukoirista. Ne vievät aina voiton. Ne pitävät päänsä, eikä -niitä saa tottelemaan. Niiden kanssa tuhlaa vain aikaansa ja kuluttaa -loppuun kärsivällisyytensä, ja kaiken kukkuraksi ne ovat kalliita. - -"Katsohan nyt tätä irlantilaista terrieriä", Collins viittasi Miksiin, -joka seisoi hänen takanaan ja katseli happamannäköisenä, mitä areenalla -tapahtui. "Se on puhdasta rotua sekä isän että äidin puolelta ja -sentähden aivan kelvoton. En ole sille vielä kertaakaan antanut -kunnollisesti selkään enkä aio sitä tehdäkään. Se olisi ajan hukkaa. Se -hyökkää päälle, jos sen panee liian lujille. Ja ellei sitä pane -lujille, se on tuollainen kuin on eikä opi mitään. Antaisin sille heti -matkapassin, jos voisin uskoa Del Marin erehtyneen. Harry-parka tiesi, -että sillä oli erikoisuus ja aivan verraton erikoisuus vielä -- ja se -minun on saatava selville." - -"Jospa se olisi leijonakoira", sanoi Charles. - -"Se on sitä lajia, joka ei pelkää leijonia", myönsi Collins. "Mutta -minkä tempun se voisi tehdä leijonien kanssa? Pistääkö päänsä niiden -kitaan! En ole milloinkaan nähnyt koiran sitä tekevän -- se olisi hyvä -temppu. Voimmehan koettaa. Olemmehan jo koettaneet kohta kaikkea -muuta." - -"Onhan meillä vanha Hannibal", sanoi Charles. "Se otti tytön pään -kitaansa Sales-Sinherillä ollessaan." - -"Mutta vanha Hannibal alkaa käydä ärtyiseksi", huomautti Collins. "Olen -tarkannut sitä ja koetan päästä siitä erilleni. Kaikki eläimet voivat -joskus joutua pois suunniltaan, etenkin villit. Katsokaas, niiden elämä -ei ole luonnollista. Ja kun ne päästävät sisunsa purkautumaan -- niin, -siinä onkin loppu. Silloin kadottaa rahat, mitkä niistä on maksanut, ja -ellei ole varma ammatissaan, voi menettää henkensäkin." - -Ja Miksi olisi kenties joutunut Hannibal-kokeeseen ja muuttunut -päätänsä lyhyemmäksi pedon mahtavassa kidassa, ellei onnellinen sattuma -olisi tullut väliin. Seuraavassa silmänräpäyksessä Collins sai pikaisen -tiedonannon leijonien ja tiikerien hoitajalta. Tämä oli ehkä -neljäkymmenvuotias, mutta näytti kuusikymmentä vuotta vanhalta. Hänen -kuihtuneissa kasvoissaan oli syviä, pystysuoria vakoja, jotka näyttivät -jonkun muun villin eläimen kuin hänen itsensä tekemiltä. - -"Vanha Hannibal tulee hulluksi", kuului hänen sanomansa. - -"Lorua", sanoi Harris Collins. "Te vain tulette vanhaksi, siinä koko -juttu. Se on saanut teistä yliotteen. Näytän teille, että niin on. -Tulkaa mukaan kaikki. Otamme neljännestunnin loman, ja minä näytän -teille jotakin, jota teistä kukaan ei ole nähnyt. Se tuottaisi -kymmenentuhatta viikossa missä tahansa ... mutta sitä ei kestäisi -kauan. Vanha Hannibal kääntäisi töppösensä ilmaan sulasta häpeästä. -- -Tulkaa mukaan, kaikki! Viidentoista minuutin loma!" - -Miksi seurasi viimeisen ja kauheimman isäntänsä kintereillä, ja heidän -molempien jäljessä kulki joukko apulaisia ja vierailevia kesytyspomoja. -Oli tunnettu asia, että kun Harris Collins esiintyi, hän teki sen vain -kesytysmaailman valiojoukon edessä. - -Leijonien ja tiikerien hoitaja, jonka kasvot hänen oma pedonluonteensa -oli raadellut, kierteli valitellen nähdessään herransa valmistautuvan -menemään Hannibalin häkkiin, sillä hänen ainoana aseenaan oli -luudanvarsi. - -Hannibal oli vanha, mutta se oli tunnetusti kookkain vangittu leijona, -eikä se ollut kadottanut hampaitaan. Se kulki edestakaisin häkissään, -vangittujen eläinten tavallista raskasta ja huojuvaa käyntiä, kun -odottamaton yleisö äkkiä asettui sen häkin eteen. Mutta se ei näyttänyt -siitä ollenkaan välittävän, kulki yhä vain edestakaisin, heilutti -päätään ja kääntyi notkeasti häkin päähän tultuaan. Sillä näytti olevan -jotakin mielessä. - -"Noin se on kävellyt kaksi päivää", valitteli hoitaja. "Ja kun sitä -lähestyy, se tavoittaa käpälällään. Kas, noin se on pidellyt minua!" -Hän kohotti oikeaa käsivarttaan. Paidan ja puseron hihat olivat -riekaleina ja ihossa oli yhdensuuntaisia punaisia naarmuja, pedon -kynsien jälkiä. "Enkä minä ole käynyt häkissä. Se teki sen säleiden -välitse yhdellä sieppauksella, kun menin puhdistamaan sen häkkiä. -Olisipa se edes ärjynyt, mutta se ei päästänyt ääntäkään; kulkee vain -yhtä mittaa edestakaisin." - -"Missä on avain?" kysyi Collins. "Hyvä on. Päästäkää minut sisään. -Sulkekaa ovi ja ottakaa avain pois. Kadottakaa se, unohtakaa se, -viskatkaa pois. Minulla on kyllä aikaa odottaa, kunnes löydätte sen ja -päästätte minut pois." - -Ja Harris Collins, joka oli pienempi kuin höyhensarjan painija ja oli -elänyt aina pelossa, että hänen lastensa äiti heittäisi kuuman -liemilautasen hänelle vasten kasvoja, meni häkkiin tämän arvostelevan -yleisön nähden ainoastaan luudanvarrella aseistettuna. Sitten ovi -suljettiin, ja valppaasti pitäen silmällä kävelevää Hannibalia hän -toisti käskynsä, että avain otettaisiin pois. - -Viisi, kuusi kertaa leijona kulki edestakaisin ollenkaan välittämättä -sisääntunkeutujasta. Sitten, kun leijona jälleen oli kääntynyt ja oli -matkalla poispäin, Collins astui esiin ja asettui keskelle leijonan -tietä ja seisoi siinä aivan hiljaa. Huomatessaan tien olevan tukossa -Hannibal ei äännähtänytkään. Pehmein, notkein liikkein se suuntasi -kulkunsa suoraan vastusta kohti. Mutta Collins, joka tiesi etukäteen, -mitä leijona tekisi, yllätti sen ennen hyökkäystä lyömällä sitä -luudanvarrella arkaan kuonoon. Hannibal vetäytyi takaisin päästäen -lyhyen ärjynnän ja suuntasi salamannopean iskun mahtavalla käpälällään. -Taaskin Collins ennätti edelle: uusi isku kuonoon ajoi leijonan -takaisin. - -"Täytyy estää se kohottamasta päätään, siinä on ainoa pelastus", mutisi -kesyttäjä hampaittensa välistä. "Jaha, nyt taas? Tuossa saat." - -Raivoava Hannibal oli kyyristynyt hypätäkseen ja nostanut päänsä. Isku, -jonka se sai kuonolleen, pakotti sen painamaan päänsä lattiaan, ja -kuono yhä kiinni lattiassa eläinten kuningas kulki taaksepäin samalla -kun kurkusta ja rinnasta kuului kumeaa mörinää. - -"Jatka", sanoi Collins seuraten leijonaa ja kiiruhtaen sen peräytymistä -navakoilla iskuilla. - -"Ihminen on eläinten herra, koska hän osaa ajatella", sanoi Collins -katsojille. "Hän on tehnyt päästään ruumiinsa herran, joten hän voi -kehittää ajatuksen ja suorittaa teon ennenkuin eläin. Nyt saatte nähdä, -kuinka se on minun vallassani. Se ei ole niin voittamaton kuin se -koettaa luulotella olevansa. Sen ajatuksen, joka siinä nyt herää, minä -otan siitä heti. Tämä luudanvarsi sen tekee. Katsokaa nyt." - -Hän ajoi eläimen aivan häkin päähän, löi sitä vähän väliä kuonolle ja -pakotti sen siten pitämään päänsä alhaalla. - -"Nyt minä ajan sen nurkkaan." - -Muristen, äristen ja sähisten, pää alhaalla ja puolustaen itseään -lyhyillä käpäläniskuilla itsepäistä keppiä vastaan Hannibal vetäytyi -tottelevaisena takaisin nurkkaan, se veti takapuolensa kokoon ja koetti -kutistua niin pieneksi kuin suinkin. Ja yhä se vain piti kuononsa -alhaalla, joten sen oli aivan mahdotonta hypätä. Mutta kesken kaiken se -kohotti hitaasti päätään ja haukotteli. Nyt se pelastui iskusta, koska -se kohotti kuononsa niin hitaasti ja koska Collinsin ajatus oli aina -hitusen edellä sen ajatusta. - -"Nyt se on kuritettu", ilmoitti Collins, ja ensimmäisen kerran ääni oli -reipas, eikä siinä tuntunut jännitystä eikä pelkoa. "Kun leijona -haukottelee kesken kamppailun, silloin tietää, että sen raivo on -asettumassa. Silloin se alkaa tulla järkiinsä. Hannibal on nyt tullut -järkiinsä, muutoin se hyppäisi tai iskisi käpälällään sen sijaan, että -se nyt haukottelee. Se tietää saaneensa selkäänsä, ja tuo haukotus -merkitsee vain: 'Minä antaudun. Heittäkää toki minut rauhaan. Kuonoa -pakottaa vimmatusti. Niin mielelläni hyökkäisin sinun kimppuusi, mutta -minä en voi. Tahdon tehdä kaikki, mitä sinä tahdot, ja minä olen -hirmuisen kiltti, kunhan vain et lyö enää minun pehmitettyä -kuonoparkaani.' - -"Mutta ihminen on eläinten herra eikä voi olla niin siivo. Osoita, että -sinä olet isäntä, pieksä niihin se tietoisuus. Älä lopeta, kun eläin -antautuu. Anna sen niellä lääkkeet ja nuolla lusikka. Anna sen suudella -jalkaasi, jota pidät sen niskassa. Anna sen suudella keppiä, jolla -lyöt. Katsokaa nyt!" - -Ja Hannibal, joka oli kookkain vankeudessa elävistä leijonista, jolla -oli kaikki hampaansa tallella, joka oli täysikasvuisena otettu -viidakosta vangiksi, tuo oikea eläinten kuningas se peräytyi yhä -kauemmaksi, peläten uhkaavaa luudanvartta pienen miespoloisen kädessä, -ja vetäytyi yhä enemmän kokoon nurkassaan. Se koukisti selkänsä -kaareksi, niin ettei se mitenkään olisi voinut hypätä, taivutti -avuttomana päänsä yhä alemmaksi rintaa vasten, antoi koko ruumiinsa -painon levätä eturaajoilla ja suojeli kuonoparkaansa mahtavilla -käpälillään, jotka yhdellä ainoalla iskulla olisivat tehneet lopun -Collinsista. - -"Nyt se käy ehkä epäluotettavaksi", sanoi Collins, "mutta sen täytyy -kuitenkin suudella minun jalkaani ja keppiä. Kas näin!" - -Hän kohotti vasemman jalkansa, ei epäröiden ja ikäänkuin koetteeksi, -vaan reippaasti ja varmasti, ja asetti sen leijonan niskaan, Keppi -kohosi vastaamaan leijonan seuraavaan tekoon, ja Collinsin ajatus oli -jo iskun verran edellä leijonan seuraavaa ajatusta. - -Hannibal teki niinkuin Collins oli otaksunut. Se heitti päänsä -taaksepäin, kita ammollaan ja täynnä säihkyvän valkeita hampaita -iskeäkseen ne tuohon kapeaan silkkisukan peittämään nilkkaan ruskean -kengän yläpuolella. Se oli ennättänyt tuskin viidenneksen matkasta, kun -keppi jo tanssi sen kuonolla ja pakotti sen jälkeen painamaan sen -lattiaan ja peittämään käpälillään. - -"Nyt sen raivo on asettunut", sanoi Collins. "Kuinka vähän se -tienneekin, sen se nyt ainakin tietää, että minä tiedän enemmän kuin -se, ja että minä nyt olen antanut sille läksiäissaunan. Jos se yhä -vielä raivoaisi, se ei sitä tietäisi, enkä minä olisi askeleen vertaa -siitä edellä, kun se hyökkäisi kimppuuni ja riepottelisi sisälmykseni -ympäri häkkiä." - -Hän pisteli Hannibalia kepinpäällä ja kohotti keppinsä iskuun joka -piston jälkeen. Ja iso leijona makasi siinä ja murisi avuttomana, ja -joka pistolla se paljasti hiukan enemmän kuonoaan ja kohotti sitä -ylemmäksi, kunnes lopulta punainen kieli solui esiin raateluhampaiden -välitse ja nuoli kenkää, joka ei levännyt niinkään keveästi sen -päälaella, nuoli luudanvartta, joka oli suorittanut koko kidutuksen. - -"Oletko sinä nyt kiltti leijona?" kysyi Collins hieroen tylysti -Hannibalin niskaa jalallaan. - -Hannibal ei voinut olla murisematta vihoissaan. - -"Oletko nyt kiltti leijona?" toisti Collins ja hieroi yhä kovemmin -jalallaan. - -Ja Hannibal kohotti kuononsa ja nuoli jälleen punaisella kielellään -ruskeaa kenkää ja ohutta, silkkisukkaan verhottua nilkkaa, jonka se -olisi voinut murskata silmänräpäyksessä. - - - - -28. - - -Yhden ystävän Miksi sai niiden monien eläinten joukosta, joihin se -tutustui Cedarwildin koulussa, ja se oli omituinen, surumielinen -ystävyys. Saara oli sen nimi, pienen vihreän apinan, joka oli kotoisin -Etelä-Amerikasta. Se näytti olevan syntyään hysteerinen ja aina -loukkaantunut eikä ollenkaan ymmärtänyt huumoria. Miksi tapasi sen -joskus seuratessaan Collinsia areenalle, missä se oli odottamassa -joutuakseen osalliseksi johonkin uuteen temppuun. Sillä vaikka se oli -aivan kykenemätön ja haluton, sitä käytettiin aina näytöksissä, -useimmiten avustajana jonkun etevän eläintaiteilijan esiintyessä. - -Mutta se sai aina hämminkiä aikaan. Se joko lörpötteli tai huusi -pelosta tai tappeli muiden eläimien kanssa. Kun sitä koetettiin saada -jotakin tekemään, se pani heti vastaan, ja jos turvauduttiin -väkivaltaan, se säikytti kirkunallaan kaikki muut areenalla olevat -eläimet ja keskeytti työn. - -"Samantekevä", sanoi Collins. "Se saa mennä ensimmäisen apinaseurueen -mukana, minkä myymme." - -Pahin kohtalo, mikä voi sattua kesytetylle apinalle, oli joutua -avuttomaksi nivelnukeksi, jonka näkymättömät kepit ja langat panevat -liikkeeseen ja jonka piilossaolevat miehet iskuilla ja lyönneillä -pakottavat ilveilemään kokonaisen ohjelmanumeron ajan. - -Mutta Miksi oli tutustunut Saaraan ennenkuin tämä tuomio sille -julistettiin. Niiden ensimmäisen kerran tavatessa se äkkiä hyppäsi -Miksiä kohti kuin kirkuva ja lörpöttelevä pikkupaholainen ja uhkasi -koiraa kynsin ja hampain. Mutta Miksi, joka oli jo vaipunut syvälle -alituiseen alakuloisuuteen, katsoi sitä aivan rauhallisena, -pörhistämättä niskakarvojaan ja luimistamatta korviaan. Tämä sai apinan -vaikenemaan. Jos koira olisi hyökännyt sitä kohti tai murissut tai -jotenkin osoittanut vihaa ja suuttumusta, niin se olisi kirkunut ja -ulvonut ja pitänyt kamalaa melua, huutanut apua ja kutsunut kaikki -ihmiset todistamaan, kuinka hävyttömästi sitä kohdeltiin. - -Mutta Miksin omituinen menettely näytti aivan hurmaavan sen. Se läheni -koiraa varovasti ollenkaan meluamatta, ja poika, joka sitä kuljetti, -hellitti hiukan ohutta ketjua. - -"Purkoon koira siltä selän poikki", oli pojan syntinen toivomus, sillä -hän vihasi Saaraa kiihkeästi ja olisi mieluummin hoidellut leijonia tai -elefantteja kuin pitänyt huolta pienestä ilkeästä apinasta, jolla ei -näyttänyt olevan mitään järkeä. - -Ja kun Miksi ei näyttänyt sitä huomaavankaan, se meni lähemmä. Hetkisen -kuluttua se jo kopeloi Miksiä käsin, pani kätensä Miksin kaulaan ja -painoi päänsä Miksin päätä vasten. Sitten alkoi sen loputon loruilu. -Joka päivä se tapasi koiran eri aikoina areenalla, painautui sitä -vasten ja kertoi hiljaisella äänellä, hengähtämättä elämänsä tarinan, -kuten koira otaksui. Ainakin se tuntui puhuvan kärsimyksistään ja -häpeällisestä kohtelusta, jota se oli saanut kestää. Se oli yhtä -ainoata loppumatonta valitusta, ja usein se näytti puhuvan -terveydentilastaankin, koska ryki usein, ja sen rintaa näytti aina -pakottavan, koska se vähän väliä painoi varovasti kättään sitä vasten. -Mutta väliin sen valitus taukosi, ja se kertoi koiralle hellästä -äidistään -- kokoisen sarjan helliä, hyväileviä ääniä, jotka -muistuttivat kuherrusta. - -Apina oli Cedarwildissä ainoa olento, joka ystävällisin käsin koski -Miksiin, ja se oli aina hyvä, ei nipistänyt milloinkaan eikä -milloinkaan vetänyt korvista. Ja koira taas oli apinan ainoa ystävä, ja -Miksi aivan kaipasi saada tavata sitä aamupäivän harjoituksissa -- -huolimatta siitä, että jokainen kohtaaminen päättyi aikamoiseen -meteliin, kun Saara tappeli vartijaansa vastaan, joka tahtoi viedä sen -pois. Sen huudot ja vastaansanomiset vaihtuivat valitukseksi ja -ulvonnaksi, ja ympärillä olevat ihmiset nauroivat apinan ja -irlantilaisen terrierin kummalliselle rakkaudelle. - -Mutta Harris Collins katseli tätä ystävyyttä suopein silmin, vieläpä -yllytti sitä. - -"Ne molemmat äkäpussit viihtyvät parhaiten yhdessä", hän sanoi. "Ja se -tekee niille hyvää. Se antaa niille jotakin, minkä vuoksi elää, ja se -on terveellistä. Mutta pankaa mieleenne, että jonakin kauniina päivänä -apina antaa ystävälleen salaiskun, ja silloin niiden ystävyys saa -kamalan lopun." - -Tämä ennustus toteutui puoleksi, sillä vaikkakaan apina ei asettunut -Miksiä vastaan, tuli kuitenkin päivä, jolloin niiden ystävyys -todellakin sai kauhean lopun. - -"Hylkeet ovat aivan liian viisaita", Collins sanoi eräänä päivänä -pannessaan toimeen tilapäisnäytäntöä muutamille oppilailleen. "Niille -täytyy heittää kaloja, kun ne tekevät temppujaan, muutoin ne -äkääntyvät, eikä siitä tule koskaan loppua. Mutta ei voi saada paljoa -aikaan heittelemällä koirille makeisia, vaikkakin voi saada nuoren -opettamattoman sian auttavasti temppuilemaan, jos pitää ruokapullon -hihaansa kätkettynä. - -"Vain ajattelemalla pääsette johonkin. Luuletteko saavanne vinttikoirat -hyppäämään lupaamalla niille lihaviipaleen? Piiska ne panee hyppimään. -Katsokaa Billy Greeniä. Hänellä ei ole muuta keinoa opettaessaan tuolle -koiralle sen temppua. Ei sitä voi hyväilyillä siihen saada. Eikä -lahjomallakaan. On ainoastaan yksi keino, ja se on _pakko_." - -Billy Green harjoitti parastaikaa pientä kiharavillaista koiraa, jonka -rotua oli mahdoton tietää. Hän saavutti aina menestystä näytännöissä -vetämällä taskustaan pienen koiran ja antamalla sen tehdä tempun, jota -hän nyt juuri harjoitti. Edellinen koira oli katkaissut selkänsä ja -kuollut, ja hänellä oli nyt uusi harjoitettavanaan. Hän otti tuota -pikkupoloista takajaloista ja heitti sen ilmaan, missä sen tuli tehdä -kuperkeikka ja pudota sitten alas pää edellä, tavata etukäpälillään -Billyn käsi ja pysytellä siinä ruumis ja takajalat ilmassa. Yhä -uudelleen Billy kumartui alas, tarttui sen takajalkoihin ja heitti sen -ilmaan. Pelosta jäykkänä koira ponnisteli turhaan oppiakseen tempun. -Kerran toisensa jälkeen se menetti tasapainonsa. Väliin se putosi kuin -riepu Billyn kämmenelle, väliin se oli vähällä pudota maahan, ja kerran -se putosikin, putosi niin kovasti kyljelleen, että saattoi tuskin -hengittää. Opettaja kuivasi rauhallisesti hien kasvoiltaan ja sysi sitä -sitten jalallaan, kunnes se horjuen nousi jaloilleen. - -"Ainoakaan koira ei opi tuota temppua, jos sille lupaa ruokaa", Collins -jatkoi. "Yhtä vähän kuin ainoakaan koira oppii kulkemaan etujaloillaan, -ellei keppi ole sitä tuhat kertaa pakottanut nostamaan takajalkoja -ilmaan. Mutta tuo temppu ... se miellyttää aina, etenkin naisia. Onhan -se niin ihastuttavan sukkela ja herttainen. Ajatelkaa, se vedetään -esiin rakkaan isäntänsä taskusta, ja se luottaa häneen niin, että antaa -heittää itsensä ylös ilmaan. Luottaa? Sepä hittoa. Tuo mies on -pelotellut sen pahanpäiväiseksi -- siinä kaikki. - -"Mutta jos silloin tällöin ottaa jotakin hyvää taskustaan ja antaa -eläimen maistella sitä, on yleisö mielissään. Muuta hyötyä siitä ei -olekaan, mutta hyvä niinkin. Yleisö tahtoo mielellään uskoa, että -eläimet huvikseen tekevät temppujaan, että niitä hemmotellaan ja että -ne rakastavat herrojaan yli kaiken. Mutta Herra meitä armahtakoon -- ja -meidän ruokakorttejamme, jos yleisö saisi katsahtaa kulissien taa. -Opetettujen eläinten näytteleminen kiellettäisiin heti paikalla, ja me -saisimme ryhtyä uutta tointa etsimään. - -"Niin, ja hirveän paljon julmuuksia tapahtuu areenalla, aivan yleisön -silmien edessä. Pahin veijari siinä suhteessa oli Lottie. Hänellä oli -joukko opetettuja kissoja. Hän hyväili niitä intohimoisesti yleisön -nähden, etenkin, jos niiden temput eivät onnistuneet. Mitä hän -tekikään? Hän otti kissan syliinsä ja suuteli sitä. Ja kun hän laski -sen jälleen alas, se teki temppunsa aivan virheettömästi, ja tyhmä -yleisö taputti mielettömästi ihaillen hänen osoittamaansa hyvyyttä ja -lempeyttä. Oliko hän tosiaankin suudellut kissaa? Sanonpa teille mitä -hän teki. Hän puri sitä kuonoon. - -"Eleanor Pavalo oppi Lottielta tämän tempun ja käytti sitä -kääpiökoiriaan opettaessaan. Moni koira tekee areenalla työtä nauloja -kaulanauhassaan, ja taitava mies voi nipistää koiraa kuonoon ainoankaan -katsojan sitä huomaamatta. Ainoastaan pelko vaikuttaa eläimiin. - -"Muistakaa kapteeni Robertsia ja hänen suuria tanskalaisia doggejaan. -Ne eivät olleet puhdasrotuisia. Ne olivat kaksi kertaa täällä -hoidettavana. Niiden joukossa tohti kulkea vain patukka kädessä. Ne -repivät minulta erään meksikolaisen pojan, oikein ilkeän nulikan. Ne -saivat hänet kaadetuksi ja olivat melkein syödä hänet. Lääkärit -pistelivät häntä yli neljäänkymmeneen eri kohtaan ja pumppusivat hänet -täyteen Pasteurin vesikauhuseerumia. Hän tulee aina nilkuttamaan oikeaa -jalkaansa sen koiramellakan jälkeen. Ne olivat oikeita hirviöitä. Mutta -kapteeni Roberts otettiin vastaan raikuvin kättentaputuksin joka kerta, -kun esirippu nousi. Koko koiraparvi hyökkäsi häntä vastaan, ja näytti -siltä, kuin ne olisivat olleet hyvin ihastuneita häneen. Olivatko ne -todella? Ei, ne vihasivat häntä. Näin hänen täällä Cedarwildissä -menevän niiden häkkiin patukka kädessä ja pieksävän jokaisen ilman -erotusta henkihieveriin. Eivät ne häntä rakastaneet. _Anis_ oli -hänen houkutuskeinonsa. Hän pirskotti anisöljyä pieniin lihapalasiin ja -pisti ne taskuunsa. Tuo temppu ei olisi tehnyt mitään vaikutusta -yleisöön, elleivät koirat olisi olleet niin hirveän isoja. Jos ne -olisivat olleet vain tavallisia koiria, kaikki olisi näyttänyt hyvin -typerältä. Eivätkä ne tehneet temppujaan aniksen tähden. Kapteeni -Robertsin pamppu pani ne liikkeelle. Häntä ei ollut hyvä suututtaa. - -"Hän sanoikin, että eläinten opettamisen taito oli siinä, että sai ne -pelkäämään. Eräs hänen apulaisistaan kertoi minulle jäljestäpäin ruman -jutun hänestä. Heillä oli kerran kuukauden loma Los Angelesissa, ja -kapteeni Robertsin pisti päähän ruveta opettamaan koiraa tekemään -temppuja samppanjapullon suuhun asetetulla hopeadollarilla. Ajatelkaa -asiaa ja koettakaa kuvitella, että koiran voi hyvällä saada sellaiseen. -Apulainen kertoi, että hän kulutti yhtä monta keppiä kuin koiraakin, ja -että hän rääkkäsi kuoliaaksi kuusi koiraa. Hän osti niitä kaupungin -kulkukoirien säilytyspaikasta kahdella ja puolella dollarilla -kappaleen, ja jokaisen kuolleen sijalle hänellä oli toinen varalta. -Ja hän onnistui seitsemännellä koiralla. Se oppi viiputtamaan -hopeadollaria pullon suulla. Mutta sekin kuoli opetuksen seurauksista -viikko ensimmäisen esiintymisensä jälkeen. Se sai haavoja keuhkoihinsa -kaikesta pieksämisestä. - -"Kun olin pieni poika, tuli eräs englantilainen Amerikkaan mukanaan -poneja, apinoita ja koiria. Hän puri apinoita korviin, ja areenalla -hänen tarvitsi vain olla puraisevinaan, niin ne heti tottelivat. -Hänellä oli iso simpanssi, jolla oli tavaton menestys. Se heitti neljä -kuperkeikkaa, niin nopeaan kuin ennätti laskea neljään, juoksevan ponin -selässä, ja miehen oli tapana antaa sille perinpohjainen selkäsauna -ainakin kahdesti viikossa. Mutta väliin löylytys oli liian kova, apina -sairastui eikä voinut esiintyä. Mutta omistaja keksi keinon. Hän rupesi -antamaan sille hiukkasen selkään, vain vähän esimakua, juuri ennenkuin -sen tuli esiintyä. Se auttoi, mutta joku toinen apina olisi voinut -käydä äksyksi eikä lainkaan ruvennut esiintymään." - -Sinä päivänä Harris Collins möi kallisarvoisen ohjeen eräälle -leijonanomistajalle, joka sitä kovin tarvitsi. Hänellä ei ollut tointa, -ja hänen kolme leijonaansa olivat Cedarwildissä hoidettavina. Niiden -temppu oli jännittävä, vieläpä kauhistava yleisön silmin nähtynä. Ne -hyökkäilivät ärjyen sinne tänne ja näyttivät tahtovan repiä kappaleiksi -pienen hennon naisen, joka toi ne näyttämölle ja näytti pitävän niitä -kurissa ainoastaan lannistumattomalla rohkeudellaan ja pienellä -ratsupiiskalla, joka hänellä oli kädessään. - -"Pahinta on, että ne alkavat kyllästyä siihen", valitteli mies. -"Isadora ei saa niihin enää elämää. Ne eivät tahdo näytellä." - -"Tunnen kyllä tapauksen", Collins nyökkäsi. "Ne alkavat jo käydä -vanhoiksi ja väsyneiksi. Esimerkiksi vanha Sark. Sen korvan juuressa on -ampua paukutettu niin monta tyhjää laukausta, että se on aivan -umpikuuro. Ja Selim -- se kadotti rohkeutensa samalla kuin -hampaansakin. Sen teki eräs portugalilainen, joka harjoitti sitä Bornum -et Baileyn seuruetta varten. Olette kai kuullut siitä?" - -"En, mutta usein olen sitä ihmetellyt", vastasi mies päätään pudistaen. -"Se on ollut aika isku." - -"Niin se olikin. Portugalilaisella oli rautatanko. Selim oli ärtyisä ja -sivalsi häntä käpälällään, ja silloin hän iski sitä suoraan suuhun -juuri kun leijona avasi sen ärjyäkseen. Hän kertoi sen itse minulle. -Selimin hampaat rapisivat maahan kuin dominonappulat. Mutta sitä hänen -ei olisi pitänyt tehdä. Sehän oli arvokkaan omaisuuden turmelemista. -Hänet pantiin heti viralta." - -"Niin, ne kaikki kolme eivät ole paljonkaan arvoisia minulle -nyt", sanoi omistaja. "Ne ovat aivan liian velttoja ja sävyisiä -tuossa hurjassa loppukohtauksessa Isadoran kanssa. Se oli ennen -hyvin onnistunut. Se oli loppuvaltti, ja tuotti aina raikuvat -kättentaputukset. Mitä minun on nyt tehtävä? Pyyhkiäkö pois koko -numero? Vai hankkiako uudet leijonat?" - -"Isadoralle vanhat ovat vaarattomia", sanoi Collins. - -"Aivan liiankin vaarattomia", vastasi Isadoran mies. "Jos hankimme -uudet leijonat, saan minä tietenkin kaiken työn ja edesvastuun -niskoilleni. Mutta täytyyhän meidän elää, ja tämä numero alkaa olla -kulunut." - -Harris Collins pudisti päätään. - -"Mitä te tarkoitatte? Mikä on teidän ajatuksenne?" kyseli mies -kiihkeänä. - -"Ne elävät vielä monta vuotta", selitti Collins. "Jos ostatte uudet -leijonat, on aina vaara tarjona, ettette onnistukaan niiden -opettamisessa. Ja voitte aivan hyvin jatkaa numeron esittämistä -vanhoillakin. Teidän tulee vain seurata minun neuvoani." - -Eläintenkesyttäjä vaikeni, ja leijonien omistaja avasi suunsa jotakin -sanoakseen. - -"Se maksaa teille", Collins jatkoi aivan tyynenä, "sanokaamme -kolmesataa dollaria". - -"Neuvoko ainoastaan?" kysyi toinen. - -"Neuvo, josta teillä on hyötyä, sen takaan. Mitä saisitte maksaa -kolmesta uudesta leijonasta? Paljon enemmän kuin kolmesataa. Ja se on -mitä yksinkertaisin keino. Sanon sen teille kahdella sanalla, siis -sataviisikymmentä dollaria sanasta." - -"Se on liian kallista minulle", toinen väitti. "Minun täytyy elää -työlläni." - -"Niin täytyy minunkin. Sitä varten minä olen täällä. Minä olen -erikoistuntija, ja te saatte maksaa sen mukaan. Te tulette noloksi kuin -pannukakku, kun sanon sen, niin yksinkertainen se on, enkä voi -käsittää, ettette ole sitä jo huomannut." - -"Entä jos se ei autakaan?" - -"Ellei se auta, ei teidän tarvitse maksaa." - -"No antaa tulla sitten." - -"_Sähköttäkää häkki_." - -Aluksi mies ei käsittänyt, mutta sitten asia alkoi kirkastua hänelle. -"Tarkoitatteko...?" - -"Juuri sitä", nyökkäsi Collins. "Eikä kenenkään tarvitse siitä tietää. -Tarvitaan vain kuivia pattereita. Voitte helposti asettaa ne häkin -lattian alle. Isadoran tarvitsee vain, kun hän on valmis, polkaista -nappia, ja kun sähkövirta kulkee leijonien jalkojen läpi ... niin, jos -ne eivät silloin hypi korkealle ilmaan ja tanssi ja ärjy niin, että -orkesteriakaan ei kuulu, ette ainoastaan saa pitää kolmeasataanne, vaan -maksan minä teille vielä kolmesataa lisäksi. Tunnen sen tempun, olen -nähnyt sitä käytettävän, ja se vaikuttaa aina. On aivan kuin ne -tanssisivat hehkuvalla raudalla. Ne hyppäävät ilmaan, ja joka kerta, -kun ne putoavat alas, ne polttavat uudelleen jalkansa. - -"Mutta sen täytyy käydä vähitellen", neuvoi Collins. "Minä opetan -teidät sähköttämään. Aluksi heikko patteri, jota ne voivat sietää ja -sitten yhä voimakkaampi ja voimakkaampi aina siihen saakka, kun numero -alkaa. Eivätkä ne totu siihen milloinkaan. Niin kauan kuin ne elävät, -ne hyppivät yhtä iloisesti kuin ensimmäiselläkin kerralla. No, mitä -sanotte?" - -"On se kolmensadan arvoinen", myönteli mies. "Toivon, että minäkin -voisin ansaita rahani yhtä helposti." - - - - -29. - - -"Minun täytyy sittenkin myydä se", puheli Collins Johnnylle. "Uskon, -että Del Mar oli oikeassa sanoessaan sitä aivan ensiluokkaiseksi, mutta -minä en voi keksiä sen erikoisalaa." - -Tämä sanottiin Miksin ja Collinsin kovan yhteenoton jälkeen. Miksi oli -tavallista äreämpi, olipa ruvennut käymään päällekin, ja oli melkein -syyttä hyökännyt vihaamansa miehen kimppuun. Mutta tavallisuuden mukaan -se ei ollut onnistunut purra, vaan se oli saanut kaksi aimo potkua -leukaansa ja lentänyt syrjään. - -"Senhän pitäisi olla oikea kultakaivos", virkkoi Collins miettien, -"mutta en voi, piru vieköön, purra tätä pähkinää, ja se käy päivä -päivältä yhä vihaisemmaksi. Mitä varten se nytkin hyökkäsi minun -kimppuuni? Minä en tehnyt sille mitään. Se käy pian niin häijyksi, -ettei se siedä itseäänkään." - -Hetkistä myöhemmin tuli eräs liiketuttava, pitkätukkainen nuori mies, -joka harjoitti kolmea leopardia, ja pyysi Collinsilta lainaksi -airedalekoiraa. - -"Minulla on nyt vain yksi", hän selitti, "ja tarvitsen välttämättä -kaksi". - -"Minne toinen on joutunut?" eläintenkesyttäjä kysyi. - -"Alphonso -- iso koirasleopardi -- suuttui aamulla ja teki siitä -viilokkia. Minun piti mennä hätään. Se oli yhtä kurjassa kunnossa kuin -hevonen härkätaistelun jälkeen. Mutta minut se kuitenkin pelasti. Ellei -sitä olisi ollut, olisin saanut surmaniskun. Alphonso saa sellaisia -kohtauksia nykyään aika usein. Se oli jo toinen koira, jonka se minulta -repi." - -Collins pudisti päätään. - -"Minulla ei ole yhtään airedalekoiraa", hän sanoi, mutta silloin hänen -silmänsä osuivat Miksiin. "Koettakaa tuota irlantilaista terrieriä", -hän ehdotti. "Niillä on sama luonto kuin airedalekoirillakin. Ne -ovatkin lähisukulaisia." - -"Pidän eniten airedalekoirista leijonakoirina", leopardimies väitti. - -"Irlantilaiset terrierit ovat myös leijonakoiria. Ottakaa tuo. -Katsokaa, miten iso ja raskas se on. Ja se on kuin tuli tappuroissa, -voitte uskoa. Se ei pelkää mitään. Koettakaa sitä. Lainaan sen -teille. Jos se kelpaa, myyn sen halvalla. Irlantilainen terrieri -leopardikoirana on jotakin uutta." - -"Jos se joutuu niiden kissojen kynsiin, on loppu käsissä", sanoi Johnny -Collinsille, kun leopardimies kuljetti pois Miksiä. - -"Silloin taidemaailma ehkä kadottaa tähden", Collins vastasi -olkapäitään kohauttaen. "Mutta minä tahdon päästä siitä erilleni. Kun -koira elää noin alituisessa vihassa, se on mennyttä kalua. En saa -koskaan sellaisen kanssa mitään aikaan. Sen tiedän, vanhasta -kokemuksesta." - -Miksi tutustui nyt Jackiin, eloonjääneeseen airedalekoiraan, ja -harjoitteli päivittäin yhdessä leopardien kanssa. Se tunsi nuo isot -täplikkäät kissat perivihollisikseen, ja jo ennenkuin se työnnettiin -häkkiin, sen niskakarvat nousivat pystyyn. Aina kun uusi koira -laskettiin häkkiin, olivat kaikki läsnäolijat kovassa jännityksessä. -Pellavatukkainen leopardinkesyttäjä, jonka nimi on Raoul Castlemon ja -jota lähimmät tuttavat nimittivät Ralphiksi, oli jo häkissä. -Airedalekoira oli siellä myös, ja ulkopuolella oli useita rautakangilla -ja pitkillä teräshaarukoilla aseistettuja miehiä. Säleiden lomitse -pelotettiin näillä aseilla leopardeja, jotka aiottiin vastoin tahtoaan -pakottaa näyttämään, mihin ne kelpasivat. - -Ne suuttuivat heti Miksin tulosta, sähisivät, pieksivät pitkillä -hännillään ja kyyristivät maahan hypätäkseen. Samassa kuului kesyttäjän -ääni terävän käskevänä, ja piiska kohosi; samalla pistivät ulkonaolevat -miehet uhkaavat aseensa häkkiin. Rautakankien epämieluisa tuntu vielä -hyvässä muistossa leopardit jäivät paikoilleen, mutta sähisivät yhä ja -huitoivat vihaisesti hännällään. - -Miksi ei ollut pelkuri. Se ei hiipinyt miehen taa suojaa hakemaan. -Mutta se oli myös siksi viisas, ettei hyökännyt niin hirmuisten -olentojen kimppuun. Niskakarvat pörhöllään ja jäykin jaloin se kulki -suoraan häkin poikki silmät kohti vaaraa ja peräytyi sitten takaperin -yhtä jäykkäjalkaisena pysähtyen Jackin viereen, joka hyvänsuovasti -nuuski sitä, tuttavuutta rakentaen. - -"Se on hyvä", mutisi kesyttäjä äänessä jännittynyt odotus. "Sille ne -eivät anna selkään." - -Tilanne oli kovin jännittävä, ja Ralph antoi sen hiljalleen kehittyä, -vältti äkillisiä liikkeitä ja tarkkasi vain valppain silmin koiria, -leopardeja ja miehiä, jotka seisoivat ulkona tankoineen. Hän pakotti -villikissat nousemaan ylös ja kulkemaan erilleen toisistaan. Hänen -komennuksestaan Jack meni niiden joukkoon. Miksi seurasi omasta -aloitteestaan. Ja kuten Jack sekin kulki varovasti ja oli joka hetki -varuillaan. - -Yksi leopardeista, Alphonso, sähisi äkkiä sille. Koira ei vavahtanut, -mutta sen harja kohosi, se näytti hampaitaan ja murisi hiljaa. Samassa -lensi häkin rautatanko kohti Alphonsoa, joka siirsi keltaiset silmänsä -Miksistä tankoon ja taas takaisin koiraan pidättäen iskuaan. - -Ensimmäinen päivä oli pahin. Sitten leopardit tottuivat näkemään -Miksin, kuten ne olivat alistuneet Jackinkin läsnäoloon. Ystävyyttä ei -ollut kummallakaan puolen, eivätkä eläimet lähestyneet toisiaan. Miksi -käsitti pian, että miehet ja koirat olivat tässä leopardeja vastassa ja -että miesten ja koirien täytyi pitää yhtä. Se oli joka päivä tunnin -pari häkissä ja seurasi harjoitusta, missä sillä ja Jackilla ei ollut -muuta tehtävää kuin olla valppaasti varuillaan. Väliin, kun leopardit -näyttivät olevan tavallista paremmalla tuulella, Ralph viittasi koiria -paneutumaan pitkälleen. Mutta vaikeina päivinä hän piti huolen siitä, -että ne olivat valmiina heittäytymään hänen ja petojen väliin. - -Muun ajan Miksi oleskeli tilavassa häkissä Jackin kanssa. Niitä -hoidettiin hyvin, kuten kaikkia eläimiä Cedarwildissä, pestiin usein ja -pidettiin puhtaina syöpäläisistä. Jack oli kovin rauhallinen ollakseen -vasta kolmivuotias. Mahdollisesti se ei ollut milloinkaan oppinut -leikkimään, tai sitten se oli jo ennättänyt unohtaa leikkitaidon. Se -oli tasainen ja hyväntuulinen eikä pannut pahakseen Miksin ensimmäistä -vihanpurkausta. Miksin ärtyisyys loppui pian ja sitä alkoi -miellyttää tämä rauhallinen toveruus. Siinä ei ollut vilkkaita -ystävyydenosoituksia. Ne tyytyivät makaamaan tuntikausia valveilla ja -nauttimaan toistensa läsnäolosta. Väliin Miksi kuuli Saaran meluavan -jossakin kauempana ja päästävän ilmoille huutoja, joiden Miksi tiesi -tarkoittavan häntä. Kerran se karkasi hoitajaltaan ja tapasi Miksin, -jota tuotiin leopardien luota. Päästäen kimeän riemuhuudon apina -heittäytyi Miksin selkään, takertui siihen ja aloitti hysteerisen -vaikerointinsa kaikista kärsimyksistä, joita oli saanut eron jälkeen -kokea. Leopardimiehet katselivat kohtausta aivan suopeina ja jättivät -apinan rauhaan. Sen oma hoitaja vei sen lopulta pois, vaikka se -takertui kiinni Miksiin kaikin voimin ja kirkui kuin vanha noita-akka. -Kun sen vihdoin täytyi hellittää otteensa, se karkasi kuin mieletön -miehen kimppuun, ja ennenkuin mies sai sen pakotetuksi tottelemaan, se -ennätti purra häntä peukaloon ja ranteeseen. Tämä herätti äänekästä -iloa katsojissa, samalla kun apinan ulvonta ja kirkuna ärsytti -leopardit sähisten syljeskelemään ja heittäytymään rautatankoja vasten. -Poisvietäessä Saara nyyhkytti hiljaa kuin lapsi, jolla on paha mieli. - -Vaikka Miksi kunnostautui hyvin, ei Raoul Castlemon kuitenkaan ostanut -sitä Collinsilta. Kerran aamupäivällä, monta päivää myöhemmin, kuului -yli koko areenan hirmuinen melu petojen häkeiltä päin. Meteli, joka -alkoi revolverinlaukauksella, levisi kaikkialle. Leijonat päästivät -pelottavan karjunnan, ja kaikki koirat haukkuivat kuin mielettömät. -Kaikki harjoitukset keskeytyivät, sillä eläimet kävivät levottomiksi -eivätkä voineet jatkaa. Monet miehistä, Collins niiden joukossa, -juoksivat petojen häkeille. Saaran hoitaja heitti ketjun kädestään -seuratakseen muita. - -"Se on Alphonso, lyön vetoa siitä", huusi Collins eräälle -apulaiselleen, joka juoksi hänen vieressään. "Nyt se pehmittää -Ralphin." - -Taistelu oli jo lopussaan, kun Collins ennätti perille. Castlemon oli -juuri kannettu ulos, ja kun Collins tuli juosten paikalle, hän näki -miesten laskevan hänet maahan saadakseen häkin oven suljetuksi. Sisälle -häkkiin olivat suljettuina Alphonso, Jack ja Miksi, hurjasti -riuhtoilevana ja sätkivänä sekamelskana, josta oli vaikea erottaa -taistelevia. Miehet juoksivat ulkopuolella, pistelivät rautatangoillaan -ja koettivat erottaa niitä. Kauimpana häkissä makasivat molemmat muut -leopardit ja nuolivat haavojaan sähisten ja tavoitellen rautakankia, -jotka estivät niitä ottamasta osaa taisteluun. - -Saaran saapumiseen ja sitä seuraaviin tapahtumiin meni vain muutama -silmänräpäys. Vetäen ketjua perässään tuli tuo pieni vihreä apina, -hännällinen naaras, joka tunsi rakkauden ja hysterian ja oli kaukaista -sukua naiselle. Se hyökkäsi häkin rautaristikkoa vastaan ja tunkeutui -läpi. Taistelu kiihtyi kiihtymistään. Miksi lensi sellaisella vauhdilla -seinään, että oli ruhjoutua, putosi lattialle, koetti hypätä pystyyn, -mutta vaipui takaisin veren virratessa oikeassa lavassa olevasta -ammottavasta haavasta. Saara juoksi sen luo, kietoi käsivartensa sen -ympärille ja painoi sitä äidillisen hellästi litteätä karvaista -rintaansa vasten. Apina huusi säikähdyksissään, ja kun Miksi koetti -nousta pahoin haavoittuneen etujalkansa varaan, se torui sitä hellän -levottomana ja koetti syleillen estää sitä palaamasta taisteluun. -Samalla se silmät raivoa hehkuen, linkosi kimeitä kirouksia -Alphonsolle. - -Rautakanki sattui ison leopardin kylkeen ja kiihdytti sen raivoa. Se -tavoitteli rautaa käpälällään, ja kun kanki uudelleen suunnattiin sitä -kohti, se heittäytyi sitä vastaan ja iski hampaansa rautaan. Yhdellä -hyppäyksellä se oli ristikon luona ja vetäisi kynsillään kankea pitävän -miehen käsivarren halki kyynärpäähän saakka. Kanki putosi maahan, ja -mies pakeni. Alphonso hyökkäsi jälleen Jackin luo, joka oli jo kovin -surkea vastustaja maatessaan ähkien ja kieriskellen verilätäkössä. - -Miksi oli päässyt seisaalleen kolmen jalan varassa ja koetti irtautua -Saarasta. Raivoava leopardi aikoi hyökätä niiden päälle, kun uusi -rautakangen isku esti sen. Tällä kertaa se hyökkäsi suoraan miestä -vastaan ja iski häkin rautaristikkoon sellaisella voimalla, että koko -häkki tärisi. Toiset miehet suuntasivat rautakankensa sitä kohti, mutta -Alphonso ei ollut enää hillittävissä. Saara näki sen tulevan ja otti -sen vastaan hurjalla huudolla. Collins sieppasi revolverin eräältä -mieheltä. - -"Älkää tappako sitä!" Castlemon huusi tarttuen Collinsin käsivarteen. - -Leopardimies oli itsekin kurjassa kunnossa. Toinen käsivarsi roikkui -hervottomana pitkin kylkeä, ja voidakseen nähdä hän hieroi -ylikesyttäjän olkapäätä vasten silmiään, jotka tulvahtelivat verta -täyteen päässä olevasta haavasta. - -"Se on minun", hän kielteli, "ja se on arvokkaampi kuin sata sairasta -apinaa ja vihaista terrieriä. Kyllä me saamme ne asettumaan. Antakaa -minun toimia rauhassa. Pyyhkikää minun silmäni. En voi nähdä. Olen -ampunut kaikki tyhjät panokseni. Onko jollakin tyhjiä patruunia?" - -Kerran Saara oli jo heittäytymäisillään Miksin ja leopardin väliin. -Seuraavana hetkenä se oli sinkauttanut uhkauksensa petoa kohti, -ikäänkuin sillä olisi voinut säikyttää sen pysymään loitommalla. - -Mutta Miksi veti sen mukaansa, muristen ja karvat pörhöllään se hoippui -kolmella jalalla, mutta vaipui tuskan uuvuttamana jälleen maahan. Ja -nyt Saara teki suuren tekonsa. Päästäen viimeisen villin raivonhuudon -se hyppäsi jättiläiskissan päälaelle, repi ja riuhtoi käsin ja jaloin -ja iski hampaansa sen toisen korvan juureen. Hämmästynyt leopardi nousi -pystyyn ja tavoitteli käpälillään pientä paholaista, joka ei tahtonut -hellittää otettaan. - -Pienellä vihreällä apinalla oli kymmenisen sekuntia aikaa elääkseen ja -taistellakseen. Mutta sillä välin Collins ennätti raottaa ovea ja -nopeasti tarttumalla Miksiä takajalkoihin temmata sen häkistä. - - - - -30. - - -Cedarwildissä ei noudatettu Del Marin alkuperäistä ja siekailematonta -puoskaritaitoa, muutoin Miksi ei olisi jäänyt henkiin. Oikea -eläinlääkäri, taitava ja rohkea, leikkeli sen melkein palasiksi -perinpohjin paikkaillessaan revittyä olkapäätä ja uskalsi paljon -sellaista, mitä ei olisi uskaltanut tehdä ihmiselle, mutta mikä -osoittautui otolliseksi Miksille. - -"Se tulee aina nilkuttamaan", puheli eläinlääkäri käsiään kuivatessaan -ja katsoi Miksiä, joka makasi liikkumattomana, suuri osa ruumiista -kipsikääreissä. "Haava -- ja se ei ole aivan pieni -- täytyy estää -märkimästä. Jos koira saa kuumetta, täytyy meidän vapauttaa se -kärsimyksistään. Minkä arvoinen se on?" - -"Se ei osaa mitään", Collins vastasi. "Ehkä sen arvo on viisikymmentä -dollaria, ehkä ei aivan sitäkään enää. Nilkulle koiralle ei kannata -opettaa temppuja." - -Aika näytti vielä, että molemmat herrat erehtyivät. Miksi ei jäänyt -parantumattomasti nilkuksi, vaikka se aina arastelikin lapaansa ja sen -sadeilmalla täytyi keventää käyntiään hiukan ontumalla. Ja lisäksi -kohtalo oli määrännyt sen kohoamaan korkeaan arvoon ja saavuttamaan -suurenmoisen menestyksen, kuten Harry Del Mar oli ennustanut. Mutta -sitä ennen se sai maata kipsikääreissä monta väsyttävää päivää, ja sitä -varjeltiin kuumeelta. Sitä hoidettiin huolellisesti. Mutta ei -rakkaudesta eikä kiintymyksestä. Kaikki kuului vain Cedarwildin -järjestelmään, joka teki laitoksen niin suosituksi. Kun kipsikääreet -poistettiin, kiellettiin siltä vielä se vaistomainen nautinto, mitä -kaikki koirat tuntevat haavojaan nuoleskellessaan, se kiedottiin uusiin -taitavasti asetettuihin kääreisiin. Ja kun ne lopultakin otettiin pois, -ei ollut enää haavaa, mutta syvällä olkapäässä säilyi kipu, joka ei -paennut moneen kuukauteen. - -Harris Collins ei enää kiusannut sitä harjoituksillaan, ja eräänä -päivänä hän lainasi sen miehelle ja vaimolle, jolta oli kuollut kolme -koiraa keuhkokuumeeseen. - -"Jos se johonkin kelpaa, saatte pitää sen kahdellakymmenellä -dollarilla." - -"Ja ellei se kelpaa?" Davis kysyi. - -Collins kohautti olkapäitään. - -"En aio istua öisin sitä suremassa. Sille on mahdotonta mitään -opettaa." - -Ja kun Miksi jätti Cedarwildin suljettuna häkkiin, joka asetettiin -tavaravaunuun, oli hyvin todennäköistä, ettei se milloinkaan sinne -palaisi, sillä Wilton Davis oli eläintenkesyttäjien kesken tunnettu -julmuudestaan koiria kohtaan. Hän voi tosin hiukan varoa hienoja -koiria, jotka osasivat tuottavia temppuja, mutta tusinakoirien kanssa -hänen mielestään ei tarvinnut arkailla. Nehän maksoivat vain kolme, -korkeintaan viisi dollaria kappale. Ja mikä pahinta! Miksi ei ollut -maksanut kerrassaan mitään. Jos se kuoli, ei se merkinnyt Davisille -mitään muuta kuin että hänen täytyi vaivautua hankkimaan itselleen uusi -koira. - -Seikkailun ensimmäinen jakso ei tuonut Miksille mitään outoja -kärsimyksiä, vaikka häkki oli niin ahdas, ettei se voinut seisoa -suorassa, ja häkin heilahtelut aiheuttivat yhtä mittaa kovia tuskia -lavassa. Matka päättyi jo Brooklynissa, missä Miksi jätettiin toisen -luokan teatteriin, sillä Wilton Davis oli niin selvästi toisen luokan -eläintenkesyttäjä, ettei hänen milloinkaan onnistunut päästä suureen -kiertueeseen. - -Vankilan ahtaus alkoi tuntua vasta sitten, kun Miksi oli viety isoon -näyttämön päällä olevaan huoneeseen, missä ennestään oli vähintään -kaksikymmentä koiraa häkkeihinsä teljettyinä. Ne olivat surkeaa -joukkoa, useimmat huonoa rotua, alakuloisia ja viheliäisiä. Monella oli -pahoja haavoja päässä Davisin pahoinpitelyn jälkeen. Kukaan ei hoitanut -näitä haavoja, eivätkä ne parantuneet puuterista, jota siroteltiin -niiden peitteeksi, kun koirien piti esiintyä. Jotkut ulvoivat surkeasti -silloin tällöin, ja vähän väliä ne kaikki haukkuivat yhdessä, kun eivät -voineet mitään muutakaan keksiä ahtaissa kopeissaan. - -Miksi oli ainoa, joka ei yhtynyt tähän kuoroon. Alakuloisuuden yhä -kasvaessa se oli jo aikoja sitten herjennyt haukkumasta. Se oli käynyt -liian epäseuralliseksi ottaakseen osaa tuollaisiin mielenosoituksiin, -eikä se myöskään seurannut niiden äkäpussien esimerkkiä, jotka aina -haukkua luskuttivat häkkinsä säleiden takaa. Miksi oli liian -synkkämielinen viitsiäkseen riidellä. Se halusi vain saada olla -rauhassa, ja sitä se saikin aivan ylenpalttisesti kahden ensimmäisen -vuorokauden kuluessa. - -Wilton Davis oli kerännyt pienen seurueensa koolle ennen aikojaan, ja -ohjelman vaihdokseen oli vielä monta päivää. Hän käytti tilaisuutta ja -matkusti tervehtimään vaimonsa vanhempia New Jerseyhin ja palkkasi -erään apulaisensa antamaan koirille sillävälin ruokaa ja vettä. Sen -tämä olisi tehnytkin, ellei olisi sattunut joutumaan riitaan -kahvilanomistajan kanssa, mistä seurasi reikä kalloon ja retki -sairaalaan. Kaiken päälliseksi teatteri suljettiin kolmeksi päiväksi, -jotta pantaisiin toimeen joitakin palomestarin vaatimia parannuksia. - -Ketään ei saapunut huoneeseen, ja Miksi alkoi tuntea nälkää ja janoa. -Aika kului, ja ruoan halun vaimensi sietämätön jano. Hämärän tultua -koirien haukunta ei hetkeksikään tauonnut, ja yön pitkien tuntien -kuluessa se muuttui ulinaksi ja valitukseksi. Miksi yksin ei päästänyt -äännähdystäkään, vaan kärsi hiljaa. - -Päivä valkeni ja tunnit kuluivat loputtoman pitkinä kohti uutta iltaa, -ja toisen yön pimeys verhosi kulissien takaisen näytelmän, joka oli -kyllin sydäntäsärkevä riittääkseen julistamaan tuomion kaikille -eläinnäytelmille maailman kaikissa teattereissa ja eläintarhoissa. En -tiedä, untako Miksi näki, vai hourailiko se, mutta kuinka olikaan, se -eli uudelleen koko menneen elämänsä. Se leikki jälleen penikkana herra -Hagginin bungalon kuistilla Meringessä tai juoksi Jerin kanssa viidakon -reunaa pitkin joen rantaa ja tähysti krokotiileja tai oppi herra -Hagginilta ja Bobilta -- kuten Timi ja Panu -- pitämään mustia ihmisiä -halpoina ja alhaisina jumalina, jotka aina oli pidettävä kovassa -kurissa. - -Kuunari _Eugéniellä_ se purjehti toisen isäntänsä kapteeni -Kellarin kanssa, ja Tulagin rannassa se ihastui taikasormiseen -hovimestariin ja purjehti hänen ja Kwaquen kanssa höyrylaiva -_Makambolla_. Hovimestari näyttäytyi sen näyissä useimmiten -sumuista taustaa vasten, josta häämötti laivoja ja ihmisolentoja, kuten -Vanha Merikarhu, Simon Nishikanta, Grimshaw, kapteeni Doane ja pieni -kiinalaisukko Ah Moy. Usein ilmestyivät myös Saul ja Cocky, tuo rohkea, -pieni, eloisa höyhenpallo, joka niin urhokkaasti eli lyhyen satunsa -auringonvalossa. Ja Miksistä tuntui, että Cocky takertui siihen -toiselta puolen ja lorusi siansaksaansa sen korvaan, samalla kun Saara -toisella puolen lörpötteli loputtomia, käsittämättömiä juttujaan. Ja -sitten se oli tuntevinaan hovimestarin hyväilevät taikasormet korvansa -juuressa. - -"Aina pitääkin minulla olla huono onni", murisi Wilton Davis katsellen -koiriaan, ilman yhä vavistessa kirouksista, mitkä hän ensimmäisessä -suuttumuksessaan oli singonnut. - -"Niin se käy, kun luottaa juoppoon teatteriapulaiseen", sanoi hänen -vaimonsa rauhallisesti. "Enpä ihmettelisi ollenkaan, jos puolet niistä -kuolee." - -"Ei tässä auta haastella", sanoi Davis ja otti takin päältään. "Käyhän -työhön, ystäväiseni, arkailematta. Vettä ne ensiksi tarvitsevat. -Ammennan niiden kylpyammeen täyteen." - -Hän laski sangon toisensa jälkeen vesijohdosta ja täytti ison -sinkkiammeen. Kuullessaan juoksevan veden lorinan koirat alkoivat -vikistä, ähkiä ja valittaa. Jotkut koettivat nuolla hänen käsiään -turvonneilla kielillään, kun hän kovakouraisesti veti ne ulos häkeistä. -Heikoimmat ryömivät vatsallaan ammeen luo, mutta voimakkaimmat -tallasivat ne pian maahan. Kaikille ei ollut tilaa, ja voimakkaat -joivat ensin riidellen ja tapellen. Miksikin oli temmellyksessä, se -puri muita ja sitä purtiin, mutta joitakin hätäisiä siemauksia sen -onnistui saada tuosta elämännesteestä. Davis hyppeli niiden joukossa -jaellen potkuja oikeaan ja vasempaan, jotta kaikki pääsisivät ammeen -luo. Hänen vaimonsa auttoi huitoen ympärilleen kuurausrievulla. Siinä -oli hirveä meteli, sillä kun koirien kuivuneet kurkut alkoivat hieman -vertyä, ne saattoivat ulvoa ilmoille kaiken tuskansa ja hätänsä. - -Monet olivat niin heikkoja, etteivät jaksaneet laahautua veden ääreen; -sitä vietiin silloin niille ja kaadettiin suoraan kurkkuun. Niiden jano -ei näyttänyt millään asettuvan. Niitä makasi tainnoksissa ympäri -huonetta, mutta vähän väliä joku laahautui ammeen luo ja koettu juoda -lisää. Sillä välin Davis oli tehnyt tulen ja täytti kattilan -perunoilla. - -"Täällä haisee kuin ketunluolassa", huomautti rouva Davis ennätettyään -hipaista nenänpäätään puuterihuiskulla. "Meidän täytyy pestä ne, -rakkaani." - -"Aivan niin kultaseni", mies vastasi. "Ja mitä pikemmin, sitä parempi. -Sen voimmekin tehdä sillä välin kun perunat kiehuvat ja jäähtyvät. Minä -harjaan ne, jos sinä kuivaat. Muista keuhkokuumetta, ja tee se hyvin." - -Siitä tuli nopea ja kovakourainen pesu. Davis sieppasi lähinnä olevat -koirat ja heitti ne vuoronperään ammeeseen, josta ne juuri olivat -juoneet. Jos ne pelkäsivät tai vastustelivat, hän iski niitä päähän -harjalla tai keltaisella saippuatangolla, joka oli paksussa vaahdossa. -Kaikki koirat pesaistiin muutamassa minuutissa. - -"Juo, piru vie, juo -- pidä hyvänäsi", sanoi mies ja painoi niiden pään -likaiseen saippuaveteen. - -Hän tuntui syyttävän niitä niiden kurjasta tilasta ja ottavan niiden -likaisuuden henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. - -Miksillä ei ollut mitään sitä vastaan, että se heitettiin ammeeseen. Se -tiesi, että kylvyt olivat välttämättömiä. Tosin ne Cedarwildissä oli -suoritettu paljon paremmin, ja Kwaque ja hovimestari olivat kylvystä -tehneet jonkunlaisen rakkaudenpalveluksen. Se koetti siis parhaansa -mukaan kestää harjauksen ja kaikki olisi ollut hyvin, ellei Davis olisi -painanut sen päätä veden alle. Miksi kohotti päänsä varoittavasti -muristen. Davis keskeytti puolitiehen aiotun harjaniskun ja vihelsi -hämmästyksissään. - -"Vai niin", hän sanoi, "tiedätkö, tyttöseni, mikä tämä on? Se ei kelpaa -mihinkään, sanoi Collins. Täyterojua vain. Ylös, koira!" hän komensi. -"Säästyt tällä kertaa selkäsaunasta, mutta pane mieleesi, että ensi -kerralla saat sellaisen löylyn, että tähdet tanssivat silmissäsi." - -Sillä aikaa kun perunat jäähtyivät, rouva Davis piti vihaisilla -huudoillaan nälkäisiä koiria loitolla. Miksi paneutui pahoilla mielin -nurkkaan maata eikä rynnännyt muiden mukana ruokakaukalon luo, kun -siihen annettiin lupa. Jälleen Davis hyppeli koirien keskellä ja potki -pois voimakkaimpia ja hätäisimpiä. - -"Jos ne kaiken tämän päälle alkavat tapella, niin potkaise niitä -kylkeen, tyttöseni", hän sanoi vaimolleen. - -"Vai sinä -- tuosta saat!" hän ärjyi isolle mustalle koiralle ja -potkaisi vimmoissaan sitä kylkeen. Eläin pakeni tuskasta ulvoen ja -katseli kauempaa surkean näköisenä höyryävää ruokaa. - -"No, tämän jälkeen eivät ainakaan voi sanoa, etten minä koskaan pese -koiriani", Davis huomautti vesijohdon luota, missä huuhtoi käsiään. -"Tätä voi jo sanoa päivätyöksi, rakkaani." Rouva Davis nyökkäsi -samanmielisesti. "Voimme harjoitella niiden kanssa huomenna ja -ylihuomenna. Meillä on hyvää aikaa. Pistäydyn tänne illalla ja keitän -niille vähän puuroa. Ne tarvitsevat kyllä ylimääräisen aterian -paastottuaan kaksi päivää." - -Kun perunat oli syöty, suljettiin koirat vielä vuorokaudeksi -häkkeihinsä. Niiden juoma-astioihin pantiin vettä, ja illalla ne saivat -runsaasti puuroa ja koiranleipää. Se oli Miksille ensimmäinen ateria -paaston jälkeen, sillä perunoihin se ei ollut katsonutkaan. - -Harjoitus tapahtui näyttämöllä, ja Miksille sattui ikävyyksiä kohta -alussa. Esiripun noustessa olisi kahdenkymmenen koiran pitänyt istua -tuoleilla puoliympyrässä. Koska edellinen numero esitettiin esiripun -edessä, sillä välin kun koirat asettuivat paikoilleen, oli niiden -välttämättömästi oltava hiljaa. Kun esirippu nousi, tuli koirien -yhtaikaa haukkua. - -Miksi oli vain täyterojua, eikä sillä ollut muuta tehtävää kuin istua -tuolillaan. Mutta ensin sen tuli hypätä tuolilleen, ja antaessaan -käskyn siihen Davis sivalsi sitä samalla korvalle. Miksi murisi. - -"Mitä nyt?" mies sähisi. "Uusi koira tahtoo hieroa riitaa. Sen saat nyt -jättää, niin -- saat vastedes olla kiltti koira. -- Pidä, kultaseni, -niitä muita kurissa, sillä aikaa kun minä annan uudelle koiralle -ensimmäisen ojennuksen." - -Tappelusta, joka sitten seurasi, on parasta puhua niin vähän kuin -mahdollista. Miksi koetti turhaan puolustautua ja sai perusteellisen -selkäsaunan. Pieksettynä ja vertavuotavana se sitten istuutui -tuolilleen, ei ottanut osaa temppuihin ja vaipui yhä syvemmälle -katkeraan surumielisyyteen. Mutta kun esirippu nousi, se ei tahtonut -yhtyä toisten koirien villiin haukuntaan. - -Väliin yksitellen, väliin parittain tai joukoissa koirat hyppivät -käskettäessä alas tuoleillaan, kävelivät takajaloillaan, hyppivät, -nilkuttivat, tanssivat valssia, heittivät kuperkeikkaa ja tekivät muita -tavallisia temppuja. Wilton Davis oli koko harjoituksen ajan ärtyisä ja -kovakourainen. Hidastelevien ja kovaoppisten koirien kimeät -tuskanulvahdukset todistivat sitä. - -Sinä ja seuraavana päivänä pidettiin kaikkiaan kolme harjoitusta. Miksi -sai toistaiseksi olla rauhassa. Käskettäessä se hyppäsi vaiti -tuolilleen ja istui sillä ääntä päästämättä. - -"Siinä näet, kultaseni, mitä hyötyä kepistä on", Davis kerskui -vaimolleen. Mutta kumpikaan heistä ei voinut aavistaa, minkä häpeän -Miksi oli saava aikaan ensi esiintymisessä. - -Esiripun takana oli kaikki kunnossa. Koirat istuivat kaikki tuoleillaan -alakuloisina ja hiljaa, ja Davis ja hänen vaimonsa pakottivat ne -uhkaavin elein pysymään vaiti, sillä välin kun Dick ja Daisy Bell -esiripun edessä hurmasivat katsomon sirolla tanssillaan. Kaikki kävi -hyvin, eikä kukaan katsojista olisi voinut aavistaa näyttämön olevan -täynnä koiria, elleivät Dick ja Daisy olisi orkesterin säestyksellä -alkaneet laulaa: "Aalto, vie minut Rioon." - -Miksi ei mahtanut sille mitään. Kuten se ei ollut ennen voinut -vastustaa Kwaquen huuliharppua, hovimestarin ystävällistä ääntä eikä -Harry Del Marin harmonikkaa, se ei nyt voinut vastustaa orkesterin -säveliä ja miehen ja naisen ääniä, jotka lauloivat tuota tuttua -hovimestarin opettamaa laulua. Vastoin tahtoaan, alakuloisuudesta -huolimatta sen täytyi yhtyä lauluun. - -Esiripun toiselta puolen kuului lasten ja naisten naurua, joka kävi yhä -äänekkäämmäksi ja esti lopulta Dickin ja Daisyn laulun kokonaan -kuulumasta. Wilton Davis lasketteli kamalimmat kirouksensa rynnätessään -Miksiä kohti. Mutta Miksi ulvoi vielä, kun keppi sattui siihen. Tuska -sai sen vaikenemaan, ja se kiljaisi tahtomattaan. - -"Pieksä se perin pohjin, kultaseni", neuvoi rouva Davis. - -Silloin alkoi suuri tappelu. Davisin kovat iskut kuuluivat esiripun -toiselle puolen, ja samoin kuului Miksin murina ja äkäinen haukunta. -Yleisöstä kaikki oli niin hullunkurista, että se unohti kokonaan Dick -ja Daisy Bellin. Heidän numeronsa oli pilattu. Davisin numeroa -kiirehdittiin. Miksi oli "perusteellisesti pieksetty", ja yleisö oli -ihastuksissaan. - -Dick ja Daisy eivät voineet jatkaa. Yleisö tahtoi nähdä, mitä esiripun -takan oli. Teatterin vahtimestari vei Miksin pois, ja esiripun -noustessa oli näyttämöllä yhdeksäntoista tuolia, joilla kullakin istui -koira, mutta kahdeskymmenes tuoli oli tyhjänä. Lapset huomasivat -ensiksi, mitä yhteyttä oli tyhjällä tuolilla ja äskeisellä metelillä, -ja alkoivat huutaa poissaolevaa koiraa. Koko yleisö yhtyi huutoon, -koirat haukkuivat kuin hullut, ja viisi minuuttia kestävä yleinen -naurunremakka viivytti numeroa. Kun esitys viimeinkin saattoi alkaa, -olivat koirat hajamielisiä ja erehtyivät usein, ja Wilton Davis itse -oli kovin kiukkuinen. - -"Älä välitä siitä, kullanmuru", kuiskasi Wiltonin kylmäverinen vaimo. -"Laitamme pois sen koiran ja hankimme toisen. Joka tapauksessa se oli -hyvä kepponen Daisy Bellille. En ole kertonut sinulle, mitä hän oli -viime viikolla sanonut minusta joillekin ystävättärilleni." - -Hetkistä myöhemmin mies kuiskasi vaimolleen puuhaillessaan vielä -näyttämöllä koirien kanssa: "Minä ajattelen sitä koiraa. Kyllä minä sen -vielä kynin." - -Kun esirippu oli laskenut ja koirat oli viety takaisin huoneeseensa, -Wilton Davis meni etsimään Miksiä. Sen sijaan että olisi maannut -jossakin nurkassa, Miksi seisoi vahtimestarin jalkojen välissä yhä -vavisten pahoinpitelyn jälkeen ja valmiina taistelemaan yhtä äkäisesti -kuin äskenkin, jos joku siihen kajoaisi. Davis tapasi laulaja- ja -tanssiparin. Nainen itki kiukusta, mies oli katkera ja ivallinen. - -"Kyllä te olette mainio koirataiteilija", hän sanoi ärsyttäen. "Mutta -saatte te sen maksaakin." - -"Älkää pistäkö nenäänne tänne, voitte saada selkäänne", vastasi Wilton -Davis vihaisena ja heilautti rautatankoa kädessään. "Mutta jos -välttämättä haluatte selkäänne, niin odottakaa, kunnes näytäntö on -lopussa. Ensiksi minä kuitenkin pieksän tuon koiran. Tulkaa katsomaan. -Saakelin rakki, miten minä olisin voinut aavistaa? Se on vastatullut. -Kuinka minä tiesin, että se rupeaa ulisemaan, kun me esiripun takana -järjestimme kohtausta?" - -"Kylläpä te saitte aikaan helvetillisen melun", sanoi teatterinjohtaja -Davisille, kun tämä Dick Bell kintereillään tuli Miksin luo, joka -pörhisti niskakarvansa seisoessaan siinä vahtimestarin jalkojen -välissä. - -"Se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, mitä nyt seuraa", sanoi -Davis ja kohotti rautatankoa. "Aion lyödä sen kuoliaaksi, pieksää sen -henkihieveriin. Odottakaa, niin saatte nähdä." - -Miksi vastasi uhkaukseen murinalla, kyykistyi hypätäkseen eikä -siirtänyt katsettaan rautatangosta. - -"Sen te jätätte tekemättä", sanoi vahtimestari. - -"Koira on minun", Davis selitti laillisen omistajan varmuudella. - -"Mutta minulla on hieman tervettä järkeä", vastasi vahtimestari. -"Lyökää sitä kertaakaan, niin näette, mitä saatte. Koirat ovat koiria, -ja ihmiset ovat ihmisiä, mutta mikä te olette, sitä en, piru vie, osaa -tarkalleen sanoa. Te ette saa lyödä tätä koiraa. Sehän on ensimmäisen -kerran elämässään näyttämöllä oltuaan sitä ennen kaksi päivää nälissään -ja janoissaan. -- Kyllä minä tiedän, herra johtaja..." - -"Jos lyötte koiran kuoliaaksi, saatte maksaa dollarin -puhtaanapitolaitoksen miehelle, joka korjaa ruumiin", johtaja -huomautti. - -"Sen minä maksan mielelläni", Davis sanoi ja kohotti uudelleen -rautatankoaan. "Kunhan vain saan maksaa sille." - -"Kyllä te eläintennäyttäjät olette inhottavia", huudahti vahtimestari. -"Mutta sanonpa teille jotakin: jos kerrankaan lyötte sitä tuolla -raudalla, niin pieksän teidät niin, että menetän paikkani ja te -pääsette sairaalaan." - -"Ei, kuulkaahan toki, Jackson..." sanoi johtaja varoittavalla äänellä. - -"Älkää virkkako minulle mitään", oli vastaus. "Tiedän kyllä mitä teen. -Jos tuo roisto sormellaankaan koskee koiraan, annan palttua paikalleni. -Olen kylläkseni saanut nähdä, miten nuo pirut rääkkäävät eläimiään. -Minua ellottaa jo moisia petoja nähdessänikin." - -Johtaja katsahti Davisiin ja kohautti avuttomana olkapäitään. - -"Älkää riidelkö", hän neuvoi. "En tahdo menettää Jacksonia, ja hän -toimittaa teidät varmasti sairaalaan, kun oikein ärtyy. Lähettäkää -koira takaisin. Teidän vaimonne on kertonut, mistä te olette sen -saaneet. Pistäkää se häkkiin ja laittakaa matkalle rahtia maksamatta. -Ei Collins siitä pahastu. Hän saa sen kyllä herkeämään laulamasta ja -opettaa sille jotakin muuta." - -Davis katsoi syrjäsilmällä verenhimoiseen Jacksoniin ja epäröi. - -"Kuulkaahan", johtaja jatkoi yhä suostutteluaan, "Jackson huolehtii -kyllä kaikesta, laittaa sen häkkiin ja vie asemalle -- teettehän sen, -Jackson?" - -Vahtimestari nyökkäsi synkän näköisenä, kumartui sitten ja silitteli -Miksin turvonnutta selkää. - -"No, olkoon menneeksi", sanoi Davis ja pyörähti kannoillaan, "ketä niin -haluttaa, saa ruveta narriksi koiran tähden. Mutta ken vain on tehnyt -tätä työtä niin kauan kuin minä..." - - - - -31. - - -Davisin lähettämä postikortti selitti Collinsille syyn Miksin -paluuseen. "Se laulaa aivan liian paljon", Davis kirjoitti. Tämä antoi -Collinsille vihjauksen siitä, mitä hän tähän saakka oli turhaan -koettanut ymmärtää ja mitä hän ei vieläkään täysin käsittänyt. Hän -sanoi Johnnylle: - -"Ei ole kumma, että se ulvoo, sellainen joukko sillä on haavoja -kaikkien selkäsaunojen jälkeen. Kovin hullusti menettelevät nuo -eläintennäyttelijät. Eivät ymmärrä ollenkaan hoitaa omaisuuttaan. He -pieksävät eläimiään säälimättä ja raivostuvat, elleivät nämä tottele -kuin pienet enkelit. -- Pidä huolta siitä, Johnny. Pese se ja voitele -haavat salvalla. En tahdo itse sitä pitää, vaan panen sen ensimmäiseen -koirajoukkoon, minkä myyn." - -Parin viikon kuluttua Harris Collins keksi aivan sattumalta, mihin -Miksi kykeni. Eräänä joutohetkenä hän lähetti hakemaan Miksiä -näyttääkseen sitä eräälle koirienkesyttäjälle, joka tarvitsi useita -avustajakoiria. Miksi osasi käskettäessä nousta ylös ja panna maata, -tulla luo ja mennä pois, muuta se ei ollut oppinut tekemään. Se ei -ollut halunnut oppia kaikkein yksinkertaisimpiakaan asioita, mitä -esiintyvän koiran tulee osata, ja Collins jätti sen pian mennäkseen -areenan toiselle puolelle, missä juuri jonkinlaisella korokkeella -harjoitettiin apinaorkesteria. Apinat säikkyivät ja penäsivät vastaan, -mutta yhtä kaikki niiden täytyi jatkaa ilveilyä, kiinnisidottuja kun -olivat istuimiinsa ja soittokoneisiinsa; niiden ruumiisiin kiinnitetyt -rautalangat vetivät ja raastoivat niitä sinne ja tänne. Orkesterin -johtaja, pahanilkinen koirasapina, istui kääntötuolilla lujasti -kiinniköytettynä. Kun sitä ärsytettiin pitkillä kepeillä, se joutui -raivoihinsa. Samalla sen tuoli alkoi hurjasti pyöriä jonkinlaisen -nuoralaitoksen vääntämänä. Yleisöstä tämä näytti siltä, että se oli -raivoissaan toveriensa huonosta soitosta. Johtajan raivon piti näyttää -hullunkuriselta. Collins sanoi: - -"Apinaorkesteri on mainio tulolähde. Se herättää naurua, ja nauru tuo -rahaa. Ihmiset nauravat apinoille siksi, että ne ovat niin heidän -kaltaisiaan, mutta ihminen on kuitenkin etevämpi ja tuntee oman -ylemmyytensä. Olettakaamme, että kuljemme yhdessä kadulla, te ja minä, -ja te lankeatte. Tietysti minä silloin nauran. Siksi, että siinä -tapauksessa olen paremmalla puolen. En langennut. Sama on asia, jos -tuuli vie teiltä hatun. Minä nauran, kun te ajatte sitä takaa pitkin -katua. Olen paremmassa asemassa. Minun hattuni on lujasti päässä. -Samoin on apinaorkesterin laita. Kaikki sen typeryydet saavat meidät -tuntemaan oman etevämmyytemme. Emme näe itseämme noin hulluina. Siksi -me maksamme rahaa nähdäksemme apinoiden tekevän tyhmyyksiä." - -Eipä siinä juuri apinoita harjoitettu. Pikemminkin koulittiin miehiä, -jotka hoitivat salaista koneistoa, millä apinoiden liikkeet ohjattiin. -Tätä Harris Collins piti ylen tärkeänä. - -"Ei mikään estä teitä saamasta niitä soittamaan oikeaa säveltä. Se -riippuu vain teistä ja tavasta, millä vedätte lankoja. Koettakaamme. -Ottakaamme jotakin, jonka kaikki osaavat. Ja muistakaa, että oikea -orkesteri auttaa. No, mitä te osaatte? Jotakin yksinkertaista, jonka -koko yleisö myös osaa." - -Hän innostui kovin tämän ajatuksen toteuttamiseen ja lainasi avukseen -sirkusratsastajan, jonka suuri taidonnäyte oli soittaa viulua juoksevan -hevosen selässä ja heittää kuperkeikkoja tällä epävarmalla alustalla -yhtä mittaa viulua soittaen. Collins antoi miehen soittaa -yksinkertaisia säveliä hitaassa tahdissa, niin että hänen apulaisensa -voivat seurata mukana ja langoista nykien saada apinaorkesterissa -syntymään oikean sävelen. - -"Jos teette oikein pahan virheen", puhui Collins heille, "tulee teidän -vetää kaikista langoista kuin hullut ja ärsyttää johtajaa ja panna se -pyörimään ympäri. Se panee aina katsojat nauramaan. He luulevat, että -johtajalla todellakin on musiikkikorvaa ja että se on raivoissaan, kun -orkesteri soittaa huonosti." - -Kun harjoitus oli parhaillaan käynnissä, tulivat siihen Johnny ja -Miksi. - -"Mies sanoo, ettei hän tahdo koiraa lahjaksikaan", Johnny ilmoitti -herralleen. - -"Hyvä on, hyvä on, pistä se takaisin koppiinsa", Collins sanoi -kiirehtien heitä pois. "No, toverit, valmiina nyt! 'Koti, koti armas'. -Alkakaa, Fischer!" Toiset seuraavat tarkasti. -- "Oikein hyvä. Antakaa -sen liikuttaa käsiään ja päätään tahdin mukaan. -- Nopeammin, Simons. -Tehän vedätte jäljessä koko ajan." - -Silloin se tapahtui. Sen sijaan, että olisi heti totellut käskyä ja -pistänyt Miksin takaisin koppiin, Johnny jäi areenalle toivoen -näkevänsä orkesterin johtajan pyörivän tuolillaan ja riitelevän -soittajille. Metrin päässä paikasta, missä Miksi istui, viulunsoittaja -veteli "Koti, koti armas" hitaasti varmassa tahdissa ja voimakkaasti -korostaen. - -Eikä Miksi voinut tehdä muuta kuin mitä teki. Se olisi ollut sille yhtä -mahdotonta kuin oli olla murisematta, kun sitä uhattiin kepillä, tai -turmelematta Dickin ja Daisy Bellin numeroa, kun se kuuli soitettavan -"Aalto, vie minut Rioon". Se voi nyt yhtä vähän vaieta kuin Jeri oli -voinut _Arielin_ kannella silloin, kun Villa Kennan kiersi -käsivartensa sen ympäri, kietoi sen ihanaan tukkaansa ja laulullaan -loihti sen mieleen ammoin menneet ajat ja toverit suuressa -koiralaumassa. Miksin kävi samoin kuin Jerin. Soitto oli taikakeino, -joka synnytti unia. Miksikin muisti kadonneet toverit ja etsi niitä, -etsi lumiaavikoita ja tähtiä, jotka tuikkivat taivaalla pimeänä kylmänä -yönä, kuuli hiljaisten ulvahdusten vastaavan omaan ulvontaansa kaukaa -lumipeittoisten kukkulain takaa, sieltä, missä koiralauma kokoontui. -Lauma oli hajonnut; jo tuhansia vuosi Miksin esi-isät olivat asuneet -ihmisten tulilla, mutta se muisti yhä muinaiset toverit, aina kun -sävelten taikavoima sai sen valtoihinsa ja täytti sen olemuksen näyillä -ja aavistuksilla _jossakin muualla_ maailmasta, jota se itse ei -ollut milloinkaan nähnyt. Tähän hereillä nähtyyn uneen liittyi -hovimestarin muisto ja rakkaus tätä jumalaa kohtaan, joka oli opettanut -sen laulamaan saman sävelen, mitä viuluasoittava sirkusratsastaja juuri -nyt veteli. Ja Miksi avasi suunsa, sen kurkku tärisi, etukäpälät -tekivät hermostuneita liikkeitä, aivankuin se todella olisi juossut, -kuten se nyt mielikuvituksessaan juoksi, takaisin hovimestarin luo, -takaisin ohi kaikkien vuosisatojen, kadonneen koiralauman luo ja sitten -veljineen varjolaumassa yli lumiaavikoiden ja läpi metsäin -temppeliholvien riistaa ajaen. - -Kadonnut toverijoukko väikkyi aaveentapaisina kuvina sen mielessä, kun -se siinä lauloi ja juoksi avosilmin nähdyssä unessa. Viulunsoittaja -vaikeni hämmästyneenä, miehet sohivat kepeillä orkesterinjohtajaa ja -pyörittivät sitä hurjaa kyytiä tuolilla, ja Johnny nauroi. Mutta Harris -Collins teroitti korviaan. Hän oli kuullut, että Miksi seurasi tarkasti -säveltä. Hän oli kuullut sen laulavan -- ei ainoastaan ulvovan, vaan -_laulavan_. - -Tuli hiljaisuus. Johtaja-apina herkesi pyörimästä ja torumasta. Nuorat -ja kepit, joilla sitä oli hallittu, lepäsivät liikkumattomina miesten -käsissä. Muut apinat odottivat vavisten, mitä oli tulossa. -Viulunsoittaja töllisteli. Johnny nauroi yhä katketakseen. Mutta Harris -Collins mietti, raapi tukkaansa ja mietiskeli. - -"Ei kenenkään tarvitse sitä minulle sanoa", hän alkoi sitten -hajamielisenä puhua. "Tiedän sen. Kuulinhan sen. Koira seurasi säveltä. -Eikö totta? Vetoan teihin kaikkiin. Eikö se tehnyt niin? Se lauloi. -Siitä panen vaikka pääni pantiksi. -- Lopettakaa, hyvät ystävät. -Antakaa apinoiden levätä. Tästä täytyy ottaa selvä. Herra viuluniekka, -soittakaa uudelleen tuo 'Koti, koti armas' ... antakaa mennä. Soittakaa -ponnekkaasti, kovasti ja hitaasti. Kuulkaa nyt kaikki ja sanokaa -minulle, olenko minä hullu vai laulaako tuo koira todella sävelen. -- -Siinä kuulette. Mitä sanotte? Enkö ole oikeassa?" - -Ei kukaan väittänyt vastaan. Miksi avasi suunsa ja alkoi hermostuneesti -polkea etukäpälillään, kun joitakin tahteja oli soitettu. Harris -Collins meni sen luo ja lauloi mukana. - -"Harry Del Mar oli oikeassa sanoessaan koiraa ensiluokkaiseksi ja -myydessään muut koiransa. Hän tiesi mitä teki. Koira on oikea Caruso. -Ei ulvova kuorolaulaja, joita Kingman-kiertueilla oli kokonainen kuoro, -vaan oikea solisti. Ei ole kumma, ettei se tahtonut oppia muita -temppuja. Sillä oli oma erikoisuutensa. Ja ajatelkaa, että olin jo -vähällä lahjoittaa sen sille koirantappajalle, Wilton Davisille! Mutta -se tuli takaisin... Johnny, hoida sitä erikoisen hyvin vastedes. Tule -minun asuntooni sen kanssa illalla. Tutkin sitä perusteellisesti. -Tyttäreni soittaa viulua. Saamme nähdä, mitä se kykenee laulamaan hänen -säestyksellään. Se on oikea kultakaivos, pane se mieleesi." - -Niin Miksi keksittiin. Iltapäivällä koe onnistui osittain hyvin. -Koetettuaan turhaan muutamia outoja kappaleita Collins huomasi, että se -osasi ja tahtoi laulaa "Suojaa Herra kuningasta" ja "Suloinen sana -Kohta". Kokeiluja jatkettiin monena päivänä, useita tunteja päivässä. -Turhaan hän koetti opettaa Miksille uusia säveliä. Mutta niin pian kuin -soitettiin joku kappale, jonka koira oli hovimestarilta oppinut, se oli -mukana. Lopuksi Collins keksi viisi niistä kuudesta laulusta, jotka -koira osasi: "Herra suojaa kuningasta", "Suloinen sana Kohta", "Näytä -tietä, sulopilvi", "Koti, koti armas", "Aalto, vie minut Rioon". Miksi -ei laulanut koskaan "Shenandoahia", koska Collins ja hänen tyttärensä -eivät tunteneet tätä vanhaa merimieslaulua eivätkä siis voineet -houkutella koiraa sitä laulamaan. - -"Viisi laulua riittää", Collins sanoi. "Ne tekevät siitä vetonumeron -kaikkialla. Se on oikea kultakaivos. Menisin totisesti itse kiertueelle -sen kanssa, jos olisin nuori ja vapaa lähtemään." - - - - - -32. - - -Miksi myytiin Jakob Henderson -nimiselle miehelle kahdestatuhannesta -dollarista. "Saatte sen melkein ilmaiseksi", Collins sanoi. "Ellette -kahden kuukauden kuluttua vaadi siitä vähintään viittätuhatta, en -ymmärrä hituistakaan tällaisia asioita. Se saattaa varjoon teidän -laskevan koiranne, ja lisäksi saatte olla vain katselijana koko -esityksen ajan. Ja ellette vakuuta sitä viidestäkymmenestätuhannesta -dollarista heti kun se tulee kuuluisaksi, olette aivan hölmö. En toivo -muuta, kuin että olisin nuori ja vapaa ja voisin lähteä kiertueelle sen -kanssa." - -Henderson osoittautui aivan erilaiseksi kuin Miksin tähänastiset -isännät. Hän oli jonkinlainen "puolueeton" olento. Hän ei ollut hyvä -eikä paha. Hän ei juonut, tupakoinut eikä kiroillut, eikä hän myöskään -käynyt kirkossa eikä kuulunut NMKY:een. Hän oli kasvissyöjä olematta -teosofi, piti elokuvista, joiden tapahtumapaikkoina olivat vieraat -maat, ja vietti suurimman osan joutoaikaansa Swedenborgia lukemalla. -Hänellä ei ollut minkäänlaista luonnetta. Kukaan ei ollut vielä nähnyt -hänen suuttuvan, ja kaikki sanoivat, että hänellä oli Jobin -kärsivällisyys. Poliisit, kaupustelijat ja junailijat häntä -ujostuttivat, mutta hän ei niitä silti pelännyt. Hän ei pelännyt -mitään, yhtä vähän kuin hän ihaili mitään muuta kuin Swedenborgia. -Hänen luonteensa oli yhtä väritön kuin ne vaatteet, joita hän käytti, -tai kuin hänen vaaleanvärinen pystyynkammattu tukkansa tai silmät, -joilla hän katseli maailmaa. Hän ei antanut elämälle mitään eikä -pyytänyt siltä mitään, ja keskellä teatterin hälinää hän vietti erakon -elämää. - -Miksi ei pitänyt hänestä eikä vihannut häntä, se vain sieti häntä. He -matkustivat yhdessä halki Yhdysvaltojen eivätkä kertaakaan joutuneet -epäsopuun. Kertaakaan Henderson ei korottanut ääntään Miksille eikä -koira kertaakaan murissut hänelle. He tyytyivät ilman muuta toisiinsa, -koska elämä oli ohjannut heidän tiensä yhteen. Luonnollisesti heidän -välillään ei ollut ystävyyttä. Henderson oli isäntä, Miksi oli -Hendersonin kotieläin. Miksi oli hänelle kuin kuollut kappale, kuten -hän itse oli kuollut kaikelle. - -Mutta Jacob Henderson oli oikeudenmukainen ja täsmällinen kunnon mies. -Kerran päivässä, elleivät he olleet loputtomilla matkoillaan, hän -antoi Miksille perusteellisen kylvyn ja kuivasi sen sitten yhtä -perusteellisesti. Hän ei ollut milloinkaan kovakourainen eikä vihainen -sitä pestessään. Miksi ei tiennyt, pitikö siitä pesusta vai eikö. Se -oli ainaista samaa, kuului sen kohtaloon tässä maailmassa, kuten -Hendersonin kohtaloon kuului sen kylvettäminen niin usein. - -Miksin työ oli jokseenkin helppoa, mutta yksitoikkoista. -Lukuunottamatta ainaisia matkoja kaupungista kaupunkiin ja kylästä -kylään, se esiintyi seitsemänä iltana viikossa sekä vielä kahdessa -päivänäytöksessä. Esirippu nousi, ja se oli yksin lavalla, joka oli -koristettu niin hienosti kuin sellainen ensiluokan taiteilija voi -vaatia. Henderson seurasi esitystä kulissien takaa. Orkesteri soitti -neljä niistä lauluista, jotka se oli hovimestarilta oppinut, ja Miksi -lauloi ne. Sen hillitty ulvonta oli todellakin laulua. Se ei -milloinkaan laulanut muuta kuin yhden laulun yli ohjelman, ja se oli -"Koti, koti armas". Sitten kun yleisö taputti käsiään ja tömisteli -ilmaistakseen ihastustaan koira-Carusoon, Jakob Henderson astui -näyttämölle, kumarsi ja hymyili ilmeetöntä hymyään, pani oikean kätensä -Miksin niskalle, ja sitten Henderson ja Miksi kumartelivat yhdessä, -ennenkuin esirippu laski. - -Ja kuitenkin Miksi oli vanki, elinkautisvanki. Hän sai hyvää ruokaa, -ihania kylpyjä, kylliksi liikuntoa, mutta hetkeäkään se ei ollut vapaa. -Kun he matkustivat, se vietti yönsä ja päivänsä häkissä, joka oli -kuitenkin siksi tilava, että se voi seistä suorana ja kääntyä vaivatta. -Väliin se sai maalaishotelleissa lähteä häkistä ja asua samassa -huoneessa Hendersonin kanssa. Muulloin se sai vapaasti oleskella -teatterin eläinhuoneessa. - -Mutta hetkeäkään se ei saanut vapaana juoksennella, häkin tai huoneen -neljän seinän estämättä. Kauniilla ilmalla Henderson otti sen usein -kanssaan iltapäiväkävelylle. Mutta sitä kuljetettiin aina ketjussa. Ja -melkein aina heidän tiensä kulki puistoon, missä Henderson kiinnitti -ketjun penkkiin ja istuutui itse lukemaan Swedenborgia. Muita koiria -juoksi ohitse, leikki keskenään tai tappeli. Jos ne lähestyivät Miksiä -sitä nuuskiakseen ja tehdäkseen tuttavuutta, Henderson keskeytti heti -lukunsa ja ajoi ne pois. - -Miksi oli elottoman vartijan elinkautisvanki, ja koko sen elämä -oli harmaata. Sen ärtyisyys kehittyi syvälle juurtuneeksi -surumielisyydeksi. Elämä ja sen vapaus lakkasi sitä viehättämästä. Se -ei katsellut enää ahnain silmin ympäröivää elämää. Elämästä erotettuna -se kävi välinpitämättömäksi elämästä. Se alentui vapaaehtoiseksi -orjaksi, joka söi, kylpi, matkusti häkissä, näytti taitoaan -määräaikoina ja nukkui paljon. - -Se oli täynnä ylpeyttä, jalorotuisen olennon ylpeyttä, kuten -pohjoisamerikkalainen intiaani, joka on orjantyössä Länsi-Intian -plantaaseilla ja kuolee murtumattomana ja valittamatta. Miksi alistui -häkkiin ja rautaketjuun, koska sen lihakset ja hampaat eivät niille -mitään voineet. Se teki orjantyönsä ja totteli Jakob Hendersonia, mutta -se ei rakastanut eikä pelännyt herraansa. Se sulkeutui yhä enemmän -itseensä. Se nukkui paljon, mietti paljon ja alistui nurkumatta -yksinäisyyteensä. Jos Henderson olisi osoittanut sille hiukankaan -hellyyttä, se varmaankin olisi heti vastannut, mutta Henderson ei -välittänyt muusta kuin Swedenborgin aivokummituksista ja piti Miksiä -vain raha-ansion välikappaleena. - -Väliin sattui vaikeuksia. Miksi mukautui niihin. Talvella matkustaminen -varsinkin oli vaikeata. Silloin se useinkin iltanäytöksen jälkeen sai -maata tuntikausia häkissään työntövaunuilla odottamassa junaa, joka -veisi sen seuraavaan kaupunkiin. Eräänä yönä Minnesotan asemalla kaksi -koiraa paleltui kuoliaaksi työntövaunuissa, aivan Miksin vieressä. -Miksikin oli aivan paleltumaisillaan, ja pakkanen iskeytyi kovasti -lapaan, jota leopardi oli niin pahoin pidellyt. Mutta Miksi oli sitkeä -ja hyvin hoidettu ja selvisi hengissä. - -Miksiä kohdeltiin paremmin kuin opetettuja eläimiä yleensä. Eikä se -ymmärtänyt, eikä edes aavistanut, mitä muut eläimet samassa seurueessa -saivat kärsiä. Eräskin kiertue, jossa Miksi kolme kuukautta oli mukana, -oli vihoviimeinen helvetti. Kaikkein karaistuneimmatkin taiteilijat -olivat täynnä inhoa huolimatta siitä, että johtaja Duckworth saavutti -kaikkialla suurenmoisen yleisömenestyksen opetetuilla kissoillaan ja -rotillaan. - -"Opetettuja kissoja!" matki pieni hieno polkupyöräilijä Pearl La -Pearle. "Pehmitettyjä kissoja, sellaisia ne juuri ovat. Ne ovat kaikki -niin menettäneet kissanluontonsa, että ne paremminkin muistuttavat -rottia. Älkää väittäkö vastaan, minä tiedän sen." - -"Opetettuja rottia!" pauhasi Manuel Fonceca, käärmeihminen, hotelli -Annandalen ravintolassa, kieltäydyttyään juomasta yhdessä Duckworthin -kanssa. "Huumattuja rottia, sanon minä. Minkä tähden ne eivät hyppää -alas nuoralta, kun ne kömpivät sitä pitkin kissa edessä ja toinen -takana? Ne huumataan aluksi, kun niitä ruvetaan opettamaan, ja sitten -ne saavat olla nälissään, jotta voitaisiin säästää huumausainetta. Ne -eivät saa milloinkaan ruokaa kunnolla. Älkää väittäkö vastaan, minä -tiedän kyllä. Minkä tähden muuten menisi neljä-, viisikymmentä rottaa -viikossa? Minä tiedän, minkälaisia lähetyksiä hän saa rautateitse, kun -hän ei saa niitä maaseudulta ostaa." - -"Herra Jumala!" siunaili rouva Merle Merryweather, -hanuritaituri, joka lavalla näytti kuusitoistavuotiaalta, vaikka hän -yksityiselämässään, lastenlastensa ympäröimänä, tunnusti olevansa -neljäkymmentäkahdeksanvuotias. "En voi käsittää, kuinka yleisö sillä -tavoin antaa huiputtaa itseään. Näin sen itse eilen. Kolmestakymmenestä -rotasta seitsemän -- kuoli nälkään. Hän ei anna niille milloinkaan -ruokaa. Ne ovat kuolemaisillaan, nälkään kuolemaisillaan, kun ne -kömpivät nuoralla. Siksi ne ryömivät niin hitaasti. Jos niillä olisi -hiukkasen juustoa ja leipää vatsassaan, ne hyppäisivät korkealle ja -juosta vilistäisivät kissoja pakoon. Ne ovat kuolemaisillaan, -kuolemaisillaan siinä nuoralla, ja ne koettavat päästä pakoon, aivan -niinkuin kuoleva ihminen ryömisi pakoon tiikeriä, joka uhkaisi sen -syödä. Ja siinä istuu tyhmän tyhmä yleisö ja paukuttelee käsiään kuin -hyvällekin näytelmälle!" - -Mutta yleisö! - -"Mitä ihania tuloksia eläinten hellä kohtelu saakaan aikaan!" puhui -eräs pappi. "Niille voi sillä tavoin opettaa ihmisrakkauttakin. Kissa -ja rotta ovat olleet vihollisia aina maailman luomisesta alkaen. Mutta -tänä iltana me olemme nähneet niiden suorittavan suurenmoisia esityksiä -yhdessä, eikä ainoakaan kissa yrittänyt koskea rottiin, eikä ainoakaan -rotta pelännyt kissoja. Inhimillinen lempeys. Mikä voima se onkaan!" - -"Leijona ja lampaat", sanoi eräs toinen. "Tiedämmehän, että kun -tuhatvuotinen valtakunta tulee, niin leijona ja lammas käyvät yhdessä -laitumella, vierekkäin, ystäväiseni, aivan vierekkäin. Tämä on -esimakua, ennustus, ajastaan edellä olevien ihmisten suuri saavutus. -Kissat ja rotat! Ajattelehan. Se on epäämätön todistus hyvyyden -voimasta. Hankin heti omille lapsilleni eläimiä, joiden kanssa ne -saavat leikkiä. Ne saavat aikaisin oppia hyvyyttä, hyvyyttä koiria, -kissoja ja vieläpä rottiakin kohtaan ja pientä suloista vihreävarpusta -kohtaan, joka sirkuttelee häkissään." - -"Mutta", virkkoi hänen ystäväisensä, "etkö muista kuinka Blake sanoo: - - 'Jokaisen häkkilintusen - vuoks' itkee taivaan enkelit.'" - -"Niin kyllä, mutta ei suinkaan silloin, kun sitä kohdellaan todella -hyvin, ystäväiseni. Ostan heti muutamia kaniineja ja pari -kanarialintua, ja minkälaisia koiria hankimmekaan niiden pienten -enkelien leikkitovereiksi, ystäväiseni?" - -Ja ystäväinen katsoi tuota miestä, jolla oli niin varma ja -hivelevä tieto omasta hyvyydestään, ja hän näki itsensä pienenä -maalaiskansakoulun opettajattarena, joka lordi Byronia ihaillen ja -omasta runoilijamaineesta uneksien oli muuttanut kaupunkiin ja -erehtynyt menemään naimisiin tuon karkean, runottoman liikemiehen -kanssa, joka nautti nähdessään kissojen ja rottien kävelevän samalla -nuoralla suloisessa sovussa ja oli onnellisen tietämätön siitä, että -hänellä oli häkissään vihervarpunen, jonka kohtaloa taivaan enkelit -itkivät. - -"Ei riitä, että rottia niin rääkätään", sanoi rouva Merle Merryweather. -"Mutta ajatelkaa, kuinka hän kiusaa kissoja. Häneltä on kuollut kolme -kahden viikon aikana, sen tiedän varmasti. Ne ovat vain katukissoja, -mutta tuntohan niissäkin on. Se nyrkkeily niihin varsinkin ottaa." - -Nyrkkeily, johon yleisö erikoisesti oli ihastunut, oli Duckworthin -viimeinen numero. Kaksi kissaa, pienet nyrkkeily-kintaat käpälissä, -asetettiin pöydälle suorittamaan pieni ottelu kaikessa sovussa. Ne -kissat, jotka esiintyivät yhdessä rottien kanssa, olivat tietysti liian -velttoja tähän tarkoitukseen. Hän käytti sentähden kahta äskentullutta -kissaa, joilla oli vielä tarmoa ja sisua ... kunnes ne kadottivat sekä -tarmonsa että sisunsa, sairastuivat ja kuolivat. Yleisöä huvitti -tavattomasti tämä nelijalkaisten olentojen kaksintaistelu. Ne -muistuttivat niin hullunkurisella tavalla kaksijalkaista valtiastaan. -Mutta kissoilla ei suinkaan ollut hauskaa. Ne ärsytettiin aina oikeaan -tappeluun keskenään näyttämön ulkopuolella, juuri ennenkuin ne tuotiin -sisälle. Nyrkkeilyiskuihinsa ne purkivat sitten vihansa, tuskansa, -hämmästyksensä ja pelkonsa. Ja kintaat putosivat niiden käpälistä, niin -että ne repivät ja kynsivät toisiaan kuin raivottaret ja purivat niin, -että karvat pölisivät, kun esirippu laski. Katsojista tämä -"leikkitaistelu" oli näytöksen huippukohta, ja kun esirippu naurun ja -kättentaputusten raikuessa uudelleen kohosi, nähtiin Duckworthin ja -erään apulaisen kuivaavan nyrkkeilijöitä käsiliinalla. - -Mutta kissat olivat aina niin revittyjä, etteivät haavat milloinkaan -menneet umpeen, vaan tulehtuivat ja märkivät, kunnes eläinpoloiset -olivat yhtenä ajoksena. Väliin ne kuolivat, tai kun ne olivat tulleet -niin surkean veltoiksi, etteivät ne olisi viitsineet käydä rotankaan -kimppuun, ne pantiin nuoralle yhdessä huumattujen ja nälistyneiden -rottien kanssa, jotka olivat liian lähellä kuolemaa jaksaakseen juosta -pakoon. Ja, kuten rouva Merle Merryweather sanoi, tyhmän tyhmä yleisö -oli haltioissaan ja paukutti käsiään luullen nähneensä kauniin ja -opettavaisen näytelmän! - -Iso simpanssi, joka kerran oli Miksin kanssa samalla kiertueella, ei -tahtonut antaa pukea päälleen. Kuten hevonen vikuroi satuloitaessa, -mutta ei siitä sen enempää välitä, kun satula kerran on selässä, niin -iso simpanssikin vastusteli, kun tahdottiin pukea vaatteet sen ylle. -Mutta kun se oli puettu, se meni kiltisti lavalle ja suoritti -tehtävänsä. Vaikeus oli pukemisessa. Omistajan ja kahden -näyttämöapulaisen täytyi sitoa se seinässä olevaan renkaaseen ja pitää -sitä kurkusta kiinni, huolimatta siitä, että omistaja oli aikoja sitten -antanut katkaista sen etuhampaat. - -Kaiken tämän julmuuden Miksi näki sitä sen enempää ajattelematta. Se -luuli, että elämä oli sellaista, se alistui siihen, kuten se hyväksyi -valon ja pimeyden, purevan pakkasen ja salaperäisen _jossakin -muualla_ -maailman, jonka se näki unissaan ja laulaessaan, ja yhtä -salaperäisen _tyhjyyden_ maailman, jonne Meringen plantaasi ja -laivat ja valtameri ja ihmiset ja hovimestari olivat kadonneet. - - - - -33. - - -Kaksi vuotta Miksi lauloi Yhdysvalloissa tuottaen kunniaa itselleen ja -suuret tulot Jakob Hendersonille. Milloinkaan ei pidetty lomaa. Miksin -menestys oli niin suuri, että Henderson vastasi kieltävästi -mairitteleviin tarjouksiin matkustaa yli Atlantin näyttelemään sitä -Euroopassa. Mutta sitten Miksi sai lomaa, kun Henderson sairastui -Chicagossa lavantautiin. - -Siitä tuli kahden kuukauden loma, jonka Miksi sai viettää Mulcachyn -Eläinkodissa. Sitä kohdeltiin hyvin, mutta se oli yhä vanki. Mulcachy, -joka oli Harris Collinsin etevimpiä oppilaita, oli alkanut kilpailla -opettajansa kanssa ja avannut Chicagossa liikkeen, jossa hän noudatti -samaa ankaraa puhtautta, huolellista terveydenhoitoa ja tieteellistä -julmuutta. Miksi sai osansa vain erinomaisesta ruoasta ja puhtaudesta, -mutta yksinäiseltä ja synkältä vangilta ei jäänyt huomaamatta -kärsimykset ja se ainainen pelko, jossa sen tovereita, toisia eläimiä, -opetettiin ihmisten huviksi. - -Mulcachy oli keksinyt omat viisaat oppilauseensa, joita hän alituiseen -heitteli ympärilleen. Hän sanoi muun muassa: - -"Voitte olla varmat siitä, että ellei tuska vaikuta eläimeen, sitä ei -voi opettaa. Tuska on ainoa opettaja." - -"Kuten villistä hevosesta on otettava sen itsepäisyys, on leijonalta -otettava sen verenhimo." - -"Eläimiä ei voi opettaa höyhenviuhkalla. Mitä paksumpi kallo, sitä -paksumpi patukka." - -"Aina on tietysti olemassa vastasyitä, mutta parasta on vaientaa ne -patukalla." - -"Hellyyttä kesyttäjän ja eläimen välillä! Se voi olla tarpeen -haastattelijain silmien lumeeksi. Ainoa 'hellyys', minkä minä hyväksyn, -saadaan aikaan tukevalla raudoitetulla patukalla." - -"Tietysti ne voi saada syömään kädestä. Mutta varokaa, etteivät ne pure -kättä poikki. Tyhjä laukaus suoraan sieraimiin hiukkasta aikaisemmin on -minun tietääkseni paras varokeino." - -Oli päiviä, jolloin koko ilma oli täynnä areenalta tulevia vihan ja -tuskan huutoja ja vaikerrusta, niin että kaikki häkeissä olevat eläimet -kiihtyivät ja kävivät levottomiksi. Koska Mulcachy aina kehui -selviävänsä kaikkein vaikeimminkin opetettavista eläimistä, hän sai -aina vaikeimmat tapaukset osalleen. Hänen kerrottiin onnistuvan siinä, -missä muut epäonnistuivat, ja pelkäämättömänä, kylmäverisenä ja -viekkaana hän piti huolen siitä, ettei hänen maineensa päässyt -kalpenemaan. Ei ollut mitään, mihin hän ei olisi uskaltanut ryhtyä, ja -kun hän heitti jonkun eläimen, ei siitä ollut enää mitään toivoa. -Silloin se joutui häkkivangiksi ja sai alati matkustaa edestakaisin, -kunnes se katkeroitui koko ihmismaailmalle ja ärjyi ilmoille vihansa -synnyttäen selkääkarmivan pelon maksavissa katsojissa. - -Niiden kolmen kuukauden aikana, jotka Miksi vietti Mulcachyn -Eläinkodissa, sattui kaksi erittäin vaikeaa tapausta. Tietysti kuului -tavallisen kesytysrääkkäyksen jokapäiväinen laulu taukoamattomana -työtuntien ajan. Siellä saattoi olla "kesyjä" karhuja ja leijonia ja -tiikereitä, jotka saatiin sävyisiksi väkivallalla, ja elefantteja, -jotka nostokurkien ja harppuunoiden avulla pakotettiin seisomaan -päällään tai lyömään rumpua. Mutta ne kaksi erikoista tapausta veivät -rohkeuden kaikilta eläimiltä, jotka olivat kuulemassa. Ne tunsivat -samaa kuin ihmisten täytyisi tuntea helvetin esikartanoissa -kuunnellessaan, kuinka heidän tovereitaan, jotka ovat ennen heitä -joutuneet kidutuskammioon, elävältä nyljetään. - -Toinen uhri oli iso intialainen tiikeri. Se oli syntynyt vapaana -viidakoissa, elänyt vapaana kaiken ikänsä, ja lannistumaton rohkeus oli -tehnyt siitä kaikkien elävien olentojen, myös kaikkien tiikerien, -valtiaan. Mutta lopulta sen oli käynyt huonosti. Satimesta se oli -joutunut ahtaaseen häkkiin, elefantin selässä, rautatiellä ja -höyrylaivassa se oli saanut matkustaa, aina vain samassa ahtaassa -häkissä yli maiden ja merien se oli tullut Mulcachyn Eläinkotiin. -Ostelijat olivat sitä tarkastaneet, mutta kukaan ei tohtinut sitä -ostaa. Mutta Mulcachy ei sitä säikähtänyt. Hänen oma taisteluhaluinen -verensä kuohahti kuumasti hänen katsellessaan juovikasta, juhlallisen -komeaa kissaa. Eläin hänessä ärtyi taistelun ja voiton halusta. Ja iso -tiikeri ja kaikki muut eläimet saivat kestää kaksiviikkoisen helvetin, -ennenkuin se oppi ensimmäisen läksynsä. - -Se oli kastettu Beniksi, ja se oli tullut perille masentumattomana ja -leppymättömänä, vaikka melkein halvautuneena oltuaan kahdeksan viikkoa -liikkumattomana ahtaassa häkissä. Mulcachy olisi heti ryhtynyt työhön, -mutta kaksi viikkoa meni hukkaan siitä syystä, että hän oli mennyt -naimisiin ja pidättänyt ne itselleen kuherrusajaksi. Sillä välin Ben -oli isossa sementistä ja raudasta rakennetussa häkissä oppinut jälleen -käyttämään lihaksiaan ja yhä kiihdyttänyt vihaansa noita kaksijalkaisia -olentoja kohtaan, jotka olivat sen rinnalla heikkoja raukkoja, mutta -olivat kavaluudellaan tehneet sen avuttomaksi vangiksi. - -Sinä aamupäivänä, jolloin helvetti sille aukeni, se oli valmis ottamaan -vastaan jokaisen, joka tohtisi tulla. Ne tulivat aseistettuina -oppilauseilla, suopungeilla ja rautaisilla väkätangoilla. Viisi niistä -heitti suopunkinsa sen häkkiin. Se murisi ja koetti iskeä köysiä, ja -kymmenen minuutin ajan se oli mahtava, hillitön, villi olento, jolta ei -puuttunut muuta kuin noiden kaksijalkaisten olentojen äly ja -kärsivällisyys. Sitten se kävi kärsimättömäksi ja enempää välittämättä -elottomista köysistä se pysähtyi ja sähisi ihmisille, toinen takajalka -suopunkiin kiedottuna. Seuraavassa silmänräpäyksessä viekas -rautahaarukan isku työnsi köyden ylemmäksi sen säärelle, silmukka -kiristettiin, ja se vihavoitti sen ihoa ja ylpeyttä. Se hyppi, se -ärjyi, se oli kiukusta hullu. Se riuhtoi ja kiskoi niin, että nuora -repi nahan rikki pitelevien miesten käsistä. Mutta yhä ne vain -heittelivät silmukoitaan häkkiin ja nykäisivät ne jälleen takaisin, -kunnes samanlainen paula oli, ennenkuin se arvasikaan, kiertynyt sen -toisen etujalan ympärille. Mitä se äsken oli tehnyt, se ei ollut vielä -mitään verrattuna siihen, mitä se nyt teki. Mutta se oli tyhmä ja -kärsimätön, miehet olivat viisaita ja hätäilemättömiä, ja kolmas jalka -ja neljäskin jalka joutui lopulta silmukkaan, niin että se, monen -miehen kiskoessa köysistä, vedettiin häpeällisesti kyljelleen ja pitkin -häkin lattiaa ristikon luo, ja siitä sen neljä jalkaa vedettiin -häpeällisesti läpi ristikon toiselle puolen -- se oli kadottanut -hirveiden hampaiden jälkeen parhaat aseensa. - -Sitten uskalsi pieni ihmispahanen, Mulcachy itse, röyhkeästi astua -häkkiin ja lähestyä sitä. Se tahtoi heittäytyä hänen päälleen, mutta -sitä pidättivät nuo neljä jalkaa, joita se ei saanut vedetyksi ristikon -läpi. Ja Mulcachy laskeutui polvilleen sen viereen -- uskalsi tehdä sen --- ja heitti viidennen silmukan sen pään yli kaulan ympäri. Sitten sen -pää vedettiin lattiaan, yhtä avuttomaksi kuin äsken jalat. Sitten -Mulcachy pani kätensä sen päälaelle, sen korville, sen kuonolle, tuuman -päähän sen hampaista, eikä se voinut tehdä muuta kuin murista ja karjua -ja haukkoa ilmaa, kun silmukka uhkasi kuristaa sen. - -Vavisten -- ei pelosta, vaan raivosta -- Ben sai kestää vielä sen, että -sen kaulaan sidottiin leveä nahkaremmi, johon oli kiinnitetty hyvin -paksu ja pitkä köysi. Sitten kun Mulcachy oli poistunut häkistä, -irrotettiin silmukat sen jaloista ja kaulasta varovasti, yksi -kerrallaan. Tämän kuulumattoman häväistyksen jälkeen se oli jälleen -vapaa -- häkissään. Se nousi, veti henkeä ja karjui ilmoille raivonsa. -Se tavoitteli käpälällään köyttä, joka sitä hermostutti, koetti repiä -ahtaan nahkaremmin kaulastaan, kaatui, kieri maassa, hermostui yhä -enemmän nuoran kosketuksesta ja tyhjensi voimansa tuloksettomaan -kamppailuun tuota elotonta esinettä vastaan. Niin lannistetaan -tiikereitä. - -Perin uupuneena omasta raivostaan se lopulta laskeutui pitkälleen -keskelle lattiaa, heilutti häntäänsä, suitsutti vihaa silmistään ja -tyytyi viimein tuohon kaulaa kiristävään esineeseen huomattuaan, ettei -pääsisi siitä. - -Sen hämmästykseksi -- mikäli sellainen tunne sisältyy tiikerin -sieluntoimintaan -- avattiin sen häkin takaovi ja jätettiin auki. Ei -yhtään ihmistä eikä minkäänlaista uhkaavaa vaaraa ollut näkyvissä, -mutta sen epäluulo kasvoi. Näiden ihmiseläinten luona sattui aina -sellaista, mitä se ei voinut aavistaa eikä jaksanut ymmärtää. Se jäi -paikoilleen, mutta takaapäin, häkin rautaristikon läpi, tunkeutui -huutoa ja melua, piiskaniskuja ja pitkien rautahaarukoiden kipeitä -pistoja. Vetäen nuoraa perässään, aikomatta paeta, mutta toivoen vain -pääsevänsä noista kiusanhengistä se juoksi käytävään maahan muurattujen -häkkien taa. Käytävä oli tyhjä ja pimeä, mutta kauempana se näki valoa. -Pitkin loikkauksin ja karjahdellen se syöksyi valoa kohti ja sai muissa -häkeissä nousemaan helvetillisen ulvonnan ja rähinän. - -Häikäistynä se syöksyi valoon ja kyyristyi maahan pitkää häntäänsä -huitoen. Se oli vain toisessa vielä isommassa häkissä, hyvin isossa -häkissä, laajalla, kirkkaasti valaistulla areenalla, jota joka puolelta -reunustivat häkit. Areena oli melkein tyhjä, mutta kattoparruista -riippui alas nostokurki ja köysiä ja seitsemän paksua rautaketjua, -jotka heti saivat sen karjumaan epäluulosta. - -Puolisen tuntia se kierteli areenalla, joka oli laajin -- mutta -kuitenkin suljettu -- alue, missä se kymmenviikkoisen vankeutensa -aikana oli ollut. Ha'alla varustettu rautatanko vetäisi sitten maata -laahaavan nuoran silmukkana ulkopuolella olevien miesten luo. Kymmenen -miestä tarttui heti siihen, ja tiikeri olisi hyökännyt heitä kohti -ristikon luo, ellei Mulcachy samassa olisi toiselta puolelta astunut -areenalle. Miehen ja Benin välillä ei ollut ristikkoa, ja Ben ryhtyi -hyökkäykseen. Mutta samassa se epäröi, sillä tuo pieni miespahanen sen -edessä ei lähtenyt pakoon eikä kyyristynyt maahan, vaan seisoi -paikoillaan ja odotti sitä. - -Ben ei päässyt milloinkaan hänen kimppuunsa. Pahaa aavistaen se -hillitsi hyppynsä, ryömi eteenpäin häntäänsä pieksäen ja tarkasteli -miestä, joka tuntui olevan niin helppo saalis. Mulcachylla oli -pitkäsiimainen piiska ja terävä rautahaarukka. Vyössä, joka oli täynnä -paukkupatruunoita, oli revolveri. - -Ben kyyristyi yhä alemmaksi ja ryömi hitaasti miestä kohti aivan kuin -kissa, joka vaanii hiirtä. Kun se taas pysähtyi sopivan välimatkan -päähän ja jännittäytyi hyppäämään, se käänsi päätään ja katsahti -miehiin, jotka olivat sen selän takana, ristikon ulkopuolella. Se oli -unohtanut kaulaansa sidotun nuoran, jonka pää oli niiden käsissä. - -"Nyt on parasta, että olet kiltti, poikaseni", sanoi Mulcachy sille -pehmeällä, hyväilevällä äänellä, ja samassa hän astui askeleen -lähemmäksi pitäen rautahaarukkaa edessään. - -Tämä ärsytti vielä enemmän isoa, kuninkaallista eläintä. Se päästi -kumean murinan, luimisti korviaan ja lensi ilmaan käpälät -jännittyneinä, hirmuiset kynnet paljastuneina ja häntä suorana kuin -keppi. Mies ei paennut eikä kyyristynytkään, mutta tiikeri ei saanut -häntä saaliikseen. Kun se oli korkeimmillaan ilmassa, teki nuora tenän, -ja se heitti kuperkeikan ja putosi kyljelleen lattialle. - -Ennenkuin tiikeri ennätti nousta, oli Mulcachy sen kimpussa ja huusi -pienelle katselijajoukolleen: "Nyt me otamme luonnon siltä!" Ja hän löi -sitä piiskanvarrella kuonoon ja pisteli sitä rautahaarukalla kylkeen. -Hän antoi iskujen ja lyöntien sadella eläimen kaikkein arimpiin -kohtiin. Ben valmistautui joka hetki kostamaan, mutta kymmenen -köydessäolevaa miestä veti sen aina alas, ja joka kerta kun se muksahti -kyljelleen maahan, Mulcachy löi, iski ja pisteli. Se koski hirveästi, -etenkin arkaan kuonoon. Ja olento, joka tuotti sille tuon tuskan, oli -yhtä villi ja pelottava kuin sekin, niin, vielä pelottavampikin, koska -hän oli älykkäämpi. Aivan turtuneena tuskasta, kauhistuneena omasta -kykenemättömyydestään kostamaan miehelle, joka tuskan tuotti, Ben -kadotti kaiken rohkeutensa. Se turvautui häpeälliseen pakoon -välttääkseen tuota pientä kaksijalkaista olentoa, joka oli pelottavampi -kuin se itse -- ja se oli kuitenkin täysikasvuinen bengalilainen -kuningastiikeri. Se ponnahti korkealle ilmaan pelosta, se juoksi -edestakaisin pää alhaalla välttääkseen tuota tuskien sadetta. Se -hyökkäili areenan seiniäkin vastaan, hyppi pystyyn ja koetti turhaan -kaataa sileitä, pystysuoria rautapylväitä. - -Mulcachy seurasi sitä kuin koston henki ja pisti ja löi mutisten -hampaitten välistä: "Vai tahdot sinä tapella? Sen minä kyllä sinulle -opetan. Tästä saat! Ja tästä! Ja tästä!" - -"Nyt olen saanut sen pelkäämään itseäni, ja loppu käy kuin leikki", hän -selitti ja pysähtyi hengähtämään läähättäen väsymyksestä. Iso tiikeri -kyyristyi maahan ja ryömi väristen taaksepäin kauemmaksi hänestä -areenan ristikon luo. "Nyt, hyvät ystävät, pidämme viiden minuutin -tauon hengähtääksemme." - -Mulcachy laski alas yhden rautapylväistä ja kiinnitti sen paikoilleen -lattiaan valmistautuen opettamaan tiikerille sen ensimmäistä temppua. -Viidakossa syntynyt ja kasvanut Ben oli opetettava istumaan tuolilla -hullunkurisesti ja samalla surullisesti jäljitellen ihmistä. Mutta -Mulcachy ei ollut vielä aivan valmis. Ensimmäinen opetus -- tiikerin -pelottaminen -- oli toistettava, jotta se paremmin painuisi mieleen. - -Hän meni niin lähelle kuin uskalsi ja sivalsi Beniä ruoskalla kuonoon. -Hän teki sen uudelleen. Hän toisti sen parikymmentä kertaa. Minne Ben -käänsikin päänsä, se tunsi ruoskan siiman purevan pahoinpideltyä -kuonoaan, sillä Mulcachy oli yhtä kätevä ruoskan käyttäjä kuin taitava -tallimestari, ja siima osui erehtymättä Benin kuonoon. - -Kun tuska kävi aivan sietämättömäksi, tiikeri hyppäsi, mutta kymmenen -vahvaa miestä, jotka pitivät köyttä, vetivät sen aina takaisin. Viimein -sammui viha, hurjuus ja hävittämisraivo tiikerin kiihtyneissä aivoissa, -ja se tunsi vain pelkoa, vain pelkoa, ei mitään muuta kuin pelkoa, -rajatonta, häpeällistä pelkoa tuota ihmiskääpiötä kohtaan, joka kiusasi -sitä sellaisella tuskalla. - -Sitten alettiin harjoittaa ensimmäistä temppua. Mulcachy koputti -kovasti tuolia ruoskanvarrella kääntääkseen eläimen huomion siihen, -sitten hän lyödä huitaisi tiikeriä kuonolle. Samassa eräs apulainen -pisti sitä ristikon takaa rautapiikillä kylkeen ajaakseen sen tuoliin -päin. Tiikeri ryömi eteenpäin, mutta peräytyi sitten taas ristikkoa -kohti. Jälleen lyönti tuoliin, sivallus kuonolle, pisto kylkeen, ja -tuska pakotti eläimen lähestymään tuolia. Tätä jatkui taukoamatta -neljännestunti, puoli tuntia, tunti, sillä ihmiseläimet olivat -kärsivällisiä kuin jumalat, ja se oli vain villi viidakkoeläin. Niin -lannistetaan tiikereitä. Eläin, jonka täytyy julkisesti esiintyä, on -masennettava. Jotakin todella _särkyy_ villissä eläimessä, -ennenkuin se alistuu tekemään temppuja maksavan yleisön huviksi. - -Mulcachy käski erään apulaisensa areenalle. Koska tiikeriä ei voitu -suoraan pakottaa istumaan tuolille, täytyi käyttää muita keinoja. Benin -kaulassa oleva nuora pujotettiin ylös rautatankojen lomiin ja -kiedottiin nostokurjen telalle. Mulcachy antoi merkin, ja kaikki -kymmenen miestä alkoivat vetää. Sähisten, puoleksi tukehtuneena, -mielettömäksi säikähtyneenä tämän uuden häväisyn vuoksi, Ben kiskottiin -hitaasti ylös maasta, kunnes se, roikkuen ilmassa kuin pahantekijä -hirsipuussa tunsi hengityksensä salpautuvan. Se vääntelehti ja -kiemurteli; niin voimakkaat ja notkeat olivat sen lihakset, että se -kiersi ruumiinsa melkein solmulle. - -Nostokurjen tela siirtyi katossa kiskoja pitkin ja eläin voitiin nyt -hännästä kiskomalla kuljettaa tuolin yläpuolelle. Sen avuton ruumis -seurasi häntää, ja Mulcachyn yhä "kutkuttaessa" sen kylkiluita -haarukallaan päästettiin nuora äkkiä irti ja Ben istui huumautuneena -tuolissa. Samassa kun se loikkasi alas tuolilta, se sai iskun -kuonolleen paksusta piiskanvarresta ja tyhjä laukaus ammuttiin suoraan -sen sieraimiin. Sen mieletön pelko ja tuska moninkertaistui. Se tahtoi -paeta, mutta silloin Mulcachy huusi: "Kiskokaa se ylös!" -- ja se -kohosi jälleen verkalleen ilmaan, riippui kaulastaan, ja oli -tukehtumaisillaan. - -Se kiskottiin taas hännästä tuolin luo, sitä pisteltiin yhtämittaa -rintaan ja se pudotettiin alas sellaisella vauhdilla, että se heitti -kuperkeikan ilmassa ja lensi tuolin yli. Se tuntui lopultakin -tukehtuneen pudotessaan. - -Sen silmät tuijottivat mielettömän tylsinä. Se läähätti kamalasti, ja -sen pää heilui velttona edestakaisin. Sen suusta pursui vaahtoa ja -kuonosta valui verta. - -"Nostakaa!" huusi Mulcachy. - -Ben kiskottiin jälleen ilmaan. Se potki hurjasti, kun kuristava -kaulanauha salpasi siltä hengen. Se vastusteli niin voimakkaasti, että -se kiisi edestakaisin areenalla, ennenkuin takajalat irtaantuivat -maasta, ja sitten se kieppui ilmassa kuin heiluri. Se laskettiin tuolin -kohdalla alas, ja pienen murto-osan sekunnista se istui siinä kuin -ihminen. Sitten se päästi kamalan äänen ja loikkasi alas. - -Se ei ollut ulvomista, ei murinaa eikä karjumista, vaan oikea huuto, -aivan kuin jotakin olisi särkynyt siinä. Se oli vain jonkun tuuman -päässä Mulcachysta, ja tyhjä laukaus pamahti sen toiseen sieraimeen, ja -samassa miehet kiskaisivat nuorasta sen takaisin sellaisella vauhdilla, -että olivat taittaa siltä niskat. - -Tällä kerralla se vedettiin nopeasti ylös ja se putosi tuolille kuin -tyhjä säkki, se vajosi vajoamistaan, kunnes se taipui keskiruumiin -kohdalta ison keltaisenruskean pään riippuessa hervottomana, ja eläin -vaipui tiedottomana lattialle. Sen kieli riippui suusta mustana ja -paksuna. Kun vettä kaadettiin sangoittain sen päälle, se murahteli ja -valitteli. Ja niin päättyi ensimmäinen oppitunti. - -"Tämä käy hyvin", toisi Mulcachy joka päivä, kun opetusta jatkettiin. -"Kärsivällisyydellä ja väsymättömällä työllä se kyllä käy. Olen saanut -sen masennetuksi. Se pelkää minua. Nyt tarvitaan vain aikaa, ja aika -lisää tuollaisen eläimen arvoa." - -Ei vielä ensimmäisenä päivänä eikä toisena tai kolmantenakaan Ben -murtunut. Mutta kahden viikon kuluttua se oli voitettu. - -Tuli päivä, jona Mulcachy löi piiskallaan tuoliin, apulainen pisteli -ristikon takaa rautahaarukallaan Ben-parkaa kylkeen ja kuningastiikeri, -hyvin vähän kuninkaallisena, hiipien kuin piesty kissa, hurjan pelon -vallassa, tassutteli tuolin luo ja istuutui sille kuin ihminen. Nyt se -oli "kesytetty" tiikeri. Tuo surullinen ja kamala ihmisen liikkeiden -matkiminen on yleisöstä ollut -- ja on yhä vieläkin -- kovin -"opettavaista". - -Toinen tapaus -- Elias oli vaikeampi ja yksi niitä harvoja kokeita, -joissa Mulcachy epäonnistui, mutta kaikki myönsivät, ettei toisin olisi -voinut käydä. Elias oli mahtava alaskalainen karhuhirviö, joka oli -hyväntuulinen ja omalla tavallaan lystikäskin. Mutta sillä oli oma -tahtonsa, ja se tahto oli yhtä jykevä kuin se ruumis. Se voitiin -houkutella tekemään kaikenlaisia pikku kujeita, mutta se ei antanut -pakottaa itseään mihinkään. Eikä eläinnäytännöissä, joissa kaiken -täytyy käydä kellon tarkkuudella, ole aikaa houkutteluihin. Eläimen -täytyy tehdä temppunsa ja tehdä se heti. Yleisöllä ei ole -kärsivällisyyttä odottaa, kun kesyttäjä koettaa suostutella hidasta tai -vastahakoista eläintä tekemään sen, minkä näkemisestä yleisö on -maksanut. - -Eliasta alettiin siis harjoittaa väkivallalla. Mutta ensimmäinen -opetustunti jäi viimeiseksi, eikä karhu ennättänyt päästä edes -areenalle, sillä opetus aloitettiin sen omassa häkissä. - -Se sidottiin kuten pedot tavallisesti, kaikki neljä jalkaa vedettiin -ristikon läpi ja pää kiskottiin "kurenauhalla" alas lattiaan, ja sitten -se sai "käsihoitoa". Kaikki isot kynnet leikattiin lihaa myöten. Sen -tekivät miehet häkin ulkopuolella. Sitten Mulcachy pani häkissä renkaan -sen kuonoon. Ja se oli helpommin sanottu kuin tehty. Mulcachy pisti -jonkin kojeen ison karhun toiseen sieraimeen ja leikkasi nenän -väliseinämästä pyöreän lihapalan. Mulcachy oli tottunut käsittelemään -karhuja. Saadakseen villin karhun tottelemaan tuli iskeä johonkin hyvin -arkaan kohtaan sen ruumiissa. Silmät, kuono ja korvat ovat helpoimmin -saavutettavat arat kohdat, ja kun silmistä ei voi olla puhetta, ovat -kuono ja korvat ainoat, mihin voi tarttua. - -Reikään Mulcachy pisti heti metallirenkaan. Tähän renkaaseen hän -kiinnitti köyden. Nyt oli karhun kohtalo määrätty. Niin kauan kuin se -eläisi, se olisi kuonorenkaansa orja. - -Elias päästettiin silmukoista ja laskettiin irralleen häkissä, jotta se -saisi totuttautua renkaaseen. Se kohosi takajaloilleen, murisi ja alkoi -voimakkaalla etukäpälällään tutkia rengasta. Se ei ollut leikkikalu. Se -poltti kuin tuli sen kuonoa. Ja karhu iski sitä etukäpälillään, aivan -niin kuin se olisi iskenyt pistäviä mehiläisiä niiden pesän -ryöstettyään. Se nykäisi pois renkaan, repi sen irti kuonon seinämästä -ja muutti pyöreän reiän kihelmöiväksi, ammottavaksi haavaksi. - -Mulcachy kirosi. "Nyt se saa tuntea, mitä helvetti on!" Silmukat -tulivat jälleen käytäntöön. Taas Elias makasi avuttomana ristikon luona -ja sai uuden reiän kuonoonsa. Nyt se iskettiin toiseen sieraimeen. Ja -sitten se sai tuntea, millainen helvetti on. Kuten äsken, se repi -nytkin renkaan pois heti, kun pääsi irti. - -Mulcachy oli hyvin loukkaantunut. "Ei, kuulehan nyt, tule toki -järkiisi", hän sanoi. Ja "järkiinsä" hän koetti saada karhun pistämällä -renkaan molempien sieraimien läpi, ylempää, väliruston läpi. Mutta -Elias oli mahdoton. Sillä ei ollut, kuten Benillä, sielussaan mitään, -mikä olisi ollut kyllin heikkoa tai arkaa tai ylpeää murtuakseen. -Samassa kun se pääsi vapaaksi, se kiskasi renkaan, niin että puolet -kuonoa seurasi mukana. Mulcachy pisti renkaan Eliaan oikean korvan -läpi. Elias repi korvan siekaleiksi. Mulcachy lävisti sen vasemman -korvan. Karhu repi senkin. Silloin Mulcachy hellitti. Hänen täytyi. Ja -hän puheli valitellen: "Olemme voitetut. Siinä ei ole enää mitään mihin -tarttua." - -Kun Elias sitten oli tuomittu "häkkieläimeksi" koko iäkseen, murisi -Mulcachy: - -"En ole milloinkaan nähnyt noin hillitöntä eläintä. En päässyt -kerrassaan mihinkään sen kanssa. En saanut sitä edes nuoraan." - - - - -34. - - -Tämä sattui Orpheum-teatterissa Oaklandissa, Kaliforniassa. Harley -Kennan etsi hattuaan tuolin alta, kun hänen vaimonsa sanoi: - -"Ei vielä ole väliaika. Yksi numero on jäljellä." - -"Opetettuja koiria", Kennan vastasi, ja se riitti selitykseksi, sillä -hänellä oli tapana poistua katsomosta, kun opetetut eläimet -esiintyivät. - -Villa Kennan silmäsi ohjelmaansa. - -"Niin", hän sanoi, mutta lisäsi sitten: "Se on laulava koira. Ja -huomautetaan erikoisesti, että koira on lavalla yksin. Jääkäämme tämän -kerran, että näemme, onko se Jerin veroinen." - -"Eläinparka, joka rääkätään ulvomaan", murisi Harley. - -"Mutta sehän on aivan yksin lavalla", Villa väitti. "Jos se on -kiusallista, voimme lähteä. Minä tulen mukaan. Tahtoisin vain kuulla, -kuinka paljon paremmin Jeri laulaa kuin se. Tämäkin kuuluu olevan -irlantilainen terrieri." - -Harley Kennan jäi siis paikoilleen. Hullunkurisesti irvistelevät -ilveilijät suorittavat numeronsa ja kolme ylimääräistä numeroa, ja -esirippu nousi heidän takanaan paljastaen tyhjän näyttämön. Pörröinen -irlantilainen terrieri tuli aivan siivosti esille, meni siivosti rampin -luo ja katsoi orkesterin johtajaan. Kuten ohjelmassa oli ilmoitettu, se -oli yksin lavalla. - -Orkesteri soitti alkusoiton lauluun "Suloinen sana Kohta". Koira -haukotteli ja istahti. Mutta orkesteri oli tottunut soittamaan -alkutahteja uudelleen, kunnes koira aloitti laulunsa. Kolmannella -kerralla koira avasi suunsa ja aloitti. Se ei ollut pelkästään -ulvontaa. Se oli niin sulavaa, että sitä tuskin voi ulvomiseksi -sanoakaan. Se ei myöskään ollut pelkkää tahdin seuraamista. Koira -lauloi sävelen, oikein ja puhtaasti. - -Mutta Villa Kennan malttoi tuskin kuunnella. - -"Se laulaa kymmenen kertaa paremmin kuin Jeri", sanoi Harley Kennan -hänelle. - -"Sano", kuiskasi Villa kiihkeästi, "oletko ennen nähnyt tuota koiraa?" - -Harley pudisti päätään. - -"Sinä olet sen varmaan nähnyt", väitti Villa. "Katso sen pahoinpideltyä -korvaa. Koeta muistella." - -Mutta mies pudisti vain päätään. - -"Ajattele Salomonin saaria", vaimo yllytti yhä. "Ajattele -_Arielia_. Etkö muista, että kun palasimme Malaitasta, mistä -otimme Jerin Tulagiin, oli sillä veli siellä, villienvartijana eräässä -kuunarissa." - -"Ja sen nimi oli Miksi -- jatkahan." - -"Sillä oli juuri tuollainen epämuotoinen korva", Villa jatkoi. "Ja se -oli noin takkuinen. Se oli Jerin täysiveli. Niiden vanhemmat olivat -Panu ja Timi Meringestä. Ja Jeri on nyt meidän 'hupsu laulajamme'. Ja -tuo koira laulaa, sillä on epämuodostunut korva, ja sen nimi on Miksi." - -"Mahdotonta", Harley sanoi - -"Juuri se, että mahdoton käy mahdolliseksi, tekee elämän elämisen -arvoiseksi", vastasi Villa. "Ja tässä on sellainen sattuma, siitä olen -varma." - -Yhä vielä mies uskoi, että se oli mahdotonta, ja yhä uudelleen nainen -väitti, että tässä mahdoton oli tullut mahdolliseksi. Koira lauloi -lavalla: "Herra suojaa kuningasta". - -"Sinä kuulet, että olen oikeassa", vakuutti Villa. "Ei yksikään -amerikkalainen opettaisi koiralleen tuota laulua. Joku englantilainen -on omistanut sen ja opettanut sen laulamaan. Salomonin saaret ovat -Englannin." - -"Sinne on pitkä matka", mies hymyili. "Mutta tuo korva minua -kummastuttaa. Muistan sen nyt. Muistan sen päivän, jolloin laskimme -maihin Tulagissa Jeri mukanamme ja sen veli tuotiin maihin -_Eugéniestä_ pelastusveneessä. Ja sillä veljellä oli aivan -samanlainen epämuodostunut, käpertynyt korva." - -"Vielä yksi seikka", Villa sanoi. "Kuinka monta laulavaa koiraa olemme -tunteneet? Yhden ainoan -- Jerin. Samat vanhemmat varmaankin voisivat -helpommin siittää samanlaisen kuin muut vanhemmat. Panu ja Timi ovat -Jerin vanhemmat, ja tämä on Miksi." - -"Se oli karkeakarvainen, ja sillä oli käpertynyt korva", Harley -virkkoi miettiväisenä. "Näen sen selvästi sellaisena kuin se istui -pelastusveneen perässä ja juoksenteli rannalla kylki kyljessä Jerin -kanssa." - -"Jos se huomenna jälleen juoksisi kylki kyljessä Jerin kanssa, olisitko -silloin varma?" kysyi Villa. - -"Se oli niiden tapa, ja Panun ja Timin tapa niitä ennen", mies -myönteli. "Mutta on pitkä matka Salomonin saarilta Yhdysvaltoihin." - -"Jeri on matkustanut sen matkan", vastasi vaimo. "Ja jos Jeri kerran on -tullut Salomonin saarilta Kaliforniaan, onko silloin ihmeellisempää, -että Miksi on tehnyt saman matkan? -- Oh, kuulehan!" - -Koira lauloi lavalla ylimääräisen laulun "Koti, koti armas". Kun se oli -lopussa, tuli Jakob Henderson suosionosoitusten raikuessa esille -kulissien välistä, meni koiran luo ja kumarsi. Villa ja Harley istuivat -hetkisen ääneti. Sitten Villa sanoi: "Olen istunut tässä ja ollut kovin -kiitollinen eräästä seikasta." - -Harley odotti. - -"Siitä, että olemme niin inhottavan rikkaita", jatkoi Villa. - -"Ja se merkitsee, että sinä tahdot koiran, että sinun täytyy se saada -ja että sinä sen saat, koska minulla on varaa hankkia se sinulle", -kiusoitteli mies. - -"Koska sinulla ei ole varaa olla sitä tekemättä", vastasi vaimo. -"Täytyyhän sinun uskoa, että se on Jerin veli. Ainakin sinun täytyy -epäillä sitä..." - -"Minä epäilen", nyökkäsi mies. "Väliin tapahtuu mahdottomia, ja voihan -tämä olla sellainen sattuma. Tietysti se ei ole Miksi, mutta minkäpä -vuoksi se toisekseen ei voisi olla Miksi. Mennään sisään ja otetaan -selko asiasta." - -"Taas eläinsuojeluyhdistyksen lähettejä", ajatteli Jakob Henderson, kun -mies ja nainen, teatterinjohtajan saattamina, ilmestyivät hänen pieneen -pukuhuoneeseensa. Miksi torkkui tuolilla eikä näyttänyt välittävän -tulijoista. Harleyn puhellessa Hendersonin kanssa Villa Kennan tarkasti -Miksiä. Tämä raotti hiukan silmiään ja sulki ne samassa. Miksi oli -katkeroitunut koko maailmalle, se oli synkkä ja alakuloinen eikä -ollenkaan kohtelias, kuten oli ennen ollut. Se ei välittänyt ihmisistä, -jotka sattumalta tunkeutuivat sen luo silittääkseen sen päätä ja -lörpötelläkseen joutavia ja katosivat sitten ainiaaksi. - -Tylystä vastaanotosta pettyneenä Villa Kennan jätti sanottavansa -toistaiseksi ja kuunteli, mitä Jacob Hendersonilla oli koirasta -kerrottavana. Harry Del Mar, eläintenkesyttäjä, oli saanut koiran -jostakin Tyynenmeren rannalta, luultavasti San Franciscosta, mutta -matkustettuaan sen kanssa itävaltoihin Harry Del Mar oli kuollut -rautatieonnettomuudessa New Yorkissa, ennättämättä antaa mitään tietoja -koirasta. Siinä kaikki. Ja sitten Henderson oli ostanut sen -kahdellatuhannella dollarilla eräältä Harris Collinsilta ja huomannut, -ettei ollut vielä milloinkaan ennen sijoittanut rahojaan niin hyvin. - -Villa palasi koiran luo. - -"Miksi", hän sanoi hyväilevällä äänellä, melkein kuiskaten. Miksi -raotti hiukan silmiään, lihakset korvanjuuressa jännittyivät ja koko -sen ruumis vavahti. - -"Miksi", toisti Villa. - -Nyt Miksi nosti päänsä, silmät avoinna ja korvat pystyssä ja katsoi -häneen. Se oli kuullut tuon nimen viimeksi Tulagin rannassa. Sana tuli -sen luo kuin viesti menneisyydestä vuosien ja merten takaa. Se vaikutti -kuin sähköisku. Samassa silmänräpäyksessä Miksi-muistot tulvahtivat sen -mieleen. Se näki kapteeni Kellarin, joka oli viimeksi nimittänyt sitä -Miksiksi, ja herra Hagginin ja Derbyn ja Bobin Meringen plantaasilla ja -Timin ja Panun ja -- kaikkein selvimpänä näiden menneisyyden varjojen -joukossa -- veljensä Jerin. - -Mutta oliko menneisyys todellakin hävinnyt? Nimi, joka oli ollut poissa -vuosikausia, oli tullut takaisin. Se oli tullut huoneeseen yhdessä tuon -miehen ja naisen kanssa. Tätä kaikkea Miksi ei _ajatellut_, mutta -se toimi selvästi, niinkuin se olisi näin ajatellut. - -Se hyppäsi tuolilta ja juoksi naisen luo. Se nuuski naisen kättä ja -vaatteita, kun nainen taputti sitä. Ja kun se tunsi hänet, se nousi -raivoon. Se ryntäsi naisen luo ja haukkui ja vinkui kiihkeästi, kun -nainen koetti sitä hyväillä. Samassa se oli jo poissa, juoksi ympäri -huonetta, nuuski pesukaapin alta ja tutki joka nurkan. Sitten se -hyökkäsi taas takaisin ja juoksi huoneen ympäri yhtä mittaa vinkuen. - -Jacob Henderson katseli menoa hieman paheksuvan näköisenä. - -"Se ei milloinkaan mellasta noin", hän sanoi. "Se on hyvin hiljainen -koira. Se saa ehkä raivokohtauksen, mutta sitä se ei ole milloinkaan -vielä saanut." - -Kukaan ei ymmärtänyt, ei edes Villa Kennan. Mutta Miksi ymmärsi. Se -etsi kadonnutta maailmaa, joka oli tullut jälleen sen luo, kun se kuuli -tuon nimen. Koska tuo nimi oli voinut palata takaisin Tyhjyydestä kuten -tuo nainenkin, jonka Miksi oli kerran nähnyt kulkevan Tulagin rannalla, -niin voi kaikki muukin tulla takaisin Tulagista ja Tyhjyydestä. Kuten -tuo nainen nyt seisoi ilmielävänä sen edessä ja lausui sen nimen, niin -kapteeni Kellar ja herra Haggin ja Jerikin voivat olla läsnä, jossakin -huoneessa tai oven takana. - -Se juoksi ovelle, vinkui ja raapi sitä. - -"Se luulee ehkä, että joku on ulkona", sanoi Jacob Henderson ja avasi -oven. - -Ja niin Miksi luulikin. Se odotti, että avatusta ovesta tulvisi sisään -Etelämeri kantaen aalloillaan kuunareita ja laivoja, saaria ja luotoja -ja kaikki ne ihmiset, eläimet ja esineet, jotka kerran oli tuntenut ja -vieläkin muisti. - -Mutta menneisyys ei tulvinutkaan sisään ovesta. Siitä aukeni vanha -tavallinen näky. Koira palasi nolona naisen luo, joka yhä silitteli -sitä ja sanoi sitä Miksiksi. Hän ainakin oli siinä. Sitten Miksi nuuski -miestä ja yhdisti muistonsa hänestä muistoihinsa Tulagin rannasta ja -_Arielin_ kannelta, ja silloin se taas kiihtyi. - -"Harley, tiedän varmasti, että se on Miksi!" huudahti Villa. "Etkö voi -panna sitä koetukselle?" - -"Mutta millä tavalla?" Harley mietti. "Se näyttää tuntevan nimensä. -Nimi saa sen kiihtymään. Ja vaikkei se ole meitä sen paremmin tuntenut, -se näyttää muistavan meidät ja kiihtyvän myös meidän läsnäolostamme. -Jospa se vain voisi puhua..." - -"Voi, puhu! Puhu!" sanoi Villa Miksille tarttuen molemmin käsin sen -päähän ja keinuttaen sitä edestakaisin. - -"Olkaa varovainen, hyvä rouva", varoitti Jacob Henderson. "Se on hyvin -ärtyisä, eikä se anna ihmisten ottaa tuollaisia vapauksia." - -"Minulle se ei tee mitään", Villa vastasi hermostuneesti naurahtaen, -"sillä minut se tuntee. -- Harley!" hän huudahti samassa. "Nyt minä -tiedän kokeen. Muistathan, että Jeri oli villienvahti, ennenkuin saimme -sen. Ja Miksi oli myös villienvahti. Puhu sille villien englantia. Ole -suuttuvinasi jollekin neekeripojalle, niin saamme nähdä, mitä se -tekee." - -"Ei ole niinkään helppoa muistaa villien murretta", Harley vastasi, -mutta nyökkäsi samalla merkiksi, että hyväksyi ehdotuksen. - -"Sillä välin minä panen sen ajattelemaan muuta", sanoi Villa. - -Hän istuutui ja kumartui Miksin yli sen pää sylissään ja keinutti sitä -edestakaisin ja jokelteli laulaen, kuten hänellä oli tapana laulaa -Jerille. Miksi ei siitä suuttunut, alkoipa vielä hyräilläkin mukana. -Villa iski silmää Harleylle. - -"Tuhat tulimainen", aloitti Harley vihaisella äänellä. "Mitä sinu musta -roisto teke tämä paikka? Minu hyvin vihainen sinulle!" - -Nämä sanat kuullessaan Miksi pörhisti niskakarvansa, veti päänsä pois -naisen sylistä ja kääntyi muristen nähdäkseen villin, jonka oli aivan -äsken täytynyt tulla huoneeseen ja saada tuo valkea jumala suuttumaan. -Mutta Miksi ei nähnyt mustaihoista. Niskakarvat yhä pystyssä se -tuijotti oveen. Harley suuntasi myös katseensa oveen, ja nyt Miksi oli -aivan varma siitä, että joku Salomonin saarten villi seisoi oven -takana. - -"Hei, Miksi!" huusi Harley. "Aja villi yli laidan!" - -Hurjasti haukkuen Miksi hyökkäsi ovelle. Se paiskautui sellaisella -vauhdilla sitä vastaan, että ovi lennähti auki. Nähdessään vain tyhjän -oviaukon siinä, missä oli odottanut näkevänsä mustaihoisen, Miksi -joutui aivan hämmennyksiin. Se peräytyi pää pyörällä tuon pettävän, -kummitusmaisen menneisyyden tähden, jota se ei unohtanut. - -"Ja nyt", sanoi Harley Jacob Hendersonille, "keskustelemme kaupasta..." - - - - -35. - - -Kun juna seisahtui Glen Ellenin asemalle Kuunlaaksossa, Harley Kennan -itse otti vastaan Miksin tavaravaunun sivuovella ja nosti sen maahan. -Ensimmäisen kerran Miksi oli tehnyt rautatiematkan olematta häkissä. Se -oli matkustanut Oaklandista ainoastaan kaulanauha ja ketju kaulassaan. -Autossa sitä odotti Villa Kennan, ja kun ketju oli otettu pois, Miksi -istutettiin Villan viereen, hänen ja Harleyn väliin. Auton vieriessä -pitkin kahden mailin pituista tietä, joka kiemurteli Sonoma-vuoren -rinteitä, Miksi tuskin huomasi metsän puita ja ohivilahtelevia aukeita. -Se oli ollut kolme vuotta Yhdysvalloissa koko ajan kovassa vankeudessa. -Häkit ja ketjut, ahtaat komerot, tavaravaunut ja junasillat olivat -olleet sen osana. Hiukan luontoa se oli nähnyt vain istuessaan -puistossa penkkiin kiinnikytkettynä, sillä välin kun Jacob Henderson -tutki Swedenborgia. Puut, pensaat ja nurmikot eivät sanoneet sille -mitään. Ne olivat yhtä saavuttamattomia kuin sininen taivas tai -kiitävät pilvet. Sellainen oli Miksin suhtautuminen puihin ja vuoriin -ja nurmikkoihin, jos täydellistä välinpitämättömyyttä voi -suhtautumiseksi sanoa. - -"Sinä et näytä olevan ihastunut maaseutuun, Miksi", sanoi Harley. - -Miksi nosti päätään kuullessaan vanhan nimensä ja vastasi luimistamalla -hiukan korviaan ja koskettamatta Harleyn olkapäätä kuonollaan. - -"Ei se näytä myöskään kovin halukkaalta hyväilemään", arveli Villa. "Ei -ainakaan niinkuin Jeri." - -"Odotahan, kunnes ne tapaavat toisensa", hymyili Harley vastaan. -"Silloin Jeri ainakin riehuu kahden edestä." - -"Jos ne niin pitkästä ajasta muistavat toisiaan", sanoi Villa. - -"Tunsivathan ne toisensa Tulagissakin", vastasi Harley. "Ja silloin ne -olivat täysikasvuisia ja olivat nähneet toisensa viimeksi penikkoina. -Muistathan, miten ne haukkuivat ja juoksivat edestakaisin rannalla. -Miksi oli niistä villimpi. Ainakin se melusi kaksi kertaa kovemmin kuin -Jeri." - -"Mutta nyt se näyttää hirmuisesti vanhentuneelta ja alakuloiselta." - -"Kolme vuotta on saanut sen talttumaan", Harley sanoi. - -Mutta Villa pudisti päätään. - -Kun auto pysähtyi talon eteen ja Kennan astui ensiksi ulos, Miksi kuuli -iloisen tervehdyshaukunnan, joka tuntui tutulta. Iloinen haukunta -vaihtui epäileväksi ja kateelliseksi murinaksi, kun Jeri oli Harleyn -hyväilevässä kädessä tuntenut toisen koiran hajun. Samassa Jeri oli -huomannut, että hajun aiheuttaja oli autossa, ja hyppäsi siihen. -Muristen Miksi kohtasi sen puolitiessä, mutta lennähti samassa auton -pohjalle pitkäkseen. - -Irlantilainen terrieri tottelee herraansa kaikissa tilanteissa, minkä -vain harvat koirat tekevät, ja sitä myös todisti myös Jerin ja Miksin -menettely, kun ne kuulivat Harley Kennanin äänen. Ne erosivat, ja -vaikka ne yhä murisivat, ne eivät hyökänneet toistensa kimppuun maahan -tultuaan. Tämä pieni välikohtaus oli kestänyt vain niin harvoja -sekunteja tai ehkä ainoastaan joitakin sekunnin murto-osia, etteivät ne -vielä olleet ennättäneet tuntea toisiaan, ennenkuin ne olivat hypänneet -autosta. Ja ne olivat yhä hullunkurisen jäykkäjalkaisia ja niskakarvat -pörhöllään, kun ne alkoivat kaukaa nuuskia toisiaan. - -"Ne tuntevat toisensa!" huudahti Villa. "Odotetaan ja katsotaan, mitä -ne tekevät." - -Miksi puolestaan ei ollenkaan hämmästynyt huomatessaan, että Jeri oli -tullut takaisin Tyhjyydestä. Sellaista oli alkanut tapahtua niin -tiheään, etteivät itse tapahtumat sitä paljonkaan liikuttaneet enää. -Sensijaan päätelmät, joita se tapahtumista teki, saivat sen sydämen -lyömään kiihkeämmin. Jos mies ja nainen ja samoin Jeri olivat palanneet -Tyhjyydestä, niin voi ja täytyi myös rakastetun hovimestarin palata -millä hetkellä hyvänsä. - -Jeristä sen enempää välittämättä Miksi katseli ympärilleen etsien -hovimestaria. Jeri purki ensimmäisen ilonsa tapaamisesta villiin -juoksuun. Se haukkui kehottavasti, hypähti viisi, kuusi kertaa sivulle -päin, palasi jälleen ja antaakseen ilonsa osoitukselle enemmän pontta, -se löi Miksiä leikkisästi käpälällään, ennenkuin taas lähti -laukkaamaan. - -Siitä oli kulunut jo niin monta vuotta, kun Miksi oli viimeksi juossut -toisen koiran kanssa, että se alussa pysyi aivan kylmänä Jerin -houkutteluille. Mutta sellainen kilpajuoksu on koirien yleinen tapa -osoittaa iloa ja ystävyyttä, ja Miksi oli tavattoman suuressa määrin -perinyt tämän taipumuksen Panulta ja Timiltä, tuolta rakastavalta -parilta, joka juoksi kilpaa Salomoninsaarilla. - -Kun Jeri seuraavan kerran löi sitä käpälällään, haukkui ja läksi sitten -kiitämään houkuttelevaa kaarta, Miksi seurasi tahtomattaan hitaasti -jäljessä. Mutta Miksi ei haukkunut, ja loikattuaan viisi, kuusi kertaa -se pysähtyi äkkiä ja katsoi Villaan ja Harleyhin aivan kuin lupaa -pyytäen. - -"Mene vain, Miksi", huusi Harley iloisesti ja kääntyi tahallaan -poispäin auttamaan Villaa vaunuista. - -Miksi läksi uudelleen juoksemaan. Se alkoi hämärästi aavistella entisiä -iloja, kun se painoi olkapäänsä Jeriä vasten ja juoksi kylki kyljessä -sen kanssa. Mutta Jeri oli nyt enemmän iloissaan, ja se haukkui, mutta -sitä ei Miksi tehnyt. - -"Ennen se haukkui", huomautti Villa. - -"Paljon enemmän kuin Jeri", lisäsi Harley. - -"Ne ovat vieneet siltä haukkumishalun", sanoi Villa. "Se on varmasti -kärsinyt hirveästi, kun se ei voi enää haukkuakaan." - -Kalifornian vihreä kevät ennätti vaihtua kullanruskeaan kesään, -ennenkuin alati samoileva Jeri oli näyttänyt Miksille kaikki etäisimmät -ja korkeimmat kolkat Kennanin maatilalla Kuunlaaksossa. Villien kukkien -loisto katosi, kunnes päivänpaahtamilla rinteillä oli vain -kullanpunaisia unikoita, jotka vaalenivat himmeän kullan värisiksi, ja -tuulen pieksämiä mariposaliljoja, jotka keinuessaan ohuiden varsien -päissä kuivuneessa ruohikossa muistuttivat koreanvärisiä perhosia: oli -kuin perhoset olisivat laskeutuneet hetkiseksi levähtämään, ennenkuin -jatkoivat liihotteluaan. - -Miksi, joka aina seurasi sinne, minne vallaton Jeri sen vei, etsi -alinomaa jotakin, mitä ei koskaan voinut löytää. Ja aika kului, ja -vuodenajat vaihtuivat. - -"Se etsii jotakin", sanoi Harley Villalle. "Sitä ei ole. Ei täällä -ainakaan. Mitähän se etsii?" - -Hovimestaria, eikä Miksi löytänyt häntä milloinkaan. Tyhjyys oli -niellyt hänet eikä tahtonut antaa takaisin. Mutta jos Miksi olisi -voinut tehdä kymmenen päivän laivamatkan eteläiselle Tyynellemerelle, -Marquesas saarille, niin se olisi tavannut hovimestarin ja Kwaquen -ja Vanhan Merikarhun, jotka kaikki elivät "lotuksensyöjinä" -paratiisillisella Taiohae-saarella. Heidän olkikattoisista majoistaan -ja niiden ympäriltä, korkeiden arocatopuiden alta se olisi löytänyt -muita hyviä ystäviä: kissoja ja kissanpoikasia, porsaita, aaseja ja -poneja, pari papukaijaa ja vallattoman apinan, mutta ei yhtään koiraa -tai kakadupapukaijaa. Sillä Dag Daughtry oli ankarasti kieltänyt -tuomasta koiraa sinne. Hän selitti, ettei hän Killin kadotettuaan -tahtonut toista koiraa. Ja mitään selittelemättä Kwaque oli -päättäväisesti hylännyt kaikki valkoiset kakadut, joita ohikulkevien -laivojen merimiehet sinne toivat. - -Mutta kesti kauan, ennenkuin Miksi herkesi etsimästä hovimestaria. Kun -se juoksi vuoripolkuja tai väliin kiipesi, väliin liukui alas laakson -rinnettä, se odotti aina hovimestarin tulevan siellä vastaan, ja se oli -aina valmiina vainuamaan tuttua hajua, joka johtaisi sen takaisin -rakastetun herran luo. - -"Se etsii jotakin, se etsii varmasti jotakin", puheli Harley Kennan -usein ihmetellen, kun hän Villan rinnalla katseli Miksin alituista -etsimistä. "Jeri vainuaa kaniineja ja ketun jälkiä, mutta Miksiä ei -näytä sekään huvittavan. Se käyttäytyy aivan kuin olisi kadottanut -kalliin aarteen eikä tietäisi, minne sen on kadottanut ja mistä sitä -etsiä." - -Jerin seurassa Miksi oppi tuntemaan metsän ja niittyjen kirjavaa -elämää. Ainoastaan juoksenteleminen Jerin kanssa näytti sitä -huvittavan, sillä milloinkaan se ei leikkinyt. Se oli kadottanut -leikkimishalun. Se ei ollut suorastaan pahantuulinen tai synkkämielinen -taiteilijakoirana ja Harris Collinsin kidutuslaitoksessa viettämiensä -vuosien jälkeen, mutta se oli käynyt vakavaksi ja hiljaiseksi. Kuten -leopardi oli repinyt sen olkapään niin, että tuska siinä yhä tuntui -kylmällä ja kostealla ilmalla, niin oli sen sieluunkin jäänyt jäljet -kaikesta, mitä se oli kokenut. Mielen joustavuus ja välittömyys oli -poissa. Se piti Jeristä, oli iloinen saadessaan olla sen seurassa ja -juoksennella sen kanssa, mutta Jeri aina johti, oli aina kiihottamassa -metsästysseikkaluihin tai haukkui kiukkuisen kiihkeänä oravaa, joka oli -paennut puuhun, neljänkymmenen jalan korkeudelle maasta. Miksi katsoi -ja kuunteli asiaan puuttumatta. - -Samoin se vain katseli, kun Jeri kävi kauheita ja hullunkurisia -taistelultaan Normania, kookasta percheronoritta vastaan. Se oli vain -leikkiä, sillä Jeri ja Norman olivat uskollisia ystäviä, ja vaikka -komea hevonen, korvat luimussa ja suu auki valmiina puremaan, seurasi -Jeriä hurjasti ravaten ympäri hakaa, ei se tahtonut tehdä koiralle -pahaa, vaan suoritti vain osaansa leikkitaistelussa. Mutta mitkään -Jerin houkuttelut eivät saaneet Miksiä yhtymään leikkiin. Se tyytyi -istumaan aitauksen takana ja katselemaan toisten iloa. - -"Mitä varten minä leikkisin?" olisi Miksi voinut kysyä. Siltä oli viety -kaikki leikkihalu. - -Mutta tosityössä Miksi oli innokkaampi Jeriäkin. Eläintautien tähden -Kennanin alue oli _tabu_ vieraille koirille. Miksi pääsi tästä -pian selville, ja kulkukoiran huomatessaan se ei siekaillut. Ilman -varoitushaukuntaa tai murinaa se hyökkäsi hiljaa hiipien sen kimppuun, -puri sitä, kaatoi sen maahan ja ajoi pois. Se oli samanlaista kuin -mustaihoisten kurittaminen, se oli palvelus, jonka se teki -rakastamilleen jumalille. - -Villaa ja Harleyta kohtaan Miksi ei tuntenut sellaista intohimoista -rakkautta kuin se oli tuntenut hovimestaria kohtaan, mutta vähitellen -se alkoi kiintyä heihin -- rauhallisesti, mutta sydämellisesti. Miksi -ei tehnyt mitään vastoin luontoaan, se ei ruvennut kiertämään ja -vääntelemään ruumistaan ja vinkumaan osoittaakseen kiintymystään. -Sellainen sopi vain Jerille. Mutta se oli aina vilpittömän iloinen, kun -sai olla Villan ja Harleyn seurassa ja sai melkein yhtä paljon -hyväntahtoisuutta osakseen kuin Jerikin. Se vietti onnellisimmat -hetkensä saadessaan istua takkatulen ääressä Villan tai Harleyn -vieressä, panna päänsä jommankumman polvelle ja tuntea käden silloin -tällöin silittävän sen päätä tai hyväilevän sen epämuodostunutta -korvaa. - -Jeri voi ryhtyä leikkimään lasten kanssa, joita joskus ilmestyi -Kennanien kodin piiriin. Mutta Miksi sieti lapsia vain niin kauan kuin -ne antoivat sen olla rauhassa. Jos ne kävivät tunkeileviksi, se -varoitti niitä pörhistäen niskakarvansa ja muristen; sitten se nousi ja -meni tiehensä. - -"En voi ymmärtää sitä", sanoi Villa. "Sehän oli ennen niin leikkisä, -sukkela ja vallaton. Se oli vielä lapsellisempi ja eloisampi kuin Jeri -ja varmasti paljon meluisampi. Sillä olisi varmasti hirveitä kokemuksia -kerrottavanaan, jos se vain osaisi, kaikesta, mitä sille on tapahtunut -Tulagista lähdön ja sen illan välisenä aikana, jolloin tapasimme sen -Orpheumissa." - -"Tuo on ehkä pieni viittaus siitä", vastasi Harley osoittaen Miksin -olkapäätä, jonka leopardi oli repinyt samana päivänä, jolloin Jack ja -pieni vihreä Saara-apina olivat kuolleet. - -"Se haukkui aina, tiedän että sillä oli tapana haukkua", jatkoi Villa. -"Minkä tähden se ei enää hauku?" - -Harley viittasi arpea ja sanoi: "Se johtuu ehkä tuosta ja mahdollisesti -sadasta muusta seikasta, joista emme voi nähdä mitään jälkiä." - -Mutta tuli päivä, jolloin he saivat kuulla sen jälleen haukkuvan -- ei -vain kerran, vaan kahdesti. Ja molemmat kerrat olivat vain toisen, -vakavamman tapauksen enne, jolloin se oli teoilla todistava -- -joutumatta edes haukkumaan -- rakkautensa ja kunnioituksensa näitä -ihmisiä kohtaan, jotka olivat pelastaneet sen häkistä ja näyttämöltä -Kuunlaakson vapauteen. - -Loppumattomilla vaellusretkillään Jerin kanssa se oppi tuntemaan alueen -kaikki tiet ja kaiken, mitä tilalla tapahtui kanatarhasta ja -ankkalammikolta Sonoma-vuoren korkeimmille huipuille saakka. Se tiesi, -missä villit hirvet asustivat eri vuodenaikoina; tiesi, milloin ne -hävittivät luumuistutukset ja viinitarhat, milloin piiloutuivat -syvimpiin rotkoihin ja vuorten salaisimpiin sokkeloihin, milloin -tulivat aukeille kentille ja vuoritasangoille ja yltyivät tappelemaan, -niin että sarvet kalisivat. Jerin johdolla, kulkien sen jäljessä -kapeita polkuja, se oppi tuntemaan kettujen tiet ja tavat ja tutki -pesukarhuja, kärppiä ja kettuilveksiä, jotka tuntuivat olevan kissan, -pesukarhun ja kärpän sekasikiöitä. Se oppi tuntemaan linnut, jotka -tekivät pesänsä maahan, ja osasi pian erottaa laaksossa asuvan -metsäkanan, vuorella asuvan metsäkanan ja fasaanien tavat. -Villikissojen olinpaikat ja pesät se keksi, kuten se myös sai selville -vuorifarmien koirain laittomat rakkaussuhteet preeriasusien kanssa. - -Se tiesi Mendocinan seuduilta laskeutuneen vuorileijonan tulon jo -paljon ennenkuin ensimmäinen lyhytsarvinen vasikka oli saanut surmansa. -Tästä kohtauksesta se palasi revittynä ja vertavuotavana, siten -ilmoittaen mitä oli keksinyt. Sentähden Harley Kennan seuraavana -päivänä otti pyssyn mukaansa lähtiessään ratsastamaan. Miksi sai nähdä -myös sellaista, mitä Harley Kennan ei milloinkaan nähnyt ja mitä hän ei -uskonut alueellaan olevankaan -- kiviraunion kaukana metsässä -vuorenlaella, missä joukko kalkkarokäärmeitä oleskeli talvisin ja -lämmitteli auringonpaisteessa. - - - - -36. - - -Talvi teki tuloaan Kuunlaaksoon miellyttävänä kuten aina. Viimeiset -mariposaliljat kuihtuivat auringonpaahtamassa ruohikossa, kun -Kalifornian jälkikesä tuli uneksuvan kauniina kylväen purppurasumuaan -tyveneen ilmaan. Vasta leppeät sadekuurot särkivät lumouksen. Lunta -satoi Sonoma-vuoren huipulle. Aamut olivat uudistalolla kirpeän kylmät, -mutta keskipäivällä oli varjo jo tervetullut, ja ulkona ruusut kukkivat -talviauringossa, ja appelsiinit, viinirypäleet ja sitruunat saivat -kypsyyden kultaisen värin. Mutta tuhat jalkaa alempana, laakson -pohjalla, aamut olivat huurteesta valkeita. - -Ja Miksi haukkui kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran silloin, kun Harley -Kennan tahtoi saada nuoren, kiihkeän oriinsa menemään kapean puron yli. -Villa oli seisauttanut tammansa kukkulalle joen toisella puolen ja -katseli sieltä alas pieneen laaksoon, odottaen varsahevosen ylituloa. -Myös Miksi odotti, mutta lähempänä. Ensin se paneutui maata puron -rantaan juoksusta läähättäen. Mutta se ei tuntenut hevosia, ja pian -ajoi levottomuus Harley Kennanin tähden sen ylös. - -Harley oli levollinen, houkutteleva ja kärsivällinen koettaessaan saada -hevosta hyppäämään. Ääni ja ohjakset kehottivat lempeästi, mutta -hevonen ei totellut, ja sen kuuma veri sai sen hikoilemaan ja -purskuttamaan vaahtoa suustaan. Nuori nurmi tallautui sen kavioiden -alla, ja hevonen pelkäsi vettä niin, että jäykistyi ja kavahti pystyyn -jokakerta, kun sen piti hypätä. Tämä oli liikaa Miksille. Se hyppäsi -hevosen päätä kohti, kun hevonen sai jälleen etujalkansa maahan, ja -hyppäystä seurasi haukunta. Tässä haukunnassa oli moitetta ja uhkausta, -ja kun hevonen uudelleen nousi takajaloilleen, se hyppäsi jäljessä ja -sen hampaat loksahtivat yhteen aivan varsan turvan edessä. - -Villa ratsasti takaisin alas rinnettä vastakkaiselle rannalle. - -"Herra Jumala, kuule sitä!" hän huusi. "Sehän haukkuu." - -"Se luulee, että hevosella on paha mielessä minua kohtaan", sanoi -Harley. "Se sitä kiihdyttää. Se ei ole unohtanut haukkumista. Se lukee -lakia hevoselle." - -"Jos se puree varsaa turpaan, voi käydä hullusti", varoitti Villa. "Ole -varuillasi, Harley, pian se sen tekee." - -"No, Miksi, pane maata ja ole hiljaa", käski Harley. "Ei ole mitään -vaaraa, kuuletko. Kaikki on hyvin. Pane maata nyt!" - -Miksi totteli, vaikka vastahakoisesti, eikä siirtänyt silmiään -hevosesta. Se jännitti kaikki lihaksensa ollakseen valmis hyppäämään, -jos hevonen jälleen uhkaisi tehdä pahaa Harleylle. - -"En voi antaa myöten hevoselle, muutoin en saa sitä milloinkaan -hyppäämään", sanoi Harley vaimolleen ja käänsi samassa hevosensa ja -ratsasti kappaleen matkaa takaisinpäin. "Joko minä saan sen pakotetuksi -hyppäämään yli tai se heittää minut selästään." - -Hän tuli takaisin täyttä ravia, ja varsa, joka ei ennättänyt seisahtua, -hyppäsi tahtomattaan pelätyn puron yli suoriutuen siitä niin hyvin, -että lennähti runsaasti kaksi metriä yli vesirajan toisella rannalla. - -Seuraavan kerran Miksi haukkui, kun Harley ratsastaen samalla tulisella -hevosella koetti sulkea veräjää jyrkällä vuoritiellä. Miksi katsoi -jännittyneenä vaarassa olevaa jumalaansa ja hyppäsi sitten hevosen -päätä kohti raivokkaasti haukkuen. - -"Sen haukkuminen auttoi joka tapauksessa", sanoi Harley, kun hänen -onnistui sulkea veräjä. "Miksi lienee uhannut antaa sitä turvalle, -ellei se käyttäydy siivosti." - -"Ei sillä näy ainakaan suusalpaa olevan", nauroi Villa, "vaikkei se -kovin puheliaskaan ole". - -Miksin puheliaisuus loppuikin siihen. Kukaan ei kuullut sen haukkuvan -muulloin kuin näissä kahdessa tilanteessa, jolloin sen jumala näytti -olevan vaarassa. Se ei haukkunut milloinkaan kuuta tai kaikua -vuoristossa tai liikkuvaa tuntematonta. Sensijaan sai päärakennuksessa -kuuluva kajahtelu Jerin tuulettamaan keuhkojaan. Jerin haukkuessa Miksi -laskeutui perin kyllästyneenä maata ja odotti, että laulu loppuisi. -Miksi ei haukkunut silloinkaan, kun se hätyytti kartanon alueelle -tulleita vieraita koiria. "Sehän tappelee kuin vanha sotilas", -huomautti Harley nähtyään kerran sellaisen tappelun. "Se on -kylmäverinen, ei kiihdy ollenkaan." - -"Se on liian aikaisin vanhentunut", sanoi Villa. "Sitä ei haluta enää -leikkiä, eikä se tahdo haukkua. Mutta tiedän kuitenkin, että se pitää -sinusta ja minusta..." - -"Vaikkei se näytäkään sitä sanoin tai elein", keskeytti hänen miehensä. -"Voit nähdä rakkauden loistavan sen silmistä." - -"Se muistuttaa minulle erästä luutnantti Greeleyn retkikunnan jäsentä, -jonka tunsin", sanoi Harley. "Hän oli sotilaana yhtynyt retkeen ja oli -yksi niistä harvoista, jotka jäivät eloon. Hän oli saanut kärsiä niin -paljon, että hän oli yhtä hiljainen ja vaitelias kuin Miksi. Hän sai -useimmat ihmiset ikävystymään; he eivät voineet ymmärtää häntä. He -tiesivät niin vähän elämästä, jonka hän oli tutkinut juuria myöten. -Hänestä sai tuskin sanaakaan irti. Ei siksi, että hän olisi unohtanut, -miten tuli puhua; hänestä vain ei kannattanut puhua, kun kukaan ei -ymmärtänyt. Liian kovat kokemukset olivat tehneet hänet äreäksi. Ja tuo -pelottava jäykkyys johtui siitä, että hän oli käynyt läpi tuhannet -helvetin tuskat. Hänen silmissään oli sama rauha kuin Miksinkin. Ja -sama viisaus. Antaisin mitä tahansa saadakseni tietää, kuinka se on -saanut tuon haavan olkapäähänsä. Se on varmasti ollut leijona tai -tiikeri." - - * * * * * - -Kuten vuorileijona, jonka Miksi oli tavannut vuorilla, niin mieskin oli -tullut Mendocinan erämaista, pysytellyt vaikeapääsyisillä harjanteilla -ja öisin kulkenut yli viljeltyjen laaksojen, missä oli ihmisiä ja siis -vaarallista näyttäytyä. Kuten vuorileijona mieskin oli ihmisten -vihollinen, ja kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan ja uhkasivat -hänen elämäänsä, jonka hän itse oli turmellut paljon pahemmin kuin -leijona, joka oli repinyt vain vasikoita nälkänsä sammukkeeksi. - -Mies oli murhaaja kuten vuorileijona. Mutta hänen tunnusmerkkinsä ja -kertomus hänen teoistaan oli ollut kaikissa sanomalehdissä, ja ihmisten -mieliä hän kiihdytti paljon enemmän kuin vuorileijona. Leijona oli -tappanut nuorta karjaa vuorilaitumilla. Mutta mies oli surmannut -kokonaisen perheen -- postimestarin, hänen vaimonsa ja heidän kolme -lastaan postitalon yläkerrassa Chisholmin vuorikylässä. - -Kaksi viikkoa oli miestä turhaan etsitty. Viimeisen kerran hän oli -ollut asutulla seudulla, kun hän Russian-virran rantavuoristosta kulki -hyvin viljellyn Santa Rosa laakson poikki Sonoma-vuorelle. Kaksi päivää -hän oli maannut siellä piilopaikassaan ja nukkunut paljon Kennanin -uudistilan kaikkein autioimmassa ja luoksepääsemättömimmässä kolkassa. -Hänellä oli kahvia, jonka hän oli ottanut viimeksi ryöstämästään -talosta. Yksi Harley Kennanin angoravuohista oli varustanut hänet -lihalla. Hän oli nukkunut uupumuksesta kaksi vuorokautta, herännyt -silloin tällöin ja ahminut vuohenlihaa kuin eläin ja juonut suuret -määrät kahvia kylmänä tai lämpimänä, vaipuakseen jälleen raskaaseen -uneen. - -Sillävälin sivistys käytännöllisine järjestöineen ja monimutkaisine -keksintöineen hiipi aivan hänen kantapäillään. Sähkö oli saanut hänet -kierrokseen. Puhuttu sana oli eristänyt Sonoma-vuoren, missä hän -piileskeli, ja ympäröinyt vuoren juuren aseistetuilla poliisi- ja -farmarijoukoilla. Heille oli seudulla kiertelevä murhamies -vuorileijonaakin vaarallisempi. Kennanin talossa, kuten kaikissa -muissakin taloissa Sonoma-vuoren seutuvilla, puhelin oli usein soinut -välittäen tärkeitä keskusteluja. - -Kun poliisiosastot alkoivat tunkeutua ylös vuorelle ja miehen täytyi -keskellä kirkasta päivää suunnata kulkunsa Kuunlaaksoon pyrkiäkseen -toisella puolen oleville vuorille, sattui niin, että Harley Kennan oli -juuri ratsastamassa tulisella varsallaan. Hän ei ollut lähtenyt -ottamaan kiinni Chisholmin postimestarin ja hänen perheensä murhaajaa. -Hän tiesi, että vuori vilisi ihmismetsästäjiä, sillä parikymmentä oli -ollut yötä hänenkin talossaan. Harley Kennanin ja tuon miehen -tapaaminen oli yhtä tahaton kuin kohtalokas. - -Jo aikaisemmin sinä päivänä mies oli kohdannut ihmisiä. Edellisenä yönä -hän oli nähnyt monen poliisivartioston leiritulet. Aamuhämärissä -koettaessaan hiipiä vuoren lounaista rinnettä alas Petalumaan hän oli -tavannut viisi kertaa meijerimiehiä, jotka kaikki olivat kivääreillä -aseistettuja. Kun hän kääntyi takaisin etsiäkseen piilopaikkaa -vainoojat aivan kintereillänsä, hän oli juossut suoraan Glen Ellenistä -Calientesta lähteneen nuorisojoukon keskeen. Heidän orava- ja -karhupyssyjensä laukaukset olivat lentäneet ohi, mutta selkää olivat -haulit monesta kohdin raapaisseet, ja ne olivat pysähtyneet aivan ihon -alle ja tuottivat hirveitä tuskia. Kun hän piilopaikastaan juoksi alas -vuorenrinnettä, hän oli joutunut härkälauman keskeen. Härät olivat -pelästyneet enemmän kuin mies, paetessaan ne olivat kaataneet hänet -maahan, tallanneet häntä kiihkoissaan ja särkeneet sorkillaan hänen -pyssynsä. Aseettomana, epätoivoisena, ampuma- ja ruhjevammojensa -kiusaamana hän oli kulkenut karjapolkuja ulos metsästä, hiipinyt kahden -laaksopainanteen yli ja lähtenyt kulkemaan ratsastustietä, jolle osui -kolmannessa laaksossa. - -Laskeutuessaan alas tätä tietä pitkin hän kohtasi sanomalehtimiehen, -joka matkasi samaa tietä ylöspäin. Tämä oli -- aivan aito -kaupunkilainen ja sanomalehtimies, joka oli kulkenut vain kaupungin -katuja eikä ollut milloinkaan ennen ollut mukana ihmismetsästyksessä. -Hevonen, jonka hän oli vuokrannut alhaalta laaksosta, oli pattijalka, -raihnainen ja laiska koni, joka seisoi aivan rauhassa sillävälin kun -hurjapäinen mies, joka tuli vastaan tien mutkassa, kiskoi alas -ratsastajan sen selästä. Sanomalehtimies huitaisi hyökkääjää -ratsupiiskallaan. Sitten hän sai sellaisen selkäsaunan, jollaista hän -oli usein kuvannut kertoessaan merimiesten tappeluista ja -kapakkamellastuksista, mutta johon hän nyt omakohtaisesti sai vasta -ensimmäisen kerran tutustua. - -Ihmeekseen ja harmikseen mies huomasi, ettei sanomalehtimiehellä ollut -muita varusteita kuin lyijykynä ja muistikirja. Tästä kiukustuneena hän -pieksi reportterin uudelleen ja jätti hänet sitten sanajalkojen keskeen -makaamaan ja valittelemaan. Itse hän nousi hevosen selkään, antoi sille -vauhtia sanomalehtimiehen ratsupiiskalla ja läksi ravaten alas -rinnettä. - -Jeri, joka metsään lähdettäessä aina oli innokkain, oli ennättänyt -kappaleen matkaa edelle Miksistä, sillä molemmat koirat seurasivat -Harley Kennania hänen varhaisella aamuratsastuksellaan. Kulkien aivan -herransa takana Miksi ei nähnyt tai ei heti käsittänyt, mitä tapahtui. -Eikä Harley Kennankaan ollut siitä selvillä. Siinä, missä jyrkkä, -kahdeksan jalan korkuinen kallioseinämä kohosi aivan tien vieressä, -Harley ja hänen tulinen varsansa säikähtivät kuullessaan taittuvien -oksien rätinää manzanitapensaista ylhäältä kalliolta. Kun hän katsoi -ylös, hän näki vastahakoisen hevosen hurjistunut ratsastaja selässään -laukkaavan suoraan kohti. Koettaessaan suitsia ja kannuksia käyttäen -saada hevosensa hyppäämään syrjään Harley näki vilahdukselta miehen -veriset naarmut ja revityt vaatteet ja silmät, jotka paloivat hurjina -harmaankalpeissa, tuuhean parran reunustamissa kasvoissa. - -Vuokrattu hevonen oli hyvällä syyllä haluton hyppäämään alas rinteeltä. -Tietäen hyvin, miltä sellainen loikkaus tuntuisi sen pattijaloissa ja -luuvalon vaivaamissa jäsenissä, se kaivoi kavionsa jyrkän rinteen -sammaleeseen ja hyppäsi vain välttyäkseen kaatumasta. Mutta kuitenkin -se iski lapansa alhaalla äksyilevään hevoseen ja kaatoi sen. Harley -Kennanilta taittui jalka, joka jäi hevosen ruumiin alle, ja varsalta, -joka heittelehti ja potki kaatuessaan, katkesi selkä. - -Mies, jota suuri aseistettu miesjoukko ajoi takaa, huomasi harmikseen, -että myös Harley Kennan, hänen viimeinen uhrinsa, oli aseeton. Hän -laskeutui hevosen selästä ja kiukuissaan potkaisi avutonta miestä -kylkeen. Hän oli vetänyt jalkansa takaisin potkaistakseen uudelleen, -kun Miksi puuttui asiaan ja iski hampaansa jalkaan, joka oli juuri -potkaisemaisillaan. - -Kiroten mies nykäisi jalkansa irti, jolloin Miksin hampaisiin jäi -palanen sekä jalasta että housuista. - -"Hyvä, Miksi!" huusi Harley maaten yhä avuttomana hevosen alla. "Hei, -Miksi!" hän huusi ja jatkoi sitten Etelämeren englanniksi: "Aja tuo -valkea massa helvettiin, hyvin pian!" - -"Ensin minä potkin teidät hengiltä", sähisi mies hampaittensa välistä. - -Mutta vaikka sanat ja eleet olivatkin näin hurjia, oli mies itse itkuun -purskahtamaisillaan. Pitkällinen takaa-ajo, jolloin hän oli kaikkien -ihmisten vihollinen ja kaikki ihmiset hänen vihollisiaan, oli -lannistanut hänen tarmonsa. Pojatkin olivat lähteneet matkaan ja -kylväneet hauleja hänen selkäänsä, ja eläimet olivat tallanneet hänet -jalkoihinsa ja särkeneet hänen pyssynsä. Kaikki olivat liittoutuneet -häntä vastaan. Ja nyt oli koira raadellut hänen jalkansa. Hän oli -viimeisellä retkellään. Milloinkaan hän ei ollut sitä vielä niin -selvästi tuntenut. Kaikki oli häntä vastaan. Hänet valtasi hermostunut -itkunhalu, ja epätoivoisen miehen hermostuneisuus ilmenee usein -hirvittävän hurjana. Tahtomattaan ja ajattelemattaan hän oli valmis -toteuttamaan uhkauksensa ja potkimaan Harley Kennanin kuoliaaksi. -Kennan ei tosin ollut tehnyt hänelle mitään pahaa. Hän itse oli, -päinvastoin, hypännyt Kennanin päälle ja kaatanut hänet tielle niin, -että toinen oli taittanut jalkansa. Mutta Harley Kennan oli ihminen ja -kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan, ja hänellä oli hämärä -tietoisuus siitä, että jos hän nyt tappaisi Kennanin, niin hän olisi -kostanut -- ainakin osaksi -- ihmiskunnalle. Koska häntä itseään odotti -kuolema, hän tahtoi viedä niin monta kuin voi mukanaan tuhoon. - -Mutta ennenkuin hän ennätti potkaista maassa makaavaa miestä, -oli Miksi jälleen hänen kimpussaan. Nyt revittiin toinen pohje ja -toinen housunlahje. Mutta sitten hän tavoitti Miksin, kun tämä -juuri hyppäsi, ja potkaisi sitä rintaan niin, että se kieri alas -rinnettä. Onnettomuudeksi se ei päässyt maahan asti. Se putosi -manzanitapensaaseen, mutta tarttui sen oksiin ja jäi roikkumaan metrin -korkeudelle maasta. - -"Nyt", mies virkkoi synkkänä Harleylle, "teen, mitä aioin. Potkin -henkiherjan teistä." - -"Enhän ole tehnyt teille mitään pahaa", alkoi Harley neuvotella. -"Minulla ei ole kovinkaan paljon sitä vastaan, että murhaatte minut, -mutta minä tahtoisin mielelläni vain tietää, miksi sen teette." - -"Te ajatte minua tappaaksenne minut", sähisi mies astuen askeleen -lähemmäksi. "Minä tunnen teidät kyllä. Te olette kaikki tyynni -lyöttäytyneet minua vastaan, ja ainoa, minkä voin tehdä, on nitistää -teidät hengiltä. Minä kostan teille kaikkien synnit." - -Kennan käsitti hyvin vaaran suuruuden. Hän oli itse aivan avuton, ja -mielipuoli murhamies aikoi surmata hänet ja vielä niin kamalalla -tavalla. Miksi, joka oli takertunut manzanitapensaaseen, riippui pää -alaspäin, takajalat kiinni oksanhaarassa ja sätkytteli siinä turhaan -pääsemättä herransa avuksi. - -Miehen seuraavalta, kasvoihin tähdätyltä potkulta Harley suojautui -käsivarrellaan, ja ennenkuin mies ennätti potkaista uudelleen, ilmestyi -Jeri näyttämölle. Se ei odottanut kehotusta, vaan hyökkäsi miehen -kimppuun, iski siekailematta hampaansa häneen hiukan vyötärön -yläpuolelle, ja oli vähällä vetää hänet kumoon painollaan. - -Mies kääntyi Jeriä vastaan yhä kasvavalla raivolla. Koko maailma -oli todellakin häntä vastaan. Itse luonto antoi sataa koiria -hänen päälleen. Mutta ylhäältä Sonoma-vuoren rinteiltä kuuluivat -takaa-ajajien huudot ja merkinannot hänen korviinsa ja saivat hänet -toisiin ajatuksiin. Kuoleman ajojahti siellä lähestyi, ja sitä hänen -täytyi paeta. Potkaistuaan Jerin loitommaksi hän heittäytyi -sanomalehtimiehen hevosen selkään, joka yhä vielä seisoi -liikkumattomana ja tylsänä samassa paikassa, mihin hän oli sen -jättänyt. - -Hevonen aloitti vastahakoisen ja jäykän laukan, ja Jeri seurasi -äkäisesti muristen, melkeinpä ulvoen. - -"Rauhoitu, Miksi", Harley lohdutteli. "Ole vain levollinen. Älä loukkaa -itseäsi. Vaara on jo ohi. Pian tulee ihmisiä meitä auttamaan." - -Mutta samassa katkesi ohuempi Miksiä kannattavista oksista, ja koira -putosi maahan. Se kävi niin nopeasti, että koira hämmennyksissään tuli -pää edellä maahan. Seuraavassa silmänräpäyksessä se oli jo pystyssä ja -ryntäsi tietä pitkin alaspäin siihen suuntaan, mistä Jerin ulvonta -kuului. Mutta ulina päättyi äkkiä kimeään tuskanhuutoon, mikä yhä vain -kiihdytti Miksin juoksua. Miksi syöksyi tiellä avuttomana viruvan Jerin -ohi. Vuokrahevonen oli kompastunut jäykillä jaloillaan ollen vähällä -kaatua ja silloin sattunut potkaisemaan Jeriä murskaten sen etukäpälän. - -Mies katsoi taakseen, ja nähdessään Miksin niin lähellä hän luuli, että -kolmas koira oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Mutta hän ei säikkynyt -koiria. Vain ihmiset haulikkoineen ja kivääreineen saattoivat tuhota -hänet. Ja Jerin ja Miksin puremat pakottavat haavat kiihdyttivät hänen -vihaansa koiria kohtaan. - -"Yhä lisää koiria", hän ajatteli katkerana, kun hän kumartui satulasta -ja sivalsi koiraa ratsupiiskalla silmille. - -Hänen ihmeekseen ei koira ollut tietävinäänkään lyönnistä. Se ei -haukkunut eikä vinkunut tuskasta. Se ei edes murissut. Se vain lisäsi -vauhtia, aivan kuin ei lyönti olisi siihen sattunutkaan eikä -ratsupiiska yhä vingahdellut sen korvissa. Kun Miksi tähtäsi hänen -oikeaan jalkaansa, hän iski sitä uudelleen, tällä kertaa juuri kuonon -ja silmien keskiväliin. Lyönnin pysäyttämänä Miksi kaatui, mutta jatkoi -sitten juoksuaan pitkin loikkauksin valmiina hyökkäämään uudelleen. - -Mutta mies oli huomannut vielä yhden seikan. Koira oli ollut niin -lähellä, että hän näki sen silmää räpäyttämättä ottavan iskun vastaan. -Se tuntui kamalalta. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt koiran tekevän -niin. Miksi uudisti hyökkäyksensä, mies torjui sen piiskallaan, ja tuo -pelottava näky toistui jälleen. Koira ei räpäyttänyt silmiään eikä edes -vavahtanut, kun isku sattui siihen. - -Ja uusi pelko valtasi miehen. Tulisiko sittenkin loppu kaikkien -kärsimysten jälkeen? Tuoko pörröinen koira, joka oli vaiti kuin -kuolema, oli määrätty tuhoamaan hänet, kun ihmiset eivät siihen -pystyneet? Hän ei ollut enää edes varma siitä, että se oli oikea -koirakaan. Voihan se yhtä hyvin olla salatusta maasta tämän elämän -tuolta puolen lähetetty kauhea kostaja, jonka tuli tehdä loppu hänestä -tällä retkellä, mikä aivan varmasti oli hänen kuolinretkensä. Koira ei -ollut oikea koira. Se ei voinut olla. Eihän ollut sellaista koiraa, -joka ei piiskaniskusta räpäyttäisi silmiään tai vavahtaisi. - -Vielä kahdesti hän torjui koiran hyökkäyksen taitavalla piiskaniskulla. -Ja koira jatkoi yhtä varmana ja vaiteliaana. Pelko lannisti miehen, hän -iski kenkiensä kannoilla hevosen vanhoja kylkiluita, löi sitä -ratsupiiskalla päähän ja vatsan alle, kunnes se laukkasi, niinkuin ei -ollut vuosikausiin laukannut. Pelko tarttui myös tuohon tylsään -hevoseen. Se ei pelännyt koiraa, jonka se tiesi olevan vain tavallinen -koira, vaan se pelkäsi ratsastajaa. Entiseen aikaan juopuneet, -järjettömät ratsastajat olivat ainiaaksi pilanneet sen jalat ja -jäykistäneet sen jäsenet. Ja tässä oli jälleen samanlainen juopunut, -hullu ratsastaja -- hevonen tunsi miehen pelon -- joka kiusasi sen -kylkiluita kannoillaan ja pieksi sitä armottomasti silmille, kuonoon ja -korville. - -Hevosen paraskaan vauhti ei ollut erikoisen kovaa eikä riittänyt -jätättämään Miksiä, mutta se oli kyllin nopea, jotta koira sai -erinomaisen tilaisuuden hyökätä miehen jalkoihin. Mutta jokainen -hyökkäys torjuttiin yhä vielä piiskaniskulla, joka voimallaan pysäytti -koiran ilmassa. Vaikka sen hampaat joka kerta loksahtivat yhteen niin -vaarallisen lähellä miehen jalkaa, putosi koira maahan, mistä se -toinnuttuaan syöksyi juoksuun, minkä ikinä jaksoi, saavuttaakseen -pelonvaltaaman miehen hurjasti laukkaavan hevosen selässä. - -Enrico Piccolomini näki ajojahdin ja otti itse osaa sen -loppukohtaukseen, ja tämä ottelu, hänen elämänsä ainoa suuri seikkailu, -antoi hänelle koko hänen loppuiäkseen sekä rikkautta että puheenaihetta -yllin kyllin. Enrico Piccolomini oli puunhakkaaja Kennanin tilalla. -Kukkulalta, josta näkyi tielle, hän oli ensin kuullut laukkaavan -hevosen kavioiden kapseen ja ratsupiiskan vinkunan. Sitten hän näki -hevosen, miehen ja koiran taistellen syöksyvän eteenpäin. Kun ne olivat -aivan hänen allaan, tuskin kahdenkymmenen jalan päässä, hän näki koiran -omituisella äänettömällä tavallaan hyppäävän suoraan ylös, vinkuvasta -ratsupiiskasta välittämättä ja iskevän hampaansa miehen jalkaan. Hän -näki, kuinka koira maahan pudotessaan oli vähällä vetää miehen -mukanaan. Hän näki miehen heittäytyvän koko painollaan hevosen kaulaa -vasten. Ja hän näki, kuinka hevonen nousi takajaloilleen, horjui ja oli -kaatua, ja kuinka mies silloin kadotti tasapainonsa ja putosi koiran -mukana maahan. - -"Ja sitten ne tappelivat kuin kaksi koiraa, kaksi eläintä", oli -Piccolominin tapana tästä jatkaa kertomustaan istuessaan viinilasin -ääressä Glen Ellenissä pienessä ravintolassaan. "Koira hellitti -hampaansa miehen jalasta ja iski ne hänen kurkkuunsa. Mies iskeytyi -koiran kurkkuun. Hän puristi molemmin käsin -- juuri näin -- koiraa -kurkusta. Eikä koira äännähdäkään. Se ei päästä ainoatakaan ääntä, ei -silloin eikä myöhemmin. Koska miehen kourat salpaavat siltä hengen, se -ei voi äännellä. Eikä se muutenkaan ole sitä lajia, joka meluaa. Se ei -hauku milloinkaan. Ja hevonen seisoo, katsoo ja köhii. Se oli kovin -kummallista. - -"Ja mies on aivan hulluna. Vain mielipuoli voi tehdä sellaista. Näen -miehen näyttävän hampaitaan kuin koira ja purevan koiraa käpälään, -kuonoon, ruumiiseen. Ja kun hän puree koiraa kuonoon, puree koira häntä -leukaan. Ja mies ja koira tappelevat kuin paholaiset, ja koira ojentaa -takajalkansa kuin kissa. Ja aivan kuin kissa se repii kynsillään paidan -miehen rinnalta ja kynsii nahkan hänen rinnastaan, kunnes mies on yltä -päältä veressä. Ja mies karjuu ja ääntelee aivan kuin nuori -vuorileijona. Ja yhä hän puree koiraa. Se oli helvetinmoinen tappelu. - -"Koira on herra Kennanin, hienon herran, ja minä olen kaksi vuotta -ollut työssä hänen luonaan. En sentähden tahdo seisoa siinä katsomassa, -kuinka tuo mies, joka taistelee kuin vuorileijona, repii koiran -palasiksi. Juoksen alas kukkulalta, mutta olen aivan pyörällä päästäni -ja unohdan kirveeni. Juoksen alas kukkulalta, -- ehkä niin pitkälti -kuin tästä ovesta tuohon oveen, kaksi- tai kolmekymmentä jalkaa. Ja -silloin on koira melkein lopussa. Sen kieli riippuu pitkällä, ja sen -silmät ovat aivan himmeät, mutta yhä vielä se raapii miehen rintaa -takajaloillaan, ja mies karjuu kuin vuorileijona. - -"Mitä voin tehdä? Olen unohtanut kirveen. Mies tappaa varmasti koiran. -Katselen isoa kiveä. Siellä ei ollut yhtään. Etsin keppiä. En näe -sellaistakaan. Ja mies on tuossa paikassa tappanut koiran. Nyt saatte -kuulla, mitä minä tein. En ole tylsämielinen. Minä potkaisen miestä. -Minun kenkäni olivat hyvin tukevat -- ei tällaiset kuin minulla nyt on. -Ne olivat oikeat halonhakkaajan kengät, pohjat hyvin paksut ja nauloja -täynnä. Potkaisen miestä korvan juureen. Potkaisen kerran vain, mutta -kunnolla, ja se riitti. Tiedän oikean paikan -- juuri tuossa korvan -alapuolella. - -"Ja mies päästää koiran. Hän sulkee silmänsä ja aukaisee suunsa ja -makaa sitten aivan hiljaa. Ja koira alkaa jälleen hengittää. Ja -hengityksen mukana palaa siihen elämä, ja nyt se tahtoisi repiä miehen -palasiksi. Mutta minä sanon sille: 'Ei', vaikka pelkään sitä kovin. Ja -mies alkaa virota. Hän avaa silmänsä ja katsoo minua kuin vuorileijona. -Ja minä alan pelätä häntä yhtä paljon kuin koiraa. Mitä minun on -tehtävä? Olen unohtanut kirveeni. Nyt saatte kuulla mitä minä tein. -Potkaisen miestä uudelleen korvan alle. Sitten otan vyön ja -kaulaliinani ja sidon hänet. Ja vähänväliä sanon 'Ei' koiralle, jotta -se antaisi miehen olla rauhassa. Ja koira katsoo vain. Se tietää, että -minä olen sen ystävä ja että minä sidon miestä. Eikä se pure minua, -vaikka minä pelkään niin kovasti. Koira on kamala otus. Sen minä -ainakin tiedän. Olen nähnyt sen vetävän vahvan miehen alas satulasta, -miehen, joka oli kuin vuorileijona. - -"Ja sitten tuli ihmisiä paikalle. Kaikilla on aseet, lintupyssyjä, -kiväärejä, revolvereja, pistooleja. Heti johtuu mieleeni, että -oikeudenkäynti on Yhdysvalloissa usein hyvin mutkatonta. Olen juuri -potkaissut miestä päähän, ja siihen tulee ihmisiä pyssyt käsissään ja -ne tahtovat raahata minut vankilaan, koska olen potkaissut miestä -päähän. Aluksi en käsittänyt mitään. Nuo ihmiset ovat minulle vihaisia. -Ne haukkuvat minua ja sanovat rumia sanoja, mutta ne eivät vangitse -minua. Silloin alan ymmärtää. Kuulen niiden puhuvan kolmestatuhannesta -dollarista. Minä muka olen ottanut heiltä kolmetuhatta dollaria. Se ei -ole totta, sanon minä. Minä sanon, etten ole keltään milloinkaan -senttiäkään vienyt. Silloin ne nauravat. Ja minä rauhoitun ja alan -ymmärtää asiaa. Ne kolmetuhatta dollaria on hallitus luvannut -palkkioksi tuosta miehestä, jonka minä olen sitonut vyölläni ja -kaulahuivillani. Ja kolmetuhatta dollaria on minun, koska olen -potkaissut miestä päähän ja sitonut hänen kätensä ja jalkansa. - -"En ole enää herra Kennanin työssä. Olen rikas mies. Hallituksen -kolmetuhatta dollaria ovat minun, ja herra Kennan pitää huolen siitä, -että hallitus maksaa ne minulle ja etteivät nuo pyssymiehet niitä -minulta vie. Ainoastaan sen tähden, että potkaisin päähän miestä, joka -oli kuin vuorileijona! Se on onnea. Se on amerikkalaista. Ja olen -iloinen siitä, että olen lähtenyt Italiasta ja hakannut halkoja herra -Kennanin maatilalla. Ja minä avasin tämän ravintolani niillä rahoilla. -Tiedän, että sillä tavoin voi ansaita kovasti rahaa. Kun olin pieni -poika, oli minun isälläni ravintola Napolissa. Nyt on minulla kaksi -tytärtä korkeakoulussa. Ja autokin minulla on." - - * * * * * - -"Herra Jumala, koko talo on kuin sairashuone", huudahti Villa Kennan -kaksi päivää myöhemmin tullessaan suurelle makuuverannalle, missä -Harley ja Jeri makasivat, toisella jalka lastoissa, toisella -kipsikääreissä. "Katso Miksiä", hän jatkoi. "Te ette ole ainoat, joilta -on luita katkennut. Huomasin äsken, että sen nenäluu on melkein -murskana, sellaisia iskuja se on saanut. Olen tunnin ajan pitänyt siinä -lämmintä käärettä. Katso sitä!" - -Miksi, joka oli Villan kehotuksesta seurannut häntä, oli kovin -hullunkurisen näköinen turvonneine kuonoineen. Miksi nuuski Jeriä ja -heilautti häntäänsä tervehdykseksi Harleylle, joka puolestaan tervehti -silitellen sen päätä ystävällisesti. - -"Se on varmaan loukkaantunut tappelussa", Harley sanoi. "Piccolomini -sanoo miehen lyöneen sitä monta kertaa ratsupiiskalla, ja tietenkin hän -sivalsi sitä kuonolle, kun se hyppäsi häntä kohti." - -"Piccolomini sanoo, ettei se kertaakaan huutanut, kun mies sitä löi, -vaan ryntäsi yhä uudelleen miehen päälle", Villa puhui innoissaan. -"Ajattele! Koira, joka ei ole Miksiä isompi, vetää murhaajan alas -satulasta, rosvon, jota parikymmentä poliisia ei ole saanut kiinni!" - -"Minä näin sen tekevän kummempaakin", Harley virkkoi rauhallisena. -"Ellei Miksi olisi ollut apuna ja Jeri myös -- ellei niitä molempia -olisi ollut, niin luulen, että se hullu olisi potkinut minut -kuoliaaksi, kuten aikoi." - -"Ja minä siunaan niitä molempia", huudahti Villa loistavin silmin; hän -tarttui nopeasti miehensä käteen ja puristi sitä sydämestään -kiitollisena. "Kukaan ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa noista -ihmeellisistä koirista", hän lisäsi koettaen voittaa liikutuksensa ja -räpäytti nopeasti silmiään estääkseen niitä kostumasta. - -"Viimeistä sanaa kaikesta siitä ihmeellisestä, mitä koirissa on, ei -sanota milloinkaan", lausui Harley vastaten hänen kädenpuristukseensa. - -"Ja juuri siksi on meillä jotakin sanottavaa", hymyili Villa. "Jerillä, -Miksillä ja minulla. Olemme harjoitelleet sen salaa yllättääksemme -sinut. Makaa hiljaa ja kuuntele. Se on ylistyslaulu, hymni Jumalan -kunniaksi. Älä naura. Se ei ole tarkoitettu pilaksi." - -Hän kumartui eteenpäin tuolissaan ja veti Miksin luokseen, niin että -koira istui hänen polviensa välissä; hän piteli molemmin käsin sen -päätä, ja koiran kuono oli puoleksi peittyneenä hänen tukkaansa. - -"Nyt, Jeri!" huusi Villa käskevästi kuin laulunjohtaja ainakin, ja Jeri -käänsi huomaavaisena päätään, katsoi häneen, hymyili silmillään ja -odotti. - -Villa aloitti ylistyslaulun tahtia lyöden, ja koirat yhtyivät siihen -pian pehmeällä ulvonnalla, mikäli niin puhdasta ja sointuvaa ääntä voi -ulvonnaksi sanoa. Ja kaikki, mikä oli vajonnut tyhjyyteen, kohosi -koirien mieleen niiden laulaessa. Ne lauloivat itsensä sen Tyhjyyden -halki _jossakin muualla_ -maailmaan ja juoksivat siellä hajonneen -laumansa kanssa, ja kuitenkaan ne eivät kokonaan kadottaneet -tietoisuudestaan nykyisyyttä ja elävää ihmisjumalaa, jonka nimi oli -Villa ja joka lauloi heidän kanssaan ja rakasti heitä. - -"Miksi emme muodostaisi kvartettia", virkkoi Harley Kennan yhtyen -lauluun. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Jerin veli, by Jack London - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JERIN VELI *** - -***** This file should be named 43258-8.txt or 43258-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/3/2/5/43258/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/43258-8.zip b/43258-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4d5cb6a..0000000 --- a/43258-8.zip +++ /dev/null |