diff options
Diffstat (limited to '43236-0.txt')
| -rw-r--r-- | 43236-0.txt | 1649 |
1 files changed, 1649 insertions, 0 deletions
diff --git a/43236-0.txt b/43236-0.txt new file mode 100644 index 0000000..d973e4d --- /dev/null +++ b/43236-0.txt @@ -0,0 +1,1649 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43236 *** + +KUNINKAAN TUOMIO + +Näytelmä 3:ssa näytöksessä lauluineen + + +Mukaellut + +OTTO WILHO [Otto Engelbrekt Jaatinen] + + +Aihe otettu P. Thomasson'in kertoelmasta: Prinssi ja porvarityttö + + + +Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1908. + +Hämeenlinna O.Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino 1908. + + + + + + + Suomalaisen Teatterin ensimälsen regissööörin + + Oskari Wilhon + + muistolle + omistaa mukaelmansa kiitollisuudella + + Otto Wilho. + + + +HENKILÖT: + + _Kustaa III_, Ruotsin kuningas. + _Fredrik_, hänen nuorin poikansa. + _Breitfelt_, luutnantti. + _Larsson_, hansikkaan tekijä. + _Ingrid_, hänen tyttärensä. + _Hurtti_, sotavanhus. + _Rudolf_, hänen poikansa. + _Stål_, korpraali. + Sotilaita. Kansaa. + +Tapahtuu Porvoossa huhtikuussa v. 1790. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +_Näyttämö_: Larsson'in myymälä. Perä- ja sivuovet. Oikealla akkuna. +Vasemmalla etunäyttämöllä pöytä, täynnä nahkoja ja hansikoita. +Peräseinällä hylly täynnä valmiita hansikoita ja sen edessä +myyntipöytä. Muu huonekalusto yksinkertainen ja ajanmukainen. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + +INGRID: Ommellen hansikkaa etunäyttämöllä olevan pöydän ääressä laulaa. + + Laulu N:o 1. + + Soi riemuisasti laulu, + Taas reipas suruton! + On murhe multa poissa; + Mä itse mursin sen. + Nyt lennän tuulen lailla + Mä metsän ruusumailla. + + Mä illoin kohtaan siellä + Ain' oman armaani, + Mi kerran vannoi mulle, + Ett' hän on omani, + Vaikk' taivas koitteleisi + Ja hältä toivon veisi. + + Kuitenkin, jos mä siellä + Kohtaisin kolmannen, + Sylissä kultaseni, + Mi istuis' laulellen + Niin loppuis ilo multa: + Mun pettänyt on kulta. + + Niin käypi täällä aina, + Ett' kuihtuu kukkaset, + Ja ruusumailla kasvaa + Piikkiset ohdakkeet. + Ja ruusu kaunokainen + On piikkipensas vainen. + +Niin sanotaan laulussa, mutta mitäpä minä siitä välitän! En ole vielä +antanut sydäntäni kenellekään. Olen vapaa -- vapaa kuin taivaan lintu. +Tosin sanovat kasvinkumppanini, että on niin ihanaa olla rakastettuna +ja ett'ei mikään hetki onnellisuudessa voita sitä hetkeä, jolloin +rakastaja polvistuneena vannoo uskollisuuttaan. -- Hm, enpä tiedä +ovatko he oikeassa, mutta jos kerran sattuisi niin, että minäkin +rakastuisin johonkin nuorukaiseen, niin pitäisi hänen olla urhoollinen +ja uljas mies, niinkuin kuningas Kustaakin. Siinä on mies, jonka +vertaista saa hakea!... Kas niin, nyt tämä ompeleminen taas alkaa +väsyttää... Niinpian kuin vaan tulen ajatelleeksikaan kuningasta ja +sitä hienoa herrasväkeä, joka nyt on kaupungissa, niin alkaa päätäni +huumata. Sellaista komeutta olen harvoin nähnyt... Ei, nyt en ompele +enään ainoatakaan pistosta. + + Panee työnsä pois ja menee akkunan luo. + +Kas kuinka kauniisti kevätaurinko paistaa puhtaaseen lumeen, joka vielä +peittää maan ja meren, ja hongat tuolla kaukana kohoavat kuin +hopeahapsiset jättiläiset... + + Laulaa. + + Laulu N:o 2. + + Loista, kirkas päivä loista! + Kinokset nuo paksut poista! + Pohjolaan tuo kevät kukka + Laaksoloihin nurmen nukka. + + Koita, koita Suomen päivä! + Kauvas poista huolten häivä! + Valon kun sä kirkkaan tuonet + Poistunevat kansan huolet. + +Vetäytyy äkkiä pois akkunasta, huudahtaa. + +Ah, Luojani!... Sama ylhäinen herra, jonka useita kertoja olen nähnyt +kävelevän tästä ohi, meni taas äsken ja iski minulle silmää niin +kummallisesti. Mitä hän sillä lie tarkoittanut... (Katsoo ulos). Tuolla +hän nyt menee, alinomaa vilkuillen tännepäin. + + +TOINEN KOHTAUS. + + Ingrid, Larsson ja Rudolf oikealta. + +LARSSON: Mitä sinä tuommoista turhaa aina loruat. Osaan kyllä antaa +arvon hauskalle pilapuheelle, mutta kun se menee liian pitkälle... + +RUDOLF: Ei mestari, se onkin täyttä totta, mitä olen puhunut. Jo tänään +otan pestin sotaväkeen ja kun rynnäkkö alkaa, menen Armfeltin +joukkoihin. + +LARSSON: Ah, mutta sehän on pelkkää hullutusta! + +RUDOLF: Kuinka? Onko kuninkaan ja isänmaan puolesta taisteleminen +teistä hullutusta? + +LARSSON: Kuka sitä on sanonut! Päinvastoin on jokaisen velvollisuus +uhrata viimeisen veripisaransakin isänmaan puolesta ja kun kuningas +Kustaa kulkee etunenässä, niin kukapa ei häntä seuraisi... Mutta sinä, +poika raukka, mitä sinä sodassa luulet tekeväsi? + +RUDOLF: Mitäkö teen? Jospa tietäisitte kuinka voimakas olen, niin ette +noin puhuisi!... Eilenkin kun löin Räätäli-Matin Jaakkoa korvalle, niin +paikalla lensi hän seljälleen ja toissapäivänä tein saman tempun +eräälle vääräsääriselle talonpojalle. + +LARSSON: Ja tuo on mielestäsi oivaa urhoollisuutta! Luulet kai voivasi +tehdä samoin silloinkin, kun venäläinen lähestyy. Oh ei, silloin eivät +sellaiset temput auta mitään, silloin on olo vähän kuumempaa! + +RUDOLF: No, sitä minä en pelkää vaikka lähettäisivät minkälaisen +kuulasateen hyvänsä. Muutoin kertovat sotilaat, että kuningas oli +kerran taistelun alussa huutanut joukoilleen: "Raukka se, joka ampuu!" +Ja sinä päivänä ei suomalaisten pyssyistä pamahtanut ainoatakaan +laukausta! He ottivat vaan vihollista korvista kiinni ja pyörähyttivät +pari kertaa ympäri, ja sillä lailla oli Armfelt yksinään lopettanut +vähintäin parituhatta vihollista. Jos minä nyt saan hengiltä pari +sataakin, niin onhan sekin jo kaunis alku... + +LARSSON: Sinäkö? Hyvä, jos saat edes yhdenkin... Ei, jää sinä vaan +kauniisti kotiin ompelemaan hansikoita!... Se sopii sinulle paljon +paremmin. + +RUDOLF: Olen tehnyt päätökseni ja sitä en muuta. Jos en sodassa paljoa +voikaan toimittaa, niin löydänhän kumminkin kunniakkaan kuoleman kun +tämä eläminen on niin raskasta ja ikävää... + +LARSSON: No, tuhannen tuhatta! Siltäkö tuntuu? Ja minkätähden, jos saan +kysyä? + +RUDOLF: Niin, siksi, että ... että... Ah, on kai mestari huomannut, +ett'en enään tee työtä yhtä halukkaasti kuin ennen... En tiedä mistä se +tulee, mutta... + +LARSSON: Ahaa, kyllä tiedän mistä kenkä likistääl No, mutta miksi et +ole puhunut itse tytön kanssa?... Hänellä on vapaa tahtonsa olen aina +sanonut. Ah, tuollahan hän onkin!... Ingrid!... + +INGRID (Säikähtäen). Mitä, isä? + +LARSSON: Mitä sinä siellä niin uteliaasti katselet! + +INGRID (Hämillään). Olin niin ihastunut tähän kauniiseen kevätpäivään +ja päivän hopeaterä lumosi minut kokonaan kirkkaudellaan. + +LARSSON: Vai niin, sinä haaveksit tulisia silmiä... Niin, niin, sehän +on tyttöjen tapaista! (Rudolf'ille). Kas niin, käytä nyt tilaisuutta ja +sano hänelle mitä sinulla on sydämmelläsi! Minä olen kyllä +suostumukseni antava jos tyttö myöntyy. (Ääneen). Hyvästi hetkeksi +lapsukaiseni. Minulla on vähän asiaa Räätäli-Matille. (Mennessään +ovessa itsekseen). Saa nähdä, kuinka hän aluksi suoriutuu tämänlaisista +taisteluista! (Ulos peräovesta). + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Rudolf, Ingrid. + +INGRID (Akkunassa). Kas nyt tulee ylhäinen herra takaisin erään toisen +seurassa! + +RUDOLF (Itsekseen). Mitä hän niin uteliaasti katselee? (Ääneen). Neiti +Ingrid! + +INGRID: Vai niin, Rudolf on vielä täällä! + +RUDOLF: Niin, asia on nyt niin, että ... että minä aijon mennä +sotaan... + +INGRID: Kujeiletteko te taas, vai...? + +RUDOLF: Se on vakava aikomukseni, neiti Ingrid. + +INGRID: No, nyt puhutte miehen lailla. Ah, jospa minäkin olisin mies! +Kuninkaan tänne tultua on kuin sankarimaisuus olisi oikein hurmannut +minut... Kerrotaan, että kuningas, joka muutoin on erittäin kohtelias +naisväelle, joskus kohtelee heitä kovakätisesti... Kuulin eilen +puhuttavan, että kuningas oli taputtanut erästä hovineitiä poskelle +niin varomattomasti, että poski tuli mustelmalle... + +RUDOLF: Eihän se ihme olekaan, kun ei kolmeen vuoteen ole talutellut +muuta kuin miekkaansa. Mutta onhan prinssi Fredrikillä sitävastoin +paljon hienommat kädet ... ja niillä hän taitaa taputella sekä +hovineitejä, että porvarityttöjä. + +INGRID: Oikeinko totta! Voi etten minä vielä ole nähnyt prinssiä +kertaakaan! + +RUDOLF: Vai niin, neiti Ingrid haluaisi nähdä prinssin? + +INGRID: Niin, jos se vaan olisi mahdollista. + +RUDOLF: Niin, niin, te ette ole ainoa, joka sitä haluaa. Samaa haluavat +kaikki, Jumala paratkoon ... ja Porvoon urhot eivät myöskään ole +muodista paljon jäljellä. + +INGRID: Ei suinkaan!... Mutta luulenpa, että Rudolf on tänään huonolla +tuulella. Porvoon urhot eivät ole hituistakaan huonommat kuin muutkaan, +jos he vaan ovat reippaita ja urhoollisia poikia ja siten kuninkaan +rivien kaunistuksena ... ja sen minä vaan sanon, että jos joskus +ottaisin miehen itselleni, niin... + +RUDOLF: No, millaisen pitäisi hänen olla?... Se ei tosin liikuta +minua ... mutta tiedänpä yhden Porvoon urhon, joka on kokonaan +ihastunut teihin, neiti Ingrid. + +INGRID: No, kuka sitten? + +RUDOLF: Sitä en sano. + +INGRID: Onko hän sievä poika? + +RUDOLF: Niin luulen. + +INGRID: Onko hän pitkä ja komea? + +RUDOLF: No, ei hän nyt juuri niin erin pitkä ole, mutta, mutta pulska +poika hän kyllä on. + +INGRID: Missä toimessa hän on? + +RUDOLF: Niin, hän on... (itsekseen). Nythän saan tietää missä toimessa +minun pitäisi olla. (Laulaa.) + + Laulu N:o 3. + +RUDOLF: + + Jos se poika tulisi ja kysyisi: + Hei larilarilari lallallei! + "Tahdotteko tulla mun armaakseni? + Hei larilari lallei! + Mä työtä tehdä voin sen saatte uskoa + Meill' aina leipää ois' ei koskaan puutetta + Jos vastauksen myöntävän saan?" + +INGRID: + + Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti + Hei larilariri lallallei! + Hän multa sydäntäni pyytäisi + Hei larilari lallei! + Ja vaikka kullasta vois' vuoret tehdä hän + Ja taivaan iloksi vois' muuttaa elämän. + En hänest' huoli kumminkaan. + +RUDOLF: + + Jos se poika tulisi ja kysyisi + Hei larilariri lallallei + Tahdotteko tulla mun armaakseni? + Hei larilari lallei! + On paljon peltoa ja talo komea, + Ei huolta, murhetta ei tuskaa tunneta, + Jos vastauksen myöntävän saan. + +INGRID: + + Vaikka, vaikka kuinkakin kauniisti + Hoi larilariri lallallei + Hän multa sydäntäni pyytäisi, + Hei larilari lallei + Ja vaikka meret maat hän pitäis' hallussaan + Ja aarteet maailman ois' hällä omanaan, + En hänest' huoli kumminkaan. + +RUDOLF: + + Jos se poika tulisi ja kysyisi: + Hei larilariri lallallei + Tahdotteko tulla mun armaakseni? + Hei larilari lallei + Oon uljas sotilas, maan eestä taistelen + Nyt lähden kuolemaan, kun saan vain suukkosen + Ja vastauksen myöntäväisen. + +INGRID: + + Niin -- jos se nuorukainen tulisi, + Hei larilariri lallallei + Mä heti hänet ottaisin omakseni + Hei larilari lallei + Ken niinkuin Kustaa käy uljaasti taistohon, + Hän immen huulilta saa kuuman suutelon + ja lemmen liekin ikuisen. + +(Rientää vasemmalle). + + +NELJÄS KOHTAUS. + +RUDOLF: Niin, sen tiesin jo edeltäkäsin. Sotaväen tänne tultua ovat +tytöt aivan järjiltään. Lyönpä vetoa, että isäukkoni, niin vanha ja +rikkiammuttu kuin hän onkin, onnistuisi paremmin lempivehkeissä, kuin +konsaan kukaan kaupungin kaunis porvari, etenkin jos hänellä olisi +urhoollisuusmitalit rinnassaan... Hm, minun pitää siis tulla +sotilaaksi! Rudolf parka! johan sinun aikoja sitten olisi pitänyt +tietää, ettei hansikkojen ompeleminen ole mikään miehen toimi... Mutta +nyt tuntuu minusta niin vaikealle lähteä ja jättää... Ei, minun täytyy +olla mies ja pysyä päätöksessäni. Pois rakkauden mietteet silloin kun +lähtee sotimaan isänmaan ja kuninkaan puolesta! (Laulaa). + + Laulu N:o 4. (Ilmari Calamnius'en "Nuorukaisen virrestä.") + + Mä tunnen leimut lemmen muun + Nuo tääll' ei kestää voi, + Ne rintahani orpohon + Vain hetken hehkut loi. -- + Mutt' yks' on täällä morsian, + Kun sortuu lemmet maailman, + Ja se on -- synnyinmaa! + + Hän mulle viittaa uuden tien, + Ihanan ihmekkään, + Jok, aina suurta suuntaa vie + Päämaaliin ylhäisään; + Se aina auttaa oikiaan + Ja johtaa poikiaan + Päin pyhää, korkeaa! + + Oi Luoja minus sytytä + Isäinmaan rakkaus, + Ennenkuin minut kuolohon + Vie kurja uupumus: + Mun riutaa alle tuskien + Ja turhain unelmain! + + +VIIDES KOHTAUS. + + Rudolf, Prinssi Fredrik ja Breitfelt puettuina viittoihin, perältä. + +PRINSSI: Luuletteko hänen nyt olevan yksinään? + +BREITFELT: Niin toivon. Neljännestuntia sitten läksi mestari Larsson +talosta. + +RUDOLF: Kaksi vierasta. Ketähän he etsivät? + +PRINSSI: Nuori mies! + +BREITFELT: Luultavasti ammattioppilas. (Rudolf'ille). Kuules ystäväni! + +RUDOLF: Mitä haluatte? + +BREITFELT: Me tahtoisimme nähdä hansikoita. + +RUDOLF: Vai niin, aivan paikalla. + +BREITFELT: Sinäkö aijot meille niitä näyttää? + +RUDOLF: No niin. Luuletteko ett'en minä osaa sitä tehdä, vai... + +BREITFELT: Ei, me emme luota sinuun. Eikö täällä ole ketään muuta +käsillä? Esimerkiksi talon tytär! + +RUDOLF: Hänellä ei nyt ole aikaa. Ja voinhan minä yhtähyvin näyttää... + +BREITFELT: Mutta kuulitko ett'emme tahdo sitä! Kutsu paikalla tänne +neiti Ingrid! + +RUDOLF (Itsekseen). Hän tietää tytön nimenkin!... Kummallista! Tässä +piilee jotain. + +BREITFELT: No tuotko? + +RUDOLF: Hansikkoja, paikalla. + +BREITFELT: Ei, minä tarkoitan neiti Ingridiä. + +RUDOLF: Se on kerrassaan tarpeetonta, kun minäkin... + +PRINSSI (Käskevästi). Mutta jos minä käsken sinua... + +RUDOLF (Nöyrästi). Vai niin, kyllä menen! (Itsekseen). Ei tässä muu +auttane kuin totella. Mutta minä en laske heitä näkyvistäni, senkin +vintiöt! (Vasemmalle). + + +KUUDES KOHTAUS. + + Prinssi, Fredrik, Breitfelt. + +PRINSSI: Poika ei olisi mielellään laskenut pikku kyyhkyä pesästään. + +BREITFELT: Senkin jamakkanenä! En luullut hänen kumminkaan noin +tohtivan... + +PRINSSI: Viis' siitä!... Olen tullut tänne saadakseni nähdä tuon +kauniin lapsen. Ensikerran näin hänet viime sunnuntaina kirkossa, jossa +hänen kauniit kasvonsa heti pistivät silmääni. Sattumalta sain tietää, +missä hän asui, ja nyt olen joka päivä kävellyt hänen akkunansa ohi. + +BREITFELT: Ilman, että hän olisi huomannut teitä. + +PRINSSI: Päinvastoin! Meidän silmäyksemme ovat joka kerran yhtyneet +toisiinsa. + +BREITFELT: Oivallista! Teidän korkeudellenne on onni aina myötäinen... +Muutoin olen kuullut puhuttavan, että neiti Ingrid olisi myös viaton +kuin taivaan enkeli. + +PRINSSI: Sitä hauskempi. Muistakaa, että kovalla ampumisella sortuu +vahvinkin linna!... Näytätte olevan vasta-alkaja tällaisessa +piiritystieteessä, parhain luutnanttini! Kuitenkin pitää teidän nyt +auttaa minua, kävi miten kävi! + +BREITFELT: Aivan mielelläni, teidän korkeutenne. + +PRINSSI: En tahdo heti tulla tunnetuksi, ymmärrättekö? + +BREITFELT: Täydellisesti, teidän korkeutenne, mutta luulenpa, ett'emme +nyt onnistu, sillä ukko Larsson vahtii tytärtään kuin lohikäärme +aarrettaan. + +PRINSSI: Äh! eihän koskaan löydä sopivampaa tilaisuutta... Rakkauden +jumalatar on aina ollut uskollinen liittolaiseni ja luulen, ettei hän +nytkään minua petä. Jos tämä ryntäys onnistuu, saatte kapteenin arvon. + +BREITFELT: Teidän korkeutenne on liian armollinen. + +PRINSSI: Toimeen siis!... Minun täytyy saada tyttö mukaani tavalla +millä hyvänsä. Sanon teille suoraan, rakas Breitfeltini, että olen +kokonaan kyllästynyt hovin vetelyksiin ja ikävöin ruusuja, jotka +tuoksuvat raittiisti, kuin kevään ensi vuokot... Mutta hiljaa! Joku +tulee! + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + Edelliset, Rudolf ja Ingrid vasemmalta. + +PRINSSI (Itsekseen). Se on hän! + +INGRID (Säpsähtäen). Voi Luojani! + +PRINSSI (Itsekseen). Hän punastui! + +INGRID (Itsekseen). Sama ylhäinen herra, jonka niin usein olen nähnyt +kävelevän akkunamme ohi! + +BREITFELT: Pyytäisimme saada nähdä hansikkoja. + +INGRID: Vai niin, aivan paikalla! Olkaa hyvä! (Näyttää hansikkoja). + +RUDOLF (Itsekseen). Enpä vaan käsitä, miksikä en minä olisi yhtähyvin +voinut näyttää niitä heille. + +PRINSSI (Tarkastelee hansikoita). Nämä ovat liian paksusta nahasta. + +INGRID: Niin, me emme ole pitkään aikaan tehneet muita kuin +sotilashansikoita. + +PRINSSI: Minun ja toverini pitäisi huomenna mennä vahtiin kuninkaan luo +ja me tarvitseisimme vähän hienompia hansikoita. + +BREITFELT: Niin, jos mahdollista valkeassa nahassa. + +PRINSSI (Breitfelt'ille). Koettakaa saada poika ulos! + +BREITFELT: Eikö neidillä olisi jossain varastossa sellaisia. + +INGRID: On todellakin ... nyt muistan! Onhan meillä ullakolla pari +kimpullista vähän hienompia hansikoita. + +BREITFELT: Ehkä tuo nuorukainen noutaa ne! + +INGRID: Kyllä, jos herrat odottavat hetkisen. Ole hyvä Rudolf ja tuo +ullakosta pari hansikkakimppua! + +RUDOLF: Minäkö? + +INGRID: Niin juuri. + +RUDOLF: Ja jättäisin teidät tänne... Ei, se ei tule kysymykseenkään!... + +INGRID: Hyi häpeä, Rudolf, miksi et tee mitä pyydän? + +RUDOLF: Elkää niin puhuko, neiti Ingrid. Teidän tähtenne menen vaikka +kuolemaan, mutta... + +PRINSSI (Käskevästi). Hävytön! Menetkö -- ja heti! + +RUDOLF (Masentuneena). No niin, minä menen... (Itsekseen). Taas tuo +ärjyy. He tahtovat saada minut pois, saadakseen sitten pelata tytön +kanssa miten haluavat sen ymmärrän... Oh, odottakaahan! (Oikealle). + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + Prinssi Fredrik, Breitfelt, Ingrid. + +BREITFELT (Prinssille). Hän on poissa! + +PRINSSI (Breitfelt'ille). Jamakkanenä! + +INGRID: Jos teidän armonne, eli kuinka saan sanoa... + +PRINSSI: Kutsukaa meitä miten tahdotte. Me molemmat olemme upseereja +kuninkaan henkivartioväessä. + +INGRID: Jos teidän armonne sallii minun ottaa mitan kädestänne, +nähdäkseni kuinka suuret hansikkaat pitää olla. + +PRINSSI: Aivan mielelläni, kaunis lapseni! (Ojentaa Ingrid'ille +kätensä). + +INGRID (Tarttuu siihen). Hyvä isä! Kuinka pienet ja hienot kädet. + +PRINSSI: Pidättekö te niistä? + +INGRID: Jos kaikilla kuninkaan upseereilla on näin hienot kädet, niin +eipä taida olla niinkään vaarallista joutua heidän kanssaan +tekemisiin... + +PRINSSI: Ja kuitenkin ovat nämä kädet lähettäneet jo monta vihollista +manalaan. + +INGRID: Pitäkää kätenne asemillaan! Enhän minä muutoin voi ottaa +mittaa... Ai, miksi puristatte niin... + +PRINSSI: Anteeksi!... Korjaan heti vikani. (Suutelee Ingrid'in kättä.) + +INGRID: Hyi, tuollaista minä en suvaitse! + +PRINSSI: Kerran vielä. + +INGRID: Ei, sanon minä! + +PRINSSI: Minä rukoilen... + +INGRID: Päästäkää! (Irroittaa kätensä). + +PRINSSI: Kas niin, nyt olen varmaan suututtanut teidät? + +INGRID: No, melkeinpä!... + +PRINSSI: Oletteko siis vihainen minulle? + +INGRID: Sitä en ole sanonut. Vaan ei kukaan ota tuolla lailla mittaa! + +PRINSSI: Mutta annattehan anteeksi sotilaan seurustelutaidon puutteen? +Kyllä minä luullakseni sen pian opin. Annattehan anteeksi, eikö niin? + +INGRID (Ujosti). Sen olen jo tehnyt... + +PRINSSI: Oi, älkää kääntäkö kauniita silmiänne pois minusta! + +INGRID: Eivät minun silmäni ole kauniit! + +PRINSSI: Oh, ne ovat lumoavat! + +INGRID: Ei, sitä en usko, sillä te vaan imartelette. Sanokaas: onko +kaikkien kuninkaan sotilaitten tapana puhua tuolla lailla? + +PRINSSI: Löytyyhän poikkeuksiakin. + +INGRID: Niin, teidän toverinne esimerkiksi. Tuolla hän vaan seisoo, +eikä puhu sanaakaan. Näyttää aivan siltä, kuin hän vahtisi ovea. + +PRINSSI: Oh, hän on kyllä koko hulivili, kun siksi rupeaa... Uskotteko, +minä olen aivan ihastunut teihin? + +INGRID: Minuunko? Te ... kuninkaan upseeri? + +PRINSSI: Niin, sydämmeni sykkii yksin teille. Vai ettekö te kenties +pidä sotilaista? + +INGRID: Kyllä, minä ihailen urhoollisuutta. + +PRINSSI: Mitähän sanoisittekaan, jos minä jonakin kauniina päivänä +tulisin pyytämään teitä vaimokseni? + +INGRID: Ohoh, se kävisi liian joutuin! + +PRINSSI: No, saisinko rukkaset? + +INGRID: Oh, miksi juuri niin?... + +PRINSSI: Te siis rakastatte minua? + +INGRID: Sitä en ole sanonut! + +PRINSSI (Tulisesti). Oi, silmäsi ovat sen tuhat kertaa minulle +sanoneet ... kallis impeni ... sinä rakastat minua!... + +BREITFELT: Joku tulee! Kuulen askeleita! + +INGRID: Se on varmaan isäni. + +PRINSSI: Hyvästi, kaunis ruususeni!... Tilaan sinulta parin +hansikkaita, ja niiden pitää olla hienot, valkeasta nahasta... Hyvästi! +Huomenna tulen itse noutamaan hansikkaat. + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + Edelliset, Larsson ja Hurtti perältä. + +LARSSON: Huomenna sanoi hän ottavansa pestin sotaväkeen... + +HURTTI (Pieni, valkeahiuksinen ja pitkäpartainen ukko. Käyttää keppiä +liikkuessaan. Vaikkakin vasen jalkansa on puujalka, on hän kumminkin +kepeä ja reipas liikkeissään). Se reipas poika ... missä hän on? +Tahtoisin syleillä häntä? Jollei vasen sääreni vain olisi näin kankea, +niin paikalla lähtisin hänen kanssaan tappotantereelle. + +PRINSSI (Peittäen viittaan kasvonsa, Breitfelt'ille). Lähtekäämme. +(Hiljaa Ingrid'ille). Hyvästi kaunis lapseni! Huomenna näemme taas +toisemme. (Menevät). + + +KYMMENES KOHTAUS. + + Ingrid, Larsson, Hurtti. + +LARSSON: Ketäs herroja ne olivat? + +INGRID: Upseereja kuninkaan henkivartioväestä. Toinen heistä tilasi +parin valkeita hansikoita, joilla voi mennä kuninkaan luo. + +HURTTI: Kuninkaan upseereja! Tuli ja leimaus! Sen sinun olisi pitänyt +ennen sanoa, että vanha Hurtti olisi saanut tehdä kunniaa Ruotsin +urhoille! Niissä pojissa on ruutia, sanon minä. Muistan vieläkin, kun +kerran taistelussa sain tehtäväkseni ottaa parin toverini kanssa erään +kasakkajoukon vangiksi... Se ei taida onnistua, sanoin minä... Kyllä, +sanoi kuningas, jos sinä vaan et pelkää. Minäkö pelkäisin, teidän +majesteettinne, sanoin, se ei tule koskaan kysymykseenkään!... Ja +sitten ojensin kiväärini ja viidessä minuutissa ampua paukuttelin +ainakin viisisataa miestä kuoliaaksi! muut antautuivat vangiksi. Mutta +kun meidän piti viedä heidät leiriin, niin emme jaksaneet kantaa +kaikkia yht'aikaa. Silloin tuli pari kuninkaan upseereja avuksemme ja +saadaksemme roistot paremmin kuljetetuksi, sidoimme pari hevosta +hännistä yhteen, heitimme ne olkapäillemme ratsastajineen päivineen ja +siten kannoimme koko joukon leiriin... + +LARSSON: Sepä oli saakelin sukkela temppu! Ja nyt jaksat tuskin +suoralla kädellä nostaa puutuoliakaan. + +HURTTI: Ettäkö en jaksa? Antakaa tänne, niin saatte nähdä!... Nostan +vaikka tusinan. Enhän muutoin olisi ollut Lappeenkaan taistelussa. +Siellä sain kuulan pahalaisen jalkaani ja senjälkeen piti minun jäädä +kotiin vanhoiksi päivikseni. Mutta kyllä silloin tappelinkin. En +ehtinyt hikeä päästäni pyyhkiä. Vihollisia otin käsivarsista kiinni, +heilahutin pari kertaa ympäri ja heitin menemään joen törmää alas, kuin +keilapalikoita... Se oli hyvin tehty, sanoi kuningas minulle taistelun +päätyttyä, siitä saat korpraalin arvon. Kiitos kunniasta, teidän +majesteettinne, sanoin minä. Ja sitten löi kuningas minulle kättä, että +kuului neljän peninkulman päähän... + +LARSSON: Älähän nyt omiasi pistele... + +HURTTI: Tuli ja leimaus! Etkö usko minua? Olisittepa nähneet minut +siihen aikaan! Silloin oli voimaa käsivarsissani ja terästä mielessäni. +Kerran sotamiehenä koettivat panna minut arestiin. Korpraali tuli ja +tarttui niskaani. Silloin annoin hänelle korvapuustin, niin että meni +nenälleen. Saat mennä, sanoi översti, nyt tiedän mihin suomalainen +nyrkki kelpaa! + + +YHDESTOISTA KOHTAUS. + + Edelliset, Rudolf, oikealta. + +RUDOLF: Tässä ovat hansikkaat!... Kylläpä niitä sai hakea. Vai niin, he +ovat jo menneet. + +INGRID: Niin, mutta tulevat huomenna takaisin. + +RUDOLF: Hm! hm!... Odottakaahan. Sormenpäitäni niin kutkuttaa. + +HURTTI: Ja miksikä, poikani? + +RUDOLF: Vai niin, sinä olet täällä, isä! Niin, minä olen suuttunut koko +maailmaan... Löytyy ihmisiä, jotka päältä nähden ovat kyllä komeita ja +hienoja, mutta joiden sydän on täynnä kavaluutta ja petosta... + +LARSSON: Mitä saakelia sinä nyt lörpöttelet? (Hiljaa). Oletko jo +puhunut tytön kanssa? + +RUDOLF: Olen, mutta hän ei sanonut huolivansa minusta. + +LARSSON: Vai niin ... hm!... Sille en mahda mitään. Hänellä on vapaa +tahtonsa, olen aina sanonut. + +HURTTI: Mikä sinulla on, Rudolf? Oletko joutunut tekemisiin jonkun +salaväijyjän kanssa? + +INGRID (Akkunan luona itsekseen). Mikähän tuon uljaan upseerin nimi +lienee?... + +RUDOLF (Vilkaisten Ingrid'iin). Niin, te arvasitte oikein, isä. Mutta +tiedän myös nyt olla varuillani. Tänään otan pestin sotaväkeen. + +HURTTI: Tuli ja leimaus! Eläköön! ... se on oikein! Edes mars! +Ampukaa! ... kas se on elämäni, se! Sinä teet oikein, poikani! Jumala +sinua siunatkoon! Jospa olisit nähnyt minut esimerkiksi Lappeen +taistelussa. Voidakseni paremmin seurata vihollista otin saappaat ja +juoksin sukkasillani ja kun kuulamme olivat lopussa asetimme kiväärimme +niin, että vihollisen kuulat lensivät pyssyn piippuihimme ja +sillätavoin saimme ampua vihollista hänen omilla kuulillaan... Kerran +sanoi Levenhaupt minulle: Kuules Hurtti, sanoi, osaatko ampua tykillä +yhtähyvin kuin kiväärilläkin!... Jumala varjelkoon kenraalia! sanoin +minä, ammun vaikka kärpäsen viidensadan sylen päästä... Tuumasta +toimeen. Kenraali pani kärpäsen viidensadan sylen päähän. Minä ammuin, +ja tykinluoti lensi suoraan kärpäsen mahan läpi... + +LARSSON: Silloin mahtoi kärpäset olla jokseenkin suuria, luulen ma. + +HURTTI: Noo ... eipä juuri ... olivathan kuin konsakin ylipäänsä... +Mutta kuulehan, veli, nyt sinun pitää tarjota minulle jotain +virvoittavaa! Kurkkuni tuntuu niin kuivalta kuin pistin rauhan aikana. + +LARSSON: Tule huoneeseeni ottamaan lasillinen viiniä! + +HURTTI: Lempo soikoon! Se joltakin maistuu, se vahvistaa ruumista ja +sielua. + + (Menevät). + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Larsson, Ingrid. + +LARSSON (Ommellen myyntipöydän ääressä). Kummallista on tämä sentään +minusta. Olen aina luullut, että sinä pidät Rudolf'ista, ja nyt... No, +no, sinulla on vapaa tahtosi, olen aina sanonut. Mutta sanos minulle, +kuka se oikeastaan on, jolle olet antanut etusijan, jos hän joskus +sattuisi tulemaan tänne. + +INGRID (Ommellen toisen pöydän ääressä). En ole antanut sitä +kenellekään, rakas isäni! + +LARSSON: Lörpötystä! Täytät kohta kaksikymmentä vuotta ja olet sen +lisäksi reipas ja iloinen tyttö... Tahdot kai uskotella minulle, ettei +rakkauden tauti sinuun ollenkaan pysty?... Ei, tyttöseni, se ei ole +totta!... Sinä olet varmaan ihastunut johonkin nuoreen sotilaaseen, +joita nyt on niin kosolta hyvässä kaupungissamme. Eikö niin... Sinä et +virka mitään... Niin, niin, vaitiolo puhuu jo jotakin... + +INGRID: Muuta en voi teille vastata, kuin että sydämmeni on vapaa. +Ihailen kyllä sekä Kustaa kuningasta itseään, että hänen sotilaitaan, +mutta etusijaa en ole antanut heistä kenellekään. + +LARSSON: No mutta Herran nimessä, miksi sitten et voi vähääkään pitää +Rudolf'ista? Hän rakastaa sinua kumminkin sydämmestään. Ja kun hän +sitäpaitsi on kunnon poika, niin en voi ymmärtää miksikä... Ei, se on +totta, ei mitään pakkoa naima-asioissa. + +INGRID: Puhukaamme ennemmin jostain muusta! Luulen että Rudolf +ajattelee ainakin kaksi kertaa päänsä ympäri, ennenkuin menee +sotaväkeen. + +LARSSON: Niin, niin, ei kukaan tiedä, mihin jäniksen jäljet vievät. +Rudolf'in tapaista ei ole paljon ajatella asioita... Mutta tapahtukoon +tahtosi, lapseni! Tunteesi tulevat kyllä aikanaan itsestään ilmi, sillä +rakkaus on siinä kohden yskän tapaista, sitä ei voida salata. + +INGRID: No, nyt ovat hansikkaat valmiit, jotka upseeri eilen tilasi. + +LARSSON (Panee pois työnsä). Sinulta alkaa työ joutua nopeammin kuin +minulta itseltäni... Niin, nuoret edistyvät, vanhemmat tulevat +kykenemättömiksi!... (Nousee). Näytähän!... Hyvää työtä! Aivan kuin +itse olisin ne ommellut. Kyllä näillä vaan sopii mennä vaikka +minkälaisiin paaliin. Emme me käsityöläiset ole niinkään hyödyttömiä, +kuin luullaan, sillä jos esimerkiksi kaikki ihmiset menisivät +sotilaiksi, niin miten sitten elettäisiin, kuka työt tekisi. Niin, +niin, sotakunnia on vaihtelevainen, mutta työn kunnia säteilee yhtä +kirkkaasti kaikkina aikoina. + + +TOINEN KOHTAUS. + + Edelliset, Rudolf perältä sotilaspuvussa. + +RUDOLF: Hyvää päivää, mestari! + +INGRID: Rudolf! + +LARSSON: Sotilaspuvussa. Vai niin, se on siis tehty? + +RUDOLF: Niin, tänään minut kirjoitettiin rykmenttiin ja nyt tulen +sanomaan teille hyvästi! + +LARSSON: Ohoh! Niin kiire ei sinulla toki mahtane olla!... + +INGRID: Jopa nyt peräti! Olen aivan hölmönä. En luullut Rudolf'in +todenteolla aikovan... + +LARSSON: Mutta kuules, junkkari! Oletko tarkoin miettinyt, minkä +tärkeän askeleen olet ottanut?... Jättää ammatti, joka hyvästi +elättää harjoittajansa ja johon sinä kykenet ... se on suurinta +kevytmielisyyttä! Luuletko nyt olevasi ensimmäisiä urhoja sotaväessä? +Eipä luullakseni monikaan vihollinen sinun edessäsi pakene. + +RUDOLF: Eihän isäukkokaan ole niin suuri, ja kuitenkin on hän tehnyt +paljon urotöitä. Minä ammun ja pistän kuoliaaksi kaikki mitä tielleni +sattuu ja sitten itseni lopuksi! ... ja kun minua ei kukaan kaipaakaan, +niin... + +INGRID: No, entäs minä, Rudolf? + +RUDOLF: Neiti Ingrid?! + +INGRID: Salli minun puristaa kättäsi. + +RUDOLF (Hurjana ilosta). Hurraa!... Hiiteen nämä ryysyt!... Minä jään +kotiin ompelemaan hansikoita -- se on paljon parempi! (Äkkiä totisena). +Mutta, hitto vieköön ... se ei käy päinsä!... Pestiä ei voi +peruuttaa... Äh, nyt olen tehnyt tuhmasti. + +LARSSON: He, he, he, niin, niin ... niin käy aina, kun ollaan liian +ahneita puurokupin ympärillä... Ja sinun pitäisi nyt mennä taistelemaan +isänmaan puolesta, he, he, he!... + +RUDOLF: Vaiti, mestari!... Koska kohtaloni nyt kerran on ratkaistu, +niin näytän myös mihin kelpaan. Nyt kun tiedän, että neiti Ingrid +vuodattaa muistolleni kaipauksen kyyneleen, nyt en pelkää mitään +vaaroja. Mihin sotalippu minua kutsuneekin, seuraan sitä, varmana +siitä, että nuori vereni ei ole turhaan vuotava, vaan että sydämmeni +kuihtuu isänmaan ja kuninkaan tähden... Eläköön isänmaa, eläköön +kuningas!... Hyvästi! + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Edelliset, Hurtti. + +HURTTI (Tulee). Seis!... Tuli ja leimaus! Juoksethan nurin vanhan +isäsi!... Odota nyt kauniisti, niin saat kuulla hauskoja uutisia... +Jumalan rauhaa, veli! Samoin, neiti Ingrid!... Herranen aika! kuinka +hän näyttää tänään sievältä!... Mutta Rudolf ei liioin ole mikään +raukka... (Menee Ingrid'in luo ja taputtaa häntä poskelle). Tuommoinen +herttainen olento; niin älä käännä päätäsi pois!... (Toisille). +Muistanpa, kun kuningas kerran nukkui päivällisuntaan kanuunakärryissä, +piti minun mennä ilmoittamaan hänelle eräs kreivinna Köningsmark vai +Kröningsmarsh, eli mikä hänen nimensä lie ollut, joka tahtoi puhutella +kuningasta. "Miltä hän näyttää?" kysyi Kustaa, "onko hän kaunis?"... +"No, niinkuin kirkkoenkeli", sanoin minä. "aja hänet hiiteen!" sanoi +kuningas. "Miksikä?" kysyin minä. "En minä nyt jouda rakastamaan muuta +kuin miekkaani!" sanoi kuningas ja potkasi maahan niin lujasti, että +eräs rumpali alkoi päristää hätärumpua, sillä hän luuli vihollisen +alkavan ampua. + +INGRID: No, mitä sanoi kreivinna siihen? + +HURTTI: Suuttui ja meni tiehensä. Ja mitäpä siitä. Jospa hän olisi +ollut edes prinsessa tai ruhtinatar... Mutta vain tavallinen kreivinna, +jollaisia kasvaa joka puussa Saksassa ja Ranskassa niitä löytää joka +pusikosta, puhumattakaan Preussia, jossa niitä saa poimia maasta, kuin +meillä nauriita. + +RUDOLF: Olipa tuo tosiaankin hauska uutinen. Luulin teillä toki olevan +parempaakin. + +HURTTI: Niin, mitä oikeastaan läksit. Hurtti: Niin, tosiaankin. Olin +aivan unohtaa asian... Niin, tulen nyt kutsumaan teitä kestiin, se +tahtoo sanoa sinua veli Larsson, ja sinä poikani saat tulla myös +mukaan. Olen saanut tehtäväkseni kutsua kaikki tuttavani luokseni +juomaan kuninkaan maljan ja siitä ei kukaan mahtane kieltäytyä. + +LARSSON ja RUDOLF: Ei, ei! + +LARSSON: Mutta keneltä sinä olet saanut juomia, et suinkaan... + +HURTTI: Eräältä sotatoverilta, luutnantti Breitfelt'iltä. Tänään on +hänen syntymäpäivänsä ja sen hän tahtoo viettää toimeenpanemalla +juomingit kuninkaan terveydeksi... Minusta on se erittäin kaunista -- +vai kuinka? Hän on erittäin käskenyt kutsumaan teitä molempia. + +LARSSON: Miten, hitto vie, hän meidät tuntee? + +HURTTI: Eikö hän nyt tuntisi vanhan sotatoverinsa tuttavia? Hän tietää +luonnollisesti, että minulla on poika joka aikoo sotamieheksi... Ja +sinua sitten, kauniin Ingrid'in isää, -- luuletko ett'eivät upseerit +sinua tunne?... Kyllä maar, paremmin kuin luuletkaan!... Hehehe!... +Eivät he kaikki rakasta ainoastaan miekkaansa... + +INGRID: Mitä te taas? Vanha kujeilija! Olisiko joku upseeri... + +RUDOLF: Upseeri!... Mitä jos Breitfelt olisi ollut toinen niistä, jotka +eilen kävivät täällä! + +LARSSON: Niin, tosiaankin, mitä sinä oikein sanoit? + +INGRID: Selittäkää paremmin! + +HURTTI: Selittäkää! Ei minulla ole mitään selittämistä... Ja enhän minä +ole mitään sanonutkaan. Tiedän vaan, että luutnantti Breitfelt on +minulle lähettänyt juomia ja käskenyt minut tuttavineni pitämään +hauskaa, ja siinä kyllin... Tosiaankin, olinpa unohtaa koko asian. No, +vieläkö te lähdette juomaan kuninkaan maljan? + +LARSSON ja RUDOLF: Tietysti! Mielellämme! + +RUDOLF: Ja sen maljan kunniaksi tahdon laulaa erään laulun. Kuulkaahan! +(Laulaa). + + Laulu N:o 5. + + Nouse, joukko urhomainen, + Saapunut on surman yö! + Rauhan rikkoi vainolainen + Nyt jo koston hetki lyö. + Eteen eestä synnyinmaamme, + Voitto ompi sankarimme, + Onni siitä kotimaan, + Eteen uljahasti vaan! + Taisto riehuen jo ryskää + Tykit paukkuu, kalpa välkkyy, + Rivit horjuu, pakoon kääntyy + Meille voiton lippu liehuu. + +HURTTI (Laulun jälkeen). Sillä lailla! Hurraa! Edes mars! (Nilkuttaa +marssin tahdissa Larsson'in ja Rudolf'in jälessä, rallattaen marssin +säveltä). Taramtramtram j.n.e. + + +NELJÄS KOHTAUS. + +INGRID: Rudolf on reipas ja iloinen poika ja kun oikein ajattelen niin +luulenpa... Ei, en ymmärrä mitään; mutta upseeri, joka eilen kävi +tilaamassa hansikkoja, puhui niin kummallisesti. Jotain viehättävää oli +hänen äänessään... Kas niin, nyt alkaa sydämmeni taas sykkiä entistään +nopeammin!... Minusta on aivan kuin olisin tehnyt jotain pahaa. En +tiedä mistä se tulee, mutta minun täytyy koettaa rauhoittua ... menempä +lukemaan rauhassa pientä rukouskirjaani... Isänikin aina +rauhoituksekseen lukee raamattuaan. (Menee oikealle ja laulaa). + + Laulu N:o 6. + + Se lempi oli kuohuva + Kuin virta vaahtopäinen + Se lempi oli unelma + Unelma kevähäinen. + + +VIIDES KOHTAUS. + + Prinssi Fredrik ja Breitfelt perältä. Sitten Rudolf. + +BREITFELT (Kurkistaa ovesta). Ilma on selkeä teidän korkeutenne +(Molemmat astuvat sisään). + +PRINSSI: No vihdoinkin! + +BREITFELT: Larsson ja pojanjunkkari juovat paraillaan kuninkaan +maljoja. Talossa ei ole muita kotona kuin kaunis Ingrid... Kenttä on +siis avoinna teidän korkeudellenne. + +PRINSSI: Teidän kekseliäisyyttänne ei voida tarpeeksi palkita, vaan +olen kuitenkin täyttävä mitä olen luvannut. Mutta missähän tyttö on, +kun ei häntä näy täällä. + +BREITFELT: Varmaan tuolla huoneessa. Vakoilkaamme huvin vuoksi avaimen +reiästä! + +PRINSSI: Taas erinomainen tuuma. Alanpa oikein kunnioittaa teidän +kekseliäisyyttänne. + +RUDOLF (Äkkiä perältä). Niin, minä en pettynytkään. Molemmat konnat +ovat jo täällä. Näin heidät kadulla ja arvasin heti minne he +aikoivat... Tuolla he varmaan eivät minua näe. (Juoksee vasemmalle ja +katsoo alinomaa näyttämölle oven raosta). + +PRINSSI (Katseltuaan avaimen reiästä). Luulen hänen lukevan. Olisiko +hän kenties jumalinen... Tekeepä mieleni mennä yhdistämään lämpimät +rukoukseni hänen kanssaan. + +BBREITFELT: Anteeksi! Mutta sellaisesta pilasta voisi hän suuttua... +Eikö olisi parempi ensiksi koputtaa ovelle? + +PRINSSI: Saadaksemme hänet sitten siepata kynnykseltä syliimme ... +taasen olette te oikeassa. No, tuumasta toimeen! Mutta ajakaa te nyt +vaunut vähän likemmäksi ja kun olen saanut tytön kanssani ulos, +rupeatte te kuskiksi ja ajatte nopeasti kaupungin ulkopuolelle. Siellä +suuntaamme tarkemmin matkamme ... ymmärrättekö? + +BREITFELT: Kaikki tulee oikein tehdyksi. (Menee perältä). + +RUDOLF (Itsekseen). Ahaa, kyllä ymmärrän. He aikovat ryöstää Ingrid'in, +mutta sen tulen minä estämään. + + +KUUDES KOHTAUS. + + Prinssi Fredrik, Rudolf piilossa. Sitten Ingrid. + +PRINSSI: Kas niin, ruususeni, nyt saamme olla hetkisen kahden kesken. +(Koputtaa ovelle). + +INGRID (Tulee). Kuka se on? (Tuntee upseerin). Ah, Luojani! Upseeri! + +PRINSSI: No, no, älkää peljästykö, kaunis neito!... Lupasinhan tulla +takaisin. + +INGRID: Niin, se oli totta, se. Te tulitte noutamaan hansikoita... + +PRINSSI: Hansikoita? ... hansikoita? Niin, nyt muistan... Sen seikan +olin aivan unhoittanut. + +INGRID: Kuinka? Ettekö te nyt tulleet noutamaan hansikoita, jotka eilen +tilasitte? Minkätähden te sitten tulitte? + +PRINSSI: Saadakseni vielä kerran nauttia silmiesi syvällisestä +loisteesta, suloinen Ingrid ... voidakseni sanoa sinulle, että paljas +silmäykseni täyttää sieluni taivaallisella tunteella, jota itse +enkelitkin minulta kadehtisivat... + +INGRID: Ah, mitä te puhutte mi... + +PRINSSI: Oi Ingrid! Sano edes kerran, että rakastat minua! Turhaan +koetat enään tunteitasi salata. Silmäyksesi puhuvat kumminkin selvää +kieltä. + +INGRID: Lopettakaa toki, herra! (Itsekseen). Voi, ettei isä ole kotona! + +PRINSSI: Kallis Ingrid! Tunnenhan silmiesi loisteesta, että rakastat +minua; oi, sano se minulle! Lupaa olla iloni ja ikuinen ystäväni! Lähde +nyt kanssani ja kaikki maallinen ilo odottaa meitä! + +INGRID: Teidän kanssanne?... Herran tähden! mitä te ajattelettekaan?... + +PRINSSI: Oh, elä teeskentelekään enään!... Sinä olet tuntenut minut -- +eikö niin? + +INGRID: Minäkö, en suinkaan... Mutta kuka te sitte oikeastaan olette? + +PRINSSI: Kuule siis tunnustukseni, kaunis lapseni! Muutama päivä sitten +näin sinut ensikerran ja senjälkeen on sydämmeni sykkinyt yksin +sinulle, se pyytää vain vastarakkautta ollakseen täydellisesti +onnellinen. Oi Ingrid, rakastan sinua enemmän kuin omaa elämääni! Sano +ainoastaan sana, niin en ole sinulle kukaan muu kuin prinssi Fredrik, +Suomen herttua, mutta sinun palvelijasi, sinun orjasi... (Polvistuu). + +INGRID: Voi taivas! Onkohan se mahdollista? Prinssi! + +PRINSSI: Niin prinssi, joka tässä jalkojesi juuressa rukoilee... Kulta, +rakkaus, huvit odottavat sinua... Lähde kanssani ja tule vaimokseni! +(Koettaa syleillä Ingrid'iä). + +INGRID: Ei, ei päästäkää! Minä rakastan toista, rakastan Rudolf'ia. +Päästäkää muutoin huudan apua! + +PRINSSI: Ei kukaan kuule sinua ... kaikki ovat menneet pois. Ensi +suutelo rakkautesi vakuutteeksi! + +INGRID (Koettaa päästä irti). Ei, ... ja tuhat kertaa ei!... +Päästäkää!... Isä! Rudolf!... + +RUDOLF (Ryntää prinssin kimppuun). Roisto! (Lyö prinssiä korvalle, sekä +kolhii häntä kaikella tavalla. Ankara tappelu syntyy). + +PRINSSI: Kuka olet, joka uskallat minua vastustaa? + +RUDOLF: Olen viattomuuden suojelija, sinunlaisiasi roistoja vastaan... + +INGRID: Taivaan Herra! Kuinkahan tämä päättynee! + +PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa! + +RUDOLF: Huuda vaan niin paljon kuin haluat, mutta selkääsi saat. + +PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa! + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + Edelliset, Breitfelt. (Ryntää sisään sotamiehien ja kansan kanssa). + +BREITFELT: Mitä! Mitä tämä on! + +PRINSSI: Auttakaa! Auttakaa! + +BREITFELT: Mitä näen! Prinssi käsikähmässä sotamiehen kanssa! + +RUDOLF: Tule tänne, niin saat sinäkin maistaa suomalaista nyrkkiä! (Lyö +Breitfelt'iä korvalle, niin että tämä suistuu maahan). + +BREITFELT: Tämä on häväistysrikos! Sotilaat! Ottakaa hänet kiinni ja +paikalla! + +INGRID: Suuri Luoja! + +RUDOLF (Antautuu sotilaille). No hyvä! Tässä olen!... Tehkää kanssani +mitä tahdotte! + +PRINSSI: Viekää pois hänet!... Huomenna hänet ammutaan. + +INGRID (Huudahtaa). Ah! + +KANSA (Surkuttelee). Rudolf parka! Voi häntä! Ammutaan! j.n.e. + +RUDOLF: Hyvästi neiti Ingrid! Kuolen nyt mielelläni, sillä teille +uhraan viimeisen veripisaran! + +INGRID: Armoa! armoa! + +PRINSSI: Pois hänestä! (Sysää Ingrid'in syrjään, joka vaipuu +pyörtyneenä erään vaimon syliin. Sotilaat vievät pois Rudolf'in). + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Suuri huone päävahdissa. Ovi perällä ja vasemmalla. Molemmin puolin +peräovea seinää vasten kiväärejä, piikkejä j.n.e. Oikealla penkeillä +erään pöydän ympärillä istuu muutamia sotilaita pelaten arpapeliä. +Toiset puhdistavat aseita, soittimia j.n.e. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Sotilaita. Laulavat. + + Laulu N:o 7. + +STÅL: + + Mitä tekee sotilaamme, kun on sota loppunut + Taistelut on tauonneita, rauha maahan saapunut? + Mitä toimii kapteenimme, luutnantit ja vänrikit + Mitä silloin päristävät sotajoukon rumpalit? + +KÖÖRI: + + Silloin pyörii pöydillämme vanhat arpanappulat, + Rahaa tulvaa, juomaa virtaa, siellä viihtyy sotilaat, + Siellä tullaan ystäviksi, velat joutuu unholaan, + Viini siellä silloin vuotaa, maljaan surut painetaan. + +STÅL: + + Mitä tekee sotilaat, kun aika kulkee verkkaan vaan, + Kun ei viinitynnyristä tähteenä oo tippaakaan, + Ja kun veri, sota, vaara kaikki unhotettu on, + Vihollinen ryöstää maata, se on vastustamaton? + +KÖÖRI: + + Arpanappuloista silloin kuuluu ääni kohtalon: + "Ylös pojat, aseisihin, vihollinen maassa on! + Ken ei kuule, poies jääköön, heitetty on arpanne, + Mainetta jos mieli saada, päätetty on onnenne." + +STÅL: + + Ken ei kuule j.n.e. + +KÖÖRI: + + Uni karkoo sotureista, vaara rohkeutta luo, + Rivit kasvaa, mieli palaa. Herra heille voiton suo. + Vainolainen pakoon lyödään. Ääni kuuluu kuninkaan; + "Kiitos teille sortumasta pelastitte synnyinmaan!" + + +TOINEN KOHTAUS. + + Edelliset, Hurtti perältä. + +HURTTI: Oikein pojat!... -- Laulu ilahuttaa mieltä. Saako tulla sisään? + +STÅL: Kas Hurtti! Astu sisään vaan, katselemaan poikiamme! + +HURTTI: Jumalan rauhaa teille kaikille!... Päivää, Stål! (Tervehtivät). + +STÅL: Terve, vanha sotaveikko!... Olipa hauskaa nähdä sinut täällä!... +Mutta ymmärrän ... sinä tulet pojan tähden... + +HURTTI: Niin, juuri niin... Sen vintiö! se poika! ... mutta ei, kyllä +hän sentään on kunnon poika! Ja siksi juuri pidän hänestä niin +paljon... Niin, enemmän kuin pitäisikään ... sillä hän on tehnyt suuren +rikoksen. Ah, hah, mitenhän hänen käyneekin?... + +STÅL: Niin, se oli suuri rikos. Hänet kenties... + +HURTTI: Ammutaan kuoliaaksi, niin ... mutta ei tappotantereella, vaan +rikollisena karkulaisena... Se on masentavaa!... Jospa hän nyt olisi +tässä, niin antaisin hänelle aika selkäsaunan. + +STÅL: Ohoo, tuota en usko. Luulenpa sinut paremmin tuntevani. + +HURTTI: Niin, sitä en voisi kumminkaan tehdä... Me olemme kokeneet +paljon yhdessä. Muistatko, kun kerran olimme paleltua kuoliaaksi? +Kuinka me silloin löimme toisiamme korville, siksi kunnes lämpenimme. +Eikö se ollut talvella 1756. Ja kuinka me silloin jaoimme ainoan +leipämme kuninkaan kanssa ja hän sanoi: "No, ei tämä juuri parasta ole, +mutta kyllä se vaan nyt kelpaa!" ... ja silloin maistui rukiinen leipä +niin sanomattoman hyvältä... + +STÅL: Niin, niin! Sellaista kuningasta ei ole koko maailmassa!... +(Pyyhkii kyyneleen silmästään). Jumala suojelkoon häntä! + +HURTTI: Se minua vaan harmittaa, ett'en enää saa sotia hänen +johdollaan, vaan täytyy täällä kotona vaivaisena rämpiä. Luulin poikani +seuraavan isänsä jälkiä, niin, niin hän aikoikin. Mutta sitten tekee +hän tuollaisen rettelön, ennenkuin on vielä sotatantereellekaan +ehtinyt... Tuli ja leimaus! Jos se ei sydäntäni kaivele!... + +STÅL: No, no, kylmäverisyys on paras!... Pojalla mahtoi olla omat +syynsä tekoonsa... + +HURTTI: No niin, siinä sitä nyt ollaan! Hän oli mustasukkainen ... hän +tahtoi kurittaa hävytöntä roistoa, joka oli tunkeutunut vierasten +ihmisten huoneisiin vietelläkseen kunniallista neitoa ... ja jos minä +olisin ollut Rudolf'in sijassa, niin olisin tehnyt samoin. Prinssillä +ei siellä olisi ollut mitään tekemistä! + +STÅL: Hiljaa, ukkoseni! Muista kenestä puhut! + +HURTTI: Siitä minä viis välitän!... Mutta Kustaa kuningas on jalo herra +ja oikeutta rakastava. Minä menen hänen luoksensa ja kysyn josko hän +vielä tuntee vanhaa Hurttia. Ja sitten kerron hänelle koko jutun ja +sanon, ettei ole oikeuden mukaista ampua sotamiestä kuin mitähän +koiraa, kun hän ei ole tehnyt muuta, kuin suojellut armastaan ... ja +kun hän sitäpaitsi on ainoa iloni, ja toivoni ja turvani... Niin, tämän +kaiken kerron hänelle!... Mitäs pidätte siitä, pojat? Luuletteko, että +kuningas päästää minut puheilleen? + +SOTILAAT: Kyllä! Päästää! + +HURTTI: Ja luuletteko, että hän kuuntelee mitä on sanomista vanhalla +sotilaalla, joka uskollisesti on palvellut häntä ja isänmaataan? + +SOTILAAT: Kuuntelee! + +HURTTI: Hyvä! te tunnette hänet siis yhtähyvin kuin minäkin ... vaikka +te kaikki olette kuin vasta munasta päässeitä linnunpoikia. + +ERÄS SOTILAISTA: Hm, eipä niinkään. Olemme mekin olleet mukana +kuumissakin otteluissa. + +TOINEN SOTILAS: Niin, Utilla esimerkiksi! + +HURTTI: Vai niin, vai olitte te jo silloin sotaväessä... Hurraa! pojat. +Se oli sukkela temppu vihollisille. Se leikki pitäisi vielä +uudistaa!... Vaikka ette te kumminkaan ole niin paljon kokeneet kuin +minä. Muistan vieläkin, kun meidän Pommerissa kerran piti mennä erään +joen yli, joka oli täynnä ajojäitä -- niin ja vihollinen seisoi +toisella rannalla. Silloin kutsui päällikkö minut puheilleen ja sanoi: +"Kuules Hurtti, sinä joka olet olevinasi niin viisas ja urhoollinen, +sanos nyt miten voisimme päästä tämän kirotun joen yli!" sanoi. "Jumala +varjelkoon herra päällikkö!" sanoin minä, "se on minusta sangen +helppoa. Ja jos päällikkö antaa minulle käytettäväkseni rykmentin niin +olen karkoittava vihollisen tuolta." No, hän tietysti antoi minulle +yhden rykmentin. Minä marssitin sen eräälle jäälautalle, ja itse uin +perässä ja ammuin. Mutta juuri kun olimme tulleet keskelle virtaa +lohkesi jäälautta kahtia ja siinä olisi voinut käydä hullusti koko +rykmentille, jollen minä olisi molemmin käsivarsin pitänyt palasia +koossa, minulla oli näet siihen aikaan hirmuinen käsivoima. Mutta hiki +tuli päähäni, vaikka olikin 75 asteen pakkanen... + +STÅL: Ei, Hurtti!... Nyt panet omiasi... + +ERÄS SOTILAISTA: Niin, hän valehtelee! + +HURTTI: Vai niin, vai valehtelen minä! Tahdotte kai todistuksia? Mutta +lempo soikoon! Unhotanhan vallan, että minun pitää mennä kuninkaan +puheille sen pojan tähden. (Aikoo mennä). + +STÅL (Pidättää). Odotahan! Me tahtoisimme todistuksia... + +HURTTI: Ei ole aikaa! Kuningas odottaa minua. + +STÅL: Mutta sinähän juuri kysyit josko me tahdomme todistuksia. + +HURTTI: Toisen kerran sitten! Hyvästi, pojat! Nyt ei ole aikaa. +Hyvästi! Edes mars! (Irroittaa itsensä ja marssii ulos perältä). + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Edelliset paitsi Hurtti. Sitten Prinssi Fredrik ja Breitfelt. + +STÅL: Hän on aina vaan sama Hurtti. Sama nyt kuin ennen +taistelutantereellakin. Yhtä iloinen ja lystikäs. Tosin ei hän siitä +paljon piittaa puhuuko hän totta tai valetta, mutta siitä viisi! +Kumminkaan ei hän koskaan ole pettänyt ketään. Niin hyväsydämminen on +ukko pohjaltaan. Ja urhoollinen oli hän sodassa; kun komennettiin +hyökkäykseen ryntäsi hän eteenpäin kuin tuulispää... (Prinssi Fredrik +ja Breitfelt astuvat sisään perältä. Sotilaat tekevät kunniaa). + +PRINSSI: Onko vanki arestihuoneessa? + +STÅL: On, teidän korkeutenne! + +PRINSSI: Onko hän kovin suruissaan? + +STÅL: Ei, päinvastoin on hän tyytyväinen kohtaloonsa. + +PRINSSI: Onko hän tänään pyytänyt mitä? + +STÅL: On, teidän korkeutenne! + +PRINSSI: Mitä sitten? + +STÅL: Saada kuolla mitä pikemmin. + +PRINSSI: Kuulkaas vaan! Siinäpä on lujaluontoinen sälli... Poistukaa +hetkeksi! + +STÅL: Käskynne mukaan, teidän korkeutenne! (Stål ja sotilaat menevät). + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Prinssi Fredrik, ja Breitfelt. + +PRINSSI: Iltapuolella kokoontuu sotaoikeus tuomitsemaan tuon hävyttömän +konnan. Mutta kuinka voitte te tänään, parhain luutnanttini? + +BREITFELT: Suuri kiitos, teidän korkeutenne kysymyksestä! ... mutta en +voi sanoa olevani parhaassa kunnossa, sillä vasenta säärtäni kolottaa +vieläkin, se on aivan kuin rikkimuserrettu. + +PRINSSI: Niin minunkin koko ruumiini on aivan hellänä, tuon kirotun +ottelun jälkeen. Tuon sällin nyrkit olivat lujat kuin rautapihdit. Se +minua vaan harmittaa, että aikeemme raukesi näin mitättömiin. Näin +huonoissa rakkausseikkailuissa en ennen ole ollut. Mutta syy on teidän. +Miksikä ette pitäneet paremmin varaanne, vaan laskitte pojan sisään? + +BREITFELT: Anteeksi, teidän korkeutenne! Mutta panenpa pääni pantiksi +siitä, että hän läksi talosta isänsä ja Larsson'in kanssa... Kuinka hän +sitten voi hyökätä teidän päällenne se on minusta aivan mahdotonta +käsittää, etenkin kun minä koko ajan vahdin ovella. + +PRINSSI: Niin, se oli ihmeellistä... Mutta en nyt kuitenkaan tuomitse +teitä liian ankarasti. Kapteenin arvon saatte ensi ylennyksessä. + +BREITFELT: En voi kyllin kiittää teidän korkeuttanne. + +PRINSSI: Mutta jos isäni saa tästä vihiä, niin mitä me sitten teemme? +Meidän tulee löytää jokin pätevä syy käyntiimme tuossa kirotussa +käsityöläistuvassa. Korkea isäni on hyvin arkatuntoinen ja jos hän saa +tietää asian oikean laidan, niin silloin käy hullusti. + +BREITFELT: Mitä syyn keksimiseen tulee, on se minusta vallan helppoa. +Teidän korkeutenne tarkoituksenahan oli (ivallisesti hymyillen) edistää +Suomen hansikkateollisuutta. + +PRINSSI: Aivan niin!... Mainiota!... Sellainen syyhän on sekä +kiitettävä, että pätevä. No niin, siis ainoastaan hanskojen vuoksi +kävin tuon kauniin tytön luona, jota, meidän kesken puhuen, yhä +vieläkin haaveksin. Mutta hiljaa! Joku tulee! + + +VIIDES KOHTAUS. + + Edelliset, Kuningas Kustaa perältä karskisti ja reippaasti. + +PRINSSI ja BREITFELT: Hänen majesteettinsa! + +KUNINGAS (Prinssille). Hyvä, että tapasin sinut, sillä sinua nyt juuri +etsin. + +PRINSSI: Olen aina valmis korkean isäni palvelukseen. + +KUNINGAS: Uskon sen, vaikka välistä kylläkin on vaikea pitää silmällä +kaikkia vehkeilijöitä. + +PRINSSI: Vehkeilijöitä? Mitä korkea isäni nyt tarkoittaa? + +KUNINGAS: Voit rauhoittua. Tällä kertaa tarkoitan +rakkaus-vehkeilijöitä. Mitä ensi kerralla on kysymyksessä, +sen saa tulevaisuus osoittaa. + +PRINSSI: Minä en todellakaan ymmärrä sanaakaan kaikesta tästä. + +KUNINGAS: Te olitte eilen olleet erään kunnianarvoisen porvariperheen +luona tässä kaupungissa... Erään hansikkaan tekijä Larsson'in... + +PRINSSI: Niin ... me olimme... Korkealle isälleni on siis kerrottu +siitä? + +KUNINGAS: Mitä te teitte siellä? + +PRINSSI: Mutta miksi kor... + +KUNINGAS: Fredrik! _minä_ kysyn sinulta. Vastaa! + +PRINSSI: Hyh, se asia on hyvin yksinkertainen. Minä tahdoin ostaa +itselleni oikein hienot hansikkaat. + +KUNINGAS: Oliko se ainoa syy käyntiinne? + +PRINSSI: Oli niinkin! + +KUNINGAS: Se ei ole totta! Sinä tahdot siliä vaan pettää minua. + +PRINSSI: Mutta vakuutan, että... + +KUNINGAS: Kuulkaas te siellä ... luutnantti Breitfelt! Te kai voitte +minulle paremmin selittää tämän asian? Tehän olitte olleet prinssin +seurassa... + +BREITFELT: Niin olin, teidän majesteettinne, mutta minulla ei ole +mitään lisättävää siihen, mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa on +suvainnut lausua. Asia oli aivan niin kuin... + +KUNINGAS: Te valehtelette!... Te tiedätte, että valhe on yksi +pahimmista vihollisistani ja kumminkin ette häpeä antautua sen +palvelukseen... Olisiko tuo varomaton nuorukainen, joka nyt istuu +täällä vangittuna, ilman mitään syytä tehnyt rikosta, josta häntä +syytetään!... Vai etkö sinä ollut tyytyväinen hansikkoihin? + +PRINSSI: Tämä pila louk... + +KUNINGAS: Minä tunnen koko seikkailunne. Sen tuntee jo koko +seurueesi... Ja kun minä äsken aijoin ratsastaa ulos kaupungista, +asettui eräs sotavanhus hattu kädessä tielleni. Minä puhuttelin häntä +ja ukko kertoi olevansa tuon onnettoman nuorukaisen isä, sekä miten +sinun hansikkaantilauksesi laita oikeastaan oli. + +PRINSSI (Itsekseen). Se pirun ukko! + +KUNINGAS: Sinä olet sangen arvelluttavalla tavalla rikkonut +kunniallisen porvariperheen kotirauhan. + +PRINSSI (Itsekseen). Mitenkähän tämä päättynee! + +KUNINGAS: Olet koettanut ryöstää Larsson'in tyttären, joka mahtaa olla +varsin kunniallinen neito... Sellainen rikos vaatii paljon suuremman +rangaistuksen, kuin tuon nuorukaisen. + +PRINSSI: Niin, mutta se oli kumminkin rikos, joka vaatii ankaran +rangaistuksen ... ja sotaoikeuden... + +KUNINGAS: Vaiti!... Sinun tulee muistaa, että minä kuitenkin tuomitsen +lopullisesti kaikki ... ja minun tuomioltani te ette jää... Luutnantti +Breitfelt! Menkää heti tuomaan tänne häpäisemänne tyttö ja hänen +isänsä!... Mars! (Breitfelt kumartaa ja menee). Ja sinulle Fredrik pari +sanaa! Kun pyrit mukaani Suomeen, luulin sinulla olevan siihen vakavat +syyt. Luulin sinun tahtovan oppia tuntemaan ja rakastamaan tätä maata +ja kansaa, jonka tahdot omaksesi... Niin luulin ... tai ainakin +toivoin. Mutta miten olenkaan pettynyt toivossani! Minkä tahran olit +vähällä nimellesi hankkia. Sinulla ei ole Suomessa enää mitään +tekemistä. Tuollaisia herttuoita ei Suomi tarvitse. Huomenna saat +lähteä Tukholmaan. Kas niin, nyt tiedät tuomioni. Voit mennä +valmistamaan matkaasi. Vie korkealle äidillesi terveiseni ja kerro +hänelle tuomioni jos tahdot! Hyvästi! Me näemme toisemme; jollemme +ennen niin Tukholmassa. (Prinssi suutelee isänsä ojennettua kättä, +menee ulos liikutettuna ja sanaakaan sanomatta). + + +KUUDES KOHTAUS. + +KUNINGAS KUSTAA: Tuomitsinko liian ankarasti!... Oma poikani hän +oli!... Ei, oikein olen tehnyt. Kansan kirouksen olisi hän kenties +itselleen hankkinut, jos kauvemmin saisi täällä olla. Ja sellaisia +herttuoita ei Suomi tarvitse, sanon vielä kerran. Niinkauvan kuin +minulle on elinaikaa suotu, tahdon itse huolehtia tästä kansasta, joka +kumminkin on tähteni niin paljon uhrannut ja joka on käynyt minulle +niin rakkaaksi. Viihdyn niin hyvin täällä, näitten yksinkertaisten, +mutta rakkaiden ja urhoollisten sotilaitteni parissa, jotka taas ovat +oppineet voittamaan... + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + Kuningas Kustaa, Breitfelt, Larsson'in ja Ingrid'in seuraamana. + +BREITFELT: Teidän majesteettinne käsky on täytetty. + +KUNINGAS: Hyvä. Te jäätte tänne odottamaan enempiä määräyksiä! +(Toisille). Tulkaa lähemmäksi, ystäväni, elkää peljätkö kuningastanne. + +LARSSON: Teidän majesteettinne on liian armollinen. (Kumartaa). + +KUNINGAS: Sinun nimesihän on Larsson ja olet tämän nuoren tytön isä? + +LARSSON: Niin, armollinen herra... Olen jo kauvan asunut tässä +kaupungissa harjoittaen käsityötä, jolla olen hankkinut vähäisen +toimeentuloni... Näin lapseni kasvavan ja varttuvan soreaksi immeksi ja +minä iloitsin siitä. Toivoin kerran saavani nähdä hänet alttarin edessä +valitsemansa kunniallisen nuorukaisen kanssa... Mutta eilen tuntui +minusta siltä kuin koko onnemme olisi kadonnut, sillä eilen tuli +eräs ... eräs... + +KUNINGAS: No, puhu selvää kieltä, ukkoseni. + +LARSSON: En tiedä uskallanko... + +KUNINGAS: Eikö Ruotsin kuninkaalle uskalleta puhua suoraan totuutta?! + +LARSSON: Jumala siunatkoon teidän majesteettianne!... Eilen mateli +käärme huoneeseeni ja koetti erään toverinsa avulla vietellä tytärtäni +hyveen tieltä. Mutta sekä onneksi, että onnettomuudeksi sai hän +sensijaan hyvän selkäsaunan... Ja sen sanon, että niin prinssi kuin hän +olikin, ei hän parempaa ansainnutkaan... Ja sen jälkeen on kaikki +käynyt hullusti... Prinssin kylvettäjä, joka aina oli mitä parhain +poika ja työmies ... vaikka ei hän sotamieheksi kelpaa ollenkaan ... +hän istuu nyt vankilassa odottamassa kuolemantuomiotaan, niinkuin +kerrotaan... Mutta tämä tyttöseni on korviaan myöden rakastunut ... ja +jos he Rudolf'in tappavat, niin ei tyttökään enään kauvan eläne ... ja +se olisi kova isku minulle vanhoilla päivilläni. + +INGRID (Rientää kuninkaan eteen ja lankeaa polvilleen). Armoa, suuri +kuningas, armoa! Huhu kertoo teidän olevan hyvän ja jalon herran. Olkaa +nyt myös jalomielinen minuakin kohtaan, niin olen minä, jos mahdollista +vielä hartaammin, kuin tähän saakka rukoileva Jumalalta menestystä +teidän majesteettinne toimille! + +KUNINGAS: Nouse ylös, lapsukainen! Ei Pohjolan tyttären turhaan +tarvitse kuningastaan rukoilla. Luutnantti Breitfelt! Käskekää +korpraali Stål tänne! + +BREITFELT (Menee ovelle ja viittaa, Stål tulee sisään). + +KUNINGAS: Päästäkää vanki irti! + +INGRID (Iloissaan). Oi! (Stål menee arestihuoneeseen ja tulee sieltä +Rudolf'in kanssa). + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + Edelliset, Stål, Rudolf. Sitten Hurtti, Kansaa ja Sotilaita. + +STÅL: Hänen majesteettinsa käskystä olette vapaa. + +RUDOLF: Vapaa?... Onkohan se mahdollista? + +INGRID: Rudolf! + +RUDOLF: Ingrid! (Rientävät toistensa syliin). + +INGRID (Lyhyen vaitiolon jälkeen). En ole koskaan rakastanut ketään +muuta kuin sinua ... ja nyt olen sinun ikuisesti. + +KUNINGAS: Luutnantti Breitfelt!... Jättäkää miekkanne korpraalille! + +BREITFELT: Mutta... + +KUNINGAS: Paikalla! (Breitfelt antaa miekkansa Stål'ille). Nyt te +astutte kahden kuukauden arestiin palkaksi avuliaisuudestanne. Mars! + +BREITFELT (Itsekseen mennessään koppiin). Tämä oli kaunis kapteenin +arvo palkakseni. (Stål sulkee oven hänen jälkeensä). + +HURTTI (Kiivaasti perältä. Hän jättää oven auki. Kansaa ja sotilaita +alkaa virrata sisään). No, vihdoinkin olen täällä!... Jumala varjelkoon +teidän majesteettianne! ... mutta tulen suoraan juoksujalassa +Larsson'ilta... Eih, kas tuollahan hän onkin!... Ja tyttö myös ... ja -- +tuli ja leimaus! ... mitä näen?... Rudolf! poikani!... Etkö siis enään +olekkaan vankilassa? + +KUNINGAS: Ei, Hurtti urhoni, minä vapautin hänet sekä sieltä että +sotamiehestä. + +HURTTI: Hurraa!... Eläköön!... Jumala varjelkoon teidän +majesteettianne ... ja antakoon Hänkin rikoksesi sinulle anteeksi, +Rudolf. (Syleilee Rudolf'ia). + +KUNINGAS: Häiksi lupaan lahjoittaa morsiamelle soveliaat myötäjäiset. + +HURTTI (Heiluttaa hattuaan). Jumala varjelkoon kuningasta ja isänmaata! +(Rudolf ja Ingrid polvistuvat molemmin puolin kuningasta. Tämä asettaa +kätensä siunaten heidän päittensä päälle). + +KUNINGAS: + + Ain lempi puhdas syömmessänne leimutkoon! + Se toisianne lempeästi tuomitkoon! + Näin valoisaksi elon taistelonne saatte. + Ja lempien päämäärän kirkkaan saavutatte. + Ja lempien myös kuuluu iltakellon soitto. + +(Riemumarssia hiljaisesti soitettaessa laskee esirippu). + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kuninkaan tuomio, by Otto Engelbrekt Jaatinen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43236 *** |