Add files from ibiblio as of 2025-03-07 19:39:33HEADmain

1 files changed, 2923 insertions, 0 deletions

diff --git a/43072-0.txt b/43072-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d15a392
--- /dev/null
+++ b/43072-0.txt
@@ -0,0 +1,2923 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43072 ***
+
+SIMSON JA DELILA
+
+Kolminäytöksinen näytelmä
+
+
+Kirj.
+
+JOHANNES LINNANKOSKI
+
+
+WSOY, Porvoo, 1911.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ SIMSON
+ DELILA
+ SIMSONIN ÄITI
+ ASTARTEN YLIPAPPI
+ DELILAN ORJATAR
+ ADULLA
+ KOLME DANIN MIESTÄ
+JORDANIN MIES
+ NAFTALIN MIES
+ SEITSEMÄN ISRAELIL. VANKIA
+ ISRAELIL. POIKANEN
+ FILISTEAL. VANKI
+ VANKIEN PÄÄMIES
+ ASKALONIN RUHTINAS
+ KAKSI EGYPTIN LÄHETTILÄSTÄ
+ BABYLONIAN LÄHETTILÄS
+ ELAMIN LÄHETTILÄS
+ KOLMETOISTA FILISTEALAISTA
+
+Sotilaita, hovilaisia, hovin palvelijoita, vanginvartijoita, pappeja,
+soittajia, laulajia, temppelipoikia, temppelityttöjä, nuorukaisia,
+lapsia, kansaa.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Askalonin hallitsevan ruhtinaan veljentyttären, nuoren <b>Delila</b>
+ruhtinattaren suvimaja. Huonetta valaisee himmeästipalava savilamppu.
+Vasemmalla kaksi ovea, perällä oikeassa yläkulmassa makuuhuoneen ovi,
+jonka verhojen aukeamasta kumottaa väkevä valaistus. Yö, syvä
+hiljaisuus.
+
+DELILA (ilmestyy hennossa yöpuvussa oviverhojen aukeamaan, levottomasti
+taakseen katsellen. Sulkee varovasti verhot ja hiipii kiihtyneenä
+huoneeseen): Jo neljäs yö on kulumassa...
+
+    (Äänettömyys.)
+
+Hän väistää! Jokaisen minun yritykseni hän väistää hymyillen! (Kiihtyen.)
+Kuin uteliaalle lapselle hymyilee hän minulle!
+
+    (Lähtee kiivaasti kävelemään.)
+
+    (Seisahtuu hetken päästä syviin mietteisiin vaipuneena.)
+
+Mikä on se avain, joka hänen salaisuutensa portit minulle vihdoinkin
+aukaisee? (Äänettömyys.) Tahdon! Tänä yönä sen avaimen tahdon!
+
+    (Lähtee haltioituneena kävelemään.)
+
+(Mutta hänen askeleensa hidastuvat
+vähitellen ja hän seisahtuu taka-alalle, nojautuen erästä pylvästä
+vasten)
+
+Niinkuin tahtoisin, enkä tahtoisi... Niinkuin vihaisin, enkä vihaisi...
+
+    (Äänettömyys.)
+
+Niinkuin pelkäisin, niinkuin aavistaisin tästä jotakin ...
+tuntematonta ... selittämätöntä ... irtipäästämätöntä...
+
+    (Äänettömyys.)
+
+    (Orjatar kurkistaa huoneensa ovelta. Delila ei huomaa häntä.)
+
+ORJATAR (kuiskaa). Minun ruhtinattareni!
+
+DELILA: Mitä?!
+
+ORJATAR. Astarten ylipappi rukoilee minun ruhtinattareni puheille.
+
+DELILA (kiivaasti). Onko tämä aika!
+
+ORJATAR. Astarten ylipappi rukoilee minun ruhtinattareltani kahta sanaa.
+
+DELILA. Huomenna!
+
+ORJATAR (nöyrästi, mutta intohimoisesti). Älköön minun ruhtinattareni
+suuttuko -- Astarten ylipappi rukoilee koko Filistean kansan nimessä
+juuri tänä hetkenä kahta sanaa.
+
+    (Kuohahtaa, mutta hillitsee itsensä. Katsahtaa levottomasti
+    makuuhuoneeseen päin. Päättävästi.)
+
+DELILA. Hän tulkoon!
+
+    (Tempaa istuimelta päällysvaipan, jonka kietoo ympärilleen,
+    rientää ovelle vastaan.)
+
+YLIPAPPI (jolle Delila tekee varottavan liikkeen, kuiskaten). Anteeksi!
+Enosi ruhtinas --
+
+DELILA. Huomenna varhain olen ilmottava!
+
+YLIPAPPI. Huomenna, ruhtinattareni? Enosi valvoo, Askalon odottaa, koko
+Filistea valvoo ja odottaa --
+
+DELILA (tuskautuneena). Näette. minäkin valvon!
+
+YLIPAPPI. Astarten nimessä, yksi ainoa sana! Onko hän jo --
+
+DELILA. En mitään voi tänä hetkenä ilmottaa. -- Jättäkää minut!
+
+YLIPAPPI. Ymmärrän, sinä Astarten siunattu... (Kumartaa nöyrästi, mutta
+pysähtyy oven luona, kiihkeä välke silmissään.) Oli minulla vielä muutakin,
+ruhtinattareni!
+
+DELILA. Muutakin...?
+
+YLIPAPPI (nostaa salaperäisesti kätensä). Tänä yönä se on tapahtuva,
+tyttäreni! Olen kysynyt jumalattarelta, jumalatar on vastannut --
+
+DELILA. Mitä?!
+
+YLIPAPPI (yhä salaperäisemmin). Olen uhrannut ennus-uhrin puolestasi.
+Uhri suitsi ... papit rukoilivat... Sanoin. kansani tuskan ja toivon
+nimessä, jos se on tänä yönä täyttyvä, nouskoon hymy ihanille
+huulillesi. Vedin ennusvaatteen kasvoiltani, katso: jumalatar hymyili --
+
+DELILA. Onko se mahdollista?
+
+YLIPAPPI. Jumalatar on hymyillyt! Tänä yönä Israel syöstään takaisin
+korpiinsa! Tänä yönä Filistea kohoaa Kaanaan valtiaaksi! Tänä yönä
+Astarte nousee Dagonin istuimelle! (Huomaa levottomuutta Delilan
+kasvoilla.) Anteeksi, tyttäreni! Käy loppuun saattamaan sankaritekosi,
+josta maine on vierivä vetten yli Egyptiin, virtoja myöten Eufratin
+maille, josta --
+
+DELILA. Kyllin! (Ankarasti.) Älköön kukaan häiritkö minua tämän enempi.
+
+YLIPAPPI. Suutelen vaippasi lievettä, sinä Filistean ylpeys!
+
+    (Menee.)
+
+DELILA (käy mietteissään Astartea kuvailevan kannatinpylvään eteen.)
+Oletko sinä todellakin hymyillyt...? (Ojentaa kätensä.) Hymyile
+minullekin, jumalatar! Näytä _minulle_ se merkki! (Äänettömyys) Oh!
+(Kääntyy makuuhuoneeseen päin, kuuntelee. -- Kiihtyen.) Tänä yönä, tänä
+yönä, sanotte te! Mitä te tiedätte tästä yöstä...? (Käy kuohuvana
+oikealle, jossa on kahdesta rinnakkain lepäävästä pantterista
+muodostettu divaani. Heittää vaippansa divaanille ja vaipuu vähitellen
+itsekin, tuijottaen pantterien päiden ylitse pelottavin katsein.) Minä
+seison kuin arvotuksen edessä... (Äänettömyys.) Vihaan! Sinun
+salaisuuttasi! Sinun askeltesi väkevyyttä! Sinun hiustesi leikkiä! Sinun
+ylimielistä hymyäsi! (Äänettömyys.) Tänä yönä minä otan minun sieluni
+minun käteeni ja vaadin sinun sielusi minun oman sieluni hinnalla...
+
+    (Äänettömyys.)
+
+ÄÄNI (makuuhuoneesta). Delila! -- Delila!
+
+DELILA (kavahtaa ylös ja rientää ääntä kohti, mutta kääntyy takaisin
+heittäytyen syvässä mielenkuohussa divaanille)
+
+SIMSON (ilmautuu makuuhuoneen ovelle). Minne karkasit sinä, Delila?
+
+DELILA (yhä entisellään.)
+
+SIMSON. Vastaa minulle! Missä piilet sinä? (Huomaa Delilan) Ah! (Rientää
+luo, vaan pysähtyy äkkiä.) Mitä?!
+
+DELILA (vaikenee.)
+
+SIMSON. Mitä tämä merkitsee? (Katselee häntä.) Mutta ihana sinä olet!
+Huumaava yrtti, pyörryttävä hulluus olet sinä! (Koskettaa hurmautuneena
+häntä olkapäähän.) Miksi pakenit, Delila!
+
+DELILA (vaikenee yhä).
+
+SIMSON. Et vastaa...?
+
+DELILA (värähtäen). Kysy Simsonilta -- hän sen tietää!
+
+SIMSON. Sinun äänesi vapisee?! (Istahtaa.) Mitä minä tiedän? Hetken,
+jolloin käsivarrellani lepäsi ihanin ihmislapsista. Toisen hetken,
+jolloin minun sydämeni heräsi, ja minun iloni oli paennut minun luotani.
+Kolmannen hetken, jolloin minä löydän hänet kuin vuorikauriin kallion
+rotkosta, enkä tiedä miksi hän lymyy. -- Vastaa minulle, Delila!
+
+DELILA (kuin ennen). Kysy Danin jalopeuralta -- hän sen tietää!
+
+SIMSON. Niin, jalopeura minä tahdon olla! Nuori jalopeura, joka tietää
+saaliinsa, ja saaliinsa tempaa! (Tarttuu häneen väkevästi ja kohottaa
+istualle, mutta Delila painautuu itsepintaisesti takaisin.) Mitä?!
+(Kohottaa hänen päätään.) Sinulla on kyyneleet ihanissa silmissäsi!
+(Heltyen.) Miksi? Minä rukoilen sinua!
+
+DELILA. Kysy Danin jalopeuralta, miksi hänen huulensa vuotavat
+rakkautta, mutta hänen sydämensä on kaukana!
+
+SIMSON. Sinä puhut syntiä, Delila!
+
+DELILA (yhä intohimoisemmin). Kysy Danin jalopeuralta, miksi hän
+rakastaa salaisuuttansa enempi kuin minua!
+
+SIMSON (nousee). Taasko? Yhäkö sinä vaivaat sieluasi tuolla
+päähänpistollasi? Ja minun sieluani sinun sielusi kanssa.
+
+DELILA (yhä itsepintaisemmin). Kolme yötä olet sinä minua pettänyt. Tämä
+on neljäs!
+
+SIMSON. Pettänyt! Sinua? (Äkkiä synkistyen.) Minäkin voisin sanoa: kolme
+yötä sinä olet minua pettänyt, Delila!
+
+DELILA (ponnahtaa tyrmistyneenä istualleen). Minä?!
+
+SIMSON (syytöstään lieventäen). Niin, sinä, Filistean tuhatoikkuinen
+ihme! Kolme yötä sinä olet ollut minulle niinkuin huumaava yrttitarha.
+Mutta kolme yötä sinä olet samalla ollut niinkuin oikullinen lapsi, joka
+kaivaa ruusun ja liljan sormillansa etsien kukoistuksen salaisuutta.
+
+DELILA (nauraa rauhottuen). Kukkasistako sinä puhut, Danin sankari? --
+Olkoon niin! Kolme yötä sinä olet levännyt minun puutarhassani, jonka
+muurin ylitse ei yhdenkään miehen ajatus ole tähän saakka uskaltanut.
+Kolme yötä sinä olet levännyt minun puitteni varjossa, mutta et niinkuin
+sankari, vaan niinkuin vakooja, sillä sen tietää Israel ja sen tietää
+Filistea: sinä kannat salaisuutta sydämessäsi!
+
+SIMSON (uudelleen synkistyen). Sinä et tiedä, Delila, mitä puhut! Kolme
+yötä minä itse --
+
+DELILA. Kolme yötä sinä olet levännyt minun käsivarrellani niinkuin
+Israelin vakooja! (Kohoaa ylemmäksi.) Minä halveksin sinua!
+
+SIMSON. Delila!
+
+DELILA (kohoaa yhä ylemmäksi). Älä lähene minua!
+
+SIMSON (harmistuen). Totisesti! Minä joudun narriksi naisen edessä.
+Kolme yötä minä olen hänen tähtensä unhottanut minun tehtäväni
+salaisuuden, neljäntenä hän sanoo minua vakoojaksi.
+
+DELILA (jännittyneenä). Sinun tehtäväsi -- --? (Pidättyy äkkiä, kääntyen
+ivallisena poispäin.) Sinun tehtäväsi salaisuuden!
+
+SIMSON (tulistuen). Mitä?! Minä luulin sen naisen olevan ylpeän, että
+minun rakkauteni häneen on ollut niinkuin hulluus -- sen sijaan hän
+pilkkaa minua!
+
+DELILA. Ja minä luulin sen naisen, joka on unhottanut heimonsa ja
+sukunsa ja syttynyt mieheen, joka on tehnyt hänen kansallensa pahaa
+enempi kuin Israel kaikkena elinaikanansa -- minä luulin sen naisen
+olevan yhden pikku salaisuuden arvoisen!
+
+SIMSON (yhä enemmän tulistuen). 'Pikku salaisuuden?'
+
+DELILA. Ei ainakaan suuremman kuin että minun korvani sen kestäisivät!
+
+SIMSON (ylpeydenpuuskan tempaamana). Hyvä! Niinpä saakoot sinun korvasi
+kuulla tämän minun pikku salaisuuteni -- ymmärtääksesi etten minä tullut
+Filisteaan istuakseni naisen jaloissa, vaikka niin on käynyt.
+
+DELILA (lauhtuneesta). Ah, Simson!
+
+SIMSON. Kuule sitten! Kaksikymmentä ajastaikaa on sinun kansasi
+vaivannut Israelia. Kaksikymmentä kertaa olen minä heidät lyönyt, mutta
+en koskaan perinjuurin, vaikka minulla olisi siihen voimaa ollut --
+
+DELILA. Miksi olet vihamiestäsi säästänyt, Simson?
+
+SIMSON. Älä kysy, kiitä Filistean jumalia että niin on ollut! -- Tänä
+vuonna kokoontuivat Danin vanhimmat ja sanoivat: katso, nisuvainiot
+vaalenevat ja viinamäet ovat jo rypäleillänsä. Pitääkö meidän yhä oleman
+Filistean tallattavana? Nouse Simson, sinä sankariksi syntynyt --
+
+DELILA (jännittyneenä). Sankariksi syntynyt...?
+
+SIMSON (väistäen). Sankariksi syntynyt sanoo minun kansani väkevistänsä.
+-- Nouse Simson! sanoivat he. Dan on antava viisituhatta miekanvetävätä,
+idänpuolelta Jordania tulevat karjanpaimenet keihäinensä. Totisesti
+sanoin minä, minä nousen!
+
+DELILA. Sitten...? -- Istu, Simson, minun luokseni.
+
+SIMSON. Sitten he laittoivat minulle pidot. Mutta kun juhla oli
+ylimmillänsä, sanoin minä: kuulkaa minua, Danin miehet! Minä en rakasta
+verenvuodatusta. Sallikaa minä ensin käyn Askalonin ruhtinaan tykö --
+
+DELILA. Niinkö...?
+
+SIMSON. -- Ja sanon hänelle: näin on asia, tehkäämme luja liitto
+asuaksemme kukin rajaimme piirissä. Ellei se teille kelpaa, kolmen
+päivän päästä minä teidät lyön niinkuin akanat tuuleen!
+
+DELILA. Ah! -- Mitä sanoivat he?
+
+SIMSON. Toiset sanoivat: ei kelpaa; toiset: Mene! Minä sanoin: minä
+menen, ja neljän päivän päästä minä palaan teidän tykönne, ja joko
+minulla on liiton taulu mukanani, taikka on minun miekkani vedetty.
+
+DELILA. Sitten? -- Sinun salaisuutesi, Simson?
+
+SIMSON. Minun salaisuuteni?! Sen sinä juuri kuulit. Minun tehtäväni
+salaisuuden ja minun rakkauteni hulluuden.
+
+DELILA. Eikö ole sinulla mitään tähän lisättävää, Simson?
+
+SIMSON. Ei!
+
+DELILA. Kolme yötä sinä olet minun edessäni teeskennellyt, tämä oli
+neljäs! Käy kansasi ja tehtäväsi tykö; en tahdo sinua kauemmin pidättää.
+
+SIMSON. Mitä?!
+
+DELILA. Sinulle, Danin sankarille, minä uhrasin ylpeyteni ja rakkauteni;
+sinun sankarinsalaisuuttasi minä olen kysynyt, ja sinä kerrot minulle
+Danin taruja!
+
+SIMSON (kiivaasti). Taruja?!
+
+DELILA. Tuhannen miestä löi Simson Lehissä, Gazan portin hän kantoi
+vuoren kukkulalle, haarniskoitut sotamiehet pakenevat hänen edessänsä,
+köydet katkeavat hänen käsissänsä; tyttäret, joiden isän hän on
+surmannut, syttyvät rakkauteen hänet nähdessään -- minä kysyn sankarin
+salaisuutta!
+
+SIMSON. Ja vaikka minä sanoisin sen kymmenesti, sinä et kuitenkaan sitä
+ymmärtäisi.
+
+DELILA. Tuhannen miestä löi Simson Lehissä, Askalonissa hän kiemurtelee
+-- naisen edessä!
+
+SIMSON. Kiemurtelee?!
+
+DELILA. Kiemurtelee -- teeskentelee -- viisastelee!
+
+SIMSON (ryntää ylös). Kautta Ekronin pyhän tammen, minä olen antanut
+Filistean hiirten hyppiä liian kauan Danin varpaille! Jehova tehköön
+minulle sen ja sen, ellen minä ennen aamua anna heille uutta nimeä Lehin
+sijaan ja tuhannen miehen sijaan kahta tuhatta. -- Sinä olet kuuleva
+minusta ennenkuin vuoteeltasi nouset!
+
+DELILA (hätääntyen). Mitä?! Eikö Danin jalopeura leikkiä ymmärräkään?
+
+SIMSON (ottaa vaippansa ja alkaa pukeutua). Ei! Sillä minun sydämeni
+kuohuu Danin tähden ja minun pitkän toimettomuuteni tähden, joka on
+saattanut minut hempeäksi kuin naisen.
+
+DELILA (hymyillen). Etkä kuitenkaan ymmärrä naista... Simson! Etkö
+ymmärrä, että minun rakkauteni sinuun on niinkuin erämaan polttava
+aurinko, kunnes minä saan sinut kokonansa.
+
+SIMSON (sitoo miekan vyölleen). Kolme päivää minä olen ollut sinun.
+Huomisesta olen Danin ja Israelin!
+
+DELILA. Ei, Simson. -- Älä mene. -- Ei vielä. -- Huomisesta sinä olet
+minun. -- Vihaan Dania, vihaan Israelia, vihaan Filisteaa! -- Tule minun
+luokseni, ja minä olen sanova sinulle minun sieluni kaipauksen.
+
+SIMSON. Minä kuulen.
+
+DELILA (ojentaa kätensä). Tule minun luokseni! -- Tule! -- Minä olen
+sanova sen kuin huokauksen sinun korvaasi... (Simson lähenee epäröiden.)
+Niin, Simson... Ah niin... (Tarttuu hymyillen hänen miekkaansa.) Mitä?
+Miekka kupeella? Naisen edessä! (Riisuu miekan ja laskee sen pöydälle
+divaanin viereen.) Istu minun luokseni! (Tarttuu hänen käsivarteensa.)
+Etkö ymmärrä: tämä käsivarsi on minun, nämä ihanat hiukset ovat minun
+-- -- Miksi väistät, Simson? Ne _ovat_ minun, nämä ihanat hiukset,
+joiden vertaa ei ole Israelissa eikä Filisteassa! Mutta, kuule, sinun
+sydämesi ei ole minun. Ja mitä välitän minä muusta!
+
+SIMSON (ravistaa päänsä vapaaksi). Ei! Tämä käsivarsi on Danin! -- Nämä
+hiukset ovat _minun_! -- Mutta sydämeni olet sinä vienyt.
+
+DELILA. Niin _sanot_ sinä, Simson, vaan et ole sinä tähän hetkeen saakka
+antanut minulle todistusta siitä.
+
+SIMSON. Enkö minä itse ole todistuksena tässä? -- Kautta Gideonin
+miekan: sano ja minä olen antava uuden!
+
+DELILA (hiljaa). Sinun salaisuutesi, Simson...? Tänä yönä minä sen
+tahdon!
+
+SIMSON (tuskitellen). Sinä vaivaat minun sieluani kuolemaan saakka! En
+taida minä sitä sanoa.
+
+DELILA. Kautta Gideonin miekan!
+
+SIMSON. Kautta Gideonin miekan: vaikka minä voisin sen nostaa tuohon
+kämmenelleni, sinä et kuitenkaan ymmärtäisi sankarin salaisuutta, sillä
+hän ei taida sitä itsekään selittää.
+
+    (Pitkä äänettömyys, jonka aikana Delila katselee häntä tutkien.)
+
+DELILA (osanottavaksi heltyen). Eikö itsekään...? Miksi et sitä ennen
+sanonut, Simson?... Väärin kiusasin minä sinua... Kuinka voisikaan ...
+semmoista ... jota ei itsekään... (Painautuu värähtäen hänen rintaansa
+vasten.) Katso, minä väärin epäilin ... ettei sinun sielusi olisi minun
+sieluni kanssa...
+
+SIMSON. Ihmeellinen olet sinä, Delila! Niinkuin yrttitarha auringon
+noustessa olet sinä: kylmä ja lämmin samalla hetkellä! (Äänettömyys.
+Äkkiä heltyneenä.) Samoin on sankarin salaisuus. Niinkuin kaksiteräinen
+miekka on se!
+
+DELILA. Niinkuin kaksiteräinen miekka! (Varovasti.) Hänen voimansa,
+Simson...?
+
+SIMSON (hymyillen). Sitäkö sinäkin kyselet, Filistean tytär?
+
+DELILA (lapsellisesti). Sitä, Simson...
+
+SIMSON (väkevästi). Ei, Delila, ei ole sankarilla muuta voiman
+salaisuutta kuin hänen _uskonsa_. Hän lyö tuhannen miestä, sillä hän
+uskoo sen tekevänsä. Hän menestyy kaikessa, sillä hän tekee kaikki
+sydämestänsä. Hän syöksyy taisteluun ruumiinensa sieluinensa. Hän jättää
+pidot sitoaksensa kerjäläisen jalan. Varas ei häneltä varasta.
+Valehtelija puhuu totta hänen edessänsä. Nainen, joka hänet ensi kerran
+näkee, ojentaa kätensä sanoen: veljeni, minä olen kauan sinua odottanut.
+
+DELILA. Totta, Simson! -- Mutta hänen uskonsa salaisuus...?
+
+SIMSON (ylpeästi). Se että hän tietää syntyneensä suuriin tehtäviin, ja
+ettei kukaan taida sitä uskoa häneltä riistää!
+
+DELILA. Eikö kukaan? (Miettii silmänräpäyksen.) Jos joku haavoittaisi
+hänet?
+
+SIMSON. Ei ole sitä syntynyt!
+
+DELILA (hiljaa). Jos joku -- pettäisi hänet, Simson?
+
+SIMSON. Pettäisi! (Ylimielisesti nauraen.) Ah, Delila! Ei ole sitäkään
+syntynyt. Sillä hänen sielunsa on puhdas ja vilpitön, ei ole kenelläkään
+sydäntä häntä kavaltaa.
+
+DELILA (Simsonin naurun kiihottamana). Mutta jos olisi...?
+
+SIMSON. Kuin koiralle kääntäisin minä hänelle selkäni ja minun
+ylenkatseeni polttaisi hänen sieluansa hamaan kuolemaan saakka, että hän
+petti sankarin!
+
+DELILA. Niinkö...? --
+
+    (Äänettömyys.)
+
+SIMSON (taas hymyillen). Ei, Delila, ei ole sitä ihmistä syntynyt, joka
+voisi riistää sankarilta hänen uskoansa! Sillä hän on yksin maailmassa --
+ei pääse kukaan hänen sieluansa lähelle.
+
+DELILA (värähtäen). Eikö sekään, joka oman sielunsa uhalla häntä
+rakastaa?
+
+SIMSON. Ei kukaan! Ei ole sankarilla isää, ei äitiä, ei veljiä, ei
+sisaria -- ei muuta paitsi oma itsensä.
+
+DELILA (kiinteästi). Eikö _ketään_...?
+
+SIMSON. Ei! Niinkuin taivaan tuuli on hän, tänään täällä, huomenna
+tuolla. (Synkistyen.) Ei kukaan häntä ymmärrä ... ei kenkään tiedä hänen
+sielunsa polttoa...
+
+DELILA (yhä kiihkeämmin). Mutta jos tahtoo ymmärtää? Jos joku tahtoo?
+
+SIMSON (torjuen). Ei ei, Delila! En saata minä sanoa sen enempää.
+(Äänettömyys.) Anna hetken kulua, niinkuin minä annan. En kysy minä
+sinulta kuka olet, mistä tulet ja kuhunka menet. En kysy minä mitä
+huomenna, mitä seuraavana huomenna. (Äkkiä rajusti.) Sillä sankari
+syöksyy niinkuin Jordan jyrkänteiltänsä, kysymättä mihinkä hän joutuu!
+
+DELILA. Mikä sinun tuli, Simson...? En ymmärrä minä --
+
+SIMSON (häntä kuulematta, synkän ahdistuksen valtaamana). Vasta tänä
+yönä minä teidät ymmärrän! Totta olette te isät laulaneet. Elämä on
+lähde ja nainen on käärme, joka sitä vartioi. Manalan syvyyksiin sen
+lähteen suonet ulottuvat, ja vaikka sankari sen tietää, niin kuitenkin
+hän tempaa käärmeeltä kultaisen pikarin ja siitä lähteestä juopi!
+
+DELILA (kavahtaen). Mitä sinä tarkotat, Simson...?
+
+SIMSON (kuin havahtuen). Oletko levoton, armaani? -- Ah Delila! Raskas
+on sankarin sielu ja hänen rakkautensa on niinkuin kuluttava tuli.
+(Ottaa häntä kädestä.) Katso, tämä on se sankarin salaisuus, jota ei hän
+taida itsekään selittää. Näin sanoo joku minulle tänä hetkenä: nouse
+Simson, mene kauas ja vahvista itsesi yksinäisyydessäsi! Ja taas sanoo
+minulle toinen: olisiko sankari lapsi!
+
+DELILA (jännityksestä vavisten). Vain puolittain ymmärrän minä sinua...
+(Hellästi.) Miksi et mene? Sano se minulle, Simson!
+
+SIMSON. Siksi että sinä ilmestyit minun tielleni niinkuin tähdenlento
+pimeässä yössä ja sait minun pysähtymään kulussani. -- Mutta huomenna
+minä nousen ja sammutan minun sieluni polton!
+
+DELILA. Huomenna?!
+
+SIMSON. Huomenna.
+
+DELILA. Sinä siis menet, Simson...?
+
+SIMSON. Niin totta kuin Jehova on Irsaelin jumala, huomenna minä nousen
+ja sammutan minun sieluni polton!
+
+    (Syvä äänettömyys.)
+
+DELILA (kuin itsekseen). Niinkö olin minä Danin sankarille kuin
+tähdenlento, joka kestää ainoastaan silmänräpäyksen tai kaksi?
+
+SIMSON. Ei, Delila, minä palaan. Päivän tai kahden kuluttua minä palaan
+ja sammutan minun sieluni toisen polton.
+
+DELILA (kuin edellä). Niinkuin tähdenlento olin minä Danin sankarille...
+
+SIMSON. Miksi etsit syytä minua vastaan, sinä Filistean ihme! Eikö minun
+sydämeni värise sinun edessäsi niinkuin tuntemattoman edessä? Etkö sinä
+ole minulle niinkuin erämaan etäisyys, jossa sielu etsii näkymättömiä
+iltaruskon salaperäisessä palossa?
+
+DELILA (kuin edellä). Enkä kuitenkaan voi sinua pidättää päivää taikka
+kahta...
+
+SIMSON. Minä palaan, sinä ihmeellisin kaikista ihmeistä! -- Ah, Delila!
+Satoja olen minä nähnyt naisia, mutta en ketään niinkuin sinä. Sillä
+sinä olet niinkuin puutarha muurin takana, joka saa sielun himoitsemaan
+luvattomia. Ja taas olet sinä niinkuin rautapaita, kylmä ja kirkas
+niinkuin päämiehen rautapaita, johon ainoastaan sankarit uskaltavat
+miekkansa iskeä. -- Delila! Mikä sinun on, Delila?
+
+DELILA (on vaipunut suulleen ja itkee).
+
+SIMSON. Mitä...? Sinun olkapääsi värisevät -- sinun olkapääsi, jotka
+ovat niinkuin granaattiomenat iltatuulen värinässä. Delila?
+
+DELILA (ei vastaa).
+
+SIMSON. Sinä itket?! Kautta Jehovan: en ymmärrä minä sinua!
+
+DELILA (nyyhkyttää yhä rajummin).
+
+SIMSON. Sinä kyselet salaisuutta, ja itse sinä olet ihmeellisin
+salaisuus. -- Puhu minulle, Delila!
+
+DELILA (kuin edellä). Sanoja, sanoja on sankarin rakkaus...
+
+SIMSON (torjuen). Sanoja!!
+
+DELILA. Hän visusti salaa sen, jota paitsi minun sieluni nääntyy...
+
+SIMSON. Sinä saatat minut epätoivoon! Enkö minä juuri --
+
+DELILA. Minun sieluni nääntyy ... minun sieluni nääntyy.
+
+    (Vaipuu taas itkuun, Simsonin katsellessa neuvottomana.)
+
+SIMSON (lähenee). Delila! En voi minä nähdä sinun itkevän...
+
+DELILA (väistää). Älä koske minuun! -- Minun sieluni nääntyy.
+
+    (Nyyhkyttää yhä rajummin.)
+
+SIMSON (avuttomasti). Kuule minua, Delila! -- Totisesti -- olisinko minä
+jotakin unhottanut? -- Kohota kasvosi, ja minä koetan muistella...
+
+DELILA (yhä itsepintaisemmin). En usko minä sankarin sanoja...
+
+SIMSON. Delila! Et ymmärrä sinä minua, Delila. Katso -- totisesti --
+varmaan minä olen jotakin salannut. Mutta -- katso -- se ei ole minun
+salaisuuteni...
+
+DELILA (tuskin voiden itseään hillitä). Sinun?! Kenenkä se olisi...?
+
+SIMSON (pienen äänettömyyden jälkeen). Se on minun äitini salaisuus.
+
+DELILA (kohoutuen). Sinun äitisi?!
+
+SIMSON. Minun äitini, joka on minun sydämelleni rakas. Siksi minä
+rukoilen: älä vaadi minua tekemään syntiä.
+
+DELILA (hilliytyen). Minä ymmärrän, Danin sankari...
+
+    (Äkkiä hellästi.)
+
+Sinun äitisi, Simson! -- Miksi et koskaan ole kertonut minulle
+äidistäsi? -- Oletko sinä hänelle rakas?
+
+SIMSON. Olenko minä äidilleni rakas?! Ah Delila -- minä olen äitini
+ainoa lapsi!
+
+DELILA. Ja senkin sinä olet minulta salannut! (Yhä hellemmin.) Kerro,
+Simson, kerro minulle enemmän äidistäsi!
+
+SIMSON (epäröiden). En ole minä tähän päivään saakka kertonut
+kenellekään minun äitini tarinaa...
+
+DELILA. Onko sinun äidistäsi tarina?!
+
+SIMSON. On, Delila!
+
+DELILA. Ah! (Laskeutuu hyväillen lattialle hänen polveansa vasten). Kuin
+lapsi istun minä sinun jalkaisi juuressa ja kuuntelen sinun äitisi
+tarinaa.
+
+    (Äänettömyys.)
+
+SIMSON. Totisesti ... en voi minä olla sitä sinulle kertomatta ... sillä
+ihmeellinen on minun äitini tarina...
+
+DELILA. Kerro, kerro, Simson!
+
+SIMSON. Katso: hedelmätön oli minun äitini ja koko minun isäni huone
+katsoi häntä ylön. Ja kun oli kulunut kymmenen vuotta, sanoivat he
+isälleni: Hylkää hänet, ei voi hän antaa sinulle perillistä. Mutta minun
+äitini rukoili: odota vielä vuosi taikka kaksi. Minun isäni sanoi: Minä
+odotan --
+
+DELILA (jännittyen). Mitä tapahtui sitten äidillesi?
+
+SIMSON. Sitten minun äitini nousi ja sanoi minun isälleni: Satuloitse
+minulle aasi, mutta älä kysy sen enempää. Ja hän otti ainoastaan vähän
+paahdettuja tähkiä ja pienen leilin vettä mukaansa sanoen: ennenkuin
+minä olen nämä loppuun kuluttanut, minä palaan sinun tykösi, taikka en
+minä palaa ensinkään!
+
+DELILA (hurmautuneena). Minä rakastan sinun äitiäsi niiden sanojen
+tähden! -- Minne läksi hän?
+
+SIMSON. Ekronin pyhään ennuspaikkaan kulki minun äitini tie. Ja kun hän
+neljäntenä päivänä näki jumalan tammen edessänsä, niin hän lankesi
+maahan ja sytytti polttouhrin. Ja kun hän nosti silmänsä: katso
+polttouhrin liekissä näkyi enkeli --
+
+DELILA. Näkikö sinun äitisi enkelin?!
+
+SIMSON. Jehovan enkelin, joka sanoi: sinun toivomuksesi on täyttyvä,
+Manoan emäntä, ja Danin toivomukset sinun omien toivomustesi kanssa.
+Silloin minun äitini valtasi vavistus --
+
+DELILA (kiirehtien). Sitten? Mitä vielä sanoi enkeli?
+
+SIMSON. Ei sanonut hän sen enempää, sillä minun äitini ymmärsi siitä
+kaikki. Ja kun hän taas uskalsi nostaa silmänsä, oli enkeli kadonnut,
+mutta minun äitini teki -- --
+
+    (Vaikenee äkkiä.)
+
+DELILA (jännityksestä väristen). Mitä teki sinun äitisi, Simson...?
+
+SIMSON (lyhyesti). Minun äitini teki sydämessänsä lupauksen, mutta sen
+lupauksen ei pidä tuleman minun huulteni yli! Minun äitini tarina on
+päättynyt.
+
+    (Äänettömyys.)
+
+DELILA (kuin itsekseen haaveillen). Ihmeellinen oli sinun äitisi
+tarina... Ja mitä enemmän sinä kerrot, sitä ihmeellisemmäksi sinun oma
+tarinasi muuttuu minun silmissäni... Minkä ihanan lupauksen mahtoikaan
+sinun äitisi tehdä...?
+
+SIMSON. Ei ei, Delila! En voi minä sitä kertoa, sillä se on minun äitini
+perintö ja minulle pyhä.
+
+DELILA (närkästyneesti). Minä ymmärrän: sinä rakastat äitiäsi enemmän
+kuin ketään muuta. Ja siinä sinä teet oikein.
+
+SIMSON. Sinä puhut syntiä, Delila, ja sen sinä itse tiedät! Jos sinä
+sanoisit, että minä rakastan äitiäni enemmän kuin yksikään poika
+Israelissa, niin sinä puhuisit totta. Ja jos sinä sanoisit, että minä
+rakastan Delilaa enemmän kuin yksikään mies Filisteassa tai Israelissa
+rakastaa naista, niin sinä puhuisit totta. Mutta minun äitini lupauksen
+pyhyyttä et sinä ymmärrä.
+
+DELILA (yhä närkästyneenä). En! Totisesti! Minä en ymmärrä!
+
+SIMSON. Sinun _täytyy_, Delila! (Avomielisesti.) Katso. synkkä on
+sankarin polku; tänäpänä hänen askeleensa vievät korkeuksiin, huomenna
+syvyyksiin. Mutta kun minä muistan minun äitini perinnön, taas olen minä
+Danin sankari nuori ja puhdas, ja minun käsivarteni vahvistuu.
+
+DELILA (äärimmilleen jännittyneenä). Minä ymmärrän, minä ymmärrän...
+(Äänettömyys). Minä ymmärrän, enkä tahdo sen enempää kuulla... (Alkaa
+hellästi hyväillä). Vain yksi on minun haluni: rakastaa sinua niinkuin
+sinun äitisi!
+
+SIMSON. Ah, Delila! Se sana oli minulle suloisempi kuin kaikki, mitä
+sinä olet tähän asti sanonut.
+
+DELILA (yhä hellemmin). Vielä enemmän tahdon minä sinua rakastaa, sillä
+minä olen Filistean tytär! Minä rakastan sinua niinkuin se, joka ensin
+on vihannut ja nyt rakastaa -- niinkuin ... niinkuin elämänveden käärme,
+jonka kultaista pikaria tuhannet tavottivat, mutta yksi ainoa sai!
+(Hyväilee häntä hulluuttavan intohimoisesti). Kuulitko, Simson?
+
+SIMSON. Delila, Delila! Ei ole sinun vertaistasi auringon alla. (Vaipuu
+hänen syliinsä). Kuin huumaavaa myrhaa hengitän minä sinua, sinä
+Filistean tuhattuoksuinen yrtti, niin että minun ohimoitani pakottaa.
+Mitä olisi minun elämäni ilman sinun rakkauttasi? Mitä on Dan, ja mitä
+Israel! -- Anna minun levätä ja unhottaa kuka minä olen.
+
+DELILA. Lepää, Danin jalopeura!
+
+    (Hyväilee hiljaa, katsellen häntä tutkivasti. Hetkisen päästä.)
+
+Oletko sinä nyt onnellinen, Danin sankari...?
+
+SIMSON. Jos minun onneeni jotakin lisättäisiin, totisesti: minä
+kuolisin.
+
+DELILA (kuin uneen uinutellen). Lepää Danin jalopeura, lepää!
+
+    (Katselee häntä säihkyvin silmin, ankarasti ajatellen.
+    Hänen katseessaan välähtää päätös ja hän painautuu lepäämään.)
+
+SIMSON (hetkisen kuluttua). Miksi et puhu minulle, Delila?
+
+DELILA (ei vastaa, mutta hänen huulillaan värehtii salattu hymy).
+
+SIMSON. Delila! Miksi et vastaa, Delila?
+
+DELILA (kuin havahtuen). Sanoitko jotakin, Simson...?
+
+SIMSON. Sanoin. Minun korvani ovat tottuneet sinun ääneesi niinkuin
+harpun ääneen. -- Mitä ajattelit sinä niin ankarasti, Delila?
+
+DELILA. Minä? Ah, en mitään...
+
+SIMSON. Sinä ajattelit. Sano se minulle!
+
+DELILA (kainostellen). Kuinka kehtaisin minä kertoa sankarille lapsen
+haaveita...
+
+SIMSON (yhä uteliaammin). Sinun täytyy, Delila!
+
+DELILA. Täytyykö minun?... Katso, Simson. -- Ah, kuinka minua
+kainostuttaa! -- Katso, kun minä kuulin sinun äitisi tarinan, teki se
+minuun niin ihmeellisen -- -- Ei, en saata minä jatkaa!
+
+SIMSON (lapsellisen riemuisesti). Minun äitini tarinastako sinä
+haaveilit? Ja minun äitini poika ei saisi sitä kuulla! Jatka, Delila!
+
+DELILA (salaperäisesti). Katso -- minä olin olevinani niinkuin sinun
+äitisi -- nuori ja väkevä -- mutta minä olin, niinkuin sinun äitisikin
+-- hedelmätön...
+
+SIMSON. Ah, Delila! Kerro, kerro!
+
+DELILA. Ja minä läksin niinkuin sinun äitisi toivioretkelle, ja minäkin
+näin enkelin... Mutta kun minä onneni huumauksessa tahdoin tehdä
+lupauksen, niin minä jouduin hämilleni enkä tietänyt mitä lupaisin. --
+Juuri silloin sinä herätit minut...
+
+SIMSON. Jospa minä olisin aavistanut -- -- Jatka, Delila, unelmasi
+loppuun, ja kerro sitten minulle lupauksesi!
+
+DELILA (kuin ankarasti miettien). En saa minä unelmastani enää
+kiinni!... Mitä minä lupaisinkaan?... Suurta ja korkeata...?
+
+SIMSON (kuin leikiten). Jospa minä voisin sinua auttaa?
+
+DELILA. Simson!! (Hyväillen). Kuinka sinä olet hyvä, Simson! -- Sano,
+mitä minä lupaisin!
+
+SIMSON. Mitä toivot sinä pojasta? -- Sen mukaan on lupaus.
+
+DELILA. Ah! (Hilliytyen) Tietysti, tietysti. Mitäkö minä hänestä toivon?
+Suurta, väkevää sankaria, sellaista kuin -- etkö arvaa, Simson...?
+
+SIMSON (Hymyillen). Kuinka minä voisin sinun sydämesi arvata!
+
+DELILA. Sellaista kuin (kietoo käsivartensa hänen kaulaansa) -- ah, sinä
+Danin sankari! -- Mutta mitä minä lupaisin, että hänestä tulisi
+sellainen?
+
+SIMSON (lloaan hilliten). Jospa -- jospa lupaisit syntymästä saakka
+pestä hänet väkevien yrttien mehuissa, voidella hänen jäsenensä
+parhaimmilla Filistean voiteilla?
+
+DELILA (epätietoisena). Niinkö...? -- (Katsahtaa Simsonin silmiin). Ei,
+Simson, ei riitä! Jotain ihmeellistä, suurta ja vaikeata... Neuvo minua,
+Danin sankari, suuri ja ihmeellinen!
+
+SIMSON (jonka on vaikea hillitä itseään, kuin leikiten). Ihmeellistä ...
+suurta ... ja vaikeata...? Anna, kun minä ajattelen... (Miettii
+ristiriitaisena. Kohoutuu äkkiä.) Mitä! Kuulitko?
+
+DELILA (joka on myöskin kuullut, kiihtyneenä). En, en mitään kuullut. --
+Simson! Minä näen sinun silmistäsi, sinä olet sen löytänyt!
+
+SIMSON. Jospa ... minä ajattelen että jospa... (Kohoaa taas) Aivan
+varmasti!
+
+DELILA (yhä kiihkeämmin). Ei, ei ole ketään. Se on jo sinun
+huulillasi ... minä jo aavistan...
+
+SIMSON (levottomana). Jos tekisit pyhän lupauksen, että viiniä ja
+väkevätä juomaa... (Huomaa orjattaren ovessa). Orjatar!
+
+ORJATAR. Minun ruhtinattareni!
+
+DELILA (kiivaasti). Mene! (Kiihkeästi Simsonia hyväillen). Viiniä ja
+väkevätä juomaa... Mitä? Pesenkö minä? Voitelenko? Simson, Simson!
+
+SIMSON (kohoten). Ei pidä tuleman hänen huultensa yli. (Orjattareen
+kääntyen). Mitä?
+
+DELILA (hämmentyneenä). Hänen huultensa yli ... hänen huultensa yli..?
+(Ymmärtää. Riemullisesti.) Ikuisesti olen minä sinulle kiitollinen,
+Simson! (Orjattarelle). En ole sinua kutsunut!
+
+    (Viittaa menemään.)
+
+ORJATAR. Joukko Danin miehiä, minun ruhtinattareni!
+
+SIMSON (hämmentyneenä). Danin miehiä!?
+
+DELILA (hämmästyneenä). Danin miehiä!!
+
+ORJATAR. Olen koettanut estää --
+
+SIMSON. Mitä tahtovat he täältä?
+
+ORJATAR. Danin sankaria kysyvät he.
+
+DELILA (kiivaasti). Ei, ei! Tulkoot huomenna!
+
+ORJATAR. Eivät tottele. Tänä yönä, tällä hetkellä sanovat he.
+
+SIMSON (kiihtyen). He uskaltavat!
+
+DELILA. Heidän täytyy mennä, Simson! Minä olen puhutteleva heitä.
+
+SIMSON (raivostuen). Ei! He tulkoot! Minä itse olen heille sanova, niin
+että heidän pitää tietämän ja ymmärtämän!
+
+DELILA. Mahdotonta! (Orjattarelle). Sano: Danin sankari ei ole täällä.
+
+SIMSON (yhä enemmän raivostuen). Minä _olen_ täällä! He tulkoot!
+
+DELILA. Kuule minua, Simson! Tämä ainoa kerta! Katso minua...
+
+SIMSON (osottaa makuukammioon). Mene! (Orjattarelle). He tulkoot -- heti
+-- tällä hetkellä!
+
+DELILA Ah, Simson, Simson!
+
+    (Rientää kammioon päin mutta pysähtyy, tempaa päällysvaipan, jonka
+    kietoo ympärilleen, jää kiihottuneena ja hämmentyneenä odottamaan.)
+
+    (Orjatar avaa taemman sivuoven. Viisi vanhaa miestä astuu sisään.
+    Kumartavat.)
+
+SIMSON (kiivaasti). Mitä tahdotte?
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES (kumartuen). Israelin jumalan rauha! Anna
+meille -- --
+
+SIMSON (katkaisten). Asianne!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES (rauhallisesti). Tämä on palvelijaisi asia. Näin
+sanoi Simson lähtiessänsä: neljän päivän päästä minä palaan, ja joko
+minulla on liiton taulu mukanani taikka --
+
+SIMSON (kiihtyen). Entä sitten...?
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Katso: kahdeksan päivää on siitä kulunut --
+
+SIMSON. Entä sitten?!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Entä sitten?! (Värähtäen). Onko Israelin
+ahdistus Simsonille unennäköä? Eivätkö nisuvainiomme ole juuri leikatut,
+mutta Filistean kylissä käy suhina niinkuin metsäsirkkain joukossa
+ennenkuin he lentoon lähtevät.
+
+SIMSON (ivaten). Neljäkymmentä ajastaikaa ovat teidän miekkanne
+ruostuneet huotrissansa. Jos teillä nyt on senkaltainen kiire, niin
+astukoon joukostanne se, joka tuntee itsensä kutsutuksi, ja johtakoon!
+En kadehdi minä hänen sankaritekojansa! (Kääntyy poispäin). Menkää!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES (katsahtaa kysyvästi toisiin).
+
+TOINEN DANIN MIES. Täällä on myös Asserista ja Naftalista miehiä, ja
+vuorilaidunten miehiä Jordanin tuoltapuolen!
+
+SIMSON (ivallisesti). No, mikä vuorilla on hätänä?
+
+JORDANIN MIES (hillitsee itsensä. Painavasti). Tämä on meidän hätämme:
+idän pojat hiovat taas miekkojansa!
+
+NAFTALIN MIES. Ja tämä on meidän rukouksemme Asserin ja Naftalin
+rajoilta: niinkuin maamies odottaa talvisadetta, joka mullan kostuttaa
+ja elävänveden lähteet kuohuttaa, niin odotamme me sinun nousuasi, Danin
+väkevä!
+
+SIMSON (kiihtyen). Ja sen todistukseksi te juoksette minun jälessäni
+niinkuin karanneen vohlan jälessä!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Älä kiivastu, Simson! Israelin ahdistus on
+moninaisempi kuin luulet. (Syvästi liikutettuna). Kuule. Astarten
+huoruus tunkeutuu niinkuin rutto kansasi keskuuteen! Herran kansa
+kuihtuu, ei ole hän koskaan Kaanaata hallitseva. Israel kuihtuu...
+
+TOINEN DANIN MIES. Israel kuihtuu...
+
+MUUT. Israel kuihtuu...
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Herran valittu kansa kuihtuu, Simson! Vaimot
+olivat isäimme ilo ja monet lapset heidän väkevyytensä pakanain
+keskellä. Katso ja kuule! Mizpaan on pystytetty porttojumalattaren
+patsas. Sinne juoksevat kansasi nuoret miehet heidän himotanssejaan
+katsomaan, ja hänen neitseensä heidän lantionväännöksiään oppimaan;
+siellä uhraavat he itsensä Filistean rutolle, joka syöpi Israelin
+niinkuin kalutun luun!
+
+SIMSON (karkeasti ivaten). Kuinka eivät he juoksisi -- jotka ovat tähän
+saakka nähneet ainoastaan karitsain ja vohlain tanssia kedolla!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Minä kauhistun sinun puolestasi, Simson!
+
+SIMSON. Ja minä häpeän sinun sanojasi -- unhotatte että seisotte
+Filistean ruhtinaantyttären huoneessa! (Ylimielisesti kiusotellen).
+Katsokaa, tuolla seisoo Filistean rutto! Astu esiin, Delila, että minun
+kansani lapset saavat nähdä »ruton» silmästä silmään.
+
+DELILA (joka on seurannut keskustelua jännittyneenä, pelon ja toivon
+välillä, astuu pari askelta, antaen vaippansa pudota maahan ja seisoen
+häikäisevässä puolialastomuudessaan ylpeänä ja kiemailevana miesten
+edessä. Miehet kääntyvät poispäin ja nostavat kauhistuneina kätensä
+ristiin rinnoilleen, katsoen pitkään toisiaan.)
+
+TOINEN DANIN MIES. Herra hillitköön meidän kielemme --
+
+KOLMAS DANIN MIES (tarttuu häntä käsivarteen). Vaikene, veljeni! (Astuu
+Simsonia kohti. Hiljaisesti.) Minulla on sinulle sanoma äidiltäsi!
+
+SIMSON (hämmästyneenä). Äidiltäni...? (Äänettömyys. Käy lähemmäksi.)
+Mitä käski minun äitini sanoa?
+
+KOLMAS DANIN MIES (liikutettuna). Näin sanoi sinun äitisi: olenko minä
+turhaan Ekronissa vaeltanut -- olenko minä turhaan Herraa Israelin
+jumalaa huutanut? Palaja, poikani!
+
+SIMSON (heltyneenä ja hämmentyneenä). Ovatko nämä minun äitini sanat?
+
+KOLMAS DANIN MIES. Jehova tehköön minulle sen ja sen, jos minä olen
+jotakin lisännyt tahi poisjättänyt! Näin sanoi äitisi, Manoan jalo
+leski. (Jännittynyt äänettömyys). Minkä sanoman saan viedä äidillesi?
+
+SIMSON (hellämielisesti). Näin sanokaa minun äidilleni vastaukseksi
+-- -- (Katsahtaa Delilaan, joka on astunut ylpeänä ja häikäisevänä
+lähemmäksi, katsellen ylenkatseellinen hymy huulillaan Simsonia.
+Puna lennähtää Simsonin kasvoille, hän astuu takaperin ja aLottaa
+kuohuvasti.) Tämä, _tämä_ olkoon minun vastaukseni minun äidilleni --
+
+KOLMAS DANIN MIES (keskeyttäen). Kuule minua vielä kerta, Simson!
+Minulla on kolme kertaa sinun ikäsi, kuitenkin minä lankean polvilleni
+sinun eteesi. (Polvillaan). Minä olen nähnyt Teltan ajan ja minun isäni
+on kertonut Gideonin, Herran miehen ajoista. (Tarttuu hänen vaippansa
+liepeeseen). Älä viivy täällä hetkeäkään, Simson, vaan tule meidän
+kanssamme, sinä Israelin turva ja toivo! (Rukoillen). Minkä vastauksen
+minä saan viedä äidillesi?
+
+SIMSON (riuhtasee itsensä irti). Tämän: olenko minä karjapoika, jota
+minun äitini haetuttaa kylänsä miehillä ja häpäisee vieraan kansan
+tyttärien edessä?
+
+KOLMAS DANIN MIES (nousee ja katsoo häntä pitkään).
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Ja minkä vastauksen saamme viedä kansallesi?
+
+SIMSON (huutaen). Tämän: hävetkää, seitsemänkertaisesti hävetkää, että
+hiivitte kuin rosvot yöllä ja etsitte sankaria kuin paennutta muulia!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES (värähtäen). Onko tämä sinun viimeinen sanasi?
+
+SIMSON. On! (Polkee jalkaa). Menkää!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Niin tahdomme mekin sanoa sinulle totuuden.
+(Kohottaa kätensä). Sinä, _sinä_ Simson olet Israelin turmelus! Niinkuin
+tuli on Filistea sinua vetänyt. Vaimosi hylkäsit sinä hänen tytärtensä
+tähden, ja tänäkin ahdistuksen hetkenä sinä, sankari, makaat porton
+polvilla!
+
+SIMSON (raivosta tukehtumaisillaan). Porton?!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES (Delilaa osottaen). Filistean porton -- olkoon hän
+seitsemästi ruhtinaan tytär!
+
+SIMSON (hyökkää kädet nyrkissä häntä kohti).
+
+DELILA (joka on siihen saakka katsonut riemuiten). Simson, Simson!
+
+SIMSON (laskee kohotetun nyrkkinsä. Hurjasti). Ulos! Ulos!
+
+ENSIMÄINEN DANIN MIES. Ei ole Israelilla sen enempi toivoa sinusta...
+
+    (Menevät.)
+
+SIMSON. Ulos! Ulos!
+
+    (Jää hetkiseksi kuohuissaan seisomaan, syöksyy sitten
+    ovea kohti, potkaisten sen auki ja rientäen heidän jälkeensä.)
+
+DELILA (seisoo hämmentyneenä).
+
+YLIPAPPI (kurkistaa orjattaren kammion ovesta). Ruhtinatar! Kuinka on --
+
+DELILA (kiivaasti). Te uskallatte?!
+
+YLIPAPPI. Ruhtinattareni --
+
+DELILA. Enkö minä sanonut. älköön kukaan --
+
+YLIPAPPI. Astarten iki-ihanan nimessä! Kuinka voisin minä olla muualla
+kuin siellä, missä Filistean kohtalo ratkaistaan.
+
+DELILA. Ja mitä tahdotte minusta?
+
+YLIPAPPI (kiihkeästi). Salaisuus?! Oletko saanut salaisuuden...?
+
+DELILA (hämmentyneenä). Salaisuus?! -- En! -- En tiedä! -- Puolittain!
+-- Menkää!
+
+YLIPAPPI. Jo puolittain! Kokonansa, kokonansa! Israelin miehet menivät
+vihoissaan. Voitto on juuri kädessäsi! Revi se hänen sydämestänsä!
+
+DELILA. Vaietkaa! (Kuuntelee. Hätääntyneenä.) Menkää, menkää!
+
+YLIPAPPI (tekee kädellään vielä yllyttävän liikkeen, katoaa).
+
+DELILA (kiihtyneenä). Hänen salaisuutensa?! (Mietteissään). Kummallisia
+ihmisiä nuo Israelin miehet!... Mistä he puhuivatkaan...?
+
+    (Kuulee Simsonin askeleet, jää tyrmistyneenä odottamaan.)
+
+SIMSON (ryntää kiihtymyksestä kalpeana sisään). Viiniä, Delila, viiniä!
+
+DELILA (hämmästyneenä). Viiniä?
+
+SIMSON (yhä rajummin). Filistean tulisinta viiniä! Tällä silmänräpäyksellä!
+
+DELILA (jännittyneenä, aavistaen -- rientää säiliön luo, josta ottaa
+maljakon ja jalomuotoisen pikarin).
+
+SIMSON. Kaksi maljaa, Delila!
+
+DELILA (yhä enemmän jännittyneenä -- tuo maljat, täyttää ne ja ojentaa
+toisen Simsonille).
+
+SIMSON (hurjasti). Minun äitini lupauksen malja!
+
+DELILA (ymmärtää välähdyksenä kaiken, kohottaa kiihkeän riemun
+valtaamana maljansa). Sinun äitisi lupauksen malja, Simson!
+
+SIMSON (hurjasti ivaten). Minun äitini lupauksen malja! Simsonin
+_ensimäinen malja_! Danin malja! Israelin malja!
+
+    (Juo. Samoin Delila, joka katselee häntä riemuisin,
+    odottavin silmäyksin.)
+
+    (Simson seisoo pitkän hetken omituinen hymy kasvoilla.)
+
+Ja tämän ... tämän suloisen tulen ei pitänyt tuleman minun huulteni yli!
+Viiniä, viiniä! (Ojentaa maljansa). Ei! (Heittää maljan lattiaan).
+Sandaali! Sinun purppuranpunainen sandaalisi, Delila!
+
+DELILA (yhä riemuisemmin) Mitä?!
+
+SIMSON (painaa hänet pantterin niskalle istumaan) Sandaali, sandaali!
+(Tarttuu Delilan jalkaan, josta riisuu sandaalin). Sinun elfen-valkea
+jalkasi! Valtakunnan antaisin minä sinun lumivalkeasta jalastasi!
+(Suutelee hurjasti Delilan paljastunutta jalkaa, kiertää kätensä
+torveksi sandaalin kantareunuksen ympäri, ojentaa sen Delilaa kohti).
+Viiniä, Delila, viiniä!
+
+DELILA (hurmautuneena). Ah, Simson!
+
+    (Kaataa viiniä sandaaliin.)
+
+SIMSON (hurjan kuohuvasti). Delilan malja! Filistean malja! Rakkauden
+malja! Hulluuden malja!
+
+DELILA (katselee häntä huumautuneena).
+
+SIMSON (kävelee kuohuissaan). Israelin narrit! Heidän uskonsa on narrien
+usko ja heidän jumalansa on karjanpaimenten jumala. (Ivaten). Tämän
+jumalan nimessä he herjaavat sitä miestä, joka on tehnyt ainoat jalot
+teot mitä Israelissa on tehty neljäänkymmeneen ajastaikaan. Tämän
+jumalan nimessä he pelkäävät tanssia kuin ruttoa ja naista ihanuudessaan
+kuin spitaalitautia. Tämän jumalan nimessä he vaeltavat Ekronissa,
+näkevät enkeleitä ja tekevät lupauksia, joille jokainen Filistean
+lapsikin nauraa! »Viiniä ja väkevätäjuomaa ei pidä tuleman hänen
+huultensa yli» -- silloin heillä on sankari! Viiniä _on_ tullut minun
+huulteni yli, ja kymmenkertaisten voimien tunnen minä kuohuvan
+suonissani. Nyt vasta minä sankari olen! Nyt vasta minä tekoja teen,
+joita maailma on ihmettelevä. Huomenna, huomenna minä olen näyttävä
+heille uuden Simsonin!
+
+    (Hänen purkauksensa aikana Ylipappi raottaa ovea ja kurkistaa.
+    Delila peräyttää hänet kiivaalla liikkeellä.)
+
+DELILA (tempaa maljakon ja rientää Simsonin luo). Viiniä, Simson,
+viiniä!
+
+SIMSON. Viiniä! Filistean tulisinta viiniä! (Katselee Delilan
+kaataessa). Ihanana virtailet sinä salaperäinen neste... Kuinka paljon
+iloa he ovatkaan minulta riistäneet! Mutta sen kaiken otan minä tänä
+yönä kymmenkertaisesti takaisin! (Juo. Lähtee taas kuohuvana
+kävelemään.) Nyt vasta minä elämän ymmärrän! Ei ole muita jumalia kuin
+me itse ja meidän sydämemme rohkeus. (Katsahtaa, viinin alkaessa kohota
+hänen päähänsä, Delilaan, joka seisoo hurmaavana ja houkuttelevana). Ah,
+Delila! Et ikinä ole sinä ollut niin ihana kuin tänä yönä! Delila!
+(Rientää hänen luokseen ja sulkee hänet syliinsä). Kansat ovat sinun
+astinlautasi ja äitien kyyneleet vierivät kuin hiekkajyväset sinun
+jalkaisi alla. (Tempaa hänet syliinsä, kohottaen pantterin niskoille
+seisomaan). Pilvien korkeimmalle hattaralle minä tahtoisin sinut tänä
+hetkenä kohottaa ja notkistaa maan kansat polvillensa sinun eteesi. --
+Viiniä, Delila -- sitä purppuranpunaista tulta, jota minä olen ollut
+ikäni paitsi!
+
+DELILA (kaataa, katsoen häntä tutkivasti ja laskien sitten maljakon
+pöydälle divaanin viereen).
+
+SIMSON. Delilan malja! Ikuisen kauneuden ja ikuisen hulluuden malja!
+
+    (Juo pohjaan, jää katselemaan eteensä onnellinen hymy kasvoillaan.)
+
+DELILA (kurottaa hänen kädestään tyhjän maljan, laskien sen taakseen
+pöydälle ja kietoen toisen kätensä hänen kaulalleen). Rakastatko sinä
+nyt minua...?
+
+SIMSON (kuohuen). Miksi kysyt sitä, jonka tiedät? Kansani hätähuudot
+minä hylkäsin, äitini lupauksen minä rikoin -- sinut minä olisin
+tahtonut, vaikka se olisi maksanut minulle henkeni!
+
+    (Sulkee hänet hurjasti syliinsä.)
+
+DELILA (kietoutuen hellänä ja huumaavana hänen ympärilleen). Niinpä olen
+minäkin nyt sinun iankaikkisesta iankaikkiseen!
+
+SIMSON. Iankaikkisesta iankaikkiseen! (Lyhyt äänettömyys). Delila, sinä
+et tiedä, mitä minä tänä hetkenä sielussani tunnen?
+
+DELILA. Mitä, Simson...?
+
+SIMSON. Kamalan hulluuden tunnen minä sielussani. Ei ole sillä ihmisten
+mittoja eikä rajoja. Tuosta sinun rinnastasi minä tahtoisin suonen
+avata, ja omasta rinnastani toisen, ja juoda sinun vertasi ja sinä minun
+vertani, ja niin vaipua kanssasi takaisin Manalan uumeniin, missä ei
+ollut miestä eikä naista, vaan kaikki veret, himot ja halut, kaikki
+hymyt ja kyyneleet, kaikki hekumat ja kärsimykset yhtenä tulisena
+ikuisuuden järvenä, ilman kiistaa ja taistelua! Delila!
+
+    (Kohottaa hänet syliinsä.)
+
+DELILA. Simson, minä pelkään!
+
+SIMSON. Sinun kanssasi -- sinne -- mistä olemme tulleet -- (Painaa hänet
+divaanille ja vaipuu itse hänen rinnoilleen, intohimoisesti syleillen).
+Vieläkö pelkäät, Delila?
+
+DELILA (Simsonin intohimon tempaamana vilpittömästi). En -- en -- en!
+
+SIMSON. Nyt vasta minä ymmärrän rakkauden kaikkinielevän syvyyden. Ei
+kansoja -- ei jumalia -- ei ihmisiä -- ainoastaan kaksi hehkuvaa
+tulenliekkiä -- ympärillä ikuinen yö!
+
+    (Äänettömyys.)
+
+DELILA (rupeaa äkkiä värisemään).
+
+SIMSON. Mitä?! -- Sinä itket!
+
+DELILA. Minäkö...?
+
+    (Hänen poskilleen vierivät kyyneleet. Syvä äänettömyys.)
+
+SIMSON. Sano se minulle, Delila! -- Delila... Delila...
+
+DELILA (Ei vastaa, ainoastaan värisee ankarasti liikutettuna. Hetken
+päästä hän pudistautuu, kuin lumouksesta vapautuakseen).
+
+SIMSON. Delila?!
+
+DELILA (jonka silmiin on syttynyt väkevä välke). Onnellinen ...
+onnellinen olen minä... Ja kuitenkin...
+
+SIMSON. Mitä kuitenkin...?
+
+DELILA. Onnellinen minä olen! Ja kuitenkin: miksi ei minun onneni ole
+täysi? Miksi meidän välillämme pitää oleman se kuin siinä on...?
+
+SIMSON. En ymmärrä minä sinua?!
+
+DELILA (hiljaa). Sinun salaisuutesi, Simson...?
+
+SIMSON (kuohahtaen). Iankaikkinen arvotus on nainen! Minä juuri sinulle
+salaisuuteni ilmaisin, minä sen jalkojeni alle poljin, ja sinä yhä
+kysyt!
+
+DELILA (kohottaa hänen päänsä ja katsoo syvälle silmiin). Iankaikkinen
+arvotus on nainen! Sillä minä en voi sinulle todistaa että sinä
+valehtelet, ja kuitenkin minä sanon: et ilmaissut sinä kaikkea!
+
+    (Laskee hänen päänsä.)
+
+SIMSON (tuskaisena). Eikö saisi minulla olla mitään itselläni?
+
+DELILA. Ei!
+
+SIMSON. Mutta jos se olisi harhaluulo; tarina, niinkuin se toinenkin?
+
+DELILA. Niin en minä tahdo sinun sitä muuksi muuttamaan, ainoastaan sano
+se minulle.
+
+SIMSON (painokkaasti). Oletko sinä sitten minun?
+
+DELILA (samoin). Olen.
+
+    (Äänettömyys.)
+
+SIMSON. Minun sieluni on kuolemaan saakka väsynyt. -- Se _on_
+harhaluulo, tänä yönä minä sen kaiken ymmärrän. Mutta se harhaluulo on
+kulkenut minun elämäni läpi niinkuin langat kankaassa, niinkuin satu,
+joka tosin on satu, mutta jonka kaltaista ei kukaan muu ole kuullut.
+
+DELILA (hyväilee häntä yhä hellemmin). Sinun satusi, Simson...?
+
+SIMSON (pienen äänettömyyden jälkeen, ankarasti liikutettuna). Sinä
+salaisuutta kyselet ... katso: se lepää sylissäsi.
+
+DELILA. Mitä?!
+
+SIMSON (kohottaa molemmin käsin hiuksiaan). Tässä on minun
+salaisuuteni. -- Ei yhdetkään keritsimet -- ei yksikään partaveitsi ole
+ikinä niihin koskettanut -- sillä minä olen ollut Israelin nasiiri -- ja
+ne ovat olleet Herralle pyhitetyt.
+
+DELILA (katselee häntä hämmästyksen valtaamana). Mitä sinä sanot,
+Simson?!
+
+SIMSON (läpitunkevasti). Olenko minä nyt ilmottanut kaikki?
+
+DELILA (vaivoin riemuaan hilliten). Totisesti, minä uskon: sinä olet
+ilmottanut kaikki.
+
+SIMSON. Niinpä salli minun nyt levätä -- en pyydä minä muuta.
+
+    (Painaa raskaasti päänsä hänen syliinsä.)
+
+DELILA (jonka äkkiä tulee vaikea olla). Pahastuitko sinä minuun, Simson?
+(Hyväillen.) Ah, anna se minulle anteeksi!
+
+SIMSON. Mistä syystä minä olisin pahastunut. (Kietoo käsivarren hänen
+ympärilleen). Ainoastaan salli minun nyt levätä...
+
+DELILA (rajusti hyväillen). Lepää, Simson, lepää minun sylissäni.
+(Äänettömyys, itsekseen). Sinun hiuksesi ... sinun ihanat hiuksesi!
+Kuinka ihmeelliset ne ovatkaan! Viljavat kuin keritsemätön lauma vuoren
+rinteellä... Mustat ja salaperäiset kuin yö... Raskaat kuin syksyn
+rypäleet... Kuinka en minä heti arvannut, vaikka ne ovat ensi hetkestä
+vetäneet minua kuin lumous? (Kohottaa niitä). Ah! Ihanina ja kuumina
+hajoavat ne minun kasvoilleni ja rinnoilleni. Kuin tulta hengitän minä
+niiden kuumaa tuoksua. (Hyväilee, suutelee, syleilee niitä). Ja nämä,
+sinun ylpeytesi, sinun voimasi ja kukoistuksesi ovat nyt -- --
+(Säpsähtää. Kallistuu Simsonia puoleen.) Nukutko sinä jo, Danin sankari?
+
+SIMSON. En nuku, en valvo -- niinkuin haaksi keinuu minun sieluni syvien
+vetten päällä.
+
+DELILA (hiljaa). Syvien, ihanien vetten päällä. Nuku, Simson, nuku minun
+rinnoillani -- kuin syvien, ihanien vetten päällä... (Ylipappi
+kurkistaa taas ovesta, mutta vetäytyy takaisin heti nähdessään Delilan
+kiusautuneen ilmeen. Delila käy levottomaksi, katsellen tuskaisena
+ympärilleen. Painaa toisella kädellään Simsonia hiljaa poveansa vasten
+samalla kurottaen pöytää kohti.) Kuin syvien, ihanien vetten päällä...
+(Katselee etsien, huomaa pöydällä keritsimet, ojentaa kiihkeästi
+kätensä, mutta kavahtaa äkkiä). Ei! ei! En koskaan ... sellaista...
+(Äänettömyys). Ja kuitenkin -- minun sormiani polttaa -- minun sieluani
+polttaa -- -- (Kurottuu uudelleen ja huomaa pöydän reunalla punaisen
+nauhan). Minä tahdon ne kaunistaa! Minä tahdon ne vangita! Tällä
+purppuranpunaisella siteellä! (Sitoo nauhalla. Kaksimielisen iloisesti.)
+Kaksinkertaisesti ihanat ovat ne nyt, sinun yömustat laumasi -- --
+(Hätkähtää). Joko sinä nukut, Simson...?
+
+SIMSON. Kuin kaukaisen soiton hyminän kuulin minä vielä äsken sinun
+äänesi... Miksi et soita minulle enää, Delila...?
+
+DELILA (kuin laulaen). Nuku, Danin sankari, nuku ... kuin syvien,
+ihanien vetten päällä... (Taas levottomana kuiskaten). Minun sormiani
+polttaa -- minun sieluani polttaa -- (Kurottuu pöytää kohti). Minä
+tahdon teidät käteeni -- minä tahdon tuntea sen tunnon, että sinä olet
+minun vallassani -- (Uinutellen). Kuin syvien, ihanien vetten päällä...
+
+    (Tapaa keritsimet, mutta pudottaa ne jännityksessä lattialle.)
+
+SIMSON (kohottaa hiukan päätään).
+
+DELILA (epätoivon kiihkolla). Kuin syvien, ihanien vetten päällä ...
+kuin syvien ihanien vetten päällä ... vetten päällä... (Odottaa
+hengitystään pidättäen, ainoastaan hiljaa kädellään hiuksia hyväillen.
+Kuulee jotain ja huomaa Ylipapin kiihtyneet kasvot oven raossa.
+Suurimmassa jännityksessä: Pois, pois, pois!) Kuin syvien, ihanien
+vetten päällä -- -- Joko sinä nukut, Danin sankari? (Ei kuulu vastausta.
+Kumartuu ottaen keritsimet.) Kuin syvien, ihanien vetten päällä...
+(Katselee Simsonia ja hänen hiuksiaan). Se ihmeellinen hetki on
+tullut!... Vihaan niitä ... rakastan niitä ... vihaan ... rakastan ...
+vihaan... Minä voin ne sinulta riistää ... minä voin ne sinulle
+lahjottaa... (Äänettömyys). Tahtoisin ... ensin riistää ... sitten
+lahjottaa... (Kietoo toisen kätensä hiuksiin ja avaa keritsimet). Minun
+sormiani polttaa ... minun sieluani polttaa... (Kuin rukoillen) En tahdo
+minä sinulle mitään pahaa! En tee minä sinulle mitään pahaa! (Työntää
+hiljaa keritsimet). Tahdon ainoastaan tuntea kuinka minun keritsimeni
+tunkeutuvat tuohon pyhään! Kuinka ne katkaisevat sen salaperäisyyden,
+joka sinua ympäröi!
+
+    (Epäröi silmänräpäyksen, leikkaa sitten kalmankalpeana kolmessa
+    otteessa, puristaen silmänsä kiinni, kun keritsinten ääni
+    halkaisee hiljaisuuden. Sen tehtyä keritsimet vaipuvat lattiaan,
+    hän raukeaa herpaantuneena lepäämään, puristaen suonenvetoisesti
+    hiuksia kädessään ja painaen huulensa niitä vasten. -- Pitkä
+    äänettömyys.)
+
+YLIPAPPI (katsoo ovesta ja kuiskaa jotakin, mutta kun ei Delila kuule
+mitään, niin hän hiipii usean väkevän miehen seuraamana sisään.
+Miehille, kuiskaten). Jotakin on tapahtunut. Nyt rynnätkää hänen
+päällensä rohkeasti, hän on meidän!
+
+DELILA (herää askelten äänestä, näkee filistealaiset, hämmästyy ja
+herättää nopeasti Simsonin). Filistealaiset sinun päällesi, Simson!
+
+SIMSON (herää, näkee filistealaiset ja naurahtaa ivallisesti). Filistean
+hiiret, hah hah hah!
+
+    (Syöksähtää kuin myrskypilvi filistealaisia kohti, jolloin
+    he peräytyvät kauhistuneina ovelle. Mutta samana hetkenä hänen
+    ruumiinsa läpi käy ankara puistatus, hän tarttuu äkkiä päähänsä,
+    tuntee itsensä tyhjäksi ja alastomaksi ja kääntyy hämmästyneenä
+    Delilaan päin, joka on ponnahtanut ylös ja seisoo hiukset
+    kädessään, -- Simsonin kädet vaipuvat -- hänen päänsä painuu
+    raskaasti rinnoille.)
+
+YLIPAPPI. Astarten nimessä, Filistean nimessä -- karatkaa hänen
+päällensä!
+
+DELILA (hämmentyneenä). Filistealaiset sinun päällesi, Simson! Lyö --
+iske -- surmaa!
+
+    (Simson seisoo kuin kivettynyt. Filistealaiset hyökkäävät
+    riemuiten häneen käsiksi ja sitovat hänen kätensä selän taakse.)
+
+YLIPAPPI. Suuri oli sinun sankaritekosi, Delila! Polvesta polveen ovat
+Filistean pojat ja tyttäret sinua ylistävät!
+
+SIMSON (seuraa vastustelematta filistealaisia, jotka äänekkäästi iloiten
+vievät hänet ulos. Ainoastaan ovessa hän äkkiä pysähtyy ja katsahtaa
+Delilaan kuin ikuiseen arvotukseen).
+
+DELILA (joka yhä seisoo hiukset kädessä, painaa päänsä alas).
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Filistealaisen vankilan mylly: katossuoja, jonka editse kulkee tie.
+Vasemmalla seinustalla pitkä penkki, johon on kiinnitetty joukko
+jauhinkiviä, samoin etualalla oikealla. Takana oikealla muita suurempi
+kivi, jota vääntää poikittaisesta kiertotangosta kaksi miestä. Kiven
+kohdalla, katosta riippuvalla telineellä seisoo pieni kyssyselkä poika,
+kaataen jyviä kiven silmään. Keskellä myllyä muurattu jyväkaivo,
+seinävierillä jauhettuja säkkejä. Perällä ovi vankihuoneeseen. Lähellä
+ovea vasemmalla makaa kaksilla vaskikahleilla kytketty _Simson_,
+raskaasti kivensä yli rauenneena. Toiset vangit ovat samoin kahleella
+jalustaan kiinnitetyt, tankoa kiertävät miehet tankoon. Poikanen yksin
+on vapaana.
+
+Myllyn sivutse vasemmalta näkyy ketoa, sen takana vuori, jolla seisoo
+temppeli ilta-auringon valossa. Vangit jauhavat vimmatusti, kivien
+sihinä täyttää myllyn.
+
+POIKANEN (ylhäällä telineellä alkaa hyräillä, kaihoisa muistelun hymy
+kasvoillaan). Israelin maalla... Israelin maalla... Israelin maalla...
+Israelin maalla...
+
+TOINEN TANKOMIES (äkäisesti). Aja silmään, äläkä vikise!
+
+POIKANEN (säpsähtää, kaataa jyviä, mutta vaipuu taas mietteisiinsä.
+Jotkut vangit ovat saaneet jauhatuksensa loppuun ja heittäytyvät tylsinä
+levähtämään. Poikanen alkaa uudelleen hyräillä, nyt sydämeenkoskevan
+valittavasti). Filistean maalla... Filistean maalla... Filistean
+maall- --
+
+TOINEN TANKOMIES (pysäyttää pyörittämisen). Jollet, poika, nyt lakkaa,
+niin minä sinulle näytän!
+
+MIES VASEMMALTA. Mitäs raukkaa pelottelet! Tosiahan poika laulaa.
+
+TANKOMIES. Kautta Abrahamin! Jollei hän tosia laulaisi, niin pahustakos
+minä siitä välittäisinkään! -- Joko pian loppuu?
+
+POIKANEN. Nyt kaadan viimeiset!
+
+    (Miehet vääntävät vielä hetken, saavat sitten määränsä loppuun.)
+
+ENSIMÄINEN MIES. Ohhoh!
+
+TOINEN MIES (pyyhkii hikeä). Hohhoh! Joka luunsolmu vapisee!
+
+KOLMAS MIES (tukkaansa repien). Voi Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jumala,
+mihinkä ihmisen pitää joutua!
+
+NELJÄS MIES. Kadotuksessa ollaan, veljet! Selvempi olisi heti tappaa,
+kun kerran häviölle joutuu.
+
+VIIDES MIES. No noh! On henki sentään kallis.
+
+KOLMAS MIES. Henki! Niinkuin nyt saisit henkesi pitää. Tuskin kuukautta
+olet tuossa kyykkinyt, ja onkos miehestä jälellä muuta kuin luut ja
+nahka?
+
+TOINEN MIES. Totta puhut. Ennenkuin vuosi on ummessa, meistä ei ole
+kantaluutakaan jälellä!
+
+NELJÄS MIES. Ei veljet, emme me kestä vuottakaan!
+
+KOLMAS MIES. Eikä ole tarpeen! Kyllä ne koirat nyt raahaavat uusia
+kautta Israelin, nyt kun pelko on poissa. (Pudistaa raivoissaan
+nyrkkiä). Voi Simson, Simson!
+
+KUUDES MIES. Joko taas?
+
+KOLMAS MIES. Jo, sillä minun sieluni on skorpiooneja täynnä!
+
+KUUDES MIES. Älä lyö lyötyä! -- Katsokaa häntä, veljet! Vähä on meidän
+vaivamme hänen kärsimyksensä rinnalla.
+
+NELJÄS MIES. Hänen kärsimyksensä! Eikö meillä kärsi vaimot ja lapset, ja
+pellot ja laumat, poltetut kylät ja hävitetyt viinamäet pitkin Danin ja
+Efraimin rajoja?
+
+KOLMAS MIES (rajusti). Ja eikö hän kärsi omien syntiensä tähden! Mutta
+miksi koko Israelin pitää kärsimän hänen kiimansa tähden, senkin --
+(sylkee) thyi!
+
+JOKU. No no!
+
+TOINEN. Oikein sanottu!
+
+KUUDES MIES. Sadattelette, sadattelette sankaria, te Efraimin miehet,
+jotka ette ole koskaan häntä vyötettynä nähneet! Joka hänet kerrankin
+näki voimassansa, hän ei sitä ikänä unohda, eikä voi muuta kuin itkeä
+sankarin sortumista.
+
+KOLMAS MIES. No itke, itke! -- Sankari! Senkin Filistean porttosankari --
+thyi!
+
+JOTKUT (paheksuen). Hyss!
+
+KUUDES MIES. Herra antakoon sinulle saastaisen suusi anteeksi!
+
+FILISTEALAINEN VANKI. Ja kuka uskaltaa herjata ruhtinaantytärtä
+portoksi?
+
+KOLMAS MIES. Vaiti, Filistean koira!
+
+FILISTEALAINEN. Itse koiria olette!
+
+TOINEN MIES. Nytistäkää se suupaltti!
+
+SEITSEMÄS MIES. Sianihran latkija!
+
+    (Sylkee.)
+
+FILISTEALAINEN. Ja teissä olisi siihen miestä -- haisevat sipulinsyöjät!
+
+    (Sylkee.)
+
+USEAT (vasemmalta nousevat). Nytistäkää!
+
+FILISTEALAINEN (vetäytyy niin pitkälle kuin kahleensa myöntää).
+Koettakaas, koirat, huudan päämiehen!
+
+KUUDES MIES. Hiljaa, hiljaa, te hullut miehet!
+
+KOLMAS MIES. Mitäs hän pääpättää!
+
+SEITSEMÄS MIES. Ja mitäs hän täällä tekee, pahahenki? Meitä vaanimassa
+ja päällemme kantelemassa --
+
+    (Heidät keskeyttää iloisten naisäänien hälinä, joka
+    kuuluu tieltä vasemmalta.)
+
+VIIDES MIES (hilpeästi). Taitaa tulla väkeä!
+
+KOLMAS MIES. Samaa porttolaumaa tietysti!
+
+    (Kääntyy vihoissaan poispäin. Jotkut muutkin
+    kääntyvät, toiset katselevat odottaen.)
+
+FILISTEALAINEN (nauraa hävyttömästi). Katselkaa nyt vaan -- mielenne
+kuitenkin tekee, hihihihi!
+
+    (Joukko _temppelityttöjä_ keveissä tanssijatar-puvuissa
+    kulkee  vallattomasti ilakoiden ohitse. Jotkut kantavat rypälekoreja,
+    toiset viinimaljakkoja päänsä päällä. Kun he ovat ennättäneet
+    jo melkein ohitse, pysähtyy eräs.)
+
+TEMPPELITYTTÖ. Kas, tuossahan se on mylly! Eikös, tytöt, mennä Israelin
+miehiä katsomaan?
+
+TOISET. Mennään, mennään! -- Ei, anna olla!
+
+TEMPPELITYTTÖ. Minä ainakin menen, minä tahdon vähän tanssia heille. --
+Ajatelkaas raukkoja, joilla on vanha äkäinen ukko jumalana, ha ha ha!
+
+    (Tytöt pyrskähtävät hillittömään nauruun. Jotkut vangit murahtavat.)
+
+TEMPPELITYTTÖ (Irrottaa nopeasti askelvitjansa, kohottaa vaippansa
+liepeet, paljastaen puolialastomat muotonsa, ja liitää myllyyn
+vallatonta temppelitanssia karkeloiden. Heittäytyy lopussa eräälle
+jauhinkivelle istumaan, nojaten sen tankoon ja katsahtaen vieressä
+istuvaan vankiin vallaton kujeilu kasvoilla.)
+
+VANKI. Pois, pois, kiusaaja!
+
+TEMPPELITYTTÖ (pistää häntä sormella poskeen). Kiusaaja, ha ha ha!
+(Tytöt nauravat, vangit murisevat). Missä on Simson? -- Nukkuu?!
+(Nauraen). Ohhoh, poikaparkaa... (Nousee). Voi voi teitä, te Israelin
+yksivakaiset! Kuinka te teeskentelette ... ha ha haa! -- Kuulkaas tytöt!
+Meidän pitää toimittaa heidät kerran Filistean jumalattaren juhliin.
+(Niijaa vangeille kiusotellen). Silloin -- ha ha ha ha...
+
+TOISET TEMPPELITYTÖT. Hah hah hah!
+
+    (Menevät nauraen. -- Äänettömyys.)
+
+TOINEN MIES. Tätä synnin maata, tätä synnin maata!
+
+ENSIMÄINEN MIES. Tätä haureuden pesää!
+
+NELJÄS MIES. Jos joku Israelin tyttäristä noin itseänsä vääntelisi --
+
+KOLMAS MIES. -- niin ennen auringon laskua hänet kivitettäisiin, ja
+kaikki kansa sanoisi amen!
+
+TOINEN MIES. Totisesti, totisesti! (Toivottomasti käsiään heiluttaen).
+Alastomuus on heidän pukunsa!
+
+VIIDES MIES (vilkkaasti). Mutta huomasittekos heidän askelvitjojansa? Ne
+olivat somat vehkeet --
+
+USEAT. Mitä?!
+
+FILISTEALAINEN (remahtaa äänekkääseen nauruun).
+
+KOLMAS MIES (raivostuen). Joko se Filistean koira taas?
+
+FILISTEALAINEN (osottaen). Se mies ei teeskentele niinkuin te muut!
+
+KOLMAS MIES (nousee hurjana). Sallisimmeko tuon ympärileikkaamattoman...?
+
+TOINEN MIES. Malta veljeni! Minä luulen että Simei ja Eliab katselivat.
+He eivät kääntyneet niinkuin me muut.
+
+SIMEI. Kautta Abrahamin: _kauhistuksella_ katselin minä hänen
+riettauttansa!
+
+ELIAB. Ja minä likistin silmäni kiinni! Niin totta kuin minun sieluni
+elää: minä likistin silmäni kiinni!
+
+FILISTEALAINEN (kolmannelle). Ja sinä varmaan kaivoit silmät päästäsi,
+hah hah hah! (Simsonia osottaen). No tuolla on ainakin yksi, joka on
+tarpeekseen katsellut!
+
+ENSIMÄINEN MIES. Tappakaa se pilkkaaja!
+
+SEITSEMÄS MIES. Iskekää! Hän pilkkasi Israelin sankaria!
+
+    (Toiset nousevat myristen.)
+
+KOLMAS MIES. Ääh, en ulotu. Mutta kun pääsemme syömään, niin kuristamme
+hänet!
+
+KUUDES MIES. Voi Israel, Israel! Miksi asetti Herra sinun asuinsijasi
+pakanain ja porttojen keskelle? Hamasta Mooseksen ajasta ovat
+muukalaiset olleet ansana sinun polullasi.
+
+TOINEN MIES. Totta, Jehiel! Ei ole Israel langennut ruttoon, eikä
+nälkään, eikä vihollisen miekkaan, mutta heidän haureutensa on hänen
+jalkansa monesti suistanut.
+
+NELJÄS MIES. Se on totinen tosi, veljet! Mutta olettekos koskaan
+ajatelleet, mikä se oikein on, joka makaa käärmeenä Israelin miesten
+polulla?
+
+USEAT. No?
+
+NELJÄS MIES. Minä olen ajatellut, ja minä sen teille sanon. Se on
+_nainen_ ja hänen tuhannet houkutuksensa!
+
+MIEHET (joiden kesken syntyy vilkasta liikettä). No mutta! -- Äläs nyt!
+-- Kas!
+
+NELJÄS MIES. Niin se on, aina siitä saakka kuin isäin kertomukset tietävät.
+Ajatelkaas Simriä, Simeonin väkevätä! Eikö se ollut Midianin käärme
+Cosbi, joka hekumallansa villitsi sankarin ja oli vähällä syöstä koko
+Israelin perikatoon?
+
+MIEHET. Tosia haastaa Esriel!
+
+TOINEN MIES. Totta, totta! -- Nyt minäkin muistan Abimelekin Jerubbaalin
+pojan jutun. Olettehan siitä kuulleet?
+
+ENSIMÄINEN MIES. Jaa Jerubbaalista? -- Kyllä, kyllä!
+
+TOINEN MIES. No, Abimelek oli hänen poikansa -- minun isäni nähkääs oli
+Manassen sukukunnasta, ja hän sen kertoi. -- Abimelek Sikemin päämies
+kulki kaupungista kaupunkiin eikä voinut kukaan häntä vastustaa. Sitten
+hän tuli yhteen paikkaan ja poltti senkin. Mutta kaupungin keskellä oli
+vielä torni palamatta. Abimelek jo nosti sytytysoksansa ja kaikki hänen
+sotamiehensä myös nostivat. Silloin ilmestyy tornin ikkunaan ihana
+portto ja alkaa puhutella Abimelekiä. Ja Abimelek antaa oksansa vaipua
+ja käypi muurin juureen juttelemaan hänen kanssansa. Mutta kuinkas käy?
+Samassa kun portto kumartuu hänen puoleensa, pudottaa hän myllynkiven
+kappaleen Abimelekin päähän -- ja se on päämiehen loppu!
+
+MIEHET. Katsos katalaa! -- Totisesti!
+
+FILISTEALAINEN (matkien). Entäs Simsonin juttu! Hän oli väkevä sankari
+Danin sukukunnasta --
+
+TOINEN MIES. Pahahenki!
+
+SEITSEMÄS MIES. Tapa!
+
+KOLMAS MIES (nousee). Nyt hänet kuristan!
+
+    (Hälinää.)
+
+KUUDES MIES. Hillitkää, hillitkää vihanne, Israelin miehet! Totisesti
+sanon minä: Herran pahahenki on tämä mies, jonka hän on lähettänyt meitä
+kiusaamaan. En kuule minä häntä, en näe häntä! (Kääntyy poispäin,
+toisetkin rauhottuvat). Mutta mitä teidän äskeisiin puheisiinne tulee --
+
+VANKIEN PÄÄMIES (tulee ovesta). Onko määrä täysi?
+
+VANGIT. On. -- Täysi on.
+
+PÄÄMIES. Kyllä, Israelin rakkarit, kyllä teidät tunnen! (Rupeaa
+tarkastelemaan, huomaa Simsonin). Kas niin, niin sitä pitää! Annanpa,
+Dagon avita, sinulle huomenna sellaisen vakkasen, että tiedät mitä
+makaileminen maksaa!
+
+NELJÄS MIES. Ah, herrani! Kahden miehen määrä on jo hänellä. Kuin hullu
+reutoo hän saadakseen loppuun, kunnes uupuu kivelleen.
+
+PÄÄMIES. Olkoon huomisesta kolmen! -- Ja sinulle, veikkoseni, viisi
+omeria lisää -- ettäs ymmärtäisit kuinka päämiestä on puhuteltava!
+
+NELJÄS MIES. Oi Herra Israelin jumala!
+
+PÄÄMIES (herättää Simsonin, tyrkäten häntä ivallisesti ruoskallaan).
+Olisi jo aika nousta!
+
+SIMSON (havahtuu, hapuilee unenhorteissa käsillään eteensä ja kohottelee
+kuin aukireväistäkseen polttoarpisten silmiensä luomia).
+
+PÄÄMIES (kumartaa). Hyvää huomenta, Danin sankari!
+
+FILISTEALAINEN VANKI (purskahtaa nauramaan. Israelilaiset heiluttelevat
+voivotellen päitään).
+
+PÄÄMIES. Joo joo! Oikeastaan minä ajattelin antaa tuolle sinun
+unitaudillesi hiukan rohtoja -- ymmärrätkös? Mutta muistanpa tässä
+muuta... Kuules, sinä Danin sankari! Minulle on kerrottu, että sinä olet
+aika mestari arvotuksia arvaamaan. -- Hyvä juttu, ruvetaanpa toimeen!
+Tämä on minun arvotukseni: mikä on hunajaa makiampi, mikä jalopeuraa
+väkevämpi? Sanoppas se minulle, Simson!
+
+FILISTEALAINEN VANKI (räjähtää hillittömään nauruun, Israelin miehet
+kääntyvät poispäin. Simson kuohahtaa ylös niin että kahleet kalahtavat,
+mutta vaipuu masentuneena takaisin).
+
+PÄÄMIES. Nono, ei kiirettä, Simson! Annan sinulle tavalliset kolme
+arvaamispäivää. Ainoasti: pidä minun arvotukseni mielessäsi -- mikä on
+hunajaa makiampi, mikä jalopeuraa väkevämpi, heh, heh hee!
+
+    (Alkaa päästellä vankeja irti, laskien ne ovesta vankihuoneeseen,
+    jossa näkyy vartija.)
+
+Joo joo, makian perään ... makian perään ... heh heh... -- No, poju,
+onkos ollut äitiä ikävä? -- Nono ... mitäs tyhjästä itkemään... -- Joo
+joo ... aika poikia, aika poikia nämä isä Abrahamin lapset. -- So! Älä
+heittele niskojasi, vaan mene siivolla! -- Kas vaan, onpas siinä
+karhua ... heh heh heh!
+
+    (On päästänyt kaikki muut, tulee Simsonin luo.)
+
+No, miltäs tuntuu -- tarkotan tietysti arvotusta? (Katselee häntä). Joo
+joo... (Äkkiä isällisesti). Oikeastaan sinä Simson et ymmärrä koko
+maailman menoa! Katsos nyt: väliin nostetaan, väliin lasketaan, temppu
+sattuu itsekullekin... Ja näissä naisasioissa se juuri temppu
+sattuukin... Niin, niin, kyllä minä ymmärrän, minä olen nähnyt paljon
+ihmisiä... Mutta mitä sinun kohtaasi tulee, niin -- no he! -- monikos
+meistä tässä voipi kehua ruhtinaantyttärillä...
+
+    (Alkaa päästää Simsonia irti.)
+
+VANHA VAIMO (on tullut sillaikaa tietä myöten matkasäkki selässä,
+pysähtyy, tuntee Simsonin ja jää liikutuksen valtaamana katselemaan).
+Herra ... minun herrani!
+
+PÄÄMIES. Oo, naisväkeä! No sitä ei useasti tapahdu, eipä tapahdu. Ja
+päälliseksi Israelin naikkosia!
+
+    (Kumartaa leikillä.)
+
+VAIMO (nöyrästi). Minun herrani! Salli palvelijasi puhua onnettoman
+kanssa pari sanaa!
+
+PÄÄMIES (yhä leikiksi lyöden). Se tahtoo sanoa: niinkuin kahdenkeskistä,
+heh heh...
+
+VAIMO (ylevästi). Minun herrani! Onkos sinulla koskaan ollut äitiä?
+
+PÄÄMIES (naurahtaen). Nono, semmoinen toki mahtaa meillä kaikilla olla!
+-- Että mitäkö pidin? Kelpo eukko, kerrassa kelpo ihminen.
+
+VAIMO. Ja onko sinulla vaimoa ja lapsia?
+
+PÄÄMIES (hilpeän avomielisesti). Kolme, kolme kappaletta! Ja mitä
+lapsiin tulee, niin niitä meillä on koko parvi. Ja rakastettavia lapsia,
+kerrassa rakastettavia...
+
+VAIMO. Salli minun, herrani, muistuttaa, että rakastettuakin lasta
+saattaa kohdata raskas onnettomuus. (Simsonia osottaen). Minä olen ...
+hänen äitinsä.
+
+PÄÄMIES (hämmentyneenä). Äiti...? Simsonin äiti...! No ... totta
+puhuen ... niin no... Tämä tuli vähän niinkuin odottamatta...
+
+ÄITI. Minun herrani! Yksi on minulla rukous: salli onnettoman äidin
+puhua pari sanaa onnettoman poikansa kanssa.
+
+PÄÄMIES. Jaa puhua? Kyllä, kyllähän minä ymmärrän... Mutta, katsos, on
+kielletty, kerrassa kielletty. Kuka tietää mitä puhuisitte...
+
+ÄITI. Katso, minun herrani! Pitkän tien olen minä kulkenut häntä
+tavatakseni... Istu meidän viereemme, ei ole minulla mitään salattavaa.
+Ainoasti. salli minun puhua poikani kanssa.
+
+PÄÄMIES. No peijakas, muoriseni, kun puhut melkein kuin oma äitini
+ennen... Kyllähän teidän pitäisi saada _jotain_ puhella... Niin no, jos
+nyt sitten... No, sopii alottaa... (Vetäytyy taapäin, mutta nähdessään
+Simsonin ja varsinkin hänen äitinsä syvän, pitkällisen liikutuksen,
+hänen tulee paha olla). Niin no ... samahan se ... no, puhukaa,
+puhukaa... (Kääntyy kuitenkin ovessa). Mutta muistakaa: ainoasti pari
+sanaa...
+
+ÄITI (käy raskaan liikutuksen valtaamana Simsonin luo ja lankeaa hiljaa
+hänen kaulaansa, poski poskea vasten). Poikani ... poikani... (Lepää
+niin pitkän aikaa kyynelten vierähtäessä silloin tällöin ja Simsonin
+väräyttäessä liikutettuna polttoarpisia silmiään. Hetkisen päästä.) Etkö
+näe yhtään, poikani...?
+
+SIMSON. En!
+
+ÄITI (painaa itkusta väristen huulensa hänen silmäluomiaan vasten).
+Poikani ... poikani... (Hetken päästä). Ah poikani! Paljon oli minulla
+sydämelläni, kun minä Danista läksin, ja paljon ajattelin minä matkalla
+kulkiessani...
+
+SIMSON. Älä puhu äiti enempää... Kaiken tiedän, kaiken ymmärrän ...
+ainoastaan liian myöhään...
+
+ÄITI (hyväilee häntä rauhottaen). Lepää, poikani; lepää, lepää!
+
+    (Äänettömyys.)
+
+SIMSON (raskaasti). Myöhään mies viisastuu ... runnellulla ruumiilla ...
+kuoleman mato ytimissänsä --
+
+ÄITI (keskeyttäen). Oi poikani, poikani!
+
+SIMSON (kiihtyen). Hajalleen jäivät Israelin heimot ... niinkuin
+saviastia särkyi minun unelmani --
+
+ÄITI (rauhottaen). Älä puhu, älä puhu!
+
+    (Äänettömyys.)
+
+SIMSON (raskaan tuskan tärisyttämänä). Jos olisi minulla unelmani
+perijä... Vaan hedelmätön, hedelmätön on _se_ rakkaus ollut...
+Hautaan sammuu Manoan suku ... hedelmätön, hedelmätön, hedelmätön!
+
+    (Jäykistyy kouristuksen tapaiseen.)
+
+ÄITI (tukee häntä, johdattaen jyväkaivon reunalle istumaan. Hyväilee
+viihdytellen). Rauhotu, poikani, rauhotu! (Silittelee hänen otsaansa).
+Rauhotu, poikani, rauhotu... Israel voi nousta... Manoan suku voi
+sivuhaaroistaan versoa ... rauhotu ... rauhotu! -- Onko nyt parempi,
+Simson?
+
+SIMSON (nojaa hänen rintaansa. Hetkisen päästä). On, äiti. -- Oi äiti,
+äiti! Ei ole minulla muuta maailmassa kuin sinä. (Äänettömyys). Vaan
+sinuakin vastaan tein minä kerran raskaan synnin...
+
+ÄITI (lempeästi). Oi niinkö? Sano se minulle!
+
+SIMSON. Vilpitön on minun rakkauteni sinua kohtaan ollut, mutta kerran,
+ah kerran katsoin minä sinut sydämessäni ylön. -- Voitko antaa sitä
+minulle koskaan anteeksi?
+
+ÄITI (omituinen värähtelevä riemu kasvoilla). Voiko _äiti_ antaa
+anteeksi? (Sulkee hänet yhä hellemmin syliinsä, kyynelten vieriessä).
+Ah poikani, poikani!
+
+PÄÄMIES (kurkistaa ovesta, mutta vetäytyy jälleen takaisin).
+
+ÄITI (silitellen Simsonin kättä). Kuinka minä olen iloinen ... kuinka
+olenkaan iloinen! -- Ja nyt kerron minä sinulle asiani...
+
+SIMSON. Oliko sinulla vielä jotakin?
+
+ÄITI. Oli. Katso, Simson! Kaikki unhottuu ... kansa, suku, toivomukset,
+pettymykset ... elämä kulkee polkuansa meidän ohitsemme, ja meidän
+ylitsemme... Niin ajattelin minä kotonani. Ja minä myin kaiken meidän
+omaisuutemme. Isäsi pellot ja viinamäet minä vaihetin rahaksi ja
+ajattelin: nämä vien minä Askalonin ruhtinaan jalkain juureen ja
+polvillani rukoilen häneltä sokean poikani vapaaksi -- ei ole hän enää
+kenellekään vaarallinen.
+
+SIMSON (kiihtyen). Äiti?!
+
+ÄITI (nousten). Niin olen minä ajatellut, ja vahvistettuna käyn minä nyt
+tehtävätäni täyttämään.
+
+SIMSON (väkevästi). Ei, äiti! Ei koskaan!
+
+ÄITI. Mitä? Mitä, poikani?
+
+SIMSON (rauhottuen, raskaasti). Myöhäistä ... myöhäistä... Katso! Paljon
+olisi voinut olla toisin. Vaan itse olen minä tieni polkenut, ja se
+polku päättyy tämän kiven ääreen, niinkuin rengas liittyy renkaaseen
+minun kahleessani.
+
+ÄITI. Oi, kuule minun rukoukseni!
+
+SIMSON (raudan raskaasti). Minä jään!
+
+    (Hänen päänsä vaipuu rinnoille.)
+
+ÄITI. Poikani, poikani!
+
+SIMSON (hiljaa). Anna minulle anteeksi, äiti, että minä särjin sinun
+suuren rakkautesi aikomuksen.
+
+ÄITI (lämpimästi syleillen). Oi, et mitään särkenyt, poikani, et mitään!
+Kaikki ymmärrän, kaikki ymmärrän... Ainoastaan salli minun levätä
+hetkinen rinnoillasi. (Päämiehelle, joka taas katsoo ovesta). Heti, heti!
+(Hetkisen päästä). Toisin ajattelin minä kotoa lähtiessäni, toisin oli
+säädetty ... kaikki ymmärrän. Ja kuka kaikki ymmärtää, hänen on hyvä
+kaikkialla. -- Oletko nyt löytänyt rauhasi, Simson?
+
+SIMSON. Olen. En ole minä ollut muuta vailla kuin sinun äänesi kaikua ja
+sinun kätesi kosketusta. -- Siunaa minua!
+
+ÄITI (suutelee häntä otsalle). Herra Israelin jumala siunatkoon sinua!
+
+    (Itkee.)
+
+    (Hetkisen päästä.)
+
+Varmaan minun nyt täytyy lähteä... Poikani, poikani...
+
+    (Katselee häntä pitkään ja hellästi.)
+
+SIMSON (syvästi liikutettuna). Yksi pyyntö minulla vielä olisi...
+
+ÄITI. Mitä?!
+
+SIMSON. Menisitkö, äiti, vielä kerran Ekroniin?
+
+ÄITI (hämmästyneenä). Ekroniin...?
+
+SIMSON. Mene vielä kerta Ekroniin, äiti, ja uhraa -- sovitus- ja
+kiitosuhri minun puolestani!
+
+ÄITI (katselee häntä syvä ilonliikutus kasvoillaan). Ah! Vaikka minun
+pitäisi polvillani kulkea se matka, en lepää minä ennenkuin olen
+pyyntösi täyttänyt. -- Kevein sydämin lähden minä nyt luotasi.
+
+SIMSON (yhä enemmän liikutettuna). Ja vielä toinen uhri ... että Herra
+Israelin jumala lähettäisi kansallensa uuden sankarin!
+
+ÄITI (ristii kätensä rukoukseen). Että Herra Israelin jumala lähettäisi
+kansallensa uuden sankarin!
+
+    (Syleilee häntä pitkään.)
+
+VANKIEN PÄÄMIES (joka on sillävälin tullut). Nyt luvalla sanoen...
+
+ÄITI. Herra minun isäini jumala siunatkoon sinua sadankertaisesti sen
+laupeuden tähden, jota olet minulle osottanut!
+
+PÄÄMIES. Jaa jaa, siunaus on aina hyvä, muoriseni, erittäinkin tässä
+toimessa...
+
+ÄITI (viittaa häntä luokseen etualalle ja puhuu hiljaisella äänellä).
+Katso, vaikea on hänen olonsa täällä... Sinä ymmärrät, minun herrani.
+(Laskee hänen käteensä muutamia kultarahoja). Koeta huojentaa hänen
+elämäänsä niin paljon kuin voit...
+
+    (Kääntyy menemään.)
+
+PÄÄMIES (hämmästyneenä rahoja katsellen). Oo! Näillä sitä jo paljon
+huojentaa! (Kumartelee). Minä kiitän sinua, jalo äiti! Suokoot jumalat
+sinulle onnellisen matkan! (Kumartelee yhä Simsonin äidille, joka
+kääntyy vielä kerran ja katsoo siunaten poikaansa. Katselee sitten
+riemuissaan rahoja.) Olipas tämä juttujen juttu! Jaa-a, hyvää sydäntä ei
+voi kullallakaan palkita, tottapas oli se sana!
+
+    (Vilkasee hätäisesti ympärilleen ja piilottaa rahat taskuunsa.
+    Rientää Simsonin luo.)
+
+No niin, Simson! Jo onkin aika lähteä illastamaan. Katsellaanhan,
+katsellaanhan mitä meillä on... No, on sinulla, ystäväiseni, jalo äiti;
+kerrassa, kerrassa kunnon äiti... Kerrassa, kerrassa...
+
+    (Menevät. Mylly on hetkisen tyhjänä.)
+
+    (Kaksi hunnutettua naista tulee tietä myöten.)
+
+ADULLA (kohottaa huntunsa). Nyt olemme perillä. Tämä on mylly.
+
+DELILA. Onko kaikki niinkuin olla pitää?
+
+ADULLA. On. He ovat jo viedyt.
+
+DELILA (kohottaa varovasti huntuaan, katselee). Ah! Kamala no tämä
+paikka! -- Tuollako he nyt ovat?
+
+ADULLA. Siellä. Se on vankihuone.
+
+DELILA. Kamala on tämä paikka! (Levottomasti). Ja tien varrella on
+tämä...
+
+ADULLA. Täällä olen minä vartioitseva, ruhtinattareni. Ei voi kenkään
+lähetä minun tietämättäni.
+
+DELILA. Miksi minun pitää liikkua niinkuin varkaan! -- (Käy
+levottomaksi). Tuostako hän tulee?
+
+ADULLA. Siitä.
+
+DELILA. Ah, se pelottava lähenee. (Äänettömyys. Päättävästi.) Käy
+toimeen.
+
+ADULLA. Salli minun, ruhtinattareni, vielä kerran sanoa: alentavaa on
+tämä sinulle. Maasta maahan on maineesi lentänyt ja sytyttänyt
+ruhtinasten sydämet. Egyptin kuninkaan sanansaattajat jo odottavat
+liittääkseen sinut helmeksi Niilin kruunuun. Ja päivä päivältä on yhä
+uusia tuleva, Filistean ihmettä ihailemaan ja valtakuntia hänen
+jalkainsa juureen laskemaan.
+
+DELILA. Sinä et ymmärrä, sinä et ymmärrä! Mitä teen minä Egyptissä, tai
+Lyykiassa, tai Babyloniassa, tai --? Yhtenä sadoista kuninkaallisista
+vaimoista? Sitäkö varten minä synnyin...?
+
+ADULLA. Mutta, ruhtinattareni --
+
+DELILA. Älä kiusaa minua! Ensin minun täytyy _häntä_ tavata. --
+Mene! (Adulla menee vankilaan. Itsekseen.) Minä aavistan hirmuisia,
+ratkaisemattomia asioita... He puhuvat kruunuista ja valtakunnista! Mitä
+teen minä kruunuilla ... minä, joka en tiedä mikä olen ... mitä olen
+tehnyt ... mitä tulee tehdä...
+
+PÄÄMIES (tullen Adullan kanssa). Onpa tänään merkillinen naistulva --
+
+DELILA (siirtää alaslaskemaansa huntua). Haluan puhua Simsonin kanssa!
+
+PÄÄMIES. Jaa jaa, halua kyllä saattaa olla, mutta --
+
+DELILA. Haluan puhua Simsonin kanssa! Kahden kesken. Saata vanki tänne!
+
+PÄÄMIES (kumartaa maahan saakka). Delila ruhtinatarko?! Anna
+palvelijallesi anteeksi... Ei ilmottanut hän minulle mitään. --
+Silmänräpäyksessä olen saattava vangin minun ruhtinattareni eteen!
+
+    (Menee. Adulla siirtyy etualalle tietä vartioimaan.)
+
+DELILA (Nojautuu erään kiven vääntötankoa vasten, hänet valtaa suuri
+levottomuus. Päämies tuo Simsonin. Kun Delila kuulee hänen kahleittensa
+kalinan, niin hän peräytyy ja seisoo hetken neuvottomana. Viittaa sitten
+päämiehen luoksensa.) Jätä hänet! -- Mene! -- Mene!
+
+    (Katselee kauhistuneena Simsonin muuttunutta muotoa ja
+    hänen polttoarpisten silmäinsä avutonta kaameutta, ja hänen
+    sydämensä alkaa kuohua.)
+
+Mitä ovatkaan he hänelle tehneet! (Katselee häntä). Nyt vasta minä
+tekoni ymmärrän... Miehen, miehen ovat he runnelleet -- sen miehen -- --
+
+    (Kääntyy väristen poispäin. Äänettömyys.)
+
+SIMSON (hapuilee avuttomasti käsillään). Mikä täällä suhisee? -- Miksi
+toivat minut tänne?
+
+DELILA (rientää päättävästi kohti, mutta pysähtyy vavistuksen
+valtaamana. Hetken päästä tuskaa ja hellyyttä värähtävällä äänellä).
+Simson!
+
+SIMSON (peräytyy). Mikä ääni...?
+
+DELILA. Älä väisty minua, Simson! Armoa rukoillen tulen sinun tykösi...
+
+SIMSON. Ääni! Älä lähesty, ääni! (Haparoiden). Missä on ovi?
+
+DELILA. Älä pakene minua, Simson! Kaksi kuukautta minä olen itse paennut
+itseäni. Kaksi kuukautta on se, mikä sinä yönä tapahtui, ollut kuin
+kauhea uni. -- Kuule! En tahtonut minä --
+
+SIMSON. Enkö saa minä haudassanikaan rauhaa? (Kohottaa hurjistuneena
+kahleiset kätensä). Pois -- pois, taikka!
+
+DELILA. Niin -- lyö -- murskaa -- tallaa jalkojesi alle -- mutta älä
+pakene!
+
+SIMSON. Murskaa?! (Hän rupeaa vapisemaan ja hänen kätensä putoavat
+vitjoineen voimattomina alas. Katkerasti.) Murskaa ... murskaa!
+
+DELILA. Ah Simson, Simson!
+
+SIMSON (hurjasti). Kirottu olkoon nainen --
+
+DELILA. Simson!
+
+SIMSON. Ellei hän olisi portto syntymästään, niin hän ymmärtäisi edes
+hävetä! -- Murskaa, murskaa, murskaa ha ha ha!
+
+DELILA. Pahoin tein minä, Simson. Vaan en ymmärtänyt minä silloin --
+
+SIMSON. Ymmärtänyt!
+
+DELILA. -- Yötä ja päivää rukoilivat minun kansani papit ja ylimäiset
+minua, ja minua itseäni houkutti sinun voimasi salaperäinen ihme. En
+tahtonut minä sinua kavaltaa. Ainoastaan sinun ihmeesi tahdoin minä
+tietooni, mutta -- oi Simson -- sydämessäni minä rakastin sinua!
+
+SIMSON (polkee raivoisana jalkaansa). Rakastin! Iankaikkinen valhe on
+nainen! Rakastin! Eikö hän sitä sanaa opi jo äitinsä kohdussa? Eikö hän
+jo imeväisestä pyörittele silmiänsä, ja itke, ja naura, ja hymyile, ja
+huokaile? Mutta sydämessänsä hän _vihaa_ miestä! -- Halveksin!
+Halveksin! Halveksin!
+
+DELILA. Totta puhut sinä, Simson. Ja väärin, väärin puhut sinä Simson!
+-- Katso... Ei, et ymmärrä sinä minua kuitenkaan, vaikka kuinka
+selittäisin... En tahtonut minä sinun tuomiotasi -- en silmiesi valoa --
+vasta tänään minä --
+
+SIMSON (hurjana). Niin! Vasta _tänään_ nainen havahtuu! Vasta rauniot
+edessänsä hän sopertelee: en minä mitään pahaa tarkottanut! --
+Halveksin! Iankaikkisesti halveksin! --
+
+    (Pitkä äänettömyys.)
+
+DELILA. Totta puhut sinä Simson... Ja väärin, väärin puhut sinä
+Simson ... iankaikkisesti väärin! Kokematon olin minä, kun minä sinut
+näin, ja pettäjän tehtävä annettiin minulle. Oi, raskaan rikoksen tein
+minä tietämättäni, tahtomattani. Mutta -- kuule Simson -- minä tahdon
+myöskin rikokseni sovittaa!
+
+SIMSON (ivaten). Kyynelillä?! -- Turhaan vuotavat ne sovitusvirrat --
+minä olen sokea!
+
+    (Kääntyy katkerana poispäin.)
+
+DELILA (säihkyen). Mutta minä olen näkevä! -- (Lähenee). Simson!
+Silmiesi valon riisti minun tekoni -- tästä päivästä elämäni loppuun
+minä tahdon olla sinun silmäsi! Kättesi voiman riisti se; mutta minä,
+nuori ja väkevä, olen oleva sinun kätesi! Vankilaan syöksi se sinut;
+mutta, kuule, vielä tänä yönä minä olen sinut täältä tempaava! (Lankeaa
+maahan hänen eteensä). Simson! Unhota mitä minä olen rikkonut. Sillä
+minä olen sinua rakastanut, ja sen yön jälkeen on minun rakkauteni
+sinuun muuttunut tuleksi, jota ei mikään voi sammuttaa!
+
+SIMSON (kamalan vihan kuohuttamana). Sinä yönä sinä teit naisesta porton
+minun silmissäni, ja rakkaudesta myrkyn, jonka nimi on petos! Sinä yönä
+sinä revit minun sydämeeni haavan, jota ei itse Jehovan kämmen voisi
+sulkea siihen saakka, kunnes se vuotaa viimeisen pisaransa!
+
+DELILA. Totta: ei Jehova, ei ihmiset, ei jumalat, ainoastaan minun
+rakkauteni tuli! (Rukoillen). Kaikki hylkään minä: hovin, ruhtinaat ja
+kuninkaat, kansani ja jumalani -- ainoastaan pakene minun kanssani.
+Kuule Simson! Kaikki olen minä ajatellut. Minulla on huvimaja kaukana
+Seetrivuorilla, salainen huvimaja lammaslaumoinensa, josta ei kukaan
+tiedä. Minulla on satuloidut ratsut, jotka levottomina odottavat. Tule!
+Ennenkuin aamu sarastaa, me olemme siellä, ja minä olen sinun
+orjattaresi elämäni loppuun saakka!
+
+SIMSON. En!
+
+DELILA. Ah Simson, kuinka sinä olet kova! -- Kuule minua! Minulla on
+kalamaja kaukana meren saarella, jonne ei yhdenkään pyyntömiehen venhe
+eksy, ihana maja, tuulilta ja myrskyiltä suojattu. Kaikki olen minä
+valmistanut ja minun orjani odottavat meitä venheessä. Tule, eikä ole
+Filistean tai Israelin korva meistä sen enempää kuuleva!
+
+SIMSON. En!
+
+DELILA (yhä kiihkeämmin rukoillen). Sinun täytyy, Simson! Minä en voi
+elää ilman sinua, etkä sinä ilman minua! Sinä yönä meidän kohtalomme
+juoksivat yhteen niinkuin kahden vuorivirran vedet syöksyvät toisiinsa
+eikä taida kenkään niitä erottaa. -- Kuule! Paetkaamme meren yli. Kuule
+minua! Satamassa on haaksi valmiina, ja jokainen haaksimies odottaa
+paikallansa. Sinä hetkenä, jolloin meidän jalkamme siihen astuvat,
+nousevat airot ja purjeet kohoavat, eikä ole yksikään Filistean haaksi
+meitä saavuttava! -- Lähtekäämme!
+
+SIMSON. En! Iankaikkisesti sovittamaton on rakkauden petos!
+
+DELILA (tarttuu hänen vaatteisiinsa). Ei! Minä sovitan! Minä tahdon
+sovittaa! Minä tahdon rakastaa -- vapaasti -- vilpittömästi --
+
+SIMSON (riuhtoo itseään irti). Älä koske minuun!
+
+DELILA (tarttuu yhä lujemmin). En päästä! -- Minä tahdon sinut! Sinä
+olet minun! -- Kuuletko: elämässä ja kuolemassa!
+
+SIMSON (Työntää hänet rajusti lattialle kahleitten kalistessa). Kirottu!
+Iankaikkisesti kirottu! (Peräytyy raivona, jyskyttäen päätään seinään).
+Ovi! Ovi! Pois! Pois! Ovi! Ovi! Ovi!
+
+    (Lyyhistyy seinäviereen.)
+
+VANKILAN PÄÄMIES (tulee kiireisesti ja vie Simsonin pois, katsoen
+pitkään Delilaa, joka on noussut ja seisoo kuin kivipatsaaksi
+jähmettyneenä. Pitkä äänettömyys.)
+
+ADULLA (rientää Delilan luo). Ruhtinatar!
+
+DELILA (seisoo yhä jähmettyneenä).
+
+ADULLA (osanottavan pelokkaasti) Ah ruhtinatar, ruhtinatar! (Katselee
+hetkisen, sitten hätäisesti). Ruhtinatar! Kaukana tiellä näkyy tulijoita,
+puvusta päättäen hovin palvelijoita.
+
+DELILA (häntä kuulematta viittaa torjuen kädellään. Adulla rientää
+tielle. Delila horjuu etualalle, nojautuen erään kiven tankoa vasten
+kuoleman kalpeana. Vaipuu hetkisen päästä suulleen kivelle.)
+
+... Onko hänen sielussaan joku kuilu, jota minä en ymmärrä ... joku
+hirmuinen ... sovittamaton ... anteeksiantamaton...?
+
+    (Pitkä äänettömyys.)
+
+... Onko minun sielussani joku kuilu, jota hän ei ymmärrä ... jota minä
+en itsekään ymmärrä...?
+
+    (Äänettömyys.)
+
+... Petos...! Eikö minun rakkauteni ole enemmän kuin tuhannen
+petosta...?
+
+    (Äänettömyys.)
+
+... Ja kuitenkin...
+
+    (Pitkä äänettömyys.)
+
+... Te Filistean papit! Te Filistean ylimäiset!
+
+    (Äänettömyys.)
+
+... Minun sielussani itää suuret, hirmuiset ajatukset...
+
+ADULLA. Ruhtinatar! (Delila ei kuule. Adulla rientää hänen luokseen ja
+koskettaa häntä)- Ruhtinatar, ruhtinatar! He tulevat tänne päin.
+Mennään!
+
+DELILA (yhä eteensä tuijottaen). Tulkoot!
+
+ADULLA (levottomana). Voi ruhtinatar! Hirmuinen oli se mies, joka tämän
+teki. Ja hirmuisen hän oli näköinen. (Äänettömyys. Hämillään.) Mutta --
+ruhtinattareni -- yhtä tekisi minun mieleni kuitenkin tietää ... minkä
+näköinen mahtoi hän olla silloin, kun hän oli niin väkevä? Sillä vielä
+nytkin hän näytti yhtenä hetkenä ihmeelliseltä ... ja hänen hiuksensa
+häilähtivät kuin leijonan --
+
+DELILA (kohoutuu äkkiä). Hänen hiuksensa?!
+
+ADULLA (ihmetellen). Niin, hänen hiuksensa...
+
+DELILA (hypähtää ylös ja rientää ovea kohti, mutta pysähtyy, katsellen
+neuvottomana ympärilleen. Huomaa vankilan ikkunan, juoksee sen luo ja
+siirtää luukun syrjään, katsellen ristikon läpi vankihuoneeseen.
+Äkillisen, vapisuttavan riemun valtaamana).
+
+_Hänen hiuksensa ovat kasvaneet_!
+
+    (Rientää ikkunan luota kiihottuneena.)
+
+Hänen hiuksensa! Hänen hiuksensa...?
+
+    (Tuijottaa eteensä, käy askeleen sinne, toisen tänne.)
+
+ADULLA. He tulevat, ruhtinatar! Ovat jo tuossa!
+
+    (Tieltä kuuluu ääniä.)
+
+DELILA (syvän kuohunnan vallassa). No -- he -- tulkoot!
+
+    (Rientää päättävästi tielle, pakottaa itsensä tyyneksi
+    ja välinpitämättömäksi.)
+
+    (_Joukko hovipalvelijoita_ tulee.)
+
+ENSIMÄINEN HOVILAINEN. Ah! (Pysähtyvät, kumartavat). Kiireesti olemme
+sinua etsineet, jalo ruhtinatar -- puistosta, huvimajasta,
+taatelitarhasta. Näin käski ruhtinas meidän herramme ilmottaa. Egyptin
+kuninkaan sanansaattajat ovat astuneet minun eteeni tärkeässä asiassa,
+pyytäen puhua herransa puolesta pari sanaa Askalonin jalon Delila
+ruhtinattaren kanssa!
+
+ADULLA (katselee riemuisin, merkitsevin silmäyksin Delilaa).
+
+DELILA. Näin ilmottakaa ruhtinaalle minun enolleni: olen käyskennellyt
+Askalonin teitä ja polkuja etsien iltatuulen vilvotusta. Pikemmin kuin
+lintu lentää olen minä täyttävä jalon enoni toivomuksen!
+
+    (Hovilaiset poistuvat. -- Delila tuijottaa syvissä
+    mietteissä eteensä.)
+
+ADULLA. Egyptiin, Egyptiin, ruhtinattareni!
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Astarten temppeli: pylväsrakennus, jonka katon tukipisteenä on kaksi
+keskellä seisovaa pääpylvästä. Katossa laaja, matalalla aidakkeella
+ympäröity aukko, josta katolla olevat näkevät temppeliin. Pääpylväistä
+hiukan vasemmalla on uhrialttari, oikealla jumalattaren suuri
+kuvapatsas, esittäen Astartea pantterin selässä. Etualan oikealla
+sivulla on pappien kammio, sen vieressä laulajien ja soittajien koroke
+sekä pappien istuimet; vasemmalla hovin kammio, hovilaisten ja ylhäisten
+paikat ynnä ruhtinaan ja hänen seuralaistensa istuimet; keskiosa
+tanssijattaria varten. Perällä kaksi ripulla verhottua ovea, jotka
+johtavat temppelityttöjen osastoon.
+
+Temppelijuhlan alku. Taka-alalla näkyy muutamia filistealaisia, yhä
+uusia tulee sekä oikealta että vasemmalta.
+
+ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (pysähtyy tovereinensa patsaan eteen,
+kumartaa). Suuri on Askalonin Astarte!
+
+TOINEN FILISTEALAINEN (kumartaa). Ei ole sinun vertaistasi!
+
+KOLMAS FILISTEALAINEN. Jättiläisen, johonka ei keihäs eikä miekka
+pystynyt, vangitsit sinä hiussuortuvalla. Ole ylistetty ja kiitetty!
+
+    (Kääntyvät vasemmalle päin.)
+
+ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (hilpeästi). Sanonpa teille yhden asian: ellei
+nyt Gazan ja Asdodin miesten sydämet pakahdu kateudesta, niin ei
+koskaan! Siksi mahtavia ovat he olleet Dagonistansa.
+
+KOLMAS FILISTEALAINEN. Sitäkös se olikin veikkoset, kun en minä tänä
+aamuna nähnyt ainoatakaan Gazan tai Asdodin miestä kaupungin portissa?
+
+NELJÄS FILISTEALAINEN. Totisesti, en minäkään! Ja paljon oli väkeä
+tullut juhlille loitompaakin.
+
+ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN. Sitä, sitä se merkitsee. Ja nämä meidän omat
+dagonilaisemme --
+
+    (Perältä kuuluu heleä, vallaton nauru; toinen ripuista häilähtää
+    ja sisään juoksee kaksi temppelityttöä, kummankin kintereillä
+    nuorukainen.)
+
+KANSA. Kas, kas! Haha!
+
+    (Toinen nuorukainen on tavottanut neitosensa ja hyväilee
+    häntä erään pylvään luona.)
+
+KANSA. Hah hah hah! Hehehehe!
+
+JOKU. Tulinen on Astarte tänään, hah hah hah!
+
+TOINEN NUORUKAINEN. Tahdon!
+
+TEMPPELITYTTÖ. On jo kansaa!
+
+NUORUKAINEN. Tahdon!
+
+TEMPPELITYTTÖ. Hellitä -- --
+
+VIIDES FILISTEALAINEN (lähellä alttaria tovereilleen). Oli tämä
+merkillinen juttu!
+
+KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
+
+VIIDES FILISTEALAINEN. No että _nainen_ noin yhtäkkiä pyörähti Filistean
+pää jumalaksi!
+
+SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä merkillisempi oli se toinen!
+
+KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
+
+SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. No että keritsimet ovat parempi ase kuin
+miekka ja keihäs, hah hah!
+
+MUUT. Hahhahhahhah!
+
+NUORUKAINEN (perällä). Tahdon!
+
+TEMPPELITYTTÖ. Sotket pukuni...
+
+NUORUKAINEN. Ei ole jumalattarella pukua ensinkään!
+
+KANSA. Hah hah hah!
+
+TEMPPELITYTTÖ. Päästä! -- Ah!
+
+    (Juoksee pois.)
+
+KANSA. Hahahaha hah hah!
+
+VIIDES FILISTEALAINEN (keskipylväitten luona oikealla). Oli tämä onnen
+potkaisu, ystävät! Ei koskaan ole Filistea ollut näin mahtava!
+
+SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Ja yhä mahtavammaksi paisuu! (Viekkaasti
+nauraen). Ne ovat äveriäitä, nuo Israelin risaviitat, kun pääsee heidän
+pesiään penkomaan, ha ha ha!
+
+TOISET. Ha ha ha ha!
+
+KUUDES FILISTEALAINEN. Katsokaa -- muukalaisia!
+
+TOISET (kääntyen).
+
+VIIDES FILISTEALAINEN. Egyptin kosijain laivaväkeä, kyllä tunnen!
+
+USEAT. Oo! Oo!
+
+VIIDES FILISTEALAINEN. Ettekö ole satamassa käyneet? Ah, sitä Egyptin
+laivaa! Kullatut mastojen huiput, purppuraiset purjeet --
+
+KUUDES FILISTEALAINEN. Oo-ho!
+
+KAHDEKSAS FILISTEALAINEN (tulee luo). Entäs lähtö? Tapahtuuko se vielä
+tänään, niinkuin kerrotaan?
+
+VIIDES FILISTEALAINEN (mahtavasti). Temppelistä suoraan astuu Delila
+laivaan! Minä tiedän.
+
+SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Mutta nyt saatte kaikkein ihmeellisimmän
+kuulla!
+
+TOISET. No?
+
+SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä eilen saapui Babylonian ja Elamin
+kuningasten kosijat -- niin kertoi minulle eräs hovin palvelija.
+
+USEAT. Oho! Jopas!
+
+KAHDEKSAS FILISTEALAINEN. Ja saivat pitkän nenän, hah hah!
+
+MIEHET. Hah hah hah hah!
+
+VIIDES FILISTEALAINEN. Vahinko totisesti Filistealle, ettei hän voi
+mennä yhtaikaa edes kolmen kuninkaan puolisoksi, hah hah hah!
+
+VASEMMALTA. Soittajat! Tietä soittajille!
+
+    (Soittajat tulevat pappien kammiosta ja asettuvat paikoilleen.)
+
+KUUDES FILISTEALAINEN. Nyt se sitten pian alkaa. -- Pidetäänpäs, miehet,
+paikkamme: tästä on hyvä näky!
+
+YHDEKSÄS FILISTEALAINEN (vasemmalla, salaperäisesti seuralaisilleen).
+Kuulkaas nyt, kun kerron! Kolmea valtaistuinta on hänen sandaalinsa
+polkeva -- niin ovat papit viime yönä tähdistä nähneet.
+
+USEAT. Älä! Älä!
+
+YHDEKSÄS FILISTEALAINEN. Kolmea valtaistuinta. -- Selittäkää!
+
+KYMMENES FILISTEALAINEN. Kuka taitaa jumalien salaisuuksia selittää!
+
+YHDESTOISTA FILISTEALAINEN (innostuneesti). Suuria, suuria tämä
+Filistealle tietää!
+
+YMPÄRILLÄ OLEVAT. Suuria! Suuria!
+
+JOKU (oikealla). Laulajat, laulajat!
+
+    (Laulajain parvi tulee ja asettuu paikoilleen.)
+
+TOINEN. Onpa niitä!
+
+KOLMAS. No, onpa juhlakin _kahden_ jumalattaren!
+
+NELJÄS. Mainiota, mainiota! -- Kuulitteko. kahden jumalattaren!
+
+KAHDESTOISTA FILISTEALAINEN (kattoaukon luona, ylös osottaen). Katsokaa,
+katsokaa! Sielläkin on tänään väkeä.
+
+KATTOAUKOSTA (jonka aidakkeen ympärillä näkyy paljon kansaa). Täällä
+sitä, veikkoset, onkin!
+
+KOLMASTOISTA FILISTEALAINEN (käsiään levittäen). Tuleepa tästä
+kauhistavan suurenmoinen juhla!
+
+AUKOSTA (riemuisa joukkohuuto). Suuri on Askalonin Astarte!
+
+JOKU (oven luona vasemmalla). Hovilaiset tulevat!
+
+USEAT. Hiljaa, hiljaa! Hovilaiset tulevat.
+
+    (Huomio on kiintynyt muutamiin pappeihin, jotka liikkuvat
+    etualalla, tarkastaen laulajien ja soittajien joukkoa ja
+    asettuen sitten paikoilleen. Eräs pappi kahden temppelipojan
+    seuraamana lähenee ruhtinaallisten istuimia. Papin viittauksesta
+    tarttuvat pojat muita korkeampaan, kahdella porrasaskelmalla
+    varustettuun kullattuun istuimeen ja kantavat sen keskipylvästen
+    ja alttarin välille vasemmalle.)
+
+JOKU (merkitsevästi). Suuria, suuria tämä merkitsee!
+
+USEAT. Suuria! Suuria!
+
+    (Hälinä hiljenee -- hovilaisia, sotapäälliköitä ja vallasnaisia
+    tulee. He kumartavat jumalattarelle ja käyvät hiljaa puhellen
+    paikoilleen etualan vasemmalle. Pari pappia kulkee edestakaisin
+    katsastaen.)
+
+ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Istukaa, päämies!
+
+TOINEN VALLASNAINEN. Istukaa, sankarit! Täällä ovat paikkanne.
+
+SODANPÄÄMIES (hymyillen). Emme tänään.
+
+ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Miksi ette...?
+
+SODANPÄÄMIES (kumartaen). Astarte on Dagonin voittanut, nainen miehen --
+Istukaa!
+
+TOINEN VALLASNAINEN. Ah, te mielistelijät!
+
+    (Istuutuvat nauraen ja leikkiä laskien.)
+
+    (Vasemman oven luona eräs hovipalvelija antaa kädellään merkin:
+    soittajat puhaltavat toitotuksen. Kansan keskuudessa syntyy
+    vilkas jännitys. -- Ruhtinas tulee, hiljaa seuralaistensa
+    kanssa puhellen.)
+
+EGYPTIN LÄHETTILÄS (pysähtyy jumalattaren kuvaa katsellen). Ihana on
+teidän Astartenne! En löydä minä Egyptistä muuta, jota voisin häneen
+verrata, kuin Isiksen.
+
+RUHTINAS (Käyvät eteenpäin). Olen kuullut. Olen kuvankin nähnyt.
+
+TOINEN EGYFTIN LÄHETTILÄS. Jalo ruhtinas: on toinen vielä enemmän hänen
+kaltaisensa! Sama katse, sama hymy, ainoastaan hän seisoo ja nojaa
+kättänsä leijonan päähän -- Neito hunnullinen Sais'in temppelissä.
+
+ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. Totta, totta!
+
+RUHTINAS. Siis kaksi. Rikas, rikas on Egypti! -- Istukaa, jalot
+vieraani!
+
+BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Ja kuitenkin, ruhtinaani, nämä »Mustan maan»
+miehet riistävät täältä itselleen vielä kolmannen! Vääryys Babylonialle,
+jalo ruhtinas!
+
+RUHTINAS (hymyillen). Minkä sille mahdamme, Babylonian ja Elamin jalot!
+Niilillä oli herkät korvat --
+
+    (Toinen tulotoitotus. Kansan keskuudessa syntyy tavaton liike,
+    kaikki istujat nousevat, riemuitsevat huudot. Delila! Delila!
+    tervehtivät sekä temppelistä että katolta.)
+
+DELILA (tulee vasemmalta muutamilla helmillä somistetussa hentoisessa
+puvussa. Rintoja ja selkää verhoaa riippuvaksi koristeeksi solmitut
+Simsonin hiukset. Hän on kalpea, mutta häikäisevän lumoava. Hän pysähtyy
+silmänräpäyksen verran oven luona kuin empien, lähtee sitten nopein,
+levottomin askelin keskitemppeliä kohti, mutta tyyntyy heti. Joku
+kansanjuokosta huudahtaa. »Katsokaa, hänellä on Simsonin hiukset
+kaulallansa!» Kansa puhkeaa äänekkääseen ihastukseen, uteliaaseen
+tunkeilemiseen ja kättentaputuksiin. Delila katsahtaa omituisesti
+hymyillen kansanjoukkoon, joka siitä ihastuu yhä enemmän. Hän saapuu
+keskitemppeliin, aikoen kääntyä ruhtinaallisten istuimia kohti oikealle,
+jolloin eräs pappi osottaa hänelle erillään seisovaa kullattua istuinta.
+Delila punehtuu, kansan puhjetessa uusiin suosionosotuksiin, nousee
+nopeasti istuimelle, katsahtaa jännittyneenä temppeliä, tyyntyy,
+istuutuu, hymyilee kansalle ympärillään, hymyilee katolla oleville,
+kansan osottaessa yhä valtavammin ihastustaan).
+
+BABYLONIAN LÄHETTILÄS (ruhtinaalle). Totisesti, jumalatar on teidän
+sankarittarenne!
+
+RUHTINAS (nyökäyttää hymyillen).
+
+ERÄS PAPPI. Saammeko alottaa, minun ruhtinaallinen armoni?
+
+RUHTINAS (osottaa kunnioittavasti Delilaa).
+
+DELILA (viittaa nopeasti myönnyttäen.)
+
+    (Alkaa vieno soitto, jonka aikana kaksi miltei alastonta
+    poikasta ja kaksi tyttöstä tulee pappien kammiosta, kukkia
+    ja hedelmiä koreissa päänsä päällä. He astuvat verkalleen
+    jumalattaren eteen, somistavat hänen rintansa ja sylinsä
+    kukkakiehkuroilla ja täyttävät oikeassa kädessä olevan
+    maljan hedelmillä. Sen jälkeen poistuvat, jolloin laulajat
+    ja soittajat alottavat Astarten hymnin.)
+
+        Hymni Astartelle.
+
+    Astarte, ikivaltias maan!
+    Sun kunniaasi ilmat soivat,
+    meri pauhaa, tuulet huminoivat,
+    helkkyy symbaali ja harpun kieli.
+
+    Astarte, ikivaltias rakkauden!
+    Kun katsot: vesi kuohuu, mantu sykkii,
+    kun sa kosket: kukka värjyy, rinta tykkii,
+    tähkä, rypäl', ihmislapsi eloon syttyy.
+
+    Astarte, ikivaltias maan!
+    Sun kunniaasi ilmat soivat,
+    meri pauhaa, tuulet huminoivat,
+    helkkyy symbaali ja harpun kieli.
+
+(Sen jälkeen jatkuu hiljaista soittoa, jonka aikana Ylipappi neljän
+papin ja kolmen temppelipojan seuraamana tulee pappien kammiosta ja käy
+alttarin luo. Yksi pojista sytyttää uhritulen, soitto taukoo.)
+
+YLIPAPPI (jumalattareen kääntyen). Astarte, sinun kunniasi päivä on
+tullut! Korvesta ilmestyi Israelin Jahve, ja jyrisi vuorillansa. Sinun
+kansasi seisoi hämmästyneenä. Herposi myös Dagonin käsivarsi. Silloin
+nousit sinä Askalonista, ja sotajoukot vapisivat. Sinä hymyilit
+huulillasi, ja sankarit sortuivat tomuun. Rotkoihin on Jahve syösty,
+Filistea Kaanaan valtiaana! Ole ylistetty ja kiitetty!
+
+    (Ottaa, hiljaisen soiton säestäessä, temppelipoikien kädestä
+    ruokauhri- ja juomauhrimaljat, kaataen uhrin tuleen.)
+
+Ole ylistetty ja kiitetty!
+
+KANSA. Ylistetty ja kiitetty! Ylistetty ja kiitetty!
+
+YLIPAPPI (innostukseen kiihtyen). Ihmeelliset ovat sinun tiesi! Miehen
+valitsee Dagon sankariksi, sotamiehen Kemos ja Milkom. Keihäin ja jousin
+muut sotivat, ratsuin ja rautaisin vaunuin. Sinä, ihmeellinen, kosketit
+hentoiseen käsivarteen, ja leikiten kieritteli Delila hiussuortuvata
+sormillansa. Eikä ole senkaltaista sortumusta nähty hamasta maailman
+alusta!
+
+    (Kansa puhkeaa innostuneeseen hyminään.)
+
+    (Kääntyy Delilaan.)
+
+Haikea on tämä hetki, kauas lähtee sankarittaremme. Satamassa häntä
+haaksi odottaa, purppurainen istuin Niilin rannalla. Ole ylistetty! Ole
+onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
+
+    (Uhraa Delilan onneksi.)
+
+Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
+
+KANSA (hovilaiset, papit riemuiten, valtavan soiton pauhatessa).
+Onnellinen, onnellinen! Filistean ylpeys! Filistean ilo!
+
+    (Ylipappi seuralaisineen poistuu alttarin luota, kumartaen
+    Delilalle, kansan osottaessa yhä suosiotaan.)
+
+ELAMIN LÄHETTILÄS. Totta puhui Babylonin lähettiläs: jumalattaren vievät
+nuo Niilin miehet mennessään!
+
+RUHTINAS. Kiitän sinua, Elamin jalo! Ja itsekin huokaan: köyhempi on
+Filistea tämän jälkeen.
+
+YLIPAPPI. Sallitko, ruhtinaani, tanssijattarien käydä esiin?
+
+DELILA (joka on koko uhrin ajaa odottanut jännittyneenä, nousee
+istuimellaan). Ruhtinas, minun enoni!
+
+RUHTINAS. Puhu, jalo veljenitytär!
+
+DELILA. Suuren kunnian on Filistea minulle tänä päivänä osottanut. Mutta
+vielä pyytäisin minä sinulta, enoni, yhtä suosionosotusta lisää!
+
+KANSA (jännittyneenä). Ah!
+
+RUHTINAS (kättänsä kohottaen). Mitä ikänäsi pyydät, sen olen minä
+täyttävä!
+
+DELILA. Kiitän sinua, jalo enoni! -- En pyydä minä muuta, ainoastaan.
+salli _Simson_ tänä hetkenä tuoda keskellemme -- koko Filistean
+nähtäväksi ja pilkattavaksi!
+
+KANSA (hämmästyneen ihastuneena). Mitä? Ah! Simson! Simson!
+
+RUHTINAS (riemuisasti). Kansa on vastannut minun puolestani, jalo
+veljenitytär! -- Tuokaa vanki nopeasti!
+
+KANSAN (jännitys puhkeaa kiihkeään liikehtimiseen ja riemuisiin,
+kostonhaluisiin huutoihin). Simson! Simson! Saamme Simsonin nähdä!
+
+YLIPAPPI (Delilalle, joka on istuutunut ja katselee omituinen hymy
+huulillaan riemuitsevaa kansaa). Suuren teon teit, ruhtinattareni! --
+Saammeko alottaa tanssin odotellessamme?
+
+DELILA (viittaa kiirehtivästi).
+
+KANSA. Tanssijattaret! Tanssijattaret! Tietä tanssijattarille!
+
+    (Ylipapin viittauksesta alkaa vilkas, marssitahtinen soitto,
+    peräverhot avautuvat ja esiin rientää tanssijattarien parvi,
+    asettuen etualan keskustaan.)
+
+        RATSU- JA VAUNUTANSSI:
+
+    Kuoro.
+
+      Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
+      Filistean ratsut, rautaiset vaunut!
+      Israel karkaa, pakohon karkaa!
+      Niinkuin lampaat vuorille karkaa!
+      Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
+
+(Sitä seuraa tanssi: nelistävien ratsujen ja kiitävien vaunujen ryntäys
+-- taistelu -- vihollisen takaa-ajo -- kunniakulku.)
+
+(Tanssi herättää pitkällisiä suosionosotuksia.)
+
+(Sen jälkeen taas soittoa ja kuorolaulua, jonka kestäessä tanssijattaret
+käyvät Delilan eteen ja osottavat hänelle kunnioitustaan.)
+
+    Kuoro.
+
+      Enemmän kuin ratsut, rautaiset vaunut,
+      yksi on Filistean tytär niin jalo!
+      Delila, Delila, Delila, Delila!
+      Filistean ylpeys, valo!
+
+(Loppusäkeitä kerrattaessa yhtyy kansa riemuhuudoin ja tömistyksin
+kunnianosotukseen, joka kasvaa kiihkeäksi pauhuksi huomattaessa että
+_Simson_ on tuotu temppeliin. Tanssijattaret poistuvat, kansa
+hiljenee.)
+
+DELILA (joka on koko tanssin ajan vartioitsevin katsein odottanut
+Simsonin tuloa ja sen tapahduttua noussut seisoalleen, katsoo pitkän
+hetken syvän liikutuksen valtaamana, kansan odottaessa henkeään
+pidättäen, käskevästi). Tuokaa vanki tänne!
+
+EGYPTIN LÄHETTILÄS. Kumman näköinen mies!
+
+BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Kuin Armenia-vuorten haltija!
+
+SIMSON (kulkee vankien Päämiehen ohjaamana pitkin, raskain askelin
+kansan keskitse, kahleiden kalahdellessa. Kansa tungeksii uteliaana
+sekä alhaalla että katolla).
+
+DELILA (seisoo entisellään, katsellen kiinteästi vankia, joka on
+saapunut hänen kohdalleen). Pylväitten väliin! -- Sitokaa! -- Lujasti!
+
+    (Kansa puhkeaa riemuiseen hälinään, joka yhä kasvaa kahlevitjoja
+    kierrettäessä pylväiden ympäri.)
+
+DELILA (yhä Simsonia tarkaten). Tuokaa harppu soittajilta!
+
+KANSA. Mitä? Harppu!
+
+DELILA (hilpeästi). Danin sankari on kuuluisa harpunsoittaja. Käskekää
+hänen soittaa! Astarten kunniaksi!
+
+KANSA (hurjaan riemuun yltyen). Soita! Soita, Simson! Astarten
+kunniaksi! Delilan kunniaksi!
+
+    (Harppu ojennetaan Simsonille, mutta hän seisoo liikkumatta.)
+
+YLIPAPPI. Soita, Danin sankari!
+
+KANSA. Soita! Soita! (Kiihtyen). Hän niskottelee!
+
+DELILA. Asettakaa harppu hänen käteensä!
+
+KANSA. Ota harppu! Soita!
+
+    (Harppu pannaan väkisin Simsonin käteen.)
+
+YLIPAPPI. Soita, Simson!
+
+KANSA (uhaten). Soita! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi! Soita!
+
+SIMSON (ylenkatseellinen hymy kasvoillaan pudottaa harpun lattiaan).
+
+KANSA (raivostuneena). Hän särki harpun! Tappakaa! Surmatkaa se koira!
+Astarten nimessä! Dagonin nimessä!
+
+ERÄS SOTILAS. Tietä! Minä sen olen tekevä!
+
+TOINEN SOTILAS. Yhdellä iskulla halkaisen hänen kallonsa!
+
+KANSA. Kuolema! Surma pilkkaajalle!
+
+DELILA (katsellen sotilaita ivallinen hymy huulillaan). Hillitkää
+itsenne, Filistean miehet! (Melu hiljenee). Pilkattavaksi olen minä
+hänet tänne pyytänyt, en surmattavaksi.
+
+RUHTINAS. Hyvin puhuttu, Delila! -- Istukaa, jalot vieraani! Kansa on
+kiivas. Istukaa!
+
+DELILA (kiihtyen, ylipapille). Antakaa juhlan jatkua!
+
+YLIPAPPI (käy Simsonin eteen). Sinä et tahdo soittaa Astarten kunniaksi.
+Hyvä! Me tahdomme soittaa sinun kunniaksesi! Ja laulaa sankarilaulun,
+joka on sinun sydäntäsi ilahuttava!
+
+    (Antaa merkin soittajille. Tanssijattaret tulevat, kansan
+    tehdessä iloisesti hälisten heille tietä.)
+
+        SUORTUVA-TANSSI:
+
+    Kuoro.
+
+      Hiussuortuva! Hiussuortuva!
+
+      Danin sankari suortuja kasvatti:
+      äitinsä naurahti kerran.
+      Danin sankari suortuja ravisti:
+      katso, Filistea, herraas!
+
+(Kansa ihastuneena.)
+
+      Hiussuortuva, Hiussuortuva!
+
+      Danin sankari polvelle nukahti,
+      Delilan polvelle kerran.
+      Vaskinen keritsin suortuja hyväili:
+      katso, Filistea, herraas!
+
+(Kansa pilkaten ja osotellen: Hahhahhah! Katso, katso Filistea
+herraasi.)
+
+(Tanssijattaret ovat alottaneet tanssin, joka kuvaa suortuvain
+voitelemista, sukimista, ylpeyttä suurista suortuvista, uneen
+uuvuttamista ja suortuvain katkaisemista. Se saa katsojat kiihkeään
+ihastukseen, suosionhuutoihin ja tömistyksiin, mikä tanssijattarien
+poistuttua yltyy hurjaksi pilkaksi Simsonia kohtaan.)
+
+DELILA (kiihottaen). Pilkatkaa, pilkatkaa häntä!
+
+KANSA (yltyen, tömistellen, osotellen suortuvain leikkaamista ja
+kumarrellen). Keritsinsankari! Suortuvasankari! Hahahahahaa!
+
+    (Ylipapin käskystä alottaa kuoro uudelleen pilkkalaulun
+    loppuosan, johon koko kansa riemuiten yhtyy.)
+
+      Danin sankari polvelle nukahti,
+      Delilan polvelle kerran.
+      Vaskinen keritsin suortuja hyväili:
+      katso, Filistea, herraas!
+
+DELILA (kiihtymyksestä kalpeana). Sinä olet levollinen, Simson,
+ihmeteltävän levollinen!
+
+KANSA. Hiljaa! Kuulkaa, kuinka Delila häntä pilkkaa!
+
+DELILA (Simsonin puoleen kurottuneena, kuin hänen sieluunsa valaen).
+Minä kyllä tiedän mitä sinun sielussasi liikkuu. Näin ajattelet sinä
+tänä hetkenä: tässä seison minä Simson, jonka edessä Kaanaa vapisi,
+sokeana ja häväistynä. (Yhä kiihkeämmin). Ah, jospa minä saisin
+silmänräpäykseksi minun entisen voimani takaisin! Tämän temppelin, nämä
+ruhtinaat, tämän pilkasta juopuneen kansan, tämän hymyilevän
+jumalattaren, hänen kavalat pappinsa ja alastomat tanssijattarensa,
+tämän pettäjä-naisen Delilan, johonka minun elämäni särkyi -- kaikki
+nämä syöksisin minä raunioläjäksi ja huutaisin: minun sieluni kuolkoon
+filistealaisten kanssa!
+
+    (Jää jännittyneenä odottamaan.)
+
+KANSA (riemusta villinä sekä alhaalla että katolla). Niin, Simson! Tartu
+pylväisiin, hahhahhah! -- Hei, Simson! Kaada temppeli, niin pääsemme
+nopeammin alas! Hahahahahahaha!
+
+SIMSON (jonka levollisuuden Delilan sanat ovat horjuttaneet, liikahtaa
+niin että kahleet kalahtavat.)
+
+KANSA. Kas, jalopeura ravistelee! Hahahaha! Kas, kas, hah hah hah!
+
+VANKIEN PÄÄMIES. Kyllä pysyy, hahaha!
+
+KANSA. Oikein, Simson! Päästä voimasi valloilleen! Hahahahaha!
+Hahhahhah!
+
+DELILA (hurjan riemuisena). Antakaa juhlan jatkua! Laulua! Soittoa!
+Tanssia!
+
+KANSA. Laulua! Soittoa! Tanssia!
+
+YLIPAPPI. Heti, ruhtinattareni! (Soittajille). Vihittyjen tanssi!
+
+KANSA (hurmautuneena). Vihittyjen tanssi! Vihittyjen tanssi! Tietä
+neitosille!
+
+    (Soittajat alottavat soiton, parvi nuoria, kevyesti
+    puettuja neitosia liitää sisään.)
+
+YLIPAPPI (keskeyttää soiton). Katso, Simson! Tässä näet sinä Astarten
+ihmeen, hänen valitun sotajoukkonsa. Väristen odottaa se vihkimystänsä,
+ja huomenna lähtee se Mizpan temppeliin, sinun maatasi ja kansaasi
+vallottamaan. Katso tätä ihanaa sotajoukkoa -- ah, sinähän et voi nähdä,
+Simson...
+
+KANSA. Hah hah hah hah! Hahahahaha!
+
+DELILA (luo ylipappiin omituisen, terävän katseen).
+
+YLIPAPPI (yhä pilkallisemmin). Se oli totisesti vahinko, Simson, ettet
+sinä voi nähdä. Kuule sitten! Notkea kuin vesi on tämä joukko, mutta
+peljättävämpi kuin kaikki peitset! Kuule! Parvi parven perään on heitä
+lähtevä tästä temppelistä Israelin rinteitä kohti. Kuin heinäsirkat
+leviävät ne sinun Jahvesi temppeleihin, kuin tulenliekki vallottavat ne
+sinun kansasi! Mitä ei miekka voinut, sen tekee hymy; mitä ei peitsi
+kaatanut, sen notkistaa tanssiva jalka; mitä eivät sotavaunut sortaneet,
+sen lannistaa notkea vartalo; mitä ei tuli kuluttanut, sen polttaa
+Astarten ikuinen liekki!
+
+    (Antaa merkin soittajille.)
+
+        VIHITTYJEN TANSSI:
+
+    Kuoro.
+
+      Jo kuuluu Astarten kutsu,
+      käy, neitonen, käy!
+      Käy ihmeitten portista sisään!
+      Käy riemujen portista sisään!
+      Käy, huntusi riisu,
+      Jo aukee Astarten syli!
+
+(Sitä seuraa vihittyjen tanssi, jonka sävel kiihtyy kiihtymistään loppua
+kohti ja jonka kestäessä neitoset riisuvat hunnuntapaiset verhonsa,
+kiihottaen tanssinsa hulluuttavaan aistihuumaukseen, joka saa katsojat
+myrskyiseen hurmaukseen.)
+
+BABYLONIAN LÄHETTILÄS (haltioissaan). Suuri on Filistean Astarte!
+
+EGYPTIN LÄHETTILÄS. Ei ole hänen vertaistansa maan päällä!
+
+KANSA (huumautuneena). Tanssia! Tanssia! Vihittyjen tanssia!
+
+    (Neitoset asettuvat paikoilleen, soittajat kohottavat soittimensa.)
+
+KANSA. Tanssia! Tanssia! Tanssia! (villinä).
+
+DELILA (on noussut kuolonkalpeana. Oudolla äänellä.) Jo riittää! --
+Tahdon lähteä!
+
+KANSA (hämmentyneenä). Mitä? Hiljaa! Hiljaa! Delila puhuu!
+
+DELILA. Tahdon lähteä! (Simsoniin kääntyen). Simson! _Sinä lähdet minun
+kanssani_!
+
+KANSA. Mitä! Mitä hän sanoi? Hiljaa, hiljaa!
+
+SIMSON (kuin vuoren onkalosta). En!
+
+DELILA. Sinä _lähdet_!... Sinä olet minun ... ja minä olen sinun...
+(Kaameasti.) Astarte! Nyt käy tuomio sinun ylitsesi, ja sinun _pappiesi_
+ylitse!
+
+YLIPAPPI (kiivaasti). Delila! Minä --
+
+DELILA (vaientaa hänet jääkylmällä katseella. Läpitunkevasti.) Simson!
+Sinä seisot kahden pylvään välissä, joihin temppeli nojautuu! -- _Sinun
+hiuksesi ovat kasvaneet, Simson_!
+
+KANSA (jähmettyneenä). Ah!
+
+SIMSON (tarttuu kuin havahtuen hiuksiinsa ja hänet valtaa äkillinen
+vavistus. Kohottaa ihmettelevät kasvonsa Delilaa kohti.) Delila?!
+
+DELILA. _Sinun hiuksesi ovat kasvaneet, Simson_!
+
+SIMSONIN (kasvoilla näkyy silmänräpäyksellinen kirkastus, hän astuu
+äkkiä askeleen taapäin ja katkaisee yhdellä tempaisulla kahleensa --
+tarttuu molemmin käsin pylväisiin -- nojaa -- pylväät huojahtavat
+jatkoksistaan -- katto rasahtaa -- joku käsi nousee -- joku tukehtunut
+huudahdus siellä täällä --)
+
+DELILA (kohottaa riemullisesti kätensä). _Minun sieluni kuolkoon sinun
+sielusi kanssa ja kaikkien näiden sielujen kanssa_!
+
+    (-- Kauhunhuuto -- räjähdys -- kaikki hautautuu raunioihin.)
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Simson ja Delila, by Johannes Linnankoski
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 43072 ***