diff options
Diffstat (limited to '42966-0.txt')
| -rw-r--r-- | 42966-0.txt | 4990 |
1 files changed, 4990 insertions, 0 deletions
diff --git a/42966-0.txt b/42966-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ad2285d --- /dev/null +++ b/42966-0.txt @@ -0,0 +1,4990 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42966 *** + +KUINKA ÄKÄPUSSI KESYTETÄÄN + +Kirj. + +William Shakespeare + + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1912. + + + + +Näytelmän henkilöt: + + Eräs loordi. + RISTO SUKKI, päihtynyt kattilanpaikkuri, emäntä, + paashi, näyttelijöitä, metsämiehiä ja loordin + palvelijoita (johdannossa esiintyvi). + BAPTISTA, rikas padualainen ylimys. + VINCENTIO, vanha pisalainen kauppias. + LUCENTIO, Vincention poika, Biancan rakastaja. + PETRUCHIO, veronalainen ylimys, Katariinan kosija. + GREMIO, | Biancan kosijoita. + HORTENSIO, | + TRANIO, | Lucention palvelijoita. + BIONDELLO, | + GRUMIO, | Petruchion palvelijoita. + CURTIS | + Majisteri. + KATARIINA, äkäpussi, | Baptistan tyttäret. + BIANCA, hänen sisarensa, | + Eräs leskivaimo. + Räätäli, korukauppias, Baptistan ja Petruchion palvelijoita y.m. + +Tapahtumapaikkana milloin Padua, milloin Petruchion maahovi. + + + + +JOHDANTO. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Nummi. Kapakan edusta. + + (Kapakan-emäntä ja Sukki tulevat.) + +SUKKI. +Kyllä minä teidät kynin, totta totisesti! + +EMÄNTÄ. +Jalkapuuhun, senkin kulkuri! + +SUKKI. +Senkin luuska! Sukit eivät ole mitään kulkureita. Silmäilkää +aikakirjoja: me tulimme maahan Richard[1] valloittajan kanssa. Siis, +_paucas pallabris_:[2] antaa maailman pyöriä. Hih! Hei! + +EMÄNTÄ. +Ettekö tahdo maksaa laseja, jotka särjitte? + +SUKKI. +En, en penniäkään. Pidä paikkas, Jeronimo![3] Mene kylmään sänkyysi +lämmittelemään. + + (Menee syrjään.) + +EMÄNTÄ. +Kyllä minä keinon tiedän: menen hakemaan neljännysmiestä. + + (Menee.) + +SUKKI. +Neijännys-, viidennys- tai kuudennusmiestä: kyllä minä hänelle vastaan +lain jälkeen. Minä en väisty tuumaakaan, poikaseni; tulkoon vain, +ja hyvällä. + + (Kaatuu maahan ja nukkuu.) + + (Torventoitotusta. Muuan loordi palaa metsältä seurueineen.) + +LOORDI. +Mies sinä, hoida hyvin koiriani: +Ajosta pilalla on Hula-parka; +Sa kytke Turkka yhteen Jorman kanssa. +Mies, näitkös kuinka Teppo suoriutui, +Kun aitauksen kolkkaan jäljet hukkui? +Ma sit' en koiraa vaihtais sataan puntaan. + +1 METSÄSTÄJÄ. +Hoo, yhtä hyvä koira Kaaro on: +Ei hellittänyt, vaikka jäljet hukkas, +Vaan kahdesti jo tänään vainun sai. +Se koira parempi on, sen ma takaan. + +LOORDI. +Vait, hölmö! Jos ois Kaikku yhtä liukas, +Niin kymmentä se vastais mokomaa. +Nyt hyvin niitä ruoki vain ja hoida: +Taas huomenna ma lähden metsälle. + +1 METSÄSTÄJÄ. +Kyll', arvon herra. + +LOORDI. + Kuka tuossa? Kuollut +Vai päihtynytkö? Katso, onko henki? + +2 METSÄSTÄJÄ. +On henki; jos ei lämmittäis hänt' olut, +Niin vuoteess' ei noin kylmäss' uni maistuis. + +LOORDI. +Se senkin eläin! Makaa niinkuin sika! +Kamala kuolo, kuink' on kuvas inha! +Ois mieli tehdä juomarille metkut. +Mitä, jos pantais hänet hienoon sänkyyn, +Uus puku ylle, joka sormeen sormus, +Makeimmat herkkupalat vuoteen ääreen +Ja sirot paashit viereen, kun hän herää: +Tuost' itsens' unhottaisko kerjäläinen? + +1 METSÄSTÄJÄ. +Unohtais varmaan, siit' ei epäilystä. + +2 METSÄSTÄJÄ. +Ja kummaltapa tuntuis herätessä. + +LOORDI. +Kuin maire uni taikka harhahurmos. +Siis taiten juoneen käykää, varoin hänet +Paraaseen huoneeseeni kantakaa, +Kuvia haureliaita seiniin pankaa, +Pää herjan hajuvesin voidelkaa +Ja sulostakaa ilma suitsutteilla; +Tilatkaa soittajia soittamaan +Säveltä taivaallista heräävälle; +Ja jos hän puhuu, olkaa heti valmiit +Ja alhaisin ja nöyrin kumarruksin +Kysykää: "mitä, armo, käskette?" +Yks hopeaisen, kukitetun maljan +Taritkoon hälle, täynnä ruusuvettä, +Ja toinen tuokoon kannun, kolmas pyyhkeen: +"Täss', armo, käsillenne vilvoketta!" +Komeita pukimia tuokoon toinen, +Kysyen, minkä suvaitsee; taas toinen +Puhukoon koirista ja hevosista, +Ja kuinka rouvaa tauti surettaa. +Hänt' uskotelkaa, ett' on ollut hullu; +Jos sanoo, että on[4] -- niin sanokaa. +Ett' uneksii, ja ett' on ylhä loordi. +Se tehkää, miehet, ja se taiten tehkää; +Siit' ajanviete tulee verraton, +Jos liioittelematta juoneen käytte. + +I METSÄSTÄJÄ. +Osamme näyttelemme niin, sen lupaan, +Ett' innostamme päättäen hän uskoo +Se olevansa, miksi sanotaan. + +LOORDI. +Varoen nostakaa ja sänkyyn viekää; +Ja kukin tehtäväänsä, kun hän herää. + + (Sukki kannetaan pois. Torventoitauksia.) + +Käy, poika, tiedustamaan, kenen torvi. + + (Palvelija menee.) + +Lie joku ylhä loordi, joka täällä +Levähtää aikoo matkallaan. + + (Palvelija palaa.) + +Ken on se? + +PALVELIJA. +Jos suvaitsette, näyttelijäkunta, +Mi tarjoo palvelustaan. + +LOORDI. + Käske tänne. + + (Näyttelijöitä tulee.) + +Olette tervetulleet. + +1 NÄYTTELIJÄ. + Nöyrin kiitos! + +LOORDI. +Teill' aikomusko olla meillä yötä? + +1 NÄYTTELIJÄ. +Jos armo tahtoo meidän palvelusta +Hyväkseen käyttää. + +LOORDI. + Vallan mielelläni. -- +Tuon miehen muistan kerran näytelleen +Arentimiehen vanhimpata poikaa: +Niin, sievästi sa neittä siinä kosit. +En muista nimeäs, mut luontevasti +Sen osan suoritit; se sulle sopi. + +1 NÄYTTELIJÄ. +Sotoa varmaan tarkoitatte, armo. +Loordi. Niin oikein: esitykses oli oivaa. +Tulette juuri otolliseen aikaan: +Ma pientä kujett' olen aatellut, +Miss' auttaa mua voitte taidollanne. +Tääll' eräs loordi tahtois teidät nähdä, +Mut kovin pelkään että hämmennytte, +Kun näette hänen hassut elkeensä -- +Hän koskaan näytelmää ei ole nähnyt -- +Ja remahdatte ääneen nauramaan, +Ja hänet suututatte; sillä tietkääs, +Jos nauratte, hän joutuu ihan vimmaan. + +1 NÄYTTELIJÄ. +Ei vaaraa; mielemme me malttaa voimme, +Vaikk' ois hän mitä naurettavin hölmö. + +LOORDI. +Mies, saata heidät ruokakamariin +Ja laita heille kelpo tuliaiset, +Taloni tavaroita älä säästä. -- + + (Palvelija ja näyttelijät menevät.) + + (Toiselle palvelijalle.) + +Tuo tänne passarini Pertteli, +Ja pue hänet naiseks päästä jalkaan; +Vie sitten hänet juopon huoneeseen, +Kumarra häntä, armon rouvaks kutsu, +Ja sano, suosini jos tahtoo voittaa, +Ett' olkoon käytöksessään säädykäs, +Niinkuin on nähnyt ylhäisien rouvain +Aviomiehiänsä kohtelevan: +Niin olkoon hänkin nöyrä juomarille; +Syvästi niiaten ja lempein äänin +Sanokoon: "Mitä, armo, käskette, +Jott' alamainen puolisonne saisi +Osoittaa lempeään ja palvelustaan?" +Ja sitten halaillen ja suukostellen +Ja juopon rintaan päätään kallistain +Ilosta kyyneliä vuodattakoon, +Kun terve taas on ylhä puoliso, +Mi neljätoist' on vuotta kuvitellut +Vain olevansa kurja kerjäläinen. +Ja jos ei pojall' ole naisen lahjaa +Komentaa esiin kyynelvirtoja, +Niin hyväks avuksi on sipuli: +Se, kätkettynä salaa nenäliinaan, +Saa pakostakin silmät vettymään. +Tee kaikki tää niin nopeaan kuin voit, +Ma heti sulle lisää ohjeit' annan. + + (Palvelija menee.) + +Se poika vallasnaisen suloutta +Ja tapaa, käytöst', ääntä hyvin matkii. +On hauska kuulla, juoppoa kun kutsuu +Hän miehekseen, ja nähdä, kuinka toiset +Pidättää vaivoin voivat nauruaan, +Kun tuota halpaa moukkaa palvelevat. +Opastan heitä: läsnäolollani +Voin liikaa hilpeyttä ehkäistä, +Jok' ehkä muuten ylettömäks yltyis. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Loordin makuuhuone. + + (Sukki kalliissa yönutussa, palvelijain ympäröimänä; toiset + tuovat vaatteita, toiset pesuvadin, kannun y.m. astioita; + loordi palvelijaksi puettuna.) + +SUKKI. +Jumalan tähden, potullinen sahtia! + +1 PALVELIJA. +Halaatte, armo, ehkä sektiä? + +2 PALVELIJA. +Tai mielinette, loordi, hillahuuppaa? + +3 PALVELIJA. +Minlaiset vaatteet armo ylleen tahtoo? + +SUKKI. +Minä olen Risto Sukki, en mikään armo enkä loordi. Sektiä en ole +ikänäni maistanut, ja jos tahdotte antaa minulle jotakin huuppaa, +niin antakaa sitte perunahuuppaa. Älkää kysykö, mitä vaatteita ylleni +tahdon: minulla ei ole enemmän nuttuja kuin selkiä, ei enemmän sukkia +kuin sääriä, ei enemmän kenkiä kuin jalkoja; toisinaan sentään enemmän +jalkoja kuin kenkiä, tai semmoisia kenkiä, joista varvas pilkistää +päällisen alta. + +LOORDI. +Pois taivas karkoittakoon moiset houreet! +Oi, että mahtimies, noin ylhää kantaa, +Noin varakas ja suuriarvoinen, +Noin joutuu pahan hengen riivaamaksi! + +SUKKI. +Mitä? Aiotteko saattaa minut hulluksi? Enkö minä ole Risto Sukki, +vanhan Sukin poika Burtonin nummelta, syntymältä kulkukauppias, +kasvatukselta karstantekijä, muunnokselta karhunkuljettaja, ja +nykyiseltä ammatiltani kattilanpaikkuri? Kysykää Maija Pölsältä, +tuolta Wincotin lihavalta kapakan-emännältä, eikö hän tunne minua! +Jos sanoo, että en ole häneltä velaksi ottanut puhdasta olutta +neljäntoista äyrin arvosta, niin arvostelkaa minua valheellisimmaksi +konnaksi koko kristikunnassa. Mitä! Enhän vain liene noiduttu! +Tässä on -- + +1 PALVELIJA. +Oo, tuotahan se suree rouvanne! + +2 PALVELIJA. +Oo, tuotahan se väkennekin kaihoo! + +LOORDI. +Siks sukunnekin taloanne vieroo: +Tuo kumma hulluus pois sen karkoittaa. +Oo, jalo loordi, sukuperääs muista, +Maanpaost' älys ylhä palauta, ja +Maanpakoon pois nuo alhat houreet aja! +Kas, väkesi on palvelemaan valmiit, +Vain viittaustasi he vartovat. +Halaatko soitantaa? Apollo soittaa, +Häkeissään sadat satakielet laulaa. +Halaatko unta? Hienon teemme sijan +Ja pehmeämmän kuin se hempivuode, +Jok' oli laitettu Semiramiille. +Kävellä tahdot? Tiesi kukitamme. +Vai ratsastaako? Ratsusi on valmiit, +Satulat, suitset helmeä ja kultaa. +Tai haukka-ajoon aiot? Haukkas liitää +Ylemmä leivosta. Tai metsästellä? +Sun koirais haukunnasta taivas raikuu +Ja kumahdellen vastaa ontto maa. + +1 PALVELIJA. +Jos ajojahtiin aiot, niin on hurttas +Kuin hirvi liukkaat, kiivaammat kuin kauris. + +2 PALVELIJA. +Pidätkö kuvista, niin koht' on täällä +Adonis puron varrell' uinuvana, +Ja Venus piilevänä kaislikossa, +Jok' aaltoo hänen henkäyksistään +Juur' niin kuin tuulessakin kaisla huojuu. + +LOORDI. +Saat nähdä Ion impenä ja nähdä +Kuink' yllätettiin hän ja vieteltiin: +Kuvass' on teko ilmi elävänä. + +3 PALVELIJA. +Tai Daphnen, joka orjantappuroissa +Repelee jalkans', että veri vuotaa. +Ja jonka nähdessään Apollo itkee; +Niin taidokast' on kyyneleet ja veri. + +LOORDI. +Sin' olet loordi, muuta et kuin loordi, +Ja vaimos kauniimp' on kuin mikään nainen +Täll' inhall' iällä. + +1 PALVELIJA. + Jo ennen kuin +Ne kyyneleet, joit' itki hän sun tähtes, +Kuin kade tulva kauniit kasvot kastoi, +Hän oli luomakunnan viehkein luoma, +Eik' ole nytkään muita huonompi. + +SUKKI. +Minäkö loordi? Moisen vaimon mieskö? +Tää untako? Vai entisetkö unta? +En uness' ole: kuulen, näen ja puhun, +Ma tuoksun tunnen, hienoon patjaan kosken. +Niin loordi olen, totta totisesti, +En mikään paikkuri, en Risto Sukki. -- +No, vaimomme nyt tuokaa nähdäksemme; +Ja vielä kerran tuoppi sahtia! + +2 PALVELIJA. +Suvaitkaa, armo, pestä kätenne! + + (Palvelijat tuovat pesuastian, kannun ja pyyhkeen.) + +Mik' ilo nähdä teidät entisellään! +Jo taaskin tunnette, ken olette. +Te viisitoista vuotta näitte unta +Tai valveill' ollessanne nukuitte. + +SUKKI. +Viistoista vuotta! Olipa se unta! +Mut enkö koko aikaan puhunut? + +I PALVELIJA. +Kyll', armo, mutta pelkkää hullutusta. +Vaikk' ylhäishuoneessanne makasitte, +Sanoitte ulos teidän ajetun +Ja soimasitte talon emäntää +Ja uhkasitte hänet lakiin haastaa, +Kun hän ei käytä kruunattua mittaa; +Ja väliin Pölsän Liisaa huusitte. + +SUKKI. +Niin, krouvi-emäntäni tyttöstä. + +3 PALVELIJA. +On olematon talo sekä tyttö +Ja ihmisetkin, joita mainitsitte: +Tapani Sukki, vanha Naukun Jussi, +Ja Heikki Kumina ja Pekka Turve +Ja sata muuta saman-nimellistä, +Olematonta, joit' ei kukaan tunne. + +SUKKI. +Jumalan kiitos, että parannuin! + +KAIKKI. +Aamen! + +SUKKI. +Suur'kiitos! Tuost' et tule vahinkoon. + + (Paashi, naiseksi puettuna, tulee seuralaisineen.) + +PAASHI. +Kuink' armollisen herrani on laita? + +SUKKI. +He, hyvin vain; ei täällä ruokaa puutu. +Miss' eukkoni? + +PAASHI. + Täss', armon herra; mitä käskette? + +SUKKI. +Sa eukkoni? Ja et mua mieheks sano? +Ma noiden olen herra, sinun ukkos. + +PAASHI. +Mies sekä herra, herra sekä mies, +Ma kuuliainen olen puolisonne. + +SUKKI. +Se tietty. -- Miksi sanon häntä? + +LOORDI. + Rouvaks. + +SUKKI. +Kuin? Kaisa-rouvaksi, vai Jaana-rouvaks? + +LOORDI. +Vain rouvaksi, se loordien on tapa. + +SUKKI. +No, eukko rouva, sanovat mun maanneen +Ja nähneen unta viisitoista vuotta. + +PAASHI. +Ne kolmekymment' oli vuotta mulle, +Kun täytyi olla erin vuoteestanne. + +SUKKI. +On siinä aikaa! Miehet, menkää matkaan! -- +Nyt, rouva, vaatteet pois, ja vuoteeseen! + +PAASHI. +Suur-armollinen herra, pyydän että +Viel' yhden yön tai pari maltatte, +Siks ainakin kuin laskenut on päivä. +Mua lääkärit on suoraan velvoittaneet, +Pelosta että vanha tauti palaa, +Pysymään erin teidän vuoteestanne. +Ma toivon, että tepsii tämä syy. + +SUKKI. +Kylläpä se niin tepsii, että töin tuskin voin niin kauan odottaa. +Mutta harmillista olisi jälleen vaipua noihin unennäköihinkin; +tahdon siis odottaa, huolimatta siitä, mitä liha ja veri sanoo. + + (Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. +Armonne näyttelijät, kuullen teidän +Taas parantuneen, hauskan komedian +Täss' esittävät; lääkärit niin tahtoo; +Verenne soannut on liika synkkyys, +Ja raskas mieli hulluuden on siemen. +Siis hyvää tekee kuulla näytelmää +Ja mielens' antaa ilon valtaan, joka +Pidentää elämää ja harmit häätää. + +SUKKI. +Hitto olkoon, se on tapahtuva! Eikö se komelia ole jotakin +jouluhypitystä tai nuoratanssia? + +PAASHI. +Ei, paljon hupaisempi kappale. + +SUKKI. +Mitä, oikeinko kotitarve-kappale? + +PAASHI. +Ei, tuommoinen vain historia. + +SUKKI. +Hyvä, sitä tahdomme kuulla. Tule, eukko rouva, istu tähän viereeni! +Antaa maailman pyöriä; me emme tässä enää tule sen nuoremmiksi. + + (Istuutuvat.) + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Katu Paduassa. + + (Lucentio ja Tranio tulevat.) + +LUCENTIO. +Sa tiedät, että harras halu nähdä +Tää kaunis Padua, tää taiteen kehto, +Mun loistavahan Lombardiaan toi, +Italian ihanaiseen yrttitarhaan, +Ja että isän lempisuosiosta +Sain hänen lupansa ja seuraks sinut, +Sa uskollinen, taattu palvelija. +Nyt tänne jääkäämme ja opin tietä +Ja taiteen uraa onnell' alkakaamme. +Tuo kunnon porvareistaan kuulu Pisa +On synnyinpaikkani; siell' isä asui, +Vincentio, Bentevoglin sukua, +Mies kauppiaana kuulu kautta maiden. +Florensin kasvatin, Vincention pojan, +Tulisi, isän toiveet täyttääkseen, +Somentaa hyveill' isän rikkautta. +Siks, Tranio, aion hyvett' opiskella +Ja sitä tietoviisauden haaraa, +Jok' opettaa, ett' on vain hyveess' onni. +Sanohan mieles; Pisan, näet, jätin +Ja tulin tänne niinkuin mies, mi jättää +Matalan lammikon ja virtaan syöksyy, +Näin tyyten sammuttaakseen janoaan. + +TRANIO. +_Mi perdonate_, rakas, nuori herra, +Ma kaikess' ajattelen niinkuin te, +Iloiten, ett' on yhä teillä halu +Suloisen opin suloisuutta maistaa. +Mut, hyvä herra, hyvett' ihaillessa +Ja hyveen tieteilyä, älkäämme +Tok' olko niinkuin stoalaiset pölkyt +Tai piintyneet niin Aristoteleeseen, +Ett' ihan pannaan jää Ovidius. +Logiikkaa tuttavissa jauhakaa +Ja retoriikkaa arkipuheessanne; +Runo ja soitto virkistykseks olkoon; +Matematiikkaan, metafysiikkaan +Vain ryhtykää, kun vatsa sitä vaatii. +Ei mikään luonnista, jos halu puuttuu; +Mik' enin haluttaa, sit' oppikaa. + +LUCENTIO. +Suur' kiitos, Tranio, neuvosi on hyvä. +Jos Biondello vain jo oisi täällä, +Niin työhön käydä heti voisimme +Ja ottaa huoneuston, johon sopis +Kaikk' ystävät, joit' aion täällä saada. +Mut varro hiukan: mikä seura tuo? + +TRANIO. +Vain juhlasaatto, meitä tervehtivä.[5] + + (Baptista, Katariina, Bianca, Gremio ja Hortensio tulevat. + Lucentio ja Tranio vetäytyvät syrjään.) + +BAPTISTA. +Mua, hyvät herrat, älkää kiusatko. +On, tiedättehän, luja mulla päätös: +En tytärtäni nuorint' ennen naita +Kuin olen miehen saanut vanhemmalle. +Jos kumpi teistä lempii Katariinaa, -- +Ma teidät tunnen, hyvää teille suon -- +Kosikoon mielin määrin; luvan annan. + +GREMIO (syrjään). +Kosia häntä pitäis: hän on äksy. -- +Tuoss' on, Hortensio! Naida tahdotko? + +KATARIINA. +Oi isä hyvä, mua aiotko +Näin kaupitella noille kumppaneille? + +HORTENSIO. +Kuin? Kumppaneille? Kumppanist' ei teille, +Jos ette luontoanne lauhduta. + +KATARIINA. +Ei, hyvä herra, teille siit' ei vaaraa: +Viel' ette puolitiessä sydämmeensä; +Ja vaikka oisittekin, kyllä varmaan +Hän kolmijalkusella päänne sukis +Ja maalais naamanne ja narriks pukis. + +HORTENSIO. +Piruista moisist' auta meitä, Herra! + +GREMIO. +Minua myöskin, hyvä Jumala! + +TRANIO. +Hst, herra! Tästä tulee hauska hupi; +Tuo tyttö hassu on tai aika jupi. + +LUCENTIO. +Mut toisen vait'olossa neitseellistä +On suloa ja nöyryytt' ihmeellistä. +Vait, hiljaa, Tranio! + +TRANIO. +Hyv' on; hst! Töllistelkää kylliksenne! + +BAPTISTA. +Hyvät herrat, heti vahvistaakseni +Nuo sanani, -- Bianca, mene sisään! +Äl' ole pahoillas, Bianca hyvä, +Sua silti vähemmin en rakasta. + +KATARIINA. +Se pikku lelli! Kylläp' ois hän valmis +Nyt tillittämään, jos vain tietäis, miksi. + +BIANCA. +Hyvä mieles olkoon mielipahastani. -- +Mukaannun nöyräst', isä, tahtoonne: +Mun seuranani sitra on ja kirjat, +Ma lohdukseni soittelen ja luen. + +LUCENTIO. +Haa, kuules, Tranio! Oi, Minerva puhuu! + +HORTENSIO. +Signior Baptista, olettehan tyly! +Surettaa että meidän lemmestämme +Saa kärsiä Bianca. + +GREMIO. + Kuin, Baptista? +Tuon lemmon tähden hänet salpaatteko? +Tuon pahan kielen hänkö maksaa saa? + +BAPTISTA. +Tytykää, herrat; päätökseni pysyy. +Bianca, mene sisään! + + (Bianca menee.) + +Kun tiedän, että paras ilo hälle +Runous, soitto on ja soittimet, +Niin nuoruutt' opastamaan hankin hälle +Ma kotiin opettajan. -- Te, Hortensio, +Te, Gremio, sopivan jos tiedätte, +Niin mulle lähettäkää; taitomiestä +Ma hyvin kohtelen; en mitään säästä, +Mik' oman lapsen kasvatusta koskee. +Hyvästi vain! Jää tänne, Katariina! +Biancan kanss' on mulla puhumista. + + (Menee.) + +KATARIINA. +Haa! Minäkö en myös sais mennä? Mitä? +Minäkö käskettävä? Niinkuin itse +En tietäis, mitä tehdä, mitä jättää! +Haa! + + (Menee.) + +GREMIO. +Niin, mene sinä pirun ämmän häntään! Sinulla on myötäantimet niin +hyvät, että täällä ei kukaan sinua pidätä. -- Noiden rakkaus ei ole niin +suuri, Hortensio, ett'emme hyvin voisi malttaa, puhallella kynsiämme +ja rauhassa odottaa; meidän kakkumme ei ole vielä molemmin puolin +paistunut. Hyvästi! -- Mutta rakkaudesta suloiseen Biancaani koetan +kuitenkin saada, jos suinkin voin, sopivan miehen, joka opastaisi häntä +hänen mieliharrastuksissaan, ja tätä hänen isälleen suositella. + +HORTENSIO. +Niin minäkin, signior Gremio. Mutta sananen vielä, jos suvaitsette. +Vaikka riitamme luonto ei tähän asti ole sallinut mitään välipuheita, +niin tietäkää nyt, että, vakaasti miettien, olisi meille kummallekin +tähdellistä -- jotta jälleen pääsisimme kauniin haltijattaremme puheille +ja voisimme onnellisesti kilvoitella Biancan rakkaudesta -- eritoten +ajaa ja panna toimeen yksi asia. + +GREMIO. +Ja mikä se, jos saan kysyä? + +HORTENSIO. +He, että hankimme miehen hänen sisarelleen. + +GREMIO. +Miehenkö? Paholaisen! + +HORTENSIO. +Minä sanon: miehen. + +GREMIO. +Ja minä sanon: paholaisen. Luuletko todellakin, Hortensio, että, vaikka +hänen isänsä onkin upporikas, kukaan olisi niin hullu, että naisi +itselleen helvetin? + +HORTENSIO. +Joutavia, Gremio! Vaikka ei meidän kärsivällisyytemme, ei sinun eikä +minun, riitä kestämään hänen suuriäänistä riehkinäänsä, niin on niitä +sentään, hyvä ystävä, hiljaisia miehiä maailmassa -- kun vain olisivat +löydettävissä -- jotka ottaisivat hänen kaikkine vikoineen ja rahat +kaupan päälliseksi. + +GREMIO. +Enpä tiedä; mutta minä yhtä mielelläni ottaisin hänen myötäjäisensä +sillä ehdolla, että tulisin joka aamu kaakinpuussa piiskattavaksi. + +HORTENSIO. +Totta, mitä sanoit: ei ole mädissä omenissa valitsemisen varaa. No niin, +kun nyt tämä laillinen este on tehnyt meistä ystävät, niin pitäkäämme +edelleenkin ystävinä yhtä, kunnes, auttamalla Baptistan vanhempaa +tytärtä naimisiin, olemme tehneet nuoremman naimiseen esteettömäksi; ja +sitte taas reippaasti kilpailuun! -- Ihana Bianca! -- Onni miehen edellä +käy; nopein juoksija voiton vie. Mitä arvelet, signior Gremio? + +GREMIO. +Siihen suostun; ja mielelläni antaisin vaikka parhaan ratsun Paduassa +naimahevoseksi sille, joka oikein rajusti häntä kosisi ja hänet saisi ja +hänet naisi ja talon hänestä pelastaisi. Lähtekäämme! + + (Gremio ja Hortensio menevät.) + +TRANIO (astuen esiin). +Ihanko totta? Onko mahdollista? +Noin ruttoon voiko lempi tarttua? + +LUCENTIO. +Oi, Tranio, ennenkuin sit' itse ko'in, +En sit' ois mahdolliseks uskonut. +Mut näes, kun jouten seisoksin ja katsoin, +Niin lemmen teho valtas joutilaan; +Ja nyt, sen suoraan sulle tunnustan, -- +Jok' olet minun kallis uskottuni, +Kuin Anna Dido-kuningattaren -- +Ma palan, Tranio, riudun; kuolen, Tranio, +Jos tuota somaa tyttöä en saa. +Mua neuvo, Tranio! Tiedän, että voit; +Mua auta, Tranio! Tiedän, että tahdot. + +TRANIO. +Nyt, herra, teit' ei aika nuhdella: +Toruilla sydämmest' ei lempi lähde. +Jos lempi voitti, ei voi siihen mitään: +_Redime te captum, qvam queas minimo_. + +LUCENTIO. +Suur' kiitos, poika; jatka; tuo se lientää; +On tuumas terveellistä; jatka, jatka! + +TRANIO. +Niin tyttöst' aavehtien katselitte, +Ett' ehkä tärkein huomaamatta jäi. + +LUCENTIO. +Oo, poskillaan näin sulon samanlaisen +Kuin ol' Agenorinkin tyttärellä, +Suur' Zeus kun hänen kättään ihaili +Ja Kreetan rantaa polvin suuteli. + +TRANIO. +Tuon vainko näitte? Ette, kuinka sisar +Toraksi löi ja moisen nosti myrskyn, +Ett' ihmiskorva tuskin melun sieti? + +LUCENTIO. +Korallihuultensa näin liikkuvan +Ja hänen hengestänsä ilma tuoksui: +Ihanaa, pyhää kaikki, minkä näin. + +TRANIO. +Nyt aika herättää hänt' unestaan. -- +Herätkää, hoi! Jos neittä rakastatte, +Niin älyin taidoin hänet voittakaa. +Niin hurja on ja häijy vanhin sisko, +Ett' isä, kunnes hänest' irti pääsee, +Ei päästä nuorempaakaan naimisiin; +Ja siksi hänet tarkoin sisään salpaa, +Jott' ei hänt' ahdistaisi kosijat. + +LUCENTIO. +Oi, Tranio, kuinka julma on se isä! +Mut huomasitko, kuinka oli kärkäs +Hänelle saamaan hyvää opettajaa? + +TRANIO. +Sen huomasin; ja valmis mull' on juoni. + +LUCENTIO. +Minulla myöskin. + +TRANIO. + Vannon, että sama +On kuje kummallakin. + +LUCENTIO. + Mikä sulla? + +TRANIO. +Ett' astutte nyt kouluttajan virkaan +Ja tytön opetukseen ryhdytte: +Se juonenne. + +LUCENTIO. + Niin onkin; eikö kelpaa? + +TRANIO. +Se mahdotonta on. Ken Paduassa +Vincention poikaa silloin edustaa, +Hovia pitää, opit käy ja pidot, +Maanmiehiänsä tervehtii ja kestaa? + +LUCENTIO. +Basta! Ei hätää: juoneni on valmis. +Ei meitä vielä missään ole nähty, +Ja palvelijaa herrasta ei kukaan +Voi kasvoist' erottaa. Siis sinä, Tranio, +Minua edustat ja olet herra, +Hovia pidät, komennat ja käsket; +Min' olen joku toinen: halpa mies +Pisasta, -- Napolista, -- Florensista. +Siis päätetty! Nyt joutuin vaattees riisu, +Mun sulkahattuni ja vaippan' ota; +Sua Biondello palvelee, kun saapuu; +Mut ensin noidun hältä kielen lukkoon. + + (Vaihtavat vaatteita.) + +TRANIO. +Se onkin tarpeellista. Olkoon niin: +Kun tää on, herra, tahtonne, ja minä +Teit' olen velvollinen kuulemaan -- +Niin lähteissämme käski isänne: +"Avulias ole pojalleni", sanoi, +Vaikk' arvatenkin toisin tarkoitti -- +Niin olen mielelläin Lucentio, +Siks että rakastan Lucentiota. + +LUCENTIO. +Siks että rakastaa Lucentio. +Käyn orjaks tytön vuoks, jok' äkkipikaa +Kahlehti haavoitetun silmäni. + + (Biondello tulee.) + +Tuoss' on se lurjus. -- Missä olet ollut? + +BIONDELLO. +Miss' ollutko? Miss' itse olette? +Teilt' onko Tranio varastanut vaatteet? +Vai hältä te? Vai kumpikinko? Mitä? + +LUCENTIO. +Lähemmä! Nyt ei aika suottailla; +Siis mukaudu ajan vaatimukseen. +Pelastaaksensa henkeni on Tranio +Minulta asun lainannut ja puvun, +Ja minä hältä, pakoon päästäkseni. +Kun tänne saavuin, näet, niin riitannuin +Ja tapoin miehen: pelkään tulla ilmi. +Sävyllä häntä palvele, se muista, +Kun minä henkeäni pakoon lähden. +Mua ymmärrätkö? + +BIONDELLO. + En tään taivaallista. + +LUCENTIO. +Ja Traniost' et saa sanaa hiiskua: +On Tranio muuttunut Lucentioksi. + +BIONDELLO. +No, onneks olkoon! Toivois sitä muutkin! + +TRANIO. +Ja minä toivon lisäks, että sekin onni koittais, +Lucentio että nuorimman Baptistan tytön voittais. +Mut, poika, -- min' en itseni, vaan herras tähden sois, +Ett' ihmisissä käytöksesi aina höyli ois. +Kun ollaan kahdenkesken, min' olen Tranio, +Mut muuten kaikkialla sun "herrasi Lucentio". + +LUCENTIO. +No, tule, Tranio. +Yks toimi sull' on tehtävänä vielä: +Sa liity muihin kosijoihin; älä kysy, miksi; +Se riittää, että syyni tiedät ylen painaviksi. + + (Menevät.) + +1 PALVELIJA. +Torkutte, herra, kappalt' ette tarkkaa. + +SUKKI. +Tarkkaan, kautta pyhän Annan: hyvä kappale, tosiaankin! Tuleeko +vielä lisää? + +PAASHI. +Tää vast' on alku, herrani. + +SUKKI. +Se on oikein oivallinen työkappale, eukko rouva; kunhan vain loppuisi! + + +Toinen kohtaus. + + Sama paikka. Hortension talon edusta. + + (Petruchio ja Grumio tulevat.) + +PETRUCHIO. +Verona, jätin hetkeks sun, ja tulin +Tääll' ystävissä käymään Paduassa, +Etenkin hyvän, taatun ystäväni +Hortension luona; tässä kai hän asuu. +Koputa, Grumio, konna, koputa! + +GRUMIO. +Koputa! Ketä mä koputan? Onko kukaan herjastellut herraa? + +PETRUCHIO. +Koputa häntä oikein jytevästi. + +GRUMIO. +Koputa häntä? Mikä, herra, minä olen, että minä häntä, herra, +koputtaisin? + +PETRUCHIO. +Koputa, konna, tuossahan näet oven, +Ja lujast' iske, tai saat kalloos loven. + +GRUMIO. +Hän haastaa riitaa. -- Hyvä, etten minä ensin lyönyt; +Kyll' olis silloin periltäkin hitto minut syönyt. + +PETRUCHIO. +No, eikö siitä tule mitään? +Koputa, sanon, nopeaan ja minkä voimas voi, +Tai pian koko sävelikkö korvissasi soi. + + (Lyö häntä korvalle.) + +GRUMIO. +Avuksi, hyvät ihmiset, mun herrani on hullu! + +PETRUCHIO. +Koputa, kun ma käsken, senkin lurjus! + + (Hortensio tulee.) + +HORTENSIO. +Mitä nyt? Mitä tämä? -- Vanha ystäväni Grumio, ja hyvä ystäväni +Petruchio! Mitä te Veronassa teette? + +PETRUCHIO. +Hortensio, tuletteko te riitaa ratkomaan? +_Con tutto il cuore ben trovato_, sanon vaan. + +HORTENSIO. +_Alla nostra casa ben venuto, molto onorato, signor, mio Petruchio_. +No, nouse, Grumio; riita sovitaan. + +GRUMIO. +Ei, herra, siinä ei ole pontta eikä perää, mitä hän tuossa latinaksi +selittää. -- Tämä, jos mikään, on minulle laillinen syy luopua hänen +palveluksestaan. -- Nähkääs, herra, hän käski minun koputtaa häntä, +iskeä oikein jytevästi; luuletteko, herra, että olisi ollut +palvelijalle sopivaa näin pidellä herraansa, vallankin kun, mikäli +minä voin nähdä, hän oli vähän toisella kymmenellä. +Mut jos vain minä heti oisin lyönyt; +Niin eip' ois hitto Grumiota syönyt. + +PETRUCHIO. +Typerä nulikka! -- Horatio, katsos, +Oveesi käskin koputtaa sen konnan, +Mut siihen hänt' en saanut milläkään. + +GRUMIO. +Vai oveen koputtaa! Oi, hyvä taivas! +Sanoihan suoraan: koputappa häntä, +Lujasti iske, iske jytevästi! +Ja oven koputuksesta nyt puhuu! + +PETRUCHIO. +Vait, lurjus, taikka matkaan, tiedä se! + +HORTENSIO. +Petruchio, malta! Minä Grumion takaan. +Pois kopu väliltänne, sun ja hänen, +Tuon vanhan, hauskan, taatun Grumion! +Nyt sano, ystävä, mik' onnen tuuli +Sun lietsoi Veronasta Paduaan? + +PETRUCHIO. +Se tuuli, joka nuoret onnenhakuun +Pois maailmalle ajaa kodista, +Miss' on niin vähän tarjon kokemusta. +Hortensio, näin on lyhyesti laita: +Antonio, mun isäni, on kuollut; +Ja tässä itse harhailen ja etsin, +Mist' eukon saisin sekä onnen naisin; +Kotona konnut, kultaa kukkarossa, +Ma matkustan ja mailmaa katselen. + +HORTENSIO. +Petruchio, toimitanko empimättä +Sinulle riitaisan ja häijyn vaimon? +Et neuvostani suurin kiittäisi, +Mut lupaan, että rikkaan sulle hankin, +Hyvinkin rikkaan: -- liiaks sua sentään +Rakastan, jotta moista toivoisin. + +PETRUCHIO. +Näin vanhain ystävien kesken tarvis +Ei monta sanaa. Tytön jos sa tunnet +Niin rikkaan, että vaimokseni kelpaa, -- +Häätanssissani tulee kullan soida -- +Vaikk' ois niin jolsa kuin Florentiuksen +Oli avio,[6] niin vanha kuin Sibylla +Ja häijy niinkuin Sokrateen Xanthippa, +Tai vaikka pahempikin, niin ei vois hän +Mua kammottaa, ei edes sammuttaa +Minussa lemmen kiihkaa -- vaikk' ois ärjy +Kuin Adrian on meren kuohupäät. +Rikasta tulin naimaan Paduasta; +Jos rikkaan saan, saan onnen Paduassa. + +GRUMIO. +Niin, nähkääs, herra, hän sanoo ainakin suoraan mitä ajattelee. Niin +että antakaa hänelle vain kylläksi rahaa ja naittakaa hänet vauvalle, +tai pelinukelle, tai vanhalle homsulle, jolla ei ole enää hammastakaan +suussa, vaikka tauteja on yhtä monta kuin kahdellakuudetta hevosella: +kaikki kelpaa, kun vaan tulee rahaa. + +HORTENSIO. +Petruchio, kun näin pitkälle on tultu, +Niin jatkan mitä piloill' alotin. +Petruchio, sulle toimittaa voin vaimon. +Jok' ylen rikas on ja nuori, kaunis, +Ja vallasnaisen tapaan kasvatettu; +Yks vika vain, ja siin' on vikaa kyllin: +Hän sietämättömän on kiukkuinen +Ja ynseä ja häijy siihen määrään, +Ett' itse, vaikka köyhemp' olisin, +En kultavuoristaan ma häntä naisi. + +PETRUCHIO. +Hortensio, sin et tunne kullan voimaa. +Isänsä nimi sano vain, se riittää: +Ma tytön suostutan, vaikk' ääneen pauhais +Kuin syksyn pilviss' ukko jyrisee. + +HORTENSIO. +Isänsä on Baptista Minola, +Ylimys ystävällinen ja höyli; +Ja tyttö Katariina Minola, +Pahasta suustaan kuulu Paduassa. + +PETRUCHIO. +En häntä tunne, mutta isän tunnen, +Ja hänkin hyvin tunsi isäni. +Unt' en saa, ennenkuin sen tytön näen. +Siis anna anteeksi, jos jätän sun +Näin heti ensi tapaamisen jälkeen, +Jos ehk' et sinä mulle seuraa tee. + +GRUMIO. +Kuulkaa, hyvä herra, antakaa hänen mennä niin kauan kuin tuota tuulta +kestää. Mutta sen sanon, että, jos tyttö tuntisi hänet niin hyvin kuin +minä, niin tietäisi hän, että torat hyvin vähän siihen mieheen pystyy. +Hän voi kenties kymmenkunnan kertaa sanoa häntä lurjukseksi tai sen +semmoiseksi, se ei häntä vähääkään liikuta; mutta kun hän kerran rupee, +silloin se vasta tosi alkaa. Tietäkääs mitä: jos tyttö vähääkään tekee +vastarintaa, niin kyllä se mies hänen kasvonsa kuvittaa, tekeepä +ne niin kuvattomiksi, että hänellä ei ole enemmän näkeviä silmiä kuin +kissalla. Te ette tunne häntä, herra. + +HORTENSIO. +Petruchio, varro, minä tulen mukaan: +Baptistan hallussa on aarteeni, +Hän elämäni kalleutta valvoo, +Tytärtään nuorint', ihanaa Biancaa, +Ja minulta ja muilta kosijoilta +Ja kilpakiehtojilta hänet kätkee, +Pitäen perin mahdottomana -- +Sen vian vuoks, jonk' äsken mainitsin -- +Ett' ikänään saa Katariina miehen. +Sen vuoks Baptista niin on laittanut, +Ett' ei Biancan luokse kukaan pääse, +Ennenkuin naidaan pois se Kaisa hurja. + +GRUMIO. +Se Kaisa hurja! +Se tytön nimeksi on perin kurja. + +HORTENSIO. +Tee mulle palvelus, Petruchio hyvä: +Baptistan luokse valepuvussa +Nyt minut saata soittotaiturina, +Jost' opettajan sais Bianca-neiti. +Ma niillä juonin, näet, saan tilaisuutta +Tytölle tunteitani ilmaista +Ja salavihkaa häntä kosia. + + (Gremio ja Lucentio tulevat, jälkimmäinen + valepukuisena, kirjat kainalossa.) + +GRUMIO. +Tuo ei ole mitään koirankuria, tuo muka! Kas vain, kuinka ne nuoret +lyövät päänsä yhteen pettääksensä vanhoja! Herra, herra, katsokaa +taaksenne! Keitä tuossa tulee? Häh? + +HORTENSIO. +Vait, Grumio! Sehän kilpakosijani. +Petruchio, mennään syrjään. + +GRUMIO. +Komea poika, oikein naisten hempu! + + (Vetäytyvät syrjään.) + +GREMIO. +Jo luin luettelon; se on hyvä. +Mut, kuulkaa, kauniiksi ne sidottakaa, +Ja muistakaa: vain lemmenkirjoja, +Muut' ette hänellä saa luettaa. +Mun ymmärrätte. -- Lisäksi ja yli +Baptistan antimien minä teitä +Hyvitän auliisti -- Nuo paperinne +Hyvillä hajuilla ne hajutelkaa: +Hän, joka saa ne, hyvää hajua +On suloisempi. Mitä hälle luette? + +LUCENTIO. +Mitä luenkin, niin puolestanne puhun +Kuin suosijan, niin vakaasti, sen lupaan, +Kuin jos te itse läsnä oisitte, +Ja ehkä vielä tehovammin sanoin +Kuin te, jos ette liene oppimies. + +GREMIO. +Oi, oppi, mikä aarre oletkin! + +GRUMIO. +Oi, hölmö, mikä aasi oletkin! + +PETRUCHIO. +Vait, sinä! + +HORTENSIO. +Vait, Grumio! -- (Astuu esiin.) Herran rauha, signior Gremio! + +GREMIO. +Signior Hortensio, terve! Arvaatteko, +Mihinkä menen nyt? -- Baptistan luo: +Lupasin taitavata opettajaa +Kysellä kauniille Biancalle, +Ja onneks tapasin tään nuoren miehen, +Jok' opiltaan ja käytökseltään hälle +Sopiva on ja tuntee runoniekat +Ja muutkin kirjat -- hyvät, tietysti. + +HORTENSIO. +Hyv' on; ja minä ylimyksen näin, +Jok' oivan, hienon soittoniekan lupas +Opettajaksi laittaa neidellemme. +Näin mitään en lyö laimin, palvellessa +Biancaa ihanaa, jot' armastan. + +GREMIO. +Ma häntä armastan, sen työllä näytän. + +GRUMIO (syrjään). +Sen kukkarollaan näyttää. + +HORTENSIO. + Gremio, +Ei lemmestä nyt aikaa rupattaa. +Jos puhut kauniisti, niin sulle uutta +Ma kerron, jok' on hyödyks kummallekin. +Täss' sattumalta herran tapasin, +Jonk' oma etu meidän etuun liittyy: +Kosia lupaa hurjaa Katariinaa +Ja hänet naidakin, jos vain saa rahaa. + +GREMIO. +Haa! Sanottu ja tehty! Kaikki hyvin! +Mut tunteeko hän tytön kaikki viat? + +PETRUCHIO. +Ett' äreä ja tyly on, sen tiedän; +Jos siinä kaikki, niin ei tuosta haittaa. + +GREMIO. +Niin vainko, ystäväni? Mistä ollaan? + +PETRUCHIO. +Antonion poika olen Veronasta. +Isäni kuollut on, mut rahat jäivät; +Niill' elän kauan, pidän hyvät päivät. + +GREMIO. +Ei päivät hyvät moisen räivän kanssa. +Mut Herran nimeen vain, jos haluttaa! +Ma kaikess' olen teille avuksi. +Siis naida aiotte tuon villikissan? + +PETRUCHIO. +Niin totta kuin ma aion elääkin. + +GRUMIO (syrjään). +Hän naiko tuon? Jos ei, niin tytön hirtän. + +PETRUCHIO. +Siks enkö tänne tullut? Luuletteko, +Mult' että pieni melu korvat särkee? +Olenhan kuullut jalopeuran kiljun +Ja nähnyt myrskyn mylleröimän meren +Kuin villikarjun vaahdoss' ärjyvän, +Ja tuliputken tanterella soivan +Ja taivaan tykkein pilviss' ulvovan, +Ja taiston hälinässä räikän kuullut +Ja ratsun hirnunnan ja torven rämyn. +Siis naisen kielest' älkää haastelko, +Jok' isompaa ei anna paukausta, +Kuin jos sa takkaan heität kastanjan. +Möröjä lapsille! + +GRUMIO (syrjään). + Hän niit' ei pelkää! + +GREMIO. +Hortensio, kuules, onnelliseen aikaan +Tää herra tullut on, sit' aavistan, +Niin omaksi kuin meidän hyödyksemme. + +HORTENSIO. +Lupasin että häntä auttaisimme +Ja korvaisimme kosikulungit. + +GREMIO. +Sen teemmekin, jos hän vain saa sen neidon. + +GRUMIO (syrjään). +Josp' yhtä varmaan minä hyvän keiton! + + (Tranio, komeaksi puettuna, ja Biondello tulevat.) + +TRANIO. +Jumalan rauha, herrat! Rohkeneisin +Kysyä teiltä, mikä suorin tie +Signior Baptista Minolan on taloon. + +GREMIO. +Sen, joll' on kaksi somaa tytärtäkö? +Sen taloonko? + +TRANIO. +Sen saman. -- Biondello! + +GREMIO. +Mut ettehän vain aio niiden luo? + +TRANIO. +Hänen tai niiden; mitä teihin tuo? + +PETRUCHIO. +Mut äksyn luo ei vain, ma sit' en sois. + +TRANIO. +Ei äksyistä! -- Biondello, tule pois! + +LUCENTIO (syrjään). +Hyv' alku, Tranio! + +HORTENSIO. + Sana teille ennen lähtöänne: +Te neitokaista kosioimaan liette tullut tänne? + +TRANIO. +Jos oisinkin, ei lie se rikosta? + +GREMIO. +Ei, jos vain menette ja ette kikosta. + +TRANIO. +Mut katu lienee vapaa, tiedänhän, +Niin minulle kuin teille. + +GREMIO. + Mut ei hän. + +TRANIO. +Miks? Saanko tietää? + +GREMIO. + Siihen vastaus on: +Siks että on hän signior Gremion. + +HORTENSIO. +Siks ett' on hän signior Hortension. + +TRANIO. +Seis, herrat! Ylimyksinä te suokaa +Minulle oikeus; tyynesti mua kuulkaa. +Baptista arvoisa on ylimys, +Eik' isänäkään vallan outo hälle. +Ja vaikka tytär kauniimp' ois kuin onkaan, +Yks monist' olen kosijoistaan minä. +Niit' oli tuhat Ledan tyttärellä, +Bianca saakoon yhden lisää siis, +Ja saakin sen. Lucentio hänet veisi, +Vaikk' itse Paris häntä pyyteleisi. + +GREMIO. +Tuo herra puhuu kumoon meidät kaikki! + +LUCENTIO. +No, antaa laukata, hän onkin koni. + +PETRUCHIO. +Hortensio, mitä nämä pitkät puheet? + +HORTENSIO. +Suvaitkaa minun vielä kysyä: +Baptistan tytärt' oletteko nähnyt? + +TRANIO. +En, mutta kuulin ett' on hällä kaksi: +Pahasta kielestään on toinen kuulu +Ja toinen kainost' ihanuudestaan. + +PETRUCHIO. +Mun on se vanhin, siit' en hellitä. + +GREMIO. +Se työ te Herkuleelle jättäkää, +Se raskaamp' on kuin kaikki kaksitoista. + +PETRUCHIO. +Se, hitto vieköön, selittää siis täytyy: +Sen toisen tyttärensä, johon teillä +On mieli, isä kätkee kosijoilta +Eik' ennen päästä häntä naimisiin, +Kuin vanhempi on tytär saanut miehen; +On silloin vapaa nuorempi, ei ennen. + +TRANIO. +Jos niin on, että te se mies, jolt' avun +Me saamme kaikki, muun muassa minä, +Niin jää siis murtakaa ja toimiin käykää, +Pois viekää vanhin, tehkää vapaaks nuorin; +Ja kuka tämän saaneekin, ei lie +Niin hävytön hän, ettei kiittäis teitä. + +HORTENSIO. +Puhutte hyvin, sangen älykkäästi; +Ja kun nyt kosijana esiinnytte, +Niin teidän, niinkuin meidän, tulee kiittää +Tät' ylimystä hyväst' avustaan. + +TRANIO. +Sit' en lyö laimin. Siitä todisteeksi +Humussa viettäkäämme tämä ilta +Ja neitostemme malja juokaamme. +Kuin juttuherrat laissa, riitelemme, +Mut ystävinä syömme sekä juomme. + +GRUMIO ja BIONDELLO. +Sep' oiva ehdotus! No, tulkaa, pojat! + +HORTENSIO. +Niin, ehdotus on hyvä, tosiaan! -- +Petruchio, _ben venuto_ sanon vaan. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Huone Baptistan talossa. + + (Katariina ja Bianca tulevat.) + +BIANCA. +Teet väärin, sisko, itselles ja mulle, +Kun näin mua pitelet kuin palkkaorjaa; +Mua loukkaa se. Kun käteni vaan päästät, +Niin itse viskaan nämä korut pois +Ja kaikki vaatteet, vaikka hameenikin. +Jos mitä käsket, kaikki minä teen, +Mit' olen velvollinen vanhemmalle. + +KATARIINA. +Ma vaadin, sano, kuka sulle rakkain +On kosijoistasi? Mut puhu totta. + +BIANCA. +Oi, sisko, kellään miehellä en vielä +Niin kauniit' ole nähnyt kasvoja, +Jotk' ennen muita ois mua hurmanneet. + +KATARIINA. +Valetta, vauva! Eikö vain Hortension? + +BIANCA. +Jos hän sua miellyttää, niin häntä lupaan +Kosia puolestas, ja hänet saat. + +KATARIINA. +Ahaa! Sa havittelet rikkautta +Ja suurest' elää mielit Gremion kanssa. + +BIANCA. +Sa häntä minultako kadehdit? +Oo, lasket leikkiä? Nyt ymmärrän: +Pilanas vain mua pidit koko ajan. +Oi, Kaisu sisko, päästä käteni! + +KATARIINA. +Jos tää on pilaa, oli muukin pilaa. + + (Lyö häntä.) + + (Baptista tulee.) + +BAPTISTA. +Seis, mamsellini! Mistä tämä julkeus? -- +Bianca, mene! -- Itkee, lapsi-parka! -- +Käy neulokseesi, hänest' älä piittaa. -- +Hyi, sinä lemmon vesa, loukkaat häntä, +Jok' ei sua koskaan ole loukannut! +Sanonut onko sulle pahaa sanaa? + +KATARIINA. +Vait'olollaan mua härnää; tahdon kostaa. + + (Karkaa Biancan päälle.) + +BAPTISTA. +Mun nähtenikö? Mitä? -- Mene, Bianca! + + (Bianca menee.) + +KATARIINA. +Haa, sitäkään ei sallita! Nyt näen sen: +Hän aarteenne on, hänet pitää naittaa; +Saan häissään avojaloin tanssia +Ja, siksi että häntä rakastatte, +Manalass' apinoita taluttaa.[7] +Ei sanaa enää: itkemään nyt istun, +Siks kunnes tilaisuutta kostaa saan. + + (Menee.) + +BAPTISTA. +Näin kiusattua onko perheen-isää? -- +Mut keitä tuossa? + + (Gremio tulee Lucention kanssa, joka on halvassa puvussa. + Petruchio Hortension kanssa, joka on soiton-opettajaksi + puettuna, ja Tranio Biondellon kanssa, joka kantaa luuttua + ja kirjoja.) + +GREMIO. +Hyvää huomenta, naapuri Baptista! + +BAPTISTA. +Huomenta, huomenta, naapuri Gremio! Jumalan rauha, hyvät herrat! + +PETRUCHIO. +Samaten teille! Onhan teillä tytär, +Siveä, kaunis, nimeltä Katriina? + +BAPTISTA. +On tytär mulla nimeltä Katriina. + +GREMIO. +Olette liian töykkä; hienommasti! + +PETRUCHIO. +Pois loukkaukset! Antakaa mun olla. -- +Veronast' olen ylimys; kun kuulin +Ma hänen älystään ja kauneudestaan, +Ujosta olennostaan, nöyryydestään, +Suloudestaan ja ihme-avuistaan, +Niin rohkenin ma omin luvin tulla +Taloonne vieraaks, jotta todistaa +Vois silmä, mitä kertonut on maine. +Ja vieras-ystävyyden johdannoksi +Esitän miehen, + (esittää Hortension) + joka taitavana +Matematiikassa ja musiikissa, +Hänt' opastaa voi näissä tieteissä, +Joiss' ei hän liekään vallan kokematon. +Jos hänet hylkäätte, ma loukkaannun; +Hän Mantuast' on, Licio nimeltään. + +BAPTISTA. +Olette tervetullut; samoin hänkin. +Mut Katariina-tyttöni, sen tiedän. +Ei teille sovi, valitettavasti. + +PETRUCHIO. +Eritä, näemmä, hänest' ette tahdo, +Tai kenties min' en mieleisenne lie. + +BAPTISTA. +Siin' erehdytte; sanon mitä luulen. +Mist' olette? Ja mikä nimenne? + +PETRUCHIO. +Petruchio nimeni, Antonion poika: +Sen miehen koko Italia tuntee. + +BAPTISTA. +Hänet hyvin tunnen; tervetullut siis! + +GREMIO. +Petruchio, anteeks: suokaa meillekin +Kosio-pahaisille sananvuoro. +Hiis olkoon, kylläpä on teillä hätä! + +PETRUCHIO. +Oi, anteeks, signior; mutta työt' ei kesken heittää saa. + +GREMIO. +Niin, niin; mut vielä kironnette tätä kosintaa. -- Naapuriseni, tämä +on hyvin tervetullut lahja, siitä olen varma. Osoittaakseni samanlaista +kohteliaisuutta minäkin, joka olen saanut teiltä osakseni suurempaa +kohteliaisuutta kuin keneltäkään muulta, rohkenen tarjota teille +tämän nuoren miehen, (Esittää Lucention) joka on kauan Rheimsissä +opiskellut ja on yhtä taitava kreikassa, latinassa ja muissa kielissä +kuin tuo toinen musiikissa ja matematiikassa. Hänen nimensä on Cambio; +pyydän, ottakaa hänet suosioonne. + +BAPTISTA. +Monet tuhannet kiitokset, signior Gremio! Tervetuloa, rakas Cambio! -- +(Traniolle) Mutta, arvoisa herra, te näytätte täällä niin vieraalta; +rohkenisin kysyä syytä teidän tänne-tuloonne. + +TRANIO. +Anteeksi, herra, suokaa rohkeuteni, +Ett', tässä kaupungissa outona, +Kosimaan tulen teidän tytärtänne, +Tuot' ihanaa ja siveää Biancaa; +Myös tunnen lujan päätöksenne antaa +Etuisuus vanhemmalle sisarelle. +En muuta pyydäkkään kuin että suotte -- +Jahk' ensin tietää saatte sukuni -- +Sen mulle, minkä muille kosijoille: +Vain suosinne ja vapaan luokse-pääsyn. +Ja tytärtenne kasvatusta varten +Täss' annan tämän soitin-pahaisen +Ja nämä latinan ja kreikan kirjat:[8] +Ne vastaan ottakaa, niin arvon saavat. + +BAPTISTA. +Lucentio nimennekö? Mistä kaukaa? + +TRANIO. +Pisasta, herrani; Vincention poika. + +BAPTISTA. +Hän Pisan mahtimies on; hyvin tunnen +Nimeltä hänet. Varsin tervetullut! -- +(Hortensiolle) Te luuttu ottakaa, -- (Lucentiolle) ja te nuo kirjat. +Te heti saatte nähdä oppilaanne. -- +Hoi, tänne! + + (Palvelija tulee.) + + Saata nämä ylimykset +Mun tytärteni luo, ja käske heidän +Pidellä höylist' opettajiaan. + + (Palvelija, Hortensio, Lucentio ja Biondello menevät.) + +Nyt kävelemme hetken puistossani, +Ja sitten atrialle. Tervetulleet +Olette kaikki, sen ma vakuutan. + +PETRUCHIO. +Signior Baptista, asiall' on kiire, +En jouda joka päivä kosimaan. +Isäni tunnette ja näin myös minut. +Hält' aimot perin rikkaudet, joit' olen +Pikemmin lisännyt kuin vähentänyt. +Siis sanokaa: jos tyttärenne myöntyy, +Ma mitä silloin myötäjäisiks saan? + +BAPTISTA. +Mun kuoltuani puolet maistani, +Ja heti käteen kaksituhat puntaa. + +PETRUCHIO. +Ja palkaks siitä lupaan, jos hän eloon +Minusta jää, kaikk' irtaimeni hälle +Ja kiinteimeni leskeneläkkeeksi. +Lähimmät kohdat pannaan välikirjaan +Molemmin puolin noudatettaviksi. + +BAPTISTA. +Niin, kun on tärkein sovittu, kun hältä +Vain myönnön saatte: siitä riippuu kaikki. + +PETRUCHIO. +Oo, se ei mitään; minä, nähkääs, isä, +Yht' olen kiinteä kuin hän on ynsy; +Ja kaks kun hurjaa lieskaa toisiins' yhtyy, +Niin vihanvireensä he kuluttavat; +Vähästä puuskast' yltyy pieni liekki, +Mut myrsky koko tulen sammuttaa. +Niin minä hänen teen, ja niin hän taipuu: +Min' olen jyrkkä, kosin niinkuin mies. + +BAPTISTA. +No, kosi sitten; onneks olkoon vain! +Mut kestätkö sä kaikki häijyt sanat? + +PETRUCHIO. +Kyll', yhtä varmasti kuin vuoret tuulta: +Ne eivät horju, vaikka tuulkoon aina. + + (Hortensio palaa, haava päässä.) + +Kah, mitä, ystäväni? Miks noin kalvas? + +HORTENSIO. +Pelosta varmaankin, jos kalvas olen. + +BAPTISTA. +No, soitoss' edistyykö tyttäreni? + +HORTENSIO. +Paremmin edistyisi sodassa: +Vois rauta hällä kestää, mut ei luuttu. + +BAPTISTA. +No, eikö luutull' opi näppäämään? + +HORTENSIO. +Kyll' aivan: luutulla mua kalloon näppäs. +Kun sanoin, ett' on otteet hällä väärät +Ja sormens' asentoon kun asetin, +Niin pirullisen kärtynä hän huusi: +"Vai otteita! Kyll' otteet teille näytän!" +Ja näillä sanoin päähän mua löi, +Niin että luutun läpi meni pääni. +Siin' ällistyen, luuttu kaulassa, +Nyt seisoin tirkistäin kuin kaakinpuusta, +Kun hän mua viulunvinguttajaks sätti +Ja porosorkaks ja jos joksikin, +Kuin näit' ois vartavasten opetellut. + +PETRUCHIO. +Mut sepä hauska tyttö, tosiaan! +Nyt kymmenesti rakkaamp' on hän mulle. +Oo, jutella jos saisin hänen kanssaan! + +BAPTISTA (Hortensiolle). +Pois tulkaa; moisest' älkää nolostuko, +Vaan nuorint' opettakaa tytärtäni: +Hän opinharras on ja kiitollinen. -- +Signior Petruchio, tuletteko mukaan, +Vai lähetänkö Katrin luoksenne? + +PETRUCHIO. +Se tehkää, minä täällä häntä varron. + + (Baptista, Gremio, Tranio ja Hortensio menevät.) + +Ja rohkeasti kosin, kun hän saapuu. +Jos sättii mua, niin sanon, että laulaa +Niin ihanasti hän kuin satakieli; +Jos yrmyilee, niin sanon, että katseens' +On kirkas niinkuin kasteess' aamun ruusu; +Jos vaiti on hän eikä mitään puhu, +Ylistän hänen liukaskielisyyttään +Ja puhelahjaans' ihanaksi kehun; +Jos hiiteen minut käskee, kiitän häntä, +Ikäänkuin käskis viikoks minut jäämään; +Jos antaa rukkaset, niin kysyn, milloin +On kuuliaiset meillä, milloin häät. -- +Hän tuossa tulee; nyt, Petruchio, puhu! + + (Katariina tulee.) + +Huomenta, Kati, se lie nimenne. + +KATARIINA. +Niin oikein lie, mut sentään hieman väärin: +Katariinaks sanotaan, kun puhutellaan. + +PETRUCHIO. +Valetta! Nimenne on pelkkä Kati, +Hupainen Kati, joskus paha Kati, +Mut Kati, kaunein Kati maailmassa, +Katien kati, kallis Kati-kulta, -- +Ei sentään katinkulta; siis nyt, Kati, +Mua kuule, Kati, sydämmeni lohtu: +Kun koko mailma lempeyttäsi kiitti, +Avuistas puhui, kauneuttasi kehui, +Ei kuitenkaan niin suuresti kuin pitäis, +Niin tuo mua liikutti, ja nyt sua kosin. + +KATARIINA. +Vai liikutti! Siis liikuttakoon teidät +Myös täältä pois. Näin koht', ett' olettekin +Te liikkuva. + +PETRUCHIO. + Niin mikä liikkuva? + +KATARIINA. +Sarana-tuoli. + +PETRUCHIO. + Oikein! Istu siihen! + +KATARIINA. +On aasit luotu kantamaan, niin tekin. + +PETRUCHIO. +On vaimot luotu kantamaan, niin tekin. + +KATARIINA. +Minä ainakaan en moista narria. + +PETRUCHIO. +En, Kati hyvä, kuormittaa sua aio: +Sin' olet vielä nuori sekä kevyt. + +KATARIINA. +Niin kevyt, ettei tuommoinen mua sieppaa, +Ja paino mull' on se kuin pitääkin. + +PETRUCHIO. +Vai pitää paino? + +KATARIINA. + Pidä kyntes, haukka! + +PETRUCHIO. +Oi, mettis-parka, viekö sinut haukka? + +KATARIINA. +Ei, varokoon vain haukka itseään. + +PETRUCHIO. +Seis, vaapsain, sinä! Liiaks olet häijy. + +KATARIINA. +Jos vaapsain olen, varo pistintä! + +PETRUCHIO. +Siis paras pois ne nyhtää. + +KATARIINA. + Jospa, narri, +Vain tietäisit, miss' on se. + +PETRUCHIO. + Ken ei tietäis, +Miss' ota vaapsahaisen? Hännässä. + +KATARIINA. +Eipäs kuin suussa. + +PETRUCHIO. + Kenen suussa? + +KATARIINA. + Sinun, +Kun hännästä sä puhut. -- Hyvästi! + +PETRUCHIO. +Mun suuni sunko hännässäs? Ei, Kati, +Min' olen aatelia. + +KATARIINA. + Sepä nähdään! + + (Lyö häntä.) + +PETRUCHIO. +Jos vielä mua lyöt, niin sua tyrkkään. + +KATARIINA. +Näin aatelisen kilpes menetät: +Jos mua lyöt, et ole aatelia, +Ja aatelittomana kilvetön. + +PETRUCHIO. +Vai heraldiikkaa! Pane minut kirjaan. + +KATARIINA. +Mikä vaakunaksi? Kukonharja?[9] + +PETRUCHIO. + Kukko +Ei harjaa kaipaa, kanani jos Kati. + +KATARIINA. +Ei kelpaa mulle; kurjasti sa laulat. + +PETRUCHIO. +Noin, Kati, älä mulle muikistele. + +KATARIINA. +Se tapani, kun näen raakilan. + +PETRUCHIO. +Ei täällä raakilaa; siis muikeus pois! + +KATARIINA. +Tääll' on se. + +PETRUCHIO. + Näytä se! + +KATARIINA. + Josp' olis peili! + +PETRUCHIO. +Siis kasvojani tähtäät? + +KATARIINA. + Pilkkaan osui +Noin nuorelta! + +PETRUCHIO. + Haa, kautta pyhän Yrjön, +Vai liian nuori sulle! + +KATARIINA. + Kuihtunutkin +Jo olet. + +PETRUCHIO. + Surusta. + +KATARIINA. + Sit' en ma sure. + +PETRUCHIO. +Et, Kati, noin et pääse minusta. + +KATARIINA. +Jos jään, niin kiihdyt; anna minun mennä. + +PETRUCHIO. +En niinkään! Olet oikein sievän sievä. +Sua tylyks, ynsyks, suulaaks sanottiin, +Nyt huomaan huhun valehtelijaksi: +Iloinen olet, hauska, vallan höyli, +Sanaton, vaan kuin kevään kukka vieno, +Et osaa muikistaa, et karsastaa. +Et purra huulta niinkuin häijyt naiset; +Ei mieleen sulle tiuskinat ja torat; +Sulolla kosijoitas kohtelet, +Puhellen vienosti ja lempeästi. +Miks juorutaan siis, että Kati liikkaa? +Paha on mailma: Kati suora, sorja +Kuin pähkinän on vitsa, ruskea +Kuin itse pähkinä, ja makeampi +Kuin pähkinän on sydän. Annahan, +Kun katson käyntiäsi! -- Ethän liikkaa. + +KATARIINA. +Vait, hölmö! Käske renkiäsi. + +PETRUCHIO. + Metsää +Ei somista Diana niin kuin Katin +Kuninkaallinen käynti tätä majaa. +Diana ollos sä, hän olkoon Kati, +Diana hauska olkoon, Kati kaino. + +KATARIINA. +Mist' on nuo kauniit puheet kotoisin? + +PETRUCHIO. +Omasta päästä: tulen äitiini. + +KATARIINA. +Älykäs äit'! Ois poika tyhmä muuten. + +PETRUCHIO. +Niin, enkö viisas? + +KATARIINA. + Kyllä lämpimäkses. + +PETRUCHIO. +Kyll' lämpiän, kun sänkyys pääsen, Kati. +Mut leikki sikseen, sanon sulle suoraan: +Isäsi mulle sinut luvannut +On vaimoks; määrätty on myötäjäiset; +Nain sinut, Kati, tahdot taikka et. +Ma sulle mieheks olen omani. +Kautt' auringon, jok' ihas mulle näyttää, -- +Nuo ihat, jotka mun on hurmanneet, -- +Sa muut' et miestä ottaa saa kuin minut: +Min' olen luotu sua kesyttämään, +Tekemään Villi-Katist' oivan Katin +Ja säisyn niinkuin muutkin kotikatit. +Tuoss' isäsi; ei auta kielto nyt; +Ma tahdon ja mun täytyy Kati saada. + + (Baptista, Gremio ja Tranio palaavat.) + +BAPTISTA. +Petruchio, kuinka teidän onnistaa +Katariinaan nähden? + +PETRUCHIO. + Hyvin; kuinkas muuten? +On mahdotont', ettei mua onnistaisi. + +BAPTISTA. +No, tytär Katariina? Taasko juro? + +KATARIINA. +Vai olen tyttärenne? Toden totta, +Kyll' oivaa isänrakkautt' osoitatte, +Kun naitatte mun puolihassulle, +Hullulle huimapäälle, kiroojalle, +Jok' aikoo kaikki voittaa vannomalla. + +PETRUCHIO. +Niin, nähkääs, isä: -- te ja koko mailma, +Ken hänestä vain puhui, puhui pahaa. +Jos hän on tuima, on se politiikkaa: +Ei ärjö hän, vaan kaino niinkuin kyyhky, +Ei tulinen, vaan vilvas niinkuin aamu, +Lucretian vertainen on kainoudessa, +Ja kuin Griseldis kärsivällinen. +Lyhykäisesti: niin hyvä meill' on sopu, +Ett' ensi pyhänä on meidän häät. + +KATARIINA. +Ens pyhänä sun ennen hirteen soisin. + +GREMIO. +Petruchio, kuulkaas: hirteen teitä toivoo! + +TRANIO. +Siin' onnenneko? Sitt' on hukka meidän! + +PETRUCHIO. +Ei hätää, hyvät herrat; itselleni +Ma hänet valikoin; jos hän ja minä +Vain tyydymme, niin mitä teidän siihen? +On meillä välipuhe, että hänen +Äkäinen tulee aina seurass' olla. +On uskomatont' aivan, kuinka paljo +Hän mua rakastaa. Sa, kulta-Kati! +Hän kaulassani riippui; toisiaan +Niin taajaan seuras suutelot ja valat, +Ett' tuokiossa sydämmeni vei. +Vast'alkajia te! On kumma nähdä, +Kun mies ja nainen ovat kahden, kuinka +Kesyttää lallukin voi kiukkupussin. -- +Kätesi, Kati! Nyt Venetiaan lähden +Hääpäiväkseni vaatteit' ostamaan. +Häät toimittakaa, vieraat kutsukaa; +Katista sievä tulee, sen ma takaan. + +BAPTISTA. +Mitä sanoisinkaan? Tänne kätenne: +Petruchio, onneks olkoon! Kauppa tehty. + +GREMIO ja TRANIO. +Sanomme: aamen, todistajina. + +PETRUCHIO. +Hyvästi, isä, vaimo, ystävät! +Nyt pois Venetiaan! On kohta pyhä; +Hilut, helyt, kalut kalliit sieltä tuomme. +Nyt suukko! Pyhänä me häitä juomme. + + (Petruchio ja Katariina menevät, kumpikin eri taholle.) + +GREMIO. +Noin kiirein onko koskaan naista naitu? + +BAPTISTA. +Nyt olen niinkuin kauppamies, jok' onnen +Varalle heittää elämänsä ponnen. + +TRANIO. +Olikin vanhennutta tavaraa; +Nyt tuottaa korkoa, tai mereen hukkuu. + +BAPTISTA. +Aviosopu paras korko kai. + +GREMIO. +Mies kyllä sovust' osansa jo sai. -- +Nyt nuoremman on tyttärenne vuoro. +Tää on se kauan ikävöitty päivä; +Min' olen naapuri ja kosin ensin. + +TRANIO. +Mut minä enemmän Biancaa lemmin +Kuin aatos aavistaa tai kieli kertoo. + +GREMIO. +Nulikkain lempi maidikkaalta maistuu. + +TRANIO. +Sun lempes hyytyy, harmaapää. + +GREMIO. + Sun paistuu. +Hotikko, väisty! Vanhuudest' on turvaa. + +TRANIO. +Mut nuoruus neitosien silmät hurmaa. + +BAPTISTA. +Pois torat! Minä tämän riidan ratkon: +Teoilla voitto voitetaan. Ken lupaa +Paraimman huomenlahjan tytölleni, +Se saa Biancan lemmen. -- +Siis, signior Gremio, mitä tarjoatte? + +GREMIO. +Mull' ensinnäkin kaupungiss' on talo +Hopeella, kullall' ylen varustettu, +Vadit ja kannut, missä kädet pestä, +Tapetit, verhot kaikki Tyruksesta, +Rahoja täynn' on norsunluiset lippaat, +Sypressikirstuissa on silkit, peitot, +Upeat kankaat, verhot, baldakiinit, +Lakanat hienot, Turkin helmityynyt, +Venetiasta kulta-uutimet, +Kuparit, tinat, kaikki, mit' on tarpeen +Taloudessa. Talossani maalla +On mulla satakunta lypsävää +Ja toista sataa lihavata härkää +Ja kaikki raavastarpeetkin sen mukaan. +Kyll' itse olen vanha, myönnän sen, +Mut huomenna jos kuolen, saa hän kaikki, +Jos eläissäni tulee mulle vain. + +TRANIO. +Se "vain" se sopi hyvin. -- Nyt mua kuulkaa. +Isäni ainut olen perillinen: +Jos tyttärenne vaimokseni saan, +Niin kolme neljä taloa hän rikkaass' +Saa Pisan kaupungissa, yhtä hyvää +Kuin ykskään, mit' on täällä Gremiolla; +Kakstuhatt' tukaattia lisäks vuosin +Paraista tiloistani eläkkeeksi. +No, Gremio, joko pulaan jouduitte? + +GREMIO. +Kakstuhatt' tukaattia vuosin maista! +Mun kaikki maani ei sen arvoiset; +Mut ne hän saa, ja lisäks kauppalaivan, +Jok' ankkuriss' on nyt Marseillessa. +No, joko kauppalaivaan kompastuitte? + +TRANIO. +Isälläin kolme suurt' on kauppalaivaa -- +Se tiedetään -- kaks kaljaasia lisäks +Ja kaksitoista jaalaa; ne ma lupaan, +Ja kaks sen vertaa kuin sa konsanaan. + +GREMIO. +Lupasin kaikki, mull' ei enempää: +Ei muuta antaa voi kuin mit' on omaa; +Jos minä kelpaan, mun hän saa ja kaikki. + +TRANIO. +Siis tyttö ennen kaikkia on minun, +Sananne mukaan; Gremio on pietti. + +BAPTISTA. +Te parhaan teitte tarjon, myönnän sen, +Ja isänne jos takuun tuo, niin tyttö +On teidän; sillä -- anteeks -- ennen isää +Jos kuolisitte, kuink' on huomenlahjan? + +TRANIO. +Kujeita! Hän on vanha, minä nuori. + +GREMIO. +Mut nuoret voivat kuolla niin kuin vanhat. + +BAPTISTA. +No, hyvä! Tää on päätökseni, herrat: +Ens' sunnuntaina, niinkuin tiedätte, +On tyttäreni Katariinan häät; +Biancan seuraavana sunnuntaina +Te saatte vaimoksi, jos takuun tuotte; +Saa muuten Gremio hänet. Kiitän teitä, +Ja nyt vain suosioonne sulkeudun. + + (Menee.) + +GREMIO. +Hyvästi, naapuri! -- Nyt en sua pelkää: +Niin, keikka-Heikki, isäs olis hupsu, +Jos kaikki antais pois ja vanhoillaan +Sun pöydässäsi söisi. Hitto vie, +Se vanha kettu ei niin houkka lie! + + (Menee.) + +TRANIO. +Sun rutto syököön, vanha kurttunaama! +Sun pistin korkeimmalla valtilla. +Nyt tiedän, kuinka autan isäntääni: -- +Niin, teeskelty Lucentio itselleen +Vois isän laittaa, teeskellyn Vincention; +Siit' ihme syntyis: isäinhän se työtä +On laittaa lapsia; mut tässä siittää +Laps isän, jos vain mulla juonta riittää. + + (Menee.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Huone Baptistan talossa. + + (Lucentio, Hortensio ja Bianca tulevat.) + +LUCENTIO. +Seis, vinguttaja! Liian röyhkäks käytte. +Jo unohduksiss' onko tervehdys, +Jonk' antoi teille Katariina-neiti? + +HORTENSIO. +Toraisa kirjatoukka! Tämä neiti +On taivaallisen soiton haltija: +Siis väistykää ja etuus mulle suokaa; +Kun täss' on yksi tunti soiteltu, +Te saatte toisen käyttää lukemiseen. + +LUCENTIO. +Typerä hölmö, oppia ei sulla, +Ett' ymmärtäisit soiton tarkoituksen: +Sen tulee ihmismieltä virkistää +Vakavan työn ja opinnoiden jälkeen. +Siis salli meidän filosofioida; +Kun väsymme, niin antaa soiton soida. + +HORTENSIO. +Mies, tuot' en uhmailuas minä siedä. + +BIANCA. +Te loukkaatte mua kaksin kerroin, herrat, +Kun siitä kinaatte, mink' itse määrään. +En ole vitsottava koululainen, +En kytkettynä määräaikoihin, +Vaan otan opetusta milloin tahdon. +Niin, riidan päätteeksi nyt istukaamme: -- +Te luuttuun tarttukaa ja soitelkaa; +Se tuskin vireiss' on, kun luku päättyy. + +HORTENSIO. +Siis lopetatteko, kun vireiss' olen? + + (Vetäytyy syrjään.) + +LUCENTIO. +Yritys turha! -- Viritelkää vain! + +BIANCA. +Mihinkä viimeks jäimme? + +LUCENTIO. + Tähän, neiti: -- +_Hic ibat Simois; hic est Sigeia tellus, +Hic steterat Priami regia celsa senis_. + +BIANCA. +Kääntäkää tämä. + +LUCENTIO. +_Hic ibat_, niinkuin jo teille sanoin; -- _Simois_, olen Lucentio; -- +_hic est_, Vincention poika Pisasta; -- _Sigeia tellus_, näin +valepukuisena, voittaakseni lempenne; -- _hic steterat_, ja se Lucentio, +joka tulee kosimaan; -- _Priami_, on palvelijani Tranio; -- _regia_, +minun asussani; -- _celsa senis_, jotta pettäisimme sen vanhan +lemmenlöyhkön. + +HORTENSIO (lähestyen). +Nyt, neiti, soittimeni vireiss' on. + +BIANCA. +No, antaa kuulua! + + (Hortensio soittaa.) + + Hyi, kvintti pärrää! + +LUCENTIO. +Vain tappiin sylkekää, ja uusi koitos! + +BIANCA. +Nyt katsokaamme voinko kääntää tuon: _Hic ibat Simois_, en tunne teitä; +-- _hic est Sigeia tellus_, en usko teitä; -- _hic steterat Priami_, +varokaa, ettei hän kuule; -- _regia_, älkää liiaksi rohkeilko; -- +_celsa senis_, älkää epäilkö. + +HORTENSIO. +Nyt vireiss' on se. + +LUCENTIO. + Paasi pärrää. + +HORTENSIO. + Paasiss' +Ei vikaa, vaan tuo pärrä tässä paasaa. +(Syrjään.) Se kirjaksi on ropi-rohkea! +Hiis olkoon, kultaani se lurjus kyöhää! +Mut paremmin sua tarkkaan, kirjatoukka. + +BIANCA. +Ehk' uskon vasta, vaan nyt epäilen. + +LUCENTIO. +Pois epäilykset! Aeacidein juurta +Ol' Ajax, nimens' sai hän vaariltaan. + +BIANCA. +Pitänee opettajaa uskoa, +Ma muuten, tietkääs, kovin epäilisin. +Mut jääköön tää. -- Nyt teihin, Licio! +Hyvät opettajat, älkää pahastuko, +Näin kanssanne vaikk' olen suottaillut. + +HORTENSIO (Lucentiolle). +Pois nyt, ja minut rauhaan jättäkää: +Ei täällä tersettiä soiteta. + +LUCENTIO. +Noin turhan tarkka! (Syrjään.) Valvoa mun täytyy +Ja vaaniskella: jos en erehdy, +On soma soittajamme rakastunut. + +HORTENSIO. +Ennenkuin, neiti, luuttuun tartutte +Ja sormittelu-taitoon perehdytte, +Mun täytyy taiteen alkeist' alottaa; +Lyhemmän teille neuvon askelman, +Huvemman, mehukkaamman, tehoisamman, +Kuin mitä koskaan muut on neuvoneet; +Se täss' on siroon muotoon puettuna. + +BIANCA. +Jo aikaa askelmani suoritin. + +HORTENSIO. +Mut lukekaa Hortension kuitenkin. + +BIANCA (lukee). +"C. Olen sointu, joka ilmi tuo, +D. E. Kuink' on Hortension lempi lämmin; +F. G. Bianca, hälle kätes suo. +A. Hän sua lempii muita kiihkeämmin. +H. Yks mull' avain kahteen nuottiin on: +C. Armahda, tai sorrun kuolohon." +Tää onko askelmanne? Se ei kelpaa: +Parempi vanha on; niin, outoon oikkuun +En taattuja ma vaihda ohjeita. + + (Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. +Teit' isä käskee kirjat jättämään +Ja käymään siskon majaa koristamaan: +Häät huomenna on, niinkuin tiedätte. + +BIANCA. +Hyvästi, herrat; minun täytyy mennä. + + (Bianca ja palvelija menevät.) + +LUCENTIO. +Siis mull' ei syytä jäädä. + + (Menee.) + +HORTENSIO. + Mutta mulla +Syyt' urkkia on tuota kirjatoukkaa: +Näen katseesta jo, ett' on rakastunut. +Bianca, jos niin halpa sull' on mieli, +Ett' isket silmää joka kuihkojalle, +Niin mene muille! Noin jos liehut vaan, +Niin minä otan toisen mistä saan. + + (Menee.) + + +Toinen kohtaus. + + Baptistan talon edusta. + + (Baptista, Gremio, Tranio, Katariina, Bianca, + Lucentio ja palvelijoita tulee.) + +BAPTISTA. +Petruchion ja Katariinan häät +On täksi päivää määrätty, Lucentio, +Ja viel' ei mitään ylkää kuuluvissa. +Nyt sitä juorutaan! Mik' ilkku syntyy, +Kun poiss' on ylkämies, ja pappi vartoo +Vain pyhää vihkitointa-alkaakseen! +Mit' arvelette tästä häpeästä? + +KATARIINA. +Mun vain on häpeä; niin, vasten mieltä +Mua pakotettiin mieheks ottamaan +Mokoma juro, puolihupsu kolho, +Jok' äkin kosii, vitkaan häitä viettää. +Sanoinhan, että hän on houkkio +Ja moukan tavoist' ilki-iva pilkkii. +Vain ollaksensa oikein hauska mies, +Hän tuhansia kosii, määrää häät, +Ja kuulututtaa, ystäviä kutsuu, +Mut naida sit' ei aio, jota kosi. +Nyt mailma Katariina-parkaa näyttää, +"Tuoss'" sanoo, "houkan on Petruchion vaimo, +Jos mies vain suvaitsisi naida hänet!" + +TRANIO. +Baptista, Katariina, malttukaa: +Petruchio, toden totta, hyvää aikoo, +Mik' estäneekin häntä saapumasta. +Vaikk' onkin töykeä, on toki viisas, +Vaikk' ilveileekin, taattu mies tok' on. + +KATARIINA. +Oi, etten olis koskaan häntä nähnyt! + + (Menee itkien pois, Bianca ja palvelijat jäljessä.) + +BAPTISTA. +Niin, mene, laps! En soimaa, että itket: +Mokoma solvaus pyhimystä loukkais, +Saatikka sinunlaistas äkämystä. + + (Biondello tulee.) + +BIONDELLO. +Herra, herra! Uutta, vanhaa uutta, semmoista, jota ette koskaan ennen +ole kuullut! + +BAPTISTA. +Vanhaa ja uutta yhtä haavaa! Kuinka se on ymmärrettävä? + +BIONDELLO. +No, eikö ole uutta kuulla, että Petruchio on tulossa? + +BAPTISTA. +Onko hän tullut? + +BIONDELLO. +Ei, ei toki. + +BAPTISTA. +Mitä sitte? + +BIONDELLO. +Hän on tulossa. + +BAPTISTA. +Milloin on hän täällä? + +BIONDELLO. +Silloin kuin hän seisoo tässä, missä minä nyt seison, ja näkee teidät +siinä. + +TRANIO. +Kerro nyt sitte ne vanhat uutisesi! + +BIONDELLO. +No niin, Petruchio on tulossa, yllä uusi hattu ja vanha takki; +vanhat housut, kolmasti käännetyt; saappaat, joita jo on käytetty +kynttiläsäiliönä, toisessa solki ja toisessa paula; vanha, ruostunut +miekka, kaupungin asehuoneesta saatu, kahva halki, tupenhokki poissa ja +kannikkeet hajalla; hepo nilkku, selässä vanha, koinsyömä satula, ja +jalustimet kumpikin eri lajia; lisäksi se on yskäinen ja kuivatautinen, +ikenet turvoksissa, kauttaaltaan kapinen, pahkapolvinen, pattijalkainen, +sappi vialla, parantumaton ajos kaulassa, pahasti pyörretautinen, +suolimatojen vaivaama, selkä rampa, lapa lyöttynyt ja etujalat kankeat, +kuolaimet puoleksi koukistuneet, ja lampaannahkaiset päitset +kompastuksen takia niin kireälle pingoitetut, että monasti ovat +katkenneet ja sitten solmimalla paikatut; satulavyö kuudesti parsittu, +ja samettinen naissatulan häntähihna, johon omistajan nimimerkiksi on +kaksi kirjainta sirosti nastoilla kiinnitetty, sieltä täältä +käärelangalla paikattu. + +BAPTISTA. +Kuka hänen kanssaan tulee? + +BIONDELLO. +Ah, herra, hänen passarinsa, päästä jalkaan sonnustettuna samaan tapaan +kuin hevonenkin: toisessa jalassa palttinasukka, toisessa karkea +villasäärystin, sukkanauhoina punainen ja sininen verkakaistale; vanha +hattu, jossa töyhtönä häilyy "neljäkymmentä uutta lemmenlaulua"; hirviö, +oikea hirviö pukimeltaan, ei vähääkään kristityn juoksupojan eikä +ylimyksen passarin näköinen. + +TRANIO. +Ties, mikä kumma oikku häntä riivaa! +Tok' usein häll' on halpa puku yllä. + +BAPTISTA. +Hyvä vain, että tulee, tulkoon millaisena tahansa. + +BIONDELLO. +Ei herra, hän ei tule. + +BAPTISTA. +Sanoithan, että hän tulee. + +BIONDELLO. +Kuka? Petruchioko? + +BAPTISTA. +Niin, että Petruchio tulee. + +BIONDELLO. +Ei, herra, sanoin että hänen hevosensa tulee ja hän sen selässä. + +BAPTISTA. +No niin, sehän on yhtä. + +BIONDELLO. +Ei, kautta Nikolaan! +Jo hölmökin sen ties, +Että hevonen ja mies +Ei ole yhtä vaan, +Mut ei myös montakaan. + + (Petruchio ja Grumio tulevat.) + +PETRUCHIO. +No, miss' on vieraat? Kuka kotona? + +BAPTISTA. +Hyv' että tulitte. + +PETRUCHIO. +Ei niinkään hyvä -- + +BAPTISTA. +Mut ettehän tok' onnu. + +TRANIO. + Pukunne +Niin hyvä ei, kuin pitäisi. + +PETRUCHIO. + Jos oisi +Se parempikin, näin ma ryntäisin. +Mut miss' on Kati, armas morsioni? -- +Kuink', isä, voitte? -- Mikä seuraa vaivaa? +Miks, hyvät ihmiset, mua tölläilette, +Ikäänkuin näkisitte kumman aaveen +Tai pyrstötähden tai muun hirviön? + +BAPTISTA. +Hääpäivännehän tää, sen tiedätte; +Pahoimme ensin, että ette tulis; +Nyt pahoilemme, että tulette +Noin pukemattomana. Pois nuo rääsyt! +Ne arvollenne ovat häpeäksi +Ja juhlassamme silmän vaivana. + +TRANIO. +Mik' arvon toimi teit' on pidättänyt +Näin kauan vaimostanne erillään +Ja tänne laittanut noin muuttuneena? + +PETRUCHIO. +Ikävä kertoa ja paha kuulla: +Niin, lupaukseni tulin täyttämään, +Vaikk' kaikin puolin sit' en täyttää voikaan. +Mut, kun saan aikaa, syyni selvitän, +Niin että kaikki ovat tyytyväiset. +Mut miss' on Kati? Viivyin liian kauan; +Jo aamu kuluu, kiire kirkkoon on. + +TRANIO. +Noin ette morsionne luo saa mennä; +Sisähän käykää, vaatteet teille lainaan. + +PETRUCHIO. +Ei, hitto vie! Näin juuri minä menen. + +BAPTISTA. +Vihille noinhan ette aio mennä? + +PETRUCHIO. +Näin juuri; siis tuo puhe jättäkää. +Hän minuun vihitään, ei vaatteisiini. +Jos, mitä minusta hän kuluttaa, +Niin voisin uudistaa kuin nämä rievut, +Niin hyvä Katin ois ja paras minun. +Mut mitä, narri, tässä rupatan, +Kun morsiantan' tervehtää mun pitää +Ja muiskull' uusi arvo vahvistaa! + + (Petruchio, Grumio ja Biondello menevät.) + +TRANIO. +Tuo hassu puku tahallist' on varmaan. +Jos koittaisimme, ehkä suostuisi +Parempiin pukeumaan, kun lähtee kirkkoon. + +BAPTISTA. +Käyn katsomahan, mitä tästä koituu. + + (Menee.) + +TRANIO. +Biancan lempeen lisätä nyt tulee +Vain isän suostumus; ja sitä varten -- +Niinkuin jo sanoin teidän armollenne -- +Ma hankin miehen, kenen hyvänsä, +Jot' aikeeseemme voimme opastaa: +Hän olla saa Vincentio Pisalainen +Ja täällä Paduassa taata summan +Mun lupaamaani vielä suuremman. +Näin saatte rauhass' elää onnessanne +Ja luvalla Bianca-neidin naida. + +LUCENTIO. +Jos ei vain kumppanini, kirjatoukka, +Niin tarkkaan vaanis hänen askeleitaan, +Sopisi salaa mennä vihille; +Ja sitten, vaikka epäis koko mailma, +Ma pidän mailman uhall' omani. + +TRANIO. +Tät' oikein tulee meidän punnita, +Pitäen tarkoin silmäll' etuamme; +Näin peijaamme tuon harmaan Gremion, +Tuon turhan tarkan isän, Minolan, +Ja soittajan, tuon mielaan Licion, +Kaikk' isäntäni vuoks, Lucention. + + (Gremio palaa.) + +No, Gremio, kirkostako tulette? + +GREMIO. +Niin ilolla, kuin koskaan koulusta. + +TRANIO. +Ovatko tulleet morsian ja sulho? + +GREMIO. +Sanotte: sulho; kolho, sanokaa: +Hän kyllä naistaan kolhii että tuntuu. + +TRANIO. +Hän naistaan pahempiko? Mahdotonta! + +GREMIO. +Se mies on piru, piru, ilmi piru. + +TRANIO. +Se nainen piru on, piru, pirun mummo. + +GREMIO. +Hui, hai! Laps, lammas, kyyhky miehen suhteen! +Lucentio, tietäkääs, kun pappi kysyi, +Tahtoiko vaimokseen hän Katariinan, +Hän huusi: "tahdon, hitto vie!" ja noitui +Niin että pappi aivan kauhuissaan +Pudotti kirjansa, ja kun hän sitä +Kumartui ottamaan, niin moisen puustin +Sai ylkä-houkkiolta, että siinä +Makasi maassa papit sekä kirjat. +"Ne nostakoon", hän huus', "ken haluaa." + +TRANIO. +Ja kun hän nousi, mitä sanoi nainen? + +GREMIO. +Vapisi; mies, näet, jalkaa löi ja noitui, +Ikäänkuin aikois pappi häntä pettää. +Kun lopussa on kaikki vihkimenot, +Hän huutaa viiniä:[10] "saas tästä!" sanoo, +Kuin laivall' ois ja myrskyn tauottua +Matruusein kanssa mässäis; kaataa viinin +Ja leivät heittää naamaan lukkarin +Vain siitä syystä, että tämän parta +Niin näytti laihalta ja nälkäiseltä, +Kuin pyytänyt ois palaa ryypyn päälle. +Sen tehtyään hän naistaan kaulaan tarttuu +Ja painaa suulle moisen moiskauksen, +Ett' ihan koko kirkko kajahtaa. +Kun tämän näin, niin häpeissäni poistuin, +Ja perästä kai tulee koko seura. +Näin hassuja en häitä ole nähnyt. +Vait, vait! Jo kuulen pelimannin soiton. + + (Soittoa.) + + (Petruchio, Katariina, Bianca, Baptista, + Hortensio, Grumio ja koko hääjoukko tulee.) + +PETRUCHIO. +Suur' kiitos vaivoistanne, ystävät! +Hääpöytä tääll' on uljas valmistettu, +Ja ruoalle mua varrotte, sen tiedän: +Mut, paha kyllä, kiire mull' on lähtö, +Ja sanon sen vuoks nyt jäähyväiset. + +BAPTISTA. +Tän' iltanako matka täältä? Mitä? + +PETRUCHIO. +Niin, vielä päiväsaikaan, ennen iltaa. +Sit' älkää ihmetelkö; asiani +Jos tietäisitte, ennen käskisitte +Mua menemään kuin jäämään. -- Arvon seura, +Suur' kiitos teille, että katselitte, +Pois itseni kun annoin tämän hurskaan +Ja herttaisen ja hellän vaimon omaks. +Hääpöytään käykää, juokaa maljani! +Mun täytyy mennä. Herran haltuun kaikki! + +TRANIO. +Oi, suokaa meidän pyytää teitä jäämään. + +PETRUCHIO. +Se ei käy päinsä. + +GREMIO. + Suokaa minun pyytää. + +PETRUCHIO. +On mahdotonta. + +KATARIINA. + Suokaa minun pyytää. + +PETRUCHIO. +Nyt tyydyn. + +KATARIINA. + Tyydyttekö jäämään siis? + +PETRUCHIO. +Ma tyydyn, sinä kun mua pyydät jäämään; +En toki jää, jos kuinka pyytäisit. + +KATARIINA. +Jos rakas olen, jääkää! + +PETRUCHIO. + Hevoseni! + +GRUMIO. +Valmiit ovat, herra: kaurat ovat syöneet hevoset. + +KATARIINA. +No, hyvä! +Tee niinkuin tahdot, min' en lähde tänään, +En huomennakaan; tulen milloin mielin. +Ovi on auki, herra, tuoss' on tie; +No, rasvo kenkäsi ja marssi matkaas; +Mut minä lähden kun mua haluttaa. +Sinusta tullee aika torikko, +Kun heti aluss' yrmit noin ja pauhaat. + +PETRUCHIO. +Oi, malta, Kati hyvä, älä suutu! + +KATARIINA. +Suutunpa vainkin. Mikä kiire sulla? -- +Oi, isä, tyyntykää; hän kyllä taipuu. + +GREMIO. +Kas niin vain, ystävä; nyt alkaa leikki. + +KATARIINA. +Hääpöytään siitä joutuin, hyvät herrat! +Pitävät naista narrinaan, ma huomaan, +Jos häll' ei rohkeutta vastustaa. + +PETRUCHIO. +Niin, joutuin menkööt, kun sa käsket, Kati. -- +Totelkaa morsianta, nuodemiehet, +Remutkaa, juhlikaa ja mässätkää +Ja Katin neitsyysmalja pohjaan juokaa, +Humussa hurjailkaa -- tai menkää hirteen! +Mut kiltti Kati seuraa minua. +Pois kiukut, töminät ja muikistukset! +Ma tahdon hallita mik' omaani: +Hän kontuni on, maani, taloni, +Latoni, peltoni ja hevoseni, +Ja härkäni, ja aasini, ja kaikki. +Tuoss' seisoo hän; ken tohtii, koskekoon! +Ma uhmaan rohkeintakin, joka multa +Tien sulkee Paduaan. -- Hoi, Grumio, +Esille pamppus! Meitä kiertää rosvot; +Pelasta emäntäs, jos olet mies. -- +Tipuni, tyynny, ei sua kukaan koske, +Sua minä suojaan miljoonia vastaan. + + (Petruchio, Katariina ja Grumio menevät.) + +BAPTISTA. +No, menköön vain, se hellä pariskunta! + +GREMIO. +Paraiksi, muuten nauruun kuolisin. + +TRANIO. +Tää hulluista on avioista hulluin. + +LUCENTIO. +Mitä aattelette, neiti, siskostanne? + +BIANCA. +Ett' itse hupsu on, ja hupsun nai. + +GREMIO. +Topakan katin vain Petruchio sai. + +BAPTISTA. +Vaikk' ylkää on ja morsiota vailla +Hääpöytämme, niin, hyvät naapurit, +Pitomme siltä herkkuja ei vailla. -- +Lucentio, te yljän paikkaan käykää; +Bianca, sinä ota siskon sija. + +TRANIO. +Bianca siiskö morsianta leikkii? + +BAPTISTA. +Niin, niin, Lucentio. -- Sisään, hyvät herrat! + + (Menevät.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + (Grumio tulee.) + +GRUMIO. +Hittoon, kaikki uupuneet hevoskaakit, kaikki hupsut herrat ja kaikki +huonot tiet! Onko ihmistä koskaan näin piesty? Onko ihmistä koskaan näin +ryvetetty? Onko koskaan ollut ihmistä näin väsynyttä? Lähettivät minut +ennalta tekemään tulta, ja tulevat itse perässä lämmittelemään. Jos en +olisi tämmöinen pikkuinen toppu ja kuumiamaan hoppu, niin huuleni +jäätyisivät kiinni hampaisiini, kieli kitalakeen ja sydän kylkiluihin, +ennenkuin joudun tulen sulatettavaksi; mutta aion tulta puhumalla +lämmittää itseäni, sillä, mitä ilmaan tulee, voi sitä minua isompikin +mies kylmettyä. Hoilaa! Hoi, Curtis! + + (Curtis tulee.) + +CURTIS. +Kuka se niin viluisesti huutaa? + +GRUMIO. +Jäämöhkäle. Jos et usko, niin voit laskea luikua hartioistani +kantapäihin yhtä vikkelästi kuin päästä niskaan. Tule, hyvä Curtis! + +CURTIS. +Onko herrani rouvineen tulossa, Grumio? + +GRUMIO. +Ovat, Curtis, ovat. Siis, tulta, tulta! Vettä vain älä siihen vala.[11] + +CURTIS. +Onko hän semmoinen tulinen torapussi kuin sanotaan? + +GRUMIO. +Oli, hyvä Curtis, ennen tätä kylmyyttä; mutta tiedäthän, että talvi +taltuttaa miehet, vaimot ja elukat, sillä se on kesyttänyt minun vanhan +herrani ja minun nuoren rouvani ja minut itseni, Curtis kamraati. + +CURTIS. +Mene siitä, senkin kolmituumainen narri! Minä en ole mikään elukka. + +GRUMIO. +Olenko minä sitten vain kolmituumainen? Sinun sarvesi on jalan +mittainen, ja minä olen vähintään yhtä pitkä. Mutta tahdotko nyt laittaa +tulta, taikka kantelen sinusta rouvallemme, jonka kättä -- hän on jo +kohta käsillä -- tuossa paikassa saat tuntea kylmäksi lohdutukseksi +siitä, että olet tulisessa toimessasi vitkastellut? + +CURTIS. +Mutta, hyvä Grumio, sanohan, mitä maailmalta kuuluu. + +GRUMIO. +Pelkkää kylmyyttä, Curtis, kaikessa muussa paitse sinun virassasi; siis, +tulta! Tee mitä sinun tulee, ja ota vastaan mitä sinun tulee, sillä +herrani ja rouvani ovat melkein kuoliaaksi paleltuneet. + +CURTIS. +Nyt on valkea tehty; kerro nyt, Grumio hyvä, jotakin uutta. + +GRUMIO. +No niin: (Laulaa.) "Hih, Hannu, hei, Hannu!" ja niin paljon uutta +kuin tahdot.. + +CURTIS. +Niin, sinulla on ne ainaiset kolineesi. + +GRUMIO. +Laita siis tulta, sillä kylmä minua hirveästi kolii. Missä on kokki? +Onko illallinen valmis, onko talo siistitty, onko kaislat lattialla,[12] +onko hämähäkin verkot poistettu, onko palvelijoilla uudet parkkumit ja +valkeat sukat ja kaikilla käskyläisillä häävaatteet yllä? Onko tuopit +pesty ja jumprut puhtaat, verhot paikoillaan ja kaikki kunnossa? + +CURTIS. +Kaikki reilassa; siis, sano nyt jotakin uutta. + +GRUMIO. +Ensiksikin tiedä, että hevoseni on väsynyt; ja että herrani ja rouvani +ovat lentäneet toinen toisensa niskaan. + +CURTIS. +Mitä? + +GRUMIO. +Niin, satulasta nurinniskoin rapakkoon; ja siihen liittyy eräs tarina. + +CURTIS. +Mikä? Sano, hyvä Grumio. + +GRUMIO. +Tänne korvasi! + +CURTIS. +Tässä on! + +GRUMIO. +Tuossa on! + + (Lyö häntä korvalle.) + +CURTIS. +Tämähän on jo tarinan tuntemista, eikä vain kuulemista. + +GRUMIO. +Sen vuoksi sitä sanotaankin tunnolliseksi tarinaksi; ja tämä puusti oli +vain koputus korvallesi, että suvaitsisit kuulla. Nyt alotan: _Imprimis_, +ajoimme alas lokaista mäkeä, herrani ratsastaen rouvani takana, -- + +CURTIS. +Molemmatko yhdessä hevosessa? + +GRUMIO. +Mitä sillä tarkoitat? + +CURTIS. +He, hevosta vain. + +GRUMIO. +Kerro siis itse se tarina. Mutta jos sinä et olisi minua keskeyttänyt, +niin olisit saanut kuulla, kuinka rouvan hevonen kaatui, ja hän hevosen +alle; olisit saanut kuulla, kuinka ruokottomaan paikkaan, ja kuinka +tahratuksi hän tuli; kuinka herra jätti hänet siihen hevosen alle; +kuinka hän minua pieksi siitä, että rouvan hevonen kompastui; kuinka +rouva kahlasi liassa raastaakseen minut irti hänestä; kuinka herra +kiroili, kuinka rouva rukoili, hän, joka ei milloinkaan ennen ollut +rukoillut; kuinka minä huusin; kuinka hevoset karkasivat tiehensä; +kuinka rouvan suitset katkesivat; kuinka minä menetin häntävyöni, -- ja +monta muuta muistettavaa seikkaa, jotka nyt saavat unhotukseen kuolla, +ja sinäkin kokemusta vailla palata hautaasi. + +CURTIS. +Tästä päättäen on herra äkäisempi kuin rouva. + +GRUMIO. +Niin onkin; ja sen saat sinä ja teistä kaikista julkeimmat tuntea, jahka +hän tulee kotiin. Vaan mitä tässä joutavia höpisen! -- Huuda tänne Natu, +Jooseppi, Niku, Vilppu, Valteri, Oluvinen ja kaikki muut; laita että +kampaavat sileäksi päänsä, harjaavat siniset nuttunsa ja sitovat +kunnollisesti sukkanauhansa; katso että kumartaessaan raapaisevat +vasemmalla jalalla ja etteivät millään muotoa koske herrani hevosen +häntäkarvaankaan, ennenkuin ovat kättään suudelleet. Ovatko he kaikki +valmiit? + +CURTIS. +Ovat. + +GRUMIO. +Kutsu ne tänne. + +CURTIS. +Kuuletteko? Hoi! -- Teidän pitää mennä herraamme vastaan, antaaksenne +arvoa rouvalle. + +GRUMIO. +Oo, kylläpä hän ilmankin on arvollinen. + +CURTIS. +Kukapa ei sitä tietäisi? + +GRUMIO. +Sinä, näen mä, kun kutsut kokoon väkeä antamaan hänelle arvoa. + +CURTIS. +Kutsun heitä häntä arvioimaan. + +GRUMIO. +Hän ei varmaankaan tule heidän kaupiteltavakseen. + + (Useita palvelijoita tulee.) + +NATU. +Tervetuloa kotiin, Grumio! + +VILPPU. +Mitä kuuluu, Grumio? + +JOOSEPPI. +Kas, Grumio! + +NIKU. +Grumio toveri! + +NATU. +Mitä kuuluu, vanha poika? + +GRUMIO. +Tervetuloa, sinä! -- Kuinka voit, sinä? -- Kas, sinäkö? -- Sinäkin, +kamraati! -- Tämä olkoon tervehdykseksi. No, te nästit pojat, onko +kaikki valmista, kaikki siistiä? + +NATU. +Kaikki on valmista. Kuinka lähellä on herra? + +GRUMIO. +Heti käsillä, parahiksi ratsailta astunut; siis älkää -- Tuhat +tulimmaista, vait, hiljaa! Kuulen herrani jo tulevan. + + (Petruchio ja Katariina tulevat.) + +PETRUCHIO. +Miss' on ne koirat? Ovell' eikö ketään, +Ken pitäis jalustinta, ratsun korjais? +Miss' ovat Natu, Reko, Jooseppi? + +KAIKKI PALVELIJAT. +Tässä, tässä, herra! tässä, herra! + +PETRUCHIO. +Niin, tässä, herra! tässä, herra! tässä, herra! +Te tomppelit ja säädyttömät pöllöt! +Ei järjestystä, tapaa, huutia! -- +Miss' on se hölmö, jonka eeltä laitoin? + +GRUMIO. +Täss', yhtä hölmönä kuin laittaissanne. + +PETRUCHIO. +Maamoukka! Senkin ajojuhta-kaakki! +Sun tuli puistossa mua kohdata, +Nää laiskat jortit kaikki mukanasi. + +GRUMIO. +Ei Natun takki ollut vallan valmis, +Ja nyörit puuttui Kaapon kengistä, +Ei sorttaa Pekan hatun mustukkeeksi, +Ja kesken oli Vilpun miekantuppi; +Vain Reku, Aatu, Rappu ovat siistit, +Muut kaikki vanhoiss' ovat ryysyissään; +Mut näinkin vastass' ovat kaikki tässä. + +PETRUCHIO. +Pois, konnat! Tuokaa sisään illallinen. + + (Palvelijat menevät.) + +(Laulaa.) "Miss' eloni on entinen -- +Miss' ovat" -- Istu, Kati, tervetullut! +Ho, ho, ho, hoo! + + (Palvelijat tuovat illallisen.) + +No, joutuin! -- Pidä hauskaa, Katiseni! -- +Pois saappaat jalastani, mölhöt, joutuin! +(Laulaa.) "Oli kerran munkki, harmaaveli, +Ja pitkin tietä hän astuskeli;" -- +Seis, konna! Nyrjähytät jalkani. +Kas, tuossa! Riisu toinen varovammin. -- + + (Lyö häntä.) + +Pidä hauskaa, Katri! -- Vettä tänne! Pian! -- +Miss' Into-hurttani? -- Mies, sinä tänne +Mun nouda orpanani Ferdinand. + + (Palvelija menee.) + +Hyväile tuota, Kati, suuta suikkaa. -- +Miss' ovat tohvelini? -- Entä vesi? + + (Palvelija tuo vesikannun ja vadin.) + +Peseydy, Katiseni![13] Tervetullut! -- + + (Palvelija pudottaa kannun.) + +Kirottu konna! Miks sen pudotit! + +KATARIINA. +Oi, rauhoitu! Se meni vahingossa. + +PETRUCHIO. +Äpärä, aasinkorva, pölkkypää! +Käy, Kati, istumaan; sun on kai nälkä. +Sinäkö siunaat ruoan, vaiko minä? +Mitä? Oinastako? + +1 PALVELIJA. + Niin. + +PETRUCHIO. + Ken toi sen? + +1 PALVELIJA. + Minä. + +PETRUCHIO. +Se palanutt' on; palanutt' on kaikki. -- +Ne vintiöt! -- Miss' on se kokki-lurjus? +Kuink' uskallatte, konnat, moista laittaa +Ja ruokaa tarjota, jot' en voi syödä. +Pois viekää kaikki, lasit, lautaset. + + (Viskaa maahan ruoat ja astiat.) + +Typerät pässit, säädyttömät lortit! +Haa! Myhkäättekö? Kyllä kohta näytän! + +KATARIINA. +Noin, rakas puolisoni, älä ärjy; +Hyväähän ruoka oli, kelpais syödä. + +PETRUCHIO. +Ei, Kati, kuivaa vain ja palanutta, +Ja mult' on moinen jyrkkään kielletty: +Se kiihtää sappea ja siittää äkää. +Parempi meidän kahden paastota -- +Kun sapellinen kummankin on luonto -- +Kuin syödä moista lihaa taudiksemme. +Siis tyynny, huomenna se korvataan, +Ja tän yön miehissä nyt paastoamme. +Pois tule, morsiuskammariin sun saatan. + + (Petruchio, Katariina ja Curtis menevät.) + +NATU. +Oletko, Pekka, koskaan moista nähnyt? + +PEKKA. +Hän tappaa hänet omill' oikuillaan. + + (Curtis palaa.) + +GRUMIO. +Miss' on hän nyt? + +CURTIS. + He, hänen kammarissaan, +Ja saarnaa hälle kieltäytymistä; +Kiroilee, noituu, eikä vaimo-raukka +Puhua tohdi, seistä, päätään nostaa, +Vaan istuu niinkuin unen torroksissa. +Pois, pois! Hän tuossa tulee tänne taas. + + (Menevät.) + + (Petruchio palaa.) + +PETRUCHIO. +Näin hallintaani viisaast' alotan, +Ja toivon että tulee loppu hyvä. +Havukka nälissään on, vatsa tyhjä, +Eik' ennen ruokaa saa kuin kesyttyy, +Se muuten herrans' äänt' ei koskaan kuule. +Viel' yks on keino sitä taltuttaa, +Niin että lähestyy ja kutsun tuntee: +Valvottaa täytyy, niinkuin haukan tehdään, +Jok' äänt' ei kuule, viuhtoo vain ja riuhtoo. +Ei ruokaa tänään saanut, eikä saakkaan, +Ei viime yönä unt', eik' ensi yönä. +Kuin äsken ruoassa, niin vuoteessakin +Jos jonkinlaista vikaa koitan löytää; +Ma sinne tänne patjat, tyynyt viskaan +Ja huiskin haiskin peitot, lakanat, +Ja kesken rymäkkätä vannon, että +Sulasta hellyydestä kaikki teen. +Näin koko yön ma häntä valvotan; +Jos torkahtaa, niin riitelen ja pauhaan +Ja huudollani pidän valveill' yhä. +Näin vaimon tappaa hellyydellä voi;[14] +Näin tylyn, tyrmän luontons' aion suistaa. +Ken paremmin voi äksyn taltuttaa, +Sanokoon pois, niin laupeutt' osoittaa. + + (Menee.) + + +Toinen kohtaus. + + Padua. Baptistan talon edusta. + + (Tranio ja Hortensio tulevat.) + +TRANIO. +Mut, Licio, voisiko Bianca-neiti +Rakastaa toista kuin Lucentiota? +Mua tyhjäll' uskottelee, luulemma. + +HORTENSIO. +Niin, nähdäksenne että puhun totta, +Vain hänen opetustaan tarkatkaa. + + (Vetäytyvät syrjään.) + + (Bianca ja Lucentio tulevat.) + +LUCENTIO. +No, neiti, hyödyttääkö opetus? + +BIANCA. +Mit' opetatte? Neuvokaa se ensin. + +LUCENTIO. +Mit' itse taidan: lemmen taitoa. + +BIANCA. +Sen taidon taituriksi tulkaa pian. + +LUCENTIO. +Kun sydämmessänne ma vain saan sijan. + + (Astuvat pois.) + +HORTENSIO (tulee esiin). +Nopea edistys! Mut vannoittehan, +Ett' ei Bianca ketään maailmassa +Niin paljon lemmi kuin Lucentiota. + +TRANIO. +Kirottu lempi! Kiero vaimoväki! -- +Sen sanon, Licio, tää on kummallista. + +HORTENSIO. +Mua oikein tuntekaa: en ole Licio, +En soittoniekka, vaikka siltä näytän, +Vaan mies, ken inhoo valepuvuss' olla +Mokoman vuoks, jok' ylimyksen hylkää +Ja moista retkaletta jumaloi; +Hortensio on, tietkää, nimeni. + +TRANIO. +Signior Hortensio, usein olen kuullut, +Kuink' intoisesti lemmitte Biancaa. +Kun nyt näen itse, mikä lehko on hän, +Niin kanssanne, jos siihen tyydytte, +Biancan lemmest' iäksi ma luovun. + +HORTENSIO. +Kas, kuinka halaavat ja suutelevat! +Lucentio, tuossa käteni: ma lupaan +Ett' enää hänt' en kosi; hylkään hänet: +Hän sit' ei hellyytt' ole ansainnut, +Mill' olen, hupsu, häntä mairitellut. + +TRANIO. +Vakaasti vannon minäi, etten häntä +Ikänä nai, en, vaikka rukoilisi. +Hyi, kuinka julkeasti tuota liehii! + +HORTENSIO. +Muut kaikki hänet heittäkööt, pait tuo! +Ja minä, jotta vala vahva oisi, +Nain vielä huomenissa rikkaan lesken, +Jok' on mua yhtä paljon lempinyt +Kuin minä tuota hävytöntä haaskaa. +Hyvästi vain, signior Lucentio! -- +Mun sydämmeni naisen hyvyys voittaa, +Ei kauniit silmät. Jääkää hyvästi, +Lujana pysyn siinä, minkä vannoin. + + (Hortensio menee. Lucentio ja Bianca palaavat.) + +TRANIO. +Bianca-neiti, onni suotakoon, +Ja siunaus poluillenne vuotakoon! -- +Niin, rakkahani, teidät yllätin; +Hylkäämme teidät, minä ja Hortensio. + +BIANCA. +Pois pila! Molemmat mun hylkäättekö? + +TRANIO. +Molemmat. + +LUCENTIO. + Siis on päästy Liciosta. + +TRANIO. +Niin, hän nyt aikoo ottaa hauskan lesken +Ja yksin päivin kihlata ja naida. + +BIANCA. +Jumala hälle suokoon iloa! + +TRANIO. +Hän siitä kesyn tekee. + +BIANCA. + Niin hän sanoo! + +TRANIO. +Kesytyskouluunkin jo mennyt on. + +BIANCA. +Kesytyskouluun? Onko semmoinenkin? + +TRANIO. +On, on, ja ohjaajana on Petruchio: +Hän opettaa sen seitsemätkin temput, +Mill' äkäpussit kesyttää ja hemput. + + (Biondello tulee juoksujalassa.) + +BIONDELLO. +Oi, herra, herra! Väijyin niin, ett' olen +Kuin koira uupunut; mut vihdoin tuli +Mäkeä alas vanha enkeli; +Hän sopii meille. + +TRANIO. + Kuka, Biondello? + +BIONDELLO. +Majisteri tai mikä jupisteri, +En tiedä oikein; puku vain on jäykkä, +Ja käynti, ryhti niinkuin minkä taaton. + +LUCENTIO. +Mut, Tranio, mitä meidän tulee häneen? + +TRANIO. +Jos herkkä uskomaan on tarinaani, +Niin riemulla Vincention osaa näyttää +Ja takuun herra Baptistalle suo, +Ikäänkuin oisi hän Vincentio itse. -- +Pois armainenne! Minut jättäkää. + + (Lucentio ja Bianca menevät.) + + (Majisteri tulee.) + +MAJISTERI. +Jumalan rauha! + +TRANIO. + Rauha! Tervetullut! +Tähänkö päättyy vaiko jatkuu matka? + +MAJISTERI. +Pariksi viikoksi se tähän päättyy, +Vaan sitten jatkuu, jatkuu Roomaan asti, +Ja sieltä Tripoliin, jos eletään. + +TRANIO. +Tulette mistä kaukaa? + +MAJISTERI. + Mantuasta. + +TRANIO. +Vai Mantuasta? -- Herra varjele! +Paduaan tuletteko hengen kaupan? + +MAJISTERI. +Kuin? Hengen kaupan? Pahojapa kuuluu. + +TRANIO. +Ken Mantuasta tulee Paduaan, +On kuolon oma. Syykö outo teille? +Venetia laivanne on pidättänyt, +Ja doogi -- riidoin herttuanne kanssa, -- +Sen julkisesti julistanut on. +On kummaa -- Vaan kun tulitte vast' ikään, +Niin ette liene kuullut julistusta. + +MAJISTERI. +Ah, herra, pahaa pahempi se mulle: +On vekseleitä mulla Florensista, +Jotk' olis tänne jätettävät. + +TRANIO. + Hyvä! +Ma tehdäkseni teille palveluksen +Näin teitä neuvon: -- sanokaa tok' ensin, +Pisassa oletteko koskaan ollut? + +MAJISTERI. +Useinkin Pisass' ollut, Pisassa, +Tuoss' arvon porvareistaan kuuluisassa. + +TRANIO. +Siis tuntenette myös Vincention? + +MAJISTERI. +En tunne, mutta hänest' olen kuullut: +On summattoman rikas kauppias. + +TRANIO. +Mun isäni hän on; ja, totta puhein, +Näkönne paljon häneen vivahtaa. + +BIONDELLO (syrjään). +Juur' niinkuin osterihin omena! + +TRANIO. +Pulasta auttaakseni henkenne +Teen hänen vuokseen teille tämän hyvän; +Se vähin onnenne ei ole suinkaan, +Ett' olette Vincention näköinen; +Nimeään saatte käyttää, luottoaan +Ja talossani olla mielivieras. +Niin käyttäytykää vain kuin teidän tulee, +Niin -- ymmärrättehän -- siell' olla saatte +Siks kuin on toimitettu toimenne. +Jos hyvää tää, niin ottakaa se vastaan. + +MAJISTERI. +Sen teen, ja pidän teitä iäti +Eloni, vapauteni turvaajana. + +TRANIO. +Siis tulkaa mukaan, heti käymme toimeen. +Tään ohimennen teille sanon vain: +Isääni tänne joka päivä varron +Takaamaan myötäjäiset, kun, näet, aion +Erään Baptistan tyttären ma naida. +Lähemmät ohjeet annan teille pian; +Nyt tulkaa säälliseksi pukeumaan. + + (Menevät.) + + +Kolmas kohtaus. + + Huone Petruchion maatalossa. + + (Katariina ja Grumio tulevat.) + +GRUMIO. +En, totta, kuolemakseni en tohdi! + +KATARIINA. +Sit' ilkkuvampi, mitä loukkaavampi! +Hän naiko minut nälkään tappaakseen? +Isäni taloon kerjääjä kun tulee, +Saa pyytäessään heti apua, +Tai ainakin saa laupeutt' osaksensa. +Mut minä, joka kerjätä en osaa +Ja jonk' ei koskaan tarvis kerjätä, +Näin nälkään kuolen, unen puutteest' uuvun, +Torat ruokana ja kirot valvatteena; +Ja -- mikä enemmän kuin puute vihloo -- +Tuon sulan lemmen varjolla hän tekee, +Ikäänkuin ravinto ja uni mulle +Tois kuolintaudin taikka äkki-surman. +Siis ole hyvä, hanki vähän ruokaa, +Mit' olkoonkin, kun vain on syötävää. + +GRUMIO. +Vasikansorkkaa ehkä haluatte? + +KATARIINA. +Ooh, se on hyvää, sitä mulle tuo. + +GRUMIO. +Se, varon ma, on liian kiihoittavaa. +Mut ehkä voissa paistettua suolta? + +KATARIINA. +Se mainiota; sitä hanki vain. + +GRUMIO. +En tiedä, vaan lie sekin kiihoittavaa. +Mut pihvipaistia ja sinappia? + +KATARIINA. +No, sehän onkin mieliruokaani. + +GRUMIO. +Niin, mutta sinappi on vähän tuimaa. + +KATARIINA. +Tuo pihvi vain ja jätä sinappi. + +GRUMIO. +Se ei käy, sinappia olla pitää, +Mult' ette muuten pihviäkään saa. + +KATARIINA. +Siis jompaakumpaa, taikka molempia. + +GRUMIO. +Siis sinappia ilman pihviä. + +KATARIINA. +Pois tiehes, senkin viekas vilkkuri! + + (Lyö häntä.) + +Vain ruokain nimillä mua ravitset, +Kirottu sinä joukkokuntinesi, +Jotk' iloitsette kurjuudestani! +Pois tiehesi, ma sanon! + + (Petruchio, ruokavati kädessä, ja Hortensio tulevat.) + +PETRUCHIO. +Kuink' on sun, Kati? Rakas, allapäinkö? + +HORTENSIO. +Miten on mieli? + +KATARIINA. + Synkkä, varsin synkkä. + +PETRUCHIO. +Ilostu; minuun riemukatse luo! +Täss', armas, näet huoleni, kun itse +Ma ruokas laitan ja sen sulle tuon. + + (Asettaa vadin pöydälle.) + +Tää hyvyys, Kati, kiitost' ansainnee. +Mitä? Eikö sanaakaan? Siis täst' et pidä, +Ja kaikki vaivani on turhaa ollut. -- +Pois viekää ruoka! + +KATARIINA. + Ei, ei, jättäkää! + +PETRUCHIO. +On halvastakin työstä tapa kiittää: +Siis kiitä, ennenkuin sa ruokaan kosket. + +HORTENSIO. +Petruchio, hyi, nyt moitett' ansaitsette! -- +Teen seuraa teille, Katri rouva, tulkaa! + +PETRUCHIO (syrjään). +Jos ystäv' olet, kaikki syö, Hortensio! -- +No, käpyseni, ruoka maistukoon! +Syö joutuin, Kati! -- Ja nyt, kultaseni, +Isäsi taloon taaskin palaamme, +Ja siellä liehumme ja komeilemme, +Kapotit yllä, pönkät, tönkät, puuhkat, +Sametit, kullat, silkit, muutkin ruuhkat, +Vyöt, viuhkat, renkaat, helmet, koristeet +Ja pitsit, litsit, helyt, hetaleet. +Jo kyllin söitkö? Tässä ompelija +Koruja tuo ja silkkipukimia. -- + + (Räätäli tulee.) + +Tulehan, räätäli, ja helus näytä. +Esille kangas! -- + + (Korukauppias tulee.) + + Mit' on sulla, mies? + +KORUKAUPPIAS. +Se tanu, jonka armo tilasi. + +PETRUCHIO. +Sehän on muodoltaan kuin liemikuppi! +Samettikulppo! Ruma, hyi, ja rivo! +Kuin karinkaukalo tai pähkinä, +Mitätön, turha lelu, vauvan myssy! +Pois mokoma, ja hanki suurempi! + +KATARIINA. +En tahdo suurempaa: tää muodiss' on, +Ja tällainen on lakki hienostolla. + +PETRUCHIO. +Saat sellaisen, kun ensin hienostut, +Mut ennen et. + +HORTENSIO (syrjään). + Ja hopuss' ei se käy. + +KATARIINA. +Mitä, herra? Lie mun lupa puhua, +Ja puhua ma tahdon: laps en ole; +Mua paremmatkin kuulleet on; jos teitä +Puheeni vaivaa, korvat tukkikaa. +Sydämmen haikeudesta puhuu suuni; +Jos vaikenen, niin sydän halkeaa, +Ja ennen kuin sen sallin, viimetinkaan +Vapaasti tahdon käyttää kieltäni. + +PETRUCHIO. +Totuuden lausuit: hattu tuo on rivo, +Putinkivormu, pata, silkkitorttu. +Sinusta pidän, kun et siihen mielly. + +KATARIINA. +Pidä tai älä pidä, siihen miellyn, +Ja tämän tahdon, tai en mitään tahdo. + + (Korukauppias poistuu.) + +PETRUCHIO. +Hametta etkö? -- Tänne, räätäli! +Hyväinen aika, mikä kouko tämä? +Tämäkö hiha? Sehän on kuin tykki: +Noin ristiin, rastiin leikelty kuin torttu! +Pykälät, renkut, venkut, raot, vaot +Kuin parturilan suitsumaljoissa! +Haa! Mitä, pirun nimessä, on tämä? + +HORTENSIO (syrjään). +Hän ei saa hamett' eikä hattua. + +RÄÄTÄLI. +Sen käskitte mun tehdä täsmälleen +Niin kuin se nykyajan muoti vaatii. + +PETRUCHIO. +Niin tein; mut muista, etten käskenyt +Sua sitä muodin mukaan turmelemaan. +Pois täältä, juokse kotiin päätäpahkaa! +Minusta et saa kauppatuttavaa. +Pois, pois! ja käytä tuota miten tahdot. + +KATARIINA. +Noin muodikast' en hamett' ole nähnyt, +Noin sievää, siroa ja sopivaa. +Te ilvenuken minustako teette? + +PETRUCHIO. +Tuo tuossa sinust' ilvenuken tekee. + +RÄÄTÄLI. +Hän sanoo, että teidän armonne tekee hänestä ilvenuken. + +PETRUCHIO. +Hävytön röykkiö! Sen valehtelet, +Sa neule, vinkerpori, kyynärä, +Puolkyynärä sa, kortteli, sa tuuma, +Täinmuna, saivar, kirppu! Näinkö uhmaa +Mua kodiss' omassani neuleenrihma? +Pois, senkin paikka, tilkku, kankaanpää, +Tai omalla sua kyynärälläs mittaan, +Niin että elinaikasi sen muistat! +Sen sanon minä: pilattu on hame. + +RÄÄTÄLI. +Petytte, armo hyvä; hame tehty +On niinkuin mestarille neuvottiin. +Sen kuosist' antoi Grumio määräyksen. + +GRUMIO. +En määräyst' antanut, vaan kankaan annoin. + +RÄÄTÄLI. +Mut kuinka tahdoitte sen tehdyksi? + +GRUMIO. +He, hitto, neulalla ja langalla! + +RÄÄTÄLI. +Mut kuinka tahdoitte sen leikatuksi? + +GRUMIO. +Olethan sinä leikellyt jos mitä. + +RÄÄTÄLI. +Niin olenkin. + +GRUMIO. +Älä vain kunniaani leikkaa. Monta miestä olet piukentanut; minua vain +älä piukenna: minä en tahdo tulla leikatuksi enkä piukennetuksi. Sen +minä sinulle sanon: minä pyysin mestariasi leikkaamaan kankaan, vaan +en pyytänyt häntä leikkaamaan sitä kappaleiksi; ergo, sinä valehtelet. + +RÄÄTÄLI. +Tässä on tilauslista todistukseksi. + +PETRUCHIO. +Lue se. + +GRUMIO. +Se lista valehtelee hänen omaan kurkkuunsa, jos hän sanoo, että minä +niin sanoin. + +RÄÄTÄLI. +"_Imprimis_, löyhä hame." + +GRUMIO. +Herra, jos minä koskaan olen puhunut löyhästä hameesta, niin neulokaa +minut sen laahukseen ja lyökää kuoliaaksi ruskealla lankakerällä. +Sanoin vain: hame. + +PETRUCHIO. +Jatka! + +RÄÄTÄLI. +"Pieni, pyöreä kaulus." + +GRUMIO. +Kauluksen tunnustan. + +RÄÄTÄLI. +"Puuhka-hiha." + +GRUMIO. +Kaksi hihaa tunnustan. + +RÄÄTÄLI. +"Hihat siroksi leikatut." + +PETRUCHIO. +Niin, siinä se koiruus piilee. + +GRUMIO. +Laskuvirhe, hyvä herra, laskuvirhe! Sanoin että hihat oli auki +leikattavat ja taas kiinni neulottavat, ja sen tahdon sinussa toteen +näyttää, vaikka pikkusormesi onkin sormustimella pansaroitu. + +RÄÄTÄLI. +Totta on, mitä sanoin; ja jos missä sinut käsiini saan, niin kyllä +sulle näytän. + +GRUMIO. +Olen paikalla valmis; ota sinä lasku ja anna minulle mittapuu, äläkä +minua säästä. + +HORTENSIO. +Herra varjelkoon, Grumio, silloin hän pian joutuu laskusta pois! + +PETRUCHIO. +Niin, herra, hame tuo ei kuulu mulle. + +GRUMIO. +Niin, aivan niin, se kuuluu rouvalle. + +PETRUCHIO. +Vie mestarisi käyttövaraksi. + +GRUMIO. +Älä, konna, henkesi tähden! Vai rouvani hame sinun mestarisi +käyttövaraksi! + +PETRUCHIO. +Mitä tuolla tarkoitat, mies? + +GRUMIO. +Ah, herra, tarkoitus on syvällisempi kuin luulette: rouvaniko hame +hänen mestarinsa käyttövaraksi? Hyi, hyi, hyi! + +PETRUCHIO (syrjään). +Hortensio, sano, että maksat hameen. -- +(Ääneen.) Pois vie se! Mene; sanaakaan ei enää! + +HORTENSIO. +Minulta huomenna saat hameen hinnan. +Tuot' äkkinäisyytt' älä pahastu. +Nyt mene; terveisiä mestarille! + + (Räätäli menee.) + +PETRUCHIO. +Tule, Kati! Isäs luo nyt lähtekäämme +Näiss' alhaisissa arkivaatteissa; +Komea kukkaro, mut puku halpa: +Näet, henki se on ruumiin rikkaus. +Kuin mustan pilven alta aurinko, +Niin halvan puvun alta arvo loistaa. +Vai onko närhi leivost' ylevämpi, +Siks ett' on sillä sulat kauniimmat? +Tai kyykö parempi on airokalaa, +Siks että viehättää sen kirjonahka? +Ei, Kati; suakaan ei huonommaksi +Tuo halpa puku tee ja arkiasu. +Jos se sua hävettää, niin syytä mua. +Siis rohjennu; me heti lähdemme +Isäsi taloon juhlimaan ja syömään. +Väkeni tänne! Matkustamme heti; +Hevoset viekää lehtikujan suuhun: +Sielt' ajamme, mut sinne kävelemme. +Nyt, luulemma, on kello seitsemän, +Perillä voimme olla puoliseksi. + +KATARIINA. +Vakuutan että kello on jo kaksi; +Te sinne tuskin illaks ehditte. + +PETRUCHIO. +Sen pitää olla seitsemän, kun lähden. +Jos mitä sanon, teen tai aion tehdä, +Sin' aina jankkaat vastaan. Matka jää: +En lähde minä tänään; kun sen teen, +Niin pitää kellon olla mitä sanoin. + +HORTENSIO. +Niin, päivääkin se herra komentaa! + + (Menevät.) + +LOORDI. +Hoi tänne! + + (Palvelijoita tulee.) + +Hän nukkuu. Hiljaa hänet nostakaa +Ja omiin vaatteisiinsa pukekaa; +Mut varokaa, ettei hän herää. + +1 PALVELIJA. + Kyllä. +Avuksi tulkaa häntä kantamaan. + + (Kantavat pois Sukin.) + + +Neljäs kohtaus. + + Padua. Baptistan talon edusta. + + (Tranio ja majisteri, Vincentioksi puettuna, tulevat.) + +TRANIO. +Täss' on se talo; huudanko ma, herra? + +MAJISTERI. +No, tietystikin. Mutta, jos en pety, +Signior Baptistan pitäis muistaa minut: +Kakskymment' ajastaikaa sitten yhdess' +Asuimme Genuassa Pegasossa. + +TRANIO. +Hyv' on; vain tehtävänne muistakaa, +Ja tuima olkaa, niinkuin isän tulee. + + (Biondello tulee.) + +MAJISTERI. +Sen lupaan. Mutta tuossa tulee poika: +Pitänee häntäkin kai neuvoa. + +TRANIO. +Hänestä huolet' olkaa. -- Biondello, +Tee tyyten tehtäväsi; paina mieleen, +Ett' tämä herra on Vincentio. + +BIONDELLO. +Ei siitä pelkoa. + +TRANIO. +Sanoitko asian Baptistalle? + +BIONDELLO. +Isänne on Venetiassa, sanoin, +Ja tänään häntä tänne varrotte. + +TRANIO. +Sin' olet kelpo poika; tuossa sulle! + + (Antaa hänelle juomarahaa.) + +Baptista tulee. -- Käykää juoneen, herra! -- + + (Baptista ja Lucentio tulevat.) + +Paraiksi tulette, Signior Baptista. -- +Täss', isä, on se herra, josta puhuin. +Nyt pyydän, tehkää isän työ ja suokaa +Bianca mulle isänperinnöstä. + +MAJISTERI. +Soh, hiljaa, poika! -- Luvallanne, herra: +Kun tänne Paduaan ma saatavia +Perimään tulin, kuulin pojaltani +Sen tähdellisen uutisen, ett' oli +Hän tyttäreenne lemmensuhteessa. +Nyt mainehenne vuoks ja senkin vuoksi, +Ett' on hän tyttäreenne kiintynyt +Ja tämä häneen, viivyttää en tahdo, +Vaan, niinkuin hellä isä, jouduttaa +Vain naimistaan. Jos sama teilläkin +On hyvä tahto, pitäkäämme neuvot, +Niin näette, että halukas ja valmis +Min' olen naimakauppaan suostumaan; +Sill' epäillä en teitä voi, Baptista, +Kun maineestanne hyvää kuulin vain. + +BAPTISTA. +Sanani anteeks suokaatte, signior: +Mua miellyttää tuo lyhyt suoruutenne. +Niin, oikein, poikanne Lucentio lempii +Mun tytärtäin, ja tämä lempii häntä, +Jos molemmat ei perin teeskentele. +Siis, jos ei teillä muuta sanomista, +Kuin että hän saa isän-sydämmenne +Ja tyttäreni hyvät myötäjäiset, +Niin kauppa tehty on, ja poikanne +On luvallani saapa tyttäreni. + +TRANIO. +Suur' kiitos, herra! Missä teist' on paras +Julaista kihlaus ja kirjat tehdä +Molempain meidän tyydytykseksi? + +BAPTISTA. +Ei vainkaan minun talossani: seinill' +On korvat, mull' on monta palvelijaa. +Lisäksi vanha Gremio yhä vaanii: +Vois sattumalta meidät yllättää. + +TRANIO. +Siis minun luonani, jos suvaitsette: +Siell' asuu isäni, ja vielä tänään +Asian voimme salavihkaa päättää. +Tää palvelija tuokoon tyttärenne, +Notaarin heti hankkii poikani. +Pahinta vain: kun hätäiset on laitteet, +Tytyä saatte halpaan hätäruokaan. + +BAPTISTA. +Vähätpä siitä! -- Cambio, juokse kotiin, +Biancaa käske heti pukeumaan. +Jos kysyy, kerro mit' on tapahtunut: +Lucention isä ett' on Paduassa, +Ja ett' on kohta hän Lucention vaimo. + +LUCENTIO. +Oi, sitä jumalilta rukoilen! + +TRANIO. +Jumalat jätä rauhaan; nyt vain mene. -- + + (Lucentio menee.)[15] + +Signior Baptista, tietä näytänkö? +Siis tervetullut! Yhdet vain on ruoat; +Pisassa sitten parataan. + +BAPTISTA. + Ma tulen. + + (Tranio, majisteri ja Baptista menevät.) + +BIONDELLO. +Cambio! + +LUCENTIO. +Mitä nyt, Biondello? + +BIONDELLO. +Näitte kai, kuinka herrani iski teille silmää ja hymähteli? + +LUCENTIO. +Mitä se tietää, Biondello? + +BIONDELLO. +Oo, ei mitään; mutta hän jätti minut tänne jälkeensä selittämään +teille hänen viittojensa ja merkkiensä mielen ja tarkoituksen. + +LUCENTIO. +No, selitä ne sitten. + +BIONDELLO. +Näin ikään siis: Baptistasta ei vaaraa, hän pakisee nyt petollisen +pojan petollisen isän kanssa. + +LUCENTIO. +No, ja mitä sitte? + +BIONDELLO. +Teidän on määrä viedä hänen tytärtään illallispöytään. + +LUCENTIO. +Entä sitte? + +BIONDELLO. +Pyhän Luukas-kirkon vanha pastori on teille apuna milloin hyvänsä. + +LUCENTIO. +Ja mitä tietää tämä kaikki? + +BIONDELLO. +Sitä en minä tiedä; sen vain tiedän, että he puuhaavat väärää +tallekirjaa; Ottakaa te hänet talteen _cum privilegio ad imprimendum +solum_. Kirkkoon pois! -- ottakaa mukaan pappi, lukkari ja pari +pätevää, kunniallista todistajaa. + +Jos tää ei keino auta, niin en minä muuta keksi: +Biancan saatte mielestänne heittää ainaiseksi. + +LUCENTIO. +Kuules sinä, Biondello, -- + +BIONDELLO. +Ei ole aikaa. Tunnen tytön, joka tuli naiduksi eräänä iltapäivänä, +kun meni puutarhaan poimimaan persiljaa kanin täytteeksi; ja niin +voitte tekin tehdä, herra, ja sillä hyvästi! Herrani käski minun +mennä Sant Luukaaseen pyytämään pappia olemaan saapuvilla, kun te +tulette sivullisenne kanssa. + + (Menee.) + +LUCENTIO. +Ma voin ja tahdon, jos hän siihen suostuu; +Ja sen hän tekee; miks siis epäilen? +Käy kuinka käy, ma tahdon liehakoita; +Kovalle ottaa, jos ei Cambio voita. + + (Menee.) + + +Viides kohtaus. + + Maantie. + + (Petruchio, Katariina ja Hortensio tulevat.) + +PETRUCHIO. +Hiis olkoon, joudu! Isän luo on matka. +Hyväinen aika, kuinka paistaa kuu! + +KATARIINA. +Kuu? Aurinkohan! Ei nyt kuutamaa. + +PETRUCHIO. +Se kuu on, joka paistaa, sanon minä. + +KATARIINA. +Ei, aurinkohan paistaa, tiedän minä. + +PETRUCHIO. +Kautt' emoni pojan, joka olen minä, +Se kuu on, tähti, taikka mitä tahdon, +Ennenkuin tästä isäs taloon lähden. -- +Mene ja laita kotiin hevoset. -- +Teet aina tenää, aina, aina tenää! + +HORTENSIO. +Mukautukaa, tai paikalt' emme pääse. + +KATARIINA. +Eteenpäin, oi, kun näin jo pitkäll' ollaan; +Kuu olkoon, aurinko, tai mitä mielit, +Niin, vaikka päresoitto, jos niin tahdot; +Vast'edes vannon, että se se on. + +PETRUCHIO. +Se kuu on, sanon minä. + +KATARIINA. + Kuu, niin aivan. + +PETRUCHIO. +Valetta! Se on Herran aurinko. + +KATARIINA. +Niin, Herran aurinko, sen Herra tietköön, +Mut aurinkokaan ei, jos sin' et tahdo; +Ja kuukin vaihtuu, niinkuin mielesi. +Jos miksi nimität sen, se se on +Ja Katariinast' oleva on aina. + +HORTENSIO. +Petruchio, eteenpäin! Jo voiton sait. + +PETRUCHIO. +Eteenpäin siis! Noin pallon tulee vierrä +Eik' aina ristiin rastiin poikin rataa. -- +Mut hiljaa! Mikä seura tulee tuossa? + + (Vincentio tulee matkapuvussa.) + +(Vincentiolle) Huomenta, kaunis neiti! Mistä matka? -- +Sanoppa, Kati, suoraan, oletko +Noin pulskaa vallasnaista koskaan nähnyt? +Sasuillaan valko taistelee ja puna; +Ei taivaall' loista tähdet niin kuin silmät +Kasvoissa noissa taivahallisissa. -- +Soma neiti, hyvää päivää vielä kerran! -- +Syleile, Kati, tuota kaunotarta. + +HORTENSIO (syrjään). +Hän miehen hulluks saa, kun naiseks sanoo. + +KATARIINA. +Ihana, soma, raitis immen umppu, +Mihinkä matka, miss' on kotisi? +Miekkoinen isä, joll' on laps noin kaunis, +Mut miekkoisempi mies, jonk' avioksi +Sun suopeat on tähdet määränneet! + +PETRUCHIO. +Mit' aiot, Kati? Ethän liene hullu? +Se mies on, rypistynyt ukko-räivä, +Ei tyttö, joksi sinä häntä sanot. + +KATARIINA. +Anteeksi, vanha isä, silmän harha: +Näköni aurinko on häikäissyt, +Niin että kaikki näyttää vihannalta. +Nyt näen, ett' olet arvollinen vanhus, +Siis anteeks anna tyhmä erheeni. + +PETRUCHIO. +Se, hyvä vanhus, tee, ja sano meille, +Mihinkä matka; jos meill' yks on tie, +Niin seurasi on meille iloksi. + +VINCENTIO. +Te, arvon herra, ja te, hauska neiti, +Jonk' outo tervehdys mua peljätti, +Nimeni on Vincentio, Pisass' asun, +Ja matka Paduaan on poikaani +Tapaamaan, jot' en ammoin ole nähnyt. + +PETRUCHIO. +Ken nimeltään? + +VINCENTIO. + Lucentio, hyvä herra. + +PETRUCHIO. +Hyväpä tuo, ja paras pojallesi. +Ei yksin ikään, heimouteenkin nähden +Sanoa minun suonet: rakas isä. +Mun puolisoni, tämän rouvan, siskon +Sun poikas äsken nai. Äl' ihmettele, +Äläkä suutu: häll' on kelpo maine +Ja suku suuri, myötäjäiset runsaat, +Lisäksi kaikki ominaisuudet, +Jotk' ylimyksen vaimoll' olla tulee. +Mun suo sua syleillä, Vincentio-vanhus. +Nyt käymme katsomaan sun kelpo poikaas, +Jot' ilahuttaa varmaan tulosi. + +VINCENTIO. +Tää tottako? Vai matkamiesten lailla +Pilana pidättekö huviksenne +Vain muukalaista, jonka tapaatte? + +HORTENSIO. +Se totta, isä, on; sen vakuutan. + +PETRUCHIO. +No, tule pois, niin näet totuuden; +Ens' ilveemme sun teki luulokkaaksi. + + (Petruchio, Katariina ja Vincentio menevät.) + +HORTENSIO. +Bravo, Petruchio! Miehuutt' annoit mulle. +Nyt lesken luo! Jos aikoo suutaan soittaa, +Niin keinon tiedän, millä suulaat voittaa. + + (Menee.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Padua. Lucention asunnon edusta. + + (Biondello, Lucentio ja Bianca tulevat; + Gremio kävelee edestakaisin.) + +BIONDELLO. +Hiljaa ja joutuin, herra: pappi vartoo. + +LUCENTIO. +Lennän, Biondello; mutta sinua kenties tarvitaan talossa; mene siis! + +BIONDELLO. +Enpä vainkaan; ensin tahdon nähdä kirkon selkänne takana; sitten +menen takaisin herrani tykö niin pian kuin saatan. + + (Lucentio, Bianca ja Biondello menevät.) + +GREMIO. +Mua ihmetyttää, missä Cambio viipyy. + + (Petruchio, Katariina, Vincentio ja palvelijoita tulee.) + +PETRUCHIO. +Täss' ovi on, Lucentio asuu tässä. +Isäni talo toriin päin on hiukan, +Mun täytyy rientää sinne; hyvästi! + +VINCENTIO. +Sit' ennen ei tee pieni naukku pahaa. +Tääll' olen vähän niinkuin isäntä, +Ja taloss' on kai jotain tarjottavaa. + + (Koputtaa ovea.) + +GREMIO. +Siellä sisällä askaroidaan; parasta koputtaa kovemmin. + + (Majisteri katsoo ulos ikkunasta.) + +MAJISTERI. +Kuka se siellä niin kolkuttaa kuin tahtoisi särkeä oven? + +VINCENTIO. +Onko signior Lucentio kotona, herra? + +MAJISTERI. +On, kotona on, mutta häntä ei saa puhutella. + +VINCENTO. +Mutta jos joku toisi hänelle sata tai parisataa puntaa ajanratoksi? + +MAJISTERI. +Pitäkää sadat puntanne itse; hän ei niitä tarvitse niin kauan kuin +minä elän. + +PETRUCHIO. +Mitä sanoin teille? Poikaanne pidetään hyvänä Paduassa. -- Kuulkaahan, +herra, turhitta mutkitta: olkaa hyvä, sanokaa signior Lucentiolle, +että hänen isänsä on tullut Pisasta ja seisoo tässä ovella saadakseen +häntä puhutella. + +MAJISTERI. +Valehtelet: hänen isänsä on tullut Pisasta ja katsoo tässä ulos +ikkunasta. + +VINCENTIO. +Oletko sinä hänen isänsä? + +MAJISTERI. +Olen, herra; niin sanoo hänen äitinsä, jos saan häntä uskoa. + +PETRUCHIO (Vincentiolle). +Mitä tämä on, herraseni? Suoraa konnuutta, ottaa omakseen toisen +miehen nimi! + +MAJISTERI. +Kiinni se konna! Aikoo ehkä tässä kaupungissa jotakuta pettää minun +nimessäni. + + (Biondello palaa.) + +BIONDELLO. +Olen nähnyt heidät kirkossa yhdessä. Jumala suokoon heille hyvää +laivamatkaa! -- Vaan kuka täällä? Vanha herrani Vincentio! Nyt olemme +hukassa, perin hukassa! + +VINCENTIO (huomaa Biondellon). +Tule tänne, sinä pyövelin ruoka! + +BIONDELLO. +Tahtoisin sentään saada pitää oman pääni. + +VINCENTIO. +Tänne, sinä konna! Mitä, oletko sinä unohtanut minut? + +BIONDELLO. +Unohtanut teidät? En, herra, en ole voinut teitä unohtaa, kun en +ikipäivinäni ole teitä koskaan nähnytkään. + +VINCENTIO. +Mitä, senkin paatunut lurjus, vai et koskaan ole nähnyt herrasi isää, +Vincentiota? + +BIONDELLO. +Mitä? Vanhaa, arvoisaa vanhaa herraaniko? Olen maarinkin: nähkääs, +tuossa hän katsoo ulos ikkunasta. + +VINCENTIO. +Niinkö todellakin? + + (Lyö häntä korvalle.) + +BIONDELLO. +Apua, apua, apua! Täällä hullu mies aikoo tappaa minut. + + (Juoksee tiehensä.) + +MAJISTERI. +Apuun, poikani! -- Apuun, signior Baptista! + +PETRUCHIO. +Tule, Katiseni! Käykäämme tästä syrjään nähdäksemme, kuinka tämä +riita päättyy. + + (Vetäytyvät syrjään.) + + (Majisteri, Baptista, Tranio ja palvelijoita tulee.) + +TRANIO. +Kuka te olette, herra, kun uskallatte lyödä minun palvelijaani? + +VINCENTIO. +Kukako minä olen? Kuka te sitten olette, herrani? -- Oo, te +kuolemattomat jumalat! Senkin koreiltu lurjus! Silkkitakki! +Samettihousut! Heleänpunainen viitta! Suippuhattu! -- Olen hukassa! +Olen hukassa! Sillaikaa kuin minä istun kotona ja säästän, niin +poikani ja palvelijani tuhlaavat kaikki yliopistossa. + +TRANIO. +Mitä? Mikä nyt sitte on? + +BAPTISTA. +Mitä? Onko mies hullu? + +TRANIO. +Hyvä herra, puvustanne päättäen näytätte olevan vanha, hiljainen +herrasmies, mutta sanoistanne luulisi teidät hulluksi. Hyvä herra, +mitä se teitä koskee, jos minä kuljen helmissä ja kullassa? Minulla +on siihen varaa, kiitos hyvän isäni. + +VINCENTIO. +Isäsi, senkin konna! Hän on purjeenneuloja Bergamossa. + +BAPTISTA. +Erehdytte, herraseni, erehdytte! Sanokaa kuitenkin, minkä luulette +hänen nimensä olevan. + +VINCENTIO. +Hänen nimensäkö? Niinkuin minä en tietäisi hänen nimeään! Minä olen +hänet kolmivuotiaasta kasvattanut, ja hänen nimensä on Tranio. + +MAJISTERI. +Mene tiehesi, senkin hupsu aasi! Hänen nimensä on Lucentio; ja hän on +minun ainoa poikani ja tilojeni perijä, minun, signior Vincention. + +VINCENTIO. +Lucentio? Ah, hän on herransa murhannut! -- Vangitkaa hänet, vaadin +sitä herttuan nimessä! -- Oi, poikani, poikani! -- Sano minulle, +senkin konna, missä on poikani Lucentio? + +TRANIO. +Kutsukaa tänne oikeudenpalvelija. + + (Muuan palvelijoista menee ja tuo oikeudenpalvelijan.) + +Vie tyrmään tuo houkkio! -- Isä Baptista, katsokaa, että hän joutuu +oikeuden eteen. + +VINCENTIO. +Minutko tyrmään? + +GREMIO. +Seis, mies, häntä ei pidä tyrmään viedä! + +BAPTISTA. +Suu kiinni, signior Gremio! Minä sanon, että hänet pitää viedä tyrmään. + +GREMIO. +Varokaa, signior Baptista, ettei teitä peijata tässä jutussa. Minä +tohdin vannoa, että tämä on se oikea Vincentio. + +MAJISTERI. +Vanno, jos tohdit. + +GREMIO. +En, vannoa minä en tohdi. + +TRANIO. +Voisit yhtä hyvin sanoa, että minä en ole Lucentio. + +GREMIO. +Niin, tiedänhän että sinä olet signior Lucentio. + +BAPTISTA. +Pois tuo vanha narri! Putkaan pois! + +VINCENTIO. +Näin vierast' uhata ja rääkätä! +Oo, suunnatonta häpeemättömyyttä! + + (Biondello palaa, mukanaan Lucentio ja Bianca.) + +BIONDELLO. +Oo, olemme hukassa! Ja tuossa hän on: kieltäkää hänet, luopukaa +hänestä, muuten olemme kaikki perikadossa! + +LUCENTIO (polvistuen). +Anteeksi, isä! + +VINCENTIO. + Rakas poika, elät? + +BIANCA (polvistuen). +Anteeksi, isä! + +BAPTISTA. + Mitä sinä rikoit? +Miss' on Lucentio? + +LUCENTIO. + Tässä on Lucentio. +Tuoss' isäni, se oikea Vincentio. +Mun avioni tyttäres on nyt, +Sun silmäs vain on varjo pettänyt. + +GREMIO. +Ovelaa juonta! Pettää meidät kaikki! + +VINCENTIO. +Miss' on se Tranio, se konnan luuta, +Jok' uhmaten mua ilkkui vasten suuta? + +BAPTISTA. +Tää eikö Cambio siis olekaan? + +BIANCA. +On muuttunut Lucentioksi vaan. + +LUCENTIO. +Nää lemmen ihmeit' on. Biancan lempi +Mun vaihtamaan sai osaa Tranion kanssa: +Minuna esiintyi hän kaupungissa; +Ja minä onnelllsest' olen vihdoin +Haluttuun päässyt onnen satamaan. +Pakosta teki Tranio, minkä teki; +Mun tähten', isä, hälle anteeks suo. + +VINCENTIO. +Minä silvon nenän siltä lurjukselta, joka tahtoi lähettää minut tyrmään. + +BAPTISTA (Lucentiolle). +Mutta kuulkaas, herraseni: oletteko nainut tyttäreni, kysymättä +minulta lupaa? + +VINCENTIO. +Huoleti, Baptista; me kyllä teidät tyydytämme; huoleti vain! +Nyt menen tuonne sisään kostamaan tämän konnuuden. + + (Menee.) + +BAPTISTA. +Ja minä tutkimaan tämän koiruuden syvyyttä. + + (Menee.) + +LUCENTIO. +Älä kalpene, Bianca; ei isäsi tästä suutu. + + (Lucentio ja Bianca menevät.) + +GREMIO. +Ma mukaan menen pitoihin; en huoliani huokaa: +Jos muu on toivo mennytkin, niin saanen toki ruokaa. + + (Menee.) + + (Petruchio ja Katariina tulevat esiin.) + +KATARIINA. +Nyt mennään katsomaan, mit' alkaa tuosta. + +PETRUCHIO. +No, mennään vain, mut ensin suutelo! + +KATARIINA. +Mitä? Keskelläkö katua? + +PETRUCHIO. +Mua häpeätkö suudella? + +KATARIINA. +En, Herran tieten, mut en tässä kehtaa. + +PETRUCHIO. +No, mennään sitte kotiin taas. -- Hoi, ratsut! Poika, hoi! + +KATARIINA. +No, tuossa saat sen muiskusi! Nyt etkö jäädä voi? + +PETRUCHIO. +Näin hyvä on; nyt tule, Kati! Parempi on kerta +Kuin ettei koskaan; myöhä ain' on myöhän verta. + + (Menevät.) + + +Toinen kohtaus. + + Huone Lucention talossa. + + (Pöytä on katettu. Baptista, Vincentio, Gremio, Majisteri, + Lucentio, Bianca, Petruchio, Katariina, Hortensio ja + leskivaimo tulevat; Tranio, Biondello, Grumio ja muita + passareina.) + +LUCENTIO. +Jo lopultakin soraäänet sointui. +Nyt sopii, kun on hurja sota käyty, +Sen vaaroja ja vastuksia nauraa. -- +Isääni tervehdi, Bianca soma, +Niin kuin sun isääs minä tervehdin. -- +Veli Petruchio, -- sisar Katariina, -- +Hortensio, sinä, kauniin leskes kanssa, -- +Pitäkää hyvänänne talon tarjot: +Nää kemut vain on vatsan tulppana +Pitojen päälle. Pyydän: istukaa! +Jutella voimme samassa ja syödä. + +PETRUCHIO. +Ain' yhä: istu, istu, syö ja syö! + +BAPTISTA. +Näin hyvää Paduass' on, poikani. + +PETRUCHIO. +Ei Padussa mitään, mik' ei hyvää. + +HORTENSIO. +Sen meihin nähden todeksi ma soisin. + +PETRUCHIO. +Ha, haa! Hortensio pelkää vaimoaan. + +LESKI. +En min' oo mikään pelko, tietkää se! + +PETRUCHIO. +Älykäs liette, vaan nyt äly petti: +Hänellä, tarkoitin, on pelko teistä. + +LESKI. +Kun pää on pyörä, pyörii koko mailma. + +PETRUCHIO. +Pyörykkä vastaus! + +KATARIINA. + Mitä tarkoititte? + +LESKI. +Sen siitä saa, kun pisti. + +PETRUCHIO. + Pisti? Mitä? -- +Hortensio, mitä siitä arvelet? + +HORTENSIO. +Sanalla-pistämistä tarkoittaa. + +PETRUCHIO. +Selitys oiva! Siit' on saapa muiskun. + +KATARIINA. +"Kun pää on pyörä, pyörii koko mailma:" +Sanokaa, mitä sillä aattelitte? + +LESKI. +Miehenne, joka äkäpussin nai, +Mun miehelleni soisi samaa kai: +Sit' arvon aattelin. + +KATARIINA. + Se arvoton +Ol' ajatus. + +LESKI. +Niin, aattelinkin teitä. + +KATARIINA. +Teit' arvostella olis arvotonta. + +PETRUCHIO. +Us, kiinni, Kati! + +HORTENSIO. +Us, kiinni, leski! + +PETRUCHIO. +Satanen pöytään: tuon lyö Kati alleen! + +HORTENSIO. +Se mun on virkani. + +PETRUCHIO. +Kuin virkamiehen suusta! Maljas, poika! + + (Juo Hortension maljan.) + +BAPTISTA (Gremiolle). +Kuink' on tää sutka seura teille mieleen? + +GREMIO. +Hyvinpä päänsä yhteen puskevat. + +BIANCA. +Kuin? Päänsä yhteen? Koiranleuka voisi +Sanoa: sarvens' yhteen puskevat. + +VINCENTIO. +Kas, sekö morsiamen herätti? + +BIANCA. +Niin, vaan ei säikyttänyt; nukun jälleen. + +PETRUCHIO. +Ei, älkää toki: näin kun alun teitte, +Niin saatte pari pistostakin kestää. + +BIANCA. +Olenko lintunne? Pois heti lennän, +Mua jousi vireessä nyt seuratkaa. -- +Olette tervetulleet kaikkityynni. + + (Bianca, Katariina ja leski menevät.) + +PETRUCHIO. +Pääs' pakoon. -- Signior Tranio, tätä kurppaa +Te tähtäsitte, mut ei osunut: +Siis kaikkein honkaan-ampujien malja! + +TRANIO. +Lucentio susikoiranaan mua käytti: +Se ajaa vain ja pyytää herralleen. + +PETRUCHIO. +Osuva vertaus, vaikka koiramainen! + +TRANIO. +Hyv' että itse ajoon ryhdyitte; +Tevana teille tenän tekee varmaan. + +BAPTISTA. +Ohoo! Petruchio, se nuoli sattui. + +LUCENTIO. +Suur' kiitos, Tranio, siitä letkauksesta! + +HORTENSIO. +Se isku sattui. Tunnustakaa pois. + +PETRUCHIO. +Se vähän liipaisi, sen tunnustan, +Mut minust' ohi lensi sutka teihin +Ja rammaks teki kummankin, sen takaan. + +BAPTISTA. +Mut, toden tiestä, poikani Petruchio, +Pahimman torapussin sait kai sinä. + +PETRUCHIO. +En, sanon minä. Vakuudeksi siitä +Jokainen pankoon sanan vaimolleen; +Se, jonka vaimo kuuliaisin on +Ja tulee heti, kun on sanan saanut, +Se voittaa vedon, jonka määräämme. + +HORTENSIO. +Hyvä! Ja mitä pannaan vedoksi? + +LUCENTIO. +Kakskymmen-kruununen. + +PETRUCHIO. + Kakskymmenkö? +Sen panen haukasta ja koirastani, +Mut vaimostani kymmenkertaisen. + +LUCENTIO. +No, sata sitten! + +HORTENSIO. + Hyvä! + +PETRUCHIO. + Päätetty! + +HORTENSIO. +Ken alkaa? + +LUCENTIO. + Minä. -- Mene, Biondello, +Ja kutsu tänne vaimoani. + +BIONDELLO. +Heti. + + (Menee.) + +BAPTISTA. +Vetosi tasaamme: Bianca tulee. + +LUCENTIO. +En tasan pane; kaikest' yksin vastaan. + + (Biondello palaa.) + +No, mitä? + +BIONDELLO. +Rouva käskee sanomaan, +Ett' työssä on hän eikä nyt voi tulla. + +PETRUCHIO. +Vai työssä; ei voi tulla! Sepä vastaus! + +GREMIO. +Niin, varsin nöyrä. Suokoon Jumal', ettei +Pahempaa anna teidän vaimonne! + +PETRUCHIO. +Parempaa toivon. + +HORTENSIO. + Mene, Biondello, +Ja pyydä heti vaimoani tänne. + + (Biondello menee.) + +PETRUCHIO. +Ohoo, vai pyydä! Silloin varmaan tulee. + +HORTENSIO. +Mut teidän vaimonne ei tule, pelkään, +Ei pyytämälläkään. + + (Biondello palaa.) + + No, miss' on rouva? + +BIONDELLO. +Hän sanoo, että suottailette vain; +Ei mieli tulla, käskee teitä luokseen. + +PETRUCHIO. +Pahempaa vain ja pahempaa! Ei mieli! +Oo, kurjaa, suututtavaa, inhottavaa! -- +Sa, Grumio, mene puolisoni luo +Ja sano, että vaadin häntä tänne. + + (Grumio menee.) + +HORTENSIO. +Ma tiedän, mitä vastaa. + +PETRUCHIO. + No? + +HORTENSIO. + Ei tule. + +PETRUCHIO. +Sen pahempi se mulle; sillä hyvä. + + (Katariina tulee.) + +BAPTISTA. +Mik' ihme! Tuossa tulee Katariina! + +KATARIINA. +Mua haetitte; mitä halaatte? + +PETRUCHIO. +Miss' sisaresi, ja Hortension vaimo? + +KATARIINA. +Lekolla istuvat ja tarinoivat. + +PETRUCHIO. +Tuo heidät tänne; ja jos eivät mieli, +Niin piiskall' aja miehiensä luo. +No, mene, laita heti heidät tänne! + + (Katariina menee.) + +LUCENTIO. +Tää ihme on, jos ihmeit' ollenkaan. + +HORTENSIO. +Niin kyllä; mitä sitte tietäneekään! + +PETRUCHIO. +Se tyyntä tietää, rauhaa, rakkautta, +Isännän arvoa ja käskyvaltaa, +Niin, kaikkea, mik' auvon tuo ja onnen. + +BAPTISTA. +Petruchio hyvä, onnekses siis olkoon! +Sa vedon voitit; siihen lisään vielä +Kakskymmentuhantisen kruunua: +Uus tytär uudet saakoon myötäjäiset; +Ei sama ole hän, mik' oli ennen. + +PETRUCHIO. +Paremmin vielä tahdon vedon voittaa: +Viel' antakoon hän näytteit' alttiudestaan, +Tuost' äsken voittamastaan alttiudesta. + + (Katariina palaa, mukanaan Bianca ja leskivaimo.) + +Tuoss' ynseät hän puolisonne tuo: +Ne vanginnut on naisen puhelahja. -- +Tuo tanusi ei sulle sovi, Katri; +Pois viskaa romu tuo ja jaloin polje! + + (Katariina tekee niin.) + +LESKI. +Oi, ettei huokailla mun ennen tarvis, +Kuin syypääks joudun moiseen hupsuuteen! + +BIANCA. +Hyi! Mitä tyhmää nöyryyttä on tää? + +LUCENTIO. +Josp' ois sun nöyryytesi yhtä tyhmää! +Sun nöyryytesi viisaus, Bianca, +Mult' äsken kiemas sata kruunua. + +BIANCA. +Sin' olit narri, kun löit siitä veikkaa. + +PETRUCHIO. +Katariina, minä vaadin, että kerrot +Tylyille noille naisille, mit' ovat +He velkaa herroilleen ja miehilleen. + +LESKI. +Te pilkkaatte. Sen sinnekin ne saarnat! + +PETRUCHIO. +Tee niinkuin sanon; hänest' alota. + +LESKI. +Sit' ei hän tehdä saa. + +PETRUCHIO. +Saa, sanon minä; -- hänest' alota! + +KATARIINA. +Hyi! Uhan rypyist' otsas silitä, +Äläkä silmäis vihan salamoilla +Sä loukkaa herraasi ja kuningastas. +Se ihanuutes syö kuin halla heinän, +Nimesi pilloo niinkuin myrsky kukan, +Eik' ole kaunist' eikä sopivaa. +Äkäinen vaimo on kuin riehka lähde, +Samea, ruma, synkkä, suloton; +Ei kukaan, vaikka janost' ihan kuivuis, +Halua siitä maistaa tilkkaakaan. +Mies vaimonsa on herra, elo, turva, +Pää, hallitsija; häntä huoltelee +Ja hänen elatustaan; antautuu +Tukalaan vaivaan merellä ja maalla, +Vilussa päivät valvoo, myrskyss' yöt, +Hän lämpimän kun kodin turvaa nauttii; +Ja muuta siit' ei pyydä palkakseen +Kuin hellyytt', auliutta, lemmekkyyttä, -- +Niin suuren velan eteen turha maksu! +Mit' alamainen hallitsijalleen +On vaimo velvollinen puolisolleen: +Jos tyly on hän, ynsä, äksy, nuiva, +Ja miehen kohtu-vaatimust' ei nouda, +Hän eikö ole kapinoitsija +Ja rakkaan herrans' inha kavaltaja? +Häpeän rouvain tyhmyyttä: he sotaa +Vain tarjoovat, kun tulis rauhaa pyytää, +Ja valtaa tavoittavat, mahtia, +Kun pitäis totella ja palvella. +Niin hento miks on ruumiimme ja vieno, +Niin mailman telmännässä tarmoton? +Siks tieten, että moisell' olennolla +Sydänkin pitää vieno, hento olla. +Niin, niin, te ynseät ja heikot madot, +Mull' oli sydän jäykkä niinkuin teillä, +Miel' yhtä ylväs, suuremp' ehkä syy +Sanasta sana antaa, uhast' uhka; +Nyt näen, ett' aseemme on ruoko vain, +Ja mekin yhtä heikot; halu lähin +On sitä näyttää, mit' on meissä vähin. +Pois uhka, se ei auta milloinkaan! +Herranne jalan alle käsi vaan! +Ja näytteeks, herrani jos käskee vielä, +Mun käteni ei palvelustaan kiellä. + +PETRUCHIO. +Kas siinä vaimo! -- Kati, anna suuta! + +LUCENTIO. +Niin, vanha poika, ei nyt enää muuta. + +VINCENTIO. +On hauska nähdä lasta taipuvaa. + +LUCENTIO. +Mut paha nähdä naista raivoisaa. + +PETRUCHIO. +Nyt maata, Katri! -- Kolme meitä tässä +On sulhoa, mut kaks on melkeässä. +Hyv' yötä, herrat! (Lucentiolle) Valkeaiseen sinä +Kyll' osasit,[16] mut vedon voitin minä. + + (Petruchio ja Katariina menevät.) + +HORTENSIO. +Kesytti äkäpussin, toden totta! + +LUCENTIO. +Mut ihme, että meni vauriotta. + + (Menevät.) + + (Näyttämö muuttuu ja kuvaa samaa kapakkaa, missä Sukki alussa + esiintyi. Kaksi palvelijaa tulee kantaen Sukkia, jolla nyt + on omat vaatteet yllä. He laskevat hänet maahan. Kapakoitsija + tulee.) + +SUKKI (herää). +Simon! Lisää viiniä!... Mitä? Kaikkiko komeljantit tiessään? Enkö siis +olekaan mikään loordi? + +KAPAKAN-EMÄNTÄ. +Vai loordi! Lempo sinut periköön! -- Aina sinä olet päissäsi, Sukki. + +SUKKI. +Kuka se? Krouvariko? Ah, minä olen nähnyt niin ihanaa unta, ettet sinä +koskaan eläissäsi ole kuullut semmoisesta puhuttavankaan! + +KAPAKAN-EMÄNTÄ. +Hyvin mahdollista. Mutta parasta että korjaat luusi kotiin, sillä +vaimosi sinua varmaankin nyt pelmuuttaa, kun olet täällä koko yön +unia nähnyt. + +SUKKI. +Niinkö luulet? Nyt tiedän, kuinka äkäpussin kesytän. Siitä olen koko +yön uneksinut, ja sinä olet minut herättänyt paraasta unesta, mitä +ikänäni olen nähnyt. Mutta nyt menen kotiin vaimoni tykö, ja kesytän +minäkin hänet, jos hän minua suututtaa. + + (Menevät.) + + + + +SELITYKSIÄ: + + +[1] _Richard valloittajan kanssa_. Sukki tarkoittaa tietysti Wilhelm +valloittajaa. + +[2] _Paucas pallabris_. Väännetty espanjankielisestä lauseparresta: +"pocas palabras" s.o. vähin sanoin. + +[3] _Pidä paikkas, Jeronimo!_ Leikillinen viittaus muutamaan +sananparreksi tulleeseen kohtaan eräässä senaikuisessa näytelmässä. + +[4] _Jos sanoo, että on_ -- Loordi ei voi häntä nimeltä nimittää, kun ei +hänen nimeään tunne. + +[5] _Vain juhlasaatto, meitä tervehtivä_. Leikillinen viittaus niihin +juhlamenoihin, joilla tervehdittiin kaupunkien läpi matkustavia ylhäisiä +vieraita. + +[6] _Niin jolsa kuin Florentiuksen +Oli avio_. + +Ritari Florentius oli luvannut naida inhoittavan noidan, jos tämä +auttaisi häntä selittämään erästä arvoitusta, josta hänen henkensä +riippui. + +[7] _Manalasi apinoita taluttaa_. Tämän rangaistuksen saivat, +kansantarun mukaan, kuoltuaan vanhat piiat, jotka lapsia inhosivat. + +[8] _Nämä latinan ja kreikan kirjat_. Kuningatar Elisabetin aikana +naisetkin Englannissa lukivat latinaa ja kreikkaa. + +[9] _Kukonharja_. Tarkoittaa narrinlakkia, jonka töyhtönä oli +kukonharja. + +[10] _Hän huutaa viiniä_. Oli vanha tapa Englannissa tarjota +kirkossa heti vihkimisen jälkeen leipää ja viiniä. Tavallista +oli myöskin, että vihkiäisten jälkeen ylkä suuteli morsianta. + +[11] _Vettä vain älä siihen vala_. Viittaus vanhaan kansanlauluun, +jossa sanotaan: + + Skotland palaa, Skotland palaa. + Tulta, tulta, tulta, tulta! + Lisää täytyy vettä valaa. + +[12] _Onko kaislat lattialla_. Sh:n aikana ylhäistenkin kodeissa +levitettiin kaisloja permannolle. + +[13] _Peseydy, Katiseni_. Ennen syöntiä oli kädet pestävä, koska +siihen aikaan käytettiin sormia kahvelin asemesta. + +[14] _Näin vaimon tappaa hellyydellä voi_. Viittaus Heywoodin näytelmään: +"A woman killed with kindness." + +[15] _Lucentio menee_, mutta Tranion viittauksesta piiloutuu, kunnes +toiset ovat poistuneet, ja tulee sitte jälleen esiin jatkamaan +keskustelua Biondellon kanssa. + +[16] _Valkeaiseen sinä +Kyll' osasit_. + +Viittaus Biancan nimeen. Englannissa on ampumataulun keskus valkea. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kuinka äkäpussi kesytetään, by William Shakespeare + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42966 *** |