diff options
Diffstat (limited to '42404-0.txt')
| -rw-r--r-- | 42404-0.txt | 10715 |
1 files changed, 10715 insertions, 0 deletions
diff --git a/42404-0.txt b/42404-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3695d1c --- /dev/null +++ b/42404-0.txt @@ -0,0 +1,10715 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42404 *** + +» + +KENILWORTH III-IV + +Kirj. + +Walter Scott + + +Englanninkielestä suomentanut Vihtori Lehtonen + + + +WSOY, Porvoo, 1913 + + + + + + +I Luku. + + +_Pistooli_. +Tuon viestiä ja verratonta uutta, +Iloa auvoista ja kulta-aikaa. + +_Falstaff_. +Mutta, hyvä mies, ilmoitahan niitä +sitten tämän maailman ihmisten tavalla. + +_Pistooli_. +Pois hiiteen maailma ja maailman lapset. +Ma puhun Afrikaa ja kulta-aikaa. + +_Henrik Neljäs. -- Jälkimäinen osa_. + +Cumnorin »Mustan Karhun» vierastupa, minne tarinamme näyttämö jälleen +siirtyy, saattoi sinä iltana, josta nyt tulee olemaan puhe, ylpeillä +tavallista taajemmasta juomaveikkojen joukosta. Jossakin lähitienoilla +oli ollut markkinat, ja Abingdonin rihkamakauppias sekä useat muut +henkilöt, jotka lukija jo tietää Giles Goslingin ystäviksi ja +liiketuttaviksi, olivat jo muodostaneet vanhan piirinsä iltatulen +ympärille ja syventyneet pohtimaan päivän kuulumia. + +Muuan eloisa, toimelias, iloinen veitikka, jonka tavaramytty ja +tamminen, asiaankuuluvasti messinkiheloin koristettu kyynäräkeppi +ilmaisivat Autolycuksen ammattitoveriksi, veti suuren osan huomiota +puoleensa ja toi merkittävän lisän illan yhteiseen iloon. Silloiset +kulkukauppiaat olivatkin, se muistettakoon, paljon tärkeämpiä +henkilöitä kuin nykypäivien huonontuneet ja turmeltuneet kamasaksat. +Näiden kierteleväin reppumiesten hallussa oli maakauppa, erittäinkin +naisten hienompain pukutarpeiden myynti, melkein kokonaan; ja kun +tuollainen saksa pääsi niin pitkälle, että sai kulkea omalla +kuormahevosellaan, oli hän hyvin huomattava henkilö, jonka seuraa ei +halveksinut varakkainkaan vuokramies eikä vapaatalollinen, minkä hän +vaelluksillaan tapasi. + +Kulkukauppias, joka nyt on puheemme esineenä, otti siis tehokkaasti ja +kaikkien yhteiseksi mielihyväksi osaa siihen raikuvaan ilonpitoon, +josta Cumnorin kuuluisan »Mustan Karhun» kattohirret tärisivät. Hänellä +oli aina varalla siro hymy kauniille neiti Cicelylle, leveä nauru +isännälle ja pistos meluavalle mestari Goldthredille, joka tosiaankin +ilman omaa suosiollista tarkoitustaan oli illan yleisenä ivanesineenä. +Kulkukauppias ja hän olivat sotkeutuneet syvälliseen väittelyyn +espanjalaisten varsisukkien ja mustien gascognelaisten säärysten +keskinäisestä etevämmyydestä, ja isäntä oli juuri iskenyt vieraille +silmää, ikäänkuin sanoakseen: »Nyt saadaan kohta hauskaa, hyvät +herrat», kun pihalta alkoi kuulua hevosten kavioiden kopinaa ja +tallirenkiä tarkoittavia, uusimmilla muodinmukaisilla kirouksilla +vahvistettuja huutoja. Ja ulos rynkäsivät Will Varsanharjaaja, Jussi +Juomanlaskija ja koko majatalon sotajoukko, joka oli hiipinyt +asemiltaan siepatakseen edes pienen sirusen vieraiden kesken +vallitsevasta ilosta. Pihalle keikkui myös pyylevä isäntä, ottaakseen +soveliaasti uusia vieraitaan vastaan ja palasi pian takaisin, +johdattaen tupaan omaa arvoisaa sisarenpoikaansa, Mikael Lambournea, +joka oli vahvasti juovuksissa ja joka kuljetti tähtienselittäjää +matkassaan. Alasco, vaikka hän yhä olikin pieni äijänkäppärä, oli +kuitenkin vaihtamalla pitkän mekkonsa ratsastuspukuun, siivoamalla +partaansa ja kulmakarvojaan ja muilla sentapaisilla keinoilla +vähentänyt ainakin parisenkymmentä vuotta otaksuttavasta ijästään, +näyttäen nyt vilkkaalta kuuskymmenvuotiaalta ukolta, tai hiukan +vanhemmalta. Hän oli tällä hetkellä ilmeisesti levoton ja tuskissaan, +ja oli hartaasti pyytänyt Lambournea, ett'eivät he poikkeaisi +majataloon, vaan matkustaisivat suoraan määräpaikkaansa. Mutta +Lambourne ei sietänyt neuvoja. »Äyriäisen ja kauriin ja koko +taivaallisen sotajoukon nimessä!» karjui hän -- sekä kaikkien niiden +tähtien nimessä, joiden nämä minun siunatut silmäni ovat nähneet +paistavan etelän taivaalla ja joiden rinnalla nämä pohjoisten maiden +tuikuttajat ovat vain penninkynttilöitä, minä en rupea epäkohteliaaksi +kenenkään oikkujen takia. -- Minä poikkean kun poikkeankin tänne +tervehtimään arvoisaa enoani. -- Lempo soikoon, pitäisikö minun unohtaa +kunnon heimolaiseni ja ystäväni! -- Gallona parasta viiniänne, eno, ja +pankaa se kiertämään jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! -- Hä! +Eikös ruveta kilistämään yhdessä ja hieman lämmittämään vanhan +ystävyytemme juuria? -- Eikös ruvetakin kilistämään, vai?» + +»Varsin mielelläni, sukulaiseni», vastasi isäntä, joka ilmeisesti +halusi päästä hänestä eroon niin pian kuin mahdollista; »mutta onko +Sinussa miestä maksamaan kaiken tämän kelpo nesteen?» + +Tämä kysymys olisi masentanut monenkin iloisen ryypiskelijän +innostuksen, mutta Lambournen aikomusta ei se kyennyt järkähyttämään. +»Epäilläänkö täällä, jaksanko minä maksaa?» komeili hän ja veti +kourallisen kulta- ja hopearahoja näkyviin; »epäile ennen, eno, +Meksikoa ja Perua -- epäile kuningattaren aarre-aittaa -- Jumala hänen +majesteettiansa varjelkoon! -- Hän on hyvän herrani hyvä valtijatar.» + +»Mainiota, sukulainen», virkkoi isäntä, »minun toimenani on myydä +viiniä kaikille, jotka jaksavat maksaa. -- Hoi, Jussi Juomanlaskija, +tee, mitä virkaasi kuuluu. -- Mutta toivoisinpa osaavani ansaita rahaa +yhtä helposti kuin Sinä, Mikko.» + +»Kuules nyt, eno», vastasi Lambourne, »minä kerron Sinulle pienen +salaisuuden -- näetkös tuossa tuota vanhaa äijänkörriä? Hän on niin +vanha ja kuivettunut lastu, ett'ei piru ikinä heittänyt parempaa +pätsiinsä -- ja kuitenkin, eno, näin meidän kesken puhuen -- hänellä on +koko Potosi tuossa aivokopassaan. -- Lempo soikoon! Hän päästelee +hyppysistään rahanpyöryväisiä nopeammin kuin minä kurkustani +kirouksia.» + +»Minäpä en haluaisi ainuttakaan hänen pyöryväistään pussiini, Mikael», +virkkoi isäntä; »minä tiedän kyllä, mikä leikki siitä alkaa, kun +väärennetään kuningattaren kolikoita.» + +»Sinä olet aasi, eno, niin paljon ikää kuin onkin niskassasi. -- Älä +nyi nuttuni liepeistä, tohtori. Sinä olet aasi Sinäkin kaiken muun +lisäksi -- ja kun te nyt molemmat olette aaseja, ilmoitan minä +puhuneeni vain vertauskuvallisesti.» + +»Oletteko Te hullu?» vaikeroi ukko; »onko Teihin mennyt itse +paholainen? -- emmekö voi jatkaa matkaamme, vetämättä puoleemme +kaikkien ihmisten huomiota?» + +»Jaa että kuinka?» kysyi Lambourne; »Sinä erehdyt nyt kokonaan -- +kukaan ei uskalla katsella Sinua ilman minun lupaani. -- Seitsemän +taivaan nimessä, hyvät herrat, jos joku teistä rohkenee töllistellä +tätä vanhaa ukkoa tässä, kaivan minä silmät hänen päästään tikarillani! +-- Kas niin, istu nyt, vanha ystävä, ja ole iloinen -- nämä herrat +tässä ovat tuttujani -- vanhoja tovereitani, eivätkä kavalla ketään.» + +»Eiköhän Sinun olisi parempi siirtyä yksityiseen huoneeseen, +sisarenpoikani?» toimitti Giles Gosling; »Sinä puhut hiukan outoja», +lisäsi hän, »ja täällä on urkkijoita joka taholla.» + +»Minä välitän niistä viisi», vastasi Mikael mahtavana -- »urkkijoita? +pyh! -- Minä olen jalon Leicesterin kreivin palveluksessa. -- Tässä +tulee viini. -- Täytä kaikkien maljat, viinuri! Kunnon kulaus Englannin +kukan, jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! Minä sanon, jalon +Leicesterin kreivin terveydeksi! Joka ei siihen maljaan vastaa, on +Sussexin sikoja ja hänen täytyy juoda se polvillaan, tai lohkaisen minä +hänen reisilihansa ja savustan ne liikkiönä!» + +Ei kukaan jättänyt vastaamatta niin kauhein uhkauksin esitettyyn +maljaan; ja Mikael Lambourne, jonka humala ei tietystikään vähentynyt +tästä uudesta kurkun kastelusta, jatkoi samaa hurjaa meteliänsä, +uudistaen tuttavuuttaan niiden vieraiden kanssa, jotka hän ennestään +tunsi ja saaden osakseen kohtelua, missä oli nyt jonkunverran +kunnioitustakin, mutta hyvin paljon pelkoa; sillä suosikkikreivin +halvinkin palvelija, erittäinkin jos hän oli sellainen mies kuin +Lambourne, herätti, ja hyvällä syyllä, molempia tunteita. + +Sillä välin oli ukko, nähtyään oppaansa noin tajuttomassa tilassa, +heittänyt kaiken enemmän riitelemisen hänen kanssaan, istuutunut +huoneen pimeimpään soppeen, tilannut pienen annoksen viiniä, jonka +ääressä hän näytti torkuskelevan, siten vetääkseen puoleensa yleistä +huomiota niin vähän kuin mahdollista ja välttääkseen pienintä +liikahdustakin, joka voisi johdattaa hänen olemassa-olonsa hänen +matkatoverinsa mieleen, tämän siinä sydämellisesti tutustellessa vanhan +ystävänsä Abingdonin Goldthredin kanssa. + +»Älä usko enää minua koskaan, uljas Mikko», pauhasi rihkamakauppias, +»ell'en minä ilostunut yhtä suuresti Sinut nähtyäni kuin minä ilostun +nähdessäni vilauksenkin ostajieni rahoista! -- Nythän Sinä voit +vallan helposti hankkia ystävällesi soveliaan paikan jossakin +naamionäytelmässä tai muussa juhlatouhussa, Mikko; niin, taikka, sehän +nyt on ainakin selvää, Sinä saatat kuiskata korkeasti kunnioitettavan +herra kreivin korvaan, kun se jalo herra sattuu näille main ja +tarvitsee espanjalaista kaularöyhelöä tai muuta sen tapaista -- Sinä +saatat kuiskata hänen korvaansa: 'Täällä asuu muuan vanha ystäväni, +nuori Laurentius Goldthred Abingdonista, hänellä on kovin hyviä +tavaroita, kuten: liinakangasta, silkkiharsoa, hienointa Belgian +palttinaa ja niin poispäin -- niin, ja sitten voit sanoa, että hän on +niin pulska poika päälle kaupan, ett'ei pulskempaa koko Berkshiressä, +ja että kyllä hän toimittaa Hänen Korkeutensa asiat reilusti siinä +missä joku toinenkin kyynäräkepin kantaja; niin, ja sitten voit +sanoa --'» + +»Minä voin sanoa sata sen penteleen valetta lisäksi, mokomakin +kamasaksa», puhkesi Lambourne vastaamaan; »ei suinkaan sitä nyt auta +arkailla paria hyvää sanaa kunnon ystävän lukuun!» + +»Saas tästä, Mikko, juon terveydeksesi kaikesta sydämestäni», sanoi +rihkamakauppias; »Sinähän osaatkin tässä selittää, mikä se nyt on +oikein tosiaan muotina nykymaailman aikaan. -- Tässä oli juuri äsken +muuan tolvana kauppiaakseen, joka kirkui vanhanaikaisia espanjalaisia +varsisukkia gascognelaisia sääryksiä paremmiksi, vaikka sen nyt +sokeakin näkee, kuinka etevästi nuo ranskalaiset vehkeet vaatettavat +säärtä ja polvea, ne kun on koristettu erivärisin nauhoin ja heltuin ja +pumpuloin.» + +»Mainiosti, mainiosti ne sopivatkin», vastasi Lambourne; »ja kuitenkin +on tuo Sinun koipiparkasi, vaikka siihen onkin ripustettu noin paksut +kasat röyhellettyä palttinaa ja harsokangasta, kuin ämmän kehrävarsi, +josta puolet pellavaa on kiskottu langaksi!» + +»Enkö minä sitä jo sanonut!» kiljui rihkamakauppias, jonka matalat +aivot nyt myöskin alkoivat joutua kokonaan tulvan valtaan; »minne se +nyt meni se kauppias-roisto? -- tässähän oli luullakseni ihan äsken +sellainen kauppias, tuota -- Isäntä, minne helvettiin se kamasaksa +joutui?» + +»Sinne, missä kaikkien järkevien ihmisten pitäisi jo oleman tähän +aikaan päivästä, mestari Goldthred», vastasi Giles Gosling; »hän nousi +huoneeseensa, laskee siellä paraillaan tämän päivän myyntiä ja +valmistautuu huomisiin kauppoihin.» + +»Hirttäkää se mies, mokomakin kehno tolvana!» käski Goldthred; +»tekisipä saakeli soikoon kunnon työn se, joka hieman keventäisi hänen +tavaramyttyään, -- tuollainen patikkalurjusten lauma kiertää maat ja +mantereet ja tekee paljasta vahinkoa seudun vakinaisille kauppiaille. +Mutta onpa vielä kelpo poikia Berkshiressä, isäntä -- kyllä se Teidän +reppusaksanne tapaa miehensä Maiden Castlessa, siitä saatte olla +varma!» + +»Jokohan?» vastasi isäntä nauraen; »joka hänet tapaa, tapaa myös +miehensä -- se veitikka ei ole aivan eilisen teeren poikia hänkään.» + +»Eikö ole?» pääsi Goldthredilta. + +»Ei niin olekaan», vahvisti isäntä; »hänhän näyttää, koira vieköön, +yhtä väkevältä kuin sekin kelpo reppuri, joka kerran niin +perinpohjaisesti löylytti Robin Hoodia, kuten vanhassa laulussa +sanotaan: + + »Robin Hoodpa nyt paljasti miekkansa, + Mittansa reppuri vaan; + Ja sai rosvo niin reimasti loikkiinsa, + Ett'ei kestänyt seisaallaan.» + +»Hiiteen se konna, lähettäkää hänet matkaansa», haasteli +rihkamakauppias; »jos hän on sellainen voimanpesä kuin sanotte, niin +eipä taitaisi isosti hyödyttää rehkiminen hänen kanssaan. -- Mutta +kuuleppas, Mikko -- kunnon Mikkoseni -- mitenkä jaksaa se Hollannin +palttina, jonka minulta voitit?» + +»Hyvin, hyvin, kuten näet, mestari Goldthred», vastasi Mikko; »minä +tarjoan Sinulle kulauksen sen kaupan tekijäisiksi. -- Täytä tuoppi, +juomanlaskija.» + +»Etpä Sinä enää, luullakseni, voita palttinapakkoja moisilla vedoilla, +Mikko-ystäväiseni», sanoi kauppias; »sillä se yrmy karhu, Tony Foster, +on haukkunut Sinut pataluhaksi ja vannonut, ett'et Sinä enää koskaan +saa saastuttaa hänen taloansa, koska Sinun sadattelusi muka kykenisivät +pudottamaan katon kristityn ihmisen niskaan.» + +»Puhuuko se sellaisia, se tekopyhä saituri?» karjui Lambourne: -- No +sitten täytyy hänen tulla tänne ottamaan vastaan käskyjäni, juuri tänä +siunattuna iltana, tänne enoni katon alle! Minä veisaan hänelle +semmoisen messun, että hän luulee jo pirun roikkuvan liepeissään kun +kuulee vain minun puhuvan.» + +»Ei, mutta kyllä Sinun ovat jo yläkamarisi aivan ilmitulessa, Mikko!» +epäili kauppias. »Tony Fosterko tottelisi noin vain Sinun vihellystäsi! +-- Hohhoi, Mikkoseni, mene nukkumaan -- mene nukkumaan.» + +»Sanonpa Sinulle jotakin, Sinä kaitaposkinen hölmö», vastasi Mikael +Lambourne vimmoissaan, »minä panen vetoon viisikymmentä enkelikolikkoa +myymäläsi viittä ensimäistä laatikkoa vastaan, siitä vale-akkunasta +ylöspäin lukien, ja kaikkea, mitä niissä on, että minä saan Tony +Fosterin tulemaan tähän tupaan, ennen kuin olemme ehtineet kallistaa +kolmet maljat.» + +»Minä en lyö niin korkeata vetoa», sanoi kauppias, jonkun verran +selvinneenä tarjouksesta, joka osoitti Lambournen puolelta melkein +liian yksityiskohtaista hänen myymälänsä salakomerojen tuntemusta, +»minä en käy niin suureen veikkaan», toisti hän; »mutta jos haluat, +panen minä viisi enkelikolikkoa Sinun viittä pyöryväistäsi vastaan +siitä, ett'ei Tony Foster lähde iltarukouksen jälkeen majastaan +rientääkseen oluttupaan, ei Sinun mieliksesi eikä kenenkään muunkaan.» + +»Sovittu!» huusi Lambourne. -- »Kas tässä, eno, pitäkää panoksia ja +pankaa joku nuoremmista tynnyrinnuolijoistanne tai viinuripojistanne +heti paikalla hyppäämään kartanoon, viemään tämä kirje mestari +Fosterille ja sanomaan hänelle, että minä, hänen harras ystävänsä +Mikael Lambourne, pyydän saada puhella hänen kanssaan enoni linnassa +täällä sangen tärkeistä asioista. -- Ota nyt koivet selkääsi, poika, +sillä aurinko laskee kohta, ja se roisto käy nukkumaan lintujen kanssa, +säästääkseen lampaantalia -- hyi saakeli!» + +Lyhyen ajan kuluttua -- mikä käytettiin juomiseen ja räyhäämiseen -- +palasi lähetti ja ilmoitti herra Fosterin tulevan aivan pian. + +»Voitto! Voitto!» kiljaisi Lambourne ja ryntäsi panosten kimppuun. + +»Ei ennen kuin hän tulee, jos suvaitset», esti kauppias. + +»Mitä, lempo soikoon, hänhän on jo kynnyksellä», penäsi Mikael. -- +»Mitä hän sanoi, poika?» + +»Palvelukseksenne, Teidän Korkea-arvoisuutenne», vastasi lähetti, »hän +pilkisteli akkunasta, pyssy kädessä, ja kun minä olin toimittanut +Teidän asianne peljäten ja vavisten, ilmoitti hän happamin naamoin, +että Teidän Ylevyytenne olisi saanut mennä Manalan asuinmajoihin.» + +»Taikka helvettiin, luullakseni», virkkoi Lambourne -- »sinnehän hän +lähettää kaikki, jotka eivät kuulu hänen pyhäinsä yhteyteen.» + +»Aivan niin», vastasi poika, »minä vain käytin tuota toista +lausepartta, koska se oli runollisempi.» + +»Nerokas miehenalku», julisti Mikael; »saas tästä kunnon siemaus +runollisen kurkkusi kostukkeiksi. -- Ja mitä Foster muuta sanoi?» + +»Hän huusi minut takaisin», jatkoi poika, »ja käski minun sanoa, että +jos Teillä oli jotakin hänelle puhumista, piti Teidän mennä hänen +luokseen.» + +»Ja mitä sitten?» tiedusteli Lambourne. + +»Hän luki kirjeen ja näytti noin niinkuin raivostuvan, ja kysyi +minulta, oliko Teidän Korkea-arvoisuutenne juomapäällä -- johon minä +vastasin, että kyllä Te hieman espanjaa puhuitte kuten ainakin mies, +joka on käynyt Kanarian saarilla.» + +»Tiedä huutia, Sinä kolpakkokääpiö, Sinä paisuneen laskun penikka!» +äkäili Lambourne. »Tiedä huutia! -- Mutta mitä sanoi hän sitten?» + +»Hän murisi», vastasi nulikka, »että ell'ei hän tulisi, voisi Teidän +Ylevyytenne toitottaa kaikkien kuuluville sellaista, mikä tulisi pitää +hampaiden takana, ja niin painoi hän vanhan matalan lakin päähänsä, +heitti nukkavierun sinisen viitan hartioilleen ja on, kuten jo sanoin, +oleva täällä tuossa paikassa.» + +»Oli siinä tottakin joukossa, siinä, mitä hän puhui», vastasi Lambourne +ikäänkuin itsekseen haastellen -- »kalloni teki taas minulle vanhan +koirankujeensa -- mutta päin tuuleen vain -- antaa hänen tulla! -- En +minä ole turhan takia niin kauvan kierrellyt maailmanrantaa, +pelätäkseni yhtä Tony Fosteria, olinpa sitten juovuksissa tai selvä. -- +Tuokaa minulle kannu vettä, kastaakseni sillä viinini.» + +Sillä välin kun Lambourne, jonka Fosterin lähestyminen oli nähtävästi +herättänyt tietoisuuteen tilastaan, yritteli valmistua häntä +vastaanottamaan, luikahti Giles Gosling ylös kulkukauppiaan kamariin ja +tapasi tämän kovasti kiihtyneenä mittelemästä huoneen lattiaa. + +»Te poistuitte äkkiä seurasta», sanoi isäntä vieraalleen. + +»Olipa aikakin, koska paholainen yhtyi kumppaniksenne», vastasi +kauppias. + +»Ei ole erin kohteliasta käyttää moista nimitystä sisarenpojastani», +sanoi Gosling, »eikä minun sopisi oikeastaan siihen enää vastatakaan, +ja kuitenkin voi Mikkoa jollakin tavoin pitää saatanan seuralaisena.» + +»Pyh -- minä en puhu nyt siitä suurisuisesta tappelupukarista», virkkoi +kauppias, »vaan siitä toisesta, joka, mikäli minä tiedän -- Mutta koska +lähtevät he? tai miksi he tulivat?» + +»Koira soikoon, niihin kysymyksiin en minä osaa vastata mitään», +selitti isäntä. »Mutta katsokaas, herra, Te toitte minulle tunnusmerkin +arvoisalta herra Tressilianilta -- kaunis kivi siinä onkin.» Hän otti +sormuksen esille, katseli sitä hetkisen ja vakuutti sitä takaisin +kukkaroonsa sovittaessaan, että se oli liian kallisarvoinen korvaus +siitä vähästä, mitä hän saattoi tehdä arvoisan lahjoittajan hyväksi. +Hän oli, jatkoi hän, julkisen majatalon isäntä, eikä hänen oikein +sopinut urkkia muiden ihmisten asioita; kuten hän oli jo aikaisemmin +ilmoittanut, ei hän ollut saanut tietoonsa muuta kuin että se nainen +oli yhä Cumnorin linnassa mitä tarkimmin vartioituna ja että hän niiden +mielestä, jotka olivat sattuneet hänet vilahdukselta näkemään, tuntui +ajatuksiinsa vaipuneelta ja tyytymättömältä yksinäisyyteensä. »Mutta +nyt», esitteli hän, »tarjoutuu sopivin tilaisuus, mitä on pitkään +aikaan sattunut, jos Te tahdotte tyydyttää herranne uteliaisuutta. Tony +Foster on tulossa tänne, ja Mikael Lambournen tarvitsee saada vain +hieman hajua uusista viinipulloista, niin ei kuningattarenkaan käsky +saisi häntä hievahtamaankaan pöydän takaa. Niin että he pysyvät siinä +ainakin tunnin tai niille paikoin. -- Nyt tulee Teidän vain heittää +reppu selkäänne, sillä se on Teidän paras tekosyynne, ja ehkäpä Te +voitte taivuttaa vanhan palvelijan, isännän varmasti ollessa poissa, +päästämään Teidät hieromaan kauppaa sen rouvan kanssa, ja niin saatte +Te ehkä tietää hänen tilastaan ja oloistaan enemmän kuin mitä minä tai +kuka muu tahansa voisimme Teille kertoa.» + +»Totta -- aivan totta», vastasi Wayland, sillä hän se oli; »erinomainen +suunnitelma, vaikka nähdäkseni hieman vaarallinen -- sillä mitäpä, jos +Foster palaisi?» + +»Hyvin mahdollinen tapahtuma tosiaankin», myönsi isäntä. + +»Taikka mitäpä», jatkoi Wayland, »jos se nainen antaisi minulle kylmät +kiitokset ponnistuksistani?» + +»Sekin on otaksuttavissa», myönsi Giles Gosling jälleen. »Minua muutoin +ihmetyttää, että herra Tressilian pitää semmoista huolta naisesta, joka +ei hänestä lainkaan välitä.» + +»Molemmissa tapauksissa käy minun huonosti», jatkoi Wayland; »eikä +minua siis Teidän neuvonne, kokonaisuudessaan katsottuna, niin +erinomaisesti miellytäkään.» + +»Mutta älkäähän nyt sekoittako minua juttuun, kunnon palvelija», +vastasi isäntä; »tämähän on herranne asia, eikä minun; Te itse +parhaiten tiedätte vaaran, johon antaudutte, tai kuinka rohkeasti Te +sitä uhmaatte. Mutta mihin ette itse uskalla ryhtyä, siihen ette voi +odottaa muidenkaan käyvän.» + +»Seis! seis!» huusi Wayland; »sanokaa minulle vain yksi seikka -- +meneekö se vanha mieskin Cumnoriin?» + +»Varmasti, niin ainakin luulen», vastasi isäntä; »sillä heidän +palvelijansa sanoi, että hänen piti viedä heidän tavaransa sinne, mutta +oluthaarikka vaikuttikin häneen yhtä voimakkaasti kuin viinipullo +Mikaeliin.» + +»Riittää», virkkoi Wayland päättävästi. -- »Minä tahdon sotkea sen +vanhan konnan juonet -- kauhea pelästys, joka valtasi minut hänen +inhoittavan naamansa nähdessäni, alkaa helpoittaa ja vihani päästä +voitolle. Auttakaahan reppua selkääni, hyvä isäntä. -- Pidä nyt varasi, +vanha Albumazar -- kohtaloosi on ilmestynyt pahansuopa vaikutus, ja se +uhkaa Ison Karhun tähtisikermästä.» + +Näin puhein heitti hän taakan selkäänsä, poistui »Mustasta Karhusta» +takatietä isännän johtamana ja valitsi yksinäisimmän polun Cumnorin +kartanoon kulkeakseen. + + + + +II Luku. + + + _Nuori paimen_. Noilla tuppisaksoilla + on enemmän kalua kuin voit luulla, sisko. + + _Talvinen Tarina_. + +Koettaessaan kaikin puolin noudattaa kreivin yhä uudistettuja käskyjä +mitä suurimman salaperäisyyden säilyttämisestä ja erittäinkin omia +juroja ja saiturimaisia tapojaan, halusi Anton Foster taloutensa +hoidossa mieluummin päästä yleiseltä huomiolta rauhaan kuin torjua +tungettelevaa uteliaisuutta. Niinpä hän, käyttämättä lukuisaa +miesjoukkoa vartioimaan hänelle uskottua aarretta ja puolustamaan +taloa, tahtoi huomiota välttääkseen vähentää väkeänsä niin paljon kuin +mahdollista, niin että ell'ei linnassa sattunut olemaan kreivin tai +Varneyn seuralaisia, vanha ukko ja kaksi ijäkästä eukkoa, joiden oli +määrä siivota kreivittären huoneita, muodostivat talon koko +palvelijakunnan. + +Toinen näistä akoista avasi oven Waylandin kolkutuksesta ja vastasi +hänen pyyntöönsä päästä näyttämään tavaroitaan talon arvoisille +naisille, ankaralla, omituisen murteellisella haukkumasanojen tulvalla. + +Kauppias älysi vaimentaa hänen rääkyntäänsä sujahuttamalla hopearahan +hänen kouraansa ja lupailemalla hieman kangasta myssyyn, jos talon +rouva vain ostaisi hänen tavaroitaan. + +»Suur kiitost, paljon kiitoksia, min onki jo ihlan rikki. -- Men ny +reppunes tonne rekuoliin. -- Siel se justiin käveliekin.» Akka vei siis +kauppiaan puutarhaan ja sanoi, osoittaen erästä vanhaa, rappeutunutta +huvihuonetta: »Tuol se on ny -- tuol noi -- kyl se ostaa, kyl vaa, se +pitie niin kovast koreist kankaist.» + +»Hän jättää minut selviytymään täältä omin apuineni», ajatteli Wayland, +kuullessaan ämmän sulkevan puutarhanportin mennessään. »Eivät ne nyt +sentään minua hakanne, eivät ainakaan uskaltane murhata niin pienestä +rikoksesta ja näin varhaisella hämäränhetkellä. Hiisi vieköön, minä +astun eteenpäin -- urhoollinen sotapäällikkö ei ajattele ennen pakoa, +ennen kuin hänet on lyöty. Näenpä kaksi naista vanhassa huvimajassa +tuolla -- mutta miten lähestyä heitä? -- Seis -- Will Shakespeare +olkoon auttajani hädässä. Minä esitän niille hieman Autolycusta.» Ja +hän lauloi lujalla äänellä ja asiaankuuluvalla rohkeudella seuraavan +suositun näytelmäpätkän: -- + + »Liinaa lumivalkoista, + Sysimustaa harsoa, + Hienon hienoja hansikoita, + Koko- ja puolinaamioita. + +»Minkä oudon ilmestyksen onkaan onni meille tänään lähettänyt, Janet?» +kysyi rouva. + +»Yhden noita turhamaisten tavarain kaupitsijoita, joita reppureiksi +sanotaan», vastasi Janet totisissaan, »ja jotka myyvät lyhyttavaroitaan +vielä lyhyemmällä mitalla. -- Ihme, että Dorcas-mummo päästi hänet +sisään.» + +»Sepä nyt sattui sopivaan aikaan, tyttö», sanoi kreivitär; »me vietämme +raskasta elämää täällä, ja tämä saattaa lyhentää ikävän hetken.» + +»Niin, armollinen rouva», vastasi Janet; »mutta isäni?» + +»Hän ei ole minun isäni, Janet, eikä toivoakseni herranikaan», virkkoi +kreivitär. -- »Minä käsken, kutsu se mies tänne -- minä tarvitsen yhtä +ja toista.» + +»Niin», vastasi Janet, »Teidän Korkeutenne tarvitsee vain viitata, ja +heti ensi lähetyksessä toimitetaan Teille kaikki, mitä Englanti suinkin +voi tarjota. -- Mutta sittenkin voi tästä syntyä onnettomuutta. -- Minä +pyydän, rakas rouva, käskekää minun lähettää tuo mies tiehensä!» + +»Minä käsken Sinua lähettämään hänet tänne», vastasi kreivitär; -- »tai +odotahan, Sinä vapiseva hölmöläinen, minä kutsun hänet itse ja pelastan +Sinut siten nuhteista.» + +»Ah! minun päiviäni, rakas rouva, jos siinä olisi kaikki», sanoi Janet +murheellisena, rouvan huutaessa kulkukauppiaalle: »Tule tänne vain, +kunnon mies -- avaa reppusi -- jos Sinulla on oivallisia tavaroita, +niin on hyvä onni lähettänyt Sinut tänne minun mielikseni ja Sinun +hyödyksesi.» + +»Mitä suvaitsee Teidän Armonne tarvita?» kysyi Wayland, päästellen +reppuaan ja levitellen sen sisältöä niin näppärästi kuin olisi hän koko +ikänsä harjoittanut kulkukauppiaan ammattia. Hän olikin joskus +tilapäisesti sitäkin työtä tehnyt monivaiheisen elämänsä aikana, ja hän +osasikin nyt kehua tavaroitaan kaikella reppurin kielevyydellä ja panna +niille taitavasti hintaa. + +»Mitäkö minä suvaitsen tarvita?» virkkoi rouva, »no, kun ottaa +huomioon, ett'en minä kuuteen pitkään kuukauteen ole ostanut +kyynärääkään pellavakangasta enkä Belgian palttinaa enkä edes +pienintäkään koristetta omiksi tarpeikseni ja oman valintani mukaan, +niin soveliaampi kysymys olisi: Mitä on Sinulla myytävänä? Panehan +syrjään tuo palttinaröyhelö ja nuo hihat -- ja nuo käärylät mustalla +harsokankaalla levitettyä kultakankaista reunusnauhaa -- ja tuo lyhyt, +kirsikanvärisestä hienosta kankaasta tehty viitta, jossa on niin +kauniit kultaiset napit ja punoksetkin -- Eikö se olekin ylen soma, +Janet?» + +»Armollinen rouva», vastasi Janet, »jos Te kysytte minun halpaa +arvosteluani, niin on se minun mielestäni aivan liian räikeä +aistikkaaseen pukuun.» + +»Mäkeen arvostelusi, ell'ei se muutu kirkkaammaksi, tyttö», sanoi +kreivitär; »Sinä saat pitää sitä itse rangaistukseksi; ja minä olen +varma siitä, että nuo kultaiset napit, ne kun ovat verrattain jykeviä, +tyynnyttävät isäsi ja saavat hänet sietämään tuota kirsikanpunaista +kangastakin. Mutta katso, ett'ei hän sieppaa niitä pois, Janet, ja vie +niitä pitämään seuraa raha-arkkuunsa vangitsemilleen enkeleille.» + +»Pyydän Teidän Armoanne säästämään isäraukkaani!» vastasi Janet. + +»Eipä suinkaan! Miksi pitäisi muka säästää häntä, joka on jo +luonnostaan niin säästäväinen?» pilaili kreivitär. -- »Mutta +palatkaamme kauppoihimme. -- Tämä päähine minulle, ja tuo hopeainen, +helmikoristeinen hiusneula; -- ja ota tästä, Janet, nämä kaksi +punaisenruskeata hametta Dorcasille ja Alisonille, jott'ei niiden +eukkoparkojen tule kylmä lähestyvänä talvena. -- Ja kuule, eikö Sinulla +ole haju-aineita tai tuoksupusseja tai kauniita, uusimuotisia +hajupulloja?» + +»Jos minä olisin kulkukauppias oikein tosissani, pianpa minusta +vääntyisi aika pomo», ajatteli Wayland, yrittäessään parhaan kykynsä +mukaan vastata kysymyksiin, joita kreivitär heitteli hänelle tuhka +tiheään malttamattomuudella nuoren naisen, joka ei pitkään aikaan ole +saanut toimittaa niin mieluista tehtävää. »Mutta miten saada hänet edes +hetkiseksi ajattelemaan vakavampia asioita?» Esitellessään parhaita +hajuaineitaan koetti Wayland yht'äkkiä kiinnittää hänen huomiotaan +ilmoittamalla näiden tavarain hinnan kohonneen melkein puolella sen +jälkeen kun Leicesterin kreivi oli alkanut komeat varustelunsa +ruhtinaallisessa Kenilworth-linnassaan, missä hän aikoo kestitä +kuningatarta ja koko hovia. + +»Haa!» huudahti kreivitär; »huhu puhui siis totta, Janet.» + +»Silkkaa totta, armollinen rouva», vastasi Wayland; »ja minua +ihmetyttää, ett'ei Teidän Armonne ole siitä tarkemmin kuullut. +Kesäretkellä juhlii jalo kreivi Englannin kuningatarta linnassaan +kokonaisen viikon; ja niitä on paljon, jotka väittävät, että Englanti +on saava kuninkaan ja Englannin Elisabet -- Jumala häntä varjelkoon! -- +puolison, ennen kuin retki on lopussa.» + +»Sen ne konnat valehtelevat!» kiljaisi kreivitär kiihkoissaan. + +»Jumalan tähden, armollinen rouva, tyyntykää», pyyteli Janet pelosta +vavisten; »kuka nyt välittäisi reppurin uutisista!» + +»Olet oikeassa, Janet!» myönsi kreivitär; »nuhtelit minua syystä. +Moiset huhut, jotka tahraavat Englannin kuuluisimman ja jaloimman +kreivin mainetta, voivatkin saada luottamusta vain alhaisten, +halpamaisten, kunnottomien ihmisten keskuudessa!» + +»Tulkoon tuhoni, armollinen rouva», virkkoi seppä Wayland, havaitessaan +kreivittären suuttumuksen suuntautuvan häneen, »jos olen tehnyt mitään, +joka ansaitsisi tämän ankaran kiivastuksen! -- Minä kerroin vain, mitä +niin monet puhuvat.» + +Sillä välin oli jo kreivitär ennättänyt tyyntyä, ja hän koetti nyt, +Janetin tuskallisten merkkien pelästyttämänä, poistaa kaikki +kiihtymyksensä jäljetkin. »Minua vain kiusoitti, kunnon mies», sanoi +hän, »kun kuulin, että kuningattaremme muka luopuisi neitseellisestä +säädystään, joka on niin kallis hänen kansalleen -- älä ajattele sitä +sen enempää.» Ja ikäänkuin tahtoen muuttaa puheenaihetta, lisäsi hän: +»Ja mitä ainetta se on tuo, jota niin huolellisesti säilytetään +hopearasiassa?» tarkastellessaan laatikon sisältöä, jossa oli erilaisia +rohtoja ja haju-aineita eri osastoissa. + +»Se on lääkettä tautia vastaan, jota ei toivoakseni Teidän Armonne +tarvitse sanoa koskaan potevansa. Jos sitä nauttii pienen turkinpavun +suuruisen määrän päivittäin yhden viikon ajan, vahvistaa se sydäntä +tuota raskasmielisyyttä ja alakuloisuutta vastaan, joka syntyy +yksinäisyydestä, suruista, pettyneestä rakkaudesta, murtuneista +toiveista --» + +»Oletko Sinä hullu, ystäväiseni?» kysyi kreivitär terävästi; »tai +luuletko Sinä, että vaikka minä ostinkin hyväntahtoisuudessani noita +Sinun romutavaroitasi suhteettomista hinnoista, Sinä nyt saat uskotella +minulle mitä hölynpölyä tahansa? -- Kuka ikinä kuuli sydämen sairautta +parannetun ruumiiseen otetuilla lääkkeillä?» + +»Armollisella luvallanne, hyvä rouva», virkkoi Wayland, »minä olen +rehellinen mies ja minä myin tavarani rehelliseen hintaan. -- Enkä minä +tämän jalon lääkkeen ominaisuuksista puhuessani suinkaan kehoittanut +Teitä sitä ostamaan. Miksi olisin siis valehdellut? Minä en sano, että +se voi parantaa syvälle juurtuneita sielun kärsimyksiä, siinä voivat +auttaa vain Jumala ja aika; mutta minä sanon, että tämä elähyttävä +lääke poistaa pahoja höyryjä, jotka syntyvät ruumiissa mielen +hautomasta alakuloisuudesta. Useata ihmistä olen minä sillä jo +auttanut, sekä hovissa että muualla, ja nyt aivan hiljattain paransin +minä sen avulla erään herra Edmund Tressilianin, kunnianarvoisan +cornwallilaisen aatelismiehen, joka oli hyljätyn lemmen takia, niin +kerrottiin, joutunut niin raskaalle mielelle, että hänen ystävänsä +pelkäsivät hänen henkeään.» + +Hän vaikeni; kreivitärkin pysyi hiljaa hetkisen aikaa ja kysyi sitten +äänellä, jonka sävyä hän turhaan koetti pinnistää lujaksi ja +välinpitämättömäksi: + +»Ja onko aatelismies, josta puhuit, nyt täydelleen toipunut?» + +»Kutakuinkin, armollinen rouva», vastasi Wayland; »hän ei ainakaan +kärsi enää ruumiillisia tuskia.» + +»Minä ostan hiukan tuota lääkettä, Janet», sanoi kreivitär. +»Minutkin valtaa joskus tuollainen ajatuksen ja järjen samentava +raskasmielisyys.» + +»Älkää sitä tehkö, armollinen rouva», neuvoi Janet; »kuka takaa, että +tämä mies myy ainetta, joka ei ole terveydelle vahingollista?» + +»Minä todistan itse rehellisyyteni», vastasi Wayland ja nieli jonkun +verran lääkettä heidän nähtensä. Kreivitär osti sitten loput, sillä +Janetin vastustelut saivat hänet vain sitä itsepäisemmin pysymään +aiheessaan. Sitten otti hän heti paikalla ensimäisen annoksen ja väitti +tuntevansa sydämensä keventyneen ja elinvoimansa lisääntyneen -- +seuraus, joka kaiken todennäköisyyden mukaan johtui vain hänen omasta +mielikuvituksestaan. Kreivitär kasasi sitten kaikki ostoksensa yhteen +läjään, heitti kukkaronsa Janetille ja kehoitti häntä laskemaan summan +ja maksamaan kauppiaan saatavat; minkä jälkeen hän, ikäänkuin +kyllästyneenä huviin, jota hänelle oli ensimmältä tuottanut +keskustelunsa Waylandin kanssa, toivotti hänelle hyvää iltaa ja asteli +huolettomasti kartanoon, siten ryöstäen Waylandilta kaiken tilaisuuden +päästä puhumaan hänen kanssaan kahden kesken. Seppä kiiruhtikin sen +tähden selvittämään asioita edes Janetin kanssa. + +»Tyttö», sanoi hän, »kasvoistasi päättäen pidät Sinä hartaasti +emännästäsi. Hän kaipaakin kipeästi uskollista palvelusta.» + +»Ja hyvin hän ansaitseekin uskollisen palvelukseni», vastasi Janet; +»mutta entä sitten?» + +»Tyttö, minä en ole lainkaan se, miltä näytän», virkkoi kulkukauppias, +äänensä alentaen. + +»Sitä vähemmän otaksuttavaa on, että Te olisitte kunniallinen mies», +iski Janet. + +»Sitä enemmän otaksuttavaa», vastasi Wayland, »koska en ole reppuri.» + +»Lähtekää siis heti paikalla täältä, tai minä huudan apua», koveni +Janet; »isänikin on kai jo tullut kotiin.» + +»Maltahan nyt, tyttö», sanoi Wayland; »muutoin joudut tekemään +sellaista, mitä saisit myöhemmin katua. Minä olen emäntäsi ystäviä; hän +tarvitsee niitä enemmän; älä siis syökse turmioon niitä harvoja, joita +hänellä on.» + +»Mistä minä ne tunnen?» kysyi Janet. + +»Katso minua kasvoihin», vastasi seppä Wayland, »ja sano, etkö saata +lukea rehellisyyttä piirteistäni.» + +Ja tosiaankin, vaikk'ei hän ollut suinkaan kaunis, oli hänen +kasvoillaan kuitenkin se kekseliään hengen ja nopean ajatuskyvyn +terävä, voimakas ilme, joka yhtyneenä eloisiin, kirkkaihin +silmiin, hyvinmuodostuneeseen suuhun ja älykkääseen hymyyn +usein luo miellyttäväisyyttä ja viehätystä itsessään rumiin ja +epäsäännöllisiinkin piirteihin. Janet tarkasteli häntä uskonlahkonsa +ovelalla suoruudella ja sanoi: »Huolimatta kehutusta rehellisyydestäsi, +ystäväiseni, ja vaikk'en minä olekaan tottunut lukemaan enkä +arvostelemaan sellaisia kirjoja kuin Sinä panet minut tutkimaan, niin +luulen kasvoissasi näkeväni jonkun verran reppuria -- ja jonkunverran +rosvoa.» + +»Ehkäpä vähässä määrässä sitäkin», vastasi seppä Wayland nauraen. +»Mutta tänä iltana tai huomenna tulee tänne isäsi kanssa muuan vanha +ukko, jolla on kissan hiipivä astunta, rotan kavala, salavihainen +katse, lintukoiran nöyristelevä oveluus, verikoiran varma ote -- häntä +varo, niin itsesi kuin emäntäsi takia. Katsos, kaunis Janet: hän +kuljettaa kyykäärmeen myrkkyä kyyhkysen teeskennellyn viattomuuden +verhossa. Mitä tuhoa hän nyt teille suunnittelee, sitä en voi varmaan +sanoa, mutta kuolema ja turmio ovat aina ennen hänen askeleitaan +seuranneet. -- Älä puhu tästä mitään emännällesi -- taitoni saa minut +uskomaan, että hänen nykyisessä tilassaan voi pahan pelko olla yhtä +vaarallinen kuin sen vaikutus. -- Mutta katso, että hän ottaa sitä +minun ainettani, sillä» -- (hän alensi äänensä ja lausui hiljaa, mutta +painokkaasti tytön korvaan) -- »se on vastamyrkkyä -- kuule, nyt he +tulevat puutarhaan!» + +Meluavan iloilun ja äänekkään puhelun hälinä läheni tosiaankin +puutarhan porttia, ja sen säikäyttämänä loikkasi seppä Wayland tiheään +pensaikkoon, Janetin peräytyessä huvimajaan, jott'ei häntä huomattaisi +ja jotta hän samalla voisi salata, ainakin ensihädässä, luullulta +kulkukauppiaalta ostetut tavarat, jotka vielä viruivat hujan hajan +kesähuoneen lattialla. + +Janetilla ei ollut kuitenkaan mitään syytä pelkoon. Hänen isänsä +ja tämän vanha palvelija, Leicesterin kreivin palvelija ja +tähtienselittäjä tulivat puutarhaan suurella melulla ja pauhulla, +koettaen äärimmäisellä vaivalla tyynnytellä Lambournea, jonka aivot +väkineste oli nyt sytyttänyt kokonaan tuleen ja joka oli niitä +onnettomia ihmisiä, mitkä, kun he kerran ovat joutuneet viinin +lumoihin, eivät muiden juoppojen tavoin vaivu uneen, vaan pysyvät +osittain humalansa vallassa useita tunteja, kunnes he lopulta yhä +uudistuvien kulausten vaikutuksesta päätyvät jonkunlaiseen tiedottoman +hulluuden tilaan. Monien tämänlaisten päihtyneiden tavoin ei +Lambournekaan ollut menettänyt liikunto- eikä puhekykyjään, vaan puhui +päinvastoin tavattoman pontevasti ja laveasti ja huusi kuuluville +kaikkea sellaista, minkä hän muutoin olisi pitänyt visusti salassa. + +»Kuinka!» toitotti Mikael äänensä koko voimalla, »eikö minulle muka +anneta tervetuliaisia -- ei kunnon ryyppyä, vaikka minä olen tuonut +onnen ja rikkauden Sinun vanhaan, ränsistyneeseen koirankoppiisi erään +perkeleen liittolaisen hahmossa, joka osaa muuttaa liuskakiven palasia +selviksi Espanjan kultakolikoiksi? -- Kas niin, Sinä Tony Tulenpistäjä, +Sinä paavilainen, puritani, tekopyhä, saituri, konna, paholainen, +kaikkien ihmiskunnan syntien lihaksitulemus, kumarra syvään ja tervehdi +häntä, joka tuo taloosi jumaloimasi mammonan!» + +»Taivaan nimessä», sanoi Foster, »puhu hiljempää -- tule pois taloon -- +saat viiniä ja mitä tahansa haluat.» + +»Ei, Sinä vanha maanmuna, minä tahdon juoda sen tässä», jyristi +humaltunut tappelupukari. -- »Tässä näin, _al fresco_, kuten +italialainen sanoo. -- Ei, ei, minä en halua juoda yhdessä tuon +myrkkyjä sekoittelevan paholaisen kanssa samassa huoneessa enkä +tukehtua arsenikin ja elohopean höyryihin; se konnamainen Varney opetti +minut sitä karttamaan.» + +»Tuokaa nyt sille viiniä, kaikkien paholaisten nimessä!» tuskitteli +kullantekijä. + +»Ahaa! ja Sinä kai höystäisit sen hyvin mielelläsi, Sinä vanha +rehellisyyden perikuva, etkös höystäisikin? Pianpa kuohuisi +aivokopassani vihtrilliä ja aivastusjuurta ja rikkihappoa ja sievettä +ja kahtakymmentä muuta helvetinainetta niinkuin noidan kattilassa pirua +manattaessa. Ojennappas pullo minulle omakätisesti, vanha Tony +Tulenpistäjä -- ja se saakin olla kylmää -- minä en halua juoda muinoin +poltettujen piispojen roviolla lämmitettyä viiniä. -- Tai odotahan, +tulkoon vain Leicesterista kuningas, jos hän tahtoo -- hyvä -- ja +Varneystä, siitä Varney-konnasta, suurvisiiri -- mainiota, mainiota! -- +ja mitä minusta sitten tulisi? -- no, keisari -- keisari Lambourne! -- +Minä tahdon nähdä sen niiden suloisen kaunottaren, jonka ne ovat +teljenneet tänne salanautinnokseen. -- Hänen pitää juuri tänä jumalan +iltana täyttämän viinimaljani ja pistämän yömyssyn päähäni. Mitä tekee +mies kahdella eukolla, vaikka hän olisikin sitten kreivi kaksinkymmenin +kerroin? -- vastaa tähän, Tony-poikaseni, Sinä vanha kirottu tekopyhä +koira, jonka nimen Jumala pyyhki pois elämän kirjasta, mutta jota +kiusaa se alituinen toivo, että kyllä se sinne vielä takaisinkin +otetaan. -- Sinä vanha piispanpolttaja, Sinä Jumalaa pilkkaava +uskonkiihkoilija, vastaappas siihen!» + +»Minä työnnän tikarini sen sisään varteen asti», murisi Foster +matalalla, raivosta värisevällä äänellä. + +»Taivaan nimessä, ei väkivaltaa!» hätäili tähtienselittäjä. »Tässä on +meneteltävä sievemmällä tavalla. -- Kas tässä, kunnon Lambourne, +haluatko tyhjentää kanssani maljan jalon Leicesterin kreivin ja herra +Rikhard Varneyn terveydeksi?» + +»Haluan kun haluankin, oma Albumazarini. -- Haluan kun haluankin, Sinä +rehellinen rotanmyrkyn myyjä, -- tahtoisinpa suudella Sinua, Sinä +kunniallinen _Lex Julian_ rikkoja (kuten ennen Leydenissä +sanottiin), ell'et Sinä haisisi niin kirotusti tulikivelle ja muille +saatanan apteekkitavaroille. -- Saas tästä, valmis on -- Varneyn ja +Leicesterin malja! -- kahden jalosti kohoavan hengen -- kahden +salajuonisen, syvälle sukeltavan, korkealle lentävän, sydämettömän, +kunnianhimoisen roiston malja! -- Hyvä, minä en sano enempää, mutta +minä aijon hioa tikariani sen ihmisen rintaluihin, joka ei siihen +maljaan vastaa! Ja niin, hyvät herrat --» + +Näin puhuen tyhjensi Lambourne tähtienselittäjän ojentaman maljan, +jossa ei ollutkaan viiniä, vaan puhdasta väkiviinaa. Hän yritti +puolinaista kirousta, pudotti tyhjän maljan hyppysistään, nosti kätensä +miekan ponteen, mutta ei jaksanut vetää sitä tupesta, horjui ja kaatui +vihdoin tajuttomaksi, liikkumattomaksi palvelijan syliin; tämä laahasi +hänet huoneeseen ja toimitti vuoteelle. + +Yleisen hämmingin vallitessa pääsi Janet huomaamatta emäntänsä +huoneeseen, vavisten kuin haavan lehti, ja päätti pitää kreivittäreltä +salassa sen kauhistavan epäluulon, joka ei voinut olla heräämättä hänen +mielessään päihtyneen Lambournen kaameiden puheiden vaikutuksesta. +Hänen pelkonsa, vaikka se ei voinutkaan vielä pukeutua mihinkään +määrättyyn muotoon, kulki kuitenkin yhtä rintaa kulkukauppiaan +varoituksen kanssa; ja hän kehoitti hartaasti emäntäänsä noudattamaan +päätöstään reppurin suositteleman lääkkeen nauttimisesta, josta hän +ehkä muutoin olisi häntä kieltänyt. + +Eivätkä Lambournen viittailut olleet jääneet kuulumatta +Waylandiltakaan, joka osasi niitä paljoa paremmin tulkita. Hän tunsi +syvää sääliä, nähdessään niin suloisen olennon kuin kreivittären, jonka +hän oli ensi kerran tavannut kotoisen onnen helmassa, sellaisen +roistojoukon juonittelujen esineenä. Ja hänen raivonsa saavutti +äärimmäisen rajansa, kun hän kuuli vanhan mestarinsa äänen, miehen, +jota kohtaan hän tunsi yhtä syvää vihaa kuin pelkoakin. Hän oli myös +hieman ylpeä omasta taidostaan ja keinoistaan, ja niin vaarallinen kuin +tehtävä olikin, teki hän vielä samana yönä päätöksen tunkeutua +salaisuuden perille ja jos suinkin mahdollista, auttaa sitä onnetonta +naista. Muutamista Lambournen sadattelujen sekaan pujahtaneista +sanoista sai Wayland nyt ensi kerran aihetta epäillä, ett'ei Varney +ollutkaan ehkä toiminut kokonaan omaan laskuunsa tavoitellessaan tämän +ihanan olennon rakkautta ja sen myös saavuttaessaan. Huhu tiesi kertoa +tämän innokkaan palvelijan jo ennenkin avustaneen herraansa +lemmenseikkailuissa; ja niin alkoi Wayland uumoilla, että kenties +Leicester näyttelikin pää-osaa koko tässä jutussa. Tytön ja kreivin +avioliittoa hän ei voinut aavistaakaan, mutta jo tilapäisenkin +lemmenkujeilun paljastaminen naisen kanssa, joka oli neiti Amy +Robsartin säätyä ja arvoa, oli mitä tärkein salaisuus, josta riippui +tämän suosikin valta Elisabetin suhteen. »Vaikka Leicester itse +epäröikin ryhtyä tukahuttamaan sellaista huhua mitä ankarimmin +keinoin», ajatteli hän, »niin oli hänellä ympärillään miehiä, jotka +tekisivät hänelle sen palveluksen ilman hänen suostumustaankin. Jos +minä tähän asiaan sekaannun, niin täytyy sen tapahtua tavalla, jota +vanha mestarinikin käyttää saatanan mannaansa valmistaessaan: luja +naamari kasvoilla. Siksipä aijonkin lähteä huomenna Giles Goslingin +luota ja muutella olopaikkaani ja kulkusuuntaani yhtä usein kuin +vainottu kettu. Mutta haluaisinpa sentään nähdä sen pikku +puritanittaren vielä kerran. Hän näytti melkein liian somalta ja +viisaalta polveutuakseen sellaisesta konnasta kuin Anton +Tulenpistäjästä.» + +Giles Gosling oli Waylandin lähdöstä pikemmin mielissään kuin +suruissaan. Kunnon ravintoloitsija piti niin vaarallisena Leicesterin +kreivin suosikin suunnitelmien vastustamista, että hänen hyvä sydämensä +tuskin jaksoi kannattaa hänen hyviä aikomuksiaan ja että hänestä oli +erinomaisen mieleistä, jos hän saattoi toivoa koko avustamistoimen +taakan putoavan hänen hartioiltaan; mutta kuitenkin vakuutti hän yhä +alttiisti ja ilomielin suorittavansa tarpeen vaatiessa herra +Tressilianille tai hänen lähetilleen kaikkia sellaisia palveluksia, +jotka suinkin sopivat hänen ravintoloitsijanammatilleen. + + + + +III Luku. + + + Huima kunnianhimo, joka hyppyyn + yrittää, mutta ylenniskoin suistuu. + + _Macbeth_. + +Kenilworthin lähestyvien juhlallisuuksien komeus oli nyt yleisenä +puheenaiheena koko Englannissa; ja läheltä ja kaukaa haalittiin sinne +kaikkea, mikä saattoi kohottaa Elisabetille hänen mahtavimman +suosikkinsa linnassa valmisteltavan vastaanoton loistoa ja +uljuutta. Sillä välin näytti Leicester päivä päivältä nousevan +yhä korkeammalle kuningattaren suosiossa. Hän oli herkeämättä +Elisabetin rinnalla neuvoskunnassa, ja halukkaasti kuunneltiin häntä +hovihuvittelujen hetkinä -- hän sai osakseen tuttavallisuutta lähenevää +hyväntahtoisuutta -- häneen katsoivat kaikki, joilla oli hovissa +jotakin toivomista -- häntä mielistelivät ulkomaalaiset lähettiläät, +mitä mairittelevimmin vakuuttaen hallitsijainsa suurta kunnioitusta +häntä kohtaan -- hän näytti olevan tuon ylvään Elisabetin Alter Ego, ja +kuningattaren otaksuttiin nyt yleisesti odottavan vain aikaa ja +tilaisuutta kohottaakseen hänet avioliiton kautta hallitsijavaltansa +osallisuuteen. + +Sellaisen menestyksen ylenpalttisuuden keskellä oli tämä onnen ja +kuningattaren suosion lemmikki ehkä onnettomin mies koko valtakunnassa, +joka näytti noudattavan hänen pienempiäkin viittauksiaan. Keijukaisten +kuninkaan tavoin oli hän ylempänä ystäviään ja liittolaisiaan ja näki +paljon sellaista, mitä nämä eivät nähneet. Hän tunsi tarkoin +valtijattarensa luonteen; juuri tämä syvällinen ja perinpohjainen +kuningattaren oikkujen, samoin kuin hänen jalojen ominaisuuksiensakin +tuntemus, yhtyneenä suuriin älyn lahjoihin ja täydellisen +hienostuneeseen ulkonaiseen esiintymiseen oli kohottanut hänet niin +korkealle Elisabetin suosiossa; mutta juuri tämä samainen tuntemus sai +hänet joka silmänräpäys pelkäämään äkkinäistä, musertavaa vihastumusta. +Leicester oli samanlaisessa asemassa kuin merimies, jolle kartta +osoittaa kyllä kaikki väylän yksityiskohdatkin, mutta joka samalla +näkee siinä niin paljon matalikkoja, särkkiä ja kalliokareja, että +hänen tuskallisesti tähystävä silmänsä ei voita muuta niiden +tarkastelemisesta kuin sen vakaumuksen, että hänen pelastuksensa on +luettava melkein täydelliseksi ihmeeksi. + +Kuningattaren luonteessa yhtyivät tosiaankin kummallisesti mitä terävin +miehinen äly ja kaikki ne heikkoudet, jotka etupäässä lasketaan +naissukupuolelle kuuluviksi. Hänen alamaisensa saivat suureksi +hyödykseen nauttia hänen hyvistä ominaisuuksistaan, jotka loistavasti +voittivat hänen pahat puolensa; mutta hänen hovilaisensa ja +seuralaisensa saivat usein kestää mitä äkillisimpiä ja kiusallisimpia +oikullisuuden ailahduksia ja mielen puuskauksia, joka oli sekä +salavihainen että hirmuvaltainen. Hän oli kansansa hyvä äiti, mutta hän +oli myöskin oikea Henrik VIII:n tytär; ja vaikka aikaisemmat +kärsimykset ja oivallinen kasvatus olivatkin lieventäneet ja +lauhduttaneet »oikullisuudessaan hirmuisen» kuninkaan perinnäistä +luonnetta, eivät ne olleet sentään kyenneet sitä kokonaan muuttamaan. +-- »Hänen mielensä», sanoo hänen älykäs ristipoikansa John Harrington, +joka sai tuntea niin hänen hymyään kuin hänen suuttumustaankin ja joka +siis perustaa kuvauksensa omiin kokemuksiinsa, »oli usein kuin vieno +tuulahdus, joka kesäisenä aamuna lännestä huokuu -- se on niin suloinen +ja se virkistää koko seudun. Hänen puheensa voitti kaikkien sydämet. +Mutta sitten saattoi hänessä ilmetä sellaisia suunnan muutoksia, kun ei +toteltu jotakin hänen käskyään, ett'ei jäänyt yhtään epäilemisen sijaa, +kenen tytär hän oli. Kun hän hymyili, oli hän pelkkää päivänpaistetta, +josta jokainen pyrki nauttimaan, jos vain pääsi, mutta sitten tuli +myrsky, pilvet kokoontuivat äkkiä taivaanrannalle ja salama iski +kauhistavasti kaikkiin ilman eroitusta.» + +Tämä luonteen vaihtelevaisuus, kuten Leicester hyvin tiesi, oli +erittäinkin peljättävä niille, joilla oli osaa kuningattaren +hellimmissä tunteissa ja jotka olivat riippuvaisia enemmän hänen +henkilökohtaisesta arvonannostaan kuin niistä välttämättömistä +palveluksista, mitä he saattoivat suorittaa hänen neuvoskunnilleen ja +kruunulleen. Burleighin tai Walsinghamin suosio esimerkiksi, niin +paljon huomaamattomampi kuin se olikin hänen omaa asemaansa, perustui, +sen tajusi Leicester selvästi, Elisabetin järkevään harkintaan, eikä +hänen puolueellisuuteensa, ja oli siis vapaa niistä muuttumisen ja +pettämisen mahdollisuuksista, jotka välttämättömästi seurasivat +etupäässä ulkonaisille avuille ja naiselliselle mieltymykselle +rakennettua kohoamista. Kuningatar arvosteli näitä suuria, viisaita +valtiomiehiä vain niiden toimenpiteiden mukaan, joita he ehdottivat, ja +niiden syiden mukaan, joilla he tukivat ajatuksiaan neuvoskunnassa; kun +taas Leicesterin menestys riippui kaikista noista heikoista, +häilähtelevistä oikun ja mielialan tuulahduksista, jotka kaatavat tai +auttavat rakastajaa, tämän pyrkiessä saavuttamaan lemmittynsä suosiota; +lisäksi oli vielä Elisabet sellainen lemmitty, joka milloin tahansa +saattoi muuttua peloittavaksi, jos hän naisen tunteita noudattaessaan +sattui unohtamaan kuningattaren arvon tai loukkaamaan kuningattaren +oikeuksia. Kaikista näistä valtaansa, »joka oli liian raskas +säilytettäväksi ja liian suuri hyljättäväksi», piirittävistä +vaikeuksista oli Leicester täysin selvillä; ja kun hän tuskaisena +tähysteli ympärilleen keksiäkseen keinoja epävakaisen asemansa +lujittamiseksi ja kun hän joskus mietti, miten päästä siitä kunnialla +eroon, havaitsi hän vain hyvin vähän toiveita niin puoleen kuin +toiseenkin. Sellaisina hetkinä kääntyivät hänen ajatuksensa +askartelemaan hänen salaisessa avioliitossaan ja sen seurauksissa; ja +tuntien katkeruutta itseään, ell'eihän juuri onnetonta kreivitärtään +kohtaan, laski hän tämän malttamattoman teon syyksi, se kun oli +tapahtunut, kuten hän nyt sanoi, järjettömän intohimon lumoissa, niin +sen, että hänen nyt oli enää mahdotonta nostaa valtaansa vankalle +perustukselle, kuin senkin, että hänen tuhoisa kukistumisensa saattoi +tapahtua minä silmänräpäyksenä tahansa. + +»Ihmiset huhuilevat», niin kulkivat hänen ajatuksensa näinä +tuskan ja katumuksen hetkinä, »että minä voisin nousta Elisabetin +puolisoksi ja Englannin kuninkaaksi. Kaikki tähtää siihen. Sitä +avioliittoa ylistetään riemulauluin, roskaväen heitellessä lakkejaan +ilmaan. -- Siihen viittaillaan kouluissa -- siitä kuiskaillaan +vastaanottohuoneessa -- sitä puolletaan saarnastuolista -- sitä +rukoillaan kaikissa kalvinilaisissa kirkoissa -- sitä koskettelevat +valtiomiehet jopa salaisessa neuvoskunnassakin. -- Näitä rohkeita +viittailuja ei ole Elisabetin puolelta kohdannut ei soimaus eikä nuhde +eikä vihastus, eikä hän niitä kuullessaan ole tuskin toistanut tuota +tavallista naisellista vakuutustaan, että hän tahtoo muka elää ja +kuolla neitseellisenä kuningattarena. -- Hänen sanansa ovat olleet +hyvänsävyisempiä kuin koskaan ennen, vaikka hän tietääkin moisia huhuja +olevan liikkeellä -- hänen tekonsa suosiollisempia -- hänen katseensa +hellempiä kuin koskaan ennen. -- Mitään muuta ei näytä puuttuvan minun +pääsemisestäni Englannin kuninkaaksi ja kohoamisestani hovisuosion +myrskyjen yläpuolelle, kuin että kurottaisin käteni ottamaan tuon jalon +kruunun, joka on koko maailman kunnia ja ylpeys! Mutta juuri silloin, +kun minä mitä rohkeimmin ojentaisin kättäni, kahlehtiikin sitä +salainen, hellittämätön side! -- Ja tässä on Amyn kirjeitä», puheli hän +itsekseen, ottaen ne esiin nyrpeänä ja alakuloisena, »hän kärttää minua +tunnustamaan hänet julkisesti -- tekemään oikeutta itselleni ja hänelle +-- ja Herra ties mitä vielä. Nähdäkseni olen jo tehnyt itselleni +kaikkea muuta kuin oikeutta. Ja hän puhuu aivan siten kuin ottaisi +Elisabet vastaan tiedon tästä asiasta riemuiten kuin äiti, joka kuulee +toivorikkaan poikansa joutuneen onnellisiin naimisiin! -- Hänetkö, sen +Henrikin tyttären, joka ei säästänyt miestä vihassaan eikä naista +himossaan, -- hänetkö olisi lemmen leikki päässyt viettelemään ja +vetämään sellaiseen kauheaan asemaan, että hän olisi juuri +tunnustamaisillaan rakkautensa mieheen, jonka sitten keksittäisiinkin +olevan naimisissa! -- Elisabetko saisi havaita olleensa sellaisen +pilailun esineenä, että moista käyttäisi vain joku ilosteleva hovimies +maalaistyttöjä hemputellessaan! -- Me saisimme silloin tuhoksemme +nähdä, mitä merkitsee _furens quid femina_!» + +Tähän kohtaan hän pysähtyi ja kutsui Varneyta, jonka neuvoihin hän nyt +turvautui useammin kuin ennen, koska kreivi muisti ne varoitukset, +joilla tämä oli vastustanut hänen salaista avioliittoaan. Heidän +keskustelunsa päätyi tavallisesti levottomiin suunnitteluihin tavasta, +millä kreivitär oli esitettävä Kenilworthissa, ja lopuksi päätettiin +aina siirtää matka päivästä toiseen. Mutta vihdoin kävi asian +ratkaiseva järjestely välttämättömäksi. + +»Elisabet ei jätä häntä näkemättä», sanoi kreivi; »onko hänen +mielessään herännyt epäilyksiä, kuten suuresti pelkään, tai pitääkö +Sussex tai joku muu salainen viholliseni Tressilianin syytöstä hänen +muistissaan, sitä en tiedä; mutta kaiken suosiollisuutensakin kesken +palaa hän usein Amy Robsartin juttuun. Amy on minusta ikäänkuin pahan +onnen juhlavaunuihini sitoma orjatar, joka häpäisee ja halventaa +riemuvoittoani, juuri kun se on korkeimmillaan. Osoitappas nyt +oveluuttasi, Varney, ja päästä minut tästä selviämättömästä pulmasta. +Minä olen asetellut kaikkia esteitä niiden kirottujen juhlien tielle, +mitä suinkin edes jonkunlaisen syyn nojalla saattoi asettaa, mutta +tämänpäiväinen keskustelumme heitti kaikki hyvän sattuman varaan. +Kuningatar sanoi minulle ystävällisesti, mutta päättävästi: 'Me emme +anna Teille enään aikaa valmistuksiin, muutoin Te vallan saatatte +talonne vararikkoon. Lauvantaina, 9 päivänä heinäkuuta tulemme olemaan +luonanne Kenilworthissa. -- Me pyydämme, ett'ette unohtaisi ainoatakaan +osoittamaamme vierasta tai seuralaista, eikä erittäinkään sitä +kevytkenkää Amy Robsartia. Me haluamme nähdä naisen, joka saattoi +asettaa tuon runollisen aatelismiehen Edmund Tressilianin palvelijanne +Rikhard Varneyn jälkeen.' -- Käytä siis, Varney, taitoasi, joka on +meidät jo niin usein pulasta pelastanut; sillä niin totta kuin nimeni +on Dudley, kohtalonselitykseni ennustama vaara alkaa lähetä joka +taholta.» + +»Eikö armollinen rouva millään keinoin suostuisi lyhyeksi ajaksi +alentumaan siihen halvempaan arvoon, jonka olosuhteet tekevät hänelle +välttämättömäksi?» virkkoi Varney, hetkisen epäröityään. + +»Kuinka, mies! Minunko kreivittäreni sanoisi itseään Sinun vaimoksesi! +-- se ei sovi minun kunnialleni eikä hänen.» + +»Sepä sen! armollinen herra», vastasi Varney; »ja kuitenkin juuri siinä +asemassa kuvittelee nyt Elisabet hänen olevan; ja sen luulon +hävittäminen on samaa kuin kaiken paljastaminen.» + +»Mieti jotakin muuta, Varney», sanoi kreivi ylen kiihkoissaan; »se +keksintö ei kelpaa -- jos minä suostuisinkin, ei hän tekisi sitä ikinä, +sillä minä sanon Sinulle, Varney, ell'et sitä tiedä, ett'ei Elisabet +valtaistuimellaan ole ylpeämpi kuin tämä halvan devonilaisen +aatelismiehen tytär. Hän on taipuvainen monissa suhteissa, mutta kun +hänen kunniansa tulee kysymykseen, iskee hänen henkensä ja mielensä +tulta peloittavasti kuin salama ja toimii yhtä nopeasti.» + +»Sen olemme saaneet kokea, armollinen herra, muutoinhan emme olisi +joutuneetkaan tähän asemaan», sanoi Varney. »Mutta muutakaan keinoa en +keksi. -- Minusta nähden pitäisi sen, jonka hyvä onni on nostanut +Teidän Korkeutenne puolisoksi ja joka siten on aiheuttanut tämän +vaaran, tehdä myös jotakin sen torjumiseksi.» + +»Se on mahdotonta», virkkoi kreivi kättään huiskauttaen; »minä tiedän, +ett'eivät käskyt eivätkä pyynnöt saisi häntä kantamaan Sinun nimeäsi +edes tunnin aikaa.» + +»Liikaahan se olisikin», vastasi Varney kuivasti; ja siirtymättä tästä +aineesta, lisäsi hän: »Mitenkähän olisi ajatella jotakin toista naista +hänen sijaansa? Sellaisia temppuja on suoritettu yhtä terävänäköisten +hallitsijain hoveissa kuin kuningatar Elisabetinkin.» + +»Suoraa hulluutta! Varney», tokaisi kreivi; »sijainen tuotaisiin +Tressilianin näkyville, ja ilmi-tulo olisi väistämätön.» + +»Tressilianhan voitaisiin poistaa hovista», sanoi häikäilemätön Varney. + +»Ja millä keinoin?» + +»Keinoja on paljon», vastasi Varney, »ja etenkin sellaisia keinoja, +millä Teidän asemassanne oleva valtiomies voi poistaa näyttämöltä +henkilön, joka tunkeutuu Teidän yksityisasioihinne ja asettuu Teidän +vaaralliseksi vastustajaksenne.» + +»Älä puhu minulle sellaisesta valtiotaidosta, Varney», sanoi kreivi +kiivaasti; »eikä siitä olisi tässä tapauksessa mitään hyötyäkään. Onhan +hovissa paljon muitakin, jotka voivat tuntea Amyn; ja jos Tressilian +jäisi pois, kutsuttaisiin kai heti hänen isänsä tai joku hänen +ystävistään paikalle. Kiristä keksimiskykyäsi vielä tiukemmalle.» + +»Armollinen herra, minä en tosiaankaan enää tiedä, mitä sanoa», vastasi +Varney, »mutta jos minä olisin itse sellaisessa pulassa, ratsastaisin +minä kiiruimman kaupalla Cumnorin linnaan ja pakoittaisin vaimoni +suostumaan sellaisiin toimenpiteisiin, joita hänen turvallisuutensa ja +minun menestykseni saattaisivat vaatia.» + +»Varney», virkkoi Leicester, »minä en voi pakoittaa häntä sellaiseen +hänen jaloa luonnettaan inhoittavaan tekoon, kuin mitä yhtyminen tähän +halpamaiseen petokseen tietäisi -- se olisi kurja palkka hänen suuresta +rakkaudestaan.» + +»Hyvä on, armollinen herra», virkkoi Varney, »Teidän korkeutenne on +viisas ja kunniallinen mies ja sangen perehtynyt niihin korkeasti +haaveenomaisiin arkailuihin, jotka ehkä vallitsevat Arkadiassa, kuten +sisarenpoikanne Filip Sidney kirjoittaa. Minä olen Teidän halpa +palvelijanne -- tämän maailman mies ja onnellinen siitä, että minun +tietoni sen koukuista ja keinoista ovat olleet sellaiset, ett'ei Teidän +Korkeutenne ole halveksinut käyttää niitä joskus hyväkseen. Nyt +pyytäisin minä kysyä, kumpaisenko puolella suuremmat edut ovat tässä +hyvänonnen avioliitossa, armollisen rouvanko vai Teidän, ja +kumpaisellako on enemmän syytä taipua toisen tahtoon ja pitää silmällä +toisen toivomuksia, hyötyä ja turvallisuutta?» + +»Minä sanon Sinulle, Varney», vastasi kreivi, »että hänen hyveensä ja +kauneutensa eivät ainoastaan ole ansainneet kaikkea sitä, mitä minä +olen saattanut hänelle antaa, vaan ovat myös sen korvanneet tuhansin +kerroin yli määrän, sillä ei koskaan vielä ole suuruus laskeutunut +verhoamaan olentoa, jolle luonto olisi suonut suuremmat mahdollisuudet +sitä sulostuttamaan ja kaunistamaan.» + +»On sangen hyvä, armollinen herra, että Te olette noin tyytyväinen +valintaanne», virkkoi Varney, huulillaan tuo tavallinen ivahymynsä, +jota ei edes kunnioitus kreiviä kohtaan voinut aina poistaa. -- »Teillä +tulee olemaan runsaasti aikaa kaikessa rauhassa nauttia niin +miellyttävän ja ihanan olennon seurasta -- heti kun olette istunut +kylliksi kauvan Towerissa sovittaaksenne rikoksen, johon olette +langennut pettämällä Elisabet Tudorin rakkauden. -- Pienempää +rangaistustahan ette luullakseni toivonekaan.» + +»Ilkeä paholainen!» huudahti kreivi, »vieläkö Sinä pilkkaat minua +onnettomuudessani? -- Hoida asia, miten parhaaksi näet.» + +»Jos puhutte tosissanne, armollinen herra», virkkoi Varney, »täytyy +Teidän heti paikalla ja nopeinta vauhtia lähteä Cumnoriin.» + +»Lähde itse, Varney; piru on antanut Sinulle sellaisen +kaunopuheliaisuuden, joka vaikuttaa voimakkaimmin juuri pahimmassa +asiassa. Minä pitäisin itseäni kurjimpana konnana, jos minä +kehoittaisin moiseen petokseen. -- Kiirehdi, sanon minä. -- Täytyykö +minun vielä rukoilla Sinulta oman häpeäni jouduttamista?» + +»Ei, armollinen herra», vastasi Varney -- »mutta jos Te todellakin +uskotte minulle tämän tärkeän ja välttämättömän tehtävän suorittamisen, +täytyy Teidän lähettää mukanani kirje suositukseksi armolliselle +rouvalle ja sallia minun kaikilla mahdollisilla ja käytettävillä +keinoilla tukea määräystä, jonka se sisältää. Ja niin suuret ajatukset +on minulla armollisen rouvan rakkaudesta Teidän Korkeuteenne ja hänen +alttiudestaan tekemään kaiken, mikä suinkin voi enentää Teidän +tyytyväisyyttänne ja turvallisuuttanne, että minä varmasti uskon hänen +alentuvan muutamina päivinä kantamaan niin halvan miehen kuin minun +nimeäni, etenkin kun se ei vanhan suvun puolesta ole lainkaan hänen +isänsä nimeä huonompi.» + +Leicester istuutui kirjoituskojeiden ääreen ja alotti kahdesti, +kolmestikin kirjeen kreivittärelle, repien ne kaikki heti palasiksi. +Vihdoin sai hän valmiiksi muutamia hajanaisia rivejä, joissa hän +rukoili Amya, hänen henkeänsä ja kunniaansa läheltä koskevain seikkain +takia, omaksumaan Varneyn nimen muutamiksi päiviksi Kenilworthin +juhlain aikana. Hän lisäsi, että Varney oli selittävä kaikki ne syyt, +jotka tekivät tämän pienen petoksen välttämättömäksi; ja vahvistettuaan +tämän suosituskirjeen nimellään ja sinetillään, heitti hän sen yli +pöydän Varneylle, samalla viitaten häntä lähtemään viipymättä, mitä +käskyä ei tämä ollutkaan hidas ymmärtämään eikä tottelemaan. + +Leicester jäi nojaamaan pöytään aivan kuin tylstyneenä ja +huumautuneena, kunnes hän kuuli hevosen kavioitten kopsetta, kun +Varney, suomatta itselleen aikaa edes puvun vaihtamiseen, satulaan +heittäydyttyään lähti vain yhden palvelijan seuraamana matkalle +Berkshireä kohti. Siitä jyminästä hypähti kreivi istuimeltaan ja juoksi +akkunaan, siinä silmänräpäyksessä aikoen peruuttaa halpamaisen +käskynsä, minkä hän oli antanut sellaisen miehen toimitettavaksi, jolta +hän usein väitti puuttuvan kaikki muut avut, paitsi uskollisuuden +isäntäänsä kohtaan. Mutta Varney oli jo ennättänyt kuuluvilta -- ja +kirkas tähtitaivas, jota silloinen aika piti kohtalon kirjana, kaartui +avarana Leicesterin pään päällä hänen avattuaan akkunan, ja johti hänet +syrjään oivallisesta miehekkäästä aikomuksestaan. + +»Siellä ne vyöryvät hiljaista, mutta mahtavaa vyöryntäänsä», puheli +kreivi, eri tahoille katsellen, »ne eivät puhu meidän ajalliselle +korvallemme, mutta ne vaikuttavat jokaisella vaihteellaan tämän kurjan +kiertotähtemme asukkaiden kohtaloihin. Nyt on tullut, ell'eivät +tähtienselittäjät valehtele, minun kohtaloni ratkaiseva hetki! Nyt +lähestyy se silmänräpäys, jota minun käskettiin varoa -- vaan jota +minun myös kehoitettiin toivomaan -- Kuningas, niin kuului sana -- +mutta miten? -- avioliiton kautta saavutettu kruunu -- kaikki toiveet +siitä ovat kadonneet -- kadotkoot. Rikkaat Alankomaat ovat pyytäneet +minua hallitsijakseen, ja jos Elisabet suostuisi, antaisivat _ne_ +minulle kruununsa. -- Ja enkö voi esittää samanlaisia vaatimuksia +tässäkin valtakunnassa? Yorkien vaatimuksia, mitkä ovat siirtyneet +Clarencen Yrjöltä Huntingdonin suvulle, jolla olisi nyt kauniit +mahdollisuudet, ell'ei tätä naista olisi olemassa -- Huntingdon on taas +minun heimoani. -- Mutta enpä halua nyt sukeltaa syvemmältä näihin +ankaroihin salaisuuksiin. Minä kuljen nyt vielä jonkun aikaa hiljaa ja +huomaamatta uraani maanalaisen virran tavoin -- mutta aika on tuleva, +jolloin minä syöksähdän ilmoille koko voimassani ja pyyhkäisen tieltäni +kaikki esteet.» + +Sillä välin kun Leicester täten koki vaimentaa omantuntonsa nuhteita, +vetämällä puolustuksekseen valtiollisen välttämättömyydenkin tai +hukkumalla kunnianhimon hurjiin unelmiin, kulki hänen lähettinsä läpi +kylien ja kaupunkien kiireisellä matkallaan Berkshireä kohti. Hänellä +myöskin oli omat korkeat toiveensa. Hän oli saanut Leicesterin kreivin +asemaan, johon hän halusi: kreivi paljasti hänelle sydämensä +salaisimmatkin sopukat ja käytti häntä läheisimpäinkin asiain ajajana +puolisonsa ja itsensä välillä. Tästä lähtien, niin hän ennusti, olisi +hänen herransa vaikea tulla toimeen ilman hänen palveluksiaan tai evätä +hänen pyyntöjänsä, vaikka ne olisivat kohtuuttomiakin. Ja jos tuo +kopeileva hempukka, kuten hän nimitti kreivitärtä, suostuu puolisonsa +vaatimukseen, joutuu hän, Varney, hänen luuloteltu puolisonsa, +pakostakin sellaisiin suhteisiin hänen kanssaan, ett'ei voinut +aavistaakaan, mihin hänen rohkeutensa veisi; ja ehkäpä asianhaarat +piankin tuottavat hänelle voiton, jota hän ajatteli pirullisin tuntein +ja jota hän etupäässä tulisi käyttämään kreivittären aikaisemmin +osoittaman halveksumisen kostamiseksi. Mutta sitten johtui hän jälleen +ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että kreivitär asettuisi kokonaan +kielteiselle kannalle, eikä suostuisi ehdolla eikä millään näyttelemään +hänelle aijottua osaa Kenilworthin ilveilyssä. + +»Alascon täytyy silloin tehdä tehtävänsä», ajatteli hän. -- »Sairauden +täytyy tulla selittämään hänen majesteetilleen, miks'ei rouva Varney +voi osoittaa hänelle kunnioitustaan -- niin, ja se sairaus saattaa +muuttua vaaralliseksi ja tuhoisaksi, jos Elisabet katselee Leicesterin +kreiviä yhtä hellällä silmällä kuin tähänkin asti. Minä en tahdo +menettää mahdollisuutta päästä hallitsevan kuninkaan suosikiksi +pelkäämällä tarmokkaita toimenpiteitä, jos niitä tarvitaan. -- +Eteenpäin, kelpo ratsuni, eteenpäin! -- kunnianhimo ja ylpeät vallan, +nautinnon ja koston toiveet työntävät tutkaimensa yhtä syvälle rintaani +kuin minä nyt kannukseni Sinun kylkiisi! -- Eteenpäin, kelpo ratsuni, +eteenpäin! -- Piru ajaa meitä molempia!» + + + + +IV Luku. + + + Heikoksi väitä suloain, + Ei hoviin tuosta, arvaa sen! + Miks' riistitkään mun kodistain, + Sain siellä arvon ylhäisen? + + Ihaillun morsiosi luo + Ei kiirettä nyt enää lain; + Elossa, haudassako tuo, + Sama se Sulle, sortajain. + +_William Julius Michlen »Cumnorin Linna»_. + +Meidän aikamme ja kaikkien aikojen hienojen naisten olisi täytynyt +myöntää, että nuorella ja kauniilla Leicesterin kreivittärellä oli, +paitsi nuoruuttaan ja kauneuttaan kaksi ominaisuutta, jotka oikeuttivat +hänet saamaan arvokkaan sijan ylhäisten ja kunnioitettavien rouvien +joukossa. Hän oli, kuten näemme hänen kohtauksestaan kulkukauppiaan +kanssa, tuhlailevan kerkeä tekemään tarpeettomia ostoksia vain sen +takia, että häntä huvitti hankkia kaikenlaista tarpeetonta, loistavaa +rihkamaa, joka kerran hankittuna ei sitten enään ensinkään +miellyttänyt; ja hän oli sen lisäksi sangen taipuvainen kuluttamaan +suuren osan päivästä koristelemiseen, vaikka hänen pukunsa kirjava +komeus saikin osakseen vain ankaran Janetin puolipilkallisen arvostelun +tai hyväksyvän katseen niistä kirkkaista silmistä, jotka näkivät oman +riemuvoittonsa säteiden heijastuvan kuvastimesta. + +Kreivitär Amy saattoi kuitenkin tällaisten turhamaisten taipumustensa +puolustukseksi esittää sen seikan, ettei silloinen kasvatus ollut +tehnyt paljoa tai oikeammin ei mitään hänen luonnostaan iloisen ja +vakavampiin harrastuksiin kyllästyvän luonteensa taivuttamiseksi +parempaan suuntaan. Ellei hänestä olisi ollut mieluista kerätä +kaikenlaista korua ja kantaa sitä, olisi hän kutonut verhoja ja +valmistellut neulomateoksia niin ahkerasti, että kaikki Lidcoten linnan +seinät ja istuimet olisivat peittyneet niiden kirjavaan runsauteen, tai +olisi hän hankkinut vaihtelua Minervan askarruksiin paistamalla +valtavan makkaran siksi kun ritari Hugh Robsart palaisi metsältä. Mutta +Amylla ei ollut vähimpiäkään luonnollisia taipumuksia kangaspuiden, +neulan tai keittokirjan puuhiin. Hänen äitinsä oli kuollut hänen +lapsena ollessaan, hänen isänsä noudatti kaikkia hänen oikkujaan, ja +Tressilian, ainoa ihminen hänen ympäristössään, jolla oli kykyä ja +tahtoa hänen henkensä viljelemiseen, oli suuresti vahingoittanut hyvää +tarkoitustaan käymällä liian innokkaasti käsiksi opettajan toimeensa, +niin että tuo vilkas, hemmoteltu ja turhamainen tyttö katseli häntä +pienellä pelolla ja suurella kunnioituksella ja tunsi häntä kohtaan +hyvin vähän tai ei ensinkään sitä hienompaa hellyyttä, jota hänen +toivonsa ja pyrkimyksensä oli herättää. Ja niinpä Leicesterin jalo +ulkomuoto, sulava käytös ja hieno imartelu avasikin hänen sydämensä ja +vangitsi hänen mielikuvituksensa jo aikoja ennen, kuin tyttö oli +päässyt tuntemaan hänet rikkauden ja vallan häikäiseväksi lemmikiksi. + +Leicesterin lukuisat käynnit Cumnorissa heidän avioliittonsa ensi +aikoina olivat suostuttaneet kreivittären siihen yksinäiseen ja +eristettyyn elämään, johon hän oli tuomittu, mutta kun nämä käynnit +muuttuivat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja kun niiden paikan +täyttivät vain selittelevät kirjeet, jotka nekään eivät aina olleet +erikoisen lämpimiä, jopa useimmiten tavattoman lyhyitäkin, alkoivat +tyytymättömyys ja epäily pesiytyä näihin loistaviin huoneisiin, jotka +rakkaus oli valmistanut kauneudelle. Hänen vastauksensa Leicesterille +paljastivat nämä tunteet liiankin suoraan ja kärttivät pikemmin +teeskentelemättömän kiihkeästi kuin viisaasti, että hänet toki +päästettäisiin tästä yksinäisestä ja salaperäisestä olinpaikastaan ja +että kreivi tunnustaisi heidän avioliittonsa; ja esitellessään kaikella +mahdollisella taidollaan perustelujaan, luotti hän etupäässä siihen +lämpöön ja voimaan, jolla hän pyyntönsä suoritti. Joskus rohkeni hän +liittää niihin moitteitakin, joita Leicester katsoi hyvällä syyllä +voivansa pitää ansaitsemattomina. + +»Minä olen tehnyt hänestä kreivittären», sanoi hän Varneylle; »sopisipa +hänen nyt odottaa rauhassa siksi kunnes minä voisin julkisesti painaa +kruunun hänen kulmilleen.» + +Kreivitär Amy näki asian kokonaan toisessa valossa. + +»Mitä auttavat minua arvo ja kunnia», puheli hän, »jos minun täytyy +elää täällä unhoitettuna vankina, ilman seuraa ja julkista huomiota ja +säädylleni kuuluvia oikeuksia aivan huonomaineisen tai epäilyttävän +henkilön tavoin? Minä en välitä vähääkään kaikista noista +helminauhoista, joita Sinä minun kiusoikseni kiertelet tukkaani, Janet. +Minä sanon Sinulle, että jos minä olisin Lidcoten linnassa pistänyt +vain tuoreen ruusunnupunkin hivuksiini, olisi hyvä isäni heti kutsunut +minut luokseen katsellakseen sitä tarkemmin, ja se lempeä vanha +kappalainen olisi hymyillyt, ja mestari Mumblazen olisi puhunut jotakin +vaakunain ruusuista urhoollisuuden esikuvina; mutta nyt istun minä +täällä, koristettuna aivan kuin epäjumalan kuva kultakankain ja +jalokivin, ja vain Sinä, Janet, olet katselemassa kaikkea sitä +komeuttani. Siellä oli myöskin se Tressilian parka -- mutta eipä maksa +vaivaa puhua hänestä.» + +»Eipä tosiaankaan, armollinen rouva», vahvisti hänen ymmärtäväinen +palvelijattarensa; »ja Te saattekin minut joskus toivomaan, ettette Te +puhuisi hänestä niin usein ja niin malttamattomasti.» + +»Turha on minua varoittaaksesi, Janet», sanoi kärsimätön ja +parantumaton kreivitär; »minä synnyin vapaana, vaikka minut nyt on +teljetty tänne pikemminkin jonkun kauniin muukalaisen orjattaren tavoin +kuin englantilaisen ylimyksen puolison. Minä kestin kaiken tämän +ilomielin niinkauvan kuin olin varma hänen rakkaudestaan; mutta nyt +saavat he kahlehtia nämä jäsenet miten ikänä haluavat, kieleni ja +sydämeni tulevat aina pysymään vapaina. -- Minä sanon Sinulle, Janet, +minä rakastan puolisoani -- minä olen rakastava häntä viimeiseen +hengenvetooni asti -- minä en voi lakata häntä rakastamasta, vaikka +tahtoisinkin, tai vaikka hän -- mikä, Jumala nähköön, saattaa +tapahtuakin -- lakkaisi rakastamasta minua. Mutta sen minä vain tahdon +sanoa, ja kuuluvasti, että minä olisin ollut onnellisempi nykyistäni, +jos olisin jäänyt Lidcoten linnaan, vaikka minun olisikin sitten +pitänyt mennä naimisiin sen Tressilian-paran kanssa ja nähdä aina +edessäni hänen surullinen muotonsa ja hänen oppinut päänsä, minä kun en +opista rahtuakaan välittänyt. Hän sanoi usein, kun en minä halunnut +lukea hänen mielikirjojaan, että vielä kerran tulee aika, jolloin minä +olisin iloinen, jos olisin ne lukenut -- luulen sen ajan nyt tulleen.» + +»Minä ostin Teille muutamia kirjoja, armollinen rouva», sanoi Janet, +»eräältä rammalta mieheltä, joka myyskenteli niitä torilla -- ja joka +tähysteli minua hieman hävyttömästi, se olkoon sanottuna.» + +»Näytähän tänne, Janet», virkkoi kreivitär, »kunhan ne eivät vain olisi +kaikki sitä Teidän tylyä ja jäykkää lajianne. -- Mitä tämä on, hurskas +neitoseni? _'Kultaisen Kynttilänjalan Niistimet'. -- 'Kourallinen +Mirhamia ja Isoppia Sairaan Sielun Puhdistamiseksi' -- 'Siemaus Vettä +Bacan Laaksosta' -- 'Ketut ja Tulipalot'_. -- Mitä roskaa tämä +kaikki on, neitokaiseni?» + +»Jalo rouva», vastasi Janet, »minusta näytti soveliaalta ja +toivottavalta kylvää Jumalan laupeutta ja armoa Teidän Korkeutenne +poluille; mutta ell'ette niistä huoli, niin on tässä näytelmiä ja +runojakin, luullakseni.» + +Kreivitär jatkoi huolimattomasti tarkasteluaan ja käänteli +välinpitämättömänä sellaisia harvinaisia niteitä, jotka nykyään +rikastuttaisivat parikymmentä vanhojen kirjojen kauppiasta. Niiden +joukossa oli _»Keittokirja, painattanut Rikhard Lant», »Skeltonin +Kirjoja» -- »Kansan Ajanviete» -- »Tiedon linna»_, j.n.e., j.n.e. +Mutta kreivittären sydän ei kiintynyt tähänkään oppiin, ja iloisesti +hypähtikin hän haluttomasta toimestaan: lentolehtisten selailemisesta, +ja hätäisesti heittikin hän ne kaikki huiskin haiskin lattialle, kun +pihalta kuuluva nopea ratsujen töminä kutsui hänet akkunaan ja sai +hänet huudahtamaan: »Se on Leicester! -- se on jalo kreivini! -- se on +minun Dudleyni! -- Jokainen hänen hevosensa kavion isku on minun +korvissani suloisinta, taivaallisinta soitantoa!» + +Talossa syntyi lyhyt hälinä, ja Foster astui huoneeseen, silmät maahan +luotuina ja koko olemuksessa entinen yrmy sävy ja ilmoitti, että herra +Rikhard Varney oli saapunut herra kreivin luota, ratsastettuaan läpi +yön, ja halusi nyt heti puhutella Hänen Armoaan. + +»Varneyko» huudahti kreivitär pettyneenä; »puhutellako minua? -- No, +yhtä kaikki! -- Hän tuo sanomia Leicesteriltä -- päästäkää hänet heti +sisään.» + +Varney astui huoneeseen, missä kreivitär oli, koristettuna +luonnollisella suloudellaan ja kaikella, mitä Janetin taito ja komea ja +aistikas aamupuku olivat voineet saada aikaan. Mutta hänen paras +kaunistuksensa oli kuitenkin hänen uhkea vaaleanruskea tukkansa, joka +valtavina aaltoina valui hänen joutsenenkaulalleen ja rinnalleen, joka +kohoili levottomasta odotuksesta; samastapa syystä oli hänen +kasvoilleenkin sävähtänyt vieno punanhäive. + +Varney esiintyi samassa puvussa, missä hän oli saattanut herransa +hoviin tuona merkillisenä aamuna, ja sen komeus muodosti omituisen +vastakohdan sille epäjärjestykselle ja tahrautuneisuudelle, minkä nopea +öinen ratsastus ja lokaiset tiet olivat aiheuttaneet. Hänen otsallaan +asui levottoman kiireen ilme, niinkuin sen, joka pelkää sanomainsa +saavan huonon vastaanoton, mutta joka on kuitenkin havainnut +välttämättömäksi niiden ilmoittamisen. Kreivittären tuskaisa silmä +keksi heti paikalla tämän pelon, ja hän huudahti: + +»Te tuotte uutisia jalolta kreiviltä, herra Varney -- laupias Jumala! +onko hän sairas?» + +»Ei, armollinen rouva, ei, Jumalan kiitos!» vastasi Varney. »Tyyntykää +ja sallikaa minun vetää henkeä, ennen kuin kerron asiani.» + +»Vai vetää henkeä! herra», kiisti rouva kärsimättömänä; »kyllä minä +tunnen ne Teidän teatteritemppunne. Koska henkenne on riittänyt tuomaan +Teidät tänne, niin kyllä kai se riittää vielä uutistennekin +ilmoittamiseen, ainakin lyhyeen ja ylimalkaiseen.» + +»Armollinen rouva», vastasi Varney, »me emme ole yksin, ja herra +kreivin sanoma oli vain Teidän korvianne varten.» + +»Jättäkää meidät, Janet ja herra Foster», sanoi kreivitär; »mutta +pysytelkää tuossa toisessa huoneessa, niin että saatan huutaa Teitä +milloin tahansa.» + +Foster ja hänen tyttärensä siirtyivät Leicesterin kreivittären käskyä +totellen seuraavaan huoneeseen, mikä oli varsinainen vierashuone. +Siihen makuuhuoneesta johtava ovi suljettiin ja teljettiin sitten +huolellisesti, ja isä ja tytär jäivät molemmat tuskallisen odotuksen +valtaan, edellinen tuo vanha synkkä, epäluuloinen, kolkko ilme +kasvoillaan, ja Janet kädet ristissä ja sen näköisenä, kuin haluaisi +hän hartaasti tietää emäntänsä kohtalon, mutta kuin kohottaisi hän +samalla palavia rukouksia taivaan puoleen hänen pelastumisekseen. Anton +Foster näytti johonkin määrin aavistavan, mitä tapahtui hänen +tyttärensä sielussa, sillä huoneen poikki astuessaan tarttui hän +hätäisesti tytön käteen ja sanoi: »Se on oikein -- rukoile, Janet, +rukoile -- me tarvitsemme kaikki rukouksia, ja muutamat meistä enemmän +kuin toiset. Rukoile, Janet -- Rukoilisin minäkin, mutta minun täytyy +kuunnella, mitä tuolla sisällä tapahtuu -- pahoja siitä nyt tulee, +rakas lapseni -- pahoja tulee. Jumala antakoon syntimme anteeksi; sillä +Varneyn äkillinen ja outo saapuminen ei ennusta hyvää.» + +Janet ei ollut vielä koskaan kuullut isänsä kehoittavan häntä +kiinnittämään huomiotansa mihinkään heidän salaperäisessä talossaan +tapahtuvaan, tai edes sallivan sitä, ja kun hän nyt niin teki, soi +hänen äänensä Janetin korvissa -- hän ei tiennyt, mistä se johtui -- +kuin kissapöllön rääkyntä, joka ennustaa kauhistavia tihutöitä. Hän +käänsi katseensa peloissaan ovea kohti, ikäänkuin odottaen sen takaa +kuuluvan hirvittäviä ääniä tai avautuvan jonkun kauhunäyn. + +Kaikki oli kuitenkin hiljaista kuin kuolema, ja niiden äänet, jotka +puhuivat sisähuoneessa, jos he yleensä puhuivat lainkaan, oli +huolellisesti alennettu niin mataliksi, ett'ei viereisessä huoneessa +voinut eroittaa niistä mitään. Yht'äkkiä kuuluivat he kuitenkin puhuvan +nopeasti, lujasti ja hätäisesti; ja heti sen jälkeen kaikui +kreivittären ääni niin väkevänä, kuin ankarin kiivastus suinkin voi sen +paisuttaa: »Avatkaa ovi, herra, minä käsken! -- Avatkaa ovi! -- Minä en +kaipaa muuta vastausta!» jatkoi hän, peittäen ankaralla äänellään +kuulumasta ne hiljaiset, mutisevat sanat, joita Varney kuului lausuvan +tuolloin tällöin. »Hoi! Te siellä ulkona!» jatkoi hän yhä, kirkuen +hädissään, »Janet, huuda koko talonväki kasaan! -- Foster, murra ovi! +-- Minua pidättää täällä petturi! -- Tartu kirveeseen ja kankeen, +Foster. -- Minä vastaan kaikesta!» + +»Ei tarvita, armollinen rouva», kuului Varney vihdoin selvästi puhuvan. +»Jos Te suvaitsette julistaa herra kreivin tärkeät yksityiset asiat ja +omat asianne kaikelle maailmalle, niin en minä suinkaan tahdo olla +Teille esteenä.» + +Ovi väännettiin lukosta ja avattiin, ja Janet ja hänen isänsä +syöksyivät sisään, levottomina haluten tietää syyn noihin kamaliin +huutoihin. + +Heidän astuessaan huoneeseen seisoi Varney ovipielessä hammasta purren, +kasvoilla ilme, jossa kuvastuivat yht'aikaa raivo, häpeä ja pelko. +Kreivitär taas seisoi keskellä huonetta kaltaisena nuoren Pytian, joka +on juuri joutunut jumalaisen innoituksen valtaan. + +Hänen kauniin otsansa suonet olivat ankarasta puhumisesta paisuneet +paksuiksi sinisiksi viivoiksi -- hänen poskensa ja kaulansa hohtivat +tulipunaisina -- hänen silmänsä olivat kuin vangitun kotkan, joka +syöksee hehkuvia ukonnuolia viholliseensa, koska ei voi päästä sitä +kynsin repimään. Jos olisi mahdollista raivottaren muuttaa sulottareen, +eivät hänen kasvonsa voisi yhdistää niin suurta kauneutta niin +mahtavaan vihaan, halveksuntaan, uhmaan ja kiivastukseen. Eleet ja +ryhti vastasivat ääntä ja kasvojen ilmettä ja kokonaisuus muodosti +näyn, joka oli sekä ihana että peloittava, niin suuren ylevyyden oli +kiihkeä mielenliikutus luonut kreivitär Amyn luontaiseen hempeään +viehkeyteen. Heti kun ovi avautui, juoksi Janet emäntänsä luo; ja +hitaammin, mutta sentään nopeammin tavallistaan lähestyi Anton Foster +Rikhard Varneyta. + +»Jumalan nimessä, mikä Teidän Armoanne vaivaa?» kysyi edellinen. + +»Mitä saatanan nimessä Te teitte hänelle?» kysyi jälkimäinen. + +»Kuka, minäkö? -- en mitään», vastasi Varney, mutta pää riipuksissa ja +ääni jurona; »en mitään muuta kuin että ilmoitin hänelle puolisonsa +käskyt, ja ell'ei armollinen rouva halua niitä totella, tietää hän itse +paremmin kuin minä, miten siitä vastata.» + +»Kautta taivaan, Janet», sanoi kreivitär, »se petturi ja konna +valehtelee suoraan! Hänen täytyy valehdella, koska hänen puheensa +lankeavat jalon puolisoni häpeäksi -- hänen täytyy pakostakin +valehdella kaksin kerroin, koska hän puheillaan ajaa omia, yhtä +inhoittavia kuin saavuttamattomiakin tarkoitusperiään.» + +»Te olette ymmärtänyt minua väärin, armollinen rouva», virkkoi Varney, +vastahakoisen nöyrästi ja samalla puolustavasti; »antakaamme tämän +asian levätä siksi kun kiihkonne on hieman laimentunut ja minä selitän +Teille kaikki.» + +»Sinä et ole koskaan saava tilaisuutta siihen», virkkoi kreivitär. -- +»Katso häntä, Janet. Hän on koreasti puettu, hän näyttää ulkoapäin +aatelismieheltä, ja kuitenkin tuli hän tänne vakuuttamaan puolisoni +tahtovan -- ei, enemmän, vihityn puolisoni käskevän, että minun pitäisi +menemän hänen kanssaan Kenilworthiin ja kuningattaren ja ylimysten ja +oman vihityn puolisoni edessä tunnustaman hänet -- tuon tuossa -- tuon +viitanharjaajan, tuon kengänpuhdistajan -- tuon tuossa, puolisoni +palvelijan, lailliseksi aviomiehekseni ja herrakseni! Suuri Jumala! Jos +minä myöhemmin vaatisin oikeuksiani ja arvo-asemaani takaisin, olisin +minä siten nostanut omaa itseäni vastaan aseita, jotka leikkaisivat +oikean vaatimukseni juurineen poikki ja tekisivät minulle mahdottomaksi +pyrkiä enään Englannin jalojen ylimysnaisten joukkoon.» + +»Sinä kuulet, Foster, ja myöskin Sinä, nuori neito, mitä tämä rouva +sanoo», vastasi Varney, käyttäen hyväkseen pysäystä, minkä kreivitär +oli pakotettu tekemään syytöspuheessaan pikemmin ilman puutteen kuin +aineen loppumisen takia: -- »Te kuulette, että tämä rouva tekee +kiihkoissaan minut vastuunalaiseksi toimenpiteestä, jota jalo kreivi on +ajatellut erinäisten seikkain salaamiseksi ja joka on selitettynäkin +tuossa kirjeessä, mitä tämä rouva pitää kädessään.» + +Foster yritti tässä astua väliin pontevan näköisenä, koska hän luuli +sen kuuluvan virkaansa. »Ei, armollinen rouva, minun on pakko sanoa +Teille, että Te olette menetellyt tässä perin malttamattomasti. -- +Sellaista petosta ei voida kokonaan tuomita, jos se tapahtuu hyvässä +tarkoituksessa; niinpä sanoi patriarkka Abrahamkin Saaraa sisarekseen, +heidän mennessään alas Egyptiin.» + +»Niin kyllä, herraseni», vastasi kreivitär; »mutta Jumala soimasi tästä +petoksesta valitun kansansa esi-isää pakanallisen faraon suun kautta. +Voi teitä, jotka luette pyhää raamattua vain etsiäksenne sieltä +paikkoja, mitkä ovat tarkoitetut meille varoitukseksi eivätkä +esimerkiksi!» + +»Mutta Saara ei vastustanut herransa tahtoa, jos suvainnette huomata», +virkkoi Foster vastaukseksi; »vaan teki niin kuin Abraham käski, sanoen +itseänsä hänen sisareksensa, jotta hänen herrallensa hyvin kävisi hänen +tähtensä ja jotta hänen sielunsa eläisi hänen kauneutensa tähden.» + +»Taivas antakoon minulle anteeksi hyödyttömän kiivastukseni», vastasi +kreivitär, »sillä Sinä olet yhtä hävytön tekopyhä kuin tuo mies tuolla +julkea petturi! Minä en voi koskaan uskoa, että jalo Dudley olisi +antanut suostumuksensa niin raukkamaiseen, niin häpeälliseen juoneen. +Mutta jos niin on, tallaan minä hänen halpamaisuutensa mäsäksi ja +hävitän kaiken muiston hänestä ikipäiviksi!» + +Niin puhuen repi hän Leicesterin kirjeen palasiksi ja polki +rajattomassa vihastuksessaan niitä jaloillaan, ikäänkuin olisi hän +halunnut hävittää olemattomiin nekin pienet jätteet, jotka siitä vielä +olivat näkyvissä. + +»Olkaa todistajiani», sanoi Varney kokien pysyä tyynenä, »että hän on +nyt repinyt jalon herrani kirjeen, jotta hän sitten saisi vierittää +minun niskoilleni sen neuvoman suunnitelman; ja vaikk'ei minulle lähde +siitä aikeesta mitään muuta kuin vaaraa ja vaivaa, tahtoisi hän +panna sen minun syykseni, ikäänkuin ajaisin minä siinä omia +tarkoitusperiäni.» + +»Sinä valehtelet, petollinen orja!» huusi kreivitär, huolimatta Janetin +tyynnyttelyistä, tämä kun surullisena aavisti hänen vain siten takovan +aseita itseään vastaan. -- »Sinä valehtelet!» toisti hän. -- »Anna +minun olla, Janet. -- Vaikka tämä olisi sitten viimeinen sanani, niin +hän valehtelee -- hän punoo omia saastaisia juoniaan, ja hän olisi +esitellyt niitä laveammaltikin, jos olisin voinut suuttumukseltani +pysyä hiljaa, kuten alussa, mistä hän saikin rohkeutta ilmaista +konnamaiset suunnitelmansa.» + +»Armollinen rouva», virkkoi Varney, joka julkeudestaan huolimatta tunsi +asemansa hieman noloksi, »minä pyydän Teitä uskomaan, että olette +kokonaan erehtynyt.» + +»Ennen uskoisin minä valon pimeydeksi!» huusi raivostunut kreivitär. +»Olenko minä muka juonut unohduksen virrasta? Enkö minä muka muista +Sinun aikaisempaa käytöstäsi, joka, jos Leicester sen olisi tiennyt, +olisi vienyt Sinut suoraan hirteen, eikä tuonut Sinulle hänen +läheisimmän ystävyytensä kunniaa? -- Toivoisinpa olevani mies vain +viisikin minuuttia! Siinä ajassa jo ehtisin pakottaa tuollaisen +pelkurin kuin Sinunkin tunnustamaan konnamaisuutensa. Mutta mene -- ja +heti paikalla! -- Sano herrallesi, että jos minä lähtisinkin sille +häpeän polulle, jolle se inhoittava petos, mitä Sinä olet esitellyt +hänen nimissään, minut välttämättä veisi, minä ainakin tahtoisin +hänelle kilpailijan, joka edes hiukankin ansaitsisi sen nimen. Hänen +sijaansa ei saa täyttää kurja palkkapalvelija, jonka suurimpana onnena +on saada lahjaksi herransa viimeiset vaatteet, ennen kuin ne ovat aivan +nukkavieruiksi kuluneet ja joka kykenee viehättämään vain jotakin +esikaupungin tyttöletukkaa komeilemalla herransa vanhojen kenkien +uusilla nauharuusukkeilla. Tiehesi, heti paikalla, mies -- minä +halveksin Sinua niin suuresti, että häpeän suuttuneeni Sinuun.» + +Varney lähti huoneesta sanattoman raivon vallassa, ja häntä seurasi +Foster, jonka luonnostaankin hitaan järjen olivat kokonaan +pyörryttäneet ne hurjat kiivastuksen ja vihan purkaukset, mitkä olivat +ensi kerran hänen kuultensa tulvineet kreivittären huulilta, sillä +Foster oli koko ajan pitänyt häntä liian lempeänä ja liian +hyvänsävyisenä kantamaan närkästynyttä ajatustakaan, saati sitten +käyttämään kovia sanoja. Foster kulki sentähden itsepintaisesti Varneyn +jäljissä, ahdistaen häntä kysymyksillä, joihin toinen ei vastannut, +ennen kuin he olivat saapuneet neliönmuotoisen pihan toiselle puolelle, +entiseen kirjastoon, mihin lukija on jo tutustunut. Täällä kääntyi +Varney hellittämättömään seuraajaansa ja alkoi selvitellä asiaa +verrattain rauhallisella äänellä; sillä tuo lyhyt kävely oli riittänyt +niin taitavalle mielensä kuohujen hillitsijälle raivonsa ja +suuttumuksensa asettamiseksi ja kylmäverisyytensä saavuttamiseksi. + +»Tony», sanoi hän, tavallinen ivahymy huulillaan, »ei maksa vaivaa sitä +kieltää. Nainen ja piru, jotka, kuten viisas neuvojasi Holdforthkin +saattaa Sinulle todistaa, pettivät miestä jo aikojen alussa, ovat +tänäänkin osoittautuneet minun oveluuttani ja varovaisuuttani +väkevämmiksi. Se torakurkku näytti niin viekoittelevalta ja osasi vetää +naamansa niin mainioon ilmeeseen minun esitellessäni kreivin asiaa, että +minä, kautta kunniani, uskoin voivani pistää pienen sanasen omastakin +puolestani. Nyt luulee hän saaneensa pääni silmukkaan, mutta siinä hän +erehtyy. -- Missä on tohtori Alasco?» + +»Työpajassaan», vastasi Foster; »tällä hetkellä ei häntä voi puhutella +-- meidän täytyy odottaa siksi kunnes keskipäivän aika on ohi, tai me +häiritsemme häntä hänen tärkeissä -- mitä minä sanoin, tärkeissäkö? -- +minä tahdoin sanoa: hänen jumalallisissa tutkimuksissaan.» + +»Niin, hän tutkii perkeleen jumaluutta», virkkoi Varney, -- »mutta kun +minä tarvitsen häntä, on yksi hetki yhtä hyvä kuin toinenkin. Opasta +minut hänen hornanpesäänsä.» + +Näin puhui Varney ja seurasi nopein ja levottomin askelin Fosteria, +joka johti häntä monia melkein raunioiksi rauenneita sokkelokäytäviä +pitkin pihan vastaiselle puolelle jonkunlaiseen maanalaiseen holviin, +missä nyt askarteli kullantekijä Alasco, mutta minne ennen eräs +Abingdonin salatieteisiin taipuvainen päämunkki oli veljeskuntansa +suureksi kauhistukseksi laittanut työpajansa ja missä hän monen sen +ajan hourupäisen tavoin oli tuhlannut paljon kallista aikaa ja rahaakin +päästäkseen suuren tiedon perille. + +Anton Foster pysähtyi oven eteen, joka oli lujasti teljetty +sisäpuolelta, ja pelkäsi jälleen huomattavasti häiritä viisasta hänen +puuhissaan. Mutta piittaamaton Varney piti kolkutuksin ja huudoin niin +suurta melua, että huoneen asukas vihdoinkin, vaikka hitaasti ja +vastahakoisesti, avasi oven. Kullantekijä tuli näkyviin, silmät +tihruisina sen tuliastian tai lasikulhon kuumuudesta ja höyryistä, +jonka ääressä hän oli askarrellut, ja hänen kammionsa oli yhtä mitä +erilaisimpien aineiden ja hänen ammattiinsa kuuluvien kummallisten +työkalujen sekasortoa. Ukko murisi suuttuneen kärsimättömästi: »Ijät +kaiketko minun sitten täytyy laskeutua taivaallisista tutkimuksistani +maallisissa asioissa rehkimään?» + +»Helvetillisissä asioissa, saisit sanoa», virkkoi Varney, »sillä ne ne +kuitenkin ovat Sinun oikea alasi. -- Foster, me tarvitsemme Sinua +keskustelussamme.» + +Foster astui arkaillen holviin. Varney seurasi häntä, sulki oven, ja +niin alkoivat he kolmisin salaisen neuvottelunsa. + +Sillä välin mitteli kreivitär huoneensa lattiaa, häpeän ja vihastuksen +kiistellessä hänen suloisilla poskillaan. + +»Se konna», kiivasteli hän, »se kylmäsydäminen, laskeva orja! -- Mutta +minä vedin naamion hänen kasvoiltaan, Janet. -- Minä pakotin sen +käärmeen avaamaan kaikki kierteensä edessäni ja ryömimään sitten +tiehensä alastomassa rumuudessaan. -- Minä hillitsin suuttumustani, +vaikka olinkin vähällä tukehtua siihen paikkaan, siksi kunnes hän +päästi minut katsahtamaan sydämen pohjaan, joka on kauhistavampi +helvetin pimeintä soppea. -- Ja Sinä, Leicester, onko mahdollista, että +Sinä saatoit käskeä minua kieltämään lailliset avio-oikeuteni Sinuun +tai Sinä itse siirtää ne toiselle! -- Mutta se on mahdotonta -- se +konna valehteli kaikki -- Janet, minä en tahdo viipyä täällä enää +kauvemmin, Minä pelkään häntä. -- Minä pelkään isääsi -- mieleni on +paha, kun minun täytyy sanoa se Sinulle, Janet. -- Mutta minä pelkään +isääsi, ja kaikkein eniten tuota inhoittavaa Varneyta. Minä pakenen +Cumnorista.» + +»Ah! armollinen rouva, minne Te pakenisitte tai miten pääsisitte Te +näiden muurien vankeudesta?» + +»En tiedä, Janet», vastasi onneton nuori rouva, luoden katseensa ylös +ja ristien kätensä, »en tiedä, minne paeta, tai millä tavoin; mutta +minä olen varma siitä, ett'ei Jumala, jota minä olen niin uskollisesti +palvellut, ole hylkäävä minua tällä kauhealla hetkellä, sillä minä olen +joutunut pahojen ihmisten käsiin.» + +»Älkää ajatelko niin, rakas rouva», lohdutti Janet; »isäni on kyllä +synkän ja ankaran tapainen ja pitää lujasti kiinni uskostaan -- mutta +ei kuitenkaan --» Samassa silmänräpäyksessä astui Anton Foster +huoneeseen, kantaen lasimaljaa ja pientä pulloa. Hänen käytöksensä oli +omituinen; sillä lähestyessään kreivitärtä tämän arvolle kuuluvalla +kunnioituksella, ei hän tähän asti ollut viitsinyt salata tai ei ollut +kyennyt poistamaan luontaista kömpelöä jurouttaan, mikä hänen +kaltaisissaan onnettomissa ihmisissä näytäksen eritotenkin niitä +kohtaan, jotka olosuhteet ovat saattaneet heidän valtaansa ja +valvontansa alaisiksi. Mutta nyt ei hän paljastanut rahtuakaan sitä +mahtinsa ynseätä tietoisuutta, jota hän tavallisesti yritti peittää +kömpelön, teeskennellyn kohteliaisuuden ja kunnioituksen verhoon aivan +niinkuin rosvo kätkee pistoolinsa ja lyömäpalikkansa huonon +päällystakkinsa alle. Mutta hänen hymyssään oli enemmän pelkoa kuin +mielistelyä, ja kun hän kehoitti kreivitärtä maistamaan hänen +tuomaansa virkistävää juomaa, joka olisi äskeisen kiihtymyksen jälkeen +rauhoittava hänen sydäntään ja päätään, näytti hän hautovan jotakin +uutta konnankoukkua. Hänen kätensä vapisi, hänen äänensä tärisi ja koko +hänen käytöksensä herätti niin suurta epäluuloa, että hänen tyttärensä +Janet, katseltuaan häntä ensin hämmästyneenä hetken aikaa, näytti äkkiä +tehneen lujan, rohkean päätöksen; hän kohotti päänsä, suoristautui +uhmailevaan ja käskevään asentoon, astui hitaasti isänsä ja +kreivittären väliin, tempasi tarjottimen edellisen käsistä ja sanoi +matalalla, mutta selvällä ja painokkaalla äänellä: »Isä, minä täytän +maljan jalon emäntäni tarpeiksi, kun hän niin suvaitsee.» + +»Sinäkö, lapseni?» kysyi Foster kiivaasti ja pelokkaasti, »ei, lapseni +-- Sinä et nyt saa tehdä armolliselle rouvalle sitä palvelusta.» + +»Ja miks'en, jos saan luvan kysyä?» vastasi Janet, »mikäli jalon rouvan +on yleensä lainkaan tarpeellista koskea koko maljaan?» + +»Miks'et -- miks'et?» tankkaili hovimestari neuvottomana, ja havaiten +kiukuttelun parhaaksi pätevämpien syiden puutteen korvaajaksi, huusi +hän: -- »Siks'et, senkin hupakko, ett'en minä tahdo! -- Mene siitä +iltakirkkoosi!» + +»Niin totta kuin toivon vielä kauvan saavani käydä kirkossa», vastasi +Janet, »en mene sinne tänään, ennen kuin olen saanut paremman varmuuden +emäntäni turvallisuudesta. Antakaa pullo tänne, isä»; -- ja Janet otti +sen hänen vastustelevasta kädestään, ja Foster salli sen lopultakin +tapahtua, ikäänkuin omantuntonsa lyömänä. -- »Ja nyt», jatkoi hän, +»isä, juoma, jonka on määrä virkistää emäntääni, ei tehne +_minullekaan_ pahaa. Terveydeksenne, isä!» + +Lausumatta sanaakaan syöksähti Foster tyttärensä kimppuun ja väänsi +pullon hänen kädestään; sitten, ikäänkuin häveten sitä, mitä oli +tehnyt, sekä ollen täydelleen kykenemätön päättämään, mitä oli edelleen +tehtävä, jäi hän siihen seisomaan, pullo kädessään, toinen jalka toisen +edellä ja tyttäreensä tuijottaessaan kasvoilla ilme, jossa raivo, pelko +ja paljastettu konnamaisuus kuvastuivat inhoittavalla tavalla. + +»Tämähän on kummallista, isä», virkkoi Janet, suunnaten häneen +samanlaisen tiukan katseen, jolla hullujen hoitajain sanotaan pitävän +onnettomia potilaitaan aisoissa; »Te ette anna minun tarjota +armolliselle rouvalle sitä juomaanne ettekä myöskään salli minun +tyhjentää maljaa hänen terveydekseen!» + +Kreivittären rohkeus ei pettänyt tämän kauhistavan kohtauksen aikana, +jonka merkitys oli ilmeinen, vaikk'ei siihen suorin sanoin +viitattukaan. Hän säilytti luonteensa suuren huolettomuudenkin, ja +vaikka hänen poskensa oli ensi säikähdyksestä kalvennut, oli hänen +katseensa tyyni ja melkein halveksiva. »Ettekö _Te itse_ halua +maistaa sitä jaloa juomaa, herra Foster? Ettehän toki itse kieltäytyne +tyhjentämästä maljaa onneksemme, vaikka ette sallinutkaan Janetin sitä +tehdä. -- Juokaa, herra, minä pyydän.» + +»Minä en tahdo», vastasi Foster. + +»Ja kenelle sitten on tämä erinomainen kurkunkostuke tarkoitettu, hyvä +herra?» jatkoi kreivitär. + +»Paholaiselle, joka sen keittikin!» viskasi Foster, käänsi selkänsä ja +lähti huoneesta. + +Janet katsahti emäntäänsä, kasvoillaan syvän häpeän, pelon ja murheen +ilme. + +»Älä minua itke, Janet», sanoi kreivitär lempeästi. + +»En, armollinen rouva», vastasi hänen palvelijattarensa nyyhkytysten +tukahuttamalla äänellä, »en minä Teitä itkekään, minä itken itseäni -- +minä itken tuota onnetonta miestä. Niiden, jotka ovat joutuneet häpeään +ihmisten edessä -- niiden, jotka Jumala on tuominnut, niiden on syytä +surra -- ei viattomien! -- Jääkää hyvästi, armollinen rouva!» jatkoi +hän, kiireesti heittäen hartioilleen viitan, jota hän tavallisesti +käytti ulos lähtiessään. + +»Jätätkö Sinä minut, Janet?» kysyi hänen emäntänsä -- »hylkäätkö Sinä +minut näin ankaran ahdistuksen hetkellä?» + +»Hyljätäkö Teidät, armollinen rouva!» huudahti Janet; ja juosten +takaisin emäntänsä luo, painoi hän tuhansia suuteloita hänen kädelleen +-- »hyljätäkö Teidät! -- hyljätköön minut uskoni toivo, jos sen teen! +-- Ei, rouva; oikein sanoitte, että kyllä Jumala, jota olette +palvellut, Teille osoittaa vapautuksen tien. Pakokeino on keksitty; +minä olen päivät ja yöt rukoillut valoa, jotta näkisin, miten minun oli +täyttäminen velvollisuuteni tuota onnetonta miestä ja samalla Teitä +kohtaan. Hirmuisena ja peloittavana on se valo nyt minulle ilmestynyt, +eikä minun tule sulkea ovea, jonka Jumala on avannut. -- Älkää kysykö +minulta enempää. -- Minä tulen tuossa paikassa takaisin.» + +Sen sanottuaan kääriytyi hän viittaansa ja ilmoittaen eukolle, jonka +kohtasi ulommaisessa huoneessa, menevänsä iltarukoukseen, poistui hän +talosta. + +Sillä välin oli hänen isänsä kiirehtinyt jälleen työpajaan, mistä hän +tapasi aijotun rikoksensa syytoverit. + +»Kastoiko se suloinen lintu kieltään?» tiedusteli Varney puoleksi +hymyillen, kun taas tähtienselittäjä teki saman kysymyksen silmillään, +puhumatta sanaakaan. + +»Ei kastanut, eikä tule kastamaankaan minun tarjoamastani juomasta», +vastasi Foster; »pakotatteko Te minut tekemään murhan tyttäreni +läsnä-ollessa?» + +»Eikö Sinulle jo sanottu, Sinä juro, pelkurimainen orja», puhui Varney +katkerasti, »ett'ei murhaa, kuten Sinä sitä nimität silmät tuijottaen +ja kieli kangerrellen, ollut kysymyksessäkään? Eikö Sinulle sanottu, +että tässä tarkoitettiin ainoastaan pientä pahoinvointia, jollaisen +naiset saavat aivan ilman aikojaan, tahtoessaan pitää yöpukuaan +keskellä päivää ja lojua leposijallaan, kun heidän pitäisi huolehtia +taloustoimistaan? Tämä oppinut mies tässä vannoo sen Sinulle Viisauden +Linnan avaimen kautta.» + +»Minä vannon», sanoi Alasco, »ett'ei väkineste, joka on tuossa +pullossasi, ole lainkaan hengenvaarallista! Minä vannon sen kullan +kuolemattoman ja häviämättömän ydinaineen kautta, joka läpäisee kaikki +muut luonnon aineet, mutta jonka kätketyn olemuksen perille voi päästä +vain se, kenelle Trismegistus antaa salatiedon avaimen.» + +»Ankara vala», vahvisti Varney. »Foster, olisit pahempi pakanaa, ell'et +sitä uskoisi. Muutoin saat uskoa minua, joka vannon vain oman sanani +kautta, että ell'et Sinä pysy siivolla, ei tule olemaan toivoakaan, +niin, ei toivon haamettakaan tämän Sinun vuokrakartanosi muuttamisesta +vapaaläänitykseksi. Alasco jättää Sinun tinakalusi silleen, ja Sinä +tulet, kunnon Anton, yhä pysymään minun alustalaisenani.» + +»Minä en tiedä, hyvät herrat», vastasi Foster, »minne teidän tuumanne +tähtäävät; mutta yhdestä seikasta minä pidän kiinni -- siitä nimittäin, +että kävipä miten tahansa, minulla täytyy tässä talossa olla joku, joka +rukoilee puolestani, ja se joku on minun tyttäreni. Minä olen elänyt +syntisesti, ja maailma on ollut minulle liian rakas; mutta hän on yhä +yhtä viaton kuin lähtiessään äitinsä helmasta, ja ainakin hänen tulee +päästä siihen onnen kaupunkiin, jonka muurit ovat puhdasta kultaa ja +perustukset jalokiviä.» + +»Niinpä niin, Tony», virkkoi Varney, »sellainen paratiisi se olisikin +oikein Sinun mieltäsi myöten. -- Pohdippas hänen kanssaan sitä asiaa, +tohtori Alasco; tulen kohta takaisin.» + +Näin puhein nousi Varney paikaltaan ja ottaen pullon pöydältä lähti +huoneesta. + +»Minäpä vakuutan Sinulle, poikani», virkkoi Alasco Fosterille, heti kun +Varney oli jättänyt heidät kahden kesken, »että mitä ikinä tuo +häpeämätön, ilkeämielinen ivailija sanoneekaan siitä korkeasta +tieteestä, jossa minä taivaan siunauksesta olen päässyt niin pitkälle, +ett'ei minun tarvitse sanoa viisaintakaan kaikista nykyään elävistä +taitomiehistä etevämmäkseni tai opettajakseni -- minä vakuutan Sinulle, +että niin jumalattomasti kuin tuo heittiö pilkkaakin asioita, jotka +ovat liian pyhiä vain lihallisten ja halpamaisten ajatusten valtaamain +ihmisten käsitettäviksi, Sinun tulee kuitenkin uskoa, että se kaupunki, +jota Pyhä Johannes katseli Kristillisen Ilmestyskirjan häikäisevässä +näyssä, se uusi Jerusalemi, jonne kaikki kristityt toivovat kerran +pääsevänsä, tarkoittaa vertauskuvallisesti Suuren Salaisuuden +keksintöä, jonka avulla kaikkein halvimmista ja kehittymättömimmistä +luonnonaineista voidaan synnyttää sen kallisarvoisimmat ja +täydellisimmät tuotteet, aivan niin kuin kepeästi liihoitteleva, +kirkasvärinen perhonenkin, kesätuulahdusten ihanin lapsi, murtautuu +esiin saastaisen kotelonsa vankeudesta.» + +»Mestari Holdforth ei ole puhunut mitään tällaisesta selityksestä», +virkkoi Foster epäillen; »ja sen lisäksi, tohtori Alasco, sanoo pyhä +raamattu, etteivät sen Pyhän kaupungin kulta ja kalliit kivet ole +suinkaan niitä varten, jotka ovat täällä maan päällä tehneet +kauhistuksen töitä tai valheita viritelleet.» + +»Entä sitten, poikani», kysyi tohtori, »ja mitä Sinä siitä johdat?» + +»Sen», vastasi Foster, »ett'ei niillä, jotka sekoittelevat myrkkyjä ja +jakelevat niitä salaa lähimäisilleen, pidä oleman osaa näihin +sanomattomiin rikkauksiin.» + +»Sinun tulee kuitenkin, poikani», selitti Alasco, »tehdä eroitus sen +välillä, mikä on ehdottomasti pahaa niin seurauksiltaan kuin +tarkoituksiltaankin, ja sen välillä, mikä, vaikka onkin pahaa, voi +siitä huolimatta saada hyvää aikaan. Jos me yhden ihmisen kuoleman +kautta pääsisimme lähemmäksi sitä onnellista aikaa, jolloin tarvitsee +vain toivoa, saavuttaakseen heti kaiken, mikä hyvää on -- jolloin +tarvitsee vain toivoa, poistaakseen kaiken, mikä pahaa on -- jolloin +sairaus ja tuska ja murhe ovat inhimillisen tiedon kuuliaisia +palvelijoita, väistyen viisaan pienintäkin viittausta -- jolloin +kaikki, mikä nyt on kalleinta ja harvinaisinta, on jokaisen +ulottuvilla, joka vain tottelee viisauden ääntä -- jolloin parantamisen +taito supistuu ja katoaa yhteen ainoaan yleislääkkeeseen -- jolloin +viisaat hallitsevat maata ja jolloin kuolemakin pakenee heidän +kulmainsa rypistystä -- jos me nyt voisimme jouduttaa tätä kaikkien +toiveiden siunattua täyttymystä sen mitättömän seikan avulla, että +särkyvä maallinen tomumaja, joka kerran kuitenkin on joutuva +mädännyksen valtaan, toimitettaisiin hiukkaista ennemmin hautaan kuin +luonnon järjestys määräisi, niin mitä olisi moinen uhraus pyhän +tuhatvuotisen valtakunnan lähestymisen rinnalla?» + +»Tuhatvuotinen valtakunta on pyhien valtakunta» -- epäili jälleen +Foster. + +»Sano pikemminkin, että se on viisaiden valtakunta, poikani», vastasi +Alasco; »tai oikeammin viisauden valtakunta.» + +»Minä puhelin tästä kysymyksestä mestari Holdforthin kanssa +eileniltaisessa hartauskokouksessa», jatkoi Foster; »mutta hän sanoi, +että Teidän oppinne on harhaanviepä, ja Teidän selityksenne tuomittava +ja väärä.» + +»Hän käy vielä tietämättömyyden kahleissa, poikani», vastasi Alasco, +»aivan niin kuin polttaisi hän vielä tiiliä Egyptissä tai, paremmin +sanoen, vaeltaisi Sinain korvessa. Teit pahoin, puhuessasi sellaiselle +miehelle sellaisista asioista. Minä olen kuitenkin antava Sinulle +todisteita, ja aivan ensi tilassa, sellaisia todisteita, joita ei tuo +Sinun uppiniskainen mustatakkisi tule kumoamaan, sen takaan, vaikka hän +taistelisikin minun kanssani niin kuin velhot taistelivat Moseksen +kanssa kuningas Faraon edessä. Minä teen erään kokeen Sinun +läsnä-ollessasi, poikani -- niin, Sinun läsnä-ollessasi -- ja Sinun +silmäsi ovat näkevät totuuden.» + +»Pysy aikomuksessasi, viisas mies», sanoi Varney, joka sillä hetkellä +astui huoneeseen; »jos hän hylkääkin Sinun kielesi todistuksen, niin +miten voi hän olla uskomatta omia silmiään?» + +»Varney!» huudahti oppinut -- »Varney palannut jo! Oletko Sinä --» hän +pysähtyi äkkiä. + +»Olenko minä toimittanut tehtäväni, aijoit kai kysyä», vastasi Varney. +-- »Olen!» -- »Ja Sinä», jatkoi hän, osoittaen enemmän mielenkiintoa +asiaan kuin ennen, »oletko Sinä puolestasi varma, ett'et kaatanut +juomaan ainettasi et enempää etkä vähempää kuin oikean määrän?» + +»Olen», virkkoi kullantekijä, »niin varma kuin yleensä saattaa olla +niin tarkoista mitoista, koska ruumiin rakennekin on usein hyvin +erilainen eri ihmisillä.» + +»Sitten en pelkää mitään», sanoi Varney. »Sillä minä tiedän, ett'et +Sinä astu askeltakaan lähemmäksi pirua kuin mitä Sinulle on maksettu. +Sinut palkattiin synnyttämään sairautta, ja Sinusta olisi aivan +liiallista tuhlausta tehdä murha samaan hintaan. Tulkaa, menkäämme +kukin huoneeseemme. -- Huomenna saamme nähdä seuraukset.» + +»Mitä Sinä teit, saadaksesi hänet nauttimaan juoman?» kysyi Foster +väristen. + +»En mitään», vastasi Varney, »minä vain tuijotin häneen tuolla +katseella, jolla hallitaan hulluja, naisia ja lapsia. Pyhän Luukkaan +sairaalassa ne sanoivatkin minulla olevan oikean katseen pitämään +niskoittelevia potilaita kurissa. Hoitajat siellä oikein onnittelivat +minua sen takia; niin että minulla on leipä tiedossa, jos hovisuosioni +kerran pettää.» + +»Ja etkö Sinä pelkää annoksen olleen tosiaankin liian vahvan?» kysyi +Foster. + +»Jos niin olisi asian laita», vastasi Varney, »niin sitä sikeämmin hän +vain nukkuisi; mutta se pelko ei tule häiritsemään untani. Hyvää yötä, +jalot herrat.» + +Anton Foster huokasi raskaasti ja kohotti kätensä ja silmänsä taivasta +kohti. Kullantekijä ilmoitti aikovansa jatkaa vielä suurimman osan yötä +erästä hyvin tärkeätä tutkimusta, ja toiset erkanivat levolle +mennäkseen. + + + + +V Luku. + + + Jumala kurjan kulkevaisen turvaksi + Ihmisten avusta jo toivon heitin. + Oo, ken nainen olis? -- tuo hullu, kyynelöivä, + Tuo uskollinen, rakastava nainen? + Lempensä palkakseen vain ynseyttä saa, + Ja hyvyyttään ei kenkään, kenkään muista. + + _Rakkauden Toivioretki_. + +Kesä-illan aurinko oli mennyt mailleen, ja Janet palasi Cumnorin +kartanoon, koska hänen pitempi viipymisensä varmaankin herättäisi +huomiota ja etsimisiä tuossa epäluuloisessa talossa, ja kiiruhti +huoneeseen, minne oli jättänyt emäntänsä. Hän tapasi kreivittären +istumasta pöydän ääressä, ristikkäin lasketut käsivarret sillä leväten +ja pää nojaten käsivarsiin. Janetin astuessa sisään ei hän katsahtanut +ylös eikä hievahtanutkaan. + +Uskollinen palvelijatar juoksi salaman nopeudella emäntänsä luo, +puisteli häntä ja rukoili palavasti häntä nostamaan katseensa ja +sanomaan, miksi hän oli noin murheissaan. Onneton kreivitär kohotti +vihdoin päänsä, katsahti kamarineitoonsa aaveenomaisin silmin, posket +tuhkanharmaina ja virkkoi: »Janet, minä join sen!» + +»Jumalan kiitos!» huudahti Janet hätäisesti. -- »Minä tarkoitan, +Jumalan kiitos, ett'ei kysymyksessä ollut mitään pahempaa -- juoma ei +ole vahingoittava Teitä lainkaan -- nouskaa ja karistakaa tuo raukeus +jäsenistänne ja tuo epätoivo mielestänne.» + +»Janet», huokasi kreivitär, »älä häiritse minua -- jätä minut rauhaan +-- anna elämäni mennä hiljalleen menojaan -- minä olen myrkytetty.» + +»Ette Te ole, rakas rouva», vastasi tyttö innokkaana. -- »Se, mitä +joitte, ei voi Teitä vahingoittaa, sillä Te olitte sitä ennen nauttinut +vastamyrkkyä, ja minä riensin ilmoittamaan, että paon tie on avoinna +edessänne.» + +»Paon!» huudahti kreivitär, nousten äkkiä kohoksi istuimellaan, valon +palatessa hänen silmiinsä ja elon hänen poskilleen; »mutta ah! Janet, +se on jo liian myöhäistä!» + +»Ei suinkaan, rakas rouva. -- Nouskaa, tarttukaa käsivarteeni ja +kävelkää kanssani pitkin huonetta. -- Älkää antako mielikuvituksen +tehdä myrkyn tehtäviä! -- Kas niin; ettekö tunne nyt voivanne +täydellisesti hallita jäseniänne?» + +»Puutumus tuntuu vähenevän», sanoi kreivitär, astellessaan siinä +Janetin tukemana pitkin huonetta; »mutta onko nyt oikein tosiaan niin, +ett'en minä ole juonut mitään kuolettavaa? Varney tuli tänne Sinun +lähdettyäsi ja käski minua katsein, joissa luin kohtaloni, tyhjentämään +sen kauhean maljan. Oi, Janet! Sen täytyy tuottaa tuhoa; sillä +sellainen edeskäypä ei voi koskaan tarjota vaaratonta juomaa!» + +»Uumoilenpa, ett'ei hän pitänyt sitä suinkaan vaarattomana», vastasi +neito; »mutta Jumala ehkäisee pahojen aivoitukset. Uskokaa minua, kun +minä vannon sen pyhän evankeliumin kautta, johon me uskomme, ett'ei +Teillä ole henkenne puolesta mitään peljättävää hänen ilkeistä +juonistaan. Ettekö käynyt häntä vastustamaan?» + +»Talossa oli kaikki hiljaa», vastasi kreivitär. -- »Sinä olit poissa -- +me vain kahden tässä huoneessa -- ja hänhän kykenee mihin rikokseen +tahansa. Minä asetin vain sen ehdon, ett'ei minun tarvitsisi sietää +hänen vihattua läsnä-oloaan, ja join, mitä hän tarjosi. -- Mutta Sinä +puhuit jotakin paosta, Janet; suosisiko minua onni niin suuresti?» + +»Jaksatteko nyt kuulla uutiseni ja kestää ponnistukset?» kysyi neito. + +»Jaksanko!» huudahti kreivitär. -- »Kysy saksanhirveltä, kun ajokoiran +hampaat ovat siihen iskemässä, jaksaako se hypätä kuilun yli. Minä +kestän kaikki ponnistukset, jotka vain vievät minut pois tästä +paikasta.» + +»Kuulkaa siis», virkkoi Janet. »Muuan henkilö, jota minä pidän Teidän +luotettavana ystävänänne, on näyttäytynyt minulle erilaisissa +valepuvuissa ja pyrkinyt puheisiin kanssani, mihin minä en milloinkaan +suostunut, koska asia selvisi minulle vasta tänä iltana. Hän oli se +reppuri, jolta Te ostitte yhtä ja toista rihkamaa -- se kulkukauppias, +joka myi minulle kirjoja -- minne ikinä meninkin, aina kohtasin +varmasti hänet. Tämän illan tapaukset saivat minut lähtemään hänen +puheilleen. Hän odottaa parhaillaan tuolla puiston takaportilla, ja +kaikki on valmiina Teidän pakoanne varten. -- Mutta onko Teillä nyt +tosiaankin tarpeeksi ruumiinvoimia? -- Onko rohkeutta? -- Voitteko +antautua yritykseen?» + +»Ken kuolemaa pakenee», vastasi rouva, »saa kyllä voimaa ruumiiseensa +-- ken karkaa häpeän kahleista, häneltä ei puutu tarmoa eikä +uskallusta. Jo pelkkä ajatus, että nyt minä pääsen tuosta konnasta, +joka uhkaa sekä henkeäni että kunniaani, antaisi minulle voimaa nousta +vaikka kuolinvuoteeltani.» + +»Jumalan nimeen sitten, armollinen rouva!» virkkoi Janet, »minun täytyy +siis sanoa Teille hyvästi ja heittää Teidät Jumalan huomaan!» + +»Etkö Sinä siis aijokaan paeta kanssani, Janet?» huudahti kreivitär +tuskaisena. -- »Pitääkö minun luopua Sinusta? Tämäkö nyt on sitä Sinun +uskollisuuttasi?» + +»Armollinen rouva, minä pakenisin kanssanne yhtä mielelläni kuin ikinä +lintu häkistä, mutta jos niin tekisin, olisi siitä heti seurauksena +ilmi-tulo ja takaa-ajo. Minun täytyy jäädä ja koettaa jonkun aikaa +kaikin keinoin salata totuutta. -- Taivas antakoon anteeksi petokseni, +koska se tapahtuu välttämättömyyden pakosta!» + +»Ja pitääkö minun sitten matkustaman yksin sen vieraan miehen kanssa?» +hätäili kreivitär. -- »Ajattelehan, Janet, jos tässä olisikin tekeillä +vielä kauheampi ja pimeämpi juoni minun eroittamisekseni Sinusta, joka +olet ainoa ystäväni?» + +»Ei, armollinen rouva, älkää sitä luulko», vastasi Janet vakuuttavasti, +»se nuori mies on auttava Teitä rehellisesti ja kunniallisesti; ja +lisäksi on hän herra Tressilianin ystävä ja tullutkin tänne juuri hänen +käskystään.» + +»Jos hän on Tressilianin ystävä», virkkoi kreivitär, »uskon minä itseni +yhtä turvallisena hänen huomaansa kuin taivaasta lähetetyn enkelin; +sillä ei ole kuolevainen ihminen vapaampi kaikesta halpamaisuudesta, +petollisuudesta ja itsekkyydestä kuin Tressilian. Hän unohti aina +itsensä, jos hän vain sai auttaa muita. -- Ah! ja minkä palkan hän +siitä sai!» + +Kiireen vilkkaa kokosivat he ne muutamat tarve-esineet, jotka +kreivittären tuli ottaa mukaansa ja jotka Janet nopeasti ja taitavasti +kääräisi pieneksi mytyksi, unohtamatta suinkaan erinäisiä +kallisarvoisia koruja, jotka helpoimmin sattuivat hänen käsiinsä, +erittäinkään jalokivilipasta, josta hän sangen järkevästi katsoi voivan +olla hyötyä jossakin tulevassa pulassa. Leicesterin kreivitär muutti +sitten ylleen puvun, jota Janet tavallisesti piti lyhyemmillä +matkoilla, sillä heidän mielestään oli viisainta karttaa kaikenlaista +ulkonaista komeutta, koska se voisi herättää huomiota. Ennen kuin he +olivat saaneet nämä valmistelunsa kokonaan suoritetuiksi, oli kuu +noussut kesä-yön taivaalle, ja kaikki kartanon asukkaat olivat käyneet +levolle tai ainakin huoneidensa yksinäisyyteen ja rauhaan. + +He eivät peljänneet mitään vaikeuksia talosta ja puutarhasta +päästäkseen, kunhan ei heitä vain huomattaisi. Anton Foster oli +tottunut katsomaan tyttäreensä niin kuin syntisyytensä tunteva +ihmiskurja saattaa katsoa näkyvään suojelusenkeliin, joka hänen +pahuudestaan huolimatta yhä liihoittelee hänen ympärillään, ja +senpätähden ei hänen luottamuksellaan ollutkaan rajoja. Janet sai +vapaasti liikkua missä tahansa päivän aikana, ja hänellä oli avain +puiston takaporttiinkin, niin että hän saattoi lähteä kylään milloin +tahtoi, joko talouden asioissa, jotka olivat kokonaan hänen hoimissaan +tai ottaakseen osaa uskonlahkonsa rukoushuoneella pidettyihin +hartauskokouksiin. Tosin oli Fosterin tytär saanut tämän suuren +vapautensa vain sillä juhlallisesti vaaditulla ehdolla, ett'ei hän +mitenkään käyttäisi näitä etu-oikeuksia tavalla, joka voisi vähentää +kreivittären säilyttämisen varmuutta, sillä tällä nimellä mainittiin +kreivittären oleskelua Cumnorissa sen jälkeen, kun tämä onneton nainen +oli alkanut osoittaa kärsimättömyyttä siihen yksinäiseen ja ahtaaseen +elämään, johon hänet oli syösty. Eikä olekaan otaksuttavissa, että +mikään muu seikka kuin se kauhistava epäluulo, jonka illan tapaukset +olivat hänessä herättäneet, olisi saanut Janetin rikkomaan lupauksensa +ja pettämään isänsä luottamuksen. Mutta kaiken näkemänsä perusteella +piti hän nyt itseään ei ainoastaan oikeutettuna, vaan ankarasti +velvoitettunakin tekemään emäntänsä pelastamisesta kaikkien puuhiensa +päämäärän ja heittämään syrjään kaikki muut ajatukset. + +Pakeneva kreivitär kulki oppaineen kiireisesti hankalaa ja epätasaista +polkua, joka oli ennen ollut lehtokäytävänä, mutta jota nyt pimittivät +heidän päittensä yläpuolella yhtyväin puiden oksat ja jolla väikkyi +vain hakattujen paikkojen kohdalla kuun hämärä, petollinen valo. Heidän +kulkuaan häiritsivät tuon tuostakin kaadetut puut ja suuret oksat, +jotka oli jätetty maahan sopivan ajan tultua kimppuihin ja kasoihin +kerättäviksi. Näiden esteiden tuottamat vaikeudet ja ponnistukset, +heidän alkumatkansa hengähtämätön kiire, toivon ja pelon menehdyttävät +tunteet koskivat niin kovasti kreivittären voimiin, että Janetin täytyi +pyytää häntä pysähtymään muutamiksi minuuteiksi huoahtamaan. He +seisahtuivat siis erään vanhan valtavan, pahkaisen tammen varjoon, ja +katselivat aivan vaistomaisesti jättämäänsä taloa, minkä pitkä, musta +pääty kuumotti hämärästä etäisyydestä suunnattomine savupiippuineen, +torneineen ja kellohuoneineen, jotka kohosivat kattoviivan yläpuolelle +ja kuvastuivat selvästi kesä-yön taivaan puhdasta sineä vasten. Vain +yksi valo pilkutti tuosta suuresta, tummasta rykelmästä niin alhaalta, +että se näytti pikemminkin tulevan maasta kartanon edustalta kuin +jostakin sen akkunasta. Kreivitär pelästyi. -- »Ne ajavat meitä takaa!» +huudahti hän, osoittaen Janetille valoa, joka saattoi hänet niin suuren +kauhun valtaan. + +Emäntäänsä tyynempänä havaitsi Janet, ett'ei loistava pilkku liikkunut, +ja selitti kuiskaten kreivittärelle valon tulevan siitä yksinäisestä +kammiosta, missä kullantekijä harjoitti salaperäisiä tutkimuksiaan. -- +»Hän on niitä», lisäsi neito, »jotka valvovat yöt pahoja aikeita +hautoen. Onneton sattuma toi tänne miehen, jonka hämärät puheet +maallisesta rikkaudesta ja taivaallisesta tai yliluonnollisesta +tiedosta ovat kyenneet niin erinomaisesti viehättämään isäraukkaani. +Oikeinpa puhuikin hyvä mestari Holdforth -- minun nähdäkseni pyytäen +siten viisaasti neuvoa erinäisiä meidän talomme asukkaita. 'On +ihmisiä', sanoi hän, 'ja heidän lukunsa on paljous, jotka jumalattoman +Ahabin tavoin kuuntelevat mieluummin väärän profetan Zedekiaan +haaveiluja kuin niiden sanoja, joiden kautta Herra puhuu.' Ja edelleen +teroitti hän -- 'Ah! rakkaat veljeni, meidän keskellämme käy paljon +Zedekiaita -- miehiä, jotka lupaavat teille maallisen tietonsa valon, +saadakseen teidät hylkäämään taivaallisen ymmärryksenne paisteen. +Mitästä ovat he tyranni Naasia parempia, joka vaati alamaisiltaan +oikean silmän?' Ja lisäksi huomautti hän --» + +On epätietoista, kuinka pitkälle kauniin puritanilaistytön muisti olisi +riittänyt mestari Holdforthin saarnan kertaamisessa; mutta kreivitär +keskeytti hänet ja vakuutti olevansa niin toipunut, että jaksoi kävellä +takaportille asti enää levähtämättä. + +He läksivät siis uudelleen matkaan, ja kulkivat toisen osan tiestään +tyynemmästi ja siis myöskin vähemmin vaikeuksin kuin hätäillen ja +peljäten pakonsa alettuaan. Näin saivat he aikaa ajatteluun; ja nyt +vasta rohkeni Janet ensi kerran kysyä emännältään, minne päin tämä +aikoi suunnata pakonsa. Kun hän ei saanut heti vastausta -- sillä +ehkäpä oli kreivitär hämmennyksissään unohtanut ajatella tätä tärkeätä +seikkaa, -- uskalsi hän lisätä: »Kaiketikin isänne linnaan, missä +tiedätte varmasti saavanne suojaa ja turvaa?» + +»Ei, Janet», vastasi rouva surullisesti, »kun minä läksin Lidcoten +linnasta, oli sydämeni kevyt ja maineeni tahraton, enkä minä tahdo +palata sinne ennen kuin puolisoni lupa ja meidän avioliittomme ja +kaiken sen arvon ja kunnian, minkä hän on minulle lahjoittanut, +julkinen tunnustus sovittaa minun ja kotini välit.» + +»Ja minne Te sitten lähdette, armollinen rouva?» tiedusteli yhä Janet. + +»Kenilworthiin, tyttöseni», vastasi kreivitär rohkeasti ja reippaasti. +»Minä haluan nähdä ne juhlat -- ne ruhtinaalliset juhlat -- joiden +valmistelujen humu täyttää koko maan äärestä toiseen. Arvelenpa, että +kun Englannin kuningatar kemuilee puolisoni saleissa, ei Leicesterin +kreivitärkään olisi siellä mikään sopimaton vieras.» + +»Rukoilen Jumalaa, että Te olisitte myöskin tervetullut vieras!» +virkkoi Janet hätäisesti. + +»Sinä käsität asemani väärin, Janet», vastasi kreivitär loukkautuneena, +»ja unohdat omasi.» + +»En tee kumpaakaan, rakas rouva», virkkoi murheellinen neito; »mutta +oletteko Te unohtanut, että jalo kreivi kokee niin ankarasti pitää +Teidän avioliittoanne salassa, koska siitä riippuu hänen hovisuosionsa? +Ja voitteko luulla äkillisen ilmestymisenne hänen linnaansa, sellaiseen +aikaan ja sellaiseen seuraan, olevan hänelle mieleen?» + +»Ajatteletko Sinä, että minä tuottaisin häpeää hänelle?» kysyi +kreivitär; -- »ei, päästä käsivarteni, osaan minä kävellä ilman apuakin +ja toimia ilman neuvoja.» + +»Älkää suuttuko minuun, armollinen rouva», pyyteli Janet säyseästi, »ja +sallikaa minun tukea Teitä; tie on hankala, ettekä Te ole tottunut +kävelemään pimeässä.» + +»Jos Sinä pidät minua niin halpana, että minä tuotan puolisolleni +häpeää», sanoi kreivitär yhtä vihastuneena, »niin uskot Sinä varmaan +myös, että Leicesterin kreivi on yllyttänyt, jopa käskenyt ja +valtuuttanutkin isäsi ja Varneyn ryhtymään niihin inhoittaviin +juoniinsa, joista minä kyllä olen tekevä selkoa hyvälle kreiville.» + +»Jumalan nimessä, armollinen rouva, säästäkää isääni kantelussanne», +pyyteli Janet; »pitäkää palvelustani, niin heikkoa kuin se on ollutkin, +hänen hairahdustensa sovituksena!» + +»Tekisin kovin väärin, jos toisin tekisin, rakas Janet», vastasi +kreivitär, äkkiä alkaen jälleen entiseen hellään ja luottavaan tapaansa +puhella uskolliselle kamarineidolleen. »Ei, Janet, ei sanaakaan ole +kuuluva huuliltani isäsi vahingoksi. Mutta Sinähän ymmärrät, rakas +tyttöseni, että ainoana toivonani on päästä puolisoni turviin. Minä +olen jättänyt hänen määräämänsä asuinpaikan niiden ihmisten pahuuden ja +konnamaisuuden takia, jotka minua ympäröivät -- mutta minä en missään +muussa suhteessa ole rikkova hänen käskyjään. Minä käännyn vain hänen +puoleensa - pyydän vain hänen suojaansa. -- Vain hänen toivomuksestaan, +enkä kenenkään muun, voin minä paljastaa tai tahdon minä paljastaa sen +salaisen liiton, joka yhdistää meidän sydämemme ja kohtalomme. Minä +tahdon nähdä hänet ja kuulla hänen omasta suustaan ohjeet, joiden +mukaan minun on vast'edes käyttäytyminen. Älä vastusta päätöstäni, +Janet; Sinä siten vain minua siinä vahvistaisit -- ja totuuden +tunnustaakseni, olen minä päättänyt ottaa kohtalostani selon kerta +kaikkiaan, kuulla sen puolisoni omilta huulilta, ja tarkoitukseni +saavuttamiseksi on minun suorinta lähteä tapaamaan häntä +Kenilworthiin.» + +Punnittuaan hätäisesti onnettoman kreivittären aseman vaikeutta ja +epävarmuutta, oli Janet taipuvainen muuttamaan aikaisemman +mielipiteensä ja ajattelemaan, että kun nyt kerran kreivitär oli +poistunut piilopaikasta, minne hänen puolisonsa oli hänet toimittanut, +oli hänen ensimäisenä velvollisuutenaan mennä hänen luokseen ja +selittää hänelle moisen käyttäytymisen syyt. Hän tiesi, kuinka tärkeänä +kreivi piti heidän avioliittonsa salaamista, eikä voinut olla +myöntämättä, että kreivitär, yrittäessään hiukankin paljastaa sitä +ilman hänen suostumustaan, joutuisi ehdottomasti puolisonsa ankaran +vihastuksen alaiseksi. Jos hän pakenisi isänsä taloon suoraan +tunnustamatta arvoansa ja säätyänsä, tulisi hänen asemansa epäilemättä +suuresti vahingoittamaan hänen mainettansa, ja jos hän taas tuollaisen +tunnustuksen tekisi, saattaisi se viedä hänen ja hänen puolisonsa +välien sovittamattomaan rikkoutumiseen. Kenilworthissa taasen saisi +hän esittää asiansa suoraan puolisolleen, jota Janet, vaikk'ei +luottanutkaan häneen niin paljon kuin kreivitär, ei kuitenkaan pitänyt +osallisena niihin halpamaisiin ja julkeihin juoniin, mihin hänen +palvelijansa turvautuivat tukahuttaakseen heidän käsistään pakenevan +kreivittären valitukset hänen osakseen tulleesta kohtelusta. Mutta +pahimmassakin tapauksessa, jos kreivi kieltäytyisi suomasta hänelle +oikeutta ja suojaa, voisi hän, jos hän katsoisi parhaaksi ilmaista +kärsimänsä vääryyden, saada Tressilianin puolustajakseen ja +kuningattaren tuomarikseen; niin paljon oli Janet päässyt asioista +selville lyhyestä keskustelustaan Waylandin kanssa. Hän oli siis +yleensä suosiollinen emäntänsä Kenilworth-matkalle, ja puhuikin siitä +kreivittärelle, kuitenkin pyytäen häntä noudattamaan mitä suurinta +varovaisuutta tuloaan puolisolleen ilmoittaessaan. + +»Oletko Sinä itse ollut varovainen, Janet?» kysyi kreivitär; »oletko +paljastanut asemani ja tilani salaisuuden oppaalle, jonka turviin minun +nyt on antautuminen?» + +»Minulta ei hän ole saanut tietää mitään», vastasi Janet; »enkä minä +usko hänen tietävän enempää Teidän asemastanne kuin mitä kansa +yleisesti luulee.» + +»Ja mitä se luulee?» kysyi rouva. + +»Että Te lähditte isänne talosta -- mutta loukkaan Teitä jälleen, jos +jatkan», virkkoi Janet keskeyttäen puheensa. + +»Et loukkaa, jatka vain», pyysi kreivitär; »minun täytyy oppia +kestämään niitä ilkeitä huhuja, joita hulluuteni on pannut minusta +liikkeelle. Minun nähdäkseni luullaan kait, että minä lähdin isäni +talosta luvattoman rakkauden houkutuksesta. -- Se on erehdys, joka on +pian poistuva -- jonka täytyy poistua, sillä minä haluan elääkseni +säilyttää maineeni tahratonna, tai sitten lakata elämästä. -- Minua +pidetään siis Leicesterin jalkavaimona?» + +»Enimmiten Varneyn», vastasi Janet; »muutamat arvelevat häntä kuitenkin +vain herransa huvittelujen verhoksi; sillä tieto Teidän huoneittenne +tuhlailevan komeasta sisustuksesta on päässyt salaisesti leviämään ja +sellaiset varustukset käyvät paljon yli Varneyn varojen. Mutta tällä +viimeisellä mielipiteellä on vähän kannattajia; sillä ihmiset +uskaltavat tuskin viittaillakaan moiseen epäluuloon, kun on niin korkea +nimi kysymyksessä, jott'ei tähtikamari pääsisi rankaisemaan heitä +aateliston häpäisemisestä.» + +»Tekevätpä ne viisaasti puhuessaan hiljaa», virkkoi kreivitär, »jotka +tahtovat asettaa jalon Dudleyn sellaisen konnan rikostoveriksi kuin +Varneyn. -- Olemme tulleet portille. -- Ah! Janet, minun on nyt +heittäminen Sinulle hyvästi! -- Älä itke, rakas tyttöseni», lisäsi hän, +yrittäen verhota omaa mielihaikeuttaan uskollisen palvelijattarensa +jättämisestä pieneen pilailuun: »ja kun jälleen tavataan, niin poista +nyt, Janet, tuo kiinteä röyhelösi ja hanki sijaan avonainen +pitsikaulus, joka päästää kauniin kaulasi näkyviin; ja heitä nurkkaan +tuo huono, mustin lasihelmin reunustettu puserosi, jota hädin tuskin +kamarineitokaan saattaa pitää ja neulo uusi hienosta sametista ja +kultakankaasta -- huoneestani löydät kankaita yllin kyllin, sillä minä +annan ne Sinun vapaasti käytettäväksesi. Rohkeutta vain, Janet; sillä +vaikka Sinä nyt oletkin vain onnettoman, harhailevan, nimettömän ja +maineettoman rouvan palvelijatar, täytyy Sinun jälleen yhtyessämme olla +puettuna tavalla, joka sopii Englannin ensimäisen kreivittären +läheisimmälle ja suosituimmalle kamarineitsyelle.» + +»Jumala suokoon, rakas rouva», vastasi Janet, -- »ei että minä olisin +saanut komeamman puvun, vaan että meidän kumpaisenkin pusero peittäisi +silloin kepeämpää sydäntä!» + +Nyt oli takaportin lukko auvennut muutamista ankaroista avaimen +käänteistä, ja kreivitär havaitsi sisäiseksi väristyksekseen olevansa +ulkopuolella niitä muureja, jotka hänen puolisonsa ankarat käskyt +olivat määränneet hänen kävelymatkojensa äärimäisiksi rajoiksi. +Odottaen levottomana heidän ilmestymistään seisoi seppä Wayland vähän +matkan päässä piilossa maantietä reunustavan pensasaidan takana. + +»Onko kaikki turvallista?» kysyi häneltä Janet hätäisesti, hänen +lähestyessään heitä varoen. + +»Kaikki», vastasi Wayland; »mutta minun on ollut mahdotonta hankkia +ratsua armolliselle rouvalle. Giles Gosling, se pelkurimainen lurjus, +kieltäytyi luovuttamasta minulle hevosta millään ehdolla, jott'ei hän +muka joutuisi mihinkään ikävyyksiin -- mutta eipä haittaa. Armollisen +rouvan täytyy nousta minun hevoseni selkään, ja minä astelen hänen +rinnallaan siksi kunnes saadaan toinen ratsu. Takaa-ajosta ei ole +pelkoa, ell'ette vain Te, kaunis neiti Janet, unohda läksyänne.» + +»En enempää kuin se viisas Tekoan leskikään unohti sanoja, jotka Joab +pani hänen suuhunsa», vastasi Janet. »Huomenna minä ilmoitan, ett'ei +emäntäni voi nousta vuoteeltaan.» + +»Niin, ja että hän potee pään särkyä ja raskautta -- että hänen +sydämensä tykyttää ankarasti ja että hän haluaa olla rauhassa. -- Älä +pelkää mitään; he tyytyvät niihin viittauksiin ja häiritsevät Sinua +vain hyvin harvoilla kysymyksillä -- he tuntevat kyllä taudin.» + +»Mutta poistumisenihan huomataan kuitenkin lopulta», virkkoi kreivitär, +»ja silloin ne tappavat hänet kostoksi. -- Minä palaan mieluummin +takaisin kuin jätän hänet semmoiseen vaaraan.» + +»Älkää lainkaan huolehtiko minusta, armollinen rouva», vastasi Janet; +»toivoisinpa, että Te saisitte yhtä varmasti apua ja turvaa niiltä, +joiden puoleen aijotte kääntyä, kuin minä olen varma siitä, ett'ei +isäni, vaikka hän olisi kuinka vihoissaan, salli minulle mitään pahaa +tapahtuvan.» + +Wayland oli nyt nostanut kreivittären satulaan, mille hän ensin oli +levittänyt viittansa, jotta kreivittären olisi mukavampi istua. + +»Hyvästi, ja olkoon Jumalan siunaus kanssanne!» sanoi Janet, jälleen +suudellen emäntänsä kättä; kreivitär vastasi hänen hurskaaseen +toivotukseensa äänettömällä hyväilyllä. Sitten erkanivat he ja Janet +huudahti Waylandille: »Auttakoon taivas niin Teitä hädässänne kuin +Tekin olette uskollinen tai petollinen tätä syvästi loukattua ja +avutonta rouvaa kohtaan!» + +»Amen! ihanin Janet», vastasi Wayland; »ja uskokaa minua: minä toimitan +tärkeän tehtäväni niin, että ensi kertaa tavatessamme täytyy Teidän +kauniiden pyhimysmäisten silmienne katsoa minua hieman kunnioittavammin +kuin tähän asti.» + +Näiden hyvästien jälkimäinen osa kuiskattiin Janetin korvaan; ja +vaikk'ei tämä antanutkaan mitään suoranaista vastausta, ei hän myös +millään tavalla tehnyt tyhjäksi Waylandin sanojen ilmaisemaa toivoa, +koska hän epäilemättä halusi kaikin keinoin edistää emäntänsä +turvallista pakoa. Janet astui portista puiston puolelle ja lukitsi sen +jälkeensä, kun taas Wayland, tarttuen hevosen suitsiin ja kävellen +aivan sen pään kohdalla, alotti kreivittären kanssa äänettömän +vaarallisen kuutamoisen matkansa. + +Vaikka seppä Wayland pitikin niin kiirettä kuin suinkin voi, oli +tällainen kulkemistapa kuitenkin niin hidas, että kun aamu alkoi +sarastaa idän sumujen seasta, huomasi hän päässeensä vasta noin +kymmenen peninkulman päähän Cumnorista. »Rutto syököön kaikki +lipeäkieliset majatalonisännät!» huudahti Wayland, voimatta enää +hillitä kiukkuaan ja levottomuuttaan. »Olisipa vain se petollinen +tolvana Giles Gosling sanonut minulle suoraan vaikka paria päivää +aikaisemmin, ett'en minä voinut luottaa häneen, olisin kyllä katsonut +paremmin eteeni. Isäntäni sitä pitää lupaamankin kaikki, mitä suinkin +pyydetään, mutta kun on koni kengitettävä, ei heillä olekaan rautaa. +Jos olisin tiennyt, olisin jo paritkymmenet keinot keksinyt; ja +tällaisen hyvän asian takia en minä olisi liikoja perustanut, vaikka +olisin kähveltänyt ratsun läheisimmältä laitumelta -- olisin sitten +vain lähettänyt elukan takaisin kunnanvanhimmalle. Kapi ja +kangistustauti tuhotkoot kaikki hevoset 'Mustan Karhun' talleista.» + +Kreivitär koki lohduttaa opastaan huomauttamalla, että valkeneva päivä +auttaisi häntä lisäämään nopeuttaan. + +»Totta, armollinen rouva», vastasi tämä; »mutta se auttaa myös muita +ihmisiä meitä näkemään, ja siitäpä voisi tulla huono alku matkallemme. +Minä en olisi välittänyt koko asiasta enempää kuin alasimen kypenestä, +kunhan vain olisimme ennättäneet pitemmälle. Mutta mikäli minä tätä +Berkshireä tunnen, on siinä ammoisista ajoista asti asustanut sellaisia +ilkeitä menninkäisiä, jotka istuvat myöhään illalla ja nousevat varhain +aamulla, vain saadakseen pistää nokkansa muiden ihmisten asioihin. Minä +olen kyllä ennemminkin saanut niiden häijyyttä kokea. Mutta älkää silti +peljätkö mitään, armollinen rouva», lisäsi hän; »sillä äly hyvään +onneen yhtyneenä keksii kyllä voiteen joka haavalle.» + +Oppaan levottomuus teki kuitenkin suuremman vaikutuksen kreivittären +mieleen, kuin ne lohduttelut, jotka hän katsoi sopivaksi siihen +liittää. Hän katseli tuskallisena ympärilleen, ja kun varjot väistyivät +maisemasta ja kun itäisen taivaan kirkastuva loimo ennusti auringon +pikaista nousua, odotti hän lisääntyvän valon joka käänteessä +ilmaisevan heidät kostaville vainoojille tai paljastavan muita +vaarallisia ja voittamattomia esteitä, jotka tekisivät matkan +jatkamisen mahdottomaksi. Seppä Wayland oli hänkin hieman rauhaton ja +soimaten itseään siitä, että oli turhan takia pelästyttänyt +kreivitärtä, asteli hän teeskennellyn hilpeänä hänen rinnallaan, väliin +puhellen hevoselle miehen lailla, joka täydelleen tuntee tallikielen, +väliin hiljaa vihellellen katkonaisia säveljaksoja ja väliin vakuuttaen +kreivittärelle, ett'ei ollut hätäpäivääkään; mutta samalla tähysteli +hän tutkivasti ympärilleen havaitakseen, oliko näkyvissä mitään, joka +ajaisi valheeksi hänen sanansa juuri kun ne olivat tulemassa hänen +suustaan. Niin kulkivat he edelleen, kunnes muuan odottamaton tapaus +valmisti heille tilaisuuden jatkaa matkaansa nopeammin ja mukavammin. + + + + +VI Luku. + + + _Rikhard_. Ratsu! -- ratsu! -- valtakunta ratsusta! + + _Catesby_. -- Herra, ratsun Teille hankin. + + _Kuningas Rikhard Kolmas_. + +Matkustajamme kulkivat parhaillaan erään pienen, aivan lähelle tietä +ulottuvan metsikön läpi, kun he tapasivat ensimäisen elävän olennon +Cumnorista lähiönsä jälkeen. Tämä oli ilmeisesti joku typerä +renkipoika, harmaa nuttu yllä, pää paljaana, kaatiot kintuissa ja +suunnattomat varsisaappaat jalassa. Hän piteli suitsista hevosta, jota +he juuri kaikkein eniten kaipasivat ja joka oli varustettu +sivusatulalla ja kaikella, mitä nainen ratsastaakseen tarvitsee; ja hän +tervehti Waylandia seuraavalla kysymyksellä: »Työhän tailatten ollakkin +justiin niit?» + +»No aivan niitä, aivan niitä, poikaseni», vastasi Wayland hetkeäkään +epäröimättä; ja myönnettävä on, että ankarammassakin siveyskoulussa +kasvatetut omattunnot olisivat langenneet niin houkuttelevassa +tilaisuudessa. Puhuessaan otti hän suitset pojan kädestä ja auttoi +melkein samaan aikaan kreivittären oman hevosensa selästä toisen +satulaan, jonka hyvä onni oli siten tuonut hänen saatavilleen. Kaikki +kävi niin luontevasti, ett'ei kreivitär, kuten myöhemmin kävi selville, +osannut luulla muuta, kuin että hevonen oli lähetetty siihen heidän +varalleen joko oppaan tai jonkun hänen ystävänsä toimesta. + +Mutta poika, joka oli niin äkkiä päässyt juhdastaan, alkoi pyöritellä +silmiään ja raapia päätään, ikäänkuin olisi hän vasta nyt älynnyt +luovuttaneensa elukan liian lyhyellä selityksellä ja alkanut sitä +katua. -- »Kylhän työ ny vissiin niit oletten», mutisi hän itsekseen, +»mut teitinhän olis pitänny sanoa että _papu_, ettenkos työ +tielä?» + +»Niin, niin», puhui Wayland umpimähkään; »ja Sinun olisi pitänyt sanoa +_silava_, kuten tiedät.» + +»Eihän, eihän», vastusti poika; »_hernehä_ min olis pitänny sanoa, +ettenks työ sitkän tielä?» + +»Hyvä, hyvä», myönnytteli Wayland, »olkoon nyt sitten Herran nimeen +vaikka herneitäkin! huolimatta siitä, että silava olisi paremmin +sopinut tunnussanaksi.» + +Ja noustuaan samalla hevosensa selkään, kaappasi hän toisen ratsun +suitset epäröivän pojan laukeavasta kourasta, heitti hänelle pienen +kolikon ja otti menetettyä aikaa takaisin ratsastamalla nopeasti +tiehensä, ilman enempiä haastelemisia. Poika näkyi vielä siltä mäeltä, +jota he nousivat, ja kun Wayland katsahti taaksensa, huomasi hän sen +vekaran yhä seisovan paikallaan liikkumattomana kuin tienviitan, sormet +tukassa ja pää kääntyneenä suuntaan, minne he olivat pakenemassa +häneltä. Ja saavuttuaan viimein mäen harjalle, näki hän pojan +kumartuvan ottamaan hopearahaa, jonka hänen anteliaisuutensa oli +hänelle suonut. -- »No tätäpä voisi sanoa vasta Jumalan lahjaksi», +virkkoi Wayland; »se on reipas, hyväkulkuinen elukka ja se kantaa Teitä +koreasti siksi kunnes me saamme Teille toisen yhtä hyvän ratsun, ja +sitten me lähetämme sen takaisin niin hyvissä ajoin, ettei asiasta +ennätä nousta kovin suurta melua.» + +Mutta hän pettyi odotuksissaan, ja kohtalo, joka alussa näytti heitä +niin suosivan, uhkasi äkkiä kääntää tapauksen, josta hän niin +riemuitsi, heidän perimmäisen tuhonsa syyksi. + +He eivät olleet ratsastaneet lyhyttä peninkulmaakaan paikalta, minne +olivat pojan jättäneet, ennenkuin kuulivat miehen äänen kirkuvan +takanaan: »Ryöstö! Ryöstö! -- Ottakaa varas kiinni!» ja päästelevän +muita samanlaisia voimahuutoja, jotka Waylandin omatunto viipymättä +vakuutti varmasti johtuvan hänen juuri äsken suorittamastaan urotyöstä. + +»Olisipa minun ollut parasta kävellä jalkaisin koko ikäni», sanoi hän; +»siellä ne nyt kiljuvat omaansa takaisin, ja minä olen mennyttä miestä. +Ah! Wayland, Wayland, useinpa isäsi sanoi, että hevosesta se vielä +Sinulle tuho tulee. Jos minä tästä vielä pääsisin ehjin nahoin +Smithfieldin tai Turnballin kadun kilpa-ajajain joukkoon, niin saisivat +he hirttää minut niin korkealle kuin Pyhän Paavalin kirkontorni, jos +minä vielä ikinä ryhdyn tekemisiin ylimysten, ritarien ja +aatelisnaisten kanssa!» + +Näitä surullisia mietteitä ladellessaan kääntyi hän tuon tuostakin +katsomaan, kuka heitä ajoi takaa, ja näki suureksi lohdutuksekseen vain +yksinäisen ratsastajan, jolla kuitenkin oli hyvä hevonen allaan ja joka +läheni heitä niin nopeasti, ettei heille jäänyt pienintäkään paon +mahdollisuutta, vaikka kreivitär olisi jaksanut ratsastaakin niin kovaa +kuin hänen hevosensa kavioista pääsi. + +»Tästä ei tule sentään lopultakaan hullumpi leikki», ajatteli Wayland, +»koska molemmilla puolin on vain yksi mies, ja koska tuokin hirtehinen +istuu hevosensa selässä niinkuin mikäkin apina eikä kunnon ratsumies. +Pah! Jos tästä käsirysy tulee, niin helppopa on hänet syöstä satulasta. +Ei, mutta lempo soikoon! Luulenpa hänen hevosensa saavan tehdä, mitä +ikinä haluaa, sillä hän pitää ohjaksia hampaissaan. Menköön helkkariin, +mitä minä hänestä välitän!» sanoi hän takaa-ajajan yhä lähestyessä; +»sehän on vain pieni abingdonilainen kamasaksa raukka, kun tästä asiat +oikein selviävät.» + +Niinpä olikin, niinkuin Waylandin tottunut silmä oli kaukaa havainnut. +Sillä kun urhean rihkamakauppiaan hevonen, joka oli rivakka eläin, +tunsi nopeuttansa yhä lisättävän ja näki kaksi ratsua kiitävän edellään +muutaman sadan kyynärän päässä, alkoi se itsestään katkaista taivalta +niin tulisesti, että sen isännällä oli työ ja tuska pysyä selässä ja +ett'ei hän ainoastaan saavuttanut takaa-ajettaviaan, vaan kiitipä +heidän ohitseenkin täyttä laukkaa, kiskoen ohjaksista olkainsa takaa ja +kiljuen: »Seis! Seis!», komentosana, joka näytti pikemminkin koskevan +hänen omaa ratsuaan kuin »ajokasta», kuten merimiehet sanovat. Samalla +väkinäisellä nopeudella kiiti hän vielä jonkun matkaa myötäkeulaan +(käyttääksemme toista merimiesten sananpartta), ennenkuin hän kykeni +pysäyttämään ja kääntämään hevosensa, ja sitten ratsasti hän takaisin +matkustajiamme kohti, kohennellen epäjärjestykseen joutunutta pukuaan, +niin hyvin kuin taisi, asettautuen vakavammin istumaan satulassa ja +koettaen saada kasvoilleen rohkean ja sotaisan sävyn sen hätäilevän ja +tuskallisen ilmeen sijaan, joka oli niillä näkynyt hänen äskeisen +pakollisen kilparatsastuksensa aikana. + +Waylandilla oli juuri ollut aikaa varoittaa kreivitärtä pelkäämästä ja +lisätä: »Tuo miekkonen on aika hölmö, ja minä kohtelen häntä sen +mukaan.» + +Kun rihkamakauppias oli hieman puhaltanut ja kerännyt tarpeeksi +rohkeutta käydäkseen heitä vastaan, käski hän Waylandia uhkaavalla +äänellä heti luovuttamaan hevosen takaisin. + +»Kuinka», karjaisi seppä mahtavasti kuin kuningas Cambyses, »puhutaanko +meille pysähtymisestä ja luovuttamisesta kruunun maantiellä? Ulos siis +tupestasi, Excalibar, ja kerro tälle tyhmänrohkealle ritarille, että +julmien iskujen on ratkaistava meidän välimme!» + +»Tänne! Apuun! Ottakaa kiinni! Kaikki rehelliset ihmiset», huusi +kauppias, »minua estetään saamasta omaani takaisin.» + +»Sinä kiljut turhaan jumaliasi, kurja pakana», virkkoi Wayland, »sillä +minä pysyn aikeessani, vaikka sitten henki menisi. Kuitenkin tiedä Sinä +huonon palttinan ja vanusilkin petollinen kyynäräritari, että minä olen +juuri se kulkukauppias, jonka Sinä kehuit tapaavasi Mayden-Castlen +nummella ja jolta Sinä uhkasit repun ryöstää; tartuppas nyt siis heti +paikalla aseihisi!» + +»Minähän puhuin vain leikkiä, mies», vastasi Goldthred. »Minä olen +kunniallinen kauppias ja porvari, enkä minä suinkaan rupea karkaamaan +ihmisten kimppuun pensaiden takaa.» + +»Sitten, kautta kunniani, mahtava kauppias», jatkoi Wayland, »olen +tosiaankin pahoillani lupauksesta, jonka tulin tehneeksi, nimittäin +että missä ikinä Sinut tapaisinkin, ryöstäisin Sinulta hevosesi ja +lahjoittaisin sen armahaiselleni, ellet Sinä jaksaisi puolustaa sitä +väki-iskuin. Mutta lupaus on tehty kun tehty ja merkitty muistiin, ja +kaikki, mitä minä enää voin toimittaa hyväksesi on siinä, että jätän +hevosen Donningtoniin, läheisimpään majataloon.» + +»Mutta minäpä sanon Sinulle, hyvä ystävä», vastasi rihkamakauppias, +»että minä juuri sillä hevosella aijoin tänään viedä Shottesbrokin +Johanna Thackhamia tuonne kirkolle, vakaasti aikoen tehdä hänestä rouva +Goldthredin. Hän hyppäsi ukko Thackhamin tuvan ikkunasta ulos; ja +katsokaas nyt, tuolla hän seisoo juuri sillä paikalla, missä hevosen +piti häntä odottaman, tuossa kirjavassa ratsastusviitassaan, +norsunluupäällä koristettu piiska kädessään, aivankuin mikäkin Lotin +vaimo. Minä pyydän Teitä oikein koreasti, antakaa pois hevoseni!» + +»Olen suuresti pahoillani», sanoi Wayland, »niin hyvin sen ihanan +neitosen kuin Sinunkin takiasi, korkeasti kunnioitettava musliinisaksa. +Mutta lupaukset on pidettävä -- Sinä tapaat hevosesi 'Enkelistä', +tuolta Donningtonista. Siinä kaikki, mitä minä puhtaalla omallatunnolla +voin tehdä hyväksesi.» + +»Vieköön piru omantuntosi!» ärjäisi pelästynyt kauppias. -- »Panisitkos +Sinä nyt morsiamen kävelemään jalkaisin kirkkoon?» + +»Voithan Sinä ottaa hänet tarakkaasi, mestari Goldthred», vastasi +Wayland; »sehän vain hillitsisi tuon Sinun varsasi vauhtia.» + +»Mutta mitenkäs, jos Te tuota -- jos Te tuota ette muistaisikaan jättää +sitä minun hevostani sinne, minne sanotte?» epäili Goldthred, vaikkakin +arkaillen, sillä hänen sielunsa oli vahvasti peloissaan. + +»Olkoon reppuni siitä panttina -- siellä se on Giles Goslingin +tallessa, juuri siinä huoneessa, missä on ne punakukkaiset uutimet, ja +se on aivan täynnä samettia, yksinkertaista, kaksinkertaista ja +kolminkertaista -- puolisilkkiä ja kiiltosilkkiä ja kukkasilkkiä -- +nukkasamettia ja harsosamettia ja palttinaa ja kamelinlankaista +kangasta -- --» + +»Herkeä! herkeä!» huudahti kauppias; »jos siinä on oikein tosiaan edes +puoletkin kaikista niistä tavaroista -- mutta enpä minä enää lempo +soikoon, usko kunnon Bayardiani kaikenlaisten moukkien kynsiin!» + +»Miten vain aina suvaitsette, hyvä mestari Goldthred, ja nyt hyvää +huomenta -- ja onnea matkalle», vastasi Wayland ratsastaen kauniisti +tiehensä kreivittärineen, kun taas puijattu kauppias kääntyi takaisin +paljoa hitaammin kuin oli tullut, ankarasti miettien, mitä hän +esittelisi puolustuksekseen pettyneelle morsiamelle, joka yhä seisoi +keskellä kruunun sarkaa odottamassa uljasta ylkäänsä. + +»Se hölmö tirkisteli minuun aivan kuin olisi hän hieman muistellut +minua tunteakseen», sanoi kreivitär heidän ratsastaessaan eteenpäin; +»onneksi pidin minä huntuani niin ylhäällä kuin vain suinkin voin.» + +»Jos siinä olisi perää», virkkoi Wayland, »niin ratsastaisinpa takaisin +ja kopahuttaisin sitä lurjusta hieman kalloon -- eipä olisi pelkoa +hänen aivojensa vahingoittumisesta, sillä hänellä ei ole niitä ollut +koskaan edes niin paljoa, että niistä olisi voinut laittaa purotusta +imevälle hanhenpojallekaan. Meidän täytyy nyt kuitenkin pitää kiirettä, +ja Donningtoniin jätämme me sen pöllöpään hevosen, jottei hän enää +hullaantuisi ajamaan meitä takaa, ja siellä täytyy meidän myös koettaa +muuttaa muotoamme niin tehokkaasti, että hänen yrityksensä menisi +hukkaan, jos hänellä vielä sattuisi olemaan halua siihen.» + +Matkustajat pääsivät ilman enempiä seikkailuja Donningtoniin, missä +kreivittären täytyi välttämättä saada levätä pari kolme tuntia, ja +sillä ajalla ryhtyi Wayland yhtä taitavasti kuin ketterästikin +sellaisiin toimenpiteisiin, joista heidän jatkuvan matkansa +turvallisuus näytti riippuvan. + +Muutettuaan reppurinnuttunsa työpuseroon, vei hän Goldthredin hevosen +»Enkelin» majataloon, joka oli aivan kylän toisessa päässä, kaukana +siitä paikasta, minne meidän matkustajamme olivat asettuneet. +Kulkiessaan aamupuhteella muilla asioillaan, näki hän, mitenkä hevonen +luovutettiin rihkamakauppiaalle itselleen, joka oli urhoollisen +takaa-ajojoukon etunenässä tullut vaatimaan asevoimalla sellaista, mikä +luovutettiin hänelle ilman muita lunnaita kuin valtavan olutmäärän +hintaa; sen oluen näet kaatoivat kurkkuihinsa hänen apulaisensa, jotka +kävelymatka oli ilmeisesti saattanut hyvin janoisiksi; tämän +kestityksen maksamisesta joutui mestari Goldthred ankaraan riitaan +kunnanvanhimman kanssa, jota hän oli pyytänyt avukseen seudun +nostattamisessa. + +Suoritettuaan siis tämän yhtä järkevän kuin oikeankin palautustyön, +hankki Wayland kreivittärelle ja itselleen sellaisen vaatekerran, johon +puettuina he molemmat näyttivät paremmanpuoleisilta maalaisihmisiltä; +ja vähemmän huomion herättämiseksi päätettiin myös, että kreivittären +tuli matkalla käydä oppaansa sisaresta. Hyvä, vaikkeikaan erin komea +hevonen, joka jaksoi pysyä Waylandin ratsun rinnalla ja joka oli +kylliksi säyseä naisenkin ohjattavaksi, täydensi matkavalmistukset; +näihin ja muihin kuluihin oli Tressilian antanut hänelle rahoja +riittämään asti. Ja kun kreivitär oli jälleen virkistynyt muutamien +tuntien rauhallisesta levosta, lähtivät he noin puolipäivän aikaan +uudestaan matkalle, aikoen kiiruimman kaupalla ratsastaa Kenilworthiin +Coventryn ja Warwickin kautta. Heidän ei oltu kuitenkaan suotu jatkaa +matkaansa ilman levottomuutta ja pelkoa. + +On välttämätöntä huomauttaa heidän majatalonsa isännän ilmoittaneen, +että muuan iloinen seurue, jolla hänen ymmärtääksensä oli aikomus +esittää muutamia sellaisia ilve- tai naamionäytelmiä, millä +kuningatarta tavallisesti huvitettiin hänen kesäisillä retkillään, oli +lähtenyt Donningtonin kylästä Kenilworthiin päin tunnin tai pari ennen +heitä. Nyt oli pälkähtänyt Waylandin päähän, että he yhtymällä tähän +joukkoon heti kun he olisivat saavuttaneet sen, herättäisivät +epäilemättä vähemmän huomiota kuin matkustaessaan aivan kahdenkesken. +Hän ilmaisi tämän ajatuksensa kreivittärelle, joka toivoi pääsevänsä +mahdollisimman pian Kenilworthiin ja joka siis jätti oppaalleen vapaan +vallan määrätä, millä keinoin tämä hänen toiveensa tulisi täytetyksi. +He kiiruhtivat siis hevosiaan aikoen saavuttaa noiden otaksuttujen +juhlijain joukon ja jatkaa matkaa heidän seurassaan; ja he olivatkin +juuri nähneet tuon pienen parven, johon kuului sekä ratsastajia että +jalkamiehiä, nousevan erään matalan kummun laelle, noin puolen +peninkulman päässä heistä, ja katoavan sen taakse, kun Wayland, joka +herkeämättä tähysteli kaikille tahoille tarkaten kaikkea, huomasi erään +ratsumiehen ajavan heidän perässään tavatonta vauhtia, niin ettei hänen +palvelijansa ankarimmilla ponnistuksillaankaan voinut pysyä herransa +ravaavan juoksijan rinnalla, vaan oli pakotettu usein laskemaan täyttä +neliä. Wayland tarkasteli levottomana näitä ratsumiehiä, näytti hyvin +hämmentyneeltä, katsahti jälleen taakseen, kalpeni ja sanoi +kreivittärelle: -- »Se on Rikhard Varneyn Ruuna. -- Tuntisin sen +tuhansien hevosten joukosta -- tästäpä taisi tulla pahempi pulma kuin +kohtauksesta sen kamasaksan kanssa.» + +»Vetäkää miekkanne», vastasi kreivitär, »ja lävistäkää sillä rintani, +sillä minä en tahdo elävänä joutua hänen käsiinsä!» + +»Tuhansin kerroin mieluummin pistäisin sen hänen ruumiinsa läpi, taikka +sitten omani», virkkoi Wayland. »Mutta totta puhuakseni tappeleminen ei +ole parhaita puoliani, vaikka minä osaankin katsoa kylmää rautaa +silmiin yhtä tanakasti kuin joku toinenkin, jos niiksi tulee. Ja mitä +minun miekkaani tulee -- hoputtakaa hevostanne, minä pyydän! -- niin on +se vain semmoinen tavallinen kurja säiläpahanen, kun taas hänellä on +varmasti oikea toledolainen. Sitten hänellä on vielä palvelijakin +mukanaan, ja luullakseni juuri se juoppo tappelupukari Lambourne, saman +hevosen selässä, jolla ne sanovat hänen -- minä rukoilen Teitä, +hoputtakaa nyt toki hevostanne! -- ryöstäneen sen rikkaan +länsimaakunnista tulleen karjakauppiaan. Ei sen puolesta, että minä +pelkäisin enemmän Varneyta kuin Lambourneakaan hyvässä asiassani. -- +Teidän ratsunne voi juosta vielä nopeammin, jos vain sitä hoputatte. -- +Mutta kuitenkin -- ei, älkäähän nyt toki päästäkö sitä neliseen, +muutoin ne huomaavat, että me pelkäämme heitä, ja painavat yhä +tulisemmin peräämme -- antakaa sen juosta vain täyttä ravia. -- Mutta +kuitenkin, vaikk'en minä heitä pelkääkään, olisi minusta sentään +mieluisempaa, jos pääsisimme heistä eroon pikemmin viekkaudella kuin +väkivallalla. Jos me vain saisimme sen joukkueen kiinni ja +ennättäisimme sekaantua siihen, ei meitä ehkä huomattaisi, elleihän +Varney ole suorastaan lähtenyt meitä ajamaan takaa, ja silloin Jumala +meitä armahtakoon!» + +Näin puhuessaan hoputti ja pidätti hän vuoroin hevostaan, haluten +kulkea niin nopeaan kuin suinkin saattoi tavallisella maantiematkalla, +mutta tahtoen kuitenkin välttää sellaista kiirutta, joka olisi +ilmaissut heidän olevan pakoretkellä. + +Tällaista vauhtia kulkien saapuivat he jo ylempänä mainitsemamme +matalan kummun laelle ja näkivät sieltä ilokseen, että Donningtonista +ennen heitä lähtenyt joukkue viipyi vielä alhaalla pienessä laaksossa +tai alanteessa, missä tien katkaisi vähäinen, parin kolmen mökin +reunustama joki. Tähän paikkaan näyttivät matkustajat pysähtyneen, mikä +seikka antoi Waylandille toiveita siitä, että he pääsisivät yhtymään +heihin ennenkuin Varney saavuttaisi heidät. Hän oli sitäkin +levottomampi, koska hänen matkatoverinsa, vaikk'ei hän valittanutkaan +eikä ilmaissutkaan pelkoa, alkoi kääntyä niin kalman kalpeaksi, että +Wayland pelkäsi hänen putoavan hevosensa selästä. Mutta huolimatta +tästä raukenevain voimain oireesta joudutti kreivitär hevostaan niin +tarmokkaasti, että he saavuttivat laakson pohjassa viipyvän seurueen, +ennenkuin Varney ilmestyi sen loivan mäen huipulle, jota he olivat +juuri laskeuneet alas. + +He tapasivat joukkueen, johon he aikoivat liittyä, suuren sekasorron +vallassa. Naiset juoksivat hajalla hapsin ja sangen tärkeän näköisinä +erääseen mökkiin ja taas ulos, ja miehet seisoskelivat siinä ympärillä +ja näyttivät hyvin typeriltä, kuten on laita tapauksissa, missä ei +heidän apuansa tarvita. + +Wayland ja hänen suojattinsa pysähtyivät ikäänkuin uteliaisuuden +valtaamina ja sekaantuivat sitten vähitellen, kyselemättä mitään ja +herättämättä vastatiedusteluja, joukkoon, ikäänkuin olisivat he aina +kuuluneet siihen. + +He olivat seisoneet siinä tuskin viittä minuuttia huolellisesti +pysytellen niin lähellä tien syrjää kuin mahdollista, asettaakseen +toiset matkustajat itsensä ja Varneyn väliin, kun Leicesterin kreivin +tallimestari lasketti täyttä laukkaa mäkeä alas Lambournen seuraamana, +ja heidän hevostensa kupeet ja heidän kannustensa pyörylät osoittivat +verisiä merkkejä siitä nopeudesta, millä he olivat kulkeneet. Mökkien +ympärille pysähtyneen joukkion näkö pani ratsastajat heti arvaamaan sen +luonteen ja tarkoituksen; sillä sen jäsenet pitivät karkeakankaisia +mekkoja naamiopukujensa suojana, heillä oli kevyet vankkurit +näyttämötarpeiden kuljettamiseksi ja he kantoivat käsissäänkin +erilaisia mitä kummallisimpia esineitä, saadakseen ne siten mukavammin +säilymään eheinä. + +»Te olette näyttelijöitä ja aijotte Kenilworthiin?» kysyi Varney. + +»_Recte quidem, Domine spectatissime_», vastasi muuan miehistä. + +»Ja mitä pirua te siinä seisotte», ärjäisi Varney, »kun tuskin +suurinkaan kiireenne vie Teidät ajoissa perille? Kuningatar syö +huomenna päivällistä Warwickissa, ja tässä te vielä kuhnustelette, +senkin lurjukset!» + +»Oikein puhuttu, herra», vastasi muuan pieni, kääpiömäinen +pojannaasikka, joka kantoi komeilla tulipunaisilla haarasarvilla +koristettua naamusta kädessään ja jolla oli sen lisäksi musta +sarssikankainen nauhoilla kiinteästi ruumiin mukaiseksi kiskottu nuttu, +punaiset sukat ja sorkantapaisiksi muovaellut kengät. -- »Oikein +puhuttu, herra, oksaanpa osasitte. Minun isäni Piruhan se rupesi +töihinsä ja viivytti meidän vahvaa aikomustamme, lisäämällä +seuruettamme vielä yhdellä pirulaisella.» + +»No, vie sun piru!» nauroi Varney, jonka nauru ei kuitenkaan koskaan +ollut muuta kuin ivallista irvistystä. + +»Asia on niinkuin tämä nuorukainen sanoo», vahvisti se näyttelijä, joka +oli ensiksi puhunut; »meidän pääpirumme, sillä tämä on vain hänen +pienempiä veljiään, on tosiaankin tällä hetkellä _Lucina fer +opem_, tässä näin _tuguriumissa_.» + +»Kautta Pyhän Yrjänän, tai pikemminkin kautta lohikäärmeen, se lienee +sen saman vihtahousun sukulaisia, joka nyt on pahnoilla; tämäpä sangen +hullunkurinen sattuma», virkkoi Varney. »Mitäpä sanot, Lambourne, +haluatko ruveta tässä kummiksi? -- Kun piru sellaista apumiestä +tarvitsee, niin en tiedä ketään siihen toimeen sopivampaa kuin Sinut.» + +»Paitsi silloin, kun on parempia läsnä», vastasi Lambourne sellaisen +palvelijan kohteliaalla hävyttömyydellä, joka tietää toimensa niin +välttämättömiksi, että hän joskus uskaltaa pistää pieneksi pilaksikin. + +»Ja mikä oli sen pirun tai piruttaren nimi, joka valitsi aikansa niin +oudolla hetkellä?» sanoi Varney. »Meidän on ikävä menettää ainoatakaan +näyttelijäämme.» + +»_Gaudet nomine Sibyllae_», vastasi ensimäinen puhuja, »häntä +mainitaan nimellä Sibylla Laneham, mestari Rikhard Lanehamin vaimo --.» + +»Neuvoshuoneen oven ylivartija siis», ehätti Varney; »no on siinäkin +eukkoa, kun ei osaa järjestää asioitansa paremmin, vaikka hänellä on +jo niin paljon kokemusta. Mutta keitä olivat ne mies ja nainen, +luullakseni, jotka ratsastivat niin kiireisesti juuri äsken edelläni +mäkeä ylös? -- Kuuluvatko hekin Teidän seurueeseenne?» + +Wayland oli juuri vastaamaisillaan onnen kaupalla tähän peloittavaan +kysymykseen, kun pieni pirulainen tarttui jälleen airoonsa. + +»Palvelukseksenne, herra», sanoi hän astuen aivan lähelle Varneyta ja +puhuen niin hiljaa, etteivät seurueen muut jäsenet voineet kuulla +mitään. -- »Se mies oli meidän pääpirujemmekin pää, ja hänellä on niin +paljon koukkuja ja kujeita, että hän vastaa hyvinkin sataa sellaista +paholaista kuin se Lanehamin akka; ja se nainen -- jos suvaitsette, oli +se kätevä henkilö, jonka apua meidän pinteisiin joutunut toverimme +nykyään kaikkein välttämättömimmin tarvitsee.» + +»Ahaa! Te saitte siis kätilön noin vain ilman muuta!» ihmetteli Varney. +»Hänpä ratsastikin äsken niin vimmatusti, että selvästi näki hänen +kiirehtivän paikkaan, missä hänen apunsa tuli niin sopivaan aikaan. -- +Ja sitten on Teillä vielä ylimääräinen saatanakin rouva Lanehamin +tilalle?» + +»Niin on, herra», vastasi poika, »ne eivät ole niinkään harvinaisia +tässä matoisessa maailmassa kuin Teidän korkeastikunnioitettava +Ylhäisyytenne ehkä voisi otaksua. -- Tämä mestari-piru on heti paikalla +purskuttava suustaan tulenliekkejä ja puhaltava ilmoille pari +savupatsasta, jos se vain Teitä huvittaa -- luulisittepa totisesti +hänellä olevan Etnan mahassaan.» + +»Minulla ei juuri nyt ole aikaa, Sinä toivorikas pimeyden sikiö, +katsella hänen taitonsa näytteitä», virkkoi Varney, »mutta tästä saatte +hieman kolikoita juodaksenne kaikki tämän onnellisen hetken kunniaksi. +-- Ja sitten, kuten näytelmässä sanotaan: Jumala vaivojanne +siunatkoon!» + +Näin puhuttuaan kannusti hän hevostaan ja karahutti tiehensä. + +Lambourne jäi vähäksi aikaa herrastaan ja kaivoi taskustaan hopearahan, +antaen sen tuolle liukaskieliselle pojanvekaralle, kuten hän sanoi, +kehoitukseksi jatkamaan kaunista alkuansa helvetin tiellä, jonka tulen +leimahduksia oli jo hänen mielestään siinä nulikassa havaittavissa. +Saatuaan sitten pojan kiitokset anteliaisuudestaan, kannusti hänkin +hevostaan ja ratsasti herransa jälkeen niin nopeasti, että kypenet +kivistä sinkoilivat. + +»Ja nyt», virkkoi ovela kääpiö, läheten Waylandin hevosta ja heittäen +ilmassa niin taitavan kuperkeikan, että se näytti todistavan hänen ehkä +olevankin tämän alkuaineen ruhtinaan sukulaisia, »minä sanoin, kuka Te +olette, voitteko Te nyt vuorostanne sanoa, kuka minä olen?» + +»Joko Flibbertigibbet», vastasi seppä Wayland, »tai sitten tosiaankin +oikea pirun penikka.» + +»Osasitpa oksaan», myönsi Dickie Sludge; »minä olen Sinun oma +Flibbertigibbetisi, ukkoseni; ja minä karkasin kahleista oppineen +koulumestarini matkaan, kuten sanoin Sinulle tekeväni, tahtoipa hän +sitten tai ei. -- Mutta mitä kainaloista kanaa Sinä kulettelet +mukanasi? Minä näin kyllä, että heti ensimäinen kysymys saattoi Sinut +ankaraan pulaan, ja niin riensin minä apuusi. Mutta minunhan täytyy nyt +kaikin mokomin saada tietää, kuka hän on, rakas Wayland.» + +»Sinä saat tietää viisikymmentä vielä hauskempaa asiaa, rakas +poikaseni», virkkoi Wayland; »mutta lopetappa nyt kyselysi tällä +kertaa; ja koska Te aijotte Kenilworthiin, niin sinne yritän minäkin, +vaikkapa vain Sinun suloisen naamasi ja hullunkurisen seurasi takia.» + +»Olisit vain sanonut minun hullunkurisen naamani ja suloisen seurani +takia», vastasi Dickie; »mutta miten haluat matkustaa mukanamme -- minä +tarkoitan: millaisena henkilönä?» + +»Kaiken varmuuden vuoksi juuri sellaisena, miksi minua sanoit -- +ilveniekkana; tiedätpähän, että minä olen siihen ammattiin perehtynyt», +virkkoi Wayland. + +»Niin, mutta naikkonen?» kysyi Flibbertigibbet; »usko minua, hän on +joku, ja Sinä olet nyt hänen takiansa uponnut oikeaan levottomuuden +mereen, mikäli voin päättää Sinun rauhattomasta pyörähtelemisestäsi ja +hyörähtelemisestäsi.» + +»Oh, hänkö, poikaseni! -- hän on minun sisar-raukkani», vastasi Wayland +-- »hän osaa laulaa ja soittaa luuttua niin ihanasti, että kalat +virrasta kuulemaan hyppivät.» + +»Annappas minun kuulla sitä heti paikalla!» pyyteli poika. »Minä pidän +aivan tavattomasti luutun soitosta, minä pidän siitä rajattomasti, +vaikk'en olekaan sitä koskaan kuullut.» + +»Mutta miten saatat siis siitä pitää, Flibbertigibbet?» tiedusteli +Wayland. + +»Aivan niin kuin ritarit pitivät naisistaan vanhoissa tarinoissa -- +kuulopuheiden perusteella», vastasi Dickie. + +»Pidäppä siitä sitten kuulopuheiden perusteella vieläkin vähän aikaa, +siksi kunnes sisareni on toipunut matkaväsymyksestään», sanoi Wayland, +ja murisi sitten hampaittensa välistä: »Piru vieköön tuon vekaran +uteliaisuuden! -- Minun täytyy pysyä hyvissä kirjoissa hänen kanssaan, +sillä muutoin käy meidän hullusti.» + +Hän ryhtyi sitten vakuuttelemaan mestari Lupaselle omia +ilveilijänlahjojaan ja sisarensa soittotaitoa. Pyydettiin muutamia +näytteitä hänen tempuistaan, mitkä hän suorittikin niin loistavasti, +että seurue, riemuissaan tuollaisen lisäjäsenen löytämisestä, helposti +hyväksyi hänen esittämänsä estelyt, kun hänen sisarensa taitoa +haluttiin koetella. Tulokkaita pyydettiin ottamaan osansa +ruokavaroista, joita joukkueella oli mukanaan; ja vain vaivoin pääsi +seppä Wayland aterian aikana niin paljon kahden kesken luulotellun +sisarensa kanssa, että ennätti kehoittaa häntä nyt joksikin ajaksi +unohtamaan sekä arvonsa että surunsa ja varmimmin tuntemattomana +pysyäkseen yhtymään täydellisesti kulkueeseen, jonka mukana hänen oli +matkustaminen. + +Kreivitär myönsi tilaisuuden sitä vaativan, ja kun he olivat jälleen +lähteneet liikkeelle, koetti hän noudattaa oppaansa neuvoa +puhuttelemalla erästä lähellään ratsastavaa naispuolista seurueen +jäsentä ja ilmaisemalla surkuttelunsa sen johdosta, että heidän oli +ollut pakko siten jättää avuton nainen oman onnensa nojaan. + +»Oh, eipä hänestä hätää, rouva», vastasi nainen, jonka puoleen hän oli +kääntynyt ja joka iloisen ja nauravan naamansa takia olisi hyvin +kelvannut Bath-eukon esikuvaksi; »Laneham-serkku se nyt ei välitä +sellaisista vähääkään. Yhdeksäntenä päivänä, jos juhlat vain niin +kauvan kestävät, on hän oleva luonamme Kenilworthissa, vaikka hänen +sitten täytyisi kulkea kakara selässään!» + +Siinä puheessa oli jotakin, joka otti Leicesterin kreivittäreltä kaiken +halun jatkaa keskustelua; mutta koska hän nyt oli kerran rikkonut lumon +alottamalla itse haastelun matkatoverinsa kanssa, piti tämä kunnon +eukko, jonka oli määrä esittää verratonta Croydonin Gilliania eräässä +välinäytelmässä, huolta siitä, ettei äänettömyyttä syntynyt koko +taipaleella, vaan haasteli vaikenevalle vieruskumppanilleen tuhannet +kaskut ja jutut tällaisilta juhlilta, alkaen aina kuningas Heikin +ajoista, kuvaten kestityksen, minkä he olivat isoisilta saaneet, +mainiten kaikkien niiden nimet, jotka olivat kulloinkin näytelleet +päähenkilöitä siinä ja siinä kappaleessa ja päättäen aina puheensa +tällä vakuutuksella: »Mutta eivät ne ole mitään näiden Kenilworthin +ruhtinaallisten juhlien rinnalla!» + +»Ja milloinka sitten pääsemme Kenilworthiin?» kysyi kreivitär, +äänessään levottomuuden väre, jota hän turhaan koetti salata. + +»Me, joilla on hevoset, voimme myöhään ratsastaessamme ehtiä Warwickiin +tänä iltana, ja siitä on Kenilworthiin enää neljä tai viisi peninkulmaa +-- mutta sitten täytyy meidän odottaa jalkamiehiä, vaikka voihan se +hyvä Leicesterin kreivi lähettää hevosia tai kevyitä vankkureita niitä +vastaan, niin etteivät ne pääse kovin väsymään, se kun ei olisi oikein +sopivaa, kuten arvannette, kun tässä tulee vielä tanssilavaksikin +herrasväelle. -- Ja kuitenkin, Jumala minua auttakoon, olen minä nähnyt +senkin päivän, jolloin minä viisi pitkää virstaa patikoituani pyörin +vielä varpaani kärjellä koko illan niinkuin ilveniekan tinalautanen +neulan päässä; + + Vaan vanhuus varkain valtas mun, + Kiinn' iski kynsillään, + +kuten laulussa sanotaan; mutta jos sävel ja parini minua miellyttävät, +niin tanssia loiskahuttelenpa minä vielä kilpaa kenen iloisen +warwickilaisen naiseläjän kanssa tahansa, joka ijäkseen kirjoittaa tuon +onnettoman neljännumeron ja pistää vahvan pyörylän sen perään.» + +Jos kreivittärellä oli kärsimistä tuon kunnon eukon kielevyydestä, oli +seppä Waylandkin puolestaan pahemmassa kuin pulassa kestäessään ja +väistäessään niitä herkeämättömiä hyökkäyksiä, joilla hänen vanhan +tuttavansa Rikhard Sludgen väsymätön uteliaisuus häntä ahdisti. Luonto +oli antanut tälle emävekkulille ylen tarkan silmän, joka sopi +erinomaisesti hänen terävään älyynsä; edellinen johti hänet +kurkistelemaan ja urkkimaan muiden ihmisten asioita, ja jälkimäinen vei +hänet alituisesti sekaantumaan seikkoihin, jotka eivät häntä lainkaan +koskeneet, mutta joista hän oli kuitenkin ottanut täyden selon. Koko +upposen päivän yritteli hän päästä vilkaisemaan kreivittären hunnun +alle, ja ilmeisesti kiihoitti se, mitä hän sai nähdäkseen, suuresti +hänen uteliaisuuttaan. + +»Tuolla Sinun sisarellasi, Wayland», puheli hän, »on pajatytöksi ylen +kaunis kaula, ja ylen soma, hentoinen käsi värttinän vääntäjäksi -- +sitten minä vasta uskon Teidän sukulaisuutenne, kun variksen munasta +putkahtaa ilmoille joutsen.» + +»Ole nyt siinä joutavoimatta», tiuskaisi Wayland, »Sinä olet senkin +vietävä lörppöleuka ja sietäisit saada hävyttömyydestäsi hieman +loikkiisi.» + +»Hyvä», äkäili nulikka poistuen kauvemmaksi, »muuta minä en sano -- +mutta muista, että Sinä nyt et halua ilmaista minulle salaisuuttasi, ja +että ellen minä hanki Rolandia sinun Oliverillesi, niin ei minun nimeni +ole Dickon Sludge!» + +Tämä uhkaus ja etäisyys, missä suuttunut tonttunen pysytteli hänestä +koko lopun matkaa, saattoivat Waylandin hyvin levottomaksi, ja hän +neuvoi luuloteltua sisartaan väsymyksen varjolla ehdottamaan +pysähtymistä parin kolmen peninkulman päähän Warwickin kauniista +kaupungista sekä lupaamaan yhtyä joukkueeseen jälleen seuraavana +päivänä. Muuan pieni kyläravintola tarjosi heille levähdyspaikan; ja +salaisella ilolla näki Wayland koko seurueen, siihen luettuna +Dickonkin, kohteliaiden hyvästelyjen jälkeen jatkavan matkaansa ja +jättävän heidät yksikseen. + +»Huomenna, armollinen rouva», sanoi hän suojatilleen, »lähdemme, +luvallanne, aikaisin liikkeelle, päästäksemme Kenilworthiin ennenkuin +sinne on ennättänyt kerääntyä kovin paljon kansaa.» + +Kreivitär hyväksyi uskollisen oppaansa ehdotuksen; mutta hän ei +Waylandin melkoiseksi hämmästykseksi pohtinut kysymystä sen laveammin +hänen kanssaan, minkä takia hän jäi kiusalliseen epätietoisuuteen +siitä, oliko kreivitär muodostanut mitään varmempaa suunnitelmaa +vastaisen menettelynsä varalle, vaiko ei, etenkin kun hän arvasi hänen +asemansa vaativan aivan erikoista varovaisuutta, vaikkei hän niin aivan +tarkkaan tuntenutkaan kaikkia sen yksityiskohtia. Mutta päätellen, että +kreivittärellä varmaankin oli linnassa ystäviä, joiden neuvoon ja apuun +hän saattoi täydellisesti luottaa, katsoi hän parhaiten suorittavansa +tehtävänsä viemällä matkatoverinsa sinne hyvässä turvassa ja +täyttämällä siten tämän omatkin hartaat toivomukset. + + + + +VII Luku. + + + Kuule! torvet, kellot jo kaikuvat, + Hän, ihanaisin, yhä vaikenee -- + Kas! saleissa joukot tunkeilevat, + Vankina hän, suloisin, raukenee. + Millaisin silmin, ylväs, katselit -- + Ne varmaan hovin loisto huikaisi -- + Tähdeks' kun kiiltomadon arvelit, + Korska edelle kainon kelpasi? + + _Lasikenkä_. + +Onnetonta Leicesterin kreivitärtä olivat kaikki ne, jotka kuuluivat +hänen lähimpään ympäristöönsä, lapsuudesta saakka kohdelleet yhtä +rajattomalla kuin ymmärtämättömälläkin hellyydellä. Hänen luonteensa +perinnäinen lempeys oli estänyt häntä tulemasta ylpeäksi ja +pahanilkiseksi; mutta oikku, joka sai hänet asettamaan kauniin ja +mielistelevän Leicesterin Tressilianin edelle, vaikka hänellä +itselläänkin oli niin korkea käsitys tämän jälkimäisen horjumattomasta +rehellisyydestä ja pettämättömästä hellyydestä -- tuo tuhoisa +hairahdus, joka särki hänen elämänsä onnen, perustuivat molemmat siihen +liialliseen hyvyyteen, joka oli säästänyt hänen lapsuudeltaan +alistumisen ja itsensähillitsemisen tuskallisen, mutta erinomaisen +tarpeellisen opetuksen. Samaisesta hemmottelusta johtui myös, että hän +oli tottunut vain ajattelemaan ja lausumaan toiveensa, jättäen muiden +tehtäväksi niiden täyttämisen, niin että häneltä nyt elämänsä +tärkeimmällä hetkellä puuttui melkein kokonahan harkintakykyä sekä +tarmoa muodostaa itselleen mitään järkevää ja toimekasta +menettelysuunnitelmaa. + +Nämä vaikeudet nousivat uhkaavina, tuhoa ennustavina onnettoman naisen +silmien eteen tuona aamuna, josta näytti valkenevan hänen kohtalonsa +ratkaisupäivä. Jättäen syrjään kaikki muut näkökohdat, oli hän vain +pyrkinyt Kenilworthiin ja puolisonsa läheisyyteen; mutta nyt, kun hän +oli vain vähän matkan päässä molemmista, heräsi äkkiä tuhansittain +arkailevia arveluja hänen mielessään, kiusaten häntä yhä lisääntyvillä +epäilyillä ja pelon aiheilla, joista muutamat olivat todellisia, toiset +luuloteltuja, mutta kaikki kauhistavia ja liioiteltuja hänen melkein +toivottomassa, apua ja neuvoa puuttuvassa asemassaan. + +Unettoman yön jälkeen oli hän aamulla niin heikko, että hänen oli aivan +mahdotonta noudattaa Waylandin varhaiseen lähtöön vaativaa pyyntöä. +Uskollinen opas joutui suuren levottomuuden valtaan kreivittären takia, +jopa hiukan itsensäkin tähden, ja oli juuri lähtemäisillään yksin +Kenilworthiin hakemaan Tressiliania käsiinsä ja ilmoittamaan hänelle +kreivittären olevan lähitienoilla, kun häntä noin yhdeksän aikaan +aamulla käskettiin suojattinsa luo. Wayland tapasi hänet puettuna ja +lähtövalmiina, mutta kasvot niin kalpeina, että hän rupesi pelkäämään +tuon onnettoman naisen terveyttä. Kreivitär tahtoi hevosia heti +paikalla satuloitaviksi ja vastusti kärsimättömänä oppaansa pyytelyjä, +että hän toki hieman murkinoisi ennen lähtöään. + +»Minä join lasillisen vettä», sanoi hän vain. -- »Onneton raukka, jota +laahataan teloituspaikalle, ei tarvitse sen voimakkaampaa juomaa, ja +mikä riittää hänelle, saa riittää minullekin. -- Tehkää, niinkuin +käskin.» Seppä Wayland epäröi yhä. »Mitä Te nyt vielä tahtoisitte?» +hermostui kreivitär. -- »Enkö puhunut tarpeeksi selvään?» + +»Kyllä, armollinen rouva», vastasi Wayland; »mutta sallikaa minun +kysyä, mitä Te sitten aijotte tehdä? -- Minä haluaisin tietää sen vain +siitä syystä, että sitten osaisin menetellä Teidän toivomustenne +mukaan. Koko maa on liikkeellä ja virtaa Kenilworthin linnaan. On +vaikeata päästä sinne, vaikka meillä olisikin tarpeelliset suojakirjat +ja lupapaperit. -- Tuntemattomina ja ystäviä vailla voisi meille sattua +ties mitä onnettomuuksia. -- Teidän Armonne suonee minulle anteeksi, +vaikka lausunkin näin suoraan halvan mielipiteeni. -- Eiköhän meidän +olisi vain parasta kiiruhtaa näyttelijäin jälkeen ja yhtyä uudelleen +heihin?» -- Kreivitär pudisti päätään, ja hänen oppaansa jatkoi: +»Sitten tiedän minä enää vain yhden keinon.» + +»Ilmaise se sitten», kehoitti kreivitär, joka ei ehkä ollut niinkään +pahoillaan Waylandin neuvontarjouksesta, koska hän ei itse kehdannut +apua pyytää; »minä luotan Sinun uskollisuuteesi -- mitä Sinä aijoit +sanoa?» + +»Että minä lähtisin ilmoittamaan herra Tressilianille Teidän olevan +täällä», vastasi Wayland. »Minä olen varma siitä, että hän heti nousisi +satulaan muutamien Sussexin kreivin seuralaisten kanssa ja pitäisi +hyvää huolta Teidän turvallisuudestanne.» + +»Ja _minulle_ neuvot Sinä sitä», huudahti kreivitär, »ja +_minua_ kehoitat Sinä antautumaan tuon jalon Leicesterin kreivin +kunnottoman kilpailijan Sussexin suojaan!» Mutta nähtyään hämmästyneen +ilmeen, jolla Wayland tuijotti häneen, pelkäsi hän liian selvästi +ilmaisseensa suhteensa Leicesteriin ja lisäsi: »Eikä Tressilianistakaan +voi nyt olla puhetta -- älä mainitse hänelle, muista se, minun kurjaa +nimeäni; se vain lisäisi kaksinkertaiseksi _minun_ onnettomuuteni +ja saattaisi _hänet_ vaaroihin, joista ei pelastusta olisi.» Hän +vaikeni; mutta kun hän huomasi Waylandin yhä tuijottavan häneen tuolla +levottomalla ja epäilevällä katseella, joka näytti pelkäävän hänen +järkeänsä, pakotti hän kasvoilleen varman, päättävän ilmeen ja lisäsi: +»Vie Sinä minut vain Kenilworthin linnaan, kunnon mies, siihen loppuu +Sinun tehtäväsi, ja minä olen siellä itse harkitseva, mihin sitten on +ryhdyttävä. Sinä olet ollut minulle uskollinen -- kas tästä saat +runsaan korvauksen vaivoistasi.» + +Hän tarjosi sepälle kallisarvoisella kivellä koristettua sormusta. + +Wayland katseli sitä, epäröi hetkisen ja antoi sen sitten takaisin. »Ei +sen takia», selitti hän, »että minä Teidän lahjaanne halveksisin, +armollinen rouva, sillä minä olen köyhä mies, jonka on täytynyt, Jumala +paratkoon, elää toisenlaisillakin keinoilla kuin mitä Teidän hyvyytenne +nyt minulle tarjoaa. Mutta minä ajattelen samoin kuin vanhan mestarini +hevospuoskarin oli tapana sanoa asiatuttavilleen: 'Ei apua -- ei +maksua.' Me emme ole vielä Kenilworthin linnassa, ja Teillä on ihmeesti +aikaa korvata oppaanne vaivat matkakenkiä riisuessanne, kuten sanotaan. +Minä rukoilen Jumalaa, että Teidän Armonne olisi yhtä varma soveliaasta +vastaanotosta sinne saapuessamme kuin Te saatte olla vakuutettu minun +hartaasta halustani viedä Teidät sinne terveenä ja täydessä turvassa. +Minä menen nyt varustamaan hevosia; mutta sallikaa minun halpana +lääkärinänne ja oppaananne pyytää vielä kerran, että Te sillä välin +haukkaisitte pari palaa voimistuaksenne.» + +»Kyllä -- kyllä!» toisti kreivitär kiireisesti. »Mene nyt Sinä vain, +mene heti! -- Turhaan minä tässä rohkeutta teeskentelen», mutisi hän +sitten, kun seppä oli poistunut huoneesta; »tuo yksinkertainen +kansanmieskin huomaa minun teennäisen reippauteni ja aavistaa kaiketi +pelkoni todellisen syyn.» + +Sitten yritti hän seurata oppaansa neuvoa ja syödä hiukan, mutta hänen +oli piankin luopuminen siitä kokeesta, koska pienimmänkin palan +nieleminen teki hänelle niin pahaa, että hän oli vähällä tukehtua +siihen paikkaan. Hetkisen kuluttua ilmestyivät hevoset ristikko-akkunan +eteen -- kreivitär nousi satulaan ja sai raikkaasta ilmasta ja +liikunnasta sen virkistyksen ja voimien lisäyksen, joka usein havaitaan +samanlaisissa tiloissa. + +Oli hyvä onni kreivittärelle, että seppä Wayland, jonka aikaisempi +epävakainen, kuljeskeleva elämä oli tutustuttanut melkein koko +Englantiin, oli kaikilla Warwickin kaunista kreivikuntaa risteilevillä +valtateillä ja sivupoluilla kuin kotonaan. Sillä niin taajoja olivat +ihmisjoukot, jotka kaikilta tahoilta kiiruhtivat Kenilworthiin +katselemaan Elisabetin tuloa tähän ensimäisen suosikkinsa komeaan +linnaan, että päätiet olivat sananmukaisesti tukossa, ja että +matkustajamme pääsivät eteenpäin vain mutkittelevia syrjäpolkuja +pitkin. + +Kuningattaren hankkijat olivat jo kierrelleet maat ja mantereet +ja tyhjentäneet talot ja kylät tavaroista, joita tarvittiin +kuninkaallisilla retkillä ja joista omistajat saivat jälkeenpäin periä +hyvin myöhäisen maksun hovimarsalkan virastolta. Leicesterin +talousapulaiset olivat samassa tarkoituksessa kulkeneet seudut ristiin +ja rastiin; ja monet hänen ystävänsä ja liittolaisensa, sekä läheiset +että kaukaiset, käyttivät tätä tilaisuutta hänen suosioonsa +pääsemiseksi, lähettelemällä suunnattomia määriä ruokavaroja ja +kaikenlaisia herkkuja ja metsänriistaa ja kokonaisia tynnyrillisiä +parhaita sekä kotoisia että ulkomaalaisia juomia. Siksipä virtailikin +kaikilla valtateillä kokonaisia härkä-, lammas-, vasikka- ja +sikalaumoja, ja siksipä kulkikin niillä tungokseen asti täyteen +ahdettuja vaunuja, joiden akselit natisivat niiden raskaan kuorman +alla: siinä oli viini-astiaa ja oluttynnyriä ja suurta höystelaatikkoa +ja teurastettua metsänriistaa ja suolattua ruokatavaraa ja +nisujauhosäkkiä. Alinomaa takertuivat nämä vankkurit toisiinsa ja +pysäyttivät kaiken liikenteen; ja niiden röyhkeät ajajat noituivat ja +kiljuivat siksi, kunnes saivat hurjan sisunsa täyteen kuohuun ja +alkoivat raivata tietä pitkillä piiskoillaan ja sauvoillaan; nämä +satunnaiset metelit tyynnytti tavallisesti joku hankkija, lähetti tai +muu arvohenkilö, taltuttamalla molempain puolueitten johtajat. + +Meluavin joukoin kulki myös kaikkia teitä pitkin jos jonkinlaisia +näyttelijöitä ja naamio-ilveilijöitä, silmänkääntäjiä ja taitomiehiä +tätä Ruhtinaallisen Huvituksen Palatsia kohti, sillä sen nimen olivat +kuljeskelevat sävelniekat antaneet Kenilworthille jo ennen odotettuja +juhlia sepittämissään lauluissa. Keskellä tätä kirjavaa vilinää +näyttelivät kerjäläiset todellisia tai teeskenneltyjä ruumiinvammojaan, +muodostaen siten liikuttavan, vaikkakin niin tavallisen vastakohdan +ihmiselämän turhamaisen touhun ja sen surun ja tuskan välille. Mutta +kaikki nämä hukkuivat siihen suunnattomaan ihmisvyöryyn, jonka vain +pelkkä uteliaisuus oli ajanut liikkeelle; siinä töyttäili +käsityöläinen, joka ei ollut raaskinut luopua nahkaisesta +esivaatteestaan, pyylevää, korskeata rouvaa, kaupunkilaisemäntäänsä; +siinä astuskelivat talonpojat paksupohjaisine naulakenkineen +varakkaiden porvarien ja korkeasti kunnioitettavien herrasmiesten +liikavarpaille; ja siinä pisteli pontevaa käyntiään muhkea +maalaistyttö, soudellen punaisten, tanakkain käsivarsiensa voimalla +eteenpäin niiden sirojen ja koreilevain heilakoiden välitse, joiden +isännät olivat ritareja ja junkkareja. + +Mutta kaikesta huolimatta oli tässä tungoksessa ja sekasorrossa ylinnä +sentään iloinen, hilpeä sävy. Kaikki olivat tulleet näkemään ja +nauttimaan, ja kaikki nauroivat niille monenlaisille pikkuvastuksille, +jotka muulloin olisivat yllyttäneet heidät vihan vimmaan. Ottamatta +lukuun niitä tuittupäisten kuorma-ajurien kesken sattuvia kahakoita, +joista olemme maininneet, kaikui tästä väkijoukkojen vilinästä vain +hilpeän riemun ja kepeän pilan ääniä. Soittoniekat lurittelivat +säveliään -- laulajat hyrisivät mielijuohteitaan -- vallattomat +ilveilijät hoilottivat puoleksi iloisuuttaan, puoleksi hulluuttaan, +heilutellen lyhyitä sauvojaan -- maurintanssin hyppijät rämisyttivät +kulkusiaan -- maanmiehet hihkuivat ja viheltelivät -- pojat +jymähyttelivät leveätä nauruaan ja tytöt kikattelivat -- ja moni veikeä +sutkaus lennähti pallona tien yhdeltä puolelta toiselle, missä sen +sieppasi ilmasta satutettu joukko ja paiskasi takaisin. + +Eipä ole surujen sortaman ihmisen mielelle suurempaa tuskaa eikä +kärsimystä kuin joutua keskelle hälisevän ilostelun näyttämöä, joka +niin epäsointuisasti säestää hänen omia tunteitaan. Mutta Leicesterin +kreivittärelle teki tämä melu ja hälinä ja vilinä sen surullisen +palveluksen, että se esti hänen ajatuksiaan kiintymästä yhteen kohtaan +ja teki hänelle mahdottomaksi hautoa omaa onnettomuuttaan tai +muodostella kauheita aavistuksia kohtalonsa lähestyvästä ratkaisusta. +Hän kulki kuin unessa, seuraten tahdottomana Waylandin ohjausta, tämän +milloin johtaessa taitavasti heidän matkaansa ihmisjoukkojen +kiivaimpaan tungokseen, milloin seisahtuessa tiepuoleen odottamaan +sopivaa tilaisuutta uudestaan liikkeelle lähteäkseen, jopa usein +kääntyessä poiskin valta-uralta ja seuratessa jotakin kiemurtelevaa +syrjäpolkua, joka saattoi heidät isolle tielle jälleen, kun he olivat +sitä pitkin kulkeneet melkoisen taipaleen mukavammin ja nopeammin. + +Näin väisti hän Warwickin, jonka linnassa, tuossa muinaisen +ritarikomeuden kauneimmassa muistomerkissä, mikä on säilynyt ajan +hävitykseltä, Elisabet oli viettänyt edellisen yön; siellä aikoi hän +viipyä kello kahteentoista, mikä oli silloin tavallinen päivällisaika +koko Englannissa, ja sen aterian jälkeen oli hän lähtevä Kenilworthia +kohti. Sillä välin oli jokaisella ohikulkevalla joukkueella sanasensa +sanottavana hallitsijattaren ylistykseksi, vaikka siihen ylistykseen +sekaantuikin hieman sitä pientä pilailua ja pistelemishalua, jolla me +tavallisesti höystämme lähimäisillemme suodun kunnioituksen, +erittäinkin jos he samalla sattuvat olemaan meitä arvossa ylempänä. + +»Kuulitteko te», huusi joku, »miten armollisesti hän puhutteli +maavoutia ja kunnantuomaria ja sitä kelpo Griffiniä, pappia, kun ne +olivat polvistuneet hänen vaununikkunansa eteen?» + +»Niin, niin, ja kuinka hän sanoi sille pienelle Aglionbylle: 'Herra +kunnantuomari, ihmiset ovat koettaneet uskotella minulle, että Te muka +pelkäisitte minua, mutta minäpä sanon Teille, että Te luettelitte niin +mainiosti kaikki hallitsijattaren hyvät ominaisuudet, että minun on +enemmän syytä pelätä Teitä.' -- Ja kuinka armiaasti ottikaan hän sitten +vastaan sen kauniin kukkaron ja sen sisältämät kaksikymmentä +kultarahaa, tekeytyen aivan niinkuin hän ei siitä mielellään huolisi, +mutta pitäen sen kuitenkin lopulta hyvinään.» + +»Niin, niin», selitti toinen, »hänen sormensa puristelivat sitä varsin +mielelläänkin, mikäli minä saatoin havaita, jos tässä nyt kaikki +suoraan puhutaan; ja sitten hän, nähdäkseni, viipotteli niitä hetkisen +kädessään, ikäänkuin tahtoen sanoa: toivonpa niiden olevan +täysipainoisia.» + +»Eipä hänen sitä tarvinnut tehdä, naapuri», virkkoi kolmas; »rikkaat +porvarithan ne tällaisen köyhän käsityöläisen kuin minunkin laskuja +maksaessaan työntävät hänelle kerittyjä kolikoita. -- No, onpa Jumala +heitä kaikkia ylempänä. -- Se pieni kunnantuomari, koska sitä sanaa nyt +on tässä käytetty, on paisuva suuremmaksi kuin koskaan ennen.» + +»No, no, hyvä naapuri», sanoi ensimäinen puhuja, »älä nyt käänny +kateelliseksi. -- Hän on hyvä kuningatar ja ylevämielinen. -- Hän antoi +kukkaron Leicesterin kreiville.» + +»Minäkö kateelliseksi -- periköön Sinut piru siitä sanasta! -- Mutta +pianpa antaa hän kaikki Leicesterin kreiville, ellen aivan kokonaan +erehdy.» + +»Te voitte pahoin, armollinen rouva», sanoi seppä Wayland Leicesterin +kreivittärelle, ja ehdotti, että hän vetäytyisi tien syrjään ja +odottaisi siellä rauhassa toipumistaan. Mutta kukistaen ne +kuohahtelevat tunteet, jotka tämä ja muut samaanne tähtäävät, hänen +korviinsa ohi kulkiessa sattuvat puheet hänen sydämessään herättivät, +vaati hän vain opastaan kiiruhtamaan Kenilworthiin niin nopeasti kuin +lukuisat esteet suinkin sallivat. Sillävälin kasvoi Waylandin +levottomuus hänen alituisten pahoinvoinnin puuskaustensa ja hänen +mielensä ilmeisen sekaannuksen takia hetki hetkeltä, ja hänkin toivoi +nyt yhä hartaammin voivansa noudattaa hänen alati uudistuvia pyyntöjään +ja saavansa hänet viedyksi terveenä ja täydessä turvassa linnaan, missä +kreivitär oli epäilemättä saava osakseen ystävällistä kohtelua, vaikkei +hän näyttänytkään halukkaalta ilmaisemaan, kehen hän perusti toiveensa. + +»Kunpa minä vielä tästä vaarasta kunnialla selviäisin», ajatteli seppä +Wayland, »niin saisipa kuka tahansa iskeä aivot päästäni omalla +väkivasarallani, jos minä ikinä enää rupean jonkun harhailevan +naikkosen henkivartijaksi!» Vihdoinkin näkyi ruhtinaallinen linna, +jonka kohentamiseksi, samoinkuin sen muidenkin alueitten parantamiseksi +Leicesterin kreivin sanottiin käyttäneen kuusikymmentätuhatta puntaa, +mikä meidän nykyisessä rahassamme vastaisi puolta miljoonaa. + +Tämän komean, jättiläismäisen rakennusryhmän ulkomuuri käsitti +seitsemän akren laajuisen alan, josta yksi osa oli suunnattomien +tallien ja hyvin hoidettujen lehtokujien ja kukkasarkojen koristaman +puutarhan hallussa, ja jonka muu osa oli ylvään linnan avarana +etupihana. Mahtavan pääryhmän, joka kohosi melkein tämän muurin +ympäröimän laajan alueen keskeltä, muodosti suunnaton rykelmä uljaita, +torneilla varustettuja, ilmeisestikin eri ajoilta polveutuvia +rakennuksia, jotka ympäröivät sisäpihaa ja jotka jokaiseen tämän uljaan +ryhmän osaan liittyvine nimineen ja seinillä riippuvine vaakunoineen +kertoivat ammoin kuolleista väkevistä ylimyksistä; näiden vainajain +tarina olisi voinut olla, jos kunnianhimo vain olisi sallinut sille +korvaa kallistettavan, tarpeellisena opetuksena sille korskealle +suosikille, joka sitten oli saanut haltuunsa tämän kauniin kartanon ja +sen alueita laajennellut. Muuan suuri ja jykevä torni, joka samalla +muodosti linnan keskusvarustuksen, oli ijältään epätietoinen, mutta +joka tapauksessa hyvin vanha. Se kantoi Caesarin nimeä, ehkäpä sen +takia, että se muistutti jonkun verran erästä Lontoon Towerin tornia, +jolla on myöskin sama nimi. Erinäiset muinaistutkijat johtavat sen +perustamisen Kenelphistä -- josta linna on saanut nimensä -- eräästä +Mercian saksilaisesta kuninkaasta, kun taas toiset asettavat sen heti +normannilaisen valloituksen jälkeiseen aikaan. Ulkomuureilla upeili +Clintonin vaakuna, tämä ylimys kun oli ne rakentanut Henrik I:n +hallituksen aikana, ja vieläkin pelätymmän Montfortin Simonin +aateliskilpi, hänen, joka vapaaherrojen sodassa puolusti kauvan +Kenilworthia Henrik III:tta vastaan. Täällä Kenilworthissa kemuili +kerran ylväästi Mortimer, rajakreivi, yhtä kuuluisa kohoamisensa kuin +kukistumisensakin takia, sillä välin kun hänen valtaistuimelta syösty +kuninkaansa, Edvard II, virui sen vankiluolissa. Vanha Gauntin Juhana, +»ikä-arvoisa Lancaster», laajensi melkoisesti linnaa, teettämällä sen +jalon ja jykevän ryhmän, joka vielä nytkin tunnetaan Lancasterin +Rakennusten nimellä; ja Leicester itse voitti linnan edelliset +omistajat, niin korskeita ja mahtavia kuin ne olivat olleetkin, +liittämällä siihen toisen suunnattoman rakennusryhmän, joka nyt +raunioiksi rauenneenakin puhuu perustajansa kunnianhimosta. Tämän +kuninkaallisen linnan etelä- ja länsimuuria ympäröi ja puolusti +osittain keinotekoinen järvi, jonka yli Leicester oli laitattanut +komean sillan, jotta Elisabet voisi astua linnaan uutta, ennen +kulkematonta tietä; tavallisesti päästiin siihen pohjoisesta, ja sinne +oli hän portin suojaksi rakennuttanut vahtitornin, joka on vieläkin +olemassa ja joka kokonsa puolesta kestää kilpailun monen +pohjanpuoleisen päällikön vapaaherrallisen linnan kanssa, mutta joka +tekotapansa puolesta on niitä etevämpi. + +Järven toisella puolen oli avara metsästyspuisto, missä vilisi +saksanhirviä, metsäkauriita, metsävuohia ja kaikenlaista muuta riistaa +ja missä kasvoi runsaasti korkeita puita, joiden keskeltä linnan +mahtava pääty ja jykevät tornit kohosivat uljaina ja kauneina. Me emme +saata olla lisäämättä, että tämä ruhtinaallinen linna, missä ennen +kuninkaat juhlivat ja sankarit taistelivat, milloin rynnäkön ja +piiritysten verisessä kamppailussa, milloin ritarileikeissä, joissa +kauneus palkitsi urhouden, nykyään on täydellisesti raunioina. Järvi on +enää vain kaislaa kasvava räme, ja linnan suunnattomat rauniot +osoittavat enää vain sen muinaista komeutta ja saattavat mietiskelevän +katselijan huomaamaan inhimillisen omistuksen katoavaisuuden ja niiden +onnen, jotka alhaisessakin asemassaan osaavat olla tyytyväisiä ja +noudattaa hyvettä. + +Onneton Leicesterin kreivitär näki sangen ristiriitaisin tuntein nuo +harmaat, jykevät tornit, kun ne ensiksi siintivät hänen silmäänsä +tuuhean, varjoisan metsän keskeltä, näyttäen sitä vallitsevan. Hän, +suuren kreivin, Elisabetin lemmikin, Englannin mahtavimman suosikin +eittämätön vaimo läheni nyt puolisoansa ja tämän puolison +vallitsijatarta köyhän ilveilijä-raukan suojelemana pikemminkin kuin +opastamana; ja vaikka hän oli tämän ylvään linnan laillinen emäntä, +linnan, jonka porttien olisi pitänyt hänen pienimmästäkin sanastaan +kääntymän paksuilla saranoillaan ja päästämän hänet sisään, ei hän +kuitenkaan voinut salata itseltään niitä vaikeuksia ja vaaroja, jotka +häntä uhkasivat hänen pyrkiessään omiin saleihinsa. + +Nämä vaikeudet ja vaarat näyttivät hetki hetkeltä kasvavan ja lopulta +aivan pysäyttävän heidän kulkunsa suurelle portille, mistä lähti leveä +ja kaunis tie halkaisemaan kahden peninkulman matkalla koko +metsästyspuiston, tarjoten mitä kauneimpia näköaloja linnaan ja +järvelle päin ja päätyen vihdoin äskettäin rakennetulle sillalle, jolle +se muodosti luonnollisen jatkon ja jota pitkin kuningattaren oli määrä +astua linnaan tänä ikimuistettavana päivänä. + +Tämän Warwickin tiehen yhtyvän lehtokujan portin tapasivat nyt +kreivitär ja Wayland kuningattaren ratsastavain henkivartijain +sulkemaksi. Näiden henkivartijain varustuksina olivat komeasti +kirjaillut ja kullatut rintahaarniskat ja rautakypärät lakkien +asemasta, ja heidän pyssynsä perä nojasi heidän reiteensä; he olivat +erikoisen voimakkaita ja kookkaita miehiä, ja heidän täytyi olla +palveluksessa kaikkialla, minne kuningatarkin meni. Tällä kerralla +komensi heitä airut, jonka käsivarressa upeileva karhu ja ryhmysauva +osoittivat Leicesterin kreivin väkeen kuuluvaksi ja joka jyrkästi +kielsi sisäänpääsyn kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka olivat juhlaan +kutsuttuja vieraita tai sitten jossakin suunnitellussa huvinäytöksessä +esiintyviä henkilöitä. + +Tungos oli siis portilla aivan tavaton, ja jos jonkinlaiset ihmiset +pyrkivät sisään jos jonkinlaisten syiden nojalla; mutta vartijat olivat +kovakorvaisia ja vastasivat kauniisiin sanoihin ja kauniisiin +tarjouksiinkin viittaamalla vain ohjeittensa ankaruuteen ja siihen +tunnettuun seikkaan, ettei kuningatar voinut sietää suurten +kansanjoukkojen malttamatonta tungeskelua aivan lähellään. Niitä +vastaan, joille eivät nämä järkisyyt riittäneet, käyttivät he +voimakkaampia keinoja, tunkien heitä siekailematta takaisin väkevien, +haarniskoitujen hevostensa tieltä ja jakelemalla heille tukevia iskuja +pyssyjensä perällä. Nämä toimenpiteet synnyttivät tiheässä väkijoukossa +aaltoilevaa liikettä, niin että Wayland pelkäsi ehkä tungoksessa +joutuvansa eroon suojatistaan. Lisäksi ei hän ollut lainkaan selvillä, +minkä tekosyyn varjolla hän pyrkisi sisään, ja hän pohti juuri sangen +epätietoisena tätä kysymystä päässään, kun kreivin airut häntä hieman +tähysteltyään huusi hänen rajattomaksi hämmästyksekseen: »Vartijat, +tehkää tilaa tuolle miehelle, jolla on ruskeankeltainen viitta! -- +Eteenpäin, kunnon ilveilijä, ja koeta kiirehtiä. Mikä piru on Teitä +niin kauan pidättänyt? Käy toki sisään niine naistentarpeinesi!» + +Kun airut oli näin tarmokkaasti, vaikk'eikaan juuri kohteliaasti, +käskenyt sisälle Waylandia, joka ei pariin, kolmeen minuuttiin uskonut +kutsua lainkaan itselleen tarkoitetuksi, tekivät vartijat nopeasti +hänelle tilaa, kunnes hän, varoitettuaan matkakumppaniansa vetämään +hunnun tiukasti kasvoilleen, vihdoinkin ajoi portista sisään +kreivittären hevosta taluttaen, mutta niin kallella kypärin ja niin +pelokkaan ja levottoman näköisenä, että väkijoukko, jota eivät suinkaan +miellyttäneet yhdelle enempää kuin toisellekaan suodut etuoikeudet, +tervehti heidän menoaan huutaen ja kiljuen ja pilkallisesti nauraa +hohottaen. + +Päästyään täten metsästyspuiston puolelle, vaikk'eikaan erikoisen +imartelevalla eikä kunnioittavalla tavalla, ratsastivat Wayland ja +hänen suojattinsa tulevia vaikeuksia arvaillen pitkin leveätä +lehtokujaa, jota vartioivat molemmin puolin pitkät huovirivit; näillä +oli aseinaan miekat ja tapparat, he olivat puetut Leicesterin kreivin +komeaan asuun ja kantoivat hänen vaakunaansa: karhua ja ryhmysauvaa, ja +kukin heistä oli sijoitettu askeleen päähän toveristaan, niin että koko +tie puiston portilta sillalle asti oli miesketjun reunustama. Ja kun +kreivitär sai ensimäisen yleissilmäyksen linnasta ja näki sen +ulkomuurien pitkän, kaartelevan viivan takaa kohoavat mahtavat tornit, +sen lukuisat hammasharjat ja pikkutornit ja parvekkeet, sen muureilta +liehuvat liput ja sen pengermiltä ja tasanteilta välkkyväin kypäräin ja +nuokkuvain töyhtöjen vilinän ja koko tuon kirjavan, uljaan näytelmän, +silloin vaipui hänen rohkeutensa ikäänkuin kuolleeksi hänen rinnassaan, +koska hän ei ollut tottunut moiseen komeuteen, ja hän kysyi jo +itseltänsä, mitä hän oli voinut antaa Leicesterille päästäkseen hänen +kanssaan tämän ruhtinaallisen loiston ja rikkauden valtijattareksi. +Mutta hänen ylpeytensä ja jalo henkensä estivät häntä kuitenkaan +kuulemasta epätoivon kuiskauksia. + +»Minä olen antanut hänelle kaikki, mitä nainen voi antaa», ajatteli +hän. »Nimeni ja maineeni, sydämeni ja käteni olen minä alttarin edessä +antanut kaiken tämän komeuden omistajalle, eikä Englannin kuningatar +voisi tarjota hänelle enempää. Hän on minun mieheni -- minä olen hänen +vaimonsa. -- Mitä Jumala on yhdistänyt, sitä ei pidä ihmisten +eroittaman. Minä vaadin rohkeasti oikeuttani, sitäkin rohkeammin, kun +minä tulen näin odottamatta ja näin avuttomana. Minä tunnen jalon +Dudleyni! Hän on kyllä ensin hiukan suutahtava tottelemattomuuttani, +mutta Amy itkee ja Dudley antaa hänelle anteeksi!» + +Nämä mietteet keskeytti hänen oppaansa Waylandin kirkaisu, tämä kun +tunsi yht'äkkiä pitkien, laihojen, mustien käsivarsien kiertyvän +ruumiinsa ympärille; ilmeisestikin kuuluivat ne käsivarret olennolle, +joka oli vartijain nauraa hohottaessa pudottautunut läheisestä tammesta +hänen hevosensa selkään. + +»Siellä on nyt taas joko piru tai Flibbertigibbet!» sanoi Wayland, +turhaan yritettyään päästä vapaaksi ja heittää häneen tarrautuneen +pojanvekaran alas; »kasvaako Kenilworthin tammissa tuollaisia terhoja?» + +»Kasvaa kun kasvaakin, mestari Wayland», sanoi hänen odottamaton +ratsastoverinsa, »vieläpä paljon sellaisiakin, jotka olisivat liian +kovia Sinun purtaviksesi, niin vanha kuin oletkin, ellen minä Sinua +auttaisi. Mitenkä olisit Sinä luullut selviytyväsi airueesta siellä +ulkoportilla, ellen minä olisi hänelle sanonut, että pää-ilveilijämme +tuli vasta perästäpäin? Ja tässä minä odotin Sinua, kiivettyäni puuhun +vankkurikuormamme harjalta, ja nyt ne ovat kaikki aivan pyörällä +päästään, kun ei minua näy eikä kuulu.» + +»Ei, mutta kyllä Sinä olet lopultakin oikea pirulainen pojaksi», +virkkoi Wayland. »Parasta on tehdä, niinkuin Sinä sanot ja neuvot; +mutta olehan sentään yhtä laupias kuin Sinä olet mahtava.» + +Hänen näin puhellessaan lähenivät he ylempänä mainitun pitkän sillan +eteläpäähän rakennettua vahvaa tornia, jonka oli määrä suojella +Kenilworthin linnan ulommaista porttikäytävää. + +Niin surullisessa tilassa ja niin omituisessa seurassa läheni siis +onneton Leicesterin kreivitär ensi kerran eläessään ruhtinaallisen +puolisonsa uljasta asuinpaikkaa. + + + + +VIII Luku. + + + _Puutiainen_. + Onko jalopeuran osa jo puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, + niin pyydän, että saisin sen nyt; minulla on niin huono + ulkomuisti. + + _Pääkkö_. + Voitte lasketella omasta päästänne; Teidän ei tarvitse + muuta kuin kiljua. + + _Kesä-yön Unelma_. + +Kun Leicesterin kreivitär saapui Kenilworthin linnan ulkoportille, +huomasi hän tornin, jonka alitse kulki leveä kaarikäytävä, +kummallisella tavalla miehitetyksi. Harjatasanteille oli asetettu +jättiläismäisiä vartijoita, joilla oli käsissään nuijia, kirveitä ja +muita vanhoja sota-aseita ja joiden oli määrä esittää kuningas Arturin +sotureja, noita muinoisia brittejä, jotka tarumaisen muistotiedon +mukaan olivat kaikkein ensinnä pitäneet linnaa hallussaan, vaikka +historia ulottaakin sen ijän korkeintaan Seitsenvallan aikoihin. +Muutamat näistä kauhistavista olennoista olivat oikeita miehiä, joiden +ulkonaista ilmestystä oli autettu naamuksilla ja korkeakorkoisilla +saappailla; toiset olivat vain kankeasta kankaasta ja pahvista +kyhättyjä suuria nukkeja, jotka kuitenkin alhaalta nähtyinä ja +todellisiin miehiin sekaantuneina tekivät kylläkin tarkoitetun mahtavan +vaikutuksen. Mutta se jättiläiskokoinen vartija, joka seisoi alhaalla +portilla täydessä toimessaan, ei ollut saanut kauhistuttavaa +ulkomuotoaan sellaisin valekeinoin. Hän oli mies, joka suunnattoman +mittansa, jäntereittensä, lihastensa ja muun vastaavan ruhonsa puolesta +olisi kyllä kelvannut esittämään Colbrandin, Ascapartin tai muiden +tarujättiläisten osaa, tarvitsematta kohota kengänkoronkaan vertaa +taivasta lähemmäksi. Tämän enakimilaisten jälkeläisen sääret ja polvet +olivat paljaat, samoin kuin käsivarretkin vaaksan verran, olkapäästä +lähtien; mutta hänen jaloissaan oli tulipunaisten, ristikkäin +kierteleväin nahkapaulojen pitelemät, messinkinaulaiset varvakkaat. +Ahdas punasamettinen, kultapunoksinen nuttu ja samasta aineesta tehdyt +lyhyet kaatiot peittivät hänen vartalonsa ja osan hänen jäseniään; ja +hänen hartioillaan roikkui viitan asemasta musta karhunnahka. Tämän +peloittavan hirviön päässä ei ollut muuta peitettä kuin pörröinen, +musta tukka, joka valui kahden puolen hänen kasvoilleen; näillä +kasvoilla asui se kömpelö, kankea ja raskas ilme, joka on niin +tavallinen luonnottoman kookkailla ihmisillä ja joka on muutamista +loistavista poikkeuksista huolimatta luonut sen yleisen halveksuvan +käsityksen jättiläisistä, että he ovat erikoisen typeriä ja +hidasjärkisiä. Soveliaana aseena oli tällä kauhistavalla vartijalla +raskas, teräspiikkinen nuija. Hän esitti sanalla sanoen mainiosti noita +kansan mielikuvituksen luomia jättiläisiä, jotka ovat välttämättömiä +henkilöitä jokaisessa keijukaissadussa ja jokaisen harhailevan ritarin +tarinassa. + +Tämän uudenaikaisen taruhirviön käytös, kun Wayland oli kääntänyt +itseensä hänen huomionsa, osoitti suurta sisäistä hämminkiä ja +levottomuutta; hän väliin istahti hetkiseksi jykevälle kivipenkille, +joka oli nähtävästi toimitettu siihen portin pieleen hänen tarpeikseen, +väliin syöksähti hän taas jaloilleen, kyhnytteli suunnatonta päätään ja +asteli edes ja takaisin vahtialueellaan, ilmeisesti tuskallisten, +kiusaavain ajatusten vaivaamana. Vartijan näin kiihtyneenä leiskuessa +käytävän suulla yritti Wayland vaatimattomasti, mutta ikäänkuin asiaan +luonnostaan kuuluvana -- ei kuitenkaan ilman pahoja aavisteluja -- +painautua hänen ohitseen ja kulkea portista sisään. Mutta vartija +pysäytti hänet, karjaisten jyrisevällä äänellä: »Takaisin!» ja tukien +tätä käskyään nostamalla teräspiikkisen nuijansa ilmaan ja +jymähyttämällä sen niin väkevästi aivan Waylandin hevosen eteen maahan, +että kivet iskivät tulta ja että koko kaarikäytävä kumahti. Dickien +ovelaa juonta seuraten alkoi Wayland esitellä, että hän kuului erääseen +näyttelijäseurueeseen, jolle hänen saapumisensa oli aivan välttämätön, +että hän oli sattumalta joutunut jäämään jälkeen sekä paljon muuta +samansuuntaista. Mutta vartija oli järkähtämätön ja murisi ja suhitteli +vain hampaittensa välistä jotakin, mistä ei Wayland saanut vähääkään +suoraa, jyrähyttäen kuitenkin siihen väliin aika ajoittain niin jyrkän +kiellon, että sen tarkoitus oli liiankin selvästi tajuttavissa. Tähän +tapaan hän mutisi: -- »Mikä siellä nyt on, hyvät herrat?» -- +(Itsekseen): »Mikä melske -- mikä tungos täällä?» -- (Sitten +Waylandille): »Sinä siinä olet kuhnusteleva lurjus, etkä Sinä pääse +sisään.» -- (Jälleen itsekseen): »Mikä häly -- mikä huuto täällä. En +minä ikinä siitä selviä. -- Mikä -- mi --» (Waylandille): »Pois siitä +portilta, taikka halkaisen kallosi!» -- (Yhä itsekseen): »Mikä -- mikä +-- mikä -- ei, minä en selviä siitä ikänä!» + +»Pysyppäs hiljaa», kuiskasi Flibbertigibbet Waylandin korvaan; »minä +tiedän, mistä paikasta hänen kenkänsä puristaa ja minä taltutan hänet +silmänräpäyksessä.» + +Hän luiskahti hevosen selästä, ventturoi vartijan luo, nykäisi häntä +karhun hännästä saadakseen hänet taivuttamaan suunnattoman päänsä +alemmaksi ja kuiskasi sitten jotakin hänen korvaansa. Ei ole +muhamettilainen pahahenki koskaan nopeammin muuttanut hirmuista +ilmettään nöyrän alistumisen sävyksi jonkun itämaisen taikakalun +omistajan käskystä kuin nyt Kenilworthin jättiläismäinen portinvartija +heitti kauhistavan katsantonsa heti Flibbertigibbetin kuiskauksen +ymmärrettyään. Hän viskasi nuijansa maahan, tarttui Dickie Sludgeen ja +nosti hänet niin korkealle ilmaan, että hänelle olisi ollut aika +vaarallista tipahtaa sieltä. + +»Niin se on», jyrisi hän riemuissaan -- »niin juuri se on, pikku +kääpiöiseni. -- Mutta kuka piru sen Sinulle opetti?» + +»Älä siitä huoli!» vastasi Flibbertigibbet, »vaan --» hän katsahti +Waylandiin ja kreivittäreen ja alensi sitten jälleen äänensä +kuiskaukseksi, jonka ei tarvinnut olla kovin lujan senkään, koska +jättiläinen piteli häntä paremmin kuullakseen aivan korvansa juuressa. +Vartija hyväili hellästi Dickietä ja laski hänet sitten maahan yhtä +varovasti kuin huolellinen emäntä asettaa särkyneen kiinalaisen maljakon +muurinsa reunalle, huutaen samalla Waylandille ja kreivittärelle: +»Sisään siitä -- sisään siitä -- mutta varokaakin tulemasta liian +myöhään toiste, kun minä satun olemaan portinvartijana!» + +»Niin, niin, sisään siitä», lisäsi Flibbertigibbet; »minun täytyy +viipyä vielä hiukan aikaa tämän kunnon filistealaiseni, tämän +gathilaisen Goljatini seurassa; mutta minä tulen pian luoksenne taas ja +pääsen kun pääsenkin kaikkien Teidän salaisuuksienne perille, vaikka ne +sitten olisivat niin syviä ja pimeitä kuin tämän linnan tyrmät.» + +»Sen minä kyllä uskon», vastasi Wayland; »mutta minäpä luulen sen +salaisuuden piankin siirtyvän säilytettävistäni, jota tarkoitat, ja +silloin on minusta aivan samantekevää, tiedätkö sen Sinä tai tietääkö +sen kuka tahansa.» + +He ratsastivat siis tämän ensimäisen tornin läpi, joka oli saanut +parveketornin nimen seuraavasta syystä: -- Koko silta, joka ulottui +tästä tornista toiseen, Mortimerin torniksi sanottuun torniin järven +vastakkaiselle rannalle, oli niin laitettu, että se muodosti avaran, +noin sadankolmenkymmenen kyynärän pituisen ja kymmenen kyynärän +levyisen kilpatantereen, jolle oli siroteltu hienoa hiekkaa ja jota +kummaltakin puolen reunustivat vahvat, korkeat vaajavarustukset. Naisia +varten, jotka tulisivat katselemaan tällä kentällä suoritettavia +ritarillisia urotöitä, oli rakennettu tilava, kaunis parveke ulommaisen +tornin pohjoispuolelle, mistä siis tämän tornin nimi johtui. +Matkustajamme kulkivat hitaasti sillan eli kilpatantereen poikki ja +saapuivat niin Mortimerin tornille, sen äärimäiseen kulmaukseen, mistä +käytävä vei linnan etupihaan. Mortimerin tornin seinässä upeili +rajakreivin vaakuna, hänen, jonka rohkea kunnianhimo syöksi kumoon +Edvard II:n valta-istuimen ja joka pyrki jakamaan mahtavuutensa +»Ranskan Naarassuden» kanssa, onneton hallitsija kun oli tämän kanssa +naimisissa. Käytävää, joka avautui tämän kaamean muistomerkin alla, +vartioivat useat komeapukuiset huovit; mutta he eivät panneet +pienimpiäkään esteitä kreivittären ja hänen oppaansa etenemiselle, +nähtävästikin siitä syystä, että kun parveketornin päävartija oli +heidät kerran päästänyt sisään, ei näillä alemmilla airueilla ollut +enään oikeutta heitä pysäyttää. He ratsastivat siis sanaakaan +vaihtamatta linnan avaraan ulkopihaan, ja näkivät nyt kokonaisuudessaan +tuon laajan ja mahtavan rakennusryhmän, kaikki sen uljaat tornit, +kaikki sen ikäänkuin rajattoman vieraanvaraisuuden merkiksi avatut +portit ja huomasivat kaikkien sen huoneiden vilisevän kaikenarvoista +jaloa vierasta, puhumattakaan seuralaisista, aseenkantajista ja +palvelijoista ja huviesityksien toimittajista ja apulaisista. + +Wayland pysäytti hevosensa keskelle tätä komeaa, vilkkaan touhun +täyttämää näyttämöä ja katsahti kreivittäreen, ikäänkuin odottaen +häneltä käskyjä mitä nyt oli tehtävä, kun he näin olivat onnellisesti +saapuneet määräpaikkaansa. Kun hän ei puhunut mitään, rohkeni Wayland +pari kolme minuuttia odotettuaan suoraan kysyä, mitä hän nyt suvaitsi +käskeä. Kreivitär nosti käden otsalleen, ikäänkuin kootakseen +ajatuksensa ja tarmonsa, vastaten hänelle matalalla ja tukahtuneella +äänellä, joka kuului kuin unissaanpuhujan mutinalta: -- »Käskeäkö? +Minulla pitäisi tosiaankin olla oikeus käskeä täällä, mutta kuka minua +tottelee?» + +Sitten kohotti hän äkkiä päänsä ikäänkuin ratkaisevan päätöksen +tehtyään ja puhutteli erästä komeapukuista palvelijaa, joka tärkeän ja +touhuavan näköisenä juuri kulki pihan poikki: -- »Seis, herraseni, minä +haluan tavata Leicesterin kreiviä.» + +»Ketä, jos saan luvan kysyä?» virkkoi mies, hämmästyen moista pyyntöä; +ja silmättyään sitten sen henkilön vaatimatonta ulko-asua, joka oli +rohjennut puhutella häntä niin käskevästi, lisäsi hän kopeasti: »Mitä +hulluinhuoneen karkulaisia se tämä akka on, joka pyrkii tapaamaan herra +kreiviä tällaisena päivänä?» + +»Ystäväiseni», vastasi kreivitär, »älä rupea hävyttömäksi -- asiani on +hyvin tärkeä ja kiireellinen.» + +»Teidän täytyy sitten etsiä joku toinen sille asiallenne juoksemaan, +vaikka se olisi kolmestikin niin tärkeä», vastasi palvelija. -- »Ettäkö +minun pitäisi lähteä hakemaan herra kreiviä itsensä kuningattaren luota +Teidän asiaanne kuulemaan? -- Saisinpa siitä kiitokseksi ruoskaa +selkääni. Minä vain ihmettelen, ettei kunnon portinvartijamme ole +ottanut nuijallaan mittaa moisesta tavarasta, vaan on päästänyt sen +ohitseen; mutta hänen päänsä on aivan suunniltaan, niin ankaran työn +tarjoaa hänelle puheensa opetteleminen ulkoa.» + +Palvelijan pilkallisen puhetavan kuultuaan oli pari kolme miestä +pysähtynyt heidän lähelleen, ja Wayland, joka oli jälleen käynyt +levottomaksi sekä itsensä että kreivittären suhteen, kääntyi kiireesti +heistä sen puoleen, joka näytti hyvänsävyisimmältä ja painaen kolikon +hänen kouraansa neuvotteli hänen kanssaan hetkisen, eikö olisi +saatavissa paikkaa, minne tuo nainen pääsisi edes tilapäiseen suojaan. +Hänen puhuttelemansa henkilö, joka näytti olevan muita hieman +arvokkaampi, nuhteli palvelijaa hänen hävyttömyydestään, ja käskien +erään miehen huolehtimaan vierasten hevosista, kehoitti heitä +seuraamaan mukana. Kreivittärellä oli vielä sen verran harkintakykyä +jäljellä, että hän havaitsi olevan aivan välttämätöntä noudattaa hänen +kehoitustaan; jättäen siis nuo raa'at palvelijat ja tallirengit +veistelemään rivoja kompiaan keveistä päistä, keveistä kantapäistä ja +muista sellaisista, seurasivat Wayland ja hän äänettöminä ali-airutta, +joka nyt oli suostunut rupeamaan heidän oppaakseen. + +He astuivat linnan sisäpihaan sitä leveätä käytävää pitkin, joka +ulottui päätornista eli myös Caesarin torniksi sanotusta vahtitornista +siihen komeaan rakennukseen, jota nimitettiin kuningas Henrikin +Asunnoksi ja joka niin muodoin kohosi aivan tämän jalon ryhmän +keskeltä, minkä eri päädyt olivat mitä komeimpia erilaisten +rakennustapojen näytteitä, kukin ominaisine sävyineen ja koristeineen, +alkaen normannilaisvalloituksesta aina Elisabetin hallituskauteen +saakka. + +Opas kuljetti heidät sitten tämän sisäpihan yli erääseen pieneen, mutta +jykevään torniin, joka oli suureen juhlasaliin yhtyvän rakennuksen osan +koilliskulmassa ja joka täytti suunnattoman keittiörivin ja tämän +suuren salin välisen alan. Tämän tornin alakerroksessa asui sellaisia +Leicesterin palvelijoita, joille heidän toimi-alueidensa läheisyyden +takia tämä paikka oli erikoisen sopiva; mutta ylempi kerros, jonne +noustiin ahtaita kiertoportaita, oli pieni kahdeksankulmainen kammio, +joka nyt suuren huoneiden tarpeen takia oli laitettu vieraskuntoon, +vaikka sitä sanottiinkin muinoin käytetyn erään onnettoman, sittemmin +siellä murhatunkin henkilön vankilana. Muistotieto mainitsi vangin +nimeksi Mervynin ja siirsi pian saman nimen tornillekin. Eikä ollutkaan +niin uskomatonta, että sitä ennen oli vankilana käytetty; sillä sen +katto oli holvattu, sen seinät hirvittävän paksut, vaikka koko huoneen +läpimitta oli vain viisitoista jalkaa. Akkuna, niin pieni kuin se +olikin, oli sen puolesta miellyttävä, että siitä avautui ihana näkö-ala +niin sanotulle _Huvikentälle_, jota reunustivat ja koristivat +kaarikäytävät, voitonmerkit, patsaat, suihkukaivot ja muut +rakennustaiteelliset teokset ja jonka kautta päästiin varsinaisesta +linnasta puutarhaan. Kammiossa oli vuode ja muitakin vieraan +majoittamiseksi tarpeellisia huonekaluja; mutta kreivitär lainasi +niille vain hyvin vähän huomiotaan, sillä hänen katseensa kiintyi heti +pöydälle laskettuihin kirjoitusneuvoihin, joita ei niihin aikoihin +kovin usein tavattu makuuhuoneissa; samassa pälkähti hänen päähänsä +kirjoittaa Leicesterille ja pysyä piilossa hänen vastauksensa +saapumiseen asti. + +Saatettuaan johdettavansa tähän mukavaan huoneeseen kysyi airut +kohteliaasti Waylandilta, jonka anteliaisuudesta hän oli saanut niin +sitovia todisteita, eikö hän muulla tavalla voisi palvella vierasta. +Tämän vihjattua, ettei pieni murkina suinkaan olisi pahemmaksi, +vei hän sepän viipymättä ruokakammion ovelle, missä vierasvaraisen +tuhlailevasti jaeltiin valmiita annoksia jokaiselle, joka vain halusi. +Wayland sai pian hankituksi muutamia keveitä ruokalajeja, joiden hän +luuli paraiten soveltuvan kreivittären heikkoa nälkää poistamaan, eikä +suinkaan unohtanut itsekään nauttia hätäistä, mutta tukevaa, +voimakkaampaa ateriaa. Sitten palasi hän tornihuoneeseen, missä +kreivitär oli jo lopettanut Leicesterille aikomansa kirjeen ja +sulkenut sen sinetin ja silkkinauhan asemasta omalla kauniilla +hiuskiehkurallaan, sitoen sen niin sanottuun rakkauden- eli +osmansolmuun. + +»Hyvä ystävä», sanoi hän Waylandille, »jonka Jumala on lähettänyt +auttamaan minua äärimäisessä hädässäni, minä pyydän Sinua viimeisenä +vaivana, mikä Sinulla tulee olemaan minusta onnettomasta naisraukasta, +toimittamaan tämän kirjeen jalolle Leicesterin kreiville. Saakoon se +sitten millaisen vastaanoton tahansa», jatkoi hän, kasvojensa +kuvastellessa milloin toivoa, milloin pelkoa, »Sinulla, kunnon mies, ei +tule enään olemaan surua minusta. Mutta minä odotan parasta; ja jos +ikinä joku ylhäinen rouva teki köyhän miehen rikkaaksi, niin olet Sinä +sen varmaan minulta ansainnut, kunhan vain onnenpäiväni palaisivat. +Anna se, minä pyydän, Leicesterin kreivin omaan käteen ja tarkasta +hänen kasvojaan hänen sitä lukiessaan.» + +Wayland puolestaan otti mielellään tehtävän suorittaakseen, mutta +rukoili kuitenkin hartaasti kreivitärtä sillä välin hiukan syömään, +minkä tämä lopulta tekikin, enemmän päästäkseen hänestä eroon ja +nähdäkseen hänen lähtevän hänen asialleen kuin todellisesta halusta ja +tarpeesta noudattaa hänen kehoitustaan. Wayland jätti hänet sitten +yksin, neuvottuaan häntä ensin telkeämään ovensa sisäpuolelta ja +pysymään pienessä huoneessaan -- ja lähti etsimään sopivaa tilaisuutta +asiansa toimittamiseen, samoin kuin sen suunnitelman toteuttamiseen, +jonka olosuhteet olivat johtaneet hänet laatimaan. + +Wayland oli kreivittären käytöksestä matkalla -- hänen pitkistä +puhumattomuudenpuuskauksistaan -- siitä epävarmuudesta ja +tarmottomuudesta, joka näkyi kaikissa hänen teoissaan sekä siitä +ilmeisestä kykenemättömyydestä ajattelemaan ja toimimaan omin päin, +josta hän tuntui kärsivän, vetänyt sen kylläkin luonnollisen +johtopäätöksen, että hänen asemansa vaikeudet olivat jossakin määrin +koskeneet hänen järkeensä. + +Kun hän kerran lähti pakoon Cumnorin vankeutta ja siellä uhkaavia +vaaroja, olisi näyttänyt viisaimmalta hänen kiiruhtaa isänsä linnaan +tai muuanne, missä hän oli varmasti näiden vaarojen aiheuttajain +ulottuvilta. Mutta kun hän nyt tämän sijasta halusikin matkustaa +Kenilworthiin, oli Wayland saattanut ymmärtää hänen menettelynsä vain +otaksumalla hänen tahtovan pyrkiä Tressilianin turviin ja aikovan +vedota kuningattareen. Vaan ryhtymättä tähänkään luonnolliseen +toimenpiteeseen pyysi hän Waylandia viemään kirjeen Leicesterille, joka +oli Varneyn isäntä ja jonka alueilla ainakin, ell'eihän hänen +nimenomaisesta käskystään, olivat kreivitärtä kaikki hänen tähänastiset +kärsimyksensä kohdanneet. Tämä näytti Waylandista varomattomalta, niin, +jopa kerrassaan tuhoisalta teolta, ja hän tiesi tulevansa levottomaksi +niin omasta turvallisuudestaan kuin kreivittärenkin, ellei hän ennen +hänelle uskotun asian toimittamista hankkisi itselleen jonkun +suojelijan neuvoa ja apua. Sen vuoksi päättikin hän ennen kirjeen +jättämistä Leicesterille etsiä käsiinsä Tressilianin, ilmoittaa tälle +kreivittären saapuneen Kenilworthiin ja siten yhtä kyytiä vapautua +kaikesta vastuunalaisuudesta ja vierittää tämän onnettoman naisen +ohjaamisen ja suojelemisen isäntänsä hartioille, tämä kun oli häntä +ensinnä kreivittären palveluksessa käyttänytkin. + +»Hän osaa arvostella paremmin kuin minä», ajatteli Wayland, »onko +suostuminen siihen hänen oikkuunsa, että nyt on muka käännyttävä +Leicesterin kreivin puoleen; minusta ainakin näyttää se kerrassaan +mielipuolen teolta; ja sentähden annankin minä koko asian isäntäni +käsiin, jätän hänelle kirjeen, otan, mitä he suvaitsevat antaa minulle +vaivaini palkkioksi ja sitten käännän minä koko Kenilworthin linnalle +kauniisti selkäni; sillä pelkäänpä pahoin, ettei se niiden askareiden +jälkeen, joihin minä nyt olen joutunut sekaantumaan, ole minun +viipyäkseni mikään sovelias eikä terveellinen paikka; mieluummin +kengittäisin minä orivarsoja Englannin kylmimmällä laitumella kuin +ottaisin osaa heidän uljaimpiinkaan kemuihinsa.» + + + + +IX Luku. + + + Mä kerran oikein ihmelapsen näin: + Sen peltiseppä Roopen poika + Pujahti kissanreijistäkin minne tahtoi. + + _Ilveilijä_. + +Kaiken sen vilinän ja hyörinän ja pyörinän keskeltä, joka täytti linnan +ja sen ympäristöt, ei ollut niinkään helppo löytää jotakin määrättyä +henkilöä, ja Waylandin oli sitäkin hankalampi saada niin hartaasti +hakemastaan Tressilianista selkoa, kun hän, täysin oivaltaen sen +vaaran, jota suuremman huomion herättäminen hänen nykyisessä asemassaan +tuottaisi, ei uskaltanut suoraan kysellä häntä Leicesterin huoveilta ja +palvelijoilta. Kiertäen kaartaen sai hän sentään selville, että +Tressilian hyvin luultavasti oli ollut siinä suuressa aatelisherrain +joukossa, joka oli Sussexin kreiviä saattaen tullut sinä aamuna +Kenilworthiin ja jonka Leicester oli ottanut vastaan mitä tarkimmalla +muodollisella kohteliaisuudella ja kunnioituksella. Edelleen kuuli hän, +että molemmat kreivit liittolaisineen ja monien muidenkin ylimysten, +ritarien ja aatelismiesten seuraamina olivat nousseet satulaan useita +tunteja sitten ja lähteneet Warwickiin päin, saattaakseen sieltä +kuningatarta Kenilworthiin. + +Hänen majesteettinsa saapuminen siirtyi muiden suurten tapausten tavoin +hetkestä hetkeen; ja nyt ilmoitti hengästynyt pikalähetti, että koska +hänen majesteettinsa oli armollisesti suvainnut ottaa vastaan niiden +lukuisain läänitysmiestensä kunnianosoituksia, jotka olivat suurin +joukoin kiiruhtaneet Warwickiin häntä tapaamaan, ja sen takia +viivähtänyt, ei hän ennättäisi ennen hämärän aikaa Kenilworthiin. Tämä +uutinen höllitti hetkiseksi niiden tarkkaavaisuutta, jotka +kuningattaren välitöntä tuloa odotettaessa olivat asetetut +vartiopalvelukseen ja jotka olivat valmiita näyttelemään kullekin +määrättyä osaansa siihen liittyvissä juhlallisissa menoissa; ja kun +Wayland näki muutamien ratsumiesten karahuttavan linnaan, alkoi hän +toivoa Tressilianin olleen niiden joukossa. Jottei hän menettäisi +tilaisuutta tavata isäntäänsä, jos niin olisi ollut laita, asettui +Wayland linnan ulkopihaan, lähelle Mortimerin tornia ja tarkasteli +siitä jokaista, joka tuli tai meni pitkin siltaa, minkä toista päätä +tämä rakennus suojeli. Näin ei kukaan voinut päästä linnaan eikä lähteä +sieltä hänen näkemättään, ja erinomaisen huolellisesti katsasti hän +jokaisen ratsumiehen puvun ja ulkomuodon, kun tämä ilmestyi näkyviin +vastapäisen parveketornin alta ja käytteli hiljaa hevostaan tai +hypitteli sitä pitkin kilpatannerta, lähestyessään ulkopihan porttia. + +Kun Wayland nyt näin innokkaasti tähysteli henkilöä, jota hän ei +keksinyt, nykäisi häntä hihasta olento, jonka hän ei olisi niin kovin +mielellään suonut itseään huomaavan. + +Dickie Sludge, eli Flibbertigibbet se siellä oli, hän kun tontun eli +haltijan tavoin, minkä nimi hänellä oli ja minkä ulko-asuakin hän koki +jäljitellä, näytti aina ilmestyvän juuri sinne, missä hänen kaikkein +vähimmin luultiin olevan. Mitä Wayland sisimmässään tunsikin, +katsoi hän sentään välttämättömäksi lausua julki ilonsa heidän +odottamattomasta tapaamisestaan. + +»Ahaa! Sinäkö siellä oletkin, Sinä pikku lemmikkini -- Sinä pikku +peukaloiseni -- Sinä kaikkien pikkupirujen ruhtinas -- Sinä pikku +hiirenpoikani?» + +»Niin», vastasi Dickie, »se Sinun hiirenpoikasi, joka nakersi poikki +verkon silmukat juuri silloin, kun niihin takertunut leijona alkoi +ihmeellisesti näyttää aasilta.» + +»Hei! Sinäpä, pikku lintukotolaiseni, olet tänä iltapäivänä kirpeä kuin +etikka! Mutta kerrohan, mitenkä Sinä tulit toimeen sen typerän +jättiläisen kanssa, jonka luo Sinut jätin? -- Pelkäsin jo sen riisuvan +vaatteesi ja nielevän Sinut suuhunsa niinkuin joku toinen olisi +kuorinut ja syönyt paahdetun kastanjan.» + +»Jos hän olisi sen tehnyt», vastasi poika, »olisi hänellä ollut +mahassaan enemmän älyä kuin ikinä aivokopassaan. Mutta se jättiläinen +on sangen hyvänsävyinen hirviö ja paljoa kiitollisempi kuin moni muu, +jonka minä myös olen pulasta pelastanut, herra Wayland.» + +»Lempo soikoon! Flibbertigibbet», virkkoi Wayland. »Sinäpä nyt olet +terävämpi kuin sheffieldiläinen puukko! Mutta haluaisinpa totisesti +tietää, millä ihmeen kujeella Sinä sait kopan sen karhunjärrikän +kuonoon.» + +»Niin, tuo on oikein sitä Sinun tapaistasi», vastasi Dickie; »Sinä +luulet, että somat puheenparret saavat kelvata hyvän tahdon sijasta. +Mutta mitä nyt sentään siihen kunnon portinvartijaan tulee, niin tiedä, +että meidän saapuessamme sille portille oli hänen aivoillansa sangen +raskas työ erään häntä varten sepitetyn puheen opettelemisessa, mikä +työ osoittautui melkein ylivoimaiseksi hänen jättiläisjärjelleen. Nyt +oli tämän samaisen ytimekkään lorutuksen, kuten niin monen muun, +kyhännyt oppinut koulumestarini Erasmus Lupanen, ja minä olin kuullut +sen niin usein, että muistin ulkoa joka sanan. Heti kun minä näin hänen +rehkivän ja sotkevan ja sätkivän kuin kalan kuivalla maalla jo ensi +säkeessä, huomasin minä, mistä oli kysymys ja mistä paikasta häntä +kenkä puristi, ja minä kuiskasin hänelle juuri silloin seuraavan sanan, +kun hän ylen määrin riemastuneena nosti minut ilmaan, kuten kai näit. +Minä lupasin teidän sisäänpääsynne ehdolla piiloutua hänen +karhunnahkaviittansa alle ja auttaa häntä pulmapaikoissa. Kävin juuri +hakemassa hiukan haukattavaa tuolta linnasta, ja olen taas menossa +hänen luokseen.» + +»Oikein, oikein, rakas Dickie», puheli Wayland; »kiiruhda taivaan +nimessä! Muutoin se jättiläisparka joutuu aivan epätoivoon +kääpiö-avustajansa katoamisesta. -- Matkaasi, Dickie!» + +»Niin, niin!» vastasi poika -- »Matkaasi, Dickie! sanotaan sitä sitten +kun on ensin saatu siitä Dickiestä kaikki hyöty, mitä siitä suinkin +lähtee! -- Sinä et siis tahdo kertoa minulle sen naisen tarinaa, vaikka +hän on varmasti yhtä vähän Sinun sisaresi kuin minäkään?» + +»Ja mitä hyötyä Sinulla siitä olisi, Sinä sen vietävän tonttu?» kysyi +Wayland. + +»Ohoo, tälläkö kannalla sitä nyt ollaan?» virkkoi poika; »hyvä, en minä +niin isosti siitä asiasta välitäkään -- minä vain en saa vihiä mistään +salaisuudesta, ellen minä aina koeta päästä joko sitten sen oikeaan tai +väärään päähän, ja nyt hyvää iltaa vain.» + +»Ei, kuule, Dickie», huusi Wayland, joka tunsi pojan levottoman, +juonittelevan luonteen liian hyvin ollakseen pelkäämättä hänen +raivostumistaan -- »pysähdy, rakas Dickie -- älä nyt jätä vanhaa +ystävääsi noin äkkipikaisesti! -- Sinä saat tietää jonakin päivänä +siitä naisesta kaikki, mitä minäkin tiedän.» + +»Niin!» vastasi Dickie, »ja se päivä on kai hyvin lähellä! -- Hyvästi, +Wayland. -- Minä menen isoraajaisen ystäväni luo; vaikk'ei hänellä +olekaan niin terävää järkeä kuin eräillä, niin osaa hän ainakin olla +kiitollinen palveluksista, joita toiset hänelle tekevät. Ja niin hyvää +iltaa taas!» + +Näin puhuttuaan heitti hän yhtä kuperkeikkaa läpi koko käytävän, +ilmestyi sillalle jälleen, juoksi parveketornia kohti sillä +tavattomalla ketteryydellä, joka oli hänen huomattavimpia +ominaisuuksiaan, ja katosi pian näkyvistä. + +»Kiittäisinpä Jumalaani, jos vielä pääsisin ehein nahoin tästä +linnasta!» siunaeli Wayland hengessään; »sillä kun tämä sen tuhannen +pirulainen on pistänyt sormensa piirakkaan, niin ei siinä ole enää +itsensä pääkehnon muuta kuin haukkaa pois vain! Soisipa taivas minun +vain tavata herra Tressilianin!» + +Tressilian, jota Wayland niin levottomana odotti tältä suunnalta, +olikin palannut Kenilworthiin toista tietä. Hän oli kyllä +aamupuolella, kuten Wayland oli otaksunutkin, seurannut kreivejä +näiden retkelle Warwickiin, toivoen siinä kaupungissa saavansa +joitakin tietoja lähetistään. Petyttyään tässä luulossaan ja +huomattuaan Varneyn Leicesterin seuralaisten joukossa pyrkimässä tämän +lähelle, aikoen varmaankin häntä puhutella, katsoi hän niissä +olosuhteissa olevan viisainta väistää häntä. Hän poistui sentähden +vastaanottohuoneesta juuri silloin, kun kreivikunnan ylivouti oli +kerinnyt velvollisuuksiinsa kuuluvan, hänen majesteettiaan ylistävän +puheensa keskikohdalle, nousi hevosensa selkään, ratsasti takaisin +Kenilworthiin kiertelevää syrjätietä ja pääsi linnaan eräästä läntisen +muurin pienestä hyökkäysportista ilman vähimpiäkin vaikeuksia, koska +hän oli Sussexin kreivin seuralaisia, sillä Leicester oli käskenyt +kohtelemaan heitä mitä suurimmalla kohteliaisuudella. Näin ei hän +tullut tavanneeksi Waylandia, joka niin hartaasti tähysteli häntä +saapuvaksi ja jota hän itse olisi halunnut puhutella ainakin yhtä +mielellään. + +Jätettyään hevosensa aseenkantajansa huostaan, käveli hän jonkun aikaa +huvikentällä ja puutarhassa, pikemminkin hautoakseen omia mietteitään +tässä rauhallisessa ja yksinäisessä paikassa kuin ihaillakseen niitä +erinomaisia luonnon ja taiteen mestariteoksia, joita Leicesterin +loistonhalu oli sinne koonnut. Suurin osa säätyhenkilöitä oli poistunut +linnasta, ottaakseen osaa kreivien ratsaskulkueeseen; jäljelle jääneet +olivat enimmäkseen asettuneet pergermille, ulkomuureille ja torneihin, +päästäkseen nauttimaan kuningattaren tulon mahtavasta näystä. Puutarha +oli siis koko muun linnan kaikuessa ihmisääniä verrattain hiljainen; +siellä vain lehdet kuiskivat, suuren lintuhäkin asukkaat visertelivät +kilpaa onnellisempien, vapaassa ilmassa liitelevien tovereittensa kera, +ja suihkulähteet solisuttelivat herkeämättä eriskummallisten +veistokuvien aukoista purskuvia vesiään mahtaviin marmori-altaisiin. + +Tressilianin alakuloiset ajatukset heittivät kolkon varjon kaikkiin +esineihin, jotka häntä ympäröivät. Hän vertasi täällä tarjoutuvia +loistavia näkyjä Lidcoten linnan lähettyvillä avautuviin autioihin +nummiin ja synkkiin metsiin, ja Amy Robsartin kuva liehui haamun tavoin +jokaisen maiseman yllä, jonka mielikuvitus loihti hänen silmiensä +eteen. Mikään ei ole ehkä vaarallisempaa syvästi ajattelevan ja +yksinäisyyttä rakastavan miehen tulevalle onnelle kuin varhaisen, +pitkällisen ja vastakaikua tapaamattoman kiintymyksen elättäminen. Se +juurtuu useinkin niin syvälle mieleen, että siitä tulee hänen öittensä +uni ja hänen päiviensä näky, että se sekaantuu jokaisen harrastuksen ja +nautinnon lähteeseen; ja kun lopullinen pettymys sen sitten kuolettaa +ja kuihduttaa, tuntuu kuin olisivat kaikki hengen versovat vesatkin +kuivuneet sen mukana. Tämä sielun sairaus, tämä sellaisen varjon +lakkaamaton kaipaaminen, joka on jo kokonaan menettänyt väriensä +entisen kirkkauden, tämä sellaisen unelman alituinen muisteleminen, +josta meidät jo aikoja sitten säälimättä on herätetty, kääntyy lopulta +jalon ja ylevän sydämen raukaisevaksi heikkoudeksi. Ja näin oli käynyt +Tressilianin. + +Hän huomasi lopulta itsekin, että hänen oli pakko ruveta ajattelemaan +muita asioita; ja sen takia poistui hän huvikentältä, yhtyäkseen +muureille kokoontuneeseen meluavaan väentungokseen ja katsellakseen +juhlanäytelmien valmisteluja. Mutta lähdettyään puutarhasta ja +kuultuaan tuon soitonräminään ja naurunhohotuksiin hukkuvan hälinän, +joka humisi hänen ympärillään, tunsi hän rajatonta vastenmielisyyttä +liittyä seuraan, jonka mieliala erosi niin suuresti hänen omista +tunteistaan, ja päätti sen sijaan vetäytyä hänelle varattuun huoneeseen +ja kuluttaa siellä aikansa lukemalla siksi kunnes linnan suuren kellon +kumahdukset ilmoittaisivat kuningattaren tekevän tuloa. + +Tressilian kulki siis suunnattoman pitkän keittiörivin ja suuren +juhlasalin ohitse ja nousi Mervynin tornin kolmanteen kerrokseen; mutta +yrittäessään avata hänelle osoitetun pienen huoneen ovea, huomasi hän +suureksi hämmästyksekseen sen olevan lukossa. Sitten muisti hän, että +kamaripalvelijan apulainen oli antanut hänelle pää-avaimen ja neuvonut +häntä nykyään linnassa vallitsevan sekasorron takia pitämään ovensa +tarkasti suljettuina. Hän pisti siis tämän avaimen lukkoon, kara +ponnahti auki, hän astui sisään, näki samassa silmänräpäyksessä +naisolennon istuvan huoneessa ja tunsi tämän olennon Amy Robsartiksi. +Kaikkein ensinnä luuli hän kiihtyneen mielikuvituksensa loihtineen +esille kuvan, johon hän todellisuudessa oli rajattomasti kiintynyt; +sitten ajatteli hän näkevänsä aaveen; kunnes hän lopulta tuli +pysyväisesti vakuutetuksi siitä, että hänen edessään oli Amy itse, +tosin kalpeampana ja laihempana kuin huolettoman onnensa päivinä, +jolloin hänellä oli metsänneidon vartalo ja iho ja keijukaisen kauneus, +mutta sittenkin yhä se Amy, jonka vertaista suloudessa ja hempeydessä +hän ei ollut koskaan nähnyt. + +Kreivittären hämmästys oli tuskin pienempi kuin Tressilianinkaan, +vaikka se kestikin vähemmän aikaa, koska hän oli Waylandilta kuullut +hänen oleskelevan linnassa. Tressilianin astuessa huoneeseen oli hän +hypähtänyt pystyyn ja seisoi nyt siinä häntä vastapäätä, poskiensa +ankaran kalpeuden vaihduttua heleään punaan. + +»Tressilian», virkkoi hän vihdoin, »mitenkä tulette Te tänne?» + +»Ja mitenkä, Amy, olette _Te_ tullut tänne?» vastasi Tressilian, +»ellettehän ole viimeinkin tullut pyytämään sitä apua, jota Teille +viipymättä annetaan, kaikella sillä tarmolla, mihin vain miehen sydän +ja käsivarsi pystyvät?» + +Kreivitär oli vaiti hetken aikaa ja vastasi sitten pikemmin +surullisella kuin vihastuneella äänellä: -- »Minä en pyydä apua, +Tressilian, ja minua voisi enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää kaikki +se, mitä hyvyytenne voisi tehdä puolestani. Uskokaa minua, minä olen +täällä lähellä henkilöä, jota laki ja rakkaus velvoittavat minua +suojelemaan.» + +»Se konna on siis suonut Teille sen kurjan hyvityksen, mikä oli enää +hänen vallassaan!» huudahti Tressilian; »ja minä näen nyt siis edessäni +Varneyn vaimon?» + +»Varneyn vaimon!» vastasi kreivitär mitä halveksivimmalla sävyllä. +»Millä alhaisella nimellä häpäiseekään Teidän rohkeutenne, herra, sitä, +joka on -- joka on -- joka on» -- Hän epäröi, alensi halveksivan +äänensä, loi katseensa maahan ja vaikeni aivan hämmentyneenä; +sillä hän tajusi yht'äkkiä, mitä tuhoisia seurauksia siitä olisi ollut, +jos hän olisi lisännyt »Leicesterin kreivitär», sillä juuri nämä sanat +olivat aivan itsestään nousseet hänen kielelleen. Se olisi merkinnyt +sellaisen salaisuuden paljastamista Tressilianille, Sussexille, +kuningattarelle ja koko suurelle hoville, josta hänen puolisonsa +vakuutti onnensa ja menestyksensä riippuvan. »En koskaan ole rikkova +vaiteliaisuudenlupaustani», ajatteli hän. »Ennen kestän mitkä epäluulot +tahansa.» + +Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, kun hän seisoi siinä äänettömänä +Tressilianin edessä; tämä katsahti häneen surullisena ja säälivänä ja +virkkoi: »Ah! Amy, Teidän silmänne puhuvat Teidän sanojanne vastaan. +Sananne puhuvat suojelijasta, joka sekä kykenee että tahtoo ottaa +Teidät turviinsa; mutta silmänne kertovat, että Te olette joutunut +tuhoon ja turmioon, ja että tuo konna, johon Te liityitte, on hyljännyt +Teidät.» + +Kreivitär katseli häntä silmin, joista suuttumus säkenöi kyynelten +läpi, mutta toisti vain sanan »konna!» halveksivasti ja inhoten. + +»Niin, _konna_!» jatkoi Tressilian; »sillä jos hän olisi +hiukankaan parempi konnaa, niin olisitteko Te täällä yksin minun +huoneessani? Miksi ei ryhdytty tarpeellisiin toimenpiteisiin Teidän +kunnioittavaksi vastaanottamiseksenne?» + +»Teidän huoneessanne?» kertasi Amy; »Teidän huoneessanne? Se on +viipymättä vapautuva minusta.» Hän kiiruhti ovea kohti; mutta siinä +ryntäsi hänen tajuntaansa koko hänen hyljätyn tilansa surkeus, ja +kynnykselle pysähtyen lisäsi hän sanomattoman liikuttavalla äänellä: +»Ah niin! -- Unohdin aivan. -- Minähän en tiedä minne mennä --.» + +»Minä ymmärrän -- minä ymmärrän kaikki!» huudahti Tressilian, hypähtäen +tukemaan häntä ja johdattamaan häntä istuimen luo, jolle hän raukeana +vaipui. -- »Te _tarvitsette_ apua -- Te _tarvitsette_ suojaa, +vaikk'ette tahtoisi sitä myöntää; Te olette pian saava molempia. +Minun, kunnianarvoisan, murtuneen isänne valtuutetun edustajan, +minun käsivarteeni nojautuen astutte Te Elisabetia vastaan juuri +tämän linnan portilla; ja ensimäisenä tekona, minkä kuningatar +suorittaa Kenilworthin saleissa, on oleva oikeuden hankkiminen +omalle sukupuolelleen ja alamaisilleen. Minä olen kuningattaren +oikeamielisyyden tukemana väkevä hyvässä asiassani, eikä hänen +suosikkinsa mahtavuus ole järkyttävä päätöstäni. Minä riennän heti +Sussexin puheille.» + +»Älkää, älkää, taivaan nimessä!» huudahti kreivitär kovin hätääntyneenä +ja tuntien välttämättömäksi voittaa edes hiukan miettimisaikaa. +»Tressilian, Te olitte aina niin jalo. -- Luvatkaa minulle yksi seikka +ja uskokaa, että jos Te tosiaankin haluatte pelastaa minut turmiosta ja +mielipuolisuudesta, Te olette tähän pyyntöön suostumalla tekevä enemmän +minun hyväkseni kuin Elisabet voisi tehdä koko vallallaan ja +voimallaan!» + +»Pyytäkää minulta kaikkea, jota voitte tukea järkisyillä», vastasi +Tressilian; »mutta älkää --.» + +»Oi, älkää rajoittako lupaustanne, rakas Edmund!» huudahti kreivitär. +-- »Kerranhan Te piditte siitä, että minä puhuttelin Teitä sillä +nimellä. -- Älkää rajoittako lupaustanne järkisyillä! Sillä minun +asemani on kokonaan järjen vastainen, ja hulluus vain voi antaa minulle +tehokkaita neuvoja.» + +»Jos Te puhutte noin kauheita», sanoi Tressilian, jonka hämmästys sai +jälleen voiton sekä hänen surustaan että hänen päätöksestään, »täytyy +minun tosiaankin pitää Teitä kykenemättömänä ajattelemaan ja toimimaan +omin päin.» + +»Oi, ei!» huudahti hän, langeten toiselle polvelleen hänen eteensä, +»minä en ole hullu -- minä olen vain niin sanomattoman onneton olento, +ja minut on omituisten olosuhteiden pakosta laahannut kuilun partaalle +se, joka luulee minua siitä suojelevansa -- ja Tekin olette ollut siinä +avullisena, Tressilian -- Tekin, josta minä niin pidin, jota minä niin +kunnioitin -- jota minä en vain rakastanut -- jota sentään rakastinkin +-- rakastinkin, Tressilian -- vaikk'en sillä tavalla kuin Te +tahdoitte.» + +Hänen äänessään ja koko hänen olemuksessaan kuvastui sellainen voima -- +sellainen itsetietoisuus -- sellainen antautumus -- sellainen ehdoton +luottamus hänen jalomielisyyteensä -- hänen sanansa soivat niin +lempeiltä ja ystävällisiltä hänen korvissaan, että Tressilian tunsi +sydämensä pohjiaan myöten liikutetuksi. Hän nosti kreivittären +lattialta ja rukoili katkonaisin lausein häntä tyyntymään. + +»Minä en voi», vastasi kreivitär, »enkä minä tahdo tyyntyä ennen kuin +Te olette suostunut pyyntööni! Minä puhun nyt niin suoraan kuin suinkin +uskallan. -- Minä odotan parhaillaan miehen käskyjä, jolla on oikeus +niitä antaa. -- Kolmannen henkilön väliintulo -- erittäinkin Teidän, +Tressilian -- olisi minun tuhoni -- lopullinen tuhoni. -- Odottakaa +vain kaksikymmentäneljä tuntia, ja saattaapa tapahtua, että Amy-raukka +voi osoittaa pitävänsä suuressa arvossa ja kykenevänsä palkitsemaan +Teidän altista ystävyyttänne -- että hän on onnellinen itse ja että hän +voi tehdä Teidätkin onnelliseksi. -- Maksaapa tosiaankin vaivan malttaa +niin lyhyen ajan mieltänsä.» + +Tressilian pysyi äänettömänä ja punnitsi mielessään niitä erilaisia +mahdollisuuksia, jotka voisivat tehdä hänen väkivaltaisen +esiintymisensä tässä asiassa enemmän vahingolliseksi kuin hyödylliseksi +sekä Amyn onnelle että maineelle; ottaen myöskin huomioonsa, että hän +oli Kenilworthin muurien sisällä, eikä mikään vaara voinut häntä uhata +linnassa, jota kuningatar kunnioitti läsnäolollaan ja joka oli täynnä +hänen huovejaan ja seuralaisiaan -- ymmärsi hän lopulta, että hän +voisi, pakottamalla hänet kääntymään Elisabetin puoleen, tehdä hänelle +pikemmin huonon kuin hyvän palveluksen. Hän ilmaisi kuitenkin +päätöksensä vain hyvin varovasti, koska hän ei tiennyt, perustuivatko +Amyn toiveet vaikean asemansa selvittämisestä johonkin väkevämpään ja +tehokkaampaan kuin hänen sokeaan kiintymykseensä Varneyhin, jota hän +yhä piti hänen viettelijänään. + +»Amy», sanoi hän, kiinnittäen surullisen, ilmeikkään katseensa +kreivittären silmiin, jotka tämä epäilyksen, pelon ja levottomuuden +täyttämänä oli kohottanut hänen puoleensa: »minä olen aina huomannut, +että kun muut sanoivat Sinua oikulliseksi ja uppiniskaiseksi, oli tämän +nuorekkaan ja itsepäisen vallattomuuden kuoren alla syvää tunnetta ja +tervettä järkeä. Siihen minä nytkin luotan, jättäessäni kohtalosi omiin +käsiisi kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi, puuttumatta asiaan sanoin +tai teoin.» + +»Lupaatko sen minulle, Tressilian?» virkkoi kreivitär. »Voitko +tosiaankin luottaa minuun vielä niin paljon? Lupaatko siis minulle, +niin totta kuin olet kelpo ritari ja kunnian mies, ettet sekaannu +asioihini, et sanoin etkä teoin, vaikka mitä näkisit tai kuulisit, joka +näyttäisi vaativan ryhtymistäsi toimeen? -- Voitko luottaa minuun niin +paljon?» + +»Voin, kunniasanallani», vastasi Tressilian; »mutta kun se aika on +kulunut umpeen --» + +»Kun se aika on kulunut umpeen», jatkoi kreivitär keskeyttäen, »saat +Sinä vapaasti toimia aivan oman harkintasi mukaan.» + +»Voinko vielä tehdä jotakin muuta hyväksesi, Amy?» kysyi Tressilian. + +»Et», vastasi kreivitär, »jätä minut nyt vain -- se on, jos -- minun +täytyy punastua tunnustaessani avuttomuuteni sitä kysymällä -- jos Sinä +voit luovuttaa minulle tämän huoneen niiksi kahdeksikymmeneksineljäksi +tunniksi.» + +»Tämäpä on hyvin kummallista!» ihmetteli Tressilian; »mitä toiveita tai +valtaa voi Sinulla olla linnassa, missä Sinä et voi edes vaatia +huonetta käyttääksesi?» + +»Älä sitä ajattele, vaan jätä minut», virkkoi kreivitär ja lisäsi +sitten Tressilianin poistuessa hitaasti ja vastahakoisesti: »Jalo +Edmund! On ehkä tuleva aika, jolloin Amy voi osoittaa ansainneensa +Sinun ylevän kiintymyksesi!» + + + + +X Luku. + + + Hei, mies! kunnon kulaus saa kohta, + Täysi haarikka kun tyhjäks tahtoo! + -- Älä pelkää, ei mulla halua + Toisten virhepuoliin kiinni käydä, + Hyveistän' kun mull' ei kerskaamista. -- + Tappelija oon ja koko maailman + Mä tappeluuni sekoittaisin. + + _Horna_. + +Tressilian oli kiihkeän mielenliikutuksen valtaamana tuskin laskeutunut +kiertorappusten paria kolmea askelta, kun hän suureksi hämmästyksekseen +ja harmikseen tapasi niin hävyttömän tuttavallista naamaa pitävän +Mikael Lambournen, että Tressilian oli vähällä syöstä hänet portaita +alas; mutta sitten hän taas muisti, että Amylle, hänen kaikkien +ajatustensa ja harrastustensa ainoalle esineelle, saattaisi olla +vahinkoa siitä, että hän antautuisi väkivallan tekoihin sillä hetkellä +ja siinä paikassa. + +Hän tyytyikin sentähden vain tuikeasti katsahtamaan Lambourneen, +niinkuin katsahdetaan ihmiseen, jota ei pidetä sen suuremman huomion +arvoisena, ja yritti kulkea rappuja alas hänen ohitseen aivan kuin ei +olisi häntä tuntenutkaan. Mutta Lambourne, joka tämänpäiväisen +ylenpalttisen kestityksen johdosta ei ollut unhottanut kallistella +viinimaljoja tukevasti, vaikkeikaan liikanaisesti, ei ollut nyt +lainkaan sillä tuulella, että olisi ruvennut nöyrtymään kenenkään +tuikeiden katseiden edessä, oli se sitten kuka tahansa. Hän pysäytti +Tressilianin portaille ilman vähintäkään neuvottomuutta tai arkailua ja +puhutteli häntä aivan niin kuin olisivat heidän keskinäiset asiansa +olleet mitä parhaimmalla ja tuttavallisimmalla kannalla: »Mitä? +Toivoakseni emme kanna enää kaunaa vanhoista vihoista, herra +Tressilian? -- Ei, minä olen niitä, jotka muistelevat mieluummin +aikaisempaa ystävyyttä kuin myöhäisempää riitaa. -- Minä vakuutan aina +menetelleeni rehellisesti ja ystävällisesti, niin, jopa avuliaastikin +Teitä kohtaan.» + +»Minä en toivo Teidän ystävyyttänne», vastasi Tressilian -- »hakekaa +vertaistenne seuraa.» + +»Hei, hei, miten sitä nyt ollaan tuittupäisiä!» ihmetteli Lambourne; +»ja kuinka halveksivasti nuo aatelisherrat, jotka on varmaankin tehty +porsliinisavesta, katsahtavatkaan köyhään Mikael Lambourneen! Tuota +herra Tressilianiakin nyt luulisi tyttömäisimmäksi, kainoimmaksi ja +imelimmäksi naiskeikariksi, joka ikinä liverteli lemmestä kynttiläin +tullessa pitkälle karrelle -- karstalle, miten Te nyt sitä sanotte? -- +Te yritätte näytellä tässä pyhimystä, herra Tressilian, ja unohdatte, +että Teillä on tuolla makuukammiossanne sellainen pieni hameniekka, +minun jalon herrani linnalle suoraksi häpeäksi. Ha! ha! haa! Osasinko +oksaan, herra Tressilian?» + +»Minä en tiedä, mitä Sinä tarkoitat», vastasi Tressilian, havaiten +kuitenkin liiankin selvään, että tuolla julkealla roistolla oli vihiä +Amyn oleskelusta hänen huoneessaan, »mutta jos», jatkoi hän, »Sinä olet +kamaripalvelijoita ja kaipaat juomarahoja, niin tästä saat, kunhan vain +jätät minun huoneeni rauhaan.» + +Lambourne vilkaisi kultarahaan ja pisti sen taskuunsa, virkkoen: -- +»Jaa, sen minä vain tiedän, että Te olisitte saanut minun suhteeni +enemmän aikaan ystävällisellä sanalla kuin tällä helisevällä +kiertolaisella. Mutta oli menneeksi, hyvin maksaa, joka kullalla maksaa +-- eikä Mikael Lambourne ole koskaan ollut mikään pilan pilaaja eikä +riemun rikkoja eikä mikään sen kaltainen. Elä ja anna muidenkin elää, +siinä minun mielilauseeni -- sitä minä vain en kärsi, että muutamat ne +niin nostavat nokkaansa minut nähdessään kuin olisivat he puhdasta +hopeaa ja minä Hollannin tinaa. Niin että kun minä nyt säilytän Teidän +salaisuutenne, herra Tressilian, niin saatte Te edes katsahtaa +ystävällisesti minuun; ja jos minä osuisin tarvitsemaan hieman suojaa +ja turvaa jonkun pikkuruikkuisen hairahduksen takia, jollaisia, kuten +tiedätte, sattuu parhaimmallekin meistä -- niin, tuota, kaihan Te minua +silloin muistatte -- ja sitten saatte Te tehdä huoneellenne ja sille +häkkilinnullenne mitä ikinä tahdotte -- Mikael Lambourne välittää siitä +viisi.» + +»Tietä, mies!» huusi Tressilian, joka ei voinut enää hillitä +suuttumustaan; »saithan jo kolikkosi.» + +»Hmhyy!» venytteli Lambourne, väistäen kuitenkin, mutta mutisten +närkästyneenä hampaittensa välistä ja toistellen Tressilianin sanoja -- +»Tietä, mies -- ja saithan jo kolikkosi -- mutta eipä haittaa, minä en +sittenkään rupee pilan pilaajaksi, kuten jo sanoin: minä en ole mikään +ärhentelevä rakki, minä -- muistakaa se.» + +Hän puhui yhä kovempaa ja kovempaa mitä etäämmäksi Tressilian, jota hän +tunsi pelkäävänsä, ennätti kuuluvilta. + +»Minä en ole tosin mikään ärhentelevä rakki -- mutta en minä silti +nieleskele millaisia loukkauksia tahansa -- muistakaa sekin, herra +Tressilian; ja tahdonpa hieman kurkistella sitä tytönheilakkaa, +jonka Te olette niin mukavasti sijoittanut sinne vanhaan +kummitushuoneeseenne -- aaveita Te varmaan pelkäättekin, kun ette +uskalla yksin nukkua. Olisinpa minä tehnyt tämän vieraassa linnassa, +niin olisipa kohta kuulunut: -- Portinvartijan koppiin se lurjus! -- +Peitotkaa sitä peijakasta! -- potkaiskaa se roisto nauriina rappusia +alas! -- Niinpä niin, mutta nämä meidän siveät aatelisherramme +ottavatkin itselleen toisenmoisia etu-oikeuksia kuin me, jotka suoraan +ja teeskentelemättä palvelemme aistejamme. Hyvä -- herra Tressilianin +pää on minun miekkavyöni alla tämän onnellisen keksinnön takia, siitä +nyt ollaan ensiksi varmoja; ja minä yritän heittää pienen silmäyksen +siihen hänen Lindabrideeseensä, se nyt on toiseksi selvä.» + + + + +XI Luku. + + + Nyt Herran haltuun, mies -- uskollisuus + Jos palkakseen vain tylyn katseen saa, + Niin poikki köys', ja merta polutonta + Venheemme käykööt eri suuntiin. + + _Haaksirikko_. + +Tressilian käveli linnan ulkopihaan, tuskin tietäen mitä ajatella +äskeisestä, niin kovin oudosta ja odottamattomasta keskustelustaan Amy +Robsartin kanssa, ja epäillen, oliko hän Amyn isän valtuutettuna +edustajana ja lähettinä tehnyt oikein antaessaan niin juhlallisen +lupauksen hänen jättämisestään oman onnensa nojaan niin pitkäksi +ajaksi. Mutta miten olisi hän voinut evätäkään hänen pyyntöänsä -- +koska hän nyt kerran liiankin ilmeisesti oli antautunut Varneyn +täydelliseen valtaan? Näin hän johdonmukaisesti päätteli. Amyn tulevan +elämän onni saattaa riippua siitä, ettei hän pakoita häntä +äärimäisyyksiin, ja kun ei nyt Tressilian kerran kyennyt pelastamaan +häntä Varneyn käsistä, jos tämä julkisesti tunnustaisi Amyn vaimokseen, +niin mitä oikeutta oli hänellä sytyttää vihaa heidän välilleen ja siten +hävittää ne kotoisen rauhan mahdollisuudet, jotka tuolla onnettomalla +naisraukalla ehkä vielä oli. Tressilian päätti siis tarkasti pitää +Amylle antamansa lupauksen, osaksi koska hän oli kerran sen antanut, +osaksi koska hän tuota kummallista kohtausta yhä uudestaan ja uudestaan +muistellessaan varmistui siinä uskossa, ettei hän olisi millään +oikeudella eikä kohtuudella voinut sitä kieltää. + +Ainakin oli hänen nyt onnistunut hankkia varmempaa suojaa ja turvaa +tuolle aikaisemman lempensä onnettomalle ja yhä vieläkin rakastetulle +esineelle. Amy ei ollut enää suljettuna yksinäiseen, kaukaiseen +piilopaikkaan epäilyttäväin ihmisten hoimiin. Hän oli nyt Kenilworthin +linnassa, tilapäisesti aivan kuninkaallisen hovin alueella, vapaana +kaikesta väkivallan uhkasta ja oli hänen määrä heti ensimäisestä +käskystä astua Elisabetin eteen. Nämä seikat tulisivat suuresti +tukemaan toimenpiteitä, joihin Tressilian ehkä saisi tilaisuuden ryhtyä +hänen auttamisekseen. + +Kun Tressilian näin mielessään punnitsi Amyn odottamattoman +Kenilworthiin tulon etuja ja vaaroja, riensi hänen luokseen hätäisenä +ja levottomana Wayland, joka huudahdettuaan: »Jumalan kiitos, että minä +vihdoinkin Teidät löysin!» kuiskutti hengähtämättömän varovasti hänen +korvaansa sen uutisen, että se nainen oli karannut Cumnorista. + +»Ja on parhaillaan tässä linnassa», lisäsi Tressilian; + +»minä tiedän sen ja olen nähnyt hänet. -- Omasta ehdostaanko hän +huoneeseeni pakeni?» + +»Ei», vastasi Wayland; »mutta minä en osannut keksiä muutakaan keinoa +hänen saattamisekseen hyvään turvaan, ja olin hyvinkin onnellinen +tavatessani airueen, joka tiesi Teidän asuntonne -- ympäristö on tosin +verrattain rauhaton, suuri sali kun on toisella puolen ja keittiöt +toisella!» + +»Vaiti, tässä ei ole nyt aika laskea leikkiä», käski Tressilian +ankarasti. + +»Minä tiedän sen liiankin hyvin», vastasi seppä, »sillä onpa minusta +näinä kolmena päivänä tuntunut kuin olisi nuora ollut kaulassani. Se +rouva ei tiedä, mitä hän tahtoo -- hän ei suvaitse Teidän apuanne -- +kieltää minua mainitsemasta Teidän nimeännekään -- ja aikoo nyt +antautua Leicesterin kreivin käsiin. Minä en olisi millään saanut häntä +huoneeseenne, jos hän olisi tiennyt, kuka siellä asui.» + +»Onko se mahdollista?» virkkoi Tressilian. »Mutta ehkä hän toivoo +kreivin käyttävän valtaansa konnamaisen palvelijansa suhteen hänen +hyväkseen.» + +»Sitä en tiedä», vastasi Wayland -- »mutta jos hän kerran pääsee hyviin +väleihin joko Leicesterin tai Varneyn kanssa, niin on minun mielestäni +tämän Kenilworthin linnan ulkopuoli meille turvallisin, sillä sieltä +pääsemme nopeimmin pakoon. Eikä minun aikomukseni ole viipyä täällä +hetkeäkään sen jälkeen kun olen toimittanut sen kirjeen Leicesterille; +odotan vain Teidän käskyänne suorittaakseni tehtäväni. Kas tässä +se on -- ei -- hitto sen vieköön -- taisinkin jättää sen sinne +koirankoppiini, heinäparvelle, missä minulle on tarjottu makuupaikka.» + +»Kuolema ja kirous!» huudahti Tressilian tavallisesta +pitkämielisyydestään poiketen; »ethän vain ole hukannut kirjettä, jonka +merkitys voi olla paljoa tärkeämpi kuin tuhannen Sinunlaisesi lurjuksen +henki?» + +»Hukannutko!» vastasi Wayland kerkeästi; »sepä ulisi vasta leikinlaskua +se! En, herra, minä panin sen varmaan talteen matkalaukkuni ja +erinäisten muiden kapineiden joukkoon, joita ehkä tulen tarvitsemaan -- +minä noudan sen heti paikalla.» + +»Tee niin», käski Tressilian; »ole uskollinen ja palkintosi on oleva +hyvä. Mutta jos minä saan syytä epäillä Sinua, olisi kuolleen koirankin +parempi kuin Sinun!» + +Wayland kumarsi ja lähti matkaansa luottavan ja iloisen näköisenä, +mutta itse asiassa täynnä mitä ankarinta pelkoa ja levottomuutta. Kirje +oli hukkunut, se oli varma, huolimatta siitä tekolohdutuksesta, jonka +hän oli keksinyt tyynnyttääkseen Tressilianin suuttumusta. Se oli +hukkunut -- se saattoi joutua vääriin käsiin -- ja se ilmaisisi silloin +varmasti koko juonen, johon hänkin oli sekaantunut; eikä Wayland isosti +uskonut sen missäänkään tapauksessa jäävän salaan. Lisäksi tunsi hän +suuresti loukkautuneensa Tressilianin vihanpuuskauksesta. + +»Ei, jos minulle maksetaan sillä rahalla palveluksista, joissa kaulani +on ollut kysymyksessä, niin onpa minun totisesti aika katsoa +kinttuihini. Tässä olen minä tietääkseni tehnyt kuoleman synnin tämän +komean linnan herraa vastaan, jonka yksikin sana voisi yhtä helposti +viedä henkeni kuin sen lausumisesta syntynyt puhallus voisi sammuttaa +penninkynttilän. Ja kaikki tämä hullun naikkosen ja huokailevan +keikarin takia, joka pienen neliskulmaisen paperipalan hukkumisesta +heti karkaa tikariinsa käsiksi ja vannoo, kuoleman ja kirouksen +nimessä! -- Sitten tohtori ja Varney! -- Kyllä minä käännän selkäni +koko joukolle. -- Henki on kalliimpi kultaa. -- Minä pakenen heti +paikalla, vaikka palkkani jääkin tänne!» + +Tällaiset mietiskelyt olivat kylläkin luonnollisia Waylandin +kaltaiselle miehelle, joka näki sotkeutuneensa pahemmin kuin oli +odottanutkaan salaperäisten ja käsittämättömien vehkeilyjen verkkoon, +missä toimihenkilöt tuskin tiesivät itsekään, mitä tehdä ja mitä sanoa. +Hänen kunniakseen on meidän kuitenkin lisääminen, että hänen säälinsä +tuota onnetonta, hyljättyä naista kohtaan oli melkein yhtä suuri kuin +hänen omakohtainen pelkonsa. + +»Minä en välitä hituistakaan herra Tressilianista», ajatteli hän; »minä +olen tehnyt hänen hyväkseen enemmänkin kuin kauppa oli ja tuonut hänen +harhailevan naikkosensa hänen ulottuvilleen; pitäköön hän nyt itse +huolta hänestä. Mutta minä pelkään sen raukan olevan suuressa vaarassa +kaikkien näiden tuittupäiden keskellä. Minäpäs nousen hänen +huoneeseensa ja kerron hänen kirjeensä kohtalon, niin että hän voi +kirjoittaa uuden, jos haluaa. Lähettiä ei häneltä tule puuttumaan, sen +uskon, sillä onhan täällä niin paljon palvelijoita herralleen kirjeitä +kantamaan. Ja minä sanon hänelle myöskin lähteväni linnasta ja +heittäväni hänet Jumalan huomaan, omaan johtoonsa ja herra Tressilianin +suojiin ja turviin. -- Ehkäpä hän muistaa sen sormuksen, jota hän +minulle tarjosi -- minä olen totisesti sen hyvin ansainnut; mutta on +hän sentään suloinen olento, ja -- vieköön piru koko sormuksen! En minä +sen takia rupea hänelle vihoittelemaan. Jos minun tuon hyvän luontoni +takia käykin huonosti tässä maailmassa, niin paremmathan on minulla +paikat tulevassa. -- Armollisen rouvan luo siis, ja sitten maantielle!» + +Saalistaan tavottelevan kissan hiipivin askelin ja vaanivin katsein +kulki Wayland Tressilianin luota kreivittären huoneeseen, painautuen +pihojen ja käytävien seiniin ja tarkasti tähystellen kaikkea +ympärillään, mutta visusti varoen itse herättämästä huomiota. Täten +kulki hän linnan sekä ulko- että sisäpihan poikki ja pääsi jo suuresta +holvikäytävästäkin, joka keittiörivin ja salin välitse johti niiden +pienten kiertorappusten juurelle, mitkä veivät Mervynin tornin +huoneisiin. + +Seppä iloitsi jo mielessään välttäneensä kaikki matkansa monenlaiset +vaarat ja nousi juuri rappuja ylös kaksi porrasta kerrallaan, kun hän +huomasi eräästä raolleen avatusta ovesta lankeavan miehen varjon +pimentävän käytävän vastakkaista seinää. Wayland peräytyi varovasti, +laskeutui sisäpihalle, käveli siellä noin neljännestunnin, joka tuntui +hänestä kestävän ainakin neljä kertaa kauvemmin tavallistaan, ja palasi +sitten torniin, toivoen urkkijan jo kadonneen. Hän nousi epäilyttävälle +kohdalle -- varjoa ei enää näkynyt seinässä -- hän nousi vielä muutamia +askelmia -- ovi oli yhä raollaan, ja hän mietti juuri, mennäkö +eteenpäin vai peräytyäkö, kun se äkkiä avautui selki seljalleen, ja +Mikael Lambourne syöksyi ällistyneen Waylandin kimppuun. »Kuka piru +Sinä olet? Ja mitä Sinä haet tältä puolelta linnaa? Sukkelaan tähän +huoneeseen ja mukisematta!» + +»En minä mikään koira ole, että minä jokaisen vihellystä tottelisin», +pamautti seppä, yrittäen pysyä lujana, vaikka hänen äänensä pelokas +värähdys petti hänet. + +»Puhutko Sinä minulle sellaisia? -- Tulehan tänne, Laurentius Tapuli.» + +Tavattoman iso, ruma, julmannäköinen, lähes kuusi jalkaa pitkä +miehenruho ilmestyi ovelle, ja Lambourne jatkoi: »Jos Sinua tämä torni +niin kovasti miellyttää, ystäväiseni, niin pääsetpä hieman katselemaan +sen perustuksiakin, runsaasti kaksitoista jalkaa järven pintaa alemmas, +missä muutamat hupaisat sammakot, käärmeet ja muut sellaiset tulevat +pitämään Sinulle ylen hyvää seuraa. Sentähden kysynkin Sinulta vielä +kerran kaikessa totuudessa, kuka Sinä olet ja mitä Sinä täältä haet?» + +»Jos tyrmän ovet kerran perääni kiinni rysähtävät», ajatteli Wayland, +»olen minä mennyttä miestä.» Hän vastasikin sentähden nöyrästi: »Minä +olen se sama köyhä ilveilijä, jonka Teidän Kunnianarvoisuutenne tapasi +eilen Weatherlyn laaksossa.» + +»Ja mitä ilveilyä aijoit Sinä sitten harjoittaa täällä tornissa?» +tiukkasi Lambourne. »Joukkueesihan majailee jossakin tuolla Clintonin +rakennusten puolella.» + +»Minä tulin tänne sisartani katsomaan», selitti ilveilijä; »hän on +tuolla ylhäällä herra Tressilianin huoneessa.» + +»Ahaa!» hymyili Lambourne, »siihenkö sitä tultiinkin! Kautta +kunniani, noin muukalaiseksi on se herra Tressilian aivan kuin +kotonaan meidän linnassamme ja varustaa kammionsa sievosesti +kaikenlaisilla mukavuuksilla. Tämäpä on oiva juttu tuosta pyhästä herra +Tressilianista, ja se on oleva erinäisille henkilöille yhtä tervetullut +kuin minulle pullea rahakukkaro. -- Kuuleppas, ukkoseni», jatkoi hän +Waylandin puoleen kääntyen, »älä Sinä vihjaa pupua pakenemaan -- meidän +täytyy pyydystää se pesästään. No, hiiteen jo tuo surkeileva +lampaannaamasi, muutoin paiskaan minä Sinut tuosta akkunasta ulos +koettamaan, voiko temppuilutaitosi pitää luusi eheinä.» + +»Teidän Kunnianarvoisuutenne ei toivoakseni ole kuitenkaan niin +kovasydäminen», sanoi Wayland; »täytyyhän köyhänkin elää. Sallineehan +Teidän Kunnianarvoisuutenne minun mennä tapaamaan sisartani?» + +»Joka on sisaresi Aatamin puolelta, sen takaan», vastasi Lambourne; +»tai jos asianlaita on toisin, niin sitä suurempi lurjus olet. Mutta +olkoonpa hän nyt sitten sisaresi tai ei, Sinä saat surmasi miekan +terästä heti paikalla, jos vielä kerran pyrit tähän torniin. Ja +muistaessani -- kautta säilän ja surman! -- minä vien Sinut ulos tästä +linnasta, sillä se on paljoa tärkeämpi tehtävä kuin koko Sinun +ilveilytaitosi.» + +»Mutta suvainneehan Teidän Jaloutenne huomata», puolustihe Wayland, +»että minun on määrä näytellä Arionia siinä loistokappaleessa, joka +juuri tänä iltana esitetään järvellä.» + +»Minä näyttelen sitä itse, kautta Pyhän Kristoferin!» huusi Lambourne. +-- »Orioniksiko Sinä sitä sanoit? -- Minä näyttelen Orionia ja sen +vyötä ja seitsemää tähteä vielä kaupanpäällisiksi. Tule mukaan, Sinä +sen vietävän lurjus ja roisto -- seuraa minua! -- Tai seis -- +Laurentius, hoiteleppas Sinä häntä.» + +Laurentius kahmaisi vastustelematonta ilveilijää kauluksesta, ja +Lambourne opasti heidät nopeasti samalle hyökkäysportille eli +sala-aukolle, jonka kautta Tressilian oli palannut linnaan ja joka oli +tehty läntiseen muuriin verrattain lähelle Mervynin tornia. + +Kiireisin askelin kulkiessaan tornilta hyökkäysportille pinnisti +Wayland turhaan aivojaan keksiäkseen keinoja onnettoman kreivittären +auttamiseksi, sillä huolimatta omasta uhkaavasta asemastaan tunsi +Wayland syvää sääliä häntä kohtaan. Mutta kun hänet heitettiin ulos +linnasta ja kun Lambourne kauhistavasti kiroten julisti, että hän heti +paikalla pääsisi hengestään, jos hän yrittäisi takaisin, nosti hän +kätensä ja silmänsä taivasta kohti, ikäänkuin pyytäen Jumalaa +todistajakseen, että hän oli viimeiseen asti puolustanut sorrettua ja +vääryyttäkärsiväistä; sitten käänsi hän Kenilworthin ylpeille torneille +selkänsä ja lähti etsimään vaatimattomampaa ja turvallisempaa +pakopaikkaa. + +Laurentius ja Lambourne katselivat hetken aikaa Waylandin jälkeen ja +kun he sitten ryhtyivät astuskelemaan torniinsa takaisin, puhutteli +edellinen toveriaan seuraavasti: »Älä usko minua milloinkaan enää, +Lambourne, jos minä arvaan, miksi Sinä ajoit tämän miesraukan linnasta, +vaikka hänen piti esiintyä juuri alkavassa näytelmässä, ja kaikki tämä +vielä sitten jonkun tytönheilakan takia.» + +»Ah, Laurentius», vastasi Lambourne, »Sinä ajattelet sitä Slingdonin +tumma-ihoista Johanna Juggesia ja Sinä säälit inhimillistä heikkoutta. +Mutta älähän hätäile, Sinä jalo Tyrmän herttua ja Hornan kreivi, sillä +Sinä käyskentelet tämän asian suhteen yhtä suuressa pimeydessä kuin jos +oleilisit omilla alueillasi tornin uumenissa. Tiedä siis, Sinä suuresti +kunnioitettava Kenilworthin Alamaitten kuningas, että meidän korkeasti +ylistettävä herramme Rikhard Varney antaisi niin paljon sen samaisen +Tressilianin takkiin pistetystä reijästä, että me sillä saisimme +pystyyn ainakin viidetkymmenet öiset juomakemut ja että meillä olisi +täysi oikeus ja valta lähettää hovimestari sen tuhannen tuuteriin, jos +hän tulisi hätyyttämään meitä liian aikaisin kolpakkojemme äärestä.» + +»No, jos kerran asia niin on, niin oikeinpa teit», mukautti Laurentius +Tapuli, Kenilworthin linnan ynnä sen Vapauden ja Kunnian Ylivalvoja, +eli tavallisella kielellä vanginvartija; »mutta mitenkäs sitten käy, +kun Sinä menet kuningatarta vastaan, Lambourne, sillä kaihan Sinun +täytyy seurata isäntääsi?» + +»Sinun, rehellisen vankilain ruhtinaan, täytyy pitää vahtia minun +poissa ollessani. -- Päästä Tressilian sisään, jos hän pyrkii, mutta +varokin, ettet laske ketään pois. Jos se hameniekka yrittelisi pistää +sieltä nokkaansa ulos, kuten hän ehkä tekeekin, niin aja hänet pesäänsä +raikkain sanoin -- hän on vain viheliäinen näyttelijätär, kun oikein +suoraan puhutaan.» + +»Mutta sittenhän», keksi Laurentius, »olisi minun parasta työntää hänen +tielleen se rautaportti, joka on niiden kaksois-ovien ulkopuolella, ja +saada hänet siten pysymään koreasti kolossaan ilman enempiä mutkia.» + +»Tressilian ei pääsisi silloin hänen luokseen», vastasi Lambourne +hetkisen mietittyään. »Mutta se ei haittaa mitään -- hänet tullaan +keksimään Tressilianin huoneesta, ja sillä hyvä. -- Mutta tunnusta +pois, Sinä vanha yökönsilmäinen tyrmätonttu, että Sinä pelkäät pitää +yksinäsi vahtia tässä Mervynin tornissa?» + +»Mitä pelkäämiseen tulee, Lambourne», virkkoi äijä, »niin en minä +välitä siitä senkään vertaa, kuin että kerran avaintani vääntäisin; +mutta kummia on kuultu ja nähty tässä tornissa. -- Olethan Sinä kai +kuullut sinäkin lyhyenä aikana, minkä olet Kenilworthissa ollut, että +siellä kummittelee Artur Mervynin henki; tämä Mervyn oli hurja +sissipäällikkö, jonka julma Mortimer Walesin rajakreivinä ollessaan +otti vangiksi ja joka sitten sanotaan murhatunkin tässä hänen nimellään +mainitussa tornissa?» + +»Oh, minä olen kuullut sen jutun viisisataa kertaa», vastasi Lambourne, +»vieläpä senkin, että aave aina silloin pitää pahinta ääntä kun +alhaalla keittiön valtakunnassa kiehutetaan laukkaa ja kaurapuuroa tai +paahdetaan juustoa. Santo Diavolo, mies, pidä kitasi, minä tunnen sen +tarinan juurta jaksain!» + +»Etpähän, etpähän tunnekaan», intti vanginvartija, »niin viisas kuin +oletkin olevinasi. Ah, on kauheaa murhata vanki koppiinsa! -- Sinä, +joka voisit noin vain lävistää miehen pimeällä kadulla, et tiedä siitä +mitään. Jos hieman kopahuttaa niskoittelevaa ukkia avaimilla pääkuoreen +ja käskee hänen pysymään hiljaa, niin se on minun mielestäni vain hyvän +järjestyksen pitämistä vankilassa; mutta kun vedetään miekka ja +tapetaan hänet tappamalla, kuten tehtiin sille walesilaiselle, niin se +se panee kummitukset liikkumaan ja _se_ se saattaa muutamiksi +sadoiksi vuosiksi vankilan mahdottomaksi kenenkään säädyllisen ihmisen +asua. Ja minä pidän niin paljon vangeistani, niistä ihmisparoista, että +minä olen pistänyt hyviä ritareita ja korkeasukuisia herroja, jotka +ovat sattuneet tekemään erinäisiä ratsastusretkiä maanteille tai +leikkaamaan isäntäni Leicesterin kreivin kunniaa tai tekemään muuta sen +suuntaista, viisikymmentä jalkaa maan alle mieluummin kuin olisin +sulkenut heidät tuonne yläkamariin, jota ne sanovat Mervynin kopiksi. +Ja kautta kahleita kantavan Pyhän Pietarin, minä ihmettelenkin +suuresti, että jalo kreivi tai herra Varney ovat tulleet +ajatelleeksikaan sijoittaa vieraitaan sinne; ja jos se herra Tressilian +on voinut saada sinne jonkun seurakseen, ja päälle päätteeksi kauniin +neitosen, niin on hän minun mielestäni sen hyvin ansainnut.» + +»Minäpä sanon Sinulle», julisti Lambourne, käyden vanginvartijan +huoneeseen, »että Sinä olet aika aasi. -- Mene vetämään se +rautaporttisi rappusten sulkeiksi, äläkä vaivaa älykoppaasi +kaikenlaisilla kummitusjutuilla. -- Saatappas tänne tuo viinihaarikka, +mies, sainpa pienen palavan sen roiston kanssa rimpuillessani.» + +Lambournen vetäessä pitkiä siemauksia suoraan viinihaarikasta, maljaa +käyttämättä, selitteli vanginvartija edelleen uskoaan yliluonnollisiin +asioihin. + +»Sinä olet viipynyt vasta muutamia tunteja tässä linnassa ja koko +senkin ajan olet Sinä, Lambourne, ollut niin juovuksissa, että Sinä +olet ollut sekä kuuro ja mykkä että sokea. Mutta eiköpähän tuo +kerskailemisesi hieman talttuisi, kun viettäisit yön kanssamme täyden +kuun aikana, sillä silloin telmää kummitus kauheimmin; ja etenkin jos +vielä kävisi vinkuva tuuli luoteisesta, sade räiskyisi ja ukkonen +jyrähtelisi. -- Voi mun päiviäni sentään mikä rätinä ja roikina ja +voihkaminen ja ulvonta silloin kuuluu Mervynin kopista, aivan kuin +tuosta päittemme päältä, niin ettei ole aina kaksi neljännestä +paloviinaakaan saanut pysymään minua ja poikiani hiukankaan reippaalla +tuulella!» + +»Joutavia, mies!» vastasi Lambourne, jonka mielialaan hänen viimeiset +kulauksensa, yhtyneinä aikaisemmissa tilaisuuksissa tapahtuneihin +pullon puhutteluihin, alkoivat vaikuttaa elähyttävästi. »Sinä sitä ja +puhua pärpätät, vaikket tiedä hengistä mitään. Ei kukaan osaa niistä +mitään varmaa sanoa; ja mitä vähemmän niistä yleensä puhuu, sitä +parempi. Yksi uskoo tähän, toinen tuohon -- kaikki riippuu vain +mielikuvituksesta. Minä olen nähnyt niitä monenlaisia, niitä uskojia, +rakas Laurentius Lukkonen, oikein järkimiehiäkin. Muuankin suuri herra +-- nimestä viisi, Laurentius -- uskoo tähtiin ja kuuhun ja +kiertolaisiin ja niiden kulkuun ja muuhun semmoiseen ja luulee niiden +kimmeltelevän vain hänen onnekseen; kun ne selvästi, tai oikeammin, +Laurentius, juopuneesti puhuen paistavat yksinomaan sen takia, etteivät +semmoiset kelpo veikot kuin minäkin suistuisi rapakoihin tai +katu-ojiin. Hyvä, herra, antaa hänen tehdä päänsä mukaan, hän on +kylliksi mahtava noudattamaan omaa tahtoansa. -- Sitten on toinen hyvä +-- sangen oppinut mies, sen takaan, joka laskettaa kreikkaa ja hebreaa +yhtä solkenaan kuin minä ikinä varkaanlatinaa -- hän on hassahtanut +myötävetoisuuksiinsa ja vastavetoisuuksiinsa -- hän on muuttavinaan +lyijyä kullaksi ja niin poispäin -- no, olkoon menneeksi sekin minun +puolestani, ja saakoon hän maksaa niille muutetulla rahalla, jotka ovat +kyllin typeriä ottamaan sen täydestä. -- Ja sitten tulet Sinä itse, +kolmas suuri mies, vaikka et olekaan mikään oppinut etkä ylimys, +olethan vain täydet kuusi jalkaasi pitkä, ja Sinunkin, tihrusilmäisen +myyrän, sitä pitää kaikin mokomin uskoman kummituksiin ja haltijoihin +ja sen sellaisiin. -- Muutoin on sitä sentään olemassa vielä neljäskin +suuri mies -- tarkoitan suuri pieni mies tai pieni suuri mies -- rakas +Laurentiukseni -- ja hänen nimensä alkaa V:llä, ja mihin uskoo hän? Ei +kerrassaan mihinkään, kunnon Laurentius -- ei mihinkään maassa eikä +taivaassa eikä helvetissä; ja minä puolestani uskon pirun olemassaoloon +vain sen takia, että täytyyhän toki olla joku, joka sieppaa +yllämainittua ystäväämme perälihoista silloin 'kun sielu ruumiista +erii', kuten laulussa sanotaan -- sillä jokaista esilausetta pitää +seuraaman johtopäätöksen -- _raro antecedentem_, kuten tohtori +Birchamilla oli tapana sanoa. -- Mutta tämä on nyt jo kreikkaa Sinulle, +kelpo Laurentius, ja opiskeleminen on totta totisesti kuivaa työtä. -- +Ojennahan tänne se haarikka vieläkin kerran.» + +»Jos Sinä juot vielä, Mikael», varoitti vanginvartija, »tulet Sinä +olemaan surullisessa tilassa Arionia näytelläksesi tai isäntääsi +palvellaksesi näin juhlallisena iltana; ja minä odotan joka hetki ison +kellon soittavan kokoonnuttavaksi Mortimerin tornille kuningatarta +vastaan ottamaan.» + +Laurentius Tapulin häntä nuhdellessa joi Lambourne juomistaan, laski +sitten melkein kokonaan tyhjentyneen haarikan kädestään syvään +huokaisten ja alkoi puhua, ensin hiljaa, mutta sitten yhä kovemmin, +mitä pitemmälle hän ehti. »Ei tee mitään, Laurentius -- vaikka minä +olisinkin hieman päissäni, minä tiedän sellaista, joka saa Varneyn +pitämään minut selvänä. Mutta kuten jo sanoin, ei haittaa mitään, minä +osaan juoda siivosti. Sitäpaitsi, minunhan täytyy Orionina mennä +vesille, ja minä kylmetyttäisin itseni vallan pahanpäiväisesti, ell'en +olisi ennakolta ottanut hieman sydämenvahvistusta. Minäkö en muka +osaisi näytellä Orionia! Katsotaanpas vain, kykeneekö paraskaan +mylvijä, joka ikinä vaivasi keuhkojansa kahdentoista pennin hinnasta, +voittamaan minun karjuntaani! Mitäpä, jos minä laittaisin itseni +pieneen valepukuun? -- Miksi olisi kenenkään pakko pysyä selvissä päin +tänä iltana? Vastaappas siihen -- ilomieli kuuluu nyt uskollisen +alamaisen velvollisuuksiin -- ja minä sanon Sinulle, että tässä +linnassa on sellaisia ihmisiä, joilla, ell'eivät he ole iloisia +humalapäissään, on hyvin vähän toiveita olla iloisia selvänä. -- Minä +en mainitse mitään nimiä, Laurentius. Mutta tuo Sinun viinihaarikkasi +on aika vekkuli nostamaan miestä oikein kuninkaalliselle riemutuulelle. +Eläköön kuningatar Elisabet! -- Eläköön jalo Leicester! -- Eläköön +korkeasti kunnioitettava herra Varney! -- ja eläköön myös Mikael +Lambourne, joka kiertää heidät kaikki sormensa ympärille!» + +Tämän sanottuaan laskeutui hän rappuja alas ja asteli poikki sisäpihan. + +Vanginvartija katseli hänen jälkeensä, pudisti päätänsä, ja vetäessään +esiin ja teljetessään rautaporttia, joka portaat sulkien teki +mahdottomaksi kenenkään nousta ylemmäs kuin heti Mervynin kopin, kuten +Tressilianin huonetta nimitettiin, alapuoliseen kerrokseen, puheli hän +itsekseen: »Onpa se somaa olla isoisten suosiossa -- minä olin vähällä +menettää virkani, koska herra Varney luuli minun eräänä kylmänä aamuna +haisevan paloviinalle; ja tuo veijari saa esiintyä hänen nähtensä +sikahumalassa, eikä siitä kuitenkaan tule nuhteita eikä rangaistuksia. +Mutta siitä huolimatta on hän niin peijakkaan älykäs poika, ettei +tällainen tavallinen ihminen ymmärrä hänen puheistaan puoliakaan.» + + + + +XII Luku. + + + Nyt torni jyräämään -- hän lähestyy! -- + Puhukaa puolestamme, kellot -- torvet + Kimakat; sytytin kouraan, tykkimies, + Ja kanuunaasi laulata kuin oisi + Käärelakkipakanoita ryntäämässä! + Myös näytelmiä -- mut älyä tarvis + Niiden tekoon, ja min' oon vain miekan mies. + + _Neitseellinen Kuningatar -- Murheellinen huvinäytelmä_. + +Kun Wayland oli edellisessä luvussa kerrotulla tavalla lähtenyt +Tressilianin luota, jäi tämä epätietoisena miettimään, mihin nyt olisi +ryhdyttävä, kun Raleigh ja Blount lähestyivät häntä käsikoukussa ja +tapansa mukaan ankarasti riidellen. Tressilian ei silloisessa +mielentilassaan suurestikaan halunnut heidän seuraansa, mutta heitä ei +käynyt enää väistäminenkään; lisäksi tunsi hän, että kun hänet nyt +kerran oli toimettomuuteen sitonut Amylle antamansa lupaus pysyä +hänestä kaukana ja olla yrittämättä mitään hänen hyväkseen, hänen olisi +parasta sekaantua yleiseen tuoksinaan ja näyttää kasvoillaan niin vähän +kuin hän suinkin voi sitä tuskaa ja levottomuutta, joka raskaana painoi +hänen sydäntään. Hän taipui siis urheasti välttämättömyyteen ja +huikkasi tovereilleen: »Kaikkea iloa vain teille, hyvät herrat! Mistä +te tulette?» + +»Warwickista tietysti», vastasi Blount; »meidän täytyi väkisinkin +palata muuttamaan vaatteita, niinkuin köyhät näyttelijät, jotka niin +kernaasti monistavat ulkonaisen ihmisensä pukua vaihtamalla; ja +viisainta olisi Sinun tehdä samoin, Tressilian.» + +»Blount on oikeassa», vahvisti Raleigh; »kuningatar pitää paljon +sellaisesta huomaavaisuudesta ja katsoo sitä kunnioituksen puutteeksi, +jos joku ilmestyy hänen välittömään läheisyyteensä likaisessa ja +rypistyneessä ratsastuspuvussaan. Mutta katsohan Blountia, Tressilian, +kautta makeimman naurun, ja näe, millaiseksi hänen räätälilurjuksensa +on hänet sonnustanut -- sinistä, viheriää ja tulipunaista, punertavat +nauhat ja keltaiset rihmaruusukkeet kengissä.» + +»No, ja mikä siinä sitten on vikana?» kysyi Blount. »Minä käskin sen +pihtikinttuisen varkaan panemaan parastaan eikä säästämään +kustannuksia; ja luulenpa siitä tulleenkin koreaa ja kaunista -- +koreampaakin kuin nuo Sinun hetaleesi -- Tressilian arvostelkoon.» + +»Suostun -- suostun», huudahti Walter Raleigh. »Ratkaise riitamme, +Tressilian, taivaan nimessä!» + +Näin tuomariksi pyydettynä tarkasti Tressilian heitä molempia ja +huomasi heti ensi silmäyksellä, että kunnon Blount oli räätälinsä +neuvosta laittanut kovin kirjavaa ylleen ja että hän oli yhtä saamaton +ja kömpelö kaikkien niiden nauhojen ja punosten keskellä, jotka hänen +puvussaan löyhyivät, kuin talonpoika pyhävaatteissaan; kun taas +Raleighin puku oli sekä siro että huoliteltu, ja sopi liian hyvin hänen +solakkaan, muhkeaan vartaloonsa, herättääkseen erikoista huomiota. +Tressilian julistikin siis, että Blountin puku oli koreampi, mutta +Raleighin aistikkaampi. + +Blount oli tyytyväinen tähän ratkaisuun. »Tiesinhän minä, että minun +pukuni oli koreampi», riemuitsi hän; »jos se tikkimestari-lurjus olisi +tuonut minulle tuollaisen yksinkertaisen nutun kuin Raleighin +on, olisin minä iskenyt häneltä aivot päästä hänen omalla +silitysraudallaan. Ei, jos sitä kerran narreja ollaan, niin ollaan +sitten oikein aika mekosta, sanon minä.» + +»Mutta miks'et Sinä ole paneutunut parhaimpiisi, Tressilian?» kysyi +Raleigh. + +»Erään hullunkurisen erehdyksen takia olen joutunut ulos huoneestani», +vastasi Tressilian, »niin etten pääse käsiksi matkalaukkuuni. Aijoin +tästä juuri lähteä Sinua hakemaan, jos vaikka Sinä ottaisit minut siksi +aikaa asuntoosi.» + +»Varsin mielelläni», sanoi Raleigh; »minulla onkin komeat paikat. +Leicesterin kreivi on ollut kovin ystävällinen meitä kohtaan ja +majoittanut meidät oikein ruhtinaallisesti. Vaikka hänen +kohteliaisuutensa tapahtuukin pakosta, niin ulottuu se ainakin +avaralle. Sinun olisi nähdäkseni viisainta puhua pulastasi kreivin +kamaripalvelijalle -- asia tulisi silmänräpäyksessä autetuksi.» + +»Ei, eipä maksa vaivaa, kun kerran minä sovin Sinunkin huoneeseesi», +virkkoi Tressilian. -- »Minä en mitenkään tahtoisi olla haitaksi. -- +Tuliko muita mukananne tänne?» + +»Tulihan noita», selitti Blount, »Varney ja kokonainen lauma +leicesteriläisiä sekä parisenkymmentä kelpo miestä Sussexin väkeä. +Meidän tulee kuulemma odottaa kuningatarta parveketornin edustalla -- +siksi ne kai sitä kiviläjää sanovat -- ja katsella siellä muutamia +hullutuksia; ja sitten on meidän määrä, Jumala armahtakoon, pitää +seuraa kuningattarelle isossa salissa sen aikaa, kun Hänen +Majesteettinsa nykyiset saattajat ovat luomassa nahkaansa tai toisin +sanoen riisumassa ratsastuspukuaan. Taivas minua auttakoon, mutta jos +Hänen Majesteettinsa sattuisi minua puhuttelemaan, en minä totisesti +tietäisi, mitä vastata!» + +»Ja mikä pidätti heitä niin kauan Warwickissa?» tiedusteli Tressilian, +tahtoen pysyttää keskustelun etäällä hänen omista asioistaan. + +»Sellainen hassutusten sarja», vastasi Blount, »ettei moista ole vielä +nähty edes Pärttylinmarkkinoillakaan. Siellä sitä oli puhujaa ja +näyttelijää ja koiraa ja karhua ja apinoita esitteleviä miehiä ja +eläviksi nukiksi paneutuneita akkoja -- ihme, että se kuningatar kesti +sen kaiken. Mutta tuon tuostakin tuli aina jotakin 'hänen armollisten +kasvojensa suloisesta paisteesta' ja muuta sellaista hölynpölyä. Ja ah! +turhamaisuus tekee narrin viisaimmastakin. Vaan tulkaa, lähtekäämme +sinne parveketornin edustalle, -- vaikk'en minä ymmärrä, Tressilian, +minne Sinä panet tuon ratsastuspukusi ja nuo saappaasi.» + +»Minä asetun Sinun taaksesi, Blount», sanoi Tressilian, joka näki +ystävänsä ylenpalttisen komeuden nousseen hänen päähänsä. »Sinun kookas +ruhosi ja kaunis pukusi peittävät minun heikot puoleni.» + +»Teekin niin, Edmund», vastasi Blount. »Ja totta puhuakseni olenkin +minä hyvin mielissäni, että Sinä pidät tätä minun pukuani kauniina, +huolimatta kaikesta siitä, mitä tuo herra Älypää tuossa saattaa sanoa; +sillä kun joku kerran hassuksi rupeaa, niin ruvetkoon sitten oikein +perinpohjaisesti.» + +Näin puhein kohensi Blount lakkiaan uljaampaan asentoon, oikaisi +säärensä ja alkoi miehekkäästi astella eteenpäin aivan kuin olisi hän +tepastellut piikkimiestensä etunenässä, tuon tuostakin tyytyväisenä +katsahtaen tulipunaisiin sukkiinsa ja kengissään kukoistaviin +suunnattomiin keltaruusuihin. Tressilian seurasi häntä omiin +murheellisiin ajatuksiinsa vaipuneena, tuskin huomaten Raleighia, joka +kuiskaili Tressilianin korvaan niitä sukkeluuksia, joita hänen eloisa +mielikuvituksensa kunnianarvoisan ystävän kömpelön turhamaisuuden +huvittamana loi. + +Tällä tavoin kulkivat he pitkän sillan eli kilpatantereen yli ja +asettuivat muiden aatelismiesten mukana parveketornin ulkoportin +edustalle. Kaikkiaan oli heitä noin neljäkymmentä ritarien +parhaimmistosta valittua miestä järjestettyinä kunniavahdiksi +kahteen riviin portin molemmin puolin ja sen tiheän peitsi- ja +tappara-aitauksen sisään, jonka muodostivat Leicesterin komeihin +varustuksiin puetut huovit. Aatelismiehillä ei ollut muita aseita kuin +miekat ja tikarit, ja olivat he niin loistavasti puetut kuin suinkin +saattoi kuvitella; ja kun sen ajan kuosi piti tuhlailevan komeuden +näyttelemisestä, näkyi siellä vain samettia ja kulta- ja hopeakangasta, +nauhoja, sulkia, jalokiviä ja kultavitjoja. Huolimatta vakavammista +surunsyistään ei Tressilian kuitenkaan voinut olla tuntematta, että hän +ratsastuspuvussaan, niin oivallinen kuin se saattoi ollakin, esitti +oikeastaan hyvin surkeata osaa tällä »prameilevan komeuden» +näyttämöllä, etenkin kun hän näki sopimattoman asunsa herättävän +ihmettelyä ystäviensä ja ivaa ja halveksumista leicesteriläisten +joukossa. + +Me emme voi olla mainitsematta tätä seikkaa, vaikka se näyttäisikin +olevan ristiriidassa Tressilianin luonteen vakavuuden kanssa; sillä +totuus on, että huolehtiminen ulkonaisesta ihmisestämme on laji +itserakkautta, josta eivät viisaimmatkaan vapaudu ja johon mieli niin +vaistomaisesti ohjautuu, ettei ainoastaan melkein väistämättömään +kuolemaan kiiruhtava sotilas vaan jopa läheisestä mestauksestaan varma +rikollinenkin pitää erikoista huolta ulko-asunsa kelvollisuudesta. Vaan +älkäämme poiketko kertomuksestamme. + +Kesäillan hämärä (9 p. heinäk. 1575) oli laskeutunut maille ja vesille, +sillä aurinko oli hiljattain kadonnut näkyvistä, ja kaikki odottivat +jännitettyinä kuningattaren pikaista saapumista. Väkijoukko oli jo +ollut koolla useita tunteja ja se kasvoi vain kasvamistaan. Anteliaasti +jaellut virvokkeet, paistettu häränliha ja eri paikoissa tien varrella +avatut oluttynnyrit olivat pitäneet kansanjoukkoa mainiolla ja +hyvänsävyisellä tuulella kuningatarta ja hänen suosikkiaan kohtaan, +mikä ei ehkä olisi tapahtunut, jos odottajain olisi lisäksi täytynyt +paastota. He tappoivat siis aikaa tavallisin rahvaan huvitteluin, +huutaen, hoilaten, kiljuen, tehden repäiseviä kujeita toisilleen ja +kohottaen ilmoille sen sekasortoisen hälinän, joka aina liittyy moisiin +tilaisuuksiin. Kaikki tiet ja kentät olivat täynnä kansaa, mutta +erittäinkin metsästyspuiston portin edusta, minne suurin osa alempaa +rahvasta oli kokoontunut; melu ja rähinä kävi yhä äänekkäämmäksi, kun +yht'äkkiä sähikäinen suhahti taivasta kohti ja samalla hetkellä linnan +ison kellon kumahdukset alkoivat vyöryä yli maiden ja mantereitten. + +Heti syntyi kuoleman hiljaisuus, jota seurasi syvä odotuksen hyrinä, +monen tuhannen hiljaa puhuvan ihmisen yhdistynyt ääni, tai +yksinkertaisemmin sanoen, suunnattoman kansanjoukon kuiske. + +»Nyt ne varmaan tulevat», virkkoi Raleigh. »Tressilian, tuo humina on +suurenmoinen. Me kuulemme sen tänne asti, niinkuin merimiehet pitkän +matkan jälkeen kuulevat yö-vartiollaan maininkien kohahtavan jotakin +kaukaista, tuntematonta rantaa vasten.» + +»Loruja!» vastasi Blount. »Minusta kuulostaa se aivan samanlaiselta +kuin hatasarvieni mylvinä Wittenswestlowen niityltä.» + +»Kohta rupeaa hän saarnaamaan meille karjoistaan», sanoi Raleigh +Tressilianille; »hän ajattelee vain lihavia härkiä ja meheviä laitumia +-- hän on tuskin omia elukoitaan parempi ja muuttuu uljaammaksi ja +ylevämmäksi vasta kun hänet yllytetään huitomaan ja ryntäämään.» + +»Pian hän siihen työhön rupeaakin», varoitti Tressilian, »ellet Sinä +säästä sukkeluuksiasi.» + +»Hui hai, siitä välitän minä viisi!» vastasi Raleigh; »mutta +Sinustakin, Tressilian, on tullut jonkunlainen tarhapöllö, joka +lentelee vain öisin; Sinä olet vaihtanut laulusi ilkeään rääkyntään ja +hyvän seuran seiniläsköynnöksiin.» + +»Mutta mitä eläimen lajia sinä sitten itse luulet olevasi, Raleigh», +kysyi Tressilian, »kun Sinä katselet meitä kaikkia noin vain yli +olkaisi?» + +»Kuka, minäkö», vastasi Raleigh. »Kotka minä olen, joka en koskaan +halua ajatella kurjaa maata niin kauvan kuin on taivas liihoiteltavana +ja aurinko tuijotettavana!» + +»Kautta Pyhän Barnabaan, mainiosti kerskattu!» virkkoi Blount; »mutta, +hyvä herra Kotka, varohan häkkiä ja varohan metsästäjää. Moni lintu on +lentänyt yhtä korkealle, ja kuitenkin olen minä nähnyt ne olkitukko +mahassa roikkuvan poutahaukkojen peloittimina. -- Mutta kuulkaahan, +mikä kuolonhiljaisuus valtasi ne nyt äkkiä!» + +»Kulkue pysähtyy metsästyspuiston portille, missä tietäjä-akka, muuan +_fatidicae_-naisista astuu kuningatarta vastaan, ennustamaan hänen +tulevia vaiheitansa», selitti Raleigh. »Minä näin ne säkeet; niissä on +hyvin vähän makua ja pontta, ja Hänen Majesteettiinsa on jo sullottu +kelpolailla tuollaisia runollisia kohteliaisuuksia. Hän kuiskasi +minulle siellä Ford-millissä, lähestyessään Warwickin yltäkylläisyyttä, +kunnantuomarin puheen aikana, että hän oli '_pertaesa barbarae +loquelae_'.» + +»Kuningatar kuiskasi _hänelle_!» ihmetteli Blount itsekseen; »hyvä +Jumala, mitähän tästä maailmasta vielä tulee!» + +Hänen enemmät mietiskelynsä keskeytti väkijoukon riemuhuuto, niin +hirvittävän voimakas, että sen kaiku kiiri peninkulmia avaralle yli +koko tienoon. Tien sivuille lähekkäin asetetut vartijat yhtyivät kukin +vuorostaan huutoon, joka kulovalkean tavoin kiiti linnaan, ilmoittaen +siellä kaikille, että kuningatar Elisabet oli ratsastanut Kenilworthin +kuninkaallisen metsästyspuiston portista sisään. Kaikki linnan +soittokoneet ulvahtivat täyteen ääneen, ja kaikki tykit ja kaikki +pienemmät tuliluikut laukaistiin muureilta; mutta rumpujen pärinä ja +torvien toitotus ja kanuunainkin jyrähdykset kaikuivat vain heikkona +säestyksenä kansanjoukon huikean huudon ja kiljahdusten keskeltä. + +Kun melu oli hieman asettunut, alkoi puiston portilta näkyä väkevää +valoa, joka avonaista ja kaunista, ja -- kuten jo olemme huomauttaneet +-- molemmin puolin Leicesterin kreivin huovien reunustamaa lehtokujaa +pitkin parveketornia lähetessään yhä vain paisui ja kirkastui. Käsky +vieri pitkin riviä: »Kuningatar! Kuningatar! vaiti, seiso suorana!» Ja +eteenpäin lasketti kulkue kahdensadan paksun, yhtä monen ratsumiehen +pitelemän vahatuohuksen valaisemana, niin että koko saattue näkyi yhtä +selvästi kuin keskellä kirkkainta päivää, mutta erittäinkin sen +pääryhmä, minkä keskuksen loistavasti puettu ja jalokivin kimalteleva +kuningatar muodosti. Hän ratsasti maidonvalkoisella hevosella, jota hän +ohjasi erinomaisen kauniisti ja arvokkaasti; ja koko hänen uljaasta +ryhdistään ja jalosta käytöksestään näkyi, että hän oli satojen +kuninkaiden jälkeläinen. + +Hänen Majesteettinsa rinnalla ratsastavat hovinaiset olivat pitäneet +huolta siitä, ettei heidän ulko-asunsa ollut millään tavoin komeampi +kuin heidän arvonsa ja nykyinen tilaisuus välttämättä vaativat, jottei +mikään halvempi loiste pääsisi himmentämään kuninkaallisen valon +säteilyä. Mutta heidän henkilökohtaiset sulonsa ja upeus, joka kaikesta +varovaisuudestakin huolimatta vallitsi heidän puvuissaan ja +varustuksissaan, osoittivat heidät loistostaan ja kaunottaristaan +kuuluisan valtakunnan parhaimmistoksi. Ja naisia rajoittavista +näkökohdista riippumattomain hovimiesten komeilu oli kerrassaan +hillitön. + +Leicester, joka epäjumalankuvan tavoin kimalteli jalokiviä ja +kultakangasta, ratsasti hänen majesteettinsa oikealla puolella, niin +hyvin hänen isäntänään kuin hänen tallimestarinaan. Hänen mustan +orhinsa ruumiissa ei ollut ainoatakaan valkoista karvaa, ja oli se +Europan kuuluisimpia sotaratsuja, jonka kreivi oli suurin kustannuksin +hankkinut erikoisesti tätä juhlallista tilaisuutta varten. Jalo eläin +tuskastui saattueen hidasta kulkua, kaarsi uljasta kaulaansa ja +pureskeli hopeakuolaimia, jotka estivät sitä syöksähtämästä täyteen +vauhtiin, niin että vaahto purskui sen suusta ja täplitti ikäänkuin +lumihiutaleina sen mahtavan rinnan ja sen kauniit etujalat. Ratsastaja +tuotti kaikkea kunniaa sille korkealle paikalle, missä hän oli ja sille +uljaalle orhille, joka häntä kantoi; sillä ei kukaan koko Englannissa, +ehk'eipä koko Europassakaan ollut Dudleyta etevämpi ratsastustaidossa +ja kaikissa siihen kuuluvissa tempuissa. Hän oli paljain päin, kuten +kaikkikin hovimiehet kulkueessa; ja tuohusten punainen valo väikkyi +hänen pitkillä, mustilla kiharoillaan ja hänen kasvojensa jaloilla +piirteillä, joiden ehdottomassa kauneudessa ankarinkin arvostelija +olisi löytänyt vain yhden, niin sanoaksemme ruhtinaallisen virheen, sen +nimittäin, että otsa oli hiukan liian korkea. Tänä ikimuistettavana +iltana kuvastivat nuo piirteet alamaisen nöyrää kiitollisuutta, joka +ymmärtää pitää arvossa sitä suurta kunniaa, minkä kuningatar oli +hänelle suonut, ja myöskin kaikkea sitä ylpeyttä ja tyytyväisyyttä, +jonka niin ylevä hetki oli hänen sydämessään herättänyt. Mutta +vaikkeivät siis hänen silmänsä eivätkä kasvonsa ilmaisseet muita kuin +tilaisuuteen täysin soveltuvia tunteita, huomasivat kuitenkin muutamat +kreivin läheisimmät ystävät, että hän oli tavattoman kalpea, ja +pelkäsivät kaikki hänen rasittavan itseään enemmän kuin hänen +terveytensä salli. + +Varney ratsasti ylimpänä aseenkantajana aivan herransa takana, ja +hoiteli kreivin mustaa samettihattua, jota koristi timanttisolki ja +jossa liehui valkoinen sulka. Hän piti koko ajan tarkasti silmällä +isäntäänsä, ja Leicesterin lukuisista palvelijoista hän juuri kaikkein +kiihkeimmin toivoi -- syistä, jotka lukija jo tuntee -- että hänen +herransa voimat ja tarmo veisivät hänet kunnialla tämän niin ankaran +päivän päähän. Sillä vaikka Varney oli yksi niitä harvoja -- hyvin +harvoja siveellisiä hirviöitä, jotka koettavat viihdyttää uneen oman +sydämensä soimauksia ja jotka jumalankieltämys saattaa siveellisen +tunnottomuuden tilaan, kuten opiumi poistaa kuolevain kärsimykset, niin +tiesi hän kuitenkin, että hänen isäntänsä rintaan oli jo syttynyt se +tuli, joka ei koskaan sammu ja että hänen herransa tunsi kaiken +ylempänä kuvailemamme loiston ja komeuden keskelläkin sen madon +kalvavan, joka ei koskaan kuole. Mutta koska Leicesterin kreivi oli +Varneyn oman ilmoituksen nojalla varma siitä, että hänen kreivittärensä +poti pahoinvointia, joka tulisi kuningattarelle täydellisesti +selittämään, miksi hän ei ollut saapunut Kenilworthiin, arveli hänen +ovela tallimestarinsa, ettei niin kunnianhimoinen mies sallisi +ulkonaisen väsymyksen voittaa itseään. + +Kuningattaren lähimpään saattueeseen päässeet miehet ja naiset olivat +luonnollisesti urhouden ja kauneuden perikuvia -- tämän merkillisen +hallituskauden jalosukuisimpia ylimyksiä ja viisaimpia neuvonantajia, +joiden nimien luetteleminen kuitenkin vain väsyttäisi lukijaa. Heidän +takanaan tuli pitkät rivit ritareita ja aatelismiehiä, joiden arvo ja +sukuperä, niin merkittäviä kuin ne ehkä olivatkin, joutuivat tämän +kulkueen ylhäisen ja mahtavan eturintaman varjoon, samoinkuin he itse +sen jälkijoukkoon. + +Täten järjestettynä läheni uljas ratsasseurue parveketornia, joka, +kuten olemme huomauttaneet, muodosti linnan etuvarustuksen. + +Nyt oli jättiläismäisen portinvartijan astuminen esiin. Mutta se +miesparka oli niin sekaannuksissaan, -- suunnaton olutkannu näet, jonka +hän oli vähää ennen tyhjentänyt muistinsa teroittamiseksi, olikin +petollisesti vain hämmentänyt aivot, joita sen oli määrä kirkastaa, -- +että hän vain voihki surkeasti ja jäi istumaan kivipenkille; ja +kuningatar olisi ratsastanut ohi ilman tervehdystä, ellei +portinvartijan salainen liittolainen, Flibbertigibbet, joka oli +piiloutunut hänen taakseen, olisi pistänyt häntä neulalla hänen +aikaisemmin kuvailemamme lyhyen lonkkavaatetuksensa taka-osiin. + +Jättiläinen kiljaisi julmasti, mikä ei sopinut niinkään huonosti hänen +osaansa, kavahti kohoksi nuijineen ja lyödä huitaisi sillä pari ankaraa +kertaa ympärilleen, ja sitten syöksähti hän kannusten raateleman +vaunuhevosen tavoin keskelle runomittaisen tervehdyspuheensa tulisinta +vauhtia ja lasketti Dickie Sludgen tehokkaan kuiskauksen avustamana +jyrisevällä pauhulla säejakson, josta esitämme seuraavat näytteet; -- +lukijan on otaksuminen, että ensi säkeet ovat tarkoitetut portin luo +tungeskelevalle väkijoukolle, kun taas loppu-osa lausuttiin +kuningattaren lähestyessä, jonka nähdessään jättiläismäinen +portinvartija, ikäänkuin taivaallisen ilmestyksen satuttamana, pudotti +nuijansa, luopui avaimestaan ja jätti tien avoimeksi yön jumalattarelle +ja hänen uljaalle saattueelleen. + + »Mikä melske, tungos, häly täällä --? + Luitanne varokaa ja etäällä + Pysykää! Vahti oon, en olkimies, + Äänein ja nuijain käskyn temput ties.» + + »Mut vaiti -- ei, seis -- mikä näky tää? + -- Mi ihanuus se tuolta ennättää? + Mikä jalo tähti seuran jalon: + Timantin se voittaa säihkypalon? + Huikaistuna nuijan, avaimeni + Jätän; eteesi käyn polvilleni, + Kirkas ihme; kulje onnekkaana; -- + Hajotkoon portti, mi aukene ei Sulle autuaana!» + +Elisabet otti hyvin armollisesti herkulesmaisen vartijan tervehdyksen +vastaan ja päätään hänelle kiitokseksi nyökäytettyään, ratsasti hänen +torninsa läpi, jonka huipusta kajahti yht'äkkiä valtava, sotaisa +soitanto, mihin taas vastasivat muut eri kohtiin linnan muureja ja +metsästyspuistoa sijoitetut soittokunnat, niin että kun yhden sävelet +vielä kaikuna kiirivät, niitä heti jatkoi toinen milloin miltäkin +ilmansuunnalta. + +Tämän soitonhuminan keskellä, joka ikäänkuin tenhottuna kuului milloin +olevan aivan lähellä, milloin kauvempaa kajahtelevan, milloin +valittavan niin vienosti ja hiljaa kuin olisi tuo etäisyys vähitellen +tullut niin suureksi, että vain viimeiset viipyvät värähdykset ehtivät +enää korvaan, kulki kuningatar Elisabet parveketornin läpi, nousten +sitten pitkälle sillalle, joka ulottui sieltä aina Mortimerin torniin +asti ja joka oli nyt kirkas kuin päivä, niin monia soihtuja oli +kiinnitetty vaajavarustukseen sen molemmin puolin. Useimmat ylimykset +laskeutuivat tässä satulasta, toimittivat hevosensa läheiseen +Kenilworthin kylään ja seurasivat kuningatarta jalkaisin, kuten nekin +aatelismiehet, jotka olivat odottaneet häntä parveketornin edustalla. + +Tässä tilaisuudessa, kuten jo usein ennenkin illan kuluessa, puhutteli +Raleigh Tressiliania ja hämmästyi suuresti hänen hajanaisia ja +epämääräisiä vastauksiaan; kun Tressilian sen lisäksi oli luopunut +huoneestaan ilman selvästi perusteltuja syitä, esiintynyt +huolimattomassa puvussa juuri silloin, kun se kaikkein helpoimmin +saattoi loukata kuningatarta ja näyttänyt hänen mielestään muitakin +säännöttömyyden oireita, alkoi Raleigh epäillä ystävänsä joutuneen +tilapäiseen mielenhäiriöön. + +Tuskin oli kuningatar ehtinyt sillalle, kun hänelle jo tarjoutui uusi +näytelmä; sillä heti kun soittokuntain säveleet olivat ilmoittaneet +hänen saapuneen sille kohdalle, ilmestyi järvelle hirsilautta, joka oli +laitettu pienen uivan saaren tapaiseksi, jota valaisivat monet soihdut +ja jota ympäröivät merihevosia esittävät uivat valekuvat, mitkä taas +kantoivat selässään tritoneja, merenneitoja ja muita järvien ja jokien +tarumaisia jumalia; lautta lähti liikkeelle pienen haikaramajan takaa, +missä se oli ollut piilossa, ja lipui keveästi sillan toista päätä +kohti. + +Saarella näkyi kaunis, vaaleansiniseen silkkiviittaan puettu nainen; +hänen uumenillaan oli leveä vyö, johon oli piirretty samanlaisia +merkkejä kuin hebrealaisten mietelippuihin. Hänen jalkansa ja +käsivartensa olivat paljaat, mutta hänen ranteitaan ja nilkkojaan +koristivat tavattoman jykevät kultarenkaat. Hänen pitkän, hienon, +mustan tukkansa kaunistuksena upeili keinotekoisesta mistelistä +väännetty kruunu eli seppele, ja kädessään kantoi hän mustaa, +hopeapäistä sauvaa. Seurana oli hänellä kaksi samaan vanhanaikaiseen, +tarumaiseen tapaan puettua vedenneitoa. + +Koko näytelmä oli niin hyvin järjestetty, että tämä Uivan Saaren +Valtijatar laski molempine seuralaisineen matkansa ihastuttavasti +suoritettuaan Mortimerin tornin rantaan juuri samalla hetkellä, kun +Elisabetkin ehti tämän ulkovarustuksen edustalle. Outo ilmestys julisti +sitten oivallisessa puheessa olevansa se kuuluisa Järven Neito, jota +niin usein mainitaan kuningas Arturin taruissa, joka oli vaalinut +pelättyä Lancelotia tämän nuorena ollessa ja jonka kauneus oli +voittanut mahtavan Merlininkin viisauden ja taikakeinot. Näistä +varhaisista ajoista lähtien oli hän pysynyt kristallivaltakunnassaan, +huolimatta niistä uljaista ja mainehikkaista miehistä, jotka olivat +vuoronsa perään pitäneet Kenilworthia hallussaan. Saksilaiset, +tanskalaiset, normannit, Saintlowet, Clintonit, Mountfortit, +Mortimerit, Plantagenetit, niin suuria kuin he olivatkin olleet sekä +asekuntonsa että voimansa puolesta, eivät olleet vielä koskaan, +vakuutti hän, saaneet häntä nostamaan päätänsä vedestä, minkä pohjalla +hänen ihana palatsinsa kimalteli. Mutta kaikkia näitä suuria nimiä +suurempi nimi oli nyt tullut hänen kuuluvilleen ja hän oli saapunut +kunnioituksensa ja velvollisuutensa tuomana toivottamaan verrattomalle +Elisabetille kaikkea hauskuutta niistä huvituksista, joita linna ja sen +ympäristöt, sen maat ja vedet saattoivat tarjota. + +Kuningatar kuunteli sangen suosiollisesti tätäkin tervehdystä ja +vastasi pilaillen: »Me luulimme tämän järven kuuluneen omiin +alueihimme, kaunis neito; mutta koska nyt niin suuri kuuluisuus väittää +niitä omikseen, olemme me mielihyvin jossakin toisessa tilaisuudessa +lähemmin keskusteleva Teidän kanssanne meidän yhteisistä eduistamme.» + +Saatuaan tämän armollisen vastauksen, katosi Järven Neito, ja Arion, +joka oli myöskin ollut merijumalien joukossa, nousi delfininsä +selkään. Mutta Lambourne, joka oli ryhtynyt esittämään sitä osaa +Waylandin poistuttua ja joka oli kylmettynyt viivyttyään liian kauvan +hänelle niin vastenmieliseen alkuaineeseen vaipuneena, ei ollut +mitenkään voinut oppia puhettansa ulkoa, ja kun ei hänellä nyt +portinvartijan tavoin ollut kuiskaajaakaan, päätti hän korjata asian +häikäilemättömyydellä, repäisi naamuksen kasvoiltaan ja vannoi: +»Vieköön sen tuhannen peijakas koko roskan! Minä en ole mikään Arion +enkä Orion, vaan rehellinen Mikko Lambourne; minä olen juonut Teidän +Majesteettinne terveydeksi koko upposen päivän ja nyt minä olen noussut +tähän toivottamaan Teidän Majesteettianne sydämellisesti tervetulleeksi +Kenilworthin linnaan.» + +Tämä harkitsematon hullutus vastasi ehkä paremmin tarkoitustaan kuin +koreita sanoja vilisevä puhe. Kuningatar nauroi makeasti ja vannoi -- +hänkin vuorostaan -- että se oli paras puhe, mitä hän oli kuullut koko +päivänä. Lambourne, joka heti näki, että hänen rohkea temppunsa oli +pelastanut hänen luunsa, hyppäsi rannalle, potkaisi delfininsä menemään +ja julisti, ettei hän tästä lähin enää ryhdy mihinkään tekemisiin +kalojen kanssa muualla kuin päivällispöydässä. + +Ja kun kuningatar oli juuri ratsastamaisillaan linnaan, syttyi vesillä +ja mailla se ikimuistettava ilotulitus, jota kuvatakseen lukijalle +entuudestaan tunnettu mestari Laneham on tuhlannut kaiken +kaunopuheisuutensa. + +»Sellainen oli», sanoo neuvoshuoneen oven ylivartija Kenilworthissa +Elisabetin kunniaksi tapahtuneista juhlallisuuksista laatimassaan +kertomuksessa, joka on vieläkin tallella ja joka on pari kertaa +painettu viime aikoinakin, »sellainen oli palavain sähikäisten loiste, +sellainen säihkyväin tähtien tuike, sellainen kipinäin paljous ja +tulva, sellainen kiitävän tulen loimotus, sellainen salamain välähtely +ja sellainen kaikkien niiden voima ja pauhu ja mahtavuus, että taivaat +tärisivät, vedet vapisivat ja maa liikkui, ja että minä kaikesta +rohkeudestani huolimatta jouduin väkevän pelästyksen valtaan.» + + + + +XIII Luku. + + + Ei, tää juttu maaliskuuhun säästä, + Jänisten hulluusaikaan. Puhu järkeä, + Kiihkotta kylmät todistukset näytä, + Tai istunnon mä tähän päätän. + + _Beaumont ja Fletcher_. + +Meidän aikomuksemme ei suinkaan ole ruveta yksityiskohtaisesti +kertomaan Kenilworthin ruhtinaallisista juhlista kuten mestari Robert +Laneham, jonka kuvauksesta me lainasimme osan edellisen luvun loppuun. +Riittää, kun mainitsemme, että sen komean ilotulituksen kestäessä, +jonka esittämiseksi me turvauduimme Lanehamin kaunopuheisuuteen, +kuningatar ratsasti Mortimerin tornin alatse Kenilworthin ulkopihaan, +kaikkialla kohdaten pakanallisia jumalia ja muinaisajan sankareita, +jotka polvilleen laskeutuen taritsivat hänelle lahjoja ja +kohteliaisuuksia, ja että hän vihdoinkin saapui linnan suureen +saliin, joka oli hänen kunniakseen koristettu mitä loistavimmin +silkkiseinäverhoin, jossa kaikenlaiset haju-aineet tuoksuivat ja jossa +vienon, ihanan soiton säveleet väräjöivät. Veistoksin kaunistetusta +tammikatosta riippui mahtava, kullatusta pronssista tehty +kynttiläkruunu; se oli muovattu lentävän kotkan muotoon, jonka +levitetyillä siivillä seisoi kolme mies- ja kolme naiskuvaa, pitäen +kahta haaraa kumpaisessakin kädessään. Salia valaisi siis +kaksikymmentäneljä vahatuohusta. Tämän loistavan salin yläpäässä oli +komea kunniakatos suojaamassa kuninkaallista valta-istuinta, ja sen +vieressä oli ovi, josta näkyi pitkä rivi kuningattarelle ja hänen +hovinaisilleen varattuja, mitä upeimmin sisustettuja huoneita, minne +hän saattoi vetäytyä rauhaan milloin vain suvaitsi. + +Talutettuaan kuningattaren valta-istuimelle, polvistui Leicesterin +kreivi hänen eteensä, suuteli hänen ojennettua kättänsä, kasvoillaan +ilme, jossa haaveellinen ja ihaileva lemmenkuvastelu onnellisesti yhtyi +nöyrän kuuliaisuuden sävyyn, ja kiitti häntä mitä innokkaimmin ja +hartaimmin hänen osakseen tulleesta korkeimmasta kunniasta, mitä +hallitsijatar voi alamaiselle osoittaa. Siinä polvistuneessa +asennossaan näytti hän niin kauniilta, että Elisabetia halutti pitentää +kohtausta hieman kauvemmin kuin ehkä välttämättä tarpeellista oli; ja +ennen kuin hän salli kreivin nousta, hipaisi hän kädellään hänen +päätään niin läheltä, että hän melkein kosketti hänen pitkiä, +tuoksuavia kiharoitaan, ja niin hellän taipuisasti, kuin olisi hän +tahtonut sillä viitata, että hän olisi hyvin mielellään tehnyt siitä +liikkeestä lempeän hyväilyn, jos olisi uskaltanut. + +Vihdoin käski kuningatar hänen nousta, ja seisoen valta-istuimen +vieressä, selitteli kreivi hänelle niitä erilaisia valmistuksia, joita +oli tehty hänen hauskuudekseen ja mukavuudekseen ja joihin kaikkiin +kuningatar antoi pikaisen ja suosiollisen hyväksymyksensä. Kreivi pyysi +sitten hänen majesteetiltaan lupaa itselleen ja saattueeseen +kuuluneille ylimyksille vetäytyä lyhyeksi hetkeksi laittautumaan niin +jaloon tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun, millä ajalla näillä +kunnioitettavilla aatelismiehillä (osoittaen Varneyta, Blountia, +Tressiliania ja muita), jotka ovat jo ulko-asunsa uudistaneet, on oleva +kunnia odottaa hänen majesteettinsa käskyjä tässä salissa. + +»Tapahtukoon niin, herra kreivi», vastasi kuningatar. »Tepä voisitte +hyvin teatteria hoitaa, Teillä kun on kaksinkertainen näyttelijäkunta. +Mitä meihin tulee, niin aijomme me tänä iltana nauttia Teidän +kohteliaisuudestanne vain aivan maalaisittain, koska ei meidän +tarkoituksemme ole muuttaa ratsastuspukuamme, me kun olemme tosiaankin +hieman väsyneet matkasta, jota meidän kunnon alamaistemme suuret joukot +hieman hidastuttivat, mutta jonka heidän osoittamansa rakkaus samalla +teki niin ihanaksi.» + +Tämän luvan saatuaan poistui siis Leicester salista niiden ylimysten +seuraamana, jotka olivat saattaneet kuningatarta Kenilworthiin. +Aatelismiehet, jotka olivat kiiruhtaneet edelle ja jotka siis olivat +pukeutuneet tätä juhlallista tilaisuutta varten, jäivät sinne. Mutta +kun useimmat heistä olivat syntyperältään ja arvoltaan alhaisempia kuin +poistuneet, pysyttelivät he kunnioittavan matkan päässä Elisabetin +valta-istuimesta. Kuningattaren terävä silmä eroitti pian +Raleighin toisten joukosta sekä pari kolme muuta, jotka hän tunsi +henkilökohtaisesti, ja hän viittasi heti heitä lähenemään ja puhutteli +heitä hyvin armollisesti. Etenkin Raleigh, jonka viittaseikkailun +samoin kuin runon lausumisenkin kuningatar vielä muisti, sai sangen +suosiollisen vastaanoton; ja häneltä Elisabet enimmäkseen kyselikin +salissa näkyväin henkilöitten nimeä ja arvoa. Näihin tiedusteluihin +vastasi Raleigh tarkasti, mutta samalla joskus leikillisen ivallisesti, +mistä Elisabet näytti olevan hyvin huvitettu. »Ja kuka on tuo +talonpoikamainen mies tuolla?» kysyi kuningatar, katsahtaen +Tressilianiin, jonka tahrainen puku tässä tilaisuudessa suuresti +himmensi hänen kauniita kasvojaan. + +»Runoilija, Teidän Majesteettinne luvalla», vastasi Raleigh. + +»Olisipa minun pitänyt arvata se hänen huolimattomasta puvustaan», +virkkoi Elisabet. »Olen nähnyt runoilijoita, jotka olivat niin +ajattelemattomia, että heittivät viittansa vesilätäköihin.» + +»Se tapahtui varmaankin silloin, kun aurinko oli huikaissut sekä heidän +silmänsä että heidän järkensä», vastasi Raleigh. + +Elisabet hymyili ja jatkoi -- »Minä kysyin sen huolimattoman miehen +nimeä, ja Te ilmoititte minulle vain hänen ammattinsa.» + +»Tressilian on hänen nimensä», sanoi Raleigh vastenmielisesti, sillä +hän ei aavistanut mitään hyvää ystävälleen sävystä, jolla kuningatar +hänestä puhui. + +»Tressilian!» huudahti Elisabet. »Oo, tarinamme Menelaus. No, onpa hän +pukeutunut tavalla, joka auttaa sangen suuresti ymmärtämään hänen +kauniin, petollisen Helenansa menettelyä. Ja missä on sitten Farnham, +tai mikä hänen nimensä nyt olikaan -- se Leicesterin kreivin palvelija, +tarkoitan -- tämän devonshirelaisen lemmenseikkailun Paris?» + +Vielä vastenmielisemmin nimitti Raleigh Varneyn ja osoitti, kuka hän +oli; Varneyn räätäli oli tehnyt kaikki, mitä hänen taitonsa suinkin +saattoi tehdä hänen ulko-asunsa somistamiseksi; ja ell'ei hän ollutkaan +erikoisen miellyttävän näköinen, niin korvasi sitä puutetta hänen +terävä vaistonsa ja tottunut hieno käytöstapansa. + +Kuningatar silmäili vuoroin toista, vuoroin toista ja virkkoi: »Tämä +sama runollinen herra Tressilian, joka on nähtävästi liian oppinut +muistaakseen, kenen läheisyydessä hän on, kuuluu varmaankin niihin, +joista Geoffrey Chaucer sanoo niin sattuvasti: 'Viisaimmat oppineet +eivät aina ole viisaimpia ihmisiä!' Muistan, että tuo Varney on aika +liukaskielinen veijari. Minä uumoilen, että sillä kauniilla +karkulaisella oli hieman syytä rikkoa sanansa.» + +Tähän ei Raleigh uskaltanut vastata mitään, koska hän tajusi, miten +vähän hän hyödyttäisi Tressiliania vastustamalla kuningattaren +ajatuksia; eikä hän ollut lainkaan selvillä, olisiko lopultakin paras +seikka, mikä Tressilianille saattaisi tapahtua, se, että kuningatar +kerta kaikkiaan valtansa nojalla ratkaisisi tämän asian, johon hän +huomasi Tressilianin ajatusten hellittämättömän, peloittavan lujasti +kiintyneen. Näiden mietteiden risteillessä hänen vilkkaissa aivoissaan, +avautui salin alapään ovi, ja Leicester palasi useiden sukulaistensa ja +puoluelaistensa seuraamana. + +Kreivi oli nyt kokonaan puettu valkeaan; hänen kenkänsä olivat valkeaa +samettia; hänen sukkansa valkeaa silkkiä, hänen kaationsa valkeaa +samettia, jonka alta reiden keskikohdalle röyhelletyistä halkeamista +näkyi hopeakangasta; hänen päällysnuttunsa hopeakangasta, kiinteä takki +valkeaa, hopealangoin ja helmin kirjailtua samettia; hänen vyönsä ja +tuppensa valkeaa, kultanastoin koristettua samettia; hänen tikarissaan +ja miekassaan oli kultaiset ponnet ja oli niihin muutoinkin kultaa +tuhlattu; ja kaiken yllä huljui väljä valkosilkkinen viitta, jonka +kultakirjainen reunus oli jalkaa leveä. Sukkanauhan ritarikunnan +kaulakoriste ja sininen sukkanauha itse hänen polvessaan täydensivät +Leicesterin kreivin loistavan puvun, joka sopi niin erinomaisesti hänen +solakkaan vartaloonsa, hänen miellyttävään elehtimiseensä, hänen +ruumiinsa oivallisiin suhteisiin ja hänen hienoihin kasvonpiirteihinsä, +että kaikki, jotka hänet näkivät, myönsivät hänet kauneimmaksi +mieheksi, minkä he olivat koskaan tavanneet. Sussex ja muut ylimykset +olivat hekin komeassa asussa, mutta loistossa ja ulkomuodon suloudessa +voitti Leicester heidät kaikki ylivoimaisesti. + +Elisabet tervehti häntä erinomaisen suosiollisesti. »Meillä olisi +kuitenkin suoritettavana muuan kuninkaallisen oikeutemme alalle kuuluva +teko», sanoi hän sitten. »Siinä on kysymyksessä asia, joka kiinnittää +meidän mieltämme sekä naisena että englantilaisen kansamme äitinä ja +suojelijana.» + +Tahtomattaankin värähti Leicester kauhusta kumartaessaan syvään ja +vakuuttaessaan alttiuttaan hänen kuninkaallisten käskyjensä +tottelemisessa; ja sama kylmä puistatus kävi läpi Varneynkin, jonka +katse (minkä hän harvoin sinä iltana käänsi isännästään) heti huomasi +Leicesterin ilmeen muuttumisesta, niin heikko kuin se olikin, mistä +kuningatar puhui. Mutta Leicester oli vääntänyt päätöksensä asteelle, +jonka hän nurjassa valtiotaidossaan oli katsonut välttämättömäksi; ja +kun Elisabet lisäsi: »Me puhumme Varneyn ja Tressilianin asiasta -- +onko se rouva saapunut tänne, herra kreivi?» oli hänen vastauksensa +heti valmis: -- »Ei, Teidän armollinen Majesteettinne.» + +Elisabet rypisti kulmakarvojaan ja puristi huulensa yhteen. +»Käskymmehän oli selvä ja ehdoton, herra kreivi», iski hän. + +»Ja sitä olisi toteltu, armollinen Valtijattareni», vastasi Leicester, +»vaikka se olisi ollut esitetty keveimmänkin toivomuksen muodossa. +Mutta -- Varney, käy tänne -- tämä aatelismies on selittävä Teidän +Majesteetillenne, miksei se nainen» (hän ei voinut pakottaa kapinoivaa +kieltänsä lausumaan sanoja -- hänen puolisonsa) »ole voinut ilmestyä +Teidän Majesteettinne kasvojen eteen.» + +Varney läheni ja selitti epäröimättä, minkä hän muuten varmasti +uskoikin, ettei kysymyksessä oleva nainen (ei hänkään uskaltanut +Leicesterin kuullen sanoa häntä vaimokseen) mitenkään ollut voinut +saapua hänen majesteettinsa nähtäville. + +»Tässä todistavat», jatkoi hän, »muuan korkeasti oppinut lääkäri, jonka +taidon ja rehellisyyden armollinen herrani Leicesterin kreivi hyvin +tuntee, ja eräs kunniallinen ja harras protestantti, vakava ja +luotettava mies, Anton Foster, jonka talossa mainittu rouva nykyään +oleskelee, että hän tällä hetkellä potee sairautta, mikä ehdottomasti +estää hänet kulkemasta sellaista matkaa kuin on Oxfordin lähistöltä +tähän linnaan.» + +»Se muuttaa asian», vastasi kuningatar, ottaen todistuksen käteensä ja +silmäillen sitä. -- »Astukoon Tressilian esiin. -- Herra Tressilian, me +surkuttelemme suuresti Teidän asemaanne, etenkin kun Teidän sydämenne +näyttää syvästi kiintyneen tähän Amy Robsartiin eli Varneyhin. Meidän +valtamme voi Jumalan armosta ja rakastavan kansamme alttiista +kuuliaisuudesta paljon, mutta on kuitenkin rajoja, joiden yli se ei voi +mennä. Me emme esimerkiksi voi määrätä nuoren, kevytmielisen tytön +tunteiden suuntaa emmekä pakottaa häntä pitämään enemmän terävästä +älystä ja oppineisuudesta kuin hovimiehen koreasta nutusta; emme +myöskään voi poistaa sairautta, joka nyt näyttää tätä rouvaa vaivaavan, +niin ettei hän sellaisen onnettomuuden takia ole voinut saapua tänne +hoviimme, kuten olimme käskeneet. Tässä ovat muutoin sen lääkärin, joka +häntä hoitaa, ja sen kunnioitettavan herran, jonka talossa hän asustaa, +antamat todistukset hänen tilastaan.» + +»Teidän Majesteettinne armollisella luvalla puhuen», lausui Tressilian +hätäisesti ja levottomana kuningatarta vastaan harjoitetun petoksen +seurauksista, unohtaen ainakin osaksi Amylle antamansa lupauksen, »nämä +todistukset eivät ilmaise asian oikeata laitaa.» + +»Kuinka, herra!» huudahti kuningatar. -- »Epäilettekö Te herra +Leicesterin sanaa! Mutta me kuuntelemme Teitä kärsivällisesti. Meidän +edessämme pitää kuultaman halvintakin alamaistamme yhtä hyvin kuin +ylhäisintäkin, ja tuntemattomintakin yhtä hyvin kuin suosituintakin; +sentähden saatte Te esittää asianne vapaasti, mutta varokaakin +puhumasta sellaista, jota ette voi todistaa! Ottakaa nämä todistukset +omaan käteenne, tutkikaa niitä huolellisesti ja sanokaa sitten +rohkeasti, voitteko vastustaa niiden todenperäisyyttä ja millä syillä.» + +Kuningattaren puhuessa muistui yhtäkkiä hänen lupauksensa ja kaikki sen +seuraukset onnettoman Tressilianin mieleen, ja kun se ehkäisi hänet +noudattamasta luonnollista haluaan paljastaa valhe, jonka hän omiin +silmiinsä luottaen tiesi valheeksi, teki se samalla hänen ilmeensä ja +käyttäytymisensä niin epävarmaksi ja levottomaksi, että Elisabet ja +kaikki läsnä-olijat saivat hänestä sen takia hyvin huonon käsityksen. +Hän väänteli ja käänteli papereita käsissään aivan kuin vähäjärkinen, +joka ei olisi kyennyt käsittämään niiden sisältöä. Kuningattaren +kärsimättömyys alkoi tulla ilmeiseksi. -- »Te olette kuullakseni +oppinut», virkkoi hän, »vieläpä huomattavakin oppinut, mutta Te +näytätte saavan ihmeellisen hitaasti selkoa kirjoituksesta. -- Mitä nyt +sanotte, ovatko nämä todistukset vääriä vaiko eivät?» + +»Armollinen kuningatar», änkytti Tressilian, ilmeisesti hädissään ja +neuvottomana, koska hän ei voinut toiselta puolen myöntää oikeaksi +todistusta, joka hänen ehkä olisi pakko myöhemmin kumota, eikä taas +toiselta puolen rikkoa Amylle antamaansa lupausta, vaan suoda hänelle +sen mukaisesti aikaa ajaa asiaansa omalla tavallaan. -- »Armollinen +kuningatar -- Armollinen kuningatar -- Teidän Majesteettinne vaatii +minua hyväksymään todistusta, mikä niiden tulisi osoittaa oikeaksi, +joilla siitä on hyötyä.» + +»Oletpa Sinä, Tressilian, yhtä turhantarkka kuin runollinenkin», sanoi +kuningatar, katsahtaen häneen kärsimättömänä; »minusta nähden pitäisi +todistusten, jotka on esitetty sen jalon kreivin läsnäollessa, kenelle +tämä linna kuuluu, ja joiden todenperäisyydestä hänen kunniansa on +takuussa, pätemän Sinullekin. Mutta koska Sinä nyt kerran haluat olla +niin muodollinen -- Varney, tai pikemminkin herra Leicester, sillä asia +muuttuu nyt Teidän asiaksenne» (nämä sanat, niin ohimennen kuin ne +lausuttiinkin, kävivät läpi kreivin luiden ja ytimien), »miten voitte +osoittaa nämä todistukset oikeiksi?» + +Varney kiiruhti vastaamaan ennen Leicesteriä: -- »Jos Teidän +Majesteettinne suvaitsee, tämä nuori Oxfordin kreivi, joka on tässä +läsnä, tuntee herra Anton Fosterin henkilökohtaisesti sekä hänen +käsi-alansa.» + +Oxfordin kreivi, nuori elostelija, jolle Foster oli useammin kuin +kerran lainannut rahoja suunnatonta korkoa vastaan, myönsi näin +kysyttäessä tuntevansa hänet varakkaaksi ja riippumattomaksi +vapaatalolliseksi, jolla otaksutaan olevan paljon rahoja, sekä vahvisti +hänelle näytetyn todistuksen kirjoitetuksi hänen käsi-alallaan. + +»Ja kuka puhuu tohtorin todistuksen puolesta?» kysyi kuningatar. +»Alasco näkyy hänen nimensä olevan?» + +Masters, hänen majesteettinsa henkilääkäri, myönsi (sitäkin mieluummin, +kun hän vielä muisti Say's Courtin töykeän vastaanoton, ja kun +hän tällä todistuksellaan uskoi hyödyttävänsä Leicesteriä ja +vahingoittavansa Sussexin kreiviä ja hänen puoluettaan) hyvin usein +neuvotelleensa tohtori Alascon kanssa sairastapauksista ja mainitsi +hänen olevan erinomaisen oppineen, jopa salatietoisenkin miehen, jonka +harjoittama lääkärintoimi ei kuitenkaan käynyt aivan säännöllistä uraa. +Huntingdonin kreivi, Leicesterin lanko, ja vanha Rutlandin kreivitär +kehuivat häntä tavattomasti ja molemmat muistivat he hänen kauniin, +kevyen italialaisen käsi-alansa, jolla hän kirjoitti määräyksensä ja +joka oli aivan samaa kuin nyt esitetyssä todistuksessakin. + +»Nyt, toivoakseni, on tämä asia ratkaistu, herra Tressilian», virkkoi +kuningatar. »Meidän aikomuksemme on vielä tänä iltana ryhtyä +toimenpiteisiin, jotka saavat vanhan ritari Hugh Robsartin katselemaan +tätä avioliittoa hiukan suosiollisemmin silmin. Te olette tehnyt +velvollisuutenne melkein liiankin häikäilemättömästi; mutta me emme +olisi nainen, ellemme säälisi haavoja, jotka totinen rakkaus iskee; +niin että me annamme rohkeutenne anteeksi ja unohdamme nuo Teidän +puhdistamattomat saappaannekin, jotka lemullaan ovat melkein estäneet +herra Leicesterin vaatteiden hyvät tuoksut tuntumasta.» + +Näin puhui Elisabet, jonka haju-aistin herkkyys kuului hänen +luonteellisimpiin ominaisuuksiinsa, niinkuin kävi selville aikoja +myöhemminkin, kun hän poisti Essexin läheisyydestään samanlaisen tämän +saappaita koskevan syytöksen nojalla kuin sekin, jonka hän nyt lausui +Tressilianin jalkineista. + +Mutta Tressilian oli tällä välin ennättänyt koota ajatuksensa, niin +hämmästynyt kuin hän ensi alussa olikin siitä rohkeasta valheesta, jota +niin häikäilemättömästi yhä puolustettiin ja käytettiin hänen omien +silmiensä todistusta vastaan. Hän syöksähti eteenpäin, polvistui ja +tarttui kuningattaren hameen helmaan. »Niin totta kuin Te olette +kristitty nainen», puhui hän kiihkeästi, »Teidän Majesteettinne, niin +totta kuin Te olette kruunattu kuningatar, jonka tulee jakaa oikeutta +yhtäläisesti kaikille alamaisilleen -- niin totta kuin Te itse toivotte +tulevanne kuulluksi (minkä Jumala Teille suokoon) sen viimeisen +tuomio-istuimen edessä, jolle meidän on kerran kaikkien tehtävä tili +teoistamme, myöntykää erääseen pieneen pyyntööni! Älkää ratkaisko tätä +asiaa näin nopeasti. Antakaa minulle vain kaksikymmentäneljä tuntia +käytettäväkseni ja minä olen sen lyhyen ajan kuluttua näyttävä ja +todistava, että nämä paperit, jotka väittävät sen onnettoman naisen +makaavan sairaana Oxfordin lähistöllä, puhuvat helvetillistä valhetta!» + +»Päästäkää laahukseni, herra!» huudahti Elisabet, jota hänen +kiihkeytensä peljästytti, niin paljon kuin hänessä olikin leijonaa +vähistä säikähtyäkseen; »se miesparka on varmaankin menettänyt järkensä +-- tuon näppärän lurjuksen, kummipoikani Harringtonin, täytyy suoda +hänelle tilaa Raivoisasta Rolandista sepittämissään säkeissä! -- Mutta +kuitenkin, tuon valon kautta, hänen pyyntönsä kiivaudessa on jotakin +outoa. -- Puhu, Tressilian; mitä teet sitten, ellet Sinä näiden +kahdenkymmenen neljän tunnin kuluttua voi todistaa vääräksi niin +juhlallisesti vahvistettua tosi-asiaa kuin sen rouvan sairautta?» + +»Minä lasken pääni mestauspölkylle», vastasi Tressilian. + +»Joutavia!» virkkoi kuningatar. »Kautta Jumalan kirkkaan päivän! Sinä +puhut mielipuolen tavoin. Kenen pää putoaa Englannissa muutoin kuin +Englannin lain oikeasta tuomiosta? -- Minä kysyn Sinulta, mies -- jos +Sinä kykenet minua ymmärtämään -- esitätkö minulle, jos epäonnistut +tässä mahdottomassa yrityksessäsi, hyviä ja riittäviä syitä +selittääksesi, miksi siihen ryhdyt?» + +Tressilian vaikeni ja epäröi jälleen; sillä hän tunsi nyt selvästi, +että jos Amy pyydetyllä väli-ajalla sopisi puolisonsa kanssa, tekisi +hän siinä tapauksessa hänelle mitä pahimman ja tuhoisimman palveluksen +uudelleen paljastamalla koko jutun Elisabetille ja osoittamalla tämän +terävänäköisen ja epäluuloisen ruhtinattaren joutuneen väärien +todistusten ja valheiden uhriksi. Tämän väistämättömän pulman +tajuaminen teki hänen ilmeittensä, äänensä ja käyttäytymisensä +levottomuuden ja rauhattomuuden yhä huomattavammaksi; hän epäröi, +katsahti maahan, ja kun kuningatar oli ankarasti, leimuavin silmin +toistanut kysymyksensä, vastasi hän katkonaisin, sopertavin sanoin: +»Ehkäpä -- en minä nyt sentään aivan varmaan -- jos erinäiset tapaukset +-- sattuvat -- niin voisin minä sitten -- selittää ne syyt ja perusteet +-- joiden mukaan minä olen menetellyt.» + +»Kautta kuningas Henrikin sielun!» virkkoi kuningatar, »tämä on joko +ilmeisintä hourupäisyyttä tai suoraa konnuutta! -- Kuulehan, Raleigh, +ystäväsi on aivan liian pindarosmainen tähän saliin. Toimita hänet pois +ja vapauta meidät hänen läheisyydestään, muutoin hänen kävisi yhä +huonommin; sillä hänen henkensä lennähdykset ovat aivan liian +hillittömiä muualle kuin Parnassolle tai Pyhän Luukkaan sairaalaan. +Mutta tule itse heti takaisin, kun olet ensin vienyt hänet sopivaan +suojaan. -- Olisimmepa tosiaankin mielellämme halunneet nähdä +kaunottaren, joka on voinut saada tuonlaista tuhoa aikaan viisaan +miehen aivoissa!» + +Tressilian aikoi jälleen puhutella kuningatarta, mutta Raleigh +keskeytti hänet saamaansa käskyä totellen ja vei hänet Blountin avulla +puoliväkisin salista, koska hänkin alkoi uskoa Tressilianin pitemmän +viipymisen siellä enemmän vahingoittavan kuin hyödyttävän hänen +asiaansa. + +Heidän saavuttuaan etuhuoneeseen pyysi Raleigh Blountia viemään +Tressilianin Sussexin kreivin seuralaisille varattuun asuntoon ja +tarpeen vaatiessa asettamaan vartijan hänen ovelleen. + +»Tämä hillitön intohimo», sanoi hän, »ja nähtävästi myös sanoma hänen +rakastettunsa sairaudesta ovat kokonaan hämmentäneet hänen muutoin niin +mainion järkensä. Mutta se menee ohi, jos hän vain saa olla rauhassa. +Älä millään ehdolla päästä häntä ulos; sillä hän on nyt jo kovasti +Hänen Korkeutensa vihoissa, ja jos kuningatarta vielä ärsytettäisiin, +voisi ystäväparkamme saada pahemman säilytyspaikan ja ankarammat +vartijat.» + +»Minustakin tuntui hän aivan mielipuolelta», vastasi Niklas +Blount, katsahtaen alas tulipunaisiin sukkiinsa ja keltaisiin +nauharuusukkeihinsa, »kun näin hänen yhä vain pitävän noita kirottuja +saappaitaan, jotka lemusivat niin pahalta Hänen Majesteettinsa +sieraimiin. -- Minä toimitan hänet ensin talteen, ja tulen heti +takaisin. -- Mutta, Walter, kysyikö kuningatar, kuka minä olin? -- +Nähdäkseni heitti hän minuun pienen silmäyksen.» + +»Kaksikymmentä -- kaksikymmentä silmäystä hän heitti, ja minä kerroin +hänelle kaikki, kuinka urhea sotilas Sinä olit ja kuinka -- Mutta +Jumalan nimessä, toimita nyt tuo Tressilian jo pois!» + +»Kyllä toimitan -- kyllä toimitan», myönteli Blount; »mutta arvelenpa +nyt, ettei tämä hovi-elämä ole lopultakaan niin huonoa ajanvietettä +kuin luulisi. Me pääsemme täällä vielä korkealle, Walter, kunnon +poikaseni. Sinä sanoit siis, että minä olin urhea sotilas ja -- mitä +vielä, rakas Walter?» + +»Sanomattoman suuri -- aasi. -- Mutta lähde nyt jo Herran nimeen!» + +Tressilian seurasi sen enempää vastustelematta ja riitelemättä Blountia +tai oikeammin salli itseään opastettavan Raleighin asuntoon, missä +hänet sijoitettiin erääseen palvelijalle aijottuun vaatekomeroon +pienelle kenttävuoteelle. Hän näki liiankin selvään, etteivät mitkään +puheet voisi nyt hankkia hänelle ystäväinsä apua eikä myötätuntoa, +kunnes se aika, joksi hän oli lupautunut pysymään toimettomana, olisi +kulunut loppuun ja hän voisi joko selittää heille koko asian tai luopua +kaikista perusteista ja toiveista vaikuttaa Amyn kohtaloihin, jos tämä +olisi sillä välin ennättänyt asettua sovinnolliselle kannalle +mieheensä. + +Vain suurilla vaikeuksilla ja suostuttelemalla Blountia hyvin +kärsivällisesti ja lempeästi pelastui hän siitä häpeästä ja +nöyryytyksestä, että kaksi Sussexin väkevintä huovia olisi tuotu hänen +huoneeseensa vartijoiksi. Vihdoin tyytyi kuitenkin Niklas, nähtyään +hänen kauniisti lepäävän kenttävuoteellaan ja pari kertaa tukevasti +potkaistuaan ja yhtä tukevasti kirottuaan saappaita, joita hänen +hiljattain herännyt keikarimaisuutensa piti valtavana vaikuttimena, +elleikään suoranaisena syynä hänen ystävänsä sairauteen, aivan +yksinkertaisesti telkeämään onnettoman Tressilianin kammion oven. + +Näin olivat siis Tressilianin urhoolliset ja epäitsekkäät yritykset +pelastaa naista, joka kohteli häntä kiittämättömästi, tähän asti +johtaneet vain siihen, että hänen hallitsijattarensa oli vihastunut +häneen ja että hänen ystävänsä pitivät häntä tuskin täyttä hullua +parempana. + + + + +XIV Luku. + + + Viisainkin erehtyypi hallitsija. + Ja käsi kuninkaan se ritarmiekan + Olalle heittiönkin usein laskee, + Min merkintä ois teloittajan tointa. + Niin -- parastaan koittaa kuningas, ja me + Vastaamme tahdosta, ei tuloksista. + + _Vanha Näytelmä_. + +»On tosiaankin surullista», virkkoi kuningatar Tressilianin poistuttua, +»nähdä viisaan ja oppineen miehen järjen noin säälittävästi +sekaantuvan. Mutta tämä hänen mielenhäiriönsä julkinen esiintyminen +näyttää meille hänen muka kärsimänsä vääryyden ja hänen syytöksensä +perättömiksi; ja sentähden, hyvä herra Leicester, muistamme me nyt +Teidän aikaisempaa anomustanne uskollisen palvelijanne Varneyn suhteen, +jonka oivalliset lahjat ja alttius, samalla kun ne hyödyttävät Teitä, +ansaitsevat myös vastaavan palkinnon meiltä, koska me hyvin tiedämme, +että Te, herra kreivi ja kaikki Teidän miehenne olette minun hartaita +ja luotettavia palvelijoitani. Ja me suomme Varneylle sen kunnian +sitäkin mieluisammin, kun me olemme vieraana täällä Teidän kattonne +alla, ja me pelkäämme, liian suurta puuhaa ja vaivaa tuottavana +vieraana, ja kun me myöskin tahdomme tyydyttää sitä vanhaa kunnon +devonilaista ritaria Hugh Robsartia, jonka tyttären hän on nainut, ja +kun me toivomme sillä erikoisen armomme osoituksella, johon nyt aijomme +ryhtyä, sovittavamme hänet vävynsä kanssa. -- Miekkanne, herra +Leicester.» + +Kreivi päästi miekkansa ja pitäen sitä kärjestä, ojensi polvistuen +kahvan Elisabetille. + +Kuningatar otti sen hitaasti, veti sen tupesta ja ympärillä seisovain +naisten kääntäessä silmänsä pois joko todellisen tai teeskennellyn +peljästyksen valtaamina, katseli hän uteliaasti säkenöivän terän +kiiltoa ja kauniita korkokaiverruksia. + +»Jos minä olisin mies», sanoi hän sitten, »niin luulenpa, ettei kukaan +esi-isistäni olisi rakastanut miekkaa hartaammin kuin minä. Minä +katselen sitä niin mielelläni ja minä voisin järjestää hiuksiani ja +kohentaa niiden koristeita tällaisen teräskuvastimen edessä kuin +tämäkin -- kuten se haltijatarkin, josta olen lukenut jossakin +italialaisessa runoelmassa -- olisipa kummipoikani Harrington nyt +täällä, niin osaisi hän lausua minulle sen kohdan. -- Rikhard Varney, +lähestykää ja polvistukaa. Nimessä Jumalan ja Pyhän Yrjänän lyömme me +Sinut ritariksi! Ole Uskollinen, Urhoollinen ja Onnellinen! -- Nouskaa, +ritari Rikhard Varney.» + +Varney nousi ja vetäytyi sivulle, syvään kumarrettuaan +hallitsijattarelle, joka oli suonut hänelle niin suuren kunnian. + +»Kannusten kiinnittäminen ja muut juhlamenot suoritettakoot huomenna +linnan kirkossa», jatkoi kuningatar; »sillä me aijomme antaa ritari +Rikhard Varneylle toverin siihen ylevään tilaisuuteen. Ja koska me emme +haluaisi jakaa sellaista arvoa puolueellisesti, täytyy meidän +neuvotella asiasta serkkumme Sussexin kanssa.» + +Tämä jalo kreivi, joka aina Kenilworthiin saapumisestaan, niin, aina +tämän retken alusta asti oli ollut Leicesteriin nähden alemmassa +asemassa, piti nytkin närkästynyttä katsantoa -- mikä ei ollut jäänyt +huomaamatta kuningattarelta, joka toivoi lauhduttavansa hänen +tyytymättömyytensä ja joka halusi nyt kuten aina seurata valtioviisasta +tasapainojärjestelmäänsä suomalla hänelle tai hänen puolueelleen jonkun +erikoisen armonosoituksen hetkellä, jolloin sen arvo oli sitäkin +suurempi, kun se tuli juuri hänen kilpailijansa näennäisesti +täydellisen voiton jälkeen. + +Kuningattaren käskystä lähestyi Sussex kiireesti valta-istuinta, ja kun +häneltä kysyttiin, kenelle seuralaisistaan, jalosyntyiselle ja +muutenkin ansiokkaalle, hän mieluimmin soisi ritarilyönnin kunnian, +vastasi hän pikemmin rehellisesti kuin viisaasti, että hän olisi +rohjennut puhua Tressilianin puolesta, jota hänen oli nähdäkseen +kiittäminen hengestään, joka oli mainio sotilas ja oppinut ja joka sen +lisäksi oli kunnianarvoista, tahratonta sukuperää, »ellen pelkäisi», +jatkoi hän, »tämän illan tapausten --» ja sitten hän vaikeni. + +»Minua ilahuttaa, että Teidän Jaloutenne on niin huomaavainen», virkkoi +Elisabet; »tämän illan tapaukset tekisivät meidätkin alamaistemme +silmissä yhtä mielettömäksi kuin sen hourupäisen mies-parankin -- sillä +me emme usko hänen käytöksensä johtuneen pahuudesta -- jos me nyt +valitsisimme tämän hetken osoittaaksemme hänelle erikoista +suosiotamme.» + +»Siinä tapauksessa», jatkoi Sussexin kreivi hieman nolona, »sallinee +Teidän Majesteettinne minun esittää tallimestarini Niklas Blountin, +vanhan nimen ja sievän kartanon omistajan, joka on palvellut Teidän +Majesteettianne sekä Skotlannissa että Irlannissa ja tuonut sieltä +ruumiissaan verisiä, kunnialla saatuja ja kunnialla maksettuja merkkejä +uskollisuudestaan.» + +Kuningatar ei voinut olla keveästi kohauttamatta olkapäitään tälle +toisellekin ehdotukselle; ja Rutlandin herttuatar, joka luki +kuningattaren koko käyttäytymisestä, että hän oli toivonut Sussexin +nimittävän Raleighin ja siten tekevän hänelle mahdolliseksi noudattaa +omaa mielitekoaan sekä hänen suositteluaan, odotti vain kuningattaren +vastausta kreivin esitykseen ja sanoi sitten toivovansa, että koska +näiden kahden jalon ylimyksen on jo sallittu esittää omat ehdokkaansa, +hänellekin läsnäolevain naisten edustajana annettaisiin sama armo. + +»Enpä olisi nainen, jos moisen pyynnön epäisin», vastasi kuningatar +hymyillen. + +»Siis pyydän minä», jatkoi herttuatar, »näiden kauniiden naisten +nimessä teidän Majesteettianne suomaan ritari-arvon Walter Raleighille, +jonka syntyperä, aseteot ja alttius palvelemaan meidän sukupuoltamme +sekä miekalla että kynällä ennen muita ansaitsevat tämän kunnian.» + +»Paljon kiitoksia, kauniit naiset», sanoi Elisabet, jälleen hymyillen, +»teidän pyyntöönne suostutaan, ja siitä kohteliaasta Viitattomasta +Junkkarista on teidän toivomuksenne mukaan tuleva kelpo Ritari +Viitaton. Astukoot molemmat ritarinarvon tavoittelijat tänne.» + +Blount ei ollut vielä palannut Tressiliania viemästä ja hoitelemasta; +mutta Raleigh astui esiin ja sai polvistuneena Neitseellisen +Kuningattaren kädestä kunnianimen, jota ei ole milloinkaan suotu +ansiokkaammalle eikä mainiommalle miehelle. + +Vähän tämän jälkeen astui Niklas Blountkin saliin, ja kiireisesti +ilmoitti hänelle Sussex, joka tapasi hänet ovella, kuningattaren +armollisen aikomuksen hänen suhteensa, sekä että hänen tuli nyt +lähestyä valtaistuinta. On sekä naurettavaa että säälittävää nähdä, +kuten joskus tapahtuu, tervejärkisen, kelpo miehen joutuvan kauniin +naisen kiemailun tai jonkun muun syyn takia turhamaisen koreiluhalun +uhriksi, se kun sopii vain reippaille nuorukaisille ja niille, joille +tottumus on tehnyt sen toiseksi luonnoksi. Blount-parka oli nyt +joutunut tähän tilaan. Hänen päänsä oli jo kokonaan pyörällä +hänen tavattoman komeutensa tietoisuudesta ja luulotellusta +välttämättömyydestä käyttäytyä pukunsa loiston mukaan; ja nyt +tämä odottamaton ylennys täydensi hänen hiljattain heränneen +keikarimaisuushenkensä voiton hänen yksinkertaisesta luonnostaan ja +muutti suoran, rehellisen, kunnioitettavan miehen mitä naurettavimmaksi +narriksi. + +Ritariksi pyrkijä astui salin poikki, jonka koko pituus hänen oli +onnettomuudekseen kuljettava, ja väänsi jalkateräänsä niin innokkaasti +ulospäin, että hän joka askeleella työnsi esiin säärensä leveimmän +puolen ja sai sen siten suuresti näyttämään vanhanaikaiselta, +kaarevakärkiseltä pöytäveitseltä sivultapäin katsottuna. Muukin hänen +esiintymisensä oli sopusoinnussa tämän onnettoman käymistavan kanssa; +ja hänen kasvoillaan kuvasteleva, hätäilevä pelko ja tyytyväisyys +muodostivat kaiken muun kanssa niin sanomattoman hullunkurisen näyn, +etteivät Leicesterin ystävät voineet hillitä nauruntyrskähdyksiään ja +ettei moni Sussexin puoluelainenkaan saattanut olla niihin yhtymättä, +vaikka he olivatkin vähällä syödä kiukusta kyntensä. Sussex itsekin +menetti kaiken kärsivällisyytensä, eikä voinut olla kuiskaamatta +ystävänsä korvaan: »Vieköön Sinut piru! Etkö Sinä osaa kävellä +oikean miehen ja sotilaan tavoin?» huudahdus, joka sai vain kunnon +Blountin hätkähtämään ja pysähtymään, kunnes silmäys keltaisiin +nauharuusukkeihin ja tulipunaisiin sukkiin jälleen palautti hänen +itseluottamuksensa, jolloin hän urheasti jatkoi samaa käymistapaansa +kuin ennenkin. + +Kuningatar antoi Blount-paralle ritarinarvon ilmeisen vastenmielisesti. +Tämä älykäs ruhtinatar tajusi selvästi, mitenkä tarpeellista oli +noudattaa suurta varovaisuutta ja säästeliäisyyttä näitä kunnianimiä +jaellessa, joita hänen jälkeensä valta-istuimelle nousseet Stuartit +tuhlailivat älyttömän anteliaasti, siten suuresti alentaen niiden +arvoa. Tuskin oli Blount noussut jälleen seisaalleen ja poistunut, kun +kuningatar kääntyi Rutlandin herttuattaren puoleen. »Meidän naisellinen +vaistomme», virkkoi hän, »rakas Rutland, on paljoa terävämpi kuin +noiden ylpeileväin takki- ja kaationiekkain. Näethän, noista kolmesta +ritarista on vain Sinun ehdottamasi sitä oikeata metallia, johon +kannatti lyödä ritarileima.» + +»Herra Rikhard Varneylla, Leicesterin kreivin ystävällä on varmaan +ansionsa hänelläkin», vastasi herttuatar. + +»Varneylla on viekkaat kasvot ja lipeä kieli», virkkoi kuningatar. +»Pelkäänpä hänen piankin osoittautuvan aika lurjukseksi -- mutta lupaus +oli jo vanhaa perua. Sussexin kreivi on varmaan myöskin kadottanut +järkensä, kun hän tulee ehdottamaan minulle ensin sellaista mielipuolta +kuin Tressiliania ja sitten sellaista moukkamaista narria kuin se +toinen. Minä vakuutan, Rutland, että kun se mies oli tuossa polvillaan +edessäni muikistellen ja maikistellen suutaan aivan kuin olisi siellä +ollut kuumaa puuroa, oli minulla tuska ja työ pidättäytyä iskemästä +häntä kalloon olkapään koskettamisen sijasta.» + +»Teidän Majesteettinne antoi hänelle tuiman ritarilyönnin», sanoi +herttuatar; »me, jotka seisoimme hänen takanaan, kuulimme terän +kolahtavan hänen solisluuhunsa, ja se miesparka kyyristyi itsekin kuin +olisi se kovastikin koskenut.» + +»En voinut sille mitään, rakas herttuatar», sanoi kuningatar nauraen, +»mutta me lähetämme tämän herra Niklaan Irlantiin tai Skotlantiin tai +minne tahansa, vapauttaaksemme hovimme niin vanhanaikaisesta ritarista; +hän voi olla kylläkin mainio sotilas tappelutantereella, vaikka hän +onkin täydellinen aasi juhlasalissa.» Keskustelu muuttui sitten +yleisemmäksi, ja pian kaikui käsky pitopöytään. + +Tätä kehoitusta totellen oli seurueen kulkeminen linnan sisäpihan +poikki päästäkseen uutisrakennuksiin järjestettyyn avaraan +ruokailuhuoneeseen, johon oli harvinaisen tilaisuuden kunniaksi katettu +tuhlailevan komea illallinen. + +Suuret kaapit olivat täpösen täynnä mitä erilaisimpia ja mitä komeimpia +astioita, toiset niistä hyvin aistikkaita, toiset ehkä rumuutta +lähentelevän omituisia niin muodoiltaan kuin koristelultaankin, mutta +kaikki upeita ja loistavia sekä työn hienouden että aineen jalouden +puolesta. Niinpä koristi pääpöytää perlemutista tehty laivan muotoinen +mauste-asetin, johon oli ahdettu hopeaa ja kaikenlaista sotaista sälyä +ja koristusta, ankkureja, purjeita ja kuusitoista tykkiä. Se kuljetti +pallon varassa liihoittelevaa onnen jumalatarta, jolla oli lippu +kädessään. Toinen mausteasetin oli taas muovaeltu hopeaan muhkean +joutsenen näköiseksi. Jottei ritarejakaan unohdettaisi kaiken sen +komeuden keskellä, upeili pöydällä myös hopeainen Pyhä Yrjänä niissä +varustuksissa ja aseissa, joissa hänet yleisesti kuvattiin +taistelevaksi lohikäärmettä vastaan. Kuvat oli koetettu saada myös +palvelemaan käytännöllisiä tarkoitusperiä. Hevosen hännästä riippui +veitsilaatikko ja lohikäärmeen rinta kävi samanlaisesta säiliöstä +osteripuukoille. + +Matkalla vastaanottosalista pitohuoneeseen, mutta etenkin linnan pihalla +tervehtivät airueet, sanansaattajat, lauluniekat ja muut sellaiset +vastaleivottuja ritareita tavanmukaisella huudolla »_Largesse, largesse, +chevaliers très hardis_!» Tämän vanhanaikaisen huudon tarkoituksena oli +herättää ritariston uusien jäsenten anteliaisuutta niiden hyväksi, +joiden toimena oli esitellä heidän vaakunamerkkinsä ja ylistää niille +kunniaa tuottavia sankaritekoja. Kehoitusta seurasivat tietysti +avokätisesti ja kohteliaasti ne, joille se oli tarkoitettu. Varney +jakeli lahjojaan teeskennellyn alentuvasti ja nöyristelevästi. Raleigh +heitti kultarahansa väkijoukkoon luontevasti ja miellyttävästi, kuten +mies, joka vain on päässyt luonnolliselle paikalleen ja jolle sen arvo +on jo aivan tuttu. Kunnon Blount antoi kaikki mitä räätäli oli jättänyt +hänen puolenvuotisista vuokratuloistaan, pudotti kiireissään muutamia +kolikoita, kumartui niitä ottamaan ja jakeli ne sitten pyytäjille, +kasvoillaan ja koko olemuksessaan köyhille almuja jakelevan +seurakunnanpalvelijan hätäilevä ilme. + +Lahjoja seurasivat tavalliset eläköön-huudot ja tavallinen suosionmelu; +mutta kun saajat olivat enimmäkseen Leicesterin kreivin väkeä, +tervehdittiin Varneyn nimeä äänekkäimmin kaikista. Etenkin Lambourne +kunnostautui karjumalla alinomaa: »Kauvan eläköön herra Rikhard Varney! +-- Terveyttä ja kunniaa herra Rikhardille! -- Ei koskaan ole sen +ansiokkaampaa miestä lyöty ritariksi!», mutta äkkiä alentaen äänensä, +lisäsi hän -- »sitten Troijan urhokkaan Pandaruksen aikojen» -- ja tämä +hänen mahtavain ylistyshuutojensa loppu sai räjähtämään ankaraan +nauruun kaikki, jotka sen kuulivat. + +On tarpeetonta kuvata laveammin tämän illan juhlallisuuksia, jotka +olivat itsessään niin loistavia ja jotka kuningattaressa herättivät +niin ilmeistä ja suosiollista tyytyväisyyttä, että Leicester vetäytyi +huoneeseensa menestyksellisen kunnianhimon pyörryttävän riemun +valtaamana. Varney, joka oli jo riisunut senpäiväisen komean +vaatetuksensa ja esiintyi nyt hyvin vaatimattomassa ja yksinkertaisessa +puvussa, avusti isäntäänsä tämän käydessä makuulle. + +»Eikö niin! herra Rikhard», virkkoi Leicester hymyillen, »Teidän uusi +arvonne tuskin enää sopii tämän halvan palveluksen suorittamiseen?» + +»Minä luopuisin siitä arvosta, herra kreivi», vastasi Varney, »jos +uskoisin sen karkoittavan minut Teidän Korkeutenne läheisyydestä.» + +»Sinä olet kiitollinen mies, Varney», sanoi Leicester; »mutta minun ei +sovi sallia Sinun tehdä sellaista, joka alentaisi Sinua muiden +silmissä.» + +Näin puhellessaan otti hän kuitenkin epäröimättä vastaan ne +palvelukset, joilla uusi ritari näytti häntä avustavan niin hartaasti +ja innokkaasti, kuin olisi hän tosiaankin niitä suorittaessaan tuntenut +sitä iloa, jota hänen sanansa ilmaisivat. + +»Minä en pelkää ihmisten ilkeitä puheita», vastasi hän Leicesterin +huomautukseen, »koska ei tässä linnassa -- sallikaa minun riisua tämä +kaulanauha -- ole ketään, joka ei odottaisi aivan pian saavansa +nähdä paljoa arvokkaampienkin henkilöiden kuin mikä minä Teidän +hyväntahtoisuudestanne nyt olen, avustavan Teitä levolle käydessänne ja +pitävän sitä suurena kunniana.» + +»Niin olisi ehkä tosiaankin voinut käydä --» sanoi kreivi +tahtomattaankin huoaten ja lisäten heti: »Väljä nuttuni, Varney -- +haluan katsahtaa yöhön. Eikö nyt ole melkein täysikuu?» + +»Taitaapa olla, armollinen herra, ainakin almanakan mukaan», vastasi +Varney. + +Huoneessa oli akkuna-ovi, joka avautui pienelle, goottilaiseen malliin +hammasreunusteella varustetulle kiviparvekkeelle. Kreivi avasi ristikon +ja astui ulkoilmaan. Siltä paikalta näki kauvas yli järven ja metsien, +missä voimakas kuunvalo väreili kirkkaansinisen veden kalvossa ja +etäisillä tammi- ja jalavaryhmillä. Kuu kulki ylhäällä taivaalla ja +sitä ympäröivät tuhannet ja taas tuhannet pienemmät valot. Kaikki oli +hiljaa alhaalla; vain silloin tällöin kajahti vahtimiesten huuto (sillä +henkivartijat olivat palveluksessa aina siellä, missä kuningatarkin +viipyi) tai koirain etäinen haukunta, niitä kun häiritsivät seuraavan +päivän mahtavaa metsästystä valmistelevat palvelijat ja erämiehet. + +Leicester tähysteli taivaan sinikantta, eleillään ja ilmeillään +osoittaen tuskallista kiihkoa, kun taas Varney, joka oli jäänyt +hämärään huoneeseen, saattoi itse piilossa pysyen salaiseksi +tyytyväisyydekseen nähdä isäntänsä vakavin liikkein ojentelevan +käsiänsä yläilmoja kohti. + +»Oi te elävän tulen kaukaiset kehät», niin puheli kunnianhimoinen +kreivi hiljaa ja hartaasti, »vaijeten kierrätte te salaperäisiä +ratojanne, mutta Viisaus on antanut teille äänen. Kertokaa minulle +siis, millainen loppu on määrätty minun korkealle uralleni! Onko se +suuruus, jota tavoittelen, oleva kirkas, valtava ja pysyväinen kuten +teidän suuruutenne; vai olenko minä tuomittu kiitämään vain lyhyenä, +kimaltelevana kaarena läpi öisen pimeyden ja vajoamaan sitten maahan +kuten niiden keinotekoisten tulilenturien kurjat jätteet, joilla +ihmiset ovat koettaneet jäljitellä teidän säteitänne?» + +Hän katseli vielä taivasta syvän äänettömyyden vallitessa hetkisen, +pari ja astui sitten jälleen huoneeseen, missä Varney näytti koko ajan +sovitelleen kreivin kallisarvoisia koruja lippaaseen. + +»Mitä sanoo nyt Alasco minun kohtaloni merkeistä?» kysyi Leicester. +»Sinä taisit siitä jo minulle puhuakin, mutta se on taas mennyt +mielestäni, minä kun panen hyvin vähän arvoa siihen tieteeseen.» + +»Useat oppineet ja suuret miehet ovat ajatelleet toisin», vastasi +Varney; »ja tahtomatta imarrella Teidän Korkeuttanne, minun oma +mielipiteenikin kallistuu siihen suuntaan.» + +»Kuinka, Saulkin profeettain joukossa?» ihmetteli Leicester. -- »Minä +luulin Sinun epäilevän kaikkea sellaista, mitä et voi nähdä, etkä +kuulla, etkä haistaa, etkä maistaa, etkä koskea, ja minä luulin Sinun +uskosi rajoittuvan aistiesi ilmoituksiin.» + +»Ehkäpä, armollinen herra», myönsi Varney, »ehkäpä on minua tässä +tapauksessa johtanut harhaan harras haluni uskoa tähtienselittäjän +ennustukset tosiksi. Alasco sanoo, että Teille suosiollinen kiertotähti +on korkeimmassa asemassaan ja että vahingollinen vaikutus -- hän ei +halunnut käyttää selvempää sanaa -- ellei se ollutkaan vielä kokonaan +voitettu, oli kuitenkin ilmeisesti katoamassa, niin hän luullakseni +esitteli, tai ainakin peräytymässä.» + +»Niin on», vastasi Leicester, tarkastaen tähtienselittäjän +laskelmatulosta, jota hän piteli kädessään; »voimakkaampi vaikutus +nousee etu-alalle, ja nähdäkseni on paha hetki juuri menossa ohi. -- +Auttakaahan hieman, Rikhard, että saan tämän viitan yltäni -- ja jää +tänne hetkiseksi, ellei se ole kovin rasittavaa herra Ritarille, siksi +kunnes tässä tyynnyttäyn uneen. Luulenpa tämän päivän hyörinän ja +pyörinän hieman kiihdyttäneen vertani, sillä se kiitää suonissani kuin +sulatettu lyijy -- jää hetkiseksi, minä pyydän -- minä haluaisin niin +kernaasti ensin tuntea silmäluomeni raskaiksi, ennen kuin ne suljen.» + +Varney autteli isäntäänsä hyvin palvelevasti vuoteeseen ja laski +jykevän hopeaisen yölampun ja lyhyen miekan marmoripöydälle aivan +sängyn pääpuoleen. Joko sitten lampun valoa väistääkseen tai +salatakseen ilmeensä Varneylta veti Leicester raskasta, hopea- ja +kultalangoin koristeltua uudinta niin paljon eteenpäin, että se +varjosti kokonaan hänen kasvonsa. Varney asettui istumaan lähelle +vuodetta, mutta selkä käännettynä isäntäänsä päin, ikäänkuin +viitatakseen, ettei hän suinkaan halunnut pitää häntä silmällä, ja +odotti rauhallisesti siksi kunnes Leicester itse johtaisi keskustelun +aiheeseen, joka täytti hänen mielensä. + +»Ettäkö niin, Varney», virkkoi kreivi lopulta, turhaan toivottuaan +palvelijansa ensiksi puuttuvan puheeseen, »että ihmiset hälisevät +ankarasti kuningattaren suosiollisuudesta minua kohtaan?» + +»Niin, armollinen herra», vastasi Varney; »mistäpä muusta ne sitten +hälisisivätkään, onhan asia niin kovin ilmeinen?» + +»Hän on tosiaankin minulle hyvä ja armollinen hallitsijatar», myönsi +Leicester lyhyen äänettömyyden jälkeen; »mutta kirjoitettu on: Älä pane +luottamustasi ruhtinaihin.» + +»Oivallinen sananparsi ja tosikin», virkkoi Varney, »ellette voi +yhdistää heidän asiaansa niin lujasti omaan asiaanne, että heidän +täytyy pakostakin istua ranteellanne kuin haukka, jonka pää on peitetty +huppuun.» + +»Minä huomaan, mitä tarkoitat», kivahti Leicester kärsimättömänä, +»vaikka Sinä tänä iltana punnitsetkin niin kovin tarkkaan, mitä minulle +sanot -- Sinä viittailet, että minä voisin naida kuningattaren, jos +haluaisin?» + +»Te sen sanotte, armollinen herra, enkä minä», vastasi Varney, »mutta +kuka niin sanoneekin, yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ihmisestä koko +avarassa Englannin maassa ajattelee niin.» + +»Niinpä niin», virkkoi Leicester vuoteessaan käännähtäen, »mutta se +sadas mies tietää asian paremmin. Sinäkin esimerkiksi tunnet vallan +hyvin esteen, jota emme voi syrjäyttää.» + +»Sen täytyy syrjäytyä, armollinen herra, jos tähdet puhuvat totta», +vastasi Varney lujasti. + +»Mitä Sinä tähdistä latelet», sanoi Leicester, »joka et usko niihin +etkä mihinkään muuhunkaan?» + +»Te erehdytte, armollinen herra, suosiollisella luvallanne puhuen», +vastasi Varney; »minä uskon useihin seikkoihin, jotka tulevaisuutta +ennustavat. Minä uskon, että jos sataa vettä huhtikuussa, niin sataa +kukkia toukokuussa; että jos aurinko paistaa, niin kypsyy vilja; ja +minä uskon moneen samanlaiseen luonnonhavaintoon, ja jos tähdet +tietävät samaa, niin myönnän minä niiden puhuvan totta. Ja samalla +tavalla en minä myöskään tahdo epäillä sitä, mitä minä näen toivottavan +ja odotettavan maan päällä vain sen takia, että tähtienselittäjät ovat +lukeneet samaa taivaalta.» + +»Olet oikeassa», virkkoi Leicester, jälleen käännähtäen vuoteellaan -- +»maa toivoo sitä. Minä olen saanut viestejä Saksan reformeratuilta +kirkkokunnilta -- Alankomaista -- Sveitsistä, jotka kaikki esittelevät +sitä asiaa koko Europan menestykselle ja onnelle tärkeänä. Ranska ei +asetu vastustavalle kannalle -- Skotlannin vallitseva puolue pitää sitä +asemansa parhaana tukena -- Espanja pelkää sitä, mutta ei voi sitä +estääkään -- ja kuitenkin tiedät Sinä, että koko ajatus on mahdoton.» + +»Sitäpä minä en juuri tiedäkään, armollinen herra», vastasi Varney, +»kreivitär voi pahoin.» + +»Konna!» kiljaisi Leicester, hypähti kohoksi vuoteellaan ja kahmaisi +käteensä miekan läheiseltä pöydältä, »käyvätkö Sinun ajatuksesi sitä +tietä? -- Et suinkaan Sinä aijo murhaa tehdä!» + +»Kenenä tai minä Te minua pidätte, armollinen herra?» kysyi Varney +ylpeän loukkaantuneesti kuin viaton mies, jota epäillään syyttömästi. +»Minä en sanonut mitään sellaista, joka ansaitsisi niin kauhistavaa +syytöstä kuin Te nyt kiivastuksissanne huuliltanne päästitte. Minä +huomautin vain, että kreivitär on sairas. Ja niin rakastettava ja +rakastettu kuin hän onkin, niin täytynee Teidän Korkeutenne kuitenkin +kaikissa tapauksissa pitää häntä kuolevaisena olentona? Hän saattaa +siis kuolla, ja Teidän Korkeutenne käsi voi siis vielä kerran tulla +vapaaksi.» + +»Pois! pois!» huusi Leicester; »älä puhu minulle enää sanaakaan siitä!» + +»Hyvää yötä siis, armollinen herra», virkkoi Varney, näyttäen +käsittäneen isäntänsä edellisen lauseen poistumiskäskyksi, mutta +Leicesterin ääni katkaisi hänen aikeensa. + +»Niin et Sinä pääse käsistäni, herra Narri», sanoi Leicester; »luulenpa +ritarinarvon sekoittaneen järkesi. -- Tunnusta puhuneesi +mahdottomuuksista mahdollisuuksina.» + +»Armollinen herra, kauvan eläköön Teidän kaunis kreivittärenne», +vastasi Varney; »mutta ei Teidän rakkautenne enempää kuin minun hyvät +toivomuksenikaan voi tehdä häntä kuolemattomaksi. Mutta suokoon Jumala +hänen elävän kauvan ollakseen itse onnellinen ja tehdäkseen Teidät +onnelliseksi! Siitä huolimatta voi Teistä minun nähdäkseni tulla +Englannin kuningas.» + +»Ei, mutta kuule, Varney, kyllä Sinä nyt olet aivan täyden hulluuden +tilassa!» sanoi Leicester. + +»Toivoisinpa olevani yhtä lähellä kelpo vapaaläänitystilaa kuin +sitäkin!» vastasi Varney. »Olemmehan nähneet muissa maissa esiintyvän +sivu-avioliittoja erisäätyisten henkilöiden kesken -- eikä se estä +miestä jälkeenpäin liittymästä toiseen, hänen arvolleen sopivampaan +puolisoon.» + +»Olen kuullut jotakin sentapaista Saksasta», myönsi Leicester. + +»Niin, ja ulkomaalaisten yliopistojen kuuluisimmat oppineet todistavat +ne luvallisiksi Vanhaan Testamenttiin nojaten», jatkoi Varney. »Ja +loppujen lopuksi, mikä siinä sitten olisi vikana? Se ihana nainen, +jonka Te olette valinnut totisen ja oikean lempenne esineeksi, saa +sitten osakseen ne salaiset hetket, jolloin Te levähdätte ja +virkistytte hänen hellyytensä hoivaamana. Hänen maineensa on turvattu +-- hänen omatuntonsa voi nukkua rauhassa -- Te olette tarpeeksi rikas +pitämään kuninkaallista huolta lapsistanne, jos taivas sattuisi Teille +perillisiä siunaamaan. Sillä välin voitte Te kuitenkin omistaa +Elisabetille kymmenen kertaa enemmän aikaa ja kymmenentuhatta kertaa +enemmän hellyyttä kuin Espanjan Filip uhrasi hänen sisarelleen +Marialle; ja Te tiedätte, miten kiihkeästi Maria rakasti Filipiä, niin +kylmä ja välittämätön kuin tämä olikin. Tarvitaan vain suljettua suuta +ja avonaista otsaa pitämään Eleonoraanne ja kaunista Rosamundaanne +kylliksi etäällä toisistaan. -- Jättäkää vain minun huolekseni rakentaa +pesä, jonne ei mikään mustasukkainen kuningatar tietä löydä.» + +Leicester oli hetkisen vaiti, huoahti sitten ja sanoi: »Se on +mahdotonta. -- Hyvää yötä, ritari Rikhard Varney -- tai kuulehan -- +voitko arvata, mitä Tressilian tarkoitti näyttäytyessään tänään +kuningattarelle niin huolimattomassa puvussa? -- Liikuttaakseen hänen +hellää sydäntään, luulisin, ja herättääkseen hänessä kaikkea sitä +sääliä, jota ansaitsee naisensa hylkäämä, epätoivoinen rakastaja.» + +Varney koki tukahuttaa ivallisen naurahduksensa ja vastasi: »Minä en +usko herra Tressilianin niitä asioita päässään hautovan.» + +»Kuinka!» huudahti Leicester; »mitä Sinä tarkoitat? Tuossa Sinun +naurahduksessasi on aina jotakin ilkeää, Varney.» + +»Minä tarkoitin vain, armollinen herra», virkkoi Varney, »että +Tressilian on valinnut varmimman keinon sydämensä murtumista +ehkäistäkseen. Hänellä on seuralainen -- naisseuralainen -- +rakastajatar -- luullakseni jonkun näyttelijän vaimo tai sisar -- +siellä Mervynin kopissa, jonne minä hänet erinäisistä syistä sijoitin.» + +»Rakastajatar! -- tarkoitatko että oikea lemmityinen?» + +»Oikea niin, armollinen herra; kuka nainen sitä nyt muutoin viipyisi +tuntikaupalla jonkun nuoren miehen huoneessa?» + +»Totta tosiaan, jos aika ja tilaisuus olisi soveliaampi, tulisi siitä +hauska juttu kerrottavaksi», sanoi Leicester. »Minä olen aina epäillyt +niitä lukuhulluja, tekopyhiä, näkösiveellisiä oppineita. Hyvä -- herra +Tressilian menettelee hieman liian omavaltaisesti talossani -- jos minä +jätän nyt asian silleen, niin saa hän kiittää siitä erinäisiä muistoja. +Minä en tahtoisi tehdä hänelle pahaa muutoin kuin aivan väkipakosta. +Pidä häntä kuitenkin silmällä, Varney.» + +»Senpä takia minä hänet Mervynin torniin majoitinkin», sanoi +Varney, »missä hän on sangen valppaan, vaan myöskin, ikävä kyllä, +sangen väkeviin menevän palvelijani Mikael Lambournen valvonnan +alaisena; luullakseni olen puhunut siitä miehestä joskus Teidän +Majesteetillenne.» + +»Majesteetillenne!» ihmetteli Leicester; »mitä tarkoitat Sinä sillä +puhuttelusanalla?» + +»Se tuli aivan sattumalta suuhuni, armollinen herra; ja kuitenkin +kuuluu se nyt niin luonnolliselta, etten voi sitä peruuttaa.» + +»Oma ylennyksesi on kokonaan pannut pääsi pyörälle», virkkoi Leicester +nauraen; »uusi kunnia on yhtä juovuttavaa kuin uusi viinikin.» + +»Olkoon Teidän Korkeudellanne pian syytä puhua niin kokemuksesta», +vastasi Varney; ja toivotettuaan isännälleen hyvää yötä poistui hän +huoneesta. + + + + +XV Luku. + + + Tässä uhri -- tässä ylväs pettäjä -- + Kuin koirain ajamana peura kaatuu + Eteen metsämiehen -- mi aulihina, + Häneltä eräpalkintoaan toivoin, + Tikarin retken Dianalle tarjoo + Kurkun nytkähtävän katkaisuksi. + + _Metsämies_. + +Meidän on nyt palaaminen Mervynin koppiin, onnettoman, levottomuuttaan +ja epätietoisuuttaan vastaan taistelevan Leicesterin kreivittären +huoneeseen tai oikeammin sanoen vankilaan. Hän ymmärsi kyllä, että +päivän kaiken puuhan ja melskeen keskellä saattoi viipyä jonkun aikaa, +ennenkuin hänen kirjeensä voi varmasti saapua Leicesterin käsiin, ja +että vieläkin hiukan aikaa saattoi kulua ennenkuin tämä vapautui +välttämättömistä velvollisuuksistaan Elisabetia kohtaan ja voi tulla +katsomaan häntä tänne salakammioon. »Minä en saa odottaa häntä ennen +kuin yöllä», ajatteli kreivitär, -- »hän ei voi päästä kuninkaallisen +vieraansa lähettyviltä, ei edes tullakseen minua tervehtimään. Minä +tiedän, että hän tulisi ennemminkin jos suinkin voisi, mutta minä en +nyt kuitenkaan odota häntä ennen yötä.» -- Ja sittenkin odotti hän +puolisoaan koko ajan; ja yrittäessään pakottaa itseään uskomaan aivan +päinvastaista, herätti hänessä jokainen nopea astunta niiden monien +satojen joukosta, jotka hän sinä päivänä kuuli, sen toivon, että nyt +siellä Leicester kiiruhtaa rappuja ylös painamaan häntä rintaansa +vasten. + +Ruumiillinen rasitus, jota Amy oli saanut viime aikoina kestää, sekä +mielen kiihoittuminen, joka oli luonnollista niin julmassa +epätietoisuuden tilassa, alkoivat vähitellen ankarasti koskea hänen +hermoihinsa, ja hän pelkäsi jo tulevansa kokonaan kykenemättömäksi +säilyttämään tarpeellista tyyneyttä ja levollisuutta niissä +kohtauksissa, jotka häntä ehkä odottivat. Mutta vaikka liian lempeä +kasvatustapa olikin häntä suuresti vahingoittanut, oli Amyn tahdossa +kuitenkin terästä ja tarmoa ja ruumiissa voimaa ja uhkeata terveyttä, +seurauksena hänen osanotostaan isänsä metsästysretkiin. Hänellä oli +siis käytettävänään melkoisia henkisiä ja ruumiillisia voimia, ja +selvästi tajuten, kuinka suuressa määrässä hänen kohtalonsa ratkaisu +saattoi riippua hänen omasta rauhallisesta esiintymisestään, rukoili +hän hiljaisuudessa ruumiin kestävyyttä ja mielen lujuutta ja päätti +samalla tarmokkaasti vastustaa kaikkia hermostuneisuuden puuskauksia, +jotka voisivat niitä molempia heikontaa. + +Mutta kun linnan iso kello, joka oli sijoitettu Caesarin torniin +verrattain lähelle Mervynin tornia, alkoi paukahdella kuninkaallisen +kulkueen saapumisen merkiksi, vihlaisi se niin tuskallisesti hänen +levottomasta odotuksesta kiihoittunutta korvaansa, että hän oli vähällä +päästää parahduksen jokaiselta tuon hellittämättömän soiton huumaavalta +kumahdukselta. + +Kun sitten vähän jälkeenpäin tuo pieni huone yhtäkkiä kirkastui +mahtavan ilotulituksen loimosta ja kun säkenöivät pallot risteilivät +ylhäällä omille toimilleen kiirehtiväin tulenhenkien tavoin tai +salamanterien, jotka leiskuvat hurjassa hypyssä ilman hengetärten +alueilla, tuntui kreivittärestä alussa, kuin olisi jokainen sähikäinen +ammahtanut taivasta kohti aivan hänen silmiensä editse ja siroitellut +säkeniänsä ja liekkejänsä niin lähelle, että ne olivat häntä +polttavinaan. Mutta hän taisteli näitä mielikuvituksensa luomia +kauhutunnelmia vastaan ja pakottautui nousemaan, menemään akkunalle ja +katselemaan näkyä, joka joskus muulloin olisi ollut hänestä sekä +hurmaava että peloittava. Linnan jykevien tornien ympärillä suihki +tulilentureita valtavina kiehkuroina, tai kääri niiden huiput huntuunsa +kalpea savu. Järvi hehkui kuin sulatettu rauta, ja useat tulikuulat, +joiden rakennetta silloin pidettiin hyvin ihmeellisenä, mutta jotka nyt +ovat aivan tavallisia ja jotka eivät sammuneet tässä niiden luonteelle +niin vastakkaisessa alku-aineessakaan, sukelsivat ja nousivat näkyviin, +sähisivät ja paukkuivat ja purskuttivat tulta kuin palavan järven +pinnalla temmeltävät lumotut lohikäärmeet. + +Amynkin tempasi hetkiseksi mukaansa tämä hänelle niin outo näytelmä: +»Minä olisin luullut tätä taikavoimien toimittamaksi», ajatteli hän, +»ellei se Tressilian-parka olisi opettanut minua näkemään tällaisia +laitoksia oikeassa valossa. Suuri Jumala! Onhan tämä turha +tulenloimotus ehkä aivan minun onnentoivoni kaltainen! -- Minäkin olen +ehkä vain yksinäinen kipinä, jonka pian nielee kitaansa ympäröivä +pimeys, -- heikko hehkupallo, joka ponnahtaa vain lyhyeksi hetkeksi +ilmaan, sitten sitä syvemmälle pudotakseen! Oi Leicester! onko kaiken +jälkeen -- kaiken sen jälkeen, mitä Sinä olet sanonut -- mitä vannonut +-- että muka Amy oli Sinun rakkautesi, Sinun elämäsi, onko sittenkin +mahdollista, että Sinä olet se taikuri, jonka nyökkäyksestä kaikki nämä +ihmeet ilmestyvät, ja Amy vain niiden hyljätty, ehkäpä vapautensa +menettänyt katselija?» + +Jatkuva, hellittämätön, keskeytymätön, niin monelta eri taholta ja niin +vaihtelevista etäisyyksistä kuuluva soitanto, joka kaikui niin iloisena +ja voimakkaana, kuin olisi ei vain Kenilworthin linna, vaan myös koko +läheinen tienoo yht'äkkiä muuttunut jonkun suuren kansallisen juhlan +riemuitsevaksi näyttämöksi, tunki noita samoja raskaita ajatuksia yhä +syvemmälle hänen sydämeensä, muutamien sävelten sulaessa etäisiksi, +häipyviksi värähdyksiksi ikäänkuin hänen surujaan säälien ja toisten +taas räjähtäessä pauhaamaan aivan hänen lähellään koko hillittömän +ilomielen ylpeydellä, ikäänkuin hänen kurjuuttaan pilkaten. »Nämä +soinnut», mietti hän, »kuuluvat minulle -- minulle, koska ne kuuluvat +_hänelle_; mutta minä en voi sanoa niille: Lakatkaa, tämä hurja +melu ei minua miellytä! -- ei, halvimmankin tanssiin yhtyvän talonpojan +ääni vaikuttaa enemmän soiton laatuun ja sävyyn kuin sen onnettoman +naisen, jonka valtijatarkäskyä täällä pitäisi kaikkien totella!» + +Vähitellen vaikeni juhlahälinä, ja kreivitär poistui akkunasta, missä +hän oli istunut sitä kuuntelemassa. Yö oli tullut, mutta kuu valoi +paistettaan huoneeseen, niin että Amy näki ryhtyä siihen +varovaisuustoimenpiteeseen, jonka hän katsoi välttämättömäksi. Hän +toivoi Leicesterin tulevan huoneeseensa heti kun melu linnassa olisi +lakannut; mutta mahdollista oli myös, että joku sivullinen tunkeutuisi +häntä häiritsemään. Hän ei luottanut enään avaimeen sen jälkeen kun +Tressilian oli päässyt sisään niin helposti, vaikka ovi oli lukittu +sisäpuolelta; vaan kaikki lisävarmuus, minkä hän saattoi keksiä, oli +työntää pöytä oven eteen, niin että häntä kolina varoittaisi, jos joku +yrittäisi huoneeseen. Suoritettuaan tämän varovaisuuden vaatiman työn, +oikaisihe onneton kreivitär vuoteelleen, odotti odottamistaan +tuskallisessa levottomuudessa ja luki tunnit aina kello yhteen asti +yöllä, kunnes menehtynyt luonto voitti rakkauden, surun, pelon, jopa +epävarmuudenkin, ja hän nukahti. + +Niin, hän nukahti. Paaluunsa köytetty indiaani nukkuu kidutusten +väli-ajoilla; ja samaten tylsyttävät ankarat sielun kärsimykset liian +kauvan kestettyään poloisen ihmisen tunteet niin, että välttämättä +seuraa jonkunlainen turtunut horrostila, ennenkuin tuskat uudelleen +alkavat. + +Kreivitär nukkui useita tunteja ja uneksi olevansa vanhassa +Cumnorin kartanossa ja kuulostelevansa sitä hiljaista vihellystä, +jolla Leicester usein salaisilla käynneillään tapasi ilmaista +odottamattoman tulonsa linnan pihaan. Mutta nyt oli hän vihellyksen +asemasta kuulevinaan sen omituisen sävelen, jota hänen isänsä +aina puhalsi hirven kaaduttua ja jota metsästäjät nimittivät +_surmantoitotukseksi_. Hän oli rientävinään pihanpuoleiseen +akkunaan ja näkevinään koko pihan täynnä surupukuisia ihmisiä. Vanha +kappalainen oli lukevinaan ruumiinsiunausta. Kääriytyneenä +muinaisaikaisen airueen outoon pukuun oli Mumblazen pitelevinään +tavanmukaisin pääkalloin, ristikkäisin sääriluin ja tuntilasein +koristettua vaakunakilpeä, johon kuvatusta asevarustuksesta hän oli +eroittavinaan vain sen, että sen yläpuolella oli kreivillinen kruunu. +Ukko oli katsahtavinaan häneen kaameasti hymyillen ja sanovinaan: »Amy, +eivätkö kuviot ole oikeilla paikoillaan?» Juuri Mumblazenin puhuessa +puhalsivat torvet jälleen hänen korviinsa sitä äskeistä surumielistä, +mutta hurjaa surmantoitotusta eli kuolemansäveltä, ja hän heräsi. + +Kreivitär heräsi todelliseen torventoitotukseen tai oikeammin sanoen +useiden torvien yhdistettyyn räikkinään, joka ei nyt soinut +_surmansäveltä_, vaan riemukasta _heräystä_, ilmoittaakseen +Kenilworthin linnan vieraille, että päivän huvitusten oli määrä alkaa +komealla hirvenmetsästyksellä läheisessä puistossa. Amy hypähti +vuoteeltaan, kuunteli toitotusta, näki kesä-aamun auringon ensi +säteiden jo pilkoittavan huoneeseen ristikko-akkunan läpi ja muisti +vasta pyörryttävän tuskan raatelemana, missä ja millaisessa asemassa +hän oli. + +»Hän ei ajattele _minua_», mietti hän -- »hän ei tule minua +katsomaan! Hänellä kun on kuningatar vieraana, niin mitä välittää hän +siitä, missä hänen suunnattoman linnansa loukossa minunlaiseni kurja +olento kituu epätoivoa lähenevän levottomuuden vallassa!» -- Äkkiä +kuului ovelta rapinaa, ikäänkuin olisi joku koettanut sitä hiljaa +avata, ja hänen rintansa täytti kuvailematon riemun ja pelon sekainen +tunne; rientäen työntämään tieltä esteen, jonka hän oli oven eteen +laahannut ja avaamaan lukon, osasi hän sentään varovasti kysyä: »Sinäkö +siellä olet, rakkaani?» + +»Minä, kreivittäreni», kuului kuiske vastaukseksi. + +Hän tempasi oven auki ja huudahtaen: »Leicester!» löi hän kätensä +ulkopuolella seisovan, viittaansa kääriytyneen miehen kaulaan. + +»Ei sentään -- ei sentään aivan Leicester», virkkoi Mikael Lambourne, +sillä hän siellä oli, vastaten kiihkeästi hyväilyyn -- »ei aivan +Leicester, rakastettavin ja rakastavin herttuattareni, mutta yhtä +reipas mies siltä.» + +Voimainponnistuksella, johon hän olisi muulloin ollut mielestään +kykenemätön, vapautui kreivitär tuon juopuneen irstailijan saastaisesta +ja saastuttavasta syleilystä ja peräytyi keskelle huonetta, mihin +epätoivo rohkaisi hänet pysähtymään. + +Kun Lambourne sisään astuessaan veti viitan liepeen kasvoiltaan, tunsi +kreivitär Varneyn inhoittavan palvelijan, viimeisen ihmisen, hänen +vihattua isäntäänsä lukuunottamatta, jonka hän olisi suonut löytävän +hänen piilopaikkansa. Mutta hän oli vielä tarkasti matkapukunsa +peitossa, ja kun Lambourne oli tuskin häntä nähnyt Cumnorin kartanossa, +toivoi hän, ett'ei tämä tuntisi häntä niin hyvin kuin hän tunsi hänet, +koska Janet oli usein osoitellut häntä hänen kävellessään pihalla ja +kertonut hänen roistomaisuudestaan. Kreivitär olisi voinut vieläkin +enemmän luottaa valepukuunsa, jos hänen kokemuksensa olisi kyennyt +sanomaan hänelle Lambournen olevan vahvasti humalassa; mutta se +havainto olisi tuskin ollut omiansa rauhoittamaan häntä sen vaaran +suhteen, joka saattoi uhata häntä sellaisen henkilön puolelta sinä +aikana, siinä paikassa ja niissä oloissa. + +Lambourne rämäytti oven kiinni jäljestään, laski kätensä ristiin +rinnalleen, ikäänkuin pilkatakseen sitä epätoivoista asentoa, johon Amy +oli vaipunut, ja jatkoi: »Kuuleppas, Sinä ihana Callipolis -- eli +rakastettava rääsykreivitär -- eli jumalainen pimeän sopen herttuatar +-- jos Sinä näet noin paljon vaivaa kyyristelläksesi kuin pyydystetty +lintu, jotta sitä olisi sitten hauskempi peloitella, niin +säästäppä itseltäsi se homma. Minä pidin paljon Sinun ensimäisestä +suorasukaisesta käytöksestäsi -- mutta tästä yhtä vähän» -- (hän käveli +askeleen eteenpäin ja horjahti) -- »yhtä vähän kuin -- tuollaisesta +epätasaisesta lattiasta kuin tämäkin, missä kunnon mies taittaa +niskansa, ellei kävele niin suorana kuin ilveniekka köydellään.» + +»Takaisin!» huusi kreivitär; »älä lähene minua, henkesi uhalla!» + +»Henkeni uhalla! -- ja takaisin! -- Mitäs tämä nyt on, hyvä rouva? -- +Pitäisikö Teille olla vielä parempi mies kuin kunnon Mikko Lambourne? +Minä olen ollut Amerikassa, neitsykäiseni, siellä, missä kulta kasvaa, +ja minä olen tuonut sitä sieltä sellaisen kuorman --» + +»Hyvä ystävä», virkkoi kreivitär, julmasti peljäten roiston +päättäväistä ja rohkeata lähentelemistä, »minä pyydän Sinua lähtemään +pois ja jättämään minut yksin.» + +»Lähden, lähdenhän minä, kaunokaiseni, sitten kun olemme kyllästyneet +toistemme seuraan -- mutta en rahtuakaan aikaisemmin.» -- Ja hän +tarttui kreivittären käsivarteen, ja tuo onneton, kun ei enää muutakaan +voinut, kirkui kirkumistaan. »No rääky nyt siinä vain, jos Sinua +haluttaa», puheli Lambourne hellittämättä otettaan; »minä olen kuullut +meren rajuimmillaan pauhaavan, enkä minä välitä ulvovasta akasta +enempää kuin naukuvasta kissasta. -- Saakeli soikoon! -- Minä olen +kuullut niiden parkuvan viisinkymmenin, sadoinkin yht'aikaa, kun +kaupunkeja väkirynnäköllä valloitettiin.» + +Kreivittären kiljuminen oli kuitenkin tuonut hänelle odottamatonta +apua: Laurentius Tapuli, joka oli kuullut hänen huutonsa huoneeseensa +alakertaan, astui sisään ajoissa pelastaakseen hänet ilmitulosta tai +vieläkin julmemmasta pahoinpitelystä. Laurentius oli päissään hänkin +edellisen yön juomingeista; mutta onneksi oli hänen humalansa +toisenluontoista kuin Lambournen. + +»Mitä pirun meteliä täällä tornissa pidetään?» karjaisi hän. -- +»Kuinka! mies ja nainen samassa kopissa? se on vastoin sääntöjä. +Säädyllisyyttä minä vaadin huoneenhallitukseeni, kautta +kahleitakantavan Pyhän Pietarin!» + +»Painu heti paikalla rappuja alas, Sinä juopunut elukka», vastasi +Lambourne; »etkö Sinä näe, että tämä nainen ja minä haluamme olla +kahdenkesken?» + +»Hyvä herra, kunnioitettava herra!» rukoili kreivitär vanginvartijaa, +»pelastakaa minut hänen käsistään, Jumalan laupeuden nimessä!» + +»Hän puhuu kauniisti», virkkoi vanginvartija, »ja minä rupean hänen +puolelleen. Minä rakastan vankejani; ja on niitä minun avainteni takana +ollutkin niin hyviä vankeja kuin ikinä Newgatessa tai minkä piirikunnan +tyrmässä tahansa. Ja koska hän on yksi minun karitsoitani, kuten minun +on tapana sanoa, niin ei kukaan saa tehdä hänelle pahaa karsinassaan. +Kas niin, päästä heti irti se nainen, tai minä halkaisen kallosi +avaimillani.» + +»Minä teen sitä ennen verimakkaraa Sinun palleastasi», vastasi +Lambourne, tavoitellen vasemmalla kädellään tikaria, mutta pidellen yhä +kreivitärtä oikeallaan. -- »Pidä siis varasi, Sinä vanha kamelikurki, +jonka koko elämä on ruostuneessa avainkimpussa!» + +Laurentius tarrasi Mikaelin käteen ja esti häntä vetämästä tikariansa; +ja Lambournen taistellessa ja riuhtoessa hänen kanssaan, ponnisti +kreivitärkin puolellaan kaikki voimansa ja temmaten kätensä +hansikkaasta, josta roisto häntä yhä piteli, hän pääsi vapaaksi, pakeni +huoneesta ja juoksi rappuja alas, samassa kuullen tappelijain kaatua +jysähtävän lattialle, mikä vielä lisäsi hänen kauhuansa. Ulommainen +rautaportti ei estänyt hänen kulkuansa, koska se oli avattu Lambournea +varten, niin että hän pääsi onnellisesti portaat alas ja kiiruhti niin +nopeasti kuin saattoi huvikentälle, joka hänen hätäiselle +tähystelylleen näyttäytyi varmimmaksi pakosuunnaksi. + +Sillä välin pyöriskelivät Laurentius ja Lambourne lattialla, lujasti +toisiinsa takertuneina. Onneksi ei voinut kumpainenkaan vetää +tikariansa; mutta Laurentius sai mäjäytetyksi Mikaelia raskailla +avaimillaan keskelle naamaa, ja Mikael puolestaan puristi +vanginvartijaa niin lujasti kurkusta, että veri purskahti suusta ja +sieraimista, niin että he olivat molemmat verisiä ja siivottomia +katseltavia, kun muuan linnan palvelija kahakan melskeen kuultuaan +astui huoneeseen ja sai suurella vaivalla tappelijat eroitetuiksi +toisistaan. + +»Vieköön teidät piru molemmat», sanoi armelias rauhanrakentaja, »ja +erittäinkin Teidät, herra Lambourne! Mitä saakelia te siinä lattialla +kieriskelette ja tappelette kuin kaksi äkäistä rakkia teurastushuoneen +nurkassa?» + +Lambourne nousi jaloilleen ja ärjäisi, jonkun verran selvinneenä +kolmannen henkilön väliintulosta, tavallista röyhkeätä julkeuttaan +hieman peitellen: »Me tappelimme nartusta, ettäs sen tiedät.» + +»Nartusta! Missä se on?» kysyi palvelija. + +»Tiehensä kai juoksi», vastasi Lambourne ympärilleen katsellen, »ellei +Laurentius niellyt sitä luineen ja lihoineen. Tuo hänen saastainen +mahanrötkönsä ahmii yhtä paljon vainottuja vaimonpuolia ja onnettomia +orpoja kuin ikinä mikään jättiläinen kuningas Arturin taruissa: ne ovat +hänen himoruokaansa; hän korjaa ne kitaansa ruumiineen, sieluineen, +kaikkineen.» + +»Kas nyt, kas nyt sitä sisua!» puhuskeli Laurentius, väännältäen +suunnatonta, kömpelöä ruhoaan lattialta; »mutta on sitä ollut +parempiakin miehiä kuin Sinä, herra Mikael Lambourne, peukaloni ja +etusormeni pienen pyörähdyksen takana; ja vielä minä Sinunkin perääsi +oveni suljen, ennen kuin tästä leikki lakkaa. Naamasi hävyttömyys ei +voi ijät päivät pelastaa sääriluitasi raudan puristuksesta eikä tuota +ruokotonta janoista kurkkuasi hamppuköydestä.» -- Tuskin olivat nämä +sanat päässeet hänen huuliltaan, kun Lambourne rynkäsi uudelleen hänen +kimppuunsa. »Ei, antakaa nyt olla jo», pauhasi rauhanrakentaja, »tai +minä kutsun tänne sellaisen miehen, joka taltuttaa teidät molemmat: +Varneyn -- ritari Rikhardin, tarkoitan -- hän on jo jalkeilla, sen +takaan -- minä näin hänen juuri käyvän tuon pihan poikki.» + +»Näitkö, saatana olkoon!» pelästyi Lambourne, käyden käsiksi huoneessa +oleviin pesuvehkeisiin: »Ei, mutta tee sitten tehtäväsi, alku-aine -- +luulinpa jo saaneeni Sinusta kyllikseni eilen illalla Orionina uida +rähmästäessäni kuin korkki kuohuvan oluthaarikan pinnalla.» + +Näin puhein ryhtyi hän siivoamaan kasvoistaan ja käsistään tappelun +jälkiä ja laittamaan ulko-asuaan edes jonkunlaiseen kuntoon. + +»Mitä Sinä sille teit?» kysyi palvelija hiljaa vanginvartijalta; »sen +naamatauluhan on vallan jumalattomasti turvoksissa.» + +»Minä vain painoin siihen virkahuoneeni avaimen leiman -- liian hyvä +merkki muuten hänen hirtehisnaamalleen. Ei kukaan saa rääkätä eikä +loukata minun vankejani; ne ovat minun jalokiviäni ja minä suljen ne +siis varmoihin laatikoihin. -- Kas niin, kaunis tyttöseni, heitähän nyt +jo uikutuksesi. -- Ei, mutta varmasti täällä oli nainen!» + +»Luulenpa, että te olette kaikki hulluja tänä aamuna», sanoi palvelija; +»minä en nähnyt täällä en naista enkä oikeastaan miestäkään -- vain +kaksi lattialla kierittelevää petoa.» + +»Ei, sitten olen minä hukassa», päivitteli vartija; »vankila on siis +murrettu, se on selvä. Kenilworthin vankila on murrettu», jatkoi hän +surkeasti valittaen, »vahvin vankila tästä Walesin rajoille -- niin, ja +kuitenkin on siinä talossa nukkunut ritareja ja kreivejä ja kuninkaita +yhtä turvallisesti kuin Lontoon Towerissa. Se on nyt murrettu, vangit +paenneet ja vanginvartija on suuressa vaarassa saada nuoran kaulaansa!» + +Sitten laskeutui hän omaan luolaansa jatkamaan voivotteluansa tai +nukkumaan itsensä selväksi. Lambourne ja palvelija seurasivat heti +hänen jäljissään, ja hyvinpä siinä tekivätkin, sillä vartija oli +pelkästä tottumuksesta sulkemaisillaan rappukäytävän rautaisen portin; +ja elleivät he olisi ennättäneet sitä estämään, olisivat he saaneet +kauniisti jäädä samaan tornihuoneeseen, josta kreivitär oli juuri +paennut. + +Tämä onneton nainen piiloittautui vapaaksi päästyään huvikentälle, +kuten olemme jo maininneetkin. Hän oli nähnyt tämän komeasti +koristellun paikan Mervynin tornin akkunasta; ja pakomatkalla johtui +hänen mieleensä, että hän sen puiden, lehtimajojen, suihkulähteiden, +patsaiden ja luolien joukosta löytäisi jonkun salaisen sopen, missä hän +voisi olla piilossa siksi kunnes hän uskaltaisi kääntyä jonkun +hyväsydämisen ihmisen puoleen, jolle hän saattaisi kertoa +hädänalaisesta tilastaan niin paljon kuin rohkenisi ja jonka avulla hän +voisi pyytää puhutella puolisoansa. + +»Jos tapaisin oppaani», ajatteli hän, »saisin tietää, onko hän jättänyt +kirjeeni. Ja vaikkapa näkisin Tressilianinkin, niin parempi minun olisi +vihastuttaa Dudley paljastamalla koko kurja asemani hänelle, joka on +rehellisyys itse, kuin joutua jälleen tämän vallattoman ja +sekasortoisen linnan julkean palvelijakunnan solvaistavaksi. Minä en +mene enää suljettuihin huoneisiin, minä odotan, minä tähystelen -- niin +monien ihmisolentojen joukosta täytyy löytyä joku lempeä sydän, joka +voi ymmärtää ja sääliä minun kärsimyksiäni.» + +Ja moni joukkue kulkikin tosiaan huvikentän poikki. Mutta heitä oli +aina neljä, viisi ilakoivaa ihmistä yhdessä, jotka nauroivat ja +elämöivät oman riemunsa runsautta ja oman sydämensä onnea. + +Valitsemassaan piilopaikassa saattoikin hän hyvin helposti välttää +kaikkea huomiota. Hänen tarvitsi vain peräytyä luolan syvimpään +loukkoon, joka oli varustettu kaikenlaisilla luontoa itseään +jäljittelevillä koristuksilla ja sammalpenkeillä ja jonka perällä +suihkulähde lorisi, ja hän saattoi helposti joko pysyä siellä piilossa +tai mielensä mukaan näyttäytyä jollekin yksinäiselle vaeltajalle, jonka +uteliaisuus saattoi houkutella tänne haaveellisen yksinäisyyden +helmaan. Sellaista tilaisuutta odotellessaan katsahti hän kirkkaaseen +altaaseen, jonka pinnan hiljaa lirittelevä suihkulähde salli pysyä +kirkkaana kuin kuvastimen, ja pelästyi omaa ulkomuotoaan ja epäili +samalla, niin oudonnäköiseksi ja rumaksi teki hänet valepuku +mielestään, uskaltaisiko kukaan nainen (ja juuri säälistä omaa +sukupuoltaan kohtaan toivoi hän parhaiten myötätuntoa herättävänsä) +ryhtyä puheisiin niin epäilyttävän olennon kanssa. Ajatellen näin +naisena, jolle ulko-asu ei missäänkään tilaisuudessa ole vähäpätöinen +asia, ja kaunottarena, joka luotti hieman omien sulojensa voimaan, +riisui hän matkaviittansa ja väljän hilkkansa, mutta asetti ne +kuitenkin niin lähelle, että hän ennättäisi pukea ne jälleen ylleen +nopeammin kuin saattoi ehtiä luolan suulta sen perälle, jos Varneyn tai +Lambournen tulo tekisi valepuvun välttämättömäksi. Näiden +päällysvaatteiden alla oli hänellä hieman teatterimainen, sille +luulotellulle henkilölle soveltuva puku, jota hänen muka piti esittämän +jossakin näytelmässä. Wayland oli asian järjestänyt siten heidän +toisena matkapäivänään, saatuaan edellisenä päivänä kokea, mitä hyötyä +sellaisena henkilönä kulkemisesta saattoi olla. Amy suoritti pienen +aamusiivouksen niin joutuin kuin mahdollista, altaan toimiessa sekä +pesu-astiana että kuvastimena; sitten otti hän käteensä pienen +jalokivilippaansa siltä varalta, että sen sisältämät kalleudet voisivat +esiintyä välittäjinä, vetäytyi luolan pimeimpään, kaukaisimpaan +soppeen, istuutui sammalpenkille ja alkoi odottaa, lähettäisikö +sallimus hänelle jonkun pelastumismahdollisuuden tai jonkun +hyväsydämisen suojelijan. + + + + +XVI Luku. + + + Sä pyyn näitkö värisevän + Liki liidellessä haukan, + Oksain suojaan kyyristyvän + Aran, neuvottoman raukan. + + _Prior_. + +Sinä muistettavana aamuna tapahtui, että ruhtinatar, jota varten kaikki +nämä huvitukset olivat järjestetyt, Englannin neitseellinen kuningatar +itse, oli varhaisimpia metsästäjättäristä, jotka ilmestyivät +huoneistaan täydessä kunnossa, erän ajoon lähteäkseen. En tiedä, +sattumaltako niin kävi vaiko osoittaakseen hienotunteista +kohteliaisuutta hallitsijattarelle, joka oli hänelle aina ollut niin +suosiollinen, se vain on varmaa, että tuskin oli Elisabet poistunut +askeleen verran huoneensa kynnykseltä, kun Leicester jo oli hänen +sivullansa ehdottamassa, että hän suvaitsisi metsästysretken viimeisiä +valmisteluja suoritettaessa lähteä katsastamaan huvikenttää ja +puutarhoja, jotka se yhdisti linnan pihaan. + +Heidän kävellessään tälle uudelle ihanain näkyjen näyttämölle tarjosi +kreivin käsivarsi hallitsijattarelle tarpeellista tilapäistä apua +siinä, missä porrasjaksot, jotka olivat silloin hyvin suosittuja +puutarhakoristuksia, veivät pengermältä pengermälle ja kukkalavalta +toiselle. Mukana seuraavat hovinaiset, joilla oli kylliksi varovaista +viisautta tai jotka ehkä ystävällisesti halusivat näyttää sitä heillä +olevan, eivät katsoneet velvollisuutensa kuningatarta kohtaan -- +vaikkeivät he kadottaneetkaan häntä koskaan näkyvistään, -- vaativan +heitä käymään aivan lähellä ja ottamaan osaa kuningattaren ja kreivin +keskusteluun, ja ehkäpä sitä häiritsemään, sillä olihan kreivi sekä +Elisabetin isäntä että hänen luotettu, kunnioitettu ja suosittu +palvelijansa. He tyytyivät siis vain ihailemaan tätä kaunista ylhäistä +paria, jonka juhlavaatteet oli nyt vaihdettu melkein yhtä komeihin +metsästyspukuihin. + +Elisabetin metsästyspuku, joka oli vaaleansinistä silkkiä ja +hopeapunoksin ja kurepauloin koristettu, lähenteli muodoltaan +muinaisten amatsonien pukua ja sopi sentähden erinomaisen hyvin sekä +hänen pituuteensa että hänen piirteittensä arvokkuuteen, sillä +tietoisuus asemastaan ja pitkä-aikainen käskemiseen tottumus olivat +kehittäneet hänen kasvonsa melkein liian miehekkäiksi, jotta ne +olisivat voineet esiintyä parhaaksi edukseen tavallisessa +naisvaatetuksessa. + +Leicesterin metsästyspuku oli lincolninvihreätä kangasta, runsaasti +kullalla kirjaeltu, ja komeasta vyöstä riippui torvi ja väkipuukko +miekan asemasta; tämäkin puku vaatetti häntä erinomaisesti, kuten hänen +muutkin joko sitten hovi- tai sota-pukunsa. Sillä niin täydellinen oli +hän kaikilta ruumiinsa ja kasvojensa muodoilta, että hän näytti aina +esiintyvän parhaimpanaan juuri siinä tehtävässä ja puvussa, jota hän +kulloinkin toimitti tai kantoi. + +Elisabetin ja suosikki-kreivin keskustelusta ei meille ole säilynyt +yksityiskohtaisempia tietoja. Mutta ne, jotka katselivat heitä matkan +päästä (ja hovimiesten ja hovinaisten silmät ovat sangen tarkat), +väittivät, ettei vielä milloinkaan ennen ollut Elisabetin liikkeiden ja +eleiden arvokkuus niin selvästi sulanut neuvottomuuden ja hellyyden +sävyksi. Hänen askeleensa eivät olleet ainoastaan hitaita, vaan +epätasaisiakin, mikä oli aivan outoa hänen käyntitavalleen; hänen +katseensa näytti olevan luotu maahan ja ilmaisevan arkaa yrittelyä +poistua saattajansa seurasta, mikä ulkonainen ilme osoittaa usein +naisissa, jos heidän sydäntään lähemmin tutkitaan, täsmälleen +vastakkaista halua. Rutlandin herttuatar, joka uskalsi lähimmäksi, +väitti eroittaneensa kyyneleen Elisabetin silmäkulmassa ja hehkuvan +punan hänen poskillaan ja lisäsi: »Hän painoi silmänsä maahan +väistääkseen minun katsettani, hän, joka tavallisissa oloissa +katseellaan lannistaisi leijonan.» Mihin johtopäätöksiin nämä havainnot +veivät, on itsestään selvää; eivätkä ne ehkä niin aivan perättömiä +olleetkaan. Kahden eri sukupuoliin kuuluvan henkilön salainen +keskustelu määrää usein heidän kohtalonsa ja antaa sille ehkä aivan +toisenlaisen käänteen kuin he olivat odottaneetkaan. Mielistelyä +sekaantuu keskusteluun, hellyyttä ja intohimoa sekaantuu vähitellen +mielistelyyn. Aatelismiehet ja paimenpojat sanovat sellaisena +viekoittelevana hetkenä enemmän kuin aikoivatkaan; ja kuningattaret ja +maalaistytöt kuuntelevat kauvemmin kuin heidän tulisikaan. + +Hevoset hirnuivat sillävälin ja pureskelivat kärsimättöminä kuolaimiaan +linnan ulkopihalla; koirat ulvoivat kahleissaan, ja vartijat ja +ratsastavat ja jalkaisin astuvat metsämiehet valittelivat +kasteen haihtumista, koska siten vainu tuli vaikeammaksi. Mutta +Leicesterillä oli nyt toisenlainen otus kierroksessa, tai puhuaksemme +oikeudenmukaisemmin häntä kohtaan, hän oli joutunut erän ajoon +tietämättään, tuumimattaan, uljaan metsänkävijän tavoin, joka seuraa +tiellensä sattunutta haukkua, vei se sitten minne tahansa. Kuningatar, +loistavan kaunis nainen, Englannin ylpeys, Ranskan ja Hollannin toivo +ja Espanjan kauhistus, oli nähtävästi kuunnellut tavallista +suosiollisemmin sitä tunteilevaa mielistelyä, josta hän ainakin piti +niin paljon; ja kreivi oli, ehkä turhamaisuuksissaan, ehkä +kunnianhimossaan, tai ehkä molempain viehättämänä lisännyt puheisiinsa +yhä enemmän ja enemmän sitä huumaavaa ainetta, niin että hänen +ahdistelunsa lopulta muuttui suoraksi lemmenhaasteluksi. + +»Ei, Dudley», virkkoi Elisabet, vaikkakin vapisevin, katkonaisin sanoin +-- »ei, minun täytyy pysyä kansani äitinä. Muut siteet, jotka tekevät +alhaissäätyisemmän neidon onnelliseksi, ovat kielletyt hänen +hallitsijattareltaan. -- Ei, Leicester, älkää puhuko siitä enää. -- Jos +minä olisin kuin muut ja saisin vapaasti etsiä onneani -- silloin +kylläkin -- mutta nyt ei se käy päinsä -- ei käy päinsä. -- Siirtäkää +metsästysretki -- siirtäkää se puoleksi tunniksi -- ja jättäkää minut, +herra kreivi.» + +»Kuinka, jättääkö Teidät, armollinen Valtijatar!» huudahti Leicester. +-- »Hulluuteni on siis Teitä loukannut?» + +»Ei, Leicester, ei niin!» vastasi kuningatar hätäisesti; »mutta se on +hulluutta, eikä sitä saa enää toistaa. Menkää -- mutta älkää poistuko +täältä kauvaksi -- älkääkä päästäkö tänne ketään yksinäisyyttäni +häiritsemään.» + +Hänen näin puhuttuaan kumarsi Dudley syvään ja poistui hitaasti ja +murheellisen näköisenä. Kuningatar jäi katselemaan hänen jälkeensä ja +mumisi itsekseen: -- »Olisipa se mahdollista -- olisipa se vain +mahdollista! -- mutta ei -- ei -- Elisabetin täytyy olla vain Englannin +puoliso ja äiti.» + +Samassa kuului askeleita, ja tulijaa välttääkseen kääntyi kuningatar +luolaan, missä hänen onneton, mutta liiankin menestyksellinen +kilpailijattarensa oli piilossa. + +Vaikka Englannin Elisabetin mieltä olikin jonkun verran järkyttänyt se +kuohuttava keskustelu, jonka hän juuri oli lopettanut, oli se kuitenkin +luonnostaan niin luja ja päättäväinen, että se pian asettui +entiselleen. Se oli aivan noiden vanhojen keltiläisten kiikkukiviksi +sanottujen muistomerkkien kaltainen. Pieneksi poikaseksi kuvatun +Cupidonkin sormi sai hänen tunteensa liikkeelle, mutta Herkuleenkaan +voima ei olisi saanut niitä tasapainostaan. Hänen edetessään hitaasti +luolan perimmäisintä sopukkaa kohti, olivat hänen kasvonsa, ennenkuin +hän oli kulkenut puoltakaan matkasta, muuttuneet jälleen arvokkaan +näköisiksi ja hänen katseensa käskeväksi. + +Siinä hetkessä huomasi kuningatar naisolennon seisovan erään +alabasteripylvään vieressä tai oikeammin osaksi takana; tämän pylvään +juurelta kumpusi kirkas suihkulähde, joka täytti tämän hämärän luolan +äärimäisen perukan. Klassillisesti sivistynyt Elisabet muisti kohta +Numan ja Egerian tarinan, eikä hän epäillyt lainkaan jonkun +italialaisen kuvanveistäjän siinä tahtoneen esittää vedenneitoa, joka +muinoin saneli Roomalle lakeja. Lähetessäänkin oli hän yhä kahden +vaiheilla, oliko hänen edessään kuvapatsas vaiko elävä ihmisolento. +Onneton Amy seisoi tosiaankin paikallaan aivan liikahtamatonna, haluten +ilmaista tilansa oman sukupuolensa jäsenelle, mutta taas toisaalta +kainostellen sitä komeata, ylhäistä naista, joka astui häntä kohti ja +jonka hänen pelkonsa heti ilmaisi siksi henkilöksi, mikä hän +todellisuudessa olikin, vaikkeivät hänen silmänsä olleet häntä koskaan +nähneetkään. Amy oli noussut sammalpenkiltään aikoen puhutella tätä +yksinään, ja, kuten hän aluksi luuli, niin sopivaan aikaan luolaan +tullutta rouvaa. Mutta kun hän muisti, kuinka levottomana Leicester +halusi estää kuningatarta saamasta pienintäkään vihiä heidän +avioliitostaan, ja kun hän tuli yhä enemmän ja enemmän vakuutetuksi +siitä, että henkilö, joka nyt läheni häntä, oli Elisabet itse, seisoi +hän siinä toinen jalka toisen edellä, hänen kätensä ja päänsä +eivät hievahtaneetkaan ja hänen poskensa oli yhtä kalpea kuin +alabasteripylväs, johon hän nojasi. Hänen pukunsa, joka näkyi vain +epäselvästi tässä hämärässä valossa, oli vaaleata merenviheriää silkkiä +ja muistutti jonkun verran kreikkalaisen vedenneidon vaatetusta, koska +sellaista muinaisaikaista valepukua oli pidetty varmimpana niin suureen +näyttelijäin ja juhlijain joukkoon, niin että kuningattaren epäluulo, +ettei hän muka ollutkaan mikään elävä olento, sai tosiaankin voimakasta +tukea ympäristöstä, hänen verettömistä poskistaan ja hänen +tuijottavasta katseestaan. + +Elisabet ei vielä muutamien askelten päähänkään ehdittyään tiennyt, +katseliko hän tosiaankin niin taitavasti muovaeltua kuvapatsasta, ettei +sitä siinä heikossa valossa voinut lainkaan eroittaa todellisuudesta. +Hän pysähtyi sentähden ja kiinnitti tuohon omituiseen esineeseen +ruhtinaallisen katseensa niin terävästi, että Amyn liikahtamattomaksi +sitonut hämmästys alkoi väistyä pelon tieltä ja että hän hitaasti loi +silmänsä maahan ja laski päänsä riipuksiin hallitsijattaren tiukan +katseen masentamana. Mutta paitsi tätä hidasta ja syvää pään +kumartumista pysyi hän muutoin aivan värähtämättä entisessä +äänettömässä asennossaan. + +Hänen puvustaan ja lippaasta, jota hän yhä vaistomaisesti piteli +kädessään, teki Elisabet sen luonnollisen johtopäätöksen, että tuo +kaunis, vaikka mykkä olento hänen edessään oli varmaankin niiden +lukuisain näytelmäkappaleiden ja muiden juhla-esitysten suorittajia, +joita oli asetettu mitä erilaisimpiin paikkoihin yllättämään häntä +kunnianosoituksillaan, ja että tuo tyttöparka oli hänet nähtyään +säikähtänyt pahanpäiväisesti ja joko unohtanut osansa tai menettänyt +rohkeutensa esittää sitä. Oli luonnollista ja armeliasta hieman +rohkaista häntä; ja Elisabet virkkoikin siis alentuvan lempeästi: -- +»No, kuinka nyt, tämän ihanan luolan ihana impi -- ovatko Sinut +lumonneet ja mykäksi mananneet sen ilkeän taikurin loitsut, jota +ihmiset Peloksi nimittävät? -- Me olemme hänen verivihollisiaan, tyttö, +ja me voimme rikkoa hänen lumonsa. Puhu, me käskemme.» + +Vastaamatta hänelle opitulla puheellaan vaipui kreivitär polvilleen +kuningattaren eteen, pudotti lippaansa ja lyöden kätensä yhteen katseli +kuningatarta kasvoihin silmissä ja koko olemuksessa sellainen +kuolettavan pelon ja hartaan rukouksen ilme, että Elisabet tunsi +tulevansa suuresti liikutetuksi. + +»Mitä tämä tarkoittaa?» kysyi hän; »tämä on jo voimakkaampaa tunteen +tulkintaa kuin tilaisuus vaatisikaan. Nouse ylös, neitoseni -- mitä +Sinä meiltä tahdot?» + +»Suojelustanne, Teidän Korkeutenne», sopersi onneton anoja. + +»Jokainen Englannin tytär saa sitä, jos hän sitä ansaitsee», vastasi +kuningatar; »mutta Sinun hädälläsi näyttää olevan syvempi syy kuin +unohdettu osa. Miksi siis ja missä suhteessa suojelustamme pyydät?» + +Amy koetti nopeasti miettiä, mitä hänen olisi parasta sanoa, +pelastuakseen häntä ympäröivistä läheisimmistä vaaroista, kuitenkaan +vahingoittamatta puolisoaan; mutta syöksyen ajatuksesta toiseen kaiken +sen sekasorron keskellä, mikä hänen mielensä täytti, saattoi hän +vihdoin vastaukseksi kuningattaren uudistettuihin tiedusteluihin, että +miksi hän suojaa tahtoi, vain änkyttää: »Voi, voi! kun en minä tiedä.» + +»Tämähän on aivan hullua, neitoseni», virkkoi Elisabet kärsimättömänä; +sillä anojan äärimäinen hämmennys kiihoitti hänen uteliaisuuttaan, +samalla kun se liikutti hänen tunteitaan. »Sairaan täytyy selittää +tautinsa lääkärille, emmekä _me_ sitä paitsi ole tottuneet +toistelemaan kysymyksiämme niin usein saamatta vastausta.» + +»Minä pyydän -- minä rukoilen», soperteli onneton kreivitär -- »minä +rukoilen Teidän armollista suojelustanne erästä -- erästä Varneyta +vastaan.» Hän oli tukehtumaisillaan lausuessaan tuon kohtalokkaan +sanan, johon kuningatar heti tarttui. + +»Mitä, Varneyta -- ritari Rikhard Varneyta -- Leicesterin kreivin +palvelijaa vastaan? -- Mitä tekemistä, neitoseni, on Sinulla hänen +kanssaan ja hänellä Sinun kanssasi?» + +»Minä -- minä -- olin hänen -- vankinaan -- ja hän tavoitteli henkeäni +-- ja minä karkasin -- karkasin --» + +»Heittäytyäksesi minun suojaani, eikö niin?» virkkoi Elisabet. »Minä +olen Sinua suojeleva -- se on, jos Sinä sitä ansaitset; sillä me aiomme +tutkia tätä asiaa mitä tarkimmin. -- Sinä olet», jatkoi hän, luoden +kreivittäreen katseen, joka näytti tahtovan tunkeutua hänen sielunsa +sisimpään, -- »Sinä olet Amy, ritari Hugh Robsartin, Lidcoten linnan +herran tytär?» + +»Antakaa anteeksi -- antakaa anteeksi -- kaikkein armollisin +Ruhtinatar!» rukoili Amy, uudelleen laskeutuen toiselle polvelleen, +sillä hän oli jo välillä noussut ylös. + +»Mitä minä Sinulle anteeksi antaisin, typerä tyttö?» vastasi Elisabet; +»senkö, että olet isäsi tytär? Sinä olet hullu, varmasti. Minunpa +täytyy nähdäkseni kiskoa koko juttu Sinusta tuumakaupalla -- Sinä petit +vanhan, kunnianarvoisan isäsi -- katseesi tunnustaa sen -- Sinä petit +herra Tressilianin -- punastumisesi myöntää sen -- ja Sinä menit +naimisiin sen samaisen Varneyn kanssa?» + +Amy hypähti pystyyn ja keskeytti kiihkeästi kuningattaren: »Ei, +armollinen Kuningatar, ei -- niin totta kuin Jumala meitä kaikkia +tuomitsee, en minä ole se saastainen olento, joksi Te minut tahtoisitte +tehdä! Minä en ole sen inhoittavan orjan -- sen kavalan konnan vaimo! +Minä en ole Varneyn vaimo! Mieluummin olisin minä kuoleman morsian!» + +Kuningatar, joka nyt vuorostaan hämmästyi Amyn kiihkeyttä, seisoi +vaijeten hetken aikaa ja vastasi sitten: »No sitten Jumala meitä +armahtakoon, vaimo! -- Minä huomaan kyllä Sinun osaavan puhua aika +nopeaan, kun aihe Sinua miellyttää. Ei, mutta kerroppas nyt minulle, +vaimo», jatkoi hän, sillä hänen uteliaisuuteensa liittyi nyt hämärästi +aavistava epäilys siitä, että häntä oli jollakin tavoin petetty -- +»kerro minulle, vaimo -- sillä kautta Jumalan päivän, minä tahdon +tietää kaikki -- kenen vaimo tai kenen rakastajatar Sinä olet? -- Puhu +suoraan ja puhu pian. -- Parempi Sinun olisi leikkiä naarasleijonan +kuin Elisabetin kanssa.» + +Tähän umpikujaan ajettuna ja vastustamattoman voiman laahaamana kuilun +partaalle, jonka hän kyllä näki, mutta jota hän ei voinut kaartaa -- +kun kiivastuneen kuningattaren tiukat sanat ja uhkaavat eleet eivät +suoneet hänelle hetkenkään miettimisaikaa, änkytti Amy vihdoinkin +epätoivoissaan: »Leicesterin kreivi tietää kaikki.» + +»Leicesterin kreivi!» huudahti Elisabet rajattomasti hämmästyneenä. -- +»Leicesterin kreivi!» toisti hän kipinöivän suuttumuksen vallassa. -- +»Vaimo, Sinulle on tätä neuvottu -- Sinä valehtelet hänestä -- hän ei +katsahdakaan sellaisiin kuin Sinä. Sinut on palkattu häpäisemään +Englannin jalointa ylimystä ja uskollisinta ritaria! Mutta vaikka hän +olisi luottamuksemme oikea käsi tai vieläkin kallisarvoisempi meille, +Sinä olet saava asiasi tutkituksi ja hänen läsnäollessaan. Tule mukaani +-- tule heti paikalla mukaani!» + +Kun Amy peräytyi kauhistuneena, minkä kiihtynyt kuningatar selitti +tietoisen syyllisyyden merkiksi, työksähti Elisabet hänen luokseen, +tarttui hänen käsivarteensa ja riensi nopein, kiiruhtavin askelin ulos +luolasta pitkin huvikentän pääkäytävää, laahaten mukanaan ylenmäärin +pelästynyttä kreivitärtä, jota hän yhä piteli käsivarresta ja joka sai +ponnistaa kaikki voimansa pysyäkseen raivostuneen kuningattaren +rinnalla. + +Leicester oli sillä hetkellä loistavan, lehtokujan päähän +pylväskäytävään eli kaarikatokseen kokoontuneen herra- ja naisjoukon +keskuksena. Seurue oli asettunut tähän paikkaan odottamaan hänen +majesteettinsa käskyjä metsästysretken alkamisesta, ja saattaa +kuvitella kaikkien heidän hämmästystään, kun he näkivät Elisabetin +unohtaneen tavallisen arvokkaan juhlallisen astuntansa ja lähestyvän +heitä niin nopeasti, että hän oli heidän keskellään ennenkuin he +aavistivatkaan, ja kun he sitten huomasivat pelästyen ja oudoksuen, +että hänen kasvoiltaan paistoi kiihtymyksen ja vihastuksen tuli, että +hänen tukkansa oli päässyt piteistään ankarassa liikunnassa ja että +hänen silmänsä säkenöivät niinkuin ne säkenöivät Henrik VIII:n hengen +kohotessa korkeimmilleen hänen tyttäressään. Eikä heidän kummastuksensa +suinkaan vähentynyt, kun he näkivät kuningattaren voimakkaasti +pitelevän toisella kädellään kalpeata, menehtynyttä, puolikuollutta, +mutta siitä huolimatta yhä vielä viehättävää naisolentoa, samassa +toisella viitatessaan väistymään naisia ja herroja, jotka tunkeutuivat +hänen ympärilleen, luullen hänen äkkiä tulleen sairaaksi. »Missä on +Leicesterin kreivi?» kysyi hän äänellä, joka vavahutti kaikkia lähellä +seisovia hovikoita. -- »Astukaa esiin, herra Leicester!» + +Jos keskellä kauneinta kesäpäivää, jolloin kaikki on vain valoa ja +hymyä, salama iskisi kirkkaalta sinitaivaalta ja halkaisisi maan jonkun +huolettoman vaeltajan jalkojen juuresta, ei hän voisi silmätä sitä +suitsuavaa kuilua, joka niin odottamatta avasi ammottavan kitansa hänen +eteensä, puoliksikaan niin pelästyneenä ja kauhistuneena kuin Leicester +nyt tarkasteli hänelle niin äkkiä tarjoutuvaa näkyä. Hän oli juuri +kuunnellut valtioviisaasti kiellellen ja ymmärtämättömyyttä +teeskennellen hovimiesten puoliksi lausuttuja, puoliksi viittailtuja +onnitteluja kuningattaren suosion johdosta, joka ilmeisesti oli noussut +korkeimpaan huippuunsa tämänaamuisen keskustelun aikana ja jonka +perustalla useimmat heistä ennustelivat hänen piankin kohoavan heidän +vertaisestaan heidän käskijäkseen. Ja nyt, kun se hillitty, mutta ylpeä +hymy, jolla hän oli torjunut heidän vihjailujaan, vielä väreili hänen +poskellaan, syöksähti kuningatar piirin keskelle ylen määrin +kiihtyneenä ja raivostuneena, kannattaen toisella kädellään ja +nähtävästi ilman suurempaa ponnistusta hänen menehtyvää, kalpeaa ja +maahan vajoavaa puolisoansa ja toisen kätensä sormella osoittaen hänen +riutuneita, puolikuolleita kasvojaan, ja kysyen äänellä, joka kajahti +pelästyneen valtiomiehen korvissa kuin viimeinen kauhistava, ruumista +ja sielua tuomioistuimen eteen vaativa pasuunainpuhallus: »Tunnetko +Sinä tätä naista?» + +Ja niinkuin tämän tuomiotorven toitottaessa syntinen rukoilee vuoria +lankeamaan päällensä ja peittämään hänet, niin toivoi Leicesterkin +sisimmässään sen uljaan kaarikatoksen, jonka hän oli ylpeyksissään +rakentanut, repeävän lujista liitoksistaan ja hautaavan heidät kaikki +raunioihinsa. Mutta iskostetut kivet, kaaret ja pylväät kestivät +paikoillaan; ja niiden ylpeä isäntä itse polvistui Elisabetin eteen +kuin olisi joku raskas paino taivuttanut hänet maahan ja kumarsi niin +syvään, että hänen otsansa kosketti niitä marmoripaasia, joilla hän +seisoi. + +»Leicester», huusi kuningatar raivosta vapisevalla äänellä, »jos +minä vain voisin uskoa, että Sinä olet sillä halpamaisella ja +kiittämättömällä tavalla pettänyt minua, kuin tuo Sinun tavaton +pelästyksesi näyttää osoittavan -- minua -- hallitsijatartasi -- +luottavaa, liiankin puolueellista kuningatartasi -- niin kautta kaiken +pyhän, kavala kreivi, tuo Sinun pääsi istuisi yhtä höllässä kuin ikinä +isäsi pää!» + +Leicesterillä ei ollut tukenaan viattomuutensa tietoisuutta, +mutta ylpeys piti häntä vielä pystyssä. Hän -- kohotti hitaasti +otsansa ja kasvonsa, jotka olivat mustat ja paisuneet raivoisasta +mielenkuohusta ja vastasi vain: »Pääni voi pudota vain valtakunnan +ylimmän tuomio-istuimen päätöksestä -- siihen minä asiani vetoan, enkä +ruhtinattareen, joka tuolla tavalla palkitsee uskollisen palvelukseni!» + +»Kuinka! hyvät herrat», virkkoi Elisabet, ympärilleen katsahtaen, +»meitä nähdäksemme uhmataan -- uhmataan linnassa, jonka itse olemme +lahjoittaneet tälle korskealle miehelle! -- Herra Shrewsbury, Te olette +Englannin marsalkka, vangitkaa hänet valtiorikoksesta!» + +»Ketä Teidän Majesteettinne suvaitsee tarkoittaa?» kysyi Shrewsbury +kovin hämmästyneenä, sillä hän oli juuri sillä hetkellä saapunut +paikalle. + +»Ketäpä muuta kuin tätä petturia Dudleyta, Leicesterin kreiviä! -- +Hunsdon-serkku, käske vartijasi aseisiin ja ota hänet heti paikalla +hoimiisi. -- Kuuletko, tomppeli, pidä kiirettä!» + +Hunsdon, karkea, vanha ylimys, joka sukulaisuutensa takia Boleynien +kanssa oli tottunut kohtelemaan kuningatarta vapaammin kuin kukaan muu +olisi uskaltanut, vastasi hätkähtämättä: »Ja kuitenkin voi käydä niin, +että Teidän Majesteettinne lähettää minut Toweriin liiasta +hätiköimisestä. Minä pyydän Teitä malttamaan mielenne.» + +»Malttamaan mieleni -- Jumala nähköön!» huudahti kuningatar -- »älä +puhu siitä minulle -- Sinähän et tiedä, mihinkä hän on vikapää!» + +Amy, joka oli sillä välin saanut tajuntansa johonkin määrin takaisin ja +joka näki puolisoansa uhkaavan hänen mielestään tuhoisimman vaaran +raivostuneen, loukkaantuneen hallitsijattaren puolelta, unohti heti +omat kärsimyksensä (ah! kuinka moni nainen onkaan tehnyt samoin!) ja +oman vaaransa hänen takiansa peljätessään ja heittäytyi kuningattaren +jalkojen juureen, syleili hänen polviansa ja huudahti: »Hän on syytön, +armollinen Valtijatar -- hän on syytön -- kukaan ei voi syyttää mistään +jaloa Leicesteriä!» + +»Mitä nyt, houkkio!» virkkoi kuningatar, »etkö Sinä äsken itse sanonut +Leicesterin kreivin tietävän koko juttuasi?» + +»Sanoinko minä niin?» vastasi onneton Amy, hyljäten kaiken puheittensa +puolustelemisen ja unohtaen kokonaan itsensä. -- »Oi, jos minä niin +sanoin, niin minä ilkeästi valehtelin. Tuomitkoon Jumala minua niinkuin +minä nyt uskon, ettei hänellä ole ollut pienintä ajatustakaan, joka +olisi pyytänyt minua vahingoittaa!» + +»Vaimo!» huusi Elisabet, »minä tahdon tietää, kuka Sinut on tähän +viekoitellut; tai minun vihani -- ja kuningasten viha on suitseva tuli +-- on polttava ja syövä Sinut kuin rikkaruohon hehkuvassa pätsissä.» + +Kun kuningatar lausui tämän uhkauksen, huusi Leicesterin parempi +enkeli hänen ylpeyttään avuksi ja osoitti hänen tekevän maailman +halpamaisimman, hänet iki-ajoiksi häpeällä tahraavan työn, jos hän nyt +alentuisi asettumaan vaimonsa jalomielisen uhrautumisen suojaan ja +jättäisi hänet sitten hyvyytensä palkaksi kuningattaren raivon +esineeksi. Hän kohotti jo päätänsä kunnian miehen arvokkuudella, +tunnustaakseen avioliittonsa ja julistautuakseen kreivittärensä +suojelijaksi, kun Varney, joka oli ilmeisesti syntynyt isäntänsä +pahaksi hengeksi, syöksyi paikalle, kasvot ja koko ulko-asu mitä +suurimman hämmennyksen vallassa. + +»Mitä tarkoittaa tämä julkea tungettelu?» kysyi Elisabet tiukasti. + +Ikäänkuin äärimäisen surun ja levottomuuden murtamana heittäytyi Varney +hänen jalkoihinsa ja huudahti: »Antakaa anteeksi, armollinen +Valtijattareni, antakaa anteeksi! -- tai kääntäkää ainakin vihastuneen +oikeutenne kosto minuun, sillä minä sen ansaitsen; mutta säästäkää +jaloa, ylevää, viatonta herraani ja käskijääni!» + +Amy, joka oli yhä vielä polvillaan, hypähti ylös nähdessään miehen, +jonka lähellä ei hän saanut inholtaan olluksi, ja oli juuri +pakenemaisillaan Leicesterin turviin, kun hänet yht'äkkiä pysäytti se +epävarma ja arka ilme, joka oli jälleen lennähtänyt hänen kasvoilleen +heti kun hänen uskottunsa esiintyminen näytti kääntävän kohtauksen +uudelle uralle; hän peräytyi, kiljahti heikosti ja rukoili hänen +majesteettiaan lähettämään hänet linnan syvimpään vankiluolaan -- +kohtelemaan häntä rikoksellisista pahimpana -- »mutta päästäkää vain +minut näkemästä ja kuulemasta sellaista», huudahti hän, »joka ryöstää +minulta senkin vähän järjen, mikä minulla vielä on jäljellä -- +näkemästä tuota inhoittavinta, julkeinta konnaa!» + +»Ja miksi, rakas lapseni?» kysyi kuningatar, saaden uuden ajatuksen; +»mitä on Sinulle tehnyt tämä petollinen ritari, sillä sellaiseksihan +häntä väität?» + +»Oh, pahempaa kuin suru, armollinen Kuningatar, ja pahempaa kuin +vääryys on hän minulle tehnyt -- hän on kylvänyt epäsopua sinne, missä +pitäisi pyhimmän rauhan vallitseman. Minä tulen hulluksi, jos minun +täytyy katsella häntä kauvemmin!» + +»Jumala nähköön, Sinähän olet jo luullakseni järjiltäsi», vastasi +kuningatar. -- »Hyvä Hunsdon, ota tämä nuori hätääntynyt naisraukka +huostaasi ja toimita hänet varmaan ja hyvään suojaan siksi kunnes me +jälleen tarvitsemme häntä.» + +Pari, kolme hovinaista, joko sitten säälien niin omituista olentoa tai +jostakin muusta syystä, tarjoutui pitämään hänestä huolta; mutta +kuningatar vastasi yksikantaan: »Hyvät rouvat, luvallanne, ei. -- +Teillä on kaikilla, kiittäkää siitä Jumalaa, tarkat korvat ja kerkeä +kieli -- sukulaisellamme Hunsdonilla on mitä kuuroimmat korvat ja kieli +hieman karkea, mutta hitaista hitain. -- Hunsdon, katso, ettei kukaan +pääse puhelemaan hänen kanssaan.» + +»Pyhän Neitsyen nimessä!» sanoi Hunsdon, tukien voimakkaalla +käsivarrellaan menehtynyttä, taintuvaa Amya, »hän on suloinen lapsi; ja +vaikka Teidän Majesteettinne antoikin hänelle karkean hoitajan, niin +osaa se hoitaja olla ainakin ystävällinen ja lempeä. Hän on minun +luonani yhtä hyvässä turvassa kuin omatkin tyttärenheiskaleeni.» + +Näin puhein vei hän vastustelemattoman, melkein tiedottoman Amyn +mukanaan; hänen monet sodat nähnyt tukkansa ja pitkä harmaa partansa +sekaantuivat kreivittären vaaleanruskeisiin kiharoihin, kun tämä nojasi +päätänsä hänen vahvaan, vantteraan olkapäähänsä. Kuningatar seurasi +häntä katseellaan -- hän oli jo sillä itsehillinnällä, jonka täytyy +välttämättä kuulua jokaisen hallitsijan avuihin, karkoittanut +kasvoiltaan kaikki kiihtymyksen merkit ja näytti haluavan poistaa +raivonpuuskauksensa pienimmätkin jäljet kaikkien niiden muistista, +jotka olivat siinä ympärillä seisoneet. »Herra Hunsdon puhuu totta», +huomautti hän, »hän on tosiaankin liian karkea hoitaja niin hennolle +lapsoselle.» + +»Herra Hunsdon», vahvisti Pyhän Asaphin tuomiorovasti, »tahtomatta +lainkaan halventaa hänen jalompia ominaisuuksiaan, käyttää puheessaan +leveätä vapautta ja sekoittaa siihen melkein liiaksikin julmia ja +taika-uskoisia sadatteluja, jotka kuulostavat yhtä paljon +pyhyydenhäväistykseltä kuin vanhalta paavilaisuudeltakin.» + +»Se on hänen verensä vika, herra tuomiorovasti», vastasi kuningatar, +käännähtäen puhuessaan kiivaasti arvoisaan kirkonmieheen päin; »ja Te +saatte silloin moittia minuakin samasta synnistä. Boleynit ovat ikänsä +kaiken olleet kuumaveristä ja suorapuheista sukua, kerkeämmin +ilmoittaen selvän ajatuksensa kuin huolellisesti asetellen lauseitaan. +Ja kautta kunniasanani -- toivoakseni ei tässä puheenvahvistuksessa ole +mitään synnillistä -- epäilen minä, kylmenikö se paljoakaan sen kautta, +että siihen sekoitettiin Tudorein verta.» + +Näitä viimeisiä sanoja lausuessaan hymyili hän armollisesti ja katsahti +salaa ja melkein huomaamatta Leicesterin kreiviin, jolle hän nyt alkoi +uskoa puhuneensa liian kiivaasti ja räikeästi hetken perusteettoman +epäilyksen nojalla. + +Kuningattaren silmä ei tavannut kreiviä missään sovinnontarjoukselle +suosiollisessa mielentilassa. Leicesterin oma katse oli myöhäistä, +mutta sitä syvempää katumusta kuvastaen seurannut sitä surkuteltavaa +olentoraukkaa, jonka Hunsdon oli juuri vienyt pois; nyt tuijotti se +synkkänä maahan, mutta enemmän -- niin ainakin Elisabetista näytti -- +ilmaisten miestä, joka on kärsinyt aiheettoman loukkauksen kuin +ihmistä, joka on syyllisyydestään tietoinen. Kuningatar käänsi +vihoissaan kasvonsa hänestä ja sanoi Varneylle: »Puhu, ritari Rikhard, +ja selitä tämä arvoitus -- Sinulla ainakin on vielä järkesi ja +puhelahjasi tallella, vaikka me saammekin niitä turhaan etsiä muualta.» + +Näin sanoessaan kimmahutti hän vielä toisen vihastuneen katseen +Leicesteriin, ja ovela Varney kiiruhti latelemaan juttuansa. + +»Teidän Majesteettinne läpitunkeva silmä», alkoi hän, »on jo huomannut +rakkaan puolisoni kauhistavan sairauden, sairauden, jota, niin +onnettomia seurauksia kuin siitä nyt on ollutkin, en halunnut +mainittavaksi hänen lääkärinsä todistuksessa, koettaen siten salata +sellaista, mikä nyt on tullut ilmi sitä suuremmaksi häpeäkseni.» + +»Hän on siis tosiaankin mielenhäiriössä?» kysyi kuningatar -- +»oikeastaan emme sitä epäilleetkään -- koko hänen käyttäytymisensä sitä +todistaa. Minä tapasin hänet tylsänä seisomasta tuon luolan nurkasta; +ja jokaisen sanan, minkä hän puhui -- minun täytyi kiskoa ne hänestä +ikäänkuin kidutuskoneilla -- peruutti hän samassa ja väitti valheeksi. +Mutta miten pääsi hän tänne? Miksi ette pidä häntä paremmassa +tallessa?» + +»Armollinen Valtijattareni», vastasi Varney, »se kunnianarvoisa +henkilö, jonka huostaan minä hänet jätin, herra Anton Foster, saapui +juuri äsken tänne, kuljettuaan niin nopeasti kuin mies ja hevonen +suinkin pääsevät, kertomaan minulle hänen paostaan, joka oli +suunniteltu ja suoritettu kaikella sitä sairautta poteville ominaisella +oveluudella. Hän on valmis kuulusteltavaksi.» + +»Jättäkäämme se toiseen kertaan», sanoi kuningatar. »Mutta, ritari +Rikhard, me emme suinkaan kadehdi Teidän koti-onneanne; Teidän +rouvannehan herjasi Teitä mitä katkerimmin ja oli vähällä pyörtyä +Teidät nähdessään.» + +»Sillä lailla ne menettelevät kaikki hänen tilassaan olevat ihmiset, +Teidän Majesteettinne luvalla puhuen», vastasi Varney; »he vihaavat sen +puuskauksensa käsissä ollessaan enimmin juuri niitä, jotka ovat heille +heidän parempina hetkinään rakkaimpia ja läheisimpiä.» + +»Olemme jotakin sentapaista kuulleet ennenkin», sanoi Elisabet, »ja +uskommekin sen kernaasti.» + +»Suvaitsisiko Teidän Majesteettinne siis käskeä», pyysi Varney, »että +minun onneton vaimoni jätettäisiin ystäväinsä hoidettavaksi?» + +Leicester vavahti hieman, mutta sai ankaralla ponnistuksella +liikutuksensa hillityksi, ja Elisabet vastasi terävästi: »Pidättepä Te +nyt kiirettä, herra Varney; me haluamme ensin kuulla Mastersin, oman +lääkärimme selvityksen hänen terveydestään ja mielentilastaan, ja +sitten vasta päättää, mitä on edelleen tehtävä. Te saatte kuitenkin +puhutella häntä, niin että jos teillä on joitakin aviollisia +riitaisuuksia -- sellaisia olemme kuulleet sattuvan rakastavienkin +pariskuntien välillä -- ratkaistavina, te voitte sopia ne keskenänne, +häpäisemättä enää koko hoviamme ja meitä häiritsemättä.» + +Varney kumarsi syvään eikä vastannut sanaakaan. + +Elisabet katsahti jälleen Leicesteriin ja virkkoi niin alentuvasti kuin +vain sydämellisin osanotto voi: »Epäsopu, sanoo eräs italialainen +runoilija, löytää tiensä yhtähyvin rauhallisiin luostareihin kuin +perheen pyhättöönkin; ja pelkäämmepä, etteivät meidän omat vartijamme +eivätkä airueemme saa sitä pysymään poissa hovistammekaan. Herra +Leicester, me loukkasimme Teitä ja meillä on syytä katsoa, että Te +olette loukannut meitä. Me näyttelemme leijonan osaa ja annamme +ensimäisenä anteeksi.» + +Leicester kirkasti katsantonsa, jos se ponnistustakin kysyi, mutta +hänen mielensä oli niin syvästi järkytetty, ett'ei sen rauha niin vain +palannut. Hän puheli kuitenkin kaikkea, mikä sopi tilaisuuteen, ettei +hänellä ollut onnea antaa anteeksi, koska henkilö, joka häntä kehoitti +niin tekemään, ei voinut yleensä häntä lainkaan loukata. + +Elisabet näytti tyytyvän tähän vastaukseen ja ilmoitti aamun +huvitoimitusten voivan alkaa. Torvet räikkyivät -- koirat haukkuivat -- +hevoset teutaroivat -- mutta herrat ja naiset riensivät nyt alkaneeksi +julistetulle metsästysretkelle aivan toisenlaisin tuntein kuin heidän +sykähtävin sydämin kuullessaan ensimäisen herätystoitotuksen. +Jokaisella otsalla väikkyi epäilys, pelko ja odotus, ja aavistelua ja +vehkeilyä piili jokaisessa kuiskauksessa. + +Blount suihkasi sopivan tilaisuuden tullen Raleighin korvaan: »Tämä +myrsky tuli yhtä odottamatta kuin itävihuri Välimerellä.» + +»_Varium et mutabile_» -- vastasi Raleigh samaan tapaan. + +»No, ole nyt siinä, enhän minä siitä Sinun latinastasi kuitenkaan +mitään ymmärrä», kuiskasi Blount edelleen; »mutta siitä minä vain +Jumalaa kiitän, ettei Tressilian ollut ulapalla tämän kamalan +tuulispään raivotessa. Hän olisi tuskin kyennyt haaksirikkoa +välttämään, hän kun osaa niin huonosti asetella purjeitaan +hovipuuskausten mukaan.» + +»Olisihan Sinun sopinut häntä neuvoa», virkkoi Raleigh. + +»No, olenpa minä käyttänyt aikaani yhtä hyvin kuin Sinäkin, ritari +Walter», vastasi kunnon Blount. »Minä olen ritari yhtä hyvin kuin +Sinäkin, vieläpä aikaisempaa tekoa.» + +»Jumala järkeäsi valistakoon», tokaisi Raleigh; »mutta haluaisinpa +tosiaankin tietää, miten sen Tressilianin laita oikeastaan on. Hän +jutteli minulle tänä aamuna, ettei hän lähde huoneestaan kahteentoista +tuntiin tai niille main, koska häntä muka sitoo joku lupaus. Tuon +rouvan mielipuolisuus, kun hän saa sen tietää, ei, niin pelkään, +suinkaan paranna hänen tautiaan. Nyt on juuri täysikuu, ja ihmisten +aivot kuohuvat silloin kuin hiiva. Mutta kuulehan! soitetaan ratsaille. +Nouskaamme satulaan, Blount; meidän nuorten ritarien täytyy ansaita +kannuksemme.» + + + + +XVII Luku. + + + -- Rehellisyys, + Hyveistä jaloin! Älköön kenkään tieltäs + Suoralta väistykö; maa vaikka halkeis + Ja hornan kuiluin ikituhot uhkais, + Sittenkin vilpin kierot polut hylkää. + + _Douglas_. + +Vasta pitkän ja onnistuneen metsästysretken ja myöhään kestäneen +aterian jälkeen, johon ryhdyttiin heti kuningattaren palattua linnaan, +pääsi Leicester vihdoinkin kahdenkesken Varneyn kanssa; tältä hän kuuli +nyt kaikki kreivittären paon yksityiskohdat sellaisina kuin ne oli +esittänyt Foster, joka sen seurauksista levottomana oli itse +kiiruhtanut Kenilworthiin uutisineen. Kun Varney kertomuksessaan +erikoisesti vältti koskettelemasta niitä kreivittären terveyttä +uhkaavia juomia, jotka juuri olivat ajaneet hänet niin epätoivoiseen +tekoon, loukkautui Leicester suuresti siitä kevytmielisyydestä, millä +hänen puolisonsa oli rikkonut hänen ankarat käskynsä ja pannut hänet +siten alttiiksi Elisabetin vihastukselle, hän kun saattoi vain +uskoa hänen toimineen siten yksinomaan mustasukkaisuudesta ja +kärsimättömyydestä, saavuttaakseen sitä pikemmin arvolleen kuuluvan +aseman ja kunnian. + +»Minä olen antanut sille tuntemattoman devonshirelaisen aatelismiehen +tyttärelle», sanoi hän, »Englannin ylpeimmän nimen. Minä olen tehnyt +hänet aviovuoteeni ja mahtavuuteni osalliseksi. Minä pyydän häneltä +hieman kärsivällisyyttä, ennenkuin hän lykkää veneensä suuruutensa +täyttä vauhtia vilistävään virtaan, ja kuitenkin se sokaistu nainen +uskaltaa ennemmin itsensä ja minut haaksirikkoon, ajaa minut tuhansien +puuskien pyöritettäväksi ja tuhansien karien ja särkkien keskelle ja +kietoo minut tuhansiin petoksiin, jotka häpäisevät minut omissa +silmissänikin, kuin viipyisi vielä lyhyen ajan siinä huomaamattomassa +asemassa, mihin hän oli syntynyt. -- Hän on niin rakastettava, niin +suloinen, niin hellä, niin uskollinen -- ja kuitenkin puuttuu häneltä +niin vakavassa asiassa varovaisuutta, jota odottaisi jo typerimmältäkin +houkkiolta -- se saa tosiaankin kärsivällisyyteni loppumaan.» + +»Kyllä me siitä vielä kunnialla selviämme», lohdutti Varney, »kunhan +vain saisimme armollisen rouvan tottelemaan ja esittämään osaa, jonka +hetken olosuhteet tekevät välttämättömäksi.» + +»Se on liiankin totta, ritari Rikhard», sanoi Leicester, »muuta keinoa +ei tosiaankaan ole. Minä olen kuullut häntä julkisesti mainittavan +Sinun vaimoksesi, panematta vastaan. Hänen täytyy pitää sitä nimeä ja +arvoa siksi kunnes hän on kaukana Kenilworthista.» + +»Ja kauvan vielä jälkeenkin päin, luullakseni», vastasi Varney ja +lisäsi sitten heti: »Sillä minun täytyy toivoa, että siihen menee vielä +pitkä aika, -- ennenkuin hän voi julkisesti kantaa Leicesterin +kreivittären nimeä -- jopa pelkään, ettei se saata turvallisesti +tapahtua tämän kuningattaren koko elinaikana. Mutta Teidän +Korkeutennehan asian parhaiten ymmärtää, Te kun yksin tiedätte, +millaiset suhteenne ovat Elisabetiin.» + +»Olet oikeassa, Varney», virkkoi Leicester; »minä olen tänä aamuna +ollut sekä narri että konna; ja kun Elisabet saa kuulla onnettomasta +avioliitostani, ei hän voi muuta kuin ajatella itseään kohdellun tuolla +edeltäpäin harkitulla ylenkatseella, jota eivät naiset anna milloinkaan +anteeksi. Me olemme olleet tänään aivan lähellä julkista riitaa; ja +minä pelkään, että siihen sitä vielä kerran palataan.» + +»Onko hänen vihansa sitten niin leppymätön?» kysyi Varney. + +»Kaukana siitä», vastasi kreivi; »sillä ollen sen luontoinen ja siinä +asemassa kuin hän on, on hän tänään ollut aivan liiankin alentuvainen +ja antanut minulle monta tilaisuutta korjata, mitä minä hänen +nähdäksensä olin mieleni kiivaudessa rikkonut.» + +»Niin», virkkoi Varney, »italialaiset sanovatkin oikein: +lemmenriidoissa on rakastava puoli aina taipuvaisempi ottamaan +suuremman syyn niskoilleen. -- Niin että, armollinen herra, jos tämä +Teidän avioliittonne nyt vain saadaan pysymään salassa, ovat Teidän +suhteenne Elisabetiin entisellään.» + +Leicester huokasi ja oli hetken äänettömänä, ennenkuin vastasi. + +»Varney, minä luulen Sinua täysin uskolliseksi ja luotettavaksi ja minä +kerron Sinulle kaikki. Minun suhteeni häneen eivät ole entisellään. +Minä olen puhunut Elisabetille -- mikä hulluus minut siihen vei, en +tiedä itsekään -- asiasta, jota ei voi heittää sikseen loukkaamatta +kaikkia naisellisia tunteita mitä syvimmin, mutta jota minä kuitenkaan +en uskalla enkä voi jatkaa. Hän ei voi koskaan, koskaan antaa minulle +anteeksi sitä, että minä olen saanut nuo inhimillisen intohimon +ilmaukset hänessä hereille ja julki.» + +»Meidän täytyy tehdä jotakin, armollinen herra», virkkoi Varney, »ja +pian.» + +»Ei ole mitään tehtävissä», vastasi Leicester toivottomana; »minä olen +miehen kaltainen, joka on kauvan suurella työllä ja tuskalla kiivennyt +vaarallista kallioseinää ja joka huomaa kulkunsa katkaistuksi ja +peräytymisen mahdottomaksi juuri silloin, kun yksi ainoa rohkea +harppaus enään eroittaisi hänet huipusta. Minä näen yläpuolellani +korkeuden, jota en voi saavuttaa -- allani kuilun, jonne minun täytyy +romahtaa heti kun höltyvät käteni ja pyörtyvä pääni päästävät minut +putoamaan nykyisestä epävakaisesta asemastani.» + +»Ajatelkaa parempaa tilastanne, armollinen herra», virkkoi Varney -- +»koettakaamme keinoa, johon juuri äsken suostuitte. Jos vain saamme +avioliittonne pysymään Elisabetilta salassa, voi kaikki käydä vielä +hyvin. Minä lähden heti armollisen rouvan puheille. -- Hän vihaa minua, +koska hän aivan oikein epäilee minun innokkaasti Teidän Korkeutenne +edessä vastustaneen niitä oikkuja, joita hän nimittää oikeuksikseen. +Minä en välitä hänen ennakkoluuloistaan. -- Hänen täytyy kuunnella +minua, ja minä olen esittelevä hänelle niin päteviä syitä, jotka +pakottavat mukautumaan olosuhteiden vaatimuksiin, etten lainkaan epäile +tuovani hänen suostumustaan kaikkiin näiden vaatimusten mukaisiin +toimenpiteisiin.» + +»Ei, Varney», vastasi Leicester; »minä olen miettinyt, mitä on tehtävä, +ja minä tahdon itse puhutella Amya.» + +Nyt oli Varneyn vuoro tuntea omissa lihoissaan se kauhistus ja +levottomuus, joihin hän oli ollut ottavinaan osaa vain isäntänsä +puolesta. »Ei suinkaan Teidän Korkeutenne aijo itse tavata armollista +rouvaa?» + +»Se on vakava päätökseni», vastasi Leicester; »hanki minulle +palvelijanviitta; minä kuljen vartijain ohi Sinun käskyläisenäsi. +Sinähän pääset vapaasti hänen luokseen.» + +»Mutta, armollinen herra --» + +»Minä en kärsi mitään _muttaa_», kivahti Leicester; »niin sen +pitää käymän, eikä toisin. Hunsdon nukkuu luullakseni Saintlowen +tornissa. Me pääsemme näistä huoneista sinne salakäytävää pitkin, +tarvitsematta pelätä ketään kohtaavamme. Ja mitä sitten, vaikka +Hunsdonin tapaisinkin? Hän on enemmän ystäväni kuin vihamieheni ja +kyllin typerä tomppeli uskoakseen kaikki mitä hänelle suinkin viitsii +syöttää. Hanki viitta tänne heti paikalla.» + +Varneyn ei auttanut muu kuin totteleminen. Muutamien minuuttien +kuluttua oli Leicester kääriytynyt vaippaansa, vetäen lakin silmilleen +ja seuraten Varneyta pitkin salakäytävää, joka oli yhteydessä Hunsdonin +huoneuston kanssa, jossa heidän tuskin tarvitsi peljätä urkkijoita ja +jossa oli niin pimeä, etteivät nämä kai olisi voineetkaan tyydyttää +uteliaisuuttaan. He tulivat jälleen ihmisten ilmoille ovesta, jonka +vartijaksi Hunsdon oli sotilasmaisen varovasti asettanut erään +pohjanpuoleisen käskyläisensä; tämä päästi ritari Rikhard Varneyn ja +hänen palvelijansa vastustelematta jatkamaan matkaansa, sanoen vain +pohjoismurteellaan: »Tahtoosinpa, jotta Sinä saisit sen hullun frouan +pysymähän siivommalla tuolla; sen voivootteleminen panoo niin ilkiästi +mun pääluusnani, jotta mä paljo tärkiämpää seisoosin vaharis vaikka +kuinka saakurinlaases lumipyrys kuin täs.» + +He astuivat kiireesti sisään ja sulkivat oven perästään. + +»Nyt, kelpo piru, jos Sinua on lainkaan olemassa», ajatteli Varney +itsekseen, »auta nyt kerrankin uskollista liittolaistasi +kuolemanhädässä, sillä veneeni on ajautunut kauheiden salakarien +keskelle!» + +Kreivitär Amy istui, tukka ja vaatteet epäjärjestyksessä, +jonkunlaisella vuoteentapaisella, syvimmän masentumuksen perikuvana; +oven avautuminen herätti hänet horroksistaan. Hän käännähti äkkiä +ympäri ja huudahti, kiinnittäen katseensa Varneyhin: »Roisto! oletko +taas tullut punomaan uusia konnamaisia juoniasi?» + +Leicester katkaisi lyhyeen hänen kiihkeät soimauksensa astumalla esiin, +pudottamalla viittansa ja lausumalla pikemmin käskevästi kuin hellästi: +»Minun kanssani, rouva, on Teidän puhuminen, eikä ritari Rikhard +Varneyn.» + +Kuin taikavoimalla muuttui kreivittären katse ja koko käytös. »Dudley!» +kiljaisi hän, »Dudley! Vihdoinkin Sinä siis tulit?» Ja nopeana kuin +salama syöksähti hän puolisonsa luo, karkasi hänen kaulaansa ja Varneyn +läsnä-olosta huolimatta peitti hänet hyväilyin, hänen kyyneltensä +valuessa virtoina Leicesterin kasvoille ja hänen kuiskiessaan +katkonaisin, yhteydettömin tavuin hellimpiä sanoja, mitä rakkaus +suinkin pyhitetyilleen opettaa. + +Leicesterillä oli mielestään syytä olla vihoissaan vaimolleen, +koska tämä oli rikkonut hänen käskynsä ja siten saattanut hänet +tämänaamuiseen vaaralliseen asemaan. Mutta mikä suuttumus voisi kestää +tuollaisia hellyyden osoituksia vastaan, kun niitä jakeli niin suloinen +olento, että puvun huolimattomuus ja pelon, surun ja väsymyksen +kuihduttavat vaikutukset, jotka olisivat olleet muiden kauneuden surma, +tekivät vain hänen ihanuutensa sitä kiinnittävämmäksi! Leicester +vastasi hänen hyväilyihinsä hellästi, mutta samalla murheellisesti, ja +tätä viimeistä vivahdusta hän tuskin näytti huomaavan, ennenkuin hänen +ensimäinen riemunpuuskauksensa oli jonkun verran talttunut; silloin hän +kysyi, puolisoaan levottomana kasvoihin katsoen, oliko tämä sairas. + +»En ruumiillisesti, Amy», vastasi Leicester. + +»Sitten tahdon minäkin jaksaa hyvin -- Oi Dudley! Minä olen ollut +sairas! -- niin sairas sen jälkeen kun viimeksi tapasimme! -- sillä +minä en sano tämänaamuista kauhistuttavaa kohtausta tapaamiseksi. Minä +olen ollut sairauden, surun ja vaaran valloissa. -- Mutta nyt olet Sinä +tullut, ja kaikki on nyt vain iloa ja terveyttä ja turvallisuutta!» + +»Voi Amy», sanoi Leicester, »Sinä olet saattanut minut turmioon!» + +»Minä, herrani?» kysyi Amy, ja hänen poskensa menetti heti ohimenevän +ilon punerruksen, -- »miten voisin vahingoittaa sitä, jota rakastan +enemmän kuin itseäni?» + +»En haluaisi nuhdella sinua, Amy», vastasi kreivi, »mutta etkö ole +täällä vastoin nimenomaisia käskyjäni -- ja eikö läsnäolosi täällä +vaaranna sekä sinua että minua?» + +»Niinkö, niinkö tosiaan?» Amy huudahti kiihkeästi; »miksi sitten olen +täällä hetkeäkään kauemmin? Voi, jos tietäisit, mitkä pelot pakottivat +minut jättämään Cumnorin linnan! Mutta en sano mitään itsestäni -- vain +sen, että jos olisi mahdollista toisin, en mieluusti palaisi +_sinne_; kuitenkin, jos on kyseessä turvallisuutesi --» + +»Harkitsemme jotain toista paikkaa, Amy», sanoi Leicester, »ja sinä +menet johonkin pohjoisista linnoistani -- uskon tämän olevan +tarpeellista vain muutaman päivän ajan -- Varneyn vaimon +ominaisuudessa.» + +»Mutta, armollinen herra Leicesterin kreivi», sanoi Amy, irrottautuen +hänen syleilystään, »omalle vaimollenneko Te annatte tuon kunniattoman +neuvon tunnustaa olevansa toisen morsian -- ja kaikista miehistä, tuon +konna Varneyn morsiamen?» + +»Armollinen rouva, puhun nyt tosissani -- Varney on hyvä ja uskollinen +palvelijani, luotettu syvimmissäkin salaisuuksissani. Ennemmin +menettäisin oikean käteni kuin hänen palveluksensa tällä hetkellä. +Teillä ei ole mitään syytä halveksia häntä niinkuin teette.» + +»Voisin nimetä yhden, armollinen herra», vastasi kreivitär, »ja näen, +että hän jo vapisee tuon luottavaisen naamionsa alla. Mutta se, joka on +tarpeellinen oikeana kätenä turvallisuudellenne, on vapaa kaikista +syytöksistäni. Olkoon hän uskollinen Teille; ja jotta hän olisi +uskollinen, älkää luottako häneen liian paljon tai liian pitkälle. +Mutta on tarpeeksi sanottu, etten mene hänen kanssaan kuin väkisin, +enkä tunnusta häntä miehekseni, vaikka --» + +»Se on vain väliaikainen harhautus, rouvaseni», sanoi Leicester, +harmistuneena hänen vastustuksestaan, »tarpeen meidän molempien +turvallisuudellemme, mikä vaarantui naisellisen oikkunne takia, tai +ennenaikaisen halunne takia päästä arvoon, jonka annoin Teille vain +sillä ehdolla, että avioliittomme pysyisi jonkin aikaa salassa. Jos +ehdotukseni inhoittaa Teitä, muistakaa, että Te itse olette sen +saattanut päällemme. Ei ole muuta keinoa -- Teidän on tehtävä, mitä +kärsimätön oikkunne on saanut välttämättömäksi -- minä käsken Teitä!» + +»En voi panna käskyjänne, armollinen herra», sanoi Amy, »vaakaan +kunnian ja omantunnon kanssa. Tässä tapauksessa minä _en_ tottele +Teitä. Te ehkä saavutatte oman kunniattomuutenne, johon nämä kierot +toimet luonnostaan johtavat, mutta minä en tee mitään, mikä tahraisi +omaa kunniaani. Miten voisitte minut taas, armollinen herra, tunnustaa +puhtaaksi ja siveelliseksi vaimoksi, joka on arvoisa jakamaan onnenne +ja omaisuutenne, kun, säilyttäen tuon korkean arvon, olin kierrellyt +maata sellaisen elostelijan kuin palvelijanne Varneyn tunnustettuna +vaimona?» + +»Armollinen herra», sanoi Varney väliin, »rouvalla on valitettavasti +liian paljon ennakkoluuloja minua kohtaan, jotta hän kuuntelisi, mitä +voin tarjota, kuitenkin se ehkä miellyttää häntä enemmän kuin hän +toivookaan. Hänellä on hyvät välit herra Edmund Tressilianin kanssa, +jonka voisi epäilemättä saada suostuelluksi seuralaisekseen Lidcoten +linnaan, missä hän voisi pysyä kaikessa rauhassa siksi kunnes aika +sallii tämän salaisuuden paljastamisen.» + +Leicester ei virkkanut mitään, vaan katsoi kiihkeästi Amyyn, ja hänen +silmiinsä näytti yht'äkkiä sytähtäneen sekä epäluulon että suuttumuksen +tuli. + +Kreivitär sanoi vain: »Kiittäisinpä Jumalaa, jos olisin vielä isäni +talossa! -- Sieltä lähtiessäni en lainkaan aavistanut, että minun +täytyi jättää sinne mieleni rauha ja kunniani.» + +Varney jatkoi varovaisella äänellä: »Siitä on vain se varma seuraus, +että täytyy päästää vieraita tunkeutumaan armollisen herrani +salaisuuksiin; mutta epäilemättä voi kreivitär taata herra Tressilianin +samoin kuin isänsä perheenkin uskollisuuden --» + +»Vaiti, Varney», käski Leicester; »kautta taivaan, minä isken tikarin +ruumiiseesi, jos Sinä vielä kerran esittelet Tressiliania minun +asioitteni osalliseksi!» + +»Ja miksei?» kysyi kreivitär; »elleivät ne asiat sovikin paremmin +sellaiselle konnalle kuin Varney, kuin miehelle, jonka kunnia ja +rehellisyys ovat yhtä tahrattomat. -- Armollinen herra, armollinen +herra, älkää heittäkö minuun vihaisia katseita -- se on totuus, ja minä +puhun sen. Minä olen kerran tehnyt Tressilianille vääryyttä Teidän +tähtenne -- minä en tahdo jatkaa sitä vääryyttä vaikenemalla, kun hänen +kunniansa on kysymyksessä. Minä voin olla», jatkoi hän Varneyhin +katsahtaen, »riistämättä naamusta teeskentelijän kasvoilta, mutta minä +en salli hyvettä paneteltavan minun kuulteni.» + +Syntyi kuolonhiljaisuus. Leicester seisoi tyytymättömänä, mutta +epäröivänä ja liiankin tietoisena asiansa heikkoudesta, kun taas +Varney, syvää, nöyrää alakuloisuutta teeskennellen, ei nostanut +katsettaan lattiasta. + +Silloin osoitti kreivitär Amy hädän ja vaarojen keskellä sellaista +luonteen lujuutta ja tarmoa, että se olisi tehnyt hänestä, jos kohtalo +olisi suonut, säätynsä todellisen kaunistuksen. Hän astui Leicesterin +luo varmasti ja arvokkaasti, kasvoilla ilme, jossa väkevä rakkaus +turhaan koki järkähyttää itsetietoisen totuuden lujuutta ja +periaatteiden vilpittömyyttä. »Te olette ilmaissut tahtonne, armollinen +herra», virkkoi hän, »näiden vaikeuksien voittamiseksi, mutta +onnettomuudekseni en minä kuitenkaan voi siihen taipua. Tämä herra -- +tämä olio, sanoisin -- on viitannut toiseen keinoon, johon minulla on +vain se huomautettavana, ettei se miellytä Teitä. Suvaitseeko Teidän +Korkeutenne kuulla, mitä nuorella ja pelokkaalla naisella, joka +kuitenkin on Teidän hellin puolisonne, on sanomista tässä äärimäisessä +pulassa?» + +Leicester ei vastannut, nyykäyttihän vain vähän päätään kreivitärtä +kohti, ikäänkuin siten antaen hänelle luvan jatkaa. + +»Kaikkeen tähän pahaan on ollut vain yksi syy, armollinen herra», puhui +kreivitär, »nimittäin se salaperäinen kaksimielisyys, jolla Te olette +joutunut ympäröimään itsenne. Riistäykää kerta kaikkiaan, armollinen +herra, näiden häpeällisten kahleiden hirmuvallasta. Olkaa oikea +englantilainen aatelismies, ritari ja kreivi, jonka mielestä totuus on +kunnian perustus ja jolle kunnia on yhtä kallisarvoinen kuin hänen +sieraintensa hengitys. Ottakaa onnetonta puolisoanne kädestä, viekää +hänet Elisabetin valta-istuimen juurelle ja sanokaa, että Te jonakin +hulluuden hetkenä, otaksutun kauneuden viekoittelemana, kauneuden, +josta ei ehkä voi enää havaita jätteitäkään, satuitte antamaan kätenne +tälle Amy Robsartille. -- Siten tekisitte oikeutta minulle, armollinen +herra, ja omalle kunniallenne; ja jos sitten laki tai voima pakottaisi +Teidät eroamaan minusta, en minä panisi vastaan -- sillä silloinhan, +minä voisin kunniani säilyttäen piiloittaa surun sortaman, murtuneen +sydämeni siihen pimeyteen, josta Teidän rakkautenne minut nosti. Sitten +hieman kärsivällisyyttä vain, ja Amyn elämä ei ole pitkää aikaa +himmentävä Teidän loistavimpia suunnitelmianne ja toiveitanne.» + +Kreivittären puheessa oli niin paljon arvokkuutta, niin paljon hellää +rakkautta, että se liikutti kaikkea jaloa ja hyvää hänen puolisonsa +sielussa. Suomukset tuntuivat putoavan hänen silmistään, ja se +kaksimielisyys ja juonittelu, johon hän oli tehnyt itsensä syylliseksi, +täytti hänet yht'äkkiä katumuksella ja häpeällä. + +»Minä en ole Sinun arvoisesi, Amy», sanoi hän; »mitä voisi kunnianhimo +tarjota minulle sellaisen sydämen korvaukseksi kuin Sinun sydämesi on? +Minulla on katkera katumustyö suoritettavana, kokiessani ivailevain +vihamiesten ja säikähtyneiden ystäväin nähden irtautua kaikista +petollisen oveluuteni pauloista. -- Ja kuningatar -- mutta ottakoon hän +vain pääni, kuten on uhannut.» + +»Päänne, armollinen herra!» huudahti kreivitär; »senkö takia, että Te +käytätte jokaisen Englannin alamaisen oikeutta ja valtaa vapaasti +valita puolisonne? Hyi häpeä! juuri tuo luottamattomuus kuningattaren +oikeamielisyyteen ja tuo vain luulotellun vaaran väisteleminen ovat +linnunpelättien tavoin syrjäyttäneet Teidät suoralta polulta, joka on +aina paras, samoin kuin se on turvallisin.» + +»Ah! Amy, Sinä et tiedä!» huudahti Dudley, mutta hillitsi itsensä +samassa ja lisäsi: »Mutta hän ei ole saava minusta vaaratonta ja +helppoa mielivaltaisen kostonsa uhria. -- Minulla on ystäviä -- minulla +on liittolaisia. -- Minä en tahdo tulla Norfolkin lailla laahatuksi +mestauspölkylle kuin uhriteuras. Älä pelkää, Amy; Sinä olet saava nähdä +Dudleyn käyttäytyvän nimensä arvoisesti. Minun täytyykin heti paikalla +lähteä puhuttelemaan muutamia ystäviäni, joihin voin parhaiten luottaa; +sillä niinkuin asiat nyt ovat, voidaan minut vangita omassa +linnassani.» + +»Oi hyvä, rakas puolisoni», rukoili Amy, »älkää muodostako puolueita +rauhalliseen valtioon! Ei mikään ystävä voi auttaa meitä niin hyvin +kuin Teidän oma vilpitön suoruutenne ja kunnianne. Kutsukaa ne vain +avuksemme, ja Te olette turvassa kokonaisen kademielten ja pahansuopain +sotajoukon keskellä. Mutta jos Te ne heitätte syrjään, on kaikki muu +puolustus hyödytöntä. Totuutta kuvataankin, jalo puolisoni, sattuvasti +kyllä aseettomaksi.» + +»Mutta viisaus, Amy», vastasi Leicester, »on puettu koeteltuun +rautavarustukseen. -- Älä kiistele kanssani keinoista, joita minun on +käyttäminen voidakseni tehdä tunnustukseni -- koska meidän nyt on +kerran sitä niin nimittäminen -- niin vaarattomaksi kuin suinkin +mahdollista; se on uhka-yritys joka tapauksessa, teimme me sitten mitä +tahansa. -- Varney, meidän täytyy lähteä täältä. -- Hyvästi, Amy, minä +julistan Sinut omakseni vaaran ja vastusten uhallakin, jotka vain Sinä +yksin voit ansaita! Sinä saat pian kuulla minusta.» + +Kreivi suuteli häntä tulisesti, kääriytyi viittaansa kuten tullessakin +ja seurasi Varneyta huoneesta. Poistuessaan kumarsi tämä jälkimäinen +syvään ja suoristaessaan selkänsä heitti Amyyn merkitsevän katseen, +ikäänkuin kysyäkseen, sisältyikö hänellekin anteeksianto siihen +sovintoon, joka nyt oli syntynyt hänen ja hänen puolisonsa välille. +Kreivitär katsahti häneen lujasti, mutta ei näyttänyt sen enempää +huomaavan häntä kuin olisi ollut vain tyhjää ilmaa sillä paikalla, +missä hän seisoi. + +»Hän on ajanut minut äärimäisyyksiin», mumisi hän. -- »Hän tai minä, +toisen meistä täytyy kaatua. En tiedä, pelko vai säälikö neuvoi minua +tätä tuhoisaa ratkaisua välttämään. Nyt on se päätetty -- Hänen tai +minun täytyy suistua perikatoon!» + +Näitä miettiessään huomasi hän hämmästyksekseen vartijan pysäyttämän +pojan kääntyvän Leicesterin puoleen ja puhelevan hänen kanssaan. Varney +oli niitä viisaita palvelijoita, jotka eivät heitä pienintäkään seikkaa +tutkimatta ja tarkastamatta. Hän kysyi vartijalta, mitä poika oli +hänestä tahtonut, ja sai vastaukseksi, että se nulikka oli pyytänyt +häntä toimittamaan jonkun käärön sille hullulle rouvalle, mutta ettei +hän ollut viitsinyt ruveta siihen hommaan, sellaiset puuhat kun eivät +kuulu hänen tehtäviinsä. Saatuaan uteliaisuutensa tyydytetyksi siltä +kohdalta, lähestyi hän isäntäänsä ja kuuli hänen sanovan: -- »Hyvä, +poikaseni, kyllä se käärö toimitetaan perille.» + +»Kiitoksia, hyvä herra huovi», virkkoi poika ja katosi pian näkyvistä. + +Leicester ja Varney palasivat kiiruusti kreivin yksityiseen huoneustoon +samaa käytävää pitkin, joka oli vähää ennen vienyt heidät Saintlowen +torniin. + + + + +XVIII Luku. + + + -- Mä sanoin, + Että on, hän portto -- sanoin myöskin, kelle. + Lisäksi: kavaltaja, jonka kanssa + Camillo liitoss' on, mies, joka tietää + Mit' itsekin tuon pitäis' hävetä. + + _Talvinen Tarina_. + +Tuskin olivat he saapuneet kreivin työkammioon, kun tämä otti +taskustaan kirjoitustaulusensa ja alkoi piirrellä niihin +muistiinpanojaan, puhellen puolittain Varneylle, puolittain itsekseen: +-- »Monet heistä ovat lujasti kiintyneet minuun, ja etenkin varakkaat +ja korkeiden virkojen haltijat; monet taas, jos he katsovat taaksepäin +palveluksiin, joita olen heille suorittanut, tai eteenpäin vaaroihin, +joihin he saattavat joutua, eivät luullakseni ole rientämättä apuun +nähdessään minun alkavan horjua. Katsotaanhan -- Knollis on varma ja +hänen kauttaan Guernsey ja Jersey -- Horsey vallitsee Wight-saarta -- +langollani Huntingdonilla ja Pembrokella on paljon sananvaltaa +Walesissa -- Bedfordin kautta johdan minä puritaneja ja heidän +vaikutusvoimaansa, joka on niin mahtava kaikissa maalaiskaupungeissa: +-- veljeni Warwick on melkein vertaiseni rikkauden, puoluelaisten ja +alusmaiden suhteen -- ritari Owen Hopton on harras ystäväni; hänen +hallussaan on Lontoon Tower ja sinne sijoitettu valtionrahasto -- isäni +ja iso-isäni eivät olisi koskaan tarvinneet laskea päätänsä +mestauspölkylle, jos he olisivat näin hyvin suunnitelleet yrityksensä +edeltäkäsin. -- Miksi näytät niin murheelliselta, Varney? Minä vakuutan +Sinulle, ettei myrskyn ole oleva helppo kaataa niin syvälle juurtunutta +puuta.» + +»Ah! armollinen herra», vastasi Varney hyvin murhettaan näytellen, ja +veti sitten jälleen kasvoilleen saman epätoivoisen ilmeen, minkä +Leicester jo oli huomannut. + +»Ah!» toisti Leicester, »ja niiksi ah! ritari Rikhard? Eikö Sinun uusi +ritarihenkesi tiedä Sinulle sen rohkeampaa huudahdusta, juuri kun jalo +kamppailu on ovella? Tai jos se _ah!_ tarkoittaa sitä, että haluat +väistää taistelua, niin voit lähteä linnasta tai liittyä vihollisiini, +miten vain parhaaksi näet.» + +»Ei niin, armollinen herra», vastasi hänen uskottunsa, »Varney on +taisteleva tai kaatuva Teidän rinnallanne. Antakaa anteeksi, jos minä +rakkaudesta Teihin näenkin selvemmin kuin Teidän jalo sydämenne sallii +Teidän nähdä ne voittamattomat vaikeudet, jotka Teitä ympäröivät. Te +olette mahtava, armollinen herra, ja voimakas; mutta, se olkoon +sanottuna loukkaamatta Teitä, Te olette mahtava ja voimakas vain +kuningattaren suosiossa pysyessänne. Niin kauvan kuin Te olette +Elisabetin suosikki, olette Te nimeä vailla aivan todellinen +hallitsija. Mutta jos hän riistää Teiltä kaiken lahjoittamansa kunnian +ja arvon, ei profetan kurpitsakaan kuihtunut pikemmin kuin Te olette +kuihtuva. Jos Te nousette ilmitaisteluun kuningatarta vastaan, en minä +sano ainoastaan, että Te koko kansakunnan kesken tai vain tässä +maakunnassa joutuisitte heti hyljätyn ja voitetun asemaan, vaan sanon +minä, että Te juuri tässäkin linnassa ja läänitysmiestenne, +sukulaistenne ja käskyläistenne keskellä olisitte vanki ja vielä +tuomittu vanki, jos hän vain suvaitsisi viitatakin sinne päin. +Muistakaa Norfolkia, armollinen herra -- muistakaa mahtavaa +Northumberlandia -- muistakaa komeaa Westmorelandia; muistakaa kaikkia +niitä, jotka ovat nousseet tätä viisasta hallitsijatarta vastaan. He +ovat menettäneet henkensä, joutuneet vangeiksi tai harhailevat +pakolaisina. Tämän maan valta-istuin ei ole muiden valta-istuinten +kaltainen, joita voivat syöstä kumoon liittoutuneet mahtavat ylimykset; +sen tukevat perustukset, jotka sitä kannattavat, pohjautuvat kansan +lujaan rakkauteen ja kiintymykseen. Te voitte jakaa sen Elisabetin +kanssa, mutta ei Teidän oma voimanne, eikä kenenkään muunkaan, ei +ulkomaalainen eikä kotoinen, kykene sitä edes järkähyttämään, saati +sitten kaatamaan.» + +Hän vaikeni, ja Leicester heitti kirjoitustaulusensa luotaan +välinpitämättömän ynseästi. »Voi olla niin kuin sanot», virkkoi +Leicester sitten; »enkä minä itse asiassa huoli siitä, totuusko vaiko +pelkurimaisuus Sinulle ennustuksesi sanelee. Mutta missään tapauksessa +ei tulla sanomaan minun kukistuneen ilman taistelua. -- Käske, että +niiden huovieni, jotka palvelivat johdollani Irlannissa, tulee +vähitellen siirtyä linnan päätorniin ja kehoita ystäviämme olemaan +varuillaan ja kulkemaan aseistettuina, ikäänkuin he muka pelkäisivät +Sussexin seuralaisten hyökkäystä. Saata kyläläiset hieman kauhkeilleen, +toimita heidät aseisiin ja neuvo heitä olemaan valmiina heti merkin +saatuaan hyökkäämään kuninkaallisen henkivartioväen kimppuun.» + +»Sallikaa minun huomauttaa Teille, armollinen herra», sanoi Varney yhä +saman syvän, surumielisen levottomuuden vallassa, »että Te nyt annoitte +minulle käskyjä kuningattaren henkivartijain tekemisestä aseettomiksi. +Se on valtiorikosta se, mutta siitä huolimatta olen minä Teitä +totteleva.» + +»Vähät minä siitä», tiuskaisi Leicester epätoivoisena; -- »vähät minä +siitä. Häpeä takanani, perikato edessäni; minun täytyy eteenpäin.» + +Tässä syntyi jälleen hiljaisuus, minkä Varney vihdoinkin rikkoi +seuraavin sanoin: »Nyt on tultu siihen kohtaan, jota minä olen kauvan +pelännyt. Minun täytyy joko kiittämättömän elukan tavoin katsella +parhaimman, ystävällisimmän isännän kukistumista tai puhua sellaista, +minkä minä olisin halunnut haudata syvimpään unhoon tai minkä ainakin +olisin suonut toisen suun kertovan.» + +»Mitä Sinä sanot, tai mitä Sinä aijot sanoa?» kysyi kreivi; »meillä ei +nyt ole aikaa loruilemiseen, kun olosuhteet käskevät meitä työhön ja +toimeen.» + +»Minun asiani on pian kerrottu, armollinen herra -- soisipa Jumala +vastauksenkin tulevan siihen yhtä pian! Teidän avioliittonnehan on +ainoa syy Teidän ja kuningattaren välien uhkaavaan rikkoutumiseen, +armollinen herra, eikö olekin?» + +»Tiedäthän Sinä sen olevan!» vastasi Leicester. »Mitä niin +hyödyttömällä kysymyksellä?» + +»Suokaa anteeksi, armollinen herra», jatkoi Varney; »sen hyöty selviää +kohta. Ihmiset saattavat uskaltaa maansa ja henkensä puoltaakseen +jotakin kallisarvoista jalokiveä; mutta eiköhän ensin olisi viisainta +katsoa, olisiko siinä mahdollisesti halkeamia tai muita virheitä?» + +»Mitä Sinä sillä tarkoitat?» kysyi Leicester, jonka silmät tuijottivat +ankaroina Varneyhin; »kenestä rohkenet Sinä puhua?» + +»Tuota -- kreivitär Amysta, armollinen herra, sillä minun on, onnetonta +kyllä, pakko puhua hänestä; ja minä tahdon puhua hänestä, vaikka Teidän +Korkeutenne sitten tappaisikin minut palvelusintoni takia.» + +»Saattaisitpa Sinä sen kerran ansaitakin», vastasi kreivi; »mutta +jatka, minä haluan kuunnella Sinua.» + +»Hyvä, armollinen herra, minä puhun siis aivan arkailematta. Minä puhun +oman henkeni, niinkuin Teidän Korkeutennekin hengen nimessä. Minä en +pidä lainkaan armollisen rouvan salakähmäisestä, vehkeilevästä +yhteydestä sen samaisen Edmund Tressilianin kanssa. Te tunnette sen +miehen, armollinen herra. Te tiedätte hänellä olleen aikaisemmin +armolliseen rouvaan suhteita, joiden vaikutusta Teidän Korkeutenne oli +hieman vaikea voittaa. Te tiedätte myös, kuinka kiihkeästi hän on +sittemmin vainonnut minua sen naisen takia, ja on kaiken sen ilmeisenä +tarkoituksena ollut pakottaa Teidän Korkeutenne tunnustamaan Teidän +onnettomista onnettomin avioliittonne, sillä siksi täytyy minun aina +sitä sanoa, mihin päämäärään armollinen rouvakin tahtoo keinoilla millä +tahansa ajaa Teidät.» + +Leicester hymyili väkinäisesti. »Sinä tarkoitat hyvää, kunnon ritari +Rikhard, ja tahtoisit luullakseni uhrata oman kunniasi ja kenen tahansa +kunnian lisäksi estääksesi minua siitä, mitä Sinä pidät niin kauheana +askeleena. Mutta muista», hän lausui nämä sanat mitä ankarimmalla +äänellä »muista, että Sinä puhut Leicesterin kreivittärestä.» + +»Minä muistan, armollinen herra», vastasi Varney; »sillä kaikkihan +tarkoittaa Leicesterin kreivin parasta. Kertomukseni on vasta alullaan. +Minä uskon aivan varmasti, että tämä Tressilian on aina siitä asti, kun +hän ensin alkoi esiintyä hänen asiassaan, toiminut hänen Armonsa +kreivittären tieten ja tahtoen.» + +»Sinä puhut ilmeisesti hulluuksissasi, Varney, niin yksitotista +papinnaamaa kuin näytätkin. Missä tai miten olisivat he päässeet +toistensa yhteyteen?» + +»Armollinen herra», sanoi Varney, »onnettomuudeksi voin minä todistaa +sen liiankin hyvin. Vähää ennen syytöskirjelmän jättämistä +kuningattarelle Tressilianin nimessä, tapasin minä hänet mitä +suurimmaksi hämmästyksekseni Cumnorin kartanoon vievällä takaportilla.» + +»Sinä tapasit hänet, konna! ja mikset lyönyt häntä hengiltä?» huudahti +Leicester. + +»Minä vedin jo miekkani hänen päänsä varalle ja hän minun, armollinen +herra; ja ellei jalkani olisi luiskahtanut, ei hän ehkä enään olisi +jäänyt kompastuskiveksi Teidän Korkeutenne polulle.» + +Leicester näytti mykistyneen kummastuksesta. Vihdoin hän kuitenkin +vastasi: »Mitä muita todisteita on Sinulla asiasta, Varney, paitsi omaa +vakuutustasi? sillä niinkuin minä tahdon rangaista ankarasti, niin +tahdon minä myös tutkia asiaa kylmästi ja varovasti. Kautta pyhän +taivaan! mutta ei -- minä tahdon tutkia asiaa kylmästi ja varovasti -- +kylmästi ja varovasti.» Hän toisti toistamistaan näitä sanoja, +ikäänkuin olisi jo niiden soinnussa ollut rauhoittava voima; ja sitten +puristi hän huulensa yhteen, ikäänkuin peläten jonkun kiihkeän lauseen +niiltä karkaavan ja kysyi jälleen: »Mitä muita todisteita?» + +»Todisteita on riittämään asti, armollinen herra», vastasi Varney, +»onpa säästäenkin. Olisin toivonut asian jääneen yksistään minun +tietooni, sillä minä olisin vaijennut siitä ehkä ikipäiviksi. Mutta +palvelijani Mikael Lambourne näki kaikki, ja hänen kauttaan +Tressiliankin oikeastaan ensin Cumnorin kartanoon pääsi; ja siksi minä +otinkin hänet palvelukseeni ja pidin hänet siinä kauvemminkin, vaikka +hän onkin sellainen juoppo ja lurjustelija, etten voi aina pitää hänen +kieltään kurissa.» Hän esitteli sitten Leicesterin kreiville, kuinka +helppoa oli osoittaa heidän kohtaamisensa todeksi, sillä Anton +Fosterhan oli sen nähnyt, ja monet cumnorilaisethan, jotka olivat +kuulleet vetoa lyötävän ja nähneet Lambournen ja Tressilianin lähtevän +yhdessä matkaan, voisivat sitä todistuksillaan vahvistaa. Koko +kertomukseensa ei Varney uskaltanut sekoittaa mitään perätöntä, paitsi +että hän vihjaillen, eikä suinkaan varmasti väittäen, johti isäntänsä +uskomaan Amyn ja Tressilianin kohtauksen Cumnorin kartanossa kestäneen +kauvemmin kuin ne muutamat minuutit, joihin se itse asiassa rajoittui. + +»Ja miksei minulle ole mainittu kaikesta tästä sanaakaan?» kysyi +Leicester ankarasti. »Miksi salasitte Te kaikki -- ja etenkin Sinä, +Varney -- minulta niin tärkeän tiedon?» + +»Koska kreivitär väitti Fosterille ja minulle, armollinen herra», +vastasi Varney, »että Tressilian oli vasten hänen tahtoaan ruvennut +häntä puhuttelemaan; ja minäkin päättelin heidän kohtauksensa +tapahtuneen kaikella kunnialla, ja luulin hänen kertovan siitä Teidän +Korkeudellenne heti kun hän olisi mielestään saanut sopivan +tilaisuuden. Teidän Korkeutennehan tietää, kuinka vastahakoisin korvin +me kuuntelemme pahoja otaksumia niistä, joita me rakastamme; ja minä en +ole, Luojan kiitos, mikään rauhanrikkoja enkä ilmiantaja, niitä +ensimäisenä levittääkseni.» + +»Olet Sinä sentään liiankin kärkäs niitä kuuntelemaan, ritari Rikhard», +vastasi hänen isäntänsä. »Mistä Sinä tiedät, ettei se heidän +kohtauksensa tapahtunut kaikella kunnialla, kuten Sinä sanot? Minun +nähdäkseni voi Leicesterin kreivin puoliso puhella hetkisen sellaisen +henkilön kuin Tressilianin kanssa, minua loukkaamatta ja saattamatta +itseään epäluulon alaiseksi.» + +»Epäilemättä, armollinen herra», myönsi Varney; »jos minä olisin toisin +ajatellut, en minä olisi sitä salaisuutta niin kauvan säilyttänyt. +Mutta nyt tulee asiaan mutka: -- Tressilian ei lähde seudulta +toimittamatta sinne asiansa valvojaksi erästä köyhää miestä, erään +cumnorilaisen majatalon isäntää, siten valmistellakseen armollisen +rouvan ryöstöä. Sitten lähetti hän sinne erään apulaisensa, jonka minä +uskon pian saavani varmaan talteen Mervynin tornin alle. Killigrew ja +Lambsbey nuuskivat koko tienoon läpikotaisin hänet tavottaakseen. +Isännälle annettiin suun sulkeiksi sormus -- Teidän Korkeutenne on ehkä +sattunut näkemäänkin sen Tressilianin kädessä -- tässä se on. Tämä +lähetti, tämä kätyri matkustaa Cumnoriin reppurina, neuvottelee +kreivittären kanssa, ja he pakenevat yhdessä yöllä -- ryöstävät siinä +sivussa eräältä miespoloiselta hevosen, niin ankara oli heidän +rikollinen kiiruunsa, ja saapuvat viimein tähän linnaan, missä +Leicesterin kreivitär saa piilopaikkansa -- minä en uskalla sanoa +mihin.» + +»Puhu, minä käsken», virkkoi Leicester; »puhu niin kauvan kun minulla +on tarpeeksi järkeä jäljellä ymmärtääkseni, mitä puhut.» + +»Koska nyt kerran niin on», vastasi Varney: »armollinen rouva turvautui +heti paikalla Tressilianin huoneeseen, missä hän viipyi useita tunteja, +osaksi hänen seurassaan, osaksi yksin. Minähän kerroin Teille, että +Tressilianilla oli lemmityinen huoneessaan. -- Enpä osannut lainkaan +aavistaa, että se lemmityinen oli --» + +»Amy, tarkoitat sanoa», puuttui Leicester; »mutta se on valhe, niin +musta valhe kuin helvetin sauhu. Kunnianhimoinen hän lienee -- +kevytmielinen ja malttamatonkin ehkä -- ne ovat naisellisia vikoja; +mutta uskoton minulle! -- ei koskaan, ei koskaan! -- Todista se -- +todista se!» huusi hän kiihkoissaan. + +»Carrol, ali-airut, opasti kreivittären sinne tämän omasta tahdosta, +eilen iltapäivällä -- Lambourne ja vanginvartija tapasivat hänet sieltä +vielä varhain tänä aamuna.» + +»Oliko Tressilian siellä hänen kanssaan?» kysyi Leicester samalla +kiihkeällä äänellä. + +»Ei, armollinen herra. Tehän muistanette», vastasi Varney, »että hänet +määrättiin eilen illalla jonkunlaiseen koti-arestiin ja ritari Niklas +Blountin valvonnan alaiseksi.» + +»Tiesivätkö Carrol ja ne muut miehet, kuka se nainen oli?» kysyi +Leicester. + +»Eivät, armollinen herra», vastasi Varney; »Carrol ja vanginvartija +eivät olleet koskaan nähneetkään kreivitärtä, ja Lambourne ei tuntenut +häntä, koska hän oli valepuvussa; mutta koettaessaan estää häntä +lähtemästä kopista, jäi Lambournen käteen hänen toinen hansikkaansa, +jonka Teidän Korkeutenne luullakseni tuntee.» + +Hän näytti hansikasta, johon oli pikkuhelmistä neulottu karhu ja +ryhmysauva, kreivin vaakunakuviot. + +»Tunnen, tunnen minä sen», vastasi Leicester. »Itsehän ne hänelle +lahjoitin. Toinen oli vielä käsivarressa, jonka hän tänään kiersi +kaulaani!» -- Hän lausui tämän mitä suurimman kiihtymyksen vallassa. + +»Teidän Korkeutenne voi armolliselta rouvalta itseltään tiedustella +näiden seikkojen todenperäisyyttä», jatkoi Varney. + +»Ei ole tarpeen -- ei ole tarpeen», sanoi kidutettu kreivi; »se totuus +on piirretty ikäänkuin tulikirjaimin minun omiin silmiini! Minä näen +hänen kunniattomuutensa -- minä en voi nähdä mitään muuta; ja -- +laupias Jumala! -- tämän inhoittavan naisen takia olin minä +panemaisillani alttiiksi niin monen jalon ystävän hengen -- +järkyttämäisilläni laillisen valta-istuimen perustuksia -- +pistämäisilläni miekan ja tulisoihdun rauhallisen maan sydämeen -- +tekemäisilläni julmaa vääryyttä armolliselle valtiattarelleni, joka on +tehnyt minut siksi mikä minä olen -- ja joka olisi kohottanut minut +niin korkealle kuin mies suinkin saattaa kohota, ellei tätä helvetin +solmimaa avioliittoa olisi ollut olemassa! Kaiken tämän olin minä +tekemäisilläni naisen takia, joka juonittelee ja vehkeilee pahimpien +vihollisteni kanssa! -- Ja Sinä sitten, konna, mikset Sinä saanut +suutasi auki aikaisemmin?» + +»Armollinen herra», vastasi Varney, »yksikin kreivittären kyynel olisi +pyyhkäissyt pois kaikki, mitä minä olisin voinut sanoa. Sitäpaitsi sain +minä nämä todisteet tietooni vasta tänä aamuna, jolloin Anton Foster +äkkiä saapui tänne ja kertoi kaikista toimittamistaan tutkimuksista ja +tunnustuksista, jotka hän oli kiskonut majatalonpitäjä Goslingista ja +muista ja jotka vasta selittivät yksityiskohdittain, millä tavalla +kreivitär oli paennut Cumnorin kartanosta; ja omien tiedustelujeni +kautta pääsin minä perille askeleista, joita hän on täällä astunut.» + +»Jumala olkoon kiitetty valaistuksesta, jonka hän on minulle antanut, +valaistuksesta niin täydellisestä, niin paljastavasta, ettei koko +Englannissa ole ainuttakaan ihmistä, joka sanoisi menettelyäni +malttamattomaksi tai kostoani epä-oikeutetuksi. -- Ja kuitenkin, +Varney, niin nuori, niin kaunis, niin kiehtova, ja niin petollinen! +Siitäpä hänen vihansa Sinua, uskollista, suosittua palvelijaani +kohtaan, koska Sinä vastustit hänen suunnitelmiaan ja saatoit hänen +rakastajansa hengen vaaraan!» + +»Minä en ole koskaan antanut hänelle muuta suuttumuksen syytä, +armollinen herra», vastasi Varney; »mutta hän tiesi, että minun neuvoni +aivan empimättä vähensivät hänen vaikutusvaltaansa Teidän Korkeuteenne, +ja että minä aina olin ja olen aina ollut valmis panemaan henkeni +alttiiksi Teidän vihollisianne vastaan taistellessani.» + +»Se on liiankin, liiankin ilmeistä», virkkoi Leicester; »ja sittenkin, +kuinka arvokkaan ja ylevän näköinen hän olikaan rukoillessaan minua +uskomaan pääni kuningattaren laupeuden varaan pikemmin kuin kantamaan +petoksen kaapua hetkeäkään kauvemmin! Minusta tuntuu aivan siltä, kuin +ei itse totuuden enkelikään tapaisi sen jalompia, ylevämpiä ja +kauniimpia sanoja! Onko se mahdollista, Varney? -- Voiko vilppi niin +rohkeasti käyttää totuuden kieltä? -- Voiko saastaisuus niin helposti +verhoutua puhtauden pukuun? -- Varney, Sinä olet ollut palvelijanani +lapsesta saakka -- minä olen Sinut korkealle kohottanut -- minä voin +kohottaa Sinut korkeammalle. Ajattele, ajattele puolestani! Sinun +järkesi on aina ollut terävä ja tarkka -- Eiköhän hän voisi olla +viaton? todista hänet viattomaksi, ja kaikki, mitä minä olen tähän asti +tehnyt hyväksesi, ei ole oleva mitään -- ei mitään sitten saamaasi +palkintoon verrattuna!» + +Äärimäinen tuska, jonka kiduttamana kreivi puhui, vaikutti jonkun +verran paatuneeseen Varneyhinkin, joka kesken omien katalain ja +kunnianhimoisten sala-aikeidensakin rakasti isäntäänsä sikäli kuin +sellainen konna saattoi yleensä mitään rakastaa; mutta hän lohdutti +itseään ja masensi itsesoimauksensa sillä ajatuksella, että vaikka hän +nyt pakottikin kreivin kärsimään äkillistä, ohimenevää tuskaa, niin +tapahtui se tarkoituksessa tasoittaa hänen tietänsä valta-istuimelle, +jolle, jos tämä avioliitto kuoleman kautta tai muuten purkautuisi, +Elisabet hänen nähdäkseen mielellään korottaisi hänen isäntänsä. Hän +pysyi siis pirullisessa juonessaan; ja hetken mietittyään vastasi hän +kreivin levottomiin kyselyihin surumielisellä katseella, ikäänkuin +olisi hän turhaan koettanut keksiä jotakin puolustusta kreivittärelle; +sitten kohotti hän äkkiä päänsä ja sanoi, äänessään toivova kaiku, joka +heti paikalla loihti vastaavan ilmeen kreivinkin kasvoille: »Mutta +miksi olisi hän antautunut vaaraan tulemalla tänne, jos hän olisi ollut +syyllinen? -- Miksei hän pikemminkin paennut isänsä luo tai muualle? -- +vaikka siihen on sentään voinut vaikuttaa hänen halunsa tulla +tunnustetuksi Leicesterin kreivittäreksi.» + +»Totta, totta, totta!» huudahti Leicester, lyhyen toivonvälähdyksen +väistyessä hänen tunteittensa ja sanojensa tavattoman katkeruuden +tieltä; »Sinä et kykene käsittämään naisellisen oveluuden syvyyttä, +Varney. Minä ymmärrän kaikki. Hän ei tahtonut luopua sen typerän +aisankannattajan tiluksista, rikkauksista ja arvonimestä, joka oli +hänet nainut. Niin, ja jos minä olisin hulluuksissani nostanut kapinan +tai jos vihastunut kuningatar olisi ottanut pääni, kuten hän tänä +aamuna uhkasi, ei se runsas lesken eläke, jonka laki olisi määrännyt +Leicesterin kreivittärelle, olisi ollut lainkaan pois tieltä tuolle +kerjäläismäiselle Tressilianille. Hyväpä hänen olikin yllyttää minua +antautumaan vaaraan, joka kaikissa tapauksissa saattoi päättyä vain +hänen hyödykseen. -- Älä puhu hänen puolestaan, Varney! Minä tahdon +nähdä hänen vertansa!» + +»Armollinen herra», vastasi Varney, »Teidän tuskanne hurjuus purkautuu +Teidän hurjiin sanoihinne.» + +»Minä kiellän, älä puhu hänen puolestaan!» jatkoi Leicester; »hän on +häväissyt minut -- hän olisi murhannut minut -- kaikki siteet ovat +väliltämme katkenneet. Hän on kuoleva petturin ja avionrikkojan +kuoleman, sillä sen on hän hyvin ansainnut niin Jumalan kuin +ihmistenkin lakien mukaan! Ja -- mikä tämä lipas on», lisäsi hän, +»jonka muuan poika juuri äsken työnsi käteeni, pyytäen minua +toimittamaan sen Tressilianille, koskei hän itse päässyt viemään sitä +kreivittärelle? Taivaan nimessä! hänen sanansa kummastuttivat minua jo +silloin, vaikka muut ajatukset karkoittivat ne mielestäni; mutta nyt +palaavat ne muistiin kaksinkertaisin voimin. -- Se on hänen +jalokivilippaansa! -- Avaa se, Varney; kangota saranat irti +tikarillasi.» + +»Kerran ei hän huolinut tikarini avusta», ajatteli Varney vetäessään +asetta tupesta, »leikatakseen kirjeen nauhaa, mutta nyt suorittaa se +paljoa merkitsevämmän tehtävän hänen kohtalonsa määräämiseksi.» + +Näin mietiskellen ja käyttäen kolmikulmaista tikarinkärkeä kiilana, +mursi hän lippaan heikot hopeasaranat. Tuskin näki kreivi niiden +särkyvän, kun hän sieppasi lippaan ritari Rikhardin käsistä, kiskaisi +kannen pois, kahmaisi sen välkähtelevän sisällön kouraansa ja paiskasi +jalokivet pitkin lattiaa vihansa vimmassa, kuumeisesti etsiessään +sieltä kirjettä tai edes paperilappua, joka tekisi hänen viattoman +kreivittärensä luulotellun rikoksen vieläkin ilmeisemmäksi. Sitten +polki hän raivoissaan jalokiviä ja huusi: »Näin muserran minä nämä +viheliäiset leikkikalut, joiden takia Sinä olet myynyt itsesi, ruumiisi +ja sielusi, määrännyt itsesi varhaiseen ja pikaiseen kuolemaan ja minut +ikuiseen kurjuuteen ja ikuisiin omantunnontuskiin! -- Älä puhu minulle +anteeksi-annosta, Varney! -- Hän on tuomittu!» + +Ja hän lähti huoneesta ja syöksyi viereiseen kammioon, jonka oven hän +lukkosi ja telkesi lujasti. + +Varney katseli hänen jälkeensä, ja hieman inhimillisempi tunne näytti +estävän tavallista ivahymyä vääntymästä hänen suupieliinsä. »Minua +surettaa hänen heikkoutensa», ajatteli hän, »mutta rakkaus on tehnyt +hänestä lapsen. Hän viskelee ja polkee näitä kallisarvoisia leluja -- +yhtä raivoisasti repisi hän kappaleiksi sen kaikkein hauraimman lelun, +johon hän oli ennen niin hullaantunut. Mutta tämäkin mieliteko unohtuu, +kun sen esinettä ei ole enää näkyvillä. Niin, hänellä ei ole silmää +arvostaa esineitä ja ihmisiä niiden ansion mukaisesti, mutta sen lahjan +on luonto antanut Varneylle. Kun Leicester kerran kohoaa hallitsijaksi, +muistaa hän yhtä vähän niitä intohimonpuuskia, joiden avulla hän pääsi +tuohon kuninkaalliseen satamaan, kuin ikinä laituriin laskenut merimies +muistelee kestetyn matkan vaaroja. Mutta nämä juoruavat korut eivät saa +jäädä tähän -- niistä tulisi melkein liian runsas saalis huonetta +siivoaville akoille.» + +Parhaillaan keräillessään ja sovitellessaan niitä erääseen pöydän +salalaatikkoon, joka oli sattumalta jäänyt lukkoamatta, näki Varney +Leicesterin kammion oven avautuvan, verhojen siirtyvän syrjään ja +kreivin kasvojen ilmestyvän niiden välistä, mutta silmät niin kuolleina +ja huulet ja posket niin verettöminä ja kalpeina, että hän säikähti +tätä äkkinäistä muutosta. Mutta heti kun hänen katseensa kohtasi +kreivin katseen, veti tämä päänsä takaisin ja sulki kammion oven. Tämän +tempun uudisti Leicester kahdesti, sanaakaan sanomatta, niin että +Varney alkoi pelätä hänen sielullisten tuskiensa jollakin tavoin +sekoittaneen hänen järkensä. Kolmannella kerralla hän kuitenkin +nyökäytti päätänsä, ja Varney totteli tätä kutsua. Astuttuaan kammioon +huomasi hän pian, ettei hänen isäntänsä hämmennys johtunut suinkaan +hulluudesta, vaan hänen hirvittävästä, useiden vastakkaisten +intohimojen ahdistamasta aikomuksestaan. He neuvottelivat innokkaasti +kokonaisen tunnin, minkä jälkeen Leicesterin kreivi pukeutui +uskomattomin ponnistuksin ja lähti tervehtämään kuninkaallista +vierastaan. + + + + +XIX Luku. + + + Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran + Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. + + _Macbeth_. + +Jälkeenpäin muistui monen mieleen, että tämän tapausrikkaan päivän +loppupuolelle sattuneiden pitojen ja juhlallisuuksien aikana oli +Leicesterin ja Varneyn käytös kokonaan erilainen entisestään. Ritari +Rikhard Varneyta oli pidetty pikemminkin neuvokkaana toimen miehenä +kuin huvitusten harrastajana. Toiminta, joko sitten sotilaan tai muun, +näytti aina olleen hänen oikea alansa; ja juhlissa ja hauskutuksissa, +vaikka hän oivallisesti ymmärsikin niitä järjestää ja ohjata, oli hänen +oma osansa pelkän katselijan; tai jos hän sukkeluuttansa osoittikin, +teki hän sen karkealla, ivallisella ja pisteliäällä tavalla, aivan +niinkuin olisi hän pilkannut koko esitystä ja vieraita, vilpittömästi +yhtymättä yhteiseen iloon. + +Mutta sinä päivänä näytti hänen luonteensa muuttuneen. Hän haki +nuorempain hovimiesten ja hovinaisten seuraa ja tuntui sillä hetkellä +uhkuvan sellaista hilpeyttä ja mielenkeveyttä, että hänestä tuli +vaarallinen kilpailija vallattomimmillekin. Jotka olivat pitäneet häntä +vakavampien ja kunnianhimoisempien pyrkimysten miehenä, katkerana +ivailijana ja niiden armottomana pilkkaajana, jotka ottavat elämän +sellaisena kuin se tulee ja sieppaavat osansa jokaisesta hauskuudesta, +minkä se tarjoaa, huomasivat nyt hämmästyen, että hänen sukkeluuksiensa +kärki saattoi olla yhtä säälivästi peitetty, hänen naurunsa yhtä raikas +ja hänen otsansa yhtä pilvetön kuin konsanaan heidän. Millä pirullisen +ulkokultaisuuden keinoilla hän saattoi vetää tämän iloisuuden hunnun +mitä ilkeimmän inhimillisen sydämen mustien ajatusten verhoksi, sen +seikan täytyy jäädä käsittämättömäksi kaikille muille paitsi hänen +vertaisilleen ja kaltaisilleen, mikäli sellaisia on koskaan ollut +olemassa; mutta hänen luonteensa voima ja lahjat olivat erinomaisemmat +tavallista, ja onnettomuudeksi oli nämä lahjat kaikessa kehityksessään +asetettu kaikkein kauhistuttavimpien aikeiden palvelukseen. + +Leicesterin laita oli kokonaan toinen. Miten tottunut hän yleensä +olikin näyttelemään täydellisen hovimiehen osaa ja esiintymään aina +iloisena, kohteliaana ja vapaana kaikesta muusta surusta kuin hetken +hauskuuden lisäämisestä, vaikka hänen rinnassaan riehuivatkin +tyydyttämättömän kunnianhimon, kateuden ja vihan tuskat, niin oli hänen +sydämensä nyt kuitenkin saanut paljoa peljättävämmän vieraan, jonka +repimistä ja raastamista ja kalvamista ja nakertamista hän ei +voinut salata eikä vaimentaa; ja sinä olisit voinut lukea hänen +kiinteettömästä silmästään ja hänen kasvojensa hämmentyneestä ilmeestä, +että hänen ajatuksensa harhailivat kaukana niistä tapauksista, joissa +hän pakottautui olemaan osallisena. Hän katseli, liikkui ja puhui +ikäänkuin herkeämättömästi ponnistellen, ja hänen tahtonsa näytti +jossakin määrin menettäneen nopeata vaikutusvoimaansa siihen terävään +älyyn ja siihen kauniiseen ruumiiseen, joita se hallitsi. Hänen tekonsa +ja eleensä eivät tuntuneet olevan yksinkertaisia tahdon ilmauksia, vaan +ikäänkuin itsetoimivan koneen liikkeinä odottavan jonkun sisäisen +laitteen töytäyksiä, ennenkuin ne saattoivat tapahtua; ja hänen sanansa +putoilivat yksitellen, katkonaisina, ikäänkuin olisi hänen ollut ensin +pakko tarkoin ajatella, mitä sanoisi ja sitten miten sanoisi, ja +ikäänkuin pääsisi hän vain hellittämättömästi huomiotaan jännittäen +lauseensa loppuun, unohtamatta enemmän yhtä kuin toistakaan. + +Tämän hajamielisyyden omituiset ilmiöt, jotka näkyivät niin selvästi +Englannin täydellisimmän hovimiehen koko käytöksessä ja puheessa, että +hänen lähelleen osunut alhaisin ja typerin palvelijakaan ei saattanut +olla niitä huomaamatta, eivät voineet myös välttää sen ajan älykkäimmän +ruhtinattaren silmää. Ja ilman vähintäkään epäilystä olisi tämä hänen +väliin huolimaton, väliin säännötön esiintymisensä nostanut Leicesterin +kreiviä vastaan Elisabetin ankaran suuttumuksen, ellei kuningatar olisi +otaksunut sen vihastuksen pelon, josta hän oli niin kiivaasti hänelle +puhunut tänä aamuna, yhä vielä hämmentävän hänen suosikkinsa ajatuksia +ja kaikista hänen vastaponnistuksistaan huolimatta hävittävän hänen +tavallisen, miellyttävän ilmeensä ja hänen keskustelunsa hilpeän sulon. +Kun tämä naisellista turhamaisuutta niin suuresti mairitteleva otaksuma +oli kerran päässyt valtaan hänen mielessään, selitti se täydellisesti +ja tyydyttävästi kaikki Leicesterin kreivin lukuisat virheet ja +hairahdukset; ja häntä ympäröivä tarkkaavainen seurue pani hämmästyen +merkille, että kuningatar, raivostumatta hänen alituisesta +huolimattomuudestaan ja kaiken tavallisen huomaavaisuudenkin +puutteestaan (vaikka nämä olivatkin kohtia, joiden suhteen Elisabet +yleensä oli tavattoman ankara) päinvastoin koetti hankkia hänelle aikaa +ja tilaisuutta tyyntymiseen ja suvaitsi häntä siinä avustaakin +suopeudella ja hyväntahtoisuudella, jotka näyttivät kokonaan olevan +ristiriidassa hänen tunnetun luonteensa kanssa. Selvää kuitenkin oli, +ettei tämä voinut kestää enää kovin kauvan ja että Elisabetin täytyi +lopultakin keksiä toinen ja epäsuosiollisempi selitys Leicesterin +säädyttömälle käytökselle, kun Varney tuli pyytämään kreiviä puheilleen +toiseen huoneeseen. + +Kun tämä pyyntö oli hänelle toistettu kaksi kertaa, nousi hän vihdoin +ja oli juuri ikäänkuin vaistomaisesti lähtemäisillään -- kun hän +pysähtyikin, kääntyi ympäri ja anoi kuningattarelta lupaa poistua +hetkiseksi erinäisten sangen kiireellisten ja tärkeiden asiain takia. + +»Menkää, herra kreivi», sanoi kuningatar; »me uskomme kyllä, että +meidän oleskelumme täällä saattaa synnyttää äkillisiä ja odottamattomia +sattumuksia, joista on viipymättä huolehtiminen. Mutta kuitenkin, herra +kreivi, jos Te tahdotte meidän pitävän itseämme Teidän mieluisana ja +kunnioitettuna vieraananne, toivoisimme me Teidän ajattelevan vähemmän +meidän komeata kestitsemistämme ja ilahuttavan meitä ystävällisemmällä +ja kohteliaammalla käytöksellä kuin mihin tänään olemme saaneet tyytyä; +sillä tuli sitten vieraaksi ruhtinas tai talonpoika, isännän +sydämellinen kohtelu on aina kestityksen paras osa. Menkää, herra +kreivi; ja me toivomme Teidän palaavan silein otsin ja kirkkain, kevein +ajatuksin, sillä niitä ovat ystävänne tottuneet Teiltä odottamaan.» + +Leicester vain kumarsi syvään vastaukseksi tähän nuhdesaarnaan ja +poistui. Huoneen ovella tapasi hän Varneyn, joka veti hänet kiireesti +sivulle ja kuiskasi hänen korvaansa: »Kaikki on hyvin!» + +»Onko Masters käynyt häntä katsomassa?» tiedusteli kreivi. + +»On, armollinen herra; ja koska ei kreivitär suostunut vastaamaan hänen +kysymyksiinsä eikä taas mitenkään selittämäänkään itsepäisyyttään, on +hän antava ratkaisevan todistuksen siitä, että häntä vaivaa aivohäiriö +ja että on parasta jättää hänet ystäväinsä huomaan. Mahdollisuus on +siis tarjolla toimittaa hänet pois täältä kuten aijoimmekin.» + +»Mutta Tressilian?» virkkoi Leicester. + +»Hän ei saa hyvään aikaan lainkaan tietää hänen lähdöstään», vastasi +Varney; »se on tapahtuva vielä tänä iltana, ja huomenna pidetään +Tressilianista huolta.» + +»Ei, kautta sieluni», tiukkasi Leicester; »minä tahdon kostaa hänelle +omin käsin!» + +»Tekö, armollinen herra, ja niin mitättömälle miehelle kuin +Tressilianille! -- Ei, armollinen herra, hän on pitkät ajat halunnut +lähteä vieraisiin maihin. Uskokaa hänet minun huostaani. -- Minä olen +toimittava niin, ettei hän enää palaa tänne kielimään.» + +»Ei, kautta taivaan, Varney!» huudahti Leicester. -- »Mitättömäksi +sanot Sinä vihollista, joka on kyennyt haavoittamaan minua niin +syvästi, että koko vastainen elämäni tulee olemaan vain tuskaa ja +kärsimystä? -- Ei; ennemmin paljastaisin minä koko totuuden Elisabetin +valta-istuimen juurella ja antaisin hänen kostonsa iskeä yhdellä kertaa +sekä heihin että itseeni, kuin luopuisin oikeudestani kostaa omin käsin +sille kirotulle konnalle.» + +Varney näki suureksi levottomuudekseen isäntänsä olevan niin ankaran +kiihtymyksen vallassa, että ellei hän myöntynyt hänen tahtoonsa, voisi +hän kerta kaikkiaan ryhtyä siihen epätoivoiseen tekoon, josta hän puhui +ja joka silmänräpäyksessä murskaisi kaikki ne kunnianhimoiset +suunnitelmat, mitkä Varney oli isännälleen ja itselleen muodostanut. +Mutta kreivin raivo näytti sekä hillittömältä että syvältä; sillä kun +hän puhui, iskivät hänen silmänsä tulta, hänen äänensä vapisi kuohuvan +vihan voimaa ja hänen huulillaan poreili kevyt vaahto. + +Hänen uskottunsa teki rohkean ja menestyksellisen yrityksen päästä +hänen valtijaakseen tälläkin hurjan kiihtymyksen hetkellä. -- +»Armollinen herra», sanoi hän, vieden hänet kuvastimen eteen, +»katsokaapa kuvaanne tuosta ja ratkaiskaa, ovatko nämä vääntyneet +piirteet miehen, joka kykenee niin tavattoman ankarassa asiassa +päättämään itse puolestaan.» + +»Minkä Sinä sitten tahdot minusta tehdä?» kysyi Leicester, +hämmästyneenä kasvojensa kauheasta muutoksesta, mutta samalla +loukkautuneena siitä liian vapaasta tavasta, millä Varney häntä +tyynnytti. »Pitääkö minusta tuleman Sinun holhottisi, orjasi -- oman +palvelijani alamainen ja käskettävä?» + +»Ei suinkaan, armollinen herra», vastasi Varney lujasti, »vaan itsenne +ja omien intohimojenne valtijas. Armollinen herra, minä, Teidän halpa +palvelijanne, minä häpeän nähdessäni Teidän käyttäytyvän niin kehnosti +kuohahtelevien tunteittenne myrskyssä. Heittäytykää Elisabetin +jalkoihin, tunnustakaa avioliittonne -- syyttäkää puolisoanne ja hänen +rakastajaansa aviorikoksesta -- ja myöntäkää kaikkien vertaistenne +kuullen olevanne aisankannattaja, joka nai maalaistytön ja jota tämä ja +hänen kirjanoppinut lemmityisensä vetivät nenästä. -- Tehkää se, +armollinen herra -- mutta sanokaa ensin hyvästi Rikhard Varneylle ja +ottakaa takaisin kaikki ne lahjat, joita olette hänelle vuosien +kuluessa jaellut. Hän palveli jaloa, uljasta, rohkeaa Leicesteriä ja +oli ylpeämpi saadessaan olla hänen käskyläisenään kuin komentaessaan +tuhansia. Mutta sitä raukkamaista kreiviä, joka masentuu jokaisesta +vastuksesta, jonka järkeileviä päätöksiä jokainen intohimon puuskaus +lennättelee kuin tuuli akanoita, sitä kreiviä ei Rikhard Varney +palvele. Hän on niin paljon ylempänä häntä mielenlujuudessa kuin hän on +alempana arvossa ja vallassa.» + +Varney puhui näin teeskentelemättä, sillä vaikka hänen kehumansa +mielenlujuus olikin paatumusta ja tunnottomuutta, tunsi hän nyt +tosiaankin etevämmyytensä, niin oudosti kuohahtelevan sävyn kuin hänen +suuri kiintonsa Leicesterin tuleviin kohtaloihin loikin hänen ääneensä +ja koko esiintymiseensä. + +Leicesterin lannisti tämä oletettu ylemmyys kokonaan; onnettomasta +kreivistä näytti nyt hänen viimeinen ystävänsä aikovan hyljätä hänet. +Hän ojensi kätensä Varneyta kohti lausuessaan nämä sanat: »Älä jätä +minua -- Mitä Sinun mielestäsi minun tulisi nyt tehdä?» + +»Olla oma itsenne, jalo herrani», vastasi Varney, koskettaen kreivin +kättä huulillaan, ensin siihen kunnioittavasti tartuttuaan; »olla oma +itsenne, vallita intohimon myrskyjä, jotka lyövät haaksirikkoon +heikompia sydämiä. Oletteko Te ensimäinen, jota on petetty +lemmenseikoissa? Ensimäinen, jonka kevytmielinen ja irstas nainen on +viekoitellut rakastumaan, sitten käyttäen Teidän tunnettanne väärin ja +pitäen sitä pilkkanaan? Ja aijotteko sietää, että Teidät ajetaan +typeränä mielipuolena pellolle, koska ette ole osannut olla viisaampi +kuin viisaimmat miehet maailman alusta alkaen? Olkaa niin kuin ei sitä +naista olisi koskaan ollut olemassakaan -- poistakaa hänet +muistostanne, sillä hän ei ole ansainnut saada siellä sijaa lainkaan. +Pitäkää tämänaamuista lujaa päätöstänne, jonka toteuttamiseen minulla +on tarpeeksi rohkeutta, intoa ja keinoja, ikäänkuin jonkun korkeamman +olennon vastustamattomana käskynä, intohimottomana oikeudentekona. Hän +on ansainnut kuoleman -- hän kuolkoon!» + +Hänen puhuessaan piteli kreivi häntä yhä kädestä, puri huulensa +tiukasti yhteen ja rypisteli otsaansa, ikäänkuin olisi hän ankarasti +ponnistellen koettanut johtaa itseensä Varneylta osan tuota hänen +suosittelemaansa kylmää, säälimätöntä ja tunteetonta lujuutta. Hänen +vaijettuaan ei kreivi vieläkään hellittänyt hänen kättään ennenkuin hän +tyynen päättäväksi pyrkien kykeni lausumaan: »Olkoon niin -- hän +kuolkoon! -- Mutta saanenhan itkeä yhden ainoan kyyneleen hänen +muistolleen?» + +»Ei ainoatakaan, armollinen herra», keskeytti Varney, joka isäntänsä +nytkähtelevästä silmäkulmasta ja vääntyvistä poskista näki hänen +aikovan antaa liikutukselleen vallan. -- »Ei kyyneltäkään -- aika ei +sitä salli -- täytyy muistaa Tressiliania --» + +»Se nimi kykenee tosiaankin muuttamaan kyyneleet vereksi», vastasi +kreivi. »Varney, minä olen sitä ajatellut ja päätökseni on valmis -- +eivät rukoukset eivätkä todistelut pysty enää minuun -- Tressilian on +oleva minun sovitus-uhrini.» + +»Se on hulluutta, armollinen herra; mutta Te olette minuun nähden liian +mahtava, jotta minä voisin sulkea tien Teidän kostoltanne. Valitkaa +sitten edes sopiva aika ja paikka ja välttäkää häntä siksi kunnes +olette ne löytänyt.» + +»Sinä saat muissa seikoissa ohjata minua minne tahdot», sanoi +Leicester, »mutta tässä älä vastusta minua.» + +»Sitten, armollinen herra», vastasi Varney, »pyydän minä ensiksikin +Teitä heittämään tuon varomattoman, epäilyttävän ja puolihullun +käytöksenne, joka tänään veti koko hovin huomion puoleensa ja jota +kuningatar ei olisi milloinkaan sallinut Teidän sovittaa, ellei hän +olisi ollut Teille niin puolueellisen hyvänsuopa ja osoittanut +ystävyyttään Teille paljoa suuremmassa määrässä kuin hänen luonteelleen +on oikeastaan ominaista.» + +»Olenko minä tosiaankin ollut niin huolimaton?» ihmetteli Leicester +ikäänkuin unesta heräten; »ja minä kun luulin niin hyvin kaiken +peittäneeni; mutta älä pelkää, mieleni on nyt rauhoittunut -- minä olen +aivan tyyni. Kohtalonennustukseni on käyvä toteen; ja jotta se kävisi +toteen, olen jännittävä kaikkia kykyjäni korkeimmilleen. Älä huolehdi +minusta, sanon vieläkin -- minä lähden heti kuningatarta tapaamaan -- ei +Sinun omakaan katseesi eikä puheesi olisi tutkimattomampi kuin minun. +-- Onko Sinulla mitään muuta sanomista?» + +»Minun täytyy pyytää Teidän sinettisormustanne», vastasi Varney +vakavana, »merkiksi niille palvelijoillenne, joita minun on pakko +käyttää, että minulla on Teidän täysi valtuutuksenne heidän apuaan +vaatiessani.» + +Leicester veti sormestaan sinettisormuksen, jota hän tavallisesti +käytti, ja antoi sen Varneylle hurjan, kaamean ilmeen kuvastellessa +hänen kasvoillaan, lisäten matalalla, puolittain kuiskaavalla, mutta +hirvittävän painokkaalla äänellä nämä sanat: »Mitä teet, tee pian.» + +Vastaanottosalissa syntyi jo levottomuutta ja ihmettelyä, kun jalo +linnanherra viipyi niin kauvan poissa, ja suuresti ihastuivatkin +sentähden hänen ystävänsä nähdessään hänen astuvan sisään miehenä, +jonka sydämeltä kaiken inhimillisen huomioinnin mukaan oli juuri +pudonnut huolten taakka. Ja Leicester täyttikin sinä päivänä +oivallisesti Varneylle antamansa lupauksen, niin että tämä näki +voivansa lakata näyttelemästä luonteelleen niin vierasta osaa kuin se +käytöstapa, mitä hän oli aamupuolella noudattanut ja että hän +vähitellen saattoi jälleen muuttua siksi hillityksi, teräväksi, +ivalliseksi keskustelun ja tapausten tarkkaajaksi, jollaisena hän +tavallisesti seurassa esiintyi. + +Elisabetiin nähden käyttäytyi taas Leicester miehenä, joka tunsi hyvin +kuningattaren luontaisen lahjakkuuden ja tarmon, mutta myös hänen pari +heikkoa puoltansa. Hän oli liian viisas muuttaakseen äkkiä sen juron ja +hajamielisen esiintymistapansa, joka oli herättänyt niin suurta +huomiota ennen hänen poistumistaan Varneyn kanssa, vaan joka nyt hänen +kuningatarta lähestyessään näytti vaimenneen hellyyteen vivahtavaksi +surumielisyydeksi ja joka keskustelun kuluessa, kun Elisabet oli +säälivästi antanut suosiostaan merkin toisensa jälkeen häntä +lohduttaakseen, vaihtui tuntehikkaan mielistelyn sanatulvaksi, +palavimmaksi, arkaluontoisimmaksi, tarkoittelevimmaksi, mutta samalla +kunnioittavimmaksi, mitä mikään kuningatar on alamaiseltaan ikinä +kuullut. Elisabet kuunteli ikäänkuin lumottuna; hänen vallanhalunsa oli +tuuditeltu uneen; hänen päätöksensä pysyä erillään kaikista +yhteiskunnallisista ja perheellisistä siteistä ja antautua yksin omaan +kansansa vaalimiseen, alkoi horjua, ja vielä kerran oli Dudleyn tähti +kohonnut korkeimmilleen hovin taivaalla. + +Mutta Leicester ei nauttinut tätä luonnosta ja omastatunnostaan +saamaansa voittoa täysin sekoittamattomana, sillä sitä katkeroittivat +sekä hänen tunteittensa sisäinen kapina niitä kahlitsevaa väkivaltaa +vastaan että monet satunnaiset tapaukset, jotka aterian ja sitä +seuraavien iltahuvitusten aikana värähyttelivät tätä äärimäisen tuskan +viimeistä tuntohermoa. + +Hoviväki oli esimerkin mainitaksemme kokoontunut pitohuoneesta +isoon saliin odottelemaan loistavan naamionäytelmän, illan +odotetun hauskutuksen alkamista, kun kuningatar keskeytti hurjan +kokkapuhehyökkäyksen, jolla Leicesterin kreivi parhaillaan ahdisti +kreivi Willoughbytä, Raleighia ja muutamia muita hovimiehiä, seuraavin +sanoin: -- »Me syytämme Teitä valtiorikoksesta, herra kreivi, jos Te +yhä jatkatte tätä yritystänne tappaa meidät nauruun. Mutta tässä +tuleekin onneksemme otus, joka voi saada meidät vakaviksi milloin vain +tahtoo: oppinut lääkärimme Masters, tuoden ehkä uutisia siitä meidän +suojatti-raukastamme, rouva Varneysta -- ei, herra kreivi, älkää +poistuko, sillä koska tässä on kysymyksessä aviopuolisoiden välinen +riita, emme me pidä omaa kokemustamme riittävän syvällisenä sitä +ratkaisemaan ilman taitavaa neuvojaa. -- No, Masters, mitä ajattelet +siitä karkulais-rouvasta?» + +Hymy, joka oli väikkynyt Leicesterin huulilla, kun kuningatar keskeytti +hänen pilailunsa, jähmettyi hänen huulilleen ikäänkuin olisi sen siihen +veistänyt Mikael Angelon tai Chantreyn taltta; ja hän kuunteli lääkärin +puhetta sama värähtämätön ilme kasvoillaan. + +»Rouva Varney, armollinen Valtijatar», vastasi hovilääkäri Masters, +»esiintyi hyvin tylysti ja ynseästi, eikä halunnut ryhtyä kanssani +mihinkään keskusteluihin terveytensä tilasta, vaan haasteli hurjasti +siitä, että hän muka esittää asiansa Teille itsellenne ja ettei hän +vastaa lainkaan halvempien henkilöiden kysymyksiin.» + +»Taivas varjelkoon!» huudahti kuningatar; »me olemme jo saaneet +kylliksemme kärsiä niistä väärinkäsityksistä ja selkkauksista, jotka +näyttävät seuraavan tätä hourupäistä rouvaraukkaa, minne hän tuleekin. +-- Eikö Teistäkin ole asia niin, herra kreivi?» jatkoi hän Leicesteriin +kääntyen ja kuvastaen katseessaan vienoa, melkein hellästi rukoilevaa +katumusta heidän senaamuisesta epäsovustaan. Leicester pakottautui +kumartamaan syvään. Äärimäisinkään ponnistus ei jaksanut tehdä häntä +kykeneväksi myös sanoin ilmaisemaan hänen yhtymistään kuningattaren +ajatukseen. + +»Tepä olette kostonhimoinen, herra kreivi», virkkoi kuningatar; »mutta +kyllä me pian saamme sopivan ajan ja paikan Teitä rangaistaksemme. Vaan +vieläkin kerran palataksemme tähän riemunrikkojaan, tähän rouva +Varneyhin -- Mitä voit sanoa hänen terveydestään, Masters?» + +»Hän on kovin tyly ja ynseä, armollinen Kuningatar, kuten jo +sanoinkin», vastasi Masters, »ja hän kieltäytyy vastaamasta +tiedusteluihin, eikä lainkaan tottele lääkärin käskyjä eikä määräyksiä. +Minä havaitsin kuitenkin hänen potevan aivohäiriötä, jonka minä olisin +taipuvainen pikemmin määrittelemään sanalla _hypochondria_ kuin +sanalla _phrenesis_; ja luulisin minä olevan hänelle parasta, että +hänen miehensä toimittaisi hänet hoidettavaksi kotiinsa, kauvas +kaikesta tästä näytelmäin ja huvitusten hälinästä, sillä ne sekoittavat +hänen heikon järkensä kaikenlaisilla mitä kummallisimmilla haaveilla. +Häneltä huomaamatta päässeet viittailut tähtäävät sinne päin, kuin +olisi hän muka joku suuri arvohenkilö -- kreivitär tai jopa +ruhtinatarkin. Jumala heitä auttakoon, sellaisia kuvittelevat usein +hänenlaisensa sairaat!» + +»Ei, mutta sitten täytyy hänet toimittaa täältä kaikin kiirein», sanoi +kuningatar; »käskekää Varneyn pitää hänestä kaikkea inhimillistä +huolta; mutta vapauttakoon hän pian tämän linnan rouvastaan. Sillä +takaanpa hänen kohta luulevan itseään meidän kaikkien valtijattareksi. +Sääli sentään, että niin kauniilla olennolla pitää oleman niin +surkeasti häiriintynyt järki. -- Vai mitä Te siitä ajattelette, herra +kreivi?» + +»Sääli tosiaankin», vastasi kreivi, toistellen niitä sanoja ikäänkuin +ulkolukuläksyä. + +»Mutta ehkettepä Te olekaan samaa mieltä kanssamme hänen +kauneudestaan», jatkoi Elisabet; »ja me olemmekin nähneet miesten +pitävän uljaita, junomaisia naisia tuollaista hentoa, riutuvaa olentoa +parempana, jonka pääkin nuokkuu kuin katkenneen liljan varsi. Niin, +miehet ovat hirmuvaltijaita, herra kreivi, joita miellyttää enemmän +kiihkeä kamppailu kuin vastustelematta saavutettu valloitus, ja he +rakastavat parhaiten sellaisia naisia, jotka uskaltavat lähteä heidän +kanssaan voittosille. -- Melkeinpä olen kanssanne samaa mieltä, +Rutland, että jos tämä Leicesterin kreivi joskus saisi sellaisen +maalatun vahanuken puolisokseen, toivottaisi hän sen kuolleeksi jo +ennen kuherruskuukausien loppua.» + +Näin puhuessaan katsahti hän Leicesteriin niin merkitsevästi, että +tämä, huolimatta sydämensä kapinasta, tätä rajatonta petollisuutta +vastaan, pakottautui kuitenkin kuiskaten vastaamaan, että Leicesterin +rakkaus oli paljon nöyrempää laatua kuin mitä hänen majesteettinsa +otaksui, koska se oli kiintynyt sellaiseen henkilöön, jota hän ei +voinut koskaan käskeä, vaan jota hänen täytyi aina totella. + +Kuningatar punastui ja käski hänen olemaan vaiti, mutta näytti +kuitenkin odottavan, ettei toinen noudattaisi hänen kehoitustaan. Mutta +samassa räjähtivät torvet toitottamaan ja patarummut paukkumaan +korkealta parvekkeelta, josta näki yli koko salin, siten ilmoittaen +naamionäyttelijäin tulevan; näin pääsi Leicester siitä kauheasta +pakonalaisuuden ja teeskentelyn tilasta, johon hänen oma +kaksimielisyytensä oli hänet vienyt. + +Alkavaan naamionäytelmään kuului neljä eri joukkoa, jotka seurasivat +toisiaan lyhyin väliajoin; kussakin joukossa oli kuusi päähenkilöä ja +yhtä monta soihdunkantajaa, ja kukin esitti yhtä niistä kansoista, +jotka olivat eri aikoina pitäneet Englantia hallussaan. + +Muinaisia brittejä, jotka ensinnä esiintyivät, johdatti kaksi vanhaa +druidia, joiden harmaita hapsia koristi tammenlehväseppel ja jotka +käsissään kantoivat mistelinoksia. Näitä kunnianarvoisia miehiä +seurasivat varsinaiset naamiosankarit ja näitä taas kaksi valkoisiin +puettua runoniekkaa, jotka helähyttelivät tuon tuostakin harppujaan, +laulaen samalla muutamia muinaisen hymnin säkeitä Beluksen eli auringon +kunniaksi. Alkuperäiset britit oli valittu hovissa palvelevain +aatelismiesten pisimmistä ja vahvimmista. Heidän naamioihinsa oli +kiinnitetty pitkät pörröiset parrat ja tukat; heidän pukuinaan oli +susien ja karhujen nahkoja, kun taas heidän sääriään, käsivarsiaan ja +yläruumistaan peitti ihonvärinen silkki, johon oli karkein viivoin +piirrelty taivaankappaleiden sekä eläinten ja muiden maallisten +olentojen kuvia, niin että he antoivat hyvin elävän käsityksen +vanhoista maalauksin koristelluista esi-isistämme, joiden vapautta +ensinnä ahdistivat roomalaiset. + +Rooman pojat, jotka tulivat yhtä hyvin sivistämään kuin +valloittamaankin, astuivat sitten ruhtinaallisen seurueen eteen; ja +juhlanäytösten järjestäjä oli saanut oivallisesti ilmaistuksi +tämän kuuluisan kansan uljaan korskeuden ja sotaisat tavat, +varustamalla esiintyjät keveällä, mutta lujalla kilvellä ja lyhyellä, +kaksiteräisellä miekalla, jonka käyttely teki Roomasta maailman +valtijaan. Kaksi airutta kantoi Rooman kotkia heidän edellään, samalla +lausuen ylistysrunoa Marsille, ja nuo muinaisajan mahtavat soturit +seurasivat heitä miesten jykevin ja varmoin askelin, jotka pyrkivät +valloittamaan koko maanpiirin. + +Kolmas joukkue esitti Germanian metsistä tuomiinsa karhunnahkoihin +pukeutuneita saksilaisia, ja kantoivat nämä käsissään niitä +kauhistuttavia sotakirveitä, jotka tekivät niin ankaraa tuhoa +Britannian alkuperäisten asukasten riveissä. Heitä johti niinikään +kaksi laulumestaria, jotka hyrisivät Odinin ylistystä. + +Viimeisinä tulivat normannilaiset ritarit rautapaidoissaan ja +teräskypäreissään ja kaikissa asiaankuuluvissa varustuksissaan, kahden +sodasta ja naisten lemmestä laulavan runoniekan edeltäminä. + +Nämä neljä joukkuetta saapuivat avaraan saliin mitä oivallisimmassa +järjestyksessä, ja jotta katselijat saisivat tyydyttää uteliaisuutensa, +pidettiin aina pieni väli-aika, ennenkuin seuraava parvi esiintyi. +Sitten marssivat he ympäri salin näytelläkseen itseään, noudattaen +urkujen, pillien, torvien ja kaikenlaisten muiden Leicesterin +kreivin soittokoneiden poljentoa. Vihdoin asettuivat nämä neljä +naamiojoukkuetta, sijoittaen soihdunkantajansa taakseen, kukin omiin +riveihinsä kahdelle puolelle salia, niin että roomalaiset joutuivat +brittejä vastapäätä ja saksilaiset normanneja, ja näyttivät ensin +katsahtelevan toisiinsa kummastunein silmin, mutta sitten kiihtyvän +uhkaavin liikkein ilmaistuun vihaan. Silloin kajahti parvekkeelta +kiivas sotainen sävel, naamiosankarit vetivät miekkansa kaikilla +tahoilla ja lähenivät toisiaan, tahdikkain askelin hyppien jonkunlaista +sota- tai asetanssia, kalahutellen miekkojaan vastustajainsa kilpiin ja +kilauttaen niitä toistensa miekkoihin ohi kulkiessaan. Oli hyvin hauska +nähdä eri joukkojen pysyvän säännöllisessä järjestyksessä aivan +säännöttömiltä näyttävissä liikkeissään, sekaantuvan toisiinsa, +kiehittyvän eroon taas ja ryhmittyvän jälleen omiin, alkuperäisiin +riveihinsä, aina soiton mukaan. + +Tämä vertauskuvallinen sotahyppy esitti niitä monenlaisia kahakoita ja +ristiriitoja, joita oli sattunut muinaista Britanniaa vuorotellen +hallinneiden kansojen kesken. + +Vihdoin, monien sokkeloisten kiertelyjen ja koukuttelujen jälkeen, +jotka herättivät katsojissa suurta ihastusta, kuului ankara +torventörähdys, ikäänkuin tappelun alkajaisiksi tai voiton +julistamiseksi. Naamiot lakkasivat heti paikalla pyöriskelyistään ja +kokoontuen alkuperäisten johtajainsa eli esittelijäinsä -- sillä se oli +heidän ammattinimensä -- ympärille, näyttivät odottavan yhtä +jännitettyinä kuin katselijatkin, mitä sitten tuleman piti. + +Salin ovet avautuivat selkosen seljälleen, eikä tulija ollutkaan mikään +vähempi kuin itse paholaissyntyinen Meriin, joka oli puettu +kummalliseen, salaperäiseen, hänen epätietoista sukuperäänsä ja +suurenmoista loihtutaitoansa vastaavaan tapaan. Hänen ympärillään ja +takanaan liehui ja hyppi mitä omituisimpia olentoja, joiden oli määrä +esittää hänen mahtavia käskyjään odottelevia henkiä; ja niin valtavasti +vaikutti tämä näytelmän osa palvelijoihin ja muihin linnassa +oleskelevaan alhaisempaan kansaan, että monet unohtivat kuningattarelle +kuuluvan kunnioituksen, tunkeutuivat sisään ja jäivät salin ovipuoleen +seisomaan. + +Leicesterin kreivi, joka huomasi airueittensa vain suurella vaivalla +saavan nämä innostuneet katselijat pysymään kauvempana, kuitenkaan +herättämättä suurempaa melua kuin oli soveliasta kuningattaren ollessa +läsnä, nousi istuimeltaan ja meni itse paikalle; sillä Elisabetkin oli +samaan aikaan pyytänyt -- hän kun aina tahtoi rahvasta kohdeltavan +hyvin -- että heidän sallittaisiin häiritsemättä katsella näytelmää. +Leicester käytti tätä veruketta poistuakseen; mutta hänen todellisena +vaikuttimenaan oli halu päästä edes hetkiseksi omiin rauhoihinsa ja +lepuuttaa mieltään vaikkapa vain silmänräpäykseksikin siitä +hirvittävästä painostuksesta, jonka sille tuotti häpeän, vihan, +katumuksen ja kostonjanon raatelevain tuskain peittäminen iloisuuden ja +mielistelyn verhoon. Hän pani silmäyksellään ja viittauksellaan +kansanjoukon vaikenemaan; mutta palaamatta heti hänen majesteettinsa +luo kääriytyi hän viittaansa, sekaantui tungokseen ja jäi sieltä, +muiden halpa-arvoisten katselijain tavoin seisoaltaan seuraamaan +naamionäytelmän kulkua. + +Astuttuaan saliin eteni Meriin keskelle lattiaa, kutsui taikasauvansa +heilauksella taistelevain joukkueiden johtajat ympärilleen ja ilmoitti +heille runomittaisessa puheessa, että nyt hallitsi Britannian saarta +kuninkaallinen neitsyt, jolle heidän tuli kohtalon tahdosta osoittaa +kunnioitustaan, samalla kun heidän piti pyytää häntä lausumaan +mielipiteensä niistä erilaisista syistä, joiden perusteella kukin +heistä katsoi olevansa se etevin kantajoukko, mistä maan nykyiset +asukkaat, tämän enkelimäisen ruhtinattaren onnelliset alamaiset +johtivat sukuperänsä. + +Tätä käskyä totellen kulki kukin parvi juhlallisen soiton kaikuessa +Elisabetin ohi, suorittaen kukin oman kansansa tavan mukaisen, mitä +nöyrimmän ja kunnioittavimman tervehdyksen, mihin kuningatar vastasi +sillä armollisella suopeudella, joka oli ollut hänen julkisessa +esiintymisessään havaittavissa aina siitä asti kun hän oli tullut +Kenilworthiin. + +Eri joukkueiden johtajat mainitsivat sitten, kukin kansansa nimessä ne +syyt, joihin nojaten he väittivät olevansa muita mainehikkaampia ja +etevämpiä; ja kun heitä oli kutakin vuoroonsa kuultu, piti kuningatar +heille seuraavan armollisen vastauspuheen: »Me olemme pahoillamme, +ettei meillä ole parempia edellytyksiä ratkaista sitä vaikeata +kysymystä, joka kuuluisan Merlinin käskystä nyt on joutunut +pohdittavaksemme, mutta meistä näyttää kuitenkin siltä, ettei mikään +näistä ikimuistettavista kansoista erikseen saata vaatia ehdotonta +etusijaa muihin nähden ja väittää olleensa suurimpana tekijänä meidän +päiviemme englantilaisen muodostamisessa, sillä tämä on aivan +epäilemättä perinyt kultakin muutamia luonteensa jaloimpia piirteitä. +Niinpä on nykyinen englantilainen saanut muinaisilta briteiltä uljaan +ja lannistumattoman vapaudenhalunsa -- roomalaisilta erinomaisen +sotakurinsa ja rohkeutensa sekä rauhan aikana viljelemänsä rakkauden +tieteisiin ja sivistykseen -- saksilaisilta viisaat ja oikeudenmukaiset +lakinsa -- ja ritarillisilta normanneilta ankaran kunniantuntonsa ja +kohteliaan käytöksensä sekä jalon ihastuksensa mainetöihin.» + +Merlin vastasi luontevasti, että piti tosiaankin niin monien +erinomaisten ominaisuuksien yhtymän nykypäivien englantilaisissa, että +heistä on tullut muille kansoille ikäänkuin täydellisyyden perikuva, +koska he vain siten ovat edes johonkin määrin ansainneet sen +siunauksen, hyvinvoinnin ja onnen, jota he ovat saaneet nauttia +Englannin Elisabetin hallituskautena. + +Soitto kajahti taas, ja naamiosankarit sekä Meriin ja hänen palvelevat +henkensä alkoivat poistua tungokseen asti täyttyneestä salista, kun +Leicester, joka, kuten olemme maininneet, oli jäänyt seisomaan lähelle +salin ovea ja joka siis oli joutunut melkein keskelle väkijoukkoa, +tunsi viittaansa nykäistävän samalla kun muuan ääni kuiskasi hänen +korvaansa: »Herra kreivi, haluaisin keskustella hetkisen kanssanne.» + + + + +XX Luku. + + + Mik' on mun? Risahdustakin ma säikyn! + + _Macbeth_. + +»Haluaisin keskustella hetkisen kanssanne.» Sanat olivat itsessään +yksinkertaiset, mutta Leicesterin kreivi oli niin kiihtyneessä ja +kuumeisessa mielentilassa, että mitä tavallisimpiinkin seikkoihin +näytti hänestä liittyvän erikoista levottomuutta herättävää tärkeyttä. +Hän käännähtikin siis nopeasti, nähdäkseen henkilön, joka ne oli +lausunut. Puhujan ulko-asussa ei ollut mitään huomattavampaa: musta +silkkinuttu, lyhyt viitta ja musta naamus kasvoilla, siinä hänen +pukunsa; sillä hän oli ilmeisestikin kuulunut siihen naamioitujen +joukkoon, joka oli tunkeutunut saliin Merlinin jäljissä, vaikkei +hänellä ollutkaan sitä kummallista valepukua, jollaisia useimmat heistä +kantoivat. + +»Kuka Te olette, ja mitä Te minusta tahdotte?» kysyi Leicester, äänensä +sävyllä selvästi paljastaen mielensä kuohahtelevan tilan. + +»En mitään pahaa, herra kreivi», vastasi naamioitu, »vaan hyvää ja +kunniallistakin, jos Te vain oikein käsitätte tarkoitukseni. Mutta +minun täytyy saada puhella kanssanne jossakin yksinäisemmässä +paikassa.» + +»Minä en voi lähteä keskustelemaan kenenkään tuntemattoman muukalaisen +kanssa», virkkoi Leicester, peljäten, hän ei tiennyt itsekään mitä tuon +salaperäisen miehen pyynnöstä; »ja niiden, jotka minä tunnen, täytyy +valita soveliaampi puhelu-aika.» + +Hän aikoi kiiruhtaa tiehensä, mutta naamioitu pidätti häntä. + +»Niillä, jotka puhuvat Teidän Korkeudellenne Teidän omaa kunniaanne +koskevista asioista, on oikeus käyttää Teidän aikaanne, mitä tehtäviä +Teidän onkin sitten syrjäyttäminen heitä kuullaksenne.» + +»Kuinka! Kunniaani? Kuka uskaltaa sitä leikata?» kiihkoili Leicester. + +»Vain Teidän oma käytöksenne voi antaa aihetta sen moittimiseen, herra +kreivi, ja juuri siitä asiasta halusinkin keskustella kanssanne.» + +»Te olette hävytön», vastasi Leicester, »ja Te käytätte väärin tämän +hetken vierasvapautta, joka estää minua Teitä rankaisemasta. Minä kysyn +nimeänne?» + +»Minä olen Edmund Tressilian Cornwallista», vastasi naamio. »Kieleni on +erään lupauksen takia ollut sidottu kahdeksikymmeneksineljäksi tunniksi +-- määräaika on nyt kulunut -- nyt voin minä puhua ja teen Teidän +Korkeudellenne sen oikeuden, että käännyn ensiksi Teidän puoleenne.» + +Hämmästyksen vavahdus, joka oli värähyttänyt Leicesterin sydänjuuria +hänen kuullessaan tuota nimeä lausuvan miehen, jota hän eniten vihasi +ja jonka hän luuli itseään niin syvästi loukanneen, vei häneltä ensi +hetkenä liikuntakyvyn, mutta muuttui siinä samassa sellaiseksi +kostonjanoksi, ettei erämaan kulkija sen palavammin ikävöi +vesilähteille. Hänellä oli sentään niin paljon järkeä ja tahdonvoimaa +jäljellä, ettei heti paikalla survaissut tikariansa tuon rohkean konnan +sydämeen, konnan, joka ensin syöksi hänet sellaiseen onnettomuuteen ja +sitten uskalsi vielä niin järkähtämättömän tyynesti tulla kohtelemaan +häntä tuolla tavalla. Päättäen sillä hetkellä peittää kaikki +kiihtymyksen jäljetkin, jotta saisi täyden selon Tressilianin aikeista +ja tarkoituksesta ja jottei samalla menettäisi kostoaan, vastasi hän +niin kähisevällä, pidätetyn vihan muuntamalla äänellä, että hänen +sanojaan tuskin saattoi ymmärtää: -- »Ja mitä pyytää minulta herra +Edmund Tressilian?» + +»Oikeutta, herra kreivi», virkkoi Tressilian tyynesti, mutta lujasti. + +»Oikeutta», toisti Leicester, »kaikki ihmiset saavat sitä vaatia -- +erittäinkin Te, herra Tressilian, ja olkaa varma, että Te sitä saatte.» + +»En muuta odotakaan Teidän Jaloudeltanne», vastasi Tressilian; »mutta +aika kiiruhtaa, ja minun täytyy keskustella kanssanne vielä tänä +iltana. -- Menenkö vuottamaan Teitä huoneeseenne?» + +»Ei», vastasi Leicester tylysti, »ei katon alle, eikä etenkään minun +kattoni alle. -- Me tapaamme toisemme vapaan taivaankannen alla.» + +»Te olette tuskastunut tai vihastunut, herra kreivi», jatkoi +Tressilian; »eikä tässä kuitenkaan ole siihen vähintäkään syytä. Paikka +on minusta samantekevä, kunhan Te vain suotte minulle häiritsemättömän +puolisen tuntia aikaanne.» + +»Luullakseni tulee lyhyempikin aika riittämään», vastasi Leicester. -- +»Odottakaa minua huvikentällä sen jälkeen kun kuningatar on vetäytynyt +huoneeseensa.» + +»Riittää», virkkoi Tressilian ja poistui. Leicester näytti hetkiseksi +joutuneen rajattoman riemun valtaan. + +»Taivas suosii minua vihdoinkin», puheli hän itsekseen, »ja lähettää +ulottuvilleni konnan, joka on minut sillä sovittamattomalla +häväistyksellä leimannut -- joka on tuottanut minulle nämä kamalat +tuskat. Minä en soimaa sallimusta enää, koska nyt pääsen selville +niistä kavaloista juonista, joilla hän yhä aikoo kietoa minua, ja koska +minä siis samalla voin todistaa hänen konnamaisuutensa ja kostaa sen. +Taakkaani kantamaan -- taakkaani kantamaan! -- Minä en tahdo nyt enää +sortua sen alle -- koska kerran viimeistään keskiyö tuo minulle +koston!» + +Näiden mietteiden riehuessa Leicesterin aivoissa lähti hän jälleen +kulkemaan läpi nöyristelevän joukon, joka halkesi hänelle tietä +tehdäkseen, ja istuutui entiselle paikalleen, kadehditulle ja +ihaillulle, hallitsijattarensa viereen. Mutta jos tämän siten ihaillun +ja kadehditun miehen sydän olisi ollut avoinna kaikkien tämän salin +täyttäväin ihmisten edessä, kaikkine rikollisen kunnianhimon, +kuoletetun rakkauden, raivoavan koston, ja suunnitellun julmurityön +tietoisuuden herättämine pimeine ajatuksineen, jotka liehuivat ja +parveilivat siellä kuin haamut jonkun inhoittavan noita-akan +taikakehässä -- niin kuka heistä, kunnianhimoisimmasta hovi-ylimyksestä +aina kehnoimpaan palvelijaan, joka eli lautasia muuttamalla, olisi +halunnut vaihtaa paikkaa Elisabetin suosikin ja Kenilworthin herran +kanssa! + +Uudet kidutukset odottivat häntä Elisabetin luo palattuaan. + +»Tulettekin sopivaan aikaan, herra kreivi», virkkoi tämä, »ratkaisemaan +erään väittelyn meidän naisten kesken. Tässä juuri ritari Rikhard +Varney pyysi lupaamme saada lähteä linnasta sairas rouvansa mukanaan, +ja koska hänellä oman kertomuksensa mukaan jo oli Teidän suostumuksenne +poistumiseensa, niin sai hän meidänkin myöntymyksemme. Meillä ei +tosiaankaan ole vähintäkään halua pidättää häntä sen nuoren vaimoparan +hellästä huolehtimisesta -- mutta nyt on se samainen ritari Rikhard +Varney tänään joutunut niin ilmeisesti näiden meidän hovinaistemme +lumoihin, että tämä Rutlandin herttuatar tässä vakuuttaa hänen vievän +sen mielipuolen vaimonsa vain järvelle asti, työntävän hänet sinne ja +jättävän hänet niiden kristallipalatsien asukkaaksi, joista se +viehättävä vedenneitonen haasteli, sekä palaavan luoksemme iloisena +leskimiehenä, kuivaavan kyyneleensä ja korvaavan pian vahinkonsa meidän +seurueemme kustannuksella. Mitä siihen sanotte, herra kreivi? -- Me +olemme nähneet Varneyn parissa, kolmessa erilaisessa puvussa, siinä +kaikki -- mutta Tehän tunnette hänen todellisen luonteensa -- +luuletteko hänen voivan tehdä rouvalleen moisen konnankujeen?» + +Leicester oli joutua suunniltaan, mutta vaara oli uhkaava ja edes +jonkunlainen vastaus ehdottomasti välttämätön. »Arvoisat naiset», sanoi +hän, »ajattelevat liian huonoa oman sukupuolensa jäsenestä, jos he +otaksuvat hänen ansainneen sellaisen kohtalon, tai sitten liian pahaa +meistä, jos he uskovat kenenkään voivan kohdella siten viatonta +ihmistä.» + +»Kuulkaahan vain häntä, hyvät naiset», jatkoi Elisabet; »kaikkien +miesten tavoin haluaa hän puolustella heidän julmuuttaan syyttämällä +meitä kevytmielisyydestä.» + +»Älkää sanoko _meitä_, armollinen Valtijatar», vastasi kreivi; »me +väitämme vain, että halpa-arvoisemmilla naisilla on kuten pienemmillä +taivaan valoillakin epävakaisuutensa ja vaihteensa, mutta kenpä voisi +soimata muuntelevaisuudesta aurinkoa tai Elisabetia?» + +Keskustelu kääntyi sitten vaarattomampaan suuntaan, ja Leicester +hoiteli siinä osaansa erinomaisen älykkäästi, huolimatta raatelevasta +sisäisestä tuskastaan. Se tuntui niin hauskalta Elisabetista, että +linnan kello oli jo lyönyt keski-yötä, ennenkuin hän poistui seurasta, +mikä oli vallan kuulumaton seikka hänen rauhallisissa ja +säännöllisissä, ajan kulusta huolehtivissa tavoissaan. Hänen lähtönsä +antoi luonnollisesti merkin koko seurueen hajaantumiseen; kukin erkani +omaan lepopaikkaansa uneksimaan päivän huvituksista ja ihastuen +aavistelemaan huomenisia. + +Onneton linnanherra ja koko tämän ylvään juhlahumun alku poistui aivan +toisin ajatuksin. Hänen ensimäinen käskynsä häntä avustavalle +kamaripalvelijalle oli kutsua Varney heti paikalla hänen huoneeseensa. +Lähetti palasi hetken kuluttua ja ilmoitti, että tunti sitten lähti +ritari Rikhard Varney linnasta takaportin kautta, kolme muuta henkilöä +mukanaan, joista yhtä kuljetettiin hevoskantotuolissa. + +»Kuinka pääsi hän linnasta, vaikka vartijat oli jo asetettu +paikoilleen?» kysyi Leicester; »minä en luullut hänen matkustavan ennen +päivänkoittoa.» + +»Hän esitteli ymmärtääkseni päteviä syitä vartijoille», vastasi +palvelija, »ja näytti kuulenma Teidän Korkeutenne sinetti --» + +»Aivan niin -- aivan niin», keskeytti kreivi; »mutta hän on pitänyt +liikaa kiirettä. -- Onko kukaan hänen palvelijoistaan jäänyt tänne?» + +»Mikael Lambournea ei löytynyt ritari Rikhard Varneyn lähtiessä», +vastasi palvelija, »ja hänen isäntänsä oli kovin suuttunut hänen +katoamisestaan. Mutta minä näin hänen juuri äsken satuloivan hevostaan +nelistääkseen isäntänsä perään.» + +»Käske hänet viipymättä tänne», määräsi Leicester; »minulla on muuan +sanoma vietävänä hänen isännälleen.» + +Palvelija poistui huoneesta, ja Leicester mitteli sen lattiaa hetkisen +syviin mietteisiin vaipuneena. -- »Varney on liian innokas», ajatteli +hän, »liian kiihkeä. -- Luullakseni hän minua rakastaa -- mutta hänellä +on myöskin omat tarkoitusperänsä ajettavinaan ja hän on hellittämätön +ja järkähtämätön siinä toimessa. Jos minä kohoan, kohoaa hänkin, ja hän +on osoittautunut jo liiankin halukkaaksi vapauttamaan minut esteestä, +joka näyttää olevan minun ja kuninkuuden välillä. Mutta minä en taivu +kantamaan sitä häpeätäkään. Sitä petollista naista on rangaistava, +mutta se täytyy toimittaa varovaisemmin ja harkitummin. Minä tunnen jo +ennakolta, miten liiallinen hätäileminen tässä asiassa sytyttäisi +helvetin liekit rintaani. -- Ei -- yksi uhri riittää kerrallaan, ja +tämä uhri odottaa jo minua.» + +Hän tarttui kirjoitusvehkeisiin ja piirsi kiiruusti seuraavat sanat: + + »Ritari Rikhard Varney! + + Me olemme päättäneet lykätä toistaiseksi Teidän suoritettavaksenne + uskotun asian ja me kiellämme Teitä ankarasti ryhtymästä mihinkään + enempiin toimenpiteisiin kreivittäremme suhteen siksi kunnes toisin + määräämme. Me käskemme myös Teitä palaamaan Kenilworthiin heti kun + olette vienyt turvalliseen paikkaan sen, mikä Teidän huostaanne + annettu on. Mutta jos Teidän hoimiinne uskotun saatettavan + toimittaminen varmaan talteen pidättäisi Teitä kauvemmin kuin me + otaksumme, käskemme me Teitä siinä tapauksessa palauttamaan + sinettisormuksemme luotettavalla ja nopealla lähetillä, sillä me + tarvitsemme sitä aivan pian. Odottaen Teidän tarkoin noudattavan + näitä määräyksiämme ja jättäen Teidät Jumalan haltuun, pysymme me + varmasti Teidän hyvänä ystävänänne ja isäntänänne. + + _R. Leicester._ + + + Annettu Kenilworth-linnassamme, kymmenentenä päivänä heinäkuuta, + armon vuonna tuhatviisisataa ja seitsemänkymmentäviisi.» + +Kun Leicester oli saanut tämän käskykirjeen kirjoitetuksi ja +sinetöidyksi, astui kamaripalvelijan ohjaamana huoneeseen Mikael +Lambourne, jolla oli saappaita puolireiteen, jonka ratsastusviittaa +piteli leveä vyö ja jonka huopahattu muistutti suuresti +sananlennättäjäin päähinettä. + +»Mikä Sinä olet miehiäsi?» kysyi kreivi. + +»Teidän Korkeutenne talliherran tallimestari», vastasi Lambourne +totutulla häikäilemättömyydellään. + +»Hillitseppä röyhkeää kieltäsi, mies», komensi Leicester; »pilapuheet, +jotka sopivat ritari Rikhard Varneyn kuultaviksi, eivät ole ensinkään +paikallaan minulle lausuttuina. Kuinka pian luulet voivasi saavuttaa +isäntäsi?» + +»Tunnissa, armollinen herra, jos mies ja hevonen eheinä pysyvät», +vastasi Lambourne, muuttaen silmänräpäyksessä tuttavallisuutta +lähentelevän käytöksensä mitä nöyrimmäksi kunnioitukseksi. Kreivi +mitteli häntä katseillaan kiireestä kantapäähän. + +»Minä olen kuullut Sinusta puhuttavan», virkkoi hän sitten; »sanotaan +Sinun suorittavan tehtäväsi nopeasti, mutta taipuvan liiaksi rähinään +ja juopotteluun, jotta Sinulle voisi uskoa mitään tärkeämpiä toimia.» + +»Armollinen herra», vastasi Lambourne, »minä olen ollut sotilaana, +merimiehenä, matkustajana ja seikkailijana, ja ne ovat kaikki +elinkeinoja, joiden harjoittajat nauttivat tästä päivästä, koska he +eivät ole varmoja huomisesta. Mutta vaikka minä ehkä käytänkin väärin +vapaa-aikojani, en ole vielä koskaan lyönyt laimin velvollisuuttani +isäntääni kohtaan.» + +»Katso, että niin tapahtuu nytkin», jatkoi Leicester, »etkä Sinä ole +sitä katuva. Toimita tämä kirje nopeasti ja varmasti ritari Rikhard +Varneyn käsiin.» + +»Eikö tehtäväni ulotu laajemmalle?» kysyi Lambourne. + +»Ei», vastasi Leicester, »mutta minulle on erikoisen tärkeätä, että +Sinä suoritat sen yhtä huolellisesti kuin kiireisestikin.» + +»Minä en ole säästävä huolta enkä hevosta», vastasi Lambourne, lähtien +viipymättä huoneesta. + +»Niin, sillä lailla se päättyi se minun yksityinen puheillepääsyni, +josta minä kuitenkin toivoin niin paljon!» mutisi hän itsekseen +astuskellessaan pitkää käytävää ja laskeutuessaan takaportaita. +»Saakeli soikoon! Minä luulin kreivin tarvitsevan apuani johonkin +salajuoneen, ja nyt se laulu loppuikin vain kirjeen viemiseen! Hyvä, +hänen tahtonsa on tapahtuva siitä huolimatta, ja kuten hänen +korkeutensa oikein sanoikin, minä en ole sitä vastaisuudessa katuva. +Lapsen täytyy ensin kontata, ennenkuin se oppii kävelemään, ja niin on +alottelevan hovimiehenkin laita. Mutta annahan kun pilkistän tuohon +kirjeeseen, jonka hän sinetöi niin kovin huolimattomasti.» -- Tämän +tempun tehtyään mäjäytti hän ylen määrin riemastuneena käsiään yhteen +ja huudahti: »Kreivitär -- kreivitär! -- Nyt tiedän minä salaisuuden, +joka on minut kohottava tai kaatava. -- Mutta astuppas esiin, Bayard», +jatkoi hän hevostaan pihalle taluttaen, »sillä Sinun kupeittesi ja +minun kannusteni täytyy tehdä piakkoin tuttavuutta keskenään.» + +Lambourne nousi siis satulaan ja lähti linnasta takaportin kautta; +hänen annettiin vapaasti mennä, koska ritari Rikhard Varney oli +poistuessaan jättänyt vartijalle häntä koskevan käskyn. + +Heti kun Lambourne ja kamaripalvelija olivat lähteneet huoneesta, +vaihtoi Leicester hovipukunsa hyvin yksinkertaiseen vaatetukseen, +heitti viitan ympärilleen, otti lampun käteensä ja kulki salaista +yhdyskäytävää pitkin pienelle takaportille, josta pääsi linnan pihalle, +lähelle huvikentän yläpäätä. Hänen ajatuksensa olivat tyynempiä ja +selvempiä kuin yleensä viime aikoina, ja hän yritti omissa +silmissäänkin esiintyä miehenä, jota vastaan oli enemmän rikottu kuin +hän itse oli rikkonut. + +»Minua on mitä syvimmin loukattu», tähän suuntaan kulkivat hänen +mietteensä, »mutta minä olen luopunut silmänräpäyksellisestä kostosta +ja siirtänyt sen miehekkyyden ja jalomielisyyden alueelle. Vaan pitääkö +avioliiton, jonka se petollinen nainen on tänään häväissyt, kahlehtiman +minua ja ehkäisemän minua sillä mahtavalla uralla, johon kohtaloni +minua kutsuu? Ei -- on olemassa muitakin keinoja sellaisten siteiden +avaamiseksi, tarvitsematta katkoa elämän säikeitä. Jumalan kasvojen +edessä en minä ole enää sidottu liittoon, jonka hän ensimäisenä rikkoi. +Kuningaskuntien tulee joutua välillemme -- valtamerten vyöryvät aallot, +joiden syvyydet ovat nielleet kokonaisia laivastoja, saavat olla +ainoina tämän kuolettavan salaisuuden säilyttäjinä.» + +Tämänlaisilla todisteluilla koetti Leicester rauhoittaa omaatuntoansa +niin äkkiä päätetyn kostonaikeen toteuttamisen ja kunnianhimoisten +suunnitelmainsa suhteen, jotka olivat niin läheisesti liittyneet +jokaiseen hänen elämänsä pyrkimykseen ja tekoon, ettei hän kyennyt edes +yrittämään vapautua niistä, niin että hänen kostonsakin näytti hänestä +lopulta kerrassaan oikeutetulta, jopa jalomielisen hillityltäkin +toimitukselta. + +Tässä mielentilassa astui tuo kostoa ja kunniaa himoitseva kreivi +komealle huvikentälle, minne juuri silloin täysikuu valoi säteitään. Tuo +kirkas keltainen valo heijasteli kaikkialta valkoisesta hiekkakivestä, +josta kentän kivitys, pylväsaidat ja rakennustaiteelliset kaunistukset +olivat laitetut; eikä pieninkään pilvenhattara himmentänyt sinitaivasta, +niin että koko tienoo oli melkein yhtä kirkas kuin jos aurinko olisi +vast'ikään laskenut. Lukuisat valkoisesta marmorista veistetyt +kuvapatsaat hohtivat kalpeassa valossa juuri haudoistaan nousseiden, +käärinliinoihinsa verhoutuneiden aaveiden tavoin, ja suihkulähteet +lennättelivät ilmaan vesisäikeitään, ikäänkuin niitä kuun säteissä +kirkastaakseen, ennenkuin ne jälleen kimaltelevana hopearoiskeena +putosivat altaisiinsa. Päivä oli ollut helteinen, eikä vieno +yötuulahdus, joka huokui huvikentän pengermillä, löyhytellyt puiden +lehviä voimakkaammin kuin viuhka nuoren kaunottaren kädessä. Kesä-yön +laulaja oli rakentanut runsaasti pesiä läheisen puutarhan lehtimajoihin, +ja niiden asukkaat korvasivat nyt päiväistä vaikenemistaan +helskyttelemällä valtavassa kuorossa ihania liverryksiään, milloin +hilpeitä, milloin kiihkeitä, milloin yhteisiä, milloin toinen toisilleen +vastailevia, ikäänkuin purkaen rintansa riemua siitä tyynestä, +hurmaavasta yöstä, johon he säveleitään kaijuttelivat. + +Ajatellen kokonaan toisia asioita kuin suihkulähteiden solinaa, kuun +kimallusta ja satakielen laulua, käyskenteli uljas Leicester hitaasti +pengermän päästä toiseen, viitta lujasti ympärillä, miekka kainalossa, +keksimättä kuitenkaan ihmisolennon varjoakaan. + +»Oma jalomielisyyteni petti minut surkeasti», puheli hän itsekseen, +»jos se konna nyt pääsi minulta pakoon -- niin, ja ehkäpä on hän nyt jo +rientänyt vapauttamaan sitä avionrikkojaa, jolla on vielä niin vähän +vartijoitakin.» + +Nämä hänen mietiskelynsä keskeytyivät samassa, sillä kun hän kääntyi +katsomaan portille päin, näki hän ihmisolennon hitaasti etenevän +pylväskäytävästä, himmentäen varjollaan vuorotellen kaikkia esineitä, +joiden ohi hän lähestyessään kulki. + +»Iskenkö ennenkuin edes kuulen hänen raivostuttavan äänensä?» ajatteli +Leicester miekkansa kahvaan tarttuen. »Mutta ei! Minä tahdon nähdä, +mihin suuntaan hänen saastaiset juonensa käyvät. Minä tahdon katsella, +niin vastenmielistä kuin se onkin, miten se inhoittava käärme +kiemurtelee ja pyörähtelee, ennenkuin käytän voimaani ja muserran sen.» + +Hänen kätensä heltisi kahvasta, ja hän läheni hitaasti Tressiliania, +keräten tämän kohtauksen varalle kaiken itsehillinnän ja +tahdonlujuuden, mitä hänellä suinkin oli, kunnes he seisoivat aivan +vastakkain. + +Tressilian kumarsi kunnioittavasti, mutta kreivi vastasi vain ylpeällä +päännyökähdyksellä ja sanoilla: »Te halusitte puhella kahden kesken +kanssani, herra -- tässä minä olen valmiina kuuntelemaan.» + +»Herra kreivi», virkkoi Tressilian, »minulle on sanottavani laatu niin +tärkeä ja minä toivon niin hartaasti Teidän kuuntelevan minua +kärsivällisesti, jopa suosiollisestikin, että minä alennun +puhdistautumaan kaikesta, mitä Teidän Korkeudellanne suinkin saattaa +olla minua vastaan. Te pidätte minua vihollisenanne?» + +»Eikö minulla ole sitten ilmeisiä syitä siihen?» vastasi Leicester, +huomatessaan Tressilianin vaijenneen vastausta odottamaan. + +»Teette siinä minulle vääryyttä, herra kreivi. Minä olen kyllä Sussexin +kreivin ystävä, mutta en hänen liittolaisensa enkä puoluelaisensa, niin +Teidän kilpailijaksenne kuin hovi häntä sanookin; siitä on jo pitkä +aika, kun minä lakkasin pitämästä hovia ja hovijuonia luonteelleni ja +lahjoilleni sopivana alana.» + +»Voipa hyvin niin ollakin, herra», vastasi Leicester; »sillä onhan +niitä oppineelle miehelle -- sellaiseksihan maailma huutaa herra +Tressiliania -- arvokkaampiakin askarruksia. Rakkaudella on vehkeilynsä +yhtä hyvin kuin kunnianhimollakin.» + +»Minä huomaan, herra kreivi», jatkoi Tressilian, »Teidän panevan suurta +painoa minun aikaisempaan kiintymykseeni siihen onnettomaan nuoreen +naiseen, josta aijon kohta puhua, ja ehkäpä ajattelevan minun ajavan +hänen asiaansa enemmän mustasukkaisuuden kuin oikeudentunnon +houkuttelemana.» + +»Mitäpä minun ajatuksistani, hyvä herra!» vastasi kreivi; »jatkakaa! +Tähän asti olette Te puhunut yksinomaan itsestänne; sangen tärkeä ja +arvokas aihe epäilemättä, mutta se ei ehkä koske minua niin syvästi, +että minun pitäisi sen takia viipyä vuoteeltani. Säästäkää enemmät +esipuheet, hyvä herra, ja käykää asiaan, jos Teillä tosiaan on jotakin +minuun kuuluvaa kerrottavana. Teidän lopetettuanne saanen minäkin +vuorostani lausua parisen sanaa.» + +»Minä käyn siis suoraan asiaan, herra kreivi», virkkoi Tressilian; »ja +kun minun sanottavani on Teidän Korkeutenne kunniaa koskevaa, uskon +minä, ettette Te omastakaan mielestänne ole tuhlannut aikaanne sitä +kuuntelemalla. Minulla on muuan pyyntö Teidän Korkeudellenne onnettoman +Amy Robsartin suhteen, jonka tarina on Teille liiankin tuttu. Minä +kadun syvästi, etten heti ryhtynyt tähän toimenpiteeseen ja asettanut +Teitä tuomariksi itseni ja tuon konnan välille, joka on hänet niin +kauheasti häväissyt. Herra kreivi, Amy Robsart karkasi laittomasta ja +vaarallisesta vankeudestaan, ja luottaen omien nuhteidensa vaikutukseen +kunnottomaan mieheensä, vaati minulta lupauksen, etten minä sekaantuisi +hänen asioihinsa siksi kunnes hän oli itse yrittänyt saada oikeutensa +tunnustetuiksi.» + +»Haa!» huudahti Leicester, »muistatteko, kenelle puhutte?» + +»Minä puhun hänen kunnottomasta miehestään, herra kreivi», toisti +Tressilian, »enkä minä parhaalla tahdollanikaan löydä lievempää +sanamuotoa. Se onneton nuori nainen on nyt kadonnut minun tiettyvistäni +ja on hänet kaiketi kätketty johonkin tämän linnan salasoppeen -- ellei +häntä ole kuljetettu johonkin pahoille aikomuksille vielä sopivampaan +säilytyspaikkaan. Se asia on autettava, herra kreivi -- minä puhun +hänen isänsä valtuuttamana ja tämä onneton avioliitto on tunnustettava +ja todistettava kuningattaren edessä ja Amy Robsart viipymättä, +estelemättä päästettävä omaan vapauteensa. Ja sallikaa minun sanoa, +tämän minun oikeutetun pyyntöni täyttäminen ei koske kenenkään kunniaa +niin paljon kuin juuri Teidän Korkeutenne.» + +Kreivi seisoi siinä ikäänkuin kivettyneenä siitä tavattomasta +tyyneydestä, millä tuo mies, jonka hän luuli loukanneen itseään niin +syvästi, puolusti rikollisen rakastajattarensa asiaa, aivan kuin olisi +tämä ollut kerrassaan viaton nainen ja Tressilian vain hänen puolueeton +avustajansa; eikä hänen hämmästyksensä lainkaan vähentynyt siitä +lämmöstä, millä Tressilian tuntui vaativan tuolle naiselle arvoa ja +yhteiskunnallista asemaa, jotka hän oli häväissyt ja joiden edut hän +oli sittemmin varmasti jakava nyt hänen asiaansa niin kuulumattoman +julkeasti puolustavan rikostoverinsa kanssa. Tressilian oli ollut jo +yli minuutin aikaa vaiti, ennenkuin kreivi tointui suunnattomasta +kummastuksestaan; ja kun muistaa hänen mielessään kuohuvat +ennakkoluulot, ei ole lainkaan ihmeellistä, että hänen hurja vihansa +vei voiton kaikista muista tunteista. »Minä olen keskeyttämättä +kuunnellut Teitä, herra Tressilian», virkkoi hän vihdoin, »ja minä +kiitän Jumalaa, etteivät koskaan ennen ole korvissani soineet niin +häikäilemättömän konnan sanat. Teidän kurittamisenne sopisi oikeastaan +paremmin teloittajan ruoskalle kuin aatelismiehen miekalle, mutta +kuitenkin -- konna, paljasta säiläsi ja puolusta henkeäsi!» + +Viimeisiä sanoja lausuessaan pudotti hän viittansa maahan, sivalsi +Tressiliania rajusti miekkansa tupella, paljasti sitten heti säilänsä +ja laittautui hyökkäysasentoon. Hänen puheittensa hurja raivo oli ensin +täyttänyt Tressilianin yhtäläisellä hämmästyksellä kuin mitä +Leicesterkin oli tuntenut häntä kuunnellessaan. Mutta kummastelu +muuttui vihaksi, kun hänen sanojensa ansaitsemattomia solvauksia +seurasi isku, joka heti paikalla poisti kaikki muut ajatukset hänen +mielestään, paitsi pikaista taistelua koskevat. Tressilianin miekka +lensi viipymättä tupesta, ja vaikka hän ei ehkä ollutkaan juuri niin +taitava aseensa käyttelyssä kuin Leicester, osasi hän sentään +oivallisesti puolustautua, etenkin kun hän oli heistä kahdesta tyynempi +ja rauhallisempi, koska hän ei voinut olla pitämättä Leicesterin +käytöksen syynä joko tilapäistä mielenhäiriötä tai sitten jonkun +erinomaisen harhaluulon vaikutusta. + +Ottelu oli jo kestänyt useampia minuutteja kummankaan haavoittumatta, +kun äkkiä alkoi kuulua ääniä pylväskäytävästä, jonka läpi pengermälle +päästiin, ja niihin yhtyneinä kiireisesti läheneviä askeleita. »Meitä +häiritään», sanoi Leicester vastustajalleen; »seuratkaa minua.» + +Samaan aikaan kajahti ääni pylväskäytävästä: »Se marakatti oli oikeassa +-- täällä ne kahakoivat.» + +Leicester veti sillä välin Tressilianin jonkunlaiseen komeroon erään +suihkulähteen taakse, ja siellä olivat he hyvässä piilossa, kun kuusi +kuningattaren henkivartijaa astui huvikentän keskikäytävää pitkin heitä +kohti, saattoivatpa he kuulla yhden puhelevankin toisille: »Emme me +niitä löydä koko tänä yönä kaikkien näiden ruiskupillien, oravanhäkkien +ja kaninkolojen seasta; mutta ellemme saa niitä napatuiksi tuonne +perälle mennessämme, käännymme ympäri ja asetamme vahdin portille, niin +saamme ne siten huomenna varmasti kynsiimme.» + +»Kaunis juttu», päivitteli toinen, »kun rupeavat tapella natistamaan +aivan kuningattaren kuuluvilla, sanoisinpa melkein hänen omassa +palatsissaan! -- Hiisi heidät vieköön, he olivat varmaankin pari +humalaista pieneen käsirysyyn joutunutta tappelukukkoa, -- olisipa +melkein ollut sääli niitä tavata -- rangaistuksenahan on käden +katkaiseminen, eikös olekin? -- olisipa kovaa menettää kätensä +teräspalan käsittelemisen takia, se kun vielä sopii niin luontevasti +miehen kouraankin.» + +»Sinä olet itse aikamoinen tappelupukari, Yrjö», virkkoi kolmas; »mutta +olehan varoillasi, laki on tosiaankin se minkä sanoit.» + +»Niin», puuttui jälleen puheeseen ensimäinen, »elleihän asiaa paineta +hieman villaisella; sillä tiedäthän, ettei nyt sentään olla +kuningattaren palatsissa, vaan Leicesterin kreivin linnassa.» + +»No sen takia voi rangaistus olla aina yhtä ankara», vastasi toinen; +»sillä jos meidän armollinen valtiattaremme -- Jumala häntä varjelkoon +-- on kuningatar, niin on Leicesterin kreivi yhtä hyvä kuin +kuningaskin.» + +»Pidä kitasi! senkin lurjus!» varoitti kolmas; »mistä Sinä tiedät kuka +sattuu kuulemaan?» + +Ja he jatkoivat matkaansa huolimattomasti etsiskellen sieltä ja täältä, +sillä he olivat ilmeisesti kiintyneempiä omaan keskusteluunsa kuin +halukkaita nuuskimaan henkilöitä, jotka olivat tämän yöllisen metelin +aiheuttaneet. + +Heti kun he olivat edenneet pengermän päähän, viittasi Leicester +Tressiliania seuraamaan, hiipi hänen kanssaan vastakkaiseen suuntaan, +ja niin pääsivät he kenenkään huomaamatta pakoon pylväskäytävän kautta. +Hän vei Tressilianin Mervynin tornille asti, missä tämä jälleen asui, +ja puhui hänelle ennen eroamista näin: »Jos Sinulla on rohkeutta jatkaa +ja päättää sitä, mikä nyt jäi sikseen, niin pysyttele lähelläni +huomenna hovin lähtiessä jälleen matkaan -- me tapaamme kyllä sopivan +tilaisuuden, ja minä annan Sinulle merkin, kun aika on tullut.» + +»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »jossakin toisessa tapauksessa +olisin minä kysynyt Teiltä tämän hyvin oudoksuttavan ja minua kohtaan +niin raivokkaan käytöksenne tarkoitusta ja syytä. Mutta Te olette +iskenyt olkapäähäni merkin, jonka vain veri voi pestä pois; ja vaikka +Te olisitte vieläkin korkeammassa asemassa kuin pöyhkeimmätkään +toiveenne ovat Teidät ikinä nostaneet, vaatisin minä Teiltä sittenkin +hyvitystä loukatulle kunnialleni.» + +Näin erosivat he sitten, mutta sen yön seikkailut eivät olleet vielä +Leicesteriltä loppuneet. Hänen oli pakko kulkea Saintlowen tornin ohi +päästäkseen omaan huoneeseensa johtavaan salakäytävään, ja sen portilla +tapasi hän Hunsdonin puolipukeissa, paljastettu miekka kainalossa. + +»Herättikö se meteli Teidätkin, herra kreivi?» kysyi vanha soturi. +»Sepä sen -- koira vieköön, yöt ovat täällä Teidän linnassanne yhtä +rauhattomia kuin päivätkin. Pari tuntia sitten heräsin minä sen +mielipuolen rouva Varneyn kirkunaan, kun hänen miehensä vei häntä +väkisin linnasta. Takaanpa, että sieti sillä olla sekä Teidän että +kuningattaren lupa, muutoin olisin minä sekaantunut leikkiin ja iskenyt +sitä Teidän Varneytanne kalloon aika navakasti; ja nyt sitä taas +tapella jyhmästetään tuolla alhaalla huvikentällä, tai miksi Te nyt +sanotte tuota kivillä laskettua pengerpuistikkoa, missä noita koreita +leluja törröttää?» + +Ukon puheen ensi osa viilsi kuin puukolla kreivin sydämeen; +jälkimäiseen osaan vastasi hän itsekin kuulleensa miekkojen kalsketta +ja tulleensa tänne palauttamaan niitä järjestykseen, jotka olivat +rohjenneet menetellä niin julkeasti aivan kuningattaren läheisyydessä. + +»No, mutta sittehän minä saankin Teistä seuraa», iloitsi Hunsdon. + +Ja Leicesterin oli pakko palata tuon karhumaisen vanhan herran kanssa +huvikentälle, missä Hunsdon kuunteli välittömän komentonsa alaisten +vartijain kertomusta heidän turhasta yömellakoitsijain etsimisestään, +taritsi heille vaivojen palkkioksi pari tusinaa mehevää kirousta ja +haukkui heitä laiskoiksi lurjuksiksi ja sokeiksi portonpojiksi. +Leicester katsoi myös tarpeelliseksi olla olevinaan vihoissaan siitä, +ettei niitä tappelupukareita oltu löydetty; mutta vihdoin esitteli hän +Hunsdonille, että ne olivat yhtä hyvin voineet olla joitakin +huimapäisiä nuorukaisia, jotka olivat liian ahkeraan kallistelleet +maljoja ja joita nyt jo tapahtunut etsiskely oli kai tarpeeksi +säikäyttänyt. Hunsdon, joka itse piti myös paljon pikaristaan, myönsi +hänkin, että pullo sai usein vastata niistä monista hulluuksista, joita +se oli saattanut ihmisen tekemään. »Mutta», lisäsi hän, »ellei Teidän +Korkeutenne rupea hieman säästeliäämmäksi talonpidossaan ja hieman +vähennä tätä suunnatonta oluen, viinin ja muun juomatavaran tulvaa, +niin aavistanpa laulun lopuksi tulevan sen, että minun täytyy teljetä +vahtitupaan muutamia niistä iloisista veitikoista ja käsitellä heitä +hieman vipukoneellani. -- Huomatkaa tämä varoitukseni ja nukkukaa +makeasti!» + +Leicester oli hyvin iloinen päästessään seuralaisestaan, jätti hänet +portille, missä he olivat kohdanneet toisensa, astui salakäytävään, +otti käteensä lampun, jonka oli sinne tullessaan jättänyt, ja löysi sen +sammuvassa valossa tiensä omaan huoneeseensa. + + + + +XXI Luku. + + + Tilaa! heponi karkaa, + Jos läheltä ruhtinaan se nähdä saa; + Runoksi totta puhuen, + Siihen aikaan sattui synty sen, + Kun suuri Lester linnassaan + Elisabetia piti vieraanaan. + + _Naamionäytelmä Pöllöt -- Ben Jonson_. + +Huvitus, jonka oli seuraavana päivänä määrä ilahuttaa Elisabetia ja +hänen hoviaan, olivat hänen uskollisten coventrylaistensa, heidän +vanhassa kaupungissaan jo ammoin säilyneen, muinaisiin tarinoihin ja +kronikoihin perustuvan tavan mukaan esittämät englantilaisten ja +tanskalaisten taistelut. Tässä näytelmässä esitti osa kaupungin +asukkaita saksilaisia ja toinen osa tanskalaisia, kuvastellen sekä +karkein säkein että ankarin iskuin näiden kahden uljaan kansan +kamppailuja ja englantilaisten naisten amatsonimaista urheutta, heidän +kun tarina väittää olleen innokkaimpina toimihenkilöinä yleisessä +tanskalaisia vastaan suunnatussa verilöylyssä, joka tapahtui sittemmin +heidän hävittämisensä muistojuhlaksi korotettuna päivänä armon vuonna +1012. Tämän leikin, joka oli kauvan ollut Coventryn asukkaiden +suosittuna ajanvietteenä, olivat toimittaneet lakkautetuksi erinäiset +uskonkiihkoiset, puritanilaisuuteen kallistuvat hengenmiehet, joilla +sattui olemaan melkoista vaikutusta ylempiin virkamiehiin. Mutta +kaupunkilaisten suuri enemmistö oli kääntynyt kuningattaren puoleen +anoen näyttelemis-oikeuttansa takaisin ja kunniaa saada esittää +kappaleensa hänen majesteetilleen. Ja kun tätä pyyntöä pohdittiin siinä +pienessä neuvoskunnassa, joka tavallisesti avusti kuningatarta +kiireellisten asiain ratkaisemisessa, sai se muutamien ankarampain +miesten vastustuksesta huolimatta suosion Elisabetin silmissä, sillä +kuningatar huomautti, että tuollaiset huvitukset viehättivät ilman +vähintäkään vahinkoa useata sellaistakin, joka niiden puuttuessa +käyttäisi aikansa huonompiin iloihin, ja että heidän hengelliset +paimenensa, niin kunnioitettavia kuin he olivatkin oppinsa ja +hurskautensa takia, katsoivat kuitenkin asiaa liian synkältä kannalta +saarnatessaan tällaisia laumojensa huvituksia vastaan; ja sillä oli +näytelmän esittämislupa myönnetty. + +Kun oli syöty aamiainen, jota mestari Laneham nimittää taivaalliseksi +murkinaksi, riensivät kaikki hovin huomattavimmat henkilöt hänen +majesteettiaan saattaen parveketornille katselemaan molempain +taistelevain puolueitten, englantilaisten ja tanskalaisten, saapumista; +ja kun merkki oli annettu, lensi metsästyspuistoon avautuva portti +selkosen seljälleen päästääkseen ne sisään. Tuossapa he jo tulivatkin, +jalkaisin ja ratsain; sillä useat kunnianhimoiset kaupunkilaiset olivat +laittautuneet eriskummallisiin ritarien varustuksia jäljitteleviin +pukuihin, siten esittääkseen noiden kahden kansakunnan ritaristoa. +Mutta tapaturmien välttämiseksi ei heidän oltu sallittu käyttää oikeita +hevosia, vaan saivat he ratsastaa niin sanotuilla keppihevosilla, jotka +entisinä aikoina muodostivat maurilaistanssin päähuvituksen ja joita +vieläkin saadaan ihailla näyttämöllä, herra Bayesin murhenäytelmän +loppupuolella suoritetussa suuressa taistelussa. Jalkaväki seurasi myös +asiaankuuluvasti varustettuna. Koko esitystä tuli pitää jonkunlaisena +naamio-ilveilynä tai pilamukailuna komeammista näytelmistä, joihin +ylimykset ja säätyhenkilötkin ottivat osaa, parhaan tietonsa ja +taitonsa mukaan tarkasti jäljitellen kuvailemiansa henkilöitä. Tämä +tanskalaisten hävittämisen muistoksi näytelty kappale oli kokonaan +toisenluontoinen, sen esittäjät kun olivat alhaisempia henkilöitä, +joiden tavat ja käytös sitä paremmin sopivat tilaisuuteen, mitä +hullunkurisempia ja naurettavampia he itsessään olivat. Heidän +vaatetuksensa, jota kiirehtivä kertomuksemme ei salli meidän +lähemmin kuvailla, herätti myös suurta hupia, ja vaikka heidän +hyökkäys-aseillaan saattoikin mäjäytellä tukevia iskuja, niin olivat ne +kuitenkin vain pitkiä leppäseipäitä keihäiden ja jykeviä kolikoita +miekkojen asemesta; ja puolustuksekseen olivat sekä hevos- että +jalkamiehet oivallisesti varustetut muhkeilla kypäröillä ja kilvillä, +mitkä molemmat oli kyhätty paksusta nahasta. + +Kapteeni Coxe, tämä Coventryn kuuluisa iloniekka, jonka laulut, +almanakat ja pennintarinat, kauniisti nahkapaperilla päällystettyinä ja +varmuuden vuoksi lujalla nuoralla sidottuina, pysyvät yhä kaikkien +vanhojen kirjojen keräilijäin ja myyjäin himotavarana, koska hän itse +kekseliäänä miehenä oli johtanut näytelmän harjoitusta ja esittämistä, +ratsasti urheasti keppihevosensa selässä englantilaisten joukkojen +etunenässä, kovin pönäkkänä ja mahtavana, kuten Laneham sanoo, +heiluttaen pitkää miekkaansa, kuten sopikin kokeneen soturin, joka oli +taistellut kuningattaren isän, ankaran kuningas Henrikin johdolla +Boulognen piirityksessä. Tämä päällikkö astui, kuten oikeus ja kohtuus +vaativatkin, ensimäisenä taistelutantereelle ja kulkiessaan parvekkeen +ohi miestensä seuraamana, suuteli miekkansa pontta kuningattaren +kunniaksi ja suoritti samassa sellaisen hypyn, ettei moiseen ollut +vielä milloinkaan pystynyt mikään kaksijalkainen keppihevonen. Sitten +kulki hän kaikkine seuralaisineen, ratsumiehineen ja jalkasotilaineen +sillan tai taistelutantereen vastakkaiseen päähän, järjesti ne sinne +tottuneen taitavasti ja jäi odottamaan vastustajainsa valmistumista +rynnäkköön. + +Siihen ei kulunutkaan pitkää aikaa; sillä tanskalainen hevos- ja +jalkaväki, joka ei missään suhteessa ollut englantilaisia huonompi ei +luvun, urhouden eikä varustusten puolesta, saapui heti sen jälkeen, +pohjoisille seuduille ominaisen säkkipillin piipittäessä näiden +joukkojen edellä heidän kotimaansa merkiksi; heitä johti taitava +päällikkö, jonka tarvitsi hävetä kuuluisaa kapteeni Coxea vain +sotatottumuksessa, jos tarvitsi siinäkään. Hyökkääjinä asettuivat +tanskalaiset parveketornin juurelle, Mortimerin tornia vastapäätä; ja +kun kaikki heidän valmistelunsa olivat suoritetut, annettiin merkki +ottelun alkamiseen. + +Heidän ensimäinen ryntäyksensä toisiansa vastaan tapahtui verrattain +hillitysti, koska kumpikin puolue hiukan pelkäsi joutuvansa tungetuksi +järveen. Mutta kun lisäjoukkoja yhä saapui molemmille puolille, muuttui +kahakka viattomasta käsirysystä leimuavaksi tappeluksi. He syöksyivät +vihollistensa kimppuun, kuten mestari Laneham todistaa, kuin +lemmenkateuden kiihoittamat jäärät, ja törmäys oli usein niin raivoisa, +että molemmat rivit hajaantuivat ja että nuijat ja kilvet synnyttivät +suuresti kauhistavan metelin. Usein sattui myös se, mitä kokeneemmat +soturit olivat päivän kamppailua alkaessaan pelänneet. Kaidepuut, jotka +suojelivat sillan partaita, oli ehkä tahallaan kiinnitetty vain hyvin +heikosti, niin että ne eivät pidättäneetkään niitä, jotka taistelun +tuoksinassa tungettiin niitä vasten, mistä oli seurauksena, että monen +urhon kuuma sota-into tapasi järven aalloissa varsin tehoisan +jäähdykkeen. Nämä tapaturmat olisivat ehkä aiheuttaneet vakavampiakin +tuhoja kuin senluontoisille kahakoille soveliasta oli, sillä useat +sotijalot, joita tämä onnettomuus kohtasi, eivät osanneet uida, ja +niitä taas, jotka osasivat, estivät heidän nahkaiset ja paperiset +varustuksensa vapaasti käyttämästä jäseniään; mutta tapaus oli jo +ennakolta arvattu ja useita veneitä oli varattu kerkeästi onkimaan +Ahtolan helmasta kaikki sinne suistuneet sankarit ja saattamaan heidät +kuivalle maalle, missä he vettä valuen ja kovin surkean näköisinä +lohduttelivat sydämiään runsaasti taritulla kuumennetulla oluella ja +paloviinalla, osoittamatta enää vähintäkään halua sekaantua uudelleen +niin kamalaan kahakkaan. + +Kapteeni Coxe yksin, tämä kaikkien goottilaiskirjasimilla painettujen +tuotteiden keräilijäin ihme, suoritettuaan kaksi kertaa hevosineen +päivineen vaarallisen hypyn sillalta järveen, uhmaten sitä +äärimäistäkin hätää, mihin ritarisatujen mielisankarit, joiden +urotekoja hän on kuvaillut lyhennetyssä muodossa, kuten Amadis, +Belianis, Bevis tai hänen oma Warwickin Guynsa olivat ikinä joutuneet +-- kapteeni Coxe yksin, me toistamme sen vieläkin, syöksyi kaksi kertaa +sanotun onnettomuuden uhriksi jouduttuaankin tulisimpaan otteluun, +hänen vaatteidensa ja hänen keppihevosensa jalkaverhon valuessa vettä, +mutta sittenkin kahdesti äänellään ja esimerkillään rohkaisten +englantilaisten lannistunutta urheutta, niin että heidän tanskalaisista +maahanryntääjistä saamansa voitto muodostui lopultakin, kuten oli +oikein ja kohtuullista, täydelliseksi ja ratkaisevaksi. Ansiostapa +hänet siis tekikin kuolemattomaksi Ben Jonsonin kynä, joka +viisikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitti, ettei kukaan olisi ollut niin +omiansa johtamaan erästä Kenilworthissa esitettyä naamionäytelmää kuin +kapteeni Coxen peljätyllä keppihevosella ratsastava samaisen kapteenin +haamu. + +Nämä sievistelemättömät maalaisilveilyt eivät kai täydelleen sovi +siihen kuvaan, minkä lukija on ennakolta itselleen muodostanut +Elisabetin nähtäväksi aijotun kappaleen laadusta, hänen +hallituskautenaan kun kirjallisuus saavutti semmoisen loistavan +kukoistuksen ja hänen hovinsa kun, naisen hallitsemana, jonka +sopivaisuustajunta veti vertoja hänen lahjakkaisuudelleen, oli yhtä +kuuluisa kehittyneestä maustaan ja hienostuneista tavoistaan kuin +viisaista ja tarmokkaista valtiomiehistäänkin. Mutta johtuiko se nyt +sitten oivallisesti harkitusta halusta näyttää kiintyneeltä +kansanomaisiin huvituksiin tai iskikö hänen mieleensä kipinä vanhan +kuningas Henrikin mehevän miehekkäästä hengestä, joka joskus tuntui +heräävän Elisabetissa, se vain on varmaa, että kuningatar nauroi +sydämellisesti kunnon coventrylaisten esittämälle ritaritaistelujen +jäljittelylle tai oikeammin sanoen pilamukailulle. Hän kutsui luokseen +Sussexin kreivin ja Hunsdonin, osaksi ehkä hyvittääkseen edellistä +niistä pitkistä, yksityisistä puheluista, joita hän oli suonut +Leicesterin kreiville, johtamalla hänet keskustelemaan huvituksesta, +joka paljoa paremmin vastasi hänen makuaan kuin nuo klassillisen +muinaisuuden varastoista ammennetut korunäytelmät. Harras mieltymys, +jolla kuningatar näytti nauravan ja pilailevan molempien +sotapäälliköittensä kanssa, antoi Leicesterin kreiville odotetun +tilaisuuden poistua hänen läheisyydestään, minkä seikan, niin hyvin oli +hän valinnut aikansa, koko hovi selitti hänelle sangen mairittelevalla +tavalla, että hän nimittäin päästi kilpailijansa vapaasti kuningattaren +puheille, eikä käyttänyt oikeuttaan hänen isäntänään seisoa luopumatta +hänen suosionsa paisteen ja muiden välissä. + +Leicesterin ajatuksilla oli kuitenkin kauvas pelkästä kohteliaisuudesta +poikkeava tarkoitus; sillä heti kun hän näki kuningattaren syventyneen +innokkaaseen keskusteluun Sussexin ja Hunsdonin kanssa, joiden selän +takana seisoi ritari Niklas Blount, naama korvia tavoittelevassa +irvistyksessä jokaiselta sanalta, minkä kuuli lausuttavan, viittasi hän +Tressilianille, joka sopimuksen mukaisesti seurasi hiukan ulohtaampaa +hänen liikkeitään, raivautui ulos tungoksesta ja astui metsästyspuistoa +kohti läpi alhaisempain katselijain joukkojen, jotka suu auki +töllistelivät englantilaisten ja tanskalaisten tappelua. Tämän +verrattain vaikean työn suoritettuaan katsahti hän toistamiseen +taakseen nähdäkseen, oliko Tressilian siinä yhtä hyvin onnistunut, ja +heti kun hän huomasi myös hänen selvinneen ihmisten vilinästä, lähti +hän kulkemaan erästä pientä pensaikkoa kohti, jonka takana palvelija +piteli kahta valmiiksi satuloitua hevosta. Hän heilauttihe toisen +selkään ja antoi Tressilianille merkin, että tämän tulisi ratsastaa +toisella. Sanaakaan sanomatta totteli Tressilian. + +Leicester kannusti sitten hevostaan ja ratsasti nopeasti eräälle hyvin +eristetylle, korkeiden tammien ympäröimälle paikalle, noin peninkulman +päähän linnasta ja vastakkaiseen suuntaan näyttämöstä, minne +uteliaisuus veti jokaisen katselijan. Siellä laskeutui hän satulasta, +sitoi hevosensa puuhun ja lausuen vain nämä sanat: »Täällä ei kukaan +meitä häiritse», heitti viittansa poikki satulan ja veti miekkansa. + +Tressilian noudatti täsmällisesti kaikkia hänen liikkeitään, mutta ei +voinut säiläänsä paljastaessaan olla sanomatta: »Herra kreivi, koska +moni tuntee minut mieheksi, joka ei pelkää kuolemaa, kun se on +vaakalaudalla kunniaa vastaan, niin tuntuu minusta, että minä itseäni +häpäisemättä voin Teiltä kysyä kaiken rehellisyyden nimessä, miksi +Teidän Korkeutenne on juljennut antaa minulle sellaisen osoituksen +vihastaan, että me nyt olemme joutuneet tällaisiin suhteisiin toistemme +kanssa?» + +»Ellette pidä sellaisista halveksumiseni osoituksista», vastasi kreivi, +»niin tarttukaa heti paikalla aseeseenne, tai toistan minä muutoin +tempun, josta nyt valitatte.» + +»Sitä ei Teidän tarvitse tehdä, herra kreivi», virkkoi Tressilian, +»Jumala tuomitkoon välimme! Ja jos Te kaadutte, tulkoon verenne oman +päänne päälle!» + +Tuskin oli hän lopettanut lauseensa, kun he jo olivat ankarassa +ottelussa. + +Leicester, joka oli myöskin oivallinen miekan käyttelijä kaikkien +muiden sen ajan ulkonaisten avujen ohella, oli edellisenä yönä saanut +tarpeeksi kokea Tressilianin voimaa ja taitoa taistellakseen nyt +varovammin kuin ennen ja pitääkseen varmaa kostoa pikaista +parempana. Muutamia minuutteja miekkailivat he yhtä taitavasti ja +menestyksellisesti, kunnes Tressilian uhkarohkeata hyökkäystä +tehdessään, jonka Leicester onnellisesti väisti, paljastihe liiaksi, ja +kun hän sitten koetti korjata asentoaan, iski kreivi miekan hänen +kädestään ja töyttäsi hänet kumoon. Julmasti hymyillen piti hän sitten +miekkansa kärkeä parin tuuman päässä kaatuneen vastustajansa kurkusta, +ja laskien samalla jalkansa hänen rinnalleen, käski häntä tunnustamaan +konnamaiset tekonsa ja valmistautumaan kuolemaan. + +»Minulla ei ole mitään muka Sinua vastaan harjoittamaani konnamaisuutta +eikä vääryyttä tunnustettavana», vastasi Tressilian, »ja minä olen +paremmin valmistautunut kuolemaan kuin Sinä. Käytä voittoasi miten +suvaitset, ja antakoon Jumala sen Sinulle anteeksi! Minä en ole antanut +Sinulle tähän kaikkeen vähintäkään aihetta.» + +»Et vähintäkään aihetta!» huudahti kreivi, »et vähintäkään aihetta! -- +mutta miksi keskustella pitemmältä moisen roiston kanssa? -- Kuole +valehtelijana, niinkuin olet elänytkin!» + +Hän kohotti jo käsivarttaan antaakseen surmaniskun, kun siihen +tartuttiin äkkiä takaapäin. + +Raivostuneena käännähti kreivi pudistamaan pois tuon odottamattoman +esteen, mutta suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän huomasi +oudonnäköisen pojan tarrautuneen käsivarteensa niin sisukkaasti, ettei +hän päässyt hänestä eroon ilman aika rimpuilemista, minkä kestäessä +Tressilian ehti nousta maasta ja ottaa uudelleen aseensa. Leicester +kääntyi jälleen vastustajansa puoleen yhä kiukustuneempana, ja ottelu +olisi alkanut entistäänkin hurjempana molemmin puolin, ellei poika +olisi uudelleen takertunut Leicesterin kreivin polviin ja kirkuvalla +äänellä rukoillut häntä kuuntelemaan hetkisen, ennenkuin jatkaisi tätä +taistelua. + +»Nouse ylös ja päästä minut», tiuskaisi Leicester, »tai kautta taivaan, +minä lävistän Sinut miekallani! -- Mitä syytä Sinulla on tulla tuolla +tavoin estämään minua kostotoimessani?» + +»Paljon -- paljon!» huusi pelkäämätön poika, »koska kerran minun +hulluuteni on ollut syynä tähän Teidän veriseen riitaanne ja ehkäpä +vielä kamalampiinkin tekoihin. Oo, jos Te vielä haluatte nauttia +viattoman mielen rauhaa, jos Te vielä toivotte voivanne nukkua +huolettomana, ilman omantuntonne kalvavaa tuskaa, niin malttakaa edes +lukea tämä kirje ja sitten saatte tehdä mitä haluatte.» + +Puhuessaan tähän hartaaseen ja vakavaan tapaansa tämä kummallisine +kasvonpiirteineen ja outoine äänineen tontulta tuntuva kääpiö kokotti +Leicesterin kreiville pitkällä, kauniilla vaaleanruskealla naisen +hiuskiehkuralla sidottua kirjettä. Niin raivostunut, melkeinpä vihansa +sokaisema kuin kreivi olikin nähdessään varman kostonsa menneen niin +omituisella tavalla hukkaan, ei hän kuitenkaan voinut vastustaa tämän +merkillisen anojan pyyntöä. Hän sieppasi kirjeen hänen kädestään -- +muutti väriä päällekirjoituksen nähtyään -- aukaisi vapisevin käsin +solmun, joka piti paperia kasassa -- silmäili sen sisältöä, horjahti +taaksepäin ja olisi kaatunut, ellei olisi saanut eräästä puunrungosta +tukea; siinä seisoi hän hetkisen, kirjettä tuijottaen, miekankärki +maassa, näyttämättä aavistavankaan vastustajansa läsnä-oloa, +vastustajan, jota kohtaan hän äsken oli osoittanut niin vähän +armeliaisuutta, ja joka nyt saattoi vuorostaan käyttää tilaisuutta +hyväkseen. Mutta sellaiseen kostoon oli Tressilian liian jalomielinen +-- hänkin seisoi siinä ylen hämmästyneenä, odottaen tämän omituisen +tunteenpuuskauksen päätöstä, mutta pitäen aseensa valmiina +puolustautuakseen hätätilassa jotakin Leicesterin uutta ja +odottamatonta hyökkäystä vastaan, sillä hän epäili riitakumppaninsa +jälleen joutuneen äkillisen mielenhäiriön valtaan. Pojan tunsi hän +helposti vanhaksi tuttavakseen Dickoniksi, jonka kasvoja, ken ne kerran +oli nähnyt, ei voinut hevillä unohtaa; mutta miten hän oli tullut sinne +niin tärkeällä hetkellä, miksi hän esiintyi niin tarmokkaasti ja +miksikä, ennen kaikkea, hänen tuomansa kirje saattoi niin mahtavasti +vaikuttaa Leicesteriin, olivat kysymyksiä, joihin hän ei osannut +vastata. + +Mutta kirje kykeni jo sellaisenaan saamaan vielä ihmeellisempiä +asioita aikaan. Se oli onnettoman Amyn puolisolleen kirjoittama +kirje, missä hän selitti Cumnorista pakenemisensa syyt ja tavan, +ilmoitti tulleensa Kenilworthiin hänen suojaansa etsiäkseen, +mainitsi olosuhteet, jotka olivat pakottaneet hänet turvautumaan +Tressilianin huoneeseen, ja rukoili samalla hartaasti häntä viipymättä +hankkimaan hänelle sopivamman asunnon. Kirje päättyi mitä hellimpiin +rakkaudenvakuutteluihin ja lupaukseen nöyrästi alistua hänen tahtoonsa +kaikissa asioissa, mutta etenkin hänen asemaansa ja oleskelupaikkaansa +koskevissa, kunhan ei häntä vain enään asetettaisi Varneyn valvonnan ja +vallan alaiseksi. + +Kirje putosi Leicesterin kädestä, kun hän oli päässyt sen sisällöstä +täysin selville. »Ottakaa miekkani, Tressilian», sanoi hän, »ja +lävistäkää sydämeni, kuten minä aijoin äsken lävistää Teidän rintanne!» + +»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »Te olette menetellyt hyvin väärin +minua kohtaan; mutta ääni sisimmässäni kuiskasi minulle koko ajan, että +se johtui jostakin suunnattomasta erehdyksestä.» + +»Erehdyksestä tosiaankin!» virkkoi Leicester ja ojensi hänelle kirjeen; +»minut on saatu uskomaan kunnian mies konnaksi ja puhtain ja parhain +nainen kurjaksi petturiksi. -- Sinä pojanlurjus, miksi tulee tämä kirje +nyt vasta käsiini ja missä sen tuoja on näin kauvan kuhnustellut?» + +»Sitä en uskalla Teille sanoa, armollinen herra», vastasi poika, +siirtyen hänen ulottuviltaan; -- »mutta tässähän sen kuljettaja +tuleekin.» + +Samassa saapui Wayland paikalle ja kertoi Leicesterin kuulustelemana +nopeasti kaikki kreivittären paon seikat -- ne kamalat yritykset, jotka +olivat pakottaneet hänet karkaamaan -- ja hänen kiihkeän halunsa päästä +puolisonsa turviin niin pian kuin mahdollista -- sekä viittasi +Kenilworthin palvelijain todistukseen, »he kun eivät voi olla +muistamatta», huomautti hän, »kuinka innokkaasti armollinen rouva +tiedusteli heti linnaan tultuaan Leicesterin kreiviä.» + +»Ne konnat!» huudahti Leicester; »mutta oo, pahin konna kaikista on +sittenkin Varney! -- ja se onneton on tälläkin hetkellä hänen +vallassaan!» + +»Mutta ei suinkaan hänelle vain ole, Jumalan nimessä, annettu mitään +tuhokäskyjä?» kysyi Tressilian. + +»Ei, ei, ei!» huudahti kreivi hätäisesti. -- »Minä kyllä puhuin jotakin +hulluuksissani -- mutta minä peruutin sen, peruutin kokonaan, +lähettämällä nopean sanansaattajan; ja hän on nyt -- hänen täytyy olla +nyt täydessä turvassa.» + +»Niin», virkkoi Tressilian, »hänen _täytyy_ olla nyt +täydessä turvassa, ja minun _täytyy_ olla vakuutettu hänen +turvallisuudestaan. Meidän riitamme on nyt lopussa, herra kreivi; mutta +nyt on ryhdyttävä ankaraan otteluun Amy Robsartin viettelijän kanssa, +joka on peittänyt syyllisyytensä tuon inhoittavan Varneyn viitan alle.» + +»Amyn _viettelijän_ kanssa!» huusi Leicester jyrisevällä äänellä; +»sanokaa hänen puolisonsa kanssa! -- hänen petetyn, soaistun, +arvottoman puolisonsa kanssa -- Hän on yhtä varmasti Leicesterin +kreivitär kuin minä Leicesterin kreivi. Ettekä Te voi, herra, esittää +ainoatakaan oikeuden muotoa, jolla minä en häntä hyvittäisi omasta +vapaasta tahdostani. Ja minun tarvitsee tuskin sanoa, etten suinkaan +pelkää Teidän pakotustanne.» + +Tressilianin jalomielinen luonne kääntyi heti pitämästä silmällä hänen +omia henkilökohtaisia asioitaan, vaan kiintyi kokonaan Amyn onnen ja +menestyksen edistämiseen. Hän ei luottanut lainkaan Leicesterin +häilyviin päätöksiin, etenkin kun hänen mielensä näytti vielä olevan +niin kiihdyksissä, ettei tyyni harkinta tullut kysymykseenkään; eikä +hän myöskään uskonut Amyn olevan täydessä turvassa kreivin palvelijain +käsissä, huolimatta hänen monista vakuutteluisstaan. »Herra kreivi», +vastasi hän siis rauhallisesti, »minä en tahdo mitenkään loukata Teitä +enkä rakentaa riitaa kanssanne. Mutta velvollisuuteni ritari Hugh +Robsartia kohtaan pakoittaa minut saattamaan tämän asian viipymättä +kuningattaren tietoon, niin että kreivittären arvo ja asema tulee +täysin tunnustetuksi ja tunnetuksi.» + +»Sitä ei Teidän tarvitse tehdä, herra», vastasi kreivi ylpeästi; »älkää +rohjetko sekaantua minun asioihini. Ei kenenkään muun kuin Dudleyn ääni +saa julistaa Dudleyn häpeää -- Minä kerron kaikki itse Elisabetille ja +sitten Cumnoriin elämän ja kuoleman vauhdilla!» + +Tämän sanottuaan päästi hän hevosensa puusta, heittäytyi satulaan ja +lähti ratsastamaan täyttä laukkaa linnaan päin. + +»Ottakaa minut eteenne, herra Tressilian», pyyteli poika, nähdessään +Tressilianin aikovan pitää samaa kiirettä -- »minun tarinani ei ole +vielä lopussa, ja minä tarvitsen Teidän suojelustanne.» + +Tressilian suostui ja seurasi kreiviä, vaikkeikaan niin hurjaa vauhtia. +Matkalla tunnusti poika hyvin katuvaisena, että hän vihastuneena +Waylandiin, kun tämä vältteli kaikkia hänen kysymyksiään siitä +tuntemattomasta naisesta, vaikka hän oli omasta mielestään monella +tavalla ansainnut hänen luottamuksensa, oli siepannut häneltä Amyn +Leicesterin kreiville aikoman kirjeen. Hänen aikomuksensa oli ollut +jättää se hänelle takaisin eilen illalla, jolloin hän varmasti luuli +tapaavansa hänet, Waylandin kun piti esiintymän Arionina +naamionäytelmässä. Hän oli kyllä ensin säikähtänyt, nähdessään kenelle +kirje oli osoitettu; mutta sitten oli hän päätellyt, että kun ei +Leicester kuitenkaan palaisi Kenilworthiin ennen iltaa, olisi kirje jo +silloin oikean kuljettajansa käsissä niin hyvissä ajoin kuin yleensä +saattoi toivoa sen pääsevän perille. Mutta kun Wayland ei tullutkaan +näyttelemään, hänet kun oli sillä välin Lambourne karkoittanut +linnasta, ja kun ei poika löytänyt häntä eikä päässyt Tressilianinkaan +puheille ja kun hänen hallussaan oli niin mahtavalle henkilölle kuin +Leicesterin kreiville osoitettu kirje, alkoi hän ankarasti pelätä +kepposensa seurauksia. Varovaisuus, jopa levottomuuskin, jolla Wayland +oli puhunut Varneysta ja Lambournesta, oli saattanut hänet otaksumaan, +että kirje oli tarkoitettu vietäväksi kreivin omaan käteen ja että hän +olisi vahingoittanut ehkä suurestikin sitä naista, uskomalla sen jonkun +palvelijan huostaan. Hän oli parikin kertaa yrittänyt päästä +Leicesterin puheille, mutta hänen oudonnäköiset kasvonsa ja koko hänen +ulkonaisen ihmisensä vähäpätöisyys olivat aiheuttaneet sen, että +korskeat ovenvartijat olivat käännyttäneet hänet aina takaisin. Kerran +oli hänen kyllä ollut käydä hyvin, kun hän kaikkia soppia ja loukkoja +kierrellessään oli löytänyt luolasta lippaan, jonka hän heti tunsi +onnettoman kreivittären lippaaksi, hän kun oli nähnyt sen heidän +yhdessä matkustaessaan; sillä mikään ei jäänyt hänen tutkivalta +silmältään huomaamatta. Koetettuaan turhaan toimittaa sitä +Tressilianille tai kreivittärelle pisti hän sen Leicesterin omiin +käsiin, kuten olemme nähneet, vaikkei hän, ikävä kyllä, tuntenut häntä +valepuvussa. + +Vihdoin luuli poika onnistuvansa tehtävässään, kreivin tullessa salin +ovipuoleen, mutta juuri kun hän oli raivautumaisillaan hänen luokseen, +ehti Tressilian hänen edelleen. Kun pojalla oli yhtä terävä korva, kuin +järkikin, kuuli hän heidän sopivan kohtauksesta huvikentällä, ja päätti +yhtyä kolmanneksi joukkoon, toivoen joko mennessään tai tullessaan +saavansa tilaisuuden antaa kirjeen Leicesterille; sillä kummallisia +huhuja alkoi liikkua palvelijain keskuudessa, ja ne panivat hänet +pelkäämään kreivittären turvallisuutta. Joku sattuma pidätti Dickonia +kuitenkin niin paljon, että hän jäi jälkeen kreivistä ja että hän +pylväskäytävään tullessaan näki heidän olevan jo täydessä tappelussa; +silloin kiiruhti hän kutsumaan vahtia, aavistamattakaan, että jos +heidän välillään verenvuodatusta tapahtui, tapahtui se juuri hänen +kepposensa takia. Yhä väijyessään pylväskäytävässä kuuli hän kreivin +erotessaan määräävän toisen kohtauksen, ja hän piti heitä sitten +tarkasti silmällä coventrylaisten kahakan aikana, kun hän suureksi +hämmästyksekseen näki Waylandin väkijoukossa, oivallisessa valepuvussa, +mutta ei kuitenkaan niin oivallisessa, ettei hänen vanha toverinsa +terävä katse olisi häntä keksinyt. He poistuivat tungoksesta +syrjemmälle selittämään toisilleen asemansa. Poika tunnusti Waylandille +kaikki, mitä olemme ylempänä kertoneet, ja seppä vuorostaan ilmoitti, +että hänen syvä huolensa sen onnettoman naisen kohtalosta oli tuonut +hänet takaisin linnan lähettyville, kun hän ensin oli eräässä kylässä +noin kymmenen peninkulman päässä Kenilworthista saanut kuulla Varneyn +ja Lambournen, joiden vihaa ja väkivaltaa hän pelkäsi, molempain +lähteneen linnasta edellisenä yönä. + +Vielä puhellessaan näkivät he Leicesterin ja Tressilianin eroavan +tungoksesta, hiipivät heidän jäljissään siksi kun he nousivat +hevostensa selkään, jolloin poika, jonka nopsajaikaisuudesta olemme +ennen maininneet, saapui kuitenkin ajoissa perille pelastamaan +Tressilianin hengen, vaikkei hän luonnollisesti voinutkaan pysyä aivan +heidän kintereillään. Poika oli juuri päässyt kertomuksensa loppuun +heidän ehtiessään parveketornin juurelle. + + + + +XXII Luku. + + + Aurinko jo nousee yli idän vuorten, + Yö petollisin varjoinensa häipyy pois. -- + Niin voittaa vilpin vihdoin totuus. + + _Vanha Näytelmä_. + +Kun Tressilian ratsasti pitkin siltaa, joka vielä aivan äsken oli ollut +niin hullunkurisen ilveilyn näyttämönä, ei hän voinut olla huomaamatta +ihmisten ilmeiden ja käytöksen kummallisesti muuttuneen sillä lyhyellä +ajalla, minkä hän oli viipynyt poissa. Pilasota oli loppunut, mutta +äskeisiin naamiopukuihinsa jättäytyneitä ihmisiä seisoskeli kaikkialla +ryhmissä kaupungin asukkaiden tavoin, jota ovat juuri hämmästyttäneet +oudot ja tuhoa ennustavat uutiset. + +Hänen ennätettyään ulkopihalle oli näky sama -- palvelijoita, huoveja +ja alempia virkamiehiä seisoi parvissa kuiskailemassa ja tähystelemässä +suuren salin akkunoihin, katseissaan kuvastaen sekä levottomuutta että +salaperäisyyttä. + +Ritari Niklas Blount oli ensimäinen tuttu, jonka Tressilian tapasi ja +joka ei jättänyt hänelle kyselemisenkään aikaa, vaan tervehti häntä +näin sanoen: »Jumala Sinua armahtakoon, Tressilian, Sinä olet sopivampi +talonpoikaistolloksi kuin hovimieheksi -- Sinä et osaa esiintyä hänen +majesteettinsa seuralaiselle kuuluvalla tavalla -- Täällä Sinua +huudetaan, kysellään, odotetaan -- ilman Sinua ei tulla toimeen; ja +tuossa Sinä nyt sitten lopultakin väntystät ja raastat hevosesi +niskassa niin vietävän rumaa pojannulikkaa, että Sinua luulisi jonkun +imevän paholaisenpenikan kaitaluiseksi hoitajattareksi, joka juuri +palaisi tuuletteluretkeltä.» + +»No, mikä nyt on sitten hätänä?» kysyi Tressilian, päästäen pojan +hyppäämään maahan kevyenä kuin höyhen ja samalla laskeutuen itsekin +satulasta. + +»Sitä ei tiedä aivan varmaan kukaan», vastasi Blount; »en minäkään ole +saanut siitä vainua, vaikka minulla on yhtä tarkka nenä haistamaan kuin +kenellä hovimiehellä tahansa. Leicesterin kreivi vain ratsasti sillan +poikki niin hurjaa vauhtia kuin olisi tahtonut kaikki survottaa, pyysi +päästä kuningattaren puheille ja on nyt tuolla salissa hänen kanssaan; +Burleigh ja Walsingham ovat myös siellä -- ja Sinuakin haetaan -- mutta +onko sitten kysymys valtiopetoksesta tai jostakin vielä pahemmasta, +sitä ei tiedä kukaan.» + +»Kautta taivaan, hän puhuu totta!» vahvisti Raleigh, joka saapui +samassa paikalle; »Sinun täytyy viipymättä mennä kuningattaren +puheille.» + +»Älähän nyt miestä noin hätyytä, Raleigh», varoitti Blount, »muista +hänen saappaitaan. -- Taivaan nimessä, mene huoneeseeni, rakas +Tressilian, ja vedä jalkaasi ne minun uudet kukikkaat silkkikaationi -- +minä olen pitänyt niitä vain kahdesti.» + +»Joutavia!» vastasi Tressilian; »pidä Sinä huolta tästä pojasta, +Blount; ole ystävällinen hänelle ja katso, ettei hän pääse karkuun +käsistäsi -- hän voi olla meille erinomaisen tärkeä.» + +Tämän sanottuaan seurasi hän Raleighia kiireisin askelin ja jätti +kunnon Blountin siihen seisomaan hevosen marhaminta toisessa kädessä ja +pojan kaulus toisessa. Blount katsahti pitkään heidän peräänsä. + +»Ei kukaan kutsu minua niihin salaisuuksiin kurkistamaan», puheli hän +-- »ja tuokin se jättää minut tähän hevosten ja lasten vartijaksi +yhtaikaa. Enhän minä siitä toisesta niin välittäisikään, sillä minä +pidän paljon hyvästä hevosesta; mutta kun minulle pannaan rasitukseksi +tuollainen rujo nulikka! -- Mistä sitä nyt niin tullaan, kaunis +pikkukuomaseni?» + +»Suolta, suolta», vastasi poika. + +»Ja mitä sieltä tekemästä. Sinä rikkiviisas paholaisen sikiö?» + +»Pyydystämästä räpyläjalkaisia, sinisäärisiä keltanokkia», laukaisi +poika. + +»Hnyhyy!» vastasi Blount ja katsahti suunnattomiin nauharuusukkeihinsa +--. »Ei, piru Sinulta ruvetkoon enempiä kyselemään.» + +Sillä välin kulki Tressilian koko suuren salin läpi, missä ihmettelevät +hovimiehet kuiskuttelivat salaperäisesti ryhmäkunnittain, kaikkien +tarkoin tähystäessä ovea, joka vei salin perältä kuningattaren omaan +huoneeseen. Raleigh viittasi siihen oveen -- Tressilian koputti ja +pääsi heti sisään. Moni kaula kurkotti katsahtamaan huoneeseen; mutta +verho pudotettiin sisäpuolelta niin äkkiä alas, ettei kukaan saanut +uteliaisuuttaan vähimmässäkään määrässä tyydytetyksi. + +Astuttuaan sisään huomasi Tressilian sydämensä lujasti jyskyttäessä +joutuneensa suoraan Elisabetin eteen; kuningatar mitteli lattiaa +tavattoman kiihtymyksen vallassa, jota hän ei näyttänyt viitsivän +salatakaan; pari kolme hänen viisainta ja luotetuinta neuvonantajaansa +vaihtoi levottomia silmäyksiä keskenään, mutta oli puhumatta siksi +kunnes hänen raivonsa olisi hieman asettunut. Tyhjän kunniatuolin +edessä, jossa Elisabet oli istunut ja joka oli puoleksi kääntynyt +sivuttain, niin rajusti oli kuningatar siitä hypähtänyt, oli Leicester +polvillaan, käsivarret ristissä, katse maassa, äänettömänä, +liikahtamattomana kuin hautojen marmorikuvat. Hänen vierellään seisoi +Shrewsburyn kreivi, Englannin silloinen hovimarsalkka, virkasauva +kädessään -- kreivin miekka oli vyöstään päästettynä hänen edessään +lattialla. + +»Kuinka, herra!» huusi kuningatar, tullen aivan Tressilianin eteen ja +polkien jalkaa aivan kuningas Henrikin tavoin; »_Te_ tiesitte +tästä kauniista tekosesta -- _Te_ olette myös syyllinen petokseen, +jota on juljettu harjoittaa meitä kohtaan -- _Te_ olette suurelta +osaltanne johtanut meidät tekemään vääryyttä!» Tressilian lankesi +polvilleen kuningattaren jalkojen juureen, koska hänen tarkka vaistonsa +sanoi hänelle, että oli kovin vaarallista ruveta puolustautumaan niin +kiihkeän suuttumuksen hetkellä. »Oletko Sinä mykkä, mies?» jatkoi +kuningatar; »Sinä tiesit tästä asiasta -- etkö tiennyt?» + +»En, armollinen Valtijatar, minä en tiennyt sitä naisraukkaa +Leicesterin kreivittäreksi.» + +»Eikä kukaan tule häntä siksi tietämäänkään», jatkoi Elisabet. »Elämäni +kuolema! Leicesterin kreivitär! -- Minä sanon rouva Amy Dudley -- ja +hyväpä hänen, ellei hänellä ole kohta syytä sanoa itseään petturi +Robert Dudleyn leskeksi.» + +»Armollinen Valtijatar», sanoi Leicester, »tehkää minulle mitä +suvaitsette -- mutta älkää loukatko tätä aatelismiestä -- hän ei ole +sitä millään tavoin ansainnut.» + +»Ja luuletko Sinä hänen tulevan paremmilleen Sinun puolusteluistasi?» +tiuskaisi kuningatar, jättäen Tressilianin, joka nousi hitaasti ja +riensi sitten yhä polvistuvan Leicesterin luo, -- »luuletko Sinä hänen +tulevan paremmilleen Sinun puolusteluistasi, Sinä kaksinkertainen +petturi -- Sinä kaksinkertainen valapatto? -- Sinun puolusteluistasi, +Sinun, jonka konnamaisuus on tehnyt minut naurettavaksi alamaisilleni +ja vihattavaksi itselleni? -- Minä melkein repisin silmät päästäni, kun +ne ovat olleetkin niin sokeat!» + +Burleigh uskalsi nyt puuttua puheeseen. + +»Teidän Majesteettinne, muistakaa, että Te olette kuningatar -- +Englannin kuningatar -- kansanne äiti. -- Älkää päästäkö intohimonne +myrskyä noin raivoamaan.» + +Elisabet käännähti häneen päin, ja kyynel kimalteli hänen ylpeässä, +vihastuneessa silmässään. »Burleigh», sanoi hän, »Sinä olet valtiomies +-- Sinä et käsitä, Sinä et voi käsittää puoleksikaan sitä häpeää -- +puoliksikaan sitä tuskaa, minkä tämä mies on minulle tuottanut!» + +Mitä varovaisimmin, mitä kunnioittavimmin tarttui Burleigh hänen +käteensä tällä hetkellä, jolloin hän näki kuningattaren sydämen olevan +liikutetuimmillaan, ja vei hänet erilleen muista akkunakomeroon. + +»Armollinen Valtijatar», sanoi hän, »minä olen valtiomies, mutta +minä olen myöskin mies -- mies, joka on vanhentunut Teidän +neuvoskunnassanne, jolla ei ole ja jolla ei voi olla muuta +tarkoitusperää maailmassa kuin Teidän kunnianne ja onnenne -- minä +pyydän Teitä: rauhoittukaa!» + +»Ah, Burleigh», vastasi Elisabet, »Sinä et tiedä --» kyyneleet valuivat +pitkin hänen poskiaan vastoin hänen tahtoaankin. + +»Minä tiedän -- minä tiedän, kunnioitettu Hallitsijattareni. Varokaa, +varokaa, ettette johda muitakin arvailemaan sellaista, mitä he eivät +tiedä!» + +»Haa!» huudahti Elisabet ja vaikeni, ikäänkuin olisi uusi ajatussarja +äkkiä lennähtänyt hänen aivoihinsa. »Burleigh, Sinä olet oikeassa -- +Sinä olet oikeassa -- kaikkea muuta, mutta ei häpeää -- kaikkea muuta, +mutta ei heikkouden tunnustusta -- kaikkea muuta, mutta ei petetyn ja +ylenkatsotun asemaa. -- Kuolema! Jo pelkkä ajatuskin siitä tekee minut +hulluksi!» + +»Olkaa vain oma itsenne, kuningattareni», virkkoi Burleigh; »ja +kohotkaa kauvas heikkouden yläpuolelle, johon ei kukaan englantilainen +ole uskova Elisabetinsa vaipuneen; ellei tämän hillitön tuska pakota +häntä omaksumaan niin surullista ajatusta.» + +»Mitä heikkoutta tarkoitatte, herra kreivi?» kysyi Elisabet ylpeästi; +»onko Teidänkin tarkoituksenne viitata sinne päin, että suosio, jota +soin tuolle korskealle petturille, olisi johtunut --» Mutta nyt ei hän +voinut enää jatkaa alottamaansa mahtipontiseen tapaan, vaan lausui +lempeämmin: »Mutta miksi yrittäisin pettää Sinuakin, hyvää ja viisasta +palvelijaani!» + +Burleigh kumartui suutelemaan hänen kättänsä liikutettuna, ja -- +harvinainen tapaus hovien aikakirjoissa -- vilpittömän myötätunnon +kyynel valahti ministerin silmästä kuningattaren kädelle. + +On otaksuttavissa, että tietoisuus tämän myötätunnon omistamisesta +auttoi Elisabetia kestämään nöyryytyksensä ja hillitsemään rajattoman +suuttumuksensa; mutta enemmän vielä vaikutti häneen pelko, että hänen +kiihtymyksensä paljastaisi suurelle yleisölle sen loukkauksen ja sen +pettymyksen, jotka hän sekä naisena että kuningattarena halusi pitää +yhtä hartaasti salassa. Hän kääntyi Burleighista ja asteli ankarana +salin lattiaa edestakaisin siksi kunnes hänen kasvonsa olivat saaneet +entisen arvokkaan ilmeensä ja hänen eleensä totutun pontevan uljuutensa +takaisin. + +»Hallitsijattaremme on oma jalo itsensä jälleen», kuiskasi Burleigh +Walsinghamille; »pankaa merkille, mitä hän tekee, mutta varokaa +vastustamasta häntä.» + +Hän lähestyi sitten Leicesteriä ja sanoi tyynesti: »Herra Shrewsbury, +me vapautamme Teidät vankinne vartioimisesta. Herra Leicester, nouskaa +ja ottakaa miekkanne -- neljännestunnin olo marsalkkamme valvonnan +alaisena, herra kreivi, ei meidän nähdäksemme ole kovin suuri +rangaistus kuukausmäärin meitä kohtaan harjoitetusta petoksesta. Me +haluamme nyt kuulla tämän asian kulun juurtajaksain.» -- Hän istuutui +tuolilleen ja sanoi: »Astukaa esiin, Tressilian, ja kertokaa mitä +tiedätte.» + +Tressilian suoritti pyydetyn tehtävän jalomielisesti vaijeten niin +paljon kuin mahdollista kaikesta, mikä koski Leicesteriä, ja sivuuttaen +esimerkiksi kokonaan senkin seikan, että he olivat aivan äskettäin +kahdesti miekkoja mitelleet. On hyvin luultavaa, että hän siten teki +kreiville hyvän palveluksen; sillä jos kuningatar olisi sillä hetkellä +keksinyt jotakin, minkä nojalla hän olisi saattanut purkaa vihaansa +häneen paljastamatta tunteita, jotka tuottivat hänelle häpeää, olisi +kreivin ehkä käynyt huonosti. Tressilianin lopetettua kertomuksensa oli +hän vaiti hetken aikaa. + +»Me otamme Waylandin omaan palvelukseemme», virkkoi hän vihdoin, »ja +toimitamme sen pojan kirjurinvirastoomme oppimaan, millä tavalla hänen +on vastaisuudessa käsitteleminen kirjeitä. Mitä Teihin tulee, +Tressilian, niin teitte väärin, kun ette ilmoittanut meille heti koko +totuutta, ja Teidän lupauksenne olla sitä tekemättä oli sekä varomaton +että laiton. Mutta kun Te taas toiselta puolen olitte antanut sananne +sille onnettomalle naiselle, oli miehen ja ritarin velvollisuus se myös +pitää; ja yleensä me kunnioitamme Teitä käyttäytymisenne takia tässä +asiassa. -- Herra kreivi, nyt on Teidän vuoronne kertoa meille totuus, +tapa, joka viime aikoina näyttää käyneen Teille liiankin vieraaksi.» + +Ahdistavin kyselyin sai kuningatar vähitellen kiskotuksi hänen +huuliltaan koko tarinan hänen ensimäisestä tutustumisestaan Amy +Robsartiin -- heidän avioliitostaan -- hänen mustasukkaisuudestaan -- +syistä, joihin se perustui, ja monista muista seikoista. Tämä +synnintunnustus, sillä siksihän sitä voitanee sanoa, tuli kuuluville +vain katkonaisesti ja väkinäisesti, mutta oli sentään kokonaisuudessaan +totuudenmukainen, paitsi että hän jätti kokonaan mainitsematta oman +osallisuutensa tai suostumuksensa Varneyn yrityksiin kreivittären +henkeä vastaan. Ja kuitenkin oli tietoisuus tästä seikasta silläkin +hetkellä hänen sydäntään lähinnä; ja vaikka hän luottikin suuresti +Lambournella lähettämäänsä verrattain jyrkkään vastakäskyyn, oli hänen +aikomuksensa lähteä itse Cumnoriin heti kun hän vain pääsisi eroon +kuningattaresta, jonka hän arveli pian jättävän Kenilworthin. + +Mutta kreivi rakensikin laskelmansa ilman vieraitaan. Hänen +läsnä-olonsa ja hänen paljastuksensa olivat kyllä katkeraa sappea hänen +ennen niin suosiolliselle valtiattarelleen. Mutta kun hän ei voinut +käyttää muita suoranaisempiakaan kostokeinoja, ymmärsi kuningatar +kiduttavansa petollista rakastajaansa näillä tiedusteluilla, ja hän +jatkoi niitä siitä syystä, välittämättä enempää tuskasta, jota hän +myöskin itse tunsi, kuin villi huolii omien käsiensä palamisesta +tarttuessaan tulikuumiin pihteihin, joilla hän repelee vangitun +vihollisensa lihaa. + +Mutta vihdoin ilmaisi ylpeä kreivi vainoojiansa vastaan kääntyvän +metsäkauriin tavoin kärsivällisyytensä loppuvan. »Armollinen +Valtijatar», virkkoi hän, »minä olen paljon rikkonut -- enemmän kuin +mitä Teidän oikeutettu vihastuksenne on julistanutkaan. Kuitenkin, +armollinen Kuningatar, sallikaa minun sanoa, että jos rikkomukseni +onkin anteeksi-antamaton, ei se ainakaan ollut aiheeton, ja että jos +kauneus ja alentuva arvokkuus voivat viekoitella tavallisen ihmisen +heikon sydämen, tahtoisin minä esittää ne molemmat syiksi siihen, etten +minä paljastanut tätä salaisuutta Teidän Majesteetillenne.» + +Kuningatar hämmästyi niin tätä vastausta, jonka Leicester varovasti +lausui vain hänen kuultavakseen, että hän oli hetken aikaa aivan +äänettä, ja kreivi rohkeni käyttää tätä etua hyväkseen. »Teidän +Majesteettinne, joka on antanut niin paljon anteeksi, on toivoakseni +salliva minun heittäytyä Teidän kuninkaallisen laupeutenne turviin +niiden sanojen takia, joita eilen aamulla pidettiin vain pienenä +loukkauksena.» + +Kuningatar katsoi häntä lujasti silmiin vastatessaan: »Ei -- mutta, +kautta taivaan, herra kreivi, Sinun julkeutesi sivuuttaa jo kaiken +uskottavuuden ja kärsivällisyyden rajat! Mutta etpä ole siitä mitään +hyötyvä. -- Hei siellä, hyvät herrat, tulkaapas kaikki kuulemaan +uutisia -- Herra Leicesterin salainen avioliitto on ryöstänyt minulta +puolison ja Englannilta kuninkaan. Hänen Jaloutensa on patriarkalinen +tavoiltaan; -- yksi nainen ei riitä hänelle kerrallaan, ja hän aikoi +kunnioittaa meitä sivu-aviolla. Eikö tämä ole sentään liian hävytöntä +-- etten minä voi osoittaa hänelle muutamia tavallisen hovisuosion +merkkejä, kun hänen jo pitää luulla käteni ja kruununi olevan hänen +käytettävissään? -- Te toivoakseni luulette minusta sentään parempaa; +ja minä voisin sääliäkin tätä kunnianhimoista miestä kuin lasta, jonka +käsiin on saippuakupla hajonnut. Me menemme valtaistuinsaliin -- herra +Leicester, me käskemme Teitä pysyttelemään aivan lähettyvillämme.» + +Jännitetty odotus vallitsi koko salissa, ja suunnaton olikin kaikkien +hämmästys, kun kuningatar sanoi likeisimmilleen: »Kenilworthin juhlat +eivät ole vielä lopussa, hyvät herrat ja naiset -- meidän on vielä +viettäminen sen jalon omistajan häitä.» + +Nousi yleinen kummastelun kohina. + +»Se on totta, siitä annamme kuninkaallisen sanamme», jatkoi Elisabet; +»hän on pitänyt sitä meiltäkin salassa, yllättääkseen meidät sillä +uutisella juuri täällä ja tällä hetkellä. Minä näen Teidän olevan aivan +kuolemaisillanne uteliaisuudesta, saadaksenne tietää, kuka on +onnellinen morsian -- hän on Amy Robsart, sama, joka kevätleikin +täydentämiseksi esiintyi eilisessä pilanäytelmässä herra kreivin +palvelijan Varneyn vaimona.» + +»Jumalan nimessä, armollinen Valtijatar», rukoili kreivi lähestyen +häntä, kasvoilla omituinen nöyryyden, kiukun ja häpeän ilme, ja puhuen +niin hiljaa ettei kukaan muu häntä kuullut, »ottakaa pääni, kuten +vihassanne uhkasitte, mutta säästäkää minulta nämä herjaukset! Älkää +ajako kaatuvaa miestä epätoivoon -- älkää polkeko murskattua matoa!» + +»Matoako, herra kreivi?» vastasi kuningatar samalla tavalla; »ei, +käärme on jalompi matelija ja sopivampi tähän kohtaan -- se kylmä kyy, +jonka tunnette ja jota lämmitettiin eräällä povella --» + +»Itsenne tähden -- minun tähteni, armollinen kuningatar», puhui kreivi, +»niin kauvan kun minulla on vielä edes hiukan järkeä jäljellä --» + +»Puhukaa kovempaa, herra kreivi», sanoi Elisabet, »ja pysykää hieman +etäämmällä, jos suvaitsette -- henkäyksenne kostuttaa kaularöyhelömme, +Mitä Te meiltä pyydätte?» + +»Lupaa matkustaa Cumnoriin», vastasi onneton kreivi nöyrästi. + +»Morsiantanne hakemaanko ehkä? -- Aivan niin -- sehän on luonnollista +ja oikein -- sillä me olemme kuulleet häntä kohdeltavan siellä +huolimattomasti. Mutta, herra kreivi, Te ette lähde itse -- me olemme +aikoneet viipyä vielä muutamia päiviä tässä Kenilworthin linnassa, ja +olisihan hieman epäkohteliasta isännän poistua meidän täällä +ollessamme. Luvallanne puhuen, me emme voi ajatellakaan joutua +sellaiseen häpeään alamaistemme silmissä. Tressilian saa lähteä +Cumnoriin Teidän sijastanne sekä hänen mukanaan joku meidän +palvelevista aatelismiehistämme, jottei herra Leicesterin jälleen +tarvitse ruveta mustasukkaiseksi vanhalle kilpakosijalleen. -- Kenen +haluaisit ottaa mukaasi matkalle, Tressilian?» + +Tressilian nimesi nöyrästi ja kunnioittavasti Raleighin. + +»Taivaan nimessä, hyvinpä valitsit!» jatkoi kuningatar. »Kaiken lisäksi +on hän vielä nuori ritari, ja ylhäisen naisen vapauttaminen vankeudesta +on erinomaisen sopiva ensi seikkailuksi. -- Sillä Cumnorin kartano ei +ole paljoakaan vankilaa parempi, se Teidän tulee tietää, hyvät herrat +ja naiset. Sitäpaitsi on siellä muutamia roistoja, jotka me mielellämme +toimittaisimme varmaan talteen. Te varustatte heille, herra sihteeri, +tarpeelliset valtakirjat, niin että he voivat vangita Rikhard Varneyn +ja erään Alascon joko kuolleina tai elävinä. Ottakaa tarpeeksi väkeä +mukaanne, hyvät herrat, -- tuokaa se rouva tänne kaikella kunnialla -- +älkää hukatko aikaa, ja Jumala kanssanne!» + +He kumarsivat ja lähtivät salista. + +Kuka onkaan kuvaileva, miten sen päivän loppupuoli kulutettiin +Kenilworthissa? Kuningatar, joka näytti jääneen sinne vain saadakseen +nöyryyttää ja kiusata Leicesterin kreiviä, osoittautui tässä +naisellisessa kostotoimessa yhtä taitavaksi kuin kansansa viisaassa +hallitsemisessa. Hänen seurueensa huomasi pian, miltä suunnalta tuuli +puhalsi, ja omien loistavain varustelujensa keskellä kävellessään sai +Kenilworthin herra jo omassa linnassaan taipua epäsuosioon joutuneen +hovimiehen kohtaloon ja pitää hyvänään kaikkoavien ystäväinsä +puolittaisen halveksumisen ja kylmäkiskoisuuden ja julkisten ja +tunnustettujen vihollistensa huonosti salatun riemun. Sussex suoran +sotilasluonteensa, Burleigh ja Walsingham harkitsevan, varovaisen +terävänäköisyytensä ja muutamat naiset sukupuolelleen ominaisen +säälittelyn johtamina olivat ainoat henkilöt koko taajassa hovissa, +jotka kohtelivat häntä aivan samoin kuin aamullakin. + +Niin suuresti oli Leicester tottunut pitämään hovisuosiota elämänsä +pää-asiallisimpana tarkoitusperänä, että kaikki muut tunteet hukkuivat +ajaksi siihen raatelevaan tuskaan, mitä hänen korskea henkensä kärsi +näistä häntä vastaan tähdätyistä pikkumaisista loukkauksista ja +harkitusta halveksimisesta; mutta kun hän poistui yöksi omaan +huoneeseensa, osui hänen silmiinsä se pitkä, kaunis hiuskiehkura, joka +oli ympäröinyt Amyn kirjettä ja joka nyt herätti vastalumon voimalla +jalompia ja hellempiä tunteita hänen sydämeensä. Hän suuteli sitä +tuhansin kerroin; ja ajatellessaan, että hänen vallassaan oli milloin +tahansa paeta näitä nöyryytyksiä, joita hän oli tänään saanut kestää, +vetäytymällä arvokkaaseen, jopa ruhtinaalliseen yksinäisyyteen tulevan +elämänsä kauniin, rakastetun kumppanin kera, tunsi hän voivansa +kohoutua sen koston yläpuolelle, mitä Elisabet oli suvainnut alentua +harjoittamaan. + +Seuraavana päivänä osoittikin kreivin koko käytös niin arvokasta +tyyneyttä, hän näytti niin innokkaasti pitävän huolta vieraittensa +mukavuudesta ja huvittamisesta, mutta huolivan sentään hyvin vähän +heidän henkilökohtaisesta käyttäytymisestään häntä kohtaan, hän näytti +pysyttelevän niin kunnioittavan etäällä Elisabetista, mutta kuitenkin +kantavan niin kärsivällisesti hänen raatelevaa vihastustansa, että +Elisabet alkoi kohdella häntä toisin ja kylmänä ja kaukaisena +pysyenkin lakkasi ainakin häntä suoranaisesti loukkaamasta. Hän +huomauttikin sentähden verrattain terävästi muillekin, jotka luulivat +tekevänsä hänen mielikseen esiintymällä halveksivasti ja +piittaamattomasti kreiviä kohtaan, että niin kauvan kuin he viipyivät +Kenilworthissa, tuli heidän osoittaa vieraille kuuluvaa kohteliaisuutta +linnan herralle. Sanalla sanoen, asema oli niin muuttunut +kahdessakymmenessäneljässä tunnissa, että useat kokeneemmat ja +kaukonäköisemmät hovimiehet uumoilivat Leicesterin hyvin mahdollisesti +pääsevän uudelleen suosioon, ja että he tarkistivat sen mukaan +käytöksensä häntä kohtaan ikäänkuin jonakin päivänä lukeakseen +ansiokseen sen seikan, etteivät olleet hyljänneet häntä vastoinkäymisen +hetkenä. On kuitenkin jo aika jättää nämä hovijuonittelut ja lähteä +Tressilianin ja Raleighin matkaan. + +Heidän joukkueessaan oli kuusi miestä; sillä paitsi Waylandia oli +heillä mukanaan muuan kuninkaallinen airut ja kaksi vahvaa palvelijaa. +Kaikki olivat hyvin aseistettuja ja ratsastivat niin nopeasti +kuin kohtuullisesti voivat hevosiltaan, joilla oli pitkä matka +kestettävänään. He koettivat saada jonkunlaista tietoa Varneysta ja +hänen joukostaan tiensä varsilta, mutta eivät siinä onnistuneet, tämä +kun oli kulkenut yöllä. Eräässä pienessä kylässä noin kuudentoista +peninkulman päässä Kenilworthista, missä he syöttivät hevosiaan, astui +muuan köyhännäköinen hengenmies, seudun kappalainen, vaatimattomasta +majastaan ja kysyi, oliko heidän joukossaan ketään haavatiedon +tuntijaa, pyytäen häntä siinä tapauksessa katsomaan erästä kuolevaa +miestä. + +Entisen ammattinsa nojalla lupasi Wayland koettaa parastaan, ja +opastaessaan häntä paikalle kertoi kappalainen, että miehen olivat +löytäneet maantieltä noin peninkulman päässä kylästä edellisen aamun +töihinsä menevät talonpojat ja että hän, kappalainen, oli suonut +hänelle suojaa kattonsa alla. Hän oli saanut ampumahaavan, joka näytti +ilmeisesti kuolettavalta, mutta oliko hän saanut sen tappelussa vaiko +rosvojen pyssyistä, siitä ei oltu päästy selville, koska hänellä oli +ankara kuume ja hänen puheensa aivan sekavaa. Wayland astui pimeään, +matalaan huoneeseen, ja heti kun kappalainen oli vetänyt uutimet +syrjään, tunsi hän potilaan vääntyneistä kasvoista Mikael Lambournen +piirteet. Lähtien muka hakemaan jotakin puuttuvaa tarve-ainetta +ilmoitti Wayland kiiruusti matkatovereilleen tämän kummallisen seikan, +ja pahaa aavistavan pelon täyttäminä riensivät sekä Tressilian että +Raleigh kappalaisen taloon katsomaan kuolevaa miestä. + +Heidän sinne ehtiessään kamppaili onneton jo kuoleman kanssa, eikä +häntä olisi voinut enää pelastaa parempikaan lääkäri kuin Wayland, +sillä kuula oli lävistänyt kokonaan hänen ruumiinsa. Hän näytti sentään +olevan ainakin osaksi tajussaan, sillä hän tunsi Tressilianin ja +ilmaisi merkeillä pyytävänsä häntä kumartumaan vuoteensa yli. +Tressilian totteli, ja hetken aikaa epäselvästi mutistuaan jotakin, +mistä saattoi eroittaa vain Varneyn ja Leicesterin kreivittären nimet, +neuvoi Lambourne häntä kiiruhtamaan, muuten tulisi hän liian myöhään. +Turhaan koetti Tressilian saada potilaalta enempiä tietoja; hän näytti +rupeavan hourailemaan, ja kun hän jälleen merkillä käänsi Tressilianin +huomion puoleensa, tapahtui se vain hänen pyytääkseen Tressiliania +ilmoittamaan hänen enolleen Giles Goslingille, »Mustan Karhun» +isännälle, että hän oli lopultakin kuollut ilman saappaitaan. Ja ankara +kouristus toteuttikin muutamia minuutteja jälkeenpäin hänen sanansa, +eivätkä matkustajat tästä kohtauksesta muuta ymmärtäneet kuin että +hänen viimeiset viittauksensa vain vahvistivat sitä aavistelevaa +pelkoa, jota he olivat jo kauvan tunteneet kreivittären kohtalon +suhteen ja joka sai heidät jatkamaan matkaansa mahdollisimman nopeasti +ja vaatimaan kuningattaren nimessä uusia hevosia entisten uuvuttua. + + + + +XXIII Luku. + + + Kolmasti kuolinkello soi. + Käy huuto läpi ilmojen; + Kolmasti korppi leuhakoi + Yli Cumnorin tornien. + + _Mickle_. + +Meidän on nyt palaaminen siihen kertomuksemme osaan, missä viittasimme +Varneyn Leicesterin kreivin valtuuttamana ja kuningattarenkin luvalla +varustettuna kiiruhtaneen estämään kavaluutensa paljastumista +toimittamalla kreivittären pois Kenilworthin linnasta. Hän oli ensin +aikonut matkustaa vasta varhain aamulla, mutta peljäten kreivin voivan +sillä välin muuttaa mieltänsä ja pyrkivän toistamiseen puhuttelemaan +kreivitärtä päätti hän kaikkien ilmitulemisen ja tuhon mahdollisuuksien +varalta lähteä heti paikalla. Sitä varten käski hän puheilleen +Lambournea, mutta sai rajattomaksi harmikseen kuulla luotettavan +palvelijansa urkeutuneen juomaretkelle läheiseen kylään tai jonnekin +muuanne. Hänen palaamistaan odotellen määräsi ritari Rikhard, että +hänen oli heti valmistautuminen matkaan ja kiiruhtaminen hänen +jälkeensä, jos hän tulisi vasta hänen lähdettyään. + +Sillä välin käytti Varney tehtäviinsä erästä Robin Tider-nimistä +palvelijaa, jolle Cumnorin kartanon salaisuudet olivat jo kutakuinkin +tunnettuja, hän kun oli käynyt siellä useammin kuin yhden kerran +kreivin mukana. Tämän miehen, jonka luonne oli Lambournen luonteen +kaltainen, vaikkei hän ollutkaan niin ripeä, elleihän sitten taas niin +heittiömäinenkään kuin Lambourne, käski Varney toimittamaan kolme +satuloitua ratsua ja hevospurilaat takaportille. Hänen vaimonsa +hourupäisyys, johon nyt yleisesti uskottiin, oli riittävänä selityksenä +hänen salaiseen poistamiseensa linnasta, ja hän toivoi saman selityksen +tepsivän siinäkin tapauksessa, että onneton Amy tekisi vastusta tai +huutaisi. Anton Fosterin apu oli välttämätön, ja hän lähti nyt sitä +tavoittamaan. + +Tämä jo luonnostaan niin juro ja epäseurallinen mies, joka vielä +lisäksi oli hieman väsynyt ratsastuksestaan Cumnorista Warwickshireen +tuomaan uutisia kreivittären paosta, oli jo varhain poistunut juhlijain +tungoksesta ja noussut huoneeseensa, missä hän nukkui, kun Varney, +täydellisessä matkakunnossa ja salalyhty kädessä astui sinne. Hän +pysähtyi hetkiseksi kuuntelemaan, mitä hänen liittolaisensa jupisi +unissaan ja eroitti selvästi sanat: »_Ave Maria -- ora pro nobis_ +-- Ei -- ei se niin ole -- päästä meitä pahasta -- niinhän se +kuuluukin.» + +»Se raukka rukoilee unissaan», puheli Varney itsekseen, »ja sekoittaa +toisiinsa vanhan ja uuden uskonsa -- Hän tulee kyllä tarvitsemaan +enemmänkin rukouksia ennenkuin hän minusta eroon pääsee. -- Ho hoi! +pyhä mies -- autuas katuja! -- Herää -- herää! -- Piru ei ole Sinua +vielä karkoittanut palveluksestaan.» + +Kun Varney samalla ravisteli nukkujaa käsivarresta, muutti se hänen +ajatustensa suunnan ja hän karjui: »Varkaita! -- varkaita! Minä +puolustan kultaani henkeen ja vereen asti -- suurella vaivalla +ansaittua kultaani, joka on tullut minulle niin kalliiksi. -- Missä on +Janet? -- Onko Janet turvassa?» + +»Riittävässä turvassa, Sinä mylvivä hölmö!» ärjäisi Varney; »etkö Sinä +jo häpeä tuota kirkumistasi?» + +Samassa Foster heräsi täydellisesti, nousi istualleen vuoteeseensa, +kysyi Varneylta tämän näin sopimattomaan aikaan sattuvan vieraskäynnin +tarkoitusta ja lisäsi: »Se ei tiedä mitään hyvää.» + +»Väärä ennustus, kaikkein pyhin Antonius», vastasi Varney; »se tietää, +että hetki on tullut muuttaa verotilasi vapaaläänitykseksi -- Mitäpäs +siihen sanot?» + +»Jos olisit puhunut siitä minulle kirkkaalla Jumalan päivällä», virkkoi +Foster, »olisin minä riemastunut -- mutta katsellessani tällä synkällä +hetkellä ja tässä himmeässä valossa Sinun kalpeita kasvojasi, jotka +ovat niin kaameassa ristiriidassa pilailevien sanojesi kanssa, en saata +olla ajattelematta enemmän työtä, johon minun on nyt ryhtyminen, kuin +palkkiota, jonka siitä voin saada.» + +»Joutavia, typerä narri, Sinunhan tulee vain saattaa suojattisi +takaisin Cumnoriin.» + +»Siinäkö tosiaankin kaikki?» kysyi Foster; »Sinä näytät niin kalman +kalpealta, eivätkä Sinuun pienet pysty -- siinäkö tosiaankin kaikki?» + +»Siinä -- ja ehkäpä joku pikkuseikka lisäksi», vastasi Varney. + +»Ah! siinäpä se on: joku pikkuseikka lisäksi!» jatkoi Foster; »ja Sinä +näytät yhä kalpeammalta ja kalpeammalta!» + +»Älä huolehdi minun kasvoistani», tiuskaisi Varney, »ethän Sinä niitä +selvään näekään tässä viheliäisessä valossa. Ylös työhön ja toimeen! -- +ajattele Cumnorin kartanoa -- ajattele vapaaläänitystäsi -- Sittenhän +Sinä voit toimittaa jokaviikkoisia rukoushetkiä ja sen lisäksi varustaa +Janetin oikein vapaaherran tyttären myötäjäisillä. -- Seitsemänkymmentä +puntaa ja ylikin.» + +»Seitsemänkymmentäyhdeksän puntaa, viisi killinkiä ja viisi ja puoli +penniä, lukematta metsän arvoa», oikaisi Foster; »ja saanko minä sen +kaiken vapaaläänitykseksi.» + +»Kaikki, mies -- oravineen päivineen -- mustalainen ei ole taittava +luutaakaan -- poika ei ole ryöstävä linnun pesääkään maksamatta Sinulle +sakkoa. -- Niin on asia -- mutta suorihan nyt äkkiä päällesi -- hevoset +ja kaikki ovat jo valmiina, paitsi tuo kirottu roisto Lambourne, joka +kiertelee ties millä saatanallisilla retkillään.» + +»Niinpä niin, ritari Rikhard», virkkoi Foster, »ettepä Te ottanut +neuvostani vaaria. Minähän aina sanoin Teille, että se kurja +juopporatti jättää Teidät pulaan juuri tärkeimmällä hetkellä. Ja +kuitenkin olisin minä hankkinut Teille erään raittiin, kunnon +nuorukaisen.» + +»Varmaankin jonkun hidaspuheisen, pitkäpiimäisen oman veljeskuntasi +jäsenen? -- Kyllä me tarvitsemme vielä sitäkin väkeä, mies -- Taivaan +kiitos, me voimme käyttää kaikenlaisia työntekijöitä. -- Aivan oikein +-- älä unohda pistoleitasi. -- Tule nyt, niin lähdetään.» + +»Mihin?» kysyi Anton. + +»Kreivittären huoneeseen -- ja, muista -- hänen täytyy tulla mukaamme. +Sinuahan eivät pienet kirkumiset pelästyttäne?» + +»Eivät, jos vain voidaan raamatun sanoilla todistaa se teko +välttämättömäksi; ja kirjoitettuhan on: 'vaimot, olkaat miehillenne +alamaiset.' Mutta tukevatko meitä herra kreivin käskyt, jos meidän +tulisi pakko käyttää väkivaltaa?» + +»Vaiti, mies! tässä on hänen sinettisormuksensa», vastasi Varney; ja +kumottuaan siten liittolaisensa vastaväitteet meni hän Fosterin kanssa +Hunsdonin huoneisiin, ilmoitti vartijalle aikomuksensa, näytti +kuningattaren ja Leicesterin kreivin lupakirjat ja astui niin +onnettoman kreivittären kammioon. + +Saattaa kuvitella Amyn kauhistuksen, kun hän kuurottaisesta +uinailustaan hätkähtäen näki vuoteensa vieressä Varneyn, miehen, jota +hän eniten pelkäsi ja vihasi koko maailmassa. Olihan hänellä sentään +edes se lohdutus, ettei hän ollut yksin, vaikka hänen olikin paljon +syytä pelätä hänen juroa kumppaniansakin. + +»Rouva», sanoi Varney, »tässä ei ole aikaa muodollisuuksiin. +Leicesterin kreivi, täysin punnittuaan hetken vaatimukset, lähettää +Teille käskynsä heti paikalla suoriutumaan meidän kanssamme +paluumatkalle Cumnoriin. Katsokaa, tässä on hänen sinettisormuksensa +hänen kiirehtivän ja ehdottoman tahtonsa merkiksi.» + +»Sinä valehtelet!» huudahti kreivitär, »Sinä olet varastanut tuon +todistuskappaleen -- sillä Sinä kykenet mihin konnantyöhön tahansa, +mustimmasta alhaisimpaan!» + +»Minä puhun totta, rouva», vastasi Varney, »niin totta, että ellette Te +nouse heti paikalla ja suoriu meitä seuraamaan, täytyy meidän pakottaa +Teidät noudattamaan käskyjämme.» + +»Pakottaa! -- Sinä et uskalla mennä niin pitkälle, niin halpamainen +kuin Sinä oletkin», huudahti onneton kreivitär. + +»Sepä nähdään, rouva», vastasi Varney, joka oli päättänyt peloittelun +olevan ainoan keinon hänen ylpeän sisunsa masentamiseksi; »jos Te +päästätte asiat niin pitkälle, olette Te saava minusta hieman +kovakouraisen kamaripalvelijan.» + +Tämän uhkauksen kuultuaan kirkaisi Amy niin hirveästi, että ellei häntä +olisi yleiseen pidetty hulluna, olisivat Hunsdon ja muut heti +rientäneet hänen apuunsa. Mutta huomattuaan huutojensa hyödyttömyyden +rukoili hän Fosteria mitä liikuttavimmin sanoin, niin totta kuin hänen +tyttärensä Janetin kunnia ja puhtaus olivat hänelle kalliit, estämään, +ettei hänelle tehtäisi niin raakaa väkivaltaa. + +»Minkäpäs sille voi, rouva, vaimojen on totteleminen miehiänsä -- +sanassakin se sanotaan», vastasi Foster; »mutta jos Te nyt pukeudutte +ja tulette mukaan kaikessa rauhassa, ei ole kukaan koskeva Teihin +sormellakaan niin kauvan kuin minä jaksan pistolin liipasimesta vetää.» + +Nähdessään, ettei apua tullut, ja rauhoituttuaan hieman Fosterin +karkeista sanoistakin, lupasi kreivitär nousta ja pukeutua, jos he +poistuisivat siksi ajaksi huoneesta. Varney vakuutti hänelle samalla, +että he tulisivat kohtelemaan häntä kaikella avuliaisuudella ja +kunnialla ja lupasi itse pysyä hänestä loitolla, koska hän nyt kerran +ei voinut sietää häntä, sekä lisäsi hänen puolisonsa tulevan Cumnorin +kartanoon kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa heidän sinne +saapumisestaan. + +Tämän vakuutuksen tyynnyttämänä, niin vähän kuin hän katsoikin voivansa +siihen luottaa, pukeutui onneton Amy sen salalyhdyn valossa, minkä +miehet olivat jättäneet hänelle huoneesta lähtiessään. + +Itkien, vapisten, rukoillen suki onneton kreivitär vaatteita ylleen -- +miten erilaiset olivatkaan nyt hänen tunteensa kuin ennen +koristellessaan itseään koko tajutun kauneutensa loistossa! Hän koki +venyttää varustautumistaan niin pitkälle kuin suinkin, kunnes hänen +Varneyn kärsimättömyyden peloittamana täytyi selittää olevansa valmis +heitä seuraamaan. + +Heidän juuri lähtöä hankkiessaan vetäytyi kreivitär niin kauhistuneena +Fosterin turviin Varneyn lähetessä, että tämä jälkimäinen vannoi +ankaran valan aikovansa pysyä hänestä aina mahdollisimman loitolla. +»Jos Te vain suostutte rauhallisesti noudattamaan puolisonne tahtoa», +jatkoi hän, »ette tule paljoakaan näkemään minua. Minä jätän Teidät +häiritsemättä sen suojelijan huomaan, jota Teidän hyvä makunne pitää +parempana.» + +»Puolisoni tahtoa!» huudahti kreivitär. »Mutta se on myös Jumalan +tahto, ja se riittäköön minulle. -- Minä menen herra Fosterin mukaan +yhtä vastustelematta kuin ikinä oikea uhriteuras. Hän on ainakin isä ja +hänellä on ainakin säädyllisyyttä, elleikään inhimillisyyttä. Sillä +Sinulle, Varney, vaikka tämä sitten olisi viimeinen sanani, ovat +molemmat yhtä vieraat.» + +Varney vastasi vain hänellä olevan vapauden valita ja käveli muutamia +askeleita heidän edellään tietä näyttäen; ja puoliksi nojaten +Fosteriin, puoliksi hänen kantamanaan kulki kreivitär Saintlowen +tornista takaportille, missä Tider odotti hevosineen ja purilaineen. + +Kreivitär sijoitettiin vastustelematta kantotuoliin. Hän näki +tyytyväisyydekseen Fosterin ja Tiderin ratsastavan aivan purilaiden +vierellä, joita jälkimäinen ohjasi, mutta peljätyn Varneyn jäävän yhä +jälkeen ja lopulta häipyvän pimeyteen. Hetken aikaa koetti hän tien +kierrellessä pitkin järven rantaa yhä katsella noita uljaita torneja, +joiden herra hänen puolisonsa oli; sieltä ja täältä tuikutti vielä +valoja juomaveikkojen kammioista. Mutta kun tie kääntyi toiseen +suuntaan, hävisi kaikki näkyvistä, hän veti päänsä takaisin ja vaipuen +nojalleen purilaihin heittäytyi Kaitselmuksen huomaan. + +Paitsi saadakseen kreivittären jatkamaan rauhassa matkaansa, halusi +Varney myös jälkeen jättäytyessään päästä kahdenkeskiseen keskusteluun +Lambournen kanssa, jota hän joka hetki odotti yhtyväksi kulkueeseen. +Hän tunsi tämän miehen ripeän, julman, päättäväisen, ahneen luonteen ja +piti häntä erinomaisen sopivana kätyrinä tuleviin tarkoitusperiinsä. +Mutta he olivat ratsastaneet jo kymmenen peninkulmaa, ennenkuin hän +kuuli takanaan hevosen kavioiden kiirehtivää kopinaa ja näki Mikael +Lambournen rinnallaan. + +Hänen viipymisestään kiukustuneena otti Varney heittiömäisen +palvelijansa vastaan tavallista katkerammin soimauksin. »Sinä +humalainen konna», jyristi hän, »laiskottelusi ja tuo järjetön +juopottelusi vievät Sinut hirteen ennen pitkää; enkä minä puolestani +välittäisi, vaikka se tapahtuisi hyvinkin pian!» + +Lambournen oli pöyhistänyt tavallistaan mahtavammaksi ei ainoastaan +ylenmääräinen viinin juominen, vaan myöskin se tavallaan tuttavallinen +keskustelu, mikä hänellä oli juuri ollut kreivin kanssa, sekä +salaisuus, josta hän oli päässyt selville, eikä hän siis niellyt +tällaisia herjasanoja totutulla nöyryydellään. »Minä en siedä +parhaankaan kannusjalkaisen ritarin hävyttömyyksiä, minä», pauhasi hän. +»Leicesterin kreivi pidätti minua erään tärkeän asian takia, ja sen +täytyy riittää Teillekin, joka olette vain palvelija niinkuin minäkin.» + +Varney hämmästyi suuresti hänen tavatonta kopeuttaan; mutta lukien sen +väkijuomien syyksi antoi hän sen mennä ikäänkuin huomaamatta ja alkoi +tutkistella sitten Lambournelta, halusiko tämä auttaa kreiviä +raivaamaan tieltään hänen kohoamistaan vastustavan esteen, koska kreivi +sitten valtaan päästyään voisi palkita uskolliset apulaisensa niin +runsaasti kuin nämä vain haluaisivat. Ja kun ei Mikael Lambourne +näyttänyt ymmärtävän hänen viittailujaan, selitti hän suoraan »noiden +purilaiden lastin» siksi haitaksi, joka oli poistettava. + +»Katsokaas, ritari Rikhard, ja niin edespäin», vastasi Mikael, »toiset +ovat viisaampia kuin toiset, se on yksi asia, ja toiset ovat pahempia +kuin toiset, se on toinen. Minä tiedän armollisen herran mielipiteen +tästä asiasta paremmin kuin Sinä, sillä hän on uskonut minulle kaikki +täydellisesti. Tässä ovat hänen käskynsä, ja hänen viimeiset sanansa +olivat: 'Mikael Lambourne' -- sillä Hänen Korkeutensa puhuttelee minua +niinkuin jaloa miekan miestä ainakin eikä käytä sellaisia nimityksiä +kuin 'humalainen konna' ynnä muita sentapaisten ihmisten lauseparsia, +jotka eivät tiedä, miten näyttää uutta arvoaan -- 'Varneyn', sanoo hän, +'tulee kohdella kreivitärtäni mitä suurimmalla kunnioituksella -- minä +lähetän Teidät sitä valvomaan, Lambourne', sanoo Hänen Korkeutensa, 'ja +Teidän pitää tuoman häneltä minun sinettisormukseni viipymättä +takaisin.'» + +»Niinkö», vastasi Varney, »sanoiko hän tosiaankin niin? Sinähän tiedät +siis kaikki?» + +»Kaikki -- kaikki -- ja Sinä tekisit viisaasti lyöttäytyessäsi minun +ystäväkseni niin kauvan kuin tässä vielä ilmat kauneina pysyvät.» + +»Ja oliko ketään muita saapuvilla, kun armollinen herra tuota puhui?» +kysyi Varney. + +»Ei sieluakaan», vastasi Lambourne. »Luuletko Sinä armollisen herran +uskovan sellaisia asioita muille kuin sellaisille koetelluille toimen +miehille kuin minullekin?» + +»Hyvin totta», myönsi Varney; ja vaijeten tähysteli hän kuun valaisemaa +tietä. He ratsastivat pitkin avaraa, autiota nummea. Purilaat olivat +ainakin peninkulman päässä, eikä niitä enää näkynyt eikä kuulunut. Hän +katsahti taakseen ja näki vain kuun kirkastaman tasangon, mutta ei +ainuttakaan ihmisolentoa. Hän jatkoi keskusteluaan Lambournen kanssa: +»Ja aijotko Sinä nyt nousta isäntääsi vastaan, joka on opastanut Sinut +tälle hovisuosion uralle -- jonka oppilas Sinä olet ollut, Mikael -- +joka on selittänyt Sinulle hovijuonittelujen syvänteet ja matalikot?» + +»Älä sano minua Mikaeliksi!» kiukutteli Lambourne; »minulla on +sellainen nimi, että sen eteen kehtaa panna herran yhtä hyvin kuin +jonkun toisenkin; ja mitä muuhun tulee, niin jos minä olen ollut +oppilas, niin on nyt oppi-aikani loppunut, ja minä aijon toimia omin +päin.» + +»Tästä saat palkkasi ensin, Sinä hölmö!» huusi Varney ja ampui +pistolilla, jota hän oli jo kotvan aikaa pitänyt kädessään, läpi +Lambournen ruumiin. + +Onneton putosi hevosensa selästä äännähtämättäkään; Varney laskeutui +satulasta, tyhjensi hänen taskunsa ja käänsi ne nurin, jotta hän +näyttäisi rosvojen surmaamalta. Hän korjasi haltuunsa kreivin kirjeen, +joka olikin hänen tärkein etsittävänsä, mutta otti myös Lambournen +kukkaron, jossa oli vielä jäljellä muutamia hänen juomahimonsa +säästämiä kultarahoja, ja omituisten tunteiden painostamana piteli hän +sitä kädessään vain niin kauvan kunnes ehti eräälle pienelle joelle, +joka kävi poikki tien ja johon hän viskasi sen niin etäälle kuin +suinkin jaksoi. Sillä tavalla voivat vielä vaikuttaa jo näennäisesti +kokonaan tukahutetun omantunnon jätteet, että tämäkin julma ja +häikäilemätön mies olisi tuntenut tehneensä häpeällisen työn, jos olisi +pistänyt taskuunsa nuo muutamat sille kurjalle heittiölle kuuluneet +rahat, jonka hän oli juuri niin säälimättä ottanut hengiltä. + +Murhaaja latasi jälleen pistolinsa, puhdistettuaan lukon ja piipun +äskeisen laukauksen jäljiltä, ja lähti rauhallisesti tavottamaan +purilaita, tyytyväisenä ajatellen, että hän oli nyt niin taitavasti +raivannut tieltään hänen moniin juoniinsa perehtyneen vaarallisen +todistajan ja käskykirjeen tuojan, vaikkei hänellä tosin ollut +aikomustakaan kirjeen sisältämiä ohjeita noudattaa, koska hän nyt +saattoi sanoa, ettei hän ollut sitä koskaan saanutkaan. + +Matkan loppu-osa kuljettiin niin nopeasti, että selvään näkyi, kuinka +vähän välitettiin onnettoman kreivittären terveydestä. He pysähtyivät +vain sellaisiin paikkoihin, missä he olivat täydellisiä isäntiä ja +missä he otaksuivat valmiiksi varatun kertomuksensa hullusta rouva +Varneysta saavan kerkeitä uskojia, jos kreivitär olisi yrittänyt vedota +niiden harvojen henkilöiden sääliväisyyteen, jotka pääsivät häntä +näkemään. Mutta Amy ei havainnut mahdollisuuden varjoakaan herättää +niiden mielenkiintoa, joiden puoleen hän saattoi kääntyä, ja lisäksi +kauhistutti häntä Varneyn läheisyys niin paljon, ettei hän uskaltanut +rikkoa sitä ankaraa kieltoa, jolla hän sai matkustaa ilman hänen +seuraansa. Kun Varney oli usein kreivin aikaisemmilla salaisilla +matkoilla Cumnoriin kulkenut samaa tietä ja näyttänyt mahtinsa, +toimitettiin hänelle tarvittaessa nopeasti varahevosia, niin että he +lähenivät Cumnorin kartanoa seuraavana yönä Kenilworthista lähtönsä +jälkeen. + +Tällöin ratsasti Varney purilaiden perään, kuten usein matkan varrella, +ja kysyi: »Mitä hän tekee?» + +»Hän nukkuu», vastasi Foster; »toivoisinpa jo olevamme perillä -- hänen +voimansa ovat lopussa.» + +»Kyliä lepo hänet parantaa», virkkoi Varney. »Hän on kohta nukkuva +sikeästi ja kauvan -- meidän täytyy miettiä, mihin saamme hänet +turvallisesti sijoitetuksi.» + +»Hänen omaan huoneustoonsa tietysti», vastasi Foster. »Minä lähetin jo +Janetin tätinsä luo, ensin häntä perin pohjin nuhdeltuani, ja ne eukot +siellä kartanossa ovat uskollisuus itse -- he vihaavat tätä rouvaa +sydämensä pohjasta.» + +»Me emme rupea kuitenkaan heihin luottamaan, ystäväni Anton», virkkoi +Varney; »meidän täytyy majoittaa hänet siihen lujaan kammioon, missä +Sinä säilytät kultaasi.» + +»Kultaani!» huudahti Anton hyvin levottomana; »mitä kultaa minulla nyt +olisi? -- Jumala minua auttakoon, minullahan ei ole kultaa lainkaan -- +minä niin mielelläni toivoisin olevan, mutta kun ei ole.» + +»Vieköön Sinut hiisi, moisen typerän elukan! -- kuka nyt ajattelee +Sinun kultaasi tai siitä välittää? -- Jos minä kultaa ajattelisin, eikö +minulla olisi sadottain parempia keinoja sen saamiseen kuin Sinulla? -- +Lyhyesti puhuen: Sinun makuukammiostasi, jonka Sinä olet vahvistanut +ja varustanut niin kummallisella tavalla, täytyy tulla hänen +säilytyspaikkansa; ja Sinä, vanha tolvana, saat maata rötköttää hänen +untuvapieluksillaan. -- Minä rohkenen vakuuttaa, ettei kreivi ole +milloinkaan kysyvä niiden neljän huoneen komeata sisustusta.» + +Tämä viimeinen huomautus suostutti Fosterin kauppaan ja hän pyysi vain +lupaa saada ratsastaa edeltäkäsin laittamaan kaikkea kuntoon; sitten +kannusti hän hevostaan ja katosi purilaiden viereltä, kun taas Varney +jäi noin viisikymmentä askelta niistä jälkeen, niin että niiden +vartijaksi jäi Tider yksin. + +Heidän saavuttuaan Cumnorin kartanoon, kysyi kreivitär Janetia ja oli +hyvin suruissaan, kun ilmoitettiin, ettei hän enää saanut +kamarineitosekseen sitä viehättävää tyttöä. + +»Tyttäreni on minulle rakas, rouva», vastasi Foster äreästi; »ja minä +toivon, ettei hän oppisi hovivehkeilijäin tavoin valehtelemaan ja +karkaamaan -- hän on jo liiaksikin sellaiseen tutustunut täällä, Teidän +Armonne luvalla puhuen.» + +Kreivitär, joka oli hyvin väsynyt ja aivan kauhuissaan matkansa +tapauksista, ei vastannut mitään tähän hävyttömään soimaukseen, vaan +pyysi lempeästi päästä huoneensa rauhaan. + +»Niin, niin», jupisi Foster, »sehän on luonnollista; mutta, luvallanne +puhuen, Te ette nyt enää mene niihin koreisiin leikkihuoneisiinne -- Te +nukutte tänä yönä varmemmassa paikassa.» + +»Haudassani, toivoakseni», virkkoi kreivitär; »ihminen vapisee vain +ajatellessaankin sielun ja ruumiin eriämistä.» + +»Teillä ei minun arvatakseni ole lainkaan syytä sen takia vavista», +vastasi Foster. »Armollinen herrahan tulee tänne huomenna, ja tottahan +Te nyt osaatte hänen kanssaan selvittää asianne.» + +»Mutta tuleeko hän tänne? -- tuleeko hän tosiaankin, hyvä Foster?» + +»Niinpä niin, hyvä Foster!» vastasi toinen. -- »Mutta mikähän Foster +minä olen huomenna, kun Te puhutte minusta armolliselle herralle -- +vaikka kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut hänen omasta +käskystään?» + +»Olkaa Te minun suojelijani -- vaikka tylykin -- mutta suojelija joka +tapauksessa», jatkoi kreivitär. »Oi, olisipa Janet vain täällä!» + +»Hänen on parempi siellä, missä hän on», vastasi Foster -- »toinenkin +Teistä riittää jo panemaan järkevänkin pään pyörälle -- mutta +haluatteko hiukan ruokaa?» + +»Oi, en, en -- huoneeseeni vain -- huoneeseeni. Toivoakseni», lisäsi +hän pelokkaasti, »voin minä teljetä sen sisäpuolelta?» + +»Kaikin mokomin», vastasi Foster, »sittenhän minä voin teljetä sen +ulkopuolelta»; ja ottaen kynttilän käteensä opasti hän Amya sellaiseen +rakennuksen osaan, missä tämä ei ollut vielä koskaan käynyt, ja vei +hänet ylös tavattoman korkeita portaita, toisen eukon kantaessa edellä +lamppua. Aivan mittaamattoman pitkiltä tuntuvien portaiden yläpäästä +astuivat he lyhyeen, mustalla tammilaudoituksella verhottuun, hyvin +ahtaaseen käytävään, jonka perällä näkyi vahva tammiovi; tämä ovi +päästi heidät saiturin mitä kurjimmin kalustettuun kammioon, joka vain +nimeltään erosi oikeasta vankilan kojusta. + +Foster pysähtyi ovelle ja antoi kreivittärelle lampun, tarjoamatta tai +sallimatta sitä kantaneen vanhan eukon avustusta. Kreivitär ei nyt +huolinut muodollisuuksista, vaan sieppasi sen hätäisesti hänen +kädestään, sulki oven ja telkesi sen kaikin runsain lukoin ja salvoin, +joita siihen tarkoitukseen oli sisäpuolelle varattu. + +Varney oli sillä välin vahtinut portaiden alapäässä, mutta kun hän +kuuli ovea suljettavan, hiipi hän varpaisillaan ylös, ja Foster +viittasi itsetyytyväisenä häntä huomaamaan erästä seinään kätkettyä +koneistoa, joka hyvin kevyesti ja hiljaa vajotti alas osan puukäytävää +nostosillan tavoin, niin että yhteys hänen tavallisen olinpaikkansa, +makuukammion, oven ja sinne johtavain korkeiden kiertorappusten ylipään +välillä tuli täydellisesti katkaistuksi. Tätä koneistoa liikutteleva +köysi oli tavallisesti makuukammiossa, koska Foster tahtoi siten +ehkäistä ketään tunkeutumasta sinne ulkoapäin; mutta kun nyt oli +pidettävä vankia siellä, oli köysikin tuotu portaiden yläpäähän ja +kiinnitetty sinne, ja sen avulla Foster erinomaisen auliisti pudotti +aavistamattoman laskuluukun alas. + +Varney tarkasteli hyvin huolellisesti koneistoa ja kurkisti useammin +kuin yhden kerran kuiluun, joka ammotti laskuluukun auvettua. Se oli +pilkkopimeä ja näytti rajattoman syvältä ja ulottui, kuten Foster +kuiskaten ilmoitti liittolaiselleen, aina linnan syvimpiin +holvikomeroihin asti. Varney heitti vieläkin pitkän, tutkivan katseen +tuohon synkkään syvyyteen ja seurasi sitten Fosteria kartanon asuttuun +osaan. + +Heidän saavuttuaan vastaanottohuoneeseen, josta olemme aikaisemmin +puhuneet, pyysi Varney Fosteria hankkimaan heille illallista ja +parhaimpia viinejään. »Minä lähden hakemaan Alascoa», lisäsi hän; +»meillä on hänelle hieman työtä ja meidän täytyy saattaa hänet hyvälle +tuulelle.» + +Foster murisi tästä pyynnöstä, mutta ei sentään pannut vastaan. Eukko +vakuutti Varneylle, ettei Alasco ollut tuskin syönyt eikä juonut mitään +hänen isäntänsä lähdettyä matkaan, vaan eli aina työkammioonsa +suljettuna ja puheli siihen suuntaan kuin olisi koko maailman +olemassa-olo riippunut hänen tutkimuksistaan. + +»Minäpä opetan hänelle, että maailmalla on häneltä muutakin +vaatimista», sanoi Varney, ottaen kynttilän ja lähtien kullantekijää +hakemaan. Hän palasi melkoisen ajan kuluttua hyvin kalpeana, mutta +entiset ivalliset uurteet poskilla ja nenänjuuressa, ja sanoi: +»Ystävämme on meiltä mennyt.» + +»Kuinka! mitä tarkoitat?» huusi Foster -- »Paennutko -- kadonnutko +minun neljäkymmentä puntaani mukanaan, jotka hänen piti monistaman +tuhansin kerroin? Minä toimitan virallisen takaa-ajon!» + +»Minä neuvon Sinulle varmemman tien», virkkoi Varney. + +»Kuinka! minkä tien?» hätäili Foster yhä; »minä tahdon takaisin ne +neljäkymmentä puntaani -- minä luulin jo varmasti saavani pistää ne +tuhansin kerroin monistettuina kukkarooni -- minä vaadin ainakin +panostani takaisin.» + +»Mene sitten ja hirtä itsesi ja syytä Alascoa perkeleen tuomio-istuimen +edessä, sillä sinne on hän toimittanut asian.» + +»Kuinka! -- mitä Sinä tarkoitat -- onko hän kuollut?» + +»On kun onkin», vastasi Varney; »kasvot ja ruumis ovat jo aika tavalla +turvonneet. -- Hän on paraillaan sekoitellut jotakin saatanallista +lääkettään, ja lasinaamus, jota hän aina sellaisissa tapauksissa +käytti, on nähtävästi pudonnut hänen kasvoiltaan, niin että hieno +myrkky on tunkeutunut hänen aivoihinsa ja tehnyt tehtävänsä.» + +»_Sancta Maria_!» pääsi Fosterilta; -- »minä tarkoitan, Jumala +varjelkoon laupeudessaan meitä ahneudesta ja kuolemansynnistä! Eikö +hänellä ollut siellä tekeillä mitään muutoskokeiluja? Näitkö kullan +paloja sulatuskauhoissa?» + +»En nähnyt, minä katselin vain sitä kuollutta raatoa», vastasi Varney; +»inhoittava näky -- hän oli jo niin turvonnut kuin kolme päivää +teloituspyörällä virunut ruumis -- Hyi hitto! saatappas tänne +viinimalja.» + +»Minä lähden tästä», virkkoi Foster, »minä otan itse selkoa --» Hän +otti lampun ja riensi ovelle, mutta alkoi siinä epäröidä ja pysähtyi +lopulta kokonaan. »Etkö Sinä tulisi kanssani?» pyyteli hän sitten +Varneyta. + +»Mitä varten?» kysyi Varney; »minä näin ja haistoin siellä jo tarpeeksi +kaikenlaista pilatakseni ruokahaluni. Rikoin sentään akkunan raittiin +ilman laskemiseksi -- siellä tuntui tulikiven katkua, ja koko kammio +oli niin täynnä muita yhtä tukahuttavia huuruja kuin olisi itse +paholainen siellä oleskellut.» + +»Ja eiköhän siinä itse pääkehno ollutkin pelissä?» puheli Foster yhä +epäröiden; »olen kuullut sen olevan hyvin väkevän sellaisina aikoina ja +sellaisen väen apulaisena.» + +»Ja vaikka siellä _olisi ollutkin_ se Sinun saatanasi, joka niin +kiusaa mielikuvitustasi», vastasi Varney, »olet Sinä täydessä turvassa, +ellei hän sitten ole maailman kohtuuttomin piru. Hän on hiljattain +saanut kaksi oivaa makupalaa.» + +»Kuinka, _kaksi_ makupalaa -- mitä tarkoitat?» ihmetteli Foster -- +»mitä tarkoitat?» + +»Sen saat kyllä aikanaan tietää», vastasi Varney; -- »ja sitten tulevat +hänelle kohta kolmannetkin pidot -- mutta Sinun mielestäsi on kai +_hän_ liian herkullinen pala paholaisen hampaille -- hänellä pitää +kai oleman psalminsa, harppunsa ja serafiminsa.» + +Anton Foster kuuli tämän ja astui hitaasti pöydän luo: »Jumalani! +Ritari Rikhard, ja täytyykö sen sitten tapahtua?» + +»Täytyy, totisesti täytyy, Anton, taikka vapaaläänityksestäsi ei ole +puhettakaan», vastasi hänen järkähtämätön liittolaisensa. + +»Minä uumoilin koko ajan, että sinne sitä lopultakin päädytään!» jatkoi +Foster; »mutta millä tavalla, ritari Rikhard -- millä tavalla? -- sillä +minä en koko maailmankaan hinnasta kävisi käsiksi häneen.» + +»En voi Sinua moittia», vastasi Varney; »en minä itsekään liioin +haluaisi tehdä sitä -- me kaipaamme kipeästi Alascoa ja hänen +mannaansa; niin, ja sitten sitä Lambourne-koiraa.» + +»Missä Lambourne sitten viipyy?» uteli Foster. + +»Älä sitä kysele», neuvoi Varney; »Sinä olet kyllä hänet kerran näkevä, +jos uskosi on oikea. -- Mutta palatkaamme vakavampaan asiaamme. -- Minä +opetan Sinua, Tony, virittämään loukun hyypän pyydystämiseksi -- tuo +Sinun laskuluukkusi -- tuo Sinun leikkikalusi pysynee kai näennäisesti +turvallisena, eikö pysykin, vaikka tukeet olisikin vedetty alta pois?» + +»Pysyy kun pysyykin», vakuutti Foster, »ellei vain sille astuta.» + +»Mutta jos nyt armollinen rouva yrittäisi paeta sen yli, pudottaisi kai +hänen painonsa sen alas?» uteli yhä Varney. + +»Hiirenkin paino siihen riittäisi», selitti Foster. + +»No, hän kuolee siis aikoessaan uudelleen karata, ja mitä voimme me +siihen, Sinä enempää kuin minäkään, kunnon Tony? Menkäämme nukkumaan ja +keskustelkaamme huomenna lähemmin suunnitelmastamme.» + +Seuraavana päivänä illan lähetessä vaati Varney Fosteria ryhtymään +ehdotuksen toteuttamiseen. Tider ja Fosterin vanha miespalvelija +lähetettiin jonkun tekosyyn varjolla alas kylään, ja Anton itse, +haluten muka katsoa, että kreivittärellä oli kaikkea mitä hän tarvitsi, +käväisi hänen kammiossaan. Hänen päätökseensä vaikutti niin +horjuttavasti se lempeys ja kärsivällisyys, millä kreivitär näytti +kestävän vankeutensa, ettei hän voinut olla kieltämättä häntä vakavasti +millään ehdolla astumasta huoneensa kynnyksen yli ennen Leicesterin +kreivin saapumista, »mikä», lisäsi hän, »on toivoakseni tapahtuva hyvin +pian.» Amy lupasi säyseästi alistua kohtaloonsa, ja Foster palasi +paatuneen toverinsa luo omatuntonsa puoliksi keventyneenä sitä +rasittavasta taakasta. »Minä olen varoittanut häntä», ajatteli hän; +»varmasti on vaaraton ansa, joka on asetettu linnun nähtäville.» + +Hän jätti sentähden kreivittären oven telkeämättä ulkoapäin ja veti +Varneyn katsellessa pois laskuluukkua tukevat laitteet, niin että se +hädin tuskin pysyi vaakasuorassa asennossaan pelkän kiinnysvoiman +avulla. He laskeutuivat sitten alakertaan odottamaan juonensa +seurauksia, mutta saivat odottaa kauvan turhaan. Vihdoin Varney, joka +oli kävellyt edes ja takaisin kasvot viittansa peitossa, heitti sen +äkkiä sivulle ja huudahti: »Ei ole tosiaankaan vielä nähty +kylliksi typerää naista päästämään käsistään noin oivallista +pakenemistilaisuutta!» + +»Ehkäpä on hän päättänyt odottaa rauhassa puolisonsa paluuta», virkkoi +Foster. + +»Totta! -- aivan totta», huudahti Varney ulos syöksähtäen, »sitä en +tullut ajatelleeksikaan.» + +Tuskin oli kaksi minuuttia kulunut, kun Foster, joka oli jäänyt +paikoilleen, kuuli hevosen kavioitten kopsetta pihalta ja sitten +vihellystä, joka muistutti aivan kreivin tavallista tulomerkkiä; -- +silmänräpäys sen jälkeen avautui kreivittären huoneen ovi ja samassa +vajosi laskuluukku. Humahdus -- raskas jysäys -- heikkoa voihkinaa -- +ja kaikki oli ohi. + +Samassa huusi Varney akkunasta, äänessään sävy, joka oli kuvailematon +sekoitus kauhua ja ivaa: »Onko lintu loukussa? -- onko teko tehty?» + +»Oo, Jumala meitä armahtakoon!» vastasi Anton Foster. + +»Mitä siinä uriset, hölmö!» ärjäisi Varney, »toimesi on päättynyt ja +palkintosi varma. Katso holviin -- mitä näet?» + +»Minä näen vain valkean vaatekasan, lumikinoksen tapaisen», vastasi +Foster. »Oi Jumala! nyt liikuttaa hän käsivarttaan!» + +»Pudota jotakin hänen päälleen. -- Kultakirstusi, Tony -- se on +raskas.» + +»Varney, Sinä olet ihmiseksi tullut saatana!» huudahti Foster; -- »Ei +tarvita enää mitään -- hän on mennyt!» + +»Niin ovat menneet myöskin meidän vaivamme», sanoi Varney huoneeseen +astuessaan; »enpä olisi ikinä luullut osaavani niin hyvin jäljitellä +kreivin merkkivihellystä.» + +»Oo, jos taivaassa kostoa on, olet Sinä sen ansainnut», vastasi Foster, +»ja se on Sinut kerran kohtaava, -- Sinä syöksit hänet turmioon juuri +hänen hellimpien tunteittensa avulla. -- Se on samaa kuin jos keittäisi +lapsen äitinsä maidossa!» + +»Sinä olet uskonkiihkoinen aasi», sanoi Varney; »ajatelkaamme nyt vain, +millä tavalla tästä tietoa levitämme -- ruumiin täytyy jäädä sinne, +missä se nyt on.» + +Mutta heidän konnamaisuutensa ei oltu sallittu enää kestää kauvempaa; +-- sillä heidän vielä tästä neuvotellessaan hyökkäsivät Tressilian ja +Raleigh huoneeseen, päästyään kartanoon Tiderin ja Fosterin palvelijan +avulla, jotka he olivat pidättäneet kylässä. + +Anton Foster pakeni heidät nähtyään; ja kun hän tunsi kaikki vanhan +sokkeloisen talon sopet ja käytävät, ei häntä löydetty. Mutta Varney +vangittiin paikalla; ja osoittamatta lainkaan katumusta töistään, +näytti hän päinvastoin pirullisesti riemuitsevan neuvoessaan heille +murhatun kreivittären jäännökset, samalla uhmailevasti pyytäen heitä +todistamaan hänellä olleen jotakin osaa hänen kuolemaansa. Tressilian +joutui niin epätoivoisen, rajattoman surun valtaan nähdessään nämä +musertuneet, yhä vielä lämpimät jätteet olennosta, joka vielä hetki +sitten oli ollut niin rakastettava ja rakastettu, että Raleighin oli +pakko toimittaa hänet holvista väkivallalla, itse ryhtyen sitten +kaikkiin asiain vaatimiin toimenpiteisiin. + +Toisessa kuulustelussa ei Varney lainkaan salannut rikostaan eikä sen +vaikuttimia, esittäen suoruutensa syyksi, että vaikka useat hänen +tunnustamistaan seikoista olisivat voineet perustua hänen tekojaan +tutkittaessa vain epäluuloihin, nuo epäluulot olisivat kuitenkin +riittäneet riistämään häneltä Leicesterin luottamuksen ja kukistamaan +kaikki hänen korkealle tähtäävät kunnianhimoiset suunnitelmansa. »Minä +en ole syntynyt», sanoi hän, »elää kituuttamaan loppu-ikääni +halveksittuna hylkynä -- enkä minä myöskään aijo kuolla niin, että +minun kohtaloni valmistaisi roskakansalle juhlapäivän.» + +Näiden sanojen johdosta alettiin pelätä hänen yrittävän väkivaltaa +itselleen, ja häneltä otettiin huolellisesti kaikki, millä hän olisi +voinut toteuttaa sellaisen aikomuksen. Mutta monien muinaisajan +sankarten tavoin kuljetti hän aina mukanaan pienen määrän vahvaa, +varmaankin kuuluisan Demetrius Alascon valmistamaa myrkkyä. Hän oli +nähtävästi nauttinut sitä yöllä, sillä seuraavana aamuna tavattiin +hänet hengetönnä kopistaan; eikä hän näyttänyt kovia tuskiakaan +kärsineen, sillä hänen kasvoillaan väreili vielä kuolemassakin sama +ivallinen hymy, joka oli ollut niiden ominaisimpana piirteenä hänen +eläessään. »Jumalattomalla ei ole kahleita kuollessaan», sanotaan +raamatussa. + +Hänen rikostoverinsa kohtalo pysyi kauvan tuntemattomana. Cumnorin +kartano tyhjeni asukkaista heti murhan jälkeen; sillä sen huoneen +läheisyydestä, jota sanottiin rouva Dudleyn kammioksi, väittivät +palvelijat kuulevansa voihkinaa, huutoa ja muuta sellaista +yliluonnollista melua. Jonkun ajan kuluttua tuli Janetista, kun hänen +isästään ei saatu mitään tietoa, hänen omaisuutensa eittämätön +haltijatar, ja hän luovutti sen sekä kätensä Waylandille, joka nyt oli +kohonnut vakavaan asemaan, hänellä kun oli paikka Elisabetin +palveluksessa. Mutta vasta sitten kun he olivat jo molemmat maanneet +haudassa useita vuosia, toimitti heidän vanhin poikansa ja perillisensä +erinäisiä tutkimuksia Cumnorin kartanossa ja keksi salakäytävän, jota +sulki rouva Dudleyn kammion vuoteen takaa avautuva rautainen ovi ja +joka vei jonkunlaiseen holvikomeroon; sieltä tavattiin vahva, suuren +joukon kultaa sisältävä rauta-arkku, jonka kannella virui +ihmisluuranko. Anton Fosterin kohtalo oli nyt selvillä. Hän oli paennut +tähän piilopaikkaan, mutta unohtanutkin ponninlukon avaimen; ja kun hän +ei siten enää päässyt ulos komerosta, jonka hän oli niin taidokkaasti +varustanut sielunsa autuuden hinnalla hankkimansa kullan +säilytyspaikaksi, oli hän menehtynyt sinne surkealla tavalla. +Otaksuttavasti eivät palvelijain kuulemat voivotukset ja kirkaisut +olleetkaan kaikkea perää vailla, vaan olivat lähteneet juuri tämän +kurjan, kuolemantuskissaan apua ja pelastusta huutavan miehen huulilta. + +Tieto kreivittären kauheasta kuolemasta teki äkkinäisen lopun +Kenilworthin juhlista. Leicester poistui hovista ja antautui pitkäksi +ajaksi katumuksensa valtaan. Mutta kun Varney oli viimeisissä +lausunnoissaan koettanut kaikin keinoin säästää isäntänsä mainetta, +sääliteltiin kreiviä pikemminkin kuin vihattiin. Kuningatar kutsui +hänet sitten hoviin takaisin; hänestä tuli uudelleen mahtava valtiomies +ja suosikki, ja hänen elämänuransa loppupuoli on kyllin tunnettu +historiasta. Mutta hänen kuolemassaan oli jotakin kostavaa, sillä, +hyvin yleisesti uskotun tarinan mukaan johtui se myrkkyannoksesta, +jonka hän itse sattui erehdyksessä nielemään, vaikka hän oli +tarkoittanutkin sen toiselle henkilölle. + +Ritari Hugh Robsart kuoli pian tyttärensä jälkeen, asetettuaan +Tressilianin talonsa ja tavaransa perilliseksi. Mutta ei riippumattoman +maalaiselämän mahdollisuus eivätkä suosionlupaukset, joilla Elisabet +koetti houkutella häntä hoviin, voineet karkoittaa hänen syvää +surumielisyyttään. Minne hän menikin, kaikkialla oli hän näkevinään +edessään rakkautensa varhaisen ja ainoan esineen runneltuneen ruumiin. +Pidettyään huolta ritari Hughin, Lidcoten linnan herran perheeseen +kuuluneiden vanhojen ystäväin ja vanhojen palvelijain toimeentulosta, +astui hän vihdoin ystävänsä Raleighin kanssa laivaan matkustaakseen +Virginiaan, ja tässä vieraassa maassa kuoli hän sitten ennen aikaansa +nuorena vuosiltaan, mutta vanhana kärsimyksiltään. + +Sivuhenkilöistä on meidän vain mainitseminen, että Blountin järki +kirkastui samassa määrässä kuin hänen nauharuusukkeensa vaalenivat ja +että hän täyttäessään velvollisuutensa urheana sotapäällikkönä oli +paljoa paremmin paikallaan kuin lyhyen hovi-elämänsä aikana; ja että +Flibbertigibbetin terävä äly nosti hänet sekä Burleighin että Cecilin +palveluksessa suosioon ja arvoon. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kenilworth III-IV, by Walter Scott + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42404 *** |