diff options
| -rw-r--r-- | 42404-0.txt | 10715 | ||||
| -rw-r--r-- | 42404-8.txt | 11096 | ||||
| -rw-r--r-- | 42404-8.zip | bin | 237137 -> 0 bytes |
3 files changed, 10715 insertions, 11096 deletions
diff --git a/42404-0.txt b/42404-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3695d1c --- /dev/null +++ b/42404-0.txt @@ -0,0 +1,10715 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42404 *** + +» + +KENILWORTH III-IV + +Kirj. + +Walter Scott + + +Englanninkielestä suomentanut Vihtori Lehtonen + + + +WSOY, Porvoo, 1913 + + + + + + +I Luku. + + +_Pistooli_. +Tuon viestiä ja verratonta uutta, +Iloa auvoista ja kulta-aikaa. + +_Falstaff_. +Mutta, hyvä mies, ilmoitahan niitä +sitten tämän maailman ihmisten tavalla. + +_Pistooli_. +Pois hiiteen maailma ja maailman lapset. +Ma puhun Afrikaa ja kulta-aikaa. + +_Henrik Neljäs. -- Jälkimäinen osa_. + +Cumnorin »Mustan Karhun» vierastupa, minne tarinamme näyttämö jälleen +siirtyy, saattoi sinä iltana, josta nyt tulee olemaan puhe, ylpeillä +tavallista taajemmasta juomaveikkojen joukosta. Jossakin lähitienoilla +oli ollut markkinat, ja Abingdonin rihkamakauppias sekä useat muut +henkilöt, jotka lukija jo tietää Giles Goslingin ystäviksi ja +liiketuttaviksi, olivat jo muodostaneet vanhan piirinsä iltatulen +ympärille ja syventyneet pohtimaan päivän kuulumia. + +Muuan eloisa, toimelias, iloinen veitikka, jonka tavaramytty ja +tamminen, asiaankuuluvasti messinkiheloin koristettu kyynäräkeppi +ilmaisivat Autolycuksen ammattitoveriksi, veti suuren osan huomiota +puoleensa ja toi merkittävän lisän illan yhteiseen iloon. Silloiset +kulkukauppiaat olivatkin, se muistettakoon, paljon tärkeämpiä +henkilöitä kuin nykypäivien huonontuneet ja turmeltuneet kamasaksat. +Näiden kierteleväin reppumiesten hallussa oli maakauppa, erittäinkin +naisten hienompain pukutarpeiden myynti, melkein kokonaan; ja kun +tuollainen saksa pääsi niin pitkälle, että sai kulkea omalla +kuormahevosellaan, oli hän hyvin huomattava henkilö, jonka seuraa ei +halveksinut varakkainkaan vuokramies eikä vapaatalollinen, minkä hän +vaelluksillaan tapasi. + +Kulkukauppias, joka nyt on puheemme esineenä, otti siis tehokkaasti ja +kaikkien yhteiseksi mielihyväksi osaa siihen raikuvaan ilonpitoon, +josta Cumnorin kuuluisan »Mustan Karhun» kattohirret tärisivät. Hänellä +oli aina varalla siro hymy kauniille neiti Cicelylle, leveä nauru +isännälle ja pistos meluavalle mestari Goldthredille, joka tosiaankin +ilman omaa suosiollista tarkoitustaan oli illan yleisenä ivanesineenä. +Kulkukauppias ja hän olivat sotkeutuneet syvälliseen väittelyyn +espanjalaisten varsisukkien ja mustien gascognelaisten säärysten +keskinäisestä etevämmyydestä, ja isäntä oli juuri iskenyt vieraille +silmää, ikäänkuin sanoakseen: »Nyt saadaan kohta hauskaa, hyvät +herrat», kun pihalta alkoi kuulua hevosten kavioiden kopinaa ja +tallirenkiä tarkoittavia, uusimmilla muodinmukaisilla kirouksilla +vahvistettuja huutoja. Ja ulos rynkäsivät Will Varsanharjaaja, Jussi +Juomanlaskija ja koko majatalon sotajoukko, joka oli hiipinyt +asemiltaan siepatakseen edes pienen sirusen vieraiden kesken +vallitsevasta ilosta. Pihalle keikkui myös pyylevä isäntä, ottaakseen +soveliaasti uusia vieraitaan vastaan ja palasi pian takaisin, +johdattaen tupaan omaa arvoisaa sisarenpoikaansa, Mikael Lambournea, +joka oli vahvasti juovuksissa ja joka kuljetti tähtienselittäjää +matkassaan. Alasco, vaikka hän yhä olikin pieni äijänkäppärä, oli +kuitenkin vaihtamalla pitkän mekkonsa ratsastuspukuun, siivoamalla +partaansa ja kulmakarvojaan ja muilla sentapaisilla keinoilla +vähentänyt ainakin parisenkymmentä vuotta otaksuttavasta ijästään, +näyttäen nyt vilkkaalta kuuskymmenvuotiaalta ukolta, tai hiukan +vanhemmalta. Hän oli tällä hetkellä ilmeisesti levoton ja tuskissaan, +ja oli hartaasti pyytänyt Lambournea, ett'eivät he poikkeaisi +majataloon, vaan matkustaisivat suoraan määräpaikkaansa. Mutta +Lambourne ei sietänyt neuvoja. Ȁyriäisen ja kauriin ja koko +taivaallisen sotajoukon nimessä!» karjui hän -- sekä kaikkien niiden +tähtien nimessä, joiden nämä minun siunatut silmäni ovat nähneet +paistavan etelän taivaalla ja joiden rinnalla nämä pohjoisten maiden +tuikuttajat ovat vain penninkynttilöitä, minä en rupea epäkohteliaaksi +kenenkään oikkujen takia. -- Minä poikkean kun poikkeankin tänne +tervehtimään arvoisaa enoani. -- Lempo soikoon, pitäisikö minun unohtaa +kunnon heimolaiseni ja ystäväni! -- Gallona parasta viiniänne, eno, ja +pankaa se kiertämään jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! -- Hä! +Eikös ruveta kilistämään yhdessä ja hieman lämmittämään vanhan +ystävyytemme juuria? -- Eikös ruvetakin kilistämään, vai?» + +»Varsin mielelläni, sukulaiseni», vastasi isäntä, joka ilmeisesti +halusi päästä hänestä eroon niin pian kuin mahdollista; »mutta onko +Sinussa miestä maksamaan kaiken tämän kelpo nesteen?» + +Tämä kysymys olisi masentanut monenkin iloisen ryypiskelijän +innostuksen, mutta Lambournen aikomusta ei se kyennyt järkähyttämään. +»Epäilläänkö täällä, jaksanko minä maksaa?» komeili hän ja veti +kourallisen kulta- ja hopearahoja näkyviin; »epäile ennen, eno, +Meksikoa ja Perua -- epäile kuningattaren aarre-aittaa -- Jumala hänen +majesteettiansa varjelkoon! -- Hän on hyvän herrani hyvä valtijatar.» + +»Mainiota, sukulainen», virkkoi isäntä, »minun toimenani on myydä +viiniä kaikille, jotka jaksavat maksaa. -- Hoi, Jussi Juomanlaskija, +tee, mitä virkaasi kuuluu. -- Mutta toivoisinpa osaavani ansaita rahaa +yhtä helposti kuin Sinä, Mikko.» + +»Kuules nyt, eno», vastasi Lambourne, »minä kerron Sinulle pienen +salaisuuden -- näetkös tuossa tuota vanhaa äijänkörriä? Hän on niin +vanha ja kuivettunut lastu, ett'ei piru ikinä heittänyt parempaa +pätsiinsä -- ja kuitenkin, eno, näin meidän kesken puhuen -- hänellä on +koko Potosi tuossa aivokopassaan. -- Lempo soikoon! Hän päästelee +hyppysistään rahanpyöryväisiä nopeammin kuin minä kurkustani +kirouksia.» + +»Minäpä en haluaisi ainuttakaan hänen pyöryväistään pussiini, Mikael», +virkkoi isäntä; »minä tiedän kyllä, mikä leikki siitä alkaa, kun +väärennetään kuningattaren kolikoita.» + +»Sinä olet aasi, eno, niin paljon ikää kuin onkin niskassasi. -- Älä +nyi nuttuni liepeistä, tohtori. Sinä olet aasi Sinäkin kaiken muun +lisäksi -- ja kun te nyt molemmat olette aaseja, ilmoitan minä +puhuneeni vain vertauskuvallisesti.» + +»Oletteko Te hullu?» vaikeroi ukko; »onko Teihin mennyt itse +paholainen? -- emmekö voi jatkaa matkaamme, vetämättä puoleemme +kaikkien ihmisten huomiota?» + +»Jaa että kuinka?» kysyi Lambourne; »Sinä erehdyt nyt kokonaan -- +kukaan ei uskalla katsella Sinua ilman minun lupaani. -- Seitsemän +taivaan nimessä, hyvät herrat, jos joku teistä rohkenee töllistellä +tätä vanhaa ukkoa tässä, kaivan minä silmät hänen päästään tikarillani! +-- Kas niin, istu nyt, vanha ystävä, ja ole iloinen -- nämä herrat +tässä ovat tuttujani -- vanhoja tovereitani, eivätkä kavalla ketään.» + +»Eiköhän Sinun olisi parempi siirtyä yksityiseen huoneeseen, +sisarenpoikani?» toimitti Giles Gosling; »Sinä puhut hiukan outoja», +lisäsi hän, »ja täällä on urkkijoita joka taholla.» + +»Minä välitän niistä viisi», vastasi Mikael mahtavana -- »urkkijoita? +pyh! -- Minä olen jalon Leicesterin kreivin palveluksessa. -- Tässä +tulee viini. -- Täytä kaikkien maljat, viinuri! Kunnon kulaus Englannin +kukan, jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! Minä sanon, jalon +Leicesterin kreivin terveydeksi! Joka ei siihen maljaan vastaa, on +Sussexin sikoja ja hänen täytyy juoda se polvillaan, tai lohkaisen minä +hänen reisilihansa ja savustan ne liikkiönä!» + +Ei kukaan jättänyt vastaamatta niin kauhein uhkauksin esitettyyn +maljaan; ja Mikael Lambourne, jonka humala ei tietystikään vähentynyt +tästä uudesta kurkun kastelusta, jatkoi samaa hurjaa meteliänsä, +uudistaen tuttavuuttaan niiden vieraiden kanssa, jotka hän ennestään +tunsi ja saaden osakseen kohtelua, missä oli nyt jonkunverran +kunnioitustakin, mutta hyvin paljon pelkoa; sillä suosikkikreivin +halvinkin palvelija, erittäinkin jos hän oli sellainen mies kuin +Lambourne, herätti, ja hyvällä syyllä, molempia tunteita. + +Sillä välin oli ukko, nähtyään oppaansa noin tajuttomassa tilassa, +heittänyt kaiken enemmän riitelemisen hänen kanssaan, istuutunut +huoneen pimeimpään soppeen, tilannut pienen annoksen viiniä, jonka +ääressä hän näytti torkuskelevan, siten vetääkseen puoleensa yleistä +huomiota niin vähän kuin mahdollista ja välttääkseen pienintä +liikahdustakin, joka voisi johdattaa hänen olemassa-olonsa hänen +matkatoverinsa mieleen, tämän siinä sydämellisesti tutustellessa vanhan +ystävänsä Abingdonin Goldthredin kanssa. + +Ȁlä usko enää minua koskaan, uljas Mikko», pauhasi rihkamakauppias, +»ell'en minä ilostunut yhtä suuresti Sinut nähtyäni kuin minä ilostun +nähdessäni vilauksenkin ostajieni rahoista! -- Nythän Sinä voit +vallan helposti hankkia ystävällesi soveliaan paikan jossakin +naamionäytelmässä tai muussa juhlatouhussa, Mikko; niin, taikka, sehän +nyt on ainakin selvää, Sinä saatat kuiskata korkeasti kunnioitettavan +herra kreivin korvaan, kun se jalo herra sattuu näille main ja +tarvitsee espanjalaista kaularöyhelöä tai muuta sen tapaista -- Sinä +saatat kuiskata hänen korvaansa: 'Täällä asuu muuan vanha ystäväni, +nuori Laurentius Goldthred Abingdonista, hänellä on kovin hyviä +tavaroita, kuten: liinakangasta, silkkiharsoa, hienointa Belgian +palttinaa ja niin poispäin -- niin, ja sitten voit sanoa, että hän on +niin pulska poika päälle kaupan, ett'ei pulskempaa koko Berkshiressä, +ja että kyllä hän toimittaa Hänen Korkeutensa asiat reilusti siinä +missä joku toinenkin kyynäräkepin kantaja; niin, ja sitten voit +sanoa --'» + +»Minä voin sanoa sata sen penteleen valetta lisäksi, mokomakin +kamasaksa», puhkesi Lambourne vastaamaan; »ei suinkaan sitä nyt auta +arkailla paria hyvää sanaa kunnon ystävän lukuun!» + +»Saas tästä, Mikko, juon terveydeksesi kaikesta sydämestäni», sanoi +rihkamakauppias; »Sinähän osaatkin tässä selittää, mikä se nyt on +oikein tosiaan muotina nykymaailman aikaan. -- Tässä oli juuri äsken +muuan tolvana kauppiaakseen, joka kirkui vanhanaikaisia espanjalaisia +varsisukkia gascognelaisia sääryksiä paremmiksi, vaikka sen nyt +sokeakin näkee, kuinka etevästi nuo ranskalaiset vehkeet vaatettavat +säärtä ja polvea, ne kun on koristettu erivärisin nauhoin ja heltuin ja +pumpuloin.» + +»Mainiosti, mainiosti ne sopivatkin», vastasi Lambourne; »ja kuitenkin +on tuo Sinun koipiparkasi, vaikka siihen onkin ripustettu noin paksut +kasat röyhellettyä palttinaa ja harsokangasta, kuin ämmän kehrävarsi, +josta puolet pellavaa on kiskottu langaksi!» + +»Enkö minä sitä jo sanonut!» kiljui rihkamakauppias, jonka matalat +aivot nyt myöskin alkoivat joutua kokonaan tulvan valtaan; »minne se +nyt meni se kauppias-roisto? -- tässähän oli luullakseni ihan äsken +sellainen kauppias, tuota -- Isäntä, minne helvettiin se kamasaksa +joutui?» + +»Sinne, missä kaikkien järkevien ihmisten pitäisi jo oleman tähän +aikaan päivästä, mestari Goldthred», vastasi Giles Gosling; »hän nousi +huoneeseensa, laskee siellä paraillaan tämän päivän myyntiä ja +valmistautuu huomisiin kauppoihin.» + +»Hirttäkää se mies, mokomakin kehno tolvana!» käski Goldthred; +»tekisipä saakeli soikoon kunnon työn se, joka hieman keventäisi hänen +tavaramyttyään, -- tuollainen patikkalurjusten lauma kiertää maat ja +mantereet ja tekee paljasta vahinkoa seudun vakinaisille kauppiaille. +Mutta onpa vielä kelpo poikia Berkshiressä, isäntä -- kyllä se Teidän +reppusaksanne tapaa miehensä Maiden Castlessa, siitä saatte olla +varma!» + +»Jokohan?» vastasi isäntä nauraen; »joka hänet tapaa, tapaa myös +miehensä -- se veitikka ei ole aivan eilisen teeren poikia hänkään.» + +»Eikö ole?» pääsi Goldthredilta. + +»Ei niin olekaan», vahvisti isäntä; »hänhän näyttää, koira vieköön, +yhtä väkevältä kuin sekin kelpo reppuri, joka kerran niin +perinpohjaisesti löylytti Robin Hoodia, kuten vanhassa laulussa +sanotaan: + + »Robin Hoodpa nyt paljasti miekkansa, + Mittansa reppuri vaan; + Ja sai rosvo niin reimasti loikkiinsa, + Ett'ei kestänyt seisaallaan.» + +»Hiiteen se konna, lähettäkää hänet matkaansa», haasteli +rihkamakauppias; »jos hän on sellainen voimanpesä kuin sanotte, niin +eipä taitaisi isosti hyödyttää rehkiminen hänen kanssaan. -- Mutta +kuuleppas, Mikko -- kunnon Mikkoseni -- mitenkä jaksaa se Hollannin +palttina, jonka minulta voitit?» + +»Hyvin, hyvin, kuten näet, mestari Goldthred», vastasi Mikko; »minä +tarjoan Sinulle kulauksen sen kaupan tekijäisiksi. -- Täytä tuoppi, +juomanlaskija.» + +»Etpä Sinä enää, luullakseni, voita palttinapakkoja moisilla vedoilla, +Mikko-ystäväiseni», sanoi kauppias; »sillä se yrmy karhu, Tony Foster, +on haukkunut Sinut pataluhaksi ja vannonut, ett'et Sinä enää koskaan +saa saastuttaa hänen taloansa, koska Sinun sadattelusi muka kykenisivät +pudottamaan katon kristityn ihmisen niskaan.» + +»Puhuuko se sellaisia, se tekopyhä saituri?» karjui Lambourne: -- No +sitten täytyy hänen tulla tänne ottamaan vastaan käskyjäni, juuri tänä +siunattuna iltana, tänne enoni katon alle! Minä veisaan hänelle +semmoisen messun, että hän luulee jo pirun roikkuvan liepeissään kun +kuulee vain minun puhuvan.» + +»Ei, mutta kyllä Sinun ovat jo yläkamarisi aivan ilmitulessa, Mikko!» +epäili kauppias. »Tony Fosterko tottelisi noin vain Sinun vihellystäsi! +-- Hohhoi, Mikkoseni, mene nukkumaan -- mene nukkumaan.» + +»Sanonpa Sinulle jotakin, Sinä kaitaposkinen hölmö», vastasi Mikael +Lambourne vimmoissaan, »minä panen vetoon viisikymmentä enkelikolikkoa +myymäläsi viittä ensimäistä laatikkoa vastaan, siitä vale-akkunasta +ylöspäin lukien, ja kaikkea, mitä niissä on, että minä saan Tony +Fosterin tulemaan tähän tupaan, ennen kuin olemme ehtineet kallistaa +kolmet maljat.» + +»Minä en lyö niin korkeata vetoa», sanoi kauppias, jonkun verran +selvinneenä tarjouksesta, joka osoitti Lambournen puolelta melkein +liian yksityiskohtaista hänen myymälänsä salakomerojen tuntemusta, +»minä en käy niin suureen veikkaan», toisti hän; »mutta jos haluat, +panen minä viisi enkelikolikkoa Sinun viittä pyöryväistäsi vastaan +siitä, ett'ei Tony Foster lähde iltarukouksen jälkeen majastaan +rientääkseen oluttupaan, ei Sinun mieliksesi eikä kenenkään muunkaan.» + +»Sovittu!» huusi Lambourne. -- »Kas tässä, eno, pitäkää panoksia ja +pankaa joku nuoremmista tynnyrinnuolijoistanne tai viinuripojistanne +heti paikalla hyppäämään kartanoon, viemään tämä kirje mestari +Fosterille ja sanomaan hänelle, että minä, hänen harras ystävänsä +Mikael Lambourne, pyydän saada puhella hänen kanssaan enoni linnassa +täällä sangen tärkeistä asioista. -- Ota nyt koivet selkääsi, poika, +sillä aurinko laskee kohta, ja se roisto käy nukkumaan lintujen kanssa, +säästääkseen lampaantalia -- hyi saakeli!» + +Lyhyen ajan kuluttua -- mikä käytettiin juomiseen ja räyhäämiseen -- +palasi lähetti ja ilmoitti herra Fosterin tulevan aivan pian. + +»Voitto! Voitto!» kiljaisi Lambourne ja ryntäsi panosten kimppuun. + +»Ei ennen kuin hän tulee, jos suvaitset», esti kauppias. + +»Mitä, lempo soikoon, hänhän on jo kynnyksellä», penäsi Mikael. -- +»Mitä hän sanoi, poika?» + +»Palvelukseksenne, Teidän Korkea-arvoisuutenne», vastasi lähetti, »hän +pilkisteli akkunasta, pyssy kädessä, ja kun minä olin toimittanut +Teidän asianne peljäten ja vavisten, ilmoitti hän happamin naamoin, +että Teidän Ylevyytenne olisi saanut mennä Manalan asuinmajoihin.» + +»Taikka helvettiin, luullakseni», virkkoi Lambourne -- »sinnehän hän +lähettää kaikki, jotka eivät kuulu hänen pyhäinsä yhteyteen.» + +»Aivan niin», vastasi poika, »minä vain käytin tuota toista +lausepartta, koska se oli runollisempi.» + +»Nerokas miehenalku», julisti Mikael; »saas tästä kunnon siemaus +runollisen kurkkusi kostukkeiksi. -- Ja mitä Foster muuta sanoi?» + +»Hän huusi minut takaisin», jatkoi poika, »ja käski minun sanoa, että +jos Teillä oli jotakin hänelle puhumista, piti Teidän mennä hänen +luokseen.» + +»Ja mitä sitten?» tiedusteli Lambourne. + +»Hän luki kirjeen ja näytti noin niinkuin raivostuvan, ja kysyi +minulta, oliko Teidän Korkea-arvoisuutenne juomapäällä -- johon minä +vastasin, että kyllä Te hieman espanjaa puhuitte kuten ainakin mies, +joka on käynyt Kanarian saarilla.» + +»Tiedä huutia, Sinä kolpakkokääpiö, Sinä paisuneen laskun penikka!» +äkäili Lambourne. »Tiedä huutia! -- Mutta mitä sanoi hän sitten?» + +»Hän murisi», vastasi nulikka, »että ell'ei hän tulisi, voisi Teidän +Ylevyytenne toitottaa kaikkien kuuluville sellaista, mikä tulisi pitää +hampaiden takana, ja niin painoi hän vanhan matalan lakin päähänsä, +heitti nukkavierun sinisen viitan hartioilleen ja on, kuten jo sanoin, +oleva täällä tuossa paikassa.» + +»Oli siinä tottakin joukossa, siinä, mitä hän puhui», vastasi Lambourne +ikäänkuin itsekseen haastellen -- »kalloni teki taas minulle vanhan +koirankujeensa -- mutta päin tuuleen vain -- antaa hänen tulla! -- En +minä ole turhan takia niin kauvan kierrellyt maailmanrantaa, +pelätäkseni yhtä Tony Fosteria, olinpa sitten juovuksissa tai selvä. -- +Tuokaa minulle kannu vettä, kastaakseni sillä viinini.» + +Sillä välin kun Lambourne, jonka Fosterin lähestyminen oli nähtävästi +herättänyt tietoisuuteen tilastaan, yritteli valmistua häntä +vastaanottamaan, luikahti Giles Gosling ylös kulkukauppiaan kamariin ja +tapasi tämän kovasti kiihtyneenä mittelemästä huoneen lattiaa. + +»Te poistuitte äkkiä seurasta», sanoi isäntä vieraalleen. + +»Olipa aikakin, koska paholainen yhtyi kumppaniksenne», vastasi +kauppias. + +»Ei ole erin kohteliasta käyttää moista nimitystä sisarenpojastani», +sanoi Gosling, »eikä minun sopisi oikeastaan siihen enää vastatakaan, +ja kuitenkin voi Mikkoa jollakin tavoin pitää saatanan seuralaisena.» + +»Pyh -- minä en puhu nyt siitä suurisuisesta tappelupukarista», virkkoi +kauppias, »vaan siitä toisesta, joka, mikäli minä tiedän -- Mutta koska +lähtevät he? tai miksi he tulivat?» + +»Koira soikoon, niihin kysymyksiin en minä osaa vastata mitään», +selitti isäntä. »Mutta katsokaas, herra, Te toitte minulle tunnusmerkin +arvoisalta herra Tressilianilta -- kaunis kivi siinä onkin.» Hän otti +sormuksen esille, katseli sitä hetkisen ja vakuutti sitä takaisin +kukkaroonsa sovittaessaan, että se oli liian kallisarvoinen korvaus +siitä vähästä, mitä hän saattoi tehdä arvoisan lahjoittajan hyväksi. +Hän oli, jatkoi hän, julkisen majatalon isäntä, eikä hänen oikein +sopinut urkkia muiden ihmisten asioita; kuten hän oli jo aikaisemmin +ilmoittanut, ei hän ollut saanut tietoonsa muuta kuin että se nainen +oli yhä Cumnorin linnassa mitä tarkimmin vartioituna ja että hän niiden +mielestä, jotka olivat sattuneet hänet vilahdukselta näkemään, tuntui +ajatuksiinsa vaipuneelta ja tyytymättömältä yksinäisyyteensä. »Mutta +nyt», esitteli hän, »tarjoutuu sopivin tilaisuus, mitä on pitkään +aikaan sattunut, jos Te tahdotte tyydyttää herranne uteliaisuutta. Tony +Foster on tulossa tänne, ja Mikael Lambournen tarvitsee saada vain +hieman hajua uusista viinipulloista, niin ei kuningattarenkaan käsky +saisi häntä hievahtamaankaan pöydän takaa. Niin että he pysyvät siinä +ainakin tunnin tai niille paikoin. -- Nyt tulee Teidän vain heittää +reppu selkäänne, sillä se on Teidän paras tekosyynne, ja ehkäpä Te +voitte taivuttaa vanhan palvelijan, isännän varmasti ollessa poissa, +päästämään Teidät hieromaan kauppaa sen rouvan kanssa, ja niin saatte +Te ehkä tietää hänen tilastaan ja oloistaan enemmän kuin mitä minä tai +kuka muu tahansa voisimme Teille kertoa.» + +»Totta -- aivan totta», vastasi Wayland, sillä hän se oli; »erinomainen +suunnitelma, vaikka nähdäkseni hieman vaarallinen -- sillä mitäpä, jos +Foster palaisi?» + +»Hyvin mahdollinen tapahtuma tosiaankin», myönsi isäntä. + +»Taikka mitäpä», jatkoi Wayland, »jos se nainen antaisi minulle kylmät +kiitokset ponnistuksistani?» + +»Sekin on otaksuttavissa», myönsi Giles Gosling jälleen. »Minua muutoin +ihmetyttää, että herra Tressilian pitää semmoista huolta naisesta, joka +ei hänestä lainkaan välitä.» + +»Molemmissa tapauksissa käy minun huonosti», jatkoi Wayland; »eikä +minua siis Teidän neuvonne, kokonaisuudessaan katsottuna, niin +erinomaisesti miellytäkään.» + +»Mutta älkäähän nyt sekoittako minua juttuun, kunnon palvelija», +vastasi isäntä; »tämähän on herranne asia, eikä minun; Te itse +parhaiten tiedätte vaaran, johon antaudutte, tai kuinka rohkeasti Te +sitä uhmaatte. Mutta mihin ette itse uskalla ryhtyä, siihen ette voi +odottaa muidenkaan käyvän.» + +»Seis! seis!» huusi Wayland; »sanokaa minulle vain yksi seikka -- +meneekö se vanha mieskin Cumnoriin?» + +»Varmasti, niin ainakin luulen», vastasi isäntä; »sillä heidän +palvelijansa sanoi, että hänen piti viedä heidän tavaransa sinne, mutta +oluthaarikka vaikuttikin häneen yhtä voimakkaasti kuin viinipullo +Mikaeliin.» + +»Riittää», virkkoi Wayland päättävästi. -- »Minä tahdon sotkea sen +vanhan konnan juonet -- kauhea pelästys, joka valtasi minut hänen +inhoittavan naamansa nähdessäni, alkaa helpoittaa ja vihani päästä +voitolle. Auttakaahan reppua selkääni, hyvä isäntä. -- Pidä nyt varasi, +vanha Albumazar -- kohtaloosi on ilmestynyt pahansuopa vaikutus, ja se +uhkaa Ison Karhun tähtisikermästä.» + +Näin puhein heitti hän taakan selkäänsä, poistui »Mustasta Karhusta» +takatietä isännän johtamana ja valitsi yksinäisimmän polun Cumnorin +kartanoon kulkeakseen. + + + + +II Luku. + + + _Nuori paimen_. Noilla tuppisaksoilla + on enemmän kalua kuin voit luulla, sisko. + + _Talvinen Tarina_. + +Koettaessaan kaikin puolin noudattaa kreivin yhä uudistettuja käskyjä +mitä suurimman salaperäisyyden säilyttämisestä ja erittäinkin omia +juroja ja saiturimaisia tapojaan, halusi Anton Foster taloutensa +hoidossa mieluummin päästä yleiseltä huomiolta rauhaan kuin torjua +tungettelevaa uteliaisuutta. Niinpä hän, käyttämättä lukuisaa +miesjoukkoa vartioimaan hänelle uskottua aarretta ja puolustamaan +taloa, tahtoi huomiota välttääkseen vähentää väkeänsä niin paljon kuin +mahdollista, niin että ell'ei linnassa sattunut olemaan kreivin tai +Varneyn seuralaisia, vanha ukko ja kaksi ijäkästä eukkoa, joiden oli +määrä siivota kreivittären huoneita, muodostivat talon koko +palvelijakunnan. + +Toinen näistä akoista avasi oven Waylandin kolkutuksesta ja vastasi +hänen pyyntöönsä päästä näyttämään tavaroitaan talon arvoisille +naisille, ankaralla, omituisen murteellisella haukkumasanojen tulvalla. + +Kauppias älysi vaimentaa hänen rääkyntäänsä sujahuttamalla hopearahan +hänen kouraansa ja lupailemalla hieman kangasta myssyyn, jos talon +rouva vain ostaisi hänen tavaroitaan. + +»Suur kiitost, paljon kiitoksia, min onki jo ihlan rikki. -- Men ny +reppunes tonne rekuoliin. -- Siel se justiin käveliekin.» Akka vei siis +kauppiaan puutarhaan ja sanoi, osoittaen erästä vanhaa, rappeutunutta +huvihuonetta: »Tuol se on ny -- tuol noi -- kyl se ostaa, kyl vaa, se +pitie niin kovast koreist kankaist.» + +»Hän jättää minut selviytymään täältä omin apuineni», ajatteli Wayland, +kuullessaan ämmän sulkevan puutarhanportin mennessään. »Eivät ne nyt +sentään minua hakanne, eivät ainakaan uskaltane murhata niin pienestä +rikoksesta ja näin varhaisella hämäränhetkellä. Hiisi vieköön, minä +astun eteenpäin -- urhoollinen sotapäällikkö ei ajattele ennen pakoa, +ennen kuin hänet on lyöty. Näenpä kaksi naista vanhassa huvimajassa +tuolla -- mutta miten lähestyä heitä? -- Seis -- Will Shakespeare +olkoon auttajani hädässä. Minä esitän niille hieman Autolycusta.» Ja +hän lauloi lujalla äänellä ja asiaankuuluvalla rohkeudella seuraavan +suositun näytelmäpätkän: -- + + »Liinaa lumivalkoista, + Sysimustaa harsoa, + Hienon hienoja hansikoita, + Koko- ja puolinaamioita. + +»Minkä oudon ilmestyksen onkaan onni meille tänään lähettänyt, Janet?» +kysyi rouva. + +»Yhden noita turhamaisten tavarain kaupitsijoita, joita reppureiksi +sanotaan», vastasi Janet totisissaan, »ja jotka myyvät lyhyttavaroitaan +vielä lyhyemmällä mitalla. -- Ihme, että Dorcas-mummo päästi hänet +sisään.» + +»Sepä nyt sattui sopivaan aikaan, tyttö», sanoi kreivitär; »me vietämme +raskasta elämää täällä, ja tämä saattaa lyhentää ikävän hetken.» + +»Niin, armollinen rouva», vastasi Janet; »mutta isäni?» + +»Hän ei ole minun isäni, Janet, eikä toivoakseni herranikaan», virkkoi +kreivitär. -- »Minä käsken, kutsu se mies tänne -- minä tarvitsen yhtä +ja toista.» + +»Niin», vastasi Janet, »Teidän Korkeutenne tarvitsee vain viitata, ja +heti ensi lähetyksessä toimitetaan Teille kaikki, mitä Englanti suinkin +voi tarjota. -- Mutta sittenkin voi tästä syntyä onnettomuutta. -- Minä +pyydän, rakas rouva, käskekää minun lähettää tuo mies tiehensä!» + +»Minä käsken Sinua lähettämään hänet tänne», vastasi kreivitär; -- »tai +odotahan, Sinä vapiseva hölmöläinen, minä kutsun hänet itse ja pelastan +Sinut siten nuhteista.» + +»Ah! minun päiviäni, rakas rouva, jos siinä olisi kaikki», sanoi Janet +murheellisena, rouvan huutaessa kulkukauppiaalle: »Tule tänne vain, +kunnon mies -- avaa reppusi -- jos Sinulla on oivallisia tavaroita, +niin on hyvä onni lähettänyt Sinut tänne minun mielikseni ja Sinun +hyödyksesi.» + +»Mitä suvaitsee Teidän Armonne tarvita?» kysyi Wayland, päästellen +reppuaan ja levitellen sen sisältöä niin näppärästi kuin olisi hän koko +ikänsä harjoittanut kulkukauppiaan ammattia. Hän olikin joskus +tilapäisesti sitäkin työtä tehnyt monivaiheisen elämänsä aikana, ja hän +osasikin nyt kehua tavaroitaan kaikella reppurin kielevyydellä ja panna +niille taitavasti hintaa. + +»Mitäkö minä suvaitsen tarvita?» virkkoi rouva, »no, kun ottaa +huomioon, ett'en minä kuuteen pitkään kuukauteen ole ostanut +kyynärääkään pellavakangasta enkä Belgian palttinaa enkä edes +pienintäkään koristetta omiksi tarpeikseni ja oman valintani mukaan, +niin soveliaampi kysymys olisi: Mitä on Sinulla myytävänä? Panehan +syrjään tuo palttinaröyhelö ja nuo hihat -- ja nuo käärylät mustalla +harsokankaalla levitettyä kultakankaista reunusnauhaa -- ja tuo lyhyt, +kirsikanvärisestä hienosta kankaasta tehty viitta, jossa on niin +kauniit kultaiset napit ja punoksetkin -- Eikö se olekin ylen soma, +Janet?» + +»Armollinen rouva», vastasi Janet, »jos Te kysytte minun halpaa +arvosteluani, niin on se minun mielestäni aivan liian räikeä +aistikkaaseen pukuun.» + +»Mäkeen arvostelusi, ell'ei se muutu kirkkaammaksi, tyttö», sanoi +kreivitär; »Sinä saat pitää sitä itse rangaistukseksi; ja minä olen +varma siitä, että nuo kultaiset napit, ne kun ovat verrattain jykeviä, +tyynnyttävät isäsi ja saavat hänet sietämään tuota kirsikanpunaista +kangastakin. Mutta katso, ett'ei hän sieppaa niitä pois, Janet, ja vie +niitä pitämään seuraa raha-arkkuunsa vangitsemilleen enkeleille.» + +»Pyydän Teidän Armoanne säästämään isäraukkaani!» vastasi Janet. + +»Eipä suinkaan! Miksi pitäisi muka säästää häntä, joka on jo +luonnostaan niin säästäväinen?» pilaili kreivitär. -- »Mutta +palatkaamme kauppoihimme. -- Tämä päähine minulle, ja tuo hopeainen, +helmikoristeinen hiusneula; -- ja ota tästä, Janet, nämä kaksi +punaisenruskeata hametta Dorcasille ja Alisonille, jott'ei niiden +eukkoparkojen tule kylmä lähestyvänä talvena. -- Ja kuule, eikö Sinulla +ole haju-aineita tai tuoksupusseja tai kauniita, uusimuotisia +hajupulloja?» + +»Jos minä olisin kulkukauppias oikein tosissani, pianpa minusta +vääntyisi aika pomo», ajatteli Wayland, yrittäessään parhaan kykynsä +mukaan vastata kysymyksiin, joita kreivitär heitteli hänelle tuhka +tiheään malttamattomuudella nuoren naisen, joka ei pitkään aikaan ole +saanut toimittaa niin mieluista tehtävää. »Mutta miten saada hänet edes +hetkiseksi ajattelemaan vakavampia asioita?» Esitellessään parhaita +hajuaineitaan koetti Wayland yht'äkkiä kiinnittää hänen huomiotaan +ilmoittamalla näiden tavarain hinnan kohonneen melkein puolella sen +jälkeen kun Leicesterin kreivi oli alkanut komeat varustelunsa +ruhtinaallisessa Kenilworth-linnassaan, missä hän aikoo kestitä +kuningatarta ja koko hovia. + +»Haa!» huudahti kreivitär; »huhu puhui siis totta, Janet.» + +»Silkkaa totta, armollinen rouva», vastasi Wayland; »ja minua +ihmetyttää, ett'ei Teidän Armonne ole siitä tarkemmin kuullut. +Kesäretkellä juhlii jalo kreivi Englannin kuningatarta linnassaan +kokonaisen viikon; ja niitä on paljon, jotka väittävät, että Englanti +on saava kuninkaan ja Englannin Elisabet -- Jumala häntä varjelkoon! -- +puolison, ennen kuin retki on lopussa.» + +»Sen ne konnat valehtelevat!» kiljaisi kreivitär kiihkoissaan. + +»Jumalan tähden, armollinen rouva, tyyntykää», pyyteli Janet pelosta +vavisten; »kuka nyt välittäisi reppurin uutisista!» + +»Olet oikeassa, Janet!» myönsi kreivitär; »nuhtelit minua syystä. +Moiset huhut, jotka tahraavat Englannin kuuluisimman ja jaloimman +kreivin mainetta, voivatkin saada luottamusta vain alhaisten, +halpamaisten, kunnottomien ihmisten keskuudessa!» + +»Tulkoon tuhoni, armollinen rouva», virkkoi seppä Wayland, havaitessaan +kreivittären suuttumuksen suuntautuvan häneen, »jos olen tehnyt mitään, +joka ansaitsisi tämän ankaran kiivastuksen! -- Minä kerroin vain, mitä +niin monet puhuvat.» + +Sillä välin oli jo kreivitär ennättänyt tyyntyä, ja hän koetti nyt, +Janetin tuskallisten merkkien pelästyttämänä, poistaa kaikki +kiihtymyksensä jäljetkin. »Minua vain kiusoitti, kunnon mies», sanoi +hän, »kun kuulin, että kuningattaremme muka luopuisi neitseellisestä +säädystään, joka on niin kallis hänen kansalleen -- älä ajattele sitä +sen enempää.» Ja ikäänkuin tahtoen muuttaa puheenaihetta, lisäsi hän: +»Ja mitä ainetta se on tuo, jota niin huolellisesti säilytetään +hopearasiassa?» tarkastellessaan laatikon sisältöä, jossa oli erilaisia +rohtoja ja haju-aineita eri osastoissa. + +»Se on lääkettä tautia vastaan, jota ei toivoakseni Teidän Armonne +tarvitse sanoa koskaan potevansa. Jos sitä nauttii pienen turkinpavun +suuruisen määrän päivittäin yhden viikon ajan, vahvistaa se sydäntä +tuota raskasmielisyyttä ja alakuloisuutta vastaan, joka syntyy +yksinäisyydestä, suruista, pettyneestä rakkaudesta, murtuneista +toiveista --» + +»Oletko Sinä hullu, ystäväiseni?» kysyi kreivitär terävästi; »tai +luuletko Sinä, että vaikka minä ostinkin hyväntahtoisuudessani noita +Sinun romutavaroitasi suhteettomista hinnoista, Sinä nyt saat uskotella +minulle mitä hölynpölyä tahansa? -- Kuka ikinä kuuli sydämen sairautta +parannetun ruumiiseen otetuilla lääkkeillä?» + +»Armollisella luvallanne, hyvä rouva», virkkoi Wayland, »minä olen +rehellinen mies ja minä myin tavarani rehelliseen hintaan. -- Enkä minä +tämän jalon lääkkeen ominaisuuksista puhuessani suinkaan kehoittanut +Teitä sitä ostamaan. Miksi olisin siis valehdellut? Minä en sano, että +se voi parantaa syvälle juurtuneita sielun kärsimyksiä, siinä voivat +auttaa vain Jumala ja aika; mutta minä sanon, että tämä elähyttävä +lääke poistaa pahoja höyryjä, jotka syntyvät ruumiissa mielen +hautomasta alakuloisuudesta. Useata ihmistä olen minä sillä jo +auttanut, sekä hovissa että muualla, ja nyt aivan hiljattain paransin +minä sen avulla erään herra Edmund Tressilianin, kunnianarvoisan +cornwallilaisen aatelismiehen, joka oli hyljätyn lemmen takia, niin +kerrottiin, joutunut niin raskaalle mielelle, että hänen ystävänsä +pelkäsivät hänen henkeään.» + +Hän vaikeni; kreivitärkin pysyi hiljaa hetkisen aikaa ja kysyi sitten +äänellä, jonka sävyä hän turhaan koetti pinnistää lujaksi ja +välinpitämättömäksi: + +»Ja onko aatelismies, josta puhuit, nyt täydelleen toipunut?» + +»Kutakuinkin, armollinen rouva», vastasi Wayland; »hän ei ainakaan +kärsi enää ruumiillisia tuskia.» + +»Minä ostan hiukan tuota lääkettä, Janet», sanoi kreivitär. +»Minutkin valtaa joskus tuollainen ajatuksen ja järjen samentava +raskasmielisyys.» + +Ȁlkää sitä tehkö, armollinen rouva», neuvoi Janet; »kuka takaa, että +tämä mies myy ainetta, joka ei ole terveydelle vahingollista?» + +»Minä todistan itse rehellisyyteni», vastasi Wayland ja nieli jonkun +verran lääkettä heidän nähtensä. Kreivitär osti sitten loput, sillä +Janetin vastustelut saivat hänet vain sitä itsepäisemmin pysymään +aiheessaan. Sitten otti hän heti paikalla ensimäisen annoksen ja väitti +tuntevansa sydämensä keventyneen ja elinvoimansa lisääntyneen -- +seuraus, joka kaiken todennäköisyyden mukaan johtui vain hänen omasta +mielikuvituksestaan. Kreivitär kasasi sitten kaikki ostoksensa yhteen +läjään, heitti kukkaronsa Janetille ja kehoitti häntä laskemaan summan +ja maksamaan kauppiaan saatavat; minkä jälkeen hän, ikäänkuin +kyllästyneenä huviin, jota hänelle oli ensimmältä tuottanut +keskustelunsa Waylandin kanssa, toivotti hänelle hyvää iltaa ja asteli +huolettomasti kartanoon, siten ryöstäen Waylandilta kaiken tilaisuuden +päästä puhumaan hänen kanssaan kahden kesken. Seppä kiiruhtikin sen +tähden selvittämään asioita edes Janetin kanssa. + +»Tyttö», sanoi hän, »kasvoistasi päättäen pidät Sinä hartaasti +emännästäsi. Hän kaipaakin kipeästi uskollista palvelusta.» + +»Ja hyvin hän ansaitseekin uskollisen palvelukseni», vastasi Janet; +»mutta entä sitten?» + +»Tyttö, minä en ole lainkaan se, miltä näytän», virkkoi kulkukauppias, +äänensä alentaen. + +»Sitä vähemmän otaksuttavaa on, että Te olisitte kunniallinen mies», +iski Janet. + +»Sitä enemmän otaksuttavaa», vastasi Wayland, »koska en ole reppuri.» + +»Lähtekää siis heti paikalla täältä, tai minä huudan apua», koveni +Janet; »isänikin on kai jo tullut kotiin.» + +»Maltahan nyt, tyttö», sanoi Wayland; »muutoin joudut tekemään +sellaista, mitä saisit myöhemmin katua. Minä olen emäntäsi ystäviä; hän +tarvitsee niitä enemmän; älä siis syökse turmioon niitä harvoja, joita +hänellä on.» + +»Mistä minä ne tunnen?» kysyi Janet. + +»Katso minua kasvoihin», vastasi seppä Wayland, »ja sano, etkö saata +lukea rehellisyyttä piirteistäni.» + +Ja tosiaankin, vaikk'ei hän ollut suinkaan kaunis, oli hänen +kasvoillaan kuitenkin se kekseliään hengen ja nopean ajatuskyvyn +terävä, voimakas ilme, joka yhtyneenä eloisiin, kirkkaihin +silmiin, hyvinmuodostuneeseen suuhun ja älykkääseen hymyyn +usein luo miellyttäväisyyttä ja viehätystä itsessään rumiin ja +epäsäännöllisiinkin piirteihin. Janet tarkasteli häntä uskonlahkonsa +ovelalla suoruudella ja sanoi: »Huolimatta kehutusta rehellisyydestäsi, +ystäväiseni, ja vaikk'en minä olekaan tottunut lukemaan enkä +arvostelemaan sellaisia kirjoja kuin Sinä panet minut tutkimaan, niin +luulen kasvoissasi näkeväni jonkun verran reppuria -- ja jonkunverran +rosvoa.» + +»Ehkäpä vähässä määrässä sitäkin», vastasi seppä Wayland nauraen. +»Mutta tänä iltana tai huomenna tulee tänne isäsi kanssa muuan vanha +ukko, jolla on kissan hiipivä astunta, rotan kavala, salavihainen +katse, lintukoiran nöyristelevä oveluus, verikoiran varma ote -- häntä +varo, niin itsesi kuin emäntäsi takia. Katsos, kaunis Janet: hän +kuljettaa kyykäärmeen myrkkyä kyyhkysen teeskennellyn viattomuuden +verhossa. Mitä tuhoa hän nyt teille suunnittelee, sitä en voi varmaan +sanoa, mutta kuolema ja turmio ovat aina ennen hänen askeleitaan +seuranneet. -- Älä puhu tästä mitään emännällesi -- taitoni saa minut +uskomaan, että hänen nykyisessä tilassaan voi pahan pelko olla yhtä +vaarallinen kuin sen vaikutus. -- Mutta katso, että hän ottaa sitä +minun ainettani, sillä» -- (hän alensi äänensä ja lausui hiljaa, mutta +painokkaasti tytön korvaan) -- »se on vastamyrkkyä -- kuule, nyt he +tulevat puutarhaan!» + +Meluavan iloilun ja äänekkään puhelun hälinä läheni tosiaankin +puutarhan porttia, ja sen säikäyttämänä loikkasi seppä Wayland tiheään +pensaikkoon, Janetin peräytyessä huvimajaan, jott'ei häntä huomattaisi +ja jotta hän samalla voisi salata, ainakin ensihädässä, luullulta +kulkukauppiaalta ostetut tavarat, jotka vielä viruivat hujan hajan +kesähuoneen lattialla. + +Janetilla ei ollut kuitenkaan mitään syytä pelkoon. Hänen isänsä +ja tämän vanha palvelija, Leicesterin kreivin palvelija ja +tähtienselittäjä tulivat puutarhaan suurella melulla ja pauhulla, +koettaen äärimmäisellä vaivalla tyynnytellä Lambournea, jonka aivot +väkineste oli nyt sytyttänyt kokonaan tuleen ja joka oli niitä +onnettomia ihmisiä, mitkä, kun he kerran ovat joutuneet viinin +lumoihin, eivät muiden juoppojen tavoin vaivu uneen, vaan pysyvät +osittain humalansa vallassa useita tunteja, kunnes he lopulta yhä +uudistuvien kulausten vaikutuksesta päätyvät jonkunlaiseen tiedottoman +hulluuden tilaan. Monien tämänlaisten päihtyneiden tavoin ei +Lambournekaan ollut menettänyt liikunto- eikä puhekykyjään, vaan puhui +päinvastoin tavattoman pontevasti ja laveasti ja huusi kuuluville +kaikkea sellaista, minkä hän muutoin olisi pitänyt visusti salassa. + +»Kuinka!» toitotti Mikael äänensä koko voimalla, »eikö minulle muka +anneta tervetuliaisia -- ei kunnon ryyppyä, vaikka minä olen tuonut +onnen ja rikkauden Sinun vanhaan, ränsistyneeseen koirankoppiisi erään +perkeleen liittolaisen hahmossa, joka osaa muuttaa liuskakiven palasia +selviksi Espanjan kultakolikoiksi? -- Kas niin, Sinä Tony Tulenpistäjä, +Sinä paavilainen, puritani, tekopyhä, saituri, konna, paholainen, +kaikkien ihmiskunnan syntien lihaksitulemus, kumarra syvään ja tervehdi +häntä, joka tuo taloosi jumaloimasi mammonan!» + +»Taivaan nimessä», sanoi Foster, »puhu hiljempää -- tule pois taloon -- +saat viiniä ja mitä tahansa haluat.» + +»Ei, Sinä vanha maanmuna, minä tahdon juoda sen tässä», jyristi +humaltunut tappelupukari. -- »Tässä näin, _al fresco_, kuten +italialainen sanoo. -- Ei, ei, minä en halua juoda yhdessä tuon +myrkkyjä sekoittelevan paholaisen kanssa samassa huoneessa enkä +tukehtua arsenikin ja elohopean höyryihin; se konnamainen Varney opetti +minut sitä karttamaan.» + +»Tuokaa nyt sille viiniä, kaikkien paholaisten nimessä!» tuskitteli +kullantekijä. + +»Ahaa! ja Sinä kai höystäisit sen hyvin mielelläsi, Sinä vanha +rehellisyyden perikuva, etkös höystäisikin? Pianpa kuohuisi +aivokopassani vihtrilliä ja aivastusjuurta ja rikkihappoa ja sievettä +ja kahtakymmentä muuta helvetinainetta niinkuin noidan kattilassa pirua +manattaessa. Ojennappas pullo minulle omakätisesti, vanha Tony +Tulenpistäjä -- ja se saakin olla kylmää -- minä en halua juoda muinoin +poltettujen piispojen roviolla lämmitettyä viiniä. -- Tai odotahan, +tulkoon vain Leicesterista kuningas, jos hän tahtoo -- hyvä -- ja +Varneystä, siitä Varney-konnasta, suurvisiiri -- mainiota, mainiota! -- +ja mitä minusta sitten tulisi? -- no, keisari -- keisari Lambourne! -- +Minä tahdon nähdä sen niiden suloisen kaunottaren, jonka ne ovat +teljenneet tänne salanautinnokseen. -- Hänen pitää juuri tänä jumalan +iltana täyttämän viinimaljani ja pistämän yömyssyn päähäni. Mitä tekee +mies kahdella eukolla, vaikka hän olisikin sitten kreivi kaksinkymmenin +kerroin? -- vastaa tähän, Tony-poikaseni, Sinä vanha kirottu tekopyhä +koira, jonka nimen Jumala pyyhki pois elämän kirjasta, mutta jota +kiusaa se alituinen toivo, että kyllä se sinne vielä takaisinkin +otetaan. -- Sinä vanha piispanpolttaja, Sinä Jumalaa pilkkaava +uskonkiihkoilija, vastaappas siihen!» + +»Minä työnnän tikarini sen sisään varteen asti», murisi Foster +matalalla, raivosta värisevällä äänellä. + +»Taivaan nimessä, ei väkivaltaa!» hätäili tähtienselittäjä. »Tässä on +meneteltävä sievemmällä tavalla. -- Kas tässä, kunnon Lambourne, +haluatko tyhjentää kanssani maljan jalon Leicesterin kreivin ja herra +Rikhard Varneyn terveydeksi?» + +»Haluan kun haluankin, oma Albumazarini. -- Haluan kun haluankin, Sinä +rehellinen rotanmyrkyn myyjä, -- tahtoisinpa suudella Sinua, Sinä +kunniallinen _Lex Julian_ rikkoja (kuten ennen Leydenissä +sanottiin), ell'et Sinä haisisi niin kirotusti tulikivelle ja muille +saatanan apteekkitavaroille. -- Saas tästä, valmis on -- Varneyn ja +Leicesterin malja! -- kahden jalosti kohoavan hengen -- kahden +salajuonisen, syvälle sukeltavan, korkealle lentävän, sydämettömän, +kunnianhimoisen roiston malja! -- Hyvä, minä en sano enempää, mutta +minä aijon hioa tikariani sen ihmisen rintaluihin, joka ei siihen +maljaan vastaa! Ja niin, hyvät herrat --» + +Näin puhuen tyhjensi Lambourne tähtienselittäjän ojentaman maljan, +jossa ei ollutkaan viiniä, vaan puhdasta väkiviinaa. Hän yritti +puolinaista kirousta, pudotti tyhjän maljan hyppysistään, nosti kätensä +miekan ponteen, mutta ei jaksanut vetää sitä tupesta, horjui ja kaatui +vihdoin tajuttomaksi, liikkumattomaksi palvelijan syliin; tämä laahasi +hänet huoneeseen ja toimitti vuoteelle. + +Yleisen hämmingin vallitessa pääsi Janet huomaamatta emäntänsä +huoneeseen, vavisten kuin haavan lehti, ja päätti pitää kreivittäreltä +salassa sen kauhistavan epäluulon, joka ei voinut olla heräämättä hänen +mielessään päihtyneen Lambournen kaameiden puheiden vaikutuksesta. +Hänen pelkonsa, vaikka se ei voinutkaan vielä pukeutua mihinkään +määrättyyn muotoon, kulki kuitenkin yhtä rintaa kulkukauppiaan +varoituksen kanssa; ja hän kehoitti hartaasti emäntäänsä noudattamaan +päätöstään reppurin suositteleman lääkkeen nauttimisesta, josta hän +ehkä muutoin olisi häntä kieltänyt. + +Eivätkä Lambournen viittailut olleet jääneet kuulumatta +Waylandiltakaan, joka osasi niitä paljoa paremmin tulkita. Hän tunsi +syvää sääliä, nähdessään niin suloisen olennon kuin kreivittären, jonka +hän oli ensi kerran tavannut kotoisen onnen helmassa, sellaisen +roistojoukon juonittelujen esineenä. Ja hänen raivonsa saavutti +äärimmäisen rajansa, kun hän kuuli vanhan mestarinsa äänen, miehen, +jota kohtaan hän tunsi yhtä syvää vihaa kuin pelkoakin. Hän oli myös +hieman ylpeä omasta taidostaan ja keinoistaan, ja niin vaarallinen kuin +tehtävä olikin, teki hän vielä samana yönä päätöksen tunkeutua +salaisuuden perille ja jos suinkin mahdollista, auttaa sitä onnetonta +naista. Muutamista Lambournen sadattelujen sekaan pujahtaneista +sanoista sai Wayland nyt ensi kerran aihetta epäillä, ett'ei Varney +ollutkaan ehkä toiminut kokonaan omaan laskuunsa tavoitellessaan tämän +ihanan olennon rakkautta ja sen myös saavuttaessaan. Huhu tiesi kertoa +tämän innokkaan palvelijan jo ennenkin avustaneen herraansa +lemmenseikkailuissa; ja niin alkoi Wayland uumoilla, että kenties +Leicester näyttelikin pää-osaa koko tässä jutussa. Tytön ja kreivin +avioliittoa hän ei voinut aavistaakaan, mutta jo tilapäisenkin +lemmenkujeilun paljastaminen naisen kanssa, joka oli neiti Amy +Robsartin säätyä ja arvoa, oli mitä tärkein salaisuus, josta riippui +tämän suosikin valta Elisabetin suhteen. »Vaikka Leicester itse +epäröikin ryhtyä tukahuttamaan sellaista huhua mitä ankarimmin +keinoin», ajatteli hän, »niin oli hänellä ympärillään miehiä, jotka +tekisivät hänelle sen palveluksen ilman hänen suostumustaankin. Jos +minä tähän asiaan sekaannun, niin täytyy sen tapahtua tavalla, jota +vanha mestarinikin käyttää saatanan mannaansa valmistaessaan: luja +naamari kasvoilla. Siksipä aijonkin lähteä huomenna Giles Goslingin +luota ja muutella olopaikkaani ja kulkusuuntaani yhtä usein kuin +vainottu kettu. Mutta haluaisinpa sentään nähdä sen pikku +puritanittaren vielä kerran. Hän näytti melkein liian somalta ja +viisaalta polveutuakseen sellaisesta konnasta kuin Anton +Tulenpistäjästä.» + +Giles Gosling oli Waylandin lähdöstä pikemmin mielissään kuin +suruissaan. Kunnon ravintoloitsija piti niin vaarallisena Leicesterin +kreivin suosikin suunnitelmien vastustamista, että hänen hyvä sydämensä +tuskin jaksoi kannattaa hänen hyviä aikomuksiaan ja että hänestä oli +erinomaisen mieleistä, jos hän saattoi toivoa koko avustamistoimen +taakan putoavan hänen hartioiltaan; mutta kuitenkin vakuutti hän yhä +alttiisti ja ilomielin suorittavansa tarpeen vaatiessa herra +Tressilianille tai hänen lähetilleen kaikkia sellaisia palveluksia, +jotka suinkin sopivat hänen ravintoloitsijanammatilleen. + + + + +III Luku. + + + Huima kunnianhimo, joka hyppyyn + yrittää, mutta ylenniskoin suistuu. + + _Macbeth_. + +Kenilworthin lähestyvien juhlallisuuksien komeus oli nyt yleisenä +puheenaiheena koko Englannissa; ja läheltä ja kaukaa haalittiin sinne +kaikkea, mikä saattoi kohottaa Elisabetille hänen mahtavimman +suosikkinsa linnassa valmisteltavan vastaanoton loistoa ja +uljuutta. Sillä välin näytti Leicester päivä päivältä nousevan +yhä korkeammalle kuningattaren suosiossa. Hän oli herkeämättä +Elisabetin rinnalla neuvoskunnassa, ja halukkaasti kuunneltiin häntä +hovihuvittelujen hetkinä -- hän sai osakseen tuttavallisuutta lähenevää +hyväntahtoisuutta -- häneen katsoivat kaikki, joilla oli hovissa +jotakin toivomista -- häntä mielistelivät ulkomaalaiset lähettiläät, +mitä mairittelevimmin vakuuttaen hallitsijainsa suurta kunnioitusta +häntä kohtaan -- hän näytti olevan tuon ylvään Elisabetin Alter Ego, ja +kuningattaren otaksuttiin nyt yleisesti odottavan vain aikaa ja +tilaisuutta kohottaakseen hänet avioliiton kautta hallitsijavaltansa +osallisuuteen. + +Sellaisen menestyksen ylenpalttisuuden keskellä oli tämä onnen ja +kuningattaren suosion lemmikki ehkä onnettomin mies koko valtakunnassa, +joka näytti noudattavan hänen pienempiäkin viittauksiaan. Keijukaisten +kuninkaan tavoin oli hän ylempänä ystäviään ja liittolaisiaan ja näki +paljon sellaista, mitä nämä eivät nähneet. Hän tunsi tarkoin +valtijattarensa luonteen; juuri tämä syvällinen ja perinpohjainen +kuningattaren oikkujen, samoin kuin hänen jalojen ominaisuuksiensakin +tuntemus, yhtyneenä suuriin älyn lahjoihin ja täydellisen +hienostuneeseen ulkonaiseen esiintymiseen oli kohottanut hänet niin +korkealle Elisabetin suosiossa; mutta juuri tämä samainen tuntemus sai +hänet joka silmänräpäys pelkäämään äkkinäistä, musertavaa vihastumusta. +Leicester oli samanlaisessa asemassa kuin merimies, jolle kartta +osoittaa kyllä kaikki väylän yksityiskohdatkin, mutta joka samalla +näkee siinä niin paljon matalikkoja, särkkiä ja kalliokareja, että +hänen tuskallisesti tähystävä silmänsä ei voita muuta niiden +tarkastelemisesta kuin sen vakaumuksen, että hänen pelastuksensa on +luettava melkein täydelliseksi ihmeeksi. + +Kuningattaren luonteessa yhtyivät tosiaankin kummallisesti mitä terävin +miehinen äly ja kaikki ne heikkoudet, jotka etupäässä lasketaan +naissukupuolelle kuuluviksi. Hänen alamaisensa saivat suureksi +hyödykseen nauttia hänen hyvistä ominaisuuksistaan, jotka loistavasti +voittivat hänen pahat puolensa; mutta hänen hovilaisensa ja +seuralaisensa saivat usein kestää mitä äkillisimpiä ja kiusallisimpia +oikullisuuden ailahduksia ja mielen puuskauksia, joka oli sekä +salavihainen että hirmuvaltainen. Hän oli kansansa hyvä äiti, mutta hän +oli myöskin oikea Henrik VIII:n tytär; ja vaikka aikaisemmat +kärsimykset ja oivallinen kasvatus olivatkin lieventäneet ja +lauhduttaneet »oikullisuudessaan hirmuisen» kuninkaan perinnäistä +luonnetta, eivät ne olleet sentään kyenneet sitä kokonaan muuttamaan. +-- »Hänen mielensä», sanoo hänen älykäs ristipoikansa John Harrington, +joka sai tuntea niin hänen hymyään kuin hänen suuttumustaankin ja joka +siis perustaa kuvauksensa omiin kokemuksiinsa, »oli usein kuin vieno +tuulahdus, joka kesäisenä aamuna lännestä huokuu -- se on niin suloinen +ja se virkistää koko seudun. Hänen puheensa voitti kaikkien sydämet. +Mutta sitten saattoi hänessä ilmetä sellaisia suunnan muutoksia, kun ei +toteltu jotakin hänen käskyään, ett'ei jäänyt yhtään epäilemisen sijaa, +kenen tytär hän oli. Kun hän hymyili, oli hän pelkkää päivänpaistetta, +josta jokainen pyrki nauttimaan, jos vain pääsi, mutta sitten tuli +myrsky, pilvet kokoontuivat äkkiä taivaanrannalle ja salama iski +kauhistavasti kaikkiin ilman eroitusta.» + +Tämä luonteen vaihtelevaisuus, kuten Leicester hyvin tiesi, oli +erittäinkin peljättävä niille, joilla oli osaa kuningattaren +hellimmissä tunteissa ja jotka olivat riippuvaisia enemmän hänen +henkilökohtaisesta arvonannostaan kuin niistä välttämättömistä +palveluksista, mitä he saattoivat suorittaa hänen neuvoskunnilleen ja +kruunulleen. Burleighin tai Walsinghamin suosio esimerkiksi, niin +paljon huomaamattomampi kuin se olikin hänen omaa asemaansa, perustui, +sen tajusi Leicester selvästi, Elisabetin järkevään harkintaan, eikä +hänen puolueellisuuteensa, ja oli siis vapaa niistä muuttumisen ja +pettämisen mahdollisuuksista, jotka välttämättömästi seurasivat +etupäässä ulkonaisille avuille ja naiselliselle mieltymykselle +rakennettua kohoamista. Kuningatar arvosteli näitä suuria, viisaita +valtiomiehiä vain niiden toimenpiteiden mukaan, joita he ehdottivat, ja +niiden syiden mukaan, joilla he tukivat ajatuksiaan neuvoskunnassa; kun +taas Leicesterin menestys riippui kaikista noista heikoista, +häilähtelevistä oikun ja mielialan tuulahduksista, jotka kaatavat tai +auttavat rakastajaa, tämän pyrkiessä saavuttamaan lemmittynsä suosiota; +lisäksi oli vielä Elisabet sellainen lemmitty, joka milloin tahansa +saattoi muuttua peloittavaksi, jos hän naisen tunteita noudattaessaan +sattui unohtamaan kuningattaren arvon tai loukkaamaan kuningattaren +oikeuksia. Kaikista näistä valtaansa, »joka oli liian raskas +säilytettäväksi ja liian suuri hyljättäväksi», piirittävistä +vaikeuksista oli Leicester täysin selvillä; ja kun hän tuskaisena +tähysteli ympärilleen keksiäkseen keinoja epävakaisen asemansa +lujittamiseksi ja kun hän joskus mietti, miten päästä siitä kunnialla +eroon, havaitsi hän vain hyvin vähän toiveita niin puoleen kuin +toiseenkin. Sellaisina hetkinä kääntyivät hänen ajatuksensa +askartelemaan hänen salaisessa avioliitossaan ja sen seurauksissa; ja +tuntien katkeruutta itseään, ell'eihän juuri onnetonta kreivitärtään +kohtaan, laski hän tämän malttamattoman teon syyksi, se kun oli +tapahtunut, kuten hän nyt sanoi, järjettömän intohimon lumoissa, niin +sen, että hänen nyt oli enää mahdotonta nostaa valtaansa vankalle +perustukselle, kuin senkin, että hänen tuhoisa kukistumisensa saattoi +tapahtua minä silmänräpäyksenä tahansa. + +»Ihmiset huhuilevat», niin kulkivat hänen ajatuksensa näinä +tuskan ja katumuksen hetkinä, »että minä voisin nousta Elisabetin +puolisoksi ja Englannin kuninkaaksi. Kaikki tähtää siihen. Sitä +avioliittoa ylistetään riemulauluin, roskaväen heitellessä lakkejaan +ilmaan. -- Siihen viittaillaan kouluissa -- siitä kuiskaillaan +vastaanottohuoneessa -- sitä puolletaan saarnastuolista -- sitä +rukoillaan kaikissa kalvinilaisissa kirkoissa -- sitä koskettelevat +valtiomiehet jopa salaisessa neuvoskunnassakin. -- Näitä rohkeita +viittailuja ei ole Elisabetin puolelta kohdannut ei soimaus eikä nuhde +eikä vihastus, eikä hän niitä kuullessaan ole tuskin toistanut tuota +tavallista naisellista vakuutustaan, että hän tahtoo muka elää ja +kuolla neitseellisenä kuningattarena. -- Hänen sanansa ovat olleet +hyvänsävyisempiä kuin koskaan ennen, vaikka hän tietääkin moisia huhuja +olevan liikkeellä -- hänen tekonsa suosiollisempia -- hänen katseensa +hellempiä kuin koskaan ennen. -- Mitään muuta ei näytä puuttuvan minun +pääsemisestäni Englannin kuninkaaksi ja kohoamisestani hovisuosion +myrskyjen yläpuolelle, kuin että kurottaisin käteni ottamaan tuon jalon +kruunun, joka on koko maailman kunnia ja ylpeys! Mutta juuri silloin, +kun minä mitä rohkeimmin ojentaisin kättäni, kahlehtiikin sitä +salainen, hellittämätön side! -- Ja tässä on Amyn kirjeitä», puheli hän +itsekseen, ottaen ne esiin nyrpeänä ja alakuloisena, »hän kärttää minua +tunnustamaan hänet julkisesti -- tekemään oikeutta itselleni ja hänelle +-- ja Herra ties mitä vielä. Nähdäkseni olen jo tehnyt itselleni +kaikkea muuta kuin oikeutta. Ja hän puhuu aivan siten kuin ottaisi +Elisabet vastaan tiedon tästä asiasta riemuiten kuin äiti, joka kuulee +toivorikkaan poikansa joutuneen onnellisiin naimisiin! -- Hänetkö, sen +Henrikin tyttären, joka ei säästänyt miestä vihassaan eikä naista +himossaan, -- hänetkö olisi lemmen leikki päässyt viettelemään ja +vetämään sellaiseen kauheaan asemaan, että hän olisi juuri +tunnustamaisillaan rakkautensa mieheen, jonka sitten keksittäisiinkin +olevan naimisissa! -- Elisabetko saisi havaita olleensa sellaisen +pilailun esineenä, että moista käyttäisi vain joku ilosteleva hovimies +maalaistyttöjä hemputellessaan! -- Me saisimme silloin tuhoksemme +nähdä, mitä merkitsee _furens quid femina_!» + +Tähän kohtaan hän pysähtyi ja kutsui Varneyta, jonka neuvoihin hän nyt +turvautui useammin kuin ennen, koska kreivi muisti ne varoitukset, +joilla tämä oli vastustanut hänen salaista avioliittoaan. Heidän +keskustelunsa päätyi tavallisesti levottomiin suunnitteluihin tavasta, +millä kreivitär oli esitettävä Kenilworthissa, ja lopuksi päätettiin +aina siirtää matka päivästä toiseen. Mutta vihdoin kävi asian +ratkaiseva järjestely välttämättömäksi. + +»Elisabet ei jätä häntä näkemättä», sanoi kreivi; »onko hänen +mielessään herännyt epäilyksiä, kuten suuresti pelkään, tai pitääkö +Sussex tai joku muu salainen viholliseni Tressilianin syytöstä hänen +muistissaan, sitä en tiedä; mutta kaiken suosiollisuutensakin kesken +palaa hän usein Amy Robsartin juttuun. Amy on minusta ikäänkuin pahan +onnen juhlavaunuihini sitoma orjatar, joka häpäisee ja halventaa +riemuvoittoani, juuri kun se on korkeimmillaan. Osoitappas nyt +oveluuttasi, Varney, ja päästä minut tästä selviämättömästä pulmasta. +Minä olen asetellut kaikkia esteitä niiden kirottujen juhlien tielle, +mitä suinkin edes jonkunlaisen syyn nojalla saattoi asettaa, mutta +tämänpäiväinen keskustelumme heitti kaikki hyvän sattuman varaan. +Kuningatar sanoi minulle ystävällisesti, mutta päättävästi: 'Me emme +anna Teille enään aikaa valmistuksiin, muutoin Te vallan saatatte +talonne vararikkoon. Lauvantaina, 9 päivänä heinäkuuta tulemme olemaan +luonanne Kenilworthissa. -- Me pyydämme, ett'ette unohtaisi ainoatakaan +osoittamaamme vierasta tai seuralaista, eikä erittäinkään sitä +kevytkenkää Amy Robsartia. Me haluamme nähdä naisen, joka saattoi +asettaa tuon runollisen aatelismiehen Edmund Tressilianin palvelijanne +Rikhard Varneyn jälkeen.' -- Käytä siis, Varney, taitoasi, joka on +meidät jo niin usein pulasta pelastanut; sillä niin totta kuin nimeni +on Dudley, kohtalonselitykseni ennustama vaara alkaa lähetä joka +taholta.» + +»Eikö armollinen rouva millään keinoin suostuisi lyhyeksi ajaksi +alentumaan siihen halvempaan arvoon, jonka olosuhteet tekevät hänelle +välttämättömäksi?» virkkoi Varney, hetkisen epäröityään. + +»Kuinka, mies! Minunko kreivittäreni sanoisi itseään Sinun vaimoksesi! +-- se ei sovi minun kunnialleni eikä hänen.» + +»Sepä sen! armollinen herra», vastasi Varney; »ja kuitenkin juuri siinä +asemassa kuvittelee nyt Elisabet hänen olevan; ja sen luulon +hävittäminen on samaa kuin kaiken paljastaminen.» + +»Mieti jotakin muuta, Varney», sanoi kreivi ylen kiihkoissaan; »se +keksintö ei kelpaa -- jos minä suostuisinkin, ei hän tekisi sitä ikinä, +sillä minä sanon Sinulle, Varney, ell'et sitä tiedä, ett'ei Elisabet +valtaistuimellaan ole ylpeämpi kuin tämä halvan devonilaisen +aatelismiehen tytär. Hän on taipuvainen monissa suhteissa, mutta kun +hänen kunniansa tulee kysymykseen, iskee hänen henkensä ja mielensä +tulta peloittavasti kuin salama ja toimii yhtä nopeasti.» + +»Sen olemme saaneet kokea, armollinen herra, muutoinhan emme olisi +joutuneetkaan tähän asemaan», sanoi Varney. »Mutta muutakaan keinoa en +keksi. -- Minusta nähden pitäisi sen, jonka hyvä onni on nostanut +Teidän Korkeutenne puolisoksi ja joka siten on aiheuttanut tämän +vaaran, tehdä myös jotakin sen torjumiseksi.» + +»Se on mahdotonta», virkkoi kreivi kättään huiskauttaen; »minä tiedän, +ett'eivät käskyt eivätkä pyynnöt saisi häntä kantamaan Sinun nimeäsi +edes tunnin aikaa.» + +»Liikaahan se olisikin», vastasi Varney kuivasti; ja siirtymättä tästä +aineesta, lisäsi hän: »Mitenkähän olisi ajatella jotakin toista naista +hänen sijaansa? Sellaisia temppuja on suoritettu yhtä terävänäköisten +hallitsijain hoveissa kuin kuningatar Elisabetinkin.» + +»Suoraa hulluutta! Varney», tokaisi kreivi; »sijainen tuotaisiin +Tressilianin näkyville, ja ilmi-tulo olisi väistämätön.» + +»Tressilianhan voitaisiin poistaa hovista», sanoi häikäilemätön Varney. + +»Ja millä keinoin?» + +»Keinoja on paljon», vastasi Varney, »ja etenkin sellaisia keinoja, +millä Teidän asemassanne oleva valtiomies voi poistaa näyttämöltä +henkilön, joka tunkeutuu Teidän yksityisasioihinne ja asettuu Teidän +vaaralliseksi vastustajaksenne.» + +Ȁlä puhu minulle sellaisesta valtiotaidosta, Varney», sanoi kreivi +kiivaasti; »eikä siitä olisi tässä tapauksessa mitään hyötyäkään. Onhan +hovissa paljon muitakin, jotka voivat tuntea Amyn; ja jos Tressilian +jäisi pois, kutsuttaisiin kai heti hänen isänsä tai joku hänen +ystävistään paikalle. Kiristä keksimiskykyäsi vielä tiukemmalle.» + +»Armollinen herra, minä en tosiaankaan enää tiedä, mitä sanoa», vastasi +Varney, »mutta jos minä olisin itse sellaisessa pulassa, ratsastaisin +minä kiiruimman kaupalla Cumnorin linnaan ja pakoittaisin vaimoni +suostumaan sellaisiin toimenpiteisiin, joita hänen turvallisuutensa ja +minun menestykseni saattaisivat vaatia.» + +»Varney», virkkoi Leicester, »minä en voi pakoittaa häntä sellaiseen +hänen jaloa luonnettaan inhoittavaan tekoon, kuin mitä yhtyminen tähän +halpamaiseen petokseen tietäisi -- se olisi kurja palkka hänen suuresta +rakkaudestaan.» + +»Hyvä on, armollinen herra», virkkoi Varney, »Teidän korkeutenne on +viisas ja kunniallinen mies ja sangen perehtynyt niihin korkeasti +haaveenomaisiin arkailuihin, jotka ehkä vallitsevat Arkadiassa, kuten +sisarenpoikanne Filip Sidney kirjoittaa. Minä olen Teidän halpa +palvelijanne -- tämän maailman mies ja onnellinen siitä, että minun +tietoni sen koukuista ja keinoista ovat olleet sellaiset, ett'ei Teidän +Korkeutenne ole halveksinut käyttää niitä joskus hyväkseen. Nyt +pyytäisin minä kysyä, kumpaisenko puolella suuremmat edut ovat tässä +hyvänonnen avioliitossa, armollisen rouvanko vai Teidän, ja +kumpaisellako on enemmän syytä taipua toisen tahtoon ja pitää silmällä +toisen toivomuksia, hyötyä ja turvallisuutta?» + +»Minä sanon Sinulle, Varney», vastasi kreivi, »että hänen hyveensä ja +kauneutensa eivät ainoastaan ole ansainneet kaikkea sitä, mitä minä +olen saattanut hänelle antaa, vaan ovat myös sen korvanneet tuhansin +kerroin yli määrän, sillä ei koskaan vielä ole suuruus laskeutunut +verhoamaan olentoa, jolle luonto olisi suonut suuremmat mahdollisuudet +sitä sulostuttamaan ja kaunistamaan.» + +»On sangen hyvä, armollinen herra, että Te olette noin tyytyväinen +valintaanne», virkkoi Varney, huulillaan tuo tavallinen ivahymynsä, +jota ei edes kunnioitus kreiviä kohtaan voinut aina poistaa. -- »Teillä +tulee olemaan runsaasti aikaa kaikessa rauhassa nauttia niin +miellyttävän ja ihanan olennon seurasta -- heti kun olette istunut +kylliksi kauvan Towerissa sovittaaksenne rikoksen, johon olette +langennut pettämällä Elisabet Tudorin rakkauden. -- Pienempää +rangaistustahan ette luullakseni toivonekaan.» + +»Ilkeä paholainen!» huudahti kreivi, »vieläkö Sinä pilkkaat minua +onnettomuudessani? -- Hoida asia, miten parhaaksi näet.» + +»Jos puhutte tosissanne, armollinen herra», virkkoi Varney, »täytyy +Teidän heti paikalla ja nopeinta vauhtia lähteä Cumnoriin.» + +»Lähde itse, Varney; piru on antanut Sinulle sellaisen +kaunopuheliaisuuden, joka vaikuttaa voimakkaimmin juuri pahimmassa +asiassa. Minä pitäisin itseäni kurjimpana konnana, jos minä +kehoittaisin moiseen petokseen. -- Kiirehdi, sanon minä. -- Täytyykö +minun vielä rukoilla Sinulta oman häpeäni jouduttamista?» + +»Ei, armollinen herra», vastasi Varney -- »mutta jos Te todellakin +uskotte minulle tämän tärkeän ja välttämättömän tehtävän suorittamisen, +täytyy Teidän lähettää mukanani kirje suositukseksi armolliselle +rouvalle ja sallia minun kaikilla mahdollisilla ja käytettävillä +keinoilla tukea määräystä, jonka se sisältää. Ja niin suuret ajatukset +on minulla armollisen rouvan rakkaudesta Teidän Korkeuteenne ja hänen +alttiudestaan tekemään kaiken, mikä suinkin voi enentää Teidän +tyytyväisyyttänne ja turvallisuuttanne, että minä varmasti uskon hänen +alentuvan muutamina päivinä kantamaan niin halvan miehen kuin minun +nimeäni, etenkin kun se ei vanhan suvun puolesta ole lainkaan hänen +isänsä nimeä huonompi.» + +Leicester istuutui kirjoituskojeiden ääreen ja alotti kahdesti, +kolmestikin kirjeen kreivittärelle, repien ne kaikki heti palasiksi. +Vihdoin sai hän valmiiksi muutamia hajanaisia rivejä, joissa hän +rukoili Amya, hänen henkeänsä ja kunniaansa läheltä koskevain seikkain +takia, omaksumaan Varneyn nimen muutamiksi päiviksi Kenilworthin +juhlain aikana. Hän lisäsi, että Varney oli selittävä kaikki ne syyt, +jotka tekivät tämän pienen petoksen välttämättömäksi; ja vahvistettuaan +tämän suosituskirjeen nimellään ja sinetillään, heitti hän sen yli +pöydän Varneylle, samalla viitaten häntä lähtemään viipymättä, mitä +käskyä ei tämä ollutkaan hidas ymmärtämään eikä tottelemaan. + +Leicester jäi nojaamaan pöytään aivan kuin tylstyneenä ja +huumautuneena, kunnes hän kuuli hevosen kavioitten kopsetta, kun +Varney, suomatta itselleen aikaa edes puvun vaihtamiseen, satulaan +heittäydyttyään lähti vain yhden palvelijan seuraamana matkalle +Berkshireä kohti. Siitä jyminästä hypähti kreivi istuimeltaan ja juoksi +akkunaan, siinä silmänräpäyksessä aikoen peruuttaa halpamaisen +käskynsä, minkä hän oli antanut sellaisen miehen toimitettavaksi, jolta +hän usein väitti puuttuvan kaikki muut avut, paitsi uskollisuuden +isäntäänsä kohtaan. Mutta Varney oli jo ennättänyt kuuluvilta -- ja +kirkas tähtitaivas, jota silloinen aika piti kohtalon kirjana, kaartui +avarana Leicesterin pään päällä hänen avattuaan akkunan, ja johti hänet +syrjään oivallisesta miehekkäästä aikomuksestaan. + +»Siellä ne vyöryvät hiljaista, mutta mahtavaa vyöryntäänsä», puheli +kreivi, eri tahoille katsellen, »ne eivät puhu meidän ajalliselle +korvallemme, mutta ne vaikuttavat jokaisella vaihteellaan tämän kurjan +kiertotähtemme asukkaiden kohtaloihin. Nyt on tullut, ell'eivät +tähtienselittäjät valehtele, minun kohtaloni ratkaiseva hetki! Nyt +lähestyy se silmänräpäys, jota minun käskettiin varoa -- vaan jota +minun myös kehoitettiin toivomaan -- Kuningas, niin kuului sana -- +mutta miten? -- avioliiton kautta saavutettu kruunu -- kaikki toiveet +siitä ovat kadonneet -- kadotkoot. Rikkaat Alankomaat ovat pyytäneet +minua hallitsijakseen, ja jos Elisabet suostuisi, antaisivat _ne_ +minulle kruununsa. -- Ja enkö voi esittää samanlaisia vaatimuksia +tässäkin valtakunnassa? Yorkien vaatimuksia, mitkä ovat siirtyneet +Clarencen Yrjöltä Huntingdonin suvulle, jolla olisi nyt kauniit +mahdollisuudet, ell'ei tätä naista olisi olemassa -- Huntingdon on taas +minun heimoani. -- Mutta enpä halua nyt sukeltaa syvemmältä näihin +ankaroihin salaisuuksiin. Minä kuljen nyt vielä jonkun aikaa hiljaa ja +huomaamatta uraani maanalaisen virran tavoin -- mutta aika on tuleva, +jolloin minä syöksähdän ilmoille koko voimassani ja pyyhkäisen tieltäni +kaikki esteet.» + +Sillä välin kun Leicester täten koki vaimentaa omantuntonsa nuhteita, +vetämällä puolustuksekseen valtiollisen välttämättömyydenkin tai +hukkumalla kunnianhimon hurjiin unelmiin, kulki hänen lähettinsä läpi +kylien ja kaupunkien kiireisellä matkallaan Berkshireä kohti. Hänellä +myöskin oli omat korkeat toiveensa. Hän oli saanut Leicesterin kreivin +asemaan, johon hän halusi: kreivi paljasti hänelle sydämensä +salaisimmatkin sopukat ja käytti häntä läheisimpäinkin asiain ajajana +puolisonsa ja itsensä välillä. Tästä lähtien, niin hän ennusti, olisi +hänen herransa vaikea tulla toimeen ilman hänen palveluksiaan tai evätä +hänen pyyntöjänsä, vaikka ne olisivat kohtuuttomiakin. Ja jos tuo +kopeileva hempukka, kuten hän nimitti kreivitärtä, suostuu puolisonsa +vaatimukseen, joutuu hän, Varney, hänen luuloteltu puolisonsa, +pakostakin sellaisiin suhteisiin hänen kanssaan, ett'ei voinut +aavistaakaan, mihin hänen rohkeutensa veisi; ja ehkäpä asianhaarat +piankin tuottavat hänelle voiton, jota hän ajatteli pirullisin tuntein +ja jota hän etupäässä tulisi käyttämään kreivittären aikaisemmin +osoittaman halveksumisen kostamiseksi. Mutta sitten johtui hän jälleen +ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että kreivitär asettuisi kokonaan +kielteiselle kannalle, eikä suostuisi ehdolla eikä millään näyttelemään +hänelle aijottua osaa Kenilworthin ilveilyssä. + +»Alascon täytyy silloin tehdä tehtävänsä», ajatteli hän. -- »Sairauden +täytyy tulla selittämään hänen majesteetilleen, miks'ei rouva Varney +voi osoittaa hänelle kunnioitustaan -- niin, ja se sairaus saattaa +muuttua vaaralliseksi ja tuhoisaksi, jos Elisabet katselee Leicesterin +kreiviä yhtä hellällä silmällä kuin tähänkin asti. Minä en tahdo +menettää mahdollisuutta päästä hallitsevan kuninkaan suosikiksi +pelkäämällä tarmokkaita toimenpiteitä, jos niitä tarvitaan. -- +Eteenpäin, kelpo ratsuni, eteenpäin! -- kunnianhimo ja ylpeät vallan, +nautinnon ja koston toiveet työntävät tutkaimensa yhtä syvälle rintaani +kuin minä nyt kannukseni Sinun kylkiisi! -- Eteenpäin, kelpo ratsuni, +eteenpäin! -- Piru ajaa meitä molempia!» + + + + +IV Luku. + + + Heikoksi väitä suloain, + Ei hoviin tuosta, arvaa sen! + Miks' riistitkään mun kodistain, + Sain siellä arvon ylhäisen? + + Ihaillun morsiosi luo + Ei kiirettä nyt enää lain; + Elossa, haudassako tuo, + Sama se Sulle, sortajain. + +_William Julius Michlen »Cumnorin Linna»_. + +Meidän aikamme ja kaikkien aikojen hienojen naisten olisi täytynyt +myöntää, että nuorella ja kauniilla Leicesterin kreivittärellä oli, +paitsi nuoruuttaan ja kauneuttaan kaksi ominaisuutta, jotka oikeuttivat +hänet saamaan arvokkaan sijan ylhäisten ja kunnioitettavien rouvien +joukossa. Hän oli, kuten näemme hänen kohtauksestaan kulkukauppiaan +kanssa, tuhlailevan kerkeä tekemään tarpeettomia ostoksia vain sen +takia, että häntä huvitti hankkia kaikenlaista tarpeetonta, loistavaa +rihkamaa, joka kerran hankittuna ei sitten enään ensinkään +miellyttänyt; ja hän oli sen lisäksi sangen taipuvainen kuluttamaan +suuren osan päivästä koristelemiseen, vaikka hänen pukunsa kirjava +komeus saikin osakseen vain ankaran Janetin puolipilkallisen arvostelun +tai hyväksyvän katseen niistä kirkkaista silmistä, jotka näkivät oman +riemuvoittonsa säteiden heijastuvan kuvastimesta. + +Kreivitär Amy saattoi kuitenkin tällaisten turhamaisten taipumustensa +puolustukseksi esittää sen seikan, ettei silloinen kasvatus ollut +tehnyt paljoa tai oikeammin ei mitään hänen luonnostaan iloisen ja +vakavampiin harrastuksiin kyllästyvän luonteensa taivuttamiseksi +parempaan suuntaan. Ellei hänestä olisi ollut mieluista kerätä +kaikenlaista korua ja kantaa sitä, olisi hän kutonut verhoja ja +valmistellut neulomateoksia niin ahkerasti, että kaikki Lidcoten linnan +seinät ja istuimet olisivat peittyneet niiden kirjavaan runsauteen, tai +olisi hän hankkinut vaihtelua Minervan askarruksiin paistamalla +valtavan makkaran siksi kun ritari Hugh Robsart palaisi metsältä. Mutta +Amylla ei ollut vähimpiäkään luonnollisia taipumuksia kangaspuiden, +neulan tai keittokirjan puuhiin. Hänen äitinsä oli kuollut hänen +lapsena ollessaan, hänen isänsä noudatti kaikkia hänen oikkujaan, ja +Tressilian, ainoa ihminen hänen ympäristössään, jolla oli kykyä ja +tahtoa hänen henkensä viljelemiseen, oli suuresti vahingoittanut hyvää +tarkoitustaan käymällä liian innokkaasti käsiksi opettajan toimeensa, +niin että tuo vilkas, hemmoteltu ja turhamainen tyttö katseli häntä +pienellä pelolla ja suurella kunnioituksella ja tunsi häntä kohtaan +hyvin vähän tai ei ensinkään sitä hienompaa hellyyttä, jota hänen +toivonsa ja pyrkimyksensä oli herättää. Ja niinpä Leicesterin jalo +ulkomuoto, sulava käytös ja hieno imartelu avasikin hänen sydämensä ja +vangitsi hänen mielikuvituksensa jo aikoja ennen, kuin tyttö oli +päässyt tuntemaan hänet rikkauden ja vallan häikäiseväksi lemmikiksi. + +Leicesterin lukuisat käynnit Cumnorissa heidän avioliittonsa ensi +aikoina olivat suostuttaneet kreivittären siihen yksinäiseen ja +eristettyyn elämään, johon hän oli tuomittu, mutta kun nämä käynnit +muuttuivat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja kun niiden paikan +täyttivät vain selittelevät kirjeet, jotka nekään eivät aina olleet +erikoisen lämpimiä, jopa useimmiten tavattoman lyhyitäkin, alkoivat +tyytymättömyys ja epäily pesiytyä näihin loistaviin huoneisiin, jotka +rakkaus oli valmistanut kauneudelle. Hänen vastauksensa Leicesterille +paljastivat nämä tunteet liiankin suoraan ja kärttivät pikemmin +teeskentelemättömän kiihkeästi kuin viisaasti, että hänet toki +päästettäisiin tästä yksinäisestä ja salaperäisestä olinpaikastaan ja +että kreivi tunnustaisi heidän avioliittonsa; ja esitellessään kaikella +mahdollisella taidollaan perustelujaan, luotti hän etupäässä siihen +lämpöön ja voimaan, jolla hän pyyntönsä suoritti. Joskus rohkeni hän +liittää niihin moitteitakin, joita Leicester katsoi hyvällä syyllä +voivansa pitää ansaitsemattomina. + +»Minä olen tehnyt hänestä kreivittären», sanoi hän Varneylle; »sopisipa +hänen nyt odottaa rauhassa siksi kunnes minä voisin julkisesti painaa +kruunun hänen kulmilleen.» + +Kreivitär Amy näki asian kokonaan toisessa valossa. + +»Mitä auttavat minua arvo ja kunnia», puheli hän, »jos minun täytyy +elää täällä unhoitettuna vankina, ilman seuraa ja julkista huomiota ja +säädylleni kuuluvia oikeuksia aivan huonomaineisen tai epäilyttävän +henkilön tavoin? Minä en välitä vähääkään kaikista noista +helminauhoista, joita Sinä minun kiusoikseni kiertelet tukkaani, Janet. +Minä sanon Sinulle, että jos minä olisin Lidcoten linnassa pistänyt +vain tuoreen ruusunnupunkin hivuksiini, olisi hyvä isäni heti kutsunut +minut luokseen katsellakseen sitä tarkemmin, ja se lempeä vanha +kappalainen olisi hymyillyt, ja mestari Mumblazen olisi puhunut jotakin +vaakunain ruusuista urhoollisuuden esikuvina; mutta nyt istun minä +täällä, koristettuna aivan kuin epäjumalan kuva kultakankain ja +jalokivin, ja vain Sinä, Janet, olet katselemassa kaikkea sitä +komeuttani. Siellä oli myöskin se Tressilian parka -- mutta eipä maksa +vaivaa puhua hänestä.» + +»Eipä tosiaankaan, armollinen rouva», vahvisti hänen ymmärtäväinen +palvelijattarensa; »ja Te saattekin minut joskus toivomaan, ettette Te +puhuisi hänestä niin usein ja niin malttamattomasti.» + +»Turha on minua varoittaaksesi, Janet», sanoi kärsimätön ja +parantumaton kreivitär; »minä synnyin vapaana, vaikka minut nyt on +teljetty tänne pikemminkin jonkun kauniin muukalaisen orjattaren tavoin +kuin englantilaisen ylimyksen puolison. Minä kestin kaiken tämän +ilomielin niinkauvan kuin olin varma hänen rakkaudestaan; mutta nyt +saavat he kahlehtia nämä jäsenet miten ikänä haluavat, kieleni ja +sydämeni tulevat aina pysymään vapaina. -- Minä sanon Sinulle, Janet, +minä rakastan puolisoani -- minä olen rakastava häntä viimeiseen +hengenvetooni asti -- minä en voi lakata häntä rakastamasta, vaikka +tahtoisinkin, tai vaikka hän -- mikä, Jumala nähköön, saattaa +tapahtuakin -- lakkaisi rakastamasta minua. Mutta sen minä vain tahdon +sanoa, ja kuuluvasti, että minä olisin ollut onnellisempi nykyistäni, +jos olisin jäänyt Lidcoten linnaan, vaikka minun olisikin sitten +pitänyt mennä naimisiin sen Tressilian-paran kanssa ja nähdä aina +edessäni hänen surullinen muotonsa ja hänen oppinut päänsä, minä kun en +opista rahtuakaan välittänyt. Hän sanoi usein, kun en minä halunnut +lukea hänen mielikirjojaan, että vielä kerran tulee aika, jolloin minä +olisin iloinen, jos olisin ne lukenut -- luulen sen ajan nyt tulleen.» + +»Minä ostin Teille muutamia kirjoja, armollinen rouva», sanoi Janet, +»eräältä rammalta mieheltä, joka myyskenteli niitä torilla -- ja joka +tähysteli minua hieman hävyttömästi, se olkoon sanottuna.» + +»Näytähän tänne, Janet», virkkoi kreivitär, »kunhan ne eivät vain olisi +kaikki sitä Teidän tylyä ja jäykkää lajianne. -- Mitä tämä on, hurskas +neitoseni? _'Kultaisen Kynttilänjalan Niistimet'. -- 'Kourallinen +Mirhamia ja Isoppia Sairaan Sielun Puhdistamiseksi' -- 'Siemaus Vettä +Bacan Laaksosta' -- 'Ketut ja Tulipalot'_. -- Mitä roskaa tämä +kaikki on, neitokaiseni?» + +»Jalo rouva», vastasi Janet, »minusta näytti soveliaalta ja +toivottavalta kylvää Jumalan laupeutta ja armoa Teidän Korkeutenne +poluille; mutta ell'ette niistä huoli, niin on tässä näytelmiä ja +runojakin, luullakseni.» + +Kreivitär jatkoi huolimattomasti tarkasteluaan ja käänteli +välinpitämättömänä sellaisia harvinaisia niteitä, jotka nykyään +rikastuttaisivat parikymmentä vanhojen kirjojen kauppiasta. Niiden +joukossa oli _»Keittokirja, painattanut Rikhard Lant», »Skeltonin +Kirjoja» -- »Kansan Ajanviete» -- »Tiedon linna»_, j.n.e., j.n.e. +Mutta kreivittären sydän ei kiintynyt tähänkään oppiin, ja iloisesti +hypähtikin hän haluttomasta toimestaan: lentolehtisten selailemisesta, +ja hätäisesti heittikin hän ne kaikki huiskin haiskin lattialle, kun +pihalta kuuluva nopea ratsujen töminä kutsui hänet akkunaan ja sai +hänet huudahtamaan: »Se on Leicester! -- se on jalo kreivini! -- se on +minun Dudleyni! -- Jokainen hänen hevosensa kavion isku on minun +korvissani suloisinta, taivaallisinta soitantoa!» + +Talossa syntyi lyhyt hälinä, ja Foster astui huoneeseen, silmät maahan +luotuina ja koko olemuksessa entinen yrmy sävy ja ilmoitti, että herra +Rikhard Varney oli saapunut herra kreivin luota, ratsastettuaan läpi +yön, ja halusi nyt heti puhutella Hänen Armoaan. + +»Varneyko» huudahti kreivitär pettyneenä; »puhutellako minua? -- No, +yhtä kaikki! -- Hän tuo sanomia Leicesteriltä -- päästäkää hänet heti +sisään.» + +Varney astui huoneeseen, missä kreivitär oli, koristettuna +luonnollisella suloudellaan ja kaikella, mitä Janetin taito ja komea ja +aistikas aamupuku olivat voineet saada aikaan. Mutta hänen paras +kaunistuksensa oli kuitenkin hänen uhkea vaaleanruskea tukkansa, joka +valtavina aaltoina valui hänen joutsenenkaulalleen ja rinnalleen, joka +kohoili levottomasta odotuksesta; samastapa syystä oli hänen +kasvoilleenkin sävähtänyt vieno punanhäive. + +Varney esiintyi samassa puvussa, missä hän oli saattanut herransa +hoviin tuona merkillisenä aamuna, ja sen komeus muodosti omituisen +vastakohdan sille epäjärjestykselle ja tahrautuneisuudelle, minkä nopea +öinen ratsastus ja lokaiset tiet olivat aiheuttaneet. Hänen otsallaan +asui levottoman kiireen ilme, niinkuin sen, joka pelkää sanomainsa +saavan huonon vastaanoton, mutta joka on kuitenkin havainnut +välttämättömäksi niiden ilmoittamisen. Kreivittären tuskaisa silmä +keksi heti paikalla tämän pelon, ja hän huudahti: + +»Te tuotte uutisia jalolta kreiviltä, herra Varney -- laupias Jumala! +onko hän sairas?» + +»Ei, armollinen rouva, ei, Jumalan kiitos!» vastasi Varney. »Tyyntykää +ja sallikaa minun vetää henkeä, ennen kuin kerron asiani.» + +»Vai vetää henkeä! herra», kiisti rouva kärsimättömänä; »kyllä minä +tunnen ne Teidän teatteritemppunne. Koska henkenne on riittänyt tuomaan +Teidät tänne, niin kyllä kai se riittää vielä uutistennekin +ilmoittamiseen, ainakin lyhyeen ja ylimalkaiseen.» + +»Armollinen rouva», vastasi Varney, »me emme ole yksin, ja herra +kreivin sanoma oli vain Teidän korvianne varten.» + +»Jättäkää meidät, Janet ja herra Foster», sanoi kreivitär; »mutta +pysytelkää tuossa toisessa huoneessa, niin että saatan huutaa Teitä +milloin tahansa.» + +Foster ja hänen tyttärensä siirtyivät Leicesterin kreivittären käskyä +totellen seuraavaan huoneeseen, mikä oli varsinainen vierashuone. +Siihen makuuhuoneesta johtava ovi suljettiin ja teljettiin sitten +huolellisesti, ja isä ja tytär jäivät molemmat tuskallisen odotuksen +valtaan, edellinen tuo vanha synkkä, epäluuloinen, kolkko ilme +kasvoillaan, ja Janet kädet ristissä ja sen näköisenä, kuin haluaisi +hän hartaasti tietää emäntänsä kohtalon, mutta kuin kohottaisi hän +samalla palavia rukouksia taivaan puoleen hänen pelastumisekseen. Anton +Foster näytti johonkin määrin aavistavan, mitä tapahtui hänen +tyttärensä sielussa, sillä huoneen poikki astuessaan tarttui hän +hätäisesti tytön käteen ja sanoi: »Se on oikein -- rukoile, Janet, +rukoile -- me tarvitsemme kaikki rukouksia, ja muutamat meistä enemmän +kuin toiset. Rukoile, Janet -- Rukoilisin minäkin, mutta minun täytyy +kuunnella, mitä tuolla sisällä tapahtuu -- pahoja siitä nyt tulee, +rakas lapseni -- pahoja tulee. Jumala antakoon syntimme anteeksi; sillä +Varneyn äkillinen ja outo saapuminen ei ennusta hyvää.» + +Janet ei ollut vielä koskaan kuullut isänsä kehoittavan häntä +kiinnittämään huomiotansa mihinkään heidän salaperäisessä talossaan +tapahtuvaan, tai edes sallivan sitä, ja kun hän nyt niin teki, soi +hänen äänensä Janetin korvissa -- hän ei tiennyt, mistä se johtui -- +kuin kissapöllön rääkyntä, joka ennustaa kauhistavia tihutöitä. Hän +käänsi katseensa peloissaan ovea kohti, ikäänkuin odottaen sen takaa +kuuluvan hirvittäviä ääniä tai avautuvan jonkun kauhunäyn. + +Kaikki oli kuitenkin hiljaista kuin kuolema, ja niiden äänet, jotka +puhuivat sisähuoneessa, jos he yleensä puhuivat lainkaan, oli +huolellisesti alennettu niin mataliksi, ett'ei viereisessä huoneessa +voinut eroittaa niistä mitään. Yht'äkkiä kuuluivat he kuitenkin puhuvan +nopeasti, lujasti ja hätäisesti; ja heti sen jälkeen kaikui +kreivittären ääni niin väkevänä, kuin ankarin kiivastus suinkin voi sen +paisuttaa: »Avatkaa ovi, herra, minä käsken! -- Avatkaa ovi! -- Minä en +kaipaa muuta vastausta!» jatkoi hän, peittäen ankaralla äänellään +kuulumasta ne hiljaiset, mutisevat sanat, joita Varney kuului lausuvan +tuolloin tällöin. »Hoi! Te siellä ulkona!» jatkoi hän yhä, kirkuen +hädissään, »Janet, huuda koko talonväki kasaan! -- Foster, murra ovi! +-- Minua pidättää täällä petturi! -- Tartu kirveeseen ja kankeen, +Foster. -- Minä vastaan kaikesta!» + +»Ei tarvita, armollinen rouva», kuului Varney vihdoin selvästi puhuvan. +»Jos Te suvaitsette julistaa herra kreivin tärkeät yksityiset asiat ja +omat asianne kaikelle maailmalle, niin en minä suinkaan tahdo olla +Teille esteenä.» + +Ovi väännettiin lukosta ja avattiin, ja Janet ja hänen isänsä +syöksyivät sisään, levottomina haluten tietää syyn noihin kamaliin +huutoihin. + +Heidän astuessaan huoneeseen seisoi Varney ovipielessä hammasta purren, +kasvoilla ilme, jossa kuvastuivat yht'aikaa raivo, häpeä ja pelko. +Kreivitär taas seisoi keskellä huonetta kaltaisena nuoren Pytian, joka +on juuri joutunut jumalaisen innoituksen valtaan. + +Hänen kauniin otsansa suonet olivat ankarasta puhumisesta paisuneet +paksuiksi sinisiksi viivoiksi -- hänen poskensa ja kaulansa hohtivat +tulipunaisina -- hänen silmänsä olivat kuin vangitun kotkan, joka +syöksee hehkuvia ukonnuolia viholliseensa, koska ei voi päästä sitä +kynsin repimään. Jos olisi mahdollista raivottaren muuttaa sulottareen, +eivät hänen kasvonsa voisi yhdistää niin suurta kauneutta niin +mahtavaan vihaan, halveksuntaan, uhmaan ja kiivastukseen. Eleet ja +ryhti vastasivat ääntä ja kasvojen ilmettä ja kokonaisuus muodosti +näyn, joka oli sekä ihana että peloittava, niin suuren ylevyyden oli +kiihkeä mielenliikutus luonut kreivitär Amyn luontaiseen hempeään +viehkeyteen. Heti kun ovi avautui, juoksi Janet emäntänsä luo; ja +hitaammin, mutta sentään nopeammin tavallistaan lähestyi Anton Foster +Rikhard Varneyta. + +»Jumalan nimessä, mikä Teidän Armoanne vaivaa?» kysyi edellinen. + +»Mitä saatanan nimessä Te teitte hänelle?» kysyi jälkimäinen. + +»Kuka, minäkö? -- en mitään», vastasi Varney, mutta pää riipuksissa ja +ääni jurona; »en mitään muuta kuin että ilmoitin hänelle puolisonsa +käskyt, ja ell'ei armollinen rouva halua niitä totella, tietää hän itse +paremmin kuin minä, miten siitä vastata.» + +»Kautta taivaan, Janet», sanoi kreivitär, »se petturi ja konna +valehtelee suoraan! Hänen täytyy valehdella, koska hänen puheensa +lankeavat jalon puolisoni häpeäksi -- hänen täytyy pakostakin +valehdella kaksin kerroin, koska hän puheillaan ajaa omia, yhtä +inhoittavia kuin saavuttamattomiakin tarkoitusperiään.» + +»Te olette ymmärtänyt minua väärin, armollinen rouva», virkkoi Varney, +vastahakoisen nöyrästi ja samalla puolustavasti; »antakaamme tämän +asian levätä siksi kun kiihkonne on hieman laimentunut ja minä selitän +Teille kaikki.» + +»Sinä et ole koskaan saava tilaisuutta siihen», virkkoi kreivitär. -- +»Katso häntä, Janet. Hän on koreasti puettu, hän näyttää ulkoapäin +aatelismieheltä, ja kuitenkin tuli hän tänne vakuuttamaan puolisoni +tahtovan -- ei, enemmän, vihityn puolisoni käskevän, että minun pitäisi +menemän hänen kanssaan Kenilworthiin ja kuningattaren ja ylimysten ja +oman vihityn puolisoni edessä tunnustaman hänet -- tuon tuossa -- tuon +viitanharjaajan, tuon kengänpuhdistajan -- tuon tuossa, puolisoni +palvelijan, lailliseksi aviomiehekseni ja herrakseni! Suuri Jumala! Jos +minä myöhemmin vaatisin oikeuksiani ja arvo-asemaani takaisin, olisin +minä siten nostanut omaa itseäni vastaan aseita, jotka leikkaisivat +oikean vaatimukseni juurineen poikki ja tekisivät minulle mahdottomaksi +pyrkiä enään Englannin jalojen ylimysnaisten joukkoon.» + +»Sinä kuulet, Foster, ja myöskin Sinä, nuori neito, mitä tämä rouva +sanoo», vastasi Varney, käyttäen hyväkseen pysäystä, minkä kreivitär +oli pakotettu tekemään syytöspuheessaan pikemmin ilman puutteen kuin +aineen loppumisen takia: -- »Te kuulette, että tämä rouva tekee +kiihkoissaan minut vastuunalaiseksi toimenpiteestä, jota jalo kreivi on +ajatellut erinäisten seikkain salaamiseksi ja joka on selitettynäkin +tuossa kirjeessä, mitä tämä rouva pitää kädessään.» + +Foster yritti tässä astua väliin pontevan näköisenä, koska hän luuli +sen kuuluvan virkaansa. »Ei, armollinen rouva, minun on pakko sanoa +Teille, että Te olette menetellyt tässä perin malttamattomasti. -- +Sellaista petosta ei voida kokonaan tuomita, jos se tapahtuu hyvässä +tarkoituksessa; niinpä sanoi patriarkka Abrahamkin Saaraa sisarekseen, +heidän mennessään alas Egyptiin.» + +»Niin kyllä, herraseni», vastasi kreivitär; »mutta Jumala soimasi tästä +petoksesta valitun kansansa esi-isää pakanallisen faraon suun kautta. +Voi teitä, jotka luette pyhää raamattua vain etsiäksenne sieltä +paikkoja, mitkä ovat tarkoitetut meille varoitukseksi eivätkä +esimerkiksi!» + +»Mutta Saara ei vastustanut herransa tahtoa, jos suvainnette huomata», +virkkoi Foster vastaukseksi; »vaan teki niin kuin Abraham käski, sanoen +itseänsä hänen sisareksensa, jotta hänen herrallensa hyvin kävisi hänen +tähtensä ja jotta hänen sielunsa eläisi hänen kauneutensa tähden.» + +»Taivas antakoon minulle anteeksi hyödyttömän kiivastukseni», vastasi +kreivitär, »sillä Sinä olet yhtä hävytön tekopyhä kuin tuo mies tuolla +julkea petturi! Minä en voi koskaan uskoa, että jalo Dudley olisi +antanut suostumuksensa niin raukkamaiseen, niin häpeälliseen juoneen. +Mutta jos niin on, tallaan minä hänen halpamaisuutensa mäsäksi ja +hävitän kaiken muiston hänestä ikipäiviksi!» + +Niin puhuen repi hän Leicesterin kirjeen palasiksi ja polki +rajattomassa vihastuksessaan niitä jaloillaan, ikäänkuin olisi hän +halunnut hävittää olemattomiin nekin pienet jätteet, jotka siitä vielä +olivat näkyvissä. + +»Olkaa todistajiani», sanoi Varney kokien pysyä tyynenä, »että hän on +nyt repinyt jalon herrani kirjeen, jotta hän sitten saisi vierittää +minun niskoilleni sen neuvoman suunnitelman; ja vaikk'ei minulle lähde +siitä aikeesta mitään muuta kuin vaaraa ja vaivaa, tahtoisi hän +panna sen minun syykseni, ikäänkuin ajaisin minä siinä omia +tarkoitusperiäni.» + +»Sinä valehtelet, petollinen orja!» huusi kreivitär, huolimatta Janetin +tyynnyttelyistä, tämä kun surullisena aavisti hänen vain siten takovan +aseita itseään vastaan. -- »Sinä valehtelet!» toisti hän. -- »Anna +minun olla, Janet. -- Vaikka tämä olisi sitten viimeinen sanani, niin +hän valehtelee -- hän punoo omia saastaisia juoniaan, ja hän olisi +esitellyt niitä laveammaltikin, jos olisin voinut suuttumukseltani +pysyä hiljaa, kuten alussa, mistä hän saikin rohkeutta ilmaista +konnamaiset suunnitelmansa.» + +»Armollinen rouva», virkkoi Varney, joka julkeudestaan huolimatta tunsi +asemansa hieman noloksi, »minä pyydän Teitä uskomaan, että olette +kokonaan erehtynyt.» + +»Ennen uskoisin minä valon pimeydeksi!» huusi raivostunut kreivitär. +»Olenko minä muka juonut unohduksen virrasta? Enkö minä muka muista +Sinun aikaisempaa käytöstäsi, joka, jos Leicester sen olisi tiennyt, +olisi vienyt Sinut suoraan hirteen, eikä tuonut Sinulle hänen +läheisimmän ystävyytensä kunniaa? -- Toivoisinpa olevani mies vain +viisikin minuuttia! Siinä ajassa jo ehtisin pakottaa tuollaisen +pelkurin kuin Sinunkin tunnustamaan konnamaisuutensa. Mutta mene -- ja +heti paikalla! -- Sano herrallesi, että jos minä lähtisinkin sille +häpeän polulle, jolle se inhoittava petos, mitä Sinä olet esitellyt +hänen nimissään, minut välttämättä veisi, minä ainakin tahtoisin +hänelle kilpailijan, joka edes hiukankin ansaitsisi sen nimen. Hänen +sijaansa ei saa täyttää kurja palkkapalvelija, jonka suurimpana onnena +on saada lahjaksi herransa viimeiset vaatteet, ennen kuin ne ovat aivan +nukkavieruiksi kuluneet ja joka kykenee viehättämään vain jotakin +esikaupungin tyttöletukkaa komeilemalla herransa vanhojen kenkien +uusilla nauharuusukkeilla. Tiehesi, heti paikalla, mies -- minä +halveksin Sinua niin suuresti, että häpeän suuttuneeni Sinuun.» + +Varney lähti huoneesta sanattoman raivon vallassa, ja häntä seurasi +Foster, jonka luonnostaankin hitaan järjen olivat kokonaan +pyörryttäneet ne hurjat kiivastuksen ja vihan purkaukset, mitkä olivat +ensi kerran hänen kuultensa tulvineet kreivittären huulilta, sillä +Foster oli koko ajan pitänyt häntä liian lempeänä ja liian +hyvänsävyisenä kantamaan närkästynyttä ajatustakaan, saati sitten +käyttämään kovia sanoja. Foster kulki sentähden itsepintaisesti Varneyn +jäljissä, ahdistaen häntä kysymyksillä, joihin toinen ei vastannut, +ennen kuin he olivat saapuneet neliönmuotoisen pihan toiselle puolelle, +entiseen kirjastoon, mihin lukija on jo tutustunut. Täällä kääntyi +Varney hellittämättömään seuraajaansa ja alkoi selvitellä asiaa +verrattain rauhallisella äänellä; sillä tuo lyhyt kävely oli riittänyt +niin taitavalle mielensä kuohujen hillitsijälle raivonsa ja +suuttumuksensa asettamiseksi ja kylmäverisyytensä saavuttamiseksi. + +»Tony», sanoi hän, tavallinen ivahymy huulillaan, »ei maksa vaivaa sitä +kieltää. Nainen ja piru, jotka, kuten viisas neuvojasi Holdforthkin +saattaa Sinulle todistaa, pettivät miestä jo aikojen alussa, ovat +tänäänkin osoittautuneet minun oveluuttani ja varovaisuuttani +väkevämmiksi. Se torakurkku näytti niin viekoittelevalta ja osasi vetää +naamansa niin mainioon ilmeeseen minun esitellessäni kreivin asiaa, että +minä, kautta kunniani, uskoin voivani pistää pienen sanasen omastakin +puolestani. Nyt luulee hän saaneensa pääni silmukkaan, mutta siinä hän +erehtyy. -- Missä on tohtori Alasco?» + +»Työpajassaan», vastasi Foster; »tällä hetkellä ei häntä voi puhutella +-- meidän täytyy odottaa siksi kunnes keskipäivän aika on ohi, tai me +häiritsemme häntä hänen tärkeissä -- mitä minä sanoin, tärkeissäkö? -- +minä tahdoin sanoa: hänen jumalallisissa tutkimuksissaan.» + +»Niin, hän tutkii perkeleen jumaluutta», virkkoi Varney, -- »mutta kun +minä tarvitsen häntä, on yksi hetki yhtä hyvä kuin toinenkin. Opasta +minut hänen hornanpesäänsä.» + +Näin puhui Varney ja seurasi nopein ja levottomin askelin Fosteria, +joka johti häntä monia melkein raunioiksi rauenneita sokkelokäytäviä +pitkin pihan vastaiselle puolelle jonkunlaiseen maanalaiseen holviin, +missä nyt askarteli kullantekijä Alasco, mutta minne ennen eräs +Abingdonin salatieteisiin taipuvainen päämunkki oli veljeskuntansa +suureksi kauhistukseksi laittanut työpajansa ja missä hän monen sen +ajan hourupäisen tavoin oli tuhlannut paljon kallista aikaa ja rahaakin +päästäkseen suuren tiedon perille. + +Anton Foster pysähtyi oven eteen, joka oli lujasti teljetty +sisäpuolelta, ja pelkäsi jälleen huomattavasti häiritä viisasta hänen +puuhissaan. Mutta piittaamaton Varney piti kolkutuksin ja huudoin niin +suurta melua, että huoneen asukas vihdoinkin, vaikka hitaasti ja +vastahakoisesti, avasi oven. Kullantekijä tuli näkyviin, silmät +tihruisina sen tuliastian tai lasikulhon kuumuudesta ja höyryistä, +jonka ääressä hän oli askarrellut, ja hänen kammionsa oli yhtä mitä +erilaisimpien aineiden ja hänen ammattiinsa kuuluvien kummallisten +työkalujen sekasortoa. Ukko murisi suuttuneen kärsimättömästi: »Ijät +kaiketko minun sitten täytyy laskeutua taivaallisista tutkimuksistani +maallisissa asioissa rehkimään?» + +»Helvetillisissä asioissa, saisit sanoa», virkkoi Varney, »sillä ne ne +kuitenkin ovat Sinun oikea alasi. -- Foster, me tarvitsemme Sinua +keskustelussamme.» + +Foster astui arkaillen holviin. Varney seurasi häntä, sulki oven, ja +niin alkoivat he kolmisin salaisen neuvottelunsa. + +Sillä välin mitteli kreivitär huoneensa lattiaa, häpeän ja vihastuksen +kiistellessä hänen suloisilla poskillaan. + +»Se konna», kiivasteli hän, »se kylmäsydäminen, laskeva orja! -- Mutta +minä vedin naamion hänen kasvoiltaan, Janet. -- Minä pakotin sen +käärmeen avaamaan kaikki kierteensä edessäni ja ryömimään sitten +tiehensä alastomassa rumuudessaan. -- Minä hillitsin suuttumustani, +vaikka olinkin vähällä tukehtua siihen paikkaan, siksi kunnes hän +päästi minut katsahtamaan sydämen pohjaan, joka on kauhistavampi +helvetin pimeintä soppea. -- Ja Sinä, Leicester, onko mahdollista, että +Sinä saatoit käskeä minua kieltämään lailliset avio-oikeuteni Sinuun +tai Sinä itse siirtää ne toiselle! -- Mutta se on mahdotonta -- se +konna valehteli kaikki -- Janet, minä en tahdo viipyä täällä enää +kauvemmin, Minä pelkään häntä. -- Minä pelkään isääsi -- mieleni on +paha, kun minun täytyy sanoa se Sinulle, Janet. -- Mutta minä pelkään +isääsi, ja kaikkein eniten tuota inhoittavaa Varneyta. Minä pakenen +Cumnorista.» + +»Ah! armollinen rouva, minne Te pakenisitte tai miten pääsisitte Te +näiden muurien vankeudesta?» + +»En tiedä, Janet», vastasi onneton nuori rouva, luoden katseensa ylös +ja ristien kätensä, »en tiedä, minne paeta, tai millä tavoin; mutta +minä olen varma siitä, ett'ei Jumala, jota minä olen niin uskollisesti +palvellut, ole hylkäävä minua tällä kauhealla hetkellä, sillä minä olen +joutunut pahojen ihmisten käsiin.» + +Ȁlkää ajatelko niin, rakas rouva», lohdutti Janet; »isäni on kyllä +synkän ja ankaran tapainen ja pitää lujasti kiinni uskostaan -- mutta +ei kuitenkaan --» Samassa silmänräpäyksessä astui Anton Foster +huoneeseen, kantaen lasimaljaa ja pientä pulloa. Hänen käytöksensä oli +omituinen; sillä lähestyessään kreivitärtä tämän arvolle kuuluvalla +kunnioituksella, ei hän tähän asti ollut viitsinyt salata tai ei ollut +kyennyt poistamaan luontaista kömpelöä jurouttaan, mikä hänen +kaltaisissaan onnettomissa ihmisissä näytäksen eritotenkin niitä +kohtaan, jotka olosuhteet ovat saattaneet heidän valtaansa ja +valvontansa alaisiksi. Mutta nyt ei hän paljastanut rahtuakaan sitä +mahtinsa ynseätä tietoisuutta, jota hän tavallisesti yritti peittää +kömpelön, teeskennellyn kohteliaisuuden ja kunnioituksen verhoon aivan +niinkuin rosvo kätkee pistoolinsa ja lyömäpalikkansa huonon +päällystakkinsa alle. Mutta hänen hymyssään oli enemmän pelkoa kuin +mielistelyä, ja kun hän kehoitti kreivitärtä maistamaan hänen +tuomaansa virkistävää juomaa, joka olisi äskeisen kiihtymyksen jälkeen +rauhoittava hänen sydäntään ja päätään, näytti hän hautovan jotakin +uutta konnankoukkua. Hänen kätensä vapisi, hänen äänensä tärisi ja koko +hänen käytöksensä herätti niin suurta epäluuloa, että hänen tyttärensä +Janet, katseltuaan häntä ensin hämmästyneenä hetken aikaa, näytti äkkiä +tehneen lujan, rohkean päätöksen; hän kohotti päänsä, suoristautui +uhmailevaan ja käskevään asentoon, astui hitaasti isänsä ja +kreivittären väliin, tempasi tarjottimen edellisen käsistä ja sanoi +matalalla, mutta selvällä ja painokkaalla äänellä: »Isä, minä täytän +maljan jalon emäntäni tarpeiksi, kun hän niin suvaitsee.» + +»Sinäkö, lapseni?» kysyi Foster kiivaasti ja pelokkaasti, »ei, lapseni +-- Sinä et nyt saa tehdä armolliselle rouvalle sitä palvelusta.» + +»Ja miks'en, jos saan luvan kysyä?» vastasi Janet, »mikäli jalon rouvan +on yleensä lainkaan tarpeellista koskea koko maljaan?» + +»Miks'et -- miks'et?» tankkaili hovimestari neuvottomana, ja havaiten +kiukuttelun parhaaksi pätevämpien syiden puutteen korvaajaksi, huusi +hän: -- »Siks'et, senkin hupakko, ett'en minä tahdo! -- Mene siitä +iltakirkkoosi!» + +»Niin totta kuin toivon vielä kauvan saavani käydä kirkossa», vastasi +Janet, »en mene sinne tänään, ennen kuin olen saanut paremman varmuuden +emäntäni turvallisuudesta. Antakaa pullo tänne, isä»; -- ja Janet otti +sen hänen vastustelevasta kädestään, ja Foster salli sen lopultakin +tapahtua, ikäänkuin omantuntonsa lyömänä. -- »Ja nyt», jatkoi hän, +»isä, juoma, jonka on määrä virkistää emäntääni, ei tehne +_minullekaan_ pahaa. Terveydeksenne, isä!» + +Lausumatta sanaakaan syöksähti Foster tyttärensä kimppuun ja väänsi +pullon hänen kädestään; sitten, ikäänkuin häveten sitä, mitä oli +tehnyt, sekä ollen täydelleen kykenemätön päättämään, mitä oli edelleen +tehtävä, jäi hän siihen seisomaan, pullo kädessään, toinen jalka toisen +edellä ja tyttäreensä tuijottaessaan kasvoilla ilme, jossa raivo, pelko +ja paljastettu konnamaisuus kuvastuivat inhoittavalla tavalla. + +»Tämähän on kummallista, isä», virkkoi Janet, suunnaten häneen +samanlaisen tiukan katseen, jolla hullujen hoitajain sanotaan pitävän +onnettomia potilaitaan aisoissa; »Te ette anna minun tarjota +armolliselle rouvalle sitä juomaanne ettekä myöskään salli minun +tyhjentää maljaa hänen terveydekseen!» + +Kreivittären rohkeus ei pettänyt tämän kauhistavan kohtauksen aikana, +jonka merkitys oli ilmeinen, vaikk'ei siihen suorin sanoin +viitattukaan. Hän säilytti luonteensa suuren huolettomuudenkin, ja +vaikka hänen poskensa oli ensi säikähdyksestä kalvennut, oli hänen +katseensa tyyni ja melkein halveksiva. »Ettekö _Te itse_ halua +maistaa sitä jaloa juomaa, herra Foster? Ettehän toki itse kieltäytyne +tyhjentämästä maljaa onneksemme, vaikka ette sallinutkaan Janetin sitä +tehdä. -- Juokaa, herra, minä pyydän.» + +»Minä en tahdo», vastasi Foster. + +»Ja kenelle sitten on tämä erinomainen kurkunkostuke tarkoitettu, hyvä +herra?» jatkoi kreivitär. + +»Paholaiselle, joka sen keittikin!» viskasi Foster, käänsi selkänsä ja +lähti huoneesta. + +Janet katsahti emäntäänsä, kasvoillaan syvän häpeän, pelon ja murheen +ilme. + +Ȁlä minua itke, Janet», sanoi kreivitär lempeästi. + +»En, armollinen rouva», vastasi hänen palvelijattarensa nyyhkytysten +tukahuttamalla äänellä, »en minä Teitä itkekään, minä itken itseäni -- +minä itken tuota onnetonta miestä. Niiden, jotka ovat joutuneet häpeään +ihmisten edessä -- niiden, jotka Jumala on tuominnut, niiden on syytä +surra -- ei viattomien! -- Jääkää hyvästi, armollinen rouva!» jatkoi +hän, kiireesti heittäen hartioilleen viitan, jota hän tavallisesti +käytti ulos lähtiessään. + +»Jätätkö Sinä minut, Janet?» kysyi hänen emäntänsä -- »hylkäätkö Sinä +minut näin ankaran ahdistuksen hetkellä?» + +»Hyljätäkö Teidät, armollinen rouva!» huudahti Janet; ja juosten +takaisin emäntänsä luo, painoi hän tuhansia suuteloita hänen kädelleen +-- »hyljätäkö Teidät! -- hyljätköön minut uskoni toivo, jos sen teen! +-- Ei, rouva; oikein sanoitte, että kyllä Jumala, jota olette +palvellut, Teille osoittaa vapautuksen tien. Pakokeino on keksitty; +minä olen päivät ja yöt rukoillut valoa, jotta näkisin, miten minun oli +täyttäminen velvollisuuteni tuota onnetonta miestä ja samalla Teitä +kohtaan. Hirmuisena ja peloittavana on se valo nyt minulle ilmestynyt, +eikä minun tule sulkea ovea, jonka Jumala on avannut. -- Älkää kysykö +minulta enempää. -- Minä tulen tuossa paikassa takaisin.» + +Sen sanottuaan kääriytyi hän viittaansa ja ilmoittaen eukolle, jonka +kohtasi ulommaisessa huoneessa, menevänsä iltarukoukseen, poistui hän +talosta. + +Sillä välin oli hänen isänsä kiirehtinyt jälleen työpajaan, mistä hän +tapasi aijotun rikoksensa syytoverit. + +»Kastoiko se suloinen lintu kieltään?» tiedusteli Varney puoleksi +hymyillen, kun taas tähtienselittäjä teki saman kysymyksen silmillään, +puhumatta sanaakaan. + +»Ei kastanut, eikä tule kastamaankaan minun tarjoamastani juomasta», +vastasi Foster; »pakotatteko Te minut tekemään murhan tyttäreni +läsnä-ollessa?» + +»Eikö Sinulle jo sanottu, Sinä juro, pelkurimainen orja», puhui Varney +katkerasti, »ett'ei murhaa, kuten Sinä sitä nimität silmät tuijottaen +ja kieli kangerrellen, ollut kysymyksessäkään? Eikö Sinulle sanottu, +että tässä tarkoitettiin ainoastaan pientä pahoinvointia, jollaisen +naiset saavat aivan ilman aikojaan, tahtoessaan pitää yöpukuaan +keskellä päivää ja lojua leposijallaan, kun heidän pitäisi huolehtia +taloustoimistaan? Tämä oppinut mies tässä vannoo sen Sinulle Viisauden +Linnan avaimen kautta.» + +»Minä vannon», sanoi Alasco, »ett'ei väkineste, joka on tuossa +pullossasi, ole lainkaan hengenvaarallista! Minä vannon sen kullan +kuolemattoman ja häviämättömän ydinaineen kautta, joka läpäisee kaikki +muut luonnon aineet, mutta jonka kätketyn olemuksen perille voi päästä +vain se, kenelle Trismegistus antaa salatiedon avaimen.» + +»Ankara vala», vahvisti Varney. »Foster, olisit pahempi pakanaa, ell'et +sitä uskoisi. Muutoin saat uskoa minua, joka vannon vain oman sanani +kautta, että ell'et Sinä pysy siivolla, ei tule olemaan toivoakaan, +niin, ei toivon haamettakaan tämän Sinun vuokrakartanosi muuttamisesta +vapaaläänitykseksi. Alasco jättää Sinun tinakalusi silleen, ja Sinä +tulet, kunnon Anton, yhä pysymään minun alustalaisenani.» + +»Minä en tiedä, hyvät herrat», vastasi Foster, »minne teidän tuumanne +tähtäävät; mutta yhdestä seikasta minä pidän kiinni -- siitä nimittäin, +että kävipä miten tahansa, minulla täytyy tässä talossa olla joku, joka +rukoilee puolestani, ja se joku on minun tyttäreni. Minä olen elänyt +syntisesti, ja maailma on ollut minulle liian rakas; mutta hän on yhä +yhtä viaton kuin lähtiessään äitinsä helmasta, ja ainakin hänen tulee +päästä siihen onnen kaupunkiin, jonka muurit ovat puhdasta kultaa ja +perustukset jalokiviä.» + +»Niinpä niin, Tony», virkkoi Varney, »sellainen paratiisi se olisikin +oikein Sinun mieltäsi myöten. -- Pohdippas hänen kanssaan sitä asiaa, +tohtori Alasco; tulen kohta takaisin.» + +Näin puhein nousi Varney paikaltaan ja ottaen pullon pöydältä lähti +huoneesta. + +»Minäpä vakuutan Sinulle, poikani», virkkoi Alasco Fosterille, heti kun +Varney oli jättänyt heidät kahden kesken, »että mitä ikinä tuo +häpeämätön, ilkeämielinen ivailija sanoneekaan siitä korkeasta +tieteestä, jossa minä taivaan siunauksesta olen päässyt niin pitkälle, +ett'ei minun tarvitse sanoa viisaintakaan kaikista nykyään elävistä +taitomiehistä etevämmäkseni tai opettajakseni -- minä vakuutan Sinulle, +että niin jumalattomasti kuin tuo heittiö pilkkaakin asioita, jotka +ovat liian pyhiä vain lihallisten ja halpamaisten ajatusten valtaamain +ihmisten käsitettäviksi, Sinun tulee kuitenkin uskoa, että se kaupunki, +jota Pyhä Johannes katseli Kristillisen Ilmestyskirjan häikäisevässä +näyssä, se uusi Jerusalemi, jonne kaikki kristityt toivovat kerran +pääsevänsä, tarkoittaa vertauskuvallisesti Suuren Salaisuuden +keksintöä, jonka avulla kaikkein halvimmista ja kehittymättömimmistä +luonnonaineista voidaan synnyttää sen kallisarvoisimmat ja +täydellisimmät tuotteet, aivan niin kuin kepeästi liihoitteleva, +kirkasvärinen perhonenkin, kesätuulahdusten ihanin lapsi, murtautuu +esiin saastaisen kotelonsa vankeudesta.» + +»Mestari Holdforth ei ole puhunut mitään tällaisesta selityksestä», +virkkoi Foster epäillen; »ja sen lisäksi, tohtori Alasco, sanoo pyhä +raamattu, etteivät sen Pyhän kaupungin kulta ja kalliit kivet ole +suinkaan niitä varten, jotka ovat täällä maan päällä tehneet +kauhistuksen töitä tai valheita viritelleet.» + +»Entä sitten, poikani», kysyi tohtori, »ja mitä Sinä siitä johdat?» + +»Sen», vastasi Foster, »ett'ei niillä, jotka sekoittelevat myrkkyjä ja +jakelevat niitä salaa lähimäisilleen, pidä oleman osaa näihin +sanomattomiin rikkauksiin.» + +»Sinun tulee kuitenkin, poikani», selitti Alasco, »tehdä eroitus sen +välillä, mikä on ehdottomasti pahaa niin seurauksiltaan kuin +tarkoituksiltaankin, ja sen välillä, mikä, vaikka onkin pahaa, voi +siitä huolimatta saada hyvää aikaan. Jos me yhden ihmisen kuoleman +kautta pääsisimme lähemmäksi sitä onnellista aikaa, jolloin tarvitsee +vain toivoa, saavuttaakseen heti kaiken, mikä hyvää on -- jolloin +tarvitsee vain toivoa, poistaakseen kaiken, mikä pahaa on -- jolloin +sairaus ja tuska ja murhe ovat inhimillisen tiedon kuuliaisia +palvelijoita, väistyen viisaan pienintäkin viittausta -- jolloin +kaikki, mikä nyt on kalleinta ja harvinaisinta, on jokaisen +ulottuvilla, joka vain tottelee viisauden ääntä -- jolloin parantamisen +taito supistuu ja katoaa yhteen ainoaan yleislääkkeeseen -- jolloin +viisaat hallitsevat maata ja jolloin kuolemakin pakenee heidän +kulmainsa rypistystä -- jos me nyt voisimme jouduttaa tätä kaikkien +toiveiden siunattua täyttymystä sen mitättömän seikan avulla, että +särkyvä maallinen tomumaja, joka kerran kuitenkin on joutuva +mädännyksen valtaan, toimitettaisiin hiukkaista ennemmin hautaan kuin +luonnon järjestys määräisi, niin mitä olisi moinen uhraus pyhän +tuhatvuotisen valtakunnan lähestymisen rinnalla?» + +»Tuhatvuotinen valtakunta on pyhien valtakunta» -- epäili jälleen +Foster. + +»Sano pikemminkin, että se on viisaiden valtakunta, poikani», vastasi +Alasco; »tai oikeammin viisauden valtakunta.» + +»Minä puhelin tästä kysymyksestä mestari Holdforthin kanssa +eileniltaisessa hartauskokouksessa», jatkoi Foster; »mutta hän sanoi, +että Teidän oppinne on harhaanviepä, ja Teidän selityksenne tuomittava +ja väärä.» + +»Hän käy vielä tietämättömyyden kahleissa, poikani», vastasi Alasco, +»aivan niin kuin polttaisi hän vielä tiiliä Egyptissä tai, paremmin +sanoen, vaeltaisi Sinain korvessa. Teit pahoin, puhuessasi sellaiselle +miehelle sellaisista asioista. Minä olen kuitenkin antava Sinulle +todisteita, ja aivan ensi tilassa, sellaisia todisteita, joita ei tuo +Sinun uppiniskainen mustatakkisi tule kumoamaan, sen takaan, vaikka hän +taistelisikin minun kanssani niin kuin velhot taistelivat Moseksen +kanssa kuningas Faraon edessä. Minä teen erään kokeen Sinun +läsnä-ollessasi, poikani -- niin, Sinun läsnä-ollessasi -- ja Sinun +silmäsi ovat näkevät totuuden.» + +»Pysy aikomuksessasi, viisas mies», sanoi Varney, joka sillä hetkellä +astui huoneeseen; »jos hän hylkääkin Sinun kielesi todistuksen, niin +miten voi hän olla uskomatta omia silmiään?» + +»Varney!» huudahti oppinut -- »Varney palannut jo! Oletko Sinä --» hän +pysähtyi äkkiä. + +»Olenko minä toimittanut tehtäväni, aijoit kai kysyä», vastasi Varney. +-- »Olen!» -- »Ja Sinä», jatkoi hän, osoittaen enemmän mielenkiintoa +asiaan kuin ennen, »oletko Sinä puolestasi varma, ett'et kaatanut +juomaan ainettasi et enempää etkä vähempää kuin oikean määrän?» + +»Olen», virkkoi kullantekijä, »niin varma kuin yleensä saattaa olla +niin tarkoista mitoista, koska ruumiin rakennekin on usein hyvin +erilainen eri ihmisillä.» + +»Sitten en pelkää mitään», sanoi Varney. »Sillä minä tiedän, ett'et +Sinä astu askeltakaan lähemmäksi pirua kuin mitä Sinulle on maksettu. +Sinut palkattiin synnyttämään sairautta, ja Sinusta olisi aivan +liiallista tuhlausta tehdä murha samaan hintaan. Tulkaa, menkäämme +kukin huoneeseemme. -- Huomenna saamme nähdä seuraukset.» + +»Mitä Sinä teit, saadaksesi hänet nauttimaan juoman?» kysyi Foster +väristen. + +»En mitään», vastasi Varney, »minä vain tuijotin häneen tuolla +katseella, jolla hallitaan hulluja, naisia ja lapsia. Pyhän Luukkaan +sairaalassa ne sanoivatkin minulla olevan oikean katseen pitämään +niskoittelevia potilaita kurissa. Hoitajat siellä oikein onnittelivat +minua sen takia; niin että minulla on leipä tiedossa, jos hovisuosioni +kerran pettää.» + +»Ja etkö Sinä pelkää annoksen olleen tosiaankin liian vahvan?» kysyi +Foster. + +»Jos niin olisi asian laita», vastasi Varney, »niin sitä sikeämmin hän +vain nukkuisi; mutta se pelko ei tule häiritsemään untani. Hyvää yötä, +jalot herrat.» + +Anton Foster huokasi raskaasti ja kohotti kätensä ja silmänsä taivasta +kohti. Kullantekijä ilmoitti aikovansa jatkaa vielä suurimman osan yötä +erästä hyvin tärkeätä tutkimusta, ja toiset erkanivat levolle +mennäkseen. + + + + +V Luku. + + + Jumala kurjan kulkevaisen turvaksi + Ihmisten avusta jo toivon heitin. + Oo, ken nainen olis? -- tuo hullu, kyynelöivä, + Tuo uskollinen, rakastava nainen? + Lempensä palkakseen vain ynseyttä saa, + Ja hyvyyttään ei kenkään, kenkään muista. + + _Rakkauden Toivioretki_. + +Kesä-illan aurinko oli mennyt mailleen, ja Janet palasi Cumnorin +kartanoon, koska hänen pitempi viipymisensä varmaankin herättäisi +huomiota ja etsimisiä tuossa epäluuloisessa talossa, ja kiiruhti +huoneeseen, minne oli jättänyt emäntänsä. Hän tapasi kreivittären +istumasta pöydän ääressä, ristikkäin lasketut käsivarret sillä leväten +ja pää nojaten käsivarsiin. Janetin astuessa sisään ei hän katsahtanut +ylös eikä hievahtanutkaan. + +Uskollinen palvelijatar juoksi salaman nopeudella emäntänsä luo, +puisteli häntä ja rukoili palavasti häntä nostamaan katseensa ja +sanomaan, miksi hän oli noin murheissaan. Onneton kreivitär kohotti +vihdoin päänsä, katsahti kamarineitoonsa aaveenomaisin silmin, posket +tuhkanharmaina ja virkkoi: »Janet, minä join sen!» + +»Jumalan kiitos!» huudahti Janet hätäisesti. -- »Minä tarkoitan, +Jumalan kiitos, ett'ei kysymyksessä ollut mitään pahempaa -- juoma ei +ole vahingoittava Teitä lainkaan -- nouskaa ja karistakaa tuo raukeus +jäsenistänne ja tuo epätoivo mielestänne.» + +»Janet», huokasi kreivitär, Ȋlä häiritse minua -- jätä minut rauhaan +-- anna elämäni mennä hiljalleen menojaan -- minä olen myrkytetty.» + +»Ette Te ole, rakas rouva», vastasi tyttö innokkaana. -- »Se, mitä +joitte, ei voi Teitä vahingoittaa, sillä Te olitte sitä ennen nauttinut +vastamyrkkyä, ja minä riensin ilmoittamaan, että paon tie on avoinna +edessänne.» + +»Paon!» huudahti kreivitär, nousten äkkiä kohoksi istuimellaan, valon +palatessa hänen silmiinsä ja elon hänen poskilleen; »mutta ah! Janet, +se on jo liian myöhäistä!» + +»Ei suinkaan, rakas rouva. -- Nouskaa, tarttukaa käsivarteeni ja +kävelkää kanssani pitkin huonetta. -- Älkää antako mielikuvituksen +tehdä myrkyn tehtäviä! -- Kas niin; ettekö tunne nyt voivanne +täydellisesti hallita jäseniänne?» + +»Puutumus tuntuu vähenevän», sanoi kreivitär, astellessaan siinä +Janetin tukemana pitkin huonetta; »mutta onko nyt oikein tosiaan niin, +ett'en minä ole juonut mitään kuolettavaa? Varney tuli tänne Sinun +lähdettyäsi ja käski minua katsein, joissa luin kohtaloni, tyhjentämään +sen kauhean maljan. Oi, Janet! Sen täytyy tuottaa tuhoa; sillä +sellainen edeskäypä ei voi koskaan tarjota vaaratonta juomaa!» + +»Uumoilenpa, ett'ei hän pitänyt sitä suinkaan vaarattomana», vastasi +neito; »mutta Jumala ehkäisee pahojen aivoitukset. Uskokaa minua, kun +minä vannon sen pyhän evankeliumin kautta, johon me uskomme, ett'ei +Teillä ole henkenne puolesta mitään peljättävää hänen ilkeistä +juonistaan. Ettekö käynyt häntä vastustamaan?» + +»Talossa oli kaikki hiljaa», vastasi kreivitär. -- »Sinä olit poissa -- +me vain kahden tässä huoneessa -- ja hänhän kykenee mihin rikokseen +tahansa. Minä asetin vain sen ehdon, ett'ei minun tarvitsisi sietää +hänen vihattua läsnä-oloaan, ja join, mitä hän tarjosi. -- Mutta Sinä +puhuit jotakin paosta, Janet; suosisiko minua onni niin suuresti?» + +»Jaksatteko nyt kuulla uutiseni ja kestää ponnistukset?» kysyi neito. + +»Jaksanko!» huudahti kreivitär. -- »Kysy saksanhirveltä, kun ajokoiran +hampaat ovat siihen iskemässä, jaksaako se hypätä kuilun yli. Minä +kestän kaikki ponnistukset, jotka vain vievät minut pois tästä +paikasta.» + +»Kuulkaa siis», virkkoi Janet. »Muuan henkilö, jota minä pidän Teidän +luotettavana ystävänänne, on näyttäytynyt minulle erilaisissa +valepuvuissa ja pyrkinyt puheisiin kanssani, mihin minä en milloinkaan +suostunut, koska asia selvisi minulle vasta tänä iltana. Hän oli se +reppuri, jolta Te ostitte yhtä ja toista rihkamaa -- se kulkukauppias, +joka myi minulle kirjoja -- minne ikinä meninkin, aina kohtasin +varmasti hänet. Tämän illan tapaukset saivat minut lähtemään hänen +puheilleen. Hän odottaa parhaillaan tuolla puiston takaportilla, ja +kaikki on valmiina Teidän pakoanne varten. -- Mutta onko Teillä nyt +tosiaankin tarpeeksi ruumiinvoimia? -- Onko rohkeutta? -- Voitteko +antautua yritykseen?» + +»Ken kuolemaa pakenee», vastasi rouva, »saa kyllä voimaa ruumiiseensa +-- ken karkaa häpeän kahleista, häneltä ei puutu tarmoa eikä +uskallusta. Jo pelkkä ajatus, että nyt minä pääsen tuosta konnasta, +joka uhkaa sekä henkeäni että kunniaani, antaisi minulle voimaa nousta +vaikka kuolinvuoteeltani.» + +»Jumalan nimeen sitten, armollinen rouva!» virkkoi Janet, »minun täytyy +siis sanoa Teille hyvästi ja heittää Teidät Jumalan huomaan!» + +»Etkö Sinä siis aijokaan paeta kanssani, Janet?» huudahti kreivitär +tuskaisena. -- »Pitääkö minun luopua Sinusta? Tämäkö nyt on sitä Sinun +uskollisuuttasi?» + +»Armollinen rouva, minä pakenisin kanssanne yhtä mielelläni kuin ikinä +lintu häkistä, mutta jos niin tekisin, olisi siitä heti seurauksena +ilmi-tulo ja takaa-ajo. Minun täytyy jäädä ja koettaa jonkun aikaa +kaikin keinoin salata totuutta. -- Taivas antakoon anteeksi petokseni, +koska se tapahtuu välttämättömyyden pakosta!» + +»Ja pitääkö minun sitten matkustaman yksin sen vieraan miehen kanssa?» +hätäili kreivitär. -- »Ajattelehan, Janet, jos tässä olisikin tekeillä +vielä kauheampi ja pimeämpi juoni minun eroittamisekseni Sinusta, joka +olet ainoa ystäväni?» + +»Ei, armollinen rouva, älkää sitä luulko», vastasi Janet vakuuttavasti, +»se nuori mies on auttava Teitä rehellisesti ja kunniallisesti; ja +lisäksi on hän herra Tressilianin ystävä ja tullutkin tänne juuri hänen +käskystään.» + +»Jos hän on Tressilianin ystävä», virkkoi kreivitär, »uskon minä itseni +yhtä turvallisena hänen huomaansa kuin taivaasta lähetetyn enkelin; +sillä ei ole kuolevainen ihminen vapaampi kaikesta halpamaisuudesta, +petollisuudesta ja itsekkyydestä kuin Tressilian. Hän unohti aina +itsensä, jos hän vain sai auttaa muita. -- Ah! ja minkä palkan hän +siitä sai!» + +Kiireen vilkkaa kokosivat he ne muutamat tarve-esineet, jotka +kreivittären tuli ottaa mukaansa ja jotka Janet nopeasti ja taitavasti +kääräisi pieneksi mytyksi, unohtamatta suinkaan erinäisiä +kallisarvoisia koruja, jotka helpoimmin sattuivat hänen käsiinsä, +erittäinkään jalokivilipasta, josta hän sangen järkevästi katsoi voivan +olla hyötyä jossakin tulevassa pulassa. Leicesterin kreivitär muutti +sitten ylleen puvun, jota Janet tavallisesti piti lyhyemmillä +matkoilla, sillä heidän mielestään oli viisainta karttaa kaikenlaista +ulkonaista komeutta, koska se voisi herättää huomiota. Ennen kuin he +olivat saaneet nämä valmistelunsa kokonaan suoritetuiksi, oli kuu +noussut kesä-yön taivaalle, ja kaikki kartanon asukkaat olivat käyneet +levolle tai ainakin huoneidensa yksinäisyyteen ja rauhaan. + +He eivät peljänneet mitään vaikeuksia talosta ja puutarhasta +päästäkseen, kunhan ei heitä vain huomattaisi. Anton Foster oli +tottunut katsomaan tyttäreensä niin kuin syntisyytensä tunteva +ihmiskurja saattaa katsoa näkyvään suojelusenkeliin, joka hänen +pahuudestaan huolimatta yhä liihoittelee hänen ympärillään, ja +senpätähden ei hänen luottamuksellaan ollutkaan rajoja. Janet sai +vapaasti liikkua missä tahansa päivän aikana, ja hänellä oli avain +puiston takaporttiinkin, niin että hän saattoi lähteä kylään milloin +tahtoi, joko talouden asioissa, jotka olivat kokonaan hänen hoimissaan +tai ottaakseen osaa uskonlahkonsa rukoushuoneella pidettyihin +hartauskokouksiin. Tosin oli Fosterin tytär saanut tämän suuren +vapautensa vain sillä juhlallisesti vaaditulla ehdolla, ett'ei hän +mitenkään käyttäisi näitä etu-oikeuksia tavalla, joka voisi vähentää +kreivittären säilyttämisen varmuutta, sillä tällä nimellä mainittiin +kreivittären oleskelua Cumnorissa sen jälkeen, kun tämä onneton nainen +oli alkanut osoittaa kärsimättömyyttä siihen yksinäiseen ja ahtaaseen +elämään, johon hänet oli syösty. Eikä olekaan otaksuttavissa, että +mikään muu seikka kuin se kauhistava epäluulo, jonka illan tapaukset +olivat hänessä herättäneet, olisi saanut Janetin rikkomaan lupauksensa +ja pettämään isänsä luottamuksen. Mutta kaiken näkemänsä perusteella +piti hän nyt itseään ei ainoastaan oikeutettuna, vaan ankarasti +velvoitettunakin tekemään emäntänsä pelastamisesta kaikkien puuhiensa +päämäärän ja heittämään syrjään kaikki muut ajatukset. + +Pakeneva kreivitär kulki oppaineen kiireisesti hankalaa ja epätasaista +polkua, joka oli ennen ollut lehtokäytävänä, mutta jota nyt pimittivät +heidän päittensä yläpuolella yhtyväin puiden oksat ja jolla väikkyi +vain hakattujen paikkojen kohdalla kuun hämärä, petollinen valo. Heidän +kulkuaan häiritsivät tuon tuostakin kaadetut puut ja suuret oksat, +jotka oli jätetty maahan sopivan ajan tultua kimppuihin ja kasoihin +kerättäviksi. Näiden esteiden tuottamat vaikeudet ja ponnistukset, +heidän alkumatkansa hengähtämätön kiire, toivon ja pelon menehdyttävät +tunteet koskivat niin kovasti kreivittären voimiin, että Janetin täytyi +pyytää häntä pysähtymään muutamiksi minuuteiksi huoahtamaan. He +seisahtuivat siis erään vanhan valtavan, pahkaisen tammen varjoon, ja +katselivat aivan vaistomaisesti jättämäänsä taloa, minkä pitkä, musta +pääty kuumotti hämärästä etäisyydestä suunnattomine savupiippuineen, +torneineen ja kellohuoneineen, jotka kohosivat kattoviivan yläpuolelle +ja kuvastuivat selvästi kesä-yön taivaan puhdasta sineä vasten. Vain +yksi valo pilkutti tuosta suuresta, tummasta rykelmästä niin alhaalta, +että se näytti pikemminkin tulevan maasta kartanon edustalta kuin +jostakin sen akkunasta. Kreivitär pelästyi. -- »Ne ajavat meitä takaa!» +huudahti hän, osoittaen Janetille valoa, joka saattoi hänet niin suuren +kauhun valtaan. + +Emäntäänsä tyynempänä havaitsi Janet, ett'ei loistava pilkku liikkunut, +ja selitti kuiskaten kreivittärelle valon tulevan siitä yksinäisestä +kammiosta, missä kullantekijä harjoitti salaperäisiä tutkimuksiaan. -- +»Hän on niitä», lisäsi neito, »jotka valvovat yöt pahoja aikeita +hautoen. Onneton sattuma toi tänne miehen, jonka hämärät puheet +maallisesta rikkaudesta ja taivaallisesta tai yliluonnollisesta +tiedosta ovat kyenneet niin erinomaisesti viehättämään isäraukkaani. +Oikeinpa puhuikin hyvä mestari Holdforth -- minun nähdäkseni pyytäen +siten viisaasti neuvoa erinäisiä meidän talomme asukkaita. 'On +ihmisiä', sanoi hän, 'ja heidän lukunsa on paljous, jotka jumalattoman +Ahabin tavoin kuuntelevat mieluummin väärän profetan Zedekiaan +haaveiluja kuin niiden sanoja, joiden kautta Herra puhuu.' Ja edelleen +teroitti hän -- 'Ah! rakkaat veljeni, meidän keskellämme käy paljon +Zedekiaita -- miehiä, jotka lupaavat teille maallisen tietonsa valon, +saadakseen teidät hylkäämään taivaallisen ymmärryksenne paisteen. +Mitästä ovat he tyranni Naasia parempia, joka vaati alamaisiltaan +oikean silmän?' Ja lisäksi huomautti hän --» + +On epätietoista, kuinka pitkälle kauniin puritanilaistytön muisti olisi +riittänyt mestari Holdforthin saarnan kertaamisessa; mutta kreivitär +keskeytti hänet ja vakuutti olevansa niin toipunut, että jaksoi kävellä +takaportille asti enää levähtämättä. + +He läksivät siis uudelleen matkaan, ja kulkivat toisen osan tiestään +tyynemmästi ja siis myöskin vähemmin vaikeuksin kuin hätäillen ja +peljäten pakonsa alettuaan. Näin saivat he aikaa ajatteluun; ja nyt +vasta rohkeni Janet ensi kerran kysyä emännältään, minne päin tämä +aikoi suunnata pakonsa. Kun hän ei saanut heti vastausta -- sillä +ehkäpä oli kreivitär hämmennyksissään unohtanut ajatella tätä tärkeätä +seikkaa, -- uskalsi hän lisätä: »Kaiketikin isänne linnaan, missä +tiedätte varmasti saavanne suojaa ja turvaa?» + +»Ei, Janet», vastasi rouva surullisesti, »kun minä läksin Lidcoten +linnasta, oli sydämeni kevyt ja maineeni tahraton, enkä minä tahdo +palata sinne ennen kuin puolisoni lupa ja meidän avioliittomme ja +kaiken sen arvon ja kunnian, minkä hän on minulle lahjoittanut, +julkinen tunnustus sovittaa minun ja kotini välit.» + +»Ja minne Te sitten lähdette, armollinen rouva?» tiedusteli yhä Janet. + +»Kenilworthiin, tyttöseni», vastasi kreivitär rohkeasti ja reippaasti. +»Minä haluan nähdä ne juhlat -- ne ruhtinaalliset juhlat -- joiden +valmistelujen humu täyttää koko maan äärestä toiseen. Arvelenpa, että +kun Englannin kuningatar kemuilee puolisoni saleissa, ei Leicesterin +kreivitärkään olisi siellä mikään sopimaton vieras.» + +»Rukoilen Jumalaa, että Te olisitte myöskin tervetullut vieras!» +virkkoi Janet hätäisesti. + +»Sinä käsität asemani väärin, Janet», vastasi kreivitär loukkautuneena, +»ja unohdat omasi.» + +»En tee kumpaakaan, rakas rouva», virkkoi murheellinen neito; »mutta +oletteko Te unohtanut, että jalo kreivi kokee niin ankarasti pitää +Teidän avioliittoanne salassa, koska siitä riippuu hänen hovisuosionsa? +Ja voitteko luulla äkillisen ilmestymisenne hänen linnaansa, sellaiseen +aikaan ja sellaiseen seuraan, olevan hänelle mieleen?» + +»Ajatteletko Sinä, että minä tuottaisin häpeää hänelle?» kysyi +kreivitär; -- »ei, päästä käsivarteni, osaan minä kävellä ilman apuakin +ja toimia ilman neuvoja.» + +Ȁlkää suuttuko minuun, armollinen rouva», pyyteli Janet säyseästi, »ja +sallikaa minun tukea Teitä; tie on hankala, ettekä Te ole tottunut +kävelemään pimeässä.» + +»Jos Sinä pidät minua niin halpana, että minä tuotan puolisolleni +häpeää», sanoi kreivitär yhtä vihastuneena, »niin uskot Sinä varmaan +myös, että Leicesterin kreivi on yllyttänyt, jopa käskenyt ja +valtuuttanutkin isäsi ja Varneyn ryhtymään niihin inhoittaviin +juoniinsa, joista minä kyllä olen tekevä selkoa hyvälle kreiville.» + +»Jumalan nimessä, armollinen rouva, säästäkää isääni kantelussanne», +pyyteli Janet; »pitäkää palvelustani, niin heikkoa kuin se on ollutkin, +hänen hairahdustensa sovituksena!» + +»Tekisin kovin väärin, jos toisin tekisin, rakas Janet», vastasi +kreivitär, äkkiä alkaen jälleen entiseen hellään ja luottavaan tapaansa +puhella uskolliselle kamarineidolleen. »Ei, Janet, ei sanaakaan ole +kuuluva huuliltani isäsi vahingoksi. Mutta Sinähän ymmärrät, rakas +tyttöseni, että ainoana toivonani on päästä puolisoni turviin. Minä +olen jättänyt hänen määräämänsä asuinpaikan niiden ihmisten pahuuden ja +konnamaisuuden takia, jotka minua ympäröivät -- mutta minä en missään +muussa suhteessa ole rikkova hänen käskyjään. Minä käännyn vain hänen +puoleensa - pyydän vain hänen suojaansa. -- Vain hänen toivomuksestaan, +enkä kenenkään muun, voin minä paljastaa tai tahdon minä paljastaa sen +salaisen liiton, joka yhdistää meidän sydämemme ja kohtalomme. Minä +tahdon nähdä hänet ja kuulla hänen omasta suustaan ohjeet, joiden +mukaan minun on vast'edes käyttäytyminen. Älä vastusta päätöstäni, +Janet; Sinä siten vain minua siinä vahvistaisit -- ja totuuden +tunnustaakseni, olen minä päättänyt ottaa kohtalostani selon kerta +kaikkiaan, kuulla sen puolisoni omilta huulilta, ja tarkoitukseni +saavuttamiseksi on minun suorinta lähteä tapaamaan häntä +Kenilworthiin.» + +Punnittuaan hätäisesti onnettoman kreivittären aseman vaikeutta ja +epävarmuutta, oli Janet taipuvainen muuttamaan aikaisemman +mielipiteensä ja ajattelemaan, että kun nyt kerran kreivitär oli +poistunut piilopaikasta, minne hänen puolisonsa oli hänet toimittanut, +oli hänen ensimäisenä velvollisuutenaan mennä hänen luokseen ja +selittää hänelle moisen käyttäytymisen syyt. Hän tiesi, kuinka tärkeänä +kreivi piti heidän avioliittonsa salaamista, eikä voinut olla +myöntämättä, että kreivitär, yrittäessään hiukankin paljastaa sitä +ilman hänen suostumustaan, joutuisi ehdottomasti puolisonsa ankaran +vihastuksen alaiseksi. Jos hän pakenisi isänsä taloon suoraan +tunnustamatta arvoansa ja säätyänsä, tulisi hänen asemansa epäilemättä +suuresti vahingoittamaan hänen mainettansa, ja jos hän taas tuollaisen +tunnustuksen tekisi, saattaisi se viedä hänen ja hänen puolisonsa +välien sovittamattomaan rikkoutumiseen. Kenilworthissa taasen saisi +hän esittää asiansa suoraan puolisolleen, jota Janet, vaikk'ei +luottanutkaan häneen niin paljon kuin kreivitär, ei kuitenkaan pitänyt +osallisena niihin halpamaisiin ja julkeihin juoniin, mihin hänen +palvelijansa turvautuivat tukahuttaakseen heidän käsistään pakenevan +kreivittären valitukset hänen osakseen tulleesta kohtelusta. Mutta +pahimmassakin tapauksessa, jos kreivi kieltäytyisi suomasta hänelle +oikeutta ja suojaa, voisi hän, jos hän katsoisi parhaaksi ilmaista +kärsimänsä vääryyden, saada Tressilianin puolustajakseen ja +kuningattaren tuomarikseen; niin paljon oli Janet päässyt asioista +selville lyhyestä keskustelustaan Waylandin kanssa. Hän oli siis +yleensä suosiollinen emäntänsä Kenilworth-matkalle, ja puhuikin siitä +kreivittärelle, kuitenkin pyytäen häntä noudattamaan mitä suurinta +varovaisuutta tuloaan puolisolleen ilmoittaessaan. + +»Oletko Sinä itse ollut varovainen, Janet?» kysyi kreivitär; »oletko +paljastanut asemani ja tilani salaisuuden oppaalle, jonka turviin minun +nyt on antautuminen?» + +»Minulta ei hän ole saanut tietää mitään», vastasi Janet; »enkä minä +usko hänen tietävän enempää Teidän asemastanne kuin mitä kansa +yleisesti luulee.» + +»Ja mitä se luulee?» kysyi rouva. + +»Että Te lähditte isänne talosta -- mutta loukkaan Teitä jälleen, jos +jatkan», virkkoi Janet keskeyttäen puheensa. + +»Et loukkaa, jatka vain», pyysi kreivitär; »minun täytyy oppia +kestämään niitä ilkeitä huhuja, joita hulluuteni on pannut minusta +liikkeelle. Minun nähdäkseni luullaan kait, että minä lähdin isäni +talosta luvattoman rakkauden houkutuksesta. -- Se on erehdys, joka on +pian poistuva -- jonka täytyy poistua, sillä minä haluan elääkseni +säilyttää maineeni tahratonna, tai sitten lakata elämästä. -- Minua +pidetään siis Leicesterin jalkavaimona?» + +»Enimmiten Varneyn», vastasi Janet; »muutamat arvelevat häntä kuitenkin +vain herransa huvittelujen verhoksi; sillä tieto Teidän huoneittenne +tuhlailevan komeasta sisustuksesta on päässyt salaisesti leviämään ja +sellaiset varustukset käyvät paljon yli Varneyn varojen. Mutta tällä +viimeisellä mielipiteellä on vähän kannattajia; sillä ihmiset +uskaltavat tuskin viittaillakaan moiseen epäluuloon, kun on niin korkea +nimi kysymyksessä, jott'ei tähtikamari pääsisi rankaisemaan heitä +aateliston häpäisemisestä.» + +»Tekevätpä ne viisaasti puhuessaan hiljaa», virkkoi kreivitär, »jotka +tahtovat asettaa jalon Dudleyn sellaisen konnan rikostoveriksi kuin +Varneyn. -- Olemme tulleet portille. -- Ah! Janet, minun on nyt +heittäminen Sinulle hyvästi! -- Älä itke, rakas tyttöseni», lisäsi hän, +yrittäen verhota omaa mielihaikeuttaan uskollisen palvelijattarensa +jättämisestä pieneen pilailuun: »ja kun jälleen tavataan, niin poista +nyt, Janet, tuo kiinteä röyhelösi ja hanki sijaan avonainen +pitsikaulus, joka päästää kauniin kaulasi näkyviin; ja heitä nurkkaan +tuo huono, mustin lasihelmin reunustettu puserosi, jota hädin tuskin +kamarineitokaan saattaa pitää ja neulo uusi hienosta sametista ja +kultakankaasta -- huoneestani löydät kankaita yllin kyllin, sillä minä +annan ne Sinun vapaasti käytettäväksesi. Rohkeutta vain, Janet; sillä +vaikka Sinä nyt oletkin vain onnettoman, harhailevan, nimettömän ja +maineettoman rouvan palvelijatar, täytyy Sinun jälleen yhtyessämme olla +puettuna tavalla, joka sopii Englannin ensimäisen kreivittären +läheisimmälle ja suosituimmalle kamarineitsyelle.» + +»Jumala suokoon, rakas rouva», vastasi Janet, -- »ei että minä olisin +saanut komeamman puvun, vaan että meidän kumpaisenkin pusero peittäisi +silloin kepeämpää sydäntä!» + +Nyt oli takaportin lukko auvennut muutamista ankaroista avaimen +käänteistä, ja kreivitär havaitsi sisäiseksi väristyksekseen olevansa +ulkopuolella niitä muureja, jotka hänen puolisonsa ankarat käskyt +olivat määränneet hänen kävelymatkojensa äärimäisiksi rajoiksi. +Odottaen levottomana heidän ilmestymistään seisoi seppä Wayland vähän +matkan päässä piilossa maantietä reunustavan pensasaidan takana. + +»Onko kaikki turvallista?» kysyi häneltä Janet hätäisesti, hänen +lähestyessään heitä varoen. + +»Kaikki», vastasi Wayland; »mutta minun on ollut mahdotonta hankkia +ratsua armolliselle rouvalle. Giles Gosling, se pelkurimainen lurjus, +kieltäytyi luovuttamasta minulle hevosta millään ehdolla, jott'ei hän +muka joutuisi mihinkään ikävyyksiin -- mutta eipä haittaa. Armollisen +rouvan täytyy nousta minun hevoseni selkään, ja minä astelen hänen +rinnallaan siksi kunnes saadaan toinen ratsu. Takaa-ajosta ei ole +pelkoa, ell'ette vain Te, kaunis neiti Janet, unohda läksyänne.» + +»En enempää kuin se viisas Tekoan leskikään unohti sanoja, jotka Joab +pani hänen suuhunsa», vastasi Janet. »Huomenna minä ilmoitan, ett'ei +emäntäni voi nousta vuoteeltaan.» + +»Niin, ja että hän potee pään särkyä ja raskautta -- että hänen +sydämensä tykyttää ankarasti ja että hän haluaa olla rauhassa. -- Älä +pelkää mitään; he tyytyvät niihin viittauksiin ja häiritsevät Sinua +vain hyvin harvoilla kysymyksillä -- he tuntevat kyllä taudin.» + +»Mutta poistumisenihan huomataan kuitenkin lopulta», virkkoi kreivitär, +»ja silloin ne tappavat hänet kostoksi. -- Minä palaan mieluummin +takaisin kuin jätän hänet semmoiseen vaaraan.» + +Ȁlkää lainkaan huolehtiko minusta, armollinen rouva», vastasi Janet; +»toivoisinpa, että Te saisitte yhtä varmasti apua ja turvaa niiltä, +joiden puoleen aijotte kääntyä, kuin minä olen varma siitä, ett'ei +isäni, vaikka hän olisi kuinka vihoissaan, salli minulle mitään pahaa +tapahtuvan.» + +Wayland oli nyt nostanut kreivittären satulaan, mille hän ensin oli +levittänyt viittansa, jotta kreivittären olisi mukavampi istua. + +»Hyvästi, ja olkoon Jumalan siunaus kanssanne!» sanoi Janet, jälleen +suudellen emäntänsä kättä; kreivitär vastasi hänen hurskaaseen +toivotukseensa äänettömällä hyväilyllä. Sitten erkanivat he ja Janet +huudahti Waylandille: »Auttakoon taivas niin Teitä hädässänne kuin +Tekin olette uskollinen tai petollinen tätä syvästi loukattua ja +avutonta rouvaa kohtaan!» + +»Amen! ihanin Janet», vastasi Wayland; »ja uskokaa minua: minä toimitan +tärkeän tehtäväni niin, että ensi kertaa tavatessamme täytyy Teidän +kauniiden pyhimysmäisten silmienne katsoa minua hieman kunnioittavammin +kuin tähän asti.» + +Näiden hyvästien jälkimäinen osa kuiskattiin Janetin korvaan; ja +vaikk'ei tämä antanutkaan mitään suoranaista vastausta, ei hän myös +millään tavalla tehnyt tyhjäksi Waylandin sanojen ilmaisemaa toivoa, +koska hän epäilemättä halusi kaikin keinoin edistää emäntänsä +turvallista pakoa. Janet astui portista puiston puolelle ja lukitsi sen +jälkeensä, kun taas Wayland, tarttuen hevosen suitsiin ja kävellen +aivan sen pään kohdalla, alotti kreivittären kanssa äänettömän +vaarallisen kuutamoisen matkansa. + +Vaikka seppä Wayland pitikin niin kiirettä kuin suinkin voi, oli +tällainen kulkemistapa kuitenkin niin hidas, että kun aamu alkoi +sarastaa idän sumujen seasta, huomasi hän päässeensä vasta noin +kymmenen peninkulman päähän Cumnorista. »Rutto syököön kaikki +lipeäkieliset majatalonisännät!» huudahti Wayland, voimatta enää +hillitä kiukkuaan ja levottomuuttaan. »Olisipa vain se petollinen +tolvana Giles Gosling sanonut minulle suoraan vaikka paria päivää +aikaisemmin, ett'en minä voinut luottaa häneen, olisin kyllä katsonut +paremmin eteeni. Isäntäni sitä pitää lupaamankin kaikki, mitä suinkin +pyydetään, mutta kun on koni kengitettävä, ei heillä olekaan rautaa. +Jos olisin tiennyt, olisin jo paritkymmenet keinot keksinyt; ja +tällaisen hyvän asian takia en minä olisi liikoja perustanut, vaikka +olisin kähveltänyt ratsun läheisimmältä laitumelta -- olisin sitten +vain lähettänyt elukan takaisin kunnanvanhimmalle. Kapi ja +kangistustauti tuhotkoot kaikki hevoset 'Mustan Karhun' talleista.» + +Kreivitär koki lohduttaa opastaan huomauttamalla, että valkeneva päivä +auttaisi häntä lisäämään nopeuttaan. + +»Totta, armollinen rouva», vastasi tämä; »mutta se auttaa myös muita +ihmisiä meitä näkemään, ja siitäpä voisi tulla huono alku matkallemme. +Minä en olisi välittänyt koko asiasta enempää kuin alasimen kypenestä, +kunhan vain olisimme ennättäneet pitemmälle. Mutta mikäli minä tätä +Berkshireä tunnen, on siinä ammoisista ajoista asti asustanut sellaisia +ilkeitä menninkäisiä, jotka istuvat myöhään illalla ja nousevat varhain +aamulla, vain saadakseen pistää nokkansa muiden ihmisten asioihin. Minä +olen kyllä ennemminkin saanut niiden häijyyttä kokea. Mutta älkää silti +peljätkö mitään, armollinen rouva», lisäsi hän; »sillä äly hyvään +onneen yhtyneenä keksii kyllä voiteen joka haavalle.» + +Oppaan levottomuus teki kuitenkin suuremman vaikutuksen kreivittären +mieleen, kuin ne lohduttelut, jotka hän katsoi sopivaksi siihen +liittää. Hän katseli tuskallisena ympärilleen, ja kun varjot väistyivät +maisemasta ja kun itäisen taivaan kirkastuva loimo ennusti auringon +pikaista nousua, odotti hän lisääntyvän valon joka käänteessä +ilmaisevan heidät kostaville vainoojille tai paljastavan muita +vaarallisia ja voittamattomia esteitä, jotka tekisivät matkan +jatkamisen mahdottomaksi. Seppä Wayland oli hänkin hieman rauhaton ja +soimaten itseään siitä, että oli turhan takia pelästyttänyt +kreivitärtä, asteli hän teeskennellyn hilpeänä hänen rinnallaan, väliin +puhellen hevoselle miehen lailla, joka täydelleen tuntee tallikielen, +väliin hiljaa vihellellen katkonaisia säveljaksoja ja väliin vakuuttaen +kreivittärelle, ett'ei ollut hätäpäivääkään; mutta samalla tähysteli +hän tutkivasti ympärilleen havaitakseen, oliko näkyvissä mitään, joka +ajaisi valheeksi hänen sanansa juuri kun ne olivat tulemassa hänen +suustaan. Niin kulkivat he edelleen, kunnes muuan odottamaton tapaus +valmisti heille tilaisuuden jatkaa matkaansa nopeammin ja mukavammin. + + + + +VI Luku. + + + _Rikhard_. Ratsu! -- ratsu! -- valtakunta ratsusta! + + _Catesby_. -- Herra, ratsun Teille hankin. + + _Kuningas Rikhard Kolmas_. + +Matkustajamme kulkivat parhaillaan erään pienen, aivan lähelle tietä +ulottuvan metsikön läpi, kun he tapasivat ensimäisen elävän olennon +Cumnorista lähiönsä jälkeen. Tämä oli ilmeisesti joku typerä +renkipoika, harmaa nuttu yllä, pää paljaana, kaatiot kintuissa ja +suunnattomat varsisaappaat jalassa. Hän piteli suitsista hevosta, jota +he juuri kaikkein eniten kaipasivat ja joka oli varustettu +sivusatulalla ja kaikella, mitä nainen ratsastaakseen tarvitsee; ja hän +tervehti Waylandia seuraavalla kysymyksellä: »Työhän tailatten ollakkin +justiin niit?» + +»No aivan niitä, aivan niitä, poikaseni», vastasi Wayland hetkeäkään +epäröimättä; ja myönnettävä on, että ankarammassakin siveyskoulussa +kasvatetut omattunnot olisivat langenneet niin houkuttelevassa +tilaisuudessa. Puhuessaan otti hän suitset pojan kädestä ja auttoi +melkein samaan aikaan kreivittären oman hevosensa selästä toisen +satulaan, jonka hyvä onni oli siten tuonut hänen saatavilleen. Kaikki +kävi niin luontevasti, ett'ei kreivitär, kuten myöhemmin kävi selville, +osannut luulla muuta, kuin että hevonen oli lähetetty siihen heidän +varalleen joko oppaan tai jonkun hänen ystävänsä toimesta. + +Mutta poika, joka oli niin äkkiä päässyt juhdastaan, alkoi pyöritellä +silmiään ja raapia päätään, ikäänkuin olisi hän vasta nyt älynnyt +luovuttaneensa elukan liian lyhyellä selityksellä ja alkanut sitä +katua. -- »Kylhän työ ny vissiin niit oletten», mutisi hän itsekseen, +»mut teitinhän olis pitänny sanoa että _papu_, ettenkos työ +tielä?» + +»Niin, niin», puhui Wayland umpimähkään; »ja Sinun olisi pitänyt sanoa +_silava_, kuten tiedät.» + +»Eihän, eihän», vastusti poika; »_hernehä_ min olis pitänny sanoa, +ettenks työ sitkän tielä?» + +»Hyvä, hyvä», myönnytteli Wayland, »olkoon nyt sitten Herran nimeen +vaikka herneitäkin! huolimatta siitä, että silava olisi paremmin +sopinut tunnussanaksi.» + +Ja noustuaan samalla hevosensa selkään, kaappasi hän toisen ratsun +suitset epäröivän pojan laukeavasta kourasta, heitti hänelle pienen +kolikon ja otti menetettyä aikaa takaisin ratsastamalla nopeasti +tiehensä, ilman enempiä haastelemisia. Poika näkyi vielä siltä mäeltä, +jota he nousivat, ja kun Wayland katsahti taaksensa, huomasi hän sen +vekaran yhä seisovan paikallaan liikkumattomana kuin tienviitan, sormet +tukassa ja pää kääntyneenä suuntaan, minne he olivat pakenemassa +häneltä. Ja saavuttuaan viimein mäen harjalle, näki hän pojan +kumartuvan ottamaan hopearahaa, jonka hänen anteliaisuutensa oli +hänelle suonut. -- »No tätäpä voisi sanoa vasta Jumalan lahjaksi», +virkkoi Wayland; »se on reipas, hyväkulkuinen elukka ja se kantaa Teitä +koreasti siksi kunnes me saamme Teille toisen yhtä hyvän ratsun, ja +sitten me lähetämme sen takaisin niin hyvissä ajoin, ettei asiasta +ennätä nousta kovin suurta melua.» + +Mutta hän pettyi odotuksissaan, ja kohtalo, joka alussa näytti heitä +niin suosivan, uhkasi äkkiä kääntää tapauksen, josta hän niin +riemuitsi, heidän perimmäisen tuhonsa syyksi. + +He eivät olleet ratsastaneet lyhyttä peninkulmaakaan paikalta, minne +olivat pojan jättäneet, ennenkuin kuulivat miehen äänen kirkuvan +takanaan: »Ryöstö! Ryöstö! -- Ottakaa varas kiinni!» ja päästelevän +muita samanlaisia voimahuutoja, jotka Waylandin omatunto viipymättä +vakuutti varmasti johtuvan hänen juuri äsken suorittamastaan urotyöstä. + +»Olisipa minun ollut parasta kävellä jalkaisin koko ikäni», sanoi hän; +»siellä ne nyt kiljuvat omaansa takaisin, ja minä olen mennyttä miestä. +Ah! Wayland, Wayland, useinpa isäsi sanoi, että hevosesta se vielä +Sinulle tuho tulee. Jos minä tästä vielä pääsisin ehjin nahoin +Smithfieldin tai Turnballin kadun kilpa-ajajain joukkoon, niin saisivat +he hirttää minut niin korkealle kuin Pyhän Paavalin kirkontorni, jos +minä vielä ikinä ryhdyn tekemisiin ylimysten, ritarien ja +aatelisnaisten kanssa!» + +Näitä surullisia mietteitä ladellessaan kääntyi hän tuon tuostakin +katsomaan, kuka heitä ajoi takaa, ja näki suureksi lohdutuksekseen vain +yksinäisen ratsastajan, jolla kuitenkin oli hyvä hevonen allaan ja joka +läheni heitä niin nopeasti, ettei heille jäänyt pienintäkään paon +mahdollisuutta, vaikka kreivitär olisi jaksanut ratsastaakin niin kovaa +kuin hänen hevosensa kavioista pääsi. + +»Tästä ei tule sentään lopultakaan hullumpi leikki», ajatteli Wayland, +»koska molemmilla puolin on vain yksi mies, ja koska tuokin hirtehinen +istuu hevosensa selässä niinkuin mikäkin apina eikä kunnon ratsumies. +Pah! Jos tästä käsirysy tulee, niin helppopa on hänet syöstä satulasta. +Ei, mutta lempo soikoon! Luulenpa hänen hevosensa saavan tehdä, mitä +ikinä haluaa, sillä hän pitää ohjaksia hampaissaan. Menköön helkkariin, +mitä minä hänestä välitän!» sanoi hän takaa-ajajan yhä lähestyessä; +»sehän on vain pieni abingdonilainen kamasaksa raukka, kun tästä asiat +oikein selviävät.» + +Niinpä olikin, niinkuin Waylandin tottunut silmä oli kaukaa havainnut. +Sillä kun urhean rihkamakauppiaan hevonen, joka oli rivakka eläin, +tunsi nopeuttansa yhä lisättävän ja näki kaksi ratsua kiitävän edellään +muutaman sadan kyynärän päässä, alkoi se itsestään katkaista taivalta +niin tulisesti, että sen isännällä oli työ ja tuska pysyä selässä ja +ett'ei hän ainoastaan saavuttanut takaa-ajettaviaan, vaan kiitipä +heidän ohitseenkin täyttä laukkaa, kiskoen ohjaksista olkainsa takaa ja +kiljuen: »Seis! Seis!», komentosana, joka näytti pikemminkin koskevan +hänen omaa ratsuaan kuin »ajokasta», kuten merimiehet sanovat. Samalla +väkinäisellä nopeudella kiiti hän vielä jonkun matkaa myötäkeulaan +(käyttääksemme toista merimiesten sananpartta), ennenkuin hän kykeni +pysäyttämään ja kääntämään hevosensa, ja sitten ratsasti hän takaisin +matkustajiamme kohti, kohennellen epäjärjestykseen joutunutta pukuaan, +niin hyvin kuin taisi, asettautuen vakavammin istumaan satulassa ja +koettaen saada kasvoilleen rohkean ja sotaisan sävyn sen hätäilevän ja +tuskallisen ilmeen sijaan, joka oli niillä näkynyt hänen äskeisen +pakollisen kilparatsastuksensa aikana. + +Waylandilla oli juuri ollut aikaa varoittaa kreivitärtä pelkäämästä ja +lisätä: »Tuo miekkonen on aika hölmö, ja minä kohtelen häntä sen +mukaan.» + +Kun rihkamakauppias oli hieman puhaltanut ja kerännyt tarpeeksi +rohkeutta käydäkseen heitä vastaan, käski hän Waylandia uhkaavalla +äänellä heti luovuttamaan hevosen takaisin. + +»Kuinka», karjaisi seppä mahtavasti kuin kuningas Cambyses, »puhutaanko +meille pysähtymisestä ja luovuttamisesta kruunun maantiellä? Ulos siis +tupestasi, Excalibar, ja kerro tälle tyhmänrohkealle ritarille, että +julmien iskujen on ratkaistava meidän välimme!» + +»Tänne! Apuun! Ottakaa kiinni! Kaikki rehelliset ihmiset», huusi +kauppias, »minua estetään saamasta omaani takaisin.» + +»Sinä kiljut turhaan jumaliasi, kurja pakana», virkkoi Wayland, »sillä +minä pysyn aikeessani, vaikka sitten henki menisi. Kuitenkin tiedä Sinä +huonon palttinan ja vanusilkin petollinen kyynäräritari, että minä olen +juuri se kulkukauppias, jonka Sinä kehuit tapaavasi Mayden-Castlen +nummella ja jolta Sinä uhkasit repun ryöstää; tartuppas nyt siis heti +paikalla aseihisi!» + +»Minähän puhuin vain leikkiä, mies», vastasi Goldthred. »Minä olen +kunniallinen kauppias ja porvari, enkä minä suinkaan rupea karkaamaan +ihmisten kimppuun pensaiden takaa.» + +»Sitten, kautta kunniani, mahtava kauppias», jatkoi Wayland, »olen +tosiaankin pahoillani lupauksesta, jonka tulin tehneeksi, nimittäin +että missä ikinä Sinut tapaisinkin, ryöstäisin Sinulta hevosesi ja +lahjoittaisin sen armahaiselleni, ellet Sinä jaksaisi puolustaa sitä +väki-iskuin. Mutta lupaus on tehty kun tehty ja merkitty muistiin, ja +kaikki, mitä minä enää voin toimittaa hyväksesi on siinä, että jätän +hevosen Donningtoniin, läheisimpään majataloon.» + +»Mutta minäpä sanon Sinulle, hyvä ystävä», vastasi rihkamakauppias, +»että minä juuri sillä hevosella aijoin tänään viedä Shottesbrokin +Johanna Thackhamia tuonne kirkolle, vakaasti aikoen tehdä hänestä rouva +Goldthredin. Hän hyppäsi ukko Thackhamin tuvan ikkunasta ulos; ja +katsokaas nyt, tuolla hän seisoo juuri sillä paikalla, missä hevosen +piti häntä odottaman, tuossa kirjavassa ratsastusviitassaan, +norsunluupäällä koristettu piiska kädessään, aivankuin mikäkin Lotin +vaimo. Minä pyydän Teitä oikein koreasti, antakaa pois hevoseni!» + +»Olen suuresti pahoillani», sanoi Wayland, »niin hyvin sen ihanan +neitosen kuin Sinunkin takiasi, korkeasti kunnioitettava musliinisaksa. +Mutta lupaukset on pidettävä -- Sinä tapaat hevosesi 'Enkelistä', +tuolta Donningtonista. Siinä kaikki, mitä minä puhtaalla omallatunnolla +voin tehdä hyväksesi.» + +»Vieköön piru omantuntosi!» ärjäisi pelästynyt kauppias. -- »Panisitkos +Sinä nyt morsiamen kävelemään jalkaisin kirkkoon?» + +»Voithan Sinä ottaa hänet tarakkaasi, mestari Goldthred», vastasi +Wayland; »sehän vain hillitsisi tuon Sinun varsasi vauhtia.» + +»Mutta mitenkäs, jos Te tuota -- jos Te tuota ette muistaisikaan jättää +sitä minun hevostani sinne, minne sanotte?» epäili Goldthred, vaikkakin +arkaillen, sillä hänen sielunsa oli vahvasti peloissaan. + +»Olkoon reppuni siitä panttina -- siellä se on Giles Goslingin +tallessa, juuri siinä huoneessa, missä on ne punakukkaiset uutimet, ja +se on aivan täynnä samettia, yksinkertaista, kaksinkertaista ja +kolminkertaista -- puolisilkkiä ja kiiltosilkkiä ja kukkasilkkiä -- +nukkasamettia ja harsosamettia ja palttinaa ja kamelinlankaista +kangasta -- --» + +»Herkeä! herkeä!» huudahti kauppias; »jos siinä on oikein tosiaan edes +puoletkin kaikista niistä tavaroista -- mutta enpä minä enää lempo +soikoon, usko kunnon Bayardiani kaikenlaisten moukkien kynsiin!» + +»Miten vain aina suvaitsette, hyvä mestari Goldthred, ja nyt hyvää +huomenta -- ja onnea matkalle», vastasi Wayland ratsastaen kauniisti +tiehensä kreivittärineen, kun taas puijattu kauppias kääntyi takaisin +paljoa hitaammin kuin oli tullut, ankarasti miettien, mitä hän +esittelisi puolustuksekseen pettyneelle morsiamelle, joka yhä seisoi +keskellä kruunun sarkaa odottamassa uljasta ylkäänsä. + +»Se hölmö tirkisteli minuun aivan kuin olisi hän hieman muistellut +minua tunteakseen», sanoi kreivitär heidän ratsastaessaan eteenpäin; +»onneksi pidin minä huntuani niin ylhäällä kuin vain suinkin voin.» + +»Jos siinä olisi perää», virkkoi Wayland, »niin ratsastaisinpa takaisin +ja kopahuttaisin sitä lurjusta hieman kalloon -- eipä olisi pelkoa +hänen aivojensa vahingoittumisesta, sillä hänellä ei ole niitä ollut +koskaan edes niin paljoa, että niistä olisi voinut laittaa purotusta +imevälle hanhenpojallekaan. Meidän täytyy nyt kuitenkin pitää kiirettä, +ja Donningtoniin jätämme me sen pöllöpään hevosen, jottei hän enää +hullaantuisi ajamaan meitä takaa, ja siellä täytyy meidän myös koettaa +muuttaa muotoamme niin tehokkaasti, että hänen yrityksensä menisi +hukkaan, jos hänellä vielä sattuisi olemaan halua siihen.» + +Matkustajat pääsivät ilman enempiä seikkailuja Donningtoniin, missä +kreivittären täytyi välttämättä saada levätä pari kolme tuntia, ja +sillä ajalla ryhtyi Wayland yhtä taitavasti kuin ketterästikin +sellaisiin toimenpiteisiin, joista heidän jatkuvan matkansa +turvallisuus näytti riippuvan. + +Muutettuaan reppurinnuttunsa työpuseroon, vei hän Goldthredin hevosen +»Enkelin» majataloon, joka oli aivan kylän toisessa päässä, kaukana +siitä paikasta, minne meidän matkustajamme olivat asettuneet. +Kulkiessaan aamupuhteella muilla asioillaan, näki hän, mitenkä hevonen +luovutettiin rihkamakauppiaalle itselleen, joka oli urhoollisen +takaa-ajojoukon etunenässä tullut vaatimaan asevoimalla sellaista, mikä +luovutettiin hänelle ilman muita lunnaita kuin valtavan olutmäärän +hintaa; sen oluen näet kaatoivat kurkkuihinsa hänen apulaisensa, jotka +kävelymatka oli ilmeisesti saattanut hyvin janoisiksi; tämän +kestityksen maksamisesta joutui mestari Goldthred ankaraan riitaan +kunnanvanhimman kanssa, jota hän oli pyytänyt avukseen seudun +nostattamisessa. + +Suoritettuaan siis tämän yhtä järkevän kuin oikeankin palautustyön, +hankki Wayland kreivittärelle ja itselleen sellaisen vaatekerran, johon +puettuina he molemmat näyttivät paremmanpuoleisilta maalaisihmisiltä; +ja vähemmän huomion herättämiseksi päätettiin myös, että kreivittären +tuli matkalla käydä oppaansa sisaresta. Hyvä, vaikkeikaan erin komea +hevonen, joka jaksoi pysyä Waylandin ratsun rinnalla ja joka oli +kylliksi säyseä naisenkin ohjattavaksi, täydensi matkavalmistukset; +näihin ja muihin kuluihin oli Tressilian antanut hänelle rahoja +riittämään asti. Ja kun kreivitär oli jälleen virkistynyt muutamien +tuntien rauhallisesta levosta, lähtivät he noin puolipäivän aikaan +uudestaan matkalle, aikoen kiiruimman kaupalla ratsastaa Kenilworthiin +Coventryn ja Warwickin kautta. Heidän ei oltu kuitenkaan suotu jatkaa +matkaansa ilman levottomuutta ja pelkoa. + +On välttämätöntä huomauttaa heidän majatalonsa isännän ilmoittaneen, +että muuan iloinen seurue, jolla hänen ymmärtääksensä oli aikomus +esittää muutamia sellaisia ilve- tai naamionäytelmiä, millä +kuningatarta tavallisesti huvitettiin hänen kesäisillä retkillään, oli +lähtenyt Donningtonin kylästä Kenilworthiin päin tunnin tai pari ennen +heitä. Nyt oli pälkähtänyt Waylandin päähän, että he yhtymällä tähän +joukkoon heti kun he olisivat saavuttaneet sen, herättäisivät +epäilemättä vähemmän huomiota kuin matkustaessaan aivan kahdenkesken. +Hän ilmaisi tämän ajatuksensa kreivittärelle, joka toivoi pääsevänsä +mahdollisimman pian Kenilworthiin ja joka siis jätti oppaalleen vapaan +vallan määrätä, millä keinoin tämä hänen toiveensa tulisi täytetyksi. +He kiiruhtivat siis hevosiaan aikoen saavuttaa noiden otaksuttujen +juhlijain joukon ja jatkaa matkaa heidän seurassaan; ja he olivatkin +juuri nähneet tuon pienen parven, johon kuului sekä ratsastajia että +jalkamiehiä, nousevan erään matalan kummun laelle, noin puolen +peninkulman päässä heistä, ja katoavan sen taakse, kun Wayland, joka +herkeämättä tähysteli kaikille tahoille tarkaten kaikkea, huomasi erään +ratsumiehen ajavan heidän perässään tavatonta vauhtia, niin ettei hänen +palvelijansa ankarimmilla ponnistuksillaankaan voinut pysyä herransa +ravaavan juoksijan rinnalla, vaan oli pakotettu usein laskemaan täyttä +neliä. Wayland tarkasteli levottomana näitä ratsumiehiä, näytti hyvin +hämmentyneeltä, katsahti jälleen taakseen, kalpeni ja sanoi +kreivittärelle: -- »Se on Rikhard Varneyn Ruuna. -- Tuntisin sen +tuhansien hevosten joukosta -- tästäpä taisi tulla pahempi pulma kuin +kohtauksesta sen kamasaksan kanssa.» + +»Vetäkää miekkanne», vastasi kreivitär, »ja lävistäkää sillä rintani, +sillä minä en tahdo elävänä joutua hänen käsiinsä!» + +»Tuhansin kerroin mieluummin pistäisin sen hänen ruumiinsa läpi, taikka +sitten omani», virkkoi Wayland. »Mutta totta puhuakseni tappeleminen ei +ole parhaita puoliani, vaikka minä osaankin katsoa kylmää rautaa +silmiin yhtä tanakasti kuin joku toinenkin, jos niiksi tulee. Ja mitä +minun miekkaani tulee -- hoputtakaa hevostanne, minä pyydän! -- niin on +se vain semmoinen tavallinen kurja säiläpahanen, kun taas hänellä on +varmasti oikea toledolainen. Sitten hänellä on vielä palvelijakin +mukanaan, ja luullakseni juuri se juoppo tappelupukari Lambourne, saman +hevosen selässä, jolla ne sanovat hänen -- minä rukoilen Teitä, +hoputtakaa nyt toki hevostanne! -- ryöstäneen sen rikkaan +länsimaakunnista tulleen karjakauppiaan. Ei sen puolesta, että minä +pelkäisin enemmän Varneyta kuin Lambourneakaan hyvässä asiassani. -- +Teidän ratsunne voi juosta vielä nopeammin, jos vain sitä hoputatte. -- +Mutta kuitenkin -- ei, älkäähän nyt toki päästäkö sitä neliseen, +muutoin ne huomaavat, että me pelkäämme heitä, ja painavat yhä +tulisemmin peräämme -- antakaa sen juosta vain täyttä ravia. -- Mutta +kuitenkin, vaikk'en minä heitä pelkääkään, olisi minusta sentään +mieluisempaa, jos pääsisimme heistä eroon pikemmin viekkaudella kuin +väkivallalla. Jos me vain saisimme sen joukkueen kiinni ja +ennättäisimme sekaantua siihen, ei meitä ehkä huomattaisi, elleihän +Varney ole suorastaan lähtenyt meitä ajamaan takaa, ja silloin Jumala +meitä armahtakoon!» + +Näin puhuessaan hoputti ja pidätti hän vuoroin hevostaan, haluten +kulkea niin nopeaan kuin suinkin saattoi tavallisella maantiematkalla, +mutta tahtoen kuitenkin välttää sellaista kiirutta, joka olisi +ilmaissut heidän olevan pakoretkellä. + +Tällaista vauhtia kulkien saapuivat he jo ylempänä mainitsemamme +matalan kummun laelle ja näkivät sieltä ilokseen, että Donningtonista +ennen heitä lähtenyt joukkue viipyi vielä alhaalla pienessä laaksossa +tai alanteessa, missä tien katkaisi vähäinen, parin kolmen mökin +reunustama joki. Tähän paikkaan näyttivät matkustajat pysähtyneen, mikä +seikka antoi Waylandille toiveita siitä, että he pääsisivät yhtymään +heihin ennenkuin Varney saavuttaisi heidät. Hän oli sitäkin +levottomampi, koska hänen matkatoverinsa, vaikk'ei hän valittanutkaan +eikä ilmaissutkaan pelkoa, alkoi kääntyä niin kalman kalpeaksi, että +Wayland pelkäsi hänen putoavan hevosensa selästä. Mutta huolimatta +tästä raukenevain voimain oireesta joudutti kreivitär hevostaan niin +tarmokkaasti, että he saavuttivat laakson pohjassa viipyvän seurueen, +ennenkuin Varney ilmestyi sen loivan mäen huipulle, jota he olivat +juuri laskeuneet alas. + +He tapasivat joukkueen, johon he aikoivat liittyä, suuren sekasorron +vallassa. Naiset juoksivat hajalla hapsin ja sangen tärkeän näköisinä +erääseen mökkiin ja taas ulos, ja miehet seisoskelivat siinä ympärillä +ja näyttivät hyvin typeriltä, kuten on laita tapauksissa, missä ei +heidän apuansa tarvita. + +Wayland ja hänen suojattinsa pysähtyivät ikäänkuin uteliaisuuden +valtaamina ja sekaantuivat sitten vähitellen, kyselemättä mitään ja +herättämättä vastatiedusteluja, joukkoon, ikäänkuin olisivat he aina +kuuluneet siihen. + +He olivat seisoneet siinä tuskin viittä minuuttia huolellisesti +pysytellen niin lähellä tien syrjää kuin mahdollista, asettaakseen +toiset matkustajat itsensä ja Varneyn väliin, kun Leicesterin kreivin +tallimestari lasketti täyttä laukkaa mäkeä alas Lambournen seuraamana, +ja heidän hevostensa kupeet ja heidän kannustensa pyörylät osoittivat +verisiä merkkejä siitä nopeudesta, millä he olivat kulkeneet. Mökkien +ympärille pysähtyneen joukkion näkö pani ratsastajat heti arvaamaan sen +luonteen ja tarkoituksen; sillä sen jäsenet pitivät karkeakankaisia +mekkoja naamiopukujensa suojana, heillä oli kevyet vankkurit +näyttämötarpeiden kuljettamiseksi ja he kantoivat käsissäänkin +erilaisia mitä kummallisimpia esineitä, saadakseen ne siten mukavammin +säilymään eheinä. + +»Te olette näyttelijöitä ja aijotte Kenilworthiin?» kysyi Varney. + +»_Recte quidem, Domine spectatissime_», vastasi muuan miehistä. + +»Ja mitä pirua te siinä seisotte», ärjäisi Varney, »kun tuskin +suurinkaan kiireenne vie Teidät ajoissa perille? Kuningatar syö +huomenna päivällistä Warwickissa, ja tässä te vielä kuhnustelette, +senkin lurjukset!» + +»Oikein puhuttu, herra», vastasi muuan pieni, kääpiömäinen +pojannaasikka, joka kantoi komeilla tulipunaisilla haarasarvilla +koristettua naamusta kädessään ja jolla oli sen lisäksi musta +sarssikankainen nauhoilla kiinteästi ruumiin mukaiseksi kiskottu nuttu, +punaiset sukat ja sorkantapaisiksi muovaellut kengät. -- »Oikein +puhuttu, herra, oksaanpa osasitte. Minun isäni Piruhan se rupesi +töihinsä ja viivytti meidän vahvaa aikomustamme, lisäämällä +seuruettamme vielä yhdellä pirulaisella.» + +»No, vie sun piru!» nauroi Varney, jonka nauru ei kuitenkaan koskaan +ollut muuta kuin ivallista irvistystä. + +»Asia on niinkuin tämä nuorukainen sanoo», vahvisti se näyttelijä, joka +oli ensiksi puhunut; »meidän pääpirumme, sillä tämä on vain hänen +pienempiä veljiään, on tosiaankin tällä hetkellä _Lucina fer +opem_, tässä näin _tuguriumissa_.» + +»Kautta Pyhän Yrjänän, tai pikemminkin kautta lohikäärmeen, se lienee +sen saman vihtahousun sukulaisia, joka nyt on pahnoilla; tämäpä sangen +hullunkurinen sattuma», virkkoi Varney. »Mitäpä sanot, Lambourne, +haluatko ruveta tässä kummiksi? -- Kun piru sellaista apumiestä +tarvitsee, niin en tiedä ketään siihen toimeen sopivampaa kuin Sinut.» + +»Paitsi silloin, kun on parempia läsnä», vastasi Lambourne sellaisen +palvelijan kohteliaalla hävyttömyydellä, joka tietää toimensa niin +välttämättömiksi, että hän joskus uskaltaa pistää pieneksi pilaksikin. + +»Ja mikä oli sen pirun tai piruttaren nimi, joka valitsi aikansa niin +oudolla hetkellä?» sanoi Varney. »Meidän on ikävä menettää ainoatakaan +näyttelijäämme.» + +»_Gaudet nomine Sibyllae_», vastasi ensimäinen puhuja, »häntä +mainitaan nimellä Sibylla Laneham, mestari Rikhard Lanehamin vaimo --.» + +»Neuvoshuoneen oven ylivartija siis», ehätti Varney; »no on siinäkin +eukkoa, kun ei osaa järjestää asioitansa paremmin, vaikka hänellä on +jo niin paljon kokemusta. Mutta keitä olivat ne mies ja nainen, +luullakseni, jotka ratsastivat niin kiireisesti juuri äsken edelläni +mäkeä ylös? -- Kuuluvatko hekin Teidän seurueeseenne?» + +Wayland oli juuri vastaamaisillaan onnen kaupalla tähän peloittavaan +kysymykseen, kun pieni pirulainen tarttui jälleen airoonsa. + +»Palvelukseksenne, herra», sanoi hän astuen aivan lähelle Varneyta ja +puhuen niin hiljaa, etteivät seurueen muut jäsenet voineet kuulla +mitään. -- »Se mies oli meidän pääpirujemmekin pää, ja hänellä on niin +paljon koukkuja ja kujeita, että hän vastaa hyvinkin sataa sellaista +paholaista kuin se Lanehamin akka; ja se nainen -- jos suvaitsette, oli +se kätevä henkilö, jonka apua meidän pinteisiin joutunut toverimme +nykyään kaikkein välttämättömimmin tarvitsee.» + +»Ahaa! Te saitte siis kätilön noin vain ilman muuta!» ihmetteli Varney. +»Hänpä ratsastikin äsken niin vimmatusti, että selvästi näki hänen +kiirehtivän paikkaan, missä hänen apunsa tuli niin sopivaan aikaan. -- +Ja sitten on Teillä vielä ylimääräinen saatanakin rouva Lanehamin +tilalle?» + +»Niin on, herra», vastasi poika, »ne eivät ole niinkään harvinaisia +tässä matoisessa maailmassa kuin Teidän korkeastikunnioitettava +Ylhäisyytenne ehkä voisi otaksua. -- Tämä mestari-piru on heti paikalla +purskuttava suustaan tulenliekkejä ja puhaltava ilmoille pari +savupatsasta, jos se vain Teitä huvittaa -- luulisittepa totisesti +hänellä olevan Etnan mahassaan.» + +»Minulla ei juuri nyt ole aikaa, Sinä toivorikas pimeyden sikiö, +katsella hänen taitonsa näytteitä», virkkoi Varney, »mutta tästä saatte +hieman kolikoita juodaksenne kaikki tämän onnellisen hetken kunniaksi. +-- Ja sitten, kuten näytelmässä sanotaan: Jumala vaivojanne +siunatkoon!» + +Näin puhuttuaan kannusti hän hevostaan ja karahutti tiehensä. + +Lambourne jäi vähäksi aikaa herrastaan ja kaivoi taskustaan hopearahan, +antaen sen tuolle liukaskieliselle pojanvekaralle, kuten hän sanoi, +kehoitukseksi jatkamaan kaunista alkuansa helvetin tiellä, jonka tulen +leimahduksia oli jo hänen mielestään siinä nulikassa havaittavissa. +Saatuaan sitten pojan kiitokset anteliaisuudestaan, kannusti hänkin +hevostaan ja ratsasti herransa jälkeen niin nopeasti, että kypenet +kivistä sinkoilivat. + +»Ja nyt», virkkoi ovela kääpiö, läheten Waylandin hevosta ja heittäen +ilmassa niin taitavan kuperkeikan, että se näytti todistavan hänen ehkä +olevankin tämän alkuaineen ruhtinaan sukulaisia, »minä sanoin, kuka Te +olette, voitteko Te nyt vuorostanne sanoa, kuka minä olen?» + +»Joko Flibbertigibbet», vastasi seppä Wayland, »tai sitten tosiaankin +oikea pirun penikka.» + +»Osasitpa oksaan», myönsi Dickie Sludge; »minä olen Sinun oma +Flibbertigibbetisi, ukkoseni; ja minä karkasin kahleista oppineen +koulumestarini matkaan, kuten sanoin Sinulle tekeväni, tahtoipa hän +sitten tai ei. -- Mutta mitä kainaloista kanaa Sinä kulettelet +mukanasi? Minä näin kyllä, että heti ensimäinen kysymys saattoi Sinut +ankaraan pulaan, ja niin riensin minä apuusi. Mutta minunhan täytyy nyt +kaikin mokomin saada tietää, kuka hän on, rakas Wayland.» + +»Sinä saat tietää viisikymmentä vielä hauskempaa asiaa, rakas +poikaseni», virkkoi Wayland; »mutta lopetappa nyt kyselysi tällä +kertaa; ja koska Te aijotte Kenilworthiin, niin sinne yritän minäkin, +vaikkapa vain Sinun suloisen naamasi ja hullunkurisen seurasi takia.» + +»Olisit vain sanonut minun hullunkurisen naamani ja suloisen seurani +takia», vastasi Dickie; »mutta miten haluat matkustaa mukanamme -- minä +tarkoitan: millaisena henkilönä?» + +»Kaiken varmuuden vuoksi juuri sellaisena, miksi minua sanoit -- +ilveniekkana; tiedätpähän, että minä olen siihen ammattiin perehtynyt», +virkkoi Wayland. + +»Niin, mutta naikkonen?» kysyi Flibbertigibbet; »usko minua, hän on +joku, ja Sinä olet nyt hänen takiansa uponnut oikeaan levottomuuden +mereen, mikäli voin päättää Sinun rauhattomasta pyörähtelemisestäsi ja +hyörähtelemisestäsi.» + +»Oh, hänkö, poikaseni! -- hän on minun sisar-raukkani», vastasi Wayland +-- »hän osaa laulaa ja soittaa luuttua niin ihanasti, että kalat +virrasta kuulemaan hyppivät.» + +»Annappas minun kuulla sitä heti paikalla!» pyyteli poika. »Minä pidän +aivan tavattomasti luutun soitosta, minä pidän siitä rajattomasti, +vaikk'en olekaan sitä koskaan kuullut.» + +»Mutta miten saatat siis siitä pitää, Flibbertigibbet?» tiedusteli +Wayland. + +»Aivan niin kuin ritarit pitivät naisistaan vanhoissa tarinoissa -- +kuulopuheiden perusteella», vastasi Dickie. + +»Pidäppä siitä sitten kuulopuheiden perusteella vieläkin vähän aikaa, +siksi kunnes sisareni on toipunut matkaväsymyksestään», sanoi Wayland, +ja murisi sitten hampaittensa välistä: »Piru vieköön tuon vekaran +uteliaisuuden! -- Minun täytyy pysyä hyvissä kirjoissa hänen kanssaan, +sillä muutoin käy meidän hullusti.» + +Hän ryhtyi sitten vakuuttelemaan mestari Lupaselle omia +ilveilijänlahjojaan ja sisarensa soittotaitoa. Pyydettiin muutamia +näytteitä hänen tempuistaan, mitkä hän suorittikin niin loistavasti, +että seurue, riemuissaan tuollaisen lisäjäsenen löytämisestä, helposti +hyväksyi hänen esittämänsä estelyt, kun hänen sisarensa taitoa +haluttiin koetella. Tulokkaita pyydettiin ottamaan osansa +ruokavaroista, joita joukkueella oli mukanaan; ja vain vaivoin pääsi +seppä Wayland aterian aikana niin paljon kahden kesken luulotellun +sisarensa kanssa, että ennätti kehoittaa häntä nyt joksikin ajaksi +unohtamaan sekä arvonsa että surunsa ja varmimmin tuntemattomana +pysyäkseen yhtymään täydellisesti kulkueeseen, jonka mukana hänen oli +matkustaminen. + +Kreivitär myönsi tilaisuuden sitä vaativan, ja kun he olivat jälleen +lähteneet liikkeelle, koetti hän noudattaa oppaansa neuvoa +puhuttelemalla erästä lähellään ratsastavaa naispuolista seurueen +jäsentä ja ilmaisemalla surkuttelunsa sen johdosta, että heidän oli +ollut pakko siten jättää avuton nainen oman onnensa nojaan. + +»Oh, eipä hänestä hätää, rouva», vastasi nainen, jonka puoleen hän oli +kääntynyt ja joka iloisen ja nauravan naamansa takia olisi hyvin +kelvannut Bath-eukon esikuvaksi; »Laneham-serkku se nyt ei välitä +sellaisista vähääkään. Yhdeksäntenä päivänä, jos juhlat vain niin +kauvan kestävät, on hän oleva luonamme Kenilworthissa, vaikka hänen +sitten täytyisi kulkea kakara selässään!» + +Siinä puheessa oli jotakin, joka otti Leicesterin kreivittäreltä kaiken +halun jatkaa keskustelua; mutta koska hän nyt oli kerran rikkonut lumon +alottamalla itse haastelun matkatoverinsa kanssa, piti tämä kunnon +eukko, jonka oli määrä esittää verratonta Croydonin Gilliania eräässä +välinäytelmässä, huolta siitä, ettei äänettömyyttä syntynyt koko +taipaleella, vaan haasteli vaikenevalle vieruskumppanilleen tuhannet +kaskut ja jutut tällaisilta juhlilta, alkaen aina kuningas Heikin +ajoista, kuvaten kestityksen, minkä he olivat isoisilta saaneet, +mainiten kaikkien niiden nimet, jotka olivat kulloinkin näytelleet +päähenkilöitä siinä ja siinä kappaleessa ja päättäen aina puheensa +tällä vakuutuksella: »Mutta eivät ne ole mitään näiden Kenilworthin +ruhtinaallisten juhlien rinnalla!» + +»Ja milloinka sitten pääsemme Kenilworthiin?» kysyi kreivitär, +äänessään levottomuuden väre, jota hän turhaan koetti salata. + +»Me, joilla on hevoset, voimme myöhään ratsastaessamme ehtiä Warwickiin +tänä iltana, ja siitä on Kenilworthiin enää neljä tai viisi peninkulmaa +-- mutta sitten täytyy meidän odottaa jalkamiehiä, vaikka voihan se +hyvä Leicesterin kreivi lähettää hevosia tai kevyitä vankkureita niitä +vastaan, niin etteivät ne pääse kovin väsymään, se kun ei olisi oikein +sopivaa, kuten arvannette, kun tässä tulee vielä tanssilavaksikin +herrasväelle. -- Ja kuitenkin, Jumala minua auttakoon, olen minä nähnyt +senkin päivän, jolloin minä viisi pitkää virstaa patikoituani pyörin +vielä varpaani kärjellä koko illan niinkuin ilveniekan tinalautanen +neulan päässä; + + Vaan vanhuus varkain valtas mun, + Kiinn' iski kynsillään, + +kuten laulussa sanotaan; mutta jos sävel ja parini minua miellyttävät, +niin tanssia loiskahuttelenpa minä vielä kilpaa kenen iloisen +warwickilaisen naiseläjän kanssa tahansa, joka ijäkseen kirjoittaa tuon +onnettoman neljännumeron ja pistää vahvan pyörylän sen perään.» + +Jos kreivittärellä oli kärsimistä tuon kunnon eukon kielevyydestä, oli +seppä Waylandkin puolestaan pahemmassa kuin pulassa kestäessään ja +väistäessään niitä herkeämättömiä hyökkäyksiä, joilla hänen vanhan +tuttavansa Rikhard Sludgen väsymätön uteliaisuus häntä ahdisti. Luonto +oli antanut tälle emävekkulille ylen tarkan silmän, joka sopi +erinomaisesti hänen terävään älyynsä; edellinen johti hänet +kurkistelemaan ja urkkimaan muiden ihmisten asioita, ja jälkimäinen vei +hänet alituisesti sekaantumaan seikkoihin, jotka eivät häntä lainkaan +koskeneet, mutta joista hän oli kuitenkin ottanut täyden selon. Koko +upposen päivän yritteli hän päästä vilkaisemaan kreivittären hunnun +alle, ja ilmeisesti kiihoitti se, mitä hän sai nähdäkseen, suuresti +hänen uteliaisuuttaan. + +»Tuolla Sinun sisarellasi, Wayland», puheli hän, »on pajatytöksi ylen +kaunis kaula, ja ylen soma, hentoinen käsi värttinän vääntäjäksi -- +sitten minä vasta uskon Teidän sukulaisuutenne, kun variksen munasta +putkahtaa ilmoille joutsen.» + +»Ole nyt siinä joutavoimatta», tiuskaisi Wayland, »Sinä olet senkin +vietävä lörppöleuka ja sietäisit saada hävyttömyydestäsi hieman +loikkiisi.» + +»Hyvä», äkäili nulikka poistuen kauvemmaksi, »muuta minä en sano -- +mutta muista, että Sinä nyt et halua ilmaista minulle salaisuuttasi, ja +että ellen minä hanki Rolandia sinun Oliverillesi, niin ei minun nimeni +ole Dickon Sludge!» + +Tämä uhkaus ja etäisyys, missä suuttunut tonttunen pysytteli hänestä +koko lopun matkaa, saattoivat Waylandin hyvin levottomaksi, ja hän +neuvoi luuloteltua sisartaan väsymyksen varjolla ehdottamaan +pysähtymistä parin kolmen peninkulman päähän Warwickin kauniista +kaupungista sekä lupaamaan yhtyä joukkueeseen jälleen seuraavana +päivänä. Muuan pieni kyläravintola tarjosi heille levähdyspaikan; ja +salaisella ilolla näki Wayland koko seurueen, siihen luettuna +Dickonkin, kohteliaiden hyvästelyjen jälkeen jatkavan matkaansa ja +jättävän heidät yksikseen. + +»Huomenna, armollinen rouva», sanoi hän suojatilleen, »lähdemme, +luvallanne, aikaisin liikkeelle, päästäksemme Kenilworthiin ennenkuin +sinne on ennättänyt kerääntyä kovin paljon kansaa.» + +Kreivitär hyväksyi uskollisen oppaansa ehdotuksen; mutta hän ei +Waylandin melkoiseksi hämmästykseksi pohtinut kysymystä sen laveammin +hänen kanssaan, minkä takia hän jäi kiusalliseen epätietoisuuteen +siitä, oliko kreivitär muodostanut mitään varmempaa suunnitelmaa +vastaisen menettelynsä varalle, vaiko ei, etenkin kun hän arvasi hänen +asemansa vaativan aivan erikoista varovaisuutta, vaikkei hän niin aivan +tarkkaan tuntenutkaan kaikkia sen yksityiskohtia. Mutta päätellen, että +kreivittärellä varmaankin oli linnassa ystäviä, joiden neuvoon ja apuun +hän saattoi täydellisesti luottaa, katsoi hän parhaiten suorittavansa +tehtävänsä viemällä matkatoverinsa sinne hyvässä turvassa ja +täyttämällä siten tämän omatkin hartaat toivomukset. + + + + +VII Luku. + + + Kuule! torvet, kellot jo kaikuvat, + Hän, ihanaisin, yhä vaikenee -- + Kas! saleissa joukot tunkeilevat, + Vankina hän, suloisin, raukenee. + Millaisin silmin, ylväs, katselit -- + Ne varmaan hovin loisto huikaisi -- + Tähdeks' kun kiiltomadon arvelit, + Korska edelle kainon kelpasi? + + _Lasikenkä_. + +Onnetonta Leicesterin kreivitärtä olivat kaikki ne, jotka kuuluivat +hänen lähimpään ympäristöönsä, lapsuudesta saakka kohdelleet yhtä +rajattomalla kuin ymmärtämättömälläkin hellyydellä. Hänen luonteensa +perinnäinen lempeys oli estänyt häntä tulemasta ylpeäksi ja +pahanilkiseksi; mutta oikku, joka sai hänet asettamaan kauniin ja +mielistelevän Leicesterin Tressilianin edelle, vaikka hänellä +itselläänkin oli niin korkea käsitys tämän jälkimäisen horjumattomasta +rehellisyydestä ja pettämättömästä hellyydestä -- tuo tuhoisa +hairahdus, joka särki hänen elämänsä onnen, perustuivat molemmat siihen +liialliseen hyvyyteen, joka oli säästänyt hänen lapsuudeltaan +alistumisen ja itsensähillitsemisen tuskallisen, mutta erinomaisen +tarpeellisen opetuksen. Samaisesta hemmottelusta johtui myös, että hän +oli tottunut vain ajattelemaan ja lausumaan toiveensa, jättäen muiden +tehtäväksi niiden täyttämisen, niin että häneltä nyt elämänsä +tärkeimmällä hetkellä puuttui melkein kokonahan harkintakykyä sekä +tarmoa muodostaa itselleen mitään järkevää ja toimekasta +menettelysuunnitelmaa. + +Nämä vaikeudet nousivat uhkaavina, tuhoa ennustavina onnettoman naisen +silmien eteen tuona aamuna, josta näytti valkenevan hänen kohtalonsa +ratkaisupäivä. Jättäen syrjään kaikki muut näkökohdat, oli hän vain +pyrkinyt Kenilworthiin ja puolisonsa läheisyyteen; mutta nyt, kun hän +oli vain vähän matkan päässä molemmista, heräsi äkkiä tuhansittain +arkailevia arveluja hänen mielessään, kiusaten häntä yhä lisääntyvillä +epäilyillä ja pelon aiheilla, joista muutamat olivat todellisia, toiset +luuloteltuja, mutta kaikki kauhistavia ja liioiteltuja hänen melkein +toivottomassa, apua ja neuvoa puuttuvassa asemassaan. + +Unettoman yön jälkeen oli hän aamulla niin heikko, että hänen oli aivan +mahdotonta noudattaa Waylandin varhaiseen lähtöön vaativaa pyyntöä. +Uskollinen opas joutui suuren levottomuuden valtaan kreivittären takia, +jopa hiukan itsensäkin tähden, ja oli juuri lähtemäisillään yksin +Kenilworthiin hakemaan Tressiliania käsiinsä ja ilmoittamaan hänelle +kreivittären olevan lähitienoilla, kun häntä noin yhdeksän aikaan +aamulla käskettiin suojattinsa luo. Wayland tapasi hänet puettuna ja +lähtövalmiina, mutta kasvot niin kalpeina, että hän rupesi pelkäämään +tuon onnettoman naisen terveyttä. Kreivitär tahtoi hevosia heti +paikalla satuloitaviksi ja vastusti kärsimättömänä oppaansa pyytelyjä, +että hän toki hieman murkinoisi ennen lähtöään. + +»Minä join lasillisen vettä», sanoi hän vain. -- »Onneton raukka, jota +laahataan teloituspaikalle, ei tarvitse sen voimakkaampaa juomaa, ja +mikä riittää hänelle, saa riittää minullekin. -- Tehkää, niinkuin +käskin.» Seppä Wayland epäröi yhä. »Mitä Te nyt vielä tahtoisitte?» +hermostui kreivitär. -- »Enkö puhunut tarpeeksi selvään?» + +»Kyllä, armollinen rouva», vastasi Wayland; »mutta sallikaa minun +kysyä, mitä Te sitten aijotte tehdä? -- Minä haluaisin tietää sen vain +siitä syystä, että sitten osaisin menetellä Teidän toivomustenne +mukaan. Koko maa on liikkeellä ja virtaa Kenilworthin linnaan. On +vaikeata päästä sinne, vaikka meillä olisikin tarpeelliset suojakirjat +ja lupapaperit. -- Tuntemattomina ja ystäviä vailla voisi meille sattua +ties mitä onnettomuuksia. -- Teidän Armonne suonee minulle anteeksi, +vaikka lausunkin näin suoraan halvan mielipiteeni. -- Eiköhän meidän +olisi vain parasta kiiruhtaa näyttelijäin jälkeen ja yhtyä uudelleen +heihin?» -- Kreivitär pudisti päätään, ja hänen oppaansa jatkoi: +»Sitten tiedän minä enää vain yhden keinon.» + +»Ilmaise se sitten», kehoitti kreivitär, joka ei ehkä ollut niinkään +pahoillaan Waylandin neuvontarjouksesta, koska hän ei itse kehdannut +apua pyytää; »minä luotan Sinun uskollisuuteesi -- mitä Sinä aijoit +sanoa?» + +»Että minä lähtisin ilmoittamaan herra Tressilianille Teidän olevan +täällä», vastasi Wayland. »Minä olen varma siitä, että hän heti nousisi +satulaan muutamien Sussexin kreivin seuralaisten kanssa ja pitäisi +hyvää huolta Teidän turvallisuudestanne.» + +»Ja _minulle_ neuvot Sinä sitä», huudahti kreivitär, »ja +_minua_ kehoitat Sinä antautumaan tuon jalon Leicesterin kreivin +kunnottoman kilpailijan Sussexin suojaan!» Mutta nähtyään hämmästyneen +ilmeen, jolla Wayland tuijotti häneen, pelkäsi hän liian selvästi +ilmaisseensa suhteensa Leicesteriin ja lisäsi: »Eikä Tressilianistakaan +voi nyt olla puhetta -- älä mainitse hänelle, muista se, minun kurjaa +nimeäni; se vain lisäisi kaksinkertaiseksi _minun_ onnettomuuteni +ja saattaisi _hänet_ vaaroihin, joista ei pelastusta olisi.» Hän +vaikeni; mutta kun hän huomasi Waylandin yhä tuijottavan häneen tuolla +levottomalla ja epäilevällä katseella, joka näytti pelkäävän hänen +järkeänsä, pakotti hän kasvoilleen varman, päättävän ilmeen ja lisäsi: +»Vie Sinä minut vain Kenilworthin linnaan, kunnon mies, siihen loppuu +Sinun tehtäväsi, ja minä olen siellä itse harkitseva, mihin sitten on +ryhdyttävä. Sinä olet ollut minulle uskollinen -- kas tästä saat +runsaan korvauksen vaivoistasi.» + +Hän tarjosi sepälle kallisarvoisella kivellä koristettua sormusta. + +Wayland katseli sitä, epäröi hetkisen ja antoi sen sitten takaisin. »Ei +sen takia», selitti hän, »että minä Teidän lahjaanne halveksisin, +armollinen rouva, sillä minä olen köyhä mies, jonka on täytynyt, Jumala +paratkoon, elää toisenlaisillakin keinoilla kuin mitä Teidän hyvyytenne +nyt minulle tarjoaa. Mutta minä ajattelen samoin kuin vanhan mestarini +hevospuoskarin oli tapana sanoa asiatuttavilleen: 'Ei apua -- ei +maksua.' Me emme ole vielä Kenilworthin linnassa, ja Teillä on ihmeesti +aikaa korvata oppaanne vaivat matkakenkiä riisuessanne, kuten sanotaan. +Minä rukoilen Jumalaa, että Teidän Armonne olisi yhtä varma soveliaasta +vastaanotosta sinne saapuessamme kuin Te saatte olla vakuutettu minun +hartaasta halustani viedä Teidät sinne terveenä ja täydessä turvassa. +Minä menen nyt varustamaan hevosia; mutta sallikaa minun halpana +lääkärinänne ja oppaananne pyytää vielä kerran, että Te sillä välin +haukkaisitte pari palaa voimistuaksenne.» + +»Kyllä -- kyllä!» toisti kreivitär kiireisesti. »Mene nyt Sinä vain, +mene heti! -- Turhaan minä tässä rohkeutta teeskentelen», mutisi hän +sitten, kun seppä oli poistunut huoneesta; »tuo yksinkertainen +kansanmieskin huomaa minun teennäisen reippauteni ja aavistaa kaiketi +pelkoni todellisen syyn.» + +Sitten yritti hän seurata oppaansa neuvoa ja syödä hiukan, mutta hänen +oli piankin luopuminen siitä kokeesta, koska pienimmänkin palan +nieleminen teki hänelle niin pahaa, että hän oli vähällä tukehtua +siihen paikkaan. Hetkisen kuluttua ilmestyivät hevoset ristikko-akkunan +eteen -- kreivitär nousi satulaan ja sai raikkaasta ilmasta ja +liikunnasta sen virkistyksen ja voimien lisäyksen, joka usein havaitaan +samanlaisissa tiloissa. + +Oli hyvä onni kreivittärelle, että seppä Wayland, jonka aikaisempi +epävakainen, kuljeskeleva elämä oli tutustuttanut melkein koko +Englantiin, oli kaikilla Warwickin kaunista kreivikuntaa risteilevillä +valtateillä ja sivupoluilla kuin kotonaan. Sillä niin taajoja olivat +ihmisjoukot, jotka kaikilta tahoilta kiiruhtivat Kenilworthiin +katselemaan Elisabetin tuloa tähän ensimäisen suosikkinsa komeaan +linnaan, että päätiet olivat sananmukaisesti tukossa, ja että +matkustajamme pääsivät eteenpäin vain mutkittelevia syrjäpolkuja +pitkin. + +Kuningattaren hankkijat olivat jo kierrelleet maat ja mantereet +ja tyhjentäneet talot ja kylät tavaroista, joita tarvittiin +kuninkaallisilla retkillä ja joista omistajat saivat jälkeenpäin periä +hyvin myöhäisen maksun hovimarsalkan virastolta. Leicesterin +talousapulaiset olivat samassa tarkoituksessa kulkeneet seudut ristiin +ja rastiin; ja monet hänen ystävänsä ja liittolaisensa, sekä läheiset +että kaukaiset, käyttivät tätä tilaisuutta hänen suosioonsa +pääsemiseksi, lähettelemällä suunnattomia määriä ruokavaroja ja +kaikenlaisia herkkuja ja metsänriistaa ja kokonaisia tynnyrillisiä +parhaita sekä kotoisia että ulkomaalaisia juomia. Siksipä virtailikin +kaikilla valtateillä kokonaisia härkä-, lammas-, vasikka- ja +sikalaumoja, ja siksipä kulkikin niillä tungokseen asti täyteen +ahdettuja vaunuja, joiden akselit natisivat niiden raskaan kuorman +alla: siinä oli viini-astiaa ja oluttynnyriä ja suurta höystelaatikkoa +ja teurastettua metsänriistaa ja suolattua ruokatavaraa ja +nisujauhosäkkiä. Alinomaa takertuivat nämä vankkurit toisiinsa ja +pysäyttivät kaiken liikenteen; ja niiden röyhkeät ajajat noituivat ja +kiljuivat siksi, kunnes saivat hurjan sisunsa täyteen kuohuun ja +alkoivat raivata tietä pitkillä piiskoillaan ja sauvoillaan; nämä +satunnaiset metelit tyynnytti tavallisesti joku hankkija, lähetti tai +muu arvohenkilö, taltuttamalla molempain puolueitten johtajat. + +Meluavin joukoin kulki myös kaikkia teitä pitkin jos jonkinlaisia +näyttelijöitä ja naamio-ilveilijöitä, silmänkääntäjiä ja taitomiehiä +tätä Ruhtinaallisen Huvituksen Palatsia kohti, sillä sen nimen olivat +kuljeskelevat sävelniekat antaneet Kenilworthille jo ennen odotettuja +juhlia sepittämissään lauluissa. Keskellä tätä kirjavaa vilinää +näyttelivät kerjäläiset todellisia tai teeskenneltyjä ruumiinvammojaan, +muodostaen siten liikuttavan, vaikkakin niin tavallisen vastakohdan +ihmiselämän turhamaisen touhun ja sen surun ja tuskan välille. Mutta +kaikki nämä hukkuivat siihen suunnattomaan ihmisvyöryyn, jonka vain +pelkkä uteliaisuus oli ajanut liikkeelle; siinä töyttäili +käsityöläinen, joka ei ollut raaskinut luopua nahkaisesta +esivaatteestaan, pyylevää, korskeata rouvaa, kaupunkilaisemäntäänsä; +siinä astuskelivat talonpojat paksupohjaisine naulakenkineen +varakkaiden porvarien ja korkeasti kunnioitettavien herrasmiesten +liikavarpaille; ja siinä pisteli pontevaa käyntiään muhkea +maalaistyttö, soudellen punaisten, tanakkain käsivarsiensa voimalla +eteenpäin niiden sirojen ja koreilevain heilakoiden välitse, joiden +isännät olivat ritareja ja junkkareja. + +Mutta kaikesta huolimatta oli tässä tungoksessa ja sekasorrossa ylinnä +sentään iloinen, hilpeä sävy. Kaikki olivat tulleet näkemään ja +nauttimaan, ja kaikki nauroivat niille monenlaisille pikkuvastuksille, +jotka muulloin olisivat yllyttäneet heidät vihan vimmaan. Ottamatta +lukuun niitä tuittupäisten kuorma-ajurien kesken sattuvia kahakoita, +joista olemme maininneet, kaikui tästä väkijoukkojen vilinästä vain +hilpeän riemun ja kepeän pilan ääniä. Soittoniekat lurittelivat +säveliään -- laulajat hyrisivät mielijuohteitaan -- vallattomat +ilveilijät hoilottivat puoleksi iloisuuttaan, puoleksi hulluuttaan, +heilutellen lyhyitä sauvojaan -- maurintanssin hyppijät rämisyttivät +kulkusiaan -- maanmiehet hihkuivat ja viheltelivät -- pojat +jymähyttelivät leveätä nauruaan ja tytöt kikattelivat -- ja moni veikeä +sutkaus lennähti pallona tien yhdeltä puolelta toiselle, missä sen +sieppasi ilmasta satutettu joukko ja paiskasi takaisin. + +Eipä ole surujen sortaman ihmisen mielelle suurempaa tuskaa eikä +kärsimystä kuin joutua keskelle hälisevän ilostelun näyttämöä, joka +niin epäsointuisasti säestää hänen omia tunteitaan. Mutta Leicesterin +kreivittärelle teki tämä melu ja hälinä ja vilinä sen surullisen +palveluksen, että se esti hänen ajatuksiaan kiintymästä yhteen kohtaan +ja teki hänelle mahdottomaksi hautoa omaa onnettomuuttaan tai +muodostella kauheita aavistuksia kohtalonsa lähestyvästä ratkaisusta. +Hän kulki kuin unessa, seuraten tahdottomana Waylandin ohjausta, tämän +milloin johtaessa taitavasti heidän matkaansa ihmisjoukkojen +kiivaimpaan tungokseen, milloin seisahtuessa tiepuoleen odottamaan +sopivaa tilaisuutta uudestaan liikkeelle lähteäkseen, jopa usein +kääntyessä poiskin valta-uralta ja seuratessa jotakin kiemurtelevaa +syrjäpolkua, joka saattoi heidät isolle tielle jälleen, kun he olivat +sitä pitkin kulkeneet melkoisen taipaleen mukavammin ja nopeammin. + +Näin väisti hän Warwickin, jonka linnassa, tuossa muinaisen +ritarikomeuden kauneimmassa muistomerkissä, mikä on säilynyt ajan +hävitykseltä, Elisabet oli viettänyt edellisen yön; siellä aikoi hän +viipyä kello kahteentoista, mikä oli silloin tavallinen päivällisaika +koko Englannissa, ja sen aterian jälkeen oli hän lähtevä Kenilworthia +kohti. Sillä välin oli jokaisella ohikulkevalla joukkueella sanasensa +sanottavana hallitsijattaren ylistykseksi, vaikka siihen ylistykseen +sekaantuikin hieman sitä pientä pilailua ja pistelemishalua, jolla me +tavallisesti höystämme lähimäisillemme suodun kunnioituksen, +erittäinkin jos he samalla sattuvat olemaan meitä arvossa ylempänä. + +»Kuulitteko te», huusi joku, »miten armollisesti hän puhutteli +maavoutia ja kunnantuomaria ja sitä kelpo Griffiniä, pappia, kun ne +olivat polvistuneet hänen vaununikkunansa eteen?» + +»Niin, niin, ja kuinka hän sanoi sille pienelle Aglionbylle: 'Herra +kunnantuomari, ihmiset ovat koettaneet uskotella minulle, että Te muka +pelkäisitte minua, mutta minäpä sanon Teille, että Te luettelitte niin +mainiosti kaikki hallitsijattaren hyvät ominaisuudet, että minun on +enemmän syytä pelätä Teitä.' -- Ja kuinka armiaasti ottikaan hän sitten +vastaan sen kauniin kukkaron ja sen sisältämät kaksikymmentä +kultarahaa, tekeytyen aivan niinkuin hän ei siitä mielellään huolisi, +mutta pitäen sen kuitenkin lopulta hyvinään.» + +»Niin, niin», selitti toinen, »hänen sormensa puristelivat sitä varsin +mielelläänkin, mikäli minä saatoin havaita, jos tässä nyt kaikki +suoraan puhutaan; ja sitten hän, nähdäkseni, viipotteli niitä hetkisen +kädessään, ikäänkuin tahtoen sanoa: toivonpa niiden olevan +täysipainoisia.» + +»Eipä hänen sitä tarvinnut tehdä, naapuri», virkkoi kolmas; »rikkaat +porvarithan ne tällaisen köyhän käsityöläisen kuin minunkin laskuja +maksaessaan työntävät hänelle kerittyjä kolikoita. -- No, onpa Jumala +heitä kaikkia ylempänä. -- Se pieni kunnantuomari, koska sitä sanaa nyt +on tässä käytetty, on paisuva suuremmaksi kuin koskaan ennen.» + +»No, no, hyvä naapuri», sanoi ensimäinen puhuja, Ȋlä nyt käänny +kateelliseksi. -- Hän on hyvä kuningatar ja ylevämielinen. -- Hän antoi +kukkaron Leicesterin kreiville.» + +»Minäkö kateelliseksi -- periköön Sinut piru siitä sanasta! -- Mutta +pianpa antaa hän kaikki Leicesterin kreiville, ellen aivan kokonaan +erehdy.» + +»Te voitte pahoin, armollinen rouva», sanoi seppä Wayland Leicesterin +kreivittärelle, ja ehdotti, että hän vetäytyisi tien syrjään ja +odottaisi siellä rauhassa toipumistaan. Mutta kukistaen ne +kuohahtelevat tunteet, jotka tämä ja muut samaanne tähtäävät, hänen +korviinsa ohi kulkiessa sattuvat puheet hänen sydämessään herättivät, +vaati hän vain opastaan kiiruhtamaan Kenilworthiin niin nopeasti kuin +lukuisat esteet suinkin sallivat. Sillävälin kasvoi Waylandin +levottomuus hänen alituisten pahoinvoinnin puuskaustensa ja hänen +mielensä ilmeisen sekaannuksen takia hetki hetkeltä, ja hänkin toivoi +nyt yhä hartaammin voivansa noudattaa hänen alati uudistuvia pyyntöjään +ja saavansa hänet viedyksi terveenä ja täydessä turvassa linnaan, missä +kreivitär oli epäilemättä saava osakseen ystävällistä kohtelua, vaikkei +hän näyttänytkään halukkaalta ilmaisemaan, kehen hän perusti toiveensa. + +»Kunpa minä vielä tästä vaarasta kunnialla selviäisin», ajatteli seppä +Wayland, »niin saisipa kuka tahansa iskeä aivot päästäni omalla +väkivasarallani, jos minä ikinä enää rupean jonkun harhailevan +naikkosen henkivartijaksi!» Vihdoinkin näkyi ruhtinaallinen linna, +jonka kohentamiseksi, samoinkuin sen muidenkin alueitten parantamiseksi +Leicesterin kreivin sanottiin käyttäneen kuusikymmentätuhatta puntaa, +mikä meidän nykyisessä rahassamme vastaisi puolta miljoonaa. + +Tämän komean, jättiläismäisen rakennusryhmän ulkomuuri käsitti +seitsemän akren laajuisen alan, josta yksi osa oli suunnattomien +tallien ja hyvin hoidettujen lehtokujien ja kukkasarkojen koristaman +puutarhan hallussa, ja jonka muu osa oli ylvään linnan avarana +etupihana. Mahtavan pääryhmän, joka kohosi melkein tämän muurin +ympäröimän laajan alueen keskeltä, muodosti suunnaton rykelmä uljaita, +torneilla varustettuja, ilmeisestikin eri ajoilta polveutuvia +rakennuksia, jotka ympäröivät sisäpihaa ja jotka jokaiseen tämän uljaan +ryhmän osaan liittyvine nimineen ja seinillä riippuvine vaakunoineen +kertoivat ammoin kuolleista väkevistä ylimyksistä; näiden vainajain +tarina olisi voinut olla, jos kunnianhimo vain olisi sallinut sille +korvaa kallistettavan, tarpeellisena opetuksena sille korskealle +suosikille, joka sitten oli saanut haltuunsa tämän kauniin kartanon ja +sen alueita laajennellut. Muuan suuri ja jykevä torni, joka samalla +muodosti linnan keskusvarustuksen, oli ijältään epätietoinen, mutta +joka tapauksessa hyvin vanha. Se kantoi Caesarin nimeä, ehkäpä sen +takia, että se muistutti jonkun verran erästä Lontoon Towerin tornia, +jolla on myöskin sama nimi. Erinäiset muinaistutkijat johtavat sen +perustamisen Kenelphistä -- josta linna on saanut nimensä -- eräästä +Mercian saksilaisesta kuninkaasta, kun taas toiset asettavat sen heti +normannilaisen valloituksen jälkeiseen aikaan. Ulkomuureilla upeili +Clintonin vaakuna, tämä ylimys kun oli ne rakentanut Henrik I:n +hallituksen aikana, ja vieläkin pelätymmän Montfortin Simonin +aateliskilpi, hänen, joka vapaaherrojen sodassa puolusti kauvan +Kenilworthia Henrik III:tta vastaan. Täällä Kenilworthissa kemuili +kerran ylväästi Mortimer, rajakreivi, yhtä kuuluisa kohoamisensa kuin +kukistumisensakin takia, sillä välin kun hänen valtaistuimelta syösty +kuninkaansa, Edvard II, virui sen vankiluolissa. Vanha Gauntin Juhana, +»ikä-arvoisa Lancaster», laajensi melkoisesti linnaa, teettämällä sen +jalon ja jykevän ryhmän, joka vielä nytkin tunnetaan Lancasterin +Rakennusten nimellä; ja Leicester itse voitti linnan edelliset +omistajat, niin korskeita ja mahtavia kuin ne olivat olleetkin, +liittämällä siihen toisen suunnattoman rakennusryhmän, joka nyt +raunioiksi rauenneenakin puhuu perustajansa kunnianhimosta. Tämän +kuninkaallisen linnan etelä- ja länsimuuria ympäröi ja puolusti +osittain keinotekoinen järvi, jonka yli Leicester oli laitattanut +komean sillan, jotta Elisabet voisi astua linnaan uutta, ennen +kulkematonta tietä; tavallisesti päästiin siihen pohjoisesta, ja sinne +oli hän portin suojaksi rakennuttanut vahtitornin, joka on vieläkin +olemassa ja joka kokonsa puolesta kestää kilpailun monen +pohjanpuoleisen päällikön vapaaherrallisen linnan kanssa, mutta joka +tekotapansa puolesta on niitä etevämpi. + +Järven toisella puolen oli avara metsästyspuisto, missä vilisi +saksanhirviä, metsäkauriita, metsävuohia ja kaikenlaista muuta riistaa +ja missä kasvoi runsaasti korkeita puita, joiden keskeltä linnan +mahtava pääty ja jykevät tornit kohosivat uljaina ja kauneina. Me emme +saata olla lisäämättä, että tämä ruhtinaallinen linna, missä ennen +kuninkaat juhlivat ja sankarit taistelivat, milloin rynnäkön ja +piiritysten verisessä kamppailussa, milloin ritarileikeissä, joissa +kauneus palkitsi urhouden, nykyään on täydellisesti raunioina. Järvi on +enää vain kaislaa kasvava räme, ja linnan suunnattomat rauniot +osoittavat enää vain sen muinaista komeutta ja saattavat mietiskelevän +katselijan huomaamaan inhimillisen omistuksen katoavaisuuden ja niiden +onnen, jotka alhaisessakin asemassaan osaavat olla tyytyväisiä ja +noudattaa hyvettä. + +Onneton Leicesterin kreivitär näki sangen ristiriitaisin tuntein nuo +harmaat, jykevät tornit, kun ne ensiksi siintivät hänen silmäänsä +tuuhean, varjoisan metsän keskeltä, näyttäen sitä vallitsevan. Hän, +suuren kreivin, Elisabetin lemmikin, Englannin mahtavimman suosikin +eittämätön vaimo läheni nyt puolisoansa ja tämän puolison +vallitsijatarta köyhän ilveilijä-raukan suojelemana pikemminkin kuin +opastamana; ja vaikka hän oli tämän ylvään linnan laillinen emäntä, +linnan, jonka porttien olisi pitänyt hänen pienimmästäkin sanastaan +kääntymän paksuilla saranoillaan ja päästämän hänet sisään, ei hän +kuitenkaan voinut salata itseltään niitä vaikeuksia ja vaaroja, jotka +häntä uhkasivat hänen pyrkiessään omiin saleihinsa. + +Nämä vaikeudet ja vaarat näyttivät hetki hetkeltä kasvavan ja lopulta +aivan pysäyttävän heidän kulkunsa suurelle portille, mistä lähti leveä +ja kaunis tie halkaisemaan kahden peninkulman matkalla koko +metsästyspuiston, tarjoten mitä kauneimpia näköaloja linnaan ja +järvelle päin ja päätyen vihdoin äskettäin rakennetulle sillalle, jolle +se muodosti luonnollisen jatkon ja jota pitkin kuningattaren oli määrä +astua linnaan tänä ikimuistettavana päivänä. + +Tämän Warwickin tiehen yhtyvän lehtokujan portin tapasivat nyt +kreivitär ja Wayland kuningattaren ratsastavain henkivartijain +sulkemaksi. Näiden henkivartijain varustuksina olivat komeasti +kirjaillut ja kullatut rintahaarniskat ja rautakypärät lakkien +asemasta, ja heidän pyssynsä perä nojasi heidän reiteensä; he olivat +erikoisen voimakkaita ja kookkaita miehiä, ja heidän täytyi olla +palveluksessa kaikkialla, minne kuningatarkin meni. Tällä kerralla +komensi heitä airut, jonka käsivarressa upeileva karhu ja ryhmysauva +osoittivat Leicesterin kreivin väkeen kuuluvaksi ja joka jyrkästi +kielsi sisäänpääsyn kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka olivat juhlaan +kutsuttuja vieraita tai sitten jossakin suunnitellussa huvinäytöksessä +esiintyviä henkilöitä. + +Tungos oli siis portilla aivan tavaton, ja jos jonkinlaiset ihmiset +pyrkivät sisään jos jonkinlaisten syiden nojalla; mutta vartijat olivat +kovakorvaisia ja vastasivat kauniisiin sanoihin ja kauniisiin +tarjouksiinkin viittaamalla vain ohjeittensa ankaruuteen ja siihen +tunnettuun seikkaan, ettei kuningatar voinut sietää suurten +kansanjoukkojen malttamatonta tungeskelua aivan lähellään. Niitä +vastaan, joille eivät nämä järkisyyt riittäneet, käyttivät he +voimakkaampia keinoja, tunkien heitä siekailematta takaisin väkevien, +haarniskoitujen hevostensa tieltä ja jakelemalla heille tukevia iskuja +pyssyjensä perällä. Nämä toimenpiteet synnyttivät tiheässä väkijoukossa +aaltoilevaa liikettä, niin että Wayland pelkäsi ehkä tungoksessa +joutuvansa eroon suojatistaan. Lisäksi ei hän ollut lainkaan selvillä, +minkä tekosyyn varjolla hän pyrkisi sisään, ja hän pohti juuri sangen +epätietoisena tätä kysymystä päässään, kun kreivin airut häntä hieman +tähysteltyään huusi hänen rajattomaksi hämmästyksekseen: »Vartijat, +tehkää tilaa tuolle miehelle, jolla on ruskeankeltainen viitta! -- +Eteenpäin, kunnon ilveilijä, ja koeta kiirehtiä. Mikä piru on Teitä +niin kauan pidättänyt? Käy toki sisään niine naistentarpeinesi!» + +Kun airut oli näin tarmokkaasti, vaikk'eikaan juuri kohteliaasti, +käskenyt sisälle Waylandia, joka ei pariin, kolmeen minuuttiin uskonut +kutsua lainkaan itselleen tarkoitetuksi, tekivät vartijat nopeasti +hänelle tilaa, kunnes hän, varoitettuaan matkakumppaniansa vetämään +hunnun tiukasti kasvoilleen, vihdoinkin ajoi portista sisään +kreivittären hevosta taluttaen, mutta niin kallella kypärin ja niin +pelokkaan ja levottoman näköisenä, että väkijoukko, jota eivät suinkaan +miellyttäneet yhdelle enempää kuin toisellekaan suodut etuoikeudet, +tervehti heidän menoaan huutaen ja kiljuen ja pilkallisesti nauraa +hohottaen. + +Päästyään täten metsästyspuiston puolelle, vaikk'eikaan erikoisen +imartelevalla eikä kunnioittavalla tavalla, ratsastivat Wayland ja +hänen suojattinsa tulevia vaikeuksia arvaillen pitkin leveätä +lehtokujaa, jota vartioivat molemmin puolin pitkät huovirivit; näillä +oli aseinaan miekat ja tapparat, he olivat puetut Leicesterin kreivin +komeaan asuun ja kantoivat hänen vaakunaansa: karhua ja ryhmysauvaa, ja +kukin heistä oli sijoitettu askeleen päähän toveristaan, niin että koko +tie puiston portilta sillalle asti oli miesketjun reunustama. Ja kun +kreivitär sai ensimäisen yleissilmäyksen linnasta ja näki sen +ulkomuurien pitkän, kaartelevan viivan takaa kohoavat mahtavat tornit, +sen lukuisat hammasharjat ja pikkutornit ja parvekkeet, sen muureilta +liehuvat liput ja sen pengermiltä ja tasanteilta välkkyväin kypäräin ja +nuokkuvain töyhtöjen vilinän ja koko tuon kirjavan, uljaan näytelmän, +silloin vaipui hänen rohkeutensa ikäänkuin kuolleeksi hänen rinnassaan, +koska hän ei ollut tottunut moiseen komeuteen, ja hän kysyi jo +itseltänsä, mitä hän oli voinut antaa Leicesterille päästäkseen hänen +kanssaan tämän ruhtinaallisen loiston ja rikkauden valtijattareksi. +Mutta hänen ylpeytensä ja jalo henkensä estivät häntä kuitenkaan +kuulemasta epätoivon kuiskauksia. + +»Minä olen antanut hänelle kaikki, mitä nainen voi antaa», ajatteli +hän. »Nimeni ja maineeni, sydämeni ja käteni olen minä alttarin edessä +antanut kaiken tämän komeuden omistajalle, eikä Englannin kuningatar +voisi tarjota hänelle enempää. Hän on minun mieheni -- minä olen hänen +vaimonsa. -- Mitä Jumala on yhdistänyt, sitä ei pidä ihmisten +eroittaman. Minä vaadin rohkeasti oikeuttani, sitäkin rohkeammin, kun +minä tulen näin odottamatta ja näin avuttomana. Minä tunnen jalon +Dudleyni! Hän on kyllä ensin hiukan suutahtava tottelemattomuuttani, +mutta Amy itkee ja Dudley antaa hänelle anteeksi!» + +Nämä mietteet keskeytti hänen oppaansa Waylandin kirkaisu, tämä kun +tunsi yht'äkkiä pitkien, laihojen, mustien käsivarsien kiertyvän +ruumiinsa ympärille; ilmeisestikin kuuluivat ne käsivarret olennolle, +joka oli vartijain nauraa hohottaessa pudottautunut läheisestä tammesta +hänen hevosensa selkään. + +»Siellä on nyt taas joko piru tai Flibbertigibbet!» sanoi Wayland, +turhaan yritettyään päästä vapaaksi ja heittää häneen tarrautuneen +pojanvekaran alas; »kasvaako Kenilworthin tammissa tuollaisia terhoja?» + +»Kasvaa kun kasvaakin, mestari Wayland», sanoi hänen odottamaton +ratsastoverinsa, »vieläpä paljon sellaisiakin, jotka olisivat liian +kovia Sinun purtaviksesi, niin vanha kuin oletkin, ellen minä Sinua +auttaisi. Mitenkä olisit Sinä luullut selviytyväsi airueesta siellä +ulkoportilla, ellen minä olisi hänelle sanonut, että pää-ilveilijämme +tuli vasta perästäpäin? Ja tässä minä odotin Sinua, kiivettyäni puuhun +vankkurikuormamme harjalta, ja nyt ne ovat kaikki aivan pyörällä +päästään, kun ei minua näy eikä kuulu.» + +»Ei, mutta kyllä Sinä olet lopultakin oikea pirulainen pojaksi», +virkkoi Wayland. »Parasta on tehdä, niinkuin Sinä sanot ja neuvot; +mutta olehan sentään yhtä laupias kuin Sinä olet mahtava.» + +Hänen näin puhellessaan lähenivät he ylempänä mainitun pitkän sillan +eteläpäähän rakennettua vahvaa tornia, jonka oli määrä suojella +Kenilworthin linnan ulommaista porttikäytävää. + +Niin surullisessa tilassa ja niin omituisessa seurassa läheni siis +onneton Leicesterin kreivitär ensi kerran eläessään ruhtinaallisen +puolisonsa uljasta asuinpaikkaa. + + + + +VIII Luku. + + + _Puutiainen_. + Onko jalopeuran osa jo puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, + niin pyydän, että saisin sen nyt; minulla on niin huono + ulkomuisti. + + _Pääkkö_. + Voitte lasketella omasta päästänne; Teidän ei tarvitse + muuta kuin kiljua. + + _Kesä-yön Unelma_. + +Kun Leicesterin kreivitär saapui Kenilworthin linnan ulkoportille, +huomasi hän tornin, jonka alitse kulki leveä kaarikäytävä, +kummallisella tavalla miehitetyksi. Harjatasanteille oli asetettu +jättiläismäisiä vartijoita, joilla oli käsissään nuijia, kirveitä ja +muita vanhoja sota-aseita ja joiden oli määrä esittää kuningas Arturin +sotureja, noita muinoisia brittejä, jotka tarumaisen muistotiedon +mukaan olivat kaikkein ensinnä pitäneet linnaa hallussaan, vaikka +historia ulottaakin sen ijän korkeintaan Seitsenvallan aikoihin. +Muutamat näistä kauhistavista olennoista olivat oikeita miehiä, joiden +ulkonaista ilmestystä oli autettu naamuksilla ja korkeakorkoisilla +saappailla; toiset olivat vain kankeasta kankaasta ja pahvista +kyhättyjä suuria nukkeja, jotka kuitenkin alhaalta nähtyinä ja +todellisiin miehiin sekaantuneina tekivät kylläkin tarkoitetun mahtavan +vaikutuksen. Mutta se jättiläiskokoinen vartija, joka seisoi alhaalla +portilla täydessä toimessaan, ei ollut saanut kauhistuttavaa +ulkomuotoaan sellaisin valekeinoin. Hän oli mies, joka suunnattoman +mittansa, jäntereittensä, lihastensa ja muun vastaavan ruhonsa puolesta +olisi kyllä kelvannut esittämään Colbrandin, Ascapartin tai muiden +tarujättiläisten osaa, tarvitsematta kohota kengänkoronkaan vertaa +taivasta lähemmäksi. Tämän enakimilaisten jälkeläisen sääret ja polvet +olivat paljaat, samoin kuin käsivarretkin vaaksan verran, olkapäästä +lähtien; mutta hänen jaloissaan oli tulipunaisten, ristikkäin +kierteleväin nahkapaulojen pitelemät, messinkinaulaiset varvakkaat. +Ahdas punasamettinen, kultapunoksinen nuttu ja samasta aineesta tehdyt +lyhyet kaatiot peittivät hänen vartalonsa ja osan hänen jäseniään; ja +hänen hartioillaan roikkui viitan asemasta musta karhunnahka. Tämän +peloittavan hirviön päässä ei ollut muuta peitettä kuin pörröinen, +musta tukka, joka valui kahden puolen hänen kasvoilleen; näillä +kasvoilla asui se kömpelö, kankea ja raskas ilme, joka on niin +tavallinen luonnottoman kookkailla ihmisillä ja joka on muutamista +loistavista poikkeuksista huolimatta luonut sen yleisen halveksuvan +käsityksen jättiläisistä, että he ovat erikoisen typeriä ja +hidasjärkisiä. Soveliaana aseena oli tällä kauhistavalla vartijalla +raskas, teräspiikkinen nuija. Hän esitti sanalla sanoen mainiosti noita +kansan mielikuvituksen luomia jättiläisiä, jotka ovat välttämättömiä +henkilöitä jokaisessa keijukaissadussa ja jokaisen harhailevan ritarin +tarinassa. + +Tämän uudenaikaisen taruhirviön käytös, kun Wayland oli kääntänyt +itseensä hänen huomionsa, osoitti suurta sisäistä hämminkiä ja +levottomuutta; hän väliin istahti hetkiseksi jykevälle kivipenkille, +joka oli nähtävästi toimitettu siihen portin pieleen hänen tarpeikseen, +väliin syöksähti hän taas jaloilleen, kyhnytteli suunnatonta päätään ja +asteli edes ja takaisin vahtialueellaan, ilmeisesti tuskallisten, +kiusaavain ajatusten vaivaamana. Vartijan näin kiihtyneenä leiskuessa +käytävän suulla yritti Wayland vaatimattomasti, mutta ikäänkuin asiaan +luonnostaan kuuluvana -- ei kuitenkaan ilman pahoja aavisteluja -- +painautua hänen ohitseen ja kulkea portista sisään. Mutta vartija +pysäytti hänet, karjaisten jyrisevällä äänellä: »Takaisin!» ja tukien +tätä käskyään nostamalla teräspiikkisen nuijansa ilmaan ja +jymähyttämällä sen niin väkevästi aivan Waylandin hevosen eteen maahan, +että kivet iskivät tulta ja että koko kaarikäytävä kumahti. Dickien +ovelaa juonta seuraten alkoi Wayland esitellä, että hän kuului erääseen +näyttelijäseurueeseen, jolle hänen saapumisensa oli aivan välttämätön, +että hän oli sattumalta joutunut jäämään jälkeen sekä paljon muuta +samansuuntaista. Mutta vartija oli järkähtämätön ja murisi ja suhitteli +vain hampaittensa välistä jotakin, mistä ei Wayland saanut vähääkään +suoraa, jyrähyttäen kuitenkin siihen väliin aika ajoittain niin jyrkän +kiellon, että sen tarkoitus oli liiankin selvästi tajuttavissa. Tähän +tapaan hän mutisi: -- »Mikä siellä nyt on, hyvät herrat?» -- +(Itsekseen): »Mikä melske -- mikä tungos täällä?» -- (Sitten +Waylandille): »Sinä siinä olet kuhnusteleva lurjus, etkä Sinä pääse +sisään.» -- (Jälleen itsekseen): »Mikä häly -- mikä huuto täällä. En +minä ikinä siitä selviä. -- Mikä -- mi --» (Waylandille): »Pois siitä +portilta, taikka halkaisen kallosi!» -- (Yhä itsekseen): »Mikä -- mikä +-- mikä -- ei, minä en selviä siitä ikänä!» + +»Pysyppäs hiljaa», kuiskasi Flibbertigibbet Waylandin korvaan; »minä +tiedän, mistä paikasta hänen kenkänsä puristaa ja minä taltutan hänet +silmänräpäyksessä.» + +Hän luiskahti hevosen selästä, ventturoi vartijan luo, nykäisi häntä +karhun hännästä saadakseen hänet taivuttamaan suunnattoman päänsä +alemmaksi ja kuiskasi sitten jotakin hänen korvaansa. Ei ole +muhamettilainen pahahenki koskaan nopeammin muuttanut hirmuista +ilmettään nöyrän alistumisen sävyksi jonkun itämaisen taikakalun +omistajan käskystä kuin nyt Kenilworthin jättiläismäinen portinvartija +heitti kauhistavan katsantonsa heti Flibbertigibbetin kuiskauksen +ymmärrettyään. Hän viskasi nuijansa maahan, tarttui Dickie Sludgeen ja +nosti hänet niin korkealle ilmaan, että hänelle olisi ollut aika +vaarallista tipahtaa sieltä. + +»Niin se on», jyrisi hän riemuissaan -- »niin juuri se on, pikku +kääpiöiseni. -- Mutta kuka piru sen Sinulle opetti?» + +Ȁlä siitä huoli!» vastasi Flibbertigibbet, »vaan --» hän katsahti +Waylandiin ja kreivittäreen ja alensi sitten jälleen äänensä +kuiskaukseksi, jonka ei tarvinnut olla kovin lujan senkään, koska +jättiläinen piteli häntä paremmin kuullakseen aivan korvansa juuressa. +Vartija hyväili hellästi Dickietä ja laski hänet sitten maahan yhtä +varovasti kuin huolellinen emäntä asettaa särkyneen kiinalaisen maljakon +muurinsa reunalle, huutaen samalla Waylandille ja kreivittärelle: +»Sisään siitä -- sisään siitä -- mutta varokaakin tulemasta liian +myöhään toiste, kun minä satun olemaan portinvartijana!» + +»Niin, niin, sisään siitä», lisäsi Flibbertigibbet; »minun täytyy +viipyä vielä hiukan aikaa tämän kunnon filistealaiseni, tämän +gathilaisen Goljatini seurassa; mutta minä tulen pian luoksenne taas ja +pääsen kun pääsenkin kaikkien Teidän salaisuuksienne perille, vaikka ne +sitten olisivat niin syviä ja pimeitä kuin tämän linnan tyrmät.» + +»Sen minä kyllä uskon», vastasi Wayland; »mutta minäpä luulen sen +salaisuuden piankin siirtyvän säilytettävistäni, jota tarkoitat, ja +silloin on minusta aivan samantekevää, tiedätkö sen Sinä tai tietääkö +sen kuka tahansa.» + +He ratsastivat siis tämän ensimäisen tornin läpi, joka oli saanut +parveketornin nimen seuraavasta syystä: -- Koko silta, joka ulottui +tästä tornista toiseen, Mortimerin torniksi sanottuun torniin järven +vastakkaiselle rannalle, oli niin laitettu, että se muodosti avaran, +noin sadankolmenkymmenen kyynärän pituisen ja kymmenen kyynärän +levyisen kilpatantereen, jolle oli siroteltu hienoa hiekkaa ja jota +kummaltakin puolen reunustivat vahvat, korkeat vaajavarustukset. Naisia +varten, jotka tulisivat katselemaan tällä kentällä suoritettavia +ritarillisia urotöitä, oli rakennettu tilava, kaunis parveke ulommaisen +tornin pohjoispuolelle, mistä siis tämän tornin nimi johtui. +Matkustajamme kulkivat hitaasti sillan eli kilpatantereen poikki ja +saapuivat niin Mortimerin tornille, sen äärimäiseen kulmaukseen, mistä +käytävä vei linnan etupihaan. Mortimerin tornin seinässä upeili +rajakreivin vaakuna, hänen, jonka rohkea kunnianhimo syöksi kumoon +Edvard II:n valta-istuimen ja joka pyrki jakamaan mahtavuutensa +»Ranskan Naarassuden» kanssa, onneton hallitsija kun oli tämän kanssa +naimisissa. Käytävää, joka avautui tämän kaamean muistomerkin alla, +vartioivat useat komeapukuiset huovit; mutta he eivät panneet +pienimpiäkään esteitä kreivittären ja hänen oppaansa etenemiselle, +nähtävästikin siitä syystä, että kun parveketornin päävartija oli +heidät kerran päästänyt sisään, ei näillä alemmilla airueilla ollut +enään oikeutta heitä pysäyttää. He ratsastivat siis sanaakaan +vaihtamatta linnan avaraan ulkopihaan, ja näkivät nyt kokonaisuudessaan +tuon laajan ja mahtavan rakennusryhmän, kaikki sen uljaat tornit, +kaikki sen ikäänkuin rajattoman vieraanvaraisuuden merkiksi avatut +portit ja huomasivat kaikkien sen huoneiden vilisevän kaikenarvoista +jaloa vierasta, puhumattakaan seuralaisista, aseenkantajista ja +palvelijoista ja huviesityksien toimittajista ja apulaisista. + +Wayland pysäytti hevosensa keskelle tätä komeaa, vilkkaan touhun +täyttämää näyttämöä ja katsahti kreivittäreen, ikäänkuin odottaen +häneltä käskyjä mitä nyt oli tehtävä, kun he näin olivat onnellisesti +saapuneet määräpaikkaansa. Kun hän ei puhunut mitään, rohkeni Wayland +pari kolme minuuttia odotettuaan suoraan kysyä, mitä hän nyt suvaitsi +käskeä. Kreivitär nosti käden otsalleen, ikäänkuin kootakseen +ajatuksensa ja tarmonsa, vastaten hänelle matalalla ja tukahtuneella +äänellä, joka kuului kuin unissaanpuhujan mutinalta: -- »Käskeäkö? +Minulla pitäisi tosiaankin olla oikeus käskeä täällä, mutta kuka minua +tottelee?» + +Sitten kohotti hän äkkiä päänsä ikäänkuin ratkaisevan päätöksen +tehtyään ja puhutteli erästä komeapukuista palvelijaa, joka tärkeän ja +touhuavan näköisenä juuri kulki pihan poikki: -- »Seis, herraseni, minä +haluan tavata Leicesterin kreiviä.» + +»Ketä, jos saan luvan kysyä?» virkkoi mies, hämmästyen moista pyyntöä; +ja silmättyään sitten sen henkilön vaatimatonta ulko-asua, joka oli +rohjennut puhutella häntä niin käskevästi, lisäsi hän kopeasti: »Mitä +hulluinhuoneen karkulaisia se tämä akka on, joka pyrkii tapaamaan herra +kreiviä tällaisena päivänä?» + +»Ystäväiseni», vastasi kreivitär, Ȋlä rupea hävyttömäksi -- asiani on +hyvin tärkeä ja kiireellinen.» + +»Teidän täytyy sitten etsiä joku toinen sille asiallenne juoksemaan, +vaikka se olisi kolmestikin niin tärkeä», vastasi palvelija. -- »Ettäkö +minun pitäisi lähteä hakemaan herra kreiviä itsensä kuningattaren luota +Teidän asiaanne kuulemaan? -- Saisinpa siitä kiitokseksi ruoskaa +selkääni. Minä vain ihmettelen, ettei kunnon portinvartijamme ole +ottanut nuijallaan mittaa moisesta tavarasta, vaan on päästänyt sen +ohitseen; mutta hänen päänsä on aivan suunniltaan, niin ankaran työn +tarjoaa hänelle puheensa opetteleminen ulkoa.» + +Palvelijan pilkallisen puhetavan kuultuaan oli pari kolme miestä +pysähtynyt heidän lähelleen, ja Wayland, joka oli jälleen käynyt +levottomaksi sekä itsensä että kreivittären suhteen, kääntyi kiireesti +heistä sen puoleen, joka näytti hyvänsävyisimmältä ja painaen kolikon +hänen kouraansa neuvotteli hänen kanssaan hetkisen, eikö olisi +saatavissa paikkaa, minne tuo nainen pääsisi edes tilapäiseen suojaan. +Hänen puhuttelemansa henkilö, joka näytti olevan muita hieman +arvokkaampi, nuhteli palvelijaa hänen hävyttömyydestään, ja käskien +erään miehen huolehtimaan vierasten hevosista, kehoitti heitä +seuraamaan mukana. Kreivittärellä oli vielä sen verran harkintakykyä +jäljellä, että hän havaitsi olevan aivan välttämätöntä noudattaa hänen +kehoitustaan; jättäen siis nuo raa'at palvelijat ja tallirengit +veistelemään rivoja kompiaan keveistä päistä, keveistä kantapäistä ja +muista sellaisista, seurasivat Wayland ja hän äänettöminä ali-airutta, +joka nyt oli suostunut rupeamaan heidän oppaakseen. + +He astuivat linnan sisäpihaan sitä leveätä käytävää pitkin, joka +ulottui päätornista eli myös Caesarin torniksi sanotusta vahtitornista +siihen komeaan rakennukseen, jota nimitettiin kuningas Henrikin +Asunnoksi ja joka niin muodoin kohosi aivan tämän jalon ryhmän +keskeltä, minkä eri päädyt olivat mitä komeimpia erilaisten +rakennustapojen näytteitä, kukin ominaisine sävyineen ja koristeineen, +alkaen normannilaisvalloituksesta aina Elisabetin hallituskauteen +saakka. + +Opas kuljetti heidät sitten tämän sisäpihan yli erääseen pieneen, mutta +jykevään torniin, joka oli suureen juhlasaliin yhtyvän rakennuksen osan +koilliskulmassa ja joka täytti suunnattoman keittiörivin ja tämän +suuren salin välisen alan. Tämän tornin alakerroksessa asui sellaisia +Leicesterin palvelijoita, joille heidän toimi-alueidensa läheisyyden +takia tämä paikka oli erikoisen sopiva; mutta ylempi kerros, jonne +noustiin ahtaita kiertoportaita, oli pieni kahdeksankulmainen kammio, +joka nyt suuren huoneiden tarpeen takia oli laitettu vieraskuntoon, +vaikka sitä sanottiinkin muinoin käytetyn erään onnettoman, sittemmin +siellä murhatunkin henkilön vankilana. Muistotieto mainitsi vangin +nimeksi Mervynin ja siirsi pian saman nimen tornillekin. Eikä ollutkaan +niin uskomatonta, että sitä ennen oli vankilana käytetty; sillä sen +katto oli holvattu, sen seinät hirvittävän paksut, vaikka koko huoneen +läpimitta oli vain viisitoista jalkaa. Akkuna, niin pieni kuin se +olikin, oli sen puolesta miellyttävä, että siitä avautui ihana näkö-ala +niin sanotulle _Huvikentälle_, jota reunustivat ja koristivat +kaarikäytävät, voitonmerkit, patsaat, suihkukaivot ja muut +rakennustaiteelliset teokset ja jonka kautta päästiin varsinaisesta +linnasta puutarhaan. Kammiossa oli vuode ja muitakin vieraan +majoittamiseksi tarpeellisia huonekaluja; mutta kreivitär lainasi +niille vain hyvin vähän huomiotaan, sillä hänen katseensa kiintyi heti +pöydälle laskettuihin kirjoitusneuvoihin, joita ei niihin aikoihin +kovin usein tavattu makuuhuoneissa; samassa pälkähti hänen päähänsä +kirjoittaa Leicesterille ja pysyä piilossa hänen vastauksensa +saapumiseen asti. + +Saatettuaan johdettavansa tähän mukavaan huoneeseen kysyi airut +kohteliaasti Waylandilta, jonka anteliaisuudesta hän oli saanut niin +sitovia todisteita, eikö hän muulla tavalla voisi palvella vierasta. +Tämän vihjattua, ettei pieni murkina suinkaan olisi pahemmaksi, +vei hän sepän viipymättä ruokakammion ovelle, missä vierasvaraisen +tuhlailevasti jaeltiin valmiita annoksia jokaiselle, joka vain halusi. +Wayland sai pian hankituksi muutamia keveitä ruokalajeja, joiden hän +luuli paraiten soveltuvan kreivittären heikkoa nälkää poistamaan, eikä +suinkaan unohtanut itsekään nauttia hätäistä, mutta tukevaa, +voimakkaampaa ateriaa. Sitten palasi hän tornihuoneeseen, missä +kreivitär oli jo lopettanut Leicesterille aikomansa kirjeen ja +sulkenut sen sinetin ja silkkinauhan asemasta omalla kauniilla +hiuskiehkurallaan, sitoen sen niin sanottuun rakkauden- eli +osmansolmuun. + +»Hyvä ystävä», sanoi hän Waylandille, »jonka Jumala on lähettänyt +auttamaan minua äärimäisessä hädässäni, minä pyydän Sinua viimeisenä +vaivana, mikä Sinulla tulee olemaan minusta onnettomasta naisraukasta, +toimittamaan tämän kirjeen jalolle Leicesterin kreiville. Saakoon se +sitten millaisen vastaanoton tahansa», jatkoi hän, kasvojensa +kuvastellessa milloin toivoa, milloin pelkoa, »Sinulla, kunnon mies, ei +tule enään olemaan surua minusta. Mutta minä odotan parasta; ja jos +ikinä joku ylhäinen rouva teki köyhän miehen rikkaaksi, niin olet Sinä +sen varmaan minulta ansainnut, kunhan vain onnenpäiväni palaisivat. +Anna se, minä pyydän, Leicesterin kreivin omaan käteen ja tarkasta +hänen kasvojaan hänen sitä lukiessaan.» + +Wayland puolestaan otti mielellään tehtävän suorittaakseen, mutta +rukoili kuitenkin hartaasti kreivitärtä sillä välin hiukan syömään, +minkä tämä lopulta tekikin, enemmän päästäkseen hänestä eroon ja +nähdäkseen hänen lähtevän hänen asialleen kuin todellisesta halusta ja +tarpeesta noudattaa hänen kehoitustaan. Wayland jätti hänet sitten +yksin, neuvottuaan häntä ensin telkeämään ovensa sisäpuolelta ja +pysymään pienessä huoneessaan -- ja lähti etsimään sopivaa tilaisuutta +asiansa toimittamiseen, samoin kuin sen suunnitelman toteuttamiseen, +jonka olosuhteet olivat johtaneet hänet laatimaan. + +Wayland oli kreivittären käytöksestä matkalla -- hänen pitkistä +puhumattomuudenpuuskauksistaan -- siitä epävarmuudesta ja +tarmottomuudesta, joka näkyi kaikissa hänen teoissaan sekä siitä +ilmeisestä kykenemättömyydestä ajattelemaan ja toimimaan omin päin, +josta hän tuntui kärsivän, vetänyt sen kylläkin luonnollisen +johtopäätöksen, että hänen asemansa vaikeudet olivat jossakin määrin +koskeneet hänen järkeensä. + +Kun hän kerran lähti pakoon Cumnorin vankeutta ja siellä uhkaavia +vaaroja, olisi näyttänyt viisaimmalta hänen kiiruhtaa isänsä linnaan +tai muuanne, missä hän oli varmasti näiden vaarojen aiheuttajain +ulottuvilta. Mutta kun hän nyt tämän sijasta halusikin matkustaa +Kenilworthiin, oli Wayland saattanut ymmärtää hänen menettelynsä vain +otaksumalla hänen tahtovan pyrkiä Tressilianin turviin ja aikovan +vedota kuningattareen. Vaan ryhtymättä tähänkään luonnolliseen +toimenpiteeseen pyysi hän Waylandia viemään kirjeen Leicesterille, joka +oli Varneyn isäntä ja jonka alueilla ainakin, ell'eihän hänen +nimenomaisesta käskystään, olivat kreivitärtä kaikki hänen tähänastiset +kärsimyksensä kohdanneet. Tämä näytti Waylandista varomattomalta, niin, +jopa kerrassaan tuhoisalta teolta, ja hän tiesi tulevansa levottomaksi +niin omasta turvallisuudestaan kuin kreivittärenkin, ellei hän ennen +hänelle uskotun asian toimittamista hankkisi itselleen jonkun +suojelijan neuvoa ja apua. Sen vuoksi päättikin hän ennen kirjeen +jättämistä Leicesterille etsiä käsiinsä Tressilianin, ilmoittaa tälle +kreivittären saapuneen Kenilworthiin ja siten yhtä kyytiä vapautua +kaikesta vastuunalaisuudesta ja vierittää tämän onnettoman naisen +ohjaamisen ja suojelemisen isäntänsä hartioille, tämä kun oli häntä +ensinnä kreivittären palveluksessa käyttänytkin. + +»Hän osaa arvostella paremmin kuin minä», ajatteli Wayland, »onko +suostuminen siihen hänen oikkuunsa, että nyt on muka käännyttävä +Leicesterin kreivin puoleen; minusta ainakin näyttää se kerrassaan +mielipuolen teolta; ja sentähden annankin minä koko asian isäntäni +käsiin, jätän hänelle kirjeen, otan, mitä he suvaitsevat antaa minulle +vaivaini palkkioksi ja sitten käännän minä koko Kenilworthin linnalle +kauniisti selkäni; sillä pelkäänpä pahoin, ettei se niiden askareiden +jälkeen, joihin minä nyt olen joutunut sekaantumaan, ole minun +viipyäkseni mikään sovelias eikä terveellinen paikka; mieluummin +kengittäisin minä orivarsoja Englannin kylmimmällä laitumella kuin +ottaisin osaa heidän uljaimpiinkaan kemuihinsa.» + + + + +IX Luku. + + + Mä kerran oikein ihmelapsen näin: + Sen peltiseppä Roopen poika + Pujahti kissanreijistäkin minne tahtoi. + + _Ilveilijä_. + +Kaiken sen vilinän ja hyörinän ja pyörinän keskeltä, joka täytti linnan +ja sen ympäristöt, ei ollut niinkään helppo löytää jotakin määrättyä +henkilöä, ja Waylandin oli sitäkin hankalampi saada niin hartaasti +hakemastaan Tressilianista selkoa, kun hän, täysin oivaltaen sen +vaaran, jota suuremman huomion herättäminen hänen nykyisessä asemassaan +tuottaisi, ei uskaltanut suoraan kysellä häntä Leicesterin huoveilta ja +palvelijoilta. Kiertäen kaartaen sai hän sentään selville, että +Tressilian hyvin luultavasti oli ollut siinä suuressa aatelisherrain +joukossa, joka oli Sussexin kreiviä saattaen tullut sinä aamuna +Kenilworthiin ja jonka Leicester oli ottanut vastaan mitä tarkimmalla +muodollisella kohteliaisuudella ja kunnioituksella. Edelleen kuuli hän, +että molemmat kreivit liittolaisineen ja monien muidenkin ylimysten, +ritarien ja aatelismiesten seuraamina olivat nousseet satulaan useita +tunteja sitten ja lähteneet Warwickiin päin, saattaakseen sieltä +kuningatarta Kenilworthiin. + +Hänen majesteettinsa saapuminen siirtyi muiden suurten tapausten tavoin +hetkestä hetkeen; ja nyt ilmoitti hengästynyt pikalähetti, että koska +hänen majesteettinsa oli armollisesti suvainnut ottaa vastaan niiden +lukuisain läänitysmiestensä kunnianosoituksia, jotka olivat suurin +joukoin kiiruhtaneet Warwickiin häntä tapaamaan, ja sen takia +viivähtänyt, ei hän ennättäisi ennen hämärän aikaa Kenilworthiin. Tämä +uutinen höllitti hetkiseksi niiden tarkkaavaisuutta, jotka +kuningattaren välitöntä tuloa odotettaessa olivat asetetut +vartiopalvelukseen ja jotka olivat valmiita näyttelemään kullekin +määrättyä osaansa siihen liittyvissä juhlallisissa menoissa; ja kun +Wayland näki muutamien ratsumiesten karahuttavan linnaan, alkoi hän +toivoa Tressilianin olleen niiden joukossa. Jottei hän menettäisi +tilaisuutta tavata isäntäänsä, jos niin olisi ollut laita, asettui +Wayland linnan ulkopihaan, lähelle Mortimerin tornia ja tarkasteli +siitä jokaista, joka tuli tai meni pitkin siltaa, minkä toista päätä +tämä rakennus suojeli. Näin ei kukaan voinut päästä linnaan eikä lähteä +sieltä hänen näkemättään, ja erinomaisen huolellisesti katsasti hän +jokaisen ratsumiehen puvun ja ulkomuodon, kun tämä ilmestyi näkyviin +vastapäisen parveketornin alta ja käytteli hiljaa hevostaan tai +hypitteli sitä pitkin kilpatannerta, lähestyessään ulkopihan porttia. + +Kun Wayland nyt näin innokkaasti tähysteli henkilöä, jota hän ei +keksinyt, nykäisi häntä hihasta olento, jonka hän ei olisi niin kovin +mielellään suonut itseään huomaavan. + +Dickie Sludge, eli Flibbertigibbet se siellä oli, hän kun tontun eli +haltijan tavoin, minkä nimi hänellä oli ja minkä ulko-asuakin hän koki +jäljitellä, näytti aina ilmestyvän juuri sinne, missä hänen kaikkein +vähimmin luultiin olevan. Mitä Wayland sisimmässään tunsikin, +katsoi hän sentään välttämättömäksi lausua julki ilonsa heidän +odottamattomasta tapaamisestaan. + +»Ahaa! Sinäkö siellä oletkin, Sinä pikku lemmikkini -- Sinä pikku +peukaloiseni -- Sinä kaikkien pikkupirujen ruhtinas -- Sinä pikku +hiirenpoikani?» + +»Niin», vastasi Dickie, »se Sinun hiirenpoikasi, joka nakersi poikki +verkon silmukat juuri silloin, kun niihin takertunut leijona alkoi +ihmeellisesti näyttää aasilta.» + +»Hei! Sinäpä, pikku lintukotolaiseni, olet tänä iltapäivänä kirpeä kuin +etikka! Mutta kerrohan, mitenkä Sinä tulit toimeen sen typerän +jättiläisen kanssa, jonka luo Sinut jätin? -- Pelkäsin jo sen riisuvan +vaatteesi ja nielevän Sinut suuhunsa niinkuin joku toinen olisi +kuorinut ja syönyt paahdetun kastanjan.» + +»Jos hän olisi sen tehnyt», vastasi poika, »olisi hänellä ollut +mahassaan enemmän älyä kuin ikinä aivokopassaan. Mutta se jättiläinen +on sangen hyvänsävyinen hirviö ja paljoa kiitollisempi kuin moni muu, +jonka minä myös olen pulasta pelastanut, herra Wayland.» + +»Lempo soikoon! Flibbertigibbet», virkkoi Wayland. »Sinäpä nyt olet +terävämpi kuin sheffieldiläinen puukko! Mutta haluaisinpa totisesti +tietää, millä ihmeen kujeella Sinä sait kopan sen karhunjärrikän +kuonoon.» + +»Niin, tuo on oikein sitä Sinun tapaistasi», vastasi Dickie; »Sinä +luulet, että somat puheenparret saavat kelvata hyvän tahdon sijasta. +Mutta mitä nyt sentään siihen kunnon portinvartijaan tulee, niin tiedä, +että meidän saapuessamme sille portille oli hänen aivoillansa sangen +raskas työ erään häntä varten sepitetyn puheen opettelemisessa, mikä +työ osoittautui melkein ylivoimaiseksi hänen jättiläisjärjelleen. Nyt +oli tämän samaisen ytimekkään lorutuksen, kuten niin monen muun, +kyhännyt oppinut koulumestarini Erasmus Lupanen, ja minä olin kuullut +sen niin usein, että muistin ulkoa joka sanan. Heti kun minä näin hänen +rehkivän ja sotkevan ja sätkivän kuin kalan kuivalla maalla jo ensi +säkeessä, huomasin minä, mistä oli kysymys ja mistä paikasta häntä +kenkä puristi, ja minä kuiskasin hänelle juuri silloin seuraavan sanan, +kun hän ylen määrin riemastuneena nosti minut ilmaan, kuten kai näit. +Minä lupasin teidän sisäänpääsynne ehdolla piiloutua hänen +karhunnahkaviittansa alle ja auttaa häntä pulmapaikoissa. Kävin juuri +hakemassa hiukan haukattavaa tuolta linnasta, ja olen taas menossa +hänen luokseen.» + +»Oikein, oikein, rakas Dickie», puheli Wayland; »kiiruhda taivaan +nimessä! Muutoin se jättiläisparka joutuu aivan epätoivoon +kääpiö-avustajansa katoamisesta. -- Matkaasi, Dickie!» + +»Niin, niin!» vastasi poika -- »Matkaasi, Dickie! sanotaan sitä sitten +kun on ensin saatu siitä Dickiestä kaikki hyöty, mitä siitä suinkin +lähtee! -- Sinä et siis tahdo kertoa minulle sen naisen tarinaa, vaikka +hän on varmasti yhtä vähän Sinun sisaresi kuin minäkään?» + +»Ja mitä hyötyä Sinulla siitä olisi, Sinä sen vietävän tonttu?» kysyi +Wayland. + +»Ohoo, tälläkö kannalla sitä nyt ollaan?» virkkoi poika; »hyvä, en minä +niin isosti siitä asiasta välitäkään -- minä vain en saa vihiä mistään +salaisuudesta, ellen minä aina koeta päästä joko sitten sen oikeaan tai +väärään päähän, ja nyt hyvää iltaa vain.» + +»Ei, kuule, Dickie», huusi Wayland, joka tunsi pojan levottoman, +juonittelevan luonteen liian hyvin ollakseen pelkäämättä hänen +raivostumistaan -- »pysähdy, rakas Dickie -- älä nyt jätä vanhaa +ystävääsi noin äkkipikaisesti! -- Sinä saat tietää jonakin päivänä +siitä naisesta kaikki, mitä minäkin tiedän.» + +»Niin!» vastasi Dickie, »ja se päivä on kai hyvin lähellä! -- Hyvästi, +Wayland. -- Minä menen isoraajaisen ystäväni luo; vaikk'ei hänellä +olekaan niin terävää järkeä kuin eräillä, niin osaa hän ainakin olla +kiitollinen palveluksista, joita toiset hänelle tekevät. Ja niin hyvää +iltaa taas!» + +Näin puhuttuaan heitti hän yhtä kuperkeikkaa läpi koko käytävän, +ilmestyi sillalle jälleen, juoksi parveketornia kohti sillä +tavattomalla ketteryydellä, joka oli hänen huomattavimpia +ominaisuuksiaan, ja katosi pian näkyvistä. + +»Kiittäisinpä Jumalaani, jos vielä pääsisin ehein nahoin tästä +linnasta!» siunaeli Wayland hengessään; »sillä kun tämä sen tuhannen +pirulainen on pistänyt sormensa piirakkaan, niin ei siinä ole enää +itsensä pääkehnon muuta kuin haukkaa pois vain! Soisipa taivas minun +vain tavata herra Tressilianin!» + +Tressilian, jota Wayland niin levottomana odotti tältä suunnalta, +olikin palannut Kenilworthiin toista tietä. Hän oli kyllä +aamupuolella, kuten Wayland oli otaksunutkin, seurannut kreivejä +näiden retkelle Warwickiin, toivoen siinä kaupungissa saavansa +joitakin tietoja lähetistään. Petyttyään tässä luulossaan ja +huomattuaan Varneyn Leicesterin seuralaisten joukossa pyrkimässä tämän +lähelle, aikoen varmaankin häntä puhutella, katsoi hän niissä +olosuhteissa olevan viisainta väistää häntä. Hän poistui sentähden +vastaanottohuoneesta juuri silloin, kun kreivikunnan ylivouti oli +kerinnyt velvollisuuksiinsa kuuluvan, hänen majesteettiaan ylistävän +puheensa keskikohdalle, nousi hevosensa selkään, ratsasti takaisin +Kenilworthiin kiertelevää syrjätietä ja pääsi linnaan eräästä läntisen +muurin pienestä hyökkäysportista ilman vähimpiäkin vaikeuksia, koska +hän oli Sussexin kreivin seuralaisia, sillä Leicester oli käskenyt +kohtelemaan heitä mitä suurimmalla kohteliaisuudella. Näin ei hän +tullut tavanneeksi Waylandia, joka niin hartaasti tähysteli häntä +saapuvaksi ja jota hän itse olisi halunnut puhutella ainakin yhtä +mielellään. + +Jätettyään hevosensa aseenkantajansa huostaan, käveli hän jonkun aikaa +huvikentällä ja puutarhassa, pikemminkin hautoakseen omia mietteitään +tässä rauhallisessa ja yksinäisessä paikassa kuin ihaillakseen niitä +erinomaisia luonnon ja taiteen mestariteoksia, joita Leicesterin +loistonhalu oli sinne koonnut. Suurin osa säätyhenkilöitä oli poistunut +linnasta, ottaakseen osaa kreivien ratsaskulkueeseen; jäljelle jääneet +olivat enimmäkseen asettuneet pergermille, ulkomuureille ja torneihin, +päästäkseen nauttimaan kuningattaren tulon mahtavasta näystä. Puutarha +oli siis koko muun linnan kaikuessa ihmisääniä verrattain hiljainen; +siellä vain lehdet kuiskivat, suuren lintuhäkin asukkaat visertelivät +kilpaa onnellisempien, vapaassa ilmassa liitelevien tovereittensa kera, +ja suihkulähteet solisuttelivat herkeämättä eriskummallisten +veistokuvien aukoista purskuvia vesiään mahtaviin marmori-altaisiin. + +Tressilianin alakuloiset ajatukset heittivät kolkon varjon kaikkiin +esineihin, jotka häntä ympäröivät. Hän vertasi täällä tarjoutuvia +loistavia näkyjä Lidcoten linnan lähettyvillä avautuviin autioihin +nummiin ja synkkiin metsiin, ja Amy Robsartin kuva liehui haamun tavoin +jokaisen maiseman yllä, jonka mielikuvitus loihti hänen silmiensä +eteen. Mikään ei ole ehkä vaarallisempaa syvästi ajattelevan ja +yksinäisyyttä rakastavan miehen tulevalle onnelle kuin varhaisen, +pitkällisen ja vastakaikua tapaamattoman kiintymyksen elättäminen. Se +juurtuu useinkin niin syvälle mieleen, että siitä tulee hänen öittensä +uni ja hänen päiviensä näky, että se sekaantuu jokaisen harrastuksen ja +nautinnon lähteeseen; ja kun lopullinen pettymys sen sitten kuolettaa +ja kuihduttaa, tuntuu kuin olisivat kaikki hengen versovat vesatkin +kuivuneet sen mukana. Tämä sielun sairaus, tämä sellaisen varjon +lakkaamaton kaipaaminen, joka on jo kokonaan menettänyt väriensä +entisen kirkkauden, tämä sellaisen unelman alituinen muisteleminen, +josta meidät jo aikoja sitten säälimättä on herätetty, kääntyy lopulta +jalon ja ylevän sydämen raukaisevaksi heikkoudeksi. Ja näin oli käynyt +Tressilianin. + +Hän huomasi lopulta itsekin, että hänen oli pakko ruveta ajattelemaan +muita asioita; ja sen takia poistui hän huvikentältä, yhtyäkseen +muureille kokoontuneeseen meluavaan väentungokseen ja katsellakseen +juhlanäytelmien valmisteluja. Mutta lähdettyään puutarhasta ja +kuultuaan tuon soitonräminään ja naurunhohotuksiin hukkuvan hälinän, +joka humisi hänen ympärillään, tunsi hän rajatonta vastenmielisyyttä +liittyä seuraan, jonka mieliala erosi niin suuresti hänen omista +tunteistaan, ja päätti sen sijaan vetäytyä hänelle varattuun huoneeseen +ja kuluttaa siellä aikansa lukemalla siksi kunnes linnan suuren kellon +kumahdukset ilmoittaisivat kuningattaren tekevän tuloa. + +Tressilian kulki siis suunnattoman pitkän keittiörivin ja suuren +juhlasalin ohitse ja nousi Mervynin tornin kolmanteen kerrokseen; mutta +yrittäessään avata hänelle osoitetun pienen huoneen ovea, huomasi hän +suureksi hämmästyksekseen sen olevan lukossa. Sitten muisti hän, että +kamaripalvelijan apulainen oli antanut hänelle pää-avaimen ja neuvonut +häntä nykyään linnassa vallitsevan sekasorron takia pitämään ovensa +tarkasti suljettuina. Hän pisti siis tämän avaimen lukkoon, kara +ponnahti auki, hän astui sisään, näki samassa silmänräpäyksessä +naisolennon istuvan huoneessa ja tunsi tämän olennon Amy Robsartiksi. +Kaikkein ensinnä luuli hän kiihtyneen mielikuvituksensa loihtineen +esille kuvan, johon hän todellisuudessa oli rajattomasti kiintynyt; +sitten ajatteli hän näkevänsä aaveen; kunnes hän lopulta tuli +pysyväisesti vakuutetuksi siitä, että hänen edessään oli Amy itse, +tosin kalpeampana ja laihempana kuin huolettoman onnensa päivinä, +jolloin hänellä oli metsänneidon vartalo ja iho ja keijukaisen kauneus, +mutta sittenkin yhä se Amy, jonka vertaista suloudessa ja hempeydessä +hän ei ollut koskaan nähnyt. + +Kreivittären hämmästys oli tuskin pienempi kuin Tressilianinkaan, +vaikka se kestikin vähemmän aikaa, koska hän oli Waylandilta kuullut +hänen oleskelevan linnassa. Tressilianin astuessa huoneeseen oli hän +hypähtänyt pystyyn ja seisoi nyt siinä häntä vastapäätä, poskiensa +ankaran kalpeuden vaihduttua heleään punaan. + +»Tressilian», virkkoi hän vihdoin, »mitenkä tulette Te tänne?» + +»Ja mitenkä, Amy, olette _Te_ tullut tänne?» vastasi Tressilian, +»ellettehän ole viimeinkin tullut pyytämään sitä apua, jota Teille +viipymättä annetaan, kaikella sillä tarmolla, mihin vain miehen sydän +ja käsivarsi pystyvät?» + +Kreivitär oli vaiti hetken aikaa ja vastasi sitten pikemmin +surullisella kuin vihastuneella äänellä: -- »Minä en pyydä apua, +Tressilian, ja minua voisi enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää kaikki +se, mitä hyvyytenne voisi tehdä puolestani. Uskokaa minua, minä olen +täällä lähellä henkilöä, jota laki ja rakkaus velvoittavat minua +suojelemaan.» + +»Se konna on siis suonut Teille sen kurjan hyvityksen, mikä oli enää +hänen vallassaan!» huudahti Tressilian; »ja minä näen nyt siis edessäni +Varneyn vaimon?» + +»Varneyn vaimon!» vastasi kreivitär mitä halveksivimmalla sävyllä. +»Millä alhaisella nimellä häpäiseekään Teidän rohkeutenne, herra, sitä, +joka on -- joka on -- joka on» -- Hän epäröi, alensi halveksivan +äänensä, loi katseensa maahan ja vaikeni aivan hämmentyneenä; +sillä hän tajusi yht'äkkiä, mitä tuhoisia seurauksia siitä olisi ollut, +jos hän olisi lisännyt »Leicesterin kreivitär», sillä juuri nämä sanat +olivat aivan itsestään nousseet hänen kielelleen. Se olisi merkinnyt +sellaisen salaisuuden paljastamista Tressilianille, Sussexille, +kuningattarelle ja koko suurelle hoville, josta hänen puolisonsa +vakuutti onnensa ja menestyksensä riippuvan. »En koskaan ole rikkova +vaiteliaisuudenlupaustani», ajatteli hän. »Ennen kestän mitkä epäluulot +tahansa.» + +Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, kun hän seisoi siinä äänettömänä +Tressilianin edessä; tämä katsahti häneen surullisena ja säälivänä ja +virkkoi: »Ah! Amy, Teidän silmänne puhuvat Teidän sanojanne vastaan. +Sananne puhuvat suojelijasta, joka sekä kykenee että tahtoo ottaa +Teidät turviinsa; mutta silmänne kertovat, että Te olette joutunut +tuhoon ja turmioon, ja että tuo konna, johon Te liityitte, on hyljännyt +Teidät.» + +Kreivitär katseli häntä silmin, joista suuttumus säkenöi kyynelten +läpi, mutta toisti vain sanan »konna!» halveksivasti ja inhoten. + +»Niin, _konna_!» jatkoi Tressilian; »sillä jos hän olisi +hiukankaan parempi konnaa, niin olisitteko Te täällä yksin minun +huoneessani? Miksi ei ryhdytty tarpeellisiin toimenpiteisiin Teidän +kunnioittavaksi vastaanottamiseksenne?» + +»Teidän huoneessanne?» kertasi Amy; »Teidän huoneessanne? Se on +viipymättä vapautuva minusta.» Hän kiiruhti ovea kohti; mutta siinä +ryntäsi hänen tajuntaansa koko hänen hyljätyn tilansa surkeus, ja +kynnykselle pysähtyen lisäsi hän sanomattoman liikuttavalla äänellä: +»Ah niin! -- Unohdin aivan. -- Minähän en tiedä minne mennä --.» + +»Minä ymmärrän -- minä ymmärrän kaikki!» huudahti Tressilian, hypähtäen +tukemaan häntä ja johdattamaan häntä istuimen luo, jolle hän raukeana +vaipui. -- »Te _tarvitsette_ apua -- Te _tarvitsette_ suojaa, +vaikk'ette tahtoisi sitä myöntää; Te olette pian saava molempia. +Minun, kunnianarvoisan, murtuneen isänne valtuutetun edustajan, +minun käsivarteeni nojautuen astutte Te Elisabetia vastaan juuri +tämän linnan portilla; ja ensimäisenä tekona, minkä kuningatar +suorittaa Kenilworthin saleissa, on oleva oikeuden hankkiminen +omalle sukupuolelleen ja alamaisilleen. Minä olen kuningattaren +oikeamielisyyden tukemana väkevä hyvässä asiassani, eikä hänen +suosikkinsa mahtavuus ole järkyttävä päätöstäni. Minä riennän heti +Sussexin puheille.» + +Ȁlkää, älkää, taivaan nimessä!» huudahti kreivitär kovin hätääntyneenä +ja tuntien välttämättömäksi voittaa edes hiukan miettimisaikaa. +»Tressilian, Te olitte aina niin jalo. -- Luvatkaa minulle yksi seikka +ja uskokaa, että jos Te tosiaankin haluatte pelastaa minut turmiosta ja +mielipuolisuudesta, Te olette tähän pyyntöön suostumalla tekevä enemmän +minun hyväkseni kuin Elisabet voisi tehdä koko vallallaan ja +voimallaan!» + +»Pyytäkää minulta kaikkea, jota voitte tukea järkisyillä», vastasi +Tressilian; »mutta älkää --.» + +»Oi, älkää rajoittako lupaustanne, rakas Edmund!» huudahti kreivitär. +-- »Kerranhan Te piditte siitä, että minä puhuttelin Teitä sillä +nimellä. -- Älkää rajoittako lupaustanne järkisyillä! Sillä minun +asemani on kokonaan järjen vastainen, ja hulluus vain voi antaa minulle +tehokkaita neuvoja.» + +»Jos Te puhutte noin kauheita», sanoi Tressilian, jonka hämmästys sai +jälleen voiton sekä hänen surustaan että hänen päätöksestään, »täytyy +minun tosiaankin pitää Teitä kykenemättömänä ajattelemaan ja toimimaan +omin päin.» + +»Oi, ei!» huudahti hän, langeten toiselle polvelleen hänen eteensä, +»minä en ole hullu -- minä olen vain niin sanomattoman onneton olento, +ja minut on omituisten olosuhteiden pakosta laahannut kuilun partaalle +se, joka luulee minua siitä suojelevansa -- ja Tekin olette ollut siinä +avullisena, Tressilian -- Tekin, josta minä niin pidin, jota minä niin +kunnioitin -- jota minä en vain rakastanut -- jota sentään rakastinkin +-- rakastinkin, Tressilian -- vaikk'en sillä tavalla kuin Te +tahdoitte.» + +Hänen äänessään ja koko hänen olemuksessaan kuvastui sellainen voima -- +sellainen itsetietoisuus -- sellainen antautumus -- sellainen ehdoton +luottamus hänen jalomielisyyteensä -- hänen sanansa soivat niin +lempeiltä ja ystävällisiltä hänen korvissaan, että Tressilian tunsi +sydämensä pohjiaan myöten liikutetuksi. Hän nosti kreivittären +lattialta ja rukoili katkonaisin lausein häntä tyyntymään. + +»Minä en voi», vastasi kreivitär, »enkä minä tahdo tyyntyä ennen kuin +Te olette suostunut pyyntööni! Minä puhun nyt niin suoraan kuin suinkin +uskallan. -- Minä odotan parhaillaan miehen käskyjä, jolla on oikeus +niitä antaa. -- Kolmannen henkilön väliintulo -- erittäinkin Teidän, +Tressilian -- olisi minun tuhoni -- lopullinen tuhoni. -- Odottakaa +vain kaksikymmentäneljä tuntia, ja saattaapa tapahtua, että Amy-raukka +voi osoittaa pitävänsä suuressa arvossa ja kykenevänsä palkitsemaan +Teidän altista ystävyyttänne -- että hän on onnellinen itse ja että hän +voi tehdä Teidätkin onnelliseksi. -- Maksaapa tosiaankin vaivan malttaa +niin lyhyen ajan mieltänsä.» + +Tressilian pysyi äänettömänä ja punnitsi mielessään niitä erilaisia +mahdollisuuksia, jotka voisivat tehdä hänen väkivaltaisen +esiintymisensä tässä asiassa enemmän vahingolliseksi kuin hyödylliseksi +sekä Amyn onnelle että maineelle; ottaen myöskin huomioonsa, että hän +oli Kenilworthin muurien sisällä, eikä mikään vaara voinut häntä uhata +linnassa, jota kuningatar kunnioitti läsnäolollaan ja joka oli täynnä +hänen huovejaan ja seuralaisiaan -- ymmärsi hän lopulta, että hän +voisi, pakottamalla hänet kääntymään Elisabetin puoleen, tehdä hänelle +pikemmin huonon kuin hyvän palveluksen. Hän ilmaisi kuitenkin +päätöksensä vain hyvin varovasti, koska hän ei tiennyt, perustuivatko +Amyn toiveet vaikean asemansa selvittämisestä johonkin väkevämpään ja +tehokkaampaan kuin hänen sokeaan kiintymykseensä Varneyhin, jota hän +yhä piti hänen viettelijänään. + +»Amy», sanoi hän, kiinnittäen surullisen, ilmeikkään katseensa +kreivittären silmiin, jotka tämä epäilyksen, pelon ja levottomuuden +täyttämänä oli kohottanut hänen puoleensa: »minä olen aina huomannut, +että kun muut sanoivat Sinua oikulliseksi ja uppiniskaiseksi, oli tämän +nuorekkaan ja itsepäisen vallattomuuden kuoren alla syvää tunnetta ja +tervettä järkeä. Siihen minä nytkin luotan, jättäessäni kohtalosi omiin +käsiisi kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi, puuttumatta asiaan sanoin +tai teoin.» + +»Lupaatko sen minulle, Tressilian?» virkkoi kreivitär. »Voitko +tosiaankin luottaa minuun vielä niin paljon? Lupaatko siis minulle, +niin totta kuin olet kelpo ritari ja kunnian mies, ettet sekaannu +asioihini, et sanoin etkä teoin, vaikka mitä näkisit tai kuulisit, joka +näyttäisi vaativan ryhtymistäsi toimeen? -- Voitko luottaa minuun niin +paljon?» + +»Voin, kunniasanallani», vastasi Tressilian; »mutta kun se aika on +kulunut umpeen --» + +»Kun se aika on kulunut umpeen», jatkoi kreivitär keskeyttäen, »saat +Sinä vapaasti toimia aivan oman harkintasi mukaan.» + +»Voinko vielä tehdä jotakin muuta hyväksesi, Amy?» kysyi Tressilian. + +»Et», vastasi kreivitär, »jätä minut nyt vain -- se on, jos -- minun +täytyy punastua tunnustaessani avuttomuuteni sitä kysymällä -- jos Sinä +voit luovuttaa minulle tämän huoneen niiksi kahdeksikymmeneksineljäksi +tunniksi.» + +»Tämäpä on hyvin kummallista!» ihmetteli Tressilian; »mitä toiveita tai +valtaa voi Sinulla olla linnassa, missä Sinä et voi edes vaatia +huonetta käyttääksesi?» + +Ȁlä sitä ajattele, vaan jätä minut», virkkoi kreivitär ja lisäsi +sitten Tressilianin poistuessa hitaasti ja vastahakoisesti: »Jalo +Edmund! On ehkä tuleva aika, jolloin Amy voi osoittaa ansainneensa +Sinun ylevän kiintymyksesi!» + + + + +X Luku. + + + Hei, mies! kunnon kulaus saa kohta, + Täysi haarikka kun tyhjäks tahtoo! + -- Älä pelkää, ei mulla halua + Toisten virhepuoliin kiinni käydä, + Hyveistän' kun mull' ei kerskaamista. -- + Tappelija oon ja koko maailman + Mä tappeluuni sekoittaisin. + + _Horna_. + +Tressilian oli kiihkeän mielenliikutuksen valtaamana tuskin laskeutunut +kiertorappusten paria kolmea askelta, kun hän suureksi hämmästyksekseen +ja harmikseen tapasi niin hävyttömän tuttavallista naamaa pitävän +Mikael Lambournen, että Tressilian oli vähällä syöstä hänet portaita +alas; mutta sitten hän taas muisti, että Amylle, hänen kaikkien +ajatustensa ja harrastustensa ainoalle esineelle, saattaisi olla +vahinkoa siitä, että hän antautuisi väkivallan tekoihin sillä hetkellä +ja siinä paikassa. + +Hän tyytyikin sentähden vain tuikeasti katsahtamaan Lambourneen, +niinkuin katsahdetaan ihmiseen, jota ei pidetä sen suuremman huomion +arvoisena, ja yritti kulkea rappuja alas hänen ohitseen aivan kuin ei +olisi häntä tuntenutkaan. Mutta Lambourne, joka tämänpäiväisen +ylenpalttisen kestityksen johdosta ei ollut unhottanut kallistella +viinimaljoja tukevasti, vaikkeikaan liikanaisesti, ei ollut nyt +lainkaan sillä tuulella, että olisi ruvennut nöyrtymään kenenkään +tuikeiden katseiden edessä, oli se sitten kuka tahansa. Hän pysäytti +Tressilianin portaille ilman vähintäkään neuvottomuutta tai arkailua ja +puhutteli häntä aivan niin kuin olisivat heidän keskinäiset asiansa +olleet mitä parhaimmalla ja tuttavallisimmalla kannalla: »Mitä? +Toivoakseni emme kanna enää kaunaa vanhoista vihoista, herra +Tressilian? -- Ei, minä olen niitä, jotka muistelevat mieluummin +aikaisempaa ystävyyttä kuin myöhäisempää riitaa. -- Minä vakuutan aina +menetelleeni rehellisesti ja ystävällisesti, niin, jopa avuliaastikin +Teitä kohtaan.» + +»Minä en toivo Teidän ystävyyttänne», vastasi Tressilian -- »hakekaa +vertaistenne seuraa.» + +»Hei, hei, miten sitä nyt ollaan tuittupäisiä!» ihmetteli Lambourne; +»ja kuinka halveksivasti nuo aatelisherrat, jotka on varmaankin tehty +porsliinisavesta, katsahtavatkaan köyhään Mikael Lambourneen! Tuota +herra Tressilianiakin nyt luulisi tyttömäisimmäksi, kainoimmaksi ja +imelimmäksi naiskeikariksi, joka ikinä liverteli lemmestä kynttiläin +tullessa pitkälle karrelle -- karstalle, miten Te nyt sitä sanotte? -- +Te yritätte näytellä tässä pyhimystä, herra Tressilian, ja unohdatte, +että Teillä on tuolla makuukammiossanne sellainen pieni hameniekka, +minun jalon herrani linnalle suoraksi häpeäksi. Ha! ha! haa! Osasinko +oksaan, herra Tressilian?» + +»Minä en tiedä, mitä Sinä tarkoitat», vastasi Tressilian, havaiten +kuitenkin liiankin selvään, että tuolla julkealla roistolla oli vihiä +Amyn oleskelusta hänen huoneessaan, »mutta jos», jatkoi hän, »Sinä olet +kamaripalvelijoita ja kaipaat juomarahoja, niin tästä saat, kunhan vain +jätät minun huoneeni rauhaan.» + +Lambourne vilkaisi kultarahaan ja pisti sen taskuunsa, virkkoen: -- +»Jaa, sen minä vain tiedän, että Te olisitte saanut minun suhteeni +enemmän aikaan ystävällisellä sanalla kuin tällä helisevällä +kiertolaisella. Mutta oli menneeksi, hyvin maksaa, joka kullalla maksaa +-- eikä Mikael Lambourne ole koskaan ollut mikään pilan pilaaja eikä +riemun rikkoja eikä mikään sen kaltainen. Elä ja anna muidenkin elää, +siinä minun mielilauseeni -- sitä minä vain en kärsi, että muutamat ne +niin nostavat nokkaansa minut nähdessään kuin olisivat he puhdasta +hopeaa ja minä Hollannin tinaa. Niin että kun minä nyt säilytän Teidän +salaisuutenne, herra Tressilian, niin saatte Te edes katsahtaa +ystävällisesti minuun; ja jos minä osuisin tarvitsemaan hieman suojaa +ja turvaa jonkun pikkuruikkuisen hairahduksen takia, jollaisia, kuten +tiedätte, sattuu parhaimmallekin meistä -- niin, tuota, kaihan Te minua +silloin muistatte -- ja sitten saatte Te tehdä huoneellenne ja sille +häkkilinnullenne mitä ikinä tahdotte -- Mikael Lambourne välittää siitä +viisi.» + +»Tietä, mies!» huusi Tressilian, joka ei voinut enää hillitä +suuttumustaan; »saithan jo kolikkosi.» + +»Hmhyy!» venytteli Lambourne, väistäen kuitenkin, mutta mutisten +närkästyneenä hampaittensa välistä ja toistellen Tressilianin sanoja -- +»Tietä, mies -- ja saithan jo kolikkosi -- mutta eipä haittaa, minä en +sittenkään rupee pilan pilaajaksi, kuten jo sanoin: minä en ole mikään +ärhentelevä rakki, minä -- muistakaa se.» + +Hän puhui yhä kovempaa ja kovempaa mitä etäämmäksi Tressilian, jota hän +tunsi pelkäävänsä, ennätti kuuluvilta. + +»Minä en ole tosin mikään ärhentelevä rakki -- mutta en minä silti +nieleskele millaisia loukkauksia tahansa -- muistakaa sekin, herra +Tressilian; ja tahdonpa hieman kurkistella sitä tytönheilakkaa, +jonka Te olette niin mukavasti sijoittanut sinne vanhaan +kummitushuoneeseenne -- aaveita Te varmaan pelkäättekin, kun ette +uskalla yksin nukkua. Olisinpa minä tehnyt tämän vieraassa linnassa, +niin olisipa kohta kuulunut: -- Portinvartijan koppiin se lurjus! -- +Peitotkaa sitä peijakasta! -- potkaiskaa se roisto nauriina rappusia +alas! -- Niinpä niin, mutta nämä meidän siveät aatelisherramme +ottavatkin itselleen toisenmoisia etu-oikeuksia kuin me, jotka suoraan +ja teeskentelemättä palvelemme aistejamme. Hyvä -- herra Tressilianin +pää on minun miekkavyöni alla tämän onnellisen keksinnön takia, siitä +nyt ollaan ensiksi varmoja; ja minä yritän heittää pienen silmäyksen +siihen hänen Lindabrideeseensä, se nyt on toiseksi selvä.» + + + + +XI Luku. + + + Nyt Herran haltuun, mies -- uskollisuus + Jos palkakseen vain tylyn katseen saa, + Niin poikki köys', ja merta polutonta + Venheemme käykööt eri suuntiin. + + _Haaksirikko_. + +Tressilian käveli linnan ulkopihaan, tuskin tietäen mitä ajatella +äskeisestä, niin kovin oudosta ja odottamattomasta keskustelustaan Amy +Robsartin kanssa, ja epäillen, oliko hän Amyn isän valtuutettuna +edustajana ja lähettinä tehnyt oikein antaessaan niin juhlallisen +lupauksen hänen jättämisestään oman onnensa nojaan niin pitkäksi +ajaksi. Mutta miten olisi hän voinut evätäkään hänen pyyntöänsä -- +koska hän nyt kerran liiankin ilmeisesti oli antautunut Varneyn +täydelliseen valtaan? Näin hän johdonmukaisesti päätteli. Amyn tulevan +elämän onni saattaa riippua siitä, ettei hän pakoita häntä +äärimäisyyksiin, ja kun ei nyt Tressilian kerran kyennyt pelastamaan +häntä Varneyn käsistä, jos tämä julkisesti tunnustaisi Amyn vaimokseen, +niin mitä oikeutta oli hänellä sytyttää vihaa heidän välilleen ja siten +hävittää ne kotoisen rauhan mahdollisuudet, jotka tuolla onnettomalla +naisraukalla ehkä vielä oli. Tressilian päätti siis tarkasti pitää +Amylle antamansa lupauksen, osaksi koska hän oli kerran sen antanut, +osaksi koska hän tuota kummallista kohtausta yhä uudestaan ja uudestaan +muistellessaan varmistui siinä uskossa, ettei hän olisi millään +oikeudella eikä kohtuudella voinut sitä kieltää. + +Ainakin oli hänen nyt onnistunut hankkia varmempaa suojaa ja turvaa +tuolle aikaisemman lempensä onnettomalle ja yhä vieläkin rakastetulle +esineelle. Amy ei ollut enää suljettuna yksinäiseen, kaukaiseen +piilopaikkaan epäilyttäväin ihmisten hoimiin. Hän oli nyt Kenilworthin +linnassa, tilapäisesti aivan kuninkaallisen hovin alueella, vapaana +kaikesta väkivallan uhkasta ja oli hänen määrä heti ensimäisestä +käskystä astua Elisabetin eteen. Nämä seikat tulisivat suuresti +tukemaan toimenpiteitä, joihin Tressilian ehkä saisi tilaisuuden ryhtyä +hänen auttamisekseen. + +Kun Tressilian näin mielessään punnitsi Amyn odottamattoman +Kenilworthiin tulon etuja ja vaaroja, riensi hänen luokseen hätäisenä +ja levottomana Wayland, joka huudahdettuaan: »Jumalan kiitos, että minä +vihdoinkin Teidät löysin!» kuiskutti hengähtämättömän varovasti hänen +korvaansa sen uutisen, että se nainen oli karannut Cumnorista. + +»Ja on parhaillaan tässä linnassa», lisäsi Tressilian; + +»minä tiedän sen ja olen nähnyt hänet. -- Omasta ehdostaanko hän +huoneeseeni pakeni?» + +»Ei», vastasi Wayland; »mutta minä en osannut keksiä muutakaan keinoa +hänen saattamisekseen hyvään turvaan, ja olin hyvinkin onnellinen +tavatessani airueen, joka tiesi Teidän asuntonne -- ympäristö on tosin +verrattain rauhaton, suuri sali kun on toisella puolen ja keittiöt +toisella!» + +»Vaiti, tässä ei ole nyt aika laskea leikkiä», käski Tressilian +ankarasti. + +»Minä tiedän sen liiankin hyvin», vastasi seppä, »sillä onpa minusta +näinä kolmena päivänä tuntunut kuin olisi nuora ollut kaulassani. Se +rouva ei tiedä, mitä hän tahtoo -- hän ei suvaitse Teidän apuanne -- +kieltää minua mainitsemasta Teidän nimeännekään -- ja aikoo nyt +antautua Leicesterin kreivin käsiin. Minä en olisi millään saanut häntä +huoneeseenne, jos hän olisi tiennyt, kuka siellä asui.» + +»Onko se mahdollista?» virkkoi Tressilian. »Mutta ehkä hän toivoo +kreivin käyttävän valtaansa konnamaisen palvelijansa suhteen hänen +hyväkseen.» + +»Sitä en tiedä», vastasi Wayland -- »mutta jos hän kerran pääsee hyviin +väleihin joko Leicesterin tai Varneyn kanssa, niin on minun mielestäni +tämän Kenilworthin linnan ulkopuoli meille turvallisin, sillä sieltä +pääsemme nopeimmin pakoon. Eikä minun aikomukseni ole viipyä täällä +hetkeäkään sen jälkeen kun olen toimittanut sen kirjeen Leicesterille; +odotan vain Teidän käskyänne suorittaakseni tehtäväni. Kas tässä +se on -- ei -- hitto sen vieköön -- taisinkin jättää sen sinne +koirankoppiini, heinäparvelle, missä minulle on tarjottu makuupaikka.» + +»Kuolema ja kirous!» huudahti Tressilian tavallisesta +pitkämielisyydestään poiketen; »ethän vain ole hukannut kirjettä, jonka +merkitys voi olla paljoa tärkeämpi kuin tuhannen Sinunlaisesi lurjuksen +henki?» + +»Hukannutko!» vastasi Wayland kerkeästi; »sepä ulisi vasta leikinlaskua +se! En, herra, minä panin sen varmaan talteen matkalaukkuni ja +erinäisten muiden kapineiden joukkoon, joita ehkä tulen tarvitsemaan -- +minä noudan sen heti paikalla.» + +»Tee niin», käski Tressilian; »ole uskollinen ja palkintosi on oleva +hyvä. Mutta jos minä saan syytä epäillä Sinua, olisi kuolleen koirankin +parempi kuin Sinun!» + +Wayland kumarsi ja lähti matkaansa luottavan ja iloisen näköisenä, +mutta itse asiassa täynnä mitä ankarinta pelkoa ja levottomuutta. Kirje +oli hukkunut, se oli varma, huolimatta siitä tekolohdutuksesta, jonka +hän oli keksinyt tyynnyttääkseen Tressilianin suuttumusta. Se oli +hukkunut -- se saattoi joutua vääriin käsiin -- ja se ilmaisisi silloin +varmasti koko juonen, johon hänkin oli sekaantunut; eikä Wayland isosti +uskonut sen missäänkään tapauksessa jäävän salaan. Lisäksi tunsi hän +suuresti loukkautuneensa Tressilianin vihanpuuskauksesta. + +»Ei, jos minulle maksetaan sillä rahalla palveluksista, joissa kaulani +on ollut kysymyksessä, niin onpa minun totisesti aika katsoa +kinttuihini. Tässä olen minä tietääkseni tehnyt kuoleman synnin tämän +komean linnan herraa vastaan, jonka yksikin sana voisi yhtä helposti +viedä henkeni kuin sen lausumisesta syntynyt puhallus voisi sammuttaa +penninkynttilän. Ja kaikki tämä hullun naikkosen ja huokailevan +keikarin takia, joka pienen neliskulmaisen paperipalan hukkumisesta +heti karkaa tikariinsa käsiksi ja vannoo, kuoleman ja kirouksen +nimessä! -- Sitten tohtori ja Varney! -- Kyllä minä käännän selkäni +koko joukolle. -- Henki on kalliimpi kultaa. -- Minä pakenen heti +paikalla, vaikka palkkani jääkin tänne!» + +Tällaiset mietiskelyt olivat kylläkin luonnollisia Waylandin +kaltaiselle miehelle, joka näki sotkeutuneensa pahemmin kuin oli +odottanutkaan salaperäisten ja käsittämättömien vehkeilyjen verkkoon, +missä toimihenkilöt tuskin tiesivät itsekään, mitä tehdä ja mitä sanoa. +Hänen kunniakseen on meidän kuitenkin lisääminen, että hänen säälinsä +tuota onnetonta, hyljättyä naista kohtaan oli melkein yhtä suuri kuin +hänen omakohtainen pelkonsa. + +»Minä en välitä hituistakaan herra Tressilianista», ajatteli hän; »minä +olen tehnyt hänen hyväkseen enemmänkin kuin kauppa oli ja tuonut hänen +harhailevan naikkosensa hänen ulottuvilleen; pitäköön hän nyt itse +huolta hänestä. Mutta minä pelkään sen raukan olevan suuressa vaarassa +kaikkien näiden tuittupäiden keskellä. Minäpäs nousen hänen +huoneeseensa ja kerron hänen kirjeensä kohtalon, niin että hän voi +kirjoittaa uuden, jos haluaa. Lähettiä ei häneltä tule puuttumaan, sen +uskon, sillä onhan täällä niin paljon palvelijoita herralleen kirjeitä +kantamaan. Ja minä sanon hänelle myöskin lähteväni linnasta ja +heittäväni hänet Jumalan huomaan, omaan johtoonsa ja herra Tressilianin +suojiin ja turviin. -- Ehkäpä hän muistaa sen sormuksen, jota hän +minulle tarjosi -- minä olen totisesti sen hyvin ansainnut; mutta on +hän sentään suloinen olento, ja -- vieköön piru koko sormuksen! En minä +sen takia rupea hänelle vihoittelemaan. Jos minun tuon hyvän luontoni +takia käykin huonosti tässä maailmassa, niin paremmathan on minulla +paikat tulevassa. -- Armollisen rouvan luo siis, ja sitten maantielle!» + +Saalistaan tavottelevan kissan hiipivin askelin ja vaanivin katsein +kulki Wayland Tressilianin luota kreivittären huoneeseen, painautuen +pihojen ja käytävien seiniin ja tarkasti tähystellen kaikkea +ympärillään, mutta visusti varoen itse herättämästä huomiota. Täten +kulki hän linnan sekä ulko- että sisäpihan poikki ja pääsi jo suuresta +holvikäytävästäkin, joka keittiörivin ja salin välitse johti niiden +pienten kiertorappusten juurelle, mitkä veivät Mervynin tornin +huoneisiin. + +Seppä iloitsi jo mielessään välttäneensä kaikki matkansa monenlaiset +vaarat ja nousi juuri rappuja ylös kaksi porrasta kerrallaan, kun hän +huomasi eräästä raolleen avatusta ovesta lankeavan miehen varjon +pimentävän käytävän vastakkaista seinää. Wayland peräytyi varovasti, +laskeutui sisäpihalle, käveli siellä noin neljännestunnin, joka tuntui +hänestä kestävän ainakin neljä kertaa kauvemmin tavallistaan, ja palasi +sitten torniin, toivoen urkkijan jo kadonneen. Hän nousi epäilyttävälle +kohdalle -- varjoa ei enää näkynyt seinässä -- hän nousi vielä muutamia +askelmia -- ovi oli yhä raollaan, ja hän mietti juuri, mennäkö +eteenpäin vai peräytyäkö, kun se äkkiä avautui selki seljalleen, ja +Mikael Lambourne syöksyi ällistyneen Waylandin kimppuun. »Kuka piru +Sinä olet? Ja mitä Sinä haet tältä puolelta linnaa? Sukkelaan tähän +huoneeseen ja mukisematta!» + +»En minä mikään koira ole, että minä jokaisen vihellystä tottelisin», +pamautti seppä, yrittäen pysyä lujana, vaikka hänen äänensä pelokas +värähdys petti hänet. + +»Puhutko Sinä minulle sellaisia? -- Tulehan tänne, Laurentius Tapuli.» + +Tavattoman iso, ruma, julmannäköinen, lähes kuusi jalkaa pitkä +miehenruho ilmestyi ovelle, ja Lambourne jatkoi: »Jos Sinua tämä torni +niin kovasti miellyttää, ystäväiseni, niin pääsetpä hieman katselemaan +sen perustuksiakin, runsaasti kaksitoista jalkaa järven pintaa alemmas, +missä muutamat hupaisat sammakot, käärmeet ja muut sellaiset tulevat +pitämään Sinulle ylen hyvää seuraa. Sentähden kysynkin Sinulta vielä +kerran kaikessa totuudessa, kuka Sinä olet ja mitä Sinä täältä haet?» + +»Jos tyrmän ovet kerran perääni kiinni rysähtävät», ajatteli Wayland, +»olen minä mennyttä miestä.» Hän vastasikin sentähden nöyrästi: »Minä +olen se sama köyhä ilveilijä, jonka Teidän Kunnianarvoisuutenne tapasi +eilen Weatherlyn laaksossa.» + +»Ja mitä ilveilyä aijoit Sinä sitten harjoittaa täällä tornissa?» +tiukkasi Lambourne. »Joukkueesihan majailee jossakin tuolla Clintonin +rakennusten puolella.» + +»Minä tulin tänne sisartani katsomaan», selitti ilveilijä; »hän on +tuolla ylhäällä herra Tressilianin huoneessa.» + +»Ahaa!» hymyili Lambourne, »siihenkö sitä tultiinkin! Kautta +kunniani, noin muukalaiseksi on se herra Tressilian aivan kuin +kotonaan meidän linnassamme ja varustaa kammionsa sievosesti +kaikenlaisilla mukavuuksilla. Tämäpä on oiva juttu tuosta pyhästä herra +Tressilianista, ja se on oleva erinäisille henkilöille yhtä tervetullut +kuin minulle pullea rahakukkaro. -- Kuuleppas, ukkoseni», jatkoi hän +Waylandin puoleen kääntyen, Ȋlä Sinä vihjaa pupua pakenemaan -- meidän +täytyy pyydystää se pesästään. No, hiiteen jo tuo surkeileva +lampaannaamasi, muutoin paiskaan minä Sinut tuosta akkunasta ulos +koettamaan, voiko temppuilutaitosi pitää luusi eheinä.» + +»Teidän Kunnianarvoisuutenne ei toivoakseni ole kuitenkaan niin +kovasydäminen», sanoi Wayland; »täytyyhän köyhänkin elää. Sallineehan +Teidän Kunnianarvoisuutenne minun mennä tapaamaan sisartani?» + +»Joka on sisaresi Aatamin puolelta, sen takaan», vastasi Lambourne; +»tai jos asianlaita on toisin, niin sitä suurempi lurjus olet. Mutta +olkoonpa hän nyt sitten sisaresi tai ei, Sinä saat surmasi miekan +terästä heti paikalla, jos vielä kerran pyrit tähän torniin. Ja +muistaessani -- kautta säilän ja surman! -- minä vien Sinut ulos tästä +linnasta, sillä se on paljoa tärkeämpi tehtävä kuin koko Sinun +ilveilytaitosi.» + +»Mutta suvainneehan Teidän Jaloutenne huomata», puolustihe Wayland, +»että minun on määrä näytellä Arionia siinä loistokappaleessa, joka +juuri tänä iltana esitetään järvellä.» + +»Minä näyttelen sitä itse, kautta Pyhän Kristoferin!» huusi Lambourne. +-- »Orioniksiko Sinä sitä sanoit? -- Minä näyttelen Orionia ja sen +vyötä ja seitsemää tähteä vielä kaupanpäällisiksi. Tule mukaan, Sinä +sen vietävän lurjus ja roisto -- seuraa minua! -- Tai seis -- +Laurentius, hoiteleppas Sinä häntä.» + +Laurentius kahmaisi vastustelematonta ilveilijää kauluksesta, ja +Lambourne opasti heidät nopeasti samalle hyökkäysportille eli +sala-aukolle, jonka kautta Tressilian oli palannut linnaan ja joka oli +tehty läntiseen muuriin verrattain lähelle Mervynin tornia. + +Kiireisin askelin kulkiessaan tornilta hyökkäysportille pinnisti +Wayland turhaan aivojaan keksiäkseen keinoja onnettoman kreivittären +auttamiseksi, sillä huolimatta omasta uhkaavasta asemastaan tunsi +Wayland syvää sääliä häntä kohtaan. Mutta kun hänet heitettiin ulos +linnasta ja kun Lambourne kauhistavasti kiroten julisti, että hän heti +paikalla pääsisi hengestään, jos hän yrittäisi takaisin, nosti hän +kätensä ja silmänsä taivasta kohti, ikäänkuin pyytäen Jumalaa +todistajakseen, että hän oli viimeiseen asti puolustanut sorrettua ja +vääryyttäkärsiväistä; sitten käänsi hän Kenilworthin ylpeille torneille +selkänsä ja lähti etsimään vaatimattomampaa ja turvallisempaa +pakopaikkaa. + +Laurentius ja Lambourne katselivat hetken aikaa Waylandin jälkeen ja +kun he sitten ryhtyivät astuskelemaan torniinsa takaisin, puhutteli +edellinen toveriaan seuraavasti: Ȁlä usko minua milloinkaan enää, +Lambourne, jos minä arvaan, miksi Sinä ajoit tämän miesraukan linnasta, +vaikka hänen piti esiintyä juuri alkavassa näytelmässä, ja kaikki tämä +vielä sitten jonkun tytönheilakan takia.» + +»Ah, Laurentius», vastasi Lambourne, »Sinä ajattelet sitä Slingdonin +tumma-ihoista Johanna Juggesia ja Sinä säälit inhimillistä heikkoutta. +Mutta älähän hätäile, Sinä jalo Tyrmän herttua ja Hornan kreivi, sillä +Sinä käyskentelet tämän asian suhteen yhtä suuressa pimeydessä kuin jos +oleilisit omilla alueillasi tornin uumenissa. Tiedä siis, Sinä suuresti +kunnioitettava Kenilworthin Alamaitten kuningas, että meidän korkeasti +ylistettävä herramme Rikhard Varney antaisi niin paljon sen samaisen +Tressilianin takkiin pistetystä reijästä, että me sillä saisimme +pystyyn ainakin viidetkymmenet öiset juomakemut ja että meillä olisi +täysi oikeus ja valta lähettää hovimestari sen tuhannen tuuteriin, jos +hän tulisi hätyyttämään meitä liian aikaisin kolpakkojemme äärestä.» + +»No, jos kerran asia niin on, niin oikeinpa teit», mukautti Laurentius +Tapuli, Kenilworthin linnan ynnä sen Vapauden ja Kunnian Ylivalvoja, +eli tavallisella kielellä vanginvartija; »mutta mitenkäs sitten käy, +kun Sinä menet kuningatarta vastaan, Lambourne, sillä kaihan Sinun +täytyy seurata isäntääsi?» + +»Sinun, rehellisen vankilain ruhtinaan, täytyy pitää vahtia minun +poissa ollessani. -- Päästä Tressilian sisään, jos hän pyrkii, mutta +varokin, ettet laske ketään pois. Jos se hameniekka yrittelisi pistää +sieltä nokkaansa ulos, kuten hän ehkä tekeekin, niin aja hänet pesäänsä +raikkain sanoin -- hän on vain viheliäinen näyttelijätär, kun oikein +suoraan puhutaan.» + +»Mutta sittenhän», keksi Laurentius, »olisi minun parasta työntää hänen +tielleen se rautaportti, joka on niiden kaksois-ovien ulkopuolella, ja +saada hänet siten pysymään koreasti kolossaan ilman enempiä mutkia.» + +»Tressilian ei pääsisi silloin hänen luokseen», vastasi Lambourne +hetkisen mietittyään. »Mutta se ei haittaa mitään -- hänet tullaan +keksimään Tressilianin huoneesta, ja sillä hyvä. -- Mutta tunnusta +pois, Sinä vanha yökönsilmäinen tyrmätonttu, että Sinä pelkäät pitää +yksinäsi vahtia tässä Mervynin tornissa?» + +»Mitä pelkäämiseen tulee, Lambourne», virkkoi äijä, »niin en minä +välitä siitä senkään vertaa, kuin että kerran avaintani vääntäisin; +mutta kummia on kuultu ja nähty tässä tornissa. -- Olethan Sinä kai +kuullut sinäkin lyhyenä aikana, minkä olet Kenilworthissa ollut, että +siellä kummittelee Artur Mervynin henki; tämä Mervyn oli hurja +sissipäällikkö, jonka julma Mortimer Walesin rajakreivinä ollessaan +otti vangiksi ja joka sitten sanotaan murhatunkin tässä hänen nimellään +mainitussa tornissa?» + +»Oh, minä olen kuullut sen jutun viisisataa kertaa», vastasi Lambourne, +»vieläpä senkin, että aave aina silloin pitää pahinta ääntä kun +alhaalla keittiön valtakunnassa kiehutetaan laukkaa ja kaurapuuroa tai +paahdetaan juustoa. Santo Diavolo, mies, pidä kitasi, minä tunnen sen +tarinan juurta jaksain!» + +»Etpähän, etpähän tunnekaan», intti vanginvartija, »niin viisas kuin +oletkin olevinasi. Ah, on kauheaa murhata vanki koppiinsa! -- Sinä, +joka voisit noin vain lävistää miehen pimeällä kadulla, et tiedä siitä +mitään. Jos hieman kopahuttaa niskoittelevaa ukkia avaimilla pääkuoreen +ja käskee hänen pysymään hiljaa, niin se on minun mielestäni vain hyvän +järjestyksen pitämistä vankilassa; mutta kun vedetään miekka ja +tapetaan hänet tappamalla, kuten tehtiin sille walesilaiselle, niin se +se panee kummitukset liikkumaan ja _se_ se saattaa muutamiksi +sadoiksi vuosiksi vankilan mahdottomaksi kenenkään säädyllisen ihmisen +asua. Ja minä pidän niin paljon vangeistani, niistä ihmisparoista, että +minä olen pistänyt hyviä ritareita ja korkeasukuisia herroja, jotka +ovat sattuneet tekemään erinäisiä ratsastusretkiä maanteille tai +leikkaamaan isäntäni Leicesterin kreivin kunniaa tai tekemään muuta sen +suuntaista, viisikymmentä jalkaa maan alle mieluummin kuin olisin +sulkenut heidät tuonne yläkamariin, jota ne sanovat Mervynin kopiksi. +Ja kautta kahleita kantavan Pyhän Pietarin, minä ihmettelenkin +suuresti, että jalo kreivi tai herra Varney ovat tulleet +ajatelleeksikaan sijoittaa vieraitaan sinne; ja jos se herra Tressilian +on voinut saada sinne jonkun seurakseen, ja päälle päätteeksi kauniin +neitosen, niin on hän minun mielestäni sen hyvin ansainnut.» + +»Minäpä sanon Sinulle», julisti Lambourne, käyden vanginvartijan +huoneeseen, »että Sinä olet aika aasi. -- Mene vetämään se +rautaporttisi rappusten sulkeiksi, äläkä vaivaa älykoppaasi +kaikenlaisilla kummitusjutuilla. -- Saatappas tänne tuo viinihaarikka, +mies, sainpa pienen palavan sen roiston kanssa rimpuillessani.» + +Lambournen vetäessä pitkiä siemauksia suoraan viinihaarikasta, maljaa +käyttämättä, selitteli vanginvartija edelleen uskoaan yliluonnollisiin +asioihin. + +»Sinä olet viipynyt vasta muutamia tunteja tässä linnassa ja koko +senkin ajan olet Sinä, Lambourne, ollut niin juovuksissa, että Sinä +olet ollut sekä kuuro ja mykkä että sokea. Mutta eiköpähän tuo +kerskailemisesi hieman talttuisi, kun viettäisit yön kanssamme täyden +kuun aikana, sillä silloin telmää kummitus kauheimmin; ja etenkin jos +vielä kävisi vinkuva tuuli luoteisesta, sade räiskyisi ja ukkonen +jyrähtelisi. -- Voi mun päiviäni sentään mikä rätinä ja roikina ja +voihkaminen ja ulvonta silloin kuuluu Mervynin kopista, aivan kuin +tuosta päittemme päältä, niin ettei ole aina kaksi neljännestä +paloviinaakaan saanut pysymään minua ja poikiani hiukankaan reippaalla +tuulella!» + +»Joutavia, mies!» vastasi Lambourne, jonka mielialaan hänen viimeiset +kulauksensa, yhtyneinä aikaisemmissa tilaisuuksissa tapahtuneihin +pullon puhutteluihin, alkoivat vaikuttaa elähyttävästi. »Sinä sitä ja +puhua pärpätät, vaikket tiedä hengistä mitään. Ei kukaan osaa niistä +mitään varmaa sanoa; ja mitä vähemmän niistä yleensä puhuu, sitä +parempi. Yksi uskoo tähän, toinen tuohon -- kaikki riippuu vain +mielikuvituksesta. Minä olen nähnyt niitä monenlaisia, niitä uskojia, +rakas Laurentius Lukkonen, oikein järkimiehiäkin. Muuankin suuri herra +-- nimestä viisi, Laurentius -- uskoo tähtiin ja kuuhun ja +kiertolaisiin ja niiden kulkuun ja muuhun semmoiseen ja luulee niiden +kimmeltelevän vain hänen onnekseen; kun ne selvästi, tai oikeammin, +Laurentius, juopuneesti puhuen paistavat yksinomaan sen takia, etteivät +semmoiset kelpo veikot kuin minäkin suistuisi rapakoihin tai +katu-ojiin. Hyvä, herra, antaa hänen tehdä päänsä mukaan, hän on +kylliksi mahtava noudattamaan omaa tahtoansa. -- Sitten on toinen hyvä +-- sangen oppinut mies, sen takaan, joka laskettaa kreikkaa ja hebreaa +yhtä solkenaan kuin minä ikinä varkaanlatinaa -- hän on hassahtanut +myötävetoisuuksiinsa ja vastavetoisuuksiinsa -- hän on muuttavinaan +lyijyä kullaksi ja niin poispäin -- no, olkoon menneeksi sekin minun +puolestani, ja saakoon hän maksaa niille muutetulla rahalla, jotka ovat +kyllin typeriä ottamaan sen täydestä. -- Ja sitten tulet Sinä itse, +kolmas suuri mies, vaikka et olekaan mikään oppinut etkä ylimys, +olethan vain täydet kuusi jalkaasi pitkä, ja Sinunkin, tihrusilmäisen +myyrän, sitä pitää kaikin mokomin uskoman kummituksiin ja haltijoihin +ja sen sellaisiin. -- Muutoin on sitä sentään olemassa vielä neljäskin +suuri mies -- tarkoitan suuri pieni mies tai pieni suuri mies -- rakas +Laurentiukseni -- ja hänen nimensä alkaa V:llä, ja mihin uskoo hän? Ei +kerrassaan mihinkään, kunnon Laurentius -- ei mihinkään maassa eikä +taivaassa eikä helvetissä; ja minä puolestani uskon pirun olemassaoloon +vain sen takia, että täytyyhän toki olla joku, joka sieppaa +yllämainittua ystäväämme perälihoista silloin 'kun sielu ruumiista +erii', kuten laulussa sanotaan -- sillä jokaista esilausetta pitää +seuraaman johtopäätöksen -- _raro antecedentem_, kuten tohtori +Birchamilla oli tapana sanoa. -- Mutta tämä on nyt jo kreikkaa Sinulle, +kelpo Laurentius, ja opiskeleminen on totta totisesti kuivaa työtä. -- +Ojennahan tänne se haarikka vieläkin kerran.» + +»Jos Sinä juot vielä, Mikael», varoitti vanginvartija, »tulet Sinä +olemaan surullisessa tilassa Arionia näytelläksesi tai isäntääsi +palvellaksesi näin juhlallisena iltana; ja minä odotan joka hetki ison +kellon soittavan kokoonnuttavaksi Mortimerin tornille kuningatarta +vastaan ottamaan.» + +Laurentius Tapulin häntä nuhdellessa joi Lambourne juomistaan, laski +sitten melkein kokonaan tyhjentyneen haarikan kädestään syvään +huokaisten ja alkoi puhua, ensin hiljaa, mutta sitten yhä kovemmin, +mitä pitemmälle hän ehti. »Ei tee mitään, Laurentius -- vaikka minä +olisinkin hieman päissäni, minä tiedän sellaista, joka saa Varneyn +pitämään minut selvänä. Mutta kuten jo sanoin, ei haittaa mitään, minä +osaan juoda siivosti. Sitäpaitsi, minunhan täytyy Orionina mennä +vesille, ja minä kylmetyttäisin itseni vallan pahanpäiväisesti, ell'en +olisi ennakolta ottanut hieman sydämenvahvistusta. Minäkö en muka +osaisi näytellä Orionia! Katsotaanpas vain, kykeneekö paraskaan +mylvijä, joka ikinä vaivasi keuhkojansa kahdentoista pennin hinnasta, +voittamaan minun karjuntaani! Mitäpä, jos minä laittaisin itseni +pieneen valepukuun? -- Miksi olisi kenenkään pakko pysyä selvissä päin +tänä iltana? Vastaappas siihen -- ilomieli kuuluu nyt uskollisen +alamaisen velvollisuuksiin -- ja minä sanon Sinulle, että tässä +linnassa on sellaisia ihmisiä, joilla, ell'eivät he ole iloisia +humalapäissään, on hyvin vähän toiveita olla iloisia selvänä. -- Minä +en mainitse mitään nimiä, Laurentius. Mutta tuo Sinun viinihaarikkasi +on aika vekkuli nostamaan miestä oikein kuninkaalliselle riemutuulelle. +Eläköön kuningatar Elisabet! -- Eläköön jalo Leicester! -- Eläköön +korkeasti kunnioitettava herra Varney! -- ja eläköön myös Mikael +Lambourne, joka kiertää heidät kaikki sormensa ympärille!» + +Tämän sanottuaan laskeutui hän rappuja alas ja asteli poikki sisäpihan. + +Vanginvartija katseli hänen jälkeensä, pudisti päätänsä, ja vetäessään +esiin ja teljetessään rautaporttia, joka portaat sulkien teki +mahdottomaksi kenenkään nousta ylemmäs kuin heti Mervynin kopin, kuten +Tressilianin huonetta nimitettiin, alapuoliseen kerrokseen, puheli hän +itsekseen: »Onpa se somaa olla isoisten suosiossa -- minä olin vähällä +menettää virkani, koska herra Varney luuli minun eräänä kylmänä aamuna +haisevan paloviinalle; ja tuo veijari saa esiintyä hänen nähtensä +sikahumalassa, eikä siitä kuitenkaan tule nuhteita eikä rangaistuksia. +Mutta siitä huolimatta on hän niin peijakkaan älykäs poika, ettei +tällainen tavallinen ihminen ymmärrä hänen puheistaan puoliakaan.» + + + + +XII Luku. + + + Nyt torni jyräämään -- hän lähestyy! -- + Puhukaa puolestamme, kellot -- torvet + Kimakat; sytytin kouraan, tykkimies, + Ja kanuunaasi laulata kuin oisi + Käärelakkipakanoita ryntäämässä! + Myös näytelmiä -- mut älyä tarvis + Niiden tekoon, ja min' oon vain miekan mies. + + _Neitseellinen Kuningatar -- Murheellinen huvinäytelmä_. + +Kun Wayland oli edellisessä luvussa kerrotulla tavalla lähtenyt +Tressilianin luota, jäi tämä epätietoisena miettimään, mihin nyt olisi +ryhdyttävä, kun Raleigh ja Blount lähestyivät häntä käsikoukussa ja +tapansa mukaan ankarasti riidellen. Tressilian ei silloisessa +mielentilassaan suurestikaan halunnut heidän seuraansa, mutta heitä ei +käynyt enää väistäminenkään; lisäksi tunsi hän, että kun hänet nyt +kerran oli toimettomuuteen sitonut Amylle antamansa lupaus pysyä +hänestä kaukana ja olla yrittämättä mitään hänen hyväkseen, hänen olisi +parasta sekaantua yleiseen tuoksinaan ja näyttää kasvoillaan niin vähän +kuin hän suinkin voi sitä tuskaa ja levottomuutta, joka raskaana painoi +hänen sydäntään. Hän taipui siis urheasti välttämättömyyteen ja +huikkasi tovereilleen: »Kaikkea iloa vain teille, hyvät herrat! Mistä +te tulette?» + +»Warwickista tietysti», vastasi Blount; »meidän täytyi väkisinkin +palata muuttamaan vaatteita, niinkuin köyhät näyttelijät, jotka niin +kernaasti monistavat ulkonaisen ihmisensä pukua vaihtamalla; ja +viisainta olisi Sinun tehdä samoin, Tressilian.» + +»Blount on oikeassa», vahvisti Raleigh; »kuningatar pitää paljon +sellaisesta huomaavaisuudesta ja katsoo sitä kunnioituksen puutteeksi, +jos joku ilmestyy hänen välittömään läheisyyteensä likaisessa ja +rypistyneessä ratsastuspuvussaan. Mutta katsohan Blountia, Tressilian, +kautta makeimman naurun, ja näe, millaiseksi hänen räätälilurjuksensa +on hänet sonnustanut -- sinistä, viheriää ja tulipunaista, punertavat +nauhat ja keltaiset rihmaruusukkeet kengissä.» + +»No, ja mikä siinä sitten on vikana?» kysyi Blount. »Minä käskin sen +pihtikinttuisen varkaan panemaan parastaan eikä säästämään +kustannuksia; ja luulenpa siitä tulleenkin koreaa ja kaunista -- +koreampaakin kuin nuo Sinun hetaleesi -- Tressilian arvostelkoon.» + +»Suostun -- suostun», huudahti Walter Raleigh. »Ratkaise riitamme, +Tressilian, taivaan nimessä!» + +Näin tuomariksi pyydettynä tarkasti Tressilian heitä molempia ja +huomasi heti ensi silmäyksellä, että kunnon Blount oli räätälinsä +neuvosta laittanut kovin kirjavaa ylleen ja että hän oli yhtä saamaton +ja kömpelö kaikkien niiden nauhojen ja punosten keskellä, jotka hänen +puvussaan löyhyivät, kuin talonpoika pyhävaatteissaan; kun taas +Raleighin puku oli sekä siro että huoliteltu, ja sopi liian hyvin hänen +solakkaan, muhkeaan vartaloonsa, herättääkseen erikoista huomiota. +Tressilian julistikin siis, että Blountin puku oli koreampi, mutta +Raleighin aistikkaampi. + +Blount oli tyytyväinen tähän ratkaisuun. »Tiesinhän minä, että minun +pukuni oli koreampi», riemuitsi hän; »jos se tikkimestari-lurjus olisi +tuonut minulle tuollaisen yksinkertaisen nutun kuin Raleighin +on, olisin minä iskenyt häneltä aivot päästä hänen omalla +silitysraudallaan. Ei, jos sitä kerran narreja ollaan, niin ollaan +sitten oikein aika mekosta, sanon minä.» + +»Mutta miks'et Sinä ole paneutunut parhaimpiisi, Tressilian?» kysyi +Raleigh. + +»Erään hullunkurisen erehdyksen takia olen joutunut ulos huoneestani», +vastasi Tressilian, »niin etten pääse käsiksi matkalaukkuuni. Aijoin +tästä juuri lähteä Sinua hakemaan, jos vaikka Sinä ottaisit minut siksi +aikaa asuntoosi.» + +»Varsin mielelläni», sanoi Raleigh; »minulla onkin komeat paikat. +Leicesterin kreivi on ollut kovin ystävällinen meitä kohtaan ja +majoittanut meidät oikein ruhtinaallisesti. Vaikka hänen +kohteliaisuutensa tapahtuukin pakosta, niin ulottuu se ainakin +avaralle. Sinun olisi nähdäkseni viisainta puhua pulastasi kreivin +kamaripalvelijalle -- asia tulisi silmänräpäyksessä autetuksi.» + +»Ei, eipä maksa vaivaa, kun kerran minä sovin Sinunkin huoneeseesi», +virkkoi Tressilian. -- »Minä en mitenkään tahtoisi olla haitaksi. -- +Tuliko muita mukananne tänne?» + +»Tulihan noita», selitti Blount, »Varney ja kokonainen lauma +leicesteriläisiä sekä parisenkymmentä kelpo miestä Sussexin väkeä. +Meidän tulee kuulemma odottaa kuningatarta parveketornin edustalla -- +siksi ne kai sitä kiviläjää sanovat -- ja katsella siellä muutamia +hullutuksia; ja sitten on meidän määrä, Jumala armahtakoon, pitää +seuraa kuningattarelle isossa salissa sen aikaa, kun Hänen +Majesteettinsa nykyiset saattajat ovat luomassa nahkaansa tai toisin +sanoen riisumassa ratsastuspukuaan. Taivas minua auttakoon, mutta jos +Hänen Majesteettinsa sattuisi minua puhuttelemaan, en minä totisesti +tietäisi, mitä vastata!» + +»Ja mikä pidätti heitä niin kauan Warwickissa?» tiedusteli Tressilian, +tahtoen pysyttää keskustelun etäällä hänen omista asioistaan. + +»Sellainen hassutusten sarja», vastasi Blount, »ettei moista ole vielä +nähty edes Pärttylinmarkkinoillakaan. Siellä sitä oli puhujaa ja +näyttelijää ja koiraa ja karhua ja apinoita esitteleviä miehiä ja +eläviksi nukiksi paneutuneita akkoja -- ihme, että se kuningatar kesti +sen kaiken. Mutta tuon tuostakin tuli aina jotakin 'hänen armollisten +kasvojensa suloisesta paisteesta' ja muuta sellaista hölynpölyä. Ja ah! +turhamaisuus tekee narrin viisaimmastakin. Vaan tulkaa, lähtekäämme +sinne parveketornin edustalle, -- vaikk'en minä ymmärrä, Tressilian, +minne Sinä panet tuon ratsastuspukusi ja nuo saappaasi.» + +»Minä asetun Sinun taaksesi, Blount», sanoi Tressilian, joka näki +ystävänsä ylenpalttisen komeuden nousseen hänen päähänsä. »Sinun kookas +ruhosi ja kaunis pukusi peittävät minun heikot puoleni.» + +»Teekin niin, Edmund», vastasi Blount. »Ja totta puhuakseni olenkin +minä hyvin mielissäni, että Sinä pidät tätä minun pukuani kauniina, +huolimatta kaikesta siitä, mitä tuo herra Älypää tuossa saattaa sanoa; +sillä kun joku kerran hassuksi rupeaa, niin ruvetkoon sitten oikein +perinpohjaisesti.» + +Näin puhein kohensi Blount lakkiaan uljaampaan asentoon, oikaisi +säärensä ja alkoi miehekkäästi astella eteenpäin aivan kuin olisi hän +tepastellut piikkimiestensä etunenässä, tuon tuostakin tyytyväisenä +katsahtaen tulipunaisiin sukkiinsa ja kengissään kukoistaviin +suunnattomiin keltaruusuihin. Tressilian seurasi häntä omiin +murheellisiin ajatuksiinsa vaipuneena, tuskin huomaten Raleighia, joka +kuiskaili Tressilianin korvaan niitä sukkeluuksia, joita hänen eloisa +mielikuvituksensa kunnianarvoisan ystävän kömpelön turhamaisuuden +huvittamana loi. + +Tällä tavoin kulkivat he pitkän sillan eli kilpatantereen yli ja +asettuivat muiden aatelismiesten mukana parveketornin ulkoportin +edustalle. Kaikkiaan oli heitä noin neljäkymmentä ritarien +parhaimmistosta valittua miestä järjestettyinä kunniavahdiksi +kahteen riviin portin molemmin puolin ja sen tiheän peitsi- ja +tappara-aitauksen sisään, jonka muodostivat Leicesterin komeihin +varustuksiin puetut huovit. Aatelismiehillä ei ollut muita aseita kuin +miekat ja tikarit, ja olivat he niin loistavasti puetut kuin suinkin +saattoi kuvitella; ja kun sen ajan kuosi piti tuhlailevan komeuden +näyttelemisestä, näkyi siellä vain samettia ja kulta- ja hopeakangasta, +nauhoja, sulkia, jalokiviä ja kultavitjoja. Huolimatta vakavammista +surunsyistään ei Tressilian kuitenkaan voinut olla tuntematta, että hän +ratsastuspuvussaan, niin oivallinen kuin se saattoi ollakin, esitti +oikeastaan hyvin surkeata osaa tällä »prameilevan komeuden» +näyttämöllä, etenkin kun hän näki sopimattoman asunsa herättävän +ihmettelyä ystäviensä ja ivaa ja halveksumista leicesteriläisten +joukossa. + +Me emme voi olla mainitsematta tätä seikkaa, vaikka se näyttäisikin +olevan ristiriidassa Tressilianin luonteen vakavuuden kanssa; sillä +totuus on, että huolehtiminen ulkonaisesta ihmisestämme on laji +itserakkautta, josta eivät viisaimmatkaan vapaudu ja johon mieli niin +vaistomaisesti ohjautuu, ettei ainoastaan melkein väistämättömään +kuolemaan kiiruhtava sotilas vaan jopa läheisestä mestauksestaan varma +rikollinenkin pitää erikoista huolta ulko-asunsa kelvollisuudesta. Vaan +älkäämme poiketko kertomuksestamme. + +Kesäillan hämärä (9 p. heinäk. 1575) oli laskeutunut maille ja vesille, +sillä aurinko oli hiljattain kadonnut näkyvistä, ja kaikki odottivat +jännitettyinä kuningattaren pikaista saapumista. Väkijoukko oli jo +ollut koolla useita tunteja ja se kasvoi vain kasvamistaan. Anteliaasti +jaellut virvokkeet, paistettu häränliha ja eri paikoissa tien varrella +avatut oluttynnyrit olivat pitäneet kansanjoukkoa mainiolla ja +hyvänsävyisellä tuulella kuningatarta ja hänen suosikkiaan kohtaan, +mikä ei ehkä olisi tapahtunut, jos odottajain olisi lisäksi täytynyt +paastota. He tappoivat siis aikaa tavallisin rahvaan huvitteluin, +huutaen, hoilaten, kiljuen, tehden repäiseviä kujeita toisilleen ja +kohottaen ilmoille sen sekasortoisen hälinän, joka aina liittyy moisiin +tilaisuuksiin. Kaikki tiet ja kentät olivat täynnä kansaa, mutta +erittäinkin metsästyspuiston portin edusta, minne suurin osa alempaa +rahvasta oli kokoontunut; melu ja rähinä kävi yhä äänekkäämmäksi, kun +yht'äkkiä sähikäinen suhahti taivasta kohti ja samalla hetkellä linnan +ison kellon kumahdukset alkoivat vyöryä yli maiden ja mantereitten. + +Heti syntyi kuoleman hiljaisuus, jota seurasi syvä odotuksen hyrinä, +monen tuhannen hiljaa puhuvan ihmisen yhdistynyt ääni, tai +yksinkertaisemmin sanoen, suunnattoman kansanjoukon kuiske. + +»Nyt ne varmaan tulevat», virkkoi Raleigh. »Tressilian, tuo humina on +suurenmoinen. Me kuulemme sen tänne asti, niinkuin merimiehet pitkän +matkan jälkeen kuulevat yö-vartiollaan maininkien kohahtavan jotakin +kaukaista, tuntematonta rantaa vasten.» + +»Loruja!» vastasi Blount. »Minusta kuulostaa se aivan samanlaiselta +kuin hatasarvieni mylvinä Wittenswestlowen niityltä.» + +»Kohta rupeaa hän saarnaamaan meille karjoistaan», sanoi Raleigh +Tressilianille; »hän ajattelee vain lihavia härkiä ja meheviä laitumia +-- hän on tuskin omia elukoitaan parempi ja muuttuu uljaammaksi ja +ylevämmäksi vasta kun hänet yllytetään huitomaan ja ryntäämään.» + +»Pian hän siihen työhön rupeaakin», varoitti Tressilian, »ellet Sinä +säästä sukkeluuksiasi.» + +»Hui hai, siitä välitän minä viisi!» vastasi Raleigh; »mutta +Sinustakin, Tressilian, on tullut jonkunlainen tarhapöllö, joka +lentelee vain öisin; Sinä olet vaihtanut laulusi ilkeään rääkyntään ja +hyvän seuran seiniläsköynnöksiin.» + +»Mutta mitä eläimen lajia sinä sitten itse luulet olevasi, Raleigh», +kysyi Tressilian, »kun Sinä katselet meitä kaikkia noin vain yli +olkaisi?» + +»Kuka, minäkö», vastasi Raleigh. »Kotka minä olen, joka en koskaan +halua ajatella kurjaa maata niin kauvan kuin on taivas liihoiteltavana +ja aurinko tuijotettavana!» + +»Kautta Pyhän Barnabaan, mainiosti kerskattu!» virkkoi Blount; »mutta, +hyvä herra Kotka, varohan häkkiä ja varohan metsästäjää. Moni lintu on +lentänyt yhtä korkealle, ja kuitenkin olen minä nähnyt ne olkitukko +mahassa roikkuvan poutahaukkojen peloittimina. -- Mutta kuulkaahan, +mikä kuolonhiljaisuus valtasi ne nyt äkkiä!» + +»Kulkue pysähtyy metsästyspuiston portille, missä tietäjä-akka, muuan +_fatidicae_-naisista astuu kuningatarta vastaan, ennustamaan hänen +tulevia vaiheitansa», selitti Raleigh. »Minä näin ne säkeet; niissä on +hyvin vähän makua ja pontta, ja Hänen Majesteettiinsa on jo sullottu +kelpolailla tuollaisia runollisia kohteliaisuuksia. Hän kuiskasi +minulle siellä Ford-millissä, lähestyessään Warwickin yltäkylläisyyttä, +kunnantuomarin puheen aikana, että hän oli '_pertaesa barbarae +loquelae_'.» + +»Kuningatar kuiskasi _hänelle_!» ihmetteli Blount itsekseen; »hyvä +Jumala, mitähän tästä maailmasta vielä tulee!» + +Hänen enemmät mietiskelynsä keskeytti väkijoukon riemuhuuto, niin +hirvittävän voimakas, että sen kaiku kiiri peninkulmia avaralle yli +koko tienoon. Tien sivuille lähekkäin asetetut vartijat yhtyivät kukin +vuorostaan huutoon, joka kulovalkean tavoin kiiti linnaan, ilmoittaen +siellä kaikille, että kuningatar Elisabet oli ratsastanut Kenilworthin +kuninkaallisen metsästyspuiston portista sisään. Kaikki linnan +soittokoneet ulvahtivat täyteen ääneen, ja kaikki tykit ja kaikki +pienemmät tuliluikut laukaistiin muureilta; mutta rumpujen pärinä ja +torvien toitotus ja kanuunainkin jyrähdykset kaikuivat vain heikkona +säestyksenä kansanjoukon huikean huudon ja kiljahdusten keskeltä. + +Kun melu oli hieman asettunut, alkoi puiston portilta näkyä väkevää +valoa, joka avonaista ja kaunista, ja -- kuten jo olemme huomauttaneet +-- molemmin puolin Leicesterin kreivin huovien reunustamaa lehtokujaa +pitkin parveketornia lähetessään yhä vain paisui ja kirkastui. Käsky +vieri pitkin riviä: »Kuningatar! Kuningatar! vaiti, seiso suorana!» Ja +eteenpäin lasketti kulkue kahdensadan paksun, yhtä monen ratsumiehen +pitelemän vahatuohuksen valaisemana, niin että koko saattue näkyi yhtä +selvästi kuin keskellä kirkkainta päivää, mutta erittäinkin sen +pääryhmä, minkä keskuksen loistavasti puettu ja jalokivin kimalteleva +kuningatar muodosti. Hän ratsasti maidonvalkoisella hevosella, jota hän +ohjasi erinomaisen kauniisti ja arvokkaasti; ja koko hänen uljaasta +ryhdistään ja jalosta käytöksestään näkyi, että hän oli satojen +kuninkaiden jälkeläinen. + +Hänen Majesteettinsa rinnalla ratsastavat hovinaiset olivat pitäneet +huolta siitä, ettei heidän ulko-asunsa ollut millään tavoin komeampi +kuin heidän arvonsa ja nykyinen tilaisuus välttämättä vaativat, jottei +mikään halvempi loiste pääsisi himmentämään kuninkaallisen valon +säteilyä. Mutta heidän henkilökohtaiset sulonsa ja upeus, joka kaikesta +varovaisuudestakin huolimatta vallitsi heidän puvuissaan ja +varustuksissaan, osoittivat heidät loistostaan ja kaunottaristaan +kuuluisan valtakunnan parhaimmistoksi. Ja naisia rajoittavista +näkökohdista riippumattomain hovimiesten komeilu oli kerrassaan +hillitön. + +Leicester, joka epäjumalankuvan tavoin kimalteli jalokiviä ja +kultakangasta, ratsasti hänen majesteettinsa oikealla puolella, niin +hyvin hänen isäntänään kuin hänen tallimestarinaan. Hänen mustan +orhinsa ruumiissa ei ollut ainoatakaan valkoista karvaa, ja oli se +Europan kuuluisimpia sotaratsuja, jonka kreivi oli suurin kustannuksin +hankkinut erikoisesti tätä juhlallista tilaisuutta varten. Jalo eläin +tuskastui saattueen hidasta kulkua, kaarsi uljasta kaulaansa ja +pureskeli hopeakuolaimia, jotka estivät sitä syöksähtämästä täyteen +vauhtiin, niin että vaahto purskui sen suusta ja täplitti ikäänkuin +lumihiutaleina sen mahtavan rinnan ja sen kauniit etujalat. Ratsastaja +tuotti kaikkea kunniaa sille korkealle paikalle, missä hän oli ja sille +uljaalle orhille, joka häntä kantoi; sillä ei kukaan koko Englannissa, +ehk'eipä koko Europassakaan ollut Dudleyta etevämpi ratsastustaidossa +ja kaikissa siihen kuuluvissa tempuissa. Hän oli paljain päin, kuten +kaikkikin hovimiehet kulkueessa; ja tuohusten punainen valo väikkyi +hänen pitkillä, mustilla kiharoillaan ja hänen kasvojensa jaloilla +piirteillä, joiden ehdottomassa kauneudessa ankarinkin arvostelija +olisi löytänyt vain yhden, niin sanoaksemme ruhtinaallisen virheen, sen +nimittäin, että otsa oli hiukan liian korkea. Tänä ikimuistettavana +iltana kuvastivat nuo piirteet alamaisen nöyrää kiitollisuutta, joka +ymmärtää pitää arvossa sitä suurta kunniaa, minkä kuningatar oli +hänelle suonut, ja myöskin kaikkea sitä ylpeyttä ja tyytyväisyyttä, +jonka niin ylevä hetki oli hänen sydämessään herättänyt. Mutta +vaikkeivät siis hänen silmänsä eivätkä kasvonsa ilmaisseet muita kuin +tilaisuuteen täysin soveltuvia tunteita, huomasivat kuitenkin muutamat +kreivin läheisimmät ystävät, että hän oli tavattoman kalpea, ja +pelkäsivät kaikki hänen rasittavan itseään enemmän kuin hänen +terveytensä salli. + +Varney ratsasti ylimpänä aseenkantajana aivan herransa takana, ja +hoiteli kreivin mustaa samettihattua, jota koristi timanttisolki ja +jossa liehui valkoinen sulka. Hän piti koko ajan tarkasti silmällä +isäntäänsä, ja Leicesterin lukuisista palvelijoista hän juuri kaikkein +kiihkeimmin toivoi -- syistä, jotka lukija jo tuntee -- että hänen +herransa voimat ja tarmo veisivät hänet kunnialla tämän niin ankaran +päivän päähän. Sillä vaikka Varney oli yksi niitä harvoja -- hyvin +harvoja siveellisiä hirviöitä, jotka koettavat viihdyttää uneen oman +sydämensä soimauksia ja jotka jumalankieltämys saattaa siveellisen +tunnottomuuden tilaan, kuten opiumi poistaa kuolevain kärsimykset, niin +tiesi hän kuitenkin, että hänen isäntänsä rintaan oli jo syttynyt se +tuli, joka ei koskaan sammu ja että hänen herransa tunsi kaiken +ylempänä kuvailemamme loiston ja komeuden keskelläkin sen madon +kalvavan, joka ei koskaan kuole. Mutta koska Leicesterin kreivi oli +Varneyn oman ilmoituksen nojalla varma siitä, että hänen kreivittärensä +poti pahoinvointia, joka tulisi kuningattarelle täydellisesti +selittämään, miksi hän ei ollut saapunut Kenilworthiin, arveli hänen +ovela tallimestarinsa, ettei niin kunnianhimoinen mies sallisi +ulkonaisen väsymyksen voittaa itseään. + +Kuningattaren lähimpään saattueeseen päässeet miehet ja naiset olivat +luonnollisesti urhouden ja kauneuden perikuvia -- tämän merkillisen +hallituskauden jalosukuisimpia ylimyksiä ja viisaimpia neuvonantajia, +joiden nimien luetteleminen kuitenkin vain väsyttäisi lukijaa. Heidän +takanaan tuli pitkät rivit ritareita ja aatelismiehiä, joiden arvo ja +sukuperä, niin merkittäviä kuin ne ehkä olivatkin, joutuivat tämän +kulkueen ylhäisen ja mahtavan eturintaman varjoon, samoinkuin he itse +sen jälkijoukkoon. + +Täten järjestettynä läheni uljas ratsasseurue parveketornia, joka, +kuten olemme huomauttaneet, muodosti linnan etuvarustuksen. + +Nyt oli jättiläismäisen portinvartijan astuminen esiin. Mutta se +miesparka oli niin sekaannuksissaan, -- suunnaton olutkannu näet, jonka +hän oli vähää ennen tyhjentänyt muistinsa teroittamiseksi, olikin +petollisesti vain hämmentänyt aivot, joita sen oli määrä kirkastaa, -- +että hän vain voihki surkeasti ja jäi istumaan kivipenkille; ja +kuningatar olisi ratsastanut ohi ilman tervehdystä, ellei +portinvartijan salainen liittolainen, Flibbertigibbet, joka oli +piiloutunut hänen taakseen, olisi pistänyt häntä neulalla hänen +aikaisemmin kuvailemamme lyhyen lonkkavaatetuksensa taka-osiin. + +Jättiläinen kiljaisi julmasti, mikä ei sopinut niinkään huonosti hänen +osaansa, kavahti kohoksi nuijineen ja lyödä huitaisi sillä pari ankaraa +kertaa ympärilleen, ja sitten syöksähti hän kannusten raateleman +vaunuhevosen tavoin keskelle runomittaisen tervehdyspuheensa tulisinta +vauhtia ja lasketti Dickie Sludgen tehokkaan kuiskauksen avustamana +jyrisevällä pauhulla säejakson, josta esitämme seuraavat näytteet; -- +lukijan on otaksuminen, että ensi säkeet ovat tarkoitetut portin luo +tungeskelevalle väkijoukolle, kun taas loppu-osa lausuttiin +kuningattaren lähestyessä, jonka nähdessään jättiläismäinen +portinvartija, ikäänkuin taivaallisen ilmestyksen satuttamana, pudotti +nuijansa, luopui avaimestaan ja jätti tien avoimeksi yön jumalattarelle +ja hänen uljaalle saattueelleen. + + »Mikä melske, tungos, häly täällä --? + Luitanne varokaa ja etäällä + Pysykää! Vahti oon, en olkimies, + Äänein ja nuijain käskyn temput ties.» + + »Mut vaiti -- ei, seis -- mikä näky tää? + -- Mi ihanuus se tuolta ennättää? + Mikä jalo tähti seuran jalon: + Timantin se voittaa säihkypalon? + Huikaistuna nuijan, avaimeni + Jätän; eteesi käyn polvilleni, + Kirkas ihme; kulje onnekkaana; -- + Hajotkoon portti, mi aukene ei Sulle autuaana!» + +Elisabet otti hyvin armollisesti herkulesmaisen vartijan tervehdyksen +vastaan ja päätään hänelle kiitokseksi nyökäytettyään, ratsasti hänen +torninsa läpi, jonka huipusta kajahti yht'äkkiä valtava, sotaisa +soitanto, mihin taas vastasivat muut eri kohtiin linnan muureja ja +metsästyspuistoa sijoitetut soittokunnat, niin että kun yhden sävelet +vielä kaikuna kiirivät, niitä heti jatkoi toinen milloin miltäkin +ilmansuunnalta. + +Tämän soitonhuminan keskellä, joka ikäänkuin tenhottuna kuului milloin +olevan aivan lähellä, milloin kauvempaa kajahtelevan, milloin +valittavan niin vienosti ja hiljaa kuin olisi tuo etäisyys vähitellen +tullut niin suureksi, että vain viimeiset viipyvät värähdykset ehtivät +enää korvaan, kulki kuningatar Elisabet parveketornin läpi, nousten +sitten pitkälle sillalle, joka ulottui sieltä aina Mortimerin torniin +asti ja joka oli nyt kirkas kuin päivä, niin monia soihtuja oli +kiinnitetty vaajavarustukseen sen molemmin puolin. Useimmat ylimykset +laskeutuivat tässä satulasta, toimittivat hevosensa läheiseen +Kenilworthin kylään ja seurasivat kuningatarta jalkaisin, kuten nekin +aatelismiehet, jotka olivat odottaneet häntä parveketornin edustalla. + +Tässä tilaisuudessa, kuten jo usein ennenkin illan kuluessa, puhutteli +Raleigh Tressiliania ja hämmästyi suuresti hänen hajanaisia ja +epämääräisiä vastauksiaan; kun Tressilian sen lisäksi oli luopunut +huoneestaan ilman selvästi perusteltuja syitä, esiintynyt +huolimattomassa puvussa juuri silloin, kun se kaikkein helpoimmin +saattoi loukata kuningatarta ja näyttänyt hänen mielestään muitakin +säännöttömyyden oireita, alkoi Raleigh epäillä ystävänsä joutuneen +tilapäiseen mielenhäiriöön. + +Tuskin oli kuningatar ehtinyt sillalle, kun hänelle jo tarjoutui uusi +näytelmä; sillä heti kun soittokuntain säveleet olivat ilmoittaneet +hänen saapuneen sille kohdalle, ilmestyi järvelle hirsilautta, joka oli +laitettu pienen uivan saaren tapaiseksi, jota valaisivat monet soihdut +ja jota ympäröivät merihevosia esittävät uivat valekuvat, mitkä taas +kantoivat selässään tritoneja, merenneitoja ja muita järvien ja jokien +tarumaisia jumalia; lautta lähti liikkeelle pienen haikaramajan takaa, +missä se oli ollut piilossa, ja lipui keveästi sillan toista päätä +kohti. + +Saarella näkyi kaunis, vaaleansiniseen silkkiviittaan puettu nainen; +hänen uumenillaan oli leveä vyö, johon oli piirretty samanlaisia +merkkejä kuin hebrealaisten mietelippuihin. Hänen jalkansa ja +käsivartensa olivat paljaat, mutta hänen ranteitaan ja nilkkojaan +koristivat tavattoman jykevät kultarenkaat. Hänen pitkän, hienon, +mustan tukkansa kaunistuksena upeili keinotekoisesta mistelistä +väännetty kruunu eli seppele, ja kädessään kantoi hän mustaa, +hopeapäistä sauvaa. Seurana oli hänellä kaksi samaan vanhanaikaiseen, +tarumaiseen tapaan puettua vedenneitoa. + +Koko näytelmä oli niin hyvin järjestetty, että tämä Uivan Saaren +Valtijatar laski molempine seuralaisineen matkansa ihastuttavasti +suoritettuaan Mortimerin tornin rantaan juuri samalla hetkellä, kun +Elisabetkin ehti tämän ulkovarustuksen edustalle. Outo ilmestys julisti +sitten oivallisessa puheessa olevansa se kuuluisa Järven Neito, jota +niin usein mainitaan kuningas Arturin taruissa, joka oli vaalinut +pelättyä Lancelotia tämän nuorena ollessa ja jonka kauneus oli +voittanut mahtavan Merlininkin viisauden ja taikakeinot. Näistä +varhaisista ajoista lähtien oli hän pysynyt kristallivaltakunnassaan, +huolimatta niistä uljaista ja mainehikkaista miehistä, jotka olivat +vuoronsa perään pitäneet Kenilworthia hallussaan. Saksilaiset, +tanskalaiset, normannit, Saintlowet, Clintonit, Mountfortit, +Mortimerit, Plantagenetit, niin suuria kuin he olivatkin olleet sekä +asekuntonsa että voimansa puolesta, eivät olleet vielä koskaan, +vakuutti hän, saaneet häntä nostamaan päätänsä vedestä, minkä pohjalla +hänen ihana palatsinsa kimalteli. Mutta kaikkia näitä suuria nimiä +suurempi nimi oli nyt tullut hänen kuuluvilleen ja hän oli saapunut +kunnioituksensa ja velvollisuutensa tuomana toivottamaan verrattomalle +Elisabetille kaikkea hauskuutta niistä huvituksista, joita linna ja sen +ympäristöt, sen maat ja vedet saattoivat tarjota. + +Kuningatar kuunteli sangen suosiollisesti tätäkin tervehdystä ja +vastasi pilaillen: »Me luulimme tämän järven kuuluneen omiin +alueihimme, kaunis neito; mutta koska nyt niin suuri kuuluisuus väittää +niitä omikseen, olemme me mielihyvin jossakin toisessa tilaisuudessa +lähemmin keskusteleva Teidän kanssanne meidän yhteisistä eduistamme.» + +Saatuaan tämän armollisen vastauksen, katosi Järven Neito, ja Arion, +joka oli myöskin ollut merijumalien joukossa, nousi delfininsä +selkään. Mutta Lambourne, joka oli ryhtynyt esittämään sitä osaa +Waylandin poistuttua ja joka oli kylmettynyt viivyttyään liian kauvan +hänelle niin vastenmieliseen alkuaineeseen vaipuneena, ei ollut +mitenkään voinut oppia puhettansa ulkoa, ja kun ei hänellä nyt +portinvartijan tavoin ollut kuiskaajaakaan, päätti hän korjata asian +häikäilemättömyydellä, repäisi naamuksen kasvoiltaan ja vannoi: +»Vieköön sen tuhannen peijakas koko roskan! Minä en ole mikään Arion +enkä Orion, vaan rehellinen Mikko Lambourne; minä olen juonut Teidän +Majesteettinne terveydeksi koko upposen päivän ja nyt minä olen noussut +tähän toivottamaan Teidän Majesteettianne sydämellisesti tervetulleeksi +Kenilworthin linnaan.» + +Tämä harkitsematon hullutus vastasi ehkä paremmin tarkoitustaan kuin +koreita sanoja vilisevä puhe. Kuningatar nauroi makeasti ja vannoi -- +hänkin vuorostaan -- että se oli paras puhe, mitä hän oli kuullut koko +päivänä. Lambourne, joka heti näki, että hänen rohkea temppunsa oli +pelastanut hänen luunsa, hyppäsi rannalle, potkaisi delfininsä menemään +ja julisti, ettei hän tästä lähin enää ryhdy mihinkään tekemisiin +kalojen kanssa muualla kuin päivällispöydässä. + +Ja kun kuningatar oli juuri ratsastamaisillaan linnaan, syttyi vesillä +ja mailla se ikimuistettava ilotulitus, jota kuvatakseen lukijalle +entuudestaan tunnettu mestari Laneham on tuhlannut kaiken +kaunopuheisuutensa. + +»Sellainen oli», sanoo neuvoshuoneen oven ylivartija Kenilworthissa +Elisabetin kunniaksi tapahtuneista juhlallisuuksista laatimassaan +kertomuksessa, joka on vieläkin tallella ja joka on pari kertaa +painettu viime aikoinakin, »sellainen oli palavain sähikäisten loiste, +sellainen säihkyväin tähtien tuike, sellainen kipinäin paljous ja +tulva, sellainen kiitävän tulen loimotus, sellainen salamain välähtely +ja sellainen kaikkien niiden voima ja pauhu ja mahtavuus, että taivaat +tärisivät, vedet vapisivat ja maa liikkui, ja että minä kaikesta +rohkeudestani huolimatta jouduin väkevän pelästyksen valtaan.» + + + + +XIII Luku. + + + Ei, tää juttu maaliskuuhun säästä, + Jänisten hulluusaikaan. Puhu järkeä, + Kiihkotta kylmät todistukset näytä, + Tai istunnon mä tähän päätän. + + _Beaumont ja Fletcher_. + +Meidän aikomuksemme ei suinkaan ole ruveta yksityiskohtaisesti +kertomaan Kenilworthin ruhtinaallisista juhlista kuten mestari Robert +Laneham, jonka kuvauksesta me lainasimme osan edellisen luvun loppuun. +Riittää, kun mainitsemme, että sen komean ilotulituksen kestäessä, +jonka esittämiseksi me turvauduimme Lanehamin kaunopuheisuuteen, +kuningatar ratsasti Mortimerin tornin alatse Kenilworthin ulkopihaan, +kaikkialla kohdaten pakanallisia jumalia ja muinaisajan sankareita, +jotka polvilleen laskeutuen taritsivat hänelle lahjoja ja +kohteliaisuuksia, ja että hän vihdoinkin saapui linnan suureen +saliin, joka oli hänen kunniakseen koristettu mitä loistavimmin +silkkiseinäverhoin, jossa kaikenlaiset haju-aineet tuoksuivat ja jossa +vienon, ihanan soiton säveleet väräjöivät. Veistoksin kaunistetusta +tammikatosta riippui mahtava, kullatusta pronssista tehty +kynttiläkruunu; se oli muovattu lentävän kotkan muotoon, jonka +levitetyillä siivillä seisoi kolme mies- ja kolme naiskuvaa, pitäen +kahta haaraa kumpaisessakin kädessään. Salia valaisi siis +kaksikymmentäneljä vahatuohusta. Tämän loistavan salin yläpäässä oli +komea kunniakatos suojaamassa kuninkaallista valta-istuinta, ja sen +vieressä oli ovi, josta näkyi pitkä rivi kuningattarelle ja hänen +hovinaisilleen varattuja, mitä upeimmin sisustettuja huoneita, minne +hän saattoi vetäytyä rauhaan milloin vain suvaitsi. + +Talutettuaan kuningattaren valta-istuimelle, polvistui Leicesterin +kreivi hänen eteensä, suuteli hänen ojennettua kättänsä, kasvoillaan +ilme, jossa haaveellinen ja ihaileva lemmenkuvastelu onnellisesti yhtyi +nöyrän kuuliaisuuden sävyyn, ja kiitti häntä mitä innokkaimmin ja +hartaimmin hänen osakseen tulleesta korkeimmasta kunniasta, mitä +hallitsijatar voi alamaiselle osoittaa. Siinä polvistuneessa +asennossaan näytti hän niin kauniilta, että Elisabetia halutti pitentää +kohtausta hieman kauvemmin kuin ehkä välttämättä tarpeellista oli; ja +ennen kuin hän salli kreivin nousta, hipaisi hän kädellään hänen +päätään niin läheltä, että hän melkein kosketti hänen pitkiä, +tuoksuavia kiharoitaan, ja niin hellän taipuisasti, kuin olisi hän +tahtonut sillä viitata, että hän olisi hyvin mielellään tehnyt siitä +liikkeestä lempeän hyväilyn, jos olisi uskaltanut. + +Vihdoin käski kuningatar hänen nousta, ja seisoen valta-istuimen +vieressä, selitteli kreivi hänelle niitä erilaisia valmistuksia, joita +oli tehty hänen hauskuudekseen ja mukavuudekseen ja joihin kaikkiin +kuningatar antoi pikaisen ja suosiollisen hyväksymyksensä. Kreivi pyysi +sitten hänen majesteetiltaan lupaa itselleen ja saattueeseen +kuuluneille ylimyksille vetäytyä lyhyeksi hetkeksi laittautumaan niin +jaloon tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun, millä ajalla näillä +kunnioitettavilla aatelismiehillä (osoittaen Varneyta, Blountia, +Tressiliania ja muita), jotka ovat jo ulko-asunsa uudistaneet, on oleva +kunnia odottaa hänen majesteettinsa käskyjä tässä salissa. + +»Tapahtukoon niin, herra kreivi», vastasi kuningatar. »Tepä voisitte +hyvin teatteria hoitaa, Teillä kun on kaksinkertainen näyttelijäkunta. +Mitä meihin tulee, niin aijomme me tänä iltana nauttia Teidän +kohteliaisuudestanne vain aivan maalaisittain, koska ei meidän +tarkoituksemme ole muuttaa ratsastuspukuamme, me kun olemme tosiaankin +hieman väsyneet matkasta, jota meidän kunnon alamaistemme suuret joukot +hieman hidastuttivat, mutta jonka heidän osoittamansa rakkaus samalla +teki niin ihanaksi.» + +Tämän luvan saatuaan poistui siis Leicester salista niiden ylimysten +seuraamana, jotka olivat saattaneet kuningatarta Kenilworthiin. +Aatelismiehet, jotka olivat kiiruhtaneet edelle ja jotka siis olivat +pukeutuneet tätä juhlallista tilaisuutta varten, jäivät sinne. Mutta +kun useimmat heistä olivat syntyperältään ja arvoltaan alhaisempia kuin +poistuneet, pysyttelivät he kunnioittavan matkan päässä Elisabetin +valta-istuimesta. Kuningattaren terävä silmä eroitti pian +Raleighin toisten joukosta sekä pari kolme muuta, jotka hän tunsi +henkilökohtaisesti, ja hän viittasi heti heitä lähenemään ja puhutteli +heitä hyvin armollisesti. Etenkin Raleigh, jonka viittaseikkailun +samoin kuin runon lausumisenkin kuningatar vielä muisti, sai sangen +suosiollisen vastaanoton; ja häneltä Elisabet enimmäkseen kyselikin +salissa näkyväin henkilöitten nimeä ja arvoa. Näihin tiedusteluihin +vastasi Raleigh tarkasti, mutta samalla joskus leikillisen ivallisesti, +mistä Elisabet näytti olevan hyvin huvitettu. »Ja kuka on tuo +talonpoikamainen mies tuolla?» kysyi kuningatar, katsahtaen +Tressilianiin, jonka tahrainen puku tässä tilaisuudessa suuresti +himmensi hänen kauniita kasvojaan. + +»Runoilija, Teidän Majesteettinne luvalla», vastasi Raleigh. + +»Olisipa minun pitänyt arvata se hänen huolimattomasta puvustaan», +virkkoi Elisabet. »Olen nähnyt runoilijoita, jotka olivat niin +ajattelemattomia, että heittivät viittansa vesilätäköihin.» + +»Se tapahtui varmaankin silloin, kun aurinko oli huikaissut sekä heidän +silmänsä että heidän järkensä», vastasi Raleigh. + +Elisabet hymyili ja jatkoi -- »Minä kysyin sen huolimattoman miehen +nimeä, ja Te ilmoititte minulle vain hänen ammattinsa.» + +»Tressilian on hänen nimensä», sanoi Raleigh vastenmielisesti, sillä +hän ei aavistanut mitään hyvää ystävälleen sävystä, jolla kuningatar +hänestä puhui. + +»Tressilian!» huudahti Elisabet. »Oo, tarinamme Menelaus. No, onpa hän +pukeutunut tavalla, joka auttaa sangen suuresti ymmärtämään hänen +kauniin, petollisen Helenansa menettelyä. Ja missä on sitten Farnham, +tai mikä hänen nimensä nyt olikaan -- se Leicesterin kreivin palvelija, +tarkoitan -- tämän devonshirelaisen lemmenseikkailun Paris?» + +Vielä vastenmielisemmin nimitti Raleigh Varneyn ja osoitti, kuka hän +oli; Varneyn räätäli oli tehnyt kaikki, mitä hänen taitonsa suinkin +saattoi tehdä hänen ulko-asunsa somistamiseksi; ja ell'ei hän ollutkaan +erikoisen miellyttävän näköinen, niin korvasi sitä puutetta hänen +terävä vaistonsa ja tottunut hieno käytöstapansa. + +Kuningatar silmäili vuoroin toista, vuoroin toista ja virkkoi: »Tämä +sama runollinen herra Tressilian, joka on nähtävästi liian oppinut +muistaakseen, kenen läheisyydessä hän on, kuuluu varmaankin niihin, +joista Geoffrey Chaucer sanoo niin sattuvasti: 'Viisaimmat oppineet +eivät aina ole viisaimpia ihmisiä!' Muistan, että tuo Varney on aika +liukaskielinen veijari. Minä uumoilen, että sillä kauniilla +karkulaisella oli hieman syytä rikkoa sanansa.» + +Tähän ei Raleigh uskaltanut vastata mitään, koska hän tajusi, miten +vähän hän hyödyttäisi Tressiliania vastustamalla kuningattaren +ajatuksia; eikä hän ollut lainkaan selvillä, olisiko lopultakin paras +seikka, mikä Tressilianille saattaisi tapahtua, se, että kuningatar +kerta kaikkiaan valtansa nojalla ratkaisisi tämän asian, johon hän +huomasi Tressilianin ajatusten hellittämättömän, peloittavan lujasti +kiintyneen. Näiden mietteiden risteillessä hänen vilkkaissa aivoissaan, +avautui salin alapään ovi, ja Leicester palasi useiden sukulaistensa ja +puoluelaistensa seuraamana. + +Kreivi oli nyt kokonaan puettu valkeaan; hänen kenkänsä olivat valkeaa +samettia; hänen sukkansa valkeaa silkkiä, hänen kaationsa valkeaa +samettia, jonka alta reiden keskikohdalle röyhelletyistä halkeamista +näkyi hopeakangasta; hänen päällysnuttunsa hopeakangasta, kiinteä takki +valkeaa, hopealangoin ja helmin kirjailtua samettia; hänen vyönsä ja +tuppensa valkeaa, kultanastoin koristettua samettia; hänen tikarissaan +ja miekassaan oli kultaiset ponnet ja oli niihin muutoinkin kultaa +tuhlattu; ja kaiken yllä huljui väljä valkosilkkinen viitta, jonka +kultakirjainen reunus oli jalkaa leveä. Sukkanauhan ritarikunnan +kaulakoriste ja sininen sukkanauha itse hänen polvessaan täydensivät +Leicesterin kreivin loistavan puvun, joka sopi niin erinomaisesti hänen +solakkaan vartaloonsa, hänen miellyttävään elehtimiseensä, hänen +ruumiinsa oivallisiin suhteisiin ja hänen hienoihin kasvonpiirteihinsä, +että kaikki, jotka hänet näkivät, myönsivät hänet kauneimmaksi +mieheksi, minkä he olivat koskaan tavanneet. Sussex ja muut ylimykset +olivat hekin komeassa asussa, mutta loistossa ja ulkomuodon suloudessa +voitti Leicester heidät kaikki ylivoimaisesti. + +Elisabet tervehti häntä erinomaisen suosiollisesti. »Meillä olisi +kuitenkin suoritettavana muuan kuninkaallisen oikeutemme alalle kuuluva +teko», sanoi hän sitten. »Siinä on kysymyksessä asia, joka kiinnittää +meidän mieltämme sekä naisena että englantilaisen kansamme äitinä ja +suojelijana.» + +Tahtomattaankin värähti Leicester kauhusta kumartaessaan syvään ja +vakuuttaessaan alttiuttaan hänen kuninkaallisten käskyjensä +tottelemisessa; ja sama kylmä puistatus kävi läpi Varneynkin, jonka +katse (minkä hän harvoin sinä iltana käänsi isännästään) heti huomasi +Leicesterin ilmeen muuttumisesta, niin heikko kuin se olikin, mistä +kuningatar puhui. Mutta Leicester oli vääntänyt päätöksensä asteelle, +jonka hän nurjassa valtiotaidossaan oli katsonut välttämättömäksi; ja +kun Elisabet lisäsi: »Me puhumme Varneyn ja Tressilianin asiasta -- +onko se rouva saapunut tänne, herra kreivi?» oli hänen vastauksensa +heti valmis: -- »Ei, Teidän armollinen Majesteettinne.» + +Elisabet rypisti kulmakarvojaan ja puristi huulensa yhteen. +»Käskymmehän oli selvä ja ehdoton, herra kreivi», iski hän. + +»Ja sitä olisi toteltu, armollinen Valtijattareni», vastasi Leicester, +»vaikka se olisi ollut esitetty keveimmänkin toivomuksen muodossa. +Mutta -- Varney, käy tänne -- tämä aatelismies on selittävä Teidän +Majesteetillenne, miksei se nainen» (hän ei voinut pakottaa kapinoivaa +kieltänsä lausumaan sanoja -- hänen puolisonsa) »ole voinut ilmestyä +Teidän Majesteettinne kasvojen eteen.» + +Varney läheni ja selitti epäröimättä, minkä hän muuten varmasti +uskoikin, ettei kysymyksessä oleva nainen (ei hänkään uskaltanut +Leicesterin kuullen sanoa häntä vaimokseen) mitenkään ollut voinut +saapua hänen majesteettinsa nähtäville. + +»Tässä todistavat», jatkoi hän, »muuan korkeasti oppinut lääkäri, jonka +taidon ja rehellisyyden armollinen herrani Leicesterin kreivi hyvin +tuntee, ja eräs kunniallinen ja harras protestantti, vakava ja +luotettava mies, Anton Foster, jonka talossa mainittu rouva nykyään +oleskelee, että hän tällä hetkellä potee sairautta, mikä ehdottomasti +estää hänet kulkemasta sellaista matkaa kuin on Oxfordin lähistöltä +tähän linnaan.» + +»Se muuttaa asian», vastasi kuningatar, ottaen todistuksen käteensä ja +silmäillen sitä. -- »Astukoon Tressilian esiin. -- Herra Tressilian, me +surkuttelemme suuresti Teidän asemaanne, etenkin kun Teidän sydämenne +näyttää syvästi kiintyneen tähän Amy Robsartiin eli Varneyhin. Meidän +valtamme voi Jumalan armosta ja rakastavan kansamme alttiista +kuuliaisuudesta paljon, mutta on kuitenkin rajoja, joiden yli se ei voi +mennä. Me emme esimerkiksi voi määrätä nuoren, kevytmielisen tytön +tunteiden suuntaa emmekä pakottaa häntä pitämään enemmän terävästä +älystä ja oppineisuudesta kuin hovimiehen koreasta nutusta; emme +myöskään voi poistaa sairautta, joka nyt näyttää tätä rouvaa vaivaavan, +niin ettei hän sellaisen onnettomuuden takia ole voinut saapua tänne +hoviimme, kuten olimme käskeneet. Tässä ovat muutoin sen lääkärin, joka +häntä hoitaa, ja sen kunnioitettavan herran, jonka talossa hän asustaa, +antamat todistukset hänen tilastaan.» + +»Teidän Majesteettinne armollisella luvalla puhuen», lausui Tressilian +hätäisesti ja levottomana kuningatarta vastaan harjoitetun petoksen +seurauksista, unohtaen ainakin osaksi Amylle antamansa lupauksen, »nämä +todistukset eivät ilmaise asian oikeata laitaa.» + +»Kuinka, herra!» huudahti kuningatar. -- »Epäilettekö Te herra +Leicesterin sanaa! Mutta me kuuntelemme Teitä kärsivällisesti. Meidän +edessämme pitää kuultaman halvintakin alamaistamme yhtä hyvin kuin +ylhäisintäkin, ja tuntemattomintakin yhtä hyvin kuin suosituintakin; +sentähden saatte Te esittää asianne vapaasti, mutta varokaakin +puhumasta sellaista, jota ette voi todistaa! Ottakaa nämä todistukset +omaan käteenne, tutkikaa niitä huolellisesti ja sanokaa sitten +rohkeasti, voitteko vastustaa niiden todenperäisyyttä ja millä syillä.» + +Kuningattaren puhuessa muistui yhtäkkiä hänen lupauksensa ja kaikki sen +seuraukset onnettoman Tressilianin mieleen, ja kun se ehkäisi hänet +noudattamasta luonnollista haluaan paljastaa valhe, jonka hän omiin +silmiinsä luottaen tiesi valheeksi, teki se samalla hänen ilmeensä ja +käyttäytymisensä niin epävarmaksi ja levottomaksi, että Elisabet ja +kaikki läsnä-olijat saivat hänestä sen takia hyvin huonon käsityksen. +Hän väänteli ja käänteli papereita käsissään aivan kuin vähäjärkinen, +joka ei olisi kyennyt käsittämään niiden sisältöä. Kuningattaren +kärsimättömyys alkoi tulla ilmeiseksi. -- »Te olette kuullakseni +oppinut», virkkoi hän, »vieläpä huomattavakin oppinut, mutta Te +näytätte saavan ihmeellisen hitaasti selkoa kirjoituksesta. -- Mitä nyt +sanotte, ovatko nämä todistukset vääriä vaiko eivät?» + +»Armollinen kuningatar», änkytti Tressilian, ilmeisesti hädissään ja +neuvottomana, koska hän ei voinut toiselta puolen myöntää oikeaksi +todistusta, joka hänen ehkä olisi pakko myöhemmin kumota, eikä taas +toiselta puolen rikkoa Amylle antamaansa lupausta, vaan suoda hänelle +sen mukaisesti aikaa ajaa asiaansa omalla tavallaan. -- »Armollinen +kuningatar -- Armollinen kuningatar -- Teidän Majesteettinne vaatii +minua hyväksymään todistusta, mikä niiden tulisi osoittaa oikeaksi, +joilla siitä on hyötyä.» + +»Oletpa Sinä, Tressilian, yhtä turhantarkka kuin runollinenkin», sanoi +kuningatar, katsahtaen häneen kärsimättömänä; »minusta nähden pitäisi +todistusten, jotka on esitetty sen jalon kreivin läsnäollessa, kenelle +tämä linna kuuluu, ja joiden todenperäisyydestä hänen kunniansa on +takuussa, pätemän Sinullekin. Mutta koska Sinä nyt kerran haluat olla +niin muodollinen -- Varney, tai pikemminkin herra Leicester, sillä asia +muuttuu nyt Teidän asiaksenne» (nämä sanat, niin ohimennen kuin ne +lausuttiinkin, kävivät läpi kreivin luiden ja ytimien), »miten voitte +osoittaa nämä todistukset oikeiksi?» + +Varney kiiruhti vastaamaan ennen Leicesteriä: -- »Jos Teidän +Majesteettinne suvaitsee, tämä nuori Oxfordin kreivi, joka on tässä +läsnä, tuntee herra Anton Fosterin henkilökohtaisesti sekä hänen +käsi-alansa.» + +Oxfordin kreivi, nuori elostelija, jolle Foster oli useammin kuin +kerran lainannut rahoja suunnatonta korkoa vastaan, myönsi näin +kysyttäessä tuntevansa hänet varakkaaksi ja riippumattomaksi +vapaatalolliseksi, jolla otaksutaan olevan paljon rahoja, sekä vahvisti +hänelle näytetyn todistuksen kirjoitetuksi hänen käsi-alallaan. + +»Ja kuka puhuu tohtorin todistuksen puolesta?» kysyi kuningatar. +»Alasco näkyy hänen nimensä olevan?» + +Masters, hänen majesteettinsa henkilääkäri, myönsi (sitäkin mieluummin, +kun hän vielä muisti Say's Courtin töykeän vastaanoton, ja kun +hän tällä todistuksellaan uskoi hyödyttävänsä Leicesteriä ja +vahingoittavansa Sussexin kreiviä ja hänen puoluettaan) hyvin usein +neuvotelleensa tohtori Alascon kanssa sairastapauksista ja mainitsi +hänen olevan erinomaisen oppineen, jopa salatietoisenkin miehen, jonka +harjoittama lääkärintoimi ei kuitenkaan käynyt aivan säännöllistä uraa. +Huntingdonin kreivi, Leicesterin lanko, ja vanha Rutlandin kreivitär +kehuivat häntä tavattomasti ja molemmat muistivat he hänen kauniin, +kevyen italialaisen käsi-alansa, jolla hän kirjoitti määräyksensä ja +joka oli aivan samaa kuin nyt esitetyssä todistuksessakin. + +»Nyt, toivoakseni, on tämä asia ratkaistu, herra Tressilian», virkkoi +kuningatar. »Meidän aikomuksemme on vielä tänä iltana ryhtyä +toimenpiteisiin, jotka saavat vanhan ritari Hugh Robsartin katselemaan +tätä avioliittoa hiukan suosiollisemmin silmin. Te olette tehnyt +velvollisuutenne melkein liiankin häikäilemättömästi; mutta me emme +olisi nainen, ellemme säälisi haavoja, jotka totinen rakkaus iskee; +niin että me annamme rohkeutenne anteeksi ja unohdamme nuo Teidän +puhdistamattomat saappaannekin, jotka lemullaan ovat melkein estäneet +herra Leicesterin vaatteiden hyvät tuoksut tuntumasta.» + +Näin puhui Elisabet, jonka haju-aistin herkkyys kuului hänen +luonteellisimpiin ominaisuuksiinsa, niinkuin kävi selville aikoja +myöhemminkin, kun hän poisti Essexin läheisyydestään samanlaisen tämän +saappaita koskevan syytöksen nojalla kuin sekin, jonka hän nyt lausui +Tressilianin jalkineista. + +Mutta Tressilian oli tällä välin ennättänyt koota ajatuksensa, niin +hämmästynyt kuin hän ensi alussa olikin siitä rohkeasta valheesta, jota +niin häikäilemättömästi yhä puolustettiin ja käytettiin hänen omien +silmiensä todistusta vastaan. Hän syöksähti eteenpäin, polvistui ja +tarttui kuningattaren hameen helmaan. »Niin totta kuin Te olette +kristitty nainen», puhui hän kiihkeästi, »Teidän Majesteettinne, niin +totta kuin Te olette kruunattu kuningatar, jonka tulee jakaa oikeutta +yhtäläisesti kaikille alamaisilleen -- niin totta kuin Te itse toivotte +tulevanne kuulluksi (minkä Jumala Teille suokoon) sen viimeisen +tuomio-istuimen edessä, jolle meidän on kerran kaikkien tehtävä tili +teoistamme, myöntykää erääseen pieneen pyyntööni! Älkää ratkaisko tätä +asiaa näin nopeasti. Antakaa minulle vain kaksikymmentäneljä tuntia +käytettäväkseni ja minä olen sen lyhyen ajan kuluttua näyttävä ja +todistava, että nämä paperit, jotka väittävät sen onnettoman naisen +makaavan sairaana Oxfordin lähistöllä, puhuvat helvetillistä valhetta!» + +»Päästäkää laahukseni, herra!» huudahti Elisabet, jota hänen +kiihkeytensä peljästytti, niin paljon kuin hänessä olikin leijonaa +vähistä säikähtyäkseen; »se miesparka on varmaankin menettänyt järkensä +-- tuon näppärän lurjuksen, kummipoikani Harringtonin, täytyy suoda +hänelle tilaa Raivoisasta Rolandista sepittämissään säkeissä! -- Mutta +kuitenkin, tuon valon kautta, hänen pyyntönsä kiivaudessa on jotakin +outoa. -- Puhu, Tressilian; mitä teet sitten, ellet Sinä näiden +kahdenkymmenen neljän tunnin kuluttua voi todistaa vääräksi niin +juhlallisesti vahvistettua tosi-asiaa kuin sen rouvan sairautta?» + +»Minä lasken pääni mestauspölkylle», vastasi Tressilian. + +»Joutavia!» virkkoi kuningatar. »Kautta Jumalan kirkkaan päivän! Sinä +puhut mielipuolen tavoin. Kenen pää putoaa Englannissa muutoin kuin +Englannin lain oikeasta tuomiosta? -- Minä kysyn Sinulta, mies -- jos +Sinä kykenet minua ymmärtämään -- esitätkö minulle, jos epäonnistut +tässä mahdottomassa yrityksessäsi, hyviä ja riittäviä syitä +selittääksesi, miksi siihen ryhdyt?» + +Tressilian vaikeni ja epäröi jälleen; sillä hän tunsi nyt selvästi, +että jos Amy pyydetyllä väli-ajalla sopisi puolisonsa kanssa, tekisi +hän siinä tapauksessa hänelle mitä pahimman ja tuhoisimman palveluksen +uudelleen paljastamalla koko jutun Elisabetille ja osoittamalla tämän +terävänäköisen ja epäluuloisen ruhtinattaren joutuneen väärien +todistusten ja valheiden uhriksi. Tämän väistämättömän pulman +tajuaminen teki hänen ilmeittensä, äänensä ja käyttäytymisensä +levottomuuden ja rauhattomuuden yhä huomattavammaksi; hän epäröi, +katsahti maahan, ja kun kuningatar oli ankarasti, leimuavin silmin +toistanut kysymyksensä, vastasi hän katkonaisin, sopertavin sanoin: +»Ehkäpä -- en minä nyt sentään aivan varmaan -- jos erinäiset tapaukset +-- sattuvat -- niin voisin minä sitten -- selittää ne syyt ja perusteet +-- joiden mukaan minä olen menetellyt.» + +»Kautta kuningas Henrikin sielun!» virkkoi kuningatar, »tämä on joko +ilmeisintä hourupäisyyttä tai suoraa konnuutta! -- Kuulehan, Raleigh, +ystäväsi on aivan liian pindarosmainen tähän saliin. Toimita hänet pois +ja vapauta meidät hänen läheisyydestään, muutoin hänen kävisi yhä +huonommin; sillä hänen henkensä lennähdykset ovat aivan liian +hillittömiä muualle kuin Parnassolle tai Pyhän Luukkaan sairaalaan. +Mutta tule itse heti takaisin, kun olet ensin vienyt hänet sopivaan +suojaan. -- Olisimmepa tosiaankin mielellämme halunneet nähdä +kaunottaren, joka on voinut saada tuonlaista tuhoa aikaan viisaan +miehen aivoissa!» + +Tressilian aikoi jälleen puhutella kuningatarta, mutta Raleigh +keskeytti hänet saamaansa käskyä totellen ja vei hänet Blountin avulla +puoliväkisin salista, koska hänkin alkoi uskoa Tressilianin pitemmän +viipymisen siellä enemmän vahingoittavan kuin hyödyttävän hänen +asiaansa. + +Heidän saavuttuaan etuhuoneeseen pyysi Raleigh Blountia viemään +Tressilianin Sussexin kreivin seuralaisille varattuun asuntoon ja +tarpeen vaatiessa asettamaan vartijan hänen ovelleen. + +»Tämä hillitön intohimo», sanoi hän, »ja nähtävästi myös sanoma hänen +rakastettunsa sairaudesta ovat kokonaan hämmentäneet hänen muutoin niin +mainion järkensä. Mutta se menee ohi, jos hän vain saa olla rauhassa. +Älä millään ehdolla päästä häntä ulos; sillä hän on nyt jo kovasti +Hänen Korkeutensa vihoissa, ja jos kuningatarta vielä ärsytettäisiin, +voisi ystäväparkamme saada pahemman säilytyspaikan ja ankarammat +vartijat.» + +»Minustakin tuntui hän aivan mielipuolelta», vastasi Niklas +Blount, katsahtaen alas tulipunaisiin sukkiinsa ja keltaisiin +nauharuusukkeihinsa, »kun näin hänen yhä vain pitävän noita kirottuja +saappaitaan, jotka lemusivat niin pahalta Hänen Majesteettinsa +sieraimiin. -- Minä toimitan hänet ensin talteen, ja tulen heti +takaisin. -- Mutta, Walter, kysyikö kuningatar, kuka minä olin? -- +Nähdäkseni heitti hän minuun pienen silmäyksen.» + +»Kaksikymmentä -- kaksikymmentä silmäystä hän heitti, ja minä kerroin +hänelle kaikki, kuinka urhea sotilas Sinä olit ja kuinka -- Mutta +Jumalan nimessä, toimita nyt tuo Tressilian jo pois!» + +»Kyllä toimitan -- kyllä toimitan», myönteli Blount; »mutta arvelenpa +nyt, ettei tämä hovi-elämä ole lopultakaan niin huonoa ajanvietettä +kuin luulisi. Me pääsemme täällä vielä korkealle, Walter, kunnon +poikaseni. Sinä sanoit siis, että minä olin urhea sotilas ja -- mitä +vielä, rakas Walter?» + +»Sanomattoman suuri -- aasi. -- Mutta lähde nyt jo Herran nimeen!» + +Tressilian seurasi sen enempää vastustelematta ja riitelemättä Blountia +tai oikeammin salli itseään opastettavan Raleighin asuntoon, missä +hänet sijoitettiin erääseen palvelijalle aijottuun vaatekomeroon +pienelle kenttävuoteelle. Hän näki liiankin selvään, etteivät mitkään +puheet voisi nyt hankkia hänelle ystäväinsä apua eikä myötätuntoa, +kunnes se aika, joksi hän oli lupautunut pysymään toimettomana, olisi +kulunut loppuun ja hän voisi joko selittää heille koko asian tai luopua +kaikista perusteista ja toiveista vaikuttaa Amyn kohtaloihin, jos tämä +olisi sillä välin ennättänyt asettua sovinnolliselle kannalle +mieheensä. + +Vain suurilla vaikeuksilla ja suostuttelemalla Blountia hyvin +kärsivällisesti ja lempeästi pelastui hän siitä häpeästä ja +nöyryytyksestä, että kaksi Sussexin väkevintä huovia olisi tuotu hänen +huoneeseensa vartijoiksi. Vihdoin tyytyi kuitenkin Niklas, nähtyään +hänen kauniisti lepäävän kenttävuoteellaan ja pari kertaa tukevasti +potkaistuaan ja yhtä tukevasti kirottuaan saappaita, joita hänen +hiljattain herännyt keikarimaisuutensa piti valtavana vaikuttimena, +elleikään suoranaisena syynä hänen ystävänsä sairauteen, aivan +yksinkertaisesti telkeämään onnettoman Tressilianin kammion oven. + +Näin olivat siis Tressilianin urhoolliset ja epäitsekkäät yritykset +pelastaa naista, joka kohteli häntä kiittämättömästi, tähän asti +johtaneet vain siihen, että hänen hallitsijattarensa oli vihastunut +häneen ja että hänen ystävänsä pitivät häntä tuskin täyttä hullua +parempana. + + + + +XIV Luku. + + + Viisainkin erehtyypi hallitsija. + Ja käsi kuninkaan se ritarmiekan + Olalle heittiönkin usein laskee, + Min merkintä ois teloittajan tointa. + Niin -- parastaan koittaa kuningas, ja me + Vastaamme tahdosta, ei tuloksista. + + _Vanha Näytelmä_. + +»On tosiaankin surullista», virkkoi kuningatar Tressilianin poistuttua, +»nähdä viisaan ja oppineen miehen järjen noin säälittävästi +sekaantuvan. Mutta tämä hänen mielenhäiriönsä julkinen esiintyminen +näyttää meille hänen muka kärsimänsä vääryyden ja hänen syytöksensä +perättömiksi; ja sentähden, hyvä herra Leicester, muistamme me nyt +Teidän aikaisempaa anomustanne uskollisen palvelijanne Varneyn suhteen, +jonka oivalliset lahjat ja alttius, samalla kun ne hyödyttävät Teitä, +ansaitsevat myös vastaavan palkinnon meiltä, koska me hyvin tiedämme, +että Te, herra kreivi ja kaikki Teidän miehenne olette minun hartaita +ja luotettavia palvelijoitani. Ja me suomme Varneylle sen kunnian +sitäkin mieluisammin, kun me olemme vieraana täällä Teidän kattonne +alla, ja me pelkäämme, liian suurta puuhaa ja vaivaa tuottavana +vieraana, ja kun me myöskin tahdomme tyydyttää sitä vanhaa kunnon +devonilaista ritaria Hugh Robsartia, jonka tyttären hän on nainut, ja +kun me toivomme sillä erikoisen armomme osoituksella, johon nyt aijomme +ryhtyä, sovittavamme hänet vävynsä kanssa. -- Miekkanne, herra +Leicester.» + +Kreivi päästi miekkansa ja pitäen sitä kärjestä, ojensi polvistuen +kahvan Elisabetille. + +Kuningatar otti sen hitaasti, veti sen tupesta ja ympärillä seisovain +naisten kääntäessä silmänsä pois joko todellisen tai teeskennellyn +peljästyksen valtaamina, katseli hän uteliaasti säkenöivän terän +kiiltoa ja kauniita korkokaiverruksia. + +»Jos minä olisin mies», sanoi hän sitten, »niin luulenpa, ettei kukaan +esi-isistäni olisi rakastanut miekkaa hartaammin kuin minä. Minä +katselen sitä niin mielelläni ja minä voisin järjestää hiuksiani ja +kohentaa niiden koristeita tällaisen teräskuvastimen edessä kuin +tämäkin -- kuten se haltijatarkin, josta olen lukenut jossakin +italialaisessa runoelmassa -- olisipa kummipoikani Harrington nyt +täällä, niin osaisi hän lausua minulle sen kohdan. -- Rikhard Varney, +lähestykää ja polvistukaa. Nimessä Jumalan ja Pyhän Yrjänän lyömme me +Sinut ritariksi! Ole Uskollinen, Urhoollinen ja Onnellinen! -- Nouskaa, +ritari Rikhard Varney.» + +Varney nousi ja vetäytyi sivulle, syvään kumarrettuaan +hallitsijattarelle, joka oli suonut hänelle niin suuren kunnian. + +»Kannusten kiinnittäminen ja muut juhlamenot suoritettakoot huomenna +linnan kirkossa», jatkoi kuningatar; »sillä me aijomme antaa ritari +Rikhard Varneylle toverin siihen ylevään tilaisuuteen. Ja koska me emme +haluaisi jakaa sellaista arvoa puolueellisesti, täytyy meidän +neuvotella asiasta serkkumme Sussexin kanssa.» + +Tämä jalo kreivi, joka aina Kenilworthiin saapumisestaan, niin, aina +tämän retken alusta asti oli ollut Leicesteriin nähden alemmassa +asemassa, piti nytkin närkästynyttä katsantoa -- mikä ei ollut jäänyt +huomaamatta kuningattarelta, joka toivoi lauhduttavansa hänen +tyytymättömyytensä ja joka halusi nyt kuten aina seurata valtioviisasta +tasapainojärjestelmäänsä suomalla hänelle tai hänen puolueelleen jonkun +erikoisen armonosoituksen hetkellä, jolloin sen arvo oli sitäkin +suurempi, kun se tuli juuri hänen kilpailijansa näennäisesti +täydellisen voiton jälkeen. + +Kuningattaren käskystä lähestyi Sussex kiireesti valta-istuinta, ja kun +häneltä kysyttiin, kenelle seuralaisistaan, jalosyntyiselle ja +muutenkin ansiokkaalle, hän mieluimmin soisi ritarilyönnin kunnian, +vastasi hän pikemmin rehellisesti kuin viisaasti, että hän olisi +rohjennut puhua Tressilianin puolesta, jota hänen oli nähdäkseen +kiittäminen hengestään, joka oli mainio sotilas ja oppinut ja joka sen +lisäksi oli kunnianarvoista, tahratonta sukuperää, »ellen pelkäisi», +jatkoi hän, »tämän illan tapausten --» ja sitten hän vaikeni. + +»Minua ilahuttaa, että Teidän Jaloutenne on niin huomaavainen», virkkoi +Elisabet; »tämän illan tapaukset tekisivät meidätkin alamaistemme +silmissä yhtä mielettömäksi kuin sen hourupäisen mies-parankin -- sillä +me emme usko hänen käytöksensä johtuneen pahuudesta -- jos me nyt +valitsisimme tämän hetken osoittaaksemme hänelle erikoista +suosiotamme.» + +»Siinä tapauksessa», jatkoi Sussexin kreivi hieman nolona, »sallinee +Teidän Majesteettinne minun esittää tallimestarini Niklas Blountin, +vanhan nimen ja sievän kartanon omistajan, joka on palvellut Teidän +Majesteettianne sekä Skotlannissa että Irlannissa ja tuonut sieltä +ruumiissaan verisiä, kunnialla saatuja ja kunnialla maksettuja merkkejä +uskollisuudestaan.» + +Kuningatar ei voinut olla keveästi kohauttamatta olkapäitään tälle +toisellekin ehdotukselle; ja Rutlandin herttuatar, joka luki +kuningattaren koko käyttäytymisestä, että hän oli toivonut Sussexin +nimittävän Raleighin ja siten tekevän hänelle mahdolliseksi noudattaa +omaa mielitekoaan sekä hänen suositteluaan, odotti vain kuningattaren +vastausta kreivin esitykseen ja sanoi sitten toivovansa, että koska +näiden kahden jalon ylimyksen on jo sallittu esittää omat ehdokkaansa, +hänellekin läsnäolevain naisten edustajana annettaisiin sama armo. + +»Enpä olisi nainen, jos moisen pyynnön epäisin», vastasi kuningatar +hymyillen. + +»Siis pyydän minä», jatkoi herttuatar, »näiden kauniiden naisten +nimessä teidän Majesteettianne suomaan ritari-arvon Walter Raleighille, +jonka syntyperä, aseteot ja alttius palvelemaan meidän sukupuoltamme +sekä miekalla että kynällä ennen muita ansaitsevat tämän kunnian.» + +»Paljon kiitoksia, kauniit naiset», sanoi Elisabet, jälleen hymyillen, +»teidän pyyntöönne suostutaan, ja siitä kohteliaasta Viitattomasta +Junkkarista on teidän toivomuksenne mukaan tuleva kelpo Ritari +Viitaton. Astukoot molemmat ritarinarvon tavoittelijat tänne.» + +Blount ei ollut vielä palannut Tressiliania viemästä ja hoitelemasta; +mutta Raleigh astui esiin ja sai polvistuneena Neitseellisen +Kuningattaren kädestä kunnianimen, jota ei ole milloinkaan suotu +ansiokkaammalle eikä mainiommalle miehelle. + +Vähän tämän jälkeen astui Niklas Blountkin saliin, ja kiireisesti +ilmoitti hänelle Sussex, joka tapasi hänet ovella, kuningattaren +armollisen aikomuksen hänen suhteensa, sekä että hänen tuli nyt +lähestyä valtaistuinta. On sekä naurettavaa että säälittävää nähdä, +kuten joskus tapahtuu, tervejärkisen, kelpo miehen joutuvan kauniin +naisen kiemailun tai jonkun muun syyn takia turhamaisen koreiluhalun +uhriksi, se kun sopii vain reippaille nuorukaisille ja niille, joille +tottumus on tehnyt sen toiseksi luonnoksi. Blount-parka oli nyt +joutunut tähän tilaan. Hänen päänsä oli jo kokonaan pyörällä +hänen tavattoman komeutensa tietoisuudesta ja luulotellusta +välttämättömyydestä käyttäytyä pukunsa loiston mukaan; ja nyt +tämä odottamaton ylennys täydensi hänen hiljattain heränneen +keikarimaisuushenkensä voiton hänen yksinkertaisesta luonnostaan ja +muutti suoran, rehellisen, kunnioitettavan miehen mitä naurettavimmaksi +narriksi. + +Ritariksi pyrkijä astui salin poikki, jonka koko pituus hänen oli +onnettomuudekseen kuljettava, ja väänsi jalkateräänsä niin innokkaasti +ulospäin, että hän joka askeleella työnsi esiin säärensä leveimmän +puolen ja sai sen siten suuresti näyttämään vanhanaikaiselta, +kaarevakärkiseltä pöytäveitseltä sivultapäin katsottuna. Muukin hänen +esiintymisensä oli sopusoinnussa tämän onnettoman käymistavan kanssa; +ja hänen kasvoillaan kuvasteleva, hätäilevä pelko ja tyytyväisyys +muodostivat kaiken muun kanssa niin sanomattoman hullunkurisen näyn, +etteivät Leicesterin ystävät voineet hillitä nauruntyrskähdyksiään ja +ettei moni Sussexin puoluelainenkaan saattanut olla niihin yhtymättä, +vaikka he olivatkin vähällä syödä kiukusta kyntensä. Sussex itsekin +menetti kaiken kärsivällisyytensä, eikä voinut olla kuiskaamatta +ystävänsä korvaan: »Vieköön Sinut piru! Etkö Sinä osaa kävellä +oikean miehen ja sotilaan tavoin?» huudahdus, joka sai vain kunnon +Blountin hätkähtämään ja pysähtymään, kunnes silmäys keltaisiin +nauharuusukkeihin ja tulipunaisiin sukkiin jälleen palautti hänen +itseluottamuksensa, jolloin hän urheasti jatkoi samaa käymistapaansa +kuin ennenkin. + +Kuningatar antoi Blount-paralle ritarinarvon ilmeisen vastenmielisesti. +Tämä älykäs ruhtinatar tajusi selvästi, mitenkä tarpeellista oli +noudattaa suurta varovaisuutta ja säästeliäisyyttä näitä kunnianimiä +jaellessa, joita hänen jälkeensä valta-istuimelle nousseet Stuartit +tuhlailivat älyttömän anteliaasti, siten suuresti alentaen niiden +arvoa. Tuskin oli Blount noussut jälleen seisaalleen ja poistunut, kun +kuningatar kääntyi Rutlandin herttuattaren puoleen. »Meidän naisellinen +vaistomme», virkkoi hän, »rakas Rutland, on paljoa terävämpi kuin +noiden ylpeileväin takki- ja kaationiekkain. Näethän, noista kolmesta +ritarista on vain Sinun ehdottamasi sitä oikeata metallia, johon +kannatti lyödä ritarileima.» + +»Herra Rikhard Varneylla, Leicesterin kreivin ystävällä on varmaan +ansionsa hänelläkin», vastasi herttuatar. + +»Varneylla on viekkaat kasvot ja lipeä kieli», virkkoi kuningatar. +»Pelkäänpä hänen piankin osoittautuvan aika lurjukseksi -- mutta lupaus +oli jo vanhaa perua. Sussexin kreivi on varmaan myöskin kadottanut +järkensä, kun hän tulee ehdottamaan minulle ensin sellaista mielipuolta +kuin Tressiliania ja sitten sellaista moukkamaista narria kuin se +toinen. Minä vakuutan, Rutland, että kun se mies oli tuossa polvillaan +edessäni muikistellen ja maikistellen suutaan aivan kuin olisi siellä +ollut kuumaa puuroa, oli minulla tuska ja työ pidättäytyä iskemästä +häntä kalloon olkapään koskettamisen sijasta.» + +»Teidän Majesteettinne antoi hänelle tuiman ritarilyönnin», sanoi +herttuatar; »me, jotka seisoimme hänen takanaan, kuulimme terän +kolahtavan hänen solisluuhunsa, ja se miesparka kyyristyi itsekin kuin +olisi se kovastikin koskenut.» + +»En voinut sille mitään, rakas herttuatar», sanoi kuningatar nauraen, +»mutta me lähetämme tämän herra Niklaan Irlantiin tai Skotlantiin tai +minne tahansa, vapauttaaksemme hovimme niin vanhanaikaisesta ritarista; +hän voi olla kylläkin mainio sotilas tappelutantereella, vaikka hän +onkin täydellinen aasi juhlasalissa.» Keskustelu muuttui sitten +yleisemmäksi, ja pian kaikui käsky pitopöytään. + +Tätä kehoitusta totellen oli seurueen kulkeminen linnan sisäpihan +poikki päästäkseen uutisrakennuksiin järjestettyyn avaraan +ruokailuhuoneeseen, johon oli harvinaisen tilaisuuden kunniaksi katettu +tuhlailevan komea illallinen. + +Suuret kaapit olivat täpösen täynnä mitä erilaisimpia ja mitä komeimpia +astioita, toiset niistä hyvin aistikkaita, toiset ehkä rumuutta +lähentelevän omituisia niin muodoiltaan kuin koristelultaankin, mutta +kaikki upeita ja loistavia sekä työn hienouden että aineen jalouden +puolesta. Niinpä koristi pääpöytää perlemutista tehty laivan muotoinen +mauste-asetin, johon oli ahdettu hopeaa ja kaikenlaista sotaista sälyä +ja koristusta, ankkureja, purjeita ja kuusitoista tykkiä. Se kuljetti +pallon varassa liihoittelevaa onnen jumalatarta, jolla oli lippu +kädessään. Toinen mausteasetin oli taas muovaeltu hopeaan muhkean +joutsenen näköiseksi. Jottei ritarejakaan unohdettaisi kaiken sen +komeuden keskellä, upeili pöydällä myös hopeainen Pyhä Yrjänä niissä +varustuksissa ja aseissa, joissa hänet yleisesti kuvattiin +taistelevaksi lohikäärmettä vastaan. Kuvat oli koetettu saada myös +palvelemaan käytännöllisiä tarkoitusperiä. Hevosen hännästä riippui +veitsilaatikko ja lohikäärmeen rinta kävi samanlaisesta säiliöstä +osteripuukoille. + +Matkalla vastaanottosalista pitohuoneeseen, mutta etenkin linnan pihalla +tervehtivät airueet, sanansaattajat, lauluniekat ja muut sellaiset +vastaleivottuja ritareita tavanmukaisella huudolla »_Largesse, largesse, +chevaliers très hardis_!» Tämän vanhanaikaisen huudon tarkoituksena oli +herättää ritariston uusien jäsenten anteliaisuutta niiden hyväksi, +joiden toimena oli esitellä heidän vaakunamerkkinsä ja ylistää niille +kunniaa tuottavia sankaritekoja. Kehoitusta seurasivat tietysti +avokätisesti ja kohteliaasti ne, joille se oli tarkoitettu. Varney +jakeli lahjojaan teeskennellyn alentuvasti ja nöyristelevästi. Raleigh +heitti kultarahansa väkijoukkoon luontevasti ja miellyttävästi, kuten +mies, joka vain on päässyt luonnolliselle paikalleen ja jolle sen arvo +on jo aivan tuttu. Kunnon Blount antoi kaikki mitä räätäli oli jättänyt +hänen puolenvuotisista vuokratuloistaan, pudotti kiireissään muutamia +kolikoita, kumartui niitä ottamaan ja jakeli ne sitten pyytäjille, +kasvoillaan ja koko olemuksessaan köyhille almuja jakelevan +seurakunnanpalvelijan hätäilevä ilme. + +Lahjoja seurasivat tavalliset eläköön-huudot ja tavallinen suosionmelu; +mutta kun saajat olivat enimmäkseen Leicesterin kreivin väkeä, +tervehdittiin Varneyn nimeä äänekkäimmin kaikista. Etenkin Lambourne +kunnostautui karjumalla alinomaa: »Kauvan eläköön herra Rikhard Varney! +-- Terveyttä ja kunniaa herra Rikhardille! -- Ei koskaan ole sen +ansiokkaampaa miestä lyöty ritariksi!», mutta äkkiä alentaen äänensä, +lisäsi hän -- »sitten Troijan urhokkaan Pandaruksen aikojen» -- ja tämä +hänen mahtavain ylistyshuutojensa loppu sai räjähtämään ankaraan +nauruun kaikki, jotka sen kuulivat. + +On tarpeetonta kuvata laveammin tämän illan juhlallisuuksia, jotka +olivat itsessään niin loistavia ja jotka kuningattaressa herättivät +niin ilmeistä ja suosiollista tyytyväisyyttä, että Leicester vetäytyi +huoneeseensa menestyksellisen kunnianhimon pyörryttävän riemun +valtaamana. Varney, joka oli jo riisunut senpäiväisen komean +vaatetuksensa ja esiintyi nyt hyvin vaatimattomassa ja yksinkertaisessa +puvussa, avusti isäntäänsä tämän käydessä makuulle. + +»Eikö niin! herra Rikhard», virkkoi Leicester hymyillen, »Teidän uusi +arvonne tuskin enää sopii tämän halvan palveluksen suorittamiseen?» + +»Minä luopuisin siitä arvosta, herra kreivi», vastasi Varney, »jos +uskoisin sen karkoittavan minut Teidän Korkeutenne läheisyydestä.» + +»Sinä olet kiitollinen mies, Varney», sanoi Leicester; »mutta minun ei +sovi sallia Sinun tehdä sellaista, joka alentaisi Sinua muiden +silmissä.» + +Näin puhellessaan otti hän kuitenkin epäröimättä vastaan ne +palvelukset, joilla uusi ritari näytti häntä avustavan niin hartaasti +ja innokkaasti, kuin olisi hän tosiaankin niitä suorittaessaan tuntenut +sitä iloa, jota hänen sanansa ilmaisivat. + +»Minä en pelkää ihmisten ilkeitä puheita», vastasi hän Leicesterin +huomautukseen, »koska ei tässä linnassa -- sallikaa minun riisua tämä +kaulanauha -- ole ketään, joka ei odottaisi aivan pian saavansa +nähdä paljoa arvokkaampienkin henkilöiden kuin mikä minä Teidän +hyväntahtoisuudestanne nyt olen, avustavan Teitä levolle käydessänne ja +pitävän sitä suurena kunniana.» + +»Niin olisi ehkä tosiaankin voinut käydä --» sanoi kreivi +tahtomattaankin huoaten ja lisäten heti: »Väljä nuttuni, Varney -- +haluan katsahtaa yöhön. Eikö nyt ole melkein täysikuu?» + +»Taitaapa olla, armollinen herra, ainakin almanakan mukaan», vastasi +Varney. + +Huoneessa oli akkuna-ovi, joka avautui pienelle, goottilaiseen malliin +hammasreunusteella varustetulle kiviparvekkeelle. Kreivi avasi ristikon +ja astui ulkoilmaan. Siltä paikalta näki kauvas yli järven ja metsien, +missä voimakas kuunvalo väreili kirkkaansinisen veden kalvossa ja +etäisillä tammi- ja jalavaryhmillä. Kuu kulki ylhäällä taivaalla ja +sitä ympäröivät tuhannet ja taas tuhannet pienemmät valot. Kaikki oli +hiljaa alhaalla; vain silloin tällöin kajahti vahtimiesten huuto (sillä +henkivartijat olivat palveluksessa aina siellä, missä kuningatarkin +viipyi) tai koirain etäinen haukunta, niitä kun häiritsivät seuraavan +päivän mahtavaa metsästystä valmistelevat palvelijat ja erämiehet. + +Leicester tähysteli taivaan sinikantta, eleillään ja ilmeillään +osoittaen tuskallista kiihkoa, kun taas Varney, joka oli jäänyt +hämärään huoneeseen, saattoi itse piilossa pysyen salaiseksi +tyytyväisyydekseen nähdä isäntänsä vakavin liikkein ojentelevan +käsiänsä yläilmoja kohti. + +»Oi te elävän tulen kaukaiset kehät», niin puheli kunnianhimoinen +kreivi hiljaa ja hartaasti, »vaijeten kierrätte te salaperäisiä +ratojanne, mutta Viisaus on antanut teille äänen. Kertokaa minulle +siis, millainen loppu on määrätty minun korkealle uralleni! Onko se +suuruus, jota tavoittelen, oleva kirkas, valtava ja pysyväinen kuten +teidän suuruutenne; vai olenko minä tuomittu kiitämään vain lyhyenä, +kimaltelevana kaarena läpi öisen pimeyden ja vajoamaan sitten maahan +kuten niiden keinotekoisten tulilenturien kurjat jätteet, joilla +ihmiset ovat koettaneet jäljitellä teidän säteitänne?» + +Hän katseli vielä taivasta syvän äänettömyyden vallitessa hetkisen, +pari ja astui sitten jälleen huoneeseen, missä Varney näytti koko ajan +sovitelleen kreivin kallisarvoisia koruja lippaaseen. + +»Mitä sanoo nyt Alasco minun kohtaloni merkeistä?» kysyi Leicester. +»Sinä taisit siitä jo minulle puhuakin, mutta se on taas mennyt +mielestäni, minä kun panen hyvin vähän arvoa siihen tieteeseen.» + +»Useat oppineet ja suuret miehet ovat ajatelleet toisin», vastasi +Varney; »ja tahtomatta imarrella Teidän Korkeuttanne, minun oma +mielipiteenikin kallistuu siihen suuntaan.» + +»Kuinka, Saulkin profeettain joukossa?» ihmetteli Leicester. -- »Minä +luulin Sinun epäilevän kaikkea sellaista, mitä et voi nähdä, etkä +kuulla, etkä haistaa, etkä maistaa, etkä koskea, ja minä luulin Sinun +uskosi rajoittuvan aistiesi ilmoituksiin.» + +»Ehkäpä, armollinen herra», myönsi Varney, »ehkäpä on minua tässä +tapauksessa johtanut harhaan harras haluni uskoa tähtienselittäjän +ennustukset tosiksi. Alasco sanoo, että Teille suosiollinen kiertotähti +on korkeimmassa asemassaan ja että vahingollinen vaikutus -- hän ei +halunnut käyttää selvempää sanaa -- ellei se ollutkaan vielä kokonaan +voitettu, oli kuitenkin ilmeisesti katoamassa, niin hän luullakseni +esitteli, tai ainakin peräytymässä.» + +»Niin on», vastasi Leicester, tarkastaen tähtienselittäjän +laskelmatulosta, jota hän piteli kädessään; »voimakkaampi vaikutus +nousee etu-alalle, ja nähdäkseni on paha hetki juuri menossa ohi. -- +Auttakaahan hieman, Rikhard, että saan tämän viitan yltäni -- ja jää +tänne hetkiseksi, ellei se ole kovin rasittavaa herra Ritarille, siksi +kunnes tässä tyynnyttäyn uneen. Luulenpa tämän päivän hyörinän ja +pyörinän hieman kiihdyttäneen vertani, sillä se kiitää suonissani kuin +sulatettu lyijy -- jää hetkiseksi, minä pyydän -- minä haluaisin niin +kernaasti ensin tuntea silmäluomeni raskaiksi, ennen kuin ne suljen.» + +Varney autteli isäntäänsä hyvin palvelevasti vuoteeseen ja laski +jykevän hopeaisen yölampun ja lyhyen miekan marmoripöydälle aivan +sängyn pääpuoleen. Joko sitten lampun valoa väistääkseen tai +salatakseen ilmeensä Varneylta veti Leicester raskasta, hopea- ja +kultalangoin koristeltua uudinta niin paljon eteenpäin, että se +varjosti kokonaan hänen kasvonsa. Varney asettui istumaan lähelle +vuodetta, mutta selkä käännettynä isäntäänsä päin, ikäänkuin +viitatakseen, ettei hän suinkaan halunnut pitää häntä silmällä, ja +odotti rauhallisesti siksi kunnes Leicester itse johtaisi keskustelun +aiheeseen, joka täytti hänen mielensä. + +»Ettäkö niin, Varney», virkkoi kreivi lopulta, turhaan toivottuaan +palvelijansa ensiksi puuttuvan puheeseen, »että ihmiset hälisevät +ankarasti kuningattaren suosiollisuudesta minua kohtaan?» + +»Niin, armollinen herra», vastasi Varney; »mistäpä muusta ne sitten +hälisisivätkään, onhan asia niin kovin ilmeinen?» + +»Hän on tosiaankin minulle hyvä ja armollinen hallitsijatar», myönsi +Leicester lyhyen äänettömyyden jälkeen; »mutta kirjoitettu on: Älä pane +luottamustasi ruhtinaihin.» + +»Oivallinen sananparsi ja tosikin», virkkoi Varney, »ellette voi +yhdistää heidän asiaansa niin lujasti omaan asiaanne, että heidän +täytyy pakostakin istua ranteellanne kuin haukka, jonka pää on peitetty +huppuun.» + +»Minä huomaan, mitä tarkoitat», kivahti Leicester kärsimättömänä, +»vaikka Sinä tänä iltana punnitsetkin niin kovin tarkkaan, mitä minulle +sanot -- Sinä viittailet, että minä voisin naida kuningattaren, jos +haluaisin?» + +»Te sen sanotte, armollinen herra, enkä minä», vastasi Varney, »mutta +kuka niin sanoneekin, yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ihmisestä koko +avarassa Englannin maassa ajattelee niin.» + +»Niinpä niin», virkkoi Leicester vuoteessaan käännähtäen, »mutta se +sadas mies tietää asian paremmin. Sinäkin esimerkiksi tunnet vallan +hyvin esteen, jota emme voi syrjäyttää.» + +»Sen täytyy syrjäytyä, armollinen herra, jos tähdet puhuvat totta», +vastasi Varney lujasti. + +»Mitä Sinä tähdistä latelet», sanoi Leicester, »joka et usko niihin +etkä mihinkään muuhunkaan?» + +»Te erehdytte, armollinen herra, suosiollisella luvallanne puhuen», +vastasi Varney; »minä uskon useihin seikkoihin, jotka tulevaisuutta +ennustavat. Minä uskon, että jos sataa vettä huhtikuussa, niin sataa +kukkia toukokuussa; että jos aurinko paistaa, niin kypsyy vilja; ja +minä uskon moneen samanlaiseen luonnonhavaintoon, ja jos tähdet +tietävät samaa, niin myönnän minä niiden puhuvan totta. Ja samalla +tavalla en minä myöskään tahdo epäillä sitä, mitä minä näen toivottavan +ja odotettavan maan päällä vain sen takia, että tähtienselittäjät ovat +lukeneet samaa taivaalta.» + +»Olet oikeassa», virkkoi Leicester, jälleen käännähtäen vuoteellaan -- +»maa toivoo sitä. Minä olen saanut viestejä Saksan reformeratuilta +kirkkokunnilta -- Alankomaista -- Sveitsistä, jotka kaikki esittelevät +sitä asiaa koko Europan menestykselle ja onnelle tärkeänä. Ranska ei +asetu vastustavalle kannalle -- Skotlannin vallitseva puolue pitää sitä +asemansa parhaana tukena -- Espanja pelkää sitä, mutta ei voi sitä +estääkään -- ja kuitenkin tiedät Sinä, että koko ajatus on mahdoton.» + +»Sitäpä minä en juuri tiedäkään, armollinen herra», vastasi Varney, +»kreivitär voi pahoin.» + +»Konna!» kiljaisi Leicester, hypähti kohoksi vuoteellaan ja kahmaisi +käteensä miekan läheiseltä pöydältä, »käyvätkö Sinun ajatuksesi sitä +tietä? -- Et suinkaan Sinä aijo murhaa tehdä!» + +»Kenenä tai minä Te minua pidätte, armollinen herra?» kysyi Varney +ylpeän loukkaantuneesti kuin viaton mies, jota epäillään syyttömästi. +»Minä en sanonut mitään sellaista, joka ansaitsisi niin kauhistavaa +syytöstä kuin Te nyt kiivastuksissanne huuliltanne päästitte. Minä +huomautin vain, että kreivitär on sairas. Ja niin rakastettava ja +rakastettu kuin hän onkin, niin täytynee Teidän Korkeutenne kuitenkin +kaikissa tapauksissa pitää häntä kuolevaisena olentona? Hän saattaa +siis kuolla, ja Teidän Korkeutenne käsi voi siis vielä kerran tulla +vapaaksi.» + +»Pois! pois!» huusi Leicester; Ȋlä puhu minulle enää sanaakaan siitä!» + +»Hyvää yötä siis, armollinen herra», virkkoi Varney, näyttäen +käsittäneen isäntänsä edellisen lauseen poistumiskäskyksi, mutta +Leicesterin ääni katkaisi hänen aikeensa. + +»Niin et Sinä pääse käsistäni, herra Narri», sanoi Leicester; »luulenpa +ritarinarvon sekoittaneen järkesi. -- Tunnusta puhuneesi +mahdottomuuksista mahdollisuuksina.» + +»Armollinen herra, kauvan eläköön Teidän kaunis kreivittärenne», +vastasi Varney; »mutta ei Teidän rakkautenne enempää kuin minun hyvät +toivomuksenikaan voi tehdä häntä kuolemattomaksi. Mutta suokoon Jumala +hänen elävän kauvan ollakseen itse onnellinen ja tehdäkseen Teidät +onnelliseksi! Siitä huolimatta voi Teistä minun nähdäkseni tulla +Englannin kuningas.» + +»Ei, mutta kuule, Varney, kyllä Sinä nyt olet aivan täyden hulluuden +tilassa!» sanoi Leicester. + +»Toivoisinpa olevani yhtä lähellä kelpo vapaaläänitystilaa kuin +sitäkin!» vastasi Varney. »Olemmehan nähneet muissa maissa esiintyvän +sivu-avioliittoja erisäätyisten henkilöiden kesken -- eikä se estä +miestä jälkeenpäin liittymästä toiseen, hänen arvolleen sopivampaan +puolisoon.» + +»Olen kuullut jotakin sentapaista Saksasta», myönsi Leicester. + +»Niin, ja ulkomaalaisten yliopistojen kuuluisimmat oppineet todistavat +ne luvallisiksi Vanhaan Testamenttiin nojaten», jatkoi Varney. »Ja +loppujen lopuksi, mikä siinä sitten olisi vikana? Se ihana nainen, +jonka Te olette valinnut totisen ja oikean lempenne esineeksi, saa +sitten osakseen ne salaiset hetket, jolloin Te levähdätte ja +virkistytte hänen hellyytensä hoivaamana. Hänen maineensa on turvattu +-- hänen omatuntonsa voi nukkua rauhassa -- Te olette tarpeeksi rikas +pitämään kuninkaallista huolta lapsistanne, jos taivas sattuisi Teille +perillisiä siunaamaan. Sillä välin voitte Te kuitenkin omistaa +Elisabetille kymmenen kertaa enemmän aikaa ja kymmenentuhatta kertaa +enemmän hellyyttä kuin Espanjan Filip uhrasi hänen sisarelleen +Marialle; ja Te tiedätte, miten kiihkeästi Maria rakasti Filipiä, niin +kylmä ja välittämätön kuin tämä olikin. Tarvitaan vain suljettua suuta +ja avonaista otsaa pitämään Eleonoraanne ja kaunista Rosamundaanne +kylliksi etäällä toisistaan. -- Jättäkää vain minun huolekseni rakentaa +pesä, jonne ei mikään mustasukkainen kuningatar tietä löydä.» + +Leicester oli hetkisen vaiti, huoahti sitten ja sanoi: »Se on +mahdotonta. -- Hyvää yötä, ritari Rikhard Varney -- tai kuulehan -- +voitko arvata, mitä Tressilian tarkoitti näyttäytyessään tänään +kuningattarelle niin huolimattomassa puvussa? -- Liikuttaakseen hänen +hellää sydäntään, luulisin, ja herättääkseen hänessä kaikkea sitä +sääliä, jota ansaitsee naisensa hylkäämä, epätoivoinen rakastaja.» + +Varney koki tukahuttaa ivallisen naurahduksensa ja vastasi: »Minä en +usko herra Tressilianin niitä asioita päässään hautovan.» + +»Kuinka!» huudahti Leicester; »mitä Sinä tarkoitat? Tuossa Sinun +naurahduksessasi on aina jotakin ilkeää, Varney.» + +»Minä tarkoitin vain, armollinen herra», virkkoi Varney, »että +Tressilian on valinnut varmimman keinon sydämensä murtumista +ehkäistäkseen. Hänellä on seuralainen -- naisseuralainen -- +rakastajatar -- luullakseni jonkun näyttelijän vaimo tai sisar -- +siellä Mervynin kopissa, jonne minä hänet erinäisistä syistä sijoitin.» + +»Rakastajatar! -- tarkoitatko että oikea lemmityinen?» + +»Oikea niin, armollinen herra; kuka nainen sitä nyt muutoin viipyisi +tuntikaupalla jonkun nuoren miehen huoneessa?» + +»Totta tosiaan, jos aika ja tilaisuus olisi soveliaampi, tulisi siitä +hauska juttu kerrottavaksi», sanoi Leicester. »Minä olen aina epäillyt +niitä lukuhulluja, tekopyhiä, näkösiveellisiä oppineita. Hyvä -- herra +Tressilian menettelee hieman liian omavaltaisesti talossani -- jos minä +jätän nyt asian silleen, niin saa hän kiittää siitä erinäisiä muistoja. +Minä en tahtoisi tehdä hänelle pahaa muutoin kuin aivan väkipakosta. +Pidä häntä kuitenkin silmällä, Varney.» + +»Senpä takia minä hänet Mervynin torniin majoitinkin», sanoi +Varney, »missä hän on sangen valppaan, vaan myöskin, ikävä kyllä, +sangen väkeviin menevän palvelijani Mikael Lambournen valvonnan +alaisena; luullakseni olen puhunut siitä miehestä joskus Teidän +Majesteetillenne.» + +»Majesteetillenne!» ihmetteli Leicester; »mitä tarkoitat Sinä sillä +puhuttelusanalla?» + +»Se tuli aivan sattumalta suuhuni, armollinen herra; ja kuitenkin +kuuluu se nyt niin luonnolliselta, etten voi sitä peruuttaa.» + +»Oma ylennyksesi on kokonaan pannut pääsi pyörälle», virkkoi Leicester +nauraen; »uusi kunnia on yhtä juovuttavaa kuin uusi viinikin.» + +»Olkoon Teidän Korkeudellanne pian syytä puhua niin kokemuksesta», +vastasi Varney; ja toivotettuaan isännälleen hyvää yötä poistui hän +huoneesta. + + + + +XV Luku. + + + Tässä uhri -- tässä ylväs pettäjä -- + Kuin koirain ajamana peura kaatuu + Eteen metsämiehen -- mi aulihina, + Häneltä eräpalkintoaan toivoin, + Tikarin retken Dianalle tarjoo + Kurkun nytkähtävän katkaisuksi. + + _Metsämies_. + +Meidän on nyt palaaminen Mervynin koppiin, onnettoman, levottomuuttaan +ja epätietoisuuttaan vastaan taistelevan Leicesterin kreivittären +huoneeseen tai oikeammin sanoen vankilaan. Hän ymmärsi kyllä, että +päivän kaiken puuhan ja melskeen keskellä saattoi viipyä jonkun aikaa, +ennenkuin hänen kirjeensä voi varmasti saapua Leicesterin käsiin, ja +että vieläkin hiukan aikaa saattoi kulua ennenkuin tämä vapautui +välttämättömistä velvollisuuksistaan Elisabetia kohtaan ja voi tulla +katsomaan häntä tänne salakammioon. »Minä en saa odottaa häntä ennen +kuin yöllä», ajatteli kreivitär, -- »hän ei voi päästä kuninkaallisen +vieraansa lähettyviltä, ei edes tullakseen minua tervehtimään. Minä +tiedän, että hän tulisi ennemminkin jos suinkin voisi, mutta minä en +nyt kuitenkaan odota häntä ennen yötä.» -- Ja sittenkin odotti hän +puolisoaan koko ajan; ja yrittäessään pakottaa itseään uskomaan aivan +päinvastaista, herätti hänessä jokainen nopea astunta niiden monien +satojen joukosta, jotka hän sinä päivänä kuuli, sen toivon, että nyt +siellä Leicester kiiruhtaa rappuja ylös painamaan häntä rintaansa +vasten. + +Ruumiillinen rasitus, jota Amy oli saanut viime aikoina kestää, sekä +mielen kiihoittuminen, joka oli luonnollista niin julmassa +epätietoisuuden tilassa, alkoivat vähitellen ankarasti koskea hänen +hermoihinsa, ja hän pelkäsi jo tulevansa kokonaan kykenemättömäksi +säilyttämään tarpeellista tyyneyttä ja levollisuutta niissä +kohtauksissa, jotka häntä ehkä odottivat. Mutta vaikka liian lempeä +kasvatustapa olikin häntä suuresti vahingoittanut, oli Amyn tahdossa +kuitenkin terästä ja tarmoa ja ruumiissa voimaa ja uhkeata terveyttä, +seurauksena hänen osanotostaan isänsä metsästysretkiin. Hänellä oli +siis käytettävänään melkoisia henkisiä ja ruumiillisia voimia, ja +selvästi tajuten, kuinka suuressa määrässä hänen kohtalonsa ratkaisu +saattoi riippua hänen omasta rauhallisesta esiintymisestään, rukoili +hän hiljaisuudessa ruumiin kestävyyttä ja mielen lujuutta ja päätti +samalla tarmokkaasti vastustaa kaikkia hermostuneisuuden puuskauksia, +jotka voisivat niitä molempia heikontaa. + +Mutta kun linnan iso kello, joka oli sijoitettu Caesarin torniin +verrattain lähelle Mervynin tornia, alkoi paukahdella kuninkaallisen +kulkueen saapumisen merkiksi, vihlaisi se niin tuskallisesti hänen +levottomasta odotuksesta kiihoittunutta korvaansa, että hän oli vähällä +päästää parahduksen jokaiselta tuon hellittämättömän soiton huumaavalta +kumahdukselta. + +Kun sitten vähän jälkeenpäin tuo pieni huone yhtäkkiä kirkastui +mahtavan ilotulituksen loimosta ja kun säkenöivät pallot risteilivät +ylhäällä omille toimilleen kiirehtiväin tulenhenkien tavoin tai +salamanterien, jotka leiskuvat hurjassa hypyssä ilman hengetärten +alueilla, tuntui kreivittärestä alussa, kuin olisi jokainen sähikäinen +ammahtanut taivasta kohti aivan hänen silmiensä editse ja siroitellut +säkeniänsä ja liekkejänsä niin lähelle, että ne olivat häntä +polttavinaan. Mutta hän taisteli näitä mielikuvituksensa luomia +kauhutunnelmia vastaan ja pakottautui nousemaan, menemään akkunalle ja +katselemaan näkyä, joka joskus muulloin olisi ollut hänestä sekä +hurmaava että peloittava. Linnan jykevien tornien ympärillä suihki +tulilentureita valtavina kiehkuroina, tai kääri niiden huiput huntuunsa +kalpea savu. Järvi hehkui kuin sulatettu rauta, ja useat tulikuulat, +joiden rakennetta silloin pidettiin hyvin ihmeellisenä, mutta jotka nyt +ovat aivan tavallisia ja jotka eivät sammuneet tässä niiden luonteelle +niin vastakkaisessa alku-aineessakaan, sukelsivat ja nousivat näkyviin, +sähisivät ja paukkuivat ja purskuttivat tulta kuin palavan järven +pinnalla temmeltävät lumotut lohikäärmeet. + +Amynkin tempasi hetkiseksi mukaansa tämä hänelle niin outo näytelmä: +»Minä olisin luullut tätä taikavoimien toimittamaksi», ajatteli hän, +»ellei se Tressilian-parka olisi opettanut minua näkemään tällaisia +laitoksia oikeassa valossa. Suuri Jumala! Onhan tämä turha +tulenloimotus ehkä aivan minun onnentoivoni kaltainen! -- Minäkin olen +ehkä vain yksinäinen kipinä, jonka pian nielee kitaansa ympäröivä +pimeys, -- heikko hehkupallo, joka ponnahtaa vain lyhyeksi hetkeksi +ilmaan, sitten sitä syvemmälle pudotakseen! Oi Leicester! onko kaiken +jälkeen -- kaiken sen jälkeen, mitä Sinä olet sanonut -- mitä vannonut +-- että muka Amy oli Sinun rakkautesi, Sinun elämäsi, onko sittenkin +mahdollista, että Sinä olet se taikuri, jonka nyökkäyksestä kaikki nämä +ihmeet ilmestyvät, ja Amy vain niiden hyljätty, ehkäpä vapautensa +menettänyt katselija?» + +Jatkuva, hellittämätön, keskeytymätön, niin monelta eri taholta ja niin +vaihtelevista etäisyyksistä kuuluva soitanto, joka kaikui niin iloisena +ja voimakkaana, kuin olisi ei vain Kenilworthin linna, vaan myös koko +läheinen tienoo yht'äkkiä muuttunut jonkun suuren kansallisen juhlan +riemuitsevaksi näyttämöksi, tunki noita samoja raskaita ajatuksia yhä +syvemmälle hänen sydämeensä, muutamien sävelten sulaessa etäisiksi, +häipyviksi värähdyksiksi ikäänkuin hänen surujaan säälien ja toisten +taas räjähtäessä pauhaamaan aivan hänen lähellään koko hillittömän +ilomielen ylpeydellä, ikäänkuin hänen kurjuuttaan pilkaten. »Nämä +soinnut», mietti hän, »kuuluvat minulle -- minulle, koska ne kuuluvat +_hänelle_; mutta minä en voi sanoa niille: Lakatkaa, tämä hurja +melu ei minua miellytä! -- ei, halvimmankin tanssiin yhtyvän talonpojan +ääni vaikuttaa enemmän soiton laatuun ja sävyyn kuin sen onnettoman +naisen, jonka valtijatarkäskyä täällä pitäisi kaikkien totella!» + +Vähitellen vaikeni juhlahälinä, ja kreivitär poistui akkunasta, missä +hän oli istunut sitä kuuntelemassa. Yö oli tullut, mutta kuu valoi +paistettaan huoneeseen, niin että Amy näki ryhtyä siihen +varovaisuustoimenpiteeseen, jonka hän katsoi välttämättömäksi. Hän +toivoi Leicesterin tulevan huoneeseensa heti kun melu linnassa olisi +lakannut; mutta mahdollista oli myös, että joku sivullinen tunkeutuisi +häntä häiritsemään. Hän ei luottanut enään avaimeen sen jälkeen kun +Tressilian oli päässyt sisään niin helposti, vaikka ovi oli lukittu +sisäpuolelta; vaan kaikki lisävarmuus, minkä hän saattoi keksiä, oli +työntää pöytä oven eteen, niin että häntä kolina varoittaisi, jos joku +yrittäisi huoneeseen. Suoritettuaan tämän varovaisuuden vaatiman työn, +oikaisihe onneton kreivitär vuoteelleen, odotti odottamistaan +tuskallisessa levottomuudessa ja luki tunnit aina kello yhteen asti +yöllä, kunnes menehtynyt luonto voitti rakkauden, surun, pelon, jopa +epävarmuudenkin, ja hän nukahti. + +Niin, hän nukahti. Paaluunsa köytetty indiaani nukkuu kidutusten +väli-ajoilla; ja samaten tylsyttävät ankarat sielun kärsimykset liian +kauvan kestettyään poloisen ihmisen tunteet niin, että välttämättä +seuraa jonkunlainen turtunut horrostila, ennenkuin tuskat uudelleen +alkavat. + +Kreivitär nukkui useita tunteja ja uneksi olevansa vanhassa +Cumnorin kartanossa ja kuulostelevansa sitä hiljaista vihellystä, +jolla Leicester usein salaisilla käynneillään tapasi ilmaista +odottamattoman tulonsa linnan pihaan. Mutta nyt oli hän vihellyksen +asemasta kuulevinaan sen omituisen sävelen, jota hänen isänsä +aina puhalsi hirven kaaduttua ja jota metsästäjät nimittivät +_surmantoitotukseksi_. Hän oli rientävinään pihanpuoleiseen +akkunaan ja näkevinään koko pihan täynnä surupukuisia ihmisiä. Vanha +kappalainen oli lukevinaan ruumiinsiunausta. Kääriytyneenä +muinaisaikaisen airueen outoon pukuun oli Mumblazen pitelevinään +tavanmukaisin pääkalloin, ristikkäisin sääriluin ja tuntilasein +koristettua vaakunakilpeä, johon kuvatusta asevarustuksesta hän oli +eroittavinaan vain sen, että sen yläpuolella oli kreivillinen kruunu. +Ukko oli katsahtavinaan häneen kaameasti hymyillen ja sanovinaan: »Amy, +eivätkö kuviot ole oikeilla paikoillaan?» Juuri Mumblazenin puhuessa +puhalsivat torvet jälleen hänen korviinsa sitä äskeistä surumielistä, +mutta hurjaa surmantoitotusta eli kuolemansäveltä, ja hän heräsi. + +Kreivitär heräsi todelliseen torventoitotukseen tai oikeammin sanoen +useiden torvien yhdistettyyn räikkinään, joka ei nyt soinut +_surmansäveltä_, vaan riemukasta _heräystä_, ilmoittaakseen +Kenilworthin linnan vieraille, että päivän huvitusten oli määrä alkaa +komealla hirvenmetsästyksellä läheisessä puistossa. Amy hypähti +vuoteeltaan, kuunteli toitotusta, näki kesä-aamun auringon ensi +säteiden jo pilkoittavan huoneeseen ristikko-akkunan läpi ja muisti +vasta pyörryttävän tuskan raatelemana, missä ja millaisessa asemassa +hän oli. + +»Hän ei ajattele _minua_», mietti hän -- »hän ei tule minua +katsomaan! Hänellä kun on kuningatar vieraana, niin mitä välittää hän +siitä, missä hänen suunnattoman linnansa loukossa minunlaiseni kurja +olento kituu epätoivoa lähenevän levottomuuden vallassa!» -- Äkkiä +kuului ovelta rapinaa, ikäänkuin olisi joku koettanut sitä hiljaa +avata, ja hänen rintansa täytti kuvailematon riemun ja pelon sekainen +tunne; rientäen työntämään tieltä esteen, jonka hän oli oven eteen +laahannut ja avaamaan lukon, osasi hän sentään varovasti kysyä: »Sinäkö +siellä olet, rakkaani?» + +»Minä, kreivittäreni», kuului kuiske vastaukseksi. + +Hän tempasi oven auki ja huudahtaen: »Leicester!» löi hän kätensä +ulkopuolella seisovan, viittaansa kääriytyneen miehen kaulaan. + +»Ei sentään -- ei sentään aivan Leicester», virkkoi Mikael Lambourne, +sillä hän siellä oli, vastaten kiihkeästi hyväilyyn -- »ei aivan +Leicester, rakastettavin ja rakastavin herttuattareni, mutta yhtä +reipas mies siltä.» + +Voimainponnistuksella, johon hän olisi muulloin ollut mielestään +kykenemätön, vapautui kreivitär tuon juopuneen irstailijan saastaisesta +ja saastuttavasta syleilystä ja peräytyi keskelle huonetta, mihin +epätoivo rohkaisi hänet pysähtymään. + +Kun Lambourne sisään astuessaan veti viitan liepeen kasvoiltaan, tunsi +kreivitär Varneyn inhoittavan palvelijan, viimeisen ihmisen, hänen +vihattua isäntäänsä lukuunottamatta, jonka hän olisi suonut löytävän +hänen piilopaikkansa. Mutta hän oli vielä tarkasti matkapukunsa +peitossa, ja kun Lambourne oli tuskin häntä nähnyt Cumnorin kartanossa, +toivoi hän, ett'ei tämä tuntisi häntä niin hyvin kuin hän tunsi hänet, +koska Janet oli usein osoitellut häntä hänen kävellessään pihalla ja +kertonut hänen roistomaisuudestaan. Kreivitär olisi voinut vieläkin +enemmän luottaa valepukuunsa, jos hänen kokemuksensa olisi kyennyt +sanomaan hänelle Lambournen olevan vahvasti humalassa; mutta se +havainto olisi tuskin ollut omiansa rauhoittamaan häntä sen vaaran +suhteen, joka saattoi uhata häntä sellaisen henkilön puolelta sinä +aikana, siinä paikassa ja niissä oloissa. + +Lambourne rämäytti oven kiinni jäljestään, laski kätensä ristiin +rinnalleen, ikäänkuin pilkatakseen sitä epätoivoista asentoa, johon Amy +oli vaipunut, ja jatkoi: »Kuuleppas, Sinä ihana Callipolis -- eli +rakastettava rääsykreivitär -- eli jumalainen pimeän sopen herttuatar +-- jos Sinä näet noin paljon vaivaa kyyristelläksesi kuin pyydystetty +lintu, jotta sitä olisi sitten hauskempi peloitella, niin +säästäppä itseltäsi se homma. Minä pidin paljon Sinun ensimäisestä +suorasukaisesta käytöksestäsi -- mutta tästä yhtä vähän» -- (hän käveli +askeleen eteenpäin ja horjahti) -- »yhtä vähän kuin -- tuollaisesta +epätasaisesta lattiasta kuin tämäkin, missä kunnon mies taittaa +niskansa, ellei kävele niin suorana kuin ilveniekka köydellään.» + +»Takaisin!» huusi kreivitär; Ȋlä lähene minua, henkesi uhalla!» + +»Henkeni uhalla! -- ja takaisin! -- Mitäs tämä nyt on, hyvä rouva? -- +Pitäisikö Teille olla vielä parempi mies kuin kunnon Mikko Lambourne? +Minä olen ollut Amerikassa, neitsykäiseni, siellä, missä kulta kasvaa, +ja minä olen tuonut sitä sieltä sellaisen kuorman --» + +»Hyvä ystävä», virkkoi kreivitär, julmasti peljäten roiston +päättäväistä ja rohkeata lähentelemistä, »minä pyydän Sinua lähtemään +pois ja jättämään minut yksin.» + +»Lähden, lähdenhän minä, kaunokaiseni, sitten kun olemme kyllästyneet +toistemme seuraan -- mutta en rahtuakaan aikaisemmin.» -- Ja hän +tarttui kreivittären käsivarteen, ja tuo onneton, kun ei enää muutakaan +voinut, kirkui kirkumistaan. »No rääky nyt siinä vain, jos Sinua +haluttaa», puheli Lambourne hellittämättä otettaan; »minä olen kuullut +meren rajuimmillaan pauhaavan, enkä minä välitä ulvovasta akasta +enempää kuin naukuvasta kissasta. -- Saakeli soikoon! -- Minä olen +kuullut niiden parkuvan viisinkymmenin, sadoinkin yht'aikaa, kun +kaupunkeja väkirynnäköllä valloitettiin.» + +Kreivittären kiljuminen oli kuitenkin tuonut hänelle odottamatonta +apua: Laurentius Tapuli, joka oli kuullut hänen huutonsa huoneeseensa +alakertaan, astui sisään ajoissa pelastaakseen hänet ilmitulosta tai +vieläkin julmemmasta pahoinpitelystä. Laurentius oli päissään hänkin +edellisen yön juomingeista; mutta onneksi oli hänen humalansa +toisenluontoista kuin Lambournen. + +»Mitä pirun meteliä täällä tornissa pidetään?» karjaisi hän. -- +»Kuinka! mies ja nainen samassa kopissa? se on vastoin sääntöjä. +Säädyllisyyttä minä vaadin huoneenhallitukseeni, kautta +kahleitakantavan Pyhän Pietarin!» + +»Painu heti paikalla rappuja alas, Sinä juopunut elukka», vastasi +Lambourne; »etkö Sinä näe, että tämä nainen ja minä haluamme olla +kahdenkesken?» + +»Hyvä herra, kunnioitettava herra!» rukoili kreivitär vanginvartijaa, +»pelastakaa minut hänen käsistään, Jumalan laupeuden nimessä!» + +»Hän puhuu kauniisti», virkkoi vanginvartija, »ja minä rupean hänen +puolelleen. Minä rakastan vankejani; ja on niitä minun avainteni takana +ollutkin niin hyviä vankeja kuin ikinä Newgatessa tai minkä piirikunnan +tyrmässä tahansa. Ja koska hän on yksi minun karitsoitani, kuten minun +on tapana sanoa, niin ei kukaan saa tehdä hänelle pahaa karsinassaan. +Kas niin, päästä heti irti se nainen, tai minä halkaisen kallosi +avaimillani.» + +»Minä teen sitä ennen verimakkaraa Sinun palleastasi», vastasi +Lambourne, tavoitellen vasemmalla kädellään tikaria, mutta pidellen yhä +kreivitärtä oikeallaan. -- »Pidä siis varasi, Sinä vanha kamelikurki, +jonka koko elämä on ruostuneessa avainkimpussa!» + +Laurentius tarrasi Mikaelin käteen ja esti häntä vetämästä tikariansa; +ja Lambournen taistellessa ja riuhtoessa hänen kanssaan, ponnisti +kreivitärkin puolellaan kaikki voimansa ja temmaten kätensä +hansikkaasta, josta roisto häntä yhä piteli, hän pääsi vapaaksi, pakeni +huoneesta ja juoksi rappuja alas, samassa kuullen tappelijain kaatua +jysähtävän lattialle, mikä vielä lisäsi hänen kauhuansa. Ulommainen +rautaportti ei estänyt hänen kulkuansa, koska se oli avattu Lambournea +varten, niin että hän pääsi onnellisesti portaat alas ja kiiruhti niin +nopeasti kuin saattoi huvikentälle, joka hänen hätäiselle +tähystelylleen näyttäytyi varmimmaksi pakosuunnaksi. + +Sillä välin pyöriskelivät Laurentius ja Lambourne lattialla, lujasti +toisiinsa takertuneina. Onneksi ei voinut kumpainenkaan vetää +tikariansa; mutta Laurentius sai mäjäytetyksi Mikaelia raskailla +avaimillaan keskelle naamaa, ja Mikael puolestaan puristi +vanginvartijaa niin lujasti kurkusta, että veri purskahti suusta ja +sieraimista, niin että he olivat molemmat verisiä ja siivottomia +katseltavia, kun muuan linnan palvelija kahakan melskeen kuultuaan +astui huoneeseen ja sai suurella vaivalla tappelijat eroitetuiksi +toisistaan. + +»Vieköön teidät piru molemmat», sanoi armelias rauhanrakentaja, »ja +erittäinkin Teidät, herra Lambourne! Mitä saakelia te siinä lattialla +kieriskelette ja tappelette kuin kaksi äkäistä rakkia teurastushuoneen +nurkassa?» + +Lambourne nousi jaloilleen ja ärjäisi, jonkun verran selvinneenä +kolmannen henkilön väliintulosta, tavallista röyhkeätä julkeuttaan +hieman peitellen: »Me tappelimme nartusta, ettäs sen tiedät.» + +»Nartusta! Missä se on?» kysyi palvelija. + +»Tiehensä kai juoksi», vastasi Lambourne ympärilleen katsellen, »ellei +Laurentius niellyt sitä luineen ja lihoineen. Tuo hänen saastainen +mahanrötkönsä ahmii yhtä paljon vainottuja vaimonpuolia ja onnettomia +orpoja kuin ikinä mikään jättiläinen kuningas Arturin taruissa: ne ovat +hänen himoruokaansa; hän korjaa ne kitaansa ruumiineen, sieluineen, +kaikkineen.» + +»Kas nyt, kas nyt sitä sisua!» puhuskeli Laurentius, väännältäen +suunnatonta, kömpelöä ruhoaan lattialta; »mutta on sitä ollut +parempiakin miehiä kuin Sinä, herra Mikael Lambourne, peukaloni ja +etusormeni pienen pyörähdyksen takana; ja vielä minä Sinunkin perääsi +oveni suljen, ennen kuin tästä leikki lakkaa. Naamasi hävyttömyys ei +voi ijät päivät pelastaa sääriluitasi raudan puristuksesta eikä tuota +ruokotonta janoista kurkkuasi hamppuköydestä.» -- Tuskin olivat nämä +sanat päässeet hänen huuliltaan, kun Lambourne rynkäsi uudelleen hänen +kimppuunsa. »Ei, antakaa nyt olla jo», pauhasi rauhanrakentaja, »tai +minä kutsun tänne sellaisen miehen, joka taltuttaa teidät molemmat: +Varneyn -- ritari Rikhardin, tarkoitan -- hän on jo jalkeilla, sen +takaan -- minä näin hänen juuri käyvän tuon pihan poikki.» + +»Näitkö, saatana olkoon!» pelästyi Lambourne, käyden käsiksi huoneessa +oleviin pesuvehkeisiin: »Ei, mutta tee sitten tehtäväsi, alku-aine -- +luulinpa jo saaneeni Sinusta kyllikseni eilen illalla Orionina uida +rähmästäessäni kuin korkki kuohuvan oluthaarikan pinnalla.» + +Näin puhein ryhtyi hän siivoamaan kasvoistaan ja käsistään tappelun +jälkiä ja laittamaan ulko-asuaan edes jonkunlaiseen kuntoon. + +»Mitä Sinä sille teit?» kysyi palvelija hiljaa vanginvartijalta; »sen +naamatauluhan on vallan jumalattomasti turvoksissa.» + +»Minä vain painoin siihen virkahuoneeni avaimen leiman -- liian hyvä +merkki muuten hänen hirtehisnaamalleen. Ei kukaan saa rääkätä eikä +loukata minun vankejani; ne ovat minun jalokiviäni ja minä suljen ne +siis varmoihin laatikoihin. -- Kas niin, kaunis tyttöseni, heitähän nyt +jo uikutuksesi. -- Ei, mutta varmasti täällä oli nainen!» + +»Luulenpa, että te olette kaikki hulluja tänä aamuna», sanoi palvelija; +»minä en nähnyt täällä en naista enkä oikeastaan miestäkään -- vain +kaksi lattialla kierittelevää petoa.» + +»Ei, sitten olen minä hukassa», päivitteli vartija; »vankila on siis +murrettu, se on selvä. Kenilworthin vankila on murrettu», jatkoi hän +surkeasti valittaen, »vahvin vankila tästä Walesin rajoille -- niin, ja +kuitenkin on siinä talossa nukkunut ritareja ja kreivejä ja kuninkaita +yhtä turvallisesti kuin Lontoon Towerissa. Se on nyt murrettu, vangit +paenneet ja vanginvartija on suuressa vaarassa saada nuoran kaulaansa!» + +Sitten laskeutui hän omaan luolaansa jatkamaan voivotteluansa tai +nukkumaan itsensä selväksi. Lambourne ja palvelija seurasivat heti +hänen jäljissään, ja hyvinpä siinä tekivätkin, sillä vartija oli +pelkästä tottumuksesta sulkemaisillaan rappukäytävän rautaisen portin; +ja elleivät he olisi ennättäneet sitä estämään, olisivat he saaneet +kauniisti jäädä samaan tornihuoneeseen, josta kreivitär oli juuri +paennut. + +Tämä onneton nainen piiloittautui vapaaksi päästyään huvikentälle, +kuten olemme jo maininneetkin. Hän oli nähnyt tämän komeasti +koristellun paikan Mervynin tornin akkunasta; ja pakomatkalla johtui +hänen mieleensä, että hän sen puiden, lehtimajojen, suihkulähteiden, +patsaiden ja luolien joukosta löytäisi jonkun salaisen sopen, missä hän +voisi olla piilossa siksi kunnes hän uskaltaisi kääntyä jonkun +hyväsydämisen ihmisen puoleen, jolle hän saattaisi kertoa +hädänalaisesta tilastaan niin paljon kuin rohkenisi ja jonka avulla hän +voisi pyytää puhutella puolisoansa. + +»Jos tapaisin oppaani», ajatteli hän, »saisin tietää, onko hän jättänyt +kirjeeni. Ja vaikkapa näkisin Tressilianinkin, niin parempi minun olisi +vihastuttaa Dudley paljastamalla koko kurja asemani hänelle, joka on +rehellisyys itse, kuin joutua jälleen tämän vallattoman ja +sekasortoisen linnan julkean palvelijakunnan solvaistavaksi. Minä en +mene enää suljettuihin huoneisiin, minä odotan, minä tähystelen -- niin +monien ihmisolentojen joukosta täytyy löytyä joku lempeä sydän, joka +voi ymmärtää ja sääliä minun kärsimyksiäni.» + +Ja moni joukkue kulkikin tosiaan huvikentän poikki. Mutta heitä oli +aina neljä, viisi ilakoivaa ihmistä yhdessä, jotka nauroivat ja +elämöivät oman riemunsa runsautta ja oman sydämensä onnea. + +Valitsemassaan piilopaikassa saattoikin hän hyvin helposti välttää +kaikkea huomiota. Hänen tarvitsi vain peräytyä luolan syvimpään +loukkoon, joka oli varustettu kaikenlaisilla luontoa itseään +jäljittelevillä koristuksilla ja sammalpenkeillä ja jonka perällä +suihkulähde lorisi, ja hän saattoi helposti joko pysyä siellä piilossa +tai mielensä mukaan näyttäytyä jollekin yksinäiselle vaeltajalle, jonka +uteliaisuus saattoi houkutella tänne haaveellisen yksinäisyyden +helmaan. Sellaista tilaisuutta odotellessaan katsahti hän kirkkaaseen +altaaseen, jonka pinnan hiljaa lirittelevä suihkulähde salli pysyä +kirkkaana kuin kuvastimen, ja pelästyi omaa ulkomuotoaan ja epäili +samalla, niin oudonnäköiseksi ja rumaksi teki hänet valepuku +mielestään, uskaltaisiko kukaan nainen (ja juuri säälistä omaa +sukupuoltaan kohtaan toivoi hän parhaiten myötätuntoa herättävänsä) +ryhtyä puheisiin niin epäilyttävän olennon kanssa. Ajatellen näin +naisena, jolle ulko-asu ei missäänkään tilaisuudessa ole vähäpätöinen +asia, ja kaunottarena, joka luotti hieman omien sulojensa voimaan, +riisui hän matkaviittansa ja väljän hilkkansa, mutta asetti ne +kuitenkin niin lähelle, että hän ennättäisi pukea ne jälleen ylleen +nopeammin kuin saattoi ehtiä luolan suulta sen perälle, jos Varneyn tai +Lambournen tulo tekisi valepuvun välttämättömäksi. Näiden +päällysvaatteiden alla oli hänellä hieman teatterimainen, sille +luulotellulle henkilölle soveltuva puku, jota hänen muka piti esittämän +jossakin näytelmässä. Wayland oli asian järjestänyt siten heidän +toisena matkapäivänään, saatuaan edellisenä päivänä kokea, mitä hyötyä +sellaisena henkilönä kulkemisesta saattoi olla. Amy suoritti pienen +aamusiivouksen niin joutuin kuin mahdollista, altaan toimiessa sekä +pesu-astiana että kuvastimena; sitten otti hän käteensä pienen +jalokivilippaansa siltä varalta, että sen sisältämät kalleudet voisivat +esiintyä välittäjinä, vetäytyi luolan pimeimpään, kaukaisimpaan +soppeen, istuutui sammalpenkille ja alkoi odottaa, lähettäisikö +sallimus hänelle jonkun pelastumismahdollisuuden tai jonkun +hyväsydämisen suojelijan. + + + + +XVI Luku. + + + Sä pyyn näitkö värisevän + Liki liidellessä haukan, + Oksain suojaan kyyristyvän + Aran, neuvottoman raukan. + + _Prior_. + +Sinä muistettavana aamuna tapahtui, että ruhtinatar, jota varten kaikki +nämä huvitukset olivat järjestetyt, Englannin neitseellinen kuningatar +itse, oli varhaisimpia metsästäjättäristä, jotka ilmestyivät +huoneistaan täydessä kunnossa, erän ajoon lähteäkseen. En tiedä, +sattumaltako niin kävi vaiko osoittaakseen hienotunteista +kohteliaisuutta hallitsijattarelle, joka oli hänelle aina ollut niin +suosiollinen, se vain on varmaa, että tuskin oli Elisabet poistunut +askeleen verran huoneensa kynnykseltä, kun Leicester jo oli hänen +sivullansa ehdottamassa, että hän suvaitsisi metsästysretken viimeisiä +valmisteluja suoritettaessa lähteä katsastamaan huvikenttää ja +puutarhoja, jotka se yhdisti linnan pihaan. + +Heidän kävellessään tälle uudelle ihanain näkyjen näyttämölle tarjosi +kreivin käsivarsi hallitsijattarelle tarpeellista tilapäistä apua +siinä, missä porrasjaksot, jotka olivat silloin hyvin suosittuja +puutarhakoristuksia, veivät pengermältä pengermälle ja kukkalavalta +toiselle. Mukana seuraavat hovinaiset, joilla oli kylliksi varovaista +viisautta tai jotka ehkä ystävällisesti halusivat näyttää sitä heillä +olevan, eivät katsoneet velvollisuutensa kuningatarta kohtaan -- +vaikkeivät he kadottaneetkaan häntä koskaan näkyvistään, -- vaativan +heitä käymään aivan lähellä ja ottamaan osaa kuningattaren ja kreivin +keskusteluun, ja ehkäpä sitä häiritsemään, sillä olihan kreivi sekä +Elisabetin isäntä että hänen luotettu, kunnioitettu ja suosittu +palvelijansa. He tyytyivät siis vain ihailemaan tätä kaunista ylhäistä +paria, jonka juhlavaatteet oli nyt vaihdettu melkein yhtä komeihin +metsästyspukuihin. + +Elisabetin metsästyspuku, joka oli vaaleansinistä silkkiä ja +hopeapunoksin ja kurepauloin koristettu, lähenteli muodoltaan +muinaisten amatsonien pukua ja sopi sentähden erinomaisen hyvin sekä +hänen pituuteensa että hänen piirteittensä arvokkuuteen, sillä +tietoisuus asemastaan ja pitkä-aikainen käskemiseen tottumus olivat +kehittäneet hänen kasvonsa melkein liian miehekkäiksi, jotta ne +olisivat voineet esiintyä parhaaksi edukseen tavallisessa +naisvaatetuksessa. + +Leicesterin metsästyspuku oli lincolninvihreätä kangasta, runsaasti +kullalla kirjaeltu, ja komeasta vyöstä riippui torvi ja väkipuukko +miekan asemasta; tämäkin puku vaatetti häntä erinomaisesti, kuten hänen +muutkin joko sitten hovi- tai sota-pukunsa. Sillä niin täydellinen oli +hän kaikilta ruumiinsa ja kasvojensa muodoilta, että hän näytti aina +esiintyvän parhaimpanaan juuri siinä tehtävässä ja puvussa, jota hän +kulloinkin toimitti tai kantoi. + +Elisabetin ja suosikki-kreivin keskustelusta ei meille ole säilynyt +yksityiskohtaisempia tietoja. Mutta ne, jotka katselivat heitä matkan +päästä (ja hovimiesten ja hovinaisten silmät ovat sangen tarkat), +väittivät, ettei vielä milloinkaan ennen ollut Elisabetin liikkeiden ja +eleiden arvokkuus niin selvästi sulanut neuvottomuuden ja hellyyden +sävyksi. Hänen askeleensa eivät olleet ainoastaan hitaita, vaan +epätasaisiakin, mikä oli aivan outoa hänen käyntitavalleen; hänen +katseensa näytti olevan luotu maahan ja ilmaisevan arkaa yrittelyä +poistua saattajansa seurasta, mikä ulkonainen ilme osoittaa usein +naisissa, jos heidän sydäntään lähemmin tutkitaan, täsmälleen +vastakkaista halua. Rutlandin herttuatar, joka uskalsi lähimmäksi, +väitti eroittaneensa kyyneleen Elisabetin silmäkulmassa ja hehkuvan +punan hänen poskillaan ja lisäsi: »Hän painoi silmänsä maahan +väistääkseen minun katsettani, hän, joka tavallisissa oloissa +katseellaan lannistaisi leijonan.» Mihin johtopäätöksiin nämä havainnot +veivät, on itsestään selvää; eivätkä ne ehkä niin aivan perättömiä +olleetkaan. Kahden eri sukupuoliin kuuluvan henkilön salainen +keskustelu määrää usein heidän kohtalonsa ja antaa sille ehkä aivan +toisenlaisen käänteen kuin he olivat odottaneetkaan. Mielistelyä +sekaantuu keskusteluun, hellyyttä ja intohimoa sekaantuu vähitellen +mielistelyyn. Aatelismiehet ja paimenpojat sanovat sellaisena +viekoittelevana hetkenä enemmän kuin aikoivatkaan; ja kuningattaret ja +maalaistytöt kuuntelevat kauvemmin kuin heidän tulisikaan. + +Hevoset hirnuivat sillävälin ja pureskelivat kärsimättöminä kuolaimiaan +linnan ulkopihalla; koirat ulvoivat kahleissaan, ja vartijat ja +ratsastavat ja jalkaisin astuvat metsämiehet valittelivat +kasteen haihtumista, koska siten vainu tuli vaikeammaksi. Mutta +Leicesterillä oli nyt toisenlainen otus kierroksessa, tai puhuaksemme +oikeudenmukaisemmin häntä kohtaan, hän oli joutunut erän ajoon +tietämättään, tuumimattaan, uljaan metsänkävijän tavoin, joka seuraa +tiellensä sattunutta haukkua, vei se sitten minne tahansa. Kuningatar, +loistavan kaunis nainen, Englannin ylpeys, Ranskan ja Hollannin toivo +ja Espanjan kauhistus, oli nähtävästi kuunnellut tavallista +suosiollisemmin sitä tunteilevaa mielistelyä, josta hän ainakin piti +niin paljon; ja kreivi oli, ehkä turhamaisuuksissaan, ehkä +kunnianhimossaan, tai ehkä molempain viehättämänä lisännyt puheisiinsa +yhä enemmän ja enemmän sitä huumaavaa ainetta, niin että hänen +ahdistelunsa lopulta muuttui suoraksi lemmenhaasteluksi. + +»Ei, Dudley», virkkoi Elisabet, vaikkakin vapisevin, katkonaisin sanoin +-- »ei, minun täytyy pysyä kansani äitinä. Muut siteet, jotka tekevät +alhaissäätyisemmän neidon onnelliseksi, ovat kielletyt hänen +hallitsijattareltaan. -- Ei, Leicester, älkää puhuko siitä enää. -- Jos +minä olisin kuin muut ja saisin vapaasti etsiä onneani -- silloin +kylläkin -- mutta nyt ei se käy päinsä -- ei käy päinsä. -- Siirtäkää +metsästysretki -- siirtäkää se puoleksi tunniksi -- ja jättäkää minut, +herra kreivi.» + +»Kuinka, jättääkö Teidät, armollinen Valtijatar!» huudahti Leicester. +-- »Hulluuteni on siis Teitä loukannut?» + +»Ei, Leicester, ei niin!» vastasi kuningatar hätäisesti; »mutta se on +hulluutta, eikä sitä saa enää toistaa. Menkää -- mutta älkää poistuko +täältä kauvaksi -- älkääkä päästäkö tänne ketään yksinäisyyttäni +häiritsemään.» + +Hänen näin puhuttuaan kumarsi Dudley syvään ja poistui hitaasti ja +murheellisen näköisenä. Kuningatar jäi katselemaan hänen jälkeensä ja +mumisi itsekseen: -- »Olisipa se mahdollista -- olisipa se vain +mahdollista! -- mutta ei -- ei -- Elisabetin täytyy olla vain Englannin +puoliso ja äiti.» + +Samassa kuului askeleita, ja tulijaa välttääkseen kääntyi kuningatar +luolaan, missä hänen onneton, mutta liiankin menestyksellinen +kilpailijattarensa oli piilossa. + +Vaikka Englannin Elisabetin mieltä olikin jonkun verran järkyttänyt se +kuohuttava keskustelu, jonka hän juuri oli lopettanut, oli se kuitenkin +luonnostaan niin luja ja päättäväinen, että se pian asettui +entiselleen. Se oli aivan noiden vanhojen keltiläisten kiikkukiviksi +sanottujen muistomerkkien kaltainen. Pieneksi poikaseksi kuvatun +Cupidonkin sormi sai hänen tunteensa liikkeelle, mutta Herkuleenkaan +voima ei olisi saanut niitä tasapainostaan. Hänen edetessään hitaasti +luolan perimmäisintä sopukkaa kohti, olivat hänen kasvonsa, ennenkuin +hän oli kulkenut puoltakaan matkasta, muuttuneet jälleen arvokkaan +näköisiksi ja hänen katseensa käskeväksi. + +Siinä hetkessä huomasi kuningatar naisolennon seisovan erään +alabasteripylvään vieressä tai oikeammin osaksi takana; tämän pylvään +juurelta kumpusi kirkas suihkulähde, joka täytti tämän hämärän luolan +äärimäisen perukan. Klassillisesti sivistynyt Elisabet muisti kohta +Numan ja Egerian tarinan, eikä hän epäillyt lainkaan jonkun +italialaisen kuvanveistäjän siinä tahtoneen esittää vedenneitoa, joka +muinoin saneli Roomalle lakeja. Lähetessäänkin oli hän yhä kahden +vaiheilla, oliko hänen edessään kuvapatsas vaiko elävä ihmisolento. +Onneton Amy seisoi tosiaankin paikallaan aivan liikahtamatonna, haluten +ilmaista tilansa oman sukupuolensa jäsenelle, mutta taas toisaalta +kainostellen sitä komeata, ylhäistä naista, joka astui häntä kohti ja +jonka hänen pelkonsa heti ilmaisi siksi henkilöksi, mikä hän +todellisuudessa olikin, vaikkeivät hänen silmänsä olleet häntä koskaan +nähneetkään. Amy oli noussut sammalpenkiltään aikoen puhutella tätä +yksinään, ja, kuten hän aluksi luuli, niin sopivaan aikaan luolaan +tullutta rouvaa. Mutta kun hän muisti, kuinka levottomana Leicester +halusi estää kuningatarta saamasta pienintäkään vihiä heidän +avioliitostaan, ja kun hän tuli yhä enemmän ja enemmän vakuutetuksi +siitä, että henkilö, joka nyt läheni häntä, oli Elisabet itse, seisoi +hän siinä toinen jalka toisen edellä, hänen kätensä ja päänsä +eivät hievahtaneetkaan ja hänen poskensa oli yhtä kalpea kuin +alabasteripylväs, johon hän nojasi. Hänen pukunsa, joka näkyi vain +epäselvästi tässä hämärässä valossa, oli vaaleata merenviheriää silkkiä +ja muistutti jonkun verran kreikkalaisen vedenneidon vaatetusta, koska +sellaista muinaisaikaista valepukua oli pidetty varmimpana niin suureen +näyttelijäin ja juhlijain joukkoon, niin että kuningattaren epäluulo, +ettei hän muka ollutkaan mikään elävä olento, sai tosiaankin voimakasta +tukea ympäristöstä, hänen verettömistä poskistaan ja hänen +tuijottavasta katseestaan. + +Elisabet ei vielä muutamien askelten päähänkään ehdittyään tiennyt, +katseliko hän tosiaankin niin taitavasti muovaeltua kuvapatsasta, ettei +sitä siinä heikossa valossa voinut lainkaan eroittaa todellisuudesta. +Hän pysähtyi sentähden ja kiinnitti tuohon omituiseen esineeseen +ruhtinaallisen katseensa niin terävästi, että Amyn liikahtamattomaksi +sitonut hämmästys alkoi väistyä pelon tieltä ja että hän hitaasti loi +silmänsä maahan ja laski päänsä riipuksiin hallitsijattaren tiukan +katseen masentamana. Mutta paitsi tätä hidasta ja syvää pään +kumartumista pysyi hän muutoin aivan värähtämättä entisessä +äänettömässä asennossaan. + +Hänen puvustaan ja lippaasta, jota hän yhä vaistomaisesti piteli +kädessään, teki Elisabet sen luonnollisen johtopäätöksen, että tuo +kaunis, vaikka mykkä olento hänen edessään oli varmaankin niiden +lukuisain näytelmäkappaleiden ja muiden juhla-esitysten suorittajia, +joita oli asetettu mitä erilaisimpiin paikkoihin yllättämään häntä +kunnianosoituksillaan, ja että tuo tyttöparka oli hänet nähtyään +säikähtänyt pahanpäiväisesti ja joko unohtanut osansa tai menettänyt +rohkeutensa esittää sitä. Oli luonnollista ja armeliasta hieman +rohkaista häntä; ja Elisabet virkkoikin siis alentuvan lempeästi: -- +»No, kuinka nyt, tämän ihanan luolan ihana impi -- ovatko Sinut +lumonneet ja mykäksi mananneet sen ilkeän taikurin loitsut, jota +ihmiset Peloksi nimittävät? -- Me olemme hänen verivihollisiaan, tyttö, +ja me voimme rikkoa hänen lumonsa. Puhu, me käskemme.» + +Vastaamatta hänelle opitulla puheellaan vaipui kreivitär polvilleen +kuningattaren eteen, pudotti lippaansa ja lyöden kätensä yhteen katseli +kuningatarta kasvoihin silmissä ja koko olemuksessa sellainen +kuolettavan pelon ja hartaan rukouksen ilme, että Elisabet tunsi +tulevansa suuresti liikutetuksi. + +»Mitä tämä tarkoittaa?» kysyi hän; »tämä on jo voimakkaampaa tunteen +tulkintaa kuin tilaisuus vaatisikaan. Nouse ylös, neitoseni -- mitä +Sinä meiltä tahdot?» + +»Suojelustanne, Teidän Korkeutenne», sopersi onneton anoja. + +»Jokainen Englannin tytär saa sitä, jos hän sitä ansaitsee», vastasi +kuningatar; »mutta Sinun hädälläsi näyttää olevan syvempi syy kuin +unohdettu osa. Miksi siis ja missä suhteessa suojelustamme pyydät?» + +Amy koetti nopeasti miettiä, mitä hänen olisi parasta sanoa, +pelastuakseen häntä ympäröivistä läheisimmistä vaaroista, kuitenkaan +vahingoittamatta puolisoaan; mutta syöksyen ajatuksesta toiseen kaiken +sen sekasorron keskellä, mikä hänen mielensä täytti, saattoi hän +vihdoin vastaukseksi kuningattaren uudistettuihin tiedusteluihin, että +miksi hän suojaa tahtoi, vain änkyttää: »Voi, voi! kun en minä tiedä.» + +»Tämähän on aivan hullua, neitoseni», virkkoi Elisabet kärsimättömänä; +sillä anojan äärimäinen hämmennys kiihoitti hänen uteliaisuuttaan, +samalla kun se liikutti hänen tunteitaan. »Sairaan täytyy selittää +tautinsa lääkärille, emmekä _me_ sitä paitsi ole tottuneet +toistelemaan kysymyksiämme niin usein saamatta vastausta.» + +»Minä pyydän -- minä rukoilen», soperteli onneton kreivitär -- »minä +rukoilen Teidän armollista suojelustanne erästä -- erästä Varneyta +vastaan.» Hän oli tukehtumaisillaan lausuessaan tuon kohtalokkaan +sanan, johon kuningatar heti tarttui. + +»Mitä, Varneyta -- ritari Rikhard Varneyta -- Leicesterin kreivin +palvelijaa vastaan? -- Mitä tekemistä, neitoseni, on Sinulla hänen +kanssaan ja hänellä Sinun kanssasi?» + +»Minä -- minä -- olin hänen -- vankinaan -- ja hän tavoitteli henkeäni +-- ja minä karkasin -- karkasin --» + +»Heittäytyäksesi minun suojaani, eikö niin?» virkkoi Elisabet. »Minä +olen Sinua suojeleva -- se on, jos Sinä sitä ansaitset; sillä me aiomme +tutkia tätä asiaa mitä tarkimmin. -- Sinä olet», jatkoi hän, luoden +kreivittäreen katseen, joka näytti tahtovan tunkeutua hänen sielunsa +sisimpään, -- »Sinä olet Amy, ritari Hugh Robsartin, Lidcoten linnan +herran tytär?» + +»Antakaa anteeksi -- antakaa anteeksi -- kaikkein armollisin +Ruhtinatar!» rukoili Amy, uudelleen laskeutuen toiselle polvelleen, +sillä hän oli jo välillä noussut ylös. + +»Mitä minä Sinulle anteeksi antaisin, typerä tyttö?» vastasi Elisabet; +»senkö, että olet isäsi tytär? Sinä olet hullu, varmasti. Minunpa +täytyy nähdäkseni kiskoa koko juttu Sinusta tuumakaupalla -- Sinä petit +vanhan, kunnianarvoisan isäsi -- katseesi tunnustaa sen -- Sinä petit +herra Tressilianin -- punastumisesi myöntää sen -- ja Sinä menit +naimisiin sen samaisen Varneyn kanssa?» + +Amy hypähti pystyyn ja keskeytti kiihkeästi kuningattaren: »Ei, +armollinen Kuningatar, ei -- niin totta kuin Jumala meitä kaikkia +tuomitsee, en minä ole se saastainen olento, joksi Te minut tahtoisitte +tehdä! Minä en ole sen inhoittavan orjan -- sen kavalan konnan vaimo! +Minä en ole Varneyn vaimo! Mieluummin olisin minä kuoleman morsian!» + +Kuningatar, joka nyt vuorostaan hämmästyi Amyn kiihkeyttä, seisoi +vaijeten hetken aikaa ja vastasi sitten: »No sitten Jumala meitä +armahtakoon, vaimo! -- Minä huomaan kyllä Sinun osaavan puhua aika +nopeaan, kun aihe Sinua miellyttää. Ei, mutta kerroppas nyt minulle, +vaimo», jatkoi hän, sillä hänen uteliaisuuteensa liittyi nyt hämärästi +aavistava epäilys siitä, että häntä oli jollakin tavoin petetty -- +»kerro minulle, vaimo -- sillä kautta Jumalan päivän, minä tahdon +tietää kaikki -- kenen vaimo tai kenen rakastajatar Sinä olet? -- Puhu +suoraan ja puhu pian. -- Parempi Sinun olisi leikkiä naarasleijonan +kuin Elisabetin kanssa.» + +Tähän umpikujaan ajettuna ja vastustamattoman voiman laahaamana kuilun +partaalle, jonka hän kyllä näki, mutta jota hän ei voinut kaartaa -- +kun kiivastuneen kuningattaren tiukat sanat ja uhkaavat eleet eivät +suoneet hänelle hetkenkään miettimisaikaa, änkytti Amy vihdoinkin +epätoivoissaan: »Leicesterin kreivi tietää kaikki.» + +»Leicesterin kreivi!» huudahti Elisabet rajattomasti hämmästyneenä. -- +»Leicesterin kreivi!» toisti hän kipinöivän suuttumuksen vallassa. -- +»Vaimo, Sinulle on tätä neuvottu -- Sinä valehtelet hänestä -- hän ei +katsahdakaan sellaisiin kuin Sinä. Sinut on palkattu häpäisemään +Englannin jalointa ylimystä ja uskollisinta ritaria! Mutta vaikka hän +olisi luottamuksemme oikea käsi tai vieläkin kallisarvoisempi meille, +Sinä olet saava asiasi tutkituksi ja hänen läsnäollessaan. Tule mukaani +-- tule heti paikalla mukaani!» + +Kun Amy peräytyi kauhistuneena, minkä kiihtynyt kuningatar selitti +tietoisen syyllisyyden merkiksi, työksähti Elisabet hänen luokseen, +tarttui hänen käsivarteensa ja riensi nopein, kiiruhtavin askelin ulos +luolasta pitkin huvikentän pääkäytävää, laahaten mukanaan ylenmäärin +pelästynyttä kreivitärtä, jota hän yhä piteli käsivarresta ja joka sai +ponnistaa kaikki voimansa pysyäkseen raivostuneen kuningattaren +rinnalla. + +Leicester oli sillä hetkellä loistavan, lehtokujan päähän +pylväskäytävään eli kaarikatokseen kokoontuneen herra- ja naisjoukon +keskuksena. Seurue oli asettunut tähän paikkaan odottamaan hänen +majesteettinsa käskyjä metsästysretken alkamisesta, ja saattaa +kuvitella kaikkien heidän hämmästystään, kun he näkivät Elisabetin +unohtaneen tavallisen arvokkaan juhlallisen astuntansa ja lähestyvän +heitä niin nopeasti, että hän oli heidän keskellään ennenkuin he +aavistivatkaan, ja kun he sitten huomasivat pelästyen ja oudoksuen, +että hänen kasvoiltaan paistoi kiihtymyksen ja vihastuksen tuli, että +hänen tukkansa oli päässyt piteistään ankarassa liikunnassa ja että +hänen silmänsä säkenöivät niinkuin ne säkenöivät Henrik VIII:n hengen +kohotessa korkeimmilleen hänen tyttäressään. Eikä heidän kummastuksensa +suinkaan vähentynyt, kun he näkivät kuningattaren voimakkaasti +pitelevän toisella kädellään kalpeata, menehtynyttä, puolikuollutta, +mutta siitä huolimatta yhä vielä viehättävää naisolentoa, samassa +toisella viitatessaan väistymään naisia ja herroja, jotka tunkeutuivat +hänen ympärilleen, luullen hänen äkkiä tulleen sairaaksi. »Missä on +Leicesterin kreivi?» kysyi hän äänellä, joka vavahutti kaikkia lähellä +seisovia hovikoita. -- »Astukaa esiin, herra Leicester!» + +Jos keskellä kauneinta kesäpäivää, jolloin kaikki on vain valoa ja +hymyä, salama iskisi kirkkaalta sinitaivaalta ja halkaisisi maan jonkun +huolettoman vaeltajan jalkojen juuresta, ei hän voisi silmätä sitä +suitsuavaa kuilua, joka niin odottamatta avasi ammottavan kitansa hänen +eteensä, puoliksikaan niin pelästyneenä ja kauhistuneena kuin Leicester +nyt tarkasteli hänelle niin äkkiä tarjoutuvaa näkyä. Hän oli juuri +kuunnellut valtioviisaasti kiellellen ja ymmärtämättömyyttä +teeskennellen hovimiesten puoliksi lausuttuja, puoliksi viittailtuja +onnitteluja kuningattaren suosion johdosta, joka ilmeisesti oli noussut +korkeimpaan huippuunsa tämänaamuisen keskustelun aikana ja jonka +perustalla useimmat heistä ennustelivat hänen piankin kohoavan heidän +vertaisestaan heidän käskijäkseen. Ja nyt, kun se hillitty, mutta ylpeä +hymy, jolla hän oli torjunut heidän vihjailujaan, vielä väreili hänen +poskellaan, syöksähti kuningatar piirin keskelle ylen määrin +kiihtyneenä ja raivostuneena, kannattaen toisella kädellään ja +nähtävästi ilman suurempaa ponnistusta hänen menehtyvää, kalpeaa ja +maahan vajoavaa puolisoansa ja toisen kätensä sormella osoittaen hänen +riutuneita, puolikuolleita kasvojaan, ja kysyen äänellä, joka kajahti +pelästyneen valtiomiehen korvissa kuin viimeinen kauhistava, ruumista +ja sielua tuomioistuimen eteen vaativa pasuunainpuhallus: »Tunnetko +Sinä tätä naista?» + +Ja niinkuin tämän tuomiotorven toitottaessa syntinen rukoilee vuoria +lankeamaan päällensä ja peittämään hänet, niin toivoi Leicesterkin +sisimmässään sen uljaan kaarikatoksen, jonka hän oli ylpeyksissään +rakentanut, repeävän lujista liitoksistaan ja hautaavan heidät kaikki +raunioihinsa. Mutta iskostetut kivet, kaaret ja pylväät kestivät +paikoillaan; ja niiden ylpeä isäntä itse polvistui Elisabetin eteen +kuin olisi joku raskas paino taivuttanut hänet maahan ja kumarsi niin +syvään, että hänen otsansa kosketti niitä marmoripaasia, joilla hän +seisoi. + +»Leicester», huusi kuningatar raivosta vapisevalla äänellä, »jos +minä vain voisin uskoa, että Sinä olet sillä halpamaisella ja +kiittämättömällä tavalla pettänyt minua, kuin tuo Sinun tavaton +pelästyksesi näyttää osoittavan -- minua -- hallitsijatartasi -- +luottavaa, liiankin puolueellista kuningatartasi -- niin kautta kaiken +pyhän, kavala kreivi, tuo Sinun pääsi istuisi yhtä höllässä kuin ikinä +isäsi pää!» + +Leicesterillä ei ollut tukenaan viattomuutensa tietoisuutta, +mutta ylpeys piti häntä vielä pystyssä. Hän -- kohotti hitaasti +otsansa ja kasvonsa, jotka olivat mustat ja paisuneet raivoisasta +mielenkuohusta ja vastasi vain: »Pääni voi pudota vain valtakunnan +ylimmän tuomio-istuimen päätöksestä -- siihen minä asiani vetoan, enkä +ruhtinattareen, joka tuolla tavalla palkitsee uskollisen palvelukseni!» + +»Kuinka! hyvät herrat», virkkoi Elisabet, ympärilleen katsahtaen, +»meitä nähdäksemme uhmataan -- uhmataan linnassa, jonka itse olemme +lahjoittaneet tälle korskealle miehelle! -- Herra Shrewsbury, Te olette +Englannin marsalkka, vangitkaa hänet valtiorikoksesta!» + +»Ketä Teidän Majesteettinne suvaitsee tarkoittaa?» kysyi Shrewsbury +kovin hämmästyneenä, sillä hän oli juuri sillä hetkellä saapunut +paikalle. + +»Ketäpä muuta kuin tätä petturia Dudleyta, Leicesterin kreiviä! -- +Hunsdon-serkku, käske vartijasi aseisiin ja ota hänet heti paikalla +hoimiisi. -- Kuuletko, tomppeli, pidä kiirettä!» + +Hunsdon, karkea, vanha ylimys, joka sukulaisuutensa takia Boleynien +kanssa oli tottunut kohtelemaan kuningatarta vapaammin kuin kukaan muu +olisi uskaltanut, vastasi hätkähtämättä: »Ja kuitenkin voi käydä niin, +että Teidän Majesteettinne lähettää minut Toweriin liiasta +hätiköimisestä. Minä pyydän Teitä malttamaan mielenne.» + +»Malttamaan mieleni -- Jumala nähköön!» huudahti kuningatar -- Ȋlä +puhu siitä minulle -- Sinähän et tiedä, mihinkä hän on vikapää!» + +Amy, joka oli sillä välin saanut tajuntansa johonkin määrin takaisin ja +joka näki puolisoansa uhkaavan hänen mielestään tuhoisimman vaaran +raivostuneen, loukkaantuneen hallitsijattaren puolelta, unohti heti +omat kärsimyksensä (ah! kuinka moni nainen onkaan tehnyt samoin!) ja +oman vaaransa hänen takiansa peljätessään ja heittäytyi kuningattaren +jalkojen juureen, syleili hänen polviansa ja huudahti: »Hän on syytön, +armollinen Valtijatar -- hän on syytön -- kukaan ei voi syyttää mistään +jaloa Leicesteriä!» + +»Mitä nyt, houkkio!» virkkoi kuningatar, »etkö Sinä äsken itse sanonut +Leicesterin kreivin tietävän koko juttuasi?» + +»Sanoinko minä niin?» vastasi onneton Amy, hyljäten kaiken puheittensa +puolustelemisen ja unohtaen kokonaan itsensä. -- »Oi, jos minä niin +sanoin, niin minä ilkeästi valehtelin. Tuomitkoon Jumala minua niinkuin +minä nyt uskon, ettei hänellä ole ollut pienintä ajatustakaan, joka +olisi pyytänyt minua vahingoittaa!» + +»Vaimo!» huusi Elisabet, »minä tahdon tietää, kuka Sinut on tähän +viekoitellut; tai minun vihani -- ja kuningasten viha on suitseva tuli +-- on polttava ja syövä Sinut kuin rikkaruohon hehkuvassa pätsissä.» + +Kun kuningatar lausui tämän uhkauksen, huusi Leicesterin parempi +enkeli hänen ylpeyttään avuksi ja osoitti hänen tekevän maailman +halpamaisimman, hänet iki-ajoiksi häpeällä tahraavan työn, jos hän nyt +alentuisi asettumaan vaimonsa jalomielisen uhrautumisen suojaan ja +jättäisi hänet sitten hyvyytensä palkaksi kuningattaren raivon +esineeksi. Hän kohotti jo päätänsä kunnian miehen arvokkuudella, +tunnustaakseen avioliittonsa ja julistautuakseen kreivittärensä +suojelijaksi, kun Varney, joka oli ilmeisesti syntynyt isäntänsä +pahaksi hengeksi, syöksyi paikalle, kasvot ja koko ulko-asu mitä +suurimman hämmennyksen vallassa. + +»Mitä tarkoittaa tämä julkea tungettelu?» kysyi Elisabet tiukasti. + +Ikäänkuin äärimäisen surun ja levottomuuden murtamana heittäytyi Varney +hänen jalkoihinsa ja huudahti: »Antakaa anteeksi, armollinen +Valtijattareni, antakaa anteeksi! -- tai kääntäkää ainakin vihastuneen +oikeutenne kosto minuun, sillä minä sen ansaitsen; mutta säästäkää +jaloa, ylevää, viatonta herraani ja käskijääni!» + +Amy, joka oli yhä vielä polvillaan, hypähti ylös nähdessään miehen, +jonka lähellä ei hän saanut inholtaan olluksi, ja oli juuri +pakenemaisillaan Leicesterin turviin, kun hänet yht'äkkiä pysäytti se +epävarma ja arka ilme, joka oli jälleen lennähtänyt hänen kasvoilleen +heti kun hänen uskottunsa esiintyminen näytti kääntävän kohtauksen +uudelle uralle; hän peräytyi, kiljahti heikosti ja rukoili hänen +majesteettiaan lähettämään hänet linnan syvimpään vankiluolaan -- +kohtelemaan häntä rikoksellisista pahimpana -- »mutta päästäkää vain +minut näkemästä ja kuulemasta sellaista», huudahti hän, »joka ryöstää +minulta senkin vähän järjen, mikä minulla vielä on jäljellä -- +näkemästä tuota inhoittavinta, julkeinta konnaa!» + +»Ja miksi, rakas lapseni?» kysyi kuningatar, saaden uuden ajatuksen; +»mitä on Sinulle tehnyt tämä petollinen ritari, sillä sellaiseksihan +häntä väität?» + +»Oh, pahempaa kuin suru, armollinen Kuningatar, ja pahempaa kuin +vääryys on hän minulle tehnyt -- hän on kylvänyt epäsopua sinne, missä +pitäisi pyhimmän rauhan vallitseman. Minä tulen hulluksi, jos minun +täytyy katsella häntä kauvemmin!» + +»Jumala nähköön, Sinähän olet jo luullakseni järjiltäsi», vastasi +kuningatar. -- »Hyvä Hunsdon, ota tämä nuori hätääntynyt naisraukka +huostaasi ja toimita hänet varmaan ja hyvään suojaan siksi kunnes me +jälleen tarvitsemme häntä.» + +Pari, kolme hovinaista, joko sitten säälien niin omituista olentoa tai +jostakin muusta syystä, tarjoutui pitämään hänestä huolta; mutta +kuningatar vastasi yksikantaan: »Hyvät rouvat, luvallanne, ei. -- +Teillä on kaikilla, kiittäkää siitä Jumalaa, tarkat korvat ja kerkeä +kieli -- sukulaisellamme Hunsdonilla on mitä kuuroimmat korvat ja kieli +hieman karkea, mutta hitaista hitain. -- Hunsdon, katso, ettei kukaan +pääse puhelemaan hänen kanssaan.» + +»Pyhän Neitsyen nimessä!» sanoi Hunsdon, tukien voimakkaalla +käsivarrellaan menehtynyttä, taintuvaa Amya, »hän on suloinen lapsi; ja +vaikka Teidän Majesteettinne antoikin hänelle karkean hoitajan, niin +osaa se hoitaja olla ainakin ystävällinen ja lempeä. Hän on minun +luonani yhtä hyvässä turvassa kuin omatkin tyttärenheiskaleeni.» + +Näin puhein vei hän vastustelemattoman, melkein tiedottoman Amyn +mukanaan; hänen monet sodat nähnyt tukkansa ja pitkä harmaa partansa +sekaantuivat kreivittären vaaleanruskeisiin kiharoihin, kun tämä nojasi +päätänsä hänen vahvaan, vantteraan olkapäähänsä. Kuningatar seurasi +häntä katseellaan -- hän oli jo sillä itsehillinnällä, jonka täytyy +välttämättä kuulua jokaisen hallitsijan avuihin, karkoittanut +kasvoiltaan kaikki kiihtymyksen merkit ja näytti haluavan poistaa +raivonpuuskauksensa pienimmätkin jäljet kaikkien niiden muistista, +jotka olivat siinä ympärillä seisoneet. »Herra Hunsdon puhuu totta», +huomautti hän, »hän on tosiaankin liian karkea hoitaja niin hennolle +lapsoselle.» + +»Herra Hunsdon», vahvisti Pyhän Asaphin tuomiorovasti, »tahtomatta +lainkaan halventaa hänen jalompia ominaisuuksiaan, käyttää puheessaan +leveätä vapautta ja sekoittaa siihen melkein liiaksikin julmia ja +taika-uskoisia sadatteluja, jotka kuulostavat yhtä paljon +pyhyydenhäväistykseltä kuin vanhalta paavilaisuudeltakin.» + +»Se on hänen verensä vika, herra tuomiorovasti», vastasi kuningatar, +käännähtäen puhuessaan kiivaasti arvoisaan kirkonmieheen päin; »ja Te +saatte silloin moittia minuakin samasta synnistä. Boleynit ovat ikänsä +kaiken olleet kuumaveristä ja suorapuheista sukua, kerkeämmin +ilmoittaen selvän ajatuksensa kuin huolellisesti asetellen lauseitaan. +Ja kautta kunniasanani -- toivoakseni ei tässä puheenvahvistuksessa ole +mitään synnillistä -- epäilen minä, kylmenikö se paljoakaan sen kautta, +että siihen sekoitettiin Tudorein verta.» + +Näitä viimeisiä sanoja lausuessaan hymyili hän armollisesti ja katsahti +salaa ja melkein huomaamatta Leicesterin kreiviin, jolle hän nyt alkoi +uskoa puhuneensa liian kiivaasti ja räikeästi hetken perusteettoman +epäilyksen nojalla. + +Kuningattaren silmä ei tavannut kreiviä missään sovinnontarjoukselle +suosiollisessa mielentilassa. Leicesterin oma katse oli myöhäistä, +mutta sitä syvempää katumusta kuvastaen seurannut sitä surkuteltavaa +olentoraukkaa, jonka Hunsdon oli juuri vienyt pois; nyt tuijotti se +synkkänä maahan, mutta enemmän -- niin ainakin Elisabetista näytti -- +ilmaisten miestä, joka on kärsinyt aiheettoman loukkauksen kuin +ihmistä, joka on syyllisyydestään tietoinen. Kuningatar käänsi +vihoissaan kasvonsa hänestä ja sanoi Varneylle: »Puhu, ritari Rikhard, +ja selitä tämä arvoitus -- Sinulla ainakin on vielä järkesi ja +puhelahjasi tallella, vaikka me saammekin niitä turhaan etsiä muualta.» + +Näin sanoessaan kimmahutti hän vielä toisen vihastuneen katseen +Leicesteriin, ja ovela Varney kiiruhti latelemaan juttuansa. + +»Teidän Majesteettinne läpitunkeva silmä», alkoi hän, »on jo huomannut +rakkaan puolisoni kauhistavan sairauden, sairauden, jota, niin +onnettomia seurauksia kuin siitä nyt on ollutkin, en halunnut +mainittavaksi hänen lääkärinsä todistuksessa, koettaen siten salata +sellaista, mikä nyt on tullut ilmi sitä suuremmaksi häpeäkseni.» + +»Hän on siis tosiaankin mielenhäiriössä?» kysyi kuningatar -- +»oikeastaan emme sitä epäilleetkään -- koko hänen käyttäytymisensä sitä +todistaa. Minä tapasin hänet tylsänä seisomasta tuon luolan nurkasta; +ja jokaisen sanan, minkä hän puhui -- minun täytyi kiskoa ne hänestä +ikäänkuin kidutuskoneilla -- peruutti hän samassa ja väitti valheeksi. +Mutta miten pääsi hän tänne? Miksi ette pidä häntä paremmassa +tallessa?» + +»Armollinen Valtijattareni», vastasi Varney, »se kunnianarvoisa +henkilö, jonka huostaan minä hänet jätin, herra Anton Foster, saapui +juuri äsken tänne, kuljettuaan niin nopeasti kuin mies ja hevonen +suinkin pääsevät, kertomaan minulle hänen paostaan, joka oli +suunniteltu ja suoritettu kaikella sitä sairautta poteville ominaisella +oveluudella. Hän on valmis kuulusteltavaksi.» + +»Jättäkäämme se toiseen kertaan», sanoi kuningatar. »Mutta, ritari +Rikhard, me emme suinkaan kadehdi Teidän koti-onneanne; Teidän +rouvannehan herjasi Teitä mitä katkerimmin ja oli vähällä pyörtyä +Teidät nähdessään.» + +»Sillä lailla ne menettelevät kaikki hänen tilassaan olevat ihmiset, +Teidän Majesteettinne luvalla puhuen», vastasi Varney; »he vihaavat sen +puuskauksensa käsissä ollessaan enimmin juuri niitä, jotka ovat heille +heidän parempina hetkinään rakkaimpia ja läheisimpiä.» + +»Olemme jotakin sentapaista kuulleet ennenkin», sanoi Elisabet, »ja +uskommekin sen kernaasti.» + +»Suvaitsisiko Teidän Majesteettinne siis käskeä», pyysi Varney, »että +minun onneton vaimoni jätettäisiin ystäväinsä hoidettavaksi?» + +Leicester vavahti hieman, mutta sai ankaralla ponnistuksella +liikutuksensa hillityksi, ja Elisabet vastasi terävästi: »Pidättepä Te +nyt kiirettä, herra Varney; me haluamme ensin kuulla Mastersin, oman +lääkärimme selvityksen hänen terveydestään ja mielentilastaan, ja +sitten vasta päättää, mitä on edelleen tehtävä. Te saatte kuitenkin +puhutella häntä, niin että jos teillä on joitakin aviollisia +riitaisuuksia -- sellaisia olemme kuulleet sattuvan rakastavienkin +pariskuntien välillä -- ratkaistavina, te voitte sopia ne keskenänne, +häpäisemättä enää koko hoviamme ja meitä häiritsemättä.» + +Varney kumarsi syvään eikä vastannut sanaakaan. + +Elisabet katsahti jälleen Leicesteriin ja virkkoi niin alentuvasti kuin +vain sydämellisin osanotto voi: »Epäsopu, sanoo eräs italialainen +runoilija, löytää tiensä yhtähyvin rauhallisiin luostareihin kuin +perheen pyhättöönkin; ja pelkäämmepä, etteivät meidän omat vartijamme +eivätkä airueemme saa sitä pysymään poissa hovistammekaan. Herra +Leicester, me loukkasimme Teitä ja meillä on syytä katsoa, että Te +olette loukannut meitä. Me näyttelemme leijonan osaa ja annamme +ensimäisenä anteeksi.» + +Leicester kirkasti katsantonsa, jos se ponnistustakin kysyi, mutta +hänen mielensä oli niin syvästi järkytetty, ett'ei sen rauha niin vain +palannut. Hän puheli kuitenkin kaikkea, mikä sopi tilaisuuteen, ettei +hänellä ollut onnea antaa anteeksi, koska henkilö, joka häntä kehoitti +niin tekemään, ei voinut yleensä häntä lainkaan loukata. + +Elisabet näytti tyytyvän tähän vastaukseen ja ilmoitti aamun +huvitoimitusten voivan alkaa. Torvet räikkyivät -- koirat haukkuivat -- +hevoset teutaroivat -- mutta herrat ja naiset riensivät nyt alkaneeksi +julistetulle metsästysretkelle aivan toisenlaisin tuntein kuin heidän +sykähtävin sydämin kuullessaan ensimäisen herätystoitotuksen. +Jokaisella otsalla väikkyi epäilys, pelko ja odotus, ja aavistelua ja +vehkeilyä piili jokaisessa kuiskauksessa. + +Blount suihkasi sopivan tilaisuuden tullen Raleighin korvaan: »Tämä +myrsky tuli yhtä odottamatta kuin itävihuri Välimerellä.» + +»_Varium et mutabile_» -- vastasi Raleigh samaan tapaan. + +»No, ole nyt siinä, enhän minä siitä Sinun latinastasi kuitenkaan +mitään ymmärrä», kuiskasi Blount edelleen; »mutta siitä minä vain +Jumalaa kiitän, ettei Tressilian ollut ulapalla tämän kamalan +tuulispään raivotessa. Hän olisi tuskin kyennyt haaksirikkoa +välttämään, hän kun osaa niin huonosti asetella purjeitaan +hovipuuskausten mukaan.» + +»Olisihan Sinun sopinut häntä neuvoa», virkkoi Raleigh. + +»No, olenpa minä käyttänyt aikaani yhtä hyvin kuin Sinäkin, ritari +Walter», vastasi kunnon Blount. »Minä olen ritari yhtä hyvin kuin +Sinäkin, vieläpä aikaisempaa tekoa.» + +»Jumala järkeäsi valistakoon», tokaisi Raleigh; »mutta haluaisinpa +tosiaankin tietää, miten sen Tressilianin laita oikeastaan on. Hän +jutteli minulle tänä aamuna, ettei hän lähde huoneestaan kahteentoista +tuntiin tai niille main, koska häntä muka sitoo joku lupaus. Tuon +rouvan mielipuolisuus, kun hän saa sen tietää, ei, niin pelkään, +suinkaan paranna hänen tautiaan. Nyt on juuri täysikuu, ja ihmisten +aivot kuohuvat silloin kuin hiiva. Mutta kuulehan! soitetaan ratsaille. +Nouskaamme satulaan, Blount; meidän nuorten ritarien täytyy ansaita +kannuksemme.» + + + + +XVII Luku. + + + -- Rehellisyys, + Hyveistä jaloin! Älköön kenkään tieltäs + Suoralta väistykö; maa vaikka halkeis + Ja hornan kuiluin ikituhot uhkais, + Sittenkin vilpin kierot polut hylkää. + + _Douglas_. + +Vasta pitkän ja onnistuneen metsästysretken ja myöhään kestäneen +aterian jälkeen, johon ryhdyttiin heti kuningattaren palattua linnaan, +pääsi Leicester vihdoinkin kahdenkesken Varneyn kanssa; tältä hän kuuli +nyt kaikki kreivittären paon yksityiskohdat sellaisina kuin ne oli +esittänyt Foster, joka sen seurauksista levottomana oli itse +kiiruhtanut Kenilworthiin uutisineen. Kun Varney kertomuksessaan +erikoisesti vältti koskettelemasta niitä kreivittären terveyttä +uhkaavia juomia, jotka juuri olivat ajaneet hänet niin epätoivoiseen +tekoon, loukkautui Leicester suuresti siitä kevytmielisyydestä, millä +hänen puolisonsa oli rikkonut hänen ankarat käskynsä ja pannut hänet +siten alttiiksi Elisabetin vihastukselle, hän kun saattoi vain +uskoa hänen toimineen siten yksinomaan mustasukkaisuudesta ja +kärsimättömyydestä, saavuttaakseen sitä pikemmin arvolleen kuuluvan +aseman ja kunnian. + +»Minä olen antanut sille tuntemattoman devonshirelaisen aatelismiehen +tyttärelle», sanoi hän, »Englannin ylpeimmän nimen. Minä olen tehnyt +hänet aviovuoteeni ja mahtavuuteni osalliseksi. Minä pyydän häneltä +hieman kärsivällisyyttä, ennenkuin hän lykkää veneensä suuruutensa +täyttä vauhtia vilistävään virtaan, ja kuitenkin se sokaistu nainen +uskaltaa ennemmin itsensä ja minut haaksirikkoon, ajaa minut tuhansien +puuskien pyöritettäväksi ja tuhansien karien ja särkkien keskelle ja +kietoo minut tuhansiin petoksiin, jotka häpäisevät minut omissa +silmissänikin, kuin viipyisi vielä lyhyen ajan siinä huomaamattomassa +asemassa, mihin hän oli syntynyt. -- Hän on niin rakastettava, niin +suloinen, niin hellä, niin uskollinen -- ja kuitenkin puuttuu häneltä +niin vakavassa asiassa varovaisuutta, jota odottaisi jo typerimmältäkin +houkkiolta -- se saa tosiaankin kärsivällisyyteni loppumaan.» + +»Kyllä me siitä vielä kunnialla selviämme», lohdutti Varney, »kunhan +vain saisimme armollisen rouvan tottelemaan ja esittämään osaa, jonka +hetken olosuhteet tekevät välttämättömäksi.» + +»Se on liiankin totta, ritari Rikhard», sanoi Leicester, »muuta keinoa +ei tosiaankaan ole. Minä olen kuullut häntä julkisesti mainittavan +Sinun vaimoksesi, panematta vastaan. Hänen täytyy pitää sitä nimeä ja +arvoa siksi kunnes hän on kaukana Kenilworthista.» + +»Ja kauvan vielä jälkeenkin päin, luullakseni», vastasi Varney ja +lisäsi sitten heti: »Sillä minun täytyy toivoa, että siihen menee vielä +pitkä aika, -- ennenkuin hän voi julkisesti kantaa Leicesterin +kreivittären nimeä -- jopa pelkään, ettei se saata turvallisesti +tapahtua tämän kuningattaren koko elinaikana. Mutta Teidän +Korkeutennehan asian parhaiten ymmärtää, Te kun yksin tiedätte, +millaiset suhteenne ovat Elisabetiin.» + +»Olet oikeassa, Varney», virkkoi Leicester; »minä olen tänä aamuna +ollut sekä narri että konna; ja kun Elisabet saa kuulla onnettomasta +avioliitostani, ei hän voi muuta kuin ajatella itseään kohdellun tuolla +edeltäpäin harkitulla ylenkatseella, jota eivät naiset anna milloinkaan +anteeksi. Me olemme olleet tänään aivan lähellä julkista riitaa; ja +minä pelkään, että siihen sitä vielä kerran palataan.» + +»Onko hänen vihansa sitten niin leppymätön?» kysyi Varney. + +»Kaukana siitä», vastasi kreivi; »sillä ollen sen luontoinen ja siinä +asemassa kuin hän on, on hän tänään ollut aivan liiankin alentuvainen +ja antanut minulle monta tilaisuutta korjata, mitä minä hänen +nähdäksensä olin mieleni kiivaudessa rikkonut.» + +»Niin», virkkoi Varney, »italialaiset sanovatkin oikein: +lemmenriidoissa on rakastava puoli aina taipuvaisempi ottamaan +suuremman syyn niskoilleen. -- Niin että, armollinen herra, jos tämä +Teidän avioliittonne nyt vain saadaan pysymään salassa, ovat Teidän +suhteenne Elisabetiin entisellään.» + +Leicester huokasi ja oli hetken äänettömänä, ennenkuin vastasi. + +»Varney, minä luulen Sinua täysin uskolliseksi ja luotettavaksi ja minä +kerron Sinulle kaikki. Minun suhteeni häneen eivät ole entisellään. +Minä olen puhunut Elisabetille -- mikä hulluus minut siihen vei, en +tiedä itsekään -- asiasta, jota ei voi heittää sikseen loukkaamatta +kaikkia naisellisia tunteita mitä syvimmin, mutta jota minä kuitenkaan +en uskalla enkä voi jatkaa. Hän ei voi koskaan, koskaan antaa minulle +anteeksi sitä, että minä olen saanut nuo inhimillisen intohimon +ilmaukset hänessä hereille ja julki.» + +»Meidän täytyy tehdä jotakin, armollinen herra», virkkoi Varney, »ja +pian.» + +»Ei ole mitään tehtävissä», vastasi Leicester toivottomana; »minä olen +miehen kaltainen, joka on kauvan suurella työllä ja tuskalla kiivennyt +vaarallista kallioseinää ja joka huomaa kulkunsa katkaistuksi ja +peräytymisen mahdottomaksi juuri silloin, kun yksi ainoa rohkea +harppaus enään eroittaisi hänet huipusta. Minä näen yläpuolellani +korkeuden, jota en voi saavuttaa -- allani kuilun, jonne minun täytyy +romahtaa heti kun höltyvät käteni ja pyörtyvä pääni päästävät minut +putoamaan nykyisestä epävakaisesta asemastani.» + +»Ajatelkaa parempaa tilastanne, armollinen herra», virkkoi Varney -- +»koettakaamme keinoa, johon juuri äsken suostuitte. Jos vain saamme +avioliittonne pysymään Elisabetilta salassa, voi kaikki käydä vielä +hyvin. Minä lähden heti armollisen rouvan puheille. -- Hän vihaa minua, +koska hän aivan oikein epäilee minun innokkaasti Teidän Korkeutenne +edessä vastustaneen niitä oikkuja, joita hän nimittää oikeuksikseen. +Minä en välitä hänen ennakkoluuloistaan. -- Hänen täytyy kuunnella +minua, ja minä olen esittelevä hänelle niin päteviä syitä, jotka +pakottavat mukautumaan olosuhteiden vaatimuksiin, etten lainkaan epäile +tuovani hänen suostumustaan kaikkiin näiden vaatimusten mukaisiin +toimenpiteisiin.» + +»Ei, Varney», vastasi Leicester; »minä olen miettinyt, mitä on tehtävä, +ja minä tahdon itse puhutella Amya.» + +Nyt oli Varneyn vuoro tuntea omissa lihoissaan se kauhistus ja +levottomuus, joihin hän oli ollut ottavinaan osaa vain isäntänsä +puolesta. »Ei suinkaan Teidän Korkeutenne aijo itse tavata armollista +rouvaa?» + +»Se on vakava päätökseni», vastasi Leicester; »hanki minulle +palvelijanviitta; minä kuljen vartijain ohi Sinun käskyläisenäsi. +Sinähän pääset vapaasti hänen luokseen.» + +»Mutta, armollinen herra --» + +»Minä en kärsi mitään _muttaa_», kivahti Leicester; »niin sen +pitää käymän, eikä toisin. Hunsdon nukkuu luullakseni Saintlowen +tornissa. Me pääsemme näistä huoneista sinne salakäytävää pitkin, +tarvitsematta pelätä ketään kohtaavamme. Ja mitä sitten, vaikka +Hunsdonin tapaisinkin? Hän on enemmän ystäväni kuin vihamieheni ja +kyllin typerä tomppeli uskoakseen kaikki mitä hänelle suinkin viitsii +syöttää. Hanki viitta tänne heti paikalla.» + +Varneyn ei auttanut muu kuin totteleminen. Muutamien minuuttien +kuluttua oli Leicester kääriytynyt vaippaansa, vetäen lakin silmilleen +ja seuraten Varneyta pitkin salakäytävää, joka oli yhteydessä Hunsdonin +huoneuston kanssa, jossa heidän tuskin tarvitsi peljätä urkkijoita ja +jossa oli niin pimeä, etteivät nämä kai olisi voineetkaan tyydyttää +uteliaisuuttaan. He tulivat jälleen ihmisten ilmoille ovesta, jonka +vartijaksi Hunsdon oli sotilasmaisen varovasti asettanut erään +pohjanpuoleisen käskyläisensä; tämä päästi ritari Rikhard Varneyn ja +hänen palvelijansa vastustelematta jatkamaan matkaansa, sanoen vain +pohjoismurteellaan: »Tahtoosinpa, jotta Sinä saisit sen hullun frouan +pysymähän siivommalla tuolla; sen voivootteleminen panoo niin ilkiästi +mun pääluusnani, jotta mä paljo tärkiämpää seisoosin vaharis vaikka +kuinka saakurinlaases lumipyrys kuin täs.» + +He astuivat kiireesti sisään ja sulkivat oven perästään. + +»Nyt, kelpo piru, jos Sinua on lainkaan olemassa», ajatteli Varney +itsekseen, »auta nyt kerrankin uskollista liittolaistasi +kuolemanhädässä, sillä veneeni on ajautunut kauheiden salakarien +keskelle!» + +Kreivitär Amy istui, tukka ja vaatteet epäjärjestyksessä, +jonkunlaisella vuoteentapaisella, syvimmän masentumuksen perikuvana; +oven avautuminen herätti hänet horroksistaan. Hän käännähti äkkiä +ympäri ja huudahti, kiinnittäen katseensa Varneyhin: »Roisto! oletko +taas tullut punomaan uusia konnamaisia juoniasi?» + +Leicester katkaisi lyhyeen hänen kiihkeät soimauksensa astumalla esiin, +pudottamalla viittansa ja lausumalla pikemmin käskevästi kuin hellästi: +»Minun kanssani, rouva, on Teidän puhuminen, eikä ritari Rikhard +Varneyn.» + +Kuin taikavoimalla muuttui kreivittären katse ja koko käytös. »Dudley!» +kiljaisi hän, »Dudley! Vihdoinkin Sinä siis tulit?» Ja nopeana kuin +salama syöksähti hän puolisonsa luo, karkasi hänen kaulaansa ja Varneyn +läsnä-olosta huolimatta peitti hänet hyväilyin, hänen kyyneltensä +valuessa virtoina Leicesterin kasvoille ja hänen kuiskiessaan +katkonaisin, yhteydettömin tavuin hellimpiä sanoja, mitä rakkaus +suinkin pyhitetyilleen opettaa. + +Leicesterillä oli mielestään syytä olla vihoissaan vaimolleen, +koska tämä oli rikkonut hänen käskynsä ja siten saattanut hänet +tämänaamuiseen vaaralliseen asemaan. Mutta mikä suuttumus voisi kestää +tuollaisia hellyyden osoituksia vastaan, kun niitä jakeli niin suloinen +olento, että puvun huolimattomuus ja pelon, surun ja väsymyksen +kuihduttavat vaikutukset, jotka olisivat olleet muiden kauneuden surma, +tekivät vain hänen ihanuutensa sitä kiinnittävämmäksi! Leicester +vastasi hänen hyväilyihinsä hellästi, mutta samalla murheellisesti, ja +tätä viimeistä vivahdusta hän tuskin näytti huomaavan, ennenkuin hänen +ensimäinen riemunpuuskauksensa oli jonkun verran talttunut; silloin hän +kysyi, puolisoaan levottomana kasvoihin katsoen, oliko tämä sairas. + +»En ruumiillisesti, Amy», vastasi Leicester. + +»Sitten tahdon minäkin jaksaa hyvin -- Oi Dudley! Minä olen ollut +sairas! -- niin sairas sen jälkeen kun viimeksi tapasimme! -- sillä +minä en sano tämänaamuista kauhistuttavaa kohtausta tapaamiseksi. Minä +olen ollut sairauden, surun ja vaaran valloissa. -- Mutta nyt olet Sinä +tullut, ja kaikki on nyt vain iloa ja terveyttä ja turvallisuutta!» + +»Voi Amy», sanoi Leicester, »Sinä olet saattanut minut turmioon!» + +»Minä, herrani?» kysyi Amy, ja hänen poskensa menetti heti ohimenevän +ilon punerruksen, -- »miten voisin vahingoittaa sitä, jota rakastan +enemmän kuin itseäni?» + +»En haluaisi nuhdella sinua, Amy», vastasi kreivi, »mutta etkö ole +täällä vastoin nimenomaisia käskyjäni -- ja eikö läsnäolosi täällä +vaaranna sekä sinua että minua?» + +»Niinkö, niinkö tosiaan?» Amy huudahti kiihkeästi; »miksi sitten olen +täällä hetkeäkään kauemmin? Voi, jos tietäisit, mitkä pelot pakottivat +minut jättämään Cumnorin linnan! Mutta en sano mitään itsestäni -- vain +sen, että jos olisi mahdollista toisin, en mieluusti palaisi +_sinne_; kuitenkin, jos on kyseessä turvallisuutesi --» + +»Harkitsemme jotain toista paikkaa, Amy», sanoi Leicester, »ja sinä +menet johonkin pohjoisista linnoistani -- uskon tämän olevan +tarpeellista vain muutaman päivän ajan -- Varneyn vaimon +ominaisuudessa.» + +»Mutta, armollinen herra Leicesterin kreivi», sanoi Amy, irrottautuen +hänen syleilystään, »omalle vaimollenneko Te annatte tuon kunniattoman +neuvon tunnustaa olevansa toisen morsian -- ja kaikista miehistä, tuon +konna Varneyn morsiamen?» + +»Armollinen rouva, puhun nyt tosissani -- Varney on hyvä ja uskollinen +palvelijani, luotettu syvimmissäkin salaisuuksissani. Ennemmin +menettäisin oikean käteni kuin hänen palveluksensa tällä hetkellä. +Teillä ei ole mitään syytä halveksia häntä niinkuin teette.» + +»Voisin nimetä yhden, armollinen herra», vastasi kreivitär, »ja näen, +että hän jo vapisee tuon luottavaisen naamionsa alla. Mutta se, joka on +tarpeellinen oikeana kätenä turvallisuudellenne, on vapaa kaikista +syytöksistäni. Olkoon hän uskollinen Teille; ja jotta hän olisi +uskollinen, älkää luottako häneen liian paljon tai liian pitkälle. +Mutta on tarpeeksi sanottu, etten mene hänen kanssaan kuin väkisin, +enkä tunnusta häntä miehekseni, vaikka --» + +»Se on vain väliaikainen harhautus, rouvaseni», sanoi Leicester, +harmistuneena hänen vastustuksestaan, »tarpeen meidän molempien +turvallisuudellemme, mikä vaarantui naisellisen oikkunne takia, tai +ennenaikaisen halunne takia päästä arvoon, jonka annoin Teille vain +sillä ehdolla, että avioliittomme pysyisi jonkin aikaa salassa. Jos +ehdotukseni inhoittaa Teitä, muistakaa, että Te itse olette sen +saattanut päällemme. Ei ole muuta keinoa -- Teidän on tehtävä, mitä +kärsimätön oikkunne on saanut välttämättömäksi -- minä käsken Teitä!» + +»En voi panna käskyjänne, armollinen herra», sanoi Amy, »vaakaan +kunnian ja omantunnon kanssa. Tässä tapauksessa minä _en_ tottele +Teitä. Te ehkä saavutatte oman kunniattomuutenne, johon nämä kierot +toimet luonnostaan johtavat, mutta minä en tee mitään, mikä tahraisi +omaa kunniaani. Miten voisitte minut taas, armollinen herra, tunnustaa +puhtaaksi ja siveelliseksi vaimoksi, joka on arvoisa jakamaan onnenne +ja omaisuutenne, kun, säilyttäen tuon korkean arvon, olin kierrellyt +maata sellaisen elostelijan kuin palvelijanne Varneyn tunnustettuna +vaimona?» + +»Armollinen herra», sanoi Varney väliin, »rouvalla on valitettavasti +liian paljon ennakkoluuloja minua kohtaan, jotta hän kuuntelisi, mitä +voin tarjota, kuitenkin se ehkä miellyttää häntä enemmän kuin hän +toivookaan. Hänellä on hyvät välit herra Edmund Tressilianin kanssa, +jonka voisi epäilemättä saada suostuelluksi seuralaisekseen Lidcoten +linnaan, missä hän voisi pysyä kaikessa rauhassa siksi kunnes aika +sallii tämän salaisuuden paljastamisen.» + +Leicester ei virkkanut mitään, vaan katsoi kiihkeästi Amyyn, ja hänen +silmiinsä näytti yht'äkkiä sytähtäneen sekä epäluulon että suuttumuksen +tuli. + +Kreivitär sanoi vain: »Kiittäisinpä Jumalaa, jos olisin vielä isäni +talossa! -- Sieltä lähtiessäni en lainkaan aavistanut, että minun +täytyi jättää sinne mieleni rauha ja kunniani.» + +Varney jatkoi varovaisella äänellä: »Siitä on vain se varma seuraus, +että täytyy päästää vieraita tunkeutumaan armollisen herrani +salaisuuksiin; mutta epäilemättä voi kreivitär taata herra Tressilianin +samoin kuin isänsä perheenkin uskollisuuden --» + +»Vaiti, Varney», käski Leicester; »kautta taivaan, minä isken tikarin +ruumiiseesi, jos Sinä vielä kerran esittelet Tressiliania minun +asioitteni osalliseksi!» + +»Ja miksei?» kysyi kreivitär; »elleivät ne asiat sovikin paremmin +sellaiselle konnalle kuin Varney, kuin miehelle, jonka kunnia ja +rehellisyys ovat yhtä tahrattomat. -- Armollinen herra, armollinen +herra, älkää heittäkö minuun vihaisia katseita -- se on totuus, ja minä +puhun sen. Minä olen kerran tehnyt Tressilianille vääryyttä Teidän +tähtenne -- minä en tahdo jatkaa sitä vääryyttä vaikenemalla, kun hänen +kunniansa on kysymyksessä. Minä voin olla», jatkoi hän Varneyhin +katsahtaen, »riistämättä naamusta teeskentelijän kasvoilta, mutta minä +en salli hyvettä paneteltavan minun kuulteni.» + +Syntyi kuolonhiljaisuus. Leicester seisoi tyytymättömänä, mutta +epäröivänä ja liiankin tietoisena asiansa heikkoudesta, kun taas +Varney, syvää, nöyrää alakuloisuutta teeskennellen, ei nostanut +katsettaan lattiasta. + +Silloin osoitti kreivitär Amy hädän ja vaarojen keskellä sellaista +luonteen lujuutta ja tarmoa, että se olisi tehnyt hänestä, jos kohtalo +olisi suonut, säätynsä todellisen kaunistuksen. Hän astui Leicesterin +luo varmasti ja arvokkaasti, kasvoilla ilme, jossa väkevä rakkaus +turhaan koki järkähyttää itsetietoisen totuuden lujuutta ja +periaatteiden vilpittömyyttä. »Te olette ilmaissut tahtonne, armollinen +herra», virkkoi hän, »näiden vaikeuksien voittamiseksi, mutta +onnettomuudekseni en minä kuitenkaan voi siihen taipua. Tämä herra -- +tämä olio, sanoisin -- on viitannut toiseen keinoon, johon minulla on +vain se huomautettavana, ettei se miellytä Teitä. Suvaitseeko Teidän +Korkeutenne kuulla, mitä nuorella ja pelokkaalla naisella, joka +kuitenkin on Teidän hellin puolisonne, on sanomista tässä äärimäisessä +pulassa?» + +Leicester ei vastannut, nyykäyttihän vain vähän päätään kreivitärtä +kohti, ikäänkuin siten antaen hänelle luvan jatkaa. + +»Kaikkeen tähän pahaan on ollut vain yksi syy, armollinen herra», puhui +kreivitär, »nimittäin se salaperäinen kaksimielisyys, jolla Te olette +joutunut ympäröimään itsenne. Riistäykää kerta kaikkiaan, armollinen +herra, näiden häpeällisten kahleiden hirmuvallasta. Olkaa oikea +englantilainen aatelismies, ritari ja kreivi, jonka mielestä totuus on +kunnian perustus ja jolle kunnia on yhtä kallisarvoinen kuin hänen +sieraintensa hengitys. Ottakaa onnetonta puolisoanne kädestä, viekää +hänet Elisabetin valta-istuimen juurelle ja sanokaa, että Te jonakin +hulluuden hetkenä, otaksutun kauneuden viekoittelemana, kauneuden, +josta ei ehkä voi enää havaita jätteitäkään, satuitte antamaan kätenne +tälle Amy Robsartille. -- Siten tekisitte oikeutta minulle, armollinen +herra, ja omalle kunniallenne; ja jos sitten laki tai voima pakottaisi +Teidät eroamaan minusta, en minä panisi vastaan -- sillä silloinhan, +minä voisin kunniani säilyttäen piiloittaa surun sortaman, murtuneen +sydämeni siihen pimeyteen, josta Teidän rakkautenne minut nosti. Sitten +hieman kärsivällisyyttä vain, ja Amyn elämä ei ole pitkää aikaa +himmentävä Teidän loistavimpia suunnitelmianne ja toiveitanne.» + +Kreivittären puheessa oli niin paljon arvokkuutta, niin paljon hellää +rakkautta, että se liikutti kaikkea jaloa ja hyvää hänen puolisonsa +sielussa. Suomukset tuntuivat putoavan hänen silmistään, ja se +kaksimielisyys ja juonittelu, johon hän oli tehnyt itsensä syylliseksi, +täytti hänet yht'äkkiä katumuksella ja häpeällä. + +»Minä en ole Sinun arvoisesi, Amy», sanoi hän; »mitä voisi kunnianhimo +tarjota minulle sellaisen sydämen korvaukseksi kuin Sinun sydämesi on? +Minulla on katkera katumustyö suoritettavana, kokiessani ivailevain +vihamiesten ja säikähtyneiden ystäväin nähden irtautua kaikista +petollisen oveluuteni pauloista. -- Ja kuningatar -- mutta ottakoon hän +vain pääni, kuten on uhannut.» + +»Päänne, armollinen herra!» huudahti kreivitär; »senkö takia, että Te +käytätte jokaisen Englannin alamaisen oikeutta ja valtaa vapaasti +valita puolisonne? Hyi häpeä! juuri tuo luottamattomuus kuningattaren +oikeamielisyyteen ja tuo vain luulotellun vaaran väisteleminen ovat +linnunpelättien tavoin syrjäyttäneet Teidät suoralta polulta, joka on +aina paras, samoin kuin se on turvallisin.» + +»Ah! Amy, Sinä et tiedä!» huudahti Dudley, mutta hillitsi itsensä +samassa ja lisäsi: »Mutta hän ei ole saava minusta vaaratonta ja +helppoa mielivaltaisen kostonsa uhria. -- Minulla on ystäviä -- minulla +on liittolaisia. -- Minä en tahdo tulla Norfolkin lailla laahatuksi +mestauspölkylle kuin uhriteuras. Älä pelkää, Amy; Sinä olet saava nähdä +Dudleyn käyttäytyvän nimensä arvoisesti. Minun täytyykin heti paikalla +lähteä puhuttelemaan muutamia ystäviäni, joihin voin parhaiten luottaa; +sillä niinkuin asiat nyt ovat, voidaan minut vangita omassa +linnassani.» + +»Oi hyvä, rakas puolisoni», rukoili Amy, Ȋlkää muodostako puolueita +rauhalliseen valtioon! Ei mikään ystävä voi auttaa meitä niin hyvin +kuin Teidän oma vilpitön suoruutenne ja kunnianne. Kutsukaa ne vain +avuksemme, ja Te olette turvassa kokonaisen kademielten ja pahansuopain +sotajoukon keskellä. Mutta jos Te ne heitätte syrjään, on kaikki muu +puolustus hyödytöntä. Totuutta kuvataankin, jalo puolisoni, sattuvasti +kyllä aseettomaksi.» + +»Mutta viisaus, Amy», vastasi Leicester, »on puettu koeteltuun +rautavarustukseen. -- Älä kiistele kanssani keinoista, joita minun on +käyttäminen voidakseni tehdä tunnustukseni -- koska meidän nyt on +kerran sitä niin nimittäminen -- niin vaarattomaksi kuin suinkin +mahdollista; se on uhka-yritys joka tapauksessa, teimme me sitten mitä +tahansa. -- Varney, meidän täytyy lähteä täältä. -- Hyvästi, Amy, minä +julistan Sinut omakseni vaaran ja vastusten uhallakin, jotka vain Sinä +yksin voit ansaita! Sinä saat pian kuulla minusta.» + +Kreivi suuteli häntä tulisesti, kääriytyi viittaansa kuten tullessakin +ja seurasi Varneyta huoneesta. Poistuessaan kumarsi tämä jälkimäinen +syvään ja suoristaessaan selkänsä heitti Amyyn merkitsevän katseen, +ikäänkuin kysyäkseen, sisältyikö hänellekin anteeksianto siihen +sovintoon, joka nyt oli syntynyt hänen ja hänen puolisonsa välille. +Kreivitär katsahti häneen lujasti, mutta ei näyttänyt sen enempää +huomaavan häntä kuin olisi ollut vain tyhjää ilmaa sillä paikalla, +missä hän seisoi. + +»Hän on ajanut minut äärimäisyyksiin», mumisi hän. -- »Hän tai minä, +toisen meistä täytyy kaatua. En tiedä, pelko vai säälikö neuvoi minua +tätä tuhoisaa ratkaisua välttämään. Nyt on se päätetty -- Hänen tai +minun täytyy suistua perikatoon!» + +Näitä miettiessään huomasi hän hämmästyksekseen vartijan pysäyttämän +pojan kääntyvän Leicesterin puoleen ja puhelevan hänen kanssaan. Varney +oli niitä viisaita palvelijoita, jotka eivät heitä pienintäkään seikkaa +tutkimatta ja tarkastamatta. Hän kysyi vartijalta, mitä poika oli +hänestä tahtonut, ja sai vastaukseksi, että se nulikka oli pyytänyt +häntä toimittamaan jonkun käärön sille hullulle rouvalle, mutta ettei +hän ollut viitsinyt ruveta siihen hommaan, sellaiset puuhat kun eivät +kuulu hänen tehtäviinsä. Saatuaan uteliaisuutensa tyydytetyksi siltä +kohdalta, lähestyi hän isäntäänsä ja kuuli hänen sanovan: -- »Hyvä, +poikaseni, kyllä se käärö toimitetaan perille.» + +»Kiitoksia, hyvä herra huovi», virkkoi poika ja katosi pian näkyvistä. + +Leicester ja Varney palasivat kiiruusti kreivin yksityiseen huoneustoon +samaa käytävää pitkin, joka oli vähää ennen vienyt heidät Saintlowen +torniin. + + + + +XVIII Luku. + + + -- Mä sanoin, + Että on, hän portto -- sanoin myöskin, kelle. + Lisäksi: kavaltaja, jonka kanssa + Camillo liitoss' on, mies, joka tietää + Mit' itsekin tuon pitäis' hävetä. + + _Talvinen Tarina_. + +Tuskin olivat he saapuneet kreivin työkammioon, kun tämä otti +taskustaan kirjoitustaulusensa ja alkoi piirrellä niihin +muistiinpanojaan, puhellen puolittain Varneylle, puolittain itsekseen: +-- »Monet heistä ovat lujasti kiintyneet minuun, ja etenkin varakkaat +ja korkeiden virkojen haltijat; monet taas, jos he katsovat taaksepäin +palveluksiin, joita olen heille suorittanut, tai eteenpäin vaaroihin, +joihin he saattavat joutua, eivät luullakseni ole rientämättä apuun +nähdessään minun alkavan horjua. Katsotaanhan -- Knollis on varma ja +hänen kauttaan Guernsey ja Jersey -- Horsey vallitsee Wight-saarta -- +langollani Huntingdonilla ja Pembrokella on paljon sananvaltaa +Walesissa -- Bedfordin kautta johdan minä puritaneja ja heidän +vaikutusvoimaansa, joka on niin mahtava kaikissa maalaiskaupungeissa: +-- veljeni Warwick on melkein vertaiseni rikkauden, puoluelaisten ja +alusmaiden suhteen -- ritari Owen Hopton on harras ystäväni; hänen +hallussaan on Lontoon Tower ja sinne sijoitettu valtionrahasto -- isäni +ja iso-isäni eivät olisi koskaan tarvinneet laskea päätänsä +mestauspölkylle, jos he olisivat näin hyvin suunnitelleet yrityksensä +edeltäkäsin. -- Miksi näytät niin murheelliselta, Varney? Minä vakuutan +Sinulle, ettei myrskyn ole oleva helppo kaataa niin syvälle juurtunutta +puuta.» + +»Ah! armollinen herra», vastasi Varney hyvin murhettaan näytellen, ja +veti sitten jälleen kasvoilleen saman epätoivoisen ilmeen, minkä +Leicester jo oli huomannut. + +»Ah!» toisti Leicester, »ja niiksi ah! ritari Rikhard? Eikö Sinun uusi +ritarihenkesi tiedä Sinulle sen rohkeampaa huudahdusta, juuri kun jalo +kamppailu on ovella? Tai jos se _ah!_ tarkoittaa sitä, että haluat +väistää taistelua, niin voit lähteä linnasta tai liittyä vihollisiini, +miten vain parhaaksi näet.» + +»Ei niin, armollinen herra», vastasi hänen uskottunsa, »Varney on +taisteleva tai kaatuva Teidän rinnallanne. Antakaa anteeksi, jos minä +rakkaudesta Teihin näenkin selvemmin kuin Teidän jalo sydämenne sallii +Teidän nähdä ne voittamattomat vaikeudet, jotka Teitä ympäröivät. Te +olette mahtava, armollinen herra, ja voimakas; mutta, se olkoon +sanottuna loukkaamatta Teitä, Te olette mahtava ja voimakas vain +kuningattaren suosiossa pysyessänne. Niin kauvan kuin Te olette +Elisabetin suosikki, olette Te nimeä vailla aivan todellinen +hallitsija. Mutta jos hän riistää Teiltä kaiken lahjoittamansa kunnian +ja arvon, ei profetan kurpitsakaan kuihtunut pikemmin kuin Te olette +kuihtuva. Jos Te nousette ilmitaisteluun kuningatarta vastaan, en minä +sano ainoastaan, että Te koko kansakunnan kesken tai vain tässä +maakunnassa joutuisitte heti hyljätyn ja voitetun asemaan, vaan sanon +minä, että Te juuri tässäkin linnassa ja läänitysmiestenne, +sukulaistenne ja käskyläistenne keskellä olisitte vanki ja vielä +tuomittu vanki, jos hän vain suvaitsisi viitatakin sinne päin. +Muistakaa Norfolkia, armollinen herra -- muistakaa mahtavaa +Northumberlandia -- muistakaa komeaa Westmorelandia; muistakaa kaikkia +niitä, jotka ovat nousseet tätä viisasta hallitsijatarta vastaan. He +ovat menettäneet henkensä, joutuneet vangeiksi tai harhailevat +pakolaisina. Tämän maan valta-istuin ei ole muiden valta-istuinten +kaltainen, joita voivat syöstä kumoon liittoutuneet mahtavat ylimykset; +sen tukevat perustukset, jotka sitä kannattavat, pohjautuvat kansan +lujaan rakkauteen ja kiintymykseen. Te voitte jakaa sen Elisabetin +kanssa, mutta ei Teidän oma voimanne, eikä kenenkään muunkaan, ei +ulkomaalainen eikä kotoinen, kykene sitä edes järkähyttämään, saati +sitten kaatamaan.» + +Hän vaikeni, ja Leicester heitti kirjoitustaulusensa luotaan +välinpitämättömän ynseästi. »Voi olla niin kuin sanot», virkkoi +Leicester sitten; »enkä minä itse asiassa huoli siitä, totuusko vaiko +pelkurimaisuus Sinulle ennustuksesi sanelee. Mutta missään tapauksessa +ei tulla sanomaan minun kukistuneen ilman taistelua. -- Käske, että +niiden huovieni, jotka palvelivat johdollani Irlannissa, tulee +vähitellen siirtyä linnan päätorniin ja kehoita ystäviämme olemaan +varuillaan ja kulkemaan aseistettuina, ikäänkuin he muka pelkäisivät +Sussexin seuralaisten hyökkäystä. Saata kyläläiset hieman kauhkeilleen, +toimita heidät aseisiin ja neuvo heitä olemaan valmiina heti merkin +saatuaan hyökkäämään kuninkaallisen henkivartioväen kimppuun.» + +»Sallikaa minun huomauttaa Teille, armollinen herra», sanoi Varney yhä +saman syvän, surumielisen levottomuuden vallassa, »että Te nyt annoitte +minulle käskyjä kuningattaren henkivartijain tekemisestä aseettomiksi. +Se on valtiorikosta se, mutta siitä huolimatta olen minä Teitä +totteleva.» + +»Vähät minä siitä», tiuskaisi Leicester epätoivoisena; -- »vähät minä +siitä. Häpeä takanani, perikato edessäni; minun täytyy eteenpäin.» + +Tässä syntyi jälleen hiljaisuus, minkä Varney vihdoinkin rikkoi +seuraavin sanoin: »Nyt on tultu siihen kohtaan, jota minä olen kauvan +pelännyt. Minun täytyy joko kiittämättömän elukan tavoin katsella +parhaimman, ystävällisimmän isännän kukistumista tai puhua sellaista, +minkä minä olisin halunnut haudata syvimpään unhoon tai minkä ainakin +olisin suonut toisen suun kertovan.» + +»Mitä Sinä sanot, tai mitä Sinä aijot sanoa?» kysyi kreivi; »meillä ei +nyt ole aikaa loruilemiseen, kun olosuhteet käskevät meitä työhön ja +toimeen.» + +»Minun asiani on pian kerrottu, armollinen herra -- soisipa Jumala +vastauksenkin tulevan siihen yhtä pian! Teidän avioliittonnehan on +ainoa syy Teidän ja kuningattaren välien uhkaavaan rikkoutumiseen, +armollinen herra, eikö olekin?» + +»Tiedäthän Sinä sen olevan!» vastasi Leicester. »Mitä niin +hyödyttömällä kysymyksellä?» + +»Suokaa anteeksi, armollinen herra», jatkoi Varney; »sen hyöty selviää +kohta. Ihmiset saattavat uskaltaa maansa ja henkensä puoltaakseen +jotakin kallisarvoista jalokiveä; mutta eiköhän ensin olisi viisainta +katsoa, olisiko siinä mahdollisesti halkeamia tai muita virheitä?» + +»Mitä Sinä sillä tarkoitat?» kysyi Leicester, jonka silmät tuijottivat +ankaroina Varneyhin; »kenestä rohkenet Sinä puhua?» + +»Tuota -- kreivitär Amysta, armollinen herra, sillä minun on, onnetonta +kyllä, pakko puhua hänestä; ja minä tahdon puhua hänestä, vaikka Teidän +Korkeutenne sitten tappaisikin minut palvelusintoni takia.» + +»Saattaisitpa Sinä sen kerran ansaitakin», vastasi kreivi; »mutta +jatka, minä haluan kuunnella Sinua.» + +»Hyvä, armollinen herra, minä puhun siis aivan arkailematta. Minä puhun +oman henkeni, niinkuin Teidän Korkeutennekin hengen nimessä. Minä en +pidä lainkaan armollisen rouvan salakähmäisestä, vehkeilevästä +yhteydestä sen samaisen Edmund Tressilianin kanssa. Te tunnette sen +miehen, armollinen herra. Te tiedätte hänellä olleen aikaisemmin +armolliseen rouvaan suhteita, joiden vaikutusta Teidän Korkeutenne oli +hieman vaikea voittaa. Te tiedätte myös, kuinka kiihkeästi hän on +sittemmin vainonnut minua sen naisen takia, ja on kaiken sen ilmeisenä +tarkoituksena ollut pakottaa Teidän Korkeutenne tunnustamaan Teidän +onnettomista onnettomin avioliittonne, sillä siksi täytyy minun aina +sitä sanoa, mihin päämäärään armollinen rouvakin tahtoo keinoilla millä +tahansa ajaa Teidät.» + +Leicester hymyili väkinäisesti. »Sinä tarkoitat hyvää, kunnon ritari +Rikhard, ja tahtoisit luullakseni uhrata oman kunniasi ja kenen tahansa +kunnian lisäksi estääksesi minua siitä, mitä Sinä pidät niin kauheana +askeleena. Mutta muista», hän lausui nämä sanat mitä ankarimmalla +äänellä »muista, että Sinä puhut Leicesterin kreivittärestä.» + +»Minä muistan, armollinen herra», vastasi Varney; »sillä kaikkihan +tarkoittaa Leicesterin kreivin parasta. Kertomukseni on vasta alullaan. +Minä uskon aivan varmasti, että tämä Tressilian on aina siitä asti, kun +hän ensin alkoi esiintyä hänen asiassaan, toiminut hänen Armonsa +kreivittären tieten ja tahtoen.» + +»Sinä puhut ilmeisesti hulluuksissasi, Varney, niin yksitotista +papinnaamaa kuin näytätkin. Missä tai miten olisivat he päässeet +toistensa yhteyteen?» + +»Armollinen herra», sanoi Varney, »onnettomuudeksi voin minä todistaa +sen liiankin hyvin. Vähää ennen syytöskirjelmän jättämistä +kuningattarelle Tressilianin nimessä, tapasin minä hänet mitä +suurimmaksi hämmästyksekseni Cumnorin kartanoon vievällä takaportilla.» + +»Sinä tapasit hänet, konna! ja mikset lyönyt häntä hengiltä?» huudahti +Leicester. + +»Minä vedin jo miekkani hänen päänsä varalle ja hän minun, armollinen +herra; ja ellei jalkani olisi luiskahtanut, ei hän ehkä enään olisi +jäänyt kompastuskiveksi Teidän Korkeutenne polulle.» + +Leicester näytti mykistyneen kummastuksesta. Vihdoin hän kuitenkin +vastasi: »Mitä muita todisteita on Sinulla asiasta, Varney, paitsi omaa +vakuutustasi? sillä niinkuin minä tahdon rangaista ankarasti, niin +tahdon minä myös tutkia asiaa kylmästi ja varovasti. Kautta pyhän +taivaan! mutta ei -- minä tahdon tutkia asiaa kylmästi ja varovasti -- +kylmästi ja varovasti.» Hän toisti toistamistaan näitä sanoja, +ikäänkuin olisi jo niiden soinnussa ollut rauhoittava voima; ja sitten +puristi hän huulensa yhteen, ikäänkuin peläten jonkun kiihkeän lauseen +niiltä karkaavan ja kysyi jälleen: »Mitä muita todisteita?» + +»Todisteita on riittämään asti, armollinen herra», vastasi Varney, +»onpa säästäenkin. Olisin toivonut asian jääneen yksistään minun +tietooni, sillä minä olisin vaijennut siitä ehkä ikipäiviksi. Mutta +palvelijani Mikael Lambourne näki kaikki, ja hänen kauttaan +Tressiliankin oikeastaan ensin Cumnorin kartanoon pääsi; ja siksi minä +otinkin hänet palvelukseeni ja pidin hänet siinä kauvemminkin, vaikka +hän onkin sellainen juoppo ja lurjustelija, etten voi aina pitää hänen +kieltään kurissa.» Hän esitteli sitten Leicesterin kreiville, kuinka +helppoa oli osoittaa heidän kohtaamisensa todeksi, sillä Anton +Fosterhan oli sen nähnyt, ja monet cumnorilaisethan, jotka olivat +kuulleet vetoa lyötävän ja nähneet Lambournen ja Tressilianin lähtevän +yhdessä matkaan, voisivat sitä todistuksillaan vahvistaa. Koko +kertomukseensa ei Varney uskaltanut sekoittaa mitään perätöntä, paitsi +että hän vihjaillen, eikä suinkaan varmasti väittäen, johti isäntänsä +uskomaan Amyn ja Tressilianin kohtauksen Cumnorin kartanossa kestäneen +kauvemmin kuin ne muutamat minuutit, joihin se itse asiassa rajoittui. + +»Ja miksei minulle ole mainittu kaikesta tästä sanaakaan?» kysyi +Leicester ankarasti. »Miksi salasitte Te kaikki -- ja etenkin Sinä, +Varney -- minulta niin tärkeän tiedon?» + +»Koska kreivitär väitti Fosterille ja minulle, armollinen herra», +vastasi Varney, »että Tressilian oli vasten hänen tahtoaan ruvennut +häntä puhuttelemaan; ja minäkin päättelin heidän kohtauksensa +tapahtuneen kaikella kunnialla, ja luulin hänen kertovan siitä Teidän +Korkeudellenne heti kun hän olisi mielestään saanut sopivan +tilaisuuden. Teidän Korkeutennehan tietää, kuinka vastahakoisin korvin +me kuuntelemme pahoja otaksumia niistä, joita me rakastamme; ja minä en +ole, Luojan kiitos, mikään rauhanrikkoja enkä ilmiantaja, niitä +ensimäisenä levittääkseni.» + +»Olet Sinä sentään liiankin kärkäs niitä kuuntelemaan, ritari Rikhard», +vastasi hänen isäntänsä. »Mistä Sinä tiedät, ettei se heidän +kohtauksensa tapahtunut kaikella kunnialla, kuten Sinä sanot? Minun +nähdäkseni voi Leicesterin kreivin puoliso puhella hetkisen sellaisen +henkilön kuin Tressilianin kanssa, minua loukkaamatta ja saattamatta +itseään epäluulon alaiseksi.» + +»Epäilemättä, armollinen herra», myönsi Varney; »jos minä olisin toisin +ajatellut, en minä olisi sitä salaisuutta niin kauvan säilyttänyt. +Mutta nyt tulee asiaan mutka: -- Tressilian ei lähde seudulta +toimittamatta sinne asiansa valvojaksi erästä köyhää miestä, erään +cumnorilaisen majatalon isäntää, siten valmistellakseen armollisen +rouvan ryöstöä. Sitten lähetti hän sinne erään apulaisensa, jonka minä +uskon pian saavani varmaan talteen Mervynin tornin alle. Killigrew ja +Lambsbey nuuskivat koko tienoon läpikotaisin hänet tavottaakseen. +Isännälle annettiin suun sulkeiksi sormus -- Teidän Korkeutenne on ehkä +sattunut näkemäänkin sen Tressilianin kädessä -- tässä se on. Tämä +lähetti, tämä kätyri matkustaa Cumnoriin reppurina, neuvottelee +kreivittären kanssa, ja he pakenevat yhdessä yöllä -- ryöstävät siinä +sivussa eräältä miespoloiselta hevosen, niin ankara oli heidän +rikollinen kiiruunsa, ja saapuvat viimein tähän linnaan, missä +Leicesterin kreivitär saa piilopaikkansa -- minä en uskalla sanoa +mihin.» + +»Puhu, minä käsken», virkkoi Leicester; »puhu niin kauvan kun minulla +on tarpeeksi järkeä jäljellä ymmärtääkseni, mitä puhut.» + +»Koska nyt kerran niin on», vastasi Varney: »armollinen rouva turvautui +heti paikalla Tressilianin huoneeseen, missä hän viipyi useita tunteja, +osaksi hänen seurassaan, osaksi yksin. Minähän kerroin Teille, että +Tressilianilla oli lemmityinen huoneessaan. -- Enpä osannut lainkaan +aavistaa, että se lemmityinen oli --» + +»Amy, tarkoitat sanoa», puuttui Leicester; »mutta se on valhe, niin +musta valhe kuin helvetin sauhu. Kunnianhimoinen hän lienee -- +kevytmielinen ja malttamatonkin ehkä -- ne ovat naisellisia vikoja; +mutta uskoton minulle! -- ei koskaan, ei koskaan! -- Todista se -- +todista se!» huusi hän kiihkoissaan. + +»Carrol, ali-airut, opasti kreivittären sinne tämän omasta tahdosta, +eilen iltapäivällä -- Lambourne ja vanginvartija tapasivat hänet sieltä +vielä varhain tänä aamuna.» + +»Oliko Tressilian siellä hänen kanssaan?» kysyi Leicester samalla +kiihkeällä äänellä. + +»Ei, armollinen herra. Tehän muistanette», vastasi Varney, »että hänet +määrättiin eilen illalla jonkunlaiseen koti-arestiin ja ritari Niklas +Blountin valvonnan alaiseksi.» + +»Tiesivätkö Carrol ja ne muut miehet, kuka se nainen oli?» kysyi +Leicester. + +»Eivät, armollinen herra», vastasi Varney; »Carrol ja vanginvartija +eivät olleet koskaan nähneetkään kreivitärtä, ja Lambourne ei tuntenut +häntä, koska hän oli valepuvussa; mutta koettaessaan estää häntä +lähtemästä kopista, jäi Lambournen käteen hänen toinen hansikkaansa, +jonka Teidän Korkeutenne luullakseni tuntee.» + +Hän näytti hansikasta, johon oli pikkuhelmistä neulottu karhu ja +ryhmysauva, kreivin vaakunakuviot. + +»Tunnen, tunnen minä sen», vastasi Leicester. »Itsehän ne hänelle +lahjoitin. Toinen oli vielä käsivarressa, jonka hän tänään kiersi +kaulaani!» -- Hän lausui tämän mitä suurimman kiihtymyksen vallassa. + +»Teidän Korkeutenne voi armolliselta rouvalta itseltään tiedustella +näiden seikkojen todenperäisyyttä», jatkoi Varney. + +»Ei ole tarpeen -- ei ole tarpeen», sanoi kidutettu kreivi; »se totuus +on piirretty ikäänkuin tulikirjaimin minun omiin silmiini! Minä näen +hänen kunniattomuutensa -- minä en voi nähdä mitään muuta; ja -- +laupias Jumala! -- tämän inhoittavan naisen takia olin minä +panemaisillani alttiiksi niin monen jalon ystävän hengen -- +järkyttämäisilläni laillisen valta-istuimen perustuksia -- +pistämäisilläni miekan ja tulisoihdun rauhallisen maan sydämeen -- +tekemäisilläni julmaa vääryyttä armolliselle valtiattarelleni, joka on +tehnyt minut siksi mikä minä olen -- ja joka olisi kohottanut minut +niin korkealle kuin mies suinkin saattaa kohota, ellei tätä helvetin +solmimaa avioliittoa olisi ollut olemassa! Kaiken tämän olin minä +tekemäisilläni naisen takia, joka juonittelee ja vehkeilee pahimpien +vihollisteni kanssa! -- Ja Sinä sitten, konna, mikset Sinä saanut +suutasi auki aikaisemmin?» + +»Armollinen herra», vastasi Varney, »yksikin kreivittären kyynel olisi +pyyhkäissyt pois kaikki, mitä minä olisin voinut sanoa. Sitäpaitsi sain +minä nämä todisteet tietooni vasta tänä aamuna, jolloin Anton Foster +äkkiä saapui tänne ja kertoi kaikista toimittamistaan tutkimuksista ja +tunnustuksista, jotka hän oli kiskonut majatalonpitäjä Goslingista ja +muista ja jotka vasta selittivät yksityiskohdittain, millä tavalla +kreivitär oli paennut Cumnorin kartanosta; ja omien tiedustelujeni +kautta pääsin minä perille askeleista, joita hän on täällä astunut.» + +»Jumala olkoon kiitetty valaistuksesta, jonka hän on minulle antanut, +valaistuksesta niin täydellisestä, niin paljastavasta, ettei koko +Englannissa ole ainuttakaan ihmistä, joka sanoisi menettelyäni +malttamattomaksi tai kostoani epä-oikeutetuksi. -- Ja kuitenkin, +Varney, niin nuori, niin kaunis, niin kiehtova, ja niin petollinen! +Siitäpä hänen vihansa Sinua, uskollista, suosittua palvelijaani +kohtaan, koska Sinä vastustit hänen suunnitelmiaan ja saatoit hänen +rakastajansa hengen vaaraan!» + +»Minä en ole koskaan antanut hänelle muuta suuttumuksen syytä, +armollinen herra», vastasi Varney; »mutta hän tiesi, että minun neuvoni +aivan empimättä vähensivät hänen vaikutusvaltaansa Teidän Korkeuteenne, +ja että minä aina olin ja olen aina ollut valmis panemaan henkeni +alttiiksi Teidän vihollisianne vastaan taistellessani.» + +»Se on liiankin, liiankin ilmeistä», virkkoi Leicester; »ja sittenkin, +kuinka arvokkaan ja ylevän näköinen hän olikaan rukoillessaan minua +uskomaan pääni kuningattaren laupeuden varaan pikemmin kuin kantamaan +petoksen kaapua hetkeäkään kauvemmin! Minusta tuntuu aivan siltä, kuin +ei itse totuuden enkelikään tapaisi sen jalompia, ylevämpiä ja +kauniimpia sanoja! Onko se mahdollista, Varney? -- Voiko vilppi niin +rohkeasti käyttää totuuden kieltä? -- Voiko saastaisuus niin helposti +verhoutua puhtauden pukuun? -- Varney, Sinä olet ollut palvelijanani +lapsesta saakka -- minä olen Sinut korkealle kohottanut -- minä voin +kohottaa Sinut korkeammalle. Ajattele, ajattele puolestani! Sinun +järkesi on aina ollut terävä ja tarkka -- Eiköhän hän voisi olla +viaton? todista hänet viattomaksi, ja kaikki, mitä minä olen tähän asti +tehnyt hyväksesi, ei ole oleva mitään -- ei mitään sitten saamaasi +palkintoon verrattuna!» + +Äärimäinen tuska, jonka kiduttamana kreivi puhui, vaikutti jonkun +verran paatuneeseen Varneyhinkin, joka kesken omien katalain ja +kunnianhimoisten sala-aikeidensakin rakasti isäntäänsä sikäli kuin +sellainen konna saattoi yleensä mitään rakastaa; mutta hän lohdutti +itseään ja masensi itsesoimauksensa sillä ajatuksella, että vaikka hän +nyt pakottikin kreivin kärsimään äkillistä, ohimenevää tuskaa, niin +tapahtui se tarkoituksessa tasoittaa hänen tietänsä valta-istuimelle, +jolle, jos tämä avioliitto kuoleman kautta tai muuten purkautuisi, +Elisabet hänen nähdäkseen mielellään korottaisi hänen isäntänsä. Hän +pysyi siis pirullisessa juonessaan; ja hetken mietittyään vastasi hän +kreivin levottomiin kyselyihin surumielisellä katseella, ikäänkuin +olisi hän turhaan koettanut keksiä jotakin puolustusta kreivittärelle; +sitten kohotti hän äkkiä päänsä ja sanoi, äänessään toivova kaiku, joka +heti paikalla loihti vastaavan ilmeen kreivinkin kasvoille: »Mutta +miksi olisi hän antautunut vaaraan tulemalla tänne, jos hän olisi ollut +syyllinen? -- Miksei hän pikemminkin paennut isänsä luo tai muualle? -- +vaikka siihen on sentään voinut vaikuttaa hänen halunsa tulla +tunnustetuksi Leicesterin kreivittäreksi.» + +»Totta, totta, totta!» huudahti Leicester, lyhyen toivonvälähdyksen +väistyessä hänen tunteittensa ja sanojensa tavattoman katkeruuden +tieltä; »Sinä et kykene käsittämään naisellisen oveluuden syvyyttä, +Varney. Minä ymmärrän kaikki. Hän ei tahtonut luopua sen typerän +aisankannattajan tiluksista, rikkauksista ja arvonimestä, joka oli +hänet nainut. Niin, ja jos minä olisin hulluuksissani nostanut kapinan +tai jos vihastunut kuningatar olisi ottanut pääni, kuten hän tänä +aamuna uhkasi, ei se runsas lesken eläke, jonka laki olisi määrännyt +Leicesterin kreivittärelle, olisi ollut lainkaan pois tieltä tuolle +kerjäläismäiselle Tressilianille. Hyväpä hänen olikin yllyttää minua +antautumaan vaaraan, joka kaikissa tapauksissa saattoi päättyä vain +hänen hyödykseen. -- Älä puhu hänen puolestaan, Varney! Minä tahdon +nähdä hänen vertansa!» + +»Armollinen herra», vastasi Varney, »Teidän tuskanne hurjuus purkautuu +Teidän hurjiin sanoihinne.» + +»Minä kiellän, älä puhu hänen puolestaan!» jatkoi Leicester; »hän on +häväissyt minut -- hän olisi murhannut minut -- kaikki siteet ovat +väliltämme katkenneet. Hän on kuoleva petturin ja avionrikkojan +kuoleman, sillä sen on hän hyvin ansainnut niin Jumalan kuin +ihmistenkin lakien mukaan! Ja -- mikä tämä lipas on», lisäsi hän, +»jonka muuan poika juuri äsken työnsi käteeni, pyytäen minua +toimittamaan sen Tressilianille, koskei hän itse päässyt viemään sitä +kreivittärelle? Taivaan nimessä! hänen sanansa kummastuttivat minua jo +silloin, vaikka muut ajatukset karkoittivat ne mielestäni; mutta nyt +palaavat ne muistiin kaksinkertaisin voimin. -- Se on hänen +jalokivilippaansa! -- Avaa se, Varney; kangota saranat irti +tikarillasi.» + +»Kerran ei hän huolinut tikarini avusta», ajatteli Varney vetäessään +asetta tupesta, »leikatakseen kirjeen nauhaa, mutta nyt suorittaa se +paljoa merkitsevämmän tehtävän hänen kohtalonsa määräämiseksi.» + +Näin mietiskellen ja käyttäen kolmikulmaista tikarinkärkeä kiilana, +mursi hän lippaan heikot hopeasaranat. Tuskin näki kreivi niiden +särkyvän, kun hän sieppasi lippaan ritari Rikhardin käsistä, kiskaisi +kannen pois, kahmaisi sen välkähtelevän sisällön kouraansa ja paiskasi +jalokivet pitkin lattiaa vihansa vimmassa, kuumeisesti etsiessään +sieltä kirjettä tai edes paperilappua, joka tekisi hänen viattoman +kreivittärensä luulotellun rikoksen vieläkin ilmeisemmäksi. Sitten +polki hän raivoissaan jalokiviä ja huusi: »Näin muserran minä nämä +viheliäiset leikkikalut, joiden takia Sinä olet myynyt itsesi, ruumiisi +ja sielusi, määrännyt itsesi varhaiseen ja pikaiseen kuolemaan ja minut +ikuiseen kurjuuteen ja ikuisiin omantunnontuskiin! -- Älä puhu minulle +anteeksi-annosta, Varney! -- Hän on tuomittu!» + +Ja hän lähti huoneesta ja syöksyi viereiseen kammioon, jonka oven hän +lukkosi ja telkesi lujasti. + +Varney katseli hänen jälkeensä, ja hieman inhimillisempi tunne näytti +estävän tavallista ivahymyä vääntymästä hänen suupieliinsä. »Minua +surettaa hänen heikkoutensa», ajatteli hän, »mutta rakkaus on tehnyt +hänestä lapsen. Hän viskelee ja polkee näitä kallisarvoisia leluja -- +yhtä raivoisasti repisi hän kappaleiksi sen kaikkein hauraimman lelun, +johon hän oli ennen niin hullaantunut. Mutta tämäkin mieliteko unohtuu, +kun sen esinettä ei ole enää näkyvillä. Niin, hänellä ei ole silmää +arvostaa esineitä ja ihmisiä niiden ansion mukaisesti, mutta sen lahjan +on luonto antanut Varneylle. Kun Leicester kerran kohoaa hallitsijaksi, +muistaa hän yhtä vähän niitä intohimonpuuskia, joiden avulla hän pääsi +tuohon kuninkaalliseen satamaan, kuin ikinä laituriin laskenut merimies +muistelee kestetyn matkan vaaroja. Mutta nämä juoruavat korut eivät saa +jäädä tähän -- niistä tulisi melkein liian runsas saalis huonetta +siivoaville akoille.» + +Parhaillaan keräillessään ja sovitellessaan niitä erääseen pöydän +salalaatikkoon, joka oli sattumalta jäänyt lukkoamatta, näki Varney +Leicesterin kammion oven avautuvan, verhojen siirtyvän syrjään ja +kreivin kasvojen ilmestyvän niiden välistä, mutta silmät niin kuolleina +ja huulet ja posket niin verettöminä ja kalpeina, että hän säikähti +tätä äkkinäistä muutosta. Mutta heti kun hänen katseensa kohtasi +kreivin katseen, veti tämä päänsä takaisin ja sulki kammion oven. Tämän +tempun uudisti Leicester kahdesti, sanaakaan sanomatta, niin että +Varney alkoi pelätä hänen sielullisten tuskiensa jollakin tavoin +sekoittaneen hänen järkensä. Kolmannella kerralla hän kuitenkin +nyökäytti päätänsä, ja Varney totteli tätä kutsua. Astuttuaan kammioon +huomasi hän pian, ettei hänen isäntänsä hämmennys johtunut suinkaan +hulluudesta, vaan hänen hirvittävästä, useiden vastakkaisten +intohimojen ahdistamasta aikomuksestaan. He neuvottelivat innokkaasti +kokonaisen tunnin, minkä jälkeen Leicesterin kreivi pukeutui +uskomattomin ponnistuksin ja lähti tervehtämään kuninkaallista +vierastaan. + + + + +XIX Luku. + + + Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran + Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. + + _Macbeth_. + +Jälkeenpäin muistui monen mieleen, että tämän tapausrikkaan päivän +loppupuolelle sattuneiden pitojen ja juhlallisuuksien aikana oli +Leicesterin ja Varneyn käytös kokonaan erilainen entisestään. Ritari +Rikhard Varneyta oli pidetty pikemminkin neuvokkaana toimen miehenä +kuin huvitusten harrastajana. Toiminta, joko sitten sotilaan tai muun, +näytti aina olleen hänen oikea alansa; ja juhlissa ja hauskutuksissa, +vaikka hän oivallisesti ymmärsikin niitä järjestää ja ohjata, oli hänen +oma osansa pelkän katselijan; tai jos hän sukkeluuttansa osoittikin, +teki hän sen karkealla, ivallisella ja pisteliäällä tavalla, aivan +niinkuin olisi hän pilkannut koko esitystä ja vieraita, vilpittömästi +yhtymättä yhteiseen iloon. + +Mutta sinä päivänä näytti hänen luonteensa muuttuneen. Hän haki +nuorempain hovimiesten ja hovinaisten seuraa ja tuntui sillä hetkellä +uhkuvan sellaista hilpeyttä ja mielenkeveyttä, että hänestä tuli +vaarallinen kilpailija vallattomimmillekin. Jotka olivat pitäneet häntä +vakavampien ja kunnianhimoisempien pyrkimysten miehenä, katkerana +ivailijana ja niiden armottomana pilkkaajana, jotka ottavat elämän +sellaisena kuin se tulee ja sieppaavat osansa jokaisesta hauskuudesta, +minkä se tarjoaa, huomasivat nyt hämmästyen, että hänen sukkeluuksiensa +kärki saattoi olla yhtä säälivästi peitetty, hänen naurunsa yhtä raikas +ja hänen otsansa yhtä pilvetön kuin konsanaan heidän. Millä pirullisen +ulkokultaisuuden keinoilla hän saattoi vetää tämän iloisuuden hunnun +mitä ilkeimmän inhimillisen sydämen mustien ajatusten verhoksi, sen +seikan täytyy jäädä käsittämättömäksi kaikille muille paitsi hänen +vertaisilleen ja kaltaisilleen, mikäli sellaisia on koskaan ollut +olemassa; mutta hänen luonteensa voima ja lahjat olivat erinomaisemmat +tavallista, ja onnettomuudeksi oli nämä lahjat kaikessa kehityksessään +asetettu kaikkein kauhistuttavimpien aikeiden palvelukseen. + +Leicesterin laita oli kokonaan toinen. Miten tottunut hän yleensä +olikin näyttelemään täydellisen hovimiehen osaa ja esiintymään aina +iloisena, kohteliaana ja vapaana kaikesta muusta surusta kuin hetken +hauskuuden lisäämisestä, vaikka hänen rinnassaan riehuivatkin +tyydyttämättömän kunnianhimon, kateuden ja vihan tuskat, niin oli hänen +sydämensä nyt kuitenkin saanut paljoa peljättävämmän vieraan, jonka +repimistä ja raastamista ja kalvamista ja nakertamista hän ei +voinut salata eikä vaimentaa; ja sinä olisit voinut lukea hänen +kiinteettömästä silmästään ja hänen kasvojensa hämmentyneestä ilmeestä, +että hänen ajatuksensa harhailivat kaukana niistä tapauksista, joissa +hän pakottautui olemaan osallisena. Hän katseli, liikkui ja puhui +ikäänkuin herkeämättömästi ponnistellen, ja hänen tahtonsa näytti +jossakin määrin menettäneen nopeata vaikutusvoimaansa siihen terävään +älyyn ja siihen kauniiseen ruumiiseen, joita se hallitsi. Hänen tekonsa +ja eleensä eivät tuntuneet olevan yksinkertaisia tahdon ilmauksia, vaan +ikäänkuin itsetoimivan koneen liikkeinä odottavan jonkun sisäisen +laitteen töytäyksiä, ennenkuin ne saattoivat tapahtua; ja hänen sanansa +putoilivat yksitellen, katkonaisina, ikäänkuin olisi hänen ollut ensin +pakko tarkoin ajatella, mitä sanoisi ja sitten miten sanoisi, ja +ikäänkuin pääsisi hän vain hellittämättömästi huomiotaan jännittäen +lauseensa loppuun, unohtamatta enemmän yhtä kuin toistakaan. + +Tämän hajamielisyyden omituiset ilmiöt, jotka näkyivät niin selvästi +Englannin täydellisimmän hovimiehen koko käytöksessä ja puheessa, että +hänen lähelleen osunut alhaisin ja typerin palvelijakaan ei saattanut +olla niitä huomaamatta, eivät voineet myös välttää sen ajan älykkäimmän +ruhtinattaren silmää. Ja ilman vähintäkään epäilystä olisi tämä hänen +väliin huolimaton, väliin säännötön esiintymisensä nostanut Leicesterin +kreiviä vastaan Elisabetin ankaran suuttumuksen, ellei kuningatar olisi +otaksunut sen vihastuksen pelon, josta hän oli niin kiivaasti hänelle +puhunut tänä aamuna, yhä vielä hämmentävän hänen suosikkinsa ajatuksia +ja kaikista hänen vastaponnistuksistaan huolimatta hävittävän hänen +tavallisen, miellyttävän ilmeensä ja hänen keskustelunsa hilpeän sulon. +Kun tämä naisellista turhamaisuutta niin suuresti mairitteleva otaksuma +oli kerran päässyt valtaan hänen mielessään, selitti se täydellisesti +ja tyydyttävästi kaikki Leicesterin kreivin lukuisat virheet ja +hairahdukset; ja häntä ympäröivä tarkkaavainen seurue pani hämmästyen +merkille, että kuningatar, raivostumatta hänen alituisesta +huolimattomuudestaan ja kaiken tavallisen huomaavaisuudenkin +puutteestaan (vaikka nämä olivatkin kohtia, joiden suhteen Elisabet +yleensä oli tavattoman ankara) päinvastoin koetti hankkia hänelle aikaa +ja tilaisuutta tyyntymiseen ja suvaitsi häntä siinä avustaakin +suopeudella ja hyväntahtoisuudella, jotka näyttivät kokonaan olevan +ristiriidassa hänen tunnetun luonteensa kanssa. Selvää kuitenkin oli, +ettei tämä voinut kestää enää kovin kauvan ja että Elisabetin täytyi +lopultakin keksiä toinen ja epäsuosiollisempi selitys Leicesterin +säädyttömälle käytökselle, kun Varney tuli pyytämään kreiviä puheilleen +toiseen huoneeseen. + +Kun tämä pyyntö oli hänelle toistettu kaksi kertaa, nousi hän vihdoin +ja oli juuri ikäänkuin vaistomaisesti lähtemäisillään -- kun hän +pysähtyikin, kääntyi ympäri ja anoi kuningattarelta lupaa poistua +hetkiseksi erinäisten sangen kiireellisten ja tärkeiden asiain takia. + +»Menkää, herra kreivi», sanoi kuningatar; »me uskomme kyllä, että +meidän oleskelumme täällä saattaa synnyttää äkillisiä ja odottamattomia +sattumuksia, joista on viipymättä huolehtiminen. Mutta kuitenkin, herra +kreivi, jos Te tahdotte meidän pitävän itseämme Teidän mieluisana ja +kunnioitettuna vieraananne, toivoisimme me Teidän ajattelevan vähemmän +meidän komeata kestitsemistämme ja ilahuttavan meitä ystävällisemmällä +ja kohteliaammalla käytöksellä kuin mihin tänään olemme saaneet tyytyä; +sillä tuli sitten vieraaksi ruhtinas tai talonpoika, isännän +sydämellinen kohtelu on aina kestityksen paras osa. Menkää, herra +kreivi; ja me toivomme Teidän palaavan silein otsin ja kirkkain, kevein +ajatuksin, sillä niitä ovat ystävänne tottuneet Teiltä odottamaan.» + +Leicester vain kumarsi syvään vastaukseksi tähän nuhdesaarnaan ja +poistui. Huoneen ovella tapasi hän Varneyn, joka veti hänet kiireesti +sivulle ja kuiskasi hänen korvaansa: »Kaikki on hyvin!» + +»Onko Masters käynyt häntä katsomassa?» tiedusteli kreivi. + +»On, armollinen herra; ja koska ei kreivitär suostunut vastaamaan hänen +kysymyksiinsä eikä taas mitenkään selittämäänkään itsepäisyyttään, on +hän antava ratkaisevan todistuksen siitä, että häntä vaivaa aivohäiriö +ja että on parasta jättää hänet ystäväinsä huomaan. Mahdollisuus on +siis tarjolla toimittaa hänet pois täältä kuten aijoimmekin.» + +»Mutta Tressilian?» virkkoi Leicester. + +»Hän ei saa hyvään aikaan lainkaan tietää hänen lähdöstään», vastasi +Varney; »se on tapahtuva vielä tänä iltana, ja huomenna pidetään +Tressilianista huolta.» + +»Ei, kautta sieluni», tiukkasi Leicester; »minä tahdon kostaa hänelle +omin käsin!» + +»Tekö, armollinen herra, ja niin mitättömälle miehelle kuin +Tressilianille! -- Ei, armollinen herra, hän on pitkät ajat halunnut +lähteä vieraisiin maihin. Uskokaa hänet minun huostaani. -- Minä olen +toimittava niin, ettei hän enää palaa tänne kielimään.» + +»Ei, kautta taivaan, Varney!» huudahti Leicester. -- »Mitättömäksi +sanot Sinä vihollista, joka on kyennyt haavoittamaan minua niin +syvästi, että koko vastainen elämäni tulee olemaan vain tuskaa ja +kärsimystä? -- Ei; ennemmin paljastaisin minä koko totuuden Elisabetin +valta-istuimen juurella ja antaisin hänen kostonsa iskeä yhdellä kertaa +sekä heihin että itseeni, kuin luopuisin oikeudestani kostaa omin käsin +sille kirotulle konnalle.» + +Varney näki suureksi levottomuudekseen isäntänsä olevan niin ankaran +kiihtymyksen vallassa, että ellei hän myöntynyt hänen tahtoonsa, voisi +hän kerta kaikkiaan ryhtyä siihen epätoivoiseen tekoon, josta hän puhui +ja joka silmänräpäyksessä murskaisi kaikki ne kunnianhimoiset +suunnitelmat, mitkä Varney oli isännälleen ja itselleen muodostanut. +Mutta kreivin raivo näytti sekä hillittömältä että syvältä; sillä kun +hän puhui, iskivät hänen silmänsä tulta, hänen äänensä vapisi kuohuvan +vihan voimaa ja hänen huulillaan poreili kevyt vaahto. + +Hänen uskottunsa teki rohkean ja menestyksellisen yrityksen päästä +hänen valtijaakseen tälläkin hurjan kiihtymyksen hetkellä. -- +»Armollinen herra», sanoi hän, vieden hänet kuvastimen eteen, +»katsokaapa kuvaanne tuosta ja ratkaiskaa, ovatko nämä vääntyneet +piirteet miehen, joka kykenee niin tavattoman ankarassa asiassa +päättämään itse puolestaan.» + +»Minkä Sinä sitten tahdot minusta tehdä?» kysyi Leicester, +hämmästyneenä kasvojensa kauheasta muutoksesta, mutta samalla +loukkautuneena siitä liian vapaasta tavasta, millä Varney häntä +tyynnytti. »Pitääkö minusta tuleman Sinun holhottisi, orjasi -- oman +palvelijani alamainen ja käskettävä?» + +»Ei suinkaan, armollinen herra», vastasi Varney lujasti, »vaan itsenne +ja omien intohimojenne valtijas. Armollinen herra, minä, Teidän halpa +palvelijanne, minä häpeän nähdessäni Teidän käyttäytyvän niin kehnosti +kuohahtelevien tunteittenne myrskyssä. Heittäytykää Elisabetin +jalkoihin, tunnustakaa avioliittonne -- syyttäkää puolisoanne ja hänen +rakastajaansa aviorikoksesta -- ja myöntäkää kaikkien vertaistenne +kuullen olevanne aisankannattaja, joka nai maalaistytön ja jota tämä ja +hänen kirjanoppinut lemmityisensä vetivät nenästä. -- Tehkää se, +armollinen herra -- mutta sanokaa ensin hyvästi Rikhard Varneylle ja +ottakaa takaisin kaikki ne lahjat, joita olette hänelle vuosien +kuluessa jaellut. Hän palveli jaloa, uljasta, rohkeaa Leicesteriä ja +oli ylpeämpi saadessaan olla hänen käskyläisenään kuin komentaessaan +tuhansia. Mutta sitä raukkamaista kreiviä, joka masentuu jokaisesta +vastuksesta, jonka järkeileviä päätöksiä jokainen intohimon puuskaus +lennättelee kuin tuuli akanoita, sitä kreiviä ei Rikhard Varney +palvele. Hän on niin paljon ylempänä häntä mielenlujuudessa kuin hän on +alempana arvossa ja vallassa.» + +Varney puhui näin teeskentelemättä, sillä vaikka hänen kehumansa +mielenlujuus olikin paatumusta ja tunnottomuutta, tunsi hän nyt +tosiaankin etevämmyytensä, niin oudosti kuohahtelevan sävyn kuin hänen +suuri kiintonsa Leicesterin tuleviin kohtaloihin loikin hänen ääneensä +ja koko esiintymiseensä. + +Leicesterin lannisti tämä oletettu ylemmyys kokonaan; onnettomasta +kreivistä näytti nyt hänen viimeinen ystävänsä aikovan hyljätä hänet. +Hän ojensi kätensä Varneyta kohti lausuessaan nämä sanat: Ȁlä jätä +minua -- Mitä Sinun mielestäsi minun tulisi nyt tehdä?» + +»Olla oma itsenne, jalo herrani», vastasi Varney, koskettaen kreivin +kättä huulillaan, ensin siihen kunnioittavasti tartuttuaan; »olla oma +itsenne, vallita intohimon myrskyjä, jotka lyövät haaksirikkoon +heikompia sydämiä. Oletteko Te ensimäinen, jota on petetty +lemmenseikoissa? Ensimäinen, jonka kevytmielinen ja irstas nainen on +viekoitellut rakastumaan, sitten käyttäen Teidän tunnettanne väärin ja +pitäen sitä pilkkanaan? Ja aijotteko sietää, että Teidät ajetaan +typeränä mielipuolena pellolle, koska ette ole osannut olla viisaampi +kuin viisaimmat miehet maailman alusta alkaen? Olkaa niin kuin ei sitä +naista olisi koskaan ollut olemassakaan -- poistakaa hänet +muistostanne, sillä hän ei ole ansainnut saada siellä sijaa lainkaan. +Pitäkää tämänaamuista lujaa päätöstänne, jonka toteuttamiseen minulla +on tarpeeksi rohkeutta, intoa ja keinoja, ikäänkuin jonkun korkeamman +olennon vastustamattomana käskynä, intohimottomana oikeudentekona. Hän +on ansainnut kuoleman -- hän kuolkoon!» + +Hänen puhuessaan piteli kreivi häntä yhä kädestä, puri huulensa +tiukasti yhteen ja rypisteli otsaansa, ikäänkuin olisi hän ankarasti +ponnistellen koettanut johtaa itseensä Varneylta osan tuota hänen +suosittelemaansa kylmää, säälimätöntä ja tunteetonta lujuutta. Hänen +vaijettuaan ei kreivi vieläkään hellittänyt hänen kättään ennenkuin hän +tyynen päättäväksi pyrkien kykeni lausumaan: »Olkoon niin -- hän +kuolkoon! -- Mutta saanenhan itkeä yhden ainoan kyyneleen hänen +muistolleen?» + +»Ei ainoatakaan, armollinen herra», keskeytti Varney, joka isäntänsä +nytkähtelevästä silmäkulmasta ja vääntyvistä poskista näki hänen +aikovan antaa liikutukselleen vallan. -- »Ei kyyneltäkään -- aika ei +sitä salli -- täytyy muistaa Tressiliania --» + +»Se nimi kykenee tosiaankin muuttamaan kyyneleet vereksi», vastasi +kreivi. »Varney, minä olen sitä ajatellut ja päätökseni on valmis -- +eivät rukoukset eivätkä todistelut pysty enää minuun -- Tressilian on +oleva minun sovitus-uhrini.» + +»Se on hulluutta, armollinen herra; mutta Te olette minuun nähden liian +mahtava, jotta minä voisin sulkea tien Teidän kostoltanne. Valitkaa +sitten edes sopiva aika ja paikka ja välttäkää häntä siksi kunnes +olette ne löytänyt.» + +»Sinä saat muissa seikoissa ohjata minua minne tahdot», sanoi +Leicester, »mutta tässä älä vastusta minua.» + +»Sitten, armollinen herra», vastasi Varney, »pyydän minä ensiksikin +Teitä heittämään tuon varomattoman, epäilyttävän ja puolihullun +käytöksenne, joka tänään veti koko hovin huomion puoleensa ja jota +kuningatar ei olisi milloinkaan sallinut Teidän sovittaa, ellei hän +olisi ollut Teille niin puolueellisen hyvänsuopa ja osoittanut +ystävyyttään Teille paljoa suuremmassa määrässä kuin hänen luonteelleen +on oikeastaan ominaista.» + +»Olenko minä tosiaankin ollut niin huolimaton?» ihmetteli Leicester +ikäänkuin unesta heräten; »ja minä kun luulin niin hyvin kaiken +peittäneeni; mutta älä pelkää, mieleni on nyt rauhoittunut -- minä olen +aivan tyyni. Kohtalonennustukseni on käyvä toteen; ja jotta se kävisi +toteen, olen jännittävä kaikkia kykyjäni korkeimmilleen. Älä huolehdi +minusta, sanon vieläkin -- minä lähden heti kuningatarta tapaamaan -- ei +Sinun omakaan katseesi eikä puheesi olisi tutkimattomampi kuin minun. +-- Onko Sinulla mitään muuta sanomista?» + +»Minun täytyy pyytää Teidän sinettisormustanne», vastasi Varney +vakavana, »merkiksi niille palvelijoillenne, joita minun on pakko +käyttää, että minulla on Teidän täysi valtuutuksenne heidän apuaan +vaatiessani.» + +Leicester veti sormestaan sinettisormuksen, jota hän tavallisesti +käytti, ja antoi sen Varneylle hurjan, kaamean ilmeen kuvastellessa +hänen kasvoillaan, lisäten matalalla, puolittain kuiskaavalla, mutta +hirvittävän painokkaalla äänellä nämä sanat: »Mitä teet, tee pian.» + +Vastaanottosalissa syntyi jo levottomuutta ja ihmettelyä, kun jalo +linnanherra viipyi niin kauvan poissa, ja suuresti ihastuivatkin +sentähden hänen ystävänsä nähdessään hänen astuvan sisään miehenä, +jonka sydämeltä kaiken inhimillisen huomioinnin mukaan oli juuri +pudonnut huolten taakka. Ja Leicester täyttikin sinä päivänä +oivallisesti Varneylle antamansa lupauksen, niin että tämä näki +voivansa lakata näyttelemästä luonteelleen niin vierasta osaa kuin se +käytöstapa, mitä hän oli aamupuolella noudattanut ja että hän +vähitellen saattoi jälleen muuttua siksi hillityksi, teräväksi, +ivalliseksi keskustelun ja tapausten tarkkaajaksi, jollaisena hän +tavallisesti seurassa esiintyi. + +Elisabetiin nähden käyttäytyi taas Leicester miehenä, joka tunsi hyvin +kuningattaren luontaisen lahjakkuuden ja tarmon, mutta myös hänen pari +heikkoa puoltansa. Hän oli liian viisas muuttaakseen äkkiä sen juron ja +hajamielisen esiintymistapansa, joka oli herättänyt niin suurta +huomiota ennen hänen poistumistaan Varneyn kanssa, vaan joka nyt hänen +kuningatarta lähestyessään näytti vaimenneen hellyyteen vivahtavaksi +surumielisyydeksi ja joka keskustelun kuluessa, kun Elisabet oli +säälivästi antanut suosiostaan merkin toisensa jälkeen häntä +lohduttaakseen, vaihtui tuntehikkaan mielistelyn sanatulvaksi, +palavimmaksi, arkaluontoisimmaksi, tarkoittelevimmaksi, mutta samalla +kunnioittavimmaksi, mitä mikään kuningatar on alamaiseltaan ikinä +kuullut. Elisabet kuunteli ikäänkuin lumottuna; hänen vallanhalunsa oli +tuuditeltu uneen; hänen päätöksensä pysyä erillään kaikista +yhteiskunnallisista ja perheellisistä siteistä ja antautua yksin omaan +kansansa vaalimiseen, alkoi horjua, ja vielä kerran oli Dudleyn tähti +kohonnut korkeimmilleen hovin taivaalla. + +Mutta Leicester ei nauttinut tätä luonnosta ja omastatunnostaan +saamaansa voittoa täysin sekoittamattomana, sillä sitä katkeroittivat +sekä hänen tunteittensa sisäinen kapina niitä kahlitsevaa väkivaltaa +vastaan että monet satunnaiset tapaukset, jotka aterian ja sitä +seuraavien iltahuvitusten aikana värähyttelivät tätä äärimäisen tuskan +viimeistä tuntohermoa. + +Hoviväki oli esimerkin mainitaksemme kokoontunut pitohuoneesta +isoon saliin odottelemaan loistavan naamionäytelmän, illan +odotetun hauskutuksen alkamista, kun kuningatar keskeytti hurjan +kokkapuhehyökkäyksen, jolla Leicesterin kreivi parhaillaan ahdisti +kreivi Willoughbytä, Raleighia ja muutamia muita hovimiehiä, seuraavin +sanoin: -- »Me syytämme Teitä valtiorikoksesta, herra kreivi, jos Te +yhä jatkatte tätä yritystänne tappaa meidät nauruun. Mutta tässä +tuleekin onneksemme otus, joka voi saada meidät vakaviksi milloin vain +tahtoo: oppinut lääkärimme Masters, tuoden ehkä uutisia siitä meidän +suojatti-raukastamme, rouva Varneysta -- ei, herra kreivi, älkää +poistuko, sillä koska tässä on kysymyksessä aviopuolisoiden välinen +riita, emme me pidä omaa kokemustamme riittävän syvällisenä sitä +ratkaisemaan ilman taitavaa neuvojaa. -- No, Masters, mitä ajattelet +siitä karkulais-rouvasta?» + +Hymy, joka oli väikkynyt Leicesterin huulilla, kun kuningatar keskeytti +hänen pilailunsa, jähmettyi hänen huulilleen ikäänkuin olisi sen siihen +veistänyt Mikael Angelon tai Chantreyn taltta; ja hän kuunteli lääkärin +puhetta sama värähtämätön ilme kasvoillaan. + +»Rouva Varney, armollinen Valtijatar», vastasi hovilääkäri Masters, +»esiintyi hyvin tylysti ja ynseästi, eikä halunnut ryhtyä kanssani +mihinkään keskusteluihin terveytensä tilasta, vaan haasteli hurjasti +siitä, että hän muka esittää asiansa Teille itsellenne ja ettei hän +vastaa lainkaan halvempien henkilöiden kysymyksiin.» + +»Taivas varjelkoon!» huudahti kuningatar; »me olemme jo saaneet +kylliksemme kärsiä niistä väärinkäsityksistä ja selkkauksista, jotka +näyttävät seuraavan tätä hourupäistä rouvaraukkaa, minne hän tuleekin. +-- Eikö Teistäkin ole asia niin, herra kreivi?» jatkoi hän Leicesteriin +kääntyen ja kuvastaen katseessaan vienoa, melkein hellästi rukoilevaa +katumusta heidän senaamuisesta epäsovustaan. Leicester pakottautui +kumartamaan syvään. Äärimäisinkään ponnistus ei jaksanut tehdä häntä +kykeneväksi myös sanoin ilmaisemaan hänen yhtymistään kuningattaren +ajatukseen. + +»Tepä olette kostonhimoinen, herra kreivi», virkkoi kuningatar; »mutta +kyllä me pian saamme sopivan ajan ja paikan Teitä rangaistaksemme. Vaan +vieläkin kerran palataksemme tähän riemunrikkojaan, tähän rouva +Varneyhin -- Mitä voit sanoa hänen terveydestään, Masters?» + +»Hän on kovin tyly ja ynseä, armollinen Kuningatar, kuten jo +sanoinkin», vastasi Masters, »ja hän kieltäytyy vastaamasta +tiedusteluihin, eikä lainkaan tottele lääkärin käskyjä eikä määräyksiä. +Minä havaitsin kuitenkin hänen potevan aivohäiriötä, jonka minä olisin +taipuvainen pikemmin määrittelemään sanalla _hypochondria_ kuin +sanalla _phrenesis_; ja luulisin minä olevan hänelle parasta, että +hänen miehensä toimittaisi hänet hoidettavaksi kotiinsa, kauvas +kaikesta tästä näytelmäin ja huvitusten hälinästä, sillä ne sekoittavat +hänen heikon järkensä kaikenlaisilla mitä kummallisimmilla haaveilla. +Häneltä huomaamatta päässeet viittailut tähtäävät sinne päin, kuin +olisi hän muka joku suuri arvohenkilö -- kreivitär tai jopa +ruhtinatarkin. Jumala heitä auttakoon, sellaisia kuvittelevat usein +hänenlaisensa sairaat!» + +»Ei, mutta sitten täytyy hänet toimittaa täältä kaikin kiirein», sanoi +kuningatar; »käskekää Varneyn pitää hänestä kaikkea inhimillistä +huolta; mutta vapauttakoon hän pian tämän linnan rouvastaan. Sillä +takaanpa hänen kohta luulevan itseään meidän kaikkien valtijattareksi. +Sääli sentään, että niin kauniilla olennolla pitää oleman niin +surkeasti häiriintynyt järki. -- Vai mitä Te siitä ajattelette, herra +kreivi?» + +»Sääli tosiaankin», vastasi kreivi, toistellen niitä sanoja ikäänkuin +ulkolukuläksyä. + +»Mutta ehkettepä Te olekaan samaa mieltä kanssamme hänen +kauneudestaan», jatkoi Elisabet; »ja me olemmekin nähneet miesten +pitävän uljaita, junomaisia naisia tuollaista hentoa, riutuvaa olentoa +parempana, jonka pääkin nuokkuu kuin katkenneen liljan varsi. Niin, +miehet ovat hirmuvaltijaita, herra kreivi, joita miellyttää enemmän +kiihkeä kamppailu kuin vastustelematta saavutettu valloitus, ja he +rakastavat parhaiten sellaisia naisia, jotka uskaltavat lähteä heidän +kanssaan voittosille. -- Melkeinpä olen kanssanne samaa mieltä, +Rutland, että jos tämä Leicesterin kreivi joskus saisi sellaisen +maalatun vahanuken puolisokseen, toivottaisi hän sen kuolleeksi jo +ennen kuherruskuukausien loppua.» + +Näin puhuessaan katsahti hän Leicesteriin niin merkitsevästi, että +tämä, huolimatta sydämensä kapinasta, tätä rajatonta petollisuutta +vastaan, pakottautui kuitenkin kuiskaten vastaamaan, että Leicesterin +rakkaus oli paljon nöyrempää laatua kuin mitä hänen majesteettinsa +otaksui, koska se oli kiintynyt sellaiseen henkilöön, jota hän ei +voinut koskaan käskeä, vaan jota hänen täytyi aina totella. + +Kuningatar punastui ja käski hänen olemaan vaiti, mutta näytti +kuitenkin odottavan, ettei toinen noudattaisi hänen kehoitustaan. Mutta +samassa räjähtivät torvet toitottamaan ja patarummut paukkumaan +korkealta parvekkeelta, josta näki yli koko salin, siten ilmoittaen +naamionäyttelijäin tulevan; näin pääsi Leicester siitä kauheasta +pakonalaisuuden ja teeskentelyn tilasta, johon hänen oma +kaksimielisyytensä oli hänet vienyt. + +Alkavaan naamionäytelmään kuului neljä eri joukkoa, jotka seurasivat +toisiaan lyhyin väliajoin; kussakin joukossa oli kuusi päähenkilöä ja +yhtä monta soihdunkantajaa, ja kukin esitti yhtä niistä kansoista, +jotka olivat eri aikoina pitäneet Englantia hallussaan. + +Muinaisia brittejä, jotka ensinnä esiintyivät, johdatti kaksi vanhaa +druidia, joiden harmaita hapsia koristi tammenlehväseppel ja jotka +käsissään kantoivat mistelinoksia. Näitä kunnianarvoisia miehiä +seurasivat varsinaiset naamiosankarit ja näitä taas kaksi valkoisiin +puettua runoniekkaa, jotka helähyttelivät tuon tuostakin harppujaan, +laulaen samalla muutamia muinaisen hymnin säkeitä Beluksen eli auringon +kunniaksi. Alkuperäiset britit oli valittu hovissa palvelevain +aatelismiesten pisimmistä ja vahvimmista. Heidän naamioihinsa oli +kiinnitetty pitkät pörröiset parrat ja tukat; heidän pukuinaan oli +susien ja karhujen nahkoja, kun taas heidän sääriään, käsivarsiaan ja +yläruumistaan peitti ihonvärinen silkki, johon oli karkein viivoin +piirrelty taivaankappaleiden sekä eläinten ja muiden maallisten +olentojen kuvia, niin että he antoivat hyvin elävän käsityksen +vanhoista maalauksin koristelluista esi-isistämme, joiden vapautta +ensinnä ahdistivat roomalaiset. + +Rooman pojat, jotka tulivat yhtä hyvin sivistämään kuin +valloittamaankin, astuivat sitten ruhtinaallisen seurueen eteen; ja +juhlanäytösten järjestäjä oli saanut oivallisesti ilmaistuksi +tämän kuuluisan kansan uljaan korskeuden ja sotaisat tavat, +varustamalla esiintyjät keveällä, mutta lujalla kilvellä ja lyhyellä, +kaksiteräisellä miekalla, jonka käyttely teki Roomasta maailman +valtijaan. Kaksi airutta kantoi Rooman kotkia heidän edellään, samalla +lausuen ylistysrunoa Marsille, ja nuo muinaisajan mahtavat soturit +seurasivat heitä miesten jykevin ja varmoin askelin, jotka pyrkivät +valloittamaan koko maanpiirin. + +Kolmas joukkue esitti Germanian metsistä tuomiinsa karhunnahkoihin +pukeutuneita saksilaisia, ja kantoivat nämä käsissään niitä +kauhistuttavia sotakirveitä, jotka tekivät niin ankaraa tuhoa +Britannian alkuperäisten asukasten riveissä. Heitä johti niinikään +kaksi laulumestaria, jotka hyrisivät Odinin ylistystä. + +Viimeisinä tulivat normannilaiset ritarit rautapaidoissaan ja +teräskypäreissään ja kaikissa asiaankuuluvissa varustuksissaan, kahden +sodasta ja naisten lemmestä laulavan runoniekan edeltäminä. + +Nämä neljä joukkuetta saapuivat avaraan saliin mitä oivallisimmassa +järjestyksessä, ja jotta katselijat saisivat tyydyttää uteliaisuutensa, +pidettiin aina pieni väli-aika, ennenkuin seuraava parvi esiintyi. +Sitten marssivat he ympäri salin näytelläkseen itseään, noudattaen +urkujen, pillien, torvien ja kaikenlaisten muiden Leicesterin +kreivin soittokoneiden poljentoa. Vihdoin asettuivat nämä neljä +naamiojoukkuetta, sijoittaen soihdunkantajansa taakseen, kukin omiin +riveihinsä kahdelle puolelle salia, niin että roomalaiset joutuivat +brittejä vastapäätä ja saksilaiset normanneja, ja näyttivät ensin +katsahtelevan toisiinsa kummastunein silmin, mutta sitten kiihtyvän +uhkaavin liikkein ilmaistuun vihaan. Silloin kajahti parvekkeelta +kiivas sotainen sävel, naamiosankarit vetivät miekkansa kaikilla +tahoilla ja lähenivät toisiaan, tahdikkain askelin hyppien jonkunlaista +sota- tai asetanssia, kalahutellen miekkojaan vastustajainsa kilpiin ja +kilauttaen niitä toistensa miekkoihin ohi kulkiessaan. Oli hyvin hauska +nähdä eri joukkojen pysyvän säännöllisessä järjestyksessä aivan +säännöttömiltä näyttävissä liikkeissään, sekaantuvan toisiinsa, +kiehittyvän eroon taas ja ryhmittyvän jälleen omiin, alkuperäisiin +riveihinsä, aina soiton mukaan. + +Tämä vertauskuvallinen sotahyppy esitti niitä monenlaisia kahakoita ja +ristiriitoja, joita oli sattunut muinaista Britanniaa vuorotellen +hallinneiden kansojen kesken. + +Vihdoin, monien sokkeloisten kiertelyjen ja koukuttelujen jälkeen, +jotka herättivät katsojissa suurta ihastusta, kuului ankara +torventörähdys, ikäänkuin tappelun alkajaisiksi tai voiton +julistamiseksi. Naamiot lakkasivat heti paikalla pyöriskelyistään ja +kokoontuen alkuperäisten johtajainsa eli esittelijäinsä -- sillä se oli +heidän ammattinimensä -- ympärille, näyttivät odottavan yhtä +jännitettyinä kuin katselijatkin, mitä sitten tuleman piti. + +Salin ovet avautuivat selkosen seljälleen, eikä tulija ollutkaan mikään +vähempi kuin itse paholaissyntyinen Meriin, joka oli puettu +kummalliseen, salaperäiseen, hänen epätietoista sukuperäänsä ja +suurenmoista loihtutaitoansa vastaavaan tapaan. Hänen ympärillään ja +takanaan liehui ja hyppi mitä omituisimpia olentoja, joiden oli määrä +esittää hänen mahtavia käskyjään odottelevia henkiä; ja niin valtavasti +vaikutti tämä näytelmän osa palvelijoihin ja muihin linnassa +oleskelevaan alhaisempaan kansaan, että monet unohtivat kuningattarelle +kuuluvan kunnioituksen, tunkeutuivat sisään ja jäivät salin ovipuoleen +seisomaan. + +Leicesterin kreivi, joka huomasi airueittensa vain suurella vaivalla +saavan nämä innostuneet katselijat pysymään kauvempana, kuitenkaan +herättämättä suurempaa melua kuin oli soveliasta kuningattaren ollessa +läsnä, nousi istuimeltaan ja meni itse paikalle; sillä Elisabetkin oli +samaan aikaan pyytänyt -- hän kun aina tahtoi rahvasta kohdeltavan +hyvin -- että heidän sallittaisiin häiritsemättä katsella näytelmää. +Leicester käytti tätä veruketta poistuakseen; mutta hänen todellisena +vaikuttimenaan oli halu päästä edes hetkiseksi omiin rauhoihinsa ja +lepuuttaa mieltään vaikkapa vain silmänräpäykseksikin siitä +hirvittävästä painostuksesta, jonka sille tuotti häpeän, vihan, +katumuksen ja kostonjanon raatelevain tuskain peittäminen iloisuuden ja +mielistelyn verhoon. Hän pani silmäyksellään ja viittauksellaan +kansanjoukon vaikenemaan; mutta palaamatta heti hänen majesteettinsa +luo kääriytyi hän viittaansa, sekaantui tungokseen ja jäi sieltä, +muiden halpa-arvoisten katselijain tavoin seisoaltaan seuraamaan +naamionäytelmän kulkua. + +Astuttuaan saliin eteni Meriin keskelle lattiaa, kutsui taikasauvansa +heilauksella taistelevain joukkueiden johtajat ympärilleen ja ilmoitti +heille runomittaisessa puheessa, että nyt hallitsi Britannian saarta +kuninkaallinen neitsyt, jolle heidän tuli kohtalon tahdosta osoittaa +kunnioitustaan, samalla kun heidän piti pyytää häntä lausumaan +mielipiteensä niistä erilaisista syistä, joiden perusteella kukin +heistä katsoi olevansa se etevin kantajoukko, mistä maan nykyiset +asukkaat, tämän enkelimäisen ruhtinattaren onnelliset alamaiset +johtivat sukuperänsä. + +Tätä käskyä totellen kulki kukin parvi juhlallisen soiton kaikuessa +Elisabetin ohi, suorittaen kukin oman kansansa tavan mukaisen, mitä +nöyrimmän ja kunnioittavimman tervehdyksen, mihin kuningatar vastasi +sillä armollisella suopeudella, joka oli ollut hänen julkisessa +esiintymisessään havaittavissa aina siitä asti kun hän oli tullut +Kenilworthiin. + +Eri joukkueiden johtajat mainitsivat sitten, kukin kansansa nimessä ne +syyt, joihin nojaten he väittivät olevansa muita mainehikkaampia ja +etevämpiä; ja kun heitä oli kutakin vuoroonsa kuultu, piti kuningatar +heille seuraavan armollisen vastauspuheen: »Me olemme pahoillamme, +ettei meillä ole parempia edellytyksiä ratkaista sitä vaikeata +kysymystä, joka kuuluisan Merlinin käskystä nyt on joutunut +pohdittavaksemme, mutta meistä näyttää kuitenkin siltä, ettei mikään +näistä ikimuistettavista kansoista erikseen saata vaatia ehdotonta +etusijaa muihin nähden ja väittää olleensa suurimpana tekijänä meidän +päiviemme englantilaisen muodostamisessa, sillä tämä on aivan +epäilemättä perinyt kultakin muutamia luonteensa jaloimpia piirteitä. +Niinpä on nykyinen englantilainen saanut muinaisilta briteiltä uljaan +ja lannistumattoman vapaudenhalunsa -- roomalaisilta erinomaisen +sotakurinsa ja rohkeutensa sekä rauhan aikana viljelemänsä rakkauden +tieteisiin ja sivistykseen -- saksilaisilta viisaat ja oikeudenmukaiset +lakinsa -- ja ritarillisilta normanneilta ankaran kunniantuntonsa ja +kohteliaan käytöksensä sekä jalon ihastuksensa mainetöihin.» + +Merlin vastasi luontevasti, että piti tosiaankin niin monien +erinomaisten ominaisuuksien yhtymän nykypäivien englantilaisissa, että +heistä on tullut muille kansoille ikäänkuin täydellisyyden perikuva, +koska he vain siten ovat edes johonkin määrin ansainneet sen +siunauksen, hyvinvoinnin ja onnen, jota he ovat saaneet nauttia +Englannin Elisabetin hallituskautena. + +Soitto kajahti taas, ja naamiosankarit sekä Meriin ja hänen palvelevat +henkensä alkoivat poistua tungokseen asti täyttyneestä salista, kun +Leicester, joka, kuten olemme maininneet, oli jäänyt seisomaan lähelle +salin ovea ja joka siis oli joutunut melkein keskelle väkijoukkoa, +tunsi viittaansa nykäistävän samalla kun muuan ääni kuiskasi hänen +korvaansa: »Herra kreivi, haluaisin keskustella hetkisen kanssanne.» + + + + +XX Luku. + + + Mik' on mun? Risahdustakin ma säikyn! + + _Macbeth_. + +»Haluaisin keskustella hetkisen kanssanne.» Sanat olivat itsessään +yksinkertaiset, mutta Leicesterin kreivi oli niin kiihtyneessä ja +kuumeisessa mielentilassa, että mitä tavallisimpiinkin seikkoihin +näytti hänestä liittyvän erikoista levottomuutta herättävää tärkeyttä. +Hän käännähtikin siis nopeasti, nähdäkseen henkilön, joka ne oli +lausunut. Puhujan ulko-asussa ei ollut mitään huomattavampaa: musta +silkkinuttu, lyhyt viitta ja musta naamus kasvoilla, siinä hänen +pukunsa; sillä hän oli ilmeisestikin kuulunut siihen naamioitujen +joukkoon, joka oli tunkeutunut saliin Merlinin jäljissä, vaikkei +hänellä ollutkaan sitä kummallista valepukua, jollaisia useimmat heistä +kantoivat. + +»Kuka Te olette, ja mitä Te minusta tahdotte?» kysyi Leicester, äänensä +sävyllä selvästi paljastaen mielensä kuohahtelevan tilan. + +»En mitään pahaa, herra kreivi», vastasi naamioitu, »vaan hyvää ja +kunniallistakin, jos Te vain oikein käsitätte tarkoitukseni. Mutta +minun täytyy saada puhella kanssanne jossakin yksinäisemmässä +paikassa.» + +»Minä en voi lähteä keskustelemaan kenenkään tuntemattoman muukalaisen +kanssa», virkkoi Leicester, peljäten, hän ei tiennyt itsekään mitä tuon +salaperäisen miehen pyynnöstä; »ja niiden, jotka minä tunnen, täytyy +valita soveliaampi puhelu-aika.» + +Hän aikoi kiiruhtaa tiehensä, mutta naamioitu pidätti häntä. + +»Niillä, jotka puhuvat Teidän Korkeudellenne Teidän omaa kunniaanne +koskevista asioista, on oikeus käyttää Teidän aikaanne, mitä tehtäviä +Teidän onkin sitten syrjäyttäminen heitä kuullaksenne.» + +»Kuinka! Kunniaani? Kuka uskaltaa sitä leikata?» kiihkoili Leicester. + +»Vain Teidän oma käytöksenne voi antaa aihetta sen moittimiseen, herra +kreivi, ja juuri siitä asiasta halusinkin keskustella kanssanne.» + +»Te olette hävytön», vastasi Leicester, »ja Te käytätte väärin tämän +hetken vierasvapautta, joka estää minua Teitä rankaisemasta. Minä kysyn +nimeänne?» + +»Minä olen Edmund Tressilian Cornwallista», vastasi naamio. »Kieleni on +erään lupauksen takia ollut sidottu kahdeksikymmeneksineljäksi tunniksi +-- määräaika on nyt kulunut -- nyt voin minä puhua ja teen Teidän +Korkeudellenne sen oikeuden, että käännyn ensiksi Teidän puoleenne.» + +Hämmästyksen vavahdus, joka oli värähyttänyt Leicesterin sydänjuuria +hänen kuullessaan tuota nimeä lausuvan miehen, jota hän eniten vihasi +ja jonka hän luuli itseään niin syvästi loukanneen, vei häneltä ensi +hetkenä liikuntakyvyn, mutta muuttui siinä samassa sellaiseksi +kostonjanoksi, ettei erämaan kulkija sen palavammin ikävöi +vesilähteille. Hänellä oli sentään niin paljon järkeä ja tahdonvoimaa +jäljellä, ettei heti paikalla survaissut tikariansa tuon rohkean konnan +sydämeen, konnan, joka ensin syöksi hänet sellaiseen onnettomuuteen ja +sitten uskalsi vielä niin järkähtämättömän tyynesti tulla kohtelemaan +häntä tuolla tavalla. Päättäen sillä hetkellä peittää kaikki +kiihtymyksen jäljetkin, jotta saisi täyden selon Tressilianin aikeista +ja tarkoituksesta ja jottei samalla menettäisi kostoaan, vastasi hän +niin kähisevällä, pidätetyn vihan muuntamalla äänellä, että hänen +sanojaan tuskin saattoi ymmärtää: -- »Ja mitä pyytää minulta herra +Edmund Tressilian?» + +»Oikeutta, herra kreivi», virkkoi Tressilian tyynesti, mutta lujasti. + +»Oikeutta», toisti Leicester, »kaikki ihmiset saavat sitä vaatia -- +erittäinkin Te, herra Tressilian, ja olkaa varma, että Te sitä saatte.» + +»En muuta odotakaan Teidän Jaloudeltanne», vastasi Tressilian; »mutta +aika kiiruhtaa, ja minun täytyy keskustella kanssanne vielä tänä +iltana. -- Menenkö vuottamaan Teitä huoneeseenne?» + +»Ei», vastasi Leicester tylysti, »ei katon alle, eikä etenkään minun +kattoni alle. -- Me tapaamme toisemme vapaan taivaankannen alla.» + +»Te olette tuskastunut tai vihastunut, herra kreivi», jatkoi +Tressilian; »eikä tässä kuitenkaan ole siihen vähintäkään syytä. Paikka +on minusta samantekevä, kunhan Te vain suotte minulle häiritsemättömän +puolisen tuntia aikaanne.» + +»Luullakseni tulee lyhyempikin aika riittämään», vastasi Leicester. -- +»Odottakaa minua huvikentällä sen jälkeen kun kuningatar on vetäytynyt +huoneeseensa.» + +»Riittää», virkkoi Tressilian ja poistui. Leicester näytti hetkiseksi +joutuneen rajattoman riemun valtaan. + +»Taivas suosii minua vihdoinkin», puheli hän itsekseen, »ja lähettää +ulottuvilleni konnan, joka on minut sillä sovittamattomalla +häväistyksellä leimannut -- joka on tuottanut minulle nämä kamalat +tuskat. Minä en soimaa sallimusta enää, koska nyt pääsen selville +niistä kavaloista juonista, joilla hän yhä aikoo kietoa minua, ja koska +minä siis samalla voin todistaa hänen konnamaisuutensa ja kostaa sen. +Taakkaani kantamaan -- taakkaani kantamaan! -- Minä en tahdo nyt enää +sortua sen alle -- koska kerran viimeistään keskiyö tuo minulle +koston!» + +Näiden mietteiden riehuessa Leicesterin aivoissa lähti hän jälleen +kulkemaan läpi nöyristelevän joukon, joka halkesi hänelle tietä +tehdäkseen, ja istuutui entiselle paikalleen, kadehditulle ja +ihaillulle, hallitsijattarensa viereen. Mutta jos tämän siten ihaillun +ja kadehditun miehen sydän olisi ollut avoinna kaikkien tämän salin +täyttäväin ihmisten edessä, kaikkine rikollisen kunnianhimon, +kuoletetun rakkauden, raivoavan koston, ja suunnitellun julmurityön +tietoisuuden herättämine pimeine ajatuksineen, jotka liehuivat ja +parveilivat siellä kuin haamut jonkun inhoittavan noita-akan +taikakehässä -- niin kuka heistä, kunnianhimoisimmasta hovi-ylimyksestä +aina kehnoimpaan palvelijaan, joka eli lautasia muuttamalla, olisi +halunnut vaihtaa paikkaa Elisabetin suosikin ja Kenilworthin herran +kanssa! + +Uudet kidutukset odottivat häntä Elisabetin luo palattuaan. + +»Tulettekin sopivaan aikaan, herra kreivi», virkkoi tämä, »ratkaisemaan +erään väittelyn meidän naisten kesken. Tässä juuri ritari Rikhard +Varney pyysi lupaamme saada lähteä linnasta sairas rouvansa mukanaan, +ja koska hänellä oman kertomuksensa mukaan jo oli Teidän suostumuksenne +poistumiseensa, niin sai hän meidänkin myöntymyksemme. Meillä ei +tosiaankaan ole vähintäkään halua pidättää häntä sen nuoren vaimoparan +hellästä huolehtimisesta -- mutta nyt on se samainen ritari Rikhard +Varney tänään joutunut niin ilmeisesti näiden meidän hovinaistemme +lumoihin, että tämä Rutlandin herttuatar tässä vakuuttaa hänen vievän +sen mielipuolen vaimonsa vain järvelle asti, työntävän hänet sinne ja +jättävän hänet niiden kristallipalatsien asukkaaksi, joista se +viehättävä vedenneitonen haasteli, sekä palaavan luoksemme iloisena +leskimiehenä, kuivaavan kyyneleensä ja korvaavan pian vahinkonsa meidän +seurueemme kustannuksella. Mitä siihen sanotte, herra kreivi? -- Me +olemme nähneet Varneyn parissa, kolmessa erilaisessa puvussa, siinä +kaikki -- mutta Tehän tunnette hänen todellisen luonteensa -- +luuletteko hänen voivan tehdä rouvalleen moisen konnankujeen?» + +Leicester oli joutua suunniltaan, mutta vaara oli uhkaava ja edes +jonkunlainen vastaus ehdottomasti välttämätön. »Arvoisat naiset», sanoi +hän, »ajattelevat liian huonoa oman sukupuolensa jäsenestä, jos he +otaksuvat hänen ansainneen sellaisen kohtalon, tai sitten liian pahaa +meistä, jos he uskovat kenenkään voivan kohdella siten viatonta +ihmistä.» + +»Kuulkaahan vain häntä, hyvät naiset», jatkoi Elisabet; »kaikkien +miesten tavoin haluaa hän puolustella heidän julmuuttaan syyttämällä +meitä kevytmielisyydestä.» + +Ȁlkää sanoko _meitä_, armollinen Valtijatar», vastasi kreivi; »me +väitämme vain, että halpa-arvoisemmilla naisilla on kuten pienemmillä +taivaan valoillakin epävakaisuutensa ja vaihteensa, mutta kenpä voisi +soimata muuntelevaisuudesta aurinkoa tai Elisabetia?» + +Keskustelu kääntyi sitten vaarattomampaan suuntaan, ja Leicester +hoiteli siinä osaansa erinomaisen älykkäästi, huolimatta raatelevasta +sisäisestä tuskastaan. Se tuntui niin hauskalta Elisabetista, että +linnan kello oli jo lyönyt keski-yötä, ennenkuin hän poistui seurasta, +mikä oli vallan kuulumaton seikka hänen rauhallisissa ja +säännöllisissä, ajan kulusta huolehtivissa tavoissaan. Hänen lähtönsä +antoi luonnollisesti merkin koko seurueen hajaantumiseen; kukin erkani +omaan lepopaikkaansa uneksimaan päivän huvituksista ja ihastuen +aavistelemaan huomenisia. + +Onneton linnanherra ja koko tämän ylvään juhlahumun alku poistui aivan +toisin ajatuksin. Hänen ensimäinen käskynsä häntä avustavalle +kamaripalvelijalle oli kutsua Varney heti paikalla hänen huoneeseensa. +Lähetti palasi hetken kuluttua ja ilmoitti, että tunti sitten lähti +ritari Rikhard Varney linnasta takaportin kautta, kolme muuta henkilöä +mukanaan, joista yhtä kuljetettiin hevoskantotuolissa. + +»Kuinka pääsi hän linnasta, vaikka vartijat oli jo asetettu +paikoilleen?» kysyi Leicester; »minä en luullut hänen matkustavan ennen +päivänkoittoa.» + +»Hän esitteli ymmärtääkseni päteviä syitä vartijoille», vastasi +palvelija, »ja näytti kuulenma Teidän Korkeutenne sinetti --» + +»Aivan niin -- aivan niin», keskeytti kreivi; »mutta hän on pitänyt +liikaa kiirettä. -- Onko kukaan hänen palvelijoistaan jäänyt tänne?» + +»Mikael Lambournea ei löytynyt ritari Rikhard Varneyn lähtiessä», +vastasi palvelija, »ja hänen isäntänsä oli kovin suuttunut hänen +katoamisestaan. Mutta minä näin hänen juuri äsken satuloivan hevostaan +nelistääkseen isäntänsä perään.» + +»Käske hänet viipymättä tänne», määräsi Leicester; »minulla on muuan +sanoma vietävänä hänen isännälleen.» + +Palvelija poistui huoneesta, ja Leicester mitteli sen lattiaa hetkisen +syviin mietteisiin vaipuneena. -- »Varney on liian innokas», ajatteli +hän, »liian kiihkeä. -- Luullakseni hän minua rakastaa -- mutta hänellä +on myöskin omat tarkoitusperänsä ajettavinaan ja hän on hellittämätön +ja järkähtämätön siinä toimessa. Jos minä kohoan, kohoaa hänkin, ja hän +on osoittautunut jo liiankin halukkaaksi vapauttamaan minut esteestä, +joka näyttää olevan minun ja kuninkuuden välillä. Mutta minä en taivu +kantamaan sitä häpeätäkään. Sitä petollista naista on rangaistava, +mutta se täytyy toimittaa varovaisemmin ja harkitummin. Minä tunnen jo +ennakolta, miten liiallinen hätäileminen tässä asiassa sytyttäisi +helvetin liekit rintaani. -- Ei -- yksi uhri riittää kerrallaan, ja +tämä uhri odottaa jo minua.» + +Hän tarttui kirjoitusvehkeisiin ja piirsi kiiruusti seuraavat sanat: + + »Ritari Rikhard Varney! + + Me olemme päättäneet lykätä toistaiseksi Teidän suoritettavaksenne + uskotun asian ja me kiellämme Teitä ankarasti ryhtymästä mihinkään + enempiin toimenpiteisiin kreivittäremme suhteen siksi kunnes toisin + määräämme. Me käskemme myös Teitä palaamaan Kenilworthiin heti kun + olette vienyt turvalliseen paikkaan sen, mikä Teidän huostaanne + annettu on. Mutta jos Teidän hoimiinne uskotun saatettavan + toimittaminen varmaan talteen pidättäisi Teitä kauvemmin kuin me + otaksumme, käskemme me Teitä siinä tapauksessa palauttamaan + sinettisormuksemme luotettavalla ja nopealla lähetillä, sillä me + tarvitsemme sitä aivan pian. Odottaen Teidän tarkoin noudattavan + näitä määräyksiämme ja jättäen Teidät Jumalan haltuun, pysymme me + varmasti Teidän hyvänä ystävänänne ja isäntänänne. + + _R. Leicester._ + + + Annettu Kenilworth-linnassamme, kymmenentenä päivänä heinäkuuta, + armon vuonna tuhatviisisataa ja seitsemänkymmentäviisi.» + +Kun Leicester oli saanut tämän käskykirjeen kirjoitetuksi ja +sinetöidyksi, astui kamaripalvelijan ohjaamana huoneeseen Mikael +Lambourne, jolla oli saappaita puolireiteen, jonka ratsastusviittaa +piteli leveä vyö ja jonka huopahattu muistutti suuresti +sananlennättäjäin päähinettä. + +»Mikä Sinä olet miehiäsi?» kysyi kreivi. + +»Teidän Korkeutenne talliherran tallimestari», vastasi Lambourne +totutulla häikäilemättömyydellään. + +»Hillitseppä röyhkeää kieltäsi, mies», komensi Leicester; »pilapuheet, +jotka sopivat ritari Rikhard Varneyn kuultaviksi, eivät ole ensinkään +paikallaan minulle lausuttuina. Kuinka pian luulet voivasi saavuttaa +isäntäsi?» + +»Tunnissa, armollinen herra, jos mies ja hevonen eheinä pysyvät», +vastasi Lambourne, muuttaen silmänräpäyksessä tuttavallisuutta +lähentelevän käytöksensä mitä nöyrimmäksi kunnioitukseksi. Kreivi +mitteli häntä katseillaan kiireestä kantapäähän. + +»Minä olen kuullut Sinusta puhuttavan», virkkoi hän sitten; »sanotaan +Sinun suorittavan tehtäväsi nopeasti, mutta taipuvan liiaksi rähinään +ja juopotteluun, jotta Sinulle voisi uskoa mitään tärkeämpiä toimia.» + +»Armollinen herra», vastasi Lambourne, »minä olen ollut sotilaana, +merimiehenä, matkustajana ja seikkailijana, ja ne ovat kaikki +elinkeinoja, joiden harjoittajat nauttivat tästä päivästä, koska he +eivät ole varmoja huomisesta. Mutta vaikka minä ehkä käytänkin väärin +vapaa-aikojani, en ole vielä koskaan lyönyt laimin velvollisuuttani +isäntääni kohtaan.» + +»Katso, että niin tapahtuu nytkin», jatkoi Leicester, »etkä Sinä ole +sitä katuva. Toimita tämä kirje nopeasti ja varmasti ritari Rikhard +Varneyn käsiin.» + +»Eikö tehtäväni ulotu laajemmalle?» kysyi Lambourne. + +»Ei», vastasi Leicester, »mutta minulle on erikoisen tärkeätä, että +Sinä suoritat sen yhtä huolellisesti kuin kiireisestikin.» + +»Minä en ole säästävä huolta enkä hevosta», vastasi Lambourne, lähtien +viipymättä huoneesta. + +»Niin, sillä lailla se päättyi se minun yksityinen puheillepääsyni, +josta minä kuitenkin toivoin niin paljon!» mutisi hän itsekseen +astuskellessaan pitkää käytävää ja laskeutuessaan takaportaita. +»Saakeli soikoon! Minä luulin kreivin tarvitsevan apuani johonkin +salajuoneen, ja nyt se laulu loppuikin vain kirjeen viemiseen! Hyvä, +hänen tahtonsa on tapahtuva siitä huolimatta, ja kuten hänen +korkeutensa oikein sanoikin, minä en ole sitä vastaisuudessa katuva. +Lapsen täytyy ensin kontata, ennenkuin se oppii kävelemään, ja niin on +alottelevan hovimiehenkin laita. Mutta annahan kun pilkistän tuohon +kirjeeseen, jonka hän sinetöi niin kovin huolimattomasti.» -- Tämän +tempun tehtyään mäjäytti hän ylen määrin riemastuneena käsiään yhteen +ja huudahti: »Kreivitär -- kreivitär! -- Nyt tiedän minä salaisuuden, +joka on minut kohottava tai kaatava. -- Mutta astuppas esiin, Bayard», +jatkoi hän hevostaan pihalle taluttaen, »sillä Sinun kupeittesi ja +minun kannusteni täytyy tehdä piakkoin tuttavuutta keskenään.» + +Lambourne nousi siis satulaan ja lähti linnasta takaportin kautta; +hänen annettiin vapaasti mennä, koska ritari Rikhard Varney oli +poistuessaan jättänyt vartijalle häntä koskevan käskyn. + +Heti kun Lambourne ja kamaripalvelija olivat lähteneet huoneesta, +vaihtoi Leicester hovipukunsa hyvin yksinkertaiseen vaatetukseen, +heitti viitan ympärilleen, otti lampun käteensä ja kulki salaista +yhdyskäytävää pitkin pienelle takaportille, josta pääsi linnan pihalle, +lähelle huvikentän yläpäätä. Hänen ajatuksensa olivat tyynempiä ja +selvempiä kuin yleensä viime aikoina, ja hän yritti omissa +silmissäänkin esiintyä miehenä, jota vastaan oli enemmän rikottu kuin +hän itse oli rikkonut. + +»Minua on mitä syvimmin loukattu», tähän suuntaan kulkivat hänen +mietteensä, »mutta minä olen luopunut silmänräpäyksellisestä kostosta +ja siirtänyt sen miehekkyyden ja jalomielisyyden alueelle. Vaan pitääkö +avioliiton, jonka se petollinen nainen on tänään häväissyt, kahlehtiman +minua ja ehkäisemän minua sillä mahtavalla uralla, johon kohtaloni +minua kutsuu? Ei -- on olemassa muitakin keinoja sellaisten siteiden +avaamiseksi, tarvitsematta katkoa elämän säikeitä. Jumalan kasvojen +edessä en minä ole enää sidottu liittoon, jonka hän ensimäisenä rikkoi. +Kuningaskuntien tulee joutua välillemme -- valtamerten vyöryvät aallot, +joiden syvyydet ovat nielleet kokonaisia laivastoja, saavat olla +ainoina tämän kuolettavan salaisuuden säilyttäjinä.» + +Tämänlaisilla todisteluilla koetti Leicester rauhoittaa omaatuntoansa +niin äkkiä päätetyn kostonaikeen toteuttamisen ja kunnianhimoisten +suunnitelmainsa suhteen, jotka olivat niin läheisesti liittyneet +jokaiseen hänen elämänsä pyrkimykseen ja tekoon, ettei hän kyennyt edes +yrittämään vapautua niistä, niin että hänen kostonsakin näytti hänestä +lopulta kerrassaan oikeutetulta, jopa jalomielisen hillityltäkin +toimitukselta. + +Tässä mielentilassa astui tuo kostoa ja kunniaa himoitseva kreivi +komealle huvikentälle, minne juuri silloin täysikuu valoi säteitään. Tuo +kirkas keltainen valo heijasteli kaikkialta valkoisesta hiekkakivestä, +josta kentän kivitys, pylväsaidat ja rakennustaiteelliset kaunistukset +olivat laitetut; eikä pieninkään pilvenhattara himmentänyt sinitaivasta, +niin että koko tienoo oli melkein yhtä kirkas kuin jos aurinko olisi +vast'ikään laskenut. Lukuisat valkoisesta marmorista veistetyt +kuvapatsaat hohtivat kalpeassa valossa juuri haudoistaan nousseiden, +käärinliinoihinsa verhoutuneiden aaveiden tavoin, ja suihkulähteet +lennättelivät ilmaan vesisäikeitään, ikäänkuin niitä kuun säteissä +kirkastaakseen, ennenkuin ne jälleen kimaltelevana hopearoiskeena +putosivat altaisiinsa. Päivä oli ollut helteinen, eikä vieno +yötuulahdus, joka huokui huvikentän pengermillä, löyhytellyt puiden +lehviä voimakkaammin kuin viuhka nuoren kaunottaren kädessä. Kesä-yön +laulaja oli rakentanut runsaasti pesiä läheisen puutarhan lehtimajoihin, +ja niiden asukkaat korvasivat nyt päiväistä vaikenemistaan +helskyttelemällä valtavassa kuorossa ihania liverryksiään, milloin +hilpeitä, milloin kiihkeitä, milloin yhteisiä, milloin toinen toisilleen +vastailevia, ikäänkuin purkaen rintansa riemua siitä tyynestä, +hurmaavasta yöstä, johon he säveleitään kaijuttelivat. + +Ajatellen kokonaan toisia asioita kuin suihkulähteiden solinaa, kuun +kimallusta ja satakielen laulua, käyskenteli uljas Leicester hitaasti +pengermän päästä toiseen, viitta lujasti ympärillä, miekka kainalossa, +keksimättä kuitenkaan ihmisolennon varjoakaan. + +»Oma jalomielisyyteni petti minut surkeasti», puheli hän itsekseen, +»jos se konna nyt pääsi minulta pakoon -- niin, ja ehkäpä on hän nyt jo +rientänyt vapauttamaan sitä avionrikkojaa, jolla on vielä niin vähän +vartijoitakin.» + +Nämä hänen mietiskelynsä keskeytyivät samassa, sillä kun hän kääntyi +katsomaan portille päin, näki hän ihmisolennon hitaasti etenevän +pylväskäytävästä, himmentäen varjollaan vuorotellen kaikkia esineitä, +joiden ohi hän lähestyessään kulki. + +»Iskenkö ennenkuin edes kuulen hänen raivostuttavan äänensä?» ajatteli +Leicester miekkansa kahvaan tarttuen. »Mutta ei! Minä tahdon nähdä, +mihin suuntaan hänen saastaiset juonensa käyvät. Minä tahdon katsella, +niin vastenmielistä kuin se onkin, miten se inhoittava käärme +kiemurtelee ja pyörähtelee, ennenkuin käytän voimaani ja muserran sen.» + +Hänen kätensä heltisi kahvasta, ja hän läheni hitaasti Tressiliania, +keräten tämän kohtauksen varalle kaiken itsehillinnän ja +tahdonlujuuden, mitä hänellä suinkin oli, kunnes he seisoivat aivan +vastakkain. + +Tressilian kumarsi kunnioittavasti, mutta kreivi vastasi vain ylpeällä +päännyökähdyksellä ja sanoilla: »Te halusitte puhella kahden kesken +kanssani, herra -- tässä minä olen valmiina kuuntelemaan.» + +»Herra kreivi», virkkoi Tressilian, »minulle on sanottavani laatu niin +tärkeä ja minä toivon niin hartaasti Teidän kuuntelevan minua +kärsivällisesti, jopa suosiollisestikin, että minä alennun +puhdistautumaan kaikesta, mitä Teidän Korkeudellanne suinkin saattaa +olla minua vastaan. Te pidätte minua vihollisenanne?» + +»Eikö minulla ole sitten ilmeisiä syitä siihen?» vastasi Leicester, +huomatessaan Tressilianin vaijenneen vastausta odottamaan. + +»Teette siinä minulle vääryyttä, herra kreivi. Minä olen kyllä Sussexin +kreivin ystävä, mutta en hänen liittolaisensa enkä puoluelaisensa, niin +Teidän kilpailijaksenne kuin hovi häntä sanookin; siitä on jo pitkä +aika, kun minä lakkasin pitämästä hovia ja hovijuonia luonteelleni ja +lahjoilleni sopivana alana.» + +»Voipa hyvin niin ollakin, herra», vastasi Leicester; »sillä onhan +niitä oppineelle miehelle -- sellaiseksihan maailma huutaa herra +Tressiliania -- arvokkaampiakin askarruksia. Rakkaudella on vehkeilynsä +yhtä hyvin kuin kunnianhimollakin.» + +»Minä huomaan, herra kreivi», jatkoi Tressilian, »Teidän panevan suurta +painoa minun aikaisempaan kiintymykseeni siihen onnettomaan nuoreen +naiseen, josta aijon kohta puhua, ja ehkäpä ajattelevan minun ajavan +hänen asiaansa enemmän mustasukkaisuuden kuin oikeudentunnon +houkuttelemana.» + +»Mitäpä minun ajatuksistani, hyvä herra!» vastasi kreivi; »jatkakaa! +Tähän asti olette Te puhunut yksinomaan itsestänne; sangen tärkeä ja +arvokas aihe epäilemättä, mutta se ei ehkä koske minua niin syvästi, +että minun pitäisi sen takia viipyä vuoteeltani. Säästäkää enemmät +esipuheet, hyvä herra, ja käykää asiaan, jos Teillä tosiaan on jotakin +minuun kuuluvaa kerrottavana. Teidän lopetettuanne saanen minäkin +vuorostani lausua parisen sanaa.» + +»Minä käyn siis suoraan asiaan, herra kreivi», virkkoi Tressilian; »ja +kun minun sanottavani on Teidän Korkeutenne kunniaa koskevaa, uskon +minä, ettette Te omastakaan mielestänne ole tuhlannut aikaanne sitä +kuuntelemalla. Minulla on muuan pyyntö Teidän Korkeudellenne onnettoman +Amy Robsartin suhteen, jonka tarina on Teille liiankin tuttu. Minä +kadun syvästi, etten heti ryhtynyt tähän toimenpiteeseen ja asettanut +Teitä tuomariksi itseni ja tuon konnan välille, joka on hänet niin +kauheasti häväissyt. Herra kreivi, Amy Robsart karkasi laittomasta ja +vaarallisesta vankeudestaan, ja luottaen omien nuhteidensa vaikutukseen +kunnottomaan mieheensä, vaati minulta lupauksen, etten minä sekaantuisi +hänen asioihinsa siksi kunnes hän oli itse yrittänyt saada oikeutensa +tunnustetuiksi.» + +»Haa!» huudahti Leicester, »muistatteko, kenelle puhutte?» + +»Minä puhun hänen kunnottomasta miehestään, herra kreivi», toisti +Tressilian, »enkä minä parhaalla tahdollanikaan löydä lievempää +sanamuotoa. Se onneton nuori nainen on nyt kadonnut minun tiettyvistäni +ja on hänet kaiketi kätketty johonkin tämän linnan salasoppeen -- ellei +häntä ole kuljetettu johonkin pahoille aikomuksille vielä sopivampaan +säilytyspaikkaan. Se asia on autettava, herra kreivi -- minä puhun +hänen isänsä valtuuttamana ja tämä onneton avioliitto on tunnustettava +ja todistettava kuningattaren edessä ja Amy Robsart viipymättä, +estelemättä päästettävä omaan vapauteensa. Ja sallikaa minun sanoa, +tämän minun oikeutetun pyyntöni täyttäminen ei koske kenenkään kunniaa +niin paljon kuin juuri Teidän Korkeutenne.» + +Kreivi seisoi siinä ikäänkuin kivettyneenä siitä tavattomasta +tyyneydestä, millä tuo mies, jonka hän luuli loukanneen itseään niin +syvästi, puolusti rikollisen rakastajattarensa asiaa, aivan kuin olisi +tämä ollut kerrassaan viaton nainen ja Tressilian vain hänen puolueeton +avustajansa; eikä hänen hämmästyksensä lainkaan vähentynyt siitä +lämmöstä, millä Tressilian tuntui vaativan tuolle naiselle arvoa ja +yhteiskunnallista asemaa, jotka hän oli häväissyt ja joiden edut hän +oli sittemmin varmasti jakava nyt hänen asiaansa niin kuulumattoman +julkeasti puolustavan rikostoverinsa kanssa. Tressilian oli ollut jo +yli minuutin aikaa vaiti, ennenkuin kreivi tointui suunnattomasta +kummastuksestaan; ja kun muistaa hänen mielessään kuohuvat +ennakkoluulot, ei ole lainkaan ihmeellistä, että hänen hurja vihansa +vei voiton kaikista muista tunteista. »Minä olen keskeyttämättä +kuunnellut Teitä, herra Tressilian», virkkoi hän vihdoin, »ja minä +kiitän Jumalaa, etteivät koskaan ennen ole korvissani soineet niin +häikäilemättömän konnan sanat. Teidän kurittamisenne sopisi oikeastaan +paremmin teloittajan ruoskalle kuin aatelismiehen miekalle, mutta +kuitenkin -- konna, paljasta säiläsi ja puolusta henkeäsi!» + +Viimeisiä sanoja lausuessaan pudotti hän viittansa maahan, sivalsi +Tressiliania rajusti miekkansa tupella, paljasti sitten heti säilänsä +ja laittautui hyökkäysasentoon. Hänen puheittensa hurja raivo oli ensin +täyttänyt Tressilianin yhtäläisellä hämmästyksellä kuin mitä +Leicesterkin oli tuntenut häntä kuunnellessaan. Mutta kummastelu +muuttui vihaksi, kun hänen sanojensa ansaitsemattomia solvauksia +seurasi isku, joka heti paikalla poisti kaikki muut ajatukset hänen +mielestään, paitsi pikaista taistelua koskevat. Tressilianin miekka +lensi viipymättä tupesta, ja vaikka hän ei ehkä ollutkaan juuri niin +taitava aseensa käyttelyssä kuin Leicester, osasi hän sentään +oivallisesti puolustautua, etenkin kun hän oli heistä kahdesta tyynempi +ja rauhallisempi, koska hän ei voinut olla pitämättä Leicesterin +käytöksen syynä joko tilapäistä mielenhäiriötä tai sitten jonkun +erinomaisen harhaluulon vaikutusta. + +Ottelu oli jo kestänyt useampia minuutteja kummankaan haavoittumatta, +kun äkkiä alkoi kuulua ääniä pylväskäytävästä, jonka läpi pengermälle +päästiin, ja niihin yhtyneinä kiireisesti läheneviä askeleita. »Meitä +häiritään», sanoi Leicester vastustajalleen; »seuratkaa minua.» + +Samaan aikaan kajahti ääni pylväskäytävästä: »Se marakatti oli oikeassa +-- täällä ne kahakoivat.» + +Leicester veti sillä välin Tressilianin jonkunlaiseen komeroon erään +suihkulähteen taakse, ja siellä olivat he hyvässä piilossa, kun kuusi +kuningattaren henkivartijaa astui huvikentän keskikäytävää pitkin heitä +kohti, saattoivatpa he kuulla yhden puhelevankin toisille: »Emme me +niitä löydä koko tänä yönä kaikkien näiden ruiskupillien, oravanhäkkien +ja kaninkolojen seasta; mutta ellemme saa niitä napatuiksi tuonne +perälle mennessämme, käännymme ympäri ja asetamme vahdin portille, niin +saamme ne siten huomenna varmasti kynsiimme.» + +»Kaunis juttu», päivitteli toinen, »kun rupeavat tapella natistamaan +aivan kuningattaren kuuluvilla, sanoisinpa melkein hänen omassa +palatsissaan! -- Hiisi heidät vieköön, he olivat varmaankin pari +humalaista pieneen käsirysyyn joutunutta tappelukukkoa, -- olisipa +melkein ollut sääli niitä tavata -- rangaistuksenahan on käden +katkaiseminen, eikös olekin? -- olisipa kovaa menettää kätensä +teräspalan käsittelemisen takia, se kun vielä sopii niin luontevasti +miehen kouraankin.» + +»Sinä olet itse aikamoinen tappelupukari, Yrjö», virkkoi kolmas; »mutta +olehan varoillasi, laki on tosiaankin se minkä sanoit.» + +»Niin», puuttui jälleen puheeseen ensimäinen, »elleihän asiaa paineta +hieman villaisella; sillä tiedäthän, ettei nyt sentään olla +kuningattaren palatsissa, vaan Leicesterin kreivin linnassa.» + +»No sen takia voi rangaistus olla aina yhtä ankara», vastasi toinen; +»sillä jos meidän armollinen valtiattaremme -- Jumala häntä varjelkoon +-- on kuningatar, niin on Leicesterin kreivi yhtä hyvä kuin +kuningaskin.» + +»Pidä kitasi! senkin lurjus!» varoitti kolmas; »mistä Sinä tiedät kuka +sattuu kuulemaan?» + +Ja he jatkoivat matkaansa huolimattomasti etsiskellen sieltä ja täältä, +sillä he olivat ilmeisesti kiintyneempiä omaan keskusteluunsa kuin +halukkaita nuuskimaan henkilöitä, jotka olivat tämän yöllisen metelin +aiheuttaneet. + +Heti kun he olivat edenneet pengermän päähän, viittasi Leicester +Tressiliania seuraamaan, hiipi hänen kanssaan vastakkaiseen suuntaan, +ja niin pääsivät he kenenkään huomaamatta pakoon pylväskäytävän kautta. +Hän vei Tressilianin Mervynin tornille asti, missä tämä jälleen asui, +ja puhui hänelle ennen eroamista näin: »Jos Sinulla on rohkeutta jatkaa +ja päättää sitä, mikä nyt jäi sikseen, niin pysyttele lähelläni +huomenna hovin lähtiessä jälleen matkaan -- me tapaamme kyllä sopivan +tilaisuuden, ja minä annan Sinulle merkin, kun aika on tullut.» + +»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »jossakin toisessa tapauksessa +olisin minä kysynyt Teiltä tämän hyvin oudoksuttavan ja minua kohtaan +niin raivokkaan käytöksenne tarkoitusta ja syytä. Mutta Te olette +iskenyt olkapäähäni merkin, jonka vain veri voi pestä pois; ja vaikka +Te olisitte vieläkin korkeammassa asemassa kuin pöyhkeimmätkään +toiveenne ovat Teidät ikinä nostaneet, vaatisin minä Teiltä sittenkin +hyvitystä loukatulle kunnialleni.» + +Näin erosivat he sitten, mutta sen yön seikkailut eivät olleet vielä +Leicesteriltä loppuneet. Hänen oli pakko kulkea Saintlowen tornin ohi +päästäkseen omaan huoneeseensa johtavaan salakäytävään, ja sen portilla +tapasi hän Hunsdonin puolipukeissa, paljastettu miekka kainalossa. + +»Herättikö se meteli Teidätkin, herra kreivi?» kysyi vanha soturi. +»Sepä sen -- koira vieköön, yöt ovat täällä Teidän linnassanne yhtä +rauhattomia kuin päivätkin. Pari tuntia sitten heräsin minä sen +mielipuolen rouva Varneyn kirkunaan, kun hänen miehensä vei häntä +väkisin linnasta. Takaanpa, että sieti sillä olla sekä Teidän että +kuningattaren lupa, muutoin olisin minä sekaantunut leikkiin ja iskenyt +sitä Teidän Varneytanne kalloon aika navakasti; ja nyt sitä taas +tapella jyhmästetään tuolla alhaalla huvikentällä, tai miksi Te nyt +sanotte tuota kivillä laskettua pengerpuistikkoa, missä noita koreita +leluja törröttää?» + +Ukon puheen ensi osa viilsi kuin puukolla kreivin sydämeen; +jälkimäiseen osaan vastasi hän itsekin kuulleensa miekkojen kalsketta +ja tulleensa tänne palauttamaan niitä järjestykseen, jotka olivat +rohjenneet menetellä niin julkeasti aivan kuningattaren läheisyydessä. + +»No, mutta sittehän minä saankin Teistä seuraa», iloitsi Hunsdon. + +Ja Leicesterin oli pakko palata tuon karhumaisen vanhan herran kanssa +huvikentälle, missä Hunsdon kuunteli välittömän komentonsa alaisten +vartijain kertomusta heidän turhasta yömellakoitsijain etsimisestään, +taritsi heille vaivojen palkkioksi pari tusinaa mehevää kirousta ja +haukkui heitä laiskoiksi lurjuksiksi ja sokeiksi portonpojiksi. +Leicester katsoi myös tarpeelliseksi olla olevinaan vihoissaan siitä, +ettei niitä tappelupukareita oltu löydetty; mutta vihdoin esitteli hän +Hunsdonille, että ne olivat yhtä hyvin voineet olla joitakin +huimapäisiä nuorukaisia, jotka olivat liian ahkeraan kallistelleet +maljoja ja joita nyt jo tapahtunut etsiskely oli kai tarpeeksi +säikäyttänyt. Hunsdon, joka itse piti myös paljon pikaristaan, myönsi +hänkin, että pullo sai usein vastata niistä monista hulluuksista, joita +se oli saattanut ihmisen tekemään. »Mutta», lisäsi hän, »ellei Teidän +Korkeutenne rupea hieman säästeliäämmäksi talonpidossaan ja hieman +vähennä tätä suunnatonta oluen, viinin ja muun juomatavaran tulvaa, +niin aavistanpa laulun lopuksi tulevan sen, että minun täytyy teljetä +vahtitupaan muutamia niistä iloisista veitikoista ja käsitellä heitä +hieman vipukoneellani. -- Huomatkaa tämä varoitukseni ja nukkukaa +makeasti!» + +Leicester oli hyvin iloinen päästessään seuralaisestaan, jätti hänet +portille, missä he olivat kohdanneet toisensa, astui salakäytävään, +otti käteensä lampun, jonka oli sinne tullessaan jättänyt, ja löysi sen +sammuvassa valossa tiensä omaan huoneeseensa. + + + + +XXI Luku. + + + Tilaa! heponi karkaa, + Jos läheltä ruhtinaan se nähdä saa; + Runoksi totta puhuen, + Siihen aikaan sattui synty sen, + Kun suuri Lester linnassaan + Elisabetia piti vieraanaan. + + _Naamionäytelmä Pöllöt -- Ben Jonson_. + +Huvitus, jonka oli seuraavana päivänä määrä ilahuttaa Elisabetia ja +hänen hoviaan, olivat hänen uskollisten coventrylaistensa, heidän +vanhassa kaupungissaan jo ammoin säilyneen, muinaisiin tarinoihin ja +kronikoihin perustuvan tavan mukaan esittämät englantilaisten ja +tanskalaisten taistelut. Tässä näytelmässä esitti osa kaupungin +asukkaita saksilaisia ja toinen osa tanskalaisia, kuvastellen sekä +karkein säkein että ankarin iskuin näiden kahden uljaan kansan +kamppailuja ja englantilaisten naisten amatsonimaista urheutta, heidän +kun tarina väittää olleen innokkaimpina toimihenkilöinä yleisessä +tanskalaisia vastaan suunnatussa verilöylyssä, joka tapahtui sittemmin +heidän hävittämisensä muistojuhlaksi korotettuna päivänä armon vuonna +1012. Tämän leikin, joka oli kauvan ollut Coventryn asukkaiden +suosittuna ajanvietteenä, olivat toimittaneet lakkautetuksi erinäiset +uskonkiihkoiset, puritanilaisuuteen kallistuvat hengenmiehet, joilla +sattui olemaan melkoista vaikutusta ylempiin virkamiehiin. Mutta +kaupunkilaisten suuri enemmistö oli kääntynyt kuningattaren puoleen +anoen näyttelemis-oikeuttansa takaisin ja kunniaa saada esittää +kappaleensa hänen majesteetilleen. Ja kun tätä pyyntöä pohdittiin siinä +pienessä neuvoskunnassa, joka tavallisesti avusti kuningatarta +kiireellisten asiain ratkaisemisessa, sai se muutamien ankarampain +miesten vastustuksesta huolimatta suosion Elisabetin silmissä, sillä +kuningatar huomautti, että tuollaiset huvitukset viehättivät ilman +vähintäkään vahinkoa useata sellaistakin, joka niiden puuttuessa +käyttäisi aikansa huonompiin iloihin, ja että heidän hengelliset +paimenensa, niin kunnioitettavia kuin he olivatkin oppinsa ja +hurskautensa takia, katsoivat kuitenkin asiaa liian synkältä kannalta +saarnatessaan tällaisia laumojensa huvituksia vastaan; ja sillä oli +näytelmän esittämislupa myönnetty. + +Kun oli syöty aamiainen, jota mestari Laneham nimittää taivaalliseksi +murkinaksi, riensivät kaikki hovin huomattavimmat henkilöt hänen +majesteettiaan saattaen parveketornille katselemaan molempain +taistelevain puolueitten, englantilaisten ja tanskalaisten, saapumista; +ja kun merkki oli annettu, lensi metsästyspuistoon avautuva portti +selkosen seljälleen päästääkseen ne sisään. Tuossapa he jo tulivatkin, +jalkaisin ja ratsain; sillä useat kunnianhimoiset kaupunkilaiset olivat +laittautuneet eriskummallisiin ritarien varustuksia jäljitteleviin +pukuihin, siten esittääkseen noiden kahden kansakunnan ritaristoa. +Mutta tapaturmien välttämiseksi ei heidän oltu sallittu käyttää oikeita +hevosia, vaan saivat he ratsastaa niin sanotuilla keppihevosilla, jotka +entisinä aikoina muodostivat maurilaistanssin päähuvituksen ja joita +vieläkin saadaan ihailla näyttämöllä, herra Bayesin murhenäytelmän +loppupuolella suoritetussa suuressa taistelussa. Jalkaväki seurasi myös +asiaankuuluvasti varustettuna. Koko esitystä tuli pitää jonkunlaisena +naamio-ilveilynä tai pilamukailuna komeammista näytelmistä, joihin +ylimykset ja säätyhenkilötkin ottivat osaa, parhaan tietonsa ja +taitonsa mukaan tarkasti jäljitellen kuvailemiansa henkilöitä. Tämä +tanskalaisten hävittämisen muistoksi näytelty kappale oli kokonaan +toisenluontoinen, sen esittäjät kun olivat alhaisempia henkilöitä, +joiden tavat ja käytös sitä paremmin sopivat tilaisuuteen, mitä +hullunkurisempia ja naurettavampia he itsessään olivat. Heidän +vaatetuksensa, jota kiirehtivä kertomuksemme ei salli meidän +lähemmin kuvailla, herätti myös suurta hupia, ja vaikka heidän +hyökkäys-aseillaan saattoikin mäjäytellä tukevia iskuja, niin olivat ne +kuitenkin vain pitkiä leppäseipäitä keihäiden ja jykeviä kolikoita +miekkojen asemesta; ja puolustuksekseen olivat sekä hevos- että +jalkamiehet oivallisesti varustetut muhkeilla kypäröillä ja kilvillä, +mitkä molemmat oli kyhätty paksusta nahasta. + +Kapteeni Coxe, tämä Coventryn kuuluisa iloniekka, jonka laulut, +almanakat ja pennintarinat, kauniisti nahkapaperilla päällystettyinä ja +varmuuden vuoksi lujalla nuoralla sidottuina, pysyvät yhä kaikkien +vanhojen kirjojen keräilijäin ja myyjäin himotavarana, koska hän itse +kekseliäänä miehenä oli johtanut näytelmän harjoitusta ja esittämistä, +ratsasti urheasti keppihevosensa selässä englantilaisten joukkojen +etunenässä, kovin pönäkkänä ja mahtavana, kuten Laneham sanoo, +heiluttaen pitkää miekkaansa, kuten sopikin kokeneen soturin, joka oli +taistellut kuningattaren isän, ankaran kuningas Henrikin johdolla +Boulognen piirityksessä. Tämä päällikkö astui, kuten oikeus ja kohtuus +vaativatkin, ensimäisenä taistelutantereelle ja kulkiessaan parvekkeen +ohi miestensä seuraamana, suuteli miekkansa pontta kuningattaren +kunniaksi ja suoritti samassa sellaisen hypyn, ettei moiseen ollut +vielä milloinkaan pystynyt mikään kaksijalkainen keppihevonen. Sitten +kulki hän kaikkine seuralaisineen, ratsumiehineen ja jalkasotilaineen +sillan tai taistelutantereen vastakkaiseen päähän, järjesti ne sinne +tottuneen taitavasti ja jäi odottamaan vastustajainsa valmistumista +rynnäkköön. + +Siihen ei kulunutkaan pitkää aikaa; sillä tanskalainen hevos- ja +jalkaväki, joka ei missään suhteessa ollut englantilaisia huonompi ei +luvun, urhouden eikä varustusten puolesta, saapui heti sen jälkeen, +pohjoisille seuduille ominaisen säkkipillin piipittäessä näiden +joukkojen edellä heidän kotimaansa merkiksi; heitä johti taitava +päällikkö, jonka tarvitsi hävetä kuuluisaa kapteeni Coxea vain +sotatottumuksessa, jos tarvitsi siinäkään. Hyökkääjinä asettuivat +tanskalaiset parveketornin juurelle, Mortimerin tornia vastapäätä; ja +kun kaikki heidän valmistelunsa olivat suoritetut, annettiin merkki +ottelun alkamiseen. + +Heidän ensimäinen ryntäyksensä toisiansa vastaan tapahtui verrattain +hillitysti, koska kumpikin puolue hiukan pelkäsi joutuvansa tungetuksi +järveen. Mutta kun lisäjoukkoja yhä saapui molemmille puolille, muuttui +kahakka viattomasta käsirysystä leimuavaksi tappeluksi. He syöksyivät +vihollistensa kimppuun, kuten mestari Laneham todistaa, kuin +lemmenkateuden kiihoittamat jäärät, ja törmäys oli usein niin raivoisa, +että molemmat rivit hajaantuivat ja että nuijat ja kilvet synnyttivät +suuresti kauhistavan metelin. Usein sattui myös se, mitä kokeneemmat +soturit olivat päivän kamppailua alkaessaan pelänneet. Kaidepuut, jotka +suojelivat sillan partaita, oli ehkä tahallaan kiinnitetty vain hyvin +heikosti, niin että ne eivät pidättäneetkään niitä, jotka taistelun +tuoksinassa tungettiin niitä vasten, mistä oli seurauksena, että monen +urhon kuuma sota-into tapasi järven aalloissa varsin tehoisan +jäähdykkeen. Nämä tapaturmat olisivat ehkä aiheuttaneet vakavampiakin +tuhoja kuin senluontoisille kahakoille soveliasta oli, sillä useat +sotijalot, joita tämä onnettomuus kohtasi, eivät osanneet uida, ja +niitä taas, jotka osasivat, estivät heidän nahkaiset ja paperiset +varustuksensa vapaasti käyttämästä jäseniään; mutta tapaus oli jo +ennakolta arvattu ja useita veneitä oli varattu kerkeästi onkimaan +Ahtolan helmasta kaikki sinne suistuneet sankarit ja saattamaan heidät +kuivalle maalle, missä he vettä valuen ja kovin surkean näköisinä +lohduttelivat sydämiään runsaasti taritulla kuumennetulla oluella ja +paloviinalla, osoittamatta enää vähintäkään halua sekaantua uudelleen +niin kamalaan kahakkaan. + +Kapteeni Coxe yksin, tämä kaikkien goottilaiskirjasimilla painettujen +tuotteiden keräilijäin ihme, suoritettuaan kaksi kertaa hevosineen +päivineen vaarallisen hypyn sillalta järveen, uhmaten sitä +äärimäistäkin hätää, mihin ritarisatujen mielisankarit, joiden +urotekoja hän on kuvaillut lyhennetyssä muodossa, kuten Amadis, +Belianis, Bevis tai hänen oma Warwickin Guynsa olivat ikinä joutuneet +-- kapteeni Coxe yksin, me toistamme sen vieläkin, syöksyi kaksi kertaa +sanotun onnettomuuden uhriksi jouduttuaankin tulisimpaan otteluun, +hänen vaatteidensa ja hänen keppihevosensa jalkaverhon valuessa vettä, +mutta sittenkin kahdesti äänellään ja esimerkillään rohkaisten +englantilaisten lannistunutta urheutta, niin että heidän tanskalaisista +maahanryntääjistä saamansa voitto muodostui lopultakin, kuten oli +oikein ja kohtuullista, täydelliseksi ja ratkaisevaksi. Ansiostapa +hänet siis tekikin kuolemattomaksi Ben Jonsonin kynä, joka +viisikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitti, ettei kukaan olisi ollut niin +omiansa johtamaan erästä Kenilworthissa esitettyä naamionäytelmää kuin +kapteeni Coxen peljätyllä keppihevosella ratsastava samaisen kapteenin +haamu. + +Nämä sievistelemättömät maalaisilveilyt eivät kai täydelleen sovi +siihen kuvaan, minkä lukija on ennakolta itselleen muodostanut +Elisabetin nähtäväksi aijotun kappaleen laadusta, hänen +hallituskautenaan kun kirjallisuus saavutti semmoisen loistavan +kukoistuksen ja hänen hovinsa kun, naisen hallitsemana, jonka +sopivaisuustajunta veti vertoja hänen lahjakkaisuudelleen, oli yhtä +kuuluisa kehittyneestä maustaan ja hienostuneista tavoistaan kuin +viisaista ja tarmokkaista valtiomiehistäänkin. Mutta johtuiko se nyt +sitten oivallisesti harkitusta halusta näyttää kiintyneeltä +kansanomaisiin huvituksiin tai iskikö hänen mieleensä kipinä vanhan +kuningas Henrikin mehevän miehekkäästä hengestä, joka joskus tuntui +heräävän Elisabetissa, se vain on varmaa, että kuningatar nauroi +sydämellisesti kunnon coventrylaisten esittämälle ritaritaistelujen +jäljittelylle tai oikeammin sanoen pilamukailulle. Hän kutsui luokseen +Sussexin kreivin ja Hunsdonin, osaksi ehkä hyvittääkseen edellistä +niistä pitkistä, yksityisistä puheluista, joita hän oli suonut +Leicesterin kreiville, johtamalla hänet keskustelemaan huvituksesta, +joka paljoa paremmin vastasi hänen makuaan kuin nuo klassillisen +muinaisuuden varastoista ammennetut korunäytelmät. Harras mieltymys, +jolla kuningatar näytti nauravan ja pilailevan molempien +sotapäälliköittensä kanssa, antoi Leicesterin kreiville odotetun +tilaisuuden poistua hänen läheisyydestään, minkä seikan, niin hyvin oli +hän valinnut aikansa, koko hovi selitti hänelle sangen mairittelevalla +tavalla, että hän nimittäin päästi kilpailijansa vapaasti kuningattaren +puheille, eikä käyttänyt oikeuttaan hänen isäntänään seisoa luopumatta +hänen suosionsa paisteen ja muiden välissä. + +Leicesterin ajatuksilla oli kuitenkin kauvas pelkästä kohteliaisuudesta +poikkeava tarkoitus; sillä heti kun hän näki kuningattaren syventyneen +innokkaaseen keskusteluun Sussexin ja Hunsdonin kanssa, joiden selän +takana seisoi ritari Niklas Blount, naama korvia tavoittelevassa +irvistyksessä jokaiselta sanalta, minkä kuuli lausuttavan, viittasi hän +Tressilianille, joka sopimuksen mukaisesti seurasi hiukan ulohtaampaa +hänen liikkeitään, raivautui ulos tungoksesta ja astui metsästyspuistoa +kohti läpi alhaisempain katselijain joukkojen, jotka suu auki +töllistelivät englantilaisten ja tanskalaisten tappelua. Tämän +verrattain vaikean työn suoritettuaan katsahti hän toistamiseen +taakseen nähdäkseen, oliko Tressilian siinä yhtä hyvin onnistunut, ja +heti kun hän huomasi myös hänen selvinneen ihmisten vilinästä, lähti +hän kulkemaan erästä pientä pensaikkoa kohti, jonka takana palvelija +piteli kahta valmiiksi satuloitua hevosta. Hän heilauttihe toisen +selkään ja antoi Tressilianille merkin, että tämän tulisi ratsastaa +toisella. Sanaakaan sanomatta totteli Tressilian. + +Leicester kannusti sitten hevostaan ja ratsasti nopeasti eräälle hyvin +eristetylle, korkeiden tammien ympäröimälle paikalle, noin peninkulman +päähän linnasta ja vastakkaiseen suuntaan näyttämöstä, minne +uteliaisuus veti jokaisen katselijan. Siellä laskeutui hän satulasta, +sitoi hevosensa puuhun ja lausuen vain nämä sanat: »Täällä ei kukaan +meitä häiritse», heitti viittansa poikki satulan ja veti miekkansa. + +Tressilian noudatti täsmällisesti kaikkia hänen liikkeitään, mutta ei +voinut säiläänsä paljastaessaan olla sanomatta: »Herra kreivi, koska +moni tuntee minut mieheksi, joka ei pelkää kuolemaa, kun se on +vaakalaudalla kunniaa vastaan, niin tuntuu minusta, että minä itseäni +häpäisemättä voin Teiltä kysyä kaiken rehellisyyden nimessä, miksi +Teidän Korkeutenne on juljennut antaa minulle sellaisen osoituksen +vihastaan, että me nyt olemme joutuneet tällaisiin suhteisiin toistemme +kanssa?» + +»Ellette pidä sellaisista halveksumiseni osoituksista», vastasi kreivi, +»niin tarttukaa heti paikalla aseeseenne, tai toistan minä muutoin +tempun, josta nyt valitatte.» + +»Sitä ei Teidän tarvitse tehdä, herra kreivi», virkkoi Tressilian, +»Jumala tuomitkoon välimme! Ja jos Te kaadutte, tulkoon verenne oman +päänne päälle!» + +Tuskin oli hän lopettanut lauseensa, kun he jo olivat ankarassa +ottelussa. + +Leicester, joka oli myöskin oivallinen miekan käyttelijä kaikkien +muiden sen ajan ulkonaisten avujen ohella, oli edellisenä yönä saanut +tarpeeksi kokea Tressilianin voimaa ja taitoa taistellakseen nyt +varovammin kuin ennen ja pitääkseen varmaa kostoa pikaista +parempana. Muutamia minuutteja miekkailivat he yhtä taitavasti ja +menestyksellisesti, kunnes Tressilian uhkarohkeata hyökkäystä +tehdessään, jonka Leicester onnellisesti väisti, paljastihe liiaksi, ja +kun hän sitten koetti korjata asentoaan, iski kreivi miekan hänen +kädestään ja töyttäsi hänet kumoon. Julmasti hymyillen piti hän sitten +miekkansa kärkeä parin tuuman päässä kaatuneen vastustajansa kurkusta, +ja laskien samalla jalkansa hänen rinnalleen, käski häntä tunnustamaan +konnamaiset tekonsa ja valmistautumaan kuolemaan. + +»Minulla ei ole mitään muka Sinua vastaan harjoittamaani konnamaisuutta +eikä vääryyttä tunnustettavana», vastasi Tressilian, »ja minä olen +paremmin valmistautunut kuolemaan kuin Sinä. Käytä voittoasi miten +suvaitset, ja antakoon Jumala sen Sinulle anteeksi! Minä en ole antanut +Sinulle tähän kaikkeen vähintäkään aihetta.» + +»Et vähintäkään aihetta!» huudahti kreivi, »et vähintäkään aihetta! -- +mutta miksi keskustella pitemmältä moisen roiston kanssa? -- Kuole +valehtelijana, niinkuin olet elänytkin!» + +Hän kohotti jo käsivarttaan antaakseen surmaniskun, kun siihen +tartuttiin äkkiä takaapäin. + +Raivostuneena käännähti kreivi pudistamaan pois tuon odottamattoman +esteen, mutta suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän huomasi +oudonnäköisen pojan tarrautuneen käsivarteensa niin sisukkaasti, ettei +hän päässyt hänestä eroon ilman aika rimpuilemista, minkä kestäessä +Tressilian ehti nousta maasta ja ottaa uudelleen aseensa. Leicester +kääntyi jälleen vastustajansa puoleen yhä kiukustuneempana, ja ottelu +olisi alkanut entistäänkin hurjempana molemmin puolin, ellei poika +olisi uudelleen takertunut Leicesterin kreivin polviin ja kirkuvalla +äänellä rukoillut häntä kuuntelemaan hetkisen, ennenkuin jatkaisi tätä +taistelua. + +»Nouse ylös ja päästä minut», tiuskaisi Leicester, »tai kautta taivaan, +minä lävistän Sinut miekallani! -- Mitä syytä Sinulla on tulla tuolla +tavoin estämään minua kostotoimessani?» + +»Paljon -- paljon!» huusi pelkäämätön poika, »koska kerran minun +hulluuteni on ollut syynä tähän Teidän veriseen riitaanne ja ehkäpä +vielä kamalampiinkin tekoihin. Oo, jos Te vielä haluatte nauttia +viattoman mielen rauhaa, jos Te vielä toivotte voivanne nukkua +huolettomana, ilman omantuntonne kalvavaa tuskaa, niin malttakaa edes +lukea tämä kirje ja sitten saatte tehdä mitä haluatte.» + +Puhuessaan tähän hartaaseen ja vakavaan tapaansa tämä kummallisine +kasvonpiirteineen ja outoine äänineen tontulta tuntuva kääpiö kokotti +Leicesterin kreiville pitkällä, kauniilla vaaleanruskealla naisen +hiuskiehkuralla sidottua kirjettä. Niin raivostunut, melkeinpä vihansa +sokaisema kuin kreivi olikin nähdessään varman kostonsa menneen niin +omituisella tavalla hukkaan, ei hän kuitenkaan voinut vastustaa tämän +merkillisen anojan pyyntöä. Hän sieppasi kirjeen hänen kädestään -- +muutti väriä päällekirjoituksen nähtyään -- aukaisi vapisevin käsin +solmun, joka piti paperia kasassa -- silmäili sen sisältöä, horjahti +taaksepäin ja olisi kaatunut, ellei olisi saanut eräästä puunrungosta +tukea; siinä seisoi hän hetkisen, kirjettä tuijottaen, miekankärki +maassa, näyttämättä aavistavankaan vastustajansa läsnä-oloa, +vastustajan, jota kohtaan hän äsken oli osoittanut niin vähän +armeliaisuutta, ja joka nyt saattoi vuorostaan käyttää tilaisuutta +hyväkseen. Mutta sellaiseen kostoon oli Tressilian liian jalomielinen +-- hänkin seisoi siinä ylen hämmästyneenä, odottaen tämän omituisen +tunteenpuuskauksen päätöstä, mutta pitäen aseensa valmiina +puolustautuakseen hätätilassa jotakin Leicesterin uutta ja +odottamatonta hyökkäystä vastaan, sillä hän epäili riitakumppaninsa +jälleen joutuneen äkillisen mielenhäiriön valtaan. Pojan tunsi hän +helposti vanhaksi tuttavakseen Dickoniksi, jonka kasvoja, ken ne kerran +oli nähnyt, ei voinut hevillä unohtaa; mutta miten hän oli tullut sinne +niin tärkeällä hetkellä, miksi hän esiintyi niin tarmokkaasti ja +miksikä, ennen kaikkea, hänen tuomansa kirje saattoi niin mahtavasti +vaikuttaa Leicesteriin, olivat kysymyksiä, joihin hän ei osannut +vastata. + +Mutta kirje kykeni jo sellaisenaan saamaan vielä ihmeellisempiä +asioita aikaan. Se oli onnettoman Amyn puolisolleen kirjoittama +kirje, missä hän selitti Cumnorista pakenemisensa syyt ja tavan, +ilmoitti tulleensa Kenilworthiin hänen suojaansa etsiäkseen, +mainitsi olosuhteet, jotka olivat pakottaneet hänet turvautumaan +Tressilianin huoneeseen, ja rukoili samalla hartaasti häntä viipymättä +hankkimaan hänelle sopivamman asunnon. Kirje päättyi mitä hellimpiin +rakkaudenvakuutteluihin ja lupaukseen nöyrästi alistua hänen tahtoonsa +kaikissa asioissa, mutta etenkin hänen asemaansa ja oleskelupaikkaansa +koskevissa, kunhan ei häntä vain enään asetettaisi Varneyn valvonnan ja +vallan alaiseksi. + +Kirje putosi Leicesterin kädestä, kun hän oli päässyt sen sisällöstä +täysin selville. »Ottakaa miekkani, Tressilian», sanoi hän, »ja +lävistäkää sydämeni, kuten minä aijoin äsken lävistää Teidän rintanne!» + +»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »Te olette menetellyt hyvin väärin +minua kohtaan; mutta ääni sisimmässäni kuiskasi minulle koko ajan, että +se johtui jostakin suunnattomasta erehdyksestä.» + +»Erehdyksestä tosiaankin!» virkkoi Leicester ja ojensi hänelle kirjeen; +»minut on saatu uskomaan kunnian mies konnaksi ja puhtain ja parhain +nainen kurjaksi petturiksi. -- Sinä pojanlurjus, miksi tulee tämä kirje +nyt vasta käsiini ja missä sen tuoja on näin kauvan kuhnustellut?» + +»Sitä en uskalla Teille sanoa, armollinen herra», vastasi poika, +siirtyen hänen ulottuviltaan; -- »mutta tässähän sen kuljettaja +tuleekin.» + +Samassa saapui Wayland paikalle ja kertoi Leicesterin kuulustelemana +nopeasti kaikki kreivittären paon seikat -- ne kamalat yritykset, jotka +olivat pakottaneet hänet karkaamaan -- ja hänen kiihkeän halunsa päästä +puolisonsa turviin niin pian kuin mahdollista -- sekä viittasi +Kenilworthin palvelijain todistukseen, »he kun eivät voi olla +muistamatta», huomautti hän, »kuinka innokkaasti armollinen rouva +tiedusteli heti linnaan tultuaan Leicesterin kreiviä.» + +»Ne konnat!» huudahti Leicester; »mutta oo, pahin konna kaikista on +sittenkin Varney! -- ja se onneton on tälläkin hetkellä hänen +vallassaan!» + +»Mutta ei suinkaan hänelle vain ole, Jumalan nimessä, annettu mitään +tuhokäskyjä?» kysyi Tressilian. + +»Ei, ei, ei!» huudahti kreivi hätäisesti. -- »Minä kyllä puhuin jotakin +hulluuksissani -- mutta minä peruutin sen, peruutin kokonaan, +lähettämällä nopean sanansaattajan; ja hän on nyt -- hänen täytyy olla +nyt täydessä turvassa.» + +»Niin», virkkoi Tressilian, »hänen _täytyy_ olla nyt +täydessä turvassa, ja minun _täytyy_ olla vakuutettu hänen +turvallisuudestaan. Meidän riitamme on nyt lopussa, herra kreivi; mutta +nyt on ryhdyttävä ankaraan otteluun Amy Robsartin viettelijän kanssa, +joka on peittänyt syyllisyytensä tuon inhoittavan Varneyn viitan alle.» + +»Amyn _viettelijän_ kanssa!» huusi Leicester jyrisevällä äänellä; +»sanokaa hänen puolisonsa kanssa! -- hänen petetyn, soaistun, +arvottoman puolisonsa kanssa -- Hän on yhtä varmasti Leicesterin +kreivitär kuin minä Leicesterin kreivi. Ettekä Te voi, herra, esittää +ainoatakaan oikeuden muotoa, jolla minä en häntä hyvittäisi omasta +vapaasta tahdostani. Ja minun tarvitsee tuskin sanoa, etten suinkaan +pelkää Teidän pakotustanne.» + +Tressilianin jalomielinen luonne kääntyi heti pitämästä silmällä hänen +omia henkilökohtaisia asioitaan, vaan kiintyi kokonaan Amyn onnen ja +menestyksen edistämiseen. Hän ei luottanut lainkaan Leicesterin +häilyviin päätöksiin, etenkin kun hänen mielensä näytti vielä olevan +niin kiihdyksissä, ettei tyyni harkinta tullut kysymykseenkään; eikä +hän myöskään uskonut Amyn olevan täydessä turvassa kreivin palvelijain +käsissä, huolimatta hänen monista vakuutteluisstaan. »Herra kreivi», +vastasi hän siis rauhallisesti, »minä en tahdo mitenkään loukata Teitä +enkä rakentaa riitaa kanssanne. Mutta velvollisuuteni ritari Hugh +Robsartia kohtaan pakoittaa minut saattamaan tämän asian viipymättä +kuningattaren tietoon, niin että kreivittären arvo ja asema tulee +täysin tunnustetuksi ja tunnetuksi.» + +»Sitä ei Teidän tarvitse tehdä, herra», vastasi kreivi ylpeästi; Ȋlkää +rohjetko sekaantua minun asioihini. Ei kenenkään muun kuin Dudleyn ääni +saa julistaa Dudleyn häpeää -- Minä kerron kaikki itse Elisabetille ja +sitten Cumnoriin elämän ja kuoleman vauhdilla!» + +Tämän sanottuaan päästi hän hevosensa puusta, heittäytyi satulaan ja +lähti ratsastamaan täyttä laukkaa linnaan päin. + +»Ottakaa minut eteenne, herra Tressilian», pyyteli poika, nähdessään +Tressilianin aikovan pitää samaa kiirettä -- »minun tarinani ei ole +vielä lopussa, ja minä tarvitsen Teidän suojelustanne.» + +Tressilian suostui ja seurasi kreiviä, vaikkeikaan niin hurjaa vauhtia. +Matkalla tunnusti poika hyvin katuvaisena, että hän vihastuneena +Waylandiin, kun tämä vältteli kaikkia hänen kysymyksiään siitä +tuntemattomasta naisesta, vaikka hän oli omasta mielestään monella +tavalla ansainnut hänen luottamuksensa, oli siepannut häneltä Amyn +Leicesterin kreiville aikoman kirjeen. Hänen aikomuksensa oli ollut +jättää se hänelle takaisin eilen illalla, jolloin hän varmasti luuli +tapaavansa hänet, Waylandin kun piti esiintymän Arionina +naamionäytelmässä. Hän oli kyllä ensin säikähtänyt, nähdessään kenelle +kirje oli osoitettu; mutta sitten oli hän päätellyt, että kun ei +Leicester kuitenkaan palaisi Kenilworthiin ennen iltaa, olisi kirje jo +silloin oikean kuljettajansa käsissä niin hyvissä ajoin kuin yleensä +saattoi toivoa sen pääsevän perille. Mutta kun Wayland ei tullutkaan +näyttelemään, hänet kun oli sillä välin Lambourne karkoittanut +linnasta, ja kun ei poika löytänyt häntä eikä päässyt Tressilianinkaan +puheille ja kun hänen hallussaan oli niin mahtavalle henkilölle kuin +Leicesterin kreiville osoitettu kirje, alkoi hän ankarasti pelätä +kepposensa seurauksia. Varovaisuus, jopa levottomuuskin, jolla Wayland +oli puhunut Varneysta ja Lambournesta, oli saattanut hänet otaksumaan, +että kirje oli tarkoitettu vietäväksi kreivin omaan käteen ja että hän +olisi vahingoittanut ehkä suurestikin sitä naista, uskomalla sen jonkun +palvelijan huostaan. Hän oli parikin kertaa yrittänyt päästä +Leicesterin puheille, mutta hänen oudonnäköiset kasvonsa ja koko hänen +ulkonaisen ihmisensä vähäpätöisyys olivat aiheuttaneet sen, että +korskeat ovenvartijat olivat käännyttäneet hänet aina takaisin. Kerran +oli hänen kyllä ollut käydä hyvin, kun hän kaikkia soppia ja loukkoja +kierrellessään oli löytänyt luolasta lippaan, jonka hän heti tunsi +onnettoman kreivittären lippaaksi, hän kun oli nähnyt sen heidän +yhdessä matkustaessaan; sillä mikään ei jäänyt hänen tutkivalta +silmältään huomaamatta. Koetettuaan turhaan toimittaa sitä +Tressilianille tai kreivittärelle pisti hän sen Leicesterin omiin +käsiin, kuten olemme nähneet, vaikkei hän, ikävä kyllä, tuntenut häntä +valepuvussa. + +Vihdoin luuli poika onnistuvansa tehtävässään, kreivin tullessa salin +ovipuoleen, mutta juuri kun hän oli raivautumaisillaan hänen luokseen, +ehti Tressilian hänen edelleen. Kun pojalla oli yhtä terävä korva, kuin +järkikin, kuuli hän heidän sopivan kohtauksesta huvikentällä, ja päätti +yhtyä kolmanneksi joukkoon, toivoen joko mennessään tai tullessaan +saavansa tilaisuuden antaa kirjeen Leicesterille; sillä kummallisia +huhuja alkoi liikkua palvelijain keskuudessa, ja ne panivat hänet +pelkäämään kreivittären turvallisuutta. Joku sattuma pidätti Dickonia +kuitenkin niin paljon, että hän jäi jälkeen kreivistä ja että hän +pylväskäytävään tullessaan näki heidän olevan jo täydessä tappelussa; +silloin kiiruhti hän kutsumaan vahtia, aavistamattakaan, että jos +heidän välillään verenvuodatusta tapahtui, tapahtui se juuri hänen +kepposensa takia. Yhä väijyessään pylväskäytävässä kuuli hän kreivin +erotessaan määräävän toisen kohtauksen, ja hän piti heitä sitten +tarkasti silmällä coventrylaisten kahakan aikana, kun hän suureksi +hämmästyksekseen näki Waylandin väkijoukossa, oivallisessa valepuvussa, +mutta ei kuitenkaan niin oivallisessa, ettei hänen vanha toverinsa +terävä katse olisi häntä keksinyt. He poistuivat tungoksesta +syrjemmälle selittämään toisilleen asemansa. Poika tunnusti Waylandille +kaikki, mitä olemme ylempänä kertoneet, ja seppä vuorostaan ilmoitti, +että hänen syvä huolensa sen onnettoman naisen kohtalosta oli tuonut +hänet takaisin linnan lähettyville, kun hän ensin oli eräässä kylässä +noin kymmenen peninkulman päässä Kenilworthista saanut kuulla Varneyn +ja Lambournen, joiden vihaa ja väkivaltaa hän pelkäsi, molempain +lähteneen linnasta edellisenä yönä. + +Vielä puhellessaan näkivät he Leicesterin ja Tressilianin eroavan +tungoksesta, hiipivät heidän jäljissään siksi kun he nousivat +hevostensa selkään, jolloin poika, jonka nopsajaikaisuudesta olemme +ennen maininneet, saapui kuitenkin ajoissa perille pelastamaan +Tressilianin hengen, vaikkei hän luonnollisesti voinutkaan pysyä aivan +heidän kintereillään. Poika oli juuri päässyt kertomuksensa loppuun +heidän ehtiessään parveketornin juurelle. + + + + +XXII Luku. + + + Aurinko jo nousee yli idän vuorten, + Yö petollisin varjoinensa häipyy pois. -- + Niin voittaa vilpin vihdoin totuus. + + _Vanha Näytelmä_. + +Kun Tressilian ratsasti pitkin siltaa, joka vielä aivan äsken oli ollut +niin hullunkurisen ilveilyn näyttämönä, ei hän voinut olla huomaamatta +ihmisten ilmeiden ja käytöksen kummallisesti muuttuneen sillä lyhyellä +ajalla, minkä hän oli viipynyt poissa. Pilasota oli loppunut, mutta +äskeisiin naamiopukuihinsa jättäytyneitä ihmisiä seisoskeli kaikkialla +ryhmissä kaupungin asukkaiden tavoin, jota ovat juuri hämmästyttäneet +oudot ja tuhoa ennustavat uutiset. + +Hänen ennätettyään ulkopihalle oli näky sama -- palvelijoita, huoveja +ja alempia virkamiehiä seisoi parvissa kuiskailemassa ja tähystelemässä +suuren salin akkunoihin, katseissaan kuvastaen sekä levottomuutta että +salaperäisyyttä. + +Ritari Niklas Blount oli ensimäinen tuttu, jonka Tressilian tapasi ja +joka ei jättänyt hänelle kyselemisenkään aikaa, vaan tervehti häntä +näin sanoen: »Jumala Sinua armahtakoon, Tressilian, Sinä olet sopivampi +talonpoikaistolloksi kuin hovimieheksi -- Sinä et osaa esiintyä hänen +majesteettinsa seuralaiselle kuuluvalla tavalla -- Täällä Sinua +huudetaan, kysellään, odotetaan -- ilman Sinua ei tulla toimeen; ja +tuossa Sinä nyt sitten lopultakin väntystät ja raastat hevosesi +niskassa niin vietävän rumaa pojannulikkaa, että Sinua luulisi jonkun +imevän paholaisenpenikan kaitaluiseksi hoitajattareksi, joka juuri +palaisi tuuletteluretkeltä.» + +»No, mikä nyt on sitten hätänä?» kysyi Tressilian, päästäen pojan +hyppäämään maahan kevyenä kuin höyhen ja samalla laskeutuen itsekin +satulasta. + +»Sitä ei tiedä aivan varmaan kukaan», vastasi Blount; »en minäkään ole +saanut siitä vainua, vaikka minulla on yhtä tarkka nenä haistamaan kuin +kenellä hovimiehellä tahansa. Leicesterin kreivi vain ratsasti sillan +poikki niin hurjaa vauhtia kuin olisi tahtonut kaikki survottaa, pyysi +päästä kuningattaren puheille ja on nyt tuolla salissa hänen kanssaan; +Burleigh ja Walsingham ovat myös siellä -- ja Sinuakin haetaan -- mutta +onko sitten kysymys valtiopetoksesta tai jostakin vielä pahemmasta, +sitä ei tiedä kukaan.» + +»Kautta taivaan, hän puhuu totta!» vahvisti Raleigh, joka saapui +samassa paikalle; »Sinun täytyy viipymättä mennä kuningattaren +puheille.» + +Ȁlähän nyt miestä noin hätyytä, Raleigh», varoitti Blount, »muista +hänen saappaitaan. -- Taivaan nimessä, mene huoneeseeni, rakas +Tressilian, ja vedä jalkaasi ne minun uudet kukikkaat silkkikaationi -- +minä olen pitänyt niitä vain kahdesti.» + +»Joutavia!» vastasi Tressilian; »pidä Sinä huolta tästä pojasta, +Blount; ole ystävällinen hänelle ja katso, ettei hän pääse karkuun +käsistäsi -- hän voi olla meille erinomaisen tärkeä.» + +Tämän sanottuaan seurasi hän Raleighia kiireisin askelin ja jätti +kunnon Blountin siihen seisomaan hevosen marhaminta toisessa kädessä ja +pojan kaulus toisessa. Blount katsahti pitkään heidän peräänsä. + +»Ei kukaan kutsu minua niihin salaisuuksiin kurkistamaan», puheli hän +-- »ja tuokin se jättää minut tähän hevosten ja lasten vartijaksi +yhtaikaa. Enhän minä siitä toisesta niin välittäisikään, sillä minä +pidän paljon hyvästä hevosesta; mutta kun minulle pannaan rasitukseksi +tuollainen rujo nulikka! -- Mistä sitä nyt niin tullaan, kaunis +pikkukuomaseni?» + +»Suolta, suolta», vastasi poika. + +»Ja mitä sieltä tekemästä. Sinä rikkiviisas paholaisen sikiö?» + +»Pyydystämästä räpyläjalkaisia, sinisäärisiä keltanokkia», laukaisi +poika. + +»Hnyhyy!» vastasi Blount ja katsahti suunnattomiin nauharuusukkeihinsa +--. »Ei, piru Sinulta ruvetkoon enempiä kyselemään.» + +Sillä välin kulki Tressilian koko suuren salin läpi, missä ihmettelevät +hovimiehet kuiskuttelivat salaperäisesti ryhmäkunnittain, kaikkien +tarkoin tähystäessä ovea, joka vei salin perältä kuningattaren omaan +huoneeseen. Raleigh viittasi siihen oveen -- Tressilian koputti ja +pääsi heti sisään. Moni kaula kurkotti katsahtamaan huoneeseen; mutta +verho pudotettiin sisäpuolelta niin äkkiä alas, ettei kukaan saanut +uteliaisuuttaan vähimmässäkään määrässä tyydytetyksi. + +Astuttuaan sisään huomasi Tressilian sydämensä lujasti jyskyttäessä +joutuneensa suoraan Elisabetin eteen; kuningatar mitteli lattiaa +tavattoman kiihtymyksen vallassa, jota hän ei näyttänyt viitsivän +salatakaan; pari kolme hänen viisainta ja luotetuinta neuvonantajaansa +vaihtoi levottomia silmäyksiä keskenään, mutta oli puhumatta siksi +kunnes hänen raivonsa olisi hieman asettunut. Tyhjän kunniatuolin +edessä, jossa Elisabet oli istunut ja joka oli puoleksi kääntynyt +sivuttain, niin rajusti oli kuningatar siitä hypähtänyt, oli Leicester +polvillaan, käsivarret ristissä, katse maassa, äänettömänä, +liikahtamattomana kuin hautojen marmorikuvat. Hänen vierellään seisoi +Shrewsburyn kreivi, Englannin silloinen hovimarsalkka, virkasauva +kädessään -- kreivin miekka oli vyöstään päästettynä hänen edessään +lattialla. + +»Kuinka, herra!» huusi kuningatar, tullen aivan Tressilianin eteen ja +polkien jalkaa aivan kuningas Henrikin tavoin; »_Te_ tiesitte +tästä kauniista tekosesta -- _Te_ olette myös syyllinen petokseen, +jota on juljettu harjoittaa meitä kohtaan -- _Te_ olette suurelta +osaltanne johtanut meidät tekemään vääryyttä!» Tressilian lankesi +polvilleen kuningattaren jalkojen juureen, koska hänen tarkka vaistonsa +sanoi hänelle, että oli kovin vaarallista ruveta puolustautumaan niin +kiihkeän suuttumuksen hetkellä. »Oletko Sinä mykkä, mies?» jatkoi +kuningatar; »Sinä tiesit tästä asiasta -- etkö tiennyt?» + +»En, armollinen Valtijatar, minä en tiennyt sitä naisraukkaa +Leicesterin kreivittäreksi.» + +»Eikä kukaan tule häntä siksi tietämäänkään», jatkoi Elisabet. »Elämäni +kuolema! Leicesterin kreivitär! -- Minä sanon rouva Amy Dudley -- ja +hyväpä hänen, ellei hänellä ole kohta syytä sanoa itseään petturi +Robert Dudleyn leskeksi.» + +»Armollinen Valtijatar», sanoi Leicester, »tehkää minulle mitä +suvaitsette -- mutta älkää loukatko tätä aatelismiestä -- hän ei ole +sitä millään tavoin ansainnut.» + +»Ja luuletko Sinä hänen tulevan paremmilleen Sinun puolusteluistasi?» +tiuskaisi kuningatar, jättäen Tressilianin, joka nousi hitaasti ja +riensi sitten yhä polvistuvan Leicesterin luo, -- »luuletko Sinä hänen +tulevan paremmilleen Sinun puolusteluistasi, Sinä kaksinkertainen +petturi -- Sinä kaksinkertainen valapatto? -- Sinun puolusteluistasi, +Sinun, jonka konnamaisuus on tehnyt minut naurettavaksi alamaisilleni +ja vihattavaksi itselleni? -- Minä melkein repisin silmät päästäni, kun +ne ovat olleetkin niin sokeat!» + +Burleigh uskalsi nyt puuttua puheeseen. + +»Teidän Majesteettinne, muistakaa, että Te olette kuningatar -- +Englannin kuningatar -- kansanne äiti. -- Älkää päästäkö intohimonne +myrskyä noin raivoamaan.» + +Elisabet käännähti häneen päin, ja kyynel kimalteli hänen ylpeässä, +vihastuneessa silmässään. »Burleigh», sanoi hän, »Sinä olet valtiomies +-- Sinä et käsitä, Sinä et voi käsittää puoleksikaan sitä häpeää -- +puoliksikaan sitä tuskaa, minkä tämä mies on minulle tuottanut!» + +Mitä varovaisimmin, mitä kunnioittavimmin tarttui Burleigh hänen +käteensä tällä hetkellä, jolloin hän näki kuningattaren sydämen olevan +liikutetuimmillaan, ja vei hänet erilleen muista akkunakomeroon. + +»Armollinen Valtijatar», sanoi hän, »minä olen valtiomies, mutta +minä olen myöskin mies -- mies, joka on vanhentunut Teidän +neuvoskunnassanne, jolla ei ole ja jolla ei voi olla muuta +tarkoitusperää maailmassa kuin Teidän kunnianne ja onnenne -- minä +pyydän Teitä: rauhoittukaa!» + +»Ah, Burleigh», vastasi Elisabet, »Sinä et tiedä --» kyyneleet valuivat +pitkin hänen poskiaan vastoin hänen tahtoaankin. + +»Minä tiedän -- minä tiedän, kunnioitettu Hallitsijattareni. Varokaa, +varokaa, ettette johda muitakin arvailemaan sellaista, mitä he eivät +tiedä!» + +»Haa!» huudahti Elisabet ja vaikeni, ikäänkuin olisi uusi ajatussarja +äkkiä lennähtänyt hänen aivoihinsa. »Burleigh, Sinä olet oikeassa -- +Sinä olet oikeassa -- kaikkea muuta, mutta ei häpeää -- kaikkea muuta, +mutta ei heikkouden tunnustusta -- kaikkea muuta, mutta ei petetyn ja +ylenkatsotun asemaa. -- Kuolema! Jo pelkkä ajatuskin siitä tekee minut +hulluksi!» + +»Olkaa vain oma itsenne, kuningattareni», virkkoi Burleigh; »ja +kohotkaa kauvas heikkouden yläpuolelle, johon ei kukaan englantilainen +ole uskova Elisabetinsa vaipuneen; ellei tämän hillitön tuska pakota +häntä omaksumaan niin surullista ajatusta.» + +»Mitä heikkoutta tarkoitatte, herra kreivi?» kysyi Elisabet ylpeästi; +»onko Teidänkin tarkoituksenne viitata sinne päin, että suosio, jota +soin tuolle korskealle petturille, olisi johtunut --» Mutta nyt ei hän +voinut enää jatkaa alottamaansa mahtipontiseen tapaan, vaan lausui +lempeämmin: »Mutta miksi yrittäisin pettää Sinuakin, hyvää ja viisasta +palvelijaani!» + +Burleigh kumartui suutelemaan hänen kättänsä liikutettuna, ja -- +harvinainen tapaus hovien aikakirjoissa -- vilpittömän myötätunnon +kyynel valahti ministerin silmästä kuningattaren kädelle. + +On otaksuttavissa, että tietoisuus tämän myötätunnon omistamisesta +auttoi Elisabetia kestämään nöyryytyksensä ja hillitsemään rajattoman +suuttumuksensa; mutta enemmän vielä vaikutti häneen pelko, että hänen +kiihtymyksensä paljastaisi suurelle yleisölle sen loukkauksen ja sen +pettymyksen, jotka hän sekä naisena että kuningattarena halusi pitää +yhtä hartaasti salassa. Hän kääntyi Burleighista ja asteli ankarana +salin lattiaa edestakaisin siksi kunnes hänen kasvonsa olivat saaneet +entisen arvokkaan ilmeensä ja hänen eleensä totutun pontevan uljuutensa +takaisin. + +»Hallitsijattaremme on oma jalo itsensä jälleen», kuiskasi Burleigh +Walsinghamille; »pankaa merkille, mitä hän tekee, mutta varokaa +vastustamasta häntä.» + +Hän lähestyi sitten Leicesteriä ja sanoi tyynesti: »Herra Shrewsbury, +me vapautamme Teidät vankinne vartioimisesta. Herra Leicester, nouskaa +ja ottakaa miekkanne -- neljännestunnin olo marsalkkamme valvonnan +alaisena, herra kreivi, ei meidän nähdäksemme ole kovin suuri +rangaistus kuukausmäärin meitä kohtaan harjoitetusta petoksesta. Me +haluamme nyt kuulla tämän asian kulun juurtajaksain.» -- Hän istuutui +tuolilleen ja sanoi: »Astukaa esiin, Tressilian, ja kertokaa mitä +tiedätte.» + +Tressilian suoritti pyydetyn tehtävän jalomielisesti vaijeten niin +paljon kuin mahdollista kaikesta, mikä koski Leicesteriä, ja sivuuttaen +esimerkiksi kokonaan senkin seikan, että he olivat aivan äskettäin +kahdesti miekkoja mitelleet. On hyvin luultavaa, että hän siten teki +kreiville hyvän palveluksen; sillä jos kuningatar olisi sillä hetkellä +keksinyt jotakin, minkä nojalla hän olisi saattanut purkaa vihaansa +häneen paljastamatta tunteita, jotka tuottivat hänelle häpeää, olisi +kreivin ehkä käynyt huonosti. Tressilianin lopetettua kertomuksensa oli +hän vaiti hetken aikaa. + +»Me otamme Waylandin omaan palvelukseemme», virkkoi hän vihdoin, »ja +toimitamme sen pojan kirjurinvirastoomme oppimaan, millä tavalla hänen +on vastaisuudessa käsitteleminen kirjeitä. Mitä Teihin tulee, +Tressilian, niin teitte väärin, kun ette ilmoittanut meille heti koko +totuutta, ja Teidän lupauksenne olla sitä tekemättä oli sekä varomaton +että laiton. Mutta kun Te taas toiselta puolen olitte antanut sananne +sille onnettomalle naiselle, oli miehen ja ritarin velvollisuus se myös +pitää; ja yleensä me kunnioitamme Teitä käyttäytymisenne takia tässä +asiassa. -- Herra kreivi, nyt on Teidän vuoronne kertoa meille totuus, +tapa, joka viime aikoina näyttää käyneen Teille liiankin vieraaksi.» + +Ahdistavin kyselyin sai kuningatar vähitellen kiskotuksi hänen +huuliltaan koko tarinan hänen ensimäisestä tutustumisestaan Amy +Robsartiin -- heidän avioliitostaan -- hänen mustasukkaisuudestaan -- +syistä, joihin se perustui, ja monista muista seikoista. Tämä +synnintunnustus, sillä siksihän sitä voitanee sanoa, tuli kuuluville +vain katkonaisesti ja väkinäisesti, mutta oli sentään kokonaisuudessaan +totuudenmukainen, paitsi että hän jätti kokonaan mainitsematta oman +osallisuutensa tai suostumuksensa Varneyn yrityksiin kreivittären +henkeä vastaan. Ja kuitenkin oli tietoisuus tästä seikasta silläkin +hetkellä hänen sydäntään lähinnä; ja vaikka hän luottikin suuresti +Lambournella lähettämäänsä verrattain jyrkkään vastakäskyyn, oli hänen +aikomuksensa lähteä itse Cumnoriin heti kun hän vain pääsisi eroon +kuningattaresta, jonka hän arveli pian jättävän Kenilworthin. + +Mutta kreivi rakensikin laskelmansa ilman vieraitaan. Hänen +läsnä-olonsa ja hänen paljastuksensa olivat kyllä katkeraa sappea hänen +ennen niin suosiolliselle valtiattarelleen. Mutta kun hän ei voinut +käyttää muita suoranaisempiakaan kostokeinoja, ymmärsi kuningatar +kiduttavansa petollista rakastajaansa näillä tiedusteluilla, ja hän +jatkoi niitä siitä syystä, välittämättä enempää tuskasta, jota hän +myöskin itse tunsi, kuin villi huolii omien käsiensä palamisesta +tarttuessaan tulikuumiin pihteihin, joilla hän repelee vangitun +vihollisensa lihaa. + +Mutta vihdoin ilmaisi ylpeä kreivi vainoojiansa vastaan kääntyvän +metsäkauriin tavoin kärsivällisyytensä loppuvan. »Armollinen +Valtijatar», virkkoi hän, »minä olen paljon rikkonut -- enemmän kuin +mitä Teidän oikeutettu vihastuksenne on julistanutkaan. Kuitenkin, +armollinen Kuningatar, sallikaa minun sanoa, että jos rikkomukseni +onkin anteeksi-antamaton, ei se ainakaan ollut aiheeton, ja että jos +kauneus ja alentuva arvokkuus voivat viekoitella tavallisen ihmisen +heikon sydämen, tahtoisin minä esittää ne molemmat syiksi siihen, etten +minä paljastanut tätä salaisuutta Teidän Majesteetillenne.» + +Kuningatar hämmästyi niin tätä vastausta, jonka Leicester varovasti +lausui vain hänen kuultavakseen, että hän oli hetken aikaa aivan +äänettä, ja kreivi rohkeni käyttää tätä etua hyväkseen. »Teidän +Majesteettinne, joka on antanut niin paljon anteeksi, on toivoakseni +salliva minun heittäytyä Teidän kuninkaallisen laupeutenne turviin +niiden sanojen takia, joita eilen aamulla pidettiin vain pienenä +loukkauksena.» + +Kuningatar katsoi häntä lujasti silmiin vastatessaan: »Ei -- mutta, +kautta taivaan, herra kreivi, Sinun julkeutesi sivuuttaa jo kaiken +uskottavuuden ja kärsivällisyyden rajat! Mutta etpä ole siitä mitään +hyötyvä. -- Hei siellä, hyvät herrat, tulkaapas kaikki kuulemaan +uutisia -- Herra Leicesterin salainen avioliitto on ryöstänyt minulta +puolison ja Englannilta kuninkaan. Hänen Jaloutensa on patriarkalinen +tavoiltaan; -- yksi nainen ei riitä hänelle kerrallaan, ja hän aikoi +kunnioittaa meitä sivu-aviolla. Eikö tämä ole sentään liian hävytöntä +-- etten minä voi osoittaa hänelle muutamia tavallisen hovisuosion +merkkejä, kun hänen jo pitää luulla käteni ja kruununi olevan hänen +käytettävissään? -- Te toivoakseni luulette minusta sentään parempaa; +ja minä voisin sääliäkin tätä kunnianhimoista miestä kuin lasta, jonka +käsiin on saippuakupla hajonnut. Me menemme valtaistuinsaliin -- herra +Leicester, me käskemme Teitä pysyttelemään aivan lähettyvillämme.» + +Jännitetty odotus vallitsi koko salissa, ja suunnaton olikin kaikkien +hämmästys, kun kuningatar sanoi likeisimmilleen: »Kenilworthin juhlat +eivät ole vielä lopussa, hyvät herrat ja naiset -- meidän on vielä +viettäminen sen jalon omistajan häitä.» + +Nousi yleinen kummastelun kohina. + +»Se on totta, siitä annamme kuninkaallisen sanamme», jatkoi Elisabet; +»hän on pitänyt sitä meiltäkin salassa, yllättääkseen meidät sillä +uutisella juuri täällä ja tällä hetkellä. Minä näen Teidän olevan aivan +kuolemaisillanne uteliaisuudesta, saadaksenne tietää, kuka on +onnellinen morsian -- hän on Amy Robsart, sama, joka kevätleikin +täydentämiseksi esiintyi eilisessä pilanäytelmässä herra kreivin +palvelijan Varneyn vaimona.» + +»Jumalan nimessä, armollinen Valtijatar», rukoili kreivi lähestyen +häntä, kasvoilla omituinen nöyryyden, kiukun ja häpeän ilme, ja puhuen +niin hiljaa ettei kukaan muu häntä kuullut, »ottakaa pääni, kuten +vihassanne uhkasitte, mutta säästäkää minulta nämä herjaukset! Älkää +ajako kaatuvaa miestä epätoivoon -- älkää polkeko murskattua matoa!» + +»Matoako, herra kreivi?» vastasi kuningatar samalla tavalla; »ei, +käärme on jalompi matelija ja sopivampi tähän kohtaan -- se kylmä kyy, +jonka tunnette ja jota lämmitettiin eräällä povella --» + +»Itsenne tähden -- minun tähteni, armollinen kuningatar», puhui kreivi, +»niin kauvan kun minulla on vielä edes hiukan järkeä jäljellä --» + +»Puhukaa kovempaa, herra kreivi», sanoi Elisabet, »ja pysykää hieman +etäämmällä, jos suvaitsette -- henkäyksenne kostuttaa kaularöyhelömme, +Mitä Te meiltä pyydätte?» + +»Lupaa matkustaa Cumnoriin», vastasi onneton kreivi nöyrästi. + +»Morsiantanne hakemaanko ehkä? -- Aivan niin -- sehän on luonnollista +ja oikein -- sillä me olemme kuulleet häntä kohdeltavan siellä +huolimattomasti. Mutta, herra kreivi, Te ette lähde itse -- me olemme +aikoneet viipyä vielä muutamia päiviä tässä Kenilworthin linnassa, ja +olisihan hieman epäkohteliasta isännän poistua meidän täällä +ollessamme. Luvallanne puhuen, me emme voi ajatellakaan joutua +sellaiseen häpeään alamaistemme silmissä. Tressilian saa lähteä +Cumnoriin Teidän sijastanne sekä hänen mukanaan joku meidän +palvelevista aatelismiehistämme, jottei herra Leicesterin jälleen +tarvitse ruveta mustasukkaiseksi vanhalle kilpakosijalleen. -- Kenen +haluaisit ottaa mukaasi matkalle, Tressilian?» + +Tressilian nimesi nöyrästi ja kunnioittavasti Raleighin. + +»Taivaan nimessä, hyvinpä valitsit!» jatkoi kuningatar. »Kaiken lisäksi +on hän vielä nuori ritari, ja ylhäisen naisen vapauttaminen vankeudesta +on erinomaisen sopiva ensi seikkailuksi. -- Sillä Cumnorin kartano ei +ole paljoakaan vankilaa parempi, se Teidän tulee tietää, hyvät herrat +ja naiset. Sitäpaitsi on siellä muutamia roistoja, jotka me mielellämme +toimittaisimme varmaan talteen. Te varustatte heille, herra sihteeri, +tarpeelliset valtakirjat, niin että he voivat vangita Rikhard Varneyn +ja erään Alascon joko kuolleina tai elävinä. Ottakaa tarpeeksi väkeä +mukaanne, hyvät herrat, -- tuokaa se rouva tänne kaikella kunnialla -- +älkää hukatko aikaa, ja Jumala kanssanne!» + +He kumarsivat ja lähtivät salista. + +Kuka onkaan kuvaileva, miten sen päivän loppupuoli kulutettiin +Kenilworthissa? Kuningatar, joka näytti jääneen sinne vain saadakseen +nöyryyttää ja kiusata Leicesterin kreiviä, osoittautui tässä +naisellisessa kostotoimessa yhtä taitavaksi kuin kansansa viisaassa +hallitsemisessa. Hänen seurueensa huomasi pian, miltä suunnalta tuuli +puhalsi, ja omien loistavain varustelujensa keskellä kävellessään sai +Kenilworthin herra jo omassa linnassaan taipua epäsuosioon joutuneen +hovimiehen kohtaloon ja pitää hyvänään kaikkoavien ystäväinsä +puolittaisen halveksumisen ja kylmäkiskoisuuden ja julkisten ja +tunnustettujen vihollistensa huonosti salatun riemun. Sussex suoran +sotilasluonteensa, Burleigh ja Walsingham harkitsevan, varovaisen +terävänäköisyytensä ja muutamat naiset sukupuolelleen ominaisen +säälittelyn johtamina olivat ainoat henkilöt koko taajassa hovissa, +jotka kohtelivat häntä aivan samoin kuin aamullakin. + +Niin suuresti oli Leicester tottunut pitämään hovisuosiota elämänsä +pää-asiallisimpana tarkoitusperänä, että kaikki muut tunteet hukkuivat +ajaksi siihen raatelevaan tuskaan, mitä hänen korskea henkensä kärsi +näistä häntä vastaan tähdätyistä pikkumaisista loukkauksista ja +harkitusta halveksimisesta; mutta kun hän poistui yöksi omaan +huoneeseensa, osui hänen silmiinsä se pitkä, kaunis hiuskiehkura, joka +oli ympäröinyt Amyn kirjettä ja joka nyt herätti vastalumon voimalla +jalompia ja hellempiä tunteita hänen sydämeensä. Hän suuteli sitä +tuhansin kerroin; ja ajatellessaan, että hänen vallassaan oli milloin +tahansa paeta näitä nöyryytyksiä, joita hän oli tänään saanut kestää, +vetäytymällä arvokkaaseen, jopa ruhtinaalliseen yksinäisyyteen tulevan +elämänsä kauniin, rakastetun kumppanin kera, tunsi hän voivansa +kohoutua sen koston yläpuolelle, mitä Elisabet oli suvainnut alentua +harjoittamaan. + +Seuraavana päivänä osoittikin kreivin koko käytös niin arvokasta +tyyneyttä, hän näytti niin innokkaasti pitävän huolta vieraittensa +mukavuudesta ja huvittamisesta, mutta huolivan sentään hyvin vähän +heidän henkilökohtaisesta käyttäytymisestään häntä kohtaan, hän näytti +pysyttelevän niin kunnioittavan etäällä Elisabetista, mutta kuitenkin +kantavan niin kärsivällisesti hänen raatelevaa vihastustansa, että +Elisabet alkoi kohdella häntä toisin ja kylmänä ja kaukaisena +pysyenkin lakkasi ainakin häntä suoranaisesti loukkaamasta. Hän +huomauttikin sentähden verrattain terävästi muillekin, jotka luulivat +tekevänsä hänen mielikseen esiintymällä halveksivasti ja +piittaamattomasti kreiviä kohtaan, että niin kauvan kuin he viipyivät +Kenilworthissa, tuli heidän osoittaa vieraille kuuluvaa kohteliaisuutta +linnan herralle. Sanalla sanoen, asema oli niin muuttunut +kahdessakymmenessäneljässä tunnissa, että useat kokeneemmat ja +kaukonäköisemmät hovimiehet uumoilivat Leicesterin hyvin mahdollisesti +pääsevän uudelleen suosioon, ja että he tarkistivat sen mukaan +käytöksensä häntä kohtaan ikäänkuin jonakin päivänä lukeakseen +ansiokseen sen seikan, etteivät olleet hyljänneet häntä vastoinkäymisen +hetkenä. On kuitenkin jo aika jättää nämä hovijuonittelut ja lähteä +Tressilianin ja Raleighin matkaan. + +Heidän joukkueessaan oli kuusi miestä; sillä paitsi Waylandia oli +heillä mukanaan muuan kuninkaallinen airut ja kaksi vahvaa palvelijaa. +Kaikki olivat hyvin aseistettuja ja ratsastivat niin nopeasti +kuin kohtuullisesti voivat hevosiltaan, joilla oli pitkä matka +kestettävänään. He koettivat saada jonkunlaista tietoa Varneysta ja +hänen joukostaan tiensä varsilta, mutta eivät siinä onnistuneet, tämä +kun oli kulkenut yöllä. Eräässä pienessä kylässä noin kuudentoista +peninkulman päässä Kenilworthista, missä he syöttivät hevosiaan, astui +muuan köyhännäköinen hengenmies, seudun kappalainen, vaatimattomasta +majastaan ja kysyi, oliko heidän joukossaan ketään haavatiedon +tuntijaa, pyytäen häntä siinä tapauksessa katsomaan erästä kuolevaa +miestä. + +Entisen ammattinsa nojalla lupasi Wayland koettaa parastaan, ja +opastaessaan häntä paikalle kertoi kappalainen, että miehen olivat +löytäneet maantieltä noin peninkulman päässä kylästä edellisen aamun +töihinsä menevät talonpojat ja että hän, kappalainen, oli suonut +hänelle suojaa kattonsa alla. Hän oli saanut ampumahaavan, joka näytti +ilmeisesti kuolettavalta, mutta oliko hän saanut sen tappelussa vaiko +rosvojen pyssyistä, siitä ei oltu päästy selville, koska hänellä oli +ankara kuume ja hänen puheensa aivan sekavaa. Wayland astui pimeään, +matalaan huoneeseen, ja heti kun kappalainen oli vetänyt uutimet +syrjään, tunsi hän potilaan vääntyneistä kasvoista Mikael Lambournen +piirteet. Lähtien muka hakemaan jotakin puuttuvaa tarve-ainetta +ilmoitti Wayland kiiruusti matkatovereilleen tämän kummallisen seikan, +ja pahaa aavistavan pelon täyttäminä riensivät sekä Tressilian että +Raleigh kappalaisen taloon katsomaan kuolevaa miestä. + +Heidän sinne ehtiessään kamppaili onneton jo kuoleman kanssa, eikä +häntä olisi voinut enää pelastaa parempikaan lääkäri kuin Wayland, +sillä kuula oli lävistänyt kokonaan hänen ruumiinsa. Hän näytti sentään +olevan ainakin osaksi tajussaan, sillä hän tunsi Tressilianin ja +ilmaisi merkeillä pyytävänsä häntä kumartumaan vuoteensa yli. +Tressilian totteli, ja hetken aikaa epäselvästi mutistuaan jotakin, +mistä saattoi eroittaa vain Varneyn ja Leicesterin kreivittären nimet, +neuvoi Lambourne häntä kiiruhtamaan, muuten tulisi hän liian myöhään. +Turhaan koetti Tressilian saada potilaalta enempiä tietoja; hän näytti +rupeavan hourailemaan, ja kun hän jälleen merkillä käänsi Tressilianin +huomion puoleensa, tapahtui se vain hänen pyytääkseen Tressiliania +ilmoittamaan hänen enolleen Giles Goslingille, »Mustan Karhun» +isännälle, että hän oli lopultakin kuollut ilman saappaitaan. Ja ankara +kouristus toteuttikin muutamia minuutteja jälkeenpäin hänen sanansa, +eivätkä matkustajat tästä kohtauksesta muuta ymmärtäneet kuin että +hänen viimeiset viittauksensa vain vahvistivat sitä aavistelevaa +pelkoa, jota he olivat jo kauvan tunteneet kreivittären kohtalon +suhteen ja joka sai heidät jatkamaan matkaansa mahdollisimman nopeasti +ja vaatimaan kuningattaren nimessä uusia hevosia entisten uuvuttua. + + + + +XXIII Luku. + + + Kolmasti kuolinkello soi. + Käy huuto läpi ilmojen; + Kolmasti korppi leuhakoi + Yli Cumnorin tornien. + + _Mickle_. + +Meidän on nyt palaaminen siihen kertomuksemme osaan, missä viittasimme +Varneyn Leicesterin kreivin valtuuttamana ja kuningattarenkin luvalla +varustettuna kiiruhtaneen estämään kavaluutensa paljastumista +toimittamalla kreivittären pois Kenilworthin linnasta. Hän oli ensin +aikonut matkustaa vasta varhain aamulla, mutta peljäten kreivin voivan +sillä välin muuttaa mieltänsä ja pyrkivän toistamiseen puhuttelemaan +kreivitärtä päätti hän kaikkien ilmitulemisen ja tuhon mahdollisuuksien +varalta lähteä heti paikalla. Sitä varten käski hän puheilleen +Lambournea, mutta sai rajattomaksi harmikseen kuulla luotettavan +palvelijansa urkeutuneen juomaretkelle läheiseen kylään tai jonnekin +muuanne. Hänen palaamistaan odotellen määräsi ritari Rikhard, että +hänen oli heti valmistautuminen matkaan ja kiiruhtaminen hänen +jälkeensä, jos hän tulisi vasta hänen lähdettyään. + +Sillä välin käytti Varney tehtäviinsä erästä Robin Tider-nimistä +palvelijaa, jolle Cumnorin kartanon salaisuudet olivat jo kutakuinkin +tunnettuja, hän kun oli käynyt siellä useammin kuin yhden kerran +kreivin mukana. Tämän miehen, jonka luonne oli Lambournen luonteen +kaltainen, vaikkei hän ollutkaan niin ripeä, elleihän sitten taas niin +heittiömäinenkään kuin Lambourne, käski Varney toimittamaan kolme +satuloitua ratsua ja hevospurilaat takaportille. Hänen vaimonsa +hourupäisyys, johon nyt yleisesti uskottiin, oli riittävänä selityksenä +hänen salaiseen poistamiseensa linnasta, ja hän toivoi saman selityksen +tepsivän siinäkin tapauksessa, että onneton Amy tekisi vastusta tai +huutaisi. Anton Fosterin apu oli välttämätön, ja hän lähti nyt sitä +tavoittamaan. + +Tämä jo luonnostaan niin juro ja epäseurallinen mies, joka vielä +lisäksi oli hieman väsynyt ratsastuksestaan Cumnorista Warwickshireen +tuomaan uutisia kreivittären paosta, oli jo varhain poistunut juhlijain +tungoksesta ja noussut huoneeseensa, missä hän nukkui, kun Varney, +täydellisessä matkakunnossa ja salalyhty kädessä astui sinne. Hän +pysähtyi hetkiseksi kuuntelemaan, mitä hänen liittolaisensa jupisi +unissaan ja eroitti selvästi sanat: »_Ave Maria -- ora pro nobis_ +-- Ei -- ei se niin ole -- päästä meitä pahasta -- niinhän se +kuuluukin.» + +»Se raukka rukoilee unissaan», puheli Varney itsekseen, »ja sekoittaa +toisiinsa vanhan ja uuden uskonsa -- Hän tulee kyllä tarvitsemaan +enemmänkin rukouksia ennenkuin hän minusta eroon pääsee. -- Ho hoi! +pyhä mies -- autuas katuja! -- Herää -- herää! -- Piru ei ole Sinua +vielä karkoittanut palveluksestaan.» + +Kun Varney samalla ravisteli nukkujaa käsivarresta, muutti se hänen +ajatustensa suunnan ja hän karjui: »Varkaita! -- varkaita! Minä +puolustan kultaani henkeen ja vereen asti -- suurella vaivalla +ansaittua kultaani, joka on tullut minulle niin kalliiksi. -- Missä on +Janet? -- Onko Janet turvassa?» + +»Riittävässä turvassa, Sinä mylvivä hölmö!» ärjäisi Varney; »etkö Sinä +jo häpeä tuota kirkumistasi?» + +Samassa Foster heräsi täydellisesti, nousi istualleen vuoteeseensa, +kysyi Varneylta tämän näin sopimattomaan aikaan sattuvan vieraskäynnin +tarkoitusta ja lisäsi: »Se ei tiedä mitään hyvää.» + +»Väärä ennustus, kaikkein pyhin Antonius», vastasi Varney; »se tietää, +että hetki on tullut muuttaa verotilasi vapaaläänitykseksi -- Mitäpäs +siihen sanot?» + +»Jos olisit puhunut siitä minulle kirkkaalla Jumalan päivällä», virkkoi +Foster, »olisin minä riemastunut -- mutta katsellessani tällä synkällä +hetkellä ja tässä himmeässä valossa Sinun kalpeita kasvojasi, jotka +ovat niin kaameassa ristiriidassa pilailevien sanojesi kanssa, en saata +olla ajattelematta enemmän työtä, johon minun on nyt ryhtyminen, kuin +palkkiota, jonka siitä voin saada.» + +»Joutavia, typerä narri, Sinunhan tulee vain saattaa suojattisi +takaisin Cumnoriin.» + +»Siinäkö tosiaankin kaikki?» kysyi Foster; »Sinä näytät niin kalman +kalpealta, eivätkä Sinuun pienet pysty -- siinäkö tosiaankin kaikki?» + +»Siinä -- ja ehkäpä joku pikkuseikka lisäksi», vastasi Varney. + +»Ah! siinäpä se on: joku pikkuseikka lisäksi!» jatkoi Foster; »ja Sinä +näytät yhä kalpeammalta ja kalpeammalta!» + +Ȁlä huolehdi minun kasvoistani», tiuskaisi Varney, »ethän Sinä niitä +selvään näekään tässä viheliäisessä valossa. Ylös työhön ja toimeen! -- +ajattele Cumnorin kartanoa -- ajattele vapaaläänitystäsi -- Sittenhän +Sinä voit toimittaa jokaviikkoisia rukoushetkiä ja sen lisäksi varustaa +Janetin oikein vapaaherran tyttären myötäjäisillä. -- Seitsemänkymmentä +puntaa ja ylikin.» + +»Seitsemänkymmentäyhdeksän puntaa, viisi killinkiä ja viisi ja puoli +penniä, lukematta metsän arvoa», oikaisi Foster; »ja saanko minä sen +kaiken vapaaläänitykseksi.» + +»Kaikki, mies -- oravineen päivineen -- mustalainen ei ole taittava +luutaakaan -- poika ei ole ryöstävä linnun pesääkään maksamatta Sinulle +sakkoa. -- Niin on asia -- mutta suorihan nyt äkkiä päällesi -- hevoset +ja kaikki ovat jo valmiina, paitsi tuo kirottu roisto Lambourne, joka +kiertelee ties millä saatanallisilla retkillään.» + +»Niinpä niin, ritari Rikhard», virkkoi Foster, »ettepä Te ottanut +neuvostani vaaria. Minähän aina sanoin Teille, että se kurja +juopporatti jättää Teidät pulaan juuri tärkeimmällä hetkellä. Ja +kuitenkin olisin minä hankkinut Teille erään raittiin, kunnon +nuorukaisen.» + +»Varmaankin jonkun hidaspuheisen, pitkäpiimäisen oman veljeskuntasi +jäsenen? -- Kyllä me tarvitsemme vielä sitäkin väkeä, mies -- Taivaan +kiitos, me voimme käyttää kaikenlaisia työntekijöitä. -- Aivan oikein +-- älä unohda pistoleitasi. -- Tule nyt, niin lähdetään.» + +»Mihin?» kysyi Anton. + +»Kreivittären huoneeseen -- ja, muista -- hänen täytyy tulla mukaamme. +Sinuahan eivät pienet kirkumiset pelästyttäne?» + +»Eivät, jos vain voidaan raamatun sanoilla todistaa se teko +välttämättömäksi; ja kirjoitettuhan on: 'vaimot, olkaat miehillenne +alamaiset.' Mutta tukevatko meitä herra kreivin käskyt, jos meidän +tulisi pakko käyttää väkivaltaa?» + +»Vaiti, mies! tässä on hänen sinettisormuksensa», vastasi Varney; ja +kumottuaan siten liittolaisensa vastaväitteet meni hän Fosterin kanssa +Hunsdonin huoneisiin, ilmoitti vartijalle aikomuksensa, näytti +kuningattaren ja Leicesterin kreivin lupakirjat ja astui niin +onnettoman kreivittären kammioon. + +Saattaa kuvitella Amyn kauhistuksen, kun hän kuurottaisesta +uinailustaan hätkähtäen näki vuoteensa vieressä Varneyn, miehen, jota +hän eniten pelkäsi ja vihasi koko maailmassa. Olihan hänellä sentään +edes se lohdutus, ettei hän ollut yksin, vaikka hänen olikin paljon +syytä pelätä hänen juroa kumppaniansakin. + +»Rouva», sanoi Varney, »tässä ei ole aikaa muodollisuuksiin. +Leicesterin kreivi, täysin punnittuaan hetken vaatimukset, lähettää +Teille käskynsä heti paikalla suoriutumaan meidän kanssamme +paluumatkalle Cumnoriin. Katsokaa, tässä on hänen sinettisormuksensa +hänen kiirehtivän ja ehdottoman tahtonsa merkiksi.» + +»Sinä valehtelet!» huudahti kreivitär, »Sinä olet varastanut tuon +todistuskappaleen -- sillä Sinä kykenet mihin konnantyöhön tahansa, +mustimmasta alhaisimpaan!» + +»Minä puhun totta, rouva», vastasi Varney, »niin totta, että ellette Te +nouse heti paikalla ja suoriu meitä seuraamaan, täytyy meidän pakottaa +Teidät noudattamaan käskyjämme.» + +»Pakottaa! -- Sinä et uskalla mennä niin pitkälle, niin halpamainen +kuin Sinä oletkin», huudahti onneton kreivitär. + +»Sepä nähdään, rouva», vastasi Varney, joka oli päättänyt peloittelun +olevan ainoan keinon hänen ylpeän sisunsa masentamiseksi; »jos Te +päästätte asiat niin pitkälle, olette Te saava minusta hieman +kovakouraisen kamaripalvelijan.» + +Tämän uhkauksen kuultuaan kirkaisi Amy niin hirveästi, että ellei häntä +olisi yleiseen pidetty hulluna, olisivat Hunsdon ja muut heti +rientäneet hänen apuunsa. Mutta huomattuaan huutojensa hyödyttömyyden +rukoili hän Fosteria mitä liikuttavimmin sanoin, niin totta kuin hänen +tyttärensä Janetin kunnia ja puhtaus olivat hänelle kalliit, estämään, +ettei hänelle tehtäisi niin raakaa väkivaltaa. + +»Minkäpäs sille voi, rouva, vaimojen on totteleminen miehiänsä -- +sanassakin se sanotaan», vastasi Foster; »mutta jos Te nyt pukeudutte +ja tulette mukaan kaikessa rauhassa, ei ole kukaan koskeva Teihin +sormellakaan niin kauvan kuin minä jaksan pistolin liipasimesta vetää.» + +Nähdessään, ettei apua tullut, ja rauhoituttuaan hieman Fosterin +karkeista sanoistakin, lupasi kreivitär nousta ja pukeutua, jos he +poistuisivat siksi ajaksi huoneesta. Varney vakuutti hänelle samalla, +että he tulisivat kohtelemaan häntä kaikella avuliaisuudella ja +kunnialla ja lupasi itse pysyä hänestä loitolla, koska hän nyt kerran +ei voinut sietää häntä, sekä lisäsi hänen puolisonsa tulevan Cumnorin +kartanoon kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa heidän sinne +saapumisestaan. + +Tämän vakuutuksen tyynnyttämänä, niin vähän kuin hän katsoikin voivansa +siihen luottaa, pukeutui onneton Amy sen salalyhdyn valossa, minkä +miehet olivat jättäneet hänelle huoneesta lähtiessään. + +Itkien, vapisten, rukoillen suki onneton kreivitär vaatteita ylleen -- +miten erilaiset olivatkaan nyt hänen tunteensa kuin ennen +koristellessaan itseään koko tajutun kauneutensa loistossa! Hän koki +venyttää varustautumistaan niin pitkälle kuin suinkin, kunnes hänen +Varneyn kärsimättömyyden peloittamana täytyi selittää olevansa valmis +heitä seuraamaan. + +Heidän juuri lähtöä hankkiessaan vetäytyi kreivitär niin kauhistuneena +Fosterin turviin Varneyn lähetessä, että tämä jälkimäinen vannoi +ankaran valan aikovansa pysyä hänestä aina mahdollisimman loitolla. +»Jos Te vain suostutte rauhallisesti noudattamaan puolisonne tahtoa», +jatkoi hän, »ette tule paljoakaan näkemään minua. Minä jätän Teidät +häiritsemättä sen suojelijan huomaan, jota Teidän hyvä makunne pitää +parempana.» + +»Puolisoni tahtoa!» huudahti kreivitär. »Mutta se on myös Jumalan +tahto, ja se riittäköön minulle. -- Minä menen herra Fosterin mukaan +yhtä vastustelematta kuin ikinä oikea uhriteuras. Hän on ainakin isä ja +hänellä on ainakin säädyllisyyttä, elleikään inhimillisyyttä. Sillä +Sinulle, Varney, vaikka tämä sitten olisi viimeinen sanani, ovat +molemmat yhtä vieraat.» + +Varney vastasi vain hänellä olevan vapauden valita ja käveli muutamia +askeleita heidän edellään tietä näyttäen; ja puoliksi nojaten +Fosteriin, puoliksi hänen kantamanaan kulki kreivitär Saintlowen +tornista takaportille, missä Tider odotti hevosineen ja purilaineen. + +Kreivitär sijoitettiin vastustelematta kantotuoliin. Hän näki +tyytyväisyydekseen Fosterin ja Tiderin ratsastavan aivan purilaiden +vierellä, joita jälkimäinen ohjasi, mutta peljätyn Varneyn jäävän yhä +jälkeen ja lopulta häipyvän pimeyteen. Hetken aikaa koetti hän tien +kierrellessä pitkin järven rantaa yhä katsella noita uljaita torneja, +joiden herra hänen puolisonsa oli; sieltä ja täältä tuikutti vielä +valoja juomaveikkojen kammioista. Mutta kun tie kääntyi toiseen +suuntaan, hävisi kaikki näkyvistä, hän veti päänsä takaisin ja vaipuen +nojalleen purilaihin heittäytyi Kaitselmuksen huomaan. + +Paitsi saadakseen kreivittären jatkamaan rauhassa matkaansa, halusi +Varney myös jälkeen jättäytyessään päästä kahdenkeskiseen keskusteluun +Lambournen kanssa, jota hän joka hetki odotti yhtyväksi kulkueeseen. +Hän tunsi tämän miehen ripeän, julman, päättäväisen, ahneen luonteen ja +piti häntä erinomaisen sopivana kätyrinä tuleviin tarkoitusperiinsä. +Mutta he olivat ratsastaneet jo kymmenen peninkulmaa, ennenkuin hän +kuuli takanaan hevosen kavioiden kiirehtivää kopinaa ja näki Mikael +Lambournen rinnallaan. + +Hänen viipymisestään kiukustuneena otti Varney heittiömäisen +palvelijansa vastaan tavallista katkerammin soimauksin. »Sinä +humalainen konna», jyristi hän, »laiskottelusi ja tuo järjetön +juopottelusi vievät Sinut hirteen ennen pitkää; enkä minä puolestani +välittäisi, vaikka se tapahtuisi hyvinkin pian!» + +Lambournen oli pöyhistänyt tavallistaan mahtavammaksi ei ainoastaan +ylenmääräinen viinin juominen, vaan myöskin se tavallaan tuttavallinen +keskustelu, mikä hänellä oli juuri ollut kreivin kanssa, sekä +salaisuus, josta hän oli päässyt selville, eikä hän siis niellyt +tällaisia herjasanoja totutulla nöyryydellään. »Minä en siedä +parhaankaan kannusjalkaisen ritarin hävyttömyyksiä, minä», pauhasi hän. +»Leicesterin kreivi pidätti minua erään tärkeän asian takia, ja sen +täytyy riittää Teillekin, joka olette vain palvelija niinkuin minäkin.» + +Varney hämmästyi suuresti hänen tavatonta kopeuttaan; mutta lukien sen +väkijuomien syyksi antoi hän sen mennä ikäänkuin huomaamatta ja alkoi +tutkistella sitten Lambournelta, halusiko tämä auttaa kreiviä +raivaamaan tieltään hänen kohoamistaan vastustavan esteen, koska kreivi +sitten valtaan päästyään voisi palkita uskolliset apulaisensa niin +runsaasti kuin nämä vain haluaisivat. Ja kun ei Mikael Lambourne +näyttänyt ymmärtävän hänen viittailujaan, selitti hän suoraan »noiden +purilaiden lastin» siksi haitaksi, joka oli poistettava. + +»Katsokaas, ritari Rikhard, ja niin edespäin», vastasi Mikael, »toiset +ovat viisaampia kuin toiset, se on yksi asia, ja toiset ovat pahempia +kuin toiset, se on toinen. Minä tiedän armollisen herran mielipiteen +tästä asiasta paremmin kuin Sinä, sillä hän on uskonut minulle kaikki +täydellisesti. Tässä ovat hänen käskynsä, ja hänen viimeiset sanansa +olivat: 'Mikael Lambourne' -- sillä Hänen Korkeutensa puhuttelee minua +niinkuin jaloa miekan miestä ainakin eikä käytä sellaisia nimityksiä +kuin 'humalainen konna' ynnä muita sentapaisten ihmisten lauseparsia, +jotka eivät tiedä, miten näyttää uutta arvoaan -- 'Varneyn', sanoo hän, +'tulee kohdella kreivitärtäni mitä suurimmalla kunnioituksella -- minä +lähetän Teidät sitä valvomaan, Lambourne', sanoo Hänen Korkeutensa, 'ja +Teidän pitää tuoman häneltä minun sinettisormukseni viipymättä +takaisin.'» + +»Niinkö», vastasi Varney, »sanoiko hän tosiaankin niin? Sinähän tiedät +siis kaikki?» + +»Kaikki -- kaikki -- ja Sinä tekisit viisaasti lyöttäytyessäsi minun +ystäväkseni niin kauvan kuin tässä vielä ilmat kauneina pysyvät.» + +»Ja oliko ketään muita saapuvilla, kun armollinen herra tuota puhui?» +kysyi Varney. + +»Ei sieluakaan», vastasi Lambourne. »Luuletko Sinä armollisen herran +uskovan sellaisia asioita muille kuin sellaisille koetelluille toimen +miehille kuin minullekin?» + +»Hyvin totta», myönsi Varney; ja vaijeten tähysteli hän kuun valaisemaa +tietä. He ratsastivat pitkin avaraa, autiota nummea. Purilaat olivat +ainakin peninkulman päässä, eikä niitä enää näkynyt eikä kuulunut. Hän +katsahti taakseen ja näki vain kuun kirkastaman tasangon, mutta ei +ainuttakaan ihmisolentoa. Hän jatkoi keskusteluaan Lambournen kanssa: +»Ja aijotko Sinä nyt nousta isäntääsi vastaan, joka on opastanut Sinut +tälle hovisuosion uralle -- jonka oppilas Sinä olet ollut, Mikael -- +joka on selittänyt Sinulle hovijuonittelujen syvänteet ja matalikot?» + +Ȁlä sano minua Mikaeliksi!» kiukutteli Lambourne; »minulla on +sellainen nimi, että sen eteen kehtaa panna herran yhtä hyvin kuin +jonkun toisenkin; ja mitä muuhun tulee, niin jos minä olen ollut +oppilas, niin on nyt oppi-aikani loppunut, ja minä aijon toimia omin +päin.» + +»Tästä saat palkkasi ensin, Sinä hölmö!» huusi Varney ja ampui +pistolilla, jota hän oli jo kotvan aikaa pitänyt kädessään, läpi +Lambournen ruumiin. + +Onneton putosi hevosensa selästä äännähtämättäkään; Varney laskeutui +satulasta, tyhjensi hänen taskunsa ja käänsi ne nurin, jotta hän +näyttäisi rosvojen surmaamalta. Hän korjasi haltuunsa kreivin kirjeen, +joka olikin hänen tärkein etsittävänsä, mutta otti myös Lambournen +kukkaron, jossa oli vielä jäljellä muutamia hänen juomahimonsa +säästämiä kultarahoja, ja omituisten tunteiden painostamana piteli hän +sitä kädessään vain niin kauvan kunnes ehti eräälle pienelle joelle, +joka kävi poikki tien ja johon hän viskasi sen niin etäälle kuin +suinkin jaksoi. Sillä tavalla voivat vielä vaikuttaa jo näennäisesti +kokonaan tukahutetun omantunnon jätteet, että tämäkin julma ja +häikäilemätön mies olisi tuntenut tehneensä häpeällisen työn, jos olisi +pistänyt taskuunsa nuo muutamat sille kurjalle heittiölle kuuluneet +rahat, jonka hän oli juuri niin säälimättä ottanut hengiltä. + +Murhaaja latasi jälleen pistolinsa, puhdistettuaan lukon ja piipun +äskeisen laukauksen jäljiltä, ja lähti rauhallisesti tavottamaan +purilaita, tyytyväisenä ajatellen, että hän oli nyt niin taitavasti +raivannut tieltään hänen moniin juoniinsa perehtyneen vaarallisen +todistajan ja käskykirjeen tuojan, vaikkei hänellä tosin ollut +aikomustakaan kirjeen sisältämiä ohjeita noudattaa, koska hän nyt +saattoi sanoa, ettei hän ollut sitä koskaan saanutkaan. + +Matkan loppu-osa kuljettiin niin nopeasti, että selvään näkyi, kuinka +vähän välitettiin onnettoman kreivittären terveydestä. He pysähtyivät +vain sellaisiin paikkoihin, missä he olivat täydellisiä isäntiä ja +missä he otaksuivat valmiiksi varatun kertomuksensa hullusta rouva +Varneysta saavan kerkeitä uskojia, jos kreivitär olisi yrittänyt vedota +niiden harvojen henkilöiden sääliväisyyteen, jotka pääsivät häntä +näkemään. Mutta Amy ei havainnut mahdollisuuden varjoakaan herättää +niiden mielenkiintoa, joiden puoleen hän saattoi kääntyä, ja lisäksi +kauhistutti häntä Varneyn läheisyys niin paljon, ettei hän uskaltanut +rikkoa sitä ankaraa kieltoa, jolla hän sai matkustaa ilman hänen +seuraansa. Kun Varney oli usein kreivin aikaisemmilla salaisilla +matkoilla Cumnoriin kulkenut samaa tietä ja näyttänyt mahtinsa, +toimitettiin hänelle tarvittaessa nopeasti varahevosia, niin että he +lähenivät Cumnorin kartanoa seuraavana yönä Kenilworthista lähtönsä +jälkeen. + +Tällöin ratsasti Varney purilaiden perään, kuten usein matkan varrella, +ja kysyi: »Mitä hän tekee?» + +»Hän nukkuu», vastasi Foster; »toivoisinpa jo olevamme perillä -- hänen +voimansa ovat lopussa.» + +»Kyliä lepo hänet parantaa», virkkoi Varney. »Hän on kohta nukkuva +sikeästi ja kauvan -- meidän täytyy miettiä, mihin saamme hänet +turvallisesti sijoitetuksi.» + +»Hänen omaan huoneustoonsa tietysti», vastasi Foster. »Minä lähetin jo +Janetin tätinsä luo, ensin häntä perin pohjin nuhdeltuani, ja ne eukot +siellä kartanossa ovat uskollisuus itse -- he vihaavat tätä rouvaa +sydämensä pohjasta.» + +»Me emme rupea kuitenkaan heihin luottamaan, ystäväni Anton», virkkoi +Varney; »meidän täytyy majoittaa hänet siihen lujaan kammioon, missä +Sinä säilytät kultaasi.» + +»Kultaani!» huudahti Anton hyvin levottomana; »mitä kultaa minulla nyt +olisi? -- Jumala minua auttakoon, minullahan ei ole kultaa lainkaan -- +minä niin mielelläni toivoisin olevan, mutta kun ei ole.» + +»Vieköön Sinut hiisi, moisen typerän elukan! -- kuka nyt ajattelee +Sinun kultaasi tai siitä välittää? -- Jos minä kultaa ajattelisin, eikö +minulla olisi sadottain parempia keinoja sen saamiseen kuin Sinulla? -- +Lyhyesti puhuen: Sinun makuukammiostasi, jonka Sinä olet vahvistanut +ja varustanut niin kummallisella tavalla, täytyy tulla hänen +säilytyspaikkansa; ja Sinä, vanha tolvana, saat maata rötköttää hänen +untuvapieluksillaan. -- Minä rohkenen vakuuttaa, ettei kreivi ole +milloinkaan kysyvä niiden neljän huoneen komeata sisustusta.» + +Tämä viimeinen huomautus suostutti Fosterin kauppaan ja hän pyysi vain +lupaa saada ratsastaa edeltäkäsin laittamaan kaikkea kuntoon; sitten +kannusti hän hevostaan ja katosi purilaiden viereltä, kun taas Varney +jäi noin viisikymmentä askelta niistä jälkeen, niin että niiden +vartijaksi jäi Tider yksin. + +Heidän saavuttuaan Cumnorin kartanoon, kysyi kreivitär Janetia ja oli +hyvin suruissaan, kun ilmoitettiin, ettei hän enää saanut +kamarineitosekseen sitä viehättävää tyttöä. + +»Tyttäreni on minulle rakas, rouva», vastasi Foster äreästi; »ja minä +toivon, ettei hän oppisi hovivehkeilijäin tavoin valehtelemaan ja +karkaamaan -- hän on jo liiaksikin sellaiseen tutustunut täällä, Teidän +Armonne luvalla puhuen.» + +Kreivitär, joka oli hyvin väsynyt ja aivan kauhuissaan matkansa +tapauksista, ei vastannut mitään tähän hävyttömään soimaukseen, vaan +pyysi lempeästi päästä huoneensa rauhaan. + +»Niin, niin», jupisi Foster, »sehän on luonnollista; mutta, luvallanne +puhuen, Te ette nyt enää mene niihin koreisiin leikkihuoneisiinne -- Te +nukutte tänä yönä varmemmassa paikassa.» + +»Haudassani, toivoakseni», virkkoi kreivitär; »ihminen vapisee vain +ajatellessaankin sielun ja ruumiin eriämistä.» + +»Teillä ei minun arvatakseni ole lainkaan syytä sen takia vavista», +vastasi Foster. »Armollinen herrahan tulee tänne huomenna, ja tottahan +Te nyt osaatte hänen kanssaan selvittää asianne.» + +»Mutta tuleeko hän tänne? -- tuleeko hän tosiaankin, hyvä Foster?» + +»Niinpä niin, hyvä Foster!» vastasi toinen. -- »Mutta mikähän Foster +minä olen huomenna, kun Te puhutte minusta armolliselle herralle -- +vaikka kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut hänen omasta +käskystään?» + +»Olkaa Te minun suojelijani -- vaikka tylykin -- mutta suojelija joka +tapauksessa», jatkoi kreivitär. »Oi, olisipa Janet vain täällä!» + +»Hänen on parempi siellä, missä hän on», vastasi Foster -- »toinenkin +Teistä riittää jo panemaan järkevänkin pään pyörälle -- mutta +haluatteko hiukan ruokaa?» + +»Oi, en, en -- huoneeseeni vain -- huoneeseeni. Toivoakseni», lisäsi +hän pelokkaasti, »voin minä teljetä sen sisäpuolelta?» + +»Kaikin mokomin», vastasi Foster, »sittenhän minä voin teljetä sen +ulkopuolelta»; ja ottaen kynttilän käteensä opasti hän Amya sellaiseen +rakennuksen osaan, missä tämä ei ollut vielä koskaan käynyt, ja vei +hänet ylös tavattoman korkeita portaita, toisen eukon kantaessa edellä +lamppua. Aivan mittaamattoman pitkiltä tuntuvien portaiden yläpäästä +astuivat he lyhyeen, mustalla tammilaudoituksella verhottuun, hyvin +ahtaaseen käytävään, jonka perällä näkyi vahva tammiovi; tämä ovi +päästi heidät saiturin mitä kurjimmin kalustettuun kammioon, joka vain +nimeltään erosi oikeasta vankilan kojusta. + +Foster pysähtyi ovelle ja antoi kreivittärelle lampun, tarjoamatta tai +sallimatta sitä kantaneen vanhan eukon avustusta. Kreivitär ei nyt +huolinut muodollisuuksista, vaan sieppasi sen hätäisesti hänen +kädestään, sulki oven ja telkesi sen kaikin runsain lukoin ja salvoin, +joita siihen tarkoitukseen oli sisäpuolelle varattu. + +Varney oli sillä välin vahtinut portaiden alapäässä, mutta kun hän +kuuli ovea suljettavan, hiipi hän varpaisillaan ylös, ja Foster +viittasi itsetyytyväisenä häntä huomaamaan erästä seinään kätkettyä +koneistoa, joka hyvin kevyesti ja hiljaa vajotti alas osan puukäytävää +nostosillan tavoin, niin että yhteys hänen tavallisen olinpaikkansa, +makuukammion, oven ja sinne johtavain korkeiden kiertorappusten ylipään +välillä tuli täydellisesti katkaistuksi. Tätä koneistoa liikutteleva +köysi oli tavallisesti makuukammiossa, koska Foster tahtoi siten +ehkäistä ketään tunkeutumasta sinne ulkoapäin; mutta kun nyt oli +pidettävä vankia siellä, oli köysikin tuotu portaiden yläpäähän ja +kiinnitetty sinne, ja sen avulla Foster erinomaisen auliisti pudotti +aavistamattoman laskuluukun alas. + +Varney tarkasteli hyvin huolellisesti koneistoa ja kurkisti useammin +kuin yhden kerran kuiluun, joka ammotti laskuluukun auvettua. Se oli +pilkkopimeä ja näytti rajattoman syvältä ja ulottui, kuten Foster +kuiskaten ilmoitti liittolaiselleen, aina linnan syvimpiin +holvikomeroihin asti. Varney heitti vieläkin pitkän, tutkivan katseen +tuohon synkkään syvyyteen ja seurasi sitten Fosteria kartanon asuttuun +osaan. + +Heidän saavuttuaan vastaanottohuoneeseen, josta olemme aikaisemmin +puhuneet, pyysi Varney Fosteria hankkimaan heille illallista ja +parhaimpia viinejään. »Minä lähden hakemaan Alascoa», lisäsi hän; +»meillä on hänelle hieman työtä ja meidän täytyy saattaa hänet hyvälle +tuulelle.» + +Foster murisi tästä pyynnöstä, mutta ei sentään pannut vastaan. Eukko +vakuutti Varneylle, ettei Alasco ollut tuskin syönyt eikä juonut mitään +hänen isäntänsä lähdettyä matkaan, vaan eli aina työkammioonsa +suljettuna ja puheli siihen suuntaan kuin olisi koko maailman +olemassa-olo riippunut hänen tutkimuksistaan. + +»Minäpä opetan hänelle, että maailmalla on häneltä muutakin +vaatimista», sanoi Varney, ottaen kynttilän ja lähtien kullantekijää +hakemaan. Hän palasi melkoisen ajan kuluttua hyvin kalpeana, mutta +entiset ivalliset uurteet poskilla ja nenänjuuressa, ja sanoi: +»Ystävämme on meiltä mennyt.» + +»Kuinka! mitä tarkoitat?» huusi Foster -- »Paennutko -- kadonnutko +minun neljäkymmentä puntaani mukanaan, jotka hänen piti monistaman +tuhansin kerroin? Minä toimitan virallisen takaa-ajon!» + +»Minä neuvon Sinulle varmemman tien», virkkoi Varney. + +»Kuinka! minkä tien?» hätäili Foster yhä; »minä tahdon takaisin ne +neljäkymmentä puntaani -- minä luulin jo varmasti saavani pistää ne +tuhansin kerroin monistettuina kukkarooni -- minä vaadin ainakin +panostani takaisin.» + +»Mene sitten ja hirtä itsesi ja syytä Alascoa perkeleen tuomio-istuimen +edessä, sillä sinne on hän toimittanut asian.» + +»Kuinka! -- mitä Sinä tarkoitat -- onko hän kuollut?» + +»On kun onkin», vastasi Varney; »kasvot ja ruumis ovat jo aika tavalla +turvonneet. -- Hän on paraillaan sekoitellut jotakin saatanallista +lääkettään, ja lasinaamus, jota hän aina sellaisissa tapauksissa +käytti, on nähtävästi pudonnut hänen kasvoiltaan, niin että hieno +myrkky on tunkeutunut hänen aivoihinsa ja tehnyt tehtävänsä.» + +»_Sancta Maria_!» pääsi Fosterilta; -- »minä tarkoitan, Jumala +varjelkoon laupeudessaan meitä ahneudesta ja kuolemansynnistä! Eikö +hänellä ollut siellä tekeillä mitään muutoskokeiluja? Näitkö kullan +paloja sulatuskauhoissa?» + +»En nähnyt, minä katselin vain sitä kuollutta raatoa», vastasi Varney; +»inhoittava näky -- hän oli jo niin turvonnut kuin kolme päivää +teloituspyörällä virunut ruumis -- Hyi hitto! saatappas tänne +viinimalja.» + +»Minä lähden tästä», virkkoi Foster, »minä otan itse selkoa --» Hän +otti lampun ja riensi ovelle, mutta alkoi siinä epäröidä ja pysähtyi +lopulta kokonaan. »Etkö Sinä tulisi kanssani?» pyyteli hän sitten +Varneyta. + +»Mitä varten?» kysyi Varney; »minä näin ja haistoin siellä jo tarpeeksi +kaikenlaista pilatakseni ruokahaluni. Rikoin sentään akkunan raittiin +ilman laskemiseksi -- siellä tuntui tulikiven katkua, ja koko kammio +oli niin täynnä muita yhtä tukahuttavia huuruja kuin olisi itse +paholainen siellä oleskellut.» + +»Ja eiköhän siinä itse pääkehno ollutkin pelissä?» puheli Foster yhä +epäröiden; »olen kuullut sen olevan hyvin väkevän sellaisina aikoina ja +sellaisen väen apulaisena.» + +»Ja vaikka siellä _olisi ollutkin_ se Sinun saatanasi, joka niin +kiusaa mielikuvitustasi», vastasi Varney, »olet Sinä täydessä turvassa, +ellei hän sitten ole maailman kohtuuttomin piru. Hän on hiljattain +saanut kaksi oivaa makupalaa.» + +»Kuinka, _kaksi_ makupalaa -- mitä tarkoitat?» ihmetteli Foster -- +»mitä tarkoitat?» + +»Sen saat kyllä aikanaan tietää», vastasi Varney; -- »ja sitten tulevat +hänelle kohta kolmannetkin pidot -- mutta Sinun mielestäsi on kai +_hän_ liian herkullinen pala paholaisen hampaille -- hänellä pitää +kai oleman psalminsa, harppunsa ja serafiminsa.» + +Anton Foster kuuli tämän ja astui hitaasti pöydän luo: »Jumalani! +Ritari Rikhard, ja täytyykö sen sitten tapahtua?» + +»Täytyy, totisesti täytyy, Anton, taikka vapaaläänityksestäsi ei ole +puhettakaan», vastasi hänen järkähtämätön liittolaisensa. + +»Minä uumoilin koko ajan, että sinne sitä lopultakin päädytään!» jatkoi +Foster; »mutta millä tavalla, ritari Rikhard -- millä tavalla? -- sillä +minä en koko maailmankaan hinnasta kävisi käsiksi häneen.» + +»En voi Sinua moittia», vastasi Varney; »en minä itsekään liioin +haluaisi tehdä sitä -- me kaipaamme kipeästi Alascoa ja hänen +mannaansa; niin, ja sitten sitä Lambourne-koiraa.» + +»Missä Lambourne sitten viipyy?» uteli Foster. + +Ȁlä sitä kysele», neuvoi Varney; »Sinä olet kyllä hänet kerran näkevä, +jos uskosi on oikea. -- Mutta palatkaamme vakavampaan asiaamme. -- Minä +opetan Sinua, Tony, virittämään loukun hyypän pyydystämiseksi -- tuo +Sinun laskuluukkusi -- tuo Sinun leikkikalusi pysynee kai näennäisesti +turvallisena, eikö pysykin, vaikka tukeet olisikin vedetty alta pois?» + +»Pysyy kun pysyykin», vakuutti Foster, »ellei vain sille astuta.» + +»Mutta jos nyt armollinen rouva yrittäisi paeta sen yli, pudottaisi kai +hänen painonsa sen alas?» uteli yhä Varney. + +»Hiirenkin paino siihen riittäisi», selitti Foster. + +»No, hän kuolee siis aikoessaan uudelleen karata, ja mitä voimme me +siihen, Sinä enempää kuin minäkään, kunnon Tony? Menkäämme nukkumaan ja +keskustelkaamme huomenna lähemmin suunnitelmastamme.» + +Seuraavana päivänä illan lähetessä vaati Varney Fosteria ryhtymään +ehdotuksen toteuttamiseen. Tider ja Fosterin vanha miespalvelija +lähetettiin jonkun tekosyyn varjolla alas kylään, ja Anton itse, +haluten muka katsoa, että kreivittärellä oli kaikkea mitä hän tarvitsi, +käväisi hänen kammiossaan. Hänen päätökseensä vaikutti niin +horjuttavasti se lempeys ja kärsivällisyys, millä kreivitär näytti +kestävän vankeutensa, ettei hän voinut olla kieltämättä häntä vakavasti +millään ehdolla astumasta huoneensa kynnyksen yli ennen Leicesterin +kreivin saapumista, »mikä», lisäsi hän, »on toivoakseni tapahtuva hyvin +pian.» Amy lupasi säyseästi alistua kohtaloonsa, ja Foster palasi +paatuneen toverinsa luo omatuntonsa puoliksi keventyneenä sitä +rasittavasta taakasta. »Minä olen varoittanut häntä», ajatteli hän; +»varmasti on vaaraton ansa, joka on asetettu linnun nähtäville.» + +Hän jätti sentähden kreivittären oven telkeämättä ulkoapäin ja veti +Varneyn katsellessa pois laskuluukkua tukevat laitteet, niin että se +hädin tuskin pysyi vaakasuorassa asennossaan pelkän kiinnysvoiman +avulla. He laskeutuivat sitten alakertaan odottamaan juonensa +seurauksia, mutta saivat odottaa kauvan turhaan. Vihdoin Varney, joka +oli kävellyt edes ja takaisin kasvot viittansa peitossa, heitti sen +äkkiä sivulle ja huudahti: »Ei ole tosiaankaan vielä nähty +kylliksi typerää naista päästämään käsistään noin oivallista +pakenemistilaisuutta!» + +»Ehkäpä on hän päättänyt odottaa rauhassa puolisonsa paluuta», virkkoi +Foster. + +»Totta! -- aivan totta», huudahti Varney ulos syöksähtäen, »sitä en +tullut ajatelleeksikaan.» + +Tuskin oli kaksi minuuttia kulunut, kun Foster, joka oli jäänyt +paikoilleen, kuuli hevosen kavioitten kopsetta pihalta ja sitten +vihellystä, joka muistutti aivan kreivin tavallista tulomerkkiä; -- +silmänräpäys sen jälkeen avautui kreivittären huoneen ovi ja samassa +vajosi laskuluukku. Humahdus -- raskas jysäys -- heikkoa voihkinaa -- +ja kaikki oli ohi. + +Samassa huusi Varney akkunasta, äänessään sävy, joka oli kuvailematon +sekoitus kauhua ja ivaa: »Onko lintu loukussa? -- onko teko tehty?» + +»Oo, Jumala meitä armahtakoon!» vastasi Anton Foster. + +»Mitä siinä uriset, hölmö!» ärjäisi Varney, »toimesi on päättynyt ja +palkintosi varma. Katso holviin -- mitä näet?» + +»Minä näen vain valkean vaatekasan, lumikinoksen tapaisen», vastasi +Foster. »Oi Jumala! nyt liikuttaa hän käsivarttaan!» + +»Pudota jotakin hänen päälleen. -- Kultakirstusi, Tony -- se on +raskas.» + +»Varney, Sinä olet ihmiseksi tullut saatana!» huudahti Foster; -- »Ei +tarvita enää mitään -- hän on mennyt!» + +»Niin ovat menneet myöskin meidän vaivamme», sanoi Varney huoneeseen +astuessaan; »enpä olisi ikinä luullut osaavani niin hyvin jäljitellä +kreivin merkkivihellystä.» + +»Oo, jos taivaassa kostoa on, olet Sinä sen ansainnut», vastasi Foster, +»ja se on Sinut kerran kohtaava, -- Sinä syöksit hänet turmioon juuri +hänen hellimpien tunteittensa avulla. -- Se on samaa kuin jos keittäisi +lapsen äitinsä maidossa!» + +»Sinä olet uskonkiihkoinen aasi», sanoi Varney; »ajatelkaamme nyt vain, +millä tavalla tästä tietoa levitämme -- ruumiin täytyy jäädä sinne, +missä se nyt on.» + +Mutta heidän konnamaisuutensa ei oltu sallittu enää kestää kauvempaa; +-- sillä heidän vielä tästä neuvotellessaan hyökkäsivät Tressilian ja +Raleigh huoneeseen, päästyään kartanoon Tiderin ja Fosterin palvelijan +avulla, jotka he olivat pidättäneet kylässä. + +Anton Foster pakeni heidät nähtyään; ja kun hän tunsi kaikki vanhan +sokkeloisen talon sopet ja käytävät, ei häntä löydetty. Mutta Varney +vangittiin paikalla; ja osoittamatta lainkaan katumusta töistään, +näytti hän päinvastoin pirullisesti riemuitsevan neuvoessaan heille +murhatun kreivittären jäännökset, samalla uhmailevasti pyytäen heitä +todistamaan hänellä olleen jotakin osaa hänen kuolemaansa. Tressilian +joutui niin epätoivoisen, rajattoman surun valtaan nähdessään nämä +musertuneet, yhä vielä lämpimät jätteet olennosta, joka vielä hetki +sitten oli ollut niin rakastettava ja rakastettu, että Raleighin oli +pakko toimittaa hänet holvista väkivallalla, itse ryhtyen sitten +kaikkiin asiain vaatimiin toimenpiteisiin. + +Toisessa kuulustelussa ei Varney lainkaan salannut rikostaan eikä sen +vaikuttimia, esittäen suoruutensa syyksi, että vaikka useat hänen +tunnustamistaan seikoista olisivat voineet perustua hänen tekojaan +tutkittaessa vain epäluuloihin, nuo epäluulot olisivat kuitenkin +riittäneet riistämään häneltä Leicesterin luottamuksen ja kukistamaan +kaikki hänen korkealle tähtäävät kunnianhimoiset suunnitelmansa. »Minä +en ole syntynyt», sanoi hän, »elää kituuttamaan loppu-ikääni +halveksittuna hylkynä -- enkä minä myöskään aijo kuolla niin, että +minun kohtaloni valmistaisi roskakansalle juhlapäivän.» + +Näiden sanojen johdosta alettiin pelätä hänen yrittävän väkivaltaa +itselleen, ja häneltä otettiin huolellisesti kaikki, millä hän olisi +voinut toteuttaa sellaisen aikomuksen. Mutta monien muinaisajan +sankarten tavoin kuljetti hän aina mukanaan pienen määrän vahvaa, +varmaankin kuuluisan Demetrius Alascon valmistamaa myrkkyä. Hän oli +nähtävästi nauttinut sitä yöllä, sillä seuraavana aamuna tavattiin +hänet hengetönnä kopistaan; eikä hän näyttänyt kovia tuskiakaan +kärsineen, sillä hänen kasvoillaan väreili vielä kuolemassakin sama +ivallinen hymy, joka oli ollut niiden ominaisimpana piirteenä hänen +eläessään. »Jumalattomalla ei ole kahleita kuollessaan», sanotaan +raamatussa. + +Hänen rikostoverinsa kohtalo pysyi kauvan tuntemattomana. Cumnorin +kartano tyhjeni asukkaista heti murhan jälkeen; sillä sen huoneen +läheisyydestä, jota sanottiin rouva Dudleyn kammioksi, väittivät +palvelijat kuulevansa voihkinaa, huutoa ja muuta sellaista +yliluonnollista melua. Jonkun ajan kuluttua tuli Janetista, kun hänen +isästään ei saatu mitään tietoa, hänen omaisuutensa eittämätön +haltijatar, ja hän luovutti sen sekä kätensä Waylandille, joka nyt oli +kohonnut vakavaan asemaan, hänellä kun oli paikka Elisabetin +palveluksessa. Mutta vasta sitten kun he olivat jo molemmat maanneet +haudassa useita vuosia, toimitti heidän vanhin poikansa ja perillisensä +erinäisiä tutkimuksia Cumnorin kartanossa ja keksi salakäytävän, jota +sulki rouva Dudleyn kammion vuoteen takaa avautuva rautainen ovi ja +joka vei jonkunlaiseen holvikomeroon; sieltä tavattiin vahva, suuren +joukon kultaa sisältävä rauta-arkku, jonka kannella virui +ihmisluuranko. Anton Fosterin kohtalo oli nyt selvillä. Hän oli paennut +tähän piilopaikkaan, mutta unohtanutkin ponninlukon avaimen; ja kun hän +ei siten enää päässyt ulos komerosta, jonka hän oli niin taidokkaasti +varustanut sielunsa autuuden hinnalla hankkimansa kullan +säilytyspaikaksi, oli hän menehtynyt sinne surkealla tavalla. +Otaksuttavasti eivät palvelijain kuulemat voivotukset ja kirkaisut +olleetkaan kaikkea perää vailla, vaan olivat lähteneet juuri tämän +kurjan, kuolemantuskissaan apua ja pelastusta huutavan miehen huulilta. + +Tieto kreivittären kauheasta kuolemasta teki äkkinäisen lopun +Kenilworthin juhlista. Leicester poistui hovista ja antautui pitkäksi +ajaksi katumuksensa valtaan. Mutta kun Varney oli viimeisissä +lausunnoissaan koettanut kaikin keinoin säästää isäntänsä mainetta, +sääliteltiin kreiviä pikemminkin kuin vihattiin. Kuningatar kutsui +hänet sitten hoviin takaisin; hänestä tuli uudelleen mahtava valtiomies +ja suosikki, ja hänen elämänuransa loppupuoli on kyllin tunnettu +historiasta. Mutta hänen kuolemassaan oli jotakin kostavaa, sillä, +hyvin yleisesti uskotun tarinan mukaan johtui se myrkkyannoksesta, +jonka hän itse sattui erehdyksessä nielemään, vaikka hän oli +tarkoittanutkin sen toiselle henkilölle. + +Ritari Hugh Robsart kuoli pian tyttärensä jälkeen, asetettuaan +Tressilianin talonsa ja tavaransa perilliseksi. Mutta ei riippumattoman +maalaiselämän mahdollisuus eivätkä suosionlupaukset, joilla Elisabet +koetti houkutella häntä hoviin, voineet karkoittaa hänen syvää +surumielisyyttään. Minne hän menikin, kaikkialla oli hän näkevinään +edessään rakkautensa varhaisen ja ainoan esineen runneltuneen ruumiin. +Pidettyään huolta ritari Hughin, Lidcoten linnan herran perheeseen +kuuluneiden vanhojen ystäväin ja vanhojen palvelijain toimeentulosta, +astui hän vihdoin ystävänsä Raleighin kanssa laivaan matkustaakseen +Virginiaan, ja tässä vieraassa maassa kuoli hän sitten ennen aikaansa +nuorena vuosiltaan, mutta vanhana kärsimyksiltään. + +Sivuhenkilöistä on meidän vain mainitseminen, että Blountin järki +kirkastui samassa määrässä kuin hänen nauharuusukkeensa vaalenivat ja +että hän täyttäessään velvollisuutensa urheana sotapäällikkönä oli +paljoa paremmin paikallaan kuin lyhyen hovi-elämänsä aikana; ja että +Flibbertigibbetin terävä äly nosti hänet sekä Burleighin että Cecilin +palveluksessa suosioon ja arvoon. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kenilworth III-IV, by Walter Scott + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42404 *** diff --git a/42404-8.txt b/42404-8.txt deleted file mode 100644 index 77e7013..0000000 --- a/42404-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11096 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kenilworth III-IV, by Walter Scott - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Kenilworth III-IV - -Author: Walter Scott - -Translator: Vihtori Lehtonen - -Release Date: March 24, 2013 [EBook #42404] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KENILWORTH III-IV *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - -» - -KENILWORTH III-IV - -Kirj. - -Walter Scott - - -Englanninkielestä suomentanut Vihtori Lehtonen - - - -WSOY, Porvoo, 1913 - - - - - - -I Luku. - - -_Pistooli_. -Tuon viestiä ja verratonta uutta, -Iloa auvoista ja kulta-aikaa. - -_Falstaff_. -Mutta, hyvä mies, ilmoitahan niitä -sitten tämän maailman ihmisten tavalla. - -_Pistooli_. -Pois hiiteen maailma ja maailman lapset. -Ma puhun Afrikaa ja kulta-aikaa. - -_Henrik Neljäs. -- Jälkimäinen osa_. - -Cumnorin »Mustan Karhun» vierastupa, minne tarinamme näyttämö jälleen -siirtyy, saattoi sinä iltana, josta nyt tulee olemaan puhe, ylpeillä -tavallista taajemmasta juomaveikkojen joukosta. Jossakin lähitienoilla -oli ollut markkinat, ja Abingdonin rihkamakauppias sekä useat muut -henkilöt, jotka lukija jo tietää Giles Goslingin ystäviksi ja -liiketuttaviksi, olivat jo muodostaneet vanhan piirinsä iltatulen -ympärille ja syventyneet pohtimaan päivän kuulumia. - -Muuan eloisa, toimelias, iloinen veitikka, jonka tavaramytty ja -tamminen, asiaankuuluvasti messinkiheloin koristettu kyynäräkeppi -ilmaisivat Autolycuksen ammattitoveriksi, veti suuren osan huomiota -puoleensa ja toi merkittävän lisän illan yhteiseen iloon. Silloiset -kulkukauppiaat olivatkin, se muistettakoon, paljon tärkeämpiä -henkilöitä kuin nykypäivien huonontuneet ja turmeltuneet kamasaksat. -Näiden kierteleväin reppumiesten hallussa oli maakauppa, erittäinkin -naisten hienompain pukutarpeiden myynti, melkein kokonaan; ja kun -tuollainen saksa pääsi niin pitkälle, että sai kulkea omalla -kuormahevosellaan, oli hän hyvin huomattava henkilö, jonka seuraa ei -halveksinut varakkainkaan vuokramies eikä vapaatalollinen, minkä hän -vaelluksillaan tapasi. - -Kulkukauppias, joka nyt on puheemme esineenä, otti siis tehokkaasti ja -kaikkien yhteiseksi mielihyväksi osaa siihen raikuvaan ilonpitoon, -josta Cumnorin kuuluisan »Mustan Karhun» kattohirret tärisivät. Hänellä -oli aina varalla siro hymy kauniille neiti Cicelylle, leveä nauru -isännälle ja pistos meluavalle mestari Goldthredille, joka tosiaankin -ilman omaa suosiollista tarkoitustaan oli illan yleisenä ivanesineenä. -Kulkukauppias ja hän olivat sotkeutuneet syvälliseen väittelyyn -espanjalaisten varsisukkien ja mustien gascognelaisten säärysten -keskinäisestä etevämmyydestä, ja isäntä oli juuri iskenyt vieraille -silmää, ikäänkuin sanoakseen: »Nyt saadaan kohta hauskaa, hyvät -herrat», kun pihalta alkoi kuulua hevosten kavioiden kopinaa ja -tallirenkiä tarkoittavia, uusimmilla muodinmukaisilla kirouksilla -vahvistettuja huutoja. Ja ulos rynkäsivät Will Varsanharjaaja, Jussi -Juomanlaskija ja koko majatalon sotajoukko, joka oli hiipinyt -asemiltaan siepatakseen edes pienen sirusen vieraiden kesken -vallitsevasta ilosta. Pihalle keikkui myös pyylevä isäntä, ottaakseen -soveliaasti uusia vieraitaan vastaan ja palasi pian takaisin, -johdattaen tupaan omaa arvoisaa sisarenpoikaansa, Mikael Lambournea, -joka oli vahvasti juovuksissa ja joka kuljetti tähtienselittäjää -matkassaan. Alasco, vaikka hän yhä olikin pieni äijänkäppärä, oli -kuitenkin vaihtamalla pitkän mekkonsa ratsastuspukuun, siivoamalla -partaansa ja kulmakarvojaan ja muilla sentapaisilla keinoilla -vähentänyt ainakin parisenkymmentä vuotta otaksuttavasta ijästään, -näyttäen nyt vilkkaalta kuuskymmenvuotiaalta ukolta, tai hiukan -vanhemmalta. Hän oli tällä hetkellä ilmeisesti levoton ja tuskissaan, -ja oli hartaasti pyytänyt Lambournea, ett'eivät he poikkeaisi -majataloon, vaan matkustaisivat suoraan määräpaikkaansa. Mutta -Lambourne ei sietänyt neuvoja. »Äyriäisen ja kauriin ja koko -taivaallisen sotajoukon nimessä!» karjui hän -- sekä kaikkien niiden -tähtien nimessä, joiden nämä minun siunatut silmäni ovat nähneet -paistavan etelän taivaalla ja joiden rinnalla nämä pohjoisten maiden -tuikuttajat ovat vain penninkynttilöitä, minä en rupea epäkohteliaaksi -kenenkään oikkujen takia. -- Minä poikkean kun poikkeankin tänne -tervehtimään arvoisaa enoani. -- Lempo soikoon, pitäisikö minun unohtaa -kunnon heimolaiseni ja ystäväni! -- Gallona parasta viiniänne, eno, ja -pankaa se kiertämään jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! -- Hä! -Eikös ruveta kilistämään yhdessä ja hieman lämmittämään vanhan -ystävyytemme juuria? -- Eikös ruvetakin kilistämään, vai?» - -»Varsin mielelläni, sukulaiseni», vastasi isäntä, joka ilmeisesti -halusi päästä hänestä eroon niin pian kuin mahdollista; »mutta onko -Sinussa miestä maksamaan kaiken tämän kelpo nesteen?» - -Tämä kysymys olisi masentanut monenkin iloisen ryypiskelijän -innostuksen, mutta Lambournen aikomusta ei se kyennyt järkähyttämään. -»Epäilläänkö täällä, jaksanko minä maksaa?» komeili hän ja veti -kourallisen kulta- ja hopearahoja näkyviin; »epäile ennen, eno, -Meksikoa ja Perua -- epäile kuningattaren aarre-aittaa -- Jumala hänen -majesteettiansa varjelkoon! -- Hän on hyvän herrani hyvä valtijatar.» - -»Mainiota, sukulainen», virkkoi isäntä, »minun toimenani on myydä -viiniä kaikille, jotka jaksavat maksaa. -- Hoi, Jussi Juomanlaskija, -tee, mitä virkaasi kuuluu. -- Mutta toivoisinpa osaavani ansaita rahaa -yhtä helposti kuin Sinä, Mikko.» - -»Kuules nyt, eno», vastasi Lambourne, »minä kerron Sinulle pienen -salaisuuden -- näetkös tuossa tuota vanhaa äijänkörriä? Hän on niin -vanha ja kuivettunut lastu, ett'ei piru ikinä heittänyt parempaa -pätsiinsä -- ja kuitenkin, eno, näin meidän kesken puhuen -- hänellä on -koko Potosi tuossa aivokopassaan. -- Lempo soikoon! Hän päästelee -hyppysistään rahanpyöryväisiä nopeammin kuin minä kurkustani -kirouksia.» - -»Minäpä en haluaisi ainuttakaan hänen pyöryväistään pussiini, Mikael», -virkkoi isäntä; »minä tiedän kyllä, mikä leikki siitä alkaa, kun -väärennetään kuningattaren kolikoita.» - -»Sinä olet aasi, eno, niin paljon ikää kuin onkin niskassasi. -- Älä -nyi nuttuni liepeistä, tohtori. Sinä olet aasi Sinäkin kaiken muun -lisäksi -- ja kun te nyt molemmat olette aaseja, ilmoitan minä -puhuneeni vain vertauskuvallisesti.» - -»Oletteko Te hullu?» vaikeroi ukko; »onko Teihin mennyt itse -paholainen? -- emmekö voi jatkaa matkaamme, vetämättä puoleemme -kaikkien ihmisten huomiota?» - -»Jaa että kuinka?» kysyi Lambourne; »Sinä erehdyt nyt kokonaan -- -kukaan ei uskalla katsella Sinua ilman minun lupaani. -- Seitsemän -taivaan nimessä, hyvät herrat, jos joku teistä rohkenee töllistellä -tätä vanhaa ukkoa tässä, kaivan minä silmät hänen päästään tikarillani! --- Kas niin, istu nyt, vanha ystävä, ja ole iloinen -- nämä herrat -tässä ovat tuttujani -- vanhoja tovereitani, eivätkä kavalla ketään.» - -»Eiköhän Sinun olisi parempi siirtyä yksityiseen huoneeseen, -sisarenpoikani?» toimitti Giles Gosling; »Sinä puhut hiukan outoja», -lisäsi hän, »ja täällä on urkkijoita joka taholla.» - -»Minä välitän niistä viisi», vastasi Mikael mahtavana -- »urkkijoita? -pyh! -- Minä olen jalon Leicesterin kreivin palveluksessa. -- Tässä -tulee viini. -- Täytä kaikkien maljat, viinuri! Kunnon kulaus Englannin -kukan, jalon Leicesterin kreivin terveydeksi! Minä sanon, jalon -Leicesterin kreivin terveydeksi! Joka ei siihen maljaan vastaa, on -Sussexin sikoja ja hänen täytyy juoda se polvillaan, tai lohkaisen minä -hänen reisilihansa ja savustan ne liikkiönä!» - -Ei kukaan jättänyt vastaamatta niin kauhein uhkauksin esitettyyn -maljaan; ja Mikael Lambourne, jonka humala ei tietystikään vähentynyt -tästä uudesta kurkun kastelusta, jatkoi samaa hurjaa meteliänsä, -uudistaen tuttavuuttaan niiden vieraiden kanssa, jotka hän ennestään -tunsi ja saaden osakseen kohtelua, missä oli nyt jonkunverran -kunnioitustakin, mutta hyvin paljon pelkoa; sillä suosikkikreivin -halvinkin palvelija, erittäinkin jos hän oli sellainen mies kuin -Lambourne, herätti, ja hyvällä syyllä, molempia tunteita. - -Sillä välin oli ukko, nähtyään oppaansa noin tajuttomassa tilassa, -heittänyt kaiken enemmän riitelemisen hänen kanssaan, istuutunut -huoneen pimeimpään soppeen, tilannut pienen annoksen viiniä, jonka -ääressä hän näytti torkuskelevan, siten vetääkseen puoleensa yleistä -huomiota niin vähän kuin mahdollista ja välttääkseen pienintä -liikahdustakin, joka voisi johdattaa hänen olemassa-olonsa hänen -matkatoverinsa mieleen, tämän siinä sydämellisesti tutustellessa vanhan -ystävänsä Abingdonin Goldthredin kanssa. - -»Älä usko enää minua koskaan, uljas Mikko», pauhasi rihkamakauppias, -»ell'en minä ilostunut yhtä suuresti Sinut nähtyäni kuin minä ilostun -nähdessäni vilauksenkin ostajieni rahoista! -- Nythän Sinä voit -vallan helposti hankkia ystävällesi soveliaan paikan jossakin -naamionäytelmässä tai muussa juhlatouhussa, Mikko; niin, taikka, sehän -nyt on ainakin selvää, Sinä saatat kuiskata korkeasti kunnioitettavan -herra kreivin korvaan, kun se jalo herra sattuu näille main ja -tarvitsee espanjalaista kaularöyhelöä tai muuta sen tapaista -- Sinä -saatat kuiskata hänen korvaansa: 'Täällä asuu muuan vanha ystäväni, -nuori Laurentius Goldthred Abingdonista, hänellä on kovin hyviä -tavaroita, kuten: liinakangasta, silkkiharsoa, hienointa Belgian -palttinaa ja niin poispäin -- niin, ja sitten voit sanoa, että hän on -niin pulska poika päälle kaupan, ett'ei pulskempaa koko Berkshiressä, -ja että kyllä hän toimittaa Hänen Korkeutensa asiat reilusti siinä -missä joku toinenkin kyynäräkepin kantaja; niin, ja sitten voit -sanoa --'» - -»Minä voin sanoa sata sen penteleen valetta lisäksi, mokomakin -kamasaksa», puhkesi Lambourne vastaamaan; »ei suinkaan sitä nyt auta -arkailla paria hyvää sanaa kunnon ystävän lukuun!» - -»Saas tästä, Mikko, juon terveydeksesi kaikesta sydämestäni», sanoi -rihkamakauppias; »Sinähän osaatkin tässä selittää, mikä se nyt on -oikein tosiaan muotina nykymaailman aikaan. -- Tässä oli juuri äsken -muuan tolvana kauppiaakseen, joka kirkui vanhanaikaisia espanjalaisia -varsisukkia gascognelaisia sääryksiä paremmiksi, vaikka sen nyt -sokeakin näkee, kuinka etevästi nuo ranskalaiset vehkeet vaatettavat -säärtä ja polvea, ne kun on koristettu erivärisin nauhoin ja heltuin ja -pumpuloin.» - -»Mainiosti, mainiosti ne sopivatkin», vastasi Lambourne; »ja kuitenkin -on tuo Sinun koipiparkasi, vaikka siihen onkin ripustettu noin paksut -kasat röyhellettyä palttinaa ja harsokangasta, kuin ämmän kehrävarsi, -josta puolet pellavaa on kiskottu langaksi!» - -»Enkö minä sitä jo sanonut!» kiljui rihkamakauppias, jonka matalat -aivot nyt myöskin alkoivat joutua kokonaan tulvan valtaan; »minne se -nyt meni se kauppias-roisto? -- tässähän oli luullakseni ihan äsken -sellainen kauppias, tuota -- Isäntä, minne helvettiin se kamasaksa -joutui?» - -»Sinne, missä kaikkien järkevien ihmisten pitäisi jo oleman tähän -aikaan päivästä, mestari Goldthred», vastasi Giles Gosling; »hän nousi -huoneeseensa, laskee siellä paraillaan tämän päivän myyntiä ja -valmistautuu huomisiin kauppoihin.» - -»Hirttäkää se mies, mokomakin kehno tolvana!» käski Goldthred; -»tekisipä saakeli soikoon kunnon työn se, joka hieman keventäisi hänen -tavaramyttyään, -- tuollainen patikkalurjusten lauma kiertää maat ja -mantereet ja tekee paljasta vahinkoa seudun vakinaisille kauppiaille. -Mutta onpa vielä kelpo poikia Berkshiressä, isäntä -- kyllä se Teidän -reppusaksanne tapaa miehensä Maiden Castlessa, siitä saatte olla -varma!» - -»Jokohan?» vastasi isäntä nauraen; »joka hänet tapaa, tapaa myös -miehensä -- se veitikka ei ole aivan eilisen teeren poikia hänkään.» - -»Eikö ole?» pääsi Goldthredilta. - -»Ei niin olekaan», vahvisti isäntä; »hänhän näyttää, koira vieköön, -yhtä väkevältä kuin sekin kelpo reppuri, joka kerran niin -perinpohjaisesti löylytti Robin Hoodia, kuten vanhassa laulussa -sanotaan: - - »Robin Hoodpa nyt paljasti miekkansa, - Mittansa reppuri vaan; - Ja sai rosvo niin reimasti loikkiinsa, - Ett'ei kestänyt seisaallaan.» - -»Hiiteen se konna, lähettäkää hänet matkaansa», haasteli -rihkamakauppias; »jos hän on sellainen voimanpesä kuin sanotte, niin -eipä taitaisi isosti hyödyttää rehkiminen hänen kanssaan. -- Mutta -kuuleppas, Mikko -- kunnon Mikkoseni -- mitenkä jaksaa se Hollannin -palttina, jonka minulta voitit?» - -»Hyvin, hyvin, kuten näet, mestari Goldthred», vastasi Mikko; »minä -tarjoan Sinulle kulauksen sen kaupan tekijäisiksi. -- Täytä tuoppi, -juomanlaskija.» - -»Etpä Sinä enää, luullakseni, voita palttinapakkoja moisilla vedoilla, -Mikko-ystäväiseni», sanoi kauppias; »sillä se yrmy karhu, Tony Foster, -on haukkunut Sinut pataluhaksi ja vannonut, ett'et Sinä enää koskaan -saa saastuttaa hänen taloansa, koska Sinun sadattelusi muka kykenisivät -pudottamaan katon kristityn ihmisen niskaan.» - -»Puhuuko se sellaisia, se tekopyhä saituri?» karjui Lambourne: -- No -sitten täytyy hänen tulla tänne ottamaan vastaan käskyjäni, juuri tänä -siunattuna iltana, tänne enoni katon alle! Minä veisaan hänelle -semmoisen messun, että hän luulee jo pirun roikkuvan liepeissään kun -kuulee vain minun puhuvan.» - -»Ei, mutta kyllä Sinun ovat jo yläkamarisi aivan ilmitulessa, Mikko!» -epäili kauppias. »Tony Fosterko tottelisi noin vain Sinun vihellystäsi! --- Hohhoi, Mikkoseni, mene nukkumaan -- mene nukkumaan.» - -»Sanonpa Sinulle jotakin, Sinä kaitaposkinen hölmö», vastasi Mikael -Lambourne vimmoissaan, »minä panen vetoon viisikymmentä enkelikolikkoa -myymäläsi viittä ensimäistä laatikkoa vastaan, siitä vale-akkunasta -ylöspäin lukien, ja kaikkea, mitä niissä on, että minä saan Tony -Fosterin tulemaan tähän tupaan, ennen kuin olemme ehtineet kallistaa -kolmet maljat.» - -»Minä en lyö niin korkeata vetoa», sanoi kauppias, jonkun verran -selvinneenä tarjouksesta, joka osoitti Lambournen puolelta melkein -liian yksityiskohtaista hänen myymälänsä salakomerojen tuntemusta, -»minä en käy niin suureen veikkaan», toisti hän; »mutta jos haluat, -panen minä viisi enkelikolikkoa Sinun viittä pyöryväistäsi vastaan -siitä, ett'ei Tony Foster lähde iltarukouksen jälkeen majastaan -rientääkseen oluttupaan, ei Sinun mieliksesi eikä kenenkään muunkaan.» - -»Sovittu!» huusi Lambourne. -- »Kas tässä, eno, pitäkää panoksia ja -pankaa joku nuoremmista tynnyrinnuolijoistanne tai viinuripojistanne -heti paikalla hyppäämään kartanoon, viemään tämä kirje mestari -Fosterille ja sanomaan hänelle, että minä, hänen harras ystävänsä -Mikael Lambourne, pyydän saada puhella hänen kanssaan enoni linnassa -täällä sangen tärkeistä asioista. -- Ota nyt koivet selkääsi, poika, -sillä aurinko laskee kohta, ja se roisto käy nukkumaan lintujen kanssa, -säästääkseen lampaantalia -- hyi saakeli!» - -Lyhyen ajan kuluttua -- mikä käytettiin juomiseen ja räyhäämiseen -- -palasi lähetti ja ilmoitti herra Fosterin tulevan aivan pian. - -»Voitto! Voitto!» kiljaisi Lambourne ja ryntäsi panosten kimppuun. - -»Ei ennen kuin hän tulee, jos suvaitset», esti kauppias. - -»Mitä, lempo soikoon, hänhän on jo kynnyksellä», penäsi Mikael. -- -»Mitä hän sanoi, poika?» - -»Palvelukseksenne, Teidän Korkea-arvoisuutenne», vastasi lähetti, »hän -pilkisteli akkunasta, pyssy kädessä, ja kun minä olin toimittanut -Teidän asianne peljäten ja vavisten, ilmoitti hän happamin naamoin, -että Teidän Ylevyytenne olisi saanut mennä Manalan asuinmajoihin.» - -»Taikka helvettiin, luullakseni», virkkoi Lambourne -- »sinnehän hän -lähettää kaikki, jotka eivät kuulu hänen pyhäinsä yhteyteen.» - -»Aivan niin», vastasi poika, »minä vain käytin tuota toista -lausepartta, koska se oli runollisempi.» - -»Nerokas miehenalku», julisti Mikael; »saas tästä kunnon siemaus -runollisen kurkkusi kostukkeiksi. -- Ja mitä Foster muuta sanoi?» - -»Hän huusi minut takaisin», jatkoi poika, »ja käski minun sanoa, että -jos Teillä oli jotakin hänelle puhumista, piti Teidän mennä hänen -luokseen.» - -»Ja mitä sitten?» tiedusteli Lambourne. - -»Hän luki kirjeen ja näytti noin niinkuin raivostuvan, ja kysyi -minulta, oliko Teidän Korkea-arvoisuutenne juomapäällä -- johon minä -vastasin, että kyllä Te hieman espanjaa puhuitte kuten ainakin mies, -joka on käynyt Kanarian saarilla.» - -»Tiedä huutia, Sinä kolpakkokääpiö, Sinä paisuneen laskun penikka!» -äkäili Lambourne. »Tiedä huutia! -- Mutta mitä sanoi hän sitten?» - -»Hän murisi», vastasi nulikka, »että ell'ei hän tulisi, voisi Teidän -Ylevyytenne toitottaa kaikkien kuuluville sellaista, mikä tulisi pitää -hampaiden takana, ja niin painoi hän vanhan matalan lakin päähänsä, -heitti nukkavierun sinisen viitan hartioilleen ja on, kuten jo sanoin, -oleva täällä tuossa paikassa.» - -»Oli siinä tottakin joukossa, siinä, mitä hän puhui», vastasi Lambourne -ikäänkuin itsekseen haastellen -- »kalloni teki taas minulle vanhan -koirankujeensa -- mutta päin tuuleen vain -- antaa hänen tulla! -- En -minä ole turhan takia niin kauvan kierrellyt maailmanrantaa, -pelätäkseni yhtä Tony Fosteria, olinpa sitten juovuksissa tai selvä. -- -Tuokaa minulle kannu vettä, kastaakseni sillä viinini.» - -Sillä välin kun Lambourne, jonka Fosterin lähestyminen oli nähtävästi -herättänyt tietoisuuteen tilastaan, yritteli valmistua häntä -vastaanottamaan, luikahti Giles Gosling ylös kulkukauppiaan kamariin ja -tapasi tämän kovasti kiihtyneenä mittelemästä huoneen lattiaa. - -»Te poistuitte äkkiä seurasta», sanoi isäntä vieraalleen. - -»Olipa aikakin, koska paholainen yhtyi kumppaniksenne», vastasi -kauppias. - -»Ei ole erin kohteliasta käyttää moista nimitystä sisarenpojastani», -sanoi Gosling, »eikä minun sopisi oikeastaan siihen enää vastatakaan, -ja kuitenkin voi Mikkoa jollakin tavoin pitää saatanan seuralaisena.» - -»Pyh -- minä en puhu nyt siitä suurisuisesta tappelupukarista», virkkoi -kauppias, »vaan siitä toisesta, joka, mikäli minä tiedän -- Mutta koska -lähtevät he? tai miksi he tulivat?» - -»Koira soikoon, niihin kysymyksiin en minä osaa vastata mitään», -selitti isäntä. »Mutta katsokaas, herra, Te toitte minulle tunnusmerkin -arvoisalta herra Tressilianilta -- kaunis kivi siinä onkin.» Hän otti -sormuksen esille, katseli sitä hetkisen ja vakuutti sitä takaisin -kukkaroonsa sovittaessaan, että se oli liian kallisarvoinen korvaus -siitä vähästä, mitä hän saattoi tehdä arvoisan lahjoittajan hyväksi. -Hän oli, jatkoi hän, julkisen majatalon isäntä, eikä hänen oikein -sopinut urkkia muiden ihmisten asioita; kuten hän oli jo aikaisemmin -ilmoittanut, ei hän ollut saanut tietoonsa muuta kuin että se nainen -oli yhä Cumnorin linnassa mitä tarkimmin vartioituna ja että hän niiden -mielestä, jotka olivat sattuneet hänet vilahdukselta näkemään, tuntui -ajatuksiinsa vaipuneelta ja tyytymättömältä yksinäisyyteensä. »Mutta -nyt», esitteli hän, »tarjoutuu sopivin tilaisuus, mitä on pitkään -aikaan sattunut, jos Te tahdotte tyydyttää herranne uteliaisuutta. Tony -Foster on tulossa tänne, ja Mikael Lambournen tarvitsee saada vain -hieman hajua uusista viinipulloista, niin ei kuningattarenkaan käsky -saisi häntä hievahtamaankaan pöydän takaa. Niin että he pysyvät siinä -ainakin tunnin tai niille paikoin. -- Nyt tulee Teidän vain heittää -reppu selkäänne, sillä se on Teidän paras tekosyynne, ja ehkäpä Te -voitte taivuttaa vanhan palvelijan, isännän varmasti ollessa poissa, -päästämään Teidät hieromaan kauppaa sen rouvan kanssa, ja niin saatte -Te ehkä tietää hänen tilastaan ja oloistaan enemmän kuin mitä minä tai -kuka muu tahansa voisimme Teille kertoa.» - -»Totta -- aivan totta», vastasi Wayland, sillä hän se oli; »erinomainen -suunnitelma, vaikka nähdäkseni hieman vaarallinen -- sillä mitäpä, jos -Foster palaisi?» - -»Hyvin mahdollinen tapahtuma tosiaankin», myönsi isäntä. - -»Taikka mitäpä», jatkoi Wayland, »jos se nainen antaisi minulle kylmät -kiitokset ponnistuksistani?» - -»Sekin on otaksuttavissa», myönsi Giles Gosling jälleen. »Minua muutoin -ihmetyttää, että herra Tressilian pitää semmoista huolta naisesta, joka -ei hänestä lainkaan välitä.» - -»Molemmissa tapauksissa käy minun huonosti», jatkoi Wayland; »eikä -minua siis Teidän neuvonne, kokonaisuudessaan katsottuna, niin -erinomaisesti miellytäkään.» - -»Mutta älkäähän nyt sekoittako minua juttuun, kunnon palvelija», -vastasi isäntä; »tämähän on herranne asia, eikä minun; Te itse -parhaiten tiedätte vaaran, johon antaudutte, tai kuinka rohkeasti Te -sitä uhmaatte. Mutta mihin ette itse uskalla ryhtyä, siihen ette voi -odottaa muidenkaan käyvän.» - -»Seis! seis!» huusi Wayland; »sanokaa minulle vain yksi seikka -- -meneekö se vanha mieskin Cumnoriin?» - -»Varmasti, niin ainakin luulen», vastasi isäntä; »sillä heidän -palvelijansa sanoi, että hänen piti viedä heidän tavaransa sinne, mutta -oluthaarikka vaikuttikin häneen yhtä voimakkaasti kuin viinipullo -Mikaeliin.» - -»Riittää», virkkoi Wayland päättävästi. -- »Minä tahdon sotkea sen -vanhan konnan juonet -- kauhea pelästys, joka valtasi minut hänen -inhoittavan naamansa nähdessäni, alkaa helpoittaa ja vihani päästä -voitolle. Auttakaahan reppua selkääni, hyvä isäntä. -- Pidä nyt varasi, -vanha Albumazar -- kohtaloosi on ilmestynyt pahansuopa vaikutus, ja se -uhkaa Ison Karhun tähtisikermästä.» - -Näin puhein heitti hän taakan selkäänsä, poistui »Mustasta Karhusta» -takatietä isännän johtamana ja valitsi yksinäisimmän polun Cumnorin -kartanoon kulkeakseen. - - - - -II Luku. - - - _Nuori paimen_. Noilla tuppisaksoilla - on enemmän kalua kuin voit luulla, sisko. - - _Talvinen Tarina_. - -Koettaessaan kaikin puolin noudattaa kreivin yhä uudistettuja käskyjä -mitä suurimman salaperäisyyden säilyttämisestä ja erittäinkin omia -juroja ja saiturimaisia tapojaan, halusi Anton Foster taloutensa -hoidossa mieluummin päästä yleiseltä huomiolta rauhaan kuin torjua -tungettelevaa uteliaisuutta. Niinpä hän, käyttämättä lukuisaa -miesjoukkoa vartioimaan hänelle uskottua aarretta ja puolustamaan -taloa, tahtoi huomiota välttääkseen vähentää väkeänsä niin paljon kuin -mahdollista, niin että ell'ei linnassa sattunut olemaan kreivin tai -Varneyn seuralaisia, vanha ukko ja kaksi ijäkästä eukkoa, joiden oli -määrä siivota kreivittären huoneita, muodostivat talon koko -palvelijakunnan. - -Toinen näistä akoista avasi oven Waylandin kolkutuksesta ja vastasi -hänen pyyntöönsä päästä näyttämään tavaroitaan talon arvoisille -naisille, ankaralla, omituisen murteellisella haukkumasanojen tulvalla. - -Kauppias älysi vaimentaa hänen rääkyntäänsä sujahuttamalla hopearahan -hänen kouraansa ja lupailemalla hieman kangasta myssyyn, jos talon -rouva vain ostaisi hänen tavaroitaan. - -»Suur kiitost, paljon kiitoksia, min onki jo ihlan rikki. -- Men ny -reppunes tonne rekuoliin. -- Siel se justiin käveliekin.» Akka vei siis -kauppiaan puutarhaan ja sanoi, osoittaen erästä vanhaa, rappeutunutta -huvihuonetta: »Tuol se on ny -- tuol noi -- kyl se ostaa, kyl vaa, se -pitie niin kovast koreist kankaist.» - -»Hän jättää minut selviytymään täältä omin apuineni», ajatteli Wayland, -kuullessaan ämmän sulkevan puutarhanportin mennessään. »Eivät ne nyt -sentään minua hakanne, eivät ainakaan uskaltane murhata niin pienestä -rikoksesta ja näin varhaisella hämäränhetkellä. Hiisi vieköön, minä -astun eteenpäin -- urhoollinen sotapäällikkö ei ajattele ennen pakoa, -ennen kuin hänet on lyöty. Näenpä kaksi naista vanhassa huvimajassa -tuolla -- mutta miten lähestyä heitä? -- Seis -- Will Shakespeare -olkoon auttajani hädässä. Minä esitän niille hieman Autolycusta.» Ja -hän lauloi lujalla äänellä ja asiaankuuluvalla rohkeudella seuraavan -suositun näytelmäpätkän: -- - - »Liinaa lumivalkoista, - Sysimustaa harsoa, - Hienon hienoja hansikoita, - Koko- ja puolinaamioita. - -»Minkä oudon ilmestyksen onkaan onni meille tänään lähettänyt, Janet?» -kysyi rouva. - -»Yhden noita turhamaisten tavarain kaupitsijoita, joita reppureiksi -sanotaan», vastasi Janet totisissaan, »ja jotka myyvät lyhyttavaroitaan -vielä lyhyemmällä mitalla. -- Ihme, että Dorcas-mummo päästi hänet -sisään.» - -»Sepä nyt sattui sopivaan aikaan, tyttö», sanoi kreivitär; »me vietämme -raskasta elämää täällä, ja tämä saattaa lyhentää ikävän hetken.» - -»Niin, armollinen rouva», vastasi Janet; »mutta isäni?» - -»Hän ei ole minun isäni, Janet, eikä toivoakseni herranikaan», virkkoi -kreivitär. -- »Minä käsken, kutsu se mies tänne -- minä tarvitsen yhtä -ja toista.» - -»Niin», vastasi Janet, »Teidän Korkeutenne tarvitsee vain viitata, ja -heti ensi lähetyksessä toimitetaan Teille kaikki, mitä Englanti suinkin -voi tarjota. -- Mutta sittenkin voi tästä syntyä onnettomuutta. -- Minä -pyydän, rakas rouva, käskekää minun lähettää tuo mies tiehensä!» - -»Minä käsken Sinua lähettämään hänet tänne», vastasi kreivitär; -- »tai -odotahan, Sinä vapiseva hölmöläinen, minä kutsun hänet itse ja pelastan -Sinut siten nuhteista.» - -»Ah! minun päiviäni, rakas rouva, jos siinä olisi kaikki», sanoi Janet -murheellisena, rouvan huutaessa kulkukauppiaalle: »Tule tänne vain, -kunnon mies -- avaa reppusi -- jos Sinulla on oivallisia tavaroita, -niin on hyvä onni lähettänyt Sinut tänne minun mielikseni ja Sinun -hyödyksesi.» - -»Mitä suvaitsee Teidän Armonne tarvita?» kysyi Wayland, päästellen -reppuaan ja levitellen sen sisältöä niin näppärästi kuin olisi hän koko -ikänsä harjoittanut kulkukauppiaan ammattia. Hän olikin joskus -tilapäisesti sitäkin työtä tehnyt monivaiheisen elämänsä aikana, ja hän -osasikin nyt kehua tavaroitaan kaikella reppurin kielevyydellä ja panna -niille taitavasti hintaa. - -»Mitäkö minä suvaitsen tarvita?» virkkoi rouva, »no, kun ottaa -huomioon, ett'en minä kuuteen pitkään kuukauteen ole ostanut -kyynärääkään pellavakangasta enkä Belgian palttinaa enkä edes -pienintäkään koristetta omiksi tarpeikseni ja oman valintani mukaan, -niin soveliaampi kysymys olisi: Mitä on Sinulla myytävänä? Panehan -syrjään tuo palttinaröyhelö ja nuo hihat -- ja nuo käärylät mustalla -harsokankaalla levitettyä kultakankaista reunusnauhaa -- ja tuo lyhyt, -kirsikanvärisestä hienosta kankaasta tehty viitta, jossa on niin -kauniit kultaiset napit ja punoksetkin -- Eikö se olekin ylen soma, -Janet?» - -»Armollinen rouva», vastasi Janet, »jos Te kysytte minun halpaa -arvosteluani, niin on se minun mielestäni aivan liian räikeä -aistikkaaseen pukuun.» - -»Mäkeen arvostelusi, ell'ei se muutu kirkkaammaksi, tyttö», sanoi -kreivitär; »Sinä saat pitää sitä itse rangaistukseksi; ja minä olen -varma siitä, että nuo kultaiset napit, ne kun ovat verrattain jykeviä, -tyynnyttävät isäsi ja saavat hänet sietämään tuota kirsikanpunaista -kangastakin. Mutta katso, ett'ei hän sieppaa niitä pois, Janet, ja vie -niitä pitämään seuraa raha-arkkuunsa vangitsemilleen enkeleille.» - -»Pyydän Teidän Armoanne säästämään isäraukkaani!» vastasi Janet. - -»Eipä suinkaan! Miksi pitäisi muka säästää häntä, joka on jo -luonnostaan niin säästäväinen?» pilaili kreivitär. -- »Mutta -palatkaamme kauppoihimme. -- Tämä päähine minulle, ja tuo hopeainen, -helmikoristeinen hiusneula; -- ja ota tästä, Janet, nämä kaksi -punaisenruskeata hametta Dorcasille ja Alisonille, jott'ei niiden -eukkoparkojen tule kylmä lähestyvänä talvena. -- Ja kuule, eikö Sinulla -ole haju-aineita tai tuoksupusseja tai kauniita, uusimuotisia -hajupulloja?» - -»Jos minä olisin kulkukauppias oikein tosissani, pianpa minusta -vääntyisi aika pomo», ajatteli Wayland, yrittäessään parhaan kykynsä -mukaan vastata kysymyksiin, joita kreivitär heitteli hänelle tuhka -tiheään malttamattomuudella nuoren naisen, joka ei pitkään aikaan ole -saanut toimittaa niin mieluista tehtävää. »Mutta miten saada hänet edes -hetkiseksi ajattelemaan vakavampia asioita?» Esitellessään parhaita -hajuaineitaan koetti Wayland yht'äkkiä kiinnittää hänen huomiotaan -ilmoittamalla näiden tavarain hinnan kohonneen melkein puolella sen -jälkeen kun Leicesterin kreivi oli alkanut komeat varustelunsa -ruhtinaallisessa Kenilworth-linnassaan, missä hän aikoo kestitä -kuningatarta ja koko hovia. - -»Haa!» huudahti kreivitär; »huhu puhui siis totta, Janet.» - -»Silkkaa totta, armollinen rouva», vastasi Wayland; »ja minua -ihmetyttää, ett'ei Teidän Armonne ole siitä tarkemmin kuullut. -Kesäretkellä juhlii jalo kreivi Englannin kuningatarta linnassaan -kokonaisen viikon; ja niitä on paljon, jotka väittävät, että Englanti -on saava kuninkaan ja Englannin Elisabet -- Jumala häntä varjelkoon! -- -puolison, ennen kuin retki on lopussa.» - -»Sen ne konnat valehtelevat!» kiljaisi kreivitär kiihkoissaan. - -»Jumalan tähden, armollinen rouva, tyyntykää», pyyteli Janet pelosta -vavisten; »kuka nyt välittäisi reppurin uutisista!» - -»Olet oikeassa, Janet!» myönsi kreivitär; »nuhtelit minua syystä. -Moiset huhut, jotka tahraavat Englannin kuuluisimman ja jaloimman -kreivin mainetta, voivatkin saada luottamusta vain alhaisten, -halpamaisten, kunnottomien ihmisten keskuudessa!» - -»Tulkoon tuhoni, armollinen rouva», virkkoi seppä Wayland, havaitessaan -kreivittären suuttumuksen suuntautuvan häneen, »jos olen tehnyt mitään, -joka ansaitsisi tämän ankaran kiivastuksen! -- Minä kerroin vain, mitä -niin monet puhuvat.» - -Sillä välin oli jo kreivitär ennättänyt tyyntyä, ja hän koetti nyt, -Janetin tuskallisten merkkien pelästyttämänä, poistaa kaikki -kiihtymyksensä jäljetkin. »Minua vain kiusoitti, kunnon mies», sanoi -hän, »kun kuulin, että kuningattaremme muka luopuisi neitseellisestä -säädystään, joka on niin kallis hänen kansalleen -- älä ajattele sitä -sen enempää.» Ja ikäänkuin tahtoen muuttaa puheenaihetta, lisäsi hän: -»Ja mitä ainetta se on tuo, jota niin huolellisesti säilytetään -hopearasiassa?» tarkastellessaan laatikon sisältöä, jossa oli erilaisia -rohtoja ja haju-aineita eri osastoissa. - -»Se on lääkettä tautia vastaan, jota ei toivoakseni Teidän Armonne -tarvitse sanoa koskaan potevansa. Jos sitä nauttii pienen turkinpavun -suuruisen määrän päivittäin yhden viikon ajan, vahvistaa se sydäntä -tuota raskasmielisyyttä ja alakuloisuutta vastaan, joka syntyy -yksinäisyydestä, suruista, pettyneestä rakkaudesta, murtuneista -toiveista --» - -»Oletko Sinä hullu, ystäväiseni?» kysyi kreivitär terävästi; »tai -luuletko Sinä, että vaikka minä ostinkin hyväntahtoisuudessani noita -Sinun romutavaroitasi suhteettomista hinnoista, Sinä nyt saat uskotella -minulle mitä hölynpölyä tahansa? -- Kuka ikinä kuuli sydämen sairautta -parannetun ruumiiseen otetuilla lääkkeillä?» - -»Armollisella luvallanne, hyvä rouva», virkkoi Wayland, »minä olen -rehellinen mies ja minä myin tavarani rehelliseen hintaan. -- Enkä minä -tämän jalon lääkkeen ominaisuuksista puhuessani suinkaan kehoittanut -Teitä sitä ostamaan. Miksi olisin siis valehdellut? Minä en sano, että -se voi parantaa syvälle juurtuneita sielun kärsimyksiä, siinä voivat -auttaa vain Jumala ja aika; mutta minä sanon, että tämä elähyttävä -lääke poistaa pahoja höyryjä, jotka syntyvät ruumiissa mielen -hautomasta alakuloisuudesta. Useata ihmistä olen minä sillä jo -auttanut, sekä hovissa että muualla, ja nyt aivan hiljattain paransin -minä sen avulla erään herra Edmund Tressilianin, kunnianarvoisan -cornwallilaisen aatelismiehen, joka oli hyljätyn lemmen takia, niin -kerrottiin, joutunut niin raskaalle mielelle, että hänen ystävänsä -pelkäsivät hänen henkeään.» - -Hän vaikeni; kreivitärkin pysyi hiljaa hetkisen aikaa ja kysyi sitten -äänellä, jonka sävyä hän turhaan koetti pinnistää lujaksi ja -välinpitämättömäksi: - -»Ja onko aatelismies, josta puhuit, nyt täydelleen toipunut?» - -»Kutakuinkin, armollinen rouva», vastasi Wayland; »hän ei ainakaan -kärsi enää ruumiillisia tuskia.» - -»Minä ostan hiukan tuota lääkettä, Janet», sanoi kreivitär. -»Minutkin valtaa joskus tuollainen ajatuksen ja järjen samentava -raskasmielisyys.» - -»Älkää sitä tehkö, armollinen rouva», neuvoi Janet; »kuka takaa, että -tämä mies myy ainetta, joka ei ole terveydelle vahingollista?» - -»Minä todistan itse rehellisyyteni», vastasi Wayland ja nieli jonkun -verran lääkettä heidän nähtensä. Kreivitär osti sitten loput, sillä -Janetin vastustelut saivat hänet vain sitä itsepäisemmin pysymään -aiheessaan. Sitten otti hän heti paikalla ensimäisen annoksen ja väitti -tuntevansa sydämensä keventyneen ja elinvoimansa lisääntyneen -- -seuraus, joka kaiken todennäköisyyden mukaan johtui vain hänen omasta -mielikuvituksestaan. Kreivitär kasasi sitten kaikki ostoksensa yhteen -läjään, heitti kukkaronsa Janetille ja kehoitti häntä laskemaan summan -ja maksamaan kauppiaan saatavat; minkä jälkeen hän, ikäänkuin -kyllästyneenä huviin, jota hänelle oli ensimmältä tuottanut -keskustelunsa Waylandin kanssa, toivotti hänelle hyvää iltaa ja asteli -huolettomasti kartanoon, siten ryöstäen Waylandilta kaiken tilaisuuden -päästä puhumaan hänen kanssaan kahden kesken. Seppä kiiruhtikin sen -tähden selvittämään asioita edes Janetin kanssa. - -»Tyttö», sanoi hän, »kasvoistasi päättäen pidät Sinä hartaasti -emännästäsi. Hän kaipaakin kipeästi uskollista palvelusta.» - -»Ja hyvin hän ansaitseekin uskollisen palvelukseni», vastasi Janet; -»mutta entä sitten?» - -»Tyttö, minä en ole lainkaan se, miltä näytän», virkkoi kulkukauppias, -äänensä alentaen. - -»Sitä vähemmän otaksuttavaa on, että Te olisitte kunniallinen mies», -iski Janet. - -»Sitä enemmän otaksuttavaa», vastasi Wayland, »koska en ole reppuri.» - -»Lähtekää siis heti paikalla täältä, tai minä huudan apua», koveni -Janet; »isänikin on kai jo tullut kotiin.» - -»Maltahan nyt, tyttö», sanoi Wayland; »muutoin joudut tekemään -sellaista, mitä saisit myöhemmin katua. Minä olen emäntäsi ystäviä; hän -tarvitsee niitä enemmän; älä siis syökse turmioon niitä harvoja, joita -hänellä on.» - -»Mistä minä ne tunnen?» kysyi Janet. - -»Katso minua kasvoihin», vastasi seppä Wayland, »ja sano, etkö saata -lukea rehellisyyttä piirteistäni.» - -Ja tosiaankin, vaikk'ei hän ollut suinkaan kaunis, oli hänen -kasvoillaan kuitenkin se kekseliään hengen ja nopean ajatuskyvyn -terävä, voimakas ilme, joka yhtyneenä eloisiin, kirkkaihin -silmiin, hyvinmuodostuneeseen suuhun ja älykkääseen hymyyn -usein luo miellyttäväisyyttä ja viehätystä itsessään rumiin ja -epäsäännöllisiinkin piirteihin. Janet tarkasteli häntä uskonlahkonsa -ovelalla suoruudella ja sanoi: »Huolimatta kehutusta rehellisyydestäsi, -ystäväiseni, ja vaikk'en minä olekaan tottunut lukemaan enkä -arvostelemaan sellaisia kirjoja kuin Sinä panet minut tutkimaan, niin -luulen kasvoissasi näkeväni jonkun verran reppuria -- ja jonkunverran -rosvoa.» - -»Ehkäpä vähässä määrässä sitäkin», vastasi seppä Wayland nauraen. -»Mutta tänä iltana tai huomenna tulee tänne isäsi kanssa muuan vanha -ukko, jolla on kissan hiipivä astunta, rotan kavala, salavihainen -katse, lintukoiran nöyristelevä oveluus, verikoiran varma ote -- häntä -varo, niin itsesi kuin emäntäsi takia. Katsos, kaunis Janet: hän -kuljettaa kyykäärmeen myrkkyä kyyhkysen teeskennellyn viattomuuden -verhossa. Mitä tuhoa hän nyt teille suunnittelee, sitä en voi varmaan -sanoa, mutta kuolema ja turmio ovat aina ennen hänen askeleitaan -seuranneet. -- Älä puhu tästä mitään emännällesi -- taitoni saa minut -uskomaan, että hänen nykyisessä tilassaan voi pahan pelko olla yhtä -vaarallinen kuin sen vaikutus. -- Mutta katso, että hän ottaa sitä -minun ainettani, sillä» -- (hän alensi äänensä ja lausui hiljaa, mutta -painokkaasti tytön korvaan) -- »se on vastamyrkkyä -- kuule, nyt he -tulevat puutarhaan!» - -Meluavan iloilun ja äänekkään puhelun hälinä läheni tosiaankin -puutarhan porttia, ja sen säikäyttämänä loikkasi seppä Wayland tiheään -pensaikkoon, Janetin peräytyessä huvimajaan, jott'ei häntä huomattaisi -ja jotta hän samalla voisi salata, ainakin ensihädässä, luullulta -kulkukauppiaalta ostetut tavarat, jotka vielä viruivat hujan hajan -kesähuoneen lattialla. - -Janetilla ei ollut kuitenkaan mitään syytä pelkoon. Hänen isänsä -ja tämän vanha palvelija, Leicesterin kreivin palvelija ja -tähtienselittäjä tulivat puutarhaan suurella melulla ja pauhulla, -koettaen äärimmäisellä vaivalla tyynnytellä Lambournea, jonka aivot -väkineste oli nyt sytyttänyt kokonaan tuleen ja joka oli niitä -onnettomia ihmisiä, mitkä, kun he kerran ovat joutuneet viinin -lumoihin, eivät muiden juoppojen tavoin vaivu uneen, vaan pysyvät -osittain humalansa vallassa useita tunteja, kunnes he lopulta yhä -uudistuvien kulausten vaikutuksesta päätyvät jonkunlaiseen tiedottoman -hulluuden tilaan. Monien tämänlaisten päihtyneiden tavoin ei -Lambournekaan ollut menettänyt liikunto- eikä puhekykyjään, vaan puhui -päinvastoin tavattoman pontevasti ja laveasti ja huusi kuuluville -kaikkea sellaista, minkä hän muutoin olisi pitänyt visusti salassa. - -»Kuinka!» toitotti Mikael äänensä koko voimalla, »eikö minulle muka -anneta tervetuliaisia -- ei kunnon ryyppyä, vaikka minä olen tuonut -onnen ja rikkauden Sinun vanhaan, ränsistyneeseen koirankoppiisi erään -perkeleen liittolaisen hahmossa, joka osaa muuttaa liuskakiven palasia -selviksi Espanjan kultakolikoiksi? -- Kas niin, Sinä Tony Tulenpistäjä, -Sinä paavilainen, puritani, tekopyhä, saituri, konna, paholainen, -kaikkien ihmiskunnan syntien lihaksitulemus, kumarra syvään ja tervehdi -häntä, joka tuo taloosi jumaloimasi mammonan!» - -»Taivaan nimessä», sanoi Foster, »puhu hiljempää -- tule pois taloon -- -saat viiniä ja mitä tahansa haluat.» - -»Ei, Sinä vanha maanmuna, minä tahdon juoda sen tässä», jyristi -humaltunut tappelupukari. -- »Tässä näin, _al fresco_, kuten -italialainen sanoo. -- Ei, ei, minä en halua juoda yhdessä tuon -myrkkyjä sekoittelevan paholaisen kanssa samassa huoneessa enkä -tukehtua arsenikin ja elohopean höyryihin; se konnamainen Varney opetti -minut sitä karttamaan.» - -»Tuokaa nyt sille viiniä, kaikkien paholaisten nimessä!» tuskitteli -kullantekijä. - -»Ahaa! ja Sinä kai höystäisit sen hyvin mielelläsi, Sinä vanha -rehellisyyden perikuva, etkös höystäisikin? Pianpa kuohuisi -aivokopassani vihtrilliä ja aivastusjuurta ja rikkihappoa ja sievettä -ja kahtakymmentä muuta helvetinainetta niinkuin noidan kattilassa pirua -manattaessa. Ojennappas pullo minulle omakätisesti, vanha Tony -Tulenpistäjä -- ja se saakin olla kylmää -- minä en halua juoda muinoin -poltettujen piispojen roviolla lämmitettyä viiniä. -- Tai odotahan, -tulkoon vain Leicesterista kuningas, jos hän tahtoo -- hyvä -- ja -Varneystä, siitä Varney-konnasta, suurvisiiri -- mainiota, mainiota! -- -ja mitä minusta sitten tulisi? -- no, keisari -- keisari Lambourne! -- -Minä tahdon nähdä sen niiden suloisen kaunottaren, jonka ne ovat -teljenneet tänne salanautinnokseen. -- Hänen pitää juuri tänä jumalan -iltana täyttämän viinimaljani ja pistämän yömyssyn päähäni. Mitä tekee -mies kahdella eukolla, vaikka hän olisikin sitten kreivi kaksinkymmenin -kerroin? -- vastaa tähän, Tony-poikaseni, Sinä vanha kirottu tekopyhä -koira, jonka nimen Jumala pyyhki pois elämän kirjasta, mutta jota -kiusaa se alituinen toivo, että kyllä se sinne vielä takaisinkin -otetaan. -- Sinä vanha piispanpolttaja, Sinä Jumalaa pilkkaava -uskonkiihkoilija, vastaappas siihen!» - -»Minä työnnän tikarini sen sisään varteen asti», murisi Foster -matalalla, raivosta värisevällä äänellä. - -»Taivaan nimessä, ei väkivaltaa!» hätäili tähtienselittäjä. »Tässä on -meneteltävä sievemmällä tavalla. -- Kas tässä, kunnon Lambourne, -haluatko tyhjentää kanssani maljan jalon Leicesterin kreivin ja herra -Rikhard Varneyn terveydeksi?» - -»Haluan kun haluankin, oma Albumazarini. -- Haluan kun haluankin, Sinä -rehellinen rotanmyrkyn myyjä, -- tahtoisinpa suudella Sinua, Sinä -kunniallinen _Lex Julian_ rikkoja (kuten ennen Leydenissä -sanottiin), ell'et Sinä haisisi niin kirotusti tulikivelle ja muille -saatanan apteekkitavaroille. -- Saas tästä, valmis on -- Varneyn ja -Leicesterin malja! -- kahden jalosti kohoavan hengen -- kahden -salajuonisen, syvälle sukeltavan, korkealle lentävän, sydämettömän, -kunnianhimoisen roiston malja! -- Hyvä, minä en sano enempää, mutta -minä aijon hioa tikariani sen ihmisen rintaluihin, joka ei siihen -maljaan vastaa! Ja niin, hyvät herrat --» - -Näin puhuen tyhjensi Lambourne tähtienselittäjän ojentaman maljan, -jossa ei ollutkaan viiniä, vaan puhdasta väkiviinaa. Hän yritti -puolinaista kirousta, pudotti tyhjän maljan hyppysistään, nosti kätensä -miekan ponteen, mutta ei jaksanut vetää sitä tupesta, horjui ja kaatui -vihdoin tajuttomaksi, liikkumattomaksi palvelijan syliin; tämä laahasi -hänet huoneeseen ja toimitti vuoteelle. - -Yleisen hämmingin vallitessa pääsi Janet huomaamatta emäntänsä -huoneeseen, vavisten kuin haavan lehti, ja päätti pitää kreivittäreltä -salassa sen kauhistavan epäluulon, joka ei voinut olla heräämättä hänen -mielessään päihtyneen Lambournen kaameiden puheiden vaikutuksesta. -Hänen pelkonsa, vaikka se ei voinutkaan vielä pukeutua mihinkään -määrättyyn muotoon, kulki kuitenkin yhtä rintaa kulkukauppiaan -varoituksen kanssa; ja hän kehoitti hartaasti emäntäänsä noudattamaan -päätöstään reppurin suositteleman lääkkeen nauttimisesta, josta hän -ehkä muutoin olisi häntä kieltänyt. - -Eivätkä Lambournen viittailut olleet jääneet kuulumatta -Waylandiltakaan, joka osasi niitä paljoa paremmin tulkita. Hän tunsi -syvää sääliä, nähdessään niin suloisen olennon kuin kreivittären, jonka -hän oli ensi kerran tavannut kotoisen onnen helmassa, sellaisen -roistojoukon juonittelujen esineenä. Ja hänen raivonsa saavutti -äärimmäisen rajansa, kun hän kuuli vanhan mestarinsa äänen, miehen, -jota kohtaan hän tunsi yhtä syvää vihaa kuin pelkoakin. Hän oli myös -hieman ylpeä omasta taidostaan ja keinoistaan, ja niin vaarallinen kuin -tehtävä olikin, teki hän vielä samana yönä päätöksen tunkeutua -salaisuuden perille ja jos suinkin mahdollista, auttaa sitä onnetonta -naista. Muutamista Lambournen sadattelujen sekaan pujahtaneista -sanoista sai Wayland nyt ensi kerran aihetta epäillä, ett'ei Varney -ollutkaan ehkä toiminut kokonaan omaan laskuunsa tavoitellessaan tämän -ihanan olennon rakkautta ja sen myös saavuttaessaan. Huhu tiesi kertoa -tämän innokkaan palvelijan jo ennenkin avustaneen herraansa -lemmenseikkailuissa; ja niin alkoi Wayland uumoilla, että kenties -Leicester näyttelikin pää-osaa koko tässä jutussa. Tytön ja kreivin -avioliittoa hän ei voinut aavistaakaan, mutta jo tilapäisenkin -lemmenkujeilun paljastaminen naisen kanssa, joka oli neiti Amy -Robsartin säätyä ja arvoa, oli mitä tärkein salaisuus, josta riippui -tämän suosikin valta Elisabetin suhteen. »Vaikka Leicester itse -epäröikin ryhtyä tukahuttamaan sellaista huhua mitä ankarimmin -keinoin», ajatteli hän, »niin oli hänellä ympärillään miehiä, jotka -tekisivät hänelle sen palveluksen ilman hänen suostumustaankin. Jos -minä tähän asiaan sekaannun, niin täytyy sen tapahtua tavalla, jota -vanha mestarinikin käyttää saatanan mannaansa valmistaessaan: luja -naamari kasvoilla. Siksipä aijonkin lähteä huomenna Giles Goslingin -luota ja muutella olopaikkaani ja kulkusuuntaani yhtä usein kuin -vainottu kettu. Mutta haluaisinpa sentään nähdä sen pikku -puritanittaren vielä kerran. Hän näytti melkein liian somalta ja -viisaalta polveutuakseen sellaisesta konnasta kuin Anton -Tulenpistäjästä.» - -Giles Gosling oli Waylandin lähdöstä pikemmin mielissään kuin -suruissaan. Kunnon ravintoloitsija piti niin vaarallisena Leicesterin -kreivin suosikin suunnitelmien vastustamista, että hänen hyvä sydämensä -tuskin jaksoi kannattaa hänen hyviä aikomuksiaan ja että hänestä oli -erinomaisen mieleistä, jos hän saattoi toivoa koko avustamistoimen -taakan putoavan hänen hartioiltaan; mutta kuitenkin vakuutti hän yhä -alttiisti ja ilomielin suorittavansa tarpeen vaatiessa herra -Tressilianille tai hänen lähetilleen kaikkia sellaisia palveluksia, -jotka suinkin sopivat hänen ravintoloitsijanammatilleen. - - - - -III Luku. - - - Huima kunnianhimo, joka hyppyyn - yrittää, mutta ylenniskoin suistuu. - - _Macbeth_. - -Kenilworthin lähestyvien juhlallisuuksien komeus oli nyt yleisenä -puheenaiheena koko Englannissa; ja läheltä ja kaukaa haalittiin sinne -kaikkea, mikä saattoi kohottaa Elisabetille hänen mahtavimman -suosikkinsa linnassa valmisteltavan vastaanoton loistoa ja -uljuutta. Sillä välin näytti Leicester päivä päivältä nousevan -yhä korkeammalle kuningattaren suosiossa. Hän oli herkeämättä -Elisabetin rinnalla neuvoskunnassa, ja halukkaasti kuunneltiin häntä -hovihuvittelujen hetkinä -- hän sai osakseen tuttavallisuutta lähenevää -hyväntahtoisuutta -- häneen katsoivat kaikki, joilla oli hovissa -jotakin toivomista -- häntä mielistelivät ulkomaalaiset lähettiläät, -mitä mairittelevimmin vakuuttaen hallitsijainsa suurta kunnioitusta -häntä kohtaan -- hän näytti olevan tuon ylvään Elisabetin Alter Ego, ja -kuningattaren otaksuttiin nyt yleisesti odottavan vain aikaa ja -tilaisuutta kohottaakseen hänet avioliiton kautta hallitsijavaltansa -osallisuuteen. - -Sellaisen menestyksen ylenpalttisuuden keskellä oli tämä onnen ja -kuningattaren suosion lemmikki ehkä onnettomin mies koko valtakunnassa, -joka näytti noudattavan hänen pienempiäkin viittauksiaan. Keijukaisten -kuninkaan tavoin oli hän ylempänä ystäviään ja liittolaisiaan ja näki -paljon sellaista, mitä nämä eivät nähneet. Hän tunsi tarkoin -valtijattarensa luonteen; juuri tämä syvällinen ja perinpohjainen -kuningattaren oikkujen, samoin kuin hänen jalojen ominaisuuksiensakin -tuntemus, yhtyneenä suuriin älyn lahjoihin ja täydellisen -hienostuneeseen ulkonaiseen esiintymiseen oli kohottanut hänet niin -korkealle Elisabetin suosiossa; mutta juuri tämä samainen tuntemus sai -hänet joka silmänräpäys pelkäämään äkkinäistä, musertavaa vihastumusta. -Leicester oli samanlaisessa asemassa kuin merimies, jolle kartta -osoittaa kyllä kaikki väylän yksityiskohdatkin, mutta joka samalla -näkee siinä niin paljon matalikkoja, särkkiä ja kalliokareja, että -hänen tuskallisesti tähystävä silmänsä ei voita muuta niiden -tarkastelemisesta kuin sen vakaumuksen, että hänen pelastuksensa on -luettava melkein täydelliseksi ihmeeksi. - -Kuningattaren luonteessa yhtyivät tosiaankin kummallisesti mitä terävin -miehinen äly ja kaikki ne heikkoudet, jotka etupäässä lasketaan -naissukupuolelle kuuluviksi. Hänen alamaisensa saivat suureksi -hyödykseen nauttia hänen hyvistä ominaisuuksistaan, jotka loistavasti -voittivat hänen pahat puolensa; mutta hänen hovilaisensa ja -seuralaisensa saivat usein kestää mitä äkillisimpiä ja kiusallisimpia -oikullisuuden ailahduksia ja mielen puuskauksia, joka oli sekä -salavihainen että hirmuvaltainen. Hän oli kansansa hyvä äiti, mutta hän -oli myöskin oikea Henrik VIII:n tytär; ja vaikka aikaisemmat -kärsimykset ja oivallinen kasvatus olivatkin lieventäneet ja -lauhduttaneet »oikullisuudessaan hirmuisen» kuninkaan perinnäistä -luonnetta, eivät ne olleet sentään kyenneet sitä kokonaan muuttamaan. --- »Hänen mielensä», sanoo hänen älykäs ristipoikansa John Harrington, -joka sai tuntea niin hänen hymyään kuin hänen suuttumustaankin ja joka -siis perustaa kuvauksensa omiin kokemuksiinsa, »oli usein kuin vieno -tuulahdus, joka kesäisenä aamuna lännestä huokuu -- se on niin suloinen -ja se virkistää koko seudun. Hänen puheensa voitti kaikkien sydämet. -Mutta sitten saattoi hänessä ilmetä sellaisia suunnan muutoksia, kun ei -toteltu jotakin hänen käskyään, ett'ei jäänyt yhtään epäilemisen sijaa, -kenen tytär hän oli. Kun hän hymyili, oli hän pelkkää päivänpaistetta, -josta jokainen pyrki nauttimaan, jos vain pääsi, mutta sitten tuli -myrsky, pilvet kokoontuivat äkkiä taivaanrannalle ja salama iski -kauhistavasti kaikkiin ilman eroitusta.» - -Tämä luonteen vaihtelevaisuus, kuten Leicester hyvin tiesi, oli -erittäinkin peljättävä niille, joilla oli osaa kuningattaren -hellimmissä tunteissa ja jotka olivat riippuvaisia enemmän hänen -henkilökohtaisesta arvonannostaan kuin niistä välttämättömistä -palveluksista, mitä he saattoivat suorittaa hänen neuvoskunnilleen ja -kruunulleen. Burleighin tai Walsinghamin suosio esimerkiksi, niin -paljon huomaamattomampi kuin se olikin hänen omaa asemaansa, perustui, -sen tajusi Leicester selvästi, Elisabetin järkevään harkintaan, eikä -hänen puolueellisuuteensa, ja oli siis vapaa niistä muuttumisen ja -pettämisen mahdollisuuksista, jotka välttämättömästi seurasivat -etupäässä ulkonaisille avuille ja naiselliselle mieltymykselle -rakennettua kohoamista. Kuningatar arvosteli näitä suuria, viisaita -valtiomiehiä vain niiden toimenpiteiden mukaan, joita he ehdottivat, ja -niiden syiden mukaan, joilla he tukivat ajatuksiaan neuvoskunnassa; kun -taas Leicesterin menestys riippui kaikista noista heikoista, -häilähtelevistä oikun ja mielialan tuulahduksista, jotka kaatavat tai -auttavat rakastajaa, tämän pyrkiessä saavuttamaan lemmittynsä suosiota; -lisäksi oli vielä Elisabet sellainen lemmitty, joka milloin tahansa -saattoi muuttua peloittavaksi, jos hän naisen tunteita noudattaessaan -sattui unohtamaan kuningattaren arvon tai loukkaamaan kuningattaren -oikeuksia. Kaikista näistä valtaansa, »joka oli liian raskas -säilytettäväksi ja liian suuri hyljättäväksi», piirittävistä -vaikeuksista oli Leicester täysin selvillä; ja kun hän tuskaisena -tähysteli ympärilleen keksiäkseen keinoja epävakaisen asemansa -lujittamiseksi ja kun hän joskus mietti, miten päästä siitä kunnialla -eroon, havaitsi hän vain hyvin vähän toiveita niin puoleen kuin -toiseenkin. Sellaisina hetkinä kääntyivät hänen ajatuksensa -askartelemaan hänen salaisessa avioliitossaan ja sen seurauksissa; ja -tuntien katkeruutta itseään, ell'eihän juuri onnetonta kreivitärtään -kohtaan, laski hän tämän malttamattoman teon syyksi, se kun oli -tapahtunut, kuten hän nyt sanoi, järjettömän intohimon lumoissa, niin -sen, että hänen nyt oli enää mahdotonta nostaa valtaansa vankalle -perustukselle, kuin senkin, että hänen tuhoisa kukistumisensa saattoi -tapahtua minä silmänräpäyksenä tahansa. - -»Ihmiset huhuilevat», niin kulkivat hänen ajatuksensa näinä -tuskan ja katumuksen hetkinä, »että minä voisin nousta Elisabetin -puolisoksi ja Englannin kuninkaaksi. Kaikki tähtää siihen. Sitä -avioliittoa ylistetään riemulauluin, roskaväen heitellessä lakkejaan -ilmaan. -- Siihen viittaillaan kouluissa -- siitä kuiskaillaan -vastaanottohuoneessa -- sitä puolletaan saarnastuolista -- sitä -rukoillaan kaikissa kalvinilaisissa kirkoissa -- sitä koskettelevat -valtiomiehet jopa salaisessa neuvoskunnassakin. -- Näitä rohkeita -viittailuja ei ole Elisabetin puolelta kohdannut ei soimaus eikä nuhde -eikä vihastus, eikä hän niitä kuullessaan ole tuskin toistanut tuota -tavallista naisellista vakuutustaan, että hän tahtoo muka elää ja -kuolla neitseellisenä kuningattarena. -- Hänen sanansa ovat olleet -hyvänsävyisempiä kuin koskaan ennen, vaikka hän tietääkin moisia huhuja -olevan liikkeellä -- hänen tekonsa suosiollisempia -- hänen katseensa -hellempiä kuin koskaan ennen. -- Mitään muuta ei näytä puuttuvan minun -pääsemisestäni Englannin kuninkaaksi ja kohoamisestani hovisuosion -myrskyjen yläpuolelle, kuin että kurottaisin käteni ottamaan tuon jalon -kruunun, joka on koko maailman kunnia ja ylpeys! Mutta juuri silloin, -kun minä mitä rohkeimmin ojentaisin kättäni, kahlehtiikin sitä -salainen, hellittämätön side! -- Ja tässä on Amyn kirjeitä», puheli hän -itsekseen, ottaen ne esiin nyrpeänä ja alakuloisena, »hän kärttää minua -tunnustamaan hänet julkisesti -- tekemään oikeutta itselleni ja hänelle --- ja Herra ties mitä vielä. Nähdäkseni olen jo tehnyt itselleni -kaikkea muuta kuin oikeutta. Ja hän puhuu aivan siten kuin ottaisi -Elisabet vastaan tiedon tästä asiasta riemuiten kuin äiti, joka kuulee -toivorikkaan poikansa joutuneen onnellisiin naimisiin! -- Hänetkö, sen -Henrikin tyttären, joka ei säästänyt miestä vihassaan eikä naista -himossaan, -- hänetkö olisi lemmen leikki päässyt viettelemään ja -vetämään sellaiseen kauheaan asemaan, että hän olisi juuri -tunnustamaisillaan rakkautensa mieheen, jonka sitten keksittäisiinkin -olevan naimisissa! -- Elisabetko saisi havaita olleensa sellaisen -pilailun esineenä, että moista käyttäisi vain joku ilosteleva hovimies -maalaistyttöjä hemputellessaan! -- Me saisimme silloin tuhoksemme -nähdä, mitä merkitsee _furens quid femina_!» - -Tähän kohtaan hän pysähtyi ja kutsui Varneyta, jonka neuvoihin hän nyt -turvautui useammin kuin ennen, koska kreivi muisti ne varoitukset, -joilla tämä oli vastustanut hänen salaista avioliittoaan. Heidän -keskustelunsa päätyi tavallisesti levottomiin suunnitteluihin tavasta, -millä kreivitär oli esitettävä Kenilworthissa, ja lopuksi päätettiin -aina siirtää matka päivästä toiseen. Mutta vihdoin kävi asian -ratkaiseva järjestely välttämättömäksi. - -»Elisabet ei jätä häntä näkemättä», sanoi kreivi; »onko hänen -mielessään herännyt epäilyksiä, kuten suuresti pelkään, tai pitääkö -Sussex tai joku muu salainen viholliseni Tressilianin syytöstä hänen -muistissaan, sitä en tiedä; mutta kaiken suosiollisuutensakin kesken -palaa hän usein Amy Robsartin juttuun. Amy on minusta ikäänkuin pahan -onnen juhlavaunuihini sitoma orjatar, joka häpäisee ja halventaa -riemuvoittoani, juuri kun se on korkeimmillaan. Osoitappas nyt -oveluuttasi, Varney, ja päästä minut tästä selviämättömästä pulmasta. -Minä olen asetellut kaikkia esteitä niiden kirottujen juhlien tielle, -mitä suinkin edes jonkunlaisen syyn nojalla saattoi asettaa, mutta -tämänpäiväinen keskustelumme heitti kaikki hyvän sattuman varaan. -Kuningatar sanoi minulle ystävällisesti, mutta päättävästi: 'Me emme -anna Teille enään aikaa valmistuksiin, muutoin Te vallan saatatte -talonne vararikkoon. Lauvantaina, 9 päivänä heinäkuuta tulemme olemaan -luonanne Kenilworthissa. -- Me pyydämme, ett'ette unohtaisi ainoatakaan -osoittamaamme vierasta tai seuralaista, eikä erittäinkään sitä -kevytkenkää Amy Robsartia. Me haluamme nähdä naisen, joka saattoi -asettaa tuon runollisen aatelismiehen Edmund Tressilianin palvelijanne -Rikhard Varneyn jälkeen.' -- Käytä siis, Varney, taitoasi, joka on -meidät jo niin usein pulasta pelastanut; sillä niin totta kuin nimeni -on Dudley, kohtalonselitykseni ennustama vaara alkaa lähetä joka -taholta.» - -»Eikö armollinen rouva millään keinoin suostuisi lyhyeksi ajaksi -alentumaan siihen halvempaan arvoon, jonka olosuhteet tekevät hänelle -välttämättömäksi?» virkkoi Varney, hetkisen epäröityään. - -»Kuinka, mies! Minunko kreivittäreni sanoisi itseään Sinun vaimoksesi! --- se ei sovi minun kunnialleni eikä hänen.» - -»Sepä sen! armollinen herra», vastasi Varney; »ja kuitenkin juuri siinä -asemassa kuvittelee nyt Elisabet hänen olevan; ja sen luulon -hävittäminen on samaa kuin kaiken paljastaminen.» - -»Mieti jotakin muuta, Varney», sanoi kreivi ylen kiihkoissaan; »se -keksintö ei kelpaa -- jos minä suostuisinkin, ei hän tekisi sitä ikinä, -sillä minä sanon Sinulle, Varney, ell'et sitä tiedä, ett'ei Elisabet -valtaistuimellaan ole ylpeämpi kuin tämä halvan devonilaisen -aatelismiehen tytär. Hän on taipuvainen monissa suhteissa, mutta kun -hänen kunniansa tulee kysymykseen, iskee hänen henkensä ja mielensä -tulta peloittavasti kuin salama ja toimii yhtä nopeasti.» - -»Sen olemme saaneet kokea, armollinen herra, muutoinhan emme olisi -joutuneetkaan tähän asemaan», sanoi Varney. »Mutta muutakaan keinoa en -keksi. -- Minusta nähden pitäisi sen, jonka hyvä onni on nostanut -Teidän Korkeutenne puolisoksi ja joka siten on aiheuttanut tämän -vaaran, tehdä myös jotakin sen torjumiseksi.» - -»Se on mahdotonta», virkkoi kreivi kättään huiskauttaen; »minä tiedän, -ett'eivät käskyt eivätkä pyynnöt saisi häntä kantamaan Sinun nimeäsi -edes tunnin aikaa.» - -»Liikaahan se olisikin», vastasi Varney kuivasti; ja siirtymättä tästä -aineesta, lisäsi hän: »Mitenkähän olisi ajatella jotakin toista naista -hänen sijaansa? Sellaisia temppuja on suoritettu yhtä terävänäköisten -hallitsijain hoveissa kuin kuningatar Elisabetinkin.» - -»Suoraa hulluutta! Varney», tokaisi kreivi; »sijainen tuotaisiin -Tressilianin näkyville, ja ilmi-tulo olisi väistämätön.» - -»Tressilianhan voitaisiin poistaa hovista», sanoi häikäilemätön Varney. - -»Ja millä keinoin?» - -»Keinoja on paljon», vastasi Varney, »ja etenkin sellaisia keinoja, -millä Teidän asemassanne oleva valtiomies voi poistaa näyttämöltä -henkilön, joka tunkeutuu Teidän yksityisasioihinne ja asettuu Teidän -vaaralliseksi vastustajaksenne.» - -»Älä puhu minulle sellaisesta valtiotaidosta, Varney», sanoi kreivi -kiivaasti; »eikä siitä olisi tässä tapauksessa mitään hyötyäkään. Onhan -hovissa paljon muitakin, jotka voivat tuntea Amyn; ja jos Tressilian -jäisi pois, kutsuttaisiin kai heti hänen isänsä tai joku hänen -ystävistään paikalle. Kiristä keksimiskykyäsi vielä tiukemmalle.» - -»Armollinen herra, minä en tosiaankaan enää tiedä, mitä sanoa», vastasi -Varney, »mutta jos minä olisin itse sellaisessa pulassa, ratsastaisin -minä kiiruimman kaupalla Cumnorin linnaan ja pakoittaisin vaimoni -suostumaan sellaisiin toimenpiteisiin, joita hänen turvallisuutensa ja -minun menestykseni saattaisivat vaatia.» - -»Varney», virkkoi Leicester, »minä en voi pakoittaa häntä sellaiseen -hänen jaloa luonnettaan inhoittavaan tekoon, kuin mitä yhtyminen tähän -halpamaiseen petokseen tietäisi -- se olisi kurja palkka hänen suuresta -rakkaudestaan.» - -»Hyvä on, armollinen herra», virkkoi Varney, »Teidän korkeutenne on -viisas ja kunniallinen mies ja sangen perehtynyt niihin korkeasti -haaveenomaisiin arkailuihin, jotka ehkä vallitsevat Arkadiassa, kuten -sisarenpoikanne Filip Sidney kirjoittaa. Minä olen Teidän halpa -palvelijanne -- tämän maailman mies ja onnellinen siitä, että minun -tietoni sen koukuista ja keinoista ovat olleet sellaiset, ett'ei Teidän -Korkeutenne ole halveksinut käyttää niitä joskus hyväkseen. Nyt -pyytäisin minä kysyä, kumpaisenko puolella suuremmat edut ovat tässä -hyvänonnen avioliitossa, armollisen rouvanko vai Teidän, ja -kumpaisellako on enemmän syytä taipua toisen tahtoon ja pitää silmällä -toisen toivomuksia, hyötyä ja turvallisuutta?» - -»Minä sanon Sinulle, Varney», vastasi kreivi, »että hänen hyveensä ja -kauneutensa eivät ainoastaan ole ansainneet kaikkea sitä, mitä minä -olen saattanut hänelle antaa, vaan ovat myös sen korvanneet tuhansin -kerroin yli määrän, sillä ei koskaan vielä ole suuruus laskeutunut -verhoamaan olentoa, jolle luonto olisi suonut suuremmat mahdollisuudet -sitä sulostuttamaan ja kaunistamaan.» - -»On sangen hyvä, armollinen herra, että Te olette noin tyytyväinen -valintaanne», virkkoi Varney, huulillaan tuo tavallinen ivahymynsä, -jota ei edes kunnioitus kreiviä kohtaan voinut aina poistaa. -- »Teillä -tulee olemaan runsaasti aikaa kaikessa rauhassa nauttia niin -miellyttävän ja ihanan olennon seurasta -- heti kun olette istunut -kylliksi kauvan Towerissa sovittaaksenne rikoksen, johon olette -langennut pettämällä Elisabet Tudorin rakkauden. -- Pienempää -rangaistustahan ette luullakseni toivonekaan.» - -»Ilkeä paholainen!» huudahti kreivi, »vieläkö Sinä pilkkaat minua -onnettomuudessani? -- Hoida asia, miten parhaaksi näet.» - -»Jos puhutte tosissanne, armollinen herra», virkkoi Varney, »täytyy -Teidän heti paikalla ja nopeinta vauhtia lähteä Cumnoriin.» - -»Lähde itse, Varney; piru on antanut Sinulle sellaisen -kaunopuheliaisuuden, joka vaikuttaa voimakkaimmin juuri pahimmassa -asiassa. Minä pitäisin itseäni kurjimpana konnana, jos minä -kehoittaisin moiseen petokseen. -- Kiirehdi, sanon minä. -- Täytyykö -minun vielä rukoilla Sinulta oman häpeäni jouduttamista?» - -»Ei, armollinen herra», vastasi Varney -- »mutta jos Te todellakin -uskotte minulle tämän tärkeän ja välttämättömän tehtävän suorittamisen, -täytyy Teidän lähettää mukanani kirje suositukseksi armolliselle -rouvalle ja sallia minun kaikilla mahdollisilla ja käytettävillä -keinoilla tukea määräystä, jonka se sisältää. Ja niin suuret ajatukset -on minulla armollisen rouvan rakkaudesta Teidän Korkeuteenne ja hänen -alttiudestaan tekemään kaiken, mikä suinkin voi enentää Teidän -tyytyväisyyttänne ja turvallisuuttanne, että minä varmasti uskon hänen -alentuvan muutamina päivinä kantamaan niin halvan miehen kuin minun -nimeäni, etenkin kun se ei vanhan suvun puolesta ole lainkaan hänen -isänsä nimeä huonompi.» - -Leicester istuutui kirjoituskojeiden ääreen ja alotti kahdesti, -kolmestikin kirjeen kreivittärelle, repien ne kaikki heti palasiksi. -Vihdoin sai hän valmiiksi muutamia hajanaisia rivejä, joissa hän -rukoili Amya, hänen henkeänsä ja kunniaansa läheltä koskevain seikkain -takia, omaksumaan Varneyn nimen muutamiksi päiviksi Kenilworthin -juhlain aikana. Hän lisäsi, että Varney oli selittävä kaikki ne syyt, -jotka tekivät tämän pienen petoksen välttämättömäksi; ja vahvistettuaan -tämän suosituskirjeen nimellään ja sinetillään, heitti hän sen yli -pöydän Varneylle, samalla viitaten häntä lähtemään viipymättä, mitä -käskyä ei tämä ollutkaan hidas ymmärtämään eikä tottelemaan. - -Leicester jäi nojaamaan pöytään aivan kuin tylstyneenä ja -huumautuneena, kunnes hän kuuli hevosen kavioitten kopsetta, kun -Varney, suomatta itselleen aikaa edes puvun vaihtamiseen, satulaan -heittäydyttyään lähti vain yhden palvelijan seuraamana matkalle -Berkshireä kohti. Siitä jyminästä hypähti kreivi istuimeltaan ja juoksi -akkunaan, siinä silmänräpäyksessä aikoen peruuttaa halpamaisen -käskynsä, minkä hän oli antanut sellaisen miehen toimitettavaksi, jolta -hän usein väitti puuttuvan kaikki muut avut, paitsi uskollisuuden -isäntäänsä kohtaan. Mutta Varney oli jo ennättänyt kuuluvilta -- ja -kirkas tähtitaivas, jota silloinen aika piti kohtalon kirjana, kaartui -avarana Leicesterin pään päällä hänen avattuaan akkunan, ja johti hänet -syrjään oivallisesta miehekkäästä aikomuksestaan. - -»Siellä ne vyöryvät hiljaista, mutta mahtavaa vyöryntäänsä», puheli -kreivi, eri tahoille katsellen, »ne eivät puhu meidän ajalliselle -korvallemme, mutta ne vaikuttavat jokaisella vaihteellaan tämän kurjan -kiertotähtemme asukkaiden kohtaloihin. Nyt on tullut, ell'eivät -tähtienselittäjät valehtele, minun kohtaloni ratkaiseva hetki! Nyt -lähestyy se silmänräpäys, jota minun käskettiin varoa -- vaan jota -minun myös kehoitettiin toivomaan -- Kuningas, niin kuului sana -- -mutta miten? -- avioliiton kautta saavutettu kruunu -- kaikki toiveet -siitä ovat kadonneet -- kadotkoot. Rikkaat Alankomaat ovat pyytäneet -minua hallitsijakseen, ja jos Elisabet suostuisi, antaisivat _ne_ -minulle kruununsa. -- Ja enkö voi esittää samanlaisia vaatimuksia -tässäkin valtakunnassa? Yorkien vaatimuksia, mitkä ovat siirtyneet -Clarencen Yrjöltä Huntingdonin suvulle, jolla olisi nyt kauniit -mahdollisuudet, ell'ei tätä naista olisi olemassa -- Huntingdon on taas -minun heimoani. -- Mutta enpä halua nyt sukeltaa syvemmältä näihin -ankaroihin salaisuuksiin. Minä kuljen nyt vielä jonkun aikaa hiljaa ja -huomaamatta uraani maanalaisen virran tavoin -- mutta aika on tuleva, -jolloin minä syöksähdän ilmoille koko voimassani ja pyyhkäisen tieltäni -kaikki esteet.» - -Sillä välin kun Leicester täten koki vaimentaa omantuntonsa nuhteita, -vetämällä puolustuksekseen valtiollisen välttämättömyydenkin tai -hukkumalla kunnianhimon hurjiin unelmiin, kulki hänen lähettinsä läpi -kylien ja kaupunkien kiireisellä matkallaan Berkshireä kohti. Hänellä -myöskin oli omat korkeat toiveensa. Hän oli saanut Leicesterin kreivin -asemaan, johon hän halusi: kreivi paljasti hänelle sydämensä -salaisimmatkin sopukat ja käytti häntä läheisimpäinkin asiain ajajana -puolisonsa ja itsensä välillä. Tästä lähtien, niin hän ennusti, olisi -hänen herransa vaikea tulla toimeen ilman hänen palveluksiaan tai evätä -hänen pyyntöjänsä, vaikka ne olisivat kohtuuttomiakin. Ja jos tuo -kopeileva hempukka, kuten hän nimitti kreivitärtä, suostuu puolisonsa -vaatimukseen, joutuu hän, Varney, hänen luuloteltu puolisonsa, -pakostakin sellaisiin suhteisiin hänen kanssaan, ett'ei voinut -aavistaakaan, mihin hänen rohkeutensa veisi; ja ehkäpä asianhaarat -piankin tuottavat hänelle voiton, jota hän ajatteli pirullisin tuntein -ja jota hän etupäässä tulisi käyttämään kreivittären aikaisemmin -osoittaman halveksumisen kostamiseksi. Mutta sitten johtui hän jälleen -ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että kreivitär asettuisi kokonaan -kielteiselle kannalle, eikä suostuisi ehdolla eikä millään näyttelemään -hänelle aijottua osaa Kenilworthin ilveilyssä. - -»Alascon täytyy silloin tehdä tehtävänsä», ajatteli hän. -- »Sairauden -täytyy tulla selittämään hänen majesteetilleen, miks'ei rouva Varney -voi osoittaa hänelle kunnioitustaan -- niin, ja se sairaus saattaa -muuttua vaaralliseksi ja tuhoisaksi, jos Elisabet katselee Leicesterin -kreiviä yhtä hellällä silmällä kuin tähänkin asti. Minä en tahdo -menettää mahdollisuutta päästä hallitsevan kuninkaan suosikiksi -pelkäämällä tarmokkaita toimenpiteitä, jos niitä tarvitaan. -- -Eteenpäin, kelpo ratsuni, eteenpäin! -- kunnianhimo ja ylpeät vallan, -nautinnon ja koston toiveet työntävät tutkaimensa yhtä syvälle rintaani -kuin minä nyt kannukseni Sinun kylkiisi! -- Eteenpäin, kelpo ratsuni, -eteenpäin! -- Piru ajaa meitä molempia!» - - - - -IV Luku. - - - Heikoksi väitä suloain, - Ei hoviin tuosta, arvaa sen! - Miks' riistitkään mun kodistain, - Sain siellä arvon ylhäisen? - - Ihaillun morsiosi luo - Ei kiirettä nyt enää lain; - Elossa, haudassako tuo, - Sama se Sulle, sortajain. - -_William Julius Michlen »Cumnorin Linna»_. - -Meidän aikamme ja kaikkien aikojen hienojen naisten olisi täytynyt -myöntää, että nuorella ja kauniilla Leicesterin kreivittärellä oli, -paitsi nuoruuttaan ja kauneuttaan kaksi ominaisuutta, jotka oikeuttivat -hänet saamaan arvokkaan sijan ylhäisten ja kunnioitettavien rouvien -joukossa. Hän oli, kuten näemme hänen kohtauksestaan kulkukauppiaan -kanssa, tuhlailevan kerkeä tekemään tarpeettomia ostoksia vain sen -takia, että häntä huvitti hankkia kaikenlaista tarpeetonta, loistavaa -rihkamaa, joka kerran hankittuna ei sitten enään ensinkään -miellyttänyt; ja hän oli sen lisäksi sangen taipuvainen kuluttamaan -suuren osan päivästä koristelemiseen, vaikka hänen pukunsa kirjava -komeus saikin osakseen vain ankaran Janetin puolipilkallisen arvostelun -tai hyväksyvän katseen niistä kirkkaista silmistä, jotka näkivät oman -riemuvoittonsa säteiden heijastuvan kuvastimesta. - -Kreivitär Amy saattoi kuitenkin tällaisten turhamaisten taipumustensa -puolustukseksi esittää sen seikan, ettei silloinen kasvatus ollut -tehnyt paljoa tai oikeammin ei mitään hänen luonnostaan iloisen ja -vakavampiin harrastuksiin kyllästyvän luonteensa taivuttamiseksi -parempaan suuntaan. Ellei hänestä olisi ollut mieluista kerätä -kaikenlaista korua ja kantaa sitä, olisi hän kutonut verhoja ja -valmistellut neulomateoksia niin ahkerasti, että kaikki Lidcoten linnan -seinät ja istuimet olisivat peittyneet niiden kirjavaan runsauteen, tai -olisi hän hankkinut vaihtelua Minervan askarruksiin paistamalla -valtavan makkaran siksi kun ritari Hugh Robsart palaisi metsältä. Mutta -Amylla ei ollut vähimpiäkään luonnollisia taipumuksia kangaspuiden, -neulan tai keittokirjan puuhiin. Hänen äitinsä oli kuollut hänen -lapsena ollessaan, hänen isänsä noudatti kaikkia hänen oikkujaan, ja -Tressilian, ainoa ihminen hänen ympäristössään, jolla oli kykyä ja -tahtoa hänen henkensä viljelemiseen, oli suuresti vahingoittanut hyvää -tarkoitustaan käymällä liian innokkaasti käsiksi opettajan toimeensa, -niin että tuo vilkas, hemmoteltu ja turhamainen tyttö katseli häntä -pienellä pelolla ja suurella kunnioituksella ja tunsi häntä kohtaan -hyvin vähän tai ei ensinkään sitä hienompaa hellyyttä, jota hänen -toivonsa ja pyrkimyksensä oli herättää. Ja niinpä Leicesterin jalo -ulkomuoto, sulava käytös ja hieno imartelu avasikin hänen sydämensä ja -vangitsi hänen mielikuvituksensa jo aikoja ennen, kuin tyttö oli -päässyt tuntemaan hänet rikkauden ja vallan häikäiseväksi lemmikiksi. - -Leicesterin lukuisat käynnit Cumnorissa heidän avioliittonsa ensi -aikoina olivat suostuttaneet kreivittären siihen yksinäiseen ja -eristettyyn elämään, johon hän oli tuomittu, mutta kun nämä käynnit -muuttuivat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja kun niiden paikan -täyttivät vain selittelevät kirjeet, jotka nekään eivät aina olleet -erikoisen lämpimiä, jopa useimmiten tavattoman lyhyitäkin, alkoivat -tyytymättömyys ja epäily pesiytyä näihin loistaviin huoneisiin, jotka -rakkaus oli valmistanut kauneudelle. Hänen vastauksensa Leicesterille -paljastivat nämä tunteet liiankin suoraan ja kärttivät pikemmin -teeskentelemättömän kiihkeästi kuin viisaasti, että hänet toki -päästettäisiin tästä yksinäisestä ja salaperäisestä olinpaikastaan ja -että kreivi tunnustaisi heidän avioliittonsa; ja esitellessään kaikella -mahdollisella taidollaan perustelujaan, luotti hän etupäässä siihen -lämpöön ja voimaan, jolla hän pyyntönsä suoritti. Joskus rohkeni hän -liittää niihin moitteitakin, joita Leicester katsoi hyvällä syyllä -voivansa pitää ansaitsemattomina. - -»Minä olen tehnyt hänestä kreivittären», sanoi hän Varneylle; »sopisipa -hänen nyt odottaa rauhassa siksi kunnes minä voisin julkisesti painaa -kruunun hänen kulmilleen.» - -Kreivitär Amy näki asian kokonaan toisessa valossa. - -»Mitä auttavat minua arvo ja kunnia», puheli hän, »jos minun täytyy -elää täällä unhoitettuna vankina, ilman seuraa ja julkista huomiota ja -säädylleni kuuluvia oikeuksia aivan huonomaineisen tai epäilyttävän -henkilön tavoin? Minä en välitä vähääkään kaikista noista -helminauhoista, joita Sinä minun kiusoikseni kiertelet tukkaani, Janet. -Minä sanon Sinulle, että jos minä olisin Lidcoten linnassa pistänyt -vain tuoreen ruusunnupunkin hivuksiini, olisi hyvä isäni heti kutsunut -minut luokseen katsellakseen sitä tarkemmin, ja se lempeä vanha -kappalainen olisi hymyillyt, ja mestari Mumblazen olisi puhunut jotakin -vaakunain ruusuista urhoollisuuden esikuvina; mutta nyt istun minä -täällä, koristettuna aivan kuin epäjumalan kuva kultakankain ja -jalokivin, ja vain Sinä, Janet, olet katselemassa kaikkea sitä -komeuttani. Siellä oli myöskin se Tressilian parka -- mutta eipä maksa -vaivaa puhua hänestä.» - -»Eipä tosiaankaan, armollinen rouva», vahvisti hänen ymmärtäväinen -palvelijattarensa; »ja Te saattekin minut joskus toivomaan, ettette Te -puhuisi hänestä niin usein ja niin malttamattomasti.» - -»Turha on minua varoittaaksesi, Janet», sanoi kärsimätön ja -parantumaton kreivitär; »minä synnyin vapaana, vaikka minut nyt on -teljetty tänne pikemminkin jonkun kauniin muukalaisen orjattaren tavoin -kuin englantilaisen ylimyksen puolison. Minä kestin kaiken tämän -ilomielin niinkauvan kuin olin varma hänen rakkaudestaan; mutta nyt -saavat he kahlehtia nämä jäsenet miten ikänä haluavat, kieleni ja -sydämeni tulevat aina pysymään vapaina. -- Minä sanon Sinulle, Janet, -minä rakastan puolisoani -- minä olen rakastava häntä viimeiseen -hengenvetooni asti -- minä en voi lakata häntä rakastamasta, vaikka -tahtoisinkin, tai vaikka hän -- mikä, Jumala nähköön, saattaa -tapahtuakin -- lakkaisi rakastamasta minua. Mutta sen minä vain tahdon -sanoa, ja kuuluvasti, että minä olisin ollut onnellisempi nykyistäni, -jos olisin jäänyt Lidcoten linnaan, vaikka minun olisikin sitten -pitänyt mennä naimisiin sen Tressilian-paran kanssa ja nähdä aina -edessäni hänen surullinen muotonsa ja hänen oppinut päänsä, minä kun en -opista rahtuakaan välittänyt. Hän sanoi usein, kun en minä halunnut -lukea hänen mielikirjojaan, että vielä kerran tulee aika, jolloin minä -olisin iloinen, jos olisin ne lukenut -- luulen sen ajan nyt tulleen.» - -»Minä ostin Teille muutamia kirjoja, armollinen rouva», sanoi Janet, -»eräältä rammalta mieheltä, joka myyskenteli niitä torilla -- ja joka -tähysteli minua hieman hävyttömästi, se olkoon sanottuna.» - -»Näytähän tänne, Janet», virkkoi kreivitär, »kunhan ne eivät vain olisi -kaikki sitä Teidän tylyä ja jäykkää lajianne. -- Mitä tämä on, hurskas -neitoseni? _'Kultaisen Kynttilänjalan Niistimet'. -- 'Kourallinen -Mirhamia ja Isoppia Sairaan Sielun Puhdistamiseksi' -- 'Siemaus Vettä -Bacan Laaksosta' -- 'Ketut ja Tulipalot'_. -- Mitä roskaa tämä -kaikki on, neitokaiseni?» - -»Jalo rouva», vastasi Janet, »minusta näytti soveliaalta ja -toivottavalta kylvää Jumalan laupeutta ja armoa Teidän Korkeutenne -poluille; mutta ell'ette niistä huoli, niin on tässä näytelmiä ja -runojakin, luullakseni.» - -Kreivitär jatkoi huolimattomasti tarkasteluaan ja käänteli -välinpitämättömänä sellaisia harvinaisia niteitä, jotka nykyään -rikastuttaisivat parikymmentä vanhojen kirjojen kauppiasta. Niiden -joukossa oli _»Keittokirja, painattanut Rikhard Lant», »Skeltonin -Kirjoja» -- »Kansan Ajanviete» -- »Tiedon linna»_, j.n.e., j.n.e. -Mutta kreivittären sydän ei kiintynyt tähänkään oppiin, ja iloisesti -hypähtikin hän haluttomasta toimestaan: lentolehtisten selailemisesta, -ja hätäisesti heittikin hän ne kaikki huiskin haiskin lattialle, kun -pihalta kuuluva nopea ratsujen töminä kutsui hänet akkunaan ja sai -hänet huudahtamaan: »Se on Leicester! -- se on jalo kreivini! -- se on -minun Dudleyni! -- Jokainen hänen hevosensa kavion isku on minun -korvissani suloisinta, taivaallisinta soitantoa!» - -Talossa syntyi lyhyt hälinä, ja Foster astui huoneeseen, silmät maahan -luotuina ja koko olemuksessa entinen yrmy sävy ja ilmoitti, että herra -Rikhard Varney oli saapunut herra kreivin luota, ratsastettuaan läpi -yön, ja halusi nyt heti puhutella Hänen Armoaan. - -»Varneyko» huudahti kreivitär pettyneenä; »puhutellako minua? -- No, -yhtä kaikki! -- Hän tuo sanomia Leicesteriltä -- päästäkää hänet heti -sisään.» - -Varney astui huoneeseen, missä kreivitär oli, koristettuna -luonnollisella suloudellaan ja kaikella, mitä Janetin taito ja komea ja -aistikas aamupuku olivat voineet saada aikaan. Mutta hänen paras -kaunistuksensa oli kuitenkin hänen uhkea vaaleanruskea tukkansa, joka -valtavina aaltoina valui hänen joutsenenkaulalleen ja rinnalleen, joka -kohoili levottomasta odotuksesta; samastapa syystä oli hänen -kasvoilleenkin sävähtänyt vieno punanhäive. - -Varney esiintyi samassa puvussa, missä hän oli saattanut herransa -hoviin tuona merkillisenä aamuna, ja sen komeus muodosti omituisen -vastakohdan sille epäjärjestykselle ja tahrautuneisuudelle, minkä nopea -öinen ratsastus ja lokaiset tiet olivat aiheuttaneet. Hänen otsallaan -asui levottoman kiireen ilme, niinkuin sen, joka pelkää sanomainsa -saavan huonon vastaanoton, mutta joka on kuitenkin havainnut -välttämättömäksi niiden ilmoittamisen. Kreivittären tuskaisa silmä -keksi heti paikalla tämän pelon, ja hän huudahti: - -»Te tuotte uutisia jalolta kreiviltä, herra Varney -- laupias Jumala! -onko hän sairas?» - -»Ei, armollinen rouva, ei, Jumalan kiitos!» vastasi Varney. »Tyyntykää -ja sallikaa minun vetää henkeä, ennen kuin kerron asiani.» - -»Vai vetää henkeä! herra», kiisti rouva kärsimättömänä; »kyllä minä -tunnen ne Teidän teatteritemppunne. Koska henkenne on riittänyt tuomaan -Teidät tänne, niin kyllä kai se riittää vielä uutistennekin -ilmoittamiseen, ainakin lyhyeen ja ylimalkaiseen.» - -»Armollinen rouva», vastasi Varney, »me emme ole yksin, ja herra -kreivin sanoma oli vain Teidän korvianne varten.» - -»Jättäkää meidät, Janet ja herra Foster», sanoi kreivitär; »mutta -pysytelkää tuossa toisessa huoneessa, niin että saatan huutaa Teitä -milloin tahansa.» - -Foster ja hänen tyttärensä siirtyivät Leicesterin kreivittären käskyä -totellen seuraavaan huoneeseen, mikä oli varsinainen vierashuone. -Siihen makuuhuoneesta johtava ovi suljettiin ja teljettiin sitten -huolellisesti, ja isä ja tytär jäivät molemmat tuskallisen odotuksen -valtaan, edellinen tuo vanha synkkä, epäluuloinen, kolkko ilme -kasvoillaan, ja Janet kädet ristissä ja sen näköisenä, kuin haluaisi -hän hartaasti tietää emäntänsä kohtalon, mutta kuin kohottaisi hän -samalla palavia rukouksia taivaan puoleen hänen pelastumisekseen. Anton -Foster näytti johonkin määrin aavistavan, mitä tapahtui hänen -tyttärensä sielussa, sillä huoneen poikki astuessaan tarttui hän -hätäisesti tytön käteen ja sanoi: »Se on oikein -- rukoile, Janet, -rukoile -- me tarvitsemme kaikki rukouksia, ja muutamat meistä enemmän -kuin toiset. Rukoile, Janet -- Rukoilisin minäkin, mutta minun täytyy -kuunnella, mitä tuolla sisällä tapahtuu -- pahoja siitä nyt tulee, -rakas lapseni -- pahoja tulee. Jumala antakoon syntimme anteeksi; sillä -Varneyn äkillinen ja outo saapuminen ei ennusta hyvää.» - -Janet ei ollut vielä koskaan kuullut isänsä kehoittavan häntä -kiinnittämään huomiotansa mihinkään heidän salaperäisessä talossaan -tapahtuvaan, tai edes sallivan sitä, ja kun hän nyt niin teki, soi -hänen äänensä Janetin korvissa -- hän ei tiennyt, mistä se johtui -- -kuin kissapöllön rääkyntä, joka ennustaa kauhistavia tihutöitä. Hän -käänsi katseensa peloissaan ovea kohti, ikäänkuin odottaen sen takaa -kuuluvan hirvittäviä ääniä tai avautuvan jonkun kauhunäyn. - -Kaikki oli kuitenkin hiljaista kuin kuolema, ja niiden äänet, jotka -puhuivat sisähuoneessa, jos he yleensä puhuivat lainkaan, oli -huolellisesti alennettu niin mataliksi, ett'ei viereisessä huoneessa -voinut eroittaa niistä mitään. Yht'äkkiä kuuluivat he kuitenkin puhuvan -nopeasti, lujasti ja hätäisesti; ja heti sen jälkeen kaikui -kreivittären ääni niin väkevänä, kuin ankarin kiivastus suinkin voi sen -paisuttaa: »Avatkaa ovi, herra, minä käsken! -- Avatkaa ovi! -- Minä en -kaipaa muuta vastausta!» jatkoi hän, peittäen ankaralla äänellään -kuulumasta ne hiljaiset, mutisevat sanat, joita Varney kuului lausuvan -tuolloin tällöin. »Hoi! Te siellä ulkona!» jatkoi hän yhä, kirkuen -hädissään, »Janet, huuda koko talonväki kasaan! -- Foster, murra ovi! --- Minua pidättää täällä petturi! -- Tartu kirveeseen ja kankeen, -Foster. -- Minä vastaan kaikesta!» - -»Ei tarvita, armollinen rouva», kuului Varney vihdoin selvästi puhuvan. -»Jos Te suvaitsette julistaa herra kreivin tärkeät yksityiset asiat ja -omat asianne kaikelle maailmalle, niin en minä suinkaan tahdo olla -Teille esteenä.» - -Ovi väännettiin lukosta ja avattiin, ja Janet ja hänen isänsä -syöksyivät sisään, levottomina haluten tietää syyn noihin kamaliin -huutoihin. - -Heidän astuessaan huoneeseen seisoi Varney ovipielessä hammasta purren, -kasvoilla ilme, jossa kuvastuivat yht'aikaa raivo, häpeä ja pelko. -Kreivitär taas seisoi keskellä huonetta kaltaisena nuoren Pytian, joka -on juuri joutunut jumalaisen innoituksen valtaan. - -Hänen kauniin otsansa suonet olivat ankarasta puhumisesta paisuneet -paksuiksi sinisiksi viivoiksi -- hänen poskensa ja kaulansa hohtivat -tulipunaisina -- hänen silmänsä olivat kuin vangitun kotkan, joka -syöksee hehkuvia ukonnuolia viholliseensa, koska ei voi päästä sitä -kynsin repimään. Jos olisi mahdollista raivottaren muuttaa sulottareen, -eivät hänen kasvonsa voisi yhdistää niin suurta kauneutta niin -mahtavaan vihaan, halveksuntaan, uhmaan ja kiivastukseen. Eleet ja -ryhti vastasivat ääntä ja kasvojen ilmettä ja kokonaisuus muodosti -näyn, joka oli sekä ihana että peloittava, niin suuren ylevyyden oli -kiihkeä mielenliikutus luonut kreivitär Amyn luontaiseen hempeään -viehkeyteen. Heti kun ovi avautui, juoksi Janet emäntänsä luo; ja -hitaammin, mutta sentään nopeammin tavallistaan lähestyi Anton Foster -Rikhard Varneyta. - -»Jumalan nimessä, mikä Teidän Armoanne vaivaa?» kysyi edellinen. - -»Mitä saatanan nimessä Te teitte hänelle?» kysyi jälkimäinen. - -»Kuka, minäkö? -- en mitään», vastasi Varney, mutta pää riipuksissa ja -ääni jurona; »en mitään muuta kuin että ilmoitin hänelle puolisonsa -käskyt, ja ell'ei armollinen rouva halua niitä totella, tietää hän itse -paremmin kuin minä, miten siitä vastata.» - -»Kautta taivaan, Janet», sanoi kreivitär, »se petturi ja konna -valehtelee suoraan! Hänen täytyy valehdella, koska hänen puheensa -lankeavat jalon puolisoni häpeäksi -- hänen täytyy pakostakin -valehdella kaksin kerroin, koska hän puheillaan ajaa omia, yhtä -inhoittavia kuin saavuttamattomiakin tarkoitusperiään.» - -»Te olette ymmärtänyt minua väärin, armollinen rouva», virkkoi Varney, -vastahakoisen nöyrästi ja samalla puolustavasti; »antakaamme tämän -asian levätä siksi kun kiihkonne on hieman laimentunut ja minä selitän -Teille kaikki.» - -»Sinä et ole koskaan saava tilaisuutta siihen», virkkoi kreivitär. -- -»Katso häntä, Janet. Hän on koreasti puettu, hän näyttää ulkoapäin -aatelismieheltä, ja kuitenkin tuli hän tänne vakuuttamaan puolisoni -tahtovan -- ei, enemmän, vihityn puolisoni käskevän, että minun pitäisi -menemän hänen kanssaan Kenilworthiin ja kuningattaren ja ylimysten ja -oman vihityn puolisoni edessä tunnustaman hänet -- tuon tuossa -- tuon -viitanharjaajan, tuon kengänpuhdistajan -- tuon tuossa, puolisoni -palvelijan, lailliseksi aviomiehekseni ja herrakseni! Suuri Jumala! Jos -minä myöhemmin vaatisin oikeuksiani ja arvo-asemaani takaisin, olisin -minä siten nostanut omaa itseäni vastaan aseita, jotka leikkaisivat -oikean vaatimukseni juurineen poikki ja tekisivät minulle mahdottomaksi -pyrkiä enään Englannin jalojen ylimysnaisten joukkoon.» - -»Sinä kuulet, Foster, ja myöskin Sinä, nuori neito, mitä tämä rouva -sanoo», vastasi Varney, käyttäen hyväkseen pysäystä, minkä kreivitär -oli pakotettu tekemään syytöspuheessaan pikemmin ilman puutteen kuin -aineen loppumisen takia: -- »Te kuulette, että tämä rouva tekee -kiihkoissaan minut vastuunalaiseksi toimenpiteestä, jota jalo kreivi on -ajatellut erinäisten seikkain salaamiseksi ja joka on selitettynäkin -tuossa kirjeessä, mitä tämä rouva pitää kädessään.» - -Foster yritti tässä astua väliin pontevan näköisenä, koska hän luuli -sen kuuluvan virkaansa. »Ei, armollinen rouva, minun on pakko sanoa -Teille, että Te olette menetellyt tässä perin malttamattomasti. -- -Sellaista petosta ei voida kokonaan tuomita, jos se tapahtuu hyvässä -tarkoituksessa; niinpä sanoi patriarkka Abrahamkin Saaraa sisarekseen, -heidän mennessään alas Egyptiin.» - -»Niin kyllä, herraseni», vastasi kreivitär; »mutta Jumala soimasi tästä -petoksesta valitun kansansa esi-isää pakanallisen faraon suun kautta. -Voi teitä, jotka luette pyhää raamattua vain etsiäksenne sieltä -paikkoja, mitkä ovat tarkoitetut meille varoitukseksi eivätkä -esimerkiksi!» - -»Mutta Saara ei vastustanut herransa tahtoa, jos suvainnette huomata», -virkkoi Foster vastaukseksi; »vaan teki niin kuin Abraham käski, sanoen -itseänsä hänen sisareksensa, jotta hänen herrallensa hyvin kävisi hänen -tähtensä ja jotta hänen sielunsa eläisi hänen kauneutensa tähden.» - -»Taivas antakoon minulle anteeksi hyödyttömän kiivastukseni», vastasi -kreivitär, »sillä Sinä olet yhtä hävytön tekopyhä kuin tuo mies tuolla -julkea petturi! Minä en voi koskaan uskoa, että jalo Dudley olisi -antanut suostumuksensa niin raukkamaiseen, niin häpeälliseen juoneen. -Mutta jos niin on, tallaan minä hänen halpamaisuutensa mäsäksi ja -hävitän kaiken muiston hänestä ikipäiviksi!» - -Niin puhuen repi hän Leicesterin kirjeen palasiksi ja polki -rajattomassa vihastuksessaan niitä jaloillaan, ikäänkuin olisi hän -halunnut hävittää olemattomiin nekin pienet jätteet, jotka siitä vielä -olivat näkyvissä. - -»Olkaa todistajiani», sanoi Varney kokien pysyä tyynenä, »että hän on -nyt repinyt jalon herrani kirjeen, jotta hän sitten saisi vierittää -minun niskoilleni sen neuvoman suunnitelman; ja vaikk'ei minulle lähde -siitä aikeesta mitään muuta kuin vaaraa ja vaivaa, tahtoisi hän -panna sen minun syykseni, ikäänkuin ajaisin minä siinä omia -tarkoitusperiäni.» - -»Sinä valehtelet, petollinen orja!» huusi kreivitär, huolimatta Janetin -tyynnyttelyistä, tämä kun surullisena aavisti hänen vain siten takovan -aseita itseään vastaan. -- »Sinä valehtelet!» toisti hän. -- »Anna -minun olla, Janet. -- Vaikka tämä olisi sitten viimeinen sanani, niin -hän valehtelee -- hän punoo omia saastaisia juoniaan, ja hän olisi -esitellyt niitä laveammaltikin, jos olisin voinut suuttumukseltani -pysyä hiljaa, kuten alussa, mistä hän saikin rohkeutta ilmaista -konnamaiset suunnitelmansa.» - -»Armollinen rouva», virkkoi Varney, joka julkeudestaan huolimatta tunsi -asemansa hieman noloksi, »minä pyydän Teitä uskomaan, että olette -kokonaan erehtynyt.» - -»Ennen uskoisin minä valon pimeydeksi!» huusi raivostunut kreivitär. -»Olenko minä muka juonut unohduksen virrasta? Enkö minä muka muista -Sinun aikaisempaa käytöstäsi, joka, jos Leicester sen olisi tiennyt, -olisi vienyt Sinut suoraan hirteen, eikä tuonut Sinulle hänen -läheisimmän ystävyytensä kunniaa? -- Toivoisinpa olevani mies vain -viisikin minuuttia! Siinä ajassa jo ehtisin pakottaa tuollaisen -pelkurin kuin Sinunkin tunnustamaan konnamaisuutensa. Mutta mene -- ja -heti paikalla! -- Sano herrallesi, että jos minä lähtisinkin sille -häpeän polulle, jolle se inhoittava petos, mitä Sinä olet esitellyt -hänen nimissään, minut välttämättä veisi, minä ainakin tahtoisin -hänelle kilpailijan, joka edes hiukankin ansaitsisi sen nimen. Hänen -sijaansa ei saa täyttää kurja palkkapalvelija, jonka suurimpana onnena -on saada lahjaksi herransa viimeiset vaatteet, ennen kuin ne ovat aivan -nukkavieruiksi kuluneet ja joka kykenee viehättämään vain jotakin -esikaupungin tyttöletukkaa komeilemalla herransa vanhojen kenkien -uusilla nauharuusukkeilla. Tiehesi, heti paikalla, mies -- minä -halveksin Sinua niin suuresti, että häpeän suuttuneeni Sinuun.» - -Varney lähti huoneesta sanattoman raivon vallassa, ja häntä seurasi -Foster, jonka luonnostaankin hitaan järjen olivat kokonaan -pyörryttäneet ne hurjat kiivastuksen ja vihan purkaukset, mitkä olivat -ensi kerran hänen kuultensa tulvineet kreivittären huulilta, sillä -Foster oli koko ajan pitänyt häntä liian lempeänä ja liian -hyvänsävyisenä kantamaan närkästynyttä ajatustakaan, saati sitten -käyttämään kovia sanoja. Foster kulki sentähden itsepintaisesti Varneyn -jäljissä, ahdistaen häntä kysymyksillä, joihin toinen ei vastannut, -ennen kuin he olivat saapuneet neliönmuotoisen pihan toiselle puolelle, -entiseen kirjastoon, mihin lukija on jo tutustunut. Täällä kääntyi -Varney hellittämättömään seuraajaansa ja alkoi selvitellä asiaa -verrattain rauhallisella äänellä; sillä tuo lyhyt kävely oli riittänyt -niin taitavalle mielensä kuohujen hillitsijälle raivonsa ja -suuttumuksensa asettamiseksi ja kylmäverisyytensä saavuttamiseksi. - -»Tony», sanoi hän, tavallinen ivahymy huulillaan, »ei maksa vaivaa sitä -kieltää. Nainen ja piru, jotka, kuten viisas neuvojasi Holdforthkin -saattaa Sinulle todistaa, pettivät miestä jo aikojen alussa, ovat -tänäänkin osoittautuneet minun oveluuttani ja varovaisuuttani -väkevämmiksi. Se torakurkku näytti niin viekoittelevalta ja osasi vetää -naamansa niin mainioon ilmeeseen minun esitellessäni kreivin asiaa, että -minä, kautta kunniani, uskoin voivani pistää pienen sanasen omastakin -puolestani. Nyt luulee hän saaneensa pääni silmukkaan, mutta siinä hän -erehtyy. -- Missä on tohtori Alasco?» - -»Työpajassaan», vastasi Foster; »tällä hetkellä ei häntä voi puhutella --- meidän täytyy odottaa siksi kunnes keskipäivän aika on ohi, tai me -häiritsemme häntä hänen tärkeissä -- mitä minä sanoin, tärkeissäkö? -- -minä tahdoin sanoa: hänen jumalallisissa tutkimuksissaan.» - -»Niin, hän tutkii perkeleen jumaluutta», virkkoi Varney, -- »mutta kun -minä tarvitsen häntä, on yksi hetki yhtä hyvä kuin toinenkin. Opasta -minut hänen hornanpesäänsä.» - -Näin puhui Varney ja seurasi nopein ja levottomin askelin Fosteria, -joka johti häntä monia melkein raunioiksi rauenneita sokkelokäytäviä -pitkin pihan vastaiselle puolelle jonkunlaiseen maanalaiseen holviin, -missä nyt askarteli kullantekijä Alasco, mutta minne ennen eräs -Abingdonin salatieteisiin taipuvainen päämunkki oli veljeskuntansa -suureksi kauhistukseksi laittanut työpajansa ja missä hän monen sen -ajan hourupäisen tavoin oli tuhlannut paljon kallista aikaa ja rahaakin -päästäkseen suuren tiedon perille. - -Anton Foster pysähtyi oven eteen, joka oli lujasti teljetty -sisäpuolelta, ja pelkäsi jälleen huomattavasti häiritä viisasta hänen -puuhissaan. Mutta piittaamaton Varney piti kolkutuksin ja huudoin niin -suurta melua, että huoneen asukas vihdoinkin, vaikka hitaasti ja -vastahakoisesti, avasi oven. Kullantekijä tuli näkyviin, silmät -tihruisina sen tuliastian tai lasikulhon kuumuudesta ja höyryistä, -jonka ääressä hän oli askarrellut, ja hänen kammionsa oli yhtä mitä -erilaisimpien aineiden ja hänen ammattiinsa kuuluvien kummallisten -työkalujen sekasortoa. Ukko murisi suuttuneen kärsimättömästi: »Ijät -kaiketko minun sitten täytyy laskeutua taivaallisista tutkimuksistani -maallisissa asioissa rehkimään?» - -»Helvetillisissä asioissa, saisit sanoa», virkkoi Varney, »sillä ne ne -kuitenkin ovat Sinun oikea alasi. -- Foster, me tarvitsemme Sinua -keskustelussamme.» - -Foster astui arkaillen holviin. Varney seurasi häntä, sulki oven, ja -niin alkoivat he kolmisin salaisen neuvottelunsa. - -Sillä välin mitteli kreivitär huoneensa lattiaa, häpeän ja vihastuksen -kiistellessä hänen suloisilla poskillaan. - -»Se konna», kiivasteli hän, »se kylmäsydäminen, laskeva orja! -- Mutta -minä vedin naamion hänen kasvoiltaan, Janet. -- Minä pakotin sen -käärmeen avaamaan kaikki kierteensä edessäni ja ryömimään sitten -tiehensä alastomassa rumuudessaan. -- Minä hillitsin suuttumustani, -vaikka olinkin vähällä tukehtua siihen paikkaan, siksi kunnes hän -päästi minut katsahtamaan sydämen pohjaan, joka on kauhistavampi -helvetin pimeintä soppea. -- Ja Sinä, Leicester, onko mahdollista, että -Sinä saatoit käskeä minua kieltämään lailliset avio-oikeuteni Sinuun -tai Sinä itse siirtää ne toiselle! -- Mutta se on mahdotonta -- se -konna valehteli kaikki -- Janet, minä en tahdo viipyä täällä enää -kauvemmin, Minä pelkään häntä. -- Minä pelkään isääsi -- mieleni on -paha, kun minun täytyy sanoa se Sinulle, Janet. -- Mutta minä pelkään -isääsi, ja kaikkein eniten tuota inhoittavaa Varneyta. Minä pakenen -Cumnorista.» - -»Ah! armollinen rouva, minne Te pakenisitte tai miten pääsisitte Te -näiden muurien vankeudesta?» - -»En tiedä, Janet», vastasi onneton nuori rouva, luoden katseensa ylös -ja ristien kätensä, »en tiedä, minne paeta, tai millä tavoin; mutta -minä olen varma siitä, ett'ei Jumala, jota minä olen niin uskollisesti -palvellut, ole hylkäävä minua tällä kauhealla hetkellä, sillä minä olen -joutunut pahojen ihmisten käsiin.» - -»Älkää ajatelko niin, rakas rouva», lohdutti Janet; »isäni on kyllä -synkän ja ankaran tapainen ja pitää lujasti kiinni uskostaan -- mutta -ei kuitenkaan --» Samassa silmänräpäyksessä astui Anton Foster -huoneeseen, kantaen lasimaljaa ja pientä pulloa. Hänen käytöksensä oli -omituinen; sillä lähestyessään kreivitärtä tämän arvolle kuuluvalla -kunnioituksella, ei hän tähän asti ollut viitsinyt salata tai ei ollut -kyennyt poistamaan luontaista kömpelöä jurouttaan, mikä hänen -kaltaisissaan onnettomissa ihmisissä näytäksen eritotenkin niitä -kohtaan, jotka olosuhteet ovat saattaneet heidän valtaansa ja -valvontansa alaisiksi. Mutta nyt ei hän paljastanut rahtuakaan sitä -mahtinsa ynseätä tietoisuutta, jota hän tavallisesti yritti peittää -kömpelön, teeskennellyn kohteliaisuuden ja kunnioituksen verhoon aivan -niinkuin rosvo kätkee pistoolinsa ja lyömäpalikkansa huonon -päällystakkinsa alle. Mutta hänen hymyssään oli enemmän pelkoa kuin -mielistelyä, ja kun hän kehoitti kreivitärtä maistamaan hänen -tuomaansa virkistävää juomaa, joka olisi äskeisen kiihtymyksen jälkeen -rauhoittava hänen sydäntään ja päätään, näytti hän hautovan jotakin -uutta konnankoukkua. Hänen kätensä vapisi, hänen äänensä tärisi ja koko -hänen käytöksensä herätti niin suurta epäluuloa, että hänen tyttärensä -Janet, katseltuaan häntä ensin hämmästyneenä hetken aikaa, näytti äkkiä -tehneen lujan, rohkean päätöksen; hän kohotti päänsä, suoristautui -uhmailevaan ja käskevään asentoon, astui hitaasti isänsä ja -kreivittären väliin, tempasi tarjottimen edellisen käsistä ja sanoi -matalalla, mutta selvällä ja painokkaalla äänellä: »Isä, minä täytän -maljan jalon emäntäni tarpeiksi, kun hän niin suvaitsee.» - -»Sinäkö, lapseni?» kysyi Foster kiivaasti ja pelokkaasti, »ei, lapseni --- Sinä et nyt saa tehdä armolliselle rouvalle sitä palvelusta.» - -»Ja miks'en, jos saan luvan kysyä?» vastasi Janet, »mikäli jalon rouvan -on yleensä lainkaan tarpeellista koskea koko maljaan?» - -»Miks'et -- miks'et?» tankkaili hovimestari neuvottomana, ja havaiten -kiukuttelun parhaaksi pätevämpien syiden puutteen korvaajaksi, huusi -hän: -- »Siks'et, senkin hupakko, ett'en minä tahdo! -- Mene siitä -iltakirkkoosi!» - -»Niin totta kuin toivon vielä kauvan saavani käydä kirkossa», vastasi -Janet, »en mene sinne tänään, ennen kuin olen saanut paremman varmuuden -emäntäni turvallisuudesta. Antakaa pullo tänne, isä»; -- ja Janet otti -sen hänen vastustelevasta kädestään, ja Foster salli sen lopultakin -tapahtua, ikäänkuin omantuntonsa lyömänä. -- »Ja nyt», jatkoi hän, -»isä, juoma, jonka on määrä virkistää emäntääni, ei tehne -_minullekaan_ pahaa. Terveydeksenne, isä!» - -Lausumatta sanaakaan syöksähti Foster tyttärensä kimppuun ja väänsi -pullon hänen kädestään; sitten, ikäänkuin häveten sitä, mitä oli -tehnyt, sekä ollen täydelleen kykenemätön päättämään, mitä oli edelleen -tehtävä, jäi hän siihen seisomaan, pullo kädessään, toinen jalka toisen -edellä ja tyttäreensä tuijottaessaan kasvoilla ilme, jossa raivo, pelko -ja paljastettu konnamaisuus kuvastuivat inhoittavalla tavalla. - -»Tämähän on kummallista, isä», virkkoi Janet, suunnaten häneen -samanlaisen tiukan katseen, jolla hullujen hoitajain sanotaan pitävän -onnettomia potilaitaan aisoissa; »Te ette anna minun tarjota -armolliselle rouvalle sitä juomaanne ettekä myöskään salli minun -tyhjentää maljaa hänen terveydekseen!» - -Kreivittären rohkeus ei pettänyt tämän kauhistavan kohtauksen aikana, -jonka merkitys oli ilmeinen, vaikk'ei siihen suorin sanoin -viitattukaan. Hän säilytti luonteensa suuren huolettomuudenkin, ja -vaikka hänen poskensa oli ensi säikähdyksestä kalvennut, oli hänen -katseensa tyyni ja melkein halveksiva. »Ettekö _Te itse_ halua -maistaa sitä jaloa juomaa, herra Foster? Ettehän toki itse kieltäytyne -tyhjentämästä maljaa onneksemme, vaikka ette sallinutkaan Janetin sitä -tehdä. -- Juokaa, herra, minä pyydän.» - -»Minä en tahdo», vastasi Foster. - -»Ja kenelle sitten on tämä erinomainen kurkunkostuke tarkoitettu, hyvä -herra?» jatkoi kreivitär. - -»Paholaiselle, joka sen keittikin!» viskasi Foster, käänsi selkänsä ja -lähti huoneesta. - -Janet katsahti emäntäänsä, kasvoillaan syvän häpeän, pelon ja murheen -ilme. - -»Älä minua itke, Janet», sanoi kreivitär lempeästi. - -»En, armollinen rouva», vastasi hänen palvelijattarensa nyyhkytysten -tukahuttamalla äänellä, »en minä Teitä itkekään, minä itken itseäni -- -minä itken tuota onnetonta miestä. Niiden, jotka ovat joutuneet häpeään -ihmisten edessä -- niiden, jotka Jumala on tuominnut, niiden on syytä -surra -- ei viattomien! -- Jääkää hyvästi, armollinen rouva!» jatkoi -hän, kiireesti heittäen hartioilleen viitan, jota hän tavallisesti -käytti ulos lähtiessään. - -»Jätätkö Sinä minut, Janet?» kysyi hänen emäntänsä -- »hylkäätkö Sinä -minut näin ankaran ahdistuksen hetkellä?» - -»Hyljätäkö Teidät, armollinen rouva!» huudahti Janet; ja juosten -takaisin emäntänsä luo, painoi hän tuhansia suuteloita hänen kädelleen --- »hyljätäkö Teidät! -- hyljätköön minut uskoni toivo, jos sen teen! --- Ei, rouva; oikein sanoitte, että kyllä Jumala, jota olette -palvellut, Teille osoittaa vapautuksen tien. Pakokeino on keksitty; -minä olen päivät ja yöt rukoillut valoa, jotta näkisin, miten minun oli -täyttäminen velvollisuuteni tuota onnetonta miestä ja samalla Teitä -kohtaan. Hirmuisena ja peloittavana on se valo nyt minulle ilmestynyt, -eikä minun tule sulkea ovea, jonka Jumala on avannut. -- Älkää kysykö -minulta enempää. -- Minä tulen tuossa paikassa takaisin.» - -Sen sanottuaan kääriytyi hän viittaansa ja ilmoittaen eukolle, jonka -kohtasi ulommaisessa huoneessa, menevänsä iltarukoukseen, poistui hän -talosta. - -Sillä välin oli hänen isänsä kiirehtinyt jälleen työpajaan, mistä hän -tapasi aijotun rikoksensa syytoverit. - -»Kastoiko se suloinen lintu kieltään?» tiedusteli Varney puoleksi -hymyillen, kun taas tähtienselittäjä teki saman kysymyksen silmillään, -puhumatta sanaakaan. - -»Ei kastanut, eikä tule kastamaankaan minun tarjoamastani juomasta», -vastasi Foster; »pakotatteko Te minut tekemään murhan tyttäreni -läsnä-ollessa?» - -»Eikö Sinulle jo sanottu, Sinä juro, pelkurimainen orja», puhui Varney -katkerasti, »ett'ei murhaa, kuten Sinä sitä nimität silmät tuijottaen -ja kieli kangerrellen, ollut kysymyksessäkään? Eikö Sinulle sanottu, -että tässä tarkoitettiin ainoastaan pientä pahoinvointia, jollaisen -naiset saavat aivan ilman aikojaan, tahtoessaan pitää yöpukuaan -keskellä päivää ja lojua leposijallaan, kun heidän pitäisi huolehtia -taloustoimistaan? Tämä oppinut mies tässä vannoo sen Sinulle Viisauden -Linnan avaimen kautta.» - -»Minä vannon», sanoi Alasco, »ett'ei väkineste, joka on tuossa -pullossasi, ole lainkaan hengenvaarallista! Minä vannon sen kullan -kuolemattoman ja häviämättömän ydinaineen kautta, joka läpäisee kaikki -muut luonnon aineet, mutta jonka kätketyn olemuksen perille voi päästä -vain se, kenelle Trismegistus antaa salatiedon avaimen.» - -»Ankara vala», vahvisti Varney. »Foster, olisit pahempi pakanaa, ell'et -sitä uskoisi. Muutoin saat uskoa minua, joka vannon vain oman sanani -kautta, että ell'et Sinä pysy siivolla, ei tule olemaan toivoakaan, -niin, ei toivon haamettakaan tämän Sinun vuokrakartanosi muuttamisesta -vapaaläänitykseksi. Alasco jättää Sinun tinakalusi silleen, ja Sinä -tulet, kunnon Anton, yhä pysymään minun alustalaisenani.» - -»Minä en tiedä, hyvät herrat», vastasi Foster, »minne teidän tuumanne -tähtäävät; mutta yhdestä seikasta minä pidän kiinni -- siitä nimittäin, -että kävipä miten tahansa, minulla täytyy tässä talossa olla joku, joka -rukoilee puolestani, ja se joku on minun tyttäreni. Minä olen elänyt -syntisesti, ja maailma on ollut minulle liian rakas; mutta hän on yhä -yhtä viaton kuin lähtiessään äitinsä helmasta, ja ainakin hänen tulee -päästä siihen onnen kaupunkiin, jonka muurit ovat puhdasta kultaa ja -perustukset jalokiviä.» - -»Niinpä niin, Tony», virkkoi Varney, »sellainen paratiisi se olisikin -oikein Sinun mieltäsi myöten. -- Pohdippas hänen kanssaan sitä asiaa, -tohtori Alasco; tulen kohta takaisin.» - -Näin puhein nousi Varney paikaltaan ja ottaen pullon pöydältä lähti -huoneesta. - -»Minäpä vakuutan Sinulle, poikani», virkkoi Alasco Fosterille, heti kun -Varney oli jättänyt heidät kahden kesken, »että mitä ikinä tuo -häpeämätön, ilkeämielinen ivailija sanoneekaan siitä korkeasta -tieteestä, jossa minä taivaan siunauksesta olen päässyt niin pitkälle, -ett'ei minun tarvitse sanoa viisaintakaan kaikista nykyään elävistä -taitomiehistä etevämmäkseni tai opettajakseni -- minä vakuutan Sinulle, -että niin jumalattomasti kuin tuo heittiö pilkkaakin asioita, jotka -ovat liian pyhiä vain lihallisten ja halpamaisten ajatusten valtaamain -ihmisten käsitettäviksi, Sinun tulee kuitenkin uskoa, että se kaupunki, -jota Pyhä Johannes katseli Kristillisen Ilmestyskirjan häikäisevässä -näyssä, se uusi Jerusalemi, jonne kaikki kristityt toivovat kerran -pääsevänsä, tarkoittaa vertauskuvallisesti Suuren Salaisuuden -keksintöä, jonka avulla kaikkein halvimmista ja kehittymättömimmistä -luonnonaineista voidaan synnyttää sen kallisarvoisimmat ja -täydellisimmät tuotteet, aivan niin kuin kepeästi liihoitteleva, -kirkasvärinen perhonenkin, kesätuulahdusten ihanin lapsi, murtautuu -esiin saastaisen kotelonsa vankeudesta.» - -»Mestari Holdforth ei ole puhunut mitään tällaisesta selityksestä», -virkkoi Foster epäillen; »ja sen lisäksi, tohtori Alasco, sanoo pyhä -raamattu, etteivät sen Pyhän kaupungin kulta ja kalliit kivet ole -suinkaan niitä varten, jotka ovat täällä maan päällä tehneet -kauhistuksen töitä tai valheita viritelleet.» - -»Entä sitten, poikani», kysyi tohtori, »ja mitä Sinä siitä johdat?» - -»Sen», vastasi Foster, »ett'ei niillä, jotka sekoittelevat myrkkyjä ja -jakelevat niitä salaa lähimäisilleen, pidä oleman osaa näihin -sanomattomiin rikkauksiin.» - -»Sinun tulee kuitenkin, poikani», selitti Alasco, »tehdä eroitus sen -välillä, mikä on ehdottomasti pahaa niin seurauksiltaan kuin -tarkoituksiltaankin, ja sen välillä, mikä, vaikka onkin pahaa, voi -siitä huolimatta saada hyvää aikaan. Jos me yhden ihmisen kuoleman -kautta pääsisimme lähemmäksi sitä onnellista aikaa, jolloin tarvitsee -vain toivoa, saavuttaakseen heti kaiken, mikä hyvää on -- jolloin -tarvitsee vain toivoa, poistaakseen kaiken, mikä pahaa on -- jolloin -sairaus ja tuska ja murhe ovat inhimillisen tiedon kuuliaisia -palvelijoita, väistyen viisaan pienintäkin viittausta -- jolloin -kaikki, mikä nyt on kalleinta ja harvinaisinta, on jokaisen -ulottuvilla, joka vain tottelee viisauden ääntä -- jolloin parantamisen -taito supistuu ja katoaa yhteen ainoaan yleislääkkeeseen -- jolloin -viisaat hallitsevat maata ja jolloin kuolemakin pakenee heidän -kulmainsa rypistystä -- jos me nyt voisimme jouduttaa tätä kaikkien -toiveiden siunattua täyttymystä sen mitättömän seikan avulla, että -särkyvä maallinen tomumaja, joka kerran kuitenkin on joutuva -mädännyksen valtaan, toimitettaisiin hiukkaista ennemmin hautaan kuin -luonnon järjestys määräisi, niin mitä olisi moinen uhraus pyhän -tuhatvuotisen valtakunnan lähestymisen rinnalla?» - -»Tuhatvuotinen valtakunta on pyhien valtakunta» -- epäili jälleen -Foster. - -»Sano pikemminkin, että se on viisaiden valtakunta, poikani», vastasi -Alasco; »tai oikeammin viisauden valtakunta.» - -»Minä puhelin tästä kysymyksestä mestari Holdforthin kanssa -eileniltaisessa hartauskokouksessa», jatkoi Foster; »mutta hän sanoi, -että Teidän oppinne on harhaanviepä, ja Teidän selityksenne tuomittava -ja väärä.» - -»Hän käy vielä tietämättömyyden kahleissa, poikani», vastasi Alasco, -»aivan niin kuin polttaisi hän vielä tiiliä Egyptissä tai, paremmin -sanoen, vaeltaisi Sinain korvessa. Teit pahoin, puhuessasi sellaiselle -miehelle sellaisista asioista. Minä olen kuitenkin antava Sinulle -todisteita, ja aivan ensi tilassa, sellaisia todisteita, joita ei tuo -Sinun uppiniskainen mustatakkisi tule kumoamaan, sen takaan, vaikka hän -taistelisikin minun kanssani niin kuin velhot taistelivat Moseksen -kanssa kuningas Faraon edessä. Minä teen erään kokeen Sinun -läsnä-ollessasi, poikani -- niin, Sinun läsnä-ollessasi -- ja Sinun -silmäsi ovat näkevät totuuden.» - -»Pysy aikomuksessasi, viisas mies», sanoi Varney, joka sillä hetkellä -astui huoneeseen; »jos hän hylkääkin Sinun kielesi todistuksen, niin -miten voi hän olla uskomatta omia silmiään?» - -»Varney!» huudahti oppinut -- »Varney palannut jo! Oletko Sinä --» hän -pysähtyi äkkiä. - -»Olenko minä toimittanut tehtäväni, aijoit kai kysyä», vastasi Varney. --- »Olen!» -- »Ja Sinä», jatkoi hän, osoittaen enemmän mielenkiintoa -asiaan kuin ennen, »oletko Sinä puolestasi varma, ett'et kaatanut -juomaan ainettasi et enempää etkä vähempää kuin oikean määrän?» - -»Olen», virkkoi kullantekijä, »niin varma kuin yleensä saattaa olla -niin tarkoista mitoista, koska ruumiin rakennekin on usein hyvin -erilainen eri ihmisillä.» - -»Sitten en pelkää mitään», sanoi Varney. »Sillä minä tiedän, ett'et -Sinä astu askeltakaan lähemmäksi pirua kuin mitä Sinulle on maksettu. -Sinut palkattiin synnyttämään sairautta, ja Sinusta olisi aivan -liiallista tuhlausta tehdä murha samaan hintaan. Tulkaa, menkäämme -kukin huoneeseemme. -- Huomenna saamme nähdä seuraukset.» - -»Mitä Sinä teit, saadaksesi hänet nauttimaan juoman?» kysyi Foster -väristen. - -»En mitään», vastasi Varney, »minä vain tuijotin häneen tuolla -katseella, jolla hallitaan hulluja, naisia ja lapsia. Pyhän Luukkaan -sairaalassa ne sanoivatkin minulla olevan oikean katseen pitämään -niskoittelevia potilaita kurissa. Hoitajat siellä oikein onnittelivat -minua sen takia; niin että minulla on leipä tiedossa, jos hovisuosioni -kerran pettää.» - -»Ja etkö Sinä pelkää annoksen olleen tosiaankin liian vahvan?» kysyi -Foster. - -»Jos niin olisi asian laita», vastasi Varney, »niin sitä sikeämmin hän -vain nukkuisi; mutta se pelko ei tule häiritsemään untani. Hyvää yötä, -jalot herrat.» - -Anton Foster huokasi raskaasti ja kohotti kätensä ja silmänsä taivasta -kohti. Kullantekijä ilmoitti aikovansa jatkaa vielä suurimman osan yötä -erästä hyvin tärkeätä tutkimusta, ja toiset erkanivat levolle -mennäkseen. - - - - -V Luku. - - - Jumala kurjan kulkevaisen turvaksi - Ihmisten avusta jo toivon heitin. - Oo, ken nainen olis? -- tuo hullu, kyynelöivä, - Tuo uskollinen, rakastava nainen? - Lempensä palkakseen vain ynseyttä saa, - Ja hyvyyttään ei kenkään, kenkään muista. - - _Rakkauden Toivioretki_. - -Kesä-illan aurinko oli mennyt mailleen, ja Janet palasi Cumnorin -kartanoon, koska hänen pitempi viipymisensä varmaankin herättäisi -huomiota ja etsimisiä tuossa epäluuloisessa talossa, ja kiiruhti -huoneeseen, minne oli jättänyt emäntänsä. Hän tapasi kreivittären -istumasta pöydän ääressä, ristikkäin lasketut käsivarret sillä leväten -ja pää nojaten käsivarsiin. Janetin astuessa sisään ei hän katsahtanut -ylös eikä hievahtanutkaan. - -Uskollinen palvelijatar juoksi salaman nopeudella emäntänsä luo, -puisteli häntä ja rukoili palavasti häntä nostamaan katseensa ja -sanomaan, miksi hän oli noin murheissaan. Onneton kreivitär kohotti -vihdoin päänsä, katsahti kamarineitoonsa aaveenomaisin silmin, posket -tuhkanharmaina ja virkkoi: »Janet, minä join sen!» - -»Jumalan kiitos!» huudahti Janet hätäisesti. -- »Minä tarkoitan, -Jumalan kiitos, ett'ei kysymyksessä ollut mitään pahempaa -- juoma ei -ole vahingoittava Teitä lainkaan -- nouskaa ja karistakaa tuo raukeus -jäsenistänne ja tuo epätoivo mielestänne.» - -»Janet», huokasi kreivitär, »älä häiritse minua -- jätä minut rauhaan --- anna elämäni mennä hiljalleen menojaan -- minä olen myrkytetty.» - -»Ette Te ole, rakas rouva», vastasi tyttö innokkaana. -- »Se, mitä -joitte, ei voi Teitä vahingoittaa, sillä Te olitte sitä ennen nauttinut -vastamyrkkyä, ja minä riensin ilmoittamaan, että paon tie on avoinna -edessänne.» - -»Paon!» huudahti kreivitär, nousten äkkiä kohoksi istuimellaan, valon -palatessa hänen silmiinsä ja elon hänen poskilleen; »mutta ah! Janet, -se on jo liian myöhäistä!» - -»Ei suinkaan, rakas rouva. -- Nouskaa, tarttukaa käsivarteeni ja -kävelkää kanssani pitkin huonetta. -- Älkää antako mielikuvituksen -tehdä myrkyn tehtäviä! -- Kas niin; ettekö tunne nyt voivanne -täydellisesti hallita jäseniänne?» - -»Puutumus tuntuu vähenevän», sanoi kreivitär, astellessaan siinä -Janetin tukemana pitkin huonetta; »mutta onko nyt oikein tosiaan niin, -ett'en minä ole juonut mitään kuolettavaa? Varney tuli tänne Sinun -lähdettyäsi ja käski minua katsein, joissa luin kohtaloni, tyhjentämään -sen kauhean maljan. Oi, Janet! Sen täytyy tuottaa tuhoa; sillä -sellainen edeskäypä ei voi koskaan tarjota vaaratonta juomaa!» - -»Uumoilenpa, ett'ei hän pitänyt sitä suinkaan vaarattomana», vastasi -neito; »mutta Jumala ehkäisee pahojen aivoitukset. Uskokaa minua, kun -minä vannon sen pyhän evankeliumin kautta, johon me uskomme, ett'ei -Teillä ole henkenne puolesta mitään peljättävää hänen ilkeistä -juonistaan. Ettekö käynyt häntä vastustamaan?» - -»Talossa oli kaikki hiljaa», vastasi kreivitär. -- »Sinä olit poissa -- -me vain kahden tässä huoneessa -- ja hänhän kykenee mihin rikokseen -tahansa. Minä asetin vain sen ehdon, ett'ei minun tarvitsisi sietää -hänen vihattua läsnä-oloaan, ja join, mitä hän tarjosi. -- Mutta Sinä -puhuit jotakin paosta, Janet; suosisiko minua onni niin suuresti?» - -»Jaksatteko nyt kuulla uutiseni ja kestää ponnistukset?» kysyi neito. - -»Jaksanko!» huudahti kreivitär. -- »Kysy saksanhirveltä, kun ajokoiran -hampaat ovat siihen iskemässä, jaksaako se hypätä kuilun yli. Minä -kestän kaikki ponnistukset, jotka vain vievät minut pois tästä -paikasta.» - -»Kuulkaa siis», virkkoi Janet. »Muuan henkilö, jota minä pidän Teidän -luotettavana ystävänänne, on näyttäytynyt minulle erilaisissa -valepuvuissa ja pyrkinyt puheisiin kanssani, mihin minä en milloinkaan -suostunut, koska asia selvisi minulle vasta tänä iltana. Hän oli se -reppuri, jolta Te ostitte yhtä ja toista rihkamaa -- se kulkukauppias, -joka myi minulle kirjoja -- minne ikinä meninkin, aina kohtasin -varmasti hänet. Tämän illan tapaukset saivat minut lähtemään hänen -puheilleen. Hän odottaa parhaillaan tuolla puiston takaportilla, ja -kaikki on valmiina Teidän pakoanne varten. -- Mutta onko Teillä nyt -tosiaankin tarpeeksi ruumiinvoimia? -- Onko rohkeutta? -- Voitteko -antautua yritykseen?» - -»Ken kuolemaa pakenee», vastasi rouva, »saa kyllä voimaa ruumiiseensa --- ken karkaa häpeän kahleista, häneltä ei puutu tarmoa eikä -uskallusta. Jo pelkkä ajatus, että nyt minä pääsen tuosta konnasta, -joka uhkaa sekä henkeäni että kunniaani, antaisi minulle voimaa nousta -vaikka kuolinvuoteeltani.» - -»Jumalan nimeen sitten, armollinen rouva!» virkkoi Janet, »minun täytyy -siis sanoa Teille hyvästi ja heittää Teidät Jumalan huomaan!» - -»Etkö Sinä siis aijokaan paeta kanssani, Janet?» huudahti kreivitär -tuskaisena. -- »Pitääkö minun luopua Sinusta? Tämäkö nyt on sitä Sinun -uskollisuuttasi?» - -»Armollinen rouva, minä pakenisin kanssanne yhtä mielelläni kuin ikinä -lintu häkistä, mutta jos niin tekisin, olisi siitä heti seurauksena -ilmi-tulo ja takaa-ajo. Minun täytyy jäädä ja koettaa jonkun aikaa -kaikin keinoin salata totuutta. -- Taivas antakoon anteeksi petokseni, -koska se tapahtuu välttämättömyyden pakosta!» - -»Ja pitääkö minun sitten matkustaman yksin sen vieraan miehen kanssa?» -hätäili kreivitär. -- »Ajattelehan, Janet, jos tässä olisikin tekeillä -vielä kauheampi ja pimeämpi juoni minun eroittamisekseni Sinusta, joka -olet ainoa ystäväni?» - -»Ei, armollinen rouva, älkää sitä luulko», vastasi Janet vakuuttavasti, -»se nuori mies on auttava Teitä rehellisesti ja kunniallisesti; ja -lisäksi on hän herra Tressilianin ystävä ja tullutkin tänne juuri hänen -käskystään.» - -»Jos hän on Tressilianin ystävä», virkkoi kreivitär, »uskon minä itseni -yhtä turvallisena hänen huomaansa kuin taivaasta lähetetyn enkelin; -sillä ei ole kuolevainen ihminen vapaampi kaikesta halpamaisuudesta, -petollisuudesta ja itsekkyydestä kuin Tressilian. Hän unohti aina -itsensä, jos hän vain sai auttaa muita. -- Ah! ja minkä palkan hän -siitä sai!» - -Kiireen vilkkaa kokosivat he ne muutamat tarve-esineet, jotka -kreivittären tuli ottaa mukaansa ja jotka Janet nopeasti ja taitavasti -kääräisi pieneksi mytyksi, unohtamatta suinkaan erinäisiä -kallisarvoisia koruja, jotka helpoimmin sattuivat hänen käsiinsä, -erittäinkään jalokivilipasta, josta hän sangen järkevästi katsoi voivan -olla hyötyä jossakin tulevassa pulassa. Leicesterin kreivitär muutti -sitten ylleen puvun, jota Janet tavallisesti piti lyhyemmillä -matkoilla, sillä heidän mielestään oli viisainta karttaa kaikenlaista -ulkonaista komeutta, koska se voisi herättää huomiota. Ennen kuin he -olivat saaneet nämä valmistelunsa kokonaan suoritetuiksi, oli kuu -noussut kesä-yön taivaalle, ja kaikki kartanon asukkaat olivat käyneet -levolle tai ainakin huoneidensa yksinäisyyteen ja rauhaan. - -He eivät peljänneet mitään vaikeuksia talosta ja puutarhasta -päästäkseen, kunhan ei heitä vain huomattaisi. Anton Foster oli -tottunut katsomaan tyttäreensä niin kuin syntisyytensä tunteva -ihmiskurja saattaa katsoa näkyvään suojelusenkeliin, joka hänen -pahuudestaan huolimatta yhä liihoittelee hänen ympärillään, ja -senpätähden ei hänen luottamuksellaan ollutkaan rajoja. Janet sai -vapaasti liikkua missä tahansa päivän aikana, ja hänellä oli avain -puiston takaporttiinkin, niin että hän saattoi lähteä kylään milloin -tahtoi, joko talouden asioissa, jotka olivat kokonaan hänen hoimissaan -tai ottaakseen osaa uskonlahkonsa rukoushuoneella pidettyihin -hartauskokouksiin. Tosin oli Fosterin tytär saanut tämän suuren -vapautensa vain sillä juhlallisesti vaaditulla ehdolla, ett'ei hän -mitenkään käyttäisi näitä etu-oikeuksia tavalla, joka voisi vähentää -kreivittären säilyttämisen varmuutta, sillä tällä nimellä mainittiin -kreivittären oleskelua Cumnorissa sen jälkeen, kun tämä onneton nainen -oli alkanut osoittaa kärsimättömyyttä siihen yksinäiseen ja ahtaaseen -elämään, johon hänet oli syösty. Eikä olekaan otaksuttavissa, että -mikään muu seikka kuin se kauhistava epäluulo, jonka illan tapaukset -olivat hänessä herättäneet, olisi saanut Janetin rikkomaan lupauksensa -ja pettämään isänsä luottamuksen. Mutta kaiken näkemänsä perusteella -piti hän nyt itseään ei ainoastaan oikeutettuna, vaan ankarasti -velvoitettunakin tekemään emäntänsä pelastamisesta kaikkien puuhiensa -päämäärän ja heittämään syrjään kaikki muut ajatukset. - -Pakeneva kreivitär kulki oppaineen kiireisesti hankalaa ja epätasaista -polkua, joka oli ennen ollut lehtokäytävänä, mutta jota nyt pimittivät -heidän päittensä yläpuolella yhtyväin puiden oksat ja jolla väikkyi -vain hakattujen paikkojen kohdalla kuun hämärä, petollinen valo. Heidän -kulkuaan häiritsivät tuon tuostakin kaadetut puut ja suuret oksat, -jotka oli jätetty maahan sopivan ajan tultua kimppuihin ja kasoihin -kerättäviksi. Näiden esteiden tuottamat vaikeudet ja ponnistukset, -heidän alkumatkansa hengähtämätön kiire, toivon ja pelon menehdyttävät -tunteet koskivat niin kovasti kreivittären voimiin, että Janetin täytyi -pyytää häntä pysähtymään muutamiksi minuuteiksi huoahtamaan. He -seisahtuivat siis erään vanhan valtavan, pahkaisen tammen varjoon, ja -katselivat aivan vaistomaisesti jättämäänsä taloa, minkä pitkä, musta -pääty kuumotti hämärästä etäisyydestä suunnattomine savupiippuineen, -torneineen ja kellohuoneineen, jotka kohosivat kattoviivan yläpuolelle -ja kuvastuivat selvästi kesä-yön taivaan puhdasta sineä vasten. Vain -yksi valo pilkutti tuosta suuresta, tummasta rykelmästä niin alhaalta, -että se näytti pikemminkin tulevan maasta kartanon edustalta kuin -jostakin sen akkunasta. Kreivitär pelästyi. -- »Ne ajavat meitä takaa!» -huudahti hän, osoittaen Janetille valoa, joka saattoi hänet niin suuren -kauhun valtaan. - -Emäntäänsä tyynempänä havaitsi Janet, ett'ei loistava pilkku liikkunut, -ja selitti kuiskaten kreivittärelle valon tulevan siitä yksinäisestä -kammiosta, missä kullantekijä harjoitti salaperäisiä tutkimuksiaan. -- -»Hän on niitä», lisäsi neito, »jotka valvovat yöt pahoja aikeita -hautoen. Onneton sattuma toi tänne miehen, jonka hämärät puheet -maallisesta rikkaudesta ja taivaallisesta tai yliluonnollisesta -tiedosta ovat kyenneet niin erinomaisesti viehättämään isäraukkaani. -Oikeinpa puhuikin hyvä mestari Holdforth -- minun nähdäkseni pyytäen -siten viisaasti neuvoa erinäisiä meidän talomme asukkaita. 'On -ihmisiä', sanoi hän, 'ja heidän lukunsa on paljous, jotka jumalattoman -Ahabin tavoin kuuntelevat mieluummin väärän profetan Zedekiaan -haaveiluja kuin niiden sanoja, joiden kautta Herra puhuu.' Ja edelleen -teroitti hän -- 'Ah! rakkaat veljeni, meidän keskellämme käy paljon -Zedekiaita -- miehiä, jotka lupaavat teille maallisen tietonsa valon, -saadakseen teidät hylkäämään taivaallisen ymmärryksenne paisteen. -Mitästä ovat he tyranni Naasia parempia, joka vaati alamaisiltaan -oikean silmän?' Ja lisäksi huomautti hän --» - -On epätietoista, kuinka pitkälle kauniin puritanilaistytön muisti olisi -riittänyt mestari Holdforthin saarnan kertaamisessa; mutta kreivitär -keskeytti hänet ja vakuutti olevansa niin toipunut, että jaksoi kävellä -takaportille asti enää levähtämättä. - -He läksivät siis uudelleen matkaan, ja kulkivat toisen osan tiestään -tyynemmästi ja siis myöskin vähemmin vaikeuksin kuin hätäillen ja -peljäten pakonsa alettuaan. Näin saivat he aikaa ajatteluun; ja nyt -vasta rohkeni Janet ensi kerran kysyä emännältään, minne päin tämä -aikoi suunnata pakonsa. Kun hän ei saanut heti vastausta -- sillä -ehkäpä oli kreivitär hämmennyksissään unohtanut ajatella tätä tärkeätä -seikkaa, -- uskalsi hän lisätä: »Kaiketikin isänne linnaan, missä -tiedätte varmasti saavanne suojaa ja turvaa?» - -»Ei, Janet», vastasi rouva surullisesti, »kun minä läksin Lidcoten -linnasta, oli sydämeni kevyt ja maineeni tahraton, enkä minä tahdo -palata sinne ennen kuin puolisoni lupa ja meidän avioliittomme ja -kaiken sen arvon ja kunnian, minkä hän on minulle lahjoittanut, -julkinen tunnustus sovittaa minun ja kotini välit.» - -»Ja minne Te sitten lähdette, armollinen rouva?» tiedusteli yhä Janet. - -»Kenilworthiin, tyttöseni», vastasi kreivitär rohkeasti ja reippaasti. -»Minä haluan nähdä ne juhlat -- ne ruhtinaalliset juhlat -- joiden -valmistelujen humu täyttää koko maan äärestä toiseen. Arvelenpa, että -kun Englannin kuningatar kemuilee puolisoni saleissa, ei Leicesterin -kreivitärkään olisi siellä mikään sopimaton vieras.» - -»Rukoilen Jumalaa, että Te olisitte myöskin tervetullut vieras!» -virkkoi Janet hätäisesti. - -»Sinä käsität asemani väärin, Janet», vastasi kreivitär loukkautuneena, -»ja unohdat omasi.» - -»En tee kumpaakaan, rakas rouva», virkkoi murheellinen neito; »mutta -oletteko Te unohtanut, että jalo kreivi kokee niin ankarasti pitää -Teidän avioliittoanne salassa, koska siitä riippuu hänen hovisuosionsa? -Ja voitteko luulla äkillisen ilmestymisenne hänen linnaansa, sellaiseen -aikaan ja sellaiseen seuraan, olevan hänelle mieleen?» - -»Ajatteletko Sinä, että minä tuottaisin häpeää hänelle?» kysyi -kreivitär; -- »ei, päästä käsivarteni, osaan minä kävellä ilman apuakin -ja toimia ilman neuvoja.» - -»Älkää suuttuko minuun, armollinen rouva», pyyteli Janet säyseästi, »ja -sallikaa minun tukea Teitä; tie on hankala, ettekä Te ole tottunut -kävelemään pimeässä.» - -»Jos Sinä pidät minua niin halpana, että minä tuotan puolisolleni -häpeää», sanoi kreivitär yhtä vihastuneena, »niin uskot Sinä varmaan -myös, että Leicesterin kreivi on yllyttänyt, jopa käskenyt ja -valtuuttanutkin isäsi ja Varneyn ryhtymään niihin inhoittaviin -juoniinsa, joista minä kyllä olen tekevä selkoa hyvälle kreiville.» - -»Jumalan nimessä, armollinen rouva, säästäkää isääni kantelussanne», -pyyteli Janet; »pitäkää palvelustani, niin heikkoa kuin se on ollutkin, -hänen hairahdustensa sovituksena!» - -»Tekisin kovin väärin, jos toisin tekisin, rakas Janet», vastasi -kreivitär, äkkiä alkaen jälleen entiseen hellään ja luottavaan tapaansa -puhella uskolliselle kamarineidolleen. »Ei, Janet, ei sanaakaan ole -kuuluva huuliltani isäsi vahingoksi. Mutta Sinähän ymmärrät, rakas -tyttöseni, että ainoana toivonani on päästä puolisoni turviin. Minä -olen jättänyt hänen määräämänsä asuinpaikan niiden ihmisten pahuuden ja -konnamaisuuden takia, jotka minua ympäröivät -- mutta minä en missään -muussa suhteessa ole rikkova hänen käskyjään. Minä käännyn vain hänen -puoleensa - pyydän vain hänen suojaansa. -- Vain hänen toivomuksestaan, -enkä kenenkään muun, voin minä paljastaa tai tahdon minä paljastaa sen -salaisen liiton, joka yhdistää meidän sydämemme ja kohtalomme. Minä -tahdon nähdä hänet ja kuulla hänen omasta suustaan ohjeet, joiden -mukaan minun on vast'edes käyttäytyminen. Älä vastusta päätöstäni, -Janet; Sinä siten vain minua siinä vahvistaisit -- ja totuuden -tunnustaakseni, olen minä päättänyt ottaa kohtalostani selon kerta -kaikkiaan, kuulla sen puolisoni omilta huulilta, ja tarkoitukseni -saavuttamiseksi on minun suorinta lähteä tapaamaan häntä -Kenilworthiin.» - -Punnittuaan hätäisesti onnettoman kreivittären aseman vaikeutta ja -epävarmuutta, oli Janet taipuvainen muuttamaan aikaisemman -mielipiteensä ja ajattelemaan, että kun nyt kerran kreivitär oli -poistunut piilopaikasta, minne hänen puolisonsa oli hänet toimittanut, -oli hänen ensimäisenä velvollisuutenaan mennä hänen luokseen ja -selittää hänelle moisen käyttäytymisen syyt. Hän tiesi, kuinka tärkeänä -kreivi piti heidän avioliittonsa salaamista, eikä voinut olla -myöntämättä, että kreivitär, yrittäessään hiukankin paljastaa sitä -ilman hänen suostumustaan, joutuisi ehdottomasti puolisonsa ankaran -vihastuksen alaiseksi. Jos hän pakenisi isänsä taloon suoraan -tunnustamatta arvoansa ja säätyänsä, tulisi hänen asemansa epäilemättä -suuresti vahingoittamaan hänen mainettansa, ja jos hän taas tuollaisen -tunnustuksen tekisi, saattaisi se viedä hänen ja hänen puolisonsa -välien sovittamattomaan rikkoutumiseen. Kenilworthissa taasen saisi -hän esittää asiansa suoraan puolisolleen, jota Janet, vaikk'ei -luottanutkaan häneen niin paljon kuin kreivitär, ei kuitenkaan pitänyt -osallisena niihin halpamaisiin ja julkeihin juoniin, mihin hänen -palvelijansa turvautuivat tukahuttaakseen heidän käsistään pakenevan -kreivittären valitukset hänen osakseen tulleesta kohtelusta. Mutta -pahimmassakin tapauksessa, jos kreivi kieltäytyisi suomasta hänelle -oikeutta ja suojaa, voisi hän, jos hän katsoisi parhaaksi ilmaista -kärsimänsä vääryyden, saada Tressilianin puolustajakseen ja -kuningattaren tuomarikseen; niin paljon oli Janet päässyt asioista -selville lyhyestä keskustelustaan Waylandin kanssa. Hän oli siis -yleensä suosiollinen emäntänsä Kenilworth-matkalle, ja puhuikin siitä -kreivittärelle, kuitenkin pyytäen häntä noudattamaan mitä suurinta -varovaisuutta tuloaan puolisolleen ilmoittaessaan. - -»Oletko Sinä itse ollut varovainen, Janet?» kysyi kreivitär; »oletko -paljastanut asemani ja tilani salaisuuden oppaalle, jonka turviin minun -nyt on antautuminen?» - -»Minulta ei hän ole saanut tietää mitään», vastasi Janet; »enkä minä -usko hänen tietävän enempää Teidän asemastanne kuin mitä kansa -yleisesti luulee.» - -»Ja mitä se luulee?» kysyi rouva. - -»Että Te lähditte isänne talosta -- mutta loukkaan Teitä jälleen, jos -jatkan», virkkoi Janet keskeyttäen puheensa. - -»Et loukkaa, jatka vain», pyysi kreivitär; »minun täytyy oppia -kestämään niitä ilkeitä huhuja, joita hulluuteni on pannut minusta -liikkeelle. Minun nähdäkseni luullaan kait, että minä lähdin isäni -talosta luvattoman rakkauden houkutuksesta. -- Se on erehdys, joka on -pian poistuva -- jonka täytyy poistua, sillä minä haluan elääkseni -säilyttää maineeni tahratonna, tai sitten lakata elämästä. -- Minua -pidetään siis Leicesterin jalkavaimona?» - -»Enimmiten Varneyn», vastasi Janet; »muutamat arvelevat häntä kuitenkin -vain herransa huvittelujen verhoksi; sillä tieto Teidän huoneittenne -tuhlailevan komeasta sisustuksesta on päässyt salaisesti leviämään ja -sellaiset varustukset käyvät paljon yli Varneyn varojen. Mutta tällä -viimeisellä mielipiteellä on vähän kannattajia; sillä ihmiset -uskaltavat tuskin viittaillakaan moiseen epäluuloon, kun on niin korkea -nimi kysymyksessä, jott'ei tähtikamari pääsisi rankaisemaan heitä -aateliston häpäisemisestä.» - -»Tekevätpä ne viisaasti puhuessaan hiljaa», virkkoi kreivitär, »jotka -tahtovat asettaa jalon Dudleyn sellaisen konnan rikostoveriksi kuin -Varneyn. -- Olemme tulleet portille. -- Ah! Janet, minun on nyt -heittäminen Sinulle hyvästi! -- Älä itke, rakas tyttöseni», lisäsi hän, -yrittäen verhota omaa mielihaikeuttaan uskollisen palvelijattarensa -jättämisestä pieneen pilailuun: »ja kun jälleen tavataan, niin poista -nyt, Janet, tuo kiinteä röyhelösi ja hanki sijaan avonainen -pitsikaulus, joka päästää kauniin kaulasi näkyviin; ja heitä nurkkaan -tuo huono, mustin lasihelmin reunustettu puserosi, jota hädin tuskin -kamarineitokaan saattaa pitää ja neulo uusi hienosta sametista ja -kultakankaasta -- huoneestani löydät kankaita yllin kyllin, sillä minä -annan ne Sinun vapaasti käytettäväksesi. Rohkeutta vain, Janet; sillä -vaikka Sinä nyt oletkin vain onnettoman, harhailevan, nimettömän ja -maineettoman rouvan palvelijatar, täytyy Sinun jälleen yhtyessämme olla -puettuna tavalla, joka sopii Englannin ensimäisen kreivittären -läheisimmälle ja suosituimmalle kamarineitsyelle.» - -»Jumala suokoon, rakas rouva», vastasi Janet, -- »ei että minä olisin -saanut komeamman puvun, vaan että meidän kumpaisenkin pusero peittäisi -silloin kepeämpää sydäntä!» - -Nyt oli takaportin lukko auvennut muutamista ankaroista avaimen -käänteistä, ja kreivitär havaitsi sisäiseksi väristyksekseen olevansa -ulkopuolella niitä muureja, jotka hänen puolisonsa ankarat käskyt -olivat määränneet hänen kävelymatkojensa äärimäisiksi rajoiksi. -Odottaen levottomana heidän ilmestymistään seisoi seppä Wayland vähän -matkan päässä piilossa maantietä reunustavan pensasaidan takana. - -»Onko kaikki turvallista?» kysyi häneltä Janet hätäisesti, hänen -lähestyessään heitä varoen. - -»Kaikki», vastasi Wayland; »mutta minun on ollut mahdotonta hankkia -ratsua armolliselle rouvalle. Giles Gosling, se pelkurimainen lurjus, -kieltäytyi luovuttamasta minulle hevosta millään ehdolla, jott'ei hän -muka joutuisi mihinkään ikävyyksiin -- mutta eipä haittaa. Armollisen -rouvan täytyy nousta minun hevoseni selkään, ja minä astelen hänen -rinnallaan siksi kunnes saadaan toinen ratsu. Takaa-ajosta ei ole -pelkoa, ell'ette vain Te, kaunis neiti Janet, unohda läksyänne.» - -»En enempää kuin se viisas Tekoan leskikään unohti sanoja, jotka Joab -pani hänen suuhunsa», vastasi Janet. »Huomenna minä ilmoitan, ett'ei -emäntäni voi nousta vuoteeltaan.» - -»Niin, ja että hän potee pään särkyä ja raskautta -- että hänen -sydämensä tykyttää ankarasti ja että hän haluaa olla rauhassa. -- Älä -pelkää mitään; he tyytyvät niihin viittauksiin ja häiritsevät Sinua -vain hyvin harvoilla kysymyksillä -- he tuntevat kyllä taudin.» - -»Mutta poistumisenihan huomataan kuitenkin lopulta», virkkoi kreivitär, -»ja silloin ne tappavat hänet kostoksi. -- Minä palaan mieluummin -takaisin kuin jätän hänet semmoiseen vaaraan.» - -»Älkää lainkaan huolehtiko minusta, armollinen rouva», vastasi Janet; -»toivoisinpa, että Te saisitte yhtä varmasti apua ja turvaa niiltä, -joiden puoleen aijotte kääntyä, kuin minä olen varma siitä, ett'ei -isäni, vaikka hän olisi kuinka vihoissaan, salli minulle mitään pahaa -tapahtuvan.» - -Wayland oli nyt nostanut kreivittären satulaan, mille hän ensin oli -levittänyt viittansa, jotta kreivittären olisi mukavampi istua. - -»Hyvästi, ja olkoon Jumalan siunaus kanssanne!» sanoi Janet, jälleen -suudellen emäntänsä kättä; kreivitär vastasi hänen hurskaaseen -toivotukseensa äänettömällä hyväilyllä. Sitten erkanivat he ja Janet -huudahti Waylandille: »Auttakoon taivas niin Teitä hädässänne kuin -Tekin olette uskollinen tai petollinen tätä syvästi loukattua ja -avutonta rouvaa kohtaan!» - -»Amen! ihanin Janet», vastasi Wayland; »ja uskokaa minua: minä toimitan -tärkeän tehtäväni niin, että ensi kertaa tavatessamme täytyy Teidän -kauniiden pyhimysmäisten silmienne katsoa minua hieman kunnioittavammin -kuin tähän asti.» - -Näiden hyvästien jälkimäinen osa kuiskattiin Janetin korvaan; ja -vaikk'ei tämä antanutkaan mitään suoranaista vastausta, ei hän myös -millään tavalla tehnyt tyhjäksi Waylandin sanojen ilmaisemaa toivoa, -koska hän epäilemättä halusi kaikin keinoin edistää emäntänsä -turvallista pakoa. Janet astui portista puiston puolelle ja lukitsi sen -jälkeensä, kun taas Wayland, tarttuen hevosen suitsiin ja kävellen -aivan sen pään kohdalla, alotti kreivittären kanssa äänettömän -vaarallisen kuutamoisen matkansa. - -Vaikka seppä Wayland pitikin niin kiirettä kuin suinkin voi, oli -tällainen kulkemistapa kuitenkin niin hidas, että kun aamu alkoi -sarastaa idän sumujen seasta, huomasi hän päässeensä vasta noin -kymmenen peninkulman päähän Cumnorista. »Rutto syököön kaikki -lipeäkieliset majatalonisännät!» huudahti Wayland, voimatta enää -hillitä kiukkuaan ja levottomuuttaan. »Olisipa vain se petollinen -tolvana Giles Gosling sanonut minulle suoraan vaikka paria päivää -aikaisemmin, ett'en minä voinut luottaa häneen, olisin kyllä katsonut -paremmin eteeni. Isäntäni sitä pitää lupaamankin kaikki, mitä suinkin -pyydetään, mutta kun on koni kengitettävä, ei heillä olekaan rautaa. -Jos olisin tiennyt, olisin jo paritkymmenet keinot keksinyt; ja -tällaisen hyvän asian takia en minä olisi liikoja perustanut, vaikka -olisin kähveltänyt ratsun läheisimmältä laitumelta -- olisin sitten -vain lähettänyt elukan takaisin kunnanvanhimmalle. Kapi ja -kangistustauti tuhotkoot kaikki hevoset 'Mustan Karhun' talleista.» - -Kreivitär koki lohduttaa opastaan huomauttamalla, että valkeneva päivä -auttaisi häntä lisäämään nopeuttaan. - -»Totta, armollinen rouva», vastasi tämä; »mutta se auttaa myös muita -ihmisiä meitä näkemään, ja siitäpä voisi tulla huono alku matkallemme. -Minä en olisi välittänyt koko asiasta enempää kuin alasimen kypenestä, -kunhan vain olisimme ennättäneet pitemmälle. Mutta mikäli minä tätä -Berkshireä tunnen, on siinä ammoisista ajoista asti asustanut sellaisia -ilkeitä menninkäisiä, jotka istuvat myöhään illalla ja nousevat varhain -aamulla, vain saadakseen pistää nokkansa muiden ihmisten asioihin. Minä -olen kyllä ennemminkin saanut niiden häijyyttä kokea. Mutta älkää silti -peljätkö mitään, armollinen rouva», lisäsi hän; »sillä äly hyvään -onneen yhtyneenä keksii kyllä voiteen joka haavalle.» - -Oppaan levottomuus teki kuitenkin suuremman vaikutuksen kreivittären -mieleen, kuin ne lohduttelut, jotka hän katsoi sopivaksi siihen -liittää. Hän katseli tuskallisena ympärilleen, ja kun varjot väistyivät -maisemasta ja kun itäisen taivaan kirkastuva loimo ennusti auringon -pikaista nousua, odotti hän lisääntyvän valon joka käänteessä -ilmaisevan heidät kostaville vainoojille tai paljastavan muita -vaarallisia ja voittamattomia esteitä, jotka tekisivät matkan -jatkamisen mahdottomaksi. Seppä Wayland oli hänkin hieman rauhaton ja -soimaten itseään siitä, että oli turhan takia pelästyttänyt -kreivitärtä, asteli hän teeskennellyn hilpeänä hänen rinnallaan, väliin -puhellen hevoselle miehen lailla, joka täydelleen tuntee tallikielen, -väliin hiljaa vihellellen katkonaisia säveljaksoja ja väliin vakuuttaen -kreivittärelle, ett'ei ollut hätäpäivääkään; mutta samalla tähysteli -hän tutkivasti ympärilleen havaitakseen, oliko näkyvissä mitään, joka -ajaisi valheeksi hänen sanansa juuri kun ne olivat tulemassa hänen -suustaan. Niin kulkivat he edelleen, kunnes muuan odottamaton tapaus -valmisti heille tilaisuuden jatkaa matkaansa nopeammin ja mukavammin. - - - - -VI Luku. - - - _Rikhard_. Ratsu! -- ratsu! -- valtakunta ratsusta! - - _Catesby_. -- Herra, ratsun Teille hankin. - - _Kuningas Rikhard Kolmas_. - -Matkustajamme kulkivat parhaillaan erään pienen, aivan lähelle tietä -ulottuvan metsikön läpi, kun he tapasivat ensimäisen elävän olennon -Cumnorista lähiönsä jälkeen. Tämä oli ilmeisesti joku typerä -renkipoika, harmaa nuttu yllä, pää paljaana, kaatiot kintuissa ja -suunnattomat varsisaappaat jalassa. Hän piteli suitsista hevosta, jota -he juuri kaikkein eniten kaipasivat ja joka oli varustettu -sivusatulalla ja kaikella, mitä nainen ratsastaakseen tarvitsee; ja hän -tervehti Waylandia seuraavalla kysymyksellä: »Työhän tailatten ollakkin -justiin niit?» - -»No aivan niitä, aivan niitä, poikaseni», vastasi Wayland hetkeäkään -epäröimättä; ja myönnettävä on, että ankarammassakin siveyskoulussa -kasvatetut omattunnot olisivat langenneet niin houkuttelevassa -tilaisuudessa. Puhuessaan otti hän suitset pojan kädestä ja auttoi -melkein samaan aikaan kreivittären oman hevosensa selästä toisen -satulaan, jonka hyvä onni oli siten tuonut hänen saatavilleen. Kaikki -kävi niin luontevasti, ett'ei kreivitär, kuten myöhemmin kävi selville, -osannut luulla muuta, kuin että hevonen oli lähetetty siihen heidän -varalleen joko oppaan tai jonkun hänen ystävänsä toimesta. - -Mutta poika, joka oli niin äkkiä päässyt juhdastaan, alkoi pyöritellä -silmiään ja raapia päätään, ikäänkuin olisi hän vasta nyt älynnyt -luovuttaneensa elukan liian lyhyellä selityksellä ja alkanut sitä -katua. -- »Kylhän työ ny vissiin niit oletten», mutisi hän itsekseen, -»mut teitinhän olis pitänny sanoa että _papu_, ettenkos työ -tielä?» - -»Niin, niin», puhui Wayland umpimähkään; »ja Sinun olisi pitänyt sanoa -_silava_, kuten tiedät.» - -»Eihän, eihän», vastusti poika; »_hernehä_ min olis pitänny sanoa, -ettenks työ sitkän tielä?» - -»Hyvä, hyvä», myönnytteli Wayland, »olkoon nyt sitten Herran nimeen -vaikka herneitäkin! huolimatta siitä, että silava olisi paremmin -sopinut tunnussanaksi.» - -Ja noustuaan samalla hevosensa selkään, kaappasi hän toisen ratsun -suitset epäröivän pojan laukeavasta kourasta, heitti hänelle pienen -kolikon ja otti menetettyä aikaa takaisin ratsastamalla nopeasti -tiehensä, ilman enempiä haastelemisia. Poika näkyi vielä siltä mäeltä, -jota he nousivat, ja kun Wayland katsahti taaksensa, huomasi hän sen -vekaran yhä seisovan paikallaan liikkumattomana kuin tienviitan, sormet -tukassa ja pää kääntyneenä suuntaan, minne he olivat pakenemassa -häneltä. Ja saavuttuaan viimein mäen harjalle, näki hän pojan -kumartuvan ottamaan hopearahaa, jonka hänen anteliaisuutensa oli -hänelle suonut. -- »No tätäpä voisi sanoa vasta Jumalan lahjaksi», -virkkoi Wayland; »se on reipas, hyväkulkuinen elukka ja se kantaa Teitä -koreasti siksi kunnes me saamme Teille toisen yhtä hyvän ratsun, ja -sitten me lähetämme sen takaisin niin hyvissä ajoin, ettei asiasta -ennätä nousta kovin suurta melua.» - -Mutta hän pettyi odotuksissaan, ja kohtalo, joka alussa näytti heitä -niin suosivan, uhkasi äkkiä kääntää tapauksen, josta hän niin -riemuitsi, heidän perimmäisen tuhonsa syyksi. - -He eivät olleet ratsastaneet lyhyttä peninkulmaakaan paikalta, minne -olivat pojan jättäneet, ennenkuin kuulivat miehen äänen kirkuvan -takanaan: »Ryöstö! Ryöstö! -- Ottakaa varas kiinni!» ja päästelevän -muita samanlaisia voimahuutoja, jotka Waylandin omatunto viipymättä -vakuutti varmasti johtuvan hänen juuri äsken suorittamastaan urotyöstä. - -»Olisipa minun ollut parasta kävellä jalkaisin koko ikäni», sanoi hän; -»siellä ne nyt kiljuvat omaansa takaisin, ja minä olen mennyttä miestä. -Ah! Wayland, Wayland, useinpa isäsi sanoi, että hevosesta se vielä -Sinulle tuho tulee. Jos minä tästä vielä pääsisin ehjin nahoin -Smithfieldin tai Turnballin kadun kilpa-ajajain joukkoon, niin saisivat -he hirttää minut niin korkealle kuin Pyhän Paavalin kirkontorni, jos -minä vielä ikinä ryhdyn tekemisiin ylimysten, ritarien ja -aatelisnaisten kanssa!» - -Näitä surullisia mietteitä ladellessaan kääntyi hän tuon tuostakin -katsomaan, kuka heitä ajoi takaa, ja näki suureksi lohdutuksekseen vain -yksinäisen ratsastajan, jolla kuitenkin oli hyvä hevonen allaan ja joka -läheni heitä niin nopeasti, ettei heille jäänyt pienintäkään paon -mahdollisuutta, vaikka kreivitär olisi jaksanut ratsastaakin niin kovaa -kuin hänen hevosensa kavioista pääsi. - -»Tästä ei tule sentään lopultakaan hullumpi leikki», ajatteli Wayland, -»koska molemmilla puolin on vain yksi mies, ja koska tuokin hirtehinen -istuu hevosensa selässä niinkuin mikäkin apina eikä kunnon ratsumies. -Pah! Jos tästä käsirysy tulee, niin helppopa on hänet syöstä satulasta. -Ei, mutta lempo soikoon! Luulenpa hänen hevosensa saavan tehdä, mitä -ikinä haluaa, sillä hän pitää ohjaksia hampaissaan. Menköön helkkariin, -mitä minä hänestä välitän!» sanoi hän takaa-ajajan yhä lähestyessä; -»sehän on vain pieni abingdonilainen kamasaksa raukka, kun tästä asiat -oikein selviävät.» - -Niinpä olikin, niinkuin Waylandin tottunut silmä oli kaukaa havainnut. -Sillä kun urhean rihkamakauppiaan hevonen, joka oli rivakka eläin, -tunsi nopeuttansa yhä lisättävän ja näki kaksi ratsua kiitävän edellään -muutaman sadan kyynärän päässä, alkoi se itsestään katkaista taivalta -niin tulisesti, että sen isännällä oli työ ja tuska pysyä selässä ja -ett'ei hän ainoastaan saavuttanut takaa-ajettaviaan, vaan kiitipä -heidän ohitseenkin täyttä laukkaa, kiskoen ohjaksista olkainsa takaa ja -kiljuen: »Seis! Seis!», komentosana, joka näytti pikemminkin koskevan -hänen omaa ratsuaan kuin »ajokasta», kuten merimiehet sanovat. Samalla -väkinäisellä nopeudella kiiti hän vielä jonkun matkaa myötäkeulaan -(käyttääksemme toista merimiesten sananpartta), ennenkuin hän kykeni -pysäyttämään ja kääntämään hevosensa, ja sitten ratsasti hän takaisin -matkustajiamme kohti, kohennellen epäjärjestykseen joutunutta pukuaan, -niin hyvin kuin taisi, asettautuen vakavammin istumaan satulassa ja -koettaen saada kasvoilleen rohkean ja sotaisan sävyn sen hätäilevän ja -tuskallisen ilmeen sijaan, joka oli niillä näkynyt hänen äskeisen -pakollisen kilparatsastuksensa aikana. - -Waylandilla oli juuri ollut aikaa varoittaa kreivitärtä pelkäämästä ja -lisätä: »Tuo miekkonen on aika hölmö, ja minä kohtelen häntä sen -mukaan.» - -Kun rihkamakauppias oli hieman puhaltanut ja kerännyt tarpeeksi -rohkeutta käydäkseen heitä vastaan, käski hän Waylandia uhkaavalla -äänellä heti luovuttamaan hevosen takaisin. - -»Kuinka», karjaisi seppä mahtavasti kuin kuningas Cambyses, »puhutaanko -meille pysähtymisestä ja luovuttamisesta kruunun maantiellä? Ulos siis -tupestasi, Excalibar, ja kerro tälle tyhmänrohkealle ritarille, että -julmien iskujen on ratkaistava meidän välimme!» - -»Tänne! Apuun! Ottakaa kiinni! Kaikki rehelliset ihmiset», huusi -kauppias, »minua estetään saamasta omaani takaisin.» - -»Sinä kiljut turhaan jumaliasi, kurja pakana», virkkoi Wayland, »sillä -minä pysyn aikeessani, vaikka sitten henki menisi. Kuitenkin tiedä Sinä -huonon palttinan ja vanusilkin petollinen kyynäräritari, että minä olen -juuri se kulkukauppias, jonka Sinä kehuit tapaavasi Mayden-Castlen -nummella ja jolta Sinä uhkasit repun ryöstää; tartuppas nyt siis heti -paikalla aseihisi!» - -»Minähän puhuin vain leikkiä, mies», vastasi Goldthred. »Minä olen -kunniallinen kauppias ja porvari, enkä minä suinkaan rupea karkaamaan -ihmisten kimppuun pensaiden takaa.» - -»Sitten, kautta kunniani, mahtava kauppias», jatkoi Wayland, »olen -tosiaankin pahoillani lupauksesta, jonka tulin tehneeksi, nimittäin -että missä ikinä Sinut tapaisinkin, ryöstäisin Sinulta hevosesi ja -lahjoittaisin sen armahaiselleni, ellet Sinä jaksaisi puolustaa sitä -väki-iskuin. Mutta lupaus on tehty kun tehty ja merkitty muistiin, ja -kaikki, mitä minä enää voin toimittaa hyväksesi on siinä, että jätän -hevosen Donningtoniin, läheisimpään majataloon.» - -»Mutta minäpä sanon Sinulle, hyvä ystävä», vastasi rihkamakauppias, -»että minä juuri sillä hevosella aijoin tänään viedä Shottesbrokin -Johanna Thackhamia tuonne kirkolle, vakaasti aikoen tehdä hänestä rouva -Goldthredin. Hän hyppäsi ukko Thackhamin tuvan ikkunasta ulos; ja -katsokaas nyt, tuolla hän seisoo juuri sillä paikalla, missä hevosen -piti häntä odottaman, tuossa kirjavassa ratsastusviitassaan, -norsunluupäällä koristettu piiska kädessään, aivankuin mikäkin Lotin -vaimo. Minä pyydän Teitä oikein koreasti, antakaa pois hevoseni!» - -»Olen suuresti pahoillani», sanoi Wayland, »niin hyvin sen ihanan -neitosen kuin Sinunkin takiasi, korkeasti kunnioitettava musliinisaksa. -Mutta lupaukset on pidettävä -- Sinä tapaat hevosesi 'Enkelistä', -tuolta Donningtonista. Siinä kaikki, mitä minä puhtaalla omallatunnolla -voin tehdä hyväksesi.» - -»Vieköön piru omantuntosi!» ärjäisi pelästynyt kauppias. -- »Panisitkos -Sinä nyt morsiamen kävelemään jalkaisin kirkkoon?» - -»Voithan Sinä ottaa hänet tarakkaasi, mestari Goldthred», vastasi -Wayland; »sehän vain hillitsisi tuon Sinun varsasi vauhtia.» - -»Mutta mitenkäs, jos Te tuota -- jos Te tuota ette muistaisikaan jättää -sitä minun hevostani sinne, minne sanotte?» epäili Goldthred, vaikkakin -arkaillen, sillä hänen sielunsa oli vahvasti peloissaan. - -»Olkoon reppuni siitä panttina -- siellä se on Giles Goslingin -tallessa, juuri siinä huoneessa, missä on ne punakukkaiset uutimet, ja -se on aivan täynnä samettia, yksinkertaista, kaksinkertaista ja -kolminkertaista -- puolisilkkiä ja kiiltosilkkiä ja kukkasilkkiä -- -nukkasamettia ja harsosamettia ja palttinaa ja kamelinlankaista -kangasta -- --» - -»Herkeä! herkeä!» huudahti kauppias; »jos siinä on oikein tosiaan edes -puoletkin kaikista niistä tavaroista -- mutta enpä minä enää lempo -soikoon, usko kunnon Bayardiani kaikenlaisten moukkien kynsiin!» - -»Miten vain aina suvaitsette, hyvä mestari Goldthred, ja nyt hyvää -huomenta -- ja onnea matkalle», vastasi Wayland ratsastaen kauniisti -tiehensä kreivittärineen, kun taas puijattu kauppias kääntyi takaisin -paljoa hitaammin kuin oli tullut, ankarasti miettien, mitä hän -esittelisi puolustuksekseen pettyneelle morsiamelle, joka yhä seisoi -keskellä kruunun sarkaa odottamassa uljasta ylkäänsä. - -»Se hölmö tirkisteli minuun aivan kuin olisi hän hieman muistellut -minua tunteakseen», sanoi kreivitär heidän ratsastaessaan eteenpäin; -»onneksi pidin minä huntuani niin ylhäällä kuin vain suinkin voin.» - -»Jos siinä olisi perää», virkkoi Wayland, »niin ratsastaisinpa takaisin -ja kopahuttaisin sitä lurjusta hieman kalloon -- eipä olisi pelkoa -hänen aivojensa vahingoittumisesta, sillä hänellä ei ole niitä ollut -koskaan edes niin paljoa, että niistä olisi voinut laittaa purotusta -imevälle hanhenpojallekaan. Meidän täytyy nyt kuitenkin pitää kiirettä, -ja Donningtoniin jätämme me sen pöllöpään hevosen, jottei hän enää -hullaantuisi ajamaan meitä takaa, ja siellä täytyy meidän myös koettaa -muuttaa muotoamme niin tehokkaasti, että hänen yrityksensä menisi -hukkaan, jos hänellä vielä sattuisi olemaan halua siihen.» - -Matkustajat pääsivät ilman enempiä seikkailuja Donningtoniin, missä -kreivittären täytyi välttämättä saada levätä pari kolme tuntia, ja -sillä ajalla ryhtyi Wayland yhtä taitavasti kuin ketterästikin -sellaisiin toimenpiteisiin, joista heidän jatkuvan matkansa -turvallisuus näytti riippuvan. - -Muutettuaan reppurinnuttunsa työpuseroon, vei hän Goldthredin hevosen -»Enkelin» majataloon, joka oli aivan kylän toisessa päässä, kaukana -siitä paikasta, minne meidän matkustajamme olivat asettuneet. -Kulkiessaan aamupuhteella muilla asioillaan, näki hän, mitenkä hevonen -luovutettiin rihkamakauppiaalle itselleen, joka oli urhoollisen -takaa-ajojoukon etunenässä tullut vaatimaan asevoimalla sellaista, mikä -luovutettiin hänelle ilman muita lunnaita kuin valtavan olutmäärän -hintaa; sen oluen näet kaatoivat kurkkuihinsa hänen apulaisensa, jotka -kävelymatka oli ilmeisesti saattanut hyvin janoisiksi; tämän -kestityksen maksamisesta joutui mestari Goldthred ankaraan riitaan -kunnanvanhimman kanssa, jota hän oli pyytänyt avukseen seudun -nostattamisessa. - -Suoritettuaan siis tämän yhtä järkevän kuin oikeankin palautustyön, -hankki Wayland kreivittärelle ja itselleen sellaisen vaatekerran, johon -puettuina he molemmat näyttivät paremmanpuoleisilta maalaisihmisiltä; -ja vähemmän huomion herättämiseksi päätettiin myös, että kreivittären -tuli matkalla käydä oppaansa sisaresta. Hyvä, vaikkeikaan erin komea -hevonen, joka jaksoi pysyä Waylandin ratsun rinnalla ja joka oli -kylliksi säyseä naisenkin ohjattavaksi, täydensi matkavalmistukset; -näihin ja muihin kuluihin oli Tressilian antanut hänelle rahoja -riittämään asti. Ja kun kreivitär oli jälleen virkistynyt muutamien -tuntien rauhallisesta levosta, lähtivät he noin puolipäivän aikaan -uudestaan matkalle, aikoen kiiruimman kaupalla ratsastaa Kenilworthiin -Coventryn ja Warwickin kautta. Heidän ei oltu kuitenkaan suotu jatkaa -matkaansa ilman levottomuutta ja pelkoa. - -On välttämätöntä huomauttaa heidän majatalonsa isännän ilmoittaneen, -että muuan iloinen seurue, jolla hänen ymmärtääksensä oli aikomus -esittää muutamia sellaisia ilve- tai naamionäytelmiä, millä -kuningatarta tavallisesti huvitettiin hänen kesäisillä retkillään, oli -lähtenyt Donningtonin kylästä Kenilworthiin päin tunnin tai pari ennen -heitä. Nyt oli pälkähtänyt Waylandin päähän, että he yhtymällä tähän -joukkoon heti kun he olisivat saavuttaneet sen, herättäisivät -epäilemättä vähemmän huomiota kuin matkustaessaan aivan kahdenkesken. -Hän ilmaisi tämän ajatuksensa kreivittärelle, joka toivoi pääsevänsä -mahdollisimman pian Kenilworthiin ja joka siis jätti oppaalleen vapaan -vallan määrätä, millä keinoin tämä hänen toiveensa tulisi täytetyksi. -He kiiruhtivat siis hevosiaan aikoen saavuttaa noiden otaksuttujen -juhlijain joukon ja jatkaa matkaa heidän seurassaan; ja he olivatkin -juuri nähneet tuon pienen parven, johon kuului sekä ratsastajia että -jalkamiehiä, nousevan erään matalan kummun laelle, noin puolen -peninkulman päässä heistä, ja katoavan sen taakse, kun Wayland, joka -herkeämättä tähysteli kaikille tahoille tarkaten kaikkea, huomasi erään -ratsumiehen ajavan heidän perässään tavatonta vauhtia, niin ettei hänen -palvelijansa ankarimmilla ponnistuksillaankaan voinut pysyä herransa -ravaavan juoksijan rinnalla, vaan oli pakotettu usein laskemaan täyttä -neliä. Wayland tarkasteli levottomana näitä ratsumiehiä, näytti hyvin -hämmentyneeltä, katsahti jälleen taakseen, kalpeni ja sanoi -kreivittärelle: -- »Se on Rikhard Varneyn Ruuna. -- Tuntisin sen -tuhansien hevosten joukosta -- tästäpä taisi tulla pahempi pulma kuin -kohtauksesta sen kamasaksan kanssa.» - -»Vetäkää miekkanne», vastasi kreivitär, »ja lävistäkää sillä rintani, -sillä minä en tahdo elävänä joutua hänen käsiinsä!» - -»Tuhansin kerroin mieluummin pistäisin sen hänen ruumiinsa läpi, taikka -sitten omani», virkkoi Wayland. »Mutta totta puhuakseni tappeleminen ei -ole parhaita puoliani, vaikka minä osaankin katsoa kylmää rautaa -silmiin yhtä tanakasti kuin joku toinenkin, jos niiksi tulee. Ja mitä -minun miekkaani tulee -- hoputtakaa hevostanne, minä pyydän! -- niin on -se vain semmoinen tavallinen kurja säiläpahanen, kun taas hänellä on -varmasti oikea toledolainen. Sitten hänellä on vielä palvelijakin -mukanaan, ja luullakseni juuri se juoppo tappelupukari Lambourne, saman -hevosen selässä, jolla ne sanovat hänen -- minä rukoilen Teitä, -hoputtakaa nyt toki hevostanne! -- ryöstäneen sen rikkaan -länsimaakunnista tulleen karjakauppiaan. Ei sen puolesta, että minä -pelkäisin enemmän Varneyta kuin Lambourneakaan hyvässä asiassani. -- -Teidän ratsunne voi juosta vielä nopeammin, jos vain sitä hoputatte. -- -Mutta kuitenkin -- ei, älkäähän nyt toki päästäkö sitä neliseen, -muutoin ne huomaavat, että me pelkäämme heitä, ja painavat yhä -tulisemmin peräämme -- antakaa sen juosta vain täyttä ravia. -- Mutta -kuitenkin, vaikk'en minä heitä pelkääkään, olisi minusta sentään -mieluisempaa, jos pääsisimme heistä eroon pikemmin viekkaudella kuin -väkivallalla. Jos me vain saisimme sen joukkueen kiinni ja -ennättäisimme sekaantua siihen, ei meitä ehkä huomattaisi, elleihän -Varney ole suorastaan lähtenyt meitä ajamaan takaa, ja silloin Jumala -meitä armahtakoon!» - -Näin puhuessaan hoputti ja pidätti hän vuoroin hevostaan, haluten -kulkea niin nopeaan kuin suinkin saattoi tavallisella maantiematkalla, -mutta tahtoen kuitenkin välttää sellaista kiirutta, joka olisi -ilmaissut heidän olevan pakoretkellä. - -Tällaista vauhtia kulkien saapuivat he jo ylempänä mainitsemamme -matalan kummun laelle ja näkivät sieltä ilokseen, että Donningtonista -ennen heitä lähtenyt joukkue viipyi vielä alhaalla pienessä laaksossa -tai alanteessa, missä tien katkaisi vähäinen, parin kolmen mökin -reunustama joki. Tähän paikkaan näyttivät matkustajat pysähtyneen, mikä -seikka antoi Waylandille toiveita siitä, että he pääsisivät yhtymään -heihin ennenkuin Varney saavuttaisi heidät. Hän oli sitäkin -levottomampi, koska hänen matkatoverinsa, vaikk'ei hän valittanutkaan -eikä ilmaissutkaan pelkoa, alkoi kääntyä niin kalman kalpeaksi, että -Wayland pelkäsi hänen putoavan hevosensa selästä. Mutta huolimatta -tästä raukenevain voimain oireesta joudutti kreivitär hevostaan niin -tarmokkaasti, että he saavuttivat laakson pohjassa viipyvän seurueen, -ennenkuin Varney ilmestyi sen loivan mäen huipulle, jota he olivat -juuri laskeuneet alas. - -He tapasivat joukkueen, johon he aikoivat liittyä, suuren sekasorron -vallassa. Naiset juoksivat hajalla hapsin ja sangen tärkeän näköisinä -erääseen mökkiin ja taas ulos, ja miehet seisoskelivat siinä ympärillä -ja näyttivät hyvin typeriltä, kuten on laita tapauksissa, missä ei -heidän apuansa tarvita. - -Wayland ja hänen suojattinsa pysähtyivät ikäänkuin uteliaisuuden -valtaamina ja sekaantuivat sitten vähitellen, kyselemättä mitään ja -herättämättä vastatiedusteluja, joukkoon, ikäänkuin olisivat he aina -kuuluneet siihen. - -He olivat seisoneet siinä tuskin viittä minuuttia huolellisesti -pysytellen niin lähellä tien syrjää kuin mahdollista, asettaakseen -toiset matkustajat itsensä ja Varneyn väliin, kun Leicesterin kreivin -tallimestari lasketti täyttä laukkaa mäkeä alas Lambournen seuraamana, -ja heidän hevostensa kupeet ja heidän kannustensa pyörylät osoittivat -verisiä merkkejä siitä nopeudesta, millä he olivat kulkeneet. Mökkien -ympärille pysähtyneen joukkion näkö pani ratsastajat heti arvaamaan sen -luonteen ja tarkoituksen; sillä sen jäsenet pitivät karkeakankaisia -mekkoja naamiopukujensa suojana, heillä oli kevyet vankkurit -näyttämötarpeiden kuljettamiseksi ja he kantoivat käsissäänkin -erilaisia mitä kummallisimpia esineitä, saadakseen ne siten mukavammin -säilymään eheinä. - -»Te olette näyttelijöitä ja aijotte Kenilworthiin?» kysyi Varney. - -»_Recte quidem, Domine spectatissime_», vastasi muuan miehistä. - -»Ja mitä pirua te siinä seisotte», ärjäisi Varney, »kun tuskin -suurinkaan kiireenne vie Teidät ajoissa perille? Kuningatar syö -huomenna päivällistä Warwickissa, ja tässä te vielä kuhnustelette, -senkin lurjukset!» - -»Oikein puhuttu, herra», vastasi muuan pieni, kääpiömäinen -pojannaasikka, joka kantoi komeilla tulipunaisilla haarasarvilla -koristettua naamusta kädessään ja jolla oli sen lisäksi musta -sarssikankainen nauhoilla kiinteästi ruumiin mukaiseksi kiskottu nuttu, -punaiset sukat ja sorkantapaisiksi muovaellut kengät. -- »Oikein -puhuttu, herra, oksaanpa osasitte. Minun isäni Piruhan se rupesi -töihinsä ja viivytti meidän vahvaa aikomustamme, lisäämällä -seuruettamme vielä yhdellä pirulaisella.» - -»No, vie sun piru!» nauroi Varney, jonka nauru ei kuitenkaan koskaan -ollut muuta kuin ivallista irvistystä. - -»Asia on niinkuin tämä nuorukainen sanoo», vahvisti se näyttelijä, joka -oli ensiksi puhunut; »meidän pääpirumme, sillä tämä on vain hänen -pienempiä veljiään, on tosiaankin tällä hetkellä _Lucina fer -opem_, tässä näin _tuguriumissa_.» - -»Kautta Pyhän Yrjänän, tai pikemminkin kautta lohikäärmeen, se lienee -sen saman vihtahousun sukulaisia, joka nyt on pahnoilla; tämäpä sangen -hullunkurinen sattuma», virkkoi Varney. »Mitäpä sanot, Lambourne, -haluatko ruveta tässä kummiksi? -- Kun piru sellaista apumiestä -tarvitsee, niin en tiedä ketään siihen toimeen sopivampaa kuin Sinut.» - -»Paitsi silloin, kun on parempia läsnä», vastasi Lambourne sellaisen -palvelijan kohteliaalla hävyttömyydellä, joka tietää toimensa niin -välttämättömiksi, että hän joskus uskaltaa pistää pieneksi pilaksikin. - -»Ja mikä oli sen pirun tai piruttaren nimi, joka valitsi aikansa niin -oudolla hetkellä?» sanoi Varney. »Meidän on ikävä menettää ainoatakaan -näyttelijäämme.» - -»_Gaudet nomine Sibyllae_», vastasi ensimäinen puhuja, »häntä -mainitaan nimellä Sibylla Laneham, mestari Rikhard Lanehamin vaimo --.» - -»Neuvoshuoneen oven ylivartija siis», ehätti Varney; »no on siinäkin -eukkoa, kun ei osaa järjestää asioitansa paremmin, vaikka hänellä on -jo niin paljon kokemusta. Mutta keitä olivat ne mies ja nainen, -luullakseni, jotka ratsastivat niin kiireisesti juuri äsken edelläni -mäkeä ylös? -- Kuuluvatko hekin Teidän seurueeseenne?» - -Wayland oli juuri vastaamaisillaan onnen kaupalla tähän peloittavaan -kysymykseen, kun pieni pirulainen tarttui jälleen airoonsa. - -»Palvelukseksenne, herra», sanoi hän astuen aivan lähelle Varneyta ja -puhuen niin hiljaa, etteivät seurueen muut jäsenet voineet kuulla -mitään. -- »Se mies oli meidän pääpirujemmekin pää, ja hänellä on niin -paljon koukkuja ja kujeita, että hän vastaa hyvinkin sataa sellaista -paholaista kuin se Lanehamin akka; ja se nainen -- jos suvaitsette, oli -se kätevä henkilö, jonka apua meidän pinteisiin joutunut toverimme -nykyään kaikkein välttämättömimmin tarvitsee.» - -»Ahaa! Te saitte siis kätilön noin vain ilman muuta!» ihmetteli Varney. -»Hänpä ratsastikin äsken niin vimmatusti, että selvästi näki hänen -kiirehtivän paikkaan, missä hänen apunsa tuli niin sopivaan aikaan. -- -Ja sitten on Teillä vielä ylimääräinen saatanakin rouva Lanehamin -tilalle?» - -»Niin on, herra», vastasi poika, »ne eivät ole niinkään harvinaisia -tässä matoisessa maailmassa kuin Teidän korkeastikunnioitettava -Ylhäisyytenne ehkä voisi otaksua. -- Tämä mestari-piru on heti paikalla -purskuttava suustaan tulenliekkejä ja puhaltava ilmoille pari -savupatsasta, jos se vain Teitä huvittaa -- luulisittepa totisesti -hänellä olevan Etnan mahassaan.» - -»Minulla ei juuri nyt ole aikaa, Sinä toivorikas pimeyden sikiö, -katsella hänen taitonsa näytteitä», virkkoi Varney, »mutta tästä saatte -hieman kolikoita juodaksenne kaikki tämän onnellisen hetken kunniaksi. --- Ja sitten, kuten näytelmässä sanotaan: Jumala vaivojanne -siunatkoon!» - -Näin puhuttuaan kannusti hän hevostaan ja karahutti tiehensä. - -Lambourne jäi vähäksi aikaa herrastaan ja kaivoi taskustaan hopearahan, -antaen sen tuolle liukaskieliselle pojanvekaralle, kuten hän sanoi, -kehoitukseksi jatkamaan kaunista alkuansa helvetin tiellä, jonka tulen -leimahduksia oli jo hänen mielestään siinä nulikassa havaittavissa. -Saatuaan sitten pojan kiitokset anteliaisuudestaan, kannusti hänkin -hevostaan ja ratsasti herransa jälkeen niin nopeasti, että kypenet -kivistä sinkoilivat. - -»Ja nyt», virkkoi ovela kääpiö, läheten Waylandin hevosta ja heittäen -ilmassa niin taitavan kuperkeikan, että se näytti todistavan hänen ehkä -olevankin tämän alkuaineen ruhtinaan sukulaisia, »minä sanoin, kuka Te -olette, voitteko Te nyt vuorostanne sanoa, kuka minä olen?» - -»Joko Flibbertigibbet», vastasi seppä Wayland, »tai sitten tosiaankin -oikea pirun penikka.» - -»Osasitpa oksaan», myönsi Dickie Sludge; »minä olen Sinun oma -Flibbertigibbetisi, ukkoseni; ja minä karkasin kahleista oppineen -koulumestarini matkaan, kuten sanoin Sinulle tekeväni, tahtoipa hän -sitten tai ei. -- Mutta mitä kainaloista kanaa Sinä kulettelet -mukanasi? Minä näin kyllä, että heti ensimäinen kysymys saattoi Sinut -ankaraan pulaan, ja niin riensin minä apuusi. Mutta minunhan täytyy nyt -kaikin mokomin saada tietää, kuka hän on, rakas Wayland.» - -»Sinä saat tietää viisikymmentä vielä hauskempaa asiaa, rakas -poikaseni», virkkoi Wayland; »mutta lopetappa nyt kyselysi tällä -kertaa; ja koska Te aijotte Kenilworthiin, niin sinne yritän minäkin, -vaikkapa vain Sinun suloisen naamasi ja hullunkurisen seurasi takia.» - -»Olisit vain sanonut minun hullunkurisen naamani ja suloisen seurani -takia», vastasi Dickie; »mutta miten haluat matkustaa mukanamme -- minä -tarkoitan: millaisena henkilönä?» - -»Kaiken varmuuden vuoksi juuri sellaisena, miksi minua sanoit -- -ilveniekkana; tiedätpähän, että minä olen siihen ammattiin perehtynyt», -virkkoi Wayland. - -»Niin, mutta naikkonen?» kysyi Flibbertigibbet; »usko minua, hän on -joku, ja Sinä olet nyt hänen takiansa uponnut oikeaan levottomuuden -mereen, mikäli voin päättää Sinun rauhattomasta pyörähtelemisestäsi ja -hyörähtelemisestäsi.» - -»Oh, hänkö, poikaseni! -- hän on minun sisar-raukkani», vastasi Wayland --- »hän osaa laulaa ja soittaa luuttua niin ihanasti, että kalat -virrasta kuulemaan hyppivät.» - -»Annappas minun kuulla sitä heti paikalla!» pyyteli poika. »Minä pidän -aivan tavattomasti luutun soitosta, minä pidän siitä rajattomasti, -vaikk'en olekaan sitä koskaan kuullut.» - -»Mutta miten saatat siis siitä pitää, Flibbertigibbet?» tiedusteli -Wayland. - -»Aivan niin kuin ritarit pitivät naisistaan vanhoissa tarinoissa -- -kuulopuheiden perusteella», vastasi Dickie. - -»Pidäppä siitä sitten kuulopuheiden perusteella vieläkin vähän aikaa, -siksi kunnes sisareni on toipunut matkaväsymyksestään», sanoi Wayland, -ja murisi sitten hampaittensa välistä: »Piru vieköön tuon vekaran -uteliaisuuden! -- Minun täytyy pysyä hyvissä kirjoissa hänen kanssaan, -sillä muutoin käy meidän hullusti.» - -Hän ryhtyi sitten vakuuttelemaan mestari Lupaselle omia -ilveilijänlahjojaan ja sisarensa soittotaitoa. Pyydettiin muutamia -näytteitä hänen tempuistaan, mitkä hän suorittikin niin loistavasti, -että seurue, riemuissaan tuollaisen lisäjäsenen löytämisestä, helposti -hyväksyi hänen esittämänsä estelyt, kun hänen sisarensa taitoa -haluttiin koetella. Tulokkaita pyydettiin ottamaan osansa -ruokavaroista, joita joukkueella oli mukanaan; ja vain vaivoin pääsi -seppä Wayland aterian aikana niin paljon kahden kesken luulotellun -sisarensa kanssa, että ennätti kehoittaa häntä nyt joksikin ajaksi -unohtamaan sekä arvonsa että surunsa ja varmimmin tuntemattomana -pysyäkseen yhtymään täydellisesti kulkueeseen, jonka mukana hänen oli -matkustaminen. - -Kreivitär myönsi tilaisuuden sitä vaativan, ja kun he olivat jälleen -lähteneet liikkeelle, koetti hän noudattaa oppaansa neuvoa -puhuttelemalla erästä lähellään ratsastavaa naispuolista seurueen -jäsentä ja ilmaisemalla surkuttelunsa sen johdosta, että heidän oli -ollut pakko siten jättää avuton nainen oman onnensa nojaan. - -»Oh, eipä hänestä hätää, rouva», vastasi nainen, jonka puoleen hän oli -kääntynyt ja joka iloisen ja nauravan naamansa takia olisi hyvin -kelvannut Bath-eukon esikuvaksi; »Laneham-serkku se nyt ei välitä -sellaisista vähääkään. Yhdeksäntenä päivänä, jos juhlat vain niin -kauvan kestävät, on hän oleva luonamme Kenilworthissa, vaikka hänen -sitten täytyisi kulkea kakara selässään!» - -Siinä puheessa oli jotakin, joka otti Leicesterin kreivittäreltä kaiken -halun jatkaa keskustelua; mutta koska hän nyt oli kerran rikkonut lumon -alottamalla itse haastelun matkatoverinsa kanssa, piti tämä kunnon -eukko, jonka oli määrä esittää verratonta Croydonin Gilliania eräässä -välinäytelmässä, huolta siitä, ettei äänettömyyttä syntynyt koko -taipaleella, vaan haasteli vaikenevalle vieruskumppanilleen tuhannet -kaskut ja jutut tällaisilta juhlilta, alkaen aina kuningas Heikin -ajoista, kuvaten kestityksen, minkä he olivat isoisilta saaneet, -mainiten kaikkien niiden nimet, jotka olivat kulloinkin näytelleet -päähenkilöitä siinä ja siinä kappaleessa ja päättäen aina puheensa -tällä vakuutuksella: »Mutta eivät ne ole mitään näiden Kenilworthin -ruhtinaallisten juhlien rinnalla!» - -»Ja milloinka sitten pääsemme Kenilworthiin?» kysyi kreivitär, -äänessään levottomuuden väre, jota hän turhaan koetti salata. - -»Me, joilla on hevoset, voimme myöhään ratsastaessamme ehtiä Warwickiin -tänä iltana, ja siitä on Kenilworthiin enää neljä tai viisi peninkulmaa --- mutta sitten täytyy meidän odottaa jalkamiehiä, vaikka voihan se -hyvä Leicesterin kreivi lähettää hevosia tai kevyitä vankkureita niitä -vastaan, niin etteivät ne pääse kovin väsymään, se kun ei olisi oikein -sopivaa, kuten arvannette, kun tässä tulee vielä tanssilavaksikin -herrasväelle. -- Ja kuitenkin, Jumala minua auttakoon, olen minä nähnyt -senkin päivän, jolloin minä viisi pitkää virstaa patikoituani pyörin -vielä varpaani kärjellä koko illan niinkuin ilveniekan tinalautanen -neulan päässä; - - Vaan vanhuus varkain valtas mun, - Kiinn' iski kynsillään, - -kuten laulussa sanotaan; mutta jos sävel ja parini minua miellyttävät, -niin tanssia loiskahuttelenpa minä vielä kilpaa kenen iloisen -warwickilaisen naiseläjän kanssa tahansa, joka ijäkseen kirjoittaa tuon -onnettoman neljännumeron ja pistää vahvan pyörylän sen perään.» - -Jos kreivittärellä oli kärsimistä tuon kunnon eukon kielevyydestä, oli -seppä Waylandkin puolestaan pahemmassa kuin pulassa kestäessään ja -väistäessään niitä herkeämättömiä hyökkäyksiä, joilla hänen vanhan -tuttavansa Rikhard Sludgen väsymätön uteliaisuus häntä ahdisti. Luonto -oli antanut tälle emävekkulille ylen tarkan silmän, joka sopi -erinomaisesti hänen terävään älyynsä; edellinen johti hänet -kurkistelemaan ja urkkimaan muiden ihmisten asioita, ja jälkimäinen vei -hänet alituisesti sekaantumaan seikkoihin, jotka eivät häntä lainkaan -koskeneet, mutta joista hän oli kuitenkin ottanut täyden selon. Koko -upposen päivän yritteli hän päästä vilkaisemaan kreivittären hunnun -alle, ja ilmeisesti kiihoitti se, mitä hän sai nähdäkseen, suuresti -hänen uteliaisuuttaan. - -»Tuolla Sinun sisarellasi, Wayland», puheli hän, »on pajatytöksi ylen -kaunis kaula, ja ylen soma, hentoinen käsi värttinän vääntäjäksi -- -sitten minä vasta uskon Teidän sukulaisuutenne, kun variksen munasta -putkahtaa ilmoille joutsen.» - -»Ole nyt siinä joutavoimatta», tiuskaisi Wayland, »Sinä olet senkin -vietävä lörppöleuka ja sietäisit saada hävyttömyydestäsi hieman -loikkiisi.» - -»Hyvä», äkäili nulikka poistuen kauvemmaksi, »muuta minä en sano -- -mutta muista, että Sinä nyt et halua ilmaista minulle salaisuuttasi, ja -että ellen minä hanki Rolandia sinun Oliverillesi, niin ei minun nimeni -ole Dickon Sludge!» - -Tämä uhkaus ja etäisyys, missä suuttunut tonttunen pysytteli hänestä -koko lopun matkaa, saattoivat Waylandin hyvin levottomaksi, ja hän -neuvoi luuloteltua sisartaan väsymyksen varjolla ehdottamaan -pysähtymistä parin kolmen peninkulman päähän Warwickin kauniista -kaupungista sekä lupaamaan yhtyä joukkueeseen jälleen seuraavana -päivänä. Muuan pieni kyläravintola tarjosi heille levähdyspaikan; ja -salaisella ilolla näki Wayland koko seurueen, siihen luettuna -Dickonkin, kohteliaiden hyvästelyjen jälkeen jatkavan matkaansa ja -jättävän heidät yksikseen. - -»Huomenna, armollinen rouva», sanoi hän suojatilleen, »lähdemme, -luvallanne, aikaisin liikkeelle, päästäksemme Kenilworthiin ennenkuin -sinne on ennättänyt kerääntyä kovin paljon kansaa.» - -Kreivitär hyväksyi uskollisen oppaansa ehdotuksen; mutta hän ei -Waylandin melkoiseksi hämmästykseksi pohtinut kysymystä sen laveammin -hänen kanssaan, minkä takia hän jäi kiusalliseen epätietoisuuteen -siitä, oliko kreivitär muodostanut mitään varmempaa suunnitelmaa -vastaisen menettelynsä varalle, vaiko ei, etenkin kun hän arvasi hänen -asemansa vaativan aivan erikoista varovaisuutta, vaikkei hän niin aivan -tarkkaan tuntenutkaan kaikkia sen yksityiskohtia. Mutta päätellen, että -kreivittärellä varmaankin oli linnassa ystäviä, joiden neuvoon ja apuun -hän saattoi täydellisesti luottaa, katsoi hän parhaiten suorittavansa -tehtävänsä viemällä matkatoverinsa sinne hyvässä turvassa ja -täyttämällä siten tämän omatkin hartaat toivomukset. - - - - -VII Luku. - - - Kuule! torvet, kellot jo kaikuvat, - Hän, ihanaisin, yhä vaikenee -- - Kas! saleissa joukot tunkeilevat, - Vankina hän, suloisin, raukenee. - Millaisin silmin, ylväs, katselit -- - Ne varmaan hovin loisto huikaisi -- - Tähdeks' kun kiiltomadon arvelit, - Korska edelle kainon kelpasi? - - _Lasikenkä_. - -Onnetonta Leicesterin kreivitärtä olivat kaikki ne, jotka kuuluivat -hänen lähimpään ympäristöönsä, lapsuudesta saakka kohdelleet yhtä -rajattomalla kuin ymmärtämättömälläkin hellyydellä. Hänen luonteensa -perinnäinen lempeys oli estänyt häntä tulemasta ylpeäksi ja -pahanilkiseksi; mutta oikku, joka sai hänet asettamaan kauniin ja -mielistelevän Leicesterin Tressilianin edelle, vaikka hänellä -itselläänkin oli niin korkea käsitys tämän jälkimäisen horjumattomasta -rehellisyydestä ja pettämättömästä hellyydestä -- tuo tuhoisa -hairahdus, joka särki hänen elämänsä onnen, perustuivat molemmat siihen -liialliseen hyvyyteen, joka oli säästänyt hänen lapsuudeltaan -alistumisen ja itsensähillitsemisen tuskallisen, mutta erinomaisen -tarpeellisen opetuksen. Samaisesta hemmottelusta johtui myös, että hän -oli tottunut vain ajattelemaan ja lausumaan toiveensa, jättäen muiden -tehtäväksi niiden täyttämisen, niin että häneltä nyt elämänsä -tärkeimmällä hetkellä puuttui melkein kokonahan harkintakykyä sekä -tarmoa muodostaa itselleen mitään järkevää ja toimekasta -menettelysuunnitelmaa. - -Nämä vaikeudet nousivat uhkaavina, tuhoa ennustavina onnettoman naisen -silmien eteen tuona aamuna, josta näytti valkenevan hänen kohtalonsa -ratkaisupäivä. Jättäen syrjään kaikki muut näkökohdat, oli hän vain -pyrkinyt Kenilworthiin ja puolisonsa läheisyyteen; mutta nyt, kun hän -oli vain vähän matkan päässä molemmista, heräsi äkkiä tuhansittain -arkailevia arveluja hänen mielessään, kiusaten häntä yhä lisääntyvillä -epäilyillä ja pelon aiheilla, joista muutamat olivat todellisia, toiset -luuloteltuja, mutta kaikki kauhistavia ja liioiteltuja hänen melkein -toivottomassa, apua ja neuvoa puuttuvassa asemassaan. - -Unettoman yön jälkeen oli hän aamulla niin heikko, että hänen oli aivan -mahdotonta noudattaa Waylandin varhaiseen lähtöön vaativaa pyyntöä. -Uskollinen opas joutui suuren levottomuuden valtaan kreivittären takia, -jopa hiukan itsensäkin tähden, ja oli juuri lähtemäisillään yksin -Kenilworthiin hakemaan Tressiliania käsiinsä ja ilmoittamaan hänelle -kreivittären olevan lähitienoilla, kun häntä noin yhdeksän aikaan -aamulla käskettiin suojattinsa luo. Wayland tapasi hänet puettuna ja -lähtövalmiina, mutta kasvot niin kalpeina, että hän rupesi pelkäämään -tuon onnettoman naisen terveyttä. Kreivitär tahtoi hevosia heti -paikalla satuloitaviksi ja vastusti kärsimättömänä oppaansa pyytelyjä, -että hän toki hieman murkinoisi ennen lähtöään. - -»Minä join lasillisen vettä», sanoi hän vain. -- »Onneton raukka, jota -laahataan teloituspaikalle, ei tarvitse sen voimakkaampaa juomaa, ja -mikä riittää hänelle, saa riittää minullekin. -- Tehkää, niinkuin -käskin.» Seppä Wayland epäröi yhä. »Mitä Te nyt vielä tahtoisitte?» -hermostui kreivitär. -- »Enkö puhunut tarpeeksi selvään?» - -»Kyllä, armollinen rouva», vastasi Wayland; »mutta sallikaa minun -kysyä, mitä Te sitten aijotte tehdä? -- Minä haluaisin tietää sen vain -siitä syystä, että sitten osaisin menetellä Teidän toivomustenne -mukaan. Koko maa on liikkeellä ja virtaa Kenilworthin linnaan. On -vaikeata päästä sinne, vaikka meillä olisikin tarpeelliset suojakirjat -ja lupapaperit. -- Tuntemattomina ja ystäviä vailla voisi meille sattua -ties mitä onnettomuuksia. -- Teidän Armonne suonee minulle anteeksi, -vaikka lausunkin näin suoraan halvan mielipiteeni. -- Eiköhän meidän -olisi vain parasta kiiruhtaa näyttelijäin jälkeen ja yhtyä uudelleen -heihin?» -- Kreivitär pudisti päätään, ja hänen oppaansa jatkoi: -»Sitten tiedän minä enää vain yhden keinon.» - -»Ilmaise se sitten», kehoitti kreivitär, joka ei ehkä ollut niinkään -pahoillaan Waylandin neuvontarjouksesta, koska hän ei itse kehdannut -apua pyytää; »minä luotan Sinun uskollisuuteesi -- mitä Sinä aijoit -sanoa?» - -»Että minä lähtisin ilmoittamaan herra Tressilianille Teidän olevan -täällä», vastasi Wayland. »Minä olen varma siitä, että hän heti nousisi -satulaan muutamien Sussexin kreivin seuralaisten kanssa ja pitäisi -hyvää huolta Teidän turvallisuudestanne.» - -»Ja _minulle_ neuvot Sinä sitä», huudahti kreivitär, »ja -_minua_ kehoitat Sinä antautumaan tuon jalon Leicesterin kreivin -kunnottoman kilpailijan Sussexin suojaan!» Mutta nähtyään hämmästyneen -ilmeen, jolla Wayland tuijotti häneen, pelkäsi hän liian selvästi -ilmaisseensa suhteensa Leicesteriin ja lisäsi: »Eikä Tressilianistakaan -voi nyt olla puhetta -- älä mainitse hänelle, muista se, minun kurjaa -nimeäni; se vain lisäisi kaksinkertaiseksi _minun_ onnettomuuteni -ja saattaisi _hänet_ vaaroihin, joista ei pelastusta olisi.» Hän -vaikeni; mutta kun hän huomasi Waylandin yhä tuijottavan häneen tuolla -levottomalla ja epäilevällä katseella, joka näytti pelkäävän hänen -järkeänsä, pakotti hän kasvoilleen varman, päättävän ilmeen ja lisäsi: -»Vie Sinä minut vain Kenilworthin linnaan, kunnon mies, siihen loppuu -Sinun tehtäväsi, ja minä olen siellä itse harkitseva, mihin sitten on -ryhdyttävä. Sinä olet ollut minulle uskollinen -- kas tästä saat -runsaan korvauksen vaivoistasi.» - -Hän tarjosi sepälle kallisarvoisella kivellä koristettua sormusta. - -Wayland katseli sitä, epäröi hetkisen ja antoi sen sitten takaisin. »Ei -sen takia», selitti hän, »että minä Teidän lahjaanne halveksisin, -armollinen rouva, sillä minä olen köyhä mies, jonka on täytynyt, Jumala -paratkoon, elää toisenlaisillakin keinoilla kuin mitä Teidän hyvyytenne -nyt minulle tarjoaa. Mutta minä ajattelen samoin kuin vanhan mestarini -hevospuoskarin oli tapana sanoa asiatuttavilleen: 'Ei apua -- ei -maksua.' Me emme ole vielä Kenilworthin linnassa, ja Teillä on ihmeesti -aikaa korvata oppaanne vaivat matkakenkiä riisuessanne, kuten sanotaan. -Minä rukoilen Jumalaa, että Teidän Armonne olisi yhtä varma soveliaasta -vastaanotosta sinne saapuessamme kuin Te saatte olla vakuutettu minun -hartaasta halustani viedä Teidät sinne terveenä ja täydessä turvassa. -Minä menen nyt varustamaan hevosia; mutta sallikaa minun halpana -lääkärinänne ja oppaananne pyytää vielä kerran, että Te sillä välin -haukkaisitte pari palaa voimistuaksenne.» - -»Kyllä -- kyllä!» toisti kreivitär kiireisesti. »Mene nyt Sinä vain, -mene heti! -- Turhaan minä tässä rohkeutta teeskentelen», mutisi hän -sitten, kun seppä oli poistunut huoneesta; »tuo yksinkertainen -kansanmieskin huomaa minun teennäisen reippauteni ja aavistaa kaiketi -pelkoni todellisen syyn.» - -Sitten yritti hän seurata oppaansa neuvoa ja syödä hiukan, mutta hänen -oli piankin luopuminen siitä kokeesta, koska pienimmänkin palan -nieleminen teki hänelle niin pahaa, että hän oli vähällä tukehtua -siihen paikkaan. Hetkisen kuluttua ilmestyivät hevoset ristikko-akkunan -eteen -- kreivitär nousi satulaan ja sai raikkaasta ilmasta ja -liikunnasta sen virkistyksen ja voimien lisäyksen, joka usein havaitaan -samanlaisissa tiloissa. - -Oli hyvä onni kreivittärelle, että seppä Wayland, jonka aikaisempi -epävakainen, kuljeskeleva elämä oli tutustuttanut melkein koko -Englantiin, oli kaikilla Warwickin kaunista kreivikuntaa risteilevillä -valtateillä ja sivupoluilla kuin kotonaan. Sillä niin taajoja olivat -ihmisjoukot, jotka kaikilta tahoilta kiiruhtivat Kenilworthiin -katselemaan Elisabetin tuloa tähän ensimäisen suosikkinsa komeaan -linnaan, että päätiet olivat sananmukaisesti tukossa, ja että -matkustajamme pääsivät eteenpäin vain mutkittelevia syrjäpolkuja -pitkin. - -Kuningattaren hankkijat olivat jo kierrelleet maat ja mantereet -ja tyhjentäneet talot ja kylät tavaroista, joita tarvittiin -kuninkaallisilla retkillä ja joista omistajat saivat jälkeenpäin periä -hyvin myöhäisen maksun hovimarsalkan virastolta. Leicesterin -talousapulaiset olivat samassa tarkoituksessa kulkeneet seudut ristiin -ja rastiin; ja monet hänen ystävänsä ja liittolaisensa, sekä läheiset -että kaukaiset, käyttivät tätä tilaisuutta hänen suosioonsa -pääsemiseksi, lähettelemällä suunnattomia määriä ruokavaroja ja -kaikenlaisia herkkuja ja metsänriistaa ja kokonaisia tynnyrillisiä -parhaita sekä kotoisia että ulkomaalaisia juomia. Siksipä virtailikin -kaikilla valtateillä kokonaisia härkä-, lammas-, vasikka- ja -sikalaumoja, ja siksipä kulkikin niillä tungokseen asti täyteen -ahdettuja vaunuja, joiden akselit natisivat niiden raskaan kuorman -alla: siinä oli viini-astiaa ja oluttynnyriä ja suurta höystelaatikkoa -ja teurastettua metsänriistaa ja suolattua ruokatavaraa ja -nisujauhosäkkiä. Alinomaa takertuivat nämä vankkurit toisiinsa ja -pysäyttivät kaiken liikenteen; ja niiden röyhkeät ajajat noituivat ja -kiljuivat siksi, kunnes saivat hurjan sisunsa täyteen kuohuun ja -alkoivat raivata tietä pitkillä piiskoillaan ja sauvoillaan; nämä -satunnaiset metelit tyynnytti tavallisesti joku hankkija, lähetti tai -muu arvohenkilö, taltuttamalla molempain puolueitten johtajat. - -Meluavin joukoin kulki myös kaikkia teitä pitkin jos jonkinlaisia -näyttelijöitä ja naamio-ilveilijöitä, silmänkääntäjiä ja taitomiehiä -tätä Ruhtinaallisen Huvituksen Palatsia kohti, sillä sen nimen olivat -kuljeskelevat sävelniekat antaneet Kenilworthille jo ennen odotettuja -juhlia sepittämissään lauluissa. Keskellä tätä kirjavaa vilinää -näyttelivät kerjäläiset todellisia tai teeskenneltyjä ruumiinvammojaan, -muodostaen siten liikuttavan, vaikkakin niin tavallisen vastakohdan -ihmiselämän turhamaisen touhun ja sen surun ja tuskan välille. Mutta -kaikki nämä hukkuivat siihen suunnattomaan ihmisvyöryyn, jonka vain -pelkkä uteliaisuus oli ajanut liikkeelle; siinä töyttäili -käsityöläinen, joka ei ollut raaskinut luopua nahkaisesta -esivaatteestaan, pyylevää, korskeata rouvaa, kaupunkilaisemäntäänsä; -siinä astuskelivat talonpojat paksupohjaisine naulakenkineen -varakkaiden porvarien ja korkeasti kunnioitettavien herrasmiesten -liikavarpaille; ja siinä pisteli pontevaa käyntiään muhkea -maalaistyttö, soudellen punaisten, tanakkain käsivarsiensa voimalla -eteenpäin niiden sirojen ja koreilevain heilakoiden välitse, joiden -isännät olivat ritareja ja junkkareja. - -Mutta kaikesta huolimatta oli tässä tungoksessa ja sekasorrossa ylinnä -sentään iloinen, hilpeä sävy. Kaikki olivat tulleet näkemään ja -nauttimaan, ja kaikki nauroivat niille monenlaisille pikkuvastuksille, -jotka muulloin olisivat yllyttäneet heidät vihan vimmaan. Ottamatta -lukuun niitä tuittupäisten kuorma-ajurien kesken sattuvia kahakoita, -joista olemme maininneet, kaikui tästä väkijoukkojen vilinästä vain -hilpeän riemun ja kepeän pilan ääniä. Soittoniekat lurittelivat -säveliään -- laulajat hyrisivät mielijuohteitaan -- vallattomat -ilveilijät hoilottivat puoleksi iloisuuttaan, puoleksi hulluuttaan, -heilutellen lyhyitä sauvojaan -- maurintanssin hyppijät rämisyttivät -kulkusiaan -- maanmiehet hihkuivat ja viheltelivät -- pojat -jymähyttelivät leveätä nauruaan ja tytöt kikattelivat -- ja moni veikeä -sutkaus lennähti pallona tien yhdeltä puolelta toiselle, missä sen -sieppasi ilmasta satutettu joukko ja paiskasi takaisin. - -Eipä ole surujen sortaman ihmisen mielelle suurempaa tuskaa eikä -kärsimystä kuin joutua keskelle hälisevän ilostelun näyttämöä, joka -niin epäsointuisasti säestää hänen omia tunteitaan. Mutta Leicesterin -kreivittärelle teki tämä melu ja hälinä ja vilinä sen surullisen -palveluksen, että se esti hänen ajatuksiaan kiintymästä yhteen kohtaan -ja teki hänelle mahdottomaksi hautoa omaa onnettomuuttaan tai -muodostella kauheita aavistuksia kohtalonsa lähestyvästä ratkaisusta. -Hän kulki kuin unessa, seuraten tahdottomana Waylandin ohjausta, tämän -milloin johtaessa taitavasti heidän matkaansa ihmisjoukkojen -kiivaimpaan tungokseen, milloin seisahtuessa tiepuoleen odottamaan -sopivaa tilaisuutta uudestaan liikkeelle lähteäkseen, jopa usein -kääntyessä poiskin valta-uralta ja seuratessa jotakin kiemurtelevaa -syrjäpolkua, joka saattoi heidät isolle tielle jälleen, kun he olivat -sitä pitkin kulkeneet melkoisen taipaleen mukavammin ja nopeammin. - -Näin väisti hän Warwickin, jonka linnassa, tuossa muinaisen -ritarikomeuden kauneimmassa muistomerkissä, mikä on säilynyt ajan -hävitykseltä, Elisabet oli viettänyt edellisen yön; siellä aikoi hän -viipyä kello kahteentoista, mikä oli silloin tavallinen päivällisaika -koko Englannissa, ja sen aterian jälkeen oli hän lähtevä Kenilworthia -kohti. Sillä välin oli jokaisella ohikulkevalla joukkueella sanasensa -sanottavana hallitsijattaren ylistykseksi, vaikka siihen ylistykseen -sekaantuikin hieman sitä pientä pilailua ja pistelemishalua, jolla me -tavallisesti höystämme lähimäisillemme suodun kunnioituksen, -erittäinkin jos he samalla sattuvat olemaan meitä arvossa ylempänä. - -»Kuulitteko te», huusi joku, »miten armollisesti hän puhutteli -maavoutia ja kunnantuomaria ja sitä kelpo Griffiniä, pappia, kun ne -olivat polvistuneet hänen vaununikkunansa eteen?» - -»Niin, niin, ja kuinka hän sanoi sille pienelle Aglionbylle: 'Herra -kunnantuomari, ihmiset ovat koettaneet uskotella minulle, että Te muka -pelkäisitte minua, mutta minäpä sanon Teille, että Te luettelitte niin -mainiosti kaikki hallitsijattaren hyvät ominaisuudet, että minun on -enemmän syytä pelätä Teitä.' -- Ja kuinka armiaasti ottikaan hän sitten -vastaan sen kauniin kukkaron ja sen sisältämät kaksikymmentä -kultarahaa, tekeytyen aivan niinkuin hän ei siitä mielellään huolisi, -mutta pitäen sen kuitenkin lopulta hyvinään.» - -»Niin, niin», selitti toinen, »hänen sormensa puristelivat sitä varsin -mielelläänkin, mikäli minä saatoin havaita, jos tässä nyt kaikki -suoraan puhutaan; ja sitten hän, nähdäkseni, viipotteli niitä hetkisen -kädessään, ikäänkuin tahtoen sanoa: toivonpa niiden olevan -täysipainoisia.» - -»Eipä hänen sitä tarvinnut tehdä, naapuri», virkkoi kolmas; »rikkaat -porvarithan ne tällaisen köyhän käsityöläisen kuin minunkin laskuja -maksaessaan työntävät hänelle kerittyjä kolikoita. -- No, onpa Jumala -heitä kaikkia ylempänä. -- Se pieni kunnantuomari, koska sitä sanaa nyt -on tässä käytetty, on paisuva suuremmaksi kuin koskaan ennen.» - -»No, no, hyvä naapuri», sanoi ensimäinen puhuja, »älä nyt käänny -kateelliseksi. -- Hän on hyvä kuningatar ja ylevämielinen. -- Hän antoi -kukkaron Leicesterin kreiville.» - -»Minäkö kateelliseksi -- periköön Sinut piru siitä sanasta! -- Mutta -pianpa antaa hän kaikki Leicesterin kreiville, ellen aivan kokonaan -erehdy.» - -»Te voitte pahoin, armollinen rouva», sanoi seppä Wayland Leicesterin -kreivittärelle, ja ehdotti, että hän vetäytyisi tien syrjään ja -odottaisi siellä rauhassa toipumistaan. Mutta kukistaen ne -kuohahtelevat tunteet, jotka tämä ja muut samaanne tähtäävät, hänen -korviinsa ohi kulkiessa sattuvat puheet hänen sydämessään herättivät, -vaati hän vain opastaan kiiruhtamaan Kenilworthiin niin nopeasti kuin -lukuisat esteet suinkin sallivat. Sillävälin kasvoi Waylandin -levottomuus hänen alituisten pahoinvoinnin puuskaustensa ja hänen -mielensä ilmeisen sekaannuksen takia hetki hetkeltä, ja hänkin toivoi -nyt yhä hartaammin voivansa noudattaa hänen alati uudistuvia pyyntöjään -ja saavansa hänet viedyksi terveenä ja täydessä turvassa linnaan, missä -kreivitär oli epäilemättä saava osakseen ystävällistä kohtelua, vaikkei -hän näyttänytkään halukkaalta ilmaisemaan, kehen hän perusti toiveensa. - -»Kunpa minä vielä tästä vaarasta kunnialla selviäisin», ajatteli seppä -Wayland, »niin saisipa kuka tahansa iskeä aivot päästäni omalla -väkivasarallani, jos minä ikinä enää rupean jonkun harhailevan -naikkosen henkivartijaksi!» Vihdoinkin näkyi ruhtinaallinen linna, -jonka kohentamiseksi, samoinkuin sen muidenkin alueitten parantamiseksi -Leicesterin kreivin sanottiin käyttäneen kuusikymmentätuhatta puntaa, -mikä meidän nykyisessä rahassamme vastaisi puolta miljoonaa. - -Tämän komean, jättiläismäisen rakennusryhmän ulkomuuri käsitti -seitsemän akren laajuisen alan, josta yksi osa oli suunnattomien -tallien ja hyvin hoidettujen lehtokujien ja kukkasarkojen koristaman -puutarhan hallussa, ja jonka muu osa oli ylvään linnan avarana -etupihana. Mahtavan pääryhmän, joka kohosi melkein tämän muurin -ympäröimän laajan alueen keskeltä, muodosti suunnaton rykelmä uljaita, -torneilla varustettuja, ilmeisestikin eri ajoilta polveutuvia -rakennuksia, jotka ympäröivät sisäpihaa ja jotka jokaiseen tämän uljaan -ryhmän osaan liittyvine nimineen ja seinillä riippuvine vaakunoineen -kertoivat ammoin kuolleista väkevistä ylimyksistä; näiden vainajain -tarina olisi voinut olla, jos kunnianhimo vain olisi sallinut sille -korvaa kallistettavan, tarpeellisena opetuksena sille korskealle -suosikille, joka sitten oli saanut haltuunsa tämän kauniin kartanon ja -sen alueita laajennellut. Muuan suuri ja jykevä torni, joka samalla -muodosti linnan keskusvarustuksen, oli ijältään epätietoinen, mutta -joka tapauksessa hyvin vanha. Se kantoi Caesarin nimeä, ehkäpä sen -takia, että se muistutti jonkun verran erästä Lontoon Towerin tornia, -jolla on myöskin sama nimi. Erinäiset muinaistutkijat johtavat sen -perustamisen Kenelphistä -- josta linna on saanut nimensä -- eräästä -Mercian saksilaisesta kuninkaasta, kun taas toiset asettavat sen heti -normannilaisen valloituksen jälkeiseen aikaan. Ulkomuureilla upeili -Clintonin vaakuna, tämä ylimys kun oli ne rakentanut Henrik I:n -hallituksen aikana, ja vieläkin pelätymmän Montfortin Simonin -aateliskilpi, hänen, joka vapaaherrojen sodassa puolusti kauvan -Kenilworthia Henrik III:tta vastaan. Täällä Kenilworthissa kemuili -kerran ylväästi Mortimer, rajakreivi, yhtä kuuluisa kohoamisensa kuin -kukistumisensakin takia, sillä välin kun hänen valtaistuimelta syösty -kuninkaansa, Edvard II, virui sen vankiluolissa. Vanha Gauntin Juhana, -»ikä-arvoisa Lancaster», laajensi melkoisesti linnaa, teettämällä sen -jalon ja jykevän ryhmän, joka vielä nytkin tunnetaan Lancasterin -Rakennusten nimellä; ja Leicester itse voitti linnan edelliset -omistajat, niin korskeita ja mahtavia kuin ne olivat olleetkin, -liittämällä siihen toisen suunnattoman rakennusryhmän, joka nyt -raunioiksi rauenneenakin puhuu perustajansa kunnianhimosta. Tämän -kuninkaallisen linnan etelä- ja länsimuuria ympäröi ja puolusti -osittain keinotekoinen järvi, jonka yli Leicester oli laitattanut -komean sillan, jotta Elisabet voisi astua linnaan uutta, ennen -kulkematonta tietä; tavallisesti päästiin siihen pohjoisesta, ja sinne -oli hän portin suojaksi rakennuttanut vahtitornin, joka on vieläkin -olemassa ja joka kokonsa puolesta kestää kilpailun monen -pohjanpuoleisen päällikön vapaaherrallisen linnan kanssa, mutta joka -tekotapansa puolesta on niitä etevämpi. - -Järven toisella puolen oli avara metsästyspuisto, missä vilisi -saksanhirviä, metsäkauriita, metsävuohia ja kaikenlaista muuta riistaa -ja missä kasvoi runsaasti korkeita puita, joiden keskeltä linnan -mahtava pääty ja jykevät tornit kohosivat uljaina ja kauneina. Me emme -saata olla lisäämättä, että tämä ruhtinaallinen linna, missä ennen -kuninkaat juhlivat ja sankarit taistelivat, milloin rynnäkön ja -piiritysten verisessä kamppailussa, milloin ritarileikeissä, joissa -kauneus palkitsi urhouden, nykyään on täydellisesti raunioina. Järvi on -enää vain kaislaa kasvava räme, ja linnan suunnattomat rauniot -osoittavat enää vain sen muinaista komeutta ja saattavat mietiskelevän -katselijan huomaamaan inhimillisen omistuksen katoavaisuuden ja niiden -onnen, jotka alhaisessakin asemassaan osaavat olla tyytyväisiä ja -noudattaa hyvettä. - -Onneton Leicesterin kreivitär näki sangen ristiriitaisin tuntein nuo -harmaat, jykevät tornit, kun ne ensiksi siintivät hänen silmäänsä -tuuhean, varjoisan metsän keskeltä, näyttäen sitä vallitsevan. Hän, -suuren kreivin, Elisabetin lemmikin, Englannin mahtavimman suosikin -eittämätön vaimo läheni nyt puolisoansa ja tämän puolison -vallitsijatarta köyhän ilveilijä-raukan suojelemana pikemminkin kuin -opastamana; ja vaikka hän oli tämän ylvään linnan laillinen emäntä, -linnan, jonka porttien olisi pitänyt hänen pienimmästäkin sanastaan -kääntymän paksuilla saranoillaan ja päästämän hänet sisään, ei hän -kuitenkaan voinut salata itseltään niitä vaikeuksia ja vaaroja, jotka -häntä uhkasivat hänen pyrkiessään omiin saleihinsa. - -Nämä vaikeudet ja vaarat näyttivät hetki hetkeltä kasvavan ja lopulta -aivan pysäyttävän heidän kulkunsa suurelle portille, mistä lähti leveä -ja kaunis tie halkaisemaan kahden peninkulman matkalla koko -metsästyspuiston, tarjoten mitä kauneimpia näköaloja linnaan ja -järvelle päin ja päätyen vihdoin äskettäin rakennetulle sillalle, jolle -se muodosti luonnollisen jatkon ja jota pitkin kuningattaren oli määrä -astua linnaan tänä ikimuistettavana päivänä. - -Tämän Warwickin tiehen yhtyvän lehtokujan portin tapasivat nyt -kreivitär ja Wayland kuningattaren ratsastavain henkivartijain -sulkemaksi. Näiden henkivartijain varustuksina olivat komeasti -kirjaillut ja kullatut rintahaarniskat ja rautakypärät lakkien -asemasta, ja heidän pyssynsä perä nojasi heidän reiteensä; he olivat -erikoisen voimakkaita ja kookkaita miehiä, ja heidän täytyi olla -palveluksessa kaikkialla, minne kuningatarkin meni. Tällä kerralla -komensi heitä airut, jonka käsivarressa upeileva karhu ja ryhmysauva -osoittivat Leicesterin kreivin väkeen kuuluvaksi ja joka jyrkästi -kielsi sisäänpääsyn kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka olivat juhlaan -kutsuttuja vieraita tai sitten jossakin suunnitellussa huvinäytöksessä -esiintyviä henkilöitä. - -Tungos oli siis portilla aivan tavaton, ja jos jonkinlaiset ihmiset -pyrkivät sisään jos jonkinlaisten syiden nojalla; mutta vartijat olivat -kovakorvaisia ja vastasivat kauniisiin sanoihin ja kauniisiin -tarjouksiinkin viittaamalla vain ohjeittensa ankaruuteen ja siihen -tunnettuun seikkaan, ettei kuningatar voinut sietää suurten -kansanjoukkojen malttamatonta tungeskelua aivan lähellään. Niitä -vastaan, joille eivät nämä järkisyyt riittäneet, käyttivät he -voimakkaampia keinoja, tunkien heitä siekailematta takaisin väkevien, -haarniskoitujen hevostensa tieltä ja jakelemalla heille tukevia iskuja -pyssyjensä perällä. Nämä toimenpiteet synnyttivät tiheässä väkijoukossa -aaltoilevaa liikettä, niin että Wayland pelkäsi ehkä tungoksessa -joutuvansa eroon suojatistaan. Lisäksi ei hän ollut lainkaan selvillä, -minkä tekosyyn varjolla hän pyrkisi sisään, ja hän pohti juuri sangen -epätietoisena tätä kysymystä päässään, kun kreivin airut häntä hieman -tähysteltyään huusi hänen rajattomaksi hämmästyksekseen: »Vartijat, -tehkää tilaa tuolle miehelle, jolla on ruskeankeltainen viitta! -- -Eteenpäin, kunnon ilveilijä, ja koeta kiirehtiä. Mikä piru on Teitä -niin kauan pidättänyt? Käy toki sisään niine naistentarpeinesi!» - -Kun airut oli näin tarmokkaasti, vaikk'eikaan juuri kohteliaasti, -käskenyt sisälle Waylandia, joka ei pariin, kolmeen minuuttiin uskonut -kutsua lainkaan itselleen tarkoitetuksi, tekivät vartijat nopeasti -hänelle tilaa, kunnes hän, varoitettuaan matkakumppaniansa vetämään -hunnun tiukasti kasvoilleen, vihdoinkin ajoi portista sisään -kreivittären hevosta taluttaen, mutta niin kallella kypärin ja niin -pelokkaan ja levottoman näköisenä, että väkijoukko, jota eivät suinkaan -miellyttäneet yhdelle enempää kuin toisellekaan suodut etuoikeudet, -tervehti heidän menoaan huutaen ja kiljuen ja pilkallisesti nauraa -hohottaen. - -Päästyään täten metsästyspuiston puolelle, vaikk'eikaan erikoisen -imartelevalla eikä kunnioittavalla tavalla, ratsastivat Wayland ja -hänen suojattinsa tulevia vaikeuksia arvaillen pitkin leveätä -lehtokujaa, jota vartioivat molemmin puolin pitkät huovirivit; näillä -oli aseinaan miekat ja tapparat, he olivat puetut Leicesterin kreivin -komeaan asuun ja kantoivat hänen vaakunaansa: karhua ja ryhmysauvaa, ja -kukin heistä oli sijoitettu askeleen päähän toveristaan, niin että koko -tie puiston portilta sillalle asti oli miesketjun reunustama. Ja kun -kreivitär sai ensimäisen yleissilmäyksen linnasta ja näki sen -ulkomuurien pitkän, kaartelevan viivan takaa kohoavat mahtavat tornit, -sen lukuisat hammasharjat ja pikkutornit ja parvekkeet, sen muureilta -liehuvat liput ja sen pengermiltä ja tasanteilta välkkyväin kypäräin ja -nuokkuvain töyhtöjen vilinän ja koko tuon kirjavan, uljaan näytelmän, -silloin vaipui hänen rohkeutensa ikäänkuin kuolleeksi hänen rinnassaan, -koska hän ei ollut tottunut moiseen komeuteen, ja hän kysyi jo -itseltänsä, mitä hän oli voinut antaa Leicesterille päästäkseen hänen -kanssaan tämän ruhtinaallisen loiston ja rikkauden valtijattareksi. -Mutta hänen ylpeytensä ja jalo henkensä estivät häntä kuitenkaan -kuulemasta epätoivon kuiskauksia. - -»Minä olen antanut hänelle kaikki, mitä nainen voi antaa», ajatteli -hän. »Nimeni ja maineeni, sydämeni ja käteni olen minä alttarin edessä -antanut kaiken tämän komeuden omistajalle, eikä Englannin kuningatar -voisi tarjota hänelle enempää. Hän on minun mieheni -- minä olen hänen -vaimonsa. -- Mitä Jumala on yhdistänyt, sitä ei pidä ihmisten -eroittaman. Minä vaadin rohkeasti oikeuttani, sitäkin rohkeammin, kun -minä tulen näin odottamatta ja näin avuttomana. Minä tunnen jalon -Dudleyni! Hän on kyllä ensin hiukan suutahtava tottelemattomuuttani, -mutta Amy itkee ja Dudley antaa hänelle anteeksi!» - -Nämä mietteet keskeytti hänen oppaansa Waylandin kirkaisu, tämä kun -tunsi yht'äkkiä pitkien, laihojen, mustien käsivarsien kiertyvän -ruumiinsa ympärille; ilmeisestikin kuuluivat ne käsivarret olennolle, -joka oli vartijain nauraa hohottaessa pudottautunut läheisestä tammesta -hänen hevosensa selkään. - -»Siellä on nyt taas joko piru tai Flibbertigibbet!» sanoi Wayland, -turhaan yritettyään päästä vapaaksi ja heittää häneen tarrautuneen -pojanvekaran alas; »kasvaako Kenilworthin tammissa tuollaisia terhoja?» - -»Kasvaa kun kasvaakin, mestari Wayland», sanoi hänen odottamaton -ratsastoverinsa, »vieläpä paljon sellaisiakin, jotka olisivat liian -kovia Sinun purtaviksesi, niin vanha kuin oletkin, ellen minä Sinua -auttaisi. Mitenkä olisit Sinä luullut selviytyväsi airueesta siellä -ulkoportilla, ellen minä olisi hänelle sanonut, että pää-ilveilijämme -tuli vasta perästäpäin? Ja tässä minä odotin Sinua, kiivettyäni puuhun -vankkurikuormamme harjalta, ja nyt ne ovat kaikki aivan pyörällä -päästään, kun ei minua näy eikä kuulu.» - -»Ei, mutta kyllä Sinä olet lopultakin oikea pirulainen pojaksi», -virkkoi Wayland. »Parasta on tehdä, niinkuin Sinä sanot ja neuvot; -mutta olehan sentään yhtä laupias kuin Sinä olet mahtava.» - -Hänen näin puhellessaan lähenivät he ylempänä mainitun pitkän sillan -eteläpäähän rakennettua vahvaa tornia, jonka oli määrä suojella -Kenilworthin linnan ulommaista porttikäytävää. - -Niin surullisessa tilassa ja niin omituisessa seurassa läheni siis -onneton Leicesterin kreivitär ensi kerran eläessään ruhtinaallisen -puolisonsa uljasta asuinpaikkaa. - - - - -VIII Luku. - - - _Puutiainen_. - Onko jalopeuran osa jo puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, - niin pyydän, että saisin sen nyt; minulla on niin huono - ulkomuisti. - - _Pääkkö_. - Voitte lasketella omasta päästänne; Teidän ei tarvitse - muuta kuin kiljua. - - _Kesä-yön Unelma_. - -Kun Leicesterin kreivitär saapui Kenilworthin linnan ulkoportille, -huomasi hän tornin, jonka alitse kulki leveä kaarikäytävä, -kummallisella tavalla miehitetyksi. Harjatasanteille oli asetettu -jättiläismäisiä vartijoita, joilla oli käsissään nuijia, kirveitä ja -muita vanhoja sota-aseita ja joiden oli määrä esittää kuningas Arturin -sotureja, noita muinoisia brittejä, jotka tarumaisen muistotiedon -mukaan olivat kaikkein ensinnä pitäneet linnaa hallussaan, vaikka -historia ulottaakin sen ijän korkeintaan Seitsenvallan aikoihin. -Muutamat näistä kauhistavista olennoista olivat oikeita miehiä, joiden -ulkonaista ilmestystä oli autettu naamuksilla ja korkeakorkoisilla -saappailla; toiset olivat vain kankeasta kankaasta ja pahvista -kyhättyjä suuria nukkeja, jotka kuitenkin alhaalta nähtyinä ja -todellisiin miehiin sekaantuneina tekivät kylläkin tarkoitetun mahtavan -vaikutuksen. Mutta se jättiläiskokoinen vartija, joka seisoi alhaalla -portilla täydessä toimessaan, ei ollut saanut kauhistuttavaa -ulkomuotoaan sellaisin valekeinoin. Hän oli mies, joka suunnattoman -mittansa, jäntereittensä, lihastensa ja muun vastaavan ruhonsa puolesta -olisi kyllä kelvannut esittämään Colbrandin, Ascapartin tai muiden -tarujättiläisten osaa, tarvitsematta kohota kengänkoronkaan vertaa -taivasta lähemmäksi. Tämän enakimilaisten jälkeläisen sääret ja polvet -olivat paljaat, samoin kuin käsivarretkin vaaksan verran, olkapäästä -lähtien; mutta hänen jaloissaan oli tulipunaisten, ristikkäin -kierteleväin nahkapaulojen pitelemät, messinkinaulaiset varvakkaat. -Ahdas punasamettinen, kultapunoksinen nuttu ja samasta aineesta tehdyt -lyhyet kaatiot peittivät hänen vartalonsa ja osan hänen jäseniään; ja -hänen hartioillaan roikkui viitan asemasta musta karhunnahka. Tämän -peloittavan hirviön päässä ei ollut muuta peitettä kuin pörröinen, -musta tukka, joka valui kahden puolen hänen kasvoilleen; näillä -kasvoilla asui se kömpelö, kankea ja raskas ilme, joka on niin -tavallinen luonnottoman kookkailla ihmisillä ja joka on muutamista -loistavista poikkeuksista huolimatta luonut sen yleisen halveksuvan -käsityksen jättiläisistä, että he ovat erikoisen typeriä ja -hidasjärkisiä. Soveliaana aseena oli tällä kauhistavalla vartijalla -raskas, teräspiikkinen nuija. Hän esitti sanalla sanoen mainiosti noita -kansan mielikuvituksen luomia jättiläisiä, jotka ovat välttämättömiä -henkilöitä jokaisessa keijukaissadussa ja jokaisen harhailevan ritarin -tarinassa. - -Tämän uudenaikaisen taruhirviön käytös, kun Wayland oli kääntänyt -itseensä hänen huomionsa, osoitti suurta sisäistä hämminkiä ja -levottomuutta; hän väliin istahti hetkiseksi jykevälle kivipenkille, -joka oli nähtävästi toimitettu siihen portin pieleen hänen tarpeikseen, -väliin syöksähti hän taas jaloilleen, kyhnytteli suunnatonta päätään ja -asteli edes ja takaisin vahtialueellaan, ilmeisesti tuskallisten, -kiusaavain ajatusten vaivaamana. Vartijan näin kiihtyneenä leiskuessa -käytävän suulla yritti Wayland vaatimattomasti, mutta ikäänkuin asiaan -luonnostaan kuuluvana -- ei kuitenkaan ilman pahoja aavisteluja -- -painautua hänen ohitseen ja kulkea portista sisään. Mutta vartija -pysäytti hänet, karjaisten jyrisevällä äänellä: »Takaisin!» ja tukien -tätä käskyään nostamalla teräspiikkisen nuijansa ilmaan ja -jymähyttämällä sen niin väkevästi aivan Waylandin hevosen eteen maahan, -että kivet iskivät tulta ja että koko kaarikäytävä kumahti. Dickien -ovelaa juonta seuraten alkoi Wayland esitellä, että hän kuului erääseen -näyttelijäseurueeseen, jolle hänen saapumisensa oli aivan välttämätön, -että hän oli sattumalta joutunut jäämään jälkeen sekä paljon muuta -samansuuntaista. Mutta vartija oli järkähtämätön ja murisi ja suhitteli -vain hampaittensa välistä jotakin, mistä ei Wayland saanut vähääkään -suoraa, jyrähyttäen kuitenkin siihen väliin aika ajoittain niin jyrkän -kiellon, että sen tarkoitus oli liiankin selvästi tajuttavissa. Tähän -tapaan hän mutisi: -- »Mikä siellä nyt on, hyvät herrat?» -- -(Itsekseen): »Mikä melske -- mikä tungos täällä?» -- (Sitten -Waylandille): »Sinä siinä olet kuhnusteleva lurjus, etkä Sinä pääse -sisään.» -- (Jälleen itsekseen): »Mikä häly -- mikä huuto täällä. En -minä ikinä siitä selviä. -- Mikä -- mi --» (Waylandille): »Pois siitä -portilta, taikka halkaisen kallosi!» -- (Yhä itsekseen): »Mikä -- mikä --- mikä -- ei, minä en selviä siitä ikänä!» - -»Pysyppäs hiljaa», kuiskasi Flibbertigibbet Waylandin korvaan; »minä -tiedän, mistä paikasta hänen kenkänsä puristaa ja minä taltutan hänet -silmänräpäyksessä.» - -Hän luiskahti hevosen selästä, ventturoi vartijan luo, nykäisi häntä -karhun hännästä saadakseen hänet taivuttamaan suunnattoman päänsä -alemmaksi ja kuiskasi sitten jotakin hänen korvaansa. Ei ole -muhamettilainen pahahenki koskaan nopeammin muuttanut hirmuista -ilmettään nöyrän alistumisen sävyksi jonkun itämaisen taikakalun -omistajan käskystä kuin nyt Kenilworthin jättiläismäinen portinvartija -heitti kauhistavan katsantonsa heti Flibbertigibbetin kuiskauksen -ymmärrettyään. Hän viskasi nuijansa maahan, tarttui Dickie Sludgeen ja -nosti hänet niin korkealle ilmaan, että hänelle olisi ollut aika -vaarallista tipahtaa sieltä. - -»Niin se on», jyrisi hän riemuissaan -- »niin juuri se on, pikku -kääpiöiseni. -- Mutta kuka piru sen Sinulle opetti?» - -»Älä siitä huoli!» vastasi Flibbertigibbet, »vaan --» hän katsahti -Waylandiin ja kreivittäreen ja alensi sitten jälleen äänensä -kuiskaukseksi, jonka ei tarvinnut olla kovin lujan senkään, koska -jättiläinen piteli häntä paremmin kuullakseen aivan korvansa juuressa. -Vartija hyväili hellästi Dickietä ja laski hänet sitten maahan yhtä -varovasti kuin huolellinen emäntä asettaa särkyneen kiinalaisen maljakon -muurinsa reunalle, huutaen samalla Waylandille ja kreivittärelle: -»Sisään siitä -- sisään siitä -- mutta varokaakin tulemasta liian -myöhään toiste, kun minä satun olemaan portinvartijana!» - -»Niin, niin, sisään siitä», lisäsi Flibbertigibbet; »minun täytyy -viipyä vielä hiukan aikaa tämän kunnon filistealaiseni, tämän -gathilaisen Goljatini seurassa; mutta minä tulen pian luoksenne taas ja -pääsen kun pääsenkin kaikkien Teidän salaisuuksienne perille, vaikka ne -sitten olisivat niin syviä ja pimeitä kuin tämän linnan tyrmät.» - -»Sen minä kyllä uskon», vastasi Wayland; »mutta minäpä luulen sen -salaisuuden piankin siirtyvän säilytettävistäni, jota tarkoitat, ja -silloin on minusta aivan samantekevää, tiedätkö sen Sinä tai tietääkö -sen kuka tahansa.» - -He ratsastivat siis tämän ensimäisen tornin läpi, joka oli saanut -parveketornin nimen seuraavasta syystä: -- Koko silta, joka ulottui -tästä tornista toiseen, Mortimerin torniksi sanottuun torniin järven -vastakkaiselle rannalle, oli niin laitettu, että se muodosti avaran, -noin sadankolmenkymmenen kyynärän pituisen ja kymmenen kyynärän -levyisen kilpatantereen, jolle oli siroteltu hienoa hiekkaa ja jota -kummaltakin puolen reunustivat vahvat, korkeat vaajavarustukset. Naisia -varten, jotka tulisivat katselemaan tällä kentällä suoritettavia -ritarillisia urotöitä, oli rakennettu tilava, kaunis parveke ulommaisen -tornin pohjoispuolelle, mistä siis tämän tornin nimi johtui. -Matkustajamme kulkivat hitaasti sillan eli kilpatantereen poikki ja -saapuivat niin Mortimerin tornille, sen äärimäiseen kulmaukseen, mistä -käytävä vei linnan etupihaan. Mortimerin tornin seinässä upeili -rajakreivin vaakuna, hänen, jonka rohkea kunnianhimo syöksi kumoon -Edvard II:n valta-istuimen ja joka pyrki jakamaan mahtavuutensa -»Ranskan Naarassuden» kanssa, onneton hallitsija kun oli tämän kanssa -naimisissa. Käytävää, joka avautui tämän kaamean muistomerkin alla, -vartioivat useat komeapukuiset huovit; mutta he eivät panneet -pienimpiäkään esteitä kreivittären ja hänen oppaansa etenemiselle, -nähtävästikin siitä syystä, että kun parveketornin päävartija oli -heidät kerran päästänyt sisään, ei näillä alemmilla airueilla ollut -enään oikeutta heitä pysäyttää. He ratsastivat siis sanaakaan -vaihtamatta linnan avaraan ulkopihaan, ja näkivät nyt kokonaisuudessaan -tuon laajan ja mahtavan rakennusryhmän, kaikki sen uljaat tornit, -kaikki sen ikäänkuin rajattoman vieraanvaraisuuden merkiksi avatut -portit ja huomasivat kaikkien sen huoneiden vilisevän kaikenarvoista -jaloa vierasta, puhumattakaan seuralaisista, aseenkantajista ja -palvelijoista ja huviesityksien toimittajista ja apulaisista. - -Wayland pysäytti hevosensa keskelle tätä komeaa, vilkkaan touhun -täyttämää näyttämöä ja katsahti kreivittäreen, ikäänkuin odottaen -häneltä käskyjä mitä nyt oli tehtävä, kun he näin olivat onnellisesti -saapuneet määräpaikkaansa. Kun hän ei puhunut mitään, rohkeni Wayland -pari kolme minuuttia odotettuaan suoraan kysyä, mitä hän nyt suvaitsi -käskeä. Kreivitär nosti käden otsalleen, ikäänkuin kootakseen -ajatuksensa ja tarmonsa, vastaten hänelle matalalla ja tukahtuneella -äänellä, joka kuului kuin unissaanpuhujan mutinalta: -- »Käskeäkö? -Minulla pitäisi tosiaankin olla oikeus käskeä täällä, mutta kuka minua -tottelee?» - -Sitten kohotti hän äkkiä päänsä ikäänkuin ratkaisevan päätöksen -tehtyään ja puhutteli erästä komeapukuista palvelijaa, joka tärkeän ja -touhuavan näköisenä juuri kulki pihan poikki: -- »Seis, herraseni, minä -haluan tavata Leicesterin kreiviä.» - -»Ketä, jos saan luvan kysyä?» virkkoi mies, hämmästyen moista pyyntöä; -ja silmättyään sitten sen henkilön vaatimatonta ulko-asua, joka oli -rohjennut puhutella häntä niin käskevästi, lisäsi hän kopeasti: »Mitä -hulluinhuoneen karkulaisia se tämä akka on, joka pyrkii tapaamaan herra -kreiviä tällaisena päivänä?» - -»Ystäväiseni», vastasi kreivitär, »älä rupea hävyttömäksi -- asiani on -hyvin tärkeä ja kiireellinen.» - -»Teidän täytyy sitten etsiä joku toinen sille asiallenne juoksemaan, -vaikka se olisi kolmestikin niin tärkeä», vastasi palvelija. -- »Ettäkö -minun pitäisi lähteä hakemaan herra kreiviä itsensä kuningattaren luota -Teidän asiaanne kuulemaan? -- Saisinpa siitä kiitokseksi ruoskaa -selkääni. Minä vain ihmettelen, ettei kunnon portinvartijamme ole -ottanut nuijallaan mittaa moisesta tavarasta, vaan on päästänyt sen -ohitseen; mutta hänen päänsä on aivan suunniltaan, niin ankaran työn -tarjoaa hänelle puheensa opetteleminen ulkoa.» - -Palvelijan pilkallisen puhetavan kuultuaan oli pari kolme miestä -pysähtynyt heidän lähelleen, ja Wayland, joka oli jälleen käynyt -levottomaksi sekä itsensä että kreivittären suhteen, kääntyi kiireesti -heistä sen puoleen, joka näytti hyvänsävyisimmältä ja painaen kolikon -hänen kouraansa neuvotteli hänen kanssaan hetkisen, eikö olisi -saatavissa paikkaa, minne tuo nainen pääsisi edes tilapäiseen suojaan. -Hänen puhuttelemansa henkilö, joka näytti olevan muita hieman -arvokkaampi, nuhteli palvelijaa hänen hävyttömyydestään, ja käskien -erään miehen huolehtimaan vierasten hevosista, kehoitti heitä -seuraamaan mukana. Kreivittärellä oli vielä sen verran harkintakykyä -jäljellä, että hän havaitsi olevan aivan välttämätöntä noudattaa hänen -kehoitustaan; jättäen siis nuo raa'at palvelijat ja tallirengit -veistelemään rivoja kompiaan keveistä päistä, keveistä kantapäistä ja -muista sellaisista, seurasivat Wayland ja hän äänettöminä ali-airutta, -joka nyt oli suostunut rupeamaan heidän oppaakseen. - -He astuivat linnan sisäpihaan sitä leveätä käytävää pitkin, joka -ulottui päätornista eli myös Caesarin torniksi sanotusta vahtitornista -siihen komeaan rakennukseen, jota nimitettiin kuningas Henrikin -Asunnoksi ja joka niin muodoin kohosi aivan tämän jalon ryhmän -keskeltä, minkä eri päädyt olivat mitä komeimpia erilaisten -rakennustapojen näytteitä, kukin ominaisine sävyineen ja koristeineen, -alkaen normannilaisvalloituksesta aina Elisabetin hallituskauteen -saakka. - -Opas kuljetti heidät sitten tämän sisäpihan yli erääseen pieneen, mutta -jykevään torniin, joka oli suureen juhlasaliin yhtyvän rakennuksen osan -koilliskulmassa ja joka täytti suunnattoman keittiörivin ja tämän -suuren salin välisen alan. Tämän tornin alakerroksessa asui sellaisia -Leicesterin palvelijoita, joille heidän toimi-alueidensa läheisyyden -takia tämä paikka oli erikoisen sopiva; mutta ylempi kerros, jonne -noustiin ahtaita kiertoportaita, oli pieni kahdeksankulmainen kammio, -joka nyt suuren huoneiden tarpeen takia oli laitettu vieraskuntoon, -vaikka sitä sanottiinkin muinoin käytetyn erään onnettoman, sittemmin -siellä murhatunkin henkilön vankilana. Muistotieto mainitsi vangin -nimeksi Mervynin ja siirsi pian saman nimen tornillekin. Eikä ollutkaan -niin uskomatonta, että sitä ennen oli vankilana käytetty; sillä sen -katto oli holvattu, sen seinät hirvittävän paksut, vaikka koko huoneen -läpimitta oli vain viisitoista jalkaa. Akkuna, niin pieni kuin se -olikin, oli sen puolesta miellyttävä, että siitä avautui ihana näkö-ala -niin sanotulle _Huvikentälle_, jota reunustivat ja koristivat -kaarikäytävät, voitonmerkit, patsaat, suihkukaivot ja muut -rakennustaiteelliset teokset ja jonka kautta päästiin varsinaisesta -linnasta puutarhaan. Kammiossa oli vuode ja muitakin vieraan -majoittamiseksi tarpeellisia huonekaluja; mutta kreivitär lainasi -niille vain hyvin vähän huomiotaan, sillä hänen katseensa kiintyi heti -pöydälle laskettuihin kirjoitusneuvoihin, joita ei niihin aikoihin -kovin usein tavattu makuuhuoneissa; samassa pälkähti hänen päähänsä -kirjoittaa Leicesterille ja pysyä piilossa hänen vastauksensa -saapumiseen asti. - -Saatettuaan johdettavansa tähän mukavaan huoneeseen kysyi airut -kohteliaasti Waylandilta, jonka anteliaisuudesta hän oli saanut niin -sitovia todisteita, eikö hän muulla tavalla voisi palvella vierasta. -Tämän vihjattua, ettei pieni murkina suinkaan olisi pahemmaksi, -vei hän sepän viipymättä ruokakammion ovelle, missä vierasvaraisen -tuhlailevasti jaeltiin valmiita annoksia jokaiselle, joka vain halusi. -Wayland sai pian hankituksi muutamia keveitä ruokalajeja, joiden hän -luuli paraiten soveltuvan kreivittären heikkoa nälkää poistamaan, eikä -suinkaan unohtanut itsekään nauttia hätäistä, mutta tukevaa, -voimakkaampaa ateriaa. Sitten palasi hän tornihuoneeseen, missä -kreivitär oli jo lopettanut Leicesterille aikomansa kirjeen ja -sulkenut sen sinetin ja silkkinauhan asemasta omalla kauniilla -hiuskiehkurallaan, sitoen sen niin sanottuun rakkauden- eli -osmansolmuun. - -»Hyvä ystävä», sanoi hän Waylandille, »jonka Jumala on lähettänyt -auttamaan minua äärimäisessä hädässäni, minä pyydän Sinua viimeisenä -vaivana, mikä Sinulla tulee olemaan minusta onnettomasta naisraukasta, -toimittamaan tämän kirjeen jalolle Leicesterin kreiville. Saakoon se -sitten millaisen vastaanoton tahansa», jatkoi hän, kasvojensa -kuvastellessa milloin toivoa, milloin pelkoa, »Sinulla, kunnon mies, ei -tule enään olemaan surua minusta. Mutta minä odotan parasta; ja jos -ikinä joku ylhäinen rouva teki köyhän miehen rikkaaksi, niin olet Sinä -sen varmaan minulta ansainnut, kunhan vain onnenpäiväni palaisivat. -Anna se, minä pyydän, Leicesterin kreivin omaan käteen ja tarkasta -hänen kasvojaan hänen sitä lukiessaan.» - -Wayland puolestaan otti mielellään tehtävän suorittaakseen, mutta -rukoili kuitenkin hartaasti kreivitärtä sillä välin hiukan syömään, -minkä tämä lopulta tekikin, enemmän päästäkseen hänestä eroon ja -nähdäkseen hänen lähtevän hänen asialleen kuin todellisesta halusta ja -tarpeesta noudattaa hänen kehoitustaan. Wayland jätti hänet sitten -yksin, neuvottuaan häntä ensin telkeämään ovensa sisäpuolelta ja -pysymään pienessä huoneessaan -- ja lähti etsimään sopivaa tilaisuutta -asiansa toimittamiseen, samoin kuin sen suunnitelman toteuttamiseen, -jonka olosuhteet olivat johtaneet hänet laatimaan. - -Wayland oli kreivittären käytöksestä matkalla -- hänen pitkistä -puhumattomuudenpuuskauksistaan -- siitä epävarmuudesta ja -tarmottomuudesta, joka näkyi kaikissa hänen teoissaan sekä siitä -ilmeisestä kykenemättömyydestä ajattelemaan ja toimimaan omin päin, -josta hän tuntui kärsivän, vetänyt sen kylläkin luonnollisen -johtopäätöksen, että hänen asemansa vaikeudet olivat jossakin määrin -koskeneet hänen järkeensä. - -Kun hän kerran lähti pakoon Cumnorin vankeutta ja siellä uhkaavia -vaaroja, olisi näyttänyt viisaimmalta hänen kiiruhtaa isänsä linnaan -tai muuanne, missä hän oli varmasti näiden vaarojen aiheuttajain -ulottuvilta. Mutta kun hän nyt tämän sijasta halusikin matkustaa -Kenilworthiin, oli Wayland saattanut ymmärtää hänen menettelynsä vain -otaksumalla hänen tahtovan pyrkiä Tressilianin turviin ja aikovan -vedota kuningattareen. Vaan ryhtymättä tähänkään luonnolliseen -toimenpiteeseen pyysi hän Waylandia viemään kirjeen Leicesterille, joka -oli Varneyn isäntä ja jonka alueilla ainakin, ell'eihän hänen -nimenomaisesta käskystään, olivat kreivitärtä kaikki hänen tähänastiset -kärsimyksensä kohdanneet. Tämä näytti Waylandista varomattomalta, niin, -jopa kerrassaan tuhoisalta teolta, ja hän tiesi tulevansa levottomaksi -niin omasta turvallisuudestaan kuin kreivittärenkin, ellei hän ennen -hänelle uskotun asian toimittamista hankkisi itselleen jonkun -suojelijan neuvoa ja apua. Sen vuoksi päättikin hän ennen kirjeen -jättämistä Leicesterille etsiä käsiinsä Tressilianin, ilmoittaa tälle -kreivittären saapuneen Kenilworthiin ja siten yhtä kyytiä vapautua -kaikesta vastuunalaisuudesta ja vierittää tämän onnettoman naisen -ohjaamisen ja suojelemisen isäntänsä hartioille, tämä kun oli häntä -ensinnä kreivittären palveluksessa käyttänytkin. - -»Hän osaa arvostella paremmin kuin minä», ajatteli Wayland, »onko -suostuminen siihen hänen oikkuunsa, että nyt on muka käännyttävä -Leicesterin kreivin puoleen; minusta ainakin näyttää se kerrassaan -mielipuolen teolta; ja sentähden annankin minä koko asian isäntäni -käsiin, jätän hänelle kirjeen, otan, mitä he suvaitsevat antaa minulle -vaivaini palkkioksi ja sitten käännän minä koko Kenilworthin linnalle -kauniisti selkäni; sillä pelkäänpä pahoin, ettei se niiden askareiden -jälkeen, joihin minä nyt olen joutunut sekaantumaan, ole minun -viipyäkseni mikään sovelias eikä terveellinen paikka; mieluummin -kengittäisin minä orivarsoja Englannin kylmimmällä laitumella kuin -ottaisin osaa heidän uljaimpiinkaan kemuihinsa.» - - - - -IX Luku. - - - Mä kerran oikein ihmelapsen näin: - Sen peltiseppä Roopen poika - Pujahti kissanreijistäkin minne tahtoi. - - _Ilveilijä_. - -Kaiken sen vilinän ja hyörinän ja pyörinän keskeltä, joka täytti linnan -ja sen ympäristöt, ei ollut niinkään helppo löytää jotakin määrättyä -henkilöä, ja Waylandin oli sitäkin hankalampi saada niin hartaasti -hakemastaan Tressilianista selkoa, kun hän, täysin oivaltaen sen -vaaran, jota suuremman huomion herättäminen hänen nykyisessä asemassaan -tuottaisi, ei uskaltanut suoraan kysellä häntä Leicesterin huoveilta ja -palvelijoilta. Kiertäen kaartaen sai hän sentään selville, että -Tressilian hyvin luultavasti oli ollut siinä suuressa aatelisherrain -joukossa, joka oli Sussexin kreiviä saattaen tullut sinä aamuna -Kenilworthiin ja jonka Leicester oli ottanut vastaan mitä tarkimmalla -muodollisella kohteliaisuudella ja kunnioituksella. Edelleen kuuli hän, -että molemmat kreivit liittolaisineen ja monien muidenkin ylimysten, -ritarien ja aatelismiesten seuraamina olivat nousseet satulaan useita -tunteja sitten ja lähteneet Warwickiin päin, saattaakseen sieltä -kuningatarta Kenilworthiin. - -Hänen majesteettinsa saapuminen siirtyi muiden suurten tapausten tavoin -hetkestä hetkeen; ja nyt ilmoitti hengästynyt pikalähetti, että koska -hänen majesteettinsa oli armollisesti suvainnut ottaa vastaan niiden -lukuisain läänitysmiestensä kunnianosoituksia, jotka olivat suurin -joukoin kiiruhtaneet Warwickiin häntä tapaamaan, ja sen takia -viivähtänyt, ei hän ennättäisi ennen hämärän aikaa Kenilworthiin. Tämä -uutinen höllitti hetkiseksi niiden tarkkaavaisuutta, jotka -kuningattaren välitöntä tuloa odotettaessa olivat asetetut -vartiopalvelukseen ja jotka olivat valmiita näyttelemään kullekin -määrättyä osaansa siihen liittyvissä juhlallisissa menoissa; ja kun -Wayland näki muutamien ratsumiesten karahuttavan linnaan, alkoi hän -toivoa Tressilianin olleen niiden joukossa. Jottei hän menettäisi -tilaisuutta tavata isäntäänsä, jos niin olisi ollut laita, asettui -Wayland linnan ulkopihaan, lähelle Mortimerin tornia ja tarkasteli -siitä jokaista, joka tuli tai meni pitkin siltaa, minkä toista päätä -tämä rakennus suojeli. Näin ei kukaan voinut päästä linnaan eikä lähteä -sieltä hänen näkemättään, ja erinomaisen huolellisesti katsasti hän -jokaisen ratsumiehen puvun ja ulkomuodon, kun tämä ilmestyi näkyviin -vastapäisen parveketornin alta ja käytteli hiljaa hevostaan tai -hypitteli sitä pitkin kilpatannerta, lähestyessään ulkopihan porttia. - -Kun Wayland nyt näin innokkaasti tähysteli henkilöä, jota hän ei -keksinyt, nykäisi häntä hihasta olento, jonka hän ei olisi niin kovin -mielellään suonut itseään huomaavan. - -Dickie Sludge, eli Flibbertigibbet se siellä oli, hän kun tontun eli -haltijan tavoin, minkä nimi hänellä oli ja minkä ulko-asuakin hän koki -jäljitellä, näytti aina ilmestyvän juuri sinne, missä hänen kaikkein -vähimmin luultiin olevan. Mitä Wayland sisimmässään tunsikin, -katsoi hän sentään välttämättömäksi lausua julki ilonsa heidän -odottamattomasta tapaamisestaan. - -»Ahaa! Sinäkö siellä oletkin, Sinä pikku lemmikkini -- Sinä pikku -peukaloiseni -- Sinä kaikkien pikkupirujen ruhtinas -- Sinä pikku -hiirenpoikani?» - -»Niin», vastasi Dickie, »se Sinun hiirenpoikasi, joka nakersi poikki -verkon silmukat juuri silloin, kun niihin takertunut leijona alkoi -ihmeellisesti näyttää aasilta.» - -»Hei! Sinäpä, pikku lintukotolaiseni, olet tänä iltapäivänä kirpeä kuin -etikka! Mutta kerrohan, mitenkä Sinä tulit toimeen sen typerän -jättiläisen kanssa, jonka luo Sinut jätin? -- Pelkäsin jo sen riisuvan -vaatteesi ja nielevän Sinut suuhunsa niinkuin joku toinen olisi -kuorinut ja syönyt paahdetun kastanjan.» - -»Jos hän olisi sen tehnyt», vastasi poika, »olisi hänellä ollut -mahassaan enemmän älyä kuin ikinä aivokopassaan. Mutta se jättiläinen -on sangen hyvänsävyinen hirviö ja paljoa kiitollisempi kuin moni muu, -jonka minä myös olen pulasta pelastanut, herra Wayland.» - -»Lempo soikoon! Flibbertigibbet», virkkoi Wayland. »Sinäpä nyt olet -terävämpi kuin sheffieldiläinen puukko! Mutta haluaisinpa totisesti -tietää, millä ihmeen kujeella Sinä sait kopan sen karhunjärrikän -kuonoon.» - -»Niin, tuo on oikein sitä Sinun tapaistasi», vastasi Dickie; »Sinä -luulet, että somat puheenparret saavat kelvata hyvän tahdon sijasta. -Mutta mitä nyt sentään siihen kunnon portinvartijaan tulee, niin tiedä, -että meidän saapuessamme sille portille oli hänen aivoillansa sangen -raskas työ erään häntä varten sepitetyn puheen opettelemisessa, mikä -työ osoittautui melkein ylivoimaiseksi hänen jättiläisjärjelleen. Nyt -oli tämän samaisen ytimekkään lorutuksen, kuten niin monen muun, -kyhännyt oppinut koulumestarini Erasmus Lupanen, ja minä olin kuullut -sen niin usein, että muistin ulkoa joka sanan. Heti kun minä näin hänen -rehkivän ja sotkevan ja sätkivän kuin kalan kuivalla maalla jo ensi -säkeessä, huomasin minä, mistä oli kysymys ja mistä paikasta häntä -kenkä puristi, ja minä kuiskasin hänelle juuri silloin seuraavan sanan, -kun hän ylen määrin riemastuneena nosti minut ilmaan, kuten kai näit. -Minä lupasin teidän sisäänpääsynne ehdolla piiloutua hänen -karhunnahkaviittansa alle ja auttaa häntä pulmapaikoissa. Kävin juuri -hakemassa hiukan haukattavaa tuolta linnasta, ja olen taas menossa -hänen luokseen.» - -»Oikein, oikein, rakas Dickie», puheli Wayland; »kiiruhda taivaan -nimessä! Muutoin se jättiläisparka joutuu aivan epätoivoon -kääpiö-avustajansa katoamisesta. -- Matkaasi, Dickie!» - -»Niin, niin!» vastasi poika -- »Matkaasi, Dickie! sanotaan sitä sitten -kun on ensin saatu siitä Dickiestä kaikki hyöty, mitä siitä suinkin -lähtee! -- Sinä et siis tahdo kertoa minulle sen naisen tarinaa, vaikka -hän on varmasti yhtä vähän Sinun sisaresi kuin minäkään?» - -»Ja mitä hyötyä Sinulla siitä olisi, Sinä sen vietävän tonttu?» kysyi -Wayland. - -»Ohoo, tälläkö kannalla sitä nyt ollaan?» virkkoi poika; »hyvä, en minä -niin isosti siitä asiasta välitäkään -- minä vain en saa vihiä mistään -salaisuudesta, ellen minä aina koeta päästä joko sitten sen oikeaan tai -väärään päähän, ja nyt hyvää iltaa vain.» - -»Ei, kuule, Dickie», huusi Wayland, joka tunsi pojan levottoman, -juonittelevan luonteen liian hyvin ollakseen pelkäämättä hänen -raivostumistaan -- »pysähdy, rakas Dickie -- älä nyt jätä vanhaa -ystävääsi noin äkkipikaisesti! -- Sinä saat tietää jonakin päivänä -siitä naisesta kaikki, mitä minäkin tiedän.» - -»Niin!» vastasi Dickie, »ja se päivä on kai hyvin lähellä! -- Hyvästi, -Wayland. -- Minä menen isoraajaisen ystäväni luo; vaikk'ei hänellä -olekaan niin terävää järkeä kuin eräillä, niin osaa hän ainakin olla -kiitollinen palveluksista, joita toiset hänelle tekevät. Ja niin hyvää -iltaa taas!» - -Näin puhuttuaan heitti hän yhtä kuperkeikkaa läpi koko käytävän, -ilmestyi sillalle jälleen, juoksi parveketornia kohti sillä -tavattomalla ketteryydellä, joka oli hänen huomattavimpia -ominaisuuksiaan, ja katosi pian näkyvistä. - -»Kiittäisinpä Jumalaani, jos vielä pääsisin ehein nahoin tästä -linnasta!» siunaeli Wayland hengessään; »sillä kun tämä sen tuhannen -pirulainen on pistänyt sormensa piirakkaan, niin ei siinä ole enää -itsensä pääkehnon muuta kuin haukkaa pois vain! Soisipa taivas minun -vain tavata herra Tressilianin!» - -Tressilian, jota Wayland niin levottomana odotti tältä suunnalta, -olikin palannut Kenilworthiin toista tietä. Hän oli kyllä -aamupuolella, kuten Wayland oli otaksunutkin, seurannut kreivejä -näiden retkelle Warwickiin, toivoen siinä kaupungissa saavansa -joitakin tietoja lähetistään. Petyttyään tässä luulossaan ja -huomattuaan Varneyn Leicesterin seuralaisten joukossa pyrkimässä tämän -lähelle, aikoen varmaankin häntä puhutella, katsoi hän niissä -olosuhteissa olevan viisainta väistää häntä. Hän poistui sentähden -vastaanottohuoneesta juuri silloin, kun kreivikunnan ylivouti oli -kerinnyt velvollisuuksiinsa kuuluvan, hänen majesteettiaan ylistävän -puheensa keskikohdalle, nousi hevosensa selkään, ratsasti takaisin -Kenilworthiin kiertelevää syrjätietä ja pääsi linnaan eräästä läntisen -muurin pienestä hyökkäysportista ilman vähimpiäkin vaikeuksia, koska -hän oli Sussexin kreivin seuralaisia, sillä Leicester oli käskenyt -kohtelemaan heitä mitä suurimmalla kohteliaisuudella. Näin ei hän -tullut tavanneeksi Waylandia, joka niin hartaasti tähysteli häntä -saapuvaksi ja jota hän itse olisi halunnut puhutella ainakin yhtä -mielellään. - -Jätettyään hevosensa aseenkantajansa huostaan, käveli hän jonkun aikaa -huvikentällä ja puutarhassa, pikemminkin hautoakseen omia mietteitään -tässä rauhallisessa ja yksinäisessä paikassa kuin ihaillakseen niitä -erinomaisia luonnon ja taiteen mestariteoksia, joita Leicesterin -loistonhalu oli sinne koonnut. Suurin osa säätyhenkilöitä oli poistunut -linnasta, ottaakseen osaa kreivien ratsaskulkueeseen; jäljelle jääneet -olivat enimmäkseen asettuneet pergermille, ulkomuureille ja torneihin, -päästäkseen nauttimaan kuningattaren tulon mahtavasta näystä. Puutarha -oli siis koko muun linnan kaikuessa ihmisääniä verrattain hiljainen; -siellä vain lehdet kuiskivat, suuren lintuhäkin asukkaat visertelivät -kilpaa onnellisempien, vapaassa ilmassa liitelevien tovereittensa kera, -ja suihkulähteet solisuttelivat herkeämättä eriskummallisten -veistokuvien aukoista purskuvia vesiään mahtaviin marmori-altaisiin. - -Tressilianin alakuloiset ajatukset heittivät kolkon varjon kaikkiin -esineihin, jotka häntä ympäröivät. Hän vertasi täällä tarjoutuvia -loistavia näkyjä Lidcoten linnan lähettyvillä avautuviin autioihin -nummiin ja synkkiin metsiin, ja Amy Robsartin kuva liehui haamun tavoin -jokaisen maiseman yllä, jonka mielikuvitus loihti hänen silmiensä -eteen. Mikään ei ole ehkä vaarallisempaa syvästi ajattelevan ja -yksinäisyyttä rakastavan miehen tulevalle onnelle kuin varhaisen, -pitkällisen ja vastakaikua tapaamattoman kiintymyksen elättäminen. Se -juurtuu useinkin niin syvälle mieleen, että siitä tulee hänen öittensä -uni ja hänen päiviensä näky, että se sekaantuu jokaisen harrastuksen ja -nautinnon lähteeseen; ja kun lopullinen pettymys sen sitten kuolettaa -ja kuihduttaa, tuntuu kuin olisivat kaikki hengen versovat vesatkin -kuivuneet sen mukana. Tämä sielun sairaus, tämä sellaisen varjon -lakkaamaton kaipaaminen, joka on jo kokonaan menettänyt väriensä -entisen kirkkauden, tämä sellaisen unelman alituinen muisteleminen, -josta meidät jo aikoja sitten säälimättä on herätetty, kääntyy lopulta -jalon ja ylevän sydämen raukaisevaksi heikkoudeksi. Ja näin oli käynyt -Tressilianin. - -Hän huomasi lopulta itsekin, että hänen oli pakko ruveta ajattelemaan -muita asioita; ja sen takia poistui hän huvikentältä, yhtyäkseen -muureille kokoontuneeseen meluavaan väentungokseen ja katsellakseen -juhlanäytelmien valmisteluja. Mutta lähdettyään puutarhasta ja -kuultuaan tuon soitonräminään ja naurunhohotuksiin hukkuvan hälinän, -joka humisi hänen ympärillään, tunsi hän rajatonta vastenmielisyyttä -liittyä seuraan, jonka mieliala erosi niin suuresti hänen omista -tunteistaan, ja päätti sen sijaan vetäytyä hänelle varattuun huoneeseen -ja kuluttaa siellä aikansa lukemalla siksi kunnes linnan suuren kellon -kumahdukset ilmoittaisivat kuningattaren tekevän tuloa. - -Tressilian kulki siis suunnattoman pitkän keittiörivin ja suuren -juhlasalin ohitse ja nousi Mervynin tornin kolmanteen kerrokseen; mutta -yrittäessään avata hänelle osoitetun pienen huoneen ovea, huomasi hän -suureksi hämmästyksekseen sen olevan lukossa. Sitten muisti hän, että -kamaripalvelijan apulainen oli antanut hänelle pää-avaimen ja neuvonut -häntä nykyään linnassa vallitsevan sekasorron takia pitämään ovensa -tarkasti suljettuina. Hän pisti siis tämän avaimen lukkoon, kara -ponnahti auki, hän astui sisään, näki samassa silmänräpäyksessä -naisolennon istuvan huoneessa ja tunsi tämän olennon Amy Robsartiksi. -Kaikkein ensinnä luuli hän kiihtyneen mielikuvituksensa loihtineen -esille kuvan, johon hän todellisuudessa oli rajattomasti kiintynyt; -sitten ajatteli hän näkevänsä aaveen; kunnes hän lopulta tuli -pysyväisesti vakuutetuksi siitä, että hänen edessään oli Amy itse, -tosin kalpeampana ja laihempana kuin huolettoman onnensa päivinä, -jolloin hänellä oli metsänneidon vartalo ja iho ja keijukaisen kauneus, -mutta sittenkin yhä se Amy, jonka vertaista suloudessa ja hempeydessä -hän ei ollut koskaan nähnyt. - -Kreivittären hämmästys oli tuskin pienempi kuin Tressilianinkaan, -vaikka se kestikin vähemmän aikaa, koska hän oli Waylandilta kuullut -hänen oleskelevan linnassa. Tressilianin astuessa huoneeseen oli hän -hypähtänyt pystyyn ja seisoi nyt siinä häntä vastapäätä, poskiensa -ankaran kalpeuden vaihduttua heleään punaan. - -»Tressilian», virkkoi hän vihdoin, »mitenkä tulette Te tänne?» - -»Ja mitenkä, Amy, olette _Te_ tullut tänne?» vastasi Tressilian, -»ellettehän ole viimeinkin tullut pyytämään sitä apua, jota Teille -viipymättä annetaan, kaikella sillä tarmolla, mihin vain miehen sydän -ja käsivarsi pystyvät?» - -Kreivitär oli vaiti hetken aikaa ja vastasi sitten pikemmin -surullisella kuin vihastuneella äänellä: -- »Minä en pyydä apua, -Tressilian, ja minua voisi enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää kaikki -se, mitä hyvyytenne voisi tehdä puolestani. Uskokaa minua, minä olen -täällä lähellä henkilöä, jota laki ja rakkaus velvoittavat minua -suojelemaan.» - -»Se konna on siis suonut Teille sen kurjan hyvityksen, mikä oli enää -hänen vallassaan!» huudahti Tressilian; »ja minä näen nyt siis edessäni -Varneyn vaimon?» - -»Varneyn vaimon!» vastasi kreivitär mitä halveksivimmalla sävyllä. -»Millä alhaisella nimellä häpäiseekään Teidän rohkeutenne, herra, sitä, -joka on -- joka on -- joka on» -- Hän epäröi, alensi halveksivan -äänensä, loi katseensa maahan ja vaikeni aivan hämmentyneenä; -sillä hän tajusi yht'äkkiä, mitä tuhoisia seurauksia siitä olisi ollut, -jos hän olisi lisännyt »Leicesterin kreivitär», sillä juuri nämä sanat -olivat aivan itsestään nousseet hänen kielelleen. Se olisi merkinnyt -sellaisen salaisuuden paljastamista Tressilianille, Sussexille, -kuningattarelle ja koko suurelle hoville, josta hänen puolisonsa -vakuutti onnensa ja menestyksensä riippuvan. »En koskaan ole rikkova -vaiteliaisuudenlupaustani», ajatteli hän. »Ennen kestän mitkä epäluulot -tahansa.» - -Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, kun hän seisoi siinä äänettömänä -Tressilianin edessä; tämä katsahti häneen surullisena ja säälivänä ja -virkkoi: »Ah! Amy, Teidän silmänne puhuvat Teidän sanojanne vastaan. -Sananne puhuvat suojelijasta, joka sekä kykenee että tahtoo ottaa -Teidät turviinsa; mutta silmänne kertovat, että Te olette joutunut -tuhoon ja turmioon, ja että tuo konna, johon Te liityitte, on hyljännyt -Teidät.» - -Kreivitär katseli häntä silmin, joista suuttumus säkenöi kyynelten -läpi, mutta toisti vain sanan »konna!» halveksivasti ja inhoten. - -»Niin, _konna_!» jatkoi Tressilian; »sillä jos hän olisi -hiukankaan parempi konnaa, niin olisitteko Te täällä yksin minun -huoneessani? Miksi ei ryhdytty tarpeellisiin toimenpiteisiin Teidän -kunnioittavaksi vastaanottamiseksenne?» - -»Teidän huoneessanne?» kertasi Amy; »Teidän huoneessanne? Se on -viipymättä vapautuva minusta.» Hän kiiruhti ovea kohti; mutta siinä -ryntäsi hänen tajuntaansa koko hänen hyljätyn tilansa surkeus, ja -kynnykselle pysähtyen lisäsi hän sanomattoman liikuttavalla äänellä: -»Ah niin! -- Unohdin aivan. -- Minähän en tiedä minne mennä --.» - -»Minä ymmärrän -- minä ymmärrän kaikki!» huudahti Tressilian, hypähtäen -tukemaan häntä ja johdattamaan häntä istuimen luo, jolle hän raukeana -vaipui. -- »Te _tarvitsette_ apua -- Te _tarvitsette_ suojaa, -vaikk'ette tahtoisi sitä myöntää; Te olette pian saava molempia. -Minun, kunnianarvoisan, murtuneen isänne valtuutetun edustajan, -minun käsivarteeni nojautuen astutte Te Elisabetia vastaan juuri -tämän linnan portilla; ja ensimäisenä tekona, minkä kuningatar -suorittaa Kenilworthin saleissa, on oleva oikeuden hankkiminen -omalle sukupuolelleen ja alamaisilleen. Minä olen kuningattaren -oikeamielisyyden tukemana väkevä hyvässä asiassani, eikä hänen -suosikkinsa mahtavuus ole järkyttävä päätöstäni. Minä riennän heti -Sussexin puheille.» - -»Älkää, älkää, taivaan nimessä!» huudahti kreivitär kovin hätääntyneenä -ja tuntien välttämättömäksi voittaa edes hiukan miettimisaikaa. -»Tressilian, Te olitte aina niin jalo. -- Luvatkaa minulle yksi seikka -ja uskokaa, että jos Te tosiaankin haluatte pelastaa minut turmiosta ja -mielipuolisuudesta, Te olette tähän pyyntöön suostumalla tekevä enemmän -minun hyväkseni kuin Elisabet voisi tehdä koko vallallaan ja -voimallaan!» - -»Pyytäkää minulta kaikkea, jota voitte tukea järkisyillä», vastasi -Tressilian; »mutta älkää --.» - -»Oi, älkää rajoittako lupaustanne, rakas Edmund!» huudahti kreivitär. --- »Kerranhan Te piditte siitä, että minä puhuttelin Teitä sillä -nimellä. -- Älkää rajoittako lupaustanne järkisyillä! Sillä minun -asemani on kokonaan järjen vastainen, ja hulluus vain voi antaa minulle -tehokkaita neuvoja.» - -»Jos Te puhutte noin kauheita», sanoi Tressilian, jonka hämmästys sai -jälleen voiton sekä hänen surustaan että hänen päätöksestään, »täytyy -minun tosiaankin pitää Teitä kykenemättömänä ajattelemaan ja toimimaan -omin päin.» - -»Oi, ei!» huudahti hän, langeten toiselle polvelleen hänen eteensä, -»minä en ole hullu -- minä olen vain niin sanomattoman onneton olento, -ja minut on omituisten olosuhteiden pakosta laahannut kuilun partaalle -se, joka luulee minua siitä suojelevansa -- ja Tekin olette ollut siinä -avullisena, Tressilian -- Tekin, josta minä niin pidin, jota minä niin -kunnioitin -- jota minä en vain rakastanut -- jota sentään rakastinkin --- rakastinkin, Tressilian -- vaikk'en sillä tavalla kuin Te -tahdoitte.» - -Hänen äänessään ja koko hänen olemuksessaan kuvastui sellainen voima -- -sellainen itsetietoisuus -- sellainen antautumus -- sellainen ehdoton -luottamus hänen jalomielisyyteensä -- hänen sanansa soivat niin -lempeiltä ja ystävällisiltä hänen korvissaan, että Tressilian tunsi -sydämensä pohjiaan myöten liikutetuksi. Hän nosti kreivittären -lattialta ja rukoili katkonaisin lausein häntä tyyntymään. - -»Minä en voi», vastasi kreivitär, »enkä minä tahdo tyyntyä ennen kuin -Te olette suostunut pyyntööni! Minä puhun nyt niin suoraan kuin suinkin -uskallan. -- Minä odotan parhaillaan miehen käskyjä, jolla on oikeus -niitä antaa. -- Kolmannen henkilön väliintulo -- erittäinkin Teidän, -Tressilian -- olisi minun tuhoni -- lopullinen tuhoni. -- Odottakaa -vain kaksikymmentäneljä tuntia, ja saattaapa tapahtua, että Amy-raukka -voi osoittaa pitävänsä suuressa arvossa ja kykenevänsä palkitsemaan -Teidän altista ystävyyttänne -- että hän on onnellinen itse ja että hän -voi tehdä Teidätkin onnelliseksi. -- Maksaapa tosiaankin vaivan malttaa -niin lyhyen ajan mieltänsä.» - -Tressilian pysyi äänettömänä ja punnitsi mielessään niitä erilaisia -mahdollisuuksia, jotka voisivat tehdä hänen väkivaltaisen -esiintymisensä tässä asiassa enemmän vahingolliseksi kuin hyödylliseksi -sekä Amyn onnelle että maineelle; ottaen myöskin huomioonsa, että hän -oli Kenilworthin muurien sisällä, eikä mikään vaara voinut häntä uhata -linnassa, jota kuningatar kunnioitti läsnäolollaan ja joka oli täynnä -hänen huovejaan ja seuralaisiaan -- ymmärsi hän lopulta, että hän -voisi, pakottamalla hänet kääntymään Elisabetin puoleen, tehdä hänelle -pikemmin huonon kuin hyvän palveluksen. Hän ilmaisi kuitenkin -päätöksensä vain hyvin varovasti, koska hän ei tiennyt, perustuivatko -Amyn toiveet vaikean asemansa selvittämisestä johonkin väkevämpään ja -tehokkaampaan kuin hänen sokeaan kiintymykseensä Varneyhin, jota hän -yhä piti hänen viettelijänään. - -»Amy», sanoi hän, kiinnittäen surullisen, ilmeikkään katseensa -kreivittären silmiin, jotka tämä epäilyksen, pelon ja levottomuuden -täyttämänä oli kohottanut hänen puoleensa: »minä olen aina huomannut, -että kun muut sanoivat Sinua oikulliseksi ja uppiniskaiseksi, oli tämän -nuorekkaan ja itsepäisen vallattomuuden kuoren alla syvää tunnetta ja -tervettä järkeä. Siihen minä nytkin luotan, jättäessäni kohtalosi omiin -käsiisi kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi, puuttumatta asiaan sanoin -tai teoin.» - -»Lupaatko sen minulle, Tressilian?» virkkoi kreivitär. »Voitko -tosiaankin luottaa minuun vielä niin paljon? Lupaatko siis minulle, -niin totta kuin olet kelpo ritari ja kunnian mies, ettet sekaannu -asioihini, et sanoin etkä teoin, vaikka mitä näkisit tai kuulisit, joka -näyttäisi vaativan ryhtymistäsi toimeen? -- Voitko luottaa minuun niin -paljon?» - -»Voin, kunniasanallani», vastasi Tressilian; »mutta kun se aika on -kulunut umpeen --» - -»Kun se aika on kulunut umpeen», jatkoi kreivitär keskeyttäen, »saat -Sinä vapaasti toimia aivan oman harkintasi mukaan.» - -»Voinko vielä tehdä jotakin muuta hyväksesi, Amy?» kysyi Tressilian. - -»Et», vastasi kreivitär, »jätä minut nyt vain -- se on, jos -- minun -täytyy punastua tunnustaessani avuttomuuteni sitä kysymällä -- jos Sinä -voit luovuttaa minulle tämän huoneen niiksi kahdeksikymmeneksineljäksi -tunniksi.» - -»Tämäpä on hyvin kummallista!» ihmetteli Tressilian; »mitä toiveita tai -valtaa voi Sinulla olla linnassa, missä Sinä et voi edes vaatia -huonetta käyttääksesi?» - -»Älä sitä ajattele, vaan jätä minut», virkkoi kreivitär ja lisäsi -sitten Tressilianin poistuessa hitaasti ja vastahakoisesti: »Jalo -Edmund! On ehkä tuleva aika, jolloin Amy voi osoittaa ansainneensa -Sinun ylevän kiintymyksesi!» - - - - -X Luku. - - - Hei, mies! kunnon kulaus saa kohta, - Täysi haarikka kun tyhjäks tahtoo! - -- Älä pelkää, ei mulla halua - Toisten virhepuoliin kiinni käydä, - Hyveistän' kun mull' ei kerskaamista. -- - Tappelija oon ja koko maailman - Mä tappeluuni sekoittaisin. - - _Horna_. - -Tressilian oli kiihkeän mielenliikutuksen valtaamana tuskin laskeutunut -kiertorappusten paria kolmea askelta, kun hän suureksi hämmästyksekseen -ja harmikseen tapasi niin hävyttömän tuttavallista naamaa pitävän -Mikael Lambournen, että Tressilian oli vähällä syöstä hänet portaita -alas; mutta sitten hän taas muisti, että Amylle, hänen kaikkien -ajatustensa ja harrastustensa ainoalle esineelle, saattaisi olla -vahinkoa siitä, että hän antautuisi väkivallan tekoihin sillä hetkellä -ja siinä paikassa. - -Hän tyytyikin sentähden vain tuikeasti katsahtamaan Lambourneen, -niinkuin katsahdetaan ihmiseen, jota ei pidetä sen suuremman huomion -arvoisena, ja yritti kulkea rappuja alas hänen ohitseen aivan kuin ei -olisi häntä tuntenutkaan. Mutta Lambourne, joka tämänpäiväisen -ylenpalttisen kestityksen johdosta ei ollut unhottanut kallistella -viinimaljoja tukevasti, vaikkeikaan liikanaisesti, ei ollut nyt -lainkaan sillä tuulella, että olisi ruvennut nöyrtymään kenenkään -tuikeiden katseiden edessä, oli se sitten kuka tahansa. Hän pysäytti -Tressilianin portaille ilman vähintäkään neuvottomuutta tai arkailua ja -puhutteli häntä aivan niin kuin olisivat heidän keskinäiset asiansa -olleet mitä parhaimmalla ja tuttavallisimmalla kannalla: »Mitä? -Toivoakseni emme kanna enää kaunaa vanhoista vihoista, herra -Tressilian? -- Ei, minä olen niitä, jotka muistelevat mieluummin -aikaisempaa ystävyyttä kuin myöhäisempää riitaa. -- Minä vakuutan aina -menetelleeni rehellisesti ja ystävällisesti, niin, jopa avuliaastikin -Teitä kohtaan.» - -»Minä en toivo Teidän ystävyyttänne», vastasi Tressilian -- »hakekaa -vertaistenne seuraa.» - -»Hei, hei, miten sitä nyt ollaan tuittupäisiä!» ihmetteli Lambourne; -»ja kuinka halveksivasti nuo aatelisherrat, jotka on varmaankin tehty -porsliinisavesta, katsahtavatkaan köyhään Mikael Lambourneen! Tuota -herra Tressilianiakin nyt luulisi tyttömäisimmäksi, kainoimmaksi ja -imelimmäksi naiskeikariksi, joka ikinä liverteli lemmestä kynttiläin -tullessa pitkälle karrelle -- karstalle, miten Te nyt sitä sanotte? -- -Te yritätte näytellä tässä pyhimystä, herra Tressilian, ja unohdatte, -että Teillä on tuolla makuukammiossanne sellainen pieni hameniekka, -minun jalon herrani linnalle suoraksi häpeäksi. Ha! ha! haa! Osasinko -oksaan, herra Tressilian?» - -»Minä en tiedä, mitä Sinä tarkoitat», vastasi Tressilian, havaiten -kuitenkin liiankin selvään, että tuolla julkealla roistolla oli vihiä -Amyn oleskelusta hänen huoneessaan, »mutta jos», jatkoi hän, »Sinä olet -kamaripalvelijoita ja kaipaat juomarahoja, niin tästä saat, kunhan vain -jätät minun huoneeni rauhaan.» - -Lambourne vilkaisi kultarahaan ja pisti sen taskuunsa, virkkoen: -- -»Jaa, sen minä vain tiedän, että Te olisitte saanut minun suhteeni -enemmän aikaan ystävällisellä sanalla kuin tällä helisevällä -kiertolaisella. Mutta oli menneeksi, hyvin maksaa, joka kullalla maksaa --- eikä Mikael Lambourne ole koskaan ollut mikään pilan pilaaja eikä -riemun rikkoja eikä mikään sen kaltainen. Elä ja anna muidenkin elää, -siinä minun mielilauseeni -- sitä minä vain en kärsi, että muutamat ne -niin nostavat nokkaansa minut nähdessään kuin olisivat he puhdasta -hopeaa ja minä Hollannin tinaa. Niin että kun minä nyt säilytän Teidän -salaisuutenne, herra Tressilian, niin saatte Te edes katsahtaa -ystävällisesti minuun; ja jos minä osuisin tarvitsemaan hieman suojaa -ja turvaa jonkun pikkuruikkuisen hairahduksen takia, jollaisia, kuten -tiedätte, sattuu parhaimmallekin meistä -- niin, tuota, kaihan Te minua -silloin muistatte -- ja sitten saatte Te tehdä huoneellenne ja sille -häkkilinnullenne mitä ikinä tahdotte -- Mikael Lambourne välittää siitä -viisi.» - -»Tietä, mies!» huusi Tressilian, joka ei voinut enää hillitä -suuttumustaan; »saithan jo kolikkosi.» - -»Hmhyy!» venytteli Lambourne, väistäen kuitenkin, mutta mutisten -närkästyneenä hampaittensa välistä ja toistellen Tressilianin sanoja -- -»Tietä, mies -- ja saithan jo kolikkosi -- mutta eipä haittaa, minä en -sittenkään rupee pilan pilaajaksi, kuten jo sanoin: minä en ole mikään -ärhentelevä rakki, minä -- muistakaa se.» - -Hän puhui yhä kovempaa ja kovempaa mitä etäämmäksi Tressilian, jota hän -tunsi pelkäävänsä, ennätti kuuluvilta. - -»Minä en ole tosin mikään ärhentelevä rakki -- mutta en minä silti -nieleskele millaisia loukkauksia tahansa -- muistakaa sekin, herra -Tressilian; ja tahdonpa hieman kurkistella sitä tytönheilakkaa, -jonka Te olette niin mukavasti sijoittanut sinne vanhaan -kummitushuoneeseenne -- aaveita Te varmaan pelkäättekin, kun ette -uskalla yksin nukkua. Olisinpa minä tehnyt tämän vieraassa linnassa, -niin olisipa kohta kuulunut: -- Portinvartijan koppiin se lurjus! -- -Peitotkaa sitä peijakasta! -- potkaiskaa se roisto nauriina rappusia -alas! -- Niinpä niin, mutta nämä meidän siveät aatelisherramme -ottavatkin itselleen toisenmoisia etu-oikeuksia kuin me, jotka suoraan -ja teeskentelemättä palvelemme aistejamme. Hyvä -- herra Tressilianin -pää on minun miekkavyöni alla tämän onnellisen keksinnön takia, siitä -nyt ollaan ensiksi varmoja; ja minä yritän heittää pienen silmäyksen -siihen hänen Lindabrideeseensä, se nyt on toiseksi selvä.» - - - - -XI Luku. - - - Nyt Herran haltuun, mies -- uskollisuus - Jos palkakseen vain tylyn katseen saa, - Niin poikki köys', ja merta polutonta - Venheemme käykööt eri suuntiin. - - _Haaksirikko_. - -Tressilian käveli linnan ulkopihaan, tuskin tietäen mitä ajatella -äskeisestä, niin kovin oudosta ja odottamattomasta keskustelustaan Amy -Robsartin kanssa, ja epäillen, oliko hän Amyn isän valtuutettuna -edustajana ja lähettinä tehnyt oikein antaessaan niin juhlallisen -lupauksen hänen jättämisestään oman onnensa nojaan niin pitkäksi -ajaksi. Mutta miten olisi hän voinut evätäkään hänen pyyntöänsä -- -koska hän nyt kerran liiankin ilmeisesti oli antautunut Varneyn -täydelliseen valtaan? Näin hän johdonmukaisesti päätteli. Amyn tulevan -elämän onni saattaa riippua siitä, ettei hän pakoita häntä -äärimäisyyksiin, ja kun ei nyt Tressilian kerran kyennyt pelastamaan -häntä Varneyn käsistä, jos tämä julkisesti tunnustaisi Amyn vaimokseen, -niin mitä oikeutta oli hänellä sytyttää vihaa heidän välilleen ja siten -hävittää ne kotoisen rauhan mahdollisuudet, jotka tuolla onnettomalla -naisraukalla ehkä vielä oli. Tressilian päätti siis tarkasti pitää -Amylle antamansa lupauksen, osaksi koska hän oli kerran sen antanut, -osaksi koska hän tuota kummallista kohtausta yhä uudestaan ja uudestaan -muistellessaan varmistui siinä uskossa, ettei hän olisi millään -oikeudella eikä kohtuudella voinut sitä kieltää. - -Ainakin oli hänen nyt onnistunut hankkia varmempaa suojaa ja turvaa -tuolle aikaisemman lempensä onnettomalle ja yhä vieläkin rakastetulle -esineelle. Amy ei ollut enää suljettuna yksinäiseen, kaukaiseen -piilopaikkaan epäilyttäväin ihmisten hoimiin. Hän oli nyt Kenilworthin -linnassa, tilapäisesti aivan kuninkaallisen hovin alueella, vapaana -kaikesta väkivallan uhkasta ja oli hänen määrä heti ensimäisestä -käskystä astua Elisabetin eteen. Nämä seikat tulisivat suuresti -tukemaan toimenpiteitä, joihin Tressilian ehkä saisi tilaisuuden ryhtyä -hänen auttamisekseen. - -Kun Tressilian näin mielessään punnitsi Amyn odottamattoman -Kenilworthiin tulon etuja ja vaaroja, riensi hänen luokseen hätäisenä -ja levottomana Wayland, joka huudahdettuaan: »Jumalan kiitos, että minä -vihdoinkin Teidät löysin!» kuiskutti hengähtämättömän varovasti hänen -korvaansa sen uutisen, että se nainen oli karannut Cumnorista. - -»Ja on parhaillaan tässä linnassa», lisäsi Tressilian; - -»minä tiedän sen ja olen nähnyt hänet. -- Omasta ehdostaanko hän -huoneeseeni pakeni?» - -»Ei», vastasi Wayland; »mutta minä en osannut keksiä muutakaan keinoa -hänen saattamisekseen hyvään turvaan, ja olin hyvinkin onnellinen -tavatessani airueen, joka tiesi Teidän asuntonne -- ympäristö on tosin -verrattain rauhaton, suuri sali kun on toisella puolen ja keittiöt -toisella!» - -»Vaiti, tässä ei ole nyt aika laskea leikkiä», käski Tressilian -ankarasti. - -»Minä tiedän sen liiankin hyvin», vastasi seppä, »sillä onpa minusta -näinä kolmena päivänä tuntunut kuin olisi nuora ollut kaulassani. Se -rouva ei tiedä, mitä hän tahtoo -- hän ei suvaitse Teidän apuanne -- -kieltää minua mainitsemasta Teidän nimeännekään -- ja aikoo nyt -antautua Leicesterin kreivin käsiin. Minä en olisi millään saanut häntä -huoneeseenne, jos hän olisi tiennyt, kuka siellä asui.» - -»Onko se mahdollista?» virkkoi Tressilian. »Mutta ehkä hän toivoo -kreivin käyttävän valtaansa konnamaisen palvelijansa suhteen hänen -hyväkseen.» - -»Sitä en tiedä», vastasi Wayland -- »mutta jos hän kerran pääsee hyviin -väleihin joko Leicesterin tai Varneyn kanssa, niin on minun mielestäni -tämän Kenilworthin linnan ulkopuoli meille turvallisin, sillä sieltä -pääsemme nopeimmin pakoon. Eikä minun aikomukseni ole viipyä täällä -hetkeäkään sen jälkeen kun olen toimittanut sen kirjeen Leicesterille; -odotan vain Teidän käskyänne suorittaakseni tehtäväni. Kas tässä -se on -- ei -- hitto sen vieköön -- taisinkin jättää sen sinne -koirankoppiini, heinäparvelle, missä minulle on tarjottu makuupaikka.» - -»Kuolema ja kirous!» huudahti Tressilian tavallisesta -pitkämielisyydestään poiketen; »ethän vain ole hukannut kirjettä, jonka -merkitys voi olla paljoa tärkeämpi kuin tuhannen Sinunlaisesi lurjuksen -henki?» - -»Hukannutko!» vastasi Wayland kerkeästi; »sepä ulisi vasta leikinlaskua -se! En, herra, minä panin sen varmaan talteen matkalaukkuni ja -erinäisten muiden kapineiden joukkoon, joita ehkä tulen tarvitsemaan -- -minä noudan sen heti paikalla.» - -»Tee niin», käski Tressilian; »ole uskollinen ja palkintosi on oleva -hyvä. Mutta jos minä saan syytä epäillä Sinua, olisi kuolleen koirankin -parempi kuin Sinun!» - -Wayland kumarsi ja lähti matkaansa luottavan ja iloisen näköisenä, -mutta itse asiassa täynnä mitä ankarinta pelkoa ja levottomuutta. Kirje -oli hukkunut, se oli varma, huolimatta siitä tekolohdutuksesta, jonka -hän oli keksinyt tyynnyttääkseen Tressilianin suuttumusta. Se oli -hukkunut -- se saattoi joutua vääriin käsiin -- ja se ilmaisisi silloin -varmasti koko juonen, johon hänkin oli sekaantunut; eikä Wayland isosti -uskonut sen missäänkään tapauksessa jäävän salaan. Lisäksi tunsi hän -suuresti loukkautuneensa Tressilianin vihanpuuskauksesta. - -»Ei, jos minulle maksetaan sillä rahalla palveluksista, joissa kaulani -on ollut kysymyksessä, niin onpa minun totisesti aika katsoa -kinttuihini. Tässä olen minä tietääkseni tehnyt kuoleman synnin tämän -komean linnan herraa vastaan, jonka yksikin sana voisi yhtä helposti -viedä henkeni kuin sen lausumisesta syntynyt puhallus voisi sammuttaa -penninkynttilän. Ja kaikki tämä hullun naikkosen ja huokailevan -keikarin takia, joka pienen neliskulmaisen paperipalan hukkumisesta -heti karkaa tikariinsa käsiksi ja vannoo, kuoleman ja kirouksen -nimessä! -- Sitten tohtori ja Varney! -- Kyllä minä käännän selkäni -koko joukolle. -- Henki on kalliimpi kultaa. -- Minä pakenen heti -paikalla, vaikka palkkani jääkin tänne!» - -Tällaiset mietiskelyt olivat kylläkin luonnollisia Waylandin -kaltaiselle miehelle, joka näki sotkeutuneensa pahemmin kuin oli -odottanutkaan salaperäisten ja käsittämättömien vehkeilyjen verkkoon, -missä toimihenkilöt tuskin tiesivät itsekään, mitä tehdä ja mitä sanoa. -Hänen kunniakseen on meidän kuitenkin lisääminen, että hänen säälinsä -tuota onnetonta, hyljättyä naista kohtaan oli melkein yhtä suuri kuin -hänen omakohtainen pelkonsa. - -»Minä en välitä hituistakaan herra Tressilianista», ajatteli hän; »minä -olen tehnyt hänen hyväkseen enemmänkin kuin kauppa oli ja tuonut hänen -harhailevan naikkosensa hänen ulottuvilleen; pitäköön hän nyt itse -huolta hänestä. Mutta minä pelkään sen raukan olevan suuressa vaarassa -kaikkien näiden tuittupäiden keskellä. Minäpäs nousen hänen -huoneeseensa ja kerron hänen kirjeensä kohtalon, niin että hän voi -kirjoittaa uuden, jos haluaa. Lähettiä ei häneltä tule puuttumaan, sen -uskon, sillä onhan täällä niin paljon palvelijoita herralleen kirjeitä -kantamaan. Ja minä sanon hänelle myöskin lähteväni linnasta ja -heittäväni hänet Jumalan huomaan, omaan johtoonsa ja herra Tressilianin -suojiin ja turviin. -- Ehkäpä hän muistaa sen sormuksen, jota hän -minulle tarjosi -- minä olen totisesti sen hyvin ansainnut; mutta on -hän sentään suloinen olento, ja -- vieköön piru koko sormuksen! En minä -sen takia rupea hänelle vihoittelemaan. Jos minun tuon hyvän luontoni -takia käykin huonosti tässä maailmassa, niin paremmathan on minulla -paikat tulevassa. -- Armollisen rouvan luo siis, ja sitten maantielle!» - -Saalistaan tavottelevan kissan hiipivin askelin ja vaanivin katsein -kulki Wayland Tressilianin luota kreivittären huoneeseen, painautuen -pihojen ja käytävien seiniin ja tarkasti tähystellen kaikkea -ympärillään, mutta visusti varoen itse herättämästä huomiota. Täten -kulki hän linnan sekä ulko- että sisäpihan poikki ja pääsi jo suuresta -holvikäytävästäkin, joka keittiörivin ja salin välitse johti niiden -pienten kiertorappusten juurelle, mitkä veivät Mervynin tornin -huoneisiin. - -Seppä iloitsi jo mielessään välttäneensä kaikki matkansa monenlaiset -vaarat ja nousi juuri rappuja ylös kaksi porrasta kerrallaan, kun hän -huomasi eräästä raolleen avatusta ovesta lankeavan miehen varjon -pimentävän käytävän vastakkaista seinää. Wayland peräytyi varovasti, -laskeutui sisäpihalle, käveli siellä noin neljännestunnin, joka tuntui -hänestä kestävän ainakin neljä kertaa kauvemmin tavallistaan, ja palasi -sitten torniin, toivoen urkkijan jo kadonneen. Hän nousi epäilyttävälle -kohdalle -- varjoa ei enää näkynyt seinässä -- hän nousi vielä muutamia -askelmia -- ovi oli yhä raollaan, ja hän mietti juuri, mennäkö -eteenpäin vai peräytyäkö, kun se äkkiä avautui selki seljalleen, ja -Mikael Lambourne syöksyi ällistyneen Waylandin kimppuun. »Kuka piru -Sinä olet? Ja mitä Sinä haet tältä puolelta linnaa? Sukkelaan tähän -huoneeseen ja mukisematta!» - -»En minä mikään koira ole, että minä jokaisen vihellystä tottelisin», -pamautti seppä, yrittäen pysyä lujana, vaikka hänen äänensä pelokas -värähdys petti hänet. - -»Puhutko Sinä minulle sellaisia? -- Tulehan tänne, Laurentius Tapuli.» - -Tavattoman iso, ruma, julmannäköinen, lähes kuusi jalkaa pitkä -miehenruho ilmestyi ovelle, ja Lambourne jatkoi: »Jos Sinua tämä torni -niin kovasti miellyttää, ystäväiseni, niin pääsetpä hieman katselemaan -sen perustuksiakin, runsaasti kaksitoista jalkaa järven pintaa alemmas, -missä muutamat hupaisat sammakot, käärmeet ja muut sellaiset tulevat -pitämään Sinulle ylen hyvää seuraa. Sentähden kysynkin Sinulta vielä -kerran kaikessa totuudessa, kuka Sinä olet ja mitä Sinä täältä haet?» - -»Jos tyrmän ovet kerran perääni kiinni rysähtävät», ajatteli Wayland, -»olen minä mennyttä miestä.» Hän vastasikin sentähden nöyrästi: »Minä -olen se sama köyhä ilveilijä, jonka Teidän Kunnianarvoisuutenne tapasi -eilen Weatherlyn laaksossa.» - -»Ja mitä ilveilyä aijoit Sinä sitten harjoittaa täällä tornissa?» -tiukkasi Lambourne. »Joukkueesihan majailee jossakin tuolla Clintonin -rakennusten puolella.» - -»Minä tulin tänne sisartani katsomaan», selitti ilveilijä; »hän on -tuolla ylhäällä herra Tressilianin huoneessa.» - -»Ahaa!» hymyili Lambourne, »siihenkö sitä tultiinkin! Kautta -kunniani, noin muukalaiseksi on se herra Tressilian aivan kuin -kotonaan meidän linnassamme ja varustaa kammionsa sievosesti -kaikenlaisilla mukavuuksilla. Tämäpä on oiva juttu tuosta pyhästä herra -Tressilianista, ja se on oleva erinäisille henkilöille yhtä tervetullut -kuin minulle pullea rahakukkaro. -- Kuuleppas, ukkoseni», jatkoi hän -Waylandin puoleen kääntyen, »älä Sinä vihjaa pupua pakenemaan -- meidän -täytyy pyydystää se pesästään. No, hiiteen jo tuo surkeileva -lampaannaamasi, muutoin paiskaan minä Sinut tuosta akkunasta ulos -koettamaan, voiko temppuilutaitosi pitää luusi eheinä.» - -»Teidän Kunnianarvoisuutenne ei toivoakseni ole kuitenkaan niin -kovasydäminen», sanoi Wayland; »täytyyhän köyhänkin elää. Sallineehan -Teidän Kunnianarvoisuutenne minun mennä tapaamaan sisartani?» - -»Joka on sisaresi Aatamin puolelta, sen takaan», vastasi Lambourne; -»tai jos asianlaita on toisin, niin sitä suurempi lurjus olet. Mutta -olkoonpa hän nyt sitten sisaresi tai ei, Sinä saat surmasi miekan -terästä heti paikalla, jos vielä kerran pyrit tähän torniin. Ja -muistaessani -- kautta säilän ja surman! -- minä vien Sinut ulos tästä -linnasta, sillä se on paljoa tärkeämpi tehtävä kuin koko Sinun -ilveilytaitosi.» - -»Mutta suvainneehan Teidän Jaloutenne huomata», puolustihe Wayland, -»että minun on määrä näytellä Arionia siinä loistokappaleessa, joka -juuri tänä iltana esitetään järvellä.» - -»Minä näyttelen sitä itse, kautta Pyhän Kristoferin!» huusi Lambourne. --- »Orioniksiko Sinä sitä sanoit? -- Minä näyttelen Orionia ja sen -vyötä ja seitsemää tähteä vielä kaupanpäällisiksi. Tule mukaan, Sinä -sen vietävän lurjus ja roisto -- seuraa minua! -- Tai seis -- -Laurentius, hoiteleppas Sinä häntä.» - -Laurentius kahmaisi vastustelematonta ilveilijää kauluksesta, ja -Lambourne opasti heidät nopeasti samalle hyökkäysportille eli -sala-aukolle, jonka kautta Tressilian oli palannut linnaan ja joka oli -tehty läntiseen muuriin verrattain lähelle Mervynin tornia. - -Kiireisin askelin kulkiessaan tornilta hyökkäysportille pinnisti -Wayland turhaan aivojaan keksiäkseen keinoja onnettoman kreivittären -auttamiseksi, sillä huolimatta omasta uhkaavasta asemastaan tunsi -Wayland syvää sääliä häntä kohtaan. Mutta kun hänet heitettiin ulos -linnasta ja kun Lambourne kauhistavasti kiroten julisti, että hän heti -paikalla pääsisi hengestään, jos hän yrittäisi takaisin, nosti hän -kätensä ja silmänsä taivasta kohti, ikäänkuin pyytäen Jumalaa -todistajakseen, että hän oli viimeiseen asti puolustanut sorrettua ja -vääryyttäkärsiväistä; sitten käänsi hän Kenilworthin ylpeille torneille -selkänsä ja lähti etsimään vaatimattomampaa ja turvallisempaa -pakopaikkaa. - -Laurentius ja Lambourne katselivat hetken aikaa Waylandin jälkeen ja -kun he sitten ryhtyivät astuskelemaan torniinsa takaisin, puhutteli -edellinen toveriaan seuraavasti: »Älä usko minua milloinkaan enää, -Lambourne, jos minä arvaan, miksi Sinä ajoit tämän miesraukan linnasta, -vaikka hänen piti esiintyä juuri alkavassa näytelmässä, ja kaikki tämä -vielä sitten jonkun tytönheilakan takia.» - -»Ah, Laurentius», vastasi Lambourne, »Sinä ajattelet sitä Slingdonin -tumma-ihoista Johanna Juggesia ja Sinä säälit inhimillistä heikkoutta. -Mutta älähän hätäile, Sinä jalo Tyrmän herttua ja Hornan kreivi, sillä -Sinä käyskentelet tämän asian suhteen yhtä suuressa pimeydessä kuin jos -oleilisit omilla alueillasi tornin uumenissa. Tiedä siis, Sinä suuresti -kunnioitettava Kenilworthin Alamaitten kuningas, että meidän korkeasti -ylistettävä herramme Rikhard Varney antaisi niin paljon sen samaisen -Tressilianin takkiin pistetystä reijästä, että me sillä saisimme -pystyyn ainakin viidetkymmenet öiset juomakemut ja että meillä olisi -täysi oikeus ja valta lähettää hovimestari sen tuhannen tuuteriin, jos -hän tulisi hätyyttämään meitä liian aikaisin kolpakkojemme äärestä.» - -»No, jos kerran asia niin on, niin oikeinpa teit», mukautti Laurentius -Tapuli, Kenilworthin linnan ynnä sen Vapauden ja Kunnian Ylivalvoja, -eli tavallisella kielellä vanginvartija; »mutta mitenkäs sitten käy, -kun Sinä menet kuningatarta vastaan, Lambourne, sillä kaihan Sinun -täytyy seurata isäntääsi?» - -»Sinun, rehellisen vankilain ruhtinaan, täytyy pitää vahtia minun -poissa ollessani. -- Päästä Tressilian sisään, jos hän pyrkii, mutta -varokin, ettet laske ketään pois. Jos se hameniekka yrittelisi pistää -sieltä nokkaansa ulos, kuten hän ehkä tekeekin, niin aja hänet pesäänsä -raikkain sanoin -- hän on vain viheliäinen näyttelijätär, kun oikein -suoraan puhutaan.» - -»Mutta sittenhän», keksi Laurentius, »olisi minun parasta työntää hänen -tielleen se rautaportti, joka on niiden kaksois-ovien ulkopuolella, ja -saada hänet siten pysymään koreasti kolossaan ilman enempiä mutkia.» - -»Tressilian ei pääsisi silloin hänen luokseen», vastasi Lambourne -hetkisen mietittyään. »Mutta se ei haittaa mitään -- hänet tullaan -keksimään Tressilianin huoneesta, ja sillä hyvä. -- Mutta tunnusta -pois, Sinä vanha yökönsilmäinen tyrmätonttu, että Sinä pelkäät pitää -yksinäsi vahtia tässä Mervynin tornissa?» - -»Mitä pelkäämiseen tulee, Lambourne», virkkoi äijä, »niin en minä -välitä siitä senkään vertaa, kuin että kerran avaintani vääntäisin; -mutta kummia on kuultu ja nähty tässä tornissa. -- Olethan Sinä kai -kuullut sinäkin lyhyenä aikana, minkä olet Kenilworthissa ollut, että -siellä kummittelee Artur Mervynin henki; tämä Mervyn oli hurja -sissipäällikkö, jonka julma Mortimer Walesin rajakreivinä ollessaan -otti vangiksi ja joka sitten sanotaan murhatunkin tässä hänen nimellään -mainitussa tornissa?» - -»Oh, minä olen kuullut sen jutun viisisataa kertaa», vastasi Lambourne, -»vieläpä senkin, että aave aina silloin pitää pahinta ääntä kun -alhaalla keittiön valtakunnassa kiehutetaan laukkaa ja kaurapuuroa tai -paahdetaan juustoa. Santo Diavolo, mies, pidä kitasi, minä tunnen sen -tarinan juurta jaksain!» - -»Etpähän, etpähän tunnekaan», intti vanginvartija, »niin viisas kuin -oletkin olevinasi. Ah, on kauheaa murhata vanki koppiinsa! -- Sinä, -joka voisit noin vain lävistää miehen pimeällä kadulla, et tiedä siitä -mitään. Jos hieman kopahuttaa niskoittelevaa ukkia avaimilla pääkuoreen -ja käskee hänen pysymään hiljaa, niin se on minun mielestäni vain hyvän -järjestyksen pitämistä vankilassa; mutta kun vedetään miekka ja -tapetaan hänet tappamalla, kuten tehtiin sille walesilaiselle, niin se -se panee kummitukset liikkumaan ja _se_ se saattaa muutamiksi -sadoiksi vuosiksi vankilan mahdottomaksi kenenkään säädyllisen ihmisen -asua. Ja minä pidän niin paljon vangeistani, niistä ihmisparoista, että -minä olen pistänyt hyviä ritareita ja korkeasukuisia herroja, jotka -ovat sattuneet tekemään erinäisiä ratsastusretkiä maanteille tai -leikkaamaan isäntäni Leicesterin kreivin kunniaa tai tekemään muuta sen -suuntaista, viisikymmentä jalkaa maan alle mieluummin kuin olisin -sulkenut heidät tuonne yläkamariin, jota ne sanovat Mervynin kopiksi. -Ja kautta kahleita kantavan Pyhän Pietarin, minä ihmettelenkin -suuresti, että jalo kreivi tai herra Varney ovat tulleet -ajatelleeksikaan sijoittaa vieraitaan sinne; ja jos se herra Tressilian -on voinut saada sinne jonkun seurakseen, ja päälle päätteeksi kauniin -neitosen, niin on hän minun mielestäni sen hyvin ansainnut.» - -»Minäpä sanon Sinulle», julisti Lambourne, käyden vanginvartijan -huoneeseen, »että Sinä olet aika aasi. -- Mene vetämään se -rautaporttisi rappusten sulkeiksi, äläkä vaivaa älykoppaasi -kaikenlaisilla kummitusjutuilla. -- Saatappas tänne tuo viinihaarikka, -mies, sainpa pienen palavan sen roiston kanssa rimpuillessani.» - -Lambournen vetäessä pitkiä siemauksia suoraan viinihaarikasta, maljaa -käyttämättä, selitteli vanginvartija edelleen uskoaan yliluonnollisiin -asioihin. - -»Sinä olet viipynyt vasta muutamia tunteja tässä linnassa ja koko -senkin ajan olet Sinä, Lambourne, ollut niin juovuksissa, että Sinä -olet ollut sekä kuuro ja mykkä että sokea. Mutta eiköpähän tuo -kerskailemisesi hieman talttuisi, kun viettäisit yön kanssamme täyden -kuun aikana, sillä silloin telmää kummitus kauheimmin; ja etenkin jos -vielä kävisi vinkuva tuuli luoteisesta, sade räiskyisi ja ukkonen -jyrähtelisi. -- Voi mun päiviäni sentään mikä rätinä ja roikina ja -voihkaminen ja ulvonta silloin kuuluu Mervynin kopista, aivan kuin -tuosta päittemme päältä, niin ettei ole aina kaksi neljännestä -paloviinaakaan saanut pysymään minua ja poikiani hiukankaan reippaalla -tuulella!» - -»Joutavia, mies!» vastasi Lambourne, jonka mielialaan hänen viimeiset -kulauksensa, yhtyneinä aikaisemmissa tilaisuuksissa tapahtuneihin -pullon puhutteluihin, alkoivat vaikuttaa elähyttävästi. »Sinä sitä ja -puhua pärpätät, vaikket tiedä hengistä mitään. Ei kukaan osaa niistä -mitään varmaa sanoa; ja mitä vähemmän niistä yleensä puhuu, sitä -parempi. Yksi uskoo tähän, toinen tuohon -- kaikki riippuu vain -mielikuvituksesta. Minä olen nähnyt niitä monenlaisia, niitä uskojia, -rakas Laurentius Lukkonen, oikein järkimiehiäkin. Muuankin suuri herra --- nimestä viisi, Laurentius -- uskoo tähtiin ja kuuhun ja -kiertolaisiin ja niiden kulkuun ja muuhun semmoiseen ja luulee niiden -kimmeltelevän vain hänen onnekseen; kun ne selvästi, tai oikeammin, -Laurentius, juopuneesti puhuen paistavat yksinomaan sen takia, etteivät -semmoiset kelpo veikot kuin minäkin suistuisi rapakoihin tai -katu-ojiin. Hyvä, herra, antaa hänen tehdä päänsä mukaan, hän on -kylliksi mahtava noudattamaan omaa tahtoansa. -- Sitten on toinen hyvä --- sangen oppinut mies, sen takaan, joka laskettaa kreikkaa ja hebreaa -yhtä solkenaan kuin minä ikinä varkaanlatinaa -- hän on hassahtanut -myötävetoisuuksiinsa ja vastavetoisuuksiinsa -- hän on muuttavinaan -lyijyä kullaksi ja niin poispäin -- no, olkoon menneeksi sekin minun -puolestani, ja saakoon hän maksaa niille muutetulla rahalla, jotka ovat -kyllin typeriä ottamaan sen täydestä. -- Ja sitten tulet Sinä itse, -kolmas suuri mies, vaikka et olekaan mikään oppinut etkä ylimys, -olethan vain täydet kuusi jalkaasi pitkä, ja Sinunkin, tihrusilmäisen -myyrän, sitä pitää kaikin mokomin uskoman kummituksiin ja haltijoihin -ja sen sellaisiin. -- Muutoin on sitä sentään olemassa vielä neljäskin -suuri mies -- tarkoitan suuri pieni mies tai pieni suuri mies -- rakas -Laurentiukseni -- ja hänen nimensä alkaa V:llä, ja mihin uskoo hän? Ei -kerrassaan mihinkään, kunnon Laurentius -- ei mihinkään maassa eikä -taivaassa eikä helvetissä; ja minä puolestani uskon pirun olemassaoloon -vain sen takia, että täytyyhän toki olla joku, joka sieppaa -yllämainittua ystäväämme perälihoista silloin 'kun sielu ruumiista -erii', kuten laulussa sanotaan -- sillä jokaista esilausetta pitää -seuraaman johtopäätöksen -- _raro antecedentem_, kuten tohtori -Birchamilla oli tapana sanoa. -- Mutta tämä on nyt jo kreikkaa Sinulle, -kelpo Laurentius, ja opiskeleminen on totta totisesti kuivaa työtä. -- -Ojennahan tänne se haarikka vieläkin kerran.» - -»Jos Sinä juot vielä, Mikael», varoitti vanginvartija, »tulet Sinä -olemaan surullisessa tilassa Arionia näytelläksesi tai isäntääsi -palvellaksesi näin juhlallisena iltana; ja minä odotan joka hetki ison -kellon soittavan kokoonnuttavaksi Mortimerin tornille kuningatarta -vastaan ottamaan.» - -Laurentius Tapulin häntä nuhdellessa joi Lambourne juomistaan, laski -sitten melkein kokonaan tyhjentyneen haarikan kädestään syvään -huokaisten ja alkoi puhua, ensin hiljaa, mutta sitten yhä kovemmin, -mitä pitemmälle hän ehti. »Ei tee mitään, Laurentius -- vaikka minä -olisinkin hieman päissäni, minä tiedän sellaista, joka saa Varneyn -pitämään minut selvänä. Mutta kuten jo sanoin, ei haittaa mitään, minä -osaan juoda siivosti. Sitäpaitsi, minunhan täytyy Orionina mennä -vesille, ja minä kylmetyttäisin itseni vallan pahanpäiväisesti, ell'en -olisi ennakolta ottanut hieman sydämenvahvistusta. Minäkö en muka -osaisi näytellä Orionia! Katsotaanpas vain, kykeneekö paraskaan -mylvijä, joka ikinä vaivasi keuhkojansa kahdentoista pennin hinnasta, -voittamaan minun karjuntaani! Mitäpä, jos minä laittaisin itseni -pieneen valepukuun? -- Miksi olisi kenenkään pakko pysyä selvissä päin -tänä iltana? Vastaappas siihen -- ilomieli kuuluu nyt uskollisen -alamaisen velvollisuuksiin -- ja minä sanon Sinulle, että tässä -linnassa on sellaisia ihmisiä, joilla, ell'eivät he ole iloisia -humalapäissään, on hyvin vähän toiveita olla iloisia selvänä. -- Minä -en mainitse mitään nimiä, Laurentius. Mutta tuo Sinun viinihaarikkasi -on aika vekkuli nostamaan miestä oikein kuninkaalliselle riemutuulelle. -Eläköön kuningatar Elisabet! -- Eläköön jalo Leicester! -- Eläköön -korkeasti kunnioitettava herra Varney! -- ja eläköön myös Mikael -Lambourne, joka kiertää heidät kaikki sormensa ympärille!» - -Tämän sanottuaan laskeutui hän rappuja alas ja asteli poikki sisäpihan. - -Vanginvartija katseli hänen jälkeensä, pudisti päätänsä, ja vetäessään -esiin ja teljetessään rautaporttia, joka portaat sulkien teki -mahdottomaksi kenenkään nousta ylemmäs kuin heti Mervynin kopin, kuten -Tressilianin huonetta nimitettiin, alapuoliseen kerrokseen, puheli hän -itsekseen: »Onpa se somaa olla isoisten suosiossa -- minä olin vähällä -menettää virkani, koska herra Varney luuli minun eräänä kylmänä aamuna -haisevan paloviinalle; ja tuo veijari saa esiintyä hänen nähtensä -sikahumalassa, eikä siitä kuitenkaan tule nuhteita eikä rangaistuksia. -Mutta siitä huolimatta on hän niin peijakkaan älykäs poika, ettei -tällainen tavallinen ihminen ymmärrä hänen puheistaan puoliakaan.» - - - - -XII Luku. - - - Nyt torni jyräämään -- hän lähestyy! -- - Puhukaa puolestamme, kellot -- torvet - Kimakat; sytytin kouraan, tykkimies, - Ja kanuunaasi laulata kuin oisi - Käärelakkipakanoita ryntäämässä! - Myös näytelmiä -- mut älyä tarvis - Niiden tekoon, ja min' oon vain miekan mies. - - _Neitseellinen Kuningatar -- Murheellinen huvinäytelmä_. - -Kun Wayland oli edellisessä luvussa kerrotulla tavalla lähtenyt -Tressilianin luota, jäi tämä epätietoisena miettimään, mihin nyt olisi -ryhdyttävä, kun Raleigh ja Blount lähestyivät häntä käsikoukussa ja -tapansa mukaan ankarasti riidellen. Tressilian ei silloisessa -mielentilassaan suurestikaan halunnut heidän seuraansa, mutta heitä ei -käynyt enää väistäminenkään; lisäksi tunsi hän, että kun hänet nyt -kerran oli toimettomuuteen sitonut Amylle antamansa lupaus pysyä -hänestä kaukana ja olla yrittämättä mitään hänen hyväkseen, hänen olisi -parasta sekaantua yleiseen tuoksinaan ja näyttää kasvoillaan niin vähän -kuin hän suinkin voi sitä tuskaa ja levottomuutta, joka raskaana painoi -hänen sydäntään. Hän taipui siis urheasti välttämättömyyteen ja -huikkasi tovereilleen: »Kaikkea iloa vain teille, hyvät herrat! Mistä -te tulette?» - -»Warwickista tietysti», vastasi Blount; »meidän täytyi väkisinkin -palata muuttamaan vaatteita, niinkuin köyhät näyttelijät, jotka niin -kernaasti monistavat ulkonaisen ihmisensä pukua vaihtamalla; ja -viisainta olisi Sinun tehdä samoin, Tressilian.» - -»Blount on oikeassa», vahvisti Raleigh; »kuningatar pitää paljon -sellaisesta huomaavaisuudesta ja katsoo sitä kunnioituksen puutteeksi, -jos joku ilmestyy hänen välittömään läheisyyteensä likaisessa ja -rypistyneessä ratsastuspuvussaan. Mutta katsohan Blountia, Tressilian, -kautta makeimman naurun, ja näe, millaiseksi hänen räätälilurjuksensa -on hänet sonnustanut -- sinistä, viheriää ja tulipunaista, punertavat -nauhat ja keltaiset rihmaruusukkeet kengissä.» - -»No, ja mikä siinä sitten on vikana?» kysyi Blount. »Minä käskin sen -pihtikinttuisen varkaan panemaan parastaan eikä säästämään -kustannuksia; ja luulenpa siitä tulleenkin koreaa ja kaunista -- -koreampaakin kuin nuo Sinun hetaleesi -- Tressilian arvostelkoon.» - -»Suostun -- suostun», huudahti Walter Raleigh. »Ratkaise riitamme, -Tressilian, taivaan nimessä!» - -Näin tuomariksi pyydettynä tarkasti Tressilian heitä molempia ja -huomasi heti ensi silmäyksellä, että kunnon Blount oli räätälinsä -neuvosta laittanut kovin kirjavaa ylleen ja että hän oli yhtä saamaton -ja kömpelö kaikkien niiden nauhojen ja punosten keskellä, jotka hänen -puvussaan löyhyivät, kuin talonpoika pyhävaatteissaan; kun taas -Raleighin puku oli sekä siro että huoliteltu, ja sopi liian hyvin hänen -solakkaan, muhkeaan vartaloonsa, herättääkseen erikoista huomiota. -Tressilian julistikin siis, että Blountin puku oli koreampi, mutta -Raleighin aistikkaampi. - -Blount oli tyytyväinen tähän ratkaisuun. »Tiesinhän minä, että minun -pukuni oli koreampi», riemuitsi hän; »jos se tikkimestari-lurjus olisi -tuonut minulle tuollaisen yksinkertaisen nutun kuin Raleighin -on, olisin minä iskenyt häneltä aivot päästä hänen omalla -silitysraudallaan. Ei, jos sitä kerran narreja ollaan, niin ollaan -sitten oikein aika mekosta, sanon minä.» - -»Mutta miks'et Sinä ole paneutunut parhaimpiisi, Tressilian?» kysyi -Raleigh. - -»Erään hullunkurisen erehdyksen takia olen joutunut ulos huoneestani», -vastasi Tressilian, »niin etten pääse käsiksi matkalaukkuuni. Aijoin -tästä juuri lähteä Sinua hakemaan, jos vaikka Sinä ottaisit minut siksi -aikaa asuntoosi.» - -»Varsin mielelläni», sanoi Raleigh; »minulla onkin komeat paikat. -Leicesterin kreivi on ollut kovin ystävällinen meitä kohtaan ja -majoittanut meidät oikein ruhtinaallisesti. Vaikka hänen -kohteliaisuutensa tapahtuukin pakosta, niin ulottuu se ainakin -avaralle. Sinun olisi nähdäkseni viisainta puhua pulastasi kreivin -kamaripalvelijalle -- asia tulisi silmänräpäyksessä autetuksi.» - -»Ei, eipä maksa vaivaa, kun kerran minä sovin Sinunkin huoneeseesi», -virkkoi Tressilian. -- »Minä en mitenkään tahtoisi olla haitaksi. -- -Tuliko muita mukananne tänne?» - -»Tulihan noita», selitti Blount, »Varney ja kokonainen lauma -leicesteriläisiä sekä parisenkymmentä kelpo miestä Sussexin väkeä. -Meidän tulee kuulemma odottaa kuningatarta parveketornin edustalla -- -siksi ne kai sitä kiviläjää sanovat -- ja katsella siellä muutamia -hullutuksia; ja sitten on meidän määrä, Jumala armahtakoon, pitää -seuraa kuningattarelle isossa salissa sen aikaa, kun Hänen -Majesteettinsa nykyiset saattajat ovat luomassa nahkaansa tai toisin -sanoen riisumassa ratsastuspukuaan. Taivas minua auttakoon, mutta jos -Hänen Majesteettinsa sattuisi minua puhuttelemaan, en minä totisesti -tietäisi, mitä vastata!» - -»Ja mikä pidätti heitä niin kauan Warwickissa?» tiedusteli Tressilian, -tahtoen pysyttää keskustelun etäällä hänen omista asioistaan. - -»Sellainen hassutusten sarja», vastasi Blount, »ettei moista ole vielä -nähty edes Pärttylinmarkkinoillakaan. Siellä sitä oli puhujaa ja -näyttelijää ja koiraa ja karhua ja apinoita esitteleviä miehiä ja -eläviksi nukiksi paneutuneita akkoja -- ihme, että se kuningatar kesti -sen kaiken. Mutta tuon tuostakin tuli aina jotakin 'hänen armollisten -kasvojensa suloisesta paisteesta' ja muuta sellaista hölynpölyä. Ja ah! -turhamaisuus tekee narrin viisaimmastakin. Vaan tulkaa, lähtekäämme -sinne parveketornin edustalle, -- vaikk'en minä ymmärrä, Tressilian, -minne Sinä panet tuon ratsastuspukusi ja nuo saappaasi.» - -»Minä asetun Sinun taaksesi, Blount», sanoi Tressilian, joka näki -ystävänsä ylenpalttisen komeuden nousseen hänen päähänsä. »Sinun kookas -ruhosi ja kaunis pukusi peittävät minun heikot puoleni.» - -»Teekin niin, Edmund», vastasi Blount. »Ja totta puhuakseni olenkin -minä hyvin mielissäni, että Sinä pidät tätä minun pukuani kauniina, -huolimatta kaikesta siitä, mitä tuo herra Älypää tuossa saattaa sanoa; -sillä kun joku kerran hassuksi rupeaa, niin ruvetkoon sitten oikein -perinpohjaisesti.» - -Näin puhein kohensi Blount lakkiaan uljaampaan asentoon, oikaisi -säärensä ja alkoi miehekkäästi astella eteenpäin aivan kuin olisi hän -tepastellut piikkimiestensä etunenässä, tuon tuostakin tyytyväisenä -katsahtaen tulipunaisiin sukkiinsa ja kengissään kukoistaviin -suunnattomiin keltaruusuihin. Tressilian seurasi häntä omiin -murheellisiin ajatuksiinsa vaipuneena, tuskin huomaten Raleighia, joka -kuiskaili Tressilianin korvaan niitä sukkeluuksia, joita hänen eloisa -mielikuvituksensa kunnianarvoisan ystävän kömpelön turhamaisuuden -huvittamana loi. - -Tällä tavoin kulkivat he pitkän sillan eli kilpatantereen yli ja -asettuivat muiden aatelismiesten mukana parveketornin ulkoportin -edustalle. Kaikkiaan oli heitä noin neljäkymmentä ritarien -parhaimmistosta valittua miestä järjestettyinä kunniavahdiksi -kahteen riviin portin molemmin puolin ja sen tiheän peitsi- ja -tappara-aitauksen sisään, jonka muodostivat Leicesterin komeihin -varustuksiin puetut huovit. Aatelismiehillä ei ollut muita aseita kuin -miekat ja tikarit, ja olivat he niin loistavasti puetut kuin suinkin -saattoi kuvitella; ja kun sen ajan kuosi piti tuhlailevan komeuden -näyttelemisestä, näkyi siellä vain samettia ja kulta- ja hopeakangasta, -nauhoja, sulkia, jalokiviä ja kultavitjoja. Huolimatta vakavammista -surunsyistään ei Tressilian kuitenkaan voinut olla tuntematta, että hän -ratsastuspuvussaan, niin oivallinen kuin se saattoi ollakin, esitti -oikeastaan hyvin surkeata osaa tällä »prameilevan komeuden» -näyttämöllä, etenkin kun hän näki sopimattoman asunsa herättävän -ihmettelyä ystäviensä ja ivaa ja halveksumista leicesteriläisten -joukossa. - -Me emme voi olla mainitsematta tätä seikkaa, vaikka se näyttäisikin -olevan ristiriidassa Tressilianin luonteen vakavuuden kanssa; sillä -totuus on, että huolehtiminen ulkonaisesta ihmisestämme on laji -itserakkautta, josta eivät viisaimmatkaan vapaudu ja johon mieli niin -vaistomaisesti ohjautuu, ettei ainoastaan melkein väistämättömään -kuolemaan kiiruhtava sotilas vaan jopa läheisestä mestauksestaan varma -rikollinenkin pitää erikoista huolta ulko-asunsa kelvollisuudesta. Vaan -älkäämme poiketko kertomuksestamme. - -Kesäillan hämärä (9 p. heinäk. 1575) oli laskeutunut maille ja vesille, -sillä aurinko oli hiljattain kadonnut näkyvistä, ja kaikki odottivat -jännitettyinä kuningattaren pikaista saapumista. Väkijoukko oli jo -ollut koolla useita tunteja ja se kasvoi vain kasvamistaan. Anteliaasti -jaellut virvokkeet, paistettu häränliha ja eri paikoissa tien varrella -avatut oluttynnyrit olivat pitäneet kansanjoukkoa mainiolla ja -hyvänsävyisellä tuulella kuningatarta ja hänen suosikkiaan kohtaan, -mikä ei ehkä olisi tapahtunut, jos odottajain olisi lisäksi täytynyt -paastota. He tappoivat siis aikaa tavallisin rahvaan huvitteluin, -huutaen, hoilaten, kiljuen, tehden repäiseviä kujeita toisilleen ja -kohottaen ilmoille sen sekasortoisen hälinän, joka aina liittyy moisiin -tilaisuuksiin. Kaikki tiet ja kentät olivat täynnä kansaa, mutta -erittäinkin metsästyspuiston portin edusta, minne suurin osa alempaa -rahvasta oli kokoontunut; melu ja rähinä kävi yhä äänekkäämmäksi, kun -yht'äkkiä sähikäinen suhahti taivasta kohti ja samalla hetkellä linnan -ison kellon kumahdukset alkoivat vyöryä yli maiden ja mantereitten. - -Heti syntyi kuoleman hiljaisuus, jota seurasi syvä odotuksen hyrinä, -monen tuhannen hiljaa puhuvan ihmisen yhdistynyt ääni, tai -yksinkertaisemmin sanoen, suunnattoman kansanjoukon kuiske. - -»Nyt ne varmaan tulevat», virkkoi Raleigh. »Tressilian, tuo humina on -suurenmoinen. Me kuulemme sen tänne asti, niinkuin merimiehet pitkän -matkan jälkeen kuulevat yö-vartiollaan maininkien kohahtavan jotakin -kaukaista, tuntematonta rantaa vasten.» - -»Loruja!» vastasi Blount. »Minusta kuulostaa se aivan samanlaiselta -kuin hatasarvieni mylvinä Wittenswestlowen niityltä.» - -»Kohta rupeaa hän saarnaamaan meille karjoistaan», sanoi Raleigh -Tressilianille; »hän ajattelee vain lihavia härkiä ja meheviä laitumia --- hän on tuskin omia elukoitaan parempi ja muuttuu uljaammaksi ja -ylevämmäksi vasta kun hänet yllytetään huitomaan ja ryntäämään.» - -»Pian hän siihen työhön rupeaakin», varoitti Tressilian, »ellet Sinä -säästä sukkeluuksiasi.» - -»Hui hai, siitä välitän minä viisi!» vastasi Raleigh; »mutta -Sinustakin, Tressilian, on tullut jonkunlainen tarhapöllö, joka -lentelee vain öisin; Sinä olet vaihtanut laulusi ilkeään rääkyntään ja -hyvän seuran seiniläsköynnöksiin.» - -»Mutta mitä eläimen lajia sinä sitten itse luulet olevasi, Raleigh», -kysyi Tressilian, »kun Sinä katselet meitä kaikkia noin vain yli -olkaisi?» - -»Kuka, minäkö», vastasi Raleigh. »Kotka minä olen, joka en koskaan -halua ajatella kurjaa maata niin kauvan kuin on taivas liihoiteltavana -ja aurinko tuijotettavana!» - -»Kautta Pyhän Barnabaan, mainiosti kerskattu!» virkkoi Blount; »mutta, -hyvä herra Kotka, varohan häkkiä ja varohan metsästäjää. Moni lintu on -lentänyt yhtä korkealle, ja kuitenkin olen minä nähnyt ne olkitukko -mahassa roikkuvan poutahaukkojen peloittimina. -- Mutta kuulkaahan, -mikä kuolonhiljaisuus valtasi ne nyt äkkiä!» - -»Kulkue pysähtyy metsästyspuiston portille, missä tietäjä-akka, muuan -_fatidicae_-naisista astuu kuningatarta vastaan, ennustamaan hänen -tulevia vaiheitansa», selitti Raleigh. »Minä näin ne säkeet; niissä on -hyvin vähän makua ja pontta, ja Hänen Majesteettiinsa on jo sullottu -kelpolailla tuollaisia runollisia kohteliaisuuksia. Hän kuiskasi -minulle siellä Ford-millissä, lähestyessään Warwickin yltäkylläisyyttä, -kunnantuomarin puheen aikana, että hän oli '_pertaesa barbarae -loquelae_'.» - -»Kuningatar kuiskasi _hänelle_!» ihmetteli Blount itsekseen; »hyvä -Jumala, mitähän tästä maailmasta vielä tulee!» - -Hänen enemmät mietiskelynsä keskeytti väkijoukon riemuhuuto, niin -hirvittävän voimakas, että sen kaiku kiiri peninkulmia avaralle yli -koko tienoon. Tien sivuille lähekkäin asetetut vartijat yhtyivät kukin -vuorostaan huutoon, joka kulovalkean tavoin kiiti linnaan, ilmoittaen -siellä kaikille, että kuningatar Elisabet oli ratsastanut Kenilworthin -kuninkaallisen metsästyspuiston portista sisään. Kaikki linnan -soittokoneet ulvahtivat täyteen ääneen, ja kaikki tykit ja kaikki -pienemmät tuliluikut laukaistiin muureilta; mutta rumpujen pärinä ja -torvien toitotus ja kanuunainkin jyrähdykset kaikuivat vain heikkona -säestyksenä kansanjoukon huikean huudon ja kiljahdusten keskeltä. - -Kun melu oli hieman asettunut, alkoi puiston portilta näkyä väkevää -valoa, joka avonaista ja kaunista, ja -- kuten jo olemme huomauttaneet --- molemmin puolin Leicesterin kreivin huovien reunustamaa lehtokujaa -pitkin parveketornia lähetessään yhä vain paisui ja kirkastui. Käsky -vieri pitkin riviä: »Kuningatar! Kuningatar! vaiti, seiso suorana!» Ja -eteenpäin lasketti kulkue kahdensadan paksun, yhtä monen ratsumiehen -pitelemän vahatuohuksen valaisemana, niin että koko saattue näkyi yhtä -selvästi kuin keskellä kirkkainta päivää, mutta erittäinkin sen -pääryhmä, minkä keskuksen loistavasti puettu ja jalokivin kimalteleva -kuningatar muodosti. Hän ratsasti maidonvalkoisella hevosella, jota hän -ohjasi erinomaisen kauniisti ja arvokkaasti; ja koko hänen uljaasta -ryhdistään ja jalosta käytöksestään näkyi, että hän oli satojen -kuninkaiden jälkeläinen. - -Hänen Majesteettinsa rinnalla ratsastavat hovinaiset olivat pitäneet -huolta siitä, ettei heidän ulko-asunsa ollut millään tavoin komeampi -kuin heidän arvonsa ja nykyinen tilaisuus välttämättä vaativat, jottei -mikään halvempi loiste pääsisi himmentämään kuninkaallisen valon -säteilyä. Mutta heidän henkilökohtaiset sulonsa ja upeus, joka kaikesta -varovaisuudestakin huolimatta vallitsi heidän puvuissaan ja -varustuksissaan, osoittivat heidät loistostaan ja kaunottaristaan -kuuluisan valtakunnan parhaimmistoksi. Ja naisia rajoittavista -näkökohdista riippumattomain hovimiesten komeilu oli kerrassaan -hillitön. - -Leicester, joka epäjumalankuvan tavoin kimalteli jalokiviä ja -kultakangasta, ratsasti hänen majesteettinsa oikealla puolella, niin -hyvin hänen isäntänään kuin hänen tallimestarinaan. Hänen mustan -orhinsa ruumiissa ei ollut ainoatakaan valkoista karvaa, ja oli se -Europan kuuluisimpia sotaratsuja, jonka kreivi oli suurin kustannuksin -hankkinut erikoisesti tätä juhlallista tilaisuutta varten. Jalo eläin -tuskastui saattueen hidasta kulkua, kaarsi uljasta kaulaansa ja -pureskeli hopeakuolaimia, jotka estivät sitä syöksähtämästä täyteen -vauhtiin, niin että vaahto purskui sen suusta ja täplitti ikäänkuin -lumihiutaleina sen mahtavan rinnan ja sen kauniit etujalat. Ratsastaja -tuotti kaikkea kunniaa sille korkealle paikalle, missä hän oli ja sille -uljaalle orhille, joka häntä kantoi; sillä ei kukaan koko Englannissa, -ehk'eipä koko Europassakaan ollut Dudleyta etevämpi ratsastustaidossa -ja kaikissa siihen kuuluvissa tempuissa. Hän oli paljain päin, kuten -kaikkikin hovimiehet kulkueessa; ja tuohusten punainen valo väikkyi -hänen pitkillä, mustilla kiharoillaan ja hänen kasvojensa jaloilla -piirteillä, joiden ehdottomassa kauneudessa ankarinkin arvostelija -olisi löytänyt vain yhden, niin sanoaksemme ruhtinaallisen virheen, sen -nimittäin, että otsa oli hiukan liian korkea. Tänä ikimuistettavana -iltana kuvastivat nuo piirteet alamaisen nöyrää kiitollisuutta, joka -ymmärtää pitää arvossa sitä suurta kunniaa, minkä kuningatar oli -hänelle suonut, ja myöskin kaikkea sitä ylpeyttä ja tyytyväisyyttä, -jonka niin ylevä hetki oli hänen sydämessään herättänyt. Mutta -vaikkeivät siis hänen silmänsä eivätkä kasvonsa ilmaisseet muita kuin -tilaisuuteen täysin soveltuvia tunteita, huomasivat kuitenkin muutamat -kreivin läheisimmät ystävät, että hän oli tavattoman kalpea, ja -pelkäsivät kaikki hänen rasittavan itseään enemmän kuin hänen -terveytensä salli. - -Varney ratsasti ylimpänä aseenkantajana aivan herransa takana, ja -hoiteli kreivin mustaa samettihattua, jota koristi timanttisolki ja -jossa liehui valkoinen sulka. Hän piti koko ajan tarkasti silmällä -isäntäänsä, ja Leicesterin lukuisista palvelijoista hän juuri kaikkein -kiihkeimmin toivoi -- syistä, jotka lukija jo tuntee -- että hänen -herransa voimat ja tarmo veisivät hänet kunnialla tämän niin ankaran -päivän päähän. Sillä vaikka Varney oli yksi niitä harvoja -- hyvin -harvoja siveellisiä hirviöitä, jotka koettavat viihdyttää uneen oman -sydämensä soimauksia ja jotka jumalankieltämys saattaa siveellisen -tunnottomuuden tilaan, kuten opiumi poistaa kuolevain kärsimykset, niin -tiesi hän kuitenkin, että hänen isäntänsä rintaan oli jo syttynyt se -tuli, joka ei koskaan sammu ja että hänen herransa tunsi kaiken -ylempänä kuvailemamme loiston ja komeuden keskelläkin sen madon -kalvavan, joka ei koskaan kuole. Mutta koska Leicesterin kreivi oli -Varneyn oman ilmoituksen nojalla varma siitä, että hänen kreivittärensä -poti pahoinvointia, joka tulisi kuningattarelle täydellisesti -selittämään, miksi hän ei ollut saapunut Kenilworthiin, arveli hänen -ovela tallimestarinsa, ettei niin kunnianhimoinen mies sallisi -ulkonaisen väsymyksen voittaa itseään. - -Kuningattaren lähimpään saattueeseen päässeet miehet ja naiset olivat -luonnollisesti urhouden ja kauneuden perikuvia -- tämän merkillisen -hallituskauden jalosukuisimpia ylimyksiä ja viisaimpia neuvonantajia, -joiden nimien luetteleminen kuitenkin vain väsyttäisi lukijaa. Heidän -takanaan tuli pitkät rivit ritareita ja aatelismiehiä, joiden arvo ja -sukuperä, niin merkittäviä kuin ne ehkä olivatkin, joutuivat tämän -kulkueen ylhäisen ja mahtavan eturintaman varjoon, samoinkuin he itse -sen jälkijoukkoon. - -Täten järjestettynä läheni uljas ratsasseurue parveketornia, joka, -kuten olemme huomauttaneet, muodosti linnan etuvarustuksen. - -Nyt oli jättiläismäisen portinvartijan astuminen esiin. Mutta se -miesparka oli niin sekaannuksissaan, -- suunnaton olutkannu näet, jonka -hän oli vähää ennen tyhjentänyt muistinsa teroittamiseksi, olikin -petollisesti vain hämmentänyt aivot, joita sen oli määrä kirkastaa, -- -että hän vain voihki surkeasti ja jäi istumaan kivipenkille; ja -kuningatar olisi ratsastanut ohi ilman tervehdystä, ellei -portinvartijan salainen liittolainen, Flibbertigibbet, joka oli -piiloutunut hänen taakseen, olisi pistänyt häntä neulalla hänen -aikaisemmin kuvailemamme lyhyen lonkkavaatetuksensa taka-osiin. - -Jättiläinen kiljaisi julmasti, mikä ei sopinut niinkään huonosti hänen -osaansa, kavahti kohoksi nuijineen ja lyödä huitaisi sillä pari ankaraa -kertaa ympärilleen, ja sitten syöksähti hän kannusten raateleman -vaunuhevosen tavoin keskelle runomittaisen tervehdyspuheensa tulisinta -vauhtia ja lasketti Dickie Sludgen tehokkaan kuiskauksen avustamana -jyrisevällä pauhulla säejakson, josta esitämme seuraavat näytteet; -- -lukijan on otaksuminen, että ensi säkeet ovat tarkoitetut portin luo -tungeskelevalle väkijoukolle, kun taas loppu-osa lausuttiin -kuningattaren lähestyessä, jonka nähdessään jättiläismäinen -portinvartija, ikäänkuin taivaallisen ilmestyksen satuttamana, pudotti -nuijansa, luopui avaimestaan ja jätti tien avoimeksi yön jumalattarelle -ja hänen uljaalle saattueelleen. - - »Mikä melske, tungos, häly täällä --? - Luitanne varokaa ja etäällä - Pysykää! Vahti oon, en olkimies, - Äänein ja nuijain käskyn temput ties.» - - »Mut vaiti -- ei, seis -- mikä näky tää? - -- Mi ihanuus se tuolta ennättää? - Mikä jalo tähti seuran jalon: - Timantin se voittaa säihkypalon? - Huikaistuna nuijan, avaimeni - Jätän; eteesi käyn polvilleni, - Kirkas ihme; kulje onnekkaana; -- - Hajotkoon portti, mi aukene ei Sulle autuaana!» - -Elisabet otti hyvin armollisesti herkulesmaisen vartijan tervehdyksen -vastaan ja päätään hänelle kiitokseksi nyökäytettyään, ratsasti hänen -torninsa läpi, jonka huipusta kajahti yht'äkkiä valtava, sotaisa -soitanto, mihin taas vastasivat muut eri kohtiin linnan muureja ja -metsästyspuistoa sijoitetut soittokunnat, niin että kun yhden sävelet -vielä kaikuna kiirivät, niitä heti jatkoi toinen milloin miltäkin -ilmansuunnalta. - -Tämän soitonhuminan keskellä, joka ikäänkuin tenhottuna kuului milloin -olevan aivan lähellä, milloin kauvempaa kajahtelevan, milloin -valittavan niin vienosti ja hiljaa kuin olisi tuo etäisyys vähitellen -tullut niin suureksi, että vain viimeiset viipyvät värähdykset ehtivät -enää korvaan, kulki kuningatar Elisabet parveketornin läpi, nousten -sitten pitkälle sillalle, joka ulottui sieltä aina Mortimerin torniin -asti ja joka oli nyt kirkas kuin päivä, niin monia soihtuja oli -kiinnitetty vaajavarustukseen sen molemmin puolin. Useimmat ylimykset -laskeutuivat tässä satulasta, toimittivat hevosensa läheiseen -Kenilworthin kylään ja seurasivat kuningatarta jalkaisin, kuten nekin -aatelismiehet, jotka olivat odottaneet häntä parveketornin edustalla. - -Tässä tilaisuudessa, kuten jo usein ennenkin illan kuluessa, puhutteli -Raleigh Tressiliania ja hämmästyi suuresti hänen hajanaisia ja -epämääräisiä vastauksiaan; kun Tressilian sen lisäksi oli luopunut -huoneestaan ilman selvästi perusteltuja syitä, esiintynyt -huolimattomassa puvussa juuri silloin, kun se kaikkein helpoimmin -saattoi loukata kuningatarta ja näyttänyt hänen mielestään muitakin -säännöttömyyden oireita, alkoi Raleigh epäillä ystävänsä joutuneen -tilapäiseen mielenhäiriöön. - -Tuskin oli kuningatar ehtinyt sillalle, kun hänelle jo tarjoutui uusi -näytelmä; sillä heti kun soittokuntain säveleet olivat ilmoittaneet -hänen saapuneen sille kohdalle, ilmestyi järvelle hirsilautta, joka oli -laitettu pienen uivan saaren tapaiseksi, jota valaisivat monet soihdut -ja jota ympäröivät merihevosia esittävät uivat valekuvat, mitkä taas -kantoivat selässään tritoneja, merenneitoja ja muita järvien ja jokien -tarumaisia jumalia; lautta lähti liikkeelle pienen haikaramajan takaa, -missä se oli ollut piilossa, ja lipui keveästi sillan toista päätä -kohti. - -Saarella näkyi kaunis, vaaleansiniseen silkkiviittaan puettu nainen; -hänen uumenillaan oli leveä vyö, johon oli piirretty samanlaisia -merkkejä kuin hebrealaisten mietelippuihin. Hänen jalkansa ja -käsivartensa olivat paljaat, mutta hänen ranteitaan ja nilkkojaan -koristivat tavattoman jykevät kultarenkaat. Hänen pitkän, hienon, -mustan tukkansa kaunistuksena upeili keinotekoisesta mistelistä -väännetty kruunu eli seppele, ja kädessään kantoi hän mustaa, -hopeapäistä sauvaa. Seurana oli hänellä kaksi samaan vanhanaikaiseen, -tarumaiseen tapaan puettua vedenneitoa. - -Koko näytelmä oli niin hyvin järjestetty, että tämä Uivan Saaren -Valtijatar laski molempine seuralaisineen matkansa ihastuttavasti -suoritettuaan Mortimerin tornin rantaan juuri samalla hetkellä, kun -Elisabetkin ehti tämän ulkovarustuksen edustalle. Outo ilmestys julisti -sitten oivallisessa puheessa olevansa se kuuluisa Järven Neito, jota -niin usein mainitaan kuningas Arturin taruissa, joka oli vaalinut -pelättyä Lancelotia tämän nuorena ollessa ja jonka kauneus oli -voittanut mahtavan Merlininkin viisauden ja taikakeinot. Näistä -varhaisista ajoista lähtien oli hän pysynyt kristallivaltakunnassaan, -huolimatta niistä uljaista ja mainehikkaista miehistä, jotka olivat -vuoronsa perään pitäneet Kenilworthia hallussaan. Saksilaiset, -tanskalaiset, normannit, Saintlowet, Clintonit, Mountfortit, -Mortimerit, Plantagenetit, niin suuria kuin he olivatkin olleet sekä -asekuntonsa että voimansa puolesta, eivät olleet vielä koskaan, -vakuutti hän, saaneet häntä nostamaan päätänsä vedestä, minkä pohjalla -hänen ihana palatsinsa kimalteli. Mutta kaikkia näitä suuria nimiä -suurempi nimi oli nyt tullut hänen kuuluvilleen ja hän oli saapunut -kunnioituksensa ja velvollisuutensa tuomana toivottamaan verrattomalle -Elisabetille kaikkea hauskuutta niistä huvituksista, joita linna ja sen -ympäristöt, sen maat ja vedet saattoivat tarjota. - -Kuningatar kuunteli sangen suosiollisesti tätäkin tervehdystä ja -vastasi pilaillen: »Me luulimme tämän järven kuuluneen omiin -alueihimme, kaunis neito; mutta koska nyt niin suuri kuuluisuus väittää -niitä omikseen, olemme me mielihyvin jossakin toisessa tilaisuudessa -lähemmin keskusteleva Teidän kanssanne meidän yhteisistä eduistamme.» - -Saatuaan tämän armollisen vastauksen, katosi Järven Neito, ja Arion, -joka oli myöskin ollut merijumalien joukossa, nousi delfininsä -selkään. Mutta Lambourne, joka oli ryhtynyt esittämään sitä osaa -Waylandin poistuttua ja joka oli kylmettynyt viivyttyään liian kauvan -hänelle niin vastenmieliseen alkuaineeseen vaipuneena, ei ollut -mitenkään voinut oppia puhettansa ulkoa, ja kun ei hänellä nyt -portinvartijan tavoin ollut kuiskaajaakaan, päätti hän korjata asian -häikäilemättömyydellä, repäisi naamuksen kasvoiltaan ja vannoi: -»Vieköön sen tuhannen peijakas koko roskan! Minä en ole mikään Arion -enkä Orion, vaan rehellinen Mikko Lambourne; minä olen juonut Teidän -Majesteettinne terveydeksi koko upposen päivän ja nyt minä olen noussut -tähän toivottamaan Teidän Majesteettianne sydämellisesti tervetulleeksi -Kenilworthin linnaan.» - -Tämä harkitsematon hullutus vastasi ehkä paremmin tarkoitustaan kuin -koreita sanoja vilisevä puhe. Kuningatar nauroi makeasti ja vannoi -- -hänkin vuorostaan -- että se oli paras puhe, mitä hän oli kuullut koko -päivänä. Lambourne, joka heti näki, että hänen rohkea temppunsa oli -pelastanut hänen luunsa, hyppäsi rannalle, potkaisi delfininsä menemään -ja julisti, ettei hän tästä lähin enää ryhdy mihinkään tekemisiin -kalojen kanssa muualla kuin päivällispöydässä. - -Ja kun kuningatar oli juuri ratsastamaisillaan linnaan, syttyi vesillä -ja mailla se ikimuistettava ilotulitus, jota kuvatakseen lukijalle -entuudestaan tunnettu mestari Laneham on tuhlannut kaiken -kaunopuheisuutensa. - -»Sellainen oli», sanoo neuvoshuoneen oven ylivartija Kenilworthissa -Elisabetin kunniaksi tapahtuneista juhlallisuuksista laatimassaan -kertomuksessa, joka on vieläkin tallella ja joka on pari kertaa -painettu viime aikoinakin, »sellainen oli palavain sähikäisten loiste, -sellainen säihkyväin tähtien tuike, sellainen kipinäin paljous ja -tulva, sellainen kiitävän tulen loimotus, sellainen salamain välähtely -ja sellainen kaikkien niiden voima ja pauhu ja mahtavuus, että taivaat -tärisivät, vedet vapisivat ja maa liikkui, ja että minä kaikesta -rohkeudestani huolimatta jouduin väkevän pelästyksen valtaan.» - - - - -XIII Luku. - - - Ei, tää juttu maaliskuuhun säästä, - Jänisten hulluusaikaan. Puhu järkeä, - Kiihkotta kylmät todistukset näytä, - Tai istunnon mä tähän päätän. - - _Beaumont ja Fletcher_. - -Meidän aikomuksemme ei suinkaan ole ruveta yksityiskohtaisesti -kertomaan Kenilworthin ruhtinaallisista juhlista kuten mestari Robert -Laneham, jonka kuvauksesta me lainasimme osan edellisen luvun loppuun. -Riittää, kun mainitsemme, että sen komean ilotulituksen kestäessä, -jonka esittämiseksi me turvauduimme Lanehamin kaunopuheisuuteen, -kuningatar ratsasti Mortimerin tornin alatse Kenilworthin ulkopihaan, -kaikkialla kohdaten pakanallisia jumalia ja muinaisajan sankareita, -jotka polvilleen laskeutuen taritsivat hänelle lahjoja ja -kohteliaisuuksia, ja että hän vihdoinkin saapui linnan suureen -saliin, joka oli hänen kunniakseen koristettu mitä loistavimmin -silkkiseinäverhoin, jossa kaikenlaiset haju-aineet tuoksuivat ja jossa -vienon, ihanan soiton säveleet väräjöivät. Veistoksin kaunistetusta -tammikatosta riippui mahtava, kullatusta pronssista tehty -kynttiläkruunu; se oli muovattu lentävän kotkan muotoon, jonka -levitetyillä siivillä seisoi kolme mies- ja kolme naiskuvaa, pitäen -kahta haaraa kumpaisessakin kädessään. Salia valaisi siis -kaksikymmentäneljä vahatuohusta. Tämän loistavan salin yläpäässä oli -komea kunniakatos suojaamassa kuninkaallista valta-istuinta, ja sen -vieressä oli ovi, josta näkyi pitkä rivi kuningattarelle ja hänen -hovinaisilleen varattuja, mitä upeimmin sisustettuja huoneita, minne -hän saattoi vetäytyä rauhaan milloin vain suvaitsi. - -Talutettuaan kuningattaren valta-istuimelle, polvistui Leicesterin -kreivi hänen eteensä, suuteli hänen ojennettua kättänsä, kasvoillaan -ilme, jossa haaveellinen ja ihaileva lemmenkuvastelu onnellisesti yhtyi -nöyrän kuuliaisuuden sävyyn, ja kiitti häntä mitä innokkaimmin ja -hartaimmin hänen osakseen tulleesta korkeimmasta kunniasta, mitä -hallitsijatar voi alamaiselle osoittaa. Siinä polvistuneessa -asennossaan näytti hän niin kauniilta, että Elisabetia halutti pitentää -kohtausta hieman kauvemmin kuin ehkä välttämättä tarpeellista oli; ja -ennen kuin hän salli kreivin nousta, hipaisi hän kädellään hänen -päätään niin läheltä, että hän melkein kosketti hänen pitkiä, -tuoksuavia kiharoitaan, ja niin hellän taipuisasti, kuin olisi hän -tahtonut sillä viitata, että hän olisi hyvin mielellään tehnyt siitä -liikkeestä lempeän hyväilyn, jos olisi uskaltanut. - -Vihdoin käski kuningatar hänen nousta, ja seisoen valta-istuimen -vieressä, selitteli kreivi hänelle niitä erilaisia valmistuksia, joita -oli tehty hänen hauskuudekseen ja mukavuudekseen ja joihin kaikkiin -kuningatar antoi pikaisen ja suosiollisen hyväksymyksensä. Kreivi pyysi -sitten hänen majesteetiltaan lupaa itselleen ja saattueeseen -kuuluneille ylimyksille vetäytyä lyhyeksi hetkeksi laittautumaan niin -jaloon tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun, millä ajalla näillä -kunnioitettavilla aatelismiehillä (osoittaen Varneyta, Blountia, -Tressiliania ja muita), jotka ovat jo ulko-asunsa uudistaneet, on oleva -kunnia odottaa hänen majesteettinsa käskyjä tässä salissa. - -»Tapahtukoon niin, herra kreivi», vastasi kuningatar. »Tepä voisitte -hyvin teatteria hoitaa, Teillä kun on kaksinkertainen näyttelijäkunta. -Mitä meihin tulee, niin aijomme me tänä iltana nauttia Teidän -kohteliaisuudestanne vain aivan maalaisittain, koska ei meidän -tarkoituksemme ole muuttaa ratsastuspukuamme, me kun olemme tosiaankin -hieman väsyneet matkasta, jota meidän kunnon alamaistemme suuret joukot -hieman hidastuttivat, mutta jonka heidän osoittamansa rakkaus samalla -teki niin ihanaksi.» - -Tämän luvan saatuaan poistui siis Leicester salista niiden ylimysten -seuraamana, jotka olivat saattaneet kuningatarta Kenilworthiin. -Aatelismiehet, jotka olivat kiiruhtaneet edelle ja jotka siis olivat -pukeutuneet tätä juhlallista tilaisuutta varten, jäivät sinne. Mutta -kun useimmat heistä olivat syntyperältään ja arvoltaan alhaisempia kuin -poistuneet, pysyttelivät he kunnioittavan matkan päässä Elisabetin -valta-istuimesta. Kuningattaren terävä silmä eroitti pian -Raleighin toisten joukosta sekä pari kolme muuta, jotka hän tunsi -henkilökohtaisesti, ja hän viittasi heti heitä lähenemään ja puhutteli -heitä hyvin armollisesti. Etenkin Raleigh, jonka viittaseikkailun -samoin kuin runon lausumisenkin kuningatar vielä muisti, sai sangen -suosiollisen vastaanoton; ja häneltä Elisabet enimmäkseen kyselikin -salissa näkyväin henkilöitten nimeä ja arvoa. Näihin tiedusteluihin -vastasi Raleigh tarkasti, mutta samalla joskus leikillisen ivallisesti, -mistä Elisabet näytti olevan hyvin huvitettu. »Ja kuka on tuo -talonpoikamainen mies tuolla?» kysyi kuningatar, katsahtaen -Tressilianiin, jonka tahrainen puku tässä tilaisuudessa suuresti -himmensi hänen kauniita kasvojaan. - -»Runoilija, Teidän Majesteettinne luvalla», vastasi Raleigh. - -»Olisipa minun pitänyt arvata se hänen huolimattomasta puvustaan», -virkkoi Elisabet. »Olen nähnyt runoilijoita, jotka olivat niin -ajattelemattomia, että heittivät viittansa vesilätäköihin.» - -»Se tapahtui varmaankin silloin, kun aurinko oli huikaissut sekä heidän -silmänsä että heidän järkensä», vastasi Raleigh. - -Elisabet hymyili ja jatkoi -- »Minä kysyin sen huolimattoman miehen -nimeä, ja Te ilmoititte minulle vain hänen ammattinsa.» - -»Tressilian on hänen nimensä», sanoi Raleigh vastenmielisesti, sillä -hän ei aavistanut mitään hyvää ystävälleen sävystä, jolla kuningatar -hänestä puhui. - -»Tressilian!» huudahti Elisabet. »Oo, tarinamme Menelaus. No, onpa hän -pukeutunut tavalla, joka auttaa sangen suuresti ymmärtämään hänen -kauniin, petollisen Helenansa menettelyä. Ja missä on sitten Farnham, -tai mikä hänen nimensä nyt olikaan -- se Leicesterin kreivin palvelija, -tarkoitan -- tämän devonshirelaisen lemmenseikkailun Paris?» - -Vielä vastenmielisemmin nimitti Raleigh Varneyn ja osoitti, kuka hän -oli; Varneyn räätäli oli tehnyt kaikki, mitä hänen taitonsa suinkin -saattoi tehdä hänen ulko-asunsa somistamiseksi; ja ell'ei hän ollutkaan -erikoisen miellyttävän näköinen, niin korvasi sitä puutetta hänen -terävä vaistonsa ja tottunut hieno käytöstapansa. - -Kuningatar silmäili vuoroin toista, vuoroin toista ja virkkoi: »Tämä -sama runollinen herra Tressilian, joka on nähtävästi liian oppinut -muistaakseen, kenen läheisyydessä hän on, kuuluu varmaankin niihin, -joista Geoffrey Chaucer sanoo niin sattuvasti: 'Viisaimmat oppineet -eivät aina ole viisaimpia ihmisiä!' Muistan, että tuo Varney on aika -liukaskielinen veijari. Minä uumoilen, että sillä kauniilla -karkulaisella oli hieman syytä rikkoa sanansa.» - -Tähän ei Raleigh uskaltanut vastata mitään, koska hän tajusi, miten -vähän hän hyödyttäisi Tressiliania vastustamalla kuningattaren -ajatuksia; eikä hän ollut lainkaan selvillä, olisiko lopultakin paras -seikka, mikä Tressilianille saattaisi tapahtua, se, että kuningatar -kerta kaikkiaan valtansa nojalla ratkaisisi tämän asian, johon hän -huomasi Tressilianin ajatusten hellittämättömän, peloittavan lujasti -kiintyneen. Näiden mietteiden risteillessä hänen vilkkaissa aivoissaan, -avautui salin alapään ovi, ja Leicester palasi useiden sukulaistensa ja -puoluelaistensa seuraamana. - -Kreivi oli nyt kokonaan puettu valkeaan; hänen kenkänsä olivat valkeaa -samettia; hänen sukkansa valkeaa silkkiä, hänen kaationsa valkeaa -samettia, jonka alta reiden keskikohdalle röyhelletyistä halkeamista -näkyi hopeakangasta; hänen päällysnuttunsa hopeakangasta, kiinteä takki -valkeaa, hopealangoin ja helmin kirjailtua samettia; hänen vyönsä ja -tuppensa valkeaa, kultanastoin koristettua samettia; hänen tikarissaan -ja miekassaan oli kultaiset ponnet ja oli niihin muutoinkin kultaa -tuhlattu; ja kaiken yllä huljui väljä valkosilkkinen viitta, jonka -kultakirjainen reunus oli jalkaa leveä. Sukkanauhan ritarikunnan -kaulakoriste ja sininen sukkanauha itse hänen polvessaan täydensivät -Leicesterin kreivin loistavan puvun, joka sopi niin erinomaisesti hänen -solakkaan vartaloonsa, hänen miellyttävään elehtimiseensä, hänen -ruumiinsa oivallisiin suhteisiin ja hänen hienoihin kasvonpiirteihinsä, -että kaikki, jotka hänet näkivät, myönsivät hänet kauneimmaksi -mieheksi, minkä he olivat koskaan tavanneet. Sussex ja muut ylimykset -olivat hekin komeassa asussa, mutta loistossa ja ulkomuodon suloudessa -voitti Leicester heidät kaikki ylivoimaisesti. - -Elisabet tervehti häntä erinomaisen suosiollisesti. »Meillä olisi -kuitenkin suoritettavana muuan kuninkaallisen oikeutemme alalle kuuluva -teko», sanoi hän sitten. »Siinä on kysymyksessä asia, joka kiinnittää -meidän mieltämme sekä naisena että englantilaisen kansamme äitinä ja -suojelijana.» - -Tahtomattaankin värähti Leicester kauhusta kumartaessaan syvään ja -vakuuttaessaan alttiuttaan hänen kuninkaallisten käskyjensä -tottelemisessa; ja sama kylmä puistatus kävi läpi Varneynkin, jonka -katse (minkä hän harvoin sinä iltana käänsi isännästään) heti huomasi -Leicesterin ilmeen muuttumisesta, niin heikko kuin se olikin, mistä -kuningatar puhui. Mutta Leicester oli vääntänyt päätöksensä asteelle, -jonka hän nurjassa valtiotaidossaan oli katsonut välttämättömäksi; ja -kun Elisabet lisäsi: »Me puhumme Varneyn ja Tressilianin asiasta -- -onko se rouva saapunut tänne, herra kreivi?» oli hänen vastauksensa -heti valmis: -- »Ei, Teidän armollinen Majesteettinne.» - -Elisabet rypisti kulmakarvojaan ja puristi huulensa yhteen. -»Käskymmehän oli selvä ja ehdoton, herra kreivi», iski hän. - -»Ja sitä olisi toteltu, armollinen Valtijattareni», vastasi Leicester, -»vaikka se olisi ollut esitetty keveimmänkin toivomuksen muodossa. -Mutta -- Varney, käy tänne -- tämä aatelismies on selittävä Teidän -Majesteetillenne, miksei se nainen» (hän ei voinut pakottaa kapinoivaa -kieltänsä lausumaan sanoja -- hänen puolisonsa) »ole voinut ilmestyä -Teidän Majesteettinne kasvojen eteen.» - -Varney läheni ja selitti epäröimättä, minkä hän muuten varmasti -uskoikin, ettei kysymyksessä oleva nainen (ei hänkään uskaltanut -Leicesterin kuullen sanoa häntä vaimokseen) mitenkään ollut voinut -saapua hänen majesteettinsa nähtäville. - -»Tässä todistavat», jatkoi hän, »muuan korkeasti oppinut lääkäri, jonka -taidon ja rehellisyyden armollinen herrani Leicesterin kreivi hyvin -tuntee, ja eräs kunniallinen ja harras protestantti, vakava ja -luotettava mies, Anton Foster, jonka talossa mainittu rouva nykyään -oleskelee, että hän tällä hetkellä potee sairautta, mikä ehdottomasti -estää hänet kulkemasta sellaista matkaa kuin on Oxfordin lähistöltä -tähän linnaan.» - -»Se muuttaa asian», vastasi kuningatar, ottaen todistuksen käteensä ja -silmäillen sitä. -- »Astukoon Tressilian esiin. -- Herra Tressilian, me -surkuttelemme suuresti Teidän asemaanne, etenkin kun Teidän sydämenne -näyttää syvästi kiintyneen tähän Amy Robsartiin eli Varneyhin. Meidän -valtamme voi Jumalan armosta ja rakastavan kansamme alttiista -kuuliaisuudesta paljon, mutta on kuitenkin rajoja, joiden yli se ei voi -mennä. Me emme esimerkiksi voi määrätä nuoren, kevytmielisen tytön -tunteiden suuntaa emmekä pakottaa häntä pitämään enemmän terävästä -älystä ja oppineisuudesta kuin hovimiehen koreasta nutusta; emme -myöskään voi poistaa sairautta, joka nyt näyttää tätä rouvaa vaivaavan, -niin ettei hän sellaisen onnettomuuden takia ole voinut saapua tänne -hoviimme, kuten olimme käskeneet. Tässä ovat muutoin sen lääkärin, joka -häntä hoitaa, ja sen kunnioitettavan herran, jonka talossa hän asustaa, -antamat todistukset hänen tilastaan.» - -»Teidän Majesteettinne armollisella luvalla puhuen», lausui Tressilian -hätäisesti ja levottomana kuningatarta vastaan harjoitetun petoksen -seurauksista, unohtaen ainakin osaksi Amylle antamansa lupauksen, »nämä -todistukset eivät ilmaise asian oikeata laitaa.» - -»Kuinka, herra!» huudahti kuningatar. -- »Epäilettekö Te herra -Leicesterin sanaa! Mutta me kuuntelemme Teitä kärsivällisesti. Meidän -edessämme pitää kuultaman halvintakin alamaistamme yhtä hyvin kuin -ylhäisintäkin, ja tuntemattomintakin yhtä hyvin kuin suosituintakin; -sentähden saatte Te esittää asianne vapaasti, mutta varokaakin -puhumasta sellaista, jota ette voi todistaa! Ottakaa nämä todistukset -omaan käteenne, tutkikaa niitä huolellisesti ja sanokaa sitten -rohkeasti, voitteko vastustaa niiden todenperäisyyttä ja millä syillä.» - -Kuningattaren puhuessa muistui yhtäkkiä hänen lupauksensa ja kaikki sen -seuraukset onnettoman Tressilianin mieleen, ja kun se ehkäisi hänet -noudattamasta luonnollista haluaan paljastaa valhe, jonka hän omiin -silmiinsä luottaen tiesi valheeksi, teki se samalla hänen ilmeensä ja -käyttäytymisensä niin epävarmaksi ja levottomaksi, että Elisabet ja -kaikki läsnä-olijat saivat hänestä sen takia hyvin huonon käsityksen. -Hän väänteli ja käänteli papereita käsissään aivan kuin vähäjärkinen, -joka ei olisi kyennyt käsittämään niiden sisältöä. Kuningattaren -kärsimättömyys alkoi tulla ilmeiseksi. -- »Te olette kuullakseni -oppinut», virkkoi hän, »vieläpä huomattavakin oppinut, mutta Te -näytätte saavan ihmeellisen hitaasti selkoa kirjoituksesta. -- Mitä nyt -sanotte, ovatko nämä todistukset vääriä vaiko eivät?» - -»Armollinen kuningatar», änkytti Tressilian, ilmeisesti hädissään ja -neuvottomana, koska hän ei voinut toiselta puolen myöntää oikeaksi -todistusta, joka hänen ehkä olisi pakko myöhemmin kumota, eikä taas -toiselta puolen rikkoa Amylle antamaansa lupausta, vaan suoda hänelle -sen mukaisesti aikaa ajaa asiaansa omalla tavallaan. -- »Armollinen -kuningatar -- Armollinen kuningatar -- Teidän Majesteettinne vaatii -minua hyväksymään todistusta, mikä niiden tulisi osoittaa oikeaksi, -joilla siitä on hyötyä.» - -»Oletpa Sinä, Tressilian, yhtä turhantarkka kuin runollinenkin», sanoi -kuningatar, katsahtaen häneen kärsimättömänä; »minusta nähden pitäisi -todistusten, jotka on esitetty sen jalon kreivin läsnäollessa, kenelle -tämä linna kuuluu, ja joiden todenperäisyydestä hänen kunniansa on -takuussa, pätemän Sinullekin. Mutta koska Sinä nyt kerran haluat olla -niin muodollinen -- Varney, tai pikemminkin herra Leicester, sillä asia -muuttuu nyt Teidän asiaksenne» (nämä sanat, niin ohimennen kuin ne -lausuttiinkin, kävivät läpi kreivin luiden ja ytimien), »miten voitte -osoittaa nämä todistukset oikeiksi?» - -Varney kiiruhti vastaamaan ennen Leicesteriä: -- »Jos Teidän -Majesteettinne suvaitsee, tämä nuori Oxfordin kreivi, joka on tässä -läsnä, tuntee herra Anton Fosterin henkilökohtaisesti sekä hänen -käsi-alansa.» - -Oxfordin kreivi, nuori elostelija, jolle Foster oli useammin kuin -kerran lainannut rahoja suunnatonta korkoa vastaan, myönsi näin -kysyttäessä tuntevansa hänet varakkaaksi ja riippumattomaksi -vapaatalolliseksi, jolla otaksutaan olevan paljon rahoja, sekä vahvisti -hänelle näytetyn todistuksen kirjoitetuksi hänen käsi-alallaan. - -»Ja kuka puhuu tohtorin todistuksen puolesta?» kysyi kuningatar. -»Alasco näkyy hänen nimensä olevan?» - -Masters, hänen majesteettinsa henkilääkäri, myönsi (sitäkin mieluummin, -kun hän vielä muisti Say's Courtin töykeän vastaanoton, ja kun -hän tällä todistuksellaan uskoi hyödyttävänsä Leicesteriä ja -vahingoittavansa Sussexin kreiviä ja hänen puoluettaan) hyvin usein -neuvotelleensa tohtori Alascon kanssa sairastapauksista ja mainitsi -hänen olevan erinomaisen oppineen, jopa salatietoisenkin miehen, jonka -harjoittama lääkärintoimi ei kuitenkaan käynyt aivan säännöllistä uraa. -Huntingdonin kreivi, Leicesterin lanko, ja vanha Rutlandin kreivitär -kehuivat häntä tavattomasti ja molemmat muistivat he hänen kauniin, -kevyen italialaisen käsi-alansa, jolla hän kirjoitti määräyksensä ja -joka oli aivan samaa kuin nyt esitetyssä todistuksessakin. - -»Nyt, toivoakseni, on tämä asia ratkaistu, herra Tressilian», virkkoi -kuningatar. »Meidän aikomuksemme on vielä tänä iltana ryhtyä -toimenpiteisiin, jotka saavat vanhan ritari Hugh Robsartin katselemaan -tätä avioliittoa hiukan suosiollisemmin silmin. Te olette tehnyt -velvollisuutenne melkein liiankin häikäilemättömästi; mutta me emme -olisi nainen, ellemme säälisi haavoja, jotka totinen rakkaus iskee; -niin että me annamme rohkeutenne anteeksi ja unohdamme nuo Teidän -puhdistamattomat saappaannekin, jotka lemullaan ovat melkein estäneet -herra Leicesterin vaatteiden hyvät tuoksut tuntumasta.» - -Näin puhui Elisabet, jonka haju-aistin herkkyys kuului hänen -luonteellisimpiin ominaisuuksiinsa, niinkuin kävi selville aikoja -myöhemminkin, kun hän poisti Essexin läheisyydestään samanlaisen tämän -saappaita koskevan syytöksen nojalla kuin sekin, jonka hän nyt lausui -Tressilianin jalkineista. - -Mutta Tressilian oli tällä välin ennättänyt koota ajatuksensa, niin -hämmästynyt kuin hän ensi alussa olikin siitä rohkeasta valheesta, jota -niin häikäilemättömästi yhä puolustettiin ja käytettiin hänen omien -silmiensä todistusta vastaan. Hän syöksähti eteenpäin, polvistui ja -tarttui kuningattaren hameen helmaan. »Niin totta kuin Te olette -kristitty nainen», puhui hän kiihkeästi, »Teidän Majesteettinne, niin -totta kuin Te olette kruunattu kuningatar, jonka tulee jakaa oikeutta -yhtäläisesti kaikille alamaisilleen -- niin totta kuin Te itse toivotte -tulevanne kuulluksi (minkä Jumala Teille suokoon) sen viimeisen -tuomio-istuimen edessä, jolle meidän on kerran kaikkien tehtävä tili -teoistamme, myöntykää erääseen pieneen pyyntööni! Älkää ratkaisko tätä -asiaa näin nopeasti. Antakaa minulle vain kaksikymmentäneljä tuntia -käytettäväkseni ja minä olen sen lyhyen ajan kuluttua näyttävä ja -todistava, että nämä paperit, jotka väittävät sen onnettoman naisen -makaavan sairaana Oxfordin lähistöllä, puhuvat helvetillistä valhetta!» - -»Päästäkää laahukseni, herra!» huudahti Elisabet, jota hänen -kiihkeytensä peljästytti, niin paljon kuin hänessä olikin leijonaa -vähistä säikähtyäkseen; »se miesparka on varmaankin menettänyt järkensä --- tuon näppärän lurjuksen, kummipoikani Harringtonin, täytyy suoda -hänelle tilaa Raivoisasta Rolandista sepittämissään säkeissä! -- Mutta -kuitenkin, tuon valon kautta, hänen pyyntönsä kiivaudessa on jotakin -outoa. -- Puhu, Tressilian; mitä teet sitten, ellet Sinä näiden -kahdenkymmenen neljän tunnin kuluttua voi todistaa vääräksi niin -juhlallisesti vahvistettua tosi-asiaa kuin sen rouvan sairautta?» - -»Minä lasken pääni mestauspölkylle», vastasi Tressilian. - -»Joutavia!» virkkoi kuningatar. »Kautta Jumalan kirkkaan päivän! Sinä -puhut mielipuolen tavoin. Kenen pää putoaa Englannissa muutoin kuin -Englannin lain oikeasta tuomiosta? -- Minä kysyn Sinulta, mies -- jos -Sinä kykenet minua ymmärtämään -- esitätkö minulle, jos epäonnistut -tässä mahdottomassa yrityksessäsi, hyviä ja riittäviä syitä -selittääksesi, miksi siihen ryhdyt?» - -Tressilian vaikeni ja epäröi jälleen; sillä hän tunsi nyt selvästi, -että jos Amy pyydetyllä väli-ajalla sopisi puolisonsa kanssa, tekisi -hän siinä tapauksessa hänelle mitä pahimman ja tuhoisimman palveluksen -uudelleen paljastamalla koko jutun Elisabetille ja osoittamalla tämän -terävänäköisen ja epäluuloisen ruhtinattaren joutuneen väärien -todistusten ja valheiden uhriksi. Tämän väistämättömän pulman -tajuaminen teki hänen ilmeittensä, äänensä ja käyttäytymisensä -levottomuuden ja rauhattomuuden yhä huomattavammaksi; hän epäröi, -katsahti maahan, ja kun kuningatar oli ankarasti, leimuavin silmin -toistanut kysymyksensä, vastasi hän katkonaisin, sopertavin sanoin: -»Ehkäpä -- en minä nyt sentään aivan varmaan -- jos erinäiset tapaukset --- sattuvat -- niin voisin minä sitten -- selittää ne syyt ja perusteet --- joiden mukaan minä olen menetellyt.» - -»Kautta kuningas Henrikin sielun!» virkkoi kuningatar, »tämä on joko -ilmeisintä hourupäisyyttä tai suoraa konnuutta! -- Kuulehan, Raleigh, -ystäväsi on aivan liian pindarosmainen tähän saliin. Toimita hänet pois -ja vapauta meidät hänen läheisyydestään, muutoin hänen kävisi yhä -huonommin; sillä hänen henkensä lennähdykset ovat aivan liian -hillittömiä muualle kuin Parnassolle tai Pyhän Luukkaan sairaalaan. -Mutta tule itse heti takaisin, kun olet ensin vienyt hänet sopivaan -suojaan. -- Olisimmepa tosiaankin mielellämme halunneet nähdä -kaunottaren, joka on voinut saada tuonlaista tuhoa aikaan viisaan -miehen aivoissa!» - -Tressilian aikoi jälleen puhutella kuningatarta, mutta Raleigh -keskeytti hänet saamaansa käskyä totellen ja vei hänet Blountin avulla -puoliväkisin salista, koska hänkin alkoi uskoa Tressilianin pitemmän -viipymisen siellä enemmän vahingoittavan kuin hyödyttävän hänen -asiaansa. - -Heidän saavuttuaan etuhuoneeseen pyysi Raleigh Blountia viemään -Tressilianin Sussexin kreivin seuralaisille varattuun asuntoon ja -tarpeen vaatiessa asettamaan vartijan hänen ovelleen. - -»Tämä hillitön intohimo», sanoi hän, »ja nähtävästi myös sanoma hänen -rakastettunsa sairaudesta ovat kokonaan hämmentäneet hänen muutoin niin -mainion järkensä. Mutta se menee ohi, jos hän vain saa olla rauhassa. -Älä millään ehdolla päästä häntä ulos; sillä hän on nyt jo kovasti -Hänen Korkeutensa vihoissa, ja jos kuningatarta vielä ärsytettäisiin, -voisi ystäväparkamme saada pahemman säilytyspaikan ja ankarammat -vartijat.» - -»Minustakin tuntui hän aivan mielipuolelta», vastasi Niklas -Blount, katsahtaen alas tulipunaisiin sukkiinsa ja keltaisiin -nauharuusukkeihinsa, »kun näin hänen yhä vain pitävän noita kirottuja -saappaitaan, jotka lemusivat niin pahalta Hänen Majesteettinsa -sieraimiin. -- Minä toimitan hänet ensin talteen, ja tulen heti -takaisin. -- Mutta, Walter, kysyikö kuningatar, kuka minä olin? -- -Nähdäkseni heitti hän minuun pienen silmäyksen.» - -»Kaksikymmentä -- kaksikymmentä silmäystä hän heitti, ja minä kerroin -hänelle kaikki, kuinka urhea sotilas Sinä olit ja kuinka -- Mutta -Jumalan nimessä, toimita nyt tuo Tressilian jo pois!» - -»Kyllä toimitan -- kyllä toimitan», myönteli Blount; »mutta arvelenpa -nyt, ettei tämä hovi-elämä ole lopultakaan niin huonoa ajanvietettä -kuin luulisi. Me pääsemme täällä vielä korkealle, Walter, kunnon -poikaseni. Sinä sanoit siis, että minä olin urhea sotilas ja -- mitä -vielä, rakas Walter?» - -»Sanomattoman suuri -- aasi. -- Mutta lähde nyt jo Herran nimeen!» - -Tressilian seurasi sen enempää vastustelematta ja riitelemättä Blountia -tai oikeammin salli itseään opastettavan Raleighin asuntoon, missä -hänet sijoitettiin erääseen palvelijalle aijottuun vaatekomeroon -pienelle kenttävuoteelle. Hän näki liiankin selvään, etteivät mitkään -puheet voisi nyt hankkia hänelle ystäväinsä apua eikä myötätuntoa, -kunnes se aika, joksi hän oli lupautunut pysymään toimettomana, olisi -kulunut loppuun ja hän voisi joko selittää heille koko asian tai luopua -kaikista perusteista ja toiveista vaikuttaa Amyn kohtaloihin, jos tämä -olisi sillä välin ennättänyt asettua sovinnolliselle kannalle -mieheensä. - -Vain suurilla vaikeuksilla ja suostuttelemalla Blountia hyvin -kärsivällisesti ja lempeästi pelastui hän siitä häpeästä ja -nöyryytyksestä, että kaksi Sussexin väkevintä huovia olisi tuotu hänen -huoneeseensa vartijoiksi. Vihdoin tyytyi kuitenkin Niklas, nähtyään -hänen kauniisti lepäävän kenttävuoteellaan ja pari kertaa tukevasti -potkaistuaan ja yhtä tukevasti kirottuaan saappaita, joita hänen -hiljattain herännyt keikarimaisuutensa piti valtavana vaikuttimena, -elleikään suoranaisena syynä hänen ystävänsä sairauteen, aivan -yksinkertaisesti telkeämään onnettoman Tressilianin kammion oven. - -Näin olivat siis Tressilianin urhoolliset ja epäitsekkäät yritykset -pelastaa naista, joka kohteli häntä kiittämättömästi, tähän asti -johtaneet vain siihen, että hänen hallitsijattarensa oli vihastunut -häneen ja että hänen ystävänsä pitivät häntä tuskin täyttä hullua -parempana. - - - - -XIV Luku. - - - Viisainkin erehtyypi hallitsija. - Ja käsi kuninkaan se ritarmiekan - Olalle heittiönkin usein laskee, - Min merkintä ois teloittajan tointa. - Niin -- parastaan koittaa kuningas, ja me - Vastaamme tahdosta, ei tuloksista. - - _Vanha Näytelmä_. - -»On tosiaankin surullista», virkkoi kuningatar Tressilianin poistuttua, -»nähdä viisaan ja oppineen miehen järjen noin säälittävästi -sekaantuvan. Mutta tämä hänen mielenhäiriönsä julkinen esiintyminen -näyttää meille hänen muka kärsimänsä vääryyden ja hänen syytöksensä -perättömiksi; ja sentähden, hyvä herra Leicester, muistamme me nyt -Teidän aikaisempaa anomustanne uskollisen palvelijanne Varneyn suhteen, -jonka oivalliset lahjat ja alttius, samalla kun ne hyödyttävät Teitä, -ansaitsevat myös vastaavan palkinnon meiltä, koska me hyvin tiedämme, -että Te, herra kreivi ja kaikki Teidän miehenne olette minun hartaita -ja luotettavia palvelijoitani. Ja me suomme Varneylle sen kunnian -sitäkin mieluisammin, kun me olemme vieraana täällä Teidän kattonne -alla, ja me pelkäämme, liian suurta puuhaa ja vaivaa tuottavana -vieraana, ja kun me myöskin tahdomme tyydyttää sitä vanhaa kunnon -devonilaista ritaria Hugh Robsartia, jonka tyttären hän on nainut, ja -kun me toivomme sillä erikoisen armomme osoituksella, johon nyt aijomme -ryhtyä, sovittavamme hänet vävynsä kanssa. -- Miekkanne, herra -Leicester.» - -Kreivi päästi miekkansa ja pitäen sitä kärjestä, ojensi polvistuen -kahvan Elisabetille. - -Kuningatar otti sen hitaasti, veti sen tupesta ja ympärillä seisovain -naisten kääntäessä silmänsä pois joko todellisen tai teeskennellyn -peljästyksen valtaamina, katseli hän uteliaasti säkenöivän terän -kiiltoa ja kauniita korkokaiverruksia. - -»Jos minä olisin mies», sanoi hän sitten, »niin luulenpa, ettei kukaan -esi-isistäni olisi rakastanut miekkaa hartaammin kuin minä. Minä -katselen sitä niin mielelläni ja minä voisin järjestää hiuksiani ja -kohentaa niiden koristeita tällaisen teräskuvastimen edessä kuin -tämäkin -- kuten se haltijatarkin, josta olen lukenut jossakin -italialaisessa runoelmassa -- olisipa kummipoikani Harrington nyt -täällä, niin osaisi hän lausua minulle sen kohdan. -- Rikhard Varney, -lähestykää ja polvistukaa. Nimessä Jumalan ja Pyhän Yrjänän lyömme me -Sinut ritariksi! Ole Uskollinen, Urhoollinen ja Onnellinen! -- Nouskaa, -ritari Rikhard Varney.» - -Varney nousi ja vetäytyi sivulle, syvään kumarrettuaan -hallitsijattarelle, joka oli suonut hänelle niin suuren kunnian. - -»Kannusten kiinnittäminen ja muut juhlamenot suoritettakoot huomenna -linnan kirkossa», jatkoi kuningatar; »sillä me aijomme antaa ritari -Rikhard Varneylle toverin siihen ylevään tilaisuuteen. Ja koska me emme -haluaisi jakaa sellaista arvoa puolueellisesti, täytyy meidän -neuvotella asiasta serkkumme Sussexin kanssa.» - -Tämä jalo kreivi, joka aina Kenilworthiin saapumisestaan, niin, aina -tämän retken alusta asti oli ollut Leicesteriin nähden alemmassa -asemassa, piti nytkin närkästynyttä katsantoa -- mikä ei ollut jäänyt -huomaamatta kuningattarelta, joka toivoi lauhduttavansa hänen -tyytymättömyytensä ja joka halusi nyt kuten aina seurata valtioviisasta -tasapainojärjestelmäänsä suomalla hänelle tai hänen puolueelleen jonkun -erikoisen armonosoituksen hetkellä, jolloin sen arvo oli sitäkin -suurempi, kun se tuli juuri hänen kilpailijansa näennäisesti -täydellisen voiton jälkeen. - -Kuningattaren käskystä lähestyi Sussex kiireesti valta-istuinta, ja kun -häneltä kysyttiin, kenelle seuralaisistaan, jalosyntyiselle ja -muutenkin ansiokkaalle, hän mieluimmin soisi ritarilyönnin kunnian, -vastasi hän pikemmin rehellisesti kuin viisaasti, että hän olisi -rohjennut puhua Tressilianin puolesta, jota hänen oli nähdäkseen -kiittäminen hengestään, joka oli mainio sotilas ja oppinut ja joka sen -lisäksi oli kunnianarvoista, tahratonta sukuperää, »ellen pelkäisi», -jatkoi hän, »tämän illan tapausten --» ja sitten hän vaikeni. - -»Minua ilahuttaa, että Teidän Jaloutenne on niin huomaavainen», virkkoi -Elisabet; »tämän illan tapaukset tekisivät meidätkin alamaistemme -silmissä yhtä mielettömäksi kuin sen hourupäisen mies-parankin -- sillä -me emme usko hänen käytöksensä johtuneen pahuudesta -- jos me nyt -valitsisimme tämän hetken osoittaaksemme hänelle erikoista -suosiotamme.» - -»Siinä tapauksessa», jatkoi Sussexin kreivi hieman nolona, »sallinee -Teidän Majesteettinne minun esittää tallimestarini Niklas Blountin, -vanhan nimen ja sievän kartanon omistajan, joka on palvellut Teidän -Majesteettianne sekä Skotlannissa että Irlannissa ja tuonut sieltä -ruumiissaan verisiä, kunnialla saatuja ja kunnialla maksettuja merkkejä -uskollisuudestaan.» - -Kuningatar ei voinut olla keveästi kohauttamatta olkapäitään tälle -toisellekin ehdotukselle; ja Rutlandin herttuatar, joka luki -kuningattaren koko käyttäytymisestä, että hän oli toivonut Sussexin -nimittävän Raleighin ja siten tekevän hänelle mahdolliseksi noudattaa -omaa mielitekoaan sekä hänen suositteluaan, odotti vain kuningattaren -vastausta kreivin esitykseen ja sanoi sitten toivovansa, että koska -näiden kahden jalon ylimyksen on jo sallittu esittää omat ehdokkaansa, -hänellekin läsnäolevain naisten edustajana annettaisiin sama armo. - -»Enpä olisi nainen, jos moisen pyynnön epäisin», vastasi kuningatar -hymyillen. - -»Siis pyydän minä», jatkoi herttuatar, »näiden kauniiden naisten -nimessä teidän Majesteettianne suomaan ritari-arvon Walter Raleighille, -jonka syntyperä, aseteot ja alttius palvelemaan meidän sukupuoltamme -sekä miekalla että kynällä ennen muita ansaitsevat tämän kunnian.» - -»Paljon kiitoksia, kauniit naiset», sanoi Elisabet, jälleen hymyillen, -»teidän pyyntöönne suostutaan, ja siitä kohteliaasta Viitattomasta -Junkkarista on teidän toivomuksenne mukaan tuleva kelpo Ritari -Viitaton. Astukoot molemmat ritarinarvon tavoittelijat tänne.» - -Blount ei ollut vielä palannut Tressiliania viemästä ja hoitelemasta; -mutta Raleigh astui esiin ja sai polvistuneena Neitseellisen -Kuningattaren kädestä kunnianimen, jota ei ole milloinkaan suotu -ansiokkaammalle eikä mainiommalle miehelle. - -Vähän tämän jälkeen astui Niklas Blountkin saliin, ja kiireisesti -ilmoitti hänelle Sussex, joka tapasi hänet ovella, kuningattaren -armollisen aikomuksen hänen suhteensa, sekä että hänen tuli nyt -lähestyä valtaistuinta. On sekä naurettavaa että säälittävää nähdä, -kuten joskus tapahtuu, tervejärkisen, kelpo miehen joutuvan kauniin -naisen kiemailun tai jonkun muun syyn takia turhamaisen koreiluhalun -uhriksi, se kun sopii vain reippaille nuorukaisille ja niille, joille -tottumus on tehnyt sen toiseksi luonnoksi. Blount-parka oli nyt -joutunut tähän tilaan. Hänen päänsä oli jo kokonaan pyörällä -hänen tavattoman komeutensa tietoisuudesta ja luulotellusta -välttämättömyydestä käyttäytyä pukunsa loiston mukaan; ja nyt -tämä odottamaton ylennys täydensi hänen hiljattain heränneen -keikarimaisuushenkensä voiton hänen yksinkertaisesta luonnostaan ja -muutti suoran, rehellisen, kunnioitettavan miehen mitä naurettavimmaksi -narriksi. - -Ritariksi pyrkijä astui salin poikki, jonka koko pituus hänen oli -onnettomuudekseen kuljettava, ja väänsi jalkateräänsä niin innokkaasti -ulospäin, että hän joka askeleella työnsi esiin säärensä leveimmän -puolen ja sai sen siten suuresti näyttämään vanhanaikaiselta, -kaarevakärkiseltä pöytäveitseltä sivultapäin katsottuna. Muukin hänen -esiintymisensä oli sopusoinnussa tämän onnettoman käymistavan kanssa; -ja hänen kasvoillaan kuvasteleva, hätäilevä pelko ja tyytyväisyys -muodostivat kaiken muun kanssa niin sanomattoman hullunkurisen näyn, -etteivät Leicesterin ystävät voineet hillitä nauruntyrskähdyksiään ja -ettei moni Sussexin puoluelainenkaan saattanut olla niihin yhtymättä, -vaikka he olivatkin vähällä syödä kiukusta kyntensä. Sussex itsekin -menetti kaiken kärsivällisyytensä, eikä voinut olla kuiskaamatta -ystävänsä korvaan: »Vieköön Sinut piru! Etkö Sinä osaa kävellä -oikean miehen ja sotilaan tavoin?» huudahdus, joka sai vain kunnon -Blountin hätkähtämään ja pysähtymään, kunnes silmäys keltaisiin -nauharuusukkeihin ja tulipunaisiin sukkiin jälleen palautti hänen -itseluottamuksensa, jolloin hän urheasti jatkoi samaa käymistapaansa -kuin ennenkin. - -Kuningatar antoi Blount-paralle ritarinarvon ilmeisen vastenmielisesti. -Tämä älykäs ruhtinatar tajusi selvästi, mitenkä tarpeellista oli -noudattaa suurta varovaisuutta ja säästeliäisyyttä näitä kunnianimiä -jaellessa, joita hänen jälkeensä valta-istuimelle nousseet Stuartit -tuhlailivat älyttömän anteliaasti, siten suuresti alentaen niiden -arvoa. Tuskin oli Blount noussut jälleen seisaalleen ja poistunut, kun -kuningatar kääntyi Rutlandin herttuattaren puoleen. »Meidän naisellinen -vaistomme», virkkoi hän, »rakas Rutland, on paljoa terävämpi kuin -noiden ylpeileväin takki- ja kaationiekkain. Näethän, noista kolmesta -ritarista on vain Sinun ehdottamasi sitä oikeata metallia, johon -kannatti lyödä ritarileima.» - -»Herra Rikhard Varneylla, Leicesterin kreivin ystävällä on varmaan -ansionsa hänelläkin», vastasi herttuatar. - -»Varneylla on viekkaat kasvot ja lipeä kieli», virkkoi kuningatar. -»Pelkäänpä hänen piankin osoittautuvan aika lurjukseksi -- mutta lupaus -oli jo vanhaa perua. Sussexin kreivi on varmaan myöskin kadottanut -järkensä, kun hän tulee ehdottamaan minulle ensin sellaista mielipuolta -kuin Tressiliania ja sitten sellaista moukkamaista narria kuin se -toinen. Minä vakuutan, Rutland, että kun se mies oli tuossa polvillaan -edessäni muikistellen ja maikistellen suutaan aivan kuin olisi siellä -ollut kuumaa puuroa, oli minulla tuska ja työ pidättäytyä iskemästä -häntä kalloon olkapään koskettamisen sijasta.» - -»Teidän Majesteettinne antoi hänelle tuiman ritarilyönnin», sanoi -herttuatar; »me, jotka seisoimme hänen takanaan, kuulimme terän -kolahtavan hänen solisluuhunsa, ja se miesparka kyyristyi itsekin kuin -olisi se kovastikin koskenut.» - -»En voinut sille mitään, rakas herttuatar», sanoi kuningatar nauraen, -»mutta me lähetämme tämän herra Niklaan Irlantiin tai Skotlantiin tai -minne tahansa, vapauttaaksemme hovimme niin vanhanaikaisesta ritarista; -hän voi olla kylläkin mainio sotilas tappelutantereella, vaikka hän -onkin täydellinen aasi juhlasalissa.» Keskustelu muuttui sitten -yleisemmäksi, ja pian kaikui käsky pitopöytään. - -Tätä kehoitusta totellen oli seurueen kulkeminen linnan sisäpihan -poikki päästäkseen uutisrakennuksiin järjestettyyn avaraan -ruokailuhuoneeseen, johon oli harvinaisen tilaisuuden kunniaksi katettu -tuhlailevan komea illallinen. - -Suuret kaapit olivat täpösen täynnä mitä erilaisimpia ja mitä komeimpia -astioita, toiset niistä hyvin aistikkaita, toiset ehkä rumuutta -lähentelevän omituisia niin muodoiltaan kuin koristelultaankin, mutta -kaikki upeita ja loistavia sekä työn hienouden että aineen jalouden -puolesta. Niinpä koristi pääpöytää perlemutista tehty laivan muotoinen -mauste-asetin, johon oli ahdettu hopeaa ja kaikenlaista sotaista sälyä -ja koristusta, ankkureja, purjeita ja kuusitoista tykkiä. Se kuljetti -pallon varassa liihoittelevaa onnen jumalatarta, jolla oli lippu -kädessään. Toinen mausteasetin oli taas muovaeltu hopeaan muhkean -joutsenen näköiseksi. Jottei ritarejakaan unohdettaisi kaiken sen -komeuden keskellä, upeili pöydällä myös hopeainen Pyhä Yrjänä niissä -varustuksissa ja aseissa, joissa hänet yleisesti kuvattiin -taistelevaksi lohikäärmettä vastaan. Kuvat oli koetettu saada myös -palvelemaan käytännöllisiä tarkoitusperiä. Hevosen hännästä riippui -veitsilaatikko ja lohikäärmeen rinta kävi samanlaisesta säiliöstä -osteripuukoille. - -Matkalla vastaanottosalista pitohuoneeseen, mutta etenkin linnan pihalla -tervehtivät airueet, sanansaattajat, lauluniekat ja muut sellaiset -vastaleivottuja ritareita tavanmukaisella huudolla »_Largesse, largesse, -chevaliers très hardis_!» Tämän vanhanaikaisen huudon tarkoituksena oli -herättää ritariston uusien jäsenten anteliaisuutta niiden hyväksi, -joiden toimena oli esitellä heidän vaakunamerkkinsä ja ylistää niille -kunniaa tuottavia sankaritekoja. Kehoitusta seurasivat tietysti -avokätisesti ja kohteliaasti ne, joille se oli tarkoitettu. Varney -jakeli lahjojaan teeskennellyn alentuvasti ja nöyristelevästi. Raleigh -heitti kultarahansa väkijoukkoon luontevasti ja miellyttävästi, kuten -mies, joka vain on päässyt luonnolliselle paikalleen ja jolle sen arvo -on jo aivan tuttu. Kunnon Blount antoi kaikki mitä räätäli oli jättänyt -hänen puolenvuotisista vuokratuloistaan, pudotti kiireissään muutamia -kolikoita, kumartui niitä ottamaan ja jakeli ne sitten pyytäjille, -kasvoillaan ja koko olemuksessaan köyhille almuja jakelevan -seurakunnanpalvelijan hätäilevä ilme. - -Lahjoja seurasivat tavalliset eläköön-huudot ja tavallinen suosionmelu; -mutta kun saajat olivat enimmäkseen Leicesterin kreivin väkeä, -tervehdittiin Varneyn nimeä äänekkäimmin kaikista. Etenkin Lambourne -kunnostautui karjumalla alinomaa: »Kauvan eläköön herra Rikhard Varney! --- Terveyttä ja kunniaa herra Rikhardille! -- Ei koskaan ole sen -ansiokkaampaa miestä lyöty ritariksi!», mutta äkkiä alentaen äänensä, -lisäsi hän -- »sitten Troijan urhokkaan Pandaruksen aikojen» -- ja tämä -hänen mahtavain ylistyshuutojensa loppu sai räjähtämään ankaraan -nauruun kaikki, jotka sen kuulivat. - -On tarpeetonta kuvata laveammin tämän illan juhlallisuuksia, jotka -olivat itsessään niin loistavia ja jotka kuningattaressa herättivät -niin ilmeistä ja suosiollista tyytyväisyyttä, että Leicester vetäytyi -huoneeseensa menestyksellisen kunnianhimon pyörryttävän riemun -valtaamana. Varney, joka oli jo riisunut senpäiväisen komean -vaatetuksensa ja esiintyi nyt hyvin vaatimattomassa ja yksinkertaisessa -puvussa, avusti isäntäänsä tämän käydessä makuulle. - -»Eikö niin! herra Rikhard», virkkoi Leicester hymyillen, »Teidän uusi -arvonne tuskin enää sopii tämän halvan palveluksen suorittamiseen?» - -»Minä luopuisin siitä arvosta, herra kreivi», vastasi Varney, »jos -uskoisin sen karkoittavan minut Teidän Korkeutenne läheisyydestä.» - -»Sinä olet kiitollinen mies, Varney», sanoi Leicester; »mutta minun ei -sovi sallia Sinun tehdä sellaista, joka alentaisi Sinua muiden -silmissä.» - -Näin puhellessaan otti hän kuitenkin epäröimättä vastaan ne -palvelukset, joilla uusi ritari näytti häntä avustavan niin hartaasti -ja innokkaasti, kuin olisi hän tosiaankin niitä suorittaessaan tuntenut -sitä iloa, jota hänen sanansa ilmaisivat. - -»Minä en pelkää ihmisten ilkeitä puheita», vastasi hän Leicesterin -huomautukseen, »koska ei tässä linnassa -- sallikaa minun riisua tämä -kaulanauha -- ole ketään, joka ei odottaisi aivan pian saavansa -nähdä paljoa arvokkaampienkin henkilöiden kuin mikä minä Teidän -hyväntahtoisuudestanne nyt olen, avustavan Teitä levolle käydessänne ja -pitävän sitä suurena kunniana.» - -»Niin olisi ehkä tosiaankin voinut käydä --» sanoi kreivi -tahtomattaankin huoaten ja lisäten heti: »Väljä nuttuni, Varney -- -haluan katsahtaa yöhön. Eikö nyt ole melkein täysikuu?» - -»Taitaapa olla, armollinen herra, ainakin almanakan mukaan», vastasi -Varney. - -Huoneessa oli akkuna-ovi, joka avautui pienelle, goottilaiseen malliin -hammasreunusteella varustetulle kiviparvekkeelle. Kreivi avasi ristikon -ja astui ulkoilmaan. Siltä paikalta näki kauvas yli järven ja metsien, -missä voimakas kuunvalo väreili kirkkaansinisen veden kalvossa ja -etäisillä tammi- ja jalavaryhmillä. Kuu kulki ylhäällä taivaalla ja -sitä ympäröivät tuhannet ja taas tuhannet pienemmät valot. Kaikki oli -hiljaa alhaalla; vain silloin tällöin kajahti vahtimiesten huuto (sillä -henkivartijat olivat palveluksessa aina siellä, missä kuningatarkin -viipyi) tai koirain etäinen haukunta, niitä kun häiritsivät seuraavan -päivän mahtavaa metsästystä valmistelevat palvelijat ja erämiehet. - -Leicester tähysteli taivaan sinikantta, eleillään ja ilmeillään -osoittaen tuskallista kiihkoa, kun taas Varney, joka oli jäänyt -hämärään huoneeseen, saattoi itse piilossa pysyen salaiseksi -tyytyväisyydekseen nähdä isäntänsä vakavin liikkein ojentelevan -käsiänsä yläilmoja kohti. - -»Oi te elävän tulen kaukaiset kehät», niin puheli kunnianhimoinen -kreivi hiljaa ja hartaasti, »vaijeten kierrätte te salaperäisiä -ratojanne, mutta Viisaus on antanut teille äänen. Kertokaa minulle -siis, millainen loppu on määrätty minun korkealle uralleni! Onko se -suuruus, jota tavoittelen, oleva kirkas, valtava ja pysyväinen kuten -teidän suuruutenne; vai olenko minä tuomittu kiitämään vain lyhyenä, -kimaltelevana kaarena läpi öisen pimeyden ja vajoamaan sitten maahan -kuten niiden keinotekoisten tulilenturien kurjat jätteet, joilla -ihmiset ovat koettaneet jäljitellä teidän säteitänne?» - -Hän katseli vielä taivasta syvän äänettömyyden vallitessa hetkisen, -pari ja astui sitten jälleen huoneeseen, missä Varney näytti koko ajan -sovitelleen kreivin kallisarvoisia koruja lippaaseen. - -»Mitä sanoo nyt Alasco minun kohtaloni merkeistä?» kysyi Leicester. -»Sinä taisit siitä jo minulle puhuakin, mutta se on taas mennyt -mielestäni, minä kun panen hyvin vähän arvoa siihen tieteeseen.» - -»Useat oppineet ja suuret miehet ovat ajatelleet toisin», vastasi -Varney; »ja tahtomatta imarrella Teidän Korkeuttanne, minun oma -mielipiteenikin kallistuu siihen suuntaan.» - -»Kuinka, Saulkin profeettain joukossa?» ihmetteli Leicester. -- »Minä -luulin Sinun epäilevän kaikkea sellaista, mitä et voi nähdä, etkä -kuulla, etkä haistaa, etkä maistaa, etkä koskea, ja minä luulin Sinun -uskosi rajoittuvan aistiesi ilmoituksiin.» - -»Ehkäpä, armollinen herra», myönsi Varney, »ehkäpä on minua tässä -tapauksessa johtanut harhaan harras haluni uskoa tähtienselittäjän -ennustukset tosiksi. Alasco sanoo, että Teille suosiollinen kiertotähti -on korkeimmassa asemassaan ja että vahingollinen vaikutus -- hän ei -halunnut käyttää selvempää sanaa -- ellei se ollutkaan vielä kokonaan -voitettu, oli kuitenkin ilmeisesti katoamassa, niin hän luullakseni -esitteli, tai ainakin peräytymässä.» - -»Niin on», vastasi Leicester, tarkastaen tähtienselittäjän -laskelmatulosta, jota hän piteli kädessään; »voimakkaampi vaikutus -nousee etu-alalle, ja nähdäkseni on paha hetki juuri menossa ohi. -- -Auttakaahan hieman, Rikhard, että saan tämän viitan yltäni -- ja jää -tänne hetkiseksi, ellei se ole kovin rasittavaa herra Ritarille, siksi -kunnes tässä tyynnyttäyn uneen. Luulenpa tämän päivän hyörinän ja -pyörinän hieman kiihdyttäneen vertani, sillä se kiitää suonissani kuin -sulatettu lyijy -- jää hetkiseksi, minä pyydän -- minä haluaisin niin -kernaasti ensin tuntea silmäluomeni raskaiksi, ennen kuin ne suljen.» - -Varney autteli isäntäänsä hyvin palvelevasti vuoteeseen ja laski -jykevän hopeaisen yölampun ja lyhyen miekan marmoripöydälle aivan -sängyn pääpuoleen. Joko sitten lampun valoa väistääkseen tai -salatakseen ilmeensä Varneylta veti Leicester raskasta, hopea- ja -kultalangoin koristeltua uudinta niin paljon eteenpäin, että se -varjosti kokonaan hänen kasvonsa. Varney asettui istumaan lähelle -vuodetta, mutta selkä käännettynä isäntäänsä päin, ikäänkuin -viitatakseen, ettei hän suinkaan halunnut pitää häntä silmällä, ja -odotti rauhallisesti siksi kunnes Leicester itse johtaisi keskustelun -aiheeseen, joka täytti hänen mielensä. - -»Ettäkö niin, Varney», virkkoi kreivi lopulta, turhaan toivottuaan -palvelijansa ensiksi puuttuvan puheeseen, »että ihmiset hälisevät -ankarasti kuningattaren suosiollisuudesta minua kohtaan?» - -»Niin, armollinen herra», vastasi Varney; »mistäpä muusta ne sitten -hälisisivätkään, onhan asia niin kovin ilmeinen?» - -»Hän on tosiaankin minulle hyvä ja armollinen hallitsijatar», myönsi -Leicester lyhyen äänettömyyden jälkeen; »mutta kirjoitettu on: Älä pane -luottamustasi ruhtinaihin.» - -»Oivallinen sananparsi ja tosikin», virkkoi Varney, »ellette voi -yhdistää heidän asiaansa niin lujasti omaan asiaanne, että heidän -täytyy pakostakin istua ranteellanne kuin haukka, jonka pää on peitetty -huppuun.» - -»Minä huomaan, mitä tarkoitat», kivahti Leicester kärsimättömänä, -»vaikka Sinä tänä iltana punnitsetkin niin kovin tarkkaan, mitä minulle -sanot -- Sinä viittailet, että minä voisin naida kuningattaren, jos -haluaisin?» - -»Te sen sanotte, armollinen herra, enkä minä», vastasi Varney, »mutta -kuka niin sanoneekin, yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ihmisestä koko -avarassa Englannin maassa ajattelee niin.» - -»Niinpä niin», virkkoi Leicester vuoteessaan käännähtäen, »mutta se -sadas mies tietää asian paremmin. Sinäkin esimerkiksi tunnet vallan -hyvin esteen, jota emme voi syrjäyttää.» - -»Sen täytyy syrjäytyä, armollinen herra, jos tähdet puhuvat totta», -vastasi Varney lujasti. - -»Mitä Sinä tähdistä latelet», sanoi Leicester, »joka et usko niihin -etkä mihinkään muuhunkaan?» - -»Te erehdytte, armollinen herra, suosiollisella luvallanne puhuen», -vastasi Varney; »minä uskon useihin seikkoihin, jotka tulevaisuutta -ennustavat. Minä uskon, että jos sataa vettä huhtikuussa, niin sataa -kukkia toukokuussa; että jos aurinko paistaa, niin kypsyy vilja; ja -minä uskon moneen samanlaiseen luonnonhavaintoon, ja jos tähdet -tietävät samaa, niin myönnän minä niiden puhuvan totta. Ja samalla -tavalla en minä myöskään tahdo epäillä sitä, mitä minä näen toivottavan -ja odotettavan maan päällä vain sen takia, että tähtienselittäjät ovat -lukeneet samaa taivaalta.» - -»Olet oikeassa», virkkoi Leicester, jälleen käännähtäen vuoteellaan -- -»maa toivoo sitä. Minä olen saanut viestejä Saksan reformeratuilta -kirkkokunnilta -- Alankomaista -- Sveitsistä, jotka kaikki esittelevät -sitä asiaa koko Europan menestykselle ja onnelle tärkeänä. Ranska ei -asetu vastustavalle kannalle -- Skotlannin vallitseva puolue pitää sitä -asemansa parhaana tukena -- Espanja pelkää sitä, mutta ei voi sitä -estääkään -- ja kuitenkin tiedät Sinä, että koko ajatus on mahdoton.» - -»Sitäpä minä en juuri tiedäkään, armollinen herra», vastasi Varney, -»kreivitär voi pahoin.» - -»Konna!» kiljaisi Leicester, hypähti kohoksi vuoteellaan ja kahmaisi -käteensä miekan läheiseltä pöydältä, »käyvätkö Sinun ajatuksesi sitä -tietä? -- Et suinkaan Sinä aijo murhaa tehdä!» - -»Kenenä tai minä Te minua pidätte, armollinen herra?» kysyi Varney -ylpeän loukkaantuneesti kuin viaton mies, jota epäillään syyttömästi. -»Minä en sanonut mitään sellaista, joka ansaitsisi niin kauhistavaa -syytöstä kuin Te nyt kiivastuksissanne huuliltanne päästitte. Minä -huomautin vain, että kreivitär on sairas. Ja niin rakastettava ja -rakastettu kuin hän onkin, niin täytynee Teidän Korkeutenne kuitenkin -kaikissa tapauksissa pitää häntä kuolevaisena olentona? Hän saattaa -siis kuolla, ja Teidän Korkeutenne käsi voi siis vielä kerran tulla -vapaaksi.» - -»Pois! pois!» huusi Leicester; »älä puhu minulle enää sanaakaan siitä!» - -»Hyvää yötä siis, armollinen herra», virkkoi Varney, näyttäen -käsittäneen isäntänsä edellisen lauseen poistumiskäskyksi, mutta -Leicesterin ääni katkaisi hänen aikeensa. - -»Niin et Sinä pääse käsistäni, herra Narri», sanoi Leicester; »luulenpa -ritarinarvon sekoittaneen järkesi. -- Tunnusta puhuneesi -mahdottomuuksista mahdollisuuksina.» - -»Armollinen herra, kauvan eläköön Teidän kaunis kreivittärenne», -vastasi Varney; »mutta ei Teidän rakkautenne enempää kuin minun hyvät -toivomuksenikaan voi tehdä häntä kuolemattomaksi. Mutta suokoon Jumala -hänen elävän kauvan ollakseen itse onnellinen ja tehdäkseen Teidät -onnelliseksi! Siitä huolimatta voi Teistä minun nähdäkseni tulla -Englannin kuningas.» - -»Ei, mutta kuule, Varney, kyllä Sinä nyt olet aivan täyden hulluuden -tilassa!» sanoi Leicester. - -»Toivoisinpa olevani yhtä lähellä kelpo vapaaläänitystilaa kuin -sitäkin!» vastasi Varney. »Olemmehan nähneet muissa maissa esiintyvän -sivu-avioliittoja erisäätyisten henkilöiden kesken -- eikä se estä -miestä jälkeenpäin liittymästä toiseen, hänen arvolleen sopivampaan -puolisoon.» - -»Olen kuullut jotakin sentapaista Saksasta», myönsi Leicester. - -»Niin, ja ulkomaalaisten yliopistojen kuuluisimmat oppineet todistavat -ne luvallisiksi Vanhaan Testamenttiin nojaten», jatkoi Varney. »Ja -loppujen lopuksi, mikä siinä sitten olisi vikana? Se ihana nainen, -jonka Te olette valinnut totisen ja oikean lempenne esineeksi, saa -sitten osakseen ne salaiset hetket, jolloin Te levähdätte ja -virkistytte hänen hellyytensä hoivaamana. Hänen maineensa on turvattu --- hänen omatuntonsa voi nukkua rauhassa -- Te olette tarpeeksi rikas -pitämään kuninkaallista huolta lapsistanne, jos taivas sattuisi Teille -perillisiä siunaamaan. Sillä välin voitte Te kuitenkin omistaa -Elisabetille kymmenen kertaa enemmän aikaa ja kymmenentuhatta kertaa -enemmän hellyyttä kuin Espanjan Filip uhrasi hänen sisarelleen -Marialle; ja Te tiedätte, miten kiihkeästi Maria rakasti Filipiä, niin -kylmä ja välittämätön kuin tämä olikin. Tarvitaan vain suljettua suuta -ja avonaista otsaa pitämään Eleonoraanne ja kaunista Rosamundaanne -kylliksi etäällä toisistaan. -- Jättäkää vain minun huolekseni rakentaa -pesä, jonne ei mikään mustasukkainen kuningatar tietä löydä.» - -Leicester oli hetkisen vaiti, huoahti sitten ja sanoi: »Se on -mahdotonta. -- Hyvää yötä, ritari Rikhard Varney -- tai kuulehan -- -voitko arvata, mitä Tressilian tarkoitti näyttäytyessään tänään -kuningattarelle niin huolimattomassa puvussa? -- Liikuttaakseen hänen -hellää sydäntään, luulisin, ja herättääkseen hänessä kaikkea sitä -sääliä, jota ansaitsee naisensa hylkäämä, epätoivoinen rakastaja.» - -Varney koki tukahuttaa ivallisen naurahduksensa ja vastasi: »Minä en -usko herra Tressilianin niitä asioita päässään hautovan.» - -»Kuinka!» huudahti Leicester; »mitä Sinä tarkoitat? Tuossa Sinun -naurahduksessasi on aina jotakin ilkeää, Varney.» - -»Minä tarkoitin vain, armollinen herra», virkkoi Varney, »että -Tressilian on valinnut varmimman keinon sydämensä murtumista -ehkäistäkseen. Hänellä on seuralainen -- naisseuralainen -- -rakastajatar -- luullakseni jonkun näyttelijän vaimo tai sisar -- -siellä Mervynin kopissa, jonne minä hänet erinäisistä syistä sijoitin.» - -»Rakastajatar! -- tarkoitatko että oikea lemmityinen?» - -»Oikea niin, armollinen herra; kuka nainen sitä nyt muutoin viipyisi -tuntikaupalla jonkun nuoren miehen huoneessa?» - -»Totta tosiaan, jos aika ja tilaisuus olisi soveliaampi, tulisi siitä -hauska juttu kerrottavaksi», sanoi Leicester. »Minä olen aina epäillyt -niitä lukuhulluja, tekopyhiä, näkösiveellisiä oppineita. Hyvä -- herra -Tressilian menettelee hieman liian omavaltaisesti talossani -- jos minä -jätän nyt asian silleen, niin saa hän kiittää siitä erinäisiä muistoja. -Minä en tahtoisi tehdä hänelle pahaa muutoin kuin aivan väkipakosta. -Pidä häntä kuitenkin silmällä, Varney.» - -»Senpä takia minä hänet Mervynin torniin majoitinkin», sanoi -Varney, »missä hän on sangen valppaan, vaan myöskin, ikävä kyllä, -sangen väkeviin menevän palvelijani Mikael Lambournen valvonnan -alaisena; luullakseni olen puhunut siitä miehestä joskus Teidän -Majesteetillenne.» - -»Majesteetillenne!» ihmetteli Leicester; »mitä tarkoitat Sinä sillä -puhuttelusanalla?» - -»Se tuli aivan sattumalta suuhuni, armollinen herra; ja kuitenkin -kuuluu se nyt niin luonnolliselta, etten voi sitä peruuttaa.» - -»Oma ylennyksesi on kokonaan pannut pääsi pyörälle», virkkoi Leicester -nauraen; »uusi kunnia on yhtä juovuttavaa kuin uusi viinikin.» - -»Olkoon Teidän Korkeudellanne pian syytä puhua niin kokemuksesta», -vastasi Varney; ja toivotettuaan isännälleen hyvää yötä poistui hän -huoneesta. - - - - -XV Luku. - - - Tässä uhri -- tässä ylväs pettäjä -- - Kuin koirain ajamana peura kaatuu - Eteen metsämiehen -- mi aulihina, - Häneltä eräpalkintoaan toivoin, - Tikarin retken Dianalle tarjoo - Kurkun nytkähtävän katkaisuksi. - - _Metsämies_. - -Meidän on nyt palaaminen Mervynin koppiin, onnettoman, levottomuuttaan -ja epätietoisuuttaan vastaan taistelevan Leicesterin kreivittären -huoneeseen tai oikeammin sanoen vankilaan. Hän ymmärsi kyllä, että -päivän kaiken puuhan ja melskeen keskellä saattoi viipyä jonkun aikaa, -ennenkuin hänen kirjeensä voi varmasti saapua Leicesterin käsiin, ja -että vieläkin hiukan aikaa saattoi kulua ennenkuin tämä vapautui -välttämättömistä velvollisuuksistaan Elisabetia kohtaan ja voi tulla -katsomaan häntä tänne salakammioon. »Minä en saa odottaa häntä ennen -kuin yöllä», ajatteli kreivitär, -- »hän ei voi päästä kuninkaallisen -vieraansa lähettyviltä, ei edes tullakseen minua tervehtimään. Minä -tiedän, että hän tulisi ennemminkin jos suinkin voisi, mutta minä en -nyt kuitenkaan odota häntä ennen yötä.» -- Ja sittenkin odotti hän -puolisoaan koko ajan; ja yrittäessään pakottaa itseään uskomaan aivan -päinvastaista, herätti hänessä jokainen nopea astunta niiden monien -satojen joukosta, jotka hän sinä päivänä kuuli, sen toivon, että nyt -siellä Leicester kiiruhtaa rappuja ylös painamaan häntä rintaansa -vasten. - -Ruumiillinen rasitus, jota Amy oli saanut viime aikoina kestää, sekä -mielen kiihoittuminen, joka oli luonnollista niin julmassa -epätietoisuuden tilassa, alkoivat vähitellen ankarasti koskea hänen -hermoihinsa, ja hän pelkäsi jo tulevansa kokonaan kykenemättömäksi -säilyttämään tarpeellista tyyneyttä ja levollisuutta niissä -kohtauksissa, jotka häntä ehkä odottivat. Mutta vaikka liian lempeä -kasvatustapa olikin häntä suuresti vahingoittanut, oli Amyn tahdossa -kuitenkin terästä ja tarmoa ja ruumiissa voimaa ja uhkeata terveyttä, -seurauksena hänen osanotostaan isänsä metsästysretkiin. Hänellä oli -siis käytettävänään melkoisia henkisiä ja ruumiillisia voimia, ja -selvästi tajuten, kuinka suuressa määrässä hänen kohtalonsa ratkaisu -saattoi riippua hänen omasta rauhallisesta esiintymisestään, rukoili -hän hiljaisuudessa ruumiin kestävyyttä ja mielen lujuutta ja päätti -samalla tarmokkaasti vastustaa kaikkia hermostuneisuuden puuskauksia, -jotka voisivat niitä molempia heikontaa. - -Mutta kun linnan iso kello, joka oli sijoitettu Caesarin torniin -verrattain lähelle Mervynin tornia, alkoi paukahdella kuninkaallisen -kulkueen saapumisen merkiksi, vihlaisi se niin tuskallisesti hänen -levottomasta odotuksesta kiihoittunutta korvaansa, että hän oli vähällä -päästää parahduksen jokaiselta tuon hellittämättömän soiton huumaavalta -kumahdukselta. - -Kun sitten vähän jälkeenpäin tuo pieni huone yhtäkkiä kirkastui -mahtavan ilotulituksen loimosta ja kun säkenöivät pallot risteilivät -ylhäällä omille toimilleen kiirehtiväin tulenhenkien tavoin tai -salamanterien, jotka leiskuvat hurjassa hypyssä ilman hengetärten -alueilla, tuntui kreivittärestä alussa, kuin olisi jokainen sähikäinen -ammahtanut taivasta kohti aivan hänen silmiensä editse ja siroitellut -säkeniänsä ja liekkejänsä niin lähelle, että ne olivat häntä -polttavinaan. Mutta hän taisteli näitä mielikuvituksensa luomia -kauhutunnelmia vastaan ja pakottautui nousemaan, menemään akkunalle ja -katselemaan näkyä, joka joskus muulloin olisi ollut hänestä sekä -hurmaava että peloittava. Linnan jykevien tornien ympärillä suihki -tulilentureita valtavina kiehkuroina, tai kääri niiden huiput huntuunsa -kalpea savu. Järvi hehkui kuin sulatettu rauta, ja useat tulikuulat, -joiden rakennetta silloin pidettiin hyvin ihmeellisenä, mutta jotka nyt -ovat aivan tavallisia ja jotka eivät sammuneet tässä niiden luonteelle -niin vastakkaisessa alku-aineessakaan, sukelsivat ja nousivat näkyviin, -sähisivät ja paukkuivat ja purskuttivat tulta kuin palavan järven -pinnalla temmeltävät lumotut lohikäärmeet. - -Amynkin tempasi hetkiseksi mukaansa tämä hänelle niin outo näytelmä: -»Minä olisin luullut tätä taikavoimien toimittamaksi», ajatteli hän, -»ellei se Tressilian-parka olisi opettanut minua näkemään tällaisia -laitoksia oikeassa valossa. Suuri Jumala! Onhan tämä turha -tulenloimotus ehkä aivan minun onnentoivoni kaltainen! -- Minäkin olen -ehkä vain yksinäinen kipinä, jonka pian nielee kitaansa ympäröivä -pimeys, -- heikko hehkupallo, joka ponnahtaa vain lyhyeksi hetkeksi -ilmaan, sitten sitä syvemmälle pudotakseen! Oi Leicester! onko kaiken -jälkeen -- kaiken sen jälkeen, mitä Sinä olet sanonut -- mitä vannonut --- että muka Amy oli Sinun rakkautesi, Sinun elämäsi, onko sittenkin -mahdollista, että Sinä olet se taikuri, jonka nyökkäyksestä kaikki nämä -ihmeet ilmestyvät, ja Amy vain niiden hyljätty, ehkäpä vapautensa -menettänyt katselija?» - -Jatkuva, hellittämätön, keskeytymätön, niin monelta eri taholta ja niin -vaihtelevista etäisyyksistä kuuluva soitanto, joka kaikui niin iloisena -ja voimakkaana, kuin olisi ei vain Kenilworthin linna, vaan myös koko -läheinen tienoo yht'äkkiä muuttunut jonkun suuren kansallisen juhlan -riemuitsevaksi näyttämöksi, tunki noita samoja raskaita ajatuksia yhä -syvemmälle hänen sydämeensä, muutamien sävelten sulaessa etäisiksi, -häipyviksi värähdyksiksi ikäänkuin hänen surujaan säälien ja toisten -taas räjähtäessä pauhaamaan aivan hänen lähellään koko hillittömän -ilomielen ylpeydellä, ikäänkuin hänen kurjuuttaan pilkaten. »Nämä -soinnut», mietti hän, »kuuluvat minulle -- minulle, koska ne kuuluvat -_hänelle_; mutta minä en voi sanoa niille: Lakatkaa, tämä hurja -melu ei minua miellytä! -- ei, halvimmankin tanssiin yhtyvän talonpojan -ääni vaikuttaa enemmän soiton laatuun ja sävyyn kuin sen onnettoman -naisen, jonka valtijatarkäskyä täällä pitäisi kaikkien totella!» - -Vähitellen vaikeni juhlahälinä, ja kreivitär poistui akkunasta, missä -hän oli istunut sitä kuuntelemassa. Yö oli tullut, mutta kuu valoi -paistettaan huoneeseen, niin että Amy näki ryhtyä siihen -varovaisuustoimenpiteeseen, jonka hän katsoi välttämättömäksi. Hän -toivoi Leicesterin tulevan huoneeseensa heti kun melu linnassa olisi -lakannut; mutta mahdollista oli myös, että joku sivullinen tunkeutuisi -häntä häiritsemään. Hän ei luottanut enään avaimeen sen jälkeen kun -Tressilian oli päässyt sisään niin helposti, vaikka ovi oli lukittu -sisäpuolelta; vaan kaikki lisävarmuus, minkä hän saattoi keksiä, oli -työntää pöytä oven eteen, niin että häntä kolina varoittaisi, jos joku -yrittäisi huoneeseen. Suoritettuaan tämän varovaisuuden vaatiman työn, -oikaisihe onneton kreivitär vuoteelleen, odotti odottamistaan -tuskallisessa levottomuudessa ja luki tunnit aina kello yhteen asti -yöllä, kunnes menehtynyt luonto voitti rakkauden, surun, pelon, jopa -epävarmuudenkin, ja hän nukahti. - -Niin, hän nukahti. Paaluunsa köytetty indiaani nukkuu kidutusten -väli-ajoilla; ja samaten tylsyttävät ankarat sielun kärsimykset liian -kauvan kestettyään poloisen ihmisen tunteet niin, että välttämättä -seuraa jonkunlainen turtunut horrostila, ennenkuin tuskat uudelleen -alkavat. - -Kreivitär nukkui useita tunteja ja uneksi olevansa vanhassa -Cumnorin kartanossa ja kuulostelevansa sitä hiljaista vihellystä, -jolla Leicester usein salaisilla käynneillään tapasi ilmaista -odottamattoman tulonsa linnan pihaan. Mutta nyt oli hän vihellyksen -asemasta kuulevinaan sen omituisen sävelen, jota hänen isänsä -aina puhalsi hirven kaaduttua ja jota metsästäjät nimittivät -_surmantoitotukseksi_. Hän oli rientävinään pihanpuoleiseen -akkunaan ja näkevinään koko pihan täynnä surupukuisia ihmisiä. Vanha -kappalainen oli lukevinaan ruumiinsiunausta. Kääriytyneenä -muinaisaikaisen airueen outoon pukuun oli Mumblazen pitelevinään -tavanmukaisin pääkalloin, ristikkäisin sääriluin ja tuntilasein -koristettua vaakunakilpeä, johon kuvatusta asevarustuksesta hän oli -eroittavinaan vain sen, että sen yläpuolella oli kreivillinen kruunu. -Ukko oli katsahtavinaan häneen kaameasti hymyillen ja sanovinaan: »Amy, -eivätkö kuviot ole oikeilla paikoillaan?» Juuri Mumblazenin puhuessa -puhalsivat torvet jälleen hänen korviinsa sitä äskeistä surumielistä, -mutta hurjaa surmantoitotusta eli kuolemansäveltä, ja hän heräsi. - -Kreivitär heräsi todelliseen torventoitotukseen tai oikeammin sanoen -useiden torvien yhdistettyyn räikkinään, joka ei nyt soinut -_surmansäveltä_, vaan riemukasta _heräystä_, ilmoittaakseen -Kenilworthin linnan vieraille, että päivän huvitusten oli määrä alkaa -komealla hirvenmetsästyksellä läheisessä puistossa. Amy hypähti -vuoteeltaan, kuunteli toitotusta, näki kesä-aamun auringon ensi -säteiden jo pilkoittavan huoneeseen ristikko-akkunan läpi ja muisti -vasta pyörryttävän tuskan raatelemana, missä ja millaisessa asemassa -hän oli. - -»Hän ei ajattele _minua_», mietti hän -- »hän ei tule minua -katsomaan! Hänellä kun on kuningatar vieraana, niin mitä välittää hän -siitä, missä hänen suunnattoman linnansa loukossa minunlaiseni kurja -olento kituu epätoivoa lähenevän levottomuuden vallassa!» -- Äkkiä -kuului ovelta rapinaa, ikäänkuin olisi joku koettanut sitä hiljaa -avata, ja hänen rintansa täytti kuvailematon riemun ja pelon sekainen -tunne; rientäen työntämään tieltä esteen, jonka hän oli oven eteen -laahannut ja avaamaan lukon, osasi hän sentään varovasti kysyä: »Sinäkö -siellä olet, rakkaani?» - -»Minä, kreivittäreni», kuului kuiske vastaukseksi. - -Hän tempasi oven auki ja huudahtaen: »Leicester!» löi hän kätensä -ulkopuolella seisovan, viittaansa kääriytyneen miehen kaulaan. - -»Ei sentään -- ei sentään aivan Leicester», virkkoi Mikael Lambourne, -sillä hän siellä oli, vastaten kiihkeästi hyväilyyn -- »ei aivan -Leicester, rakastettavin ja rakastavin herttuattareni, mutta yhtä -reipas mies siltä.» - -Voimainponnistuksella, johon hän olisi muulloin ollut mielestään -kykenemätön, vapautui kreivitär tuon juopuneen irstailijan saastaisesta -ja saastuttavasta syleilystä ja peräytyi keskelle huonetta, mihin -epätoivo rohkaisi hänet pysähtymään. - -Kun Lambourne sisään astuessaan veti viitan liepeen kasvoiltaan, tunsi -kreivitär Varneyn inhoittavan palvelijan, viimeisen ihmisen, hänen -vihattua isäntäänsä lukuunottamatta, jonka hän olisi suonut löytävän -hänen piilopaikkansa. Mutta hän oli vielä tarkasti matkapukunsa -peitossa, ja kun Lambourne oli tuskin häntä nähnyt Cumnorin kartanossa, -toivoi hän, ett'ei tämä tuntisi häntä niin hyvin kuin hän tunsi hänet, -koska Janet oli usein osoitellut häntä hänen kävellessään pihalla ja -kertonut hänen roistomaisuudestaan. Kreivitär olisi voinut vieläkin -enemmän luottaa valepukuunsa, jos hänen kokemuksensa olisi kyennyt -sanomaan hänelle Lambournen olevan vahvasti humalassa; mutta se -havainto olisi tuskin ollut omiansa rauhoittamaan häntä sen vaaran -suhteen, joka saattoi uhata häntä sellaisen henkilön puolelta sinä -aikana, siinä paikassa ja niissä oloissa. - -Lambourne rämäytti oven kiinni jäljestään, laski kätensä ristiin -rinnalleen, ikäänkuin pilkatakseen sitä epätoivoista asentoa, johon Amy -oli vaipunut, ja jatkoi: »Kuuleppas, Sinä ihana Callipolis -- eli -rakastettava rääsykreivitär -- eli jumalainen pimeän sopen herttuatar --- jos Sinä näet noin paljon vaivaa kyyristelläksesi kuin pyydystetty -lintu, jotta sitä olisi sitten hauskempi peloitella, niin -säästäppä itseltäsi se homma. Minä pidin paljon Sinun ensimäisestä -suorasukaisesta käytöksestäsi -- mutta tästä yhtä vähän» -- (hän käveli -askeleen eteenpäin ja horjahti) -- »yhtä vähän kuin -- tuollaisesta -epätasaisesta lattiasta kuin tämäkin, missä kunnon mies taittaa -niskansa, ellei kävele niin suorana kuin ilveniekka köydellään.» - -»Takaisin!» huusi kreivitär; »älä lähene minua, henkesi uhalla!» - -»Henkeni uhalla! -- ja takaisin! -- Mitäs tämä nyt on, hyvä rouva? -- -Pitäisikö Teille olla vielä parempi mies kuin kunnon Mikko Lambourne? -Minä olen ollut Amerikassa, neitsykäiseni, siellä, missä kulta kasvaa, -ja minä olen tuonut sitä sieltä sellaisen kuorman --» - -»Hyvä ystävä», virkkoi kreivitär, julmasti peljäten roiston -päättäväistä ja rohkeata lähentelemistä, »minä pyydän Sinua lähtemään -pois ja jättämään minut yksin.» - -»Lähden, lähdenhän minä, kaunokaiseni, sitten kun olemme kyllästyneet -toistemme seuraan -- mutta en rahtuakaan aikaisemmin.» -- Ja hän -tarttui kreivittären käsivarteen, ja tuo onneton, kun ei enää muutakaan -voinut, kirkui kirkumistaan. »No rääky nyt siinä vain, jos Sinua -haluttaa», puheli Lambourne hellittämättä otettaan; »minä olen kuullut -meren rajuimmillaan pauhaavan, enkä minä välitä ulvovasta akasta -enempää kuin naukuvasta kissasta. -- Saakeli soikoon! -- Minä olen -kuullut niiden parkuvan viisinkymmenin, sadoinkin yht'aikaa, kun -kaupunkeja väkirynnäköllä valloitettiin.» - -Kreivittären kiljuminen oli kuitenkin tuonut hänelle odottamatonta -apua: Laurentius Tapuli, joka oli kuullut hänen huutonsa huoneeseensa -alakertaan, astui sisään ajoissa pelastaakseen hänet ilmitulosta tai -vieläkin julmemmasta pahoinpitelystä. Laurentius oli päissään hänkin -edellisen yön juomingeista; mutta onneksi oli hänen humalansa -toisenluontoista kuin Lambournen. - -»Mitä pirun meteliä täällä tornissa pidetään?» karjaisi hän. -- -»Kuinka! mies ja nainen samassa kopissa? se on vastoin sääntöjä. -Säädyllisyyttä minä vaadin huoneenhallitukseeni, kautta -kahleitakantavan Pyhän Pietarin!» - -»Painu heti paikalla rappuja alas, Sinä juopunut elukka», vastasi -Lambourne; »etkö Sinä näe, että tämä nainen ja minä haluamme olla -kahdenkesken?» - -»Hyvä herra, kunnioitettava herra!» rukoili kreivitär vanginvartijaa, -»pelastakaa minut hänen käsistään, Jumalan laupeuden nimessä!» - -»Hän puhuu kauniisti», virkkoi vanginvartija, »ja minä rupean hänen -puolelleen. Minä rakastan vankejani; ja on niitä minun avainteni takana -ollutkin niin hyviä vankeja kuin ikinä Newgatessa tai minkä piirikunnan -tyrmässä tahansa. Ja koska hän on yksi minun karitsoitani, kuten minun -on tapana sanoa, niin ei kukaan saa tehdä hänelle pahaa karsinassaan. -Kas niin, päästä heti irti se nainen, tai minä halkaisen kallosi -avaimillani.» - -»Minä teen sitä ennen verimakkaraa Sinun palleastasi», vastasi -Lambourne, tavoitellen vasemmalla kädellään tikaria, mutta pidellen yhä -kreivitärtä oikeallaan. -- »Pidä siis varasi, Sinä vanha kamelikurki, -jonka koko elämä on ruostuneessa avainkimpussa!» - -Laurentius tarrasi Mikaelin käteen ja esti häntä vetämästä tikariansa; -ja Lambournen taistellessa ja riuhtoessa hänen kanssaan, ponnisti -kreivitärkin puolellaan kaikki voimansa ja temmaten kätensä -hansikkaasta, josta roisto häntä yhä piteli, hän pääsi vapaaksi, pakeni -huoneesta ja juoksi rappuja alas, samassa kuullen tappelijain kaatua -jysähtävän lattialle, mikä vielä lisäsi hänen kauhuansa. Ulommainen -rautaportti ei estänyt hänen kulkuansa, koska se oli avattu Lambournea -varten, niin että hän pääsi onnellisesti portaat alas ja kiiruhti niin -nopeasti kuin saattoi huvikentälle, joka hänen hätäiselle -tähystelylleen näyttäytyi varmimmaksi pakosuunnaksi. - -Sillä välin pyöriskelivät Laurentius ja Lambourne lattialla, lujasti -toisiinsa takertuneina. Onneksi ei voinut kumpainenkaan vetää -tikariansa; mutta Laurentius sai mäjäytetyksi Mikaelia raskailla -avaimillaan keskelle naamaa, ja Mikael puolestaan puristi -vanginvartijaa niin lujasti kurkusta, että veri purskahti suusta ja -sieraimista, niin että he olivat molemmat verisiä ja siivottomia -katseltavia, kun muuan linnan palvelija kahakan melskeen kuultuaan -astui huoneeseen ja sai suurella vaivalla tappelijat eroitetuiksi -toisistaan. - -»Vieköön teidät piru molemmat», sanoi armelias rauhanrakentaja, »ja -erittäinkin Teidät, herra Lambourne! Mitä saakelia te siinä lattialla -kieriskelette ja tappelette kuin kaksi äkäistä rakkia teurastushuoneen -nurkassa?» - -Lambourne nousi jaloilleen ja ärjäisi, jonkun verran selvinneenä -kolmannen henkilön väliintulosta, tavallista röyhkeätä julkeuttaan -hieman peitellen: »Me tappelimme nartusta, ettäs sen tiedät.» - -»Nartusta! Missä se on?» kysyi palvelija. - -»Tiehensä kai juoksi», vastasi Lambourne ympärilleen katsellen, »ellei -Laurentius niellyt sitä luineen ja lihoineen. Tuo hänen saastainen -mahanrötkönsä ahmii yhtä paljon vainottuja vaimonpuolia ja onnettomia -orpoja kuin ikinä mikään jättiläinen kuningas Arturin taruissa: ne ovat -hänen himoruokaansa; hän korjaa ne kitaansa ruumiineen, sieluineen, -kaikkineen.» - -»Kas nyt, kas nyt sitä sisua!» puhuskeli Laurentius, väännältäen -suunnatonta, kömpelöä ruhoaan lattialta; »mutta on sitä ollut -parempiakin miehiä kuin Sinä, herra Mikael Lambourne, peukaloni ja -etusormeni pienen pyörähdyksen takana; ja vielä minä Sinunkin perääsi -oveni suljen, ennen kuin tästä leikki lakkaa. Naamasi hävyttömyys ei -voi ijät päivät pelastaa sääriluitasi raudan puristuksesta eikä tuota -ruokotonta janoista kurkkuasi hamppuköydestä.» -- Tuskin olivat nämä -sanat päässeet hänen huuliltaan, kun Lambourne rynkäsi uudelleen hänen -kimppuunsa. »Ei, antakaa nyt olla jo», pauhasi rauhanrakentaja, »tai -minä kutsun tänne sellaisen miehen, joka taltuttaa teidät molemmat: -Varneyn -- ritari Rikhardin, tarkoitan -- hän on jo jalkeilla, sen -takaan -- minä näin hänen juuri käyvän tuon pihan poikki.» - -»Näitkö, saatana olkoon!» pelästyi Lambourne, käyden käsiksi huoneessa -oleviin pesuvehkeisiin: »Ei, mutta tee sitten tehtäväsi, alku-aine -- -luulinpa jo saaneeni Sinusta kyllikseni eilen illalla Orionina uida -rähmästäessäni kuin korkki kuohuvan oluthaarikan pinnalla.» - -Näin puhein ryhtyi hän siivoamaan kasvoistaan ja käsistään tappelun -jälkiä ja laittamaan ulko-asuaan edes jonkunlaiseen kuntoon. - -»Mitä Sinä sille teit?» kysyi palvelija hiljaa vanginvartijalta; »sen -naamatauluhan on vallan jumalattomasti turvoksissa.» - -»Minä vain painoin siihen virkahuoneeni avaimen leiman -- liian hyvä -merkki muuten hänen hirtehisnaamalleen. Ei kukaan saa rääkätä eikä -loukata minun vankejani; ne ovat minun jalokiviäni ja minä suljen ne -siis varmoihin laatikoihin. -- Kas niin, kaunis tyttöseni, heitähän nyt -jo uikutuksesi. -- Ei, mutta varmasti täällä oli nainen!» - -»Luulenpa, että te olette kaikki hulluja tänä aamuna», sanoi palvelija; -»minä en nähnyt täällä en naista enkä oikeastaan miestäkään -- vain -kaksi lattialla kierittelevää petoa.» - -»Ei, sitten olen minä hukassa», päivitteli vartija; »vankila on siis -murrettu, se on selvä. Kenilworthin vankila on murrettu», jatkoi hän -surkeasti valittaen, »vahvin vankila tästä Walesin rajoille -- niin, ja -kuitenkin on siinä talossa nukkunut ritareja ja kreivejä ja kuninkaita -yhtä turvallisesti kuin Lontoon Towerissa. Se on nyt murrettu, vangit -paenneet ja vanginvartija on suuressa vaarassa saada nuoran kaulaansa!» - -Sitten laskeutui hän omaan luolaansa jatkamaan voivotteluansa tai -nukkumaan itsensä selväksi. Lambourne ja palvelija seurasivat heti -hänen jäljissään, ja hyvinpä siinä tekivätkin, sillä vartija oli -pelkästä tottumuksesta sulkemaisillaan rappukäytävän rautaisen portin; -ja elleivät he olisi ennättäneet sitä estämään, olisivat he saaneet -kauniisti jäädä samaan tornihuoneeseen, josta kreivitär oli juuri -paennut. - -Tämä onneton nainen piiloittautui vapaaksi päästyään huvikentälle, -kuten olemme jo maininneetkin. Hän oli nähnyt tämän komeasti -koristellun paikan Mervynin tornin akkunasta; ja pakomatkalla johtui -hänen mieleensä, että hän sen puiden, lehtimajojen, suihkulähteiden, -patsaiden ja luolien joukosta löytäisi jonkun salaisen sopen, missä hän -voisi olla piilossa siksi kunnes hän uskaltaisi kääntyä jonkun -hyväsydämisen ihmisen puoleen, jolle hän saattaisi kertoa -hädänalaisesta tilastaan niin paljon kuin rohkenisi ja jonka avulla hän -voisi pyytää puhutella puolisoansa. - -»Jos tapaisin oppaani», ajatteli hän, »saisin tietää, onko hän jättänyt -kirjeeni. Ja vaikkapa näkisin Tressilianinkin, niin parempi minun olisi -vihastuttaa Dudley paljastamalla koko kurja asemani hänelle, joka on -rehellisyys itse, kuin joutua jälleen tämän vallattoman ja -sekasortoisen linnan julkean palvelijakunnan solvaistavaksi. Minä en -mene enää suljettuihin huoneisiin, minä odotan, minä tähystelen -- niin -monien ihmisolentojen joukosta täytyy löytyä joku lempeä sydän, joka -voi ymmärtää ja sääliä minun kärsimyksiäni.» - -Ja moni joukkue kulkikin tosiaan huvikentän poikki. Mutta heitä oli -aina neljä, viisi ilakoivaa ihmistä yhdessä, jotka nauroivat ja -elämöivät oman riemunsa runsautta ja oman sydämensä onnea. - -Valitsemassaan piilopaikassa saattoikin hän hyvin helposti välttää -kaikkea huomiota. Hänen tarvitsi vain peräytyä luolan syvimpään -loukkoon, joka oli varustettu kaikenlaisilla luontoa itseään -jäljittelevillä koristuksilla ja sammalpenkeillä ja jonka perällä -suihkulähde lorisi, ja hän saattoi helposti joko pysyä siellä piilossa -tai mielensä mukaan näyttäytyä jollekin yksinäiselle vaeltajalle, jonka -uteliaisuus saattoi houkutella tänne haaveellisen yksinäisyyden -helmaan. Sellaista tilaisuutta odotellessaan katsahti hän kirkkaaseen -altaaseen, jonka pinnan hiljaa lirittelevä suihkulähde salli pysyä -kirkkaana kuin kuvastimen, ja pelästyi omaa ulkomuotoaan ja epäili -samalla, niin oudonnäköiseksi ja rumaksi teki hänet valepuku -mielestään, uskaltaisiko kukaan nainen (ja juuri säälistä omaa -sukupuoltaan kohtaan toivoi hän parhaiten myötätuntoa herättävänsä) -ryhtyä puheisiin niin epäilyttävän olennon kanssa. Ajatellen näin -naisena, jolle ulko-asu ei missäänkään tilaisuudessa ole vähäpätöinen -asia, ja kaunottarena, joka luotti hieman omien sulojensa voimaan, -riisui hän matkaviittansa ja väljän hilkkansa, mutta asetti ne -kuitenkin niin lähelle, että hän ennättäisi pukea ne jälleen ylleen -nopeammin kuin saattoi ehtiä luolan suulta sen perälle, jos Varneyn tai -Lambournen tulo tekisi valepuvun välttämättömäksi. Näiden -päällysvaatteiden alla oli hänellä hieman teatterimainen, sille -luulotellulle henkilölle soveltuva puku, jota hänen muka piti esittämän -jossakin näytelmässä. Wayland oli asian järjestänyt siten heidän -toisena matkapäivänään, saatuaan edellisenä päivänä kokea, mitä hyötyä -sellaisena henkilönä kulkemisesta saattoi olla. Amy suoritti pienen -aamusiivouksen niin joutuin kuin mahdollista, altaan toimiessa sekä -pesu-astiana että kuvastimena; sitten otti hän käteensä pienen -jalokivilippaansa siltä varalta, että sen sisältämät kalleudet voisivat -esiintyä välittäjinä, vetäytyi luolan pimeimpään, kaukaisimpaan -soppeen, istuutui sammalpenkille ja alkoi odottaa, lähettäisikö -sallimus hänelle jonkun pelastumismahdollisuuden tai jonkun -hyväsydämisen suojelijan. - - - - -XVI Luku. - - - Sä pyyn näitkö värisevän - Liki liidellessä haukan, - Oksain suojaan kyyristyvän - Aran, neuvottoman raukan. - - _Prior_. - -Sinä muistettavana aamuna tapahtui, että ruhtinatar, jota varten kaikki -nämä huvitukset olivat järjestetyt, Englannin neitseellinen kuningatar -itse, oli varhaisimpia metsästäjättäristä, jotka ilmestyivät -huoneistaan täydessä kunnossa, erän ajoon lähteäkseen. En tiedä, -sattumaltako niin kävi vaiko osoittaakseen hienotunteista -kohteliaisuutta hallitsijattarelle, joka oli hänelle aina ollut niin -suosiollinen, se vain on varmaa, että tuskin oli Elisabet poistunut -askeleen verran huoneensa kynnykseltä, kun Leicester jo oli hänen -sivullansa ehdottamassa, että hän suvaitsisi metsästysretken viimeisiä -valmisteluja suoritettaessa lähteä katsastamaan huvikenttää ja -puutarhoja, jotka se yhdisti linnan pihaan. - -Heidän kävellessään tälle uudelle ihanain näkyjen näyttämölle tarjosi -kreivin käsivarsi hallitsijattarelle tarpeellista tilapäistä apua -siinä, missä porrasjaksot, jotka olivat silloin hyvin suosittuja -puutarhakoristuksia, veivät pengermältä pengermälle ja kukkalavalta -toiselle. Mukana seuraavat hovinaiset, joilla oli kylliksi varovaista -viisautta tai jotka ehkä ystävällisesti halusivat näyttää sitä heillä -olevan, eivät katsoneet velvollisuutensa kuningatarta kohtaan -- -vaikkeivät he kadottaneetkaan häntä koskaan näkyvistään, -- vaativan -heitä käymään aivan lähellä ja ottamaan osaa kuningattaren ja kreivin -keskusteluun, ja ehkäpä sitä häiritsemään, sillä olihan kreivi sekä -Elisabetin isäntä että hänen luotettu, kunnioitettu ja suosittu -palvelijansa. He tyytyivät siis vain ihailemaan tätä kaunista ylhäistä -paria, jonka juhlavaatteet oli nyt vaihdettu melkein yhtä komeihin -metsästyspukuihin. - -Elisabetin metsästyspuku, joka oli vaaleansinistä silkkiä ja -hopeapunoksin ja kurepauloin koristettu, lähenteli muodoltaan -muinaisten amatsonien pukua ja sopi sentähden erinomaisen hyvin sekä -hänen pituuteensa että hänen piirteittensä arvokkuuteen, sillä -tietoisuus asemastaan ja pitkä-aikainen käskemiseen tottumus olivat -kehittäneet hänen kasvonsa melkein liian miehekkäiksi, jotta ne -olisivat voineet esiintyä parhaaksi edukseen tavallisessa -naisvaatetuksessa. - -Leicesterin metsästyspuku oli lincolninvihreätä kangasta, runsaasti -kullalla kirjaeltu, ja komeasta vyöstä riippui torvi ja väkipuukko -miekan asemasta; tämäkin puku vaatetti häntä erinomaisesti, kuten hänen -muutkin joko sitten hovi- tai sota-pukunsa. Sillä niin täydellinen oli -hän kaikilta ruumiinsa ja kasvojensa muodoilta, että hän näytti aina -esiintyvän parhaimpanaan juuri siinä tehtävässä ja puvussa, jota hän -kulloinkin toimitti tai kantoi. - -Elisabetin ja suosikki-kreivin keskustelusta ei meille ole säilynyt -yksityiskohtaisempia tietoja. Mutta ne, jotka katselivat heitä matkan -päästä (ja hovimiesten ja hovinaisten silmät ovat sangen tarkat), -väittivät, ettei vielä milloinkaan ennen ollut Elisabetin liikkeiden ja -eleiden arvokkuus niin selvästi sulanut neuvottomuuden ja hellyyden -sävyksi. Hänen askeleensa eivät olleet ainoastaan hitaita, vaan -epätasaisiakin, mikä oli aivan outoa hänen käyntitavalleen; hänen -katseensa näytti olevan luotu maahan ja ilmaisevan arkaa yrittelyä -poistua saattajansa seurasta, mikä ulkonainen ilme osoittaa usein -naisissa, jos heidän sydäntään lähemmin tutkitaan, täsmälleen -vastakkaista halua. Rutlandin herttuatar, joka uskalsi lähimmäksi, -väitti eroittaneensa kyyneleen Elisabetin silmäkulmassa ja hehkuvan -punan hänen poskillaan ja lisäsi: »Hän painoi silmänsä maahan -väistääkseen minun katsettani, hän, joka tavallisissa oloissa -katseellaan lannistaisi leijonan.» Mihin johtopäätöksiin nämä havainnot -veivät, on itsestään selvää; eivätkä ne ehkä niin aivan perättömiä -olleetkaan. Kahden eri sukupuoliin kuuluvan henkilön salainen -keskustelu määrää usein heidän kohtalonsa ja antaa sille ehkä aivan -toisenlaisen käänteen kuin he olivat odottaneetkaan. Mielistelyä -sekaantuu keskusteluun, hellyyttä ja intohimoa sekaantuu vähitellen -mielistelyyn. Aatelismiehet ja paimenpojat sanovat sellaisena -viekoittelevana hetkenä enemmän kuin aikoivatkaan; ja kuningattaret ja -maalaistytöt kuuntelevat kauvemmin kuin heidän tulisikaan. - -Hevoset hirnuivat sillävälin ja pureskelivat kärsimättöminä kuolaimiaan -linnan ulkopihalla; koirat ulvoivat kahleissaan, ja vartijat ja -ratsastavat ja jalkaisin astuvat metsämiehet valittelivat -kasteen haihtumista, koska siten vainu tuli vaikeammaksi. Mutta -Leicesterillä oli nyt toisenlainen otus kierroksessa, tai puhuaksemme -oikeudenmukaisemmin häntä kohtaan, hän oli joutunut erän ajoon -tietämättään, tuumimattaan, uljaan metsänkävijän tavoin, joka seuraa -tiellensä sattunutta haukkua, vei se sitten minne tahansa. Kuningatar, -loistavan kaunis nainen, Englannin ylpeys, Ranskan ja Hollannin toivo -ja Espanjan kauhistus, oli nähtävästi kuunnellut tavallista -suosiollisemmin sitä tunteilevaa mielistelyä, josta hän ainakin piti -niin paljon; ja kreivi oli, ehkä turhamaisuuksissaan, ehkä -kunnianhimossaan, tai ehkä molempain viehättämänä lisännyt puheisiinsa -yhä enemmän ja enemmän sitä huumaavaa ainetta, niin että hänen -ahdistelunsa lopulta muuttui suoraksi lemmenhaasteluksi. - -»Ei, Dudley», virkkoi Elisabet, vaikkakin vapisevin, katkonaisin sanoin --- »ei, minun täytyy pysyä kansani äitinä. Muut siteet, jotka tekevät -alhaissäätyisemmän neidon onnelliseksi, ovat kielletyt hänen -hallitsijattareltaan. -- Ei, Leicester, älkää puhuko siitä enää. -- Jos -minä olisin kuin muut ja saisin vapaasti etsiä onneani -- silloin -kylläkin -- mutta nyt ei se käy päinsä -- ei käy päinsä. -- Siirtäkää -metsästysretki -- siirtäkää se puoleksi tunniksi -- ja jättäkää minut, -herra kreivi.» - -»Kuinka, jättääkö Teidät, armollinen Valtijatar!» huudahti Leicester. --- »Hulluuteni on siis Teitä loukannut?» - -»Ei, Leicester, ei niin!» vastasi kuningatar hätäisesti; »mutta se on -hulluutta, eikä sitä saa enää toistaa. Menkää -- mutta älkää poistuko -täältä kauvaksi -- älkääkä päästäkö tänne ketään yksinäisyyttäni -häiritsemään.» - -Hänen näin puhuttuaan kumarsi Dudley syvään ja poistui hitaasti ja -murheellisen näköisenä. Kuningatar jäi katselemaan hänen jälkeensä ja -mumisi itsekseen: -- »Olisipa se mahdollista -- olisipa se vain -mahdollista! -- mutta ei -- ei -- Elisabetin täytyy olla vain Englannin -puoliso ja äiti.» - -Samassa kuului askeleita, ja tulijaa välttääkseen kääntyi kuningatar -luolaan, missä hänen onneton, mutta liiankin menestyksellinen -kilpailijattarensa oli piilossa. - -Vaikka Englannin Elisabetin mieltä olikin jonkun verran järkyttänyt se -kuohuttava keskustelu, jonka hän juuri oli lopettanut, oli se kuitenkin -luonnostaan niin luja ja päättäväinen, että se pian asettui -entiselleen. Se oli aivan noiden vanhojen keltiläisten kiikkukiviksi -sanottujen muistomerkkien kaltainen. Pieneksi poikaseksi kuvatun -Cupidonkin sormi sai hänen tunteensa liikkeelle, mutta Herkuleenkaan -voima ei olisi saanut niitä tasapainostaan. Hänen edetessään hitaasti -luolan perimmäisintä sopukkaa kohti, olivat hänen kasvonsa, ennenkuin -hän oli kulkenut puoltakaan matkasta, muuttuneet jälleen arvokkaan -näköisiksi ja hänen katseensa käskeväksi. - -Siinä hetkessä huomasi kuningatar naisolennon seisovan erään -alabasteripylvään vieressä tai oikeammin osaksi takana; tämän pylvään -juurelta kumpusi kirkas suihkulähde, joka täytti tämän hämärän luolan -äärimäisen perukan. Klassillisesti sivistynyt Elisabet muisti kohta -Numan ja Egerian tarinan, eikä hän epäillyt lainkaan jonkun -italialaisen kuvanveistäjän siinä tahtoneen esittää vedenneitoa, joka -muinoin saneli Roomalle lakeja. Lähetessäänkin oli hän yhä kahden -vaiheilla, oliko hänen edessään kuvapatsas vaiko elävä ihmisolento. -Onneton Amy seisoi tosiaankin paikallaan aivan liikahtamatonna, haluten -ilmaista tilansa oman sukupuolensa jäsenelle, mutta taas toisaalta -kainostellen sitä komeata, ylhäistä naista, joka astui häntä kohti ja -jonka hänen pelkonsa heti ilmaisi siksi henkilöksi, mikä hän -todellisuudessa olikin, vaikkeivät hänen silmänsä olleet häntä koskaan -nähneetkään. Amy oli noussut sammalpenkiltään aikoen puhutella tätä -yksinään, ja, kuten hän aluksi luuli, niin sopivaan aikaan luolaan -tullutta rouvaa. Mutta kun hän muisti, kuinka levottomana Leicester -halusi estää kuningatarta saamasta pienintäkään vihiä heidän -avioliitostaan, ja kun hän tuli yhä enemmän ja enemmän vakuutetuksi -siitä, että henkilö, joka nyt läheni häntä, oli Elisabet itse, seisoi -hän siinä toinen jalka toisen edellä, hänen kätensä ja päänsä -eivät hievahtaneetkaan ja hänen poskensa oli yhtä kalpea kuin -alabasteripylväs, johon hän nojasi. Hänen pukunsa, joka näkyi vain -epäselvästi tässä hämärässä valossa, oli vaaleata merenviheriää silkkiä -ja muistutti jonkun verran kreikkalaisen vedenneidon vaatetusta, koska -sellaista muinaisaikaista valepukua oli pidetty varmimpana niin suureen -näyttelijäin ja juhlijain joukkoon, niin että kuningattaren epäluulo, -ettei hän muka ollutkaan mikään elävä olento, sai tosiaankin voimakasta -tukea ympäristöstä, hänen verettömistä poskistaan ja hänen -tuijottavasta katseestaan. - -Elisabet ei vielä muutamien askelten päähänkään ehdittyään tiennyt, -katseliko hän tosiaankin niin taitavasti muovaeltua kuvapatsasta, ettei -sitä siinä heikossa valossa voinut lainkaan eroittaa todellisuudesta. -Hän pysähtyi sentähden ja kiinnitti tuohon omituiseen esineeseen -ruhtinaallisen katseensa niin terävästi, että Amyn liikahtamattomaksi -sitonut hämmästys alkoi väistyä pelon tieltä ja että hän hitaasti loi -silmänsä maahan ja laski päänsä riipuksiin hallitsijattaren tiukan -katseen masentamana. Mutta paitsi tätä hidasta ja syvää pään -kumartumista pysyi hän muutoin aivan värähtämättä entisessä -äänettömässä asennossaan. - -Hänen puvustaan ja lippaasta, jota hän yhä vaistomaisesti piteli -kädessään, teki Elisabet sen luonnollisen johtopäätöksen, että tuo -kaunis, vaikka mykkä olento hänen edessään oli varmaankin niiden -lukuisain näytelmäkappaleiden ja muiden juhla-esitysten suorittajia, -joita oli asetettu mitä erilaisimpiin paikkoihin yllättämään häntä -kunnianosoituksillaan, ja että tuo tyttöparka oli hänet nähtyään -säikähtänyt pahanpäiväisesti ja joko unohtanut osansa tai menettänyt -rohkeutensa esittää sitä. Oli luonnollista ja armeliasta hieman -rohkaista häntä; ja Elisabet virkkoikin siis alentuvan lempeästi: -- -»No, kuinka nyt, tämän ihanan luolan ihana impi -- ovatko Sinut -lumonneet ja mykäksi mananneet sen ilkeän taikurin loitsut, jota -ihmiset Peloksi nimittävät? -- Me olemme hänen verivihollisiaan, tyttö, -ja me voimme rikkoa hänen lumonsa. Puhu, me käskemme.» - -Vastaamatta hänelle opitulla puheellaan vaipui kreivitär polvilleen -kuningattaren eteen, pudotti lippaansa ja lyöden kätensä yhteen katseli -kuningatarta kasvoihin silmissä ja koko olemuksessa sellainen -kuolettavan pelon ja hartaan rukouksen ilme, että Elisabet tunsi -tulevansa suuresti liikutetuksi. - -»Mitä tämä tarkoittaa?» kysyi hän; »tämä on jo voimakkaampaa tunteen -tulkintaa kuin tilaisuus vaatisikaan. Nouse ylös, neitoseni -- mitä -Sinä meiltä tahdot?» - -»Suojelustanne, Teidän Korkeutenne», sopersi onneton anoja. - -»Jokainen Englannin tytär saa sitä, jos hän sitä ansaitsee», vastasi -kuningatar; »mutta Sinun hädälläsi näyttää olevan syvempi syy kuin -unohdettu osa. Miksi siis ja missä suhteessa suojelustamme pyydät?» - -Amy koetti nopeasti miettiä, mitä hänen olisi parasta sanoa, -pelastuakseen häntä ympäröivistä läheisimmistä vaaroista, kuitenkaan -vahingoittamatta puolisoaan; mutta syöksyen ajatuksesta toiseen kaiken -sen sekasorron keskellä, mikä hänen mielensä täytti, saattoi hän -vihdoin vastaukseksi kuningattaren uudistettuihin tiedusteluihin, että -miksi hän suojaa tahtoi, vain änkyttää: »Voi, voi! kun en minä tiedä.» - -»Tämähän on aivan hullua, neitoseni», virkkoi Elisabet kärsimättömänä; -sillä anojan äärimäinen hämmennys kiihoitti hänen uteliaisuuttaan, -samalla kun se liikutti hänen tunteitaan. »Sairaan täytyy selittää -tautinsa lääkärille, emmekä _me_ sitä paitsi ole tottuneet -toistelemaan kysymyksiämme niin usein saamatta vastausta.» - -»Minä pyydän -- minä rukoilen», soperteli onneton kreivitär -- »minä -rukoilen Teidän armollista suojelustanne erästä -- erästä Varneyta -vastaan.» Hän oli tukehtumaisillaan lausuessaan tuon kohtalokkaan -sanan, johon kuningatar heti tarttui. - -»Mitä, Varneyta -- ritari Rikhard Varneyta -- Leicesterin kreivin -palvelijaa vastaan? -- Mitä tekemistä, neitoseni, on Sinulla hänen -kanssaan ja hänellä Sinun kanssasi?» - -»Minä -- minä -- olin hänen -- vankinaan -- ja hän tavoitteli henkeäni --- ja minä karkasin -- karkasin --» - -»Heittäytyäksesi minun suojaani, eikö niin?» virkkoi Elisabet. »Minä -olen Sinua suojeleva -- se on, jos Sinä sitä ansaitset; sillä me aiomme -tutkia tätä asiaa mitä tarkimmin. -- Sinä olet», jatkoi hän, luoden -kreivittäreen katseen, joka näytti tahtovan tunkeutua hänen sielunsa -sisimpään, -- »Sinä olet Amy, ritari Hugh Robsartin, Lidcoten linnan -herran tytär?» - -»Antakaa anteeksi -- antakaa anteeksi -- kaikkein armollisin -Ruhtinatar!» rukoili Amy, uudelleen laskeutuen toiselle polvelleen, -sillä hän oli jo välillä noussut ylös. - -»Mitä minä Sinulle anteeksi antaisin, typerä tyttö?» vastasi Elisabet; -»senkö, että olet isäsi tytär? Sinä olet hullu, varmasti. Minunpa -täytyy nähdäkseni kiskoa koko juttu Sinusta tuumakaupalla -- Sinä petit -vanhan, kunnianarvoisan isäsi -- katseesi tunnustaa sen -- Sinä petit -herra Tressilianin -- punastumisesi myöntää sen -- ja Sinä menit -naimisiin sen samaisen Varneyn kanssa?» - -Amy hypähti pystyyn ja keskeytti kiihkeästi kuningattaren: »Ei, -armollinen Kuningatar, ei -- niin totta kuin Jumala meitä kaikkia -tuomitsee, en minä ole se saastainen olento, joksi Te minut tahtoisitte -tehdä! Minä en ole sen inhoittavan orjan -- sen kavalan konnan vaimo! -Minä en ole Varneyn vaimo! Mieluummin olisin minä kuoleman morsian!» - -Kuningatar, joka nyt vuorostaan hämmästyi Amyn kiihkeyttä, seisoi -vaijeten hetken aikaa ja vastasi sitten: »No sitten Jumala meitä -armahtakoon, vaimo! -- Minä huomaan kyllä Sinun osaavan puhua aika -nopeaan, kun aihe Sinua miellyttää. Ei, mutta kerroppas nyt minulle, -vaimo», jatkoi hän, sillä hänen uteliaisuuteensa liittyi nyt hämärästi -aavistava epäilys siitä, että häntä oli jollakin tavoin petetty -- -»kerro minulle, vaimo -- sillä kautta Jumalan päivän, minä tahdon -tietää kaikki -- kenen vaimo tai kenen rakastajatar Sinä olet? -- Puhu -suoraan ja puhu pian. -- Parempi Sinun olisi leikkiä naarasleijonan -kuin Elisabetin kanssa.» - -Tähän umpikujaan ajettuna ja vastustamattoman voiman laahaamana kuilun -partaalle, jonka hän kyllä näki, mutta jota hän ei voinut kaartaa -- -kun kiivastuneen kuningattaren tiukat sanat ja uhkaavat eleet eivät -suoneet hänelle hetkenkään miettimisaikaa, änkytti Amy vihdoinkin -epätoivoissaan: »Leicesterin kreivi tietää kaikki.» - -»Leicesterin kreivi!» huudahti Elisabet rajattomasti hämmästyneenä. -- -»Leicesterin kreivi!» toisti hän kipinöivän suuttumuksen vallassa. -- -»Vaimo, Sinulle on tätä neuvottu -- Sinä valehtelet hänestä -- hän ei -katsahdakaan sellaisiin kuin Sinä. Sinut on palkattu häpäisemään -Englannin jalointa ylimystä ja uskollisinta ritaria! Mutta vaikka hän -olisi luottamuksemme oikea käsi tai vieläkin kallisarvoisempi meille, -Sinä olet saava asiasi tutkituksi ja hänen läsnäollessaan. Tule mukaani --- tule heti paikalla mukaani!» - -Kun Amy peräytyi kauhistuneena, minkä kiihtynyt kuningatar selitti -tietoisen syyllisyyden merkiksi, työksähti Elisabet hänen luokseen, -tarttui hänen käsivarteensa ja riensi nopein, kiiruhtavin askelin ulos -luolasta pitkin huvikentän pääkäytävää, laahaten mukanaan ylenmäärin -pelästynyttä kreivitärtä, jota hän yhä piteli käsivarresta ja joka sai -ponnistaa kaikki voimansa pysyäkseen raivostuneen kuningattaren -rinnalla. - -Leicester oli sillä hetkellä loistavan, lehtokujan päähän -pylväskäytävään eli kaarikatokseen kokoontuneen herra- ja naisjoukon -keskuksena. Seurue oli asettunut tähän paikkaan odottamaan hänen -majesteettinsa käskyjä metsästysretken alkamisesta, ja saattaa -kuvitella kaikkien heidän hämmästystään, kun he näkivät Elisabetin -unohtaneen tavallisen arvokkaan juhlallisen astuntansa ja lähestyvän -heitä niin nopeasti, että hän oli heidän keskellään ennenkuin he -aavistivatkaan, ja kun he sitten huomasivat pelästyen ja oudoksuen, -että hänen kasvoiltaan paistoi kiihtymyksen ja vihastuksen tuli, että -hänen tukkansa oli päässyt piteistään ankarassa liikunnassa ja että -hänen silmänsä säkenöivät niinkuin ne säkenöivät Henrik VIII:n hengen -kohotessa korkeimmilleen hänen tyttäressään. Eikä heidän kummastuksensa -suinkaan vähentynyt, kun he näkivät kuningattaren voimakkaasti -pitelevän toisella kädellään kalpeata, menehtynyttä, puolikuollutta, -mutta siitä huolimatta yhä vielä viehättävää naisolentoa, samassa -toisella viitatessaan väistymään naisia ja herroja, jotka tunkeutuivat -hänen ympärilleen, luullen hänen äkkiä tulleen sairaaksi. »Missä on -Leicesterin kreivi?» kysyi hän äänellä, joka vavahutti kaikkia lähellä -seisovia hovikoita. -- »Astukaa esiin, herra Leicester!» - -Jos keskellä kauneinta kesäpäivää, jolloin kaikki on vain valoa ja -hymyä, salama iskisi kirkkaalta sinitaivaalta ja halkaisisi maan jonkun -huolettoman vaeltajan jalkojen juuresta, ei hän voisi silmätä sitä -suitsuavaa kuilua, joka niin odottamatta avasi ammottavan kitansa hänen -eteensä, puoliksikaan niin pelästyneenä ja kauhistuneena kuin Leicester -nyt tarkasteli hänelle niin äkkiä tarjoutuvaa näkyä. Hän oli juuri -kuunnellut valtioviisaasti kiellellen ja ymmärtämättömyyttä -teeskennellen hovimiesten puoliksi lausuttuja, puoliksi viittailtuja -onnitteluja kuningattaren suosion johdosta, joka ilmeisesti oli noussut -korkeimpaan huippuunsa tämänaamuisen keskustelun aikana ja jonka -perustalla useimmat heistä ennustelivat hänen piankin kohoavan heidän -vertaisestaan heidän käskijäkseen. Ja nyt, kun se hillitty, mutta ylpeä -hymy, jolla hän oli torjunut heidän vihjailujaan, vielä väreili hänen -poskellaan, syöksähti kuningatar piirin keskelle ylen määrin -kiihtyneenä ja raivostuneena, kannattaen toisella kädellään ja -nähtävästi ilman suurempaa ponnistusta hänen menehtyvää, kalpeaa ja -maahan vajoavaa puolisoansa ja toisen kätensä sormella osoittaen hänen -riutuneita, puolikuolleita kasvojaan, ja kysyen äänellä, joka kajahti -pelästyneen valtiomiehen korvissa kuin viimeinen kauhistava, ruumista -ja sielua tuomioistuimen eteen vaativa pasuunainpuhallus: »Tunnetko -Sinä tätä naista?» - -Ja niinkuin tämän tuomiotorven toitottaessa syntinen rukoilee vuoria -lankeamaan päällensä ja peittämään hänet, niin toivoi Leicesterkin -sisimmässään sen uljaan kaarikatoksen, jonka hän oli ylpeyksissään -rakentanut, repeävän lujista liitoksistaan ja hautaavan heidät kaikki -raunioihinsa. Mutta iskostetut kivet, kaaret ja pylväät kestivät -paikoillaan; ja niiden ylpeä isäntä itse polvistui Elisabetin eteen -kuin olisi joku raskas paino taivuttanut hänet maahan ja kumarsi niin -syvään, että hänen otsansa kosketti niitä marmoripaasia, joilla hän -seisoi. - -»Leicester», huusi kuningatar raivosta vapisevalla äänellä, »jos -minä vain voisin uskoa, että Sinä olet sillä halpamaisella ja -kiittämättömällä tavalla pettänyt minua, kuin tuo Sinun tavaton -pelästyksesi näyttää osoittavan -- minua -- hallitsijatartasi -- -luottavaa, liiankin puolueellista kuningatartasi -- niin kautta kaiken -pyhän, kavala kreivi, tuo Sinun pääsi istuisi yhtä höllässä kuin ikinä -isäsi pää!» - -Leicesterillä ei ollut tukenaan viattomuutensa tietoisuutta, -mutta ylpeys piti häntä vielä pystyssä. Hän -- kohotti hitaasti -otsansa ja kasvonsa, jotka olivat mustat ja paisuneet raivoisasta -mielenkuohusta ja vastasi vain: »Pääni voi pudota vain valtakunnan -ylimmän tuomio-istuimen päätöksestä -- siihen minä asiani vetoan, enkä -ruhtinattareen, joka tuolla tavalla palkitsee uskollisen palvelukseni!» - -»Kuinka! hyvät herrat», virkkoi Elisabet, ympärilleen katsahtaen, -»meitä nähdäksemme uhmataan -- uhmataan linnassa, jonka itse olemme -lahjoittaneet tälle korskealle miehelle! -- Herra Shrewsbury, Te olette -Englannin marsalkka, vangitkaa hänet valtiorikoksesta!» - -»Ketä Teidän Majesteettinne suvaitsee tarkoittaa?» kysyi Shrewsbury -kovin hämmästyneenä, sillä hän oli juuri sillä hetkellä saapunut -paikalle. - -»Ketäpä muuta kuin tätä petturia Dudleyta, Leicesterin kreiviä! -- -Hunsdon-serkku, käske vartijasi aseisiin ja ota hänet heti paikalla -hoimiisi. -- Kuuletko, tomppeli, pidä kiirettä!» - -Hunsdon, karkea, vanha ylimys, joka sukulaisuutensa takia Boleynien -kanssa oli tottunut kohtelemaan kuningatarta vapaammin kuin kukaan muu -olisi uskaltanut, vastasi hätkähtämättä: »Ja kuitenkin voi käydä niin, -että Teidän Majesteettinne lähettää minut Toweriin liiasta -hätiköimisestä. Minä pyydän Teitä malttamaan mielenne.» - -»Malttamaan mieleni -- Jumala nähköön!» huudahti kuningatar -- »älä -puhu siitä minulle -- Sinähän et tiedä, mihinkä hän on vikapää!» - -Amy, joka oli sillä välin saanut tajuntansa johonkin määrin takaisin ja -joka näki puolisoansa uhkaavan hänen mielestään tuhoisimman vaaran -raivostuneen, loukkaantuneen hallitsijattaren puolelta, unohti heti -omat kärsimyksensä (ah! kuinka moni nainen onkaan tehnyt samoin!) ja -oman vaaransa hänen takiansa peljätessään ja heittäytyi kuningattaren -jalkojen juureen, syleili hänen polviansa ja huudahti: »Hän on syytön, -armollinen Valtijatar -- hän on syytön -- kukaan ei voi syyttää mistään -jaloa Leicesteriä!» - -»Mitä nyt, houkkio!» virkkoi kuningatar, »etkö Sinä äsken itse sanonut -Leicesterin kreivin tietävän koko juttuasi?» - -»Sanoinko minä niin?» vastasi onneton Amy, hyljäten kaiken puheittensa -puolustelemisen ja unohtaen kokonaan itsensä. -- »Oi, jos minä niin -sanoin, niin minä ilkeästi valehtelin. Tuomitkoon Jumala minua niinkuin -minä nyt uskon, ettei hänellä ole ollut pienintä ajatustakaan, joka -olisi pyytänyt minua vahingoittaa!» - -»Vaimo!» huusi Elisabet, »minä tahdon tietää, kuka Sinut on tähän -viekoitellut; tai minun vihani -- ja kuningasten viha on suitseva tuli --- on polttava ja syövä Sinut kuin rikkaruohon hehkuvassa pätsissä.» - -Kun kuningatar lausui tämän uhkauksen, huusi Leicesterin parempi -enkeli hänen ylpeyttään avuksi ja osoitti hänen tekevän maailman -halpamaisimman, hänet iki-ajoiksi häpeällä tahraavan työn, jos hän nyt -alentuisi asettumaan vaimonsa jalomielisen uhrautumisen suojaan ja -jättäisi hänet sitten hyvyytensä palkaksi kuningattaren raivon -esineeksi. Hän kohotti jo päätänsä kunnian miehen arvokkuudella, -tunnustaakseen avioliittonsa ja julistautuakseen kreivittärensä -suojelijaksi, kun Varney, joka oli ilmeisesti syntynyt isäntänsä -pahaksi hengeksi, syöksyi paikalle, kasvot ja koko ulko-asu mitä -suurimman hämmennyksen vallassa. - -»Mitä tarkoittaa tämä julkea tungettelu?» kysyi Elisabet tiukasti. - -Ikäänkuin äärimäisen surun ja levottomuuden murtamana heittäytyi Varney -hänen jalkoihinsa ja huudahti: »Antakaa anteeksi, armollinen -Valtijattareni, antakaa anteeksi! -- tai kääntäkää ainakin vihastuneen -oikeutenne kosto minuun, sillä minä sen ansaitsen; mutta säästäkää -jaloa, ylevää, viatonta herraani ja käskijääni!» - -Amy, joka oli yhä vielä polvillaan, hypähti ylös nähdessään miehen, -jonka lähellä ei hän saanut inholtaan olluksi, ja oli juuri -pakenemaisillaan Leicesterin turviin, kun hänet yht'äkkiä pysäytti se -epävarma ja arka ilme, joka oli jälleen lennähtänyt hänen kasvoilleen -heti kun hänen uskottunsa esiintyminen näytti kääntävän kohtauksen -uudelle uralle; hän peräytyi, kiljahti heikosti ja rukoili hänen -majesteettiaan lähettämään hänet linnan syvimpään vankiluolaan -- -kohtelemaan häntä rikoksellisista pahimpana -- »mutta päästäkää vain -minut näkemästä ja kuulemasta sellaista», huudahti hän, »joka ryöstää -minulta senkin vähän järjen, mikä minulla vielä on jäljellä -- -näkemästä tuota inhoittavinta, julkeinta konnaa!» - -»Ja miksi, rakas lapseni?» kysyi kuningatar, saaden uuden ajatuksen; -»mitä on Sinulle tehnyt tämä petollinen ritari, sillä sellaiseksihan -häntä väität?» - -»Oh, pahempaa kuin suru, armollinen Kuningatar, ja pahempaa kuin -vääryys on hän minulle tehnyt -- hän on kylvänyt epäsopua sinne, missä -pitäisi pyhimmän rauhan vallitseman. Minä tulen hulluksi, jos minun -täytyy katsella häntä kauvemmin!» - -»Jumala nähköön, Sinähän olet jo luullakseni järjiltäsi», vastasi -kuningatar. -- »Hyvä Hunsdon, ota tämä nuori hätääntynyt naisraukka -huostaasi ja toimita hänet varmaan ja hyvään suojaan siksi kunnes me -jälleen tarvitsemme häntä.» - -Pari, kolme hovinaista, joko sitten säälien niin omituista olentoa tai -jostakin muusta syystä, tarjoutui pitämään hänestä huolta; mutta -kuningatar vastasi yksikantaan: »Hyvät rouvat, luvallanne, ei. -- -Teillä on kaikilla, kiittäkää siitä Jumalaa, tarkat korvat ja kerkeä -kieli -- sukulaisellamme Hunsdonilla on mitä kuuroimmat korvat ja kieli -hieman karkea, mutta hitaista hitain. -- Hunsdon, katso, ettei kukaan -pääse puhelemaan hänen kanssaan.» - -»Pyhän Neitsyen nimessä!» sanoi Hunsdon, tukien voimakkaalla -käsivarrellaan menehtynyttä, taintuvaa Amya, »hän on suloinen lapsi; ja -vaikka Teidän Majesteettinne antoikin hänelle karkean hoitajan, niin -osaa se hoitaja olla ainakin ystävällinen ja lempeä. Hän on minun -luonani yhtä hyvässä turvassa kuin omatkin tyttärenheiskaleeni.» - -Näin puhein vei hän vastustelemattoman, melkein tiedottoman Amyn -mukanaan; hänen monet sodat nähnyt tukkansa ja pitkä harmaa partansa -sekaantuivat kreivittären vaaleanruskeisiin kiharoihin, kun tämä nojasi -päätänsä hänen vahvaan, vantteraan olkapäähänsä. Kuningatar seurasi -häntä katseellaan -- hän oli jo sillä itsehillinnällä, jonka täytyy -välttämättä kuulua jokaisen hallitsijan avuihin, karkoittanut -kasvoiltaan kaikki kiihtymyksen merkit ja näytti haluavan poistaa -raivonpuuskauksensa pienimmätkin jäljet kaikkien niiden muistista, -jotka olivat siinä ympärillä seisoneet. »Herra Hunsdon puhuu totta», -huomautti hän, »hän on tosiaankin liian karkea hoitaja niin hennolle -lapsoselle.» - -»Herra Hunsdon», vahvisti Pyhän Asaphin tuomiorovasti, »tahtomatta -lainkaan halventaa hänen jalompia ominaisuuksiaan, käyttää puheessaan -leveätä vapautta ja sekoittaa siihen melkein liiaksikin julmia ja -taika-uskoisia sadatteluja, jotka kuulostavat yhtä paljon -pyhyydenhäväistykseltä kuin vanhalta paavilaisuudeltakin.» - -»Se on hänen verensä vika, herra tuomiorovasti», vastasi kuningatar, -käännähtäen puhuessaan kiivaasti arvoisaan kirkonmieheen päin; »ja Te -saatte silloin moittia minuakin samasta synnistä. Boleynit ovat ikänsä -kaiken olleet kuumaveristä ja suorapuheista sukua, kerkeämmin -ilmoittaen selvän ajatuksensa kuin huolellisesti asetellen lauseitaan. -Ja kautta kunniasanani -- toivoakseni ei tässä puheenvahvistuksessa ole -mitään synnillistä -- epäilen minä, kylmenikö se paljoakaan sen kautta, -että siihen sekoitettiin Tudorein verta.» - -Näitä viimeisiä sanoja lausuessaan hymyili hän armollisesti ja katsahti -salaa ja melkein huomaamatta Leicesterin kreiviin, jolle hän nyt alkoi -uskoa puhuneensa liian kiivaasti ja räikeästi hetken perusteettoman -epäilyksen nojalla. - -Kuningattaren silmä ei tavannut kreiviä missään sovinnontarjoukselle -suosiollisessa mielentilassa. Leicesterin oma katse oli myöhäistä, -mutta sitä syvempää katumusta kuvastaen seurannut sitä surkuteltavaa -olentoraukkaa, jonka Hunsdon oli juuri vienyt pois; nyt tuijotti se -synkkänä maahan, mutta enemmän -- niin ainakin Elisabetista näytti -- -ilmaisten miestä, joka on kärsinyt aiheettoman loukkauksen kuin -ihmistä, joka on syyllisyydestään tietoinen. Kuningatar käänsi -vihoissaan kasvonsa hänestä ja sanoi Varneylle: »Puhu, ritari Rikhard, -ja selitä tämä arvoitus -- Sinulla ainakin on vielä järkesi ja -puhelahjasi tallella, vaikka me saammekin niitä turhaan etsiä muualta.» - -Näin sanoessaan kimmahutti hän vielä toisen vihastuneen katseen -Leicesteriin, ja ovela Varney kiiruhti latelemaan juttuansa. - -»Teidän Majesteettinne läpitunkeva silmä», alkoi hän, »on jo huomannut -rakkaan puolisoni kauhistavan sairauden, sairauden, jota, niin -onnettomia seurauksia kuin siitä nyt on ollutkin, en halunnut -mainittavaksi hänen lääkärinsä todistuksessa, koettaen siten salata -sellaista, mikä nyt on tullut ilmi sitä suuremmaksi häpeäkseni.» - -»Hän on siis tosiaankin mielenhäiriössä?» kysyi kuningatar -- -»oikeastaan emme sitä epäilleetkään -- koko hänen käyttäytymisensä sitä -todistaa. Minä tapasin hänet tylsänä seisomasta tuon luolan nurkasta; -ja jokaisen sanan, minkä hän puhui -- minun täytyi kiskoa ne hänestä -ikäänkuin kidutuskoneilla -- peruutti hän samassa ja väitti valheeksi. -Mutta miten pääsi hän tänne? Miksi ette pidä häntä paremmassa -tallessa?» - -»Armollinen Valtijattareni», vastasi Varney, »se kunnianarvoisa -henkilö, jonka huostaan minä hänet jätin, herra Anton Foster, saapui -juuri äsken tänne, kuljettuaan niin nopeasti kuin mies ja hevonen -suinkin pääsevät, kertomaan minulle hänen paostaan, joka oli -suunniteltu ja suoritettu kaikella sitä sairautta poteville ominaisella -oveluudella. Hän on valmis kuulusteltavaksi.» - -»Jättäkäämme se toiseen kertaan», sanoi kuningatar. »Mutta, ritari -Rikhard, me emme suinkaan kadehdi Teidän koti-onneanne; Teidän -rouvannehan herjasi Teitä mitä katkerimmin ja oli vähällä pyörtyä -Teidät nähdessään.» - -»Sillä lailla ne menettelevät kaikki hänen tilassaan olevat ihmiset, -Teidän Majesteettinne luvalla puhuen», vastasi Varney; »he vihaavat sen -puuskauksensa käsissä ollessaan enimmin juuri niitä, jotka ovat heille -heidän parempina hetkinään rakkaimpia ja läheisimpiä.» - -»Olemme jotakin sentapaista kuulleet ennenkin», sanoi Elisabet, »ja -uskommekin sen kernaasti.» - -»Suvaitsisiko Teidän Majesteettinne siis käskeä», pyysi Varney, »että -minun onneton vaimoni jätettäisiin ystäväinsä hoidettavaksi?» - -Leicester vavahti hieman, mutta sai ankaralla ponnistuksella -liikutuksensa hillityksi, ja Elisabet vastasi terävästi: »Pidättepä Te -nyt kiirettä, herra Varney; me haluamme ensin kuulla Mastersin, oman -lääkärimme selvityksen hänen terveydestään ja mielentilastaan, ja -sitten vasta päättää, mitä on edelleen tehtävä. Te saatte kuitenkin -puhutella häntä, niin että jos teillä on joitakin aviollisia -riitaisuuksia -- sellaisia olemme kuulleet sattuvan rakastavienkin -pariskuntien välillä -- ratkaistavina, te voitte sopia ne keskenänne, -häpäisemättä enää koko hoviamme ja meitä häiritsemättä.» - -Varney kumarsi syvään eikä vastannut sanaakaan. - -Elisabet katsahti jälleen Leicesteriin ja virkkoi niin alentuvasti kuin -vain sydämellisin osanotto voi: »Epäsopu, sanoo eräs italialainen -runoilija, löytää tiensä yhtähyvin rauhallisiin luostareihin kuin -perheen pyhättöönkin; ja pelkäämmepä, etteivät meidän omat vartijamme -eivätkä airueemme saa sitä pysymään poissa hovistammekaan. Herra -Leicester, me loukkasimme Teitä ja meillä on syytä katsoa, että Te -olette loukannut meitä. Me näyttelemme leijonan osaa ja annamme -ensimäisenä anteeksi.» - -Leicester kirkasti katsantonsa, jos se ponnistustakin kysyi, mutta -hänen mielensä oli niin syvästi järkytetty, ett'ei sen rauha niin vain -palannut. Hän puheli kuitenkin kaikkea, mikä sopi tilaisuuteen, ettei -hänellä ollut onnea antaa anteeksi, koska henkilö, joka häntä kehoitti -niin tekemään, ei voinut yleensä häntä lainkaan loukata. - -Elisabet näytti tyytyvän tähän vastaukseen ja ilmoitti aamun -huvitoimitusten voivan alkaa. Torvet räikkyivät -- koirat haukkuivat -- -hevoset teutaroivat -- mutta herrat ja naiset riensivät nyt alkaneeksi -julistetulle metsästysretkelle aivan toisenlaisin tuntein kuin heidän -sykähtävin sydämin kuullessaan ensimäisen herätystoitotuksen. -Jokaisella otsalla väikkyi epäilys, pelko ja odotus, ja aavistelua ja -vehkeilyä piili jokaisessa kuiskauksessa. - -Blount suihkasi sopivan tilaisuuden tullen Raleighin korvaan: »Tämä -myrsky tuli yhtä odottamatta kuin itävihuri Välimerellä.» - -»_Varium et mutabile_» -- vastasi Raleigh samaan tapaan. - -»No, ole nyt siinä, enhän minä siitä Sinun latinastasi kuitenkaan -mitään ymmärrä», kuiskasi Blount edelleen; »mutta siitä minä vain -Jumalaa kiitän, ettei Tressilian ollut ulapalla tämän kamalan -tuulispään raivotessa. Hän olisi tuskin kyennyt haaksirikkoa -välttämään, hän kun osaa niin huonosti asetella purjeitaan -hovipuuskausten mukaan.» - -»Olisihan Sinun sopinut häntä neuvoa», virkkoi Raleigh. - -»No, olenpa minä käyttänyt aikaani yhtä hyvin kuin Sinäkin, ritari -Walter», vastasi kunnon Blount. »Minä olen ritari yhtä hyvin kuin -Sinäkin, vieläpä aikaisempaa tekoa.» - -»Jumala järkeäsi valistakoon», tokaisi Raleigh; »mutta haluaisinpa -tosiaankin tietää, miten sen Tressilianin laita oikeastaan on. Hän -jutteli minulle tänä aamuna, ettei hän lähde huoneestaan kahteentoista -tuntiin tai niille main, koska häntä muka sitoo joku lupaus. Tuon -rouvan mielipuolisuus, kun hän saa sen tietää, ei, niin pelkään, -suinkaan paranna hänen tautiaan. Nyt on juuri täysikuu, ja ihmisten -aivot kuohuvat silloin kuin hiiva. Mutta kuulehan! soitetaan ratsaille. -Nouskaamme satulaan, Blount; meidän nuorten ritarien täytyy ansaita -kannuksemme.» - - - - -XVII Luku. - - - -- Rehellisyys, - Hyveistä jaloin! Älköön kenkään tieltäs - Suoralta väistykö; maa vaikka halkeis - Ja hornan kuiluin ikituhot uhkais, - Sittenkin vilpin kierot polut hylkää. - - _Douglas_. - -Vasta pitkän ja onnistuneen metsästysretken ja myöhään kestäneen -aterian jälkeen, johon ryhdyttiin heti kuningattaren palattua linnaan, -pääsi Leicester vihdoinkin kahdenkesken Varneyn kanssa; tältä hän kuuli -nyt kaikki kreivittären paon yksityiskohdat sellaisina kuin ne oli -esittänyt Foster, joka sen seurauksista levottomana oli itse -kiiruhtanut Kenilworthiin uutisineen. Kun Varney kertomuksessaan -erikoisesti vältti koskettelemasta niitä kreivittären terveyttä -uhkaavia juomia, jotka juuri olivat ajaneet hänet niin epätoivoiseen -tekoon, loukkautui Leicester suuresti siitä kevytmielisyydestä, millä -hänen puolisonsa oli rikkonut hänen ankarat käskynsä ja pannut hänet -siten alttiiksi Elisabetin vihastukselle, hän kun saattoi vain -uskoa hänen toimineen siten yksinomaan mustasukkaisuudesta ja -kärsimättömyydestä, saavuttaakseen sitä pikemmin arvolleen kuuluvan -aseman ja kunnian. - -»Minä olen antanut sille tuntemattoman devonshirelaisen aatelismiehen -tyttärelle», sanoi hän, »Englannin ylpeimmän nimen. Minä olen tehnyt -hänet aviovuoteeni ja mahtavuuteni osalliseksi. Minä pyydän häneltä -hieman kärsivällisyyttä, ennenkuin hän lykkää veneensä suuruutensa -täyttä vauhtia vilistävään virtaan, ja kuitenkin se sokaistu nainen -uskaltaa ennemmin itsensä ja minut haaksirikkoon, ajaa minut tuhansien -puuskien pyöritettäväksi ja tuhansien karien ja särkkien keskelle ja -kietoo minut tuhansiin petoksiin, jotka häpäisevät minut omissa -silmissänikin, kuin viipyisi vielä lyhyen ajan siinä huomaamattomassa -asemassa, mihin hän oli syntynyt. -- Hän on niin rakastettava, niin -suloinen, niin hellä, niin uskollinen -- ja kuitenkin puuttuu häneltä -niin vakavassa asiassa varovaisuutta, jota odottaisi jo typerimmältäkin -houkkiolta -- se saa tosiaankin kärsivällisyyteni loppumaan.» - -»Kyllä me siitä vielä kunnialla selviämme», lohdutti Varney, »kunhan -vain saisimme armollisen rouvan tottelemaan ja esittämään osaa, jonka -hetken olosuhteet tekevät välttämättömäksi.» - -»Se on liiankin totta, ritari Rikhard», sanoi Leicester, »muuta keinoa -ei tosiaankaan ole. Minä olen kuullut häntä julkisesti mainittavan -Sinun vaimoksesi, panematta vastaan. Hänen täytyy pitää sitä nimeä ja -arvoa siksi kunnes hän on kaukana Kenilworthista.» - -»Ja kauvan vielä jälkeenkin päin, luullakseni», vastasi Varney ja -lisäsi sitten heti: »Sillä minun täytyy toivoa, että siihen menee vielä -pitkä aika, -- ennenkuin hän voi julkisesti kantaa Leicesterin -kreivittären nimeä -- jopa pelkään, ettei se saata turvallisesti -tapahtua tämän kuningattaren koko elinaikana. Mutta Teidän -Korkeutennehan asian parhaiten ymmärtää, Te kun yksin tiedätte, -millaiset suhteenne ovat Elisabetiin.» - -»Olet oikeassa, Varney», virkkoi Leicester; »minä olen tänä aamuna -ollut sekä narri että konna; ja kun Elisabet saa kuulla onnettomasta -avioliitostani, ei hän voi muuta kuin ajatella itseään kohdellun tuolla -edeltäpäin harkitulla ylenkatseella, jota eivät naiset anna milloinkaan -anteeksi. Me olemme olleet tänään aivan lähellä julkista riitaa; ja -minä pelkään, että siihen sitä vielä kerran palataan.» - -»Onko hänen vihansa sitten niin leppymätön?» kysyi Varney. - -»Kaukana siitä», vastasi kreivi; »sillä ollen sen luontoinen ja siinä -asemassa kuin hän on, on hän tänään ollut aivan liiankin alentuvainen -ja antanut minulle monta tilaisuutta korjata, mitä minä hänen -nähdäksensä olin mieleni kiivaudessa rikkonut.» - -»Niin», virkkoi Varney, »italialaiset sanovatkin oikein: -lemmenriidoissa on rakastava puoli aina taipuvaisempi ottamaan -suuremman syyn niskoilleen. -- Niin että, armollinen herra, jos tämä -Teidän avioliittonne nyt vain saadaan pysymään salassa, ovat Teidän -suhteenne Elisabetiin entisellään.» - -Leicester huokasi ja oli hetken äänettömänä, ennenkuin vastasi. - -»Varney, minä luulen Sinua täysin uskolliseksi ja luotettavaksi ja minä -kerron Sinulle kaikki. Minun suhteeni häneen eivät ole entisellään. -Minä olen puhunut Elisabetille -- mikä hulluus minut siihen vei, en -tiedä itsekään -- asiasta, jota ei voi heittää sikseen loukkaamatta -kaikkia naisellisia tunteita mitä syvimmin, mutta jota minä kuitenkaan -en uskalla enkä voi jatkaa. Hän ei voi koskaan, koskaan antaa minulle -anteeksi sitä, että minä olen saanut nuo inhimillisen intohimon -ilmaukset hänessä hereille ja julki.» - -»Meidän täytyy tehdä jotakin, armollinen herra», virkkoi Varney, »ja -pian.» - -»Ei ole mitään tehtävissä», vastasi Leicester toivottomana; »minä olen -miehen kaltainen, joka on kauvan suurella työllä ja tuskalla kiivennyt -vaarallista kallioseinää ja joka huomaa kulkunsa katkaistuksi ja -peräytymisen mahdottomaksi juuri silloin, kun yksi ainoa rohkea -harppaus enään eroittaisi hänet huipusta. Minä näen yläpuolellani -korkeuden, jota en voi saavuttaa -- allani kuilun, jonne minun täytyy -romahtaa heti kun höltyvät käteni ja pyörtyvä pääni päästävät minut -putoamaan nykyisestä epävakaisesta asemastani.» - -»Ajatelkaa parempaa tilastanne, armollinen herra», virkkoi Varney -- -»koettakaamme keinoa, johon juuri äsken suostuitte. Jos vain saamme -avioliittonne pysymään Elisabetilta salassa, voi kaikki käydä vielä -hyvin. Minä lähden heti armollisen rouvan puheille. -- Hän vihaa minua, -koska hän aivan oikein epäilee minun innokkaasti Teidän Korkeutenne -edessä vastustaneen niitä oikkuja, joita hän nimittää oikeuksikseen. -Minä en välitä hänen ennakkoluuloistaan. -- Hänen täytyy kuunnella -minua, ja minä olen esittelevä hänelle niin päteviä syitä, jotka -pakottavat mukautumaan olosuhteiden vaatimuksiin, etten lainkaan epäile -tuovani hänen suostumustaan kaikkiin näiden vaatimusten mukaisiin -toimenpiteisiin.» - -»Ei, Varney», vastasi Leicester; »minä olen miettinyt, mitä on tehtävä, -ja minä tahdon itse puhutella Amya.» - -Nyt oli Varneyn vuoro tuntea omissa lihoissaan se kauhistus ja -levottomuus, joihin hän oli ollut ottavinaan osaa vain isäntänsä -puolesta. »Ei suinkaan Teidän Korkeutenne aijo itse tavata armollista -rouvaa?» - -»Se on vakava päätökseni», vastasi Leicester; »hanki minulle -palvelijanviitta; minä kuljen vartijain ohi Sinun käskyläisenäsi. -Sinähän pääset vapaasti hänen luokseen.» - -»Mutta, armollinen herra --» - -»Minä en kärsi mitään _muttaa_», kivahti Leicester; »niin sen -pitää käymän, eikä toisin. Hunsdon nukkuu luullakseni Saintlowen -tornissa. Me pääsemme näistä huoneista sinne salakäytävää pitkin, -tarvitsematta pelätä ketään kohtaavamme. Ja mitä sitten, vaikka -Hunsdonin tapaisinkin? Hän on enemmän ystäväni kuin vihamieheni ja -kyllin typerä tomppeli uskoakseen kaikki mitä hänelle suinkin viitsii -syöttää. Hanki viitta tänne heti paikalla.» - -Varneyn ei auttanut muu kuin totteleminen. Muutamien minuuttien -kuluttua oli Leicester kääriytynyt vaippaansa, vetäen lakin silmilleen -ja seuraten Varneyta pitkin salakäytävää, joka oli yhteydessä Hunsdonin -huoneuston kanssa, jossa heidän tuskin tarvitsi peljätä urkkijoita ja -jossa oli niin pimeä, etteivät nämä kai olisi voineetkaan tyydyttää -uteliaisuuttaan. He tulivat jälleen ihmisten ilmoille ovesta, jonka -vartijaksi Hunsdon oli sotilasmaisen varovasti asettanut erään -pohjanpuoleisen käskyläisensä; tämä päästi ritari Rikhard Varneyn ja -hänen palvelijansa vastustelematta jatkamaan matkaansa, sanoen vain -pohjoismurteellaan: »Tahtoosinpa, jotta Sinä saisit sen hullun frouan -pysymähän siivommalla tuolla; sen voivootteleminen panoo niin ilkiästi -mun pääluusnani, jotta mä paljo tärkiämpää seisoosin vaharis vaikka -kuinka saakurinlaases lumipyrys kuin täs.» - -He astuivat kiireesti sisään ja sulkivat oven perästään. - -»Nyt, kelpo piru, jos Sinua on lainkaan olemassa», ajatteli Varney -itsekseen, »auta nyt kerrankin uskollista liittolaistasi -kuolemanhädässä, sillä veneeni on ajautunut kauheiden salakarien -keskelle!» - -Kreivitär Amy istui, tukka ja vaatteet epäjärjestyksessä, -jonkunlaisella vuoteentapaisella, syvimmän masentumuksen perikuvana; -oven avautuminen herätti hänet horroksistaan. Hän käännähti äkkiä -ympäri ja huudahti, kiinnittäen katseensa Varneyhin: »Roisto! oletko -taas tullut punomaan uusia konnamaisia juoniasi?» - -Leicester katkaisi lyhyeen hänen kiihkeät soimauksensa astumalla esiin, -pudottamalla viittansa ja lausumalla pikemmin käskevästi kuin hellästi: -»Minun kanssani, rouva, on Teidän puhuminen, eikä ritari Rikhard -Varneyn.» - -Kuin taikavoimalla muuttui kreivittären katse ja koko käytös. »Dudley!» -kiljaisi hän, »Dudley! Vihdoinkin Sinä siis tulit?» Ja nopeana kuin -salama syöksähti hän puolisonsa luo, karkasi hänen kaulaansa ja Varneyn -läsnä-olosta huolimatta peitti hänet hyväilyin, hänen kyyneltensä -valuessa virtoina Leicesterin kasvoille ja hänen kuiskiessaan -katkonaisin, yhteydettömin tavuin hellimpiä sanoja, mitä rakkaus -suinkin pyhitetyilleen opettaa. - -Leicesterillä oli mielestään syytä olla vihoissaan vaimolleen, -koska tämä oli rikkonut hänen käskynsä ja siten saattanut hänet -tämänaamuiseen vaaralliseen asemaan. Mutta mikä suuttumus voisi kestää -tuollaisia hellyyden osoituksia vastaan, kun niitä jakeli niin suloinen -olento, että puvun huolimattomuus ja pelon, surun ja väsymyksen -kuihduttavat vaikutukset, jotka olisivat olleet muiden kauneuden surma, -tekivät vain hänen ihanuutensa sitä kiinnittävämmäksi! Leicester -vastasi hänen hyväilyihinsä hellästi, mutta samalla murheellisesti, ja -tätä viimeistä vivahdusta hän tuskin näytti huomaavan, ennenkuin hänen -ensimäinen riemunpuuskauksensa oli jonkun verran talttunut; silloin hän -kysyi, puolisoaan levottomana kasvoihin katsoen, oliko tämä sairas. - -»En ruumiillisesti, Amy», vastasi Leicester. - -»Sitten tahdon minäkin jaksaa hyvin -- Oi Dudley! Minä olen ollut -sairas! -- niin sairas sen jälkeen kun viimeksi tapasimme! -- sillä -minä en sano tämänaamuista kauhistuttavaa kohtausta tapaamiseksi. Minä -olen ollut sairauden, surun ja vaaran valloissa. -- Mutta nyt olet Sinä -tullut, ja kaikki on nyt vain iloa ja terveyttä ja turvallisuutta!» - -»Voi Amy», sanoi Leicester, »Sinä olet saattanut minut turmioon!» - -»Minä, herrani?» kysyi Amy, ja hänen poskensa menetti heti ohimenevän -ilon punerruksen, -- »miten voisin vahingoittaa sitä, jota rakastan -enemmän kuin itseäni?» - -»En haluaisi nuhdella sinua, Amy», vastasi kreivi, »mutta etkö ole -täällä vastoin nimenomaisia käskyjäni -- ja eikö läsnäolosi täällä -vaaranna sekä sinua että minua?» - -»Niinkö, niinkö tosiaan?» Amy huudahti kiihkeästi; »miksi sitten olen -täällä hetkeäkään kauemmin? Voi, jos tietäisit, mitkä pelot pakottivat -minut jättämään Cumnorin linnan! Mutta en sano mitään itsestäni -- vain -sen, että jos olisi mahdollista toisin, en mieluusti palaisi -_sinne_; kuitenkin, jos on kyseessä turvallisuutesi --» - -»Harkitsemme jotain toista paikkaa, Amy», sanoi Leicester, »ja sinä -menet johonkin pohjoisista linnoistani -- uskon tämän olevan -tarpeellista vain muutaman päivän ajan -- Varneyn vaimon -ominaisuudessa.» - -»Mutta, armollinen herra Leicesterin kreivi», sanoi Amy, irrottautuen -hänen syleilystään, »omalle vaimollenneko Te annatte tuon kunniattoman -neuvon tunnustaa olevansa toisen morsian -- ja kaikista miehistä, tuon -konna Varneyn morsiamen?» - -»Armollinen rouva, puhun nyt tosissani -- Varney on hyvä ja uskollinen -palvelijani, luotettu syvimmissäkin salaisuuksissani. Ennemmin -menettäisin oikean käteni kuin hänen palveluksensa tällä hetkellä. -Teillä ei ole mitään syytä halveksia häntä niinkuin teette.» - -»Voisin nimetä yhden, armollinen herra», vastasi kreivitär, »ja näen, -että hän jo vapisee tuon luottavaisen naamionsa alla. Mutta se, joka on -tarpeellinen oikeana kätenä turvallisuudellenne, on vapaa kaikista -syytöksistäni. Olkoon hän uskollinen Teille; ja jotta hän olisi -uskollinen, älkää luottako häneen liian paljon tai liian pitkälle. -Mutta on tarpeeksi sanottu, etten mene hänen kanssaan kuin väkisin, -enkä tunnusta häntä miehekseni, vaikka --» - -»Se on vain väliaikainen harhautus, rouvaseni», sanoi Leicester, -harmistuneena hänen vastustuksestaan, »tarpeen meidän molempien -turvallisuudellemme, mikä vaarantui naisellisen oikkunne takia, tai -ennenaikaisen halunne takia päästä arvoon, jonka annoin Teille vain -sillä ehdolla, että avioliittomme pysyisi jonkin aikaa salassa. Jos -ehdotukseni inhoittaa Teitä, muistakaa, että Te itse olette sen -saattanut päällemme. Ei ole muuta keinoa -- Teidän on tehtävä, mitä -kärsimätön oikkunne on saanut välttämättömäksi -- minä käsken Teitä!» - -»En voi panna käskyjänne, armollinen herra», sanoi Amy, »vaakaan -kunnian ja omantunnon kanssa. Tässä tapauksessa minä _en_ tottele -Teitä. Te ehkä saavutatte oman kunniattomuutenne, johon nämä kierot -toimet luonnostaan johtavat, mutta minä en tee mitään, mikä tahraisi -omaa kunniaani. Miten voisitte minut taas, armollinen herra, tunnustaa -puhtaaksi ja siveelliseksi vaimoksi, joka on arvoisa jakamaan onnenne -ja omaisuutenne, kun, säilyttäen tuon korkean arvon, olin kierrellyt -maata sellaisen elostelijan kuin palvelijanne Varneyn tunnustettuna -vaimona?» - -»Armollinen herra», sanoi Varney väliin, »rouvalla on valitettavasti -liian paljon ennakkoluuloja minua kohtaan, jotta hän kuuntelisi, mitä -voin tarjota, kuitenkin se ehkä miellyttää häntä enemmän kuin hän -toivookaan. Hänellä on hyvät välit herra Edmund Tressilianin kanssa, -jonka voisi epäilemättä saada suostuelluksi seuralaisekseen Lidcoten -linnaan, missä hän voisi pysyä kaikessa rauhassa siksi kunnes aika -sallii tämän salaisuuden paljastamisen.» - -Leicester ei virkkanut mitään, vaan katsoi kiihkeästi Amyyn, ja hänen -silmiinsä näytti yht'äkkiä sytähtäneen sekä epäluulon että suuttumuksen -tuli. - -Kreivitär sanoi vain: »Kiittäisinpä Jumalaa, jos olisin vielä isäni -talossa! -- Sieltä lähtiessäni en lainkaan aavistanut, että minun -täytyi jättää sinne mieleni rauha ja kunniani.» - -Varney jatkoi varovaisella äänellä: »Siitä on vain se varma seuraus, -että täytyy päästää vieraita tunkeutumaan armollisen herrani -salaisuuksiin; mutta epäilemättä voi kreivitär taata herra Tressilianin -samoin kuin isänsä perheenkin uskollisuuden --» - -»Vaiti, Varney», käski Leicester; »kautta taivaan, minä isken tikarin -ruumiiseesi, jos Sinä vielä kerran esittelet Tressiliania minun -asioitteni osalliseksi!» - -»Ja miksei?» kysyi kreivitär; »elleivät ne asiat sovikin paremmin -sellaiselle konnalle kuin Varney, kuin miehelle, jonka kunnia ja -rehellisyys ovat yhtä tahrattomat. -- Armollinen herra, armollinen -herra, älkää heittäkö minuun vihaisia katseita -- se on totuus, ja minä -puhun sen. Minä olen kerran tehnyt Tressilianille vääryyttä Teidän -tähtenne -- minä en tahdo jatkaa sitä vääryyttä vaikenemalla, kun hänen -kunniansa on kysymyksessä. Minä voin olla», jatkoi hän Varneyhin -katsahtaen, »riistämättä naamusta teeskentelijän kasvoilta, mutta minä -en salli hyvettä paneteltavan minun kuulteni.» - -Syntyi kuolonhiljaisuus. Leicester seisoi tyytymättömänä, mutta -epäröivänä ja liiankin tietoisena asiansa heikkoudesta, kun taas -Varney, syvää, nöyrää alakuloisuutta teeskennellen, ei nostanut -katsettaan lattiasta. - -Silloin osoitti kreivitär Amy hädän ja vaarojen keskellä sellaista -luonteen lujuutta ja tarmoa, että se olisi tehnyt hänestä, jos kohtalo -olisi suonut, säätynsä todellisen kaunistuksen. Hän astui Leicesterin -luo varmasti ja arvokkaasti, kasvoilla ilme, jossa väkevä rakkaus -turhaan koki järkähyttää itsetietoisen totuuden lujuutta ja -periaatteiden vilpittömyyttä. »Te olette ilmaissut tahtonne, armollinen -herra», virkkoi hän, »näiden vaikeuksien voittamiseksi, mutta -onnettomuudekseni en minä kuitenkaan voi siihen taipua. Tämä herra -- -tämä olio, sanoisin -- on viitannut toiseen keinoon, johon minulla on -vain se huomautettavana, ettei se miellytä Teitä. Suvaitseeko Teidän -Korkeutenne kuulla, mitä nuorella ja pelokkaalla naisella, joka -kuitenkin on Teidän hellin puolisonne, on sanomista tässä äärimäisessä -pulassa?» - -Leicester ei vastannut, nyykäyttihän vain vähän päätään kreivitärtä -kohti, ikäänkuin siten antaen hänelle luvan jatkaa. - -»Kaikkeen tähän pahaan on ollut vain yksi syy, armollinen herra», puhui -kreivitär, »nimittäin se salaperäinen kaksimielisyys, jolla Te olette -joutunut ympäröimään itsenne. Riistäykää kerta kaikkiaan, armollinen -herra, näiden häpeällisten kahleiden hirmuvallasta. Olkaa oikea -englantilainen aatelismies, ritari ja kreivi, jonka mielestä totuus on -kunnian perustus ja jolle kunnia on yhtä kallisarvoinen kuin hänen -sieraintensa hengitys. Ottakaa onnetonta puolisoanne kädestä, viekää -hänet Elisabetin valta-istuimen juurelle ja sanokaa, että Te jonakin -hulluuden hetkenä, otaksutun kauneuden viekoittelemana, kauneuden, -josta ei ehkä voi enää havaita jätteitäkään, satuitte antamaan kätenne -tälle Amy Robsartille. -- Siten tekisitte oikeutta minulle, armollinen -herra, ja omalle kunniallenne; ja jos sitten laki tai voima pakottaisi -Teidät eroamaan minusta, en minä panisi vastaan -- sillä silloinhan, -minä voisin kunniani säilyttäen piiloittaa surun sortaman, murtuneen -sydämeni siihen pimeyteen, josta Teidän rakkautenne minut nosti. Sitten -hieman kärsivällisyyttä vain, ja Amyn elämä ei ole pitkää aikaa -himmentävä Teidän loistavimpia suunnitelmianne ja toiveitanne.» - -Kreivittären puheessa oli niin paljon arvokkuutta, niin paljon hellää -rakkautta, että se liikutti kaikkea jaloa ja hyvää hänen puolisonsa -sielussa. Suomukset tuntuivat putoavan hänen silmistään, ja se -kaksimielisyys ja juonittelu, johon hän oli tehnyt itsensä syylliseksi, -täytti hänet yht'äkkiä katumuksella ja häpeällä. - -»Minä en ole Sinun arvoisesi, Amy», sanoi hän; »mitä voisi kunnianhimo -tarjota minulle sellaisen sydämen korvaukseksi kuin Sinun sydämesi on? -Minulla on katkera katumustyö suoritettavana, kokiessani ivailevain -vihamiesten ja säikähtyneiden ystäväin nähden irtautua kaikista -petollisen oveluuteni pauloista. -- Ja kuningatar -- mutta ottakoon hän -vain pääni, kuten on uhannut.» - -»Päänne, armollinen herra!» huudahti kreivitär; »senkö takia, että Te -käytätte jokaisen Englannin alamaisen oikeutta ja valtaa vapaasti -valita puolisonne? Hyi häpeä! juuri tuo luottamattomuus kuningattaren -oikeamielisyyteen ja tuo vain luulotellun vaaran väisteleminen ovat -linnunpelättien tavoin syrjäyttäneet Teidät suoralta polulta, joka on -aina paras, samoin kuin se on turvallisin.» - -»Ah! Amy, Sinä et tiedä!» huudahti Dudley, mutta hillitsi itsensä -samassa ja lisäsi: »Mutta hän ei ole saava minusta vaaratonta ja -helppoa mielivaltaisen kostonsa uhria. -- Minulla on ystäviä -- minulla -on liittolaisia. -- Minä en tahdo tulla Norfolkin lailla laahatuksi -mestauspölkylle kuin uhriteuras. Älä pelkää, Amy; Sinä olet saava nähdä -Dudleyn käyttäytyvän nimensä arvoisesti. Minun täytyykin heti paikalla -lähteä puhuttelemaan muutamia ystäviäni, joihin voin parhaiten luottaa; -sillä niinkuin asiat nyt ovat, voidaan minut vangita omassa -linnassani.» - -»Oi hyvä, rakas puolisoni», rukoili Amy, »älkää muodostako puolueita -rauhalliseen valtioon! Ei mikään ystävä voi auttaa meitä niin hyvin -kuin Teidän oma vilpitön suoruutenne ja kunnianne. Kutsukaa ne vain -avuksemme, ja Te olette turvassa kokonaisen kademielten ja pahansuopain -sotajoukon keskellä. Mutta jos Te ne heitätte syrjään, on kaikki muu -puolustus hyödytöntä. Totuutta kuvataankin, jalo puolisoni, sattuvasti -kyllä aseettomaksi.» - -»Mutta viisaus, Amy», vastasi Leicester, »on puettu koeteltuun -rautavarustukseen. -- Älä kiistele kanssani keinoista, joita minun on -käyttäminen voidakseni tehdä tunnustukseni -- koska meidän nyt on -kerran sitä niin nimittäminen -- niin vaarattomaksi kuin suinkin -mahdollista; se on uhka-yritys joka tapauksessa, teimme me sitten mitä -tahansa. -- Varney, meidän täytyy lähteä täältä. -- Hyvästi, Amy, minä -julistan Sinut omakseni vaaran ja vastusten uhallakin, jotka vain Sinä -yksin voit ansaita! Sinä saat pian kuulla minusta.» - -Kreivi suuteli häntä tulisesti, kääriytyi viittaansa kuten tullessakin -ja seurasi Varneyta huoneesta. Poistuessaan kumarsi tämä jälkimäinen -syvään ja suoristaessaan selkänsä heitti Amyyn merkitsevän katseen, -ikäänkuin kysyäkseen, sisältyikö hänellekin anteeksianto siihen -sovintoon, joka nyt oli syntynyt hänen ja hänen puolisonsa välille. -Kreivitär katsahti häneen lujasti, mutta ei näyttänyt sen enempää -huomaavan häntä kuin olisi ollut vain tyhjää ilmaa sillä paikalla, -missä hän seisoi. - -»Hän on ajanut minut äärimäisyyksiin», mumisi hän. -- »Hän tai minä, -toisen meistä täytyy kaatua. En tiedä, pelko vai säälikö neuvoi minua -tätä tuhoisaa ratkaisua välttämään. Nyt on se päätetty -- Hänen tai -minun täytyy suistua perikatoon!» - -Näitä miettiessään huomasi hän hämmästyksekseen vartijan pysäyttämän -pojan kääntyvän Leicesterin puoleen ja puhelevan hänen kanssaan. Varney -oli niitä viisaita palvelijoita, jotka eivät heitä pienintäkään seikkaa -tutkimatta ja tarkastamatta. Hän kysyi vartijalta, mitä poika oli -hänestä tahtonut, ja sai vastaukseksi, että se nulikka oli pyytänyt -häntä toimittamaan jonkun käärön sille hullulle rouvalle, mutta ettei -hän ollut viitsinyt ruveta siihen hommaan, sellaiset puuhat kun eivät -kuulu hänen tehtäviinsä. Saatuaan uteliaisuutensa tyydytetyksi siltä -kohdalta, lähestyi hän isäntäänsä ja kuuli hänen sanovan: -- »Hyvä, -poikaseni, kyllä se käärö toimitetaan perille.» - -»Kiitoksia, hyvä herra huovi», virkkoi poika ja katosi pian näkyvistä. - -Leicester ja Varney palasivat kiiruusti kreivin yksityiseen huoneustoon -samaa käytävää pitkin, joka oli vähää ennen vienyt heidät Saintlowen -torniin. - - - - -XVIII Luku. - - - -- Mä sanoin, - Että on, hän portto -- sanoin myöskin, kelle. - Lisäksi: kavaltaja, jonka kanssa - Camillo liitoss' on, mies, joka tietää - Mit' itsekin tuon pitäis' hävetä. - - _Talvinen Tarina_. - -Tuskin olivat he saapuneet kreivin työkammioon, kun tämä otti -taskustaan kirjoitustaulusensa ja alkoi piirrellä niihin -muistiinpanojaan, puhellen puolittain Varneylle, puolittain itsekseen: --- »Monet heistä ovat lujasti kiintyneet minuun, ja etenkin varakkaat -ja korkeiden virkojen haltijat; monet taas, jos he katsovat taaksepäin -palveluksiin, joita olen heille suorittanut, tai eteenpäin vaaroihin, -joihin he saattavat joutua, eivät luullakseni ole rientämättä apuun -nähdessään minun alkavan horjua. Katsotaanhan -- Knollis on varma ja -hänen kauttaan Guernsey ja Jersey -- Horsey vallitsee Wight-saarta -- -langollani Huntingdonilla ja Pembrokella on paljon sananvaltaa -Walesissa -- Bedfordin kautta johdan minä puritaneja ja heidän -vaikutusvoimaansa, joka on niin mahtava kaikissa maalaiskaupungeissa: --- veljeni Warwick on melkein vertaiseni rikkauden, puoluelaisten ja -alusmaiden suhteen -- ritari Owen Hopton on harras ystäväni; hänen -hallussaan on Lontoon Tower ja sinne sijoitettu valtionrahasto -- isäni -ja iso-isäni eivät olisi koskaan tarvinneet laskea päätänsä -mestauspölkylle, jos he olisivat näin hyvin suunnitelleet yrityksensä -edeltäkäsin. -- Miksi näytät niin murheelliselta, Varney? Minä vakuutan -Sinulle, ettei myrskyn ole oleva helppo kaataa niin syvälle juurtunutta -puuta.» - -»Ah! armollinen herra», vastasi Varney hyvin murhettaan näytellen, ja -veti sitten jälleen kasvoilleen saman epätoivoisen ilmeen, minkä -Leicester jo oli huomannut. - -»Ah!» toisti Leicester, »ja niiksi ah! ritari Rikhard? Eikö Sinun uusi -ritarihenkesi tiedä Sinulle sen rohkeampaa huudahdusta, juuri kun jalo -kamppailu on ovella? Tai jos se _ah!_ tarkoittaa sitä, että haluat -väistää taistelua, niin voit lähteä linnasta tai liittyä vihollisiini, -miten vain parhaaksi näet.» - -»Ei niin, armollinen herra», vastasi hänen uskottunsa, »Varney on -taisteleva tai kaatuva Teidän rinnallanne. Antakaa anteeksi, jos minä -rakkaudesta Teihin näenkin selvemmin kuin Teidän jalo sydämenne sallii -Teidän nähdä ne voittamattomat vaikeudet, jotka Teitä ympäröivät. Te -olette mahtava, armollinen herra, ja voimakas; mutta, se olkoon -sanottuna loukkaamatta Teitä, Te olette mahtava ja voimakas vain -kuningattaren suosiossa pysyessänne. Niin kauvan kuin Te olette -Elisabetin suosikki, olette Te nimeä vailla aivan todellinen -hallitsija. Mutta jos hän riistää Teiltä kaiken lahjoittamansa kunnian -ja arvon, ei profetan kurpitsakaan kuihtunut pikemmin kuin Te olette -kuihtuva. Jos Te nousette ilmitaisteluun kuningatarta vastaan, en minä -sano ainoastaan, että Te koko kansakunnan kesken tai vain tässä -maakunnassa joutuisitte heti hyljätyn ja voitetun asemaan, vaan sanon -minä, että Te juuri tässäkin linnassa ja läänitysmiestenne, -sukulaistenne ja käskyläistenne keskellä olisitte vanki ja vielä -tuomittu vanki, jos hän vain suvaitsisi viitatakin sinne päin. -Muistakaa Norfolkia, armollinen herra -- muistakaa mahtavaa -Northumberlandia -- muistakaa komeaa Westmorelandia; muistakaa kaikkia -niitä, jotka ovat nousseet tätä viisasta hallitsijatarta vastaan. He -ovat menettäneet henkensä, joutuneet vangeiksi tai harhailevat -pakolaisina. Tämän maan valta-istuin ei ole muiden valta-istuinten -kaltainen, joita voivat syöstä kumoon liittoutuneet mahtavat ylimykset; -sen tukevat perustukset, jotka sitä kannattavat, pohjautuvat kansan -lujaan rakkauteen ja kiintymykseen. Te voitte jakaa sen Elisabetin -kanssa, mutta ei Teidän oma voimanne, eikä kenenkään muunkaan, ei -ulkomaalainen eikä kotoinen, kykene sitä edes järkähyttämään, saati -sitten kaatamaan.» - -Hän vaikeni, ja Leicester heitti kirjoitustaulusensa luotaan -välinpitämättömän ynseästi. »Voi olla niin kuin sanot», virkkoi -Leicester sitten; »enkä minä itse asiassa huoli siitä, totuusko vaiko -pelkurimaisuus Sinulle ennustuksesi sanelee. Mutta missään tapauksessa -ei tulla sanomaan minun kukistuneen ilman taistelua. -- Käske, että -niiden huovieni, jotka palvelivat johdollani Irlannissa, tulee -vähitellen siirtyä linnan päätorniin ja kehoita ystäviämme olemaan -varuillaan ja kulkemaan aseistettuina, ikäänkuin he muka pelkäisivät -Sussexin seuralaisten hyökkäystä. Saata kyläläiset hieman kauhkeilleen, -toimita heidät aseisiin ja neuvo heitä olemaan valmiina heti merkin -saatuaan hyökkäämään kuninkaallisen henkivartioväen kimppuun.» - -»Sallikaa minun huomauttaa Teille, armollinen herra», sanoi Varney yhä -saman syvän, surumielisen levottomuuden vallassa, »että Te nyt annoitte -minulle käskyjä kuningattaren henkivartijain tekemisestä aseettomiksi. -Se on valtiorikosta se, mutta siitä huolimatta olen minä Teitä -totteleva.» - -»Vähät minä siitä», tiuskaisi Leicester epätoivoisena; -- »vähät minä -siitä. Häpeä takanani, perikato edessäni; minun täytyy eteenpäin.» - -Tässä syntyi jälleen hiljaisuus, minkä Varney vihdoinkin rikkoi -seuraavin sanoin: »Nyt on tultu siihen kohtaan, jota minä olen kauvan -pelännyt. Minun täytyy joko kiittämättömän elukan tavoin katsella -parhaimman, ystävällisimmän isännän kukistumista tai puhua sellaista, -minkä minä olisin halunnut haudata syvimpään unhoon tai minkä ainakin -olisin suonut toisen suun kertovan.» - -»Mitä Sinä sanot, tai mitä Sinä aijot sanoa?» kysyi kreivi; »meillä ei -nyt ole aikaa loruilemiseen, kun olosuhteet käskevät meitä työhön ja -toimeen.» - -»Minun asiani on pian kerrottu, armollinen herra -- soisipa Jumala -vastauksenkin tulevan siihen yhtä pian! Teidän avioliittonnehan on -ainoa syy Teidän ja kuningattaren välien uhkaavaan rikkoutumiseen, -armollinen herra, eikö olekin?» - -»Tiedäthän Sinä sen olevan!» vastasi Leicester. »Mitä niin -hyödyttömällä kysymyksellä?» - -»Suokaa anteeksi, armollinen herra», jatkoi Varney; »sen hyöty selviää -kohta. Ihmiset saattavat uskaltaa maansa ja henkensä puoltaakseen -jotakin kallisarvoista jalokiveä; mutta eiköhän ensin olisi viisainta -katsoa, olisiko siinä mahdollisesti halkeamia tai muita virheitä?» - -»Mitä Sinä sillä tarkoitat?» kysyi Leicester, jonka silmät tuijottivat -ankaroina Varneyhin; »kenestä rohkenet Sinä puhua?» - -»Tuota -- kreivitär Amysta, armollinen herra, sillä minun on, onnetonta -kyllä, pakko puhua hänestä; ja minä tahdon puhua hänestä, vaikka Teidän -Korkeutenne sitten tappaisikin minut palvelusintoni takia.» - -»Saattaisitpa Sinä sen kerran ansaitakin», vastasi kreivi; »mutta -jatka, minä haluan kuunnella Sinua.» - -»Hyvä, armollinen herra, minä puhun siis aivan arkailematta. Minä puhun -oman henkeni, niinkuin Teidän Korkeutennekin hengen nimessä. Minä en -pidä lainkaan armollisen rouvan salakähmäisestä, vehkeilevästä -yhteydestä sen samaisen Edmund Tressilianin kanssa. Te tunnette sen -miehen, armollinen herra. Te tiedätte hänellä olleen aikaisemmin -armolliseen rouvaan suhteita, joiden vaikutusta Teidän Korkeutenne oli -hieman vaikea voittaa. Te tiedätte myös, kuinka kiihkeästi hän on -sittemmin vainonnut minua sen naisen takia, ja on kaiken sen ilmeisenä -tarkoituksena ollut pakottaa Teidän Korkeutenne tunnustamaan Teidän -onnettomista onnettomin avioliittonne, sillä siksi täytyy minun aina -sitä sanoa, mihin päämäärään armollinen rouvakin tahtoo keinoilla millä -tahansa ajaa Teidät.» - -Leicester hymyili väkinäisesti. »Sinä tarkoitat hyvää, kunnon ritari -Rikhard, ja tahtoisit luullakseni uhrata oman kunniasi ja kenen tahansa -kunnian lisäksi estääksesi minua siitä, mitä Sinä pidät niin kauheana -askeleena. Mutta muista», hän lausui nämä sanat mitä ankarimmalla -äänellä »muista, että Sinä puhut Leicesterin kreivittärestä.» - -»Minä muistan, armollinen herra», vastasi Varney; »sillä kaikkihan -tarkoittaa Leicesterin kreivin parasta. Kertomukseni on vasta alullaan. -Minä uskon aivan varmasti, että tämä Tressilian on aina siitä asti, kun -hän ensin alkoi esiintyä hänen asiassaan, toiminut hänen Armonsa -kreivittären tieten ja tahtoen.» - -»Sinä puhut ilmeisesti hulluuksissasi, Varney, niin yksitotista -papinnaamaa kuin näytätkin. Missä tai miten olisivat he päässeet -toistensa yhteyteen?» - -»Armollinen herra», sanoi Varney, »onnettomuudeksi voin minä todistaa -sen liiankin hyvin. Vähää ennen syytöskirjelmän jättämistä -kuningattarelle Tressilianin nimessä, tapasin minä hänet mitä -suurimmaksi hämmästyksekseni Cumnorin kartanoon vievällä takaportilla.» - -»Sinä tapasit hänet, konna! ja mikset lyönyt häntä hengiltä?» huudahti -Leicester. - -»Minä vedin jo miekkani hänen päänsä varalle ja hän minun, armollinen -herra; ja ellei jalkani olisi luiskahtanut, ei hän ehkä enään olisi -jäänyt kompastuskiveksi Teidän Korkeutenne polulle.» - -Leicester näytti mykistyneen kummastuksesta. Vihdoin hän kuitenkin -vastasi: »Mitä muita todisteita on Sinulla asiasta, Varney, paitsi omaa -vakuutustasi? sillä niinkuin minä tahdon rangaista ankarasti, niin -tahdon minä myös tutkia asiaa kylmästi ja varovasti. Kautta pyhän -taivaan! mutta ei -- minä tahdon tutkia asiaa kylmästi ja varovasti -- -kylmästi ja varovasti.» Hän toisti toistamistaan näitä sanoja, -ikäänkuin olisi jo niiden soinnussa ollut rauhoittava voima; ja sitten -puristi hän huulensa yhteen, ikäänkuin peläten jonkun kiihkeän lauseen -niiltä karkaavan ja kysyi jälleen: »Mitä muita todisteita?» - -»Todisteita on riittämään asti, armollinen herra», vastasi Varney, -»onpa säästäenkin. Olisin toivonut asian jääneen yksistään minun -tietooni, sillä minä olisin vaijennut siitä ehkä ikipäiviksi. Mutta -palvelijani Mikael Lambourne näki kaikki, ja hänen kauttaan -Tressiliankin oikeastaan ensin Cumnorin kartanoon pääsi; ja siksi minä -otinkin hänet palvelukseeni ja pidin hänet siinä kauvemminkin, vaikka -hän onkin sellainen juoppo ja lurjustelija, etten voi aina pitää hänen -kieltään kurissa.» Hän esitteli sitten Leicesterin kreiville, kuinka -helppoa oli osoittaa heidän kohtaamisensa todeksi, sillä Anton -Fosterhan oli sen nähnyt, ja monet cumnorilaisethan, jotka olivat -kuulleet vetoa lyötävän ja nähneet Lambournen ja Tressilianin lähtevän -yhdessä matkaan, voisivat sitä todistuksillaan vahvistaa. Koko -kertomukseensa ei Varney uskaltanut sekoittaa mitään perätöntä, paitsi -että hän vihjaillen, eikä suinkaan varmasti väittäen, johti isäntänsä -uskomaan Amyn ja Tressilianin kohtauksen Cumnorin kartanossa kestäneen -kauvemmin kuin ne muutamat minuutit, joihin se itse asiassa rajoittui. - -»Ja miksei minulle ole mainittu kaikesta tästä sanaakaan?» kysyi -Leicester ankarasti. »Miksi salasitte Te kaikki -- ja etenkin Sinä, -Varney -- minulta niin tärkeän tiedon?» - -»Koska kreivitär väitti Fosterille ja minulle, armollinen herra», -vastasi Varney, »että Tressilian oli vasten hänen tahtoaan ruvennut -häntä puhuttelemaan; ja minäkin päättelin heidän kohtauksensa -tapahtuneen kaikella kunnialla, ja luulin hänen kertovan siitä Teidän -Korkeudellenne heti kun hän olisi mielestään saanut sopivan -tilaisuuden. Teidän Korkeutennehan tietää, kuinka vastahakoisin korvin -me kuuntelemme pahoja otaksumia niistä, joita me rakastamme; ja minä en -ole, Luojan kiitos, mikään rauhanrikkoja enkä ilmiantaja, niitä -ensimäisenä levittääkseni.» - -»Olet Sinä sentään liiankin kärkäs niitä kuuntelemaan, ritari Rikhard», -vastasi hänen isäntänsä. »Mistä Sinä tiedät, ettei se heidän -kohtauksensa tapahtunut kaikella kunnialla, kuten Sinä sanot? Minun -nähdäkseni voi Leicesterin kreivin puoliso puhella hetkisen sellaisen -henkilön kuin Tressilianin kanssa, minua loukkaamatta ja saattamatta -itseään epäluulon alaiseksi.» - -»Epäilemättä, armollinen herra», myönsi Varney; »jos minä olisin toisin -ajatellut, en minä olisi sitä salaisuutta niin kauvan säilyttänyt. -Mutta nyt tulee asiaan mutka: -- Tressilian ei lähde seudulta -toimittamatta sinne asiansa valvojaksi erästä köyhää miestä, erään -cumnorilaisen majatalon isäntää, siten valmistellakseen armollisen -rouvan ryöstöä. Sitten lähetti hän sinne erään apulaisensa, jonka minä -uskon pian saavani varmaan talteen Mervynin tornin alle. Killigrew ja -Lambsbey nuuskivat koko tienoon läpikotaisin hänet tavottaakseen. -Isännälle annettiin suun sulkeiksi sormus -- Teidän Korkeutenne on ehkä -sattunut näkemäänkin sen Tressilianin kädessä -- tässä se on. Tämä -lähetti, tämä kätyri matkustaa Cumnoriin reppurina, neuvottelee -kreivittären kanssa, ja he pakenevat yhdessä yöllä -- ryöstävät siinä -sivussa eräältä miespoloiselta hevosen, niin ankara oli heidän -rikollinen kiiruunsa, ja saapuvat viimein tähän linnaan, missä -Leicesterin kreivitär saa piilopaikkansa -- minä en uskalla sanoa -mihin.» - -»Puhu, minä käsken», virkkoi Leicester; »puhu niin kauvan kun minulla -on tarpeeksi järkeä jäljellä ymmärtääkseni, mitä puhut.» - -»Koska nyt kerran niin on», vastasi Varney: »armollinen rouva turvautui -heti paikalla Tressilianin huoneeseen, missä hän viipyi useita tunteja, -osaksi hänen seurassaan, osaksi yksin. Minähän kerroin Teille, että -Tressilianilla oli lemmityinen huoneessaan. -- Enpä osannut lainkaan -aavistaa, että se lemmityinen oli --» - -»Amy, tarkoitat sanoa», puuttui Leicester; »mutta se on valhe, niin -musta valhe kuin helvetin sauhu. Kunnianhimoinen hän lienee -- -kevytmielinen ja malttamatonkin ehkä -- ne ovat naisellisia vikoja; -mutta uskoton minulle! -- ei koskaan, ei koskaan! -- Todista se -- -todista se!» huusi hän kiihkoissaan. - -»Carrol, ali-airut, opasti kreivittären sinne tämän omasta tahdosta, -eilen iltapäivällä -- Lambourne ja vanginvartija tapasivat hänet sieltä -vielä varhain tänä aamuna.» - -»Oliko Tressilian siellä hänen kanssaan?» kysyi Leicester samalla -kiihkeällä äänellä. - -»Ei, armollinen herra. Tehän muistanette», vastasi Varney, »että hänet -määrättiin eilen illalla jonkunlaiseen koti-arestiin ja ritari Niklas -Blountin valvonnan alaiseksi.» - -»Tiesivätkö Carrol ja ne muut miehet, kuka se nainen oli?» kysyi -Leicester. - -»Eivät, armollinen herra», vastasi Varney; »Carrol ja vanginvartija -eivät olleet koskaan nähneetkään kreivitärtä, ja Lambourne ei tuntenut -häntä, koska hän oli valepuvussa; mutta koettaessaan estää häntä -lähtemästä kopista, jäi Lambournen käteen hänen toinen hansikkaansa, -jonka Teidän Korkeutenne luullakseni tuntee.» - -Hän näytti hansikasta, johon oli pikkuhelmistä neulottu karhu ja -ryhmysauva, kreivin vaakunakuviot. - -»Tunnen, tunnen minä sen», vastasi Leicester. »Itsehän ne hänelle -lahjoitin. Toinen oli vielä käsivarressa, jonka hän tänään kiersi -kaulaani!» -- Hän lausui tämän mitä suurimman kiihtymyksen vallassa. - -»Teidän Korkeutenne voi armolliselta rouvalta itseltään tiedustella -näiden seikkojen todenperäisyyttä», jatkoi Varney. - -»Ei ole tarpeen -- ei ole tarpeen», sanoi kidutettu kreivi; »se totuus -on piirretty ikäänkuin tulikirjaimin minun omiin silmiini! Minä näen -hänen kunniattomuutensa -- minä en voi nähdä mitään muuta; ja -- -laupias Jumala! -- tämän inhoittavan naisen takia olin minä -panemaisillani alttiiksi niin monen jalon ystävän hengen -- -järkyttämäisilläni laillisen valta-istuimen perustuksia -- -pistämäisilläni miekan ja tulisoihdun rauhallisen maan sydämeen -- -tekemäisilläni julmaa vääryyttä armolliselle valtiattarelleni, joka on -tehnyt minut siksi mikä minä olen -- ja joka olisi kohottanut minut -niin korkealle kuin mies suinkin saattaa kohota, ellei tätä helvetin -solmimaa avioliittoa olisi ollut olemassa! Kaiken tämän olin minä -tekemäisilläni naisen takia, joka juonittelee ja vehkeilee pahimpien -vihollisteni kanssa! -- Ja Sinä sitten, konna, mikset Sinä saanut -suutasi auki aikaisemmin?» - -»Armollinen herra», vastasi Varney, »yksikin kreivittären kyynel olisi -pyyhkäissyt pois kaikki, mitä minä olisin voinut sanoa. Sitäpaitsi sain -minä nämä todisteet tietooni vasta tänä aamuna, jolloin Anton Foster -äkkiä saapui tänne ja kertoi kaikista toimittamistaan tutkimuksista ja -tunnustuksista, jotka hän oli kiskonut majatalonpitäjä Goslingista ja -muista ja jotka vasta selittivät yksityiskohdittain, millä tavalla -kreivitär oli paennut Cumnorin kartanosta; ja omien tiedustelujeni -kautta pääsin minä perille askeleista, joita hän on täällä astunut.» - -»Jumala olkoon kiitetty valaistuksesta, jonka hän on minulle antanut, -valaistuksesta niin täydellisestä, niin paljastavasta, ettei koko -Englannissa ole ainuttakaan ihmistä, joka sanoisi menettelyäni -malttamattomaksi tai kostoani epä-oikeutetuksi. -- Ja kuitenkin, -Varney, niin nuori, niin kaunis, niin kiehtova, ja niin petollinen! -Siitäpä hänen vihansa Sinua, uskollista, suosittua palvelijaani -kohtaan, koska Sinä vastustit hänen suunnitelmiaan ja saatoit hänen -rakastajansa hengen vaaraan!» - -»Minä en ole koskaan antanut hänelle muuta suuttumuksen syytä, -armollinen herra», vastasi Varney; »mutta hän tiesi, että minun neuvoni -aivan empimättä vähensivät hänen vaikutusvaltaansa Teidän Korkeuteenne, -ja että minä aina olin ja olen aina ollut valmis panemaan henkeni -alttiiksi Teidän vihollisianne vastaan taistellessani.» - -»Se on liiankin, liiankin ilmeistä», virkkoi Leicester; »ja sittenkin, -kuinka arvokkaan ja ylevän näköinen hän olikaan rukoillessaan minua -uskomaan pääni kuningattaren laupeuden varaan pikemmin kuin kantamaan -petoksen kaapua hetkeäkään kauvemmin! Minusta tuntuu aivan siltä, kuin -ei itse totuuden enkelikään tapaisi sen jalompia, ylevämpiä ja -kauniimpia sanoja! Onko se mahdollista, Varney? -- Voiko vilppi niin -rohkeasti käyttää totuuden kieltä? -- Voiko saastaisuus niin helposti -verhoutua puhtauden pukuun? -- Varney, Sinä olet ollut palvelijanani -lapsesta saakka -- minä olen Sinut korkealle kohottanut -- minä voin -kohottaa Sinut korkeammalle. Ajattele, ajattele puolestani! Sinun -järkesi on aina ollut terävä ja tarkka -- Eiköhän hän voisi olla -viaton? todista hänet viattomaksi, ja kaikki, mitä minä olen tähän asti -tehnyt hyväksesi, ei ole oleva mitään -- ei mitään sitten saamaasi -palkintoon verrattuna!» - -Äärimäinen tuska, jonka kiduttamana kreivi puhui, vaikutti jonkun -verran paatuneeseen Varneyhinkin, joka kesken omien katalain ja -kunnianhimoisten sala-aikeidensakin rakasti isäntäänsä sikäli kuin -sellainen konna saattoi yleensä mitään rakastaa; mutta hän lohdutti -itseään ja masensi itsesoimauksensa sillä ajatuksella, että vaikka hän -nyt pakottikin kreivin kärsimään äkillistä, ohimenevää tuskaa, niin -tapahtui se tarkoituksessa tasoittaa hänen tietänsä valta-istuimelle, -jolle, jos tämä avioliitto kuoleman kautta tai muuten purkautuisi, -Elisabet hänen nähdäkseen mielellään korottaisi hänen isäntänsä. Hän -pysyi siis pirullisessa juonessaan; ja hetken mietittyään vastasi hän -kreivin levottomiin kyselyihin surumielisellä katseella, ikäänkuin -olisi hän turhaan koettanut keksiä jotakin puolustusta kreivittärelle; -sitten kohotti hän äkkiä päänsä ja sanoi, äänessään toivova kaiku, joka -heti paikalla loihti vastaavan ilmeen kreivinkin kasvoille: »Mutta -miksi olisi hän antautunut vaaraan tulemalla tänne, jos hän olisi ollut -syyllinen? -- Miksei hän pikemminkin paennut isänsä luo tai muualle? -- -vaikka siihen on sentään voinut vaikuttaa hänen halunsa tulla -tunnustetuksi Leicesterin kreivittäreksi.» - -»Totta, totta, totta!» huudahti Leicester, lyhyen toivonvälähdyksen -väistyessä hänen tunteittensa ja sanojensa tavattoman katkeruuden -tieltä; »Sinä et kykene käsittämään naisellisen oveluuden syvyyttä, -Varney. Minä ymmärrän kaikki. Hän ei tahtonut luopua sen typerän -aisankannattajan tiluksista, rikkauksista ja arvonimestä, joka oli -hänet nainut. Niin, ja jos minä olisin hulluuksissani nostanut kapinan -tai jos vihastunut kuningatar olisi ottanut pääni, kuten hän tänä -aamuna uhkasi, ei se runsas lesken eläke, jonka laki olisi määrännyt -Leicesterin kreivittärelle, olisi ollut lainkaan pois tieltä tuolle -kerjäläismäiselle Tressilianille. Hyväpä hänen olikin yllyttää minua -antautumaan vaaraan, joka kaikissa tapauksissa saattoi päättyä vain -hänen hyödykseen. -- Älä puhu hänen puolestaan, Varney! Minä tahdon -nähdä hänen vertansa!» - -»Armollinen herra», vastasi Varney, »Teidän tuskanne hurjuus purkautuu -Teidän hurjiin sanoihinne.» - -»Minä kiellän, älä puhu hänen puolestaan!» jatkoi Leicester; »hän on -häväissyt minut -- hän olisi murhannut minut -- kaikki siteet ovat -väliltämme katkenneet. Hän on kuoleva petturin ja avionrikkojan -kuoleman, sillä sen on hän hyvin ansainnut niin Jumalan kuin -ihmistenkin lakien mukaan! Ja -- mikä tämä lipas on», lisäsi hän, -»jonka muuan poika juuri äsken työnsi käteeni, pyytäen minua -toimittamaan sen Tressilianille, koskei hän itse päässyt viemään sitä -kreivittärelle? Taivaan nimessä! hänen sanansa kummastuttivat minua jo -silloin, vaikka muut ajatukset karkoittivat ne mielestäni; mutta nyt -palaavat ne muistiin kaksinkertaisin voimin. -- Se on hänen -jalokivilippaansa! -- Avaa se, Varney; kangota saranat irti -tikarillasi.» - -»Kerran ei hän huolinut tikarini avusta», ajatteli Varney vetäessään -asetta tupesta, »leikatakseen kirjeen nauhaa, mutta nyt suorittaa se -paljoa merkitsevämmän tehtävän hänen kohtalonsa määräämiseksi.» - -Näin mietiskellen ja käyttäen kolmikulmaista tikarinkärkeä kiilana, -mursi hän lippaan heikot hopeasaranat. Tuskin näki kreivi niiden -särkyvän, kun hän sieppasi lippaan ritari Rikhardin käsistä, kiskaisi -kannen pois, kahmaisi sen välkähtelevän sisällön kouraansa ja paiskasi -jalokivet pitkin lattiaa vihansa vimmassa, kuumeisesti etsiessään -sieltä kirjettä tai edes paperilappua, joka tekisi hänen viattoman -kreivittärensä luulotellun rikoksen vieläkin ilmeisemmäksi. Sitten -polki hän raivoissaan jalokiviä ja huusi: »Näin muserran minä nämä -viheliäiset leikkikalut, joiden takia Sinä olet myynyt itsesi, ruumiisi -ja sielusi, määrännyt itsesi varhaiseen ja pikaiseen kuolemaan ja minut -ikuiseen kurjuuteen ja ikuisiin omantunnontuskiin! -- Älä puhu minulle -anteeksi-annosta, Varney! -- Hän on tuomittu!» - -Ja hän lähti huoneesta ja syöksyi viereiseen kammioon, jonka oven hän -lukkosi ja telkesi lujasti. - -Varney katseli hänen jälkeensä, ja hieman inhimillisempi tunne näytti -estävän tavallista ivahymyä vääntymästä hänen suupieliinsä. »Minua -surettaa hänen heikkoutensa», ajatteli hän, »mutta rakkaus on tehnyt -hänestä lapsen. Hän viskelee ja polkee näitä kallisarvoisia leluja -- -yhtä raivoisasti repisi hän kappaleiksi sen kaikkein hauraimman lelun, -johon hän oli ennen niin hullaantunut. Mutta tämäkin mieliteko unohtuu, -kun sen esinettä ei ole enää näkyvillä. Niin, hänellä ei ole silmää -arvostaa esineitä ja ihmisiä niiden ansion mukaisesti, mutta sen lahjan -on luonto antanut Varneylle. Kun Leicester kerran kohoaa hallitsijaksi, -muistaa hän yhtä vähän niitä intohimonpuuskia, joiden avulla hän pääsi -tuohon kuninkaalliseen satamaan, kuin ikinä laituriin laskenut merimies -muistelee kestetyn matkan vaaroja. Mutta nämä juoruavat korut eivät saa -jäädä tähän -- niistä tulisi melkein liian runsas saalis huonetta -siivoaville akoille.» - -Parhaillaan keräillessään ja sovitellessaan niitä erääseen pöydän -salalaatikkoon, joka oli sattumalta jäänyt lukkoamatta, näki Varney -Leicesterin kammion oven avautuvan, verhojen siirtyvän syrjään ja -kreivin kasvojen ilmestyvän niiden välistä, mutta silmät niin kuolleina -ja huulet ja posket niin verettöminä ja kalpeina, että hän säikähti -tätä äkkinäistä muutosta. Mutta heti kun hänen katseensa kohtasi -kreivin katseen, veti tämä päänsä takaisin ja sulki kammion oven. Tämän -tempun uudisti Leicester kahdesti, sanaakaan sanomatta, niin että -Varney alkoi pelätä hänen sielullisten tuskiensa jollakin tavoin -sekoittaneen hänen järkensä. Kolmannella kerralla hän kuitenkin -nyökäytti päätänsä, ja Varney totteli tätä kutsua. Astuttuaan kammioon -huomasi hän pian, ettei hänen isäntänsä hämmennys johtunut suinkaan -hulluudesta, vaan hänen hirvittävästä, useiden vastakkaisten -intohimojen ahdistamasta aikomuksestaan. He neuvottelivat innokkaasti -kokonaisen tunnin, minkä jälkeen Leicesterin kreivi pukeutui -uskomattomin ponnistuksin ja lähti tervehtämään kuninkaallista -vierastaan. - - - - -XIX Luku. - - - Ilomme veit ja rikoit hauskan seuran - Mit' ihmeyttävimmällä häiriöllä. - - _Macbeth_. - -Jälkeenpäin muistui monen mieleen, että tämän tapausrikkaan päivän -loppupuolelle sattuneiden pitojen ja juhlallisuuksien aikana oli -Leicesterin ja Varneyn käytös kokonaan erilainen entisestään. Ritari -Rikhard Varneyta oli pidetty pikemminkin neuvokkaana toimen miehenä -kuin huvitusten harrastajana. Toiminta, joko sitten sotilaan tai muun, -näytti aina olleen hänen oikea alansa; ja juhlissa ja hauskutuksissa, -vaikka hän oivallisesti ymmärsikin niitä järjestää ja ohjata, oli hänen -oma osansa pelkän katselijan; tai jos hän sukkeluuttansa osoittikin, -teki hän sen karkealla, ivallisella ja pisteliäällä tavalla, aivan -niinkuin olisi hän pilkannut koko esitystä ja vieraita, vilpittömästi -yhtymättä yhteiseen iloon. - -Mutta sinä päivänä näytti hänen luonteensa muuttuneen. Hän haki -nuorempain hovimiesten ja hovinaisten seuraa ja tuntui sillä hetkellä -uhkuvan sellaista hilpeyttä ja mielenkeveyttä, että hänestä tuli -vaarallinen kilpailija vallattomimmillekin. Jotka olivat pitäneet häntä -vakavampien ja kunnianhimoisempien pyrkimysten miehenä, katkerana -ivailijana ja niiden armottomana pilkkaajana, jotka ottavat elämän -sellaisena kuin se tulee ja sieppaavat osansa jokaisesta hauskuudesta, -minkä se tarjoaa, huomasivat nyt hämmästyen, että hänen sukkeluuksiensa -kärki saattoi olla yhtä säälivästi peitetty, hänen naurunsa yhtä raikas -ja hänen otsansa yhtä pilvetön kuin konsanaan heidän. Millä pirullisen -ulkokultaisuuden keinoilla hän saattoi vetää tämän iloisuuden hunnun -mitä ilkeimmän inhimillisen sydämen mustien ajatusten verhoksi, sen -seikan täytyy jäädä käsittämättömäksi kaikille muille paitsi hänen -vertaisilleen ja kaltaisilleen, mikäli sellaisia on koskaan ollut -olemassa; mutta hänen luonteensa voima ja lahjat olivat erinomaisemmat -tavallista, ja onnettomuudeksi oli nämä lahjat kaikessa kehityksessään -asetettu kaikkein kauhistuttavimpien aikeiden palvelukseen. - -Leicesterin laita oli kokonaan toinen. Miten tottunut hän yleensä -olikin näyttelemään täydellisen hovimiehen osaa ja esiintymään aina -iloisena, kohteliaana ja vapaana kaikesta muusta surusta kuin hetken -hauskuuden lisäämisestä, vaikka hänen rinnassaan riehuivatkin -tyydyttämättömän kunnianhimon, kateuden ja vihan tuskat, niin oli hänen -sydämensä nyt kuitenkin saanut paljoa peljättävämmän vieraan, jonka -repimistä ja raastamista ja kalvamista ja nakertamista hän ei -voinut salata eikä vaimentaa; ja sinä olisit voinut lukea hänen -kiinteettömästä silmästään ja hänen kasvojensa hämmentyneestä ilmeestä, -että hänen ajatuksensa harhailivat kaukana niistä tapauksista, joissa -hän pakottautui olemaan osallisena. Hän katseli, liikkui ja puhui -ikäänkuin herkeämättömästi ponnistellen, ja hänen tahtonsa näytti -jossakin määrin menettäneen nopeata vaikutusvoimaansa siihen terävään -älyyn ja siihen kauniiseen ruumiiseen, joita se hallitsi. Hänen tekonsa -ja eleensä eivät tuntuneet olevan yksinkertaisia tahdon ilmauksia, vaan -ikäänkuin itsetoimivan koneen liikkeinä odottavan jonkun sisäisen -laitteen töytäyksiä, ennenkuin ne saattoivat tapahtua; ja hänen sanansa -putoilivat yksitellen, katkonaisina, ikäänkuin olisi hänen ollut ensin -pakko tarkoin ajatella, mitä sanoisi ja sitten miten sanoisi, ja -ikäänkuin pääsisi hän vain hellittämättömästi huomiotaan jännittäen -lauseensa loppuun, unohtamatta enemmän yhtä kuin toistakaan. - -Tämän hajamielisyyden omituiset ilmiöt, jotka näkyivät niin selvästi -Englannin täydellisimmän hovimiehen koko käytöksessä ja puheessa, että -hänen lähelleen osunut alhaisin ja typerin palvelijakaan ei saattanut -olla niitä huomaamatta, eivät voineet myös välttää sen ajan älykkäimmän -ruhtinattaren silmää. Ja ilman vähintäkään epäilystä olisi tämä hänen -väliin huolimaton, väliin säännötön esiintymisensä nostanut Leicesterin -kreiviä vastaan Elisabetin ankaran suuttumuksen, ellei kuningatar olisi -otaksunut sen vihastuksen pelon, josta hän oli niin kiivaasti hänelle -puhunut tänä aamuna, yhä vielä hämmentävän hänen suosikkinsa ajatuksia -ja kaikista hänen vastaponnistuksistaan huolimatta hävittävän hänen -tavallisen, miellyttävän ilmeensä ja hänen keskustelunsa hilpeän sulon. -Kun tämä naisellista turhamaisuutta niin suuresti mairitteleva otaksuma -oli kerran päässyt valtaan hänen mielessään, selitti se täydellisesti -ja tyydyttävästi kaikki Leicesterin kreivin lukuisat virheet ja -hairahdukset; ja häntä ympäröivä tarkkaavainen seurue pani hämmästyen -merkille, että kuningatar, raivostumatta hänen alituisesta -huolimattomuudestaan ja kaiken tavallisen huomaavaisuudenkin -puutteestaan (vaikka nämä olivatkin kohtia, joiden suhteen Elisabet -yleensä oli tavattoman ankara) päinvastoin koetti hankkia hänelle aikaa -ja tilaisuutta tyyntymiseen ja suvaitsi häntä siinä avustaakin -suopeudella ja hyväntahtoisuudella, jotka näyttivät kokonaan olevan -ristiriidassa hänen tunnetun luonteensa kanssa. Selvää kuitenkin oli, -ettei tämä voinut kestää enää kovin kauvan ja että Elisabetin täytyi -lopultakin keksiä toinen ja epäsuosiollisempi selitys Leicesterin -säädyttömälle käytökselle, kun Varney tuli pyytämään kreiviä puheilleen -toiseen huoneeseen. - -Kun tämä pyyntö oli hänelle toistettu kaksi kertaa, nousi hän vihdoin -ja oli juuri ikäänkuin vaistomaisesti lähtemäisillään -- kun hän -pysähtyikin, kääntyi ympäri ja anoi kuningattarelta lupaa poistua -hetkiseksi erinäisten sangen kiireellisten ja tärkeiden asiain takia. - -»Menkää, herra kreivi», sanoi kuningatar; »me uskomme kyllä, että -meidän oleskelumme täällä saattaa synnyttää äkillisiä ja odottamattomia -sattumuksia, joista on viipymättä huolehtiminen. Mutta kuitenkin, herra -kreivi, jos Te tahdotte meidän pitävän itseämme Teidän mieluisana ja -kunnioitettuna vieraananne, toivoisimme me Teidän ajattelevan vähemmän -meidän komeata kestitsemistämme ja ilahuttavan meitä ystävällisemmällä -ja kohteliaammalla käytöksellä kuin mihin tänään olemme saaneet tyytyä; -sillä tuli sitten vieraaksi ruhtinas tai talonpoika, isännän -sydämellinen kohtelu on aina kestityksen paras osa. Menkää, herra -kreivi; ja me toivomme Teidän palaavan silein otsin ja kirkkain, kevein -ajatuksin, sillä niitä ovat ystävänne tottuneet Teiltä odottamaan.» - -Leicester vain kumarsi syvään vastaukseksi tähän nuhdesaarnaan ja -poistui. Huoneen ovella tapasi hän Varneyn, joka veti hänet kiireesti -sivulle ja kuiskasi hänen korvaansa: »Kaikki on hyvin!» - -»Onko Masters käynyt häntä katsomassa?» tiedusteli kreivi. - -»On, armollinen herra; ja koska ei kreivitär suostunut vastaamaan hänen -kysymyksiinsä eikä taas mitenkään selittämäänkään itsepäisyyttään, on -hän antava ratkaisevan todistuksen siitä, että häntä vaivaa aivohäiriö -ja että on parasta jättää hänet ystäväinsä huomaan. Mahdollisuus on -siis tarjolla toimittaa hänet pois täältä kuten aijoimmekin.» - -»Mutta Tressilian?» virkkoi Leicester. - -»Hän ei saa hyvään aikaan lainkaan tietää hänen lähdöstään», vastasi -Varney; »se on tapahtuva vielä tänä iltana, ja huomenna pidetään -Tressilianista huolta.» - -»Ei, kautta sieluni», tiukkasi Leicester; »minä tahdon kostaa hänelle -omin käsin!» - -»Tekö, armollinen herra, ja niin mitättömälle miehelle kuin -Tressilianille! -- Ei, armollinen herra, hän on pitkät ajat halunnut -lähteä vieraisiin maihin. Uskokaa hänet minun huostaani. -- Minä olen -toimittava niin, ettei hän enää palaa tänne kielimään.» - -»Ei, kautta taivaan, Varney!» huudahti Leicester. -- »Mitättömäksi -sanot Sinä vihollista, joka on kyennyt haavoittamaan minua niin -syvästi, että koko vastainen elämäni tulee olemaan vain tuskaa ja -kärsimystä? -- Ei; ennemmin paljastaisin minä koko totuuden Elisabetin -valta-istuimen juurella ja antaisin hänen kostonsa iskeä yhdellä kertaa -sekä heihin että itseeni, kuin luopuisin oikeudestani kostaa omin käsin -sille kirotulle konnalle.» - -Varney näki suureksi levottomuudekseen isäntänsä olevan niin ankaran -kiihtymyksen vallassa, että ellei hän myöntynyt hänen tahtoonsa, voisi -hän kerta kaikkiaan ryhtyä siihen epätoivoiseen tekoon, josta hän puhui -ja joka silmänräpäyksessä murskaisi kaikki ne kunnianhimoiset -suunnitelmat, mitkä Varney oli isännälleen ja itselleen muodostanut. -Mutta kreivin raivo näytti sekä hillittömältä että syvältä; sillä kun -hän puhui, iskivät hänen silmänsä tulta, hänen äänensä vapisi kuohuvan -vihan voimaa ja hänen huulillaan poreili kevyt vaahto. - -Hänen uskottunsa teki rohkean ja menestyksellisen yrityksen päästä -hänen valtijaakseen tälläkin hurjan kiihtymyksen hetkellä. -- -»Armollinen herra», sanoi hän, vieden hänet kuvastimen eteen, -»katsokaapa kuvaanne tuosta ja ratkaiskaa, ovatko nämä vääntyneet -piirteet miehen, joka kykenee niin tavattoman ankarassa asiassa -päättämään itse puolestaan.» - -»Minkä Sinä sitten tahdot minusta tehdä?» kysyi Leicester, -hämmästyneenä kasvojensa kauheasta muutoksesta, mutta samalla -loukkautuneena siitä liian vapaasta tavasta, millä Varney häntä -tyynnytti. »Pitääkö minusta tuleman Sinun holhottisi, orjasi -- oman -palvelijani alamainen ja käskettävä?» - -»Ei suinkaan, armollinen herra», vastasi Varney lujasti, »vaan itsenne -ja omien intohimojenne valtijas. Armollinen herra, minä, Teidän halpa -palvelijanne, minä häpeän nähdessäni Teidän käyttäytyvän niin kehnosti -kuohahtelevien tunteittenne myrskyssä. Heittäytykää Elisabetin -jalkoihin, tunnustakaa avioliittonne -- syyttäkää puolisoanne ja hänen -rakastajaansa aviorikoksesta -- ja myöntäkää kaikkien vertaistenne -kuullen olevanne aisankannattaja, joka nai maalaistytön ja jota tämä ja -hänen kirjanoppinut lemmityisensä vetivät nenästä. -- Tehkää se, -armollinen herra -- mutta sanokaa ensin hyvästi Rikhard Varneylle ja -ottakaa takaisin kaikki ne lahjat, joita olette hänelle vuosien -kuluessa jaellut. Hän palveli jaloa, uljasta, rohkeaa Leicesteriä ja -oli ylpeämpi saadessaan olla hänen käskyläisenään kuin komentaessaan -tuhansia. Mutta sitä raukkamaista kreiviä, joka masentuu jokaisesta -vastuksesta, jonka järkeileviä päätöksiä jokainen intohimon puuskaus -lennättelee kuin tuuli akanoita, sitä kreiviä ei Rikhard Varney -palvele. Hän on niin paljon ylempänä häntä mielenlujuudessa kuin hän on -alempana arvossa ja vallassa.» - -Varney puhui näin teeskentelemättä, sillä vaikka hänen kehumansa -mielenlujuus olikin paatumusta ja tunnottomuutta, tunsi hän nyt -tosiaankin etevämmyytensä, niin oudosti kuohahtelevan sävyn kuin hänen -suuri kiintonsa Leicesterin tuleviin kohtaloihin loikin hänen ääneensä -ja koko esiintymiseensä. - -Leicesterin lannisti tämä oletettu ylemmyys kokonaan; onnettomasta -kreivistä näytti nyt hänen viimeinen ystävänsä aikovan hyljätä hänet. -Hän ojensi kätensä Varneyta kohti lausuessaan nämä sanat: »Älä jätä -minua -- Mitä Sinun mielestäsi minun tulisi nyt tehdä?» - -»Olla oma itsenne, jalo herrani», vastasi Varney, koskettaen kreivin -kättä huulillaan, ensin siihen kunnioittavasti tartuttuaan; »olla oma -itsenne, vallita intohimon myrskyjä, jotka lyövät haaksirikkoon -heikompia sydämiä. Oletteko Te ensimäinen, jota on petetty -lemmenseikoissa? Ensimäinen, jonka kevytmielinen ja irstas nainen on -viekoitellut rakastumaan, sitten käyttäen Teidän tunnettanne väärin ja -pitäen sitä pilkkanaan? Ja aijotteko sietää, että Teidät ajetaan -typeränä mielipuolena pellolle, koska ette ole osannut olla viisaampi -kuin viisaimmat miehet maailman alusta alkaen? Olkaa niin kuin ei sitä -naista olisi koskaan ollut olemassakaan -- poistakaa hänet -muistostanne, sillä hän ei ole ansainnut saada siellä sijaa lainkaan. -Pitäkää tämänaamuista lujaa päätöstänne, jonka toteuttamiseen minulla -on tarpeeksi rohkeutta, intoa ja keinoja, ikäänkuin jonkun korkeamman -olennon vastustamattomana käskynä, intohimottomana oikeudentekona. Hän -on ansainnut kuoleman -- hän kuolkoon!» - -Hänen puhuessaan piteli kreivi häntä yhä kädestä, puri huulensa -tiukasti yhteen ja rypisteli otsaansa, ikäänkuin olisi hän ankarasti -ponnistellen koettanut johtaa itseensä Varneylta osan tuota hänen -suosittelemaansa kylmää, säälimätöntä ja tunteetonta lujuutta. Hänen -vaijettuaan ei kreivi vieläkään hellittänyt hänen kättään ennenkuin hän -tyynen päättäväksi pyrkien kykeni lausumaan: »Olkoon niin -- hän -kuolkoon! -- Mutta saanenhan itkeä yhden ainoan kyyneleen hänen -muistolleen?» - -»Ei ainoatakaan, armollinen herra», keskeytti Varney, joka isäntänsä -nytkähtelevästä silmäkulmasta ja vääntyvistä poskista näki hänen -aikovan antaa liikutukselleen vallan. -- »Ei kyyneltäkään -- aika ei -sitä salli -- täytyy muistaa Tressiliania --» - -»Se nimi kykenee tosiaankin muuttamaan kyyneleet vereksi», vastasi -kreivi. »Varney, minä olen sitä ajatellut ja päätökseni on valmis -- -eivät rukoukset eivätkä todistelut pysty enää minuun -- Tressilian on -oleva minun sovitus-uhrini.» - -»Se on hulluutta, armollinen herra; mutta Te olette minuun nähden liian -mahtava, jotta minä voisin sulkea tien Teidän kostoltanne. Valitkaa -sitten edes sopiva aika ja paikka ja välttäkää häntä siksi kunnes -olette ne löytänyt.» - -»Sinä saat muissa seikoissa ohjata minua minne tahdot», sanoi -Leicester, »mutta tässä älä vastusta minua.» - -»Sitten, armollinen herra», vastasi Varney, »pyydän minä ensiksikin -Teitä heittämään tuon varomattoman, epäilyttävän ja puolihullun -käytöksenne, joka tänään veti koko hovin huomion puoleensa ja jota -kuningatar ei olisi milloinkaan sallinut Teidän sovittaa, ellei hän -olisi ollut Teille niin puolueellisen hyvänsuopa ja osoittanut -ystävyyttään Teille paljoa suuremmassa määrässä kuin hänen luonteelleen -on oikeastaan ominaista.» - -»Olenko minä tosiaankin ollut niin huolimaton?» ihmetteli Leicester -ikäänkuin unesta heräten; »ja minä kun luulin niin hyvin kaiken -peittäneeni; mutta älä pelkää, mieleni on nyt rauhoittunut -- minä olen -aivan tyyni. Kohtalonennustukseni on käyvä toteen; ja jotta se kävisi -toteen, olen jännittävä kaikkia kykyjäni korkeimmilleen. Älä huolehdi -minusta, sanon vieläkin -- minä lähden heti kuningatarta tapaamaan -- ei -Sinun omakaan katseesi eikä puheesi olisi tutkimattomampi kuin minun. --- Onko Sinulla mitään muuta sanomista?» - -»Minun täytyy pyytää Teidän sinettisormustanne», vastasi Varney -vakavana, »merkiksi niille palvelijoillenne, joita minun on pakko -käyttää, että minulla on Teidän täysi valtuutuksenne heidän apuaan -vaatiessani.» - -Leicester veti sormestaan sinettisormuksen, jota hän tavallisesti -käytti, ja antoi sen Varneylle hurjan, kaamean ilmeen kuvastellessa -hänen kasvoillaan, lisäten matalalla, puolittain kuiskaavalla, mutta -hirvittävän painokkaalla äänellä nämä sanat: »Mitä teet, tee pian.» - -Vastaanottosalissa syntyi jo levottomuutta ja ihmettelyä, kun jalo -linnanherra viipyi niin kauvan poissa, ja suuresti ihastuivatkin -sentähden hänen ystävänsä nähdessään hänen astuvan sisään miehenä, -jonka sydämeltä kaiken inhimillisen huomioinnin mukaan oli juuri -pudonnut huolten taakka. Ja Leicester täyttikin sinä päivänä -oivallisesti Varneylle antamansa lupauksen, niin että tämä näki -voivansa lakata näyttelemästä luonteelleen niin vierasta osaa kuin se -käytöstapa, mitä hän oli aamupuolella noudattanut ja että hän -vähitellen saattoi jälleen muuttua siksi hillityksi, teräväksi, -ivalliseksi keskustelun ja tapausten tarkkaajaksi, jollaisena hän -tavallisesti seurassa esiintyi. - -Elisabetiin nähden käyttäytyi taas Leicester miehenä, joka tunsi hyvin -kuningattaren luontaisen lahjakkuuden ja tarmon, mutta myös hänen pari -heikkoa puoltansa. Hän oli liian viisas muuttaakseen äkkiä sen juron ja -hajamielisen esiintymistapansa, joka oli herättänyt niin suurta -huomiota ennen hänen poistumistaan Varneyn kanssa, vaan joka nyt hänen -kuningatarta lähestyessään näytti vaimenneen hellyyteen vivahtavaksi -surumielisyydeksi ja joka keskustelun kuluessa, kun Elisabet oli -säälivästi antanut suosiostaan merkin toisensa jälkeen häntä -lohduttaakseen, vaihtui tuntehikkaan mielistelyn sanatulvaksi, -palavimmaksi, arkaluontoisimmaksi, tarkoittelevimmaksi, mutta samalla -kunnioittavimmaksi, mitä mikään kuningatar on alamaiseltaan ikinä -kuullut. Elisabet kuunteli ikäänkuin lumottuna; hänen vallanhalunsa oli -tuuditeltu uneen; hänen päätöksensä pysyä erillään kaikista -yhteiskunnallisista ja perheellisistä siteistä ja antautua yksin omaan -kansansa vaalimiseen, alkoi horjua, ja vielä kerran oli Dudleyn tähti -kohonnut korkeimmilleen hovin taivaalla. - -Mutta Leicester ei nauttinut tätä luonnosta ja omastatunnostaan -saamaansa voittoa täysin sekoittamattomana, sillä sitä katkeroittivat -sekä hänen tunteittensa sisäinen kapina niitä kahlitsevaa väkivaltaa -vastaan että monet satunnaiset tapaukset, jotka aterian ja sitä -seuraavien iltahuvitusten aikana värähyttelivät tätä äärimäisen tuskan -viimeistä tuntohermoa. - -Hoviväki oli esimerkin mainitaksemme kokoontunut pitohuoneesta -isoon saliin odottelemaan loistavan naamionäytelmän, illan -odotetun hauskutuksen alkamista, kun kuningatar keskeytti hurjan -kokkapuhehyökkäyksen, jolla Leicesterin kreivi parhaillaan ahdisti -kreivi Willoughbytä, Raleighia ja muutamia muita hovimiehiä, seuraavin -sanoin: -- »Me syytämme Teitä valtiorikoksesta, herra kreivi, jos Te -yhä jatkatte tätä yritystänne tappaa meidät nauruun. Mutta tässä -tuleekin onneksemme otus, joka voi saada meidät vakaviksi milloin vain -tahtoo: oppinut lääkärimme Masters, tuoden ehkä uutisia siitä meidän -suojatti-raukastamme, rouva Varneysta -- ei, herra kreivi, älkää -poistuko, sillä koska tässä on kysymyksessä aviopuolisoiden välinen -riita, emme me pidä omaa kokemustamme riittävän syvällisenä sitä -ratkaisemaan ilman taitavaa neuvojaa. -- No, Masters, mitä ajattelet -siitä karkulais-rouvasta?» - -Hymy, joka oli väikkynyt Leicesterin huulilla, kun kuningatar keskeytti -hänen pilailunsa, jähmettyi hänen huulilleen ikäänkuin olisi sen siihen -veistänyt Mikael Angelon tai Chantreyn taltta; ja hän kuunteli lääkärin -puhetta sama värähtämätön ilme kasvoillaan. - -»Rouva Varney, armollinen Valtijatar», vastasi hovilääkäri Masters, -»esiintyi hyvin tylysti ja ynseästi, eikä halunnut ryhtyä kanssani -mihinkään keskusteluihin terveytensä tilasta, vaan haasteli hurjasti -siitä, että hän muka esittää asiansa Teille itsellenne ja ettei hän -vastaa lainkaan halvempien henkilöiden kysymyksiin.» - -»Taivas varjelkoon!» huudahti kuningatar; »me olemme jo saaneet -kylliksemme kärsiä niistä väärinkäsityksistä ja selkkauksista, jotka -näyttävät seuraavan tätä hourupäistä rouvaraukkaa, minne hän tuleekin. --- Eikö Teistäkin ole asia niin, herra kreivi?» jatkoi hän Leicesteriin -kääntyen ja kuvastaen katseessaan vienoa, melkein hellästi rukoilevaa -katumusta heidän senaamuisesta epäsovustaan. Leicester pakottautui -kumartamaan syvään. Äärimäisinkään ponnistus ei jaksanut tehdä häntä -kykeneväksi myös sanoin ilmaisemaan hänen yhtymistään kuningattaren -ajatukseen. - -»Tepä olette kostonhimoinen, herra kreivi», virkkoi kuningatar; »mutta -kyllä me pian saamme sopivan ajan ja paikan Teitä rangaistaksemme. Vaan -vieläkin kerran palataksemme tähän riemunrikkojaan, tähän rouva -Varneyhin -- Mitä voit sanoa hänen terveydestään, Masters?» - -»Hän on kovin tyly ja ynseä, armollinen Kuningatar, kuten jo -sanoinkin», vastasi Masters, »ja hän kieltäytyy vastaamasta -tiedusteluihin, eikä lainkaan tottele lääkärin käskyjä eikä määräyksiä. -Minä havaitsin kuitenkin hänen potevan aivohäiriötä, jonka minä olisin -taipuvainen pikemmin määrittelemään sanalla _hypochondria_ kuin -sanalla _phrenesis_; ja luulisin minä olevan hänelle parasta, että -hänen miehensä toimittaisi hänet hoidettavaksi kotiinsa, kauvas -kaikesta tästä näytelmäin ja huvitusten hälinästä, sillä ne sekoittavat -hänen heikon järkensä kaikenlaisilla mitä kummallisimmilla haaveilla. -Häneltä huomaamatta päässeet viittailut tähtäävät sinne päin, kuin -olisi hän muka joku suuri arvohenkilö -- kreivitär tai jopa -ruhtinatarkin. Jumala heitä auttakoon, sellaisia kuvittelevat usein -hänenlaisensa sairaat!» - -»Ei, mutta sitten täytyy hänet toimittaa täältä kaikin kiirein», sanoi -kuningatar; »käskekää Varneyn pitää hänestä kaikkea inhimillistä -huolta; mutta vapauttakoon hän pian tämän linnan rouvastaan. Sillä -takaanpa hänen kohta luulevan itseään meidän kaikkien valtijattareksi. -Sääli sentään, että niin kauniilla olennolla pitää oleman niin -surkeasti häiriintynyt järki. -- Vai mitä Te siitä ajattelette, herra -kreivi?» - -»Sääli tosiaankin», vastasi kreivi, toistellen niitä sanoja ikäänkuin -ulkolukuläksyä. - -»Mutta ehkettepä Te olekaan samaa mieltä kanssamme hänen -kauneudestaan», jatkoi Elisabet; »ja me olemmekin nähneet miesten -pitävän uljaita, junomaisia naisia tuollaista hentoa, riutuvaa olentoa -parempana, jonka pääkin nuokkuu kuin katkenneen liljan varsi. Niin, -miehet ovat hirmuvaltijaita, herra kreivi, joita miellyttää enemmän -kiihkeä kamppailu kuin vastustelematta saavutettu valloitus, ja he -rakastavat parhaiten sellaisia naisia, jotka uskaltavat lähteä heidän -kanssaan voittosille. -- Melkeinpä olen kanssanne samaa mieltä, -Rutland, että jos tämä Leicesterin kreivi joskus saisi sellaisen -maalatun vahanuken puolisokseen, toivottaisi hän sen kuolleeksi jo -ennen kuherruskuukausien loppua.» - -Näin puhuessaan katsahti hän Leicesteriin niin merkitsevästi, että -tämä, huolimatta sydämensä kapinasta, tätä rajatonta petollisuutta -vastaan, pakottautui kuitenkin kuiskaten vastaamaan, että Leicesterin -rakkaus oli paljon nöyrempää laatua kuin mitä hänen majesteettinsa -otaksui, koska se oli kiintynyt sellaiseen henkilöön, jota hän ei -voinut koskaan käskeä, vaan jota hänen täytyi aina totella. - -Kuningatar punastui ja käski hänen olemaan vaiti, mutta näytti -kuitenkin odottavan, ettei toinen noudattaisi hänen kehoitustaan. Mutta -samassa räjähtivät torvet toitottamaan ja patarummut paukkumaan -korkealta parvekkeelta, josta näki yli koko salin, siten ilmoittaen -naamionäyttelijäin tulevan; näin pääsi Leicester siitä kauheasta -pakonalaisuuden ja teeskentelyn tilasta, johon hänen oma -kaksimielisyytensä oli hänet vienyt. - -Alkavaan naamionäytelmään kuului neljä eri joukkoa, jotka seurasivat -toisiaan lyhyin väliajoin; kussakin joukossa oli kuusi päähenkilöä ja -yhtä monta soihdunkantajaa, ja kukin esitti yhtä niistä kansoista, -jotka olivat eri aikoina pitäneet Englantia hallussaan. - -Muinaisia brittejä, jotka ensinnä esiintyivät, johdatti kaksi vanhaa -druidia, joiden harmaita hapsia koristi tammenlehväseppel ja jotka -käsissään kantoivat mistelinoksia. Näitä kunnianarvoisia miehiä -seurasivat varsinaiset naamiosankarit ja näitä taas kaksi valkoisiin -puettua runoniekkaa, jotka helähyttelivät tuon tuostakin harppujaan, -laulaen samalla muutamia muinaisen hymnin säkeitä Beluksen eli auringon -kunniaksi. Alkuperäiset britit oli valittu hovissa palvelevain -aatelismiesten pisimmistä ja vahvimmista. Heidän naamioihinsa oli -kiinnitetty pitkät pörröiset parrat ja tukat; heidän pukuinaan oli -susien ja karhujen nahkoja, kun taas heidän sääriään, käsivarsiaan ja -yläruumistaan peitti ihonvärinen silkki, johon oli karkein viivoin -piirrelty taivaankappaleiden sekä eläinten ja muiden maallisten -olentojen kuvia, niin että he antoivat hyvin elävän käsityksen -vanhoista maalauksin koristelluista esi-isistämme, joiden vapautta -ensinnä ahdistivat roomalaiset. - -Rooman pojat, jotka tulivat yhtä hyvin sivistämään kuin -valloittamaankin, astuivat sitten ruhtinaallisen seurueen eteen; ja -juhlanäytösten järjestäjä oli saanut oivallisesti ilmaistuksi -tämän kuuluisan kansan uljaan korskeuden ja sotaisat tavat, -varustamalla esiintyjät keveällä, mutta lujalla kilvellä ja lyhyellä, -kaksiteräisellä miekalla, jonka käyttely teki Roomasta maailman -valtijaan. Kaksi airutta kantoi Rooman kotkia heidän edellään, samalla -lausuen ylistysrunoa Marsille, ja nuo muinaisajan mahtavat soturit -seurasivat heitä miesten jykevin ja varmoin askelin, jotka pyrkivät -valloittamaan koko maanpiirin. - -Kolmas joukkue esitti Germanian metsistä tuomiinsa karhunnahkoihin -pukeutuneita saksilaisia, ja kantoivat nämä käsissään niitä -kauhistuttavia sotakirveitä, jotka tekivät niin ankaraa tuhoa -Britannian alkuperäisten asukasten riveissä. Heitä johti niinikään -kaksi laulumestaria, jotka hyrisivät Odinin ylistystä. - -Viimeisinä tulivat normannilaiset ritarit rautapaidoissaan ja -teräskypäreissään ja kaikissa asiaankuuluvissa varustuksissaan, kahden -sodasta ja naisten lemmestä laulavan runoniekan edeltäminä. - -Nämä neljä joukkuetta saapuivat avaraan saliin mitä oivallisimmassa -järjestyksessä, ja jotta katselijat saisivat tyydyttää uteliaisuutensa, -pidettiin aina pieni väli-aika, ennenkuin seuraava parvi esiintyi. -Sitten marssivat he ympäri salin näytelläkseen itseään, noudattaen -urkujen, pillien, torvien ja kaikenlaisten muiden Leicesterin -kreivin soittokoneiden poljentoa. Vihdoin asettuivat nämä neljä -naamiojoukkuetta, sijoittaen soihdunkantajansa taakseen, kukin omiin -riveihinsä kahdelle puolelle salia, niin että roomalaiset joutuivat -brittejä vastapäätä ja saksilaiset normanneja, ja näyttivät ensin -katsahtelevan toisiinsa kummastunein silmin, mutta sitten kiihtyvän -uhkaavin liikkein ilmaistuun vihaan. Silloin kajahti parvekkeelta -kiivas sotainen sävel, naamiosankarit vetivät miekkansa kaikilla -tahoilla ja lähenivät toisiaan, tahdikkain askelin hyppien jonkunlaista -sota- tai asetanssia, kalahutellen miekkojaan vastustajainsa kilpiin ja -kilauttaen niitä toistensa miekkoihin ohi kulkiessaan. Oli hyvin hauska -nähdä eri joukkojen pysyvän säännöllisessä järjestyksessä aivan -säännöttömiltä näyttävissä liikkeissään, sekaantuvan toisiinsa, -kiehittyvän eroon taas ja ryhmittyvän jälleen omiin, alkuperäisiin -riveihinsä, aina soiton mukaan. - -Tämä vertauskuvallinen sotahyppy esitti niitä monenlaisia kahakoita ja -ristiriitoja, joita oli sattunut muinaista Britanniaa vuorotellen -hallinneiden kansojen kesken. - -Vihdoin, monien sokkeloisten kiertelyjen ja koukuttelujen jälkeen, -jotka herättivät katsojissa suurta ihastusta, kuului ankara -torventörähdys, ikäänkuin tappelun alkajaisiksi tai voiton -julistamiseksi. Naamiot lakkasivat heti paikalla pyöriskelyistään ja -kokoontuen alkuperäisten johtajainsa eli esittelijäinsä -- sillä se oli -heidän ammattinimensä -- ympärille, näyttivät odottavan yhtä -jännitettyinä kuin katselijatkin, mitä sitten tuleman piti. - -Salin ovet avautuivat selkosen seljälleen, eikä tulija ollutkaan mikään -vähempi kuin itse paholaissyntyinen Meriin, joka oli puettu -kummalliseen, salaperäiseen, hänen epätietoista sukuperäänsä ja -suurenmoista loihtutaitoansa vastaavaan tapaan. Hänen ympärillään ja -takanaan liehui ja hyppi mitä omituisimpia olentoja, joiden oli määrä -esittää hänen mahtavia käskyjään odottelevia henkiä; ja niin valtavasti -vaikutti tämä näytelmän osa palvelijoihin ja muihin linnassa -oleskelevaan alhaisempaan kansaan, että monet unohtivat kuningattarelle -kuuluvan kunnioituksen, tunkeutuivat sisään ja jäivät salin ovipuoleen -seisomaan. - -Leicesterin kreivi, joka huomasi airueittensa vain suurella vaivalla -saavan nämä innostuneet katselijat pysymään kauvempana, kuitenkaan -herättämättä suurempaa melua kuin oli soveliasta kuningattaren ollessa -läsnä, nousi istuimeltaan ja meni itse paikalle; sillä Elisabetkin oli -samaan aikaan pyytänyt -- hän kun aina tahtoi rahvasta kohdeltavan -hyvin -- että heidän sallittaisiin häiritsemättä katsella näytelmää. -Leicester käytti tätä veruketta poistuakseen; mutta hänen todellisena -vaikuttimenaan oli halu päästä edes hetkiseksi omiin rauhoihinsa ja -lepuuttaa mieltään vaikkapa vain silmänräpäykseksikin siitä -hirvittävästä painostuksesta, jonka sille tuotti häpeän, vihan, -katumuksen ja kostonjanon raatelevain tuskain peittäminen iloisuuden ja -mielistelyn verhoon. Hän pani silmäyksellään ja viittauksellaan -kansanjoukon vaikenemaan; mutta palaamatta heti hänen majesteettinsa -luo kääriytyi hän viittaansa, sekaantui tungokseen ja jäi sieltä, -muiden halpa-arvoisten katselijain tavoin seisoaltaan seuraamaan -naamionäytelmän kulkua. - -Astuttuaan saliin eteni Meriin keskelle lattiaa, kutsui taikasauvansa -heilauksella taistelevain joukkueiden johtajat ympärilleen ja ilmoitti -heille runomittaisessa puheessa, että nyt hallitsi Britannian saarta -kuninkaallinen neitsyt, jolle heidän tuli kohtalon tahdosta osoittaa -kunnioitustaan, samalla kun heidän piti pyytää häntä lausumaan -mielipiteensä niistä erilaisista syistä, joiden perusteella kukin -heistä katsoi olevansa se etevin kantajoukko, mistä maan nykyiset -asukkaat, tämän enkelimäisen ruhtinattaren onnelliset alamaiset -johtivat sukuperänsä. - -Tätä käskyä totellen kulki kukin parvi juhlallisen soiton kaikuessa -Elisabetin ohi, suorittaen kukin oman kansansa tavan mukaisen, mitä -nöyrimmän ja kunnioittavimman tervehdyksen, mihin kuningatar vastasi -sillä armollisella suopeudella, joka oli ollut hänen julkisessa -esiintymisessään havaittavissa aina siitä asti kun hän oli tullut -Kenilworthiin. - -Eri joukkueiden johtajat mainitsivat sitten, kukin kansansa nimessä ne -syyt, joihin nojaten he väittivät olevansa muita mainehikkaampia ja -etevämpiä; ja kun heitä oli kutakin vuoroonsa kuultu, piti kuningatar -heille seuraavan armollisen vastauspuheen: »Me olemme pahoillamme, -ettei meillä ole parempia edellytyksiä ratkaista sitä vaikeata -kysymystä, joka kuuluisan Merlinin käskystä nyt on joutunut -pohdittavaksemme, mutta meistä näyttää kuitenkin siltä, ettei mikään -näistä ikimuistettavista kansoista erikseen saata vaatia ehdotonta -etusijaa muihin nähden ja väittää olleensa suurimpana tekijänä meidän -päiviemme englantilaisen muodostamisessa, sillä tämä on aivan -epäilemättä perinyt kultakin muutamia luonteensa jaloimpia piirteitä. -Niinpä on nykyinen englantilainen saanut muinaisilta briteiltä uljaan -ja lannistumattoman vapaudenhalunsa -- roomalaisilta erinomaisen -sotakurinsa ja rohkeutensa sekä rauhan aikana viljelemänsä rakkauden -tieteisiin ja sivistykseen -- saksilaisilta viisaat ja oikeudenmukaiset -lakinsa -- ja ritarillisilta normanneilta ankaran kunniantuntonsa ja -kohteliaan käytöksensä sekä jalon ihastuksensa mainetöihin.» - -Merlin vastasi luontevasti, että piti tosiaankin niin monien -erinomaisten ominaisuuksien yhtymän nykypäivien englantilaisissa, että -heistä on tullut muille kansoille ikäänkuin täydellisyyden perikuva, -koska he vain siten ovat edes johonkin määrin ansainneet sen -siunauksen, hyvinvoinnin ja onnen, jota he ovat saaneet nauttia -Englannin Elisabetin hallituskautena. - -Soitto kajahti taas, ja naamiosankarit sekä Meriin ja hänen palvelevat -henkensä alkoivat poistua tungokseen asti täyttyneestä salista, kun -Leicester, joka, kuten olemme maininneet, oli jäänyt seisomaan lähelle -salin ovea ja joka siis oli joutunut melkein keskelle väkijoukkoa, -tunsi viittaansa nykäistävän samalla kun muuan ääni kuiskasi hänen -korvaansa: »Herra kreivi, haluaisin keskustella hetkisen kanssanne.» - - - - -XX Luku. - - - Mik' on mun? Risahdustakin ma säikyn! - - _Macbeth_. - -»Haluaisin keskustella hetkisen kanssanne.» Sanat olivat itsessään -yksinkertaiset, mutta Leicesterin kreivi oli niin kiihtyneessä ja -kuumeisessa mielentilassa, että mitä tavallisimpiinkin seikkoihin -näytti hänestä liittyvän erikoista levottomuutta herättävää tärkeyttä. -Hän käännähtikin siis nopeasti, nähdäkseen henkilön, joka ne oli -lausunut. Puhujan ulko-asussa ei ollut mitään huomattavampaa: musta -silkkinuttu, lyhyt viitta ja musta naamus kasvoilla, siinä hänen -pukunsa; sillä hän oli ilmeisestikin kuulunut siihen naamioitujen -joukkoon, joka oli tunkeutunut saliin Merlinin jäljissä, vaikkei -hänellä ollutkaan sitä kummallista valepukua, jollaisia useimmat heistä -kantoivat. - -»Kuka Te olette, ja mitä Te minusta tahdotte?» kysyi Leicester, äänensä -sävyllä selvästi paljastaen mielensä kuohahtelevan tilan. - -»En mitään pahaa, herra kreivi», vastasi naamioitu, »vaan hyvää ja -kunniallistakin, jos Te vain oikein käsitätte tarkoitukseni. Mutta -minun täytyy saada puhella kanssanne jossakin yksinäisemmässä -paikassa.» - -»Minä en voi lähteä keskustelemaan kenenkään tuntemattoman muukalaisen -kanssa», virkkoi Leicester, peljäten, hän ei tiennyt itsekään mitä tuon -salaperäisen miehen pyynnöstä; »ja niiden, jotka minä tunnen, täytyy -valita soveliaampi puhelu-aika.» - -Hän aikoi kiiruhtaa tiehensä, mutta naamioitu pidätti häntä. - -»Niillä, jotka puhuvat Teidän Korkeudellenne Teidän omaa kunniaanne -koskevista asioista, on oikeus käyttää Teidän aikaanne, mitä tehtäviä -Teidän onkin sitten syrjäyttäminen heitä kuullaksenne.» - -»Kuinka! Kunniaani? Kuka uskaltaa sitä leikata?» kiihkoili Leicester. - -»Vain Teidän oma käytöksenne voi antaa aihetta sen moittimiseen, herra -kreivi, ja juuri siitä asiasta halusinkin keskustella kanssanne.» - -»Te olette hävytön», vastasi Leicester, »ja Te käytätte väärin tämän -hetken vierasvapautta, joka estää minua Teitä rankaisemasta. Minä kysyn -nimeänne?» - -»Minä olen Edmund Tressilian Cornwallista», vastasi naamio. »Kieleni on -erään lupauksen takia ollut sidottu kahdeksikymmeneksineljäksi tunniksi --- määräaika on nyt kulunut -- nyt voin minä puhua ja teen Teidän -Korkeudellenne sen oikeuden, että käännyn ensiksi Teidän puoleenne.» - -Hämmästyksen vavahdus, joka oli värähyttänyt Leicesterin sydänjuuria -hänen kuullessaan tuota nimeä lausuvan miehen, jota hän eniten vihasi -ja jonka hän luuli itseään niin syvästi loukanneen, vei häneltä ensi -hetkenä liikuntakyvyn, mutta muuttui siinä samassa sellaiseksi -kostonjanoksi, ettei erämaan kulkija sen palavammin ikävöi -vesilähteille. Hänellä oli sentään niin paljon järkeä ja tahdonvoimaa -jäljellä, ettei heti paikalla survaissut tikariansa tuon rohkean konnan -sydämeen, konnan, joka ensin syöksi hänet sellaiseen onnettomuuteen ja -sitten uskalsi vielä niin järkähtämättömän tyynesti tulla kohtelemaan -häntä tuolla tavalla. Päättäen sillä hetkellä peittää kaikki -kiihtymyksen jäljetkin, jotta saisi täyden selon Tressilianin aikeista -ja tarkoituksesta ja jottei samalla menettäisi kostoaan, vastasi hän -niin kähisevällä, pidätetyn vihan muuntamalla äänellä, että hänen -sanojaan tuskin saattoi ymmärtää: -- »Ja mitä pyytää minulta herra -Edmund Tressilian?» - -»Oikeutta, herra kreivi», virkkoi Tressilian tyynesti, mutta lujasti. - -»Oikeutta», toisti Leicester, »kaikki ihmiset saavat sitä vaatia -- -erittäinkin Te, herra Tressilian, ja olkaa varma, että Te sitä saatte.» - -»En muuta odotakaan Teidän Jaloudeltanne», vastasi Tressilian; »mutta -aika kiiruhtaa, ja minun täytyy keskustella kanssanne vielä tänä -iltana. -- Menenkö vuottamaan Teitä huoneeseenne?» - -»Ei», vastasi Leicester tylysti, »ei katon alle, eikä etenkään minun -kattoni alle. -- Me tapaamme toisemme vapaan taivaankannen alla.» - -»Te olette tuskastunut tai vihastunut, herra kreivi», jatkoi -Tressilian; »eikä tässä kuitenkaan ole siihen vähintäkään syytä. Paikka -on minusta samantekevä, kunhan Te vain suotte minulle häiritsemättömän -puolisen tuntia aikaanne.» - -»Luullakseni tulee lyhyempikin aika riittämään», vastasi Leicester. -- -»Odottakaa minua huvikentällä sen jälkeen kun kuningatar on vetäytynyt -huoneeseensa.» - -»Riittää», virkkoi Tressilian ja poistui. Leicester näytti hetkiseksi -joutuneen rajattoman riemun valtaan. - -»Taivas suosii minua vihdoinkin», puheli hän itsekseen, »ja lähettää -ulottuvilleni konnan, joka on minut sillä sovittamattomalla -häväistyksellä leimannut -- joka on tuottanut minulle nämä kamalat -tuskat. Minä en soimaa sallimusta enää, koska nyt pääsen selville -niistä kavaloista juonista, joilla hän yhä aikoo kietoa minua, ja koska -minä siis samalla voin todistaa hänen konnamaisuutensa ja kostaa sen. -Taakkaani kantamaan -- taakkaani kantamaan! -- Minä en tahdo nyt enää -sortua sen alle -- koska kerran viimeistään keskiyö tuo minulle -koston!» - -Näiden mietteiden riehuessa Leicesterin aivoissa lähti hän jälleen -kulkemaan läpi nöyristelevän joukon, joka halkesi hänelle tietä -tehdäkseen, ja istuutui entiselle paikalleen, kadehditulle ja -ihaillulle, hallitsijattarensa viereen. Mutta jos tämän siten ihaillun -ja kadehditun miehen sydän olisi ollut avoinna kaikkien tämän salin -täyttäväin ihmisten edessä, kaikkine rikollisen kunnianhimon, -kuoletetun rakkauden, raivoavan koston, ja suunnitellun julmurityön -tietoisuuden herättämine pimeine ajatuksineen, jotka liehuivat ja -parveilivat siellä kuin haamut jonkun inhoittavan noita-akan -taikakehässä -- niin kuka heistä, kunnianhimoisimmasta hovi-ylimyksestä -aina kehnoimpaan palvelijaan, joka eli lautasia muuttamalla, olisi -halunnut vaihtaa paikkaa Elisabetin suosikin ja Kenilworthin herran -kanssa! - -Uudet kidutukset odottivat häntä Elisabetin luo palattuaan. - -»Tulettekin sopivaan aikaan, herra kreivi», virkkoi tämä, »ratkaisemaan -erään väittelyn meidän naisten kesken. Tässä juuri ritari Rikhard -Varney pyysi lupaamme saada lähteä linnasta sairas rouvansa mukanaan, -ja koska hänellä oman kertomuksensa mukaan jo oli Teidän suostumuksenne -poistumiseensa, niin sai hän meidänkin myöntymyksemme. Meillä ei -tosiaankaan ole vähintäkään halua pidättää häntä sen nuoren vaimoparan -hellästä huolehtimisesta -- mutta nyt on se samainen ritari Rikhard -Varney tänään joutunut niin ilmeisesti näiden meidän hovinaistemme -lumoihin, että tämä Rutlandin herttuatar tässä vakuuttaa hänen vievän -sen mielipuolen vaimonsa vain järvelle asti, työntävän hänet sinne ja -jättävän hänet niiden kristallipalatsien asukkaaksi, joista se -viehättävä vedenneitonen haasteli, sekä palaavan luoksemme iloisena -leskimiehenä, kuivaavan kyyneleensä ja korvaavan pian vahinkonsa meidän -seurueemme kustannuksella. Mitä siihen sanotte, herra kreivi? -- Me -olemme nähneet Varneyn parissa, kolmessa erilaisessa puvussa, siinä -kaikki -- mutta Tehän tunnette hänen todellisen luonteensa -- -luuletteko hänen voivan tehdä rouvalleen moisen konnankujeen?» - -Leicester oli joutua suunniltaan, mutta vaara oli uhkaava ja edes -jonkunlainen vastaus ehdottomasti välttämätön. »Arvoisat naiset», sanoi -hän, »ajattelevat liian huonoa oman sukupuolensa jäsenestä, jos he -otaksuvat hänen ansainneen sellaisen kohtalon, tai sitten liian pahaa -meistä, jos he uskovat kenenkään voivan kohdella siten viatonta -ihmistä.» - -»Kuulkaahan vain häntä, hyvät naiset», jatkoi Elisabet; »kaikkien -miesten tavoin haluaa hän puolustella heidän julmuuttaan syyttämällä -meitä kevytmielisyydestä.» - -»Älkää sanoko _meitä_, armollinen Valtijatar», vastasi kreivi; »me -väitämme vain, että halpa-arvoisemmilla naisilla on kuten pienemmillä -taivaan valoillakin epävakaisuutensa ja vaihteensa, mutta kenpä voisi -soimata muuntelevaisuudesta aurinkoa tai Elisabetia?» - -Keskustelu kääntyi sitten vaarattomampaan suuntaan, ja Leicester -hoiteli siinä osaansa erinomaisen älykkäästi, huolimatta raatelevasta -sisäisestä tuskastaan. Se tuntui niin hauskalta Elisabetista, että -linnan kello oli jo lyönyt keski-yötä, ennenkuin hän poistui seurasta, -mikä oli vallan kuulumaton seikka hänen rauhallisissa ja -säännöllisissä, ajan kulusta huolehtivissa tavoissaan. Hänen lähtönsä -antoi luonnollisesti merkin koko seurueen hajaantumiseen; kukin erkani -omaan lepopaikkaansa uneksimaan päivän huvituksista ja ihastuen -aavistelemaan huomenisia. - -Onneton linnanherra ja koko tämän ylvään juhlahumun alku poistui aivan -toisin ajatuksin. Hänen ensimäinen käskynsä häntä avustavalle -kamaripalvelijalle oli kutsua Varney heti paikalla hänen huoneeseensa. -Lähetti palasi hetken kuluttua ja ilmoitti, että tunti sitten lähti -ritari Rikhard Varney linnasta takaportin kautta, kolme muuta henkilöä -mukanaan, joista yhtä kuljetettiin hevoskantotuolissa. - -»Kuinka pääsi hän linnasta, vaikka vartijat oli jo asetettu -paikoilleen?» kysyi Leicester; »minä en luullut hänen matkustavan ennen -päivänkoittoa.» - -»Hän esitteli ymmärtääkseni päteviä syitä vartijoille», vastasi -palvelija, »ja näytti kuulenma Teidän Korkeutenne sinetti --» - -»Aivan niin -- aivan niin», keskeytti kreivi; »mutta hän on pitänyt -liikaa kiirettä. -- Onko kukaan hänen palvelijoistaan jäänyt tänne?» - -»Mikael Lambournea ei löytynyt ritari Rikhard Varneyn lähtiessä», -vastasi palvelija, »ja hänen isäntänsä oli kovin suuttunut hänen -katoamisestaan. Mutta minä näin hänen juuri äsken satuloivan hevostaan -nelistääkseen isäntänsä perään.» - -»Käske hänet viipymättä tänne», määräsi Leicester; »minulla on muuan -sanoma vietävänä hänen isännälleen.» - -Palvelija poistui huoneesta, ja Leicester mitteli sen lattiaa hetkisen -syviin mietteisiin vaipuneena. -- »Varney on liian innokas», ajatteli -hän, »liian kiihkeä. -- Luullakseni hän minua rakastaa -- mutta hänellä -on myöskin omat tarkoitusperänsä ajettavinaan ja hän on hellittämätön -ja järkähtämätön siinä toimessa. Jos minä kohoan, kohoaa hänkin, ja hän -on osoittautunut jo liiankin halukkaaksi vapauttamaan minut esteestä, -joka näyttää olevan minun ja kuninkuuden välillä. Mutta minä en taivu -kantamaan sitä häpeätäkään. Sitä petollista naista on rangaistava, -mutta se täytyy toimittaa varovaisemmin ja harkitummin. Minä tunnen jo -ennakolta, miten liiallinen hätäileminen tässä asiassa sytyttäisi -helvetin liekit rintaani. -- Ei -- yksi uhri riittää kerrallaan, ja -tämä uhri odottaa jo minua.» - -Hän tarttui kirjoitusvehkeisiin ja piirsi kiiruusti seuraavat sanat: - - »Ritari Rikhard Varney! - - Me olemme päättäneet lykätä toistaiseksi Teidän suoritettavaksenne - uskotun asian ja me kiellämme Teitä ankarasti ryhtymästä mihinkään - enempiin toimenpiteisiin kreivittäremme suhteen siksi kunnes toisin - määräämme. Me käskemme myös Teitä palaamaan Kenilworthiin heti kun - olette vienyt turvalliseen paikkaan sen, mikä Teidän huostaanne - annettu on. Mutta jos Teidän hoimiinne uskotun saatettavan - toimittaminen varmaan talteen pidättäisi Teitä kauvemmin kuin me - otaksumme, käskemme me Teitä siinä tapauksessa palauttamaan - sinettisormuksemme luotettavalla ja nopealla lähetillä, sillä me - tarvitsemme sitä aivan pian. Odottaen Teidän tarkoin noudattavan - näitä määräyksiämme ja jättäen Teidät Jumalan haltuun, pysymme me - varmasti Teidän hyvänä ystävänänne ja isäntänänne. - - _R. Leicester._ - - - Annettu Kenilworth-linnassamme, kymmenentenä päivänä heinäkuuta, - armon vuonna tuhatviisisataa ja seitsemänkymmentäviisi.» - -Kun Leicester oli saanut tämän käskykirjeen kirjoitetuksi ja -sinetöidyksi, astui kamaripalvelijan ohjaamana huoneeseen Mikael -Lambourne, jolla oli saappaita puolireiteen, jonka ratsastusviittaa -piteli leveä vyö ja jonka huopahattu muistutti suuresti -sananlennättäjäin päähinettä. - -»Mikä Sinä olet miehiäsi?» kysyi kreivi. - -»Teidän Korkeutenne talliherran tallimestari», vastasi Lambourne -totutulla häikäilemättömyydellään. - -»Hillitseppä röyhkeää kieltäsi, mies», komensi Leicester; »pilapuheet, -jotka sopivat ritari Rikhard Varneyn kuultaviksi, eivät ole ensinkään -paikallaan minulle lausuttuina. Kuinka pian luulet voivasi saavuttaa -isäntäsi?» - -»Tunnissa, armollinen herra, jos mies ja hevonen eheinä pysyvät», -vastasi Lambourne, muuttaen silmänräpäyksessä tuttavallisuutta -lähentelevän käytöksensä mitä nöyrimmäksi kunnioitukseksi. Kreivi -mitteli häntä katseillaan kiireestä kantapäähän. - -»Minä olen kuullut Sinusta puhuttavan», virkkoi hän sitten; »sanotaan -Sinun suorittavan tehtäväsi nopeasti, mutta taipuvan liiaksi rähinään -ja juopotteluun, jotta Sinulle voisi uskoa mitään tärkeämpiä toimia.» - -»Armollinen herra», vastasi Lambourne, »minä olen ollut sotilaana, -merimiehenä, matkustajana ja seikkailijana, ja ne ovat kaikki -elinkeinoja, joiden harjoittajat nauttivat tästä päivästä, koska he -eivät ole varmoja huomisesta. Mutta vaikka minä ehkä käytänkin väärin -vapaa-aikojani, en ole vielä koskaan lyönyt laimin velvollisuuttani -isäntääni kohtaan.» - -»Katso, että niin tapahtuu nytkin», jatkoi Leicester, »etkä Sinä ole -sitä katuva. Toimita tämä kirje nopeasti ja varmasti ritari Rikhard -Varneyn käsiin.» - -»Eikö tehtäväni ulotu laajemmalle?» kysyi Lambourne. - -»Ei», vastasi Leicester, »mutta minulle on erikoisen tärkeätä, että -Sinä suoritat sen yhtä huolellisesti kuin kiireisestikin.» - -»Minä en ole säästävä huolta enkä hevosta», vastasi Lambourne, lähtien -viipymättä huoneesta. - -»Niin, sillä lailla se päättyi se minun yksityinen puheillepääsyni, -josta minä kuitenkin toivoin niin paljon!» mutisi hän itsekseen -astuskellessaan pitkää käytävää ja laskeutuessaan takaportaita. -»Saakeli soikoon! Minä luulin kreivin tarvitsevan apuani johonkin -salajuoneen, ja nyt se laulu loppuikin vain kirjeen viemiseen! Hyvä, -hänen tahtonsa on tapahtuva siitä huolimatta, ja kuten hänen -korkeutensa oikein sanoikin, minä en ole sitä vastaisuudessa katuva. -Lapsen täytyy ensin kontata, ennenkuin se oppii kävelemään, ja niin on -alottelevan hovimiehenkin laita. Mutta annahan kun pilkistän tuohon -kirjeeseen, jonka hän sinetöi niin kovin huolimattomasti.» -- Tämän -tempun tehtyään mäjäytti hän ylen määrin riemastuneena käsiään yhteen -ja huudahti: »Kreivitär -- kreivitär! -- Nyt tiedän minä salaisuuden, -joka on minut kohottava tai kaatava. -- Mutta astuppas esiin, Bayard», -jatkoi hän hevostaan pihalle taluttaen, »sillä Sinun kupeittesi ja -minun kannusteni täytyy tehdä piakkoin tuttavuutta keskenään.» - -Lambourne nousi siis satulaan ja lähti linnasta takaportin kautta; -hänen annettiin vapaasti mennä, koska ritari Rikhard Varney oli -poistuessaan jättänyt vartijalle häntä koskevan käskyn. - -Heti kun Lambourne ja kamaripalvelija olivat lähteneet huoneesta, -vaihtoi Leicester hovipukunsa hyvin yksinkertaiseen vaatetukseen, -heitti viitan ympärilleen, otti lampun käteensä ja kulki salaista -yhdyskäytävää pitkin pienelle takaportille, josta pääsi linnan pihalle, -lähelle huvikentän yläpäätä. Hänen ajatuksensa olivat tyynempiä ja -selvempiä kuin yleensä viime aikoina, ja hän yritti omissa -silmissäänkin esiintyä miehenä, jota vastaan oli enemmän rikottu kuin -hän itse oli rikkonut. - -»Minua on mitä syvimmin loukattu», tähän suuntaan kulkivat hänen -mietteensä, »mutta minä olen luopunut silmänräpäyksellisestä kostosta -ja siirtänyt sen miehekkyyden ja jalomielisyyden alueelle. Vaan pitääkö -avioliiton, jonka se petollinen nainen on tänään häväissyt, kahlehtiman -minua ja ehkäisemän minua sillä mahtavalla uralla, johon kohtaloni -minua kutsuu? Ei -- on olemassa muitakin keinoja sellaisten siteiden -avaamiseksi, tarvitsematta katkoa elämän säikeitä. Jumalan kasvojen -edessä en minä ole enää sidottu liittoon, jonka hän ensimäisenä rikkoi. -Kuningaskuntien tulee joutua välillemme -- valtamerten vyöryvät aallot, -joiden syvyydet ovat nielleet kokonaisia laivastoja, saavat olla -ainoina tämän kuolettavan salaisuuden säilyttäjinä.» - -Tämänlaisilla todisteluilla koetti Leicester rauhoittaa omaatuntoansa -niin äkkiä päätetyn kostonaikeen toteuttamisen ja kunnianhimoisten -suunnitelmainsa suhteen, jotka olivat niin läheisesti liittyneet -jokaiseen hänen elämänsä pyrkimykseen ja tekoon, ettei hän kyennyt edes -yrittämään vapautua niistä, niin että hänen kostonsakin näytti hänestä -lopulta kerrassaan oikeutetulta, jopa jalomielisen hillityltäkin -toimitukselta. - -Tässä mielentilassa astui tuo kostoa ja kunniaa himoitseva kreivi -komealle huvikentälle, minne juuri silloin täysikuu valoi säteitään. Tuo -kirkas keltainen valo heijasteli kaikkialta valkoisesta hiekkakivestä, -josta kentän kivitys, pylväsaidat ja rakennustaiteelliset kaunistukset -olivat laitetut; eikä pieninkään pilvenhattara himmentänyt sinitaivasta, -niin että koko tienoo oli melkein yhtä kirkas kuin jos aurinko olisi -vast'ikään laskenut. Lukuisat valkoisesta marmorista veistetyt -kuvapatsaat hohtivat kalpeassa valossa juuri haudoistaan nousseiden, -käärinliinoihinsa verhoutuneiden aaveiden tavoin, ja suihkulähteet -lennättelivät ilmaan vesisäikeitään, ikäänkuin niitä kuun säteissä -kirkastaakseen, ennenkuin ne jälleen kimaltelevana hopearoiskeena -putosivat altaisiinsa. Päivä oli ollut helteinen, eikä vieno -yötuulahdus, joka huokui huvikentän pengermillä, löyhytellyt puiden -lehviä voimakkaammin kuin viuhka nuoren kaunottaren kädessä. Kesä-yön -laulaja oli rakentanut runsaasti pesiä läheisen puutarhan lehtimajoihin, -ja niiden asukkaat korvasivat nyt päiväistä vaikenemistaan -helskyttelemällä valtavassa kuorossa ihania liverryksiään, milloin -hilpeitä, milloin kiihkeitä, milloin yhteisiä, milloin toinen toisilleen -vastailevia, ikäänkuin purkaen rintansa riemua siitä tyynestä, -hurmaavasta yöstä, johon he säveleitään kaijuttelivat. - -Ajatellen kokonaan toisia asioita kuin suihkulähteiden solinaa, kuun -kimallusta ja satakielen laulua, käyskenteli uljas Leicester hitaasti -pengermän päästä toiseen, viitta lujasti ympärillä, miekka kainalossa, -keksimättä kuitenkaan ihmisolennon varjoakaan. - -»Oma jalomielisyyteni petti minut surkeasti», puheli hän itsekseen, -»jos se konna nyt pääsi minulta pakoon -- niin, ja ehkäpä on hän nyt jo -rientänyt vapauttamaan sitä avionrikkojaa, jolla on vielä niin vähän -vartijoitakin.» - -Nämä hänen mietiskelynsä keskeytyivät samassa, sillä kun hän kääntyi -katsomaan portille päin, näki hän ihmisolennon hitaasti etenevän -pylväskäytävästä, himmentäen varjollaan vuorotellen kaikkia esineitä, -joiden ohi hän lähestyessään kulki. - -»Iskenkö ennenkuin edes kuulen hänen raivostuttavan äänensä?» ajatteli -Leicester miekkansa kahvaan tarttuen. »Mutta ei! Minä tahdon nähdä, -mihin suuntaan hänen saastaiset juonensa käyvät. Minä tahdon katsella, -niin vastenmielistä kuin se onkin, miten se inhoittava käärme -kiemurtelee ja pyörähtelee, ennenkuin käytän voimaani ja muserran sen.» - -Hänen kätensä heltisi kahvasta, ja hän läheni hitaasti Tressiliania, -keräten tämän kohtauksen varalle kaiken itsehillinnän ja -tahdonlujuuden, mitä hänellä suinkin oli, kunnes he seisoivat aivan -vastakkain. - -Tressilian kumarsi kunnioittavasti, mutta kreivi vastasi vain ylpeällä -päännyökähdyksellä ja sanoilla: »Te halusitte puhella kahden kesken -kanssani, herra -- tässä minä olen valmiina kuuntelemaan.» - -»Herra kreivi», virkkoi Tressilian, »minulle on sanottavani laatu niin -tärkeä ja minä toivon niin hartaasti Teidän kuuntelevan minua -kärsivällisesti, jopa suosiollisestikin, että minä alennun -puhdistautumaan kaikesta, mitä Teidän Korkeudellanne suinkin saattaa -olla minua vastaan. Te pidätte minua vihollisenanne?» - -»Eikö minulla ole sitten ilmeisiä syitä siihen?» vastasi Leicester, -huomatessaan Tressilianin vaijenneen vastausta odottamaan. - -»Teette siinä minulle vääryyttä, herra kreivi. Minä olen kyllä Sussexin -kreivin ystävä, mutta en hänen liittolaisensa enkä puoluelaisensa, niin -Teidän kilpailijaksenne kuin hovi häntä sanookin; siitä on jo pitkä -aika, kun minä lakkasin pitämästä hovia ja hovijuonia luonteelleni ja -lahjoilleni sopivana alana.» - -»Voipa hyvin niin ollakin, herra», vastasi Leicester; »sillä onhan -niitä oppineelle miehelle -- sellaiseksihan maailma huutaa herra -Tressiliania -- arvokkaampiakin askarruksia. Rakkaudella on vehkeilynsä -yhtä hyvin kuin kunnianhimollakin.» - -»Minä huomaan, herra kreivi», jatkoi Tressilian, »Teidän panevan suurta -painoa minun aikaisempaan kiintymykseeni siihen onnettomaan nuoreen -naiseen, josta aijon kohta puhua, ja ehkäpä ajattelevan minun ajavan -hänen asiaansa enemmän mustasukkaisuuden kuin oikeudentunnon -houkuttelemana.» - -»Mitäpä minun ajatuksistani, hyvä herra!» vastasi kreivi; »jatkakaa! -Tähän asti olette Te puhunut yksinomaan itsestänne; sangen tärkeä ja -arvokas aihe epäilemättä, mutta se ei ehkä koske minua niin syvästi, -että minun pitäisi sen takia viipyä vuoteeltani. Säästäkää enemmät -esipuheet, hyvä herra, ja käykää asiaan, jos Teillä tosiaan on jotakin -minuun kuuluvaa kerrottavana. Teidän lopetettuanne saanen minäkin -vuorostani lausua parisen sanaa.» - -»Minä käyn siis suoraan asiaan, herra kreivi», virkkoi Tressilian; »ja -kun minun sanottavani on Teidän Korkeutenne kunniaa koskevaa, uskon -minä, ettette Te omastakaan mielestänne ole tuhlannut aikaanne sitä -kuuntelemalla. Minulla on muuan pyyntö Teidän Korkeudellenne onnettoman -Amy Robsartin suhteen, jonka tarina on Teille liiankin tuttu. Minä -kadun syvästi, etten heti ryhtynyt tähän toimenpiteeseen ja asettanut -Teitä tuomariksi itseni ja tuon konnan välille, joka on hänet niin -kauheasti häväissyt. Herra kreivi, Amy Robsart karkasi laittomasta ja -vaarallisesta vankeudestaan, ja luottaen omien nuhteidensa vaikutukseen -kunnottomaan mieheensä, vaati minulta lupauksen, etten minä sekaantuisi -hänen asioihinsa siksi kunnes hän oli itse yrittänyt saada oikeutensa -tunnustetuiksi.» - -»Haa!» huudahti Leicester, »muistatteko, kenelle puhutte?» - -»Minä puhun hänen kunnottomasta miehestään, herra kreivi», toisti -Tressilian, »enkä minä parhaalla tahdollanikaan löydä lievempää -sanamuotoa. Se onneton nuori nainen on nyt kadonnut minun tiettyvistäni -ja on hänet kaiketi kätketty johonkin tämän linnan salasoppeen -- ellei -häntä ole kuljetettu johonkin pahoille aikomuksille vielä sopivampaan -säilytyspaikkaan. Se asia on autettava, herra kreivi -- minä puhun -hänen isänsä valtuuttamana ja tämä onneton avioliitto on tunnustettava -ja todistettava kuningattaren edessä ja Amy Robsart viipymättä, -estelemättä päästettävä omaan vapauteensa. Ja sallikaa minun sanoa, -tämän minun oikeutetun pyyntöni täyttäminen ei koske kenenkään kunniaa -niin paljon kuin juuri Teidän Korkeutenne.» - -Kreivi seisoi siinä ikäänkuin kivettyneenä siitä tavattomasta -tyyneydestä, millä tuo mies, jonka hän luuli loukanneen itseään niin -syvästi, puolusti rikollisen rakastajattarensa asiaa, aivan kuin olisi -tämä ollut kerrassaan viaton nainen ja Tressilian vain hänen puolueeton -avustajansa; eikä hänen hämmästyksensä lainkaan vähentynyt siitä -lämmöstä, millä Tressilian tuntui vaativan tuolle naiselle arvoa ja -yhteiskunnallista asemaa, jotka hän oli häväissyt ja joiden edut hän -oli sittemmin varmasti jakava nyt hänen asiaansa niin kuulumattoman -julkeasti puolustavan rikostoverinsa kanssa. Tressilian oli ollut jo -yli minuutin aikaa vaiti, ennenkuin kreivi tointui suunnattomasta -kummastuksestaan; ja kun muistaa hänen mielessään kuohuvat -ennakkoluulot, ei ole lainkaan ihmeellistä, että hänen hurja vihansa -vei voiton kaikista muista tunteista. »Minä olen keskeyttämättä -kuunnellut Teitä, herra Tressilian», virkkoi hän vihdoin, »ja minä -kiitän Jumalaa, etteivät koskaan ennen ole korvissani soineet niin -häikäilemättömän konnan sanat. Teidän kurittamisenne sopisi oikeastaan -paremmin teloittajan ruoskalle kuin aatelismiehen miekalle, mutta -kuitenkin -- konna, paljasta säiläsi ja puolusta henkeäsi!» - -Viimeisiä sanoja lausuessaan pudotti hän viittansa maahan, sivalsi -Tressiliania rajusti miekkansa tupella, paljasti sitten heti säilänsä -ja laittautui hyökkäysasentoon. Hänen puheittensa hurja raivo oli ensin -täyttänyt Tressilianin yhtäläisellä hämmästyksellä kuin mitä -Leicesterkin oli tuntenut häntä kuunnellessaan. Mutta kummastelu -muuttui vihaksi, kun hänen sanojensa ansaitsemattomia solvauksia -seurasi isku, joka heti paikalla poisti kaikki muut ajatukset hänen -mielestään, paitsi pikaista taistelua koskevat. Tressilianin miekka -lensi viipymättä tupesta, ja vaikka hän ei ehkä ollutkaan juuri niin -taitava aseensa käyttelyssä kuin Leicester, osasi hän sentään -oivallisesti puolustautua, etenkin kun hän oli heistä kahdesta tyynempi -ja rauhallisempi, koska hän ei voinut olla pitämättä Leicesterin -käytöksen syynä joko tilapäistä mielenhäiriötä tai sitten jonkun -erinomaisen harhaluulon vaikutusta. - -Ottelu oli jo kestänyt useampia minuutteja kummankaan haavoittumatta, -kun äkkiä alkoi kuulua ääniä pylväskäytävästä, jonka läpi pengermälle -päästiin, ja niihin yhtyneinä kiireisesti läheneviä askeleita. »Meitä -häiritään», sanoi Leicester vastustajalleen; »seuratkaa minua.» - -Samaan aikaan kajahti ääni pylväskäytävästä: »Se marakatti oli oikeassa --- täällä ne kahakoivat.» - -Leicester veti sillä välin Tressilianin jonkunlaiseen komeroon erään -suihkulähteen taakse, ja siellä olivat he hyvässä piilossa, kun kuusi -kuningattaren henkivartijaa astui huvikentän keskikäytävää pitkin heitä -kohti, saattoivatpa he kuulla yhden puhelevankin toisille: »Emme me -niitä löydä koko tänä yönä kaikkien näiden ruiskupillien, oravanhäkkien -ja kaninkolojen seasta; mutta ellemme saa niitä napatuiksi tuonne -perälle mennessämme, käännymme ympäri ja asetamme vahdin portille, niin -saamme ne siten huomenna varmasti kynsiimme.» - -»Kaunis juttu», päivitteli toinen, »kun rupeavat tapella natistamaan -aivan kuningattaren kuuluvilla, sanoisinpa melkein hänen omassa -palatsissaan! -- Hiisi heidät vieköön, he olivat varmaankin pari -humalaista pieneen käsirysyyn joutunutta tappelukukkoa, -- olisipa -melkein ollut sääli niitä tavata -- rangaistuksenahan on käden -katkaiseminen, eikös olekin? -- olisipa kovaa menettää kätensä -teräspalan käsittelemisen takia, se kun vielä sopii niin luontevasti -miehen kouraankin.» - -»Sinä olet itse aikamoinen tappelupukari, Yrjö», virkkoi kolmas; »mutta -olehan varoillasi, laki on tosiaankin se minkä sanoit.» - -»Niin», puuttui jälleen puheeseen ensimäinen, »elleihän asiaa paineta -hieman villaisella; sillä tiedäthän, ettei nyt sentään olla -kuningattaren palatsissa, vaan Leicesterin kreivin linnassa.» - -»No sen takia voi rangaistus olla aina yhtä ankara», vastasi toinen; -»sillä jos meidän armollinen valtiattaremme -- Jumala häntä varjelkoon --- on kuningatar, niin on Leicesterin kreivi yhtä hyvä kuin -kuningaskin.» - -»Pidä kitasi! senkin lurjus!» varoitti kolmas; »mistä Sinä tiedät kuka -sattuu kuulemaan?» - -Ja he jatkoivat matkaansa huolimattomasti etsiskellen sieltä ja täältä, -sillä he olivat ilmeisesti kiintyneempiä omaan keskusteluunsa kuin -halukkaita nuuskimaan henkilöitä, jotka olivat tämän yöllisen metelin -aiheuttaneet. - -Heti kun he olivat edenneet pengermän päähän, viittasi Leicester -Tressiliania seuraamaan, hiipi hänen kanssaan vastakkaiseen suuntaan, -ja niin pääsivät he kenenkään huomaamatta pakoon pylväskäytävän kautta. -Hän vei Tressilianin Mervynin tornille asti, missä tämä jälleen asui, -ja puhui hänelle ennen eroamista näin: »Jos Sinulla on rohkeutta jatkaa -ja päättää sitä, mikä nyt jäi sikseen, niin pysyttele lähelläni -huomenna hovin lähtiessä jälleen matkaan -- me tapaamme kyllä sopivan -tilaisuuden, ja minä annan Sinulle merkin, kun aika on tullut.» - -»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »jossakin toisessa tapauksessa -olisin minä kysynyt Teiltä tämän hyvin oudoksuttavan ja minua kohtaan -niin raivokkaan käytöksenne tarkoitusta ja syytä. Mutta Te olette -iskenyt olkapäähäni merkin, jonka vain veri voi pestä pois; ja vaikka -Te olisitte vieläkin korkeammassa asemassa kuin pöyhkeimmätkään -toiveenne ovat Teidät ikinä nostaneet, vaatisin minä Teiltä sittenkin -hyvitystä loukatulle kunnialleni.» - -Näin erosivat he sitten, mutta sen yön seikkailut eivät olleet vielä -Leicesteriltä loppuneet. Hänen oli pakko kulkea Saintlowen tornin ohi -päästäkseen omaan huoneeseensa johtavaan salakäytävään, ja sen portilla -tapasi hän Hunsdonin puolipukeissa, paljastettu miekka kainalossa. - -»Herättikö se meteli Teidätkin, herra kreivi?» kysyi vanha soturi. -»Sepä sen -- koira vieköön, yöt ovat täällä Teidän linnassanne yhtä -rauhattomia kuin päivätkin. Pari tuntia sitten heräsin minä sen -mielipuolen rouva Varneyn kirkunaan, kun hänen miehensä vei häntä -väkisin linnasta. Takaanpa, että sieti sillä olla sekä Teidän että -kuningattaren lupa, muutoin olisin minä sekaantunut leikkiin ja iskenyt -sitä Teidän Varneytanne kalloon aika navakasti; ja nyt sitä taas -tapella jyhmästetään tuolla alhaalla huvikentällä, tai miksi Te nyt -sanotte tuota kivillä laskettua pengerpuistikkoa, missä noita koreita -leluja törröttää?» - -Ukon puheen ensi osa viilsi kuin puukolla kreivin sydämeen; -jälkimäiseen osaan vastasi hän itsekin kuulleensa miekkojen kalsketta -ja tulleensa tänne palauttamaan niitä järjestykseen, jotka olivat -rohjenneet menetellä niin julkeasti aivan kuningattaren läheisyydessä. - -»No, mutta sittehän minä saankin Teistä seuraa», iloitsi Hunsdon. - -Ja Leicesterin oli pakko palata tuon karhumaisen vanhan herran kanssa -huvikentälle, missä Hunsdon kuunteli välittömän komentonsa alaisten -vartijain kertomusta heidän turhasta yömellakoitsijain etsimisestään, -taritsi heille vaivojen palkkioksi pari tusinaa mehevää kirousta ja -haukkui heitä laiskoiksi lurjuksiksi ja sokeiksi portonpojiksi. -Leicester katsoi myös tarpeelliseksi olla olevinaan vihoissaan siitä, -ettei niitä tappelupukareita oltu löydetty; mutta vihdoin esitteli hän -Hunsdonille, että ne olivat yhtä hyvin voineet olla joitakin -huimapäisiä nuorukaisia, jotka olivat liian ahkeraan kallistelleet -maljoja ja joita nyt jo tapahtunut etsiskely oli kai tarpeeksi -säikäyttänyt. Hunsdon, joka itse piti myös paljon pikaristaan, myönsi -hänkin, että pullo sai usein vastata niistä monista hulluuksista, joita -se oli saattanut ihmisen tekemään. »Mutta», lisäsi hän, »ellei Teidän -Korkeutenne rupea hieman säästeliäämmäksi talonpidossaan ja hieman -vähennä tätä suunnatonta oluen, viinin ja muun juomatavaran tulvaa, -niin aavistanpa laulun lopuksi tulevan sen, että minun täytyy teljetä -vahtitupaan muutamia niistä iloisista veitikoista ja käsitellä heitä -hieman vipukoneellani. -- Huomatkaa tämä varoitukseni ja nukkukaa -makeasti!» - -Leicester oli hyvin iloinen päästessään seuralaisestaan, jätti hänet -portille, missä he olivat kohdanneet toisensa, astui salakäytävään, -otti käteensä lampun, jonka oli sinne tullessaan jättänyt, ja löysi sen -sammuvassa valossa tiensä omaan huoneeseensa. - - - - -XXI Luku. - - - Tilaa! heponi karkaa, - Jos läheltä ruhtinaan se nähdä saa; - Runoksi totta puhuen, - Siihen aikaan sattui synty sen, - Kun suuri Lester linnassaan - Elisabetia piti vieraanaan. - - _Naamionäytelmä Pöllöt -- Ben Jonson_. - -Huvitus, jonka oli seuraavana päivänä määrä ilahuttaa Elisabetia ja -hänen hoviaan, olivat hänen uskollisten coventrylaistensa, heidän -vanhassa kaupungissaan jo ammoin säilyneen, muinaisiin tarinoihin ja -kronikoihin perustuvan tavan mukaan esittämät englantilaisten ja -tanskalaisten taistelut. Tässä näytelmässä esitti osa kaupungin -asukkaita saksilaisia ja toinen osa tanskalaisia, kuvastellen sekä -karkein säkein että ankarin iskuin näiden kahden uljaan kansan -kamppailuja ja englantilaisten naisten amatsonimaista urheutta, heidän -kun tarina väittää olleen innokkaimpina toimihenkilöinä yleisessä -tanskalaisia vastaan suunnatussa verilöylyssä, joka tapahtui sittemmin -heidän hävittämisensä muistojuhlaksi korotettuna päivänä armon vuonna -1012. Tämän leikin, joka oli kauvan ollut Coventryn asukkaiden -suosittuna ajanvietteenä, olivat toimittaneet lakkautetuksi erinäiset -uskonkiihkoiset, puritanilaisuuteen kallistuvat hengenmiehet, joilla -sattui olemaan melkoista vaikutusta ylempiin virkamiehiin. Mutta -kaupunkilaisten suuri enemmistö oli kääntynyt kuningattaren puoleen -anoen näyttelemis-oikeuttansa takaisin ja kunniaa saada esittää -kappaleensa hänen majesteetilleen. Ja kun tätä pyyntöä pohdittiin siinä -pienessä neuvoskunnassa, joka tavallisesti avusti kuningatarta -kiireellisten asiain ratkaisemisessa, sai se muutamien ankarampain -miesten vastustuksesta huolimatta suosion Elisabetin silmissä, sillä -kuningatar huomautti, että tuollaiset huvitukset viehättivät ilman -vähintäkään vahinkoa useata sellaistakin, joka niiden puuttuessa -käyttäisi aikansa huonompiin iloihin, ja että heidän hengelliset -paimenensa, niin kunnioitettavia kuin he olivatkin oppinsa ja -hurskautensa takia, katsoivat kuitenkin asiaa liian synkältä kannalta -saarnatessaan tällaisia laumojensa huvituksia vastaan; ja sillä oli -näytelmän esittämislupa myönnetty. - -Kun oli syöty aamiainen, jota mestari Laneham nimittää taivaalliseksi -murkinaksi, riensivät kaikki hovin huomattavimmat henkilöt hänen -majesteettiaan saattaen parveketornille katselemaan molempain -taistelevain puolueitten, englantilaisten ja tanskalaisten, saapumista; -ja kun merkki oli annettu, lensi metsästyspuistoon avautuva portti -selkosen seljälleen päästääkseen ne sisään. Tuossapa he jo tulivatkin, -jalkaisin ja ratsain; sillä useat kunnianhimoiset kaupunkilaiset olivat -laittautuneet eriskummallisiin ritarien varustuksia jäljitteleviin -pukuihin, siten esittääkseen noiden kahden kansakunnan ritaristoa. -Mutta tapaturmien välttämiseksi ei heidän oltu sallittu käyttää oikeita -hevosia, vaan saivat he ratsastaa niin sanotuilla keppihevosilla, jotka -entisinä aikoina muodostivat maurilaistanssin päähuvituksen ja joita -vieläkin saadaan ihailla näyttämöllä, herra Bayesin murhenäytelmän -loppupuolella suoritetussa suuressa taistelussa. Jalkaväki seurasi myös -asiaankuuluvasti varustettuna. Koko esitystä tuli pitää jonkunlaisena -naamio-ilveilynä tai pilamukailuna komeammista näytelmistä, joihin -ylimykset ja säätyhenkilötkin ottivat osaa, parhaan tietonsa ja -taitonsa mukaan tarkasti jäljitellen kuvailemiansa henkilöitä. Tämä -tanskalaisten hävittämisen muistoksi näytelty kappale oli kokonaan -toisenluontoinen, sen esittäjät kun olivat alhaisempia henkilöitä, -joiden tavat ja käytös sitä paremmin sopivat tilaisuuteen, mitä -hullunkurisempia ja naurettavampia he itsessään olivat. Heidän -vaatetuksensa, jota kiirehtivä kertomuksemme ei salli meidän -lähemmin kuvailla, herätti myös suurta hupia, ja vaikka heidän -hyökkäys-aseillaan saattoikin mäjäytellä tukevia iskuja, niin olivat ne -kuitenkin vain pitkiä leppäseipäitä keihäiden ja jykeviä kolikoita -miekkojen asemesta; ja puolustuksekseen olivat sekä hevos- että -jalkamiehet oivallisesti varustetut muhkeilla kypäröillä ja kilvillä, -mitkä molemmat oli kyhätty paksusta nahasta. - -Kapteeni Coxe, tämä Coventryn kuuluisa iloniekka, jonka laulut, -almanakat ja pennintarinat, kauniisti nahkapaperilla päällystettyinä ja -varmuuden vuoksi lujalla nuoralla sidottuina, pysyvät yhä kaikkien -vanhojen kirjojen keräilijäin ja myyjäin himotavarana, koska hän itse -kekseliäänä miehenä oli johtanut näytelmän harjoitusta ja esittämistä, -ratsasti urheasti keppihevosensa selässä englantilaisten joukkojen -etunenässä, kovin pönäkkänä ja mahtavana, kuten Laneham sanoo, -heiluttaen pitkää miekkaansa, kuten sopikin kokeneen soturin, joka oli -taistellut kuningattaren isän, ankaran kuningas Henrikin johdolla -Boulognen piirityksessä. Tämä päällikkö astui, kuten oikeus ja kohtuus -vaativatkin, ensimäisenä taistelutantereelle ja kulkiessaan parvekkeen -ohi miestensä seuraamana, suuteli miekkansa pontta kuningattaren -kunniaksi ja suoritti samassa sellaisen hypyn, ettei moiseen ollut -vielä milloinkaan pystynyt mikään kaksijalkainen keppihevonen. Sitten -kulki hän kaikkine seuralaisineen, ratsumiehineen ja jalkasotilaineen -sillan tai taistelutantereen vastakkaiseen päähän, järjesti ne sinne -tottuneen taitavasti ja jäi odottamaan vastustajainsa valmistumista -rynnäkköön. - -Siihen ei kulunutkaan pitkää aikaa; sillä tanskalainen hevos- ja -jalkaväki, joka ei missään suhteessa ollut englantilaisia huonompi ei -luvun, urhouden eikä varustusten puolesta, saapui heti sen jälkeen, -pohjoisille seuduille ominaisen säkkipillin piipittäessä näiden -joukkojen edellä heidän kotimaansa merkiksi; heitä johti taitava -päällikkö, jonka tarvitsi hävetä kuuluisaa kapteeni Coxea vain -sotatottumuksessa, jos tarvitsi siinäkään. Hyökkääjinä asettuivat -tanskalaiset parveketornin juurelle, Mortimerin tornia vastapäätä; ja -kun kaikki heidän valmistelunsa olivat suoritetut, annettiin merkki -ottelun alkamiseen. - -Heidän ensimäinen ryntäyksensä toisiansa vastaan tapahtui verrattain -hillitysti, koska kumpikin puolue hiukan pelkäsi joutuvansa tungetuksi -järveen. Mutta kun lisäjoukkoja yhä saapui molemmille puolille, muuttui -kahakka viattomasta käsirysystä leimuavaksi tappeluksi. He syöksyivät -vihollistensa kimppuun, kuten mestari Laneham todistaa, kuin -lemmenkateuden kiihoittamat jäärät, ja törmäys oli usein niin raivoisa, -että molemmat rivit hajaantuivat ja että nuijat ja kilvet synnyttivät -suuresti kauhistavan metelin. Usein sattui myös se, mitä kokeneemmat -soturit olivat päivän kamppailua alkaessaan pelänneet. Kaidepuut, jotka -suojelivat sillan partaita, oli ehkä tahallaan kiinnitetty vain hyvin -heikosti, niin että ne eivät pidättäneetkään niitä, jotka taistelun -tuoksinassa tungettiin niitä vasten, mistä oli seurauksena, että monen -urhon kuuma sota-into tapasi järven aalloissa varsin tehoisan -jäähdykkeen. Nämä tapaturmat olisivat ehkä aiheuttaneet vakavampiakin -tuhoja kuin senluontoisille kahakoille soveliasta oli, sillä useat -sotijalot, joita tämä onnettomuus kohtasi, eivät osanneet uida, ja -niitä taas, jotka osasivat, estivät heidän nahkaiset ja paperiset -varustuksensa vapaasti käyttämästä jäseniään; mutta tapaus oli jo -ennakolta arvattu ja useita veneitä oli varattu kerkeästi onkimaan -Ahtolan helmasta kaikki sinne suistuneet sankarit ja saattamaan heidät -kuivalle maalle, missä he vettä valuen ja kovin surkean näköisinä -lohduttelivat sydämiään runsaasti taritulla kuumennetulla oluella ja -paloviinalla, osoittamatta enää vähintäkään halua sekaantua uudelleen -niin kamalaan kahakkaan. - -Kapteeni Coxe yksin, tämä kaikkien goottilaiskirjasimilla painettujen -tuotteiden keräilijäin ihme, suoritettuaan kaksi kertaa hevosineen -päivineen vaarallisen hypyn sillalta järveen, uhmaten sitä -äärimäistäkin hätää, mihin ritarisatujen mielisankarit, joiden -urotekoja hän on kuvaillut lyhennetyssä muodossa, kuten Amadis, -Belianis, Bevis tai hänen oma Warwickin Guynsa olivat ikinä joutuneet --- kapteeni Coxe yksin, me toistamme sen vieläkin, syöksyi kaksi kertaa -sanotun onnettomuuden uhriksi jouduttuaankin tulisimpaan otteluun, -hänen vaatteidensa ja hänen keppihevosensa jalkaverhon valuessa vettä, -mutta sittenkin kahdesti äänellään ja esimerkillään rohkaisten -englantilaisten lannistunutta urheutta, niin että heidän tanskalaisista -maahanryntääjistä saamansa voitto muodostui lopultakin, kuten oli -oikein ja kohtuullista, täydelliseksi ja ratkaisevaksi. Ansiostapa -hänet siis tekikin kuolemattomaksi Ben Jonsonin kynä, joka -viisikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitti, ettei kukaan olisi ollut niin -omiansa johtamaan erästä Kenilworthissa esitettyä naamionäytelmää kuin -kapteeni Coxen peljätyllä keppihevosella ratsastava samaisen kapteenin -haamu. - -Nämä sievistelemättömät maalaisilveilyt eivät kai täydelleen sovi -siihen kuvaan, minkä lukija on ennakolta itselleen muodostanut -Elisabetin nähtäväksi aijotun kappaleen laadusta, hänen -hallituskautenaan kun kirjallisuus saavutti semmoisen loistavan -kukoistuksen ja hänen hovinsa kun, naisen hallitsemana, jonka -sopivaisuustajunta veti vertoja hänen lahjakkaisuudelleen, oli yhtä -kuuluisa kehittyneestä maustaan ja hienostuneista tavoistaan kuin -viisaista ja tarmokkaista valtiomiehistäänkin. Mutta johtuiko se nyt -sitten oivallisesti harkitusta halusta näyttää kiintyneeltä -kansanomaisiin huvituksiin tai iskikö hänen mieleensä kipinä vanhan -kuningas Henrikin mehevän miehekkäästä hengestä, joka joskus tuntui -heräävän Elisabetissa, se vain on varmaa, että kuningatar nauroi -sydämellisesti kunnon coventrylaisten esittämälle ritaritaistelujen -jäljittelylle tai oikeammin sanoen pilamukailulle. Hän kutsui luokseen -Sussexin kreivin ja Hunsdonin, osaksi ehkä hyvittääkseen edellistä -niistä pitkistä, yksityisistä puheluista, joita hän oli suonut -Leicesterin kreiville, johtamalla hänet keskustelemaan huvituksesta, -joka paljoa paremmin vastasi hänen makuaan kuin nuo klassillisen -muinaisuuden varastoista ammennetut korunäytelmät. Harras mieltymys, -jolla kuningatar näytti nauravan ja pilailevan molempien -sotapäälliköittensä kanssa, antoi Leicesterin kreiville odotetun -tilaisuuden poistua hänen läheisyydestään, minkä seikan, niin hyvin oli -hän valinnut aikansa, koko hovi selitti hänelle sangen mairittelevalla -tavalla, että hän nimittäin päästi kilpailijansa vapaasti kuningattaren -puheille, eikä käyttänyt oikeuttaan hänen isäntänään seisoa luopumatta -hänen suosionsa paisteen ja muiden välissä. - -Leicesterin ajatuksilla oli kuitenkin kauvas pelkästä kohteliaisuudesta -poikkeava tarkoitus; sillä heti kun hän näki kuningattaren syventyneen -innokkaaseen keskusteluun Sussexin ja Hunsdonin kanssa, joiden selän -takana seisoi ritari Niklas Blount, naama korvia tavoittelevassa -irvistyksessä jokaiselta sanalta, minkä kuuli lausuttavan, viittasi hän -Tressilianille, joka sopimuksen mukaisesti seurasi hiukan ulohtaampaa -hänen liikkeitään, raivautui ulos tungoksesta ja astui metsästyspuistoa -kohti läpi alhaisempain katselijain joukkojen, jotka suu auki -töllistelivät englantilaisten ja tanskalaisten tappelua. Tämän -verrattain vaikean työn suoritettuaan katsahti hän toistamiseen -taakseen nähdäkseen, oliko Tressilian siinä yhtä hyvin onnistunut, ja -heti kun hän huomasi myös hänen selvinneen ihmisten vilinästä, lähti -hän kulkemaan erästä pientä pensaikkoa kohti, jonka takana palvelija -piteli kahta valmiiksi satuloitua hevosta. Hän heilauttihe toisen -selkään ja antoi Tressilianille merkin, että tämän tulisi ratsastaa -toisella. Sanaakaan sanomatta totteli Tressilian. - -Leicester kannusti sitten hevostaan ja ratsasti nopeasti eräälle hyvin -eristetylle, korkeiden tammien ympäröimälle paikalle, noin peninkulman -päähän linnasta ja vastakkaiseen suuntaan näyttämöstä, minne -uteliaisuus veti jokaisen katselijan. Siellä laskeutui hän satulasta, -sitoi hevosensa puuhun ja lausuen vain nämä sanat: »Täällä ei kukaan -meitä häiritse», heitti viittansa poikki satulan ja veti miekkansa. - -Tressilian noudatti täsmällisesti kaikkia hänen liikkeitään, mutta ei -voinut säiläänsä paljastaessaan olla sanomatta: »Herra kreivi, koska -moni tuntee minut mieheksi, joka ei pelkää kuolemaa, kun se on -vaakalaudalla kunniaa vastaan, niin tuntuu minusta, että minä itseäni -häpäisemättä voin Teiltä kysyä kaiken rehellisyyden nimessä, miksi -Teidän Korkeutenne on juljennut antaa minulle sellaisen osoituksen -vihastaan, että me nyt olemme joutuneet tällaisiin suhteisiin toistemme -kanssa?» - -»Ellette pidä sellaisista halveksumiseni osoituksista», vastasi kreivi, -»niin tarttukaa heti paikalla aseeseenne, tai toistan minä muutoin -tempun, josta nyt valitatte.» - -»Sitä ei Teidän tarvitse tehdä, herra kreivi», virkkoi Tressilian, -»Jumala tuomitkoon välimme! Ja jos Te kaadutte, tulkoon verenne oman -päänne päälle!» - -Tuskin oli hän lopettanut lauseensa, kun he jo olivat ankarassa -ottelussa. - -Leicester, joka oli myöskin oivallinen miekan käyttelijä kaikkien -muiden sen ajan ulkonaisten avujen ohella, oli edellisenä yönä saanut -tarpeeksi kokea Tressilianin voimaa ja taitoa taistellakseen nyt -varovammin kuin ennen ja pitääkseen varmaa kostoa pikaista -parempana. Muutamia minuutteja miekkailivat he yhtä taitavasti ja -menestyksellisesti, kunnes Tressilian uhkarohkeata hyökkäystä -tehdessään, jonka Leicester onnellisesti väisti, paljastihe liiaksi, ja -kun hän sitten koetti korjata asentoaan, iski kreivi miekan hänen -kädestään ja töyttäsi hänet kumoon. Julmasti hymyillen piti hän sitten -miekkansa kärkeä parin tuuman päässä kaatuneen vastustajansa kurkusta, -ja laskien samalla jalkansa hänen rinnalleen, käski häntä tunnustamaan -konnamaiset tekonsa ja valmistautumaan kuolemaan. - -»Minulla ei ole mitään muka Sinua vastaan harjoittamaani konnamaisuutta -eikä vääryyttä tunnustettavana», vastasi Tressilian, »ja minä olen -paremmin valmistautunut kuolemaan kuin Sinä. Käytä voittoasi miten -suvaitset, ja antakoon Jumala sen Sinulle anteeksi! Minä en ole antanut -Sinulle tähän kaikkeen vähintäkään aihetta.» - -»Et vähintäkään aihetta!» huudahti kreivi, »et vähintäkään aihetta! -- -mutta miksi keskustella pitemmältä moisen roiston kanssa? -- Kuole -valehtelijana, niinkuin olet elänytkin!» - -Hän kohotti jo käsivarttaan antaakseen surmaniskun, kun siihen -tartuttiin äkkiä takaapäin. - -Raivostuneena käännähti kreivi pudistamaan pois tuon odottamattoman -esteen, mutta suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän huomasi -oudonnäköisen pojan tarrautuneen käsivarteensa niin sisukkaasti, ettei -hän päässyt hänestä eroon ilman aika rimpuilemista, minkä kestäessä -Tressilian ehti nousta maasta ja ottaa uudelleen aseensa. Leicester -kääntyi jälleen vastustajansa puoleen yhä kiukustuneempana, ja ottelu -olisi alkanut entistäänkin hurjempana molemmin puolin, ellei poika -olisi uudelleen takertunut Leicesterin kreivin polviin ja kirkuvalla -äänellä rukoillut häntä kuuntelemaan hetkisen, ennenkuin jatkaisi tätä -taistelua. - -»Nouse ylös ja päästä minut», tiuskaisi Leicester, »tai kautta taivaan, -minä lävistän Sinut miekallani! -- Mitä syytä Sinulla on tulla tuolla -tavoin estämään minua kostotoimessani?» - -»Paljon -- paljon!» huusi pelkäämätön poika, »koska kerran minun -hulluuteni on ollut syynä tähän Teidän veriseen riitaanne ja ehkäpä -vielä kamalampiinkin tekoihin. Oo, jos Te vielä haluatte nauttia -viattoman mielen rauhaa, jos Te vielä toivotte voivanne nukkua -huolettomana, ilman omantuntonne kalvavaa tuskaa, niin malttakaa edes -lukea tämä kirje ja sitten saatte tehdä mitä haluatte.» - -Puhuessaan tähän hartaaseen ja vakavaan tapaansa tämä kummallisine -kasvonpiirteineen ja outoine äänineen tontulta tuntuva kääpiö kokotti -Leicesterin kreiville pitkällä, kauniilla vaaleanruskealla naisen -hiuskiehkuralla sidottua kirjettä. Niin raivostunut, melkeinpä vihansa -sokaisema kuin kreivi olikin nähdessään varman kostonsa menneen niin -omituisella tavalla hukkaan, ei hän kuitenkaan voinut vastustaa tämän -merkillisen anojan pyyntöä. Hän sieppasi kirjeen hänen kädestään -- -muutti väriä päällekirjoituksen nähtyään -- aukaisi vapisevin käsin -solmun, joka piti paperia kasassa -- silmäili sen sisältöä, horjahti -taaksepäin ja olisi kaatunut, ellei olisi saanut eräästä puunrungosta -tukea; siinä seisoi hän hetkisen, kirjettä tuijottaen, miekankärki -maassa, näyttämättä aavistavankaan vastustajansa läsnä-oloa, -vastustajan, jota kohtaan hän äsken oli osoittanut niin vähän -armeliaisuutta, ja joka nyt saattoi vuorostaan käyttää tilaisuutta -hyväkseen. Mutta sellaiseen kostoon oli Tressilian liian jalomielinen --- hänkin seisoi siinä ylen hämmästyneenä, odottaen tämän omituisen -tunteenpuuskauksen päätöstä, mutta pitäen aseensa valmiina -puolustautuakseen hätätilassa jotakin Leicesterin uutta ja -odottamatonta hyökkäystä vastaan, sillä hän epäili riitakumppaninsa -jälleen joutuneen äkillisen mielenhäiriön valtaan. Pojan tunsi hän -helposti vanhaksi tuttavakseen Dickoniksi, jonka kasvoja, ken ne kerran -oli nähnyt, ei voinut hevillä unohtaa; mutta miten hän oli tullut sinne -niin tärkeällä hetkellä, miksi hän esiintyi niin tarmokkaasti ja -miksikä, ennen kaikkea, hänen tuomansa kirje saattoi niin mahtavasti -vaikuttaa Leicesteriin, olivat kysymyksiä, joihin hän ei osannut -vastata. - -Mutta kirje kykeni jo sellaisenaan saamaan vielä ihmeellisempiä -asioita aikaan. Se oli onnettoman Amyn puolisolleen kirjoittama -kirje, missä hän selitti Cumnorista pakenemisensa syyt ja tavan, -ilmoitti tulleensa Kenilworthiin hänen suojaansa etsiäkseen, -mainitsi olosuhteet, jotka olivat pakottaneet hänet turvautumaan -Tressilianin huoneeseen, ja rukoili samalla hartaasti häntä viipymättä -hankkimaan hänelle sopivamman asunnon. Kirje päättyi mitä hellimpiin -rakkaudenvakuutteluihin ja lupaukseen nöyrästi alistua hänen tahtoonsa -kaikissa asioissa, mutta etenkin hänen asemaansa ja oleskelupaikkaansa -koskevissa, kunhan ei häntä vain enään asetettaisi Varneyn valvonnan ja -vallan alaiseksi. - -Kirje putosi Leicesterin kädestä, kun hän oli päässyt sen sisällöstä -täysin selville. »Ottakaa miekkani, Tressilian», sanoi hän, »ja -lävistäkää sydämeni, kuten minä aijoin äsken lävistää Teidän rintanne!» - -»Herra kreivi», vastasi Tressilian, »Te olette menetellyt hyvin väärin -minua kohtaan; mutta ääni sisimmässäni kuiskasi minulle koko ajan, että -se johtui jostakin suunnattomasta erehdyksestä.» - -»Erehdyksestä tosiaankin!» virkkoi Leicester ja ojensi hänelle kirjeen; -»minut on saatu uskomaan kunnian mies konnaksi ja puhtain ja parhain -nainen kurjaksi petturiksi. -- Sinä pojanlurjus, miksi tulee tämä kirje -nyt vasta käsiini ja missä sen tuoja on näin kauvan kuhnustellut?» - -»Sitä en uskalla Teille sanoa, armollinen herra», vastasi poika, -siirtyen hänen ulottuviltaan; -- »mutta tässähän sen kuljettaja -tuleekin.» - -Samassa saapui Wayland paikalle ja kertoi Leicesterin kuulustelemana -nopeasti kaikki kreivittären paon seikat -- ne kamalat yritykset, jotka -olivat pakottaneet hänet karkaamaan -- ja hänen kiihkeän halunsa päästä -puolisonsa turviin niin pian kuin mahdollista -- sekä viittasi -Kenilworthin palvelijain todistukseen, »he kun eivät voi olla -muistamatta», huomautti hän, »kuinka innokkaasti armollinen rouva -tiedusteli heti linnaan tultuaan Leicesterin kreiviä.» - -»Ne konnat!» huudahti Leicester; »mutta oo, pahin konna kaikista on -sittenkin Varney! -- ja se onneton on tälläkin hetkellä hänen -vallassaan!» - -»Mutta ei suinkaan hänelle vain ole, Jumalan nimessä, annettu mitään -tuhokäskyjä?» kysyi Tressilian. - -»Ei, ei, ei!» huudahti kreivi hätäisesti. -- »Minä kyllä puhuin jotakin -hulluuksissani -- mutta minä peruutin sen, peruutin kokonaan, -lähettämällä nopean sanansaattajan; ja hän on nyt -- hänen täytyy olla -nyt täydessä turvassa.» - -»Niin», virkkoi Tressilian, »hänen _täytyy_ olla nyt -täydessä turvassa, ja minun _täytyy_ olla vakuutettu hänen -turvallisuudestaan. Meidän riitamme on nyt lopussa, herra kreivi; mutta -nyt on ryhdyttävä ankaraan otteluun Amy Robsartin viettelijän kanssa, -joka on peittänyt syyllisyytensä tuon inhoittavan Varneyn viitan alle.» - -»Amyn _viettelijän_ kanssa!» huusi Leicester jyrisevällä äänellä; -»sanokaa hänen puolisonsa kanssa! -- hänen petetyn, soaistun, -arvottoman puolisonsa kanssa -- Hän on yhtä varmasti Leicesterin -kreivitär kuin minä Leicesterin kreivi. Ettekä Te voi, herra, esittää -ainoatakaan oikeuden muotoa, jolla minä en häntä hyvittäisi omasta -vapaasta tahdostani. Ja minun tarvitsee tuskin sanoa, etten suinkaan -pelkää Teidän pakotustanne.» - -Tressilianin jalomielinen luonne kääntyi heti pitämästä silmällä hänen -omia henkilökohtaisia asioitaan, vaan kiintyi kokonaan Amyn onnen ja -menestyksen edistämiseen. Hän ei luottanut lainkaan Leicesterin -häilyviin päätöksiin, etenkin kun hänen mielensä näytti vielä olevan -niin kiihdyksissä, ettei tyyni harkinta tullut kysymykseenkään; eikä -hän myöskään uskonut Amyn olevan täydessä turvassa kreivin palvelijain -käsissä, huolimatta hänen monista vakuutteluisstaan. »Herra kreivi», -vastasi hän siis rauhallisesti, »minä en tahdo mitenkään loukata Teitä -enkä rakentaa riitaa kanssanne. Mutta velvollisuuteni ritari Hugh -Robsartia kohtaan pakoittaa minut saattamaan tämän asian viipymättä -kuningattaren tietoon, niin että kreivittären arvo ja asema tulee -täysin tunnustetuksi ja tunnetuksi.» - -»Sitä ei Teidän tarvitse tehdä, herra», vastasi kreivi ylpeästi; »älkää -rohjetko sekaantua minun asioihini. Ei kenenkään muun kuin Dudleyn ääni -saa julistaa Dudleyn häpeää -- Minä kerron kaikki itse Elisabetille ja -sitten Cumnoriin elämän ja kuoleman vauhdilla!» - -Tämän sanottuaan päästi hän hevosensa puusta, heittäytyi satulaan ja -lähti ratsastamaan täyttä laukkaa linnaan päin. - -»Ottakaa minut eteenne, herra Tressilian», pyyteli poika, nähdessään -Tressilianin aikovan pitää samaa kiirettä -- »minun tarinani ei ole -vielä lopussa, ja minä tarvitsen Teidän suojelustanne.» - -Tressilian suostui ja seurasi kreiviä, vaikkeikaan niin hurjaa vauhtia. -Matkalla tunnusti poika hyvin katuvaisena, että hän vihastuneena -Waylandiin, kun tämä vältteli kaikkia hänen kysymyksiään siitä -tuntemattomasta naisesta, vaikka hän oli omasta mielestään monella -tavalla ansainnut hänen luottamuksensa, oli siepannut häneltä Amyn -Leicesterin kreiville aikoman kirjeen. Hänen aikomuksensa oli ollut -jättää se hänelle takaisin eilen illalla, jolloin hän varmasti luuli -tapaavansa hänet, Waylandin kun piti esiintymän Arionina -naamionäytelmässä. Hän oli kyllä ensin säikähtänyt, nähdessään kenelle -kirje oli osoitettu; mutta sitten oli hän päätellyt, että kun ei -Leicester kuitenkaan palaisi Kenilworthiin ennen iltaa, olisi kirje jo -silloin oikean kuljettajansa käsissä niin hyvissä ajoin kuin yleensä -saattoi toivoa sen pääsevän perille. Mutta kun Wayland ei tullutkaan -näyttelemään, hänet kun oli sillä välin Lambourne karkoittanut -linnasta, ja kun ei poika löytänyt häntä eikä päässyt Tressilianinkaan -puheille ja kun hänen hallussaan oli niin mahtavalle henkilölle kuin -Leicesterin kreiville osoitettu kirje, alkoi hän ankarasti pelätä -kepposensa seurauksia. Varovaisuus, jopa levottomuuskin, jolla Wayland -oli puhunut Varneysta ja Lambournesta, oli saattanut hänet otaksumaan, -että kirje oli tarkoitettu vietäväksi kreivin omaan käteen ja että hän -olisi vahingoittanut ehkä suurestikin sitä naista, uskomalla sen jonkun -palvelijan huostaan. Hän oli parikin kertaa yrittänyt päästä -Leicesterin puheille, mutta hänen oudonnäköiset kasvonsa ja koko hänen -ulkonaisen ihmisensä vähäpätöisyys olivat aiheuttaneet sen, että -korskeat ovenvartijat olivat käännyttäneet hänet aina takaisin. Kerran -oli hänen kyllä ollut käydä hyvin, kun hän kaikkia soppia ja loukkoja -kierrellessään oli löytänyt luolasta lippaan, jonka hän heti tunsi -onnettoman kreivittären lippaaksi, hän kun oli nähnyt sen heidän -yhdessä matkustaessaan; sillä mikään ei jäänyt hänen tutkivalta -silmältään huomaamatta. Koetettuaan turhaan toimittaa sitä -Tressilianille tai kreivittärelle pisti hän sen Leicesterin omiin -käsiin, kuten olemme nähneet, vaikkei hän, ikävä kyllä, tuntenut häntä -valepuvussa. - -Vihdoin luuli poika onnistuvansa tehtävässään, kreivin tullessa salin -ovipuoleen, mutta juuri kun hän oli raivautumaisillaan hänen luokseen, -ehti Tressilian hänen edelleen. Kun pojalla oli yhtä terävä korva, kuin -järkikin, kuuli hän heidän sopivan kohtauksesta huvikentällä, ja päätti -yhtyä kolmanneksi joukkoon, toivoen joko mennessään tai tullessaan -saavansa tilaisuuden antaa kirjeen Leicesterille; sillä kummallisia -huhuja alkoi liikkua palvelijain keskuudessa, ja ne panivat hänet -pelkäämään kreivittären turvallisuutta. Joku sattuma pidätti Dickonia -kuitenkin niin paljon, että hän jäi jälkeen kreivistä ja että hän -pylväskäytävään tullessaan näki heidän olevan jo täydessä tappelussa; -silloin kiiruhti hän kutsumaan vahtia, aavistamattakaan, että jos -heidän välillään verenvuodatusta tapahtui, tapahtui se juuri hänen -kepposensa takia. Yhä väijyessään pylväskäytävässä kuuli hän kreivin -erotessaan määräävän toisen kohtauksen, ja hän piti heitä sitten -tarkasti silmällä coventrylaisten kahakan aikana, kun hän suureksi -hämmästyksekseen näki Waylandin väkijoukossa, oivallisessa valepuvussa, -mutta ei kuitenkaan niin oivallisessa, ettei hänen vanha toverinsa -terävä katse olisi häntä keksinyt. He poistuivat tungoksesta -syrjemmälle selittämään toisilleen asemansa. Poika tunnusti Waylandille -kaikki, mitä olemme ylempänä kertoneet, ja seppä vuorostaan ilmoitti, -että hänen syvä huolensa sen onnettoman naisen kohtalosta oli tuonut -hänet takaisin linnan lähettyville, kun hän ensin oli eräässä kylässä -noin kymmenen peninkulman päässä Kenilworthista saanut kuulla Varneyn -ja Lambournen, joiden vihaa ja väkivaltaa hän pelkäsi, molempain -lähteneen linnasta edellisenä yönä. - -Vielä puhellessaan näkivät he Leicesterin ja Tressilianin eroavan -tungoksesta, hiipivät heidän jäljissään siksi kun he nousivat -hevostensa selkään, jolloin poika, jonka nopsajaikaisuudesta olemme -ennen maininneet, saapui kuitenkin ajoissa perille pelastamaan -Tressilianin hengen, vaikkei hän luonnollisesti voinutkaan pysyä aivan -heidän kintereillään. Poika oli juuri päässyt kertomuksensa loppuun -heidän ehtiessään parveketornin juurelle. - - - - -XXII Luku. - - - Aurinko jo nousee yli idän vuorten, - Yö petollisin varjoinensa häipyy pois. -- - Niin voittaa vilpin vihdoin totuus. - - _Vanha Näytelmä_. - -Kun Tressilian ratsasti pitkin siltaa, joka vielä aivan äsken oli ollut -niin hullunkurisen ilveilyn näyttämönä, ei hän voinut olla huomaamatta -ihmisten ilmeiden ja käytöksen kummallisesti muuttuneen sillä lyhyellä -ajalla, minkä hän oli viipynyt poissa. Pilasota oli loppunut, mutta -äskeisiin naamiopukuihinsa jättäytyneitä ihmisiä seisoskeli kaikkialla -ryhmissä kaupungin asukkaiden tavoin, jota ovat juuri hämmästyttäneet -oudot ja tuhoa ennustavat uutiset. - -Hänen ennätettyään ulkopihalle oli näky sama -- palvelijoita, huoveja -ja alempia virkamiehiä seisoi parvissa kuiskailemassa ja tähystelemässä -suuren salin akkunoihin, katseissaan kuvastaen sekä levottomuutta että -salaperäisyyttä. - -Ritari Niklas Blount oli ensimäinen tuttu, jonka Tressilian tapasi ja -joka ei jättänyt hänelle kyselemisenkään aikaa, vaan tervehti häntä -näin sanoen: »Jumala Sinua armahtakoon, Tressilian, Sinä olet sopivampi -talonpoikaistolloksi kuin hovimieheksi -- Sinä et osaa esiintyä hänen -majesteettinsa seuralaiselle kuuluvalla tavalla -- Täällä Sinua -huudetaan, kysellään, odotetaan -- ilman Sinua ei tulla toimeen; ja -tuossa Sinä nyt sitten lopultakin väntystät ja raastat hevosesi -niskassa niin vietävän rumaa pojannulikkaa, että Sinua luulisi jonkun -imevän paholaisenpenikan kaitaluiseksi hoitajattareksi, joka juuri -palaisi tuuletteluretkeltä.» - -»No, mikä nyt on sitten hätänä?» kysyi Tressilian, päästäen pojan -hyppäämään maahan kevyenä kuin höyhen ja samalla laskeutuen itsekin -satulasta. - -»Sitä ei tiedä aivan varmaan kukaan», vastasi Blount; »en minäkään ole -saanut siitä vainua, vaikka minulla on yhtä tarkka nenä haistamaan kuin -kenellä hovimiehellä tahansa. Leicesterin kreivi vain ratsasti sillan -poikki niin hurjaa vauhtia kuin olisi tahtonut kaikki survottaa, pyysi -päästä kuningattaren puheille ja on nyt tuolla salissa hänen kanssaan; -Burleigh ja Walsingham ovat myös siellä -- ja Sinuakin haetaan -- mutta -onko sitten kysymys valtiopetoksesta tai jostakin vielä pahemmasta, -sitä ei tiedä kukaan.» - -»Kautta taivaan, hän puhuu totta!» vahvisti Raleigh, joka saapui -samassa paikalle; »Sinun täytyy viipymättä mennä kuningattaren -puheille.» - -»Älähän nyt miestä noin hätyytä, Raleigh», varoitti Blount, »muista -hänen saappaitaan. -- Taivaan nimessä, mene huoneeseeni, rakas -Tressilian, ja vedä jalkaasi ne minun uudet kukikkaat silkkikaationi -- -minä olen pitänyt niitä vain kahdesti.» - -»Joutavia!» vastasi Tressilian; »pidä Sinä huolta tästä pojasta, -Blount; ole ystävällinen hänelle ja katso, ettei hän pääse karkuun -käsistäsi -- hän voi olla meille erinomaisen tärkeä.» - -Tämän sanottuaan seurasi hän Raleighia kiireisin askelin ja jätti -kunnon Blountin siihen seisomaan hevosen marhaminta toisessa kädessä ja -pojan kaulus toisessa. Blount katsahti pitkään heidän peräänsä. - -»Ei kukaan kutsu minua niihin salaisuuksiin kurkistamaan», puheli hän --- »ja tuokin se jättää minut tähän hevosten ja lasten vartijaksi -yhtaikaa. Enhän minä siitä toisesta niin välittäisikään, sillä minä -pidän paljon hyvästä hevosesta; mutta kun minulle pannaan rasitukseksi -tuollainen rujo nulikka! -- Mistä sitä nyt niin tullaan, kaunis -pikkukuomaseni?» - -»Suolta, suolta», vastasi poika. - -»Ja mitä sieltä tekemästä. Sinä rikkiviisas paholaisen sikiö?» - -»Pyydystämästä räpyläjalkaisia, sinisäärisiä keltanokkia», laukaisi -poika. - -»Hnyhyy!» vastasi Blount ja katsahti suunnattomiin nauharuusukkeihinsa ---. »Ei, piru Sinulta ruvetkoon enempiä kyselemään.» - -Sillä välin kulki Tressilian koko suuren salin läpi, missä ihmettelevät -hovimiehet kuiskuttelivat salaperäisesti ryhmäkunnittain, kaikkien -tarkoin tähystäessä ovea, joka vei salin perältä kuningattaren omaan -huoneeseen. Raleigh viittasi siihen oveen -- Tressilian koputti ja -pääsi heti sisään. Moni kaula kurkotti katsahtamaan huoneeseen; mutta -verho pudotettiin sisäpuolelta niin äkkiä alas, ettei kukaan saanut -uteliaisuuttaan vähimmässäkään määrässä tyydytetyksi. - -Astuttuaan sisään huomasi Tressilian sydämensä lujasti jyskyttäessä -joutuneensa suoraan Elisabetin eteen; kuningatar mitteli lattiaa -tavattoman kiihtymyksen vallassa, jota hän ei näyttänyt viitsivän -salatakaan; pari kolme hänen viisainta ja luotetuinta neuvonantajaansa -vaihtoi levottomia silmäyksiä keskenään, mutta oli puhumatta siksi -kunnes hänen raivonsa olisi hieman asettunut. Tyhjän kunniatuolin -edessä, jossa Elisabet oli istunut ja joka oli puoleksi kääntynyt -sivuttain, niin rajusti oli kuningatar siitä hypähtänyt, oli Leicester -polvillaan, käsivarret ristissä, katse maassa, äänettömänä, -liikahtamattomana kuin hautojen marmorikuvat. Hänen vierellään seisoi -Shrewsburyn kreivi, Englannin silloinen hovimarsalkka, virkasauva -kädessään -- kreivin miekka oli vyöstään päästettynä hänen edessään -lattialla. - -»Kuinka, herra!» huusi kuningatar, tullen aivan Tressilianin eteen ja -polkien jalkaa aivan kuningas Henrikin tavoin; »_Te_ tiesitte -tästä kauniista tekosesta -- _Te_ olette myös syyllinen petokseen, -jota on juljettu harjoittaa meitä kohtaan -- _Te_ olette suurelta -osaltanne johtanut meidät tekemään vääryyttä!» Tressilian lankesi -polvilleen kuningattaren jalkojen juureen, koska hänen tarkka vaistonsa -sanoi hänelle, että oli kovin vaarallista ruveta puolustautumaan niin -kiihkeän suuttumuksen hetkellä. »Oletko Sinä mykkä, mies?» jatkoi -kuningatar; »Sinä tiesit tästä asiasta -- etkö tiennyt?» - -»En, armollinen Valtijatar, minä en tiennyt sitä naisraukkaa -Leicesterin kreivittäreksi.» - -»Eikä kukaan tule häntä siksi tietämäänkään», jatkoi Elisabet. »Elämäni -kuolema! Leicesterin kreivitär! -- Minä sanon rouva Amy Dudley -- ja -hyväpä hänen, ellei hänellä ole kohta syytä sanoa itseään petturi -Robert Dudleyn leskeksi.» - -»Armollinen Valtijatar», sanoi Leicester, »tehkää minulle mitä -suvaitsette -- mutta älkää loukatko tätä aatelismiestä -- hän ei ole -sitä millään tavoin ansainnut.» - -»Ja luuletko Sinä hänen tulevan paremmilleen Sinun puolusteluistasi?» -tiuskaisi kuningatar, jättäen Tressilianin, joka nousi hitaasti ja -riensi sitten yhä polvistuvan Leicesterin luo, -- »luuletko Sinä hänen -tulevan paremmilleen Sinun puolusteluistasi, Sinä kaksinkertainen -petturi -- Sinä kaksinkertainen valapatto? -- Sinun puolusteluistasi, -Sinun, jonka konnamaisuus on tehnyt minut naurettavaksi alamaisilleni -ja vihattavaksi itselleni? -- Minä melkein repisin silmät päästäni, kun -ne ovat olleetkin niin sokeat!» - -Burleigh uskalsi nyt puuttua puheeseen. - -»Teidän Majesteettinne, muistakaa, että Te olette kuningatar -- -Englannin kuningatar -- kansanne äiti. -- Älkää päästäkö intohimonne -myrskyä noin raivoamaan.» - -Elisabet käännähti häneen päin, ja kyynel kimalteli hänen ylpeässä, -vihastuneessa silmässään. »Burleigh», sanoi hän, »Sinä olet valtiomies --- Sinä et käsitä, Sinä et voi käsittää puoleksikaan sitä häpeää -- -puoliksikaan sitä tuskaa, minkä tämä mies on minulle tuottanut!» - -Mitä varovaisimmin, mitä kunnioittavimmin tarttui Burleigh hänen -käteensä tällä hetkellä, jolloin hän näki kuningattaren sydämen olevan -liikutetuimmillaan, ja vei hänet erilleen muista akkunakomeroon. - -»Armollinen Valtijatar», sanoi hän, »minä olen valtiomies, mutta -minä olen myöskin mies -- mies, joka on vanhentunut Teidän -neuvoskunnassanne, jolla ei ole ja jolla ei voi olla muuta -tarkoitusperää maailmassa kuin Teidän kunnianne ja onnenne -- minä -pyydän Teitä: rauhoittukaa!» - -»Ah, Burleigh», vastasi Elisabet, »Sinä et tiedä --» kyyneleet valuivat -pitkin hänen poskiaan vastoin hänen tahtoaankin. - -»Minä tiedän -- minä tiedän, kunnioitettu Hallitsijattareni. Varokaa, -varokaa, ettette johda muitakin arvailemaan sellaista, mitä he eivät -tiedä!» - -»Haa!» huudahti Elisabet ja vaikeni, ikäänkuin olisi uusi ajatussarja -äkkiä lennähtänyt hänen aivoihinsa. »Burleigh, Sinä olet oikeassa -- -Sinä olet oikeassa -- kaikkea muuta, mutta ei häpeää -- kaikkea muuta, -mutta ei heikkouden tunnustusta -- kaikkea muuta, mutta ei petetyn ja -ylenkatsotun asemaa. -- Kuolema! Jo pelkkä ajatuskin siitä tekee minut -hulluksi!» - -»Olkaa vain oma itsenne, kuningattareni», virkkoi Burleigh; »ja -kohotkaa kauvas heikkouden yläpuolelle, johon ei kukaan englantilainen -ole uskova Elisabetinsa vaipuneen; ellei tämän hillitön tuska pakota -häntä omaksumaan niin surullista ajatusta.» - -»Mitä heikkoutta tarkoitatte, herra kreivi?» kysyi Elisabet ylpeästi; -»onko Teidänkin tarkoituksenne viitata sinne päin, että suosio, jota -soin tuolle korskealle petturille, olisi johtunut --» Mutta nyt ei hän -voinut enää jatkaa alottamaansa mahtipontiseen tapaan, vaan lausui -lempeämmin: »Mutta miksi yrittäisin pettää Sinuakin, hyvää ja viisasta -palvelijaani!» - -Burleigh kumartui suutelemaan hänen kättänsä liikutettuna, ja -- -harvinainen tapaus hovien aikakirjoissa -- vilpittömän myötätunnon -kyynel valahti ministerin silmästä kuningattaren kädelle. - -On otaksuttavissa, että tietoisuus tämän myötätunnon omistamisesta -auttoi Elisabetia kestämään nöyryytyksensä ja hillitsemään rajattoman -suuttumuksensa; mutta enemmän vielä vaikutti häneen pelko, että hänen -kiihtymyksensä paljastaisi suurelle yleisölle sen loukkauksen ja sen -pettymyksen, jotka hän sekä naisena että kuningattarena halusi pitää -yhtä hartaasti salassa. Hän kääntyi Burleighista ja asteli ankarana -salin lattiaa edestakaisin siksi kunnes hänen kasvonsa olivat saaneet -entisen arvokkaan ilmeensä ja hänen eleensä totutun pontevan uljuutensa -takaisin. - -»Hallitsijattaremme on oma jalo itsensä jälleen», kuiskasi Burleigh -Walsinghamille; »pankaa merkille, mitä hän tekee, mutta varokaa -vastustamasta häntä.» - -Hän lähestyi sitten Leicesteriä ja sanoi tyynesti: »Herra Shrewsbury, -me vapautamme Teidät vankinne vartioimisesta. Herra Leicester, nouskaa -ja ottakaa miekkanne -- neljännestunnin olo marsalkkamme valvonnan -alaisena, herra kreivi, ei meidän nähdäksemme ole kovin suuri -rangaistus kuukausmäärin meitä kohtaan harjoitetusta petoksesta. Me -haluamme nyt kuulla tämän asian kulun juurtajaksain.» -- Hän istuutui -tuolilleen ja sanoi: »Astukaa esiin, Tressilian, ja kertokaa mitä -tiedätte.» - -Tressilian suoritti pyydetyn tehtävän jalomielisesti vaijeten niin -paljon kuin mahdollista kaikesta, mikä koski Leicesteriä, ja sivuuttaen -esimerkiksi kokonaan senkin seikan, että he olivat aivan äskettäin -kahdesti miekkoja mitelleet. On hyvin luultavaa, että hän siten teki -kreiville hyvän palveluksen; sillä jos kuningatar olisi sillä hetkellä -keksinyt jotakin, minkä nojalla hän olisi saattanut purkaa vihaansa -häneen paljastamatta tunteita, jotka tuottivat hänelle häpeää, olisi -kreivin ehkä käynyt huonosti. Tressilianin lopetettua kertomuksensa oli -hän vaiti hetken aikaa. - -»Me otamme Waylandin omaan palvelukseemme», virkkoi hän vihdoin, »ja -toimitamme sen pojan kirjurinvirastoomme oppimaan, millä tavalla hänen -on vastaisuudessa käsitteleminen kirjeitä. Mitä Teihin tulee, -Tressilian, niin teitte väärin, kun ette ilmoittanut meille heti koko -totuutta, ja Teidän lupauksenne olla sitä tekemättä oli sekä varomaton -että laiton. Mutta kun Te taas toiselta puolen olitte antanut sananne -sille onnettomalle naiselle, oli miehen ja ritarin velvollisuus se myös -pitää; ja yleensä me kunnioitamme Teitä käyttäytymisenne takia tässä -asiassa. -- Herra kreivi, nyt on Teidän vuoronne kertoa meille totuus, -tapa, joka viime aikoina näyttää käyneen Teille liiankin vieraaksi.» - -Ahdistavin kyselyin sai kuningatar vähitellen kiskotuksi hänen -huuliltaan koko tarinan hänen ensimäisestä tutustumisestaan Amy -Robsartiin -- heidän avioliitostaan -- hänen mustasukkaisuudestaan -- -syistä, joihin se perustui, ja monista muista seikoista. Tämä -synnintunnustus, sillä siksihän sitä voitanee sanoa, tuli kuuluville -vain katkonaisesti ja väkinäisesti, mutta oli sentään kokonaisuudessaan -totuudenmukainen, paitsi että hän jätti kokonaan mainitsematta oman -osallisuutensa tai suostumuksensa Varneyn yrityksiin kreivittären -henkeä vastaan. Ja kuitenkin oli tietoisuus tästä seikasta silläkin -hetkellä hänen sydäntään lähinnä; ja vaikka hän luottikin suuresti -Lambournella lähettämäänsä verrattain jyrkkään vastakäskyyn, oli hänen -aikomuksensa lähteä itse Cumnoriin heti kun hän vain pääsisi eroon -kuningattaresta, jonka hän arveli pian jättävän Kenilworthin. - -Mutta kreivi rakensikin laskelmansa ilman vieraitaan. Hänen -läsnä-olonsa ja hänen paljastuksensa olivat kyllä katkeraa sappea hänen -ennen niin suosiolliselle valtiattarelleen. Mutta kun hän ei voinut -käyttää muita suoranaisempiakaan kostokeinoja, ymmärsi kuningatar -kiduttavansa petollista rakastajaansa näillä tiedusteluilla, ja hän -jatkoi niitä siitä syystä, välittämättä enempää tuskasta, jota hän -myöskin itse tunsi, kuin villi huolii omien käsiensä palamisesta -tarttuessaan tulikuumiin pihteihin, joilla hän repelee vangitun -vihollisensa lihaa. - -Mutta vihdoin ilmaisi ylpeä kreivi vainoojiansa vastaan kääntyvän -metsäkauriin tavoin kärsivällisyytensä loppuvan. »Armollinen -Valtijatar», virkkoi hän, »minä olen paljon rikkonut -- enemmän kuin -mitä Teidän oikeutettu vihastuksenne on julistanutkaan. Kuitenkin, -armollinen Kuningatar, sallikaa minun sanoa, että jos rikkomukseni -onkin anteeksi-antamaton, ei se ainakaan ollut aiheeton, ja että jos -kauneus ja alentuva arvokkuus voivat viekoitella tavallisen ihmisen -heikon sydämen, tahtoisin minä esittää ne molemmat syiksi siihen, etten -minä paljastanut tätä salaisuutta Teidän Majesteetillenne.» - -Kuningatar hämmästyi niin tätä vastausta, jonka Leicester varovasti -lausui vain hänen kuultavakseen, että hän oli hetken aikaa aivan -äänettä, ja kreivi rohkeni käyttää tätä etua hyväkseen. »Teidän -Majesteettinne, joka on antanut niin paljon anteeksi, on toivoakseni -salliva minun heittäytyä Teidän kuninkaallisen laupeutenne turviin -niiden sanojen takia, joita eilen aamulla pidettiin vain pienenä -loukkauksena.» - -Kuningatar katsoi häntä lujasti silmiin vastatessaan: »Ei -- mutta, -kautta taivaan, herra kreivi, Sinun julkeutesi sivuuttaa jo kaiken -uskottavuuden ja kärsivällisyyden rajat! Mutta etpä ole siitä mitään -hyötyvä. -- Hei siellä, hyvät herrat, tulkaapas kaikki kuulemaan -uutisia -- Herra Leicesterin salainen avioliitto on ryöstänyt minulta -puolison ja Englannilta kuninkaan. Hänen Jaloutensa on patriarkalinen -tavoiltaan; -- yksi nainen ei riitä hänelle kerrallaan, ja hän aikoi -kunnioittaa meitä sivu-aviolla. Eikö tämä ole sentään liian hävytöntä --- etten minä voi osoittaa hänelle muutamia tavallisen hovisuosion -merkkejä, kun hänen jo pitää luulla käteni ja kruununi olevan hänen -käytettävissään? -- Te toivoakseni luulette minusta sentään parempaa; -ja minä voisin sääliäkin tätä kunnianhimoista miestä kuin lasta, jonka -käsiin on saippuakupla hajonnut. Me menemme valtaistuinsaliin -- herra -Leicester, me käskemme Teitä pysyttelemään aivan lähettyvillämme.» - -Jännitetty odotus vallitsi koko salissa, ja suunnaton olikin kaikkien -hämmästys, kun kuningatar sanoi likeisimmilleen: »Kenilworthin juhlat -eivät ole vielä lopussa, hyvät herrat ja naiset -- meidän on vielä -viettäminen sen jalon omistajan häitä.» - -Nousi yleinen kummastelun kohina. - -»Se on totta, siitä annamme kuninkaallisen sanamme», jatkoi Elisabet; -»hän on pitänyt sitä meiltäkin salassa, yllättääkseen meidät sillä -uutisella juuri täällä ja tällä hetkellä. Minä näen Teidän olevan aivan -kuolemaisillanne uteliaisuudesta, saadaksenne tietää, kuka on -onnellinen morsian -- hän on Amy Robsart, sama, joka kevätleikin -täydentämiseksi esiintyi eilisessä pilanäytelmässä herra kreivin -palvelijan Varneyn vaimona.» - -»Jumalan nimessä, armollinen Valtijatar», rukoili kreivi lähestyen -häntä, kasvoilla omituinen nöyryyden, kiukun ja häpeän ilme, ja puhuen -niin hiljaa ettei kukaan muu häntä kuullut, »ottakaa pääni, kuten -vihassanne uhkasitte, mutta säästäkää minulta nämä herjaukset! Älkää -ajako kaatuvaa miestä epätoivoon -- älkää polkeko murskattua matoa!» - -»Matoako, herra kreivi?» vastasi kuningatar samalla tavalla; »ei, -käärme on jalompi matelija ja sopivampi tähän kohtaan -- se kylmä kyy, -jonka tunnette ja jota lämmitettiin eräällä povella --» - -»Itsenne tähden -- minun tähteni, armollinen kuningatar», puhui kreivi, -»niin kauvan kun minulla on vielä edes hiukan järkeä jäljellä --» - -»Puhukaa kovempaa, herra kreivi», sanoi Elisabet, »ja pysykää hieman -etäämmällä, jos suvaitsette -- henkäyksenne kostuttaa kaularöyhelömme, -Mitä Te meiltä pyydätte?» - -»Lupaa matkustaa Cumnoriin», vastasi onneton kreivi nöyrästi. - -»Morsiantanne hakemaanko ehkä? -- Aivan niin -- sehän on luonnollista -ja oikein -- sillä me olemme kuulleet häntä kohdeltavan siellä -huolimattomasti. Mutta, herra kreivi, Te ette lähde itse -- me olemme -aikoneet viipyä vielä muutamia päiviä tässä Kenilworthin linnassa, ja -olisihan hieman epäkohteliasta isännän poistua meidän täällä -ollessamme. Luvallanne puhuen, me emme voi ajatellakaan joutua -sellaiseen häpeään alamaistemme silmissä. Tressilian saa lähteä -Cumnoriin Teidän sijastanne sekä hänen mukanaan joku meidän -palvelevista aatelismiehistämme, jottei herra Leicesterin jälleen -tarvitse ruveta mustasukkaiseksi vanhalle kilpakosijalleen. -- Kenen -haluaisit ottaa mukaasi matkalle, Tressilian?» - -Tressilian nimesi nöyrästi ja kunnioittavasti Raleighin. - -»Taivaan nimessä, hyvinpä valitsit!» jatkoi kuningatar. »Kaiken lisäksi -on hän vielä nuori ritari, ja ylhäisen naisen vapauttaminen vankeudesta -on erinomaisen sopiva ensi seikkailuksi. -- Sillä Cumnorin kartano ei -ole paljoakaan vankilaa parempi, se Teidän tulee tietää, hyvät herrat -ja naiset. Sitäpaitsi on siellä muutamia roistoja, jotka me mielellämme -toimittaisimme varmaan talteen. Te varustatte heille, herra sihteeri, -tarpeelliset valtakirjat, niin että he voivat vangita Rikhard Varneyn -ja erään Alascon joko kuolleina tai elävinä. Ottakaa tarpeeksi väkeä -mukaanne, hyvät herrat, -- tuokaa se rouva tänne kaikella kunnialla -- -älkää hukatko aikaa, ja Jumala kanssanne!» - -He kumarsivat ja lähtivät salista. - -Kuka onkaan kuvaileva, miten sen päivän loppupuoli kulutettiin -Kenilworthissa? Kuningatar, joka näytti jääneen sinne vain saadakseen -nöyryyttää ja kiusata Leicesterin kreiviä, osoittautui tässä -naisellisessa kostotoimessa yhtä taitavaksi kuin kansansa viisaassa -hallitsemisessa. Hänen seurueensa huomasi pian, miltä suunnalta tuuli -puhalsi, ja omien loistavain varustelujensa keskellä kävellessään sai -Kenilworthin herra jo omassa linnassaan taipua epäsuosioon joutuneen -hovimiehen kohtaloon ja pitää hyvänään kaikkoavien ystäväinsä -puolittaisen halveksumisen ja kylmäkiskoisuuden ja julkisten ja -tunnustettujen vihollistensa huonosti salatun riemun. Sussex suoran -sotilasluonteensa, Burleigh ja Walsingham harkitsevan, varovaisen -terävänäköisyytensä ja muutamat naiset sukupuolelleen ominaisen -säälittelyn johtamina olivat ainoat henkilöt koko taajassa hovissa, -jotka kohtelivat häntä aivan samoin kuin aamullakin. - -Niin suuresti oli Leicester tottunut pitämään hovisuosiota elämänsä -pää-asiallisimpana tarkoitusperänä, että kaikki muut tunteet hukkuivat -ajaksi siihen raatelevaan tuskaan, mitä hänen korskea henkensä kärsi -näistä häntä vastaan tähdätyistä pikkumaisista loukkauksista ja -harkitusta halveksimisesta; mutta kun hän poistui yöksi omaan -huoneeseensa, osui hänen silmiinsä se pitkä, kaunis hiuskiehkura, joka -oli ympäröinyt Amyn kirjettä ja joka nyt herätti vastalumon voimalla -jalompia ja hellempiä tunteita hänen sydämeensä. Hän suuteli sitä -tuhansin kerroin; ja ajatellessaan, että hänen vallassaan oli milloin -tahansa paeta näitä nöyryytyksiä, joita hän oli tänään saanut kestää, -vetäytymällä arvokkaaseen, jopa ruhtinaalliseen yksinäisyyteen tulevan -elämänsä kauniin, rakastetun kumppanin kera, tunsi hän voivansa -kohoutua sen koston yläpuolelle, mitä Elisabet oli suvainnut alentua -harjoittamaan. - -Seuraavana päivänä osoittikin kreivin koko käytös niin arvokasta -tyyneyttä, hän näytti niin innokkaasti pitävän huolta vieraittensa -mukavuudesta ja huvittamisesta, mutta huolivan sentään hyvin vähän -heidän henkilökohtaisesta käyttäytymisestään häntä kohtaan, hän näytti -pysyttelevän niin kunnioittavan etäällä Elisabetista, mutta kuitenkin -kantavan niin kärsivällisesti hänen raatelevaa vihastustansa, että -Elisabet alkoi kohdella häntä toisin ja kylmänä ja kaukaisena -pysyenkin lakkasi ainakin häntä suoranaisesti loukkaamasta. Hän -huomauttikin sentähden verrattain terävästi muillekin, jotka luulivat -tekevänsä hänen mielikseen esiintymällä halveksivasti ja -piittaamattomasti kreiviä kohtaan, että niin kauvan kuin he viipyivät -Kenilworthissa, tuli heidän osoittaa vieraille kuuluvaa kohteliaisuutta -linnan herralle. Sanalla sanoen, asema oli niin muuttunut -kahdessakymmenessäneljässä tunnissa, että useat kokeneemmat ja -kaukonäköisemmät hovimiehet uumoilivat Leicesterin hyvin mahdollisesti -pääsevän uudelleen suosioon, ja että he tarkistivat sen mukaan -käytöksensä häntä kohtaan ikäänkuin jonakin päivänä lukeakseen -ansiokseen sen seikan, etteivät olleet hyljänneet häntä vastoinkäymisen -hetkenä. On kuitenkin jo aika jättää nämä hovijuonittelut ja lähteä -Tressilianin ja Raleighin matkaan. - -Heidän joukkueessaan oli kuusi miestä; sillä paitsi Waylandia oli -heillä mukanaan muuan kuninkaallinen airut ja kaksi vahvaa palvelijaa. -Kaikki olivat hyvin aseistettuja ja ratsastivat niin nopeasti -kuin kohtuullisesti voivat hevosiltaan, joilla oli pitkä matka -kestettävänään. He koettivat saada jonkunlaista tietoa Varneysta ja -hänen joukostaan tiensä varsilta, mutta eivät siinä onnistuneet, tämä -kun oli kulkenut yöllä. Eräässä pienessä kylässä noin kuudentoista -peninkulman päässä Kenilworthista, missä he syöttivät hevosiaan, astui -muuan köyhännäköinen hengenmies, seudun kappalainen, vaatimattomasta -majastaan ja kysyi, oliko heidän joukossaan ketään haavatiedon -tuntijaa, pyytäen häntä siinä tapauksessa katsomaan erästä kuolevaa -miestä. - -Entisen ammattinsa nojalla lupasi Wayland koettaa parastaan, ja -opastaessaan häntä paikalle kertoi kappalainen, että miehen olivat -löytäneet maantieltä noin peninkulman päässä kylästä edellisen aamun -töihinsä menevät talonpojat ja että hän, kappalainen, oli suonut -hänelle suojaa kattonsa alla. Hän oli saanut ampumahaavan, joka näytti -ilmeisesti kuolettavalta, mutta oliko hän saanut sen tappelussa vaiko -rosvojen pyssyistä, siitä ei oltu päästy selville, koska hänellä oli -ankara kuume ja hänen puheensa aivan sekavaa. Wayland astui pimeään, -matalaan huoneeseen, ja heti kun kappalainen oli vetänyt uutimet -syrjään, tunsi hän potilaan vääntyneistä kasvoista Mikael Lambournen -piirteet. Lähtien muka hakemaan jotakin puuttuvaa tarve-ainetta -ilmoitti Wayland kiiruusti matkatovereilleen tämän kummallisen seikan, -ja pahaa aavistavan pelon täyttäminä riensivät sekä Tressilian että -Raleigh kappalaisen taloon katsomaan kuolevaa miestä. - -Heidän sinne ehtiessään kamppaili onneton jo kuoleman kanssa, eikä -häntä olisi voinut enää pelastaa parempikaan lääkäri kuin Wayland, -sillä kuula oli lävistänyt kokonaan hänen ruumiinsa. Hän näytti sentään -olevan ainakin osaksi tajussaan, sillä hän tunsi Tressilianin ja -ilmaisi merkeillä pyytävänsä häntä kumartumaan vuoteensa yli. -Tressilian totteli, ja hetken aikaa epäselvästi mutistuaan jotakin, -mistä saattoi eroittaa vain Varneyn ja Leicesterin kreivittären nimet, -neuvoi Lambourne häntä kiiruhtamaan, muuten tulisi hän liian myöhään. -Turhaan koetti Tressilian saada potilaalta enempiä tietoja; hän näytti -rupeavan hourailemaan, ja kun hän jälleen merkillä käänsi Tressilianin -huomion puoleensa, tapahtui se vain hänen pyytääkseen Tressiliania -ilmoittamaan hänen enolleen Giles Goslingille, »Mustan Karhun» -isännälle, että hän oli lopultakin kuollut ilman saappaitaan. Ja ankara -kouristus toteuttikin muutamia minuutteja jälkeenpäin hänen sanansa, -eivätkä matkustajat tästä kohtauksesta muuta ymmärtäneet kuin että -hänen viimeiset viittauksensa vain vahvistivat sitä aavistelevaa -pelkoa, jota he olivat jo kauvan tunteneet kreivittären kohtalon -suhteen ja joka sai heidät jatkamaan matkaansa mahdollisimman nopeasti -ja vaatimaan kuningattaren nimessä uusia hevosia entisten uuvuttua. - - - - -XXIII Luku. - - - Kolmasti kuolinkello soi. - Käy huuto läpi ilmojen; - Kolmasti korppi leuhakoi - Yli Cumnorin tornien. - - _Mickle_. - -Meidän on nyt palaaminen siihen kertomuksemme osaan, missä viittasimme -Varneyn Leicesterin kreivin valtuuttamana ja kuningattarenkin luvalla -varustettuna kiiruhtaneen estämään kavaluutensa paljastumista -toimittamalla kreivittären pois Kenilworthin linnasta. Hän oli ensin -aikonut matkustaa vasta varhain aamulla, mutta peljäten kreivin voivan -sillä välin muuttaa mieltänsä ja pyrkivän toistamiseen puhuttelemaan -kreivitärtä päätti hän kaikkien ilmitulemisen ja tuhon mahdollisuuksien -varalta lähteä heti paikalla. Sitä varten käski hän puheilleen -Lambournea, mutta sai rajattomaksi harmikseen kuulla luotettavan -palvelijansa urkeutuneen juomaretkelle läheiseen kylään tai jonnekin -muuanne. Hänen palaamistaan odotellen määräsi ritari Rikhard, että -hänen oli heti valmistautuminen matkaan ja kiiruhtaminen hänen -jälkeensä, jos hän tulisi vasta hänen lähdettyään. - -Sillä välin käytti Varney tehtäviinsä erästä Robin Tider-nimistä -palvelijaa, jolle Cumnorin kartanon salaisuudet olivat jo kutakuinkin -tunnettuja, hän kun oli käynyt siellä useammin kuin yhden kerran -kreivin mukana. Tämän miehen, jonka luonne oli Lambournen luonteen -kaltainen, vaikkei hän ollutkaan niin ripeä, elleihän sitten taas niin -heittiömäinenkään kuin Lambourne, käski Varney toimittamaan kolme -satuloitua ratsua ja hevospurilaat takaportille. Hänen vaimonsa -hourupäisyys, johon nyt yleisesti uskottiin, oli riittävänä selityksenä -hänen salaiseen poistamiseensa linnasta, ja hän toivoi saman selityksen -tepsivän siinäkin tapauksessa, että onneton Amy tekisi vastusta tai -huutaisi. Anton Fosterin apu oli välttämätön, ja hän lähti nyt sitä -tavoittamaan. - -Tämä jo luonnostaan niin juro ja epäseurallinen mies, joka vielä -lisäksi oli hieman väsynyt ratsastuksestaan Cumnorista Warwickshireen -tuomaan uutisia kreivittären paosta, oli jo varhain poistunut juhlijain -tungoksesta ja noussut huoneeseensa, missä hän nukkui, kun Varney, -täydellisessä matkakunnossa ja salalyhty kädessä astui sinne. Hän -pysähtyi hetkiseksi kuuntelemaan, mitä hänen liittolaisensa jupisi -unissaan ja eroitti selvästi sanat: »_Ave Maria -- ora pro nobis_ --- Ei -- ei se niin ole -- päästä meitä pahasta -- niinhän se -kuuluukin.» - -»Se raukka rukoilee unissaan», puheli Varney itsekseen, »ja sekoittaa -toisiinsa vanhan ja uuden uskonsa -- Hän tulee kyllä tarvitsemaan -enemmänkin rukouksia ennenkuin hän minusta eroon pääsee. -- Ho hoi! -pyhä mies -- autuas katuja! -- Herää -- herää! -- Piru ei ole Sinua -vielä karkoittanut palveluksestaan.» - -Kun Varney samalla ravisteli nukkujaa käsivarresta, muutti se hänen -ajatustensa suunnan ja hän karjui: »Varkaita! -- varkaita! Minä -puolustan kultaani henkeen ja vereen asti -- suurella vaivalla -ansaittua kultaani, joka on tullut minulle niin kalliiksi. -- Missä on -Janet? -- Onko Janet turvassa?» - -»Riittävässä turvassa, Sinä mylvivä hölmö!» ärjäisi Varney; »etkö Sinä -jo häpeä tuota kirkumistasi?» - -Samassa Foster heräsi täydellisesti, nousi istualleen vuoteeseensa, -kysyi Varneylta tämän näin sopimattomaan aikaan sattuvan vieraskäynnin -tarkoitusta ja lisäsi: »Se ei tiedä mitään hyvää.» - -»Väärä ennustus, kaikkein pyhin Antonius», vastasi Varney; »se tietää, -että hetki on tullut muuttaa verotilasi vapaaläänitykseksi -- Mitäpäs -siihen sanot?» - -»Jos olisit puhunut siitä minulle kirkkaalla Jumalan päivällä», virkkoi -Foster, »olisin minä riemastunut -- mutta katsellessani tällä synkällä -hetkellä ja tässä himmeässä valossa Sinun kalpeita kasvojasi, jotka -ovat niin kaameassa ristiriidassa pilailevien sanojesi kanssa, en saata -olla ajattelematta enemmän työtä, johon minun on nyt ryhtyminen, kuin -palkkiota, jonka siitä voin saada.» - -»Joutavia, typerä narri, Sinunhan tulee vain saattaa suojattisi -takaisin Cumnoriin.» - -»Siinäkö tosiaankin kaikki?» kysyi Foster; »Sinä näytät niin kalman -kalpealta, eivätkä Sinuun pienet pysty -- siinäkö tosiaankin kaikki?» - -»Siinä -- ja ehkäpä joku pikkuseikka lisäksi», vastasi Varney. - -»Ah! siinäpä se on: joku pikkuseikka lisäksi!» jatkoi Foster; »ja Sinä -näytät yhä kalpeammalta ja kalpeammalta!» - -»Älä huolehdi minun kasvoistani», tiuskaisi Varney, »ethän Sinä niitä -selvään näekään tässä viheliäisessä valossa. Ylös työhön ja toimeen! -- -ajattele Cumnorin kartanoa -- ajattele vapaaläänitystäsi -- Sittenhän -Sinä voit toimittaa jokaviikkoisia rukoushetkiä ja sen lisäksi varustaa -Janetin oikein vapaaherran tyttären myötäjäisillä. -- Seitsemänkymmentä -puntaa ja ylikin.» - -»Seitsemänkymmentäyhdeksän puntaa, viisi killinkiä ja viisi ja puoli -penniä, lukematta metsän arvoa», oikaisi Foster; »ja saanko minä sen -kaiken vapaaläänitykseksi.» - -»Kaikki, mies -- oravineen päivineen -- mustalainen ei ole taittava -luutaakaan -- poika ei ole ryöstävä linnun pesääkään maksamatta Sinulle -sakkoa. -- Niin on asia -- mutta suorihan nyt äkkiä päällesi -- hevoset -ja kaikki ovat jo valmiina, paitsi tuo kirottu roisto Lambourne, joka -kiertelee ties millä saatanallisilla retkillään.» - -»Niinpä niin, ritari Rikhard», virkkoi Foster, »ettepä Te ottanut -neuvostani vaaria. Minähän aina sanoin Teille, että se kurja -juopporatti jättää Teidät pulaan juuri tärkeimmällä hetkellä. Ja -kuitenkin olisin minä hankkinut Teille erään raittiin, kunnon -nuorukaisen.» - -»Varmaankin jonkun hidaspuheisen, pitkäpiimäisen oman veljeskuntasi -jäsenen? -- Kyllä me tarvitsemme vielä sitäkin väkeä, mies -- Taivaan -kiitos, me voimme käyttää kaikenlaisia työntekijöitä. -- Aivan oikein --- älä unohda pistoleitasi. -- Tule nyt, niin lähdetään.» - -»Mihin?» kysyi Anton. - -»Kreivittären huoneeseen -- ja, muista -- hänen täytyy tulla mukaamme. -Sinuahan eivät pienet kirkumiset pelästyttäne?» - -»Eivät, jos vain voidaan raamatun sanoilla todistaa se teko -välttämättömäksi; ja kirjoitettuhan on: 'vaimot, olkaat miehillenne -alamaiset.' Mutta tukevatko meitä herra kreivin käskyt, jos meidän -tulisi pakko käyttää väkivaltaa?» - -»Vaiti, mies! tässä on hänen sinettisormuksensa», vastasi Varney; ja -kumottuaan siten liittolaisensa vastaväitteet meni hän Fosterin kanssa -Hunsdonin huoneisiin, ilmoitti vartijalle aikomuksensa, näytti -kuningattaren ja Leicesterin kreivin lupakirjat ja astui niin -onnettoman kreivittären kammioon. - -Saattaa kuvitella Amyn kauhistuksen, kun hän kuurottaisesta -uinailustaan hätkähtäen näki vuoteensa vieressä Varneyn, miehen, jota -hän eniten pelkäsi ja vihasi koko maailmassa. Olihan hänellä sentään -edes se lohdutus, ettei hän ollut yksin, vaikka hänen olikin paljon -syytä pelätä hänen juroa kumppaniansakin. - -»Rouva», sanoi Varney, »tässä ei ole aikaa muodollisuuksiin. -Leicesterin kreivi, täysin punnittuaan hetken vaatimukset, lähettää -Teille käskynsä heti paikalla suoriutumaan meidän kanssamme -paluumatkalle Cumnoriin. Katsokaa, tässä on hänen sinettisormuksensa -hänen kiirehtivän ja ehdottoman tahtonsa merkiksi.» - -»Sinä valehtelet!» huudahti kreivitär, »Sinä olet varastanut tuon -todistuskappaleen -- sillä Sinä kykenet mihin konnantyöhön tahansa, -mustimmasta alhaisimpaan!» - -»Minä puhun totta, rouva», vastasi Varney, »niin totta, että ellette Te -nouse heti paikalla ja suoriu meitä seuraamaan, täytyy meidän pakottaa -Teidät noudattamaan käskyjämme.» - -»Pakottaa! -- Sinä et uskalla mennä niin pitkälle, niin halpamainen -kuin Sinä oletkin», huudahti onneton kreivitär. - -»Sepä nähdään, rouva», vastasi Varney, joka oli päättänyt peloittelun -olevan ainoan keinon hänen ylpeän sisunsa masentamiseksi; »jos Te -päästätte asiat niin pitkälle, olette Te saava minusta hieman -kovakouraisen kamaripalvelijan.» - -Tämän uhkauksen kuultuaan kirkaisi Amy niin hirveästi, että ellei häntä -olisi yleiseen pidetty hulluna, olisivat Hunsdon ja muut heti -rientäneet hänen apuunsa. Mutta huomattuaan huutojensa hyödyttömyyden -rukoili hän Fosteria mitä liikuttavimmin sanoin, niin totta kuin hänen -tyttärensä Janetin kunnia ja puhtaus olivat hänelle kalliit, estämään, -ettei hänelle tehtäisi niin raakaa väkivaltaa. - -»Minkäpäs sille voi, rouva, vaimojen on totteleminen miehiänsä -- -sanassakin se sanotaan», vastasi Foster; »mutta jos Te nyt pukeudutte -ja tulette mukaan kaikessa rauhassa, ei ole kukaan koskeva Teihin -sormellakaan niin kauvan kuin minä jaksan pistolin liipasimesta vetää.» - -Nähdessään, ettei apua tullut, ja rauhoituttuaan hieman Fosterin -karkeista sanoistakin, lupasi kreivitär nousta ja pukeutua, jos he -poistuisivat siksi ajaksi huoneesta. Varney vakuutti hänelle samalla, -että he tulisivat kohtelemaan häntä kaikella avuliaisuudella ja -kunnialla ja lupasi itse pysyä hänestä loitolla, koska hän nyt kerran -ei voinut sietää häntä, sekä lisäsi hänen puolisonsa tulevan Cumnorin -kartanoon kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa heidän sinne -saapumisestaan. - -Tämän vakuutuksen tyynnyttämänä, niin vähän kuin hän katsoikin voivansa -siihen luottaa, pukeutui onneton Amy sen salalyhdyn valossa, minkä -miehet olivat jättäneet hänelle huoneesta lähtiessään. - -Itkien, vapisten, rukoillen suki onneton kreivitär vaatteita ylleen -- -miten erilaiset olivatkaan nyt hänen tunteensa kuin ennen -koristellessaan itseään koko tajutun kauneutensa loistossa! Hän koki -venyttää varustautumistaan niin pitkälle kuin suinkin, kunnes hänen -Varneyn kärsimättömyyden peloittamana täytyi selittää olevansa valmis -heitä seuraamaan. - -Heidän juuri lähtöä hankkiessaan vetäytyi kreivitär niin kauhistuneena -Fosterin turviin Varneyn lähetessä, että tämä jälkimäinen vannoi -ankaran valan aikovansa pysyä hänestä aina mahdollisimman loitolla. -»Jos Te vain suostutte rauhallisesti noudattamaan puolisonne tahtoa», -jatkoi hän, »ette tule paljoakaan näkemään minua. Minä jätän Teidät -häiritsemättä sen suojelijan huomaan, jota Teidän hyvä makunne pitää -parempana.» - -»Puolisoni tahtoa!» huudahti kreivitär. »Mutta se on myös Jumalan -tahto, ja se riittäköön minulle. -- Minä menen herra Fosterin mukaan -yhtä vastustelematta kuin ikinä oikea uhriteuras. Hän on ainakin isä ja -hänellä on ainakin säädyllisyyttä, elleikään inhimillisyyttä. Sillä -Sinulle, Varney, vaikka tämä sitten olisi viimeinen sanani, ovat -molemmat yhtä vieraat.» - -Varney vastasi vain hänellä olevan vapauden valita ja käveli muutamia -askeleita heidän edellään tietä näyttäen; ja puoliksi nojaten -Fosteriin, puoliksi hänen kantamanaan kulki kreivitär Saintlowen -tornista takaportille, missä Tider odotti hevosineen ja purilaineen. - -Kreivitär sijoitettiin vastustelematta kantotuoliin. Hän näki -tyytyväisyydekseen Fosterin ja Tiderin ratsastavan aivan purilaiden -vierellä, joita jälkimäinen ohjasi, mutta peljätyn Varneyn jäävän yhä -jälkeen ja lopulta häipyvän pimeyteen. Hetken aikaa koetti hän tien -kierrellessä pitkin järven rantaa yhä katsella noita uljaita torneja, -joiden herra hänen puolisonsa oli; sieltä ja täältä tuikutti vielä -valoja juomaveikkojen kammioista. Mutta kun tie kääntyi toiseen -suuntaan, hävisi kaikki näkyvistä, hän veti päänsä takaisin ja vaipuen -nojalleen purilaihin heittäytyi Kaitselmuksen huomaan. - -Paitsi saadakseen kreivittären jatkamaan rauhassa matkaansa, halusi -Varney myös jälkeen jättäytyessään päästä kahdenkeskiseen keskusteluun -Lambournen kanssa, jota hän joka hetki odotti yhtyväksi kulkueeseen. -Hän tunsi tämän miehen ripeän, julman, päättäväisen, ahneen luonteen ja -piti häntä erinomaisen sopivana kätyrinä tuleviin tarkoitusperiinsä. -Mutta he olivat ratsastaneet jo kymmenen peninkulmaa, ennenkuin hän -kuuli takanaan hevosen kavioiden kiirehtivää kopinaa ja näki Mikael -Lambournen rinnallaan. - -Hänen viipymisestään kiukustuneena otti Varney heittiömäisen -palvelijansa vastaan tavallista katkerammin soimauksin. »Sinä -humalainen konna», jyristi hän, »laiskottelusi ja tuo järjetön -juopottelusi vievät Sinut hirteen ennen pitkää; enkä minä puolestani -välittäisi, vaikka se tapahtuisi hyvinkin pian!» - -Lambournen oli pöyhistänyt tavallistaan mahtavammaksi ei ainoastaan -ylenmääräinen viinin juominen, vaan myöskin se tavallaan tuttavallinen -keskustelu, mikä hänellä oli juuri ollut kreivin kanssa, sekä -salaisuus, josta hän oli päässyt selville, eikä hän siis niellyt -tällaisia herjasanoja totutulla nöyryydellään. »Minä en siedä -parhaankaan kannusjalkaisen ritarin hävyttömyyksiä, minä», pauhasi hän. -»Leicesterin kreivi pidätti minua erään tärkeän asian takia, ja sen -täytyy riittää Teillekin, joka olette vain palvelija niinkuin minäkin.» - -Varney hämmästyi suuresti hänen tavatonta kopeuttaan; mutta lukien sen -väkijuomien syyksi antoi hän sen mennä ikäänkuin huomaamatta ja alkoi -tutkistella sitten Lambournelta, halusiko tämä auttaa kreiviä -raivaamaan tieltään hänen kohoamistaan vastustavan esteen, koska kreivi -sitten valtaan päästyään voisi palkita uskolliset apulaisensa niin -runsaasti kuin nämä vain haluaisivat. Ja kun ei Mikael Lambourne -näyttänyt ymmärtävän hänen viittailujaan, selitti hän suoraan »noiden -purilaiden lastin» siksi haitaksi, joka oli poistettava. - -»Katsokaas, ritari Rikhard, ja niin edespäin», vastasi Mikael, »toiset -ovat viisaampia kuin toiset, se on yksi asia, ja toiset ovat pahempia -kuin toiset, se on toinen. Minä tiedän armollisen herran mielipiteen -tästä asiasta paremmin kuin Sinä, sillä hän on uskonut minulle kaikki -täydellisesti. Tässä ovat hänen käskynsä, ja hänen viimeiset sanansa -olivat: 'Mikael Lambourne' -- sillä Hänen Korkeutensa puhuttelee minua -niinkuin jaloa miekan miestä ainakin eikä käytä sellaisia nimityksiä -kuin 'humalainen konna' ynnä muita sentapaisten ihmisten lauseparsia, -jotka eivät tiedä, miten näyttää uutta arvoaan -- 'Varneyn', sanoo hän, -'tulee kohdella kreivitärtäni mitä suurimmalla kunnioituksella -- minä -lähetän Teidät sitä valvomaan, Lambourne', sanoo Hänen Korkeutensa, 'ja -Teidän pitää tuoman häneltä minun sinettisormukseni viipymättä -takaisin.'» - -»Niinkö», vastasi Varney, »sanoiko hän tosiaankin niin? Sinähän tiedät -siis kaikki?» - -»Kaikki -- kaikki -- ja Sinä tekisit viisaasti lyöttäytyessäsi minun -ystäväkseni niin kauvan kuin tässä vielä ilmat kauneina pysyvät.» - -»Ja oliko ketään muita saapuvilla, kun armollinen herra tuota puhui?» -kysyi Varney. - -»Ei sieluakaan», vastasi Lambourne. »Luuletko Sinä armollisen herran -uskovan sellaisia asioita muille kuin sellaisille koetelluille toimen -miehille kuin minullekin?» - -»Hyvin totta», myönsi Varney; ja vaijeten tähysteli hän kuun valaisemaa -tietä. He ratsastivat pitkin avaraa, autiota nummea. Purilaat olivat -ainakin peninkulman päässä, eikä niitä enää näkynyt eikä kuulunut. Hän -katsahti taakseen ja näki vain kuun kirkastaman tasangon, mutta ei -ainuttakaan ihmisolentoa. Hän jatkoi keskusteluaan Lambournen kanssa: -»Ja aijotko Sinä nyt nousta isäntääsi vastaan, joka on opastanut Sinut -tälle hovisuosion uralle -- jonka oppilas Sinä olet ollut, Mikael -- -joka on selittänyt Sinulle hovijuonittelujen syvänteet ja matalikot?» - -»Älä sano minua Mikaeliksi!» kiukutteli Lambourne; »minulla on -sellainen nimi, että sen eteen kehtaa panna herran yhtä hyvin kuin -jonkun toisenkin; ja mitä muuhun tulee, niin jos minä olen ollut -oppilas, niin on nyt oppi-aikani loppunut, ja minä aijon toimia omin -päin.» - -»Tästä saat palkkasi ensin, Sinä hölmö!» huusi Varney ja ampui -pistolilla, jota hän oli jo kotvan aikaa pitänyt kädessään, läpi -Lambournen ruumiin. - -Onneton putosi hevosensa selästä äännähtämättäkään; Varney laskeutui -satulasta, tyhjensi hänen taskunsa ja käänsi ne nurin, jotta hän -näyttäisi rosvojen surmaamalta. Hän korjasi haltuunsa kreivin kirjeen, -joka olikin hänen tärkein etsittävänsä, mutta otti myös Lambournen -kukkaron, jossa oli vielä jäljellä muutamia hänen juomahimonsa -säästämiä kultarahoja, ja omituisten tunteiden painostamana piteli hän -sitä kädessään vain niin kauvan kunnes ehti eräälle pienelle joelle, -joka kävi poikki tien ja johon hän viskasi sen niin etäälle kuin -suinkin jaksoi. Sillä tavalla voivat vielä vaikuttaa jo näennäisesti -kokonaan tukahutetun omantunnon jätteet, että tämäkin julma ja -häikäilemätön mies olisi tuntenut tehneensä häpeällisen työn, jos olisi -pistänyt taskuunsa nuo muutamat sille kurjalle heittiölle kuuluneet -rahat, jonka hän oli juuri niin säälimättä ottanut hengiltä. - -Murhaaja latasi jälleen pistolinsa, puhdistettuaan lukon ja piipun -äskeisen laukauksen jäljiltä, ja lähti rauhallisesti tavottamaan -purilaita, tyytyväisenä ajatellen, että hän oli nyt niin taitavasti -raivannut tieltään hänen moniin juoniinsa perehtyneen vaarallisen -todistajan ja käskykirjeen tuojan, vaikkei hänellä tosin ollut -aikomustakaan kirjeen sisältämiä ohjeita noudattaa, koska hän nyt -saattoi sanoa, ettei hän ollut sitä koskaan saanutkaan. - -Matkan loppu-osa kuljettiin niin nopeasti, että selvään näkyi, kuinka -vähän välitettiin onnettoman kreivittären terveydestä. He pysähtyivät -vain sellaisiin paikkoihin, missä he olivat täydellisiä isäntiä ja -missä he otaksuivat valmiiksi varatun kertomuksensa hullusta rouva -Varneysta saavan kerkeitä uskojia, jos kreivitär olisi yrittänyt vedota -niiden harvojen henkilöiden sääliväisyyteen, jotka pääsivät häntä -näkemään. Mutta Amy ei havainnut mahdollisuuden varjoakaan herättää -niiden mielenkiintoa, joiden puoleen hän saattoi kääntyä, ja lisäksi -kauhistutti häntä Varneyn läheisyys niin paljon, ettei hän uskaltanut -rikkoa sitä ankaraa kieltoa, jolla hän sai matkustaa ilman hänen -seuraansa. Kun Varney oli usein kreivin aikaisemmilla salaisilla -matkoilla Cumnoriin kulkenut samaa tietä ja näyttänyt mahtinsa, -toimitettiin hänelle tarvittaessa nopeasti varahevosia, niin että he -lähenivät Cumnorin kartanoa seuraavana yönä Kenilworthista lähtönsä -jälkeen. - -Tällöin ratsasti Varney purilaiden perään, kuten usein matkan varrella, -ja kysyi: »Mitä hän tekee?» - -»Hän nukkuu», vastasi Foster; »toivoisinpa jo olevamme perillä -- hänen -voimansa ovat lopussa.» - -»Kyliä lepo hänet parantaa», virkkoi Varney. »Hän on kohta nukkuva -sikeästi ja kauvan -- meidän täytyy miettiä, mihin saamme hänet -turvallisesti sijoitetuksi.» - -»Hänen omaan huoneustoonsa tietysti», vastasi Foster. »Minä lähetin jo -Janetin tätinsä luo, ensin häntä perin pohjin nuhdeltuani, ja ne eukot -siellä kartanossa ovat uskollisuus itse -- he vihaavat tätä rouvaa -sydämensä pohjasta.» - -»Me emme rupea kuitenkaan heihin luottamaan, ystäväni Anton», virkkoi -Varney; »meidän täytyy majoittaa hänet siihen lujaan kammioon, missä -Sinä säilytät kultaasi.» - -»Kultaani!» huudahti Anton hyvin levottomana; »mitä kultaa minulla nyt -olisi? -- Jumala minua auttakoon, minullahan ei ole kultaa lainkaan -- -minä niin mielelläni toivoisin olevan, mutta kun ei ole.» - -»Vieköön Sinut hiisi, moisen typerän elukan! -- kuka nyt ajattelee -Sinun kultaasi tai siitä välittää? -- Jos minä kultaa ajattelisin, eikö -minulla olisi sadottain parempia keinoja sen saamiseen kuin Sinulla? -- -Lyhyesti puhuen: Sinun makuukammiostasi, jonka Sinä olet vahvistanut -ja varustanut niin kummallisella tavalla, täytyy tulla hänen -säilytyspaikkansa; ja Sinä, vanha tolvana, saat maata rötköttää hänen -untuvapieluksillaan. -- Minä rohkenen vakuuttaa, ettei kreivi ole -milloinkaan kysyvä niiden neljän huoneen komeata sisustusta.» - -Tämä viimeinen huomautus suostutti Fosterin kauppaan ja hän pyysi vain -lupaa saada ratsastaa edeltäkäsin laittamaan kaikkea kuntoon; sitten -kannusti hän hevostaan ja katosi purilaiden viereltä, kun taas Varney -jäi noin viisikymmentä askelta niistä jälkeen, niin että niiden -vartijaksi jäi Tider yksin. - -Heidän saavuttuaan Cumnorin kartanoon, kysyi kreivitär Janetia ja oli -hyvin suruissaan, kun ilmoitettiin, ettei hän enää saanut -kamarineitosekseen sitä viehättävää tyttöä. - -»Tyttäreni on minulle rakas, rouva», vastasi Foster äreästi; »ja minä -toivon, ettei hän oppisi hovivehkeilijäin tavoin valehtelemaan ja -karkaamaan -- hän on jo liiaksikin sellaiseen tutustunut täällä, Teidän -Armonne luvalla puhuen.» - -Kreivitär, joka oli hyvin väsynyt ja aivan kauhuissaan matkansa -tapauksista, ei vastannut mitään tähän hävyttömään soimaukseen, vaan -pyysi lempeästi päästä huoneensa rauhaan. - -»Niin, niin», jupisi Foster, »sehän on luonnollista; mutta, luvallanne -puhuen, Te ette nyt enää mene niihin koreisiin leikkihuoneisiinne -- Te -nukutte tänä yönä varmemmassa paikassa.» - -»Haudassani, toivoakseni», virkkoi kreivitär; »ihminen vapisee vain -ajatellessaankin sielun ja ruumiin eriämistä.» - -»Teillä ei minun arvatakseni ole lainkaan syytä sen takia vavista», -vastasi Foster. »Armollinen herrahan tulee tänne huomenna, ja tottahan -Te nyt osaatte hänen kanssaan selvittää asianne.» - -»Mutta tuleeko hän tänne? -- tuleeko hän tosiaankin, hyvä Foster?» - -»Niinpä niin, hyvä Foster!» vastasi toinen. -- »Mutta mikähän Foster -minä olen huomenna, kun Te puhutte minusta armolliselle herralle -- -vaikka kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut hänen omasta -käskystään?» - -»Olkaa Te minun suojelijani -- vaikka tylykin -- mutta suojelija joka -tapauksessa», jatkoi kreivitär. »Oi, olisipa Janet vain täällä!» - -»Hänen on parempi siellä, missä hän on», vastasi Foster -- »toinenkin -Teistä riittää jo panemaan järkevänkin pään pyörälle -- mutta -haluatteko hiukan ruokaa?» - -»Oi, en, en -- huoneeseeni vain -- huoneeseeni. Toivoakseni», lisäsi -hän pelokkaasti, »voin minä teljetä sen sisäpuolelta?» - -»Kaikin mokomin», vastasi Foster, »sittenhän minä voin teljetä sen -ulkopuolelta»; ja ottaen kynttilän käteensä opasti hän Amya sellaiseen -rakennuksen osaan, missä tämä ei ollut vielä koskaan käynyt, ja vei -hänet ylös tavattoman korkeita portaita, toisen eukon kantaessa edellä -lamppua. Aivan mittaamattoman pitkiltä tuntuvien portaiden yläpäästä -astuivat he lyhyeen, mustalla tammilaudoituksella verhottuun, hyvin -ahtaaseen käytävään, jonka perällä näkyi vahva tammiovi; tämä ovi -päästi heidät saiturin mitä kurjimmin kalustettuun kammioon, joka vain -nimeltään erosi oikeasta vankilan kojusta. - -Foster pysähtyi ovelle ja antoi kreivittärelle lampun, tarjoamatta tai -sallimatta sitä kantaneen vanhan eukon avustusta. Kreivitär ei nyt -huolinut muodollisuuksista, vaan sieppasi sen hätäisesti hänen -kädestään, sulki oven ja telkesi sen kaikin runsain lukoin ja salvoin, -joita siihen tarkoitukseen oli sisäpuolelle varattu. - -Varney oli sillä välin vahtinut portaiden alapäässä, mutta kun hän -kuuli ovea suljettavan, hiipi hän varpaisillaan ylös, ja Foster -viittasi itsetyytyväisenä häntä huomaamaan erästä seinään kätkettyä -koneistoa, joka hyvin kevyesti ja hiljaa vajotti alas osan puukäytävää -nostosillan tavoin, niin että yhteys hänen tavallisen olinpaikkansa, -makuukammion, oven ja sinne johtavain korkeiden kiertorappusten ylipään -välillä tuli täydellisesti katkaistuksi. Tätä koneistoa liikutteleva -köysi oli tavallisesti makuukammiossa, koska Foster tahtoi siten -ehkäistä ketään tunkeutumasta sinne ulkoapäin; mutta kun nyt oli -pidettävä vankia siellä, oli köysikin tuotu portaiden yläpäähän ja -kiinnitetty sinne, ja sen avulla Foster erinomaisen auliisti pudotti -aavistamattoman laskuluukun alas. - -Varney tarkasteli hyvin huolellisesti koneistoa ja kurkisti useammin -kuin yhden kerran kuiluun, joka ammotti laskuluukun auvettua. Se oli -pilkkopimeä ja näytti rajattoman syvältä ja ulottui, kuten Foster -kuiskaten ilmoitti liittolaiselleen, aina linnan syvimpiin -holvikomeroihin asti. Varney heitti vieläkin pitkän, tutkivan katseen -tuohon synkkään syvyyteen ja seurasi sitten Fosteria kartanon asuttuun -osaan. - -Heidän saavuttuaan vastaanottohuoneeseen, josta olemme aikaisemmin -puhuneet, pyysi Varney Fosteria hankkimaan heille illallista ja -parhaimpia viinejään. »Minä lähden hakemaan Alascoa», lisäsi hän; -»meillä on hänelle hieman työtä ja meidän täytyy saattaa hänet hyvälle -tuulelle.» - -Foster murisi tästä pyynnöstä, mutta ei sentään pannut vastaan. Eukko -vakuutti Varneylle, ettei Alasco ollut tuskin syönyt eikä juonut mitään -hänen isäntänsä lähdettyä matkaan, vaan eli aina työkammioonsa -suljettuna ja puheli siihen suuntaan kuin olisi koko maailman -olemassa-olo riippunut hänen tutkimuksistaan. - -»Minäpä opetan hänelle, että maailmalla on häneltä muutakin -vaatimista», sanoi Varney, ottaen kynttilän ja lähtien kullantekijää -hakemaan. Hän palasi melkoisen ajan kuluttua hyvin kalpeana, mutta -entiset ivalliset uurteet poskilla ja nenänjuuressa, ja sanoi: -»Ystävämme on meiltä mennyt.» - -»Kuinka! mitä tarkoitat?» huusi Foster -- »Paennutko -- kadonnutko -minun neljäkymmentä puntaani mukanaan, jotka hänen piti monistaman -tuhansin kerroin? Minä toimitan virallisen takaa-ajon!» - -»Minä neuvon Sinulle varmemman tien», virkkoi Varney. - -»Kuinka! minkä tien?» hätäili Foster yhä; »minä tahdon takaisin ne -neljäkymmentä puntaani -- minä luulin jo varmasti saavani pistää ne -tuhansin kerroin monistettuina kukkarooni -- minä vaadin ainakin -panostani takaisin.» - -»Mene sitten ja hirtä itsesi ja syytä Alascoa perkeleen tuomio-istuimen -edessä, sillä sinne on hän toimittanut asian.» - -»Kuinka! -- mitä Sinä tarkoitat -- onko hän kuollut?» - -»On kun onkin», vastasi Varney; »kasvot ja ruumis ovat jo aika tavalla -turvonneet. -- Hän on paraillaan sekoitellut jotakin saatanallista -lääkettään, ja lasinaamus, jota hän aina sellaisissa tapauksissa -käytti, on nähtävästi pudonnut hänen kasvoiltaan, niin että hieno -myrkky on tunkeutunut hänen aivoihinsa ja tehnyt tehtävänsä.» - -»_Sancta Maria_!» pääsi Fosterilta; -- »minä tarkoitan, Jumala -varjelkoon laupeudessaan meitä ahneudesta ja kuolemansynnistä! Eikö -hänellä ollut siellä tekeillä mitään muutoskokeiluja? Näitkö kullan -paloja sulatuskauhoissa?» - -»En nähnyt, minä katselin vain sitä kuollutta raatoa», vastasi Varney; -»inhoittava näky -- hän oli jo niin turvonnut kuin kolme päivää -teloituspyörällä virunut ruumis -- Hyi hitto! saatappas tänne -viinimalja.» - -»Minä lähden tästä», virkkoi Foster, »minä otan itse selkoa --» Hän -otti lampun ja riensi ovelle, mutta alkoi siinä epäröidä ja pysähtyi -lopulta kokonaan. »Etkö Sinä tulisi kanssani?» pyyteli hän sitten -Varneyta. - -»Mitä varten?» kysyi Varney; »minä näin ja haistoin siellä jo tarpeeksi -kaikenlaista pilatakseni ruokahaluni. Rikoin sentään akkunan raittiin -ilman laskemiseksi -- siellä tuntui tulikiven katkua, ja koko kammio -oli niin täynnä muita yhtä tukahuttavia huuruja kuin olisi itse -paholainen siellä oleskellut.» - -»Ja eiköhän siinä itse pääkehno ollutkin pelissä?» puheli Foster yhä -epäröiden; »olen kuullut sen olevan hyvin väkevän sellaisina aikoina ja -sellaisen väen apulaisena.» - -»Ja vaikka siellä _olisi ollutkin_ se Sinun saatanasi, joka niin -kiusaa mielikuvitustasi», vastasi Varney, »olet Sinä täydessä turvassa, -ellei hän sitten ole maailman kohtuuttomin piru. Hän on hiljattain -saanut kaksi oivaa makupalaa.» - -»Kuinka, _kaksi_ makupalaa -- mitä tarkoitat?» ihmetteli Foster -- -»mitä tarkoitat?» - -»Sen saat kyllä aikanaan tietää», vastasi Varney; -- »ja sitten tulevat -hänelle kohta kolmannetkin pidot -- mutta Sinun mielestäsi on kai -_hän_ liian herkullinen pala paholaisen hampaille -- hänellä pitää -kai oleman psalminsa, harppunsa ja serafiminsa.» - -Anton Foster kuuli tämän ja astui hitaasti pöydän luo: »Jumalani! -Ritari Rikhard, ja täytyykö sen sitten tapahtua?» - -»Täytyy, totisesti täytyy, Anton, taikka vapaaläänityksestäsi ei ole -puhettakaan», vastasi hänen järkähtämätön liittolaisensa. - -»Minä uumoilin koko ajan, että sinne sitä lopultakin päädytään!» jatkoi -Foster; »mutta millä tavalla, ritari Rikhard -- millä tavalla? -- sillä -minä en koko maailmankaan hinnasta kävisi käsiksi häneen.» - -»En voi Sinua moittia», vastasi Varney; »en minä itsekään liioin -haluaisi tehdä sitä -- me kaipaamme kipeästi Alascoa ja hänen -mannaansa; niin, ja sitten sitä Lambourne-koiraa.» - -»Missä Lambourne sitten viipyy?» uteli Foster. - -»Älä sitä kysele», neuvoi Varney; »Sinä olet kyllä hänet kerran näkevä, -jos uskosi on oikea. -- Mutta palatkaamme vakavampaan asiaamme. -- Minä -opetan Sinua, Tony, virittämään loukun hyypän pyydystämiseksi -- tuo -Sinun laskuluukkusi -- tuo Sinun leikkikalusi pysynee kai näennäisesti -turvallisena, eikö pysykin, vaikka tukeet olisikin vedetty alta pois?» - -»Pysyy kun pysyykin», vakuutti Foster, »ellei vain sille astuta.» - -»Mutta jos nyt armollinen rouva yrittäisi paeta sen yli, pudottaisi kai -hänen painonsa sen alas?» uteli yhä Varney. - -»Hiirenkin paino siihen riittäisi», selitti Foster. - -»No, hän kuolee siis aikoessaan uudelleen karata, ja mitä voimme me -siihen, Sinä enempää kuin minäkään, kunnon Tony? Menkäämme nukkumaan ja -keskustelkaamme huomenna lähemmin suunnitelmastamme.» - -Seuraavana päivänä illan lähetessä vaati Varney Fosteria ryhtymään -ehdotuksen toteuttamiseen. Tider ja Fosterin vanha miespalvelija -lähetettiin jonkun tekosyyn varjolla alas kylään, ja Anton itse, -haluten muka katsoa, että kreivittärellä oli kaikkea mitä hän tarvitsi, -käväisi hänen kammiossaan. Hänen päätökseensä vaikutti niin -horjuttavasti se lempeys ja kärsivällisyys, millä kreivitär näytti -kestävän vankeutensa, ettei hän voinut olla kieltämättä häntä vakavasti -millään ehdolla astumasta huoneensa kynnyksen yli ennen Leicesterin -kreivin saapumista, »mikä», lisäsi hän, »on toivoakseni tapahtuva hyvin -pian.» Amy lupasi säyseästi alistua kohtaloonsa, ja Foster palasi -paatuneen toverinsa luo omatuntonsa puoliksi keventyneenä sitä -rasittavasta taakasta. »Minä olen varoittanut häntä», ajatteli hän; -»varmasti on vaaraton ansa, joka on asetettu linnun nähtäville.» - -Hän jätti sentähden kreivittären oven telkeämättä ulkoapäin ja veti -Varneyn katsellessa pois laskuluukkua tukevat laitteet, niin että se -hädin tuskin pysyi vaakasuorassa asennossaan pelkän kiinnysvoiman -avulla. He laskeutuivat sitten alakertaan odottamaan juonensa -seurauksia, mutta saivat odottaa kauvan turhaan. Vihdoin Varney, joka -oli kävellyt edes ja takaisin kasvot viittansa peitossa, heitti sen -äkkiä sivulle ja huudahti: »Ei ole tosiaankaan vielä nähty -kylliksi typerää naista päästämään käsistään noin oivallista -pakenemistilaisuutta!» - -»Ehkäpä on hän päättänyt odottaa rauhassa puolisonsa paluuta», virkkoi -Foster. - -»Totta! -- aivan totta», huudahti Varney ulos syöksähtäen, »sitä en -tullut ajatelleeksikaan.» - -Tuskin oli kaksi minuuttia kulunut, kun Foster, joka oli jäänyt -paikoilleen, kuuli hevosen kavioitten kopsetta pihalta ja sitten -vihellystä, joka muistutti aivan kreivin tavallista tulomerkkiä; -- -silmänräpäys sen jälkeen avautui kreivittären huoneen ovi ja samassa -vajosi laskuluukku. Humahdus -- raskas jysäys -- heikkoa voihkinaa -- -ja kaikki oli ohi. - -Samassa huusi Varney akkunasta, äänessään sävy, joka oli kuvailematon -sekoitus kauhua ja ivaa: »Onko lintu loukussa? -- onko teko tehty?» - -»Oo, Jumala meitä armahtakoon!» vastasi Anton Foster. - -»Mitä siinä uriset, hölmö!» ärjäisi Varney, »toimesi on päättynyt ja -palkintosi varma. Katso holviin -- mitä näet?» - -»Minä näen vain valkean vaatekasan, lumikinoksen tapaisen», vastasi -Foster. »Oi Jumala! nyt liikuttaa hän käsivarttaan!» - -»Pudota jotakin hänen päälleen. -- Kultakirstusi, Tony -- se on -raskas.» - -»Varney, Sinä olet ihmiseksi tullut saatana!» huudahti Foster; -- »Ei -tarvita enää mitään -- hän on mennyt!» - -»Niin ovat menneet myöskin meidän vaivamme», sanoi Varney huoneeseen -astuessaan; »enpä olisi ikinä luullut osaavani niin hyvin jäljitellä -kreivin merkkivihellystä.» - -»Oo, jos taivaassa kostoa on, olet Sinä sen ansainnut», vastasi Foster, -»ja se on Sinut kerran kohtaava, -- Sinä syöksit hänet turmioon juuri -hänen hellimpien tunteittensa avulla. -- Se on samaa kuin jos keittäisi -lapsen äitinsä maidossa!» - -»Sinä olet uskonkiihkoinen aasi», sanoi Varney; »ajatelkaamme nyt vain, -millä tavalla tästä tietoa levitämme -- ruumiin täytyy jäädä sinne, -missä se nyt on.» - -Mutta heidän konnamaisuutensa ei oltu sallittu enää kestää kauvempaa; --- sillä heidän vielä tästä neuvotellessaan hyökkäsivät Tressilian ja -Raleigh huoneeseen, päästyään kartanoon Tiderin ja Fosterin palvelijan -avulla, jotka he olivat pidättäneet kylässä. - -Anton Foster pakeni heidät nähtyään; ja kun hän tunsi kaikki vanhan -sokkeloisen talon sopet ja käytävät, ei häntä löydetty. Mutta Varney -vangittiin paikalla; ja osoittamatta lainkaan katumusta töistään, -näytti hän päinvastoin pirullisesti riemuitsevan neuvoessaan heille -murhatun kreivittären jäännökset, samalla uhmailevasti pyytäen heitä -todistamaan hänellä olleen jotakin osaa hänen kuolemaansa. Tressilian -joutui niin epätoivoisen, rajattoman surun valtaan nähdessään nämä -musertuneet, yhä vielä lämpimät jätteet olennosta, joka vielä hetki -sitten oli ollut niin rakastettava ja rakastettu, että Raleighin oli -pakko toimittaa hänet holvista väkivallalla, itse ryhtyen sitten -kaikkiin asiain vaatimiin toimenpiteisiin. - -Toisessa kuulustelussa ei Varney lainkaan salannut rikostaan eikä sen -vaikuttimia, esittäen suoruutensa syyksi, että vaikka useat hänen -tunnustamistaan seikoista olisivat voineet perustua hänen tekojaan -tutkittaessa vain epäluuloihin, nuo epäluulot olisivat kuitenkin -riittäneet riistämään häneltä Leicesterin luottamuksen ja kukistamaan -kaikki hänen korkealle tähtäävät kunnianhimoiset suunnitelmansa. »Minä -en ole syntynyt», sanoi hän, »elää kituuttamaan loppu-ikääni -halveksittuna hylkynä -- enkä minä myöskään aijo kuolla niin, että -minun kohtaloni valmistaisi roskakansalle juhlapäivän.» - -Näiden sanojen johdosta alettiin pelätä hänen yrittävän väkivaltaa -itselleen, ja häneltä otettiin huolellisesti kaikki, millä hän olisi -voinut toteuttaa sellaisen aikomuksen. Mutta monien muinaisajan -sankarten tavoin kuljetti hän aina mukanaan pienen määrän vahvaa, -varmaankin kuuluisan Demetrius Alascon valmistamaa myrkkyä. Hän oli -nähtävästi nauttinut sitä yöllä, sillä seuraavana aamuna tavattiin -hänet hengetönnä kopistaan; eikä hän näyttänyt kovia tuskiakaan -kärsineen, sillä hänen kasvoillaan väreili vielä kuolemassakin sama -ivallinen hymy, joka oli ollut niiden ominaisimpana piirteenä hänen -eläessään. »Jumalattomalla ei ole kahleita kuollessaan», sanotaan -raamatussa. - -Hänen rikostoverinsa kohtalo pysyi kauvan tuntemattomana. Cumnorin -kartano tyhjeni asukkaista heti murhan jälkeen; sillä sen huoneen -läheisyydestä, jota sanottiin rouva Dudleyn kammioksi, väittivät -palvelijat kuulevansa voihkinaa, huutoa ja muuta sellaista -yliluonnollista melua. Jonkun ajan kuluttua tuli Janetista, kun hänen -isästään ei saatu mitään tietoa, hänen omaisuutensa eittämätön -haltijatar, ja hän luovutti sen sekä kätensä Waylandille, joka nyt oli -kohonnut vakavaan asemaan, hänellä kun oli paikka Elisabetin -palveluksessa. Mutta vasta sitten kun he olivat jo molemmat maanneet -haudassa useita vuosia, toimitti heidän vanhin poikansa ja perillisensä -erinäisiä tutkimuksia Cumnorin kartanossa ja keksi salakäytävän, jota -sulki rouva Dudleyn kammion vuoteen takaa avautuva rautainen ovi ja -joka vei jonkunlaiseen holvikomeroon; sieltä tavattiin vahva, suuren -joukon kultaa sisältävä rauta-arkku, jonka kannella virui -ihmisluuranko. Anton Fosterin kohtalo oli nyt selvillä. Hän oli paennut -tähän piilopaikkaan, mutta unohtanutkin ponninlukon avaimen; ja kun hän -ei siten enää päässyt ulos komerosta, jonka hän oli niin taidokkaasti -varustanut sielunsa autuuden hinnalla hankkimansa kullan -säilytyspaikaksi, oli hän menehtynyt sinne surkealla tavalla. -Otaksuttavasti eivät palvelijain kuulemat voivotukset ja kirkaisut -olleetkaan kaikkea perää vailla, vaan olivat lähteneet juuri tämän -kurjan, kuolemantuskissaan apua ja pelastusta huutavan miehen huulilta. - -Tieto kreivittären kauheasta kuolemasta teki äkkinäisen lopun -Kenilworthin juhlista. Leicester poistui hovista ja antautui pitkäksi -ajaksi katumuksensa valtaan. Mutta kun Varney oli viimeisissä -lausunnoissaan koettanut kaikin keinoin säästää isäntänsä mainetta, -sääliteltiin kreiviä pikemminkin kuin vihattiin. Kuningatar kutsui -hänet sitten hoviin takaisin; hänestä tuli uudelleen mahtava valtiomies -ja suosikki, ja hänen elämänuransa loppupuoli on kyllin tunnettu -historiasta. Mutta hänen kuolemassaan oli jotakin kostavaa, sillä, -hyvin yleisesti uskotun tarinan mukaan johtui se myrkkyannoksesta, -jonka hän itse sattui erehdyksessä nielemään, vaikka hän oli -tarkoittanutkin sen toiselle henkilölle. - -Ritari Hugh Robsart kuoli pian tyttärensä jälkeen, asetettuaan -Tressilianin talonsa ja tavaransa perilliseksi. Mutta ei riippumattoman -maalaiselämän mahdollisuus eivätkä suosionlupaukset, joilla Elisabet -koetti houkutella häntä hoviin, voineet karkoittaa hänen syvää -surumielisyyttään. Minne hän menikin, kaikkialla oli hän näkevinään -edessään rakkautensa varhaisen ja ainoan esineen runneltuneen ruumiin. -Pidettyään huolta ritari Hughin, Lidcoten linnan herran perheeseen -kuuluneiden vanhojen ystäväin ja vanhojen palvelijain toimeentulosta, -astui hän vihdoin ystävänsä Raleighin kanssa laivaan matkustaakseen -Virginiaan, ja tässä vieraassa maassa kuoli hän sitten ennen aikaansa -nuorena vuosiltaan, mutta vanhana kärsimyksiltään. - -Sivuhenkilöistä on meidän vain mainitseminen, että Blountin järki -kirkastui samassa määrässä kuin hänen nauharuusukkeensa vaalenivat ja -että hän täyttäessään velvollisuutensa urheana sotapäällikkönä oli -paljoa paremmin paikallaan kuin lyhyen hovi-elämänsä aikana; ja että -Flibbertigibbetin terävä äly nosti hänet sekä Burleighin että Cecilin -palveluksessa suosioon ja arvoon. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kenilworth III-IV, by Walter Scott - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KENILWORTH III-IV *** - -***** This file should be named 42404-8.txt or 42404-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/2/4/0/42404/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/42404-8.zip b/42404-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 264feac..0000000 --- a/42404-8.zip +++ /dev/null |