1 files changed, 3656 insertions, 0 deletions

diff --git a/42178-0.txt b/42178-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..808ec4a
--- /dev/null
+++ b/42178-0.txt
@@ -0,0 +1,3656 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42178 ***
+
+LEONARDA
+
+Näytelmä neljässä tapauksessa
+
+
+Kirj.
+
+Björnstjerne Björnson
+
+
+Suomentanut J. Enlund
+
+
+G. W. Edlund, Helsinki, 1880.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ PIISPA.
+ CORNELIA, hänen sisarensa.
+ HAGBART, hänen veljensä poika.
+ ISOÄITI.
+ ROUVA FALK.
+ OGOOT, hänen sisarensa tytär.
+ KENRAALI ROSEN.
+ ASESSORI RÖST.
+ ROUVA RÖST.
+ PEDERSEN, rouva Falkin talonhoitaja.
+ HANNUS.
+ ERÄS TYTTÖ.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN TAPAUS.
+
+
+Suuri huone, jonka peräovet ovat avoimina. Vasemmalla puolella pöytä;
+vanhan-aikaiset huonokalut; oikealla puolella pulpetti, jonka vieressä
+rouva Falk seisoo.
+
+
+Ensimäinen kohtaus.
+
+ROUVA FALK (sonnustetussa ratsaspuvussa).
+Asia on hukassa.
+
+PEDERSEN.
+Mutta, rouva --
+
+ROUVA FALK.
+Hukassa joka hiukka. En minä myy hoki palaneita tiiliä. Paljonko tämä
+tekee? Kaksi täyttä uunillista, se on 24,000 tiiltä. Nykyisen hinnan
+mukaan 576 kruunua. Mikä teitä vaivaa, mies? Tahdotteko, että erotan
+teidät?
+
+PEDERSEN.
+Rouva, tämä on ensi kerta --
+
+ROUVA FALK.
+Ei, eipä olekaan, -- niin, on muka kyllä ensi kerta, kun tiilet ovat
+hoki poltetut, mutta laskunne ovat useasti olleet virheelliset, niin
+että olette saanut minut lähettämään väärän fakturan. -- Mikä teitä
+vaivaakaan?
+
+PEDERSEN.
+Rouva, hyvä rouva!
+
+HANNUS (tulee).
+Hevonen on valmis, rouva, -- ja kenraali tulee pitkin lehtokujaa.
+
+ROUVA FALK.
+Hyvä. -- (Hannus menee.) -- Oletteko ruvennut ryyppäämään, Pedersen?
+
+PEDERSEN.
+En, rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Ei olisikaan se teidän tapaanne. Mutta mikä siis teidän on? Te
+näytättekin aivan muuttuneelta. -- Pedersen! Nyt minä tiedän sen! Minä
+näin teidän eilen tulevan toiselta puolen jokea -- metsätalosta.
+Oletteko rakastunut?
+
+PEDERSEN (kääntyy peräänpäin).
+
+ROUVA FALK.
+Vai niin. Eikä hyvällä onnella? (Menee ja laskee kätensä hänen
+olallensa ja seisoo poispäin kääntyneenä niinkuin hänkin.) Onko hän
+antanut lupauksensa teille?
+
+PEDERSEN.
+On.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta eihän se ole mikään hyvä tyttö! Hän ei ole teille uskollinen.
+(Kumartuu alemmaksi hänen kasvojansa kohden.) Ja kuitenkin rakastatte
+häntä? (Poistuu hänestä.) Olette siis heikko mies, Pedersen. Sitä on
+meidän mahdoton kauemmin rakastaa, joka on meidät pettänyt. (Panee
+toisen ratsashansikkaan käteensä.) Siitä voi hirveästi _kärsiä_ jonkun
+ajan; mutta rakastaa --! ei!
+
+PEDERSEN (poispäin kääntyneenä).
+Kyllä sen on helppo sanoa, joka ei ole koettanut.
+
+ROUVA FALK.
+Koettanut?... Sitä ette tiedä. -- Tulkaa luokseni illalla kello 7.
+
+PEDERSEN.
+Kyllä, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Niin keskustelen kanssanne. Menemme tuokioksi ulos kävelemään.
+
+PEDERSEN.
+Kiitoksia, rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Luulen taitavani auttaa teitä tästä, Pedersen. Ja kun noin on laita, --
+älkää enää ajatelko tiiliä, eikä sitä, mitä teille sanoin. Suokaa
+anteeksi!
+
+    (Kurottaa kättään hänelle.)
+
+PEDERSEN.
+Hyvä rouva! (tarttuu siihen.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+KENRAALI (ovessa).
+Hyvää huomenta! (Pedersen menee ylöspäin.) Saakeli soikoon, Pedersen!
+Näytätte kuin olisitte suin siirapissa. (Pedersen menee. Rouvalle.)
+Oletteko sielunpaimenena näin varhain aamulla -- ja näin kauniina
+päivänä? Sepä oivaa. -- No, oletteko saanut kirjettä Ogootilta?
+
+ROUVA FALK (hattuansa kiinni sitoessaan).
+En, en tiedä, mikä tytön on. Nyt on jo pian kaksi viikkoa --
+
+KENRAALI.
+Hän huvittelee. Minä muistan, kun minä huvittelin, en kirjottanut
+koskaan.
+
+ROUVA FALK (katsoo häneen).
+Olette kyllä huvitellut eilen illallakin?
+
+KENRAALI.
+Voi, saatatteko nähdä sen? -- Minä luulin, että kylvettyäni ja
+ratsastettuani --
+
+ROUVA FALK.
+Ei, eipä se siten lähde! --
+
+KENRAALI.
+Sen tiedätte hyvin, rouvani, että, kun en täällä saa olla, olen
+klubissa.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta onko mahdotonta käydä klubissa ilman --
+
+    (Keskeytyy halveksimisen odotuksella.)
+
+KENRAALI.
+Tiesi hänet, hitto vie, kuinka se tapahtuu. Mutta minun eteeni pannaan
+aina yksi lasi liiaksi.
+
+ROUVA FALK.
+Yksikö? Sanokaa kolme!
+
+KENRAALI.
+Mielelläni. Tiedättehän, etten koskaan ole ollut luja luvunlaskussa.
+
+ROUVA FALK.
+Saatte siis nyt mennä yksin ratsastamaan.
+
+KENRAALI.
+Mutta, rouva --!
+
+ROUVA FALK.
+Niin, en minä tule tänään ratsastamaan semmoisen miehen kanssa, joka
+eilen oli juopuneena. (Ottaa hatun jälleen päästänsä.) Hannus! (Hän
+kuuluu vastaavan.) Vie hevoseni sisään!
+
+KENRAALI.
+Rouva, te ette rankaise ainoasti minua, vaan itseännekin, kun ette saa
+nähdä luontoa päivänä tämmöisenä, -- ja luontoakin, joka ei saa nähdä
+teitä! --
+
+ROUVA FALK.
+Eiköhän mikään enää saa teitä totiseksi?
+
+KENRAALI.
+Saa kyllä. -- Sinä päivänä, jona teiltä jotakin puuttuu, tulen minä
+totiseksi.
+
+ROUVA FALK.
+Te käytte siis täällä odottamassa minun onnettomuuttani? Saatte
+odottaa, toivon ma. (Menee pulpetin viereen.)
+
+KENRAALI.
+Niin minäkin toivon! Sillä siten saan minä kuitenkin käydä täällä niin
+kauan.
+
+ROUVA FALK.
+Siksi kuin käsky tulee Amerikasta.
+
+KENRAALI.
+Tietysti -- kunnes Shermanin käsky tulee.
+
+ROUVA FALK.
+Niin, ettekö jo ole saanut?
+
+KENRAALI.
+En.
+
+ROUVA FALK.
+Tämä näyttää epäiltävältä. Kauanko siitä on, kuin sain teidät
+kirjottamaan?
+
+KENRAALI.
+Niin, joka sen muistaisi!
+
+ROUVA FALK.
+Minun johtuu mieleeni jotain... Totta kai kirjotitte --?
+
+KENRAALI.
+Tietysti kirjotin... Minä teen aina, mitä te käskette.
+
+ROUVA FALK.
+Te kouritte suurta huovinpartaanne, -- ja silloin on aina jotain
+koirankuria mielessänne...
+
+KENRAALI.
+Kuinka saatatte luulla --?
+
+ROUVA FALK.
+Te _ette ole_ kirjottanut! Miksi ei tuo ennen johtunut mieleeni?
+
+KENRAALI.
+Minä olen kirjottanut monesti; minä vakuutan --!
+
+ROUVA FALK.
+Mutta ei Shermanille? Ette ole uudestaan tarjoutunut palvelukseen?
+
+KENRAALI.
+Muistatteko noita venäläisiä pikkusikareita, joita usein olen kehunut?
+Nyt olen saanut niitä. Otin muutamia mukaani näytteeksi: saanko luvan
+-- (Tarjoo.)
+
+ROUVA FALK.
+Ettekö häpee minua?
+
+KENRAALI.
+Minä teen, mitä vaan tahdotte...
+
+ROUVA FALK.
+Te odotutatte minua kolmatta kuukautta verukkeilla ... täydellisellä
+ilveilemisellä! Euroopan upseeri, joka suuressa amerikalais-sodassa on
+saavuttanut kunniaa, virka-arvoa ja vakinaisen viran ... tuhlaa aikansa
+tuommoisiin -- ja muihin, nyt on koko vuosi --
+
+KENRAALI.
+Suokaa anteeksi: -- kahdeksan kuukautta.
+
+ROUVA FALK.
+Niinkuin ei siinä olisi kyllin?
+
+KENRAALI.
+Liiaksikin. Mutta _te_ tiedätte parhain, miksi näin teen! --
+
+ROUVA FALK.
+Olenko minä pyytänyt teitä tänne? Te luulette saavanne minut väsymään?
+
+KENRAALI.
+Leonarda!
+
+ROUVA FALK (katsoo häneen).
+
+KENRAALI (kumartaa kursastelevasti). Pyydän anteeksi, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Nyt kirjotatte täällä tuon kirjeenne, jossa tarjoutte virkaan kohta.
+
+KENRAALI.
+Käskynne mukaan.
+
+ROUVA FALK.
+Minä panen sen postiin.
+
+KENRAALI.
+Paljon kiitoksia.
+
+ROUVA FALK.
+Kierrätte partaanne taas? Mitä vehkeilette?
+
+KENRAALI.
+Minäkö? -- Täälläkö minun pitää kirjottaa? (Menee pulpetin viereen.)
+
+ROUVA FALK.
+Täällä. (Kenraali ottaa kynän.) -- Haa, nyt huomaan. Kotiin tultuanne
+kirjotatte toisen kirjeen, jolla peräytätte tämän.
+
+KENRAALI.
+Niin, kuinkas myös!
+
+ROUVA FALK.
+Hah hah ha! (istuutuu.) Ei, jääköön sillensä!
+
+KENRAALI.
+Paljon kiitoksia, rouva! -- Tahdotteko nyt maistaa pikkusikareitani?
+
+ROUVA FALK.
+En.
+
+KENRAALI.
+Eikä tulla ratsastamaan?
+
+ROUVA FALK. Ei.
+
+KENRAALI.
+Tohdinko tulla tänne illalla?
+
+ROUVA FALK.
+Minulla on esteitä.
+
+KENRAALI.
+Mutta huomis-aamuna lähdette ratsastamaan?
+
+ROUVA FALK.
+Sitä en tiedä.
+
+KENRAALI.
+Minä rohkenen siis tulla kuulemaan --. Toivotan teille hyvää päivää,
+rouva!
+
+ROUVA FALK.
+Mutta tuossa on outo herra ovessa! (Nousee seisoalle.)
+
+KENRAALI.
+Kuinka? (Kääntäytyy.) Tohtiiko hän tulla tänne? (Sattuu luomaan
+silmänsä ulos avonaisesta akkunasta.) Ptruu! Ptruu! Mutta, Hannus,
+etkös näe, että hevoseni on päässyt irti? (Menee kiireesti ylöspäin
+tuon herran ohitse, joka kumartaa tervehtien, ja sitte ulos.) Ptruu!
+Ptruu!
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+HAGBART.
+Hyvä rouva! -- (Keskeytyy.)
+
+ROUVA FALK.
+Rohkenenko kysyä? --
+
+HAGBART.
+Te ette tuntene minua?
+
+ROUVA FALK.
+En.
+
+HAGBART.
+Minä olen kandidati Hagbart Tallhaug.
+
+ROUVA FALK.
+Ja sitä sanotte minulle -- naurusuin!
+
+HAGBART.
+Jos saisin ensin luvan --
+
+ROUVA FALK.
+Kuinka rohkenette tulla tänne?
+
+HAGBART.
+Jos saisin ensin luvan --
+
+ROUVA FALK.
+-- Ei sanaakaan! Vai onko kaksi sen nimistä?
+
+HAGBART.
+Ei.
+
+ROUVA FALK.
+Te olette siis se, joka astuitte esiin Filharmoniassa, kun minä pyysin
+päästä siihen jäseneksi kasvattityttäreineni, -- ja sanoitte minua
+"epäilyttäväksi naiseksi"? Tekö se olette?
+
+HAGBART.
+Niin, hyvä rouva, -- ja minun täytyy --
+
+ROUVA FALK (yhtähaavaa ja lujemmin).
+Teidän täytyy täältä pois! Hannus! (Tämä vastaa avoimen akkunan takaa.)
+
+HAGBART.
+Hyvä rouva, saanko ensin luvan --
+
+ROUVA FALK.
+Hannus, saata tämä herra pois minun kartanostani!
+
+HANNUS.
+Va-i niin!
+
+HAGBART.
+Ei, varros vähän, Hannus!
+
+HANNUS.
+Varronko? -- (Katsoo rouvaan.)
+
+HAGBART.
+Asiani koskee sisarenne tytärtä, hyvä rouva!
+
+ROUVA FALK.
+Ogootia! -- Onko Ogootin mitään tapahtunut? En ole saanut mitään
+kirjettä! --
+
+HAGBART.
+Varro tuolla ulkona, Hannus!
+
+HANNUS.
+Varronko? --
+
+ROUVA FALK.
+Varro, varro! -- Mikä nyt?
+
+HAGBART.
+Ei mitään vaarallista, hyvä rouva...
+
+ROUVA FALK.
+Mutta kuinka _te_ tänne Ogootin asiaa tulette!
+
+HAGBART.
+Ei ole helppo välttää toinen toistansa kylpypaikassa, hyvä rouva.
+Muutoin saatan vakuuttaa, että neiti siinä kohden teki parastaan. Hän
+osotti minulle mitä suurinta halveksimista -- ja vähän enemmänkin.
+Mutta eihän hän saattanut kieltää minua puhuttelemasta niitä, joita hän
+itse puhutteli, eikä olemasta siellä, missä hän itsekin oli -- ja
+niinpä tapahtui, kuin aivan itsestään, että -- niin, että neiti kuuli
+minusta puhuttavan ja minun puhuvan ... ja vihdoin vielä puhuttelikin
+minua.
+
+ROUVA FALK.
+Teitä?
+
+HAGBART.
+Niin, hyvä rouva, -- ei hyödytä sitä kieltää; tosiaankin puhutteli hän
+minua, ja useita kertojakin.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta mitä täällä-käyntinne tarkottaa?
+
+HAGBART.
+Jos suvaitsisitte minun --
+
+ROUVA FALK.
+Minä halaan kuulla asianne, lyhyeltä, suoraan, eikä rahtuakaan muuta.
+
+HAGBART.
+Mutta minä en saa sitä sanotuksi, ennenkuin saan --
+
+ROUVA FALK.
+Joko saatte taikka ei, niin muuta en tahdo; sillä sitä ette saa sanoa,
+että minunkin kanssani olette joutunut pakinoihin.
+
+HAGBART.
+Koska ei muuta neuvoa ole: minä olen rakastunut kasvattityttäreenne,
+hyvä rouva! --
+
+ROUVA FALK.
+Tekö? Ogootiin? -- Sen rangaistuksen olette ansainnut!
+
+HAGBART.
+Varmaankin niin, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Hah hah ha! Vai niin, rakastunut.
+
+HANNUS (avonaisessa ovessa).
+Nyt kai saan mennä?
+
+ROUVA FALK.
+Hah hah ha! Niin, mene! No? Entäs sitte? Oletteko ilmottanut Ogootille
+sitä?
+
+HAGBART.
+Olen, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Ja mitä saitte kokea? -- Olette vaiti; tuntuu tukalalta sanoa sitä?
+
+HAGBART.
+Minua ilahuttaa, että olette ruvennut lystikkääksi, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Niin, lystikästä tuo on. No, mitä Ogoot vastasi? Ei häneltä sanoja
+puutu.
+
+HAGBART.
+Ei puutukaan. Me tulimme tänään tänne samalla höyryveneellä --
+
+ROUVA FALK.
+Samalla veneellä --? Ogoot ja te? Oletteko vainoomiseen ryhtynyt?
+
+HAGBART.
+Hyvä rouva, teidän on mahdoton tajuta mitään, ennenkuin annatte minulle
+luvan --
+
+ROUVA FALK.
+Minä halaan kuulla lopun sisareni tyttäreltä, joka siis pian saapuu
+tänne.
+
+HAGBART.
+Aivan niin, mutta --
+
+ROUVA FALK.
+Tuota ei käy täällä jatkaminen! Jos mielitte vainota kasvattitytärtäni
+rakkaudellanne, kuten olette minua vihallanne vainonnut, niin onhan se
+vallassanne. Mutta tänne ette saa tulla. Täällä minä voin estää sitä.
+
+HAGBART.
+Mutta, hyvä rouva kulta --!
+
+ROUVA FALK.
+Tosiaankin rupee kärsivällisyyteni loppumaan, taikka oikeammin, se on
+jo loppunut. Mitä täältä tahdotte?
+
+HAGBART.
+Koska ei mikään muu auta -- ei, minä sanon sen suoraan, vaikka se tulee
+päätähavin -- minä olen tässä anomassa kasvattityttärenne kättä.
+
+ROUVA FALK (joka taas on ottanut hansikkaansa osille).
+Jos olisin mies, viskaisin minä, ettei vastaus olisi "epäiltävä", tämän
+hansikkaani vasten silmiänne.
+
+HAGBART.
+Mutta naisena ette tee sitä.
+
+HANNUS (ovessa).
+Ogoot, rouva! --
+
+OGOOT (ulkopuolella).
+Täti!
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot!
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+OGOOT.
+Täti! -- Voi tuota ilkeätä Hannusta! Minä viittasin hänelle; olisin
+äkkiarvaamatta --
+
+    (Lankee tädin kaulaan.)
+
+ROUVA FALK.
+Lapsi, et sinä ole pettänyt minua?
+
+OGOOT.
+Pettänyt sinua? Minäkö?
+
+ROUVA FALK.
+Tiesin mä sen! (Syleilee häntä.) Anna anteeksi! Minulla oli tuokion
+aikaa hirveä luulo, -- mutta kohta kuin näen sinut, on se poissa! --
+Terve, tervetultuas! Kuinka kaunis sinä olet! Tervetultua!
+
+OGOOT.
+Voi, täti! --
+
+ROUVA FALK.
+Mikä sinun on?
+
+OGOOT.
+Tiedäthän sinä sen jo.
+
+ROUVA FALK.
+Hänen häpeällisen vainoomisensa, niin!
+
+    (Hagbart on tällä aikaa poistunut näyttämöltä.)
+
+OGOOT.
+Hs! -- Ei, hän on poissa! -- Oletko ollut epäkohtelias häntä vastaan?
+
+ROUVA FALK.
+En niin, kuin olisi ansainnut...
+
+OGOOT.
+Sanoinhan minä sen hänelle.
+
+ROUVA FALK (nauraen).
+Mitä sanoit hänelle?
+
+OGOOT.
+Kuinka pikainen sinä saatat olla! -- Olitko tosiaankin ilkeä häntä
+vastaan?
+
+ROUVA FALK.
+Säälitteletkö sinä -- häntä?
+
+OGOOT.
+Säälittel --? -- Mutta, hyvä Jumala! eikö hän siis ole sanonut
+sinulle --?
+
+ROUVA FALK.
+Mitä?
+
+OGOOT.
+Että hän? Että minä? Että me? Ei, täti, älä katso minuun noin
+hirveästi! Sinä et tiedä siitä.
+
+ROUVA FALK.
+En.
+
+OGOOT.
+Herra minua auttakoon! Täti --!
+
+ROUVA FALK.
+Mutta ethän sinä kuitenkaan olle --?
+
+OGOOT.
+Olen, täti!
+
+ROUVA FALK.
+-- hänen kanssansa, joka --? -- Sinä olet siis kuitenkin --! Mene pois
+luotani!
+
+OGOOT (lankee polvillensa).
+Kuule, täti, hyvä, armas täti!
+
+ROUVA FALK.
+Mene ulos hänen luoksensa! Pois!
+
+OGOOT.
+Oletko katsellut häntä, täti! Oletko nähnyt, kuinka kaunis hän on?
+
+ROUVA FALK.
+Kaunisko? Hän?
+
+OGOOT (ylös noustessaan).
+Voi, herra varjelkoon, eikö hän ole edes kaunis?! Sitte sinä olet ollut
+ihan suunnaton --!
+
+ROUVA FALK.
+Minusta nähden on hän se mies, joka kaikkein riemuitessa tuossa
+ylpeässä pikkukaupungissa on sanonut minua "epäiltäväksi". Kun hän
+jonakin päivänä esittää itsensä täällä kasvattityttäreni sulhoksi, niin
+minä en joutuisi pois tavallisilta suunniltani? Kiittämätön lapsi --
+
+OGOOT.
+Täti --
+
+ROUVA FALK.
+-- jonka tähden minä tässä sopessa olen pannut alttiiksi 8 -- kahdeksan
+vuotta elämästäni, luopuen kaikista, mitä ajatella voi! -- Hän on
+tuskin kasvanut suureksi, ennenkuin hän kaikkein ensimmäisellä
+matkallaan heittäytyy sen syliin, joka on luonut häpeää päälleni. Minun
+tulisi kai pitää sitä aivan luonnollisena asiana? Tulisi vaan katsoa
+häntä kauniiksi? -- Minä en tahdo nähdä sinua! Mene! --
+
+OGOOT (itkien).
+Etkö luule, täti, minun itse sanoneen kaikkia noita? Oi, sanoin
+tuhannesti. Senpätähden en kirjottanut; olen ollut mitä hirveimmässä
+tuskassa.
+
+ROUVA FALK.
+Jo hiukankin tuommoista havaittuasi, olisi sinun pitänyt turvata tänne,
+minuun, ... jos sinussa olisi ollut vähänkin uskollisuutta.
+
+OGOOT.
+Täti! (Polvillansa.) Täti!
+
+ROUVA FALK.
+Ettäs olit noin kurja.
+
+OGOOT.
+Täti! -- Senpätähden, että hän katui, mitä hän oli sinua vastaan
+tehnyt, minä ensin --
+
+ROUVA FALK.
+Katui! Hän tuli tänne naurusuin.
+
+OGOOT.
+Se oli pelosta, täti.
+
+ROUVA FALK.
+Nauretaanko pelosta?
+
+OGOOT.
+Ei muut, mutta hän! Armas täti, niin alkoi hän minuakin puhutella;
+todellakin nauroi hän aivan tyhmästi, ja on sittemmin sanonut sen
+tulleen pelosta.
+
+ROUVA FALK.
+Jos hänellä olisi ollut paha omatunto, niinkuin luulet, olisi hän kai
+ollut edes joutuisa pyytämään anteeksi.
+
+OGOOT.
+Eikö hän pyytänyt?
+
+ROUVA FALK.
+Ei; kaikenmoisilla verukkeilla ja naurusuin seisoen -- --
+
+OGOOT.
+-- Sitte sinä olet säikähyttänyt järjen hänestä; katsos, hän on
+kömpelö, tätiseni; hän on teologi.
+
+ROUVA FALK.
+Vai on hän sekin?
+
+OGOOT.
+On, tiedäthän sinä sen, täti. Onhan hän piispan veljenpoika ja itse
+myös teologi; senpätähden hän ennen oli niin raivokas. Mutta juuri se,
+mitä hän silloin teki, herätti hänet, sillä hänellä on hyvä sydän.
+Armas, hyvä täti --?
+
+ROUVA FALK.
+Nouse ylös! Aivan hupsumaista on maata noin. Missä sitä olet oppinut?
+
+OGOOT (nousee ylös).
+En todellakaan tiedä. Mutta kovin sinä säikähytät minua. (Itkee.)
+
+ROUVA FALK.
+Niin, mitä minä sen teen! Sillä sinähän, lapsi, minua ensin olet
+säikähyttänyt.
+
+OGOOT.
+Mutta eihän laita ole niin, kuin sinä luulet, täti! ei hän nyt enää ole
+vihamiehemme; hän on käytöksestään sinua kohtaan puhunut kovin
+paheksivalla, ankaralla -- se on _ihan_ totta! -- Me olemme kaikki
+kuulleet sen. Ensin puhui hän siitä muille, joilta sain tietää sen,
+sitte puhui hän minun kuulteni ja vihdoin suorastansa minulle.
+
+ROUVA FALK.
+Miksi et kirjottanut tuosta minulle?
+
+OGOOT.
+Siksi, ettet sinä, täti, ole muitten ihmisten kaltainen. Jos vaan
+olisin maininnut hänen olevan siellä, olisit heti käskenyt minua
+kotiin. Ethän sinä ole muitten kaltainen.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta millä ihmeen lailla sinä saatoit --?
+
+OGOOT.
+Armas täti, onhan se, joka sinua kiittää, kohta minun ystäväni,
+tiedäthän sen. Ja kun päälle päätteeksi _hän_ sinua kiitti, hän, joka
+oli niin väärin sinua vastaan tehnyt, niin ymmärräthän sinä, että olin
+kaiken päivää riemuissani. Se oli alku --
+
+ROUVA FALK.
+Niin, kerro minulle alusta loppuun!
+
+OGOOT.
+Ei, _se_ on ihan mahdotonta, täti! Sillä sitä kestäisi monta päivää!
+Mutta sen vaan kerron, täti, ettei minua aavistanutkaan, mikä se oli,
+joka saattoi minut niin heikkohermoiseksi.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta selville tultuasi siitä, miksi et paennut?
+
+OGOOT.
+Niinpähän juuri teinkin! Mutta sepä se olikin, joka on syynä kaikkiin.
+
+ROUVA FALK.
+Miten? Pidä nyt vähän järjestystä, malta mieltäs vähän -- ja kerro
+minulle!
+
+OGOOT.
+Kiitoksia, tätiseni! Kiitoksia, ettäs tahdot kuunnella minua! Oi
+Jumala, kuinka minä -- (Itkee.)
+
+ROUVA FALK.
+Niin --! Niin --! -- Kerro ihan suoraan!
+
+OGOOT.
+Niin ... minä olin viikon päivät kuumeessa ... luulin itseni
+sairaaksi... Muut kysyivät, mikä minua vaivasi. Sitä en todellakaan
+tietänyt. Tuhat asiaa olisi kerrottavaa siltä ajalta; mutta sinä et
+ymmärtäisi niitä.
+
+ROUVA FALK.
+Kyllä sentään.
+
+OGOOT.
+Ei, mahdotonta! Enkä minä _taidakaan_... Kovin vaikea oli minun silloin
+olla ... ja nyt on aivan suloinen...
+
+ROUVA FALK.
+Jätä se vielä! Mutta kuinka se selveni sinulle?
+
+OGOOT.
+Hän puhutteli minua -- suorastaan!
+
+ROUVA FALK.
+Hän kosi?
+
+OGOOT.
+Niin juuri. Voi, minä tunnen punastuvani jälleen, kun ajattelen tuota.
+
+ROUVA FALK.
+Käytit itsesi tyhmästi.
+
+OGOOT.
+Voi, perin tyhmästi!
+
+ROUVA FALK.
+Mitä siis teit?
+
+OGOOT.
+Minä kirkaisin, kirkaisin oikein aika lailla, ja juoksin -- juoksin
+kotiin, sulloin kaikki arkkuuni ja sitä päätä höyrylaivaan.
+
+ROUVA FALK.
+Ja siinäkö kaikki?
+
+OGOOT.
+Kaikkiko? Se tapahtui ulkona kaikkein ihmisten nähden.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta, Ogoot!
+
+OGOOT.
+Kun se tuli noin hirveän odottamatta. En eläissäni ole peljästynyt
+niin. Enkä perästäpäin niin hävennyt. En tehnyt höyrylaivalla, koko
+matkalla muuta kuin itkin.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta tulipa hän samalla laivalla.
+
+OGOOT.
+Ajatteleppas, hän oli maitse matkustanut poikki niemekkeen ja toisella
+puolella noussut laivaan. Niin, sitä minä en tiennyt, ennen kuin hän
+istui ihan vastapäätä minua. Minä luulin vajoovani läpi kannen. Minä
+aioin nytkin juosta, mutta -- voi, täti, en saattanut. Hän katsoi
+minuun kovin kummallisesti ja tarttui molempiin käsiini. Hän puhui;
+mutta en tiedä, mitä; päätäni oikein huimasi. Mutta nuot silmät, täti!
+Niin, et sinä ole nähnyt niitä -- sentähden on sinun tunteminen niin --
+juuri niin...
+
+ROUVA FALK.
+Ei, lapsi.
+
+OGOOT.
+Hänessä on jotain, kun hän noin istuu hiljaan toisen vieressä -- se on
+aivan todellista. Ja kun hän silloin katselee minua ja sanoo ... minä
+en tarkota juuri sanoilla, näetkö ... mutta sanoo kuitenkin: kuinka
+rakas olet minulle! ... niin, minun käy väreet, -- voi, täti! --
+Suutele minua, täti kulta! -- Noin! Jumalan kiitos! Tiedätkös, mitä hän
+tänään sanoi?
+
+ROUVA FALK.
+En.
+
+OGOOT.
+Se, joka on holhonut -- hän käytti tuota, noin juhlallista sanaa; mutta
+hän onkin teologi -- se, joka on holhonut tuommoista tyttöä ... tämä
+olen muka minä, tää, huomaappas; minä muistelin kaikkia virheitäni; hän
+saa kyllä aikanansa tuntea ne --
+
+ROUVA FALK.
+No; se, joka on holhonut semmoista tyttöä, kuin sinä --
+
+OGOOT.
+-- kuin minä, lienee verraton!
+
+ROUVA FALK.
+Sinä olet kai oikein kehumalla kehunut minua?
+
+OGOOT.
+Päinvastoin! Se oli silloin, kuin hän kaiken mokomin tahtoi tulla tänne
+ensin -- ennen minua; hän oli velvollinen, sanoi hän, ottamaan vastaan
+ensi törmäyksen. Älä Jumalan tähden, minä sanoin; et sinä tunne häntä;
+hän murskaa sinut!
+
+ROUVA FALK.
+Mutta, Ogoot!
+
+OGOOT.
+Silloin se oli, kuin hän sanoi: ei, se, joka on holhonut semmoista
+jne., jne. -- Haa, nyt huomaan, ettäs olet ollut ilkeä.
+
+ROUVA FALK.
+Minulla oli aamupuolella ollut harmia -- ja minä erhetyin --
+
+OGOOT.
+Tästälähin et saa koskaan enää harmia, sillä tiedäppäs, ihmiset ovat
+hyvin hyviä, ja nyt sinun pitää tulla heidän seuraansa jälleen. Sinä,
+joka itse olet niin hyvä --
+
+ROUVA FALK.
+Ei, en ole suinkaan hyvä.
+
+OGOOT.
+Sinäkö? Sinun mieltäsi vaan on kovin vaikea arvata, täti! -- Hei,
+mikähän nyt taas on?
+
+ROUVA FALK.
+Minä olen onneton, Ogoot!
+
+OGOOT.
+Mistä syystä, täti? Minunko tähteni?
+
+ROUVA FALK.
+Sinä olet elämäni päivänsäde; sinä kaunistat, lämmität, pyyhit pois --;
+mutta juuri sentähden --!
+
+OGOOT.
+Juuri sentähden! Täti, en minä tajua sinua?
+
+ROUVA FALK.
+Minä olen törkeä, olen kova, epäluuloinen, paha. Olen tuima, maltiton
+kuin ennen -- kuten ainakin. Minkämoinen lienenkään hänen silmissään --
+ja sinun? Sanoppas! Enkö ole törkeä, paha, -- mitä?
+
+OGOOT.
+Sinä olet ihanin koko maailmassa! Olet vaan hillitsemätön voimasi,
+urheutesi tähden, nuoruutesi...
+
+ROUVA FALK.
+Ei, ei, ei, totuutta! Sitä ansaitsen! Sillä sinunpa tähtesi toki olen
+kahdeksan vuotta ollut ainoasti työväen parissa. Kaikki minun omani on
+tuleva sinun omaksesi. Ogoot, pidä siis minua arvossa! Sano minulle
+totuus! Enkö minä ole ... miksi sitä sanoisin --? sano se suoraan,
+_sinä?_
+
+OGOOT.
+Kaunis!
+
+ROUVA FALK.
+Ei, ei! En milloinkaan ole tuntenut niinkuin nyt, että olen nämät
+kahdeksan vuotta ollut vuoristossa. Kaikki kirjat maailman suurista
+liikkeistä tuolla ulkona eivät ole tuottaneet kylliksi valoa. Ne
+himmenevät ihmishyörinän ensimmäisestä elonsäteen vilkauksesta. Ja
+sinun uusi pukusi, muotikas hattusikin ... nuot värit, niitten
+yhdistykset osottavat kehittynyttä kauneuden aistia, jota ei minulla
+enää ole; niissä ilakoi tuhansittain mielijohteita, joita en minä ole
+pitänyt silmällä. Sinun olentosi levittää tänne tuoksun jostakin
+ikiraikkaasta, joka ei enää ole olemassa minua varten. Sinä olet ihan
+kevyt, vilkas, mielittelevä ympärilläni; kaikki täällä muuttuu
+vanhaksi, katkonaiseksi, ... mutta minä kaikkein enimmän!
+
+OGOOT.
+Ei, nyt minun täytyy puhua sinulle, mitä hän sanoi, koska et tahdo
+uskoa minua itseä.
+
+ROUVA FALK.
+Eipä hän tuntenutkaan minua?
+
+OGOOT.
+Ei, se onkin vaan välillisesti sinusta; sillä hän sanoi, ettei hän
+milloinkaan ollut niin halannut tuntea ketäkään ihmistä, kuin hän nyt
+halasi tuntea sinua. Sillä minun kanssani seurustellen oli hän saanut
+ilmi sinut -- hän käytti aina tuota lausetta! -- ja se on
+välttämättömästi oleva --
+
+ROUVA FALK.
+Ei, ei enempää! Minä en kestä sitä! -- Että se juuri oli hän, jota
+me --
+
+OGOOT.
+-- Olemme niin vihanneet! -- niin, eikö se ole kummallista?
+
+ROUVA FALK.
+Ensi kerralla, kun lennät ulos --
+
+OGOOT.
+Niin, eiköhän? --
+
+ROUVA FALK.
+Tuot sinä helman täyden sovitusta ja rakkautta!
+
+OGOOT.
+Mutta kenelle tulee siitä kunnia, täti, jos ei sinulle, sinulle, joka
+olet "holhonut" minua -- puhuaksemme teologein tapaan. Ja sinä
+vaikeroitset, ettäs täällä kotona istuessas olet muuttunut törkeäksi ja
+pahaksi -- ja tiesi mitä kaikkia, sinä, joka tehtaastasi saatat laskea
+ulos semmoisen voitonjumalattaren.
+
+ROUVA FALK.
+Ei, en vaikeroitse, kun minä näen, kuulen -- kun omaan sinut!
+Semmoisesta hyvästä joutaa jotain maksaakin. Olenhan ollut itsekäs, kun
+olen luullut siinä olleen liiaksi! -- Tämä on kevät sinulle --! Ja
+minulle --?
+
+OGOOT.
+Sinulle? Hei, mikä sinun nyt jälleen on?
+
+ROUVA FALK.
+Tulin ajatelleeksi, että tehtäväni nyt on tehty.
+
+OGOOT.
+Sinunko --? Sinä, joka --? Hei, nyt sinä huolestutat minua
+tuommoisella.
+
+ROUVA FALK.
+Se olisi suurin synti! Minä olen iloinen, -- iloinen! Sen vakuutan;
+mutta sinä tunnet --
+
+OGOOT.
+-- vallattomat, käsittämättömät mielenvaihtosi, niin!
+
+ROUVA FALK.
+Mene nyt, lapsi, -- ja tuo hän tänne!
+
+OGOOT.
+Oi taivas, kuinka se soi: tuo hän tänne! (Menee, seisahtuu.) Kiitoksia,
+hyvä, kaunis, herttainen täti!
+
+ROUVA FALK (heittäytyy pöydän ääreen pää käsivarsilleen).
+
+OGOOT (kuullaan ulkoa).
+Jo, tule!
+
+HAGBART (kaukaa).
+Todellako?
+
+OGOOT.
+Tule pian!
+
+HAGBART (ulkopuolella, lähempänä).
+Onkohan se totta?
+
+OGOOT.
+Saat itse nähdä!
+
+ROUVA FALK (nousee ylös, pyyhkii silmiänsä ja menee hymyillen heitä
+vastaan).
+
+OGOOT.
+Täti, tässä hän on!
+
+HAGBART.
+Hyvä rouva!
+
+ROUVA FALK.
+Suokaa anteeksi!
+
+HAGBART.
+Mitähän? -- Ei, antakaa te minulle anteeksi, hyvä rouva! En minä saanut
+sitä sanoneeksi. Minä --
+
+OGOOT.
+Siitä saamme puhua toisten. Anna nyt tädin katsoa sinua!
+
+ROUVA FALK.
+_Te_ ette suinkaan petä toisianne. Sen näen.
+
+OGOOT.
+Kummastipahan nyt puhuit, täti!
+
+ROUVA FALK.
+Niin, rakastakaa toisianne! Saattakaa ihanuutta, lämmintä, vilkkautta
+näihin kylmiin suojuksiin.
+
+OGOOT.
+No, mutta täti --!
+
+ROUVA FALK.
+Oletteko syleilleet toisianne?
+
+OGOOT (poistuu vähän Hagbartista).
+
+ROUVA FALK.
+Syleilkäätte siis! (He syleilevät.)
+
+OGOOT (juoksee Hagbartin luota tädin luokse).
+Oi Jumala, itketkö sinä, täti --?
+
+ROUVA FALK.
+Älä minusta huoli! -- Oletteko puhunut tästä kasvatus-isällenne,
+piispalle?
+
+HAGBART.
+En vielä.
+
+ROUVA FALK.
+Vai ei vielä? -- On siis vaikein asia jälellä, pelkään minä.
+
+HAGBART.
+Ei; kun olen näin kauas päässyt, ei mikään enää voi minua estää!
+
+OGOOT.
+Kuuletko, täti?
+
+    Esirippu lankee.
+
+
+
+
+TOINEN TAPAUS.
+
+
+Huone piispan luona. Perällä ovi, josta mennään toiseen suureen
+huoneesen; paitsi sitä ovi oikealla puolella katsojista päin. Akkunoita
+vasemmalla puolella. Eteisimmän akkunan kohdalla nojatuoli. Sen takana
+kirjotuspöytä tuolinensa. Oikealla puolella oven vieressä sohva, ja
+tuoleja asetettu sen eteen ja sivuille sekä peräpuolelle.
+
+
+Ensimäinen kohtaus.
+
+PIISPA (sohvassa).
+Sanot aina, ettäs olet tehnyt vakuutuksesi mukaan, Hagbartini! No niin;
+kiellätkö minua tekemästä samoin?
+
+HAGBART.
+Pyydänhän vaan, setä, ettäs tahtoisit ensin nähdä häntä, puhutella
+häntä.
+
+PIISPA.
+Mutta, kunhan en tahdo? Se jo on ikävää, ettäs olet valinnut elämän
+seuratoverin itsellesi meidän keskuutemme ulkopuolelta; -- kuitenkin on
+hän päivästä päivään tullut meille rakkaammaksi. Hänen hyväksensä
+teemme kaikki. Mutta sen enempää ei. -- Tahdotko lukea kirjettä?
+
+HAGBART.
+En.
+
+PIISPA.
+Se sinun toki tarvitsisi lukea. Ei se ole epäkohtelias.
+
+HAGBART.
+Tunnenhan minä sinun lempeän tapasi. Mutta asian tähden, setä, --
+asian!
+
+PIISPA.
+Niin, -- sitä en saata muuttaa.
+
+HAGBART.
+Etkö kuitenkaan saattaisi lykätä kirjeen lähettämistä toistaiseksi?
+
+PIISPA.
+Se on jo lähetetty.
+
+HAGBART.
+Se on jo lähetetty!
+
+PIISPA.
+Aamulla. -- Niin! -- Siihen ei mitään enää voi.
+
+HAGBART.
+Setä, sinä olet kova!
+
+PIISPA.
+Kuinka saatat sanoa niin, Hagbart? En puhu siitä mitään, ettäs heität
+teologisen tien. _Yksi_ sen tietää, kuinka sitä suren. (Nousee ylös.)
+Mutta siitä en ole puhumatta, ettäs minun keskuuteeni vedät semmoisen
+ihmisen, joka ei kanna edes miehensä nimeä. Tiedämmekö, ken hänen
+miehensä oli? Hän sekä joutui naimisiin, että erosi ulkomailla. Emmekä
+tunne hänen myöhäisempääkään elämäänsä; se on tuskin ollut
+moitteetonta. Tänne muutettuansa ei hän ole kertaakaan käynyt kirkossa.
+Hän on elänyt kovin kummallisella tavalla, ja viime aikoina sallinut
+erään miehen, jolla on huono maine, käyskellä luonansa.
+
+HAGBART.
+Kenraali Rosen'in?
+
+PIISPA.
+Niin, kenraali Rosen'in; joka on melkein juomari. Irstainenkin on hän
+varmaan.
+
+HAGBART.
+Hän käy muuten joka paikassa. Hän käy täälläkin.
+
+PIISPA.
+Kenraali tuli sotatanterella mainioksi; hänellä on monta seuruuselämän
+lahjaa, arvokkaita tuttavia. Semmoistapahan elämä on.
+
+HAGBART.
+Mutta rouva Falk kielletään tulemasta?
+
+PIISPA.
+Hän on nainen.
+
+HAGBART.
+Kauanko kärsittänee, että tuommoista erotusta tehdään?
+
+PIISPA.
+Kas, kas; jouduttiinko siihenkin? -- Monta tietoa oletkin hankkinut
+itsellesi viime aikoina?
+
+HAGBART.
+Jos olisit edes kerran puhutellut rouva Falkia, sinäkin!
+
+PIISPA.
+Kuules, minä puhun sinulle jotain, Hagbart! Asessori Röst, joka asuu
+siellä maalla, on usein nähnyt kenraalin tulevan rouva Falkin luota
+perin sopimattomalla ajalla. -- Sen laatuisia naisia minä en puhuttele.
+
+HAGBART.
+Mutta sen laatuisia miehiä.
+
+PIISPA.
+Niinkuin sanoin, sen on toinen laita.
+
+HAGBART.
+Vai niin. -- Rouva Falkin kohta kenraalin suhteen ei ole mikään muu
+kuin säälin.
+
+PIISPA.
+Onko kenraali siis tuntenut hänet ennen?
+
+HAGBART.
+Arvattavasti. Oli kuinka oli, pitää hän totista huolta kenraalista.
+Sitä ei tee kukaan muu.
+
+PIISPA.
+Hänellä on kai erinäinen syy.
+
+HAGBART.
+Sanonko minä syyn? Hänellä on enemmän sydäntä, kuin meillä muilla;
+enemmän voimaa altistua, kuin meillä. Hän on paljon jaloluontoisempi,
+on edistynyt perinpohjaisemmaksi, tiedollisesti niinkuin
+siveellisestikin, kuin kukaan meistä.
+
+PIISPA.
+Minä kuuntelen sinua mitä suurimmalla kummastuksella!
+
+HAGBART.
+Vaan älä käsitä minua väärin! Hänelläkin on vikansa.
+
+PIISPA.
+Vai on hänellä sentään niitä! -- Minulla on eräs vakava pyyntö sinulle,
+Hagbart. Matkusta pois ajaksi.
+
+HAGBART.
+Matkustaa pois!
+
+PIISPA.
+Setäsi, professorin luoksi, esimerkiksi. Viikoksi tai pariksi vaan.
+Sinun tarvitsee päästä selville -- sekä yhdessä että toisessa asiassa.
+Sinä olet kovasti kiihdyksissä.
+
+HAGBART.
+Niin olen; mutta --
+
+PIISPA.
+Sano!
+
+HAGBART.
+Olen ollut kiihdyksissä kauemmin kuin luuletkaan. Nimittäin siitä
+päivästä asti talvella, jolloin puhuin niin väärin rouva Falkista.
+
+PIISPA.
+Ei juuri väärin; mutta --
+
+HAGBART.
+Väärin aivan! Se oli elämäni kohtalon käännin. Tuommoiseen vimmaan oli
+minun joutuminen. Nyt vihdoin kauhistuin itseäni, -- niin, en tahdo
+vaivata sinua kaikella pitkällä taistelullani; sitä et nähnyt; sillä
+minä en ollut täällä. Mutta kun lopulta sairastuin ja oli tuohon
+kylpypaikkaan lähteminen ja siellä sain nähdä Ogootin, -- siinä oli
+enemmän kuin ikinä olin aavistanutkaan, oli terveys itse, oli
+uudenmoinen ihminen, oli elon oma ääni ja liikunto ylen viehättävässä
+ihanuudessa! Et taida arvatakaan, kuinka jo kohta silloin halasin saada
+nähdä sitäkin henkilöä, joka oli kasvattanut hänet. _Sen_ sydämessä
+asui varmaan jotain semmoista, jota minä olin kaivannut, -- aina
+kaivannut! Sillä kaikki täällä -- nyt sen sanon! -- oli tosiaankin
+ollut minusta luonnotonta; ja tukehuttaakseni tuota kaipausta
+itsessäni, sen vuoksi rupesin noin vimmatun ankaraksi muita kohtaan. --
+Nöyryttävä on tunnustaa tuommoista. Mutta se on totta. Olen aina ollut
+kömpelö ja tuima. -- Mutta mitäpä aioin sanoa?
+
+PIISPA.
+Aioit tietysti puhua rouva Falkista.
+
+HAGBART.
+Niin. -- Setä armas, älä nyt ajattele pahaa. Mutta en ole voinut olla
+yhtäkään näistä päivistä erinänsä hänestä.
+
+PIISPA.
+Se on siis hän, jonka kanssa olet puhunut.
+
+HAGBART.
+Totta kai! -- Niin, niin, myös Ogootin kanssa. Sinä kehotat minua
+lähtemään pois. En saata! Jos taitaisin tehdä itseni taikka ajan
+kaksinkertaiseksi, -- tuolla, hänen luonansa, se ei riittäisi. Ei, nyt
+olen osannut perille! Nyt en saata lähteä minnekään.
+
+PIISPA.
+Ja tuosta sanot sinä: osannut perille! Poika parka!
+
+HAGBART.
+Niin, en minä osaa puhua kanssasi. Sinä et ymmärrä minua paremmin, kuin
+silloin, kuin panit isoäidin kirjaston ylös ullakkoon.
+
+PIISPA.
+Niin, minä näen, ettäs olet vetänyt sen esille jälleen. No; sinulla on
+oma ehtosi yhdessä niinkuin toisessakin. Et saata sanoa minun
+käyttäneen väkivaltaa.
+
+HAGBART.
+En, setä, sinä olet hyvä -- minua kohtaan.
+
+PIISPA.
+Mutta tässä on jotain uutta tullut lisää. Olen huomannut sen jo ennen
+tätä päivää.
+
+HAGBART.
+Mitä tarkotat?
+
+PIISPA.
+Sinä olet tässä keskustelussa maininnut korkeintaan kaksi kertaa
+Ogootin nimeä.
+
+HAGBART.
+Emmepähän nyt puhukaan Ogootista.
+
+PIISPA.
+Etkö rakasta häntä enää?
+
+HAGBART.
+Josko rakastan Ogootia? (Hymyilee.) Saatatko kysyä? -- Sinä
+tarkotat --?
+
+PIISPA.
+Niin, tarkotan --
+
+HAGBART (hymyilee jälleen).
+Ei, se on väärä käsitys, setä kulta!
+
+PIISPA.
+Minä sanon vielä: lähde pois viikoksi tai pariksi, Hagbart! Katsele
+kaukaa -- itseäsi ja muita!
+
+HAGBART.
+Se on mahdotonta! Ihan mahdotonta, setä! Se on, kuin sanoisit minulle:
+pane maata ja nuku, Hagbart, viikko tai kaksi; se olisi hyödyksesi! --
+Ei, nyt ovat vihdoin, niin, vihdoin kaikki voimani liikkeellä; ja
+niitten liike on välisti niin väkevä, että tuskin voin sitä hillitä.
+
+PIISPA.
+Juuri sentähden.
+
+HAGBART.
+Juuri sentähden olkoon sillänsä, setä. Kerran elämässäni sillänsä. --
+Ei, nyt minun täytyy jäädä tänne! Niin, hyvää huomenta, setä. Minun
+tarvitsee mennä hetkeksi kävelemään.
+
+PIISPA.
+Nimittäin katsomaan rouva Falkia.
+
+HAGBART (hymyilee).
+Paha kyllä, etten rohkene mennä sinne ennen kuin iltapuolella; sillä
+eilen olin siellä koko päivän. -- Mutta kaikki ajatukseni ovat tästä
+puheestamme tulleet liikkeelle jälleen, ja kun ei ole ketään, jonka
+kanssa niitä tyydyttäisin, täytyy minun mennä ulos kävelemään.
+Kiitoksia, setä! sinä olet tosiaankin kärsivällinen minun suhteeni!
+
+PIISPA.
+Sinä et siis tahdo lukea kirjettä?
+
+HAGBART.
+Se on totta, -- kirjettä! Luohan se koko asian epätoivoisuuteen taas;
+kuinka sitä saatoin unhottaa?
+
+PIISPA.
+Niin, huomaas nyt itse, kuinka epäselväksi ja löyhäksi kaikki sinussa
+on käynyt. Sinun tarvitsee tointua jälleen. Matkusta pois!
+
+HAGBART.
+Mahdotonta! -- Hyvästi, setä!
+
+PIISPA.
+Tuossa tulee isoäiti!
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+HAGBART.
+Hyvää huomenta, mummu! Oletko nukkunut hyvästi?
+
+ISOÄITI (tullessaan peräpuolelta).
+Erittäin hyvästi!
+
+CORNELIA (joka taluttaa häntä).
+On todellakin nukkunut hyvän kappaleen päivääkin.
+
+PIISPA.
+Se ilahuttaa minua, isoäiti! (Tarttuu hänen toiseen käsivarteensa.)
+
+ISOÄITI.
+Ei sinun tarvitse puhua niin lujaan. Selkeä päivä tänään. Kuulen hyvin.
+(Hagbartille.) Et sinä tullut minun luokseni eilen illalla?
+
+HAGBART.
+Tulin niin myöhään kotiin, mummu.
+
+ISOÄITI.
+Ei sinun tarvitse ollenkaan puhua noin lujaan.
+
+CORNELIA.
+Hän on aina kuulevinansa hyvin.
+
+ISOÄITI (on tällä aikaa viety akkunan vieriseen isoon tuoliin).
+Tämä on hyvä paikka...
+
+PIISPA.
+Ja minua ilahuttaa joka päivä, jona istut siinä! --
+
+ISOÄITI.
+Akkuna tuossa ... ja peili tuossa ulkona.
+
+CORNELIA.
+Niin, siitä saattaa nähdä kaikki.
+
+ISOÄITI.
+Kuinka ne huutavat, kaikki ihmiset!
+
+PIISPA.
+Sallitko minun nyt mennä muuttamaan ylleni?
+
+    (Menee oikealle.)
+
+CORNELIA.
+Halaisitko jotakin?
+
+ISOÄITI.
+En, Suuri kiitosta!
+
+    (Cornelia menee ulos peräpuolelta.)
+
+HAGBART.
+Armas mummu kulta! Sinä olet ainoa täällä, joka ymmärrät minua!
+
+ISOÄITI (koettaa katsella ympärillensä).
+Olemmeko kahden?
+
+HAGBART.
+Olemme.
+
+ISOÄITI.
+Meneekös piispa tervehtimään rouva Falkia?
+
+HAGBART.
+Ei, paratkoon; hän on kirjottanut vielä toisen kirjeen.
+
+ISOÄITI.
+Sen arvasin.
+
+HAGBART.
+Eikö se ole hirveää, kun ei hän tahdo nähdä häntä, ennen kuin hän
+tuomitsee.
+
+ISOÄITI.
+Ne _ovat_ semmoisia nuot... Olemmeko kahden?
+
+HAGBART.
+Olemme, mummu! --
+
+ISOÄITI.
+Mutta ole kärsivällinen, Hagbart! Sinä olit tuonain samankaltainen.
+
+HAGBART.
+Niin olin, mummu!
+
+ISOÄITI.
+Minä olen nähnyt monta polvea ... monta tapaa. Minun aikanani oltiin
+suvaitsevaisia.
+
+HAGBART.
+Minulla on suuri ilo kirjoistasi, mummu!
+
+ISOÄITI.
+Niin, eiköhän? -- Olemmeko kahden?
+
+HAGBART.
+Olemme, mummu!
+
+ISOÄITI.
+Minä olen oikein rakastunut sinun morsiameesi, Hagbart.
+Hän on niinkuin tytöt minun aikanani.
+
+HAGBART.
+Uljas, vai kuinka?
+
+ISOÄITI.
+Vapaa, itsenäinen. -- Nyt on joku aika oltu toisin. -- -- Olemmeko
+kahden?
+
+HAGBART.
+Olemme.
+
+ISOÄITI.
+Mene naimisiin ... niin muutan sinun luoksesi ... ja hänen. Hiljaa!
+
+HAGBART.
+Todellako?
+
+ISOÄITI.
+Hiljaa! (Katsoo ulos.) Tuolla tulee asessori rouvineen.
+
+CORNELIA (peräovesta).
+Asessori rouvinensa tulee! Sano sedällesi!
+
+HAGBART.
+Kyllä.
+
+ISOÄITI.
+Se aavisti minua. He tulivat eilen maalta.
+
+HAGBART.
+Hyvästi siis, mummu!
+
+ISOÄITI.
+Hyvästi, poikaseni!
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+CORNELIA (avaa peräoven).
+Tehkää niin hyvin!
+
+ROUVA RÖST.
+Paljon kiitoksia! Suokaa anteeksi, että tulemme näin varhain. Mutta
+tulimme eilen maalta. Ja mieheni menee tänään hetkeksi oikeustoon.
+
+ASESSORI RÖST.
+Menen tänään oikeustoon.
+
+PIISPA (oikealta puolelta).
+Tervetultuanne!
+
+MOLEMMAT.
+Kiitoksia!
+
+ROUVA RÖST.
+Suokaa anteeksi, että tulemme näin varhain. Mutta tulimme eilen maalta.
+Ja mieheni menee tänään oikeustoon.
+
+ASESSORI RÖST.
+Menen hetkeksi oikeustoon.
+
+PIISPA.
+Minä tiedän sen.
+
+ROUVA RÖST.
+Tuollapa on isoäiti jo paikallansa!
+
+ASESSORI RÖST.
+Hyvää huomenta, hyvä rouva kulta!
+
+ROUVA RÖST.
+Hyvää huomenta; -- ei, herran tähden; istukaatte!
+
+ISOÄITI.
+Hoo, kyllä minä --
+
+ASESSORI RÖST.
+Oi sitä, jolla olisi teidän voimanne!
+
+ROUVA RÖST.
+Mieheni sanoi juuri eilen illalla neidelle...
+
+ISOÄITI.
+Teidän ei tarvitse vaivata itseänne noin. -- Minä
+kuulen hyvin. (Toiset iskevät silmää keskenänsä.)
+
+ASESSORI RÖST.
+Sanoin juuri eilen illalla neidelle; me tapasimme pikimmältä toinen
+toisemme rukouksissa: --
+
+ISOÄITI.
+Minä tiedän sen.
+
+ASESSORI RÖST.
+"En ole ikinä nähnyt ketään kymmenennellä kymmenellä, joka olisi niin
+kaikinpuolin täysimielinen --
+
+ROUVA RÖST.
+-- niin täysimielinen." Ja tuommoinen terveys sitte! Minun miestäni on
+näinä aikoina vaivannut kova hengen-ahdistus.
+
+ASESSORI RÖST.
+Minua vaivaa hengen-ahdistus.
+
+ROUVA RÖST.
+Ja minun kynsitautini -- se, voi!
+
+ISOÄITI.
+Sitä tautia ei tunnettu minun aikanani.
+
+ROUVA RÖST.
+Kuinka hän on suloinen; hän ei muista, että hänen aikanansa
+sairastettiin.
+
+PIISPA.
+Nyt on kuitenkin kaunis ilma.
+
+ASESSORI RÖST.
+Oikein ihana ilma! Enkä käsitäkään, että juuri nyt -- Ei, älkää
+vaivatko itseänne, korkea-arvoinen --! Minä --
+
+ROUVA RÖST.
+Mieheni on mahtanut vilustua.
+
+    (Istutaan.)
+
+CORNELIA.
+Rukoushuoneessa eilen illalla kävi kylmä uho.
+
+ASESSORI RÖST.
+Mutta me istuimme perimmäisessä sopessa.
+
+ROUVA RÖST.
+Me istuimme perimmäisessä sopessa. Se esti meitä tervehtimästä teidän
+korkea-arvoisuuttanne.
+
+PIISPA.
+Siellä oli paljon väkeä.
+
+ASESSORI RÖST ROUVINEEN ja CORNELIA.
+Paljon väkeä.
+
+ROUVA RÖST.
+Siinä miehessä olette, teidän korkea-arvoisuutenne, saanut hyvän
+apulaisen.
+
+ASESSORI RÖST.
+Niin, siitä olivat kaikki yksimieliset.
+
+PIISPA.
+Jospa vaan hän olisi niin sanoakseni käytännöllinen. Nyt on pahat ajat.
+
+KAIKKI KOLME.
+Pahat ajat.
+
+ROUVA RÖST.
+Kuulimme juuri eilen, -- niin, en saattanut kysyä neideltä siitä; tuli
+niin paljon väkeä tervehtimään meitä, -- kuulimme juuri --
+
+ASESSORI RÖST.
+-- ja siinä on syy, minkätähden tänään tulimme tänne; -- me käymme aina
+suoraan.
+
+ROUVA RÖST.
+Suoraan! Se on mieheni mielisana.
+
+PIISPA.
+Arvattavasti Hagbartin -- kihlauksesta?
+
+MOLEMMAT.
+-- neiti Falkin kanssa?
+
+CORNELIA.
+Niin, niin on laita.
+
+ROUVA RÖST.
+Todellako?
+
+CORNELIA.
+Veljeni arveli, ettei hänellä ole oikeutta vastustaa sitä.
+
+ASESSORI RÖST.
+Vai niin. Tuntuneehan se teistä raskaalta, teidän korkea-arvoisuutenne!
+
+PIISPA.
+Sitä ei voi kieltää.
+
+ROUVA RÖST.
+Kuinka kandidati Tallhaug onkin muuttunut!
+
+ASESSORI RÖST.
+Hän, joka äskettäin --!
+
+PIISPA.
+Tämän aikaisia nuoria ihmisiä, hyvä rouva, ei saa siinä kohden tuomita
+liian ankarasti.
+
+ASESSORI RÖST.
+Ajan henki!
+
+PIISPA.
+Muuten täytyy minun sanoa, ettei tuo tyttö ole juuri vastenmielinen
+minulle.
+
+CORNELIA.
+Veljeni pitää hänestä sangen paljon, vaikka tytön käytös hänen
+mielestänsä on jokseenkin rohkea ja ajattelematon.
+
+ROUVA RÖST.
+Mutta hänen kasvatus-äitinsä!
+
+ASESSORI RÖST.
+Niin, hänen kasvatus-äitinsä!
+
+CORNELIA.
+Veljeni ei aio mennä hänen luoksensa.
+
+MOLEMMAT.
+Todella!
+
+ROUVA RÖST.
+Kuinka se ilahuttaa meitä!
+
+ASESSORI RÖST.
+Sitähän juuri halasimme tietää! Kaikki ihmiset, jotka eilen tulivat
+vastaamme, olivat levottomat siitä.
+
+ROUVA RÖST.
+Kaikki! Me olimme huolissamme.
+
+CORNELIA.
+Veljeni on kirjottanut hänelle ja koettanut viitata sitä.
+
+ASESSORI RÖST.
+Tietysti!
+
+ROUVA RÖST.
+Se ilahuttaa meitä!
+
+ISOÄITI.
+Yhdet vaunut seisattuivat oven eteen.
+
+CORNELIA.
+Minustakin oli aivan kuin olisin kuullut vaunut.
+
+    (Nousee seisoalle.)
+
+ISOÄITI.
+Rouvasihminen astuu ulos.
+
+ROUVA RÖST.
+Rouvasihminen? -- Oi jumala, eihän se kuitenkaan --? (On noussut
+seisoalle.)
+
+ASESSORI RÖST.
+Mitäs sanot? (Nousee seisoalle.)
+
+CORNELIA.
+Sillä on silmikko.
+
+ROUVA RÖST.
+Luulen tosiaankin --? Tule, Röst, sinä, joka tunnet --?
+
+ASESSORI RÖST.
+Se on hän; minä tunnen kuskin! Hannuksen!
+
+PIISPA (joka on noussut seisoalle).
+Saattaahan se olla neiti Ogoot.
+
+CORNELIA.
+Ei, ei se hän ole. -- Nyt on hän jo sisällä; mitä meidän on --?
+
+ROUVA RÖST.
+Eikö hän ole saanut kirjettänne, teidän korkea-arvoisuutenne?
+
+PIISPA.
+On, aamulla.
+
+ASESSORI RÖST.
+Ja kuitenkin --?
+
+PIISPA.
+Kenties juuri sen vuoksi. Hm! -- Sinun, Cornelia, on meneminen
+ottamaan --
+
+CORNELIA.
+Ei millään muotoa! Ei ikinä! --
+
+ROUVA RÖST (miehellensä).
+Tule, ystäväni! Lähdetään joutuin! (Etsii parasolliansa.) Parasollini?
+
+PIISPA (hiljaa).
+Viipykää ennemmin vähäisen, herra asessori!
+
+ASESSORI RÖST.
+A-haa!
+
+ROUVA RÖST.
+Parasollini! -- En löydä parasolliani. --
+
+ASESSORI RÖST.
+Kun pidät sitä kädessäsi, hyväseni!
+
+ROUVA RÖST.
+No, niinpä pidän! Kas kuinka olen säikähtynyt. -- Tule joutuin!
+Saatammeko mennä tämän kautta?
+
+ASESSORI RÖST.
+Piispan sänkykamarin!
+
+ROUVA RÖST.
+Voi! -- Mutta kun sinä olet muassa, Röst? Muutenhan tulemme häntä
+vastaan? Sinä seisot paikassasi! Ethän toki aikone --?
+
+ASESSORI RÖST.
+Odotetaan vähän.
+
+ROUVA RÖST.
+Odotetaan? Ettäs saat puhutella häntä? Voi noita miehiä, kaikki ne ovat
+yhtäläisiä!
+
+PIISPA.
+Mutta pitäisihän toki jonkun --! Cornelia!
+
+CORNELIA.
+Ei sinä ikänä! Minä en liikahda!
+
+ISOÄITI.
+Gracchus!
+
+PIISPA.
+Mikä on, isoäiti?
+
+ROUVA RÖST.
+Nyt ryhtyy vanhuskin siihen. Arvasin sen!
+
+ISOÄITI.
+Kohteliaisuus on jokaisen velvollisuus.
+
+PIISPA.
+Sillä olet oikeassa! (Menee perällepäin; samassa naputetaan
+ulkopuolella.) Tehkää niin hyvin!
+
+    (Ovi avataan; rouva Falk astuu sisään.)
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+ROUVA RÖST.
+Se on hän!
+
+ASESSORI RÖST.
+Ole nyt huoleti!
+
+ROUVA RÖST.
+Etkö nytkään --?
+
+ROUVA FALK.
+Suokaa anteeksi; te olette piispa?
+
+PIISPA.
+Niin, hyvä rouva! -- Minua kunnioittaa tulollansa --?
+
+ROUVA FALK.
+Rouva Falk.
+
+PIISPA.
+Saanko esittää sisareni? -- Herra asessori Röst; -- rouva Röst, -- ja
+tässä -- (Tulevat edemmäksi.)
+
+ROUVA FALK.
+Rouva "isoäiti", ma arvaan?
+
+PIISPA.
+Niin. -- Saanko, isoäiti, esittää sinulle rouva Falkin?
+
+ISOÄITI (nousee seisoalle).
+Minua ilahuttaa nähdä teitä, rouva.
+
+ROUVA RÖST ja CORNELIA.
+Mitä hän sanookaan?
+
+ISOÄITI.
+Suvun vanhimpana -- ainoa ansio, joka minulla on -- sanon teille:
+tervetultuanne!
+
+ROUVA FALK (säpsähtää, polvistuu ja suutelee hänen kättänsä).
+
+ROUVA RÖST.
+Voi ijankaikkinen --!
+
+CORNELIA.
+No!
+
+ROUVA RÖST.
+Mennään pois täältä!
+
+ASESSORI RÖST (hiljaan).
+Mielittekö, teidän korkea-arvoisuutenne --?
+
+PIISPA (samoin).
+Kiitoksia! Nyt on minun kuitenkin täytyminen.
+
+ASESSORI RÖST.
+Hyvää huomenta siis!
+
+PIISPA.
+Hartain kiitos käynnistänne ja että niin suoraan käännyitte minuun
+itseen.
+
+ROUVA RÖST.
+Se on meidän tapamme, teidän korkea-arvoisuutenne. Hyvää huomenta!
+
+CORNELIA (kun hänelle aiotaan sanoa jäähyväiset).
+Minä tulen myös.
+
+ASESSORI RÖST (isoäidille).
+Aina yhtä oivaa terveyttä, hyvä rouva!
+
+ROUVA RÖST.
+Voikaa hyvin, rouva! Ei, älkää vaivatko itseänne. Vaivaannuittepa
+vastikään liiaksi.
+
+ISOÄITI.
+Samoin, samoin.
+
+MOLEMMAT.
+Samoin --?
+
+PIISPA.
+Hän luuli teidän sanoneen: voikaa hyvin -- tai jotain semmoista.
+
+MOLEMMAT.
+No niin muodoin! (Nauravat. Sen jälkeen mitä totisin kumarrus rouva
+Falkille. Cornelia ja piispa saattaa heitä; jälkimäinen palaa
+puolimatkalta.)
+
+PIISPA.
+Tehkää hyvin ja istukaa!
+
+ROUVA FALK.
+Olette tänään lähettänyt minulle kirjeen. (Odottaa turhaan vastausta
+piispalta.) Siinä viittaatte kohteliaasti, ettei perheenne saata
+seurustella minun kanssani.
+
+PIISPA.
+Luulin, hyvä rouva, ettette halajaisi mitään seurustelua nyt enemmän,
+kuin ennenkään.
+
+ROUVA FALK.
+Joka todenperäisesti on sama, kuin, että antaisin noille kahdelle
+nuorelle omaisuuteni ja minä itse ajettaisiin pois.
+
+PIISPA.
+Tuo selitys on teidän omanne, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Veljenne poika on kai sanonut teille, ettei omaisuuteni riitä
+elättämään perhettä täällä ja minua muualla.
+
+PIISPA.
+Tosin kyllä. Mutta eikö omaisuutta sovi myydä?
+
+ROUVA FALK.
+-- Ja meidän kaikin lähteä pois, tarkotatteko sitä, teidän
+korkea-arvoisuutenne? Sopii kyllä; mutta vasta nyt tuosta omaisuudesta
+jotain tulee; nytpähän saadaan rautatiekin. -- Ja ompa se jo vanha
+suvussakin.
+
+PIISPA.
+Se on hyvin kaunis.
+
+ROUVA FALK.
+Se on tullut meille rakkaaksi.
+
+PIISPA.
+Minusta on ikävä, että asian laita on tuommoinen.
+
+ROUVA FALK.
+Kenties se siis vaikuttaa vähän päätökseenne, teidän
+korkea-arvoisuutenne?
+
+PIISPA.
+Minun päätökseni, hyvä rouva, ei saa riippua teidän omaisuudestanne.
+
+ROUVA FALK.
+Olenko näinä kahdeksana vuotena loukannut teitä? Taikka ketään täällä?
+
+PIISPA.
+Tiedätte, rouva, itse, ettette ole sitä tehnyt.
+
+ROUVA FALK.
+Taikka lienenkö ehkä kasvattanut sisareni tytärtä niin, että siitä
+syystä --?
+
+PIISPA.
+Sisarenne tyttärestä on teillä kunnia, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Ehkä on siis väkeni valittanut minua vastaan? taikka joku väkeäni
+vastaan?
+
+PIISPA.
+Ei, rouva kulta, kukaan, ei ankarinkaan, saata muuta sanoa, kuin että
+siinä suhteessa olette ollut oikeana esikuvana.
+
+ROUVA FALK.
+Mikähän se siis on?
+
+PIISPA.
+Tuskin vaatinette, että minä naiselle --
+
+ROUVA FALK.
+Minä autan teitä. Se on minun entisyyteni.
+
+PIISPA.
+No, koska itse sitä sanotte, -- niin on.
+
+ROUVA FALK.
+Eiköhän mikään saata sovittaa entisyyttä -- semmoista, jota ette paitsi
+sitä tunne?
+
+PIISPA.
+En ole nähnyt teidän etsivän sen sovitusta, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Tarkotatte sitä, ettette ole nähnyt minua ripillä eikä kirkossa?
+
+PIISPA.
+Niin, rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Tahdotteko minua etsimään sovitusta valhettelemalla?
+
+PIISPA.
+En; mutta se on ainoa varma tie.
+
+ROUVA FALK.
+On muitakin; minä olen valinnut työn ja velvollisuuden tien.
+
+PIISPA.
+Sanoin: ainoa varma tie, hyvä rouva. -- Teidän tienne ei varjele
+kiusauksista.
+
+ROUVA FALK.
+Tarkotatte siis jotain erinäistä? -- Autanko teitä kerran vielä?
+Kenraali Rosen.
+
+PIISPA.
+Oikein, rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Minun pitäisi poistaa hänet?
+
+PIISPA.
+Niin.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta niinpä joutuisikin hän hukkaan. Ja paljon kelvollista on kenraali
+Rosenissa.
+
+PIISPA.
+Minun ei sovi, enkä minä tahdo sekaantua asioihin, joita en tunne;
+mutta ainoastaan joku maineeltansa taattu saattaa ryhtyä kenraali
+Rosenin kaltaisen miehen pelastamiseen.
+
+ROUVA FALK.
+Olette kyllä oikeassa.
+
+PIISPA.
+Liian paljon panette alttiiksi, hyvä rouva, ettekä kuitenkaan ole varma
+perille pääsemisestä.
+
+ROUVA FALK.
+En. Mutta vielä on eräs kohta, jonka olette unhottanut.
+
+PIISPA.
+Ja se on?
+
+ROUVA FALK.
+Armeliaisuus.
+
+PIISPA.
+Vai niin. -- Niin. -- Kun katsotte asiaa siltä kannalta, eihän minulla
+ole mitään sanomista.
+
+ROUVA FALK.
+Ette usko sitä?
+
+PIISPA.
+Mielelläni soisin asian riippuvan siitä, mitä _minä_ tässä luulen. Niin
+ei ole laita, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta teidän on myöntäminen, että hyvää tulee tehdä -- vaikkapa oman
+maineensa uhalla.
+
+PIISPA.
+Epäilemättä.
+
+ROUVA FALK.
+Kas, tuon minä käännän teitä vastaan, teidän korkea-arvoisuutenne!
+Mahdollista on, että aluksi menettäisitte jonkun osan seurakuntanne
+varmasta luottamuksesta, jos kävisitte minua tervehtimässä; mutta nyt
+tiedätte minun omasta suustani tuon huhun olevan perättömän ja että
+päinvastoin teidän tulee tukea minua tässä yrityksessäni. Ja niinpä
+teette hyvän työn noille kahdelle nuorelle ja minulle, kun ette työnnä
+minua pois luotanne. Olen nyt muutamia vuosia elänyt muitten hyväksi.
+Sitä ei saata tehdä ilman uhrauksitta, teidän korkea-arvoisuutenne,
+varsinkaan kun ei, niinkuin minäkin, vielä ole suinkaan elänyt ikäänsä
+loppuun.
+
+PIISPA.
+Tehän olette itse nuoruus, hyvä rouva!
+
+ROUVA FALK.
+Ei aivan; mutta ilman taistelutta se ei ole tapahtunut. Ja nyt soisin
+saavani siitä vähän palkkaa. Ken ei sitä halajaisi! Tahtoisin saada
+elää yhdessä niitten kanssa, joitten hyväksi olen altistunut; tahtoisin
+nähdä heidän onnensa ja saattaa sen omakseni. Älkää riistäkö sitä
+minulta, teidän korkea-arvoisuutenne. Sillä se riippuu teistä!
+
+PIISPA.
+Minä en oikein käsitä, että se riippuisi minusta.
+
+ROUVA FALK.
+Se riippuu teistä; sillä sillä hintaa, että minä suljettaisiin pois, ei
+kasvattityttäreni milloinkaan ota veljenne poikaa.
+
+PIISPA.
+Se huolettaisi minua, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Minä riensin tänne, ennenkuin hän sai tietää mitään. Kirjeen otin
+mukaani. Ottakaa se takaisin, teidän korkea-arvoisuutenne! (Hakee
+sitä.)
+
+PIISPA.
+Mikä on, hyvä rouva?
+
+ROUVA FALK.
+Kirje!
+
+Minä laskin sen pulpetille, siitä ottaakseni sitä, kun olin pukenut
+itseni, ... ja kiireessäni ja pikaisuudessani -- unhotin sen! Nyt
+kirjottaa Ogoot rätinkejä samalla pulpetilla. Jos hän näkee teidän
+käsialanne? Kohta hän aavistaa jotain. Sillä olemmehan joka päivä
+vartoneet teitä.
+
+PIISPA.
+Siihen ei voine siis mitään.
+
+ROUVA FALK.
+Voipi. Kun hän tulee tänne -- sillä hän ymmärtää kaikki ja tulee heti
+-- ettekö, teidän korkea-arvoisuutenne, itse menisi kohta häntä
+vastaan, ja sanoisi: -- (Keskeytyy.)
+
+PIISPA.
+Ja sanoisi --?
+
+ROUVA FALK.
+Olen hairahtunut. Ihminen on tuomittava -- ei erhetyksensä, vaan
+saavuttamansa mukaan; ei uskonsa mukaan, vaan halunsa suhteen hyvyyteen
+ja totuuteen. Sitä tahdon opettaa seurakunnalleni sillä tavoin, että
+ensi sunnuntaina tulen tervehtimään kasvatus-äitiänne. (Näkee isoäidin
+myötätuntoisuuden, tarttuu hänen käteensä ja kääntyy.) Hänkin, tämä
+kunnian-arvoinen, anoo puolestani! Hän on siltä ajalta, joka oli
+kärsivällisempi, kuin meidän aikamme, ainakin enemmän, kuin me vähässä
+sopessamme. Hänen pitkän ikänsä viisaus yhdistyy tuohon sanaan: ole
+kärsivällinen!
+
+PIISPA.
+Se on sellaista kärsivällisyyttä, hyvä rouva, jota meidän ei suvaita
+osottaa; sitä kärsivällisyyttä, joka hävittää erotuksen hyvän ja pahan
+välillä. Sen kärsivällisyyden tunsi isoäidin aikakausi; mutta sitä ei
+käy noudattaminen.
+
+ROUVA FALK (menee pois isoäidin luota).
+Jos olen erhettynyt, jos olen halpa teidän korkean elämän-katsantonne
+mukaan, niin muistakaa, että palvelette sitä, joka oli syntisen ystävä.
+
+PIISPA.
+Niin minäkin olen, kun tulette etsimään sielunne pelastusta; silloin
+teen kaikki.
+
+ROUVA FALK.
+Auttakaa minua entisyyteni sovittamisessa! Se on minun suhteeni kaikki.
+Teidän suhteenne se ei ole paljon. Minä pyydän vaan vähän
+kohteliaisuutta, ei mitään solvausta! Minä asetan niin, että harvoin
+näemme toisiamme. Mutta älkää sulkeko minua pois; sillä se on yhtä,
+kuin heittää minut halveksittavaksi. Uskokaa minua: teille ei tule
+mitään häpeää minusta, ja noitten kahden kiitollisuus palkitsee
+hyvyytenne.
+
+PIISPA.
+Minua pahottaa kovin seisoa semmoisena edessänne. Sillä älkää luulko
+minua kovaksi. Päinvastoin. Minun sydämelläni lepää tuhanten
+tuskallinen omatunto. Minä en uskalla rakkaan veljeni pojan tähden
+loukata noitten kunnioitettavaa luottamusta eikä yhteistä lakiamme.
+Siinä on jo paljon, että näin suuren kirkollisliikkeen aikana, kuin
+meidän nyt on -- avaan piispan asunnon sisarenne tyttärelle; minä en
+voi, en saa avata sitä myös sille naiselle, jota koko seurakunta,
+vaikkapa väärinkin, ... niin, hyvä rouva, en tahdo loukata teitä.
+
+ROUVA FALK.
+Todella!
+
+PIISPA.
+Olkaa varma siitä, että se pahottaa mieltäni. Te olette minuun itseen
+vaikuttanut erittäin hyvin.
+
+ISOÄITI (on tällä aikaa noussut seisoalle ja rupee kävelemään).
+
+ROUVA FALK.
+Aiotte mennä?
+
+    (Piispa rientää syrjään vetämään eräästä kellonnuorasta.)
+
+ISOÄITI.
+Niin, -- olen liian vanha riitaan. -- Eikä olekaan, sen mukaan, mitä
+nyt olen kuullut -- minulla mitään oikeutta istua täällä.
+
+    (Cornelia tulee, ottaa vastaan hänet ja menee
+    hänen kanssaan ulos peräovesta.)
+
+ROUVA FALK (esillä).
+Nyt saatan sanoa sen: teidän korkea-arvoisuutenne, te ette ole
+miehuullinen. Kasvoista kasvoihin minun kanssani tiedätte, mitä teidän
+tulee tehdä; mutta ette uskalla.
+
+PIISPA.
+Te olette nainen, -- ja minä vaikenen.
+
+ROUVA FALK.
+Sentähden, että olen nainen, olette te tänään sanonut minulle semmoisia
+asioita, joita ette olisi sanonut -- esimerkiksi kenraali Rosenille,
+miehelle, joka, olipa hänen entisyytensä mikä tahansa -- ja
+nykyisyytensä -- käy herra piispan huoneessa.
+
+PIISPA.
+Hän ei ole vast'edes täällä käyvä. Paitsi sitä täytyy myöntää, että
+tässä on erotus.
+
+ROUVA FALK.
+Tosin on tässä erotus; mutta en luullut sen käyvän _sitä_ suuntaa. Eikä
+myöskään, että teitä, herra piispa, oli pantu suojelemaan väkevämpää,
+vaan heikompaa, ei ilmeistä pahetta, vaan suotta syytettyä.
+
+PIISPA.
+Luuletteko tämän keskustelun jatkamisen hyödyttävän?
+
+
+Viides kohtaus.
+
+OGOOT (aukaisee peräoven ja huutaa ovessa seisoen):
+Täti!
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot! Oi Jumala!
+
+OGOOT (tullen).
+Täti!
+
+ROUVA FALK.
+Sinä tiedät --? (Ogoot heittäytyy hänen syliinsä.) Lapseni!
+
+OGOOT.
+Minä ymmärsin sinun olevan täällä nyt; oi Jumala!
+
+ROUVA FALK.
+Malta mieltäs, lapseni!
+
+OGOOT.
+Ei, sitä en voi. Tässä on liian paljon.
+
+PIISPA.
+Tahdotteko, hyvät naiset, olla kahden kesken?
+
+OGOOT.
+Missä Hagbart on?
+
+PIISPA.
+Hän on mennyt ulos.
+
+OGOOT.
+Oh, kuinka kuohuu ja humisee! Vai silläkö hintaa olin pääsevä tähän
+perheesen, kasvatus-äitini myymällä, hänen, jota rakastan ja kunnioitan
+korkeammin, kuin ketään maailmassa.
+
+PIISPA.
+Jatkammeko, hyvä rouva, vai --?
+
+OGOOT.
+Jatkatteko? Mitä? Keskustelua kasvatus-äitini myymisestäkö? Ei, vaikka
+taivaan valtakuntaan pääsisin, en menisi sinne ilman häntä.
+
+PIISPA.
+Lapsi, lapsi!
+
+OGOOT.
+Niin, minun täytyy puhua; sieluni täytyy hengähtää. Mutta se on
+sieluni, että kaikin voimin, henkeni perästä pysyn kiinni siinä, mitä
+rakastan.
+
+PIISPA.
+Te olette nuori ja käytätte nuoren liiallisia lauseita. Mutta minusta
+on paras, että katkaisemme tämän keskustelun; se ei kuitenkaan johdata
+mihinkään.
+
+ROUVA FALK.
+Lähtekäämme!
+
+OGOOT.
+Hagbart! (Hän näki Hagbartin oikeanpuolisessa ovessa ennenkuin toiset.)
+
+HAGBART.
+Kuulin äänesi ulos asti! Rouva Falk --!
+
+OGOOT.
+Hagbart! (Rientää ylöspäin; mutta kun Hagbart kiiruhtaa häntä vastaan,
+peräytyy hän.) Ei, älä koske minuun!
+
+HAGBART.
+Mutta! Ogoot --?
+
+OGOOT.
+Miks'et ole voinut estää tätä? Et ole edes puhunut siitä minulle!
+
+HAGBART.
+Koska en tosiaankaan tietänyt siitä.
+
+OGOOT.
+Semmoiset tietää, vaikk'ei sanaa sanottaisi. Mutta ei se ole ollut
+sydämelläsi! -- Etkö tietänyt siitä nyt?
+
+HAGBART.
+Tiesin; mutta --
+
+OGOOT.
+Etkä tullut syösten luoksemme!
+
+HAGBART.
+Se on totta ... minä...
+
+OGOOT.
+Sinä olet ihan muissa asioissa. Ja minä, joka olen elänyt ainoasti tätä
+varten, saadakseni kaikki sovitetuksi! Sen luulin tehdyksi sinun
+kauttasi.
+
+HAGBART.
+Sinä teet väärin, Ogoot! Sillä mitä minä voin siihen --?
+
+OGOOT.
+Ei, sinä elät unelmissa. Mutta sehän pitäisi sinun tietää, että minun
+kunniani ei saa muuttua tätini häpeäksi, -- että se on mahdottominta
+maan päällä.
+
+HAGBART.
+Niin, niin! Mutta tarvitseeko niin käydä? Minä muutan teille ja --
+
+OGOOT.
+Niin, sillä tapaa saattaa jokainen raukka tehdä.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta, Ogoot!
+
+OGOOT.
+Niin, sieluni on loukattu, petetty, solvaistu. Minun täytyy huutaa se
+julki! Sillä ei se ole vasta tänään, ei yksistään tämä.
+
+ROUVA FALK.
+Ei, sen ymmärrän. Mutta mikä se on? Sinä loukkaat hänen rakkauttansa.
+
+OGOOT.
+Hänen rakkauttansa!
+
+ROUVA FALK.
+Sinä olet ihan innossasi! Puhut maltittomasti!
+
+OGOOT.
+Ei, minä vaan _puhun_ kerran!
+
+ROUVA FALK (menee hänen luokseen; hiljaan).
+Vihaisia sanoja! Sinä, joka olet vaihtanut sielua hänen kanssaan
+rauhaisina ja hiljaisina hetkinä; sinä, joka olet tuntenut hänen
+uskollisen, puhtaan tahtonsa! Eihän hänen vertaistansa olekaan,
+Ogoot! --
+
+OGOOT (poistuu hänestä).
+Taukoo! Taukoo! Sinä et näe mitäkään!
+
+ROUVA FALK.
+Sinä olet ihan hurja, lapsi! Käytöksesi rupee käymään häpeäksi.
+
+OGOOT.
+Ei, sitte on hänen käytöksensä suurempi häpeä. Sillä minuapa hän ei
+rakastakaan.
+
+    (Riekuu, juoksee pois piiloon.)
+
+PIISPA (Hagbartille, hiljaan).
+Nyt toivon, että lähdet pois muutamaksi päiväksi.
+
+HAGBART (samaten).
+Minä lähden.
+
+PIISPA.
+Tule!
+
+    (Hagbart seuraa häntä vasemmalle.)
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+OGOOT (tulee esiin).
+Annatko minulle anteeksi?
+
+ROUVA FALK.
+Lähtekäämme kotiin!
+
+OGOOT.
+Mutta sano minulle joku hyvä sana!
+
+ROUVA FALK.
+En.
+
+OGOOT.
+Sano, ennen et pääse täältä pois.
+
+ROUVA FALK.
+En saata.
+
+OGOOT.
+Täti, en minä kadehdi sinua.
+
+ROUVA FALK.
+Vaiti! --
+
+OGOOT.
+Mutta salli minun lähteä pois muutamaksi päiväksi, -- salli minun
+tointua! (itkee.) Oi Jumala, täti! rakastatko häntä? (Rouva Falk
+koettaa irtaantua hänestä.) Minä en enää rakasta häntä! Jumalan tähden,
+täti, jos rakastat häntä, niin ota hän!
+
+ROUVA FALK.
+Mutta ole nyt vaiti edes täällä vieraassa paikkaa! -- Jos et tahdo
+tulla, lähden yksinäni kotiin.
+
+OGOOT.
+Enkä minä tule milloinkaan perässä.
+
+ROUVA FALK.
+Sinä olet perin hurja!
+
+OGOOT.
+Niin; jos ei sinun äänesi ole lempeä ja katseesi hyvä, en voi minä
+elää. Jumala siunatkoon sinua, täti, nyt ja kaikkina aikoina!
+
+ROUVA FALK.
+Lapsi!
+
+OGOOT.
+Noin!
+
+ROUVA FALK.
+Mennään kotiin!
+
+OGOOT.
+Mennään.
+
+    Esirippu lankee.
+
+
+
+
+KOLMAS TAPAUS
+
+
+Rouva Falkin puutarhassa. Vasemmalla puolella lystihuone pöytineen
+tuoleineen. Suurenmoinen kori, puolillansa omenia, on pöydällä.
+
+
+Ensimäinen kohtaus.
+
+ROUVA FALK.
+Niin, milloin hevosia ei tarvita, Pedersen, mennään neittä noutamaan.
+Saattaako se tapahtua tänään?
+
+PEDERSEN.
+Kyllä.
+
+ROUVA FALK.
+Lähettäkää siis vaikka heti Hannus kahdella hevosella vuoristoon
+tuomaan häntä. Hänen onkin siellä liian kylmä nyt.
+
+PEDERSEN.
+Sen teen. (Aikoo mennä.)
+
+ROUVA FALK.
+No, Pedersen? kuinkas nyt on laitanne?
+
+PEDERSEN.
+Oh --!
+
+ROUVA FALK.
+Tulkaa luokseni illalla, niin koetamme jälleen jatkaa keskusteluitamme.
+
+PEDERSEN.
+Sitä olen kauan toivonut, rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Niin -- en ole kahdeksaan yhdeksään päivään oikein kyennyt.
+
+PEDERSEN.
+Olemme kaikki nähneet, että joku asia on teitä vaivannut.
+
+ROUVA FALK.
+Kullakin on huolensa.
+
+    (Pedersen odottaa; mutta kun rouva edellensä varovasti
+    poimii omenia eräästä nuoresta puusta ja panee ne
+    vähäiseen kantamaansa koriin, menee hän vasemmalle.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+HAGBART (oikealta puolelta, seisoo hetken, ennenkuin häntä huomataan).
+Rouva Falk!
+
+ROUVA FALK (huudahtaa vähän).
+
+HAGBART.
+Pyydän anteeksi! Hain teitä kaikkialta. Hyvää päivää! Olen juuri
+palannut.
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot ei ole kotona.
+
+HAGBART.
+Minä tiedän sen. Onko hän ollut koko ajan poissa?
+
+ROUVA FALK.
+On.
+
+HAGBART.
+Viipyykö hän kauan vielä?
+
+ROUVA FALK.
+Minä lähetän tänäpänä hevoset ylös. Niin lienee hän ylihuomenna täällä.
+
+HAGBART.
+Teitä, rouva, minun täytyy puhutella.
+
+ROUVA FALK.
+Ogootista?
+
+HAGBART.
+Ogootista myös.
+
+ROUVA FALK.
+Ette tahtoisi odottaa -- toistaiseksi?
+
+HAGBART.
+Minä tulen höyrylaivasta suorastaan tänne. Ja ymmärrätte siis itse --
+
+ROUVA FALK.
+Mutta kun se koskee Ogootia, eikä hän ole --
+
+HAGBART.
+Ogootista olen pian puhunut: hän oli oikeassa; -- minä en vaan tietänyt
+siitä silloin --
+
+ROUVA FALK.
+-- Oi Jumala! --
+
+HAGBART.
+Minä en rakasta Ogootia.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta joshan Ogoot rakastaa teitä?
+
+HAGBART.
+Hän osotti viimein, ettei hän sitä tee. Teille on hän varmaankin
+sanonut sen ihan suoraan.
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot oli -- kuinka sitä sanoisin -- liian kiihdyksissään, ettei voinut
+hänen sanaansa luottaa.
+
+HAGBART.
+Hän on siis sanonut. Sen arvasin. Niin, olin varma siitä. -- Ogoot ei
+rakasta minua; mutta teitä hän rakastaa, hyvä rouva. Hän tahtoo teitä
+onnelliseksi.
+
+ROUVA FALK.
+Jos ette rakasta Ogootia, näyttää minusta siltä, kuin ei teidän olisi
+pitänyt tulla tänne.
+
+HAGBART.
+Olette ehkä oikeassa. Mutta minä en tule samana miehenä tänne, kuin
+ennen; eikä myöskään samassa asiassa.
+
+ROUVA FALK.
+Jos ette rakasta Ogootia, ei sovi teidän olla täällä; se minun täytyy
+vielä sanoa. Sen verran väliä tulee teidän pitää hänen suhteensa
+niinkuin minunkin.
+
+HAGBART.
+Minä vakuutan, että juuri suurin välinpito on saattanut minut sinne,
+jossa nyt olen.
+
+ROUVA FALK (joka tähän asti on koettanut seisoa paikallansa puun
+vieressä).
+Siis menen _minä_.
+
+HAGBART.
+Te ette mene!
+
+ROUVA FALK.
+Minä en tunne teitä enää!
+
+HAGBART.
+Jumalalle kiitos! Sillä entistä itseäni en paljon kunnioita. Moni
+saattaa tehdä tuon hätäpikaa; mutta minä olen tarvinnut aikaa
+saadakseni kaikki purjeeni järjestykseen.
+
+ROUVA FALK.
+En ymmärrä teitä.
+
+HAGBART (hänen vielä puhuessansa ja aivan lähellä).
+Te ymmärrätte minut!
+
+ROUVA FALK.
+Se on synti! Olkaa varoillanne!
+
+HAGBART.
+Kätenne vapisee --
+
+ROUVA FALK.
+Se ei ole totta!
+
+HAGBART.
+"Älä herätä haltioita!" sanotaan. Se on turhaa puhetta. Sillä haltioita
+ovat elinvoimamme.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta niitä pitää ohjata. Se on minun elämäni kallis oppi, enkä luovu
+siitä.
+
+HAGBART.
+Ellen uskoisi, että totuuden oma voima on ohjannut minua tänne, en
+seisoisi tässä. Minulla on ollut pitkällinen työ. Side toisensa perästä
+on minun täytynyt avata, niin että voimat ovat saaneet paisua,
+kokoontua ja syöstä esiin. Tässä ne ovat, -- ja nyt menemme yhdessä
+edemmäksi.
+
+ROUVA FALK.
+Se olisi saattanut käydä ilman tuota.
+
+HAGBART.
+Minä rakastan teitä! Te se olette, jota olen rakastanut hänessä -- ensi
+päivästä alkaen. Minä rakastan teitä.
+
+ROUVA FALK.
+Pitäkää minua arvossa! -- Menkää!
+
+HAGBART.
+Leonarda!
+
+ROUVA FALK.
+Ei, ei, ei! (Pakenee.) Voi, miksi on tämä tullut!
+
+HAGBART.
+Askel askelelta on se tullut. Vastarinta, tuo tuima ystävä, on
+pakottanut meitä. Oi, tule onnelliseksi, niinkuin minä nyt olen!
+
+ROUVA FALK.
+Minä en ansaitse onnellisuutta. En ole odottanut sitä.
+
+HAGBART.
+Minä en tiedä, mitä kaikkia olette saanut kokea, tullaksenne
+semmoiseksi, kuin nyt olette -- niin ihanaksi, hyväksi, niin
+todelliseksi.
+
+Mutta sen tiedän, että jolleivät muut olisi tuominneet teitä
+hairauksistanne, minä en olisi rakastanut teitä siitä, mitä olette
+saanut aikaan. Ja se, ma ajattelin, tuottaa minulle teidän
+kunnioitustanne.
+
+ROUVA FALK.
+Ikuinen kiitos! -- Mutta ihmiset vastustavat semmoista. He ovat sitä
+vastaan, että nuori mies kosii vanhanpuolista naista, ja milloin --
+
+HAGBART.
+Ihmisten mieltä en ole milloinkaan kysynyt, en edes silloin, kuin olin
+lujimmissa siteissä. Ja nyt kysyn teitä, ainoastaan teitä!
+
+ROUVA FALK.
+Ja minä vastaan: yksityinen saattaa menestyä ilman ihmisten
+myötätuntoisuutta, mutta ei kahdenkeskinen olo. Kylmä tuuli, joka
+puhaltaa, tunkee pian väliin.
+
+HAGBART.
+Teidän vastatessanne tunnen sen, mitä itse sanon, aivan kankeaksi,
+juhlalliseksi, -- aivan jähmäkkääksi. Mutta minun täytyy jatkaa,
+semmoisena kuin nyt kerran olen. Hyvä, armas, siitä hetkestä, kuin
+täysiksi tunsin, että minä teitä rakastin, on vaan yksi suuri asia
+ollut olemassa; -- kaikki muut katosivat. Sentähden en tajua, mitä
+sanotte. Luuletteko, että tehdään työtä minun väsyttämisekseni? Ja että
+onnistuvat siinä?
+
+ROUVA FALK.
+Ei nyt, mutta sittemmin. Se aika tulee --
+
+HAGBART.
+-- niin työn ja edistymisen aika! Onhan se jo tullut. Senpätähden tässä
+olen. Ehkä tulee taistelunkin aika, -- Jumala sen suokoon! --
+_Silloinko_ välinpito on vallitseva? Ei! Te olette vapaa, minä vapaa;
+tulevaisuus on omassa tahdossamme.
+
+ROUVA FALK.
+Ja sillä aikaa olen minä tullut vanhaksi --
+
+HAGBART.
+-- Te --! --
+
+ROUVA FALK.
+-- ja luulevaksi ja vaivaloiseksi, -- mutta te olette nuori nuorten,
+iloinen iloisten joukossa! --
+
+HAGBART.
+Teissä on enemmän nuoruutta, kuin minussa. Monimuutteinen! Semmoisena,
+kuin nyt olette, pysytte elämässä, -- aina uutena. Kukin ikäkausi on
+teihin valava uutta ihanuutta, elosampaa voimaa. Luuletteko minun
+käsittäneen teitä puoliksi, tai rakastavan teitä puoliksi? Ensinnäkin
+tahdon sinun sielusi liekin ääressä minä istua. Totuuden voima on
+vetänyt minua luoksesi. Sinä käsittämätön, koko elinkautena en saata
+tulla valmiiksi sinun suhteesi.
+
+ROUVA FALK.
+Tämä on kuin välisti keväällä. Ilma viettelee ulos ja hurmaa; mutta se
+saattaa kuolettaa.
+
+HAGBART.
+Sinä rakastat minua! Sen tiesin ennen tänne tuloani. Näin sen heti
+tultuani. Rakkaus on sinun elosi henkenä; en ole milloinkaan nähnyt
+sitä kenessäkään muussa ihmisessä niin. Sentähden ovat ne
+mielenkuvaukset, joita olet nähnyt, ne kaipaukset, joita olet tuntenut,
+varmaan olleet suunnattomat. Ja kun sitte tarjotaan sinulle rakkautta
+todellisena, eheänä, vapiset sa --!
+
+ROUVA FALK.
+Ei, tuommoista käsittäväisyyttä en luullut mahdolliseksi! Se
+tulistuttaa kaikki hengen voimat; se --
+
+HAGBART.
+-- Mutta enkö ole niin käsittänyt sinua alati, jolloin olemme yhdessä
+puhuneet?
+
+ROUVA FALK.
+Olet.
+
+HAGBART.
+Eikö se siis todista, että me kaksi --?
+
+ROUVA FALK.
+Niin; se on totta! En taida piileskellä sinun edessäsi.
+
+    (Puhkee itkuun.)
+
+HAGBART.
+Mutta, miksi tuo tuska --?
+
+ROUVA FALK.
+En tiedä! Se on päivieni, valvottujen öitteni!
+
+    (Itkee yhä.)
+
+HAGBART.
+Mutta se, josta mainitsit, ei ole mitään. Se saattaa sopia muille,
+mutta ei meille, muitten suhteen, mutta ei meidän.
+
+ROUVA FALK.
+Tuskissani ja paon aikeissani sitä mainitsin. Minä viskoin, mitä
+ensiksi tapasin, seisauttaakseni sinua. Mutta se se ei ole, -- oi
+Jumala!
+
+    (Vaipuu alas.)
+
+HAGBART.
+Leonarda! (Rientää häntä kohden.)
+
+ROUVA FALK.
+Ei, älä tule! Anna minun olla!
+
+HAGBART.
+Sinä näännyt sen alle, etkä uskalla kuitenkaan?
+
+ROUVA FALK.
+Hagbart, tässä on jotakin, joka ei ole oikein --
+
+HAGBART.
+-- Siinä tavassa, millä se on tullut? Että Ogoot ohjasi minut
+huoneesesi? Ajatteleppas, niin huomaat, ettei saattanut muulla tavoin
+olla.
+
+ROUVA FALK.
+Semmoisia ei sanat ratkaise. Minun täytyy tavata Ogootia; täytyy
+puhutella Ogootia.
+
+HAGBART.
+Olethan puhutellut häntä! Sinä tiedät, että sinä se olet, joka
+rakastat, eikä hän; sinua minä rakastan, eikä häntä. Mitä muuta tahdot?
+
+ROUVA FALK.
+Tahdon aikaa. En tahdo menettää valtaani itseni suhteen. Minä olen
+taistelemalla, vuosikausien itsekieltämisellä ja altistumisella
+saavuttanut sen. Se oli ylpeyteni. Mutta se ei tottele minua sinun
+puhuessas. Joka sana sinun sielustasi imee minun sieluni itseensä.
+Onnea jos maailmassa löytyy, on se omistettava ajatus ajatukselta
+loppumattomalla ymmärtämisellä. Mutta tässä on tuska myötä -- ainakin
+minussa. Ei, älä vastaa minua! Sinulla on liian suuri voima; sillä minä
+rakastan sinua, rakastan niinkuin se, joka on luullut, ettei tuota
+korkeinta ole olemassa, eikä minun mahdollinen saada, -- ja nyt se
+ryntää päälleni sikeimmän rauhan aikana, ikään kuin kavallus lastani
+kohtaan.
+
+HAGBART.
+Mutta sitähän se ei ole!
+
+ROUVA FALK.
+En tiedä; suo minulle aikaa!
+
+Minulla on tuskaa. Menneet ajat astuvat esiin tässä tuskassa. Ja siinä
+on enemmän. Minua surettaa tuo rakkauteni äärettömyys sinua kohtaan.
+Minä saattaisin vetää sinut myötäni pyörteesen! -- Ei, älä vastaa
+minua! Älä koske minuun! -- Hagbart, rakastatko minua?
+
+HAGBART.
+Ja sinä kysyt? --
+
+ROUVA FALK.
+No, auta minua! -- Mene! -- Ole ihana! Salli minun tuntea tätä voittoa
+sielussani ja nähdä sinua sen valossa! Muut kenties ei tarvitse sitä.
+Mutta minä tarvitsen. -- Mene!
+
+HAGBART.
+Leonarda!
+
+ROUVA FALK.
+Varro, kunnes sana tulee. Sitä ei kestäne kauan. Ota hiljaa vastaan,
+mitä tulee, muista: minä rakastan sinua! -- Ei, älä sano mitään!
+Minulta puuttuu uskallusta ja voimaa enempään. (Kuiskaa.) Mene! (Hän
+menee.) Hagbart! (Hän pysää.) Mitä tänään olet minulle sanonut, on
+korkeinta, mitä olen elänyt. Mutta ettäs vaiti nyt menet pois, on
+enemmän kuin kaikki, mitä olet sanonut.
+
+    (Hagbart menee.)
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+ROUVA FALK (seisoo tuokion suuresti ihastuneena, kävelee, seisahtuu.
+Äkkiä huudahtaa hän):
+Ogoot!
+
+OGOOT (ulkopuolella).
+Oletko siellä?
+
+ROUVA FALK.
+Mutta, lapsi! (Ulos, palaa jälleen Ogoot sylissään.) Tulitko jalkaisin?
+
+OGOOT.
+Koko matkan! (Pitää hattuansa kädessään, on päivettynyt ja
+palavoissaan, ja muutamat merkit osottavat hänen jalkaisin käyneen
+pitkän matkan; hänen seljässään on laukku, jonka hän riisuu pois.) Olen
+tänäpänä pessyt itseni eräässä purossa ja muutoinkin siivonnut itseni.
+
+ROUVA FALK.
+Kävitkö yönkin?
+
+OGOOT.
+En; lepäsin hetken Opsal'issa; mutta olin liikkeellä auringon
+noustessa. Oi taivahinen, kuinka kaunista oli! --
+
+ROUVA FALK.
+Ja minä juuri olin lähettämäisilläni noutamaan sinua.
+
+OGOOT.
+No, he saavat noutaa kapineeni. Sillä minä en voinut odottaa kauemmin.
+
+ROUVA FALK.
+Sinä olet ihan terveen muotoinen.
+
+OGOOT.
+Oh, se tulee siitä, että olen näin päivettynyt.
+
+ROUVA FALK.
+Niin, sinun on kai hyvä olla -- nyt!
+
+OGOOT.
+Erinomaisen, täti kulta! Sillä nyt on kaikki tyyni ohitse. -- Olen
+saanut kirjeen isoäidiltä.
+
+ROUVA FALK.
+Häneltäkö se oli, tuo kirje, jonka lähetin? En saattanut käsittää,
+keneltä se oli.
+
+OGOOT.
+Niin, häneltä se oli. Tässä se on. Tahdotko kuulla?
+
+ROUVA FALK.
+Tahdon.
+
+OGOOT (lukee).
+
+    "Rakas lapsi!
+
+    En ole kirjottanut moneen vuoteen, niin että kirjotus on sen
+    mukaan. Mutta Hagbart on poissa, jotta minun on itse sanominen.
+    Älä ole kauemmin huolissasi. Kun menette naimisiin, muutan
+    minä teille."
+
+-- Eikö se ole oivallista, täti? (Vapisee ilosta ja heittäyy hänen
+kaulaansa.)
+
+ROUVA FALK.
+Mutta --!
+
+OGOOT.
+Mutta? Ei ole mitään muttaa enää, katsos! Sillä koskeepahan se sinua.
+
+ROUVA FALK.
+Minua? -- Niin, mutta ... _sinun_? Kuinkas sinun on? -- Hagbartin
+kanssa?
+
+OGOOT.
+No, se asia? -- Niin, minä kerron nyt, kuinka sen oikein kävi. Sillä
+nyt saatan sen sanoa. -- Ei, älähän tuosta noin tosissasi ole, täti!
+Eihän se mitään ole. Mutta istutaan nyt! (Asettaa tuolia paikallensa,
+puhuessansa.) Niin, minun onkin oikein tarvis istua vähän. -- Kas, se
+tuli niinkuin odottamaton hyökkäys, -- ikäänkuin takaa. Ei, täti kulta,
+älä ole noin huoleisena! Ei tässä ole mitään nyt enää. Se tuli
+todellakin eräästä komediasta.
+
+ROUVA FALK.
+Komediasta?
+
+OGOOT.
+Me näimme yhdessä niinä päivinä, me kaksi, niinkuin muistat: "Kun
+naiset sotivat" Scribe'ltä.
+
+ROUVA FALK.
+Niin.
+
+OGOOT.
+Ja minä ajattelin, niin, minä varmaan sanoinkin: hän on tosiaankin
+sentään tyhmä, tuo Henri. Hänen on valitseminen erään voimallisen,
+ihanan, innokkaan naisen välillä, joka saattaisi antaa henkensä hänen
+edestänsä, -- ja lapsen, joka todellakin on tyhmä, sillä niin hän on,
+sitä ei käy kieltäminen, täti, -- ja niinpä valitsee hän tuon
+pikkuisen, vähäpätöisen olennon. Se tulee vaan siitä, että hän itse on
+vähäpätöinen. -- Ei, minä istun alemmaksi, siten lepään mukavammin.
+(Liu'uttaa itsensä aivan alas, käsivarrellansa nojaten rouva Falkin
+syliin.) Ah, näin on hyvin! Ja nyt pääset katsomasta silmiini useammin,
+kuin itse tahdon, sillä sinä kuuntelet tuota niin kovin juhlallisesti,
+ja nyt tulee jotain hupsumaista. -- Yht'äkkiä johtui, näet, mieleeni:
+oi Jumala! rouva, se on --, ja hän, tuo vähäinen olento kiharinensa, on
+--, ja hän? Mutta Hagbart ei ole vähäpätöinen, hän olisi valinnut
+toisin! Enkä tiedä; mutta samassa pöllähti muistiini, että Hagbart aina
+ensipäivästä asti oli puhellut sinun kanssasi, ja ainoasti sinun, eikä
+juuri ollenkaan minun kanssani, ja _jos_ hän puhui minun kanssani,
+puhui hän silloin sinusta. Minä kävin niin kovin murheelliseksi, että
+tuntui kuin joku olisi pistänyt sydämeeni, ja sitte -- minä ihan häpeen
+sitä nyt -- ei minulla ollut kauemmin rauhaa; suuri tuska valtasi
+minut, valveilla ja unissani, ja minua ikäänkuin puristi ympäri
+rintaani, kun hän vaan puhutteli sinua taikka sinä häntä. Minä häpeen;
+sillä mikä oli luonnollisempi, kuin se, ettei hän milloinkaan väsynyt
+sinua puhuttelemasta! Enpähän itsekään väsy.
+
+ROUVA FALK.
+Mutta minä en vielä tiedä, ... en ymmärrä vielä --!
+
+OGOOT.
+Varro nyt! Ei, älä noin minuun tirkistä! Onhan se jo ohitse!
+
+ROUVA FALK.
+_Mikä_ on ohitse?
+
+OGOOT.
+Herra siunatkoon, varroppas! Oletpa sinä, täti, vielä kärsimättömämpi,
+kuin minä itse. Minä tahtoisin, ettet luulisi minua pahemmaksi, kuin
+olen. Ja sentähden täytyy minun ensin kertoa, että minä taistelin.
+Itkemällä itkin minä öisin, sillä enpähän saattanut sinulle siitä
+puhua; päivisin olin olevinani hurja, ilostunut ja onnellinen, ja
+sitte, täti, sitte sanoin eräänä päivänä oikein toden takaa itselleni:
+Saattaako se sinua surettaa, että hän rakastaa tätiä korkeammin kuin
+sinua? Mikä sinä hänen rinnallansa olet? Ja kuinka oivallista, jos täti
+tapaisi jonkun, jota hän voisi suuresti rakastaa, ja jonka minä olisin
+johdattanut hänen luoksensa!
+
+ROUVA FALK.
+Minun oivallinen Ogootini!
+
+OGOOT.
+Niin, nyt en tee itseäni _paremmaksikaan_ sentään, kuin olen. Sillä
+aina en olisi saattanut sanoa niin. Oli jotakin, joka yhäti kohosi ylös
+jälleen, kuten -- niin, kuten itku. Mutta sitte reipastutin itseni
+oikein todella ja sanoin: Vaikkapa oman onnesi uhraisit tädille?
+Olisiko siinä kenties liikaa? Ei, ja taasen ja ikuisesti ei! Ja kun ei
+hän enää rakasta minua! Enkö siis voisi pakottaa tuota alas? Olisihan
+se huonoa, jos en sitä voisi! Minä halveksin sitä, joka ei rakasta
+minua!
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot, minä ihmettelen, rakastan sinua, olen ylpeä sinusta!
+
+OGOOT.
+Ah, täti, en milloinkaan ollut tuntenut sitä niin, kuin silloin, mikä
+sinä minulle olit! Jos minä taitaisin tehdä jotakin suurta elämässä,
+jotakin, joka olisi oikein hyvää tai oikein kaunista, niin sinä sen
+olet minuun kylvänyt; sillä minä käyskelin silloin haaveksien kaikkia,
+keksiäkseni jotain, millä saattaisin tuon perille; olisin asettunut
+mitä nöyrimpään tilaan, ilman ettette olisi kuulleet hiiskausta, ei
+huokausta ... ja silloin olit sinä yhä silmäini edessä! Sillä sen
+tiesin, että sinä voisit tehdä tämän minun puolestani! Niin, oletpahan
+todellakin jo tehnyt sen. Sinä oikein loistit edessäni, täti!
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot!
+
+OGOOT.
+Mutta et sinä näytä niin iloiselta, kuin minä nyt olen! Etkö huomaa
+vielä, kuinka se tapahtui?
+
+ROUVA FALK.
+Huomaan, mutta loppu?
+
+OGOOT.
+Täti kulta, tiedäthän sinä sen! Ei, se on totta! Sitä en saa unhottaa
+kertomasta, sillä muuten et käsitä, miksi käytin itseni niin tyhmästi
+piispan luona.
+
+ROUVA FALK.
+Niin.
+
+OGOOT.
+Ylpeissä haaveksimisissani, kuinka kieltäisin itseni, teitä
+onnellisiksi tehdäkseni -- tapahtui, näet, välisti, että oikein
+raivostuin Hagbartiin, sentähden, ettei hän sanonut minulle mitään, ...
+taikka oikeammin, ei mitään ymmärtänyt, ... hän oli kuin unissaan. Eikö
+se ole kummallista, että asiat noin saattavat sekaantua toisiinsa? Ja
+se oli voimakkaampi, kuin itse luulinkaan; -- sillä kun piispa tahtoi
+hylkiä sinua -- tuokin tuli ikäänkuin takaa! -- silloin minä tuiki
+kadotin malttini, koska ei Hagbart ollut estänyt tuota, vaan käyskeli
+unissaan; en tiedä -- mutta -- niin, näitpä itse, kuinka kävi; se
+puhkesi ilmi kaikki tyyni sikin sokin, minä olin kerran taas oikein
+häijy ja sinä vihainen, -- ja sitte sovimme jälleen, ja minä matkustin
+pois, -- ja sitte, täti --
+
+ROUVA FALK.
+Ja sitte --?
+
+OGOOT.
+Niin, sitte minä mietin! Kaikki nuot kauniit sanat hänestä, joita
+annoit mukaani matkalle, ne kasvoivat ja kasvoivat. Sinä itse tulit
+jälleen ihan suureksi, ihan lempeäksi. Tuolla tuntureilla olikin ihmeen
+kummallista! Oi, sitä ilmaa, sitä kirkkautta, sitä ääretöntä suuruutta,
+kuules! Ja vesi melkein aina tyvennä, niin alhaalla se oli; ja sielläpä
+oli, erittäinkin iltaisin, oi, kuinka hiljaista! Ja sitte se ummistui
+kuin haava.
+
+ROUVA FALK.
+Mikä ummistui?
+
+OGOOT.
+Suru, täti. Ei ollut enää mitään estettä. Onhan Hagbart, niinkuin
+sanoit, hyvin jalo, todellinen. Ja sinä itse, täti! Te ette olisi
+tehneet minulle mitään pahaa, kumpikaan, ei vasten tahtoannekaan. Oi,
+kuinka se tieto tuntui hyvältä. Siinä levähdin minä monesti, kunnes
+nukuin, istuessani, -- ihan onnellisena. Oi Jumala, kuinka ma rakastan
+häntä! -- ja sitte tuli kirje isoäidiltä. --
+
+HANNUS (tulee niin, ettei hän kohta näe Ogootia).
+Neiden sanotaan -- Tuossapahan neiti onkin!
+
+OGOOT (nousee ylös).
+Sinä oikein säikähytit minua, Hannus!
+
+HANNUS.
+Tervetuloa takaisin!
+
+OGOOT.
+Kiitoksia.
+
+HANNUS.
+Niin, minun ei siis tarvitse lähteä --?
+
+OGOOT.
+Ei ikään! Mutta jonkun täytyy lähteä kapineitani tuomaan.
+
+HANNUS.
+Tietysti. -- Mutta mikä rouvaa vaivaa?
+
+OGOOT.
+Täti? -- Oi Jumala, mikä nyt on?
+
+HANNUS.
+Rouva ei ole viime aikoina ollut terveenä.
+
+OGOOT.
+Eikö? Mutta, täti! Menenkö --? Tahdotko --? Täti! Mutta, täti!
+
+HANNUS.
+Menenkö ehkä tuomaan --
+
+ROUVA FALK.
+Ei, ei! -- Mutta sinä, Ogoot, jos menisit -- -- Oi Jumala! --
+Juokse ... sisään --
+
+OGOOT.
+Lääkepullo punaisella etiketillä?
+
+ROUVA FALK.
+Niin. (Ogoot menee.) Hannus, riennä kenraalin luoksi, -- pyydä häntä
+tulemaan tänne! Kohta!
+
+HANNUS.
+Kyllä, rouva!
+
+ROUVA FALK.
+Hannus!
+
+HANNUS.
+Kuulen!
+
+ROUVA FALK.
+Ota hevonen! Kenties kenraali ei ole kotona, hakemaan siis!
+
+HANNUS.
+Kyllä. (Menee.)
+
+OGOOT.
+Tässä se on, täti!
+
+ROUVA FALK.
+Kiitoksia. Se meni ohitse jo.
+
+OGOOT.
+Mutta mitä se on, täti?
+
+ROUVA FALK.
+Se on, lapseni, -- se on jotain, joka välisti kohtaa, kun suvi muuttuu
+syksyksi.
+
+    Esirippu lankee.
+
+Kolmannen ja neljännen tapauksen välillä vaan muutaman minutin aika,
+jona musiki soi. Musiki alkaa ennenkuin esirippu on ehtinyt lankeemaan
+alas.
+
+
+
+
+NELJÄS TAPAUS.
+
+
+Piispan luona. Ilta, ja kynttilät sytytettyinä.
+
+
+Ensimäinen kohtaus.
+
+Piispa ja rouva Falk, jälkimäinen matkapuvussa, shaali käsivarrella, ja
+laukku kädessä, astuvat sisään. Piispa tahtoo päästää häntä hänen
+kantamastansa. Mutta hän laskee sen itse pois.
+
+ROUVA FALK.
+Suokaa anteeksi, herra piispa, että vaivaan teitä, ja näin myöhään; se
+tapahtui eräästä syystä, johon en voi mitään. -- Onko veljenne poika
+kotona?
+
+PIISPA.
+Ei. Mutta minä odotan häntä; hän on kahdesti hakenut minua iltapuolella
+minua tapaamatta.
+
+ROUVA FALK.
+Soisin mielelläni asiani toimitetuksi ennen hänen tuloansa.
+
+PIISPA.
+Käskenkö siis, että meille annetaan sana, kun hän tulee kotiin?
+
+ROUVA FALK.
+Kiitoksia!
+
+PIISPA (soittaa).
+Isoäiti sanoi hänen käyneen teidän luonanne tänäpänä kohta kotiin
+tultuansa.
+
+ROUVA FALK.
+Niin kävi. --
+
+PIISPA (sisään tulevalle tytölle).
+Tee hyvin ja ota vaari, koska kandidati tulee kotiin ja anna minulle
+tieto siitä.
+
+    (Tyttö menee.)
+
+ROUVA FALK.
+Hän on puhutellut isoäitiä?
+
+PIISPA.
+Niin.
+
+ROUVA FALK.
+Tultuansa --? (Keskeyttää.)
+
+PIISPA.
+Tultuansa teidän luotanne.
+
+ROUVA FALK.
+Onko hän sanonut mitään?
+
+PIISPA.
+Hänen mielensä oli kovin liikutettu. Mutta minä en ole kysynyt
+isoäidiltä sen enempää. Minä nimittäin arvaan; -- hän on puhutellut
+teitä?
+
+ROUVA FALK.
+Niin.
+
+PIISPA.
+Ja te, hyvä rouva?
+
+ROUVA FALK.
+Minä --? Minä olen nyt täällä.
+
+PIISPA.
+Matkustaaksenne pois, jos oikein ymmärrän?
+
+ROUVA FALK.
+Matkustaakseni pois. Nyt käy teidän mielenne mukaan, herra piispa.
+
+PIISPA.
+Eikä hän saa tietää siitä mitään?
+
+ROUVA FALK.
+Ei kukaan -- paitsi se, joka seuraa minua. Minä astun illalla tuohon
+englantilaiseen höyrylaivaan.
+
+PIISPA (katsoo kelloaan).
+Ei teillä siis ole paljon aikaa.
+
+ROUVA FALK.
+Minä tahtoisinkin vaan uskoa teidän käsiinne, herra piispa,
+lahjotuskirjan omaisuudestani täällä.
+
+PIISPA.
+Sisarenne tyttären hyväksi?
+
+ROUVA FALK.
+Ogootin. Hän saa kaikki.
+
+PIISPA.
+Mutta viimein sanoitte, rouva --?
+
+ROUVA FALK.
+Matkaa varten on minulla kyllä tarpeeksi. Sen jälkeen en kaipaa mitään.
+Voin elättää itseni.
+
+PIISPA.
+Mutta Ogoot, hyvä rouva? Ettekö odota, kunnes Ogoot tulee kotiin?
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot tuli kotiin tänään. Hän lepää nyt. Mutta vaununi lähetin takaisin
+noutamaan häntä tänne kohta. -- Oletteko siis niin hyvä ja otatte
+vastaan häntä ... en tietänyt ketään muuta ... ja lohdutatte häntä --!
+
+PIISPA.
+Sen teen, hyvä rouva. -- Minä arvaan, että tämä tuntuu vaikealta.
+
+ROUVA FALK.
+Ja tahdotteko koettaa ... saada noitten kahden välin jälleen hyväksi?
+
+PIISPA.
+Mutta eiväthän he rakasta toisiansa.
+
+ROUVA FALK.
+Ogoot rakastaa Hagbartia. Ja kun he molemmat rakastavat minua, -- niin
+ajattelin, että kun minä vaan olen poissa, -- ja he tietäisivät minun
+suovan sen, ajattelin, että he löytäisivät toinen toisensa yhteisessä
+rakkaudessansa minuhun. -- Toivon niin. He ovat nuoret molemmat.
+
+PIISPA.
+Minä teen, minkä taidan, hyvä rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Kiitoksia! Vielä pyytäisin, että ystävällisesti sallisitte isoäidin
+muuttaa maalle Ogootin luoksi, -- taikka Ogootin tänne, kuinka kumpikin
+parhain tahtoo, jotta Ogoot saisi huvin hoitaa isoäitiä; sillä hän
+pitää isoäitiä hyvänä.
+
+PIISPA.
+Ja isoäiti häntä.
+
+ROUVA FALK.
+Ja missä isoäiti olisi, sinne kai tulisi Hagbartkin. Vanhus ehkä sitte
+auttaisi heitä.
+
+PIISPA.
+Minusta on ehdotuksenne oivallinen, ja minä ihmettelen vaan, että
+teillä on aikaa ja voimaa ajatella näitä kaikkia.
+
+ROUVA FALK.
+Onko isoäiti ylhäällä vielä?
+
+PIISPA.
+On; minä tulen juuri nyt hänen luotansa. Hagbart on saattanut hänet
+levottomaksi. Hän ei kestä paljon.
+
+ROUVA FALK.
+Ehkä on siis paras, etten sano hänelle jäähyväisiä. Olisin muuten
+mielelläni sanonut.
+
+PIISPA.
+En uskalla myöntyä siihen.
+
+ROUVA FALK.
+Oletteko niin hyvä ja sanotte terveisiä minulta -- ja kiitoksia!
+
+PIISPA.
+Sen teen.
+
+ROUVA FALK.
+Ja pyydätte, että hän -- auttaa --!
+
+PIISPA.
+Kovin minun käy sääliksi teitä, hyvä rouva!
+
+ROUVA FALK.
+Suokaa minulle anteeksi, teidän korkea-arvoisuutenne, se rauhanhäiriö,
+jonka saatin tänne. Se tapahtui vasten tahtoani.
+
+PIISPA.
+Minua pahottaa, hyvä rouva, etten ole ennen oppinut tuntemaan teitä.
+Niin olisi paljon nyt saattanut olla toisin.
+
+ROUVA FALK.
+Älkäämme nyt siitä puhuko.
+
+TYTTÖ (tulee sisään).
+Minun käskettiin antaa tämä kortti rouvalle.
+
+ROUVA FALK.
+Kiitoksia! -- Kenraali on siis etuhuoneessa?
+
+TYTTÖ.
+Niin.
+
+PIISPA.
+Onko kenraali Rosen täällä?
+
+ROUVA FALK.
+Olen rohjennut pyytää häntä täältä noutamaan itseäni, kun höyrylaiva
+viheltää.
+
+PIISPA.
+Pyydä kenraalia tulemaan sisään! (Tyttö menee.) Se on siis kenraali
+Rosen, joka -- (Keskeyttää.)
+
+ROUVA FALK (etsii jotakin laukustaan).
+-- seuraa minua. Hän on minun mieheni.
+
+PIISPA.
+Teidän erotettu miehenne?
+
+ROUVA FALK.
+Niin.
+
+PIISPA.
+Siinä tapauksessa olen minä tehnyt kovin väärin teitä kohtaan, hyvä
+rouva.
+
+ROUVA FALK.
+Niinpä kyllä.
+
+KENRAALI (tulee. Hän on soreassa matkapuvussa ja näyttää erittäin
+kauniilta).
+Pyydän anteeksi, teidän korkea-arvoisuutenne, mutta aika on käsissä. --
+Hyvä rouva, tämä on teidän?
+
+ROUVA FALK.
+Niin. -- Antaisitteko, herra piispa, tämän Ogootille, kun hän tulee? --
+Ja autatteko häntä?
+
+PIISPA.
+Kyllä, hyvä rouva. Jumala olkoon kanssanne!
+
+TYTTÖ (tulee).
+Kandidati on tullut.
+
+ROUVA FALK.
+Hyvästi! -- Terveisiä! --
+
+PIISPA.
+Teette varmaan enemmän, kuin kukaan meistä olisi tehnyt.
+
+ROUVA FALK.
+Se riippuu vaan siitä, kuinka suuresti kukin rakastaa. -- Kiitoksia!
+Hyvästi!
+
+PIISPA.
+Hyvästi!
+
+    (Kenraali tarjoo kunnioituksella käsivartensa rouvalle;
+    tämä tarttuu siihen; he menevät. Piispa saattaa heitä.)
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+HAGBART (tulee oikealta puolelta, katsoo ympärillensä, kummastuu, menee
+peräpuoleen, mutta piispa tulee ovessa häntä vastaan).
+
+PIISPA.
+Siinäkö olet --?
+
+    (Molemmat astuvat ääneti esiin.)
+
+HAGBART (kovassa mielenliikutuksessa, mutta pidättäen itseänsä).
+Minä kuulen äänestäsi, -- ja näen päältäsi, -- että tiedät siitä.
+
+PIISPA.
+Sinä luulet minun puhutelleen isoäitiä?
+
+HAGBART.
+Niin.
+
+PIISPA.
+Niin olenkin. Hän ei ole sanonut juuri mitään. Mutta näenhän minä sen.
+Sinä tiedät, että näin sen ennemmin kuin sinä itse.
+
+HAGBART.
+Se on totta. Minä olen taistellut taisteluni loppuun.
+
+PIISPA.
+Tuskinpa, Hagbart.
+
+HAGBART.
+Niin, _sinä_ et luule niin; sen tiedän. Mutta minä sanon sitä elämäni
+ratkaisevaksi voitoksi. Minä rakastan rouva Falkia. Ja hän rakastaa
+minua.
+
+PIISPA.
+Jollet olisi tuommoisessa mielenvimmassa --
+
+HAGBART.
+Se ei ole vimmaa, se on onnea. Mutta täällä, sinun luonasi, -- niin, en
+ole tullut pyytämään sinun siunaustasi; menköön menoansa ilman sitä!
+Mutta minä olen tullut sanomaan sitä sinulle; sillä se on
+velvollisuuteni. -- Onko se sinusta paha?
+
+PIISPA.
+On.
+
+HAGBART.
+Setä, se loukkaa minua.
+
+PIISPA.
+Poikani!
+
+HAGBART.
+Se loukkaa minua hänen tähtensä ja itseni tähden. Sinä et tunne meitä
+kumpaakaan.
+
+PIISPA.
+Istummeko puhumaan keskenämme, Hagbart?
+
+HAGBART.
+Minä pyydän, ettet yritä mitään taivutusta.
+
+PIISPA.
+Ole huoleti! Minä pidän tunteesi arvossa. Ja minä tiedän nyt, että hän
+on sen ansainnut.
+
+HAGBART.
+Mitä sanoit?
+
+    (He istuutuvat.)
+
+PIISPA.
+Hyvä Hagbartini, suo minun kohta tunnustaa,  että minäkin olen kokenut
+jotain viime tapausten jälkeen. Ja siitä olen oppinut tietämään, etten
+ollut oikeassa rouva Falkin suhteen.
+
+HAGBART.
+Toden tottako?
+
+PIISPA.
+Minä olen päättänyt hänestä sekä liian aikaisin, että liian ankarasti.
+Se on yksi helmasyntejämme. Ja olen liian paljon noudattanut ihmisten
+mieliä, liian vähän tuntenut sitä rakkautta, joka antaisi rohkeutta
+tehdä hyvää. Hänestä, jota katsoin vähemmän-arvoiseksi, olen oppinut
+tietämään sen.
+
+HAGBART.
+Sinä et tiedä, kuinka kiitolliseksi teet minut noilla sanoilla -- ja
+onnelliseksi!
+
+PIISPA.
+Minä sanon vielä. Sen kautta, että teimme väärin häntä vastaan,
+viettelimme sinutkin, joka silloin vielä uskoit meitä, tekemään väärin
+häntä vastaan, ja nuorison tapaan vielä ankarammin, kuin me itse. Tämä
+synnytti sinussa vasta-vaikutuksen, joka johdatti rakkauteen. Jos
+rakkaus oli synti, olimme me syypäät siihen.
+
+HAGBART.
+Mutta se ei ole mikään synti.
+
+PIISPA.
+Ei. Mutta sinun tietosi siitä, että me katsoisimme sitä synniksi,
+kiivastutti sinun oikeuden tuntoasi ja enensi rakkauttasi. Sinä olet
+jaloluontoinen.
+
+HAGBART.
+Oi Jumala, kuinka olen sinua tästälähin rakastava, setä!
+
+PIISPA.
+Sentähden olen istahtanut kanssasi, Hagbart, pyytääkseni anteeksi
+sinulta. Ja häneltä! Ja siltä kansaltakin, jota minun tulee johdattaa,
+mutta johon en tarpeeksi luottanut. Sillä siinäkin ovat useimmat hyviä;
+he olisivat seuranneet, jos minulla olisi ollut miehuutta mennä edellä.
+
+HAGBART (polvillaan).
+Minä kunnioitan sinua enemmän, kuin milloinkaan, ja enemmän, kuin
+kukaan sinua koskaan on kunnioittanut!
+
+PIISPA (on noussut seisoalle).
+Tule, Hagbart!
+
+HAGBART (nousee ylös ja heittäytyy hänen puoleensa).
+Setä!
+
+PIISPA.
+Onko sinulla kyllin luja rakkaus kestää --
+
+HAGBART.
+Oi, kaikkia!
+
+PIISPA.
+Sillä välisti saamme rakkauden, että se opettaisi meitä uhraamaan.
+
+ISOÄITI (tulee).
+Kuulin Hagbartin äänen!
+
+HAGBART.
+Mummu! (Sekä hän että piispa menevät häntä vastaan.) Mummu! Oi taivaan
+Jumala, kuinka olen onnellinen!
+
+    (Tarttuu hänen toiseen käsivarteensa.)
+
+ISOÄITI.
+Onko se totta?
+
+PIISPA (joka tarttuu hänen toiseen käsivarteensa).
+Ällös käykö yksin.
+
+ISOÄITI.
+Kuulin Hagbartin äänen; -- se oli ihan luja, ja niinpä arvelin: nyt on
+jotakin tekeillä.
+
+HAGBART.
+Eikäpä olekaan mitään muuta kuin hyvää! Setä suostuu, setä on jalo,
+setä tekee kaikki, kaikki hyväksi jälleen -- ja enemmänkin! Oi Jumala
+-- mummu, ettäs olet noin vanha! Mieleni tekisi kantaa sinua
+käsivarsillani ja juosta ympäri.
+
+ISOÄITI.
+Ei, sitä saat olla tekemättä. (Talutetaan paikallensa.) -- No --?
+Mitähän muuta?
+
+HAGBART.
+Mitä muuta? En tiedä mistään muusta! Ei ole mitään muuta.
+
+PIISPA.
+On, Hagbart, on muutakin.
+
+HAGBART.
+Sanot sitä kovin totisesti? Sinä _olet_ aivan totinen -- jopa
+liikutettukin --? Setä!
+
+    (Vaunut kuuluu tulevan.)
+
+PIISPA.
+Varros vähän, poikani! Varros vähän!
+
+    (Menee ulos pääovesta.)
+
+HAGBART.
+Mummu kulta, mikä nyt lienee?
+
+ISOÄITI.
+En tiedä. -- Mutta onni on usein hyvän lyhyt.
+
+HAGBART.
+Onni on lyhyt? Mitä se on? Oi taivas, mummu, -- älä kiusaa minua!
+
+ISOÄITI.
+Todellakin, minä en tiedä mitään. -- Vaan sen --
+
+HAGBART.
+-- Vaan -- Mitä? --
+
+ISOÄITI.
+Että setäsi oli minun luonani, kun rouva Falk ilmotettiin tulleeksi.
+
+HAGBART.
+Rouva Falk? Onko rouva Falk käynyt täällä? Nyt?
+
+ISOÄITI.
+Juuri vastikään.
+
+HAGBART.
+On siis jotain tekeillä! Kenties se oli hän, jota setä. -- (Syöksee
+ylöspäin; ovi avataan; piispa astuu sisään Ogootia taluttaen.) Ogoot!
+
+OGOOT.
+Hagbart! -- (Levotonna.) Eikö täti ole täällä?
+
+CORNELIA (joka on seurannut piispan ja Ogootin jälessä).
+Kah, isoäiti!
+
+    (Menee hänen luoksensa.)
+
+PIISPA.
+Ogoot kulta! Kasvatus-äitisi pyysi minut antamaan tämän kirjeen
+sinulle.
+
+HAGBART.
+Kirjeen --?
+
+ISOÄITI.
+Mitä tämä on? Annas minun katsoa!
+
+    (Cornelia kääntää hänen tuolinsa puolittain toisia kohden.)
+
+HAGBART.
+Lue ääneen, Ogoot!
+
+OGOOT (lukee).
+
+    "Armaisin!
+
+    Kun saat tämän kirjeen olen minä -- lähtenyt pois. Minä rakastan
+    sitä, jota sinä --"
+
+(Huudahtaa kovasti ja kaatuu. Piispa ottaa vastaan hänet.)
+
+ISOÄITI.
+Hän on lähtenyt?
+
+CORNELIA.
+Hän rakastaa sitä, -- jota --? -- Oi Jumala, katsokaa Hagbartia!
+
+PIISPA.
+Cornelia! (Tämä rientää piispan luoksi; he laskevat alas Ogootin.
+Cornelia seisoo hänen vieressänsä. Piispa kääntyy.) Hagbart! (Tämä
+syöksee hänen syliinsä.) Miehuutta, poikani! miehuutta!
+
+    (Äänettömyyttä.)
+
+ISOÄITI (nousee seisoalle).
+On siis taas noitten suurten tunteiden aika palannut!
+
+    Esirippu lankee vitkaan.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Leonarda, by Björnstjerne Björnson
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42178 ***