diff options
Diffstat (limited to '42116-8.txt')
| -rw-r--r-- | 42116-8.txt | 5289 |
1 files changed, 0 insertions, 5289 deletions
diff --git a/42116-8.txt b/42116-8.txt deleted file mode 100644 index f2eacf6..0000000 --- a/42116-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5289 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kaksintaistelu, by Anton Tshehov - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kaksintaistelu - -Author: Anton Tshehov - -Translator: Emil Mannstén - -Release Date: February 17, 2013 [EBook #42116] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSINTAISTELU *** - - - - -Produced by Jukka Aakula - - - - - - -KAKSINTAISTELU - -Kirj. - -Anton Tshehov - - -Venäjänkielestä ["Duelj"] suomentanut Emil Mannstén - - - -Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, 1921. - - - - -I. - - -Oli kello kahdeksan aamulla -- se aika, jolloin upseerit, virkamiehet ja -matkustavaiset tavallisesti kuuman, tukahduttavan yön jälkeen uivat -meressä ja sitten tulivat paviljonkiin juomaan kahvia tai teetä. Ivan -Andreitsh Lajevski, laihahko, vaaleaverinen, kahdeksankolmatta ikäinen -nuorimies, rahaministeriön virkamieslakini päässä ja tohvelit jalassa, -tapasi uimaan mennessä rannalla kosolta tuttavia ja niiden joukossa -ystävänsä, sotilaslääkäri Samoilenkon. - -Samoilenkolla oli iso pää, tukka hyvin lyhyeksi leikattu, kaulaa tuskin -ollenkaan, punakat kasvot, tuuheat mustat kulmakarvat ja harmaa -poskiparta; kun tähän vielä yhtyi turpea vartalo ja käheä soturin basso, -niin eipä ihmettä, että hän vieraaseen, joka ensi kerran saapui -paikkakunnalle, teki vastenmielisen vaikutuksen. Mutta kun ehti kulua -pari kolme päivää ensimmäisestä tutustumisesta, niin alkoivat hänen -kasvonsa näyttää erittäin herttaisilta, lempeiltä, jopa kauniiltakin. -Kankeista liikkeistään ja karkeahkosta äänestään huolimatta hän oli -ihmisenä sävyisä, tavattoman helläluontoinen, jalomielinen ja kohtelias. -Kaikkia kaupunkilaisia hän sinutteli, kaikille hän antoi rahoja -lainaksi, oli heidän lääkärinsä, toimitteli heitä naimisiin, sovitteli -heidän pikku riitojaan, pani toimeen ulkoilmakekkereitä, joissa paistoi -hiilillä lampaanlihamöykkyjä ja keitti piikkieväkaloista mainiota -kalalientä; aina hän puuhasi ja pyysi jonkun puolesta, ja aina hänellä -oli jotakin iloitsemisen syytä. Yleisen mielipiteen mukaan hän oli -moitteeton mies, jolla tiedettiin olevan vain kaksi heikkoutta: -ensiksikin hän häpesi omaa hyväsydämisyyttään ja koetti peittää sitä -tuimalla katsannolla ja tahallisella töykeydellä, ja toiseksi hän -tahtoi, että välskärien ja sotamiesten tuli puhutella häntä -"ylhäisyydeksi", vaikka hänellä oli ainoastaan valtioneuvoksen arvo. - --- Vastaa minulle, Aleksander Daviditsh, yhteen kysymykseen, -- virkkoi -Lajevski, sittenkun he molemmat, hän ja Samoilenko, olivat astuneet -olkapäitään myöten veteen. -- Otaksutaan, että olet rakastunut naiseen -ja asettunut hänen kanssaan elämään yhdessä; parin vuoden kuluttua -sitten, kuten voi sattua, et enää häntä rakasta, vaan alat tuntea, että -hän on sinulle vieras. Miten sinä sellaisessa tapauksessa menettelisit? - --- Perin yksinkertaisesti. Sanoisin: lähde, muoriseni, mille -ilmansuunnalle halajat -- ilman pitempiä puheita. - --- Helposti sanottu! Mutta jollei hänellä ole mihin mennä? Jos hän on -yksinkertainen nainen, vailla sukulaisia, vailla rahaa, jos ei osaa -tehdä työtä... - --- Siinä tapauksessa ... anna hänelle viisisataa ruplaa käteen tahi -maksa viisikolmatta ruplaa kuukaudessa -- ja tyytyköön siihen. Onhan se -selvää! - --- Otaksutaan, että sinulla on nuo viisisataa tahi kuukausittain -viisikolmatta, mutta nainen, josta puhun, on älykäs, hieno, ylpeä -luonnostaan. Tokko ottaisit tarjotaksesi hänelle rahoja? Ja missä -muodossa? - -Samoilenko aikoi jotakin vastata, matta samassa suuri aalto hulvahti -heidän molempien ylitse, loiskahti rantaan ja vyöryi pauhaten takaisin -pienten kivien yli. Ystävykset nousivat rannalle ja alkoivat pukeutua. - --- Tietysti, onhan hankalaa elää naisen kanssa, jota ei rakasta, -- -lausui Samoilenko, karistaen hiekkaa saappaastaan. -- Mutta pohtikaamme -asiaa ihmisyyden kannalta, Vanja. Jos asia koskisi minua, niin en -ollenkaan näyttäisi, että olen lakannut rakastamasta, vaan eläisin hänen -kanssaan hamaan kuolemaan asti. - -Hänen tuli äkkiä häpeä omia sanojaan; niiden vaikutusta lieventääkseen -hän sitten virkkoi: - --- Minusta on sama, vaikka ei akkaväkeä olisi olemassakaan. Lempo heidät -periköön! - -Ystävykset pukeutuivat ja menivät paviljonkiin. Täällä Samoilenko oli -kuin kotonaan, ja hänellä oli siellä omat erikoiset astiansakin. Joka -aamu hänelle tuotiin tarjottimella kuppi kahvia, korkeassa särmäisessä -juomalasissa jäänsekaista vettä ja ryyppy konjakkia; hän joi ensin -konjakin, sitten kuuman kahvin, sitten jäänsekaisen veden, ja se lienee -maistunut aika hyvältä, sillä nämä juotuaan hän sai silmiinsä erikoisen -kiillon, silitteli molemmin käsin poskipartaansa ja virkkoi merta -pälyillen: - --- Suurenmoinen näky kerrassaan! - -Pitkän, hyödyttömissä ja ikävissä ajatuksissa vietetyn yön jälkeen, -jotka eivät sallineet hänen nukkua, vaan ihan kuin lisäsivät yön -kuumuutta ja pimeyttä, Lajevski tunsi itsensä masentuneeksi ja veltoksi. -Kylpy ja kahvi eivät tehneet hänen oloaan paremmaksi. - --- Jatketaanpa, Aleksander Daviditsh, taannoista keskusteluamme, -- -sanoi hän. -- Minä en tahdo peitellä, vaan puhun sinulle suoraan, kuten -ystävälle: välini Nadeshda Feodorovnan kanssa ovat huonot ... tykkänään -huonot! Suo anteeksi, että ilmaisen sinulle salaisuuteni, mutta minun -täytyy saada keventää sydäntäni. - -Samoilenko, aavistaen mistä tulisi olemaan puhe, loi katseensa maahan ja -alkoi sormillaan naputtaa pöytään. - --- Olen elänyt hänen kanssaan kaksi vuotta, ja nyt on rakkauteni häneen -lopussa, -- jatkoi Lajevski, -- tai oikeammin, olen tullut käsittämään, -etten koskaan ole rakastanutkaan... Nämä kaksi vuotta ovat olleet -petosta. - -Lajevskilla oli tapana keskustellessaan tarkkaavasti katsella -heleänpunaisia kämmeniään, pureskella kynsiään tahi likistää sormilla -kalvosimiaan. Ja nytkin hän teki samoin. - --- Minä tiedän varsin hyvin, ettet sinä voi minua auttaa, mutta puhun -sinulle sentähden, että meikäläisen kovaosaisen ja liikanaisen ihmisen -ainoa pelastus on puhumisessa. Minun täytyy tehdä tiettäväksi jokainen -tekoni, minun on löydettävä selitys ja puolustus järjettömälle -elämälleni kenenkä hyvänsä teorioista, kirjallisista tyypeistä, siitä -esimerkiksi, että me, aateliset, huononemme suvustamme, ja niin -edelleen... Viime yönä esimerkiksi minä lohdutin itseäni koko ajan -ajattelemalla: ah, kuinka oikeassa on Tolstoi, kuinka säälimättömän -oikeassa! Ja minulle tuli siitä helpotusta. Todellakin suuri kirjailija! -Sanottakoon mitä hyvänsä. - -Samoilenko, joka ei koskaan ollut lukenut Tolstoita, vaikka yhtämittaa -oli ollut aikeissa lukea hänen teoksiaan, joutui hämille ja vastasi: - --- Niin, kaikki kirjailijat kirjoittavat mielikuvituksesta, mutta hän -ottaa kuvattavansa suoraan luonnosta... - --- Voi sentään, -- huokasi Lajevski, -- missä määrin sivistys onkaan -meidät turmellut! Minä rakastuin naituun naiseen; hän samaten minuun... -Alussa meillä oli suuteloita, hiljaisia iltoja, lupauksia, Spencer ja -ihanteita ja yhteisiä harrastuksia... Mokoma vale! Todellisuudessa -pakenimme hänen miestään, mutta valehtelimme itsellemme, että pakenimme -sivistyneen elämämme tyhjyyttä. Tulevaisuus kangasti meille -seuraavanlaatuisena: aluksi Kaukaasiassa, kunnes perehdymme maahan ja -ihmisiin, minä otan virastotakin ylleni ja alan hoitaa virkaa, sitten -otamme kappaleen perkaamatonta maata, rupeamme tekemään työtä otsamme -hiessä, istutamme viinitarhan, muokkaamme pellon, ynnä muuta. Jos minun -sijassani olisit ollut sinä tai tuo eläintieteilijä von Coren, olisitte -Nadeshda Feodorovnan kanssa kukaties eläneet kolmekymmentä vuotta ja -jättäneet jälkeläisillenne rikkaan viinitarhan ja tuhannen desjatiinaa -maissipeltoa, jota vastoin minä tunsin itseni hävinneeksi mieheksi jo -ensi päivästä lähtien. Kaupungissa on sietämätön helle, ikävää ja -ihmistyhjää; jos taas lähtee kaupungin ulkopuolelle, on siellä joka -pensaan ja kiven juurella uhkaamassa skorpionit ja käärmeet, ja taas -edempänä ovat vuoret ja erämaa. Outoja ovat ihmiset, outoa on luonto, -viljelys kurjaa -- kaikki se on jotakin toista kuin turkki päällä -kävellä Nevskillä käsi kädessä Nadeshda Feodorovnan kanssa ja haaveksia -lämpimistä maista. Se kysyy taistelua elämästä ja kuolemasta, mutta mikä -taistelija minä olen? Kurja, heikkohermoinen ja työhön tottumaton... -Ensi päivästä asti oivalsin, että raatajan elämää ja viinitarhaa -koskevat ajatukseni olivat pötyä. Mitä taas tulee rakkauteen, täytyy -minun sanoa, että elämä naisen kanssa, joka on lukenut Spenceriä ja -sinun tähtesi matkannut maailman ääriin, on yhtä vähän mielenkiintoista -kuin elämä minkä Anisan tai Akulinan kanssa hyvänsä. Sama silitysraudan, -ihojauheen ja lääkkeiden haju, samat paperikähertimet joka ikinen aamu -ja sama itsepetos... - --- Silitysraudatta ei taloudessa tulla toimeen, -- huomautti Samoilenko, -punastuen siitä, että Lajevski niin avomielisesti puheli hänelle tutusta -naisesta. -- Sinä, Vanja, olet tänään pahalla tuulella, huomaan... -Nadeshda Feodorovna on erinomainen, sivistynyt nainen, sinä mainion -järkevä mies. Tosin ette ole vihityt, -- sanoi Samoilenko, katsahtaen -hämillään pöydälle päin, -- mutta sehän ei ole teidän vikanne, ja -sitäpaitsi ... pitää osata vapautua ennakkoluuloista ja asettua nykyajan -kannalle... Minä itse puolustan siviiliavioliittoa, ja ... mutta olen -sitä mieltä, että jos kerran olette yhteen käyneet, on teidän yhdessä -elettävä kuolemaanne asti. - --- Ilman rakkauttako? - --- Selitän sinulle heti, -- sanoi Samoilenko. -- Noin kahdeksan vuotta -takaperin meillä oli täällä asioitsijana vanha ukko, ylen viisas mies. -Hänellä oli tapana sanoa: perhe-elämässä on tärkeintä kärsivällisyys. -Kuuletko, Vanja? Ei rakkaus, vaan kärsivällisyys... Elettyäsi parisen -vuotta rakkaudessa on perhe-elämäsi silminnähtävästi joutunut sellaiseen -vaiheeseen, jolloin sinun, voidaksesi ylläpitää tasapainoa, on pantava -liikkeelle kaikki kärsivällisyytesi... - --- Sinä uskot asioitsijasi, tuon rahjuksen lausuntoon. Minusta hänen -neuvonsa sensijaan on mielettömyyttä. Sinun äijäsi saattoi teeskennellä, -saattoi harjoitella kärsivällisyyttä, jolloin se henkilö, johon hän ei -tuntenut rakkautta, esiintyi hänelle kärsivällisyyden harjoituksissa -välttämättömänä esineenä, mutta minä en ole vielä niin syvälle vajonnut; -jos minua miellyttää kärsivällisyyttä harjoitella, ostan itselleni -voimistelupainot tahi vikurin hevosen, mutta ihmisen jätän rauhaan. - -Samoilenko tilasi valkoista jäänsekaista viiniä. Kun oli juotu lasi -mieheen, kysäisi Lajevski äkkiä: - --- Sanoppas, ole niin hyvä, mitä merkitsee aivojen pehmeneminen? - --- Se on, kuinka sinulle selittäisin ... taudillinen tila, jossa -aivoaine pehmenee ... aivan kuin vetelöityy. - --- Voiko sitä parantaa? - --- Voi kyllä, ellei tauti ole saanut kehittyä varsin pitkälle... Kylmiä -suihkukylpyjä, espanjankärpäslaastaria... Jotakin sisällisesti -nautittavaksi. - --- Vai niin... Näetkös siis, mimmoinen on tilani. Hänen kanssaan en voi -elää: se käy yli voimieni. Niin kauan kuin olen sinun seurassasi, minä -vielä sekä filosofoin että naureskelen, mutta kotona mieleni kokonaan -lamaantuu. On niin äärettömän tukala ollakseni, että jos minulle -sanottaisiin esimerkiksi, että minun on vielä elettävä hänen kanssaan -yksi kuukausi, niin on luultavaa, että laskisin luodin otsaani. Siitä -huolimatta minun on mahdoton hänestä erota... Hän on yksinäinen, ei osaa -tehdä työtä, rahoja ei ole minulla eikä hänellä... Minne hän joutuu? -Kenenkä luo menisi? En voi keksiä mitään ... Sano nyt: mitä minun on -tekeminen? - --- Tjaa ... murahti Samoilenko, tietämättä mitä vastata. -- Rakastaako -hän sinua? - --- Rakastaa, sen verran kuin mies hänen ikäiselleen ja luonteiselleen -naiselle on tarpeellinen. Minusta hänen olisi yhtä vaikea erota kuin -ihojauheestaan ja paperikähertimistään. Minä olen hänen naiskammionsa -välttämätön, olennainen osa. - -Samoilenko joutui hämille. - --- Sinä olet, Vanja, tänään pahalla päällä, -- sanoi hän. -- Et tainnut -nukkua. - --- Sepä se, nukuin huonosti... Tunnen yleensä voivani pahoin. Päässä -tyhjyys, sydäntä ahdistaa, jokin yleinen heikkous... Ihan täytyy lähteä -karkuun! - --- Minne? - --- Sinne, pohjolaan. Mäntyjen, sienien, ihmisten, aatteiden pariin... -Antaisin puolet elämästäni, jos tällä hetkellä saisin jossakin Moskovan -tai Tulan kuvernementissa uida joessa, palella, ymmärräthän, kuljeskella -sitten kolmisen tuntia vaikka kaikkein mitättömimmän ylioppilaan kanssa -ja lörpötellä, lörpötellä... Entä heinä, -- kuinka se tuoksuu! -Muistatko? Iltaisin kun käyskentelee puistossa, sisältä kuuluu -pianonsoittoa, kuulee junan tulevan... Mielihyvä saattoi Lajevskin -naurahtamaan, hänen silmistään herahtivat kyynelet, ja salatakseen ne -hän paikaltaan nousematta kurottautui ottamaan tulitikkuja viereiseltä -pöydältä. - --- Minäpä en ole kahdeksaantoista vuoteen käynyt Venäjällä, -- sanoi -Samoilenko. -- Olen unohtanut, millaista siellä onkaan. Mielestäni ei -ole ihanampaa maata kuin Kaukaasia. - --- On eräs Vereshtshaginin taulu: mahdottoman syvän kaivon pohjalla -nääntyvät muutamat hengiltä tuomitut vaivoihinsa. Juuri semmoiselta -syvältä kaivolta minusta näyttää ihana Kaukaasiasi. Jos minun olisi -valittava kahdesta: olla nokikolarina Pietarissa tahi täkäläisenä -ruhtinaana, niin valitsisin edellisen toimen. - -Lajevski vaipui mietteisiin. Silmäillessään hänen kumaraista vartaloaan, -yhteen kohti tähystäviä silmiään, kalpeita, hikisiä kasvojaan ja -kuopalle painuneita ohimottaan, pureskeltuja kynsiä ja tohvelia, joka -riippuen kantapäästä lonkollaan jätti huonosti parsitun sukan näkyviin, -Samoilenkon tuli häntä sääli, ja kaiketikin sentähden, että Lajevski -muistutti hänen mielestään avutonta lasta, hän kysyi: - --- Elääkö äitisi? - --- Elää, mutta me olemme huonoissa väleissä. Hän ei voinut antaa minulle -anteeksi tätä rakkausjuttua. - -Samoilenko oli hartaasti mieltynyt ystäväänsä. Hän näki Lajevskissa -hulivilin, ylioppilaan, hyvälaatuisen nuoren miehen, jonka kanssa sopi -sekä ryypätä että nauraa makeasti ja haastaa suoraan sydämestä. Se, mitä -hän käsitti Lajevskista, ei häntä ollenkaan miellyttänyt. Lajevski -naukkaili aika lailla, silloinkin kun ei olisi sopinut, pelasi korttia, -halveksi virkaansa, eli yli varojensa, käytti puheessaan usein -säädyttömiä lausetapoja, kulki kadulla tohvelit jalassa ja riiteli -syrjäisten kuullen Nadeshda Feodorovnan kanssa -- ja se oli -Samoilenkolle vastenmielistä. Mutta se, että Lajevski oli opiskellut -filologisessa tiedekunnassa, tilasi kahta paksua aikakauskirjaa, puhui -usein niin oppineesti, että vain harvat häntä ymmärsivät, vietti -yhdyselämää sivistyneen naisen kanssa -- tätä kaikkea Samoilenko ei -ymmärtänyt, mutta se miellytti häntä, ja hän piti Lajevskia suuressa -arvossa, itseänsä ylempänä. - --- Vielä yksi seikka, -- sanoi Lajevski pudistaen päätään. -- Mutta se -olkoon vain meidän kesken... En ole ilmaissut sitä Nadeshda -Feodorovnallekaan, joten muista pitää hampaittesi takana... Sain toissa -päivänä kirjeen, jossa ilmoitettiin hänen miehensä kuolleen aivojen -pehmenemiseen. - --- Hyväinen aika ... huokasi Samoilenko. -- Miksi sitä häneltä salaat? - --- Kirjeen näyttäminen hänelle merkitsisi samaa kuin lähde pois kirkkoon -vihille. Mutta ensin ovat välimme suoritettavat. Sittenkun hän on tullut -huomaamaan, että yhdyselämämme jatkuminen on mahdotonta, näytän hänelle -kirjeen. Silloin se ei enää ole vaarallista. - --- Tiedätkö mitä, Vanja? -- sanoi Samoilenko, ja hänen kasvoilleen tuli -äkkiä surullinen, rukoileva ilme, kuin hän olisi ollut aikeissa pyytää -jotakin hyvin suloista ja pelännyt saavansa kieltävän vastauksen. -- Nai -sinä hänet. - --- Minkä tähden? - --- Täytä velvollisuutesi tätä viehättävää naista kohtaan! Hänen miehensä -kuoli pois, joten siis itse kaitselmus ikäänkuin viittaa sinulle, mitä -on tehtävä! - --- Kummallinen ihminen, pitäisihän sinun käsittää, että se on -mahdotonta. Yhtä halpamaista ja ihmisarvoa alentavaa on naida ilman -rakkautta kuin toimittaa jumalanpalvelusta, jos puuttuu uskoa. - --- Mutta se on velvollisuutesi! - --- Miksi minä olisin velvollinen? -- kysyi Lajevski kiihtyneenä. - --- Siksi, että sinä houkuttelit hänet miehensä luota ja otit hänet -vastuullesi. - --- Olenhan sanonut jo ihan selvästi: minä en rakasta! - --- Kun et rakastane, niin pidä kunniassa, palvo... - --- Pidä kunniassa, palvo ... matki Lajevski. -- Kuin mitäkin -abbedissaa... Sinä olet huono psykologi ja fysiologi, jos luulet, että -naisen kanssa elääksesi selviydyt yksistään kunnioittamisella ja -palvomisella. Naiselle on ennen kaikkea tarpeen makuuhuone. - --- Vanja, Vanja ... nuhteli Samoilenko hämillään. - --- Sinä olet vanha lapsi, teoreetikko, minä sen sijaan nuori ukko ja -käytännön mies, me emme milloinkaan opi ymmärtämään toisiamme. Parasta -kun lopetamme koko keskustelun... Mustaa! -- huusi Lajevski viinurille, --- paljonko olemme velkaa? - --- Ei, ei, -- virkkoi tohtori hätäisesti ja tarttui Lajevskin -käsivarteen. -- Minä maksan tämän. Minähän tilasinkin. Merkitse minun -laskuuni! -- huusi hän Mustaalle. - -Ystävykset nousivat ja lähtivät äänettöminä astumaan rantakatua pitkin. -Puistikkokadulle kääntyessään he pysähtyivät ja puristivat jäähyväisiksi -toistensa kättä. - --- Te, herrat, olette liiaksi hemmoiteltuja! -- huokasi Samoilenko. -- -Sinulle on kohtalo lähettänyt nuoren, kauniin, sivistyneen naisen, ja -sinä pyrit hänestä eroon; jos minulle Jumala sen sijaan antaisi vaikka -kierokylkisen mummon, kunhan olisi lempeä ja hyväluontoinen, niin -olisinpa onnellinen! Eläisin hänen kanssaan viinitarhassani ja... - -Samoilenko huomasi viimeisen lausumansa sopimattomaksi ja lisäsi: - --- Hommailisihan se velho siellä edes teekeittiötä kiehumaan! - -Heitettyään Lajevskille hyvästit hän lähti astumaan puistikkokatua -pitkin. Kun hän jykevänä, kasvoilla ankara sävy, yllään lumivalkoinen -palttinamekko, jalassa huolellisesti kiilloitetut saappaat, röyhistäen -rintaansa, jolla koreili Vladimirin tähti nauhoineen, asteli pitkin -katua, oli hän hyvin mieltynyt omaan itseensä ja hänestä näytti, että -koko maailma mielihyvin katseli häntä. Päätään kääntämättä hän katsoi -sivuilleen ja huomasi, että puistikkokatu oli hyvässä kunnossa, että -nuoret kypressit, kumipuut ja rumat, kuivankituliaat palmut olivat -sangen kauniita ja lupasivat vastaisuudessa levittää taajaa varjoa, että -tserkessit ovat rehellistä, vieraanvaraista kansaa. "Kumma, ettei -Lajevskia miellytä Kaukaasia", ajatteli hän, "varsin kummallista". -Samassa tuli vastaan viisi sotamiestä pyssyt olalla, tehden hänelle -kunniaa. Oikealla puolen puistikkokatua kulki jalkakäytävää myöten erään -virkamiehen rouva poikansa, lukiolaisen, seurassa. - --- Maria Konstantinovna, hyvää huomenta! -- huusi hänelle Samoilenko, -herttaisesti hymyillen. -- Kävittekö uimassa? Ha-ha-haa... Terveiseni -Nikodim Aleksandritshille! - -Ja hän asteli edelleen, hymyillen yhä herttaisesti; mutta nähdessään -sotilasvälskärin tulevan vastaan hän äkkiä rypisti kulmansa, pysäytti -välskärin ja kysyi: - --- Onko sairaalassa ketään? - --- Ei ketään, teidän ylhäisyytenne. - --- Kuinka? - --- Ei ketään, teidän ylhäisyytenne. - --- Hyvä, saat mennä... - -Huojutellen mahtavasti ruumistaan hän suuntasi askelensa vesimyymälälle -päin, jossa pöydän takana istui grusialaiseksi itseään mainitseva -vanhahko, lihava juutalaisakka, ja lausui tälle niin kovaa, kuin olisi -komentanut kokonaista rykmenttiä: - --- Olkaa hyvä, antakaa minulle soodavettä! - - - - -II - - -Lajevskin lemmetön suhde Nadeshda Feodorovnaan ilmeni etupäässä siinä, -että kaikki, mitä tämä sanoi tai teki, tuntui hänestä valheelta tai -valheeseen vivahtavalta ja että kaikki naisia ja rakkautta vastaan -tähdätyt kirjoitukset, jotka hän oli lukenut, näyttivät hänestä -mahdollisimman parhaiten soveltuvan häneen, Nadeshda Feodorovnaan, ja -tämän mieheen. Lajevskin palatessa kotiin hän istui jo täysin puettuna -ja kammattuna ikkunan ääressä, joi huolestuneen näköisenä kahvia ja -selaili paksua aikakauskirjaa; ja Lajevski ajatteli, ettei kahvinjuonti -ole mikään niin merkillinen tapahtuma, että sen vuoksi kannattaisi -tekeytyä huolestuneen näköiseksi, ja että turhaan hän oli kuluttanut -aikaa taiteellisen hiuslaitteen aikaansaamiseksi, koska täällä ei ollut -ketään, jota tulisi koettaa miellyttää. Aikakauskirjassakin hän havaitsi -valhetta. Hän ajatteli, että Nadeshda Feodorovna pukeutui ja piti huolta -hiuslaitteestaan näyttääkseen kauniilta ja luki näyttääkseen viisaalta. - --- Mitä arvelet, sopisiko minun tänään mennä uimaan? -- kysyi Nadeshda -Feodorovna. - --- Mitäs siitä? Menet tahi olet menemättä, ei tuosta luulisi -maanjäristystä seuraavan... - --- Ei, minä kysyn vain sentähden, että kunhan ei tohtori suuttuisi. - --- Kysy sitten tohtorilta. Minä en ole tohtori. - -Tällä kertaa tuntuivat Lajevskista kaikkein vastenmielisimmiltä Nadeshda -Feodorovnassa hänen valkoinen avoin kaulansa ja hiuskiharat niskassa, ja -hän muisti, että Anna Kareninaa, kun hänen rakkautensa miestänsä kohtaan -kylmeni, eivät miellyttäneet hänen korvansa, ja ajatteli: "Kuinka oikein -se on! Kuinka oikein!" Tuntien heikkoutta sekä päässään tyhjyyttä hän -meni työhuoneeseensa, kävi sohvalle pitkäkseen ja peitti kasvonsa -nenäliinalla, etteivät kärpäset pääsisi tekemään kiusaa. Velton unteloja -ajatuksia aina yhdestä ja samasta asiasta liikkui hänen aivoissaan kuin -pitkä kuormajono sateisena syysiltana, ja hän vaipui alakuloiseen -unenhouraukseen. Hän tunsi olevansa syyllinen Nadeshda Feodorovnan ja -tämän miehen edessä, jopa siihenkin, että viimemainittu oli kuollut. Hän -tunsi olevansa syyllinen oman elämänsä edessä, jonka oli turmellut, -korkeiden aatteiden, tietojen ja työn maailman edessä, ja tämä -ihmeellinen maailma tuntui hänestä mahdolliselta ja olemassa olevalta, -ei täällä rannikolla, missä nälkäiset turkkilaiset ja laiskat -abhasialaiset kuljeskelevat, vaan siellä, pohjolassa, missä ovat -ooppera, teatterit, sanomalehdet ja kaikki henkisen työn muodot. -Rehellinen, viisas, ylevä ja puhdas saattaa olla ainoasti siellä, ei -täällä. Hän syytti itseään siitä, ettei hänellä ollut ihanteita eikä -elämää johtavaa aatetta, vaikka nyt hämärästi tajusi, mitä se merkitsi. -Kaksi vuotta takaperin, kun hän oli rakastunut Nadeshda Feodorovnaan, -hänestä tuntui, että heti kun hän on päässyt yhdyselämään Nadeshda -Feodorovnan kanssa ja he ovat matkustaneet Kaukaasiaan, niin hän on -pelastettu alennuksesta ja elämän tyhjyydestä; samaten hän nytkin oli -varma, ettei muuta tarvita kuin että hän hylkää Nadeshda Feodorovnan ja -lähtee Pietariin, niin hän saa kaikki, mitä kaipaa. - --- Pakoon! -- murahti hän, nousten istualleen ja pureksien kynsiään. -- -Pakoon! - -Hänen mielikuvituksensa hahmotteli, kuinka hän astuu laivaan ja sitten -syö aamiaista, juo kylmää olutta, puhelee laivan kannella naisten -kanssa, sitten Sevastopolissa nousee junaan ja antaa huhkia. Terve, -vapaus! Asemat vilahtavat ohi toinen toisensa jälkeen, ilma käy yhä -kylmemmäksi ja kalseammaksi, jo näkyy koivuja ja kuusia, tuossa jo Kursk -ja Moskova... Ravintoloissa kaalikeittoa, lampaanlihaa ja puuroa, -samminlihaa, olutta, sanalla sanoen -- ei enää aasialaista -raakalaisuutta, vaan Venäjä, todellinen Venäjä. Matkustajat junassa -puhuvat kaupasta, uusista laulajista, ranskalaisvenäläisistä -ystävyyssuhteista; kaikkialla on jo tunnettavissa virkeä, älykäs, reipas -sivistyselämä... Pikemmin, pikemmin! Jopa ollaan vihdoin Nevskillä, -Isolla Morskajalla, tuossa on Kovnon solakatukin, missä hän muinoin asui -ylioppilaitten kanssa yhdessä, tuossa tuttu harmaja taivas, tihkusade, -märät ajurit... - --- Ivan Andreitsh! -- kutsui joku viereisestä huoneesta. -- Oletteko -kotona? - --- Täällä olen, -- vastasi Lajevski. -- Mitä tahdotte? - --- Täällä olisi asiapapereita! - -Lajevski nousi vastahakoisesti, tunsi päätänsä huimaavan ja lähti -haukottaen ja tohveleillaan laahustaen viereiseen huoneeseen. Siellä -seisoi kadulla avonaisen ikkunan edessä eräs hänen nuoria -virkatovereitaan ja levitteli ikkunalaudalle virkakirjeitä. - --- Kohtsillään, ystäväiseni, -- sanoi Lajevski suopeasti ja lähti -etsimään musteastiaa; lähestyttyään jälleen ikkunaa hän lukematta -allekirjoitti paperit ja virkkoi: - --- Kyllä on kuuma! - --- Kuuma on. Tuletteko tänään? - --- Tuskinpa... En ole oikein terve. Sanokaa, ystävä hyvä, -Sheshkovskille, että puolisen jäljestä pistäydyn hänen luonaan... - -Virkamies lähti pois. Lajevski kävi jälleen sohvalle pitkäkseen ja alkoi -miettiä. - -Siis on tarkoin punnittava kaikki asianhaarat ja harkittava... Ennenkuin -lähden täältä, on minun suoritettava velkani. Olen velkaa noin -kaksituhatta ruplaa. Rahaa minulla ei ole... Se tietysti ei ole tärkeää: -osan suoritan jo nyt miten kuten, osan lähetän sitten Pietarista... -Tärkeintä on Nadeshda Feodorovna... Ihan ensiksi täytyy saada meidän -välimme selviksi... Niin. - -Tovin kuluttua hän aprikoi: eikö olisi parasta lähteä Samoilenkon kanssa -neuvottelemaan? - -"Voisi tuota lähteä", ajatteli hän, "mutta mitä siitä on hyötyä? Rupean -taas syyttä suotta puhumaan hänelle naiskammiosta, naisista ja siitä, -mikä on kunniallista, mikä ei. Onko, lempo soikoon, paikallaan puhua -kunniallisuudesta tai epäkunniallisuudesta, jos on kysymyksessä saada -mahdollisimman pian pelastetuksi oma elämäni, jos menehdyn tässä -hemmetin orjuudessa ja teen lopun itsestäni?... Täytyyhän vihdoinkin -ymmärtää, että tämmöisen elämän jatkaminen kuin minun on halpamaista ja -julmaa, jonka rinnalla kaikki muu on vähäpätöistä ja arvotonta. Pakoon!" -mutisi hän, nousten istualleen. "Pakoon!" - -Autio merenranta, hellittämätön kuumuus, yksitoikkoiset, punasinervät, -autereiset vuoret, aina yhtäläiset ja synkät, ikävystyttivät häntä ja -tuntuivat uuvuttavan hänet uneen ja unholaan. Saattaa olla, että hän on -hyvin järkevä, lahjakas ja erinomaisen rehellinen; saattaa olla, että -jolleivät häntä joka puolelta olisi ympäröineet meri ja vuoret, hänestä -olisi voinut sukeutua joku erinomainen toimihenkilö kunnalliselämän -alalla, valtiomies, puhuja, sanomakirjailija, aatteiden esitaistelija. -Kenpä tietää! Näin ollen, eikö ole järjetöntä kiistellä siitä, onko -kunniallista vai epäkunniallista, jos lahjakas ja hyödyllinen ihminen, -esimerkiksi soittotaituri tai taidemaalari, karatakseen vankeudesta, -rikkoo seinän ja pettää vartijansa? Semmoisen ihmisen asemassa kaikki on -kunniallista. - -Kello kaksi Lajevski ja Nadeshda Feodorovna istuutuivat syömään -päivällistä. Palvelijan tuotua pöytään riisikeittoa tomaattien kanssa, -sanoi Lajevski: - --- Joka päivä aina samaa. Miksi ei keitetä kaalisoppaa? - --- Ei ole kaalia. - --- Kummallista. Samoilenkolla keittävät kaalisoppaa, ja Maria -Konstantinovnalla keitetään kaalia. En tiedä, minkä tähden minun -yksistään on aina syötävä tätä imelää sotkua. Eihän käy laatuun sillä -tavalla, kyyhkyseni. - -Kuten aviopuolisojen suuren suurella enemmistöllä ei Lajevskilla ja -Nadeshda Feodorovnalla aikaisemmin saatu yhtäkään päivällistä syödyksi -ilman oikkuja ja kinastelua, muita siitä pitäen, kun Lajevski oli -päättänyt, ettei hän enää rakasta, koetti hän kaikessa antaa Nadeshda -Feodorovnalle myöten, puhutteli häntä suopeasti ja kohteliaasti, -hymyili, nimitti kyyhkysekseen. - --- Tällä liemellä on lakritsan maku, -- sanoi hän naurahtaen, hän koetti -väkisinkin näyttää ystävälliseltä, mutta ei voinut, ja lausui: -- Meillä -ei kukaan pidä taloudesta huolta... Jos sinä tosiaankin olet niin sairas -tai lukemisesi sinua estää, niin otan minä hoitaakseni keittiöpuolta. - -Ennen Nadeshda Feodorovna olisi hänelle vastannut: "ota vaan", tai: -"tahdot näköjään tehdä minusta piian", mutta nyt hän vain arasti -katsahti Lajevskiin ja punastui. - --- No, kuinka jaksat tänään? -- kysyi Lajevski ystävällisesti. - --- Eipä valittamista. Tunnen vain itseäni raukaisevan. - --- Täytyy pitää vaaria terveydestään, kyyhkyseni. Minä suorastaan -pelkään puolestasi. - -Nadeshda Feodorovnalla oli jokin tauti. Samoilenko sanoi hänellä olevan -vuorottelevan kuumetaudin ja määräsi hänelle kiniiniä; sen sijaan toinen -lääkäri, Ustimovitsh, pitkäkasvuinen, laihahko, ihmisiä karttava mies, -joka päivällä istui kotonaan, mutta iltaisin käveli hiljakseen yskien -pitkin rantakatua, kädet selän takana ja kävelykeppi sojottaen pitkin -selkää, väitti hänellä olevan naistentaudin ja määräsi kylmiä kääreitä. -Siihen aikaan, jolloin Lajevski vielä rakasti, herätti Nadeshda -Feodorovnan tauti hänessä sääliä ja pelkoa, mutta nyt hän tuossa -taudissakin huomasi valhetta. Kellervät, uneliaat kasvot, veltto -katse ja haukottelut, jotka seurasivat Nadeshda Feodorovnan -vilutaudinkohtauksia, ynnä se, että hän taudinpuuskan aikana maatessaan -piti yllään matkapeitettä ja oli enemmän pojan kuin naisen näköinen, ja -että hänen huoneessaan oli tukahuttava ilma ja omituisen vastenmielinen -haju -- kaikki tämä oli Lajevskin mielestä omiaan hälventämään -onnenkuvitelmaa, samalla kun se oli voimakas vastalause rakkautta ja -avioliittoa vastaan. - -Toisena ruokalajina hänelle tarjottiin pinaattia ja koviksi keitettyjä -munia, mutta Nadeshda Feodorovnalle, kuten ainakin sairaalle, -marjahyytelöä ja maitoa. Kun Nadeshda Feodorovna huolestuneen näköisenä -ensin kosketti lusikalla hyytelöä ja sitten ryhtyi sitä laiskasti -syömään, ryypäten maitoa päälle, joutui Lajevski kuullessaan kulahduksia -hänen kurkussaan semmoisen vihan valtaan, että hänellä ihan alkoi pää -syhyä. Hän myönsi kyllä, että tuommoinen tunne olisi koiraakin vastaan -loukkaava, mutta ei kiukustunut itseensä, vaan Nadeshda Feodorovnaan -siitä, että tämä herätti hänessä sen tunteen, ja ymmärsi nyt, miksi -rakastajat toisinaan surmaavat rakastettunsa. Itse hän ei aikonut -murhata, mutta valamiesoikeuden jäsenenä hän olisi julistanut -murhamiehen syytteestä vapaaksi. - --- Kiitos, kyyhkyseni, -- sanoi hän päivälliseltä noustua ja suuteli -Nadeshda Feodorovnaa otsaan. - -Tultuaan työhuoneeseen hän asteli noin viisi minuuttia nurkasta -nurkkaan, katseli syrjäkulmin saappaitaan, istui sitten sohvaan ja -jupisi: - --- Pakoon, pakoon! Välit selviksi ja pakoon! - -Hän kävi pitkäkseen sohvalle, ja hänelle muistui taas, että hän kenties -oli aiheuttanut Nadeshda Feodorovnan miehen kuoleman. - --- Syyttää ihmistä siitä, että hän on rakastunut tahi lakannut -rakastamasta, on typerää, -- uskotteli hän itselleen ja koukisti -pitkällään ollen säärensä saadakseen saappaat vedetyiksi jalkaan. -- -Rakkaus ja viha eivät ole meidän käskettävissämme. Mitä taas tulee -aviomieheen, niin kenties minä välillisesti olenkin ollut yhtenä syynä -hänen kuolemaansa, mutta toiseksi, olenko minä sittenkään syypää siihen, -että rakastuin hänen vaimoonsa ja vaimo minuun? - -Sitten hän nousi, otti lakkinsa ja läksi virkatoverinsa Sheshkovskin -luo. Sinne kokoontui joka päivä virkamiehiä pelaamaan vistiä ja juomaan -kylmää olutta. - -"Epäröimiselläni minä muistutan Hamletia", ajatteli Lajevski matkalla. -"Kuinka kohdalleen Shakespeare on osannut!" - - - - -III. - - -Haihduttaakseen ikävää ja suopeasti suhtautuen vasta saapuneiden sekä -perheettömien tulokasten tukalaan tilaan, näillä kun ei ollut missä -syödä päivällistä -- kaupungissa ei näet ollut ravintolaa -- tohtori -Samoilenko ylläpiti kotonaan jonkinlaista yhteistä päivällispöytää. Nyt -puheenaolevaan aikaan hänellä oli vain kaksi ruokavierasta: nuori -eläintieteilijä von Coren, joka oli kesällä saapunut Mustalle merelle -tutkimaan meduusojen sikiökehitystä, ja diakoni Pobedov, joka oli -äskettäin päässyt pappisseminaarista ja määrätty tähän pikkukaupunkiin -toimittamaan terveyttänsä hoitamaan matkustaneen vanhan apupapin virkaa. -He maksoivat kumpikin kaksitoista ruplaa kuussa päivällisestä ja -illallisesta, ja Samoilenko oli vaatinut heitä kunniasanallaan -lupaamaan, että he täsmälleen kello kaksi saapuisivat päivälliselle. - -Ensimmäisenä saapui tavallisesti von Coren. Hän istuutui äänetönnä -vierashuoneeseen ja ottaen pöydältä albumin ryhtyi tarkkaavaisesti -katselemaan himmentyneitä valokuvia, jotka esittivät joitakin -tuntemattomia mieshenkilöitä, yllään leveät housut ja päässä -silkkihatut, sekä myssypäisiä naisia, joilla oli pönkkähameet; vain -muutamat näistä Samoilenko muisti nimeltä, mutta niistä, jotka hän oli -unohtanut, hän virkkoi huoahtaen: "Erinomainen, tuiki viisas mies!" -Lopetettuaan albumin tarkastelun von Coren otti hyllyltä pistoolin ja -puristaen kiinni vasemman silmänsä tähtäsi hyvän aikaa ruhtinas -Vorontsovin muotokuvaan tahi katseli kuvastimesta tummanvereviä -kasvojaan, leveää otsaansa ja mustaa, kähärää neekeritukkaansa ja -himmeästä, suurikukkaisesta, persialaista mattoa muistuttavasta -pumpulikankaasta tehtyä paitaansa ja leveää nahkavyötään, joka hänellä -oli liivien asemesta. Itsensä tarkasteleminen tuotti hänelle miltei -suurempaa mielihyvää kuin valokuvien tai kallishelaisen pistoolin -katseleminen. Hän oli hyvin tyytyväinen sekä kasvoihinsa että -huolellisesti kerittyyn partaansa ja leveihin hartioihinsa, jotka -olivat ilmeisenä todistuksena hyvästä terveydestä ja vankasta -ruumiinrakenteesta. Samoin hän oli tyytyväinen keikarimaiseen pukuunsa, -alkaen kaulaliinasta, joka oli paidan väriin mukautuvasti valittu, -keltaisiin kenkiinsä asti. Sillä välin, kun hän katseli albumia ja -seisoi kuvastimen edessä, pidettiin keittiössä ja sen eteen aukeavassa -porstuassa kovaa mekastusta ja kiirettä; siellä näet itse Samoilenko, -takitta ja liiveittä, rinta avoinna, ärtyisenä ja hikeä valuen touhusi -pöytien ääressä valmistaen salaattia tahi jotakin kastiketta, tahi -lihaa, kurkkuja ja sipulia erästä suosittua _okroshka_-nimistä -ruokalajia varten, ja sitä tehdessään hän sinkautteli mulkoilevia -katseita avustavaan sotamiespalvelijaan, väliin taas huitaisi tätä -kohden milloin veitsellä, milloin kauhalla. - --- Etikka tänne! -- komensi hän, -- tahi ei etikkaa, vaan ruokaöljyä! -- -tiuskasi hän, polkien jalkaa. -- No, minne sinä katosit, mölhö? - --- Lähdin noutamaan voita, teidän ylhäisyytenne, -- vastasi -hätääntyneesti palvelija särkyneellä tenoriäänellä. - --- Pian nyt! voi on kaapissa! Ja sano Darjalle, että hän lisää -kurkkupönttöön tilliä! Tilliä! Peitä hapankerma-astia, etteivät kärpäset -mene sinne, tolvana! - -Ja tuntui kuin koko talo olisi ollut täynnä hänen huutonsa pauhua. Noin -kymmentä tai viittätoista minuuttia ennen kello kahta saapui diakoni, -nuori kahdenkolmatta ikäinen mies, laihahko, parraton, viikset vasta -hieman oraalla. Astuessaan vierashuoneeseen hän teki pyhimyskuvaa kohden -kääntyen ristinmerkin ja ojensi hymyillen von Corenille kättä. - --- Päivää, -- virkkoi eläintieteilijä kylmästi. -- Missä olette ollut? - --- Rantalaiturilla merihärkiä onkimassa. - --- Tietysti, missäs... Teidän, diakoni, näyttää olevan mahdoton koskaan -ryhtyä vakavampaan työhön. - --- Kuinka niin? Eihän työ ole karhu, jotta metsään pakenisi, -- vastasi -diakoni hymyillen ja työnsi kätensä syvälle valkoisen pappisviittansa -taskuihin. - --- Selkään sietäisitte saada! -- huokasi eläintieteilijä. - -Kului vielä noin neljännestunti, mutta syömään ei kutsuttu, kuului vain, -kuinka sotamies juosta paukutteli porstuasta keittiöön ja taas takaisin, -koluten saappaillaan, ja Samoilenko huusi: - --- Älä sinne tuppaa! Pane pöydälle! Pese ensin! Nälissään diakoni ja von -Coren alkoivat kengänkoroillaan jyskyttää lattiaa, siten ilmaisten -kärsimättömyyttään, kuten toisen rivin yleisö teatterissa. Viimein -avattiin ovi, ja sotamiespalvelija ilmoitti peräti väsyneenä: "Saisi -tulla ruualle." Ruokasalissa he kohtasivat Samoilenkon, keittiön -kuumuudesta naama punaisena; hän katsoi heihin tuimasti ja nostaen -kauhun ilme kasvoillaan kannen liemimaljasta pani heille kummallekin -lautasellisen keittoa, ja vasta sitten, kun hän oli varmistunut siitä, -että he söivät hyvällä halulla ja että ruoka heille maistui, päästi hän -helpotuksen huokauksen ja istui syvään nojatuoliinsa. Hänen ilmeensä -lieveni ja hän kaatoi itselleen hitaasti ryypyn viinaa ja lausui: - --- Nuoren polven terveydeksi! - -Lajevskin kanssa tapahtuneen keskustelun jälkeen Samoilenko oli koko -ajan aamusta puolipäivään asti, vaikka olikin erittäin hyvällä tuulella, -tuntenut sielunsa syvyydessä jonkinlaista painostusta. Hänen oli sääli -Lajevskia ja halutti auttaa häntä. Otettuaan liemiruuan alle ryypyn hän -huokasi ja sanoi: - --- Tapasin tänään Vanja Lajevskin. Raskasta on miehen elämä. Aineellinen -puoli ei ole kehuttava, mutta pahempaa on, että hän henkisesti on aivan -masentunut. Sääli sitä poikaa! - --- Minun vain ei ole häntä sääli! -- sanoi von Coren. -- Jos tuo -miellyttävä mies olisi hukkumaisillaan, niin minä vielä kepillä -sysäisin: huku, veikkonen, huku... - --- Ei ole totta. Sitä et sinä tekisi. - --- Mistä sen päätät? -- kysyi eläintieteilijä olkapäitään kohauttaen. -- -Kykenen minä tekemään hyväntyön siinä missä toinenkin. - --- Ihmisen hukuttaminen, sekö olisi hyvätyö? -- virkkoi diakoni -naurahtaen. - --- Ainakin silloin, kun on puhe Lajevskista. - --- Liemestä puuttuu jotakin, -- lausui Samoilenko, kääntääkseen puheen -toiselle tolalle. - --- Lajevski on ehdottomasti vahingollinen ja yhteiskunnalle yhtä -vaarallinen kuin koleeramikroobi, -- jatkoi von Coren. -- Kelpo työn -tekee, ken hänet hukuttaa. - --- Ei ole sinulle kunniaksi, että puhut lähimmäisestäsi tuolla tavalla. -Sanoppa, miksi sinä häntä vihaat? - --- Älä puhu, tohtori, joutavia. Tietysti olisi järjetöntä vihata ja -halveksia mikroobia, mutta pitää kaiken uhalla lähimmäisenään ketä -hyvänsä ilman erotusta on samaa kuin olla kokonaan harkitsematta, -kieltäytyä oikeudenmukaisesti suhtautumasta ihmisiin, sanalla sanoen -- -pestä kätensä. Minä pidän Lajevskia heittiönä, sitä en salaa, ja -kohtelen häntä kuten heittiötä, täysin tunnollisesti: sinä pidät häntä -lähimmäisenäsi, no -- suutele siis häntä; pidät lähimmäisenä, mikä -tietää, että kohtelet häntä samalla tavalla kuin minua ja diakonia, se -on -- et niin etkä näin. Sinä olet yhtä piittaamaton kaikkia kohtaan. - --- Että voikin sanoa ihmistä heittiöksi! -- murahti Samoilenko ja -rypisti inhoa ilmaisten kulmiaan. -- Se on siinä määrin epähienoa, etten -osaa sanoakaan! - --- Ihmisiä arvostellaan heidän tekojensa mukaan, -- pitkitti von Coren. --- Päättäkää te, diakoni... Puhun, diakoni, nyt teille. Herra Lajevskin -toiminta on levitetty julkisesti eteenne kuin pitkä kiinalainen -asiakirja, ja te voitte lukea sen alusta loppuun. Mitä hän on tehnyt -niiden kahden vuoden aikana, jotka hän on oleskellut täällä? Ensiksi hän -on opettanut kaupungin asukkaat pelaamaan vistiä. Kaksi vuotta takaperin -se peli oli täällä tuntematon; nyt sitä pelaavat aamusta myöhään yöhön -kaikki, yksin naiset ja keskenkasvuiset nuorukaisetkin. Toiseksi hän on -opettanut seudun asukkaat juomaan olutta, mikä myöskin oli tuntematonta -täällä; häntä saavat asukkaat kiittää siitä, että heillä on tietoja eri -viinalajeista, ja nyt he osaavat silmät ummessa erottaa Koshelevin -viinan Smirnovin n:o 21:stä. Kolmanneksi, ennen täällä pidettiin -yhteyttä toisten miesten vaimojen kanssa salaa, samoista syistä kuin -varkaatkin harjoittavat ammattiaan salassa eikä julkisesti; huorintekoa -pidettiin jonakin semmoisena, mitä hävettiin tuoda julkisesti -näytteille; mutta Lajevski esiintyi tässäkin suhteessa uranuurtajana: -hän viettää yhdyselämää toisen miehen vaimon kanssa julkisesti. -Neljänneksi... - -Von Coren söi sukkelasti loppuun keiton ja ojensi lautasen palvelijalle. - --- Minä pääsin Lajevskista selville jo tuttavuutemme ensi kuukautena, -- -jatkoi hän, kääntyen diakonin puoleen. -- Me saavuimme tänne yksiin -aikoihin. Hänen kaltaisensa ihmiset pitävät hyvin paljon ystävyydestä, -läheisestä tuttavuudesta, lujasta yhteisyydentunteesta ja sen -semmoisesta, sillä he tarvitsevat aina tovereita kortti-iltoihinsa ja -juominkeihinsa; lisäksi he ovat hyvin lavertelevia, ja heillä pitää siis -olla kuulijoita. Me tulimme keskenämme ystäviksi, toisin sanoen, hän -juoksi luonani joka päivä, esti minua työskentelemästä ja lateli minulle -jalkavaimoaan koskevia salaisuuksia. Jo alusta pitäen hämmästyin hänen -tavatonta valheellisuuttaan, joka minua suorastaan tympäisi. Ystävänä -minä häntä nuhtelin siitä, että hän joi paljon, eli yli varojensa ja -teki velkaa, että hän kulutti aikaansa toimettomuudessa, ei viitsinyt -lueskella, oli epäsivistynyt ja vähätietoinen -- ja vastaukseksi -kaikkiin moitteisiini hän katkerasti hymyili, huokasi ja lausui: "Minä -olen kovaosainen, liika ihminen", tahi: "Mitäpähän voi vaatia meiltä, -maaorjuuden jätteiltä?" tahi "Me huononemme suvustamme..." Taikka hän -alkoi ladella pitkää sekasotkua Oneginista, Petshorinista, Byronin -Cainista, Dasarovista, joista sanoi: "He ovat meidän isiämme lihan ja -hengen puolesta." Ymmärrettävä siis muka niin, ettei ole hänen vikansa, -jos virkakirjeet ovat viikkomääriä aukaisematta, jos hän itse juo ja -juottaa muita, vaan syynä siihen ovat Onegin, Petshorin ja Turgenjev, -joka on ensimmäisenä kuvannut nuo kovaosaiset ja liiat ihmiset. Syy -hänen tavattomaan irstaisuuteensa ja turmelukseensa ei nähkääs ole -hänessä itsessään, vaan jossakin ulkopuolella häntä, avaruudessa. Ja -paitsi sitä -- sukkela temppu! -- irstainen, valheellinen ja viheliäinen -ei ole yksistään hän, vaan me... "me kahdeksankymmen-luvun ihmiset", -"me, maaorjuuden veltot, hermostuneet sikiöt", "me sivistyksen -silpomat"... Sanalla sanoen, meidän tulee ymmärtää, että sellainen suuri -mies kuin Lajevski on lankeemuksessaankin suuri, että hänen -irstaisuutensa, sivistymättömyytensä ja epäsiisteytensä ovat katsottavat -välttämättömyyden pyhittämäksi luonnonhistorialliseksi ilmiöksi, että -syy siihen on haettava yliluonnollisissa maailman voimissa ja että -Lajevskin eteen on ripustettava pyhimyslamppu, koska hän on ajan ja sen -tuulahdusten, perinnöllisyyden ynnä muun sellaisen kohtalokas uhri. -Kaikki virkamiehet ja naiset, jotka kuuntelivat hänen puheluaan, -päästivät senkin seitsemän oh ja ah, mutta minä en hyvään aikaan voinut -käsittää, olinko tekemisissä kyynikon vai ovelan veijarin kanssa. -Sellaiset ihmiset kuin hän, näöltään älykkäät, jonkun verran kasvatusta -saaneet ja omasta jalosukuisuudestaan suurta ääntä pitäväiset, osaavat -teeskennellä olevansa syvällisiä luonteita. - --- Pidä jo suusi! -- kivahti Samoilenko. -- Minä en salli, että -läsnäollessani puhutaan pahaa mitä jalomielisimmästä miehestä. - --- Älä keskeytä, Aleksander Daviditsh, -- lausui von Coren kylmästi. -- -Minä lopetan kohta. Lajevski on joltisenkin yksinkertainen elimistö. -Hänen siveellinen rakenteensa on seuraava: aamulla tohvelit, kylpy ja -kahvi, sitten päivälliseen asti tohvelit, liikunto ja puhelu, kello -kaksi tohvelit, päivällinen ja viini, kello viisi kylpy, tee ja viini, -sen jälkeen visti ja valehteleminen, kello kymmenen illallinen ja viini, -jälkeen puolenyön uni ja _la femme_. Koko hänen olemassaolonsa sisältyy -tähän suppeaan ohjelmaan, kuten muna sisältyy kuoreen; joko hän kävelee -tai istuu, on suuttunut, kirjoittaa tai iloitsee, kaiken tarkoituksena -on viini, kortit, tohvelit ja nainen. Naisella on hänen elämässään -ratkaiseva, kaikki voittava merkitys. Hän on itse kertonut jo -kolmentoista vuoden ikäisenä olleensa rakastunut; yliopiston toisella -kurssilla ollessaan hän eli naisen kanssa, jonka vaikutus häneen oli -terveellinen ja jota hänen on kiittäminen musikaalisesta -sivistyksestään. Toisella kurssilla ollessaan hän osti porttolasta -vapaaksi yleisen naisen, korotti hänet omalle tasolleen ja otti hänet -rakastajattarekseen, mutta elettyään hänen kanssaan puoli vuotta -naikkonen karkasi emäntänsä luo takaisin, tuottaen miesparalle melkoista -sydämensurua. Vieläpä hän kärsi siitä niin, että hänen täytyi erota -yliopistosta ja viettää kaksi vuotta toimetonna kotona. Se oli kuitenkin -hänelle hyväksi. Siellä hän joutui väleihin erään leskivaimon kanssa, -joka kehoitti häntä luopumaan lainopillisesta tiedekunnasta ja -siirtymään kielitieteelliseen, kuten hän tekikin. Päätettyään kurssin -hän kiihkeästi rakastui nykyiseen ... miksi häntä sanoisi? ... naituun -naiseensa, jonka kanssa hänen oli pakko paeta tänne Kaukaasiaan -ihanteiden hakuun... Huomenna, ellei jo tänään, hän kylmenee tällekin -naiselle ja pakenee takaisin Pietariin, tietenkin taas ajaen takaa -ihanteita. - --- Mistä sinä sen tiedät? -- tiuskaisi Samoilenko, katsahtaen vihaisesti -eläintieteilijään. -- Söisit nyt vain. - -Tuotiin keitettyjä mugtl-kaloja puolalaisen kastikkeen kera. Samoilenko -pani kummankin ruokavieraansa lautaselle kokonaisen kalan ja kaatoi -päälle kastiketta. Äänettömyyttä kesti parisen minuuttia. - --- Naisella on tähdellinen osa jokaisen ihmisen elämässä, -- sanoi -diakoni. -- Sille ei voi mitään. - --- Kyllä niin, mutta missä määrin? Jokaisella meistä on nainen -- äiti, -sisar, vaimo tahi ystävätär, mutta Lajevskilla on nainen kaikki kaikessa -eikä kumminkaan muuta kuin rakastajatar. Nainen eli yhteisolo hänen -kanssaan on hänen elämänsä onni ja päämäärä; hän on iloinen, surullinen, -ikävissään, pettynyt naisen tähden; jos hän on kyllästynyt elämään, on -syynä nainen; jos uusi elämä näytti sarastavan tai hän keksi ihanteita, -oli siinäkin aina mukana nainen... Häntä miellyttävät ainoastaan -sellaiset teokset tai kuvat, joissa on nainen... Hänestä meidän -aikakautemme on paha ja huonompi kuin neli- ja kuusikymmenluvun vuodet -ainoastaan sentähden, että me emme kykene antautumaan, itsemme -unhottaen, rakkauden lumoihin ja intohimoihin. Näillä hekumoitsijoilla -lienee aivoissa jokin erikoinen solukasvain, joka puristaa aivoja ja -hallitsee koko henkistä toimintaa. Tarkatkaapa Lajevskia, kun hän istuu -jossakin seurassa. Huomatkaa: ottaessanne hänen läsnäollessaan puheeksi -jonkin yleisen kysymyksen, esimerkiksi solun tahi vaiston, hän istuu -syrjässä, on vaiti eikä kuuntele; hän on väsyneen, onnettoman näköinen, -mikään ei herätä hänen mielenkiintoaan, kaikki on typerää ja mitätöntä, -mutta annas olla, että tulee puhe koiraista ja naaraista, siitä -esimerkiksi, että hämähäkeillä naaras hedelmöitymisen jälkeen syö -koiraksen, niin oitis hänen silmänsä leimahtavat uteliaisuudesta, kasvot -kirkastuvat, ja mies aivan kuin elpyy. Kaikki hänen ajatuksensa, miten -jaloja, yleviä tai joutavia ne lienevätkin, keskittyvät aina samaan -pisteeseen. Jos kävelet hänen kanssaan kadulla ja kohtaat esimerkiksi -aasin... -- "Sanokaa, olkaa niin hyvä, -- kysyy hän, -- mikä on seuraus, -jos aasintamman astuttaa kamelilla?" Entä unet sitten! Onko hän kertonut -teille unistaan? Ne vasta ovat mainioita! Milloin hän näkee unta, että -hänet naitettiin kuussa, milloin taas sattuu, että hänet kutsutaan -poliisikamariin ja käsketään ottamaan kitara elämänkumppanikseen... - -Diakoni päästi raikuvan naurun; Samoilenko rypisti kulmiaan ja pinnisti -vihaisesti naamaansa pysyäkseen totisena, mutta ei jaksanut pidättäytyä -ja remahti kohti kurkkua nauramaan. - --- Valehtelet alusta loppuun! -- sanoi hän pyyhkien kyyneliään. -- -Totisesti sinä valehtelet! - - - - -IV. - - -Diakoni oli varsin herkkä nauramaan ja nauroi vaikka kuinka mitättömälle -asialle, niin että sai pistoksen ja oli nikahtua. Näytti kuin hän olisi -rakastanut ihmisseuraa vain sen vuoksi, että ihmisillä on naurettavia -puolia ja että heille sopii antaa lystikkäitä nimiä. Samoilenkon hän -risti juoksijahämähäkiksi ja hänen sotamiesapurinsa rääkysorsaksi, ja -kerran, kun von Coren Lajevskista ja Nadeshda Feodorovnasta puhuessaan -sanoi heitä koira-apinoiksi, oli hän ihastuksesta ihan haltioissaan... -Hän kiinnitti ahnaasti katseensa toisen kasvoihin, kuunteli silmää -rävähyttämättä, ja ilmeistä oli, kuinka nauru täytti hänen silmänsä ja -kasvot jännittyivät hänen odottaessaan, milloin saisi remahtaa -valloilleen ja nauraa läkähtyäkseen. - --- Hän on irstainen ja läpeensä turmeltunut olento, -- jatkoi -eläintieteilijä, ja diakoni, toivoen kuulevansa naurettavia sanoja, -kiinnitti katseensa hänen kasvoihinsa. -- Tapaa harvoin sellaista -raukkamaisuutta: ruumiiltaan hän on hontelo, kivuloinen ja vanha, ja -älyltään hän ei missään suhteessa ole paksua kauppiaanmuijaa kummempi, -joka ei muuta tee kuin syö, juo, makaa höyhenpatjalla ja armastelee -renkiään. - -Diakoni purskahti jälleen nauramaan. - --- Älkää naurako, diakoni, -- sanoi von Coren, -- se on perältäkin -typerää. Minä en olisi kiinnittänyt huomiota hänen mitättömyyteensä, -- -lisäsi hän, ensin odotettuaan diakonin naurun lakkaamista, -- olisin -sivuuttanut hänet kokonaan, ellei hän olisi niin vahingollinen ja -vaarallinen. Hänen vahingollisuutensa ilmenee etupäässä siinä, että -hänellä on naismaailmassa menestystä ja hän siis uhkaa lahjoittaa -maailmalle jälkeläisiä, tusinan verran Lajevskeja, yhtä kivuloisia ja -turmeltuneita kuin hän itsekin. Toiseksi hän on mitä suurimmassa -määrässä tartuntaa levittävä. Vististä ja oluesta olen teille jo -puhunut. Vuoden parin perästä se pääsee vallalle koko Kaukaasian -rannikolla. Tiedättehän, kuinka kansan suuri enemmistö, olletikin sen -keskikerros, luottaa sivistykseen, yliopisto-arvoihin ja kirjalliseen -kieleen. Tehköön hän minkä konnuuden tahansa, kaikki uskovat, että se on -hyvää, että sen täytyy niin ollakin, koska hän on sivistynyt, -vapaamielinen ja yliopistossa opiskellut. Lisäksi hän on kovaosainen, -liika ihminen, heikkohermoinen, ajan uhri, mikä tietysti merkitsee, että -hänelle on kaikki luvallista. Hän on miellyttävä, herttainen mies, -suhtautuu niin suopeasti ihmisten heikkouksiin; hän on puhelias, -myötätuntoinen, sopuisa, ylpeydestä vapaa, hänen kanssaan voi ryypätä, -puhella rivouksia, hieman juoruillakin... Yhteinen kansa, joka uskonnon -ja siveyden asioissa aina on taipuvainen ihmisjumaloimiseen, suosii -enimmin niitä pikkujumalia, joilla on samanlaisia heikkouksia kuin sillä -itsellään. Päättäkää siis itse, kuinka laaja ala hänellä on levitellä -tartuntaansa! Lisäksi hän on jommoinenkin näyttelijä ja sukkela -teeskentelijä ja osaa mainiosti kutkutella ihmisten heikkoja puolia. -Ottakaapa hänen konstinsa ja temppunsa, esimerkiksi kuinka hän puhuu -sivistyksestä. Hän ei ole saanut oikean sivistyksen hajuakaan, mutta -kuulkaapa, kuinka hän julistaa: -- "Sivistys on meidät kokonaan -tärvellyt! Kuinka kadehdinkaan villikansoja, noita luonnonlapsia, jotka -eivät sivistyksestä tiedä mitään!" On näet ymmärrettävä, että hän -ennenmuinoin on koko sydämestään harrastanut sivistystä, palvellut sitä, -omaksunut sen perinpohjin, mutta se on muka uuvuttanut hänet, tuottanut -hänelle pettymystä ja tuskaa; hän nähkääs on Faust, toinen Tolstoi... -Schopenhaueria ja Spenceriä hän kohtelee yliolkaisesti kuin koulupoikia -ja taputtaa heitä isällisesti olalle: mitä nyt muka Spencer? Tietysti -hän ei ole lukenutkaan Spenceriä, mutta kuinka somaa sentään, kun hän -kevyeen, huolimattoman ivalliseen tapaansa puhuu naikkosestaan: -- "Hän -on lukenut Spenceriä!" Ja ihmiset kuuntelevat häntä, eikä kukaan huoli -ymmärtää, että semmoinen puoskari kuin hän ei ole oikeutettu suutelemaan -Spencerin kengänpohjia, saati tuohon tapaan puhumaan Spenceristä. -Penkomaan sivistyksen juuria, repostelemaan auktoriteetteja, kukistamaan -alttareja, heittämään niihin lokaa ja narrimaisesti vilkuilemaan, vain -puolustaakseen ja peittääkseen omaa kehnouttaan ja siveellistä -vajavaisuuttaan -- semmoiseen kykenee vain äärimmäisen itserakas, -halpamainen ja katala elukka. - --- Minä en käsitä, Kolja, mitä sinä hänestä oikein tahdot, -- virkkoi -Samoilenko ja silmäili eläintieteilijää, ei enää vihaisesti, vaan -syyllisyyttä tuntien. -- Hän on samanlainen ihminen kuin kaikki muut. -Tietysti hänellä on heikkoutensa, mutta hän on kumminkin nykyajan -aatteiden tasalla, hoitaa virkaansa, tuottaa hyötyä isänmaalle... -Kymmenen vuotta takaperin palveli täällä asioitsijana muuan vanha ukko, -ylen viisas mies... Niin, hänellä oli tapana sanoa... - --- Turhaa puhetta! -- keskeytti eläintieteilijä. -- Sinä sanot, että hän -hoitaa virkaansa. Mutta kuinka hän sitä hoitaa? Ovatko tavat sen kautta, -että hän tuli tänne, muuttuneet yhtään paremmiksi, virkamiehet yhtään -säntillisemmiksi ja kohteliaammiksi? Päinvastoin, yliopistosivistyksen -saaneen miehen arvovallalla hän on vain antanut kannatuksensa -heidän irstaisuudelleen. Säntillinen hän on vain kuukauden -kahdentenakymmenentenä päivänä, jolloin hän saa palkkansa, kaikkina -muina päivinä hän vain tassuttaa tohvelit jalassa kotonaan ja koettaa -olla sen näköinen, kuin tekisi Venäjän hallitukselle suurenkin hyväntyön -sillä, että oleksii Kaukaasiassa. Ei, Aleksander Daviditsh, älä sinä -häntä puolusta. Sinä olet epäoikeudenmukainen alusta loppuun. Jos sinä -todellakin häntä rakastaisit ja pitäisit lähimmäisenäsi, niin ennen -kaikkea et voisi olla piittaamatta hänen heikkouksistaan, et niitä -kohtelisi suopeasti, vaan koettaisit hänen omaksi hyödykseen tehdä hänet -vaarattomaksi. - --- Mitä tarkoitat? - --- Tehdä vaarattomaksi. Koska hän on parantumaton, voi hänet tehdä -vaarattomaksi vain yhdellä tavalla... - -Von Coren vetäisi sormellaan poikkipuolin kaulaansa. - --- Tahi hukuttaa, sama se ... lisäsi hän. -- Ihmiskunnan ja heidän omat -etunsa vaativat, että tällaiset ihmiset ehdottomasti poistetaan. - --- Mitä sinä puhut?! -- jupisi Samoilenko, nousten seisoalleen ja -kummastuneena katsellen eläintieteilijän rauhallisiin, jäykkiin -kasvoihin. -- Diakoni, mitä hän puhuu? Oletko sinä järjilläsi? - --- Minä en vaadi kuolemanrangaistusta, -- sanoi von Coren. -- Jos sen -vahingollisuus on todettu, niin keksikää jokin muu. Jos Lajevskia ei -sovi tuhota, niin eristäkää hänet, riistäkää häneltä persoonallisuus, -pankaa hänet yleiseen työhön... - --- Mitä sinä puhut? -- lausui Samoilenko kauhistuneena. -- Pippuria, -pippuria! -- huudahti hän sitten epätoivoisella äänellä, nähdessään, -että diakoni söi täytettyjä käärylöitä ilman pippuria. -- Sinä, -järkevimpiä miehiä mitä on olemassa, mitä sinä puhut?! Ystävämmekö, -ylpeä, sivistynyt ihminen, pantava yleiseen työhön!! - --- Jos on ylpeä ja ryhtyy vastarintaan -- niin rautoihin! - -Samoilenko ei kyennyt virkkamaan sanaakaan ja liikutteli vain sormiaan; -diakoni katsahti hänen tyrmistyneihin, todellakin koomillisiin -kasvoihinsa ja purskahti nauramaan. - --- Lakatkaamme puhumasta siitä, -- sanoi eläintieteilijä. -- Sinun, -Aleksander Daviditsh, on muistaminen vain se, että alkuaikoina oli -ihmiskunta olemassaolon taistelun ja luonnollisen valinnan kautta -suojeltu sellaisilta yksilöiltä kuin tämä Lajevski on; nyt sitävastoin -on kulttuurimme melkoiseksi osaksi heikontanut taistelua ja valintaa. Ja -meidän on itsemme pidettävä huoli kivuloisten ja kelvottomien -hävittämisestä, muuten uhkaavat Lajevskit lisääntyessään tuhota -sivistyksen, ja ihmissuku rappeutuu aivan täydellisesti. Emme voi -syyttää siitä muita kuin itseämme. - --- Ellei selviydytä muuten kuin ihmisiä hukuttamalla ja hirttämällä, -- -lausui Samoilenko, -- niin hiiteen sitten sivistyksesi ja ihmissukusi! -Hiiteen! Kuules mitä sinulle sanon: sinä olet perin oppinut, ylen -järkevä mies ja isänmaasi ylpeys, mutta sinulta ovat saksalaiset -pilanneet pään. Niin juuri, saksalaiset! - -Aina siitä asti, kun Samoilenko lähti Tartosta, jossa oli opiskellut -lääketiedettä, hän oli vain harvoin nähnyt saksalaisia eikä ollut -lukenut ainoatakaan saksalaista kirjaa, mutta hänen ajatuksensa mukaan -lähti kaikki paha politiikassa ja tieteessä saksalaisista. Mistä hän -sellaisen ajatuksen oli saanut, ei hän itsekään osannut sanoa, mutta -lujassa se vain oli. - --- Niin juuri, saksalaiset! -- toisti hän vielä kerran. -- Lähdetään -juomaan teetä. - -Kaikki kolme nousivat pöydästä ja otettuaan lakit päähänsä lähtivät -pystyaidalla ympäröityyn puistoon, missä istahtivat vaaleiden -vaahterain, päärynä- ja kastanjapuiden katveeseen. Eläintieteilijä ja -diakoni istuivat penkille pienen pöydän ääreen, Samoilenko heittäytyi -juurista tehtyyn, leveä- ja loivaselkäiseen nojatuoliin. Palvelija toi -pöydälle teevehkeet, hilloa ja pullon marjamehua. - -Oli kova helle, kolmisenkymmentä astetta varjossa. Polttava ilma oli -ikäänkuin paikalleen jähmettynyt, ja kastanjapuun oksasta maahan -riippuva pitkä hämähäkinverkko uinui rentona liikahtamatta. Diakoni otti -kitaran, jonka vakituinen paikka oli maassa pöydän vieressä, soinnutti -sen ja lauloi hiljaisella vienolla äänellä: "Seminaaripojat ne krouvin -luona seisoi..." mutta vaikeni samassa kuumuuden tähden, pyyhki hien -otsaltaan ja loi silmänsä polttavaa sinitaivasta kohti. Samoilenko -torkahti; helteestä, hiljaisuudesta ja makeasta, päivällisenjälkeisestä -unenhorroksesta, joka tuota pikaa valtasi kaikki hänen jäsenensä, hän -raukesi ja humaltui; hänen kätensä hervahtivat, silmät siristyivät, pää -painui rinnalle... Melkein kyyneliin asti heltyen hän tuijotti von -Coreniin ja diakoniin ja mutisi: - --- Nuori sukupolvi... Tieteen tähti ja kirkon kynttilä... Katsoppas -vain, pitkäliepeinen halleluja kohoaa pääpiispaksi... Kukaties saamme -vielä hänen kättään suudella... Sama se... Suokoon Jumala... - -Kohta alkoi kuulua kuorsaamista. Von Coren ja diakoni joivat teensä -loppuun ja lähtivät kadulle. - --- Tuletteko taas laiturille merihärkiä onkimaan? -- kysyi -eläintieteilijä. - --- En, kuumanlaista on. - --- Mennään minun asuntooni. Autatte postilähetysten pakkauksessa ja -kirjoitatte joitakin papereita puhtaaksi. Samalla juttelemme, mihin -työhön voisitte ajanvietteeksi ryhtyä... Täytyy tehdä työtä, diakoni. -Näin ei käy laatuun. - --- Sananne ovat oikeat sekä loogilliset, -- vastasi diakoni, -- mutta -laiskuuteni saa puolustuksensa nykyisen elämäni olosuhteista. Tiedätte -itse, että aseman epämääräisyys melkoisesti edistää ihmisen -haluttomuutta. Onko minut lähetetty tänne määräajaksi vai ainiaaksi, sen -Jumala yksin tietää; minä oleilen täällä epätietoisena, vaimoni -värjöttää viluissaan ja ikävissään isänsä luona. Ja tunnustaa täytyy, -kuumuudesta ovat aivotkin väsähtäneet. - --- Lorua, -- sanoi eläintieteilijä. -- Kuumuuteen voi tottua, ja -vaimotta elämään voi myös tottua. Ei saa hemmoitella itseään. Täytyy -pitää itseään kurissa. - - - - -V. - - -Nadeshda Feodorovna oli aamulla menossa uimaan, ja hänen jäljestään -kulki pesukannua, messinki maljaa, lakanoita ja pesusientä kantaen hänen -palvelijattarensa Olga. Sataman edustalla oli ankkuroituna kaksi -vierasta höyrylaivaa, joissa oli valkoiset, likaiset savutorvet. -Nähtävästi ulkolaisia rahtialuksia... Laivasillalla liikkui joitakin -valkopukuisia miehiä, valkoiset kengät jalassa huutaen kovalla äänellä -ranskaksi, ja heille vastattiin näistä höyrylaivoista. Kaupungin pienen -kirkon tornissa soivat kellot reippaasti. - --- Tänään on sunnuntai! -- muisteli Nadeshda Feodorovna mielihyvillään. - -Hän tunsi itsensä täysin terveeksi, ja hänessä oli vallalla iloinen, -pyhäinen mieliala. Yllään uusi, väljä, karkeasta miesten silkkikankaasta -tehty puku, päässä suuri olkihattu, jonka leveät lierit olivat vahvasti -taivutetut alaspäin, joten hänen kasvonsa pilkistelivät ikäänkuin -laatikosta, hän oli mielestään varsin soman näköinen. Hän ajatteli sitä, -että koko kaupungissa on vain yksi nuori, kaunis, sivistynyt nainen -- -juuri hän, ja että hän yksin osaa käydä huokeasti, kauniisti ja -aistikkaasti puettuna. Esimerkiksi, tämä puku maksaa ainoastaan -kaksikolmatta ruplaa, ja sittenkin, kuinka soma se on! Koko kaupungissa -hän yksin osaa miellyttää, ja kun mieshenkilöitä on paljon, täytyy -heidän väkistenkin kadehtia Lajevskia. - -Nadeshda Feodorovna iloitsi siitä, että Lajevski viime aikoina oli ollut -kylmä, pidättyvän kohtelias, jopa väliin säädytön ja raakakin häntä -kohtaan; kaikkiin hänen pisteliäisiin kompasanoihinsa ja halveksiviin, -kylmiin tahi käsittämättömiin silmäyksiinsä olisi Nadeshda Feodorovna -ennen tätä vastannut kyynelillä, soimauksilla ja uhkauksilla matkustaa -tiehensä tai tappaa itsensä nälkään. Nyt sensijaan hän vastaukseksi vain -punastui, katseli syyllisesti häneen ja oli iloinen, ettei Lajevski -pyrkinyt häntä liehittelemään. Jos Lajevski olisi torunut tahi -uhkaillut, olisi se ollut vieläkin parempaa ja mieluisempaa, koska -Nadeshda Feodorovna tunsi itsensä täysin syylliseksi hänen edessään. Hän -oli mielestään syypää ensiksikin siihen, ettei ollut myötätuntoisesti -omaksunut Lajevskin haaveiluja työteliäästä elämästä, minkä vuoksi hän -oli lähtenyt Pietarista ja matkustanut tänne Kaukaasiaan, ja hän oli -varma, että Lajevski viime aikoina oli suutuksissaan hänelle juuri -siitä. Lähtiessään Kaukaasiaan Nadeshda Feodorovnalla oli se ajatus, -että hän heti ensimmäisenä päivänä löytää täällä rauhaisan tyyssijan -meren rannalla, viihtyisän, varjoisan puiston lintuineen ja solisevine -puroineen, missä sopisi istuttaa kukkia ja vihanneksia, kasvattaa -ankkoja ja kanoja, ottaa vastaan naapureja, lääkitä köyhiä maalaisia ja -jaella heille kirjasia; mutta sitten kävikin ilmi, että Kaukaasia on -sarja alastomia vuoria, metsiä ja äärettömiä laaksoja, missä saa kauan -valikoida, etsiä ja puuhata, ennenkuin löytää sopivan paikan, ja ettei -täällä ole naapureja, että on hyvin kuuma ja että saa pelätä joutuvansa -rosvojen käsiin. Lajevski ei pitänyt maan hankkimisessa kiirettä; -Nadeshda oli siitä iloissaan, ja he olivat molemmat ikäänkuin -ajatuksissaan sopineet, etteivät toisilleen muistuttaisi työteliäästä -elämästä. Lajevski ei puhu mitään, ajatteli Nadeshda Feodorovna, siis -hän on äkeissään siitä, miksi toinen ei puhu mitään. - -Toiseksi, hän oli Lajevskin tietämättä näiden kahden vuoden aikana -ottanut Atshmianovin kaupasta velaksi kaikenlaisia pikkutavaroita noin -kolmensadan ruplan arvosta. Vähän kerrallaan hän oli ottanut, milloin -kangasta, milloin silkkiä, milloin päivänvarjon, ja huomaamatta oli -siitä kertynyt tämmöinen velka. - --- Vielä tänään puhun hänelle siitä ... päätti Nadeshda Feodorovna, -mutta oivalsi samassa, että Lajevskin nykyiseen mielentilaan katsoen -ehkei ollut sopivaa puhua hänelle veloista. - -Kolmanneksi, hän oli jo kahdesti, Lajevskin poissaollessa, kotonansa -ottanut vastaan poliisiupseeri Kirilinin: kerran aamulla Lajevskin -ollessa uimassa, ja toisen kerran puoliyön aikaan, Lajevskin pelatessa -korttia. Tätä muistellessaan Nadeshda Feodorovna karahti punaiseksi ja -vilkaisi palvelijattareen ikäänkuin peläten tämän salaa kuuntelevan -hänen ajatuksiaan. Pitkät, sietämättömän kuumat, ikävät päivät, ihanat, -väsyttävät illat, tukahuttavat yöt, ja koko tämä elämä, kun ei aamusta -iltaan tiedä, miten käyttää joutilasta aikaa, ja tunkeilevat ajatukset -siitä, että hän on kaunein ja nuorekkain nainen koko kaupungissa, että -hänen nuoruutensa menee hukkaan, sekä itse Lajevski, rehellinen, -aaterikas, mutta yksitoikkoinen, alati tohveleissaan hissutteleva, -kynsiään pureskeleva ja oikuillaan väsyttävä -- kaikki tämä vaikutti, -että Nadeshda Feodorovnassa vähitellen heräsi haluja, ja kuin mieletön -hän yötä päivää ajatteli aina samaa. Hengityksessään, katseissaan, -äänensä sävyssä ja käynnissään hän tunsi vain halua; meren pauhina -haastoi hänelle, että tulee rakastaa, sitä kuiski hänelle illan hämy, -sitä sanoivat vuoret. Ja kun Kirilin alkoi liehitellä häntä, ei Nadeshda -Feodorovna jaksanut, ei tahtonut eikä voinut vastustaa, vaan antautui -hänelle... - -Nyt nuo ulkolaiset höyrylaivat ja ihmiset valkoisissaan ties miksi -muistuttivat hänelle suuren suurta salia; ranskankielisen puhelun -lomassa soivat hänen korvissaan valssin sävelet, ja hänen rintansa -värähti ilman ilon aihetta. Hän olisi tahtonut tanssia ja puhua ranskaa. - -Ilomielin hän harkitsi, että hänen uskottomuudessaan ei ollut mitään -kauhistavaa. Siinä ei sielu ollut osallisena; hän rakastaa edelleen -Lajevskia, mikä näkyy siitä, että hän on mustasukkainen hänen tähtensä, -säälii ja ikävöi häntä, milloin hän ei ole kotona. Kirilin sen sijaan -oli osoittautunut töykeäksi, vaikka olikin kaunis; siihen mieheen oli -kaikki suhteet lopullisesti katkaistu, eikä mitään sellaista enää -sattuisi. Mikä on ollut, se on mennyt, siihen ei kellään ole asiaa, ja -jos Lajevski saakin tietää, ei hän usko. - -Rannalla oli vain yksi uimahuone naisia varten; miehet uivat taivasalla. -Astuessaan uimahuoneeseen Nadeshda Feodorovna tapasi siellä -vanhanpuoleisen rouvasihmisen, Maria Konstantinovna Bitjugovin, -virkamiehen vaimon, ynnä tämän viisitoistavuotiaan tyttären Katjan, -kimnaasinoppilaan; he istuivat molemmat penkillä riisuutumassa. Maria -Konstantinovna oli hyväsydäminen, intoileva ja hienotuntoinen nainen, -joka puhui hitaasti ja mahtipontisesti. Kahdenneljättä vuoden ikään asti -hän oli ollut kotiopettajattarena, meni sitten naimisiin virkamies -Bitjugovin kanssa, joka oli pienenläntä, paljaspäinen, kovin hiljainen -mies. Yhä edelleen Maria Konstantinovna oli häneen rakastunut ja -mustasukkainen hänen tähtensä, punastui, kun mainittiin sana "rakkaus", -ja uskotteli kaikille olevansa erittäin onnellinen. - --- Ystäväiseni! -- lausui hän ihastuneena, nähdessään Nadeshda -Feodorovnan, ja antoi kasvoillensa ilmeen, jota hänen tuttavansa -nimittivät haavemieliseksi. -- Kultaseni, kuinka hauskaa, että tulitte! -Me saamme uida yhdessä, sepä mainiota! - -Olga heitti ripeästi päältään vaatteet ja paidan ja alkoi auttaa -emäntäänsä riisumisessa. - --- Tänään ei ole niin kuuma kuin eilen, eikö totta? -- virkkoi Nadeshda -Feodorovna, hytisten alastoman palvelijattaren kömpelöiden kosketusten -takia. -- Eilen olin vähällä kuolla tukahuttavaan kuumuuteen. - --- Niinpä todellakin! Minäkin olin vähällä nääntyä... Uskotteko, minä -uin eilen kolme kertaa ... ajatelkaas, ystäväiseni, kolme kertaa! -Nikodim Aleksandritsh tuli jo oikein rauhattomaksi. - -"Miten voivatkaan ihmiset olla noin rumia?" ajatteli Nadeshda Feodorovna -katsahdettuaan Olgaan ja virkamiehen rouvaan; hän silmäsi myös Katjaan -ja ajatteli: "tyttö ei ole hullumpi varreltaan". -- Nikodim -Aleksandritsh on kerrassaan herttainen mies! -- virkkoi hän. -- Minä -olen suorastaan rakastunut häneen. - --- Ha-ha-haa! -- naurahti Maria Konstantinovna väkinäisesti. -- Sepä -mainiota! - -Vapauduttuaan vaatteistaan Nadeshda Feodorovna tunsi halua lähteä -lentämään. Ja hänestä tuntui, että jos hän olisi huitonut käsillään, hän -ihan varmaan olisi kohonnut yläilmoihin. Riisuuduttuaan hän huomasi, -että Olga ylenkatseellisesti katseli hänen valkoista ruumistaan. Olga, -nuori sotamiehen vaimo, eli laillisessa avioliitossa ja piti sentähden -itseään parempana ja ylempänä. Nadeshda Feodorovna aavisti myös, -etteivät Maria Konstantinovna ja Katja kunnioittaneet, vaan pelkäsivät -häntä. Se oli hänestä vastenmielistä, ja kohottaakseen arvoaan heidän -silmissään hän lausui: - -Meillä Pietarissa on nyt kesäkausi vilkkaimmillaan. Minulla ja -miehelläni on niin paljon tuttavia! Oikein pitäisi lähteä heitä -tervehtimään. - --- Miehenne on kai insinööri? -- kysäisi Maria Konstantinovna arasti. - --- Tarkoitan Lajevskia. Hänellä on tavattoman paljon tuttavia. -Valitettavasti hänen äitinsä on ylpeä ylimysnainen, ahdasmielinen... - -Nadeshda Feodorovna jätti sanottavansa kesken ja heittäytyi veteen; -hänen jäljestään laskeutuivat Maria Konstantinovna ja Katja. - --- Meillä suuressa maailmassa on kovin paljon ennakkoluuloja, -- -pitkitti Nadeshda Feodorovna, -- eikä elämä siinä ole niin helppoa kuin -miltä se näyttää. - -Maria Konstantinovna, joka oli palvellut kotiopettajattarena ylhäisissä -perheissä ja siis tunsi hienon maailman tavat, vastasi: - --- Niinpä niin! Uskotteko, ystäväiseni, Garatinskin herrasväellä oli se -vaatimus, että piti välttämättömästi olla eri puku aamiaista ja -päivällistä varten, ja siksi minulle, paitsi palkkaa, annettiin -erikoisesti vaatetusapua. - -Hän asettui Nadeshda Feodorovnan ja Katjan väliin, ikäänkuin sulkeakseen -tyttärensä erilleen siitä vedestä, joka huuhtoi Nadeshda Feodorovnaa. -Avatusta ovesta, joka oli merelle päin, näkyi joku uivan sadan askelen -päässä uimahuoneesta. - --- Äiti, se on meidän Kostja, -- sanoi Katja. - --- Ai, ai! -- voivotteli Maria Konstantinovna säikähdyksissään. -- -Kuule, Kostja, -- huusi hän, -- käänny takaisin! Kostja, käänny -takaisin! - -Kostja, nelitoistavuotias poika, tahtoi rehennellä rohkeudellaan äitinsä -ja sisarensa edessä, sukelsi ja ui edemmäksi, mutta alkoi väsyä ja -kiiruhti takaisin, ja hänen totisista, jännittyneistä kasvonpiirteistään -saattoi huomata, ettei hän luottanut voimiinsa. - --- Ihan on pulassa noiden poikien takia, ystäväiseni! -- sanoi Maria -Konstantinovna rauhoittuen. -- Sydän kurkussa saa odottaa, milloin ne -taittavat niskansa. Voi, ystäväiseni, kuinka suloista ja samalla -vaikeata on olla äiti! Silloin pelkää kaikkea. - -Nadeshda Feodorovna pani olkihatun päähänsä ja syöksyi ulommas selälle -päin. Hän ui nelisen syltä ja käännähti sitten selälleen. Hän näki nyt -meren taivaanrantaan saakka, höyrylaivat, ihmiset rannalla, kaupungin, -ja kaikki tämä, yhdessä helteen ynnä läpikuultavien, hyväilevien -aaltojen kanssa, kiihdytti häntä ja kuiskasi hänelle, että tulee elää, -elää... Läheltä pyyhkäisi ohi, tarmokkaasti halkoen aaltoja ja ilmaa, -muuan purjevene: peräsimessä istuva mieshenkilö katseli häntä, ja -Nadeshda Feodorovnasta oli mieluista, että häntä katseltiin... - -Uituaan naiset pukeutuivat ja lähtivät yhdessä pois. - --- Minulla on joka toinen päivä kuumetta, enkä siitä ole tullut sen -laihemmaksi, -- sanoi Nadeshda Feodorovna, nuoleksien merivedestä -suolaisiksi käyneitä huuliaan ja hymysuin vastaten tuttavien -tervehdyksiin. -- Minä olen aina ollut lihava ja viime aikoina tainnut -käydä entistäkin lihavammaksi. - --- Se riippuu, ystäväiseni, taipumuksesta. Jos ei ole taipumista -lihomiseen, niinkuin esimerkiksi minulla, niin eivät mitkään ruuat auta. -Mutta nythän kastelitte hattunne. - --- Ei se mitään, kyllä kuivaa. - -Nadeshda Feodorovna näki taas valkopukuisia ihmisiä, jotka kävelivät -rantalaiturilla ja puhuivat ranskaa; ja taas sykähti hänen rintansa -riemusta, ja jälleen muistui hänen mieleensä jokin avara sali, jossa hän -joskus oli tanssinut tai josta joskus ehkä oli uneksinut. - -Maria Konstantinovna pysähtyi kotinsa portin ääreen ja pyysi häntä -sisään. - --- Tulkaa, ystäväiseni! -- sanoi hän rukoilevalla äänellä ja samalla -katsoi Nadeshda Feodorovnaa ikävystyneenä ja nähtävästi toivoen: ehkä -hän kieltäytyy eikä tulekaan. - --- Kernaasti, -- vastasi Nadeshda Feodorovna. -- Tiedättehän, kuinka -mielelläni käyn teillä. - -Ja hän astui sisään. Maria Konstantinovna pyysi istumaan, tarjosi -hänelle kahvia ja voipullia, näytti albumistaan entisten oppilaittensa -valokuvia -- Garatinskin neidit, jotka olivat jo naimisissa, näytti myös -Katjan ja Kostjan koulutodistukset; arvosanat olivat erittäin hyvät, -mutta jotta ne näyttäisivät vieläkin paremmilta, valitti emäntä huoaten, -kuinka vaikeata nykyään on opiskella kimnaasissa... Hän osoitti -huomaavaisuutta vieraalleen, mutta samalla tämä häntä säälitti, ja hän -kärsi siitä ajatuksesta, että Nadeshda Feodorovna voi läsnäolollaan -epäedullisesti vaikuttaa Kostjan ja Katjan siveellisyyteen. Se oli -kuitenkin hyvä asia, ettei Nikodim Aleksandritsh ollut kotona. -Koska mieshenkilöt pitävät "tuollaisista", ajatteli hän, niin -saattaisi Nadeshda Feodorovna epäedullisesti vaikuttaa Nikodim -Aleksandritshiinkin. - -Puhellessaan vieraansa kanssa Maria Konstantinovna muisti koko ajan, -että tänä iltana pannaan toimeen yhteiskekkerit ja että von Coren oli -hartaasti pyytänyt olemaan siitä puhumatta koira-apinoille, siis -Lajevskille ja Nadeshda Feodorovnalle, mutta vahingossa pääsi Maria -Kostantinovnan huulilta varomaton sana, ja hän punastui hiusmartoa -myöten ja virkkoi hämillään: - --- Tulette kai tekin? - - - - -VI. - - -Oli sovittu, että ajettaisiin seitsemän virstan päähän kaupungista -etelään päin kulkevaa tietä ja jäätäisiin kahden pikku joen, Mustan ja -Keltaisen, yhtymäpaikalla olevan maalaisravintolan tienoille ja siellä -syötäisiin kalakeittoa. Lähdettiin liikkeelle kellon käydessä kuudetta. -Etummaisina ajoivat rillavaunuissa Samoilenko ja Lajevski, heidän -jäljestään tulivat linjaalirattaissa, kolme hevosta edessä, Maria -Konstantinovna, Nadeshda Feodorovna, Katja ja Kostja, ja niiden -hoidettavina olivat eväskori ja astiat. Seuraavissa ajoneuvoissa -istuivat poliisiupseeri Kirilin ja nuori Atshmianov, saman kauppias -Atshmianovin poika, jolle Nadeshda Feodorovna oli velkaa kolmesataa -ruplaa, ja vastapäätä heitä, niska kumarassa ja jalat koukussa, istui -Nikodim Aleksandritsh, pienehkö, säntillinen mies, hiukset kammattuina -ohimoille. Viimeisinä ajoivat von Coren ja diakoni; jälkimäisellä oli -jalkainsa juuressa kalakori. - --- Oikealle! -- huusi täyttä kurkkua Samoilenko, milloin vastaan ajoivat -korkeat kaksipyöräiset kärryt tahi joku abhasialainen aasin selässä -ratsastaen. - --- Kahden vuoden kuluttua, kun saan kokoon tarvittavat varat ja sopivat -miehet, lähden tutkimusretkelle, -- puheli von Coren diakonille. -- -Kuljen pitkin rannikkoa Vladivostokista Beringinsalmelle ja sitten -salmelta Jeniseivirran suulle. Piirrämme karttoja, tutkimme eläin- ja -kasvikuntaa ja käymme laajaperäisesti käsiksi geologiaan ja suoritamme -antropologisia ja etnografisia tutkimuksia. Teistä itsestänne riippuu, -tahdotteko seurata mukana vai ette. - --- Mahdotonta, -- sanoi diakoni. - --- Minkätähden? - --- Minä olen toisista riippuvainen, perheellinen mies. - --- Vaimonne kyllä päästää teidät. Me turvaamme hänen toimeentulonsa. -Vielä parempi, jos voisitte suostuttaa hänet yhteishyvän vuoksi -rupeamaan nunnaksi! Sittenhän teistäkin voisi tulla munkki ja -retkikuntamme lähetyspappi. Minä voin sen teille järjestää. - -Diakoni oli vaiti. - --- Oletteko jumaluusoppiinne hyvin perehtynyt? - --- Enpä kehuttavasti. - --- Hm... Sillä alalla en ollenkaan pysty teitä neuvomaan, sillä minä -olen itsekin hyvin vähän perillä teologiasta. Antakaa minulle luettelo -niistä kirjoista, joita tarvitsette, niin lähetän ne teille Pietarista -ensi talvena. Myöskin olisi teidän luettava kirkon palveluksessa -olleiden henkilöiden matkakertomuksia; näiden miesten joukossa tapaa -usein hyviä etnologeja ja itämaisten kielten tuntijoita. Perehdyttyänne -heidän kirjoitustapaansa teidän on helpompi käydä asiaan käsiksi. No, ja -niin kauan kuin ei ole kirjoja, älkää hukatko aikaa, vaan alkakaa käydä -luonani, opettelemme kompassin käyttämistä ja tutustumme meteorologiaan. -Kaikkea sitä tarvitaan. - --- Onhan se niinkin ... jupisi diakoni vastaukseksi ja veti suunsa -nauruun. -- Olen hakenut papintointa Keski-Venäjällä, ja setäni, joka on -rovasti, on luvannut myötävaikutustaan. Nyt jos lähtisin teidän -mukaanne, huomaisi hän minun ihan turhanpäiten toimittaneen hänelle -puuhaa. - --- En ymmärrä epäröimistänne. Pysymällä edelleen tavallisena diakonina, -jonka velvollisuutena on vain pyhäisin toimittaa jumalanpalvelusta ja -muina päivinä levätä työstä, te vielä kymmenenkin vuoden perästä olette -sama mikä nytkin, se vain eroa, että olette ehkä saanut viikset ja -parran, sen sijaan että palattuanne näiden kymmenen vuoden kuluttua -tutkimusretkeltä voisitte olla vallan toinen ihminen ja sitä tietoa -rikkaampi, että olette tehnyt edes jotakin. - -Naisten ajoneuvoista kuului kauhun ja ihastuksen huutoja. Vaunut -kulkivat suoraan vuorenrinteeseen hakattua tietä ja kaikista näytti, -että he kiitivät ikäänkuin korkealle seinään tehtyä hyllyä pitkin ja -tuossa tuokiossa vierähtäisivät pohjattomaan kuiluun. Oikealla levisi -aava meri, vasemmalla kohosi epätasainen ruskeanharmaa vuorenseinä, -jossa näkyi mustia täpliä, punaisia suonia ja kiemuroivia juuria, ja -ylhäältä kurkistivat alas puiden tuuheat havut ikäänkuin peläten ja -uteliaisuudesta taipuneina yli jyrkänteen reunan. Tovin kuluttua taas -kirkunaa ja naurua: piti ajaa vuorenseinästä ulkonevan suunnattoman -kallion ohitse. - --- En käsitä, miksi lemmossa kuljen teidän seurassanne, -- virkkoi -Lajevski. -- Kuinka typerää ja joutavaa. Minun on matkustettava -pohjoista kohti, paettava, pelastuttava, ja minä ties miksi lähdin -näihin viheliäisiin kekkereihin. - --- Katsos tuota näkyä! -- sanoi hänelle Samoilenko, kun hevoset -kääntyivät vasemmalle ja silmien eteen avautui Keltajoen laakso, jonka -keskellä itse jokikin välkkyi -- keltaisena, sameana, villinä... - --- En siinä havaitse mitään hyvää, Sasha, -- vastasi Lajevski. -- Alati -ihailemalla luontoa osoittaa vain oman mielikuvituksensa köyhyyttä. -Verrattuna siihen, mitä minun mielikuvitukseni voi antaa, eivät kaikki -nämä purot ja kalliot ole muuta kuin moskaa. - -Ajoneuvot kulkivat jo pitkin joen rantaa. Korkeat vuoriset rannat -lähenivät toisiaan vähitellen, laakso kapeni ja näytti edessäpäin -solalta; vuoren, jonka viertä ajettiin, oli luonto kyhännyt kokoon -suunnattomista kallioista, jotka painoivat toisiaan sellaisella -tuhottomalla voimalla, että Samoilenko katsahtaessaan niihin joka kerran -tahtomattaan ähkäisi. Jylhän kaunista vuorta leikkelivät paikoin kapeat -halkeamat ja solat, joista matkailijoita vastaan henki tuoreutta ja -salaperäisyyttä; solien kautta näkyi toisia vuoria, ruskeita, -vaaleanpunaisia, sinipunertavia, savunharmaita tai kirkkaan valon -kultaamia. Kuultiin joskus, kun kuljettiin rotkojen ohitse, veden -putoavan jostakin korkealta ja solisevan kivien yli. - --- Äh, noita kirottuja vuoria, -- huokaili Lajevski, -- kuinka olenkaan -niihin kyllästynyt! - -Siinä paikassa, missä Mustajoki yhtyi Keltajokeen ja sen musteentapainen -vesi likasi keltaista vettä, rynnistäen sitä vastaan, kohosi syrjemmällä -tiestä tataari Kerbalain mökki, Venäjän lippu katolla liehumassa, ja -nimikilpeen oli liidulla kyhätty: "Hauska ravintola." Ympärillä oli -säleaidalla suojattu pieni puutarha, jossa oli pöytiä ja penkkejä, ja -keskellä vaivaista, okaista pensastoa yleni ainokainen kypressi, kaunis -ja tumma. - -Kerbalai, pieni, vikkelä tataari, yllään sininen paita ja valkoinen -vyöliina, seisoi tiellä ja pannen kädet vatsalleen teki syvän -kumarruksen ajoneuvoja kohden ja hymyili väläyttäen valkohohtoisia -hampaitaan. - --- Terve, Kerbalaika! -- huusi hänelle Samoilenko. -- Me ajamme vähän -loitommas, tuo sinä sinne teekeittiö ja tuoleja! Joutuin! - -Kerbalai nyökäytti kerittyä päätään, samalla jotakin mutisten, mutta -vain viimeisissä ajoneuvoissa istuvat saattoivat kuulla: "on taimenia, -teidän ylhäisyytenne". - --- Tuo, tuo! -- sanoi hänelle von Coren. - -Kuljettuaan noin viidensadan askelen päähän ajoneuvot pysähtyivät. -Samoilenko valitsi pienen nurmikon, jossa oli hajallaan siellä täällä -istuimiksi sopivia kiviä ja lojui tuulen kaatama puu, pörröiset juuret -maasta esiin vääntyneinä ja havuneulaset kuivettuneina keltaisiksi. Joen -poikki oli kyhätty hirsistä huojuva silta, ja vastapäätä toisella -rannalla oli neljän matalahkon paalun varassa pieni vaja maissin -kuivaamista varten, sentapainen kuin sadussa mökki, jota kannattivat -kananjalat; sen ovelta johtivat alas tikapuut. - -Ensi vaikutelma oli kaikilla sellainen, ettei täältä enää ikänä päästä -pois. Kaikilla tahoilla, minne vain katsoi, kohosivat ja työntyivät -vastaan vuoret, ja hyvin nopeasti läheni mökin ja tumman kypressin -taholta illan varjo, jonka takia Mustajoen kapea, mutkainen sola näytti -yhä kapeammalta ja vuoret korkeammilta. Selvästi kuului, kuinka joki -reuhtoi ja kaskaat lakkaamatta sirisivät. - --- Hurmaavaa! -- virkkoi Maria Konstantinovna, hengähtäen syvään -ihastuksesta. -- Lapset, katsokaa kuinka kaunista! Mikä hiljaisuus! - --- Todellakin, hyvin kaunista, -- myönsi Lajevski, jota maisema -miellytti ja joka katsellessaan taivasta ja sitten tataarin mökistä -nousevaa sinistä savupatsasta äkkiä tunsi alakuloisuutta. -- Niin, -kaunista on! -- toisti hän. - --- Ivan Andreitsh, kuvatkaa tämä maisema! -- pyysi Maria Konstantinovna -hempeämielisesti. - --- Mitä varten? -- kysyi Lajevski. -- Vaikutelma on parempi kaikkia -kuvauksia. Sitä värien ja äänien moninaisuutta, jonka jokainen saa -vaikutelmissa luonnolta, vatvovat kirjailijat muodottomaksi, -tuntemattomaksi vääristyneenä. - --- Jokohan? -- kysäisi von Coren kylmästi, valittuaan itselleen kaikkein -isoimman kiven veden läheisyydessä ja koettaen kavuta sille ja istuutua. --- Jokohan? -- toisti hän, katsoen tiukasti Lajevskiin. -- Entä Romeo ja -Julia? Entä Pushkinin Ukrainan yö? Luonto saa tulla ja kumartaa maahan -asti. - --- Ehkä niin ... myönsi Lajevski, joka oli liian laiska viitsiäkseen -ajatella ja väittää vastaan. -- Kuitenkin, -- lausui hän kotvan -odotettuaan, -- mitä itse asiassa on Romeo ja Julia? Kaunis, runollinen, -pyhä rakkaus on vain kuin ruusuja, joilla tahdotaan peittää mätää. Romeo -on samanlainen elukka kuin kaikki muutkin. - --- Mistä hyvänsä teidän kanssanne puhuu, johdatte te kaikki... - -Von Coren katsahti Katjaan ja jätti kesken. - --- Mihin minä johdan? -- kysyi Lajevski. - --- Jos teille sanoo esimerkiksi: "kuinka viinirypäleterttu on kaunis!" -niin te tokaisette: "mutta kuinka ruma se on, kun se pureksitaan ja -sulatetaan vatsassa". Mitä toimittaa sellainen puhuminen? Ei se ole -mitään uutta ... yleensä vain kummallinen tapa. - -Lajevski tiesi, ettei hän ollut von Corenin suosiossa, ja sentähden -pelkäsi häntä ja tunsi hänen ollessaan läsnä ikäänkuin kaikkien olisi -ollut ahdasta ja ikäänkuin selän takana olisi seisonut joku. Hän ei -vastannut mitään, vaan astui syrjään ja katui, että oli lähtenyt mukaan. - --- Herrat, mars hakemaan risuja valkeaan! -- komensi Samoilenko. - -Kaikki hajaantuivat, kuka minnekin, ja paikalle jäivät vain Kirilin, -Atshmianov ja Nikodim Aleksandritsh. Kerbalai toi tuoleja, levitti -nurmelle maton ja laski sille muutamia viinipulloja. Kirilin, -pitkäkasvuinen, muhkea mies, joka ilmoista huolimatta käytti -palttinamekkonsa päällä upseeriviittaa, muistutti ylpeällä ryhdillään, -arvokkaalla astunnallaan sekä matalalla, hieman käheällä äänellään -nuorenpuoleisia pikkukaupungin poliisimestareita. Hänen kasvonsa -näyttivät murheellisilta ja unisilta, ikäänkuin hänet vastikään olisi -vasten tahtoaan herätetty. - --- Mitä sinä toit sieltä, aasi? -- kysyi hän Kerbalailta, lausuen -verkkaan joka sanan. -- Käskin sinun tuoda kvareli-viiniä, mutta mitä -sinä toit, tataarilaiskuono? Häh? - --- Meillä on paljon omaa viiniä, Jegor Alekseitsh, -- huomautti arasti -ja kohteliaasti Nikodim Aleksandritsh. - --- Kuinka? Mutta minä tahoon, että minunkin viiniäni pitää olla. Otan -osaa kekkereihin ja otaksun siis, että minullakin on oikeus maksaa -osaltani. Niin otaksun! Tuo kymmenen pulloa kvarelia! - --- Miksi niin paljon? -- ihmetteli Nikodim Aleksandritsh tietäen, ettei -Kirinillä ollut rahaa. - --- Kaksikymmentä pulloa! Kolmekymmentä! -- huusi Kirilin. - --- Antaa olla, tuokoon, -- kuiskasi Atshmianov Nikorim -Aleksandritshille, -- minä maksan. - -Nadeshda Feodorovna oli iloisella, vallattomalla päällä. Häntä halutti -hyppiä, nauraa, huutaa, ärsyttää, keikailla. Yllään huokeahintainen, -sinisilmäisestä pumpulikankaasta tehty puku, jalassa punaiset tohvelit -ja ennenmainittu olkihattu päässä hän oli mielestänsä pieni, -yksinkertainen, kevyt ja leijaileva kuin perhonen. Hän juoksi notkuvalle -sillalle ja katseli kotvasen veteen, jotta olisi alkanut päätä huimata, -sitten hän huudahti ja juoksi nauraen toiselle rannalle kuivuuvajan luo, -ja hänestä näytti, että kaikki mieshenkilöt, yksinpä Kerbalaikin, -ihaillen katselivat häntä. Kun äkkiä yllättäneessä hämärässä puut ja -vuoret, hevoset ja ajoneuvot sulivat yhteen ja tataarilaismökin -ikkunoista pilkahti esille tulta, kiipesi hän kivien ja okaisten -pensasten välitse polveilevaa polkua pitkin vuorelle ja istahti kivelle. -Alhaalla paloi jo nuotio. Sen ääressä liikkui, hihat ylös käärittyinä, -diakoni, ja hänen pitkä, musta varjonsa kierteli säteenä valkean -ympärillä, kun hän heitteli nuotioon risuja ja hämmenteli pataa pitkään -keppiin sidotulla lusikalla. Samoilenko, kasvot kuparinpunaisina, -hääräili siellä myös kuin omassa keittiössään ja huusi tuikeasti: - --- Missä suola on, hyvät herrat? Unohtui tietenkin? Ja mitä te kaikki -siinä istua nökötätte kuin mitkäkin paroonit, ja minä saan tässä yksin -puuhata? - -Tuulenkaatopuulla istuivat rinnakkain Lajevski ja Nikodim Aleksandritsh -ja katselivat miettiväisinä. Maria Konstantinovna, Katja ja Kostja -ottivat esille korista teevehkeet ja lautaset. Von Coren käsivarret -ristissä ja toinen jalka kivellä seisoi rannalla lähellä vedenrajaa ja -mietti jotakin. Nuotion luomat punaiset läikät yhdessä varjojen kanssa -kiertelivät maanpinnalla tummien ihmishahmojen vaiheilla, värähtelivät -vuorilla, puissa, sillalla; toisella puolella jyrkkä, veden uurtama -rantaäyräs oli kokonaan valaistu, näytti iskevän silmää ja kuvastui -veteen, ja vuolaasti virtaava, myllertävä vesi repi kappaleiksi -heijastuksen. - -Diakoni lähti noutamaan kaloja, joita Kerbalai rannalla puhdisti ja -pesi, mutta puolitiessä hän pysähtyi ja katseli ympärilleen. - -"Voi sentään, kuinka ihanaa!" ajatteli hän. "Ihmiset, kivet, tuli, -hämärä, maassa lojuva puu -- ei mitään sen enempää, mutta kuinka ihanaa -silti!" - -Toisella rannalla ilmestyi kuivuuvajan luo joitakin tuntemattomia -ihmisiä. Kun valo häilähteli ja savu painautui sille puolelle, ei näitä -ihmisiä voinut heti täysin eroittaa, vaan siellä näkyi milloin -karvalakki ja harmaa parta, milloin sininen paita, milloin ryysyt -olkapäästä polviin ja tikari poikkipuolin vatsalla, milloin taas nuoret, -tummaveriset kasvot mustine kulmakarvoineen, jotka olivat niin tuuheat -ja silmäänpistävät kuin hiilellä piirustetut. Viisi heistä istahti -piiriin nurmelle, toiset viisi menivät kuivuuvajaan. Yksi pysähtyi -ovessa selin tuleen ja pannen kädet selän taakse alkoi kertoa jotakin -hyvin mielenkiintoista, sillä Samoilenkon heitettyä risuja tuleen, joka -siitä leimahtaen räiskäytti säkeniä ja kirkkaasti valaisi kuivuuvajan, -näkyi ovesta tuijottamassa kaksi rauhallista naamaa, ilmaisten -innostunutta tarkkaavaisuutta, ja piiriin istuutuneet kääntyivät -taaksepäin kuuntelemaan kertomusta. Vähän myöhemmin virittivät piirissä -istujat hiljaisin äänin soinnukkaan pitkäveteisen laulun, joka muistutti -suuren paaston aikana kirkossa veisattavaa virttä... Kuunnellessaan -heitä diakoni ajatteli, mikä hän on miehiään kymmenen vuoden kuluttua, -kun hän palaa tutkimusretkeltä: nuori lähetyspappi, kirjailija, jolla on -kuuluisa nimi ja kunniakas menneisyys; hänestä tehdään arkkimandriitti, -sitten piispa; hän toimittaa tuomiokirkossa jumalanpalvelusta: päässä -kultahiippa hän astuu pyhimyskuvaa kantaen alttarin eteen lavalle, -korottaa kolmihaaraisen ja kaksihaaraisen kynttilänjalan, valaisee -niillä suurta kansanpaljoutta ja julistaa: "Holho taivaasta, Herra, tätä -viinipensasta, katso lempeästi sen puoleen ja lähesty sitä, ja oikea -kätesi istuttakoon sen!" Ja enkelimäisin äänin lapset veisaavat vastaan: -"Pyhä jumala..." - --- Diakoni, missä kalat ovat? -- kuului Samoilenkon ääni. - -Palattuaan nuotion luo diakoni kuvitteli, että kuumana heinäkuun päivänä -astuu pölyistä tietä kirkollinen juhlakulkue: edellä talonpojat kantavat -kirkkolippuja, eukot ja tytöt pyhäinkuvia, heti seuraavat kuoripojat ja -lukkari poski sidottuna ja oljenkorsia hiuksissa, sitten järjestyksessä -hän, diakoni, hänen jäljestään pappi kalotti päässä ristiä kantaen, ja -takana pöllyttää joukko ukkoja, akkoja, poikia; joukossa ovat papin ja -diakonin vaimot huivit päässä. Kuoripojat laulavat, lapset kirkuvat, -peltopyyt piipottavat, leivot visertävät... Kulkue pysähtyy, ja -siunattua vettä vihmotaan karjan päälle... Kuljetaan edelleen ja -polvistumalla rukoillaan sadetta. Sitten syödään, jutellaan... - -"Niin, hyvää on sekin..." ajatteli diakoni. - - - - -VII. - - -Kirilin ja Atshmianov kiipesivät vuorelle polkua myöten, Atshmianov -jättäytyi jälkeen ja pysähtyi, mutta Kirilin astui Nadeshda Feodorovnan -luo. - --- Hyvää iltaa! -- virkkoi hän tervehtien sotilaan tapaan. - --- Hyvää iltaa. - --- Niinpä niin! -- lausui Kirilin, katsoen taivasta kohden ja miettien. - --- Mitä niinpä niin? -- kysyi Nadeshda Feodorovna, oltuaan hetken vaiti -ja huomattuaan, että Atshmianov piti heitä kumpaakin silmällä. - --- Niinpä siis, -- puheli upseeri verkkaan, -- rakkautenne kuihtuu -ennenkuin on ehtinyt kukkaan puhjeta, niin sanoakseni. Miten on tämä -ymmärrettävä? Oliko se teidän puoleltanne keimailua tavallaan, vai -pidättekö minua tyhjäntoimittajana, jota kohtaan voi menetellä mielensä -mukaan? - --- Se oli hairahdus! Jättäkää minut! -- lausui Nadeshda Feodorovna -jyrkästi, katsoen häneen pelokkaasti tänä ihanana, hurmaavana iltana ja -kysyen itseltään hämillään: "onko todella ollut hetki, jolloin tuo mies -minua miellytti ja pääsi niin läheiseksi?" - --- Niin vainen! -- virkkoi Kirilin; hän seisoi kotvan mätään puhumatta, -mietti ja jatkoi: -- Mitähän tuosta? Odottakaamme, kunnes tulette -paremmalle päälle, mutta toistaiseksi rohkenen vakuuttaa teille, että -olen kunnon ihminen enkä salli kenenkään sitä epäillä. Minun kanssani ei -leikitellä! Hyvästi! - -Hän tervehti sotilaallisesti ja astui syrjään, raivaten tietä pensasten -läpi. Hetken kuluttua lähestyi arastellen Atshmianov. - --- Tänään on kaunis ilta! -- virkkoi hän hieman murtaen armenialaiseen -tapaan. - -Hän oli koko pulska ulkomuodoltaan, kävi muodinmukaisesti puettuna, -käyttäytyi luontevasti, kuten hyvinkasvatettu nuorukainen, mutta -Nadeshda Feodorovna ei pitänyt hänestä sentähden, että hän oli velkaa -tämän isälle kolmesataa ruplaa; myöskään ei hänestä ollut mieleen, että -kekkereihin oli osalliseksi päästetty puotilainen, ja hänestä oli -kiusallista, että Atshmianov lähestyi häntä juuri tänä iltana, jolloin -hänen sielussaan oli niin puhdasta. - --- Kekkerit ovat onnistuneet ylimalkaan hyvin, -- sanoi Atshmianov -hetkisen vaitiolon jälkeen. - --- Niin, -- myönsi Nadeshda Feodorovna, ja ikäänkuin juuri tällä -hetkellä olisi muistunut hänelle mieleen, virkkoi hän yliolkaisesti: -- -Niin tuota, sanokaapa siellä kaupassanne, että Ivan Andreitsh käy näinä -päivinä suorittamassa ne kolmesataa ruplaa ... tai minkäverran sitä -lienee. - --- Olen valmis antamaan vielä kolmesataa, kunhan ette joka päivä -muistuta tuosta velasta. Jättäkäämme tuo proosa! - -Nadeshda Feodorovna naurahti; hänelle tuli mieleen naurettava ajatus, -että jos hän olisi ollut riittämättömän siveellinen ja tahtonut, olisi -hän hetkessä voinut vapautua velastaan. Jospa esimerkiksi tältä -kauniilta, nuorelta houkalta panisi pään pyörälle! Kuinka se itse -asiassa olikin naurettavaa, tyhmää ja hurjaa! Ja hän tunsi äkkiä halua -hurmata, riistää puhtaaksi, hyljätä ja sitten katsoa, mitä tuosta -tulisi. - --- Sallikaa minun antaa teille yksi neuvo, -- virkkoi Atshmianov arasti. --- Varokaa Kiriliniä. Hän kertoo kaikkialla teistä mitä kamalimpia -juttuja. - --- Minua ei huvita tietää, mitä mikin aasinpää minusta kertoo, -- -vastasi Nadeshda Feodorovna kylmästi, ja hänet valtasi äkkiä -levottomuus, ja naurettava ajatus pitää tuota nuorta, kaunista -Atshmianovia lelunaan oli kadottanut viehätyksensä. - --- Täytyy jo mennä alas, -- sanoi hän. -- Minua kutsutaan. - -Alhaalla oli kalakeitto jo valmiina. Sitä kaadettiin lautasille ja -syötiin niin hartaasti kuin vain ulkoilmakekkereissä on tavallista; ja -kaikista maistui kalakeitto erittäin hyvältä, ja kaikki olivat sitä -mieltä, etteivät he olleet kotona milloinkaan syöneet mitään niin -herkullista. Kuten tällaisissa kekkereissä on tavallista, sai -ruokaliinojen, myttyjen, tarpeettomien, tuulessa liehuvien rasvaisten -paperien paljous sellaista sekasotkua aikaan, etteivät osanottajat -tienneet missä kenenkin lasi ja leipäpala olivat; he kaatoivat viiniä -matolle tai polvilleen, pudottivat maahan suolaa, ja ympärillä oli pimeä -eikä nuotiokaan enää loimunnut niin kirkkaasti eikä kukaan viitsinyt -nousta heittämään risuja tuleen. Kaikki joivat viiniä ja Kostjalle ja -Katjallekin annettiin puoli juomalasillista. Nadeshda Feodorovna joi -koko lasillisen, sitten toisen, päihtyi ja unohti koko Kirilinin. - --- Erinomaiset kekkerit, hurmaava ilta, -- sanoi Lajevski riemastuen -viinin vaikutuksesta, -- mutta sittenkin pitäisin hyvää talvea kaikkea -tätä parempana. "Majavainen kaulus hopeaisna pakkasessa loistaa." - --- Kullakin oma makunsa, -- huomautti von Coren. - -Lajevskin tuli paha olla: selkää paahtoi nuotiosta hohtava kuumuus, -rintaa ja kasvoja von Corenin viha; ja tämä viha, lähtien viisaasta ja -säällisestä miehestä, jolla luultavasti oli perusteellinen syykin -vihata, alensi ja lannisti häntä, ja kykenemättä sitä vastustamaan hän -lausui mielistelevällä äänellä: - --- Minä rakastan intohimoisesti luontoa ja säälin, etten ole -luonnontutkija. Minä kadehdin teitä. - --- Minäpä en sääli enkä kadehdi, -- virkkoi Nadeshda Feodorovna. -- En -ymmärrä, kuinka voi tosissaan työskennellä turilasten ja -koppakuoriaisten tutkimisesssa sillä aikaa kun kansa kärsii. - -Lajevski kannatti hänen mielipidettään. Hän ei ollut yhtään perillä -luonnontieteistä eikä sentähden koskaan ollut voinut kärsiä muurahaisten -tuntosarvia ja torakoiden koipia tutkivien miesten mahtipontista -äänensävyä ja viisasta, syvämielistä ulkomuotoa, ja häntä oli aina -suututtanut se, että nämä ihmiset, tuntosarvien, koipien ja jonkin -alkuliman (hän oli ties miksi kuvitellut tätä alkulimaa osterin -muotoiseksi) nojalla ottavat ratkaistaksensa ihmisen alkuperää ja elämää -koskevia kysymyksiä. Mutta Nadeshda Feodorovnan sanoissa oli -kuulostavinaan valhetta, ja vain inttääkseen vastaan hän lausui: - --- Tähdellistä eivät ole koppakuoriaiset, vaan johtopäätökset! - - - - -VIII. - - -Myöhään, kellon jo käydessä kahtatoista, alettiin laittautua -ajoneuvoihin kotimatkaa varten. Kaikki istuivat jo paikoillaan, eikä -puuttunut muita kuin Nadeshda Feodorovna ja Atshmianov, jotka joen -tuolla puolen juoksivat tippasilla ja nauroivat. - --- Arvoisa herrasväki, joutukaa! -- huusi heille Samoilenko. - --- Ei pitäisi naisille antaa viiniä, -- lausui von Coren hiljakseen. - -Kekkereiden, von Corenin vihan ja omien ajatusten väsyttämänä Lajevski -lähti Nadeshda Feodorovnaa vastaan, ja kun tämä iloisena, tuntien -itsensä keveäksi kuin höyhen, hengästyneenä ja nauraa hohottaen otti -häntä molemmista käsistä ja laski päänsä hänen rintaansa vasten, -peräytyi hän askelen ja virkkoi tylysti: - --- Sinä käyttäydyt ihan kuin ... yleinen nainen. Sattui tulemaan kovin -raa'asti sanotuksi, ja hänen tuli sääli Nadeshda Feodorovnaa. Hänen -vihaisista, väsyneistä kasvoistaan Nadeshda Feodorovna voi lukea sekä -vihaa että sääliä ja suuttumusta, ja äkkiä hänen mielensä masentui. Hän -käsitti, että oli mennyt liiallisuuteen, käyttäytynyt liian vapaasti ja -käyden surulliseksi, tuntien itsensä raskaaksi, paksuksi, töykeäksi ja -pöhnäiseksi istahti ensinnä eteen sattuneihin ajoneuvoihin yhdessä -Atshmianovin kanssa. Lajevski istuutui samoihin ajoneuvoihin Kirilinin, -eläintieteilijä Samoilenkon ja diakoni naisten seuraan, ja matkue lähti -liikkeelle. - --- Sellaisia ne ovat koira-apinat ... alkoi von Coren, kääriytyen -levättiinsä ja peittäen silmänsä. -- Kuulithan, hän ei tahtoisi tutkia -turilaita ja koppakuoriaisia sentähden, että kansa kärsii. Samaan tapaan -arvostelevat meikäläisiä kaikki koira-apinat. Viekas, kymmenessä -polvessa ruoskalla ja nyrkillä pelotettu orjanheimo! Se vapisee, tuntee -sääliä ja suitsuttaa vain väkivallan edessä, mutta päästä koira-apina -vapaalle alueelle, missä sen ei tarvitse pelätä kenenkään niskaansa -tarraavan, silloin se kyllä osaa rehennellä ja näyttää mikä hän on -miehiään. Katso, kuinka rohkea se on taulunäyttelyissä, museoissa, -teattereissa tahi arvostellessaan tiedettä: suurentelee, nousee -takajaloilleen, sättii, arvostelee... Orjan piirre -- täytyy -välttämättömästi arvostella! Paneppa merkille: vapaiden ammattien -harjoittajia sätitään useammin kuin petkuttajia -- se johtuu siitä, että -yleisö on kolmeksi neljännekseksi orjia, samanlaisia koira-apinoita. -Sitä ei tapahdu, että orja ojentaisi sinulle kätensä ja lausuisi -vilpittömän kiitoksensa, kun teet työtä. - --- En ymmärrä, mitä oikein tahdot! -- sanoi Samoilenko haukotellen. -- -Naisparkaa halutti yksinkertaisuudessaan puhella kanssasi viisaista -asioista, ja heti sinä teet johtopäätöksen. Olet suuttunut mieheen -jostakin, ja summamutikassa saa naisparkakin kyytiä. Hän on oikein hyvä -nainen. - --- Ole jo! Tavallinen leipäsusi, irstas ja paheellinen. Kuule, -Aleksander Daviditsh, kun sinä kohtaat yksinkertaisen maalaisvaimon, -joka ei asu miehensä luona, joka ei tee mitään ja joka vain hihittää ja -hahattaa, niin sanot hänelle: mene työhön. Miksi sitten tässä kohden -arastelet ja pelkäät lausua totuutta? Senkötähden vain, että Nadeshda -Feodorovna on virkamiehen eikä matruusien pitohelluna? - --- Mitä minun olisi hänelle tehtävä? -- kivahti Samoilenko. -- Selkäänkö -annettava, vai? - --- Pahetta ei ole mairiteltava. Me tuomitsemme pahetta vain selän -takana, mikä on samaa kuin heristää nyrkkiä taskussa. Minä olen -eläintieteilijä tahi sosiologi, mikä on aivan samaa, sinä lääkäri; -yhteiskunta luottaa meihin; velvollisuutemme on huomauttaa sille sitä -hirmuista turmiota, joka uhkaa sitä ja tulevia sukupolvia Nadeshda -Ivanovnan kaltaisten naikkosten olemassaolon takia. - --- Feodorovnan, -- oikaisi Samoilenko. -- Ja mitä yhteiskunnan pitäisi -puolestaan tehdä? - --- Senkö? Se on sen oma asia. Minusta on suorin ja varmin keino -- -käyttää väkivaltaa. Hänet on järjestysvallan toimesta lähetettävä -miehensä luo, ja jos tämä ei ota häntä vastaan, on hänet toimitettava -pakkotyöhön tahi johonkin ojennuslaitokseen. - --- Oih! -- huoahti Samoilenko; tovin vaiti oltuaan hän sitten kysyi -hiljaisella äänellä: -- Sanoit tässä eräänä päivänä, että sellaiset -ihmiset, kuin Lajevski, ovat hävitettävät... Sanoppa, jos nyt -esimerkiksi valtio tahi yhteiskunta antaisi sinulle toimeksi toimittaa -hänet pois, tekisitkö sen? - --- Käsi ei suinkaan vavahtaisi. - - - - -IX. - - -Kotiin tultua Lajevski ja Nadeshda Feodorovna astuivat pimeihin, -tukahuttaviin huoneisiinsa. Molemmat olivat vaiti. Lajevski sytytti -kynttilän, Nadeshda Feodorovna istuutui ja riisumatta viittaansa ja -hattuansa katsoi häneen suruisin, syyllisin silmin. - -Lajevski ymmärsi hänen odottavan selitystä; mutta selityksen antaminen -olisi ollut ikävää, hyödytöntä ja väsyttävää, ja sydäntä ahdisti tieto -siitä, ettei hän ollut hillinnyt itseään, vaan oli sanonut hänelle -raakuuden. Taskussa sattui hänelle käteen kirje, jonka hän oli joka -päivä aikonut lukea Nadeshda Feodorovnalle, ja hän ajatteli, että jos -hän nyt näyttää tämän kirjeen hänelle, johtaa se hänen huomionsa -muuanne. - -"On jo aika selvittää välimme", ajatteli hän. "Annan hänelle; tulkoon -mikä on tullakseen." - -Hän otti taskustaan kirjeen ja antoi sen Nadeshdalle. - --- Lue, se koskee sinua. - -Sen sanottuaan hän meni työhuoneeseensa ja kävi pimeässä sohvalle -pitkäkseen ilman päänalusta. Nadeshda Feodorovna luki kirjeen, ja -hänestä näytti ikäänkuin katto olisi painunut ja seinät siirtyneet -lähemmäksi. Kävi äkkiä ahtaaksi, pimeäksi, pelottavaksi. Hän risti -nopeasti silmiään ja virkkoi: - --- Suo, Herra, rauha ... suo, Herra, rauha... Ja ratkesi itkuun. - --- Vanja! -- huusi hän. -- Ivan Andreitsh! - -Vastausta ei tullut. Luullen Lajevskin tulleen huoneeseen ja seisovan -hänen tuolinsa takana, hän nyyhkytti kuin lapsi ja puheli: - --- Mikset ennemmin sanonut minulle, että hän on kuollut? En olisi -lähtenyt kekkereihin, en olisi nauranut niin paljon... Herrat lausuivat -minulle typeryyksiä. Mikä synti! Pelasta minut, Vanja, pelasta minut... -Olen menettänyt järkeni... Minä olen hukassa... - -Lajevski kuuli hänen nyyhkytyksensä. Hänen olonsa oli sietämättömän -tukahuttava, ja sydän jyskytti hirmuisesti. Ahdistuksissaan hän nousi, -seisoi kotvasen keskellä huonetta, hapuroi pimeässä pöydän luona -nojatuolia ja istahti siihen. - -"Tämä on vankila..." ajatteli hän. "Pitää lähteä pois... Minä en -kestä..." - -Oli jo myöhäistä mennä pelaamaan korttia, ravintoloita ei kaupungissa -ollut. Hän kävi jälleen pitkälleen ja tukki korvansa, ettei olisi -kuullut nyyhkytyksiä, mutta äkkiä hän muisti, että Samoilenkon luo sopi -kyllä mennä. Jotta ei tarvitsisi kulkea Nadeshda Feodorovnan ohi, -pujahti hän ikkunan kautta puutarhaan, kiipesi aidan yli ja lähti pitkin -katua. Oli pimeä. Vastikään oli saapunut joku höyrylaiva, tulista -päättäen iso matkustajalaiva .. - -Ankkurikettinki ratisi. Rannasta lähti punainen tuli nopeasti lipumaan -laivaa kohden: se oli tullivene. - -"Siellä ne nukkuvat matkustajat hyteissään..." ajatteli Lajevski, ja -hänen kävi kateeksi toisten lepo. - -Ikkunat olivat Samoilenkon talossa auki. Lajevski katsoi yhdestä -ikkunasta sisään, sitten toisesta: huoneissa oli pimeää ja hiljaista. - --- Aleksander Daviditsh, nukutko? -- huhuili hän. -- Aleksander -Daviditsh! - -Kuului yskimistä ja huolestunut huudahdus: - --- Ken siellä? Mitä lempoa? - --- Minä se olen, Aleksander Daviditsh. Suo anteeksi. - -Hetkisen kuluttua avautui väliovi; pyhimyslampusta tuikahti pehmoinen -valo, ja Samoilenkon valkopukuinen jättiläisvartalo, valkoinen yömyssy -päässä, tuli näkyviin. - --- Mitä sinä haet? -- kysyi hän unisena raskaasti hengittäen ja kyhnien -itseään. -- Maltas nyt, heti minä avaan. - --- Älä vaivaa itseäsi, minä kömmin ikkunasta... Lajevski kiipesi -ikkunasta sisään ja lähestyttyään Samoilenkoa tarttui hänen käteensä. - --- Aleksander Daviditsh, -- sanoi hän vapisevalla äänellä, -- pelasta -minut! Pyydän sinua, rukoilen, ymmärrä minua! Asemani on sietämätön. Jos -se jatkuu vielä pari päivää, kuristan itseni kuin ... kuin koiran! - --- Maltahan... Mikäs sinua oikeastaan vaivaa? - --- Sytytä kynttilä. - --- Oh-oh... huokasi Samoileko, pannen kynttilään tulta. -- Siunaa ja -varjele... Kello käy jo kahta, veikkonen. - --- Suo anteeksi, mutta minä en voi istua kotona, -- virkkoi Lajevski, -tuntien valosta ja Samoilenkon läsnäolosta suurta huojennusta. -- Sinä, -Aleksander Daviditsh, olet ainoa, paras ystäväni... Kaikki toivoni on -sinussa. Jos tahdot tahi et, pelasta Jumalan nimessä. Minun täytyy -kaikin mokomin matkustaa täältä pois. Lainaa minulle rahaa! - --- Herra siunatkoon! -- huokasi Samoilenko, kyhnien itseään. -- Heräsin -ja kuulen, laiva huutaa tuloaan, sitten sinä... Paljonkos tarvitset? - --- Vähintäänkin kolmesataa ruplaa. Hänelle on jätettävä sata ja itse -tarvitsen matkalle kaksisataa... Olen sinulle velkaa jo lähes -neljäsataa, mutta minä lähetän kaikki ... kaikki. - -Samoilenko kourasi yhteen käteen molemmat poskipartansa, levitti jalat -haralleen ja vaipui mietteisiin. - --- Ja-ah ... urahti hän miettiväisenä. -- Kolmesataa... Mutta minulla ei -ole niin paljoa. Pitää ottaa joltakin lainaksi. - --- Lainaa Herran tähden! -- virkkoi Lajevski, nähden Samoilenkon -muodosta, että hän tahtoo antaa rahaa ja ehdottomasti antaakin. -- -Lainaa, minä varmasti maksan takaisin. Lähetän Pietarista, heti kun -tulen sinne. Siitä saat olla huoleti. Kuulehan, Sasha, -- virkkoi hän -elpyneenä -- juodaanpas viiniä! - --- Miksei, juodaan vaan. Mentiin ruokasaliin. - --- Entä, kuinka käy Nadeshda Feodorovnan? -- kysyi Samoilenko, tuoden -pöytään kolme pulloa viiniä ja lautasellisen persikoita. -- Jääkö hän -tänne? - --- Kaikki järjestän, kaikki järjestän... -- vastasi Lajevski, tuntien -odottamattoman riemunpuuskan täyttävän rintansa. -- Minä sitten lähetän -hänelle rahaa, hän matkustaa luokseni... Siellä sitten selvitämme -suhteemme. Terveydeksesi, jalo ystävä. - --- Älähän kiirehdi! -- sanoi Samoilenko. -- Ryyppäähän ensinnä tätä. Se -on omasta viinitarhastani. Tämä pullo taas on Navaridzen viinitarhan -tuotetta, tämä Ahatulovin... Maista kaikkia kolmea lajia ja sano -peittelemättä... Minun on vähän niinkuin hapahkoa? Miltä sinusta tuntuu? -Eikö ole? - --- Niin on. Hyvinpä minua lohdutit, Aleksander Daviditsh. Kiitos ... -oikein elvyin. - --- Onko hapahkoa? - --- Lempo hänet tietää, minä en. Mutta sinä olet mitä mainioin, -erinomainen mies! - -Katsoen häntä kalpeihin, kiihtyneihin, hyvänsävyisiin kasvoihin -Samoilenko muisti von Corenin mielipiteen, että tuollaiset on -poistettava, ja Lajevski näytti hänestä heikolta, turvattomalta -lapselta, jota jokainen voi loukata ja sortaa. - --- Kun sinä tulet sinne, niin sovi äitisi kanssa, -- sanoi hän. -- Näin -ei ole hyvä. - --- Kyllä, kyllä, välttämättä. - -Oltiin kotvasen vaiti. Kun ensimmäinen pullo oli juotu, virkkoi -Samoilenko: - --- Voisit sopia von Coreninkin kanssa. Mitä mainioimpia, viisaimpia -miehiä kumpainenkin, ja kyräilette toisiinne kuin sudet. - --- Kyllä hän on kaikkein viisain, mainioin mies, -- myönsi Lajevski, -tällä haavaa valmiina kaikkia kiittämään ja kaikille anteeksi antamaan. --- Hän on merkillinen mies, mutta minun on mahdotonta hyväksyä hänen -mielipiteitään. Ei, siksi erilaiset ovat luonteemme. Minä olen veltto, -heikko, alistuvainen luonne; ehkä hyvänä hetkenä ojentaisinkin hänelle -käteni, mutta hän kääntyisi kuitenkin minusta pois ... halveksivasti. - -Lajevski hörppi viiniä, astahti nurkasta nurkkaan ja jatkoi, seisoen -keskellä lattiaa: - --- Minä ymmärrän mainiosti von Corenia. Hän on kova, voimakas, -despoottinen luonne. Olethan kuullut, hän hokee yhtenään -tutkimusretkestä, eikä se ole tyhjää puhetta. Hänellä pitää olla erämaa, -kuutamoyö: ympärillä teltoissa ja avotaivaan alla nukkuvat hänen -nälkäiset ja sairaat, vaivaloisten päivämatkojen rasittamat kasakkansa, -oppaansa, kantajansa, lääkärinsä, pappinsa, hän yksin vain ei nuku, vaan -istuu kuten Stanley kokoonpantavalla tuolilla ja tuntee itsensä erämaan -valtiaaksi ja näiden ihmisten herraksi. Hän kulkee kulkemistaan -jonnekin, miehet vaikeroivat ja kuolevat toinen toisensa jälkeen, hän -vain kulkee eteenpäin, viimein hän sortuu itsekin, mutta jää kuitenkin -erämaan despootiksi ja valtiaaksi, koska hänen hautaristinsä on -karavaanien nähtävänä kolmen-, neljänkymmenen peninkulman päässä ja -vallitsee erämaata. Säälin, ettei tämä mies ole sotapalveluksessa. -Hänestä tulisi erinomainen, nerokas sotapäällikkö. Hänessä olisi miestä -hukuttamaan ratsuväkensä virtaan ja laatimaan ruumiista sillan, ja -sellainen rohkeus on sodassa enemmän tarpeen kuin linnoitustaidot ja -taktiikat. Oi, minä ymmärrän hänet niin hyvin! Sano, minkätähden hän -tuhlaa varojansa oleskelemalla täällä? Mitä hän täältä kaipaa? - --- Hän tutkii meren eläimistöä. - --- Ei, ei, veikko, ei! -- huokasi Lajevski. -- Laivalla kertoi minulle -eräs matkustavainen tiedemies, että Musta meri on köyhä eläimistä ja että -sen syvyydessä veden rikkivetyisyyden takia elimellinen elämä on -mahdoton. Kaikki vakavat eläintieteilijät työskentelevät biologisilla -asemilla Neapelissa tai Villefranchessa. Mutta von Coren on itsenäinen ja -itsepäinen: hän työskentelee Mustalla merellä sentähden, että täällä ei -kukaan työskentele; hän katkaisi välinsä yliopiston kanssa, ei tahdo -tietää oppineista ja tovereista sentähden, että hän ennen kaikkea on -hirmuvaltias ja vasta toisessa sijassa eläintieteilijä. Ja hän saa -jotakin suurta aikaan, sen tulet näkemään. Jo nytkin hän haaveilee, että -palattuaan tutkimusretkeltä hän karkoittaa yliopistoistamme vehkeilyn ja -puolinaisuuden ja perinjuurin masentaa oppineet mahtimiehet. Hirmuvalta -on tieteessäkin yhtä väkevä kuin sodassa. Tässä haisevassa -kaupunkipahasessa hän asuu jo toista kesää sentähden, että on parempi -olla ensimmäisenä kylässä kuin toisena kaupungissa. Täällä hän on -kuningas ja kotka; hän pitää kaikkia kaupunkilaisia kurissa ja painaa -heitä arvovallallaan. Hän on siepannut kouriinsa kaikki, sekaantuu -vieraisiin asioihin, kaikki ovat hänelle tarpeen ja kaikki pelkäävät -häntä. Minä luisun hänen kouransa ulottuvilta, hän tuntee sen eikä voi -sietää minua. Eikö hän ole puhunut sinulle, että minut olisi hävitettävä -tahi toimitettava yleiseen työhön? - --- Kyllä, -- naurahti Samoilenko. Lajevski naurahti samaten ja ryyppäsi -viiniä. - --- Hänen ihanteensakin ovat despoottiset, -- sanoi hän nauraen ja -haukaten persikkaa. -- Tavallisesti kuolevaiset, jos tekevät työtä -yhteiseksi hyväksi, tarkoittavat sillä lähimmäistään: minua, sinua, -sanalla sanoen ihmistä. Von Corenista ihmiset ovat koiranpentuja ja -joutavuuksia, liian vähäpätöisiä kelvatakseen hänen elämänsä -tarkoitusperäksi. Hän työskentelee, lähtee tutkimusretkelle ja taittaa -siellä niskansa, ei lähimmäisenrakkauden nimessä, vaan sellaisten -abstraktsionien takia kuin ihmiskunta, tulevat sukupolvet, ihanteellinen -ihmisrotu. Hän huolehtii ihmisrodun parantamisesta ja siinä suhteessa me -olemme hänen kannaltaan vain orjia, tykinruokaa, kuormajuhtia; toiset -hän hävittäisi tahi pistäisi pakkotyöhän, toiset ruhjoisi rautaisella -kurikalla, pakottaisi kuten Araktshejev nousemaan ja käymään levolle -rummun pärrytyksen mukaan, panisi eunukit vartioimaan puhtauttamme ja -siveellisyyttämme, käskisi ampumaan jokaisen, joka astuu ahtaan, -vanhoillisen siveyskäsitepiirimme ulkopuolelle, ja kaikki tämä -ihmisrodun parantamisen nimessä. Mutta mitä on ihmisrotu? Kuvitelma, -kangastus... Hirmuvaltiaat ovat aina haaveilleet. Veikkonen, ymmärrän -hänet niin hyvin. Pidän arvossa enkä suinkaan kiellä hänen merkitystään; -sellaisten varassa, kuin hän on, tämä maailma pysyy pystyssä, ja jos -maailma jätettäisiin yksistään meidän hoteisiimme, niin tekisimme siitä, -kaikesta tahdostamme ja hyvistä aikeistamme huolimatta, saman kuin mitä -kärpäset ovat tehneet tästä kuvataulusta. Juuri niin! - -Lajevski kävi Samoilenkon viereen istumaan ja lausui vilpittömän -innostuksen vallassa: - --- Minä olen joutava, mitätön, langennut ihminen! Ilman, jota hengitän, -tämän viinin, rakkauden, sanalla sanoen elämän olen tähän saakka ostanut -valheen, joutilaisuuden ja heikkoluontoisuuden hinnalla. Tähän saakka -olen pettänyt ihmisiä ja itseäni, olen kärsinyt siitä, ja kärsimyksenä -ovat olleet huokeat ja mieltä alentavat. Von Corenin vihan edessä minä -arasti taivutan selkäni siksi, että toisinaan i tsekin vihaan ja -halveksin itseäni. - -Mielenkuohussaan Lajevski taas astahti nurkasta nurkkaan ja lausui: - --- Olen iloinen, että selvästi näen puutteeni ja tunnustan ne. Se auttaa -minua nousemaan ja tulemaan toiseksi ihmiseksi. Veli veikkoseni, jospa -tietäisit, kuinka innokkaasti, kuinka palavan hartaasti odotan -uudistumistani. Ja vannon sinulle, että minusta tulee mies! Tulee! En -tiedä, viinikö minut on tehnyt puheliaaksi, vai onko asia todellakin -niin, mutta minusta tuntuu, etten pitkään aikaan ole elänyt sellaisia -valoisia, puhtaita hetkiä kuin juuri nyt sinun luonasi. - --- Veikkonen, jo on aika käydä nukkumaan... -- sanoi Samoilenko. - --- Niin, niin. Suo anteeksi. Minä lähden heti. Lajevski hapuili -huonekalujen ja ikkunoiden ääressä etsien lakkiaan. - --- Kiitos, -- mutisi hän huokaillen. -- Kiitos... Ystävyys ja hyvä sana -ovat almua paremmat. Sinä elvytit minut. - -Hän löysi lakkinsa, pysähtyi ja katsoi syyllisenä Samoilenkoon. - --- Aleksander Daviditsh! -- virkkoi hän rukoilevalla äänellä. - --- Mitä? - --- Salli minun yöpyä luonasi! - --- Ole hyvä ... miksei? - -Lajevski kävi nukkumaan sohvalle ja puheli vielä pitkälti tohtorin -kanssa. - - - - -X. - - -Kolmisen päivää kekkereiden jälkeen tuli Maria Konstantinovna vallan -odottamatta Nadeshda Feodorovnan luo ja tarttui, tervehtimättä ja -hattuaan riisumatta, hänen molempiin käsiinsä, painoi ne rintaansa -vasten ja lausui, mieli kovasti kuohuksissa: - --- Rakkaani, olen kuohuksissa, olen hämmästynyt. Herttainen, miellyttävä -tohtorimme kertoi eilen Nikodim Aleksandritshille, että miehenne on -kuollut. Sanokaa, rakkaani, onko se totta? - --- On se totta, hän on kuollut, -- vastasi Nadeshda Feodorovna. - --- Se on kauheaa, kauheaa, rakkaani! Mutta kaikella pahalla on hyväkin -puolensa. Varmaankin oli miehenne harvinainen, ihmeellinen, pyhä -ihminen, ja sellaisia tarvitaan enemmän taivaassa kuin maan päällä. - -Maria Konstantinovnan kasvoissa värähtelivät kaikki piirteet ja pilkut -ikäänkuin pienet neulaset olisivat hyppelehtineet ihon alla; hän hymyili -miellyttävästi ja lausui ihastuneena, hengähtäen: - --- Siis olette vapaa, rakkaani. Voitte nyt käydä pää pystyssä ja -rohkeasti katsoa ihmisiä silmiin. Tästä lähin Jumala sekä ihmiset -siunaavat liittoanne Ivan Andreitshin kanssa. Se on hurmaavaa. Vapisen -ilosta, en löydä sanoja. Rakkaani, minä rupean naittajaksenne... Minä ja -Nikodim Aleksandritsh olemme äärettömästi pitäneet teistä, sallikaa -meidän siunata laillinen, puhdas liittonne. Milloin, milloin olette -aikoneet pitää vihkiäiset? - --- En ole laisinkaan sitä ajatellut, -- sanoi Nadeshda Feodrovna, -irroittaen kätensä. - --- Se ei ole mahdollista, rakkaani. Olettehan te ajatellut, olettehan? - --- Toden totta, en ole, -- naurahti Nadeshda Feodorovna. -- Mitä hyötyä -siitä olisi, että menisimme vihille? Minä en katso sitä laisinkaan -tarpeelliseksi. Elämme niinkuin tähänkin asti. - --- Mitä te puhutte! -- kauhistui Maria Konstantinovna. -- Jumalan -tähden, mitä puhuttekaan! - --- Asia ei vihkimisestä parane, päinvastoin pahenee. Me menetämme -vapautemme. - --- Rakkaani, rakkaani, mitä puhuttekaan! -- huudahti Maria -Konstantinovna, astuen askelen taapäin ja lyöden kätensä yhteen. -- Te -olette eriskummaisia! Malttakaahan mielenne! Talttukaa! - --- Kuinka, talttukaa? En ole vielä elänytkään, kun te jo käskette -talttumaan! - -Nadeshda Feodorovna muisti, ettei hän itse asiassa ollut vielä elänyt. -Jatko-opistosta päästyään hän oli mennyt naimisiin miehen kanssa, jota -ei rakastanut, sitten liittynyt Lajevskiin ja koko ajan elänyt hänen -kanssaan tällä ikävällä, autiolla merenrannalla odottaen jotakin -parempaa. Oliko tämä elämää? - -"Oikeastaan pitäisi mennä vihille..." ajatteli hän, mutta muisti -Kirilinin ja Atshmianovin, punastui ja virkkoi: - --- Ei, se on mahdotonta. Vaikka Ivan Andreitsh polvillaan sitä pyytäisi, -kieltäytyisin sittenkin. - -Maria Konstantinovna istui kotvasen vaiti sohvalla suruisena, vakavana, -tuijottaen yhteen kohti, sitten hän nousi ja lausui kylmästi: - --- Hyvästi, rakkaani! Suokaa anteeksi, että häiritsin. Vaikka minun ei -olekaan helppoa, täytyy minun sittenkin sanoa teille, että tästä -päivästä on kaikki välillämme loppunut, ja vaikka syvästi kunnioitankin -Ivan Andreitshiä, on kotini ovi teiltä suljettu. - -Sen hän lausui juhlallisesti ja hämmästyi itsekin äänensä juhlallista -sävyä; hänen kasvonsa värähtivät taaskin, niille lehahti lempeä -haavemielinen ilme, hän ojensi säikähtyneelle, hämille joutuneelle -Nadeshda Feodorovnalle molemmat kätensä ja virkkoi rukoilevasta: - --- Ystäväni, sallikaa minun vaikka yksi ainoa hetkinen olla äitinne tai -vanhimman sisarenne sijaisena! Minä olen avomielinen teitä kohtaan kuin -äiti. - -Nadeshda Feodorovna tunsi rinnassaan sellaista lämpöä, iloa ja sääliä -itseään kohtaan, kuin jos oma äiti itse asiassa olisi noussut kuolleista -ja seisonut hänen edessään. Hän syleili rajusti Maria Konstantinovnaa ja -painoi kasvonsa hänen olkapäätänsä vasten. Molemmat itkivät. He -istuutuivat sohvaan ja muutaman minuutin ajan nyyhkyttivät, katsomatta -toinen toiseensa ja kykenemättä puhumaan sanaakaan. - --- Ystäväni, lapseni, -- aloitti Maria Konstantinovna, -- minä tahdon -puhua teille ankaria totuuksia, säälimättä teitä. - --- Herran tähden, Herran tähden! - --- Luottakaa minuun, rakkaani. Muistatte kai, että kaikista täkäläisistä -naisista minä yksin avasin teille kotini. Te saitte minut ensi päivästä -alkaen kauhistumaan, mutta minulla ei ollut kylliksi voimaa osoittaa -teille halveksimista, kuten kaikki muut. Minä kärsin herttaisen Ivan -Andreitshin tähden, kuin hän olisi ollut poikani. Nuori mies vieraalla -maalla, kokematon, heikko, äiditön, ja minä kärsin ja kärsin... Mieheni -ei olisi suonut meidän tutustua häneen, mutta sain hänet taivutetuksi... -Me aloimme vastaanottaa Ivan Andreitshiä ja hänen seurassaan tietysti -teitäkin, muutenhan hän olisi loukkaantunut. Minulla on tytär ja -poika... Ymmärrätte, lapsen hento ymmärrys, puhdas sydän ... joka -pahentaa yhden näistä pienimmistä... Minä vastaanotin teidät ja vapisin -lasteni puolesta. Oi, kun tulette äidiksi, ymmärrätte pelkoni. Ja kaikki -ihmettelivät, että vastaanotin teidät, suokaa anteeksi, kuin kunnon -naisen, vihjailivat minulle ... no, tietysti, juoruja, liioitteluja... -Sydämeni syvyydessä tuomitsin teitä, mutta te olitte onneton, -säälittävä, eriskummainen, ja minä kärsin säälistä. - --- Mutta miksi? Miksi? -- kysyi Nadeshda Feodorovna, vapisten koko -ruumiissaan. -- Mitä minä olin tehnyt kenellekään? - --- Te olette kauhean syntinen. Olette rikkonut miehellenne alttarin -edessä antamanne lupauksen. Olette vietellyt erinomaisen siivon -nuorenmiehen, joka arvatenkin olisi valinnut itselleen elämänkumppanin -hyvästä suvusta, samasta säädystä kuin hän itsekin, ellei olisi tavannut -teitä; nyt hän olisi kuten kaikki muutkin. Te olette hukannut hänen -nuoruutensa. Älkää kiistäkö, älkää kiistäkö, rakkaani! Minä en usko, -että meidän synteihimme olisivat syypäitä miehet. Aina on syy naisissa. -Miehet ovat kotoisissa oloissa kevytmielisiä, elävät järjellään eikä -sydämellään, ja paljon on sellaista, mitä he eivät käsitä, mutta nainen -käsittää kaikki. Hänestä kaikki riippuu. Hänelle on paljon annettu, -häneltä paljon vaaditaankin. Voi, ystäväiseni, jos nainen olisi tässä -suhteessa miestä tyhmempi tai heikompi, ei Jumala olisi hänelle uskonut -poikien ja tyttöjen kasvatusta. Ja siksi te, rakkaani, antauduitte -paheen tielle, kun unohditte kaiken häveliäisyyden; toinen olisi teidän -asemassanne kartellut ihmisiä, istunut kotona lukkojen takana, ja -ihmiset olisivat nähneet hänet vain Herran huoneessa, kalpeana, puettuna -mustiin, itkevänä, ja jokainen olisi vilpittömästi säälien kuiskannut: -"Jumala, tuossa syntiä tehnyt enkeli jälleen palaa luoksesi..." Mutta -te, rakkaani, unhotitte kaiken vaatimattomuuden, elitte julkisesti, -vallattomasti, ikäänkuin synnistä ylvästellen, riehakoitte, nauroitte, -ja katsellessani teitä vapisin kauhusta ja pelkäsin ukkosentulen -taivaalta iskevän taloomme juuri sillä hetkellä, kun te istuitte -luonamme. Ystäväiseni, älkää puhuko, älkää puhuko! -- huudahti Maria -Konstantinovna nähdessään, että Nadeshda Feodorovna aikoi puhua. -- -Kertokaa kaikki minulle, minä en petä teitä enkä salaa sielunne -katseilta ainoatakaan totuutta. Kuulkaa siis minua, rakkaani... Jumala -panee merkin suuriin synnintekijöihin, ja te olitte merkitty. -Muistelkaapa, pukunne olivat aina ihan kauheat! Nadeshda Feodorovna, -jolla aina oli mitä paras käsitys puvuistaan, herkesi itkemästä ja -katsoi häneen hämmästyneenä. - --- Niin, kauheat! -- jatkoi Maria Konstantinovna. -- Pukujenne -erikoisuudesta ja kirjavuudesta voi jokainen päättää, millainen olette -käytökseltänne. Katsellessaan teitä kaikki naureskelivat ja kohauttivat -olkapäitään, mutta minä kärsin, kärsin... Ja, rakkaani, suokaa minulle -anteeksi, te olette epäsiisti! Tavatessamme toisemme uimahuoneella te -panitte minut oikein vapisemaan. Päällysvaatteet menevät vielä mukiin, -mutta alushame, paita ... rakkaani, minä ihan punastun! Ivan Andreitsh -rukan kaulaan ei myöskään kukaan sido kaulahuivia niinkuin pitäisi, ja -miesparan liinavaatteista ja saappaista näkyy, ettei kotona hänestä -kukaan pidä huolta. Ja aina pidätte häntä nälässä, pulmuseni; onhan -luonnollista, että ellei kotona kukaan huolehdi teekeittiöstä ja -kahvista, niin mies kuluttaa puolet palkastaan paviljongissa. Ja kotona -teillä on ihan kamalaa, kamalaa! Ei kellään koko kaupungissa ole -kärpäsiä, ja teillä niitä kuhisee kaikki lautaset ja vadit mustanaan. -Ikkunalaudoilla ja pöydillä paksulta pölyä, kuolleita kärpäsiä, -juomalaseja... Mitä varten juomalaseja? Sitten, rakkaani, teillä on -vieläkin astiat korjaamatta pöydältä. Ja jos teillä astuu -makuuhuoneeseen, niin oikein hävettää: liinavaatteita kaikkialla -hujanhajan, seinillä riippuu kaikenlaisia kautsuvehkeitänne ja lattialla --- astia... Ystäväiseni, mies ei saa tietää mitään, ja vaimon tulee olla -hänen edessään puhdas kuin pieni enkeli. Minä herään joka aamu ennen -päivänkoittoa ja pesen kasvoni kylmällä vedellä, jotta Nikodim -Aleksandritsh ei huomaisi, että minulla on uniset kasvot. - --- Ne ovat kaikki pikkuasioita, -- parahti Nadeshda Feodorovna itkemään. --- Jos vain olisin onnellinen, mutta minä olen niin onneton. - --- Niin, niin, olette kovin onneton! -- huokasi Maria Konstantinovna, -jaksaen tuskin pidättäytyä itkuun tyrskähtämästä. -- Ja teitä odottaa -tulevaisuudessa kova suru! Yksinäinen vanhuus, taudit ja sitten -edesvastuu viimeisellä tuomiolla... Kauheaa, kauheaa! Nyt itse kohtalo -ojentaa teille avunkättä, ja te epäviisaasti hylkäätte sen. Vihittäkää -itsenne, menkää kiireimmiten vihille! - --- Kyllä, pitää, pitää, -- sanoi Nadeshda Feodorovna, -- mutta se on -mahdotonta! - --- Minkätähden? - --- Mahdotonta! Voi, jospa te tietäisitte! - -Nadeshda Feodorovnaa halutti kertoa Kiniinistä ja siitä, kuinka hän eilen -illalla kohtasi laivasillalla nuoren, kauniin Atshmianovin ja hänen -päähänsä oli juolahtanut mieletön, naurettava ajatus vapautua -kolmensadan ruplan velasta, kuinka häntä oli naurattanut, ja sitten hän -oli palannut kotia myöhään illalla, tuntien itsensä peruuttamattomasti -langenneeksi ja rahalla ostettavaksi. Hän ei ollut itsekään selvillä, -kuinka se oli tapahtunut. Ja hän tahtoi nyt Maria Konstantinovnan edessä -vannoa suorittavansa velan viimeistä kopeekkaa myöten, mutta itkun -tyrske ja häpeä estivät häntä puhumasta. - --- Minä matkustan pois, -- sanoi hän. -- Ivan Andreitsh jääköön tänne, -jos tahtoo, minä lähden. - --- Minne? - --- Venäjälle. - --- Mutta millä aiotte siellä elättää itseänne? Eihän teillä ole mitään. - --- Teen käännöstöitä, tai ... tai perustan lainakirjaston... - --- Älkää turhia kuvitelko, rakkaani. Lainakirjastoon tarvitaan rahoja. -No, minä jätän nyt teidät, koettakaa rauhoittua ja ajatella ja tulkaa -huomenna luokseni iloisena. Se tulee olemaan mainiota. Hyvästi nyt, -enkelini. Sallikaa minun suudella teitä. - -Maria Konstantinovna suuteli Nadeshda Feodorovnaa otsalle, teki -ristimerkin hänen rintaansa ja lähti hiljalleen pois. Oli tullut jo -pimeä, ja Olga sytytti keittiössä kynttilän. Yhä itkien Nadeshda -Feodorovna meni makuuhuoneeseen ja kävi vuoteelle pitkäkseen. Hän alkoi -äkkiä tuntea vilunväreitä. Hän riisuutui pitkälleen, sysäsi vaatteet -jalkopäähän ja vetäytyi kippuraan peitteen alle. Häntä janotti, mutta ei -ollut ketään antamassa juotavaa. - --- Minä maksan! -- puhui hän itsekseen, ja houraillen hän oli istuvinaan -jonkun potilaan luona ja tunsi potilaassa oman itsensä. -- Minä maksan. -Olisi typerää luulla, että minä rahasta... Matkustan pois ja lähetän -hänelle rahat Pietarista. Ensin sata ... sitten sata ... ja sitten taas -sata... - -Myöhään yöllä tuli Lajevski kotiin. - --- Ensin sata... -- sanoi hänelle Nadeshda Feodorovna -- sitten sata... - --- Ottaisit kiniiniä, -- sanoi Lajevski ja ajatteli: "huomenna on -keskiviikko, laiva lähtee, mutta minä en matkusta. Täytyy siis viipyä -täällä lauantaihin asti." Nadeshda Feodorovna nousi vuoteessa -polvilleen. - --- Puhuinko minä äsken mitään? -- kysyi hän hymyillen ja siristäen -kynttilän valossa silmiään. - --- Et mitään. Pitää lähettää huomenaamulla noutamaan lääkäriä. Nuku nyt. - -Lajevski otti päänaluksen ja astui ovea kohden. Siitä lähtien kun hän -lopullisesti oli päättänyt matkustaa ja jättää Nadeshda Feodorovnan, -alkoi tämä herättää hänessä sääliä ja syyllisyyden tunnetta; hänellä oli -Nadeshda Feodorovnan läsnäollessa hieman paha omatunto, ikäänkuin -sairaan tahi vanhan hevosen luona, joka on määrätty tapettavaksi. Hän -pysähtyi ovessa ja katsahti Nadeshda Feodorovnaan. - --- Olin siellä kekkereissä ärtyisä ja puhuttelin sinua törkeästi. Anna -minulle anteeksi, Herran tähden. - -Sen sanottuaan hän meni työhuoneeseensa, pani maata, mutta ei voinut -pitkään aikaan nukkua. - -Kun seuraavana aamuna Samoilenko juhlapäivän johdosta puettuna täyteen -paraatipukuun olkaimineen ja ritarimerkkeineen, tunnusteltuaan Nadeshda -Feodorovnan valtasuonta ja katsottuaan hänen kieltään, tuli ulos -makuuhuoneesta, kysyi Lajevski, joka oli seissyt kynnyksen likellä, -hätäisesti: - --- No, kuinka on laita? - -Hänen kasvonsa ilmaisivat pelkoa, suurta huolestusta ja toivoa. - --- Rauhoitu, ei mitään vaarallista, -- vastasi Samoilenko. -- Tavallinen -vilutauti. - --- En minä sitä, -- sanoi Lajevski kärsimättömästi rypistäen -kulmakarvojaan. -- Saitko rahoja? - --- Veikko, suo anteeksi, -- kuiskasi Samoilenko, katsahtaen oveen ja -käyden hämilleen. -- Herran tähden, suo anteeksi! Ei kellään ole -joutilaita rahoja, ja minä olen saanut viisin ja kymmenin ruplin -kerätyksi kaikkiaan vain satakymmenen ruplaa. Koetan vielä puhua -joidenkin kanssa tänään. Karsihan nyt. - --- Mutta lauantai on viimeinen päivä! -- jupisi Lajevski vavisten -kärsimättömyydestä. -- Kautta kaikkien pyhimysten, lauantaiksi! Ellen -pääse lauantaina matkustamaan, en tarvitse mitään ... en mitään. En -ymmärrä, kuinka tohtorismies voi olla ilman rahoja! - --- Niin kyllä, sen taivas tietää, -- lausui Samoilenko kiivaasti ja -väkinäisesti, ja jotakin tuntui oikein kirahtavan hänen kurkussaan, -- -kun minulta ovat kaikki ottaneet, seitsemäntuhatta ruplaa minulla on -saatavia, ja minä itse olen taas velkaa joka taholle. Onko se minun -syyni? - --- Sinä hankit siis lauantaiksi? Niinhän? - --- Koetan. - --- Rukoilen sinua, velihopea! Niin että rahat jo perjantaiaamuna ovat -hallussani. - -Samoilenko istuutui ja kirjoitti reseptiin kiniiniliuosta, _kalii -bromati_, rabarberisakoa, _tincturae gentianae, aquae foeniculi_ -- -kaikki yhdessä seoksessa, lisäsi siihen ruususiirappia katkeran maun -vaimentamiseksi ja lähti pois. - - - - -XI. - - -Olet sen näköinen kuin tulisit minua vangitsemaan, -- sanoi von Coren -nähdessään Samoilenkon astuvan sisään paraatipuvussa. - --- Kuljin tästä ohi, niin ajattelin: jospa pistäydyn katsomassa, kuinka -eläintiede jaksaa, -- lausui Samoilenko, istuutuen suuren pöydän ääreen, -jonka eläintieteilijä itse oli hotaissut kokoon tavallisista laudoista. --- Terve, pyhä isä! -- nyökäytti hän diakonille, joka istui ikkunan -luona jotakin puhtaaksi kirjoittamassa. -- Istunpa tässä tovin ja -juoksen sitten kotiin pitämään huolta päivällisestä. On jo aika... -Häiritsenkö teitä? - --- Et vähääkään, -- vastasi eläintieteilijä levittäen pöydälle tiheää -kirjoitusta sisältäviä paperiliuskoja. Kirjoittelemme tässä puhtaaksi. - --- Vai niin... Ohho sentään ... huokasi Samoilenko; hän veti varovasti -pöydältä pölyttyneen kirjan, jonka kannella oli kuollut, kuivunut -falangi, ja jatkoi: -- Ajatteles, mennä mönkää omia aikojaan jokin vihreä -koppiainen ja kohtaa tiellä mokoman pannahisen. Kyllä kai se on kauheaa! - --- On kai. - --- Sille on annettu myrkky, jotta voisi pitää puoliaan vihollisia -vastaan. - --- Juuri niin, ja jotta itsekin hyökkäisi. -- Niin niin ... ja luonnossa -kaikki on, hyvät ystävät, tarkoituksenmukaista ja mahdollista selittää, --- huokasi Samoilenko. -- Yksi asia on vain, jota en ymmärrä. Sinä suuri -järkimies, selitäppä se minulle. On näet pieniä petoeläimiä, ei rottaa -suurempia, muodoltaan kauniita, mutta erinomaisen katalia ja -siveettömiä. Sellainen peto kulkee esimerkiksi metsässä, näkee linnun, -ottaa kiinni ja syö suuhunsa. Kulkee edemmäs ja näkee ruohikossa -linnunpesän munineen; ei jaksa enää syödä, kylläinen on, mutta sittenkin -puree munan rikki ja toiset työntää käpälällään pesästä ulos. Sitten -kohtaa sammakon ja senkin kanssa pitää peliä. Näännyttää sammakon, menee -eteenpäin ja nuoleksii huuliaan -- tulee vastaan koppiainen. Sipaisee -koppiaista käpälällään... Ja kaikki se turmelee ja hävittää -matkallaan... Tungeksii vieraisiinkin pesiin, hajoittaa syyttä suotta -muurahaiskekoja, puree rikki näkinkenkiä... Tulee vastaan rotta -- sen -kanssa ryhtyy tappeluun; näkee pikku käärmeen tai hiirenpoikasen -- -sekin pitää tappaa. Ja niin koko päivän. Sanos nyt, mihin tuollainen -petoeläin on tarpeen? Mitä varten se on luotu? - --- En tiedä, mitä petoeläintä tarkoitat, -- vastasi von Coren, -- -luultavasti jotakin hyönteissyöjäin ryhmään kuuluvaa. Entä sitten? Lintu -joutui sen saaliiksi sentähden, että oli varomaton; se särki pesän ja -syyti pellolle munat sentähden, että lintu oli epäkäytännöllinen, teki -huonosti pesänsä eikä osannut sitä suojata. Sammakolla oli -todennäköisesti jokin vika sitä suojaavassa ihonvärissä, sillä muuten ei -peto olisi sitä huomannut, ja niin edespäin. Sinun petosi hävittää vain -heikkoja, taitamattomia, varomattomia, sanalla sanoen sellaisia -viallisia yksilöjä, joita luonto ei katso soveliaiksi jättämään -perillisiä. Eloon jäävät vain ovelammat, varovaisemmat, voimakkaammat ja -kehittyneemmät. Sillä tavoin tuo petoeläimesi, vaikkei sillä itsellään -ole siitä tietoa, palvelee täydellisentymisen suuria tarkoitusperiä. - --- Niin, niin, niin... Asiasta toiseen, veikkonen, -- virkkoi Samoilenko -ujostelematta, -- anna minulle satakunta ruplaa lainaksi. - --- Hyvä on. Hyönteissyöjäin joukossa on varsin mielenkiintoisia -edustajia. Esimerkiksi myyrä. Siitä sanotaan, että se on hyödyllinen, -koska se hävittää vahingollisia hyönteisiä. Kerrotaan erään saksalaisen -lähettäneen Wilhelm I:lle myyrännahkaisen turkin, -- ja silloin keisari -muka käski antaa hänelle nuhteet sentähden, että hän oli hävittänyt niin -suuren joukon hyödyllisiä eläimiä. Kuitenkaan ei myyrä julmuudessa jää -yhtään takapajulle sinun pedostasi ja on sitäpaitsi erittäin -vahingollinenkin, se kun aikaansaa suurta häviötä pelloilla. - -Von Coren aukaisi lippaan ja otti sieltä sadan ruplan setelirahan. - --- Myyrällä on vahva rintakehä. Kuten yököllä, -- pitkitti hän lukiten -lippaan, -- erittäin hyvin kehittyneet luut ja lihakset, erikoinen -suunrakenne. Jos sillä olisi norsun koko, olisi se kaikkihävittävä, -voittamaton eläin. Mielenkiintoista näissä elukoissa on se, että kun -kaksi myyrää kohtaa toisensa maan alla, alkavat ne oitis, ikäänkuin -keskinäisestä sopimuksesta, kaivaa lavaa; tämä lava on niille tarpeen, -että olisi mukavampi taistella. Saatuaan lavan valmiiksi ne ryhtyvät -ankaraan taisteluun ja tappelevat, kunnes heikompi kaatuu. Tuosta saat -sata ruplaa, -- virkkoi von Coren, alentaen ääntään, -- mutta sillä -ehdolla, ettet lainaa Lajevskia varten. - --- Ja vaikkapa Lajevskiakin varten! -- kuohahti Samoilenko. -- Mitä se -sinuun kuuluu? - --- Lajevskia varten minä en voi antaa. Tiedän, että sinä olet herkkä -antamaan lainaksi. Sinä antaisit rosvo Kerimillekin, jos hän sinulta -pyytäisi, mutta suo anteeksi, minä en voi sinua tässä suhteessa auttaa. - --- Kyllä, minä pyydän Lajevskia varten! -- sanoi Samoilenko, nousten -seisaalleen ja huitoen oikealla kädellään. -- Lajevskia varten juuri! -Eikä itse pääpirullakaan ole oikeutta tulla minua opettamaan, kuinka -minun tulee rahojani käyttää. Et siis suvaitse antaa? - -Diakoni rähähti nauramaan. - --- Älä kimmastu, vaan ajattele järjellisesti, -- virkkoi -eläintieteilijä. -- Hyväntekeväisyyden harjoittaminen Lajevskia kohtaan -on mielestäni yhtä viisasta kuin kastella rikkaruohoja tai ruokkia -heinäsirkkoja. - --- Minusta taas me olemme velvolliset auttamaan lähimmäisiämme! -- -tokaisi Samoilenko. - --- Siinä tapauksessa auta sitten tuota nälkäistä turkkilaista, joka -makaa laipion vieressä! Hän on työmies ja sinun Lajevskiasi -tarpeellisempi. Anna hänelle nämä sata ruplaa! Tai lahjoita minulle sata -ruplaa tutkimusmatkaa varten! - --- Kysyn sinulta, annatko vai etkö? - --- Sano mutkittelematta: mihin hän tarvitsee rahaa? - --- Se ei ole salaisuus. Hänen täytyy lauantaina matkustaa Pietariin. - --- Niinkö? -- virkkoi von Coren pitkäveteisesti. -- Ahaa... Ymmärretään. -Ja lähteekö naikkonen mukaan, vai kuinka? - --- Hän jää toistaiseksi tänne. Lajevski järjestää Pietarissa asiansa ja -lähettää hänelle rahaa, sitten lähtee hänkin. - --- Sukkelasti! ... virkkoi eläintieteilijä ja päästi helähtävän naurun. --- Sukkelasti! Ovelasti ajateltu. - -Hän lähestyi nopeasti Samoilenkoa ja asettuen hänen eteensä ja katsoen -häntä silmiin kysyi: - --- Sanoppa ihan peittelemättä: onko hänen rakkautensa kylmennyt? Sano, -onko kylmennyt? - --- On, -- vastasi Samoilenko yksikantaan, ja hiki kiertyi hänelle -otsaan. - --- Kuinka se on ilettävää! -- sanoi von Coren, ja hänen kasvoistaan -näkyi, että häntä inhotti. -- Jompikumpi kahdesta, Aleksander Daviditsh: -joko sinä olet hänen kanssaan yhdessä juonessa tahi, suo anteeksi, olet -pöllö. Etkö tosiaankaan käsitä, että hän petkuttaa sinua kuin poikasta -mitä hävyttömimmällä tavalla? Onhan päivänselvää, että hän tahtoo päästä -naisesta ja jättää hänet tänne. Ja hyljätty jää sinun niskoillesi, ja -päivänselvää on, että saat lähettää hänet Pietariin omalla -kustannuksellasi. Onko tuo mainio ystäväsi tosiaankin saanut sokaistuksi -sinut siinä määrin, ettet huomaa ihan alkeellisimpia asioita? - --- Ne ovat pelkkiä otaksumia, -- virkkoi Samoilenko istuutuen. - --- Otaksumiako? Miksi hän matkustaa yksin eikä yhdessä hänen kanssaan? -Ja miksi, voisit kysyä häneltä, ei naikkonen matkusta ensin ja hän -jäljestä? Se viekas elukka! - -Ystävänsä odottamattomien epäilyjen ja epäluulojen lannistamana -Samoilenko äkkiä lamautui ja alensi ääntään. - --- Mutta se on mahdotonta! -- sanoi hän muistellen sitä yötä, jonka -Lajevski oli viettänyt hänen luonaan. -- Hän kärsii niin kovasti! - --- Mitä se auttaa? Varkaat ja murhapolttajat kärsivät myöskin! - --- Otaksutaan, että olisitkin oikeassa ... lausui Samoilenko -mietteissään. -- Olkoonpa niin... Hän on kuitenkin nuori mies, vieraalla -maalla ... ylioppilas, me olemme myöskin ylioppilaita, ja paitsi meitä -ei täällä ole ketään, joka antaisi hänelle kannatusta. - --- Auttaa häntä tekemään konnuuksia vain sentähden, että sinä ja hän -olette eri aikoina olleet yliopistossa ettekä kumpikaan tehneet siellä -mitään! Onpa sekin pötyä! - --- Malta, harkitaanpa asiaa tyynesti. Luullakseni voisi järjestää asian -näinikään, -- pohti Samoilenko, liikutellen sormiaan. -- Minä, -tiedätkös, annan hänelle rahat, mutta vaadin hänet rehellisesti, -kunniasanalla lupaamaan, että hän viikon kuluttua lähettää Nadeshda -Feodorovnalle matkarahat. - --- Ja hän lupaa kunniasanalla, vuodattaapa vielä kyyneliäkin ja uskoo -itsekin, mutta mitä arvoa tällä kunniasanalla on? Hän ei pidä sitä, ja -kun vuoden, parin perästä kohtaat hänet Nevskillä käsikkäin uuden -rakastettunsa kanssa, alkaa hän puolustuksekseen ladella, että hän on -sivistyksen silpoma ja että hän on jäljennös Rubinista. [Päähenkilö -Turgenevin samannimisessä romaanissa. Suom.] Heitä hänet Herran haltuun! -Väistä likaa äläkä kaivele sitä molemmin käsin! - -Samoilenko mietti hetkisen ja sanoi päättävästi: - --- Minä sittekin annan hänelle rahaa. Sano mitä tahdot. En voi kieltää -ihmiseltä apuani pelkkien otaksumien perusteella. - --- Mainiosti teetkin. Suutelisit lisäksi! - --- No niin, anna minulle siis sata ruplaa, -- pyysi Samoilenko arasti. - --- En anna. - -Seurasi vaitiolo, Samoilenko oli aivan lamautunut; hänen kasvonsa saivat -syynalaisen, häveliään ja mielistelevän ilmeen, ja outoa oli nähdä tämän -jyhkeäruumiisen, olkaimilla ja ritarimerkeillä prameilevan miehen -säälittävää, lapsellisen hämmästynyttä naamaa. - --- Täkäläinen piispa matkustelee hiippakunnassaan, ei vaunuissa ajaen, -vaan ratsain, -- virkkoi diakoni, pannen pois kynän. -- Ylen on -mieltäliikuttavaa nähdä hänet hevosen selässä istumassa. Hänen -yksinkertaisuudessaan ja vaatimattomuudessaan on raamatullista -suuruutta. - --- Onko hän hyvä ihminen? -- kysyi von Coren, ollen mielissään puheen -siirtymisestä muihin asioihin. - --- Kuinkas muuten? Ellei olisi hyvä, niin tokkopa olisivat piispaksi -panneet? - --- Piispojen joukossa tapaa erinomaisen hyviä ja lahjakkaita miehiä, -- -lausui von Coren. -- Sääli vain, että useilla heistä on se heikkous, -että kuvittelevat olevansa valtiomiehiä. Yksi harrastaa -venäläistyttämistä, toinen arvostelee tieteitä. Se ei kuulu heidän -alaansa. Vilkaisisivat sen sijaan useammin tuomiokapituliin. - --- Maallikko ei kykene arvostelemaan piispoja. - --- Minkätähden ei, diakoni? Piispa on samanlainen ihminen kuin minäkin. - --- Samanlainen eikä sittenkään samanlainen, -- väitti diakoni -loukkaantuneena ja tarttui jälleen kynäänsä. -- Jos olisitte -samanlainen, niin lepäisi päällänne siunaus, ja te olisitte itse -piispana, mutta kun ette ole piispa, niin ette ole samanlainen. - --- Älä höpise, pappi! -- sanoi Samoilenko surumielisesti. -- Kuulehan -nyt, mitä olen tuuminut, -- kääntyi hän taas von Corenin puoleen. -- Älä -sinä anna minulle näitä sataa ruplaa. Talveen asti olet minulla -ruokavieraana vielä kolme kuukautta, maksa siis etukäteen näistä -kolmesta kuukaudesta. - --- En maksa. - -Samoilenko räpytti silmiään ja punastui; hän veti konemaisesti luokseen -kirjan, jonka kannessa oli falangi, ja katseli sitä, sitten hän nousi ja -otti lakkinsa. Von Corenin tuli häntä sääli. - --- Sietää tässä elää ja olla asioissa tuollaisten herrojen kanssa! -- -sanoi eläintieteilijä ja kiukuissaan potkaisi jalallaan nurkkaan jonkin -paperin. -- Ymmärrä, ettei tämä ole hyvyyttä, ei rakkautta, vaan -heikkoluonteisuutta, irstaisuutta, myrkkyä! Minkä järki saa -rakennetuksi, sen teidän raukkamaiset, romukoppaan viskattavat sydämenne -hajoittavat! Kun kimnasistina sairastin lavantautia, syötti tätini -säälistä minulle säilyketatteja, ja minä olin vähällä heittää henkeni. -Saisipa sinun ja tätien päähän mahtumaan, ettei ihmisrakkaudella tule -olla sijansa sydämessä, ei sydänalassa eikä vyötäisissä, vaan tässä! - -Von Coren löi kädellä otsaansa. -- Tuoss' on! -- sanoi hän sinkauttaen -sadan ruplan setelin. - --- Turhaan suutut, Kolja, -- sanoi Samoilenko säyseästi, taivuttaen -kokoon setelin. -- Ymmärrän sinua vallan hyvin, mutta ... huomaa sinä -asemani. - --- Vanha ämmä sinä olet, siinä kaikki! Diakoni päästi rehevän naurun. - --- Kuulehan, Aleksander Daviditsh, vielä viimeinen pyyntö! -- lausui von -Coren hartaasti. -- Kun annat rahat tuolle konnalle, niin pane hänelle -ehto: joko hänen on lähdettävä yhdessä naikkosensa kanssa tai -lähetettävä hänet edeltäpäin, muussa tapauksessa älä anna. Kursailla ei -tarvitse. Sano hänelle ihan niillä sanoilla, tai jos et sano, niin -vakuutan sinulle kunniasanalla, että minä haen hänet käsille -virastostaan ja potkaisen sieltä hänet portaista alas enkä sinusta tahdo -sen koommin tietää. Usko tämä sana! - --- No, no! Jos hän matkustaa naisensa kanssa yhdessä, tai lähettää hänet -edeltäpäin, niin hänelle itselleenhän se on mukavampi, -- vastasi -Samoilenko. -- Vieläpä hän siitä ilostuukin. No, hyvästi nyt. - -Hän hyvästeli hellästi ja lähti, mutta ennenkuin painoi oven kiinni -jälkeensä, katsahti hän taaksensa von Coreniin ja sanoi: - --- Sinut, veikkonen, ovat saksalaiset pilanneet! Juuri niin, -saksalaiset! - - - - -XII. - - -Seuraavana päivänä, torstaina, vietti Maria Konstantinovna poikansa -Kostjan syntymäpäivää. Puolen päivän aikaan olivat kaikki kutsutut -syömään piirasta ja illalla juomaan suklaata. Kun Lajevski ja Nadeshda -Feodorovna illalla tulivat, niin eläintieteilijä, joka istui -vierashuoneessa juomassa suklaata, kysyi Samoilenkolta: - --- Joko sanoit hänelle? - --- En vielä. - --- Varo kursailemasta. Minä en ymmärrä sen herrasväen hävyttömyyttä! -Pitäisihän heidän hyvin tietämän, mitä tässäkin perheessä ajatellaan -heidän yhdyselämästään, mutta tänne vain tunkeutuvat. - --- Jos kiinnittää huomiota jokaiseen ennakkoluuloon, -- sanoi -Samoilenko, -- ei sopisi mennä minnekään. - --- Onko se inho, jota yhteinen kansa tuntee vapaata rakkautta kohtaan, -ennakkoluuloa? - --- Tietysti. Ennakkoluuloa ja vihamielisyyttä. Sotamiehet, nähdessään -irstailevan naisen, tosin nauravat ja viheltävät, mutta kysytäänpä -heiltä: mitä he itse ovat? - --- Eivät he syyttä naura. Se, että tytöt tappavat aviottomasta -yhteydestä synnyttämiään lapsia ja menevät pakkotyöhön, ja että Anna -Karenina heittäytyi junan alle, ja että maalla tervataan portit, ja että -meitä, ties miksi, Katjassa [eräs päähenkilöistä Tolstoin romaanissa -"Ylösnousemus", Suom.] miellyttää hänen puhtautensa, ja että jokaisessa -meistä asuu hämärä puhtaan rakkauden kaipuu, vaikka tiedämme, ettei -sellaista rakkautta ole, -- onko se kaikki ennakkoluuloa? Se, veikkonen, -on ainoa, mitä meille on säilynyt luonnollisesta valinnasta, ja ellei -olisi tätä sukupuolten välejä säännöstelevää hämäräperäistä voimaa, niin -kyllä sellaiset herrat, kuin Lajevski, sinulle näyttäisivät oikean -luontonsa, ja kahdessa vuodessa olisi ihmissuku rappiolla. - -Lajevski astui vierashuoneeseen, tervehti kaikkia ja puristaessaan von -Corenin kättä hymyili mielistelevästi. Hän odotti sopivaa hetkeä ja -virkkoi Samoilenkolle: - --- Suo anteeksi, Aleksander Daviditsh, minun on puhuttava sinulle pari -sanaa. - -Samoilenko nousi, kiersi kätensä hänen vyötäisilleen, ja molemmat -menivät Nikodim Aleksandritshin työhuoneeseen. - --- Huomenna on perjantai ... sanoi Lajevski, pureskellen kynsiään. -- -Saitko mitä lupasit? - --- Sain vain kaksisataakymmenen. Loput saan joko tänään tahi huomenna. -Ole huoleti. - --- Jumalan kiitos! -- huokasi Lajevski, ja hänen kätensä alkoivat ilosta -vapista. -- Sinä pelastat minut, Aleksander Daviditsh, ja vannon sinulle -Jumalan, oman onneni ja minkä kautta vain tahdot, että lähetän sinulle -takaisin nämä rahat heti kun pääsen perille. Samalla maksan entisen -velan. - --- Kuules, Vanja ... sanoi Samoilenko, käyden kiinni hänen nappiinsa ja -karahtaen punaiseksi. -- Suo anteeksi, että sekaannun perheasioihisi, -mutta ... mikset voisi yhtä hyvin matkustaa yhdessä Nadeshda Feodorovnan -kanssa? - --- Kummallinen ihminen, kuinka se kävisi päinsä? Toisen meistä täytyy -kaikin mokomin jäädä, muuten velkojat nostavat äläkän. Minähän olen -täkäläisiin kauppapuoteihin velkaa seitsemänsataa ruplaa, ellei enemmän. -Malta, minä lähetän heille rahat, tukin heiltä suut, ja sitten hänkin -lähtee täältä. - --- Niin... Mutta miksi et voisi lähettää häntä edeltäpäin? - --- Ah, hyvä Jumala, miten se kävisi laatuun? -- kauhistui Lajevski. -- -Hänhän on nainen, mihin hän siellä ryhtyisi? Mitä hän ymmärtää? Olisi -vain turhaa ajan ja rahan hukkaa. - -"Aivan oikein", ajatteli Samoilenko, mutta samassa hän muisti -keskustelunsa von Corenin kanssa, loi katseensa maahan ja lausui -jurosti: - --- En voi olla yhtä mieltä kanssasi. Joko lähdet hänen kanssaan yhtaikaa -tahi lähetät hänet edeltäpäin ... muussa tapauksessa en anna sinulle -rahoja. Tämä on viimeinen sanani. - -Hän astahti askelen taaksepäin, painoi selällään ovea ja poistui -vierashuoneeseen punaisena, äärettömästi hämillään. - -"Perjantai ... perjantai", ajatteli Lajevski palatessaan -vierashuoneeseen. "Perjantai..." - -Hänelle tarjottiin kuppi suklaata. Hän poltti huulensa ja kielensä -kuumalla suklaalla ja ajatteli: - -"Perjantai ... perjantai..." - -Hän ei, ties miksi, saanut tuota "perjantai"-sanaa pois päästään; hän ei -ajatellut mitään muuta kuin perjantaita ja tiesi varmasti, ei kuitenkaan -päässään, vaan jossakin sydänalassaan, ettei hänen lähdöstään lauantaina -tule mitään. Hänen edessään seisoi Nikodim Aleksandritsh, säntillinen -mies, hiukset kammattuina ohimoille, ja kehoitteli vieraitaan: - --- Tehkää hyvin, juokaa... - -Maria Konstantinovna näytteli vieraille Katjan kouluarvosteluja ja -puheli venytellen: - --- Nyt on niin kovin, kovin vaikeata opiskella. Vaatimukset ovat niin -ankarat... - --- Äiti! -- vaikeroi Katja tietämättä minne piilottautua häpeän ja -kehumisten takia. - -Lajevski katseli niinikään arvosteluja ja kiitti. Uskonto, venäjänkieli, -käytös, pelkkiä kiitettäviä vilahteli hänen silmissään, ja kun kaikkeen -tähän liittyi tuo häneen eroittamattomasti takertunut perjantai, Nikodim -Aleksandritshin ohimoille kammattu tukka ja Katjan punaiset posket, -paisui siitä hänen mielessään sellainen voittamaton surun tulva, että -hän oli kiljaista epätoivosta ja kysyi itseltään: "Enköhän, enköhän -todellakaan pääse matkustamaan?" - -Sovitettiin vierekkäin kaksi pelipöytää ja istuuduttiin leikkimään -postia. Lajevski istuutui joukkoon. - -"Perjantai ... perjantai..." ajatteli hän ja otti taskustaan lyijykynän. -"Perjantai..." - -Hän olisi tahtonut ajatella tilaansa, mutta häntä pelotti ajatella. -Hänen oli kauhea myöntää, että tohtori oli tavannut hänet valheesta, -jota hän oli niin kauan ja huolellisesti salannut itseltään. Joka kerran -kun hän ajatteli tulevaisuuttaan, varoi hän päästämästä ajatuksiaan -täysin valloilleen. Hän astuu vaunuun ja lähtee matkaan -- siihen aina -ratkesi hänen elinkysymyksensä, eikä hän päästänyt ajatuksiaan sen -pitemmälle. Samaten kuin kedolla tuikahtaa kaukainen himmeä tuli, -välähti hänen päässänsä harvakseltaan se ajatus, että jossakin -syrjäkadun varrella Pietarissa hänen tarvitsee kaukaisessa -tulevaisuudessa, päästäkseen Nadeshda Feodorovnasta eroon ja voidakseen -maksaa velkansa, turvautua pieneen valheeseen; hän valehtelee vain sen -yhden kerran, ja sitten seuraa täydellinen uudestisyntyminen. Ja se on -hyvä; pienellä valheella hän ostaa suuren totuuden. - -Nyt sitä vastoin, kun tohtori kieltäytymisellään töykeästi viittasi -petokseen, hänelle kävi selväksi, ettei hän tarvitse valhetta ainoastaan -kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan jo tänään ja huomenna ja kuukauden -perästä ja vieläpä ehkä elämän loppuun asti. Ja niinpä todellakin, -päästäkseen matkustamaan hänen täytyy valehdella Nadeshda Feodorovnalle, -velkojille ja esimiehelleen; sitten, saadakseen Pietarissa rahaa, täytyy -valehdella äidille, sanoa hänelle, että hän on jo eronnut Nadeshda -Feodorovnasta; ja äiti ei anna hänelle viittäsataa ruplaa enempää, joten -hän siis on pettänyt tohtorin, koska ei kykene tuota pikaa lähettämään -rahoja. Ja kun Nadeshda Feodorovna sitten saapuu Pietariin, täytyy -käyttää kokonaista pienten ja suurten petosten sarjaa, jotta pääsisi -hänestä eroon; ja taas tulee kyyneliä, kalvava ikävä, vastenmielinen -elämä, katumus, eikä mistään uudestisyntymisestä ole tietoakaan. Ei -mitään muuta kuin valhetta. Lajevskin mielikuvituksessa kohosi -kokonainen valheiden vuori. Jotta olisi voinut sen yli hypätä yhdellä -kertaa, tarvitsematta valehdella pienissä erissä, olisi tarpeen jyrkkä -toimenpide, esimerkiksi jos sanaa puhumatta nousisi paikalta, panisi -lakin päähänsä ja heti lähtisi matkaan ilman rahoja; mutta Lajevski -tunsi, ettei hänestä ole siihen. - -"Perjantai, perjantai..." ajatteli hän. "Perjantai..." Kirjoitettiin -lippuja, taivutettiin ne kaksin kerroin ja pantiin Nikodim -Aleksandritshin vanhaan silkkihattuun, ja sittenkun lippuja oli kertynyt -tarpeellinen määrä, kiersi Kostja, esittäen postiljoonia, pöydän ympäri -ja jakoi ne. Diakoni, Katja ja Kostja, jotka olivat saaneet lystikkäitä -lippuja ja koettaneet itse kirjoittaa lystikkäästi, olivat haltioissaan. - -"Meidän on puheltava", luki Nadeshda Feodorovna lipusta. Hän katsahti -Maria Konstantinovnaan, ja tämä hymyili miellyttävästi ja nyökäytti -hänelle päätään. - -"Mistä puheltava?" ajatteli Nadeshda Feodorovna. "Ellei ole lupa kertoa -kaikkea, niin on turhaa puhellakaan." - -Ennenkuin he lähtivät vieraisille, oli hän sitonut Lajevskille -kaulaliinan kaulaan, ja tämä vähäpätöinen teko oli täyttänyt hänen -sydämensä hellyydellä ja kaiholla. Huolestunut ilme Lajevskin kasvoilla, -tämän hajamieliset katseet, kalpeus ja viime aikoina esille tullut -käsittämätön muutos ynnä se, että hänellä itsellään oli hirveä, -inhottava salaisuus sydämessään kätkettävänä ja että hänen kätensä -vapisivat sitoessaan kaulaliinaa, -- kaikki tämä kuiskasi omituisella -tavalla, ettei heillä ollut enää pitkälti yhdessä elettävänä. Hän katsoi -Lajevskiin kuin pyhäinkuvaan, tuntien pelkoa ja katumusta, ja ajatteli: -"Anna anteeksi, anna anteeksi..." - -Häntä vastapäätä pöydän toisella puolella istui Atshmianov, kääntämättä -hänestä pois mustia, rakastuneita silmiään; Nadeshda Feodorovnassa -kytivät halut, hän häpesi itseään ja pelkäsi, etteivät edes suru ja -huolikaan estä hänen epäpuhtaita intohimojaan pääsemästä valtaan, ja -että ellei tänään, niin huomenna hän patajuopon rentun lailla on -voimaton enää itseään hillitsemään. - -Estääkseen tämän elämän jatkumista, se kun oli hänelle häpeällinen sekä -Lajevskia kohtaan loukkaava, hän päätti matkustaa pois, itkien rukoilla -Lajevskia päästämään hänet, ja jos tämä rupeisi estelemään, salaa -karata. Hän ei kerro mitään, mitä on tapahtunut. Säilyköön Lajevskilla -hänestä puhdas muisto. - -"Lemmin, lemmin, lemmin", luki hän. -- Se oli tietysti Atshmianovilta. - -Hän kuvitteli asettuvansa jonnekin yksinäiseen paikkaan; siellä hän -tekee työtä ja lähettelee Lajevskille "tuntemattomalta" rahoja, -koruompeluksilla kirjailtuja paitoja, tupakkaa, ja palaa hänen luokseen -vasta vanhalla iällä tahi jos Lajevski pahasti sairastuu ja tarvitsee -hoitajatarta. Kun Lajevski vanhoilla päivillään saa tietää, mistä syystä -hän kieltäytyi tulemasta vaimoksi ja lähti pois hänen luotaan, pitää hän -arvossa hänen uhraustaan ja antaa hänelle anteeksi. - -"Teillä on pitkä nenä." -- Se oli kai diakonilta tahi Kostjalta. - -Nadeshda Feodorovna kuvitteli mielessään, kuinka hän, jättäessään -hyvästit Lajevskille, lujasti pusertaa häntä syliinsä, suutelee hänen -kättään ja vannoo rakastavansa häntä koko elinaikansa ja sitten, -asuessaan yksinäisessä paikassa, outojen ihmisten keskuudessa, joka -päivä ajattelee, että hänellä on jossakin ystävä, lemmitty, puhdas, jalo -ja ylevä, joka säilyttää hänestä povessaan puhtaan muiston. - -"Ellette tänään myönnä minulle kohtausta, ryhdyn toimenpiteisiin, -vakuutan kunniasanalla. Näin ei kohdella kunnon ihmisiä, se on -ymmärrettävä." -- Tämä oli Kiniiniltä. - - - - -XIII. - - -Lajevski sai kaksi lippua; hän avasi toisen ja luki: - -"Älä matkusta pois, ystävä hyvä". - -"Kukahan tuon on kirjoittanut? -- ajatteli hän. -- Tietenkään ei -Samoilenko... Ei myöskään diakoni, koska hän ei tiedä minun aikovan -matkustaa. Ehkä von Coren?" - -Eläintieteilijä kumartui pöydän yli ja piirusteli pyramiidia. -Lajevskista näytti, että hänen silmänsä hymyilivät. - -"Samoilenko on varmaan lörpötellyt..." ajatteli Lajevski. - -Toiseen lippuun oli samalla väännellyllä käsialalla ja pitkillä -koukeroilla kirjoitettu: "Eräs ei matkusta pois lauantaina." - -"Typerää pilkantekoa", ajatteli Lajevski. "Perjantai, perjantai..." - -Jotakin tuppasi hänelle kurkkuun. Hän kosketti kaulusta ja rykäisi, -mutta rykäisyn sijasta purkautui nauru. - --- Haha-haa! -- hohotti hän. -- Ha-ha-haa! "Mille minä nauran?" ajatteli -hän. -- Ha-ha-haa! - -Hän koetti hillitä itseään, peitti kädellä suutaan, mutta nauru puristi -rintaa ja kurkkua, eikä käsi saanut suuta tukituksi. - -"Onpa tämä typerää!" ajatteli hän, hytkyen naurusta. "Olenko järjiltäni, -vai kuinka?" - -Nauru paisu yhä äänekkäämmäksi ja muistutti lopuksi pienen -pörhökorvaisen koiran vinkunaa. Lajevski tahtoi viimein nousta pöydän -äärestä, mutta jalat eivät kannattaneet ja oikea käsi tärisi -eriskummaisesti vastoin hänen tahtoaan pöydällä, tavoitti -suonenvetoisesti papereita ja rutisti niitä. Hän näki kummastuneita -silmäyksiä, Samoilenkon vakavaa pelästystä ilmaisevat kasvot ja -eläintieteilijän ilmeen, joka oli kylmää ivaa ja vastenmielisyyttä; -silloin hän ymmärsi saaneensa hysteerisen kohtauksen. - -"Mikä kiusallinen, häpeällinen juttu", ajatteli hän, tuntien kasvoillaan -kuumia kyyneliä. "Ai, ai, mikä häpeä! Ei koskaan ole minulle näin -käynyt..." - -Hänet nostettiin kainaloista ja päätä takaapäin kannattaen vietiin -jonnekin; juomalasi välähti hänen silmiensä edessä ja kalahti hampaita -vasten, ja vettä läikähti rinnalle; siinä oli pienoinen huone, keskellä -kaksi vuodetta rinnakkain, katettuina puhtailla, lumivalkoisilla -peitteillä. Hän kellahti toiselle ja alkoi ääneen itkeä. - --- Ei mitään, ei mitään, rauhoitti Samoilenko. -- Sattuuhan sitä, -sattuu... - -Pelosta jähmettyneenä, vapisten koko ruumiissaan ja tuntien jotakin -kauheaa olevan tulossa, Nadeshda Feodorovna seisoi vuoteen ääressä ja -kyseli: - --- Mikä sinun tuli? Mikä? Puhu Jumalan tähden... - -"Kirjoittikohan Kirilin hänelle jotakin?" ajatteli hän. - --- Ei mitään... -- sanoi Lajevski, nauraen ja itkien yhtä rintaa. -- -Mene pois täältä ... kyyhkyseni. - -Hänen kasvoillaan ei kuvastunut vihaa eikä vastenmielisyyttä! Hän ei -siis tiennyt mitään; Nadeshda Feodorovna hieman rauhoittui ja meni -vierashuoneeseen. - --- Älkää olko rauhaton! -- sanoi hänelle Maria Konstantinovna, istahtaen -hänen viereensä ja tarttuen hänen käteensä. -- Se menee kyllä ohi. -Miehet ovat yhtä heikkoja kuin mekin syntiset. Teillä on nyt kummallakin -käännekohta ... se on niin ymmärrettävää! No, rakkaani, minä odotan -vastausta. Puhelkaamme. - --- Ei, ei nyt puhella... -- vastasi Nadeshda Feodorovna, kuunnellen -Lajevskin itkua. -- Minulla on sellainen tuska... Sallikaa minun lähteä -pois... - --- Mitä nyt, mitä nyt, rakkaani! -- säikähti Maria Konstantinovna. -- -Älkää luulkokaan, että päästän teidät illallisetta. Ensin syödään, -sitten saatte lähteä Herran nimeen. - --- Minulla on tuska... -- kuiskasi Nadeshda Feodorovna ja tarttui -molemmin käsin tuolin käsipuihin, jotta ei kaatuisi lattialle. - --- Lajevskilla on kouristuskohtaus! -- lausui von Coren iloisesti, -astuen vierashuoneeseen, mutta huomattuaan Nadeshda Feodorovnan joutui -hämille ja poistui. - -Hysteerisen kohtauksen tauottua Lajevski istui vieraalla vuoteella ja -ajatteli: - -"Häpeä, puhkesin parkumaan kuin mikäkin tyttöletukka! Taisin olla -naurettava ja iljettävä. Lähden pois pihan kautta. -- Mutta toisekseen, -se voisi näyttää, että annan liian suuren merkityksen hysterialleni. -Mitähän, jos kääntäisi sen leikiksi..." - -Hän katsoi itseään kuvastimesta, istui vähän aikaa ja meni -vierashuoneeseen. - --- Tässä minäkin olen! -- sanoi hän hymyillen; häntä hävetti -äärettömästi ja hän tunsi, että toisiakin hävetti hänen läsnäollessaan. --- Pitääpä sattua mokomia juttuja, -- sanoi hän istuutuen. -- Istuin ja -äkkiä aloin tuntea hirmuista, pistävää kipua kupeessa ... sietämätöntä, -hermot eivät kestäneet ja ... sitten seurasi tämmöinen kiusallinen -kommellus. Meidän hermostunut vuosisatamme, mitäs tehdä? - -Illallispöydässä hän joi viiniä, otti osaa puheluun ja joskus -kouristuksentapaisesti huokaisten kaiveli kuvettaan, ikäänkuin -osoittaakseen kivun jatkuvasti tuntuvan. Eipä kumminkaan kukaan, lukuun -ottamatta Nadeshda Feodorovnaa, häntä uskonut, ja sen hän näki. - -Kellon käydessä kymmentä lähdettiin puistikkokadulle kävelemään. -Nadeshda Feodorovna, peläten Kirilinin puhuttelevan, pysyi koko ajan -Maria Konstantinovnan ja lasten seurassa. Hänet oli pelko ja suru -heikontanut, ja tuntien vilutaudin oireita hän töintuskin jaksoi -siirrellä jalkojaan. Mutta hän ei lähtenyt kuitenkaan kotiin, koska oli -varma siitä, että häntä seuraisi joko Kirilin tai Atshmianov, taikka -molemmat yhdessä. Kirilin kulki jäljestä, Nikodim Aleksandritshin -rinnalla ja hyräili: -- En kanssain leikitellä salli! En salli! -Puistokadulta käännyttiin paviljongille ja kuljettiin pitkin rantaa ja -pitkän aikaa katseltiin meren valkimoimista. Von Coren alkoi selittää, -mistä tämä ilmiö johtuu. - - - - -XIV. - - -Sinun on jo aika tästä lähteä vistipeliin ... minua odotetaan, -- sanoi -Lajevski. -- Hyvästi, arvoisat naiset ja herrat. - --- Minä lähden mukaasi, odota, -- sanoi Nadeshda Feodorovna ja pisti -kätensä hänen kainaloonsa. - -He sanoivat hyvästit seuralle ja läksivät. Kirilin hyvästeli niinikään -ja sanoi, että heillä on sama matka, ja lähti astumaan heidän kanssaan -rinnakkain. - -"Mikä on tulla, se tulkoon..." ajatteli Nadeshda Feodorovna. -"Ykskaikki..." - -Hänestä tuntui ikäänkuin kaikki pahat muistot olisivat tunkeutuneet -esille hänen päästään ja nyt seuraisivat pimeässä hänen rinnallaan -raskaasti hengittäen ja hän itse, kuin musteeseen tahriutunut kärpänen, -rämpisi, viimeiset voimansa ponnistaen, kivikatua pitkin ja tahrisi -mustaksi Lajevskin kupeen ja käden. -- "Jos Kirilin", ajatteli hän, "nyt -aikoo tehdä jotakin huonoa, ei siihen syypää ole Kirilin, vaan hän itse. -Olihan aika, jolloin ei yksikään mieshenkilö ollut tohtinut puhutella -häntä sillä tavalla kuin nyt Kirilin, ja itsehän hän oli repinyt poikki -tämän ajan kuin rihman ja turmellut sen auttamattomasti -- kuka siis -siihen on syynä? Halujensa huumaamana hän oli alkanut hymyillä -ventovieraalle luultavasti vain siitä syystä, että tämä oli komea, -kookas varreltaan, kahden kohtauksen jälkeen kyllästynyt koko mieheen ja -hyljännyt hänet. Eikö siis", ajatteli hän nyt, "Kiniinillä ollut -oikeutta menetellä häntä kohtaan aivan miten tahtoi?" - --- Tässä, kyyhkyseni, sanon sinulle hyvästi, -- virkkoi Lajevski -pysähtyen. -- Sinut saattaa kotiin Ilja Mihailitsh. - -Hän kumarsi Kiniinille ja astui puistikkokadun toiselle puolelle ja -kulki vielä toisen kadun poikki Sheshkovskin talolle, jonka akkunat -olivat valaistut, ja sitten kuului portin ovi hänen jäljestään -paukahtavan kiinni. - --- Sallikaa minun selvittää välini teidän kanssanne, -- aloitti Kirilin. --- Minä en ole mikään nulkki, en mikään Atshkasov tai Latshkasov, -Satshkasov... Minä vaadin vakavaa huomiota. - -Nadeshda Feodorovnan sydän alkoi rajusti sykkiä. Hän ei vastannut -mitään. - --- Teidän jyrkästi muuttuneen käytöksenne minua kohtaan otaksuin aluksi -johtuneen keikailusta, -- pitkitti Kirilin, -- mutta nyt näen, että te -yksinkertaisesti ette ole selvillä siitä, kuinka säällisiä ihmisiä on -kohdeltava. Teitä halutti vain leikkiä kanssani, kuten tuon -armenialaisjolpin kanssa, mutta minä olen kunnon mies ja vaadin, että -minua kohdellaan myös kunnon miehenä. Olen siis valmis... - --- Minulla on suru... -- sanoi Nadeshda Feodorovna, ratkesi itkuun ja -kääntyi poispäin, salatakseen kyynelensä. - --- Surua on minullakin, mutta mitä apua siitä on? Kirilin oli hetkisen -vaiti ja virkkoi painokkaasti, pysähtyen joka sanan kohdalle: - --- Minä toistan, rouvaseni, että ellette myönnä minulle tänään -kohtausta, niin vielä tänään panen toimeen julkisen häväistyksen. - --- Päästäkää minut tänään, -- pyysi Nadeshda Feodorovna eikä tuntenut -omaa ääntään, niin surkea ja ohut se oli. - --- Minun täytyy saada opettaa teitä... Suokaa anteeksi töykeät sanani, -mutta minun täytyy saada opettaa teitä. Vaadin kaksi kohtausta: tänään -ja huomenna. Ylihuomenna olette ihan vapaa ja saatte lähteä minne ja -kenen kanssa haluatte. Tänään ja huomenna. - -Nadeshda Feodorovna saapui omalle portilleen ja pysähtyi. - --- Päästäkää minut! -- kuiskasi hän, vapisten koko ruumiissaan ja -näkemättä pimeässä edessään mitään muuta kuin valkoisen palttinamekon. --- Olette oikeassa, minä olen hirveä nainen... -- Olen syyllinen, mutta -päästäkää sittenkin... Pyydän teitä... -- ja hän kosketti Kirilinin -kylmää kättä ja vavahti. -- Rukoilen teitä... - --- Ohoo! -- huokasi Kirilin. -- Ohoo! Ei minun suunnitelmieni mukaista -ole päästää teitä, tahdon vain opettaa, saattaa teidät ymmärtämään, ja -siksi toiseksi, rouvaseni, minä luotan liian vähän naisiin. - --- Minulla on suru... - -Nadeshda Feodorovna kuunteli meren tasaista pauhinaa, katsahti tähtien -peittämälle taivaalle, ja olisi suonut kaiken mitä pikimmin loppuvan ja -pääsevänsä tuntemasta elämän kosketusta merineen, tähtineen, miehineen, -vilutauteineen... - --- Ei vain kotonani... -- sanoi hän kylmästi. -- Viekää minut jonnekin. - --- Lähdetään Myridoviin. Se on parasta. - --- Missä se on? - --- Vanhan vallin luona. - -Nadeshda Feodorovna lähti nopeasti astumaan katua eteenpäin ja kääntyi -sitten solakadulle, joka vei vuorille. Oli pimeä. Siellä täällä kulki -himmeitä valojuovia kadun poikki, langeten valaistuista ikkunoista, ja -hänestä tuntui, että hän ikäänkuin kärpänen väliin pulahti musteeseen, -väliin taas kömpi sieltä kuiville. Kirilin asteli hänen jäljestään. -Kerran hän kompastui, oli vähällä kaatua ja naurahti. - -"Hän on humalassa..." ajatteli Nadeshda Feodorovna. "Ykskaikki ... -yks'kaikki ... olkoon." - -Atshmianov sanoi kohta niinikään hyvästit seuralle ja lähti Nadeshda -Feodorovnan jäljestä, pyytääkseen häntä mukaansa soutelemaan. Hän -lähestyi taloa, jossa Nadeshda Feodorovna asui, ja katsoi pystyaidan -yli: ikkunat olivat auki, valoa ei ollut. - --- Nadeshda Feodorovna! -- kutsui hän. Kului hetkinen. Taaskin hän -kutsui. - --- Kuka siellä? -- kuului Olgan ääni. - --- Onko Nadeshda Feodorovna kotosalla? - --- Ei ole. Ei ole vielä tullut. - -"Kummallista ... peräti kummallista", ajatteli Atshmianov, alkaen tuntea -suurta levottomuutta. "Hänhän lähti kotia..." - -Hän käveli pitkin puistikkoa ja sitten katua pitkin ja tähysteli -Sheshkovskin ikkunoihin. Lajevski oli riisunut takin yltään ja istui -pöydän ääressä katsellen tarkkaavaisesti korttejaan. - --- Kummallista, kummallista... -- mutisi Atshmianov, ja muistellessaan -Lajevskin hysteriakohtausta häntä alkoi hävettää. -- Ellei hän ole -kotona, niin missä sitten? - -Hän lähti taas Nadeshda Feodorovnan asunnolle ja tähysteli pimeitä -ikkunoita. - -"Tämä on petosta, petosta...", ajatteli hän muistellessaan, että -Nadeshda Feodorovna itse oli, kohdatessaan hänet tänään puolenpäivän -tienoilla Ditjugovien luona, luvannut illalla lähteä soutelemaan. - -Sen talon ikkunat, jossa Kirilin asui, olivat pimeät, ja portin -edustalla nukkui penkillä konstaapeli istuallaan. Atshmianov katsoi -ikkunoihin ja poliisiin, ja hänelle selvisi kaikki. Hän päätti mennä -kotiin ja lähtikin, mutta osui jälleen Nadeshda Feodorovnan asunnolle. -Siinä hän istuutui penkille ja otti huopahatun päästään, tuntien päänsä -hehkuvan mustasukkaisuudesta ja loukkauksesta. - -Kaupungin kirkontornissa löi kello vain kaksi kertaa vuorokaudessa: -puolenpäivän ja sydänyön aikaan. Kohta sen jälkeen kun se lyönnillään -oli ilmoittanut keskiyön hetken, kuului kiireisiä askelia. - --- Siis huomenillalla taas Myridovilla! -- kuuli Atshmianov ja tunsi -Kirilinin äänen. -- Kello kahdeksan. Näkemiin! - -Pystyaidan luona tuli näkyviin Nadeshda Feodorovna. Huomaamatta, että -Atshmianov istui penkillä, hän livahti varjona hänen ohitsensa, aukaisi -portin oven ja sulkematta sitä jäljestään astui sisään. Tultuaan -huoneeseensa hän sytytti kynttilän, riisuutui sukkelasti, mutta ei -mennyt vuoteeseen, vaan painautui tuolin eteen polvilleen, kietoi -kätensä sen ympärille ja painoi otsansa sitä vasten. - -Lajevski palasi kotiin kello kahden jälkeen. - - - - -XV. - - -Päätettyään valehdella, ei kaikkea yhdellä kertaa, vaan vähissä erin, -Lajevski meni seuraavana päivänä kello kahden aikaan Samoilenkon luo -pyytämään rahoja, päästäkseen kaikin mokomin matkustamaan lauantaina. -Eilisen hysteriakohtauksen jälkeen, joka hänen raskaaseen sieluntilaansa -oli vielä lisännyt katkeran häpeäntunteen, hänen oli mahdoton enää jäädä -kaupunkiin. Jos Samoilenko pysyy jyrkästi asettamissaan ehdoissa, -ajatteli hän, voi niihin kyllä suostua ja ottaa rahat ja huomenna ihan -lähtöhetkellä sanoa, että Nadeshda Feodorovna oli kieltäytynyt -matkustamasta. Jo illalla voi koettaa Nadeshdaa taivutella ja uskotella, -että kaikki tapahtuu hänen parastaan silmälläpitäen. Jos Samoilenko, -joka on von Corenin ilmeisen vaikutuksen alaisena, kerrassaan kieltäytyy -rahoja antamasta tai panee joitakin uusia ehtoja, niin hän matkustaa jo -tänään lastihöyrylaivassa tai vaikka purjealuksessa Novyi-Afoniin tai -Novorossiskiin ja lähettää sieltä äidilleen nöyrän sähkösanoman ja asuu -siellä niin kauan, kunnes äiti lähettää matkarahat. - -Samoilenkon luo tultuaan hän tapasi vierashuoneessa von Corenin. -Eläintieteilijä oli vastikään tullut päivälliselle ja avattuaan tapansa -mukaan valokuva-albumin katseli silkkihattuherroja ja myssyihin puettuja -rouvia. - -"Pitipä mun tulla sopimattomaan aikaan", ajatteli Lajevski nähtyään -hänet. "Hän voi sekoittaa koko asian." -- Hyvää päivää! - --- Hyvää päivää, -- vastasi von Coren katsomatta häneen. - --- Onko Aleksander Daviditsh kotona? - --- On. Keittiössä. - -Lajevski meni keittiöön, mutta nähtyään ovesta, että Samoilenko -valmistaa salaattia, hän palasi vierashuoneeseen ja istuutui. -Eläintieteilijän läsnäollessa hänen aina oli tukala olla, ja nyt hän -pelkäsi, että olisi pakko puhua hysteriakohtauksesta. Minuutti kului, -eikä kumpikaan puhunut mitään. Von Coren nosti äkkiä katseensa -Lajevskiin ja kysyi: - --- Kuinka jaksatte eilisen jälkeen? - --- Erinomaisesti, -- vastasi Lajevski punastuen. -- Itse asiassahan ei -ollut mitään erikoisempaa... - --- Eiliseen asti olin siinä luulossa, että hysteriakohtauksia on vain -naisilla, ja sentähden ajattelin ensiksi, että teillä oli tanssitauti. - -Lajevski väänsi huulensa mielistelevään hymyyn ja ajatteli: - -"Kuinka epähienoa tuo on hänen puoleltaan. Tietäähän hän vallan hyvin, -että minun on tukala olla..." -- Niin, olihan tuo naurettava juttu, -- -sanoi hän yhä hymyillen. -- Nauroin tänään koko aamun. Omituista -hysteerisessä kohtauksessa on se, että vaikka tietääkin sen -järjettömäksi, kuitenkin nauraa sille sydämessään ja samalla itkee. -Hermostuneella aikakaudellamme olemme hermojemme orjia; ne ovat meidän -käskijöitämme ja tekevät mitä tahtovat. Sivistys on tässä suhteessa -tehnyt meille karhunpalveluksen... - -Lajevski puhui, ja hänestä oli epämieluista, että von Coren vakavana ja -tarkkaavaisesti kuunteli ja katsoi häneen huomaavaisesti, silmiään -räpyttämättä, ikäänkuin tutkien häntä; ja hän oli suutuksissaan itseensä -siitäkin, että huolimatta von Corenia kohtaan tuntemastaan vihasta hän -ei mitenkään kyennyt karkoittamaan mielistelevää hymyä kasvoiltaan. - --- Vaikka täytyy se tunnustaa, -- pitkitti hän, -- olihan tällä -kohtauksella suoranaiset ja varsin perusteellisetkin syynsä. Terveyteni -on viime aikoina ollut hyvin horjuva. Lisätkää tähän ikävä, alituinen -rahapula ... ihmisten ja yleisten harrastusten puute ... siinä on -ahtaalla kuin oven välissä. - --- Niin, kyllähän tilanne on toivoton, -- myönsi von Coren. - -Nämä tyynesti lausutut, kylmät sanat, jotka sisälsivät puoleksi pilkkaa, -puoleksi tunkeilevaa ennustamista, loukkasivat Lajevskia. Hän muisti -eläintieteilijän eilisiltaisen katseen, joka oli täynnä ivaa ja inhoa, -oli hetken vaiti ja kysyi sitten, tällä kertaa enää hymyilemättä: - --- Mistä te tiedätte, millainen tilani on? - --- Vastahan puhuitte siitä itse, ja sitäpaitsi ottavat ystävänne niin -hartaasti osaa oloihinne, ettei koko päivässä kuule muusta -puhuttavankaan kuin teistä. - --- Mitkä ystävät? Samoilenkoko, vai? - --- Kyllä hänkin. - --- Minä pyytäisin Aleksander Daviditshia ja yleensä ystäviäni vähemmän -huolehtimaan minusta. - --- Tuossa tulee Samoilenko, pyytäkää, että hän vähemmän huolehtii -teistä. - --- Minä en käsitä tuota puheensävyänne... -- mutisi Lajevski; hänet -valtasi sellainen tunne ikäänkuin hän vasta nyt olisi käsittänyt, että -eläintieteilijä vihaa häntä, halveksii ja pilkkaa häntä ja on hänen -kiihkein, leppymättömin vihamiehensä. -- Säästäkää tuo sävynne jotakuta -toista varten, -- lausui hän, jaksamatta puhua kovaa vihastuksensa -takia, joka tuppautui rintaan ja kurkkuun, samaten kuin eilisiltainen -naurunhalu. - -Sisään astui Samoilenko paitahihasillaan, hikisenä ja punoittavana -keittiön kuumuudesta. - --- Kah, oletko sinä täällä? -- sanoi hän. -- Päivää, veikko. Oletko -syönyt puolista? Älä kursaile, sano: oletko syönyt? - --- Aleksander Daviditsh, -- lausui Lajevski, nousten seisaalleen, -- jos -minä käännyin puoleesi jollakin likeisten kesken tavallisella pyynnöllä, -ei se merkinnyt sitä, että vapautan sinut olemasta vaatimaton ja -pitämästä arvossa toisen salaisuuksia. - --- Mitä kummaa? -- ihmetteli Samoilenko. - --- Ellei sinulla ole rahaa, -- pitkitti Lajevski, korottaen ääntään ja -kiihdyksissään myötäänsä vaihdellen jalka-asentoa, -- niin älä anna, -kieltäydy, mutta miksi pitäisi joka kadunkulmassa toitottaa, että -minun tilani on toivoton ynnä muuta? Sellaisia hyviätöitä ja -ystävänpalveluksia, kun toimitetaan jotakin kopeekan arvosta, mutta -puhutaan vähintäin ruplan verran, minä en voi sietää! Voit kerskata -hyvillätöilläsi, mutta kukaan ei ole antanut sinulle oikeutta paljastaa -minun salaisuuksiani! - --- Mitä salaisuuksia? -- kysyi Samoilenko hämillään ja alkaen jo -suuttua, -- jos olet tullut tänne sättimään, niin mene matkaasi. Tule -sitten toiste! - -Samoilenko muisti säännön, että kun vihastuu lähimmäiseensä, pitää -ajatuksissaan lukea sataan, niin tyyntyy; ja hän alkoi kiireesti laskea. - --- Pyydän, ettette huolehdi minusta! -- jatkoi Lajevski. -- Älkää -kiinnittäkö minuun huomiota. Ja kellä on oikeastaan mitään tekemistä -minun kanssani taikka oikeutta sekaantua siihen, kuinka minä elän? Totta -on, että minä tahoon matkustaa pois! Totta on, että teen velkoja, juon, -elän vieraan vaimon kanssa, että minulla on hysteria, että olen kehno, -etten ole niin syväaatteinen kuin eräät, mutta ketä se liikuttaa niin -vähääkään? Kunnioitettakoon persoonallisuutta! - --- Suo, veliseni, anteeksi, -- sanoi Samoilenko, ehdittyään lukea -kolmeenkymmeneenviiteen, -- mutta... - --- Kunnioitettakoon persoonallisuutta! -- keskeytti hänet Lajevski. -- -Nämä lakkaamattomat puhelut toisen kustannuksella, oihkaamiset ja -voihkaamiset, alituiset vakoilut, salakuuntelut, nämä ystävälliset -myötätunnon ilmaisut, hiiteen ne kaikki! Minulle annetaan rahoja -lainaksi ja pannaan ehtoja kuin koulupojalle! Minua kohdellaan -yliolkaisesti kuin hitto ties mitä! Minä en tahdo mitään! -- kiljaisi -Lajevski, horjuen mielenkuohunnasta ja peläten että kenties oli tulossa -eilinen hysteriakohtaus. -- "Lauantaina minä en siis matkusta", sävähti -hänen ajatuksissaan. - -Diakoni astui sisään ja nähdessään Lajevskin, joka kalpeana, käsiään -huitoen kääntyi kummallisine puheineen ruhtinas Vorontsovin muotokuvan -puoleen, pysähtyi ovensuuhun, ikäänkuin puusta pudonneena. - --- Alituiset kurkistelut sieluni syvyyksiin, -- jatkoi Lajevski, -- -loukkaavat minussa ihmisarvoa, ja minä pyydän vapaaehtoisia -salapoliiseja lakkaamaan urkinnastaan! Riittää! - --- Mitä sinä ... mitä te sanoitte? -- kysyi Samoilenko, ehdittyään -parahiksi lukea sataan asti ja astuen kasvoiltaan punaisena Lajevskin -eteen. - --- Riittää! -- toisti Lajevski hengästyneenä ja tarttui lakkiinsa. - --- Minä olen venäläinen lääkäri, aatelismies ja valtioneuvos! -- virkkoi -Samoilenko pontevasti. -- Urkkija en ole koskaan ollut enkä salli -kenenkään itseäni loukata! -- huusi hän jylisevällä äänellä, korostaen -viimeistä sanaa. -- Suu kiinni! - -Diakoni, joka ei koskaan ollut nähnyt tohtoria niin mahtavana, -kiihtyneenä, punakkana ja julmana, tukki kädellä suunsa, peräytyi -eteiseen ja nauroi siellä katketakseen. Lajevski näki ikäänkuin sumun -läpi, kuinka von Coren nousi ja pannen kädet housuntaskuihin kävi -sellaiseen asentoon, kuin jos olisi odottanut, mitä tuleman piti; tämä -asento näytti Lajevskista ylenmäärin hävyttömältä ja loukkaavalta. - --- Suvaitkaa ottaa sananne takaisin! -- kiljaisi Samoilenko. - -Lajevski, joka ei enää muistanut, mitä sanoja oli käyttänyt, vastasi: - --- Jättäkää minut rauhaan! Minä en tahdo mitään! Tahoon vain, että te ja -juutalaissyntyiset saksalaistulokkaat jättäisitte minut rauhaan! Muussa -tapauksessa minä ryhdyn toimenpiteisiin. Vaadin kaksintaisteluun! - --- Nyt se kuultiin, -- sanoi von Coren, astuen esiin pöydän takaa. -- -Herra Lajevski haluaa ennen lähtöään huvitella kaksintaistelulla. Minä -voin tarjota hänelle tämän huvin. Herra Lajevski, minä hyväksyn -haasteenne. - --- Haasteeni? -- murahti Lajevski hiljaa, astuen eläintieteilijän luo ja -katsoi vihaa liekehtien hänen tummapintaiseen otsaansa ja kiharaisiin -hiuksiinsa. -- Haasteeni? Tehkää hyvin! Minä vihaan teitä! Vihaan! - --- Olen varsin iloinen. Huomenaamulla hyvin varhain Kerbalain ravintolan -luona, kaikkine yksityiskohtineen makunne mukaan. Nyt sen sijaan -korjatkaa luunne! - --- Vihaan! -- toisti Lajevski hiljaisella äänellä, raskaasti puhkuen. -- -Olen vihannut jo kauan aikaa! Kaksintaistelu! Niin juuri! - --- Toimita hänet pois, Aleksander Daviditsh, tahi minä lähden, -- sanoi -von Coren. -- Hän puraisee minua. - -Von Corenin tyyni sävy palautti tohtorin maltin; hän oli tuota pikaa -taas tyyni ja järkevä, tarttui Lajevskiin molemmin käsin vyötäisistä ja -vieden hänet loitommas eläintieteilijästä puhella lirkutti -ystävällisellä, mielenkuohunnasta vielä vapisevalla äänellä: - --- Ystävä kullat ... hyvät, rakkaat... Kiivastuttiin ja sillä hyvä ... -sillä hyvä... Ystäväiseni... - -Kuullessaan lempeän, ystävällisen äänen Lajevski tunsi, että hänen -elämässään oli nyt tapahtunut jotakin kuulumatonta, hirviömäistä, -ikäänkuin hän olisi ollut vähällä joutua junan alle; hän oli puhjeta -itkuun, viittasi kädellä ja ryntäsi ulos huoneesta. - -"Tuntea toisen vihan kohdistuvan itseensä, näyttäytyä vihaavan ihmisen -edessä mitä kurjimmassa, halveksittavimmassa, avuttomimmassa muodossa, -voi hyvä Jumala, kuinka se on raskasta!" ajatteli hän tuokion kuluttua, -istuessaan paviljongissa ja tuntiessaan tuon äsken kestämänsä -vihanpurkauksen ikäänkuin ruostepisteenä ruumiissaan. "Kuinka se on -raakaa, hyvä Luoja!" - -Kylmä vesi konjakin kera virkisti häntä. Hän kuvitteli selvästi von -Corenin rauhalliset, pöyhkeät kasvot, hänen eilisen katseensa, -lattiamattoa muistuttavan paitansa, äänensä, valkoiset kätensä, ja -kiihkeä, kostonhaluinen viha velloi hänen rinnassaan ja vaati -tyydytystä! Ajatuksissaan hän kaatoi von Corenin maahan ja alkoi tallata -häntä. Hän muisteli yksityiskohtia myöten kaikkea, mitä oli tapahtunut, -ja ihmetteli, kuinka oli voinut mielistelevästi hymyillä mitättömälle -miehelle ja yleensä antaa mitään arvoa sellaisten vähäpätöisten, -tuntemattomien ihmisten mielipiteille, jotka asuvat kaikkein kurjimmassa -pikkukaupungissa -- eihän tätä kai ole kartallakaan eikä Pietarissa -tunne ainoakaan kunnon ihminen. Jos tämä kaupunkirähjä äkkiä vaipuisi -maan alle tai palaisi, luettaisiin sähkösanomatietoa siitä Venäjällä -yhtä ikävystyneinä kuin ilmoitusta myytävistä vanhoista huonekaluista. -Tappaako hän huomisaamuna von Corenin vai jättääkö hänet eloon, se on -yhdentekevää, yhtä hyödytöntä ja mielenkiintoa vailla. Jos ampuu häntä -jalkaan tahi käteen, haavoittaa, sitten tekee hänestä pilkkaa, niin -samaten kuin hyönteinen, jolta on reväisty jalka irti, sekautuu heiniin, -samaten hänkin kihelmöivine kärsimyksineen sitten hukkukoon suureen -joukkoon samanlaisia mitättömiä ihmisiä kuin hän itsekin on. - -Lajevski lähti Sheshkovskin luo, kertoi hänelle kaikki ja pyysi häntä -sekundantikseen; sitten he yhdessä lähtivät posti- ja lennätinkonttorin -päällikön luo, pyysivät häntäkin sekundantiksi ja jäivät hänen luokseen -päivälliselle. Päivällispöydässä oli leikkipuhe valloillaan ja -naurettiin paljon. Lajevski lasketteli kompia sen johdosta, ettei hän -melkein ollenkaan osannut ampua, ja nimitteli itseään kuninkaalliseksi -tarkkampujaksi ja Wilhelm Telliksi. - --- Sitä herraa on läksytettävä! -- sanoi hän. - -Päivällisen jälkeen istuttiin pelaamaan korttia. Lajevski pelasi, joi -viiniä ja ajatteli, että kaksintaistelu yleensä on typerää ja -tolkutonta, koska se ei ratkaise kysymystä, vaan tekee sen entistä -sekavammaksi, mutta ettei ilman sitä voi asiasta selvitä. Niinkuin -tässäkin tapauksessa: eihän käy syyttäminen von Corenia rauhantuomarin -edessä. Ja siitäkin on tämä kaksintaistelu hyvä, että sen jälkeen hänen -ei enää sovi jäädä kaupunkiin. Hän tuli hieman päihinsä, huumautui -korttipeliin ja tunsi olonsa hyväksi. - -Mutta kun aurinko laski ja tuli pimeä, valtasi hänet levottomuus. Se ei -ollut kuoleman edellä käyvää pelkoa, sillä koko sen ajan, kun hän söi -puolista ja pelasi korttia, hänessä oli ties miksi se vakaumus, että -tämä kaksintaistelu menee myttyyn; mutta hän pelkäsi jotakin outoa, mitä -huomenaamulla piti tapahtuman ensi kerran hänen elämässään, ja samalla -hän pelkäsi pian alkavaa yötä... Hän tiesi yön tulevan pitkäksi, -unettomaksi, jolloin täytyisi ajatella ei yksistään von Corenia ja hänen -vihaansa, vaan sitä valheiden suunnatonta röykkiötäkin, jonka läpi hänen -oli taivallettava ja jonka kaartamiseen häneltä puuttui sekä voimia että -taitoa. Tilanne oli sentapainen kuin jos hän äkkiä olisi sairastunut; -häneltä oli mennyt kaikki mielenkiinto kortteihin ja ihmisiin, hän alkoi -häärätä ja pyydellä, että hänet päästettäisiin kotiin. Hän halusi mitä -pikimmin käydä vuoteeseen, olla liikkumatta ja valmistaa ajatuksiaan -yöksi. Sheshkovski ja postivirkamies saattoivat häntä ja lähtivät sitten -von Corenin luo keskustelemaan kaksintaistelusta. - -Lähellä asuntoaan Lajevski kohtasi Atshmianovin. Nuori mies oli -hengästyksissään ja kiihtynyt. - --- Minä etsin juuri teitä, Ivan Andreitsh! sanoi hän. -- Pyydän teitä, -lähdetään kiireimmiten... - --- Minne? - --- Teitä haluaa tavata muuan teille tuntematon mies, jolla on teille -perin tärkeätä asiaa. Hän pyytää mitä hartaimmin teitä tulemaan -hetkiseksi. Hänen on puheltava kanssanne jostakin asiasta... Hänelle se -on yhtä tähdellistä kuin elämä tai kuolema... - -Kiihdyksissään Atshmianov lausui tämän vahvalla armenialaismurteella ja -korosti tavuja venäläisen korvaa loukkaavalla tavalla. - --- Kuka hän on? -- kysyi Lajevski. - --- Hän pyysi jättämään nimensä mainitsematta. - --- Sanokaa hänelle, ettei minulla ole aikaa. Huomenna, jos hän -suvaitsee... - --- Kuinka te voitte! -- säikähti Atshmianov. -- Hän tahtoo ilmaista -teille jotakin, teille perin tärkeää ... perin tärkeää! Ellette lähde, -tapahtuu onnettomuus. - --- Kummallista... -- jupisi Lajevski käsittämättä syytä, miksi -Atshmianov oli niin kiihdyksissään ja mitä salaisuuksia voi olla tässä -ikävässä, kaikille tarpeettomassa kaupunkipahasessa. -- Kummallista, -- -toisti hän ajatuksissaan. -- Voimmehan lähteä. Yhdentekevä. - -Atshmianov lähti rivakasti kulkemaan edeltä, Lajevski seurasi häntä. -Kuljettiin ensin erästä katua, sitten kapeaa solaa pitkin. - --- Kuinka tämä on ikävää, -- virkkoi Lajevski. - --- Kohtsillään, kohtsillään... Se on tässä lähellä. Vanhan vallin -likellä he kulkivat kapeaa poikkikatua pitkin kahden aidatun tyhjän -aukion välitse, poikkesivat sitten johonkin avaraan pihaan ja -lähestyivät pienehköä rakennusta... - --- Onko tämä Myridovin talo, vai mitä? -- kysyi Lajevski. - --- On. - --- Mutta miksi kuljemme takapihan kautta, sitä en ymmärrä? Olisihan -voitu kadun puoleltakin. Olisi ollut lähempänä... - --- Ei mitään, ei mitään... - -Lajevskista oli niinikään outoa, että Atshmianov vei hänet -keittiönportaiden kautta ja viittasi hänelle kädellään, ikäänkuin -kehoittaen astumaan hiljaa ja olemaan ääneti. - --- Tänne, tänne... -- virkkoi Atshmianov aukaisten varovasti oven ja -astuen porstuaan varpaisillaan. -- Hiljaa, hiljaa, olkaa niin hyvä. -Voisivat kuulla. - -Hän pysähtyi kuuntelemaan, veti raskaasti henkeään ja virkkoi kuiskaten: - --- Avatkaa tämä ovi ja astukaa sisään... Älkää pelätkö. - -Lajevski avasi epäröiden oven ja joutui matalaan huoneeseen, jossa -ikkunat olivat verhotut. Pöydällä paloi kynttilä. - --- Ketä haette? -- kysyi joku viereisestä huoneesta. -- Sinäkö se olet, -Myridka? - -Lajevski kiirehti tähän huoneeseen ja näki Kirilinin ja tämän vieressä -Nadeshda Feodorovnan. - -Hän ei kuullut, mitä hänelle sanottiin, peräytyi huoneesta ja tuli -huomaamattaan kadulle. Viha von Corenia kohtaan ja levottomuus -- kaikki -oli sielusta hälvennyt. Kotiin mennessään hän kömpelösti huitoi oikealla -kädellään ja katseli tarkasti jalkoihinsa, koettaen astua tasaista -pohjaa myöten. Kotona työhuoneessaan hän hieroen käsiään ja omituisesti -väännellen olkapäitänsä ja niskaansa, ikäänkuin takki ja paita olisivat -puristaneet, asteli nurkasta nurkkaan, sytytti sitten kynttilän ja -istahti pöydän ääreen... - - - - -XVI. - - -Humanistiset tieteet, joista puhutte, voivat vasta silloin tyydyttää -ihmisajatusta, kun ne kehittyessään kohtaavat täsmälliset tieteet ja -asettuvat kulkemaan niiden kanssa rinnakkain. Kohtaavatko ne toisensa -mikroskoopissa vai uuden Hamletin yksinpuheluissa vaiko uudessa -uskonnossa, sitä en tiedä, mutta ennemmin luulen maan peittyvän -jääkuoreen, ennenkuin näin käy. Kaikkein pysyväisin ja elinvoimaisin -humanistisista tietämyksistä on tietysti Kristuksen oppi, mutta -katsokaahan, kuinka eri lailla sitäkin ymmärretään! Toiset opettavat, -että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, mutta tekevät poikkeuksen -sotamiehiin, pahantekijöihin ja mielenvikaisiin nähden: ensinmainittuja -he sallivat tappaa sodassa, toisia eristetään tai mestataan, ja -viimemainituilta kielletään oikeus mennä naimisiin. Toiset tulkitsijat -opettavat, että tulee rakastaa kaikkia lähimmäisiä poikkeuksetta, -erottamatta vuohia lampaista. Heidän oppinsa mukaan, jos teidän -luoksenne tulee keuhkotautinen tai murhamies tai kaatuvatautinen ja -kosii tytärtänne -- niin antakaa; jos kretiinit, heikkojärkiset, -aloittavat sodan ruumiillisesti |a henkisesti terveitä vastaan, niin -tarjotkaa kiltisti päänne heidän katkaistavakseen. Tämä rakkaudensaarna, -joka vaatii rakkautta rakkauden tähden, kuten taidetta taiteen tähden, -jos sillä olisi voimaa, johtaisi loppujen lopuksi ihmiskunnan -täydelliseen hävittämiseen, ja niin tapahtuisi suurin konnantyö, mitä -koskaan maan päällä on sattunut. Tulkinnat ovat varsin moninaisia, ja -jos niitä on paljon, ei yksikään niistä tyydytä vakavaa ajattelua, vaan -se rientää tulkintojen suureen joukkoon liittämään vielä omansa. -Sentähden älkää koskaan perustako tätä kysymystä, kuten sanotte, -filosofiselle tahi niin sanotulle kristilliselle pohjalle; sen kautta -siirrytte vain yhä loitommas kysymyksen ratkaisusta. - -Diakoni kuunteli tarkkaavaisesti eläintieteilijää, mietti ja kysyi: - --- Onko siveellinen laki, joka on ominainen jokaiselle ihmiselle, -filosofien keksimä, vai onko Jumala sen luonut samalla kuin ruumiinkin? - --- En tiedä. Mutta sanottu laki on siksi yleinen kaikille kansoille ja -aikakausille, että minusta näyttää kuin tulisi sitä pitää ihmiseen -elimellisesti kuuluvana. Se ei ole keksitty, vaan se on ja tulee -olemaan. Minä en sano, että sitä koskaan nähdään mikroskoopilla, mutta -sen elimellisen yhteyden todistaa jo silminnähtävyys: vakavaluontoiset -aivohäiriöt ja kaikki niin sanotut sielulliset taudit ilmenevät ennen -kaikkea siveellisen lain vääristelemisessä, mikäli minulle on tunnettua. - --- Hyvä on. Siis, samaten kuin vatsa tahtoo ruokaa, samaten siveellinen -tunto tahtoo, että rakastaisimme lähimmäisiämme. Eikö niin? Mutta -synnynnäinen luontomme asettuu itserakkaudesta omantunnon äänen ja -järjen kanssa vastahankaan, ja sentähden herää paljon vaikeasti -ratkaistavia kysymyksiä. Kenenkä puoleen meidän on käännyttävä -saadaksemme ratkaisun näihin kysymyksiin, ellette salli niitä perustaa -filosofiselle pohjalle? - --- Kääntykää niiden harvojen täsmällisten tietämysten puoleen, joita -meillä on. Luottakaa silminnähtävyyteen ja tosiasiain logiikkaan. Se on -tosin niukkaa, mutta sensijaan se ei ole niin horjuvaa ja vetelää kuin -filosofia. Siveellinen laki vaatii, se myönnettäköön, että rakastaisitte -ihmisiä. Entä sitten? Rakkauteen täytyy sisältyä, että poistatte kaiken -sen, mikä tavalla tahi toisella vahingoittaa ihmisiä ja uhkaa tuottaa -niille vaaraa nyt ja vastedes. - -Tietomme ja silminnähtävyys sanovat teille, että ihmiskuntaa uhkaa vaara -siveellisesti ja ruumiillisesti epänormaalisten puolelta. Jos näin on, -niin taistelkaa epänormaalisia ihmisiä vastaan. Elleivät voimanne riitä -kohottamaan heitä normaali-ihmisten tasalle, niin riittää teillä voimia -ja taitoa tehdä heidät vaarattomiksi, siis hävittää heidät. - --- Siis on rakkaus siinä, että väkevän tulee voittaa heikko? - --- Epäilemättä. - --- Mutta väkeväthän ristiinnaulitsivat Herramme Jeesuksen Kristuksen! -- -sanoi diakoni kiihkeästi. - --- Siinäpä se juuri onkin, etteivät häntä ristiinnaulinneet väkevät, -vaan heikot. Inhimillinen kulttuuri on heikontanut ja pyrkii tekemään -ihan tyhjäksi olemassaolon taistelun ja luonnollisen valinnan; siitä -johtuu, että heikot ovat tavattomasti lisääntyneet ja päässeet väkevistä -voitolle. Kuvitelkaapa, että teidän onnistuisi juurruttaa mehiläisiin -humaanisia aatteita niiden ollessa muokkaamattomassa, alkeellisessa -tilassa. Mitä siitä seuraisi? Kuhnurit, jotka ovat tapettavat, jäisivät -eloon, söisivät hunajan ja alkaisivat turmella ja tappaa -naarasmehiläisiä -- ja tuloksena olisi, että heikot saisivat vallan -väkevistä ja viimemainitut huononisivat suvustaan. Aivan samaa tapahtuu -nykyisin ihmiskunnassa: heikot sortavat väkeviä. Villikansoilla, jotka -eivät vielä ole joutuneet kosketuksiin kulttuurin kanssa, kulkee -väkevin, viisain ja kaikkein siveellisin etumaisena; hän on päämies ja -käskijä. Mutta me kulttuuri-ihmiset olemme ristiinnaulinneet Kristuksen -ja ristiinnaulitsemme hänet yhä edelleen. Meiltä siis puuttuu jotakin... -Ja tämä "jokin" meidän on saatava itsessämme uudelleen eleille, muuten -ei tule loppua näistä väärinkäsityksistä. - --- Mutta minkä tunnusmerkin nojalla voitte eroittaa väkevät heikoista? - --- Tunnusmerkkeinä ovat tietäminen ja silminnähtävyys. Tuberkeli- ja -lymfaattiset sairaat tuntee heidän taudeistaan, siveettömät ja -mielenvikaiset taas teoistaan. - --- Mutta onhan mahdollista erehtyä? - --- Kyllä; mutta turhaa on pelätä jalkojen kastumista, jos kerran -vedentulva uhkaa. - --- Se on filosofiaa, -- huomautti diakoni naurahtaen. - --- Ei laisinkaan. Te olette siinä määrin seminaarillisen filosofianne -tärvelemä, että tahdotte kaikessa nähdä pelkästään sumua. Abstraktiset -tieteet, joita teidän nuori päänne on täyteen ahdettu, ovatkin -abstraktisia nimeltään juuri sentähden, että ne abstrahoivat, vetävät -järkenne pois silminnähtävyydestä. Katsokaa pirua suoraan silmiin, ja -jos hän on piru, niin sanokaa sitä myös piruksi älkääkä tuppautuko -Kantin tai Hegelin luo saadaksenne selityksiä. - -Eläintieteilijä oli kotvasen vaiti ja jatkoi sitten: -- Kaksi kertaa -kaksi on neljä, ja kivi on kivi. Huomenna meillä on kaksintaistelu. Minä -ja te sanomme tietysti, että se on typerää ja järjetöntä, että -kaksintaistelu on jo aikansa elänyt, että ylimystön välinen -kaksintaistelu todellisuudessa ei minkään puolesta eroa juopuneiden -kapakkatappelusta, mutta kuitenkaan emme pysähdy, vaan lähdemme -kaupungin ulkopuolelle ja taistelemme. On siis olemassa voima, joka on -harkintaamme suurempi. Me huudamme, että sota on rosvousta, -raakalaisuutta, hirmuista veljesmurhaa, emmekä voi tainnoksiin menemättä -nähdä verta; mutta eipä muuta tarvita kuin että ranskalaiset tai -saksalaiset loukkaavat meitä, niin oitis tunnemme voimallista -mielennousua, mitä vilpittömimmin huudamme hurraata ja hyökkäämme -vihollisen kimppuun, ja silloin te rukoilette aseille Jumalan siunausta, -ja urhoutemme herättää yleistä ja vilpitöntä ihastusta... On siis -taaskin olemassa voima, joka on ellei juuri korkeampi, niin ainakin -meitä ja filosofiaamme väkevämpi. Emme pysty sitä pysähdyttämään enemmän -kuin tuota pilveäkään, joka tuolta meren ääreltä meitä lähestyy. Älkää -siis teeskennelkö, älkää puiko sille nyrkkiä taskussanne älkääkä sanoko: -"voi, se on typerää! voi, se on vanhentunutta! voi, se on ristiriidassa -raamatun opin kanssa!", vaan katsokaa sitä suoraan silmiin, tunnustakaa -sen järkevä lainmukaisuus, ja kun se esimerkiksi pyrkii hävittämään -raihnasta, risatautista, turmeltunutta rotua, niin älkää asettuko sitä -ehkäisemään pillereillänne ja lainauksilla väärin ymmärretystä -evankeliumista. Ljeskov kertoo eräästä tunnollisesta Danielista, joka -tapasi kaupungin ulkopuolella spitaalitautisen ja ruokki ja lämmitti -häntä rakkauden ja Kristuksen nimeen. Jos tuo Daniel todellisuudessa -olisi rakastanut ihmisiä, olisi hän raahannut spitaalitautisen -loitommalle kaupungista ja viskannut hänet vuoren rotkoon ja lähtenyt -itse palvelemaan terveitä. Kristus on toivoakseni käskenyt meitä -osoittamaan järkevää, viisasta ja hyödyllistä rakkautta. - --- Voi teitä mokomaa! -- naurahti diakoni. -- Itse ette usko -Kristukseen, miksi hänen nimeänsä sitten niin usein mainitsette? - --- Ei, kyllä minä uskon, vaikka omalla tavallani enkä sillä tavalla kuin -te. Oh, diakoni, diakoni! -- naurahti eläintieteilijä, tarttui papin -vyötäisiin ja virkkoi iloisesti: - --- No, viis siitä! Lähdetäänkö huomenna kaksintaisteluun? - --- Virka ei salli, muuten lähtisin. - --- Entä mitä merkitsee -- virka? - --- Olen papiksi vihitty. Minun päälläni lepää siunaus. - --- Oh, diakoni, diakoni, -- toisti von Coren nauraen. - --- Kuinka halusti keskustelen kanssanne. - --- Te sanotte, että teillä on usko, -- sanoi diakoni. - --- Minkälainen on se usko? Mutta minulla kun on setä pappina, niin hän -uskoo niin vahvasti, että kun hän poudalla menee kedolle sadetta -rukoilemaan, ottaa hän mukaansa sateenvarjon ja nahkaviitan, ettei sade -paluumatkalla kastelisi häntä pahanpäiväiseksi. Se on usko! Kun hän -puhuu Kristuksesta, säteilee hänestä pyhyyden loiste, ja kaikki miehet -ja naiset itkevät ääneen. Hän pysäyttäisi sen pilvenkin, josta puhuitte, -ja kääntäisi kaikki nuo voimanne pakoon. Niin... Usko siirtää vuoriakin. -Diakoni hymähti ja taputti eläintieteilijää olalle. - --- Niinpä niin... -- jatkoi hän. -- Te vain yhä opiskelette, tungette -merten syvyyksiin, erottelette heikkoja ja väkeviä, kirjoittelette -kirjoja ja haastatte kaksintaisteluun -- ja kuitenkin jää kaikki -paikalleen, mutta joku raihnainen äijä-vanhus Pyhän Hengen innoittamana -sopertaa yhden ainoan sanan, tai Arabiasta ajaa karauttaa ratsullaan -joku uusi Muhammed kalpa kädessä, ja kaikki teillä kukistuu nurin -niskoin ketarat taivasta kohden, eikä Euroopassa jää kiveä kiven päälle. - --- Jokohan tuo, diakoni, on hangolla taivaankanteen kirjoitettu? - --- Usko ilman töitä on kuollut, mutta työt ilman uskoa ovat vieläkin -pahempaa, pelkkää ajanhukkaa eikä mitään muuta. - -Meren rannalla tuli näkyviin tohtori. Hän huomasi diakonin ja -eläintieteilijän ja tuli heidän luokseen. - --- Kaikki taitaa olla valmiina, -- virkkoi hän hengästyneenä. -- -Sekundanteiksi tulevat Govorovski ja Doiko. Saapuvat huomenaamulla kello -viisi. Nostaapa aika synkkiä pilviä! -- jatkoi hän katsoen taivaalle. -- -Ei näe mitään. Kohtsillään alkaa sataa. - --- Sinä toivoakseni lähdet mukaan? -- kysyi von Coren. - --- Ei, Jumala varjelkoon, minä olen niin peräti uupunut. Minun sijastani -lähtee Ustimovitsh. Olen jo hänen kanssaan sopinut. - -Kaukana meren yllä välähti salama ja kuului ukkosen myllerrystä. - --- Kuinka tukahuttavaa on ukonilman edellä! -- sanoi von Coren. -- Panen -vetoa, että sinä olet jo käynyt Lajevskin luona ja itkenyt pää hänen -rintaansa painettuna. - --- Mitä minä hänen luokseen? -- vastasi tohtori käyden hämille. -- Sitä -vielä! - -Ennen auringon laskua hän oli monta kertaa kävellyt puistikkokatua -edestakaisin, toivoen kohtaavansa Lajevskin. Häntä hävetti taannoinen -kiivastumisensa ja sitä seurannut äkillinen hyvyydenpuuskansa. Hänen -olisi tehnyt mieli pyytää Lajevskilta anteeksi leikkisään tapaan, torua -häntä, tyynnytellä ja sanoa, että kaksintaistelu on raakalaisuuden -jäännös, mutta että itse sallimus on osoittanut heidät turvautumaan -kaksintaisteluun keinona sopiakseen keskenään; huomenna he, mitä -mainioimmat, syväjärkiset miehet kumpikin, ammuttuaan toisiaan kohtaan -laukauksen, antavat oikean arvon toinen toisensa jalomielisyydelle ja -tulevat ystäviksi. Mutta Lajevskia hän ei tavannutkaan. - --- Mitä minä hänen luokseen? -- toisti Samoilenko. -- En minä häntä -loukannut, vaan hän loukkasi minua. Sano, hyvä mies, minkätähden hän -niin hyökkäsi minun kimppuuni? Mitä pahaa minä hänelle olen tehnyt? -Tulen ruokailuhuoneeseen ja osaamatta aavistaa tuon taivaallista saan -vasten naamaani syytöksen: urkkija! Siinä ollaan! Sano, mistä se teillä -alkoi? Mitä sinä hänelle sanoit? - --- Sanoin hänelle, että hänen tilansa on toivoton. Ja minä olin -oikeassa. Ainoastaan rehelliset ja petkuttajat voivat selviytyä -millaisesta pulasta hyvänsä, mutta ne, jotka samalla tahtovat olla -rehellisiä ja petkuttajia, ovat auttamattomasti hukassa. Mutta, hyvät -herrat, kello on jo yksitoista, ja huomenna täytyy nousta aikaisin. - -Äkkiä lehahti tuuli; se nostatti rantakadulla pölyä, pyöritti sitä -vihurissa, ja sen jylhään vonkunaan hukkui merenkin pauhina. - --- Tuulispää! -- sanoi diakoni. -- Täytyy lähteä, muuten ajaa poroa -silmät täyteen. - -Liikkeelle lähdettyä Samoilenko huokasi ja virkkoi, pidellen kiinni -lakkiaan: - --- Ei taida minunkaan nukkumisestani tänä yönä mitään tulla. - --- Älä sinä ole rauhaton, -- sanoi eläintieteilijä naurahtaen. -- Voit -olla huoleti, kaksintaistelu ei pääty sen kummempaan. Lajevski kai ampuu -jalomielisesti ilmaan, hän ei juuri muuta kykenekään tekemään, minä taas -en ammu laisinkaan. Joutua oikeudessa syytteeseen Lajevskin tähden on -turhaa ajan hukkaa -- se leikki ei ole minkään veroinen. Toisekseen, -millainen edesvastuu on kaksintaistelusta säädetty? - --- Arestirangaistus, tahi jos vastapuoli kaatuu, enintään kolme vuotta -linnavankeutta. - --- Pietari-Paavalin linnassako? - --- Ei, luullakseni sotalinnassa. - --- Vaikka niin, mutta sietäisi tuota lurjusta läksyttää! - -Takana meren selällä välähti salama ja valaisi hetkiseksi rakennusten -katot ja vuoret. Puistikkokadun kohdalla ystävät erosivat. Tohtorin -häivyttyä pimeään ja hänen askeltensa herettyä kuulumasta von Coren -huusi hänelle: - --- Kunpa ei ilma estäisi meitä huomenna! - --- Tokkopa vain! Mutta hyvä olisi, jos niin kävisi! - --- Hyvää yötä! - --- Mitä -- yötä? Mitä sanoit? - -Myrskyn ja meren pauhinan ja ukkosen myllerryksen takia oli vaikea -erottaa sanoja. - --- Ei mitään! -- huusi eläintieteilijä ja riensi kotia. - - - - -XVII. - - -Jos hänet huomenaamulla tapetaan tai jos häntä pilkataan, annetaan hänen -pitää henkensä, niin hän joka tapauksessa on mennyttä miestä. Jos tämä -häväisty nainen epätoivosta ja häpeästä surmaa itsensä, tai jos hän jää -tänne kurjaa eloansa jatkamaan, on hänkin joka tapauksessa mennyttä... - -Näin ajatteli Lajevski, istuessaan pöydän ääressä myöhään illalla ja yhä -vielä hieroen käsiään. Ikkuna tempautui äkkiä auki ja rämähti jälleen -kiinni, tuulenpuuska puhalsi huoneeseen ja lennätti papereita pöydältä. -Lajevski sulki ikkunan ja kumartui nostamaan papereita lattialta. Hän -tunsi ruumiissaan jotakin uutta, jotakin kömpelyyttä, jota ei ollut -ennen ollut, ja hänen liikkeensä tuntuivat hänestä itsestäänkin -oudoilta; hän asteli arasti, huitoi sivulle kyynärpäillään ja nyki -hartioitaan, ja istuuduttuaan pöydän ääreen hän alkoi jälleen hieroa -käsiään. Hänen ruumiinsa oli kadottanut joustavuutensa. - -Kuoleman aattona täytyy kirjoittaa likeisimmille omaisille. Lajevski -muisti sen. Hän tarttui kynään ja kirjoitti vapisevalla käsialalla: - -"Rakas äiti!" - -Hän tahtoi kirjoittaa äidille, että tämä laupiaan Jumalan nimessä, johon -hän uskoo, soisi turvaa ja lempeytensä lämmön säteilyä onnettomalle -naiselle, jonka kunnian hän oli riistänyt, yksinäiselle, köyhälle ja -heikolle, että hän unhottaisi ja antaisi anteeksi kaikki, kaikki, -kaikki, ja uhrillaan vaikkapa osaksikin sovittaisi poikansa julman -rikoksen; mutta hän muisti, kuinka äiti, lihava, ruumiikas vanha nainen, -pitsimyssy päässä, aamulla astuu ulos puutarhaan, jäljestä vanha -elättimuori, pikkunen pörrökoira sylissä, kuinka äiti huutaa valtiaan -äänellä puutarhurille ja rengille, ja kuinka ylpeät, kopeat olivatkaan -hänen kasvonsa, -- hän muisti sen ja vetäisi viivan piirtämänsä otsikon -yli. - -Kaikissa kolmessa ikkunassa leimahti kirkas salama, ja sitten seurasi -korvia lukkoon lyövä pitkälti jyrisevä ukkosenisku, kaikuen ensinnä -kumeasti, mutta sitten ryskien ja jyskyen ja pauhaten niin voimakkaasti, -että ikkunanruudut tärisivät. Lajevski nousi, astui ikkunan ääreen ja -painoi otsansa ruutuun. Ulkona oli valtava, kaunis ukonilma. -Taivaanrannalla sinkoilivat salamat valkoisina vöinä yhtä mittaa -pilvistä mereen ja valaisivat laajalla alalla korkeita, mustia aaltoja. -Ja oikealla ja vasemmalla ja luultavasti talon päälläkin leimahteli -salamia. - --- Ukonilma! -- kuiskasi Lajevski; hän tunsi halua rukoilla jotakuta tai -jotakin, vaikkapa salamaa tai pilviä. -- Herttainen ukonilma! - -Hän muisti, kuinka oli lapsena ukonilmalla juossut avopäin puutarhaan, -ja silloin häntä ajoi takaa kaksi valkotukkaista sinisilmäistä tyttöstä, -ja heidät kasteli sade; tytöt nauroivat ihastuksissaan, mutta kun -jyrähti kova ukkonen, painautuivat tyttöset turvallisesti hänen -kupeeseensa, hän risti silmiään ja luki kiireimmän kautta: "Pyhä, pyhä, -pyhä..." Oi, minne hävisitte, mihin meren syvyyteen hukuitte te kauniin, -puhtaan elämän alkiot? Ukonilmaa hän ei enää pelkää, luontoa hän ei -rakasta, Jumalaa ei hänellä ole, kaikki luottavaiset tytöt, joita hän -jolloinkin on tuntenut, ovat hän ja hänen ikätoverinsa saattaneet -hunningolle, kotinsa puutarhaan hän ei koko elämänsä aikana ole -istuttanut ainoatakaan puuta eikä kasvattanut siellä ainoatakaan ruohoa, -ja eläen elävien keskellä hän ei ole pelastanut ainoatakaan kärpästä, -vaan ainoastaan hävittänyt, turmellut ja valehdellut, valehdellut... - -"Mikä menneisyydessäni onkaan vapaata paheesta?" kysyi hän itseltään, -kokien tarttua johonkin valoisaan muistelmaan, niinkuin kuiluun suistuva -takertuu pensaisiin. - -Kimnaasi? Yliopisto? Mutta se on petosta. Hän oli opiskellut huonosti ja -unhottanut senkin, mitä oli oppinut. Yhteiskunnan palvelus? Sekin on -petosta, sillä virka-ajallaan hän ei mitään tehnyt, nautti palkkaa -ilmaiseksi, ja hänen palveluksensa oli häpeällistä valtionvarojen -varastamista, josta ei jouduta syytteeseen. - -Totuus oli hänelle tarpeeton eikä hän sitä etsinyt, hänen omatuntonsa, -paheen ja valheen lumoamana, nukkui tai oli ääneti; ihan kuin vieraana -tai toisesta kiertotähdestä lainattuna hän ei ottanut osaa ihmisten -yleiseen elämään, oli kylmäkiskoinen heidän kärsimyksiään, aatteitaan, -uskontoaan, tietojaan, etsimistään, taisteluitaan kohtaan, ei puhunut -ihmisille ainoatakaan hyvää sanaa, ei ollut kirjoittanut ainoatakaan -hyödyllistä tai kehnoa riviä, ei ollut tehnyt ihmisille penninkään -edestä hyvää, vaan ainoastaan söi heidän leipäänsä, joi heidän -viiniänsä, viekoitteli heidän vaimojaan, eli heidän ajatuksillaan sekä -puolustaakseen heidän ja oman itsensä edessä halveksittavaa -loiselämäänsä koetti aina esiintyä sen muotoisena kuin olisi heitä -korkeampi ja parempi. Valhe, valhe ja valhe... - -Hän muisti selvästi sen, mitä oli illalla nähnyt Myridovin talossa, ja -hänen oli inhosta ja ikävästä tuskastuttavan tukala olla. Kirilin ja -Atshmianov ovat ilettävät, mutta hehän vain jatkoivat sitä, mitä hän oli -aloittanut; he ovat hänen rikostovereitaan ja oppilaitaan. Nuorelta, -heikolta naiselta, joka luotti häneen enemmän kuin veljeen, hän oli -riistänyt miehen, tuttavapiirin ja kotiseudun ja kuljettanut hänet tänne --- paahteeseen, kuumetaudin helmaan ja ikävään: päivästä päivään oli -naisen täytynyt itsessään kuvastaa hänen joutilaisuuttaan, -paheellisuuttaan ja valheellisuuttaan -- ja tämä, vain tämä täytti hänen -elämänsä, tuon heikon, hauraan, kurjan; sitten hän oli saanut tästä -naisesta kyllänsä, oli alkanut häntä vihata, mutta ei ollut kylliksi -miehekäs hylkäämään, vaan koetti yhä lujemmin kietoa hänet valheillaan -ikäänkuin hämähäkinverkkoon... Lopun tekivät sitten nämä ihmiset. - -Lajevski milloin istuutui pöydän ääreen, milloin astui ikkunaan; milloin -hän sammutti kynttilän, milloin taas sytytti sen. Hän kirosi itseään -ääneen, itki, vaikeroi, pyysi anteeksi; monta kertaa hän oli -epätoivoissaan juossut pöydän luo ja kirjoittanut: "Rakas äiti!" - -Paitsi äitiä ei hänellä ollut ketään muita omaisia tai läheisiä: mutta -kuinka voi äiti auttaa häntä? Ja missä hän on? Hän tahtoi juosta -Nadeshda Feodorovnan luo langetaksensa hänen jalkojensa juureen, -suudellakseen hänen käsiään ja jalkojaan, rukoillakseen anteeksi, mutta -Nadeshda Feodorovna oli hänen uhrinsa ja herätti hänessä pelkoa, kuin -makaisi jo ruumiina. - --- Hukkaan mennyt elämä! -- jupisi hän hieroen käsiään. -- Miksi olen -vielä elossa, oi, Jumala!... - -Hän sysäsi taivaalta alas himmeän tähtensä, se putosi ja sen jälki -peittyi pimeään yöhön; se ei enää palaa taivaalle, sillä elämä annetaan -vain yhden kerran eikä uudistu Jos voisi palauttaa menneet päivät ja -vuodet, korvaisi hän valheen totuudella, joutilaisuuden -työteliäisyydellä, ikävän riemulla, palauttaisi puhtauden niille, joilta -oli sen riistänyt, löytäisi Jumalan ja totuuden, mutta se on yhtä -mahdotonta kuin palauttaa pudonnut tähti takaisin taivaalle. Ja -sentähden, että se on mahdotonta, hän joutui epätoivoon. Ukonilman -tauottua hän istui avonaisen ikkunan luona ja ajatteli tyynesti, kuinka -hänen käy. Von Coren arvatenkin surmaa hänet. Tämän miehen selvä -maailmankatsomus sallii heikkojen ja kelvottomien hävittämisen; jos se -ratkaisevalla hetkellä pettäisi, auttavat häntä viha ja inhontunne, -jollaisia Lajevski hänessä herätti. Jos ei luoti osu, tahi jos von -Coren, pilkatakseen vihattua vastustajaa, vain haavoittaa häntä tai -ampuu ilmaan, mitä silloin on tehtävä? Minne pitää lähteä? - --- Pietariinko? -- kysyi itseltään Lajevski. -- Mutta se olisi kiroamani -entisen elämän uudestaan alkamista. Ja joka tavoittelee pelastusta -muuttamalla paikasta toiseen kuin muuttolintu, ei saavuta mitään, sillä -maa on hänelle kaikkialla samanlainen. Etsisikö pelastusta ihmisistä? -Mutta kenestä ja miten? Samoilenkon hyvyys ja jalomielisyys tarjoavat -yhtä vähän pelastusta kuin diakonin naurunherkkyys tahi von Corenin -viha. Pelastus on etsittävä vain omasta itsestään, ja ellei sitä löydä, -niin miksi hukata aikaa, on päätettävä päivänsä, siinä kaikki... - -Kuului ajoneuvojen tärinää. Alkoi jo sarastaa. Rattaat ajoivat ohi -pyöräin naristessa märässä hiekassa, ja pysähtyivät talon kohdalle. -Siellä oli kaksi miestä. - --- Odottakaa, minä tulen heti! -- sanoi heille Lajevski ikkunasta. -- -Minä en nuku. Joko on aika? - --- Jo. Kello on neljä. Ennenkuin ehdimme perille... - -Lajevski puki ylleen päällystakin ja hatun, pisti taskuunsa savukkeita -ja pysähtyi miettiväisenä; hänestä näytti kuin olisi vielä pitänyt tehdä -jotakin. Kadulla puhelivat sekundantit hiljaa keskenään ja hevoset -korskuivat, ja nämä äänet varhaisena, kosteana aamuna, kun kaikki vielä -nukkuivat ja päivä tuskin sarasti taivaalla, täyttivät Lajevskin sydämen -pahan aavistuksen kaltaisella alakuloisuudella. Hän seisoi hetkisen -mietteissään ja meni makuuhuoneeseen. - -Nadeshda Feodorovna makasi vuoteessa pitkänään, matkavaippa korvissa; -hän ei liikkunut, vaan oli varsinkin päänsä puolesta egyptiläisen -muumion kaltainen. Katsoessaan häneen Lajevski pyysi ajatuksissaan -häneltä anteeksi ja ajatteli, että ellei taivas ole tyhjä ja siellä -todellakin on Jumala, hän kyllä suojelee Nadeshda Feodorovnaa; ellei -Jumalaa ole, niin hukkukoon Nadeshdakin, -- eihän kannata elää. - -Äkkiä Nadeshda Feodorovna kavahti istualleen vuoteessa. Kohottaen -kalpeat kasvonsa ja katsoen peloissaan Lajevskiin hän kysyi: - --- Sinäkö se olet? Joko ukonilma on tauonnut? - --- Jo. - -Nadeshda Feodorovna muisti, painoi molemmat kädet kasvoilleen ja vavahti -koko ruumiissaan. - --- Kuinka minun on raskasta! -- virkkoi hän. -- Jospa tietäisit, kuinka -minun on raskasta! Minä odotin, että tappaisit minut tai ajaisit pois -kotoa sateeseen ja ukonilmaan, mutta sinä vitkastelet ... vitkastelet... - -Lajevski syleili rajusti Nadeshda Feodorovnaa, suuteli hänen polviaan ja -käsiään ja sitten, kun Nadeshda Feodorovna jotakin sanoa lepersi ja -värisi muistellessaan, silitteli hän hänen tukkaansa ja katsoen häntä -kasvoihin ymmärsi, että tämä onneton, rikollinen nainen on ainoa hänelle -läheinen, rakas ja korvaamaton ihminen. - -Kun hän ulos tultuaan nousi rattaille, toivoi hän palaavansa elävänä -kotiin. - - - - -XVIII. - - -Diakoni nousi, pukeutui, tarttui paksuun, mykyräiseen kävelykeppiinsä ja -poistui melua synnyttämättä asunnostaan. Oli pimeä, ja ensi hetkinä ei -diakoni katua astuessaan nähnyt edes valkoista kävelykeppiäänkään; -taivaalla ei ollut ainoatakaan tähteä, ja näytti siltä kuin taas olisi -ollut tulossa sade. Tuoksui märälle hiekalle ja merelle. - -"Kunpa eivät tshetshentsit hyökkäisi niskaan", ajatteli diakoni, -kuullessaan kuinka hänen keppinsä kolkahteli kivikatuun ja kuinka -räikeästi ja yksinäisesti tämä kolkahtelu kaikui yön hiljaisuudessa. - -Päästyään kaupungin ulkopuolelle hän alkoi erottaa tietäkin ja -kävelykeppinsä; mustalla taivaalla alkoi paikka paikoin näkyä sameita -täpliä, ja ennen pitkää pilkahti näkyviin yksi tähti ja vilkutti arasti -toista silmäänsä. Diakoni kulki korkeaa kivikkoista rantaa pitkin eikä -nähnyt merta; se nukkui alempana, ja sen näkymättömät laineet -loiskahtelivat veltosti ja raskaasti rantaan ikäänkuin huokaisten: uh! -Ja kuinka verkkaan! Loiskahti yksi laine, diakoni ennätti lukea -kahdeksan askelta, sitten loiskahti toinen, kuuden askelen perästä -kolmas. Muuten ei voinut nähdä mitään, ja pimeässä kuului meren veltto, -uninen pauhina, henkäili äärettömän kaukainen, ajatukselta salattu aika, -jolloin Jumala liikkui kaaoksen yllä. - -Diakonista alkoi tuntua kaamealta. Hän ajatteli sitä, että kunpa Jumala -ei rankaisisi häntä, vaikka hän pitää seuraa epäuskoisten kanssa, -vieläpä menee katsomaan heidän kaksintaisteluaan. Kaksintaistelu kyllä -tulee olemaan leikinasia, veretön, naurettava, mutta kuinka olikaan -- -se on pakanallinen nähtävä eikä hengenmiehen ole soveliasta olla siinä -läsnä. Hän pysähtyi ja ajatteli: kääntyisinköhän takaisin? Mutta -voimakas, levoton uteliaisuus voitti epäilykset, ja hän kulki edemmäs. - -"Vaikka epäuskoisiakin, he ovat sittenkin hyviä ihmisiä ja pelastuvat", -lohdutti hän itseään. -- Pelastuvat varmasti! -- lausui hän ääneen, -sytyttäen savukkeen. - -Millä mitalla on ihmisten ansioita mitattava, jotta heitä voisi -arvostella oikein? Diakoni muisti vihamiehensä, hengellisen opiston -johtajan, joka kylläkin uskoi jumalaan, ei otellut kaksintaisteluissa ja -eli siveydessä, mutta joka jolloinkin oli antanut diakonille -hiekansekaista leipää syödä sekä kerran ollut reväistä häneltä korvan -irti. Jos kerran ihmiselämä on säännöstelty niin mutkattomasti, että -tätä julmaa, epärehellistä johtajaa, joka varasti valtion jauhoja, -kaikki kunnioittivat ja rukoilivat opistossa hänen terveytensä ja -pelastuksensa puolesta, niin onko silloin oikein karttaa sellaisia -ihmisiä kuin von Corenia ja Lajevskia vain siitä syystä, että he ovat -epäuskoisia? Diakoni ryhtyi ratkaisemaan tätä kysymystä, mutta muisti -samassa Samoilenkon naurettavan muodon tänään, ja se katkaisi hänen -ajatusjuoksunsa. Kuinka paljon huomenna tullaan nauramaan! Diakoni -kuvitteli, kuinka hän istuutuu pensaan juurelle katselemaan, ja kun von -Coren huomenna päivällispöydässä alkaa kehua, niin hän, diakoni, nauraen -kertoo hänelle kaikki kaksintaistelun yksityiskohdat. - -"Mistä te kaikki tiedätte?" kysyy eläintieteilijä. -- "Siinäpä se juuri -onkin. Kotona olen kyyhöttänyt ja tiedän kumminkin." - -Hyvä olisi kuvata kaksintaistelu naurettavassa muodossa. Appi lukisi ja -nauraisi, apelle ei ole pajunköyttä syöttäminen, pitää kertoa vain tai -kirjoittaa jotakin naurettavaa. - -Aukeni eteen Keltaojan laakso. Sateesta oja oli paisunut leveämmäksi ja -käynyt vuolaammaksi eikä se enää kohissut kuin ennen, nyt se oikein -ärjyi. Aamu alkoi sarastaa. Harmaa, valju aamu ja pilvet, jotka kiitivät -länttä kohden tavoittaakseen ukkospilven ja vuoret, sumun ympäröimät, ja -märät puut -- kaikki näytti diakonista rumalta ja äkäiseltä. Hän pesi -kasvonsa ojassa, luki aamurukouksen, ja hänen teki mieli teetä ja -lämpimiä munkkeja hapankerman kera, joita appelassa joka aamu -tarjottiin. Muistipa hän vaimonsakin sekä "Mennyt" nimisen kappaleen, -jota hän soitti pianolla. Millainen nainen hän oikeastaan on? Diakonin -tutustuttivat häneen, kihlasivat ja naittivat yhdessä viikossa; -elettyään vaimonsa kanssa vajaan kuukauden hänet määrättiin tänne -virantekoon, joten ei vielä ollut päässyt selville, millainen ihminen -hänen vaimonsa on. Ilman häntä tuntuu olo kuitenkin ikävältä. - -"Pitääpä kirjoittaa hänelle pikkuinen kirje..." tuumi hän. - -Tataarin mökin katolla oli lippu sateesta liuonnut ja riippui rentona, -ja itse mökki märkine kattoineen näytti matalammalta ja pimeämmältä kuin -ennen. Oven edustalla oli kaksipyöräiset rattaat; Kerbalai, pari -abhasialaista ja nuori tataarilaisnainen roimahousuissa, luultavasti -Kerbalain vaimo tai tytär, kantoivat kapakasta ulos säkkejä ja nostivat -ne rattaille maissiolkien päälle. Rattaiden vieressä seisoi päät -painuksissa pari aasia. Pantuaan säkit rattaille abhasialaiset ja -tataarilaisnainen rupesivat peittämään kuormaa oljilla ja Kerbalai -kaikella kiireellä valjastamaan aaseja. - -"Salakuljetustavaraa kaiketi", ajatteli diakoni. - -Tuossa makasi viimekertainen tuulenkaatama puukin, tuossa musta laikka -osoittamassa nuotion paikkaa. Muistui mieleen kekkerit kaikkine -yksityiskohtineen, tuli, abhasialaisten laulu, mieluiset haaveet -piispanvirasta ja kirkollisesta kulkueesta... Musta oja oli sateesta -käynyt leveämmäksi ja mustemmaksi. Diakoni astui varovasti ojan poikki -huojuvaa siltaa myöten, jota jo likaiset laineet harjoillaan -pyyhkielivät, ja kiipesi portaita myöten kuivuuvajaan. - -"Erinomainen pää!" ajatteli hän laskeutuen pitkäkseen oljille ja -muistellen von Corenia. -- "Selvä pää, suokoon Jumala terveyttä. -Julmuutta vain hänessä on..." - -Minkätähden hän vihaa Lajevskia ja tämä häntä? Minkätähden he ryhtyvät -kaksintaisteluun? Jos he olisivat lapsuudesta asti tunteneet sellaista -puutetta kuin diakoni, jos heidät olisi kasvatettu raakojen, sydämeltään -tylyjen, voitonahnasten, leipäpalasta soimaavien, käytökseltään -töykeiden ja epähienojen, lattialle syljeskelevien, päivällispöydässä ja -rukouksen aikana röyhtäisevien seassa, jos heitä ei olisi lapsuudesta -pitäen hemmoiteltu elämän mukavuuksilla ja valittujen ihmisten seuralla, -niin kuinka kiinteästi he liittyisivätkään toinen toiseensa, kuinka -mielellään antaisivatkaan toisilleen anteeksi molemminpuoliset -puutteensa ja pitäisivät arvossa sitä, mitä heissä kummassakin on. Onhan -ulkonaisestikin siivoja ihmisiä niin kovin vähän maailmassa! Tosin -Lajevski oli tolkuton, irstas, eriskummainen, mutta eihän hän varasta, -ei sylkeä lopsauta lattialle, ei morkkaa vaimoaan: "halkeat, mutta työtä -et tahdo tehdä", ei pieksisi lapsia ohjaksilla eikä syöttäisi -palkollisille haisevaa silavaa -- eikö siinä jo kyllin, jotta häneen -voisi suhtautua suopeasti? Sitäpaitsi hän ensi sijassa itse kärsii -puutteellisuuksistaan, kuten sairas haavoistaan. Sen sijaan, että -ikävissään ja joidenkin väärinkäsitysten johdosta etsitään toinen -toisessaan rappeutumista, sukupuuttoon kuolemista, perinnöllisyyttä ynnä -muuta, mikä on vähän ymmärrettävää, niin eikö heidän olisi parempi -laskeutua alemmas ja suunnata viha ja kiukku sinne, missä kokonaiset -kadut kaikuvat törkeän raakuuden, voitonpyynnön, soimausten, -saastaisuuden, sättimisten, naisten kirkunan kamalasta sekamelskasta... - -Rattaiden jyrinä keskeytti diakonin ajatukset. Hän katsahti ulos ovesta -ja näki ajoneuvoissa kolme miestä: Lajevskin, Sheshkovskin sekä -posti- ja lennätinkonttorin päällikön. - --- Seis! -- sanoi Sheshkovski. - -Kaikki kolme kömpivät maahan ja katsoivat toinen toiseensa. - --- Heitä ei vielä ole, -- virkkoi Sheshkovski ja pudisteli päältään -likaa. -- No entä sitten? Kun kerran asia on tällainen, niin etsitään -sopiva paikka. Tässä ei mahdu edes kääntymään. - -He kulkivat kauemmas jokea ylöspäin ja häipyivät pian näkyvistä. -Tataarilaiskuski istuutui rattaille, kallisti päänsä olkapäätä vasten ja -nukkui. Odotettuaan kymmenisen minuuttia diakoni tuli ulos kuivuuvajasta -ja otettuaan päästään mustan huopahatun, ettei häntä huomattaisi, lähti -kyyryksissä ja ympärilleen vilkuillen hiipimään rantaa pitkin pensaiden -ja maissisarkojen välitse; puista ja pensaista rapisi hänen päälleen -suuria vesipisaroita, ruoho ja maissi olivat märkiä. - --- Rietasta! -- jupisi hän, kokoillen märkiä ja likaisia helmojaan. -- -Jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt. - -Kohta hän kuuli ääniä ja näki ihmisiä. Lajevski asteli, kädet -hihansuihin työnnettyinä ja kumaraisena, kiivaasti edestakaisin -saranreunaa pitkin; hänen sekundanttinsa seisoivat joen rannalla ja -kiersivät paperista savukkeita. - -"Kummallista..." ajatteli diakoni, oudoksuen Lajevskin astuntaa. -- -"Ihan kuin ukko." - --- Kuinka epäkohteliasta heidän puoleltaan! -- sanoi postivirkamies, -katsoen kelloa. -- Myöhästyminen saattanee olla oppineiden kannalta -hyvinkin kiitettävä asia, mutta minusta se on sikamaista. - -Sheshkovski, paksu, mustapartainen, mies kuunteli ja virkkoi: - --- Jo kuuluvat tulevan! - - - - -XIX. - - -Ensi kerran eläissäni näen! Kuinka ihanaa! -- sanoi von Coren, tullen -näkyviin kedolla ja ojentaen molemmat kätensä itää kohti. -- -Katsokaahan: vihreitä säteitä! - -Idässä vuorten takaa sojotti kaksi vihreätä sädettä, ja se oli -todellakin hyvin kaunista. Aurinko teki nousuaan. - --- Päivää! -- jatkoi eläintieteilijä, nyökäyttäen päätään Lajevskin -sekundanteille. -- En kai myöhästynyt? - -Häntä seurasivat hänen sekundanttinsa, kaksi hyvin nuorta yhdenkokoista -upseeria, Boiko ja Govorovski, yllä valkoiset sotilasmekot, sekä laiha, -juro tohtori Ustimovitsh, joka toisessa kädessä kantoi jotakin myttyä, -toista piti selkänsä takana: tapansa mukaan hänellä oli kävelykeppi -ojennettuna pitkin selkää. Laskien mytyn maahan ja tervehtimättä ketään, -hän pani toisenkin kätensä selän taakse ja alkoi astella edestakaisin. - -Lajevski tunsi uupumusta ja pahaa oloa kuten ihminen, joka vähän ajan -perästä mahdollisesti on kuoleman oma ja sentähden herättää yleistä -huomiota. Hän olisi suonut, että hänet tapettaisiin niin pian kuin -suinkin tai vietäisiin kotiin. Hän näki nyt auringonnousun ensimmäisen -kerran eläissään; tämä varhainen aamu, vihreät säteet ja kosteus ynnä -miehet märkine saappaineen näyttivät liikanaisilta hänen elämässään, -tarpeettomilta, ja vaivasivat häntä; kaikella tällä ei ollut -minkäänlaista yhteyttä eletyn yön, hänen ajatustensa ja -syyllisyydentuntonsa kanssa, ja sentähden hän olisi kernaasti lähtenyt -pois kaksintaistelua odottamatta. - -Von Coren oli huomattavasti kiihtynyt ja koetti salata sitä, ollen -panevinaan kaikkein enimmin huomiota vihreisiin säteisiin. Sekundantit -olivat hämillään ja katsoivat toinen toiseensa, ikäänkuin kysyen, mitä -varten he ovat täällä ja mitä heidän on tehtävä. - --- Minusta näyttää, herrat, ettei meillä ole syytä mennä tästä -edemmäksi, -- virkkoi Sheshkovski. -- Sopiihan tässäkin. - --- Kyllä tietenkin, -- myönsi von Coren. - -Seurasi vaitiolo. Ustimovitsh käveli edestakaisin, kääntyi äkkiä -Lajevskin puoleen ja sanoi puoliääneen, puhuen vasten hänen kasvojaan: - --- Ei kai vielä ole ehditty ilmoittaa teille minun ehtojani. Kumpikin -riitapuoli maksaa minulle 15 ruplaa, mutta jos toinen kaatuu, maksaa -eloonjäänyt koko summan 30 ruplaa. - -Lajevski oli ennestään tuttu tämän miehen kanssa, mutta nyt vasta hän -ensi kerran selvästi näki hänen sameat silmänsä, karheat viiksensä ja -laihan, keuhkotautisen kaulansa: koronkiskuri, mutta ei tohtori! Hänen -hengityksellään oli vastenmielinen lihan haju. - -"Pitäähän olla kaikenlaisia ihmisiä maailmassa", ajatteli Lajevski ja -vastasi: - --- Hyvä on. - -Tohtori nyökkäsi ja alkoi jälleen astella, ja ilmeistä oli, ettei hän -laisinkaan välittänyt rahasta, vaan oli esittänyt asian pelkästä vihasta -heitä vastaan. Kaikki tunsivat, että oli jo aika aloittaa tai lopettaa -se, mikä oli jo aloitettu, mutta eivät kuitenkaan aloittaneet eivätkä -lopettaneet, vaan käyskentelivät, seisoivat ja polttelivat. Nuoret -upseerit, jotka ensi kerran eläissään olivat läsnä kaksintaistelussa, -eivät nytkään paljoa uskoneet tähän siviilimiesten heidän mielestään -tarpeettomaan kaksintaisteluun, tarkastelivat huolellisesti -palttinamekkojaan ja silittelivät hihoja. Sheshkovski lähestyi heitä ja -virkkoi hiljaa: - --- Herrat, meidän täytyy koettaa kaikkia keinoja estääksemme tämän -kaksintaistelun. Täytyy sovittaa heidät. - -Hän punastui ja jatkoi: - --- Eilen kävi Kirilin luonani ja valitti, että Lajevski oli tavannut -hänet Nadeshda Feodorovnan seurassa ja sen semmoista. - --- Niin, sen olemme mekin kuulleet, -- lausui Boiko. - --- Siinä sen näette... Lajevskilla vapisevat kädet ja niin edespäin... -Hänessä ei ole miestä kohottamaan asetta. Kaksintaistelu häntä vastaan -on yhtä epäinhimillinen kuin taistelu juopunutta tai lavantautista -vastaan. Ellei sovintoa saada aikaan, on taistelu, hyvät herrat, ainakin -lykättävä, vai mitä... Tämä on sellaista pirun hommaa, etten viitsisi -nähdä. - --- Puhukaa siitä von Corenille. - --- Minä en tiedä kaksintaistelun sääntöjä, lempo soikoon, enkä välitä -tietääkään; hän voisi luulla, että Lajevski on alkanut pelätä ja -lähettänyt minut hänen luokseen. Mutta luulkoon mitä hyvänsä, minä -sittenkin puhun hänelle. - -Sheshkovski suuntasi askelensa epävarmasti ja hieman ontuen, ikäänkuin -toinen jalka olisi puutunut, von Corenia kohden, ja hänen astuessaan ja -rykiessään huokui koko hänen olentonsa laiskuutta. - --- Kuulkaas, mitä minun on sanottava teille, herraseni, -- aloitti hän -ja tähysteli tarkasti eläintieteilijän paidan kuvioita. -- Se on meidän -keskeistä... Minä en tunne kaksintaistelun sääntöjä, lempo soikoon, enkä -niistä välitäkään, ja nyt minä puhun -- en sekundanttina, tahtoisin -sanoa, vaan ihmisenä ja niin edespäin. - --- No niin, mitä? - --- Kun sekundantit kehoittavat sopimaan, ei heitä tavallisesti kuulla, -vaan katsotaan heidän välitystarjoustaan pelkäksi muodollisuudeksi. -Itserakkaus ja niin edespäin. Mutta nyt minä nöyrimmin pyydän teitä -kiinnittämään huomiotanne Ivan Andreitshiin. Hän ei tänään ole -normaalitilassa, ei ole täydessä järjessään, niin sanoakseni, kurjan -näköinen. Hänelle on tapahtunut onnettomuus. En voi suvaita juoruja, -- -Sheshkovski punastui ja vilkaisi taaksensa, -- mutta koska on hankkeissa -kaksintaistelu, katson tarpeelliseksi ilmoittaa teille. Eilen illalla -hän Myridovin talossa yllätti naisensa ... erään mieshenkilön seurassa. - --- Ilettävää! -- jupisi eläintieteilijä, kalpeni, rypisti otsaansa ja -sylkäistä läiskäytti: -- Hyi! - -Hänen alahuulensa vavahti; hän loittoni Sheshkovskin luota, tahtomatta -kuulla enempää, ja ikäänkuin hän vahingossa olisi saanut suuhunsa -jotakin kitkerää, hän taaskin sylkäistä läiskäytti ja katsahti -vihamielisesti ensi kerran koko aamuna Lajevskiin. Hänen kiihtymyksensä -ja paha olonsa olivat haihtuneet; nyt hän ravisti päätään ja sanoi -kovaa: - --- Hyvät herrat, mitä me enää odotamme? Miksi emme ala jo? - -Sheshkovski ja upseerit katsahtivat toisiinsa ja ensinmainittu kohautti -olkapäitään. - --- Herrat! -- sanoi hän kovalla äänellä, kääntymättä erikoisesti -kenenkään puoleen. -- Herrat! Me kehoitamme teitä sopimaan. - --- Lopettakaamme pikemmin nämä muodollisuudet, -- lausui von Coren. -- -Sovinnosta on jo puhuttu. Mikä on seuraava muodollisuus? Pitäisihän -koettaa joutua, herrat, muuten aika käy täpäräksi. - --- Me pysymme sittenkin vaatimuksessamme, että koettaisitte sopia, -- -sanoi Sheshkovski syyllisyyttä ilmaisevalla äänellä kuin ihminen, jonka -täytyy sekaantua vieraisiin asioihin; hän kävi punaiseksi, pani käden -sydämelleen ja jatkoi: -- Herrat, me emme huomaa johdonmukaista yhteyttä -loukkauksen ja kaksintaistelun välillä. Loukkauksella, jonka joskus -inhimillisestä heikkoudesta aikaansaamme toinen toisellemme, ja -kaksintaistelulla ei ole mitään yhteistä. Me olemme yliopiston käyneitä, -sivistyneitä miehiä, ja tietysti näette itsekin, että kaksintaistelu on -vain vanhentunut, tyhjä muodollisuus ja niin edespäin. Me otamme sen -ainakin siltä kannalta, muuten emme olisi tänne tulleet, koska emme voi -sallia, että ihmiset meidän läsnäollessamme ampuisivat toisiaan ja niin -edespäin. -- Sheshkovski pyyhki hikeä otsaltaan ja jatkoi: -- Tehkää nyt -siis, herrat, loppu erimielisyydestänne, ojentakaa toinen toisellenne -kättä ja lähdetään kotiin juomaan sovinnon malja. - -Von Coren oli vaiti. Lajevski, huomattuaan, että häneen katsotaan, -virkkoi: - --- Minulla ei ole mitään Nikolai Vasiljitshiä vastaan. Jos hän katsoo -minun olevan syyllisen, olen valmis pyytämään häneltä anteeksi. - -Von Coren otti pahastuakseen. - --- Nähtävästi, hyvät herrat, -- sanoi hän, -- teille olisi mieluista, -että herra Lajevski palaisi kotiin ylevämielisenä ja ritarina, mutta -minä en voi hankkia teille tai hänelle sitä mielihyvää. Ei olisi ollut -syytä nousta varhain ja matkata kaupungista kymmenen virstaa ainoastaan -sen vuoksi, että olisi voitu juoda sovinnon malja, haukata päälle ja -selittää minulle, että kaksintaistelu on vanhentunut muodollisuus. -Kaksintaistelu on kaksintaistelu, eikä sitä ole tehtävä sen -järjettömämmäksi ja valheellisemmaksi kuin se itsessään on. Minä tahdon -taistella! - -Seurasi hiljaisuus. Upseeri Boiko otti laatikosta kaksi pistoolia: -toinen annettiin von Corenille, toinen Lajevskille, ja sitten seurasi -hämminki, joka kotvaksi aikaa tuotti huvia eläintieteilijälle ja -sekundanteille. Kävi näet ilmi, ettei kukaan läsnäolijoista ollut -koskaan eläissään ollut mukana kaksintaistelussa eikä varmasti tietänyt, -kuinka pitää asettua ja mitä sekundanttien on sanottava ja tehtävä. -Mutta sitten Boiko muisti ja alkoi huulet hymyssä selittää. - --- Herrat, kuka muistaa, miten sitä Lermontov kuvaa? -- kysyi von Coren -nauraen. -- Turgenjevilla myöskin Basarov vaihtaa laukauksia jonkun -kanssa... - --- Mitä siinä on muistelemista, -- sanoi Ustimovitsh kärsimättömäsi ja -pysähtyi. -- Mitatkaa välimatka -- siinä kaikki. - -Ja hän harppasi pari kolme kertaa ikäänkuin näyttääkseen, kuinka on -mitattava. Boiko luki askelet, ja hänen toverinsa veti miekan tupesta ja -piirsi maahan päätekohtiin rajaviivat. - -Riitamiehet asettuivat paikoilleen yleisen äänettömyyden vallitessa. - -"Myyrät", muisti diakoni kyyröttäessään pensaassa. - -Taas Sheshkovski puhui jotakin, ja taas selitti jotakin Boiko, mutta -Lajevski ei kuullut mitään tai oikeammin sanoen kuuli, mutta ei mitään -ymmärtänyt. Kun tuli aika, viritti hän hanan ja kohotti raskasta, kylmää -pistooliaan suu ylöspäin. Hän oli unohtanut avata päällyshuttunsa napit, -ja häntä ahdisti olkapäästä ja kainalosta, käsivarsi kohosi niin -vastahakoisesti kuin olisi hiha ommeltu lakkipellistä. Hän muisti -eilisen vihansa tuota mustapintaista otsaa ja kiharatukkaa vastaan ja -ajatteli, ettei hän edes eilenkään, kovan suuttumuksensa ja vihansa -hetkellä, olisi voinut ampua ihmiseen. Peläten, että luoti vahingossa -voisi sattua von Coreniin, hän kohotti pistoolia yhä ylemmäs ja tajusi, -että tämä liian ilmeinen jalomielisyys ei ole hienotuntoista eikä -ylevää, mutta toisin hän ei voinut eikä tahtonut. Katsoessaan von -Corenin kalpeihin, pilkallisesti hymyileviin kasvoihin, jotka ilmaisivat -hänen olleen jo alusta saakka siinä varmassa uskossa, että hänen -vastustajansa ampuisi ilmaan, Lajevski ajatteli, että tuossa paikassa, -Jumalan kiitos, kaikki loppuu ja että tarvitsee vain hiukan kovemmin -painaa liipasinta... - -Potkaisi kovasti olkapäähän, pamahti laukaus, ja vuorilta vastasi kaiku: -poks-poks! - -Von Coren viritti vuorostaan hanan ja katsahti Ustimovitshin puoleen, -joka edelleen kulki edestakaisin, kädet selän takana ja kiinnittämättä -huomiota mihinkään. - --- Tohtori, -- virkkoi eläintieteilijä, -- minä pyydän, älkää liikkuko -edestakaisin kuin heiluri. Se panee silmäni kipenöimään. - -Tohtori pysähtyi. Von Coren alkoi tähdätä Lajevskiin. - -"Nyt tulee loppu!" ajatteli Lajevski. - -Suoraan kasvoja kohden suunnattu pistoolinsuu, vihan ja ylenkatseen -ilmaus von Corenin asennossa ja koko olemuksessa ja tämä murha, jonka -kunnon mies on aikeissa tehdä näin keskellä päivää kunnon ihmisten -läsnäollessa, ynnä tämä hiljaisuus ja tuntematon voima, joka pakottaa -Lajevskin seisomaan paikallaan, estäen häntä juoksemasta pakoon -- -kuinka kaikki tämä on salaperäistä ja käsittämätöntä ja hirveää! Aika, -joka von Corenilta meni tähdätessä, tuntui Lajevskista pitemmältä kuin -yökausi. Hän katsoi rukoilevasti sekundantteihin; nämä eivät -hievahtaneetkaan ja olivat kalpeat. - -"Ammu sukkelammin!" ajatteli Lajevski ja tunsi, että hänen kalpeiden, -värisevien, säälittävien kasvojensa täytyy herättää von Corenissa yhä -enemmän vihaa. - -"Minä surmaan hänet tuossa paikassa", ajatteli von Coren, tähdäten -otsaan ja tunnustellen jo sormellaan liipasinta. -- "Tietysti -surmaan..." - --- Hän tappaa! -- kuului äkkiä aivan läheltä epätoivoinen huudahdus. - -Samassa pamahti laukaus. Nähtyään, että Lajevski seisoi paikallaan eikä -ollut kaatunut, kaikki kääntyivät katsomaan sille taholle, mistä päin -huuto oli kuulunut, ja näkivät diakonin. Hän seisoi kalpeana, märät -hiukset takeltuneina otsaan ja poskiin, yltyleensä märkänä ja liassa -joen toisella rannalla, hymyili eriskummaisesti ja heilutti märkää -hattuaan. Sheshkovski naurahti ilosta, ratkesi itkuun ja astui -syrjään... - - - - -XX. - - -Kotvan kuluttua von Coren ja diakoni yhtyivät joen sillan luona. -Diakonin mieli oli kuohuksissa, hän hengitti raskaasti ja karttoi -katsomasta silmiin. Häntä hävetti oma pelkonsa sekä likainen ja märkä -pukunsa. - --- Minusta näytti, että teillä oli aikomuksena surmata hänet ... jupisi -hän. -- Kuinka se on ihmisluonnolle vastenmielistä! Kuinka peräti -luonnonvastaista se on! - --- Mitä teitä te tänne jouduitte? -- kysyi eläintieteilijä. - --- Älkää kysykö, -- sanoi diakoni, huitaisten kädellään. -- Pahahenki -sai eksytetyksi: lähde ja lähde... Ja minä lähdin ja olin maissipellossa -istuessani kuolla pelosta. Mutta nyt, Jumalan kiitos, Jumalan kiitos... -Olen teihin hyvin tyytyväinen, -- puheli diakoni. -- Sitä vain -pyytämällä pyytäisin, ettei kenellekään puhuttaisi minun olleen täällä, -muuten voisin saada aika ripin esimiehiltäni. Sanoisivat, että diakoni -on ollut sekundanttina. - --- Hyvät herrat, -- sanoi von Coren. -- Diakoni pyytää, ettette -kenellekään virkkaisi nähneenne hänet täällä. Hänelle voi seurata siitä -ikävyyttä. - --- Kuinka se on ihmisluonnolle vastenmielistä! -- huokasi diakoni. -- -Suokaa minulle jalomielisesti anteeksi, mutta teillä oli sellainen -muoto, että luulin teidän ehdottomasti surmaavan hänet. - --- Olin kovassa kiusauksessa tehdä lopun tuosta konnasta, -- sanoi von -Coren, -- mutta te huusitte juuri parahiksi, ja minulta meni luoti -ohitse. Koko tämä menetelmä on kuitenkin tottumattomalle vastenmielinen, -ja minä väsyin aika lailla. Olen kovasti heikontunut. Lähdetään -ajamaan... - --- Ei, sallikaa minun kulkea jalan. Minun on vilu ja olen läpimärkä, -kävelen tästä lämpimikseni. - --- Niinkuin tahdotte, -- virkkoi raukealla äänellä uupunut -eläintieteilijä, istuutui rattaille ja sulki silmänsä. -- Niinkuin -tahdotte... - -Sillä välin kun häärättiin ajoneuvojen ympärillä ja istuuduttiin, seisoi -Kerbalai tien vieressä ja pidellen molemmin käsin vatsaansa kumarteli -syvään ja väläytteli hampaitaan; hän luuli herrojen tulevan nauttimaan -luonnosta ja juomaan teetä eikä ymmärtänyt, miksi he istuutuivat -ajoneuvoihin. Yleisen äänettömyyden vallitessa saattue läksi liikkeelle, -ja mökin luo jäi diakoni yksin. - --- Meni kapakka, joi tee, -- virkkoi hän Kerbalaille. -- Minun tahto -syö. - -Kerbalai osasi hyvin venäjää, mutta diakoni luuli, että tataari paremmin -ymmärtää, jos puhuttelee häntä murtaen venäjänkieltä. - --- Munakokkeli teki, juusto antoi... - --- Tule, tule, pappi, -- sanoi Kerbalai kumartaen. -- Kaikkea annan... -Juustoakin on ja viiniä myös... Syö mitä haluat. - --- Kuinka on tataarinkielellä Jumala? -- kysyi diakoni astuessaan -kapakkaan. - --- Sinun Jumalasi ja minun Jumalani on aivan sama, -- sanoi Kerbalai -ymmärtäen hänet väärin. -- Kaikilla on yksi Jumala, mutta ihmiset ovat -erilaiset. Ketkä ovat venäläisiä, ketkä turkkilaisia, kutka taas -engelsmanneja -- kaikkia ihmisiä on paljon, mutta Jumala on yksi. - --- Hyvä. Jos kaikki kansat palvelevat yhtä ainoata Jumalaa, niin miksi -te, muhamettilaiset, katsotte kristittyihin kuin perivihollisiinne? - --- Miksi vihoittelet? -- sanoi Kerbalai, tarttuen molemmin käsin -vatsaansa, -- sinä olet pappi, minä muhamettilainen, sinä sanot -- syödä -tahdon, minä annan... Vain rikas pitää lukua siitä, mikä Jumala on -minun, mikä sinun, mutta köyhälle ykskaikki. Syö, ole hyvä. - -Sillä aikaa kun tataarin mökissä keskusteltiin jumaluusopillisista -asioista, ajoi Lajevski kotiin ja muisteli, kuinka kaameata hänen oli -ollut matkustaa aamun sarastaessa, kun tie, kalliot ja vuoret olivat -märät ja pimeät ja tietämätön tulevaisuus häämöitti kammottavana kuin -kuilu, josta ei näy pohjaa. Nyt sen sijaan välkkyivät sadepisarat -ruohontutkaimissa ja kivillä kuin timantit, luonto hymyili riemuissaan -ja kammottava tulevaisuus oli jäänyt taaksepäin. Hän katseli -Sheshkovskin synkkiä, itkettyneitä kasvoja ja edellä kulkevia kaksia -ajoneuvoja, joissa istuivat von Coren, hänen sekundanttinsa ja tohtori, -ja hänestä näytti, ikäänkuin he kaikki olisivat olleet paluumatkalla -hautuumaalta, vastikään haudattuaan sinne vastuksellisen, sietämättömän -ihmisen, joka oli häirinnyt kaikkien elämää. - -"Kaikki on loppunut", ajatteli hän entistä elämäänsä, varovasti -silitellen sormillaan kaulaansa. - -Hänellä oli oikealle puolelle kaulaa, kauluksen kohdalle, kohonnut pieni -paisuma, pikkusormen pituinen ja paksuinen, ja tuntui sellaista kipua, -kuin olisi joku silitysraudalla pyyhkäissyt pitkin kaulaa. Se oli luodin -aikaansaama ruhjevamma. - -Kun hän sitten palasi kotia, kului häneltä päivä, eriskummaisen pitkänä, -suloisena ja utuisena kuin unhe. Hän tarkkaili ammoin tuntemiansa -esineitä kuin vankilasta tai sairaalasta hiljan päästetty ja ihmetteli, -että pöydät, ikkunat ja tuolit, valo ja meri herättivät vilkasta, -lapsellista iloa, jollaista hän ei ammoin ollut kokenut. Kalpea ja -kovasti laihtunut Nadeshda Feodorovna ei käsittänyt hänen hellämielistä -ääntään ja kummallista astuntaansa; hän riensi kertomaan Lajevskille -kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut... Hänestä näytti, että Lajevski -luultavasti kuulee huonosti eikä ymmärrä häntä, ja että jos hän saa -tietää kaikki, niin hän kiroo ja tappaa, mutta Lajevski kuunteli häntä, -silitteli hänen kasvojaan ja hiuksiaan, katsoi häntä silmiin ja lausui: - --- Minulla ei ole ketään muita, paitsi sinua. - -Sitten he istuivat kauan aikaa pystyaidan ympäröimässä puistossa, -painautuneina toinen toisensa kupeeseen ja olivat ääneti tai haaveillen -ääneen tulevasta onnellisesta elämästään puhelivat lyhyin, katkonaisin -lausein, ja Lajevskista tuntui, ettei hän koskaan ollut puhunut niin -pitkään ja niin kauniisti. - - - - -XXI. - - -Oli kulunut runsaasti kolme kuukautta. Valkeni se päivä, jolloin von -Coren oli päättänyt matkustaa pois. Varhaisesta aamusta oli ollut kylmä -ja satanut rankasti, puhalsi koillistuuli, ja merellä kävi kova -aallokko. Puhuttiin, että semmoisella ilmalla höyrylaiva tuskin saapuisi -ulkosatamaan. Aikataulun mukaan sen piti saapua kello yhdeksän jälkeen -aamulla, mutta von Coren, joka oli käynyt rantalaiturilla puolenpäivän -aikaan sekä iltapäivällä, ei kiikarilla nähnyt muuta kuin harmaita -aaltoja ja sadetta, joka peitti taivaanrannan näkyvistä. - -Illansuussa sade lakkasi, ja tuuli alkoi huomattavasti tyyntyä. Von -Coren tyytyi jo siihen ajatukseen, ettei hänen matkastaan tänään tulisi -mitään, ja istuutui Samoilenkon kanssa pelaamaan shakkia; mutta kun -pimeni, tuli sotamiespalvelija ilmoittamaan, että merellä näkyi tulia ja -että oli nähty raketti. - -Von Corenille tuli kiire. Hän pujotti laukunhihnan olkapäälleen, suuteli -Samoilenkoa ja diakonia, käväisi ilman mitään tarvetta kaikissa -huoneissa, sanoi hyvästi palvelijalle ja keittäjälle ja astui kadulle, -rinnassa se tunto, ikäänkuin olisi unhottanut jotakin tohtorin luo tai -omaan asuntoonsa. Kadulla hän asteli Samoilenkon rinnalla, ja heitä -seurasi diakoni, käsissä laatikko, ja viimeisenä kulki sotamiespalvelija -kantaen kahta matkalaukkua. Vain Samoilenko ja palvelija erottivat nuo -himmeät tulet merellä, toiset seurueesta katselivat pimeässä, mutta -eivät nähneet mitään. Laiva pysähtyi kauas rannasta. - --- Joutuin, joutuin, -- kiirehti von Coren. -- Pelkään, että laiva -jättää. - -Kulkiessaan kolmi-ikkunaisen talon ohitse, johon Lajevski kohta -kaksintaistelun jälkeen oli muuttanut asumaan, ei von Coren voinut -pidättäytyä, vaan katsahti sinne. Lajevski istui pöytänsä yli -kumartuneena, selkä ikkunaan päin ja kirjoitti. - --- Minua ihmetyttää, -- virkkoi eläintieteilijä hiljaa, -- kuinka hän on -köyristynyt! - --- Niin, kyllä sitä sietää ihmetellä, -- huokasi Samoilenko. -- Näin -istuu mies aamusta iltaan ja työskentelee. Tahtoo suorittaa velkansa. Ja -elää, veikkonen, huonommin kuin kerjäläinen. - -Oltiin puolisen minuuttia ääneti. Eläintieteilijä, tohtori ja diakoni -seisoivat akkunan kohdalla yhä katsellen Lajevskia. - --- Ei matkustanutkaan pois täältä, raukka, -- sanoi Samoilenko. -- Mutta -muistatko, millaisessa lähtötouhussa hän oli? - --- Muistan, kovasti on köyristynyt, -- toisti von Coren. -- Hänen -häänsä, päivänpituinen työskentelynsä leipäpalan puolesta, jokin uusi -ilme hänen kasvoillaan, jopa astuntansakin -- kaikki se on niin -epätavallista, etten suorastaan tiedä miksi sitä sanoakaan, -- ja -eläintieteilijä tarttui Samoilenkon hihaan ja jatkoi mielenliikutuksen -väräyttämällä äänellä: -- Sano sinä hänelle ja hänen vaimolleen, että -minä lähtiessäni ihmettelin heitä, toivoin heille kaikkea hyvää ... ja -pyydä häntä, ettei hän, jos mahdollista, minua pahoin muistelisi. Hän -tuntee minut. Hän tietää, että jos minä olisin voinut ennakolta aavistaa -tällaisen muutoksen tapahtuvan, olisi minusta voinut tulla hänen paras -ystävänsä. - --- Käy sisään hänen luokseen sanomassa hyvästi. - --- Ei, se ei olisi sopivaa. - --- Miksi? Jumala tietää, ehket enää koskaan häntä näe. Eläintieteilijä -mietti ja virkkoi: - --- Se on totta. - -Samoilenko koputti hiljaa sormellaan ikkunaan. Lajevski vavahti ja -katsahti taakseen. - --- Vanja, Nikolai Vasiljitsh tahtoo sanoa sinulle hyvästi, -- sanoi -Samoilenko. -- Hän on juuri lähdössä matkalle. - -Lajevski nousi pöydän äärestä ja meni porstuaan avaamaan oven; von Coren -ja diakoni astuivat sisään. - --- Tulin vain hetkiseksi, -- aloitti eläintieteilijä, riisuen porstuassa -kalossit ja ollen jo pahoillaan, että oli antanut sijaa tunteelle ja -tullut tänne kutsumatta. "Minä ihankuin tuppaudun", ajatteli hän, "se on -tyhmää." -- Suokaa anteeksi, että häiritsen, -- lausui hän astuessaan -Lajevskin jäljestä tämän huoneeseen, -- mutta minä matkustan nyt pois, -ja jokin veti minua luoksenne. Jumala tietää, näemmekö enää toisiamme. - --- Olen kovin iloinen... Pyydän nöyrimmästi, -- sanoi Lajevski ja -siirteli kömpelösti vieraille tuoleja, tahtoen ikäänkuin sulkea heiltä -tien, pysähtyi keskelle lattiaa ja hieroi käsiään. - -"Suotta olin jättämättä todistajia kadulle", ajatteli von Coren ja -virkkoi lujalla äänellä: -- Älkää minua pahoin muistelko, Ivan -Andreitsh. Tietysti on mahdotonta unhottaa sitä, mikä on ollut, se on -liian surullista, enkä ole tullut tänne pyytääkseni anteeksi tai -vakuuttaakseni viattomuuttani. Minä toimin vilpittömässä mielessä enkä -ole siitä lähtien vaihtanut vakaumusta... Totta on, kuten nyt suureksi -ilokseni huomaan, että erehdyin teihin nähden, mutta kompastuuhan sitä -tasaisellakin tiellä, ja sellainen on ihmiskohtalo: ellet erehdy -pääasiassa, erehdyt yksityiskohdissa. Kukaan ei tunne oikeata totuutta. - --- Niin, ei kukaan tunne totuutta... virkkoi Lajevski. - --- No, hyvästi nyt... Suokoon Jumala teille kaikkea hyvää. - -Von Coren ojensi Lajevskille kättä; Lajevski puristi sitä ja kumarsi. - --- Älkää muistelko pahalla mielellä, -- sanoi von Coren. -- Terveisiä -vaimollenne ja sanokaa hänelle, että olen pahoillani, kun en saanut -sanoa hänelle jäähyväisiä. - --- Hän on kotona. - -Lajevski lähestyi ovea ja puhui toiseen huoneeseen: - --- Nadja, Nikolai Vasiljevitsh tahtoo sanoa sinulle hyvästi. - -Nadeshda Feodorovna astui sisään, pysähtyi ovensuuhun ja katsahti arasti -vieraihin. Hänen kasvonsa näyttivät syyllisiltä ja säikähtyneiltä, ja -käsiään hän piti kuin tyttökoululainen, jolle annetaan nuhteita. - --- Minä matkustan nyt pois, Nadeshda Feodorovna, -- lausui von Coren, -- -ja tulin sanomaan hyvästi. - -Nadeshda Feodorovna ojensi epäröiden hänelle kätensä, ja Lajevski teki -kumarruksen. - -"Voi kuitenkin, kuinka he kumpikin ovat säälittävän näköisiä!" ajatteli -von Coren. "Ei ole heille helppoa tämä elämä." -- Minä tulen käymään -Moskovassa ja Pietarissa, -- sanoi hän, -- olisiko jotakin, mitä olisi -tarvis teille sieltä lähettää? - --- Mitäpäs? -- virkkoi Nadeshda Feodorovna ja vaihtoi miehensä kanssa -huolestuneita katseita. -- Ei kai sitä liene mitään... - --- Niin, ei mitään... sanoi Lajevski hieroen käsiään. - --- Viekää terveisiä. - -Von Coren ei tiennyt, mitä vielä olisi sopinut tai tarvinnut sanoa, -vaikka sitä ennen, sisään astuessaan, oli aikonut puhua paljon hyvää, -mieltä lämmittävää ja merkillistä. Hän puristi ääneti Lajevskin ja hänen -vaimonsa käsiä ja lähti heidän luotaan raskain mielin. - --- Millaisia ihmisiä! -- puheli diakoni puoliääneen, astuessaan toisten -jäljessä. -- Voi, Jumala, millaisia ihmisiä! Tosiaan on Jumalan oikea -käsi istuttanut tämän viinipensaan! Herra, Herra! Yksi voitti tuhannen, -toinen kymmenentuhatta. Nikolai Vasiljitsh, -- lausui hän haltioissaan, --- tietäkää, tänään te voititte ihmisvihollisista suurimman -- voititte -ylpeyden! - --- Herjetkää, diakoni! Mitä voittajia me olemme, minä ja hän? Voittajat -näyttävät kotkilta, mutta hän on surkea, saamaton, arka, kumartelee kuin -kiinalainen nukke, ja minun on mieleni niin surullinen. - -Takaapäin kuului askelia. Sieltä tuli Lajevski, aikoen saattaa lähtijää. -Laivasillalla seisoi palvelija, pidellen kahta matkalaukkua, ja hiukan -loitommalla seisoi neljä soutumiestä. - --- Aika tiukka tuuli ... brr! -- sanoi Samoilenko. - --- Merellä lienee nyt aika myrsky -- oi, oi! Et sinä nyt lähde sopivaan -aikaan, Kolja. - --- Minä en pelkää meritautia. - --- Ei siitä puhetta... Kunpa nuo tolvanat eivät keikauttaisi sinua -mereen. Olisi pitänytkin lähteä asioimiston purjeveneessä. Missä on -asioimiston pursi? -- huusi hän soutajille. - --- Lähti jo, teidän ylhäisyytenne. - --- Entä tullipursi? - --- Lähti myöskin. - --- Miksei siitä ilmoitettu? -- vihoitteli Samoilenko. - --- Tollot! - --- Yhdentekevä, älä siinä kimmastu... sanoi von Coren. -- Hyvästi -sitten. Jumala varjelkoon teitä. - -Samoilenko syleili von Corenia ja risti kolmesti hänen kasvojaan. - --- Älähän unhoita, Kolja... Kirjoita... Ensi keväänä odotamme. - --- Hyvästi, diakoni, -- sanoi von Coren, puristaen diakonin kättä. -- -Kiitos seurastanne ja elähyttävistä puheluistanne. Miettikäähän -tutkimusretkeä. - --- Herran tähden, valmis minä olen vaikka maailman äären! -- nauroi -diakoni. -- Jäisinkö minä pois pelistä? - -Von Coren tunsi pimeässä Lajevskin ja ojensi ääneti hänelle kätensä. -Soutajat seisoivat jo alhaalla, pidellen kiinni venettä, joka keikkui -paaluja vasten, vaikkakin sataman sulku suojeli sitä kovalta aallokolta. -Von Coren laskeutui portaita myöten, loikkasi venheeseen ja istui -peräsimeen. - --- Kirjoita! -- huusi hänelle Samoilenko. -- Pidä vaaria terveydestäsi! - -"Ei kukaan tunne oikeata totuutta", ajatteli Lajevski, nostaen -päällysnuttunsa kaulusta ja työntäen kädet hihansuihin. - -Vene kaarsi reippaasti laivasillan ja työntyi väljemmille vesille. Se -häipyi aaltoihin, mutta solahti seuraavassa hetkessä Syväristä korkealle -aallonharjalle, niin että saattoi erottaa ihmiset, vieläpä airotkin. -Vene eteni kolmisen syltä, mutta aallokko hulautti sitä pari syltä -takaisinpäin. - --- Kirjoita! -- huusi Samoilenko. -- Saipa sinut pahahenki lähtemään -tämmöisellä ilmalla! - -"Niin juuri, ei kukaan tunne oikeata totuutta..." ajatteli Lajevski, -luoden alakuloisen katseen rauhattomalle, synkälle merelle. - -"Venettä heittelee takaisinpäin", ajatteli hän, "se kulkee kaksi askelta -eteen-, yhden taaksepäin, mutta soutajat ovat itsepintaisia, riuhtovat -väsymättä airoilla eivätkä pelkää korkeita aaltoja. Vene lipuu -lipumistaan eteenpäin, nyt sitä ei enää näy, kuluu puolisen tuntia, ja -soutajat näkevät selvästi laivan tulet, ja tunnin kuluttua he ovat jo -laivaportaiden luona. Samoin elämässäkin... Totuutta etsiessään ihmiset -kulkevat kaksi askelta eteen-, yhden taaksepäin. Kärsimykset, erehdykset -ja elämänkaiho heittelevät heitä takaisinpäin, mutta totuudenjano ja -itsepintainen tahto ajavat heitä yhä eteenpäin. Ja kenpä tietää? Ehkä he -viimein saavuttavat oikean totuuden..." - --- Hyvä-ä-sti! -- huusi Samoilenko. - --- Ei näy eikä kuulu, -- sanoi diakoni. -- Onnea matkalle! - -Sade alkoi rapista. - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kaksintaistelu, by Anton Tshehov - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAKSINTAISTELU *** - -***** This file should be named 42116-8.txt or 42116-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/2/1/1/42116/ - -Produced by Jukka Aakula - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |