diff options
Diffstat (limited to '42107-0.txt')
| -rw-r--r-- | 42107-0.txt | 1760 |
1 files changed, 1760 insertions, 0 deletions
diff --git a/42107-0.txt b/42107-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b317181 --- /dev/null +++ b/42107-0.txt @@ -0,0 +1,1760 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42107 *** + +RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA; KUN ON OLEVINAAN LIIAN OVELA + +Kaksi kertomusta + + +Kirj. + +LUDWIG ANZENGRUBER + + +Suom. L. Soininen [Lauri Soini] + + +Kirjallisia pikkuhelmiä X. + + + +Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909. +O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. + + + + +_Ludvig Anzengruber_ (s. Wienissä 1839, k. 1889) oli jo yli 30 v. +elänyt, kun hän kansannäytelmällään "Kirchfeldin pastori" saavutti +ensimäisen, kauvas yli maansa rajojen kantavan kuuluisuuden. Köyhäin +vanhempain lapsena oli hän saanut käydä alemman realikoulun, oli +sitte parisen vuotta oppilaana kirjakaupassa. Mutta halu paloi +kirjalliselle alalle ja -- näyttelemään. Monet vuodet näki hän nälkää +näyttelijänä eikä onnistunut. Vihdoin haki hän turvaa huonopalkkaisesta +kirjurinvirasta poliisilaitoksessa. Sitte vihdoin "Kirchfeldin pastori" +vapautti hänet kirjalliseen toimintaan. Ja silloin alkoi tulla kuin +tuiskua näytelmiä, romaaneja (parhaimpia "Häpeäpilkku") kertomuksia, +runoja, kunnes hän kuusikymmenvuotiaana kuoli verenmyrkytykseen. Kansan +pohjakerroksiin, laajalle Amerikaa myöten ovat hänen teoksensa +levinneet. Monissa hänen teoksissaan, kuten tässäkin julaistussa +mestarillisessa pikkukertomuksessa näkyvät jäljet hänen toiminnastaan +poliisilaitoksen kirjurina. + + + + +RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA + + +Niin, rakkaus ei yksistään riitä, kun kaksi ihmistä iäksi liittyvät +yhteen; lempikööt he toisiaan niin lämpimästi kuin ikinä voivat, niin +ihmisellä on valitettavasti myös vatsa, ja se ei siitä täyty, vaikka +rakastavaiset molemmin puolin mielellään söisivät toisensa, ja se ei +kaipaa mitään hyväilyä, korkeintaan se sietää mielellään, kun se on +kauniisti täynnä, että sitä miellyttävästi sivelee kämmenellään. + +Se täytyi uskoa myös palstatilallisen Peter Kirningerin ja hänen +vaimonsa Rosalian. Heidät oli vihitty puolikolmatta vuotta sitte. +Peterillä oli mökkinsä perintönä vanhemmiltaan eikä muuta mitään, +Rosalialla ei ollut yleensä mitään ja toikin sentähden, paitsi mitä +hänellä oli yllään, vain sangen vaatimattoman nyytin mukanaan. +Molempain nuorten aviopuolisojen täytyi kovasti tehdä päivätyötä +elatuksekseen, ja he tunnustivat pian kaikessa hiljaisuudessa, että +olisi parempi, jos he yksin huolehtisivat kumpikin puolestaan. + +Kun avioriitapiru tahtoo saada köyhän kansan keskuuteen toraa ja +eripuraisuutta, lähettää se edeltäpäin kaksi kokenutta veitikkaa niiden +luo, jotka tahtoo erottaa: yksi niistä on liehakoiva viettelijä, joka +on olevinaan valoisain ihmisystävällisten toiveiden lähin heimolainen, +-- hän lupaa kultaisia vuoria, -- arpajaisista toisensa jälkeen, +houkuttelee vaimoparat viemään niukat kolikkonsa arpajaisiin. Mutta +miesten luo saapuu ilkeä paholainen, joka kuiskuttaa hänen korvaansa: +"Vaimosi kantaa kaikki rahasi typösen tyhjiin, tuhma arpajaispeli on +hänen intohimonsa, älä annakaan viedä rahojasi, ja kun niistä ei kotona +voi olla varma, niin käytä niitä hyväksesi ja koeta unhottaa sitä +harmia, jonka vaimosi saa matkaan, lähde hyvään veljesseuraan!" Se on +juoppous- ja viinapiru. Kun molemmat kerran ovat käyneet uhriensa +kimppuun, eivät ne kuunaan hellitä, yksi riuhtoo uhriaan yhtäälle, +toinen taasen toista omalle taholleen, ja nyt on riitapirulla tilaa +ajautua väliin ja erottaa ne, jotka luulivat olevansa yhdistetyt +eliniäkseen. + +Vielä arpoi mökin emäntä vain vähin erin, säästäen asioistaan sen mitä +arpajaisiin uskalsi panna, samoin hillitsi isäntä itseään, hän nipisti +omastaan sen minkä kantoi kapakkaan, mutta pelin ja juopottelun mukana +kasvaa intohimo ja jano, ja molemmat puolisot olisivat lopulta varmaan +lopettaneet kuten muutkin oman tuhonsa häikäisemät, jollei väliin olisi +tullut jotakin, joka sai vaimon unhottamaan Wienin, Linzin, Grazin, +Pragin ja kaiken maailman arpajaiset ja miehen kompuroimaan aivan +toisten kynnysten eikä kapakan kynnysten ylitse. + +Kirningerillä oli serkku, hänen isänsä sisaren poika; vanha Kirninger +oli kahdestatoista sisaruksesta nuorin, mainittu sisar oli vanhin; +sisar meni naimisiin kahdenkymmenen iässä, veli vasta kahdeksankolmatta +vanhana, niin että hän yhdeksännellä vuodellaan jo oli eno, ja kun +hänen poikansa tuli maailmaan, oli tällä jo kaksikymmenvuotias serkku. +Tästä, Vinzenz Kallinger oli hän nimeltään, oli tullut kuleksija, hän +oli hävittänyt kotinsa ja kontunsa ja haihaili nyt iäkkäänä ja +rappiolle joutuneena miehenä ympärinsä, autteli ihmisiä ja kulki heidän +asioillaan, joissa heillä ei ollut mitään kuntoa, mutta hän ymmärsi +niitä aivan hyvin; hän osasi asettaa kelloja, osasi sirosti koverrella +aita- ja päätylautoja, jotta ne antoivat puutarhalle ja talolle +kunnioitettavan ulkonäön, puoskaroi ihmisiä ja eläimiä, lyhyesti, +elätti itseään milloin askarrellen, milloin kerjäten, oikein ja väärin, +enimmäkseen kyllä viimeksi mainitulla tavalla, sillä hän oli nyt kerran +maankiertäjä. Hän oli myöskin arpajaisveikko ja sellaisena suuri +tietäjä ja arvossa pidetty unien selittäjä, ja sentähden Kirningerin +majassa vaimo tervehti hänen tuloaan paljo mieluisemmin kuin mies; kun +hän tätä harmitti käynneillään, teki hän sen pilan vuoksi, ja nuori +isäntä ajatteli jo ensi kerralla käännyttää hänet kynnykseltä, sillä he +olivat jo useamman kerran joutuneet kovaan riitaan keskenään. + +Mutta asia ei päässyt silleen. Äkkiä katosi Vinzenz tienoilta. Aluksi +ei se voinut lainkaan pistää silmiin, sillä mies näyttäytyi milloin +siellä, milloin täällä, kulki muutaman seudun lävitse, yöpyi toiseen, +mutta jonkun ajan jälkeen pantiin merkille, ettei häntä enää näkynyt +missään; ihmiset alkoivat enemmän uteliaisuudesta kuin osanotosta +kysellä, mihin hän oli joutunut. + +Seuraava kevät toi selityksen, mutta se oli sellainen, että sai koko +seudun ihmiset kuohuksiin ja kauhistuksiin. + +Vielä oli rinteillä ja metsäniityillä ohut lumikohva, joka vitkaan suli +pois; yksinäisten talojen ja erillään sijaitsevain taloryhmien lasten +täytyi kulkea metsän lävitse kyläkouluun, tämä yhä hälisevä joukko +suureni suurenemistaan kouluun mennessään ja pieneni palatessaan, +jolloin lapsi toisensa jälkeen erosi vanhempainsa kotiin. + +Lopuksi jäi aina kolme, kaksi poikaa ja tyttö, jotka asuivat +viimeisessä suuressa talossa. Oli päiväpaisteinen aamupäivä, ilma +henkäili leudosti, sulava lumi virtaili lukemattomina vesipuroina +rinteitä ja notkelmia myöten seuraten maanpinnan uurteita, linnut +ilmottivat liverrellen läsnäoloaan, ja tämä sai kolme pientä +taivaltajaa iloiselle tuulelle, he lauloivat ja kirkuivat kilvan. +Erääseen tienmutkaan näkyi metsäaukon lävitse pieni piiloutunut +metsäniitty, ja sen keskeltä pisti sulavan lumen alta esiin jokin tumma +esine. Tarkoin katsoen saattoi erottaa parin saappaita, ja lapset +nauroivat keksinnölleen, että tänne oli jonkun täytynyt jättää +jalkineensa lumeen, tai mahtoivatko ne olla perin rikkinäiset +tallukkaat? Rohkein näistä kolmesta uskalsi lähteä niitä hilaamaan +tielle, hänen toveriensa varotellessa; saattoihan siinä piillä joku +taika ja tallukkaat muuttua käärmeeksi, jos niihin tarttui. Mutta +uskalikko tunkeutui tiheikön lävitse ja meni esineen luo, joka oli +herättänyt heidän uteliaisuutensa, todistajat näkivät hänen tarttuvan +toiseen saappaaseen, sitte kuulivat he leikkitoverinsa äkkiä päästävän +huudon ja juoksevan takaisin tielle kuin koirien ajamana. + +Siellä makasi joku! + +Nyt oli aikailu lopussa; lapset pakenivat päätäpahkaa kotiin. + +Ei kestänyt tuntiakaan, kun koko seutu jo tiesi, että joku makasi +metsässä, ettei hän ollut kukaan muu kuin Vinzenz Kallinger ja että +tämä, kuten murskattu pääkallokin osotti, oli murhattu. + +Hän oli maannut siellä talven ylitse. Siitä hetkestä alkaen, +jona tämä tieto tuli ilmoille, eivät seutulaiset voineet tyyntyä +kiihtymyksestään. Nähtiin oikeuden toimimiesten, jotka nopeasti oli +paikalle sähkötetty, ajavan metsään, silmäiltiin arkoina ja +vilunväreitä tuntien palaavien vaunujen jälkeen, joille ruumis oli +nostettu ja karkean hevosloimen alta pistivät jalat ja nyrkkiin +puristettu käsi näkyviin, kierreltiin ympäri ruumishuonetta, johon +murhattu oli toistaiseksi viety, ei puhuttu mistään muusta kuin tästä +hirmuteosta koko iltapäivänä ja yöllä nähtiin pahoja unia ja pelättiin +jotakin pahaa -- tietämättä mitä -- ja samoin jatkettiin aamulla. Siitä +kuiskailtiin kotona ja meluttiin kylän kapakassa tai kuiskailtiin +kapakan pöydän ääressä ja huudettiin kotona, aina sen mukaan miten +urhoisalla tuulella seura oli tai tunsi pelkoa -- kentiesi istuessaan +tuntemattoman tihutyön tekijän rinnalla. + +Kuka sen oli tehnyt? + +Ja miksi se oli tapahtunut? + +Mutta sen tutkiminen oli virkamiesten tehtävä, ja koko kylä odotti +kuumeisella kärsimättömyydellä, että herrat pian näyttäisivät +kekseliäisyyttään, sillä eihän ollut mikään pieni asia tietää, että +mailla liikkui murhaaja, jonka edessä ei "puolikerjäläinenkään" ollut +turvassa. + +Jos olisi käynyt ihmisten mielen mukaan, olisivat he mieluimmin +kuulleet edeltäpäin vastauksen kysymykseen: Kuka sen on tehnyt? Kun +kerran tunsi rikollisen, niin saattoihan häneltä helposti kysyä: Miksi +olet siihen ryhtynyt ja kuinka olet siinä menetellyt? + +Mutta oikeusherrat käsittivät asian vähemmän keveästi: vaikkapa olisi +saanutkin vangituksi jonkun, joka oli suurimmassa määrin epäilyksen +alainen, niin tämä epäilemättä valehtelisi kuten lurjus ja heittiö, +joka hän olikin. Jollei siis tahtonut joutua siihen kiusalliseen +asemaan, että täytyi pistää ihmisiä tyrmään ja päästää jälleen +tiehensä, niiden joukossa taitavasti tekonsa kieltävän rikollisenkin, +ei ollut mitään muuta keinoa kuin kerätä omiin käsiinsä niin paljo +todistuksia, että rikollinen ne nähdessään tulisi viheriäksi ja +keltaiseksi eikä voisi niihin lisätä muuta kuin sanoa: "Minä sen olen +tehnyt!" Sentähden pitivät oikeusherrat ensimäisenä ja kaikkia muita +tärkeämpänä kysymyksen: Miksi se on tapahtunut? + +Niin alettiin tässäkin silmukka silmukalta kutoa verkkoa, johon +syyllinen oli pääsemättömästi takertuva. Tutkimusta suoritti muuan +sangen innokas, nuori piirioikeuden virkamies, joka jo oli antanut +monta näytettä rikosasiallisista lahjoistaan, ja hänen avukseen oli +annettu santarmipäällikkö, jolla oli monivuotinen kokemus. Nämä +molemmat tekivät työtä suurella innolla, saattoipa -- se oli nyt kerran +heidän virkansa -- melkein sanoa, eräänlaisella ilolla tämän surullisen +tapauksen paljastamiseksi. + +Tärkein, mitä metsästä tarkastettaessa löydettiin, oli ase, jolla murha +oli tehty; se oli tavallinen kirves, jollaista käytetään halkojen +hakkuussa. + +Vanhukselta ei löydetty mitään, joka olisi antanut jonkunlaista +ohjaavaa viittausta; hänen takintaskustaan pisti esiin niinkutsuttu +egyptiläinen unikirja ja kirjava nenäliina, ja liivintaskussa, jossa +muut kantavat kelloa, säilytti hän kokoonrutistettua paperilappua, +johon omin käsin oli raapustanut viisi numeroa, ja erään kuitin, jonka +päivänmäärästä saattoi päättää, ettei Vinzenz Kallinger ollut lähtenyt +elämästä ilman arpajaisvoiton toivoa. + +Ettei tällä "puolikerjäläisellä" ollut mitään rahoja mukanaan, näytti +aivan luonnolliselta; heräsi siis ensiksi kysymys, elikö hän kenenkään +kera epäsovussa, ilmivihollisuudessa? Siitä ei kukaan tiennyt mitään +tarkempaa sanoa, miten paljo lie kyseltykin. Vanhusta eivät ketkään, +jotka hänet tunsivat, "erikoisesti suosineet", tavallisesti ei hänestä +välitetty mitään. Riitaa ja jupakkaa hänen kanssaan oli siellä ja +täällä ollut, mutta se oli vain "sellaista pientä kinaa", jota ei +huomenna enää muistettukaan. Korkeintaan saattoi olla niin, ettei hänen +sukulaisensa, palstatilallinen Kirninger, saattanut häntä sietää, koska +tämän vaimo veljensä viekottelusta antautui arpajaishumuun, joka ei +Kirningeriä oikein "miellyttänyt". + +Sitä vastoin saatiin mitä tarkimmasti selville, milloin Vinzenz +Kallinger oli nähty kylässä viimeisen kerran. Se tapahtui puoliviidettä +kuukautta takaperin, viime marraskuun loppupuolella, ja tarvitsi vain +selailla viime vuoden allakkaa, niin tiesi sen päivälleen, sillä se oli +ensimäinen keskiviikko viidennentoista päivän jälkeen, päivä, jolloin +vanha arvanvetäjä aina tallusteli piirikaupunkiin ottaakseen selvän, +mille numeroille voitot olivat langenneet. Löydetylle kuitille merkitty +lähimmän arvanvedon määräpäivä oli sama, jona murhattu katosi. + +Erittäin tärkeän ilmotuksen teki "Kotkan" emäntä: Kallinger oli juuri +samana keskiviikkona, mahtoi olla tuossa kahdentoista korvilla, tullut +kapakkaan ja ryyppyjään maksaessaan vetänyt taskustaan kätensä, jossa +oli "kimppu" rypistyneitä seteleitä, ja hän oli sanonut ne edellisessä +arvanvedossa voittaneensa. + +Oikeusvirkamies sähkötti heti arpatoimistoon; sieltä saapui kohta +tieto, että siellä tunnettu Kallinger oli tosiaankin saanut ja nostanut +arpajaisvoiton. Sen kera taasen kävi yhteen toinen seikka, joka ensin +oli viranomaisia hämmästyttänyt, nimittäin löydettyyn kuittiin merkityn +panoksen suuruus; mutta nyt oli selvää, kuinka mies saattoi uskaltaa +peliin kokonaista viisikymmentä kreutseria, hän kai ajatteli tulleen +ajan, jolloin onni oli hänelle suotuisa, hän toivoi voittavansa vielä +kerran ja tällä toisella kertaa enemmän, ja tämän tähden uskalsi +hän kouraista syvemmälle taskuaan, kun sitäpaitsi saattoi ottaa +voittorahoista; kun nyt löydettäessä hänen taskunsa olivat tyhjät, niin +oli häneltä otettu rahat, joita hän vielä oli "Kotkan" ravintolassa +näytellyt ominaan, ja kysymyksessä oli siis ryöstömurha. + +Nyt oli saatava selville: kenen seurassa Kallinger oli viimeksi nähty? +Tohtori Haidenreich, se oli nuoren oikeusvirkamiehen nimi, sai +santarmipäälliköltä mitä parhainta apua. Viimeksi mainittu esitti jo +aamulla anivarhain ruumiinlöydön jälkeisenä päivänä tärkeän todistajan, +jonka tiedot olivat painavat. Hän oli vanha kokoonkuivanut vaimo, +joka tuona kohtalokkaana keskiviikkona oli ollut metsässä puita +keräilemässä. Hän tiesi kertoa, että Kirninger oli mennyt metsään päin +ja kohdattuaan Vinzenzin olivat he vaihtaneet jokseenkin kovia sanoja +ja kadonneet metsään. Kotvan jälkeen oli vaimo palannut risukimppuineen +ja näki kylän kadulta, että toinen heistä palasi yksikseen metsätietä +takaisin. + +"Kallinger", tuumi hän, "oli tietysti aikonut piirikaupunkiin, mutta +herra Jehus, nythän tiedettiin mihin hän oli joutunut. Ei, ei voi +lainkaan aavistaa, miten perin kehnoa väkeä sitä metsässä liikkuu." + +Tohtori Haidenreich lähetti puheliaan vanhuksen jokseenkin tuikeasti +tiehensä ja kielsi ilmottamasta mitään siitä mitä häneltä oli kyselty. +Kun ovi hänen jälkeensä sulkeutui, nyökkäsi tohtori tyytyväisesti +santarmipäällikölle. "Korb, nyt hän on kiinni. Tapaus on niin selvä +kuin olisimme itse olleet paikalla. Todistukset liittyvät niin +kauniisti toisiinsa, että kieltäminen oikeastaan jää syytetyn +makuasiaksi; voimme olla välittämättä hänen tunnustuksestaan." + +"Kuten käskette, herra tohtori", sanoi Korb. "Emme välitä siitä." + +"Ajattelen", jatkoi nuori tutkintotuomari, "asiain näin ollen teemme +jutusta lopun lyhyeen. Meidän ei tarvitse jäädä tänne kauvemmaksi. +Sanokaa, että vaununi laitetaan valmiiksi ja hankkikaa ajoneuvot vangin +viemiseksi piirioikeuden vankilaan. Tuokaa sitte mies luokseni ja +kuulustelun jälkeen lähdemme matkalle. Menkää nyt." + +Korb laski kätensä sulkahatulleen, teki käännöksen ja meni. Kun hänen +askeleensa lakkasivat kuulumasta, saapui huoneeseen melkein kammottava +hiljaisuus, tohtori Haidenreich nousi tuoliltaan ja alkoi astuskella +edestakaisin. Hän hierasi tuontuostakin käsiään. Hänellä oli onnea. +Siitä työstä, jonka hän oli tehnyt, tullaan kyllä puhumaan. Vaikkakin +sattuma oli hänelle suotuisa, niin ansaitsi hän ylistystä siitä +varovaisuudesta, jolla oli sattumaa käyttänyt hyväkseen. + +Mutta tämä väliaika, joka seurasi kiihdyttävän toimeliaisuuden jälkeen, +oli hänestä kiusallinen. Mikä äärettömän pitkä aika, ennenkuin ovi +tuolla aukeaa ja hänen miehensä päästetään sisään! + +Hän heitti juuri kärsimättömän katseen oveen, kun sille samassa +koputettiin. + +Tohtorin kehotettua astumaan sisään, työntäytyi pieni, kömpelö ihminen +kynnyksen ylitse; hänellä oli jokseenkin kookas kyttyrä, mutta mikä +hänen selkärankansa pituudesta puuttui, oli käsien jatkona. Hänen +kasvonsa esiinpistävine poskiluineen ja terävine leukoineen näyttivät +melkein kolmikulmiolta, jonka keskellä oli koukkunenä; se oli samassa +paikassa kuin muillakin, mutta paitsi käyrää muotoaan, erotti sen +tavallisista jokapäiväisnenistä väri, hieno, heleä viininpuna; sen +molemmin puolin vilkkui pieni tumma silmäpari, joiden yllä tuuhottivat +vienosti pensasmaiset kulmakarvat. + +Tätä ihmistä ei voinut sanoa kauniiksi eikä miellyttäväksi, mutta +tohtori oli kyllin ennakkoluuloton, ettei päättänyt ulkonaisten +vaikutelmain mukaan, vaan tutki esiintyviä sisäisiä ansioita. + +Kyttyräselkä sanoi olevansa nimeltään Zacharias Zach, nykyään +ajorenkinä rakennusmestari ja puukauppias Buchbergerillä +paikkakunnalla. Eipä siksi, että hän olisi tahtonut ketään saattaa +onnettomuuteen -- ei, Jumalan nimessä -- mutta totuutta täytyi jokaisen +pitää kunniassa, ja kun hän oli tiellä kuullut Birkhoferin muorilta, +kehen epäluulo lankesi Vinzenzin jutussa, niin tuli hänkin kertomaan +tietämänsä. + +Birkhoferin muori oli äsken kuulustelusta lähtenyt puunkerääjätär, joka +ilmeisesti oli vaikenemiskäskyä noudattanut siten kuin vanhalta akalta +saattoi odottaakin. Tohtori kirosi ensin häntä sydämessään, mutta +sitte, kun hänen loruamisensa ei enää kuitenkaan voinut asiaa pahentaa, +täytyi tohtorin hymyillä omalle kiellolleen, joka oli niin naisen +luontoa vastaan, sillä jo nuorin ja samalla vanhin nainen mitä +maailmassa on ollut, nimittäin Eva, ei voinut olla käärmeelle +lörpottelemättä, mitä isä Jumala oli sanonut, jonka lörpöttelyn +seurauksena kaikki kurjuus ja hätä on, kuten tietty, tullut maailmaan. + +Zacharias Zachilla näytti raajarikkoisessa rintakehässään asustavan +hyvä sydän, sillä hän toi sangen epäröiden esiin sen, mitä hänellä oli +sanottavaa. + +Hän oli samaisena keskiviikkona aamupäivällä -- "Kotkan" emäntä saattoi +sen todistaa -- istunut ravintolassa ja nähnyt hänkin, kuinka Kallinger +Vinzenz oli näytellyt rahojaan. Silloin oli hän -- Zacharias -- vielä +palvellut myllärillä ajorenkinä ja juuri tuona päivänä vedättänyt +jauhoja piirikaupunkiin; se oli muutamia tunteja sen jälkeen kuin hän +oli ravintolassa nähnyt arpajaisveikon. Nyt saattoi hän, kun juttu +jälkeenpäin oli tällaiseksi kääntynyt, vaikka vannoa, että Vinzenz +vielä kerran tuli hänen näkyviinsä. Asian laita oli näin: hän oli +ajanut verkalleen metsätietä, rinnettä ylöspäin. -- Birkhoferin muori +oli hänet nähnyt, hän saattoi sen todistaa... + +Tohtori sanoi vaimon siitä jo kertoneen. + +Kyttyräselkä jatkoi kertomustaan: kaksi ihmistä oli pitemmän aikaa +kulkenut keskellä tietä kaukana hänen edellään; muutamassa käänteessä +olivat puut peittäneet heidät näkyvistä ja juuri kun hän oli ajanut sen +paikan ohitse, jossa he olivat kadonneet, oli hän kuullut huudon +syrjästä päin -- vain yhden -- sitte kuului kuin joku vetäisi jotakin +raskasta vesakon lävitse, ja kotvan kuluttua, kun jälleen oli kaikki +hiljaista, kuului takaa päin risahdus pensaikosta, ja tuli vain yksi, +toinen heistä, etukumarassa ja juoksi kuin vimmattu alaspäin kylää +kohden. Silloin, kun kellään ei voinut olla aavistustakaan siitä, mitä +siellä oli tapahtunut, ei Zachariaksellekaan johtunut mieleen mitään +epäillä, vaan arveli hän sitä tavalliseksi tappelujutuksi ja ajoi +huoletonna tietänsä eteenpäin. + +Tohtori kysyi ajorengiltä, oliko hän valmis vahvistamaan sanansa +valalla ja toistamaan ne syytetyn kasvojen edessä. + +Kysytty selitti heti olevansa valmis valalle ja -- ensin hieman +kynsittyään korvallistaan lupasi hän tehdä toisenkin, vaikkakin se +murhaajan edessä saattoi olla arveluttavaa. + +Tohtori käski hänen mennä viereiseen kamariin, pysymään levollisena ja +astumaan esiin heti kun hän kutsuisi. + + * * * * * + +Pikkutilallisen Kirningerin majassa oli jälleen jokseenkin äänekästä, +mutta naapurit eivät enää panneet sitä merkille, se tapahtui kovin +useaan. + +Molemmat aviopuolisot olivat juuri paraimmassa epäsovussa nousseet +ruokapöydästään. + +Mies oli varhaisesta aamusta puolipäivään saakka kierrellyt ympäri +kylää, sillä murhatun sukulaisena piti hän hyvänä oikeutenaan kuulla +ihmisten lausuvan osanottonsa. Ja kuinka kaikki nyt yhtäkkiä +kerääntyivät hänen ympärilleen eikä kysymyksistä tullut loppua kuunaan! +Niin, hän oli yhden yön kuluessa tullut paikkakunnan merkkihenkilöksi! +Ihmiset, jotka muuten olivat häntä katsoneet yli olkansa eivätkä +suoneet ainoaakaan ystävällistä katsetta, pakottivat hänet nyt istumaan +pöytäänsä ja kertomaan, mitä hän tiesi kertoa sukulaisvainajastaan, ja +he pitivät kyllä huolen, ettei hänen kielensä päässyt kuivamaan. + +Ja kun hän niin istui viinimaljan, savustetun suolalihan, makkaran ja +tupakkakukkaron ääressä, liivinnapit auki, käyttäen kaikkea hyväkseen, +valtasi hänet eräänlainen kiitollisuuden tunne tämän kaiken +herkullisuuden aiheuttajaa kohtaan, ja hän alkoi liioitella kuvatessaan +hyviä ominaisuuksia, joita hän ei uskonut vanhuksella olevan lainkaan, +ja hän puhui vesissä silmin, aivan kuin hänellä olisi ollut nuha, +sydämellisistä väleistään vainajan kera. + +Ja nyt istui hän vihdoin kotona höyryävän kupin ääressä, mutta pani +lusikan pois ja heittäysi raskaasti hengittäen tuolilleen takakenoon. + +Hänen vaimonsa, reipas Rosl, joka istui häntä vastapäätä ja pisteli +hyvällä ruokahalulla, silmäili häntä ivallisesti. "Olitko taas +sellaisten seurassa, jotka mieluummin näkevät tyhjän lasin kuin täyden +kupin?" + +Silloin nousi Peter pöydästä ja sanoi: "Tämänpäiväistä ravintolassa +istumistani et tarvitse torua, kun se ei minulle ole maksanut puolta +penniäkään ja olen siellä viipynytkin vain sukulaistani Vinzenziä -- +Jumala olkoon hänen sieluparalleen armollinen -- kaikin tavoin +ylistääkseni hänen kuoltuaan." + +"Kauniisti tehty, eläessään et hänelle sanonutkaan ainoatakaan hyvää +sanaa." + +"Miksikäs hän houkutteli sinun ainoat kolikkosikin menettämään +arpajaisiin." + +Silloin hypähti myös Rosl pystyyn. "Älä vaadi minun säästämään omiani, +kun sinäkin kannat omasi ravintolaan." + +"Minä saankin sieltä jotakin." + +"Jaa, humalan ja seuraavana päivänä pökeröpään!" + +"Sinulla on pökeröpää niin monta kertaa kuin viikkoja vuodessa, +arvanvedosta toiseen, mutta muuta ei mitään." + +"Näytäpäs se toteen! Kiesus, jos autuaalle sukulaisellemme ei olisi +niin käynyt, varmaankin hän olisi antanut egyptiläisen unikirjansa +minulle perinnöksi, josta olisin voinut löytää oikean numeron; mutta +toivon sentään, että hänen avullaan vielä osuu oikeaan, hän oli minulle +aina niin hyvä." + +"Niin, kaunista! En sano että soisin hänelle, mitä hänelle on +tapahtunut, mutta se minun pitää sanoa, että kun ajattelen, kuinka tuo +vanha lurjus -- Jumala antakoon hänelle iankaikkisen rauhan -- on +sinusta tehnyt arpajaishupsun, jolla pyhäinkuvien ja rukouskirjain +sijasta on kuitteja kaikki paikat täynnä, kevytmielisen rahojen +kylväjän ja unien selittäjän, niin silloin en voi olla ajattelematta, +että se on ollut hänelle Jumalan rangaistus. Hän oli eläessään sinun +turmiosi, jottas sen tiedät!" + +"Voi sinuas, vainajain haukkuja! Sinun pitäisi hävetä sydämesi +soppia myöten, kun pidät hänelle sellaisia muistopuheita! Eikö sinua +nyt hänen tähtensä ravintolassa kestitetä? Elä huuhdokaan hänen +nimessään kurkkuasi, kun kerran käytät ruokotonta turpaa häntä +kohtaan. Mutta näenhän jo, että meidän herramme on sen niin säätänyt, +että sinun täytyy kärsiä rangaistuksesi siitä, mitä olet rikkonut +sukulaisparkaamme vastaan! Opit nyt vain yhä enemmän juopottelemaan, ja +kun sanot, että serkkusi olisi ollut turmiosi elämässään, niin katso, +ettei hän tule turmioksesi kuoltuaan!" + +Hyvällä emännällä ei ollut aavistustakaan, minkä mustan pirun hän oli +seinälle maalannut. + +Mitä Kirningeriin tulee, oli häntä uhkaus serkkuvainajaan nähden niin +suututtanut, että hän selitti huutaen täyttä kurkkua, ettei hän +sallinut elävän eikä kuolleen serkun estää itseään hakkaamasta +arpapaholaista pois vaimonsa luista, ja eukko sitä vastoin parkui, että +hän pöllyyttäisi juoppouspaholaisen ukkonsa tukasta, ja molemmat +aviopuolisot alkoivat tosiaankin käydä tositoimiin molemminpuoliseksi +siveelliseksi parannuksekseen; vaimo oli jo parilla kimakalla +kirkaisulla kuitannut saamansa kolhut, mies taasen päästi monta +kirousta sen johdosta, että hänen tukkansa pahasti pörhöttyi ilman +hänen omaa myötävaikutustaan. Silloin tuli tämä omituinen paholaisten +karkottaminen keskeytetyksi siten, että santarmipäällikkö Korb astui +sisään. + +"Asuuko täällä palstatilallinen Peter Kirninger?" kysyi päällikkö. + +Rosl suori mekkoaan kuntoon, sipasi esiliinan sileäksi ja sanoi: +"Kyllä". + +Peter siveli pörröistä tukkaansa kasvoiltaan, muristen muijalleen: +"Oletpa laittanut minut kauniiksi, mitä ihmiset siitä ajattelevatkaan!" +Sitte kysyi hän santarmilta, mitä hän täältä haki. + +Vastaus oli lyhyt; Häntä, jos hän oli Kirninger! Häntä oli käsketty +tuomaan hänet kuulusteluun tutkintotuomarin luo. + +Silloin ei ollut muuta tehtävää kuin lähteä. + +Rosl antoi lähtijälle mukaan sen erojaistervehdyksen, ettei hän olisi +pahoillaan, jos herrat pistäisivät ukon pariksi kolmeksi päiväksi +telkien taa. + +Peter kiitti, luvaten maksaa nämä sanat heti kotiin palattuaan. + +Näiden hellyyden ilmausten jälkeen asteli mies santarmin rinnalla +pitkin tietä ja vaimo astui ulos oven eteen ja katseli molempain +jälkeen. + + * * * * * + +Kunnanhuone, johon tutkintotuomari oli asettunut niin kauvaksi kuin +hänen tarvitsi viipyä paikkakunnalla, sijaitsi torilla keskellä kylää. +Matka sinne oli pian tehty. + +Kirninger olisi kyllä mielellään tietänyt, mitä häneltä tahdottiin +kuulustella, ja oli, tullen uteliaaksi santarmin vähäpuheisuuden +tähden, alkanut lujasti ja pyhästi vakuuttaa, että jos kysymys oli +hänen serkkuvainajastaan, ei hän tiennyt mitään merkitsevää, mutta +silloin oli Korb häntä sangen vakavasti huomauttanut, että hän jättäisi +lörpöttelyt ja puhuisi ainoastaan kysyttäessä. + +Äänetönnä ja alakuloisena seurasi hän saattajaansa. Se antoi hänen +nousta edeltä kunnantalon portaista, ylhäällä eteisessä astuskeli +edestakaisin vielä pari sotilasta, joista toinen päällikkönsä +nähtyään meni eräälle ovelle ja avasi sen, jolloin Kirninger joutui +oikeusherrain eteen. Heitä oli kaksi. Suuren, vihreällä liinalla +peitetyn pöydän takana seisoi varatuomari, tohtori Haidenreich, ja +hänen oikealla puolellaan istui muuan vanhempi herra, joka kohotti +katseensa vain vilkaisemalla, sitte kohta laittoi paperinsa reilaan, +kastoi kynänsä mustepullossa ja käänsi päätänsä hieman syrjään, kuten +kuunnellen. + +Tohtori Haidenreich katseli miestään. Hetkisen oli niin hiljaista, että +kuului selvään schwarzwaldilaisen seinäkellon naksutus. Herra, joka +piti kastettua kynää kädessään, keskeytti hiljaisuuden rykäsemällä. + +"Astukaa lähemmäksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Nimenne on +Peter Kirninger, asutte täällä omalla maapalstallanne, talonne +järjestysnumero on 108, olette täällä syntynyt -- kuinka vanha?" + +"Kahdeksanviidettä vuotta", vastasi Peter, samalla huoaten tietämättä +oikeastaan miksi. + +"Olette katolinen, nainut -- onko teillä lapsia?" + +"Ei", vastasi Peter. Hän sanoi tämän eräänlaisella tyytyväisyydellä, +sillä kysymys oli tehty sellaisella äänensävyllä kuin hänelle olisi +pantu pahaksi, jos hänellä olisi ollut lapsia. + +"Olette pienuudestanne pitäen seurustellut serkkunne Vinzenz +Kallingerin kera?" + +Kirninger nyökkäsi. + +"Millaisessa suhteessa olitte häneen? Tarkotan, kuinka sovitte hänen +kanssansa yhteen?" + +"No, sillä asialla on omat oikkunsa; ennen naimistani näin häntä vain +aniharvoin, mutta sen jälkeen -- suoraan sanoen -- useammin kuin olisin +suonut, sillä hän pani vaimoni pään aivan pyörälle arpajaishommillaan; +oli onnettomuutemme, että vaimoni pani arpajaisiin kaiken mikä hengestä +irti oli, ja minä -- eihän yksinään säästäminen olisi taloamme +paljokaan nostanut pönkilleen -- minä vein omat ansioni kapakkaan. +Niin!" + +Tohtori kumartui hieman eteenpäin ja sanoi kehottavalla äänellä: + +"Serkkunne ei siis juuri ollut kasvanut sydämeenne kiinni?" + +"Valetta olisi niin sanoa", hymyili Kirninger. "Suoraan sanoen, en +häntä voinut sietää hetkeäkään." Samalla hän ajatteli: oikein mainio +herra, tuo herra tuomari, hän ymmärtää heti asian. + +"Milloin olette nähnyt viimeksi serkkunne?" + +"Eräänä keskiviikkona viime marraskuussa." + +Tohtori mainitsi päivän. + +Kirninger vakuutti, että se oli oikein. + +"Mihin aikaan siis mainittuna päivänä kohtasitte hänet ja missä?" + +"Jaa, no, antakaas, jahka hieman muistelen! -- Niin, jo johtuu +mieleeni, olin tuona samaisena päivänä aika tavalla harmissani ja +läksin kohta syötyäni, tuossa yhdentoista tienoissa, metsään kuivia +puita keräilemään. Noin puolisen tuntia mahtoi kulua ennenkuin jouduin +työpaikoilleni, siellä olin kentiesi tunnin verran, palausmatkan kera +saattoi kulua parisen tuntia; sanokaamme, että kello oli yhden +korvilla, kun saavuin kotiin ja näin Kallinger Vinzenzin juuri tulevan +ovesta ulos, hän oli taasen syöttänyt vaimolleni arpajaissyöttejään ja +unenselityksiään. Minua suututti se, ja minä käännyin hänen mukaansa ja +kuljin hänen kanssaan kappaleen matkaa metsään takaisin, sanoakseni +hänelle mielipiteeni." + +"Tiesittekö, että hän vähää ennen oli voittanut arpajaisissa ja oli +rahoissaan?" + +"Hän sanoi sen minulle, kun olimme vasta muutaman askeleen päässä +kotoani, kun hänelle torailin, ettei arpajaisista hyödy mitään. Silloin +pöyhisteli hän samaisella voitollaan." + +"Metsän lävitse kulkiessanne tiesitte siis, että hänellä oli rahaa?" + +"Niin, tiesin kyllä. Riitelimmekin sen johdosta, kun pyysin häneltä +hieman lainata." + +"Tarvitsitte siis silloin rahaa." + +"Välttämättä, herra, kuten leipää. Vietävän rihkamasaksa aikoi minut +viiden guldenin tähden pistää velkavankeuteen." + +"Kuinka kauvan tämä velka oli teillä ollut?" + +"No, mahtoi olla yli vuoden." + +"Ja te pelkäsitte joutuvanne vankeuteen?" + +"Niin, ja sentähden pyysin Kallingerilta rahaa; sanoin hänelle, ettei +hän ole tuonut talooni muuta kuin onnettomuutta, joten voisi kerran +saada jotain hyvääkin aikaan. Siinä oli minulle vaivaa yllinkyllin..." + +"Olette kauppiaalle maksanut?" + +"Niin, seuraavana päivänä." + +"Ja myönnätte, että rahat, joilla suorititte vuoden vanhan veikanne, +olivat peräisin Vinzenz Kallingerilta?" + +"Niin, hän ne minulle lainasi. En voi muuten sanoa." + +"Olette kertonut, että mahtoi olla yhden aikaan, kun tapasitte +Kallingerin kotinne luona ja palasitte hänen kanssaan metsään. +Kuinkahan kauvan olitte hänen kanssaan yksissä?" + +"No, luulenpa, että noin kolme neljännestä, koska olin jälleen kotona +ennen puoli kolmea." + +"Siis yhden ja kahden välillä. Nyt sanoitte olleenne metsässä kuivia +puita keräilemässä. Oliko teillä mitään työkalua mukananne?" + +"Oli kirveeni." + +"Ja veittekö tämän ja keräämänne puut takaisin metsään, kun läksitte +serkkuanne saattamaan?" + +"Oh, ei puhettakaan; puukuorman heitin aitani ylitse." + +"Ja kirves?" + +"Se oli housuvyöni alla, enkä muistanut sitä jättää kotiin," + +"Ja mihin se on joutunut?" + +"Jaa, herra, sitä en tiedä." + +"Muistelkaas, Kirninger!" + +"Pyydän, herra tuomari, tarkotan vain, etten tiedä, missä se nyt +mahtanee olla, sillä annoin sen silloin serkkuni mukaan. Sen terä oli +sangen lovinen, ettei sitä sieralla enää saanut tasottumaan ja +terottumaan, ja se täytyi terotuttaa tahkoojalla kaupungissa. Kun hän +oli sen pistänyt vyöhönsä, en sitä ole nähnyt senkoommin." + +Tohtori Haidenreich päästi pienen pitkäveteisen vihellyksen, sitte +nyökkäsi hän kuten se, joka ajattelee: eipä hullumpaa! Ei niinkään +harvoin tapahdu, että oikeushenkilöt tuntevat eräänlaista +hyväntahtoisuutta monia onnettomia ihmisiä kohtaan, jotka pimeillä +teoilla koettavat tutkijainsa teräväpäisyyttä, ja erittäinkin niitä +kohtaan, jotka eivät heti lankea polvilleen, vaan asettuvat koottuja +todistuksia vastaan ja siten osottavat, ettei heidän teräväpäisyyttään +suotta kustanneta. Se on eräänlaista henkistä kamppailua, jossa +syyttäjä edeltäpäin on voitosta varma ja vastustajalle, joka ei tee +voittoa ylen huokeaksi, siitä on kiitollinen ja sentähden sävyisällä +menettelyllä pyrkii tämän ehdotonta kukistusta lieventämään. + +Oli jälleen tullut täysi hiljaisuus, jälleen kuului kellon heilurin +naksutus ja rattaiden natina. Varatuomari oli, ensin tähysteltyään +Kirningeriin terävällä katseella rypistettyjen kulmiensa alta, +kumartunut pöytäkirjurin puoleen ja kuiskannut hänelle jotakin, josta +Kirninger kuuli vain ensimäiset sanat, jotka kuuluivat sinnepäin, että +"kun hän näkee..." Nyt vasta huomasi hän, että kaikki hänen lausuntonsa +pantiin kirjaan, ja hänet valtasi rasittava levottomuus. + +"Tulkaahan tänne, Kirninger", sanoi varatuomari, ja pyyhkäisten +muutaman pitkän paperin syrjään, veti hän esiin kirveen, jonka ojensi +Kirningerille. "Katsokaas tätä, kentiesi se on tämä?" + +Kirninger selitti niin olevan. + +"Ettehän vain erehdy?" + +"En", sanoi Peter. "Se on sama, jonka annoin serkkuni mukaan +terotettavaksi; tunnen sen polttomerkistä varressa." + +"Aivan oikein. Siinä on: P. K. 1878. Tällä kirveellä murhattiin Vinzenz +Kallinger juuri tuona samana keskiviikkona." + +Raskaan syytöksen alla. + +"Jesus, Maria, Josef!" huudahti Kirninger. Hän oli tullut +kalmankalpeaksi ja tuijotti murhakaluun silminnähtävällä kauhulla. + +"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?" + +"Minulla? Herra? Sanon vain -- Jumalani, että sitä on sääli kuulla --". + +"Mitä on sääli kuulla?" + +"Sitä mitä kirveellä on tehty -- niin -- eihän sitä rohkea enää ottaa +käteensäkään -- ja se on vahinko." + +"Älkää tekeytykö niin typeräksi, Kirninger! sillä ette selviä. Kuulkaa +nyt rauhallisesti ja tarkkaavaisesti mitä sanon, ja sitte voitte tehdä +kuten hyväksi katsotte, teillä on vapaa tahtonne; eikä teitä voida +pakottaa mihinkään minkä asemassanne pidätte vältettävänä. Mutta jos +olette sitä, minä teitä pidin -- mies, niin lopettakaa asia lyhyeen ja +mukautukaa välttämättömyyteen. Tapahtunutta ei voi tehdä +tapahtumattomaksi." + +"Herra oikeusneuvos, pyydän --". + +"Tahdotteko kentiesi heti tunnustaa?" + +"Tunnustaa? Enhän kuitenkaan tietäisi niin mitään tunnustaa! Herra, +tehän puhutte aivan kuin juuri minä olisin ottanut serkkuni +päiviltä!" Hänen näin sanoessaan Kirningerin hampaat pureutuivat yhteen +ja kun hän koetti hymyillä kummissaan ja uskomattomasti, tuli siitä +irvistys. + +"Sen epäluulon alaisena olette!" sanoi varatuomari. + +Silloin horjahti Kirninger takaperin kuten näkymätön nyrkki olisi +lyönyt vasten hänen kasvojaan. + +"Korb, antakaa hänelle tuoli", käski tohtori Haidenreich. "Vettä myös, +jos hän sitä haluaa." + +Santarmipäällikkö riensi heikontuneen luo. Tämä istui kotvan tuijottaen +eteensä, pyyhkien moneen kertaan takkinsa hihalla kasvojaan, joita +myöten virtaili kyyneleet ja hiki. + +"No, Kirninger, siinä ei auta itkut, asia on nyt kerran, kuten on", +sanoi nuori lakimies, ja vaiettuaan viitisen minuuttia, kysyi hän +leppeällä äänellä: "Oletteko siinä määrin tyyntynyt, Kirninger, että +voitte kuulla, mitä teitä vastaan on ilmennyt?" + +Kysytty kohotti päänsä, katsoi ilmeettömin silmin ja laski ikäänkuin +myöntäen jälleen päänsä alas. + +"Tahdomme siis, kuten itsekin olette suostunut, koota yhteen +todistajain lausunnot ja mitä on huomattu ruumiin löytöpaikalla. +Serkkunne, Vinzenz Kallinger, oli kateissa viime marraskuusta lähtien, +ja tiedetään päivälleen ja tunnilleen, milloin hänet nähtiin viimeksi +kylässä. Eilen löydettiin metsäniityltä hänen ruumiinsa, pääkallo +ruhjottuna, hänet oli siis väkivaltaisesti saatettu pois päiviltä, ja +kun hän vielä vähää ennen oli kylän ravintolassa näytellyt rahoja, +vaikkei ruumista tutkittaessa häneltä löytynyt mitään, niin on +otaksuttavaa, että murhaaja on ottanut rahat ja siis tehnyt +ryöstömurhan. + +"Edelleen on varmasti otaksuttavaa, että hänen viimeinen taivalluksensa +oli kylästä mainitulle metsäniitylle, ja hänet nähtiinkin viimeisen +kerran tällä taipaleella yhden ja kahden välillä, hänet näkivät siellä +ajorenki Zacharias Zach, joka rattaillaan ajoi metsän lävitse, ja vanha +Birkhoferin muori, joka siellä keräili puita, eikä ainoastaan heidän +yhtäpitäväin todistustensa, vaan myös teidänkin, Kirninger, +tunnustuksenne kautta on varmistettu, ettei hän ollut yksin, vaan +teidän seurassanne. + +"Te myönnätte, Kirninger, ettette ollut serkkunne kera ystävällisissä +suhteissa, ette voi kieltää, että olitte kovassa ahdingossa ja että +pienen summan takia oli ulosotto ovenne edessä, te tunnustatte jo +metsään mennessänne tietäneenne, että Kallingerilla oli rahaa mukanaan, +sanotte itse, että rahojen tähden jouduitte hänen kanssansa riitaan, ja +Birkhoferin muori on valmis valalle siitä, että te olitte sanonut: +'Sinulle olisi oikein, visukinttu, jos joku löisi kallosi murskaksi ja +tyhjentäisi taskusi!' Mahdoitte ottaa kirveen huomaamattanne mukaan, +mutta nyt se oli käsillä, ainoastaan teidän nähtiin metsästä palaavan, +vanha mies, kuten nyt on selvinnyt, oli jäänyt sinne kuoliaana, hänen +rahansa oli ryövätty, eikä ainoastaan täkäläisen kauppiaan kirjoista +käy selville, että murhan jälkeisenä päivänä olette maksanut veikanne +hänelle, te itse myönnätte sen, vieläpä kaikkia kaunistelevia +verukkeita epäillen myönnätte rahojen olevan Kallingerilta peräisin. +Murhapaikalta löydettiin kirves, jolla teko oli tehty, ja teidän täytyy +se tunnustaa omaksenne. Se on tämä sama kirves", -- näin sanoen nosti +hän sen pystyyn -- "se on tosin ruosteesta hieman kärsinyt, mutta siinä +ei ole mitään pykälöitä, ja tarvitsee vain pyyhkästä peukalollaan terää +huomatakseen, että se oli terävä, kun sitä käytettiin tekoon!" + +Oli tullut jälleen hiljaisuus ja siinä kuului syytetyn raskas, ähkyvä +hengitys. + +"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?" + +Koristen, ikäänkuin hän olisi omaan kuoloonsa tukehtumaisillaan, +tulivat sanat hänen suustaan: "Olen syytön". + +Ihmisystävällisellä laupeudellakin on rajansa ja kun tuomari on +syytetyn kera päässyt niin pitkälle, että vaivojen kauneimpana palkkana +on enää odotettavissa katuvainen tunnustus, niin muuttuu kieltäminen +loukkaavaksi mielettömyydeksi. Tohtori Haidenreich ojentautui pystyyn +ja sanoi tuimemmalla äänellä kuin ennen: "Korb, kutsukaa Zach sisään". + +Santarmipäällikkö meni sivuovelle ja päästi ajorengin kamarista. + +"Zach, katsokaa tarkoin tätä miestä, tunnettehan hänet?" + +Kyttyräselkä piti ilmeisesti tarpeettomana täyttää tätä oikeudellista +vaatimusta, sillä hän ei katsonut ensinkään syytettyä, vaan sanoi: +"Kyllä tunnen hänet, hän on Kirninger!" + +"Toistakaa lausuntonne hänen läsnäollessaan!" + +"Kyllä, kyllä, älä ole vihainen, Kirninger, en tahdo sinun +onnettomuuttasi --". + +"Jättäkää moiset, sanokaa vain mitä ennen olette ilmottanut ja +selittänyt olevanne valmis vahvistamaan valallanne." + +"Kyllä, kyllä, tuntuu vain vaikealta, kuinka alottaisin." Ajorenki +raapasi korvansa taustaa, mutta astui sitte jokseenkin lähelle +Kirningeriä ja sanoi lyhyeen katkonaiseen tapaan, josta kuului +ikäänkuin luottavaa rohkeutta: "Niin, eihän siinä auta mikään. Olen +nähnyt sinut, Kirninger, tiedäthän, silloin metsässä. Kulit serkkusi, +Kallingerin kera. Ajoin perästänne. Kerran peityitte näkyvistäni, +molemmat. Kohta sen jälkeen kuulin huudon. Yhden vain. Sitte oli aivan +kuin joku vetäisi jotakin vesakon lävitse. Sitte oli hiljaista, ja +kotvan jälkeen juoksit kylää kohden kuten mieletön. Joo, siinä kaikki." + +"Ja minusta siinä on kylliksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Mitä teillä +on siihen sanottavaa, Kirninger?" + +Puhuteltu tuijotteli lasittunein silmin ympärilleen. Hän pudisti +päätään. "Ei mitään", änkytti hän käheällä äänellä. "Kaikki on +mennyttä! Tehkää minulle mitä tahdotte." + +Kun Korb tuomarin viittauksesta vei hänet ulos huoneesta, seurasi hän +tahdotonna. + + * * * * * + +Lähdettyään tutkintotuomarin luota, tallusteli ajorenki kylän lävitse; +muuten häntä puhuttelivat aniharvat, sillä hänen oli havaittu ihmisille +puhuvan vasten kasvoja aivan toista kuin selän takana ja että hän yhden +kera päästäkseen hyviin väleihin puhui pahaa puolesta tusinasta, mutta +kun kyläläisten keskuuteen oli levinnyt sanoma, että Zach oli niin +kauvan viipynyt herra oikeustohtorin luona, että hänellä oli ollut niin +paljo tärkeää sanottavaa, tiesipä melkein tarkoin ilmottaa miten +murhatyö oli tapahtunut, niin juoksivat ihmiset aivan hänen perästään, +eikä hän väsynyt, kun vain jokin utelias vilkasi häneen, merkitsevästi +ojentelemaan oikeaa käsivarttaan ja pitkäveteisellä äänellä alottamaan: +"Joo -- hyvät ihmiset, jopa teki tekosen -- jopa teki tekosen se, joka +vanhan Kallingerin pani pois päiviltä! Joo, ja kenen luulette hänen +olevan? Hyvä isä, ei kukaan muu kuin hänen lihallinen serkkunsa, +Kirninger! Joo! Mitäs siitä sanotte?" + +Enimmäkseen olivat ihmiset niin rehellisiä, että aluksi tunnustivat, +etteivät mitään sellaista olleet osanneet ajatellakaan, mutta +keskustelun jatkuessa vakuutti melkein jokainen, että hän oli sitä jo +heti ajatellut. No niin, mies menettää kaikkensa juopotteluun, vaimo +arpajaisiin! Mihin se vie? Eihän muuta ole odotettavissakaan. + +Zachin saapuessa Kirningerin majan lähelle, seisoi siellä jo rypäs +ihmisiä, jotka keskustelivat puoliääneen tehden vilkkaita eleitä. +Hänelle viitattiin, mutta hän pudisti päätänsä ja jatkoi kulkuaan +ovelle saakka, jossa hän asetti toisen jalkansa kynnykselle ja katsoi +kyökkiin. Rosl askaroi lieden ääressä. + +"Hyvää iltaa, Kirningerin emäntä", sanoi ajorenki. Hän sanoi sen sangen +pehmeällä äänellä, josta helähti ystävällistä osanottoa. + +Mutta emäntä puolestaan mahtoi tuntea vähemmän ystävyyttä häntä +kohtaan, sillä hän vastasi mitä ynseimmin: "Hyvää iltaa!" + +"Vaimoparka", jatkoi kyttyräselkä, osanottavasti. "Aivan käy sinua +sääliksi." + +"Rikas en ole", vastasi vaimo, "mutta en toki niin köyhäkään, että +tarvitsisin sinun säälittelyjäsi." + +"Et tosin vielä tiedä siitä mitään, mutta kokoa voimasi, Kirningerin +vaimo, kokoa voimasi, että jaksat sen kuulla! Miehesi ovat oikeusherrat +pidättäneet ja antavat tuskin häntä takaisin; vievät vielä tänään hänet +pois." + +"Niin sitä pitää, enemmänpähän saat, kunhan mieheni tulee." + +"Älä laske leikkiä, Kirningerin vaimo; olethan vielä nuori sievä vaimo, +joka yhden miehen menetettyään voi lohduttautua sillä, että löytää +kyllä helposti uuden, ja jollet ketään löytäisi, tiedän kyllä neuvoa +oikean, sillä minun mieltäni painaa, että olen täytynyt todistaa +Peteriäsi vastaan, ja nyt joutuu hän hirsipuuhun --." + +"Mitä sinä horiset, mokomakin hullu rähjä, sinä?" huusi Rosl juosten +häntä kohden kapusta pystyssä. + +"Enkä horise, Rosl", sanoi Zach, pannen kätensä ristiin rinnalleen. +"Jospa Jumala sen soisi! Mutta se ei ole lorua. Peter on tappanut +Kallingerin." + +Rosl purskahti nauruun, ja ajorengin pään ylitse puhui hän ihmisille, +jotka sillä välin olivat tulleet lähemmäksi: "Oletteko kuullut mitä tuo +miekkonen puhuu? Mitä sanotte siihen?" + +Silloin kohosi joukosta häntä kohden opettajan hopeahapsinen pää, +ja hän sanoi pehmeällä ja nyt omituisesti väräjävällä äänellään: +"Kirningerin vaimo, hän sanoo vain kuten asia on, oikeuden herrat ovat +vakuutetut..." + +Silloin heitti vaimo puukapustan taakseen ja sellaisena kuin oli, +pörröisin päin, avojaloin, ainoastaan paita ja hame yllään, syöksähti +hän tielle ja riensi juoksujalkaa kunnantaloa kohden. + +Tohtori Haidenreichille, joka juuri oli aterialla, ilmotettiin, että +Kirningerin vaimo pyysi lupaa saada puhutella miestään. Tohtori lausui, +ettei hänellä ole mitään sitä vastaan. + +Rosl tapasi Peterinsä eräässä huoneessa, jossa oli ainoastaan neljä +kylmää seinää. Kalmankalpeana hän pikemmin riippui kuin istui tuolilla +ja häntä vartioi kaksi santarmia. Huolimatta heidän läsnäolostaan +heittäytyi hän miehensä kaulaan, ja vaikka huoneessa olisi kahden +vieraan miehen sijasta ollut niin monta kuin sinne mahtui, ei hän olisi +niitä ujostellut. + +"Peterini!" huusi hän. "Tässä olen! Mitään eivät he saa sinulle tehdä, +Peterini! Tahdoin tulla ensin sinun luoksesi, ennenkuin puhuttelen +tohtoria. Eikös niin, Peterini, ettet ole sitä tehnyt? Et ole voinut +sitä tehdä!" + +Kirninger pudisti päätään. "Mutta mitä se auttaa?" alkoi hän hiljaa. +"Hyvä, rakas Roslini, saat nähdä, että he hirttävät minut kuitenkin tai +sulkevat eliniäksi linnaan. Oikeuden herrat ovat niin ankarat, jos vain +puhuu toisin kuin he ajattelevat -- ja koko juttu on ihan hurja, jos +sinulle sanon. Kaikki on niin vellottu ja hämmennetty, että se vähä +minkä tiedän sanoa, näyttää valheelta ja todelta se, minkä joku toinen +valehtelee; siinä ei auta mikään! Ajattelen enemmän, mistä kaikesta +tämä kurjuus johtuu; Kallinger tahtoo jonkun viedä mukanaan hautaan ja +siihen valitsee hän minut. On niin sen miehen tapaista -- Jumala +antakoon hänelle rauhan, että hän todellisen roiston päästää juoksemaan +matkoihinsa ja siihen sijaan ottaa minut. Emmehän elinpäivänämme +voineetkaan sietää toisiamme." + +"Ah, ei, Peterini, heidän täytyy etsiä edelleen ja tutkia sitä, joka +hänet on tappanut! Oikeuden täytyy vielä elää!" + +Ja nyt pakotti Rosl miehensä hiuskarvalleen kertomaan, mitä häneltä oli +kysytty, mitä hän siihen oli vastannut, mitä hänen sanojaan ei uskottu, +mitä pidettiin valheena, ja kun mies oli päässyt loppuun, sanoi Rosl +punakkana tuohtumuksesta ja tyytymättömyydestä: "Mikä jänishousu +oletkaan, kun et, vaikka sinun kaulukseesi käydään kiinni, osaa muuta +sanoa kuin: 'Tehkää minulle mitä tahdotte'!? Aivan täytyy minun sinun +tähtesi hävetä, kun menen herra tohtorin luo." + +"Jätä mieluummin menemättä, Rosl", huokasi Kirninger. "Akkaväen +sekaantuminen ei siinä auta mitään." + +Mutta Rosl oli jo ulkona. + +Tohtori Haidenreich oli, kuten hänen aikaisemmastakin esiintymisestään +on ilmennyt, ihmisystävällinen nuori mies, ja vaikkakin hänestä tuntui +sangen epämieluiselta nousta pöydästään ja kuulla talonpoikaisvaimon +ulvontaa, niin päätti Kirningerin vaimon päästää puheilleen. Täytyihän +hänen sääliä naisparkaa, jonka elämä oli kytketty toiseen olentoon, +joka niin kammottavalla tavalla oli joutunut perikatoon! Hän ei +tahtonut vaimolta evätä lohdutustaan, sillä saattoi tällaisella +neuvottelulla koettaa kaiken, mitä vielä oli koetettavissa. + +Rosl seisoi sangen kunnioittavasti virkahuoneessa, hän ei näyttänyt +vieläkään lainkaan käsittävän asian vakavuutta, muuten olisi hän +kummastuneena tuijottanut varatuomariin, joka nyt astui sisään ja +oikeuspöydän edessä päästeli ja pani pois serviettinsä, jonka hän oli +unhottanut eteensä. Että joku saattoikin syödä hyvällä ruokahalulla +juuri tuomittuaan toisen hirsipuuhun -- ja vieläpä hänen Peterinsä?! -- +Mutta kuten sanottu, hän ei ajatellut sitä. Valkoinen liina teki hänet +vain luottavammaksi, hän niijasi ja sanoi: "Toivon, että olette hyvin +syönyt, herra tohtori! Älkääkä olko vihainen, että olen teitä kutsunut, +älkääkä panko miehellenikään pahaksi, että olette hänen kanssaan suotta +nähnyt vaivaa. Hän oli äsken, kun niin ankarasti kävitte hänen +kimppuunsa, aivan kuin puulla päähän lyöty, mutta se ei ole ihmekään, +herra, sillä meillä ei ole milloinkaan ollut oikeuden kanssa mitään +tekemistä, ja hän on aivan poissa nahoistaan moisen unikuvan johdosta; +nyt on hän uudestaan käskenyt sanomaan ja oikein kauniisti pyytämään, +että sen ennen kirjotetun lisäksi kirjotettaisiin, että hän pysyy +lausunnossaan, joka on totta, että hän on serkultaan lainannut +viisi guldenia ja että tämä on ottanut hänen kirveensä mukaansa +terotettavaksi. Hän voi tehdä valan ristinkuvan ja palavain kynttiläin +edessä, että hänen serkkunsa on elävänä ja terveenä hänestä eronnut! +Hän ei tosin voi käsittää, miten kirves nyt yhtäkkiä on terotettu, +oikeuden herrat ottakoot sen asian selville; mutta sen hän voi sanoa, +että Zach on valehdellut, kun sanoo kuulleensa huudon ja että muka +jotakin on vedetty pensaikon lävitse, sillä mieheni ei ole kuullut +siitä mitään, vaikka oli lähempänä paikalla." + +Tohtori oli valmistautunut epätoivoista vaimoa lohduttamaan, +mutta ei vastaamaan puheliaalle lörpöttelijälle, joka näytti asian +ottavan keveästi yli olkansa; niinpä sanoi hän enemmän painolla kuin +lempeydellä: "On ymmärrettävää, että te syytetyn vaimona uskotte kaiken +mitä hän olettaa ja uskottelee, mutta siten eivät muiden mielestä tule +miehenne lausunnot sen uskottavammiksi; ei tuomari eikä lautakunta tule +tuohon rahanlainaamiseen eikä kirveen antamiseen uskomaan, ja silloin +on asia niin, että voimme luopuakin hyvin Zachin todistuksesta, vaikka +hän muuten on valmis valalle. Jos häntä kuulustellaan, tulee siitä vain +kukkura ennestään täyteen mittaan." + +Rosl katsoi virkamieheen pelästyneenä. Nyt alkoi hänelle selvitä, ettei +täällä merkinnyt mitään pyhinkään viattomuuden vakuutus ja että täällä +voi saada luottamusta oman käsityksensä totuuteen ainoastaan silloin, +jos muiden käsityksen voi todistaa vääräksi; nyt näytti asia aivan +toisennäköiseltä, ja Roslilta oli kaikki rohkeus pettämäisillään. Hän +pyyhki tukkaansa pois otsaltaan ja kostutti kätensä hiestä, joka +otsalle oli kihonnut, ennenkuin pani ne ristiin rukoillen: "Herra, +älkää tehkö väärin." + +Tohtori heitti häneen ankaran katseen. + +"Älkää iskekö harhaan, tahdoin sanoa", sammalsi Rosl. + +"Voin tässä, kuten yleensä, menetellä vain siten kuin velvollisuuteni +vaatii. Asian päätöksestä ei minun ole huolehdittava, se riippuu +oikeuden käsittelystä, ja jos Kirninger luulee kieltämällä jotakin +hyötyvänsä, niin tehköön niin, hän voi hankkia taitavan puolustajan, ja +tämän tehtävä on kanteen kumoaminen, ja hänen -- ei oikeuden, joka on +toisella kannalla -- on huolehdittava myös siitä, kuinka hän tekee +tylsästä kirveestä terävän." Viime sanoja lausuessaan viittasi hän +murha-aseeseen, joka vielä lepäsi pöydällä. + +Rosl seurasi aralla katseella virkamiehen valkosen sormen osottamaan +suuntaan. Äkkiä pysähtyi hänen katseensa jäykkänä esineeseen, joka +häntä juuri oli pelästyttänyt. Kirveen varrella lepäsi kuitti ja +numerolippu, johon viimeksi mainittuun vaimo tarttui ja kysyi +änkyttäen: "Pyydän -- onko tämä lippu vainajan?" + +"Se löydettiin häneltä", sanoi tohtori Haidenreich, ja kun hän, tuntien +vaimon intohimon, saattoi tämän mielenkiinnolle löytää vain yhden syyn, +lisäsi hän halveksivasti: "Tahdotteko kentiesi tällä numerolla koettaa +onneanne? Voittehan sitä katsoa." Hän sieppasi paperin ja nakkasi sen +vaimolle. + +Tämä tarttui siihen ja seuraavana silmänräpäyksenä kajahti huoneessa +hurja huuto, jossa kuitenkin helähti rajaton riemu. Sitte heittäytyi +Rosl pöydän viereen polvilleen, ja tarttuen molemmin käsin pöydän +jalkaan, alkoi hän vuoronperään nauraa ja itkeä, samalla silmäili hän +kyyneleisin, riemusta säkenöivin silmin virkamieheen ja huusi kerta +toisensa perään: "En ole hullu, herra! -- Vaikkei se olisi mikään ihme! +-- Vain hetkinen antakaa aikaa, herra. Puhun pian enemmän!" + +Tutkintatuomarin sai tämä kohtaus levottomaksi. Hän nosti vaimon +lattialta ja sanoi hartaasti: "Taivaan tähden, malttakaa mieltänne! +Teidän täytyy puhua, muuten en voi ymmärtää, mikä teidän on." + +"Jaa", sanoi vaimo hiljaa, ja sitte seisoi hän kotvan painaen molempia +käsiään rintaansa vasten, ja nyt ojensi hän äkkiä kätensä ja piteli +lippua kaikilla kymmenellä sormellaan. "Tuollaisia lippuja on hän +tuonut minulle satoja kotiin, ja tämä on _se_, jonka hän lupasi minulle +tuoda viimeksi, ja se todistaa mieheni syyttömyyden! Sillä -- herra -- +jos mieheni olisi serkkunsa tappanut, silloin ei häneltä olisi voinut +löytyä lippua numeroineen, jotka samaan aikaan, kun heidät molemmat +nähtiin metsässä, olivat vielä kirjottamatta ja kirjotettiin vasta +monien tuntien jälkeen piirikaupungissa, monen peninkulman päässä +murhapaikalta." + +Nuoren tohtorin kasvoilla olivat nopeasti värit vaihdelleet; ensin oli +hän kalvennut, sitte punastunut aina tukanjuureen asti, mutta pian +saavutti hän entisen malttinsa, nyökkäsi äänetönnä nuorelle vaimolle, +asteli sitte nopeasti huoneessa edestakaisin, sivellen otsaansa oikean +kätensä sormilla. + +Kuinka nyt oli asian laita? Kallinger oli siis ollut piirikaupungissa, +sen todisti epäämättömästi lippu -- joka, harmillista kyllä, oli jäänyt +aivan huomioon ottamatta --, sen todisti myös kirves, jonka vanhus oli +siellä terotuttanut ja jolla hänet joko seuraavana aamuna tai samana +iltana oli lyöty kuoliaaksi; jos otaksui, että hänet oli murhattu +samana iltana, ei hän mitenkään voinut tätä verrattain pitkää matkaa +tehdä jalkaisin niin lyhyessä ajassa, hänen täytyi siis -- ajaa +hevosella! Ketään ei ilmottautunut sanomaan, että olisi ottanut hänet +rattailleen, ja tällaisesta vaikenemisesta saattoi olla hyötyä +ainoastaan murhantekijälle, ja ainoastaan hänelle oli etua myös +viranomaisten saattamisesta väärille jälille; mutta ajomies Zach oli +valehdellut Kirningeriin nähden; huudon ja ainoastaan yhden, oli hän +mahtanut kuulla silloin, kun itse löi vainajaa, ja samaten oli hän itse +mahtanut vetää ruumista pensaston lävitse. + +Tohtori Haidenreich tempasi kellonnuoraa. "Korb", sanoi hän +sisäänastuvalle santarmipäällikölle, "Kirninger saa mennä vapaana." + +Korbin silmät suurenivat, mutta kyseleminen ei ollut hänen asiansa, +muuten se ei tässä asiassa ollut lainkaan tarpeellistakaan, sillä +tohtori jatkoi kuiskaavalla äänellä: "Mutta ilman vankia emme +kuitenkaan lähde täältä. Vangitkaa siis heti ajomies Zach." Sitte +kääntyi hän palstatilallisen vaimoon: "Menkää vain päällikön mukana, +hän antaa teille miehenne takaisin." + +Rosl syöksähti virkamiehen luo: "Jumala palkitkoon sen teille, herra!" +Hän painoi hänen kätensä huuliinsa, ja herra tunsi kätensä kyynelistä +kostuvan. Hän katsoi avutonna ja hämillään Korbiin. + +"Tulkaa, Kirningerin vaimo, iloitkaa ulkona", kehotti päällikkö. + +Sotilas meni edellä tanakoin askelin, Rosl seurasi kompastellen, sillä +hänen polvensa vapisivat mielenliikutuksesta; kun ovi oli sulkeutunut +heidän jälkeensä, alkoi tohtori jälleen kävellä huoneessa edestakaisin. +Hän pyyhki taskuliinallaan kättään, jolle vaimon kyyneleet olivat +vuotaneet, jollei hän olisi liiaksi kiintynyt ajattelemaan esillä +olevaa asiaa, olisi hänen silmäänsä kentiesi pistänyt, kuinka +rajattoman kiitollisia ihmisiä vähäväkisten keskuudesta esiintyy, jos +heille vain vähänkin tapahtuu oikeuden mukaan. + +Tohtori Haidenreichillä oli kuitenkin niukasti aikaa antautuakseen +minkäänlaisiin mietelmiin, sillä Korbin ei tarvinnut kauvan ajorenkiä +etsiä, hän tapasi tämän läheltä kunnantaloa muiden vetelehtijäin +joukossa, jotka tahtoivat nähdä, kun Kirningeriä vietiin. Häntä +tarvitsi siis vain kohteliaasti kutsua sisään, hän astui portista +pihaan, portaista ylös saliin. + +Suotta ei sanota, että syyllisen selkäpiitä karmii; kyttyräselästä +tuntui sangen ahdistavalta vielä kerran astua oikeusvirkamiehen +eteen, ja kun hänelle oli esitetty väärä todistuksensa ja siitä +häneltä vähemmän kyselty, mutta paljo enemmän hänelle selitetty, +millaisia asioita ja mihin tapaan oli tapahtunut, kävi hänelle yhä +ahdistavammaksi. Tosin oli hän aluksi näyttävinään siltä kuin ei mitään +ymmärtäisi koko syytöksestä, ja kotvan aikaa koetti hän päätään +pudistellen, vakuutellen ja surkein elein kieltää sen, johon tosin +kaikki perustuikin, että hän nimittäin oli ollut yksissä Kallingerin +kera. Mutta kun tuomari hänelle tiuskasi, ettei hänen pitänyt olla niin +tuhma, sillä näkymättömiksi eivät he molemmat voineet itseään tehdä, ja +olihan heidät siis täytynyt nähdä yksissä leipurin, jolle hän jauhot +oli toimittanut, isännän, jonka luona he olivat olleet sisällä, +tullinkantajan, jonka ohitse he olivat ajaneet tullen mennen -- silloin +jätti hän kaiken silleen; maassa maaten, ruskeanpunaisena kasvoiltaan, +ahmi hän ilmaa niin, että Korb riensi hänen kaulaliinansa solmuja +aukomaan. + +Kun hänet oli jälleen nostettu pönkilleen, teki hän tunnustuksensa, +hänellä olikin vain vähän lisää sanottavaa. Hän tapasi Kallingerin +metsässä ja tämä pyysi saada istua hänen kuormalleen. Silloin ei hän +vielä lainkaan ajatellut vanhusta ryövätä, se ajatus tuli hänen +päähänsä vasta palausmatkalla, kun he kulkivat perätysten, Kirninger +edellä, rinnettä alaspäin rattaiden vierellä. Rattaiden istuinlaudalla +lepäsi kirves, joka oli kaupungissa majapaikan isännän tahkolla +yhdessä terotettu, jotta siten ansaittiin tahkoamispalkka; hän +otti sen oikealla kädellään, samalla kuin vasemmalla tarttui +ohjaksiin ja pysähdytti hevosen. "Uskotellen, että joku nuora oli +epäkunnossa sain vanhuksen kyykistymään sitä katsomaan, ja niin hänen +kyykistäessään hutasin minä. Ruumiin vedin pensaikon lävitse läheiselle +metsäniitylle." Seuraavana yönä oli suuri lumisade, joka hävitti kaikki +jäljet. Rahat oli hän seuraavan karnevaalin aikaan tuhlannut. + + * * * * * + +Kirningin aviopari oli mitä mieluisimmin suostunut siihen, että heidät +huomion välttämisen vuoksi päästettiin eräästä kunnantalon takaportista +menemään, eivätkä he ollenkaan arastelleet pitkää mutkatietä kylän +ympäri; kuten kaksi lasta juoksivat he käsi kädessä kotiinsa. + +Oli jo jokseenkin myöhäinen yö, kun heidän majansa edustalla kuului +rattaiden kolinaa; Rosl astui ikkunan ääreen, jonka toinen puolisko oli +auki, ja näki "Kotkan" ravintolan vaunujen kulkevan ohitse, niillä +istui tohtori Haidenreich, joka oli painanut hattunsa reunukset syvälle +otsalleen; vaunut kääntyivät nurkan ympäri, metsätielle, jälestä +tulivat ajorattaat, joilla istui useampia ihmisiä, pistimet salamoivat +kuutamossa. -- Rosl vetäsi nopeasti ikkunan puolikkaan kiinni ja astui +arasti takaperin. Matkue kulki nopeasti ohitse, ja jälleen vallitsi +ulkona yön hiljaisuus. + +Rosl oli painautunut Peteriin kiinni. Oi, kuinka iloisia he olivat, kun +jälleen saivat olla kahden! He olivat ensin yhdessä rukoilleet, nyt +tekivät he toisilleen pyhiä lupauksia, Peter lupasi, ettei koskaan enää +juopottele, Rosl, ettei enää välitä arpojen vedosta; heidän silmiinsä +ei tahtonut uni tulla lainkaan, koittava aamu tapasi vielä onnellisen +avioparin valveella. Sitä vain en voi sanoa, olivatko he koko yön +rukoilleet ja tehneet lupauksia, sillä minä en ollut saapuvilla. + + + + +KUN ON OLEVINAAN LIIAN OVELA + +Leikillinen kertomus + + +Oberndorfilaisen "Sinitähden" leskiemännän suruvuosi oli lopussa, +hänellä oli miehensä kuoleman jälkeen kaksi lasta, poika ja tyttö, +kasvatettavana ja suuri, yleisesti käytetty ravintola hoidettavana; +siinä oli kylläkin liikaa yksinäiselle rouvalle ja paikkakuntalaiset +olivat vakuutettuja, ettei hän tästä kaikesta voisi suoriutua, ja että +hänen pian olisi pakko katsella ympärilleen kuinka pääsisi uusiin +naimisiin, eikä kukaan epäillyt, että hänen tarvitseisi kosijoista +hätäillä, sillä hänen muhkea kolmikymmeninen persoonansa oli aivan kuin +luotu houkuttelemaan useampiakin jakamaan kaikkia taakkoja hänen +kanssaan. + +Oli luonnollista, ettei kukaan, jolla oli mielitekoja pulskaan emäntään +tai hyvään liikkeeseen nähden, antanut koko suruajan kulua vihjaamatta +leskelle, kuinka hän hänestä piti ja kuinka mieluista hänestä olisi, +jos tämä vastaisi samalla mitalla. Vähän jälkeen kuolemantapauksen, +joka emännästä tekin "Sinitähden" isännän, menettivät molemmat +toiset paikkakunnan ravintoloitsijat surukseen aivan äkkiä monta +kantavieraistaan, mutta he tiesivät aivan hyvin, missä nämä olivat +tavattavissa; pian kuitenkin palasivat nämä uskottomat takaisin +aikalailla tuohduksissaan siitä vastaanotosta, jonka olivat saaneet +surevalta leskeltä, sillä tämä oli häikäilemättömään tapaan antanut +ymmärtää, että jääköön vaan kukin sinne, missä oli autuaan vainajan +elinpäivinäkin oleskellut, hän ei anna mitään "moisille liehtareille". +Hän myönsi vain kantavierailleen oikeuden itseään lohduttaa ja neuvoa; +sentähden sai hän kahdelta kilpailijaltaan kunniarouvan tittelin, eikä +heillä ollut mitään häntä vastaan muistutettavaa. Lohduttamaan +ja neuvomaan ei jokainen pysty yhtä hyvin, ja sentähden lankesi +luonnostaan, että muutamat hänen kantavieraistaan luovuttivat toisille +etusijan. Vaivannäkö, josta ei saa mitään kiitosta, alkaa pian maistaa +puulle kenestä tahansa, ja niin jättivät muutamien viikkojen jälkeen +kaikki ne, joiden puheneuvot eivät olleet oikein "käyttökunnossa", +kentän etevämmilleen. Oikeastaan oli vanhan hyvän luvun mukaan +ainoastaan kolme, joiden osanoton ilmauksia emäntä kuunteli +ystävällisellä ilmeellä; ensimäinen oli "Ryöväri-Ferdl", mutta häntä +kohtaan ei ollut lainkaan epäluuloja, että hän viettäisi ryövärin +vapaata elämää ja ainoastaan harvinaisissa poikkeustapauksissa, kun hän +hyvin myöhään palasi ravintolasta kotiin, "oli kuu hänen aurinkonaan"; +oikeastaan hänen nimensä olikin Ferdinand Räuber [Ryöväri], hän oli +viininviljelijä ja lapseton leskimies; hänellä oli lempeä sydän, +sentähden onnistui hän parhaiten niinä hetkinä, joina hyljätty leski +valitti yksinäisyyttään, puhumaan tämän sydämelle; lohduttamaan oli hän +kaikkia muita etevämpi, koituihan hänen hyväkseen se myötätuntoa +herättävä seikka, että hän oli kokenut samallaista surua. Sanottiin +tosin, että hän oli hieman viiniinmenevä, mutta niin väittivät +ainoastaan sellaiset naapurit, jotka sanoivat sen kuulleensa hänen +vaimovainajaltaan ja joiden mielestä hän liian usein meni kellariin ja +viipyi siellä liian kauvan; ken ei itse ole viinimäen mies, eihän +hänellä ole aavistustakaan siitä, kuinka viini vielä tynnyreissäkin +vaatii hoitamista ja vaalimista ja kuinka ei ainoastaan ihminen +tarvitse viiniä, vaan myöskin viini ihmistä! Ravintolassa ja ylipäätään +ihmisten nähden ei "Ryöväri-Ferdl" ollut koskaan esiintynyt juopuneena. + +Toinen oli paikkakunnan teurastajan poika, aika viekas veitikka, kuten +hänen ammattiinsa kuuluikin, sillä hän kierteli vuodet läpeensä maan +kaikilla neljällä kolkalla härkiä ja vasikoita ostelemassa. Hän kyllä +tuli toimeen maailmassa ja osasi ihmisten kera seurustella, eikä hän +tässäkään jäänyt teerenpojan osalle. Kun leskeä painoivat talous- tai +liikehuolet, osasi hän puhua tämän mieltä myöten ja oli siten paras +neuvoja. Paikkakunnalla ei hänestä tietty puhua hyvää eikä pahaa, +sillä, kuten sanottu, hän vietti aikansa enemmän liikeliepehillä kuin +kotosalla, ostellessaan elukoita ei ainoastaan isälleen, vaan muillekin +ihmisille. Vain muutamat ilkeäkieliset, jotka melkein kenestä tahansa +löytävät jotakin juoruttavaa, olivat tietävinään, että "Liha-Vostl" ei +matkoillaan levännyt tehdyn työn jälkeen, vaan kaupoista sovittuaan +ryhtyi korttia pelaamaan ja sitä harjotti niin jumalattomasti, että oli +monet kerrat juuri ostamansa härän hävinnyt pelissä, voittanut jälleen +ja taasen hävinnyt. Mutta nähnyt sitä ei ollut kukaan, ja jos Vostl +"Sinitähdessä" tai muualla kotosalla "pistikin kortiksi", teki hän sen +seuran vuoksi ja muutamista lanteista. + +Ei voi kieltää, että rouva emäntä oli jo kauvan hiljaisuudessa +ajatellut samaa, mitä kaikki seudun ihmiset ajattelivat, nimittäin, +että niin hyvin lohduttaja kuin neuvojakin katselivat häntä hyvällä +silmällä. Toisekseen ei voi kieltää, että hän oli katsellut heitä +molempia samalla silmällä ja mielessään pohti kysymystä: kummanko +ottaisi? Kuitenkaan ei valinnassa ollut mitään erinäistä vaaraa +tarjolla, sillä henkilönä ei Ferdl eikä Vostl jäänyt "allekynsin", ja +liikkeeseen sopi yhtä hyvin viininviljelyä kuin teurastajakin. Silloin +ei hän voinut iskeä kovin paljo vikaan, minnepäin mahtoi kallistuakin +ja saattoi purjehtia aivan tuulen mukaan. + +Niin selvä ja sivakka olisi asia ollut, jos hänellä olisi ollut vain +noiden kahden kera tekemistä. Mutta nyt oli vielä kolmaskin, +"Pyökkipellon Dieter", joka teki asian hieman mutkikkaammaksi. Hän oli +vasta vähän "Sinitähden" isännän kuoleman jälkeen tullut Oberndorfiin +ja oli muuten erään vanhemman, kivuloisen apilasviljelijän +tilanhoitaja. Hän oli palvellut ratsuväessä ja saanut eron +vahtimestarina, hänen vanhemmillaan piti "jossakin ylämaassa" olla +suurempi maatila; tämä Dieter oli nyt sangen pulska mies ja huolimatta +hieman vakaantuneesta ijästään aika velikulta ja osasi saada ihmiset +nauramaan, halusivatpa tai eivät. Lyhyesti, Dieter oli heilurina +vaa'assa Ferdlin ja Vostlin välillä, ja jos vaaka seisoi tasapainossa, +oli hän yläpuolella! Se oli järkähtämätön totuus: rahaa, jos hänellä +oli sitä laisinkaan, ei hänellä ollut yhtä paljo kuin molemmilla +toisilla, mutta taloutta -- sen sanoi hänestä isäntänsä -- ymmärsi hän +kyllä, ja verrattomasti hauskempaa toki oli Ferdlin sääliväisten +eleiden ja kaikenäänisten lohdutusten sijaan antaa näin lystikkään +ihmisen nauraa huolet tiposen tiehensä, jotka samat silmät, jotka +aluksi olivat surusta kosteat, lopulta kostuivat naurun kyynelistä, ja +miellyttävämpää kuin kuulla Vostlin loistelevan nokkeluudellaan oli +päästä suruistaan ikäänkuin leikillään tehdyllä tepposella ja +kepposella. Mikä hauska isäntä tämä mies olisikaan? Ja lopuksi oli hän +siistimpikin kuin Ferdl ja Vostl! + +Siitä huolimatta ei vaaka päässyt asettumaan, Ferdlin ja Vostlin +vaakakuppi kiikkui alituiseen, vaa'an heiluri tuli silloin aina +seisomaan vinossa, sillä teurastajan poika ei hoitanut vain +liikeasioita, vaan teki muitakin palveluksia, viininviljelyä ei hänkään +tullut tyhjin käsin ja hänellä olivat täydet kellarit ja tuottavat +viinitarhat; emäntä vältti yksin omissa ajatuksissakin ratkaisua ja +lykkäsi sen aikaan, jolloin sitä ei enää voisi välttää, silloin saisi +sattuma ratkaista, kenen hän kolmesta asettaisi etusijaan, olihan hän +kuitenkin varma, että he kaikki olivat yhtä kelvollisia! Niin esiintyi +hän yhtä ystävällisesti kaikkia kohtaan. + +Mutta tämä emännän käytös teki kolmelle kantavieraalle täysin selväksi, +kuinka asianlaita oli heille kaikille. Kukaan ei voinut ajatellakaan, +että hän voisi saattaa emännän kilpailijoille vastenmieliseksi, sillä +jokaisen täytyi puhua hänestä yksinomaan hyvää ja olla valmis vakavasti +suuttumaan, jos hänestä mainittiin vain kaksimielinen sana; niinpä ei +ollut muuta keinoa jälellä kuin tehdä kilpakosijat emännälle +vastenmieliseksi, ja kun viisas nainen ei aikonut ennen aikojaan +turmella välejään heistä kenenkään kanssa, niin oli se kova tehtävä. + +Kaikki kolme vakoilivat toisiaan; he olivat alituiseen jälillä, kuten +puheenparren mukaan poliisit rikollisten jälillä, ja aina tarrasivat +toistensa hattuun, kuten valitettavasti veijarit tekevät poliisille. +Jos yksi heistä astui vierastupaan, niin kääntyi toinen jo lähimmän +kulman ympäri, ja kolmas -- istui jo pöydässä. He istuivat joka ilta +yhdessä. Jos kaksi heistä sattumalta, joka tosin tapahtui tavattoman +harvoin, olivat aikaisemmin yhdessä, olisi joku hurskas kristitty, +jolla olisi ollut onni kuunnella heidän keskusteluaan emännän kanssa, +voinut tehdä sen ylentävän ja lohdullisen havainnon, että Jumala +viisaudessaan osasi niin asettaa, että ihmissydämen täytyi paheissaan +ja heikkoudessaankin pyrkiä siihen, mitä siveys käski; sillä niin usein +kuin kolmesta kilpakosijasta kaksi tapasivat toisensa, niin yksistään +vihamielisyys kolmatta kohtaan sai heidät voittamaan ynseytensä +toisiaan kohtaan ja solmimaan ystävyyden, ja vaikkapa he silloin +poissaolevaa parjasivatkin oikein olan takaa, pyrkivät he lopultakin +täyttämään käskyä: "rakasta lähimmäistäsi", sillä tämä lähimmäinen oli +emäntä, joka seisoi pöydän vieressä. + +Vahinko vain, että tämä liittyi aina poissaolevaan sellaisilla +puheenparsilla kuin: "Selän takana puhutaan usein niin paljo" ja +"kaikkea ei voi uskoa, mitä ihmiset puhuvat". Näin vitkastellen kului +aika, ja lopulta oli sangen ymmärrettävää, että kolmea toverusta alkoi +aika tavalla ahdistaa takeissaan, kun emäntä eräänä iltana sulki +kellarinsa aikaisemmin kuin tavallisesti ja lähti vierastuvasta +sanottuaan: "Tänään on mieheni kuoleman ensimäinen muistopäivä. Sen +tähden on paikallaan, että muistan rukouksissani hänen sieluparkaansa +ja neuvon siihen lapsiakin. Kuinka aika kuluukaan! En olisi uskonut, +että vuosi surussa menee niin nopeasti kuin muutkin vuodet. Olen vain +utelias, mitä minulle tämä vuosi tuo mukanaan. No, kuten Jumala tahtoo. +Hyvää yötä, pojat!" + +"Helkkarissa, nyt voi jo puhua selvemminkin!" ajattelivat Ferdl ja +Vostl ja Dieter. Aikaisemmin ei se olisi ollut sopivaa ja olisi se +voitu käsittää pahoin päin, mutta huomenna on se jo luvallista, ja +kiirehtiminen on parempi kuin myöhästyminen! + +Ja jokainen ajatteli: "Huomenna minä puhun, on vain noustava varemmin +kuin toiset kaksi." + +Ferdl ja Vostl vetivät kiireesti rahakukkaronsa ja kutsuivat +tarjoilijattaren suorittaakseen laskunsa, mutta Dieter tilasi pullon +"parasta" ja ojentautuen mukavasti istuimelleen, sanoi hän: "Pojat, +niin tuhmia emme kai ole kukaan, ettemme tietäisi, kuinka meidän +jokaisen on laitamme, tarkotan suhteessamme perin siveään ja +kaikinpuolin kunnolliseen emäntäämme. Niin nuorina kuin tänään emme +enää koskaan tule yhteen emmekä myös niin ystävällisinä ja +kateettomina, sillä nythän kuitenkin täytyy pian näyttäytyä, kuka se on +kukkona tunkiolla. Juokaamme siis enemmän viiniä yhdessä -- minä kyllä +maksan -- emännän onneksi ja samoin 'Sinitähden' tulevan isännän; vielä +emme tiedä, kuka isännäksi tulee, ja jokainen voi siksi ajatella +pääsevänsä ja siis huutaa eläköötä itselleen!" + +Kun pullo oli tyhjä eikä Dieter ollut niinä miehinäänkään, että hän +aikoisi lähteä kotiin, vaan kutsui toisen täyden viinipullon, +silloinkos vasta Ferdl ja Vostl ällistyivät, ja kun entinen +vahtimestari kuiskasi neitoselle, joka toi viiniä, niin kovaan, että +vierustoveritkin sen kyllä kuulivat: "Eikös niin, Nandl, että ken ei +laisinkaan pane maata, hänen ei tarvitse nousta ylös, ja ken jää nyt jo +paikalle, häneltä säästyvät kävelemisen vaivat?" Silloin oli hän +molemmat toisetkin naulannut kiinni istuimiinsa eikä kukaan ajatellut +enää nousta ja lähteä. + +Sitä juuri Dieter tahtoikin! Hän oli tehnyt heille lähdön +vastenmieliseksi, ja jäämisen aikoi hän niin sotkea, että he kyllä +muistomaljan jälkeen häpeäisivät. + +Kuka "Sinitähden" ravintolan isännäksi olisi tullut, jollei Dieter tänä +iltana olisi keksinyt mitään kepposta kilpailijoilleen, sitä ei +tietenkään kukaan voi sanoa, mutta jälkeenpäin saattoi jokainen kuulla +emännän vakuuttavan, että "Pyökkipellon Dieter" oli tällä kertaa tehnyt +hänelle suuren palveluksen. + + * * * * * + +Kun seuraavana aamuna emäntä laskeutui alas portaita ja tapansa mukaan +ensiksi piti katsastuksen pihalla, silloin oli hänen kirkkaissa, +ruskeissa silmissään ja täyteläillä punahuulillaan veitikkamainen hymy, +sillä tämä jumalaton nainen ajatteli juuri sitä, että hän eilisillä +sanoillaan oli kolme mieshenkilöä syössyt kaikkeen siihen +levottomuuteen, mustasukkaisuuteen ja häikäilemiseen, jonka moinen +kilpakosinta tuo mukanaan. + +Vanha karjapiika, joka parhaallaan pesi maitokiuluaan, huusi kaivolta +aamutervehdyksensä. + +Rouva emäntä kiitti ystävällisesti nyökäten päätänsä ja huusi sitte +heleällä, kaikuvalla äänellä tarjoilijatarta, Nandlia. + +"Hän ei kuule sitä tänään, emäntä", sanoi vanhus. "Saanet hänet itse +pöyhiä pystyyn." + +"No, eipä hullumpaa", tuumi nuori rouva. + +"Luulenpa", sanoi vanha palvelijatar, "että tarvitset vain tietää, +etteivät he eilisillasta aina tähän aamuun hievahtaneet paikaltaan, +vaan istuivat istumistaan, ja söivät kaikkea, mitä ennen eivät ole +syöneet, ja joivat, mitä eivät ole juoneet." + +"No, ketkä sitte?" + +"Ka, Ryöväri-Ferdl, Liha-Vostl ja Pyökkipellon Dieter." + +"Niinkö?" sanoi emäntä rypistäen kulmiaan. "Niinkö?" kertasi hän. +"Täytyyhän minun sitte toki Nandlilta edes kysyä." + +Hän meni nopsasti vierastupaan ja suoraa päätä sen poikki tytön +makuukamariin ja sai suurella vaivalla tämän hereille ja järkevästi +puhumaan. Silloin kuuli hän, että samainen korea kolmiapilas oli vasta +puolentoista tuntia sitte lähtenyt tiehensä, mutta Dieter ei vieläkään +ollut kotonaan, vaan oli lähtenyt hetkiseksi ulkosalle, palatakseen +emännälle, jahka tämä heräisi, tekemään selvää yön tapahtumista. + +Emäntä pudisti päätänsä, mutta tyytymättömyys hälveni hänen +kasvoiltaan: hän astui ikkunan ääreen ja silmäili lasin lävitse +torille. Siellä näkikin hän Dieterin kuin minkäkin henkivartijan +kulkevan pitkin talorivin seinävartta. Mutta kun hän tuli lähemmäksi ja +älysi emännän, silloin tuli hän muutamalla loikkauksella kadun ylitse, +helisteli ikkunaa ja koputti ovelle. Kun ovi hänelle avattiin, astui +hän sisään ja sanoi: "Hyvää huomenta, yhtä ihanaa kuin itse olet, +emäntä, ja jos sinulle varhainen vierailuni on mieliin, niin toisit +minulle tölkin marjamehua." + +Silloin silmäsi emäntä jo jälleen hieman epäystävällisemmin ja tuotatti +unisella Nandlilla pyydetyn mehun. + +"Olisi ollut minulle mieluisempaa", sanoi Dieter, "jos olisit itse +kaatanut, maistuisi silloin kolme kertaa paremmalta! Olet kai minulle +nyreissäsi, kun en viime yönä lainkaan löytänyt tietä kotiin! Oi, +emäntäkulta, olisi ihanin elämäni unelma, ettei minun koskaan +tarvitsisi poistua tästä talosta, vaan saisin ainaiseksi jäädä tänne." + +"No, kukapa tietää, mitä tapahtuu", sanoi emäntä. + +Dieterin kasvot kävivät tämän kuullessaan niin pyöreiksi ja loistaviksi +kuin kuun vuoren takaa noustessaan. "Näin yksin kuin nyt olen", jatkoi +emäntä, "en voi suoriutua ravintolan hoidosta, ja jos sen jätän, niin +voittehan te sen ostaa." + +Dieter painoi epätoivoissaan päänsä alas ja vilkuili sivulleen. +"Tarvitseeko sinun myydä? Tarvitseeko sinun jäädä yksin?" jupisi hän. +Siitä keinosta päättäen, mihin hän ryhtyi murhettaan lieventääkseen, ei +tämä kuitenkaan näyttänyt olevan kovin vakavaa laatua, sillä hän valeli +sitä marjamehulla. "Onneksesi, emäntä!" + +"Kiitos paljo! Tarkotatko siis, että minun pitäisi koettaa uusiin +naimisiin?" + +"Tietysti! Sellaisen naisen kuin sinun, emäntä, tarvitsee vain ojentaa +kätensä, kun hänellä jo riippuu pari kosijaa jokaisessa sormessaan! +Sellaiselle naiselle kuin sinä olisi yksin jääminen oikea synti!" + +"Ole nyt! Mutta jos niin luulet ja koska olet ystäväni, niin sanopas +myös, kummanko puoleen tahtoisit minua neuvoa, Ryöväri-Ferdlin vai +Liha-Vostlin?" ilvehti emäntä. + +Dieter nojasi päänsä oikeaan käteensä ja veti otsansa sangen vakaviin +ryppyihin, joiden ainoastaan hullunkurisesti vilkkuvat silmät +ilmaisivat valehtelevan. + +"Koska tarkotan parastasi, tarkotat?" sanoi Dieter. "Jaa, tosiaan, niin +helppo sitä ei ole sanoa, sitä täytyy harkita -- tuota Ryöväri-Ferdliä, +sitä tuskin tahdotkaan." + +"No, miksei sitte?" kysäsi emäntä. + +Mutta Dieter jatkoi juttuaan kysymyksestä välittämättä. "Mutta jos +sinua Liha-Vostl miellyttää, niin tuskinpa voin toivoa parempaa." + +Emännän silmät suurenivat, sitte sanoi hän ivallisesti: "Onko hän sinut +tilannut puhemiehekseen ja saatko pulskankin paidan palkaksesi?" + +"Emäntä, oi, emäntäkultaseni!" huudahti Dieter hilpeästi. "Kuinka voit +moista kysyäkään? Ennen annan kiskaista hampaan suustani, vieläpä +leikata kielenikin, ennenkuin rupean kenenkään toisen puolesta sinua +kosimaan, vaikkapa saisin niin suuren puhemiespaidan, että peittäisi +kapanalan maata ja vaikkapa paita olisi kultakolikoita täytenään!" + +"Sinä veijari!" nauroi emäntä. "Sen voit helposti luvata, sillä eihän +ole ketään hölmöä, joka sinulle sellaisen paidan tarjoaisi. Mutta sanos +vakavasti -- sillä olet minut tehnyt kyllin uteliaaksi -- kuinka et +toivoisi minulle parempaa kuin että ottaisin Liha-Vostlin? Ja miksi en +tahtoisi Ryöväri-Ferdliä! Siihen olet vielä velkapää vastaamaan." + +Silloin alkoi "Pyökkipellon Dieter" sangen miellyttävästi puhua +ladella, sillä hänellä oli lahja pukea puheensa loppusointuihin: +"Siksi, emäntä, tee minulle mieliksi, -- paina puuta ja kallista +minulle korvasi, -- selitän sinulle jullilleen, -- mitä eilen sattui +suunnilleen, -- ja sitte suo mun puhua -- ihan sydämeni pohjasta! -- +Olen itseni narriksi luullunna, -- kun sult' olen vuodesta kuullunna, +-- joka on surussa kulunna, -- nyt pari siis ota rinnalles, -- joka +luotu on sinulle turvakses; -- lemmestä aivan sairaana, en penkiltä +saata mä kohota, ei tahtonut yö multa kulua, -- niin kova on ahdistus +rinnassa, että joku ehtisi ennemmin, -- ja kysyisi sinulta hellimmin, +-- ja sanoisi sanan syvän, -- se ei olis minusta hyvä!" + +"Mikä lempo sinua riivaa?" nauroi emäntä ääneen. "Voinethan toki puhua, +kuten järkevä ihminen!" + +"Oi, emäntä, et tiedä, kuin järkevä puhe vaikea on, -- kun ihminen +sulasta rakkaudesta hulluna on, -- mutta koska vaara väärään valoon +joutua tarjona on, -- no, säästän muun ja puhun vain mikä totta on." + +"Ja minä juoksen heti luotasi, jos se vielä kauvan piilossa on", +sepitti leikkisästi emäntä "loppusoinnun" puolestaan. + +"Mutta jos puheen ymmärrät, mitä silloin teet mieluimmin?" + +"No, en mitään silloin. Annas kuulla säällisesti, mitä oikeastaan on +kysymyksessä." + +"No, kuule sitte, emäntä, -- oi, emäntäkultaseni, kun sinua näin +katselen, tuntuu minusta, etten voi puhua sinun kanssasi, kuten muiden +ihmisten, vaan että siihen tarvitaan toinen kieli ja aivan soittoa +äänessä -- mutta ällös minulle vihastu, minä alotan jo! Minua eilen +tosiaankin pelotti, että Ferdl ja Vostl ehtisivät minua ennen, ja +silloin ajattelin, että jos jään istumaan, niin eivät toisetkaan mene +pois, ja kun he niin kyyröttävät ravintolassa, onnistun kentiesi +saamaan aikaan tilan, jossa yökkyrit eivät ennen auringon pilkistämistä +ikkunasta sisään löydä takistaan hihoja. + +"Siitä tulikin paljo parempaa kuin odotin, ja Nandl voi sanoa, että +puhun silkkoja tosia, sillä hän oli saapuvilla, vaan ettet sinä ollut, +oli sangen hyvä, sillä sinun ollessasi mailla eivät he olisikaan +uskaltaneet niin juoda, kuten ovat juoneet, -- kaikkea sekaisin, -- +ensin valkosta, sitte punaista, sitte kellertävää, jotta nyrkit +savessa, -- ja Ryöväri-Ferdl ei jäänyt ryyppyäkään jälelle, minulle +tuli aivan kuuma! Sivumennen huomasin myös, miten ovelaksi Vostl +heittäytyi ja silmän välttäessä läikytti viinilasin pohjan toisensa +jälkeen lattialle. Yksi kerrallaan, ajattelin minä, sinut jätän +viimeiseksi, tiedän kyllä miten sinut pyydystän! + +"Keskellä kulauttelua ja pullon pulputusta vilkasee Ferdl minua +äkkisestään syrjästä päin ja sitte naurahtaa vasten kasvoja. 'Veijari', +sanoo hän minulle, 'luuletko, etten huomaa, mihin tähtäät, tahdot juoda +minut pöydän alle. Mutta siihen et pysty eikä kukaan teistä kestä niin +paljoa kuin minä juon joka ilta maata mennessäni!' Sen jälkeen joi hän +edelleen kuin kaivoon kaataen, ja minä tein samoin, vaikka minulla jo +olikin sydän kintaan peukalossa, että lopultakin voisi kaikki mennä +vinoon. Hetkistä myöhemmin sanoo hän meille kahdelle, Vostlille ja +minulle: 'Olette narreja, kun ette suo minulle emäntää! Jos minä olisin +täällä herrana, voisimme joka päivä istua täällä yhdessä yhtä hauskasti +kuin tänään, saisimme vain parempia tilkkoja. Eikös pätisi? Vai ha?' +Vostl pudisteli päätään ja minä sanoin, -- noin vain sanoakseni -- +sanoin siis: 'Siitä kaupasta ei tule mitään, Ferdl, sillä emäntä ei +varmaankaan suvaitse, että yökaudet istutaan juopotellen.' -- 'Mitä +ajattelet?' sanoi hän siihen. Älkää olko vihainen, vaikka otankin hänen +jumalattomat sanansa suuhuni, mutta Nandl voi todistaa, että hän sanoi: +'Loruja', sanoi hän, 'minua ei vaimo saa estetyksi juomasta, ei saanut +ensimäinen eikä saa toinenkaan! Niin kauvan kuin naista kositaan, on +hänen edessään vielä salaisuuksia, mutta kun kerran on hänen miehensä, +lakkaavat ne. Jahkahan pääsen isännäksi, rykäsee emäntä viimeisen +rykäyksensä!' Silloin Vostl nauroi ja viittasi Nandliin, joka seisoi +vieressä. Silloin karahti Ferdl vielä punaisemmaksi, hänen kasvonsa +helottivat kuin niiden sikarien leimapaperit, joita lapset myyvät +kirkkomäellä. Parisen kertaa naurahti hän kuten hölmö ja koetti lyödä +asian leikiksi, ja sitte tarttui hän äkkiä lasiin ja alkoi kulautella +viiniä alas. Hän ajoi sisäänsä kulauksen toisensa jälkeen, ja vihdoin +sai pullonsa pohjaan. Silloin hän yhtäkkiä kömpii istuimeltaan pystyyn +ja pitelee pöydän nurkasta. Vakaannuttuaan vähän tasapainoon, +syöksähtää hän vaivoin pönkilleen ja seista törröttää pää eteenpäin +riipuksissa, hartiat koholla ja kädet lerpallaan. Vähitellen alkoi hän +siitä sitte kuivautua, eikä ole hänen syynsä, että talon nurkat +pysyivät pystyssä eikä hän niistä yhtään tunkenut sisään. No, ja kun +hän katosi yöhön, ajattelin minä, että hänen on paras jäädä kotiin, +sillä emäntää hän ei saa." + +Emäntä katsoi jokseenkin vakavasti hilpeään kertojaan ja kysyi: "No, ja +kuinka sitte oli Vostlin laita?" + +"Kuinkako Vostlin laita? Sitäkö kysyt?" kysäsi Dieter loruten kuin +papukaija; sillä tapa, jolla emäntä otti hänen kertomuksensa, ei häntä +miellyttänyt ja hän tuumi juuri: Miksei tämä helkkarin vaimo naura? +"Niin, oikein", sanoi hän sivellen molemmin käsin pörröistä tukkaansa, +"sehän minun piti vielä kertoa. No niin, kun olimme Ferdlistä päässeet, +silloin tuotan pakan pelikortteja; ajatellen, että juoneet olemme jo +enemmän kuin liian paljo ja Vostlille täytyy olla ajanvietettä, +ajatellen, sillä en voinut aavistaakaan, että Vostl on sellainen +pelipukari kuin sittemmin näyttäytyi, emäntä! No, hyvä, hän oli heti +valmis, ja me pelasimme, ensin juomia, mutta minä huomasin +vastapelurini heti sellaiseksi, jota voitto kiihdyttää ja jonka häviö +tekee aivan mielettömäksi; niinpä annan ystävälleni tilaisuuden nylkeä +itseäni mielin määrin, kun minulle huonot kortit nousevat, mutta kun +saan ensimäiset hyvät kortit käteeni, silloin kohotan panoksen +kaksinkertaiseksi, voitan kerran, toisen ja kolmannenkin. Nyt olisi +sinun pitänyt Vostl nähdä! Kiihkoissaan ja raivoissaan on hän aivan +poissa suunniltaan, korteille, joissa ei ole yhtään pistolehteä, panee +hän kaksinkertaisen panoksen, ja vihdoin istuu hän typityhjänä, +pelattuaan vanhuksiltaan katon pään päältä ja lattian jalkojen +alta ja lehmät navetasta ja itseltään lakin päästä, takin yltä ja +kengät jalastaan, jotta olisin voinut ajaa hänet ulos avopäin, +paitahihasillaan ja sukkasillaan. Valkonen hän oli kuin kalkkiseinä, +hiki virtaili hänen otsastaan, hampaat narskuivat hänen niitä +purressaan vastakkain, ja hän näytti aivan hirmuiselta, mutta vieläkään +hän ei saanut rauhaa. 'Kaikki tai ei mitään!' huusi hän. -- 'Jaa', +sanoin minä, 'mutta mikä on panoksesi?' -- Hän sanoo: 'Dieter, kun piru +vie housut, tarvitsen enää vain vyön, jolla käärin ruumiini kasaan. +Minä panen emännän peliin.' -- No, no, emäntä, älä suotta katso niin +synkin silmin. Nyt kai ymmärrät, miksi sanoin, että jos Vostlin otat, +ei voi toivoa parempaa, sillä minä olen voittanut häneltä sinutkin, +mutta olen sydämestäni tyytyväinen, jollet tahdo tietää mitään heistä +kummastakaan..." + +Emäntä oli tämän proosallisen selonteon jälkeen noussut nopeasti +tuoliltaan, johon hän oli Dieterin runollista kehotusta noudattaen +istuutunut. "Hyvä on jo", sanoi hän ynseästi ja ankarasti, "en tahdo +kuulla enää mitään enempää. Olen tosin sinulle kiitollinen siitä, että +olet minulle osottanut, mihin kurjuuteen joutuisin niin yhden kuin +toisenkin kera noista kahdesta --." + +"No, näetkös, näetkös", sanoi Dieter mulkoillen aivan suunniltaan, +"kiitoksella juuri saat muistaakin!" + +"Mutta totta puhuen täytyy minun sanoa", jatkoi emäntä, "että sinäkin +olet viime yön juopottelullasi ja peluullasi menettänyt kaikki toiveet +minuun nähden." + +"No, ole järkevä, emäntä! Miksi niin?" Entinen ratsusotilas huitoi +neuvotonna käsivarsillaan ympärilleen. "Hehän ne olivat -- en minä -- +he vain!" + +Emäntä astui aivan hänen luoksensa. "Jaa, kysytkö oikein tosissasi, +miksi? Etkö sitte ole osottautunut heitä molempia etevämmäksi? Etkö ole +osottanut, että osaat juoda ja pelata vielä paremmin kuin nuo kaksi?" +Näin sanottuaan käänsi hän miekkoselle selkänsä ja lähti huoneesta +odottamatta vastausta tähän sangen kireään kysymykseen, ja koskei hän +tahtonut tuhlata aikaa, teki hän siinä sangen oikein, sillä +Pyökkipellon Dieteriin oli isku sattunut. + +Hän seisoi kauvan kuin ukkosen lyömänä, vasta Nandlin helakka nauru sai +hänet jälleen tolalleen. "Kirkas tuli ja leimaus!" puuskahti hän. "Mitä +naurat? Antaisin sinulle halusta pari korvapuustia, ilkeä ihminen! -- +Sellaisia tuhmuukisia! Nyt tiedän, ken tahtoo olla ovelaa ovelampi, hän +ei enää olekaan ovela!" + +Mutta ennen kuin hän -- ja muuten ainaiseksi -- lähti "Sinitähden" +ravintolasta tiehensä, muisti hän, mihin oli arvonsa tähden +velvollinen, ja teki kaikessa kiireessä, kuten hän myöhemmin usein +tunnusti, ennen tehtyjen lisäksi uuden -- tyhmyyden. + +"Nandl", sanoi hän, "salli minun sanoa, uskoppa tai älä, mutta +oikeastaan minä en emännästä paljoakaan välittänyt." + +"Vaikka kosisit nyt jo minua", vastasi tyttö pisteliäästi, "niin en +usko sittekään." + +"Salli minun sanoa", jatkoi Dieter painolla, "sinäkin olet minulle +rakkaampi kuin tuo pystynenä, kiemaileva naisolento. Näes, jos pidät +suusi viime yöhön nähden, -- siitä ei pääse mitään ihmisten hampaisiin, +sillä toiset kaksi varovat kyllä siitä puhumasta -- niin otan sinut +kultasekseni." + +"Ai, metsämies, mitäs minä sellaisista välitän. -- Kultasista olen +saanut kyllikseni!" + +"Menen kanssasi naimisiin. Se saa emännänkin eksyksiin luuloissaan ja +vie häneltä halun asiasta jutella." + +"Todellako?!" + +"Niin, jos olet vaiti!" + +"Hyvä, Dieter, minun suustani ei niin kristisielu kuule koko jutusta +halaistua sanaa. Ja emäntä kyllä vaikenee, kun sanon, että olemme jo +aikoja sitte sopineet kaupoista. Mutta jollet pidä sanaasi, Dieter, +niin silloin on leikki kaukana, silloin huudan koko jutun ilmoille +kaduilla ja toreilla!" + +Hiljainen väristys karsi Dieterin selkäpiitä, kun hän uudelleen +vakuutti aikeensa vilpittömyyttä, sitte lähti hän vatvoen viinin +raskauttamassa päässänsä tätä ristiriitaista ajatusta: oliko hän +menetellyt "ovelasti", kun varoakseen, ettei muilla olisi naurun syytä, +oli antanut jonkun naisen, josta oli leikki kaukana, saattaa itsensä +asemaan, ettei hänellä ollut lainkaan syytä nauramiseen? + + * * * * * + +Tässä oikeastaan olisi tämä pilajuttu lopussa, mutta kun suosiollisissa +lukijoissa varmaankin on monia, jotka tuntevat sääliä kovinkoeteltua +leskiemäntää kohtaan, joka yhdellä iskulla menetti kaikki kolme +kosijaansa, niin täytyy minun vielä kaikessa lyhykäisyydessä kertoa, +millä reippaalla päätöksellä tämä ymmärtäväinen nainen turvautui +kaikkia enempiä ikäviä kokemuksia vastaan. + +Vielä samana päivänä päivällisen jälkeen istui hän pitkän kirjelmän +ääressä muutamalle kaukaiselle sukulaiselleen, joka eleli kaukana +pienellä maatilalla kaksivuotisen tytön kanssa, jonka äiti oli kuollut +hänet synnyttäessään. + +Emäntä kutsui tämän leskimiehen luokseen lohduttajaksi ja neuvojaksi, +"Sinitähden" liikkeenhoitajaksi. + +Ja hänen niin verkkaan kirjottaessaan paperille rivin toisensa jälkeen, +ilmestyi hänen silmiensä eteen yhä elävämpänä kuva siitä henkilöstä, +jolle hänen kirjeensä oli osotettu. -- -- He olivat kasvaneet samassa +kylässä, tyttöriehakkona oli hän maleksinut kaikkialla hieman +ujostelevan, avuttoman poikasen kanssa, mutta naimaikäisenä tyttönä +tunsi hän pojan etevämmyyden, pojan, joka häneen vaikutti kunnollaan +ja vakavilla ajatuksillaan, mutta tämän tunnon alkuperäinen +vastenmielisyys katosi, kun hän huomasi, miten hyvä poika hänelle oli, +ja lopulta tämä hiljainen taipumus tyydytti hänen ylpeyttään, kun hän +näki, miten poika piti häntä arvossa ja suojeli hänen kunniataan. + +Vielä muisti hän hyvin, kuinka tämä seisoi hänen edessään, kun hän +"Sinitähden" isännän kanssa meni alttarilta odottaviin vaunuihin, +jättääkseen kotiseutunsa ikipäiviksi. Kuinka uskollisesti ja +vilpittömästi ja kelpo pojan tavoin tämä hänelle toivotti kaikkea +hyvää, ja kuinka tämä ei kenellekään näyttänyt niitä kyyneliä, jotka, +kun hän kääntyi poispäin, juoksivat hänen poskilleen, ei kenellekään, +paitsi äidilleen, joka vasta vuosien jälkeen, kun poika itse piti +häitään, niistä kertoi. + +Mutta tämä ei ollut nuoren leskiemännän viimeinen muisto lapsuutensa +toverista. -- Emäntä hymyili, kun hän ajatteli sinnepäin, että hän +vielä voisi nähdä tämän kiharatukkana, punaposkisena nuorukaisena. Ei, +pari vuotta sitte oli tämä parisen päivää vieraillut hänen kotonaan, +jäntevä, kentiesi hieman liian vakava mies, jolleivät hänen tuiki +rehelliset silmänsä olisi niin kirkkaan ystävällisesti tähystelleet. +Siitä pitäen oli hän kai sangen vähän muuttunut. + +Oi, hän oli kyllä jo ennenkin ajatellut kutsua hänet. Mutta oliko juuri +hänen kutsuttava! Jos miestä pidätti ylpeys ottamasta ensimäistä +askelta, koska häntä silloin olisi saattanut epäillä oman hyödyn +etsinnästä, niin eikö häntä naisena täytynyt pidättää pelon, että hän +näyttäisi "jälestäjuoksijalta". Hänen täytyi jälleen hymyillä +ajatellessaan, että nyt, kun hän oli voittanut arkuutensa, mies +kentiesi ylpeydessään jäisi tulematta. + +Ja silloin emäntä pyyhkäisee otsaansa, sillä hälinä, jota kaksi tuvassa +leikkivää lasta pitävät, muistuttaa häntä pienokaisista. "No, Hansl ja +Mirzl", sanoi hän, "tahtoisitteko saada taasen hyvän isän?" + +Hansl seisoo miettivänä ja pienempi Mirzl pistää kypsemmän harkinnan +vuoksi sormen suuhunsa. Mutta luultavasti oli kysymys tehty niin +houkuttelevalla äänellä, että "hyvä isä" näytti sangen toivottavalta +olennolta, ja niin lopettivat lapset pian mietintänsä ja sanoivat +molemmat: "Jaa!" + +"No, kentiesi saatte sitte Loisi-serkun." + +Silloin näkivät lapset mielikuvituksessaan kuvan suuresta miehestä, +jolla olivat niin ystävälliset silmät, joka osasi kertoa niin kauniita +juttuja ja oli heille jopa rakkaampi kuin äitikin, joka heidän +melutessaan tahtoi heidät heti lähettää ulos, mutta Loisi-serkku piti +silloin aina heidän puoltaan eikä päästänyt heitä pois. + +Kun kirje oli suljettu, meni emäntä taluttaen molempia lapsiaan kädestä +torin ylitse; pieni Mirzl kantoi kirjettä ja kurotti sen postilaatikon +raosta sisään. + +"Jumala siunatkoon!" sanoi emäntä, + +Missä ihminen puhtaalla mielellä ja täydestä sydämestä ryhtyy johonkin, +siellä on jo siunaus suotu edeltä päin. Vuoden kuluttua oli +"Sinitähden" emännän lapsilla Loisi-serkku hyvänä isänä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Raskaan syytöksen alla; Kun on +olevinaan liian ovela, by Ludwig Anzengruber + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42107 *** |