diff options
| -rw-r--r-- | 42107-0.txt | 1760 | ||||
| -rw-r--r-- | 42107-8.txt | 2150 | ||||
| -rw-r--r-- | 42107-8.zip | bin | 44198 -> 0 bytes |
3 files changed, 1760 insertions, 2150 deletions
diff --git a/42107-0.txt b/42107-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b317181 --- /dev/null +++ b/42107-0.txt @@ -0,0 +1,1760 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42107 *** + +RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA; KUN ON OLEVINAAN LIIAN OVELA + +Kaksi kertomusta + + +Kirj. + +LUDWIG ANZENGRUBER + + +Suom. L. Soininen [Lauri Soini] + + +Kirjallisia pikkuhelmiä X. + + + +Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909. +O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. + + + + +_Ludvig Anzengruber_ (s. Wienissä 1839, k. 1889) oli jo yli 30 v. +elänyt, kun hän kansannäytelmällään "Kirchfeldin pastori" saavutti +ensimäisen, kauvas yli maansa rajojen kantavan kuuluisuuden. Köyhäin +vanhempain lapsena oli hän saanut käydä alemman realikoulun, oli +sitte parisen vuotta oppilaana kirjakaupassa. Mutta halu paloi +kirjalliselle alalle ja -- näyttelemään. Monet vuodet näki hän nälkää +näyttelijänä eikä onnistunut. Vihdoin haki hän turvaa huonopalkkaisesta +kirjurinvirasta poliisilaitoksessa. Sitte vihdoin "Kirchfeldin pastori" +vapautti hänet kirjalliseen toimintaan. Ja silloin alkoi tulla kuin +tuiskua näytelmiä, romaaneja (parhaimpia "Häpeäpilkku") kertomuksia, +runoja, kunnes hän kuusikymmenvuotiaana kuoli verenmyrkytykseen. Kansan +pohjakerroksiin, laajalle Amerikaa myöten ovat hänen teoksensa +levinneet. Monissa hänen teoksissaan, kuten tässäkin julaistussa +mestarillisessa pikkukertomuksessa näkyvät jäljet hänen toiminnastaan +poliisilaitoksen kirjurina. + + + + +RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA + + +Niin, rakkaus ei yksistään riitä, kun kaksi ihmistä iäksi liittyvät +yhteen; lempikööt he toisiaan niin lämpimästi kuin ikinä voivat, niin +ihmisellä on valitettavasti myös vatsa, ja se ei siitä täyty, vaikka +rakastavaiset molemmin puolin mielellään söisivät toisensa, ja se ei +kaipaa mitään hyväilyä, korkeintaan se sietää mielellään, kun se on +kauniisti täynnä, että sitä miellyttävästi sivelee kämmenellään. + +Se täytyi uskoa myös palstatilallisen Peter Kirningerin ja hänen +vaimonsa Rosalian. Heidät oli vihitty puolikolmatta vuotta sitte. +Peterillä oli mökkinsä perintönä vanhemmiltaan eikä muuta mitään, +Rosalialla ei ollut yleensä mitään ja toikin sentähden, paitsi mitä +hänellä oli yllään, vain sangen vaatimattoman nyytin mukanaan. +Molempain nuorten aviopuolisojen täytyi kovasti tehdä päivätyötä +elatuksekseen, ja he tunnustivat pian kaikessa hiljaisuudessa, että +olisi parempi, jos he yksin huolehtisivat kumpikin puolestaan. + +Kun avioriitapiru tahtoo saada köyhän kansan keskuuteen toraa ja +eripuraisuutta, lähettää se edeltäpäin kaksi kokenutta veitikkaa niiden +luo, jotka tahtoo erottaa: yksi niistä on liehakoiva viettelijä, joka +on olevinaan valoisain ihmisystävällisten toiveiden lähin heimolainen, +-- hän lupaa kultaisia vuoria, -- arpajaisista toisensa jälkeen, +houkuttelee vaimoparat viemään niukat kolikkonsa arpajaisiin. Mutta +miesten luo saapuu ilkeä paholainen, joka kuiskuttaa hänen korvaansa: +"Vaimosi kantaa kaikki rahasi typösen tyhjiin, tuhma arpajaispeli on +hänen intohimonsa, älä annakaan viedä rahojasi, ja kun niistä ei kotona +voi olla varma, niin käytä niitä hyväksesi ja koeta unhottaa sitä +harmia, jonka vaimosi saa matkaan, lähde hyvään veljesseuraan!" Se on +juoppous- ja viinapiru. Kun molemmat kerran ovat käyneet uhriensa +kimppuun, eivät ne kuunaan hellitä, yksi riuhtoo uhriaan yhtäälle, +toinen taasen toista omalle taholleen, ja nyt on riitapirulla tilaa +ajautua väliin ja erottaa ne, jotka luulivat olevansa yhdistetyt +eliniäkseen. + +Vielä arpoi mökin emäntä vain vähin erin, säästäen asioistaan sen mitä +arpajaisiin uskalsi panna, samoin hillitsi isäntä itseään, hän nipisti +omastaan sen minkä kantoi kapakkaan, mutta pelin ja juopottelun mukana +kasvaa intohimo ja jano, ja molemmat puolisot olisivat lopulta varmaan +lopettaneet kuten muutkin oman tuhonsa häikäisemät, jollei väliin olisi +tullut jotakin, joka sai vaimon unhottamaan Wienin, Linzin, Grazin, +Pragin ja kaiken maailman arpajaiset ja miehen kompuroimaan aivan +toisten kynnysten eikä kapakan kynnysten ylitse. + +Kirningerillä oli serkku, hänen isänsä sisaren poika; vanha Kirninger +oli kahdestatoista sisaruksesta nuorin, mainittu sisar oli vanhin; +sisar meni naimisiin kahdenkymmenen iässä, veli vasta kahdeksankolmatta +vanhana, niin että hän yhdeksännellä vuodellaan jo oli eno, ja kun +hänen poikansa tuli maailmaan, oli tällä jo kaksikymmenvuotias serkku. +Tästä, Vinzenz Kallinger oli hän nimeltään, oli tullut kuleksija, hän +oli hävittänyt kotinsa ja kontunsa ja haihaili nyt iäkkäänä ja +rappiolle joutuneena miehenä ympärinsä, autteli ihmisiä ja kulki heidän +asioillaan, joissa heillä ei ollut mitään kuntoa, mutta hän ymmärsi +niitä aivan hyvin; hän osasi asettaa kelloja, osasi sirosti koverrella +aita- ja päätylautoja, jotta ne antoivat puutarhalle ja talolle +kunnioitettavan ulkonäön, puoskaroi ihmisiä ja eläimiä, lyhyesti, +elätti itseään milloin askarrellen, milloin kerjäten, oikein ja väärin, +enimmäkseen kyllä viimeksi mainitulla tavalla, sillä hän oli nyt kerran +maankiertäjä. Hän oli myöskin arpajaisveikko ja sellaisena suuri +tietäjä ja arvossa pidetty unien selittäjä, ja sentähden Kirningerin +majassa vaimo tervehti hänen tuloaan paljo mieluisemmin kuin mies; kun +hän tätä harmitti käynneillään, teki hän sen pilan vuoksi, ja nuori +isäntä ajatteli jo ensi kerralla käännyttää hänet kynnykseltä, sillä he +olivat jo useamman kerran joutuneet kovaan riitaan keskenään. + +Mutta asia ei päässyt silleen. Äkkiä katosi Vinzenz tienoilta. Aluksi +ei se voinut lainkaan pistää silmiin, sillä mies näyttäytyi milloin +siellä, milloin täällä, kulki muutaman seudun lävitse, yöpyi toiseen, +mutta jonkun ajan jälkeen pantiin merkille, ettei häntä enää näkynyt +missään; ihmiset alkoivat enemmän uteliaisuudesta kuin osanotosta +kysellä, mihin hän oli joutunut. + +Seuraava kevät toi selityksen, mutta se oli sellainen, että sai koko +seudun ihmiset kuohuksiin ja kauhistuksiin. + +Vielä oli rinteillä ja metsäniityillä ohut lumikohva, joka vitkaan suli +pois; yksinäisten talojen ja erillään sijaitsevain taloryhmien lasten +täytyi kulkea metsän lävitse kyläkouluun, tämä yhä hälisevä joukko +suureni suurenemistaan kouluun mennessään ja pieneni palatessaan, +jolloin lapsi toisensa jälkeen erosi vanhempainsa kotiin. + +Lopuksi jäi aina kolme, kaksi poikaa ja tyttö, jotka asuivat +viimeisessä suuressa talossa. Oli päiväpaisteinen aamupäivä, ilma +henkäili leudosti, sulava lumi virtaili lukemattomina vesipuroina +rinteitä ja notkelmia myöten seuraten maanpinnan uurteita, linnut +ilmottivat liverrellen läsnäoloaan, ja tämä sai kolme pientä +taivaltajaa iloiselle tuulelle, he lauloivat ja kirkuivat kilvan. +Erääseen tienmutkaan näkyi metsäaukon lävitse pieni piiloutunut +metsäniitty, ja sen keskeltä pisti sulavan lumen alta esiin jokin tumma +esine. Tarkoin katsoen saattoi erottaa parin saappaita, ja lapset +nauroivat keksinnölleen, että tänne oli jonkun täytynyt jättää +jalkineensa lumeen, tai mahtoivatko ne olla perin rikkinäiset +tallukkaat? Rohkein näistä kolmesta uskalsi lähteä niitä hilaamaan +tielle, hänen toveriensa varotellessa; saattoihan siinä piillä joku +taika ja tallukkaat muuttua käärmeeksi, jos niihin tarttui. Mutta +uskalikko tunkeutui tiheikön lävitse ja meni esineen luo, joka oli +herättänyt heidän uteliaisuutensa, todistajat näkivät hänen tarttuvan +toiseen saappaaseen, sitte kuulivat he leikkitoverinsa äkkiä päästävän +huudon ja juoksevan takaisin tielle kuin koirien ajamana. + +Siellä makasi joku! + +Nyt oli aikailu lopussa; lapset pakenivat päätäpahkaa kotiin. + +Ei kestänyt tuntiakaan, kun koko seutu jo tiesi, että joku makasi +metsässä, ettei hän ollut kukaan muu kuin Vinzenz Kallinger ja että +tämä, kuten murskattu pääkallokin osotti, oli murhattu. + +Hän oli maannut siellä talven ylitse. Siitä hetkestä alkaen, +jona tämä tieto tuli ilmoille, eivät seutulaiset voineet tyyntyä +kiihtymyksestään. Nähtiin oikeuden toimimiesten, jotka nopeasti oli +paikalle sähkötetty, ajavan metsään, silmäiltiin arkoina ja +vilunväreitä tuntien palaavien vaunujen jälkeen, joille ruumis oli +nostettu ja karkean hevosloimen alta pistivät jalat ja nyrkkiin +puristettu käsi näkyviin, kierreltiin ympäri ruumishuonetta, johon +murhattu oli toistaiseksi viety, ei puhuttu mistään muusta kuin tästä +hirmuteosta koko iltapäivänä ja yöllä nähtiin pahoja unia ja pelättiin +jotakin pahaa -- tietämättä mitä -- ja samoin jatkettiin aamulla. Siitä +kuiskailtiin kotona ja meluttiin kylän kapakassa tai kuiskailtiin +kapakan pöydän ääressä ja huudettiin kotona, aina sen mukaan miten +urhoisalla tuulella seura oli tai tunsi pelkoa -- kentiesi istuessaan +tuntemattoman tihutyön tekijän rinnalla. + +Kuka sen oli tehnyt? + +Ja miksi se oli tapahtunut? + +Mutta sen tutkiminen oli virkamiesten tehtävä, ja koko kylä odotti +kuumeisella kärsimättömyydellä, että herrat pian näyttäisivät +kekseliäisyyttään, sillä eihän ollut mikään pieni asia tietää, että +mailla liikkui murhaaja, jonka edessä ei "puolikerjäläinenkään" ollut +turvassa. + +Jos olisi käynyt ihmisten mielen mukaan, olisivat he mieluimmin +kuulleet edeltäpäin vastauksen kysymykseen: Kuka sen on tehnyt? Kun +kerran tunsi rikollisen, niin saattoihan häneltä helposti kysyä: Miksi +olet siihen ryhtynyt ja kuinka olet siinä menetellyt? + +Mutta oikeusherrat käsittivät asian vähemmän keveästi: vaikkapa olisi +saanutkin vangituksi jonkun, joka oli suurimmassa määrin epäilyksen +alainen, niin tämä epäilemättä valehtelisi kuten lurjus ja heittiö, +joka hän olikin. Jollei siis tahtonut joutua siihen kiusalliseen +asemaan, että täytyi pistää ihmisiä tyrmään ja päästää jälleen +tiehensä, niiden joukossa taitavasti tekonsa kieltävän rikollisenkin, +ei ollut mitään muuta keinoa kuin kerätä omiin käsiinsä niin paljo +todistuksia, että rikollinen ne nähdessään tulisi viheriäksi ja +keltaiseksi eikä voisi niihin lisätä muuta kuin sanoa: "Minä sen olen +tehnyt!" Sentähden pitivät oikeusherrat ensimäisenä ja kaikkia muita +tärkeämpänä kysymyksen: Miksi se on tapahtunut? + +Niin alettiin tässäkin silmukka silmukalta kutoa verkkoa, johon +syyllinen oli pääsemättömästi takertuva. Tutkimusta suoritti muuan +sangen innokas, nuori piirioikeuden virkamies, joka jo oli antanut +monta näytettä rikosasiallisista lahjoistaan, ja hänen avukseen oli +annettu santarmipäällikkö, jolla oli monivuotinen kokemus. Nämä +molemmat tekivät työtä suurella innolla, saattoipa -- se oli nyt kerran +heidän virkansa -- melkein sanoa, eräänlaisella ilolla tämän surullisen +tapauksen paljastamiseksi. + +Tärkein, mitä metsästä tarkastettaessa löydettiin, oli ase, jolla murha +oli tehty; se oli tavallinen kirves, jollaista käytetään halkojen +hakkuussa. + +Vanhukselta ei löydetty mitään, joka olisi antanut jonkunlaista +ohjaavaa viittausta; hänen takintaskustaan pisti esiin niinkutsuttu +egyptiläinen unikirja ja kirjava nenäliina, ja liivintaskussa, jossa +muut kantavat kelloa, säilytti hän kokoonrutistettua paperilappua, +johon omin käsin oli raapustanut viisi numeroa, ja erään kuitin, jonka +päivänmäärästä saattoi päättää, ettei Vinzenz Kallinger ollut lähtenyt +elämästä ilman arpajaisvoiton toivoa. + +Ettei tällä "puolikerjäläisellä" ollut mitään rahoja mukanaan, näytti +aivan luonnolliselta; heräsi siis ensiksi kysymys, elikö hän kenenkään +kera epäsovussa, ilmivihollisuudessa? Siitä ei kukaan tiennyt mitään +tarkempaa sanoa, miten paljo lie kyseltykin. Vanhusta eivät ketkään, +jotka hänet tunsivat, "erikoisesti suosineet", tavallisesti ei hänestä +välitetty mitään. Riitaa ja jupakkaa hänen kanssaan oli siellä ja +täällä ollut, mutta se oli vain "sellaista pientä kinaa", jota ei +huomenna enää muistettukaan. Korkeintaan saattoi olla niin, ettei hänen +sukulaisensa, palstatilallinen Kirninger, saattanut häntä sietää, koska +tämän vaimo veljensä viekottelusta antautui arpajaishumuun, joka ei +Kirningeriä oikein "miellyttänyt". + +Sitä vastoin saatiin mitä tarkimmasti selville, milloin Vinzenz +Kallinger oli nähty kylässä viimeisen kerran. Se tapahtui puoliviidettä +kuukautta takaperin, viime marraskuun loppupuolella, ja tarvitsi vain +selailla viime vuoden allakkaa, niin tiesi sen päivälleen, sillä se oli +ensimäinen keskiviikko viidennentoista päivän jälkeen, päivä, jolloin +vanha arvanvetäjä aina tallusteli piirikaupunkiin ottaakseen selvän, +mille numeroille voitot olivat langenneet. Löydetylle kuitille merkitty +lähimmän arvanvedon määräpäivä oli sama, jona murhattu katosi. + +Erittäin tärkeän ilmotuksen teki "Kotkan" emäntä: Kallinger oli juuri +samana keskiviikkona, mahtoi olla tuossa kahdentoista korvilla, tullut +kapakkaan ja ryyppyjään maksaessaan vetänyt taskustaan kätensä, jossa +oli "kimppu" rypistyneitä seteleitä, ja hän oli sanonut ne edellisessä +arvanvedossa voittaneensa. + +Oikeusvirkamies sähkötti heti arpatoimistoon; sieltä saapui kohta +tieto, että siellä tunnettu Kallinger oli tosiaankin saanut ja nostanut +arpajaisvoiton. Sen kera taasen kävi yhteen toinen seikka, joka ensin +oli viranomaisia hämmästyttänyt, nimittäin löydettyyn kuittiin merkityn +panoksen suuruus; mutta nyt oli selvää, kuinka mies saattoi uskaltaa +peliin kokonaista viisikymmentä kreutseria, hän kai ajatteli tulleen +ajan, jolloin onni oli hänelle suotuisa, hän toivoi voittavansa vielä +kerran ja tällä toisella kertaa enemmän, ja tämän tähden uskalsi +hän kouraista syvemmälle taskuaan, kun sitäpaitsi saattoi ottaa +voittorahoista; kun nyt löydettäessä hänen taskunsa olivat tyhjät, niin +oli häneltä otettu rahat, joita hän vielä oli "Kotkan" ravintolassa +näytellyt ominaan, ja kysymyksessä oli siis ryöstömurha. + +Nyt oli saatava selville: kenen seurassa Kallinger oli viimeksi nähty? +Tohtori Haidenreich, se oli nuoren oikeusvirkamiehen nimi, sai +santarmipäälliköltä mitä parhainta apua. Viimeksi mainittu esitti jo +aamulla anivarhain ruumiinlöydön jälkeisenä päivänä tärkeän todistajan, +jonka tiedot olivat painavat. Hän oli vanha kokoonkuivanut vaimo, +joka tuona kohtalokkaana keskiviikkona oli ollut metsässä puita +keräilemässä. Hän tiesi kertoa, että Kirninger oli mennyt metsään päin +ja kohdattuaan Vinzenzin olivat he vaihtaneet jokseenkin kovia sanoja +ja kadonneet metsään. Kotvan jälkeen oli vaimo palannut risukimppuineen +ja näki kylän kadulta, että toinen heistä palasi yksikseen metsätietä +takaisin. + +"Kallinger", tuumi hän, "oli tietysti aikonut piirikaupunkiin, mutta +herra Jehus, nythän tiedettiin mihin hän oli joutunut. Ei, ei voi +lainkaan aavistaa, miten perin kehnoa väkeä sitä metsässä liikkuu." + +Tohtori Haidenreich lähetti puheliaan vanhuksen jokseenkin tuikeasti +tiehensä ja kielsi ilmottamasta mitään siitä mitä häneltä oli kyselty. +Kun ovi hänen jälkeensä sulkeutui, nyökkäsi tohtori tyytyväisesti +santarmipäällikölle. "Korb, nyt hän on kiinni. Tapaus on niin selvä +kuin olisimme itse olleet paikalla. Todistukset liittyvät niin +kauniisti toisiinsa, että kieltäminen oikeastaan jää syytetyn +makuasiaksi; voimme olla välittämättä hänen tunnustuksestaan." + +"Kuten käskette, herra tohtori", sanoi Korb. "Emme välitä siitä." + +"Ajattelen", jatkoi nuori tutkintotuomari, "asiain näin ollen teemme +jutusta lopun lyhyeen. Meidän ei tarvitse jäädä tänne kauvemmaksi. +Sanokaa, että vaununi laitetaan valmiiksi ja hankkikaa ajoneuvot vangin +viemiseksi piirioikeuden vankilaan. Tuokaa sitte mies luokseni ja +kuulustelun jälkeen lähdemme matkalle. Menkää nyt." + +Korb laski kätensä sulkahatulleen, teki käännöksen ja meni. Kun hänen +askeleensa lakkasivat kuulumasta, saapui huoneeseen melkein kammottava +hiljaisuus, tohtori Haidenreich nousi tuoliltaan ja alkoi astuskella +edestakaisin. Hän hierasi tuontuostakin käsiään. Hänellä oli onnea. +Siitä työstä, jonka hän oli tehnyt, tullaan kyllä puhumaan. Vaikkakin +sattuma oli hänelle suotuisa, niin ansaitsi hän ylistystä siitä +varovaisuudesta, jolla oli sattumaa käyttänyt hyväkseen. + +Mutta tämä väliaika, joka seurasi kiihdyttävän toimeliaisuuden jälkeen, +oli hänestä kiusallinen. Mikä äärettömän pitkä aika, ennenkuin ovi +tuolla aukeaa ja hänen miehensä päästetään sisään! + +Hän heitti juuri kärsimättömän katseen oveen, kun sille samassa +koputettiin. + +Tohtorin kehotettua astumaan sisään, työntäytyi pieni, kömpelö ihminen +kynnyksen ylitse; hänellä oli jokseenkin kookas kyttyrä, mutta mikä +hänen selkärankansa pituudesta puuttui, oli käsien jatkona. Hänen +kasvonsa esiinpistävine poskiluineen ja terävine leukoineen näyttivät +melkein kolmikulmiolta, jonka keskellä oli koukkunenä; se oli samassa +paikassa kuin muillakin, mutta paitsi käyrää muotoaan, erotti sen +tavallisista jokapäiväisnenistä väri, hieno, heleä viininpuna; sen +molemmin puolin vilkkui pieni tumma silmäpari, joiden yllä tuuhottivat +vienosti pensasmaiset kulmakarvat. + +Tätä ihmistä ei voinut sanoa kauniiksi eikä miellyttäväksi, mutta +tohtori oli kyllin ennakkoluuloton, ettei päättänyt ulkonaisten +vaikutelmain mukaan, vaan tutki esiintyviä sisäisiä ansioita. + +Kyttyräselkä sanoi olevansa nimeltään Zacharias Zach, nykyään +ajorenkinä rakennusmestari ja puukauppias Buchbergerillä +paikkakunnalla. Eipä siksi, että hän olisi tahtonut ketään saattaa +onnettomuuteen -- ei, Jumalan nimessä -- mutta totuutta täytyi jokaisen +pitää kunniassa, ja kun hän oli tiellä kuullut Birkhoferin muorilta, +kehen epäluulo lankesi Vinzenzin jutussa, niin tuli hänkin kertomaan +tietämänsä. + +Birkhoferin muori oli äsken kuulustelusta lähtenyt puunkerääjätär, joka +ilmeisesti oli vaikenemiskäskyä noudattanut siten kuin vanhalta akalta +saattoi odottaakin. Tohtori kirosi ensin häntä sydämessään, mutta +sitte, kun hänen loruamisensa ei enää kuitenkaan voinut asiaa pahentaa, +täytyi tohtorin hymyillä omalle kiellolleen, joka oli niin naisen +luontoa vastaan, sillä jo nuorin ja samalla vanhin nainen mitä +maailmassa on ollut, nimittäin Eva, ei voinut olla käärmeelle +lörpottelemättä, mitä isä Jumala oli sanonut, jonka lörpöttelyn +seurauksena kaikki kurjuus ja hätä on, kuten tietty, tullut maailmaan. + +Zacharias Zachilla näytti raajarikkoisessa rintakehässään asustavan +hyvä sydän, sillä hän toi sangen epäröiden esiin sen, mitä hänellä oli +sanottavaa. + +Hän oli samaisena keskiviikkona aamupäivällä -- "Kotkan" emäntä saattoi +sen todistaa -- istunut ravintolassa ja nähnyt hänkin, kuinka Kallinger +Vinzenz oli näytellyt rahojaan. Silloin oli hän -- Zacharias -- vielä +palvellut myllärillä ajorenkinä ja juuri tuona päivänä vedättänyt +jauhoja piirikaupunkiin; se oli muutamia tunteja sen jälkeen kuin hän +oli ravintolassa nähnyt arpajaisveikon. Nyt saattoi hän, kun juttu +jälkeenpäin oli tällaiseksi kääntynyt, vaikka vannoa, että Vinzenz +vielä kerran tuli hänen näkyviinsä. Asian laita oli näin: hän oli +ajanut verkalleen metsätietä, rinnettä ylöspäin. -- Birkhoferin muori +oli hänet nähnyt, hän saattoi sen todistaa... + +Tohtori sanoi vaimon siitä jo kertoneen. + +Kyttyräselkä jatkoi kertomustaan: kaksi ihmistä oli pitemmän aikaa +kulkenut keskellä tietä kaukana hänen edellään; muutamassa käänteessä +olivat puut peittäneet heidät näkyvistä ja juuri kun hän oli ajanut sen +paikan ohitse, jossa he olivat kadonneet, oli hän kuullut huudon +syrjästä päin -- vain yhden -- sitte kuului kuin joku vetäisi jotakin +raskasta vesakon lävitse, ja kotvan kuluttua, kun jälleen oli kaikki +hiljaista, kuului takaa päin risahdus pensaikosta, ja tuli vain yksi, +toinen heistä, etukumarassa ja juoksi kuin vimmattu alaspäin kylää +kohden. Silloin, kun kellään ei voinut olla aavistustakaan siitä, mitä +siellä oli tapahtunut, ei Zachariaksellekaan johtunut mieleen mitään +epäillä, vaan arveli hän sitä tavalliseksi tappelujutuksi ja ajoi +huoletonna tietänsä eteenpäin. + +Tohtori kysyi ajorengiltä, oliko hän valmis vahvistamaan sanansa +valalla ja toistamaan ne syytetyn kasvojen edessä. + +Kysytty selitti heti olevansa valmis valalle ja -- ensin hieman +kynsittyään korvallistaan lupasi hän tehdä toisenkin, vaikkakin se +murhaajan edessä saattoi olla arveluttavaa. + +Tohtori käski hänen mennä viereiseen kamariin, pysymään levollisena ja +astumaan esiin heti kun hän kutsuisi. + + * * * * * + +Pikkutilallisen Kirningerin majassa oli jälleen jokseenkin äänekästä, +mutta naapurit eivät enää panneet sitä merkille, se tapahtui kovin +useaan. + +Molemmat aviopuolisot olivat juuri paraimmassa epäsovussa nousseet +ruokapöydästään. + +Mies oli varhaisesta aamusta puolipäivään saakka kierrellyt ympäri +kylää, sillä murhatun sukulaisena piti hän hyvänä oikeutenaan kuulla +ihmisten lausuvan osanottonsa. Ja kuinka kaikki nyt yhtäkkiä +kerääntyivät hänen ympärilleen eikä kysymyksistä tullut loppua kuunaan! +Niin, hän oli yhden yön kuluessa tullut paikkakunnan merkkihenkilöksi! +Ihmiset, jotka muuten olivat häntä katsoneet yli olkansa eivätkä +suoneet ainoaakaan ystävällistä katsetta, pakottivat hänet nyt istumaan +pöytäänsä ja kertomaan, mitä hän tiesi kertoa sukulaisvainajastaan, ja +he pitivät kyllä huolen, ettei hänen kielensä päässyt kuivamaan. + +Ja kun hän niin istui viinimaljan, savustetun suolalihan, makkaran ja +tupakkakukkaron ääressä, liivinnapit auki, käyttäen kaikkea hyväkseen, +valtasi hänet eräänlainen kiitollisuuden tunne tämän kaiken +herkullisuuden aiheuttajaa kohtaan, ja hän alkoi liioitella kuvatessaan +hyviä ominaisuuksia, joita hän ei uskonut vanhuksella olevan lainkaan, +ja hän puhui vesissä silmin, aivan kuin hänellä olisi ollut nuha, +sydämellisistä väleistään vainajan kera. + +Ja nyt istui hän vihdoin kotona höyryävän kupin ääressä, mutta pani +lusikan pois ja heittäysi raskaasti hengittäen tuolilleen takakenoon. + +Hänen vaimonsa, reipas Rosl, joka istui häntä vastapäätä ja pisteli +hyvällä ruokahalulla, silmäili häntä ivallisesti. "Olitko taas +sellaisten seurassa, jotka mieluummin näkevät tyhjän lasin kuin täyden +kupin?" + +Silloin nousi Peter pöydästä ja sanoi: "Tämänpäiväistä ravintolassa +istumistani et tarvitse torua, kun se ei minulle ole maksanut puolta +penniäkään ja olen siellä viipynytkin vain sukulaistani Vinzenziä -- +Jumala olkoon hänen sieluparalleen armollinen -- kaikin tavoin +ylistääkseni hänen kuoltuaan." + +"Kauniisti tehty, eläessään et hänelle sanonutkaan ainoatakaan hyvää +sanaa." + +"Miksikäs hän houkutteli sinun ainoat kolikkosikin menettämään +arpajaisiin." + +Silloin hypähti myös Rosl pystyyn. "Älä vaadi minun säästämään omiani, +kun sinäkin kannat omasi ravintolaan." + +"Minä saankin sieltä jotakin." + +"Jaa, humalan ja seuraavana päivänä pökeröpään!" + +"Sinulla on pökeröpää niin monta kertaa kuin viikkoja vuodessa, +arvanvedosta toiseen, mutta muuta ei mitään." + +"Näytäpäs se toteen! Kiesus, jos autuaalle sukulaisellemme ei olisi +niin käynyt, varmaankin hän olisi antanut egyptiläisen unikirjansa +minulle perinnöksi, josta olisin voinut löytää oikean numeron; mutta +toivon sentään, että hänen avullaan vielä osuu oikeaan, hän oli minulle +aina niin hyvä." + +"Niin, kaunista! En sano että soisin hänelle, mitä hänelle on +tapahtunut, mutta se minun pitää sanoa, että kun ajattelen, kuinka tuo +vanha lurjus -- Jumala antakoon hänelle iankaikkisen rauhan -- on +sinusta tehnyt arpajaishupsun, jolla pyhäinkuvien ja rukouskirjain +sijasta on kuitteja kaikki paikat täynnä, kevytmielisen rahojen +kylväjän ja unien selittäjän, niin silloin en voi olla ajattelematta, +että se on ollut hänelle Jumalan rangaistus. Hän oli eläessään sinun +turmiosi, jottas sen tiedät!" + +"Voi sinuas, vainajain haukkuja! Sinun pitäisi hävetä sydämesi +soppia myöten, kun pidät hänelle sellaisia muistopuheita! Eikö sinua +nyt hänen tähtensä ravintolassa kestitetä? Elä huuhdokaan hänen +nimessään kurkkuasi, kun kerran käytät ruokotonta turpaa häntä +kohtaan. Mutta näenhän jo, että meidän herramme on sen niin säätänyt, +että sinun täytyy kärsiä rangaistuksesi siitä, mitä olet rikkonut +sukulaisparkaamme vastaan! Opit nyt vain yhä enemmän juopottelemaan, ja +kun sanot, että serkkusi olisi ollut turmiosi elämässään, niin katso, +ettei hän tule turmioksesi kuoltuaan!" + +Hyvällä emännällä ei ollut aavistustakaan, minkä mustan pirun hän oli +seinälle maalannut. + +Mitä Kirningeriin tulee, oli häntä uhkaus serkkuvainajaan nähden niin +suututtanut, että hän selitti huutaen täyttä kurkkua, ettei hän +sallinut elävän eikä kuolleen serkun estää itseään hakkaamasta +arpapaholaista pois vaimonsa luista, ja eukko sitä vastoin parkui, että +hän pöllyyttäisi juoppouspaholaisen ukkonsa tukasta, ja molemmat +aviopuolisot alkoivat tosiaankin käydä tositoimiin molemminpuoliseksi +siveelliseksi parannuksekseen; vaimo oli jo parilla kimakalla +kirkaisulla kuitannut saamansa kolhut, mies taasen päästi monta +kirousta sen johdosta, että hänen tukkansa pahasti pörhöttyi ilman +hänen omaa myötävaikutustaan. Silloin tuli tämä omituinen paholaisten +karkottaminen keskeytetyksi siten, että santarmipäällikkö Korb astui +sisään. + +"Asuuko täällä palstatilallinen Peter Kirninger?" kysyi päällikkö. + +Rosl suori mekkoaan kuntoon, sipasi esiliinan sileäksi ja sanoi: +"Kyllä". + +Peter siveli pörröistä tukkaansa kasvoiltaan, muristen muijalleen: +"Oletpa laittanut minut kauniiksi, mitä ihmiset siitä ajattelevatkaan!" +Sitte kysyi hän santarmilta, mitä hän täältä haki. + +Vastaus oli lyhyt; Häntä, jos hän oli Kirninger! Häntä oli käsketty +tuomaan hänet kuulusteluun tutkintotuomarin luo. + +Silloin ei ollut muuta tehtävää kuin lähteä. + +Rosl antoi lähtijälle mukaan sen erojaistervehdyksen, ettei hän olisi +pahoillaan, jos herrat pistäisivät ukon pariksi kolmeksi päiväksi +telkien taa. + +Peter kiitti, luvaten maksaa nämä sanat heti kotiin palattuaan. + +Näiden hellyyden ilmausten jälkeen asteli mies santarmin rinnalla +pitkin tietä ja vaimo astui ulos oven eteen ja katseli molempain +jälkeen. + + * * * * * + +Kunnanhuone, johon tutkintotuomari oli asettunut niin kauvaksi kuin +hänen tarvitsi viipyä paikkakunnalla, sijaitsi torilla keskellä kylää. +Matka sinne oli pian tehty. + +Kirninger olisi kyllä mielellään tietänyt, mitä häneltä tahdottiin +kuulustella, ja oli, tullen uteliaaksi santarmin vähäpuheisuuden +tähden, alkanut lujasti ja pyhästi vakuuttaa, että jos kysymys oli +hänen serkkuvainajastaan, ei hän tiennyt mitään merkitsevää, mutta +silloin oli Korb häntä sangen vakavasti huomauttanut, että hän jättäisi +lörpöttelyt ja puhuisi ainoastaan kysyttäessä. + +Äänetönnä ja alakuloisena seurasi hän saattajaansa. Se antoi hänen +nousta edeltä kunnantalon portaista, ylhäällä eteisessä astuskeli +edestakaisin vielä pari sotilasta, joista toinen päällikkönsä +nähtyään meni eräälle ovelle ja avasi sen, jolloin Kirninger joutui +oikeusherrain eteen. Heitä oli kaksi. Suuren, vihreällä liinalla +peitetyn pöydän takana seisoi varatuomari, tohtori Haidenreich, ja +hänen oikealla puolellaan istui muuan vanhempi herra, joka kohotti +katseensa vain vilkaisemalla, sitte kohta laittoi paperinsa reilaan, +kastoi kynänsä mustepullossa ja käänsi päätänsä hieman syrjään, kuten +kuunnellen. + +Tohtori Haidenreich katseli miestään. Hetkisen oli niin hiljaista, että +kuului selvään schwarzwaldilaisen seinäkellon naksutus. Herra, joka +piti kastettua kynää kädessään, keskeytti hiljaisuuden rykäsemällä. + +"Astukaa lähemmäksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Nimenne on +Peter Kirninger, asutte täällä omalla maapalstallanne, talonne +järjestysnumero on 108, olette täällä syntynyt -- kuinka vanha?" + +"Kahdeksanviidettä vuotta", vastasi Peter, samalla huoaten tietämättä +oikeastaan miksi. + +"Olette katolinen, nainut -- onko teillä lapsia?" + +"Ei", vastasi Peter. Hän sanoi tämän eräänlaisella tyytyväisyydellä, +sillä kysymys oli tehty sellaisella äänensävyllä kuin hänelle olisi +pantu pahaksi, jos hänellä olisi ollut lapsia. + +"Olette pienuudestanne pitäen seurustellut serkkunne Vinzenz +Kallingerin kera?" + +Kirninger nyökkäsi. + +"Millaisessa suhteessa olitte häneen? Tarkotan, kuinka sovitte hänen +kanssansa yhteen?" + +"No, sillä asialla on omat oikkunsa; ennen naimistani näin häntä vain +aniharvoin, mutta sen jälkeen -- suoraan sanoen -- useammin kuin olisin +suonut, sillä hän pani vaimoni pään aivan pyörälle arpajaishommillaan; +oli onnettomuutemme, että vaimoni pani arpajaisiin kaiken mikä hengestä +irti oli, ja minä -- eihän yksinään säästäminen olisi taloamme +paljokaan nostanut pönkilleen -- minä vein omat ansioni kapakkaan. +Niin!" + +Tohtori kumartui hieman eteenpäin ja sanoi kehottavalla äänellä: + +"Serkkunne ei siis juuri ollut kasvanut sydämeenne kiinni?" + +"Valetta olisi niin sanoa", hymyili Kirninger. "Suoraan sanoen, en +häntä voinut sietää hetkeäkään." Samalla hän ajatteli: oikein mainio +herra, tuo herra tuomari, hän ymmärtää heti asian. + +"Milloin olette nähnyt viimeksi serkkunne?" + +"Eräänä keskiviikkona viime marraskuussa." + +Tohtori mainitsi päivän. + +Kirninger vakuutti, että se oli oikein. + +"Mihin aikaan siis mainittuna päivänä kohtasitte hänet ja missä?" + +"Jaa, no, antakaas, jahka hieman muistelen! -- Niin, jo johtuu +mieleeni, olin tuona samaisena päivänä aika tavalla harmissani ja +läksin kohta syötyäni, tuossa yhdentoista tienoissa, metsään kuivia +puita keräilemään. Noin puolisen tuntia mahtoi kulua ennenkuin jouduin +työpaikoilleni, siellä olin kentiesi tunnin verran, palausmatkan kera +saattoi kulua parisen tuntia; sanokaamme, että kello oli yhden +korvilla, kun saavuin kotiin ja näin Kallinger Vinzenzin juuri tulevan +ovesta ulos, hän oli taasen syöttänyt vaimolleni arpajaissyöttejään ja +unenselityksiään. Minua suututti se, ja minä käännyin hänen mukaansa ja +kuljin hänen kanssaan kappaleen matkaa metsään takaisin, sanoakseni +hänelle mielipiteeni." + +"Tiesittekö, että hän vähää ennen oli voittanut arpajaisissa ja oli +rahoissaan?" + +"Hän sanoi sen minulle, kun olimme vasta muutaman askeleen päässä +kotoani, kun hänelle torailin, ettei arpajaisista hyödy mitään. Silloin +pöyhisteli hän samaisella voitollaan." + +"Metsän lävitse kulkiessanne tiesitte siis, että hänellä oli rahaa?" + +"Niin, tiesin kyllä. Riitelimmekin sen johdosta, kun pyysin häneltä +hieman lainata." + +"Tarvitsitte siis silloin rahaa." + +"Välttämättä, herra, kuten leipää. Vietävän rihkamasaksa aikoi minut +viiden guldenin tähden pistää velkavankeuteen." + +"Kuinka kauvan tämä velka oli teillä ollut?" + +"No, mahtoi olla yli vuoden." + +"Ja te pelkäsitte joutuvanne vankeuteen?" + +"Niin, ja sentähden pyysin Kallingerilta rahaa; sanoin hänelle, ettei +hän ole tuonut talooni muuta kuin onnettomuutta, joten voisi kerran +saada jotain hyvääkin aikaan. Siinä oli minulle vaivaa yllinkyllin..." + +"Olette kauppiaalle maksanut?" + +"Niin, seuraavana päivänä." + +"Ja myönnätte, että rahat, joilla suorititte vuoden vanhan veikanne, +olivat peräisin Vinzenz Kallingerilta?" + +"Niin, hän ne minulle lainasi. En voi muuten sanoa." + +"Olette kertonut, että mahtoi olla yhden aikaan, kun tapasitte +Kallingerin kotinne luona ja palasitte hänen kanssaan metsään. +Kuinkahan kauvan olitte hänen kanssaan yksissä?" + +"No, luulenpa, että noin kolme neljännestä, koska olin jälleen kotona +ennen puoli kolmea." + +"Siis yhden ja kahden välillä. Nyt sanoitte olleenne metsässä kuivia +puita keräilemässä. Oliko teillä mitään työkalua mukananne?" + +"Oli kirveeni." + +"Ja veittekö tämän ja keräämänne puut takaisin metsään, kun läksitte +serkkuanne saattamaan?" + +"Oh, ei puhettakaan; puukuorman heitin aitani ylitse." + +"Ja kirves?" + +"Se oli housuvyöni alla, enkä muistanut sitä jättää kotiin," + +"Ja mihin se on joutunut?" + +"Jaa, herra, sitä en tiedä." + +"Muistelkaas, Kirninger!" + +"Pyydän, herra tuomari, tarkotan vain, etten tiedä, missä se nyt +mahtanee olla, sillä annoin sen silloin serkkuni mukaan. Sen terä oli +sangen lovinen, ettei sitä sieralla enää saanut tasottumaan ja +terottumaan, ja se täytyi terotuttaa tahkoojalla kaupungissa. Kun hän +oli sen pistänyt vyöhönsä, en sitä ole nähnyt senkoommin." + +Tohtori Haidenreich päästi pienen pitkäveteisen vihellyksen, sitte +nyökkäsi hän kuten se, joka ajattelee: eipä hullumpaa! Ei niinkään +harvoin tapahdu, että oikeushenkilöt tuntevat eräänlaista +hyväntahtoisuutta monia onnettomia ihmisiä kohtaan, jotka pimeillä +teoilla koettavat tutkijainsa teräväpäisyyttä, ja erittäinkin niitä +kohtaan, jotka eivät heti lankea polvilleen, vaan asettuvat koottuja +todistuksia vastaan ja siten osottavat, ettei heidän teräväpäisyyttään +suotta kustanneta. Se on eräänlaista henkistä kamppailua, jossa +syyttäjä edeltäpäin on voitosta varma ja vastustajalle, joka ei tee +voittoa ylen huokeaksi, siitä on kiitollinen ja sentähden sävyisällä +menettelyllä pyrkii tämän ehdotonta kukistusta lieventämään. + +Oli jälleen tullut täysi hiljaisuus, jälleen kuului kellon heilurin +naksutus ja rattaiden natina. Varatuomari oli, ensin tähysteltyään +Kirningeriin terävällä katseella rypistettyjen kulmiensa alta, +kumartunut pöytäkirjurin puoleen ja kuiskannut hänelle jotakin, josta +Kirninger kuuli vain ensimäiset sanat, jotka kuuluivat sinnepäin, että +"kun hän näkee..." Nyt vasta huomasi hän, että kaikki hänen lausuntonsa +pantiin kirjaan, ja hänet valtasi rasittava levottomuus. + +"Tulkaahan tänne, Kirninger", sanoi varatuomari, ja pyyhkäisten +muutaman pitkän paperin syrjään, veti hän esiin kirveen, jonka ojensi +Kirningerille. "Katsokaas tätä, kentiesi se on tämä?" + +Kirninger selitti niin olevan. + +"Ettehän vain erehdy?" + +"En", sanoi Peter. "Se on sama, jonka annoin serkkuni mukaan +terotettavaksi; tunnen sen polttomerkistä varressa." + +"Aivan oikein. Siinä on: P. K. 1878. Tällä kirveellä murhattiin Vinzenz +Kallinger juuri tuona samana keskiviikkona." + +Raskaan syytöksen alla. + +"Jesus, Maria, Josef!" huudahti Kirninger. Hän oli tullut +kalmankalpeaksi ja tuijotti murhakaluun silminnähtävällä kauhulla. + +"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?" + +"Minulla? Herra? Sanon vain -- Jumalani, että sitä on sääli kuulla --". + +"Mitä on sääli kuulla?" + +"Sitä mitä kirveellä on tehty -- niin -- eihän sitä rohkea enää ottaa +käteensäkään -- ja se on vahinko." + +"Älkää tekeytykö niin typeräksi, Kirninger! sillä ette selviä. Kuulkaa +nyt rauhallisesti ja tarkkaavaisesti mitä sanon, ja sitte voitte tehdä +kuten hyväksi katsotte, teillä on vapaa tahtonne; eikä teitä voida +pakottaa mihinkään minkä asemassanne pidätte vältettävänä. Mutta jos +olette sitä, minä teitä pidin -- mies, niin lopettakaa asia lyhyeen ja +mukautukaa välttämättömyyteen. Tapahtunutta ei voi tehdä +tapahtumattomaksi." + +"Herra oikeusneuvos, pyydän --". + +"Tahdotteko kentiesi heti tunnustaa?" + +"Tunnustaa? Enhän kuitenkaan tietäisi niin mitään tunnustaa! Herra, +tehän puhutte aivan kuin juuri minä olisin ottanut serkkuni +päiviltä!" Hänen näin sanoessaan Kirningerin hampaat pureutuivat yhteen +ja kun hän koetti hymyillä kummissaan ja uskomattomasti, tuli siitä +irvistys. + +"Sen epäluulon alaisena olette!" sanoi varatuomari. + +Silloin horjahti Kirninger takaperin kuten näkymätön nyrkki olisi +lyönyt vasten hänen kasvojaan. + +"Korb, antakaa hänelle tuoli", käski tohtori Haidenreich. "Vettä myös, +jos hän sitä haluaa." + +Santarmipäällikkö riensi heikontuneen luo. Tämä istui kotvan tuijottaen +eteensä, pyyhkien moneen kertaan takkinsa hihalla kasvojaan, joita +myöten virtaili kyyneleet ja hiki. + +"No, Kirninger, siinä ei auta itkut, asia on nyt kerran, kuten on", +sanoi nuori lakimies, ja vaiettuaan viitisen minuuttia, kysyi hän +leppeällä äänellä: "Oletteko siinä määrin tyyntynyt, Kirninger, että +voitte kuulla, mitä teitä vastaan on ilmennyt?" + +Kysytty kohotti päänsä, katsoi ilmeettömin silmin ja laski ikäänkuin +myöntäen jälleen päänsä alas. + +"Tahdomme siis, kuten itsekin olette suostunut, koota yhteen +todistajain lausunnot ja mitä on huomattu ruumiin löytöpaikalla. +Serkkunne, Vinzenz Kallinger, oli kateissa viime marraskuusta lähtien, +ja tiedetään päivälleen ja tunnilleen, milloin hänet nähtiin viimeksi +kylässä. Eilen löydettiin metsäniityltä hänen ruumiinsa, pääkallo +ruhjottuna, hänet oli siis väkivaltaisesti saatettu pois päiviltä, ja +kun hän vielä vähää ennen oli kylän ravintolassa näytellyt rahoja, +vaikkei ruumista tutkittaessa häneltä löytynyt mitään, niin on +otaksuttavaa, että murhaaja on ottanut rahat ja siis tehnyt +ryöstömurhan. + +"Edelleen on varmasti otaksuttavaa, että hänen viimeinen taivalluksensa +oli kylästä mainitulle metsäniitylle, ja hänet nähtiinkin viimeisen +kerran tällä taipaleella yhden ja kahden välillä, hänet näkivät siellä +ajorenki Zacharias Zach, joka rattaillaan ajoi metsän lävitse, ja vanha +Birkhoferin muori, joka siellä keräili puita, eikä ainoastaan heidän +yhtäpitäväin todistustensa, vaan myös teidänkin, Kirninger, +tunnustuksenne kautta on varmistettu, ettei hän ollut yksin, vaan +teidän seurassanne. + +"Te myönnätte, Kirninger, ettette ollut serkkunne kera ystävällisissä +suhteissa, ette voi kieltää, että olitte kovassa ahdingossa ja että +pienen summan takia oli ulosotto ovenne edessä, te tunnustatte jo +metsään mennessänne tietäneenne, että Kallingerilla oli rahaa mukanaan, +sanotte itse, että rahojen tähden jouduitte hänen kanssansa riitaan, ja +Birkhoferin muori on valmis valalle siitä, että te olitte sanonut: +'Sinulle olisi oikein, visukinttu, jos joku löisi kallosi murskaksi ja +tyhjentäisi taskusi!' Mahdoitte ottaa kirveen huomaamattanne mukaan, +mutta nyt se oli käsillä, ainoastaan teidän nähtiin metsästä palaavan, +vanha mies, kuten nyt on selvinnyt, oli jäänyt sinne kuoliaana, hänen +rahansa oli ryövätty, eikä ainoastaan täkäläisen kauppiaan kirjoista +käy selville, että murhan jälkeisenä päivänä olette maksanut veikanne +hänelle, te itse myönnätte sen, vieläpä kaikkia kaunistelevia +verukkeita epäillen myönnätte rahojen olevan Kallingerilta peräisin. +Murhapaikalta löydettiin kirves, jolla teko oli tehty, ja teidän täytyy +se tunnustaa omaksenne. Se on tämä sama kirves", -- näin sanoen nosti +hän sen pystyyn -- "se on tosin ruosteesta hieman kärsinyt, mutta siinä +ei ole mitään pykälöitä, ja tarvitsee vain pyyhkästä peukalollaan terää +huomatakseen, että se oli terävä, kun sitä käytettiin tekoon!" + +Oli tullut jälleen hiljaisuus ja siinä kuului syytetyn raskas, ähkyvä +hengitys. + +"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?" + +Koristen, ikäänkuin hän olisi omaan kuoloonsa tukehtumaisillaan, +tulivat sanat hänen suustaan: "Olen syytön". + +Ihmisystävällisellä laupeudellakin on rajansa ja kun tuomari on +syytetyn kera päässyt niin pitkälle, että vaivojen kauneimpana palkkana +on enää odotettavissa katuvainen tunnustus, niin muuttuu kieltäminen +loukkaavaksi mielettömyydeksi. Tohtori Haidenreich ojentautui pystyyn +ja sanoi tuimemmalla äänellä kuin ennen: "Korb, kutsukaa Zach sisään". + +Santarmipäällikkö meni sivuovelle ja päästi ajorengin kamarista. + +"Zach, katsokaa tarkoin tätä miestä, tunnettehan hänet?" + +Kyttyräselkä piti ilmeisesti tarpeettomana täyttää tätä oikeudellista +vaatimusta, sillä hän ei katsonut ensinkään syytettyä, vaan sanoi: +"Kyllä tunnen hänet, hän on Kirninger!" + +"Toistakaa lausuntonne hänen läsnäollessaan!" + +"Kyllä, kyllä, älä ole vihainen, Kirninger, en tahdo sinun +onnettomuuttasi --". + +"Jättäkää moiset, sanokaa vain mitä ennen olette ilmottanut ja +selittänyt olevanne valmis vahvistamaan valallanne." + +"Kyllä, kyllä, tuntuu vain vaikealta, kuinka alottaisin." Ajorenki +raapasi korvansa taustaa, mutta astui sitte jokseenkin lähelle +Kirningeriä ja sanoi lyhyeen katkonaiseen tapaan, josta kuului +ikäänkuin luottavaa rohkeutta: "Niin, eihän siinä auta mikään. Olen +nähnyt sinut, Kirninger, tiedäthän, silloin metsässä. Kulit serkkusi, +Kallingerin kera. Ajoin perästänne. Kerran peityitte näkyvistäni, +molemmat. Kohta sen jälkeen kuulin huudon. Yhden vain. Sitte oli aivan +kuin joku vetäisi jotakin vesakon lävitse. Sitte oli hiljaista, ja +kotvan jälkeen juoksit kylää kohden kuten mieletön. Joo, siinä kaikki." + +"Ja minusta siinä on kylliksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Mitä teillä +on siihen sanottavaa, Kirninger?" + +Puhuteltu tuijotteli lasittunein silmin ympärilleen. Hän pudisti +päätään. "Ei mitään", änkytti hän käheällä äänellä. "Kaikki on +mennyttä! Tehkää minulle mitä tahdotte." + +Kun Korb tuomarin viittauksesta vei hänet ulos huoneesta, seurasi hän +tahdotonna. + + * * * * * + +Lähdettyään tutkintotuomarin luota, tallusteli ajorenki kylän lävitse; +muuten häntä puhuttelivat aniharvat, sillä hänen oli havaittu ihmisille +puhuvan vasten kasvoja aivan toista kuin selän takana ja että hän yhden +kera päästäkseen hyviin väleihin puhui pahaa puolesta tusinasta, mutta +kun kyläläisten keskuuteen oli levinnyt sanoma, että Zach oli niin +kauvan viipynyt herra oikeustohtorin luona, että hänellä oli ollut niin +paljo tärkeää sanottavaa, tiesipä melkein tarkoin ilmottaa miten +murhatyö oli tapahtunut, niin juoksivat ihmiset aivan hänen perästään, +eikä hän väsynyt, kun vain jokin utelias vilkasi häneen, merkitsevästi +ojentelemaan oikeaa käsivarttaan ja pitkäveteisellä äänellä alottamaan: +"Joo -- hyvät ihmiset, jopa teki tekosen -- jopa teki tekosen se, joka +vanhan Kallingerin pani pois päiviltä! Joo, ja kenen luulette hänen +olevan? Hyvä isä, ei kukaan muu kuin hänen lihallinen serkkunsa, +Kirninger! Joo! Mitäs siitä sanotte?" + +Enimmäkseen olivat ihmiset niin rehellisiä, että aluksi tunnustivat, +etteivät mitään sellaista olleet osanneet ajatellakaan, mutta +keskustelun jatkuessa vakuutti melkein jokainen, että hän oli sitä jo +heti ajatellut. No niin, mies menettää kaikkensa juopotteluun, vaimo +arpajaisiin! Mihin se vie? Eihän muuta ole odotettavissakaan. + +Zachin saapuessa Kirningerin majan lähelle, seisoi siellä jo rypäs +ihmisiä, jotka keskustelivat puoliääneen tehden vilkkaita eleitä. +Hänelle viitattiin, mutta hän pudisti päätänsä ja jatkoi kulkuaan +ovelle saakka, jossa hän asetti toisen jalkansa kynnykselle ja katsoi +kyökkiin. Rosl askaroi lieden ääressä. + +"Hyvää iltaa, Kirningerin emäntä", sanoi ajorenki. Hän sanoi sen sangen +pehmeällä äänellä, josta helähti ystävällistä osanottoa. + +Mutta emäntä puolestaan mahtoi tuntea vähemmän ystävyyttä häntä +kohtaan, sillä hän vastasi mitä ynseimmin: "Hyvää iltaa!" + +"Vaimoparka", jatkoi kyttyräselkä, osanottavasti. "Aivan käy sinua +sääliksi." + +"Rikas en ole", vastasi vaimo, "mutta en toki niin köyhäkään, että +tarvitsisin sinun säälittelyjäsi." + +"Et tosin vielä tiedä siitä mitään, mutta kokoa voimasi, Kirningerin +vaimo, kokoa voimasi, että jaksat sen kuulla! Miehesi ovat oikeusherrat +pidättäneet ja antavat tuskin häntä takaisin; vievät vielä tänään hänet +pois." + +"Niin sitä pitää, enemmänpähän saat, kunhan mieheni tulee." + +"Älä laske leikkiä, Kirningerin vaimo; olethan vielä nuori sievä vaimo, +joka yhden miehen menetettyään voi lohduttautua sillä, että löytää +kyllä helposti uuden, ja jollet ketään löytäisi, tiedän kyllä neuvoa +oikean, sillä minun mieltäni painaa, että olen täytynyt todistaa +Peteriäsi vastaan, ja nyt joutuu hän hirsipuuhun --." + +"Mitä sinä horiset, mokomakin hullu rähjä, sinä?" huusi Rosl juosten +häntä kohden kapusta pystyssä. + +"Enkä horise, Rosl", sanoi Zach, pannen kätensä ristiin rinnalleen. +"Jospa Jumala sen soisi! Mutta se ei ole lorua. Peter on tappanut +Kallingerin." + +Rosl purskahti nauruun, ja ajorengin pään ylitse puhui hän ihmisille, +jotka sillä välin olivat tulleet lähemmäksi: "Oletteko kuullut mitä tuo +miekkonen puhuu? Mitä sanotte siihen?" + +Silloin kohosi joukosta häntä kohden opettajan hopeahapsinen pää, +ja hän sanoi pehmeällä ja nyt omituisesti väräjävällä äänellään: +"Kirningerin vaimo, hän sanoo vain kuten asia on, oikeuden herrat ovat +vakuutetut..." + +Silloin heitti vaimo puukapustan taakseen ja sellaisena kuin oli, +pörröisin päin, avojaloin, ainoastaan paita ja hame yllään, syöksähti +hän tielle ja riensi juoksujalkaa kunnantaloa kohden. + +Tohtori Haidenreichille, joka juuri oli aterialla, ilmotettiin, että +Kirningerin vaimo pyysi lupaa saada puhutella miestään. Tohtori lausui, +ettei hänellä ole mitään sitä vastaan. + +Rosl tapasi Peterinsä eräässä huoneessa, jossa oli ainoastaan neljä +kylmää seinää. Kalmankalpeana hän pikemmin riippui kuin istui tuolilla +ja häntä vartioi kaksi santarmia. Huolimatta heidän läsnäolostaan +heittäytyi hän miehensä kaulaan, ja vaikka huoneessa olisi kahden +vieraan miehen sijasta ollut niin monta kuin sinne mahtui, ei hän olisi +niitä ujostellut. + +"Peterini!" huusi hän. "Tässä olen! Mitään eivät he saa sinulle tehdä, +Peterini! Tahdoin tulla ensin sinun luoksesi, ennenkuin puhuttelen +tohtoria. Eikös niin, Peterini, ettet ole sitä tehnyt? Et ole voinut +sitä tehdä!" + +Kirninger pudisti päätään. "Mutta mitä se auttaa?" alkoi hän hiljaa. +"Hyvä, rakas Roslini, saat nähdä, että he hirttävät minut kuitenkin tai +sulkevat eliniäksi linnaan. Oikeuden herrat ovat niin ankarat, jos vain +puhuu toisin kuin he ajattelevat -- ja koko juttu on ihan hurja, jos +sinulle sanon. Kaikki on niin vellottu ja hämmennetty, että se vähä +minkä tiedän sanoa, näyttää valheelta ja todelta se, minkä joku toinen +valehtelee; siinä ei auta mikään! Ajattelen enemmän, mistä kaikesta +tämä kurjuus johtuu; Kallinger tahtoo jonkun viedä mukanaan hautaan ja +siihen valitsee hän minut. On niin sen miehen tapaista -- Jumala +antakoon hänelle rauhan, että hän todellisen roiston päästää juoksemaan +matkoihinsa ja siihen sijaan ottaa minut. Emmehän elinpäivänämme +voineetkaan sietää toisiamme." + +"Ah, ei, Peterini, heidän täytyy etsiä edelleen ja tutkia sitä, joka +hänet on tappanut! Oikeuden täytyy vielä elää!" + +Ja nyt pakotti Rosl miehensä hiuskarvalleen kertomaan, mitä häneltä oli +kysytty, mitä hän siihen oli vastannut, mitä hänen sanojaan ei uskottu, +mitä pidettiin valheena, ja kun mies oli päässyt loppuun, sanoi Rosl +punakkana tuohtumuksesta ja tyytymättömyydestä: "Mikä jänishousu +oletkaan, kun et, vaikka sinun kaulukseesi käydään kiinni, osaa muuta +sanoa kuin: 'Tehkää minulle mitä tahdotte'!? Aivan täytyy minun sinun +tähtesi hävetä, kun menen herra tohtorin luo." + +"Jätä mieluummin menemättä, Rosl", huokasi Kirninger. "Akkaväen +sekaantuminen ei siinä auta mitään." + +Mutta Rosl oli jo ulkona. + +Tohtori Haidenreich oli, kuten hänen aikaisemmastakin esiintymisestään +on ilmennyt, ihmisystävällinen nuori mies, ja vaikkakin hänestä tuntui +sangen epämieluiselta nousta pöydästään ja kuulla talonpoikaisvaimon +ulvontaa, niin päätti Kirningerin vaimon päästää puheilleen. Täytyihän +hänen sääliä naisparkaa, jonka elämä oli kytketty toiseen olentoon, +joka niin kammottavalla tavalla oli joutunut perikatoon! Hän ei +tahtonut vaimolta evätä lohdutustaan, sillä saattoi tällaisella +neuvottelulla koettaa kaiken, mitä vielä oli koetettavissa. + +Rosl seisoi sangen kunnioittavasti virkahuoneessa, hän ei näyttänyt +vieläkään lainkaan käsittävän asian vakavuutta, muuten olisi hän +kummastuneena tuijottanut varatuomariin, joka nyt astui sisään ja +oikeuspöydän edessä päästeli ja pani pois serviettinsä, jonka hän oli +unhottanut eteensä. Että joku saattoikin syödä hyvällä ruokahalulla +juuri tuomittuaan toisen hirsipuuhun -- ja vieläpä hänen Peterinsä?! -- +Mutta kuten sanottu, hän ei ajatellut sitä. Valkoinen liina teki hänet +vain luottavammaksi, hän niijasi ja sanoi: "Toivon, että olette hyvin +syönyt, herra tohtori! Älkääkä olko vihainen, että olen teitä kutsunut, +älkääkä panko miehellenikään pahaksi, että olette hänen kanssaan suotta +nähnyt vaivaa. Hän oli äsken, kun niin ankarasti kävitte hänen +kimppuunsa, aivan kuin puulla päähän lyöty, mutta se ei ole ihmekään, +herra, sillä meillä ei ole milloinkaan ollut oikeuden kanssa mitään +tekemistä, ja hän on aivan poissa nahoistaan moisen unikuvan johdosta; +nyt on hän uudestaan käskenyt sanomaan ja oikein kauniisti pyytämään, +että sen ennen kirjotetun lisäksi kirjotettaisiin, että hän pysyy +lausunnossaan, joka on totta, että hän on serkultaan lainannut +viisi guldenia ja että tämä on ottanut hänen kirveensä mukaansa +terotettavaksi. Hän voi tehdä valan ristinkuvan ja palavain kynttiläin +edessä, että hänen serkkunsa on elävänä ja terveenä hänestä eronnut! +Hän ei tosin voi käsittää, miten kirves nyt yhtäkkiä on terotettu, +oikeuden herrat ottakoot sen asian selville; mutta sen hän voi sanoa, +että Zach on valehdellut, kun sanoo kuulleensa huudon ja että muka +jotakin on vedetty pensaikon lävitse, sillä mieheni ei ole kuullut +siitä mitään, vaikka oli lähempänä paikalla." + +Tohtori oli valmistautunut epätoivoista vaimoa lohduttamaan, +mutta ei vastaamaan puheliaalle lörpöttelijälle, joka näytti asian +ottavan keveästi yli olkansa; niinpä sanoi hän enemmän painolla kuin +lempeydellä: "On ymmärrettävää, että te syytetyn vaimona uskotte kaiken +mitä hän olettaa ja uskottelee, mutta siten eivät muiden mielestä tule +miehenne lausunnot sen uskottavammiksi; ei tuomari eikä lautakunta tule +tuohon rahanlainaamiseen eikä kirveen antamiseen uskomaan, ja silloin +on asia niin, että voimme luopuakin hyvin Zachin todistuksesta, vaikka +hän muuten on valmis valalle. Jos häntä kuulustellaan, tulee siitä vain +kukkura ennestään täyteen mittaan." + +Rosl katsoi virkamieheen pelästyneenä. Nyt alkoi hänelle selvitä, ettei +täällä merkinnyt mitään pyhinkään viattomuuden vakuutus ja että täällä +voi saada luottamusta oman käsityksensä totuuteen ainoastaan silloin, +jos muiden käsityksen voi todistaa vääräksi; nyt näytti asia aivan +toisennäköiseltä, ja Roslilta oli kaikki rohkeus pettämäisillään. Hän +pyyhki tukkaansa pois otsaltaan ja kostutti kätensä hiestä, joka +otsalle oli kihonnut, ennenkuin pani ne ristiin rukoillen: "Herra, +älkää tehkö väärin." + +Tohtori heitti häneen ankaran katseen. + +"Älkää iskekö harhaan, tahdoin sanoa", sammalsi Rosl. + +"Voin tässä, kuten yleensä, menetellä vain siten kuin velvollisuuteni +vaatii. Asian päätöksestä ei minun ole huolehdittava, se riippuu +oikeuden käsittelystä, ja jos Kirninger luulee kieltämällä jotakin +hyötyvänsä, niin tehköön niin, hän voi hankkia taitavan puolustajan, ja +tämän tehtävä on kanteen kumoaminen, ja hänen -- ei oikeuden, joka on +toisella kannalla -- on huolehdittava myös siitä, kuinka hän tekee +tylsästä kirveestä terävän." Viime sanoja lausuessaan viittasi hän +murha-aseeseen, joka vielä lepäsi pöydällä. + +Rosl seurasi aralla katseella virkamiehen valkosen sormen osottamaan +suuntaan. Äkkiä pysähtyi hänen katseensa jäykkänä esineeseen, joka +häntä juuri oli pelästyttänyt. Kirveen varrella lepäsi kuitti ja +numerolippu, johon viimeksi mainittuun vaimo tarttui ja kysyi +änkyttäen: "Pyydän -- onko tämä lippu vainajan?" + +"Se löydettiin häneltä", sanoi tohtori Haidenreich, ja kun hän, tuntien +vaimon intohimon, saattoi tämän mielenkiinnolle löytää vain yhden syyn, +lisäsi hän halveksivasti: "Tahdotteko kentiesi tällä numerolla koettaa +onneanne? Voittehan sitä katsoa." Hän sieppasi paperin ja nakkasi sen +vaimolle. + +Tämä tarttui siihen ja seuraavana silmänräpäyksenä kajahti huoneessa +hurja huuto, jossa kuitenkin helähti rajaton riemu. Sitte heittäytyi +Rosl pöydän viereen polvilleen, ja tarttuen molemmin käsin pöydän +jalkaan, alkoi hän vuoronperään nauraa ja itkeä, samalla silmäili hän +kyyneleisin, riemusta säkenöivin silmin virkamieheen ja huusi kerta +toisensa perään: "En ole hullu, herra! -- Vaikkei se olisi mikään ihme! +-- Vain hetkinen antakaa aikaa, herra. Puhun pian enemmän!" + +Tutkintatuomarin sai tämä kohtaus levottomaksi. Hän nosti vaimon +lattialta ja sanoi hartaasti: "Taivaan tähden, malttakaa mieltänne! +Teidän täytyy puhua, muuten en voi ymmärtää, mikä teidän on." + +"Jaa", sanoi vaimo hiljaa, ja sitte seisoi hän kotvan painaen molempia +käsiään rintaansa vasten, ja nyt ojensi hän äkkiä kätensä ja piteli +lippua kaikilla kymmenellä sormellaan. "Tuollaisia lippuja on hän +tuonut minulle satoja kotiin, ja tämä on _se_, jonka hän lupasi minulle +tuoda viimeksi, ja se todistaa mieheni syyttömyyden! Sillä -- herra -- +jos mieheni olisi serkkunsa tappanut, silloin ei häneltä olisi voinut +löytyä lippua numeroineen, jotka samaan aikaan, kun heidät molemmat +nähtiin metsässä, olivat vielä kirjottamatta ja kirjotettiin vasta +monien tuntien jälkeen piirikaupungissa, monen peninkulman päässä +murhapaikalta." + +Nuoren tohtorin kasvoilla olivat nopeasti värit vaihdelleet; ensin oli +hän kalvennut, sitte punastunut aina tukanjuureen asti, mutta pian +saavutti hän entisen malttinsa, nyökkäsi äänetönnä nuorelle vaimolle, +asteli sitte nopeasti huoneessa edestakaisin, sivellen otsaansa oikean +kätensä sormilla. + +Kuinka nyt oli asian laita? Kallinger oli siis ollut piirikaupungissa, +sen todisti epäämättömästi lippu -- joka, harmillista kyllä, oli jäänyt +aivan huomioon ottamatta --, sen todisti myös kirves, jonka vanhus oli +siellä terotuttanut ja jolla hänet joko seuraavana aamuna tai samana +iltana oli lyöty kuoliaaksi; jos otaksui, että hänet oli murhattu +samana iltana, ei hän mitenkään voinut tätä verrattain pitkää matkaa +tehdä jalkaisin niin lyhyessä ajassa, hänen täytyi siis -- ajaa +hevosella! Ketään ei ilmottautunut sanomaan, että olisi ottanut hänet +rattailleen, ja tällaisesta vaikenemisesta saattoi olla hyötyä +ainoastaan murhantekijälle, ja ainoastaan hänelle oli etua myös +viranomaisten saattamisesta väärille jälille; mutta ajomies Zach oli +valehdellut Kirningeriin nähden; huudon ja ainoastaan yhden, oli hän +mahtanut kuulla silloin, kun itse löi vainajaa, ja samaten oli hän itse +mahtanut vetää ruumista pensaston lävitse. + +Tohtori Haidenreich tempasi kellonnuoraa. "Korb", sanoi hän +sisäänastuvalle santarmipäällikölle, "Kirninger saa mennä vapaana." + +Korbin silmät suurenivat, mutta kyseleminen ei ollut hänen asiansa, +muuten se ei tässä asiassa ollut lainkaan tarpeellistakaan, sillä +tohtori jatkoi kuiskaavalla äänellä: "Mutta ilman vankia emme +kuitenkaan lähde täältä. Vangitkaa siis heti ajomies Zach." Sitte +kääntyi hän palstatilallisen vaimoon: "Menkää vain päällikön mukana, +hän antaa teille miehenne takaisin." + +Rosl syöksähti virkamiehen luo: "Jumala palkitkoon sen teille, herra!" +Hän painoi hänen kätensä huuliinsa, ja herra tunsi kätensä kyynelistä +kostuvan. Hän katsoi avutonna ja hämillään Korbiin. + +"Tulkaa, Kirningerin vaimo, iloitkaa ulkona", kehotti päällikkö. + +Sotilas meni edellä tanakoin askelin, Rosl seurasi kompastellen, sillä +hänen polvensa vapisivat mielenliikutuksesta; kun ovi oli sulkeutunut +heidän jälkeensä, alkoi tohtori jälleen kävellä huoneessa edestakaisin. +Hän pyyhki taskuliinallaan kättään, jolle vaimon kyyneleet olivat +vuotaneet, jollei hän olisi liiaksi kiintynyt ajattelemaan esillä +olevaa asiaa, olisi hänen silmäänsä kentiesi pistänyt, kuinka +rajattoman kiitollisia ihmisiä vähäväkisten keskuudesta esiintyy, jos +heille vain vähänkin tapahtuu oikeuden mukaan. + +Tohtori Haidenreichillä oli kuitenkin niukasti aikaa antautuakseen +minkäänlaisiin mietelmiin, sillä Korbin ei tarvinnut kauvan ajorenkiä +etsiä, hän tapasi tämän läheltä kunnantaloa muiden vetelehtijäin +joukossa, jotka tahtoivat nähdä, kun Kirningeriä vietiin. Häntä +tarvitsi siis vain kohteliaasti kutsua sisään, hän astui portista +pihaan, portaista ylös saliin. + +Suotta ei sanota, että syyllisen selkäpiitä karmii; kyttyräselästä +tuntui sangen ahdistavalta vielä kerran astua oikeusvirkamiehen +eteen, ja kun hänelle oli esitetty väärä todistuksensa ja siitä +häneltä vähemmän kyselty, mutta paljo enemmän hänelle selitetty, +millaisia asioita ja mihin tapaan oli tapahtunut, kävi hänelle yhä +ahdistavammaksi. Tosin oli hän aluksi näyttävinään siltä kuin ei mitään +ymmärtäisi koko syytöksestä, ja kotvan aikaa koetti hän päätään +pudistellen, vakuutellen ja surkein elein kieltää sen, johon tosin +kaikki perustuikin, että hän nimittäin oli ollut yksissä Kallingerin +kera. Mutta kun tuomari hänelle tiuskasi, ettei hänen pitänyt olla niin +tuhma, sillä näkymättömiksi eivät he molemmat voineet itseään tehdä, ja +olihan heidät siis täytynyt nähdä yksissä leipurin, jolle hän jauhot +oli toimittanut, isännän, jonka luona he olivat olleet sisällä, +tullinkantajan, jonka ohitse he olivat ajaneet tullen mennen -- silloin +jätti hän kaiken silleen; maassa maaten, ruskeanpunaisena kasvoiltaan, +ahmi hän ilmaa niin, että Korb riensi hänen kaulaliinansa solmuja +aukomaan. + +Kun hänet oli jälleen nostettu pönkilleen, teki hän tunnustuksensa, +hänellä olikin vain vähän lisää sanottavaa. Hän tapasi Kallingerin +metsässä ja tämä pyysi saada istua hänen kuormalleen. Silloin ei hän +vielä lainkaan ajatellut vanhusta ryövätä, se ajatus tuli hänen +päähänsä vasta palausmatkalla, kun he kulkivat perätysten, Kirninger +edellä, rinnettä alaspäin rattaiden vierellä. Rattaiden istuinlaudalla +lepäsi kirves, joka oli kaupungissa majapaikan isännän tahkolla +yhdessä terotettu, jotta siten ansaittiin tahkoamispalkka; hän +otti sen oikealla kädellään, samalla kuin vasemmalla tarttui +ohjaksiin ja pysähdytti hevosen. "Uskotellen, että joku nuora oli +epäkunnossa sain vanhuksen kyykistymään sitä katsomaan, ja niin hänen +kyykistäessään hutasin minä. Ruumiin vedin pensaikon lävitse läheiselle +metsäniitylle." Seuraavana yönä oli suuri lumisade, joka hävitti kaikki +jäljet. Rahat oli hän seuraavan karnevaalin aikaan tuhlannut. + + * * * * * + +Kirningin aviopari oli mitä mieluisimmin suostunut siihen, että heidät +huomion välttämisen vuoksi päästettiin eräästä kunnantalon takaportista +menemään, eivätkä he ollenkaan arastelleet pitkää mutkatietä kylän +ympäri; kuten kaksi lasta juoksivat he käsi kädessä kotiinsa. + +Oli jo jokseenkin myöhäinen yö, kun heidän majansa edustalla kuului +rattaiden kolinaa; Rosl astui ikkunan ääreen, jonka toinen puolisko oli +auki, ja näki "Kotkan" ravintolan vaunujen kulkevan ohitse, niillä +istui tohtori Haidenreich, joka oli painanut hattunsa reunukset syvälle +otsalleen; vaunut kääntyivät nurkan ympäri, metsätielle, jälestä +tulivat ajorattaat, joilla istui useampia ihmisiä, pistimet salamoivat +kuutamossa. -- Rosl vetäsi nopeasti ikkunan puolikkaan kiinni ja astui +arasti takaperin. Matkue kulki nopeasti ohitse, ja jälleen vallitsi +ulkona yön hiljaisuus. + +Rosl oli painautunut Peteriin kiinni. Oi, kuinka iloisia he olivat, kun +jälleen saivat olla kahden! He olivat ensin yhdessä rukoilleet, nyt +tekivät he toisilleen pyhiä lupauksia, Peter lupasi, ettei koskaan enää +juopottele, Rosl, ettei enää välitä arpojen vedosta; heidän silmiinsä +ei tahtonut uni tulla lainkaan, koittava aamu tapasi vielä onnellisen +avioparin valveella. Sitä vain en voi sanoa, olivatko he koko yön +rukoilleet ja tehneet lupauksia, sillä minä en ollut saapuvilla. + + + + +KUN ON OLEVINAAN LIIAN OVELA + +Leikillinen kertomus + + +Oberndorfilaisen "Sinitähden" leskiemännän suruvuosi oli lopussa, +hänellä oli miehensä kuoleman jälkeen kaksi lasta, poika ja tyttö, +kasvatettavana ja suuri, yleisesti käytetty ravintola hoidettavana; +siinä oli kylläkin liikaa yksinäiselle rouvalle ja paikkakuntalaiset +olivat vakuutettuja, ettei hän tästä kaikesta voisi suoriutua, ja että +hänen pian olisi pakko katsella ympärilleen kuinka pääsisi uusiin +naimisiin, eikä kukaan epäillyt, että hänen tarvitseisi kosijoista +hätäillä, sillä hänen muhkea kolmikymmeninen persoonansa oli aivan kuin +luotu houkuttelemaan useampiakin jakamaan kaikkia taakkoja hänen +kanssaan. + +Oli luonnollista, ettei kukaan, jolla oli mielitekoja pulskaan emäntään +tai hyvään liikkeeseen nähden, antanut koko suruajan kulua vihjaamatta +leskelle, kuinka hän hänestä piti ja kuinka mieluista hänestä olisi, +jos tämä vastaisi samalla mitalla. Vähän jälkeen kuolemantapauksen, +joka emännästä tekin "Sinitähden" isännän, menettivät molemmat +toiset paikkakunnan ravintoloitsijat surukseen aivan äkkiä monta +kantavieraistaan, mutta he tiesivät aivan hyvin, missä nämä olivat +tavattavissa; pian kuitenkin palasivat nämä uskottomat takaisin +aikalailla tuohduksissaan siitä vastaanotosta, jonka olivat saaneet +surevalta leskeltä, sillä tämä oli häikäilemättömään tapaan antanut +ymmärtää, että jääköön vaan kukin sinne, missä oli autuaan vainajan +elinpäivinäkin oleskellut, hän ei anna mitään "moisille liehtareille". +Hän myönsi vain kantavierailleen oikeuden itseään lohduttaa ja neuvoa; +sentähden sai hän kahdelta kilpailijaltaan kunniarouvan tittelin, eikä +heillä ollut mitään häntä vastaan muistutettavaa. Lohduttamaan +ja neuvomaan ei jokainen pysty yhtä hyvin, ja sentähden lankesi +luonnostaan, että muutamat hänen kantavieraistaan luovuttivat toisille +etusijan. Vaivannäkö, josta ei saa mitään kiitosta, alkaa pian maistaa +puulle kenestä tahansa, ja niin jättivät muutamien viikkojen jälkeen +kaikki ne, joiden puheneuvot eivät olleet oikein "käyttökunnossa", +kentän etevämmilleen. Oikeastaan oli vanhan hyvän luvun mukaan +ainoastaan kolme, joiden osanoton ilmauksia emäntä kuunteli +ystävällisellä ilmeellä; ensimäinen oli "Ryöväri-Ferdl", mutta häntä +kohtaan ei ollut lainkaan epäluuloja, että hän viettäisi ryövärin +vapaata elämää ja ainoastaan harvinaisissa poikkeustapauksissa, kun hän +hyvin myöhään palasi ravintolasta kotiin, "oli kuu hänen aurinkonaan"; +oikeastaan hänen nimensä olikin Ferdinand Räuber [Ryöväri], hän oli +viininviljelijä ja lapseton leskimies; hänellä oli lempeä sydän, +sentähden onnistui hän parhaiten niinä hetkinä, joina hyljätty leski +valitti yksinäisyyttään, puhumaan tämän sydämelle; lohduttamaan oli hän +kaikkia muita etevämpi, koituihan hänen hyväkseen se myötätuntoa +herättävä seikka, että hän oli kokenut samallaista surua. Sanottiin +tosin, että hän oli hieman viiniinmenevä, mutta niin väittivät +ainoastaan sellaiset naapurit, jotka sanoivat sen kuulleensa hänen +vaimovainajaltaan ja joiden mielestä hän liian usein meni kellariin ja +viipyi siellä liian kauvan; ken ei itse ole viinimäen mies, eihän +hänellä ole aavistustakaan siitä, kuinka viini vielä tynnyreissäkin +vaatii hoitamista ja vaalimista ja kuinka ei ainoastaan ihminen +tarvitse viiniä, vaan myöskin viini ihmistä! Ravintolassa ja ylipäätään +ihmisten nähden ei "Ryöväri-Ferdl" ollut koskaan esiintynyt juopuneena. + +Toinen oli paikkakunnan teurastajan poika, aika viekas veitikka, kuten +hänen ammattiinsa kuuluikin, sillä hän kierteli vuodet läpeensä maan +kaikilla neljällä kolkalla härkiä ja vasikoita ostelemassa. Hän kyllä +tuli toimeen maailmassa ja osasi ihmisten kera seurustella, eikä hän +tässäkään jäänyt teerenpojan osalle. Kun leskeä painoivat talous- tai +liikehuolet, osasi hän puhua tämän mieltä myöten ja oli siten paras +neuvoja. Paikkakunnalla ei hänestä tietty puhua hyvää eikä pahaa, +sillä, kuten sanottu, hän vietti aikansa enemmän liikeliepehillä kuin +kotosalla, ostellessaan elukoita ei ainoastaan isälleen, vaan muillekin +ihmisille. Vain muutamat ilkeäkieliset, jotka melkein kenestä tahansa +löytävät jotakin juoruttavaa, olivat tietävinään, että "Liha-Vostl" ei +matkoillaan levännyt tehdyn työn jälkeen, vaan kaupoista sovittuaan +ryhtyi korttia pelaamaan ja sitä harjotti niin jumalattomasti, että oli +monet kerrat juuri ostamansa härän hävinnyt pelissä, voittanut jälleen +ja taasen hävinnyt. Mutta nähnyt sitä ei ollut kukaan, ja jos Vostl +"Sinitähdessä" tai muualla kotosalla "pistikin kortiksi", teki hän sen +seuran vuoksi ja muutamista lanteista. + +Ei voi kieltää, että rouva emäntä oli jo kauvan hiljaisuudessa +ajatellut samaa, mitä kaikki seudun ihmiset ajattelivat, nimittäin, +että niin hyvin lohduttaja kuin neuvojakin katselivat häntä hyvällä +silmällä. Toisekseen ei voi kieltää, että hän oli katsellut heitä +molempia samalla silmällä ja mielessään pohti kysymystä: kummanko +ottaisi? Kuitenkaan ei valinnassa ollut mitään erinäistä vaaraa +tarjolla, sillä henkilönä ei Ferdl eikä Vostl jäänyt "allekynsin", ja +liikkeeseen sopi yhtä hyvin viininviljelyä kuin teurastajakin. Silloin +ei hän voinut iskeä kovin paljo vikaan, minnepäin mahtoi kallistuakin +ja saattoi purjehtia aivan tuulen mukaan. + +Niin selvä ja sivakka olisi asia ollut, jos hänellä olisi ollut vain +noiden kahden kera tekemistä. Mutta nyt oli vielä kolmaskin, +"Pyökkipellon Dieter", joka teki asian hieman mutkikkaammaksi. Hän oli +vasta vähän "Sinitähden" isännän kuoleman jälkeen tullut Oberndorfiin +ja oli muuten erään vanhemman, kivuloisen apilasviljelijän +tilanhoitaja. Hän oli palvellut ratsuväessä ja saanut eron +vahtimestarina, hänen vanhemmillaan piti "jossakin ylämaassa" olla +suurempi maatila; tämä Dieter oli nyt sangen pulska mies ja huolimatta +hieman vakaantuneesta ijästään aika velikulta ja osasi saada ihmiset +nauramaan, halusivatpa tai eivät. Lyhyesti, Dieter oli heilurina +vaa'assa Ferdlin ja Vostlin välillä, ja jos vaaka seisoi tasapainossa, +oli hän yläpuolella! Se oli järkähtämätön totuus: rahaa, jos hänellä +oli sitä laisinkaan, ei hänellä ollut yhtä paljo kuin molemmilla +toisilla, mutta taloutta -- sen sanoi hänestä isäntänsä -- ymmärsi hän +kyllä, ja verrattomasti hauskempaa toki oli Ferdlin sääliväisten +eleiden ja kaikenäänisten lohdutusten sijaan antaa näin lystikkään +ihmisen nauraa huolet tiposen tiehensä, jotka samat silmät, jotka +aluksi olivat surusta kosteat, lopulta kostuivat naurun kyynelistä, ja +miellyttävämpää kuin kuulla Vostlin loistelevan nokkeluudellaan oli +päästä suruistaan ikäänkuin leikillään tehdyllä tepposella ja +kepposella. Mikä hauska isäntä tämä mies olisikaan? Ja lopuksi oli hän +siistimpikin kuin Ferdl ja Vostl! + +Siitä huolimatta ei vaaka päässyt asettumaan, Ferdlin ja Vostlin +vaakakuppi kiikkui alituiseen, vaa'an heiluri tuli silloin aina +seisomaan vinossa, sillä teurastajan poika ei hoitanut vain +liikeasioita, vaan teki muitakin palveluksia, viininviljelyä ei hänkään +tullut tyhjin käsin ja hänellä olivat täydet kellarit ja tuottavat +viinitarhat; emäntä vältti yksin omissa ajatuksissakin ratkaisua ja +lykkäsi sen aikaan, jolloin sitä ei enää voisi välttää, silloin saisi +sattuma ratkaista, kenen hän kolmesta asettaisi etusijaan, olihan hän +kuitenkin varma, että he kaikki olivat yhtä kelvollisia! Niin esiintyi +hän yhtä ystävällisesti kaikkia kohtaan. + +Mutta tämä emännän käytös teki kolmelle kantavieraalle täysin selväksi, +kuinka asianlaita oli heille kaikille. Kukaan ei voinut ajatellakaan, +että hän voisi saattaa emännän kilpailijoille vastenmieliseksi, sillä +jokaisen täytyi puhua hänestä yksinomaan hyvää ja olla valmis vakavasti +suuttumaan, jos hänestä mainittiin vain kaksimielinen sana; niinpä ei +ollut muuta keinoa jälellä kuin tehdä kilpakosijat emännälle +vastenmieliseksi, ja kun viisas nainen ei aikonut ennen aikojaan +turmella välejään heistä kenenkään kanssa, niin oli se kova tehtävä. + +Kaikki kolme vakoilivat toisiaan; he olivat alituiseen jälillä, kuten +puheenparren mukaan poliisit rikollisten jälillä, ja aina tarrasivat +toistensa hattuun, kuten valitettavasti veijarit tekevät poliisille. +Jos yksi heistä astui vierastupaan, niin kääntyi toinen jo lähimmän +kulman ympäri, ja kolmas -- istui jo pöydässä. He istuivat joka ilta +yhdessä. Jos kaksi heistä sattumalta, joka tosin tapahtui tavattoman +harvoin, olivat aikaisemmin yhdessä, olisi joku hurskas kristitty, +jolla olisi ollut onni kuunnella heidän keskusteluaan emännän kanssa, +voinut tehdä sen ylentävän ja lohdullisen havainnon, että Jumala +viisaudessaan osasi niin asettaa, että ihmissydämen täytyi paheissaan +ja heikkoudessaankin pyrkiä siihen, mitä siveys käski; sillä niin usein +kuin kolmesta kilpakosijasta kaksi tapasivat toisensa, niin yksistään +vihamielisyys kolmatta kohtaan sai heidät voittamaan ynseytensä +toisiaan kohtaan ja solmimaan ystävyyden, ja vaikkapa he silloin +poissaolevaa parjasivatkin oikein olan takaa, pyrkivät he lopultakin +täyttämään käskyä: "rakasta lähimmäistäsi", sillä tämä lähimmäinen oli +emäntä, joka seisoi pöydän vieressä. + +Vahinko vain, että tämä liittyi aina poissaolevaan sellaisilla +puheenparsilla kuin: "Selän takana puhutaan usein niin paljo" ja +"kaikkea ei voi uskoa, mitä ihmiset puhuvat". Näin vitkastellen kului +aika, ja lopulta oli sangen ymmärrettävää, että kolmea toverusta alkoi +aika tavalla ahdistaa takeissaan, kun emäntä eräänä iltana sulki +kellarinsa aikaisemmin kuin tavallisesti ja lähti vierastuvasta +sanottuaan: "Tänään on mieheni kuoleman ensimäinen muistopäivä. Sen +tähden on paikallaan, että muistan rukouksissani hänen sieluparkaansa +ja neuvon siihen lapsiakin. Kuinka aika kuluukaan! En olisi uskonut, +että vuosi surussa menee niin nopeasti kuin muutkin vuodet. Olen vain +utelias, mitä minulle tämä vuosi tuo mukanaan. No, kuten Jumala tahtoo. +Hyvää yötä, pojat!" + +"Helkkarissa, nyt voi jo puhua selvemminkin!" ajattelivat Ferdl ja +Vostl ja Dieter. Aikaisemmin ei se olisi ollut sopivaa ja olisi se +voitu käsittää pahoin päin, mutta huomenna on se jo luvallista, ja +kiirehtiminen on parempi kuin myöhästyminen! + +Ja jokainen ajatteli: "Huomenna minä puhun, on vain noustava varemmin +kuin toiset kaksi." + +Ferdl ja Vostl vetivät kiireesti rahakukkaronsa ja kutsuivat +tarjoilijattaren suorittaakseen laskunsa, mutta Dieter tilasi pullon +"parasta" ja ojentautuen mukavasti istuimelleen, sanoi hän: "Pojat, +niin tuhmia emme kai ole kukaan, ettemme tietäisi, kuinka meidän +jokaisen on laitamme, tarkotan suhteessamme perin siveään ja +kaikinpuolin kunnolliseen emäntäämme. Niin nuorina kuin tänään emme +enää koskaan tule yhteen emmekä myös niin ystävällisinä ja +kateettomina, sillä nythän kuitenkin täytyy pian näyttäytyä, kuka se on +kukkona tunkiolla. Juokaamme siis enemmän viiniä yhdessä -- minä kyllä +maksan -- emännän onneksi ja samoin 'Sinitähden' tulevan isännän; vielä +emme tiedä, kuka isännäksi tulee, ja jokainen voi siksi ajatella +pääsevänsä ja siis huutaa eläköötä itselleen!" + +Kun pullo oli tyhjä eikä Dieter ollut niinä miehinäänkään, että hän +aikoisi lähteä kotiin, vaan kutsui toisen täyden viinipullon, +silloinkos vasta Ferdl ja Vostl ällistyivät, ja kun entinen +vahtimestari kuiskasi neitoselle, joka toi viiniä, niin kovaan, että +vierustoveritkin sen kyllä kuulivat: "Eikös niin, Nandl, että ken ei +laisinkaan pane maata, hänen ei tarvitse nousta ylös, ja ken jää nyt jo +paikalle, häneltä säästyvät kävelemisen vaivat?" Silloin oli hän +molemmat toisetkin naulannut kiinni istuimiinsa eikä kukaan ajatellut +enää nousta ja lähteä. + +Sitä juuri Dieter tahtoikin! Hän oli tehnyt heille lähdön +vastenmieliseksi, ja jäämisen aikoi hän niin sotkea, että he kyllä +muistomaljan jälkeen häpeäisivät. + +Kuka "Sinitähden" ravintolan isännäksi olisi tullut, jollei Dieter tänä +iltana olisi keksinyt mitään kepposta kilpailijoilleen, sitä ei +tietenkään kukaan voi sanoa, mutta jälkeenpäin saattoi jokainen kuulla +emännän vakuuttavan, että "Pyökkipellon Dieter" oli tällä kertaa tehnyt +hänelle suuren palveluksen. + + * * * * * + +Kun seuraavana aamuna emäntä laskeutui alas portaita ja tapansa mukaan +ensiksi piti katsastuksen pihalla, silloin oli hänen kirkkaissa, +ruskeissa silmissään ja täyteläillä punahuulillaan veitikkamainen hymy, +sillä tämä jumalaton nainen ajatteli juuri sitä, että hän eilisillä +sanoillaan oli kolme mieshenkilöä syössyt kaikkeen siihen +levottomuuteen, mustasukkaisuuteen ja häikäilemiseen, jonka moinen +kilpakosinta tuo mukanaan. + +Vanha karjapiika, joka parhaallaan pesi maitokiuluaan, huusi kaivolta +aamutervehdyksensä. + +Rouva emäntä kiitti ystävällisesti nyökäten päätänsä ja huusi sitte +heleällä, kaikuvalla äänellä tarjoilijatarta, Nandlia. + +"Hän ei kuule sitä tänään, emäntä", sanoi vanhus. "Saanet hänet itse +pöyhiä pystyyn." + +"No, eipä hullumpaa", tuumi nuori rouva. + +"Luulenpa", sanoi vanha palvelijatar, "että tarvitset vain tietää, +etteivät he eilisillasta aina tähän aamuun hievahtaneet paikaltaan, +vaan istuivat istumistaan, ja söivät kaikkea, mitä ennen eivät ole +syöneet, ja joivat, mitä eivät ole juoneet." + +"No, ketkä sitte?" + +"Ka, Ryöväri-Ferdl, Liha-Vostl ja Pyökkipellon Dieter." + +"Niinkö?" sanoi emäntä rypistäen kulmiaan. "Niinkö?" kertasi hän. +"Täytyyhän minun sitte toki Nandlilta edes kysyä." + +Hän meni nopsasti vierastupaan ja suoraa päätä sen poikki tytön +makuukamariin ja sai suurella vaivalla tämän hereille ja järkevästi +puhumaan. Silloin kuuli hän, että samainen korea kolmiapilas oli vasta +puolentoista tuntia sitte lähtenyt tiehensä, mutta Dieter ei vieläkään +ollut kotonaan, vaan oli lähtenyt hetkiseksi ulkosalle, palatakseen +emännälle, jahka tämä heräisi, tekemään selvää yön tapahtumista. + +Emäntä pudisti päätänsä, mutta tyytymättömyys hälveni hänen +kasvoiltaan: hän astui ikkunan ääreen ja silmäili lasin lävitse +torille. Siellä näkikin hän Dieterin kuin minkäkin henkivartijan +kulkevan pitkin talorivin seinävartta. Mutta kun hän tuli lähemmäksi ja +älysi emännän, silloin tuli hän muutamalla loikkauksella kadun ylitse, +helisteli ikkunaa ja koputti ovelle. Kun ovi hänelle avattiin, astui +hän sisään ja sanoi: "Hyvää huomenta, yhtä ihanaa kuin itse olet, +emäntä, ja jos sinulle varhainen vierailuni on mieliin, niin toisit +minulle tölkin marjamehua." + +Silloin silmäsi emäntä jo jälleen hieman epäystävällisemmin ja tuotatti +unisella Nandlilla pyydetyn mehun. + +"Olisi ollut minulle mieluisempaa", sanoi Dieter, "jos olisit itse +kaatanut, maistuisi silloin kolme kertaa paremmalta! Olet kai minulle +nyreissäsi, kun en viime yönä lainkaan löytänyt tietä kotiin! Oi, +emäntäkulta, olisi ihanin elämäni unelma, ettei minun koskaan +tarvitsisi poistua tästä talosta, vaan saisin ainaiseksi jäädä tänne." + +"No, kukapa tietää, mitä tapahtuu", sanoi emäntä. + +Dieterin kasvot kävivät tämän kuullessaan niin pyöreiksi ja loistaviksi +kuin kuun vuoren takaa noustessaan. "Näin yksin kuin nyt olen", jatkoi +emäntä, "en voi suoriutua ravintolan hoidosta, ja jos sen jätän, niin +voittehan te sen ostaa." + +Dieter painoi epätoivoissaan päänsä alas ja vilkuili sivulleen. +"Tarvitseeko sinun myydä? Tarvitseeko sinun jäädä yksin?" jupisi hän. +Siitä keinosta päättäen, mihin hän ryhtyi murhettaan lieventääkseen, ei +tämä kuitenkaan näyttänyt olevan kovin vakavaa laatua, sillä hän valeli +sitä marjamehulla. "Onneksesi, emäntä!" + +"Kiitos paljo! Tarkotatko siis, että minun pitäisi koettaa uusiin +naimisiin?" + +"Tietysti! Sellaisen naisen kuin sinun, emäntä, tarvitsee vain ojentaa +kätensä, kun hänellä jo riippuu pari kosijaa jokaisessa sormessaan! +Sellaiselle naiselle kuin sinä olisi yksin jääminen oikea synti!" + +"Ole nyt! Mutta jos niin luulet ja koska olet ystäväni, niin sanopas +myös, kummanko puoleen tahtoisit minua neuvoa, Ryöväri-Ferdlin vai +Liha-Vostlin?" ilvehti emäntä. + +Dieter nojasi päänsä oikeaan käteensä ja veti otsansa sangen vakaviin +ryppyihin, joiden ainoastaan hullunkurisesti vilkkuvat silmät +ilmaisivat valehtelevan. + +"Koska tarkotan parastasi, tarkotat?" sanoi Dieter. "Jaa, tosiaan, niin +helppo sitä ei ole sanoa, sitä täytyy harkita -- tuota Ryöväri-Ferdliä, +sitä tuskin tahdotkaan." + +"No, miksei sitte?" kysäsi emäntä. + +Mutta Dieter jatkoi juttuaan kysymyksestä välittämättä. "Mutta jos +sinua Liha-Vostl miellyttää, niin tuskinpa voin toivoa parempaa." + +Emännän silmät suurenivat, sitte sanoi hän ivallisesti: "Onko hän sinut +tilannut puhemiehekseen ja saatko pulskankin paidan palkaksesi?" + +"Emäntä, oi, emäntäkultaseni!" huudahti Dieter hilpeästi. "Kuinka voit +moista kysyäkään? Ennen annan kiskaista hampaan suustani, vieläpä +leikata kielenikin, ennenkuin rupean kenenkään toisen puolesta sinua +kosimaan, vaikkapa saisin niin suuren puhemiespaidan, että peittäisi +kapanalan maata ja vaikkapa paita olisi kultakolikoita täytenään!" + +"Sinä veijari!" nauroi emäntä. "Sen voit helposti luvata, sillä eihän +ole ketään hölmöä, joka sinulle sellaisen paidan tarjoaisi. Mutta sanos +vakavasti -- sillä olet minut tehnyt kyllin uteliaaksi -- kuinka et +toivoisi minulle parempaa kuin että ottaisin Liha-Vostlin? Ja miksi en +tahtoisi Ryöväri-Ferdliä! Siihen olet vielä velkapää vastaamaan." + +Silloin alkoi "Pyökkipellon Dieter" sangen miellyttävästi puhua +ladella, sillä hänellä oli lahja pukea puheensa loppusointuihin: +"Siksi, emäntä, tee minulle mieliksi, -- paina puuta ja kallista +minulle korvasi, -- selitän sinulle jullilleen, -- mitä eilen sattui +suunnilleen, -- ja sitte suo mun puhua -- ihan sydämeni pohjasta! -- +Olen itseni narriksi luullunna, -- kun sult' olen vuodesta kuullunna, +-- joka on surussa kulunna, -- nyt pari siis ota rinnalles, -- joka +luotu on sinulle turvakses; -- lemmestä aivan sairaana, en penkiltä +saata mä kohota, ei tahtonut yö multa kulua, -- niin kova on ahdistus +rinnassa, että joku ehtisi ennemmin, -- ja kysyisi sinulta hellimmin, +-- ja sanoisi sanan syvän, -- se ei olis minusta hyvä!" + +"Mikä lempo sinua riivaa?" nauroi emäntä ääneen. "Voinethan toki puhua, +kuten järkevä ihminen!" + +"Oi, emäntä, et tiedä, kuin järkevä puhe vaikea on, -- kun ihminen +sulasta rakkaudesta hulluna on, -- mutta koska vaara väärään valoon +joutua tarjona on, -- no, säästän muun ja puhun vain mikä totta on." + +"Ja minä juoksen heti luotasi, jos se vielä kauvan piilossa on", +sepitti leikkisästi emäntä "loppusoinnun" puolestaan. + +"Mutta jos puheen ymmärrät, mitä silloin teet mieluimmin?" + +"No, en mitään silloin. Annas kuulla säällisesti, mitä oikeastaan on +kysymyksessä." + +"No, kuule sitte, emäntä, -- oi, emäntäkultaseni, kun sinua näin +katselen, tuntuu minusta, etten voi puhua sinun kanssasi, kuten muiden +ihmisten, vaan että siihen tarvitaan toinen kieli ja aivan soittoa +äänessä -- mutta ällös minulle vihastu, minä alotan jo! Minua eilen +tosiaankin pelotti, että Ferdl ja Vostl ehtisivät minua ennen, ja +silloin ajattelin, että jos jään istumaan, niin eivät toisetkaan mene +pois, ja kun he niin kyyröttävät ravintolassa, onnistun kentiesi +saamaan aikaan tilan, jossa yökkyrit eivät ennen auringon pilkistämistä +ikkunasta sisään löydä takistaan hihoja. + +"Siitä tulikin paljo parempaa kuin odotin, ja Nandl voi sanoa, että +puhun silkkoja tosia, sillä hän oli saapuvilla, vaan ettet sinä ollut, +oli sangen hyvä, sillä sinun ollessasi mailla eivät he olisikaan +uskaltaneet niin juoda, kuten ovat juoneet, -- kaikkea sekaisin, -- +ensin valkosta, sitte punaista, sitte kellertävää, jotta nyrkit +savessa, -- ja Ryöväri-Ferdl ei jäänyt ryyppyäkään jälelle, minulle +tuli aivan kuuma! Sivumennen huomasin myös, miten ovelaksi Vostl +heittäytyi ja silmän välttäessä läikytti viinilasin pohjan toisensa +jälkeen lattialle. Yksi kerrallaan, ajattelin minä, sinut jätän +viimeiseksi, tiedän kyllä miten sinut pyydystän! + +"Keskellä kulauttelua ja pullon pulputusta vilkasee Ferdl minua +äkkisestään syrjästä päin ja sitte naurahtaa vasten kasvoja. 'Veijari', +sanoo hän minulle, 'luuletko, etten huomaa, mihin tähtäät, tahdot juoda +minut pöydän alle. Mutta siihen et pysty eikä kukaan teistä kestä niin +paljoa kuin minä juon joka ilta maata mennessäni!' Sen jälkeen joi hän +edelleen kuin kaivoon kaataen, ja minä tein samoin, vaikka minulla jo +olikin sydän kintaan peukalossa, että lopultakin voisi kaikki mennä +vinoon. Hetkistä myöhemmin sanoo hän meille kahdelle, Vostlille ja +minulle: 'Olette narreja, kun ette suo minulle emäntää! Jos minä olisin +täällä herrana, voisimme joka päivä istua täällä yhdessä yhtä hauskasti +kuin tänään, saisimme vain parempia tilkkoja. Eikös pätisi? Vai ha?' +Vostl pudisteli päätään ja minä sanoin, -- noin vain sanoakseni -- +sanoin siis: 'Siitä kaupasta ei tule mitään, Ferdl, sillä emäntä ei +varmaankaan suvaitse, että yökaudet istutaan juopotellen.' -- 'Mitä +ajattelet?' sanoi hän siihen. Älkää olko vihainen, vaikka otankin hänen +jumalattomat sanansa suuhuni, mutta Nandl voi todistaa, että hän sanoi: +'Loruja', sanoi hän, 'minua ei vaimo saa estetyksi juomasta, ei saanut +ensimäinen eikä saa toinenkaan! Niin kauvan kuin naista kositaan, on +hänen edessään vielä salaisuuksia, mutta kun kerran on hänen miehensä, +lakkaavat ne. Jahkahan pääsen isännäksi, rykäsee emäntä viimeisen +rykäyksensä!' Silloin Vostl nauroi ja viittasi Nandliin, joka seisoi +vieressä. Silloin karahti Ferdl vielä punaisemmaksi, hänen kasvonsa +helottivat kuin niiden sikarien leimapaperit, joita lapset myyvät +kirkkomäellä. Parisen kertaa naurahti hän kuten hölmö ja koetti lyödä +asian leikiksi, ja sitte tarttui hän äkkiä lasiin ja alkoi kulautella +viiniä alas. Hän ajoi sisäänsä kulauksen toisensa jälkeen, ja vihdoin +sai pullonsa pohjaan. Silloin hän yhtäkkiä kömpii istuimeltaan pystyyn +ja pitelee pöydän nurkasta. Vakaannuttuaan vähän tasapainoon, +syöksähtää hän vaivoin pönkilleen ja seista törröttää pää eteenpäin +riipuksissa, hartiat koholla ja kädet lerpallaan. Vähitellen alkoi hän +siitä sitte kuivautua, eikä ole hänen syynsä, että talon nurkat +pysyivät pystyssä eikä hän niistä yhtään tunkenut sisään. No, ja kun +hän katosi yöhön, ajattelin minä, että hänen on paras jäädä kotiin, +sillä emäntää hän ei saa." + +Emäntä katsoi jokseenkin vakavasti hilpeään kertojaan ja kysyi: "No, ja +kuinka sitte oli Vostlin laita?" + +"Kuinkako Vostlin laita? Sitäkö kysyt?" kysäsi Dieter loruten kuin +papukaija; sillä tapa, jolla emäntä otti hänen kertomuksensa, ei häntä +miellyttänyt ja hän tuumi juuri: Miksei tämä helkkarin vaimo naura? +"Niin, oikein", sanoi hän sivellen molemmin käsin pörröistä tukkaansa, +"sehän minun piti vielä kertoa. No niin, kun olimme Ferdlistä päässeet, +silloin tuotan pakan pelikortteja; ajatellen, että juoneet olemme jo +enemmän kuin liian paljo ja Vostlille täytyy olla ajanvietettä, +ajatellen, sillä en voinut aavistaakaan, että Vostl on sellainen +pelipukari kuin sittemmin näyttäytyi, emäntä! No, hyvä, hän oli heti +valmis, ja me pelasimme, ensin juomia, mutta minä huomasin +vastapelurini heti sellaiseksi, jota voitto kiihdyttää ja jonka häviö +tekee aivan mielettömäksi; niinpä annan ystävälleni tilaisuuden nylkeä +itseäni mielin määrin, kun minulle huonot kortit nousevat, mutta kun +saan ensimäiset hyvät kortit käteeni, silloin kohotan panoksen +kaksinkertaiseksi, voitan kerran, toisen ja kolmannenkin. Nyt olisi +sinun pitänyt Vostl nähdä! Kiihkoissaan ja raivoissaan on hän aivan +poissa suunniltaan, korteille, joissa ei ole yhtään pistolehteä, panee +hän kaksinkertaisen panoksen, ja vihdoin istuu hän typityhjänä, +pelattuaan vanhuksiltaan katon pään päältä ja lattian jalkojen +alta ja lehmät navetasta ja itseltään lakin päästä, takin yltä ja +kengät jalastaan, jotta olisin voinut ajaa hänet ulos avopäin, +paitahihasillaan ja sukkasillaan. Valkonen hän oli kuin kalkkiseinä, +hiki virtaili hänen otsastaan, hampaat narskuivat hänen niitä +purressaan vastakkain, ja hän näytti aivan hirmuiselta, mutta vieläkään +hän ei saanut rauhaa. 'Kaikki tai ei mitään!' huusi hän. -- 'Jaa', +sanoin minä, 'mutta mikä on panoksesi?' -- Hän sanoo: 'Dieter, kun piru +vie housut, tarvitsen enää vain vyön, jolla käärin ruumiini kasaan. +Minä panen emännän peliin.' -- No, no, emäntä, älä suotta katso niin +synkin silmin. Nyt kai ymmärrät, miksi sanoin, että jos Vostlin otat, +ei voi toivoa parempaa, sillä minä olen voittanut häneltä sinutkin, +mutta olen sydämestäni tyytyväinen, jollet tahdo tietää mitään heistä +kummastakaan..." + +Emäntä oli tämän proosallisen selonteon jälkeen noussut nopeasti +tuoliltaan, johon hän oli Dieterin runollista kehotusta noudattaen +istuutunut. "Hyvä on jo", sanoi hän ynseästi ja ankarasti, "en tahdo +kuulla enää mitään enempää. Olen tosin sinulle kiitollinen siitä, että +olet minulle osottanut, mihin kurjuuteen joutuisin niin yhden kuin +toisenkin kera noista kahdesta --." + +"No, näetkös, näetkös", sanoi Dieter mulkoillen aivan suunniltaan, +"kiitoksella juuri saat muistaakin!" + +"Mutta totta puhuen täytyy minun sanoa", jatkoi emäntä, "että sinäkin +olet viime yön juopottelullasi ja peluullasi menettänyt kaikki toiveet +minuun nähden." + +"No, ole järkevä, emäntä! Miksi niin?" Entinen ratsusotilas huitoi +neuvotonna käsivarsillaan ympärilleen. "Hehän ne olivat -- en minä -- +he vain!" + +Emäntä astui aivan hänen luoksensa. "Jaa, kysytkö oikein tosissasi, +miksi? Etkö sitte ole osottautunut heitä molempia etevämmäksi? Etkö ole +osottanut, että osaat juoda ja pelata vielä paremmin kuin nuo kaksi?" +Näin sanottuaan käänsi hän miekkoselle selkänsä ja lähti huoneesta +odottamatta vastausta tähän sangen kireään kysymykseen, ja koskei hän +tahtonut tuhlata aikaa, teki hän siinä sangen oikein, sillä +Pyökkipellon Dieteriin oli isku sattunut. + +Hän seisoi kauvan kuin ukkosen lyömänä, vasta Nandlin helakka nauru sai +hänet jälleen tolalleen. "Kirkas tuli ja leimaus!" puuskahti hän. "Mitä +naurat? Antaisin sinulle halusta pari korvapuustia, ilkeä ihminen! -- +Sellaisia tuhmuukisia! Nyt tiedän, ken tahtoo olla ovelaa ovelampi, hän +ei enää olekaan ovela!" + +Mutta ennen kuin hän -- ja muuten ainaiseksi -- lähti "Sinitähden" +ravintolasta tiehensä, muisti hän, mihin oli arvonsa tähden +velvollinen, ja teki kaikessa kiireessä, kuten hän myöhemmin usein +tunnusti, ennen tehtyjen lisäksi uuden -- tyhmyyden. + +"Nandl", sanoi hän, "salli minun sanoa, uskoppa tai älä, mutta +oikeastaan minä en emännästä paljoakaan välittänyt." + +"Vaikka kosisit nyt jo minua", vastasi tyttö pisteliäästi, "niin en +usko sittekään." + +"Salli minun sanoa", jatkoi Dieter painolla, "sinäkin olet minulle +rakkaampi kuin tuo pystynenä, kiemaileva naisolento. Näes, jos pidät +suusi viime yöhön nähden, -- siitä ei pääse mitään ihmisten hampaisiin, +sillä toiset kaksi varovat kyllä siitä puhumasta -- niin otan sinut +kultasekseni." + +"Ai, metsämies, mitäs minä sellaisista välitän. -- Kultasista olen +saanut kyllikseni!" + +"Menen kanssasi naimisiin. Se saa emännänkin eksyksiin luuloissaan ja +vie häneltä halun asiasta jutella." + +"Todellako?!" + +"Niin, jos olet vaiti!" + +"Hyvä, Dieter, minun suustani ei niin kristisielu kuule koko jutusta +halaistua sanaa. Ja emäntä kyllä vaikenee, kun sanon, että olemme jo +aikoja sitte sopineet kaupoista. Mutta jollet pidä sanaasi, Dieter, +niin silloin on leikki kaukana, silloin huudan koko jutun ilmoille +kaduilla ja toreilla!" + +Hiljainen väristys karsi Dieterin selkäpiitä, kun hän uudelleen +vakuutti aikeensa vilpittömyyttä, sitte lähti hän vatvoen viinin +raskauttamassa päässänsä tätä ristiriitaista ajatusta: oliko hän +menetellyt "ovelasti", kun varoakseen, ettei muilla olisi naurun syytä, +oli antanut jonkun naisen, josta oli leikki kaukana, saattaa itsensä +asemaan, ettei hänellä ollut lainkaan syytä nauramiseen? + + * * * * * + +Tässä oikeastaan olisi tämä pilajuttu lopussa, mutta kun suosiollisissa +lukijoissa varmaankin on monia, jotka tuntevat sääliä kovinkoeteltua +leskiemäntää kohtaan, joka yhdellä iskulla menetti kaikki kolme +kosijaansa, niin täytyy minun vielä kaikessa lyhykäisyydessä kertoa, +millä reippaalla päätöksellä tämä ymmärtäväinen nainen turvautui +kaikkia enempiä ikäviä kokemuksia vastaan. + +Vielä samana päivänä päivällisen jälkeen istui hän pitkän kirjelmän +ääressä muutamalle kaukaiselle sukulaiselleen, joka eleli kaukana +pienellä maatilalla kaksivuotisen tytön kanssa, jonka äiti oli kuollut +hänet synnyttäessään. + +Emäntä kutsui tämän leskimiehen luokseen lohduttajaksi ja neuvojaksi, +"Sinitähden" liikkeenhoitajaksi. + +Ja hänen niin verkkaan kirjottaessaan paperille rivin toisensa jälkeen, +ilmestyi hänen silmiensä eteen yhä elävämpänä kuva siitä henkilöstä, +jolle hänen kirjeensä oli osotettu. -- -- He olivat kasvaneet samassa +kylässä, tyttöriehakkona oli hän maleksinut kaikkialla hieman +ujostelevan, avuttoman poikasen kanssa, mutta naimaikäisenä tyttönä +tunsi hän pojan etevämmyyden, pojan, joka häneen vaikutti kunnollaan +ja vakavilla ajatuksillaan, mutta tämän tunnon alkuperäinen +vastenmielisyys katosi, kun hän huomasi, miten hyvä poika hänelle oli, +ja lopulta tämä hiljainen taipumus tyydytti hänen ylpeyttään, kun hän +näki, miten poika piti häntä arvossa ja suojeli hänen kunniataan. + +Vielä muisti hän hyvin, kuinka tämä seisoi hänen edessään, kun hän +"Sinitähden" isännän kanssa meni alttarilta odottaviin vaunuihin, +jättääkseen kotiseutunsa ikipäiviksi. Kuinka uskollisesti ja +vilpittömästi ja kelpo pojan tavoin tämä hänelle toivotti kaikkea +hyvää, ja kuinka tämä ei kenellekään näyttänyt niitä kyyneliä, jotka, +kun hän kääntyi poispäin, juoksivat hänen poskilleen, ei kenellekään, +paitsi äidilleen, joka vasta vuosien jälkeen, kun poika itse piti +häitään, niistä kertoi. + +Mutta tämä ei ollut nuoren leskiemännän viimeinen muisto lapsuutensa +toverista. -- Emäntä hymyili, kun hän ajatteli sinnepäin, että hän +vielä voisi nähdä tämän kiharatukkana, punaposkisena nuorukaisena. Ei, +pari vuotta sitte oli tämä parisen päivää vieraillut hänen kotonaan, +jäntevä, kentiesi hieman liian vakava mies, jolleivät hänen tuiki +rehelliset silmänsä olisi niin kirkkaan ystävällisesti tähystelleet. +Siitä pitäen oli hän kai sangen vähän muuttunut. + +Oi, hän oli kyllä jo ennenkin ajatellut kutsua hänet. Mutta oliko juuri +hänen kutsuttava! Jos miestä pidätti ylpeys ottamasta ensimäistä +askelta, koska häntä silloin olisi saattanut epäillä oman hyödyn +etsinnästä, niin eikö häntä naisena täytynyt pidättää pelon, että hän +näyttäisi "jälestäjuoksijalta". Hänen täytyi jälleen hymyillä +ajatellessaan, että nyt, kun hän oli voittanut arkuutensa, mies +kentiesi ylpeydessään jäisi tulematta. + +Ja silloin emäntä pyyhkäisee otsaansa, sillä hälinä, jota kaksi tuvassa +leikkivää lasta pitävät, muistuttaa häntä pienokaisista. "No, Hansl ja +Mirzl", sanoi hän, "tahtoisitteko saada taasen hyvän isän?" + +Hansl seisoo miettivänä ja pienempi Mirzl pistää kypsemmän harkinnan +vuoksi sormen suuhunsa. Mutta luultavasti oli kysymys tehty niin +houkuttelevalla äänellä, että "hyvä isä" näytti sangen toivottavalta +olennolta, ja niin lopettivat lapset pian mietintänsä ja sanoivat +molemmat: "Jaa!" + +"No, kentiesi saatte sitte Loisi-serkun." + +Silloin näkivät lapset mielikuvituksessaan kuvan suuresta miehestä, +jolla olivat niin ystävälliset silmät, joka osasi kertoa niin kauniita +juttuja ja oli heille jopa rakkaampi kuin äitikin, joka heidän +melutessaan tahtoi heidät heti lähettää ulos, mutta Loisi-serkku piti +silloin aina heidän puoltaan eikä päästänyt heitä pois. + +Kun kirje oli suljettu, meni emäntä taluttaen molempia lapsiaan kädestä +torin ylitse; pieni Mirzl kantoi kirjettä ja kurotti sen postilaatikon +raosta sisään. + +"Jumala siunatkoon!" sanoi emäntä, + +Missä ihminen puhtaalla mielellä ja täydestä sydämestä ryhtyy johonkin, +siellä on jo siunaus suotu edeltä päin. Vuoden kuluttua oli +"Sinitähden" emännän lapsilla Loisi-serkku hyvänä isänä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Raskaan syytöksen alla; Kun on +olevinaan liian ovela, by Ludwig Anzengruber + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 42107 *** diff --git a/42107-8.txt b/42107-8.txt deleted file mode 100644 index 1205c32..0000000 --- a/42107-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2150 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Raskaan syytöksen alla; Kun on olevinaan -liian ovela, by Ludwig Anzengruber - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Raskaan syytöksen alla; Kun on olevinaan liian ovela - Kaksi kertomusta - -Author: Ludwig Anzengruber - -Translator: L. Soininen - -Release Date: February 16, 2013 [EBook #42107] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA; KUN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA; KUN ON OLEVINAAN LIIAN OVELA - -Kaksi kertomusta - - -Kirj. - -LUDWIG ANZENGRUBER - - -Suom. L. Soininen [Lauri Soini] - - -Kirjallisia pikkuhelmiä X. - - - -Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909. -O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -_Ludvig Anzengruber_ (s. Wienissä 1839, k. 1889) oli jo yli 30 v. -elänyt, kun hän kansannäytelmällään "Kirchfeldin pastori" saavutti -ensimäisen, kauvas yli maansa rajojen kantavan kuuluisuuden. Köyhäin -vanhempain lapsena oli hän saanut käydä alemman realikoulun, oli -sitte parisen vuotta oppilaana kirjakaupassa. Mutta halu paloi -kirjalliselle alalle ja -- näyttelemään. Monet vuodet näki hän nälkää -näyttelijänä eikä onnistunut. Vihdoin haki hän turvaa huonopalkkaisesta -kirjurinvirasta poliisilaitoksessa. Sitte vihdoin "Kirchfeldin pastori" -vapautti hänet kirjalliseen toimintaan. Ja silloin alkoi tulla kuin -tuiskua näytelmiä, romaaneja (parhaimpia "Häpeäpilkku") kertomuksia, -runoja, kunnes hän kuusikymmenvuotiaana kuoli verenmyrkytykseen. Kansan -pohjakerroksiin, laajalle Amerikaa myöten ovat hänen teoksensa -levinneet. Monissa hänen teoksissaan, kuten tässäkin julaistussa -mestarillisessa pikkukertomuksessa näkyvät jäljet hänen toiminnastaan -poliisilaitoksen kirjurina. - - - - -RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA - - -Niin, rakkaus ei yksistään riitä, kun kaksi ihmistä iäksi liittyvät -yhteen; lempikööt he toisiaan niin lämpimästi kuin ikinä voivat, niin -ihmisellä on valitettavasti myös vatsa, ja se ei siitä täyty, vaikka -rakastavaiset molemmin puolin mielellään söisivät toisensa, ja se ei -kaipaa mitään hyväilyä, korkeintaan se sietää mielellään, kun se on -kauniisti täynnä, että sitä miellyttävästi sivelee kämmenellään. - -Se täytyi uskoa myös palstatilallisen Peter Kirningerin ja hänen -vaimonsa Rosalian. Heidät oli vihitty puolikolmatta vuotta sitte. -Peterillä oli mökkinsä perintönä vanhemmiltaan eikä muuta mitään, -Rosalialla ei ollut yleensä mitään ja toikin sentähden, paitsi mitä -hänellä oli yllään, vain sangen vaatimattoman nyytin mukanaan. -Molempain nuorten aviopuolisojen täytyi kovasti tehdä päivätyötä -elatuksekseen, ja he tunnustivat pian kaikessa hiljaisuudessa, että -olisi parempi, jos he yksin huolehtisivat kumpikin puolestaan. - -Kun avioriitapiru tahtoo saada köyhän kansan keskuuteen toraa ja -eripuraisuutta, lähettää se edeltäpäin kaksi kokenutta veitikkaa niiden -luo, jotka tahtoo erottaa: yksi niistä on liehakoiva viettelijä, joka -on olevinaan valoisain ihmisystävällisten toiveiden lähin heimolainen, --- hän lupaa kultaisia vuoria, -- arpajaisista toisensa jälkeen, -houkuttelee vaimoparat viemään niukat kolikkonsa arpajaisiin. Mutta -miesten luo saapuu ilkeä paholainen, joka kuiskuttaa hänen korvaansa: -"Vaimosi kantaa kaikki rahasi typösen tyhjiin, tuhma arpajaispeli on -hänen intohimonsa, älä annakaan viedä rahojasi, ja kun niistä ei kotona -voi olla varma, niin käytä niitä hyväksesi ja koeta unhottaa sitä -harmia, jonka vaimosi saa matkaan, lähde hyvään veljesseuraan!" Se on -juoppous- ja viinapiru. Kun molemmat kerran ovat käyneet uhriensa -kimppuun, eivät ne kuunaan hellitä, yksi riuhtoo uhriaan yhtäälle, -toinen taasen toista omalle taholleen, ja nyt on riitapirulla tilaa -ajautua väliin ja erottaa ne, jotka luulivat olevansa yhdistetyt -eliniäkseen. - -Vielä arpoi mökin emäntä vain vähin erin, säästäen asioistaan sen mitä -arpajaisiin uskalsi panna, samoin hillitsi isäntä itseään, hän nipisti -omastaan sen minkä kantoi kapakkaan, mutta pelin ja juopottelun mukana -kasvaa intohimo ja jano, ja molemmat puolisot olisivat lopulta varmaan -lopettaneet kuten muutkin oman tuhonsa häikäisemät, jollei väliin olisi -tullut jotakin, joka sai vaimon unhottamaan Wienin, Linzin, Grazin, -Pragin ja kaiken maailman arpajaiset ja miehen kompuroimaan aivan -toisten kynnysten eikä kapakan kynnysten ylitse. - -Kirningerillä oli serkku, hänen isänsä sisaren poika; vanha Kirninger -oli kahdestatoista sisaruksesta nuorin, mainittu sisar oli vanhin; -sisar meni naimisiin kahdenkymmenen iässä, veli vasta kahdeksankolmatta -vanhana, niin että hän yhdeksännellä vuodellaan jo oli eno, ja kun -hänen poikansa tuli maailmaan, oli tällä jo kaksikymmenvuotias serkku. -Tästä, Vinzenz Kallinger oli hän nimeltään, oli tullut kuleksija, hän -oli hävittänyt kotinsa ja kontunsa ja haihaili nyt iäkkäänä ja -rappiolle joutuneena miehenä ympärinsä, autteli ihmisiä ja kulki heidän -asioillaan, joissa heillä ei ollut mitään kuntoa, mutta hän ymmärsi -niitä aivan hyvin; hän osasi asettaa kelloja, osasi sirosti koverrella -aita- ja päätylautoja, jotta ne antoivat puutarhalle ja talolle -kunnioitettavan ulkonäön, puoskaroi ihmisiä ja eläimiä, lyhyesti, -elätti itseään milloin askarrellen, milloin kerjäten, oikein ja väärin, -enimmäkseen kyllä viimeksi mainitulla tavalla, sillä hän oli nyt kerran -maankiertäjä. Hän oli myöskin arpajaisveikko ja sellaisena suuri -tietäjä ja arvossa pidetty unien selittäjä, ja sentähden Kirningerin -majassa vaimo tervehti hänen tuloaan paljo mieluisemmin kuin mies; kun -hän tätä harmitti käynneillään, teki hän sen pilan vuoksi, ja nuori -isäntä ajatteli jo ensi kerralla käännyttää hänet kynnykseltä, sillä he -olivat jo useamman kerran joutuneet kovaan riitaan keskenään. - -Mutta asia ei päässyt silleen. Äkkiä katosi Vinzenz tienoilta. Aluksi -ei se voinut lainkaan pistää silmiin, sillä mies näyttäytyi milloin -siellä, milloin täällä, kulki muutaman seudun lävitse, yöpyi toiseen, -mutta jonkun ajan jälkeen pantiin merkille, ettei häntä enää näkynyt -missään; ihmiset alkoivat enemmän uteliaisuudesta kuin osanotosta -kysellä, mihin hän oli joutunut. - -Seuraava kevät toi selityksen, mutta se oli sellainen, että sai koko -seudun ihmiset kuohuksiin ja kauhistuksiin. - -Vielä oli rinteillä ja metsäniityillä ohut lumikohva, joka vitkaan suli -pois; yksinäisten talojen ja erillään sijaitsevain taloryhmien lasten -täytyi kulkea metsän lävitse kyläkouluun, tämä yhä hälisevä joukko -suureni suurenemistaan kouluun mennessään ja pieneni palatessaan, -jolloin lapsi toisensa jälkeen erosi vanhempainsa kotiin. - -Lopuksi jäi aina kolme, kaksi poikaa ja tyttö, jotka asuivat -viimeisessä suuressa talossa. Oli päiväpaisteinen aamupäivä, ilma -henkäili leudosti, sulava lumi virtaili lukemattomina vesipuroina -rinteitä ja notkelmia myöten seuraten maanpinnan uurteita, linnut -ilmottivat liverrellen läsnäoloaan, ja tämä sai kolme pientä -taivaltajaa iloiselle tuulelle, he lauloivat ja kirkuivat kilvan. -Erääseen tienmutkaan näkyi metsäaukon lävitse pieni piiloutunut -metsäniitty, ja sen keskeltä pisti sulavan lumen alta esiin jokin tumma -esine. Tarkoin katsoen saattoi erottaa parin saappaita, ja lapset -nauroivat keksinnölleen, että tänne oli jonkun täytynyt jättää -jalkineensa lumeen, tai mahtoivatko ne olla perin rikkinäiset -tallukkaat? Rohkein näistä kolmesta uskalsi lähteä niitä hilaamaan -tielle, hänen toveriensa varotellessa; saattoihan siinä piillä joku -taika ja tallukkaat muuttua käärmeeksi, jos niihin tarttui. Mutta -uskalikko tunkeutui tiheikön lävitse ja meni esineen luo, joka oli -herättänyt heidän uteliaisuutensa, todistajat näkivät hänen tarttuvan -toiseen saappaaseen, sitte kuulivat he leikkitoverinsa äkkiä päästävän -huudon ja juoksevan takaisin tielle kuin koirien ajamana. - -Siellä makasi joku! - -Nyt oli aikailu lopussa; lapset pakenivat päätäpahkaa kotiin. - -Ei kestänyt tuntiakaan, kun koko seutu jo tiesi, että joku makasi -metsässä, ettei hän ollut kukaan muu kuin Vinzenz Kallinger ja että -tämä, kuten murskattu pääkallokin osotti, oli murhattu. - -Hän oli maannut siellä talven ylitse. Siitä hetkestä alkaen, -jona tämä tieto tuli ilmoille, eivät seutulaiset voineet tyyntyä -kiihtymyksestään. Nähtiin oikeuden toimimiesten, jotka nopeasti oli -paikalle sähkötetty, ajavan metsään, silmäiltiin arkoina ja -vilunväreitä tuntien palaavien vaunujen jälkeen, joille ruumis oli -nostettu ja karkean hevosloimen alta pistivät jalat ja nyrkkiin -puristettu käsi näkyviin, kierreltiin ympäri ruumishuonetta, johon -murhattu oli toistaiseksi viety, ei puhuttu mistään muusta kuin tästä -hirmuteosta koko iltapäivänä ja yöllä nähtiin pahoja unia ja pelättiin -jotakin pahaa -- tietämättä mitä -- ja samoin jatkettiin aamulla. Siitä -kuiskailtiin kotona ja meluttiin kylän kapakassa tai kuiskailtiin -kapakan pöydän ääressä ja huudettiin kotona, aina sen mukaan miten -urhoisalla tuulella seura oli tai tunsi pelkoa -- kentiesi istuessaan -tuntemattoman tihutyön tekijän rinnalla. - -Kuka sen oli tehnyt? - -Ja miksi se oli tapahtunut? - -Mutta sen tutkiminen oli virkamiesten tehtävä, ja koko kylä odotti -kuumeisella kärsimättömyydellä, että herrat pian näyttäisivät -kekseliäisyyttään, sillä eihän ollut mikään pieni asia tietää, että -mailla liikkui murhaaja, jonka edessä ei "puolikerjäläinenkään" ollut -turvassa. - -Jos olisi käynyt ihmisten mielen mukaan, olisivat he mieluimmin -kuulleet edeltäpäin vastauksen kysymykseen: Kuka sen on tehnyt? Kun -kerran tunsi rikollisen, niin saattoihan häneltä helposti kysyä: Miksi -olet siihen ryhtynyt ja kuinka olet siinä menetellyt? - -Mutta oikeusherrat käsittivät asian vähemmän keveästi: vaikkapa olisi -saanutkin vangituksi jonkun, joka oli suurimmassa määrin epäilyksen -alainen, niin tämä epäilemättä valehtelisi kuten lurjus ja heittiö, -joka hän olikin. Jollei siis tahtonut joutua siihen kiusalliseen -asemaan, että täytyi pistää ihmisiä tyrmään ja päästää jälleen -tiehensä, niiden joukossa taitavasti tekonsa kieltävän rikollisenkin, -ei ollut mitään muuta keinoa kuin kerätä omiin käsiinsä niin paljo -todistuksia, että rikollinen ne nähdessään tulisi viheriäksi ja -keltaiseksi eikä voisi niihin lisätä muuta kuin sanoa: "Minä sen olen -tehnyt!" Sentähden pitivät oikeusherrat ensimäisenä ja kaikkia muita -tärkeämpänä kysymyksen: Miksi se on tapahtunut? - -Niin alettiin tässäkin silmukka silmukalta kutoa verkkoa, johon -syyllinen oli pääsemättömästi takertuva. Tutkimusta suoritti muuan -sangen innokas, nuori piirioikeuden virkamies, joka jo oli antanut -monta näytettä rikosasiallisista lahjoistaan, ja hänen avukseen oli -annettu santarmipäällikkö, jolla oli monivuotinen kokemus. Nämä -molemmat tekivät työtä suurella innolla, saattoipa -- se oli nyt kerran -heidän virkansa -- melkein sanoa, eräänlaisella ilolla tämän surullisen -tapauksen paljastamiseksi. - -Tärkein, mitä metsästä tarkastettaessa löydettiin, oli ase, jolla murha -oli tehty; se oli tavallinen kirves, jollaista käytetään halkojen -hakkuussa. - -Vanhukselta ei löydetty mitään, joka olisi antanut jonkunlaista -ohjaavaa viittausta; hänen takintaskustaan pisti esiin niinkutsuttu -egyptiläinen unikirja ja kirjava nenäliina, ja liivintaskussa, jossa -muut kantavat kelloa, säilytti hän kokoonrutistettua paperilappua, -johon omin käsin oli raapustanut viisi numeroa, ja erään kuitin, jonka -päivänmäärästä saattoi päättää, ettei Vinzenz Kallinger ollut lähtenyt -elämästä ilman arpajaisvoiton toivoa. - -Ettei tällä "puolikerjäläisellä" ollut mitään rahoja mukanaan, näytti -aivan luonnolliselta; heräsi siis ensiksi kysymys, elikö hän kenenkään -kera epäsovussa, ilmivihollisuudessa? Siitä ei kukaan tiennyt mitään -tarkempaa sanoa, miten paljo lie kyseltykin. Vanhusta eivät ketkään, -jotka hänet tunsivat, "erikoisesti suosineet", tavallisesti ei hänestä -välitetty mitään. Riitaa ja jupakkaa hänen kanssaan oli siellä ja -täällä ollut, mutta se oli vain "sellaista pientä kinaa", jota ei -huomenna enää muistettukaan. Korkeintaan saattoi olla niin, ettei hänen -sukulaisensa, palstatilallinen Kirninger, saattanut häntä sietää, koska -tämän vaimo veljensä viekottelusta antautui arpajaishumuun, joka ei -Kirningeriä oikein "miellyttänyt". - -Sitä vastoin saatiin mitä tarkimmasti selville, milloin Vinzenz -Kallinger oli nähty kylässä viimeisen kerran. Se tapahtui puoliviidettä -kuukautta takaperin, viime marraskuun loppupuolella, ja tarvitsi vain -selailla viime vuoden allakkaa, niin tiesi sen päivälleen, sillä se oli -ensimäinen keskiviikko viidennentoista päivän jälkeen, päivä, jolloin -vanha arvanvetäjä aina tallusteli piirikaupunkiin ottaakseen selvän, -mille numeroille voitot olivat langenneet. Löydetylle kuitille merkitty -lähimmän arvanvedon määräpäivä oli sama, jona murhattu katosi. - -Erittäin tärkeän ilmotuksen teki "Kotkan" emäntä: Kallinger oli juuri -samana keskiviikkona, mahtoi olla tuossa kahdentoista korvilla, tullut -kapakkaan ja ryyppyjään maksaessaan vetänyt taskustaan kätensä, jossa -oli "kimppu" rypistyneitä seteleitä, ja hän oli sanonut ne edellisessä -arvanvedossa voittaneensa. - -Oikeusvirkamies sähkötti heti arpatoimistoon; sieltä saapui kohta -tieto, että siellä tunnettu Kallinger oli tosiaankin saanut ja nostanut -arpajaisvoiton. Sen kera taasen kävi yhteen toinen seikka, joka ensin -oli viranomaisia hämmästyttänyt, nimittäin löydettyyn kuittiin merkityn -panoksen suuruus; mutta nyt oli selvää, kuinka mies saattoi uskaltaa -peliin kokonaista viisikymmentä kreutseria, hän kai ajatteli tulleen -ajan, jolloin onni oli hänelle suotuisa, hän toivoi voittavansa vielä -kerran ja tällä toisella kertaa enemmän, ja tämän tähden uskalsi -hän kouraista syvemmälle taskuaan, kun sitäpaitsi saattoi ottaa -voittorahoista; kun nyt löydettäessä hänen taskunsa olivat tyhjät, niin -oli häneltä otettu rahat, joita hän vielä oli "Kotkan" ravintolassa -näytellyt ominaan, ja kysymyksessä oli siis ryöstömurha. - -Nyt oli saatava selville: kenen seurassa Kallinger oli viimeksi nähty? -Tohtori Haidenreich, se oli nuoren oikeusvirkamiehen nimi, sai -santarmipäälliköltä mitä parhainta apua. Viimeksi mainittu esitti jo -aamulla anivarhain ruumiinlöydön jälkeisenä päivänä tärkeän todistajan, -jonka tiedot olivat painavat. Hän oli vanha kokoonkuivanut vaimo, -joka tuona kohtalokkaana keskiviikkona oli ollut metsässä puita -keräilemässä. Hän tiesi kertoa, että Kirninger oli mennyt metsään päin -ja kohdattuaan Vinzenzin olivat he vaihtaneet jokseenkin kovia sanoja -ja kadonneet metsään. Kotvan jälkeen oli vaimo palannut risukimppuineen -ja näki kylän kadulta, että toinen heistä palasi yksikseen metsätietä -takaisin. - -"Kallinger", tuumi hän, "oli tietysti aikonut piirikaupunkiin, mutta -herra Jehus, nythän tiedettiin mihin hän oli joutunut. Ei, ei voi -lainkaan aavistaa, miten perin kehnoa väkeä sitä metsässä liikkuu." - -Tohtori Haidenreich lähetti puheliaan vanhuksen jokseenkin tuikeasti -tiehensä ja kielsi ilmottamasta mitään siitä mitä häneltä oli kyselty. -Kun ovi hänen jälkeensä sulkeutui, nyökkäsi tohtori tyytyväisesti -santarmipäällikölle. "Korb, nyt hän on kiinni. Tapaus on niin selvä -kuin olisimme itse olleet paikalla. Todistukset liittyvät niin -kauniisti toisiinsa, että kieltäminen oikeastaan jää syytetyn -makuasiaksi; voimme olla välittämättä hänen tunnustuksestaan." - -"Kuten käskette, herra tohtori", sanoi Korb. "Emme välitä siitä." - -"Ajattelen", jatkoi nuori tutkintotuomari, "asiain näin ollen teemme -jutusta lopun lyhyeen. Meidän ei tarvitse jäädä tänne kauvemmaksi. -Sanokaa, että vaununi laitetaan valmiiksi ja hankkikaa ajoneuvot vangin -viemiseksi piirioikeuden vankilaan. Tuokaa sitte mies luokseni ja -kuulustelun jälkeen lähdemme matkalle. Menkää nyt." - -Korb laski kätensä sulkahatulleen, teki käännöksen ja meni. Kun hänen -askeleensa lakkasivat kuulumasta, saapui huoneeseen melkein kammottava -hiljaisuus, tohtori Haidenreich nousi tuoliltaan ja alkoi astuskella -edestakaisin. Hän hierasi tuontuostakin käsiään. Hänellä oli onnea. -Siitä työstä, jonka hän oli tehnyt, tullaan kyllä puhumaan. Vaikkakin -sattuma oli hänelle suotuisa, niin ansaitsi hän ylistystä siitä -varovaisuudesta, jolla oli sattumaa käyttänyt hyväkseen. - -Mutta tämä väliaika, joka seurasi kiihdyttävän toimeliaisuuden jälkeen, -oli hänestä kiusallinen. Mikä äärettömän pitkä aika, ennenkuin ovi -tuolla aukeaa ja hänen miehensä päästetään sisään! - -Hän heitti juuri kärsimättömän katseen oveen, kun sille samassa -koputettiin. - -Tohtorin kehotettua astumaan sisään, työntäytyi pieni, kömpelö ihminen -kynnyksen ylitse; hänellä oli jokseenkin kookas kyttyrä, mutta mikä -hänen selkärankansa pituudesta puuttui, oli käsien jatkona. Hänen -kasvonsa esiinpistävine poskiluineen ja terävine leukoineen näyttivät -melkein kolmikulmiolta, jonka keskellä oli koukkunenä; se oli samassa -paikassa kuin muillakin, mutta paitsi käyrää muotoaan, erotti sen -tavallisista jokapäiväisnenistä väri, hieno, heleä viininpuna; sen -molemmin puolin vilkkui pieni tumma silmäpari, joiden yllä tuuhottivat -vienosti pensasmaiset kulmakarvat. - -Tätä ihmistä ei voinut sanoa kauniiksi eikä miellyttäväksi, mutta -tohtori oli kyllin ennakkoluuloton, ettei päättänyt ulkonaisten -vaikutelmain mukaan, vaan tutki esiintyviä sisäisiä ansioita. - -Kyttyräselkä sanoi olevansa nimeltään Zacharias Zach, nykyään -ajorenkinä rakennusmestari ja puukauppias Buchbergerillä -paikkakunnalla. Eipä siksi, että hän olisi tahtonut ketään saattaa -onnettomuuteen -- ei, Jumalan nimessä -- mutta totuutta täytyi jokaisen -pitää kunniassa, ja kun hän oli tiellä kuullut Birkhoferin muorilta, -kehen epäluulo lankesi Vinzenzin jutussa, niin tuli hänkin kertomaan -tietämänsä. - -Birkhoferin muori oli äsken kuulustelusta lähtenyt puunkerääjätär, joka -ilmeisesti oli vaikenemiskäskyä noudattanut siten kuin vanhalta akalta -saattoi odottaakin. Tohtori kirosi ensin häntä sydämessään, mutta -sitte, kun hänen loruamisensa ei enää kuitenkaan voinut asiaa pahentaa, -täytyi tohtorin hymyillä omalle kiellolleen, joka oli niin naisen -luontoa vastaan, sillä jo nuorin ja samalla vanhin nainen mitä -maailmassa on ollut, nimittäin Eva, ei voinut olla käärmeelle -lörpottelemättä, mitä isä Jumala oli sanonut, jonka lörpöttelyn -seurauksena kaikki kurjuus ja hätä on, kuten tietty, tullut maailmaan. - -Zacharias Zachilla näytti raajarikkoisessa rintakehässään asustavan -hyvä sydän, sillä hän toi sangen epäröiden esiin sen, mitä hänellä oli -sanottavaa. - -Hän oli samaisena keskiviikkona aamupäivällä -- "Kotkan" emäntä saattoi -sen todistaa -- istunut ravintolassa ja nähnyt hänkin, kuinka Kallinger -Vinzenz oli näytellyt rahojaan. Silloin oli hän -- Zacharias -- vielä -palvellut myllärillä ajorenkinä ja juuri tuona päivänä vedättänyt -jauhoja piirikaupunkiin; se oli muutamia tunteja sen jälkeen kuin hän -oli ravintolassa nähnyt arpajaisveikon. Nyt saattoi hän, kun juttu -jälkeenpäin oli tällaiseksi kääntynyt, vaikka vannoa, että Vinzenz -vielä kerran tuli hänen näkyviinsä. Asian laita oli näin: hän oli -ajanut verkalleen metsätietä, rinnettä ylöspäin. -- Birkhoferin muori -oli hänet nähnyt, hän saattoi sen todistaa... - -Tohtori sanoi vaimon siitä jo kertoneen. - -Kyttyräselkä jatkoi kertomustaan: kaksi ihmistä oli pitemmän aikaa -kulkenut keskellä tietä kaukana hänen edellään; muutamassa käänteessä -olivat puut peittäneet heidät näkyvistä ja juuri kun hän oli ajanut sen -paikan ohitse, jossa he olivat kadonneet, oli hän kuullut huudon -syrjästä päin -- vain yhden -- sitte kuului kuin joku vetäisi jotakin -raskasta vesakon lävitse, ja kotvan kuluttua, kun jälleen oli kaikki -hiljaista, kuului takaa päin risahdus pensaikosta, ja tuli vain yksi, -toinen heistä, etukumarassa ja juoksi kuin vimmattu alaspäin kylää -kohden. Silloin, kun kellään ei voinut olla aavistustakaan siitä, mitä -siellä oli tapahtunut, ei Zachariaksellekaan johtunut mieleen mitään -epäillä, vaan arveli hän sitä tavalliseksi tappelujutuksi ja ajoi -huoletonna tietänsä eteenpäin. - -Tohtori kysyi ajorengiltä, oliko hän valmis vahvistamaan sanansa -valalla ja toistamaan ne syytetyn kasvojen edessä. - -Kysytty selitti heti olevansa valmis valalle ja -- ensin hieman -kynsittyään korvallistaan lupasi hän tehdä toisenkin, vaikkakin se -murhaajan edessä saattoi olla arveluttavaa. - -Tohtori käski hänen mennä viereiseen kamariin, pysymään levollisena ja -astumaan esiin heti kun hän kutsuisi. - - * * * * * - -Pikkutilallisen Kirningerin majassa oli jälleen jokseenkin äänekästä, -mutta naapurit eivät enää panneet sitä merkille, se tapahtui kovin -useaan. - -Molemmat aviopuolisot olivat juuri paraimmassa epäsovussa nousseet -ruokapöydästään. - -Mies oli varhaisesta aamusta puolipäivään saakka kierrellyt ympäri -kylää, sillä murhatun sukulaisena piti hän hyvänä oikeutenaan kuulla -ihmisten lausuvan osanottonsa. Ja kuinka kaikki nyt yhtäkkiä -kerääntyivät hänen ympärilleen eikä kysymyksistä tullut loppua kuunaan! -Niin, hän oli yhden yön kuluessa tullut paikkakunnan merkkihenkilöksi! -Ihmiset, jotka muuten olivat häntä katsoneet yli olkansa eivätkä -suoneet ainoaakaan ystävällistä katsetta, pakottivat hänet nyt istumaan -pöytäänsä ja kertomaan, mitä hän tiesi kertoa sukulaisvainajastaan, ja -he pitivät kyllä huolen, ettei hänen kielensä päässyt kuivamaan. - -Ja kun hän niin istui viinimaljan, savustetun suolalihan, makkaran ja -tupakkakukkaron ääressä, liivinnapit auki, käyttäen kaikkea hyväkseen, -valtasi hänet eräänlainen kiitollisuuden tunne tämän kaiken -herkullisuuden aiheuttajaa kohtaan, ja hän alkoi liioitella kuvatessaan -hyviä ominaisuuksia, joita hän ei uskonut vanhuksella olevan lainkaan, -ja hän puhui vesissä silmin, aivan kuin hänellä olisi ollut nuha, -sydämellisistä väleistään vainajan kera. - -Ja nyt istui hän vihdoin kotona höyryävän kupin ääressä, mutta pani -lusikan pois ja heittäysi raskaasti hengittäen tuolilleen takakenoon. - -Hänen vaimonsa, reipas Rosl, joka istui häntä vastapäätä ja pisteli -hyvällä ruokahalulla, silmäili häntä ivallisesti. "Olitko taas -sellaisten seurassa, jotka mieluummin näkevät tyhjän lasin kuin täyden -kupin?" - -Silloin nousi Peter pöydästä ja sanoi: "Tämänpäiväistä ravintolassa -istumistani et tarvitse torua, kun se ei minulle ole maksanut puolta -penniäkään ja olen siellä viipynytkin vain sukulaistani Vinzenziä -- -Jumala olkoon hänen sieluparalleen armollinen -- kaikin tavoin -ylistääkseni hänen kuoltuaan." - -"Kauniisti tehty, eläessään et hänelle sanonutkaan ainoatakaan hyvää -sanaa." - -"Miksikäs hän houkutteli sinun ainoat kolikkosikin menettämään -arpajaisiin." - -Silloin hypähti myös Rosl pystyyn. "Älä vaadi minun säästämään omiani, -kun sinäkin kannat omasi ravintolaan." - -"Minä saankin sieltä jotakin." - -"Jaa, humalan ja seuraavana päivänä pökeröpään!" - -"Sinulla on pökeröpää niin monta kertaa kuin viikkoja vuodessa, -arvanvedosta toiseen, mutta muuta ei mitään." - -"Näytäpäs se toteen! Kiesus, jos autuaalle sukulaisellemme ei olisi -niin käynyt, varmaankin hän olisi antanut egyptiläisen unikirjansa -minulle perinnöksi, josta olisin voinut löytää oikean numeron; mutta -toivon sentään, että hänen avullaan vielä osuu oikeaan, hän oli minulle -aina niin hyvä." - -"Niin, kaunista! En sano että soisin hänelle, mitä hänelle on -tapahtunut, mutta se minun pitää sanoa, että kun ajattelen, kuinka tuo -vanha lurjus -- Jumala antakoon hänelle iankaikkisen rauhan -- on -sinusta tehnyt arpajaishupsun, jolla pyhäinkuvien ja rukouskirjain -sijasta on kuitteja kaikki paikat täynnä, kevytmielisen rahojen -kylväjän ja unien selittäjän, niin silloin en voi olla ajattelematta, -että se on ollut hänelle Jumalan rangaistus. Hän oli eläessään sinun -turmiosi, jottas sen tiedät!" - -"Voi sinuas, vainajain haukkuja! Sinun pitäisi hävetä sydämesi -soppia myöten, kun pidät hänelle sellaisia muistopuheita! Eikö sinua -nyt hänen tähtensä ravintolassa kestitetä? Elä huuhdokaan hänen -nimessään kurkkuasi, kun kerran käytät ruokotonta turpaa häntä -kohtaan. Mutta näenhän jo, että meidän herramme on sen niin säätänyt, -että sinun täytyy kärsiä rangaistuksesi siitä, mitä olet rikkonut -sukulaisparkaamme vastaan! Opit nyt vain yhä enemmän juopottelemaan, ja -kun sanot, että serkkusi olisi ollut turmiosi elämässään, niin katso, -ettei hän tule turmioksesi kuoltuaan!" - -Hyvällä emännällä ei ollut aavistustakaan, minkä mustan pirun hän oli -seinälle maalannut. - -Mitä Kirningeriin tulee, oli häntä uhkaus serkkuvainajaan nähden niin -suututtanut, että hän selitti huutaen täyttä kurkkua, ettei hän -sallinut elävän eikä kuolleen serkun estää itseään hakkaamasta -arpapaholaista pois vaimonsa luista, ja eukko sitä vastoin parkui, että -hän pöllyyttäisi juoppouspaholaisen ukkonsa tukasta, ja molemmat -aviopuolisot alkoivat tosiaankin käydä tositoimiin molemminpuoliseksi -siveelliseksi parannuksekseen; vaimo oli jo parilla kimakalla -kirkaisulla kuitannut saamansa kolhut, mies taasen päästi monta -kirousta sen johdosta, että hänen tukkansa pahasti pörhöttyi ilman -hänen omaa myötävaikutustaan. Silloin tuli tämä omituinen paholaisten -karkottaminen keskeytetyksi siten, että santarmipäällikkö Korb astui -sisään. - -"Asuuko täällä palstatilallinen Peter Kirninger?" kysyi päällikkö. - -Rosl suori mekkoaan kuntoon, sipasi esiliinan sileäksi ja sanoi: -"Kyllä". - -Peter siveli pörröistä tukkaansa kasvoiltaan, muristen muijalleen: -"Oletpa laittanut minut kauniiksi, mitä ihmiset siitä ajattelevatkaan!" -Sitte kysyi hän santarmilta, mitä hän täältä haki. - -Vastaus oli lyhyt; Häntä, jos hän oli Kirninger! Häntä oli käsketty -tuomaan hänet kuulusteluun tutkintotuomarin luo. - -Silloin ei ollut muuta tehtävää kuin lähteä. - -Rosl antoi lähtijälle mukaan sen erojaistervehdyksen, ettei hän olisi -pahoillaan, jos herrat pistäisivät ukon pariksi kolmeksi päiväksi -telkien taa. - -Peter kiitti, luvaten maksaa nämä sanat heti kotiin palattuaan. - -Näiden hellyyden ilmausten jälkeen asteli mies santarmin rinnalla -pitkin tietä ja vaimo astui ulos oven eteen ja katseli molempain -jälkeen. - - * * * * * - -Kunnanhuone, johon tutkintotuomari oli asettunut niin kauvaksi kuin -hänen tarvitsi viipyä paikkakunnalla, sijaitsi torilla keskellä kylää. -Matka sinne oli pian tehty. - -Kirninger olisi kyllä mielellään tietänyt, mitä häneltä tahdottiin -kuulustella, ja oli, tullen uteliaaksi santarmin vähäpuheisuuden -tähden, alkanut lujasti ja pyhästi vakuuttaa, että jos kysymys oli -hänen serkkuvainajastaan, ei hän tiennyt mitään merkitsevää, mutta -silloin oli Korb häntä sangen vakavasti huomauttanut, että hän jättäisi -lörpöttelyt ja puhuisi ainoastaan kysyttäessä. - -Äänetönnä ja alakuloisena seurasi hän saattajaansa. Se antoi hänen -nousta edeltä kunnantalon portaista, ylhäällä eteisessä astuskeli -edestakaisin vielä pari sotilasta, joista toinen päällikkönsä -nähtyään meni eräälle ovelle ja avasi sen, jolloin Kirninger joutui -oikeusherrain eteen. Heitä oli kaksi. Suuren, vihreällä liinalla -peitetyn pöydän takana seisoi varatuomari, tohtori Haidenreich, ja -hänen oikealla puolellaan istui muuan vanhempi herra, joka kohotti -katseensa vain vilkaisemalla, sitte kohta laittoi paperinsa reilaan, -kastoi kynänsä mustepullossa ja käänsi päätänsä hieman syrjään, kuten -kuunnellen. - -Tohtori Haidenreich katseli miestään. Hetkisen oli niin hiljaista, että -kuului selvään schwarzwaldilaisen seinäkellon naksutus. Herra, joka -piti kastettua kynää kädessään, keskeytti hiljaisuuden rykäsemällä. - -"Astukaa lähemmäksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Nimenne on -Peter Kirninger, asutte täällä omalla maapalstallanne, talonne -järjestysnumero on 108, olette täällä syntynyt -- kuinka vanha?" - -"Kahdeksanviidettä vuotta", vastasi Peter, samalla huoaten tietämättä -oikeastaan miksi. - -"Olette katolinen, nainut -- onko teillä lapsia?" - -"Ei", vastasi Peter. Hän sanoi tämän eräänlaisella tyytyväisyydellä, -sillä kysymys oli tehty sellaisella äänensävyllä kuin hänelle olisi -pantu pahaksi, jos hänellä olisi ollut lapsia. - -"Olette pienuudestanne pitäen seurustellut serkkunne Vinzenz -Kallingerin kera?" - -Kirninger nyökkäsi. - -"Millaisessa suhteessa olitte häneen? Tarkotan, kuinka sovitte hänen -kanssansa yhteen?" - -"No, sillä asialla on omat oikkunsa; ennen naimistani näin häntä vain -aniharvoin, mutta sen jälkeen -- suoraan sanoen -- useammin kuin olisin -suonut, sillä hän pani vaimoni pään aivan pyörälle arpajaishommillaan; -oli onnettomuutemme, että vaimoni pani arpajaisiin kaiken mikä hengestä -irti oli, ja minä -- eihän yksinään säästäminen olisi taloamme -paljokaan nostanut pönkilleen -- minä vein omat ansioni kapakkaan. -Niin!" - -Tohtori kumartui hieman eteenpäin ja sanoi kehottavalla äänellä: - -"Serkkunne ei siis juuri ollut kasvanut sydämeenne kiinni?" - -"Valetta olisi niin sanoa", hymyili Kirninger. "Suoraan sanoen, en -häntä voinut sietää hetkeäkään." Samalla hän ajatteli: oikein mainio -herra, tuo herra tuomari, hän ymmärtää heti asian. - -"Milloin olette nähnyt viimeksi serkkunne?" - -"Eräänä keskiviikkona viime marraskuussa." - -Tohtori mainitsi päivän. - -Kirninger vakuutti, että se oli oikein. - -"Mihin aikaan siis mainittuna päivänä kohtasitte hänet ja missä?" - -"Jaa, no, antakaas, jahka hieman muistelen! -- Niin, jo johtuu -mieleeni, olin tuona samaisena päivänä aika tavalla harmissani ja -läksin kohta syötyäni, tuossa yhdentoista tienoissa, metsään kuivia -puita keräilemään. Noin puolisen tuntia mahtoi kulua ennenkuin jouduin -työpaikoilleni, siellä olin kentiesi tunnin verran, palausmatkan kera -saattoi kulua parisen tuntia; sanokaamme, että kello oli yhden -korvilla, kun saavuin kotiin ja näin Kallinger Vinzenzin juuri tulevan -ovesta ulos, hän oli taasen syöttänyt vaimolleni arpajaissyöttejään ja -unenselityksiään. Minua suututti se, ja minä käännyin hänen mukaansa ja -kuljin hänen kanssaan kappaleen matkaa metsään takaisin, sanoakseni -hänelle mielipiteeni." - -"Tiesittekö, että hän vähää ennen oli voittanut arpajaisissa ja oli -rahoissaan?" - -"Hän sanoi sen minulle, kun olimme vasta muutaman askeleen päässä -kotoani, kun hänelle torailin, ettei arpajaisista hyödy mitään. Silloin -pöyhisteli hän samaisella voitollaan." - -"Metsän lävitse kulkiessanne tiesitte siis, että hänellä oli rahaa?" - -"Niin, tiesin kyllä. Riitelimmekin sen johdosta, kun pyysin häneltä -hieman lainata." - -"Tarvitsitte siis silloin rahaa." - -"Välttämättä, herra, kuten leipää. Vietävän rihkamasaksa aikoi minut -viiden guldenin tähden pistää velkavankeuteen." - -"Kuinka kauvan tämä velka oli teillä ollut?" - -"No, mahtoi olla yli vuoden." - -"Ja te pelkäsitte joutuvanne vankeuteen?" - -"Niin, ja sentähden pyysin Kallingerilta rahaa; sanoin hänelle, ettei -hän ole tuonut talooni muuta kuin onnettomuutta, joten voisi kerran -saada jotain hyvääkin aikaan. Siinä oli minulle vaivaa yllinkyllin..." - -"Olette kauppiaalle maksanut?" - -"Niin, seuraavana päivänä." - -"Ja myönnätte, että rahat, joilla suorititte vuoden vanhan veikanne, -olivat peräisin Vinzenz Kallingerilta?" - -"Niin, hän ne minulle lainasi. En voi muuten sanoa." - -"Olette kertonut, että mahtoi olla yhden aikaan, kun tapasitte -Kallingerin kotinne luona ja palasitte hänen kanssaan metsään. -Kuinkahan kauvan olitte hänen kanssaan yksissä?" - -"No, luulenpa, että noin kolme neljännestä, koska olin jälleen kotona -ennen puoli kolmea." - -"Siis yhden ja kahden välillä. Nyt sanoitte olleenne metsässä kuivia -puita keräilemässä. Oliko teillä mitään työkalua mukananne?" - -"Oli kirveeni." - -"Ja veittekö tämän ja keräämänne puut takaisin metsään, kun läksitte -serkkuanne saattamaan?" - -"Oh, ei puhettakaan; puukuorman heitin aitani ylitse." - -"Ja kirves?" - -"Se oli housuvyöni alla, enkä muistanut sitä jättää kotiin," - -"Ja mihin se on joutunut?" - -"Jaa, herra, sitä en tiedä." - -"Muistelkaas, Kirninger!" - -"Pyydän, herra tuomari, tarkotan vain, etten tiedä, missä se nyt -mahtanee olla, sillä annoin sen silloin serkkuni mukaan. Sen terä oli -sangen lovinen, ettei sitä sieralla enää saanut tasottumaan ja -terottumaan, ja se täytyi terotuttaa tahkoojalla kaupungissa. Kun hän -oli sen pistänyt vyöhönsä, en sitä ole nähnyt senkoommin." - -Tohtori Haidenreich päästi pienen pitkäveteisen vihellyksen, sitte -nyökkäsi hän kuten se, joka ajattelee: eipä hullumpaa! Ei niinkään -harvoin tapahdu, että oikeushenkilöt tuntevat eräänlaista -hyväntahtoisuutta monia onnettomia ihmisiä kohtaan, jotka pimeillä -teoilla koettavat tutkijainsa teräväpäisyyttä, ja erittäinkin niitä -kohtaan, jotka eivät heti lankea polvilleen, vaan asettuvat koottuja -todistuksia vastaan ja siten osottavat, ettei heidän teräväpäisyyttään -suotta kustanneta. Se on eräänlaista henkistä kamppailua, jossa -syyttäjä edeltäpäin on voitosta varma ja vastustajalle, joka ei tee -voittoa ylen huokeaksi, siitä on kiitollinen ja sentähden sävyisällä -menettelyllä pyrkii tämän ehdotonta kukistusta lieventämään. - -Oli jälleen tullut täysi hiljaisuus, jälleen kuului kellon heilurin -naksutus ja rattaiden natina. Varatuomari oli, ensin tähysteltyään -Kirningeriin terävällä katseella rypistettyjen kulmiensa alta, -kumartunut pöytäkirjurin puoleen ja kuiskannut hänelle jotakin, josta -Kirninger kuuli vain ensimäiset sanat, jotka kuuluivat sinnepäin, että -"kun hän näkee..." Nyt vasta huomasi hän, että kaikki hänen lausuntonsa -pantiin kirjaan, ja hänet valtasi rasittava levottomuus. - -"Tulkaahan tänne, Kirninger", sanoi varatuomari, ja pyyhkäisten -muutaman pitkän paperin syrjään, veti hän esiin kirveen, jonka ojensi -Kirningerille. "Katsokaas tätä, kentiesi se on tämä?" - -Kirninger selitti niin olevan. - -"Ettehän vain erehdy?" - -"En", sanoi Peter. "Se on sama, jonka annoin serkkuni mukaan -terotettavaksi; tunnen sen polttomerkistä varressa." - -"Aivan oikein. Siinä on: P. K. 1878. Tällä kirveellä murhattiin Vinzenz -Kallinger juuri tuona samana keskiviikkona." - -Raskaan syytöksen alla. - -"Jesus, Maria, Josef!" huudahti Kirninger. Hän oli tullut -kalmankalpeaksi ja tuijotti murhakaluun silminnähtävällä kauhulla. - -"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?" - -"Minulla? Herra? Sanon vain -- Jumalani, että sitä on sääli kuulla --". - -"Mitä on sääli kuulla?" - -"Sitä mitä kirveellä on tehty -- niin -- eihän sitä rohkea enää ottaa -käteensäkään -- ja se on vahinko." - -"Älkää tekeytykö niin typeräksi, Kirninger! sillä ette selviä. Kuulkaa -nyt rauhallisesti ja tarkkaavaisesti mitä sanon, ja sitte voitte tehdä -kuten hyväksi katsotte, teillä on vapaa tahtonne; eikä teitä voida -pakottaa mihinkään minkä asemassanne pidätte vältettävänä. Mutta jos -olette sitä, minä teitä pidin -- mies, niin lopettakaa asia lyhyeen ja -mukautukaa välttämättömyyteen. Tapahtunutta ei voi tehdä -tapahtumattomaksi." - -"Herra oikeusneuvos, pyydän --". - -"Tahdotteko kentiesi heti tunnustaa?" - -"Tunnustaa? Enhän kuitenkaan tietäisi niin mitään tunnustaa! Herra, -tehän puhutte aivan kuin juuri minä olisin ottanut serkkuni -päiviltä!" Hänen näin sanoessaan Kirningerin hampaat pureutuivat yhteen -ja kun hän koetti hymyillä kummissaan ja uskomattomasti, tuli siitä -irvistys. - -"Sen epäluulon alaisena olette!" sanoi varatuomari. - -Silloin horjahti Kirninger takaperin kuten näkymätön nyrkki olisi -lyönyt vasten hänen kasvojaan. - -"Korb, antakaa hänelle tuoli", käski tohtori Haidenreich. "Vettä myös, -jos hän sitä haluaa." - -Santarmipäällikkö riensi heikontuneen luo. Tämä istui kotvan tuijottaen -eteensä, pyyhkien moneen kertaan takkinsa hihalla kasvojaan, joita -myöten virtaili kyyneleet ja hiki. - -"No, Kirninger, siinä ei auta itkut, asia on nyt kerran, kuten on", -sanoi nuori lakimies, ja vaiettuaan viitisen minuuttia, kysyi hän -leppeällä äänellä: "Oletteko siinä määrin tyyntynyt, Kirninger, että -voitte kuulla, mitä teitä vastaan on ilmennyt?" - -Kysytty kohotti päänsä, katsoi ilmeettömin silmin ja laski ikäänkuin -myöntäen jälleen päänsä alas. - -"Tahdomme siis, kuten itsekin olette suostunut, koota yhteen -todistajain lausunnot ja mitä on huomattu ruumiin löytöpaikalla. -Serkkunne, Vinzenz Kallinger, oli kateissa viime marraskuusta lähtien, -ja tiedetään päivälleen ja tunnilleen, milloin hänet nähtiin viimeksi -kylässä. Eilen löydettiin metsäniityltä hänen ruumiinsa, pääkallo -ruhjottuna, hänet oli siis väkivaltaisesti saatettu pois päiviltä, ja -kun hän vielä vähää ennen oli kylän ravintolassa näytellyt rahoja, -vaikkei ruumista tutkittaessa häneltä löytynyt mitään, niin on -otaksuttavaa, että murhaaja on ottanut rahat ja siis tehnyt -ryöstömurhan. - -"Edelleen on varmasti otaksuttavaa, että hänen viimeinen taivalluksensa -oli kylästä mainitulle metsäniitylle, ja hänet nähtiinkin viimeisen -kerran tällä taipaleella yhden ja kahden välillä, hänet näkivät siellä -ajorenki Zacharias Zach, joka rattaillaan ajoi metsän lävitse, ja vanha -Birkhoferin muori, joka siellä keräili puita, eikä ainoastaan heidän -yhtäpitäväin todistustensa, vaan myös teidänkin, Kirninger, -tunnustuksenne kautta on varmistettu, ettei hän ollut yksin, vaan -teidän seurassanne. - -"Te myönnätte, Kirninger, ettette ollut serkkunne kera ystävällisissä -suhteissa, ette voi kieltää, että olitte kovassa ahdingossa ja että -pienen summan takia oli ulosotto ovenne edessä, te tunnustatte jo -metsään mennessänne tietäneenne, että Kallingerilla oli rahaa mukanaan, -sanotte itse, että rahojen tähden jouduitte hänen kanssansa riitaan, ja -Birkhoferin muori on valmis valalle siitä, että te olitte sanonut: -'Sinulle olisi oikein, visukinttu, jos joku löisi kallosi murskaksi ja -tyhjentäisi taskusi!' Mahdoitte ottaa kirveen huomaamattanne mukaan, -mutta nyt se oli käsillä, ainoastaan teidän nähtiin metsästä palaavan, -vanha mies, kuten nyt on selvinnyt, oli jäänyt sinne kuoliaana, hänen -rahansa oli ryövätty, eikä ainoastaan täkäläisen kauppiaan kirjoista -käy selville, että murhan jälkeisenä päivänä olette maksanut veikanne -hänelle, te itse myönnätte sen, vieläpä kaikkia kaunistelevia -verukkeita epäillen myönnätte rahojen olevan Kallingerilta peräisin. -Murhapaikalta löydettiin kirves, jolla teko oli tehty, ja teidän täytyy -se tunnustaa omaksenne. Se on tämä sama kirves", -- näin sanoen nosti -hän sen pystyyn -- "se on tosin ruosteesta hieman kärsinyt, mutta siinä -ei ole mitään pykälöitä, ja tarvitsee vain pyyhkästä peukalollaan terää -huomatakseen, että se oli terävä, kun sitä käytettiin tekoon!" - -Oli tullut jälleen hiljaisuus ja siinä kuului syytetyn raskas, ähkyvä -hengitys. - -"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?" - -Koristen, ikäänkuin hän olisi omaan kuoloonsa tukehtumaisillaan, -tulivat sanat hänen suustaan: "Olen syytön". - -Ihmisystävällisellä laupeudellakin on rajansa ja kun tuomari on -syytetyn kera päässyt niin pitkälle, että vaivojen kauneimpana palkkana -on enää odotettavissa katuvainen tunnustus, niin muuttuu kieltäminen -loukkaavaksi mielettömyydeksi. Tohtori Haidenreich ojentautui pystyyn -ja sanoi tuimemmalla äänellä kuin ennen: "Korb, kutsukaa Zach sisään". - -Santarmipäällikkö meni sivuovelle ja päästi ajorengin kamarista. - -"Zach, katsokaa tarkoin tätä miestä, tunnettehan hänet?" - -Kyttyräselkä piti ilmeisesti tarpeettomana täyttää tätä oikeudellista -vaatimusta, sillä hän ei katsonut ensinkään syytettyä, vaan sanoi: -"Kyllä tunnen hänet, hän on Kirninger!" - -"Toistakaa lausuntonne hänen läsnäollessaan!" - -"Kyllä, kyllä, älä ole vihainen, Kirninger, en tahdo sinun -onnettomuuttasi --". - -"Jättäkää moiset, sanokaa vain mitä ennen olette ilmottanut ja -selittänyt olevanne valmis vahvistamaan valallanne." - -"Kyllä, kyllä, tuntuu vain vaikealta, kuinka alottaisin." Ajorenki -raapasi korvansa taustaa, mutta astui sitte jokseenkin lähelle -Kirningeriä ja sanoi lyhyeen katkonaiseen tapaan, josta kuului -ikäänkuin luottavaa rohkeutta: "Niin, eihän siinä auta mikään. Olen -nähnyt sinut, Kirninger, tiedäthän, silloin metsässä. Kulit serkkusi, -Kallingerin kera. Ajoin perästänne. Kerran peityitte näkyvistäni, -molemmat. Kohta sen jälkeen kuulin huudon. Yhden vain. Sitte oli aivan -kuin joku vetäisi jotakin vesakon lävitse. Sitte oli hiljaista, ja -kotvan jälkeen juoksit kylää kohden kuten mieletön. Joo, siinä kaikki." - -"Ja minusta siinä on kylliksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Mitä teillä -on siihen sanottavaa, Kirninger?" - -Puhuteltu tuijotteli lasittunein silmin ympärilleen. Hän pudisti -päätään. "Ei mitään", änkytti hän käheällä äänellä. "Kaikki on -mennyttä! Tehkää minulle mitä tahdotte." - -Kun Korb tuomarin viittauksesta vei hänet ulos huoneesta, seurasi hän -tahdotonna. - - * * * * * - -Lähdettyään tutkintotuomarin luota, tallusteli ajorenki kylän lävitse; -muuten häntä puhuttelivat aniharvat, sillä hänen oli havaittu ihmisille -puhuvan vasten kasvoja aivan toista kuin selän takana ja että hän yhden -kera päästäkseen hyviin väleihin puhui pahaa puolesta tusinasta, mutta -kun kyläläisten keskuuteen oli levinnyt sanoma, että Zach oli niin -kauvan viipynyt herra oikeustohtorin luona, että hänellä oli ollut niin -paljo tärkeää sanottavaa, tiesipä melkein tarkoin ilmottaa miten -murhatyö oli tapahtunut, niin juoksivat ihmiset aivan hänen perästään, -eikä hän väsynyt, kun vain jokin utelias vilkasi häneen, merkitsevästi -ojentelemaan oikeaa käsivarttaan ja pitkäveteisellä äänellä alottamaan: -"Joo -- hyvät ihmiset, jopa teki tekosen -- jopa teki tekosen se, joka -vanhan Kallingerin pani pois päiviltä! Joo, ja kenen luulette hänen -olevan? Hyvä isä, ei kukaan muu kuin hänen lihallinen serkkunsa, -Kirninger! Joo! Mitäs siitä sanotte?" - -Enimmäkseen olivat ihmiset niin rehellisiä, että aluksi tunnustivat, -etteivät mitään sellaista olleet osanneet ajatellakaan, mutta -keskustelun jatkuessa vakuutti melkein jokainen, että hän oli sitä jo -heti ajatellut. No niin, mies menettää kaikkensa juopotteluun, vaimo -arpajaisiin! Mihin se vie? Eihän muuta ole odotettavissakaan. - -Zachin saapuessa Kirningerin majan lähelle, seisoi siellä jo rypäs -ihmisiä, jotka keskustelivat puoliääneen tehden vilkkaita eleitä. -Hänelle viitattiin, mutta hän pudisti päätänsä ja jatkoi kulkuaan -ovelle saakka, jossa hän asetti toisen jalkansa kynnykselle ja katsoi -kyökkiin. Rosl askaroi lieden ääressä. - -"Hyvää iltaa, Kirningerin emäntä", sanoi ajorenki. Hän sanoi sen sangen -pehmeällä äänellä, josta helähti ystävällistä osanottoa. - -Mutta emäntä puolestaan mahtoi tuntea vähemmän ystävyyttä häntä -kohtaan, sillä hän vastasi mitä ynseimmin: "Hyvää iltaa!" - -"Vaimoparka", jatkoi kyttyräselkä, osanottavasti. "Aivan käy sinua -sääliksi." - -"Rikas en ole", vastasi vaimo, "mutta en toki niin köyhäkään, että -tarvitsisin sinun säälittelyjäsi." - -"Et tosin vielä tiedä siitä mitään, mutta kokoa voimasi, Kirningerin -vaimo, kokoa voimasi, että jaksat sen kuulla! Miehesi ovat oikeusherrat -pidättäneet ja antavat tuskin häntä takaisin; vievät vielä tänään hänet -pois." - -"Niin sitä pitää, enemmänpähän saat, kunhan mieheni tulee." - -"Älä laske leikkiä, Kirningerin vaimo; olethan vielä nuori sievä vaimo, -joka yhden miehen menetettyään voi lohduttautua sillä, että löytää -kyllä helposti uuden, ja jollet ketään löytäisi, tiedän kyllä neuvoa -oikean, sillä minun mieltäni painaa, että olen täytynyt todistaa -Peteriäsi vastaan, ja nyt joutuu hän hirsipuuhun --." - -"Mitä sinä horiset, mokomakin hullu rähjä, sinä?" huusi Rosl juosten -häntä kohden kapusta pystyssä. - -"Enkä horise, Rosl", sanoi Zach, pannen kätensä ristiin rinnalleen. -"Jospa Jumala sen soisi! Mutta se ei ole lorua. Peter on tappanut -Kallingerin." - -Rosl purskahti nauruun, ja ajorengin pään ylitse puhui hän ihmisille, -jotka sillä välin olivat tulleet lähemmäksi: "Oletteko kuullut mitä tuo -miekkonen puhuu? Mitä sanotte siihen?" - -Silloin kohosi joukosta häntä kohden opettajan hopeahapsinen pää, -ja hän sanoi pehmeällä ja nyt omituisesti väräjävällä äänellään: -"Kirningerin vaimo, hän sanoo vain kuten asia on, oikeuden herrat ovat -vakuutetut..." - -Silloin heitti vaimo puukapustan taakseen ja sellaisena kuin oli, -pörröisin päin, avojaloin, ainoastaan paita ja hame yllään, syöksähti -hän tielle ja riensi juoksujalkaa kunnantaloa kohden. - -Tohtori Haidenreichille, joka juuri oli aterialla, ilmotettiin, että -Kirningerin vaimo pyysi lupaa saada puhutella miestään. Tohtori lausui, -ettei hänellä ole mitään sitä vastaan. - -Rosl tapasi Peterinsä eräässä huoneessa, jossa oli ainoastaan neljä -kylmää seinää. Kalmankalpeana hän pikemmin riippui kuin istui tuolilla -ja häntä vartioi kaksi santarmia. Huolimatta heidän läsnäolostaan -heittäytyi hän miehensä kaulaan, ja vaikka huoneessa olisi kahden -vieraan miehen sijasta ollut niin monta kuin sinne mahtui, ei hän olisi -niitä ujostellut. - -"Peterini!" huusi hän. "Tässä olen! Mitään eivät he saa sinulle tehdä, -Peterini! Tahdoin tulla ensin sinun luoksesi, ennenkuin puhuttelen -tohtoria. Eikös niin, Peterini, ettet ole sitä tehnyt? Et ole voinut -sitä tehdä!" - -Kirninger pudisti päätään. "Mutta mitä se auttaa?" alkoi hän hiljaa. -"Hyvä, rakas Roslini, saat nähdä, että he hirttävät minut kuitenkin tai -sulkevat eliniäksi linnaan. Oikeuden herrat ovat niin ankarat, jos vain -puhuu toisin kuin he ajattelevat -- ja koko juttu on ihan hurja, jos -sinulle sanon. Kaikki on niin vellottu ja hämmennetty, että se vähä -minkä tiedän sanoa, näyttää valheelta ja todelta se, minkä joku toinen -valehtelee; siinä ei auta mikään! Ajattelen enemmän, mistä kaikesta -tämä kurjuus johtuu; Kallinger tahtoo jonkun viedä mukanaan hautaan ja -siihen valitsee hän minut. On niin sen miehen tapaista -- Jumala -antakoon hänelle rauhan, että hän todellisen roiston päästää juoksemaan -matkoihinsa ja siihen sijaan ottaa minut. Emmehän elinpäivänämme -voineetkaan sietää toisiamme." - -"Ah, ei, Peterini, heidän täytyy etsiä edelleen ja tutkia sitä, joka -hänet on tappanut! Oikeuden täytyy vielä elää!" - -Ja nyt pakotti Rosl miehensä hiuskarvalleen kertomaan, mitä häneltä oli -kysytty, mitä hän siihen oli vastannut, mitä hänen sanojaan ei uskottu, -mitä pidettiin valheena, ja kun mies oli päässyt loppuun, sanoi Rosl -punakkana tuohtumuksesta ja tyytymättömyydestä: "Mikä jänishousu -oletkaan, kun et, vaikka sinun kaulukseesi käydään kiinni, osaa muuta -sanoa kuin: 'Tehkää minulle mitä tahdotte'!? Aivan täytyy minun sinun -tähtesi hävetä, kun menen herra tohtorin luo." - -"Jätä mieluummin menemättä, Rosl", huokasi Kirninger. "Akkaväen -sekaantuminen ei siinä auta mitään." - -Mutta Rosl oli jo ulkona. - -Tohtori Haidenreich oli, kuten hänen aikaisemmastakin esiintymisestään -on ilmennyt, ihmisystävällinen nuori mies, ja vaikkakin hänestä tuntui -sangen epämieluiselta nousta pöydästään ja kuulla talonpoikaisvaimon -ulvontaa, niin päätti Kirningerin vaimon päästää puheilleen. Täytyihän -hänen sääliä naisparkaa, jonka elämä oli kytketty toiseen olentoon, -joka niin kammottavalla tavalla oli joutunut perikatoon! Hän ei -tahtonut vaimolta evätä lohdutustaan, sillä saattoi tällaisella -neuvottelulla koettaa kaiken, mitä vielä oli koetettavissa. - -Rosl seisoi sangen kunnioittavasti virkahuoneessa, hän ei näyttänyt -vieläkään lainkaan käsittävän asian vakavuutta, muuten olisi hän -kummastuneena tuijottanut varatuomariin, joka nyt astui sisään ja -oikeuspöydän edessä päästeli ja pani pois serviettinsä, jonka hän oli -unhottanut eteensä. Että joku saattoikin syödä hyvällä ruokahalulla -juuri tuomittuaan toisen hirsipuuhun -- ja vieläpä hänen Peterinsä?! -- -Mutta kuten sanottu, hän ei ajatellut sitä. Valkoinen liina teki hänet -vain luottavammaksi, hän niijasi ja sanoi: "Toivon, että olette hyvin -syönyt, herra tohtori! Älkääkä olko vihainen, että olen teitä kutsunut, -älkääkä panko miehellenikään pahaksi, että olette hänen kanssaan suotta -nähnyt vaivaa. Hän oli äsken, kun niin ankarasti kävitte hänen -kimppuunsa, aivan kuin puulla päähän lyöty, mutta se ei ole ihmekään, -herra, sillä meillä ei ole milloinkaan ollut oikeuden kanssa mitään -tekemistä, ja hän on aivan poissa nahoistaan moisen unikuvan johdosta; -nyt on hän uudestaan käskenyt sanomaan ja oikein kauniisti pyytämään, -että sen ennen kirjotetun lisäksi kirjotettaisiin, että hän pysyy -lausunnossaan, joka on totta, että hän on serkultaan lainannut -viisi guldenia ja että tämä on ottanut hänen kirveensä mukaansa -terotettavaksi. Hän voi tehdä valan ristinkuvan ja palavain kynttiläin -edessä, että hänen serkkunsa on elävänä ja terveenä hänestä eronnut! -Hän ei tosin voi käsittää, miten kirves nyt yhtäkkiä on terotettu, -oikeuden herrat ottakoot sen asian selville; mutta sen hän voi sanoa, -että Zach on valehdellut, kun sanoo kuulleensa huudon ja että muka -jotakin on vedetty pensaikon lävitse, sillä mieheni ei ole kuullut -siitä mitään, vaikka oli lähempänä paikalla." - -Tohtori oli valmistautunut epätoivoista vaimoa lohduttamaan, -mutta ei vastaamaan puheliaalle lörpöttelijälle, joka näytti asian -ottavan keveästi yli olkansa; niinpä sanoi hän enemmän painolla kuin -lempeydellä: "On ymmärrettävää, että te syytetyn vaimona uskotte kaiken -mitä hän olettaa ja uskottelee, mutta siten eivät muiden mielestä tule -miehenne lausunnot sen uskottavammiksi; ei tuomari eikä lautakunta tule -tuohon rahanlainaamiseen eikä kirveen antamiseen uskomaan, ja silloin -on asia niin, että voimme luopuakin hyvin Zachin todistuksesta, vaikka -hän muuten on valmis valalle. Jos häntä kuulustellaan, tulee siitä vain -kukkura ennestään täyteen mittaan." - -Rosl katsoi virkamieheen pelästyneenä. Nyt alkoi hänelle selvitä, ettei -täällä merkinnyt mitään pyhinkään viattomuuden vakuutus ja että täällä -voi saada luottamusta oman käsityksensä totuuteen ainoastaan silloin, -jos muiden käsityksen voi todistaa vääräksi; nyt näytti asia aivan -toisennäköiseltä, ja Roslilta oli kaikki rohkeus pettämäisillään. Hän -pyyhki tukkaansa pois otsaltaan ja kostutti kätensä hiestä, joka -otsalle oli kihonnut, ennenkuin pani ne ristiin rukoillen: "Herra, -älkää tehkö väärin." - -Tohtori heitti häneen ankaran katseen. - -"Älkää iskekö harhaan, tahdoin sanoa", sammalsi Rosl. - -"Voin tässä, kuten yleensä, menetellä vain siten kuin velvollisuuteni -vaatii. Asian päätöksestä ei minun ole huolehdittava, se riippuu -oikeuden käsittelystä, ja jos Kirninger luulee kieltämällä jotakin -hyötyvänsä, niin tehköön niin, hän voi hankkia taitavan puolustajan, ja -tämän tehtävä on kanteen kumoaminen, ja hänen -- ei oikeuden, joka on -toisella kannalla -- on huolehdittava myös siitä, kuinka hän tekee -tylsästä kirveestä terävän." Viime sanoja lausuessaan viittasi hän -murha-aseeseen, joka vielä lepäsi pöydällä. - -Rosl seurasi aralla katseella virkamiehen valkosen sormen osottamaan -suuntaan. Äkkiä pysähtyi hänen katseensa jäykkänä esineeseen, joka -häntä juuri oli pelästyttänyt. Kirveen varrella lepäsi kuitti ja -numerolippu, johon viimeksi mainittuun vaimo tarttui ja kysyi -änkyttäen: "Pyydän -- onko tämä lippu vainajan?" - -"Se löydettiin häneltä", sanoi tohtori Haidenreich, ja kun hän, tuntien -vaimon intohimon, saattoi tämän mielenkiinnolle löytää vain yhden syyn, -lisäsi hän halveksivasti: "Tahdotteko kentiesi tällä numerolla koettaa -onneanne? Voittehan sitä katsoa." Hän sieppasi paperin ja nakkasi sen -vaimolle. - -Tämä tarttui siihen ja seuraavana silmänräpäyksenä kajahti huoneessa -hurja huuto, jossa kuitenkin helähti rajaton riemu. Sitte heittäytyi -Rosl pöydän viereen polvilleen, ja tarttuen molemmin käsin pöydän -jalkaan, alkoi hän vuoronperään nauraa ja itkeä, samalla silmäili hän -kyyneleisin, riemusta säkenöivin silmin virkamieheen ja huusi kerta -toisensa perään: "En ole hullu, herra! -- Vaikkei se olisi mikään ihme! --- Vain hetkinen antakaa aikaa, herra. Puhun pian enemmän!" - -Tutkintatuomarin sai tämä kohtaus levottomaksi. Hän nosti vaimon -lattialta ja sanoi hartaasti: "Taivaan tähden, malttakaa mieltänne! -Teidän täytyy puhua, muuten en voi ymmärtää, mikä teidän on." - -"Jaa", sanoi vaimo hiljaa, ja sitte seisoi hän kotvan painaen molempia -käsiään rintaansa vasten, ja nyt ojensi hän äkkiä kätensä ja piteli -lippua kaikilla kymmenellä sormellaan. "Tuollaisia lippuja on hän -tuonut minulle satoja kotiin, ja tämä on _se_, jonka hän lupasi minulle -tuoda viimeksi, ja se todistaa mieheni syyttömyyden! Sillä -- herra -- -jos mieheni olisi serkkunsa tappanut, silloin ei häneltä olisi voinut -löytyä lippua numeroineen, jotka samaan aikaan, kun heidät molemmat -nähtiin metsässä, olivat vielä kirjottamatta ja kirjotettiin vasta -monien tuntien jälkeen piirikaupungissa, monen peninkulman päässä -murhapaikalta." - -Nuoren tohtorin kasvoilla olivat nopeasti värit vaihdelleet; ensin oli -hän kalvennut, sitte punastunut aina tukanjuureen asti, mutta pian -saavutti hän entisen malttinsa, nyökkäsi äänetönnä nuorelle vaimolle, -asteli sitte nopeasti huoneessa edestakaisin, sivellen otsaansa oikean -kätensä sormilla. - -Kuinka nyt oli asian laita? Kallinger oli siis ollut piirikaupungissa, -sen todisti epäämättömästi lippu -- joka, harmillista kyllä, oli jäänyt -aivan huomioon ottamatta --, sen todisti myös kirves, jonka vanhus oli -siellä terotuttanut ja jolla hänet joko seuraavana aamuna tai samana -iltana oli lyöty kuoliaaksi; jos otaksui, että hänet oli murhattu -samana iltana, ei hän mitenkään voinut tätä verrattain pitkää matkaa -tehdä jalkaisin niin lyhyessä ajassa, hänen täytyi siis -- ajaa -hevosella! Ketään ei ilmottautunut sanomaan, että olisi ottanut hänet -rattailleen, ja tällaisesta vaikenemisesta saattoi olla hyötyä -ainoastaan murhantekijälle, ja ainoastaan hänelle oli etua myös -viranomaisten saattamisesta väärille jälille; mutta ajomies Zach oli -valehdellut Kirningeriin nähden; huudon ja ainoastaan yhden, oli hän -mahtanut kuulla silloin, kun itse löi vainajaa, ja samaten oli hän itse -mahtanut vetää ruumista pensaston lävitse. - -Tohtori Haidenreich tempasi kellonnuoraa. "Korb", sanoi hän -sisäänastuvalle santarmipäällikölle, "Kirninger saa mennä vapaana." - -Korbin silmät suurenivat, mutta kyseleminen ei ollut hänen asiansa, -muuten se ei tässä asiassa ollut lainkaan tarpeellistakaan, sillä -tohtori jatkoi kuiskaavalla äänellä: "Mutta ilman vankia emme -kuitenkaan lähde täältä. Vangitkaa siis heti ajomies Zach." Sitte -kääntyi hän palstatilallisen vaimoon: "Menkää vain päällikön mukana, -hän antaa teille miehenne takaisin." - -Rosl syöksähti virkamiehen luo: "Jumala palkitkoon sen teille, herra!" -Hän painoi hänen kätensä huuliinsa, ja herra tunsi kätensä kyynelistä -kostuvan. Hän katsoi avutonna ja hämillään Korbiin. - -"Tulkaa, Kirningerin vaimo, iloitkaa ulkona", kehotti päällikkö. - -Sotilas meni edellä tanakoin askelin, Rosl seurasi kompastellen, sillä -hänen polvensa vapisivat mielenliikutuksesta; kun ovi oli sulkeutunut -heidän jälkeensä, alkoi tohtori jälleen kävellä huoneessa edestakaisin. -Hän pyyhki taskuliinallaan kättään, jolle vaimon kyyneleet olivat -vuotaneet, jollei hän olisi liiaksi kiintynyt ajattelemaan esillä -olevaa asiaa, olisi hänen silmäänsä kentiesi pistänyt, kuinka -rajattoman kiitollisia ihmisiä vähäväkisten keskuudesta esiintyy, jos -heille vain vähänkin tapahtuu oikeuden mukaan. - -Tohtori Haidenreichillä oli kuitenkin niukasti aikaa antautuakseen -minkäänlaisiin mietelmiin, sillä Korbin ei tarvinnut kauvan ajorenkiä -etsiä, hän tapasi tämän läheltä kunnantaloa muiden vetelehtijäin -joukossa, jotka tahtoivat nähdä, kun Kirningeriä vietiin. Häntä -tarvitsi siis vain kohteliaasti kutsua sisään, hän astui portista -pihaan, portaista ylös saliin. - -Suotta ei sanota, että syyllisen selkäpiitä karmii; kyttyräselästä -tuntui sangen ahdistavalta vielä kerran astua oikeusvirkamiehen -eteen, ja kun hänelle oli esitetty väärä todistuksensa ja siitä -häneltä vähemmän kyselty, mutta paljo enemmän hänelle selitetty, -millaisia asioita ja mihin tapaan oli tapahtunut, kävi hänelle yhä -ahdistavammaksi. Tosin oli hän aluksi näyttävinään siltä kuin ei mitään -ymmärtäisi koko syytöksestä, ja kotvan aikaa koetti hän päätään -pudistellen, vakuutellen ja surkein elein kieltää sen, johon tosin -kaikki perustuikin, että hän nimittäin oli ollut yksissä Kallingerin -kera. Mutta kun tuomari hänelle tiuskasi, ettei hänen pitänyt olla niin -tuhma, sillä näkymättömiksi eivät he molemmat voineet itseään tehdä, ja -olihan heidät siis täytynyt nähdä yksissä leipurin, jolle hän jauhot -oli toimittanut, isännän, jonka luona he olivat olleet sisällä, -tullinkantajan, jonka ohitse he olivat ajaneet tullen mennen -- silloin -jätti hän kaiken silleen; maassa maaten, ruskeanpunaisena kasvoiltaan, -ahmi hän ilmaa niin, että Korb riensi hänen kaulaliinansa solmuja -aukomaan. - -Kun hänet oli jälleen nostettu pönkilleen, teki hän tunnustuksensa, -hänellä olikin vain vähän lisää sanottavaa. Hän tapasi Kallingerin -metsässä ja tämä pyysi saada istua hänen kuormalleen. Silloin ei hän -vielä lainkaan ajatellut vanhusta ryövätä, se ajatus tuli hänen -päähänsä vasta palausmatkalla, kun he kulkivat perätysten, Kirninger -edellä, rinnettä alaspäin rattaiden vierellä. Rattaiden istuinlaudalla -lepäsi kirves, joka oli kaupungissa majapaikan isännän tahkolla -yhdessä terotettu, jotta siten ansaittiin tahkoamispalkka; hän -otti sen oikealla kädellään, samalla kuin vasemmalla tarttui -ohjaksiin ja pysähdytti hevosen. "Uskotellen, että joku nuora oli -epäkunnossa sain vanhuksen kyykistymään sitä katsomaan, ja niin hänen -kyykistäessään hutasin minä. Ruumiin vedin pensaikon lävitse läheiselle -metsäniitylle." Seuraavana yönä oli suuri lumisade, joka hävitti kaikki -jäljet. Rahat oli hän seuraavan karnevaalin aikaan tuhlannut. - - * * * * * - -Kirningin aviopari oli mitä mieluisimmin suostunut siihen, että heidät -huomion välttämisen vuoksi päästettiin eräästä kunnantalon takaportista -menemään, eivätkä he ollenkaan arastelleet pitkää mutkatietä kylän -ympäri; kuten kaksi lasta juoksivat he käsi kädessä kotiinsa. - -Oli jo jokseenkin myöhäinen yö, kun heidän majansa edustalla kuului -rattaiden kolinaa; Rosl astui ikkunan ääreen, jonka toinen puolisko oli -auki, ja näki "Kotkan" ravintolan vaunujen kulkevan ohitse, niillä -istui tohtori Haidenreich, joka oli painanut hattunsa reunukset syvälle -otsalleen; vaunut kääntyivät nurkan ympäri, metsätielle, jälestä -tulivat ajorattaat, joilla istui useampia ihmisiä, pistimet salamoivat -kuutamossa. -- Rosl vetäsi nopeasti ikkunan puolikkaan kiinni ja astui -arasti takaperin. Matkue kulki nopeasti ohitse, ja jälleen vallitsi -ulkona yön hiljaisuus. - -Rosl oli painautunut Peteriin kiinni. Oi, kuinka iloisia he olivat, kun -jälleen saivat olla kahden! He olivat ensin yhdessä rukoilleet, nyt -tekivät he toisilleen pyhiä lupauksia, Peter lupasi, ettei koskaan enää -juopottele, Rosl, ettei enää välitä arpojen vedosta; heidän silmiinsä -ei tahtonut uni tulla lainkaan, koittava aamu tapasi vielä onnellisen -avioparin valveella. Sitä vain en voi sanoa, olivatko he koko yön -rukoilleet ja tehneet lupauksia, sillä minä en ollut saapuvilla. - - - - -KUN ON OLEVINAAN LIIAN OVELA - -Leikillinen kertomus - - -Oberndorfilaisen "Sinitähden" leskiemännän suruvuosi oli lopussa, -hänellä oli miehensä kuoleman jälkeen kaksi lasta, poika ja tyttö, -kasvatettavana ja suuri, yleisesti käytetty ravintola hoidettavana; -siinä oli kylläkin liikaa yksinäiselle rouvalle ja paikkakuntalaiset -olivat vakuutettuja, ettei hän tästä kaikesta voisi suoriutua, ja että -hänen pian olisi pakko katsella ympärilleen kuinka pääsisi uusiin -naimisiin, eikä kukaan epäillyt, että hänen tarvitseisi kosijoista -hätäillä, sillä hänen muhkea kolmikymmeninen persoonansa oli aivan kuin -luotu houkuttelemaan useampiakin jakamaan kaikkia taakkoja hänen -kanssaan. - -Oli luonnollista, ettei kukaan, jolla oli mielitekoja pulskaan emäntään -tai hyvään liikkeeseen nähden, antanut koko suruajan kulua vihjaamatta -leskelle, kuinka hän hänestä piti ja kuinka mieluista hänestä olisi, -jos tämä vastaisi samalla mitalla. Vähän jälkeen kuolemantapauksen, -joka emännästä tekin "Sinitähden" isännän, menettivät molemmat -toiset paikkakunnan ravintoloitsijat surukseen aivan äkkiä monta -kantavieraistaan, mutta he tiesivät aivan hyvin, missä nämä olivat -tavattavissa; pian kuitenkin palasivat nämä uskottomat takaisin -aikalailla tuohduksissaan siitä vastaanotosta, jonka olivat saaneet -surevalta leskeltä, sillä tämä oli häikäilemättömään tapaan antanut -ymmärtää, että jääköön vaan kukin sinne, missä oli autuaan vainajan -elinpäivinäkin oleskellut, hän ei anna mitään "moisille liehtareille". -Hän myönsi vain kantavierailleen oikeuden itseään lohduttaa ja neuvoa; -sentähden sai hän kahdelta kilpailijaltaan kunniarouvan tittelin, eikä -heillä ollut mitään häntä vastaan muistutettavaa. Lohduttamaan -ja neuvomaan ei jokainen pysty yhtä hyvin, ja sentähden lankesi -luonnostaan, että muutamat hänen kantavieraistaan luovuttivat toisille -etusijan. Vaivannäkö, josta ei saa mitään kiitosta, alkaa pian maistaa -puulle kenestä tahansa, ja niin jättivät muutamien viikkojen jälkeen -kaikki ne, joiden puheneuvot eivät olleet oikein "käyttökunnossa", -kentän etevämmilleen. Oikeastaan oli vanhan hyvän luvun mukaan -ainoastaan kolme, joiden osanoton ilmauksia emäntä kuunteli -ystävällisellä ilmeellä; ensimäinen oli "Ryöväri-Ferdl", mutta häntä -kohtaan ei ollut lainkaan epäluuloja, että hän viettäisi ryövärin -vapaata elämää ja ainoastaan harvinaisissa poikkeustapauksissa, kun hän -hyvin myöhään palasi ravintolasta kotiin, "oli kuu hänen aurinkonaan"; -oikeastaan hänen nimensä olikin Ferdinand Räuber [Ryöväri], hän oli -viininviljelijä ja lapseton leskimies; hänellä oli lempeä sydän, -sentähden onnistui hän parhaiten niinä hetkinä, joina hyljätty leski -valitti yksinäisyyttään, puhumaan tämän sydämelle; lohduttamaan oli hän -kaikkia muita etevämpi, koituihan hänen hyväkseen se myötätuntoa -herättävä seikka, että hän oli kokenut samallaista surua. Sanottiin -tosin, että hän oli hieman viiniinmenevä, mutta niin väittivät -ainoastaan sellaiset naapurit, jotka sanoivat sen kuulleensa hänen -vaimovainajaltaan ja joiden mielestä hän liian usein meni kellariin ja -viipyi siellä liian kauvan; ken ei itse ole viinimäen mies, eihän -hänellä ole aavistustakaan siitä, kuinka viini vielä tynnyreissäkin -vaatii hoitamista ja vaalimista ja kuinka ei ainoastaan ihminen -tarvitse viiniä, vaan myöskin viini ihmistä! Ravintolassa ja ylipäätään -ihmisten nähden ei "Ryöväri-Ferdl" ollut koskaan esiintynyt juopuneena. - -Toinen oli paikkakunnan teurastajan poika, aika viekas veitikka, kuten -hänen ammattiinsa kuuluikin, sillä hän kierteli vuodet läpeensä maan -kaikilla neljällä kolkalla härkiä ja vasikoita ostelemassa. Hän kyllä -tuli toimeen maailmassa ja osasi ihmisten kera seurustella, eikä hän -tässäkään jäänyt teerenpojan osalle. Kun leskeä painoivat talous- tai -liikehuolet, osasi hän puhua tämän mieltä myöten ja oli siten paras -neuvoja. Paikkakunnalla ei hänestä tietty puhua hyvää eikä pahaa, -sillä, kuten sanottu, hän vietti aikansa enemmän liikeliepehillä kuin -kotosalla, ostellessaan elukoita ei ainoastaan isälleen, vaan muillekin -ihmisille. Vain muutamat ilkeäkieliset, jotka melkein kenestä tahansa -löytävät jotakin juoruttavaa, olivat tietävinään, että "Liha-Vostl" ei -matkoillaan levännyt tehdyn työn jälkeen, vaan kaupoista sovittuaan -ryhtyi korttia pelaamaan ja sitä harjotti niin jumalattomasti, että oli -monet kerrat juuri ostamansa härän hävinnyt pelissä, voittanut jälleen -ja taasen hävinnyt. Mutta nähnyt sitä ei ollut kukaan, ja jos Vostl -"Sinitähdessä" tai muualla kotosalla "pistikin kortiksi", teki hän sen -seuran vuoksi ja muutamista lanteista. - -Ei voi kieltää, että rouva emäntä oli jo kauvan hiljaisuudessa -ajatellut samaa, mitä kaikki seudun ihmiset ajattelivat, nimittäin, -että niin hyvin lohduttaja kuin neuvojakin katselivat häntä hyvällä -silmällä. Toisekseen ei voi kieltää, että hän oli katsellut heitä -molempia samalla silmällä ja mielessään pohti kysymystä: kummanko -ottaisi? Kuitenkaan ei valinnassa ollut mitään erinäistä vaaraa -tarjolla, sillä henkilönä ei Ferdl eikä Vostl jäänyt "allekynsin", ja -liikkeeseen sopi yhtä hyvin viininviljelyä kuin teurastajakin. Silloin -ei hän voinut iskeä kovin paljo vikaan, minnepäin mahtoi kallistuakin -ja saattoi purjehtia aivan tuulen mukaan. - -Niin selvä ja sivakka olisi asia ollut, jos hänellä olisi ollut vain -noiden kahden kera tekemistä. Mutta nyt oli vielä kolmaskin, -"Pyökkipellon Dieter", joka teki asian hieman mutkikkaammaksi. Hän oli -vasta vähän "Sinitähden" isännän kuoleman jälkeen tullut Oberndorfiin -ja oli muuten erään vanhemman, kivuloisen apilasviljelijän -tilanhoitaja. Hän oli palvellut ratsuväessä ja saanut eron -vahtimestarina, hänen vanhemmillaan piti "jossakin ylämaassa" olla -suurempi maatila; tämä Dieter oli nyt sangen pulska mies ja huolimatta -hieman vakaantuneesta ijästään aika velikulta ja osasi saada ihmiset -nauramaan, halusivatpa tai eivät. Lyhyesti, Dieter oli heilurina -vaa'assa Ferdlin ja Vostlin välillä, ja jos vaaka seisoi tasapainossa, -oli hän yläpuolella! Se oli järkähtämätön totuus: rahaa, jos hänellä -oli sitä laisinkaan, ei hänellä ollut yhtä paljo kuin molemmilla -toisilla, mutta taloutta -- sen sanoi hänestä isäntänsä -- ymmärsi hän -kyllä, ja verrattomasti hauskempaa toki oli Ferdlin sääliväisten -eleiden ja kaikenäänisten lohdutusten sijaan antaa näin lystikkään -ihmisen nauraa huolet tiposen tiehensä, jotka samat silmät, jotka -aluksi olivat surusta kosteat, lopulta kostuivat naurun kyynelistä, ja -miellyttävämpää kuin kuulla Vostlin loistelevan nokkeluudellaan oli -päästä suruistaan ikäänkuin leikillään tehdyllä tepposella ja -kepposella. Mikä hauska isäntä tämä mies olisikaan? Ja lopuksi oli hän -siistimpikin kuin Ferdl ja Vostl! - -Siitä huolimatta ei vaaka päässyt asettumaan, Ferdlin ja Vostlin -vaakakuppi kiikkui alituiseen, vaa'an heiluri tuli silloin aina -seisomaan vinossa, sillä teurastajan poika ei hoitanut vain -liikeasioita, vaan teki muitakin palveluksia, viininviljelyä ei hänkään -tullut tyhjin käsin ja hänellä olivat täydet kellarit ja tuottavat -viinitarhat; emäntä vältti yksin omissa ajatuksissakin ratkaisua ja -lykkäsi sen aikaan, jolloin sitä ei enää voisi välttää, silloin saisi -sattuma ratkaista, kenen hän kolmesta asettaisi etusijaan, olihan hän -kuitenkin varma, että he kaikki olivat yhtä kelvollisia! Niin esiintyi -hän yhtä ystävällisesti kaikkia kohtaan. - -Mutta tämä emännän käytös teki kolmelle kantavieraalle täysin selväksi, -kuinka asianlaita oli heille kaikille. Kukaan ei voinut ajatellakaan, -että hän voisi saattaa emännän kilpailijoille vastenmieliseksi, sillä -jokaisen täytyi puhua hänestä yksinomaan hyvää ja olla valmis vakavasti -suuttumaan, jos hänestä mainittiin vain kaksimielinen sana; niinpä ei -ollut muuta keinoa jälellä kuin tehdä kilpakosijat emännälle -vastenmieliseksi, ja kun viisas nainen ei aikonut ennen aikojaan -turmella välejään heistä kenenkään kanssa, niin oli se kova tehtävä. - -Kaikki kolme vakoilivat toisiaan; he olivat alituiseen jälillä, kuten -puheenparren mukaan poliisit rikollisten jälillä, ja aina tarrasivat -toistensa hattuun, kuten valitettavasti veijarit tekevät poliisille. -Jos yksi heistä astui vierastupaan, niin kääntyi toinen jo lähimmän -kulman ympäri, ja kolmas -- istui jo pöydässä. He istuivat joka ilta -yhdessä. Jos kaksi heistä sattumalta, joka tosin tapahtui tavattoman -harvoin, olivat aikaisemmin yhdessä, olisi joku hurskas kristitty, -jolla olisi ollut onni kuunnella heidän keskusteluaan emännän kanssa, -voinut tehdä sen ylentävän ja lohdullisen havainnon, että Jumala -viisaudessaan osasi niin asettaa, että ihmissydämen täytyi paheissaan -ja heikkoudessaankin pyrkiä siihen, mitä siveys käski; sillä niin usein -kuin kolmesta kilpakosijasta kaksi tapasivat toisensa, niin yksistään -vihamielisyys kolmatta kohtaan sai heidät voittamaan ynseytensä -toisiaan kohtaan ja solmimaan ystävyyden, ja vaikkapa he silloin -poissaolevaa parjasivatkin oikein olan takaa, pyrkivät he lopultakin -täyttämään käskyä: "rakasta lähimmäistäsi", sillä tämä lähimmäinen oli -emäntä, joka seisoi pöydän vieressä. - -Vahinko vain, että tämä liittyi aina poissaolevaan sellaisilla -puheenparsilla kuin: "Selän takana puhutaan usein niin paljo" ja -"kaikkea ei voi uskoa, mitä ihmiset puhuvat". Näin vitkastellen kului -aika, ja lopulta oli sangen ymmärrettävää, että kolmea toverusta alkoi -aika tavalla ahdistaa takeissaan, kun emäntä eräänä iltana sulki -kellarinsa aikaisemmin kuin tavallisesti ja lähti vierastuvasta -sanottuaan: "Tänään on mieheni kuoleman ensimäinen muistopäivä. Sen -tähden on paikallaan, että muistan rukouksissani hänen sieluparkaansa -ja neuvon siihen lapsiakin. Kuinka aika kuluukaan! En olisi uskonut, -että vuosi surussa menee niin nopeasti kuin muutkin vuodet. Olen vain -utelias, mitä minulle tämä vuosi tuo mukanaan. No, kuten Jumala tahtoo. -Hyvää yötä, pojat!" - -"Helkkarissa, nyt voi jo puhua selvemminkin!" ajattelivat Ferdl ja -Vostl ja Dieter. Aikaisemmin ei se olisi ollut sopivaa ja olisi se -voitu käsittää pahoin päin, mutta huomenna on se jo luvallista, ja -kiirehtiminen on parempi kuin myöhästyminen! - -Ja jokainen ajatteli: "Huomenna minä puhun, on vain noustava varemmin -kuin toiset kaksi." - -Ferdl ja Vostl vetivät kiireesti rahakukkaronsa ja kutsuivat -tarjoilijattaren suorittaakseen laskunsa, mutta Dieter tilasi pullon -"parasta" ja ojentautuen mukavasti istuimelleen, sanoi hän: "Pojat, -niin tuhmia emme kai ole kukaan, ettemme tietäisi, kuinka meidän -jokaisen on laitamme, tarkotan suhteessamme perin siveään ja -kaikinpuolin kunnolliseen emäntäämme. Niin nuorina kuin tänään emme -enää koskaan tule yhteen emmekä myös niin ystävällisinä ja -kateettomina, sillä nythän kuitenkin täytyy pian näyttäytyä, kuka se on -kukkona tunkiolla. Juokaamme siis enemmän viiniä yhdessä -- minä kyllä -maksan -- emännän onneksi ja samoin 'Sinitähden' tulevan isännän; vielä -emme tiedä, kuka isännäksi tulee, ja jokainen voi siksi ajatella -pääsevänsä ja siis huutaa eläköötä itselleen!" - -Kun pullo oli tyhjä eikä Dieter ollut niinä miehinäänkään, että hän -aikoisi lähteä kotiin, vaan kutsui toisen täyden viinipullon, -silloinkos vasta Ferdl ja Vostl ällistyivät, ja kun entinen -vahtimestari kuiskasi neitoselle, joka toi viiniä, niin kovaan, että -vierustoveritkin sen kyllä kuulivat: "Eikös niin, Nandl, että ken ei -laisinkaan pane maata, hänen ei tarvitse nousta ylös, ja ken jää nyt jo -paikalle, häneltä säästyvät kävelemisen vaivat?" Silloin oli hän -molemmat toisetkin naulannut kiinni istuimiinsa eikä kukaan ajatellut -enää nousta ja lähteä. - -Sitä juuri Dieter tahtoikin! Hän oli tehnyt heille lähdön -vastenmieliseksi, ja jäämisen aikoi hän niin sotkea, että he kyllä -muistomaljan jälkeen häpeäisivät. - -Kuka "Sinitähden" ravintolan isännäksi olisi tullut, jollei Dieter tänä -iltana olisi keksinyt mitään kepposta kilpailijoilleen, sitä ei -tietenkään kukaan voi sanoa, mutta jälkeenpäin saattoi jokainen kuulla -emännän vakuuttavan, että "Pyökkipellon Dieter" oli tällä kertaa tehnyt -hänelle suuren palveluksen. - - * * * * * - -Kun seuraavana aamuna emäntä laskeutui alas portaita ja tapansa mukaan -ensiksi piti katsastuksen pihalla, silloin oli hänen kirkkaissa, -ruskeissa silmissään ja täyteläillä punahuulillaan veitikkamainen hymy, -sillä tämä jumalaton nainen ajatteli juuri sitä, että hän eilisillä -sanoillaan oli kolme mieshenkilöä syössyt kaikkeen siihen -levottomuuteen, mustasukkaisuuteen ja häikäilemiseen, jonka moinen -kilpakosinta tuo mukanaan. - -Vanha karjapiika, joka parhaallaan pesi maitokiuluaan, huusi kaivolta -aamutervehdyksensä. - -Rouva emäntä kiitti ystävällisesti nyökäten päätänsä ja huusi sitte -heleällä, kaikuvalla äänellä tarjoilijatarta, Nandlia. - -"Hän ei kuule sitä tänään, emäntä", sanoi vanhus. "Saanet hänet itse -pöyhiä pystyyn." - -"No, eipä hullumpaa", tuumi nuori rouva. - -"Luulenpa", sanoi vanha palvelijatar, "että tarvitset vain tietää, -etteivät he eilisillasta aina tähän aamuun hievahtaneet paikaltaan, -vaan istuivat istumistaan, ja söivät kaikkea, mitä ennen eivät ole -syöneet, ja joivat, mitä eivät ole juoneet." - -"No, ketkä sitte?" - -"Ka, Ryöväri-Ferdl, Liha-Vostl ja Pyökkipellon Dieter." - -"Niinkö?" sanoi emäntä rypistäen kulmiaan. "Niinkö?" kertasi hän. -"Täytyyhän minun sitte toki Nandlilta edes kysyä." - -Hän meni nopsasti vierastupaan ja suoraa päätä sen poikki tytön -makuukamariin ja sai suurella vaivalla tämän hereille ja järkevästi -puhumaan. Silloin kuuli hän, että samainen korea kolmiapilas oli vasta -puolentoista tuntia sitte lähtenyt tiehensä, mutta Dieter ei vieläkään -ollut kotonaan, vaan oli lähtenyt hetkiseksi ulkosalle, palatakseen -emännälle, jahka tämä heräisi, tekemään selvää yön tapahtumista. - -Emäntä pudisti päätänsä, mutta tyytymättömyys hälveni hänen -kasvoiltaan: hän astui ikkunan ääreen ja silmäili lasin lävitse -torille. Siellä näkikin hän Dieterin kuin minkäkin henkivartijan -kulkevan pitkin talorivin seinävartta. Mutta kun hän tuli lähemmäksi ja -älysi emännän, silloin tuli hän muutamalla loikkauksella kadun ylitse, -helisteli ikkunaa ja koputti ovelle. Kun ovi hänelle avattiin, astui -hän sisään ja sanoi: "Hyvää huomenta, yhtä ihanaa kuin itse olet, -emäntä, ja jos sinulle varhainen vierailuni on mieliin, niin toisit -minulle tölkin marjamehua." - -Silloin silmäsi emäntä jo jälleen hieman epäystävällisemmin ja tuotatti -unisella Nandlilla pyydetyn mehun. - -"Olisi ollut minulle mieluisempaa", sanoi Dieter, "jos olisit itse -kaatanut, maistuisi silloin kolme kertaa paremmalta! Olet kai minulle -nyreissäsi, kun en viime yönä lainkaan löytänyt tietä kotiin! Oi, -emäntäkulta, olisi ihanin elämäni unelma, ettei minun koskaan -tarvitsisi poistua tästä talosta, vaan saisin ainaiseksi jäädä tänne." - -"No, kukapa tietää, mitä tapahtuu", sanoi emäntä. - -Dieterin kasvot kävivät tämän kuullessaan niin pyöreiksi ja loistaviksi -kuin kuun vuoren takaa noustessaan. "Näin yksin kuin nyt olen", jatkoi -emäntä, "en voi suoriutua ravintolan hoidosta, ja jos sen jätän, niin -voittehan te sen ostaa." - -Dieter painoi epätoivoissaan päänsä alas ja vilkuili sivulleen. -"Tarvitseeko sinun myydä? Tarvitseeko sinun jäädä yksin?" jupisi hän. -Siitä keinosta päättäen, mihin hän ryhtyi murhettaan lieventääkseen, ei -tämä kuitenkaan näyttänyt olevan kovin vakavaa laatua, sillä hän valeli -sitä marjamehulla. "Onneksesi, emäntä!" - -"Kiitos paljo! Tarkotatko siis, että minun pitäisi koettaa uusiin -naimisiin?" - -"Tietysti! Sellaisen naisen kuin sinun, emäntä, tarvitsee vain ojentaa -kätensä, kun hänellä jo riippuu pari kosijaa jokaisessa sormessaan! -Sellaiselle naiselle kuin sinä olisi yksin jääminen oikea synti!" - -"Ole nyt! Mutta jos niin luulet ja koska olet ystäväni, niin sanopas -myös, kummanko puoleen tahtoisit minua neuvoa, Ryöväri-Ferdlin vai -Liha-Vostlin?" ilvehti emäntä. - -Dieter nojasi päänsä oikeaan käteensä ja veti otsansa sangen vakaviin -ryppyihin, joiden ainoastaan hullunkurisesti vilkkuvat silmät -ilmaisivat valehtelevan. - -"Koska tarkotan parastasi, tarkotat?" sanoi Dieter. "Jaa, tosiaan, niin -helppo sitä ei ole sanoa, sitä täytyy harkita -- tuota Ryöväri-Ferdliä, -sitä tuskin tahdotkaan." - -"No, miksei sitte?" kysäsi emäntä. - -Mutta Dieter jatkoi juttuaan kysymyksestä välittämättä. "Mutta jos -sinua Liha-Vostl miellyttää, niin tuskinpa voin toivoa parempaa." - -Emännän silmät suurenivat, sitte sanoi hän ivallisesti: "Onko hän sinut -tilannut puhemiehekseen ja saatko pulskankin paidan palkaksesi?" - -"Emäntä, oi, emäntäkultaseni!" huudahti Dieter hilpeästi. "Kuinka voit -moista kysyäkään? Ennen annan kiskaista hampaan suustani, vieläpä -leikata kielenikin, ennenkuin rupean kenenkään toisen puolesta sinua -kosimaan, vaikkapa saisin niin suuren puhemiespaidan, että peittäisi -kapanalan maata ja vaikkapa paita olisi kultakolikoita täytenään!" - -"Sinä veijari!" nauroi emäntä. "Sen voit helposti luvata, sillä eihän -ole ketään hölmöä, joka sinulle sellaisen paidan tarjoaisi. Mutta sanos -vakavasti -- sillä olet minut tehnyt kyllin uteliaaksi -- kuinka et -toivoisi minulle parempaa kuin että ottaisin Liha-Vostlin? Ja miksi en -tahtoisi Ryöväri-Ferdliä! Siihen olet vielä velkapää vastaamaan." - -Silloin alkoi "Pyökkipellon Dieter" sangen miellyttävästi puhua -ladella, sillä hänellä oli lahja pukea puheensa loppusointuihin: -"Siksi, emäntä, tee minulle mieliksi, -- paina puuta ja kallista -minulle korvasi, -- selitän sinulle jullilleen, -- mitä eilen sattui -suunnilleen, -- ja sitte suo mun puhua -- ihan sydämeni pohjasta! -- -Olen itseni narriksi luullunna, -- kun sult' olen vuodesta kuullunna, --- joka on surussa kulunna, -- nyt pari siis ota rinnalles, -- joka -luotu on sinulle turvakses; -- lemmestä aivan sairaana, en penkiltä -saata mä kohota, ei tahtonut yö multa kulua, -- niin kova on ahdistus -rinnassa, että joku ehtisi ennemmin, -- ja kysyisi sinulta hellimmin, --- ja sanoisi sanan syvän, -- se ei olis minusta hyvä!" - -"Mikä lempo sinua riivaa?" nauroi emäntä ääneen. "Voinethan toki puhua, -kuten järkevä ihminen!" - -"Oi, emäntä, et tiedä, kuin järkevä puhe vaikea on, -- kun ihminen -sulasta rakkaudesta hulluna on, -- mutta koska vaara väärään valoon -joutua tarjona on, -- no, säästän muun ja puhun vain mikä totta on." - -"Ja minä juoksen heti luotasi, jos se vielä kauvan piilossa on", -sepitti leikkisästi emäntä "loppusoinnun" puolestaan. - -"Mutta jos puheen ymmärrät, mitä silloin teet mieluimmin?" - -"No, en mitään silloin. Annas kuulla säällisesti, mitä oikeastaan on -kysymyksessä." - -"No, kuule sitte, emäntä, -- oi, emäntäkultaseni, kun sinua näin -katselen, tuntuu minusta, etten voi puhua sinun kanssasi, kuten muiden -ihmisten, vaan että siihen tarvitaan toinen kieli ja aivan soittoa -äänessä -- mutta ällös minulle vihastu, minä alotan jo! Minua eilen -tosiaankin pelotti, että Ferdl ja Vostl ehtisivät minua ennen, ja -silloin ajattelin, että jos jään istumaan, niin eivät toisetkaan mene -pois, ja kun he niin kyyröttävät ravintolassa, onnistun kentiesi -saamaan aikaan tilan, jossa yökkyrit eivät ennen auringon pilkistämistä -ikkunasta sisään löydä takistaan hihoja. - -"Siitä tulikin paljo parempaa kuin odotin, ja Nandl voi sanoa, että -puhun silkkoja tosia, sillä hän oli saapuvilla, vaan ettet sinä ollut, -oli sangen hyvä, sillä sinun ollessasi mailla eivät he olisikaan -uskaltaneet niin juoda, kuten ovat juoneet, -- kaikkea sekaisin, -- -ensin valkosta, sitte punaista, sitte kellertävää, jotta nyrkit -savessa, -- ja Ryöväri-Ferdl ei jäänyt ryyppyäkään jälelle, minulle -tuli aivan kuuma! Sivumennen huomasin myös, miten ovelaksi Vostl -heittäytyi ja silmän välttäessä läikytti viinilasin pohjan toisensa -jälkeen lattialle. Yksi kerrallaan, ajattelin minä, sinut jätän -viimeiseksi, tiedän kyllä miten sinut pyydystän! - -"Keskellä kulauttelua ja pullon pulputusta vilkasee Ferdl minua -äkkisestään syrjästä päin ja sitte naurahtaa vasten kasvoja. 'Veijari', -sanoo hän minulle, 'luuletko, etten huomaa, mihin tähtäät, tahdot juoda -minut pöydän alle. Mutta siihen et pysty eikä kukaan teistä kestä niin -paljoa kuin minä juon joka ilta maata mennessäni!' Sen jälkeen joi hän -edelleen kuin kaivoon kaataen, ja minä tein samoin, vaikka minulla jo -olikin sydän kintaan peukalossa, että lopultakin voisi kaikki mennä -vinoon. Hetkistä myöhemmin sanoo hän meille kahdelle, Vostlille ja -minulle: 'Olette narreja, kun ette suo minulle emäntää! Jos minä olisin -täällä herrana, voisimme joka päivä istua täällä yhdessä yhtä hauskasti -kuin tänään, saisimme vain parempia tilkkoja. Eikös pätisi? Vai ha?' -Vostl pudisteli päätään ja minä sanoin, -- noin vain sanoakseni -- -sanoin siis: 'Siitä kaupasta ei tule mitään, Ferdl, sillä emäntä ei -varmaankaan suvaitse, että yökaudet istutaan juopotellen.' -- 'Mitä -ajattelet?' sanoi hän siihen. Älkää olko vihainen, vaikka otankin hänen -jumalattomat sanansa suuhuni, mutta Nandl voi todistaa, että hän sanoi: -'Loruja', sanoi hän, 'minua ei vaimo saa estetyksi juomasta, ei saanut -ensimäinen eikä saa toinenkaan! Niin kauvan kuin naista kositaan, on -hänen edessään vielä salaisuuksia, mutta kun kerran on hänen miehensä, -lakkaavat ne. Jahkahan pääsen isännäksi, rykäsee emäntä viimeisen -rykäyksensä!' Silloin Vostl nauroi ja viittasi Nandliin, joka seisoi -vieressä. Silloin karahti Ferdl vielä punaisemmaksi, hänen kasvonsa -helottivat kuin niiden sikarien leimapaperit, joita lapset myyvät -kirkkomäellä. Parisen kertaa naurahti hän kuten hölmö ja koetti lyödä -asian leikiksi, ja sitte tarttui hän äkkiä lasiin ja alkoi kulautella -viiniä alas. Hän ajoi sisäänsä kulauksen toisensa jälkeen, ja vihdoin -sai pullonsa pohjaan. Silloin hän yhtäkkiä kömpii istuimeltaan pystyyn -ja pitelee pöydän nurkasta. Vakaannuttuaan vähän tasapainoon, -syöksähtää hän vaivoin pönkilleen ja seista törröttää pää eteenpäin -riipuksissa, hartiat koholla ja kädet lerpallaan. Vähitellen alkoi hän -siitä sitte kuivautua, eikä ole hänen syynsä, että talon nurkat -pysyivät pystyssä eikä hän niistä yhtään tunkenut sisään. No, ja kun -hän katosi yöhön, ajattelin minä, että hänen on paras jäädä kotiin, -sillä emäntää hän ei saa." - -Emäntä katsoi jokseenkin vakavasti hilpeään kertojaan ja kysyi: "No, ja -kuinka sitte oli Vostlin laita?" - -"Kuinkako Vostlin laita? Sitäkö kysyt?" kysäsi Dieter loruten kuin -papukaija; sillä tapa, jolla emäntä otti hänen kertomuksensa, ei häntä -miellyttänyt ja hän tuumi juuri: Miksei tämä helkkarin vaimo naura? -"Niin, oikein", sanoi hän sivellen molemmin käsin pörröistä tukkaansa, -"sehän minun piti vielä kertoa. No niin, kun olimme Ferdlistä päässeet, -silloin tuotan pakan pelikortteja; ajatellen, että juoneet olemme jo -enemmän kuin liian paljo ja Vostlille täytyy olla ajanvietettä, -ajatellen, sillä en voinut aavistaakaan, että Vostl on sellainen -pelipukari kuin sittemmin näyttäytyi, emäntä! No, hyvä, hän oli heti -valmis, ja me pelasimme, ensin juomia, mutta minä huomasin -vastapelurini heti sellaiseksi, jota voitto kiihdyttää ja jonka häviö -tekee aivan mielettömäksi; niinpä annan ystävälleni tilaisuuden nylkeä -itseäni mielin määrin, kun minulle huonot kortit nousevat, mutta kun -saan ensimäiset hyvät kortit käteeni, silloin kohotan panoksen -kaksinkertaiseksi, voitan kerran, toisen ja kolmannenkin. Nyt olisi -sinun pitänyt Vostl nähdä! Kiihkoissaan ja raivoissaan on hän aivan -poissa suunniltaan, korteille, joissa ei ole yhtään pistolehteä, panee -hän kaksinkertaisen panoksen, ja vihdoin istuu hän typityhjänä, -pelattuaan vanhuksiltaan katon pään päältä ja lattian jalkojen -alta ja lehmät navetasta ja itseltään lakin päästä, takin yltä ja -kengät jalastaan, jotta olisin voinut ajaa hänet ulos avopäin, -paitahihasillaan ja sukkasillaan. Valkonen hän oli kuin kalkkiseinä, -hiki virtaili hänen otsastaan, hampaat narskuivat hänen niitä -purressaan vastakkain, ja hän näytti aivan hirmuiselta, mutta vieläkään -hän ei saanut rauhaa. 'Kaikki tai ei mitään!' huusi hän. -- 'Jaa', -sanoin minä, 'mutta mikä on panoksesi?' -- Hän sanoo: 'Dieter, kun piru -vie housut, tarvitsen enää vain vyön, jolla käärin ruumiini kasaan. -Minä panen emännän peliin.' -- No, no, emäntä, älä suotta katso niin -synkin silmin. Nyt kai ymmärrät, miksi sanoin, että jos Vostlin otat, -ei voi toivoa parempaa, sillä minä olen voittanut häneltä sinutkin, -mutta olen sydämestäni tyytyväinen, jollet tahdo tietää mitään heistä -kummastakaan..." - -Emäntä oli tämän proosallisen selonteon jälkeen noussut nopeasti -tuoliltaan, johon hän oli Dieterin runollista kehotusta noudattaen -istuutunut. "Hyvä on jo", sanoi hän ynseästi ja ankarasti, "en tahdo -kuulla enää mitään enempää. Olen tosin sinulle kiitollinen siitä, että -olet minulle osottanut, mihin kurjuuteen joutuisin niin yhden kuin -toisenkin kera noista kahdesta --." - -"No, näetkös, näetkös", sanoi Dieter mulkoillen aivan suunniltaan, -"kiitoksella juuri saat muistaakin!" - -"Mutta totta puhuen täytyy minun sanoa", jatkoi emäntä, "että sinäkin -olet viime yön juopottelullasi ja peluullasi menettänyt kaikki toiveet -minuun nähden." - -"No, ole järkevä, emäntä! Miksi niin?" Entinen ratsusotilas huitoi -neuvotonna käsivarsillaan ympärilleen. "Hehän ne olivat -- en minä -- -he vain!" - -Emäntä astui aivan hänen luoksensa. "Jaa, kysytkö oikein tosissasi, -miksi? Etkö sitte ole osottautunut heitä molempia etevämmäksi? Etkö ole -osottanut, että osaat juoda ja pelata vielä paremmin kuin nuo kaksi?" -Näin sanottuaan käänsi hän miekkoselle selkänsä ja lähti huoneesta -odottamatta vastausta tähän sangen kireään kysymykseen, ja koskei hän -tahtonut tuhlata aikaa, teki hän siinä sangen oikein, sillä -Pyökkipellon Dieteriin oli isku sattunut. - -Hän seisoi kauvan kuin ukkosen lyömänä, vasta Nandlin helakka nauru sai -hänet jälleen tolalleen. "Kirkas tuli ja leimaus!" puuskahti hän. "Mitä -naurat? Antaisin sinulle halusta pari korvapuustia, ilkeä ihminen! -- -Sellaisia tuhmuukisia! Nyt tiedän, ken tahtoo olla ovelaa ovelampi, hän -ei enää olekaan ovela!" - -Mutta ennen kuin hän -- ja muuten ainaiseksi -- lähti "Sinitähden" -ravintolasta tiehensä, muisti hän, mihin oli arvonsa tähden -velvollinen, ja teki kaikessa kiireessä, kuten hän myöhemmin usein -tunnusti, ennen tehtyjen lisäksi uuden -- tyhmyyden. - -"Nandl", sanoi hän, "salli minun sanoa, uskoppa tai älä, mutta -oikeastaan minä en emännästä paljoakaan välittänyt." - -"Vaikka kosisit nyt jo minua", vastasi tyttö pisteliäästi, "niin en -usko sittekään." - -"Salli minun sanoa", jatkoi Dieter painolla, "sinäkin olet minulle -rakkaampi kuin tuo pystynenä, kiemaileva naisolento. Näes, jos pidät -suusi viime yöhön nähden, -- siitä ei pääse mitään ihmisten hampaisiin, -sillä toiset kaksi varovat kyllä siitä puhumasta -- niin otan sinut -kultasekseni." - -"Ai, metsämies, mitäs minä sellaisista välitän. -- Kultasista olen -saanut kyllikseni!" - -"Menen kanssasi naimisiin. Se saa emännänkin eksyksiin luuloissaan ja -vie häneltä halun asiasta jutella." - -"Todellako?!" - -"Niin, jos olet vaiti!" - -"Hyvä, Dieter, minun suustani ei niin kristisielu kuule koko jutusta -halaistua sanaa. Ja emäntä kyllä vaikenee, kun sanon, että olemme jo -aikoja sitte sopineet kaupoista. Mutta jollet pidä sanaasi, Dieter, -niin silloin on leikki kaukana, silloin huudan koko jutun ilmoille -kaduilla ja toreilla!" - -Hiljainen väristys karsi Dieterin selkäpiitä, kun hän uudelleen -vakuutti aikeensa vilpittömyyttä, sitte lähti hän vatvoen viinin -raskauttamassa päässänsä tätä ristiriitaista ajatusta: oliko hän -menetellyt "ovelasti", kun varoakseen, ettei muilla olisi naurun syytä, -oli antanut jonkun naisen, josta oli leikki kaukana, saattaa itsensä -asemaan, ettei hänellä ollut lainkaan syytä nauramiseen? - - * * * * * - -Tässä oikeastaan olisi tämä pilajuttu lopussa, mutta kun suosiollisissa -lukijoissa varmaankin on monia, jotka tuntevat sääliä kovinkoeteltua -leskiemäntää kohtaan, joka yhdellä iskulla menetti kaikki kolme -kosijaansa, niin täytyy minun vielä kaikessa lyhykäisyydessä kertoa, -millä reippaalla päätöksellä tämä ymmärtäväinen nainen turvautui -kaikkia enempiä ikäviä kokemuksia vastaan. - -Vielä samana päivänä päivällisen jälkeen istui hän pitkän kirjelmän -ääressä muutamalle kaukaiselle sukulaiselleen, joka eleli kaukana -pienellä maatilalla kaksivuotisen tytön kanssa, jonka äiti oli kuollut -hänet synnyttäessään. - -Emäntä kutsui tämän leskimiehen luokseen lohduttajaksi ja neuvojaksi, -"Sinitähden" liikkeenhoitajaksi. - -Ja hänen niin verkkaan kirjottaessaan paperille rivin toisensa jälkeen, -ilmestyi hänen silmiensä eteen yhä elävämpänä kuva siitä henkilöstä, -jolle hänen kirjeensä oli osotettu. -- -- He olivat kasvaneet samassa -kylässä, tyttöriehakkona oli hän maleksinut kaikkialla hieman -ujostelevan, avuttoman poikasen kanssa, mutta naimaikäisenä tyttönä -tunsi hän pojan etevämmyyden, pojan, joka häneen vaikutti kunnollaan -ja vakavilla ajatuksillaan, mutta tämän tunnon alkuperäinen -vastenmielisyys katosi, kun hän huomasi, miten hyvä poika hänelle oli, -ja lopulta tämä hiljainen taipumus tyydytti hänen ylpeyttään, kun hän -näki, miten poika piti häntä arvossa ja suojeli hänen kunniataan. - -Vielä muisti hän hyvin, kuinka tämä seisoi hänen edessään, kun hän -"Sinitähden" isännän kanssa meni alttarilta odottaviin vaunuihin, -jättääkseen kotiseutunsa ikipäiviksi. Kuinka uskollisesti ja -vilpittömästi ja kelpo pojan tavoin tämä hänelle toivotti kaikkea -hyvää, ja kuinka tämä ei kenellekään näyttänyt niitä kyyneliä, jotka, -kun hän kääntyi poispäin, juoksivat hänen poskilleen, ei kenellekään, -paitsi äidilleen, joka vasta vuosien jälkeen, kun poika itse piti -häitään, niistä kertoi. - -Mutta tämä ei ollut nuoren leskiemännän viimeinen muisto lapsuutensa -toverista. -- Emäntä hymyili, kun hän ajatteli sinnepäin, että hän -vielä voisi nähdä tämän kiharatukkana, punaposkisena nuorukaisena. Ei, -pari vuotta sitte oli tämä parisen päivää vieraillut hänen kotonaan, -jäntevä, kentiesi hieman liian vakava mies, jolleivät hänen tuiki -rehelliset silmänsä olisi niin kirkkaan ystävällisesti tähystelleet. -Siitä pitäen oli hän kai sangen vähän muuttunut. - -Oi, hän oli kyllä jo ennenkin ajatellut kutsua hänet. Mutta oliko juuri -hänen kutsuttava! Jos miestä pidätti ylpeys ottamasta ensimäistä -askelta, koska häntä silloin olisi saattanut epäillä oman hyödyn -etsinnästä, niin eikö häntä naisena täytynyt pidättää pelon, että hän -näyttäisi "jälestäjuoksijalta". Hänen täytyi jälleen hymyillä -ajatellessaan, että nyt, kun hän oli voittanut arkuutensa, mies -kentiesi ylpeydessään jäisi tulematta. - -Ja silloin emäntä pyyhkäisee otsaansa, sillä hälinä, jota kaksi tuvassa -leikkivää lasta pitävät, muistuttaa häntä pienokaisista. "No, Hansl ja -Mirzl", sanoi hän, "tahtoisitteko saada taasen hyvän isän?" - -Hansl seisoo miettivänä ja pienempi Mirzl pistää kypsemmän harkinnan -vuoksi sormen suuhunsa. Mutta luultavasti oli kysymys tehty niin -houkuttelevalla äänellä, että "hyvä isä" näytti sangen toivottavalta -olennolta, ja niin lopettivat lapset pian mietintänsä ja sanoivat -molemmat: "Jaa!" - -"No, kentiesi saatte sitte Loisi-serkun." - -Silloin näkivät lapset mielikuvituksessaan kuvan suuresta miehestä, -jolla olivat niin ystävälliset silmät, joka osasi kertoa niin kauniita -juttuja ja oli heille jopa rakkaampi kuin äitikin, joka heidän -melutessaan tahtoi heidät heti lähettää ulos, mutta Loisi-serkku piti -silloin aina heidän puoltaan eikä päästänyt heitä pois. - -Kun kirje oli suljettu, meni emäntä taluttaen molempia lapsiaan kädestä -torin ylitse; pieni Mirzl kantoi kirjettä ja kurotti sen postilaatikon -raosta sisään. - -"Jumala siunatkoon!" sanoi emäntä, - -Missä ihminen puhtaalla mielellä ja täydestä sydämestä ryhtyy johonkin, -siellä on jo siunaus suotu edeltä päin. Vuoden kuluttua oli -"Sinitähden" emännän lapsilla Loisi-serkku hyvänä isänä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Raskaan syytöksen alla; Kun on -olevinaan liian ovela, by Ludwig Anzengruber - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RASKAAN SYYTÖKSEN ALLA; KUN *** - -***** This file should be named 42107-8.txt or 42107-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/2/1/0/42107/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/42107-8.zip b/42107-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 393d17d..0000000 --- a/42107-8.zip +++ /dev/null |