diff options
Diffstat (limited to '41933-8.txt')
| -rw-r--r-- | 41933-8.txt | 4641 |
1 files changed, 0 insertions, 4641 deletions
diff --git a/41933-8.txt b/41933-8.txt deleted file mode 100644 index 319a2b0..0000000 --- a/41933-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4641 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Hihhuleita, by Jac. (Johan Jacob) Ahrenberg, -Translated by Aatto S. - - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - - - - -Title: Hihhuleita - Kuvauksia Itä-Suomesta - - -Author: Jac. (Johan Jacob) Ahrenberg - - - -Release Date: January 27, 2013 [eBook #41933] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIHHULEITA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -HIHHULEITA - -Kuvauksia Itä-Suomesta - -Kirj. - -JAC. AHRENBERG - -Suomensi Aatto S. - - - - - - -Werner Söderström, Porvoo, 1890. - - - - -Esilause. - - -Valtion rakennuksien johtajana Itä-Suomessa joutui allekirjoittanut -usein ja eri seuduissa sillä maan kulmalla yhteyteen lahkolaisten -kanssa, joita Hihhulien nimellä on levinnyt yli koko maamme ja jonka -lahkon oppia täältä lähetetyt lahkon jäsenet ovat saarnanneet omille -maanmiehille Venäjällä, Amerikassa ja Norjassa. Hihhulien raittius ja -puhtaus, heidän omituiset kokouksensa ja kiihkoinen intonsa julistamaan -opinkappaleitansa vetivät puoleensa huomiotani. Seuraavasta -kuvauksesta, joka niin hyvin yleisiltä piirteiltään kuin myöskin -kertomuksen kokoon panoon katsoen on otettu luonnosta, saa lukija -lyhyen esityksen tästä lahkosta sekä sen elämästä ja opista. - -Vaikka lahkolla on suomalainen nimi, on se kuitenkin alkuisin -Ruotsista; se on näet lähtenyt Ruotsin Lapista. Sen etevimmäksi -patriarkaksi sanovat hihhulit itse Lauri Laestadiusta. Tämä merkillinen -mies oli ensin kirkkoherrana Kaaressuvannon ja sitte provastina Pajalan -seurakunnassa. Häneen oli vaikuttanut Grundtvig, jolla oli suuri -vaikutusvalta koko Pohjolan uskonnolliseen elämään. Saavuttuaan -Lapinmaahan Laestadius omain sanainsa mukaan huomasi seurakunnassa -täydellisen uskonnottomuuden vallitsevan. "He eivät edes tienneet -yksijumaluuden oppiakaan." Laestadius ryhtyi työhön voimakkaasti, -saarnasi, opetti ja kulki usein monta päivää paimentolaisten seurassa. -Hän kasvatti saarnaajia niistä, jotka olivat yhtyneet hänen oppiinsa, -lähetti heidät etäisiin kyliin saarnaamaan ja vaikutti yleensä niin, -että täydellinen muutos parempaan päin yleisessä siveydessä tuli julki -näkyviin muutamien vuosien kuluessa. Näistä lähetyssaarnaajista ja -tämän hengellisen herätyksen ajalta on hihhulilaisuus alkuisin. - -Hihhulilais-nimelle on käynyt samoin kuin Geusi-nimelle hollantilaisten -vapaussodan aikana ja Birkebeiniläis-nimelle Norjan valtaistuinsotien -aikana; haukkumanimestä on se muuttunut historialliseksi. Se on nyt -tavallinen nimitys, jota yleisö käyttää tämän uskon tunnustajista ja -jota he itse monin paikoin pitävät kunnianimenä. Nimi on muuten saanut -alkunsa siitä, että lahkon jäsenet, päästyään korkeimman uskonnollisen -kiihtymyksen tilaan, lausuvat epäselviä ääniä, joista heidän -vastustajansa ovat luulleet erottavansa hih- ja huu-tavuja, joista -sitte nimi on muodostettu. Itse he sanoivat itseään alussa "pikaa -uskovaisiksi", joka nimitys on otettava huomioon, koska se osoittaa -jonkinlaista sukulaisuutta tämän lahkon ja metodistein välillä. - -Tämän lahkon omituisuuksista lienee valtiokirkon pappeja varsinkin -loukannut elämän ulkonaisen puhtauden suuri (liioiteltu) tärkeys ja -maallikko-saarnatoimen tärkeys. Aina siitä asti kuin Laestadius lähetti -apostolinsa ja parannussaarnaajansa, ovat näet hihhulit tärkeimmäksi -opinkappaleekseen asettaneet sen lauseen, että jokainen, jota henki -kehoittaa, sitte, kuin hänet on seurakuntaan otettu, puhukoon ja -todistakoon sekä, jos hän tuntee sisällistä kehoitusta, "menköön ulos -maailmaan ja opettakoon kaikkea kansaa". Ainoastaan puhuttu sana on -elävää Jumalan sanaa; painettu, kirjoitettu sana on vain kuolleita -kirjaimia. Tämä maallikko-saarnatoimi se on enemmän kuin mikään muu -vaikuttanut lahkon nopeaa ja suunnatonta leviämistä. - -Helsingissä Joulukuussa 1889. - -J. A. - - - - -I. - - -Oli satanut lunta lauantaista aamupuolelta asti. Ensin oli lumi -pohjoistuulella tullut pyöreinä, kovina jyvinä. Torstaina kääntyi tuuli -itäiseksi ja lumi muutti muotoa. Komeita, täydellisiksi kehittyneitä -jääkristalleja putoili väristen alas harmaalta taivaalta, joka raskaana -ja synkkänä ikään kuin painui litteäksi maata vasten. Mutta kuin -etelätuuli alkoi puhallella perjantaiaamuna, silloin tuli lumi alas -suurina liuskareina kuin pehmeät untuvat, ja tiheään, yhä tiheämpään -putoili lumihöytäleitä niin, että kylät, metsät, pellot ja niityt, -kaikki peittyivät valkoiseen pimeään. Suuret höytäleet asettuivat alas -pehmeästi kuin niittyvilla, kuin äsken munasta päässeen linnun -untuvat. Etelätuuli puserteli ja liotti niitä niin, että ne nyt, vaikka -olivat tulleet alas pehmeinä kuin untuvat, sulloutuivat kokoon -kinoksiksi, raskaiksi kuin lyijy. Kaikki katosi niiden kuolettavan -painon alle. Vanhat männyt seisoivat kuin mahtavan suuret sateenvarjot -lumiaavikolla. Nuoret puut sitä vastoin olivat lumen painosta joko -taipuneet taikka katkenneet latvasta, ja mäntymetsää oli siten monen -tuhannen markan edestä turmeltunut. Mutta sitkeät kuuset, sekä vanhat -että nuoret, notkistivat oksiansa ja pistivät menneenkesäisiä -latvojansa rohkeasti esiin kinoksesta. Kaikki tiet olivat lumen -vallassa ja ihan tukossa. Ainoastaan aidan seipäät seisoa törröttivät -yhtenä valkoisena ja yhtenä mustana rivinä pitkin kujosia, osoittaen, -missä polku oli haudattuna. - -Lauantaiaamu valkeni, ja silloin taas puhalsi raikas pohjatuuli, -laisten pois raskaat, harmaat pilvet ja paljastaen säteilevän, kirkkaan -taivaan. - -Tervolan kylässä oli nyt iloa ja elämää aamuhetkenä. Tuvat seisoivat -puoli ikkunoihin asti lumessa. Kansakoulu tuolla alhaalla mäenrinteessä -oli melkein kokonaan lumen sisässä. Pihoissa ja poluilla kaaleli ja -rehmi nyt ukkoja, miehiä ja poikia lumikinoksissa, ahkerasti -lapioimassa pois enintä tuiskulunta. Kaikki iloitsivat, että viimeinkin -taas näkivät aurinkoa, joka oli niin kauan ollut sumujen ja pilvien -peitossa. Miehet ja naiset pääsivät nyt jälleen ulos tuvan pimeydestä -ja pojat ummehtuneesta koulusalista. - -Erittäin voimakkaasti ja pontevasti tehtiin lumenlapioismistyötä -maakauppias Tobias Pullisella. Tuskin sai piha jotakuinkin puhtaaksi -lumesta ja tiet luoduksi talliin, lääviin ja aittoihin, kuin emäntä -astui ulos tuvan rappusille ja käski poikia ja miehiä lapioimaan pois -lunta kauppapuodin rappusien edestä, puhdistamaan kylttiä ja avaamaan -tavarahuoneen ikkunanluukkuja. Sillä emännällä, Leena Pullisella, oli, -paitsi kestkievarin hoidon ja emännyyden velvollisuuksia, myöskin -velvollisuus hoitaa miehensä Tobiaan kauppapuotia, milloin Tobias oli --- ja se olikin hyvin tavallista -- kauppamatkoillaan ja kilpa-ajoissa -lähikaupungeissa. - -Vanha loisukko, Matti Viskari, ruskea ja vakoinen kuin patvimalja, vaan -vilkkaat silmät nelikulmaisessa, omituisesti kaavaillussa muodossa, -meni nyt parin nuoren miehen kanssa asuinkartanon toiselle puolelle, -josta maantie kulki ihan ohitse, ja ryhtyi käskettyyn työhön. Matti -lakasi ensin kyltin puhtaaksi lumesta, niin että jokainen taas voi -lukea siitä kirjoituksen: "Tobias Pullisen kauppapuoti". Nimen alla -näkyi sokuritoppa ja sen toisella puolella Tollander ja Klärichin La -Ferme-puntteja, tarkasti kuvattuina tulipunaisiksi, kuten ovatkin. -Toiselle puolelle oli maalaistaiteilija jostakin äkillisestä mieleen -johtumuksesta kuvannut kukon kirjavimmassa väriloistossaan. Kuin puodin -rappuset olivat puhtaat lumesta ja ikkunanluukut auki, astui Leena -Pullinen alas. Siinä hän seisoi, yllä yksinkertainen pummulimekko, -hykistellen ja vähän väristen, mutta näytti sittekin olevan hyvin -tyytyväinen. - -"No, Matti Viskari, mitä luulet: tuleeko vielä lunta vai eikö?" - -Vanhus katsoi miettivästi ensin taivaalle, sitte alas taivaan rantaan. - -"Lumi luikon siiven alla, talvi joutsenen takana, ja pakkanen pyryn -perästä, pohjatuuli sitä paitsi", sanoi hän, "niin kyllä siitä -pysyväinen kylmä tulee. Jumala armahtakoon metsälintuja silloin, koska -kaikki ruoka on hangen alla." - -"Matti, voit mennä naapureihin ja kutsua hevosia lumireen eteen ja -miehiä lapioimaan teitä. Vie kappa kauroja teyreille koivikkoon. Se -tekee hyvää heille ja meille." - -"No, sepä oli kelpo teko; kiitoksia emäntä; kyllähän metsäkanat itse -tulevat tänne kiittämään kestityksestä. Mutta mitä kutsuntaan tulee, -niin minä jo aamuhämärissä kävin naapurissa, sillä katsokaas, aamusta -päivä jatkuu, ja tuollahan tulee jo Rouhiainen ruunansa kanssa. -Kallonen on jo täällä liinakkotammansa kanssa ja..." - -"Hyvä, hyvä", keskeytti emäntä, "oppia ikä kaikki; sitähän minä aina -olen sanonut, että vanha on aina viisas. Hyvä, niin saamme maantien -auki kirkkoajaksi eikä kenenkään tarvitse sanoa, että Tervolan -kyläläiset eivät tee tehtäväänsä. Mutta kuulehan nyt, ukko; kuin väkeä -tulee, niin katso poikaa, nuorta Tobiasta; tiedäthän, hän on vallaton -ja pikainen luonnostaan ja..." - -"Niin, sitä on helpompi sanoa kuin tehdä, sen kyllä tiedätte, hyvä -emäntä. Kuin nuori Tobias pääsee hevosten ja ruoskien pariin, silloin -hän on kuin noiduttu; mitä voin minä, vanha talonvahti, tehdä hänelle. -Vanhan Tobiaan pitäisi kohta palata kotiin; häntä kyllä tarvitaan. -Sillä isännän askeleet pellon lihoittaa, ja sitä paitsi nuori herra ei -tottele ketään meitä, ja kohta kyllä kasvaa hän isäntääkin ylpeämmäksi. -Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." - -Leena Pullinen huokasi; hänen kasvonsa synkistyivät ja hän vastasi -hiljaa: "Niin, kyllä isän pitäisi tulla kotiin, mutta mitä sille voi; -kauppamatkat ... no, talvikeräjiin hän kyllä on kotona." Ja Leena meni -kiireesti sisään, päästäkseen puhelemasta asiasta, joka näytti koskevan -häneen vastenmielisesti. - -Viskari ukon ajatukset kulkivat nyt sitä uraa eikä vanhuksen ollut -helppo päästä toiselle suunnalle. Hän lakasi lakasemistaan ja vielä -kauan sen jälkeen mutisi hän puoliääneen itsekseen: "No, no, ei vesa -kauas kannosta kasva... Keräjiin -- tietysti hän silloin tulee; -keräjäasiatpa ne yksin pitävätkin häntä Tervolassa, kiinni talossa ja -kodissa -- mutta kas viisaus ja viekkaus, ne eivät ole sama asia. Vaan -mitä ne minuun koskevat!" Ukko lakasi ja loi lunta, ja vähitellen -kääntyivät ajatukset toisaalle, sillä viimein kirkastui hänen synkkä -muotonsa, ja kuin puodin edusta oli puhdas lumesta, pisti hän -tyytyväisesti lapion kinokseen ja sytytti piippunsa. - -Tuskin ehti vanhus saada lunta luoduksi ja piippuansa sytytetyksi, kuin -jo Tervolan nuoria miehiä ja hevosia oli koko joukko koolla Pullisen -puodin rappusten edessä. - -Siinä puheltiin ja loruttiin kaikista mahdollisista hupaisista -onnettomuuksista, joita oli suunnattoman lumentulon tähden tapahtunut -sekä tuvissa että karjotoissa; miten sepän katto oli pudonnut pajaan, -miten Jussi ja -- tiedättehän kyllä, kuka -- olivat lumen vankeina -karjotassa. Siinä oli iloa ja laverrusta, kunnes nuori Tobias, -kahdeksantoista ikäinen nuorukainen, talutti sinne isänsä mustanruskean -oriin, koko paikkakunnassa ja läänissä kuuluisan Jalon. Kaunis hepo -kaarsi kaulaa, pudisti päätä, nousi pystyyn ja nosti nuoren Tobiaan -korkealle ilmaan kuin lapasen. Mutta poika oli sitkeä, itsepäinen ja -vahva, ja hiljaista juoksua riensivät hevonen ja kesyttäjä takaisin -pihaan, molemmat muhkeat katsella nuoruuden ja voiman kukoistuksessa. -Sillä Tobias oli tosiaan muhkea velikulta, kähärätukka ja sinisilmä, -lanteet hoikat ja solakat ja hartiat leveät. - -"No, oletko sinä ihan hulluna?" sanoi ukko Viskari; "aiotko oritta -lumireen eteen; onko se sopiva ajopeli sellaiselle elukalle? Ja vielä -päälliseksi nyt maaliskuussa ja kaikki tammat ympärillä." - -"Mitä se teihin koskee, orit on minun. Isä antoi sen minulle -syntymäpäivänäni ja ulos sen pitää päästä. Etkö näe, että se tulee -vääräsääreksi ainaisesta tallissa seisomisesta. Tuokaas tänne lumireki, -pojat!" - -"Sinun -- kyllä kai. Jospa isäntä sen kuulisi. Mutta kyllä minä kerron -emännälle." - -"Tarpeetonta, vanhus. Äiti tietää sen, jo minä itse kerroin hänelle." - -"Niinpä hän itse vastatkoonkin siitä isännälle, sillä kyllä minä -tiedän, että hän aivan raivostuu." - -Ja "latinan A", joksi lumirekeä välistä leikillä sanotaan, kaivettiin -ylös lumesta ja eteen valjastettiin ensin neljä hevosta, niiden eteen -kolme, sitte kaksi ja etupäässä ylvästeli Jalo yksinään. Poikia nousi -hevosten selkään. Vanhemmat miehet istuivat lumireellä, piippunysät -suussa. Matti Viskari, Leena Pullisen kaikki kaikissa, antoi miehille -lapioita; nuoraa ja pari kirvestä otettiin mukaan. - -"No, joko kaikki ovat valmiit?" huusi Tobias etupäästä, jossa hän kuin -ruhtinas istui Jalonsa seljässä. "Ole varoillasi, Jussi, minä -tarkoitan: varo tammaasi; vie pois se varahevosten joukkoon!" - -Tobias, rikkaan maakauppiaan ja lautamiehen poika, koetti itse -anastamallaan oikeudella johtaa koko retkeä. Se suututti vanhusta niin, -että hän istuinpaikaltansa lumireeltä huusi: - -"Vaiti, penikka, ja odota, kunnes aikaihmiset pääsevät järjestykseen. -Missä on varahevoset? Kuka niitä ratsastaa?" - -"Täällä", kuului vastauksia eri tahoilta. - -Viimein oli kaikki järjestyksessä. Pojat maiskauttivat suullansa ja -nostivat piiskojaan; lumireki nytkähti; liikkeelle lähdettiin halki -avaraa lumilakeutta huudellen ja nauraen, kulkusia helisemässä ja -kaikuva aisakello. Se oli kirjava taulu; tummankarvaiset hevoset, pojat -lammasnahkaturkkeineen ja turkkilakkeineen, sekä vanhat ukot, -sudennahkalakit alas vedettyinä pakkasesta punakoille mutta -tyytyväisille kasvoille; sillä vaikka lumireen veto saattoi, kuten nyt, -olla hyvin raskastakin työtä, niin oli se sentään miellyttävänä -vaihteena talvitöiden yksitoikkoisuudessa. Siinä istuivat nyt miehet -"latinan A":lla, lapiot pystyssä, kuin merimiehet osoittamassa kunniaa -airoilla. Koko jonon edellä juoksivat ja hyppivät villahäntäinen Musti, -sepelikaula Nopa ja Vahti kovasti haukkuen! Missä lunta oli paksulta, -niin että hevoset kaaloivat mahaa myöten, siellä kulki lumireki -raskaasti kuin vieru savisella pellolla; mutta missä ylävämmillä tai -muuten tuulen käyvillä paikoilla lunta oli ohuelti, siellä huutaen ja -hoilaten laskettiin neliseen, niin että lumi ryöppysi ja kietoi -läpinäkyvään verhoon sekä ihmiset että hevoset. Auringon säteet -taittuivat tuossa valkosauhussa välkkyviksi kimalluksiksi, ja kehyksenä -seisoivat mäntyjen tummat rungot valoisan, väririkkaan taulun -ympärillä. - -Niin tekivät miehet matkaa lumireellä virstan toisensa perästä. Tobias -ja Jalo olivat sekä lämpöiset että hikiset; oriin karva oli tullut -vielä tummemmaksi ja kiiltävämmäksi, vaahto valui sen suusta, kuin se -pureksi kuolaimia. Tobiaan posket hehkuivat innosta ja huvista. Mutta -juuri silloin, kuin lumireki oli kovimmassa vauhdissaan, kuului matkan -päästä kirkasta, yksitoikkoista kellon kalahtelemista, osoittaen, että -joku matkustavainen astuttain kaalatti pitkin tietä. - -"Seis!" huusi vanha Matti, "tulee vastaan matkustavaisia; tie on -kaita." - -"Ei, ajetaan vielä vähä matkaa, matkustaja on vielä kaukana", -vastasivat Tobias ja pojat, kiiruhtaen huohottavia hevosia. Vanhuksen -vastusteleminen ei kuulunut siinä hälinässä. Nyt olivat hevoset -vauhdissa. Yhä likemmäksi lähestyi lumireki sitä paikkaa, jossa -matkustaja näytti tien polvekkeessa olevan kiini lumessa. Nyt ei enää -ollut aikaa pysäyttää hevosia. Ei ollut muuta keinoa kuin kääntää -syrjään niin hyvin, kuin kävi päinsä. "Pois tieltä, kirottu vetelys, -pois tieltä, jaarikka", huusi nuori Tobias ensin suutuksissaan, sitte -peloissaan, "pois tieltä, maantieveijarit!" Mahdotonta, matkustaja -raskaine, niinimatoilla peitettyine kuomuineen ei päässyt mihinkään, -eikä aikaakaan, niin lumireki jo törmäsi kuomurekeen. Kuomureki -sysäytyi ylös hangelle, siivet ja aisat katkeilivat ja matkustajan -hevonen vahingoittui rinnasta. Siinä oli selviämätön sekasotku hevosia, -ajokaluja ja miehiä, kaikkia ryöppyävän lumen vallassa. Keskellä -sekamelskaa alkoi Jalo tulla levottomaksi. Kuin kuomureen ovi viimein -saatiin auki ja neuvoton kuski veti matkustajan sieltä ulos, oli hän -puoli tukeuksissa suuttumuksesta ja ilman puutteesta. Hänet huomattiin -itse kirkkoherraksi. Saatuaan viimein kyllin hengitetyksi alkoi hän: - -"Vai niin, kirottu vetelys, sanotko sinä vetelys minulle, -kirkkoherralle. Kirottu juttupukarin sikiö, vai niin, olenko minä -maantieveijari, kyllä minä sinut opetan, Tobias. Sinä olet ihan isäsi -kaltainen!" Nyt hän näki hevosestansa verta vuotavan: "Tämä kyllä tulee -maksamaan isällesi"; ja kirkkoherra veti ahnaasti ilmaa, ollen -tukehtumaisillaan suuttumuksesta ja mielenliikutuksesta. "Ja sinä, -Viskarin Matti, tietäjäksi sinua muka pitää sanoa; kyllä kai sinä olet -viisas mukamas..." Samassa riuhtasi Jalo, kirkkoherra kaatui lumeen -eikä siinä enää ollut aikaa haukkumisiin, neuvomisiin eikä uhkaamisiin. -Hevoset riisuttiin, kuomureki nostettiin tielle, käsikirja, -ehtoolliskalkki ja lautanen, jotka olivat vierähtäneet pois -laatikostansa, etsittiin lumesta, kuivattiin huolellisesti ja pantiin -takaisin paikoilleen. Kirkkoherran vahingoittunut hevonen siirrettiin -varahevosten joukkoon ja hän sai lainaksi Kallosen ruunan. Moneen -kertaan vakuuttaen kyllä pitävänsä muistissaan Pullisen sikiötä läksi -kirkkoherra viimein jatkamaan matkaansa. - -Nuori Tobias oli hämillään; hän ja Jalo joutuivat varaväkeen. Hyvin -arvelutti tuo kaikki, että oli kohdellut pahoin kirkkoherraa juuri nyt, -kuin isällä oli niin monta juttua vireillä häntä vastaan, juuri nyt, -kuin rippikoulu oli päättymäisillään, ja että hän vielä oli sanonut -kirkkoherraa kirotuksi vetelykseksi. Mitähän Elsa sanoisi asiasta, jos -rippikoulun käynnin täytyisi keskeytyä. Vanha Matti lausui nyt ilmi -viisautensa, supistettuna sananlaskun muotoon ja höystettynä -voimasanoilla nykyajan nuorisosta. Paitsi sananlaskua: "ei hoppu -hyväksi liene eikä kiire kunniaksi" tuiskutteli hän niin paljon sekä -neuvoja että nuhteita nuorelle Tobiaalle vasten silmiä, että hän -häpeissään ja suutuksissaan jäi kauas jäljelle hevosista ja ihmisistä. -Paluumatka tehtiin paljon vähemmällä vauhdilla ja ilolla. Sekä ihmiset -että eläimet olivat väsyksissä raskaasta työstä ja pakkasesta. Kotiin -päin nyt pyrittiin noin peninkulman pituiselta matkalta. Kuin ehdittiin -suurten koivujen kohdalle, jotka täynnä patvipahkuroita, myhkyräisinä, -alastomina, vitsaisina ja paimenpoikain veitsen jäljistä arpisina -seisoivat lumessa, pysähtyi jono. Viskari nousi ylös, kaaloi hangessa -metsikköön ja ripoitteli kauroja teyreille, jotka siellä joka kevät -joukottain kuhertelivat rakkautensa aamulaulua, taistelivat -kaksintaisteluja odotellun kumppanin tähden ja vuodattivat sydänverensä -lumeen. - -Sitte taas jatkettiin matkaa. Pakkanen alkoi kiristyä kovemmaksi. -Variksia tuli suuret parvet metsästä kyliin päin. Harakat lentelivät -etujoukkona lumireen edellä, räkättivät, istahtivat keikailevasti, -naurettavan teeskentelevästi, pursto myötätuuleen, välkyttivät -mielistellen metallivärejänsä auringon paisteessa, hypähtivät ja -lensivät vähän matkaa, aina pysyen pyssyn kantaman päässä edellä -lumireestä. Mutta sen jäljelle leveään vakoon, jonka lumireki avaa -valkoiseen kenttään, miesten poltellen ja lörpötellen rientäessä kotiin -päin, kokoutuu joukko pieniä, puoli paleltuneita sirkku ja varpus -raukkoja. Tuossa sirisee pulmunen, muuten arka, kaino ja kaukana -pysyvä; nyt hän nälissään lentää räpyttelee pitoihin; hänen siipensä -välkkyvät kuin jääsirpale auringon valossa. Toiselta taholta tulee -keltasirkku, salon lapsi; tsitsitsi, kuuluu hänen suruinen laulunsa ja -joka tsi-ääntä seuraa siipien rävähdys, joka häntä vie yhä likemmäksi -matkan päätä. Tilhi tunkeutuu esiin. Varmana kuin viina-asiamies -laskeutuu hän alas paikallensa. Pienet, viluiset jalat potkivat ja -raapivat ahkerasti; pikku kuvut täyttyvät, mutta juuri, kuin ruoka -maistuu paraiten, tulee eräs kerskaileva vieras, ahne ja väkevä, -talvella oleskeleva valtateiden varsilla, kesällä saloilla. Pois -tieltä, pikku elävät: hohkanärhi itse, sinivalkoiset koristeet -olkapäillä, raapii ravintoa ja lämmittää jalkojaan lämpöisessä hevosen -sonnassa. Luonnon suuressa taloudessa, joka ei tiedä jätetuotteita, ei -mitään joudu hukkaan; kaikella on oma tarkoituksensa. - - - - -II. - - -Kirkkoherra Brandt oli viimein palannut kotiinsa matkaltaan. Vielä -hänessä kiehui viha äskeisestä kohtelusta, jota oli saanut kärsiä. -Niinimatoilla päällystetty kuomureki oli rikki, hevonen vahingoittunut, -ehkäpä pahastikin, ja ajokalut turmiolla. Lisäksi oli vielä -kahdekstoista-vuotinen nuorukainen sanonut häntä "kirotuksi -vetelykseksi". Miten kovasti se pojan haukkuminen pastori Brandtia -suututti, voidaan arvata, kuin tiedetään hänen olleen ylämaassa jonkun -yläalkeiskoulun rehtorina siihen onnelliseen aikaan, jolloin herrat -opettajat saivat kenenkään estämättä mielin määrin käyttää patukkaa. -Rehtorina hän oli heilutellut vitsoja rautakädellä; kaikki pojan -nimelliset olivat hänen mielestään olemassakin ainoastaan patukkaa -varten, ja poikia olivat kaikki niin kauan, kuin rehtorilla oli valtaa -heidän ylitsensä. "Rahjus" oli alkusanana joka kuritukseen. -Rehellisesti oli hän antanut ruumiin kärsiä sielun kykenemättömyydestä -ja "Rahjus"-nimellä tunsi häntä useampi kuin yksi suomittu ja -tukisteltu koulupoikaparvi. "Rahjus" oli alkuaan ollut Venäjän kielen -ja historian opettaja. Eräässä niistä lukemattomista opetussuunnitelman -muutoksista ja koulun rääkkäyksistä, jotka maamme on jaksanut kestää, -täytyi Rahjuksen ottaa osakseen katkismuksen ja biblian-historian -opetus. Samaan aikaan hän peri Tervolan kylästä pienen maatilan, ja -silloin sen pitäjän, jossa Tervola oli, kirkkoherra Blom jo oli vanha -ja halvattu. Se kaikki näytti rehtorista sallimuksen viittaukselta ja -hän päätti antautua pappisuralle, aikoen ajan tullen hakea vanhan Blomin -paikkaa hänen kuoltuaan. Silloin oli puute papeista ja Rahjus saattoi -tutkinnoistaan lausua samaa kuin eräs hänen edelläkävijänsä: "Tosin -minä häpesin tuomiokapitulin edessä tunnin tai pari, mutta siitä -minulla on koko ikäni kunniaa ja hyötyä." Koko ihmiselämän uuttera -pyrintö, jos se ei tavoittele ihan mahdottomia, kantaa ehdottomasti -hedelmää, varsinkin jos pyrintöä kannattamassa on hyvä luonnollinen -ymmärrys, säännöllisyys, säästäväisyys ja mahtavia ystäviä. Kaikkea -sitä oli tässä, ja ennen, kuin kymmenen vuotta ehti loppuun kulua, oli -Brandt kirkkoherrana siinä seurakunnassa, jossa hänellä oli maatilansa, -Honkasyrjä, ainoastaan niukan peninkulman päässä pappilasta. -Koulupatukkaa hän ei ottanut mukaansa ainoastaan kuvaannollisessa -merkityksessä. Hän oli pitäjän hirmu, järjestyspiru, jonka vertaista -tuskin löytyi muualta. Kirkonkirjat eivät olleet koskaan ennen -paremmassa kunnossa. Puoli väkisin sai hän toimeen kansakoulun, joka -sitte oli parempi kaikkea kiitosta. Lahkolaisten opin levittelyt esti -hän armottomasti. Jos hän kuuli sanankaan jostain nuorten vehkeilystä, -matkusti hän heti sinne, piti ankaraa tutkintoa syyllisten kanssa ja -tuota pikaa olivat käsillä kuulutus, käsikirja ja Herran siunaus, jos -vähintäkään epäilyttävää oli tapahtunut. Tietysti kirkon johtajat, -asiain näin ollen, lämpimästi suosivat tätä voittoisan seurakunnan -edustajaa. Mutta kirkkoherra Brandtin ansioluettelo ei vielä ole -lopussa. Enemmin kuin kirkkoherra, enemmin kuin ennen rehtori oli hän -maanviljelijä. Kiihkoisa rakkaus maahan, maanviljelykseen oli -houkutellut hänet pappisuralle. Samoin kuin hän oli muokannut -koulupoikia ja seurakuntalaisia, samoin hän oli myöskin muokannut -isiltä perittyä maata. Suot ja rämeet olivat kuivina, hietapellot -savitettuina, ojitettuina ja salaojitettuina, kuohusavi seoitettuna -suomudalla, niityt ja pellot tiukkuivat lihavuudesta; kaikki, mitä -pontevuus, työ ja taito voivat tehdä taistelussa kovaa luontoa, -oikullista ilmanalaa ja koleita kivikkoja, soita ja hietikkoja vastaan, -sen oli kirkkoherra Brandt rehellisesti tehnyt. Sen hän tiesi itsekin, -eikä mikään maan päällä eikä taivaassa häntä ilahuttanut niin kuin -hänen hyvin hoidetun talonsa kiitteleminen. Vaikka hän olikin pappi, -niin hän kuumana elokuun päivänä vaarallisten öiden aikoihin -kävellessään niityillänsä ja nauttiessaan kukoistavan apilaan imelää -tuoksua, humaliston maustinhajua ja sitä tuoksua, joka raskaana, -täyteläisenä ja suloisena kuin jalon viinin höyry liiteli -tattarivainioiden päällä, tavallisimmin lausui: "Jos vain Herra pysyy -puolueettomana, niin kyllä minä elän maanviljelykselläni." - -Mutta vaikka kirkkoherra Brandt piti kurissa laumansa ja maansa, niin -oli sentään jotakin, jota hän ei ollut koskaan saanut kukistetuksi: -konjakki ja Tobias Pullinen. Kuin alkoi lähestyä kello kahdeksan aika, -nousi hänen sielussaan himo, jonka hän kaksi kolmekymmentä vuotta sitte -luuli milloin hyvänsä voivansa kukistaa vain tahtonsa pontevuudella. -Kymmenen viisitoista vuotta myöhemmin, vaimonsa kuoltua, huomasi hän, -että se himo ei antanutkaan itseänsä kukistaa, että se oli tullut -vahvaksi ja vaativaksi. Hän tahtoi järjestellä sitä puhelemalla -"tavallisesta iltatotista ja yhdestä päivällisryypystä". Ei mikään -auttanut. Viisi vuotta sitte huomasi hän joutuneensa taistelussa yhä -taa päin. Himo yllätti hänet kuin rehtori syypään yliluokkalaisen: -"rahjus", sanoi se, otti häntä kiinni korvasta ja talutti konjakin luo. -Oltuaan päivällä ankara ja jäykkä tuli hän kello kahdeksan suutuksiinsa -ja oli äkeissään kaikkiin ja itseensäkin, kunnes hän kello yhdeksän jo -oli voimaton raukka, jolla vain oli yksi asia selvillä: että ei -kenenkään ihmisen, ei edes vanhan emännöitsijänkään, joka oli niin -monta vuotta ollut hänen palveluksessaan, pitänyt näkemän häntä siinä -alennuksen tilassa. Hän istui siellä yksinään lukittujen ovien takana, -joi konjakkiansa ja kauhukseen näki konjakkipullon kauniin kuvaleiman -kulkevan kiinalaisena väriloistona veristyneiden silmien editse. -Keskeltä tuota värien leikittelyä, joka tanssivan hyttysparven tavalla -milloin liiteli ylös, milloin pois iltatuulen mukaan, milloin taas -palasi heiluen ja häilyen ylös alas, näki hän välistä kalpeat naisen -kasvot, joiden syvistä silmäkuopista tummat silmät pelkäävästi -katselivat häneen. Voi niitä lempeitä, hirmuisia silmiä! Hellittämätön -uutteruus, pontevuus ja työ olivat kauan pitäneet poissa niitä muistoja -ja näkyjä, sitte oli konjakki ajanut niitä pakoon monta vuotta ja nyt, -nyt olivat ne tuossa taas. - -Tobias Pullinen, hänen naapurinsa, oli toinen, joka ei taipunut -kirkkoherran alammaisuuteen. Se oli ehkä pahaksi Tobiaalle itselleen, -mutta niin se kuitenkin oli. - -Kirkkoherra Brandt astui tampuriinsa, mielessä luja päätös manuuttaa -ilman mitään keräjiin nuori Tobias haukkumisesta ja huolimattomasta -ajosta maantiellä. Etehisessä oli vastassa vanha emännöitsijä ja kertoi -kappalaisen Helmin olevan sisällä odottamassa kirkkoherraa. Se ei ollut -mikään tervetullut uutinen, sillä Brandtin kappalainen oli mies ihan -toista tekoa. Vanha Rahjus ei koskaan voinut vetää yhtä köyttä eikä -tasan hänen kanssansa, tämän, kuten Brandt tavallisesti häntä nimitti, -Kristuksen kavaljeerin kanssa, sillä hän oli hieno ja siisti mies ja -sitä paitsi, mikä Brandtin mielestä oli vieläkin pahempi, -"lahkolainen", hän kun näet ajatteli itse. Brandt kuitenkin meni -kansliaansa, suureen, aution näköiseen, tupakan savusta mustuneesen -huoneesen. Neljä mustaa kaappia, kaikki eri muotoiset ja eri korkuiset, -seisoi toista sivuseinää vasten, yksinkertainen honkapöytä ikkunan -edessä, muutamia tuoleja ja tavattoman pitkä nahkasohva hienojen, -laihain jalkojen päällä, siinä koko kalusto. Ei mitään kartiineja, ei -yhtään peiliä, ei yhtään taitotekoista koristusta, niin että tulijassa -ei mikään laimentanu autiuden vaikuttamaa kammon tunnetta. -Tyytymättömänä ja ärtyisenä astui kirkkoherra Brandt huoneesen ja sai -töin tuskin hillityksi mieltänsä, jota ponnistusta sentään helpotti se -varma tieto, että kappalainen Helm oli jo seuraavana päivänä lähtevä -pois pitäjästä ja nykyisestä virastaan. - -"Terve tuloa, terve tuloa", mutisi hän epäselvästi. "No veli", lisäsi -hän sitte, "nyt olet päättänyt rippikoulun tässä pitäjässä, no, -millaisiksi olet huomannut rippikoululapsesi?" - -Pehmoisella, miellyttävällä äänellä vastasi Helm kirkkoherran -kysymykseen luonnollisella kielellä, jossa ei ollut mitään mehukkaita, -raamatusta lainattuja ja jokapäiväisen elämän toimiin sovitettuja -lauseita eikä sanoja: - -"Kuten, setä, tiedätte, ovat mielipiteemme tästä asiasta perin -erilaiset. Kuin minä nyt luultavasti viimeistä kertaa puhun tästä -teidän kanssanne, niin täytyy minun sanoa, että ainoastaan vähäisessä -osassa lapsista on herännyt syvempää käsitystä meidän uskonoppimme -perustotuuksista. Kun täällä on niin mainio kansakoulu, ovat nämä -rippikoululapset muodollisesti paremmin valmistuneita, kuin minä -missään muualla olen tavannut, mutta ehkä myöskin sen kansakoulun -tähden on tieto eli ulkonainen taito hidastuttanut heidän sisällistä -kehitystänsä." - -"Tieto on voima", vastasi kirkkoherra lyhyesti ja jyrkästi. - -"Niin kyllä", vastasi Helm, "mutta se ei kuulu tähän. Minä tahdoin vain -sanoa, että uusi syntyminen, sydämmen kääntyminen, joka yksin oikeuttaa -nauttimaan pyhää ehtoollista, näyttää tapahtuneen vain ani harvoissa -rippikoululapsissa, ja minä olen onnellinen, että te, setä, päästätte -ne nuoret enkä minä. Tämä on ensimmäinen rippikoulu, kuin olen pitänyt, -ja minun täytyy tunnustaa, että se olisi minulle sielun-kilvoittelu, -ankara sisällinen taistelu, jota minä en pakene, jos se pannaan minun -kannettavakseni, mutta minä kiitän Jumalaa, joka ei vielä ole pannut -sitä minulle; ehkä minä vast'edes varmemmasti ja siis levollisemmin -hoidan tätä tointani, josta on suuri edesvastaus." - -Nyt toi emännöitsijä totivettä, konjakkia ja sokuria. Kirkkoherra, -vanha ja virkaansa tottunut, hymyili vain pilkallisesti, mutta ei -vastannut mitään kappalaisen puheesen. - -"Tahdotko totia?" kysyi hän. Samaa oli hän kysynyt jo ennenkin joka -ilta niin kauan, kuin oli tätä kappalaistansa tavannut eli lähes neljä -kuukautta. Ja hän oli aina saanut saman vastauksen: "Kiitoksia, setä, -minä en nauti väkeviä juomia." - -"Sinä olet yhä kuin hihhulit; etkö muista, miten kävi häissä Kaanaassa? -Mutta palataksemme aineesemme", sanoi kirkkoherra tehdessään totia, -"siis sinä luulet, että ainoastaan harvat ovat sellaisessa sielun -tilassa, kuin sinä vaadit voidaksesi heitä hyväksyä." - -"Niin." - -"Kuten jo itse sanoit, ovat meidän mielipiteemme tästä asiasta perin -erilaiset. Ihmisen sielun elämä on salattu, se on seitsemällä sinetillä -lukittu kirja, et sinä enkä minä voi sitä tuomita" -- kirkkoherra juoda -kulautti lasista -- "ainoastaan autuuden ehtojen tietoa ja taitoa me -voimme arvostella, vaan mikä menee sen ylitse, ei ole ihmisen vallassa. -Muuten se nuorison tunnetulva, jota enimmät hihhulipapit osaavat saada -aikaan oppilaissansa" -- kirkkoherra rykäsi paljon sanovasti -- "yhtä -helposti herää, kuin nopeasti haihtuukin, ja se on vaarallinen, jopa -ihan epäsiveellinenkin." - -Kirkkoherra puhuessaan astuskeli hitaasti edes takaisin pitkin lattiaa, -joi totilasinsa loppuun ja teki uutta. "No hyvä, veli, kutka sinusta -ovat ne valitut lampaat, jotka otat oikealle puolellesi?" - -Helm punastui vähän vertauksesta, joka hänestä tuntui Jumalan pilkalta; -hän luetteli muutamia rippikoululapsia. - -"No, entä vuohet?" - -Taaskin punastui Helm ja luetteli koko joukon nimiä. - -"Mutta jos otat taidon mittakepiksi, kutka silloin seisovat vasemmalla -puolellasi?" - -Taas luetteli Helm muutamia. - -"Hyvä, pane vuohien joukkoon lisäksi vielä nuori Tobias Pullinen." - -"Tobias", vastasi Helm, "hän on pään puolesta lahjakkain, eikä -ainoastaan pään puolesta, hänellä on myöskin pohjaltaan lämmin ja, -kuten maailma sanoo, hyvä sydän, mutta hän on lellitelty ja ylpeä. Hän -osaa biblian-historiansa ja katkismuksensa kannesta kanteen. Jos tieto -on koskaan oikeuttanut sen kalliin armon-välikappaleen käyttämiseen, -josta nyt on puhe, niin hänellä on siihen varma oikeus." - -"Siirrä sinne Tobias Pullinen", sanoi Brandt nyt jo hyvin -suutuksissaan, "se on paatunut poika. Mitä sinä olet kylvänyt, on -hänessä joutunut kivistöön. Ylpeys ja talonpoikaiskopeus ovat hänessä -paisuksissa, häntä täytyy masentaa." Ja kaikki kirkkoherran -rehtorikiihkot joutuivat kuohuksiin muistellessa rekeä, hevosta ja -kaluja. Toti teki myöskin tehtäväänsä ja yhä kiukustuneempana lateli -hän kovia sanoja Tobiaasta ja hänen isästään, siitä vanhasta -juttupukarista ja riitasankarista. - -"Minä en voi", vastasi Helm, "tehkää se itse, tutkikaa itse lapsia, -arvostelkaa, minkä verran minä olen työtä tehnyt ja minkä verran armoa -Herra on antanut tulla minun vähäiselle työlleni; käyttäkää mitä -mittakeppiä hyvänsä, minä pesen käteni. Jos ainoastaan tietoa -arvostellaan, silloin on Pullinen ensimmäinen, ja tietoahan te olette -puolustaneet. Muuten on teillä ja vanhalla Pullisella, kuten minulle on -kerrottu, asioita keskoisina kihlakunnan- ja hovioikeudessa. Pelkäänpä -seurakuntalaisten katsovan kostoksi, jos Tobias hyljätään ja muita -hyväksytään, ja se saa aikaan suuttumusta, ehkä valituksiakin." - -"Niinpä valittakoot", sanoi kirkkoherra äkeissään, "minä pysyn -sanoissani. Enkö minä ihan äskettäin tavannut sitä poikaa maantiellä -kiroilemassa ja haukkumassa kuin oikea hevoshuijari ja maantieveijari -ihan kuin isänsäkin. Eikö hän sanonut minua 'kirotuksi vetelykseksi', -rikkonut hevoskalujani, turmellut hevostani, särkenyt rekeäni ja..." - -"Siispä, setä, kuitenkin arvostelette häntä sieluntilansa, -mielenlaatunsa mukaan." - -"Minä teen niin", sanoi kirkkoherra, nyt vuorostaan hän vähän -punastuen, "minä teen niin tämän kerran, minulla on omat syyni ja minä -vastaan niistä." - -"Ruoka jäähtyy", sanoi nyt kirkkoherran emännöitsijä, vanhan puolinen -vaimo, silmissä kova ja ankara katse. - -"Tahdotko syödä illallista minun kanssani?" - -"En, tiedättehän, setä, miten meillä on kotona, kaikki jo kokoon -pantuna, ehkä jo huomenna lähdemme Viipuriin. Vaimoni tulisi -levottomaksi, jos nyt viipyisin poissa. Minä saan sen tähden vielä -viimeisen kerran kiittää ja sanoa, hyvästi." - -"No hyvästi, hyvästi sitte, kiitos itsellesi." Ja herrat erosivat, -kylmäkiskoisesti kättä antaen, ilman mitään "älä unhota". - - - - -III. - - -Oli ensimmäinen kova katovuosi, kuin Suomi sai viisikymmen-luvun -koskipaikoilla kärsiä. Pitkä, säälittävä ihmisjono virtasi pohjoisesta -päin. Köyhiä tuli kuin varpusia talvella, viluissaan ja nälissään kuin -susi salolla. Silmät kuopallaan ja kasvot kalpeina tulivat ihmiset -etelään päin sitä suuremmin joukoin, mitä etelämmäksi ehtivät. Kuin -nämä pohjoisen, idän ja lännen nälkäiset matkalaiset saapuivat -isänmaansa portille, Viipuriin, menossa suureen leipämaahan, Venäjälle, -silloin teitä oli paljo kuin Egyptin heinäsirkkoja. Ja vanha kaupunki -avasi porttinsa selki seljalleen; joka talossa, sekä rikkaan -tukkukauppiaan että köyhimmän porvarin tykönä oli yksi tai useampiakin -syömässä armeliaisuuden katkeria paloja. Eräänä päivänä tuli koulun -rehtorin kyökkiin vaimo, kantaen kolme- tai viisivuotista lasta -käsivarrellaan. - -"Mistä sinä olet?" kysyi rehtorin rouva. - -"Pohjanmaalta." - -"Mikä on nimesi?" - -"Anni." - -"Missä on miehesi?" - -"Hän jäi jäljelle vai lieneekö mennyt edelle, en tiedä. Oli kylmä -talvipäivä kolme viikkoa sitte, tuli tuisku ja myrsky pohjatuulella. Me -astuimme järven jäätä, mieheni edeltä, minä lapsen kanssa perästä; -jompikumpi meistä eksyi talvimyrskyssä. Minä astuin, astuin koko -päivän, ja yön tullen saavuin mökkiin. Armeliaat ihmiset hoitelivat -meitä. Siitä asti en ole nähnyt miestäni. Nyt en tiedä, elääkö hän -vielä vai onko jo kuollut." - -Vaimo puhui levollisesti niin kuin sellainen, joka on lakannut jo -toivomasta; hänen kyyneliensä lähde oli kuivanut. Kuoleman koura oli -painanut merkkinsä häneen. - -Rehtorin rouva käski antaa lämmintä keittoa vaimolle. Hän ainoastaan -maistoi sitä, ruoka häntä oksetti. Lämmiteltyään itseänsä ja pikku -tyttöänsä, saatuaan tavallisen antimen läksi hän kiittäen ja Jumalan -siunausta toivottaen jälleen ulos. Tuskin ehdittyään pihalle vaipui hän -lapsineen kinokseen. Kuin ihmisiä riensi häntä auttamaan, oli hän jo -kuollut. Samassa talossa asui venäläinen pappi, köyhä tämän maailman -tavaroista, vaan rikas armeliaisuudesta. Hän ja hänen vaimonsa ottivat -lapsen hoitoonsa. Ei kukaan tiennyt, mistä lapsi oli. Oliko hän -kastettu? Mikä hänen nimensä oli? Kuinka vanha hän oli? Ei mitään -paperia ollut äiti vainajalla, joka olisi ilmaissut, mistä ja kuka hän -oli. Ja pappi otti tyttöä kädestä ja meni hänen ja vaimonsa kanssa -kirkkoon, kutsui lukkarin, kellonsoittajan ja tuohusten myöjän -kummeiksi; lapsi sai astua suureen kasteammeesen, pappi piti kiinni -hänen suutansa ja nenäänsä ja painoi häntä kolme kertaa kasteveden -pinnan alle, ja kuin hän nousi ylös, oli hänen niemensä Helena Ivanovna -ja hän oli oikeauskoinen "pravaslava". - -Pienokainen, siinnyt kurjuudessa ja syntynyt köyhyydessä, kasvoi -kauniiksi, vaan raskas- ja synkkämieliseksi lapseksi. Harvoin näkyi -hänen suunsa vetäytyvän hymyyn, ja jo lapsena osoitti hän -ominaisuuksia, jotka oikeastaan kuuluvat vaurastunempaan ikään. Muun -muassa oli hän erittäin säästäväinen. Kuin Leena, joksi tyttöä -sanottiin, kasvoi nuoruuden ikään, tuli hänestä hoikka, mustasilmä -tyttö, ja kuin hän rupesi rakentamaan avioliittoa, valitsi hän -miehekseen iloisimman, sukkelasanaisimman ja veitikkamaisimman -velikullan, kuin hänen vertaistensa joukosta oli saatavana vanhassa -kauppakaupungissa, ja se oli Tobias Pullinen. - -Tobias palveli siihen aikaan linnan päälliköllä. Hänen pyöreä, punainen -ja valkoinen muotonsa, hänen siniset, iloiset ja veitikkamaiset -silmänsä, hänen leikinlaskunsa, laulunsa, hullunkuriset puheenpartensa -ja iloiset arvoituksensa sekä lihavat, pehmoiset lihakset suun -ympärillä, jotka, kuin hän vähänkin nauroi, tekivät, muodon niin -hyvänluontoisen ja hupaisen näköiseksi, kaikki se oli lumonnut Helenan. -Kuin Tobiaalla sitä paitsi oli yllä vähävenäläinen, pitkä kauhtana, -punainen vyö vatsan kohdalla, litteä kuskinhattu päässä ja suuri joukko -riikinkukon höyheniä törröttämässä sen päälaella, niin se kaikki -kokonaan voitti pikku Leenan, ja siitä tuli häät kaksine vihkimisineen -ja kaikkine juhlallisuuksineen ja taikuuksineen, kuin venäläiset ja -suomalaiset kansantavat sellaisissa juhlatiloissa käyttävät. Kohta -häiden jälkeen -- Leena oli silloin vasta 17 vuoden ijässä -- peri -Tobias ihan äkkiarvaamatta pienen tilan Tervolasta ja muutti sinne. -Kuin tila oli pieni, ainoastaan neljän tynnyrin kylvö, avasi hän -maakaupan. Se menestyi hyvin, hän kun oli siihen aikaan ainoa kaupan -harjoittaja koko pitäjässä. Muutamissa vuosissa pääsi hän varakkaaksi -mieheksi, josta suurin kiitos tuli Leenan säästäväisyydelle tai -ahneudelle, kuten naapurit sanoivat. Jos Tobias olisi hoitanut -puotiansa ja pientä maanviljelystänsä kunnollisesti, olisi hän -epäilemättä ollut oikein rikaskin, mutta hän oli joutunut erään kiihkon -valtaan, jota kyllä käy käsittää vanhassa kuskissa. Hän oli -hevoskauppias. Hän osti, möi ja huijasi hevosia, oli kaikissa -kilpa-ajoissa Kuopiossa, Viipurissa, Hämeenlinnassa, jopa Vaasassakin. -Jokainen urheilija koko maassa tunsi iloisen hevoskauppiaan Tobias -Pullisen, ja monta sukkelaa kujetta kerrottiin hänestä, miten hän osti -huokeasta ja möi kalliista sekä petteli venäläisiä hevoskauppiaita ja -suomalaisia urheilijoita. Niin ihan eheä hänen hyvä nimensä ja -maineensa ei ollut, vaikka kukaan ei juuri tiennyt mitään erittäin -pahaakaan rikosta, mutta maljojen ja konjakin ääressä vilkkaan -kilpa-ajon jälkeen ei pidetty niin tarkkaa lukua, ja kuin Tobias itse, -milloin joku viittasi sinne päin, ei ollut lainkaan arkaluontoinen, -niin sai kaikki mennä kaupalleen. - -Näin ollen jätti hän kotinsa ja talonsa kaikkineen oman onnensa nojaan, -ja onnipa oli, että hänen vaimonsa kovin kourin piti kiinni vaivalla -ansaituista markoista eikä oikeastaan koskaan ilmaissut Tobiaalle, -minkä verran hän oli pannut talteen arkun pohjalle. - -Siellä istui Helena eli Leena, kuten häntä sanottiin, eräänä -maanantaina aamupäivällä puotikammarissaan tuvan ja puodin välillä. -Pieni huone se oli, täpö täynnä tavaraa: suuri joukko vesirinkelejä -(barashki), yksi säkki kahvia ja yksi laatikko teetä, jotka arat -tavarat olivat imeneet itseensä hajua ja makua Kurkijoen piiskoista, -venäläisistä hevoskaluista, valkoisista saappaista ja muista -juhtinahalta hajuavista tavaroista. Vaikka Leena oli tullut -lihavammaksi ja pulleammaksi kuin ennen, olkapäiltään ja rinnoiltaan -pyöreämmäksi, hänen mielensä ei siltä ollut tullut keveämmäksi, -pikemmin päin vastoin: hän oli epätasainen ja levoton. Hän sitä paitsi -kärsi kiusallista yksinäisyyden ikävää. Mies poissa, poika melkein -täys'kasvuinen, kasvanut pois hänen hoidostaan vaikka ei siltä hänen -ajatuksistaan. Vaikka hän hyvin lämpimästi rakastakin poikaansa, niin -hän kuitenkin tunsi hänelle siipien jo siksi kasvaneen, että hän kohta -kyllä oli kyllin voimakas lentämään ulos maailmaan. Yhtään tytärtä ei -ollut eikä ketään sukulaisia. Vaimolleen seuraksi oli kyllä Tobias -ottanut taloon sisarensa tyttären Annin, reippaan ja kauniin tytön, -mutta Leena ei niin pian kiintynytkään uusiin henkilöihin. Monta vuotta -kului ennen kuin hän oppi katsomaan tyttöä sukuun kuuluvaksi. Mutta -olipa hänellä muunkin kuin vain sukulaisten ja seuran puutetta, sillä -hänellä, kun oli kasvatettu Venäjän uskoon, ei ollut pappia eikä -kirkkoa likimailla. "Sinun Jumalasi" ja "meidän Jumalamme", kuten -tavallisessa puheessa sanottiin ja vielä tavallisemmin Suomen ja -Venäjän Jumala, olivat kumpikin saaneet sijaa hänen sydämmessänsä. Hän -ei voinut uskonlauseiden ja jumalanpalvelus-menojen eikä inhimillisten -lisien takaa nähdä ainoaa, ijankaikkista Jumalaa; hänen sydämmensä oli -runneltunut äärettömässä ja hyödyttömässä taistelussa ja pelossa. -Säästäväisyys ja työnkiihko johtivat hänet huomaamattansa alamäen -rintaan, joka oli nimeltä rahan hankinta. Kuin kaikki muu petti taikka -oli mahdoton arvata ja mahdoton selittää, kuin kaikki uskon ja -uskottomuuden tutkistelut näyttivät hänestä hetteeltä, johon hän sitä -syvemmälle vaipui, mitä kovemmin ponnisteli vastaan, silloinkin oli -olemassa yksi, joka oli todellinen ja selvä, ja se oli hopeamarkka. -Sillä oli lumoava loiste, siinä oli heleä ääni sekä kotona että ulkona -maailmassa. Kokoomishimo oli hänessä tuollainen syvään juurtunut -kiihko, jota ei mitkään rukoukset, ei mikään katumus eikä parannus -voinut koskaan karkoittaa. - -Leena istui, kuten edellä mainittiin, puotikammarissaan maanantaina -aamupäivällä, Marian ilmestyspäivän aattona. Työ oli jo melkein -lopetettu. Leena mietiskeli kauppaliikkeen tilaa. Kuten useimmilla -maakauppiaillamme, salli Leena Pullisenkin harjautunut muisti, jota -mitkään hyödyttömät ja tarpeettomat koulutiedot eivät haitanneet, hänen -ilman mitään kirjoja saada tuota pikaa selon asiain tilasta. Hän muisti -kaikki ostohinnat pennilleen, muisti päivät, milloin mikin tavara oli -tuotu, ja osasi ihan paikoilleen sanoa, minkä verran hän oli voittanut -siloista, kulkusista, nuorasta ja tupakasta. Ei mitään kassakirjaa, ei -muistikirjaa eikä päiväkirjaa tarvittu, kaikki oli kuin vaskeen -piirrettynä tuohon suunnattomaan muistiin, joka usein hämmästyttää ja -kummastuttaa tuomaria ja pappia maalla. Kuin liikkeen tarkastus -päättyi, muuttui Leenan pyöreä muoto tyytyväisen näköiseksi; hän oli -hyvillään voitosta. Palveltuaan täten mammonaansa otti hän vanhan -suomalaisen virsikirjansa ja luki hyvin hartaasti puoliääneen erään -noista vanhoista suomalaisista virsistä, joissa on pahimpia -kielivirheitä vääräin vertausten, ajatuksettoman sekamelskan ja rumain -sanojen kanssa sekaisin. Saatuaan virren loppuun meni Leena tupaan -etsimään kälynsä tytärtä Annia, apulaistansa taloustoimissa. Suuri tupa -oli tyhjä ja siistitty pyhäksi. Ainoastaan kissa istui siellä, pesi -silmiänsä ja ennusti vieraita, ja Musti uunin vieressä uneksi -metsästysaikojen iloja. Uunin päältä näkyi kaksi suurta raudoitettua -saappaan kantaa, ja pohjaa. Matti Viskari se siellä ylhäällä maaten -piti pyhää. - -"Matti, oletko nähnyt Annia?" kysyi Leena. "Missä on Anni, ja Tobias -sitte? Minä mielelläni lukisin heille postillasta." - -"Kussa kipu, siinä käsi, siinä silmä, kussa armas", vastasi Matti. - -"Onko tuo mikään vastaus!" - -"Kun on oikein kylmä, lentää pyy välistä lääväänkin." - -"Niin niin, hyvä Matti, se on totta. Minun olisi pitänyt arvata tämä -ennen, kuin otin Annin taloon. Onko siinä nyt vaimo Tobiaalle, joka ei -ole vielä päässyt ripillekään, ja tyttö köyhä kuin kirkonhiiri!" - -"Ei haittaa, emäntä. Köyhästä naimaan, pohatasta hevosen ostoon. Kust' -on mieli muuttununna, sieltä hoiva huolittava. Kaikkea katua saapi, -vaan ei nuorra naimistansa, ja tarves on talossa vaimo, vaikka vettä -keittäkähän." - -"Voi niitä lapsia, niitä lapsia." - -"Niin, se on kyllä totta. Huoli linnun pojistansa, vaiva vaimon -lapsistansa." - -"Minun pitää tehdä loppu tästä, jos vain saisin puhella mieheni kanssa -ja kysyä, mitä hän arvelee asiasta." - -Kun Matti nyt ainoastaan mörähtämällä ilmasi kyllä kuullensa emännän -sanat, mutta ei katsonut saattavansa enää mitään lisätä, läksi Leena -karjottaan etsimään Annia. - -Tuskin ehti Leena poistua, kuin ovi aukesi ja sisään astui varovasti -kyynärän korkuisen kynnyksen yli vanha jäykkäsääri mies, yllä musta, -pitkä nuttu, päässä nahkalakki, joka, kuten mies itsekin, näytti vähän -herrasluokkaan kuuluvalta. Se oli lukkari Jäppinen. Hänen käytöksessään -oli vähän ahdistusta ja arkuutta. Häntä oli monta Herran vuotta -komentanut kirkkoherra, joka ei voinut sietää hänen herrasmaisuuttansa. -Lukkari oli siitä kasvatuksesta saanut ihan omituisen käytöksen, jossa -näkyi sekaisin pelkoa ja teeskenneltyä varmuutta. Hän oli kyllä vanha -tuttu talossa, mutta, koska hänen luonteessaan ei ollut itsenäisyyttä, -uskalsi hän kirkkoherralta ainoastaan salaa hiipien käydä Pullisessa. -Nähtyään tuvan tyhjäksi kysyi hän puoli ääneen: - -"Onko siellä ketään uunilla?" - -"Hyvää tekee lämmin vanhoille luille", vastasi Matti Viskari. - -"Sinua minä juuri etsin. Tule alas, tietäjä Matti, minulla on jotakin -ilmoitettavaa sinulle, jotain hyvin tärkeää." - -Ukko laskeutui varovasti alas porraspuuta myöten, jona oli -kaksituumainen lankku ja siinä sydämmen muotoisia reikiä läpi -sahattuina. - -"No, mitä nyt?" sanoi hän, pudistaen lukkarin kättä ja pistäen sitte -nuuskaa nenäänsä. - -"Niin, kas se on siten, että -- niin, kurjamaista se on, että mitään -sellaista voi tapahtua, mutta niin se on -- että meidän kirkkoherra -- -niin, mitäpä siitä maksaa suuttua. --" - -"No, puhu suusi puhtaaksi, lukkari!" sanoi Matti, viisailla silmillään -tarkkaan tähystellen kirkon palvelijaa. "Puhu vain suoraan. Me emme -odota mitään hyvää siltä taholta." - -"Niin, suoraan sanoen, kirkkoherra Brandt ei aio päästää Tobiasta -ripille." - -"No, mitä lempoa sitte!" - -"Hän sanoo nuoren Tobiaan viime lauantaina kiroilleen ja pauhanneen ja -näyttäneen pahaa sydäntänsä ihan kirkkoherralle itselleen. Tahdotko -nuuskaa, Matti?" - -Matti veti nuuskaa hitaasti pahkuraiseen ja kulmikkaasen nenäänsä ja -kiroili niin, että lukkari vanhus, muistaen virka-asemansa, katsoi -olevansa velvollinen ojentamaan häntä. - -"Ole vaiti, lukkari", sanoi Matti jyrkästi. "Mitä nyt on tehtävä? Anna -nyt hyvä neuvo, tämä on sinun asiasi, tässä pitää sinun osata neuvoa." -Ja Matti kynsi korvansa taustaa. - -Lukkari ei ollut millänsäkään ukon pauhaamisesta, sanoi vain: "Ei ole -muuta kuin yksi keino. Tobias tänä päivänä menköön kappalaisen Helmin -luo, kuuletko, tänä iltana vielä, sillä kappalainen lähtee pois -huomeisaamuna aikaisin, paha kyllä. Jos hän rupee puolustamaan teidän -Tobiastanne, niin se ehkä auttaa, sillä näetkös, minä olen huomannut, -että kirkkoherra ikään kuin vähän pelkää häntä, vaikka muuten ei näytä -pelkäävän itse paholaistakaan." - -"Kiitoksia, lukkari, minä kyllä kerron nuorelle Tobiaalle, mitä sinä -olet sanonut, ja täällä tehdään mitä suinkin voidaan. Hyvästi nyt. Minä -pidän pyhää tänään, näetkös." Ja Matti kiipesi jälleen ylös uunille, -paneutui syrjälleen ja oli jo suloisen unen helmoissa, kuin Leena -lasten kanssa ehti takaisin tupaan. Leena vei kammariinsa nuoret ja -kohta kuului sieltä yksitoikkoista, juhlallista, puoleksi laulavaa -ääntä, joka on niin tavallinen kansassa, kuin se lukee hengellisiä -kirjoja. - - - - -IV. - - -Alkoi hämärtää. Lyhyt talvipäivä tuskin ehti sammua, niin kuu jo -levitti kylmää valoansa valkoisille kinoksille ja mustille tuville. -Kuin kuun valo hiipi ikkunasta tupaan, ryömi Matti makuultaan uunin -laidalle, laskeutui varovasti maahan ja kävi piippu suussa istumaan -uunin viereen. - -Hänen siinä istuessaan ja katsellessaan, mitenkä kuunvaloinen ikkunan -kuva hitaasti siirtyi pitkin lattian rakoa, tuli Anni tupaan, otti -lampun hyllyltä ovensuu-seinältä ja sytytti sen. Anni oli -yhdeksäntoista ikäinen tyttö, ei erittäin kaunis, vaan muuten -muodoltaan hyvin miellyttävä. Hänen silmäyksessään, kuin hän -hyväntahtoisesti katsoi kehen hyvänsä, oli syvällisyyttä ja lämpöä, -jota harvoin tavataan vaaleissa sinisilmissä. Hitaasti, vaan varmasti, -teeskentelemättömällä, luonnollisella suloudella, jota on jokaisessa -nuoressa ja terveessä ruumiissa, teki hän askareitansa, puhalteli -hiillosta, pani laulaa hyräillen enemmän puita uuniin ja läksi jälleen -ulos. - -Lamppu valasi kirkkaasti suuren tuvan mustuneita seiniä, pitkiä -penkkejä ja valkoista pöytää. Orsilla riippui pitkissä vartaissa -reikäleipiä, niiden päällä oli tarvepuita kuivamassa sekä pari nurin -käännettyä, äskettäin nyljettyä vasikannahkaa, joiden hännät heiluivat -ilman vedossa; muutamia paria suksia sekä oljista, helmistä ja -kirjavista tilkuista tehty leikkikalu, kruunu nimeltään, jollainen -usein jouluna ripustetaan kattoon koristukseksi. Lyhyesti sanoen: talon -varasto kaikkea, joka lähinnä tarvitsi emännän katsomista ja tuvan -lämpöä, oli kasattu ylös orsille. Nurkassa, mustuneessa hirressä -riippui myöskin uusi petroleumilamppu. - -Vanha Matti katsoi itsekseen ihmetellen valon lähdettä. Hän mietiskeli -mielessään suurta mullistusta, jonka sellainen pieni kalu kuin lamppu -oli saanut aikaan. Matti oli vanha, kokenut mies, joka oli nähnyt -paljon maailmassa. Hän oli kuten enimmät paremmista talollisistamme -monipuolinen ja tietorikas mies. Hän tiesi, mihin kaski oli kaadettava, -hän tiesi, milloin se oli poltettava, kynnettävä, kylvettävä ja -korjattava. Eikä hän sitä ainoastaan tiennyt, vaan hän osasi tehdäkin -sen omin käsin. Hän tiesi, missä maassa ruis, vehnä, tattari, herneet -paraiten menestyivät ja mitä ne tarvitsivat viihtyäkseen. Hän osasi -nikkaroida pyttyjä, tynnyrejä, korvoja, rekiä ja keveitä kärryjä. Jos -siksi tuli, osasi hän kengittää hevosenkin yhtä hyvin, kuin hoitaa -veneensä, kutoa nuottaa, verkkoja, rysiä ja laittaa katiskoita, -mertoja. Hän oli suuri metsämies, joka syksyin keväin tappoi teyrejä, -metsoja ja sorsia joukottain. Hän tunsi kukat, sienet, puut ja tiesi -mihin niitä voitiin käyttää. Hänen ryppyiset, muhkuraiset, ruskettuneet -kätensä osasivat tehdä melkein mitä hyvänsä, ja sittekin hän -kuusikymmen-vuotisen, toimeliaan elämään jälkeen oli vain loinen. Hän -oli kuullut kerrottavan suuresta maasta kaukana lännessä päin, jossa -osattiin pitää paremmassa arvossa, mitä hyvä, terve järki ja vahvat -kädet voivat saada aikaan. Mutta hän sekä oli liian vanha että siksi -kirjan taitamaton ottamaan sanomalehdistä ja kirjoista tarkkaa selkoa -siitä asiasta, joten niin kauas lähtö oli jäänyt tekemättä. Niinpä hän -nyt oli loisena, Leena Pullisen kaikki kaikissa ja neuvonantaja, isä -Tobiaan kuljeksiessa matkoillansa. - -Mutta Matti Viskari osasi paljon enemmänkin, kuin tässä on lueteltu, -enemmän kuin hänen kaltaisensa yleensä. Häntä ei suotta sanottu -tietäjäksi. Hän paranteli hevosia ja ihmisiä voiteilla, ja kuin ne -eivät auttaneet, runoilla ja loitsuilla, joita hän oli oppinut -äidiltään, koko kihlakunnassa laajalti kuuluisalta runojen laulajalta. - -Mitä hän uskoi? Kuten enimmät talonpojat, jotka eivät ole minkään -erityisen ajatussuunnan vallassa jonkin lahkon tai eläväuskoisen -valtion papin johdolla, oli hän sallimuksen palvelija. "Se on sallittu" -oli hänen suuri uskon- ja vapahduskaavansa. Se antoi hänelle -horjumattoman tyyneyden kaikissa elämän vaiheissa. - -Siinä hän nyt istui ja pöllytteli keveitä, sinisiä savupilviä ja -katseli niiden harmahtavien utujen lävitse, ihmetellen ja iloiten -lampun valon kirkkautta. Hän muisti, mitenkä hän poikana ison uunitulen -valossa lohkoi ja kiskoi pihkaisia männyn pölkäreitä, joita kesällä -huolellisesti valikoitiin välttämättömäksi talvivaloksi: päreiksi. -Miten päre savusi ja leimusi, sammui ja jälleen sytytettiin, miten -hiilet putosivat sihisten ja savuten alas vesiastiaan. Kolmekymmentä, -viisikymmentä kertaa illassa täytyi sytyttää päre valasemaan -äidin kehruuta ja isän veistelyä. Sitte muisteli hän ratisevia -talikynttilöitä, hyvin harvinaisia vieraita; ne ratisivat suolaisesta -talista ja levittivät talin haikua joka kerran, kuin niitä niistettiin. -Kuin päivä sammui lumipilviin jo kello kahden aikaan, ei ollut -iltapuhteeksi muuta kuin vähä kylän juoruja ja välttämättömimpiä -käsitöitä. Hänellä sitä paitsi oli äidin suuri varasto loitsurunoja, -jotka hän oppi jo lapsena ja sitte unta, tuota pitkää talvityötä, jonka -valon puute oli tehnyt välttämättömäksi. Mutta nyt! Ja Matti ajatteli -sitä nousevaa nuorisoa, joka nyt sai lukea ja opiskella iltapuhteina. -"Hoh hoo", huokasi hän, "kuudenkymmenen vuoden perästä kyllä Tervolan -kylä, on taas toisen näköinen." - -Nyt Matti heräsi unelmistaan. Sisään astui nuori Tobias ja hänen -ainainen kumppaninsa ja vihamiehensä, oikeammin kilpakosijansa Matti -Reijonen. Missä vain Anni oli ulkotöissä, siellä myöskin nämä molemmat -nuorukaiset olivat lähellä häntä ja toinen toistansa, kateellisesti -pitäen toisiaan silmällä. Kilpaveikkojen jäljestä tuli muutamia muitakin -sekä nuorempia että vanhempia tyttöjä ja poikia aattoa viettämään. -Annikin tuli nyt tupaan, seisattui lieden luo ja ryhtyi illallisen -puuhiin. Muut istuivat ääneti penkeillä, ainoastaan hiljaista puhetta -kuului silloin tällöin suuressa tuvassa, sillä tupakammarissa kuului -Leena Pullinen veisaavan virttä, eikä nuoriso, varsinkaan nuori Tobias -ollut ihan varma, eikö ilta ilon ja huvin sijasta ehkä päättyisi -jollakin peljätyllä postillalla. Mutta nyt Anton, joka äskettäin oli -suorittanut asevelvollisuus-palveluksensa loppuun, astui tupaan, -nauraen, nosti kaksi sormea ohaukselle tervehdykseksi ja lausui -kovasti: "Jumala varjelkoon." Hänet otettiin ilolla vastaan ja nyt piti -hänen kyllä jo kymmenennen kerran tehdä selko kasarmielämästä, -päälliköistä, herroista, Viipurin loistosta ja komeudesta sekä -palvelustytöistä. Hänen havaintojensa tulos oli, että kyllähän -muuten kasarmielämää sietäisi, mutta se siisteys se on ihan tappaa -ihmiset. Juuri kuin oltiin paraassa puheen vauhdissa, tuli Leena -virsikirjoineen, tervehti ääneti ja vakavasti, astui Annin luo ja sanoi -puoliääneen: "keitä nuorille kahvia -- paljo sikuria", lisäsi hän -kuiskaamalla. - -"Vai niin, saadaanko kahvia; no, kuulehan vain!" virkkoi Tobias, ollen -kiihkeä torjumaan ehkä uhkaavaa virsien lukemista, sillä äiti Leenalla -oli kuten sanottu virsikirja kädessä; "rupeemmeko arvuuttelemaan? Onko -ketään, joka tahtoo lähteä Hymylään?" - -"Sinä, Anton, rupeet arvaamaan, taikka Anni, tahdotko?" virkkoi hän -hidastellen. - -"Niin, ruvetkaamme arvuuttamaan, mutta ei Annia arvaamaan, hän arvaa -kaikki, ei siitä tule mitään Hymylään menoa." - -"Viskari ukko, teidän pitää kysyä", vaadittiin nyt. "Niin, ukon pitää -kysyä. Sinä Tobias, kun olet isäntä, arvaa sinä ensin." - -"Olkoon menneeksi, minä arvaan", sanoi Tobias, "mutta vasta -kolmannelta, kuin en arvaa, lähden minä Hymylään." - -Kaikki kokoutuivat hyvin innoissaan ukon ympäri. Hän istui kumarassa, -vasen kyynyspää polvella, poltellen ja syljeksien ahkerasti. - -Ukko mietti hetkisen ja lausui sitte arvoituksen. - -"Herrain herkku, pappein paras ruoka, ei vadilla kanneta eikä pöydälle -panna." - -Kaikki näyttivät miettivän, kunnes joku tytöistä hihitti: "minä tiedän; -minä myös", sanoi kohta toinen nauraen. - -"Minä myös", sanoi nuori Tobias tyynesti, "se on rintamaito." - -"Oikein, pikku Toppi, et sinä olekaan niin tyhmä, kuin näytät. No mutta -mikäs tämä on: - -"Tulinen mies, tamminen turkki, toran tuottaa tupaan, tappelon talon -pihalle." - -"Se on viina, viinalekkeri", sanoi Tobias. "Niin, viina se on; -kelvottoman taitava panemaan arvoituksia tuo Matti." - -"No mutta", jatkoi Matti, lyöden kovasti polveensa, "mikäs tämä on: - -"Nauraa, nauraa, pitkin seinää ojennaksen." - -Nyt loppui Tobiaan viisaus. - -"Kas niin, joko alkaa Topin silmät Hymylään päin pyöriä. Saadaanpahan -vielä nähdä. Mitähän Matti nyt keksii koetellakseen sinun järkeäsi." - -Niin pantiin arvoitus toisensa perästä, ja tuota pikaa olikin Tobiaalla -jo kolme arvoitusta arvaamatta. "Hymylään, hyys, hyys Hymylään!" huusi -nyt iloinen nuorisojoukko. - -Nauraen ja hälisten vietiin Tobias tuvan nurkkaan ja puettiin siellä -niin hullunkurisesti kuin mahdollista. Hatuksi pantin kiulu alas suin, -esiliina sidottiin selkään nutuksi, virsut pistettiin käsiin kintaiksi, -tukaksi ja parraksi soviteltiin tappuroita kuontalosta. Sill'aikaa kuin -Matti ja Anni täten koristelivat Tobiasta, peräytyivät kaikki muut -toiseen nurkkaan, joka muka oli Hymylä. Sotilas Anton lausui nyt -seuraavat säkeet, jotka muuten aina vaihtelevat puvun mukaan, joka -Hymylään menijällä on yllä: - - Käykää, lapset, katsomaan, - Mitä Halli haukkuu - Luppakorva lupsottaa. - Sitä Halli haukkuu, - Luppakorva lupsottaa: - Tuolta tulee Tolvasen repukka; - Kiulu on hattuna, - Virsut kintaina, - Kapusta korjana, - Hiiri hevosena, - Koiranhäntä ruoskana, - Kissa kyytijänä, - Pysy ei tiellä, soilla rehmää, - Mudassa on yltä päältä. - Pian, pian ovi kiinni - Ennen kuin hän tänne ehtii! - -Anton oli panevinaan oven salpaan. Nyt Tobias tuli naurettavassa -puvussaan, tömisti lattiaa ja huusi kovasti: avatkaa, hölmöläiset, -matkamies on tulossa. Kuin hän sitte kertoi matkansa vaikeuksia ja mitä -hänellä oli asiaa, avasivat hymyläiset viimein oven. - -"Vai niin, sinä tahdot vastausta kolmeen arvoitukseen; no, ovatko ne -sitte niin vaikeat, annas kuulla. Vaan tiedä, että täällä Hymylässä -ollaan viisaita, ei maksa vaivaa tulla täältä joutavia kyselemään, -muuten ajetaan kerrassaan ulos häpeämään." - -"Niin", sanoi Tobias, "mikä se on, joka: nauraa, nauraa, pitkin seinää -ojennaksen?" - -"No mutta, hyvä matkamies", vastaavat hymyläiset yhteen suuhun. "Sehän -on ihan yksinkertaisin asia maailmassa; se on seinänrako. Etkö näe, -miten se nauraa?" - -"Kyllähän tuon näen", sanoi Tobias nauraen. "Entä ne toiset -arvoitukset?" Ja Tobias luetteli ne. - -Nyt hymyläiset ihmeestä löivät kätensä yhteen ja päivittelivät niin -suurta tietämättömyyttä. He ääneensä julistivat, että Tobias oli tyhmin -ihminen maan päällä, kun ei osannut vastata niin yksinkertaisiin -arvoituksiin. Hän on ihan paranematon, sanottiin, ja ulos hänet pitää -ajaa. Ja Tobias ajettiin aika vauhtia ulos tuvasta. "Mene kotiisi -Tervolaan ja sano, että heidän ei pidä liiaksi vaivata sinun järkeäsi, -se on pääsi päällä ja irtaallaan siinäkin." - -Nyt kuuluu leikkiin, että kuin vieras on ajettu tuvasta, hänen pitää -palata tavallisessa puvussaan, tuoda terveisiä Hymylästä ja kertoa, -mitä kaikkea hän on kokenut matkallaan. Kostaakseen hymyläisille pitää -hänen hullunkurisesti kuvata niiden henkilöiden luonteita, vikoja ja -omituisuuksia, jotka äsken hymyläisinä pilkkasivat häntä. - -Kun nuori Tobias oli sukkelasanainen ja säälimätön poika, selväjärkinen -ja sukkelaälyinen, odottivat kaikki suurta huvia hänen kertomuksestaan. -Mutta Tobias ei pitänytkään kiirettä takaisin. "Juoksepas katsomaan, -missä nuori isäntä viipyy", sanoi joku tytöistä; "ja Viskari ukko, -missä hän sitte on?" Anni riensi etsimään heitä. Hän tiesi serkkunsa -mielenlaadun ja luuli hänen pahastuneen pilan teosta ja poistuneen koko -leikistä. Sen tähden hän tahtoi houkutella häntä jälleen sisään. Turha -vaiva, porstua oli tyhjä, pieni tupa samoin, ja Anni palasi suureen, -lämpöiseen tupaan sumupilvessä, joka hänen edeltään ja jäljestään -vyöryi sisään. Kädet käärittyinä pummuliseen esiliinaan sanoi hän -väristen: - -"Siellä yhä pakastuu ulkona. Merkillistä kuitenkin, ei siellä näkynyt -mitään Tobiasta. Mutta minusta ikään kuin kuuluu kulkusien helinää, ne -on meidän kulkuset." Ja hän juoksi ikkunan luo, huokui siihen, kunnes -sai pienen reiän jäähän lasiin asti ja katsoi siitä ulos pitkin lumista -lakeutta, näkemättä kuitenkaan mitään. "Ei siellä ketään näy", sanoi -hän; "no, tulkaa nyt kahville, lapset; pahin sille, joka jää ilman." - -"Olkoon hän missä hyvänsä", sanoi Matti Reijonen iloissaan, että oli -päässyt kilpaveljestään ainakin vähäksi aikaa. "Kylläpähän pian palaa, -kuin kylmä aikaa puristella. Kas niin, kuka nyt rupee arvaamaan? Sinä -Anton. Kuka arvuuttaa? Sinä Anni." Ja kohta oli taas leikki -meneillään. Naurua ja iloa keskeyttivät ainoastaan silloin tällöin -korkeimmat sävelet Leena Pullisen veisatessa virsiä viereisessä -huoneessa. Mutta Tobias oli poissa eikä ollenkaan palannut. - - * * * * * - -Kuin Tobias ajettiin aika vauhtia ulos tuvasta pimeään porstuaan, hän -oli vähällä juosta suoraa päätä vanhan Matin syliin. - -"No, no, ei kiireellä kauas juosta", mutisi vanhus, "tule nyt tänne -pieneen tupaan, minulla on tärkeätä sanottavaa sinulle." - -"Eihän tuolla niin kiire liene", sanoi Tobias iloisena leikistä, "minun -pitää palata sisään, kuin vain saan nämä koristukset pois yltäni." Ja -hän aluksi viskasi virsut käsistään nurkkaan. "Tulehan sisään, niin -saat kuulla, miten minä löylytän Matti Reijosta. Saat kuulla, että hän -kyllä saa omansa takaisin; minä nyt tunnen olevani oikein sillä päällä, -tule pois tupaan." Ja innoissaan tempasi hän poikki esiliinan nauhan. - -"Ei, pikku Toppi, kullakin asialla on oma aikansa; nyt on leikki -lopussa ja tosi alkaa." - -"Olethan sinä juhlallinen kuin pappi pyhäaamuna", sanoi Tobias, vähän -oudostuen Matin vakavaa ääntä. "Mitä se nyt sitte on?" - -Matti ja Tobias astuivat kyynärän korkuisen kynnyksen ylitse pieneen -tupaan. Siellä oli pimeä kuin säkissä, paitsi juuri uunin edessä, josta -hiilistä levisi milloin enempi, milloin vähempi veripunaista valoa -lähimmille esineille, ja tuvan perällä ikkunan edessä, josta sinertävää -hämärää, kylmää kuin jää, vähän tuli muuten pimeään huoneesen. - -"No, kuulehan nyt. Provasti Brandt huomenna ei hyväksy sinua ripille. -Sinä et pääse ollenkaan tänä vuonna." - -"Mitä sinä lörpöttelet!" sanoi Tobias äkäisesti. - -"Minä lörpöttelen, mitä tiedän. Lukkari kävi täällä tänään." Ja Matti -kertoi nyt nuorukaiselle kaikki, mitä lukkari oli sanonut. - -Tobias suuttui niin, että kalpeni; hän tahtoi puhua mutta kieli ei -totellut. Niinpä hän purskahti kovasti itkemään. Nyyhkytysten välillä -mutisi hän: - -"Ja Matti ja Anni. Ja Matti pääsee myöskin ja ... ja provasti, se -vanha..." - -"Ei sinun vielä pidä uskoa, että kaikki on ihan hukassa. Lukkari neuvoi -kuten sanottu sinua puhuttelemaan provastia ja kappalaista", -rauhoitteli Matti. - -"Provastia en koskaan. Minä lähden kappalaisen luo, sen minä teen. Minä -ajan heti Helmin luo." - -"Ihan niin, kärsi pahaa, toivo parempaa. Minä jo valjastin valmiiksi -hevosen. Kello on nyt seitsemän paikoilla. Aja sinä heti apupapin luo, -hän kyllä tekee, mitä voi. Hevonen odottaa. Riennä vain pois, ennenkuin -toiset tulevat sinua etsimään." - -Tobias puki tuota pikaa päällysvaatteet yllensä, juoksi ulos, hyppäsi -rekeen, läjäytti hepoa ja katosi. - -Kuin Matti ehti porstuaan, oli hän jo poissa. - -Ja Matti meni talliin illastamaan hevosia. - -Suuressa tuvassa kesti leikkiä vielä kotvasen. Mutta kuin ei Mattia -eikä Tobiasta näkynyt, vaan Leenan veisuuta yhä kuului viereisestä -huoneesta, alkoivat nuoret toinen toisensa perästä erota pois leikistä. -Matti Reijonen oli saanut käsiinsä harmonikan, tuon julman soittimen, -joka karkoittaa viulun niin, kuin viulu on karkoittanut kanteleen -kaikista näistä seuduista, ja päästeli oven suussa palkeestansa -suloisimpia pianissimo-ääniä, mutta ilman menestystä. Anni ei kuullut -koko soittoa. Hän ja pari muuta tyttöä olivat pitkässä puheessa -pukeutumisesta huomenna kirkkoon; he väittelivät kiivaasti, mikä sopisi -pukuun, mikä ei. Viimein hävisi Matti Reijonen oven suusta ja heti -läksivät muutkin. Anni väänsi lamppua alemmaksi ja sammutti sen, joten -tupa tuli pimeäksi, paitsi minkä kuun valo ja uunin punottava hiillos -sitä valasivat. Hän alkoi riisuutua, kampasi tukkansa ja ihmetteli -itsekseen koko ajan, missähän Matti ja Tobias olivat. Laitettuaan -vuoteensa sänkyyn, joka seisoi korkeilla jaloilla tuvan nurkassa, -pistäytyi hän ryijyn alle. Nyt tuli Mattikin alusvaatteisillaan -pienestä tuvasta ja kiipesi uunille. - -"Missä ihmeellä Tobias on?" sanoi Anni. "Minä en ole nähnyt häntä siitä -asti, kuin hänet ajettiin ulos Hymylästä." - -Matti oli jo nukkunut eikä kuullut enää sanaakaan. - -Silloin aukesi kammarin ovi ja Leena astui tupaan, yllä topattu hame ja -paita. - -"Oletteko sammuttaneet tulen ja panneet pellin kiinni?" - -"Oh en", sanoi Anni, hyppäsi ylös kuin orava, kaatoi kauhallisen vettä -hiilille, livahti takaisin sänkyynsä ja nukkui ajatellessaan, missä -ihmeellä se Tobias niin kauan viipyi. - - * * * * * - -Nuori Tobias oli synkissä mietteissä lähtenyt ajamaan pastori Helmin -luo. Hänellä oli aina lapsuudesta asti ollut kauas pyrkivä -mielikuvitus. Onnet ja onnettomuudet, ilot ja vastoinkäymiset -suurenteli hän mielikuvituksessaan semmoisiksi, että niillä ei ollut -vastaavaisuutta todellisuudessa. Sen tähden hän aina ajelehti -luonnottomuuksien välillä, ilo oli hänellä ylellinen ja alakuloisuus, -milloin se hänet tapasi, teki hänet tosiaan surkuteltavaksi ihmiseksi. -Nyt tämä oli arveluttava tapaus; olihan hänelle suuri vastoinkäyminen, -jos häntä ei päästetty keväällä ripille. Anni oli häntä vanhempi ja -olipa jo montakin häntä tähystelemässä; ehtoollispakko rasitti Tobiasta -kuin lyijykuorma. Ja sitä raskaammalta se vielä tuntui, kuin hänen -täytyi omassatunnossaan myöntää, että hän, kuten pastori Helm oli -selittänyt, ei ollut käyttänyt hyväkseen rippikouluansa. Hän tunsi -mielessään milloin katkeraa omantunnon vaivaa, milloin uhkaa ja -suuttumusta. Nyt hänelle johtui mieleen kaikki lapsuutensa aikaiset -kärsimiset. Hän muisti, miten häntä kuuden, seitsemän vuoden ikäisenä -äitinsä pitkät aamu- ja iltarukoukset, virren veisuut ja saarnat olivat -kiduttaneet. Vilkkaalle pojalle oli vaivaksi, sietämättömäksi -rangaistukseksi tuo istuminen kuulemassa raskautetun ja etsivän -sydämmen kysymyksiä ja huudahduksia, jotka eivät tavanneet mitään -kaikua hänen sielunsa pohjalla. Ja tätä uskoa, josta kaikki ne kirjat -puhuivat, hän ei ollenkaan tarvinnut, sillä ken elää vain hetkeksensä, -kuten suvenkorento, hän ei tarvitse mitään uskoa, ja juuri sellaista -elämää lapsi elää. Sydämmensä syvyydessä tunsi hän inhoa ja vihaa tuota -sanaa kohtaan, joka oli orjuuttanut hänen lapsuutensa ja joka nyt -painajaisena rasitti hänen nuoruuttansa. Siten hän saapui apulaisen -pappilaan. Tobias sitoi hevosensa kiinni vajaan ja astui levottomana, -ahdistuksissaan kyökkiin. Hän seisoi hyvän aikaa, kenenkään juuri -huomaamatta ja itse esittämättä asiaansa. Sisäpiika, hienopukuinen ja -viehkeilevä helsinkiläisneiti, joka huonosti osasi suomea, kysyi -viimein äreästi, mitä hän tahtoi. - -"Puhutella pastoria." - -"Pastori ei ole kotona, hän on matkustanut pois." - -"Milloin hän palaa?" - -"Milloinko hän palaa?" Ja piika nauroi mahtavasti. "Hänkö palaa. Niin -hullu hän toki ei liene koskaan. Hän läksi Helsinkiin ja siellä hän -pysyy, toivon minä, ainakin niin kauan, kuin minä palvelen tätä -herrasväkeä." - -Siitä odottamattomasta vastauksesta Tobias tosiaankin ällistyi. - -"Katsohan tuota talonpoikaa", sanoi tyttö hihittäen, "ihanhan hän -töllistelee kuin hassu." - -Tobias oli jo väsyksissä levottomuudesta, jota oli kärsinyt. Saamansa -vastaus ja pilkka lisäksi lopetti kerrassaan hänen rohkeutensa ja -kärsivällisyytensä. Häpeissään, neuvottomana, suruissaan ja katkeralla -mielellä pujahti hän ulos ovesta, heittäytyi tenhottomasti rekeen ja -läksi ajamaan hurjaa vauhtia kappalaistalosta kotia kohti. Päästyään -ensimmäiseen tiehaaraan pysäytti hän; tienviitta osoitti toisella -haarallaan Tervolan kylään ja toisella suureen pappilaan. Hetkisen hän -oli epätietoinen, vaan mitenkä olikaan, niin hän käänsi hevosen -pappilan tielle. Hänen alakuloisuutensa oli alkanut paisua salaiseksi, -kuohuvaksi vihaksi. Maksoi mitä hyvänsä, hänen piti puhutella itse -Brandtiakin. Hän rohkasihe, läjäytti hevosta ja kohta hän oli pappilan -rappujen edessä. Kuin hän tarttui oveen, putosi hänen rohkeutensa alas -saappaanvarteen. Hän rohkasihe kuitenkin uudestaan ja seisoi heti -kyökissä. Kuin Tobias astui sisään, nousi kirkkoherran emännöitsijä -kehräämästä, varjosti kädellään ja katsoi terävillä, kylmillä -silmillään tulijaa. - -"Mitä on asiana?" - -"Minä tahtoisin päästä kirkkoherran puheille!" - -"Ei hän ota ketään vastaan näin myöhään, senhän tiedätte vanhastaankin. -Jos olette hakemassa sairaan luo, niin menkään pyytämään kappalaista." - -"Hän on matkustanut pois", sanoi Tobias, katsoen neuvottomasti alas. -"Minun täytyy saada puhutella kirkkoherraa." - -Emännöitsijä nousi levottomasti ylös. Hän kyllä tiesi kappalaisen pois -matkustaneen; mutta nyt päästää ketään kirkkoherran luo, siitä ei -voinut olla puhettakaan. Toiselta puolen loukata noin vain Pullista, -kylän mahtavinta miestä, saattoi ehkä tuottaa arveluttavia ikävyyksiä. -No, voi hän nyt ehkä tämän kerran; vaan ei, ja kiivaasti sanoi hän: - -"Ei, kirkkoherran puheille ei kukaan pääse tänä iltana; menkää vain -takaisin samaa tietänne ja jättäkää meidät rauhaan." - -Samassa aukesi sisemmän huoneen ovi ja vanha Brandt katsoi, silmät -veristyneinä ja harhailevina, kyökkiin ja kysyi sammaltaen: - -"Mitä täällä pauhataan näin juhlan aattoiltana?" - -Kuin hänen vavahtelevat silmänsä viimein huomasivat Tobiaan, näkyi -niissä vilahdukselta tahdon ponnistusta ja ryhdin tavoittelemista. Hän -ojensihe suoremmaksi ja sanoi tylysti: - -"Mitä sinä tahdot?" - -"Puhua kirkkoherralle huomeisesta ripille menosta." - -"Turha vaiva sinulle; tule tänne tulevana vuonna, niin saatamme puhella -siitä asiasta." - -Viha, joka Tobiaassa jo oli lauhtunut, heräsi tästä pilkallisesta -puheesta jälleen. Vanha kunnioitus oli kuitenkin syvällä ja se pidätti -jonkun verran kiihkoa ja kiivautta; jurosti vastasi hän, että hän ei -aikonut palata vuoden päästä, että hän osasi osattavansa yhtä hyvin -kuin muut; jos tahdottiin käyttää oikeutta, niin piti hänet hyväksyä, -jos ei, niin hän kyllä tiesi, mihin kääntyi, päästäkseen kaikista -selkkauksista. - -"No, mihin sitte?" kysyi Brandt mahtavasti. - -"Menen vaikka Venäjän papin luo!" - -Siitä röyhkeästä vastauksesta oli kirkkoherra ihan selvitä konjakin -sumuistansa, niin hän suuttui. Sillä totta puhuaksemme, hän, provasti -Brandt, rehtori, joka oli kukistanut lukemattomia poikia, seisoi -voimattomana tämän "joko tahi" edessä. Raivoissaan valitsi hän ainoan -keinon, kuin hänellä nyt oli jäljellä. Hän ajoi Tobiaan ulos aika -vauhtia. - - - - -V. - - -Oli enempi elämää ja hälinää kuin tavallisesti Viipurin -suurella kadulla. Vilkas ihmisjoukko aaltoili matalain yksin- ja -kaksinkertaisten kartanoiden välitse, pyrkien ylös jyrkkää "suurta -katua" ja sitte alas Saunalahden esikaupunkiin, jossa oli päivän suuri -tapaus, kaikkein hevosmiesten ikävöity vuosijuhla, kilpa-ajo tapahtuva. -Tällä kertaa oli viimeinkin taivas ollut armollinen urheilijoille, sitä -ennen tuon tuostakin kukistettuaan heidän toiveensa. Ilma oli kylmä ja -taivas kirkas. Ainoastaan muutamia pieniä, höyhenen kaltaisia pilven -repaleita uiskenteli ilmassa. Heikko vaikka näpistelevä pohjainen -tuulenhenki pudotteli tummista havupuista muutamia välkkyviä -lumiuntuvia, jotka hiljaa liitelivät ilmameressä ja puuteroitsivat -montakin jäistä partaa ja punakkaa nenää ja poskea. - -Tuossa tuli reki, edessä kaksi suurta mustaa oritta, ajaen katua ylös. -Se oli hevosystäväin seuran puheenjohtaja, joka, säännöllinen kuten -aina, määrähetkelleen läksi radalle, ja ihmiset ihastellen katselivat -hänen orlovilaisiansa, jotka innosta pärskyen pitkillä tanssiaskelilla -lennättivät herraansa ylös jyrkästä mäestä, roiskuttaen möhjäistä lunta -molemmilla jalkakaduilla kävelijäin päälle. Sitte tuli sihteeri, -papereja kädessä, hätiköiden ihan viime silmänräpäyksessä, ja kiirehti -ajuria, joka oli päivän kunniaksi ottanut yllensä uuden poimuisen -kauhtanan. Väkijoukko kiiruhti askeliansa, ehtiäkseen ajoissa perille, -mutta sai vielä kerran mieluisen aiheen pysähtyä töllistelemään, sillä -Cloubergin kirjakaupan kulmasta kääntyi juuri Tobias Pullinen suurelle -kadulle kuuluisalla juoksijallansa Jalolla. Orit ylvästihe, heilautti -pari kertaa päätänsä ylös alas, hirnahti ja läksi huimaavaa vauhtia -ylös mäestä ja alas toiselle puolen, yli pitkän sillan ja ulos jäälle. - -Siellä alhaalla jäällä oli jo koko toimikunta ynnä palkintotuomarit, -kruunun asiamies ja eläinlääkäri, kaikki koossa yksinkertaisella -lavalla. Se oli tehty höyläämättömistä laudoista radan toiselle -sivulle. Ympäröitynä matalaisilla käsipuilla ja koristettuna joka -kulmasta lipuilla sekä muutamilla havuköynnöksillä näytti se varsin -sievältä, vaikka sen lautalattia narisi ja paukkui asianomaisten -gummi- ja huopasaappaisten, tömisteleväin jalkojen alla. Lähelle lavaa -oli laitettu lautakoju piittinän, teen, lämmitetyn viinin ja muiden -lämmittäväin juomain anniskelua varten. Ympärillä joka taholla lainehti -elävä joukko hevoshuijareja, ajureja, parisniekkoja, asianharrastajia, -sanomalehtien uutisurkkijoita ja varsinkin paljo poikia, jotka eivät -suinkaan olleet vähimmin innokkaat tässä urheilujuhlassa. Kielten -seoitus oli suurenmoinen. Venättä, saksaa, suomea, ruotsia ja -mustalaista kuului sekaisin, kaikkia väärin, mutta kuitenkin -ymmärrettiin toinen toistansa niin käsittämättömän hyvin. Juoksijain -entisiä urhotöitä seliteltiin, niiden nykyisistä toiveista väiteltiin -kiihkeästi, kirouksia eri kielillä, hirnumisia ja tuhannen laista -hälinää levisi ilmaan, niin että olisi voitu luulla yht'äkkiä -joutuneensa ihan toisten ihmisten joukkoon kuin tyynimielisten, -hiljaisten suomalaisten, mutta nythän oltiinkin Viipurissa ja se on -sentään vielä tänäkin päivänä ihan toista kuin muussa Suomessa. - -Yksin hevosetkin olivat vilkkaammat kuin tavallisesti, pärskyivät, -kuopivat lunta, huiskuttivat päätään ylös alas ja näyttivät melkein -tietävän, että tänään oli hankittava kunniaa ja mainetta itselleen ja -markkoja isännilleen. - -"Tuossa tulee Jalo, Pullisen Jalo, ja se on hyvässä kunnossa; saas -nähdä, eikö Jalo pääse tänään ensimmäiseksi; nyt on kylmä ilma ja -silloin se on vaarallisempi kuin muuten", kuului sanoja ihmisjoukosta, -kuin Pullinen tyynesti ja varmasti ajoi lavan luo saamaan -numerolippuansa. Yleisö tunkeutui ihmetellen kauniin hevon ympärille, -muutamat tuntijat lausuivat mielipiteensä sen ansioista ja tohtori, -n.s. "hevosfennomaani", innokas kuten aina, selitti, että juuri siltä -pitää suomalaisen hevosen näyttääkin. Siinä on sekä jaloutta että -voimaa, kylliksi kokoa ja kaunis muoto. Kun sellaisia siitoseläimiä on -omassa maassa, niin on ihan väärin turmella rotua seoituksilla j.n.e. -Johtokunnan vanhin jäsen, ratsumestari, ilmoitti kuitenkin, että Jalo -suorassa polvessa johtui Haapaniemen rodusta "ja siinähän oli myöskin -seassa jaloa verta". Tohtori väitti vastaan ja luetteli Jalon isät ja -isoisät, äidit ja isoäidit, mutta ratsumestari ei antanut perää, vaan -väitteli kiihkeästi, ja niin molemmat herrat peräytyivät jälleen ylös -parvekkeelle, jossa, vilkkaista viuhtomisista päättäen, kiistaa -jatkettiin yhtä suurella innolla. - -Ivan Ivanovitsh Bitshok, vanha Putshka, kuten suomalaiset häntä -nimittivät, pietarilainen hevosten ostaja ja parisniekka, pitkä, -punertava parta ja punaiset sorvan silmät, tuli Pullisen luo ja -tervehti vanhaa kauppaystäväänsä. Ainoastaan parta ja silmäin punainen -väri olivat perintönä venäläiseltä isältä. Korkeat sasupäät, -kuoppaposket, vinosilmät ja nelikulmaiset kädet, joiden lyhyet sormet -näyttivät kuin poikki leikatuilta, oli hän perinyt tatarilaiselta -äidiltään. Molemmat yhteensä olivat hänelle antaneet viekkautta sen -verran, että hän kykeni kenen rinnalle hyvänsä, jos oli tehtävä jokin -kuje hevoskaupassa. Bitshokia seurasi hänen ainainen lisäkkeensä -tatarilainen Kuffein Holam, hänen seurakumppaninsa, apulaisensa, -käskyläisensä ja kauppakumppaninsa. - -"No, veliseni", sanoi Bitshok, "kuinka sinä voit ja hevosesi sitte? Myö -pois se nyt, veliseni! Minä maksan hyvästi, tarvitsen sitä pariksi -toiselle shvetkalle,[1] joka on kotona Pietarissa. Viis' sataa ruplaa, -ota pois rahat, kuin kerran tarjotaan. Harjakaiset minä annan, olutta -ja viinaa niin paljon, kuin sydämmesi haluaa." Ja Ivan Ivanovitsh veti -esiin paksun, rasvaisen lompakkonsa, vielä enemmän kiusatakseen -taivaankaaren värisillä sataruplaisilla ystävää Tobiasta. - -"Älä lörpöttele turhia", vastasi Tobias tyynesti, veti kintaan pois -oikeasta käpälästään ja pudisti säveästi venäläisen ojennettua kättä, -yhä ahkeraan maiskuttaen ja imien sikariansa. Hän ei muuten ollut -tottunut sellaisiin kapineihin, vaan poltteli mieluimmin -piippunysällään Venäjän lehtiä, mutta nyt hän oli päivän kunniaksi -tuhlannut viisi penniä Villmannin prima-sikariin, ja se ei ollut, -varsinkaan vast'alkajalle, helppo pitää tulessa. - -Hevosystäväin seuran puheenjohtaja ja neuvosmies Holm tulivat nyt -katselemaan Jaloa ja tervehtimään sen isäntää. Tobias ojensi känsäisen -käpälänsä kreiville, joka ylhäisesti pudisti sitä, samalla lausuen pari -huomiota Jalon kunnollisuudesta ja hyvin luultavista toiveista -kilpailussa. - -Pullinen oli kreivin ja neuvosmiehen ruotsalaisesta keskustelusta -kuullut sanan tai pikemmin nimen, joka ihan sähkötti hänet. Neuvosmies -oli maininnut Vilpasta ja kreivikin oli toistanut sen nimen. Tobias -tunsi ilmasta, että Jaloa punnittiin Vilpasta vastaan; sillä jos oli -yhtään, joka voi kiistellä voitosta Jalon kanssa, niin oli se juuri -Vilpas. Aina varsasta asti oli Tobias tuntenut ja pitänyt arvossa -naapurinsa Vainikan paljon lupaavaa nuorta oritta, ja monta ja kiivasta -väittelyä olivat nämä molemmat naapurit ja vihamiehet kiistelleet -lemmikkiensä ansioista. Jalolla oli tosin puolellaan suurempi kokemus, -saavutettu monivuotisessa ajossa, mutta Vilppaalla oli sen sijaan -pontevuutta, niin että se kykeni panemaan parastansa ihan viime -henkäykseen asti. Niin kauan, kuin Vainikka itse ajoi Vilpasta, ei -ollut mitään vaaraa, koska Vainikka aina kadotti malttinsa ja ajoi -hevosensa neliseen, joka turmeli kaikki tyyni. Mutta tällä kertaa oli -hän jättänyt ohjat Tyllylän Kustaalle, joka oli kaikkein paraimpia -hevostuntijoita ja taitavimpia ajajia tuossa suurista hevoshuijareista -ja taitavista ajajista niin rikkaassa Mäntyharjussa, ja se asia se -saattoi Tobiasta vähän arvelemaan. - -"Varo Vilpasta", oli kreivi sanonut mennessään takaisin lavalle, ja -vaikka Tobias näytti levolliselta kuten tavallisesti, oli hänellä -kuitenkin vastenmielistä epävarmuuden tunnetta. Hän pureksi sikariansa, -katseli sitä pari kertaa, sylkäsi pontevasti ja jätti Jalon ohjat erään -vieressä seisojan käteen, samalla kääntyen Bitshokin puoleen, joka yhä -vielä seisoi katselemassa oritta. - -"Tule, Ivan, mennään katsomaan Vilpasta", sanoi hän iskien silmää -venäläiselle. Ivan iski silmää vastaan ja niin he menivät vähän matkaa -lavan ohitse siihen paikkaan, jossa ihaileva ihmisjoukko oli Vilppaan -ympärillä piirinä, vielä tiheämpänä kuin Jalon ympärillä jos -mahdollista. - -Vilpas näytti olevan kaikkein paraimmalla pyhätuulellaan. Se päristeli, -kuopi kiihkeästi kavioillaan ja hieroi silloin tällöin päätänsä -Tyllylän Kustaan turkin hihaan. Kustaa seisoi levollisena, ohjakset -huolettomasti kädessä, taputti välistä Vilpasta kaulalle ja piti koko -ajan piippunykäänsä uskollisesti suupielessä. - -Nyt tunkeutuivat Tobias ja venäläinen esiin ihmisjoukon lävitse. -Venäläinen antoi heti kättä Tyllylän Kustaalle, jota hän nyt jo oli -monta vuotta tavannut jok'ainoilla markkinoilla, missä vain itse oli -ollut, ja alkoi vilkkaasti puhella, johon ajaja kuitenkin aina vastasi -jotenkin yksikantaan. Hänen huomionsa oli näet kiintynyt Pulliseen, -joka tarkkaan tutki Vilpasta, silloin tällöin vilaisten sen ajajaan. - -"Tules tänne, Tobias", sanoi Bitshok. "Ottakaamme yhdessä ryyppy ennen, -kuin lähdette ajamaan. Se on Tervolan isäntä", esitti hän sitte. -"Hyvää päivää", sanoi Kustaa, veti kintaan pois ja ojensi kankeasti -kättänsä Tobiaalle, joka myöskin kohteliaisuudesta paljasti kätensä -revonnahka-rukkasesta ja sitte veltoin sormin tarttui tarjottuun -käteen. "Hyvää päivää", vastasi Tobias, syljettyään pois pari tupakan -sirpaletta, jotka olivat eronneet suuhun tuosta kiusallisesta ja -kulumattomasta sikarista. "Me kaksi tänään joutunemme kilpailemaan", -sanoi hän vähän ajan päästä. - -"Niin taidamme joutua", sanoi Tyllylän Kustaa, oltuaan niin kauan -vaiti, kuin hänen arvonsa vaati, "ehkä otamme ensin vähän väkevää; ei -se haittaa pakkasessa." Ja hän pisti kätensä turkin alle ja veti sieltä -esiin vihreän pullon. Hän pyöristi suunsa O:ksi, kaatoi kulauksen O:hon -ja kuivasi sitte kätensä selkämällä harjaksista suutansa, maiskautti -kieltään kerran ja antoi sitte pullon Tobiaalle. Hän, käyttäen -hyväkseen hetkeä, jolloin tuo vastustaja purasi punasipulia palaksi -ryypyn päälle, niuhasteli ryypätessään. Viimeksi joutui pullo Ivanille, -jolla ei ollut mitään syytä paheksia viinaa; hän pitikin pulloa -suullansa niin kauan kuin mahdollista. - -"No, veliseni", sanoi Ivan, "mitä luulet Vilppaasta, juokseeko se -hyvin?" - -"Sepähän kohta saadaan nähdä", vastasi Tyllylän Kustaa. "Enhän minä -liene suotta tullut Viipuriin asti ajamaan sitä." - -"Kyllä se lempo juoksee", sanoi Tobias Pullinen, "ja kyllä minä saanen -tänään vihellellä ensimmäistä palkintoa, mutta eipä maksa vaivaa olla -levoton ennen aikojaan. Tule nyt ottamaan lasi lämmintä punssia tai -rommia, Tervolan isäntä se tarjoaa nyt tämän kerran." - -Vilppaan ohjakset jätettiin moneen kertaan varoitellen toiselle -miehelle, ja hevosmiehet menivät vajaan, jossa juomatavaroita -anniskeltiin. Kolme lasia täytettiin höyryävällä lämpöisellä punssilla -ja tyhjennettiin heti. - -Lämmintä se oli ja hyvää myöskin, mutta hyi, niin lemmon imelää! sanoi -savolainen, ja toiset yhtyivät lausuntoon. - -Ivan toimitti tuota pikaa esiin kolme uutta lasia, jotka kaadettiin -täyteen konjakkia. - -Tyllylän Kustaa arveli siitä tulevan jo melkein liian paljo näin -aamupäivällä, mutta Tobias kannatti Ivanin ajatusta, että raukka se -oli, joka ei sietänyt kolmea lasia. Sitenpä katosi laseista -konjakkikin, jonka jälkeen vielä tuli rommia ja viinaa ja viimein -virvoitukseksi vähä olutta. Silloinpa jo soi kellokin lavalla merkiksi, -että kilpailu oli alkava; jokainen riensi paikallensa. - -Ensimmäinen pari, kuin läksi kilpailemaan, ei saanut aikaan mitään -innostusta. Ne olivat kaksi jotenkin hyvää ja jotenkin yhtä nopeaa -tammaa. Sitte tulivat Poku ja Valtti. Yleisö polki yhä kovemmin -jalkojaan pysyäkseen lämpöisenä ja palkintotuomarit seurasivat -esimerkkiä, jota paitsi he kaksitellen vielä kävivät pienessä -lautakojussakin, jossa kaikki kädet olivat ahkerassa anniskelutyössä ja -lämmitetyllä viinillä oli hyvä menekki. Yht'äkkiä tuli vaja tyhjäksi. -"Jalo ja Vilpas!" huudeltiin kaikkialla. "Nyt sitä koetellaan." Kaikki -tunkeutuivat aitausta vasten, niin että poliisin täytyi tulla pitämään -tietä auki lähtöpaikoissa. Tuossa ne jo tulivat. Ensin Vilpas -jäntevillä tanssiaskelilla, harmaan täplikäs karva loistavana auringon -paisteessa. Vilkas, kirkas katse, kauniisti kaareva kaula, kuivat, -kaunisasentoiset jalat, kaikki osoitti pontevuutta ja kestävyyttä. -Ihmetteleviä huudahduksia kuului joka taholta Tyllylän Kustaan ajaessa -radan toiselle puolelle melkoista punakampana kasvoiltaan, kuin -pakkasesta yksinään olisi voinut tulla. - -Sitte Tobias ajoi määräpaikkaan Jalollansa, jonka leveä rinta, kookas -runko, vahvat jalat ja sysimusta, välkkyvä karva tekivät erittäin -edullisen vaikutuksen katsojiin. Jalo seisoi tyynenä, katsellen -ympärilleen, nähtävästi tajuten, mitä oli tuleva. Ainoastaan, maltiton -kuolaimien pureksiminen ilmasi, että hänkin halusi lähteä, ja kuin -ensimmäinen soitto kuului lavalta, hörkisti se korviaan, nähtävästi -valmiina heti paikalla panemaan parastansa. - -Toinen soitto. Heti sitte kolmas, ja samassa oltiin jo menossa. Jalo -lensi ensi askeleesta asti kaunista juoksua ja uskomatonta vauhtia. -Vilpas sitä vastoin koetti syöksyä tielle jo toisen soiton perästä, -nousi ajajan pidättäessä pystyyn ja menetti siten jo lähtöpaikassa pari -sekuntia. Toivon pettymyksen murinaa kuului yleisön joukosta eikä -ensimmäinen puoli virstaa myöskään korottanut Vilppaan toiveita, sillä -Tyllylän Kustaa, käsittäen, että kaikki nyt riippui siitä, jos sai -oriin jälleen rauhoitetuksi, pidätti sitä ja lisäsi vain vähitellen -vauhtia. Jalo enemmän lensi kuin juoksi. Ilman yhtään harha-askelta, -ilman yhtään yritystä nelistämään kului ensimmäinen virsta 1 minuutissa -52 sekunnissa. Kaikuva hurraa palkitsi Pullista, joka vain kouristi -lujemmin ohjaksia mennä suhahtaessaan lavan ohitse. Vilpas tarvitsi -tasan kaksi minuuttia ensimmäiselle virstalleen, mutta sen vauhti -nähtävästi kiihtyi, eikä tyyni mäntyharjulainen sen takana vähääkään -hätiköinyt, vaikka vastustaja olikin niin paljon voitolla. - -Toinenkin virsta sujui paremmin Jalolta, vaikka erotus nyt oli -melkoista pienempi. Tobias oli jo päästänyt muutamia varoitushuutoja, -joihin Jalo oli vastannut hännän heilautuksella ja joka kerran vähän -enentänyt vauhtia, mutta eipä sen juoksussa enää ollut ihan yhtä suurta -jäntevyyttä, niin että Tobias tuon tuostakin vilkasi radan toiselle -puolelle, jossa hänen vastustajansa lensi yhä parempaa vauhtia, mitä -pitemmälle ehdittiin. - -Katsojain kiihko oli nähtävästi ylimmillään. Päät kurkottuivat eteen -päin, vetoja lyötiin, kehoitushuutoja kuului, kuin hevoset vuorotellen -syöksyivät lavan ohitse, ja mitä enempi kului kolmatta virstaa, sitä -vilkkaammiksi tulivat viittaukset, sitä kovemmaksi hälinä. - -Vilpas oli nähtävästi korvannut koko sen ajan, jonka oli jäänyt -jäljelle ensimmäisellä virstalla, eikä vielä näkynyt mitään vähenemistä -sen vauhdissa. Tyllylän Kustaa istui vielä yhtä tyynenä, vaikka, -melkoista punakampana, mutta ei uskaltanut kiirehtiä hevostansa, vaikka -hänellä olikin siihen hyvä halu. Tobias Pullisella sitä vastoin sekä -oli halua että uskallusta sitä tyydyttääkin. Hän nyki ohjaksilla, ärjyi -kovasti ja piti siten Jaloansa sellaisessa vauhdissa, että, kuin -ainoastaan viimeinen puoli virstaa oli jäljellä, Vilpas vielä oli pari -hevosen pituutta jäljempänä. Kukapa tietää, miten tämä kilpailu olisi -päättynytkään, jos hänen vastustajansa olisi ottanut hiukan vähemmän -juoksevaa painolastia. Kuten nyt oli, alkoivat juomatavarat vaikuttaa -Tyllylän Kustaasen. Hän ärjäsi kerran Vilppaalle, ja hepo syöksyi -muutamia sekunteja melkoista tulisemmalla vauhdilla eteen päin. Ajaja -näki jo voiton häilyvän lähellä, kiirehti vielä orittansa ja -- se oli -liiaksi. Se hypähti neliseen, ja paha nelistäminen se olikin, sekunti -toisensa perästä kului hukkaan, niin että sen loistava vauhti -viimeisten parin sadan sylen matkalla ei enää voinut tehdä mitään -muutosta. Jalo pääsi matkan päähän ensimmäisenä juuri kaksi sekuntia -ennen kilpaveikkoansa, ja katsojat tervehtivät sitä pauhuisella -riemulla. - -Mutta Tobias Pullinen pyyhki hikeä otsastaan ja päätti tavalla tai -toisella saada haltuunsa Vilppaan, sillä hän käsitti, että korkeintaan -yhdessä vuodessa oli Vainikan orit ehdottomasti kehittyvä etevämmäksi -Jaloa. - -Mielten kiihko laimeni nyt nähtävästi, varsinkin kuin pohjatuuli alkoi -yhä pahemmin näpistellä ja pudistaa lumihiutuvia pilvettyneeltä -taivaalta. Palkintotuomarit ottivat vähä väliä lämmikettä ylhäällä -lavallansa ja kääriytyivät väristen yhä paremmin kukin varainsa mukaan -supi-, saukon-, näädän- tai bisami-turkkeihin. Osa ajajista sitä paitsi -luopui ihan viime hetkenä, niin että kilpa-ajot loppuivat paljon -lyhemmässä ajassa, kuin alussa oli luultu. - -Pullinen ja Ivan Ivanovitsh palasivat yhdessä kaupunkiin ja tekivät -sotajuonen. Ivan oli saava Jalon 650 ruplasta, jos hän niin huokeasta -kuin mahdollista, enintään 300 ruplasta osti ja Pulliselle luovutti -Vilppaan. Molempain kauppaystäväin tuli myöhemmin iltasella saapua -Imatran ravintolaan; nyt oli Tobias kutsuttu johtokunnan päivällisille -seurahuoneelle. - -Pullisen kunnianhimoa ja turhamaisuutta tyydytti tuo, että sai -vertaisena istua herrain pöydässä, mutta mikään huvi se tosiaan ei -ollut. Syömään veitsellä ja kahvelilla, jopa kahvelilla yksinäänkin -ruokaa, jota olisi paras ollut syödä lusikalla, siihen hän kyllä olisi -sentään taipunut, mutta häntä kainostutti, että ei ollut muiden -vertainen siinä vaikeassa taidossa. Istua vakavan penkin sijasta -horjuvalla Wienin-tuolilla, joka uhkasi joka hetki pudottaa lattiaan, -syödä kuusi seitsemän ruokalajia, jotka eivät oikeastaan maistuneet -ollenkaan ruualta ja juoda monta lajia joutavaa viiniä, heikompaa kuin -kalja, toista toisensa perästä ja lyhyessä ajassa, eikä, kuten -talonpojilla on pidoissaan tapana, aina parin tunnin päästä kutakin, se -tosiaan ei ollut hauskaa. Sitä paitsi häntä vaivasi tuo enemmän tai -vähemmän teeskennelty veljellinen ja vertainen puhetapa, jota -herrasmiehet seurustellessaan alempisäätyisten henkilöiden kanssa -tavallisesti käyttävät. Tobiaalla oli tarkka silmä huomaamaan; hän näki -kaikki ja oli itsekseen äkeissään tuosta pintapuolisesta -veljellisyydestä. Viimein vielä yksi asia teki seurustelun -herrasmiesten kanssa hänelle vaikeaksi ja vastenmieliseksi. Hän oli -omissa asioissaan, maa- ja hevoskaupassa sekä maanviljelyksessä, -taitava mies. Niistä asioista hän puhui hyvästi ja perinpohjaisesti; -mutta hän ei osannut herrain tavalla ilman mitään vaikeuksia vaihtaa -lakkaamatta puheen ainetta, keskustella jostakin asiasta, heti -seuraavana silmänräpäyksenä laskea leikkiä toisesta, muutella puhetavan -luonnetta eikä äkisti löytää vastausta tai sen tapaista mitä -kirjavimpiin kysymyksiin. Hänen järkensä oli kyllä valpas ja terävä, -mutta tottumusta sitä käyttämään hänellä ei ollut. Siitä hänelle tuli -tunne, että häntä ehkä katsottiin tyhmäksi, tietämättömäksi ja -taitamattomaksi. Kuitenkin oli, kuten sanottu, hänen turhamaisuutensa -tyydytetty, mutta kuin hänen maljansa oli juotu, puhevalta julistettu -vapaaksi ja eräs johtokunnan jäsen neljännen ruoka- ja viinilajin -jälkeen fanfarin sijasta hirnui ja muka leikillisillä sanoilla esitti -naisten maljan, katosi Tobias täältä Imatran ravintolaan. - -Tobias astui ravintolan petollisia puurappusia ylös toiseen kertaan ja -saapui pieneen, ahtaasen huoneesen, joka oli sekä anniskeluhuoneena -että etehisenä. Hän tervehti isäntää kättä pudistellen, sillä hän oli -täällä kuin kotonaan, ja kysyi Bitshokia; hevoskauppias ei ollut vielä -tullut. Ravintosali oli jotenkin pitkä, mutta matala nurkkahuone. -Kilpa-ajon johdosta oli sinne kokoutunut koko joukko miehiä, jotka -haamujen tavalla liikkuivat huonosta tupakasta ja vielä huonommasta -väkiviinasta löyhkävässä ilmassa. Tobias astua heilutteli sisään ja -tarkasteli häliseviä vieraita. Etimpänä ikkunan vieressä tapasi hän -miehensä, Karl Napoleon Jurvelinin, joka poltellen ja tuolilla kiikkuen -istui väkevän rommitotin ääressä. Pöydän laitaa vasten makasi toinen -mies. Tobias ei kuitenkaan voinut makaajasta nähdä muuta kuin -vanukkeisen, pellavatukkaisen pään, joka lepäsi kymmenen -kirjoitusmusteisen sormen päällä. Makaajankin edessä oli pöydällä suuri -lasi höyryävää rommitotia. - -"No viimeinkin saa nähdä Tervolan isäntää, palkinnon saajaa, voittajaa -Tobias Pullista", sanoi Karl Napoleon Jurvelin mielistellen ja -silmillään tirkistellen. "Juommekos yhdessä jonkun lasin -- kuules, -kyyppäri, tuo lasi -- suuri -- jotakin väkevää -- rommitotia, eikö niin --- entä tupakkaa -- onko Pullisella tupakkaa; ehkä sikareja. Kuten -näette, poltan minä piippua." Ja Jurvelin pisti piippuun, maistoi -lasistansa, imeskeli puolipitkää luu- ja sahviaani-vartista piippuansa -ja tirkisteli kumppaniaan viekastelevasti ja ystävällisesti. - -"Kiitoksia kysymästä, kyllä toti ja tupakka tarpeen ovat, mutta, herra -tuomari, mitenkähän meidän juttumme luistavat?" sanoi Tobias, käyden -pöydän viereen hajasäärin tuolille istumaan, kädet selkänojan varaan. -"Se juttu kalavedestä meidän provastimme, sen kirotun Brandtin kanssa -tulee nyt takaisin kihlakunnan-oikeuteen. Sitä toista juttua rajasta -olemme jatkaneet senaattiin, vaikka te niin varmaan luulitte sen -päättyvän meidän eduksemme hovioikeudessa." - -Tämä niin sanottu tuomari, entinen keräjäkirjuri, sittemmin -lääninkanslisti ja nimismies, erotettu kaikenlaisten kujeiden tähden, -ja nyt viinaviskaali, punastui vähän; hän huomasi Tobiaan kuulustelleen -asioitansa muilta "tuomareilta", ehkäpä oikealtakin tuomarilta, ja hän -alkoi pehmoisella ja mielistelevällä, mutta sentään arvokkaalla -puhetulvalla torjua vaaraa ihan alussa. Taputtaen Tobiasta leveälle -polvelle ja voimakkaille olkapäille sanoi hän: - -"Voi, hyvä isäntä, nyt te olette ihan eksyksissä, joku lienee teitä -petellyt. No, juokaahan, juokaa pohjaan asti, ketä te nyt olette -tavanneet?" - -"Syöteriä itseään." - -"Häntäkö!" sanoi Jurvelin tirkistellen ja nauraen lyhyesti ja -mahtavasti, "no, se juuri onkin oikea mies tähän asiaan, hän kyllä -maalaa asiat teille niin mustiksi kuin mahdollista, hänhän se on koko -ajan neuvonut hyvää ystäväänsä, papin asiamiestä, mikä sen nimi nyt -onkaan, sen pienen tuomarin, jolla on kultasankaiset silmälasit? No, -samapa se nyt on. Ne kaksi oikein sopivat yhteen." - -Tobiasta ei ollut niin helppo pettää. Jos pellavapää ei olisi alkanut -liikkua eikä johtaa puhetta toisaalle, niin olisi Karl Napoleon -Jurvelin luultavasti jo nyt saanut tehdä loppusuorituksen. Pellavapää -oli tällä välin herännyt, horjuen noussut kapeiden, sisään painuneiden -olkapäiden varaan, ja katseli kalpeilla, uneliailla silmillä, joita -osaksi vielä peittivät raskaat, punaiset silmäluomet, joka olikin ainoa -puna hänen olutkeiton karvaisissa kasvoissaan. - -Jurvelin, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, esitti ystävänsä, -sanomalehden toimittajan, maisteri Valkosen. "Te puhuitte Brandtista, -kuulin minä", sanoi Valkonen, nyykäyttäen päätään ja kursailematta. -"Katsokaas, tämän paikan tukisti hän minulta paljaaksi -- katsokaa." Ja -Valkonen käänsi syrjään pellavapivoansa ja näytti ohaukseltaan -kymmenpennisen suuruista paljasta paikkaa. "Rahjus, sanoi hän vain ja -niin jauhoi juuri tuosta ja otti koko tukun hiuksia ja siitä asti ne on -poissa. Se oli perhanan väkevä mies. Minä en osannut kristinuskoani, en -tiennyt, miten pitkä ja leveä Noakin arkki oli." - -"Niin, se Brandt", pisti väliin Jurvelin ja alkoi tehdä hänen -ansioluetteloansa. - -"Emmeköhän kirjoita häntä mustaan kirjaan", sanoi uutisten urkkija, -entinen ylioppilas, sillä siksi tosiaankin supistui sanomalehden -toimittaja ja maisteri. Hän otti käsille pienen muistikirjan ja -kirjoitti talteen minkä mitäkin, käytettäväksi joskus Tervolan -kirjeesen. - -"No, mihinkä te isäntä nyt aiotte kilpa-ajoihin, Hämeenlinnaan, arvaan -minä", sanoi Jurvelin. - -"Eipäs", vastasi Tobias, jolle rommi, kuumuus ja jutut jo alkoivat -nousta päähän. "Minä lähden kotiin, pistäytymään postillani luona -- -niin totisesti, kotiin minä lähden -- piru on siellä merrassa. Minä -sain kirjeen eukoltani, oikean epistolan. Brandt ei ole päästänyt -poikaani ripille tänä vuonna. Poika on raivoissaan ja tahtoo lähteä -kotoa rajan toiselle puolen, ja katsokaa, mitä hän kirjoittaa." Ja -Tobias löi likaisen, monin tavoin taitellun kirjeen pöytään. "Hän menee -venäjän uskoon, äitinsä uskoon." - -"Kas sitä pahusta. Luopua isäinsä uskosta. No, te kaiketi pidätte hänet -kurissa, toivon minä. Kyllä minä pudistelen hänestä ne ajatukset -- -kyllä minä hänet opetan. Jospa hän vielä -- Ja se Brandt sitte, se se -vasta on Herran palvelija, se on kaikki hänen syynsä." - -Päästäkseen onnettomain juttujen selityksistä kiihotteli Jurvelin -Pullista Brandtilla ja rommitotilla, ja ennen kuin Tobias nousi pois -pöydästä, oli viinaviskaalilla kädessään ylimääräisenä hyvikkeenä -viisikolmatta markkaa. - -Pullinen oli hyvin varovainen juomingeissa, vaan tällä kertaa hän -Jurvelinin yllytyksestä oli ottanut lasin liiaksi. Vaan kuin viimein -Bitshokin sorvansilmät loistivat tupakan savun lävitse salin toisesta -päästä ja venäläinen alkoi puhella hevoskaupoista, selvisi Tobias -kerrassaan, ja kuin nämä hevosmiehet viimein erosivat, oli Tobias -tehnyt hyvän kaupan. Jalo oli myöty, mutta tulevaisuudesta kajasteli -uusia voittoja, sillä Vilpas oli hänen. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä sanoi Tobias jäähyväset Bitshokille, Tyllylän -Kustaalle, Karl Napoleon Jurvelinille ja varsinkin Jalolle, sovitteli -Leenalle ostamansa kahvit reenpohjaan, valjasti Vilppaan ja läksi -viimeinkin ajamaan kotia kohti. Oli jo pimeä, kuin hän ajoi omaan -pihaansa. Ei ketään ollut ottamassa isäntää vastaan, ei koiraa eikä -renkiä. Hän sen tähden itse riisui Vilppaan, vei sen talliin ja meni -tupaan. Sekin oli pimeä, ainoastaan hiillos liedessä levitti epävarmaa -valoa suureen tupaan. - -"Mitähän täällä lienee tapahtunut, koska koko talo on kuin kuollut", -mutisi Pullinen itsekseen, sytytti piippunsa ja lämmitteli käsiään. - -Viimein tuli vanha Viskari. "No, kas isäntä, no sepä nyt, emme me vielä -tänään odottaneet teitä." - -"Sen kyllä näen. Mitä tämä on, missä on Leena ja missä kaikki ihmiset? -Tässä minä olen jo odotellut hyvän hetken." - -"Reijosessa, naapurissamme on koko kylä koolla, naiset ja lapset. Vanha -Reijonen ja hänen vaimonsa ovat kuolemaisillaan." - -"Kuolemaisillaan, mitä sinä sanot, mitä on tapahtunut?" - -"He ovat rokossa." - -"No, eivätkö he ole rokotetut." - -"Mitä rokotetut!" ja vanhus nauroi ylenkatseellisesti; "tietysti ne on -rokotetut, mutta mitä se auttaa, kun sallimus kerran on määrännyt, että -heidän pitää kuolla rokkoon, ja sen tähden he kuolevat rokkoon, ei -siinä auta mikään rokotus eikä tohtoritkaan." - -Nyt kuului kovaa töminää ja puhetta porstuasta, tupaan astui Leena ja -muu kotiväki. - -Lamppu sytytettiin, tervehdittiin toisiansa, Tobias kertoi kilpa-ajon -päätöksen, Leena ja nuori Tobias hyvin harmissaan kertoivat, mitenkä -provasti, haettuna vanhan Reijosen kuolinvuoteelle, juuri äsken oli -ankarimmasti ajanut pois kaikki, jotka olivat kokoutuneet ripitystä ja -ehtoollisen jakoa katsomaan, ja sen tähden vain, että muka tauti oli -tarttuvainen. Mitä kullakin oli lähinnä mieltä painamassa, ei ollenkaan -puhuttu. Vasta sitte, kuin illallinen oli syöty ja isäntäväki joutui -omaan huoneesensa, puheltiin siitä asiasta. Ja Leena se saattoi -tahtonsa hyväksytyksi. Nuori Matti Reijonen oli ehkä jo huomenna saava -haltuunsa isänsä tilan ja epäilemättä hankkiva vaimon niin pian kuin -mahdollista, ja Anni olisi juuri sopiva vaimo hänelle. Se olisi -kaikissa tapauksissa paras myöskin Tobiaalle, joka näytti mieltyneen -tyttöön; hän toki voi saada ihan toisenlaisen morsiamen, tuoda kotiin -kylän rikkaimman perinnöttären, tytön, joka oli yhtä rikas kuin -kelvollinenkin, ja Leena kyllä tiesi, että tytön puolelta ei ollut -mitään estettä. Tobias nyt kävellä turjotti uhkamielisenä, nolona ja -alakuloisena kodissa, hänen pitäisi päästä jonnekin muuanne unhottamaan -rippikoulussa tapahtunutta häpeää ja... Leena oli suunninnut kaikki -selväksi, niin että vanhan Tobiaan väitteet, joita ei ollutkaan monta -eikä nekään pitäviä, raukesivat kerrassaan, ja niin päätettiin, että -pojan piti jo huomenna lähteä joksikin ajaksi palvelukseen etäisen -sukulaisen ja vanhan tutun luo, joka oli kestkievarina jossakin -Pietarin puolisessa rajapitäjässä, sitäkin mieluisemmin sinne, koska -Tervolan kyläläisten oli käytävä kyydissä juuri siellä. - -Seuraavana päivänä lähetettiin Tobias ulos maailmaan sanallakaan -mainitsematta tuon pikaisen matkan syytä, jonka sentään tiesivät -kaikki, joihin se lähimmin koski. Kuin hän sanoi jäähyväset äidilleen, -Annille, vanhalle Viskarille ja jo istui reessä, sanoi hänen isänsä -kovaan: "hoida hevosta, sanon minä sinulle, ja pidä hyvä käytös," ja -lisäsi sitte hiljempaan: "jos menet Venäjän papin luo, niin piru sinut -perii." Katkeralla mielellä läksi Tobias ajamaan ja viimeksi näki Annin -itkuiset kasvot. Hän oli liian nuori, tunteakseen tässä elämänsä -käänteessä kyllästystä, hän toivoi vielä siksi paljon, että muutos -olisi tuntunut edes raskaaltakaan, mutta hän tunsi sydämmensä -syvyydessä, että suuri vääryys oli tehty hänelle. Se oli ensimmäinen -hallayö, kuin nyt kylmi ja kärvensi hänen sielunsa runsasta orasta. - - - - -VI. - - -Vammeljoki on pieni mitätön puro, mutta juuri ennen pääsöänsä mereen -paisuu se leveäksi ja syväksi ja voimakkaasti murtautuu harjanteen -poikki, joka on Äyräpäänseljän viimeisiä jyrkkiä ja korkeita haaroja. -Vammeljoki tekee täällä pitkän, virtapaikalta syvän lahden, joka on -väärän sarven muotoinen. Suun kummallakin puolella on korkeilla -rannoilla kauniita huviloita raittiin ja runsaan vihreyden keskellä. -Kuin Vammelsuusta -- se on lahden nimi joen suun paikoilla -- -matkustetaan kaakkoon päin pitkin hyvästi hoidettua vierutietä, on -kuljettava kymmenen tai kahdentoista virstan matka pitkin meren rantaa -viiden sadan tai enintään parin tuhannen askeleen päässä siitä. Tällä -rannikolla on pietarilaisten suosittu huvilakaupunki ja kylpypaikka -Terijoki, parin virstan päässä saman nimisestä asemasta. Meren ja -maantien välinen maa on jaettu pikku palstoihin. Niiden omistajilla on -siellä huvila toisensa vieressä, joista enimmät ovat rakennetut siihen -omituiseen puumalliin, jota sanotaan venäläiseksi, vaan joka on -suureksi osaksi saanut koristeitansa muun muassa suomalaisten kansain -ompelus- ja kangaskaavoista. Siellä on hakaristi, kaksoisristi, -nelikulma ja tähti, eli lyhyesti sanoen kaikki ne muodot, jotka -ennen muinoin pronssikaudella ja sitä ennen ovat olleet enimpäin -kansakuntain yhteisenä koristusaarteena. Toisellakin puolen tiestä on -huviloita, mutta toistaiseksi ei niin paljo eikä yhtä komeita kuin -uutisrakennukset merenrannalla. Sillä kaikki nämä huvilat ovat -uutisrakennuksia. Kymmenen vuotta sitte kasvoi rantavehnä -häiritsemättömän rehevänä hiekassa meren rannalla ja suikertelevat -variksenvarvut menestyivät hyvin mäntyjen keskellä. Urosteyrit pitivät -ritaritaistelujansa pienillä aukeilla, joita metsänhakkuu oli tehnyt, -ja oratuomien ja sanajalkojen välissä pyyteli tarhakäärme sisiliskoja -ja hiiriä. Nyt siellä kyllä on satakin komeaa huvilaa ynnä kasino eli -ravintola. Onpa sinne syntynyt pieni kesäteaatterikin tekemään -paikkakuntaa viehättävämmäksi. Mutta Terijoen suurin viehätys ja -kauneus on meri ja merenranta, tämä komea ranta ilman mitään kallioita -ja saaria, joka hienohiekkaisena ja loivana ulottuu Suomenlahdelle päin -ja muutaman sadan sylen leveydeltä seuraa merenpintaa ainoastaan -muutaman kyynärän syvyydessä, kunnes se äkkijyrkästi painuu -Suomenlahden pohjaa kohti. Se on siis oikea uimaranta, sellainen kuin -Ostendessa ja Trouvillessa. Näköala rantaäyräältä on viehättävä. -Etelästä päin näkyy tornirikas Kronstadt kuin varjokuva opaalin -karvaista taivasta vasten, ja sen takaa hieno savun karvainen juomu: se -on Inkerinmaa. Pohjoiseen päin tekee jyrkkä hietaranta viehättävän -kaaren nientä kohti, jossa Vammelsuun tullipaikka on yksinään äärimpänä -ulkona kuin kalalokki kuohuissa. Lännessä meri, ei koskaan -yhdennäköinen, aina uusimuotoinen, milloin välkkyvän kirkas kuin -juokseva metalli, milloin aaltojen ja kuohun vallassa. - -Siinä on lavein näköala, kuin missään on Suomen manterelta. Saaria ja -luotoja tapaamatta voi tästä purjehtia Nargön ja Vironmaan välitse ihan -suoraa suuntaa Itägötinmaan rikkaalle rannalle. - -Nyt oli ranta autiona, huvilat tyhjinä, ikkunat ja ovet lukittuina. -Villiviini kuistien ympärillä oli kääritty oljilla ja niinimatoilla; -kaprifolium makasi havujen ja lumen peitossa, nähden unta kesätuulista -ja linnun laulusta, auringon valosta ja helteisistä heinäkuun päivistä. -Ruusupensaat seisoivat okaisina, varret yhteen sidottuina. Mutta kuin -kesä tulee ja Pietarin kaunis maailma levittelee suurten humisevain -honkain alla riikinkukon-purstoansa harsopuvussa, kevyessä kuin -hämähäkin verkko, karttuunissa, kirjavassa kuin meissen-poslini, -suojana japanilaisia päivänvarjoja, suuria kuin jättiläistulpaanit, -omituisia Trouvillen hattuja, sekä kuka missäkin tallipojan puvussa -kuin hieno-ihoisia, mustasilmäisiä naisia ja hoikkia, kaunisvartaloisia -nuoria miehiä kävelee huolellisesti puhdistetuilla käytävillä ja -harvaruohoisilla nurmikoilla; silloin antaa viiniköynnös varjoa, -kaprifolium suloisinta tuoksuansa ja ruusupensas koreilee kauneimmassa -kukoistuksessaan. Mutta siihen oli vielä pitkä aika, sillä nyt oli -vasta aikainen kevät, niin aikainen, että vielä ei ollut kuulunut -leivoakaan. - -Vielä oli meri jäässä, kuin nuori Tobias Pullinen tuli tänne hevosineen -isänsä vanhalta ystävältä etsimään työtä. Ja työtä täällä oli -enimmäkseen talvet päästään, sillä useampia kuin yksi huvila kasvoi -lumeen meren rannalle tai maantien varrelle. Siellä oli aina kelpo -miehelle ja kestävälle hevoselle rahan ansiota puun, kiven tai muiden -rakennustarpeiden vedossa. Se huvilan (eli datshan, kuten niitä sillä -paikkakunnalla sanotaan) rakennus, jossa Tobias sai työtä, oli lähellä -Vammelsuuta, korkealla mäellä, josta oli laaja näköala meren jäälle. -Työmiesten joukossa oli kirvesmies, joka sanoi itseään Adamiksi, ja -sitä paitsi hänellä oli korea nimi Pihlhjerta, niin että hän varmaankin -oli jonkin vanhan aatelissuvun[2] jälkeläinen. Hän oli luonteeltaan -kummallinen, umpimielinen, jollaisia ei monta tavata näillä seuduin. -Hän oli enimmäkseen ääneti, ei oikeastaan sen tähden, että se olisi -ollut hänen luonteensa mukaista, vaan koska hänen koko sielunsa oli -kiintynyt yhteen ainoaan asiaan: uskonnon mietiskelemiseen. Huomaava -tarkastaja saattoi nähdä hänen usein työssäkin ajattelevan ihan toisia -asioita, kuin hänen kätensä tekivät. Hän enimmäkseen mietiskeli -vaikeimpia uskonnollisia asioita, ja jos joku alkoi puhetta mistään -sille alalle kuuluvasta kysymyksestä, silloin Adam Pihlhjerta puhui, -puhui niin, että lihava kestkievari, jonka talossa hän asui, hänen -vesitautinen vaimonsa ja heidän pyöreä, punakka tyttärensä Kaisu, -joilla kaikilla oli tavattoman sukkela kieli, ihan peloissaan -pakenivat. Adam oli paljon kuljeksinut maailmassa; Pietarissa hän oli -kuullut metodisteja, Ruotsin Pohjanmaalla laestadilaisia, Vaasassa ja -Lohtajalla hihhuleja. Kaikilla näillä lahkoilla, jotka koskettelemalla -ihmisen tuntoa tärisyttävät koko hermostoa, saadakseen aikaan -herätystä, on suunnaton valta yksinkertaisten luonteiden yli. -Adamiinkin olivat nämä opit vaikuttaneet ihan sydämmen pohjaan asti. -Heräys oli eräässä rukouskokouksessa tullut hänelle sellaisella hengen -voimalla, että hän oli mielenliikutuksen kiihkossa huutanut veljille: -minä näen Jumalan pyhyydessänsä. Vaahto oli juossut häneltä suusta, ja -tunnottomana oli hänet kannettu pois huoneesta. Sittemmin hän oli ollut -vanhimpain hihhulien luona opissa, tutkinut Laestadiuksen postillaa ja -raamatusta varsinkin vanhan testamentin profeettoja ja ilmestyskirjaa. -Hänellä kun luonnostaan oli terävä järki, vilkas mielikuvitus ja -tunteellisuus, niin hän tuota pikaa oli ylennyt etevimmäksi sen lahkon -saarnamiehistä. Veljien lähettiläänä ja apostolina oli hän kulkenut -pitämässä rukouskokouksia, antanut anteeksi syntejä ja kätten päälle -panemisella vuodattanut pyhän hengen moneen sataan innokkaasen -uudesti-syntyneesen. - -Adam oli suurikasvuinen, vahvaruumiinen mies ja pinnalta -karkeatekoinen, mutta sisältä ihan toista lajia. Hänellä oli sukkela -ymmärrys ja kekseliäs kieli, paljo raamatun taitoa sekä kykyä käyttää -ajatusvoimaansa johtopäätöksiin yhtä viisaasti kuin kuudennentoista -vuosisadan skolastikot. Väitellessä uskosta, sen olemuksesta, -herätyksestä, vanhurskauttamisesta ja muista sellaisista asioista pani -hän usein varmimmatkin papit ahtaalle. Hän oli peljättävä vastustaja, -oikea perustusten järkyttelijä, mutta verraten mitätön, milloin hänen -tuli tyynesti vaikuttaa hengen palveluksessa, kehoittaa, rohkaista, -virvoittaa ja lohduttaa; sillä hänen sielunsa oli niin täynnä mietteitä -uskosta, oikeasta uskosta ja uskon oikeasta olemuksesta, että siihen -tuskin jäi mitään tilaa rakkaudelle. - -Tämän apostolin kanssa sai Tobias yhdessä asua renkituvan vieressä -pienessä huoneessa, joka oli täynnä metsästys- ja kalastuskaluja, -verkkoja ja rysiä, sampanjapullon kaltaisia kapeita ja tiheitä -nahkiaismertoja sekä linnustuskuvia. Siinä oli telkkäin, kuikkain, -koskeloiden, metsähanhien, lokkien, allien, heinäsorsien ja kaikkein -merilintujen kuvia, monta kappaletta kutakin seinillä, orsilla, uunin -reunuksella ja ikkunanlaudoilla. Niitä vourattiin kesät päästänsä -pietarilaisille huvilinnustajille. - -Tottunut tutkimaan sydämmiä, tarkastamaan ihmisten puheita ja niistä -tekemään johtopäätöksiänsä heidän sisällisestä sielun elämästään, -käsitti Adam Pihlhjerta heti, että hänen nuori kumppaninsa Tobias -Pullinen ei suinkaan ollut säännöllisessä mielen tilassa. Eräänä iltana -hihhuli katsoi sopivaksi tehdä rynnäkköä muutamilla raamatun lauseilla: -"katso, nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä"; "kolkuttakaa, -niin teille avataan" j.n.e. - -Mutta häntä kohtasi vastustus, niin kiivas, että Adam vähäksi ajaksi -ihan ällistyi. Monivuotiset kärsimykset ja orjuus ikeen alla, -kirkkoherra Brandtin vääryys, Anni, jonka hän katsoi ainiaaksi -kadottaneensa, mustasukkaisuus, aiottu meno Venäjän uskoon, kaikki nyt -kokoutui Tobiaan ja sanan välille, jota kohtaan nuorukaisessa paloi -oikea viha. - -Adam hymyili itsekseen tyytyväisesti. Sellaisen raivokkaan vastustuksen -syynä täytyi olla syvä sydämmen suru. Sellaisia hehkuvia ja tulisia -luonteita kuin Tobias ei ollut vaikea koota Herran viinamäkeen. -Kylmäin, hiljaisten luonteiden oli vaikein löytää ahdasta porttia, joka -vie elämään. Hän antoi Tobiaan olla rauhassa pari päivää, mutta alkoi -rynnäkön toisesta kohdasta, josta oli huomannut Tobiaan syttyvän kuin -sähkökipinästä, ja se kohta oli valtionkirkon papit. - -Kuin Adam ryhtyi siihen asiaan ja luki kaikki kammottavat sanat, kuin -profeetat olivat lausuneet Baalin papeista, ja niitä nyt sovitti Herran -viattomiin palvelijoihin, silloin Tobiasta värisytti; Adamin puheen -kammottava hehku ja raamatun mahtavat sanat pakottivat hänet -äänettömäksi, sillä hän tunsi, että tämän miehen kanssa ei käynyt -leikitellä, ja huomaamattansa hän alkoi kartella häntä. - -Talvi oli vähitellen kulunut, päivät oli tulleet pitemmiksi, ihanat -auringonlaskut hehkuvain punapilvien taa ja purpuraliekkejä ylös -keskitaivaalle asti, se kaikki ennusti kevään tuloa. Talvi oli ollut -vähäluminen. Huhtikuun aurinko oli sulattanut pois senkin vähän. Jää -oli hauras ja vanhuudesta heikko, rannoilta täynnä suuria, mustia -reikiä. Varikset olivat nyt enää ainoat, kuin uskalsivat mennä jäälle -kalastelemaan avannoista. Etempänä kuohuivat jo vapaina aallot -korkeaksi kasautunutta ajojääreunaa vasten, joka välkkyi auringon -paisteessa niin, että silmiin koski sitä katsella. Siellä täällä -suojapaikoissa, joihin aurinko paahtoi kuumimmasti, olivat katinnauris, -nokkoset, kevätsipulit ja muutamat muut kylmää pelkäämättömät kasvit -uskaltaneet pistäytyä esiin. - -Adam oli joka ilta ja joka pyhä, välistä arkipäivinäkin saarnannut ja -puhunut milloin missäkin, milloin työmiehille salvoksella, milloin -kalastajille rantakylässä, milloin rautatien-väestölle asemalla. Yksin -lihavalle, puhlakalle kestkievarillekin ja hänen vesitautiselle -vaimollensa oli hän esittänyt uskonoppiansa. Vaimo, joka jo oli ehtinyt -elämän siimesrinteelle, oli liiallisesta kahvinjuonnista ja muusta -hyväin päiväin pidosta heikko, niin että häntä kuljeteltiin tuvassa -yksinkertaisessa pyörätuolissa. Lihava tytärnahjus Kaisu, joka näytti -kerran tulevan äitinsä vertaiseksi äsken mainitussa kohdassa, ei -myöskään päässyt kuulematta hänen puheitansa. Vaan Adamin sanat alussa -olivat kuin kivistöön kylvetyt. Näytti ihan siltä, kuin tämä -vastahakoinen suku ei ollenkaan olisi kyennyt ottamaan vastaan hänen -kylvöänsä. Myöhemmin kevättalvella, varsinkin sitte, kuin hän oli -asemamiehien joukosta saanut hartaan liittolaisen, Ivar Lehtisen, oli -kuitenkin aina joku tuntenut Herran sanan voimaa. Mutta suurta -kokousta, jota hän innokkaimmin toivoi ja joka hänelle olisi ollut -erittäin tärkeä, hän ei ollut saanut aikaan. Hän ei ollut voinut tehdä -suurta rynnäkköä, ei isoa hengellistä valloitusta. Nämä kaupustelevat -maanviljelijät olivat nähneet minkä mitäkin ja liikkuneet kuka -missäkin, niin että heistä ei ollut niin helppo saada selkoa kuin -yksinkertaisemmasta ja luonnollisemmasta sisämaan kansasta. - -Oli lauantai-ilta. Työväki oli kokoutunut kestkievariin, sillä sen -isäntä oli jonkinlainen asiamies. Hän oli suostunut maksamaan -päiväpalkat työväelle, ja puolen tunnin päästä oli se maksu tapahtuva. -Paitsi työväkeä oli sinne kokoutunut joukko muitakin, sillä ilta oli -kaunis ja kestkievaritalo kyläläisten kokouspaikka kävelyillä joutavina -iltoina. Oli sinne tullut paljo vaimoväkeäkin, toivoen saavansa jo -kauan luvattua tilapäistä tanssia. Kestkievarin suuressa tuvassa istui -nyt kuitenkin vain viisi kuusi henkilöä. Etimpänä ikkunan edessä istui -vesitautinen pyörätuolissaan, jota vastoin Adam seisoi uunin edessä, -tirkistellen tuleen ja tuon tuostakin sivellen tuuheaa, pörhöistä -tukkaansa niskasta ylös päin. Kestkievari järjesteli pöydällä -kopeekoita, ruplia ja joitakuita sekaan eksyneitä markkoja yhtä -korkeihin kasoihin ja samalla lörpötellen minkä mitäkin joutavaa. Muuta -ääntä ei kuulunut tuvassa. Uunituli ja ilta-aurinko taistelivat -vallasta suuressa huoneessa, ja nähtävästi oli tuli pian voittava, -sillä ilta-auringon valo väheni, mutta tulen hehku kasvoi kasvamistaan. - -Kestkievarin yhä ladellessa ajatuksettomia, mitään tarkoittamattomia -sanoja tuli lihava ja rehevä Kaisu, kantaen pienessä kupissa äsken -siivilöityä maitoa. Hän meni uunin luo, jossa Adam seisoi, ja pani -maitokupin uunin alle komeroon. Kotoinen tarhakäärme oli taas alkanut -kesäelämäänsä. Se oli jo viikon päivät joka ilta madellut esiin -tavallisesta reiästään uunin alta ja oli epäilemättä tuleva tänäkin -iltana. Toiset eivät tuota huomanneet miksikään, mutta Adam, joka -käärmettä katsoi perkeleen, maailman ja meidän oman lihamme kuvaksi, -lohikäärmeeksi, kiusaajaksi paratiisin yrttitarhassa, hän, joka oli -raamatusta oppinut koko semiläiskansan kiihkeällä vihalla vainoomaan -tuota ihan viatonta ja hyödyllistä eläintä, kiihtyi kovin, että voitiin -kärsiä sellaista petoa, vieläpä elättääkin sitä. - -Kestkievari hymyili mahtavasti ja alkoi uutta lorua käärmeistä ja -tarhakäärmeistä. - -"Niin, kussakin maassa on omat tapansa; eikö teidän pitäjässänne ole -tarhakäärmeitä? Me uskomme käärmeen tuovan onnea taloon. Ettekö te, -Adam Pihlhjerta, ole kuullut puhuttavan käärmeiden kuninkaasta ja -valtakunnasta? Vai ette! - -"No, olkaa nyt hiljaa pari minuuttia, niin saatte kuulla sen tarinan, -ja jos olette oikein hiljaa, niin saatte nähdä käärmeen itsensäkin; -kyllä se tulee, aurinko on jo laskeutunut. - -"Niin, nähkääs, siellä käärmeiden valtakunnassa asuu käärmeiden -kuningas.[3] Hänellä on päässä jalokivistä säteilevä kultakruunu. Jos -uudenkuun aikaan mennään ulos koiran kanssa, jolla on ruskeat pilkut -silmäin päällä, niin välistä se näyttäytyy. Käärmekuningas on -onnettomuuksien, kipujen ja kuolemantautien valtias. Kuin hän syksyllä -kutsuu kokoon suomuksiset alammaisensa ja jokukaan niistä jää -tulematta, niin hän ottaa selon, onko sitä pahoin kohdeltu siinä -talossa, jossa se on asunut, ja jos niin on, lähettää hän tauteja ja -onnettomuutta siihen taloon. Sen tähden, kun käärme on kerran tullut -meille, syötämme me häntä hyvin, varsinkin rieskamaidolla, jota joka -ilta pannaan sen reiän luo. Kahdeksantoista vuotta on meidän -kotikäärmeemme juuri auringon lasketessa, jos vain on hiljaista, tullut -tuosta reiästä. Kahdeksantoista vuotta on minulla ollut onnea ja -menestystä ja -- mutta kas, tuossahan tuo onkin meidän pikku -kotikäärmeemme. Terve tuloa, terve tuloa käärmehinen, kotitonttu ja -onnen tuoja." -- Ihan oikein, kestkievarin hiljaa puhellessa ja -kaikkein hiljaa kuunnellessa hänen taikauskoista tarinaansa, hänen -pitkiä lauseitaan, monia sanojaan ja laveita toistelujaan oli -tarhakäärme tullut esiin kolostaan. Pieni pää, kuun muotoiset pilkut -silmäin takana, liikkui edes takaisin ikään kuin tähystellen. Käärme -matoi hitaasti ja rapisten, sillä nyt oli sillä ensimmäinen nahan -vaihdosaika; nahka oli jo repaleina vatsapuolelta. Se asettui kiemuraan -ja siten nosti noin kolmannen osan pääpuoltansa ylös ja taivutti sen -maitokupin laidan ylitse. Kaksihaarainen kieli liikkui koko ajan kuin -kellon heiluri taikka haparoivan hyönteiset tuntosarvet. Käärme painoi -osan päästänsä maitoon ja alkoi imeä sitä. Adam, joka seisoi ihan uunin -vieressä ja oli hyvin liikutettuna kuunnellut kestkievarin kertomusta -ja nyt inhokseen nähnyt tuon matelevaisen, polkasi yht'äkkiä kenkänsä -kannan käärmeen reikään, sieppasi nopeasti kuin leimaus peljästynyttä -ja sihisevää petoa niskasta ja kiroten sinkautti sen palavaan tuleen. - -Julmissa tuskissa väännähti elukka pari kertaa, sitte oli kaikki -lopussa, ainoastaan musta, haikuava juomu hehkuvilla hiilillä osoitti -paikkaa, jossa yksi elämä oli tuskiinsa sulanut. - -Vihan puna nousi kestkievarin lihavalle, kiiltävälle otsalle. Hän -yritti juuri niin pontevasti, kuin saattoi, ojentamaan onnensa merkin -tuhoajaa, kuin Adam kovalla äänellä huusi hänelle: "Sinä, Belialin -poika! Herran Jumalasi olet sinä unhottanut; mutta kuten Baalin papit -palvelet sinä huoneessasi käärmettä, sitä vanhaa perkelettä, jonka -vaimon siemen on rikki polkeva. Kuinka sanoo Herra: 'Ei sinun pidä -tekemän sinulles kuvaa eikä minkään muotoa, niitten, kuin ylhäällä -taivaassa ovat, eli niitten, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä -niitten, jotka vesissä maan alla ovat. Ei sinun pidä kumartaman eikä -myös palveleman niitä; sillä minä Herra, sinun Jumalas, olen kiivas -Jumala.' 'Katso, minä annan tulla pahuuden sinun päälles, ja otan sinun -sukukuntas pois, ja teen sinun huonees niin kuin Jerobeaminkin huoneen -ja niin kuin Besan, Ahian pojan huoneen sen vihoittamisen tähden, kuin -sinä vihoittanut olet. Ja minä lähetän sinulle rangaistuksen ja sinun -palvelijais ja sinun kansas päälle, ja minä lyön sitä ruttotaudilla, -että sen täytyy hukkua maan päältä.'" - -Nämä hirvittävät sanat, noukitut kirous- ja uhkausrikkaista Israelin -kansan historiakertomuksista, vaikuttivat yhtä hyvin nyt kuin -muinoinkin. - -Kestkievari oli vaiti; hänen lihava ihonsa muuttui talin karvaiseksi. -Hänen vesitautinen vaimonsa katsoa tuijotti peljästyksissään -lainsaarnaajaan. Mutta lihava Kaisu, jonka veltot hermot olivat -upoksissa kalpean lihan sisässä, parahti säikäyksestä ja painui -hysteerisen itkun voimasta penkille uunin viereen. Toisia se itku vielä -enemmän säikytti ja vavisten sanoivat muutamat: "Adam on oikeassa, Adam -on oikeassa." - -Hyväksyminen innostutti hihhulia. Hän sivalsi kädellään pörhöistä -tukkaansa niskasta ylös päin, astui keskelle lattiaa, ummisti silmänsä -puoleksi ja sinkautteli tottuneella kielellä Herran rangaistuksia kuin -tulisia nuolia syntistä kansaa vastaan. Kova puhe ja parahdus -houkutteli sisään nekin naiset ja työmiehet, jotka olivat seisoneet -ulkona. - -"Mitä varten te tulitte tänne?" jatkoi hän. "Te olette tulleet -tanssimaan ja elämään haureudessa, juomaan tuota perkeleen polttavaa -juomaa, joka nyt kutittaa teidän kitaanne ja kurkkuanne, mutta joka -viimeisenä päivänä polttaa teitä kuin tuliset käärmeet korvessa, kuin -helvetin kuumin hehku. Te tulette tänne palvelemaan Babelin Beliä, sitä -suurta porttoa, kumartamaan käärmeitä ja kaikkea kuin matelee synnin -liassa ja loassa. Mutta mitä olette löytäneet täällä? Jumalan -palvelijan, Herran profeetan olette löytäneet niin, kuin Ahab muinoin -kerran löysi Jumalan-miehen Eliaan. Sillä Jumalasta minun puheeni on; -hänen sanaansa minä perustun. En minä puhu itsestäni, vaan Herra on -käskenyt. Eikö sanota Psaltarissa (116:10): niinä uskon, sen tähden -minä puhun; ja eikö Herra itse sanonut: menkää ulos kaikkeen maailmaan -ja saarnatkaa minun evankeliumiani! Ja kuinka sanoo apostoli (Room. -10:8): Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja -sydämmessäs; tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme. Kelle antoi -Jesus pyhän Hengen? Antoiko hän sen leviitoille, antoiko hän sen -kirjanoppineille? Ei, ja tuhat kertaa ei, vaan hän antoi sen meille -uskovaisille, meille, jotka tunnustamme häntä. Meillä on pyhä Henki, -minulla, sinulla, teillä kaikilla, jos te vain uskotte. Ei hän sitä -antanut farisealaisille, ei kirjanoppineille, noille ylpeille -virkapapeille, joita Helsinki nyt, kuten muinoin Jerusalem, sulloo -meille. Ne ovat palkkapaimenia, valkeiksi siveltyjä hautoja, ne ovat -sammakoita, jotka tulevat suuren lohikäärmeen suusta, uskottomia -paimenia, jotka näyttävät sitä tietä, joka vie kadotukseen, he ovat -astioita, täynnä saastaisuutta, mutta ulkoa kiiltävät ja kirkkaat. Ja -niin kuin minä viskasin käärmeen tuleen, niin Herran käsi heidät -viimeisenä päivänä heittää ijankaikkiseen pätsiin, ja siellä he -sulamistaan yhä sulavat eivätkä kuitenkaan kuole, sillä heidän vaivansa -elävät ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Sinne hän lähettää teidätkin, te -kaikki uskottomat, jotka ette tunnusta, mitä minä nyt opetan." - -Hänen äänensä jyrinä hiljeni ja pyhä kiivaus lauhtui. Hän pyyhki hikeä, -jota mielenliikutus oli nostanut hänen kasvoilleen, ja sanoi -lempeämmällä äänellä: "Niinpä tunnustakaa nyt syntinne, ripittäkää -itsenne ja tulkaa minun tyköni; minä, joka olen armoitettu ja täytetty -pyhällä Hengellä, annan teille anteeksi teidän syntinne. Mutta älkää -langetko polvillenne, sillä se on pakanain ja publikaanien tapa. -Seisokaa suorana ja kovalla äänellä tunnustakaa syntinne minulle, -Herran valitulle!" - -Nyt eräs ratavartia, Adamin innokkaimpia oppilaita, astui profeetan -eteen ja ihmisjoukon sanomattomaksi hämmästykseksi lausui: - -"Minä tunnustan syntini seurakunnan edessä. Herra, katso, palvelijasi -on rikkonut sinua vastaan. Kaksi vuotta sitte minä petollisesti anastin -tältä kestkievariltamme kahdeksan markkaa ja yhden ruplan. Kas, tässä -minä maksan ne sinulle takaisin." - -Adam otti rahat, antoi ne kestkievarille, laski kätensä syntisen pään -päälle ja lausui: - -"Mateus sanoo 9:nen luvun 6:ssa värsyssä: Teidän pitää tietämän ihmisen -pojalla olevan valta maan päällä synnit anteeksi antaa. Minä olen -ihmisen poika, isästä siinnyt ja vaimosta syntynyt, ja minä todistan, -että sinun syntisi ovat anteeksi annetut; ja katso, koska sinä olet -uskossa omistanut syntein anteeksi antamisen, vuodatan minä sinun -sieluusi pyhän Hengen; hän olkoon sinun kanssasi nyt ja aina. - -"Tulkaa, tulkaa", jatkoi hän, "te eksyneet lampaat Israelin -sukukunnasta, tulkaa yhä useampia, sillä nyt on otollinen aika, katso, -nyt on autuuden päivä." Ja vesitautinen, jonka ei kukaan ollut moneen -vuoteen nähnyt liikahtavan tuolistansa omin voimin, sanoi nyyhkyttäen: -"minä tahtoisin tulla, mutta minun ruumiini on kuin pois kuihtunut." - -Profeetta kääntyi häneen päin ja sanoi juhlallisen vakavasti: "nouse -ylös, tyttäreni, sinun uskos on tehnyt sinut terveeksi." - -Ja sairas nousi varovasti paisuneiden jalkainsa varaan ja hoiperteli -väkijoukon kauhuksi lattialle. - -"Ihme, katso ihmettä!" kuului ääniä, ja naiset panivat vavistuksissaan -kätensä ristiin. Adam astui ylevästi ja voittoisasti hänelle vastaan, -otti häntä kannattaen kainaloista ja sitte, kuin hän tunnusti myöneensä -miehensä tietämättä talon tavaroita ja laiminlyöneensä Jumalan sanaa, -antoi hänelle anteeksi ja talutti hänet takaisin paikalleen. - -"Ihme, ihmetyö! Eikö hän totisesti ole Herran profeetta!" Ja liikutus -levisi kuin taudin rutto läsnäolijoihin. Yhä ylemmäksi nousivat laineet -sairaissa omissatunnoissa ja kuohuvissa sieluissa. Siitä tuli kauhun -juhla. Ahdistus jo ammoin sitte tehdyistä synneistä nosti hien otsalle -ja tunnustuksen huulille, ja siellä tunnustettiin syntejä, joita -tuntikausi sitte ei kukaan olisi ilmaissut, vaikka olisi uhattu kiskoa -kieli suusta. Synnit, jotka äsken näyttivät niin mitättömiltä, niin -ihan joutavilta, kaikki ne nyt nousivat ylös ajan pimeydestä ja -tomustuneen unhotuksen peitosta. Jokainen muisti nyt pelolla, -joka melkein näytti mielipuolisuudelta, noita syntejä, jotka ennen -olivat olleet keveät kuin untuvat voikukan siemenkoterossa, kuin -hiirenherneet lasten helminauhassa. Nyt, nyt olivat ne tästä hirveästä -kuritussaarnasta kasvaneet suuriksi, raskaiksi kivenmöhkäleiksi, jotka -painoivat ja rasittivat syntisen sielua. Ja runsaasti vuodattaen -katkeria kyyneleitä täytyi heidän tunnustaa ja saada syntiselle -sydämmelleen helpotusta anteeksiantamisen voimasta. Sill'aikaa kuin -muutamat itkien polvillansa vääntelivät käsiään, kiiruhti jo toisia -Adamin luo, joka liekitsevänä uskoninnosta sekä valtansa ja asemansa -tuntevana valtaavan levollisesti jakeli anteeksi antamisen suloista -palsamia murheellisille sieluille ja sairaille omilletunnoille. Ei -kukaan olisi tänä hetkenä voinut olla tunnustamatta tämän lahjakkaan -hengen arvokasta vakavuutta eikä hänen katseensa voimaa, joka kukisti -kaikki. - -"Herran rauha olkoon teidän kanssanne! Autuas se ihminen, jolle Herra -ei lue hänen pahoja tekojansa, jonka hengessä ei mitään vilppiä ole. -Herran ääni käy voimassa. Hänen äänensä särkee Libanonin sedripuut ja -hyppyyttää niitä kuin vasikkaa sekä Libanonin ja Sirionin niin kuin -nuorta yksisarvista. - -"Ja sinä, ylpeä Tobias!" Hän kääntyi, täynnä pyhää kiivautta, häneen -päin, osoitti häntä ja sanoi: "älä paaduta sydäntäsi tänään, vaan -muista, että helvetin koura on tarttunut sinuun ja kuoleman paula -pudonnut sinun päällesi!" - -Tobiaan kasvot sävähtivät kalpeiksi kuin haamun, hän horjahti ja kaatui -kuin salaman lyömänä maahan, ryömi vavisten hihhulin luo ja sanoi -kuiskaamalla: - -"Totisesti, minä olen suurin kaikista syntisistä; minä olen pettänyt -herran Sebaotin." Ja nyt hän kertoi, minkä vääryyden hän oli kärsinyt -kirkkoherra Brandtilta, että hän oli aikonut luopua lapsuutensa -uskonnosta, että ainoastaan isän uhkaus oli pidättänyt häntä siitä, ja -nyt -- Siinä keskeyttivät häntä nyyhkytykset, niin hillittömät, että -hänen oli mahdoton puhua enää sanaakaan. Kaikki mitä hän oli kärsinyt -ja rikkonut näinä viikkoina, kaikki, mitä hän oli kadottanut, lapsuuden -usko, äiti, Anni, kaikki tuli nyt yht'äkkiä hänen päällensä. Kaikkea -näkemään aukesivat kerrassaan hänen silmänsä. - -Adam seisoi hetkisen hämmästyksissään, siinä oli tunnustus, jollaista -hän ei vielä koskaan ollut saanut keltään armon etsijältä. Hän vähään -aikaan ei tiennyt itsekään, mitenkä käsittäisi Tobiasta, mitenkä -antaisi hänelle anteeksi. Hetkisen hän oli epätietoinen, mutta hän -huomasi, miten kaikki ihmiset hehkuvin katsein tähystelivät hänen -kasvojansa; jos hän nyt oli neuvoton, niin heti meni hukkaan kaikki, -mitä hän oli voittanut taivaalle. - -"Nouse ylös, poikani", sanoi hän hitaasti; "sinä olet lähempänä -vapahdustasi, kuin itse luuletkaan. Sillä autuas on se, joka ei vaella -jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu, kussa -pilkkaajat istuvat. Siitä nyt näet, mitä ne ovat nuo valtionkirkon -papit? Susia lammasvaatteissa he ovat. He antavat kiviä leivän sijasta. -Sinä olet eronnut nyt heistä kaikista. Tule nyt Herrasi laumaan; me -yksin olemme oikeat uskovaiset. Täällä kuohuu Herran armon lähde. Sinun -syntisi annetaan sinulle anteeksi." - -Ja ihastuksissaan, onnellisena nyt jo kuukausia kestäneiden -hengellisten tuskain jälkeen syleili nuorukainen Adamia. - -"Autuus, autuus, armo ja vapahdus!" kuului ihmisjoukosta. Riemuiten -uskon kiivaudesta ja palavuudesta huutelivat he halleluja! ja hosianna! -jota paitsi kuului lyhyitä, kimakoita, hysteerisiä älähdyksiä ja -huokauksia sekä noita hih! ja hu! joista tämä lahko on saanut nimensä. -Huutaen Sebaot, Sebaot, ylkä tulee! alkoivat he veisata virttä, jossa -miesten passo-ääni jymisi kuin meren kohina, keskenkasvuisten poikain -terävät äänet kuin kalalokin kirkuna tuulella ja naisten kimakat -sopraanot kuin rantaraukan valitus. Monilla lirityksillä ja -hidastuksilla nousivat pyhät sanat ylös kohti kevätyön vaaleaa -taivasta: - - Jumala ompi turvamme - Ja apu tuskissamme, - Siis hänehen me luotamme - Eläissä, kuollessamme; - Maa, meri, ilma pauhatkoot, - Maan alle vuoret vaipukoot, - Ei peljätä se meitä. - - Maan perustukset tärisee, - Kun Herran ääni kaikuu, - Kuninkaat, vallat värisee, - Päämiehet maahan vaipuu; - Mutt' meill' on Herra Jumala, - Kuin vartioitsee laumaansa, - Päältämme vaarat torjuu. - -Tuntikausi toisensa perästä kului rukoillessa, veisatessa ja sanaa -selittäessä. Myöhään sytytettiin viimeinkin kynttilät ja pyhiä -lupauksia otettiin ja annettiin. Moni oli ainoastaan peljästynyt, mutta -moni myöskin lämminnyt. Moni juomari palasi kotiinsa, mielessä luja -päätös lakata juomasta. Moni, joka oli luullut itseään valkoiseksi ja -puhtaaksi, näki, että hänessä olikin syntiä ja viheliäisyyttä, ja -monivuotiset vihat ja riidat sovittiin käden lyönnillä ja rauhan -suuteloilla. Onnellisina, tyytyväisinä ja paremmin varustettuina synnin -kiusauksia ja perkeleen viettelyksiä vastaan läksivät veljet ja sisaret -pois kukin kotiinsa. Yö levitti hämäräänsä ja uni vuodatti rauhaa -näihin sydämmiin, jotka äsken vapisivat Herran vitsan alla. - -Hihhulisaarnaaja mennessään levolle sanoi iloisena ja tyytyväisenä: -"pyhä Henki on tehnyt tänään suuria ihmeitä." - - - - -VII. - - -Pari viikkoa oli kulunut siitä merkillisestä kääntymyspäivästä; Adam -Pihlhjerta oli ahkerasti käyttänyt tätä aikaa herätyssaarnain ja -rukousten pitoon sekä veisuusen. Laestadiuksen postillasta oli hän -lukenut voimakkaimmat kappaleet. Vähitellen oli hän alkanut -kuulijoillensa istutella hihhulien opin uskonkappaleita ja ilokseen -huomannut heidän yhä enemmän vakaantuvan opissa. Tosin oli sellaisiakin -pilkkaajia, joihin mitkään vakuutukset eivät pystyneet, mutta kuin enin -osa sentään oli Adamin uskolaisia, niin hän ei pitänyt lukua heistä. -Päin vastoin oli se toiselta kannalta katsoen helpompikin hänelle. Hän -saattoi nyt oikein persoonallisesti kääntyä muutamien harvain puoleen, -oikein maalata heidän syntinsä ja kauhistuttaa uskovaisia. Tobias oli -melkein hurjan haaveksivasti kiintynyt tämän lahkon oppiin. Hänellä kun -oli kevyt mieli, niin jotenkin vähä voi hänet herättää ja vetää -mukaansa, ja se usein auttoi hänet pahimpain vaikeuksien yli. Tosin -pienetkin ikävyydet samasta syystä tekivät hänelle elämän -tukalammaksi, kuin olisi ollut tarpeen. Nyt kuitenkin pitkän -levottomuus-, kärsimys-ja ahdistusajan jälkeen Adamin sanat olivat -saattaneet hänet sellaiseen tilaan, että elämä hymyili hänelle, -levottomuus oli karkoitettu ja rauha asui taas hänen sielussansa. Sen -sopusoinnun tunnossa kirjoitti hän äidilleen kirjeen, pyytäen, kuten -Adam oli neuvonut yleisin sanoin, hartaasti anteeksi, luvaten parantua -sekä kuvaten mielensä muutoksen ja uskonsa ja luvaten kohta palata -kotiin. Hän tahtoi ainoastaan saada loppuun työnsä, jonka oli alkanut, -kuulla Adamin saarnoja ja selityksiä ja sitte kevätpuoleen palata. Hän -pyysi myöskin kertomaan terveisiä isälle. - -Yksi, johon hengen voima ei vähääkään koskenut, oli lihava kestkievari. -Hänen hitaassa sielussaan ei ollut mitään pohjaa, johon sana olisi -voinut sattua, ei ollut mahdollinen karvaimmillakaan sanoilla, -järkevimmilläkään syillä herättää häntä, lyödä kipunoita hänen -sielustansa. Se oli samaa kuin lyödä puuvillaan tai untuviin, ei siitä -ollut mitään hyötyä, siinä ei näkynyt edes lyönnin merkkejäkään. Hän ei -ruvennut edes vastustamaankaan tätä liikettä ennen, kuin kuukauden -lopulla, kuin hän suureksi peljästyksekseen huomasi oluen ja viinan -menekin melkoisesti vähenneen. Ei kukaan tahtonut juoda hänen -houkuttelevia tavaroitansa, kaikkein vähimmin, kuin profeetta itse asui -hänen tykönänsä. Se oli toki liikaa. Nyt hän vähitellen kuohutti -mielensä suutuksiin. Se viha kohtasi ensin vesitautista vaimoa ja -Kaisua, jotka molemmat olivat sydämmestään ja sielustaan suostuneet -Adamin oppiin. Kaksikymmenvuotisen rauhallisen elämän jälkeen alkoivat -nyt vanhoilla päivillä avioriidat. Vaimo puolusti Adamin korkeaa -lähetystä ihmetyöllä, jonka Hän oli tehnyt, kuin antoi hänelle voimaa -käydä. - -"Älä lörpöttele", tiuskasi kestkievari, "kyllä sinä voit astua, kuin -vain viitsit; mutta sinä et viitsi; älä hulluttelekaan ihmeistä." - -Kuitenkaan ei hänellä ollut ryhtiä eikä voimaa estää rukous-, -veisuu- ja ripityskokousten pitoa kolmekin kertaa viikossa hänen -tuvassaan. Adamilla kun oli suuri kyky hallita ja vallita, niin hän -olisi tuota pikaa ottanut koko isännyyden häneltä, jos hän ei olisi -Kaisun ja vesitautisen tähden ja Tobiaan hartaasta pyynnöstä viimein -päättänyt muuttaa pois kestkievaritalosta kalastajan mökkiin joen -suuhun. - -Muutamien päiväin kuluttua siitä, kuin Tobias muutti pois -kestkievarista, tuli mies anniskelutupaan, joka oli suuri huone, -sievistetty helakan sinisillä seinäpapereilla ja koristettu muutamilla -Iljinin kivipainon tuotteilla sekä asetuksilla ja hintaluetteloilla. -Tämän kaiken päälle olivat kärpäset, savu ja ruuan katku levittäneet -keltaharmaata ja siten hiukan himmentäneet muuten kirkasta väriä. Mies -kävi hyvin varmasti ja arvonsa tuntevasti istumaan paraasen paikkaan ja -esitti itseään isännälle Viipurin läänin kuvernöörin määräyksellä. -Juodessaan väkevää rommitotiansa aukoi hän ja silitti kiiltäväksi -kulunutta polveaan vasten erään paperin, katsoa tirkisteli ja luki -hyvin arvokkaasti näin: - - "Sitten kuin nimismies ... piirissä Viipurin lääniä on Kuvernöörin - virastolle ilmoittanut, että niin suuri joukko irtainta väkeä, - veijareita y.m. on kokoutunut ... aseman seuduille, että hänen on - mahdoton yksinään yllä pitää järjestystä siinä laajan piirinsä - osassa, Kuvernöörin virasto täten määrää entisen lääninkanslistin - Karl Napoleon Jurvelinin auttamaan piirin vakinaista nimismiestä - pitämään yllä järjestystä varsinkin siinä sanotun piirin osassa, - joka on huvilanomistajille palstoitettu, ja saa Karl Napoleon - Jurvelin" j.n.e., j.n.e. - -Karl Napoleon Jurvelin nuolasi ohuita huuliansa, tirkisteli, kuten -hänellä oli tapana, imi voimakkaasti piippuaan, käänsi kokoon -määräyksensä ja katsoi mahtavasti kestkievariin; siitä katseesta voi -kuka hyvänsä nähdä "katsos minua, sellainen mies minä olen". - -Kestkievari kumarsi ja moneen kertaan toistelluilla korusanoilla lausui -olevansa vakuutettu, että herra Karl Napoleon Jurvelin juuri oli sopiva -mies siihen hankalaan toimeen ja että hän saattaisi koko kunnan -kiitollisuuden velkaan, jos hän voisi toimittaa, paitsi muita, erään -Adam Pihlhjertan, irtolaisen ja veijarin, kiinni vahingoittamasta -ihmisiä. - -"No, sille me kyllä opetamme, mistä David olutta osti", sanoi Jurvelin -päättäväisesti, heilautti polvensa ristiin toisen päälle ja koetti -näyttää uhkaavalta ja arvokkaalta. "Vai on hän niin häijy. Pohjalainen! -niinkö? tappelee ja pauhaa, vai onko hän uusmaalainen, itsepintainen ja -kiukkuinen, vai ehkä Kuopiosta, juoppo ja kavala!" - -Kestkievari tuskin ehti vastata, kuin kyytimies äkisti syöksyi sisään, -huutaen: "isäntä, isäntä sauna palaa, tulkaa kaikin mokomin ulos!" - -"No, ijankaikkinen isä, sauna, voi minua onnetonta, sauna, minun uusi -saunani!" - -"Ei uusi, vaan vanha." - -"No mutta, sinä kirottu, sano sitte heti, vanha sauna; palakoon se, ei -se minuun koske. Mutta kuulepas, kuka on tehnyt tulta siihen -harakanpesään? eihän siellä ole kukaan kylpenyt kuukausiin." - -"Adam, se saarnaaja, hänhän se aina kylpee yksinään." - -"Kas niin, joko se taas on hän vehkeilemässä. Piru vieköön sen -vitsauksen; mutta miksi hän ei kylve yhdessä kuten muut ihmiset. Siinä -nyt kuulette, herra nimismies." - -"Kylpee yksinään, kylpee yksinään, nyt ei ole oikein asiat", mutisi -Jurvelin. - -Nimismies ja kestkievari riensivät tulipalon paikalle. Sauna oli pieni -rakennus, jo ihan hajoamassa, katto tuohista ja risuista, joita -alhaalla tukemassa oli räystäslauta. Harjalla riu'ut ulottuivat yksi -tai kaksi jalkaa ylemmäksi kattoa, joten se näytti kyhmyselkäiseltä -eläimeltä, jolla oli harja pystyssä. Mustaa savua tulla tuprueli -porstuasta, liekit jo pyrkivät ylös ja koettivat nuoleskella -kattotuohia. Koko joukko ihmisiä oli saapunut katsomaan paloa, mutta -ryhtymättä vielä mihinkään tulen sammutustoimeen. Koko sauna oli ihan -rappiolla, joten siitä ei ollut mitään vahinkoa, jos se paloikin. -Nimismies kuitenkin ajatteli toisin. "Pian toimittakaa vettä!" huusi -hän, "tuuli puhaltelee kylään päin, ja jos se kiihtyy, niin tulee tästä -kokkoa enempikin." Hitaasti lähdettiin vettä noutamaan, saatiin -muutamia kiuluja ja korvoja, ja nuoremmat miehet alkoivat laimeasti -sotia tulta vastaan. - -"Mutta missä on Adam?" kysyi kestkievari. - -"Hän on saunassa." - -"No hänpä on lämmittänyt itselleen saunan kuumaksi", sanoi kestkievari -vastahakoisesti. "Adam, missä sinä olet? tule pois, Adam!" - -Adam pisti päätänsä ulos ikkunasta ja näytti hyvin peljästyneeltä. -"Porstua on tulessa, minun vaatteeni ovat jo palaneet ja ikkuna on -liian pieni, minä en mahdu ulos; paras on minun olla täällä, missä -olen", mutisi hän vielä hitaasti ja veti päänsä pois. Tobias juoksi -heti esiin, siepattuaan jostakin käsillä olevan kirveen, rikkoi ikkunan -kehyksen ja, savun tuprutessa yhä mustemmin sekä kipunain lennellessä -kuin ilotulituksesta taivasta kohti, paukutteli pihtipieliä, jotka, jo -vanhat ja hauraat, helposti murtuivat ja putosivat rymähtäen sisään. -"Tule nyt ulos, Adam!" huusi hän. Liekki leimusi jo katolla, mutta ei -mitään Adamia näkynyt. Tobias ja kaksi rohkeinta nuorta miestä ryömi -ikkunasta sisään, ja heti nostettiin voimaton, puoleksi tukehtunut Adam -ulos; mutta tuskin saatiin Adamin leveä, alaston ruumis lasketuksi -maahan, kuin ihmetyksen ja peljästyksen huuto sai jokaisen unhottamaan -tulipalon ja katselemaan alastonta, puoli kuollutta miestä. Hänen -leveässä, vahvalihaksisessa seljassaan oli veripunalla kirjoitettuina, -että hän oli tehnyt jonkin häpeällisen rikoksen. Selkä oli kirjavanaan -punaisia ja sinipunaisia naarmuja ja arpia haavoista, joita piiskarin -raipat olivat siihen piirrelleet. Nyt, kuin kuumuus oli vetänyt enemmän -verta ihoon, näytti melkein siltä, kuin vanhat haavat olisivat jälleen -auenneet ja tiukkuneet verta. - -"Ahaa, poikaseni!" sanoi Jurvelin tyytyväisesti, "niinkö sinun asiasi -ovatkin; no, nyt minä kyllä näen, minkä tähden mies kylpee yksinään -ihan kuin herroiksi. Mutta toimittakaa nyt pian vettä!" - -Mitään veden tuontia ei siitä tullut, sillä nyt oli katto jo tulen -vallassa, ja levitellen sysimustia savupilviä käpristyivät tuohet -torvelle, rätisten kuin rasva tulessa, ja mahtavat tulikielet nousivat -kohti taivasta. Kaikki peräytyivät etemmäksi ja Adam Pihlhjerta heräsi -täyteen tajuunsa. Yksi silmäys vain, yksi katsaus Tobiaasen, joka -seisoi vieressä, kasvot välinpitämättöminä, jopa halveksivankin -näköisinä, niin Adamille selvisi kaikki ja hän käsitti, että kaikki nyt -oli hukassa. "Miksi ette antaneet minun kuolla ja palaa? se olisi ollut -paljon parempi", mutisi Adam. - -"Mitä hän sanoo?" tiedusti v.t. nimismies. "Kas niin, toimittakaa -miehelle vaatteita, niin saamme hänet sinne, jonne hän kuuluukin." Adam -istui nurmikolla, kädet silmäin edessä. Kaksi polttavaa kyyneltä -vierähti alas hänen punaisilta, paisuneilta poskiltansa, hänen -ohauksensa sykkivät kuin vasaroilla kalkutellen, ja korvansa suhisivat, -kuin ennen sinä hirmuisena päivänä, jolloin piiskarin raipat turmelivat -hänen ruumiinsa. Liekin leimutessa kohti taivasta ja rätisten -heitellessä kipunoita astui Adam, muutamia lainavaatteita yllään, -nimismiehen ja eräiden pahimpain vihamiestensä saattamana rantaan päin -pukeutumaan asunnossansa, kalastajan majassa. - -Jo oli ilta ja kyläläiset palasivat töistään. Jokainen sai nähdä Adamin -hänen horjuen astuessaan joen suuta kohti jäljessä koko joukko -uteliaita. Hänen häpeänsä oli tietty kaikille, yksin lapsetkin -osoittelivat häntä. Lehmät, jotka märehtien seisoivat tarhoissaan, -käänsivät hitaasti päitään ja pitkään katsoivat pahantekijää. Kanat, -jotka jo olivat kokoutuneet yöksi porraspuille, kuuntelivat tämän -surullisen jonon kulkua ohitse, karitsat ja lampaat hymähtivät -peloissaan pakoon makuultansa tien varrelta ja koirat, jotka eivät -kärsi mitään tavatonta, haukkuivat raivoisasti. Siinä astui Adam -toivottomuudesta ja kalvavasta surusta raskain askelin, mutta enimmän -hän kuitenkin suri rakkaan opetuslapsensa kovaa ja halveksivaa -käytöstä. Adamin ja hänen vartiainsa siten astuessa yhä edelleen levisi -tuli leviämistään. Nyt vasta alkoivat talonpojat ajatella tulen -sammuttamista ja kiiruhtivat huimaa vauhtia palopaikalle, niin että -kuin Adam viimein saapui asunnollensa, oli häntä saattamassa ainoastaan -v.t. nimismies yksinään. Nimismiehelle, joka ei tuntenut Adamia, oli -perin vastenmielinen tämä olo kahdenkesken tuon toivottomuuteen -saatetun pahantekijän kanssa, jonka paksut, vahvat käsivarret ja -rintalihakset osoittivat hänellä olevan karhun voiman. Tuskaisella -mielellä katsahti hän omiin heikkoihin käsivarsiinsa, jotka eivät -olleet koskaan pidelleet muita aseita kuin myrkkyistä kynää. Päästyä -kalastajan majalle sanoi nimismies sen tähden ihan siivosti ja -säveästi: "minä menen sisään ja annan sinulle vaatteesi tänne ulos." -Hän näet viisaasti arvikoitsi, että alaston mies ei voisi paeta eikä -tällä tavalla myöskään tuvasta ottaa hyökkäysaseita. Mutta Adam oli -murtunut, isku oli sattunut liian kovasti, hänen ylpeytensä oli -kukistunut ja sydämmensä haavoittunut; häntä nimismiehen ei tarvinnut -peljätä. Hän ääneti puki yllensä välttämättömimmät vaatteet, jotka Karl -Napoleon Jurvelin heitti hänelle ulos puoli avoimesta ovesta, ja -seurasi vartiaansa takaisin läpi kylän. Kuin he nyt astuivat -kestkievarin ohitse, seisoi lihava isäntä tyttärensä Kaisun kanssa -pihalla, repi pitkää ohutta tukkaansa, itki, kiroili ja rukoili. Hänen -kattonsa harjalla oli leikittelemässä sinipunaisia tulia, ne -hypiskelivät yli päreiden ja lautain kuin varpuset, tarttuivat kiinni -milloin mihinkin loistaviin pikku pisteihin, jotka kasvoivat nopeasti -punaisiksi, suhiseviksi liekeiksi. Ilman palokaluja, ilman vettä ei -siinä voitu mitään tehdä. Kuin kestkievari huomasi Adamin ja -nimismiehen, leimahti hänen vihansakin ilmi tuleen; raivosta kalpeana -juoksi hän hihhulin luo, pui nyrkkiä hänen silmäinsä edessä ja huusi -kovemmin kuin liekkien kohina ja rätinä: "Kirottu, kirottu sinä -valeprofeetta, sinä hylkiö, Siperian asukas. Katso, mitä olet tehnyt. -Sinä tapoit minun kotikäärmeeni, minun kotitonttuni." Ja nyyhkyttäen -vaipui hän maahan, mutisten: "minun onneni, minun onneni on ainiaaksi -hävinnyt, nyt kostaa käärmekuningas." - -Ja samassa ikään kuin vahvistaakseen hänen sanojansa tuli Tobias ynnä -pari muuta miestä ulos palavasta tuvasta, kantaen raskasta taakkaa. Se -oli vesitautinen. Kauhistuen tulipalosta oli hän pudonnut tuolistaan -alas, ja kuin ihmisiä sitte tuli auttamaan häntä, makasi hän suorana -lattialla; hänen leukansa riippui velttona ja muoto oli tummansininen; -hän oli kuollut. - -"No hyvä kestkievari, mitä te siinä loruatte käärmeistä, ei teidän pidä -huolia sellaisista taikatempuista", sanoi v.t. nimismies lohdutellen. -"Ja teidän vaimonne sitte, sitä tietähän meidän kaikkein pitää käydä; -jospa vain kaikki pääsisimme niin nopeasti tästä murheen laaksosta", -selitteli hän. Sairashan se vaimonne kuitenkin oli jo monta vuotta, -niin että paras olikin, että Herra korjasi hänet. Mutta mitenkä, -tottahan kaikki on palovakuutettu?" - -"Vakuutettu! Minulla oli kaikki vakuutettuna kymmenen vuotta; sitte -tuli tuo Belialin mies, ja mitä luulette hänen sanoneen? Synti on -vakuuttaa, sanoi hän, uskovaiset vakuuttavat Jumalan tykönä. Tulee -ottaa vastaan niin onni kuin onnettomuuskin, Herra suojelee omiansa. -Niin, hiisi tietköön, mitä kaikkea hän sanoi. Ja minä taivuin vaimoni -tahtoon, ja nyt, niin nyt on Herra..." Sanoja puuttui sukkelapuheiselta -mieheltä ehkä nyt ensi kerran elämässään. Adam kuunteli synkkänä hänen -puhettansa ja astui hitaasti ja vaiti eteen päin. Samassa hypähti -kestkievari ylös, sieppasi suuren kiven maasta ja kiroten heitti -profeettaa, jolle se sattuikin selkään. Mutta Adam kuiskasi hiljaa: -"Herra, anna heille anteeksi." - -Kymmenen minuutin kuluttua istui hän jo vankeudessansa. - -Miten oli kaikki muuttunut niin lyhyessä ajassa! Vielä tuntikausi sitte -astuskeli hän vapaana ja toimi Jumalan valittuna miehenä, suosittuna ja -kunnioitettuna näiden ihmisten keskellä, jotka kaksi tai kolme -kuukautta sitte eivät tienneet hänen nimeänsä, ja nyt -- vankeudessa. -Kuka oli syynä, missä oli vika? Eikö hän ollut vilpittömästi palvellut -Jumalaa, eikö hän ollut katunut rikoksiansa, rakastanut sanaa enemmän -kuin muut, puhunut parannuksesta ja uskosta, puhtaista tavoista ja -velvollisuuden täyttämisestä. Missä sitte oli syy, että Jumala nyt -vihastui häneen ja sysäsi hänet niin syvälle. Ja Adam kävi istumaan, -mietti ja ajatteli, lujasti päättäen saada selkoa niiden tapausten -syystä, kuin hän äsken oli kokenut. Hän muuttui nyt ankaraksi ja -lahjomattomaksi tuomariksi itseänsä kohtaan. Kaikki hänen omantuntonsa -väärä ja vilpillinen viisasteleminen saatettiin heti vaikenemaan. No -niin, nuoruutensa rikosta, pikastuksissa tehtyä murhaa taikka vain -murhaa, kuten tuomari sitä sanoi, hän oli katunut monta pitkää, -tuskallista vuotta. Sen tähden oli hän elänyt vankeudessa ja -millaisessa vankeudessa, varkaiden, kunniattomain konnain kanssa, joka -seura olisi voinut kokonaan turmella hänet. Kahdesti oli hän paennut -vankeudesta tuon jumalattoman seuran tähden. Kumpaisenkin kerran oli -hänet saatu kiinni, hän oli saanut raippoja, hän oli ainiaaksi -häväisty, hän ei voinut kuten muut näyttää ruumistansa toisille -ihmisille, sen hän oli tietänyt jo ennen ja nyt katkerasti kokenut. -Sitte hän oli anonut siirtoa Siperiaan ja tavannut siellä uskonveljiä, -joiden oppiin hän oli kiintynyt kauan pidätetyn sielun-elämän koko -voimalla. Eräänä soveliaana hetkenä oli hän karannut, vapaus, tuo -vapaus oli houkutellut häntä liian kovasti ja Jumalahan oli antanut -hänelle anteeksi, miksipä eivät ihmisetkin antaisi. No niin, olihan -kaikki siihen asti selvää; mutta mitenkä ihmiset antaisivat hänelle -anteeksi, hehän eivät tienneet hänen rikostansa eikä rangaistustansa, -hän ei ollut ilmaissut kumpaakaan. Kas, siinäpä se olikin kipeä kohta. -Tunnustakaa seurakunnalle, oli hän itse julistanut. Eikö varsin moni -ollut tunnustanut hirmuisia tekoja hänelle, mutta hän itse, hän oli -ollut vaiti. Nyt tuli rangaistus. Ja Adamin omatunto huusi kovasti ja -saarnasi hänelle: Mitä sinä olet tehnyt, sinä omatekoinen pappi, sinä -saastaisia aseita käyttänyt sotamies. Mitenkä nyt käypi kaikille niille -tunnustajille, jotka sinä olet kääntänyt oppiisi. Nyt he kaikki -luopuvat ja paatuvat yhä enemmän, ja tämä Tobias, sinun rakkain -opetuslapsesi, minkä vaikutuksen hänen nuori mielensä saa sinun -valheellisuudestasi, sinun ulkokultaisuudestasi. Sinä olet rakastanut -vapautta, valtaa sielujen ylitse enemmän kuin totuutta. Adam oli -sortunut, hänen voimakas sielunsa maahan lyöty kuin viljavainio ankaran -raesateen perästä, hänen hengellinen ylpeytensä oli kukistunut. Hän oli -seisonut ihmisjoukon keskellä kuin yksinäinen mänty kallion raossa. Nyt -tuli myrsky ja mänty murtui. Kuinka olikaan hän voinut olla niin sokea, -niin heikko ja niin yksinkertainen. Mitäpä siitä olisi ollut, mitä se -olisi vahingoittanut häntä, jos hän olisi uskovaisilleen tunnustanut -vikansa. Ei ainoakaan heistä olisi pettänyt häntä. Vaan hän ei ollut -uskaltanut, hän ei ollut tohtinut. Ja Adamissa syttyi sellainen inho -itseänsä vastaan, että hän hetkisen ajatteli itsemurhaa. Mutta vain -lyhyen hetken, sitte hän laskeutui polvilleen ja kilvoitteli kovan -kilvoituksen. Tuntikausia kuului hänen huokauksiaan ja valitustaan, -mutta kuin nuori päivä nousi punakkana ja ruusuisena ja katsahti hänen -vankeuteensa, silloin oli taistelu lopussa. Levollisesti kuin lapsi -laskeutui hän vuoteelleen, päättäen rohkeasti ja kärsivällisesti ottaa -vastaan kaikki, mitä Herra oli lähettävä hänelle. Hänen viimeiset -sanansa ennen nukkumista olivat: Siperiaan, takaisin Siperiaan, sen -rangaistuksen minä olen rehellisesti ansainnut. - - * * * * * - -Kuin kestkievaritalo oli pohjaa myöten palanut ja tuli hyvästi -sammutettu, istui Karl Napoleon Jurvelin tilapäisessä asunnossa ja -kirjoitti kuumeen tapaisella kiireellä kaksi kirjettä, virkakirjeen ja -toisen yksityisemmän. Viimemainittu oli edellisen avain ja kuului näin: - - P. V. Etpä usko, miten onnellisena hetkenä minä saavuin tänne. - Kuten tiedät, määrättiin minut, huolimatta vihamiesteni - selkkauksista ja vehkeistä kuvernöörin virastossa tänne pitämään - kurissa kaikkia niitä veijareja ja konnia, joita vanhalla herra - nimismies M:llä ei ole aikaa eikä halua hoidella. Samana päivänä, - kuin saavun kestkievariin juomaan tavallista iltatotiani - (ohimennen sanoen, miten kelvotonta talonpoikaisrommia niillä - täällä on, väkevää kuin hiisi, mutta paljon sokurin ja vähän veden - kanssa käy sitä sentään juoda), niin minulla on onni nipistää - kiinni eräs pahimpia veijareja, kuin koskaan on ollut liikkeellä. - Täällä on hän ihan vanhan herra M:n nenän edessä liikkunut - vapaasti kuukausia ja vehkeillyt aika lailla; ollut olevinaan - pyhä, saarnannut ja pitänyt hyviä päiviä uskonveljiensä ja - kestkievarin kustannuksella. Tietääksesi, millainen lintu hän on, - panen tähän hänen ansioluettelonsa, jonka suurella vaivalla ja - viekkaudella sain kiristetyksi hänestä esiin. Kotoisin Alavudelta, - vaikka sanoen olevansa Pyhtäältä tai Virolahdelta, nimeltään - Aleksander Ylistalo, nyt liikkunut Adam Pihlhjertan nimellä - (mukama viisastelija), syytetty ja tuomittu murhasta - kuokkavieras-tappelussa arvoisassa kotiseuduissaan, saanut - raippoja karkaamisesta (monta kertaa), itse pyytänyt siirtoa - Siperiaan, sieltä palaamassa karkulaana, mutta monen kujeen ja - paljon tekopyhyyden jälkeen joutunut ystäväsi ja veljesi v.t. - nimismiehen Karl Napoleon Jurvelinin kynsiin. Ensimmäisenä - päivänä, kuin sanottu K.N.J. oli virkansa toimituksessa. No, - mitäs arvelet? Jos siitä et voi keittää hyvää pääkirjoitusta tai - romaania sanomalehteesi, niin olet ihan kelpaamaton kirjailijaksi. - - Sinä saatat juuri käyttää tilaisuutta hyväksesi ja kehua minun - uutteruuttani tai kirjoittaa jotain muuta kaunista, niin siitä - ehkä tulisi lahjapalkkio minulle ja totia viljalti sinulle. Se - tekisi kelvottoman hyvää kaikille minun vihamiehilleni, jotka ovat - vehkeilleet minua vastaan aina siitä takavarikko-jutusta asti. - Ikään kuin ei yhdeksänkymmentä yhdeksän sadasta olisi tehnyt - samoin kuin minä, myöskin itse ukko M.; mutta sen asian tiedät - sinä yhtä hyvin pohjaa myöten kuin sinun totinen ja uskollinen - ystäväsikin - - Karl Napoleon Jurvelin, v.t. nimismies. - - J. K. Jos kuulet jotain lääninkansliassa lausuttavan minun - käytöksestäni, niin ilmoita se parilla rivillä minulle. - - * * * * * - -Kevät oli kulunut edelleen. Meri oli sulana paitsi rannoista. -Metsistä ja maista alkoi hajuta voimain kuohuntaa, jotka nyt heräsivät -kesätyöhön. Muuttolinnut olivat tulleet suurin parvin, kuten niitä joka -vuosi lentää Itä-Suomen vanhan pääkaupungin ja sen läheisen saariston -ylitse pohjoista kohti. Tästä kautta kulkevat tuhannen tuhannet, jotka -Afrikasta pitkin Rhônen ja Rhenin laaksoja, Helgolannin ja Ruotsin -ylitse sekä pitkin Suomenlahden rantoja tulevat synnyinpaikoilleen, -Saimaan ja Päijänteen vesistöjen rannoille. Tästä kautta kulkevat -nekin, jotka Ayräpäänseljän poikki ja Laatokkaa pitkin pyrkivät -Vienanjoen varsille, Vienanmeren rannoille ja Novaja Semljan jäisille -harjuille. Tästä ne kulkevat laulaen ja viserrellen, kevättä ja kesää -siipien alla. Kurki tunnetaan kiilan muotoisista parvista, joutsen -vaihtelevista sävelistä ja metsähanhi siitä, että ne lentävät alempana -kuin muut, jota vastoin ylimpänä sinitaivasta vasten leivot liitelevät -pohjoista kohti. - -Kuin luikko matkallansa laskeutuu illan suussa aalloille haurasten -jäälauttojen viereen ja kajuttelee soinnukkaita viuluääniään pitkin -meren pintaa, silloin hylkeet, soitannollisimmat kaikista -imettäväisistä, tulevat lähelle. Vihellellen ja laverrellen, ikään kuin -matkiakseen muhkean linnun ääntä, sukeltelevat ne lepäävän lintujoukon -lähellä ja hyvillään kuuntelevat niiden ihmeellisiä, samalla uhkaavia -ja sulavia ääniä. - -"Nälkäinen kuin muuttolintu", on saaristossa puheenpartena, sillä -linnut pitkällä matkallaan syövät tuskin mitään ja näyttävät -lepäävänkin ainoastaan sen verran, kuin on ihan välttämätöntä. Ne -tulevat myöhään illalla ja lentävät taas pois heti auringon nousun -jälkeen. - - * * * * * - -Ankarain mielenliikutusten jälkeen, joita Tobias nyt oli kokenut, hänen -oli vaikea saada selville ajatuksiansa. Väsyksissä omista ajatuksistaan -ja tulipalon sammutusponnistuksista oli hän käynyt levolle aikaisin ja -heti nukkunut. Auringon noustessa hän heräsi ja synkät ajatukset, -joista hän illalla oli päässyt unen helmoihin, heräsivät hänen -kanssansa ja alkoivat taas vaivata häntä kysymyksillä, jotka -lakkaamatta kieppuivat samassa piirissä. Adam Pihlhjerta -- kuinka se -oli mahdollista -- pahantekijä -- rangaistu, törkeä pahantekijä! Hän -heittelehti vuoteellaan, mutta viimein, kuin uni yhä etemmäksi pakeni -auringon säteitä ja ulkoa kuuluvaa lintujen laulua, nousi hän ylös, -pukeutui ja meni alas rantaan. Tuuli uinaili vielä, mutta merellä -vieriskeli edellisten päiväin kevätmyrskyjen jäljeltä pitkiä, heikkoja -maininkeja, jotka ikään kuin uteliaasti etsiskellen kiipesivät pitkin -hiekka- ja kivisärkkiä. Noin puolen virstan päässä näkyi kaksi suurta -parvea muuttolintuja, villijoutsenia ja hanhia, jotka kumpaisetkin -erikseen uivat kuin suuret valkoiset untuvat teräskirkkaassa vedessä; -jotkut makasivat, nokka siiven alla, toiset puhdistelivat -höyhenpukuansa, vaan enin osa uiskenteli levottomasti edes takaisin, -kutoen tummia juovia meren kirkkaasen, välkkyvään pintaan. Lähempänä -rantaa uiskentelivat vilkkaammat allit ja telkät, välistä nousten ylös -vedestä, räpytellen ja roiskuttaen suolaisia vesihelmiä ylt'ympäri. -Joutsenet, hanhet ja telkät olivat hiljaa kuin sopimuksesta; vaikka ne -ahkerasti liikkuivat, ei kuitenkaan kuulunut mitään ääntä. Tobias -laskeutui kulolle ja nojasillaan katseli harvinaista näytelmää, -välkkyvää auringon valoa, leikkiviä laineita ja vilkasta elämää, vaan -ei mikään voinut hajoittaa hänen synkkiä ajatuksiansa. Tämä suuresti -armoitettu sielu, kuinka häpeällisesti hän oli pettänyt heitä kaikkia, -hän, joka vaati syntien tunnustusta, miksi hän itse oli ollut vaiti? Ja -Tobias tunsi, miten usko ja luottamus, joka hänessä oli leimahtanut -ilmi kuin tuli oljissa, kasvanut kuin koivun lehti kevätyönä, kuin -tuomen kukka toukokuun sateen jälkeen, miten se sammui, lakastui, -kuihtui, ja hän taas jäi yksin, ilman uskoa ja vakuutusta. Miten jonni -joutavalta ja kurjalta näytti hänestä elämä nyt, ja sen tunteen -vaikutuksesta heitti hän kiven liuskareen, jolla oli leikitellyt, kauas -mereen. Se lenti suhisten ilmassa ja putosi lähelle allien ja telkkäin -parvea, jotka olivat uineet lähemmäksi rantaa. Heti paikalla kuului -heidän varoitushuutonsa ja hanhien etuvartiat sitä toistelivat. -Siivekäs joukko nousi vedestä, hanhet ja joutsenet juosten vähän matkaa -pitkin pintaa ja räpytellen valkosiivillään. Saatuaan ilmaa allensa -nousivat ne kaikki purjehtivaan pakoon, ja suhisten kuin myrsky -metsässä katosivat kaukaiset matkustajat pois näkyvistä pohjoista -kohti. - -"Perkele!" kuului kirous Tobiaan takaa. Kuin hän hitaasti nousi ja -kääntyi katsomaan, seisoi v.t. kruununnimismies Karl Napoleon Jurvelin -siinä täysissä metsästystamineissa, pyssy kädessä ja koko joukko kuvia -Adamin ja Tobiaan entisestä asunnosta. - -Jurvelin, niin äkkiarvaamatta tavattuna luvattomasta linnustuksesta, -ensin hämmästyi, mutta kohta jälleen selvisi ja näytteli ihan -sotkeutumatta ilveilyä, joka osoitti hänen olevan tottunut -selvittäytymään pahimmistakin pulista. - -"Kuka sinä olet? arvattavasti myöskin veijari samaa lajia, kuin se, -jonka nipistin kiinni eilen. Sinä olet kaiketi myöskin linnustamassa, -yhden samanlaisen minä jo sain kiinni. Missä sinun pyssysi on? Puhu -heti totta." - -Tobias teki selon itsestään. - -"Vai Pullinen, Tervolan Tobias Pullisen poika. Vai niin, kyllä minä -tiedän. No, mitä sinä täällä teet? Ah, nyt jo johtui mieleeni. -Kuulepas, Toppi, lähde sinä täältä kotiisi ja sukkelammin kuin -tavallista." - -Kotiin, niin kotiin, ja Tobias tunsi lämpöistä koti-ikävää ruumiissansa -virtailevan. "Kyllä, vastasi hän, minä lähden jo tänä päivänä." - - - - -VIII. - - -Niinpä hän viimeinkin oli kotona. Kuin juureton pajun vesa, jota heinää -korjatessa harava heittelee sinne tänne, paikasta toiseen, oli hänkin -ajelehtanut milloin minnekin. Hetkisen hän oli luullut löytäneensä -sellaista maata, johon olisi voinut juurtua ja jossa olisi tuntenut -jälleen kasvavansa kiinni maassa eikä enää olevansa tuul'ajolla -myrskyissä. Se oli ollut lyhyt aika ja rajusti oli hänet temmattu pois -siitä harhauksesta. Hänen tarvitsi panna vain silmänsä kiinni, -nähdäkseen Adam Pihlhjertan kammottavan kuvan, miten hän istui alasti, -selkä veripunaisena, miten hän siinä istui pilkattuna, häpeissään ja -katsoa tuijottaen häneen kankeilla, loistottomilla silmillä. Nyt hän -oli kotona, ja ankarat taistelut, jotka hän oli kestänyt, viha ja -kiukku, kaikki oli laskeutunut levolle, kuin hän jälleen astui -kotikynnyksen ylitse. Mutta ei hän sittekään tuntenut rauhaa, se oli -vain lepoa kuin kuumeen jälkeen, äänetöntä, kuollutta, hiljaista. -Värittömänä kului elämä päivän toisensa jälkeen. Siinä ei ollut mitään -katkeruutta, mutta ei mitään suloakaan, kaikki tuntui ummehtuneelta, ja -välistä kalvoi häntä halu saada kaikki kerrassaan loppuun. - -Äiti, joka oli hänen kirjeestään luullut pojassaan tapaavansa hartaan -uskovaisen, otti hänet vastaan kauan pidätetyn rakkauden koko -kiivaudella. Hänen rakkautensa ja jälleen näkemisilonsa pohjalla oli -tunto, että poika nyt oli enemmin hänen kuin koskaan ennen. Nyt poika -saattoi ymmärtää häntä ja nyt hän puolestaan saattoi ilmaista -ajatuksiansa pojalleen. - -Oliko sitte mikään ihme, että hän talonpoikais-naisissa, yksin -äideissäkin harvinaisella lämmöllä sulki hänet syliinsä, kuin he -joutuivat hänen huoneesensa. Tuvassa oli hän ainoastaan pudistanut -pojan kättä ja toivottanut hänelle tervetuloa. Vaan kohtapa Leena -Pullinen kuitenkin ihmeekseen ja kauhukseen huomasi, että hänen -Tobiaansa oli jääkylmä siihen katsoen, joka äidin mielestä yksin oli -tarpeellinen. Hän ei voinut sitä selittää eikä uskaltanut kysyä. -Haihtuneet olivat kaikki hänen unelmansa saada joku, joka ymmärtäisi -häntä, ottaisi osaa hänen ajatuksistaan ja huolistaan. Hän turvautui -taas postilloihinsa ja rukouskirjoihinsa, mutta se suola oli Tobiaasta -tullut mauttomaksi. Tobias kummasteli itsekin, että tämä sana, joka -Adamin suussa oli ollut kuin jyrinä pilvissä ja toisin ajoin kuin -aaltojen hiljainen loiske kukkarantaa vasten, että se sana nyt täällä -hänen äitinsä suussa oli niin tyhjä, niin viaton, niin ihan mitätön. - -Hän oli tottunut työntekoon, vaan nyt olivat enimmät ulkotyöt -pienellä tilalla jo tehdyt, niin että jäljellä oli vain puotityötä, -ja se ei suinkaan ollut houkuttelevaa. Tinkiä penni penniltä -talonpoikais-ukkojen ja -ämmäin kanssa oli sekä vaikeaa että -vastenmielistä. Sitä paitsi istui äiti vanhus siellä seuraten -silmillään kaikkia poikansa liikkeitä ja ikään kuin tahtoen tunkeutua -hänen salaisimpain ajatustensa perille. Äiti suri, sen näki poika. Hän -suri, että pojan vallaton, raitis, uhkamielinen nuori tahto oli tullut -välinpitämättömäksi, väsyneeksi; ja tuo äänettömyys sitte, tuo toivoton -äänettömyys se rasitti äitiä enimmän. - -Vanhempi Tobias oli kuten tavallista poissa, tällä kertaa Pietarissa -koettamassa jos mahdollista saada kumppaninsa Bitshokin avulla -venäläisiä ratsuväen hevosia kesälaitumelle hoidettavaksi Tervolaan. - -Nuori Tobias oli ensin kotiin tultuaan vähän kainostellut Annia ja -Viskari ukkoa. Mitä Anniin koskee, muuttui se tunne tuota pikaa -toiseksi vahvemmaksi: suruksi. Sillä pian hän kaikesta huomasi, että -Anni oli mennyttä häneltä. - -Kylässä oli näet suuri muutos tapahtunut Tobiaan poissa ollessa. -Seurakunta oli ollut kuin umpi lammikko, joka taholta korkean metsän -suojassa, joka ei päästänyt pienintäkään tuulen henkäystä värisyttämään -sen pintaa. Brandt oli aivan vainonnut kaikkia hengellisen elämän -ilmauksia, jotka eivät liikkuneet oikeauskoisuuden hengessä. Nyt olivat -pastori Helmin opetukset ensin herättäneet jonkinlaista mielenkiihkoa, -ja jonkun ajan kuluttua oli huomattu joidenkuiden raittiiden -tuulahdusten silloin tällöin väräyttäneen lammikon pintaa ja panneen -sen peilikirkkautta aaltoilemaan. Muutamat hihhulisaarnaajat olivat -matkalla pitäneet pari hengellistä esitelmää paikkakunnassa ja siitä -oli tullut levottomuutta sekä heikkoja elämän ja liikkeen merkkejä. -Anni oli niitä, joihin herätys oli syvimmin koskenut. Tobias näki hänen -nyt olevan samassa hengellisen heräämisen tilassa, kuin hän itse oli -kokenut, mutta hän katseli sitä ikään kuin vuorelta alas laaksoon. -Kaikki oli niin pientä ja pikkumaista. Mitäpä siitä olisi apua, mitä -oli hän itse voittanut sillä kaikella, kuin oli kokenut? Ei niin -mitään, ainoastaan kyllästystä. Anni kartteli häntä, hän kun nähtävästi -sitä paitsi oli vakuutettu, että äiti Leena ei suopein silmin katsellut -heidän avioliittoansa. - -Eräänä iltana vähän ennen Juhannusta Tobias istuessaan puodin -rappusilla ja mitään ajattelematta heitellessään jyviä äitinsä -kaakottaville kanoille ja odottaessaan ostajia näki vanhan vihamiehensä -Matti Reijosen auttelevan Annia kaivolla. Matilla näytti olevan paljo -sanomista tytölle. Silloin tällöin pysähtyi häneltä vesikiulu puoli -tiehen kaivoon, hän kuiskaeli kiireesti ja näytti tahtovan taivuttaa -häntä. He seisoivat kaivolla mäen rinteessä kuin varjokuvat kirkkaan -keltaista iltataivasta vasten. Hän ei nähnyt heidän kasvojansa, vaan -ainoastaan heidän kuvansa ja liikkeensä tarkkapiirteisinä taivasta -vasten; silloin tällöin kantoi tuuli jonkun epäselvän äänen puheesta -hänen luoksensa. Tuntui ikään kuin pistosta, niin että Tobias kädellään -koski rintaansa. Viikkokausia kestäneen henkisen tyynen jälkeen raivosi -nyt mustasukkaisuus hänessä, ajoi ylös hänen elämänsä henget ja sytytti -liekitsevän tulen hänen rintaansa. Hän nousi äkisti ylös ja äitinsä -kummastukseksi liikkui sukkelammin kuin pitkään aikaan; hänessä näytti -nyt olevan enempi elämää ja vilkkautta. Kuin hän kuuli tuvan ovessa -käytävän, juoksi hän ihan juoksemalla puotikammarista tupaan. - -"Anni", sillä hän se oli, "Anni", sanoi hän, "minun pitää saada puhella -sinun kanssasi; tule tänä iltana ... tiedäthän, sinne pellolle." - -Paljopa kuitenkin tarvittiin nähdä vaivaa ja käyttää paljo houkuttelua -ja monta hellää sanaa, ennenkuin Anni viimein taipui tulemaan. - -Oli Juhannuksen aaton aatto. Aurinko oli laskeutunut, päivä lopussa ja -kesäyö levitti salaperäistä hämyänsä yli maiden ja metsäin. Harvain -koivujen alla ja yli heleän vihreiden ketojen liiteli kevättuuli -lauhkeana ja mielistelevänä keveillä siivillä ja kuljetti kanssansa -tuoksua, joka herätti helliä muistoja kuluneista keväistä ja uljaita -unelmia urhakoista ja voimakkaista ajoista. Tobias käveli yksin ja -kärsimättömänä pellon pientarella. Tänä iltana tahtoi hän lopettaa -taistelun, jota oli niin kauan kestänyt hänen sisällänsä. Hän oli -kyllästynyt omaan horjuvaisuuteensa, nyt se piti tulla ratkaistuksi: -joko, taikka. Varovasti astui hän pellon poikki, pitkin ojan reunaa -kiviraunion luo, jossa kasvoi vaapukisto vanhan yksinäisen tuomen -vieressä. Sinne hän kävi istumaan voikukille ja mintuille ja istui niin -hiljaa ja ääneti, että ruisrääkkä, joka oli vaiennut hetkiseksi, -jälleen alkoi vetää rumaa virttänsä. Nyt kuului rapinaa: se on hän, -ajatteli Tobias. Ei, se oli vain tarhakäärme, joka tulla livahti -rauniosta ja sukkelaan kuin leimaus sieppasi sammakon sekä yhtä -kiireesti jälleen katosi kivien alle. Mutta nyt kuuluu hiipiviä -askelia, astua heilutellen tuli Anni häpeissään ja hidastellen pitkin -ojan vartta. Viimein seisoi hän siinä hänen edessään ja itsepäisesti -maahan katsoen kävi istumaan vähän matkan päähän ja sanoi kiireisesti: - -"Täti odottaa minua, minun täytyy joutua. Sano pian, Tobias, mitä -tahdoit sanoa; luulenpa, että vanhus minut jo näki, kuin nousin -veräjästä." - -"Oh, rakas Anni, mitä sinä huolit vanhuksesta. Älä nyt ole yhtään -peloissasi. Oletko jo unhottanut, että me olemme täällä tavanneet -toisiamme useammasti kuin yhden kerran? Ja oletko unhottanut, mitä -olemme luvanneet toinen toisellemme juuri täällä?" - -"Älä sinä niitä", vastasi Anni hätäisesti ja siirtyi vielä etemmäksi -pois. "Mikä on ollut, se on mennyt. Sinun lähdettyäsi on täällä paljon -muuttunut. Minä olen puhunut veljien ja vanhimpain kanssa. Heidän -sanansa ovat polttaneet minun omaatuntoani kuin nuolet. Minä olen -katunut ja tunnustanut, minä olen kuunnellut sanaa..." - -Siitä Tobias kiivastui. Sana -- pitikö sitte tuon sanan aina olla hänen -ja hänen onnensa välillä? Hän oli tehnyt vain kierroksen ja seisoi nyt -taas siinä, josta oli lähtenyt. - -Katkeraa puhetta tulvi hänen suustansa. Anni kuunteli, vaan eivät hänen -katkerat eikä hellät sanansa näyttäneet mitään vaikuttavan häneen. Kuin -Tobias viimein vähän rauhoittui, vastasi hän sentään hiukan lempeämmin: - -"Sitä paitsi ei äitisi koskaan suostu siihen, jota sinä nyt ehdotat. -Samoin isäsikin ajattelee, että minä olen liian mitätön ja köyhä -rikkaan Tobiaan pojalle. Mitä varten sitte sotia vastaan, kärsiä häpeää -ja pilkkaa, kantaa surua ja..." - -"Anni, Anni!" huusi samassa äiti Leena pihasta. - -Anni hypähti ylös, oli sitte hetkisen epätietoinen, viimein kiersi -kätensä Tobiaalle kaulaan, suuteli häntä kerran tulisesti ja riensi -pitkin ojaa viljan suojassa pihaan päin. - -Tobias oli yksin, ympärillä yhtä hiljaista kuin äsken. Siten istui hän -tuntikausia unteloisena ja välinpitämättömänä, mutta kuin päivän ensi -vilauksesta leivo lensi korkealle kirkkaan keltaiselle taivaalle ja -herätti uinahtavan maailman iloisen kevätpäivän tuhansiin toimiin, -silloin hän toivottomana heittäytyi pitkäkseen ruohokkoon ja itki, -kuten itketään parasta nuoruuden unelmaansa. Kyyneleet vähitellen -helpottivat hänen mieltänsä, hän nousi hitaasti ylös ja astui -väsyksissä kotiin, jossa päivän elämä jo oli alkanut. Musti haukahteli -ja tuuhealla hännällään hyväili vanhaa Mattia, joka juuri tuli ulos -rappusille, ojenteli ruumistaan, haukoitteli ja meni talliin ruokkimaan -hevosia. Tobias hiipi niin salaa kuin mahdollista tallin ylisille ja -paneutui pitkäkseen ummehtuneille menneenkesäisille heinille. Mutta -tuskin hän ehti saada kiinni laiminlyödyn yöunen päästä, kuin hänet jo -herätti kovaääninen puhelu ja hälinä. - -Vanha Tobias Pullinen oli palannut kotiin ja hänen kanssansa oli tullut -hevoskauppias Ivan Bitshok, harjaksien ostaja, tatarilainen Kuffein -Holam ja yksi rakuuna. Kuin Bitshokilla oli tuttuja ratsumestareja, -tallimestareja, eläinlääkärejä ja tavallisia sotamiehiä Pietarin -ratsurykmenteissä, oli Tobiaan onnistunut saada kuusitoista -rakuunahevosta kesälaitumelle. Se ei ollut minkään mitätön asia, maksu -oli melkoinen ja hän itse sai käyttää hevosia koko kolme kuukautta. -Muutamat niistä olivat valjaiden lyöttämiä, toiset olivat saaneet -kavionsa rikki Pietarin kivikaduilla ja niiden piti nyt kengättöminä -kävellä koko kesä pehmoisilla nurmikoilla; toiset olivat kipeinä -kosteista talleista ja niiden piti hengitellä raitista ilmaa kankailla -ja ylävissä aituuksissa. Se oli rahanansio ihan Tobiaan mielen mukaan. -Vahinko vain, että Bitshokin ja tatarilaisen ei käynyt kauan viipyä -Tervolassa. Jo seuraavana päivänä aikoivat he lähteä pohjoiseen päin -hevosrikkaasen Karjalaan ja Savoon. - -Mutta jos heidän vierailunsa olikin lyhyt, niin piti sen tulla sitä -iloisemmaksi. Anni sai pitää kahvia yhtä päätä lämpöisenä ja nuoren -Tobiaan käskettiin toimittaa oikein kunnollinen juhannuskokko meren -rannalle. Siinä puheltiin ja laskettiin leikkiä, muisteltiin vanhoja -hevoshistorioita, koristellen niitä uusilla mahtisanoilla ja -sukkeluuksilla, ja väliin aina ryypättiin sekakuppeja rommista, -airakista ja viinasta; "vinterska" ja "tuvantakainen" tuoksuttivat -sakeaa savua, ilo oli korkeimmillaan. Vielä suuremmaksi oli se kasvava. -Karl Napoleon Jurvelin ajoi pihaan, huiskuttaen jo matkan päästä paksua -protokolla-tukkua. Senaatin päätös rajariidassa oli tullut ja Pullisen -eduksi. Oikeastaan ei siitä mitään voittoa ollut, sillä keräjöiminen on -kallista ja asia itsessään oli arvoton, mutta olihan kuitenkin -näytetty, että oltiin oikeassa ja Brandt oli kukistettu ainakin tässä -asiassa, ja se maksoi tietysti jotain sekin. - -Nuori Tobias oli hyvästi tehnyt tehtävänsä, suuri kokko oli kasattu -vuorelle järven rannalle ja ylimpänä komeili siinä pari tervatynnyriä; -nyt vain odoteltiin hämärää, jolloin se voitaisiin uhrata liekeille. -Heti kuin aurinko oli laskeutunut; kokoutui seudun nuoriso sinne. -Tobias ja hänen vieraansa tulivat ensinnä kovaäänisinä ja iloisina, -edeltä astumassa rakuuna, soittaen harmonikalla, ja Jurvelin, yhä vielä -pitäen protokolleja kädessään ja laulaen renkutuksia. Bitshok tarjosi -olutta, Pullinen ja Reijonen samoin. Ilo oli yleinen. Kokon sytytettyä -ammuttiin tuon tuostakin, kaksi viulua ja harmonikkaa koetti nuorison -toivon mukaan pitää yllä tanssimusiikkia. Leena äiti, joka oli koko -ajan näyttänyt hyvin totiselta, sai myöskin osansa yleisestä ilosta. -Matti Reijonen oli puhemiehen kautta kosinut Annia, ja nyt, kuin olut -irroitteli kielet, tuli asia kaikille tietyksi ja siitä innokkaasti -puhelivat sekä nuoret että vanhat. - -Leenaa oli pitänyt hyvin levottomana se ajatus, miten hänen poikansa -ottaisi vastaan sen uutisen, mutta suureksi ihmeekseen hän ei huomannut -mitään; asia ei näyttänyt poikaan koskevan ollenkaan; vastoin äitinsä -luuloa oli hän iloinen kuin kärppä, myöhemmin illalla pauhaavakin, jopa -vähän tunkeileva. - -"Kas tuoss' on poika, jossa on vilkkautta", sanoi Ivan Bitshok nuoresta -Tobiaasta. "Se on oikea vikurivarsa. Anna hänet minulle oppiin, minä -tarvitsen sukkelaa ja teräväpäistä miestä, joka voi puhella -talonpoikain kanssa siellä ylämaassa. Minä osaan opettaa hänelle, -millainen hevosen pitää olla ja mihin mikin kelpaa, niin että viekkain -kalmukkikaan ei sitte voi pettää häntä." - -"Jos hän tahtoo lähteä", vastasi Pullinen ilostuneena, "niin ei minusta -vastusta. Hän vetelehtii täällä kotona, kun on liian vähä tekemistä; -ota hänet vain, niin saa hän oppia jotain kunnollisesti." - -Vilkkaasti ja iloisella mielellä keskusteltiin asiaa, Jurvelin -tarjoutui tekemään välikirjaa, mutta sen jyrkästi esti venäläinen, joka -pelkäsi kaikkia "suomalaisia papereja" enemmän kuin mitään räkätautia, -köhää, pattia tai hevosruttoa. - -"Ehei. Ei tarvita mitään paperia; sanasta miestä, sarvesta härkää. Minä -annan viisitoista markkaa kuussa, kaksi paria saappaita, kahdet -rukkaset, kaiken ylöspidon ja kaksi prosenttia voitosta. No, lyö tuohon -käteen!" - -Tobias löi, otti pestin ja niin se asia oli päätetty. - -Tobias hengitti helpommin. Siten kuin asiat nyt olivat kääntyneet -kotona, hänen olikin paras päästä pois kokonaan. Iloissansa maisteli -hän olutta ja sekakuppeja enemmän, kuin hän oikeastaan sieti, ja uuden -toimensa alkoi hän siten ensimmäisellä päihtymyksellä. Niin päättyi -juhannusaatto Tervolan talossa. - -Seuraava päivä oli lähtöpäivä. Vanha Tobias oli juro ja surumielinen. -Näytti ihan siltä, kuin hän olisi mieluisimmin tahtonut vaihtaa -poikansa kanssa ja vaihtaa hiljaisen Tervolan kokonansa tuohon -matkustelevan kauppiaan ammattiin. Leena itki eikä ollut tointua -ollenkaan; hän otti pitkät ja kyyneliset jäähyväset pojalta ja antoi -hänelle virsikirjan, muutamia markkoja ja monta varoitusta ja hyvää -neuvoa. Anni näytti karttelevan serkkuansa niin paljon kuin -mahdollista, ero oli kylmä, melkein vihamielinen. Niinpä istuttiin -kärryihin. Jurvelin läksi mukaan. Tatarilainen tarttui ohjaksiin, vielä -yksi "jääkää hyvästi" ja yksi piiskaryyppy, ja Tervola katosi -ensimmäisen mäen taa. - - - - -IX. - - -Kesä kului ja talvi tuli, ja sitte taas kevät ja kesä, mutta yhä vielä -Tobias kuljeksi niiden kahden hevosten ostajan kanssa. Milloin hän oli -Savossa, milloin Hämeessä, milloin Itä-Karjalassa taikka kaukana -Kuopion pohjoispuolella. Ei laiminlyöty yksiäkään markkinoita, joilta -oli toivoa saada hevosia, huonompia tai parempia, kohtuullisesta -hinnasta. Kuin oli saatu ostetuksi pari kolmekymmentä, käännyttiin -etelää kohti Pietariin, ja siellä sitte oli kalleimmasta mahdollisesta -hinnasta kaupittava, mitä oli ostettu. Siellä, Pietarin suurella -hevostorilla, oli Bitshok ihan kuin kotonaan. Hevoset siistittiin ja -harjattiin, kaviot mustattiin, häntä ja harja käherrettiin, ja jos -hevosissa oli vähäkään muotoa, niin kyllä Bitshok osasi saada ne -kaupaksi sellaisillekin, joilla ei ollut halua ostaakaan. Pienimmät -suomalaiset hevoset menivät "puoli ponyn" nimellä etelään päin, muut -kaupattiin ratsurykmentteihin ja ajureille. Kuin varasto loppui, -riennettiin taas kiireimmiten pohjoista kohti. Niillä matkoilla ja -paluumatkoilla näki Tobias kotiaan ja vanhempiaan useinkin, mutta -viihtyi joka kerran yhä huonommin kotona. Huono seura, viina, ainaiset -kujeet ja pettelemiset olivat turmelleet Tobiasta, hän oli lakkaamatta -siveellisesti vaipumassa, jota lankeemistaan vastaan hän silloin -tällöin katuen ja surren taisteli muutamia päiviä, sitte jälleen -jättäytyen turhan taistelun jälkeen toivottomuuteen. Ja epäilemättä -hän, kuten niin moni muukin, jotka tulevat temmatuksi pois oikeasta -paikastaan, luonnollisesta vaikutuspiiristään, olisi kokonaan joutunut -häviöön tuossa kuljeksijan elämässä, ell'ei eräs tapaus olisi yht'äkkiä -temmannut häntä pois noiden kumppanien parista ja tuonut takaisin -kotiin. - -Oli jo myöhään syksyllä. Kaksi vuotta oli Tobias jo ollut hevoskauppias -Ivan Bitshokin palveluksessa. Ivan palasi Kuopion markkinoilta kahden -apulaisensa, Tobiaan ja tatarilaisen Kuffein Holamin kanssa. Kuffein -Holam oli ennen ollut piiskarina Viipurissa, mutta luopunut siitä -ammatista ja lähtenyt hevoskauppiaana kuljeksimaan Ivanin kanssa. -Samalla hän omaksi edukseen harjoitti hyvin tuotteliasta sianharjasten -ostelua Pietarin tehtaihin. Heitä seurasi ylämaasta Malakias Hanhineva. -Hänellä oli Pietariin tukinuitto-asioita, ja hän oli yhtynyt -hevoskauppiasten seuraan, koska heillä oli sama tie. Ivan ja nämä -kumppanit ajoivat kahdessa reessä, jota paitsi heillä oli viisitoista -tai parikymmentä parempaa ja huonompaa hevosta, ostettuja mikä mistäkin -Karjalasta. Tämä matkue oli kulkenut Kuopiosta Joensuun ja Sortavalan -kautta; nyt kävi matka pitkin Laatokan rantaa milloin "kesä-" milloin -"talvitietä" jäätyneiden salmien ja selkien ylitse. Helposti kuohuva -Laatokka levisi itään ja etelään päin ylinäkymättömäksi mereksi. -Laatokka on meren tytär ja moni kohta sen luonnossa ja eläinkunnassa -muistuttaa sen mahtavaa alkuperää. Siinä elää syvällä kuoriaisia, joita -muuten on ainoastaan merien eläinkunnassa. Siellä elää monta lajia -suurta hopealohta. Hylje leikittelee ja viheltelee kuten meressä, ja -kuin myrsky levittää siipensä, pauhaavat Laatokan aallot kuten -merenkin. Matkamiehemme näkivät sieltä täältä etäältä aukeaa merta ja -kuulivat, kuinka laineet pauhasivat ja jymisivät. Ne eivät tahtoneet -millään tavalla taipua talven vallan alammaisuuteen. Ne söivät jään -laitaa, repivät ja katkoivat kovaa peitettä, joka joka yö valloitti -muutamia neliövirstoja niiden vapaiden veitikkain alueesta. Mutta -aaltojen vastustus muuttui yhä laimeammaksi; raskaina kuin sula lyijy -nostivat ne myrskyssä väsyneitä harjojansa ilman kuohua, ilman -vilkkautta ja elämää, ja kuitenkin se oli samaa vettä, kuin kesällä -nousi ja kuohui vähimmästäkin tuulen puhalluksesta ja loisti ja välkkyi -taivaan siniseltä ja vihreältä. Nyt aallot ainoastaan lyhyeen -jyskyttivät jäätynyttä pintaa. - -Hevoskauppiaamme olivat jo ehtineet Käkisalmen eteläpuolelle. Täytyi -kiiruhtaa, ehtiäkseen Slyyssinään hevosmarkkinoille ja sieltä vielä -Pietariin ennen talven varsinaista tuloa. Vielä oli yksi suuri selkä -ajan voittamiseksi kuljettava, ja sitte aikoivat he pitkin -yksitoikkoista hietaseljännettä, joka ainoastaan noin 60 jalkaa -korkealla meren pinnasta lukien on Laatokan länsirantana, ajaa pitkin -päivämatkoin Slyyssinään ja sieltä Nevan suuhun, suureen -maailmankaupunkiin. Viimeisessä talossa rannalla, josta tie kääntyi -Laatokalle, varoittivat ihmiset lähtemästä jäälle. Jää on kyllä vahva, -sanoivat he, mutta tie ei vielä ole viitottu: ja muutenkin, Laatokkaan -ei ole luottamista niin kauan, kuin alli oleskelee jään reunalla. - -"Joutavia", vastasi Tobias, "tämän kolme neljännestuntia jää kyllä -kestää; lumi valkasee; taivas on kirkas, ja vähintään puoli tuntia on -vielä hämärää." Ja miehet hevosineen läksivät matkaan. Vaan tuskin -ehtivät he muutamien pyssyn kantamien päähän, kuin tuuli kääntyi -eteläiseksi. Tuntui kosteita puhalluksia, jotka koskivat vielä -kylmemmästi kuin pohjatuuli ja ajoivat edellään sakeata lumi- ja -utupeittoa. "Kääntykäämme pois", sanoi tatarilainen. Bitshok makasi ja -kuorsasi reen pohjalla. Hanhineva oli jäänyt toisessa reessä jäljelle -muutamain hevosien kanssa. Tobias, nuori ja uskalias, arveli, että -eihän siinä ollut mitään hätää, kyllähän hevoset pysyivät tiellä. -Ajettiin sumussa ja lumirännässä vaiti edelleen hyvä hetki; jokainen -koetti suojella itseään kylmänkostealta pakkaselta niin hyvin, kuin -taisi. Tobias piti tarkasti silmällä tietä, joka rupesi yhä huonommin -näkymään hämärässä. Yht'äkkiä hirnahti eräs hevonen, joka oli -juoksemassa jäljestä. Se oli lyhyt, kimakka hirnahdus. Bitshok heräsi -heti. - -"Mitä nyt, pelkääkö hevoset?" - -Ihan oikein, kaikki hevoset, paitsi ne, jotka olivat valjaissa, -hörkistivät korviaan, tuhahtelivat, vavahtelivat ja näyttivät -levottomilta. Nyt jo valjashevosetkin huomasivat, että kaikki ei ollut -oikein. Ne hiljensivät vauhtiaan ja nuuskivat ilmaa. Bitshok istahti -reen laidalle. "Seisauta vähän", sanoi hän Tobiaalle. Kaikki -kuuntelivat. "Susia siellä vain on", virkkoi tatarilainen -ylenkatseellisesti. "Anna ruoskaa", sanoi Bitshok ja heittäytyi taas -rekensä pohjalle. Tobias teki, kuten isäntä käski, mutta äkisti hevoset -vavahtivat, syöksähtivät syrjään ja läksivät hurjasti laukkaamaan. -Hanhineva seurasi vastahakoisesti jäljestä. Harmaassa pimeässä näki -Tobias joukon pörhöisiä susia, jotka välistä näkyivät, välistä -peittyivät sumuun, mutta tietä ei Tobias enää nähnyt. Hevosten -levottomuus yhä kiihtyi. Miehet koettivat niitä rauhoittaa ja -vähitellen se onnistuikin. Bitshok nousi äkeissään, piiska kädessä, -valmiina kurittamaan, jos tarve tuli. Heti jäälle päästyään huomasi -hän, että oltiin poissa tien jäljeltä. Raivostuen alkoi hän haukkua -Tobiasta ja toivottaa perkeleitä ja pahoja henkiä viemään häntä -nahkoineen päivineen. Epäilemättä olisi hän jo käyttänyt ruoskaakin, -jos Hanhineva juuri silloin, kuin Bitshok nosti sen, ei olisi temmannut -sitä häneltä, tyynesti ja kylmäkiskoisesti sanoen: "Hiljaa, Ivan -Ivanovitsh, te olette vielä Suomessa; laki ei ole leikin tekoa. Nyt on -etsittävä tietä, taikka ollaan hengen vaarassa." Ivan kutistui kokoon -kuin märkä rukkanen. Henki vaarassa! Ja venäläisen helposti liikkuva -luonne heti kääntyi päinvastaiselle taholle. "No, Tobias, en minä -tarkoittanut niin pahaa, älä tuosta nyt suutu." Tatarilainen tuli -myöskin luo ja kaikki neljä miestä nyt neuvottelivat, mitä oli tehtävä. -Tobias Pullinen ja Hanhineva tahtoivat antaa hevosten kulkea omin -neuvoin ja itse valita tiensä, sillä hevoset useimmiten heti menevät -suorinta tietä maalle. Tatarilainen kyllä yleensä arveli samaa, mutta -pelkäsi hevosten nyt susista säikäyksissään ei antavan itseään -luonnollisen vaistonsa ohjata eikä pyrkivän maalle päin, vaan ensin -susia pakoon. Bitshok puolestaan oli huomannut, että suomalaisilla -ylämaan hevosilla ei ollut ollenkaan tuota aistia kulkea pimeässä ja -lumipyryssä aukeilla tasangoilla maata tai kotia kohti. Vaan koska -tuliasetten puutteessa susilta ei uskallettu yksitellen lähteä eri -tahoilta etsimään tietä eikä myöskään jättää niin monta peljästynyttä -ja levotonta hevosta yhden miehen hoitoon siksi aikaa, kuin toiset -kiertelisivät tien haussa, niin ei ollut muuta keinoa kuin luottaa -hevosten vaistoon. Tatarilainen, joka oli aroilla ollut samanlaisessa -seikkailussa, vastusti hyvin kiihkeästi. Hänen mielestään oli parasta -koota hevoset piiriin, tehdä valli niukasta lumesta, jota siellä täällä -vähän oli jään koloissa, ja aamuun asti olla siinä, jossa oltiin. -Bitshokilla oli vilu, Tobias oli kärsimätön, Hanhineva ei luullut maan -olevan varsin kaukana, ja enemmistö siis voitti. Käytiin istumaan -rekiin. "Jumalan nimeen", sanoi venäläinen. Hevoset läksivät ja tuulen -vauhdilla lennettiin kohti tuntematonta pimeää. Kohta matkustajamme -ilokseen huomasivat susien ulvonnan kuuluvan yhä heikommin. Kuin -hevoset sitä paitsi olivat rauhoittuneet ja juoksivat ripeästi eteen -päin ilman mitään levottomuutta, hengittivät miehet jo helpommin; -ainoastaan tatarilainen ei luottanut tähän koetukseen, hän mutisi tuon -tuostakin: "Allah, akbar." Huolettomasti ajettiin vielä muutamia -minuutteja. Mutta yht'äkkiä sanoi Hanhineva kuiskaten, melkein kuin -tukehtuvalla äänellä: "seisata, Tobias, seisata Herran tähden." - -Sydän vavahti matkamiehillä. - -"No, mitä nyt sitte?" sanoi Tobias äreästi. - -"Kuuntele, kuuntele tarkkaan! Mitä kuulet?" sanoi Hanhineva vakavasti. - -"En minä kuule mitään." - -"Minä kuulen koiran haukuntaa etäältä, hyvin etäältä", sanoi -tatarilainen. "Ei, se on linnun ääntä, merilinnun; allit huutelevat -jään reunalla, me olemme ajaneet ulos Laatokalle kohti aukeata merta." -Nyt kuului ihan selvästi allien soinnukas, tarmokas ääni. - -Bitshok heittäytyi alas ja kuunteli, korva jäätä vasten. "Ganginjeva on -oikeassa, minä kuulen selvään, miten jää narisee ja aallot jyskyttävät; -meidän olisi pitänyt noudattaa tatarilaisen neuvoa. Jumala meitä -armahtakoon!" Samassa halkesi jäähän vana paukahtaen kuin pyssy ja -selvään kuului, miten se halkeama kiristen ja paukahdellen eteni kuin -nuoli maata kohti. - -"Sinne päin, sinne päin!" sanoi Hanhineva, "siellä on maa. Vapahtajamme -Jesuksen Kristuksen nimessä kääntykäämme nyt heti!" - -Käännyttiin, mutta turhaan; tietä ei enää löytynyt. Lumipyry kiihtyi, -jääpuikot tulivat teräviksi ja koviksi, myrsky ulvoi, jää paukkoi ja -pakkanen, hirvittävä pakkanen laskeutui Pohjolasta kaikkine kipuinensa -matkustajain päälle, joilla ei edes ollut kylliksi vaatteitakaan, niitä -kestääksensä, kaikkein vähimmin tatarilaisella, jonka pitkä viitta oli -ohuesta kankaasta, ja Hanhinevalla, joka aikoi ostaa vaatteita -Pietarista. Vilusta väristen riisuttiin hevoset valjaista, käännettiin -reet syrjälleen tuulta vasten ja asetuttiin niiden siimekseen, vaikka -sekään ei paljon auttanut, kun reet olivat harvat. Myrsky oli vähän -ennen temmannut pois kaksi lammasnahkavällyä, jotka olivat -suunnattomien yölepakkojen tavalla räpytellen lähteneet lentämään -pitkin jäätä. Nyt myrsky poimi rekien raoista pois heinät korsi -korrelta. Hevosista ei tarvinnut olla huolissaan; vaikka ihan vapaina, -ne eivät edes yrittäneetkään karkaamaan, vaan asettuivat yhteen -ryhmään, päät kiinni toisiinsa, siten saaden toinen toisestaan suojaa -sekä pakkasta että lumipyryä vastaan; silloin tällöin tunkeutui joku -taimmainen sisemmäksi ryhmään. Tatarilaista ja Hanhinevaa paleli -hirveästi. Välistä he hypähtivät ylös ja juoksivat tämän tilapäisen -leirin ympäri, pysyäkseen lämpöisinä, ja väsyttyään asettuivat taas -hyvin kiinni toisiinsa reen suojaan ja käärivät ympärilleen niinimaton, -jota myrsky ei ollut heiltä riistänyt. Kohtapa liike ei enää riittänyt -pitämään notkeina heidän kangistuvia jäseniään; he väsyivät ennen, kuin -ehtivät lämmitä. Tobias ja Ivan koettivat hieromalla pitää heitä -hengissä, mutta jäätävän pakkasen tähden ei sekään kauan ollut -mahdollinen, kun heidän kätensä kylmettyivät niin, että niitä alkoi -kirveliä. Kuin Bitshok tatarilaisen ja Hanhinevan änkyttävästä, -tavoittelevasta puheesta huomasi, että he eivät enää kauemmin jaksaneet -kärsiä, koetti hän tarjota heille pullosta viinaa, jota hän ja Tobias -olivat säästävästi ja varovasti nauttineet. Turha tarjous, sillä -Malakias Hanhineva sanoi yksinkertaisesti ja luottavasti: "Minä olen -kristitty eli, kuten maailma sanoo, hihhuli; minulla on suuri -seurakunta, jonka Herra armossaan on minun opetusteni ja rukousteni -kautta auttanut pois viinan kirouksesta; ei kenenkään pidä sanoa, että -Malakias Hanhineva on kuolemassa pettänyt, mitä on opettanut elämässä; -jos Herra tahtoo ottaa minun henkeni, niin minä olen valmis menemään -hänen autuuteensa." - -Tatarilainen Kuffein Holam vitkasteli, otti sitte pullon, mutta: "ei", -sanoi hän, "kuolema on jo purrut hampaansa kiinni minun sydämmeeni. -Kuffein Holam on suuri syntinen, kristittyjen viina on usein saanut -minut rikkomaan profeetan käskyjä, mutta jos Monkir ja Nekir, kuoleman -ja tuomion enkelit, tulevat tänä yönä, niin heidän ei tarvitse tuntea -minun henkeni lähtevän ruumiistani saastaiselta haisevana. Asrael, -paratiisin vartia, ei suinkaan kiellä minua pääsemästä sen iloihin. -Jumala on suuri ja Muhammed on hänen profeettansa!" - -Bitshok teki ristinmerkin. "Herra kaikkiarmias, armon jakaja, armahda -meitä!" Ja Tobias, kenenkä puoleen hän olisi kääntynyt näinä tuskan -hetkinä, hän, joka oli hyljännyt kaikki, mitä kerran oli elänyt ja -liikkunut hänessä. Hän istui synkkänä, uhkamielisenä vaiti ja katsoi -kumppaneihinsa. Kuten Belsazar näki "mene tekel'insä" kuninkaallisen -asuntonsa seinällä, niin Tobiaskin näki edessään syntisen elämänsä -leimuavilla kirjaimilla kirjoitettuna. Hän muisti joka vikansa, joka -syntinsä, muisti laiminlyödyn rippikouluaikansa, suloiset liikutukset, -joita kerran oli kuohunut hänen mielessään, ja hengellisen uupumuksen -ja unen, joka sitte oli vaivuttanut hänen sielunsa niin syvälle, että -tuo muhamettilainen oli paljon korkeammalla häntä. Hän muisti Adam -Pihlhjertan opetukset, hihhulien rukous- ja veisuukokoukset, ja mitä -hänestä nyt oli tullut, hevoshuijari, joka joi köyhäin talonpoikain -kanssa, voidakseen sitte pettää heitä kaupoissa. - -Tatarilainen laskeutui polvilleen, pani kätensä ryntäilleen ristiin, -laski karvalakkinsa viereensä, kumarsi paljasta päätään alas jäähän -saakka ja Allahin ja Muhammedin nimet nousivat kangistuneilta huulilta -hartaassa rukouksessa talviyön kovassa pakkasessa lumimyrskyn -kohisevilla siivillä Jumalan, ainoan ja laupiaan Jumalan taivaasen. -Lopetettuaan rukouksensa pani Kuffein lakin päähänsä, ryömi Bitshokin -luo, otti häntä kädestä ja sanoi: "kiitos, Ivan, sinä olit hyvä -isäntä." Hän laskeutui pitkäkseen jäälle, veti niinimaton yllensä ja -nukkui ijankaikkiseen lepoon. Kuollessaan uneksi hän ihanasta keväästä, -sinitaivaasta ja miljoonista kukista äärettömillä aroilla bashkiirein -maassa, kotimaassansa, ja sitte nousi hänen uupuva sielunsa maan -keväimistä taivaan alati kukoistavaan kesään ja Asrael vei hänen -vapautuneen henkensä paratiisin iloihin, jossa taivaan sulottaret -kuivasivat hänen jäätyneet kyyneleensä ja lämmittivät hänen sielunsa -uuteen ijankaikkiseen eloon autuaassa yhteydessä kaikkein -oikeauskoisten ja heidän profeettansa kanssa. - -Kuin tatarilainen oli lopettanut rukouksensa ja kiittänyt isäntäänsä, -kuului heikko, sammuva ääni yön pimeydessä; Hanhineva se kankealla, -sopertavalla kielellä veisasi virttä. Silloin tällöin myrskyn kohinan -seasta kuulivat Tobias ja Bitshok hihhulin puoleksi puhumalla, puoleksi -veisaamalla sanelevan: - - Mä että täältä erkanen, - Sen katson voitokseni, - Sill' ilon Jesus ijäisen - Suot luonas sielulleni. - - Mä pääsen tyyneen rantahan - Myrskyistä, jotka pauhaa, - Kiusauksista maailman - Saan ijäks kaikeks rauhaa. - -Yhä heikommin kuuluivat virren ja rukouksen sanat, kunnes ne kuolivat -äänettömäksi, hartaaksi rauhan ikävöitsemiseksi; hihhuli ja -sielunpaimen Hanhineva meni Herransa rauhaan ja vähäinen torppa kosken -partaalla salolla, johon hihhulilahkoon kuuluvat tukinuittajat usein -kokoutuivat ilolla ja riemulla ylistämään Herraa, kajasti vielä -kuolemassakin hänen sammuvan silmänsä edessä. Hänestä tuntui, että hän -kosken kuohuvilla aalloilla riemuiten uiskenteli huimaavaa vauhtia pois -elämän merestä ijankaikkisuuden ihanoille rannoille. - -Tobias ja Bitshok katsahtivat toisiinsa. "Luulenpa Jumalan ottaneen -heidät luoksensa, Herran rauha olkoon heidän kanssansa", kuiskasi -Bitshok. "Jos Jumala pelastaa meidät tästä hädästä, panen minä -kynttilöitä palamaan kasanilaisen pyhän emon alttarille. Niin minä teen -ja lupaan Jumalan kautta." - -"Ja minä", sanoi Tobias, "alan uutta elämää." - -He eivät enää muuta puhelleet, tunkeutuivat vain lähemmäksi toisiansa; -heidän ajatuksensa sammuivat pois, he eivät olleet liikutetut, eivät -peljänneet kuolemaa eivätkä olleet ahdistuksissaan, sielun kielet eivät -enää väräjäneet; ruumiin hermot vetivät puoleensa koko heidän -huomionsa, heitä vain paleli. - -Myrsky liiteli leveillä siivillä heidän ylitsensä ja ajoi lunta -suuriksi kinoksiksi heitä vasten ja, ennenkuin aavistivatkaan, -nukkuivat he sekä kaikista vilun tunteista että kaikista suruista pois -hiljaiseen uneen. Jos lunta ei olisi tullut suurin joukoin alas -taivaasta, niin he eivät olisi enää nähneet aamun valoa. Mutta kuin he -heräsivät, tunsivat he elähyttävää lämpöä ruumiissansa. He sysivät -syrjään lumipeitteen ja hieroivat silmiänsä. Hevoset olivat kadonneet; -itse olivat he olleet suuren lumikerroksen peitossa, joka oli pitänyt -yllä heidän ruumiinsa lämpöä ja pelastanut heidän henkensä. Ilosta -vavisten näkivät he nyt ihan edessään tuskin puolen virstan päässä -tummain honkien keskellä Konevitsan punaisten muurien, kultakupujen ja -ristien välkkyvän aamun sinertävässä valossa. Savu nousi opaalin ja -ruusun karvaisena hiljaa ja suoraan taivasta kohti, joka säteilevän -teräskumun kaltaisena peitti pyhää saarta, jäälakeutta ja Laatokkaa. -Vaivalla nousivat he ylös ja alkoivat astuskella luostaria kohti. - -Heti, kuin myrsky oli asettunut, olivat hevoset nuuskineet hetkisen ja -iloisesti hirnuen rientäneet maalle. Munkit, nähtyään hevosten tulevan, -aavistivat jonkin onnettomuuden tapahtuneen ja läksivät hevosten jälkiä -myöten etsimään. Kuolleet kaivettiin ylös lumesta, mutta kuin -tatarilaisen lakki putosi päästä ja hänen paljaaksi ajeltu päälakensa -munkeille ilmasi, mitä uskoa hän oli eläessään tunnustanut, tekivät he -kauhuissaan ristinmerkkejä, että heidän kätensä oli koskenut -uskottomaan, pakanaan, muhamettilaiskoiraan. He eivät antaneet Kuffein -Holamille hautaa eivätpä edes lupaakaan haudata hänen ruumistansa -mihinkään koko sille pyhälle saarelle. - -Hänet nostettiin Bitshokin rekeen, joka jätettiin jäälle, ja niinimatto -levitettiin päälle. Hanhineva vainaja olisi kyllä kristittynä -saanut sijaa saaren pyhässä maassa, mutta äkeissään munkkien -suvaitsemattomuudesta nosti Tobias hihhulin ruumiin rekeen -muhamettilaisen viereen ja sitte molemmat pelastuneet riensivät -luostarin kyökkiin, jossa lämmin ruoka pian uudisti heidän väsyneet -voimansa. - -Bitshok, päästyään kylläiseksi, kääntyi Tobiaan puoleen ja sanoi: -"Kuulitko viimeyönä, että minä lupasin panna kynttilöitä palamaan -kasanilaiselle pyhälle emolle; kuulitko sinä, sanoinko minä meneväni -Moskovaan sytyttämään niitä kynttilöitä?" - -"En, sitä minä en kuullut." - -"No, slavo tebjä hospodi. Sepä nyt oli hyvä. Täällä luostarissa -varmaankin on kasanilaisen pyhän emon kuva ja hänen pitää saaman -kynttilänsä ja heti paikalla." - -Bitshok meni kirkkoon, sytytti kynttilän, laskeutui polvilleen, risti -silmiänsä ja rukoili, ja hänen punaiset, viekkaat sorvan silmänsä -katsoivat hartaalla uskolla vahakeltaiseen byzantinilaiseen madonnaan, -joka, ohuet huulet kiinni, silmät ankarasti tuijottavina, sulki rumaa -Kristus-lasta helmillä ja timanteilla koristettuun litteään syliinsä. -Bitshok oli täyttänyt lupauksensa. - - * * * * * - -Kuin hevoset oli syötetty, menivät miehet, munkkeja seurassansa, reen -luo, joka oli jäällä. Tamma valjastettiin vanhan taikauskoisen tavan -mukaan vainajain reen eteen. Bitshok tarttui ohjaksiin; "letjitje -golubtshiki", sanoi hän maiskauttaen suullansa, ja täyttä laukkaa -lähdettiin säkenöivässä auringon paisteessa mannermaata kohti, suoraa -tietä nimismiehen luo. Tämä järjestyksen vartia piti lyhyen, mutta -ankaran kuulustelun, kysellen ristiin rastiin hevoskauppiasta ja hänen -apulaistansa, katsoi heidän paperinsa, kirjoitti muistiin heidän -nimensä ja siten oli asia selvillä. Molemmat ruumiit nostettiin -nimismiehen puuliiteriin. Bitshok oli jo noussut rekeen. "Odotahan", -sanoi Tobias ja juoksi liiteriin, paljasti päänsä, laskeutui polvilleen -molempain ruumisten viereen ja rukoili lyhyen rukouksen: "Herran rauha -olkoon teidän kanssanne nyt ja ijankaikkisesti, amen!" Palatessaan -sieltä oli hänellä mielessä luja päätös luopua hevoskauppiaan toimesta, -palata kotiin ja alkaa uutta elämää. - - - - -X. - - -Bitshokin sanomattomaksi mielipahaksi Tobias tuon onnettoman retken -jälkeen Laatokalla erosi hänen ammatistaan ja läksi kotiinsa. Äitinsä -iloksi ja isänsä ihmeeksi palasi hän kotiin katuvaisena kuin -tuhlaajapoika. - -Ehkä hänen hyvät aikeensa olisivat nyt kuten niin monesti ennenkin -rauenneet tyhjiin, mutta hän heti etsi uskovaisia ja yhtyi heihin. Hän -kertoi heille, mitä hän äskettäin oli kokenut, hihhulin ja tatarilaisen -levollisuuden kuolemassa, kertoi Adam Pihlhjertasta, jota hän nyt vasta -alkoi käsittää. Adamin sanat ja opetukset olivat olleet kätkettyinä -kuin viljan jyvä talvisen lumen alla. Ne olivat pitkät ajat olleet kuin -pois haihtuneina, kuin niitä ei olisi koskaan ollut lausuttukaan, ja -kuitenkin näyttivät ne nyt alkavan elää mustassa mullassa ja itäen -ennustaa uutta kevättä. - -Vanhan Tobiaan luonne ei voinut sietää maanviljelijän tointa, jossa oli -ainiaan raskasta työtä ja voitto, vaikkapa välistä runsaskin, niin -hankala liikutella ja säilytellä aitoissa. Elämä yksinäisessä -Tervolassa oli sellaisissa oloissa ainakin ollut hänestä vähän -vastenmielinen, vaan nyt, kuin hänen suureksi harmikseen poika luopui -kauppakumppani Bitshokista ja antautui hengellisten valtaan, tuli se -hänelle ihan sietämättömäksi. Hän oli kärsivällisesti kuunnellut -vaimonsa laulavalla nenä-äänellä lukemista postilloitansa, virsiänsä ja -rukouksiansa. Se oli ihan oikein, sillä hän suuresti kunnioitti sanaa, -niin suuresti, että sitä kunnioitusta eivät voineet horjutella edes nuo -monivuotiset keräjöimisetkään kirkkoherra Brandtin kanssa. Paljo -taikuutta kuitenkin oli siinä perityssä kunnioituksessa mukana, sillä -hän melkein yhtä paljon kunnioitti vanhan Matti Viskarin runoja. -Jumalan sanaa piti talossa viljeltämän ja koska hänen vaimonsa sitä -teki niin perinpohjaisesti, niin hän ikään kuin katolilaiseen tapaan -käsitti hänet sijaiseksensa. Tulihan se koko talolle hyväksi ja hän -itse pääsi siitä vaivasta. Mutta kuin hänen ainoa poikansa Tobias, tämä -ripeä poika, joka kahdenkymmenen ja parin vuoden ijässä osasi -markalleen ja pennilleen sanoa, minkä arvoinen mikin hevonen oli, kuin -hän, josta olisi voinut tulla -- niin, miksipä ei kauppaneuvos -(olisihan kauppaneuvos Pullinen yhtä sievä lausua kuin kauppaneuvos -Mustonen tai kauppaneuvos Parviainen), kuin tämä poika luopui kaikesta -ja sen sijaan rupesi vanhan, typerän hihhulirahjuksen apulaisena -pitämään rukouskokouksia ja saamaan aikaan hämminkiä pitäjässä, se oli -toki jo liikaa. Ja mitä kaikkea olivat nuo kaksi saarnaajaa saaneet -aikaan neljässä viidessä kuukaudessa. Pelattiinko siellä korttia tai -saskaa,[4] ei. Viina ja rommi olivat monestakin paikasta hävinneet, ja -eivätkö he totta tosiaan alkaneet oikeaa vainoa yksin tupakkaakin -vastaan. Ja Tobias yleenkatseellisesti sylki kauas lattialle. Ja mitä -ilvettä he olivat tehneet vanhalle Brandtillekin, itse provastille. Hän -oli kutsunut heitä kirkkoneuvoston eteen ja siellä he olivat puhuneet, -vastanneet ja väitelleet itse provasti ukon kanssa herätyksestä, -pyhityksestä ja kutsumuksesta. Ja vaikka, iloista kyllä, Brandt -kaikkine oppineen lienee joutunut ihan hemmettiin, niin pahasti olivat -nuo omatekoiset papit häntä ahdistaneet, -- senhän olivat kaikki -kuulijat sanoneet paitsi Matti -- niin oli kirkkoneuvosto antanut -heränneille ankaran varoituksen ja luvannut valittaa tuomiokapitulille -ja piispalle ja kahdenkymmenen markan sakon uhalla kieltänyt pitämästä -uskovaisten kokouksia. - -Mutta ei siinä vielä kaikki. Täällä kotona oli rukouksia ja -postilloita, virsiä ja raamattua aamusta iltaan ja illasta aamuun. Jos -hän hiukankaan kirosi tai kertoi jonkun jutun, miten hän oli Bitshokin -kanssa pettänyt jotakuta tatarilaista tai mustalaista, puijannut -vauhkohevosen jollekin kaartilaiselle taikka hiukan vetänyt nenästä -ylpeätä hevostohtoria, tuollaisen vain oikein hupaisen jutun, jolle -saattoi nauraa hengästyksiinsä asti, nauraa niin, että vatsassa -pulpahteli, niin silloin kaikki kotiväki katsoivat häneen, kuin hän -olisi kuumetaudissa taikka tylsämielinen, jopa ihan mielipuolikin. Ei, -nyt siitä piti tulla loppu, ja vanha Tobias istahti peilin eteen, -sieppasi veitsensä ja raaputteli ilman mitään pois harvat sänget -poskiltansa ja läksi etsimään sopivia kumppaneja, sillä suuri tupa oli -täksi päiväksi taas muutettu rukoushuoneeksi ja nyt jo toisen kerran -yhden viikon kuluessa, ja se oli liiaksi. Ennen kuin hän isäntänä sulki -ovensa näiltä pyhiltä, tahtoi hän kuitenkin keskustella yhtämielisten -ystäväinsä kanssa, varsinkin Matti Reijosen, jolla kyllä oli syytä -katsoa karsaasti hihhulien kokouksia, jos muuten oli totta, mitä -kerrottiin. - -Puotikammarissa istui Leena, joka nyt oli seurakunnan vanhimpia, ja -hänen poikansa. Tobiaan muoto oli muuttunut vakavaksi, melkein -kuihtuneeksi. Huomaava tarkastelija kyllä näki hänen katseestaan ja -kasvoistaan, että hän oli ankarassa sisällisessä työssä, että hän -mietiskeli asioita, jotka hänestä tätä nykyä näyttivät perin tärkeiltä. -Mietiskely ja raskasmielisyys olivat hänessä muutenkin äidin perintöä, -joka ennemmin tai myöhemmin oli otollisissa oloissa tuleva ilmi. Toinen -saarnaaja Heikki Kangas oli mies, jonka typeryys näkyi jo kasvoista. -Hänen ruumiinsa oli tavattoman köntyskäinen. Kädet suuret ja paksut -näyttivät pölkäreiltä, joista hänellä näkyi olevan suuri vastus. -Milloin ne eivät olleet lepäämässä leveillä polvilla, veteli hän -sormiansa, kuten talonpoikaisissa on tapana, niin että nivelet -paukkoivat. Veljien kesken hän oli kohonnut vanhimman ja matkustavan -apostolin arvoon puhetulvansa, hyvän sydämmensä ja suuren raamatun -taitonsa tähden. Hän tiesi, jos kuka hyvänsä lausui raamatun lauseen, -miten pienen hyvänsä, melkein heti paikalla sanoa, mistä evankeliumista -tai mistä profeetasta se oli. Hän oli yhtä heikko väittelyssä kuin -jyrkkä ja taipumaton lausunnoissaan. - -Nämä kolme neuvottelivat nyt rukouskokouksesta. Leena Pullinen, jossa -ei mikään, ei edes uskontokaan voinut kuolettaa rahan hankintahimoa, -ehdotti, että kokoukseen tulijoilta otettaisiin vapaaehtoinen -pääsymakso, että, jos joku ilmoittaisi kokouksen, niillä tuloilla -voitaisiin kuitata sakko; vaan sekä Heikki että Tobias sitä -vastustivat. - -Pullisen tupaan kokoutuivat illempana veljet ja sisaret: soturi Anton, -Anni, Matti Reijosen nuori vaimo, joka oli nyt kuten niin usein -ennenkin vastoin miehensä nimenomaista kieltoa salaa hiipinyt tänne, -sekä kaikki kylän uskovaiset ja muutamia muitakin, joita vain -uteliaisuus oli houkutellut tulemaan kokoukseen. Lämmin alkoi tuvassa -tulla kiusoittavaksi, varsinkin kuin Leena oli paistanut leipää -aamupäivällä. Ikkunoita, tämän maakunnan tavan mukaan, ei käynyt avata -eikä siitä olisi ollut apuakaan, sillä ilma oli ollut rasittava ja -ukkosta ennustava, niin että se vieläkin oli helteinen ja kuuma, vaikka -jo oli myöhäinen iltapäivä. Mustia pilviä seisoa törrötti kuin torneja -taivaan rannalla, ikään kuin pyrkien piirittämään keskitaivasta. Niitä -nousi milloin etelästä, milloin idästä ylös päin, mutta juuri kuin ne -olivat uhkaavimmillaan, ylhäältä mustat, alhaalta metsän rajasta -sinipunervat, valmiina purkamaan leimauksiansa ja jyminäänsä -odottelevan luonnon päälle, silloin aina tuli raitis puhallus, levitti -vilpoisuutta ja hajoitti uhkaavat rynnäköt. Illan suussa olivat -kuitenkin tuulet kuolleet ja yhä korkeammalle kasautuivat paksut pilvet -yli metsäin ja maiden. - -Kuin viimeiset myöhästyneet seurakunnan jäsenet saapuivat, alettiin -kokous virrellä, jota Tobias alkoi veisata ja johon muut vähitellen -yhtyivät. Virren päätyttyä tuli Heikin vuoro, joka perimpänä tuvassa -seisoi Tobiaan ja Leenan keskessä. Puheessa, niin epäselvässä, että -asioihin perehtyneenkin oli vaikea hänen lakkaamattomista sanain -taistelemisistaan löytää puheen johtavaa ajatusta, esitti hän lahkon -uskonoppia. Jumaluudesta sanoi hän, että kaikki, mitä Augsburgin -tunnustus sanoo, on oikein, paitsi että Jesus astui alas helvettiin, -sillä siitä ei raamattu sano mitään, ja että Kristus on Jumalan poika, -mutta ihminen, joka ainakin kerran lankesi syntiin, silloin, kuin häh -ristissä huusi: Jumalani, Jumalani, miksis minun ylönannoit? sillä -Jumala ei hylkää ketään. Jumalan asuinpaikka on yksinomaan siellä -taivaan loistossa, jonne ei kukaan, eivät edes uskovaisetkaan pääse; -täällä alhaalla hän ei ole, kuten profeetta jo on sanonut: luuletko, -että Jumala vuorilla asuu. Taivaasta käsin hallitsee hän maailman -kohtaloita lähettiensä, Pojan ja pyhän Hengen, kautta, joille hän -valmistaa pääsyn oikeain uskovaisten joukkoon. Oikeita uskovaisia on -ainoastaan hihhulien ja muiden heidän kanssansa yksimielisten joukossa, -eli siis pyhä Henki on varsinkin meidän sydämmessämme, niin kuin -Kristus meidän lihassamme. Me olemme kaikki Jumalan poikia ja tyttäriä, -me olemme niin kuin Kristus, kuten apostolikin on sanonut. Jumalan -sanasta hän opetti, että pyhä raamattu on kuollut kirjain, jos niitä -kirjaimia ei uskovainen suu lausu, sillä hänessä asuu Kristus ja -silloin Kristus itse puhuu. Paavali sanoo roomalais-epistolan 10:nen -luvun 17:ssä värsyssä: "niin tulee siis usko kuulosta." Lapsellisella -nöyryydellä tulee kuunnella tätä opetusta, jonka pyhä Henki puhuu -opettajan suun kautta. Juuri näistä opettajista herra sanoi profeetta -Jeremiaalle 1:sen luvun 9;ssä värsyssä: "katso, minä panen minun sanani -sinun suuhus." Ja Kristus sanoo: "joka teitä kuulee, hän kuulee minua, -ja joka teihin turvaa, hän turvaa minuun." Mitä hyvänsä valtionkirkon -pappi, tämä Brandt sanoo, se on kaikki paljasta lörpötystä, kun pyhä -Henki ei puhu hänen suunsa kautta. "Sydämmen uskolla me tulemme -vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella saamme autuuden kruunun." Eukoilla -Jumalalta ei ole välttämätön, hänhän tietää ilmankin kaikki, mitä me -tarvitsemme, eikä muuttane päätöksiänsä meidän rukouksistamme, mutta -meidän tulee rukoilla toisiltamme anteeksi rukouksiamme ja vikojamme. -Se onkin paljon vaikeampi, sillä kukapa tahtoisikaan salata vikojansa -Herralta, mutta niiden tunnustaminen seurakunnan edessä, veljien -edessä, ja pyytäminen niitä anteeksi on paljon vaikeampi. - -Kasteesta ei ole mitään vahinkoa, mutta se on vain ulkonainen kirkkoon -pääsemisen merkki. Ehtoollinen on pyhä sakramentti, jota on ahkerasti -käytettävä, mutta rippi on tarpeeton, sillä Herra kyllä tietää meidän -syntimme, ja niiden tunnustaminen yleensä papille, joka niitä sitte -anteeksi antaa, vaikka hänellä ei olekaan pyhää Henkeä, se on Jumalan -pilkkaa. Saarnaamista harjoittakoon jokainen, jota pyhä Henki pakottaa -puhumaan, mutta vasta sitte, kuin hän seurakunnan edessä on tunnustanut -syntinsä, eikä ainoastaan sanoilla "minä vaivainen syntinen ihminen", -vaan nimittämällä joka synnin, kuin rasittaa hänen omaatuntoansa; vasta -sitte, kuin hän loukatuilta veljiltä ja sisarilta on saanut anteeksi -annon ja vanhimmat ovat kätten päälle panemisella ottaneet hänet -seurakuntaan ja hän on tuntenut, että pyhä Henki on vuodutettu hänen -sieluunsa, tuntenut esimakua taivaan armosta ja autuudesta, joka -pakottaa häntä ylistämään Herraa. - -Anni istui lähinnä Tobiasta ja kuunteli hyvin tarkkaavasti, kasvot -hehkuvina, opettajan sanoja, ja kuin hän puhui vainosta, "sillä -niitähän pitää tuleman", teki hän sydämmessään lupauksen, että, -sanokoonpa hänen Mattinsa mitä hyvänsä, hän ei huoli mistään -väkivallasta eikä mahtikäskystä, vaan pitää kiinni opista ja sanasta. -Silloin tällöin tapasi hän Tobiaan katseen, ja hänestä näyttivät ne -sinisilmät loistavan kuin välkkyvät tuulastulet pimeänä syysyönä. Oli -loistoa ja syvyyttä hänen silmissään, sellaista, että hän ei ollut -koskaan ennen nähnyt. - -Nyt olivat ukkospilvet ehtineet nousta ylös keskitaivaalle ja niiden -alle valui laskeutuvan auringon paiste onnettomuutta ennustavana, -vasken karvaisena valona, joka hiukan siveli pilvien laiteita ja teki -syvemmät paikat vain sitä mustemman ja uhkaavamman näköisiksi. Tupaan -tämä valo levitti kamalan kajastuksen kuuntelevien ja rukoilevien -päälle, niin että toiset paikat hehkuivat, toiset olivat pimeinä, -mustansinisinä; kaikki näytti, kuin olisi oltu keskellä tulipaloa, -kunnes Anni hiljaa nousi ja sytytti lampun. Ukkonen jymisi melkein -lakkaamatta. Saarnaaja, innostuneena hetken juhlallisuudesta, -mahtavista sanoista ja luonnon suurista voimista, jotka nyt -valmistautuivat taisteluun, oli juuri lopettanut puheensa ja kääntynyt -seurakunnan puoleen, kysyen, kuten hihhuleilla on tapana, eikö -kukaan tuntenut itsessään pyhän Hengen voimaa, eikö se henki ketään -pakottanut ... silloin yht'äkkiä kiskaistiin ovi voimakkaasti auki ja -leimauksen ja jyrinän väliajalla astui sisään vanha kirkkoherra Brandt, -lakki päässä. - -"Onkoko kellään mitään sanomista?" sanoi hän äänellä, joka kuului -jyrinääkin kovemmin; "kyllä minulla on jotakin sanomista teille, te -luopuneet lapset", ja suutuksissaan heristi hän nyrkillänsä. "Vai tässä -se luola on, johon te piilottaudutte, te ketut, mutta kyllä minä sidon -teidät hännistänne kiinni, kuten Simson kerran teki. Te luopuneet -perkeleet, te antikristuksen palvelijat. Vai täällä te sen vanhan -juttupukarin luona saarnaatte eksytystänne ja villitsette kansaa -petollisella puheellanne ja perkeleen taidolla. Vai täällä te -rukoilette vääriä rukouksianne. Mutta odottakaahan, kyllä minä teidät -opetan." - -Kirkkoherran ilmestyminen yht'äkkiä, hänen suuttumuksensa ja loukkaava -puheensa vaikutti suuresti ihmisiin. Vanha itsevaltias ei ollut turhaan -vuosikausia pitänyt seurakuntalaisiansa asianmukaisessa kurissa; hänen -papinvirkansa, hänen säätynsä vaikutti, että vastatulleet, ja -pelkurimmat laumassa alkoivat tuntea ahdistusta ja olisivat mieluimmin -toivoneet olevansa poissa koko kokouksesta, varsinkin kuin se vanhin, -jonka olisi ensinnä pitänyt hoidella hajautuneita lampaita, kuin susi -syöksyi niiden keskelle, seisoi hämillään ja keksimättä ainoatakaan -sanaa vastaukseksi kirkkoherran koviin sanoihin ja ankaraan puheesen. - -Kuin Tobias näki, että asiat alkoivat kääntyä pahanne päin, että -pelkurimaisuus kuin mansikan taimi kasvoi sekä köynnöksiä että juuria -sydämmissä ja aivoissa ja kohta oli suuren mansikiston tavalla peittävä -koko palon, joka oli raivattu tähän kirkon salolle, nousi hän rohkeasti -ylös, tunkeutui pelkäävän vanhimman eteen ja sanoi mielenliikutuksesta -vavisten: - -"Petollista puhetta, perkeleen taitoa ja vääriä rukouksia, mistä te sen -tiedätte, herra kirkkoherra? Ettehän te ole olleet kuulemassa meidän -rukouksiamme." - -Tämä yksinkertainen kysymys, johon kirkkoherra ei ollut valmistanut -mitään vastausta, saattoi vihastuneen sielunpaimenen hetkiseksi -hämilleen, sillä tosiaan oli siinä kysymyksessä tuollainen -yksinkertainen totuus, jollaiset kerrassaan valtaavat levottoman -ihmisjoukon ja Tobias ilokseen näki arkuuden vähitellen muuttuvan -luottamukseksi, vieläpä huomasi sieltä täältä pilkallisestikin -katseltavan kirkkoherraa. - -Samassa hän tunsi kättänsä jonkun kovasti pusertavan. Hän katsahti -sinne päin ja näki lämpöisen, liikutetun silmäyksen; se oli Anni, joka -istui hänen vieressään ja loistavin silmin katseli häneen. Miten kaunis -hän on, oli ensimmäinen ajatus, kuin välähti Tobiaan mielessä; miksi -hän ei tullut minun omakseni, oli toinen. Niin, miksi? Tuossa seisoi se -"miksi" ihan ilmielävänä, tuo mies, sen kirkon edustaja, joka Tobiaan -käsityksen mukaan oli yksin anastanut haltuunsa Herran armon ja -siunauksen, joka sen tunnustuksen rajain ulkopuolella ei tunnusta -olemassa olon oikeutta muille ajatuksille eikä tunteille, joka tahtoo -pakottaa kaikkia etsiväisiä sieluja astumaan kirkon laveaa tietä -armonistuimen eteen. Kuten leimaus, joka juuri nyt välähti ulkona, -silmänräpäykseksi valasi taivaan ja maan, valkeni yht'äkkiä se ajatus -Tobiaassa, että tuo hengen mies oli vanhasta vihasta hänen isäänsä -kohtaan ja kukistumattomasta vallanhimosta tallannut hänet jalkainsa -alle ja ihan armotta estänyt hänet pääsemästä ripille, jota -yhteiskunnallinen laki vaatii. Tuo mies oli karkoittanut hänet pois -isänkodista, karkoittanut tästä sydämmestä, joka oli kerran sykkinyt -hänelle. Ja juuri, kuin kirkkoherra valmistautui puhumaan ja niin -hyvin, kuin osasi, vastaamaan tuohon yksinkertaiseen kysymykseen, -johtuivat Adam Pihlhjertan hehkuvat sanat ja hurjat kiroilemiset -valtionkirkon pappeja Tobiaalle mieleen; nyt ymmärsi hän häntä, vanhaa -mestariansa. Vaikka hänen luonteensa oli ihan toisenlainen, tunsi hän -hetkisen, mitä oli liikkunut Adamin kuohuvan sydämmen pohjalla. Niin, -hän ymmärsi Adamia itseään ja sanoi kuuluvasti: - -"Kuka antoi teille oikeuden tunkeutua tänne kiroilemaan ja näyttämään -törkeitä heristyksiänne? Kuka antoi teille oikeuden ensin -mielivaltaisesti sulkea minut ulos seurakunnasta, johon nyt tahdotte -väkisin jälleen kiskoa minua. Te palkkapaimenet, jotka ette rakasta -lampaita muuta kuin palkan tähden, kuka antoi teille oikeuden tuomita -meitä. Tuomitkaa puita hedelmien mukaan; ei ohdakkeista saada viikunia -eikä orjantappuroista viinirypäleitä. Me emme nauti tuota perkeleen -saastaisuutta, jota sanotaan viinaksi, me elämme siveästi, me autamme -köyhiä, me emme saastuta suutamme kirouksilla, ei kukaan meistä etsi -oikeutta keräjistä eikä tuomioistuimista, me emme tyrkytä -tunnustustamme kellekään. Kuka vain tahtoo, saa tulla meidän -seurakuntaamme ja siitä erota, me emme sorra ketään, emme vainoa -ketään. No niin, sinä kiroileva valtionpappi, joka sen sijaan, että -rukouksessa kääntyisit Jumalasi puoleen, palvelet konjakkipulloasi, -miksi vainoot Herran valituita? Mene pois täältä, että Herra vihassaan -ei lyö sinua ennen, kuin ehdit majaasi. Voi sitä, joka saa aikaan -pahennusta." - -Paitsi lampun valon piirissä oli melkein pimeä tuvassa; ainoastaan -hiilituli levitti punertavaa valoa liedestä. Niinpä ei kukaan nähnyt, -miten kirkkoherra Brandt kalpeni mielenliikutuksesta ja suuttumuksesta; -hän tahtoi vastata, mutta hänen huulensa olivat kuin yhteen liimatut, -hän nosti ja laski silmiään kuin ampiainen sarviansa. Viimein se -puhkesi, ei kuitenkaan yhtä voimakkaasti kuin ensin, hän oli -sisällisesti sortunut. Siis oli se kuitenkin levinnyt tietoon tuo -konjakin kirous, vaikka hän oli kaikin tavoin koettanut sitä salata. -Uhaten piispankeräjillä ja lainrangaistuksella läksi hän viimein pois -harhauskoisten kokouksesta. - -Hänen tuskin ehdittyään ulos ovesta ukkonen, joka oli kauan pauhannut -vähän etempänä, purkautui koko rajuudessaan ja yht'äkkiä kova jysäys -täräytti tupaa ihan pohjaa myöten, niin että yksi ikkuna särkyi ilman -painosta. - -"Kas, tuossa Herran vahvistus tuomiolle, jonka lausuimme", -sanoi Tobias; "jyminällä ja tulen leimauksilla uhkaa hän pyhäin -vainoojia." Siitä kerrassaan haihtui paino, joka raskautti kaikkein -mieliä tuon kiivaan puheen sekä majesteetillisen rajuilman tähden. -Ulkona oli rajuilma purkautunut, tuli oli syöksynyt läpi pilvien, ilma -oli taas puhdas. Sisällä oli Tobias lausunut vapahdussanan, Jumala itse -käänsi vihansa jumalatonta miestä vastaan, joka pimeässä rehmi -rankkasateessa ja myrskyssä, jota vastoin pyhät istuivat täällä -huoneen katon suojassa ja ystävällisen lampun valossa nöyrinä Jumalan -edessä kuunnellen ukkokosen jyrinää ja sateen ropinaa. Kuin innostus -oli korkeimillaan, nousi Tobias ylös; hän oli pelastanut Herran -valitut, hän oli koonnut hajaantuneet lampaat, uskon kilvellä -pidättänyt pahimman rynnäkön; tästä hetkestä asti oli hän, vaikka -nuorempi, seurakunnan tuki, sen väkevyyden pylväs. Ja valtaavasti -saarnasi hän nyt hihhulien oppia, ja mitä hän sanoi, se tuli välittömän -luonnonvoiman väkevyydellä. Se tuli sydämmestä ja valloitti sydämmet -kerrassaan. Monivuotiset epäselvät ajatukset, joita oli tunkeillut -hänessä, tunteet, jotka tuskin huomattavina olivat virtailleet hänen -sielussansa, kuohuivat nyt esiin kuin raikkaat lähteet. Jumalan -kirkkaus näytti tulleen hänelle, hän tunsi nöyryydessä, että hän -vallitsi tätä joukkoa, joka ihan hengittämättä ja hämmästyksissään -näytti kysyvän, eikö tämä mies ole Tobias Pullisen poika, mistä tulee -hänen viisautensa. Yhä ylemmäksi nousivat tunnelaineet seurakunnassa, -yhä kovemmin kuului sydämmen huokaus, ja kuin Tobias jakoi syntein -anteeksi antamista, nousi hengellinen kiihko korkeimmilleen, ja -sotamies Anton hypähti ylös ja nostaen voimakkaan kätensä huusi -kaikuvasti: "Voi teitä, te valtion papit, jotka tahdotte sammuttaa -hengen tulta. Itse te puhutte ilman pyhää Henkeä ja tahdotte myöskin -pakottaa meitä olemaan vaiti kirkossa. Kuin kirkko on tullut -vankeudeksi, niin lähtekäämme pois siitä paikasta, jossa pyhän Hengen -ei anneta rauhassa puhua jokaisen suusta. Yhtykäämme yhteen ja -tehkäämme pyhän Hengen liitto ja seurakunta." - -Antonin sanat vaikuttivat kuin olisi ukonnuoli sytyttänyt kasken -tuleen. - -"Niin, iloitkaamme ja ylistäkäämme Herraa!" Ja ylös nousi joka mies ja -nainen, hyppien ja tanssien syöksyivät he toistensa syliin, vaihtoivat -rauhan suuteloja ja kovasti huudahtellen pyöri koko joukko hengen -huumauksessa, joka melkein näytti mielipuolisuudelta. - -Ulkona jymisi ukkonen etäällä, tummansiniset leimaukset tuon tuostakin -valasivat taivaan rantaa ja silloin tällöin putoili vielä suuria -sadepisaroita ikään kuin raskaita kyyneliä maan päälle. Mutta hiljaa -aukesi tuvan ovi, ja pimeästä porstuasta katselivat vanha Tobias ja -Matti Reijonen pauhaavaa joukkoa, ja suuttumuksesta säihkyvin silmin -näki Matti vaimonsa Annin ihastuneena ja onnellisena Tobiaan sylissä. -Hänen silmissään leimahti vihaa ja kateutta ja hän kirota täräytti, -joka kerrassaan tempasi uskovaiset heidän uneksitusta autuudestaan -takaisin maan päälle. Mielikuvituksen ja sielun harhailemisten jälkeen -tulee tavallisesti velttoutta ja tylsyyttä, ja ääneti läksivät -rukouskokouksesta ihmiset kukin kotiinsa. - - - - -XI. - - -Edellisen illan tapausten jälkeen oli Tobiaalla ihan itsestään ensi -sija veljien joukossa, hänen tykönsä tulivat kaikki, jotka tahtoivat -kuulla lohdutuksen ja vapahduksen sanaa, häneen pani seurakunta -toivonsa; mutta ensimmäisenä hän myöskin sai ottaa vastaan kovimmat -iskut ja kestää pahimmat myrskyt. Ei kukaan loukannut, vielä vähemmin -kurittanut vanhaa Brandtia rankasematta. Hänellä oli valtaa, kykyä, -jopa hyvää tahtoakin oikein esimerkiksi rangaista sellaisia hutiluksia, -nurkkasaarnaajia ja rahjuksia kuin nuori Tobias. Hän kirjoitti -piispalle ja tuomiokapitulille, joka määräsi pidettäväksi kuulustelun -ja annettavaksi varoituksen, jos voitiin todistaa olevan väärää oppia. -Kuulustelu tuli oikeaksi väittelyksi, josta molemmat vastapuolueet -tietysti läksivät saamatta kumotuksi toinen toistansa. Mitä toiseen -puolueesen, vanhaan Brandtiin koskee, oli hän väittelyn jälkeen vielä -enemmän suutuksissaan kuin ennen, ja toinen puolue, Tobias, vielä -suuremmassa arvossa uskonveljiensä kesken. Tuli sitte varoitus. Uusia -rikkomisia, kiihkoisia saarnoja ja kiihkoisia selityksiä rakkaudesta, -joka käy yli kaiken ymmärryksen, kokouksia, jotka päättyivät -veljessuuteloihin, syleilyksiin ja innostukseen. Uusia valituksia ja -uusia toimenpiteitä. Pitämättä lukua mistään vangitutti Brandt -pahantekijän, vietäväksi vanginkyydillä tutkintoon. Mutta silloin -"vapaamieliset sanomalehdet" tarttuivat asiaan kovin kourin. -Sanomalehdet rupesivat ahdistamaan vanhaa Brandtia, sanomalehtien -mukaan ryhtyi asiaan prokuraattori ja kuvernööri, ja kuin kerran oli -asiaan ryhdytty ylhäältä päin, täytyi tuomiokapitulinkin jotain tehdä. -Tobias Pullisen asiasta väiteltiin kuin hyvinkin tärkeästä tapauksesta -sekä pääkaupungin että maaseudun sanomalehdissä. Vanki päästettiin -vapaaksi, ja uskonveljensä ottivat hänet vastaan virren veisuulla ja -pidoilla. Vaino vain edisti yhä enemmän hänen oppinsa leviämistä ja -ihmisjoukon huomion kiintymistä häneen. Paitsi kirkkoneuvostoa sekä -niitä, jotka kaikissa tapauksissa olivat välinpitämättömät ja -oikeauskoiset, kiintyi kaikki muu kansa siihen opettajaan, joka oli -lähtenyt sen omista riveistä, veljesrakkauden koko lämmöllä ja -uskonkiihkon sokeudella. - -Eräs, joka yhtä kiihkoisesti liittyi provasti Brandtiin, oli Matti -Reijonen, Tobiaan vanha kilpa- ja riitaveli. Vaimoansa Annia hän -ankarimmasti kielsi käymästä kokouksissa, hän ei kärsinyt kuulla -puhuttavankaan noista "matkustavista kristuksista", joita yhä -laajemmissa piireissä tutuksi tullut Tobias veti Tervolan kylään. Kuin -vaimo ei sittekään totellut hänen kieltoansa, rääkkäsi hän häntä ja -sulki hänet tupaan, josta vaimo niin pian kuin mahdollista karkasi, -lujasti päättänyt kun oli kärsiä vaikka martyrikuoleman pyhän opin -tähden ja -- Tobiaan tähden, olisi hän saattanut lisätä. Hänestä olivat -oppi ja Tobias yksi asia. Vanha rakkaus ei ruostu, nuoruuden rakkaus -leimahti jälleen ilmi tuleen ja kuunnellessaan nuorta, innokasta -saarnamiestä hän ei kysellyt itseltään, miten suuri osa henkilöllä oli -hänen mieltymyksessänsä uuteen oppiin. Hän ei tahtonut eikä uskaltanut -tutkistella; ottamatta lukuun kaikkia asianhaaroja antautui hän, -kuulematta varoitusta ja herätystä, koko sydämmestään ja sielustaan sen -tunteen valtaan, joka oli anastanut hänet. Joka hetki, kuin hän vain -jouti kotiaskareilta, meni hän miehensä huomaamatta vanhan Tobiaan -tupaan. - - - - -XII. - - -Siten kului kuukausi toisensa perästä, taistelevain puolueiden -antamatta hiuksenkaan vertaa perää toisillensa. Lumivalkoinen talvi -alkoi jo kadottaa värinsä puhtautta, harmaat jäät ja tummat pilkut -pelloilla ja niityillä ennustivat kevään koittoa. Erään rukouskokouksen -jälkeen, josta Anni oli palannut kotiin enemmän liikutettuna kuin -tavallisesti, oli Matti ankarasti kohdellut häntä ja viimein -käsinkoskevastikin sekä uhannut aivan tuntuvasti rangaista, jos hän -vielä kerran uskalsi rikkoa hänen selvää kieltoansa. Häpeissään, -haluttomana, tyytymättömänä itseensä ja onnettomana kuten aina näiden -oikeutetun mustasukkaisuuden ja suuttumuksen kohtausten jälkeen oli hän -lähtenyt pariksi päiväksi metsälle virkistämään mieltänsä. Hän rakasti -kiihkeästi metsästystä. Kaakkois-Suomessa on muuten vähä metsästäjiä -enimmäkseen siitä syystä, että kaikki metsästys on ollut ankarasti -kiellettynä lahjoitusmaiden herrain aikana. Joitakuita innokkaita -linnustajia oli kuitenkin, ja niistä oli Reijonen yksi. Hän läksi nyt -aikaisin aamulla ennen auringon nousua. Ensin hän kuitenkin meni -huviksensa lintuaittaansa, vanhaan, jo kaatumaisillaan olevaan -huoneesen, joka lähellä pihaa seisoi yksinään ikivanhan koivikon -suojassa. Siellä hän valmistihe metsästyksen viehätykseen ja itsekseen -iloitsi mieshukasta, jota hän oli saanut aikaan teyrien, metsäkanain, -metsojen ja pyiden joukossa. Matti oli näet lintukauppias, hän ampui, -pyyteli ansoilla, osti ja möi lintuja Pietarin herkkukauppiaille. -Siellä riippui hänen aitassaan sadoittain teyrejä, teräkseltä -kiiltävässä puvussa, kuusenhavuja avonaisessa nokassa. Purpuranpunainen -pilkku silmäin päällä näytti kuolettavalta haavalta. Muhkea urosmetso -riippui siinä, pitkät kaulahöyhenet viimeisen kerran pöyristettynä; ei -se kurkku ollut koskaan enää saava aikaan niitä kellonääniä, jotka -viehättävät rakastuneita naaraksia. Teyrimetso, syntynyt sekasuvusta, -riippui kankeana ja kylmänä emonsa naarasmetson ja isonsa urosteyrin -välillä. Metsäkana, valkoiset housut jalassa, ja töyhtöpää pyy, kaikki -olivat uhranneet henkensä kylmällä kinoksella, että sitte Pietarin -paraimmissa ravintoloissa kiihottaisivat jonkun herkkusuun ruokahalua. -Kirkasvärisiä sirkkusia ja tilhejä riippui siinä, kaikki kankeiksi -jäätyneinä ja valmiina vietäväksi johonkin muotikauppaan tai -turkkurille, Mutta kiusojen ja ikävyyksien unhottamisen sijasta sai -Matti yhden huolen lisäksi. Nyt oli näet talvipakkanen lopussa ja -linnut täytyi tukuttain muuttaa rahaksi, ett'eivät pahenisi. -Tyytymättömänä lukitsi hän aittansa ja läksi teyrivajaansa. Se oli -vanhan, visapahkaisen koivuryhmän juuressa, jotka pilviä tavoittelevina -ja yksinään seisoivat hoitamattomassa vesakossa. Neljän- tai -viidenkymmenen askeleen päässä oli aukea paikka, jossa teyrit -tavallisesti leikittelivät ja tanssivat. Oli aikaisin aamulla. Tuuli -vielä uinueli, kuin aurinko nousi metsän yli keveiden, untuvaisten, -pitkäjuovaisten pilvien keskellä. Heti muuttui kaikki aikaisen kevään -karvaiseksi. Ilmaisena, vienon punasinervän karvaisena seisoi koivikko -ja haavikko, silmikot paisuvina. Vesakon tiheikköihin painuivat -syreenin karvaiset varjot yhä alemmaksi, mikäli aamuvalo hajoitti -opaalin väristä utua. Lumikinokset olivat huvenneina, vesojen ja -kantojen lävistäminä, ohuina peitteinä soilla ja niityillä; ainoastaan -siellä täällä välkkyi joitakuita jääkristalleja. Nyt kajahti palokärjen -metallilta helisevä, surumielinen ääni aamusoittona läpi kirkkaan -ilman. Nuori varisparikunta heräsi heti ja ryhtyi innokkaasti pesäänsä -rakentamaan, miettivästi ja raskaasti lentäen läpi vesakon. Teyrikukot -heräsivät koivujen korkeimmissa latvoissa, ojensivat kaulojansa ja -räpyttivät tummia, terässinisiä, valkojuovasia siipiään. Sitte alkoi -vanhin kukko leikin, päästäen hienon vihellysäänen, monimutkaisen ja -erilaisessa tahdissa, sitte tuon puhalluksen, joka viehättää -metsämiestä, sillä nyt hän tietää leikin todella alkavan. Tätä -puhallusta muut kukot eivät voi vastustaa, he levittävät purstonsa -viuhkan muotoon, pörhistävät kaulahöyhenensä ja alkavat kuhertaa. -Silloin lentää vanha kukko päättävästi alas koivusta ja laskeutuu -aukealle paikalle maahan. Yksitellen lentävät toiset kukot alas, nuorin -viimeksi. Silloin alkaa leikki tanssineen ja lauluineen, kukko toisensa -perästä lentää kokouspaikkaan, ne poljeksivat ohutta lunta niin, että -se roiskuu ylös ilmaan, pyörivät, siivet vähän ylhäällä, hierovat -nokkaa ja kaulaa maahan niin, että höyhenet pölisevät, kuhertavat ja -viheltävät rakkautensa aamulaulua, Kuin joku nuori kukko kiihtyy -liiaksi, ottaa vanha sitä niskasta, laahaa pois ja palaa kujerrellen ja -voitostaan ylpeänä, mitä hullunkurisimmasti tepastellen leikkipaikkaan, -ja mitä kauemmin leikkiä kestää, sitä enemmän nämä muhkeat linnut -kiihtyvät. - -Matti ei voinut olla vertailematta näitä kiihtyneitä lintuja ja -hihhuleja toisiinsa. Rukouksesta ja veisuusta päihtyneinä, tunteet -kiihottuneina mielipuolisuuden rajalle asti, pitivät nekin tanssejansa. -Katkerasti hymyillen nosti hän pyssynsä kaataakseen yhden teyrin, -hänellä oli jo sormi liipasinta vasten, kuin eläin, koiran kokoinen, -yht'äkkiä kuin nuoli viskautui pitkällä hyppäyksellä joltakin vanhan -koivun oksalta alas, sieppasi kiinni kurkusta juuri sen teyrin, jonka -Matti oli valinnut saalikseen, ja ennen, kuin hämmästynyt metsämies -ehti tointua, levittivät teyrit, sekä kukot että kanat, siipensä ja -läksivät humisten pakoon, vaan ilves hitaasti käveli pois saaliinensa. -Tajuttomasti välähti Matti Reijosen mielessä yksi ajatus, hänen -voimattansa tehdä siitä selkoa: noin pitäisi minunkin tehdä -teyrikukolleni kotona, kerran vain puristaa kurkusta, niin olisi se -leikki lopussa. Matti kauhistui itse tuota ajatusta ja koetti niin pian -kuin mahdollista karkoittaa sitä mielestään. Hän katsoi ilvestä, tuossa -se vielä seisoi pajupensaan alla syömässä aamiaistansa. Hän tuiskautti -rohkealle ryövärille haulipanoksen, voimatta sillä juuri mitään -vaikuttaa, sillä ilves yhdellä hyppäyksellä katosi vesakkoon. Tästä -paikasta oli teyrin pyynti loppunut pitkäksi ajaksi, sillä missä ilves -liikkuu, siinä teyrit eivät suinkaan ryhdy leikkiinsä, vaan etsivät -rauhallisempia paikkoja. - -Äkeissään tästä uudesta vastoinkäymisestä läksi Matti astuskelemaan -kotiin päin. Puoli matkassa tapasi hän erään tuttunsa, joka oli menossa -lähimmälle rautatien-asemalle. Reijonen läksi mukaan tekemään -lintukauppaa. Mutta tämä päivä oli kerrassaan onnettomuuden päivä, hän -sai kuulla ruplan kurssien alenneen yht'äkkiä uskomattomasti. Hän -joutui huonoon seuraan, ja kuin hän viimein myöhään illalla läksi -kotiinsa päin, oli hän jotenkin juovuksissa ja suutuksissa itseensä ja -koko maailmaan. - - - - -XIII. - - -Samana päivänä, kuin Matti läksi edellisessä luvussa kerrotulle -metsästysretkelle, oli Tobias Pullinen tuttavien kautta saanut -pappilasta kirjeen, joka oli maannut pappilan kansliassa vähintään pari -viikkoa. Tobias oli viime aikoina saanut paljonkin kirjeitä -uskonveljiltä ja -sisarilta, jotka pyysivät neuvoa, asianajajaltansa, -kirkkoherran virastolta, jopa tuomiokapituliltakin, mutta tämä kirje -oli ihan toisenlainen, perin kummallisen näköinen. Se oli täynnä -postimerkkejä, joissa kotkankuva levitti laihoja jäseniään. Siinä oli -ruotsalaisia, suomalaisia ja venäläisiä sanoja kuoressa ja ylinnä nimi -Tobolsk. Tobias käänteli ja katseli kirjettä moneen kertaan ennen -aukasemista, ja avattuaan katsoi hän heti allekirjoitusta, joka oli -Aleksander Ylistalo. Tobiaan käsi vapisi, kuin hän huomasi sen miehen -nimen, joka oli niin voimakkaasti, niin kovakouraisesti koskenut hänen -elämäänsä, sen miehen, jota hän oli ihmetellyt, vihannut ja nyt vasta -käsittänyt. Kirje oli tällainen: - - Tobolskista, vankein parannuslaitoksesta. - - Terveyttä ja veljeyttä Tobias Pulliselle ynnä rauhaa, anteeksi - antamista ja sovintoa vapahtajamme Jesuksen Kristuksen tähden. - Jos sinä, rakas veli Kristuksessa, tiedät itsestäsi jotain pahaa, - niin älä tee kuten sinun kelvoton viheliäinen veljesi Adam - Pihlhjerta, älä salaa sitä seurakunnalta, vaan tunnusta se elävän - Jumalan ja kanssaveljiesi edessä, niin että et sorru synnistä, - kuten pahantekijä opettajasi Aleksander Ylistalo - - entinen - Adam Pihlhjerta. - -Tämä tervehdys, kuvaannollisesti sanoen, haudan toiselta puolen -vaikutti niin Tobiaasen, että hän tuskin voi hillitä liikkeitänsä. - -Samassa astui Anni tupaan. Hänen käyntinsä ja liikkeensä olivat -viehättävät ja vapaat. Hänen katseensa oli levollinen ja kiihkoton niin -kuin sen, joka levähtää kovan mielenjännityksen tai suuren onnen -jälkeen. Hän kantoi hyvin sulavasti naitujen vaimoin pukua, päässä -pieni myssy pahvista, päällystettynä silkillä, ja myssystä riippui -rimpsu, joka hänen astuessaan heilui edes takaisin kauniissa, -valkoisessa niskassa. Paksu tukka oli sileäksi kammattu otsalta, -kirkkaat, vaaleat silmät loistivat hiljaisesta onnesta. - -Leena äiti, joka ajatuksissaan istui kankaansa edessä, katsahti oveen -päin ja alkoi heti, kuin hänen hämärät silmänsä käsittivät, kuka tulija -oli, kiivaasti polkea, kutoa tulipunaisia lankoja loimiin ja kalistella -sukkulaa. Ei kukaan sanonut sanaakaan pitkään aikaan. Anni seisoi ja -katsoi liikuttavan mieltyneesti Tobiaasen. Tobias katsomatta sinne -päinkään tunsi sen katseen. Viimein hän virkkoi puoliääneen: "Anni", -sipasi kädellään otsaansa, "Anni", ja näytti ihan siltä, kuin hänen -olisi ollut vaikea saada sanoja suustansa tulemaan. "Anni", kuiskasi -hän vielä kolmannen kerran. Nyt lakkasivat kaiteet paukkumasta. Tobias -antoi Aleksanderin kirjeen Annille ja sanoi: "minun täytyy tunnustaa -syntini seurakunnalle, Adam pakottaa minua siihen." - -Leena viskasi valkoista lankaa loimien väliin niin kiivaasti, että -sukkula lensi seinään. Annin kasvoissa väri tuskin yhtään muuttui, -kaikki muu oli hänestä nyt mitätöntä, niin hänen mielensä oli täynnä -onnellista rakkautta. Hän tuskin katsoikaan kirjeesen, sanoi vain -lempeällä, hiljaisella äänellä: "sinä tietysti teet oikein, kuin -seuraat hengen kehoitusta, muuten", virkkoi hän sitte puoli ääneen, -"minä puolestani teen sinun tahtosi mukaan." Sukkula singahteli yhä -kiivaammin ja Leena paukutti kaksi mustaa, paksua lankaa kiinni -kirkasväriseen kankaasensa. - -"Missä on Matti?" kysyi vanhus kuivakiskoisesti. - -"Metsällä, hän palaa vasta huomenna", sanoi Anni Tobiaasen katsoen. - -Tumma puna nousi äkisti Tobiaan kasvoille, hän tempasi Adamin kirjeen -ja sanoi takertuvalla äänellä: "niin on tehtävä, kuin sanoin; toimita -veljille ja sisarille sana, että me tänä iltana kokoudumme..." - -"Minun luokseni", sanoi Anni, tietämättänsä tähystellen Leenaa, ja -astui hitaasti ulos ovesta. - -Leena yhä paukutteli kangastansa, kutoi punaisia, valkoisia ja mustia -lankoja juoviksi, kunnes hänen silmänsä alkoivat välkkyä ja raskaita -pisaroita putoili pitkin poskia. Äkisti kääntyi hän, katsoi poikaansa -pitkään, nousi pois istuinlaudaltansa, meni Tobiaan luo ja sanoi -vapisevalla äänellä: - -"Parempi olisi, jos kokoonnuttaisiin tänne meille." - -"Ehkä, äiti, mutta nyt se jo on liian myöhä." - -Pitkä kevätpäivä sammui kullan hehkuna. Lamppu sytytettiin Reijosen -tuvassa, ja hämärissä kokoutuivat veljet ja sisaret ahtaalta tuntuvaan -huoneesen. Kuin kaikki olivat koossa, suljettiin ovi huolellisesti. -Tavaton aika ja paikka, Reijosen tupa, hänen, joka oli päämiehenä -vastustamassa pyhiä, teki kokouksen erittäin juhlalliseksi. Nuori -saarnaaja ja hänen vanha äitinsä istuivat tuvan perällä uunin -vastapäätä. Tobias puhui vapaasti, jopa innokkaastikin, mutta hänen -käytöksessään oli jotakin, joka muuten on tavallista kaikilla, joiden -mielessä vallitsee yksi ainoa ajatus, yksi tunne: hän näytti -miettivältä, hajamieliseltä. Silloin tällöin katsahti hän Anniin, joka -yhä vain selaili virsikirjaa. Äiti Leena seurasi tarkkaan poikansa -sielun liikettä. - -"Kas niin, poikani", sanoi hän viimein. - -Tobias kalpeni ja nousi. Vaikealta se tuntui, hänen kurkkunsa oli kuin -kiinni puserrettu, hän nieli moneen kertaan ja viimein lyhyen vait'olon -jälkeen alkoi puhua vähän vapisevalla äänellä: - -"Veljet ja sisaret. Minä tunnen syvällistä pakotusta tunnustamaan -suurta syntiä, johon me, johon minä..." - -Hänen puhettaan keskeytti kova jyskytys oveen. Anni hypähti ylös kuin -peljästynyt pyy, juoksi Tobiaan luo ja asettui hänen eteensä. Nyt -kuului Matti Reijonen kiroten ja uhaten jyskyttävän ovea. "Ovi auki, -minä käsken. Etkö kuule, Anni, minä se olen, sinun isäntäsi", ja hän -paukutteli koko voimallaan. "Oletteko hullut vai kuurot. Jos ette avaa -ovea, lyön minä sen pirstaleiksi ja tapan jok'ainoan teistä." - -"Matti Reijonen se on ja juovuksissa, se kuuluu puheesta", sanoivat -muutamat naiset. Tobias seisoi kalpeana ja ääneti; "avatkaa ovi!" käski -hän kovalla äänellä, mutta ei kukaan totellut häntä. - -"Vai niin, oletko sinä siellä, Tobias, no nyt minä kyllä ymmärrän, -minkä tähden vaimoni pitää ovea kiinni. Sinä tekopyhä kettu, sinä käki -varpusen pesässä, kirottu haaskaaja." - -"Olkoon ovi kiinni", sanoi Anni jyrkästi, "hänellä on pyssy kanssansa, -minä tunnen hänet; kuin hän puhuu tuolla tavalla, tapahtuu tässä -onnettomuus." - -Mutta Matti Reijosen vihastus oli kasvanut äärettömästi, hän raivosi -hurjasti. Hänen omassa tuvassaan, mikä häpeä, mikä häväistys. Kuin ovea -ei avattu kyllin sukkelaan, juoksi hän ulos, löi rikki ruudun ja -kalpeana kuin palttina, suu puristettuna kokoon, niin että se oli vain -kapeana viivana, seisoi hän siinä ikkunan takana, pyssy ojennettuna. -"Missä hän on, se hävytön ryöväri, ilves, joka on siepannut minun -kanaseni, astu esiin, jos uskallat." Mutta vaikeroiden ja itkien -hyppäsivät miehet ja naiset ylös ja juoksivat opettajansa ympärille. -Pyssyn suu liikkui uhkaavasti, etsien, mihin laueta, mutta löytämättä. -Ihmispiirin sisällä seisoi Tobias ja Anni oli hädissään tarttunut -häneen sylin. Nyt katosi Matti yht'äkkiä, oli ihan hiljaista, -ainoastaan nyyhkytyksiä ja huokauksia kuului tuvassa. Tobias veti -syvään henkeä. - -"Minä olen syyllinen", sanoi hän, "Matti Reijosella on oikeus vaatia -minulta tilintekoa, minä pyydän seurakuntaa kuulemaan minun -tunnustustani ja antamaan minulle anteeksi..." - -Silloin juuri kuului kolinaa katolta, kaikki katsahtivat ylös, -välikatosta oli lauta työnnetty syrjään ja raosta näkyi taas pyssyn -piippu ja sen takaa kaksi hirmuista, veristynyttä silmää. Matti oli -juossut tupansa vinnille, työntänyt syrjään ohuen sammalkerroksen ja -kattolaudan. - -"Nyt minä olen ilves", kuului kiukkuinen ääni, "eikä teyrikukko pääse -kynsistäni." Pamaus vain ja Tobias Pullinen makasi kuolettavasti -haavoitettuna äitinsä ja Annin jaloissa. - -Hiljaa ja hätäyksissään katosivat enimmät tuon kamalan teon näkijät. -Pari miestä riensi kuolemaisillaan olevan luo. - -"Kotiin, kotiin", kuiskasi hän sammuvalla äänellä, "minä tahdon kuolla -kotona." - -Häntä lähdettiin kantamaan. Leena ja Anni astuivat jäljestä hirveästi -liikutettuina, mutta ei yhtään kyyneltä tullut heidän silmistänsä. -Aurinko oli jo aikaa sitte laskeutunut keveäin pilvenjuomujen taakse. -Kuu liiteli taivaalla hienona sirpin muotoisena kaarena, levittämättä -mitään valoa. Ainoastaan suurimmat tähdet levittivät väräjävää valoansa -valoisaan kevätyöhön. Otava seisoi, pursto kohti keskitaivasta, -ehtootähti loisti keltapunaisena ja pohjantähti levitti kylmää valoansa -maan päälle, saman tapaista kuin revontulien liekit. Lumi ja jäät -sulivat niin, että vesi ikään kuin raskaat kyyneleet tippui maahan. -Kuin kantajat raskaan taakkansa kanssa saapuivat Pullisen pihaan, -kuului kuoleva Paavalin sanoilla kuiskaavan: "totisesti minä olen -suurin syntisistä." He laskivat hänet varovasti alas rappusille. Hän -oli kuollut. Onnellinen hymy leikitteli kalpeilla kasvoilla ja -tuskainen juonne suun ympäriltä oli ensi kerran moneen vuoteen poissa. -Matti Viskari tuli vanhana ja kyyryisenä ulos tuvasta ja katsoi hyvin -pitkään tutkivaisesti kuollutta. "Katsokaa", sanoi hän, "hänestä ei ole -juossut pisaraakaan verta; tiedättekö, mitä se merkitsee." Kaikki -katsoivat vanhuksen suuhun. "Se merkitsee, että hän oikein ansaitsi -luotinsa." - -Yö kului ja päivä tuli, ruumis pestiin ja vietiin aittaan; nimismies -tuli ja teki protokollansa; lääkäri tuli, avasi ruumiin ja kirjoitti -lausuntonsa: kuollut keuhkoihin menneestä luodista; Reijonen vangittiin -ja vietiin pois; vanha Tobias palasi joltakin markkinamatkalta ja ollen -pehmytmielinen tuli, nähtyänsä ruumiin, niin suruihinsa, että oli ihan -menehtyä; vanha Leena haaveksien istui yöt päivät poikansa ruumiin -vieressä, mutta Anni inhimillisesti puhuen, oli ihan kylmänä, niin kuin -ei olisi ollenkaan kuulunut häneen, mitä tapahtui ja oli tapahtunut. -Hautajaispäivä tuli, vieraita kokoutui läheltä ja kaukaa, kaikki -tahtoivat ottaa jäähyväset vainajalta hänen maatessaan tuossa mustassa -arkussa aitassa. Arkun vieressä istui Leena, leuka käden varassa. Aitan -ovi oli auki. Kevätaurinko paistoi lämpimästi, taivas oli -kirkkaansininen ja leivo puhalteli laulurintansa syvyydestä elämänilon -säveliä. Anni meni viimeisen kerran aittaan. Suuri, tummansininen -kärpänen, ensimmäinen, kuin kevätaurinko oli eloon herättänyt, surisi -auringon paahteessa avoimen arkun vieressä. Se lenteli huimasti sinne -tänne, kunnes viimein laskeutui ruumiin vahan karvaisille kasvoille, -ikään kuin anastaen hänet omakseen. Häviämisen ensimmäinen enne. Suuri -suru ja toivottomuus valtasivat Annin, kuin hän näki sen. Hän vaipui -vanhan Leenan eteen ja itkien lausui niin kovasti, että kaikki -kuulivat: "viekää pois hänet, viekää pois, minä se olen surmannut -hänet. Antakaa anteeksi, äiti Leena, anteeksi, kaikki on minun syyni." - -Leena nousi hitaasti. "Lapsi parka, sinun syysi, ehkäpä niinkin, mutta -mitä minä sitte sanon, vanha syntinen." Ja nämä molemmat naiset olivat -tästä hetkestä lähtein ihan eroamattomat. - - - - -Viiteselitykset: - - -[1] Shvetkaksi (ruotsalaiseksi) sanotaan kaikkialla Venäjällä -suomalaista hevosrotua. Suomen hevosilla on muuten kestäväisyytensä ja -vähään tyytyväisyytensä tähden hyvä maine Venäjällä. - -[2] Monta sellaista aatelissukua, jotka ovat joutuneet takaisin -huomaamattomuuden peittoon, on maamme kaakkoisosassa; mainittakoon -Pihlhjerta, Fingerros, Falkenberg, Husgafvel, Brandstake y.m.m. - -[3] Tarina käärmeiden valtakunnasta, kuten vampyyristäkin, on -itämaista, luultavasti slaavilaista perua. - -[4] Jonkinlaista dammia, jota pelataan shakkilaudalla eri värisillä -kivillä. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIHHULEITA*** - - -******* This file should be named 41933-8.txt or 41933-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/4/1/9/3/41933 - - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |