diff options
Diffstat (limited to '41053-8.txt')
| -rw-r--r-- | 41053-8.txt | 2427 |
1 files changed, 0 insertions, 2427 deletions
diff --git a/41053-8.txt b/41053-8.txt deleted file mode 100644 index 5edac82..0000000 --- a/41053-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2427 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Antinous, by Volter Kilpi - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Antinous - -Author: Volter Kilpi - -Release Date: October 14, 2012 [EBook #41053] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTINOUS *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -ANTINOUS - -Kirj. - -Volter Kilpi - - - - Otava, Helsinki, 1903. - K. Malmström'in kirjapaino, Kuopio. - - - -SISÄLLYS: - - I. Bithyniassa. - II. Athenassa. - III. Roomassa. - IV. Egyptissä. - - - - - - -I. BITHYNIASSA. - - - - -Satakielistä heläjöitsevät Bithynian metsät, ruusuista tuoksuvat -Bithynian laaksot. - -Siellä luikertaa hopeainen Sangarius hämyntummien metsien varjoissa, -joissa satavuotiset korkeat puut seisovat iäisenä hämäryytenä ja -levittävät virran ylitse elävän lehtikatoksen, jonka tiheästä -holvikosta hintelät tulikukkaisat köynökset häilyvinä riippuilevat -valjun vedenpinnan ylitse, luikertaa korkeiden jylhien vuorien välillä, -joiden rinteet äkkijyrkkinä riippuvat juoksevan veden ylitse ja -uhkaavina ja paljaina ylenevät huimaaviin korkeuksiin, kantaen -kaukaisella laellaan, ikäänkuin taivaan sylissä, mitättömänä silmään -näkyvän kaupungin tornit ja muurit, luikertaa laaksojen halki, jotka -levittäyvät riemuitsevana, heleiden palmulehtojen rajottamana -ruusustona, jonka yllä taivaan kansi kylpee sinessä ja auringon -kullassa. Siellä ovat metsät, metsät, jotka ylenevät ihmisen yllä kuin -temppelinä, jonka rajattomassa rauhassa ihminen seisoo riippuvin käsin -ja hiljenneenä, puut seisovat siellä iäisenä liikkumattomuutena, puiden -välitse häämöttää silmään kostea hämärä vuoren seinä, jonka ratkelmista -vesi hiljalleen tiukkuu ja hopeaisina suonina valuu vuoren vihervän -sammaleen peittämää rintaa, yllä huojuilevat puiden korkeat latvat, -juurilla, metsän epämääräisessä hämärässä näkee siellä täällä runkojen -välillä jonkun korkean kalpean kukkasen varrellansa hiljaa häilymässä, -ympärillä on rauha, ääretön hiljainen rauha, niin että yksinäinen -linnun ääni jää kauaksi kajailemaan ilmaan ennenkuin häipyy seisovain -runkojen välitse kaukaisuuteen metsien hämärään syliin. Mutta ovat -siellä nekin metsät, joissa puut hämärtävät purppuraholvikkana yllä, -joissa ruohostot metsän raskaassa ja tunkeassa hämärässä läikkyävät -kukkasten punaisena ja keltaisena vaippana, ja joissa ihminen itsekin -lehtikatoksen läikähtelevän läpinäkymättömän vehreyden, kukkasten -humalluttavan värikirkunan ja tuoksuina huuruavan ilman keskellä -huumautuu kuin pisaraksi sitä raskaanhivelevää tuoksujen ja värien ja -vehreysaaltoamisen vellontaa ja hämärtää kuin itsekin sieluineen -umpinaisena punaansa kumpuavana kukkasen umpuna metsän raskaassa -varjossa. Laaksoja on Bithyniassa, jotka ovat kuin kukkasten -hukuttamat, punan laineena häilyävät ne laaksot, ilmakin läikkäilee -tuoksujen raskauttamana niiden yllä, ja ympärillä ylenevät metsät -runsaana vehreyden merenä, jossa näkee vaan pehmyttä ja tulvehtivaa -lehvistöjen upeilua ja kukkataakkojen vaippaavaa nuokkunaa, itse -taivaskin tämän kukkasparatiisin yllä samenee silmissä kuin -purppuranusvaisena höyrynä uiskentelevaksi katokseksi, joka yhtä päätä -ikäänkuin valuu ja valuu sulana punan ja kullan tulvana maailman -avauvan kukkassylin yllä. Mutta on siellä niitäkin laaksoja, joissa -ihanilla riemuisilla niityillä kukkaset seisovat suur- ja -kirkassilmäisinä, joissa ympärillä ylenevät keveät korkeat puut, joiden -häilyvillä oksilla linnut hopeaisesti visertelevät; kuin keveänä -valkeana kirkkona nousee taivas niiden laaksojen ylitse, linnut -uiskentelevat vapaassa ilmassa ja kukkaset näkyvät heleinä silmään, -niinkuin heljää soittoa ovat ne laaksot ja ilma välkkyy kirkkaana -niiden raikkaan kukkavälkkeen yllä. - -Niin on Bithynia, ruusujen ja tummaraskaiden metsien maa, satakielien -ja kaipaavain myrttien maa. - -Mutta Bithyniassa, ruusujen ja lehvistöjen vehreässä Bithyniassa on -kaupunkikin meren heleällä rannalla, kirkas valkea kaupunki, edessään -meren laaja rannaton peili. Valkea on se kaupunki, selkeänä ja -tarkkamuotoisena nousee se temppeleineen ja ylenevine pylvästöineen -heijailevan veden peilin edessä kuin vetten helmasta silmään, kirkkaana -ja valkeana seijastaa se silmään sinisen kevyen ilman rajottamana. Niin -se kaupunki on ilman ja meren rajottamana kuin ylenevien temppelien ja -keveiden ylhäisten pilaristojen sävellyttävä korallinen näky, mutta sen -meren edessä heijailevan kaupungin takana häämyilevät vehreiden -runsaiden metsien vellovat haahmot, jotka kuin suunnattomina pehmeinä -aaltoina tulvivat joka taholta sen kirkaspiirtoisen marmorikaupungin -ylle ja ikäänkuin vellovat hukuttamaan koko sen kaupungin -ylitseuhkuvaan runsaus-syliinsä. Claudiopolis, heleä ja valkea -marmorikaupunki on Bithynian laaksojen sylissä, kirkas on se temppelien -ja pilaristojen kaupunki ja ihmiset vaeltavat sen kaduilla puettuina -valkeihin keveihin togiin, mutta Claudiopoliin ympärillä läikkyvät -Bithynian metsät, ja metsistä huuruu tuoksujen raskauttama ilma sen -selkeäpiirtoisen kaupungin ylitse. Niin siellä ihminen, kun katselee -pylvästöjen ylenevää rauhaa ja temppelien tyyntä ja syvää lepoa -pilaristoillaan, itsekin ikäänkuin herää tyyneyden ja tyyntymyksen -haluksi ja sointuisi joka liikunnossaan ja ajatuksessaan tyyneeksi ja -tasaiseksi, koko olo asettuneena ikäänkuin marmoriin veistetyn -kuvapatsaan tyyneen kylmäksi oloksi, otsa ja rinta päilyvänä lepona, -mutta samassa hengittää taas sitä tuoksujen tulvahuttamaa ilmaa ja -näkee taivaan, jolle metsien ja niittyjen vehreys-läike antaa ikäänkuin -samean, huuruissa kylpevän värivaipan, ja sielu valahtaa siitä -rauhottumisen ja sointumisen rajasta muodottomaan ylitsekumpuavaan -läikehtimiseen, johon ihminen koko oloineen herkähtää. - -Bithyniassa, ruusujen ja hämärtävien metsien maassa on Claudiopolis, -kirkas marmorikaupunki, joka ylenee selkeiden pilarien ja temppelien -sointuna merenpeilinsä edessä, mutta jonka ympärillä metsien ja -lehdikköjen salaperäinen vehreysmeri runsaana ja hukuttavana lainehtii. - - - - -I. - - -Antinous pitää otsaansa kätensä varassa, istuu kivellä, kyynärpää -polvea vastaan ja tuijottaa metsään, metsän syliin. - -Siinä se metsä häilyy tummuutena yllä ja ympärillä. Puut nousevat, -ylenevä runko ylenevän rungon takana, taampana häviää kaikki -sulkeuvaksi himmeyden seinäksi ympärillä, yllä kattaa latvojen -läpinäkymätön lehvistö metsän umpinaisen salin. Siinä jalkojen edessä -luikertaa kalpea puro puiden juuria, sen kelmeäkalvoisessa -kuvastuksessa näkee liikkumattoman hiljaisen metsän toistamiseen -parkkisine, ylenevine, toistensa taakse peittyvine runkoineen ja -raskaasti huojuvine lehtikatoksineen, jonka holvikosta tulikukkaiset -köynnökset hinteloina riippuvat vettä kohden ja ikäänkuin pisartavat -helakanpunaiset varjonsa puron liikkumattomaan kuvastukseen. -Pyörryttävänä hiljaisuutena ja liikkumattomuutena seisoo metsä, silmä -hukkuu toistensa taakse häviäväin runkojen seisontaan, joka etäämpänä -ja etäämpänä tihenevänä seinänä sulkee ihmisen olon ja mielen -ylt'ympäriltä, yllä huumenevat aistit taajan elävän lehtikatoksen -tuntemisesta, joka sankkana ja raskaana huojuu yllä ja levittäytyy -ympärille yhtyen kaukaisuudessa runkojen kanssa niiden sameaan sankkaan -taustaan, joka seisahtaa ihmisen mielikuvituksen ylt'ympäriltä. - -Umpinaista on siinä metsässä, ja raskaana lumoavana hämärryksenä tuntuu -se vereen ja oloon. Mielikuvitus seisahtuu vangittuna sen metsän -näkemiseen ylt'ympärillä. Puiden juurilla tuoksuavat suuret punan- ja -kellanhelottavat kukkaset ja ilma runkojen välillä on raskas häilyäväin -köynnösten lemusta, kummallisesti vaippaa ja uuvuttaa se tuoksujen -höyry ihmistä. On niinkuin metsän suljettu umpinainen hämärrys kasvaisi -ihmisen sieluksi ja kuin raskaana lemuileva ilma usvailisi ihmisen -vereksi. Katoo itsestään ja seisahtuu lumoutuvassa sielussaan -liikkumattoman metsän seisonnaksi. - -Antinous istuu, kätensä lamauvina, ja tuijottaa, mitään yksityistä -havaitsematta, metsän lumoavaan syliin. Kummallinen hervottumus -levittäytyy hänen mielensä ylle. Koko se metsä tulee kuin yhtenä -tuntona hänen sieluksensa, hän tuntee silmillään yhtä haavaa ylenevät -puunrungot ympärillä ja metsän hämärän seisovan sisustan, jossa -lehvistö hiljaa ja raskaasti liikkuilee, ja jonka suljetussa varjossa -kukkasten tukahuttava lemu liikkuu. Niin on kuin hämärtäisi veressään -jokainen lehden liikunta ylhäällä puussa ja ikäänkuin jokainen -tuntoonsa tuleva kukkasen näky tuntuisi lämpimänä sykähdyksenä -veressään. Yhtähaavaisena liikkuvana väriusvana läikähtelee koko -ympäröivä metsä hänen sieluksensa ja vaippaa varjoovasti koko hänen -olonsa. - -Niin valahtuu ihminen kuin metsäksi ympärillä. Verta varjostaa ja -värjää metsän hämärä ja kukkasten puhkeilu, koko tunto on metsän -umpinaisena kuvana läikähtelemistä. On kuin hukkuisi mieli kukkasten -hämäräksi punaksi tai kuin puhkeisi metsän hillitty raskaslemuinen -henki ihmisen vereen. Liikkuu kuin omasta olemisestaan ja liittyy -tuntevana vellovana usvana kaiken myötä ympärillään. Omassa itsessään -tuntee valahteluna jokaisen lehden hamuilevan liikunnan ja jokaisen, -silmän tunnettavaksi pulpahtavan kukkasen väripisaran. Lainehtii -tuntemisena, koko sielu on lehtikatoksisen metsän suljettua ja -umpinaista liikkuilemista ja tuoksujen ja värien uiskentelemista. On -siinä metsän keskellä kuin paikalleen lumottu kukkanen, jossa metsän -koko elämä värehtii. - -Niin istuu Antinous metsässä, sielunsa metsäksi liikkuvana. Silmänsä -lepäävät metsässä, joka unnuttavana rauhana taajenee ylt'ympärillä, -kätensä ovat vaipuneet kummallekin polvelleen ja lepäävät auenneiksi -herpouneina siinä. Silmänsä, kun hän katsoo sinne metsien väriin, -suurenevat ja tummenevat hetkittäin äkillisesti ja samassa puhkee -rinnastaan pidättyvä huokaus, kuin olisi hänessä puhkeemassa halu -hälvetä itsestään siksi kaikeksi ympärillä. Rajatonna uumoilee metsä -yllänsä ja kasvien verenä lainehtii maa ja ilma. - - - - -II. - - -Apollon temppelin edessä seisoo Antinous, katselee Apolloa, Apollon -kuvaa temppelin edessä. Ympärillään ylenee Claudiopolis marmorisena, -aurinko katselee hoikan palmun ylitse, joka häilyvänä seisoo temppelin -terävänä näkyvässä kulmassa ja levittää lempeän viherjän viuhkansa -temppelin valkeata seinämää vastaan, ympärillä liikkuu ihmisiä väljäin -ja valluisten pilaristojen varjoissa. Apolloa katselee nuori Antinous, -Apollon ylhäisenä seisovaa kuvaa, katselee liikkumatonna, vartalonsa -hiukan eteenpäin kumartuneena, toinen kätensä on heikosti kohotettuna -sivullaan, toinen holhoo togaa, joka suorissa poimuissa laskeuu nuorta -vartaloansa alas. Päänsä on kevyesti kumartuneena, kun hän siinä -katselee. - -Mikä lepo sen Apollon silmissä, siinä kun se marmorisena näkyy? -Ylhäisenä se seisoo, otsa ylennettynä, kohotetussa kädessä lyra. -Antinous seisoo totisena ja liikahtamatonna kuvan edessä. Silmänsä -seuraavat jokaisen jäsenen joustavaa muotoa. Niin siitä kuvasta -säveltyy ihmiseen kuin aaltoavain viivojen häilyvä tuudinta. Mieli -keinuu hyväiltynä solavain muotojen myötä ja koko ihmisen sielu sulaa -liuenneena sen kuvan ylle. - -Tuntee kuin itsessään jokaisen jäsenen muodon. Näkee rinnan, jonka -joustava keveä kupu kutoutuu kun oman rinnan notkeaksi kiinteydeksi. -Näkee kohotetun käsivarren kaarean solavan muodon ja polven hoikan ja -kimmoisan pyörön, näkee vyötäisten valmiin ja notkean ympärystän, ja -jalkojen joustavan kiinteän kimmon, ja tuntee joka jäsenessään -itsensäkin notkeana ja täydellisenä. Näkee ylennetyn otsan ja -kirkastuneet silmät sen alla, näkee lyran herkkiä kieliä koskettelevat -sormet ja on kuin selkenisi omakin otsa yhtä kepeinä ja tyyninä -leijaaviin ajatuksiin ja kuin säestelisi tyynenä tuudittuvan mielen -kangastuksia metallikielien valuinen keveä helähtely. - -Niinkuin aalto, tuudittava muodostava aalto kulkee ihmistä, siinä kun -seisoo ja katsoo kirkastuvaa Apolloa. Eikö herää käsivarsi pyöreämpänä -ja eikö taivu käden nivel notkeampana ja hienompana? Rinta hengittää -kevyenä ja kiinteänä, vyötäisten joustava notkeus herkkyy, tuntee -kätensä ja olkansa, tuntee polvensa ja jalkainsa nivelet täydellisinä -ja kauniina ja liikkumaan valmiina. Niin hypähtäisi esiin kuin joka -jäsenessään notkeana kimmoisuutena ja kajahuttaisi ilmoille olemisensa -kevyen riemun, mutta sitte valuu otsan ja silmien valaistu loisto -ihmisen lävitse ja hillittynä ja valaistuna tyyntyy täydellisyytensä -keinuntaan. - -On tyyni ja kirkas, mieli kuin marmorin rauhana. Tuntee jäsentensä -sopusuhdan, tuntee sielunsa peilailevan olon, ja on koko olossaan kun -meren päilyilevää peiliä, joka tyyntyneenä rannattomana lepona -kangastellen heleilee. Onnellisena kauneutena häilyilee koko ihmisen -tila. Ajatukset soutelevat mieltä, kuin joutsenet heijailevan veden -kantta, sielu liikkuilee tyyntyneinä hyväilevinä uneksumisina ja koko -olo on kuin hillityn hivelevän aallon keinuttama ja lempeässä sylissään -kantama. - -Niin seisoo Antinous liikkumatonna ja katselee, toinen kätensä -riippuvana, Apollon kuvaa. Niin ovat ajatuksensa kuin ottaneet koko -hänen olonsa ja sieluineen sulaa hän itse Apollon muotoon, koko -mielensä häilyy Apollon kuvana. Siinä liikkuu ohitse togapukuisia -ihmisiä, ympärillä häämyilevät valkeat pilaristot, ja ylhäällä -taivaalla vaeltaa korkea aurinko marmorisen kaupungin ylitse, se kaikki -on sentään vaan kuin etäisenä epäselvänä unena läsnä Antinouksen -tunnossa, hän seisoo Apollossa silmänsä vaan ja juo sieluunsa Apollon -kuvaa, hälvenee sieluineen Apollon näkyyn, koko se valkeneva kaupunki -ympärillä on aistimissaan läsnä vaan kuin tunteitansa keveästi -säestelevänä sointujen kosketteluna. - - - - -III. - - -Antinous istuu, istuu huoneessaan yksin ja miettii. Edessään heittää -suihkulähde ilmaan välkkyvän kaaren, joka ilmassa säteillen palaa -marmorialtaaseen, jonka partaitten välillä vesi heleänä ja läpinäkyvänä -häilyelee. Antinous on nostanut toisen polvensa polvelleen, istuu ja -tuijottaa ilmassa edessään kiertävään vedenkaareen, otsansa on heikosti -rypistynyt. Veden hiljainen loiskina, kun se putoaa marmorialtaaseen on -ainoana äänenä korkeassa marmoripilarisessa huoneessa, jonka katosta -valo tasaisesti levittäytyy ympärille. Putoavan veden helähtely säestää -ja tuudittaa ajatuksiansa. - -Mitä on elämä? Onko se kuin vedenkaari, joka kevenee lasisenkirkkaana -ja välkkyelee ilmassa, sitte heläjöivästi sammuen marmorialtaan heleään -liikkumattomaan veteen? Antinous istuu, seuraa silmillään vedenkaarta, -kun se selkeänä hopeasuonena nousee korkealle ja ylhäällä sitte -hajautuu ilmaan monivärisinä helminä, jotka helähdellen putoavat -marmorialtaan veteen ja saavat sen pinnan hiljaa heilahtelemaan. Onko -elämä soinnun keveytenä heleilemistä, ja onko elämän joka hetki pisara -pisaralta kauniiksi selkenevää ylentymistä? Onko elämä ihmisen -heräämistä keveäksi ja soivaksi kauneudeksi? - -Niin ihmeellisen kaunista on elämä joskus elää. Sielu on kuin vapaiden -ilmojen sineä, niin kirkas ja kevyt, jokainen ajatus herää mielessä -vapaana ja kevytsiipisenä, kuin visertävä lintu, joka joka hetki voi -yletä taivaitten sinikeijuviin avaruuksiin leijaamaan, mieltä -säveltävät niinkuin valuisten sointujen kosketukset, tuntee koko -itsensä, sielunsa ja jokaisen jäsenensä sykähtyneenä, keveästi -liikkuvana notkeutena. Ajatukset ovat mielessä kuin seesteistä -aamumerta uiskentelevat linnut, jotka hyväiltyinä antavat aaltojen -kantaa itseänsä sinne tänne, milloin ne liikkuvat oman muodon -täydellisyydessä, häilyävät oman olkapään kiinteässä notkeassa -kaartumisessa ja oman rinnan väljänä ja vapaana hengittävässä kuvussa, -tai oman käsivarren pyöreässä ripeässä voiman sykähtelyssä, milloin ne -taas liitelevät ilmojen autereisen seesteen kannattamina ja häilyävät -utupilvien myötä taivaan siniselkeätä väljää lakea, tai nousevat ne -notkeina ja ihananluottavina kuin marmorijalustoiltaan ylenevät -ylhäiset pilarit ja seisovat luottavan tyyninä ja täydellisinä -kultaisena kuvastelevan maailman keskellä. Niin on kevyttä ja -täydellistä ihmisen olla, jokainen tunne on ihmisen liikkumista -ihanana, jokainen ajatus on tämän tuntemisen loistetta ja koko ihmisen -olo päilyävää kauneuden heleilemistä. - -Antinous katsoo, silmänsä kuin sisällisesti valaistuina, vedenkaaren -säteilyyn, hengityksensä käy tasaisena ja kevyenä. Hetkeksi ylenevät -silmänsä ja vaeltavat huonetta ylt'ympäri katseella, joka ikäänkuin -kylpee autereisessa hurmausmeressä. Siinä nousevat ympärillä hoikat ja -valkeat pilarit, jotka keveänä ja norjana jännityksenä kannattavat -katoksen marmoriliistakkeita, niiden pilarien sorjien ja selkeästi -ilmaan piirtyväin vartalojen välitse näkyy silmään seinien, -kevythaamuisten pilastarien rajottamat ja säveltämät suunnikkaat tasot, -jotka avautuvat ilmaisina kuvina, joiden etäisiin valkeneaviin -maisemiin silmä hyväiltynä jää uneksumaan. Ihanana jättää Antinous -silmänsä harhailemaan niiden maisemakuvien elyseeisiä, rauhottavia -etäisyyksiä, joissa ihanat tuoksuvat vedet loistelevat, rannoillaan -ylhäiset puistot, joiden vihannasta valkeat pilaritemppelit hohtavat -auringon valaisemina. Uneksuvana jää silmä niiden maisemien valaistuun -näkyyn ja sielu viekottuu tuudittumaan niiden maisemien autereisten -haamujen myötä. Kuin ihanuuden kannattamana liikkuu ja hälvenee -ihminen. - -Kuinka kummallisen kultaisen ihanaa on ihmisen olla! Niin on kuin -kylpisi ihmisen sielu kultaista merta, jossa jokainen aalto -hurmauksena huuhtoo ihmisen oloa ja vie häntä suloisessa unohtuneessa -kuoleentumuksessa mukanaan. Koko ihminen on kuin ihanuuden sointuun -häilyämistä ja hälvenemistä, jokainen tunne herää kuin sävelen aaltona -ja kulkee rikkaana ja tasottavana ihmisen oloa, jokainen ajatus -ihmisessä on niinkuin aalto, johon meren hohteleva syli virkoo ja jonka -liikunnossa se kullanvälähtelevänä häilyy. Kuin yhtä mukauvaa -hiveltymiseen antaumusta on koko ihminen, ja herkkänä ja taipuvana -tyyntyy ja päilyy koko tahdottomassa olossaan. - -Mutta onko ihminen aina näin hälvenneenä soinnun tuudittumisena? -Antinous on katsellut kauan niiden, pilarien takana heijailevien -maisemien unelmiin, kunnes silmänsä viimein unohtuneina ovat jääneet -tuijottamaan yhteen kohtaan ilmassa. Eikö ihmisellä ole toisiakin -hetkiä, jolloin ihmisen sielua kattaa kuin sitova lumous? Jolloin -maailma levittäytyy kuin umpinaisena katoksena ihmisen ylle ja -ympärille ja sulkee hänen kuin vangittuna itseensä? Jolloin ihminen on -maailman keskellä kuin umpinainen paikalleen sidottu kukkanen, jonka -ainoa olo on uumoilevaa värjymistä luonnon rinnalla, luonnon -veripisarana, joka on sidottu ja lamattu olemasta mitään selkenevää -ilmaisan ylenevää soinnun keveyttä, on ainoastaan värien ja tuoksujen -pulpahtuvaa, paikallaan kumpuavaa olemista, jonka ylle maailma -hämärryksenä levittäytyy? - -Eikö ihminen toisinaan ole kuin sameata ja rajatonta sisältään -kumpuamisen halua? Niin on kuin kukkanen hämärän metsän sylissä, joka -alati halajaa hälvetä ja haihtua, mutta joka alati on sidottu -sijallensa ja suljettu itseensä ja sitte tämän rajattoman -täyttymättömän halunsa haikeassa kipeydessä vuotaa lehtiensä -hykähtyneeksi, sairastavan-tuliseksi punaksi. Niin ihmisessä -sisällisesti läikkyy, kuin rajaton rannaton meri, joka joka hetki -kumpuu ja tulvii, mutta sitte onkin ihminen myös kuin alati itseensä -sidottu ja itseensä lukittu ja alati voimaton tyydyttämään tätä -sisällistä hälvenemisen haluaan. Ihminen on niinkuin maailman rinnalle, -maailman sitomaksi halvattu elämänpisara, jossa aina on liikkumassa -kokonainen meri rajatonta halaavaa haihtumisen kaipausta, mutta joka -aina ja iäti jää hervottomana tähän täyttymättömään kaipaukseensa. Niin -on ihmisen koko mielentila joskus nousevaa, uumoilevaa sumeena -usvailevaa liikkumista, on koko ihminen suurta ja sairasta haihtumisen -halua, eikä ennen tunnu lievittyvänsä olemisensa haikeasta kipeydestä -ennenkuin saisi nyyhkytyksi itsensä olemisensa sitovista koleista -rajoista ulos ja saisi leijailla ilmojen vapauksia. Ikäänkuin itsestään -paisuu ihminen joskus, ja valuisi äärettömänä äärettömyyksiin, niin on -ainoana haluna koko olemisen tunto. - -Tyhjästi tuijottaa Antinous ilmaan eteensä ja kasvoillaan värjyy suuri -sairaus. Miksi pitää ihmisen olla, kuin olisi elämä joskus hetkittäin -hänelle kovaa ja hantelaa koleutta, joka runtelee hänen tuntoansa ja -jonka kosketusta hän ei kestä ajatella? Miksi on ihminen joskus -muodotonta sisällisyyttä, jonka ainoana alati kytevänä pyrkimyksenä on -vallettua, vallettua rajattomana, ja miksi tämä ihmisen rajaton halu -aina jää täyttymättömäksi ja aina ihmistä sairaaksi sulattavaksi? - -Niin katsoo Antinous eteensä ja ajattelee, rinnastaan nousee silloin -tällöin imevä ja sairas huokaus. Siinä edessään helähtelee yhä -suihkulähteen vesi marmorialtaaseen ja pilarit seisovat valkeina ja -kevyeinä ympärillä. Siitä ei Antinous sentään huomaa mitään, silmänsä -tuijottavat vaan epämääräisinä ilmaan, ja jokainen jäsenensä on -sammunut liikkumasta. Viimein vasta sulavat hänen silmänsä taas -seuraamaan vedensuihkun nousua ilmassa, hän jää katsomaan vedenhelmiä, -kun ne välkkyvät ilmassa ja sitte lempeästi helähtäen putoavat veteen -altaassa, ja näyttää kuin ajatuksensa vähitellen tuudittuisivat -kuuntelemaan sitä veden helmistä pisartelua. Silmänsäkin heräävät -lempeämmiksi siinä ja kasvonpiirtonsa ikäänkuin herkkenevät. Tuntuu -kuin jokainen helähtelevä vedenpisara helähtäisi värjyvästi hänessäkin -ja hellittäisi hänen sielussaan ajatuksen kuin leppeyttävän vapahtavan -kyynelen. - -Miks'ei ihminen aina sointuna keinu? Miksi kärsii ihminen rauhattomana, -miksi hiutuu ja uupuu sisällisenä haikeutena joskus ja tuntee elämän -kuin haikean kärsimyksen? Oi, jos saisi ihminen aina hiljaa kajaavana -sävelenä tuudittua! Saisi olla sulana, saisi levätä häilyvänä -tiedottomana kauneuden kajaamisena ja liukua viivojen ja muotojen -ihanana sopusointuna! Saisi olla ainaisena asettuneena kauneuden -päilyntänä! Miks'ei ihminen aina saa siten soida, miksi sumettuu sydän -rajattomiin kipeyttäviin halajoimisiin ja miksi kärsii ihminen? - -Antinous katsoo ja katsoo vedensuihkuun, joka nousee ja nousee ja -sitten pisartelee veden helminä alas. Ajatuksensa tuntuvat tuudittuvan, -jokainen helähtävä vedenhelmi näyttää ikäänkuin leppeyttävän hänen -uuteen sulaneempaan ajatukseen. Kasvonsa ovat herkät ja näyttää kuin -häilyisi hän sieluineen mukana kun hän silmillään seuraa veden -hiljaista häilyämistä altaan marmoripartaitten välillä. - -Missä, missä olisi se levon ihana kaupunki, jossa ihmisen olo olisi -kauneuden tyyntä lepoa? Missä olisi se maa ja taivas, jossa ihmisen -sielu selkenisi sointujen rauhaksi? Sulanutta ja leppeätä olisi siellä -olla, sopusointujen häilyntänä siellä kangastelisi olonsa. Kauniina -siellä lepäisi ihmisen jokainen jäsen ja kauniina lepäisi mieli kuin -aalloista tyyntynyt rannattoman meren heijaileva peili. Rauhansa -päilyntää olisi ihminen siellä, jokainen toivo ja jokainen halu -silittyneenä ihmisen sielussa, ainoastaan suurta tyyneyden kuvastusta -koko ihmisen olo. O, kaunis olisi ihminen siellä, ja kauniina -purjehtisi ihmisen hiljennyttä sielua jokainen ihana ajatus ja ihana -tunteen valaistus. Olisiko maan päällä semmoista levon kaupunkia ja -semmoista levon ihanata maata? Sinne olisi ihmisen suuri kaipaus ja -sinne hakisi ihmisen sielu ihanana itsensä. Olisiko sitä kaupunkia ja -maata maanpäällä? - -Antinous istuu, hän on nostanut otsansa holhoavalta kädeltä, ja -silmänsä harhailevat kuin unena soivan suihkulähteen ja kevyeiden -pilarien ohitse ikäänkuin jonnekin uneksumisten epämääräisiin -valkeneviin kangastusmaihin. - - - - - - -II. ATHENASSA. - - - - -Athena, kaupunki, jonka ylitse Parthenon loistaa, Athena, ylhäisten -pylvästöjen ja kirkkaitten temppelien marmorikaupunki. Kuvapatsasten -valkea kaupunki ja kauniiden ihmisten lempeä hiljainen kaupunki. - -Sinenä rakentuu rajaton taivas kirkkaan Athenan ylitse, -valkeana hohtelevan kaupungin ympärillä häilyy öljypuupuistojen -vaaleankimalteleva meri, taustassa hälveilevät Hymettoksen auringon -huikaisemat rinteet. Niinkuin helmenä hohtaa ja hymyy ihana Athena -valkeine temppelineen ja valkeine ilmaisine pylvästöineen -öljypuumetsikköjensä raikkaan vehreyden keskellä, yllänsä taivaan -kaareuva kepeä sini. - -Kirkas Athena. Tyyninä aukeavat Athenan kadut ja torit, vierillään -pylvästöjen keveät ylhäiset ryhmät. Levollisina ja juhlallisina näkyvät -temppelien päädyt pilarijalustoillaan, katujen vieriä reunustavat -kuvapatsaitten valkeat rivit, jotka siinä ihanan ilman syleileminä -näkyvät silmään tyyneyden taivaisan levon ilmestyksinä. Selkeinä -piirtyvät temppelien keveät muodot taivaan sineä vastaan, heleinä -seisovat pilarit kirkkaassa ilmassa ja huikaisevan selkeänä kaartuu -taivas koko sen kirkkaan kaupungin ylitse. Hiljaista on siellä -kirkkaassa Athenassa, tyyntä ja hillittyä on siellä, ihmisetkin -vaeltavat siellä ylenevien pilariryhmien ja valkeitten kuvapatsaitten -välillä tyyninä ja hiljaisina, liikkuvat valkeissa puvuissaan siellä -ilmaisten pilaristojen alla toistensa keskellä hillityntasaisina ja -kaunisliikkeisinä, kuin eläviksi heränneet keveäoloiset veistoskuvat. - -Kirkas Athena, tyyni ja hiljainen Athena! Kaupunki, joka nousee ihmisen -ylle kuin marmoriksi tyyntynyt, marmorissa lepäävä taivaan näky, siellä -säveltyy ihminen tyveneksi, ja sielunsa sointuu kauniiksi ja -hillityksi. Tyyneenä ja lempeänä rauhallisuutena herää ihminen siellä, -jokainen hänen jäsenensä säestyy kauniiksi ja täydelliseksi, jokainen -hänen liikuntansa on tasaisuutta ja sopusuhtaa, hänen mielensä asettuu -lävitsenäkyvän heleäksi ja paaltaa tyyntyneet tunteensa esiin kuin -kirkas selkeä lampi pohjansa valkean sannan. Niin ihminen herää siellä -kuin jokaisessa jäsenessään ja jokaisessa tuntonsa liikahduksessa -täydellisenä kauneudenilmestyksenä, jonka kaikki olo on muodon -hillittyaaltoista rytmistymistä, ja jonka jokainen ajatus ja tunto ovat -hänen kauneusolonsa tyyntä ja selkeätä heijastusta. - -O, Athena, jonka ylitse Parthenon loistaa ja jonka katuja veistoskuvat -ja ylevät pilarikujanteet reunustavat, sinä levon ja kauneuden -marmorikaupunki, taivas ylläsi rakentuu syvänä korkeana sinenä, -ja itse sinä, ihana temppelikaupunki, ylenet vaaleanviherväin -öljypuumetsikköjesi keskellä kuin selkeän seesteisen marmoriunen -temppeli- ja pilari-ilmestyksenä. Athena, kauneuslevon kirkas ja tyyni -kaupunki, jonka pilaristojen varjossa ihminen käyskelee mieli ja sielu -hienon hillityn tyyntymyksen aallon sävellyttämänä. - - - - -I. - - -Athenaan on Antinous tullut, käyskelee Athenassa, veistosten ja -temppelien kaupungissa. - -Ovatko ihmiset ihanammat Athenassa? Onko taivas selkeämpi ja korkeampi -Athenan yllä kuin muualla? Ja onko kaupunki itse heleä ja heijaileva -taivaallisen olon näky? Niin rauhallisina näkyvät ihmiset, astuvat -tyyninä toistensa keskellä, jokainen heidän liikuntansa on notkea ja -taipuva ja jokainen heidän puheensa hivelee hillityllä tasaisuudellaan -mieltä. Ja aurinko, joka levollisena kirkastaa kaikki, valaisee -ylenevät pilarit ympärillä selväpiirteisiksi ja sulkee jokaisen -ihmisvartalon tarkkamuotoiseksi kuin marmorista leikatun veistoksen. - -Antinous käyskelee ja mielensä seestyy. Hän katselee temppeleitä, -katselee yleneviä pilaristoja ja veistoskuvien rivejä ja sielunsa -tyyntyy kuin lepäävän meren selkeydeksi. Hän katselee käyskeleviä -ihmisiä, katselee heleilevien pilaristojen varjostoissa seisoilevia -ihmisryhmiä, ja tuntee oloansa valuvan kuin aallon, joka hiljaa ja -hiljaa muodostelee jokaista hänen liikuntoansa ja jokaista hänen -vartalonsa asentoa. - -Niinkuin notkea, notkeneva taipumus kulkee jäseniänsä. Kun hän astuu, -tuntee hän vartalonsa liikunnon norjempana kuin ennen, kun hän -liikuttaa kättänsä, liikkuu se taipuvammassa kaaressa kuin ennen. -Sielunsakin liikkuu selkeänä ja sulavana, minne hän silmänsä nostaakin, -aina on ajatus valmiina ja täydellisenä mielessään läsnä. Niin on koko -olonsa kuin asettunutta kauneustyyneyttä ja jokainen hänen mielensä -liikunto ja jokainen hänen ruumiinsa liike ovat sen rauhan ihanaa -säteilyä. - -Athenaa, veistosten ja temppelien tyyntä kaupunkia käyskelee Antinous, -ja mielensä ja koko olonsa päilyy tuudittavassa asettuneessa levossa. - - - - -II. - - -Propylaoille on Antinous seisahtunut ja katselee Athenaa jalkainsa -edessä. - -Kahdenpuolen ylenevät pilarit riveinä, seisovat jatkuvana ylenevänä -rivinä yllään ja allaan, pilarien väleissä seisovat veistoskuvat -levollisina. Pilarien välitse näkee kaupunkia, jonka ylitse temppelit -kohottavat tyyneet, pilareilla lepäävät otsikkonsa, jotka heleinä -näkyvät ilman sineä vastaan, näkee kaupungin ylitse auringossa -kylpevään lehtimetsien mereen, jonka häilyvän ja kevyen vehreyden -takana ylt'ympäri avautuu merten voimakkaan sininen rannaton vyö. -Ikäänkuin ilmoja liihotellen näkee korkeudesta tämän kaupungin ja -lehtimetsien ja meren valaistuksen edessään, ylenevät marmoripilarit -vierellä juuri rajottavat sen maiseman näyn selkeäksi, ilmalla ja -sinellä ja kaupungin valkeudella täytetyksi tauluksi. - -Antinous seisoo, antaa silmäinsä vaeltaa pilarien ylenevää juhlallista -riviä, katsoo veistoskuvien vapaata levollistuttavaa seisontaa, tuntee -pilarien välitse Parthenonin haahmon, siellä kun se mahtavana ja -levollisena lepää pilareillaan ja jää silmillään viimein Erechtheionin -näkemiseen, siellä kun se taampana häämöttää hulmupoimuisten -Karyatidien kannattamme kattoineen silmään. Hyväiltynä ja hiljenevänä -häilyy olonsa ja kun silmänsä viimein erottauvat Erechtheionin keveinä -lepäävistä muodoista, jää hän ajatuksettomana katsomaan pilarien -välitse aukenevaa, pilarien reunustamaa kaupungin ja kevythäilyäväin -metsikköjen ilmaisaa taulua. - -Tulevat kuin tuutivat aallot ja laskeuvat nukkumaan mielellänsä. Hän -tuntee kuin valuisi jäseniänsä sävellyttävä muodostava aalto, jonka -hivelemäksi hän tahdottomana jättää itsensä. Niinkuin notkeuden säestys -sulattaa ja silittää ruumistansa, mielensä häilyy kuin hiljaa -hyväileväin aaltojen kannattamana. Siinä hän seisoo, taipuvissa -poimuissa lankee chlamys vartaloansa alas, sen taipuvan viitan alla -tuntee hän vartalonsa notkeana ja täydellisenä. - -Tuntuu kun säveltäisi jokainen verenpisaransa vierintä häntä -kauniimmaksi siinä kun hän mielensä hyväilemänä seisoo ja tahdottomana -antaa kauneuden tunnon tuudittaa itseänsä. - - - - -III. - - -Afroditen edessä seisoo Antinous, katsoo ylhäistä Afrodite-kuvaa. - -Korkea Afrodite, suuri Afrodite, jumalatar! Ylevä ja ihana Afrodite, -kauneuden ja rakkauden polvistuttava jumalatar. - -Niin näyt ihmiselle kuin täyttyneen kauneuden paalteena. Katsoo sinun -ylennettyä oloasi ja koko sielussaan kangastaa ja häilyy sinun -ilmestystäsi. Katsoo olkapääsi kiinteätä hyväilevää täydellisyyttä, -katsoo rintasi kukkuloiden puhdasta kaareuvaa muotoa, seuraa silmillään -vyötäistesi kiinteänä ja hienona pyöreyvää ympärystää, ja niin loistat -ihmiseen kuin täysiloistoisen kauneuden armahtavana aurinkona. Tuntee -hyvänä vaatteesi alta paaltavan polvesi pyöreän muodon ja paljastuneen -jalkasi täydellisen kauneuden, värähtyy sieluksensa kun tuntee pääsi -soreaa kaarevaa asentoa ja kaulasi kenoa, ja hiustesi reunustama otsasi -tuntuu hyvänä kauneutena sielussa läsnä. Olet ihanuuden täydellisyys, -korkea, ylhäinen Afrodite, sinun koko olosi paaltaa yhtenä -tyynnyttävänä ja hyvänä täydellisyytenä ihmisessä läsnä ja -kangastavasti hälvenee sieluineen sinun ihanana armahtavan ilmestyksesi -ylle. - -Jokainen toivominen ja jokainen tahtominen sammuu edessäsi ihmisen -mielestä. Sinun näkösi täyttää ja täydellistyttää ihmisen -kaipauksettomaksi lepäämiseksi. On kuin sammuisi kaikki muu mielestä ja -olisi vaan sinun täydellisyytesi loisteen herkkää tuntemista ja sinun -täydellisyytesi loisteeseen haihtumista, suuri Afrodite. Afrodite, -itseesi tyventynyt kauneus, Afrodite, itseäsi loistava jumalatar, sinä -loistat armona jokaiselle ihmiselle, jolle näyt, sinun näkemisesi on -jokaiselle ihmiselle tyytymykseksi ja tyyntymykseksi; sinä loistat -jokaiselle ihmiselle kuin aurinko levolliselta taivaalta. Jokaiselle -olet sinä armollinen ja jokaiselle kaunis, sinä suuri, sydämen -tyynnyttävä ja kaipaukset sammuttava, armon ja levon jakaja, Afrodite! - - - - -IV. - - -Neito lähteen reunalla, ruukkua kantava neito, pysähdy! Pääsi -kallistunut asento, ruukkua päälaellasi holhoavan kätesi kevyt taivunta -ja pukusi riippuvat liehuvat poimut liukuvat suloutena sieluuni. -Pysähdy neito, että kauemmin saan katsoa käsivartesi kaunista kaartoa -pääsi ylitse, kallistuneen pääsi lempeätä suloa ja vartalosi kevyen -puvun syleilemää, norjaa muotoa. - -Olet kaunis. Sanomattomana sulona kurottautuu pääsi ylitse taipunut -kätesi, sen muotojen lempeät taipuvat viivat sulavat kuin kauniina -sointuna sieluun, kohotetulta käsivarreltasi riippuu pukusi liehuvina -hulmuina ja liittyy kaareuvissa poimuissa sulavasti armaan nuoren -vartalosi ympärille. Katselen kaulasi korkeata ja hentoa pyöreyttä, -katselen ruukkua kannattavan pääsi suloista kallistumista ja -kiharaisten hiustesi löysää solmua kaareuvalla kaulallasi ja palvelen -sielussani sinua. - -Kaunis olet sinä, ja jokainen jäsenesi suloinen olo on huomatessa -sielulle hyväilyksi. Niin sielu lempeänä tuudittuu sinun näöstäsi, kuin -olisi sinun nuorta ja hyvää oloasi. Niin olkapääni hentona pyöreytyy -kuin sinun hieno ja norja olkapääsi, niin käteni aaltoo kuin sinun -lempeänä taipuva kätesi ja jalkani lepäävät arkoina polun sannalla kuin -sinun sykähtävä paljas jalkasi. Kokonaan olet minussa, kaunis, ruukkua -kantava nuori neito ja sieluni värjyy sinun hentoista joustavaa oloasi -tuntiessani. Viivy hetki vielä, o neito, viivy liikahtamatta sulossasi, -että saan hetken vielä tuudittaa näköäsi sielussani ja hetken vielä -suloutua säveliksi näöstäsi! - - - - -V. - - -Endymion! - -Sieluineen häilyy yllesi siinä kun lepäät, huulesi puol'avoimina, -rintasi kohoovana. Katsoo sinua ja häilyy sieluineen kasvonpiirtojesi -yllä, häilyy vartalosi ja jäsentesi yllä, joita unen raukeus valuu. - -Niinkuin liuenneena sulaa yllesi. Katsoo kasvojasi ja otsaasi, jota -hiukset pehmeästi kaartavat, katsoo pehmeitä avoimia huuliasi ja -taipunutta kaulaasi, katsoo rintaasi, joka kohoo nauttivaan -hengitykseen ja kättäsi, joka riippuu velttona ja avoimena vierelläsi, -ja tuntee herkkänä koko olosi. On kuin omaa ruumista valuisi unen -raukaseva hellittävä aalto. Avautuvat omat huulet ja pää kallistuu -lepoa hakevana, tuntee taipuneen kaulansa helpon hyväilevän -jännityksen, rinta liikkuu raukeana nauttivana hengityksenä, käsivartta -heruu pyöreyden lepo ja herpouvana aukenee riippuva käsi. - -Häilyy sinuna, Endymion. Unen humala raukasee ja hellittää joka -jäsentä. On kuin liikkuisi itsestään, sitomattomana, ja liuenneena -aaltoisi sinuna, lepäävä Endymion. On kuin suloutuvaa liikkumista ja -haihtumista koko olo, höllenee kuin ihanana sairautena koko ihminen, ja -ainoana usvailevana haluna on antauvan herkästi hälvetä itsestään -näkemyksensä ylle. O, Endymion, olosi raukeuden yllä häityy ja olosi -raukeuteen sulaa, ja on sairas siitä ett'ei vielä herkempänä hälvene ja -haihdu yllesi. - - - - -VI. - - -Antinous ajattelee. - -Mitä on kauniina oleminen? Onko se sydämen suloista halajoimisen -haikeutta? Onko ihminen kauniina sulanutta, ihanan kipeätä halajoimisen -herkkyyttä? - -Vai lepäämistäkö on kauniina oleminen? Lepäämistä olonsa tyyneessä ja -hiljenneessä rauhassa, jolloin ihmisen sielu ja maailma ympärillänsä -päilyvät yhtenä kuvana, kuten tyyntyneenä iltana taivas ja meri meren -heijailevassa kuvastelevassa sylissä? - -Antinous ajattelee, käsi otsallansa. - -Niin joskus haikeutuu ihminen kuin imisi suuri hiljainen suru -sieluansa. On koko mieli häilyävää haihtumaan halaavaa sumetta, koko -oleminen nousee niinkuin suurena äärettömänä haluna, ja ihanassa -nautinnossa häilyilisi keveänä, utuisaksi avaroituvana jonnekin kauas -ylhäisiin pidättämättömiin avaruuksiin. On niinkuin olisi pienuutta ja -tukaluutta ja hantelaa pidätystä olla niinkuin on, ja halajoitsisi -hälvetä, hälvetä ja ihanassa nautinnossa haihtua rajattomuuden -vapaaseen ja kevyeen syliin. Tuntee olemisensa kuin sumuisen usvaisen -vaipan, joka rasittavana kattaa ihmisen sielua, ja jonka pidätyksestä -ihminen sielunsa haikeassa halajoinnissa pyrkii. Semmoista rajatonta -epämääräistä halajointia on ihminen joskus, kun sielunsa liikkuu -kauniiksi herkkyneenä. - -Mutta sitte on kauniina oleminen joskus sointuavaa ja tyyntä peilailua, -niinkuin asettava laine kulkee ihmisen lävitse silloin, joka hivelee -jokaisen hänen jäsenensä sopusuhtaiseksi, ja tyynnyttää jokaisen hänen -ajatuksensa selväksi ja rauhalliseksi. Jokainen tunne, joka mielessä -silloin herää, on niinkuin olemisen ihanuuden tuntoon tulemista, -jokainen mielen toivo on kuin oman sielun aaltoavaa ihanuutta, ja -jokaisessa liikunnossaan on ihminen kuin kangastaisi sielunsa ja -ruumiinsa yhtenä kuvastelevana tuntona. Niin silittävänä kulkee kauneus -ihmisen sielua joskus. - -Mitä on siis kauniina oleminen? Onko se sammumatonta, ääretöntä -hukuttavaa kaipaamista, jonka sylissä ihminen sulaneena herkkyy, vai -onko se ihmisen lävitse heleilevää, ihmistä soinnuttavaa tyyneydessä -lepäämistä, joka saa ihmisen olemaan kuin ylt'yleisessä kullassa -kuvastelevan vedenpeilin, niin tyyneen ja heijailevan ihanan? O -kauneus, vai oletko sinä kumpaakin yhdessä, oletko sinä sekä ihmisen -sointumista että ihmisen riutumista, saat hänen ensin kuin -rajattomuuden ihanuudella sytytetyksi ja väristytät hänet suuren suuren -levon, silmänsä ja sielunsa ihanassa kuoleentumuksessa ummistavan levon -läikemereksi, ja sitte herpaiset hänet sillä rajattomuudellasi niin -että hän jälkeenpäin viruu sairaana ja haikeana ja kärsii sitovaa -olemistansa, joka pidättävänä lannistaa hänet nautintoon hälvenemästä? -O kauneus, oletko sinä sekä ihmisen päilyävää täydellistä ihanuutta -että ihmisen sielun hiutuvaa kipeyttä, joka toisena hetkenä väristytät -hänet onnesi kultamereksi, toisena hetkenä taas kätket ja kiedot hänet -himmeän kyyneleisen suremisen sulattavaan vaippaan, jonka alla hän -sisällisenä nyyhkynänä kaivautuu? - - - - -VII. - - -Pylvästössä seisoo Antinous, nojautuu valkeaan marmoripylvääseen ja -katselee ajatuksissaan eteensä. Ympärillään ylenevät valkeat pilarit, -niiden välitse käyskelee ihmisiä, keskustelevia ihmisryhmiä -edestakaisin. Näkyy hetken joku ohitseastuva ihmisryhmä, kuulee -yksityisen lauseen heidän keskustelustaankin, sinne he hiljaa etenevät -pilarien välille, väistyvät silmistä peittävien pilarien varjoon. -Lähenee toinen verkkaan asteleva keskusteleva ryhmä, astuu ohitse ja -häviää sekin pilarien taakse. Antinous seisoo yksin pilariinsa -nojauvana, käsivartensa ovat pujotettuina ristiin rinnalleen, niin että -toga on laskoksessa niiden alla ja jättää jalkansa edessä paljaiksi -lähes polviin asti, hän on ajatuksiinsa vaipuneena ja kuuntelee -liikunnan hiljaista soljuvaa huminaa pilarien välillä. Joku yksinäinen, -jonkun ohitseastuvan lausuma ja korvaansa jäämä lause jää joskus -hetkeksi kajaamaan aivoissaan ja sielussaan. - -"... Kauneus on lepäämistä..." - -Siitä oli astunut ohitse kaksi keskustelevaa nuorukaista, jotka jo -hävisivät pilarien peittoon taaskin, ja ne sanat olivat jääneet ilmaan -heiltä. -- Kauneus on lepäämistä? Antinous jää katsomaan pilareihin, -siinä kun ne seisovat pitkinä valkenevina riveinä edessä, katsoo -marmoripalkkeja, jotka rauhaan laskeuneina lepäävät niiden pilarien -varassa, liittyneinä kuin iäiseksi levoksi. Onko kauneus kuin sen -marmorin lepäämistä ylenevien pilarien kannattamana? Onko kauneus sitä -tasaista tyyntynyttä asettumusta, jossa marmoripaasien taakka sointuu -pilaristoilleen lepäämään kuin painostaan lievittyneenä rauhan aaltona? -Onko kauneus rauhan löytämistä ja rauhan tasaisuus-soinnussa -lepäelemistä? Kauneusko kuin aalto, joka sopusuhtana liittää -kokonaisuuden jokaisen osan ja jokaisen yksityisen jäsenen -kokonaisuuden keveysolemiseksi? - -"... Ihminen on kaunis..." - -Ihminen kaunis? Ihminenkö tasainen ja tyyneeksi asettunut? Ihmisenkö -sielu levon soivana ja sointuneena aaltona? Antinous katselee -ihmisryhmää, joka hitaasti astelee ohitsensa. Harmaahapsinen, -korkeavartaloinen vanhus, jonka valkea korkea otsa ja selkeät -rauhalliset silmät ovat kuin kirkastuneena levon asunto. Vierellään -astuu kummallakin puolella kukoistava norjaolkainen ja notkeakävelyinen -nuorukainen, jotka kumpikin, paremmin kuullakseen ovat kevyesti -kumartuneet vanhusta kohden vierellään ja, nuoret avoimet otsansa -tottumattomasti rypistyneinä tarkkaavaan ajatuksen ponnistukseen, -unohtuneina kuuntelevat hänen hiljaista verkkaista puhettaan. Ihminen -on kaunis? Antinous seuraa silmillään kummankin nuorukaisen norjaa -solavaa vartaloa, jota valkea chlamys kauniissa poimuissa verhoo, -seuraa chlamystä holhoovan käden kaartoa ja kaulan siroa asentoa, -katsoo käherän, ajatuksiinsa kumartuneen pään täsmällistä kauneutta ja -silmien tyyntä selkeyttä, ja tuntee kuin silittävän rauhan sielussaan. -Kaunis on ihminen, ja kangastavassa liikutuksessa tuntee ihmisen koko -ihanan olon. Kun ihmistä katsoo, niin niinkuin säveltyneessä -poljennassa liukuu sen ihmisen oloon, ja tuntee silmänräpäyksellisenä -runona itsessään läsnä koko sen ihmisen lämpimän ja joustavan olon. Kun -näkee käden liikunnan, värähtää se liikunto sulavana taipuvana aaltona -omassa olossa. Kun näkee liikkuvan käsivarren nopeat välähtelevät -lihastenleikit, sulaa silmänräpäyksessä kuin itsessään koko sen ihmisen -hennoissa liikkeissä vavahtelevaan olemiskudokseen. Ihminen on olonsa -lepäävää ja silmänräpäyksellistä valmiutta, joka hetkensä elää hän kuin -lävitsensä sopusoinnun ja täydellisyyden sulaumuksena, mutta -seuraavassa hetkessään välähtää hän joka jäsenessään uudeksi -sopusoinnun ja täydellisyyden tilaksi, joka sähkön herkkänä kulkee -jokaista hänen jäsentänsä ja olonsa kudosta ja muodostaa ne sen uuden -tilan värähtämiksi. Ihminen on kaunis: joka silmänräpäys kulkee ihmistä -kauneuden aalto, ja valaa ihmisen joka hetki täydelliseksi sopusuhdan -välähdykseksi. Kaunis on ihminen; missä ihmistä hentona katsoo, -kokonaisenaan värähtää hän siellä ihmisen sieluksi, ja ihanassa -väristyksessä tuntee hänen täydellisyytensä itsessään. Antinous -katselee, katselee niitä poistuvia, pilarien väliin häipyviä -nuorukaisia, vanhus keskellään, ja jokaista jäsentänsä hipuu ajatteleva -kaunistuva lepo. Ihminen, ihminen on kaunis, jokainen ihmisen hetki on -sävel, jonka sointuun koko hänen olonsa sulaneesti mukautuu. -Antinouksen mieli ikäänkuin seisahtuu siihen ajatukseen ja keinuvasti -häilyy sielunsa. Kaunista on olla ihmisenä, norjana asettuneena -tasaisuuden sointuna koko olento, jokaisessa olonsa kudoksessa -täydelliseksi sulaneena, ja välähtävän valmiina heräämään taaskin -toiseksi ja uudeksi joka jäsenessään sointuvaksi tyyneyden -kokonaisuudeksi. Antinouksen silmät katsovat unohtuneessa uneksunnassa -valkeitten pilarien välille, joilla marmori tyyneenä lepää, ja koko -tilansa on rauennutta ja tyyntynyttä ajatuksiinsa kajaamista. - -"... Ihminen hälvenee hetkeen..." - -Ihminen hälvenee hetkeen? Hälvenee niinkuin hiljaa avaruuksiin häipyvä -soiton sävel. On kajaamista ja kajaamista, tuntee kuin häipyisi -jokaiseen kätensä suoneen asti sielunsa häilyäväksi tilaksi. Niin on -kuin unohtuisi olemasta ja kasvaisi yhteen hetken kanssa ja liukenisi -sen myötä. Ei ole jäsentä ihmisessä, jonka tuntisi, ei ole mitään kovaa -ja olevaa ihmisestä läsnä, liuenneena häilyy tunteenansa vaan, koko -ihminen sielunsa väreilynä. On vaan yhtä sulaamista, jokainen ajatus ja -jokainen tunteminen ovat yhtä hetken kuvastelua, eikä tiedä missä on, -itsessäänkö, vai hetken tuntemisessa. Ihminen unohtuu joka jäsenessään -itsestään ja muuttuu tunteensa huuruvaksi vellovaksi sumeeksi, joka -sulavana ja syleilevänä levittäytyy kaiken ylle. - -Antinous jää liikkumattomana tuijottamaan kauas pilarien välille yhteen -kohtaan ilmaan, näyttää kuin kaikki ympärillä, pilarit ja käyskelevät -keskustelevat ihmiset, tuntuisivat hänen sielussaan läsnä kuin -huuruilevana ylt'yleisenä liikkumisena, jonka häilyävässä keinunnassa -hänen omat ajatuksensa ovat ainoana kiintonaisena tilana, johon hän -mielineen jää. - -Kauniina oleminen on ihmisen hälvenemistä hetkeen. Niinkuin keinuvasti -liukuu tunnelmakseen. Kauniina hetkenä haamuilee sielu ja ruumis -yhtenä. Minkä näkee, se värähtää sieluksi ja sitte sulaa olossaan sen -sielunsa tilan tuntemiseksi. Kaunis hetki kattaa ihmisen olon ja sulkee -hänet joka puolelta syliinsä. Kun katsoo maan sylin runsaus- ja -vehreystulvintaa, hykähtyy kuin pisaraksi sitä hämärää umpinaista -vehreyttä ja uumoilee sielussaan kuin maan vehreänä verenä; kun näkee -taivaan keveätä, sini-iloista kuoroa yllänsä, sukeltaa unohtuneesti -sieluineen senkin heljäksi, ylentyväksi soimiseksi, mereksikin, jota -taivaan rannan valuinen piiru autereisesti rajottaa ja joka päilyelee -tyyntyvänä auringon ja taivaan peilinä, hymisee sielussaan ja -hyväiltyinä nuortuvat ihmisen muodot, kun saa katsoa nuoren täydellisen -ihmismuodon näkyä, joka kangastavasti sulaa ihmisen aistimia myöten -ihmisen sieluksi. Unohtumista on kauniina oleminen, unohtumista -sielunsa aaltoavaan, koko ruumiin olemattomaksi soinnuttavaan -liikutukseen. Kaunis on ihminen, kun sielunsa ja ruumiinsa päilyy -yhtenä herkkänä kuvastelevana peilinä, josta kaikki itsenäinen olemisen -tunteminen on hälvennyt. Kauneus on hetkeen kuoleentumista ihmisessä, -jolloin ihminen kokonaan kuvastelee sielunaan, jokainen ruumiinsa -sykähdys sielustumisena. - -Antinous on ajatustensa myötä katsonut pilareihin, siinä kun ne kuin -ylenevänä kuorona tuntuvat sielullansa, häilyvästi tuntee hän -valkopukuisten ihmisten liikunnan pilarien välillä ja ikäänkuin unessa -jää hänen kangastelevaan sieluunsa aaltoamaan jonkun ohitse astuvan -sana. Hän ikäänkuin hupenee siinä seisomiseksi, kätensä riippuvat -voimattomina alhaalla sivuillaan ja leukansa on vajonnut rintaa -vastaan, liikkumatonna hän seisoo ja sielunsa keinuu tuntemisenansa. -Hiljaa hipuu hetki hetken jälkeen, ihmisiä astelee ohitse ja pilarit -ylenevät; yhä seisoo Antinous päänsä rintaa vastaan taipuneena ja -olonsa keinuu ihanana häilyntänä. - -"... Elämä on kauniina olemisen hetkiä..." - -Ne sanat jäävät värähtyneen Antinouksen mieleen kuin lempeänä joka -suoneen levittäyvä valaistus. Elämä on kauniina olemisen hetkiä! -Kauniina oleminen lipuu niinkuin hivelevä muodostava käsi ihmistä ja -silittää ja sulattaa jokaisen hänen jäsenensä kauneuden aallonnaksi ja -koskettaa hänen koko olonsa sieluksi. Kauniit hetket ovat kuin ihmisen -hienoksi värisemistä. Niinkuin sävel hiipii niinä hetkinä ihmisen -jokaiseen verenpisaraan ja joka jäsenen tuntoon, ja saa koko ihmisen -lävitsensä hymiseväksi ja lävitsensä heleneväksi. Oh, koko ihminen on -yhtä hykähtynyttä ihanuuden väristystä, käsien ja sormien suoniinkin -riutuu kuin lävitsekuultavaa kaunenemisen raukeutta, lasiset heljät -soinnun suonet säveltyvät koko ihmisen lävitse silloin ja elää kuin -taivaalliseen hohtoon heränneessä ruumiissa, koko olo sieluna. Mitä -ovat muut hetket paitsi ne, joina jokainen mielenvärähdys uneksuu ja -keinuu kauneuden unena! Silloin on ihanaa ja täydellistä elää, silloin -säteilee ihmisen sielu kuin loistelisi se kukkasena Elysiumin -kirkkailla kedoilla. Kauniina, kauneuden hykähdyksenä värisisi ihminen -aina, ja kauneuden maailman syliin häilyisi ihminen aina kuoleutuvan -ihanuuden hukunnassa. Mitä olisikaan muu olo muuta kuin pimeätä -olemattomuuteen hiutumista! Kauniina, kauniina, aina ihanuuden -kummuntana, niin halajoitsisi ihminen olla, aina kauneuden värähtyneenä -kosketuksena koko ihmisen sielu ja olo, sitte olisi lievää ja sulouden -lempeätä elämä! - -Antinous seisoo riippuvin käsin, päänsä rintaan nojauvana. Ei hän -liikahda jäsentäkään, on vaan valuneena siinä, silmänsä yhtä haavaa -kaikessa ympärillään, sielunsa ylt'yleisenä keinuntana. Ei hän liikahda -yhdessäkään asennossaan, silmänsä uiskentelevat läsnäolemattomasti -kaiken yllä, pilarien yleneminen yllä ja ihmisten humuava liikunta -ympärillä kangastaa yhtähaavaisena aaltoamisen tuntona läsnä hänen -sielullansa, mutta ei hän huomaa siitä mitään, mielensä tuudittuu vaan -niinkuin ylt'yleisenä liikkuvan, ihanan aaltoilun myötä ja hyväiltynä -jättäytyy hän sen valtaan. Ajatuksensakin ovat vaan sen hivelevän -aaltoavan tilan liikuntaa. - - - - -VIII. - - -Missä saisi ihminen ihanimpana raueta? Missä aaltoisi ihmisen sielu -unohtuneimpana uneksuntana? - -Antinous on vaipunut ajatuksiinsa ja katselee, silmiinsä hälvenevänä, -eteensä. - -Missä häilyisi ihminen joka silmänräpäyksensä hiveltynä suloutuvana -sieluna? Missä olisi elämä yhtämittaista väristymistä ja yhtämittaista -väristyksiinsä hälvenemistä? - -Antinous ajattelee ja ajattelee, silmänsä katsovat epämääräisinä. - -Siellä missä elämä humajoitsisi ympärillä, kuin lakkaamaton kohajoiva -virran tulva, mutta missä itse saisi unohtuneena häämyillä sitä virtaa -kuulemassa. Siellä missä ympärillä aaltoisi suuri ja valtaava elämä, -mutta missä itse saisi olla sen kaiken elämän hiljenevänä kajailuna. - -Olisi maa ja kaupunki, jossa koko maailman elämä tykkisi, jonne kuin -maailman sydämeen elämän kaikki äänet tulvisivat ja pakkautuisivat, ja -jossa elämä kohisisi ja tihenisi tulvivana suurena rikkautena, niin -siellä olisi ihmisen ihanan täytettyä olla sen kaiken elämän häilynnän -rauhaisana peilinä. Yhtämittaa siellä ihmisen rinta värähtelisi uuden -ja uuden näkemisen edessä ja yhtämittaa värjyisi uudessa kuvastelussa -onnellinen sielu. - -Niinkuin meren tyyntynyt peili, jonka tyyntyneessä sylissä koko taivas -ja maa ihanuuden loisteena välkkyy, niin siellä sen maailman edessä -ylt'yleisenä kuvastelisi, koko maailma ihmisen ihanoituvassa rinnassa -liikkumassa. Äärettömänä elämän läikkeenä olisi siellä ihmisen rinta, -joka hetkensä olisi uutta kuvastelemista ja uutta oman olemisensa -taivaallista unohtamista. Koko maailmana olisi ihmisen sielu siellä ja -rajattomana välkkyisi rajattomat hetket. - -Antinouksen silmät välähtävät suuriksi, ja rintansa hengittää -kevittyvänä ja levittyvänä, kun hän ajattelee. - -Olisiko sitä kaupunkia ja maata, jossa saisi rauhan rikkaudeksi -lievittyä ihmisen halajoitseva sielu? Olisiko sitä maata ja kaupunkia, -jonka suuren elämän keskellä ihmisen olo olisi täyttyneen rauhan ja -onnellisuuden kummuntaa, ja jossa ihminen, kaikesta sielunsa haikeasta -kaipaamisesta vapahtuneena saisi kylpeä olossaan kuin tahdottoman -katsomisen ihanassa unhotusmeressä? O, olisiko maailmassa se maa ja -kaupunki, niin ihanuuden rusoksi ihminen siellä hykähtyisi ja päilyisi -täyttyneen onnensa kylvyssä ikäänkuin iltaisen meren yltäkultainen -peilisyli, jossa rantojen tumma rauha ja taivaan kelmeän heleä avaruus -rajattomana ihanuuden kirkastumisena lepää! - -Antinous on yhä ajatuksissaan, mutta silmänsä loistavat syvinä ja -katsovat varmoina eteensä, ja valaistuneilla kasvoillaan lepää -onnellinen uskova toivo. - - - - - - -III. ROOMASSA. - - - - -Rooma, humajoitseva kaupunki, Rooma, Capitoliumin ja ylpeitten forumien -kaupunki! - -Maailman sydän on mahtava Rooma, kirjavana kohisee liike sen kaduilla, -ja vilinöivänä elämänä ovat marmoripeittoiset forumit. Mutta maailman -hallitsijakin on mahtava Rooma, ja ylpeänä katselee korkea Capitolium -ihmisiä ja liikettä häilyvän kaupungin ylitse, ja vakavina seisovat -liikkeenä vellovain forumien vierillä temppelien juhlalliset ankarat -ryhmät. - -Rooma, suuri ja valtaava Rooma, jossa elämä lakkaamattomana huumauksena -kohisee, ylpeä ja ankara Rooma, jonka ylitse näkyvät Capitoliumin ja -Colosseumin vakavat haahmot ja forumien korkeat triumfipylväät, sinä, -ikuinen Rooma seisot lannistavana ja huumaavana suuruutena ihmisen -edessä ja mielikuvitus jäykkenee ja kuuroutuu elämäsi ylt'yleisessä -kohinassa. Mitättömänä käyskelee ihminen elämäsi alinomaisessa virrassa -ja tyhjäksi kutistuu hän temppeliesi ja palatsiesi ylpeän lannistavan -suuruuden keskellä. - -Rooma, maailman kaupunki ja maailman hallitsija, yhtämittaisena -kohinana humajoitsee elämä siinä kaupungissa ja yhtämittaisena -toimeliaana hälinänä pauhaavat päivät siellä, mutta kylmänä ja -käskevänä nousee se temppeliensä ja palatsiensa ylpeänä seisontana ja -unohtaa jäätyneesti, ikäänkuin hetken mitättömän humun, koko itsessään -tulvivan elämän paljouden ja ylenee pylvästemppeleineen ja ankaroine -palatsineen kuin toisen iäisempänä kestävän elämän haahmona, joka -kylmänylpeänä kohoo sen kaiken huuhtoilevan hetken elämän ylitse. -Mahtava Rooma, ikuinen Rooma, maailman kylmä ja käskevä -marmorihallitsijatar! - -Mutta ankaran ja ylpeän Rooman, elämänä hälinöivän ja alinomaisena -toimeliaisuuden virtana humuilevan Rooman, jonka kuurouttavassa -kohinassa ihminen kuin säikähtyy mitättömäksi ja ikäänkuin lamautuu -kokonaisuuden huumeeseen, sen Rooman ympärillä uneksuvat levon -hiljaiset kaupungitkin, joissa tyyneyden uneksunta hiipii ihmisen ylle, -ja joiden rauhassa ihminen keinuu sieluksensa. Siellä on puistoinen -Tibur, jossa lehdiköt verhoavat marmorihuvilain kirkkaita pilariryhmiä -ja jossa kukoistavain pensastojen ja suihkuavien lähteitten vierillä -kuvapatsaat valkeina välkkeilevät ja marmorireunustaiset lammikot -hopeanheljinä kimaltelevat. Siellä on kirkas Antium, joka peilailevana -sinenä avauvan lahtensa ympärillä ylenee rakennustensa heleänä -marmorikuorona, avonaiset pilarirakennuksensa selkeästi kuvastelevina -meren heijailevaan syliin. Ja itse Roomassakin, kun astuu katujen -hälinöivästä elämästä arvokkaana ja suljetun ankarana seisovan -rakennuksen piiriin, on kuin samassa lipuisi toiseen hiljaisuutena -ja tyyntymyksenä huminoivaan elämään, sammunut on silloin -silmänräpäyksessä aistimista katujen huumaava elämä ja liike, -hiljaisuutena ylenee ihmisen yllä ja ympärillä atriumin tyyni -pilaristo, jonka keskellä kirkas suihkulähde heläjöivänä soi, taampana -aukenee koko rakennus levollisena pilarien ryhmänä, taustassa näkyy -hiljainen puisto, jonka vihantaa aurinko ihanasti valaisee. Tyyntä ja -hiljaista on siellä pilarien keskellä, tuudittuvana tyyntyy ihminenkin, -on kuin sammuisi muistosta se ulkopuolella hälinöivä elämän huume ja -kuin sointuisi seisahtumaan siihen hoikkina ylenevien pilarien -keskelle, sulaneena yhdeksi, ylennettynä näkyväksi kuvaksi oman, -heikosti hohtavassa marmoripermannossa paaltavan kuvastuksensa kanssa -allaan. - -Roomassa, humajoivan elämän ja lannistavan suuruuden kaupungissa, -Roomassa, jonka valtaavassa humussa ihminen hupenee mitättömäksi kuin -hitunen, siellä on ihmisellä lepäävän rauhankin ja kuvastelevan -tyyntymisen sija. Roomassa, huimaavassa miljoonakaupungissa, jossa -ihminen hälvenee ympärillään hälinöivään elämään olemattomaksi kuin -pisara meren syliin, siellä voi ihminen hiljetä sielunsa rauhan -temppeliksikin, ja sointua sielunsa tyyneydeksi. Roomassa, Capitoliumin -ja Colosseumin kaupungissa, ankarain temppelien ja marmoripeittoisten -forumien kaupungissa voi ihminen tuudittua rauhansa silmänräpäyksiinkin -ja kasvaa sielunsa suloushetkiin. - - - - -I. - - -Suorakulmaisena levittäytyy forum, keskellään Trajanuksen ylpeä -pylväs. Marmoripeittoisena lepää se forum, edessä rajottaa sitä -ankarahaahmoisen temppelin juhlallinen pilaristo, forumin sivuilla -seisoo kummallakin puolella matala tasainen pilaririvistö, joka suorana -täsmällisenä viivana leikkautuu silmään taivaan kantta vastaan, -temppeliä vastapäätä toisella puolen forumia avautuvat korkean -basilican pylvästöt forumille, kaiken ylitse ylenee Ulpius Trajanuksen -ylpeä pylväs, joka kuin käskemisen ryhtinä kohoo marmori-ankaran -forumin keskellä, kannattaen laellaan Caesarin ylpeästi kättänsä -oientavaa pronssikuvaa. - -Nojauneena takanaan aukeavan basilicanpilaria vastaan seisoo Antinous -ja katselee ajatuksissaan forumin ikäänkuin kivestä haahmottuja ja -lepääväksi rauhaksi jäähmettyneitä ulkopiirtoja, jotka selkeästi -astuvat esiin kirkkaan sinistä taivasta vastaan. Ihmisiä liikkuu siinä -alinomaisessa kiireessä torin poikki ja pilaristojen varjoissa ja takaa -kuuluu basilicasta alinomainen äänten ja liikkumisen muodoton epäselvä -solina. Ei siitä sentään ikäänkuin huomaakkaan mitään, silmä seuraa -ainoastaan forumin vakavaa, ikäänkuin iäiseksi jäähmettynyttä haahmoa, -ja sammuu kaikkea muuta tuntemasta. - -Niinkuin ääretön liikkumattomuus selkenee ihmisen tunteeksi. On kuin -mieli pilaroituisi marmorina, ajatukset ryhmittyvät selkeinä ja -ankaroina, kuin kivestä hakattuina, ja jokainen tunne kasvaa tarkkana -ja varmana kuin jalustaltaan ylenevän pilarin varsi. Yltävakavana, -yltäliikkumatonna hyminöi ihminen, seuraa silmillään jokaista forumin -ankaran selkeätä piirtoa ja jokaista sen täsmällisen ryhdikkäänä ilmaan -leikkauvaa muotoa, ja muodostuu sielussaan yhtä selkeäsärmäiseksi ja -ankararyhtiseksi kuin ympärillään se marmoriforum, keskellä Caesarin -käskevä patsas. - -Antinous seisoo kuin liikkumattomaksi jäätyneenä, käsivartensa -riippuvat lamauneina ja rintansa tuskin hengittää, mutta kätensä ovat -pusertuneet kiinni ja mielensä huurteilee ankarana ja selkeänä kuin -talvisen aamun korkea raikas sees. Niin on olonsa kuin iäisyyteen -jäätymistä ja ajatuksensa leikkauvat mielessään tarkantäsmällisinä ja -avaruuden selkeinä. - - - - -II. - - -Ääriään myöten täyttyneenä ihmismerenä läikkyy ja liikkuu mahtava -Colosseum, laidasta laitaan on se lainehtivaa ihmispaljoutta, ja ilma -vapisee sen yllä ihmisten liikkeestä ja äänten huumaavasta sorinasta. -Niinkuin summattomana, aistimet halvaavana ihmismeren liikkumisena -levenee ja ylenee se Colosseum ympärillä, ylhäällä, laitojensa -huimaavassa korkeudessa vielä häilyen liikkuvana ihmisseinänä. Silloin -tällöin liikahtelee koko se sankka ihmisten paljous sähköttyneesti, -silmänräpäyksen sykähtynyt hiljaisuus seisauttaa ikäänkuin jokaisen -suonen tykynnän koko avarassa Colosseumissa, jokaisen kasvot ovat -käännetyt arenalle, joka valkohiekkaisena tasona avautuu alhaalla -Colosseumin keskellä ja jolla alastomia miekkailijoita liikkuu, -silmänräpäyksen hallitseee kuumeinen hiljaisuus koko suunnattomassa -Colosseumissa, jokainen silmä on liitettynä miekkailijoihin arenalla ja -jokainen rinta koko siinä levottomassa ihmismeressä hillitsee ikäänkuin -yht'aikaa äärimäisessä jännityksessä hengitystään, mutta silmänräpäys -jälkeenpäin heltee äänten huumaava sorina taas valloilleen entistään -hillitömpänä ja koko se ihmispaljous läikähtelee taas suunnattomana -muodottomana äänten ja liikkumisen merenä. - -Siellä istuu Antinous Colosseumissa, istuu ihmisten keskellä -Colosseumissa ja tuntee kuin huumauksena koko sen suunnattoman, ihmisiä -häilyvän Colosseumin. Pyörrytyksenä tuntee hän ympäristönsä, hän tuntee -kuin sakeana ja sekavana huumauksena koko sen kuin kaikki aistimet -lamauttavan ja kuuroiksi lyövän ihmispaljouden ympärillään, se irtautuu -hänen mielikuvituksessaan kuin itsenäiseksi huohottavaksi eläimeksi, -jonka huumeesen jokainen yksityinen ihminen hukkuu. Ikäänkuin yhtenä -muodottomana ja äärettömänä sähköeläimenä läähöttää ja liikkuu -ympäristönsä hänen mielikuvituksessaan, hän itsekin koko sieluineen -lamautuu tahdottomaksi soluksi siihen muodottomana uumoilevaan -kokonais-Colosseum-eläimeen, jolla on sieluna ikäänkuin yhteinen kaiken -yllä läähöttävä, sijoiltaan nostava sähköttynyt jännitys. Sysäyksittäin -saa niinkuin sisäisen iskun, jonka vavahduttamana toisten mukana koko -sielunsa äärimmäisessä jännittymisessä kurottautuu seuraamaan arenalla -liikkuvan miekkailijaparin jokaista liikuntoa. Jokainen silmä kasvaa -miekkailijaparin jokaiseen liikuntaan siellä alhaalla, yhteisenä -jännityksenä on koko suunnaton Colosseum, jokainen rinta ikäänkuin -hengittää yhtähaavaa. Niin sinne katsoo äärimmäisessä, tiedottomaksi -huumauvassa jännittymisessä, tuntee jokaista taistelevain -liikuntaa nähdessään omain lihastensa sykähtävästi jännittyvän, -silmänräpäyksittäin oma käsivarsikin terästyy ja kokoo kaiken voimansa, -silmä liikkuu nopeana ja vaanivana jokaisen taistelijain liikunnan -yllä, niin on siinä ja pidättää hengitystään kaikkien toisten mukana -ympärillään. Kun viimein näkee toisen taistelijoista ikäänkuin -kyyristäyvän kokoon ja samassa näkee hänen joka jäsenensä ikäänkuin -terästyvän valmiiksi uuteen tehokkaaseen hyökkäykseen, ja kun sitte -joka jäsenessään samana valmistuneena, varuillaan olevana ja -pingottuneena hyökkäyksen jännityksenä odottaa tämän hyökkäyksen tehoa, -niin samassa kun taistelijan salamantapaisella nopeudella ja voimalla -tehty liike on suoritettu ja vastustaja voimatonna sortuu sannalle, -samassa on kuin silmänräpäyksessä laukeaisi jokainen jänne ihmisessä ja -ikäänkuin lupsahtaisi äärimmäisestä pingottuneesta jännityksestä -vapahtuneeseen hervottomuuteen. Läpi koko Colosseumin solahtaa samana -hetkenä sama laukeava helteemys ja yhdessä hetkessä solisee koko -Colosseum taas yhtenä muodottomana äänten ja liikkumisen merenä. - -Niin istuu Antinous Colosseumissa ja elää aistimissaan koko sen -suunnattoman ihmispaljouden muodottoman olon ja pingottuneen -jännityksen. Kuin pyörtyvänä istuu hän siinä ihmisten keskellä, -silmänsä yhtähaavaisesti koko siinä yhtenäisenä liikkeenä elävässä, -suunnattomana joka taholle ylenevässä ja ylenevässä ihmispyörössä. -Hervottomana vastaanottamisena istuu hän, sielunsa ja joka jäsenensä -ovat sen huumaavan näkemisen hervotonta tahdottomaksi lamaunutta -kajaamista. Ikäänkuin sähköttynyt on siinä ihmisjoukon edessä, jokainen -tuntemus on kuin hupenemista itsestään ja huuruutumista epämuotoiseksi, -kaiken ylle levittäyväksi ja kaikki itseensä tuntemuksena ottavaksi -olemistilaksi. Colosseum, jännittyneenä, monihäilyvänä läähöttävä -jättiläiseläin on ikäänkuin lamanut ja lumonut Antinouksen, huimaissut -ja tainnuttanut jokaisen hänen aistimensa ja huikaisevasti puunnuttanut -koko hänen sielunsa, niin että hän nyt siinä ihmispaljouden keskellä -istuessaan on vaan itsestään huvennutta, joka tunnossaan ja jäsenessään -huumaantunutta Colosseumin humajoivan ja hälinöivän elämän kajaamista. - - - - -III. - - -Luutut soivat ja tanssijatarten sirot, läpinäkyväin harsojen verhoomat -vartalot liihottavat atriumin marmoripilarien edessä. Pöytien ääressä -lepäävät togapukuiset nuorukaiset ja miehet, otsillaan viheriät -viinilehväseppeleet, puhelun sorina läikkyy pilaristoja. - -Keveästi liitävät tanssijatarten parvet, harsojen hulmuisesta -häilynnästä kimaltavat hoikkien ranteitten kultarenkaat, kimaltavat -timanttihelmet mustien kutrien lennossa. Keijuen entää soiton kantama -tanssi, näkyy silmään nuorten taipuvain vartalojen norja, sävelten -mukaan sulauva liikunta, välähtelee norjilla taipuvilla vyötäisillä -kultainen vyö, joka kokoo läpinäkyvän puvun lentävät helmat, -silmänräpäyksen näkee harsojen alta jalokiven säihkyvän rinnan -paaltavalla iholla, silmänräpäyksessä on se välähtänyt näkyvistä taas. -Lentävänä liehuu tanssi, kuin soiton kannattamana keijuu se, kiihottuu -soiton mukana silmänräpäyksittäin kuumeiseksi lennoksi, jolloin koko -tanssijatarten parvi on yhtenä harsojen ja ruson pilvenä, lievittyy -siitä taas keveästi hiljenevän soiton mukana, ja taaskin näkee silmä -harsopilven yllä nuorten, norjina taipuvain käsivarsien notkeat -hivelevät liikkeet ja vartalojen taipuvan sulon, tanssijatarten -lempeänä liikkuvasta utupilvestä sykähtää silmänräpäykseksi syvän -sinisen silmäparin katsanto suoraan sieluun ja välähtää harsojen -utuilevasta sumeesta esiin pyöreä valkea polvi. Sävellyttävinä ylenevät -tanssijatarten utuisan ryhmän yllä pilarien kirkkaat kannattavat muodot -ja taampaa pilarien välitse hyväilee silmää marmorisena valkeneva -seinän näky, jota keveät kukkakuviot ihanasti soinnuttavat, ja jonka -tyyneys- ja sointuisuussylistä luuttujen hulmuva humu tuntuu tulvivan. - -Pöytäinsä äärissä lepäävät viinilehväotsaiset nuorukaiset ja miehet, -katsovat tanssijatarten utuilevaa pilveä, puheensa nousee ja laskee -soiton mukana, soljuvina ääninä huminoi korkea pilaristo. Pöydillä -ylenevät korkeat maljat, joissa viini kultaisena välkkyilee. Ryhmissä -lepäävät viinilehväotsaiset nuorukaiset ja miehet, jonkun olalta on -valunut toga, voimakkaan kiinteänä paaltaa hänen paljas kuulakan -kiiltävä olkapäänsä häilyvässä valossa, joku toinen on kohottanut -voimakkaan käsivartensa, jonka ranteimessa raskas kultarengas säteilee, -ja nostanut huulilleen maljan, viinilehvän varjossa välähtelevät -silmänsä, kun hän välkkyvän maljan ylitse liittää ne tanssijattareen, -joka hiukset hajallaan ja silmät vallattomana loisteena lentää soiton -pyörteessä ohitse. Kiihottuneet hohtavat täplät polttavat jonkun -nuorukaisen poskilla, kun hän, silmänsä kummallisesti kuultavina ja -epätasaisesti hengittäen tuijottaa tanssijatarten lentävään parveen, -eräs toinen taas katsoo jännittyneen kylmänä, kasvoilla hillitty -kalpeus ja kädet sykäyksittäin pidätetysti värähtelevinä. Silloin -tällöin ottaa joku jonkun ohitseliitävistä tanssijattarista polvelleen -ja liittää käsivartensa taipuvan kultavöisen uuman ympärille ja saa -paljaan ruusulle hohtavan ja lämpimälle tuntuvan käsivarren omalle -kaulalleen, hän suutelee tavottamansa neidon tuoreita hymyileviä huulia -ja korkeata kaulaa, joka kalpeavärisenä ja kiinteäihoisena värähtää -suutelon alla, suutelee harsojen alla nousevaa ja laskevaa rintaa, -jonka rusoisassa ihossa veri kepeänä ja lämpimänä lennättää: -hykähtynyt, kesken tukahtuva nauru värähtää silmänräpäykseksi ilmaan. -Soiton ja tanssin humua, puheen ja maljojen sorinaa, heräävää ja -keskenkatkeavaa naurun heläjöintiä on kevyt ja korkea pilariatrium, -viinin tuoksua ja maljojen hohtoa, luuttujen valuista soittoa ja -pilarien ylenemistä, tanssivain neitojen harsopilveä, ja paljastuvien -olkapäiden ja polvien vahanvalkeata ja pyöreätä kuultoa. - -Kummalliseksi kiihtyy Antinouksen mieli siinä kun hän, otsallaan -viinipuun tuores lehvä, hillittyvänä istuu ja kuuntelee puheen ja -soiton aaltoilevaa humuilua ja katselee maljojen välkyntää ja -tanssijain lentävää pyörrettä. Hillittyvänä, värähtelevänä istuu hän ja -tuntee kuin koko se humajoiva atrium väräjöisi ja aaltoisi hänen -sielunansa. Keinuvan tanssin utuileva liidäntä ja jokaisen kohotetun -käden taipuva sulo kangastaa välähtyneesti hänessä läsnä, jokainen -poskea lähenevä ja poskelle liittyvä poski, jokainen otsalla häilyvä -otsaa hipaiseva kiharan kosketus, jokainen toisensa kohtaava ja -toiseensa sykähtävä silmäyksen väläys elävät läsnä hänen tunnossaan ja -väristyttävät hänen. Vapisevana värähtyy hän, siinä kun hän lepää ja -elää salin huumetta. Veressään välähtelee hämärästi, ja joka kerta kun -sieluunsa tuntuu nuoren vartalon sorja taipuminen tanssin aallon myötä, -tai nuorten huulien kiinteä liittytyminen nuoriin sykähtäviin huuliin, -täytyy hänen hillitä ja pidättää itseänsä, ett'ei hän itse -holteettomana läikähtäisi salin huumeeseen. - -Niin istuu Antinous huumeisessa salissa ja koko korkea sali läikkyy -hänessä hänen sielunaan. Kepeänä ja kirkaspilarisena ylenee yllänsä se -atrium, taampaa soinnuttaa mieltä seinien kukkamaalauksilla -sävellytetty lempeä valkeus. Puhelun ja liikunnan solinana läikkyy koko -avara atrium, ilma keinuu luuttujen soittoa ja pilarien editse liehuu -tanssijatarten hulmuva utu, hukuttuvana katsoo Antinous sitä ja sulaa -sieluineen siksi eläväksi humuavaksi saliksi. Hämärtävästi tuntee hän -itsessään jokaisen viinin välähdyksen hiotussa maljassa, ja jokaisen -harson hulmunnan, ja jokainen katse, joka kosteana kuultaa häntä -kohden, tuntuu hänen koko hellenneessä olossaan värähdyttävänä läsnä. - - - - -IV. - - -Kaunis Clelia, lepäät paljaana, allasi tiikerin kirjava kellervä talja. - -Lepäät paljaana tiikerin mustan ja kellervän kirjavalla taljalla, -toinen kätesi on pujotettuna pääsi taakse, mustat hiuksesi leviävät -pehmeinä ja runsaina sille taipuneelle käsivarrellesi ja vasemmalle -rinnallesi. Lepäät liikkumatonna, jäsenesi suloisesti valuneina, -ainoastaan katsovat silmäsi välkähtelevät kuin tummat marmorihelmet ja -hymyksi avauneiden huuliesi välillä välähtelevät hampaasi valkeina, -välähtelee tiikerin kynsikin taljassa, jolla velttona lepäävä kätesi -huolettomana leikkii. - -Niin kummallisen epämääräinen on silmiesi katse ja niin kummallisen -epämääräinen suusi hymy, siinä kun kauneutesi paljaudessa valuneena -lepäät ja annat silmiesi selittämättömän salaperäisen katseen liikkua -ilmassa ja minussa. Siksikö hymyilet, kun tiedät käsivartesi -täydellisen lämpöisän pyöreyden ja olkapääsi kiinteän joustavan muodon? -Täydellinen olet siinä kun ilman hyväilevänä lepäät, katselen heikosti -taipuneen korkean kaulasi kiintonaista pyöreyttä ja kuulakankalpeata -väriä, katselen aaltoavan rintasi kiinteän varmoina ja hennonvärjyisinä -muovauvia pyöröjä, joiden hieno iho tuntuisi koskevan käden alla -kimmoisan taipuvana. Hennonkiintonaisena pyöreytyy rintasi kukkulain -alla vyötäistesi hoikka norjan värähtelevä ympärystä, ja varma- ja -tarkkapiirtoisena rakentuu silmien edessä vatsasi heikosti ylenevä, -alabasterinkuulakka kupu. Seuraan silmilläni toistensa ylitse -laskettujen, ristissä lepääväin jalkojesi sulavana pyöreyvää muotoa ja -polvesi soukkaa ja sirokupuista lumpiota, seuraan sääriesi solavaa ja -joustavaa kimmoa ja rentona riippuvan jalkasi sirosti kaareuvaa muotoa. - -Kaunis olet, nainen, siinä kun lepäät, jokainen jäsenesi paljaana, ja -silmäsi selittämättömänä hymynä seuraavina katsettani! Mitä ajattelet, -nainen, siinä kun jäsentesi kauneudeksi värjyneenä virut, elätkö -käsivarsiesi solakkana lämpöisänä pyöreytenä, vai valuuko mielesi koko -ruumiisi kuulakasta ja kiinteänkimmoista kauneusoloa tuntien? -Selittämättömästi katsot vaihtuvavärisillä silmilläsi, ja hampaasi -välähtelevät valkeina heleänpunaisten huuliesi välillä. - -Oletko sinäkin ihminen, nainen, ja onko sinullakin ihmisen sielu? -Vieraasti ja kummasti katselet sinä, hymyilevien huuliesi välitse -välähtelevät hampaasi valkeina ja terävinä, ikäänkuin tahtoisit upottaa -ne ihooni ja villinä ja vieraana riemuna imeä vereni minusta. Onko -sinullakin sielu, sinä vieras olento, joka niin selittämättömänä -katselet ihmeellisesti päilyvillä silmilläsi, ja jonka muotoon -silmilläni sulaan, osaamatta sukeltaa mielesi oloon? Vieras, vieras -olet, nainen ja epäilevänä ja etäisenä katselen sinua, mutta kaunis, -kauniskin olet, Clelia, joka lepäät tiikerin kellervällä taljalla ja -veltosti valuneella kädelläsi leikittelet tiikerin välähtelevällä -kynnellä, silmäsi selittämättöminä minussa! - -Epäilevänä sinua katselen, kaunis Clelia, silmäni liikkuvat muotojesi -solakkaa pyöreyttä ja ihosi maidonkuultavaa kimmokkuutta, katselen -rintasi varmapyöröisiä kohonteita, katselen olkapääsi kiinteätä -valkeata ihoa joka kimmoisana tuntuisi hyväilevän käden alla, katselen -hiustesi lämmintä pehmeätä lepäämistä rintasi ja käsivartesi -kuulakkaalla iholla ja sieluni herkkenee kuin olisi se liukenemassa -muotosi yllä. Mutta samassa kohtaavat silmäni epämääräisesti tähystävän -katseesi ja sieluni jäähtyy vieraantuvaksi epäröiväksi ihmetykseksi -taas. Mitä olet sinä, vieras ja kaunis Clelia, tiikerin kellervällä -taljalla, joka niin salaperäisenä katsot, ja niin salaperäisenä -kauneutena väilyt? - - - - -V. - - -Yksinäisessä atriumissa istuu Antinous, istuu yksin ja kuuntelee -hiljaisuutta. - -Edessänsä suihkuu ilmaan heleä veden säde, joka näkyy monivärisinä -pisaroina ylhäällä ja sitte helähdellen putoaa takaisin -marmorialtaaseen, joka häilyilee läpinäkyvänä vetenä. Ympärillä -ylenevät kahden puolen hoikat valkeat pilarit, jotka keveinä kohoovat -kannattamaan aukonaista kattoa. Pilarien takana hiljenee silmä -katsomaan seinän heleästi yksivärisiä suunnikkaita, joita keveästi -esiinastuvat pilasterit soinnukkaasti reunustavat ja joiden kirkkaalta -pohjalta ruusuvyötä kantava Amor tuntuu liitävän katsojaa kohden. On -hiljaista. Taampana aukenee uusien hiljaisten huoneiden pilaristoja, -keveinä ylenevien pilarien juurilla näkyy siellä täällä joku -valkomarmorisen kuvapatsaan solavana ja tyyneenä seisova haamu, -taaimpana, jatkuvien pilarien välitse näkee taustassa vehreän puiston -lehvikön, jonka keskellä korkea suihkulähde kuuluu solinoivan. - -Hiljaista. Antinous istuu silkillä päällystetyllä pitkällä -marmorijakkaralla, jonka neljä jalkaa himmeästi kuvastuvat permannon -marmoriin, istuu hiljaa, polvensa nostettuna polvellensa ja kuuntelee -hiljaisuutta. Silmänsä häilyvät vedensuihkun kimaltavassa kaaressa, -mutta pilarienkin kirkas seisonta on ylenemisen tuntona läsnä hänessä, -ja seinien tyyni rytmikäs näky tuntuu sävellyttävänä hänen sielullansa. -Heijailevasti on huoneen koko humiseva rauha läsnä hänessä, hän tuntee -hyväiltynä valkeitten marmorikuvien solakan tyyneen seisonnan pilarien -välillä, tuudittuneena rauhana on sielunsa ja sointuneena mukautuu -mielensä tuntemaan koko huoneen keijuilevaa levon humajointia, -hiljenneenä kuuntelee hän suihkusäteen loiskuavaa putoamista pisara -pisaralta ja mielensä helähtää jokaisen putoavan veden helmen -helähtäessä veden hiljaa päilyvään kalvoon. - - - - -VI. - - -Marmorilavalla, jonka pilarien välitse näkee ylhäältä ilmaa vastaan -riippuvan hinteloita häilyviä lehtioksia, ja jonka edessä alhaalla -heleilevänä aukenee meren rannaton välkkyvä peili, kummallakin puolella -rannan ylenevä puoliympyrä, joka hohtelee toisten marmorirakennusten -kevytviheriäisten puistikkojen reunustamia pilariryhmiä, siellä -ylhäällä lepää Antinous marmori-istuimella ja katselee ajatuksiinsa -unohtuneena ulos pilarien välitse meren ja ilmojen syliin. - -Siellä lepää Antinous istuimelleen valuneena ja silmänsä häämyilevät -pilarien ohitse meren peilissä, joka tyyneenä ja rannattomana avautuu -edessä. Niin ylenevät pilarit edessään kuin kevyen tyyntyneen mielen -liihotuksisena ylentymyksenä, oksien vapaa ilmaisa häilyminen pilarien -välissä ilman syvää sineä vastaan on kuin sielun keveätä tuudittumista -ja avaroituva pilvetön taivas, jonka loputonta sineä linnut -sukeltelevat, ja joka lepää äärettömänä meren heijailevan piirin yllä, -tuntuu kuin valaistuksena ihmisessä. Heleänkirkkaat pilaristot rannan -ylenevässä puoliympyrässä kahden puolen tuntuvat kuin kuorojen -yltäkirkkaana sointuna ihmisen mielessä ja harvalehtisten oksien -tuudinta lempeässä ilmassa pilarien välillä tuntuu hivelevänä ja hyvänä -koko olossa. Avaraa ja seesteisen rannatonta on edessä, kun siinä lepää -ja silmät, mitään katsomattomina, epämääräisinä harhailevat taivaan ja -meren piiriä, joka rajattomana avaroitumisena hälveilee ja välkkyy -edessä. - -Niin lepää Antinous marmoripilaristossa meren edessä ja jäseniänsä -heruu valuva kangastelu. Ei hän jäsentänsäkään liikahda kun hän lepää -sielunsa hyväilemänä siinä, eikä ajatustakaan herää kangastavassa -mielessään, nauttivana raukeutena lepää hän vaan ja herkkyy näkemisensä -tuntona. Siinä istuimellaan pilaristossaan hän on kuin näkemänsä meren -ja taivaan kepeän korkean kuvun ja kirkkaiden marmorirakennusten -sulanutta, itsensä unohtanutta kuvastelemista. - - - - -VII. - - -Narkissosta katselee Antinous, Narkissosta marmorissa. - -Olisiko sinuna, uneksuva Narkissos? Sulouden aalto koko olentoa -valumassa? Kumartuneena veden peilin ylitse, silmä herkähtyneenä silmän -näkemiseen, koko sielu ja olo yhtenä seisahtuneena väristyksenä? - -Antinous seisoo ja katsoo, kätensä ovat vaipuneet sivuilleen, toga -valuu toiselta olaltaan. - -Narkissos, suloutunut Narkissos, olisiko sinuna? Sielusi kylpee, ja -joka jäsenesi on sulanut ihanuuden väristykseksi. Etkö ikäänkuin -seisahdu silmiesi katsomiseen, ja eikö silmistäsi levittäydy ikäänkuin -suloinen kuoleentumus jokaisen jäsenesi ylle? Haihdut ja hälvenet -näkemyksesi ylle, koko olosi hykähtyy näkemykseksesi, ja kaikki muu -viruu rauenneena ja häipyvänä sinussa. - -Olisi, olisi sinuna, sulouteesi seisahtunut Narkissos, koko ruumis -tunnosta kuoleentuvana, joka solunsa värjynnässä yhtenä kauniiksi -hykähtymisenä. Nojaisi hervoton käsi rannan kylmään paateen, olisi -rinta ja koko vartalo hekumoituvaa raukenemista ja polvistuneet jalat -menehtyvää hiutumista, mutta koko olo sulouden hukuttuvana valumisena. - -Antinous seisoo suorana, silmänsä ovat riutuneet suuriksi, kätensä -riippuvat heikkoina ja niiden suonia kalvaa hieno uuvuttava sairaus. - -Narkissos, joka sulaneena liukenet kuvasi näkemisen ylle, eikö ihminen -kauniina ole ikäänkuin tunteeksensa kukkuroitumista ja tunteeksensa -kuolemista? Eikö ihminen kauneutensa halvauvana hetkenä ikäänkuin -herkähdy koko olossaan ja ole kuin tulvivaa kumpuavaa tuntemisen -aaltoa, jonka kantamana koko ihminen sisältään liikkuu ja vuotaa esiin? -Narkissos, joka iäksi olet silmiesi näkemiseen vangittu ja lumottu, ja -jonka koko olo on hetken tunteen kukkuralla väilymistä, eikö kauneus -ole ihmisen jäämistä tunteeksi, jonka myötä hän hälvenevänä liukenee -olemisensa jokaisesta halusta ja pyrkimyksestä? Ihmisen lumoutumista -ihanuuden värjyväksi aalloksi itsensä ja näkemisensä välille? - -Antinous seisoo, seisoo liikkumatonna ja katsoo, togansa on valunut -hartioilta alas ja lepää jaloissaan maassa, liikkumatonna hän seisoo ja -katsoo, joka jäsenensä suloisesti lamauvana, kasvonsa värähtyneen -jäykkinä, kuvansa ylle hykähtynyttä Narkissosta. - - - - -VIII. - - -Niin hipuu kauneus ihmisen suonia kuin uuvutus. Tekee suonet sinisiksi -ja kalvaa hiuduttavasti joka jäsentä. Niin kauneus valuu kuin hitainen -ihana neste ihmistä, joka hiljaa ja hiljaa hipuu jokaiseen -verenpisaraan ja jokaiseen solun kudokseen ihmisessä ja raukasee -jokaisen verenpisaran ja jokaisen solun suloiseksi ihmisessä. On -raukenemista, kauneudeksi raukenemista joka jäsenessään. Mitä tekisi? -Ja miksikä tekisi? Kauneinta on levätä, kauneinta tunteinansa levätä. -Miksi vaivautuisi tahtomaan ja toivomaan? Miksi ponnistaisi henkeänsä -selkeäksi ja kirkkaaksi? Miksi säihkyisi tahtovaksi toivovaksi -rohkeudeksi? Ihaninta on rauhana levätä. Raukeana tahdottomana rauhana. -Jokaisessa ihon kudoksessa hieno hipuva raukeuden nautinto. Elämä, -ulkopuolinen, kolea hantela elämä? Vaivaavaa ja runtelevaa olisi sen -kosketuksen alaisena olla, epämukavaa ja tukalaa. Levoton ja häiritty -olisi ihminen sen kovassa sylissä. Ei ihminen kauneudestansa elämään -tahdo herätä, kauneutensa häilyvässä, koko sielun ja olon hervottavassa -unessa on ihmisen halu heräämättä väilyä. Jättää koko ihmisellään -itsensä nautinto-olonsa syleilyyn, kuten koko olemista ihanasti -uuvuttavaan kylpyyn, niin on ihmisen halu, ja siinä kylvyssä tuudittua -ihanaan uneksuvaan herpoutumistilaan, jossa ei toivo, eikä tahdo -mitään, elää ja tuntee vaan ja viruu rauenneena. Kutoutua kuin -pehmeään, koko sielua ja oloa hyväilevästi verhoavaan harsoon, niin -halajoitsee ihminen olla, ja sen harsonsa verhoomana uinailla itsensä -epämukavalta ja työläältä tuntuvasta elämästä hillittyyn ja hivelevään -uneksumistilaan, jonka sylissä ihminen heruu nauttivaan hyväilevään -velttouteen. Kauneus, kauneus, kuin unnutus, hempeä raukaseva unnutus -hiipii ja hipuu se ihmistä, veltoksi heruneena ihanuuden herpoumuksena -sulaa ja uneksuu ihminen sen sylissä, eikä silmäänsä tahtoisi avata sen -raukasevassa sylissä, jokainen solu ja jokainen verenpisara suloutuvana -unenhumalana. - - - - -IX. - - -Antinous on vajonnut ajatuksiinsa, istuu avonaisessa pilaristossa, -jonka yllä palmut heiluvat, ja vaivautuu syvemmälle ajatuksiinsa. -Kätensä ovat pujotetut toisen polvensa taakse ja otsassaan on syvä -ryppy, silmänsä katsovat totisina eteen. - -Mutta kun ihminen ei aina häily kauneutena? Kun tulevat kolkot ja -sammuvat hetket, jolloin koko olo on tuskallista tyhjyyttä? Kun koko -elämä melkein on kolkkoja tyhjiä hetkiä? - -Hiljaa ja hitaasti pudistaa Antinous päätään, ja silmänsä jäävät -epämääräisen pohjattomina tuijottamaan yhteen kohtaan, niiden katse -ikäänkuin seisahtuu ilmaan edessä. - -Niin sammunutta on ihmisessä välisti, niin mykkää ja pimeätä. Mieli -uumoilee sekavana ja sakeana, ja kuin tukalassa kärsimyksessä tuntee -elämän ympärillä. Niin tyhjänä ja nuutuvan laimeana uikottaa se elämä -ympärillä, ja sekavana tukaluutena tuntuu se piinaantuviin aistimiin. -Niin on ihminen usein, ja uumoilee sielussaan kolkkona. Miksi on -ihmisellä semmoiset sammuneet tukaluuden hetket? Ja miksi ovat useimmat -elämän hetket niitä kituvia tukaluuden hetkiä? Niitä synkkiä hetkiä, -joina ihminen jäykkenevänä värjöttää elämän yksitoikkoisuuden keskellä? - -Katsovan Antinouksen kasvot värähtyvät vieläkin totisemmiksi, ja -silmänsä pysyvät entistä tuskallisempina. - -Miksi on ihmisellä sammuneet hetkensä, jolloin hänessä ei välky mitään, -ja jolloin kaikki halu ja tahto on lamassa hänessä? Miksi häilyy -ihminen ihanuuden sylissä toiset hetkensä, kun sentään enin elämänsä -uumoilee pimeän nääntymisen alla? Kolkolta tuntuu elämä kauneuden -sylissä uneksuneelle, tyhjältä ja tylyltä ja lohduttoman autiolta. -Miks'ei saa elämästä kaikiksi hetkikseen hälvetä ja miks'ei aina saa -hyväiltynä kauneuden unena sulattaa kaikki koskettava elämä -tuudittavaksi säveltymiseksi itselleen? Surullista, surullista on elämä -ajatella, kauniina oleminen on vaan silmänräpäyksen hykähtynyt tunne, -kun taas elämä, kelmeä väritön elämä tuikottaa ihmisen ympärillä -loputtomat nääntyvät hetket, ja joka hetki sulkee hänet tukalaan -syliinsä. Surullista ja kolkkoa on ihmisen enin elämä ja tukaltuvana -elää ihminen enimmät hetkensä. - -Mutta eikö itse kauniina oleminenkin ole ihmisen sairautena kärsimistä? -Eikö kauniiksi värähtynyt ihminen juuri ole suurta sulattavaa surua? - -Antinouksen suuret surulliset silmät jäävät tuijottamaan yhä yhteen -kohtaan ilmassa, hiljaa ja ajatuksissaan kohottaa hän kätensä -pitelemään otsaansa. - -Kauniinahan ihmisessä on imemässä niinkuin suuri sulattava kaiho? Kun -sielu ikäänkuin kasvaa itsestään, ja sulautuvana levittäytyy -katsottavan ylle, silloin on koko olo suloiseksi haikeudeksi -pehmenemistä, totiseksi, totiseksi värähtää koko ihminen, silmäänkin on -niinkuin kihoisi kyynel ja katse häämyilee kosteana ja herkkänä. -Totista suloista suruisuuden pehmeyttä on kauniina oleminen, ja -kauniina hetkenään liikkuu ihminen sulana kaihon ja suloisen -surumielisyyden herkkyytenä. Kipeyttä, haikeaa, koko sydämen -herkyttävää kipeyttä on kauniiksi väristynyt ihminen, ja ihmisen -herääminen kauniiksi on ihmisen sulamista sairaaksi, sielunsairaaksi. -Onko siis itse kauniinaoleminenkin ihmisen hivuttuvaa riutumista ja -kärsiikö ihminen kauneudessaankin? Mitä on siis ihminen ja ihmisen -elämä? - -Antinous jää yhä katsomaan eteensä ilmaan, silmänsä päilyvät särkyvän -syviksi, kun hän yhä epämääräisesti tuijottaa eteensä, tuontuostakin -pudistaa hän hiljaa ja hitaasti kaunista kiharaa päätänsä, ja silmänsä -tuijottavat yhä tuskallisina samaan kohtaan. - - - - -X. - - -Elämä on kaipaamista, suurta ja alituista. Koko ihmisen olo ja sielu -häilyy ja keinuu suurena ja pohjattomana kaipauksena. Ihmisen halu, -ainainen sisäinen rajaton halu on huveta itsestään, huveta rajattomana. -Kun ihminen värähtää näkemyksensä kauneudeksi, on hänen halunsa hälvetä -sen näkemyksensä ylle unohtuneena ja itsestään hukkuvana. Kun maailma -kangastaa taivaallisen hetken silmänräpäyksellisessä hykähdyksessä -hänen sieluunsa, on hänen ainoa elävä halunsa silloinkin koko -sieluinensa olla näkemyksensä rajattomuuden täydellisenä, kaikki -tuntevana peilinä. Kun ihminen herkkyy ajatukseksi, on silloinkin hänen -halunsa koko olollaan sulata ajatuksensa myötä ja itsestään liuenneena -ajatuksellansa sukeltaa kauas ihaniin selittämättömiin avaruuksiin. -Aina värähtää ihmisessä kuin suuri ja hukuttava kaipauksen läike, ja -aina jättäytyy hän joka teossaan tämän läikkeen kannattamaksi. - -Niin on kuin kasvaisi ihmisen sisältä aalto, joka jokainen hetki -kukkurallensa kohoten nostaa ja kantaa ihmisen mielen mukaansa -alituiseksi ulos ja ulos eteenpäin kuohuamiseksi. Niinkuin mielen -pohjalta se kaipaus kasvaa ja tulvahuttaa aina koko ihmisen mukaansa. -Rajattomana raukenemisen haluna on ihminen sen kaipauksen sylissä, -jokaisen hänen ajatuksensa ja jokaisen hänen mielensä liikunnan -sulattaa se usvaisaan keinuvaan syliinsä. Koko ihmisessä kytee ja -hiutuu se ääretön kaipaaminen ja jokaisessa ihmisen olotuntemuksessa se -tulvahtuu esille. Olisi aina rajatonna, olisi aina itsestään -hälvenevänä, nousisi kuin ylt'yleisenä huuruna olemisensa rajoista ja -tulvisi kaiken ylle. - -Niin on ihminen sisältään kuin ylt'yleisenä, joka taholle rajattomana -pakkauvana liikkumisena ja nousuna, eikä koskaan ole ihmisen olo lepoa. -Aina halajoitsee ihminen, aina liikkuu hän rajattomuuteen levittäymisen -haluna ja joka hetkensä on hän sisältään kipeä. Haikeata ja -vaivanalaista on ihmisen olo aina ja valittava nyyhkynä on hänen ainoa -pohjainen tunteensa. Kun ihminen värisee kauniina, on hänen tuntonsa -sulautumisen kipeätä halajointia, kun hän vetäytyy kokoon kylmän ja -runtelevan elämän edessä, sisällisyyttään hän silloinkin värisee ja -kavahtaa sen elämän kovaa ja haavottavaa kosketusta. Aina on ihminen -umeata tiheätä sisällisyyden vellontaa ja aina halajoitsisi hän -jättäytyä tästä sisällisyydestään antauvan valumisen lievitykseen. -Mihin saisi levittäytyä, että siitä sielunsa raskaasta vellonnasta -lievittyisi? Mihin saisi jättäytyä, että sielu, kärsivä sairastava -sielu saisi levon ja lievityksen? Olisi elämässä silmänräpäys, jonka -ylle saisi ihanassa, helpottavassa unhotuksessa valua! Olisi elämä, -johon ihminen sielustaan saisi kuin äärettömyyteen, suloiseen, -vapahtavaan äärettömyyteen hälvetä! Olisiko missään maailmassa sitä -äärettömyyden näkyä, jonka edessä vapahtuisi ihmisen sidottu sielu, ja -jonka edessä ihminen iäksi lievittyisi sisällisyytensä tuskaisasta -pingotuksesta? Voisiko ihminen maailmassa herätä hetkeen, joka -hellittäisi vapaaksi ihmisen pakahtuvan vaivanalaisen rinnan, ja -hivelisi tyveneksi ihmisen levottoman vellovan rinnan? - - - - - - -IV. EGYPTISSÄ. - - - - -Egypti, maa jonka lävitse Niil, aluton ääretön Niil leveänä ja -rauhallisena valuu ja jonka ympärillä erämaa avautuu keltaisena -äärettömyytenä, Egypti, maa, jonka alati selkeän taivaan alla -suunnattomat pyramidit pimeäpiirtoisina ja synkkinä ryhmäkköinä -ylenevät, ja jossa erämaitten keskellä sfinxit äänettöminä lepäävät -vuosituhantista kiviuntansa, liikkumattomilla silmillään tuijottaen -vaikenevien aavikkojen ylitse ympärillään. - -Majesteetillinen on mahtava Niil, siinä kun se taivaanrantaisen leveänä -hitaasti kulkee kulkuaan ja etenee matalain rantojensa ohitse. Leveänä -ja levollisena kulkee se Niil, yllään taivaan valtaava pilvetön -sinikupu, kulkee tasaisena ja tyyneenä erämaitten halki, joissa -pimeäpiirtoiset ja suunnattomat pyramidit seisovat vaikenevien -aavikkojen keskellä ja joissa ainoana äänenä on vaan yksinäisen -hiipivän shakaalin ulvonta taivaan rantaan asti liikkumattomana -seisovan erämaan keskellä, kulkee se leveä ja levollinen Niil tyynenä -ja tasaisena mataloina aukenevain peltorantojenkin ohitse, jotka ovat -alinomaisena ihmisten liikkeenä ja peltojen lainehtimisena, kulkee -levollisena niidenkin ohitse ja etenee majesteetillisen hitaana -ikäänkuin yhä kulkisi iäti vaikenevia ja iäti liikkumattomia -erämaa-aavikkoja. Taivas tuntuu olevan ääretön, siinä kun se paljaana -ja pilvetönnä kaartuu levollisen Niilin ylitse, ja etäisyydessä -matalalta yhtyy yhteen erämaan tumman juovan kanssa ylt'ympärillä, -matalaa taivaan rantaa vastaan kuvastaa siellä täällä alavilla -rannoilla joku yksinäinen palmuryhmä, joka yksin häiritsee taivaan -rannan tasaisena levittyvää piiriä ylt'ympäri. - -Ihmeellistä on Egyptissä, rajattoman taivaan piirin ja levollisen -valtaavan Niilin maassa. Ihmisen mielestä katoo niinkuin aika, ja -ihminen hupenee huomiosta. Miksi jäisi huomio pieneen ihmiseen siinä -kun kulkee Niilin levittyvää mahtavaa povea, yllään taivaan valtaava -kupu ja ympärillään erämaitten etäinen keltainen äärettömyys? Miksi -muistaisi nykyisen hetken siinä kun seisoo vaikenevan pyramidin edessä, -joka vuosituhannet on liikkumatonna katsonut Niilin levollista kulkua -ohitsensa ja vuosituhannet ylennyt saman sinisen liikkumattoman taivaan -kannen alla, sill'aikaa kun ihmispolvet ja valtakunnat sen juurella -ovat vaihtuneet kuin liikkuvat pilvet? - -Egypti on iäisyyden maa, jossa kaikki seisoo liikkumatonna ja ääretönnä -ihmisen ympärillä. Iäisyyteen herää ihmisen mielikuvitus joka -silmänräpäys siellä, ja minne jääkin katse, tuijottaa ajattomuuden ja -äärettömyyden kivettävä katse ihmistä vastapäätä. Siellä jäähmettyy -ihmisessä olevan hetken tunto ja itsestään huimaistuna seisoo hän -ajattomuutta ja äärettömyyttä silmästä silmään ja jää sen lumoomaksi. - - - - -I. - - -Antinous seisoo pyramidilla, seisoo hiljaiseksi jäähmettyneenä sen -laella ja katselee liikkumatonna ympärilleen. - -Edessään aukenee aavikko äärettömänä tasona, joka huimaavassa -etäisyydessä tasaisena puoliympyränä yhtyy taivaan kaukaiseen matalaan -rantaan. Sen tummankellervän tason keskellä luikertaa Niil vaaleana -vyönä, valuen esiin ikäänkuin taivaan etäiseltä rajalta lähenee se -heikosti kiemurrellen ja levenevänä keltaisen aavikon keskitse ja -paisuu viimein läheten leveäksi mereksi siinä kun se hitaana ja -majesteetillisena valuu pyramidin kohdalla pyramidin ohitse, siitä taas -jatkaen mutkittelevaa kulkuansa pohjoiseen matalan aavikon keskitse -viimein kuin luikertavana hopeajuovana häviten silmistä pohjoisen -taivaanrannan kuulakkaaseen väriin. Suunnattomana levittäytyy ympärillä -erämaan keltainen tummeneva äärettömyyden syli, lähellä, virran -rannalla aaltoaa maanpinta heikkoina, tuskin tuntuvina kukkuloina, -joilla siellä täällä kasvaa joku yksinäinen jäykkälehtinen palmu, mutta -kauempana häviää kaikki yksinäiseksi tasaisuudeksi, joka tummenevana -äärettömyyden näkynä levittäytyy joka puolelle ja jonka katsomiseen -kaikki aistit jäykkenevät. - -Antinous seisoo pyramidillaan, seisoo liikkumatonna ja katsoo -etäisyyteen ympärillään. Allansa levenee joka puolella pyramidin -suunnaton tumma kiviryhmä. - -Kuinka mitättömäksi tuntee itsensä siellä huimaavan pyramidin laella -ympärillänsä erämaa äänetön äärettömyys! Niin on niinkuin sammuisi -omasta olemisestaan ja seisoo siinä, joka tunto huumauvana. Silmät -ikäänkuin sokeuvat, kun yhtämittaa tuijottaa sinne äärettömille -silmänkannattimille ympärillä, ääretön hiljaisuus on ihmisen ympärillä, -niin että on kuin lamattu kuulemasta, korvissa vaan joskus äärimmäisen -hiljaisuuden kuurouttava humina. Ajatustakin huimaa kun katselee -kivipaasia allansa, jotka vuosituhannen vuosituhannen jälkeen ovat -levänneet samoissa liitoksissaan, ja jotka kaukaisen menneisyyden -ihmiset, joita ei mielikuvituksessaan jaksa kuvitella oikeen todella -eläneiksikään, ovat sovittaneet sijoilleen omien elävien käsiensä -voimalla. - -Kuinka mitätön ja turha on ihminen! Antinous katselee kiviä allaan ja -antaa silmäinsä vaeltaa taivaan kupua ja erämaan ääretöntä syliä. -Kuinka turhaksi kuihtuu ihminen tunnossaan! Paasi lepää paaden päällä -vuosituhannet liikkumattomuuden, ikäänkuin iäisyyden untansa, iäisenä -ylenee yllä taivaan kupu, jolla aurinko aina samana vaeltaa kaarensa, -iäti samana lepää ylt'ympäri erämaan ääretön povi ja iäisenä, joka -päivä samana kulkee Niil kulkuansa. Ihminen, ihminen vaan elää päivän, -surkastuu toisena kuin kuivan erämaan kärvenevä ruoho. Ihminen, -sinun ympärilläsi seisoo iäisyys ajanjaksojen lävitse pysyvänä -vaihtumattomuuden ryhtinä, ainoastaan sinä itse olet kuin hetken -hehkuva tulenkipinän lento, joka kohta olet hupeneva kuolleena tuhkana, -ja jonka elämä jälkeenpäin on kuin unen muisto, jota jälkeenpäin ei -enää todeksi uskokaan. Antinous jää katsomaan sammaleisia kiviä allaan -ja ajatuksensa seisahtuvat. Ne kivet on sijoilleen asettanut ihmisen -toimelias käsi, jokaisen liitoksen on sovittanut ihmisen taitava käsi, -missä on se ihminen nyt, missä on muistokin siitä ihmisestä? Kivet -lepäävät kivien päällä samoina kuin vuosituhannet sitte ja jäävät -tuleviksi vuosituhansiksi samaan liikkumattomaan lepoonsa, mutta -jaksaako kuvailla sitä ihmistä joka liitti ne kivet sijoilleen, -todelliseksi eläneeksi ihmiseksi, joka näki auringon ja joka vavistuen -tunsi erämaan äärettömyyden ympärillään, niinkuin itse nyt? Tyhjään -hälvenevä ja ohitsemenevä on ihminen, ikäänkuin meren nouseva, hetken -elävä ja sitte iäksi sammuva aalto. Ikäänkuin hetken kestävä tuulen -humu on ihmisen elämä, joka hetken liehuu elämänsä, mutta kohta on -ohitse taas ja kaikki ympärillä yhtäläisenä järkähtämättömänä -muuttumattomuutena, ikäänkuin se tuulen humu ei ikinä olisi -humissutkaan sen liikkumattomuuden keskellä. Turha on ihminen ja turha -ihmisen olemassa olo ja jälkeäjättämättä häviää ihminen elämästä. - -Antinous on jäänyt tuijottamaan kiviryhmäkköön edessään ja silmänsä -ovat jäykenneet. Vähitellen selkenee hänen katseensa taas, hän katsoo -yhä kiviryhmäkköön allansa, mutta mielessään sulavat hereille ikäänkuin -uudet ajatukset. Eikö ihmisessäkin ole rajaton elämä? Eikö ihminenkin -hetkinään liiku rajattomana? Antinous tuntee yhtähaavaisesti koko sen -suunnattoman kiviryhmän haahmon allansa, mutta samassa tuntuu hänessä -myös erämaan autio ja rajaton avaroituminen ympärillä ja taivaan iäinen -korkeus yllä ja hän ikäänkuin järkähtyy koko olossaan. Hän tuntee kuin -omana sielunaan sen erämaan rajattoman uumoilun, rajattomana ylenee ja -kaareutuu mielessään taivaan ääretön kupu ja kivien suunnaton -levittäyvä ryhmä allansa tuntuu kuin liikahtavan eläväksi ja keinuvana -kannattavan hänen sieluansa. Kaikki sulaa sieluksensa ja vavahtuneessa -silmänräpäyksessä on niinkuin purjehtisi hän pyramidinsa sylissä -ajattomien aikojen lävitse ja näkisi yhtähaavaisena hykähtyneenä unena -aikojen vallettuvan muuttuilemisen. Hetken on kuin kangastaisi -silmiinsä laajan korkean kaupungin keinuva näky aavikolla pyramidin -edessä, hän näkee sen selvänä ja kirkkaana piirtyvän keltaista erämaata -vastaan, näkee sen särmikkäät muurit ja tasaiset katot ja kuulee -katujen vilkkaan humun, samassa hälvenee koko kaupunki silmistä kuin -näkymättömän käden pyyhkäsemänä ja erämaa levittäytyy vaan tyhjänä ja -tummana edessään. Seuraavana hetkenä on kuin näkisi hän pyramidien -sivut yht'äkkiä heräävän hälinöivään elämään, tummia vilkkaita ihmisiä -liikkuu, kiskotaan suuria suunnattomia paasia ylös ja kuulee vasaroiden -elävän kalkkeen, hälinöivänä kirjavana liikkeenä ja ihmisten -toimeliaana vilinänä ovat pyramidin sivut, mutta samassa näkyvät ne -taas kuolleena pimeänä kiviryhmäkkönä edessä, joka seisoo kuin -iäisyyden jäykkänä vaarumattomuutena. Suuri suunnaton sotajoukko -ilmestyy aavikolle pyramidin edessä, hetkessä on koko keltainen erämaa -vilkasta liikkuvaa hälinää, sotavaunujen ja ihmisten vilinää, Niiliä -kattaa sotalaivojen paljous, joiden mastomeressä pitkät kirkasväriset -viirit iloisesti heiluvat, seuraavassa silmänräpäyksessä näkee senkin -näyn selittämättömästi sammuvan silmien edessä, ja erämaan taas vaan -aukeavan ympärillä äärettömänä liikkumattomuutena ja vaikenemisena. - -Niin seisoo Antinous pyramidin laella liikkumattomaksi jäähmettyneenä -ja näyt kulkevat sieluansa. Värähtyneenä seisoo hän ja vavahtunutta -sieluansa leimuu ihana ilo. Eikö ihminenkin silmänräpäyksittäin -välähtele iäisyyden hykähtyneenä tuntemuksena? Eikö ihminen hetkessä -joskus aukene iäiseksi ikäänkuin yht'äkkisen salaman valaisemana? - -Iäinen on ihminen silmänräpäyksittäin! Yhtähaavaisesti on hän kaikkea -ympärillään, aikojen lävitse upottautuu hänen tunteensa ja syleiltynä -sulaa hänen mielensä hetken äärettömyyden täydelliseksi hyminäksi. -Ääretönnä, ääretönnä päilyy ihminen, kun hän itsestään unohtuvana -vavahtuu iäisyyden tunnoksi ympärillään. Vapisuttavan ihanaa on ihmisen -olla, kun hän sieluineen sulaa näkemyksensä ylle ja sieluineen hälvenee -näkemykseksensä, läikkyävää ihanuutta on ihminen silloin ja rajattomana -päilyy hänen olonsa. Miks'ei ratkekkin ihminen ihanasti olemisesta -katsomisen rajattomana hukuttavana hetkenä? - -Antinous seisoo pyramidillään, niinkuin äärettömänä keinuvana ryhmänä -tuntuu se pyramidi kannattavan ajatustunnelmoimisiaan, silmänsä ja -sielunsa keinuu yhtähaavaisen päilyvästi sen pimeässä kannattavassa -ryhmässä, aavikon äärettömässä äänettömässä levenemisessä ympärillä ja -Niilin vaaleassa vyössä, joka mutkitellen luikertaa alavien -lakeuksiensa keskitse. Miks'ei jätä ihminen itseänsä katsomuksensa -unohtuneeseen, kaikkituntevaan hetkeen ja vapahdu ihanasti elämästä? - - - - -II. - - -Kuolleiden äänettömän kaupungin keskellä seisoo Antinous, edessään -kivijalustalla lepäävä Sfinxi. - -Lepää Sfinxi kivijalustallaan, tuijottaen kivisilmillään eteensä, -kivikäpälänsä oiennettuna. Sfinxin takana näkee laajana ja -matalana avauvaan holvistoon, joka näkyy silmään loppumattomina, -vuorestahakattuina pilaririvistöinä, jotka viimein häviävät näkyvistä -kattaavan holvisuojan umpinaiseen pimeyteen. Sivulla sfinxistä seisovat -kummallakin puolella kuningasten suunnattomat kuvapatsaat, ne istuvat -liikkumattomina, kädet kummallakin polvella, katse korkealta ihmisen -ylitse jäykkänä kaukaisuudessa. Taampana nousevat ylt'ympäri ilmaan -louhittujen vuorien aaveelliset ja kaameanpaljaat haahmot. - -Kuin kivettyvänä seisoo Antinous siinä sfinxin edessä, silmänsä -liikkumattomassa sfinxissä. Niin herkkämuotoiset ovat sen sfinxin -kasvot, kuin värähtyneenä hempenee mieli niiden sieluun sulavaa muotoa -tuntiessa, mutta sitte tuijottavat niistä kasvoista harmaat -liikkumattomat silmät, jotka kivettävässä kylmyydessä ikäänkuin -katsovat ihmisen puhki ihmisen ohitse ja sielu ikäänkuin jäätyy sen -katseen kohdatessa. Sfinxin rinnatkin vellovat hempeytenä silmään ja -sulana ja halaavana jää katsomaan niiden värähdyttävää naisellista -kauneutta, ja olkapäitten solava ja puhdas muoto, joka hyvänä ja -hienona liikutuksena tuntuu sieluun, saa ihmisen antauvasti -pehmenemään. Niin velloo Antinous värähtyvänä, kun hän katsoo sfinxin -rintaa, ja sielunsa valuu sulana nautinnonhaluna sitä hyväilevänä -hempeytenä tuntuvaa rintaa, mutta samassa kohtaa hänen silmänsä taas -sfinxin jäykistävän kivikatseen, ja hän näkee jalustalle oiennetun -sfinxin suonikkaan leijonakäpälän, jonka käyrät voimakkaat kynnet -ikäänkuin liikahtelevat, ja samassa hyytyy kuin kivetys suonissansa. -Kivettävästi tuntee hän samana hetkenä kuningasten suunnattomat, -liikkumattomina istuvat kivipatsaatkin ja matalalakisen pimeän -pilaristoaukenemisen edessään ja seisoo kuin joka tunnossaan -jäykkenevänä. - -Ne kuninkaat istuvat mykkinä pimeämuotoisina paikoillaan kädet -polvillaan ja katsovat, päät jäykästi suorina liikkumattomasti -korkealta ihmisen ylitse kallioiden erämaisiin aukeuksiin ympärillä, ja -sfinxin takana seisovat pilarit loputtomina pimeyteen häviävinä -riveinä, jotka mataloina kannattavat lakeana levittyvää katon -holvikkoa. Mielikuvitus jäykistyy, kun siinä katselee niitä -liikkumattomia patsaita ja pilarien päättymätöntä metsää, ja kun -ajattelee että ne samat kuningaspatsaat ja samat lakeat pylväsholvit -ovat seisoneet, edessään sama lepäävä, eteensä selittämättömästi -tuijottava sfinxi vuosituhannen vuosituhannen jälkeen samaa -liikkumattomuuden untansa. Niin niinkuin kolkkonee mielikuvitus ja -ajatuksetkin jähmettyvät tuijottaviksi siinä kuolleen ja aution -liikkumattomuuden keskellä. On kuin jäykkenisi itse sen iäisenä -seisovan kivettymyksen keskelle, ja kuin jäätyisi elämästä, rinnan -ainoana tuntona sfinxin katseen selittämätön ja kylmä hyydytys. - -Vai onko ollenkaan elämää? Eikö lepää koko maailma silmänräpäyksen -kivettämänä, oma sydänkin lyömätönnä? Kolkkona, kaameana kiviunena -kaikki, aikakin hävinneenä? Antinous katsoo kuin jäykistyvänä -ympärilleen. Niin on kuin jäähmettymisen silmänräpäys itsessään, ja -kolkkona hyytyy hänen mielikuvituksensa. Kaameat kivikasvot tuntuvat -veressänsä, tuijottavain elottomain silmien hyydytys kulkee jäisenä -jäseniänsä. Eikö koko maailma ole silmänräpäyksessä seisahtunut -ajattomaan kuolemiskivettymiseen? Eikö koko elämä ole hetkessä hyytynyt -kiveksi? - -Vai onko koko elämä muuta kuin kivettymistä? Elämä, jäänkylmä, ankea ja -autio, onkokaan se muuta kuin ihmisen jäätävää kammottamista? Niinkuin -suunnatonta ja muodotonta vierauden ja kylmyyden hirmua on elämä ja -maailma, jossa joka hetki kolkot ja pimeät kivetyskasvot ja -kivetyssilmät tuijottavat ihmiseen, ja jossa ihmisen värjyvä mieli joka -hetki halvautuu hyydyttyvänä kammostumisena. Hetkeksi siinä kovassa -liikkumattomassa elämässä unohtuu silmä sfinxin hempeänä, ja sielulle -hyväilyn lievityksenä tuntuvaan rintaan, silloin sulaa koko sielussaan -hyväiltynä ja herkkyvänä ja hiipii koko olollaan sen sfinxin -hempeyttävän tuudittavan rinnan ylle ja on joka solussaan halajointia -ja sulaumusta ja herkkyyden valuntaa, mutta samassa jo kohtaa silmä -sfinxin katseen ja silmänräpäyksessä hyytyy ihminen jäykistyväksi -kammoksi taas. Kylmänä ja vieraana hirmuna tuntuu paljas elämä ihmiseen -ja kammostuvana kangistuu ihmisen sielu sen edessä. Elämä on ääretöntä -ja kovaa autiutta, jonka keskellä ihmisen jokainen tunto jäähmettyy -kivenlyömäksi ja hädänsäikähdykseksi. - -Niin seisoo Antinous ja ajattelee Kuolleiden Kaupungissa, ympärillään -pimeät ja liikkumattomat kuningasten patsaat, edessään kivetyssilmäinen -sfinxi, leijonakäpälä oiennettuna. - - - - -III. - - -Mutta mitä onpi elämä? Onko se kammottavuutta, jonka keskellä ihmisen -jokaista suonta kivettävä hätä lamaa? Vai onko se hyvää ja lempeätä -herkkyyden katsetta, jonka edessä ihminen ihanasti värähtyy sielunsa -sulaksi liikutukseksi? Kumpaa se on, suurta ja kylmää vierauden -kosketustako, vai lempeän liikutuksen syleilyä, sillä kumpanakin tuntuu -se sykähtävälle ihmiselle? - -Toisinaan on ihminen elämän edessä paljasta haikeata nautinnon -sulaumusta. Valuu herkkyneenä ihanana värähtelevän maailman ylle, ja -ainoana suloisena kipeytenä on ett'ei saa vielä liuenneempana jättää -itseänsä sen ihanatuntoisen maailman ylle. Kaikki ympärillä tuntuu kuin -sielun suloiselta hyväilyltä, jokainen tuntoon virkoava huomio -maailmasta värähtyy ihanasti mieleen, niinkuin sielun lievitystä on -kaikki, ja mihin silmä jääkin, sointuu sielu sulana kohta näkemyksen -mukaan ja päilyy täytettynä ja tyydyttyvänä. Koko maailma on silloin -joka ilmiössään mielelle kuin suloinen ja lempeäaaltoinen lepäämyksen -meri, jonka hyväilevään syliin on ihanaa jättäytyä, ja ihmisen ainoana -suurena toivona on silloin vielä välittömämpänä tuntemuksena valua sen -suloisuusmeren tuudittavain aaltojen mukaan. Niin on niinä hetkinään, -kuin olisi koko olo maailman olon säestystä, tahtoisi kummuta itsestään -sen maailman ylle, eikä ole mitään ihmisessä, ei yhtään tunnetta eikä -yhtään jäsentä, joka ei haikeutuisi halusta valua siksi tuntemiseen -häipymiseksi. Niin tuntuu elämä joskus suloisena ja sielua hyväilevänä. - -Mutta sitte tuntuu elämä toiset kerrat taas kuin jäähmettävä kova -kolkkous, jonka edessä ihminen hyytyy jokaisessa tuntonsa -sykähdyksessä. Niin silloin näkyy maailma kuin tylynä ja runtelevana -autiutena ihmisen ympärillä, uhkaavana ja kovana seisoo se ihmisen -edessä ja säikähdyttää hänen jokaisen tuntonsa värähdyksen -kangistuvaksi kammoksi. Kuin rautaisilla liikkumattomilla kasvoilla -tuijottaa se ihmiseen, kaameuttaa hänen sielunsa jäiseksi -kamaluudentunnoksi, ja halvaa jokaisen hänen heräävän tunteensa -puistattavalla pelolla. Pelottava on elämä joskus, kaamea ja -kammottava, ja näkyy ihmiselle aaveellisen tyhjyytensä ja kylmyytensä -paljaudessa, sen näyn edessä jäätyy ihmisen joka jäsen sisällisestä -kammosta ja verensä heltee hitaasti vieriviksi kivihelmiksi suonissaan, -helpottumattomaksi tärähtyneeksi säikähdykseksi seisahtuu koko olonsa. - -Onko elämä nyt siis ihmisen ympärillä aukenevaa pelotuksen tuijotusta, -jonka edessä ihminen joka olonsa ja tuntonsa kudoksessa jäähmettyy? Vai -onko se sulaa sielun hyväilyä, jonka haltuun hurmauvassa unhotuksessa -halajoitsisi hälvetä, ikinä siitä ihanuusvärähtymisestään virkoamatta? -Vai onko elämä kumpaakin, onko elämä sekä jäykistävää, ihmisen tyhjäksi -lamaavaa suuruuden autiutta, että myöskin ihmisen syliinsä sulkevaa ja -ihmisen sylissään autuaaksi tyydyttävää armon kosketusta, onko elämä -niinkuin sfinxi, joka kivenkylmänä lepää iäisyysoloansa, mutta -jonka rinnoille ihmisen olisi suuri sairas halu sanomattomassa -nautinnonhukunnassa hälvetä? Onko elämä kivijäykät leijonakäpälänsä -oientava ja hyydyttävillä kivisilmillään tuijottava sfinxi, jonka -rinnoille sulana sieluna valuisi, mutta jonka silmäyksen edessä -jäykistyvänä tyrehtyy jokaisessa verensä pisarassa? Onko elämä sulouden -ja kammotuksen kivisfinxi? - -Sulan suloinen elämä, kolkko ja runteleva elämä! Pelvon ja hädistyneen -tuskan lamaamana kaameutuu ihminen jokaisessa olonsa sopukassa elämän -edessä. Joskus taas sulaa hän sen saman elämän edessä ihanuuttaan -haikeaksi sulousnyyhkynäksi ja herkkyneeksi onnen liikutukseksi. Miksi -vaihtelee ihmisen olo niin? Miksi herää ihminen, kun hän kerran on -saanut sulata onnena herkkymään, miksi herää hän siitä enää elämän -kovaa paljautta tuntemaan? Miks'ei jää ihminen taintuneena, iäksi -taintuvana elämänsfinxin suloisille sulouttaville rinnoille, ja huku -niiden ylle hurmaukseen kuolevana! O elämä, elämä, joka tuo kylmän -tunnon ihmisen joka jäseneen, joka joskus hetkittäin halvaa ihmisen -jokaisen tunnon ja jokaisen ajatuksen jäiseksi säikähdykseksi, elämä, -jolla on sfinxin kylmä tunnoton kivikatse ja sfinxin käyräkynsinen -kivenraskas leijonakäpälä, miks'ei sen elämän edestä halajoitsisi iäksi -hälvetä hetkenä, jolloin sen saman elämän rinta velloo sulana hyväilyn -tuntona ihmisen edessä, ja jolloin hän ihanoituvassa lievityksessä voi -koko sieluineen juosta sen herkän ja sulaneen hempeyden ylle! Kun -luonto ja maailma avautuvat sulattavana hyväilyn sylinä ihmisen -edessä, kun maailma ja ihmisen ihanoituva sielu liittyvät yhteen -iäisyys-syleilyyn ja ihminen kaikkine aisteineen ja koko värähtävine -oloineen raukenee sen maailman ylle, miks'ei hän silloin iäksi -halajoitsisi sammua siihen onnensa hykähdykseen ja iäksi lievittyneenä -unohtaa koko muun elämän! O, kun sammuisi ihminen ihanana hetkenään, -kun lakkaisi elämästä hykähtyneenä ihanuuden hetkenään, iäksi silloin -lievittyisi ihminen olemisesta ja iäksi lauhtuisi ihmisen vapahtuneessa -sielussa olemisen pimeä, umea pakotus! - - - - -IV. - - -Niiliä liukuu Antinous venheessä, seisoo kallistuneen venheensä -partaalla, ja katselee vievään veteen, jolla kuplat leikkivät, toga on -valunut jalkoihinsa paljaalta vartaloltaan. - -Aurinko on laskussaan taivaan rannalla, Niil lepäelee ympärillä kuin -suunnaton, hiljaa liekkuva kultakansi. Kaukana viivauvat iltataivaan -syleilevää kultaa vastaan matalain rantojen haamut, joista erottaa -siellä täällä jonkun ihmisasunnon tai palmuryhmän tummat ääriviivat. - -Siinä seisoo valtaavan, levenevän kultaisen Niilin keskellä, liukuvassa -venheessään Antinous, ja katselee, paljaalla vartalollaan veden -liekkuva kuvastus, veteen venheen vierellä, katselee kullanruskoa -iltaisen maailman ylitse. - -Syvinä päilyävät silmänsä, kun hän liikkumatonna seisoo siinä ja -katselee veteen venheen vierellä, johon kallistunut venheensä ja -seisova paljas vartalonsa heittää väilyvän viherjänkultaisen varjon, ja -jossa venheen liikunnan synnyttämät kuplat hiljaa jäävät taakse, alla -avautuu taivaan kirkas kuvastus rajattomana kupuna, jonka sylissä joku -veden häilyttämä pilvi keveänä leijaa. Vielä syvempinä näkyvät -silmänsä, kun hän hiljaa nostaa ne ja jää pitkäksi hetkeksi näkemään -Niilin kultaista pintaa ja taivaan pohjatonta kirkkauskantta vastaan -näkyväin rantojen tummanväritöntä vyötä. Silmissään on syvä ja harras -syttymys, siinä kun hän hiljaa ja liikkumatonna katselee. - -Niin seisoo Antinous liukuvassa venheessään ja katselee vuoroin -virran vievää kuplehtivaa vettä, jonka sylissä taivas äärettömänä -keinuu, vuoroin ympäröivän maailman ääretöntä välkähyttävää -kultasilmänräpäystä, seisoo liikkumatonna liukuvassa venheessään, -paljaalla vartalollaan hypähtelee veden kuulakas, kullalle välähtelevä -kuvastelu. Seisoo hän siinä liikkumatonna, toinen kätensä rinnalla, -toinen rentona riippumassa sivullaan, huulensa nauttivasti -puol'avoimina. - -Niin liukuu venhe, ja Antinous seisoo, Niil kuvastelee kultaisena ja -rantojen viivat väistyvät tummemmiksi veden ja taivaan kullan keskelle. -Hetki tykähtää hetken jälkeen, Antinous seisoo yhä ja katselee -ympärilleen kallistuneen venheensä partaalla, illan viileä ilma -hyväilee paljaita jäseniänsä, hiljaa liukuu venheensä virran -kultakantta. - -Niin kuluu hetki hetken jälkeen, aurinko on lähennyt taivaan rantaa ja -maailma muuttuu ylt'yleiseksi kullaksi, jonka sylissä rantojen viivat -näkyvät ainoastaan epäselvinä juovina. Silloin viimein kun -auringonsilmä on ikäänkuin sulkeumassa taivaanrannan kätköön ja sen -viimeinen hykähtynyt katse punervana hohteena leikkii maailman -kasvoilla, silloin Antinous yht'äkkiä näkyy liikahtavan, silmänsä -syvenevät ja suurenevat hetkessä ja kasvonsa värähtävät ääretöntä -kärsivää vakavuutta, kun hän nyt ikäänkuin nousee korkeammaksi ja -viimeisen auringon säteen mukana katsoo ympärilleen. Niinkuin sisältään -valaistuna seisoo hän, ja rintansa liikkuu, kuin polttaisi sen jokaista -jännettä sanomaton kuoleuttava ihanuus, silmänsä katsovat hykähtyneinä -ympärille, kun nyt koko maailma palaa viimeisen auringon säteen -kultana. Kun viimein aurinko on vaipumassa varjoon, ja ainoastaan sen -viimeinen säde leikkii kelmenevässä ilmassa, silloin ottaa Antinous -askeleen venheestään, silmä liitettynä siihen väistyvään aurinkoon -ottaa hän askelensa, valkea jalkansa kätkeytyy veden kalvoon venheen -vierellä, sinne veden helmaan vajoo Antinous hitaasti kokonaan, katse -vielä viimeiseksi kirkastuneena kohotettuna äärettömän taivaan -kultasyliin ja auringon viimeiseen sammuvaan silmäykseen. Hetki -jälkeenpäin hoippuu Niilin kantta tyhjä liukuva venhe ja auringon -viimeinen kuoleva säde välkkyy kultaisesti veden renkaissa, jotka ovat -heränneet venheen vierellä vedenkannessa ja hiljaa levitäiksevät, kohta -sammuvat ne renkaatkin liikkumasta ja aurinko häipyy, viileänä ja -kosteana levittäytyy yön haalea kelmeys Niilin ylle ja taivas sammuu -värittömäksi. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Antinous, by Volter Kilpi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTINOUS *** - -***** This file should be named 41053-8.txt or 41053-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/1/0/5/41053/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |