summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/41053-8.txt
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat (limited to '41053-8.txt')
-rw-r--r--41053-8.txt2427
1 files changed, 0 insertions, 2427 deletions
diff --git a/41053-8.txt b/41053-8.txt
deleted file mode 100644
index 5edac82..0000000
--- a/41053-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2427 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Antinous, by Volter Kilpi
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Antinous
-
-Author: Volter Kilpi
-
-Release Date: October 14, 2012 [EBook #41053]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTINOUS ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-ANTINOUS
-
-Kirj.
-
-Volter Kilpi
-
-
-
- Otava, Helsinki, 1903.
- K. Malmström'in kirjapaino, Kuopio.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- I. Bithyniassa.
- II. Athenassa.
- III. Roomassa.
- IV. Egyptissä.
-
-
-
-
-
-
-I. BITHYNIASSA.
-
-
-
-
-Satakielistä heläjöitsevät Bithynian metsät, ruusuista tuoksuvat
-Bithynian laaksot.
-
-Siellä luikertaa hopeainen Sangarius hämyntummien metsien varjoissa,
-joissa satavuotiset korkeat puut seisovat iäisenä hämäryytenä ja
-levittävät virran ylitse elävän lehtikatoksen, jonka tiheästä
-holvikosta hintelät tulikukkaisat köynökset häilyvinä riippuilevat
-valjun vedenpinnan ylitse, luikertaa korkeiden jylhien vuorien välillä,
-joiden rinteet äkkijyrkkinä riippuvat juoksevan veden ylitse ja
-uhkaavina ja paljaina ylenevät huimaaviin korkeuksiin, kantaen
-kaukaisella laellaan, ikäänkuin taivaan sylissä, mitättömänä silmään
-näkyvän kaupungin tornit ja muurit, luikertaa laaksojen halki, jotka
-levittäyvät riemuitsevana, heleiden palmulehtojen rajottamana
-ruusustona, jonka yllä taivaan kansi kylpee sinessä ja auringon
-kullassa. Siellä ovat metsät, metsät, jotka ylenevät ihmisen yllä kuin
-temppelinä, jonka rajattomassa rauhassa ihminen seisoo riippuvin käsin
-ja hiljenneenä, puut seisovat siellä iäisenä liikkumattomuutena, puiden
-välitse häämöttää silmään kostea hämärä vuoren seinä, jonka ratkelmista
-vesi hiljalleen tiukkuu ja hopeaisina suonina valuu vuoren vihervän
-sammaleen peittämää rintaa, yllä huojuilevat puiden korkeat latvat,
-juurilla, metsän epämääräisessä hämärässä näkee siellä täällä runkojen
-välillä jonkun korkean kalpean kukkasen varrellansa hiljaa häilymässä,
-ympärillä on rauha, ääretön hiljainen rauha, niin että yksinäinen
-linnun ääni jää kauaksi kajailemaan ilmaan ennenkuin häipyy seisovain
-runkojen välitse kaukaisuuteen metsien hämärään syliin. Mutta ovat
-siellä nekin metsät, joissa puut hämärtävät purppuraholvikkana yllä,
-joissa ruohostot metsän raskaassa ja tunkeassa hämärässä läikkyävät
-kukkasten punaisena ja keltaisena vaippana, ja joissa ihminen itsekin
-lehtikatoksen läikähtelevän läpinäkymättömän vehreyden, kukkasten
-humalluttavan värikirkunan ja tuoksuina huuruavan ilman keskellä
-huumautuu kuin pisaraksi sitä raskaanhivelevää tuoksujen ja värien ja
-vehreysaaltoamisen vellontaa ja hämärtää kuin itsekin sieluineen
-umpinaisena punaansa kumpuavana kukkasen umpuna metsän raskaassa
-varjossa. Laaksoja on Bithyniassa, jotka ovat kuin kukkasten
-hukuttamat, punan laineena häilyävät ne laaksot, ilmakin läikkäilee
-tuoksujen raskauttamana niiden yllä, ja ympärillä ylenevät metsät
-runsaana vehreyden merenä, jossa näkee vaan pehmyttä ja tulvehtivaa
-lehvistöjen upeilua ja kukkataakkojen vaippaavaa nuokkunaa, itse
-taivaskin tämän kukkasparatiisin yllä samenee silmissä kuin
-purppuranusvaisena höyrynä uiskentelevaksi katokseksi, joka yhtä päätä
-ikäänkuin valuu ja valuu sulana punan ja kullan tulvana maailman
-avauvan kukkassylin yllä. Mutta on siellä niitäkin laaksoja, joissa
-ihanilla riemuisilla niityillä kukkaset seisovat suur- ja
-kirkassilmäisinä, joissa ympärillä ylenevät keveät korkeat puut, joiden
-häilyvillä oksilla linnut hopeaisesti visertelevät; kuin keveänä
-valkeana kirkkona nousee taivas niiden laaksojen ylitse, linnut
-uiskentelevat vapaassa ilmassa ja kukkaset näkyvät heleinä silmään,
-niinkuin heljää soittoa ovat ne laaksot ja ilma välkkyy kirkkaana
-niiden raikkaan kukkavälkkeen yllä.
-
-Niin on Bithynia, ruusujen ja tummaraskaiden metsien maa, satakielien
-ja kaipaavain myrttien maa.
-
-Mutta Bithyniassa, ruusujen ja lehvistöjen vehreässä Bithyniassa on
-kaupunkikin meren heleällä rannalla, kirkas valkea kaupunki, edessään
-meren laaja rannaton peili. Valkea on se kaupunki, selkeänä ja
-tarkkamuotoisena nousee se temppeleineen ja ylenevine pylvästöineen
-heijailevan veden peilin edessä kuin vetten helmasta silmään, kirkkaana
-ja valkeana seijastaa se silmään sinisen kevyen ilman rajottamana. Niin
-se kaupunki on ilman ja meren rajottamana kuin ylenevien temppelien ja
-keveiden ylhäisten pilaristojen sävellyttävä korallinen näky, mutta sen
-meren edessä heijailevan kaupungin takana häämyilevät vehreiden
-runsaiden metsien vellovat haahmot, jotka kuin suunnattomina pehmeinä
-aaltoina tulvivat joka taholta sen kirkaspiirtoisen marmorikaupungin
-ylle ja ikäänkuin vellovat hukuttamaan koko sen kaupungin
-ylitseuhkuvaan runsaus-syliinsä. Claudiopolis, heleä ja valkea
-marmorikaupunki on Bithynian laaksojen sylissä, kirkas on se temppelien
-ja pilaristojen kaupunki ja ihmiset vaeltavat sen kaduilla puettuina
-valkeihin keveihin togiin, mutta Claudiopoliin ympärillä läikkyvät
-Bithynian metsät, ja metsistä huuruu tuoksujen raskauttama ilma sen
-selkeäpiirtoisen kaupungin ylitse. Niin siellä ihminen, kun katselee
-pylvästöjen ylenevää rauhaa ja temppelien tyyntä ja syvää lepoa
-pilaristoillaan, itsekin ikäänkuin herää tyyneyden ja tyyntymyksen
-haluksi ja sointuisi joka liikunnossaan ja ajatuksessaan tyyneeksi ja
-tasaiseksi, koko olo asettuneena ikäänkuin marmoriin veistetyn
-kuvapatsaan tyyneen kylmäksi oloksi, otsa ja rinta päilyvänä lepona,
-mutta samassa hengittää taas sitä tuoksujen tulvahuttamaa ilmaa ja
-näkee taivaan, jolle metsien ja niittyjen vehreys-läike antaa ikäänkuin
-samean, huuruissa kylpevän värivaipan, ja sielu valahtaa siitä
-rauhottumisen ja sointumisen rajasta muodottomaan ylitsekumpuavaan
-läikehtimiseen, johon ihminen koko oloineen herkähtää.
-
-Bithyniassa, ruusujen ja hämärtävien metsien maassa on Claudiopolis,
-kirkas marmorikaupunki, joka ylenee selkeiden pilarien ja temppelien
-sointuna merenpeilinsä edessä, mutta jonka ympärillä metsien ja
-lehdikköjen salaperäinen vehreysmeri runsaana ja hukuttavana lainehtii.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Antinous pitää otsaansa kätensä varassa, istuu kivellä, kyynärpää
-polvea vastaan ja tuijottaa metsään, metsän syliin.
-
-Siinä se metsä häilyy tummuutena yllä ja ympärillä. Puut nousevat,
-ylenevä runko ylenevän rungon takana, taampana häviää kaikki
-sulkeuvaksi himmeyden seinäksi ympärillä, yllä kattaa latvojen
-läpinäkymätön lehvistö metsän umpinaisen salin. Siinä jalkojen edessä
-luikertaa kalpea puro puiden juuria, sen kelmeäkalvoisessa
-kuvastuksessa näkee liikkumattoman hiljaisen metsän toistamiseen
-parkkisine, ylenevine, toistensa taakse peittyvine runkoineen ja
-raskaasti huojuvine lehtikatoksineen, jonka holvikosta tulikukkaiset
-köynnökset hinteloina riippuvat vettä kohden ja ikäänkuin pisartavat
-helakanpunaiset varjonsa puron liikkumattomaan kuvastukseen.
-Pyörryttävänä hiljaisuutena ja liikkumattomuutena seisoo metsä, silmä
-hukkuu toistensa taakse häviäväin runkojen seisontaan, joka etäämpänä
-ja etäämpänä tihenevänä seinänä sulkee ihmisen olon ja mielen
-ylt'ympäriltä, yllä huumenevat aistit taajan elävän lehtikatoksen
-tuntemisesta, joka sankkana ja raskaana huojuu yllä ja levittäytyy
-ympärille yhtyen kaukaisuudessa runkojen kanssa niiden sameaan sankkaan
-taustaan, joka seisahtaa ihmisen mielikuvituksen ylt'ympäriltä.
-
-Umpinaista on siinä metsässä, ja raskaana lumoavana hämärryksenä tuntuu
-se vereen ja oloon. Mielikuvitus seisahtuu vangittuna sen metsän
-näkemiseen ylt'ympärillä. Puiden juurilla tuoksuavat suuret punan- ja
-kellanhelottavat kukkaset ja ilma runkojen välillä on raskas häilyäväin
-köynnösten lemusta, kummallisesti vaippaa ja uuvuttaa se tuoksujen
-höyry ihmistä. On niinkuin metsän suljettu umpinainen hämärrys kasvaisi
-ihmisen sieluksi ja kuin raskaana lemuileva ilma usvailisi ihmisen
-vereksi. Katoo itsestään ja seisahtuu lumoutuvassa sielussaan
-liikkumattoman metsän seisonnaksi.
-
-Antinous istuu, kätensä lamauvina, ja tuijottaa, mitään yksityistä
-havaitsematta, metsän lumoavaan syliin. Kummallinen hervottumus
-levittäytyy hänen mielensä ylle. Koko se metsä tulee kuin yhtenä
-tuntona hänen sieluksensa, hän tuntee silmillään yhtä haavaa ylenevät
-puunrungot ympärillä ja metsän hämärän seisovan sisustan, jossa
-lehvistö hiljaa ja raskaasti liikkuilee, ja jonka suljetussa varjossa
-kukkasten tukahuttava lemu liikkuu. Niin on kuin hämärtäisi veressään
-jokainen lehden liikunta ylhäällä puussa ja ikäänkuin jokainen
-tuntoonsa tuleva kukkasen näky tuntuisi lämpimänä sykähdyksenä
-veressään. Yhtähaavaisena liikkuvana väriusvana läikähtelee koko
-ympäröivä metsä hänen sieluksensa ja vaippaa varjoovasti koko hänen
-olonsa.
-
-Niin valahtuu ihminen kuin metsäksi ympärillä. Verta varjostaa ja
-värjää metsän hämärä ja kukkasten puhkeilu, koko tunto on metsän
-umpinaisena kuvana läikähtelemistä. On kuin hukkuisi mieli kukkasten
-hämäräksi punaksi tai kuin puhkeisi metsän hillitty raskaslemuinen
-henki ihmisen vereen. Liikkuu kuin omasta olemisestaan ja liittyy
-tuntevana vellovana usvana kaiken myötä ympärillään. Omassa itsessään
-tuntee valahteluna jokaisen lehden hamuilevan liikunnan ja jokaisen,
-silmän tunnettavaksi pulpahtavan kukkasen väripisaran. Lainehtii
-tuntemisena, koko sielu on lehtikatoksisen metsän suljettua ja
-umpinaista liikkuilemista ja tuoksujen ja värien uiskentelemista. On
-siinä metsän keskellä kuin paikalleen lumottu kukkanen, jossa metsän
-koko elämä värehtii.
-
-Niin istuu Antinous metsässä, sielunsa metsäksi liikkuvana. Silmänsä
-lepäävät metsässä, joka unnuttavana rauhana taajenee ylt'ympärillä,
-kätensä ovat vaipuneet kummallekin polvelleen ja lepäävät auenneiksi
-herpouneina siinä. Silmänsä, kun hän katsoo sinne metsien väriin,
-suurenevat ja tummenevat hetkittäin äkillisesti ja samassa puhkee
-rinnastaan pidättyvä huokaus, kuin olisi hänessä puhkeemassa halu
-hälvetä itsestään siksi kaikeksi ympärillä. Rajatonna uumoilee metsä
-yllänsä ja kasvien verenä lainehtii maa ja ilma.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Apollon temppelin edessä seisoo Antinous, katselee Apolloa, Apollon
-kuvaa temppelin edessä. Ympärillään ylenee Claudiopolis marmorisena,
-aurinko katselee hoikan palmun ylitse, joka häilyvänä seisoo temppelin
-terävänä näkyvässä kulmassa ja levittää lempeän viherjän viuhkansa
-temppelin valkeata seinämää vastaan, ympärillä liikkuu ihmisiä väljäin
-ja valluisten pilaristojen varjoissa. Apolloa katselee nuori Antinous,
-Apollon ylhäisenä seisovaa kuvaa, katselee liikkumatonna, vartalonsa
-hiukan eteenpäin kumartuneena, toinen kätensä on heikosti kohotettuna
-sivullaan, toinen holhoo togaa, joka suorissa poimuissa laskeuu nuorta
-vartaloansa alas. Päänsä on kevyesti kumartuneena, kun hän siinä
-katselee.
-
-Mikä lepo sen Apollon silmissä, siinä kun se marmorisena näkyy?
-Ylhäisenä se seisoo, otsa ylennettynä, kohotetussa kädessä lyra.
-Antinous seisoo totisena ja liikahtamatonna kuvan edessä. Silmänsä
-seuraavat jokaisen jäsenen joustavaa muotoa. Niin siitä kuvasta
-säveltyy ihmiseen kuin aaltoavain viivojen häilyvä tuudinta. Mieli
-keinuu hyväiltynä solavain muotojen myötä ja koko ihmisen sielu sulaa
-liuenneena sen kuvan ylle.
-
-Tuntee kuin itsessään jokaisen jäsenen muodon. Näkee rinnan, jonka
-joustava keveä kupu kutoutuu kun oman rinnan notkeaksi kiinteydeksi.
-Näkee kohotetun käsivarren kaarean solavan muodon ja polven hoikan ja
-kimmoisan pyörön, näkee vyötäisten valmiin ja notkean ympärystän, ja
-jalkojen joustavan kiinteän kimmon, ja tuntee joka jäsenessään
-itsensäkin notkeana ja täydellisenä. Näkee ylennetyn otsan ja
-kirkastuneet silmät sen alla, näkee lyran herkkiä kieliä koskettelevat
-sormet ja on kuin selkenisi omakin otsa yhtä kepeinä ja tyyninä
-leijaaviin ajatuksiin ja kuin säestelisi tyynenä tuudittuvan mielen
-kangastuksia metallikielien valuinen keveä helähtely.
-
-Niinkuin aalto, tuudittava muodostava aalto kulkee ihmistä, siinä kun
-seisoo ja katsoo kirkastuvaa Apolloa. Eikö herää käsivarsi pyöreämpänä
-ja eikö taivu käden nivel notkeampana ja hienompana? Rinta hengittää
-kevyenä ja kiinteänä, vyötäisten joustava notkeus herkkyy, tuntee
-kätensä ja olkansa, tuntee polvensa ja jalkainsa nivelet täydellisinä
-ja kauniina ja liikkumaan valmiina. Niin hypähtäisi esiin kuin joka
-jäsenessään notkeana kimmoisuutena ja kajahuttaisi ilmoille olemisensa
-kevyen riemun, mutta sitte valuu otsan ja silmien valaistu loisto
-ihmisen lävitse ja hillittynä ja valaistuna tyyntyy täydellisyytensä
-keinuntaan.
-
-On tyyni ja kirkas, mieli kuin marmorin rauhana. Tuntee jäsentensä
-sopusuhdan, tuntee sielunsa peilailevan olon, ja on koko olossaan kun
-meren päilyilevää peiliä, joka tyyntyneenä rannattomana lepona
-kangastellen heleilee. Onnellisena kauneutena häilyilee koko ihmisen
-tila. Ajatukset soutelevat mieltä, kuin joutsenet heijailevan veden
-kantta, sielu liikkuilee tyyntyneinä hyväilevinä uneksumisina ja koko
-olo on kuin hillityn hivelevän aallon keinuttama ja lempeässä sylissään
-kantama.
-
-Niin seisoo Antinous liikkumatonna ja katselee, toinen kätensä
-riippuvana, Apollon kuvaa. Niin ovat ajatuksensa kuin ottaneet koko
-hänen olonsa ja sieluineen sulaa hän itse Apollon muotoon, koko
-mielensä häilyy Apollon kuvana. Siinä liikkuu ohitse togapukuisia
-ihmisiä, ympärillä häämyilevät valkeat pilaristot, ja ylhäällä
-taivaalla vaeltaa korkea aurinko marmorisen kaupungin ylitse, se kaikki
-on sentään vaan kuin etäisenä epäselvänä unena läsnä Antinouksen
-tunnossa, hän seisoo Apollossa silmänsä vaan ja juo sieluunsa Apollon
-kuvaa, hälvenee sieluineen Apollon näkyyn, koko se valkeneva kaupunki
-ympärillä on aistimissaan läsnä vaan kuin tunteitansa keveästi
-säestelevänä sointujen kosketteluna.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Antinous istuu, istuu huoneessaan yksin ja miettii. Edessään heittää
-suihkulähde ilmaan välkkyvän kaaren, joka ilmassa säteillen palaa
-marmorialtaaseen, jonka partaitten välillä vesi heleänä ja läpinäkyvänä
-häilyelee. Antinous on nostanut toisen polvensa polvelleen, istuu ja
-tuijottaa ilmassa edessään kiertävään vedenkaareen, otsansa on heikosti
-rypistynyt. Veden hiljainen loiskina, kun se putoaa marmorialtaaseen on
-ainoana äänenä korkeassa marmoripilarisessa huoneessa, jonka katosta
-valo tasaisesti levittäytyy ympärille. Putoavan veden helähtely säestää
-ja tuudittaa ajatuksiansa.
-
-Mitä on elämä? Onko se kuin vedenkaari, joka kevenee lasisenkirkkaana
-ja välkkyelee ilmassa, sitte heläjöivästi sammuen marmorialtaan heleään
-liikkumattomaan veteen? Antinous istuu, seuraa silmillään vedenkaarta,
-kun se selkeänä hopeasuonena nousee korkealle ja ylhäällä sitte
-hajautuu ilmaan monivärisinä helminä, jotka helähdellen putoavat
-marmorialtaan veteen ja saavat sen pinnan hiljaa heilahtelemaan. Onko
-elämä soinnun keveytenä heleilemistä, ja onko elämän joka hetki pisara
-pisaralta kauniiksi selkenevää ylentymistä? Onko elämä ihmisen
-heräämistä keveäksi ja soivaksi kauneudeksi?
-
-Niin ihmeellisen kaunista on elämä joskus elää. Sielu on kuin vapaiden
-ilmojen sineä, niin kirkas ja kevyt, jokainen ajatus herää mielessä
-vapaana ja kevytsiipisenä, kuin visertävä lintu, joka joka hetki voi
-yletä taivaitten sinikeijuviin avaruuksiin leijaamaan, mieltä
-säveltävät niinkuin valuisten sointujen kosketukset, tuntee koko
-itsensä, sielunsa ja jokaisen jäsenensä sykähtyneenä, keveästi
-liikkuvana notkeutena. Ajatukset ovat mielessä kuin seesteistä
-aamumerta uiskentelevat linnut, jotka hyväiltyinä antavat aaltojen
-kantaa itseänsä sinne tänne, milloin ne liikkuvat oman muodon
-täydellisyydessä, häilyävät oman olkapään kiinteässä notkeassa
-kaartumisessa ja oman rinnan väljänä ja vapaana hengittävässä kuvussa,
-tai oman käsivarren pyöreässä ripeässä voiman sykähtelyssä, milloin ne
-taas liitelevät ilmojen autereisen seesteen kannattamina ja häilyävät
-utupilvien myötä taivaan siniselkeätä väljää lakea, tai nousevat ne
-notkeina ja ihananluottavina kuin marmorijalustoiltaan ylenevät
-ylhäiset pilarit ja seisovat luottavan tyyninä ja täydellisinä
-kultaisena kuvastelevan maailman keskellä. Niin on kevyttä ja
-täydellistä ihmisen olla, jokainen tunne on ihmisen liikkumista
-ihanana, jokainen ajatus on tämän tuntemisen loistetta ja koko ihmisen
-olo päilyävää kauneuden heleilemistä.
-
-Antinous katsoo, silmänsä kuin sisällisesti valaistuina, vedenkaaren
-säteilyyn, hengityksensä käy tasaisena ja kevyenä. Hetkeksi ylenevät
-silmänsä ja vaeltavat huonetta ylt'ympäri katseella, joka ikäänkuin
-kylpee autereisessa hurmausmeressä. Siinä nousevat ympärillä hoikat ja
-valkeat pilarit, jotka keveänä ja norjana jännityksenä kannattavat
-katoksen marmoriliistakkeita, niiden pilarien sorjien ja selkeästi
-ilmaan piirtyväin vartalojen välitse näkyy silmään seinien,
-kevythaamuisten pilastarien rajottamat ja säveltämät suunnikkaat tasot,
-jotka avautuvat ilmaisina kuvina, joiden etäisiin valkeneaviin
-maisemiin silmä hyväiltynä jää uneksumaan. Ihanana jättää Antinous
-silmänsä harhailemaan niiden maisemakuvien elyseeisiä, rauhottavia
-etäisyyksiä, joissa ihanat tuoksuvat vedet loistelevat, rannoillaan
-ylhäiset puistot, joiden vihannasta valkeat pilaritemppelit hohtavat
-auringon valaisemina. Uneksuvana jää silmä niiden maisemien valaistuun
-näkyyn ja sielu viekottuu tuudittumaan niiden maisemien autereisten
-haamujen myötä. Kuin ihanuuden kannattamana liikkuu ja hälvenee
-ihminen.
-
-Kuinka kummallisen kultaisen ihanaa on ihmisen olla! Niin on kuin
-kylpisi ihmisen sielu kultaista merta, jossa jokainen aalto
-hurmauksena huuhtoo ihmisen oloa ja vie häntä suloisessa unohtuneessa
-kuoleentumuksessa mukanaan. Koko ihminen on kuin ihanuuden sointuun
-häilyämistä ja hälvenemistä, jokainen tunne herää kuin sävelen aaltona
-ja kulkee rikkaana ja tasottavana ihmisen oloa, jokainen ajatus
-ihmisessä on niinkuin aalto, johon meren hohteleva syli virkoo ja jonka
-liikunnossa se kullanvälähtelevänä häilyy. Kuin yhtä mukauvaa
-hiveltymiseen antaumusta on koko ihminen, ja herkkänä ja taipuvana
-tyyntyy ja päilyy koko tahdottomassa olossaan.
-
-Mutta onko ihminen aina näin hälvenneenä soinnun tuudittumisena?
-Antinous on katsellut kauan niiden, pilarien takana heijailevien
-maisemien unelmiin, kunnes silmänsä viimein unohtuneina ovat jääneet
-tuijottamaan yhteen kohtaan ilmassa. Eikö ihmisellä ole toisiakin
-hetkiä, jolloin ihmisen sielua kattaa kuin sitova lumous? Jolloin
-maailma levittäytyy kuin umpinaisena katoksena ihmisen ylle ja
-ympärille ja sulkee hänen kuin vangittuna itseensä? Jolloin ihminen on
-maailman keskellä kuin umpinainen paikalleen sidottu kukkanen, jonka
-ainoa olo on uumoilevaa värjymistä luonnon rinnalla, luonnon
-veripisarana, joka on sidottu ja lamattu olemasta mitään selkenevää
-ilmaisan ylenevää soinnun keveyttä, on ainoastaan värien ja tuoksujen
-pulpahtuvaa, paikallaan kumpuavaa olemista, jonka ylle maailma
-hämärryksenä levittäytyy?
-
-Eikö ihminen toisinaan ole kuin sameata ja rajatonta sisältään
-kumpuamisen halua? Niin on kuin kukkanen hämärän metsän sylissä, joka
-alati halajaa hälvetä ja haihtua, mutta joka alati on sidottu
-sijallensa ja suljettu itseensä ja sitte tämän rajattoman
-täyttymättömän halunsa haikeassa kipeydessä vuotaa lehtiensä
-hykähtyneeksi, sairastavan-tuliseksi punaksi. Niin ihmisessä
-sisällisesti läikkyy, kuin rajaton rannaton meri, joka joka hetki
-kumpuu ja tulvii, mutta sitte onkin ihminen myös kuin alati itseensä
-sidottu ja itseensä lukittu ja alati voimaton tyydyttämään tätä
-sisällistä hälvenemisen haluaan. Ihminen on niinkuin maailman rinnalle,
-maailman sitomaksi halvattu elämänpisara, jossa aina on liikkumassa
-kokonainen meri rajatonta halaavaa haihtumisen kaipausta, mutta joka
-aina ja iäti jää hervottomana tähän täyttymättömään kaipaukseensa. Niin
-on ihmisen koko mielentila joskus nousevaa, uumoilevaa sumeena
-usvailevaa liikkumista, on koko ihminen suurta ja sairasta haihtumisen
-halua, eikä ennen tunnu lievittyvänsä olemisensa haikeasta kipeydestä
-ennenkuin saisi nyyhkytyksi itsensä olemisensa sitovista koleista
-rajoista ulos ja saisi leijailla ilmojen vapauksia. Ikäänkuin itsestään
-paisuu ihminen joskus, ja valuisi äärettömänä äärettömyyksiin, niin on
-ainoana haluna koko olemisen tunto.
-
-Tyhjästi tuijottaa Antinous ilmaan eteensä ja kasvoillaan värjyy suuri
-sairaus. Miksi pitää ihmisen olla, kuin olisi elämä joskus hetkittäin
-hänelle kovaa ja hantelaa koleutta, joka runtelee hänen tuntoansa ja
-jonka kosketusta hän ei kestä ajatella? Miksi on ihminen joskus
-muodotonta sisällisyyttä, jonka ainoana alati kytevänä pyrkimyksenä on
-vallettua, vallettua rajattomana, ja miksi tämä ihmisen rajaton halu
-aina jää täyttymättömäksi ja aina ihmistä sairaaksi sulattavaksi?
-
-Niin katsoo Antinous eteensä ja ajattelee, rinnastaan nousee silloin
-tällöin imevä ja sairas huokaus. Siinä edessään helähtelee yhä
-suihkulähteen vesi marmorialtaaseen ja pilarit seisovat valkeina ja
-kevyeinä ympärillä. Siitä ei Antinous sentään huomaa mitään, silmänsä
-tuijottavat vaan epämääräisinä ilmaan, ja jokainen jäsenensä on
-sammunut liikkumasta. Viimein vasta sulavat hänen silmänsä taas
-seuraamaan vedensuihkun nousua ilmassa, hän jää katsomaan vedenhelmiä,
-kun ne välkkyvät ilmassa ja sitte lempeästi helähtäen putoavat veteen
-altaassa, ja näyttää kuin ajatuksensa vähitellen tuudittuisivat
-kuuntelemaan sitä veden helmistä pisartelua. Silmänsäkin heräävät
-lempeämmiksi siinä ja kasvonpiirtonsa ikäänkuin herkkenevät. Tuntuu
-kuin jokainen helähtelevä vedenpisara helähtäisi värjyvästi hänessäkin
-ja hellittäisi hänen sielussaan ajatuksen kuin leppeyttävän vapahtavan
-kyynelen.
-
-Miks'ei ihminen aina sointuna keinu? Miksi kärsii ihminen rauhattomana,
-miksi hiutuu ja uupuu sisällisenä haikeutena joskus ja tuntee elämän
-kuin haikean kärsimyksen? Oi, jos saisi ihminen aina hiljaa kajaavana
-sävelenä tuudittua! Saisi olla sulana, saisi levätä häilyvänä
-tiedottomana kauneuden kajaamisena ja liukua viivojen ja muotojen
-ihanana sopusointuna! Saisi olla ainaisena asettuneena kauneuden
-päilyntänä! Miks'ei ihminen aina saa siten soida, miksi sumettuu sydän
-rajattomiin kipeyttäviin halajoimisiin ja miksi kärsii ihminen?
-
-Antinous katsoo ja katsoo vedensuihkuun, joka nousee ja nousee ja
-sitten pisartelee veden helminä alas. Ajatuksensa tuntuvat tuudittuvan,
-jokainen helähtävä vedenhelmi näyttää ikäänkuin leppeyttävän hänen
-uuteen sulaneempaan ajatukseen. Kasvonsa ovat herkät ja näyttää kuin
-häilyisi hän sieluineen mukana kun hän silmillään seuraa veden
-hiljaista häilyämistä altaan marmoripartaitten välillä.
-
-Missä, missä olisi se levon ihana kaupunki, jossa ihmisen olo olisi
-kauneuden tyyntä lepoa? Missä olisi se maa ja taivas, jossa ihmisen
-sielu selkenisi sointujen rauhaksi? Sulanutta ja leppeätä olisi siellä
-olla, sopusointujen häilyntänä siellä kangastelisi olonsa. Kauniina
-siellä lepäisi ihmisen jokainen jäsen ja kauniina lepäisi mieli kuin
-aalloista tyyntynyt rannattoman meren heijaileva peili. Rauhansa
-päilyntää olisi ihminen siellä, jokainen toivo ja jokainen halu
-silittyneenä ihmisen sielussa, ainoastaan suurta tyyneyden kuvastusta
-koko ihmisen olo. O, kaunis olisi ihminen siellä, ja kauniina
-purjehtisi ihmisen hiljennyttä sielua jokainen ihana ajatus ja ihana
-tunteen valaistus. Olisiko maan päällä semmoista levon kaupunkia ja
-semmoista levon ihanata maata? Sinne olisi ihmisen suuri kaipaus ja
-sinne hakisi ihmisen sielu ihanana itsensä. Olisiko sitä kaupunkia ja
-maata maanpäällä?
-
-Antinous istuu, hän on nostanut otsansa holhoavalta kädeltä, ja
-silmänsä harhailevat kuin unena soivan suihkulähteen ja kevyeiden
-pilarien ohitse ikäänkuin jonnekin uneksumisten epämääräisiin
-valkeneviin kangastusmaihin.
-
-
-
-
-
-
-II. ATHENASSA.
-
-
-
-
-Athena, kaupunki, jonka ylitse Parthenon loistaa, Athena, ylhäisten
-pylvästöjen ja kirkkaitten temppelien marmorikaupunki. Kuvapatsasten
-valkea kaupunki ja kauniiden ihmisten lempeä hiljainen kaupunki.
-
-Sinenä rakentuu rajaton taivas kirkkaan Athenan ylitse,
-valkeana hohtelevan kaupungin ympärillä häilyy öljypuupuistojen
-vaaleankimalteleva meri, taustassa hälveilevät Hymettoksen auringon
-huikaisemat rinteet. Niinkuin helmenä hohtaa ja hymyy ihana Athena
-valkeine temppelineen ja valkeine ilmaisine pylvästöineen
-öljypuumetsikköjensä raikkaan vehreyden keskellä, yllänsä taivaan
-kaareuva kepeä sini.
-
-Kirkas Athena. Tyyninä aukeavat Athenan kadut ja torit, vierillään
-pylvästöjen keveät ylhäiset ryhmät. Levollisina ja juhlallisina näkyvät
-temppelien päädyt pilarijalustoillaan, katujen vieriä reunustavat
-kuvapatsaitten valkeat rivit, jotka siinä ihanan ilman syleileminä
-näkyvät silmään tyyneyden taivaisan levon ilmestyksinä. Selkeinä
-piirtyvät temppelien keveät muodot taivaan sineä vastaan, heleinä
-seisovat pilarit kirkkaassa ilmassa ja huikaisevan selkeänä kaartuu
-taivas koko sen kirkkaan kaupungin ylitse. Hiljaista on siellä
-kirkkaassa Athenassa, tyyntä ja hillittyä on siellä, ihmisetkin
-vaeltavat siellä ylenevien pilariryhmien ja valkeitten kuvapatsaitten
-välillä tyyninä ja hiljaisina, liikkuvat valkeissa puvuissaan siellä
-ilmaisten pilaristojen alla toistensa keskellä hillityntasaisina ja
-kaunisliikkeisinä, kuin eläviksi heränneet keveäoloiset veistoskuvat.
-
-Kirkas Athena, tyyni ja hiljainen Athena! Kaupunki, joka nousee ihmisen
-ylle kuin marmoriksi tyyntynyt, marmorissa lepäävä taivaan näky, siellä
-säveltyy ihminen tyveneksi, ja sielunsa sointuu kauniiksi ja
-hillityksi. Tyyneenä ja lempeänä rauhallisuutena herää ihminen siellä,
-jokainen hänen jäsenensä säestyy kauniiksi ja täydelliseksi, jokainen
-hänen liikuntansa on tasaisuutta ja sopusuhtaa, hänen mielensä asettuu
-lävitsenäkyvän heleäksi ja paaltaa tyyntyneet tunteensa esiin kuin
-kirkas selkeä lampi pohjansa valkean sannan. Niin ihminen herää siellä
-kuin jokaisessa jäsenessään ja jokaisessa tuntonsa liikahduksessa
-täydellisenä kauneudenilmestyksenä, jonka kaikki olo on muodon
-hillittyaaltoista rytmistymistä, ja jonka jokainen ajatus ja tunto ovat
-hänen kauneusolonsa tyyntä ja selkeätä heijastusta.
-
-O, Athena, jonka ylitse Parthenon loistaa ja jonka katuja veistoskuvat
-ja ylevät pilarikujanteet reunustavat, sinä levon ja kauneuden
-marmorikaupunki, taivas ylläsi rakentuu syvänä korkeana sinenä,
-ja itse sinä, ihana temppelikaupunki, ylenet vaaleanviherväin
-öljypuumetsikköjesi keskellä kuin selkeän seesteisen marmoriunen
-temppeli- ja pilari-ilmestyksenä. Athena, kauneuslevon kirkas ja tyyni
-kaupunki, jonka pilaristojen varjossa ihminen käyskelee mieli ja sielu
-hienon hillityn tyyntymyksen aallon sävellyttämänä.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Athenaan on Antinous tullut, käyskelee Athenassa, veistosten ja
-temppelien kaupungissa.
-
-Ovatko ihmiset ihanammat Athenassa? Onko taivas selkeämpi ja korkeampi
-Athenan yllä kuin muualla? Ja onko kaupunki itse heleä ja heijaileva
-taivaallisen olon näky? Niin rauhallisina näkyvät ihmiset, astuvat
-tyyninä toistensa keskellä, jokainen heidän liikuntansa on notkea ja
-taipuva ja jokainen heidän puheensa hivelee hillityllä tasaisuudellaan
-mieltä. Ja aurinko, joka levollisena kirkastaa kaikki, valaisee
-ylenevät pilarit ympärillä selväpiirteisiksi ja sulkee jokaisen
-ihmisvartalon tarkkamuotoiseksi kuin marmorista leikatun veistoksen.
-
-Antinous käyskelee ja mielensä seestyy. Hän katselee temppeleitä,
-katselee yleneviä pilaristoja ja veistoskuvien rivejä ja sielunsa
-tyyntyy kuin lepäävän meren selkeydeksi. Hän katselee käyskeleviä
-ihmisiä, katselee heleilevien pilaristojen varjostoissa seisoilevia
-ihmisryhmiä, ja tuntee oloansa valuvan kuin aallon, joka hiljaa ja
-hiljaa muodostelee jokaista hänen liikuntoansa ja jokaista hänen
-vartalonsa asentoa.
-
-Niinkuin notkea, notkeneva taipumus kulkee jäseniänsä. Kun hän astuu,
-tuntee hän vartalonsa liikunnon norjempana kuin ennen, kun hän
-liikuttaa kättänsä, liikkuu se taipuvammassa kaaressa kuin ennen.
-Sielunsakin liikkuu selkeänä ja sulavana, minne hän silmänsä nostaakin,
-aina on ajatus valmiina ja täydellisenä mielessään läsnä. Niin on koko
-olonsa kuin asettunutta kauneustyyneyttä ja jokainen hänen mielensä
-liikunto ja jokainen hänen ruumiinsa liike ovat sen rauhan ihanaa
-säteilyä.
-
-Athenaa, veistosten ja temppelien tyyntä kaupunkia käyskelee Antinous,
-ja mielensä ja koko olonsa päilyy tuudittavassa asettuneessa levossa.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Propylaoille on Antinous seisahtunut ja katselee Athenaa jalkainsa
-edessä.
-
-Kahdenpuolen ylenevät pilarit riveinä, seisovat jatkuvana ylenevänä
-rivinä yllään ja allaan, pilarien väleissä seisovat veistoskuvat
-levollisina. Pilarien välitse näkee kaupunkia, jonka ylitse temppelit
-kohottavat tyyneet, pilareilla lepäävät otsikkonsa, jotka heleinä
-näkyvät ilman sineä vastaan, näkee kaupungin ylitse auringossa
-kylpevään lehtimetsien mereen, jonka häilyvän ja kevyen vehreyden
-takana ylt'ympäri avautuu merten voimakkaan sininen rannaton vyö.
-Ikäänkuin ilmoja liihotellen näkee korkeudesta tämän kaupungin ja
-lehtimetsien ja meren valaistuksen edessään, ylenevät marmoripilarit
-vierellä juuri rajottavat sen maiseman näyn selkeäksi, ilmalla ja
-sinellä ja kaupungin valkeudella täytetyksi tauluksi.
-
-Antinous seisoo, antaa silmäinsä vaeltaa pilarien ylenevää juhlallista
-riviä, katsoo veistoskuvien vapaata levollistuttavaa seisontaa, tuntee
-pilarien välitse Parthenonin haahmon, siellä kun se mahtavana ja
-levollisena lepää pilareillaan ja jää silmillään viimein Erechtheionin
-näkemiseen, siellä kun se taampana häämöttää hulmupoimuisten
-Karyatidien kannattamme kattoineen silmään. Hyväiltynä ja hiljenevänä
-häilyy olonsa ja kun silmänsä viimein erottauvat Erechtheionin keveinä
-lepäävistä muodoista, jää hän ajatuksettomana katsomaan pilarien
-välitse aukenevaa, pilarien reunustamaa kaupungin ja kevythäilyäväin
-metsikköjen ilmaisaa taulua.
-
-Tulevat kuin tuutivat aallot ja laskeuvat nukkumaan mielellänsä. Hän
-tuntee kuin valuisi jäseniänsä sävellyttävä muodostava aalto, jonka
-hivelemäksi hän tahdottomana jättää itsensä. Niinkuin notkeuden säestys
-sulattaa ja silittää ruumistansa, mielensä häilyy kuin hiljaa
-hyväileväin aaltojen kannattamana. Siinä hän seisoo, taipuvissa
-poimuissa lankee chlamys vartaloansa alas, sen taipuvan viitan alla
-tuntee hän vartalonsa notkeana ja täydellisenä.
-
-Tuntuu kun säveltäisi jokainen verenpisaransa vierintä häntä
-kauniimmaksi siinä kun hän mielensä hyväilemänä seisoo ja tahdottomana
-antaa kauneuden tunnon tuudittaa itseänsä.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Afroditen edessä seisoo Antinous, katsoo ylhäistä Afrodite-kuvaa.
-
-Korkea Afrodite, suuri Afrodite, jumalatar! Ylevä ja ihana Afrodite,
-kauneuden ja rakkauden polvistuttava jumalatar.
-
-Niin näyt ihmiselle kuin täyttyneen kauneuden paalteena. Katsoo sinun
-ylennettyä oloasi ja koko sielussaan kangastaa ja häilyy sinun
-ilmestystäsi. Katsoo olkapääsi kiinteätä hyväilevää täydellisyyttä,
-katsoo rintasi kukkuloiden puhdasta kaareuvaa muotoa, seuraa silmillään
-vyötäistesi kiinteänä ja hienona pyöreyvää ympärystää, ja niin loistat
-ihmiseen kuin täysiloistoisen kauneuden armahtavana aurinkona. Tuntee
-hyvänä vaatteesi alta paaltavan polvesi pyöreän muodon ja paljastuneen
-jalkasi täydellisen kauneuden, värähtyy sieluksensa kun tuntee pääsi
-soreaa kaarevaa asentoa ja kaulasi kenoa, ja hiustesi reunustama otsasi
-tuntuu hyvänä kauneutena sielussa läsnä. Olet ihanuuden täydellisyys,
-korkea, ylhäinen Afrodite, sinun koko olosi paaltaa yhtenä
-tyynnyttävänä ja hyvänä täydellisyytenä ihmisessä läsnä ja
-kangastavasti hälvenee sieluineen sinun ihanana armahtavan ilmestyksesi
-ylle.
-
-Jokainen toivominen ja jokainen tahtominen sammuu edessäsi ihmisen
-mielestä. Sinun näkösi täyttää ja täydellistyttää ihmisen
-kaipauksettomaksi lepäämiseksi. On kuin sammuisi kaikki muu mielestä ja
-olisi vaan sinun täydellisyytesi loisteen herkkää tuntemista ja sinun
-täydellisyytesi loisteeseen haihtumista, suuri Afrodite. Afrodite,
-itseesi tyventynyt kauneus, Afrodite, itseäsi loistava jumalatar, sinä
-loistat armona jokaiselle ihmiselle, jolle näyt, sinun näkemisesi on
-jokaiselle ihmiselle tyytymykseksi ja tyyntymykseksi; sinä loistat
-jokaiselle ihmiselle kuin aurinko levolliselta taivaalta. Jokaiselle
-olet sinä armollinen ja jokaiselle kaunis, sinä suuri, sydämen
-tyynnyttävä ja kaipaukset sammuttava, armon ja levon jakaja, Afrodite!
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Neito lähteen reunalla, ruukkua kantava neito, pysähdy! Pääsi
-kallistunut asento, ruukkua päälaellasi holhoavan kätesi kevyt taivunta
-ja pukusi riippuvat liehuvat poimut liukuvat suloutena sieluuni.
-Pysähdy neito, että kauemmin saan katsoa käsivartesi kaunista kaartoa
-pääsi ylitse, kallistuneen pääsi lempeätä suloa ja vartalosi kevyen
-puvun syleilemää, norjaa muotoa.
-
-Olet kaunis. Sanomattomana sulona kurottautuu pääsi ylitse taipunut
-kätesi, sen muotojen lempeät taipuvat viivat sulavat kuin kauniina
-sointuna sieluun, kohotetulta käsivarreltasi riippuu pukusi liehuvina
-hulmuina ja liittyy kaareuvissa poimuissa sulavasti armaan nuoren
-vartalosi ympärille. Katselen kaulasi korkeata ja hentoa pyöreyttä,
-katselen ruukkua kannattavan pääsi suloista kallistumista ja
-kiharaisten hiustesi löysää solmua kaareuvalla kaulallasi ja palvelen
-sielussani sinua.
-
-Kaunis olet sinä, ja jokainen jäsenesi suloinen olo on huomatessa
-sielulle hyväilyksi. Niin sielu lempeänä tuudittuu sinun näöstäsi, kuin
-olisi sinun nuorta ja hyvää oloasi. Niin olkapääni hentona pyöreytyy
-kuin sinun hieno ja norja olkapääsi, niin käteni aaltoo kuin sinun
-lempeänä taipuva kätesi ja jalkani lepäävät arkoina polun sannalla kuin
-sinun sykähtävä paljas jalkasi. Kokonaan olet minussa, kaunis, ruukkua
-kantava nuori neito ja sieluni värjyy sinun hentoista joustavaa oloasi
-tuntiessani. Viivy hetki vielä, o neito, viivy liikahtamatta sulossasi,
-että saan hetken vielä tuudittaa näköäsi sielussani ja hetken vielä
-suloutua säveliksi näöstäsi!
-
-
-
-
-V.
-
-
-Endymion!
-
-Sieluineen häilyy yllesi siinä kun lepäät, huulesi puol'avoimina,
-rintasi kohoovana. Katsoo sinua ja häilyy sieluineen kasvonpiirtojesi
-yllä, häilyy vartalosi ja jäsentesi yllä, joita unen raukeus valuu.
-
-Niinkuin liuenneena sulaa yllesi. Katsoo kasvojasi ja otsaasi, jota
-hiukset pehmeästi kaartavat, katsoo pehmeitä avoimia huuliasi ja
-taipunutta kaulaasi, katsoo rintaasi, joka kohoo nauttivaan
-hengitykseen ja kättäsi, joka riippuu velttona ja avoimena vierelläsi,
-ja tuntee herkkänä koko olosi. On kuin omaa ruumista valuisi unen
-raukaseva hellittävä aalto. Avautuvat omat huulet ja pää kallistuu
-lepoa hakevana, tuntee taipuneen kaulansa helpon hyväilevän
-jännityksen, rinta liikkuu raukeana nauttivana hengityksenä, käsivartta
-heruu pyöreyden lepo ja herpouvana aukenee riippuva käsi.
-
-Häilyy sinuna, Endymion. Unen humala raukasee ja hellittää joka
-jäsentä. On kuin liikkuisi itsestään, sitomattomana, ja liuenneena
-aaltoisi sinuna, lepäävä Endymion. On kuin suloutuvaa liikkumista ja
-haihtumista koko olo, höllenee kuin ihanana sairautena koko ihminen, ja
-ainoana usvailevana haluna on antauvan herkästi hälvetä itsestään
-näkemyksensä ylle. O, Endymion, olosi raukeuden yllä häityy ja olosi
-raukeuteen sulaa, ja on sairas siitä ett'ei vielä herkempänä hälvene ja
-haihdu yllesi.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Antinous ajattelee.
-
-Mitä on kauniina oleminen? Onko se sydämen suloista halajoimisen
-haikeutta? Onko ihminen kauniina sulanutta, ihanan kipeätä halajoimisen
-herkkyyttä?
-
-Vai lepäämistäkö on kauniina oleminen? Lepäämistä olonsa tyyneessä ja
-hiljenneessä rauhassa, jolloin ihmisen sielu ja maailma ympärillänsä
-päilyvät yhtenä kuvana, kuten tyyntyneenä iltana taivas ja meri meren
-heijailevassa kuvastelevassa sylissä?
-
-Antinous ajattelee, käsi otsallansa.
-
-Niin joskus haikeutuu ihminen kuin imisi suuri hiljainen suru
-sieluansa. On koko mieli häilyävää haihtumaan halaavaa sumetta, koko
-oleminen nousee niinkuin suurena äärettömänä haluna, ja ihanassa
-nautinnossa häilyilisi keveänä, utuisaksi avaroituvana jonnekin kauas
-ylhäisiin pidättämättömiin avaruuksiin. On niinkuin olisi pienuutta ja
-tukaluutta ja hantelaa pidätystä olla niinkuin on, ja halajoitsisi
-hälvetä, hälvetä ja ihanassa nautinnossa haihtua rajattomuuden
-vapaaseen ja kevyeen syliin. Tuntee olemisensa kuin sumuisen usvaisen
-vaipan, joka rasittavana kattaa ihmisen sielua, ja jonka pidätyksestä
-ihminen sielunsa haikeassa halajoinnissa pyrkii. Semmoista rajatonta
-epämääräistä halajointia on ihminen joskus, kun sielunsa liikkuu
-kauniiksi herkkyneenä.
-
-Mutta sitte on kauniina oleminen joskus sointuavaa ja tyyntä peilailua,
-niinkuin asettava laine kulkee ihmisen lävitse silloin, joka hivelee
-jokaisen hänen jäsenensä sopusuhtaiseksi, ja tyynnyttää jokaisen hänen
-ajatuksensa selväksi ja rauhalliseksi. Jokainen tunne, joka mielessä
-silloin herää, on niinkuin olemisen ihanuuden tuntoon tulemista,
-jokainen mielen toivo on kuin oman sielun aaltoavaa ihanuutta, ja
-jokaisessa liikunnossaan on ihminen kuin kangastaisi sielunsa ja
-ruumiinsa yhtenä kuvastelevana tuntona. Niin silittävänä kulkee kauneus
-ihmisen sielua joskus.
-
-Mitä on siis kauniina oleminen? Onko se sammumatonta, ääretöntä
-hukuttavaa kaipaamista, jonka sylissä ihminen sulaneena herkkyy, vai
-onko se ihmisen lävitse heleilevää, ihmistä soinnuttavaa tyyneydessä
-lepäämistä, joka saa ihmisen olemaan kuin ylt'yleisessä kullassa
-kuvastelevan vedenpeilin, niin tyyneen ja heijailevan ihanan? O
-kauneus, vai oletko sinä kumpaakin yhdessä, oletko sinä sekä ihmisen
-sointumista että ihmisen riutumista, saat hänen ensin kuin
-rajattomuuden ihanuudella sytytetyksi ja väristytät hänet suuren suuren
-levon, silmänsä ja sielunsa ihanassa kuoleentumuksessa ummistavan levon
-läikemereksi, ja sitte herpaiset hänet sillä rajattomuudellasi niin
-että hän jälkeenpäin viruu sairaana ja haikeana ja kärsii sitovaa
-olemistansa, joka pidättävänä lannistaa hänet nautintoon hälvenemästä?
-O kauneus, oletko sinä sekä ihmisen päilyävää täydellistä ihanuutta
-että ihmisen sielun hiutuvaa kipeyttä, joka toisena hetkenä väristytät
-hänet onnesi kultamereksi, toisena hetkenä taas kätket ja kiedot hänet
-himmeän kyyneleisen suremisen sulattavaan vaippaan, jonka alla hän
-sisällisenä nyyhkynänä kaivautuu?
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Pylvästössä seisoo Antinous, nojautuu valkeaan marmoripylvääseen ja
-katselee ajatuksissaan eteensä. Ympärillään ylenevät valkeat pilarit,
-niiden välitse käyskelee ihmisiä, keskustelevia ihmisryhmiä
-edestakaisin. Näkyy hetken joku ohitseastuva ihmisryhmä, kuulee
-yksityisen lauseen heidän keskustelustaankin, sinne he hiljaa etenevät
-pilarien välille, väistyvät silmistä peittävien pilarien varjoon.
-Lähenee toinen verkkaan asteleva keskusteleva ryhmä, astuu ohitse ja
-häviää sekin pilarien taakse. Antinous seisoo yksin pilariinsa
-nojauvana, käsivartensa ovat pujotettuina ristiin rinnalleen, niin että
-toga on laskoksessa niiden alla ja jättää jalkansa edessä paljaiksi
-lähes polviin asti, hän on ajatuksiinsa vaipuneena ja kuuntelee
-liikunnan hiljaista soljuvaa huminaa pilarien välillä. Joku yksinäinen,
-jonkun ohitseastuvan lausuma ja korvaansa jäämä lause jää joskus
-hetkeksi kajaamaan aivoissaan ja sielussaan.
-
-"... Kauneus on lepäämistä..."
-
-Siitä oli astunut ohitse kaksi keskustelevaa nuorukaista, jotka jo
-hävisivät pilarien peittoon taaskin, ja ne sanat olivat jääneet ilmaan
-heiltä. -- Kauneus on lepäämistä? Antinous jää katsomaan pilareihin,
-siinä kun ne seisovat pitkinä valkenevina riveinä edessä, katsoo
-marmoripalkkeja, jotka rauhaan laskeuneina lepäävät niiden pilarien
-varassa, liittyneinä kuin iäiseksi levoksi. Onko kauneus kuin sen
-marmorin lepäämistä ylenevien pilarien kannattamana? Onko kauneus sitä
-tasaista tyyntynyttä asettumusta, jossa marmoripaasien taakka sointuu
-pilaristoilleen lepäämään kuin painostaan lievittyneenä rauhan aaltona?
-Onko kauneus rauhan löytämistä ja rauhan tasaisuus-soinnussa
-lepäelemistä? Kauneusko kuin aalto, joka sopusuhtana liittää
-kokonaisuuden jokaisen osan ja jokaisen yksityisen jäsenen
-kokonaisuuden keveysolemiseksi?
-
-"... Ihminen on kaunis..."
-
-Ihminen kaunis? Ihminenkö tasainen ja tyyneeksi asettunut? Ihmisenkö
-sielu levon soivana ja sointuneena aaltona? Antinous katselee
-ihmisryhmää, joka hitaasti astelee ohitsensa. Harmaahapsinen,
-korkeavartaloinen vanhus, jonka valkea korkea otsa ja selkeät
-rauhalliset silmät ovat kuin kirkastuneena levon asunto. Vierellään
-astuu kummallakin puolella kukoistava norjaolkainen ja notkeakävelyinen
-nuorukainen, jotka kumpikin, paremmin kuullakseen ovat kevyesti
-kumartuneet vanhusta kohden vierellään ja, nuoret avoimet otsansa
-tottumattomasti rypistyneinä tarkkaavaan ajatuksen ponnistukseen,
-unohtuneina kuuntelevat hänen hiljaista verkkaista puhettaan. Ihminen
-on kaunis? Antinous seuraa silmillään kummankin nuorukaisen norjaa
-solavaa vartaloa, jota valkea chlamys kauniissa poimuissa verhoo,
-seuraa chlamystä holhoovan käden kaartoa ja kaulan siroa asentoa,
-katsoo käherän, ajatuksiinsa kumartuneen pään täsmällistä kauneutta ja
-silmien tyyntä selkeyttä, ja tuntee kuin silittävän rauhan sielussaan.
-Kaunis on ihminen, ja kangastavassa liikutuksessa tuntee ihmisen koko
-ihanan olon. Kun ihmistä katsoo, niin niinkuin säveltyneessä
-poljennassa liukuu sen ihmisen oloon, ja tuntee silmänräpäyksellisenä
-runona itsessään läsnä koko sen ihmisen lämpimän ja joustavan olon. Kun
-näkee käden liikunnan, värähtää se liikunto sulavana taipuvana aaltona
-omassa olossa. Kun näkee liikkuvan käsivarren nopeat välähtelevät
-lihastenleikit, sulaa silmänräpäyksessä kuin itsessään koko sen ihmisen
-hennoissa liikkeissä vavahtelevaan olemiskudokseen. Ihminen on olonsa
-lepäävää ja silmänräpäyksellistä valmiutta, joka hetkensä elää hän kuin
-lävitsensä sopusoinnun ja täydellisyyden sulaumuksena, mutta
-seuraavassa hetkessään välähtää hän joka jäsenessään uudeksi
-sopusoinnun ja täydellisyyden tilaksi, joka sähkön herkkänä kulkee
-jokaista hänen jäsentänsä ja olonsa kudosta ja muodostaa ne sen uuden
-tilan värähtämiksi. Ihminen on kaunis: joka silmänräpäys kulkee ihmistä
-kauneuden aalto, ja valaa ihmisen joka hetki täydelliseksi sopusuhdan
-välähdykseksi. Kaunis on ihminen; missä ihmistä hentona katsoo,
-kokonaisenaan värähtää hän siellä ihmisen sieluksi, ja ihanassa
-väristyksessä tuntee hänen täydellisyytensä itsessään. Antinous
-katselee, katselee niitä poistuvia, pilarien väliin häipyviä
-nuorukaisia, vanhus keskellään, ja jokaista jäsentänsä hipuu ajatteleva
-kaunistuva lepo. Ihminen, ihminen on kaunis, jokainen ihmisen hetki on
-sävel, jonka sointuun koko hänen olonsa sulaneesti mukautuu.
-Antinouksen mieli ikäänkuin seisahtuu siihen ajatukseen ja keinuvasti
-häilyy sielunsa. Kaunista on olla ihmisenä, norjana asettuneena
-tasaisuuden sointuna koko olento, jokaisessa olonsa kudoksessa
-täydelliseksi sulaneena, ja välähtävän valmiina heräämään taaskin
-toiseksi ja uudeksi joka jäsenessään sointuvaksi tyyneyden
-kokonaisuudeksi. Antinouksen silmät katsovat unohtuneessa uneksunnassa
-valkeitten pilarien välille, joilla marmori tyyneenä lepää, ja koko
-tilansa on rauennutta ja tyyntynyttä ajatuksiinsa kajaamista.
-
-"... Ihminen hälvenee hetkeen..."
-
-Ihminen hälvenee hetkeen? Hälvenee niinkuin hiljaa avaruuksiin häipyvä
-soiton sävel. On kajaamista ja kajaamista, tuntee kuin häipyisi
-jokaiseen kätensä suoneen asti sielunsa häilyäväksi tilaksi. Niin on
-kuin unohtuisi olemasta ja kasvaisi yhteen hetken kanssa ja liukenisi
-sen myötä. Ei ole jäsentä ihmisessä, jonka tuntisi, ei ole mitään kovaa
-ja olevaa ihmisestä läsnä, liuenneena häilyy tunteenansa vaan, koko
-ihminen sielunsa väreilynä. On vaan yhtä sulaamista, jokainen ajatus ja
-jokainen tunteminen ovat yhtä hetken kuvastelua, eikä tiedä missä on,
-itsessäänkö, vai hetken tuntemisessa. Ihminen unohtuu joka jäsenessään
-itsestään ja muuttuu tunteensa huuruvaksi vellovaksi sumeeksi, joka
-sulavana ja syleilevänä levittäytyy kaiken ylle.
-
-Antinous jää liikkumattomana tuijottamaan kauas pilarien välille yhteen
-kohtaan ilmaan, näyttää kuin kaikki ympärillä, pilarit ja käyskelevät
-keskustelevat ihmiset, tuntuisivat hänen sielussaan läsnä kuin
-huuruilevana ylt'yleisenä liikkumisena, jonka häilyävässä keinunnassa
-hänen omat ajatuksensa ovat ainoana kiintonaisena tilana, johon hän
-mielineen jää.
-
-Kauniina oleminen on ihmisen hälvenemistä hetkeen. Niinkuin keinuvasti
-liukuu tunnelmakseen. Kauniina hetkenä haamuilee sielu ja ruumis
-yhtenä. Minkä näkee, se värähtää sieluksi ja sitte sulaa olossaan sen
-sielunsa tilan tuntemiseksi. Kaunis hetki kattaa ihmisen olon ja sulkee
-hänet joka puolelta syliinsä. Kun katsoo maan sylin runsaus- ja
-vehreystulvintaa, hykähtyy kuin pisaraksi sitä hämärää umpinaista
-vehreyttä ja uumoilee sielussaan kuin maan vehreänä verenä; kun näkee
-taivaan keveätä, sini-iloista kuoroa yllänsä, sukeltaa unohtuneesti
-sieluineen senkin heljäksi, ylentyväksi soimiseksi, mereksikin, jota
-taivaan rannan valuinen piiru autereisesti rajottaa ja joka päilyelee
-tyyntyvänä auringon ja taivaan peilinä, hymisee sielussaan ja
-hyväiltyinä nuortuvat ihmisen muodot, kun saa katsoa nuoren täydellisen
-ihmismuodon näkyä, joka kangastavasti sulaa ihmisen aistimia myöten
-ihmisen sieluksi. Unohtumista on kauniina oleminen, unohtumista
-sielunsa aaltoavaan, koko ruumiin olemattomaksi soinnuttavaan
-liikutukseen. Kaunis on ihminen, kun sielunsa ja ruumiinsa päilyy
-yhtenä herkkänä kuvastelevana peilinä, josta kaikki itsenäinen olemisen
-tunteminen on hälvennyt. Kauneus on hetkeen kuoleentumista ihmisessä,
-jolloin ihminen kokonaan kuvastelee sielunaan, jokainen ruumiinsa
-sykähdys sielustumisena.
-
-Antinous on ajatustensa myötä katsonut pilareihin, siinä kun ne kuin
-ylenevänä kuorona tuntuvat sielullansa, häilyvästi tuntee hän
-valkopukuisten ihmisten liikunnan pilarien välillä ja ikäänkuin unessa
-jää hänen kangastelevaan sieluunsa aaltoamaan jonkun ohitse astuvan
-sana. Hän ikäänkuin hupenee siinä seisomiseksi, kätensä riippuvat
-voimattomina alhaalla sivuillaan ja leukansa on vajonnut rintaa
-vastaan, liikkumatonna hän seisoo ja sielunsa keinuu tuntemisenansa.
-Hiljaa hipuu hetki hetken jälkeen, ihmisiä astelee ohitse ja pilarit
-ylenevät; yhä seisoo Antinous päänsä rintaa vastaan taipuneena ja
-olonsa keinuu ihanana häilyntänä.
-
-"... Elämä on kauniina olemisen hetkiä..."
-
-Ne sanat jäävät värähtyneen Antinouksen mieleen kuin lempeänä joka
-suoneen levittäyvä valaistus. Elämä on kauniina olemisen hetkiä!
-Kauniina oleminen lipuu niinkuin hivelevä muodostava käsi ihmistä ja
-silittää ja sulattaa jokaisen hänen jäsenensä kauneuden aallonnaksi ja
-koskettaa hänen koko olonsa sieluksi. Kauniit hetket ovat kuin ihmisen
-hienoksi värisemistä. Niinkuin sävel hiipii niinä hetkinä ihmisen
-jokaiseen verenpisaraan ja joka jäsenen tuntoon, ja saa koko ihmisen
-lävitsensä hymiseväksi ja lävitsensä heleneväksi. Oh, koko ihminen on
-yhtä hykähtynyttä ihanuuden väristystä, käsien ja sormien suoniinkin
-riutuu kuin lävitsekuultavaa kaunenemisen raukeutta, lasiset heljät
-soinnun suonet säveltyvät koko ihmisen lävitse silloin ja elää kuin
-taivaalliseen hohtoon heränneessä ruumiissa, koko olo sieluna. Mitä
-ovat muut hetket paitsi ne, joina jokainen mielenvärähdys uneksuu ja
-keinuu kauneuden unena! Silloin on ihanaa ja täydellistä elää, silloin
-säteilee ihmisen sielu kuin loistelisi se kukkasena Elysiumin
-kirkkailla kedoilla. Kauniina, kauneuden hykähdyksenä värisisi ihminen
-aina, ja kauneuden maailman syliin häilyisi ihminen aina kuoleutuvan
-ihanuuden hukunnassa. Mitä olisikaan muu olo muuta kuin pimeätä
-olemattomuuteen hiutumista! Kauniina, kauniina, aina ihanuuden
-kummuntana, niin halajoitsisi ihminen olla, aina kauneuden värähtyneenä
-kosketuksena koko ihmisen sielu ja olo, sitte olisi lievää ja sulouden
-lempeätä elämä!
-
-Antinous seisoo riippuvin käsin, päänsä rintaan nojauvana. Ei hän
-liikahda jäsentäkään, on vaan valuneena siinä, silmänsä yhtä haavaa
-kaikessa ympärillään, sielunsa ylt'yleisenä keinuntana. Ei hän liikahda
-yhdessäkään asennossaan, silmänsä uiskentelevat läsnäolemattomasti
-kaiken yllä, pilarien yleneminen yllä ja ihmisten humuava liikunta
-ympärillä kangastaa yhtähaavaisena aaltoamisen tuntona läsnä hänen
-sielullansa, mutta ei hän huomaa siitä mitään, mielensä tuudittuu vaan
-niinkuin ylt'yleisenä liikkuvan, ihanan aaltoilun myötä ja hyväiltynä
-jättäytyy hän sen valtaan. Ajatuksensakin ovat vaan sen hivelevän
-aaltoavan tilan liikuntaa.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Missä saisi ihminen ihanimpana raueta? Missä aaltoisi ihmisen sielu
-unohtuneimpana uneksuntana?
-
-Antinous on vaipunut ajatuksiinsa ja katselee, silmiinsä hälvenevänä,
-eteensä.
-
-Missä häilyisi ihminen joka silmänräpäyksensä hiveltynä suloutuvana
-sieluna? Missä olisi elämä yhtämittaista väristymistä ja yhtämittaista
-väristyksiinsä hälvenemistä?
-
-Antinous ajattelee ja ajattelee, silmänsä katsovat epämääräisinä.
-
-Siellä missä elämä humajoitsisi ympärillä, kuin lakkaamaton kohajoiva
-virran tulva, mutta missä itse saisi unohtuneena häämyillä sitä virtaa
-kuulemassa. Siellä missä ympärillä aaltoisi suuri ja valtaava elämä,
-mutta missä itse saisi olla sen kaiken elämän hiljenevänä kajailuna.
-
-Olisi maa ja kaupunki, jossa koko maailman elämä tykkisi, jonne kuin
-maailman sydämeen elämän kaikki äänet tulvisivat ja pakkautuisivat, ja
-jossa elämä kohisisi ja tihenisi tulvivana suurena rikkautena, niin
-siellä olisi ihmisen ihanan täytettyä olla sen kaiken elämän häilynnän
-rauhaisana peilinä. Yhtämittaa siellä ihmisen rinta värähtelisi uuden
-ja uuden näkemisen edessä ja yhtämittaa värjyisi uudessa kuvastelussa
-onnellinen sielu.
-
-Niinkuin meren tyyntynyt peili, jonka tyyntyneessä sylissä koko taivas
-ja maa ihanuuden loisteena välkkyy, niin siellä sen maailman edessä
-ylt'yleisenä kuvastelisi, koko maailma ihmisen ihanoituvassa rinnassa
-liikkumassa. Äärettömänä elämän läikkeenä olisi siellä ihmisen rinta,
-joka hetkensä olisi uutta kuvastelemista ja uutta oman olemisensa
-taivaallista unohtamista. Koko maailmana olisi ihmisen sielu siellä ja
-rajattomana välkkyisi rajattomat hetket.
-
-Antinouksen silmät välähtävät suuriksi, ja rintansa hengittää
-kevittyvänä ja levittyvänä, kun hän ajattelee.
-
-Olisiko sitä kaupunkia ja maata, jossa saisi rauhan rikkaudeksi
-lievittyä ihmisen halajoitseva sielu? Olisiko sitä maata ja kaupunkia,
-jonka suuren elämän keskellä ihmisen olo olisi täyttyneen rauhan ja
-onnellisuuden kummuntaa, ja jossa ihminen, kaikesta sielunsa haikeasta
-kaipaamisesta vapahtuneena saisi kylpeä olossaan kuin tahdottoman
-katsomisen ihanassa unhotusmeressä? O, olisiko maailmassa se maa ja
-kaupunki, niin ihanuuden rusoksi ihminen siellä hykähtyisi ja päilyisi
-täyttyneen onnensa kylvyssä ikäänkuin iltaisen meren yltäkultainen
-peilisyli, jossa rantojen tumma rauha ja taivaan kelmeän heleä avaruus
-rajattomana ihanuuden kirkastumisena lepää!
-
-Antinous on yhä ajatuksissaan, mutta silmänsä loistavat syvinä ja
-katsovat varmoina eteensä, ja valaistuneilla kasvoillaan lepää
-onnellinen uskova toivo.
-
-
-
-
-
-
-III. ROOMASSA.
-
-
-
-
-Rooma, humajoitseva kaupunki, Rooma, Capitoliumin ja ylpeitten forumien
-kaupunki!
-
-Maailman sydän on mahtava Rooma, kirjavana kohisee liike sen kaduilla,
-ja vilinöivänä elämänä ovat marmoripeittoiset forumit. Mutta maailman
-hallitsijakin on mahtava Rooma, ja ylpeänä katselee korkea Capitolium
-ihmisiä ja liikettä häilyvän kaupungin ylitse, ja vakavina seisovat
-liikkeenä vellovain forumien vierillä temppelien juhlalliset ankarat
-ryhmät.
-
-Rooma, suuri ja valtaava Rooma, jossa elämä lakkaamattomana huumauksena
-kohisee, ylpeä ja ankara Rooma, jonka ylitse näkyvät Capitoliumin ja
-Colosseumin vakavat haahmot ja forumien korkeat triumfipylväät, sinä,
-ikuinen Rooma seisot lannistavana ja huumaavana suuruutena ihmisen
-edessä ja mielikuvitus jäykkenee ja kuuroutuu elämäsi ylt'yleisessä
-kohinassa. Mitättömänä käyskelee ihminen elämäsi alinomaisessa virrassa
-ja tyhjäksi kutistuu hän temppeliesi ja palatsiesi ylpeän lannistavan
-suuruuden keskellä.
-
-Rooma, maailman kaupunki ja maailman hallitsija, yhtämittaisena
-kohinana humajoitsee elämä siinä kaupungissa ja yhtämittaisena
-toimeliaana hälinänä pauhaavat päivät siellä, mutta kylmänä ja
-käskevänä nousee se temppeliensä ja palatsiensa ylpeänä seisontana ja
-unohtaa jäätyneesti, ikäänkuin hetken mitättömän humun, koko itsessään
-tulvivan elämän paljouden ja ylenee pylvästemppeleineen ja ankaroine
-palatsineen kuin toisen iäisempänä kestävän elämän haahmona, joka
-kylmänylpeänä kohoo sen kaiken huuhtoilevan hetken elämän ylitse.
-Mahtava Rooma, ikuinen Rooma, maailman kylmä ja käskevä
-marmorihallitsijatar!
-
-Mutta ankaran ja ylpeän Rooman, elämänä hälinöivän ja alinomaisena
-toimeliaisuuden virtana humuilevan Rooman, jonka kuurouttavassa
-kohinassa ihminen kuin säikähtyy mitättömäksi ja ikäänkuin lamautuu
-kokonaisuuden huumeeseen, sen Rooman ympärillä uneksuvat levon
-hiljaiset kaupungitkin, joissa tyyneyden uneksunta hiipii ihmisen ylle,
-ja joiden rauhassa ihminen keinuu sieluksensa. Siellä on puistoinen
-Tibur, jossa lehdiköt verhoavat marmorihuvilain kirkkaita pilariryhmiä
-ja jossa kukoistavain pensastojen ja suihkuavien lähteitten vierillä
-kuvapatsaat valkeina välkkeilevät ja marmorireunustaiset lammikot
-hopeanheljinä kimaltelevat. Siellä on kirkas Antium, joka peilailevana
-sinenä avauvan lahtensa ympärillä ylenee rakennustensa heleänä
-marmorikuorona, avonaiset pilarirakennuksensa selkeästi kuvastelevina
-meren heijailevaan syliin. Ja itse Roomassakin, kun astuu katujen
-hälinöivästä elämästä arvokkaana ja suljetun ankarana seisovan
-rakennuksen piiriin, on kuin samassa lipuisi toiseen hiljaisuutena
-ja tyyntymyksenä huminoivaan elämään, sammunut on silloin
-silmänräpäyksessä aistimista katujen huumaava elämä ja liike,
-hiljaisuutena ylenee ihmisen yllä ja ympärillä atriumin tyyni
-pilaristo, jonka keskellä kirkas suihkulähde heläjöivänä soi, taampana
-aukenee koko rakennus levollisena pilarien ryhmänä, taustassa näkyy
-hiljainen puisto, jonka vihantaa aurinko ihanasti valaisee. Tyyntä ja
-hiljaista on siellä pilarien keskellä, tuudittuvana tyyntyy ihminenkin,
-on kuin sammuisi muistosta se ulkopuolella hälinöivä elämän huume ja
-kuin sointuisi seisahtumaan siihen hoikkina ylenevien pilarien
-keskelle, sulaneena yhdeksi, ylennettynä näkyväksi kuvaksi oman,
-heikosti hohtavassa marmoripermannossa paaltavan kuvastuksensa kanssa
-allaan.
-
-Roomassa, humajoivan elämän ja lannistavan suuruuden kaupungissa,
-Roomassa, jonka valtaavassa humussa ihminen hupenee mitättömäksi kuin
-hitunen, siellä on ihmisellä lepäävän rauhankin ja kuvastelevan
-tyyntymisen sija. Roomassa, huimaavassa miljoonakaupungissa, jossa
-ihminen hälvenee ympärillään hälinöivään elämään olemattomaksi kuin
-pisara meren syliin, siellä voi ihminen hiljetä sielunsa rauhan
-temppeliksikin, ja sointua sielunsa tyyneydeksi. Roomassa, Capitoliumin
-ja Colosseumin kaupungissa, ankarain temppelien ja marmoripeittoisten
-forumien kaupungissa voi ihminen tuudittua rauhansa silmänräpäyksiinkin
-ja kasvaa sielunsa suloushetkiin.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Suorakulmaisena levittäytyy forum, keskellään Trajanuksen ylpeä
-pylväs. Marmoripeittoisena lepää se forum, edessä rajottaa sitä
-ankarahaahmoisen temppelin juhlallinen pilaristo, forumin sivuilla
-seisoo kummallakin puolella matala tasainen pilaririvistö, joka suorana
-täsmällisenä viivana leikkautuu silmään taivaan kantta vastaan,
-temppeliä vastapäätä toisella puolen forumia avautuvat korkean
-basilican pylvästöt forumille, kaiken ylitse ylenee Ulpius Trajanuksen
-ylpeä pylväs, joka kuin käskemisen ryhtinä kohoo marmori-ankaran
-forumin keskellä, kannattaen laellaan Caesarin ylpeästi kättänsä
-oientavaa pronssikuvaa.
-
-Nojauneena takanaan aukeavan basilicanpilaria vastaan seisoo Antinous
-ja katselee ajatuksissaan forumin ikäänkuin kivestä haahmottuja ja
-lepääväksi rauhaksi jäähmettyneitä ulkopiirtoja, jotka selkeästi
-astuvat esiin kirkkaan sinistä taivasta vastaan. Ihmisiä liikkuu siinä
-alinomaisessa kiireessä torin poikki ja pilaristojen varjoissa ja takaa
-kuuluu basilicasta alinomainen äänten ja liikkumisen muodoton epäselvä
-solina. Ei siitä sentään ikäänkuin huomaakkaan mitään, silmä seuraa
-ainoastaan forumin vakavaa, ikäänkuin iäiseksi jäähmettynyttä haahmoa,
-ja sammuu kaikkea muuta tuntemasta.
-
-Niinkuin ääretön liikkumattomuus selkenee ihmisen tunteeksi. On kuin
-mieli pilaroituisi marmorina, ajatukset ryhmittyvät selkeinä ja
-ankaroina, kuin kivestä hakattuina, ja jokainen tunne kasvaa tarkkana
-ja varmana kuin jalustaltaan ylenevän pilarin varsi. Yltävakavana,
-yltäliikkumatonna hyminöi ihminen, seuraa silmillään jokaista forumin
-ankaran selkeätä piirtoa ja jokaista sen täsmällisen ryhdikkäänä ilmaan
-leikkauvaa muotoa, ja muodostuu sielussaan yhtä selkeäsärmäiseksi ja
-ankararyhtiseksi kuin ympärillään se marmoriforum, keskellä Caesarin
-käskevä patsas.
-
-Antinous seisoo kuin liikkumattomaksi jäätyneenä, käsivartensa
-riippuvat lamauneina ja rintansa tuskin hengittää, mutta kätensä ovat
-pusertuneet kiinni ja mielensä huurteilee ankarana ja selkeänä kuin
-talvisen aamun korkea raikas sees. Niin on olonsa kuin iäisyyteen
-jäätymistä ja ajatuksensa leikkauvat mielessään tarkantäsmällisinä ja
-avaruuden selkeinä.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Ääriään myöten täyttyneenä ihmismerenä läikkyy ja liikkuu mahtava
-Colosseum, laidasta laitaan on se lainehtivaa ihmispaljoutta, ja ilma
-vapisee sen yllä ihmisten liikkeestä ja äänten huumaavasta sorinasta.
-Niinkuin summattomana, aistimet halvaavana ihmismeren liikkumisena
-levenee ja ylenee se Colosseum ympärillä, ylhäällä, laitojensa
-huimaavassa korkeudessa vielä häilyen liikkuvana ihmisseinänä. Silloin
-tällöin liikahtelee koko se sankka ihmisten paljous sähköttyneesti,
-silmänräpäyksen sykähtynyt hiljaisuus seisauttaa ikäänkuin jokaisen
-suonen tykynnän koko avarassa Colosseumissa, jokaisen kasvot ovat
-käännetyt arenalle, joka valkohiekkaisena tasona avautuu alhaalla
-Colosseumin keskellä ja jolla alastomia miekkailijoita liikkuu,
-silmänräpäyksen hallitseee kuumeinen hiljaisuus koko suunnattomassa
-Colosseumissa, jokainen silmä on liitettynä miekkailijoihin arenalla ja
-jokainen rinta koko siinä levottomassa ihmismeressä hillitsee ikäänkuin
-yht'aikaa äärimäisessä jännityksessä hengitystään, mutta silmänräpäys
-jälkeenpäin heltee äänten huumaava sorina taas valloilleen entistään
-hillitömpänä ja koko se ihmispaljous läikähtelee taas suunnattomana
-muodottomana äänten ja liikkumisen merenä.
-
-Siellä istuu Antinous Colosseumissa, istuu ihmisten keskellä
-Colosseumissa ja tuntee kuin huumauksena koko sen suunnattoman, ihmisiä
-häilyvän Colosseumin. Pyörrytyksenä tuntee hän ympäristönsä, hän tuntee
-kuin sakeana ja sekavana huumauksena koko sen kuin kaikki aistimet
-lamauttavan ja kuuroiksi lyövän ihmispaljouden ympärillään, se irtautuu
-hänen mielikuvituksessaan kuin itsenäiseksi huohottavaksi eläimeksi,
-jonka huumeesen jokainen yksityinen ihminen hukkuu. Ikäänkuin yhtenä
-muodottomana ja äärettömänä sähköeläimenä läähöttää ja liikkuu
-ympäristönsä hänen mielikuvituksessaan, hän itsekin koko sieluineen
-lamautuu tahdottomaksi soluksi siihen muodottomana uumoilevaan
-kokonais-Colosseum-eläimeen, jolla on sieluna ikäänkuin yhteinen kaiken
-yllä läähöttävä, sijoiltaan nostava sähköttynyt jännitys. Sysäyksittäin
-saa niinkuin sisäisen iskun, jonka vavahduttamana toisten mukana koko
-sielunsa äärimmäisessä jännittymisessä kurottautuu seuraamaan arenalla
-liikkuvan miekkailijaparin jokaista liikuntoa. Jokainen silmä kasvaa
-miekkailijaparin jokaiseen liikuntaan siellä alhaalla, yhteisenä
-jännityksenä on koko suunnaton Colosseum, jokainen rinta ikäänkuin
-hengittää yhtähaavaa. Niin sinne katsoo äärimmäisessä, tiedottomaksi
-huumauvassa jännittymisessä, tuntee jokaista taistelevain
-liikuntaa nähdessään omain lihastensa sykähtävästi jännittyvän,
-silmänräpäyksittäin oma käsivarsikin terästyy ja kokoo kaiken voimansa,
-silmä liikkuu nopeana ja vaanivana jokaisen taistelijain liikunnan
-yllä, niin on siinä ja pidättää hengitystään kaikkien toisten mukana
-ympärillään. Kun viimein näkee toisen taistelijoista ikäänkuin
-kyyristäyvän kokoon ja samassa näkee hänen joka jäsenensä ikäänkuin
-terästyvän valmiiksi uuteen tehokkaaseen hyökkäykseen, ja kun sitte
-joka jäsenessään samana valmistuneena, varuillaan olevana ja
-pingottuneena hyökkäyksen jännityksenä odottaa tämän hyökkäyksen tehoa,
-niin samassa kun taistelijan salamantapaisella nopeudella ja voimalla
-tehty liike on suoritettu ja vastustaja voimatonna sortuu sannalle,
-samassa on kuin silmänräpäyksessä laukeaisi jokainen jänne ihmisessä ja
-ikäänkuin lupsahtaisi äärimmäisestä pingottuneesta jännityksestä
-vapahtuneeseen hervottomuuteen. Läpi koko Colosseumin solahtaa samana
-hetkenä sama laukeava helteemys ja yhdessä hetkessä solisee koko
-Colosseum taas yhtenä muodottomana äänten ja liikkumisen merenä.
-
-Niin istuu Antinous Colosseumissa ja elää aistimissaan koko sen
-suunnattoman ihmispaljouden muodottoman olon ja pingottuneen
-jännityksen. Kuin pyörtyvänä istuu hän siinä ihmisten keskellä,
-silmänsä yhtähaavaisesti koko siinä yhtenäisenä liikkeenä elävässä,
-suunnattomana joka taholle ylenevässä ja ylenevässä ihmispyörössä.
-Hervottomana vastaanottamisena istuu hän, sielunsa ja joka jäsenensä
-ovat sen huumaavan näkemisen hervotonta tahdottomaksi lamaunutta
-kajaamista. Ikäänkuin sähköttynyt on siinä ihmisjoukon edessä, jokainen
-tuntemus on kuin hupenemista itsestään ja huuruutumista epämuotoiseksi,
-kaiken ylle levittäyväksi ja kaikki itseensä tuntemuksena ottavaksi
-olemistilaksi. Colosseum, jännittyneenä, monihäilyvänä läähöttävä
-jättiläiseläin on ikäänkuin lamanut ja lumonut Antinouksen, huimaissut
-ja tainnuttanut jokaisen hänen aistimensa ja huikaisevasti puunnuttanut
-koko hänen sielunsa, niin että hän nyt siinä ihmispaljouden keskellä
-istuessaan on vaan itsestään huvennutta, joka tunnossaan ja jäsenessään
-huumaantunutta Colosseumin humajoivan ja hälinöivän elämän kajaamista.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Luutut soivat ja tanssijatarten sirot, läpinäkyväin harsojen verhoomat
-vartalot liihottavat atriumin marmoripilarien edessä. Pöytien ääressä
-lepäävät togapukuiset nuorukaiset ja miehet, otsillaan viheriät
-viinilehväseppeleet, puhelun sorina läikkyy pilaristoja.
-
-Keveästi liitävät tanssijatarten parvet, harsojen hulmuisesta
-häilynnästä kimaltavat hoikkien ranteitten kultarenkaat, kimaltavat
-timanttihelmet mustien kutrien lennossa. Keijuen entää soiton kantama
-tanssi, näkyy silmään nuorten taipuvain vartalojen norja, sävelten
-mukaan sulauva liikunta, välähtelee norjilla taipuvilla vyötäisillä
-kultainen vyö, joka kokoo läpinäkyvän puvun lentävät helmat,
-silmänräpäyksen näkee harsojen alta jalokiven säihkyvän rinnan
-paaltavalla iholla, silmänräpäyksessä on se välähtänyt näkyvistä taas.
-Lentävänä liehuu tanssi, kuin soiton kannattamana keijuu se, kiihottuu
-soiton mukana silmänräpäyksittäin kuumeiseksi lennoksi, jolloin koko
-tanssijatarten parvi on yhtenä harsojen ja ruson pilvenä, lievittyy
-siitä taas keveästi hiljenevän soiton mukana, ja taaskin näkee silmä
-harsopilven yllä nuorten, norjina taipuvain käsivarsien notkeat
-hivelevät liikkeet ja vartalojen taipuvan sulon, tanssijatarten
-lempeänä liikkuvasta utupilvestä sykähtää silmänräpäykseksi syvän
-sinisen silmäparin katsanto suoraan sieluun ja välähtää harsojen
-utuilevasta sumeesta esiin pyöreä valkea polvi. Sävellyttävinä ylenevät
-tanssijatarten utuisan ryhmän yllä pilarien kirkkaat kannattavat muodot
-ja taampaa pilarien välitse hyväilee silmää marmorisena valkeneva
-seinän näky, jota keveät kukkakuviot ihanasti soinnuttavat, ja jonka
-tyyneys- ja sointuisuussylistä luuttujen hulmuva humu tuntuu tulvivan.
-
-Pöytäinsä äärissä lepäävät viinilehväotsaiset nuorukaiset ja miehet,
-katsovat tanssijatarten utuilevaa pilveä, puheensa nousee ja laskee
-soiton mukana, soljuvina ääninä huminoi korkea pilaristo. Pöydillä
-ylenevät korkeat maljat, joissa viini kultaisena välkkyilee. Ryhmissä
-lepäävät viinilehväotsaiset nuorukaiset ja miehet, jonkun olalta on
-valunut toga, voimakkaan kiinteänä paaltaa hänen paljas kuulakan
-kiiltävä olkapäänsä häilyvässä valossa, joku toinen on kohottanut
-voimakkaan käsivartensa, jonka ranteimessa raskas kultarengas säteilee,
-ja nostanut huulilleen maljan, viinilehvän varjossa välähtelevät
-silmänsä, kun hän välkkyvän maljan ylitse liittää ne tanssijattareen,
-joka hiukset hajallaan ja silmät vallattomana loisteena lentää soiton
-pyörteessä ohitse. Kiihottuneet hohtavat täplät polttavat jonkun
-nuorukaisen poskilla, kun hän, silmänsä kummallisesti kuultavina ja
-epätasaisesti hengittäen tuijottaa tanssijatarten lentävään parveen,
-eräs toinen taas katsoo jännittyneen kylmänä, kasvoilla hillitty
-kalpeus ja kädet sykäyksittäin pidätetysti värähtelevinä. Silloin
-tällöin ottaa joku jonkun ohitseliitävistä tanssijattarista polvelleen
-ja liittää käsivartensa taipuvan kultavöisen uuman ympärille ja saa
-paljaan ruusulle hohtavan ja lämpimälle tuntuvan käsivarren omalle
-kaulalleen, hän suutelee tavottamansa neidon tuoreita hymyileviä huulia
-ja korkeata kaulaa, joka kalpeavärisenä ja kiinteäihoisena värähtää
-suutelon alla, suutelee harsojen alla nousevaa ja laskevaa rintaa,
-jonka rusoisassa ihossa veri kepeänä ja lämpimänä lennättää:
-hykähtynyt, kesken tukahtuva nauru värähtää silmänräpäykseksi ilmaan.
-Soiton ja tanssin humua, puheen ja maljojen sorinaa, heräävää ja
-keskenkatkeavaa naurun heläjöintiä on kevyt ja korkea pilariatrium,
-viinin tuoksua ja maljojen hohtoa, luuttujen valuista soittoa ja
-pilarien ylenemistä, tanssivain neitojen harsopilveä, ja paljastuvien
-olkapäiden ja polvien vahanvalkeata ja pyöreätä kuultoa.
-
-Kummalliseksi kiihtyy Antinouksen mieli siinä kun hän, otsallaan
-viinipuun tuores lehvä, hillittyvänä istuu ja kuuntelee puheen ja
-soiton aaltoilevaa humuilua ja katselee maljojen välkyntää ja
-tanssijain lentävää pyörrettä. Hillittyvänä, värähtelevänä istuu hän ja
-tuntee kuin koko se humajoiva atrium väräjöisi ja aaltoisi hänen
-sielunansa. Keinuvan tanssin utuileva liidäntä ja jokaisen kohotetun
-käden taipuva sulo kangastaa välähtyneesti hänessä läsnä, jokainen
-poskea lähenevä ja poskelle liittyvä poski, jokainen otsalla häilyvä
-otsaa hipaiseva kiharan kosketus, jokainen toisensa kohtaava ja
-toiseensa sykähtävä silmäyksen väläys elävät läsnä hänen tunnossaan ja
-väristyttävät hänen. Vapisevana värähtyy hän, siinä kun hän lepää ja
-elää salin huumetta. Veressään välähtelee hämärästi, ja joka kerta kun
-sieluunsa tuntuu nuoren vartalon sorja taipuminen tanssin aallon myötä,
-tai nuorten huulien kiinteä liittytyminen nuoriin sykähtäviin huuliin,
-täytyy hänen hillitä ja pidättää itseänsä, ett'ei hän itse
-holteettomana läikähtäisi salin huumeeseen.
-
-Niin istuu Antinous huumeisessa salissa ja koko korkea sali läikkyy
-hänessä hänen sielunaan. Kepeänä ja kirkaspilarisena ylenee yllänsä se
-atrium, taampaa soinnuttaa mieltä seinien kukkamaalauksilla
-sävellytetty lempeä valkeus. Puhelun ja liikunnan solinana läikkyy koko
-avara atrium, ilma keinuu luuttujen soittoa ja pilarien editse liehuu
-tanssijatarten hulmuva utu, hukuttuvana katsoo Antinous sitä ja sulaa
-sieluineen siksi eläväksi humuavaksi saliksi. Hämärtävästi tuntee hän
-itsessään jokaisen viinin välähdyksen hiotussa maljassa, ja jokaisen
-harson hulmunnan, ja jokainen katse, joka kosteana kuultaa häntä
-kohden, tuntuu hänen koko hellenneessä olossaan värähdyttävänä läsnä.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Kaunis Clelia, lepäät paljaana, allasi tiikerin kirjava kellervä talja.
-
-Lepäät paljaana tiikerin mustan ja kellervän kirjavalla taljalla,
-toinen kätesi on pujotettuna pääsi taakse, mustat hiuksesi leviävät
-pehmeinä ja runsaina sille taipuneelle käsivarrellesi ja vasemmalle
-rinnallesi. Lepäät liikkumatonna, jäsenesi suloisesti valuneina,
-ainoastaan katsovat silmäsi välkähtelevät kuin tummat marmorihelmet ja
-hymyksi avauneiden huuliesi välillä välähtelevät hampaasi valkeina,
-välähtelee tiikerin kynsikin taljassa, jolla velttona lepäävä kätesi
-huolettomana leikkii.
-
-Niin kummallisen epämääräinen on silmiesi katse ja niin kummallisen
-epämääräinen suusi hymy, siinä kun kauneutesi paljaudessa valuneena
-lepäät ja annat silmiesi selittämättömän salaperäisen katseen liikkua
-ilmassa ja minussa. Siksikö hymyilet, kun tiedät käsivartesi
-täydellisen lämpöisän pyöreyden ja olkapääsi kiinteän joustavan muodon?
-Täydellinen olet siinä kun ilman hyväilevänä lepäät, katselen heikosti
-taipuneen korkean kaulasi kiintonaista pyöreyttä ja kuulakankalpeata
-väriä, katselen aaltoavan rintasi kiinteän varmoina ja hennonvärjyisinä
-muovauvia pyöröjä, joiden hieno iho tuntuisi koskevan käden alla
-kimmoisan taipuvana. Hennonkiintonaisena pyöreytyy rintasi kukkulain
-alla vyötäistesi hoikka norjan värähtelevä ympärystä, ja varma- ja
-tarkkapiirtoisena rakentuu silmien edessä vatsasi heikosti ylenevä,
-alabasterinkuulakka kupu. Seuraan silmilläni toistensa ylitse
-laskettujen, ristissä lepääväin jalkojesi sulavana pyöreyvää muotoa ja
-polvesi soukkaa ja sirokupuista lumpiota, seuraan sääriesi solavaa ja
-joustavaa kimmoa ja rentona riippuvan jalkasi sirosti kaareuvaa muotoa.
-
-Kaunis olet, nainen, siinä kun lepäät, jokainen jäsenesi paljaana, ja
-silmäsi selittämättömänä hymynä seuraavina katsettani! Mitä ajattelet,
-nainen, siinä kun jäsentesi kauneudeksi värjyneenä virut, elätkö
-käsivarsiesi solakkana lämpöisänä pyöreytenä, vai valuuko mielesi koko
-ruumiisi kuulakasta ja kiinteänkimmoista kauneusoloa tuntien?
-Selittämättömästi katsot vaihtuvavärisillä silmilläsi, ja hampaasi
-välähtelevät valkeina heleänpunaisten huuliesi välillä.
-
-Oletko sinäkin ihminen, nainen, ja onko sinullakin ihmisen sielu?
-Vieraasti ja kummasti katselet sinä, hymyilevien huuliesi välitse
-välähtelevät hampaasi valkeina ja terävinä, ikäänkuin tahtoisit upottaa
-ne ihooni ja villinä ja vieraana riemuna imeä vereni minusta. Onko
-sinullakin sielu, sinä vieras olento, joka niin selittämättömänä
-katselet ihmeellisesti päilyvillä silmilläsi, ja jonka muotoon
-silmilläni sulaan, osaamatta sukeltaa mielesi oloon? Vieras, vieras
-olet, nainen ja epäilevänä ja etäisenä katselen sinua, mutta kaunis,
-kauniskin olet, Clelia, joka lepäät tiikerin kellervällä taljalla ja
-veltosti valuneella kädelläsi leikittelet tiikerin välähtelevällä
-kynnellä, silmäsi selittämättöminä minussa!
-
-Epäilevänä sinua katselen, kaunis Clelia, silmäni liikkuvat muotojesi
-solakkaa pyöreyttä ja ihosi maidonkuultavaa kimmokkuutta, katselen
-rintasi varmapyöröisiä kohonteita, katselen olkapääsi kiinteätä
-valkeata ihoa joka kimmoisana tuntuisi hyväilevän käden alla, katselen
-hiustesi lämmintä pehmeätä lepäämistä rintasi ja käsivartesi
-kuulakkaalla iholla ja sieluni herkkenee kuin olisi se liukenemassa
-muotosi yllä. Mutta samassa kohtaavat silmäni epämääräisesti tähystävän
-katseesi ja sieluni jäähtyy vieraantuvaksi epäröiväksi ihmetykseksi
-taas. Mitä olet sinä, vieras ja kaunis Clelia, tiikerin kellervällä
-taljalla, joka niin salaperäisenä katsot, ja niin salaperäisenä
-kauneutena väilyt?
-
-
-
-
-V.
-
-
-Yksinäisessä atriumissa istuu Antinous, istuu yksin ja kuuntelee
-hiljaisuutta.
-
-Edessänsä suihkuu ilmaan heleä veden säde, joka näkyy monivärisinä
-pisaroina ylhäällä ja sitte helähdellen putoaa takaisin
-marmorialtaaseen, joka häilyilee läpinäkyvänä vetenä. Ympärillä
-ylenevät kahden puolen hoikat valkeat pilarit, jotka keveinä kohoovat
-kannattamaan aukonaista kattoa. Pilarien takana hiljenee silmä
-katsomaan seinän heleästi yksivärisiä suunnikkaita, joita keveästi
-esiinastuvat pilasterit soinnukkaasti reunustavat ja joiden kirkkaalta
-pohjalta ruusuvyötä kantava Amor tuntuu liitävän katsojaa kohden. On
-hiljaista. Taampana aukenee uusien hiljaisten huoneiden pilaristoja,
-keveinä ylenevien pilarien juurilla näkyy siellä täällä joku
-valkomarmorisen kuvapatsaan solavana ja tyyneenä seisova haamu,
-taaimpana, jatkuvien pilarien välitse näkee taustassa vehreän puiston
-lehvikön, jonka keskellä korkea suihkulähde kuuluu solinoivan.
-
-Hiljaista. Antinous istuu silkillä päällystetyllä pitkällä
-marmorijakkaralla, jonka neljä jalkaa himmeästi kuvastuvat permannon
-marmoriin, istuu hiljaa, polvensa nostettuna polvellensa ja kuuntelee
-hiljaisuutta. Silmänsä häilyvät vedensuihkun kimaltavassa kaaressa,
-mutta pilarienkin kirkas seisonta on ylenemisen tuntona läsnä hänessä,
-ja seinien tyyni rytmikäs näky tuntuu sävellyttävänä hänen sielullansa.
-Heijailevasti on huoneen koko humiseva rauha läsnä hänessä, hän tuntee
-hyväiltynä valkeitten marmorikuvien solakan tyyneen seisonnan pilarien
-välillä, tuudittuneena rauhana on sielunsa ja sointuneena mukautuu
-mielensä tuntemaan koko huoneen keijuilevaa levon humajointia,
-hiljenneenä kuuntelee hän suihkusäteen loiskuavaa putoamista pisara
-pisaralta ja mielensä helähtää jokaisen putoavan veden helmen
-helähtäessä veden hiljaa päilyvään kalvoon.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Marmorilavalla, jonka pilarien välitse näkee ylhäältä ilmaa vastaan
-riippuvan hinteloita häilyviä lehtioksia, ja jonka edessä alhaalla
-heleilevänä aukenee meren rannaton välkkyvä peili, kummallakin puolella
-rannan ylenevä puoliympyrä, joka hohtelee toisten marmorirakennusten
-kevytviheriäisten puistikkojen reunustamia pilariryhmiä, siellä
-ylhäällä lepää Antinous marmori-istuimella ja katselee ajatuksiinsa
-unohtuneena ulos pilarien välitse meren ja ilmojen syliin.
-
-Siellä lepää Antinous istuimelleen valuneena ja silmänsä häämyilevät
-pilarien ohitse meren peilissä, joka tyyneenä ja rannattomana avautuu
-edessä. Niin ylenevät pilarit edessään kuin kevyen tyyntyneen mielen
-liihotuksisena ylentymyksenä, oksien vapaa ilmaisa häilyminen pilarien
-välissä ilman syvää sineä vastaan on kuin sielun keveätä tuudittumista
-ja avaroituva pilvetön taivas, jonka loputonta sineä linnut
-sukeltelevat, ja joka lepää äärettömänä meren heijailevan piirin yllä,
-tuntuu kuin valaistuksena ihmisessä. Heleänkirkkaat pilaristot rannan
-ylenevässä puoliympyrässä kahden puolen tuntuvat kuin kuorojen
-yltäkirkkaana sointuna ihmisen mielessä ja harvalehtisten oksien
-tuudinta lempeässä ilmassa pilarien välillä tuntuu hivelevänä ja hyvänä
-koko olossa. Avaraa ja seesteisen rannatonta on edessä, kun siinä lepää
-ja silmät, mitään katsomattomina, epämääräisinä harhailevat taivaan ja
-meren piiriä, joka rajattomana avaroitumisena hälveilee ja välkkyy
-edessä.
-
-Niin lepää Antinous marmoripilaristossa meren edessä ja jäseniänsä
-heruu valuva kangastelu. Ei hän jäsentänsäkään liikahda kun hän lepää
-sielunsa hyväilemänä siinä, eikä ajatustakaan herää kangastavassa
-mielessään, nauttivana raukeutena lepää hän vaan ja herkkyy näkemisensä
-tuntona. Siinä istuimellaan pilaristossaan hän on kuin näkemänsä meren
-ja taivaan kepeän korkean kuvun ja kirkkaiden marmorirakennusten
-sulanutta, itsensä unohtanutta kuvastelemista.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Narkissosta katselee Antinous, Narkissosta marmorissa.
-
-Olisiko sinuna, uneksuva Narkissos? Sulouden aalto koko olentoa
-valumassa? Kumartuneena veden peilin ylitse, silmä herkähtyneenä silmän
-näkemiseen, koko sielu ja olo yhtenä seisahtuneena väristyksenä?
-
-Antinous seisoo ja katsoo, kätensä ovat vaipuneet sivuilleen, toga
-valuu toiselta olaltaan.
-
-Narkissos, suloutunut Narkissos, olisiko sinuna? Sielusi kylpee, ja
-joka jäsenesi on sulanut ihanuuden väristykseksi. Etkö ikäänkuin
-seisahdu silmiesi katsomiseen, ja eikö silmistäsi levittäydy ikäänkuin
-suloinen kuoleentumus jokaisen jäsenesi ylle? Haihdut ja hälvenet
-näkemyksesi ylle, koko olosi hykähtyy näkemykseksesi, ja kaikki muu
-viruu rauenneena ja häipyvänä sinussa.
-
-Olisi, olisi sinuna, sulouteesi seisahtunut Narkissos, koko ruumis
-tunnosta kuoleentuvana, joka solunsa värjynnässä yhtenä kauniiksi
-hykähtymisenä. Nojaisi hervoton käsi rannan kylmään paateen, olisi
-rinta ja koko vartalo hekumoituvaa raukenemista ja polvistuneet jalat
-menehtyvää hiutumista, mutta koko olo sulouden hukuttuvana valumisena.
-
-Antinous seisoo suorana, silmänsä ovat riutuneet suuriksi, kätensä
-riippuvat heikkoina ja niiden suonia kalvaa hieno uuvuttava sairaus.
-
-Narkissos, joka sulaneena liukenet kuvasi näkemisen ylle, eikö ihminen
-kauniina ole ikäänkuin tunteeksensa kukkuroitumista ja tunteeksensa
-kuolemista? Eikö ihminen kauneutensa halvauvana hetkenä ikäänkuin
-herkähdy koko olossaan ja ole kuin tulvivaa kumpuavaa tuntemisen
-aaltoa, jonka kantamana koko ihminen sisältään liikkuu ja vuotaa esiin?
-Narkissos, joka iäksi olet silmiesi näkemiseen vangittu ja lumottu, ja
-jonka koko olo on hetken tunteen kukkuralla väilymistä, eikö kauneus
-ole ihmisen jäämistä tunteeksi, jonka myötä hän hälvenevänä liukenee
-olemisensa jokaisesta halusta ja pyrkimyksestä? Ihmisen lumoutumista
-ihanuuden värjyväksi aalloksi itsensä ja näkemisensä välille?
-
-Antinous seisoo, seisoo liikkumatonna ja katsoo, togansa on valunut
-hartioilta alas ja lepää jaloissaan maassa, liikkumatonna hän seisoo ja
-katsoo, joka jäsenensä suloisesti lamauvana, kasvonsa värähtyneen
-jäykkinä, kuvansa ylle hykähtynyttä Narkissosta.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Niin hipuu kauneus ihmisen suonia kuin uuvutus. Tekee suonet sinisiksi
-ja kalvaa hiuduttavasti joka jäsentä. Niin kauneus valuu kuin hitainen
-ihana neste ihmistä, joka hiljaa ja hiljaa hipuu jokaiseen
-verenpisaraan ja jokaiseen solun kudokseen ihmisessä ja raukasee
-jokaisen verenpisaran ja jokaisen solun suloiseksi ihmisessä. On
-raukenemista, kauneudeksi raukenemista joka jäsenessään. Mitä tekisi?
-Ja miksikä tekisi? Kauneinta on levätä, kauneinta tunteinansa levätä.
-Miksi vaivautuisi tahtomaan ja toivomaan? Miksi ponnistaisi henkeänsä
-selkeäksi ja kirkkaaksi? Miksi säihkyisi tahtovaksi toivovaksi
-rohkeudeksi? Ihaninta on rauhana levätä. Raukeana tahdottomana rauhana.
-Jokaisessa ihon kudoksessa hieno hipuva raukeuden nautinto. Elämä,
-ulkopuolinen, kolea hantela elämä? Vaivaavaa ja runtelevaa olisi sen
-kosketuksen alaisena olla, epämukavaa ja tukalaa. Levoton ja häiritty
-olisi ihminen sen kovassa sylissä. Ei ihminen kauneudestansa elämään
-tahdo herätä, kauneutensa häilyvässä, koko sielun ja olon hervottavassa
-unessa on ihmisen halu heräämättä väilyä. Jättää koko ihmisellään
-itsensä nautinto-olonsa syleilyyn, kuten koko olemista ihanasti
-uuvuttavaan kylpyyn, niin on ihmisen halu, ja siinä kylvyssä tuudittua
-ihanaan uneksuvaan herpoutumistilaan, jossa ei toivo, eikä tahdo
-mitään, elää ja tuntee vaan ja viruu rauenneena. Kutoutua kuin
-pehmeään, koko sielua ja oloa hyväilevästi verhoavaan harsoon, niin
-halajoitsee ihminen olla, ja sen harsonsa verhoomana uinailla itsensä
-epämukavalta ja työläältä tuntuvasta elämästä hillittyyn ja hivelevään
-uneksumistilaan, jonka sylissä ihminen heruu nauttivaan hyväilevään
-velttouteen. Kauneus, kauneus, kuin unnutus, hempeä raukaseva unnutus
-hiipii ja hipuu se ihmistä, veltoksi heruneena ihanuuden herpoumuksena
-sulaa ja uneksuu ihminen sen sylissä, eikä silmäänsä tahtoisi avata sen
-raukasevassa sylissä, jokainen solu ja jokainen verenpisara suloutuvana
-unenhumalana.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Antinous on vajonnut ajatuksiinsa, istuu avonaisessa pilaristossa,
-jonka yllä palmut heiluvat, ja vaivautuu syvemmälle ajatuksiinsa.
-Kätensä ovat pujotetut toisen polvensa taakse ja otsassaan on syvä
-ryppy, silmänsä katsovat totisina eteen.
-
-Mutta kun ihminen ei aina häily kauneutena? Kun tulevat kolkot ja
-sammuvat hetket, jolloin koko olo on tuskallista tyhjyyttä? Kun koko
-elämä melkein on kolkkoja tyhjiä hetkiä?
-
-Hiljaa ja hitaasti pudistaa Antinous päätään, ja silmänsä jäävät
-epämääräisen pohjattomina tuijottamaan yhteen kohtaan, niiden katse
-ikäänkuin seisahtuu ilmaan edessä.
-
-Niin sammunutta on ihmisessä välisti, niin mykkää ja pimeätä. Mieli
-uumoilee sekavana ja sakeana, ja kuin tukalassa kärsimyksessä tuntee
-elämän ympärillä. Niin tyhjänä ja nuutuvan laimeana uikottaa se elämä
-ympärillä, ja sekavana tukaluutena tuntuu se piinaantuviin aistimiin.
-Niin on ihminen usein, ja uumoilee sielussaan kolkkona. Miksi on
-ihmisellä semmoiset sammuneet tukaluuden hetket? Ja miksi ovat useimmat
-elämän hetket niitä kituvia tukaluuden hetkiä? Niitä synkkiä hetkiä,
-joina ihminen jäykkenevänä värjöttää elämän yksitoikkoisuuden keskellä?
-
-Katsovan Antinouksen kasvot värähtyvät vieläkin totisemmiksi, ja
-silmänsä pysyvät entistä tuskallisempina.
-
-Miksi on ihmisellä sammuneet hetkensä, jolloin hänessä ei välky mitään,
-ja jolloin kaikki halu ja tahto on lamassa hänessä? Miksi häilyy
-ihminen ihanuuden sylissä toiset hetkensä, kun sentään enin elämänsä
-uumoilee pimeän nääntymisen alla? Kolkolta tuntuu elämä kauneuden
-sylissä uneksuneelle, tyhjältä ja tylyltä ja lohduttoman autiolta.
-Miks'ei saa elämästä kaikiksi hetkikseen hälvetä ja miks'ei aina saa
-hyväiltynä kauneuden unena sulattaa kaikki koskettava elämä
-tuudittavaksi säveltymiseksi itselleen? Surullista, surullista on elämä
-ajatella, kauniina oleminen on vaan silmänräpäyksen hykähtynyt tunne,
-kun taas elämä, kelmeä väritön elämä tuikottaa ihmisen ympärillä
-loputtomat nääntyvät hetket, ja joka hetki sulkee hänet tukalaan
-syliinsä. Surullista ja kolkkoa on ihmisen enin elämä ja tukaltuvana
-elää ihminen enimmät hetkensä.
-
-Mutta eikö itse kauniina oleminenkin ole ihmisen sairautena kärsimistä?
-Eikö kauniiksi värähtynyt ihminen juuri ole suurta sulattavaa surua?
-
-Antinouksen suuret surulliset silmät jäävät tuijottamaan yhä yhteen
-kohtaan ilmassa, hiljaa ja ajatuksissaan kohottaa hän kätensä
-pitelemään otsaansa.
-
-Kauniinahan ihmisessä on imemässä niinkuin suuri sulattava kaiho? Kun
-sielu ikäänkuin kasvaa itsestään, ja sulautuvana levittäytyy
-katsottavan ylle, silloin on koko olo suloiseksi haikeudeksi
-pehmenemistä, totiseksi, totiseksi värähtää koko ihminen, silmäänkin on
-niinkuin kihoisi kyynel ja katse häämyilee kosteana ja herkkänä.
-Totista suloista suruisuuden pehmeyttä on kauniina oleminen, ja
-kauniina hetkenään liikkuu ihminen sulana kaihon ja suloisen
-surumielisyyden herkkyytenä. Kipeyttä, haikeaa, koko sydämen
-herkyttävää kipeyttä on kauniiksi väristynyt ihminen, ja ihmisen
-herääminen kauniiksi on ihmisen sulamista sairaaksi, sielunsairaaksi.
-Onko siis itse kauniinaoleminenkin ihmisen hivuttuvaa riutumista ja
-kärsiikö ihminen kauneudessaankin? Mitä on siis ihminen ja ihmisen
-elämä?
-
-Antinous jää yhä katsomaan eteensä ilmaan, silmänsä päilyvät särkyvän
-syviksi, kun hän yhä epämääräisesti tuijottaa eteensä, tuontuostakin
-pudistaa hän hiljaa ja hitaasti kaunista kiharaa päätänsä, ja silmänsä
-tuijottavat yhä tuskallisina samaan kohtaan.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Elämä on kaipaamista, suurta ja alituista. Koko ihmisen olo ja sielu
-häilyy ja keinuu suurena ja pohjattomana kaipauksena. Ihmisen halu,
-ainainen sisäinen rajaton halu on huveta itsestään, huveta rajattomana.
-Kun ihminen värähtää näkemyksensä kauneudeksi, on hänen halunsa hälvetä
-sen näkemyksensä ylle unohtuneena ja itsestään hukkuvana. Kun maailma
-kangastaa taivaallisen hetken silmänräpäyksellisessä hykähdyksessä
-hänen sieluunsa, on hänen ainoa elävä halunsa silloinkin koko
-sieluinensa olla näkemyksensä rajattomuuden täydellisenä, kaikki
-tuntevana peilinä. Kun ihminen herkkyy ajatukseksi, on silloinkin hänen
-halunsa koko olollaan sulata ajatuksensa myötä ja itsestään liuenneena
-ajatuksellansa sukeltaa kauas ihaniin selittämättömiin avaruuksiin.
-Aina värähtää ihmisessä kuin suuri ja hukuttava kaipauksen läike, ja
-aina jättäytyy hän joka teossaan tämän läikkeen kannattamaksi.
-
-Niin on kuin kasvaisi ihmisen sisältä aalto, joka jokainen hetki
-kukkurallensa kohoten nostaa ja kantaa ihmisen mielen mukaansa
-alituiseksi ulos ja ulos eteenpäin kuohuamiseksi. Niinkuin mielen
-pohjalta se kaipaus kasvaa ja tulvahuttaa aina koko ihmisen mukaansa.
-Rajattomana raukenemisen haluna on ihminen sen kaipauksen sylissä,
-jokaisen hänen ajatuksensa ja jokaisen hänen mielensä liikunnan
-sulattaa se usvaisaan keinuvaan syliinsä. Koko ihmisessä kytee ja
-hiutuu se ääretön kaipaaminen ja jokaisessa ihmisen olotuntemuksessa se
-tulvahtuu esille. Olisi aina rajatonna, olisi aina itsestään
-hälvenevänä, nousisi kuin ylt'yleisenä huuruna olemisensa rajoista ja
-tulvisi kaiken ylle.
-
-Niin on ihminen sisältään kuin ylt'yleisenä, joka taholle rajattomana
-pakkauvana liikkumisena ja nousuna, eikä koskaan ole ihmisen olo lepoa.
-Aina halajoitsee ihminen, aina liikkuu hän rajattomuuteen levittäymisen
-haluna ja joka hetkensä on hän sisältään kipeä. Haikeata ja
-vaivanalaista on ihmisen olo aina ja valittava nyyhkynä on hänen ainoa
-pohjainen tunteensa. Kun ihminen värisee kauniina, on hänen tuntonsa
-sulautumisen kipeätä halajointia, kun hän vetäytyy kokoon kylmän ja
-runtelevan elämän edessä, sisällisyyttään hän silloinkin värisee ja
-kavahtaa sen elämän kovaa ja haavottavaa kosketusta. Aina on ihminen
-umeata tiheätä sisällisyyden vellontaa ja aina halajoitsisi hän
-jättäytyä tästä sisällisyydestään antauvan valumisen lievitykseen.
-Mihin saisi levittäytyä, että siitä sielunsa raskaasta vellonnasta
-lievittyisi? Mihin saisi jättäytyä, että sielu, kärsivä sairastava
-sielu saisi levon ja lievityksen? Olisi elämässä silmänräpäys, jonka
-ylle saisi ihanassa, helpottavassa unhotuksessa valua! Olisi elämä,
-johon ihminen sielustaan saisi kuin äärettömyyteen, suloiseen,
-vapahtavaan äärettömyyteen hälvetä! Olisiko missään maailmassa sitä
-äärettömyyden näkyä, jonka edessä vapahtuisi ihmisen sidottu sielu, ja
-jonka edessä ihminen iäksi lievittyisi sisällisyytensä tuskaisasta
-pingotuksesta? Voisiko ihminen maailmassa herätä hetkeen, joka
-hellittäisi vapaaksi ihmisen pakahtuvan vaivanalaisen rinnan, ja
-hivelisi tyveneksi ihmisen levottoman vellovan rinnan?
-
-
-
-
-
-
-IV. EGYPTISSÄ.
-
-
-
-
-Egypti, maa jonka lävitse Niil, aluton ääretön Niil leveänä ja
-rauhallisena valuu ja jonka ympärillä erämaa avautuu keltaisena
-äärettömyytenä, Egypti, maa, jonka alati selkeän taivaan alla
-suunnattomat pyramidit pimeäpiirtoisina ja synkkinä ryhmäkköinä
-ylenevät, ja jossa erämaitten keskellä sfinxit äänettöminä lepäävät
-vuosituhantista kiviuntansa, liikkumattomilla silmillään tuijottaen
-vaikenevien aavikkojen ylitse ympärillään.
-
-Majesteetillinen on mahtava Niil, siinä kun se taivaanrantaisen leveänä
-hitaasti kulkee kulkuaan ja etenee matalain rantojensa ohitse. Leveänä
-ja levollisena kulkee se Niil, yllään taivaan valtaava pilvetön
-sinikupu, kulkee tasaisena ja tyyneenä erämaitten halki, joissa
-pimeäpiirtoiset ja suunnattomat pyramidit seisovat vaikenevien
-aavikkojen keskellä ja joissa ainoana äänenä on vaan yksinäisen
-hiipivän shakaalin ulvonta taivaan rantaan asti liikkumattomana
-seisovan erämaan keskellä, kulkee se leveä ja levollinen Niil tyynenä
-ja tasaisena mataloina aukenevain peltorantojenkin ohitse, jotka ovat
-alinomaisena ihmisten liikkeenä ja peltojen lainehtimisena, kulkee
-levollisena niidenkin ohitse ja etenee majesteetillisen hitaana
-ikäänkuin yhä kulkisi iäti vaikenevia ja iäti liikkumattomia
-erämaa-aavikkoja. Taivas tuntuu olevan ääretön, siinä kun se paljaana
-ja pilvetönnä kaartuu levollisen Niilin ylitse, ja etäisyydessä
-matalalta yhtyy yhteen erämaan tumman juovan kanssa ylt'ympärillä,
-matalaa taivaan rantaa vastaan kuvastaa siellä täällä alavilla
-rannoilla joku yksinäinen palmuryhmä, joka yksin häiritsee taivaan
-rannan tasaisena levittyvää piiriä ylt'ympäri.
-
-Ihmeellistä on Egyptissä, rajattoman taivaan piirin ja levollisen
-valtaavan Niilin maassa. Ihmisen mielestä katoo niinkuin aika, ja
-ihminen hupenee huomiosta. Miksi jäisi huomio pieneen ihmiseen siinä
-kun kulkee Niilin levittyvää mahtavaa povea, yllään taivaan valtaava
-kupu ja ympärillään erämaitten etäinen keltainen äärettömyys? Miksi
-muistaisi nykyisen hetken siinä kun seisoo vaikenevan pyramidin edessä,
-joka vuosituhannet on liikkumatonna katsonut Niilin levollista kulkua
-ohitsensa ja vuosituhannet ylennyt saman sinisen liikkumattoman taivaan
-kannen alla, sill'aikaa kun ihmispolvet ja valtakunnat sen juurella
-ovat vaihtuneet kuin liikkuvat pilvet?
-
-Egypti on iäisyyden maa, jossa kaikki seisoo liikkumatonna ja ääretönnä
-ihmisen ympärillä. Iäisyyteen herää ihmisen mielikuvitus joka
-silmänräpäys siellä, ja minne jääkin katse, tuijottaa ajattomuuden ja
-äärettömyyden kivettävä katse ihmistä vastapäätä. Siellä jäähmettyy
-ihmisessä olevan hetken tunto ja itsestään huimaistuna seisoo hän
-ajattomuutta ja äärettömyyttä silmästä silmään ja jää sen lumoomaksi.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Antinous seisoo pyramidilla, seisoo hiljaiseksi jäähmettyneenä sen
-laella ja katselee liikkumatonna ympärilleen.
-
-Edessään aukenee aavikko äärettömänä tasona, joka huimaavassa
-etäisyydessä tasaisena puoliympyränä yhtyy taivaan kaukaiseen matalaan
-rantaan. Sen tummankellervän tason keskellä luikertaa Niil vaaleana
-vyönä, valuen esiin ikäänkuin taivaan etäiseltä rajalta lähenee se
-heikosti kiemurrellen ja levenevänä keltaisen aavikon keskitse ja
-paisuu viimein läheten leveäksi mereksi siinä kun se hitaana ja
-majesteetillisena valuu pyramidin kohdalla pyramidin ohitse, siitä taas
-jatkaen mutkittelevaa kulkuansa pohjoiseen matalan aavikon keskitse
-viimein kuin luikertavana hopeajuovana häviten silmistä pohjoisen
-taivaanrannan kuulakkaaseen väriin. Suunnattomana levittäytyy ympärillä
-erämaan keltainen tummeneva äärettömyyden syli, lähellä, virran
-rannalla aaltoaa maanpinta heikkoina, tuskin tuntuvina kukkuloina,
-joilla siellä täällä kasvaa joku yksinäinen jäykkälehtinen palmu, mutta
-kauempana häviää kaikki yksinäiseksi tasaisuudeksi, joka tummenevana
-äärettömyyden näkynä levittäytyy joka puolelle ja jonka katsomiseen
-kaikki aistit jäykkenevät.
-
-Antinous seisoo pyramidillaan, seisoo liikkumatonna ja katsoo
-etäisyyteen ympärillään. Allansa levenee joka puolella pyramidin
-suunnaton tumma kiviryhmä.
-
-Kuinka mitättömäksi tuntee itsensä siellä huimaavan pyramidin laella
-ympärillänsä erämaa äänetön äärettömyys! Niin on niinkuin sammuisi
-omasta olemisestaan ja seisoo siinä, joka tunto huumauvana. Silmät
-ikäänkuin sokeuvat, kun yhtämittaa tuijottaa sinne äärettömille
-silmänkannattimille ympärillä, ääretön hiljaisuus on ihmisen ympärillä,
-niin että on kuin lamattu kuulemasta, korvissa vaan joskus äärimmäisen
-hiljaisuuden kuurouttava humina. Ajatustakin huimaa kun katselee
-kivipaasia allansa, jotka vuosituhannen vuosituhannen jälkeen ovat
-levänneet samoissa liitoksissaan, ja jotka kaukaisen menneisyyden
-ihmiset, joita ei mielikuvituksessaan jaksa kuvitella oikeen todella
-eläneiksikään, ovat sovittaneet sijoilleen omien elävien käsiensä
-voimalla.
-
-Kuinka mitätön ja turha on ihminen! Antinous katselee kiviä allaan ja
-antaa silmäinsä vaeltaa taivaan kupua ja erämaan ääretöntä syliä.
-Kuinka turhaksi kuihtuu ihminen tunnossaan! Paasi lepää paaden päällä
-vuosituhannet liikkumattomuuden, ikäänkuin iäisyyden untansa, iäisenä
-ylenee yllä taivaan kupu, jolla aurinko aina samana vaeltaa kaarensa,
-iäti samana lepää ylt'ympäri erämaan ääretön povi ja iäisenä, joka
-päivä samana kulkee Niil kulkuansa. Ihminen, ihminen vaan elää päivän,
-surkastuu toisena kuin kuivan erämaan kärvenevä ruoho. Ihminen,
-sinun ympärilläsi seisoo iäisyys ajanjaksojen lävitse pysyvänä
-vaihtumattomuuden ryhtinä, ainoastaan sinä itse olet kuin hetken
-hehkuva tulenkipinän lento, joka kohta olet hupeneva kuolleena tuhkana,
-ja jonka elämä jälkeenpäin on kuin unen muisto, jota jälkeenpäin ei
-enää todeksi uskokaan. Antinous jää katsomaan sammaleisia kiviä allaan
-ja ajatuksensa seisahtuvat. Ne kivet on sijoilleen asettanut ihmisen
-toimelias käsi, jokaisen liitoksen on sovittanut ihmisen taitava käsi,
-missä on se ihminen nyt, missä on muistokin siitä ihmisestä? Kivet
-lepäävät kivien päällä samoina kuin vuosituhannet sitte ja jäävät
-tuleviksi vuosituhansiksi samaan liikkumattomaan lepoonsa, mutta
-jaksaako kuvailla sitä ihmistä joka liitti ne kivet sijoilleen,
-todelliseksi eläneeksi ihmiseksi, joka näki auringon ja joka vavistuen
-tunsi erämaan äärettömyyden ympärillään, niinkuin itse nyt? Tyhjään
-hälvenevä ja ohitsemenevä on ihminen, ikäänkuin meren nouseva, hetken
-elävä ja sitte iäksi sammuva aalto. Ikäänkuin hetken kestävä tuulen
-humu on ihmisen elämä, joka hetken liehuu elämänsä, mutta kohta on
-ohitse taas ja kaikki ympärillä yhtäläisenä järkähtämättömänä
-muuttumattomuutena, ikäänkuin se tuulen humu ei ikinä olisi
-humissutkaan sen liikkumattomuuden keskellä. Turha on ihminen ja turha
-ihmisen olemassa olo ja jälkeäjättämättä häviää ihminen elämästä.
-
-Antinous on jäänyt tuijottamaan kiviryhmäkköön edessään ja silmänsä
-ovat jäykenneet. Vähitellen selkenee hänen katseensa taas, hän katsoo
-yhä kiviryhmäkköön allansa, mutta mielessään sulavat hereille ikäänkuin
-uudet ajatukset. Eikö ihmisessäkin ole rajaton elämä? Eikö ihminenkin
-hetkinään liiku rajattomana? Antinous tuntee yhtähaavaisesti koko sen
-suunnattoman kiviryhmän haahmon allansa, mutta samassa tuntuu hänessä
-myös erämaan autio ja rajaton avaroituminen ympärillä ja taivaan iäinen
-korkeus yllä ja hän ikäänkuin järkähtyy koko olossaan. Hän tuntee kuin
-omana sielunaan sen erämaan rajattoman uumoilun, rajattomana ylenee ja
-kaareutuu mielessään taivaan ääretön kupu ja kivien suunnaton
-levittäyvä ryhmä allansa tuntuu kuin liikahtavan eläväksi ja keinuvana
-kannattavan hänen sieluansa. Kaikki sulaa sieluksensa ja vavahtuneessa
-silmänräpäyksessä on niinkuin purjehtisi hän pyramidinsa sylissä
-ajattomien aikojen lävitse ja näkisi yhtähaavaisena hykähtyneenä unena
-aikojen vallettuvan muuttuilemisen. Hetken on kuin kangastaisi
-silmiinsä laajan korkean kaupungin keinuva näky aavikolla pyramidin
-edessä, hän näkee sen selvänä ja kirkkaana piirtyvän keltaista erämaata
-vastaan, näkee sen särmikkäät muurit ja tasaiset katot ja kuulee
-katujen vilkkaan humun, samassa hälvenee koko kaupunki silmistä kuin
-näkymättömän käden pyyhkäsemänä ja erämaa levittäytyy vaan tyhjänä ja
-tummana edessään. Seuraavana hetkenä on kuin näkisi hän pyramidien
-sivut yht'äkkiä heräävän hälinöivään elämään, tummia vilkkaita ihmisiä
-liikkuu, kiskotaan suuria suunnattomia paasia ylös ja kuulee vasaroiden
-elävän kalkkeen, hälinöivänä kirjavana liikkeenä ja ihmisten
-toimeliaana vilinänä ovat pyramidin sivut, mutta samassa näkyvät ne
-taas kuolleena pimeänä kiviryhmäkkönä edessä, joka seisoo kuin
-iäisyyden jäykkänä vaarumattomuutena. Suuri suunnaton sotajoukko
-ilmestyy aavikolle pyramidin edessä, hetkessä on koko keltainen erämaa
-vilkasta liikkuvaa hälinää, sotavaunujen ja ihmisten vilinää, Niiliä
-kattaa sotalaivojen paljous, joiden mastomeressä pitkät kirkasväriset
-viirit iloisesti heiluvat, seuraavassa silmänräpäyksessä näkee senkin
-näyn selittämättömästi sammuvan silmien edessä, ja erämaan taas vaan
-aukeavan ympärillä äärettömänä liikkumattomuutena ja vaikenemisena.
-
-Niin seisoo Antinous pyramidin laella liikkumattomaksi jäähmettyneenä
-ja näyt kulkevat sieluansa. Värähtyneenä seisoo hän ja vavahtunutta
-sieluansa leimuu ihana ilo. Eikö ihminenkin silmänräpäyksittäin
-välähtele iäisyyden hykähtyneenä tuntemuksena? Eikö ihminen hetkessä
-joskus aukene iäiseksi ikäänkuin yht'äkkisen salaman valaisemana?
-
-Iäinen on ihminen silmänräpäyksittäin! Yhtähaavaisesti on hän kaikkea
-ympärillään, aikojen lävitse upottautuu hänen tunteensa ja syleiltynä
-sulaa hänen mielensä hetken äärettömyyden täydelliseksi hyminäksi.
-Ääretönnä, ääretönnä päilyy ihminen, kun hän itsestään unohtuvana
-vavahtuu iäisyyden tunnoksi ympärillään. Vapisuttavan ihanaa on ihmisen
-olla, kun hän sieluineen sulaa näkemyksensä ylle ja sieluineen hälvenee
-näkemykseksensä, läikkyävää ihanuutta on ihminen silloin ja rajattomana
-päilyy hänen olonsa. Miks'ei ratkekkin ihminen ihanasti olemisesta
-katsomisen rajattomana hukuttavana hetkenä?
-
-Antinous seisoo pyramidillään, niinkuin äärettömänä keinuvana ryhmänä
-tuntuu se pyramidi kannattavan ajatustunnelmoimisiaan, silmänsä ja
-sielunsa keinuu yhtähaavaisen päilyvästi sen pimeässä kannattavassa
-ryhmässä, aavikon äärettömässä äänettömässä levenemisessä ympärillä ja
-Niilin vaaleassa vyössä, joka mutkitellen luikertaa alavien
-lakeuksiensa keskitse. Miks'ei jätä ihminen itseänsä katsomuksensa
-unohtuneeseen, kaikkituntevaan hetkeen ja vapahdu ihanasti elämästä?
-
-
-
-
-II.
-
-
-Kuolleiden äänettömän kaupungin keskellä seisoo Antinous, edessään
-kivijalustalla lepäävä Sfinxi.
-
-Lepää Sfinxi kivijalustallaan, tuijottaen kivisilmillään eteensä,
-kivikäpälänsä oiennettuna. Sfinxin takana näkee laajana ja
-matalana avauvaan holvistoon, joka näkyy silmään loppumattomina,
-vuorestahakattuina pilaririvistöinä, jotka viimein häviävät näkyvistä
-kattaavan holvisuojan umpinaiseen pimeyteen. Sivulla sfinxistä seisovat
-kummallakin puolella kuningasten suunnattomat kuvapatsaat, ne istuvat
-liikkumattomina, kädet kummallakin polvella, katse korkealta ihmisen
-ylitse jäykkänä kaukaisuudessa. Taampana nousevat ylt'ympäri ilmaan
-louhittujen vuorien aaveelliset ja kaameanpaljaat haahmot.
-
-Kuin kivettyvänä seisoo Antinous siinä sfinxin edessä, silmänsä
-liikkumattomassa sfinxissä. Niin herkkämuotoiset ovat sen sfinxin
-kasvot, kuin värähtyneenä hempenee mieli niiden sieluun sulavaa muotoa
-tuntiessa, mutta sitte tuijottavat niistä kasvoista harmaat
-liikkumattomat silmät, jotka kivettävässä kylmyydessä ikäänkuin
-katsovat ihmisen puhki ihmisen ohitse ja sielu ikäänkuin jäätyy sen
-katseen kohdatessa. Sfinxin rinnatkin vellovat hempeytenä silmään ja
-sulana ja halaavana jää katsomaan niiden värähdyttävää naisellista
-kauneutta, ja olkapäitten solava ja puhdas muoto, joka hyvänä ja
-hienona liikutuksena tuntuu sieluun, saa ihmisen antauvasti
-pehmenemään. Niin velloo Antinous värähtyvänä, kun hän katsoo sfinxin
-rintaa, ja sielunsa valuu sulana nautinnonhaluna sitä hyväilevänä
-hempeytenä tuntuvaa rintaa, mutta samassa kohtaa hänen silmänsä taas
-sfinxin jäykistävän kivikatseen, ja hän näkee jalustalle oiennetun
-sfinxin suonikkaan leijonakäpälän, jonka käyrät voimakkaat kynnet
-ikäänkuin liikahtelevat, ja samassa hyytyy kuin kivetys suonissansa.
-Kivettävästi tuntee hän samana hetkenä kuningasten suunnattomat,
-liikkumattomina istuvat kivipatsaatkin ja matalalakisen pimeän
-pilaristoaukenemisen edessään ja seisoo kuin joka tunnossaan
-jäykkenevänä.
-
-Ne kuninkaat istuvat mykkinä pimeämuotoisina paikoillaan kädet
-polvillaan ja katsovat, päät jäykästi suorina liikkumattomasti
-korkealta ihmisen ylitse kallioiden erämaisiin aukeuksiin ympärillä, ja
-sfinxin takana seisovat pilarit loputtomina pimeyteen häviävinä
-riveinä, jotka mataloina kannattavat lakeana levittyvää katon
-holvikkoa. Mielikuvitus jäykistyy, kun siinä katselee niitä
-liikkumattomia patsaita ja pilarien päättymätöntä metsää, ja kun
-ajattelee että ne samat kuningaspatsaat ja samat lakeat pylväsholvit
-ovat seisoneet, edessään sama lepäävä, eteensä selittämättömästi
-tuijottava sfinxi vuosituhannen vuosituhannen jälkeen samaa
-liikkumattomuuden untansa. Niin niinkuin kolkkonee mielikuvitus ja
-ajatuksetkin jähmettyvät tuijottaviksi siinä kuolleen ja aution
-liikkumattomuuden keskellä. On kuin jäykkenisi itse sen iäisenä
-seisovan kivettymyksen keskelle, ja kuin jäätyisi elämästä, rinnan
-ainoana tuntona sfinxin katseen selittämätön ja kylmä hyydytys.
-
-Vai onko ollenkaan elämää? Eikö lepää koko maailma silmänräpäyksen
-kivettämänä, oma sydänkin lyömätönnä? Kolkkona, kaameana kiviunena
-kaikki, aikakin hävinneenä? Antinous katsoo kuin jäykistyvänä
-ympärilleen. Niin on kuin jäähmettymisen silmänräpäys itsessään, ja
-kolkkona hyytyy hänen mielikuvituksensa. Kaameat kivikasvot tuntuvat
-veressänsä, tuijottavain elottomain silmien hyydytys kulkee jäisenä
-jäseniänsä. Eikö koko maailma ole silmänräpäyksessä seisahtunut
-ajattomaan kuolemiskivettymiseen? Eikö koko elämä ole hetkessä hyytynyt
-kiveksi?
-
-Vai onko koko elämä muuta kuin kivettymistä? Elämä, jäänkylmä, ankea ja
-autio, onkokaan se muuta kuin ihmisen jäätävää kammottamista? Niinkuin
-suunnatonta ja muodotonta vierauden ja kylmyyden hirmua on elämä ja
-maailma, jossa joka hetki kolkot ja pimeät kivetyskasvot ja
-kivetyssilmät tuijottavat ihmiseen, ja jossa ihmisen värjyvä mieli joka
-hetki halvautuu hyydyttyvänä kammostumisena. Hetkeksi siinä kovassa
-liikkumattomassa elämässä unohtuu silmä sfinxin hempeänä, ja sielulle
-hyväilyn lievityksenä tuntuvaan rintaan, silloin sulaa koko sielussaan
-hyväiltynä ja herkkyvänä ja hiipii koko olollaan sen sfinxin
-hempeyttävän tuudittavan rinnan ylle ja on joka solussaan halajointia
-ja sulaumusta ja herkkyyden valuntaa, mutta samassa jo kohtaa silmä
-sfinxin katseen ja silmänräpäyksessä hyytyy ihminen jäykistyväksi
-kammoksi taas. Kylmänä ja vieraana hirmuna tuntuu paljas elämä ihmiseen
-ja kammostuvana kangistuu ihmisen sielu sen edessä. Elämä on ääretöntä
-ja kovaa autiutta, jonka keskellä ihmisen jokainen tunto jäähmettyy
-kivenlyömäksi ja hädänsäikähdykseksi.
-
-Niin seisoo Antinous ja ajattelee Kuolleiden Kaupungissa, ympärillään
-pimeät ja liikkumattomat kuningasten patsaat, edessään kivetyssilmäinen
-sfinxi, leijonakäpälä oiennettuna.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Mutta mitä onpi elämä? Onko se kammottavuutta, jonka keskellä ihmisen
-jokaista suonta kivettävä hätä lamaa? Vai onko se hyvää ja lempeätä
-herkkyyden katsetta, jonka edessä ihminen ihanasti värähtyy sielunsa
-sulaksi liikutukseksi? Kumpaa se on, suurta ja kylmää vierauden
-kosketustako, vai lempeän liikutuksen syleilyä, sillä kumpanakin tuntuu
-se sykähtävälle ihmiselle?
-
-Toisinaan on ihminen elämän edessä paljasta haikeata nautinnon
-sulaumusta. Valuu herkkyneenä ihanana värähtelevän maailman ylle, ja
-ainoana suloisena kipeytenä on ett'ei saa vielä liuenneempana jättää
-itseänsä sen ihanatuntoisen maailman ylle. Kaikki ympärillä tuntuu kuin
-sielun suloiselta hyväilyltä, jokainen tuntoon virkoava huomio
-maailmasta värähtyy ihanasti mieleen, niinkuin sielun lievitystä on
-kaikki, ja mihin silmä jääkin, sointuu sielu sulana kohta näkemyksen
-mukaan ja päilyy täytettynä ja tyydyttyvänä. Koko maailma on silloin
-joka ilmiössään mielelle kuin suloinen ja lempeäaaltoinen lepäämyksen
-meri, jonka hyväilevään syliin on ihanaa jättäytyä, ja ihmisen ainoana
-suurena toivona on silloin vielä välittömämpänä tuntemuksena valua sen
-suloisuusmeren tuudittavain aaltojen mukaan. Niin on niinä hetkinään,
-kuin olisi koko olo maailman olon säestystä, tahtoisi kummuta itsestään
-sen maailman ylle, eikä ole mitään ihmisessä, ei yhtään tunnetta eikä
-yhtään jäsentä, joka ei haikeutuisi halusta valua siksi tuntemiseen
-häipymiseksi. Niin tuntuu elämä joskus suloisena ja sielua hyväilevänä.
-
-Mutta sitte tuntuu elämä toiset kerrat taas kuin jäähmettävä kova
-kolkkous, jonka edessä ihminen hyytyy jokaisessa tuntonsa
-sykähdyksessä. Niin silloin näkyy maailma kuin tylynä ja runtelevana
-autiutena ihmisen ympärillä, uhkaavana ja kovana seisoo se ihmisen
-edessä ja säikähdyttää hänen jokaisen tuntonsa värähdyksen
-kangistuvaksi kammoksi. Kuin rautaisilla liikkumattomilla kasvoilla
-tuijottaa se ihmiseen, kaameuttaa hänen sielunsa jäiseksi
-kamaluudentunnoksi, ja halvaa jokaisen hänen heräävän tunteensa
-puistattavalla pelolla. Pelottava on elämä joskus, kaamea ja
-kammottava, ja näkyy ihmiselle aaveellisen tyhjyytensä ja kylmyytensä
-paljaudessa, sen näyn edessä jäätyy ihmisen joka jäsen sisällisestä
-kammosta ja verensä heltee hitaasti vieriviksi kivihelmiksi suonissaan,
-helpottumattomaksi tärähtyneeksi säikähdykseksi seisahtuu koko olonsa.
-
-Onko elämä nyt siis ihmisen ympärillä aukenevaa pelotuksen tuijotusta,
-jonka edessä ihminen joka olonsa ja tuntonsa kudoksessa jäähmettyy? Vai
-onko se sulaa sielun hyväilyä, jonka haltuun hurmauvassa unhotuksessa
-halajoitsisi hälvetä, ikinä siitä ihanuusvärähtymisestään virkoamatta?
-Vai onko elämä kumpaakin, onko elämä sekä jäykistävää, ihmisen tyhjäksi
-lamaavaa suuruuden autiutta, että myöskin ihmisen syliinsä sulkevaa ja
-ihmisen sylissään autuaaksi tyydyttävää armon kosketusta, onko elämä
-niinkuin sfinxi, joka kivenkylmänä lepää iäisyysoloansa, mutta
-jonka rinnoille ihmisen olisi suuri sairas halu sanomattomassa
-nautinnonhukunnassa hälvetä? Onko elämä kivijäykät leijonakäpälänsä
-oientava ja hyydyttävillä kivisilmillään tuijottava sfinxi, jonka
-rinnoille sulana sieluna valuisi, mutta jonka silmäyksen edessä
-jäykistyvänä tyrehtyy jokaisessa verensä pisarassa? Onko elämä sulouden
-ja kammotuksen kivisfinxi?
-
-Sulan suloinen elämä, kolkko ja runteleva elämä! Pelvon ja hädistyneen
-tuskan lamaamana kaameutuu ihminen jokaisessa olonsa sopukassa elämän
-edessä. Joskus taas sulaa hän sen saman elämän edessä ihanuuttaan
-haikeaksi sulousnyyhkynäksi ja herkkyneeksi onnen liikutukseksi. Miksi
-vaihtelee ihmisen olo niin? Miksi herää ihminen, kun hän kerran on
-saanut sulata onnena herkkymään, miksi herää hän siitä enää elämän
-kovaa paljautta tuntemaan? Miks'ei jää ihminen taintuneena, iäksi
-taintuvana elämänsfinxin suloisille sulouttaville rinnoille, ja huku
-niiden ylle hurmaukseen kuolevana! O elämä, elämä, joka tuo kylmän
-tunnon ihmisen joka jäseneen, joka joskus hetkittäin halvaa ihmisen
-jokaisen tunnon ja jokaisen ajatuksen jäiseksi säikähdykseksi, elämä,
-jolla on sfinxin kylmä tunnoton kivikatse ja sfinxin käyräkynsinen
-kivenraskas leijonakäpälä, miks'ei sen elämän edestä halajoitsisi iäksi
-hälvetä hetkenä, jolloin sen saman elämän rinta velloo sulana hyväilyn
-tuntona ihmisen edessä, ja jolloin hän ihanoituvassa lievityksessä voi
-koko sieluineen juosta sen herkän ja sulaneen hempeyden ylle! Kun
-luonto ja maailma avautuvat sulattavana hyväilyn sylinä ihmisen
-edessä, kun maailma ja ihmisen ihanoituva sielu liittyvät yhteen
-iäisyys-syleilyyn ja ihminen kaikkine aisteineen ja koko värähtävine
-oloineen raukenee sen maailman ylle, miks'ei hän silloin iäksi
-halajoitsisi sammua siihen onnensa hykähdykseen ja iäksi lievittyneenä
-unohtaa koko muun elämän! O, kun sammuisi ihminen ihanana hetkenään,
-kun lakkaisi elämästä hykähtyneenä ihanuuden hetkenään, iäksi silloin
-lievittyisi ihminen olemisesta ja iäksi lauhtuisi ihmisen vapahtuneessa
-sielussa olemisen pimeä, umea pakotus!
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Niiliä liukuu Antinous venheessä, seisoo kallistuneen venheensä
-partaalla, ja katselee vievään veteen, jolla kuplat leikkivät, toga on
-valunut jalkoihinsa paljaalta vartaloltaan.
-
-Aurinko on laskussaan taivaan rannalla, Niil lepäelee ympärillä kuin
-suunnaton, hiljaa liekkuva kultakansi. Kaukana viivauvat iltataivaan
-syleilevää kultaa vastaan matalain rantojen haamut, joista erottaa
-siellä täällä jonkun ihmisasunnon tai palmuryhmän tummat ääriviivat.
-
-Siinä seisoo valtaavan, levenevän kultaisen Niilin keskellä, liukuvassa
-venheessään Antinous, ja katselee, paljaalla vartalollaan veden
-liekkuva kuvastus, veteen venheen vierellä, katselee kullanruskoa
-iltaisen maailman ylitse.
-
-Syvinä päilyävät silmänsä, kun hän liikkumatonna seisoo siinä ja
-katselee veteen venheen vierellä, johon kallistunut venheensä ja
-seisova paljas vartalonsa heittää väilyvän viherjänkultaisen varjon, ja
-jossa venheen liikunnan synnyttämät kuplat hiljaa jäävät taakse, alla
-avautuu taivaan kirkas kuvastus rajattomana kupuna, jonka sylissä joku
-veden häilyttämä pilvi keveänä leijaa. Vielä syvempinä näkyvät
-silmänsä, kun hän hiljaa nostaa ne ja jää pitkäksi hetkeksi näkemään
-Niilin kultaista pintaa ja taivaan pohjatonta kirkkauskantta vastaan
-näkyväin rantojen tummanväritöntä vyötä. Silmissään on syvä ja harras
-syttymys, siinä kun hän hiljaa ja liikkumatonna katselee.
-
-Niin seisoo Antinous liukuvassa venheessään ja katselee vuoroin
-virran vievää kuplehtivaa vettä, jonka sylissä taivas äärettömänä
-keinuu, vuoroin ympäröivän maailman ääretöntä välkähyttävää
-kultasilmänräpäystä, seisoo liikkumatonna liukuvassa venheessään,
-paljaalla vartalollaan hypähtelee veden kuulakas, kullalle välähtelevä
-kuvastelu. Seisoo hän siinä liikkumatonna, toinen kätensä rinnalla,
-toinen rentona riippumassa sivullaan, huulensa nauttivasti
-puol'avoimina.
-
-Niin liukuu venhe, ja Antinous seisoo, Niil kuvastelee kultaisena ja
-rantojen viivat väistyvät tummemmiksi veden ja taivaan kullan keskelle.
-Hetki tykähtää hetken jälkeen, Antinous seisoo yhä ja katselee
-ympärilleen kallistuneen venheensä partaalla, illan viileä ilma
-hyväilee paljaita jäseniänsä, hiljaa liukuu venheensä virran
-kultakantta.
-
-Niin kuluu hetki hetken jälkeen, aurinko on lähennyt taivaan rantaa ja
-maailma muuttuu ylt'yleiseksi kullaksi, jonka sylissä rantojen viivat
-näkyvät ainoastaan epäselvinä juovina. Silloin viimein kun
-auringonsilmä on ikäänkuin sulkeumassa taivaanrannan kätköön ja sen
-viimeinen hykähtynyt katse punervana hohteena leikkii maailman
-kasvoilla, silloin Antinous yht'äkkiä näkyy liikahtavan, silmänsä
-syvenevät ja suurenevat hetkessä ja kasvonsa värähtävät ääretöntä
-kärsivää vakavuutta, kun hän nyt ikäänkuin nousee korkeammaksi ja
-viimeisen auringon säteen mukana katsoo ympärilleen. Niinkuin sisältään
-valaistuna seisoo hän, ja rintansa liikkuu, kuin polttaisi sen jokaista
-jännettä sanomaton kuoleuttava ihanuus, silmänsä katsovat hykähtyneinä
-ympärille, kun nyt koko maailma palaa viimeisen auringon säteen
-kultana. Kun viimein aurinko on vaipumassa varjoon, ja ainoastaan sen
-viimeinen säde leikkii kelmenevässä ilmassa, silloin ottaa Antinous
-askeleen venheestään, silmä liitettynä siihen väistyvään aurinkoon
-ottaa hän askelensa, valkea jalkansa kätkeytyy veden kalvoon venheen
-vierellä, sinne veden helmaan vajoo Antinous hitaasti kokonaan, katse
-vielä viimeiseksi kirkastuneena kohotettuna äärettömän taivaan
-kultasyliin ja auringon viimeiseen sammuvaan silmäykseen. Hetki
-jälkeenpäin hoippuu Niilin kantta tyhjä liukuva venhe ja auringon
-viimeinen kuoleva säde välkkyy kultaisesti veden renkaissa, jotka ovat
-heränneet venheen vierellä vedenkannessa ja hiljaa levitäiksevät, kohta
-sammuvat ne renkaatkin liikkumasta ja aurinko häipyy, viileänä ja
-kosteana levittäytyy yön haalea kelmeys Niilin ylle ja taivas sammuu
-värittömäksi.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Antinous, by Volter Kilpi
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTINOUS ***
-
-***** This file should be named 41053-8.txt or 41053-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
- http://www.gutenberg.org/4/1/0/5/41053/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties. Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research. They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License available with this file or online at
- www.gutenberg.org/license.
-
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States. If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed. Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change. If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges. If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
- the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
- you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
- owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
- has agreed to donate royalties under this paragraph to the
- Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
- must be paid within 60 days following each date on which you
- prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
- returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
- sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
- address specified in Section 4, "Information about donations to
- the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
- you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
- does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
- License. You must require such a user to return or
- destroy all copies of the works possessed in a physical medium
- and discontinue all use of and all access to other copies of
- Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
- money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
- electronic work is discovered and reported to you within 90 days
- of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
- distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation. The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund. If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation information page at www.gutenberg.org
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations. Its business office is located at 809
-North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email
-contact links and up to date contact information can be found at the
-Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
- Dr. Gregory B. Newby
- Chief Executive and Director
- gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone. For forty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
- www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-