diff options
Diffstat (limited to '40876-8.txt')
| -rw-r--r-- | 40876-8.txt | 16941 |
1 files changed, 0 insertions, 16941 deletions
diff --git a/40876-8.txt b/40876-8.txt deleted file mode 100644 index 166b9ec..0000000 --- a/40876-8.txt +++ /dev/null @@ -1,16941 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Todellinen aatelismies, by Stanley Weyman - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Todellinen aatelismies - Historiallinen romaani - -Author: Stanley Weyman - -Translator: Väinö Jaakkola - -Release Date: September 27, 2012 [EBook #40876] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TODELLINEN AATELISMIES *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - -TODELLINEN AATELISMIES - -Historiallinen romaani - - -Kirj. - -STANLEY WEYMAN - - -Englanninkielestä suomentanut Väinö Jaakkola. - -Alkuperäinen nimi: "A Gentleman of France". - - - -Gummerus, Jyväskiylä, 1919. - - - -SISÄLLYS: - - I. Hupsujen huvittelua. - II. Navarran kuningas. - III. Ratsun selässä. - IV. Neiti de la Vire. - V. Matka Blois'han. - VI. Äitini asunto. - VII. Simon Fleix. - VIII. Tyhjä huone. - IX. Talo Arcyn kujan varrella. - X. Taistelu porraskäytävässä. - XI. Ovella näyttäytyvä mies. - XII. Maximillan de Bethune, Rosnyn parooni. - XIII. Rosny'ssa. - XIV. Markiisi de Rambouillet. - XV. Uusi Herodes. - XVI. Kuninkaan luona. - XVII. Jakobiini-munkki. - XVIII. Liigan tarjous. - XIX. Mitä ihmiset sanovat sattumaksi. - XX. Kuninkaan kasvot. - XXI. Kaksi naista. - XXII. "Nainen säätää." - XXIII. Viimeinen Valois. - XXIV. Kuningas vaarassa. - XXV. Antautumisehdot. - XXVI. Mietteitä. - XXVII. Apuun, ystävät! - XXVIII. Linna kukkulan laella. - XXIX. Nälkä ja ruttotauti. - XXX. Tartunta. - XXXI. Metsän helmassa. - XXXII. Kohtaus majatalossa. - XXXIII. Meudonissa. - XXXIV. "E1 niin pahaa, josta el jotakin hyvää." - XXXV. "Kuningas on kuollut!" - XXXVI. "Eläköön kuningas!" - - - - -I. Hupsujen huvittelua. - - -Condén prinssin kuolema, joka sattui keväällä 1588, jätti minut -kokonaan ilman suojelijaa ja saattoi minut niin ahtaisiin -olosuhteisiin, että mainitun vuoden talvi, joka näki Navarran kuninkaan -tulevan St. Jean d'Angely'hin joulua viettämään, näki minun onneni -tähden alimmilleen vaipuneena. En tiennyt silloin -- saatan sen nyt -tunnustaa ilman häpeää -- mistä olisin saanut kultarahan tai uuden -huotran, eikä minulla ollut minkäänlaista tointa eikä edes sellaisen -toivoakaan. Rauha, jonka Ranskan kuningas ja katolinen liiga olivat -hiljattain Blois'ssa solmineet, saattoi monet hugenotit vakuutetuiksi, -että heidän lopullinen perikatonsa oli läsnä, mutta se ei voinut -täyttää heidän tyhjentynyttä rahastoaan eikä auttaa heitä panemaan -jalkeille lisää sotajoukkoja. - -Condén kuoleman jälkeen oli Navarran kuningas hugenottien suosiossa -ilman kilpailijaa; häntä lähinnä olivat Turennen kreivi ja Chatillon, -joista edellisen hillitön kunnianhimo alkoi jo tulla näkyviin. Kovaksi -onneksi olin yhtä tuntematon kaikille kolmelle johtomiehelle, ja kun -tuo sama joulukuu, joka tapasi minut noin kovassa ahdingossa, näki -minun vielä täyttävän neljäkymmentä vuotta, mikä minun mielestäni, -vastoin monien muiden käsitystä, on tärkein päätekohta ihmisen -elämässä, niin voi helposti uskoa, että tarvitsin kaiken rohkeuden mitä -uskonto ja soturielämä saattoivat antaa. - -Minun oli ollut joku aika takaperin pakko myydä kaikki hevoseni paitsi -mustaa, tähtiotsaista sardinialaista ratsua. Nyt täytyi minun luopua -vielä kamaripalvelijastani ja tallimiehestänikin, jotka päästin -menemään samana päivänä, maksaen heidän palkkansa viimeisillä -kultaketjun renkailla mitä minulla oli jälellä. Tunsin surua ja -masennusta jouduttuani näin olemaan ilman noita käskyläisiä, jotka -kuuluvat jalosyntyisen miehen tarpeisiin, ja täytyessäni itse käydä -hoitamassa hevostani yön suojassa. Mutta tämä ei ollut vielä pahinta. -Puvussani, joka pakostakin joutui kärsimään näistä alhaisista -askareista, alkoi ennen pitkää ilmestyä näkyviä todistuksia -olosuhteissani tapahtuneesta muutoksesta, niin että sinä päivänä, -jolloin Navarran kuningas saapui kaupunkiin, en uskaltanut näyttäytyä -väkijoukolle, joka aina on joutuisa huomaamaan ylempiensä köyhyyden, -vaan tyydyin pysyttelemään huoneessa ja kuluttamaan kärsivällisyyttäni -veitsisepän ullakkokamarissa Coutellerie-kadulla, sillä sen vaativampaa -asuntoa ei minun kannattanut pitää. - -Toden totta, tämä maailma on kummallinen! Kummalliselta tuntuu tuo aika -minusta, ja vielä kummallisemmalta kun vertaan sitä nykyiseen. Muistan, -että ajatukseni olivat silloin sangen synkät. Katselinpa miten -katselin, en voinut nähdä muuta, kuin että elämäni kevät oli mennyt. -Variksenvarpaita alkoi kerääntyä silmänurkkiini, ja viikseni, jotka -jokaisella kovan onnen päivältä näyttivät pistävän esiin yhä uljaampina -sitä mukaa kuin kasvoni kävivät kapeammiksi, olivat jo harmahtavat. -Kyynärpäät olivat rei'illä, taskut tyhjät, ja miekka pilkisti huotran -ratkeimesta. Kelvottominkaan heittiö, mikä kuleksi Turennen joukkueessa -rutistunein sulkatöyhdöin ja tahraisin kalvospitsein, ei näyttänyt -paljon minua huonommalta. Tosin oli minulla vielä Bretagnessa joku -kallio ja muutamia auranaloja karua peltoa, sukutilani viimeiset -rippeet; mutta ne pienet rahasummat, joita sitä viljelevät talonpojat -saattoivat suorittaa, lähetettiin joka vuosi Pariisiin äidilleni, jolla -ei ollut muuta eläkettä. Ja niihin minä en tahtonut kajota, sillä minä -olin päättänyt ainakin kuolla kunnianmiehenä, jollen voisikaan elää -säätyni mukaan. - -Vaikka minulla olikin vähän toiveita menestymisestä, kun ei minulla -ollut ketään kuninkaalle läheistä henkilöä asiaani ajamassa eikä -ainoatakaan ystävää hovissa, tein kuitenkin kaiken voitavani ainoalla -tavalla mikä mieleeni johtui. Kirjoitin anomuskirjeen, ja vahtien -eräänä päivänä herra Forget'ta, Navarran kuninkaan sihteeriä, työnsin -sen hänen käteensä pyytäen häntä esittämään sen kuninkaalle. Hän otti -sen ja lupasi täyttää pyyntöni, osottaen senverran ulkonaista -kohteliaisuutta kuin saatoin odottaa. Mutta se huoleton tapa, jolla hän -taittoi kokoon ja pisti talteen tuon paperin, josta olin nähnyt niin -paljon vaivaa, samoin kuin hänen kamaripalvelijansa peitelty virnistys -hänen juostessaan minun jälkeeni saadakseen tavanomaisen lahjansa -- ja -juostessaan, kuten vieläkin punastuen muistan, turhaan -- varottivat -minua toivomasta liikoja. - -Tuo varotus jäi minulta kuitenkin seuraamatta niin tyystin, että koko -seuraavan ja sitäkin seuraavan päivän vietin vuorotellen luottamuksen -ja toivottomuuden väristyksessä, kylmien ja kuumien puuskien -säännöllisesti vaihdellessa. Kolmannen päivän aamuna vihdoinkin -- -muistan että se oli kolme päivää ennen joulua -- kuulin astuntaa -portailta. Kun isäntäni asui puodissaan ja molemmat välikerrokset -olivat tyhjinä, olin varma siitä, että tulijalla oli asiaa minulle ja -menin kynnykselle häntä vastaan, ja heti ensimäinen silmäys lähettiin -vahvisti korkeimmat toiveeni samoinkuin kaiken senkin mitä olin kuullut -Navarran kuninkaan jalomielisyydestä. Satuin nimittäin tuntemaan -lähetin kuninkaalliseksi hovipojaksi; hän oli itsetietoinen -nuorukainen, joka oli päivää tai paria aikaisemmin huutanut kadulla -jälkeeni: 'Vanhoja vaatteita!' Siitä en nyt kuitenkaan tuntenut häntä -kohtaan mitään kaunaa, eikä hänkään näyttänyt sitä muistavan, joten -hänen kohtelias kumarruksensa kirjettä tarjotessaan täytti mieleni mitä -onnellisimmilla ennakkoaavistuksilla sen sisällöstä. - -En tahtonut kuitenkaan joutua alttiiksi mahdolliselle erehdykselle, ja -senvuoksi kysyin, ennenkuin ojensin käteni, oliko se minulle. - -Hän vastasi erittäin kunnioittavasti että se oli herra de Marsac'ille, -ja minulle jos minä olin mainittu henkilö. - -"Tuleeko siihen ehkä antaa vastaus?" kysyin minä, nähdessäni hänen -viivyttelevän. - -"Navarran kuningas", vastasi hän syvään kumartaen, "haluaa luullakseni -kuulla vastauksenne mieskohtaisesti." Tämän sanottuaan hän pani jälleen -päähänsä hatun, jonka hän kunnioittavasti oli ottanut pois, kääntyi ja -poistui portaita alas. - -Palaten huoneeseeni ja lukiten oven riensin avaamaan kirjeen, joka oli -sinetöity suurella sinetillä, ja näytti kaikin puolin hyvin tärkeältä. -Sen sisällys kävi yli kaikkien odotuksieni. Navarran kuningas pyysi -minua tulemaan luokseen seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan, ja -kirje päättyi sellaista ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta -ilmaiseviin lauseisiin, ettei minulle jäänyt vähintäkään epäilystä -ruhtinaan tarkoituksista. Luin sen tullen niin liikutetuksi ilosta ja -kiitollisuudesta, että se olisi paremmin sopinut minua nuoremmalle -miehelle, ja istuin sitten viettämään lopun päivää koettaessani -parannella pukuani niin paljon kuin oli mahdollista. Kiitollisin -sydämin päättelin mielessäni, että olin nyt pelastunut köyhyydestä, -ainakin sellaisesta köyhyydestä mikä on aatelismiehelle alentavaista, -ja joskin tulisin esiintymään hovissa ylen halvannäköisessä asussa, -niin lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että päivän, parin perästä -sekä asuni että onneni olisivat korjautuneet. - -Niinpä olikin mieleni uljas, kun seuraavana päivänä vähän ennen -puoltapäivää jätin asuntoni ja lähdin astumaan linnaa kohti. - -Oli kulunut joku aika siitä kuin olin näin julkisesti esiintynyt -kaduilla, jotka Navarran kuninkaan hovin tulo oli saanut täyteen väkeä, -enkä voinut olla luulottelematta, että jotkut tyhjäntoimittajat -silmäilivät minua ohikulkiessani salaa hymyillen. Ja kyllä olinkin -tarpeeksi ränstyneen näköinen. Mutta kun huomasin, että tuikea katse -riitti palauttamaan vakavan ilmeen heidän kasvoilleen, kävelin -itsetietoisena eteenpäin viiksiäni sivellen, kunnes näin tulevan -vastaani saman hovipojan, joka oli tuonut minulle kirjeen. - -Hän pysähtyi eteeni asiallisen näköisenä, kumarsi syvään -- mikä -näkyi saavan lähelläolijat ällistymään, sillä hän oli niin iloinen -ja raisu velikulta kuin konsanaan on liehitellyt kuninkaallisia -kamarineitoja ja pyysi minua rientämään, koska kuningas odotti minua -yksityiskammiossaan. - -"Hän on kysynyt teitä kaksi kertaa", jatkoi hän tärkeänä, hattunsa -sulan melkein maata hipoessa. - -"Kuninkaan kirjeessä kai mainittiin puolenpäivän aika", vastasin minä -jouduttaen askeleitani. "Jos myöhästyn tällaisessa tapauksessa, niin on -hänellä todellakin syytä moittia minua." - -"No, no", virkkoi hän, huiskauttaen kättään keikarimaisen näköisenä, -"ei se mitään tee. Tiedättehän, että toinen mies saa varastaa hevosen -silloin kuin toinen ei saa katsoa sitä edes aidan takaa." - -Vaikkakin mies on harmaahiuksinen ja huolien leimaama, saattaa hänessä -silti piillä nuorteaa tunnetta. Muistan, että kuullessani tuon -viittauksen kaikkien odotuksieni yli käyvästä suosiosta tunsin veren -nousevan kasvoilleni ja mieleni täyttyvän hartaalla kiitollisuudella. -Ihmettelin itsekseni, kuka oli puhunut puolestani, kuka oli tukenut -anomustani. Ja päättäen lopuksi, että osuuteni Brouagen seikkailussa -oli tullut kuninkaan korviin, vaikka en voinut käsittää kenen kautta, -astuin sisään linnanportista ylpeästi pää pystyssä, mikä olosuhteisiin -katsoen oli ymmärtääkseni varsin luonnollista. Opastani seuraten nousin -sitten muutamia porrasaskelmia ja saavuin pihaan. - -Siellä oli joukko tallimiehiä ja kamaripalvelijoita, joista toiset -taluttivat hevosia edestakaisin, toiset vaihtoivat kokkapuheita -ikkunoista kurkottelevien naisten kanssa, ja toiset taas astuskelivat -sinne ja tänne pitääkseen jalkojaan lämpiminä taikka olivat pallosilla -seinää vasten isäntiänsä jäljitellen. Sellaiset lurjukset ovat aina -hävyttömämpiä kuin heidän ylempänsä; mutta minä huomasin että he -väistyivät tieltäni kunnioittavasti, ja paisuvin rinnoin, vaikka -samalla hiukan ivallisesti, muistelin portaita kiivetessäni sanoja: -"Koska kuninkaan kasvot ovat leppyiset...!" - -Saavuttuaan portaitten yläpäähän, missä sotilas seisoi vartiona, -hovipoika avasi odotushuoneen oven ja väistyen sivulle pyysi minua -astumaan sisään. Minä seurasin kehotusta ja kuulin oven sulkeutuvan -takanani. - -Pysähdyin hetkiseksi arkana ja hämilläni. Minusta näytti kuin olisi -huoneessa ollut satamäärä ihmisiä ja puolet kaikista, jotka nyt -kääntyivät minua katsomaan, naisia. Vaikka en ollut aivan vieras -sellaiselle hovikomeudelle, jollaista Condén prinssi oli pitänyt, -valtasi minut tämän väenpaljouden täyttämän odotushuoneen nähdessäni -hämmästys ja kunnioittava nöyryys, jota heti seuraavassa tuokiossa -häpesin. Tosin tuo silkin kahina ja jalokivien välke kävi yli kaiken -mitä olin ennen nähnyt, sillä onneni ei ollut koskaan vielä johtanut -minua kuninkaan hoviin; mutta pikainen harkinta muistutti minulle että -isäni olivat kunniakkaasti esiintyneet sellaisissa tiloissa, ja tehden -kumarruksen, joka oli enemmän tuon ajatuksen kuin ränstyneen pukuni -mukainen, astuin esiin keskelle äkkiä syntynyttä syvää hiljaisuutta. - -"Herra de Marsac!" ilmoitti hovipoika äänellä, joka sointui hiukan -oudolta korvissani, niin oudolta että käännähdin äkkiä katsomaan -häneen. Hän oli kuitenkin jo ehtinyt poistua, ja kun käännyin takaisin, -näin kaikkien itseeni tähdättyjen katseitten hymyilevän. Muuan -lähelläni seisova nuori tyttö nauraa kihersi. Tämä teki oloni -epämiellyttäväksi, ja neuvottomana katselin ympärilleni löytääkseni -jonkun, jonka puoleen voisin kääntyä. - -Huone oli pitkä ja kapea, kastanjapuulla laudotettu, toisella seinällä -ikkunarivi ja toisella kaksi tulisijaa, joissa suuret halot parhaallaan -palaa roihusivat. Tulisijojen välissä oli aseteline. Lähempänä olevan -lieden ympärillä seisoskeli ryhmä hovipoikia, aivan samaa maata kuin -se, joka oli tuonut minut tänne. Heidän kanssaan juttelemassa oli yhtä -monta nuorta naista. Kaksi suurta koiraa makasi tulen loisteessa -lämmitellen, ja niiden välissä kyyhötti, pää suuremman koiran selkää -vasten painautuneena, niin eriskummallinen olento, että toisissa -oloissa olisin epäillyt silmieni pettävän. Sen yllä oli kirjava -narrinmekko ja lakki ja tiu'ut, mutta tarkempi silmäys näytti minulle -että sillä oli naisen piirteet. Tuuhea, musta tukka valui valtoimena -hänen kaulansa ympärille, hänen silmissään paloi raju iloisuus ja hänen -terävät, kapeat, hivutustautiset kasvonsa tuijottivat minuun koiran -selästä. Hänen takanaan, kauimmaisen lieden ympärillä, oli enemmän kuin -parikymmentä hienoa herraa ja naista, joista yksi nyt astui minun -luokseni. "Arvoisa herra", sanoi hän kohteliaasti -- ja minä kadehdin -mielessäni hänen sulavaa kumarrustaan -- "te haluaisitte tavata...?" - -"Navarran kuningasta", vastasin minä, koettaen puolestani tehdä -parhaani. - -Hän kääntyi takanaan seisovaan ryhmään päin ja sanoi omituisen -tasaisella, levollisella äänellä: "Hän haluaa tavata Navarran -kuningasta." Sitten hän juhlallisen äänettömänä kumarsi jälleen minulle -ja palasi toveriensa luokse. - -Samassa tuokiossa, ennenkuin ehdin itselleni selvittää, miten tämä oli -käsitettävä, astua kepsutti esiin toinen ja kumartaen: "Herra de -Marsac, arvatenkin?" - -"Palvelukseksenne, herra", virkoin minä. Ja hartaassa halussani päästä -näkemästä kaikkien noiden silmien tuijotusta ja kuulemasta -nauruntirskuntaa takapuoleltani astuin askeleen eteenpäin ollakseni -valmis seuraamaan häntä. Mutta hän ei antanut mitään lähtökehotusta. -Aivan kuin edellinenkin hän vain kääntyi sanomaan takanaan seisoville: -"Herra de Marsac haluaa tavata Navarran kuningasta." Sen sanottuaan hän -pyörähti ympäri ja palasi lieden luo. - -Minä seisoin tyrmistyneenä, mielestäni alkoi syntyä hämärä epäilys -asian todellisesta laidasta. Ennenkuin kuitenkaan ennätin toimia sen -perusteella -- sellaisessa tilanteessa ei ollut suinkaan helppo päättää -miten oli toimittava -- astui eteeni kolmas yhtä arvokkain askelin. -"Määräyksen mukaan luultavasti?" hän sanoi, kumartaen syvempään kuin -edelliset. - -"Niin", vastasin terävästi, alkaen kuumeta, "määräyksen mukaan -puolenpäivän aikaan." - -"Herra de Marsac", ilmoitti hän laulavalla äänellä takanaan seisoville, -"haluaa tavata Navarran kuningasta määräyksen mukaan puolenpäivän -aikaan." Ja kumartaen uudelleen -- kasvojeni karahtaessa suuttumuksesta -punaisiksi -- hänkin pyörähti arvokkaana ympäri ja palasi lieden luo. - -Näin vielä erään yrittävän lähtemään, mutta hän myöhästyi. Joko minun -hämminkiä ja suuttumusta ilmaisevat kasvoni olivat heille liikaa, tai -jollakin heistä el ollut malttia odottaa loppua, ilveilyn keskeytti -äkkiä hillitön naurunremahdus, johon koko huone yhtyi. Jumala tietää, -että se koski minuun; minä hätkähdin ja katselin puoleen ja toiseen -toivoen jostakin löytäväni myötätuntoa ja apua. Mutta minusta tuntui -että kaikilta tahoilta kajahti vain pilkkaa, että itse seinätkin -katsoivat minuun joka puolelta julmasti virnistellen. Takanani huusi -joku: "Vanhoja vaatteita!" ja kun käännyin ympäri, suhahti sama -pilkkasana toisen lieden luota. Hämminkini lisäsi moninkertaiseksi se, -että kaikki tapahtui siivossa järjestyksessä, niin että kun kukaan ei -liikkunut eikä kukaan ääntänyt silloin, kun katsoin heihin, tulin minä -kaikista silmiinpistävimmäksi, ollen kuin maalitauluna keskellä. - -Yhdet kasvot etäisempää liettä ympäröivästä ryhmästä painuivat tuona -surkeana hetkenä kuvansa mieleeni niin pysyväisesti, etten koskaan enää -niitä unhottanut. Ne kasvot olivat nuoren tytön, joka seisoi ylpeänä -seuralaistensa edessä. Ne olivat pienet ja hienopiirteiset ja niistä -kuvastui tavaton ylpeys ja, sellaisina kuin ne silloin näin, -halveksiminen -- halveksiminen niin suuri, että hän tuskin alentui -nauramaan. Ja koko hänen suloinen, hento ja tyttömäinen, mutta sentään -täysin sopusuhtainen olemuksensa näytti ilmaisevan samaa halveksivan -huvitettua tunnetta. - -Pila, joka minun mielestäni tuntui kylläkin pitkältä, olisi voinut -kestää kauemminkin, kun ei kenelläkään näyttänyt olevan sääliä minua -kohtaan, jollen epätoivossani olisi keksinyt huoneen perällä ovea, -jonka päätin vievän kuninkaan yksityishuoneeseen, koska muutakaan ovea -ei ollut nähtävissä. Nöyryytykseni ja harmini olivat niin suuret, että -hetkeäkään empimättä astuin rohkeasti sitä kohti. Heti asettui nauru -ympärilläni ja puolitusinaa ääniä huusi minua pysähtymään. - -"Minä olen tullut tapaamaan kuningasta ja minä tahdon tavata häntä!" -vastasin minä kääntyen ylpeästi heihin päin, sillä en ollutkaan niin -helposti säikytettävissä. - -"Hän on metsästämässä!" huusivat kaikki yhdestä suusta, viittoen -kiivaasti minua palaamaan takaisin samaa tietä kuin olin tullutkin. - -Mutta kun kuninkaan määräys oli varmana taskussani, katsoin itselläni -olevan hyvän syyn epäillä tuon ilmoituksen todenperäisyyttä. Ja -käyttäen hyväkseni heidän hämmästystään -- sillä he eivät olleet -lainkaan odottaneet minun ryhtyvän noin rohkeaan askeleeseen -- olin -ovella ennenkuin he olivat ehtineet minua pidättää. Mathurine, narri, -oli hypähtänyt seisoalleen ja huusi: "Totta tosiaan, hän aikoo ottaa -taivaanvaltakunnan väkirynnäköllä!" Ja nuo olivat viimeiset sanat mitä -kuulin, sillä kun nostin säpin -- ovella ei näet ollut vartijaa -- -syntyi takanani olevassa huoneessa yhtäkkiä syvä hiljaisuus. - -Työnsin oven varovasti auki ja astuin sisään. Eräässä -ikkunasyvennyksessä istui kaksi miestä, jotka kääntyivät ja katsoivat -minuun kiukkuisesti. Muuten oli huone tyhjä. Kuninkaan kävelykengät -viruivat hänen tuolinsa vieressä, toisella puolella saapaskoukut ja -pihti. Lieden edessä makaava koira nousi hitaasti ylös ja murisi, ja -toinen miehistä nousi arkulta, jolla hän oli istunut, tuli minua kohti -ja kysyi ärtyneen näköisenä, mitä minä sieltä halusin ja kuka oli -antanut minulla luvan tulla sisään. - -Minä aloin selittää hieman arasti -- sillä huoneen hiljaisuus oli -laimentanut kiihtymykseni -- että halusin tavata kuningasta, kun -puhuttelijani keskeytti minut lyhyeen, sanoen: "Kuningastako? Ei hän -ole täällä, hyvä mies, hän on metsästämässä St. Valery'ssä. Eivätkö ne -sanoneet sitä teille tuolla toisessa huoneessa?" - -Luulin tuntevani puhujan, joka ikäänsä nähden -- hän oli jonkunverran -minua nuorempi -- oli harvinaisen vakavan ja miettiväisen näköinen, -käytökseltään hyvin vaativainen ja puvultaan hyvin vaatimaton. Ja -haluten kiertää hänen kysymystään, kysyin vuorostani häneltä, eikö -minulla ollut kunnia puhutella herra du Plessis Mornayta; sillä hän ei -ollut kukaan muu kuin tuo viisas ja taitava valtiomies, joka nyt oli -Henrik Navarralaisen neuvoskunnan tukipylväs. - -"Aivan niin", vastasi hän lyhyeen, siirtämättä katsettaan minusta. -"Minä olen Mornay. Mitä siitä?" - -"Minä olen de Marsac", selitin minä. Ja pysähdyin siihen, otaksuen että -hän kuninkaan luottamusmiehenä tietäisi asiani ilman pitempiä -selityksiä. - -Mutta siinä minä petyin. "No, entä sitten?" virkkoi hän ja odotti -kärsimättömänä. - -Näin kylmä vastaanotto ulkopuolella osakseni tulleen kohtelun jälkeen -olisi ollut kyllin masentamaan rohkeuteni täydellisesti, jollen olisi -tuntenut kuninkaan kirjettä taskussani, Luottaen siihen, että pikainen -silmäyskin tuohon paperiin saisi herra du Mornayn käytöksen muuttumaan -suosiollisemmaksi, riensin ottamaan sen esiin kuin jonkin taikakalun ja -ojentamaan sen hänelle. - -Hän otti sen, katseli sitä ja avasi sen, mutta pysyi niin kylmän ja -järkähtämättömän näköisenä, että se masensi toivoani enemmän kuin -kaikki edelliset seikat yhteensä. "Mikä siinä on vikana?" huusin minä, -voimatta pysyä ääneti. "Se on kuninkaalta." - -"Narrikuninkaalta!" vastasi hän, hymähtäen pilkallisesti. - -En oivaltanut heti noitten sanojen merkitystä, vaan mumisin kovasti -hämmennyksissäni, että kuningas oli kutsunut minua. - -"Kuningas ei tiedä tästä mitään", oli hänen kylmä ja kylmästi lausuttu -vastauksensa. Ja hän työnsi paperin takaisin minulle. "Se on -pilajuoni", jatkoi hän puhuen samaan jäykkään tapaan, "josta teidän on -epäilemättä kiittäminen joitakin joutilaita lurjuksia tuolla toisessa -huoneessa. Te olitte varmaankin lähettänyt anomuskirjeen kuninkaalle? -Aivan niin. He saivat arvattavasti sen käsiinsä, ja tämä on siitä -tuloksena. Ne sietäisivät saada ruoskaa." - -Ei saattanut enää epäillä, ettei hänen puheensa ollut totta. Yhdessä -tuokiossa näin toiveitteni häviävän ja suunnitelmieni hajoavan tuuleen. -Ja tuo isku tyrmistytti minut aluksi niin, etten saanut ääntä -vastatakseni enkä voimaa poistuakseni. Oma itseni näytti ilmestyvän -eteeni kuin näyssä, olin näkevinäni omien laihojen, kuihtuneitten -kasvojeni katsovan vastaani kuin peilistä, silmissä niin syvä -toivottomuus, että olisin voinut surkutella itseäni. - -Järkytykseni oli niin suuri, että du Mornay huomasi sen. Hän katsoi -minuun entistä tarkemmin, mutisi nimeäni pariin kolmeen kertaan ja -virkkoi viimein: "De Marsac? Ahaa, nyt muistan! Tehän olitte Brouagen -seikkailussa, ettekö ollutkin?" - -Nyökäytin päätäni myöntämisen merkiksi, ollen kykenemätön saamaan sanaa -suustani ja niin järkytetty, että jollen olisi nojautunut seinään, -olisi pääni retkahtanut rintaani vasten. Muisto iästäni, neljästä -vuosikymmenestäni ja köyhyydestäni painoi raskaana mieltäni, täyttäen -minut toivottomuudella ja katkeruudella. Olisin voinut itkeä, mutta -kyynelet eivät tulleet. - -Herra du Mornay irrotti katseensa minusta ja teki pari lyhyttä, -levotonta kierrosta edestakaisin huoneessa. Kun hän jälleen kääntyi -puhumaan minulle, oli hänen äänensä täynnä kunnioitusta, johon samalla -sekottui sellaista harmia, jota kelpo mies voi tuntea nähdessään toisen -niin kovassa pinteessä. "Herra de Marsac", hän sanoi, "minä tunnen -osanottoa teitä kohtaan. On häpeä, että miehen, joka on kunnialla -palvellut asiaamme, täytyy joutua niin suureen ahdinkoon. Jos minun -olisi mahdollista lisätä omaa seuruettani tällä hetkellä, niin pitäisin -kunniana saada teidät seuraani. Mutta minä olen tiukalla itsekin, ja -niin me olemme kaikki, eikä Navarran kuningas suinkaan vähimmän. Hän on -nyt elänyt kuukauden päivät eräässä metsässä, jonka herra de Rosny on -hakkauttanut. Olen mainitseva teidät hänelle, mutta olisi pikemmin -julmaa kuin ystävällistä, jollen varottaisi jo etukäteen, ettei siitä -voi mitään seurata." - -Näin sanoen hän ojensi minulle kätensä, ja ilahtuneena yhtä paljon -tästä kunnioituksen osotuksesta kuin hänen ystävällisistä sanoistaan -minä karaisin jälleen mieleni. Kouraantuntuvampi lohdutus olisi tosin -ollut tarpeen, mutta sitä ei nyt ollut saatavissa. Kiitin häntä -senvuoksi niinkuin taisin, ja nähtyäni, ettei asia ollut autettavissa, -jätin hyvästi ja vetäydyin hitaasti ja surullisena pois huoneesta. - -Mutta voi! Pois päästäkseni minun oli astuttava ulkopuolella odottavien -eteen, mihin du Mornayn ystävälliset sanat olivat minua huonosti -varustaneet. Minun oli kärsittävä odotushuoneen kujanjuoksu. Heti kun -ilmestyin näkyviin, tahi oikeammin heti kun ovi oli sulkeutunut -takanani, tervehdittiin minua pilkkahuudolla. Yhden huutaessa: "Tietä! -Tietä miehelle, joka on nähnyt kuninkaan!" tervehti toinen minua täyltä -kurkkua Guyennen maaherrana, ja kolmas pyysi paikkaa rykmentissäni. - -Sydämeni oli miltei haletakseen täynnä noita pilkkapuheita kuullessani. -Minusta tuntui halpamaiselta, että nuo nuorukaiset, joilla oli kaikki -taistelunsa vielä edessäpäin, pitivät minua pilansa esineenä yksinomaan -köyhyyteni perusteella. Mutta tiesin hyvin, että jos olisin pysähtynyt -heitä nuhtelemaan, olisi asia siitä vain pahentunut, ja lisäksi oli -mieleni niin kipeä, että tuskin olisin voinut puhuakaan. Koin siis -kiiruhtaa heidän välitseen niin joutuin kuin saatoin, pää kumarassa, -häpeän ja masennuksen painamana. Tällä tavoin -- ihmettelen ettei -heidän joukossaan ollut ketään niin jalomielistä, joka olisi säälinyt -minua -- olin melkein saapunut ovelle ja aloin jo hengittää, kun -huomasin edessäni juuri saman nuoren hovinaisen, jota aikaisemmin olen -kuvannut. Jokin seikka oli sillä hetkellä kääntänyt hänen huomionsa -pois minusta, eikä hän huomannut minun likeistä naapuruuttani ennenkuin -hänen toverinsa siitä huomauttivat. Silloin hän käännähti kuni -yllätettynä, ja nähdessään minut niin likellä itseään, että jalkani oli -vähällä koskettaa hänen hameensa lievettä, hän astahti nopeasti syrjään -ja heittäen minuun katseen, joka oli yhtä julma kuin hänen -liikkeensäkin, vetäisi helmuksensa pois kosketuksestani. - -Tuo loukkaus koski minuun, en tiedä miksi, syvemmin kuin joka taholta -satelevat pilkkasanat, ja äkillisen mielijohteen vaikutuksesta minä -pysähdyin ja sydämeni katkeruudessa avasin suuni puhumaan. "Neiti", -sanoin minä, kumartuen syvään -- sillä, kuten sanoin, hän oli pieni ja -enemmän keijukaisen kuin naisen näköinen, vaikka hänen kasvonsa -ilmaisivat sekä ylpeyttä että itsepäisyyttä -- "Neiti", sanoin minä -vakavasti, "vaikka en tämän paremmalta näytä, niin olen taistellut -Ranskan puolesta! Voitte tulla vielä tietämään -- ja sietämäänkin -- -että maailmassa on kehnompaakin kuin köyhä aatelismies!" - -Sanat olivat tuskin päässeet suustani, kun jo kaduin niitä, sillä -Mathurine, narri, joka seisoi vieressäni, oli kerkeä kääntämään ne -naurettaviksi. Hän kohotti käsivartensa ylitsemme ikäänkuin -siunatakseen meitä ja huusi, että kun herra oli saanut niin suuren -viran, hän halusi nyt morsianta sitä sulostuttamaan. Tämä sai meihin -kohdistumaan valtavan naurunhohotuksen ja joitakin karkeita -kokkapuheita, ja nuoren tytön kasvot karahtivat tulipunaisiksi. - -Seuraavassa tuokiossa huusi jokin ääni joukosta karkeasti: -"Koristakaamme hänen hääpukuaan!" ja samassa singahti makealeivos -vasten kasvojani. Sitten seurasi toinen toistaan, peittäen minut -jauhoilla ja sokerinmuruilla. Tämä oli viimeinen pisara. Unohtaen -hetkeksi missä olin, minä käännähdin heihin päin tulipunaisena ja -raivostuneena, viiksikarvojeni kohotessa vihasta pystyyn. Seuraavassa -tuokiossa palasi ylivoimaisena tunne voimattomuudestani ja -herkkätuntoisuuden mielettömyydestä, ja painaen pääni alas minä -syöksyin ulos huoneesta. - -Luulen että nuorimmat heidän joukostaan juoksivat jälessäni, ja että -huuto! "Vanhoja vaatteita!" seurasi minua aina asuntoni ovelle -Coutellerie-kadulle. Mutta hetken kurjuus ja harras halu päästä -huoneeseeni yksinäisyyteen täyttivät mieleni niin, etten kiinnittänyt -siihen huomiota, enkä ole varma siitä oliko se totta vai kuvittelua. - - - - -II. Navarran kuningas. - - -Olen jo viitannut siihen vaaraan, millä Henrik III:n ja pyhän liigan -välinen liitto meitä uhkasi -- liitto, josta tiedon saavuttua -kerrottiin Navarran kuninkaan viiksien harmentuneen yhdessä yössä. -Siitä huolimatta ei hovi ollut milloinkaan näyttänyt iloisemmalta ja -huolettomammalta kuin nyt puheena olevana aikana. Rahanpuutekin näytti -hetkeksi jääneen unhotuksiin. Huvitus seurasi toistaan, ja vaikka -syvemmällä epäilemättä olikin jotain tekeillä -- sillä viisaimmat -ruhtinaamme vihollisista pelkäsivät häntä erikoisesti silloin, kun hän -näytti enimmän huvittelemaan kiintyneeltä -- niin syrjästäkatsojasta -näytti siltä kuin ilot ja nautinnot olisivat vallanneet koko St. Jean -d'Angely'n laidasta laitaan. - -Hovin hälinä ja humu ulottuivat minun ullakkohuoneeseenikin ja -vaikuttivat sen, että tämä joulu, joka sattui sunnuntaipäiväksi, tuli -minulle miltei sietämättömäksi koettelemukseksi. Koko pitkän päivän -kuului kavioitten kapse katukivitystä vastaan, ja korviini kajahteli -huviratsastajien nauru, saaden kovan tuolin tuntumaan kovemmalta, -alastomat seinät vielä alastomammilta ja lisäten satakertaiseksi -yksinäisyyteni kolkkouden. Sillä niinkuin auringonpaiste tekee vieressä -olevat varjot synkemmiksi eikä mikään äänettömyys ole syvempi kuin se, -joka seuraa miinan räjähdystä, niin murhe ja köyhyys eivät milloinkaan -tunnu niin sietämättömiltä kuin siiloin, kun toivo ja rikkaus tulevat -niitä aivan liki. - -Tosin herra d'Amours'in suuri juhlasaarna markkinahallissa joulupäivän -aamuna virkisti minua, niinkuin se virkisti kaikkia vakavasti -ajattelevia. Olin siellä läsnä, istuen eräässä rakennuksen hämärässä -sopessa, ja kuulin sen kuuluisan ennustuksen, joka niin pian oli käyvä -toteen. "Sire", sanoi saarnamies, kääntyen Navarran kuninkaan puoleen -ja viitaten, rohkeasti kuten ainakin tuo suuri mies ja jalo kristitty, -silloin vireellä olevaan yritykseen, jonka tarkotuksena oli riistää -ruhtinaalta kruununperimisoikeus -- "Sire, minkä Jumala on teille -syntymässänne antanut, sitä eivät ihmiset voi teiltä riistää. Vähän -aikaa, vähän kärsivällisyyttä vielä, ja te olette saattava meidät -saarnaamaan Loiren toisella puolella! Kun te olette Joosuanamme, niin -me menemme Jordanin yli ja kirkko pystytetään luvattuun maahan." - -Nuo urheat sanat olivat omiaan rohkaisemaan hugenotteja siinä vaikeassa -asemassa, jossa heidän asiansa silloin oli, ja ne ilahuttivatkin -kaikkia kuulijoita; ei kuitenkaan niitä -- ja niitä ei ollut monta -- -jotka Turennen kreivin kannattajina tunsivat salaista vastenmielisyyttä -siitä, että Navarran kuningas täten julkisesti tunnustettiin -hugenottien johtomieheksi. Läsnäolijain mielihyvä tuli ilmi -lukemattomin tavoin ja niin voimakkaana, että minäkin palasin -huoneeseeni leppyneenä ja innostuneena ja sain jonkinlaista korvausta -kovasta onnestani uneksiessani suuren asiamme pikaisesta voitosta. - -Mutta kun päivä kului eikä iltakaan tuonut mitään muutosta, vaan näytti -minulle saman ilottoman näköpiirin, mihin aamulla olin herännyt, niin -tunnustan ilman häpeätä, että rohkeuteni lannistui uudelleen, varsinkin -kun näin että päivän tai parin perästä minun olisi pakko myydä -jälelläoleva hevoseni tai jokin muu yhtä tärkeä osa varustuksistani; -tuota askelta en voinut ajatella tuntematta synkintä epätoivoa. Tässä -mielentilassa olin juuri yksinäisen kynttilän valossa laskemassa yhteen -niitä muutamin lantteja mitä minulla oli jälellä, kun kuulin askelia -porraskäytävästä. Saatoin erottaa että tulijoita oli kaksi ja koetin -arvailla keitä ne mahtaisivat olla, kuu ovelle hiljaa koputettiin. - -Uutta pilajuonta peläten en heti avannut ovea, varsinkin kun -koputuksessa tuntui olevan jotakin salakähmäistä ja tarkotusperäistä. -Tulijat neuvottelivat silloin kuiskaillen keskenään; sitten he -koputtivat uudestaan. Kysyin kovalla äänellä ketä siellä oli, mutta -siihen he eivät suvainneet mitään vastata, ja minä taas puolestani -päätin, etten avaisi, ennenkuin he sen tekisivät. Ovi oli vahva, ja -minä hymyilin kiukkuisesti ajatellessani, että tällä kertaa he -saisivatkin vaivat palkastaan. - -Hämmästyksekseni he eivät kuitenkaan luopuneet yrityksestään ja menneet -pois, kuten olin odottanut, vaan koputtivat vähän väliä uudestaan ja -kuiskailivat välillä ahkerasti. Useamman kerran he kutsuivat minua -hiljaa nimeltä ja pyysivät avaamaan, mutta kun he itsepintaisesti -karttoivat sanomasta keitä he olivat, niin minä istuin liikahtamatta. -Joskus kuulin heidän nauravan, vaikka hillitysti. Ja päättäen siitä, -että he olivat liikkeellä kujeilutarkotuksessa, olisin saattanut pysyä -hievahtamatta vaikka puoliyöhön, mihin olikin enää vain kaksi tuntia, -jollei vieno rapina, kuin hiiren nakertaminen vuorilaudan takana, olisi -kiinnittänyt huomiotani oveen. Kohottaen kynttilääni ja varjostaen -silmiäni huomasin jotakin pientä ja kiiltävää pistävän esiin oven alta, -ja hyppäsin pystyyn ajatellen että he aikoivat murtautua sisään. Mutta -kun menin kynttilöineni lähemmäksi kynnystä, hämmästyin, sillä en -löytänytkään mitään uhkaavampaa kuin kaksi kultaliveriä, jotka oli -työnnetty sisään oven ja lattian välisestä raosta. - -Hämmästykseni on helposti käsitettävissä. Seisoin kotvan aikaa -tuijottaen rahoihin kynttilä kourassani. Tulin ajatelleeksi, että hovin -nuoret veitikat eivät suinkaan tuhlaisi sellaista summaa pelkkään -kujeeseen, ja silloin en enää empinyt, vaan laskin kynttilän alas ja -vedin salvan pois ovelta, aikoen toimittaa asian vieraitteni seisoessa -ulkopuolella. Se aikomukseni meni kuitenkin tyhjiin, sillä heti kun ovi -avautui, työntyivät he väkivoimalla sivuitseni, ja tullen huoneeseen -yhdessä rytäkässä kehottivat minua viittauksilla sulkemaan oven -jälleen. - -Seurasin kehotusta epäluuloisena, kääntämättä silmiäni vieraista. Suuri -oli senvuoksi hämmästykseni ja hämminkini, kun he suljettuani oven -heittivät pois vaippansa ensin toinen ja sitten toinen, ja minä näin -edessäni herra du Mornayn ja Navarran kuninkaan hyvintunnetun muodon. - -He näyttivät olevan kovasti huvitettuja, he katsoivat toisiinsa ja -nauroivat, niin että luulin jo tuokion että jokin satunnainen -yhdennäköisyys erehdytti minua ja että nämä olivat sittenkin -kujeilijoita. Niin seisoin kotvan aikaa heihin tuijottaen; ja kuningas -avasi suunsa ensiksi. "Emme kai ole erehtyneet, du Mornay, vai kuinka?" -sanoi hän, heittäen nauravan katseen minuun. - -"Emme, sire", vastasi du Mornay. "Tämä on herra de Marsac, josta -mainitsin teille." - -Minä kiiruhdin hämmennyksissäni ja ihmeissäni osottamaan kuninkaalle -tulevaa kunnioitusta tuhansin anteeksipyynnöin. Hän kuitenkin keskeytti -puheeni lyhyeen, sanoen erinomaisen ystävällisesti: "Bretagnen -Marsac'ista arvatenkin?" - -"Aivan niin, sire." - -"Sitten olette kai Bonnen sukua?" - -"Olen tuon suvun viimeinen jäsen", vastasin kunnioittavasti. - -"Se on näytellyt osansa", virkkoi hän istuutuen samassa tuolilleni -kodikkaalla sulavuudella, mikä viehätti minua. "Teidän tunnuslauseenne -on 'Hyvä usko', eikö niin? Ja Marsac on, jollen väärin muista, Vilainen -varrella, ei kaukana Rennes'istä?" - -Vastasin että niin oli, lisäten täydestä sydämestäni, että olin -pahoillani, kun minun täytyi ottaa vastaan niin suuri valtias niin -puutteellisessa asunnossa. - -"No niin", puuttui du Mornay puheeseen, katsellen huolettomasti -ympärilleen, "myönnän, että teillä on omituinen maku huonekalujenne -järjestämisessä, herra de Marsac. Te..." - -"Mornay!" huudahti kuningas terävästi. - -"Mitä, sire?" - -"Hiljaa! Kyynärpäänne on kynttilässä. Varokaa sitä!" - -Mutia minä ymmärsin hyvin hänen tarkotuksensa. Jos sydämeni oli ollut -täysi jo ennenkin, niin nyt se tuli tulvilleen. Köyhyys ei ole niin -häpeällistä kuin ne pienet petokset, joihin se ihmisiä pakottaa. Kun -jalosukuisen miehen epäilemätön velvollisuus on peittää alastomuutensa -syrjäisten katseilta ja varsinkin alemman kansan silmiltä, joka on -taipuvainen perustamaan arvostelunsa ulkonaisiin seikkoihin, olin minä -joitakin päiviä takaperin ollut pakotettu, säilyttääkseni -mahdollisuuden mukaan ulkonaista arvokkuuttani, siirtämään jälelle -jääneet huonekaluni siihen osaan huonetta, joka näkyi ulkopuolelle oven -auki ollessa. Täten jäi sisempi osa huonetta tyhjäksi ja paljaaksi. -Sisälläolija tietysti heti huomasi tuon keinotekoisuuden, ja minun -täytyy sanoa, että Mornayn sanat saivat veren nousemaan otsalleni. - -Hetkeä myöhemmin olin kuitenkin iloinen siitä, että hän oli ne -lausunut, sillä ilman niitä en olisi koskaan, tai en ainakaan niin -varhain, tullut tietämään sitä sydämen hyvyyttä ja harvinaista huomion -nopeutta, joka aina oli ominainen kuninkaalle. - -Navarran kuningas oli siihen aikaan kolmenkymmenenviiden vuoden vanha, -tukka ruskea, kasvot punakat ja viikset ainakin toisella puolella -harmahtavat. Hänen kasvonpiirteitään, jotka luonto oli valanut -ankaraan, käskevään kaavaan, lievensi pysyväinen säihke ja henkevyys, -jollaista en ole koskaan nähnyt kenessäkään muussa, mutta joka hänessä -tuli vielä erikoisemmin huomattavaksi synkkinä ja vaaranalaisina -hetkinä. Varhaisimmasta nuoruudestaan saakka vaaroihin tottuneena hän -nautti niistä kuin juhlahetkistä, tervehtien niitten tuloa hilpeällä -ilolla, mikä hämmästytti urheitakin miehiä ja sai toiset pitämään häntä -ihmiskunnan varomattomimpana olentona. Mutta sellainen hän ei ollut, -päinvastoin. Ei milloinkaan ole Ranskan sotamarsalkka huolellisemmin -valmistautunut taisteluun -- vaikkakin hän taistelun tuoksinan kerran -alettua käyttäytyi kuin mikä ratsuväen kapteeni ikään -- eikä itse du -Mornaykaan istunut neuvospöytään varustettuna täsmällisemmillä -tiedoilla asioista. Hänen tavaton älynsä ja sävyisä käytöstapansa, -samalla kun ne kiinnittivät hänen palvelijansa yhä lujemmin häneen, -tuottivat kerta kerralta pettymyksiä hänen vastustajilleen, jotka -ajattelivat että niin suuri ulkonainen viehätys voi johtua ainoastaan -pintapuolisesta luonteesta, ja niinollen vasta liian myöhään -huomasivat, että tuon miehen äly oli heidät voittanut, miehen jota he -halveksien nimittivät Béarnin prinssiksi, mutta joka oli sadoin kerroin -viekkaampi kuin he, ollen mestari sekä miekan että kynän käytössä. - -Paljon tästä, minkä nyt koko maailma tietää, tulin minä tuntemaan vasta -jälestäpäin. Tuolla hetkellä en joutanut ajattelemaan paljon muuta kuin -kuninkaan ystävällisyyttä, mistä hän antoi vielä uuden osotuksen, -vaatien minua istumaan vuoteelle keskustellessamme. "Te kummastelette, -herra de Marsac", sanoi hän. "mikä tuo minut tänne ja minkätähden olen -tullut teitä tapaamaan sensijaan että olisin kutsunut teidät luokseni? -Vielä enemmän ehkä kummastelette sitä, että tulen öiseen aikaan ja niin -salaperäisesti? Selitän sen teille. Mutta ensiksi, jottei tuloni -täyttäisi teitä turhilla toiveilla, on minun sanottava suoraan, että -vaikka voinkin auttaa teidät nykyisestä pulastanne, suostuittepa siihen -ehdotukseen, jonka aion teille tehdä, tai ette, niin en voi ottaa teitä -palvelukseeni; kaikki paikat ovat siinä todellakin kaksinkerroin -käytetyt. Du Mornay mainitsi teidät minulle, mutta ollakseni -oikeudenmukainen toisia kohtaan oli minun vastattava, etten voinut -tehdä mitään." - -Minun täytyy tunnustaa, että tämä omituinen johdanto masensi toivoni, -joka oli jo kohonnut sangen korkealle. Mutta maltoin kuitenkin mieleni -niin hyvin kuin taisin ja sopersin vastaukseksi, että se kunnia, jonka -Navarran kuningas minulle osotti tulemalla luokseni, teki minut kyllin -onnelliseksi. - -"Ei sentään, tuo kunnia minun täytyy riistää teiltä", vastasi hän -hymyillen, "vaikka näen, että teistä tulisi erinomainen hovimies -- -paljon parempi kuin tämä du Mornay, joka ei eläessään ole saanut -suustaan noin soreita sanoja. Sillä minun täytyy velvottaa teidät -pitämään tämä käynti salaisuutena, herra de Marsac. Jos siitä leviäisi -pienintäkään vihiä, niin teidän palveluskelpoisuutenne minuun nähden -olisi mennyt, ja mennyt iäksi!" - -Niin merkillinen tiedonanto täytti minut ihmettelyllä, jota tuskin -saatoin peittää. Vain vaivoin löysin sanoja vakuuttaakseni kuninkaalle, -että hänen määräyksensä tulisi uskollisesti noudatetuksi. - -"Siitä olenkin vanna", vastasi hän tavattoman ystävällisesti. "Jollen -olisi varma siitä, samoinkuin, sen nojalla mitä minulle on kerrottu -teidän urhoollisuudestanne serkkuni vallottaessa Brouagea, siitäkin, -että te olette enemmän tekojen kuin sanojen mies, niin en olisi nyt -täällä tekemässä sitä ehdotusta, jonka nyt saatte kuulla. Se on -tällainen. En voi antaa teille toivoa julkisesta virasta, mutta voin -tarjota teille seikkailun -- jos seikkailut ovat teidän makuunne --, -joka on yhtä vaarallinen ja epäkiitollinen kuin mihin koskaan mikään -Amadis on ryhtynyt." - -"Yhtä epäkiitollinenko, sire?" sopersin minä epäillen olinko kuullut -oikein, tuo lause tuntui niin omituiselta. - -"Yhtä epäkiitollinen", vastasi hän, ja hänen terävä silmänsä näytti -lukevan ajatuksia. "Näette, että puhun teille suoraan", jatkoi hän -huolettomasti. "Voin tarjota teille tämän seikkailun -- se on -valtakunnan hyväksi -- mutta enempää en voi tehdä. Navarran kuningas ei -saa tulla siinä näkyviin, eikä hän voi suojella teitä. Menestyttepä -siinä tahi häviätte, niin te seisotte yksin. Ainoa lupaus, minkä annan, -on se, että jos joskus voin turvallisesti tunnustautua tuon teon -alkuunpanijaksi, niin ollen palkitseva tekijän." - -Hän vaikeni, ja minä tuijotin häneen kotvan aikaa peittelemättömän -ihmettelyn vallassa. Mitä hän tarkoitti? Olivatko hän ja tuo toinen -todellisia olentoja, vai uneksinko minä? - -"Ymmärrättekö?" kysyi hän vihdoin, vähäinen malttamattomuuden väre -äänessä. - -"Kyllä, sire, luulen ymmärtäväni", sopersin, vaikka toden totta en -ymmärtänyt vähääkään. - -"No, mitä sanotte siihen -- suostutteko vai ette?" virkkoi hän. -"Suostutteko ryhtymään tuohon seikkailuun, vai tahtoisitteko kuulla -tarkemmin, ennenkuin voitte tehdä päätöksenne?" - -Minä epäröin. Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin -epäilemättä heti paikalla huudahtanut suostuvani, sillä olin aina ollut -kärkäs sellaisiin yrityksiin, joista saattoi toivoa kunniaa. Mutta -vaikka sydämessäni olin altis kuolemaankin kuninkaan puolesta, niin -hänen alkulauseensa omituisuudessa oli jotakin, joka hillitsi minua, ja -siksi vastasin mahdollisimman nöyrästi: "Te tulette nyt pitämään minua -vaivaisena hovimiehenä, sire, mutta hullu on kuitenkin se, joka -hyppää kuoppaan mittaamatta sen syvyyttä. Tahtoisin mielelläni, -kunnioittavasti sanoen, kuulla kaikki mitä voitte ilmaista minulle." - -"Pelkäänpä", vastasi hän nopeasti, "että jos tahdotte saada enemmän -valaistusta asiaan, ystäväni, niin on teidän saatava toinen kynttilä." - -Säpsähdin, kun hän niin äkkiä muutti puhetapaansa. Mutta huomatessani, -että kynttilä todellakin oli palanut jalustan tasalle, nousin ylös -anteeksi pyydellen ja menin noutamaan toista kaapista. Sillä hetkellä -en huomannut, vaikka kyllä jälestäpäin, että kuningas oli tarkotuksella -etsinyt tätä tilaisuutta neuvotellakseen seuralaisensa kanssa. Huomasin -vain palatessani paikalleni vuoteelle, että he istuivat hiukan -lähempänä toisiaan ja että kuningas silmäili minua hyvin tarkasti -ennenkuin puhui -- vaikka hän yhä heilutti huolettomasti toista -jalkaansa ilmassa. - -"Puhun teille tietysti", jatkoi hän sitten, "täydellä luottamuksella, -uskoen että te olette miehenä yhtä kunniallinen kuin urhoollinenkin. Se -minkä antaisin teille tehtäväksi, on lyhyesti sanottuna naisenryöstö. -Ei", lisäsi hän kiiruusti, naurava virnistys kasvoillaan, "elkää -peljätkö! Ei se ole minun lemmittyni, enkä suinkaan turvautuisi tähän -vakavaan ystävääni, jos tarvitsisin apua senlaatuiseen asiaan. -Bourbonin Henrik kykenee kyllä, Luoja auttakoon, itse vapauttamaan -sydänkäpynsä. Tämä on valtioasia ja kokonaan toista maata, vaikka emme -voi tällä hetkellä ilmaista teille sen tarkoitusta." - -Kumarsin äänettömänä, tuntien itseni jonkunverran jäähtyneeksi ja -neuvottomaksi, ja kukapa ei tuntisi saadessaan sellaisen kehotuksen? -Olin odottanut seikkailua, jossa tulisin tekemisiin vain miesväen -kanssa -- salaista rynnäkköä tai muurinräjäyttämistä. Mutta -muistaessani huoneeni alastomuuden ja kuninkaan minulle osottaman -kunnian tunsin, ettei minulla ollut varaa valita ja vastasin: "Jos asia -on sellainen, niin olen kokonaan teidän käytettävissänne." - -"Hyvä on", vastasi hän reippaasti, vaikka minusta näytti kuin hän olisi -katsahtanut du Mornayhin moittivasti, ikäänkuin epäillen hänen -suosituksensa paikalleen osumista. "Mutta sanotteko saman", jatkoi hän, -siirtäen silmänsä minuun ja puhuen harvakseen ikäänkuin tahtoen -koetella minua, "kun ilmotan teille, että ryöstettävä nainen on -Turennen kreivin holhokki? Turennen kreivi on melkein yhtä mahtava kuin -minäkin ja haluaisi mielellään olla vielä mahtavampi; hän sanoi minulle -juuri eilen, ettei hän koskaan matkusta vähemmän kuin viisikymmentä -miestä seurueessaan, ja hänellä on tuhat pyssymiestä käytettävänään. -Onko seikkailu teille mieluinen vielä nytkin, kun tiedätte tämän?" - -"Se on vielä mieluisempi minulle nyt", vastasin uljaasti. - -"Teidän tulee oivaltaa vielä yksi seikka", jatkoi hän. "On tärkeätä -saada viedyksi pois tämä nainen, joka on nyt sulettuna kreivin -kartanoon Chizéssä; mutta yhtä tärkeätä on, että kreivin ja minun -välini pysyy rikkoutumatta. Sentähden täytyy asian toimeenpanijana olla -riippumaton mies, joka ei ole milloinkaan ollut minun palveluksessani -eikä minkäänlaisessa yhteydessä kanssani. Jos joudutte kiinni, on -teidän suoritettava rangaistus turvautumatta minuun." - -"Ymmärrän täydellisesti, sire", vastasin minä. - -"_Ventre Saint Gris_!" huudahti hän, puhjeten hiljaiseen nauruun. -"Vannonpa että mies pelkää enemmän naista kuin kreiviä! Sellaisia ei -liene monta meidän hovissamme." - -Du Mornay, joka oli istunut äänettömänä polveaan sivellen, nyrpisti -huuliaan, vaikka saattoi hyvin nähdä, että hän täydellisesti yhtyi -kuninkaan hyväksymään mielipiteeseen. Hän tarttui nyt vuorostaan -puheeseen. "Teidän luvallanne, sire", sanoi hän, "teen selvää tälle -herralle yksityiskohdista." - -"Tehkää se, ystäväni", vastasi kuningas. "Ja tehkää se lyhyeen, sillä -jos viivymme täällä vielä kovin kauan, aletaan minua kaivata, ja hovi -tulee yks-kaks löytämään minulle uuden lemmityisen." - -Hän puhui leikillä ja nauraen, mutta huomasin du Mornayn hätkähtävän -noista sanoista, ikäänkuin ne eivät olisi olleet hänelle mieleen. Ja -jälkeenpäin kuulin, että hovissa oli siihen aikaan todellakin hyvin -jännittävänä kysymyksenä, kuka tulisi olemaan seuraava suosikki, sillä -hänen kiintymyksensä kreivitär de la Guicheen oli silminnähtävästi -höltymässä, ja se mielenkiinto, jota hän sillä hetkellä osotti madame -de Guerchevilleä kohtaan, oli vielä pelkkää arvailua. - -Du Mornay ei kuitenkaan kiinnittänyt näkyvää huomiota kuninkaan -sanoihin, vaan alkoi antaa minulle ohjeita. "Chizé, jonka nimi on -teille tunnettu", lausui hän, "on kuuden penikulman päässä täältä. -Neiti de la Vire on suljettuna luoteiseen huoneeseen toisessa -kerroksessa, puiston puolella. Enempää en voi teille sanoa, paitsi että -hänen seuranaisensa on nimeltään Fanchette ja että häneen voi luottaa. -Talo on hyvin vartioitu, ja te tarvitsette neljä tai viisi miestä. -Konnia on kyllä palkattavissa yllin kyllin, mutta katsokaa, että saatte -sellaisia, joita voitte pitää kurissa, ja ettei neidille tapahdu mitään -loukkaavaa heidän seurassaan. Pitäkää hevoset valmiina, ja heti kun -olette saanut neidin vapaaksi, ratsastakaa hänen kanssaan pohjoiseen -niin joutuin kuin hänen voimansa sallivat. Teidän ei missään -tapauksessa pidä säästää häntä, jos Turenne on kintereillänne. Teidän -tulee olla Loiren toisella puolella kuusikymmentä tuntia sen jälkeen -kuin olette lähteneet Chizéstä." - -"Loiren toisella puolella!" huudahdin hämmästyksissäni. - -"Juuri niin, Loiren toisella puolella", vastasi hän hiukan jyrkästi. -"Olkaa hyvä ja muistakaa, että teidän tehtävänne on saattaa neiti de la -Vire mahdollisimman nopeasti Blois'han. Siellä on teidän, herättäen -niin vähän huomiota kuin mahdollista, kysyttävä parooni de Rosny'tä -'Vertavuotavassa sydämessä' St. Denys'n kadulla. Hän ottaa pitääkseen -huolta neidistä tahi ilmoittaa teille, miten teidän on hänen kanssaan -meneteltävä, ja tehtävänne on silloin suoritettu. Oletteko nyt -selvillä?" - -"Täydellisesti", vastasin minä, puhuen vuorostani hiukan -kuivakiskoisesti. "Mutta neiti on ymmärtääkseni nuori. Mitäs, jollei -hän tahdokaan seurata minua, outoa miestä, joka saavun hänen luoksensa -yöllä ikkunan kautta?" - -"Siitä on pidetty huoli", oli vastaus. Hän kääntyi kuninkaan puoleen, -joka hetkisen etsittyään veti taskustaan pienen esineen. Hän antoi sen -seuralaiselleen, ja tämä ojensi sen minulle. Otin sen uteliaana. Se oli -kultarahan puolikas, jonka taitettu sivu oli karhea ja rosoinen. -"Näyttäkää tämä neidille", jatkoi du Mornay, "niin hän seuraa teitä. -Hänellä on toinen puolikas." - -"Mutta varokaa", lisäsi Henrik painavasti, "mainitsemasta hänellekään -mitään Navarran kuninkaasta. Huomatkaa tarkoin, herra de Marsac! Jos te -jossakin tilaisuudessa tulette mainitsemaan minua, saatte te kunnian -kutsua minua _ystäväksenne_ ja käyttää minusta puhuessanne aina sitä -nimitystä." - -Tämän hän sanoi niin ystävällisen näköisenä, että minä olin aivan -hurmaantunut ja tunsin itseni todellakin onnelliseksi saadessani -osakseni sellaisia sanoja valtiaalta, jonka nimi jo silloin oli niin -kuuluisa. Eikä tyydytykseni suinkaan vähentynyt, kun hänen -seuralaisensa veti esiin kukkaron, joka sisälsi, kuten hän sanoi, -kolmesataa kruunua kullassa, ja antoi sen minun haltuuni pyytäen -suorittamaan siitä matkan kulungit. "Varokaa kuitenkin", lisäsi hän -vakavasti, "miehiä palkatessanne näyttäytymästä rikkaalta, jottei -seikkailu näyttäisi jonkun syrjäisen henkilön toimeenpanemalta. Heidät -on parempi jättää siihen käsitykseen, että teidän oman ulkonaisen -asemanne toivottomuus on ollut siihen pakottamassa. Turvautukaa -lupaukseen mieluummin kuin anteliaisuuteen, mikäli se käy päinsä. Ja -kun annatte, niin olkaa kuin jokainen livre olisi kukkaronne -viimeinen." - -Henrik nyökäytti hyväksyvästi. "Mainio neuvo!" mutisi hän, nousten ylös -ja vetäen vaippaa hartioilleen. "Samanlainen, joita te, Mornay, aina -minulle annatte, ja joita minä harvoin seuraan -- valitettavasti! Mutta -kuitenkin vähäarvoinen verrattuna tähän", Hän otti miekkani pöydällä -puhuessaan ja punnitsi sitä kädessään. "Kaunis kapine", jatkoi hän, -kääntyen äkkiä ja katsoen minua tiukasti silmiin. "Sangen kaunis -kapine. Jos olisin teidän sijassanne, herra de Marsac, niin katsoisin -että se helposti luistaisi huotrastaan. Niin, enemmänkin, mies, -käyttäkää sitä!" hän lisäsi, alentaen ääntään ja työntäen leukansa -esiin, samalla kuin hänen silmänsä, jotka yhä kiinteämmin katsoivat -minuun, näyttivät tulevan kylmiksi ja koviksi kuin teräs. "Käyttäkää -sitä viimeiseen asti, sillä jos joudutte Turennen kynsiin, niin Jumala -auttakoon teitä, minä en voi!" - -"Jos joudun kiinni, sire", vastasin vavisten, mutta en pelosta, "niin -tulkoon kohtaloni minun päälleni." - -Tämän sanottuani näin kuninkaan silmien lauhtuvan ja hänen kasvojensa -ilmeen muuttuvan niin nopeasti, että tuskin tunsin häntä samaksi -mieheksi. Hän antoi aseen pudota rämähtäen pöydälle. "_Ventre Saint -Gris_!" huudahti hän, omituinen kaihoava väre äänessään, "Taivaan -kautta vakuutan, että tahtoisin olla teidän sijassanne. Lyödä kerran -tai kahdesti välittämättä seurauksista. Lähteä matkaan hyvä hevonen -allani ja hyvä miekka sivullani ja katsoa mitä onneni toisi muassaan. -Olla irti kaikista valtiopuuhista ja asiakirjoista, eikä antaa enää -ainoatakaan julistusta tässä maailmassa, vaan olla kerta kaikkiaan -Ranskan mies, jolla on kaikki voitettavana eikä menetettävänä mitään, -paitsi lemmityn rakkaus! Ah, Mornay, eikö olisi suloista jättää kaikki -tämä kuohu ja humu ja ratsastaa kauas Coarrazen vihreisiin metsiin?" - -"Epäilemättä, jos pidätte Coarrazea parempana kuin Louvrea, sire", -vastasi du Mornay kuivasti, minun seisoessani äänettömänä ja -ihmettelevänä tuon kummallisen miehen edessä, joka saattoi niin äkkiä -muuttua vakavasta iloiseksi, puhua yhdellä hetkellä niin järkevästi ja -heti seuraavalla kuin raju poikanulikka. "Epäilemättä", vastasi hän, -"Jos niin haluatte, sire, ja jos luulette että Guisen herttua antaisi -teidän sielläkään elää rauhassa. Olen varma, että Turenne tulee -iloiseksi kuullessaan päätöksenne. Hänet valitaan epäilemättä kirkkojen -suojelijaksi. Ei, sire, se olisi häpeä!" jatkoi du Mornay miltei -ankarana. "Jättäisittekö Ranskan, jota joskus olen kuullut teidän -sanovan rakastavanne, ajelehtimaan oman onnensa nojaan? Riistäisittekö -siltä ainoan miehen, joka rakastaa sitä sen itsensä takia?" - -"Niinpä niin, mutta se on niin oikullinen kulta, hyvä ystävä", vastasi -kuningas nauraen, katsoen syrjäsilmällä minuun. "Ei kukaan ole sen -kainompi tai vaikeammin vallotettava! Ja eikö paavi sitäpaitsi ole -meidät erottanut?" - -"Paavi! Hiiteen paavi!" huudahti du Mornay kiihkeän kärsimättömästi. -"Mitä hänellä on Ranskan kanssa tekemistä? Hävytön tunkeilija, ja -italialainen päällepäätteeksi! Tahtoisin että hän ja koko tuo -joukkokunta upotettaisiin mereen sata syltä syvään. Mutta sitä ennen -tahtoisin lähettää hänelle raamatunlauseen sulatettavaksi." - -"Esimerkiksi?" sanoi kuningas. - -"Minkä Jumala on yhteen liittänyt, sitä ei ihmisen pidä erottaman." - -"Amen!" lausui Henrik lempeästi. "Ja Ranska on kaunis ja suloinen -morsian." - -Senjälkeen hän vaipui niin syvään äänettömyyteen, niin tummiin -mietteisiin, kuten minusta näytti, että hän meni pois sanomatta minulle -edes hyvästiä tai näyttämättä muistavan minun läsnäoloanikaan. Du -Mornay vaihtoi kanssani muutamia sanoja vakuuttautuakseen siitä, että -olin ymmärtänyt, mitä minun oli tehtävä, ja lausuttuaan monta -ystävällistä sanaa, jotka tarkoin kätkin mieleeni ja joita sittemmin -usein muistelin, riensi portaita alas isäntänsä jälkeen. - -On helppo käsittää, kuinka iloiseksi tunsin itseni jäätyäni yksin. Se -ei ollut kuitenkaan mitään hurjaa riemua, vaan tyyntä iloisuutta, joka -tosin pani vereni voimakkaammin sykkimään ja saattoi minut jälleen -katsomaan maailmaa lujin katsein ja selkein mielin, mutta ei suinkaan -loihtinut eteeni trubaduurin palatseja tai mitään häikäiseviä toiveita. -Mitä kauemmin ajattelin äskeistä keskustelua, sitä selvemmin oivalsin -totuuden. Kun kuninkaan läsnäolo ja hänen erinomaisen ystävällisyytensä -ylleni heittämä lumo alkoi menettää voimaansa, käsitin yhä varmemmin, -minkätähden hän oli tullut minun luokseni. Se ei merkinnyt sitä, että -hän olisi tahtonut osottaa erikoista suosiotaan miehelle, jota hän -tunsi ainoastaan kuulopuheitten perusteella ja nimeltä tuskin -ollenkaan, vaan sitä, että hän tarvitsi miestä, joka oli köyhä ja -sentakia väsymätön, keski-ikäinen (mistä seuraa vaiteliaisuus), vähän -tunnettu -- ja sentakia turvallinen välikappale, ja kaiken lisäksi -kunnianmies, koska oli kysymyksessä sekä salaisuus että nainen. - -Samalla sentään ihmettelinkin. Katsoessani pöydällä olevasta -rahakukkarosta kädessäni olevaan taitettuun rahaan, en tiennyt kumpaa -olisin kunnioittanut enempi: sitä luottamustako, jolla edellinen oli -uskottu haaksirikkoiselle ja rutiköyhälle miehelle, vaiko sen naisen -rohkeutta, jonka oli seurattava minua jälkimäisen turvin. - - - - -III. Ratsun selässä. - - -On luonnollista, että mietiskelin syvästi ja myöhään yöhön minulle -uskotun tehtävän vaikeuksia. Huomasin, että se jakautui kahleen osaan: -nainen oli ensiksi vapautettava ja sitten oli hänet saatettava -turvallisesti Blois'han, jonne oli matkaa kuusikymmentä peninkulmaa. -Vapauttamisen arvelin voivani suorittaa yksinäni tai ainoastaan yhden -kumppanin avulla. Mutta katsoen niihin rauhattomiin oloihin, mitkä -siihen aikaan vallitsivat maassa ja erittäinkin Loiren kahden puolen, -en juuri voinut keksiä, miten olisin saanut turvatuksi naishenkilön -matkalla pohjoiseen päin, jollei minulla ollut mukanani vähintään -viiden miekan voimaa. - -Ei näyttänyt suinkaan helpolta saada näitä kokoon muutaman tunnin -sisään, vaikkakin Navarran hovin läsnäolo oli tuonut St. Jeaniin -seikkailijoita joukottain. Mutta kuninkaan määräys oli tinkimätön, ja -sitä oli noudatettava välittämättä pienistä uhrauksista ja -vaaranalaisuudenkin uhalla. Näin ollen en voinut keksiä sopivampaa -miestä alottaakseni kuin Fresnoy'n. - -Hänen luonteensa oli alhainen, ja hän oli aikaa sitten luopunut -aateluuden-vaatimuksistaan -- sellaisista kuin hänellä oli ollut; -luullakseni ne olivat hyvin hämäräperäisellä pohjalla. Mutta sama syy, -joka oli saattanut minut turvattomaksi -- nimittäin Condén prinssin -kuolema -- oli paljastanut hänet viimeiseen riekaleeseen saakka; tämä -seikka saattoi minut ehkä kerkeäksi haluamaan häntä palvelukseeni ja -näkemään hänen ansiopuolensa. Tunsin hänet jo ennalta rohkeaksi, -häikäilemättömäksi mieheksi, joka osasi iskeä niin että sattui. Pidin -häntä myöskin luotettavana niin pitkälle kuin hänen velvollisuutensa -kävi yhteen hänen etujensa kanssa. - -Läksin siis liikkeelle etsimään Fresnoy'ta niin pian kuin päivä oli -vaiennut ja kun olin ruokkinut ja huoltanut Cidin, mikä aina oli -päiväni ensimäinen askare. Hyvä onni auttoikin minua tapaamaan hänet -aamukulaustaan ottamasta "Kolmen kyyhkysen", pienen, lähellä -pohjoisporttia sijaitsevan ravintolan edustalla. Oli enemmän kuin kaksi -viikkoa siitä kuin olin nähnyt häntä, ja sillä aikaa oli hänessä -tapahtunut niin suuri muutos pahempaan päin, että minä, oman -ränsistyneisyyteni unohtaen, katsoin häneen karsaasti, ikäänkuin -epäillen, olisiko viisasta palkata palvelukseensa miestä, jossa niin -selvästi näkyi köyhyyden ja hillittömän elämän jäljet. Hänen suuret -kasvonsa -- hän oli järeätekoinen mies -- näkyivät hiljattain kärsineen -kovaa pahoinpitelyä, ne olivat turpuneet ja sinertävät, ja toinen silmä -oli melkein ummessa. Leuka oli ajelematon, tukka vanukkeinen ja nuttu -kaulan alta auki ja lisäksi rikkinäinen ja tahrainen. Kylmästä ilmasta -huolimatta -- sillä aamu oli kolea, vaikka tyven -- oli kapakan -edustalla puolikymmentä kuorma-ajuria, jotka joivat ja kinastelivat, -sillä aikaa kuin heidän juhtansa sammuttivat janoaan vesiruuhen -ääressä. Mutta nuo miehet näyttivät yksimielisesti jättävän hänen -haltuunsa penkin, jolla hän istui. Enkä sitä juuri ihmetellytkään -nähdessäni sen ärtyisen ja villin ilmeen, jonka hän heitti minuun -lähestyessäni häntä. Lukiko hän kasvoistani ensivaikutelman laadun vai -muustako syystä hän tunsi vastenmielisyyttä seuraani kohtaan, en voinut -määritellä. Mutta en antanut hänen käytöksensä säikyttää itseäni, vaan -istuuduin hänen viereensä ja tilasin viiniä. - -Hän nyökkäsi äkeästi vastaukseksi tervehdykseeni ja heitti minuun -syrjäsilmällä puoleksi häpeilevän, puoleksi vihaisen katseen. "El -teidän tarvitse katsoa minuun niinkuin koiraan", mumisi hän sitten. -"Ette te näytä kovin hienolta itsekään. Mutta olettepa tainnut tulla -ylpeäksi, sitten kuin saitte niin suuren viran hovissa!" Ja hän nauraa -remautti, niin että myönnän olleeni jo kahdella päällä, antaako tuon -pilkan mennä ilman kouraantuntuvaa vastausta vai ei. - -Kuitenkin hillitsin itseni, vaikka poskiani kuumensikin. "Vai olette -tekin sen kuullut", virkahdin, koettaen puhua välinpitämättömästi. - -"No, kuka ei olisi siitä kuullut?" sanoi hän, nauraen suullaan, vaikka -hänen silmistään oli iloisuus kaukana. "Herra de Marsacin virka. Ha, -ha! Kuulkaahan..." - -"Riittää jo siitä!" huudahdin minä. Ja voin sanoa, että minä -vääntelehdin istuimellani. "Minusta nähden on tuo sukkeluus jo vanha, -eikä se huvita minua." - -"Mutta se huvittaa minua", vastasi hän irvistäen. - -"Antakaa sen kuitenkin olla", sanoin minä; ja luulen että hän luki -varotuksen silmistäni. "Olen tullut puhumaan teille muusta asiasta." - -Hän ei kieltäytynyt kuuntelemasta, mutta heitti säärensä ristiin ja -alkoi ylös kapakan kilpeen katsellen vihellellä raa'an ja hävyttömän -näköisenä. Mutia tarkotukseni muistaen maltoin mieleni ja jatkoin: -"Asia on se, että meillä kummallakaan ei tätä nykyä ole viljalti -rahoja." - -Ennenkuin ehdin sanoa muuta, kääntyi hän rajusti minuun päin ja -karkeasti kiroten työnsi turvonneet, vihasta punaiset kasvonsa lähelle -minun kasvojani. "Kuulkaas, herra de Marsac!" huusi hän kiivaasti. -"Sanon teille kerta kaikkiaan, että se on turhaa vaivaa! Minulla ei ole -rahaa, enkä voi sitä maksaa. Sanoin kyllä, kun lainasitte minulle pari -viikkoa sitten, että saisitte sen tällä viikolla. No niin", ja hän -läimäytti kämmenensä penkkiin, "minulla ei ole, eikä teidän kannata -ruveta karhuamaankaan minulta. Te ette voi saada sitä, ja sillä hyvä!" - -"Hittoa minä siitä!" huudahdin minä. - -"Mitä?" huudahti hän, tuskin uskoen korviaan. - -"Viis minä siitä!" toistin ylpeästi. "Kuuletteko? Minä en ole tullut -sitä varten. Olen tullut tarjoamaan teille työtä, ja hyväpalkkaista -työtä, jos tahdotte ruveta yksiin tuumiin kanssani ja pitää suoraa -peliä, Fresnoy." - -"Suoraa peliä!" huusi hän kiroten. - -"No, no", sanoin minä, "olkoon menneet menneitä minun puolestani, jos -niin haluatte. Seikka on se, että minulla on hankkeissa seikkailu, -johon tarvitsen apua ja voin siitä maksaa." - -Hän katsoi minuun ovelasti, tarkastaen silmillään jokaista rikkeintä ja -parsittua kohtaa nutuissani, "Kyllähän autan teitä mielellänikin", -sanoi hän vihdoin. "Mutta haluaisin nähdä ensin rahat." - -"Kyllä saattekin", vastasin minä. - -"Sitten lähden kyllä mukaanne. Voitte luottaa minuun viimeiseen -hengenvetooni saakka!" huusi hän nousten pystyyn ja ojentaen minulle -kätensä karkealla suoruudella, jonka en kuitenkaan antanut pettää -itseäni luottamaan häneen kovinkaan paljon. "Ja kenen se asia sitten -on, ja mikä se on?" - -"Asia on minun", vastasin kylmästi. "Se on naisen ryöstö." - -Hän vihelsi ja tarkasteli minua jälleen, julkea väike silmissään. - -"Naisen?" huudahti hän. "Hm! Joltakin nuorelta veijarilta voisi odottaa -sellaista -- mutta se on teidän asianne. Kuka se on?" - -"Se on myöskin minun asiani", vastasin kylmästi; minua inhotti tuon -miehen helposti ostettava ja alhainen luonne, ja olin täysin -vakuutettu, ettei minun sopinut luottaa häneen miekkani terää -pitemmälle. "Kaikki mitä teiltä vaadin, Fresnoy", jatkoin jäykästi, -"on se, että kymmeneksi päiväksi antaudutte minun käytettäväkseni ja -käskettäväkseni. Minä hankin teille hevosen ja annan teille -- yritys -on vaaranalainen, ja minä otan sen lukuun -- kaksi kruunua päivältä ja -vielä kymmenen lisää, jos onnistumme pääsemään turvalliseen paikkaan." - -"Ja se paikka on...?" - -"Samantekevä mikä", vastasin minä. "Kysymys on nyt vain, suostutteko?" - -Hän katseli äreänä maahan, ja saatoin huomata että häntä kiukutti -kovasti se, että itsepäisesti pidin asian omana tietonani. "Enkö minä -saa tietää sen enempää?" kysyi hän, kaivellen maata huotransa kärjellä. - -"Ette sen enempää", vastasin minä lujasti. "Olen päättänyt tehdä -epätoivoisen yrityksen parantaakseni asioitani, ennenkuin ne liukuvat -niin alas kuin teidän, ja sen enempää en sano kenellekään elävälle -sielulle. Jos ette halua panna päätänne alttiiksi silmät ummessa, niin -sanokaa vain, ja minä menen jonkun toisen luokse." - -Mutta hänen tilansa, kuten hyvin tiesin, ei ollut sellainen, että hän -olisi voinut hylätä noin tuottavaa tarjousta, ja niinpä hän viimein -suostuikin uusilla uskollisuuden vakuutuksilla. Sanoin tarvitsevani -neljä ratsumiestä saattueeksemme, ja nämät hän tarjoutui hankkimaan, -sanoen että hän tunsi juuri minulle sopivat miehet. Minä pyysin häntä -kuitenkin palkkaamaan ainoastaan kaksi, ollen kyllin viisas -asettaakseni itseni kokonaan hänen käsiinsä. Ja annettuani sitten -hänelle rahaa, jotta hän voisi hankkia itselleen hevosen -- panin -ehdoksi että toisilla miehillä tuli olla omat hevosensa -- ja -määrättyäni paikan, missä kohtaisimme toisemme heti puolenpäivän -jälkeen, erosin hänestä ja menin pois jotensakin alakuloisena. - -Sillä aloin nähdä, ettei kuningas ollut arvioinut liian suureksi aiotun -yrityksen vaaroja, johon ainoastaan epätoivoisten ja kovaosaisten -miesten saattoi odottaa ryhtyvän. Oivaltaen tämän, samoinkuin senkin -siitä selvästi johtuvan seikan, että minulla oli yhtä paljon -peljättävää oman seurueeni kuin vihollisen puolelta, katsoin varsin -vähillä toiveilla edessäni olevaa matkaa, jonka jokainen päivä ja -jokainen tunti sälyttäisi päälleni yhä raskaamman pelon ja -vastuunalaisuuden taakan. - -Oli kuitenkin liian myöhäistä peräytyä, ja siksi jatkoin -valmistuksiani, joskaan en iloisin, niin kuitenkin päättäväisin mielin. -Asesepällä, jonka talossa asuin, terotutin miekkani ja laitatin -pistoolini kuntoon, ja hän toimitti minulle tämän viimeisen palveluksen -samalla hyväntahtoisuudella, mitä hän kaikessa oli osottanut minua -kohtaan. Etsin ja palkkasin kaksi vankkaa miestä, joitten -luotettavaisuudesta en paljon tiennyt, mutta jotka olivat siitä hyviä, -että heillä oli hevoset. Lisäksi ostin itse kaksi talutettavaa hevosta -neitiä ja hänen seuranaistaan varten. Kun olin hankkinut vielä muitakin -välttämättömiä tarpeita, olivat rahavarani täten vähentyneet -kahteensataan kymmeneen kruunuun. Minulla oli kova aprikoiminen siitä, -miten säilyttäisin tämän rahasummani niin, että se olisi varmassa -turvassa ja sentään aina käytettävissäni. Kysyin viimein neuvoa -ystävältäni asesepältä, joka kehotti minua kätkemään sata kruunua -hattuuni ja laittoi siihen taitavasti niille sijan. Kun hattu oli -teräksellä vuorattu, ei siinä ollutkaan suurta vaikeutta. Toisen sadan -ompelin satulatäytteeseeni ja loput sijotin kukkarooni satunnaisia -tarpeita varten. - -Sataa tihutteli hiljalleen, kun vähän jälkeen puolenpäivän vaelsin -pohjoisporttia kohti miesteni seuraamana. Kadulla oli niin paljon -kulkijoita kumpaankin suuntaan, ettei kulkueemme herättänyt mitään -huomiota, eikä olisi herättänyt, vaikka meitä olisi ollut kaksi kertaa -niin monta. Kun saavuimme määräpaikalle, joka oli noin neljännestunnin -matkan päässä portin ulkopuolella, oli Fresnoy jo siellä, pitäen -sadetta suuren rautatammen katveessa. Hänellä oli mukanaan neljä -ratsumiestä, ja nähtyään meidän tulevan ratsasti hän meitä vastaan -huutaen raikkaasti: "Tervetuloa, herra kapteeni!" - -"Tervetuloa vain", vastasin minä, pysäyttäen Cidin äkkiä vähän erilleen -hänestä. "Mutta ketä nuo ovat, Fresnoy?" ja minä viittasin -ratsastusraipallani hänen neljää toveriaan. - -Hän yritti suoriutua asiasta naurulla. "Oh, nuoko?" sanoi hän. "Se on -pian selitetty. Evankelistat eivät halunneet erota toisistaan, toin -heidät senvuoksi kaikki -- Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja -Johanneksen -- ajatellen, ettette te ehkä olisi onnistunut hankkimaan -miehiänne. Ja voin taata, ettei teillä koskaan ole ollut sen rohkeampia -poikia jälessänne!" - -Todellakin nuo neljä näyttivät olevan paatuneimpia pukareita mitä -koskaan olin nähnyt edessäni, ja minä käsitin, ettei minun sopinut -epäröidä. "Kaksi tahi ei yhtään, Fresnoy", sanoin lujasti. "Kaksi -pyysin teitä hankkimaan, ja kaksi minä otan -- Matteuksen ja Markuksen -tahi Luukkaan ja Johanneksen, miten vain haluatte." - -"On sääli hajottaa kumppanuskuntaa", sanoi hän mulkoillen karsaasti. - -"Jos ei muu ole esteenä", tokaisin minä, "niin toinen minun miehistäni -on nimeltään Johannes. Ja voimmehan ristiä toisen Luukkaaksi, jos asia -on sillä autettu." - -"Nämä miehet ovat olleet Condén prinssin palveluksessa", mumisi hän -nyrpeästi. - -"Condén prinssi otti joskus palvelukseensa omituisia miehiä", vastasin -minä katsoen häntä suoraan silmiin, "niinkuin meidän kaikkien täytyy -joskus tehdä. Siitä ei siis sen enempää. Me otamme Matteuksen ja -Markuksen. Toiset saatte laskea menemään." - -Hän näytti horjuvan hetken, ikäänkuin aikoisi olla tottelematta, mutta -tarkemmin ajateltuaan hän pyysi miehiä palaamaan takaisin. Ja kun olin -lahjottanut kummallekin hopearahan, menivät he tiehensä hiukan -kiroiltuaan, mutta sentään jotensakin leppyisinä. Sitten Fresnoy tahtoi -lähdettäväksi heti matkaan, mutta minä määräsin odottamaan, kunnes nuo -kaksi olivat poissa näkyvistä, sillä halusin olla varma siitä, etteivät -ne lähtisi meitä seuraamaan. - -Luulen, että istuessamme siinä ratsujemme selässä sateessa -- sillä -rautatammipensas ei riittänyt suojaamaan meitä kaikkia -- muodostimme -niin surkean näköisen joukon kuin konsanaan on ollut lähdössä naista -pelastamaan. Enkä voinut olla tuntematta surua silmätessäni tuota nyt -komennuksessani olevaa väkeä. Koko joukossa oli tuskin yhtä ehjää -vaatekappaletta, ja kolmella ritarillani oli vain yksi kannus kullakin. -Näitten vajavuuksien lisäksi oli meillä kaksi turvonnutta silmää, -toinen niistä Fresnoyn, ja yksi rikkilyöty nenä. Matteuksen hevosella -ei ollut häntäjouhia, ja mikä oli vielä huomattavampaa, sen ratsastaja -oli, kuten nyt huomasin, umpikuuro. Markuksen miekka oli huotraton ja -suitset tavallista hamppuköyttä. Yhden seikan minä huomasin, josta olin -hyvilläni. Minun tuomani miehet katsoivat karsaasti Fresnoyn mukana -tulleisiin, ja nämä vastasivat luimisteluun korkojen kanssa. Tähän -välien kireyteen ja miekkani mittaan perustuivat nyt kaikki toiveeni -turvallisuudesta ja muustakin. Sen varaan oli nyt uskallettava ei -ainoastaan oma henkeni -- mikä tulevaisuudentoiveisiini katsoen ei -ollut kovinkaan suuriarvoinen -- vaan lisäksi nuoren, avuttoman ja -toistaiseksi tuntemattoman nuoren naisen elämä ja kunnia. - -Eikä siinä kyllin, että nämä miehet olivat painamassa mieltäni, vaan -minun täytyi vielä lisätä taakkaani koettamalla peittää pelkoani ja -epäilyksiäni iloisella ulkonäöllä ja käytöksellä. Pidin seuralaisilleni -lyhyen puheen, ja vastaukseksi vannoi joka mies seisovansa puolellani -viimeiseen hengenvetoon saakka. Sitten annoin määräyksen ja me lähdimme -liikkeelle, Fresnoy ja minä edellä, Luukas ja Johannes perässämme -taluttaen irtonaisia hevosia, ja kaksi muuta jälkijoukkona. - -Kun sadetta yhä riitti ja luonto niillä seuduin oli kolkkoa ja -yksitoikkoista kauniillakin ilmalla, niin tunsin rohkeuteni vähenevän -mitä pitemmälle päivä kului. Vastuunalaisuuteni alkoi tuntua yhä -suuremmalta mitä useammin silmäilin seuruettani, ja Fresnoy ahdisti -minua yhtämittaa kyselemällä suunnitelmiani, niin ettei pahin -vihollisenikaan olisi voinut toivottaa minulle epämieluisampaa -matkatoveria. - -"Kuulkaas", murahti hän noin neljä penikulmaa kuljettuamme, "te ette -ole vielä sanonut minulle missä olemme yötä. Te kuljette niin hitaasti, -että..." - -"Minä säästän hevosia", vastasin lyhyeen. "Huomenna on meillä pitkä -päivä edessä." - -"Teidän hevosenne näyttää kyllä kykenevältä kestämään viikonkin -päivät", virnisteli hän, heittäen ilkeän silmäyksen sardinialaiseen, -joka tosiaan oli paremmassa kunnossa kuin isäntänsä. "On se ainakin -kyllin kiiltävä." - -"Se on yhtä hyvä kuin miltä se näyttääkin", vastasin minä hiukan -närkästyneenä hänen sävystään. - -"On tässä joukossa parempikin", virkkoi hän. - -"Minä en ainakaan sellaista näe", sanoin minä. Olin jo silmäillyt -joukkueeni ratsuja ja tullut vakuutetuksi, että vaikka ne olivatkin -rumia ja ruokkoamattomia, olivat ne kuitenkin tehtävänsä tasalla. Mutta -mitään erikoisia ansioita en ollut niissä huomannut. Katselin nyt niitä -uudestaan ja tulin samaan johtopäätökseen, nimittäin, että -- ottamatta -lukuun tiuhtihevosia, jotka olin valinnut verrattain huolellisesti -- -ei yksikään niistä pystynyt kilpailemaan Cidin kanssa nopeudessa eikä -ulkonäössä. Sen sanoinkin Fresnoylle. - -"Haluaisitteko koettaa?" sanoi hän ivallisesti. - -Minä nauroin ja sanoin: "Jos luulette, että rupeaisin väsyttämään -hevosiamme kilpa-ajolla, kun edessämme on sellainen tehtävä, niin -erehdytte, Fresnoy. En ole enää nulikka." - -"Ei tässä kilpa-ajon tarvitse tulla kysymykseenkään", vastasi hän -levollisemmin. "Teidän ei tarvitse muuta kuin istua tuon Matteuksen -raudikon selkään, niin tunnette että se on menevä hevonen ja myönnätte -minun olevan oikeassa." - -Katselin kysymyksessä olevaa ruskeaa, laukkipäistä, leveäleukaista -hevosta ja näin, että vaikkei sillä ollutkaan mitään rotuhevosen -merkkejä, se oli kuitenkin vahvaluinen, hyvärintainen ja -voimakaslantioinen elävä. Arvelin, että Fresnoy saattoi mahdollisesti -olla oikeassa, ja siinä tapauksessa, jos hevonen vain oli hyvätapainen, -se sopisi ehkä neidille paremmin kuin minun ostamani hevonen. Ja jos -joukossamme oli nopea hevonen, niin oli se joka tapauksessa hyvä -tietää, ja niin pyysin Matteusta vaihtamaan hevosia ja kehottaen häntä -pitämään huolellisesti Cidiä nousin ruskon selkään ja huomasinkin pian, -että se oli kevytjalkainen ja nopea hevonen ja että se tuntui niin -hyväluontoiselta kuin arkakin ratsastaja saattoi toivoa. - -Kulkumme kävi juuri tasaisen, aution kankaan poikki, missä siellä -täällä oli joitakin orjanruusupensaita. Tie oli röykkelöinen ja -kivinen, ja kulkijat olivat pahimpia paikkoja kiertäessään poikenneet -milloin oikealle milloin vasemmalle, levittäen sen siten enemmän kuin -kymmenen sylen levyiseksi. Fresnoy ja minä olimme vaihtoa -toimitettaessa jääneet hiukan jälelle muista ja kuljimme rinnan Cidillä -ratsastavan Matteuksen kanssa. - -"No", sanoi hän, "enkö ollut oikeassa?" - -"Kyllä osaksi", vastasin minä. "Hevonen on parempi kuin miltä se -näyttää." - -"Niinkuin monet muutkin -- sekä hevoset että miehet", virkkoi hän -hiukan kiukunsekaisella äänellä. "Mutta mitäs arvelette? Emmekö laske -hiukan laukkaa ja saavuta noita toisia?" - -Arvellen, että sopi hyvin tehdä niin, suostuin kernaasti, ja niin -laskimme hevoset laukkaan. Olimme kuitenkin ratsastaneet vain noin -puolisensataa syltä, enkä ollut ehtinyt päästä vielä kunnolleen -vauhtiin, kun Fresnoy kiristi hiukan ohjaksia ja kääntyi satulassaan -katsomaan taakseen. Samassa hän huusi: "Hoi, mitäs tämä on? Eiväthän -nuo ryökäleet vain ratsasta perässämme?" - -Käännähdin äkkiä katsomaan. Samassa silmänräpäyksessä, ilman mitään -kompastusta tai varotusta, suistui hevonen altani maahan kuin ammuttu, -lennättäen minut kolmisen syltä eteenpäin päänsä yli, ja niin äkkiä, -etten ennättänyt kohottaa edes käsivarsiani, vaan löin pääni ja -hartiani suoraan maahan, mennen tiedottomaksi. - -Olen monasti pudonnut hevosen selästä, mutta en kertaakaan noin -tavattoman odottamatta. Tullessani jälleen tajuihini huomasin nojaavani -vanhan pensaan runkoon, tuntien kipua ja huimausta. Fresnoy ja Matteus -tukivat minua kahta puolta ja kysyivät, kuinka minun laitani oli. -Toiset kolme miestä istuivat hevostensa selässä muutamien askelten -päässä minusta, ja heidän piirteensä kuvastuivat tummina myrskyistä -iltataivasta vasten. Olin liian huumautunut aluksi voidakseni nähdä -enempää, ja tämänkin huomasin pelkästään koneellisesti. Mutta -vähitellen aivoni selkenivät ja minä tunsin ympärilläni olevat, jotka -ensin olivat näyttäneet minusta aivan vierailta, ja lopulla muistin, -mitä minulle oli tapahtunut. - -"Onko hevonen loukkautunut?" sopersin niin pian kuin saatoin puhua. - -"Ei hiventäkään", vastasi Fresnoy ja nauraa hihitti, jollen aivan -väärin kuullut. "Pelkään, että teille siinä kävi hullummasti, -kapteeni." - -Puhuessaan hän katsahti hevosten selässä istuviin miehiin, ja minusta -näytti hämärästi että he hymyilivät. Muuan nauroikin, ja toinen kääntyi -poispäin ikäänkuin peittääkseen kasvonsa. Minulla oli epämääräinen -tunne, että tässä oli käsillä jokin kuje, josta minä en tiennyt mitään. -Mutta olin vielä liian sekaisin saamastani täräyksestä ollakseni -utelias, ja kiitollisena annoin myöntymykseni, kun eräs miehistä -tarjoutui noutamaan vähän vettä. Hänen poissa ollessaan seisoivat -toiset ympärilläni sama huonosti salattu ilkamointi kasvoillaan. -Fresnoy yksin puhui, laverrellen vilkkaasti tapaturmasta, vakuuttaen -osanottoaan ja kiroillen tietä, hevosta ja tuulista säätä, kunnes vettä -saapui. Siemaistuani sitä tunsin itseni paljon virkistyneemmäksi ja -sain kiivetyksi Cidin satulaan, ja hiljalleen läksimme taas -taivaltamaan eteenpäin. - -"Huono alku", sanoi Fresnoy vihdoin vilkaisten minuun viekkaasti, -ajaessamme täyttä ravia rinnakkain puolen penikulman päässä Chizéstä, -pimeän ollessa jo lähellä. - -Tällä kertaa tunsin kuitenkin olevani jo entiselläni, lukuunottamatta -pientä huminaa päässäni, ja sanoinkin sen hänelle hartioitani -kohauttaen. "Kun loppu on hyvä, niin on kaikki hyvin", lisäsin. "Eipä -silti, että se oli mikään hauska keikahdus, tai että haluaisin toista -samanmoista." - -"Ei, enpä minäkään luulisi", vastasi hän. Hänen kasvonsa olivat minusta -poispäin, mutta olin kuulevinani hänen hihittävän. - -Jonkinlaisen epämääräisen, vaistomaisen epäluulon ajamana pistin jonkun -hetken perästä käteni taskuun. Silloin minä ymmärsin. Ymmärsin liiankin -hyvin. Havaintoni tuottama hämmästys oli niin äkillinen, että -tahdottomasti iskin kannukseni Cidin kylkiin, jotta se syöksyi -eteenpäin. - -"Mikä on hätänä?" kysyi Fresnoy. - -"Hätänäkö?" kertasin minä, kädelläni yhä taskuani haparoiden -- -haparoiden toivottomasti. - -"Niin, mikä on?" hän kysyi, hävytön hymy konnamaisilla kasvoillaan. - -Katsahdin häneen hehkuvan punaisena. "Oh, ei mikään!" virkahdin. -"Menkäämme eteenpäin." - -Todellisuudessa olin huomannut, että avuttomuuttani hyväkseen käyttäen -nuo roistot olivat ryövänneet jokaisen lantin kukkarostani sillä aikaa -kuin makasin tiedottomana! Ja siinä ei ollut vielä kaikki eikä pahin, -sillä älysin heti, että he tuon tehdessään olivat tehneet vielä jotakin -muuta, mikä oli tuhat kertaa kohtalokkaampaa ja pelottavampaa -- -nimittäin salaisen ymmärtämyksen liiton, jota juuri erityisesti olin -tahtonut ehkäistä ja jonka poissaololle olin perustanut laskelmani. -Niin, älysinpä vielä senkin, että hengissä säilymisestänikin minun oli -kiittäminen vain ystävääni aseseppää ja omaa varovaisuuttani, sillä nuo -roistot olisivat epäilemättä armotta surmanneet minut, jos he olisivat -onnistuneet löytämään pääkassani. Se ei ollut heille onnistunut, ja -siksi he, vaikkakin olivat vakuutettuja siitä, että minulla oli enemmän -rahoja, olivat jättäneet tuon konnantyön tekemättä -- muuten olisivat -nämä muistelmat jääneet kirjottamatta. He olivat hyväntahtoisesti -sallineet minun jäädä henkiin, kunnes sattuisi edullisempi tilaisuus, -jolloin he saisivat riistetyksi viimeisenkin kruununi! - -Vaikka minulla oli kyllin malttia pidättäytyäkseni soimauksista, joista -ei voinut odottaa mitään hyötyä, ja uhkauksista, joita minulla el ole -koskaan ollut tapana lausua, jollei minulla ole ollut myöskin voimaa -panna niitä täytäntöön, niin ei silti pidä luulla, etten minä siinä -Fresnoyn rinnalla ratsastaessani ollut täysin tietoinen tilastani -samoinkuin siitäkin, kuinka noloa osaa näyttelin kaksinaisessa -asemassani, ollen samalla miesteni johtajana ja heidän narrinaan. -Ajatellessani, että minun näin vaarallisessa asemassa ollen oli pantava -alttiiksi toisen turvallisuus omani lisäksi, tunsin niin tuiki -tarpeelliseksi saada miettiä häiritsemättä joitakin hetkiä, että päätin -tehdä sen silläkin uhalla että mieheni silläaikaa saisivat tilaisuuden -punoa uusia konnanjuonia. Kun Chizén linnan tornit melkein heti sen -jälkeen tulivat näkyviin, sanoin Fresnnylle, että jäisimme yöksi -kylään, ja pyysin häntä menemään edelleen miesten kanssa ja hankkimaan -yösijat majatalossa. Epäluulo ja uteliaisuus iskivät heti häneen ja hän -kieltäytyi itsepäisesti jättämästä minua, ja olisi voinut pysyäkin -päätöksessään, jollen minä olisi pysäyttänyt hevostani ja antanut hänen -tietää selvin sanoin, että tässä asiassa minä tahdoin tehdä niinkuin -itse halusin, tahi muuten olisi välimme lopussa. Tätä jälkimäistä -vaihtopuolta hän säikähti, niinkuin olin odottanutkin, ja lausuttuaan -minulle nureat jäähyväiset ratsasti tiehensä joukkoineen. Odotin, -kunnes he olivat hävinneet näkyvistä, ja kääntäen sitten hevoseni menin -pienen puron yli, joka oli tien ja linnan metsästyspuiston välillä, ja -aloin ratsastaa polkua pitkin, joka näytti vievän metsän läpi linnaa -kohti, tähyellen valppaasti kummallekin puolelleni. - -Silloin, ajatusteni kääntyessä tuohon naiseen, joka nyt oli niin -likellä ja joka, ollen ylhäinen, rikas ja tuntematon, nosti, sikäli -kuin häntä lähestyin, mieleeni aavistuksia yhä pelottavammista -vaikeuksista -- silloin tein huomion, joka pani kylmät väreet kulkemaan -selkäpiitäni pitkin ja yhdessä tuokiossa pyyhkäisi mielestäni pois -muistonkin vaivaisista kymmenestä kruunustani. Kymmenen kruunua! Voi, -minä olin kadottanut sen, mikä oli arvokkaampi kuin kaikki kruununi -yhteensä -- olin kadottanut taitetun rahan, jonka Navarran kuningas oli -uskonut minulle ja joka oli ainoa tunnusmerkkini, ainoa keino, millä -saatoin vakuuttaa neiti de la Virelle olevani hänen lähettämänsä. Olin -pannut sen kukkarooni, ja se oli tietysti, vaikka sen nyt vasta -huomasin, hävinnyt muitten rahojen mukana. - -Pysäytin ratsuni ja istuin jonkun aikaa liikkumattomana, epätoivon -valtaamana. Tuuli, joka huojutti alastomia oksia pääni päällä ja -lennätti lakastuneita lehtiä parvittain jalkojeni editse ja kuoli -viimein kuiskivien sananjalkojen keskelle, ei tavannut luullakseni -missään kurjempaa olentoa kuin minä olin sillä hetkellä. - - - - -IV. Neiti de la Vire. - - -Ensimäinen epätoivoinen ajatukseni tuon menetykseni suuruuden -huomattuani oli ratsastan roistojen jälkeen ja vaatia heiltä tuota -tunnusmerkkiä miekan voimalla. Mutta kun olin varma siitä, että he -pitäisivät yhtä puolla ja kun en voinut tietää kenellä heistä tuo -haluamani kapine oli, niin tyvenemmin ajateltuani hylkäsin tämän -aikeeni. Ja kun tässäkään pulassa ei edes mieleeni juolahtanut jättää -yritystä sikseen, näytti ainoa mahdollinen menettelytapa olevan se, -että toimisin ikäänkuin minulla vielä olisi tuo rahanpuolikas ja -koettaisin mitä voisin vaikuttaa rehellisesti selittämällä asian -sitten, kun aika tulisi. - -Jonkun aikaa näitä alakuloisia mietteitä haudottuani päätin seurata -tätä menettelytapaa. Ja kun arvelin voivani ottaa hiukan selvää -ympäristöstä niin kauan kuin vielä oli valoisaa, ratsastin hiljakseen -eteenpäin puitten lomitse, ja vajaan viiden minuutin perästä tuli eräs -linnan kulma näkyviini. Linna näkyi olevan nykyaikainen rakennus Henrik -II:n ajoilta, ja se oli rakennettu ajan tapaan enemmän huvitus- kuin -puolustustarkotuksia silmällä pitäen ja koristettu monilla somilla -ikkunalaitteilla ja pienoistorneilla. Sellaisena kuin minä sen näin, -teki se kuitenkin harmaan ja ikävän vaikutuksen, mikä johtui osaksi -paikan yksinäisyydestä ja myöhäisestä iltahetkestä, osaksi sen -asukasten vähyydestä, mihin ajatukseen tulin siitä, ettei yhtään -ihmistä näkynyt penkereellä eikä ikkunoissa. Sadepisaroita tippui -puista, jotka kahdella puolella olivat niin lähellä taloa, että ne -miltei pimittivät huonetta, ja kaikki, mitä näin, rohkaisi minua -toivomaan, että neidin oma halukin lisäisi sanaini tehoa ja tekisi -hänet taipuvaksi suopeasti kuuntelemaan kertomustani. - -Talon ulkonäkö oli todellakin voimakas kehotus minulle jatkamaan -yritystäni, sillä oli mahdotonta uskoa, että nuori nainen, joka oli -iloinen ja vilkkaan Turenneen sukulainen ja oli jo saanut maistaa hovin -hauskuuksia, valitsi omasta tahdostaan talviasunnokseen niin kolkon ja -yksinäisen paikan. - -Käyttäen hyväkseni viimeistä häipyvää valoa ratsastin varovasti talon -ympäri, ja puitten varjossa pysytellen minun oli helppo löytää talon -luoteiskulmasta parveke, josta minulle oli mainittu. Se oli -puoliympyrän muotoinen, kivisellä rintasuojuksella varustettu ja noin -viidentoista jalan korkeudella alla kulkevasta pengerkäytävästä, jonka -matala upotettu aita erotti metsästyspuistosta. Kummastuksekseni -huomasin, että sateesta ja iltailman koleudesta huolimatta parvekkeelle -antava ikkuna oli auki. Eikä siinä kaikki. Onni oli vihdoinkin minulle -suosiollinen. Olin tähystellyt ikkunaa tuskin minuutin ajan, -arvostellen sen korkeutta ja muita yksityiskohtia, kun parvekkeelle -astui suureksi ilokseni naisolento, pää huolellisesti verhottuna, -jääden seisomaan ja katsomaan taivaalle. Olin liian kaukana voidakseni -erottaa hämärässä, oliko se neiti de la Vire vai hänen seuranaisensa. -Mutta koko olento ilmaisi niin selvää alakuloisuutta ja toivottomuutta, -että olin varma siitä, että se oli heistä jompikumpi. Päättäen, etten -jättäisi tilaisuutta käyttämättä, laskeusin kiiruusti alas hevosen -selästä ja jättäen Cidin irralleen astuin lähemmäksi, kunnes olin vain -muutamien askelien päässä ikkunasta. - -Silloin katselija huomasi minut. Hän säpsähti, mutta ei peräytynyt -huoneeseen. Kurkistaen yhä alas minuun hän kutsui hiljaa jotakin -huoneessa olijaa, ja heti ilmestyi parvekkeelle toinen, suurempi ja -tanakampi olento. Olin jo ottanut hatun päästäni ja pyysin nyt -matalalla äänellä saada tietää, oliko minulla kunnia puhutella neiti de -la Vireä. Yhä tihenevässä hämärässä oli mahdoton erottaa -kasvonpiirteitä. - -"Hst!" suhahti tanakampi olento varovasti. "Puhukaa hiljemmin. Kuka te -olette ja mitä teette täällä?" - -"Minut on lähettänyt", vastasin kunnioittavasti, "eräs mainitsemani -naisen ystävä, jotta toimittaisin hänet turvalliseen paikkaan." - -"Hyvä Jumala!" oli kiihkoisa vastaus. "Nytkö? Se on mahdotonta." - -"Ei", kuiskasin minä, "ei nyt, vaan yöllä. Kuu nousee kello puoli -kolme. Hevosteni tarvitsee levätä ja syödä. Kello kolme olen tämän -ikkunan alla, mukanani pakoon vaadittavat välineet, jos neiti tahtoo -niitä käyttää." - -Tunsin, että he tuijottivat minuun pimeän läpi ikäänkuin tahtoisivat -lukea sisimpäni. "Nimenne, herra?" kuiskasi viimein lyhyempi naisista -jännittävän vaitiolon jälkeen, - -"Mielestäni ei nimelläni ole tässä paljon merkitystä, neiti", vastasin -minä, ollen haluton ilmaisemaan hänelle ventovieraisuuttani. "Kun..." - -"Nimenne, nimenne!" kertasi hän käskevästi, ja minä kuulin hänen pienen -kengänkantansa kopauttavan parvekkeen kivilattiaan. - -"Gaston de Marsac", vastasin vastahakoisesti. - -Molemmat säpsähtivät, äännähtäen hämmästyksestä. "Mahdotonta!" huudahti -viimeinen puhuja hämmästyksen ja suuttumuksen sekaisella äänellä. "Tämä -on ilvettä, herra. Tämä..." - -Mitä muuta hän vielä aikoi sanoa, jäi minun arvattavakseni, sillä -samassa hänen seuranaisensa -- minulla ei nyt ollut epäilystäkään, -kumpi oli neiti ja kumpi Fanchette -- laski äkkiä kätensä emäntänsä -suulle ja viittasi taaksensa huoneeseen. Hetkinen levotonta -epäröimistä, ja sitten he molemmat tehden varottavan eleen kääntyivät -ja hävisivät ikkunasta huoneeseen. - -Viivyttelemättä kiiruhdin jälleen puitten suojaan. Ja tullen siihen -päätökseen, että, vaikkakaan tuo kohtaus ei ollut minusta likimainkaan -tyydyttävä, en voisi kuitenkaan tällä kertaa enempää toimittaa, vaan -oleksimiseni linnan lähistöllä saattaisi pikemminkin herättää -epäluuloa, nousin jälleen ratsaille ja ajoin valtatielle ja sitä myöten -kylään, missä tapasin mieheni meluavina istumasta majatalossa, joka oli -ränstynyt hökkeli lasittomine ikkunoineen ja keskellä savilattiaa -seisovine liesineen, missä roihuvalkea paloi. Ensi toimekseni vein -Cidin suojaan talon takana olevaan vajaan, huolehtien sen tarpeista -parhaani mukaan puolialastoman pojan auttamana, joka näytti olevan -siellä piilossa. - -Tämän suoritettuani palasin talon etupuolelle. Olin mielessäni tehnyt -selväksi, millä tavoin järjestäisin edessäni olevan tehtävän. -Kulkiessani erään ikkunan ohi, jonka osaksi peitti vanhoista silkeistä -tehty karkea verho, pysähdyin katsomaan sisään. Fresnoy ja hänen neljä -roistoaan istuivat puupölkyillä tulen ympärillä pitäen rajua, -kovaäänistä puhetta ja kohennellen sitä, ikäänkuin sekä tuli että koko -talo olisivat olleet heidän omansa. Muuan rihkamakauppias istui -nurkassa tavaramyttynsä päällä silmäillen heitä ilmeisen pelokkaana ja -epäluuloisena. Toisessa nurkassa oli kaksi lasta mennyt suojaan aasin -alle, jonka selän kanat olivat valinneet yöpuukseen. Kapakan isäntä, -iso, roteva mies, istui kiukkuisena ullakolle vievien tikapuitten -juurella suuri nuija kädessään, ja vaimo-luntus kulki edestakaisin -illallis-puuhissa, näyttäen pelkäävän yhtä paljon miestään kuin -vieraitaankin. - -Näkemäni sai minut yhä varmemmin vakuutetuksi siitä, että nuo heittiöt -olivat valmiit mihin konnantyöhön tahansa ja että, jollen heitä -masentanut, olisin pian kadottanut kaiken valtani heihin nähden. -Vahvistuen päätöksessäni tempasin meluavasti oven auki ja astuin -sisään. Fresnoy katsahti silloin ylös ja virnisti, ja muuan miehistä -nauroi. Toiset tulivat äänettömiksi, mutta ei kukaan liikahtanut eikä -tervehtinyt minua. Hetkeäkään epäröimättä astuin lähimmän miehen luo ja -rivakalla potkaisulla lennätin pölkyn pois hänen altaan. "Nouse ylös, -lurjus, kun minä astun sisään!" huusin samalla päästäen kauan tuntemani -kiukun purkautumaan. "Ja sinä myös!" ja toisella potkulla lähetin -hänen vierustoverinsa istuimen samaa tietä, sivaltaen häntä -ratsastusraipallani pari kertaa hartioille. "Eikö teillä ole ihmisten -tapoja? Toiselle puolen siitä, ja jättäkää tämä puoli paremmillenne." - -Molemmat nousivat ylös äristen ja aseitaan hapuillen ja seisoivat -tuokion edessäni katsoen vuoroin minuun ja vuoroin syrjäsilmällä -Fresnoy'han. Mutta kun ei tämä antanut heille mitään merkkiä ja heidän -toverinsa vain nauroivat, niin heidän rohkeutensa petti, ja he -luikkivat noloina toiselle puolen tulta ja istuivat siellä vihaisesti -mulkoillen. - -Istahdin heidän johtajansa viereen. "Tämä herra ja minä syömme tässä", -huusin tikapuitten juurella istuvalle miehelle. "Pyytäkää vaimonne -kattamaan meille, ja parasta mitä teillä on. Noille heittiöille pankaa -heidän osansa sellaiseen paikkaan, mistä heidän rasvaisten mekkojensa -haju ei pääse meidän ja ruokiemme väliin." - -Mies astui esiin, silminnähtävästi sangen iloisena, kun huomasi -jollakin olevan käskijäarvoa, ja alkoi hyvin kohteliaasti laskea viiniä -ja asettaa pöytää eteemme, Silläaikaa kuin hänen vaimonsa täytti -lautasemme tulella riippuvasta mustasta padasta. Fresnoyn kasvoilla oli -omiminen huvitettu hymy, josta ilmeni, että hän ymmärsi tarkotukseni, -mutta ei ollut riittävän varma asemastaan ja vaikutusvallastaan -seuralaisiinsa nähden ollakseen piittaamatta minun toimenpiteistäni. -Annoin hänen kuitenkin pian tietää, ettei hän ollut vielä minusta -selviytynyt. Määräykseni mukaan asetettiin pöytämme niin etäälle -miehistä, etteivät he voineet kuulla puhettamme, ja hetken perästä -kumarruin hänen puoleensa. - -"Fresnoy", sanoin minä, "te taidatte olla vaarassa unohtaa erään asian, -joka teidän olisi hyvä muistaa", - -"Minkä?" mutisi hän, viitsien tuskin katsahtaa minuun. - -"Sen, että olette tekemisissä Gaston de Marsacin kanssa", vastasin minä -levollisesti. "Kuten aamulla sanoin, olen päättänyt tehdä vielä viime -yrityksen parantaakseni asioitani, enkä salli kenenkään -- -ymmärrättekö, Fresnoy, en kenenkään -- kumota aikomuksiani -rankaisematta." - -"Kukas tässä haluaa kumota teidän aikomuksianne?" kysyi hän röyhkeästi. - -"Te", vastasin järkähtämättä, leikaten puhuessani viipaleen -leipäsämpylästä. "Te ryöväsitte minut iltapäivällä; minä annoin sen -olla. Te yllytitte noita miehiä röyhkeyteen; minä annoin sen olla. -Mutta minä sanon teille: jos ette tänä yönä tee niinkuin minä vaadin, -Fresnoy, niin kautta aateliskunniani lävistän teidät miekallani kuin -pyyn paistinvartaaseen." - -"Vai lävistätte? Mutta siinä leikissä onkin mukana kaksi", huusi hän -nousten äkkiä tuoliltaan, "tai vielä paremmin kuusi! Ettekö luule, -herra de Marsac, että teidän olisi ollut parempi odottaa..." - -"Luulen, että teidän olisi parempi kuulla vielä joku sana", vastasin -kylmäverisesti pysyen istuallani, "ennenkuin kutsutte avuksenne -tovereitanne." - -"No", sanoi hän yhä seisoen, "mikä se olisi?" - -"No niin", vastasin, viitattuani häntä vieläkin turhaan istumaan, "jos -te mieluummin kuuntelette määräyksiäni seisoaltanne, niin samantekevää -minulle." - -"Määräyksiännekö?" tiuskaisi hän, kiihtyen äkkiä. - -"Niin juuri, määräyksiäni!" vastasin minä, nousten yhtä joutuin -jaloilleni ja nykäisten miekkani etupuolelleni. "Määräyksiäni, hyvä -herra", toistin kiivaasti, "tai jos väitätte ettei minulla ole -käskyvaltaa tässä joukkueessa, joka on minun palkkaamani, niin -ratkaiskaamme se kysymys tässä ja nyt heti, te ja minä, mies miestä -vastaan." - -Riita leimahti ilmi niin äkkiä, vaikka minä olin koko ajan sitä -valmistanut, ettei kukaan hievahtanut. Vaimo tosin syöksähti lapsiensa -luokse, mutta muut ällistelivät suu auki. Jos he olisivat liikahtaneet -tai jos hetkenkään sekamelska olisi kiihottanut hänen vertansa, olisi -Fresnoy epäilemättä ottanut vastaan haasteeni, sillä hän ei suinkaan -ollut pelkuri. Mutta kun hän siinä seisoi silmä silmää vasten minun -kanssani eikä ympäriltä kuulunut hiiskahdustakaan, niin hänen -rohkeutensa petti. Hän pysähtyi tuijottaen minuun epävarmana, eikä -puhunut mitään. - -"No", sanoin minä, "ettekö arvele, että kun minä kerran maksan, niin on -minulla oikeus antaa määräyksiä?" - -Fresnoy istui jonkun aikaa hyvin äreänä, hypistellen tuoppiaan ja -muljottaen pöytään. Hän oli kyllin kunniantuntoinen kärsiäkseen -nöyryytyksestään ja kyllin älykäs oivaltaakseen, että hetkellinen -epäröinti oli maksanut hänelle toveriensa kannatuksen. Kiiruhdin -senvuoksi lepyttämään häntä selittämällä hänelle tämänöiset -suunnitelmani, ja se onnistuikin yli odotusteni. Sillä kun hän kuuli, -kuka tuo poiskuljetettava nainen oli ja että hän oli tällä -hetkellä Chizén linnassa, pyyhkäisi hämmästys tyyten pois hänen -loukkaantumisensa. Hän tuijotti minuun kuin mielipuoleen. - -"Herra Jumala!" huudahti hän. "Tiedättekö, mitä aiotte tehdä?" - -"Luulenpa tietäväni", vastasin minä. - -"Tiedättekö kenen tuo linna on?" - -"Turennen kreivin." - -"Ja että neiti de la Vire on hänen sukulaisensa?" - -"Tiedän", sanoin minä. - -"Herra Jumala!" huudahti hän jälleen. Ja hän katsoi minuun suu auki. - -"No, mikä on hätänä?" kysyin minä, vaikka minulla oli epämieluinen -tunne, että kyllä tiesin -- tiesin varsin hyvin. - -"Ihminen, hän lyö teidät mäsäksi, niinkuin minä lyön tämän hatun!" -vastasi hän kovasti kiihdyksissään. "Yhtä helposti. Kenen luulette -suojelevan teitä häneltä tällaisessa mieskohtaisessa riidassa? -Navarranko? Ranskanko? Arpinaamanko? Ei yksikään niistä suojele teitä. -Voisitte pikemminkin varastaa jalokivet kuninkaan kruunusta -- hän on -heikko; taikka Guisen viimeisen salajuonen -- hän on jalomielinen -toisinaan; taikka Navarran viimeisen lemmityisen -- hän on lauhkea kuin -vanha saapas. Teidän olisi parempi olla tekemisissä kaikkien noiden -kanssa yhdessä, sen sanon, kuin kajota Turennen uuhikaritsoihin, -jollette halua että luunne murskataan teilauspyörilllä! Jumal'avita, se -on totta!" - -"Kiitän kohteliaimmin neuvostanne", virkoin minä jäykästi, "mutta arpa -on heitetty. Minä en enää peräydy. Mutta toisekseen, jos te pelkäätte, -Fresnoy..." - -"Minä pelkään, pelkään kovasti", vastasi hän suoraan. - -"Teidän nimenne ei tarvitse kuitenkaan joutua asiaan sekotetuksi", -sanoin minä. "Otan itse vastatakseni kaikesta. Ilmotan nimeni tänne -majataloon, missä arvatenkin tullaan tekemään tiedusteluja." - -"Tosiaan, se on jotakin", vastasi hän miettiväisenä, "No niin, se on -ruma juttu, mutta minä suostun siihen. Te siis tahdotte, että minä -tulen kanssanne, vähän yli kahden, eikö niin? Ja että toiset ovat -satulassa kello kolme? Niinhän se oli?" - -Vastasin myöntävästi, hyvilläni siitä, että olin saanut hänet -mukautumaan näinkin pitkälle. Keskustelimme sitten vielä tarkoin ja -moneen kertaan suunnitelmamme yksityiskohdista, päättäen ohjata -pakomatkamme Poitiers'n ja Tours'in kautta. Luonnollisesti en ilmaissut -hänelle, minkä takia valitsin juuri Blois'n turvapaikaksemme tai mitä -tarkotuksia minulla siellä oli, vaikka hän uteli sitä useammin kuin -kerran ja kävi miettiväksi ja hiukan nyreäksikin, kun kartoin sitä -hänelle selittämästä. Vähän jälkeen kello kahdeksan nousimme ullakolle -nukkumaan. Miehemme jäivät alas lieden ympärille, kuorsaten niin -hartaasti, että vanhan huonerähjän seinät miltei tärisivät. Isännän oli -määrä istua valveilla ja herättää meidät heti kuun noustessa, mutta -tämän tehtävän olisin yhtä hyvin voinut uskoa itsellenikin, sillä -jännityksen ja epäilysten vallassa ollen nukuin tuskin ollenkaan ja -olin aivan hereilläni, kun kuulin isännän askeleet tikapuilla ja -tiesin, että oli aika nousta ylös. - -Siekailematta hyppäsin pystyyn, eikä Fresnoy ollut paljoa hitaampi. -Emme tuhlanneet aikaa puheisiin, vaan nousimme ratsujemme selkään ja -läksimme matkaan, taluttaen kumpikin varahevosta rinnallamme, ennenkuin -kuu oli kunnolla kohonnut puitten latvojen yläpuolelle. Tultuamme -linnan metsästyspuistoon huomasimme välttämättömäksi jatkaa kulkuamme -jalan, mutta kun matkaa ei ollut pitkältä, saavuimme ilman vastuksia -linnan edustalle, jonka yläosa loisti kylmänä ja valkoisena kuutamossa. - -Yö oli kaunis ja taivas ihan pilvetön, ja koko seudun täytti niin -omituinen juhlallisuus, että seisoin tuokion sen valtaamana, tuntien -voimakkaana mielessäni sen vastuunalaisuuden, jonka nyt aioin ottaa -päälleni. Tuona lyhyenä hetkenä johtuivat mieleeni kaikki edessäni -olevat vaarat, niinhyvin itse matkan yleiset vaikeudet kuin Turennen -kreivin kosto ja omien miesteni hillittömyys, kehottaen minua vielä -viimeisen kerran peräytymään noin hullunrohkeasta yrityksestä. Tuohon -vuorokauden aikaan virtaa veri miehen suonissa laimeasti ja hitaasti, -ja minun vereni oli unettomuuden ja talvisen sään jäähdyttämänä. Minun -täytyi muistuttaa mieleeni yksinäinen asemani, ahdinkojen ja -pettymyksien täyttämän entisyyteni, poskiani hivelevät harmaat -haivenet, miekkani, jota olin kauan käyttänyt kunniakkaasti, joskin -vähän siitä hyötyen -- näitä kaikkia minun täytyi ajatella saadakseni -rohkeuteni ja itseluottamukseni jälleen kohoamaan. - -Jälestäpäin tulin huomanneeksi, että toverini oli jokseenkin -samanlaisessa mielentilassa, sillä kun kumarruin työntämään maahan -kepakoita, jotka olin tuonut mukanani sitoakseni niihin hevoset, laski -hän kätensä käsivarrelleni. Katsahtaessani häneen nähdäkseni, mitä hän -tahtoi, hämmästyin hänen kuutamossa kalpeilta näyttävien kasvojensa -hurjaa ilmettä ja varsinkin hänen silmiään, jotka kiiluivat kuin -mielipuolella. Hän yritti puhua, mutta näytti kuin se olisi ollut -hänelle vaikeata, ja minun täytyi kysyä häneltä töykeästi, ennenkuin -hän sai ääntä suustaan. Ja hän puhui vain pyytääkseen minua -kummallisella, kiihottuneella tavalla luopumaan yrityksestä ja -palaamaan takaisin. - -"Mitä, nytkö?" sanoin minä hämmästyneenä. "Nytkö, kun jo olemme tässä -asti?" - -"Niin, jättäkää se!" huusi hän, pudistaen minua miltei rajusti -käsivarresta. "Jättäkää se, hyvä mies! Se päättyy pahasti, sen sanon -teille! Jumalan nimessä, jättäkää se ja menkää kotiin, ennenkuin siitä -seuraa pahempaa." - -"Mitä hyvänsä siitä seuranneekin", vastasin minä kylmästi, pudistaen -käteni irti hänen otteestaan ja ihmetellen kovasti tätä äkillistä -pelkuruuden puuskaa, "mitä hyvänsä siitä seuranneekin, niin minä en -peräydy. Te, Fresnoy, saatte tehdä niinkuin teitä haluttaa!" - -Hän hätkähti ja vetäytyi erilleen minusta; mutta hän ei vastannut eikä -puhunut enää mitään. Mennessäni noutamaan tikapuita, joitten paikan -olin iltapäivällä pannut merkille, seurasi hän minua sinne ja takaisin -parvekkeen alla olevalle käytävälle yhtä umpimielisen äänettömänä. Olin -useammin kuin kerran tähystänyt innokkaasti neidin huoneen ikkunaan, -mutta valppauteni ei keksinyt sieltä vähintäkään valoa eikä liikettä. -Vaikka tämä seikka saattoi merkitä joko sitä, että aikomukseni oli -tullut ilmi, tai sitä, että neiti de la Vire ei luottanut minuun, en -siitä masentunut, vaan asetin tikapuut varovaisesti parveketta vasten, -joka oli synkässä varjossa, ja pysähdyin ainoastaan antaakseni -Fresnoylle viimeiset ohjeet. Ne sisälsivät vain sen, että hänen oli -vartioitava tikapuitten juurella ja puolustettava niitä, jos meidät -yllätettäisiin, jotta pääsisin peräytymään ikkunasta, tapahtuipa -sisäpuolella mitä tahansa. - -Sitten kiipesin varovasti ylös tikapuita ja huotrassa oleva miekka -vasemmassa kädessäni astuin rintasuojuksen yli. Ottaen askelen -eteenpäin ja haparoiden kädelläni, tunsin ikkunan lyijypuitteisen -ruudun ja koputin hiljaa. - -Yhtä hiljaa painui ikkunanpuolisko sisään ja minä seurasin sitä. -Käsivarrelleni laskeutui käsi, jonka saatoin nähdä, mutta en tuntea. -Kaikki oli pimeätä huoneessa ja edessäni, mutta käsi talutti minua -kaksi askelta eteenpäin ja sitten äkkiä painaltaen käski minun -pysähtyä. Kuulin, kuinka jokin verho vedettiin taakseni, ja heti -senjälkeen poistettiin suojus kaislakynttilän päältä, ja huoneen täytti -heikko, mutta riittävä valo. - -Ymmärsin, että ikkunan eteen vedetty verho oli sulkenut peräytymistieni -yhtä varmasti kuin jos ovi olisi pantu kiinni takanani. Mutta epäluulo -väistyi pian sen luonnollisen hämmennyksen tieltä, jota ihminen tuntee -nähdessään joutuneensa kieroon asemaan, mistä hän ei voi päästä muuten -kuin kömpelöllä selittelyllä. - -Huone, johon olin tullut, oli pitkä, kapea ja matala. Se oli verhottu -tummalla vaatteella, joka nieli valon, ja päättyi haudanomaisesti -perällä olevaan vielä mustemmalta näyttävään vuodekomeroon. Seinän -vieressä oli pari kolme suurta arkkua, joista yhden kannella oli -aterian jätteitä. Keskilattiaa peitti karkea matto, jolla oli pieni -pöytä, tuoli, jalkapalli ja pari jakkaraa ynnä joitakin pienempiä -esineitä hujan-hajan kahden puoleksi täytetyn satulalaukun ympärillä. -Hoikempi ja lyhyempi niistä kahdesta olennosta, jotka olin nähnyt, -seisoi pöydän vieressä ratsastusviitta yllään ja naamio kasvoillaan, ja -se tapa, millä hän äänettömänä tarkasteli minua, samoinkuin hänen -kylmä, halveksiva ilmeensä, jota ei naamio eikä viittakaan voineet -salata, masensivat minua vieläkin enemmän kuin tietoni siitä, että olin -kadottanut sen avaimen, jolla olisin voinut päästä hänen -luottamukseensa. - -Iltapäivällä näkemäni rotevampi olento oli punaposkinen, -tukevatekoinen, noin kolmissakymmenissä oleva nainen, jolla oli -pirteät, mustat silmät ja tuikea ryhti, jonka kiivas malttamattomuus ei -vähääkään lieventynyt, kun hän hetkeä myöhemmin puhui minulle. Kaikki -kuvitelmani Fanchettesta menivät nurin nähdessäni tämän naisen, joka -sievistelemättömine puheineen ja tapoineen tuntui pikemmin -naisvartialta kuin hovikaunottaren kamarineitsyeltä ja näytti sopivan -paremmin vartioimaan juonikasta neitosta kuin auttamaan häntä -sellaisella karkuretkellä kuin mikä nyt oli edessämme. - -Hän seisoi jonkunverran taempana herratartaan, punakka käsi leväten sen -tuolin selustalla, mistä neiti nähtävästi oli noussut ylös minun -saapuessani. Muutamia sekunteja, jotka minusta tuntuivat minuuteilta, -me tuijotimme toisiimme äänettöminä, neidin vastattua kumarrukseeni -pienellä päännyökkäyksellä. Sitten, nähdessäni, että he odottivat minun -puhuvan, minä avasin suuni. - -"Neiti de la Vire, luullakseni?" kuiskasin empien. - -Hän taivutti jälleen päätään; siinä kaikki. - -Koetin puhua itseluottamuksella. "Suonette anteeksi, neiti", lausuin -minä, "jos esiintymiseni tuntuu äkilliseltä, mutta aika on nyt kaikista -tärkeintä. Hevoset odottavat sadan askeleen päässä talosta, ja kaikki -on valmisteltu pakoanne varten. Jos lähdemme heti, on pääsymme -esteetön. Tunninkin viivytys voi aiheuttaa ilmitulon." - -Vastaukseksi hän nauroi naamionsa takaa -- nauroi kylmästi ja -ivallisesti. "Te olette liian hätäinen, hyvä herra", sanoi hän, -kirkkaassa äänessään sama sävy kuin naurussaankin, mikä nostatti -sydämessäni miltei suuttumuksen tunteen. "Minä en tunne teitä; tahi -oikeammin sanoen, minä en tiedä teistä mitään, mikä oikeuttaisi teidät -sekaantumaan minun asioihini. Te olette liian nopea otaksumissanne, -hyvä herra. Te sanotte tulevanne ystävän lähettämänä. Kenen?" - -"Erään, josta olen ylpeä saadessani kutsua häntä sillä nimellä", -vastasin niin maltillisesti kuin saatoin. - -"Hänen nimensä!" - -Vastasin lujasti, etten voinut sitä ilmaista. Ja niin sanoessani -katsoin häneen lujasti. - -Tämä näytti hetkeksi tyrmistyttävän ja hämmentävän häntä, mutta tuokion -perästä hän jatkoi: "Mihin aiotte viedä minut?" - -"Blois'han, ystäväni ystävän asuntoon." - -"Te käytätte vaativaista puhetapaa", vastasi hän hymähtäen. "Näyttää -siltä kuin olisitte saanut suuria tuttavuuksia viime aikoina! Mutta -teillä on arvatenkin minulle jokin kirje, ainakin jokin merkki, jokin -takuu siitä, että te todellakin olette se, mikä väitätte olevanne, -herra de Marsac?" - -"On totta, neiti", sopersin minä, "minun täytyy selittää. Minun täytyy -sanoa teille..." - -"Ei, herra", huudahti hän kiivaasti, "ei ole tarvis mitään sanoa. Jos -teillä on se, mistä puhuin, niin näyttäkää se! Te tässä hukkaatte -aikaa. Älkäämme tuhlatko enempää sanoja!" - -Minä olin käyttänyt hyvin vähän sanoja, ja Jumala tietää, ettei -mielentilani sallinutkaan monisanaisia selityksiä. Mutta kun olin -syyllinen, el minulla ollut muuta vastattavana kuin sanoa nöyrästi -totuus. "Minulla oli sellainen merkki, josta te mainitsitte", lausuin -minä, "vielä tänään iltapäivällä, nimittäin kultarahan puolikas, jonka -ystäväni uskoi minulle. Mutta häpeäkseni on minun sanottava, että se -varastettiin minulta muutamia tunteja sitten." - -"Varastettiin teiltä!" huudahti hän. - -"Niin, neiti; ja siitä syystä en voi sitä teille näyttää", vastasin -minä. - -"Ette voi sitä näyttää? Ja te uskallatte tulla luokseni ilman sitä!" -hän huusi niin kiivaasti, että en voinut olla säpsähtämättä, niin -valmistunut kuin olinkin soimauksiin. "Te tulette minun luokseni! Te!" -jatkoi hän. Ja sitten hän syyti päälleni solvauksia, kutsuen minua -hävyttömäksi tungettelijaksi, ja antaen minulle lukemattomia muita -nimiä, joita muistellessani vieläkin punastun, ja osottaen kaiken -kaikkiaan sellaista intohimoisuutta, joka jo olisi hämmästyttänyt -minua, jos se olisi näyttäytynyt hänen seuranaisessaan, mutta joka -niin hennossa ja nähtävästi heikossa olennossa ilmeten suorastaan -typerrytti ja tyrmistytti minut. Niin syyllinen kuin olinkin, en voinut -käsittää hänen tavatonta katkeruuttaan enkä hänen sanojensa ääretöntä -halveksivaisuutta, ja minä tuijotin häneen sanattoman ihmetyksen -vallassa, kunnes hän omasta tahdostaan antoi minulle avaimen, joka teki -hänen tunteensa minulle ymmärrettäviksi. Uudessa raivonpurkauksessa hän -repäisi pois naamionsa, ja hämmästyksekseni näin edessäni saman nuoren -hovinaisen, jonka olin tavannut Navarran kuninkaan odotushuoneessa ja -jonka onnettomuudekseni olin saattanut Mathurinen pilkanteon esineeksi. - -"Kuka on palkannut teidät", jatkoi hän, pieniä nyrkkejään pusertaen ja -harmin kyyneleet silmissään, "tekemään minut hovin naurunesineeksi? Oli -jo kyllin siinä, että ajattelin teitä sopivaksi välikappaleeksi niille, -joilta minulla oli oikeus odottaa apua! Oli jo kyllin siinä, että -luulin heidän ajattelemattoman valintansa takia olevani pakotettu -valitsemaan joko inhottavan vankeuden tahi sen naurettavuuden, jolle -teidän apunne vastaanottaminen panisi minut alttiiksi! Mutta että te -olisitte uskaltanut omasta alotteestanne seurata minua, te, hovin -pilkkataulu..." - -"Neiti!" huudahdin minä. - -"Viheliäinen, reikähihainen seikkailija!" jatkoi hän nauttien -julmuudestaan. "Se menee yli siedettäväisyyden rajojen! Sitä ei voi -enää kärsiä! Se..." - -"Ei, neiti; teidän täytyy kuunnella minua!" huusin minä niin ankarasti -että se vihdoinkin pysähdytti hänet. "Olkoon, että olen köyhä, mutta -olen kuitenkin aatelismies; niin, neiti", jatkoin lujasti, "aatelismies -ja viimeinen jäsen suvussa, joka on puhutellut teidän sukuanne -vertaisenaan. Ja minä vaadin, että te kuuntelette minua. Minä vannon, -että tänne tullessani luulin teidän olevan täysin tuntemattoman -itselleni! En tiennyt koskaan nähneeni teitä, en tiennyt koskaan ennen -tavanneeni teitä." - -"Minkätähden sitten tulitte?" kysyi hän ilkeästi. - -"Tulin niitten henkilöitten tahdosta, joita juuri mainitsitte. He -antoivat haltuuni merkin, jonka olen kadottanut. Siinä on ainoa -hairahdukseni, ja sitä pyydän teiltä anteeksi." - -"Siihen teillä on syytäkin", vastasi hän katkerasti, mutta sentään -muuttuneella sävyllä, ellen erehtynyt, "jos kertomuksenne vain on -totta." - -"Niin, siinäpä sen kuulitte!" säesti seuranainen hänen rinnallaan. -"Tässä on tehty melua tyhjästä. Te sanotte itseänne aatelismieheksi, ja -teillä on sellainen nuttukin kuin..." - -"Hiljaa, Fanchette!" sanoi neiti käskevästi. Ja sitten hän seisoi -hetkisen äänettömänä, katsoen minuun kiinteästi, huulet kiihtymyksestä -värisevinä ja hehkuvan punaiset pilkut poskillaan. Hänen puvustaan ja -muistakin seikoista saattoi selvästi nähdä, että hän oli päättänyt -paeta, jos olisi saanut nähdä merkin; nähdessäni tämän ja tietäessäni -kuinka vastahakoinen nuori tyttö on luopumaan päähänpistoistaan, -saatoin vielä vähän toivoa, ettei hänen epäluottamuksensa ja kieltonsa -kestäisi. Ja niin lopulta kävikin. - -Kun hän avasi suunsa seuraavan kerran, oli hänen sävyssään ainoastaan -tyyntä halveksimista. "Te puolustatte itseänne taitavasti", sanoi hän, -rummuttaen sormillaan pöytään ja katsoen minuun kiinteästi. "Mutta -voitteko sanoa minulle jotain syytä, minkä takia mainitsemanne henkilö -olisi valinnut sellaisen lähettilään?" - -"Voin", vastasin rohkeasti. "Hän teki sen siksi, ettei voitaisi häntä -epäillä teidän pakonne toimeenpanijaksi." - -"Ohoo!" huudahti hän, kipinä äskeistä intohimoa äänessään. "Tulisi siis -laskettavaksi liikkeelle sellainen puhe, että neiti de la Vire on -karannut Chizéstä herra de Marsacin kanssa, vai mitä? Kylläpä sen -saatoin arvatakin!" - -"Herra de Marsacin avulla", vastasin minä, oikaisten kylmästi hänen -sanojaan. "On teidän asianne", jatkoin sitten, "verrata tätä haittaa ja -tänne jäämisen epämieluisuutta keskenään. Minun on ainoastaan -pyydettävä teitä tekemään päätöksenne pian. Aika on täperällä, ja minä -olen viipynyt täällä jo liian kauan." - -Sanat olivat tuskin päässeet huuliltani, kun ne saivat vahvistusta -kaukaisesta äänestä -- kiinnipaiskatun oven synnyttämästä melusta, mikä -siihen vuorokauden aikaan kajahtavana -- arvioni mukaan oli kello yli -kolmen -- ei voinut merkitä muuta kuin pahaa. Tätä melua seurasi heti, -meidän vielä kuunnellessamme kohotetuin sormin, toisia ääniä -- -tukahdutettu huudahdus ja raskaitten askelien töminä etäisessä -käytävässä. Neiti katsahti minuun ja minä hänen seuranaiseensa. "Ovi!" -kuiskasin minä. "Onko se lukittu?" - -"Lukittu ja teljetty!" vastasi Fanchette. "Ja suuri arkku pantu eteen. -Tulla kolistakoot vain; ei heistä ole mitään pelkoa vähään aikaan." - -"Sitten teillä on vielä aikaa, neiti", kuiskasin minä, peräytyen -askeleen ja tarttuen ikkunan edessä olevaan verhoon. Ehkä tekeydyin -kylmäverisemmäksi kuin olin. "Ei ole liian myöhäistä. Jos haluatte -jäädä, niin sille en voi mitään. En voi sitä auttaa. Jos taas päätätte -uskoa itsenne minun huomaani, niin vannon aateliskunniani kautta -tahtovani olla tuon luottamuksen arvoinen -- palvella teitä -uskollisesti ja suojella teitä viimeiseen asti! Enempää en voi sanoa." - -Hän vapisi ja katsoi minusta oveen, jolle joku oli juuri alkanut -kuuluvasti kolkuttaa. Se näytti vaikuttavan häneen ratkaisevasti. -Huulet raollaan, katse kiihtyneenä hän kääntyi äkkiä Fanchetteen päin. - -"Niin, menkää vain jos haluatte", vastasi nainen äreästi, lukien -tarkotuksen hänen katseestaan. "Suurempaa roistoa ei voi olla kuin se, -josta meillä on kokemusta. Mutta kun kerran olemme lähteneet, niin -taivas meitä auttakoon, sillä jos hän saavuttaa meidät, niin me saamme -maksaa kalliisti!" - -Tyttö ei puhunut itse, mutta sitä ei tarvittukaan. Ovella kasvoi melu -joka hetki, ja seasta alkoi kuulua äkäisiä kehotuksia Fanchettelle -aukaisemaan ja uhkauksia ellei hän pian tottelisi. Minä annoin asioille -äkkiratkaisun sieppaamalla toisen satulalaukuista -- toisen annettiin -jäädä -- ja sivalsin sivulle ikkunaa peittävän verhon. Samassa -Fanchette sammutti kynttilän -- viisaasti kyllä -- ja vetäisten auki -ovi-ikkunan minä astuin parvekkeelle, toisten seuratessa kintereilläni. - -Kuu oli noussut korkealle ja valaisi kirkkaasti talon edustalla olevan -pienen aukeaman, joten saatoin selvästi erottaa tikapuut ja niitten -ympäristön. Ihmeekseni ei Fresnoy ollutkaan paikallaan, eikä häntä -näkynyt missään. Mutta kun samassa kuulin vasemmalta puoleltani talon -taustalta huudon, joka ilmaisi, ettei vaara rajottunut enää yksinomaan -talon sisäpuolelle, päätin, että hän oli mennyt sinne ehkäisemään -hyökkäystä. Enempää siekailematta aloin siis laskeutua niin nopeaan -kuin taisin, miekka toisessa kainalossani ja satulalaukku toisessa. - -Olin puolivälissä alas tulemassa ja neiti oli jo astumassa tikapuille -seuratakseen minua, kun kuulin askeleita alhaalta ja näin Fresnoyn -tulevan juosten miekka kädessään. - -"Joutuin, Fresnoy!" huusin minä. "Hevosten luo, ja irrottakaa ne! -Joutuin!" - -Luistin alas lopun matkaa, otaksuen että hän oli mennyt tekemään mitä -pyysin. Mutta olin tuskin saanut jalkani maahan, kun kylkeeni sattui -raju isku, joka sai minut horjahtamaan kolmen askeleen päähän -tikapuista. Hyökkäys oli niin äkillinen ja odottamaton, että jollen -olisi nähnyt sivullani Fresnoyn mulkoilevia, vihasta raivostuneita -kasvoja ja kuullut hänen kiivasta hengitystään hänen koettaessaan -irrottaa miekkaansa, joka oli tunkeutunut satulalaukkuni lävitse, en -olisi milloinkaan tullut tietämään, kuka tuon iskun oli antanut tahi -kuinka täperällä pelastumiseni oli ollut. - -Onneksi tajusin tilanteen ajoissa, ennenkuin hän ehti saada irti -säiläänsä, ja se antoi käteeni tarmoa. En voinut paljastaa miekkaani -sellaisessa käsikähmässä, vaan päästäen irti satulalaukun, joka oli -pelastanut henkeni, iskin miekkani kahvalla kaksi kertaa häntä -kasvoihin niin rajusti, että hän kaatui takaperin ja jäi makaamaan -ruohikolle, tumma, yhä laajeneva tahra ylöspäin kääntyneissä -kasvoissaan. - -Se oli tuskin tehty, ennenkuin naiset olivat ehtineet tikapuitten -juurelle ja seisoivat vieressäni. "Joutuin!" huudahdin heille, "tahi he -ovat kimpussamme!" Tarttuen neidin käteen, juuri kun puolikymmentä -miestä tuli juosten nurkan takaa, hyppäsin hänen kanssaan alas muurin -aukosta, ja pakottaen hänet juoksemaan minkä suinkin pääsi, syöksyimme -sen avonaisen alueen poikki, mikä oli meidän ja metsänrinnan välillä. -Päästyämme puitten suojaan, mistä meitä ei saattanut nähdä, oli minun -vielä irrotettava hevoset ja autettava neiti ja seuranainen ratsaille -kiireimmän kautta. - -Mutta seuralaisteni ihailtava kylmäverisyys ja mielenmaltti ynnä -takaa-ajajiemme vastahakoisuus poistumaan avonaiselta maalta, he kun -eivät tienneet meidän lukumääräämme, saivat aikaan sen, että kaikki -tapahtui verrattain tyynesti. Hyppäsin Cidin selkään (minulla on aina -ollut tapana opettaa hevoseni seisomaan rauhallisesti irrallaan, enkä -tiedä mikä taito olisikaan hyödyllisempi tiukassa paikassa), ja -sivaltaen Fresnoyn hiirakkoa kupeille, jotta se syöksähti laukkaan, -suuntasin kulkumme polulle, jota myöten olin saapunut linnaan -iltapäivällä. Tiesin, että se oli tasainen ja vapaa haitallisista -oksista, ja valitsemalla sen arvelin ehkä eksyttäväni takaa ajajat -jäliltämme joksikin aikaa, saattaen heidät siihen luuloon, että olimme -lähteneet etelää kohti kylän läpi vievän tien sijasta. - - - - -V. Matka Blois'han. - - -Pääsimme tielle ilman esteitä tai vastuksia, ja kirkkaassa kuunvalossa -oli helppo osata kylään. Ajoimme sen läpi majatalolle, missä olimme -vähällä törmätä yhteen neljän evankelistan kanssa, jotka seisoivat oven -edustalla valmiina lähtemään. Joutuisasti ja määräävällä äänellä käskin -heidän nousta ratsaille, ja arvaamattomaksi ilokseni he tottelivatkin -napisematta tai mainitsematta sanaakaan Fresnoysta. Seuraavassa -tuokiossa karautimme pois kyläpahasesta ja olimme Melleen vievällä -tiellä, Poitiers noin kolmentoista penikulman päässä edessämme. Katsoin -taakseni ja olin erottavinani liikkuvia valoja linnasta päin; mutta -päivänkoittoon oli vielä kaksi tuutia, ja kuunvalossa en voinut -varmasti päättää, olivatko ne todellisia vaiko ainoastaan pelokkaan -mielikuvitukseni luomia. - -Muistan, kuinka kolme vuotta aikaisemmin, kun tapahtui tuo kuuluisa -paluu Angers'ista -- kun Condén prinssi oli vienyt armeijansa Loiren -toiselle puolelle ja paluun joen yli käytyä mahdottomaksi oli pakotettu -lähtemään laivalla Englantiin, jättäen itsekunkin selviytymään omin -neuvoin -- muistan hyvin, kuinka tuolloin ratsastin yksinäni, pistooli -kädessäni enemmän kuin kymmenen penikulmaa vihollismaan läpi ohjaksia -kiristämättä. Mutta huoleni rajottui silloin yksinomaan itseeni ja -hevoseeni. Vaarat, joille olin alttiina jokaisessa kahlauspaikassa ja -tienristeyksessä, olivat sellaisia, jotka erottamattomasti kuuluvat -sotaretkeen ja synnyttävät urheissa sydämissä vain hurjaa mielihyvää, -jota muuten saa harvoin nauttia. Ja vaikka ratsastinkin silloin -sotapoluilla, ja milloin en voinut aiheuttaa kauhua muissa, sain pelätä -itse, niin ei tarkotuksissani kuitenkaan ollut mitään salaista tai -peiteltävää. - -Nyt oli laita aivan toisin. Ensimäisten tuntien aikana Chizéstä -lähdettyämme tunsin tuskallista kiihotusta, levottomuutta, -kuumeenomaista maltittomuutta päästä eteenpäin, mikä oli minulle aivan -uutta. Se painoi rohkeuteni mahdollisimman alas ja saattoi minut -luulemaan kaikkia tuulentuomia ääniä takaa-ajon ääniksi, muuttaen -vasaran helähdykset alasinta vastaan miekkojen kalskeeksi ja omien -miesteni puheet takaa-ajajien huudoiksi. Ei vaikuttanut mitään, vaikka -neiti ratsasti kuin mies ja hypäten tiellä olevien esteitten yli osotti -omaavansa rohkeutta ja kestävyyttä enemmän kuin olin voinut -odottaakaan. Minä en voinut ajatella muuta kuin edessämme olevaa neljää -pitkää päivää, joista jokaisessa oli kaksikymmentäneljä tuntia ja joka -tunti täynnä lukemattomia häviön ja perikadon mahdollisuuksia. - -Tosiaankin, mitä kauemmin mietin asemaamme -- ja ratsastaessamme -milloin veden peittämissä notkoissa pärskytellen, milloin -louhikkoisilla rinteillä kompastellen, minulla oli yllinkyllin aikaa -miettiä -- sitä suuremmilta näyttivät edessämme olevat vaikeudet. -Menettäessäni Fresnoyn olin tosin vapautunut yhdestä levottomuuden -aiheesta, mutta olin samalla jäänyt yhtä hyvää miekkaa vähemmälle, ja -ennestäänkin oli meillä niitä liian vähän. Loiren ja meidän välillämme -oleva seutu oli, meidän puolueemme ja liigan rajamaana ollen, joutunut -niin tiheään sodan hävityksille alttiiksi, että se oli tullut -ryöväreitten ja kaikkinaisen epäjärjestyksen tyyssijaksi. Talonpojat -olivat paenneet kaupunkeihin, ja heidän sijalleen oli asettunut -ryövärijoukkoja ja karkulaisia molemmista sotaakäyvistä puolueista, -pitäen asuntoa Poitiers'n seutujen raunioituneissa kylissä ja -ryöstellen kaikkia, jotka vain uskalsivat tiellä liikkua. Näitten -vaarojemme lisäksi kerrottiin kuninkaallisen armeijan olevan hiljalleen -tulossa eteläänpäin Nevers'in herttuan johdolla jonkun matkan päässä -kulkusuuntamme vasemmalla puolella, samalla kun Niort'ia vastaan -lähetetty hugenottiosasto oli myöskin liikkeellä muutamien penikulmien -päässä meistä. - -Jos mukanani olisi ollut neljä reimaa ja luotettavaa kumppalia, olisin -voinut katsoa tätäkin tilannetta silmiin hymysuin ja kevein sydämin. -Mutta tieto siitä, että neljä miestäni saattoivat tehdä kapinan millä -hetkellä tahansa, tai, mikä vieläkin pahempaa, vapautua minusta ja -kaikesta kurista yhdellä ainoalla salakavalalla iskulla, samanlaisella -kuin Fresnoy oli minuun tähdännyt, täytti minut alati läsnäolevalla -pelolla, joka vaati minulta äärimäisiä tahdonponnistuksia salatakseni -sitä heiltä, mutta jota turhaan koetin peittää neiti de la Viren -terävämmältä katseelta. - -Vaikuttiko tämä seikka häneen sen, että hän sai minusta huonomman -käsityksen kuin minkä hetki sitten olin toivonut hänellä minusta -olevan, vai alkoiko hän, nyt kun se oli liian myöhäistä, katua -pakoaan ja paheksua minun osuuttani siihen, on vaikea sanoa. Mutta -päivänkoitteesta lähtien hän alkoi kohdella minua kylmällä epäluulolla, -mikä oli melkein yhtä epämiellyttävää kuin se halveksiva ylemmyys, joka -ilmeni hänen sävyssään silloin, kun hän suvaitsi sanoa minulle jotakin, -mikä kuitenkin harvoin tapahtui. - -Hän ei kertaakaan antanut minun unohtaa, että minä olin hänen -silmissään köyhä seikkailija, jonka hänen ystävänsä olivat palkanneet -saattamaan hänet turvalliseen paikkaan, mutta jolla ei ollut mitään -oikeuksia pienimpäänkään tuttavallisuuteen tai tasa-arvoisuuteen. Kun -pyysin saada korjata hänen satulaansa, käski hän seuranaisensa tulla -pitämään hänen hameensa liepeitä, jottei käteni edes vahingossa -koskettaisi sen palletta. Ja kun tahdoin tuoda hänelle viiniä Mellessä, -mihin pysähdyimme pariksikymmeneksi minuutiksi, kutsui hän Fachettea -ojentamaan sen hänelle. Hän ratsasti enimmältä osalta naamio -kasvoillaan ja seuranaisensa rinnalla. Yksi hyvä vaikutus hänen -ylpeydellään ja pidättyväisyydellään kuitenkin oli: ne synnyttivät -miehissäni voimakkaan tunteen hänen arvostaan ja tärkeydestään ja siitä -vaarasta, mikä heitä uhkaisi, jos he rupeaisivat häntä vastustamaan. - -Molemmat Fresnoyn pestaamat miehet määräsin ratsastamaan parikymmentä -askelta edellä. Luukkaan ja Johanneksen sijotin viimeisiksi. Tällä -tavoin arvelin pysyttäväni heidät hiukan erillään toisistaan. Itse -puolestani aioin ratsastaa neidin rinnalla, mutta hän antoi minun niin -selvästi oivaltaa läheisyyteni olevan hänelle epämieluisen, että minä -jättäydyin jälemmäksi, antaen hänen ratsastaa Fanchetten kanssa ja -tyytyen jälkimäisten evankelistain seuraan, joita koetin tehdä -innokkaiksi kannattamaan tarkotuksiani. - -Onneksemme eivät pahimmat pelkoni toteutuneet, vaan me tapasimme tien -miltei autiona -- niinkuin valitettavasti oli suurin osa seutuakin sen -molemmin puolin -- emmekä kohdanneet muita kuin pieniä matkaseurueita, -jotka, nähdessään esiratsastajien roistomaisen ulkomuodon, väistyivät -kauas syrjään tieltämme ja olivat iloisia päästessään meistä pelkällä -säikähdyksellä. Sivuutimme Lusignanin, karttaen sen katuja, mutta -kulkien kuitenkin niin läheltä sitä, että saatoin osottaa neidille sen -kuuluisan linnan paikan, joka tarun, mukaan oli vedenneito Melusinan -rakentama ja jonka liigan joukot olivat hävittäneet kolmetoista vuotta -sitten. Hän otti kuitenkin tiedonantoni vastaan niin kylmästi, etten -halunnut jatkaa sen pitemmälle, vaan kohauttaen olkapäitäni jättäydyin -jälemmäksi ja ratsastin äänettömänä, kunnes pari tuntia puolenpäivän -jälkeen Poitiers'n kaupunki tuli näkyviin muuriensa ja torniensa -ympäröimänä matalalla kummullaan keskellä seutua, joka kesänaikaan oli -rehevien viinitarhojen peitossa, mutta joka nyt näytti ruskealta, -alastomalta ja kolkolta. - -Fanchette kääntyi ja kysyi minulta lyhyesti, oliko se Poitiers. - -Vastasin myöntävästi, mutta lisäsin, että erinäisistä syistä en aikonut -pysähtyä sinne, vaan olla yötä eräässä kylässä penikulman päässä -kaupungista, missä oli siedettävä majatalo. - -"Tulemme vallan hyvin toimeen täälläkin", vastasi nainen töykeästi. "Ja -oli miten oli, neiti ei tahdo mennä sen edemmäksi. Hän on väsynyt ja -hänellä on kylmä, ja lisäksi on hän kastunut. Hän on jo tehnyt -tarpeeksi pitkän matkan." - -"Luulen kuitenkin", vastasin naisen tuttavallisuuden ärsyttämänä, "että -neiti muuttaa mielensä kuullessaan ne syyt, joitten vuoksi tahdon mennä -edemmäksi." - -"Neiti ei halua niitä kuulla, hyvä herra", vastasi asianomainen itse -hyvin terävästi. - -"Arvelen kuitenkin, että teidän olisi parempi kuulla ne", väitin minä -kääntyen kunnioittavasti häneen päin. "Nähkääs, neiti..." - -"Minä näen ainoastaan yhden asian", huudahti hän, siepaten pois -naamionsa ja näyttäen kasvonsa, jotka tosin olivat kauniit, mutta sillä -hetkellä suuttumuksesta ja kärsimättömyydestä punottavat, "ja se on se, -että tapahtukoon mitä hyvänsä, minä jään yöksi Poitiers'hen." - -"Jos tyytyisitte lepäämään tunnin verran?" esitin minä kohteliaasti. - -"Minä en tyydy!" vastasi hän pontevasti. "Ja tahdon sanoa teille kerta -kaikkiaan", jatkoi hän kiivaasti, "että te menette rohkeudessanne liian -pitkälle. Te olette täällä saattamassa minua ja antamassa määräyksiä -noille ryysymekoille, joilla olette katsonut soveliaaksi häväistä -seuraamme, mutta teidän tehtävänne ei ole antaa määräyksiä minulle eikä -arvostella minun tekojani. Olkaa hyvä ja pysykää täst'edes -velvollisuuksienne rajoissa." - -"Haluni on ainoastaan totella teitä", vastasin minä, tukahuttaen -mieleni kuohunnan ja puhuen niin tyynesti kuin suinkin saatoin. -"Mutta koska tärkein velvollisuuteni on pitää huolta teidän -turvallisuudestanne, olen vakavasti päättänyt, etten jätä huomioon -ottamatta mitään, mikä voi edistää sitä tarkotusta. Te ette ole -ajatellut sitä, että jos meitä takaa-ajava joukkue ehtii Poitiers'hen -tänä iltana, niin meitä tullaan etsimään kaupungista ja me joudumme -kiinni. Jos taas saadaan kuulla, että olemme sivuuttaneet kaupungin, -niin ajoa ei ehkä jatketa sen pitemmälle; varmastikaan sitä ei jatketa -pitemmälle tänä iltana. Siitä syystä emme voi", lisäsin lujasti, "jäädä -Poitiers'hen yöksi". - -"Herra", huudahti hän, katsoen minuun kasvot hämmästyksestä ja -suuttumuksesta tulipunaisina, "uskallatteko...?" - -"Uskallan tehdä velvollisuuteni", vastasin minä kooten rohkeuteni, -vaikka mieltäni kirvelikin. "Minä olen kyllin vanha mies ollakseni -teidän isänne, eikä minulla ole paljon menetettävää, muuten en -olisikaan nyt tässä. En välitä siitä, mitä te ajattelette tai sanotte -minusta, kun vaan saan tehdyksi sen, minkä olen ottanut tehdäkseni, ja -saatetuksi teidät turvallisesti ystävienne suojaan. Mutta kylliksi -siitä, me olemme nyt portilla. Jos sallitte, niin ratsastan rinnallanne -kulkiessamme katuja pitkin. Siten herätämme vähemmän huomiota." - -Odottamatta hänen myöntymystään, mitä hän sangen todennäköisesti tuskin -olisi antanutkaan, kannustin hevostani eteenpäin ja asetuin hänen -rinnalleen, viitaten Fanchettea jäämään jälemmäksi. Tämä totteli -sanattomana harmista, neidin heittäessä minuun murhaavan silmäyksen ja -katsellessa ympärilleen voimattomassa vihassa, ikäänkuin hänellä olisi -ollut aikomuksena pyytää ohikulkijoilta apua minua vastaan. Mutta hän -malttoi sentään mielensä ja tyytyen mumisemaan sanan "hävytön" pani -naamionsa jälleen kasvoilleen, mitä tehdessään hänen sormensa näyttivät -vapisevan aikalailla. - -Sataa tihuutti hiljakseen ja iltapäivä kallistui lopulleen saapuessamme -kaupunkiin, mutta huomasin että kaduilla vallitsi siitä huolimatta -vilkas elämä. Ihmisiä seisoi ryhmissä vakavan näköisinä keskustellen. -Jostakin kuului kellon kumahtelua, ja tuomiokirkon lähellä seisoi -melkoinen väkijoukko kuuntelemassa miestä, joka näytti lukevan jotain -seinään kiinnitettyä ilmotusta tai julistusta. Toisessa paikassa oli -sotamies, joka oli liigan punaisissa väreissä, mutta tahraisena -ja täpläisenä kuin juuri matkalta tullut, puhumassa jotakin -kansanjoukolle, joka kuunteli häntä henkeään pidättäen, näyttäen -riippuvan silmillään kiinni hänen huulissaan. Läheisessä kulmauksessa -oli kourallinen pappeja, jotka kuiskailivat keskenään murheellisin -kasvoin. Useat tuijottivat meihin ohikulkiessamme, ja jotkut olisivat -puhutelleetkin, mutta minä ratsastin vakaasti eteenpäin antautumatta -keskusteluihin. Pohjoisportille tullessamme värähdytti minua kuitenkin -outo pelko, sillä vaikka päivänlaskuun oli vielä runsaasti puoli -tuntia, oli portinvartija panemassa sitä kiinni. Meidät nähdessään hän -odotti muristen, kunnes saavuimme paikalle, ja mutisi sitten -vastaukseksi ihmettelevään huomautukseeni jotakin kummallisista ajoista -ja itsepäisistä ihmisistä, joille täytyi tehdä mieliksi. En kuitenkaan -paljoa piitannut siitä, mitä hän sanoi, haluten vain päästä portin ohi -ja jättää kulustamme niin vähän jälkiä kuin suinkin. - -Niin pian kuin olimme kaupungin ulkopuolella, jättäydyin jälelle, -luovuttaen paikkani Fanchettelle. Kulkea nytkyttelimme vielä yhden -pitkän ja aution penikulman, äänettöminä, hevoset ja miehet yhtä -väsyneinä ja alakuloisina, naiset niin nääntyneinä, että jaksoivat -tuskin pysyä satulassaan. Aloin jo pelätä verottaneeni neidin voimia -liiaksi, kun vihdoinkin suureksi huojennuksekseni joen ja tien -risteyksessä tulivat näkyviin, sen majatalon pitkät ja matalat -rakennukset, johon olin aikonut pysähtyä. Paikka näytti tyhjältä ja -kolkolta, sillä hämärä oli tihenemässä. Mutta kun peräkkäisessä jonossa -etenimme pihaan yksi kerrallaan, loisti valovirta vastaamme ovista ja -ikkunoista ja lukuisat elähyttävät ja virkistävät äänet tervehtivät -korviamme. - -Huomatessani, että neiti oli turtunut ja jäykistynyt pitkästä -istumisesta, olisin tahtonut auttaa häntä laskeutumaan satulasta. Mutta -hän hylkäsi tarjoomukseni kiivaasti, ja minun täytyi tyytyä kehottamaan -isäntää hankkimaan neidille ja hänen seuranaiselleen parhaat saatavissa -olevat mukavuudet ja toimittamaan heille mahdollisimman rauhallisen -huoneen. Mies suostui hyvin kohteliaasti ja vakuutti, että kaikki -tulisi tehdyksi. Mutta huomasin, että hänen silmänsä harhailivat hänen -puhuessaan ja että hänellä näytti olevan jotakin sydämellään. Kun hän -palasi toimitettuaan heille, mitä olin määrännyt, sain sen tietää. - -"Satuitteko koskaan näkemään häntä?" kysyi hän huokaisten; hänen -murheellisuuteensa sekottui kuitenkin samalla ilmeistä mielihyvää. - -"Näkemään, ketä?" vastasin minä tuijottaen häneen, sillä ei kumpikaan -meistä ollut maininnut ketään. - -"Herttuata." - -Tuijotin häneen jälleen ihmetyksen ja epäluulon vaiheilla. "Ei kai -Nevers'in herttua liene näillä main?" sanoin vitkastellen. "Olen -kuullut hänen olevan lännessä päin Bretagnen rajoilla." - -"Hyvä Jumala!" huudahti isäntä, kohottaen kätensä hämmästyksissään. -"Ettekö te ole kuullutkaan?" - -"En ole kuullut mitään", vastasin kärsimättömästi. - -"Ettekö ole kuullut, että kaikkein mahtavin ja ylhäisin herra, Guisen -herttua on kuollut?" - -"Guisen herttuako kuollut? Se ei ole totta!" huudahdin hämmästyen. - -Hän nyökäytti kuitenkin päätään moneen kertaan erittäin tärkeän -näköisenä, näyttäen siltä, kuin olisi hän aikonut kertoa minulle -joitakin yksityisseikkoja. Mutta muistaessaan, kuten minusta näytti, -puhuvansa useitten vieraitten kuullen, jotka istuivat takanani suuren -tulennoksen ääressä sekä silmät että korvat auki, tyytyikin hän -muuttamaan pyyhinliinan toiselle käsivarrelleen ja lisäämään vain: -"Niin, kuollut kuin kivi. Uutinen siitä saapui tänne eilen ja nosti -aika hälinän. Se tapahtui Blois'ssa joulun aatonaattona, jos tiedot -paikkansa pitävät." - -Olin kuin ukkosenlyömä. Tämä oli uutinen, joka saattoi muuttaa Ranskan -ulkonäköä. "Kuinka se tapahtui?" kysyin minä. - -Isäntäni peitti suunsa kädellään ja yskäisi, ja nykäisten minua salaa -hihasta antoi hiukan häpeilevän näköisenä ymmärtää, ettei hän voinut -sanoa enempää julkisesti. Olin esittämäisilläni jonkin tekosyyn -vetäytyäkseni pois hänen kanssaan, kun äreä ääni, joka nähtävästi -tarkotti minua, sai minut kääntymään äkkiä ympäri. Näin vieressäni -pitkän, laihakasvoisen jakobiini-pukuisen munkin. Hän oli noussut -tuoliltaan tulen äärestä ja näytti olevan hillittömän kiihtymyksen -vallassa. - -"Kuka kysyy, kuinka se tapahtui?" huusi hän pyöritellen silmiään, mutta -kuitenkin, jollen aivan erehtynyt, pitäen silmällä kuulijoitaan. "Onko -Ranskanmaassa ihmistä, jolle sitä ei vielä ole kerrottu? Onko?" - -"Minä takaan ainakin yhdestä", vastasin minä katsellen häntä kaikkea -muuta kuin suosiollisesti. "Minä en ole kuullut mitään." - -"Sitten saatte kuulla! Kuunnelkaa!" huudahti hän, kohottaen oikean -kätensä ja heiluttaen sitä kuin jotakin läsnäolevaa henkilöä -tarkottaen. "Kuulkaa syytöstäni, jonka teen Kirkko-Äidin ja pyhimysten -nimessä ulkokullattujen päämiestä, valapattoa ja salamurhaajaa vastaan, -joka istuu ylhäisillä istuimilla! Hän on oleva Anatema Maranata, sillä -hän on vuodattanut pyhän ja puhtaan, taivaan valitun verta! Helvettiin -hän on menevä, ja pian. Se veri, jonka hän on vuodattanut, vaaditaan -häneltä takaisin ennenkuin hän on vuotta vanhemmaksi tullut." - -"No, no. Kaikki tuo kuuluu kyllä hyvin komealta, hyvä isä", sanoin minä -tullen kärsimättömäksi, ja samalla hiukan halveksivasti; sillä näin, -että hän oli yksi noita vaeltavia ja usein puolihulluja munkkeja, -joista liiga sai tehokkaimmat asiamiehensä. - -"Mutta minä hyötyisin enemmän teidän kohteliaista sanoistanne, jos -tietäisin kuka se on, jota kirouksenne tarkottaa." - -"Se on verinen mies!" huusi hän. "Se, jonka kautta viimeinen, mutta ei -vähin Jumalan pyhimyksistä ja marttyyreista astui kunniaan joulun -edellisenä perjantaina." - -Loukkautuneena tuollaisista häpäisevistä sanoista ja arvellen, että hän -hurjista puheistaan ja eleistään huolimatta oli vähemmän hullu kuin -miltä hän näytti, ja ainakin yhtä paljon konna kuin hullu, käskin häntä -ankarasti lopettamaan kiroilunsa ja ryhtymään kertomukseensa, jos -hänellä sellaista oli. - -Hän mulkoili minuun hetken, ikäänkuin aikoisi sinkauttaa hengenaseensa -minun päätäni kohti. Mutta kun vastasin hänen mulkoiluunsa -värähtämättömin silmin -- ja minun neljä lurjustani, jotka olivat yhtä -malttamattomia kuulemaan uutisia kuin minäkin ja joissa ajeltu päälaki -tuskin herätti sen enempää kunnioitusta, alkoivat murista -- niin hän -muuttikin mielensä ja tyyntyen yhtä äkkiä kuin oli leimahtanutkin, -alkoi viivyttelemättä tyydyttää uteliaisuuttamme. - -Huonon palveluksen tekisin kuitenkin itselleni, jos panisin tähän sen -mielettömän ja usein herjaavan sekamelskan, jolla hän, ylistäen Guiseä -Jumalan marttyyriksi, kertoi tuon tarinan, joka nyt on kaikille tuttu --- tarinan siitä talvisesta aamusta Blois'ssa, jolloin kuninkaan -lähettiläs tuli varhain koputtamaan herttuan ovelle pyytäen häntä -joutumaan, sillä kuningas tarvitsi häntä. Nyt on tuo tarina kylläkin -kulunut. Mutta kuullessani sen ensi kerran Clain'in majatalossa se oli -kauttaaltaan uusi ja hämmästyttävä. - -Ja munkki, joka kertoi tarinan ikäänkuin olisi omin silmin ollut -näkemässä tapahtumia, ei jättänytkään pois mitään, mikä saattoi -vaikuttaa hänen kuulijoihinsa. Hän kertoi, kuinka herttualle annettiin -varotus toisensa perästä ja hän vastasi vielä esihuoneessakin: "Hän ei -uskalla!" Kuinka hänen verensä, salaperäisesti aavistaen lähenevää -loppuaan, kylmeni, ja hänen silmänsä, joka oli haavottunut -Chäteau-Thierry'n luona, alkoi vuotaa vettä, niin että hänen täytyi -lähettää noutamaan nenäliinaansa, jota hän. ei ollut muistanut ottaa -mukaansa. Hän kertoi myöskin, kuinka herttua laahasi murhaajiaan pitkin -huonetta, kuinka hän huusi armoa ja kuinka hän viimein kuoli kuninkaan -vuoteen viereen, ja kuinka kuningas, joka hänen elävänä ollessaan ei -milloinkaan uskaltanut häntä vastustaa, tuli ja survaisi herjaten -jalallaan hänen ruumistaan! Kun hän lopetti, oli lieden ympärillä -kalpeita kasvoja, kumartuneita otsia ja yhteenpuristettuja huulia. Kun -hän kirosi Ranskan kuningasta -- kirosi häntä avoimesti Valois'n -Henrikin nimellä, seikka, jota en olisi koskaan odottanut kuulevani -Ranskanmaassa -- vaikka ei kukaan sanonut "amen", ja kaikki katsahtivat -olkapäänsä ylitse ja isäntä livisti pois huoneesta kuin olisi nähnyt -kummituksen, niin ei kukaan näyttänyt pitävän itseään velvollisena -vastustamaan häntä. - -Minulla puolestani oli mieli täynnä ajatuksia, joita olisi ollut -vaarallista lausua siinä seurassa niin lähellä Loirea. Heitin -silmäyksen kuusitoista vuotta taaksepäin. Eikö juuri Henrik Guise ollut -silloin herjannut Colignyn ruumista? Eikö juuri Henrik Guise ollut -upottanut Pariisia verivirtoihin, ja eikö juuri Valois'n Henrik ollut -ratsastanut hänen rinnallaan? Kuukauden 23:s päivä -- päivä, jota ei -koskaan voida pyyhkiä pois Ranskan aikakirjoista -- oli hankkinut -hänelle suuruuden maineen. Toinen 23:s päivä näki hänen maksavan sen -hinnan -- näki kuinka hänen tomunsa heitettiin salaa öiseen aikaan, -kenenkään tietämättä minne! - -Noitten ajatusten liikuttaessa mieltäni ja huomatessani, että munkki -kiersi ympäri seuruetta keräten rahaa herttualle pidettäviin -sielumessuihin, mihin tarkotukseen minä en voinut antaa hyvällä -omallatunnolla enkä myöskään kieltäytyä antamasta herättämättä -epäluuloja, pujahdin ulos. Ja huomatessani siivonnäköisen miehen -puhelemassa isännän kanssa pienessä huoneessa keittiön vieressä, -tilasin pullon parasta viiniä ja tuon esittelyn avulla sain syödä -illalliseni heidän seurassaan. - -Mies oli normannilainen hevoskauppias, joka oli palaamassa kotiinsa -myytyään laumansa. Hänellä näytti olevan laajat asiat, ja ollen -luonnoltaan vapaa ja ujostelematon, kuten useat normannilaiset ovat, -oli hän ensin halukas kohtelemaan minua enemmän tuttavallisesti kuin -kunnioittavasti, sillä kun hevoseni, josta hän olisi tehnyt kauppaa, -oli parempaa maata kuin nuttuni, otaksui hän minut joksikin -isännöitsijäksi tai tilanhoitajaksi. Toimialallansa hän oli kuitenkin -tullut tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa, joten hän pian huomasi -erehdyksensä. Ja kun hän tunsi Seinen ja Loiren väliset maakunnat kuin -viisi sormeaan ja piti alaansa kuuluvana nähdä ennakolta rauhan ja -sodan mahdollisuudet, sain minä häneltä paljon hyödyllisiä tietoja ja -miellyinkin häneen muuten koko paljon. Hän uskoi että Guisen murha -vierottaisi Ranskan kuninkaasta niin, ettei hänen majesteetilleen jäisi -paljon muuta kuin Loiren varrella olevat kaupungit ja joitakin muita -paikkoja hänen Blois'ssa olevan hovinsa ulottuvilla. - -"Mutta", sanoin minä, "kaikkihan näyttää nyt rauhalliselta. Ainakin -täällä", - -"Se on tyventä myrskyn edellä", vastasi hän. "Tuolla on muuan munkki. -Oletteko kuullut mitä hän puhuu?" - -Nyökkäsin myöntävästi. - -"Hän on vain yksi sadoista -- ja tuhansistakin", jatkoi hevoskauppias -katsoen minuun ja nyökäyttäen merkitsevästi päätään. Hän oli -ruskeatukkainen ja hänellä oli älykkäät harmaat silmät, niinkuin -useilla normanneilla. "He saavat kyllä tahtonsa läpi, sen saatte -nähdä", pitkitti hän. "No, hevosten hinta nousee, niin etteipä minulla -ole syytä nurista. Mutta jos minä olisin matkalla Blois'han naisväkeä -tai muuta senkaltaista tavaraa mukanani, niin enpä pysähtyisi tänä -aikana poimimaan kukkia tienvarrelta. Koettaisin päästä sisäpuolelle -porttien niin pian kuin suinkin." - -Mielestäni oli hänen puheessaan paljon järkeä. Ja kun hän jatkoi, -väittäen, että kuningas huomaisi joutuneensa kahden tulen väliin -- -Pohjois-Ranskaa hallitseva liiga toisella puolellaan ja Etelä-Ranskaa -hallitsevat hugenotit toisella -- ja oli pakotettu tekemään ajoissa -sopimuksen viimeksimainittujen kanssa, oivaltaen, ettei ensinmainittu -tyytyisi vähempään kuin hänen valtaistuimeltasyöksemiseensä, niin aloin -olla yhtä mieltä hänen kanssaan siitä, että saisimme ennen pitkää nähdä -suuria muutoksia ja sangen levottomia aikoja. - -"Mutta jos he panevat kuninkaan viralta", sanoin minä, "niin Navarran -kuningas tulee hänen seuraajakseen. Hän on Ranskan kruununperillinen." - -"Pyh!" vastasi kumppanini hieman halveksivasti. "Kyllä liiga sitä -varoo. Hän menee samaa tietä kuin toinenkin." - -"Sittenhän kuninkaat ovat samassa vaarassa, ja te olette oikeassa", -sanoin minä vakuuttavasti. "Heidän täytyy yhtyä." - -"Sen he tekevätkin. Se on vain ajan kysymys", sanoi hän. - -Seuraavana aamuna hän tarjoutui liittymään matkueeseemme Blois'han -asti, hänellä kun oli mukanaan vain yksi mies ja, kuten saatoin -otaksua, melkoisen suuri rahasumma. Suostuin ilomielin ja hän tekikin -niin, ja tämä lukumäärämme lisäys vapautti minut heti suurimmasta -osasta pelkoani. En pitänyt todennäköisenä, että neiti de la Virellä -olisi mitään sitä vastaan, se kun lisäisi sekä hänen ulkonaista arvoaan -että turvallisuuttaan. Eikä hän vastustanutkaan. Hän tervehti -luullakseni mielihyvällä millaista joukonjatkoa hyvänsä, joka vain teki -sen, ettei hänen tarvinnut ratsastaa minun vanhan nuttuni seurassa. - - - - -VI. Äitini asunto. - - -Matkustettuamme Châtelhérault'n ja Toursin kautta saavuimme Blois'n -lähistölle kolmantena päivänä vähän jälkeen puolenpäivän ilman mitään -onnettomuuksia tai takaa-ajon merkkejä. Normanni osottautui hauskaksi -matkatoveriksi, kuten hän jo oli osottanut olevansa järkevä ja -terävähuomioinen mies, ja hänen läsnäolonsa teki miesteni kurissapidon -helpoksi. Aloin pitää seikkailua jo itse asiassa loppuunsuoritettuna, -ja katsoen neiti de la Viren todellisuudessa jo parooni de Rosnyn -huostaan saatetuksi, uskalsin kääntää ajatukseni omien suunnitelmieni -kehittämiseen ja sellaisen turvasataman valitsemiseen, missä voisin -levätä Turennen kreivin kostolta suojattuna. - -Toistaiseksi olin säästynyt hänen takaa-ajoltaan ja Guisen kuoleman -kaikkialla aiheuttaman sekasorron turvin onnistunut tekemään tyhjäksi -hänen suunnitelmansa ja uhmailemaan hänen valtaansa verrattain -helposti. Mutta tunsin siksi paljon hänen mahtavuuttaan ja olin -kuullut siksi monta esimerkkiä hänen tuliluonteisuudestaan ja -lujatahtoisuudestaan, etten toivonut liikoja lyhytaikaisesta -säästymisestäni enkä tulevaisuutta ajatellessani tuntenut muuta kuin -levottomuutta ja huolta. - -Seuralaisteni huudahdukset Blois'n ilmestyttyä näköpiiriimme herättivät -minut näistä mietteistäni. Yhdyin heihin ja tunsin aivan yhtä suurta -mielenliikutusta kuin hekin katsellessani noita muhkeita torneja, jotka -olivat nähneet niin monta kuninkaallista juhlaa ja -- surullista kyllä! --- yhden kuninkaallisen murhenäytelmän. Mielikuvituksen liekki kietoi -tuon synkän rakennuksen satojen vakavien ja iloisten muistojen -köynnöksiin. Mutta vaikka rehevä Loiren tasanko levisi uljaan kaupungin -juurella hartaan kunnioittavana kuten ennenkin, näytti rikoksen varjo -kuitenkin synkentävän kaikki ja himmentävän velttona ilmassa riippuvan -kuninkaallisen lipun loisteenkin. - -Olimme kuulleet niin paljon huhuja kaupungissa vallitsevasta -pelosta ja epäluulosta ja kaikkiin sinne saapuviin kohdistuvasta -ankarasta tarkastuksesta -- kuningas nimittäin pelkäsi Pariisin -kapinapäivien uudistumista -- että pysähdyimme pieneen majataloon -neljännespenikulman päähän kaupungista ja hajotimme siinä seurueemme. -Erosin normannilaisesta ystävästäni molemminpuolisilla kunnioituksen -vakuutuksilla, ja omista miehistäni, joille olin maksanut palkan jo -aamulla lisäten jokaiselle sievoisen lahjan, yhtä vilpittömin -huojennuksen tuntein. Toivoin -- vaikka kohtalo ei suonut tuon toivon -toteutuvan -- etteivät nuo lurjukset enää koskaan joutuisi tielleni. - -Ei ollut enää täyttä tuntia auringonlaskuun, kun saavuin ratsastaen -portille muutamia askeleita neidin ja hänen seuranaisensa edellä; -ikäänkuin olisin todellakin ollut sellainen tilanhoitaja, joksi -hevoskauppias oli minua luullut. Tapasimme vahtihuoneen sotilasrivin -reunustamana, joka tähysteli meitä hyvin tarkasti ja jonka ankarat -muodot ja valmiina olevat aseet osottivat, ettei se ollut siinä vain -näön vuoksi. Se seikka, että tulimme Tours'ista, mikä kaupunki vielä -oli kuninkaan käsissä, riitti kuitenkin hälventämään epäluulon, ja niin -pääsimme esteettömästi porttien sisäpuolelle. - -Saavuttuamme kaduille, missä ratsastimme peräkkäisessä rivissä talojen -välissä, joitten asukkaat näkyivät rientävän ikkunoihin pienimmänkin -hälinän sattuessa -- niin kauhun täyttämä oli ilma -- tunsin mielessäni -verratonta huojennusta. Olimme vihdoinkin Blois'ssa. Muutamien -kymmenien sylien päässä oli "Vertavuotava sydän". Muutamien minuuttien -perästä saisin loppukuittauksen ja pääsisin pitämään huolta ainoastaan -itsestäni. Eikä mielihyväni paljonkaan vähentynyt siitä tosiasiasta, -että minun oli pian erottava neiti de la Virestä. Suoraan sanoen en -pitänyt hänestä ollenkaan. Minusta näytti, että hovi-ilma oli turmellut -kaikki miellyttävät luonteenominaisuudet, mitä hänessä mahdollisesti -oli joskus ollut. Hän käyttäytyi vielä, ja oli käyttäytynyt koko -ajan, minua kohtaan yhtä kylmän epäluuloisesti kuin matkan alussa; eikä -hän ollut kertaakaan ilmaissut pienintäkään huolehtimista minun -puolestani eikä näyttänyt vähääkään ajattelevan, että me hänen -palveluksessaan ollen olimme vaaroille alttiina. Häikäilemättä oli hän -alinomaa asettanut omat oikkunsa yhteisen edun ja turvallisuudenkin -yläpuolelle, samalla kuin hänen omanarvon-tuntonsa oli käynyt niin -suureksi, ettei hän katsonut olevansa kiitoksen velkaa yhdellekään -inhimilliselle olennolle. En voinut kieltää, että hän oli kaunis -- -muistelinpa useinkin häntä katsellessani sitä päivää, jolloin olin -nähnyt hänet Navarran kuninkaan esihuoneessa kaikessa viehätyksensä -loistossa. Mutta siitä huolimatta tunsin voivani kääntää hänelle -selkäni -- hänet turvaan saatettuani -- ilman kaipausta, ja olevani -kiitollinen siitä, ettei hänen polkunsa tulisi koskaan toisten -kohtaamaan minun polkuani. - -Tällaiset ajatukset rinnassani käännyin St. Denys'n kadulle ja näin -heti edessäni "Vertavuotavan sydämen", joka oli pieni, mutta siistin -näköinen majatalo lähellä kadun päätä, vastapäätä erästä kirkkoa. -Karkeatekoinen, harmaapäinen mies, joka seisoi ovella, astui -pysähdyttyämme esiin ja katsoen uteliaasti neitiin kysyi mitä minä olin -vailla, lisäten kohteliaasti, että talo oli täynnä ja ettei heillä -ollut yhtään makuuhuonetta vapaana, viimeaikaiset tapahtumat kun olivat -vetäneet kaupunkiin suuren väenpaljouden. - -"Haluaisin tietää ainoastaan erään osotteen", lausuin kumartuen -satulassani ja puhuen matalalla äänellä, jotteivät ohikulkijat kuulisi -sanojani. "Parooni de Rosny on kaiketi Blois'ssa vai kuinka?" - -Mies säpsähti kuullessaan tuon hugenotti-johtajan nimen ja katsahti -hermostuneesti ympärilleen. Mutta nähdessään, ettei ketään ollut aivan -lähellä meitä, hän vastasi; "Hän on ollut, mutta hän lähti kaupungista -toista viikkoa sitten. Täällä on tapahtunut merkillisiä asioita, eikä -herra de Rosnyn mielestä ilmanala täällä ollut hänelle oikein sopiva." - -Hän lausui tämän niin merkitsevällä äänenpainolla ja samalla niin -huolellisesti varoen päästämästä sanojaan syrjäisten kuultaviin, että -minä, vaikka olinkin kovasti hämmästynyt ja katkerasti pettynyt, -onnistuin tukahuttamaan tunteeni, niin etten ilmaissut niitä -huudahduksilla enkä eleilläkään. Tyrmistyneen äänettömyyden perästä -kysyin, minne parooni de Rosny oli lähtenyt. "Rosny'hin", oli vastaus. -"Ja missä on Rosny?" - -"Chartres'in tuolla puolen, melkein Nantes'issa asti", vastasi mies, -silittäen hevoseni kaulaa. "Noin kolmekymmentä peninkulmaa täältä." - -Käänsin hevoseni ja ilmotin kiireimmältään saamani tiedot neidille, -joka odotti muutamien askelien päässä. Jos ne olivat vastenmielisiä -minulle, niin hänelle ne olivat vielä vastenmielisempiä. Hänen -harmillaan ja suuttumuksellaan ei ollut rajoja. Hetkeen hän ei saanut -sanaa suustaan, mutta hänen salamoivat silmänsä puhuivat selvemmin kuin -hänen sanansa, kun hän huusi minulle: "No, hyvä herra, mitä nyt? -Tällainenko on teidän kauniitten lupaustenne loppu? Missä on teidän -Rosnynne, jollei kaikki olekin omaa valheellista keksintöänne?" - -Tuntien, että hänen suuttumuksensa ei ollut aivan aiheeton, nielin -harmini, ja kertoen nöyrästi, että Rosny oli maatilallaan kahden -päivämatkan päässä ja etten minä nähnyt muuta keinoa kuin mennä hänen -luokseen, kysyin isännältä mistä voisimme saada yösijaa. - -"Sitä minä todellakaan en voi sanoa", vastasi hän tähystellen meihin -uteliaana ja ajatellen varmaankin mielessään, että minä kuluneine -levättineni ja hienoine hevosineni ja neiti naamioineen ja -lokapärskeisine ratsastusviittoineen muodostimme omituisen parin. "Ei -ole yhtään majataloa, joka ei olisi täynnä ullakkokomeroita, vieläpä -vajojakin myöten; ja mikä on tärkeämpää, ihmiset eivät ole juuri -kärkkäitä ottamaan vieraita taloonsa. Nämä ovat kummallisia aikoja. -Puhutaan", jatkoi hän matalammalla äänellä, "että vanha kuningatar on -linnassa kuolemaisillaan, ja ettei hän enää näe aamua." - -Minä nyökkäsin. "Meidän täytyy päästä jonnekin", sanoin. - -"Auttaisin teitä kyllä, jos voisin", vastasi hän olkapäitään -kohauttaen. "Mutta minkä sille tekee! Blois on täynnä harjasta -kellariin." - -Hevonen värisi allani, ja neiti, jonka kärsivällisyys oli lopussa, -huusi minulle käskevästi, että minun oli tehtävä jotakin. "Me emme voi -olla yötä kadulla", sanoi hän kiivaasti. - -Näin, että hän oli lopen uuvuksissa ja jaksoi tuskin hallita itseään. -Ilta alkoi hämärtyä ja rupesi satamaan vettä. Katuojan löyhkä ja -taloista leviävä ummehtunut ilma tuntuivat tukahduttavan meidät. -Takanamme olevan kirkon kello alkoi soittaa iltarukoukseen. Joitakin -ihmisiä, joitten huomio oli kiintynyt majatalon edessä seisoviin -hevosiimme, oli kerääntynyt paikalle ja katseli meitä. - -Näin, että jotain oli tehtävä, ja tehtävä pian. Kun en epätoivoissani -nähnyt mitään muutakaan keinoa, tein esityksen, josta siihen saakka en -ollut uneksinutkaan. "Neiti", sanoa tokasin, "minun täytyy viedä teidät -äitini asuntoon." - -"Äitinne asuntoonko?" huusi hän suoristaen ryhtinsä. Hänen äänessään -ilmeni kopeata hämmästystä. - -"Niin", vastasin minä terävästi; "kun, kuten sanotte, emme voi olla -yötä kadulla, ja kun en tiedä minne muuallekaan voisin teidät sijottaa. -Viimeksi saamistani tiedoista päättäen luulen hänen seuranneen hovin -mukana tänne. Tiedättekö", jatkoin isännän puoleen kääntyen, "erästä -rouva de Bonnea, jonka pitäisi olla Blois'ssa?" - -"Rouva de Bonne?" mutisi hän miettien. "Olen kuullut tuon nimen -nykyisin. Odottakaahan vähän." Hän hävisi sisälle ja palasi melkein -samassa, seurassaan hoikka, kalpeakasvoinen, mustaan, rikkinäiseen -kauhtanaan puettu nuorukainen. "Kyllä", sanoi hän nyökäten, "eräs sen -niminen arvoisa rouva kuuluu asuvan tästä seuraavalla kadulla. Tämä -nuori mies sattuu asumaan samassa talossa ja opastaa teidät sinne, jos -sitä haluatte." - -Minä myönnyin, ja kiittäen häntä tiedonannoistaan käänsin hevoseni ja -pyysin nuorukaista kulkemaan edellä. Ehdimme kuitenkin tuskin -kääntyä kulman ympäri ja tulla toiselle hiukan kapeammalle ja -vähempiliikkeiselle kadulle, kun neiti, joka ratsasti jälessäni, -pysähtyi ja kutsui minua. Kiristin ohjakset, käännyin ja kysyin mikä -oli. - -"Minä en tule", sanoi hän, ja hänen äänensä värähteli hiukan, mutta -levottomuudestako vai harmista, sitä en voinut päättää. "En tunne teitä -ollenkaan, ja minä -- minä vaadin että viette minut herra de Rosnyn -luokse." - -"Jos huudatte tuota nimeä ääneen Blois'n kaduilla", vastasin minä, -"niin teidät sangen todennäköisesti viedään minne ette lainkaan -mielellänne menisi! Ja olenhan sanonut teille, että herra de Rosny ei -ole täällä. Hän on mennyt maatilalleen Nantes'in lähelle." - -"Viekää minut sitten sinne!" - -"Näin myöhään illalla?" sanoin kuivasti. "Sinne on kahden päivän matka -täältä." - -"Sitten tahdon mennä johonkin majataloon", vastasi hän nyreästi. - -"Te olette kuullut, että majataloissa ei ole tilaa", sanoin minä niin -maltillisesti kuin saatoin. "Ja majatalosta majataloon kulkeminen tähän -vuorokauden aikaan saattaisi aiheuttaa meille ikävyyksiä. Voin -vakuuttaa teille olevani yhtä tyrmistynyt kuin tekin herra de Rosnyn -poissaolosta. Olemme nyt lähellä äitini asuntoa, ja..." - -"Minä en tiedä mitään teidän äidistänne!" huudahti hän kiihkeästi, -korottaen ääntään. "Te olette houkutellut minut tänne valheellisilla -verukkeilla, enkä minä kärsi sitä kauempaa. Minä tahdon..." - -"Mitä te sitten tahdotte tehdä, sitä en voi ymmärtää", vastasin minä -pulassani, sillä sade ja pimeys sekä tuntemattomat kadut -- joilla -viivyttelemisemme saattoi millä hetkellä tahansa aikaansaada -väenkokouksen -- ja tuon itsepintaisen tytön vastahakoisuus -yhdessä tekivät sen, etten tiennyt minne kääntyä. "Minä puolestani en -voi keksiä mitään muuta. Ei ole sopivaa minun ruveta puhumaan -äidistäni", jatkoin sitten, "muuten voisin sanoa, ettei neiti de la -Virenkään tarvitse hävetä suostuessaan nauttimaan rouva de Bonnen -vieraanvaraisuutta. Eivätkä äitini olosuhteet", lisäsin ylpeästi, "niin -vaatimattomat kuin ne ovatkin, kuitenkaan ole niin ahtaat, että hänen -olisi ollut luovuttava syntyperänsä oikeuttamista eduista." - -Viimeisillä sanoillani näytti olevan jotakin vaikutusta seuratoveriini. -Hän kääntyi ja puhui jotakin seuranaiselleen, joka vastasi matalalla -äänellä, pudistellen päätään aina väliin ja heittäen minuun vihaisia -katseita. Jos olisi ollut jokin muu mahdollisuus tiedossa, olisivat he -epäilemättä vieläkin halveksien hylänneet tarjoukseni; mutta Fanchette -ei nähtävästi voinut keksiä mitään, ja niin käski neiti äkeän näköisenä -minua jatkamaan kulkua. - -Hintelä, mustakauhtanainen nuorukainen, joka koko keskustelun ajan oli -pidellyt hevoseni suitsia vuoroin kuunnellen ja vuoroin ällistellen, -otti tämän määräyksen itselleen ja nyökäyttäen lähti jatkamaan matkaa. -Ja minä seurasin. Kuljettuaan lähemmäs sata kyynärää hän pysähtyi -halvannäköisen oven eteen, jonka kahta puolta oli ristikoilla -varustettuja ikkunoita ja vastapäätä korkea muuri, jonka otaksuin -jonkun aatelis-asunnon puutarhan taustamuuriksi. Katu oli sillä kohtaa -valaisematon ja tuskin leveämpi kuin kuja. Eikä talokaan, joka oli -kapea ja ränstynyt, vaikka korkea, ollut ulkonäöltään, mikäli pimeässä -saatoin arvostella, omiaan hälventämään neidin epäluuloja. Mutta kun -tiesin, että arvokkaittenkin henkilöitten on kaupungeissa usein pakko -asua huonoissa asunnoissa, en huolinut siitä sen enempää, vaan riensin -auttamaan neitiä alas satulasta niin joutuin kuin mahdollista. Poika -haparoi seinää ja löysi oven vierestä kaksi rengasta, ja niihin minä -sidoin hevoset. Käskien hänen mennä edellä ja pyytäen neitiä -seuraamaan, työnnyin sitten pimeään käytävään ja tulin hapuillen -portaitten juurelle, jotka olivat aivan pimeät ja haisivat ummehtuneelta -ja epämiellyttävältä. - -"Mikä kerros?" kysyin oppaaltani. - -"Neljäs", vastasi hän levollisesti. - -"Tulimmainen!" mumisin minä alkaessani nousta ylös kädelläni seinästä -pidellen. "Mitä tämä oikein merkitsee?" - -Olin aivan ymmällä. Tulot Marsacin maista eivät tosin olleet suuret, -mutta olisi niitten kuitenkin pitänyt riittää hankkimaan äidilleni, -jonka olin viimeksi nähnyt Pariisissa ennen Nemours'in ediktiä, -siedettävät mukavuudet -- ainakin sellaiset kohtalaiset mukavuudet, -että niitä tuskin saattoi odottaa olevan tarjolla tällaisessa talossa --- syrjäisessä, rappeutuneessa, valaisemattomassa. Neuvottomuuteni -lisäksi tuli, ennenkuin olin päässyt portaitten yläpäähän, levottomuus --- levottomuus sekä äitini että neidin puolesta. Tunsin, että jotakin -oli kierossa, ja olisin antanut paljon voidakseni peruuttaa -viimemainitulle tyrkyttämäni kutsun. - -Mitä nuori nainen itse ajatteli, sen saatoin hyvin arvata -kuunnellessani hänen kiivasta hengitystään vieressäni. Joka askeleella -odotin hänen kieltäytyvän menemästä edemmäksi. Mutta tehtyään kerran -päätöksensä seurasi hän minua itsepintaisesti, vaikka portaissa oli -niin pilkkopimeä, että minä ehdottomasti irrotin tikarini ja -valmistauduin puolustautumaan siinä tapauksessa, että tämä kaikki -olisikin meille viritetty ansa. - -Saavuimme kuitenkin portaitten yläpäähän ilman onnettomuuksia. Oppaamme -koputti hiljaa eräälle ovelle ja avasi sen samassa odottamatta -vastausta. Heikko valo hohti portaitten ylätasanteelle, ja taivuttaen -päätäni, sillä ovenkamana oli matalalla, astuin huoneeseen. - -Kahden askeleen päässä ovelta seisahduin ja katselin ympärilleni -harmistuneen hämmästyneenä. Kaikkialla, mihin silmäni käänsin, oli -vastassani äärimäisen köyhyyden alastomuus. Rikkinäinen savilamppu -savusi ja ratisi tuolilla keskellä lahonnutta lattiaa. Lasittoman -ikkunan edessä riippui seinään naulattuna vanha musta päällysviitta -heiluen edestakaisin ilmanvedossa kuin ruumis hirsipuussa. Nurkassa -seisoi saviruukku, johon katosta vuotava vesi tippui. Liedellä oli -kourallinen tuhkaa ynnä pieni rautainen keittopata ja toinen tuoli -- -joka viimemainittu heitti pitkän varjon lattian yli. Siinä olivat -kaikki huonekalut mitä saatoin nähdä, lukuunottamatta sänkyä, joka -täytti pitkän ja kapean huoneen peräseinän ja oli verhottu uutimilla -jonkinlaiseksi komeroksi. - -Yhdellä silmäyksellä olin nähnyt kaiken tämän, samoinkuin senkin, että -huone oli tyhjä, ainakin näennäisesti. Katsoin kuitenkin tyrmistyneenä -yhä uudelleen ja uudelleen. Viimein sain äänen suustani ja kysyin -meidät tänne opastaneelta nuorukaiselta kiukkuisesti kiroten, mikä -hänellä oli tarkotuksena. - -Hän vetäytyi hätkähtäen avonaisen oven toiselle puolelle, mutta vastasi -kuitenkin jonkinlaisella yreällä kummastuksella, että minä olin kysynyt -rouva de Bonnen asuntoa ja että tämä oli se. - -"Rouva de Bonnen asunto!" mumisin minä. "Tämäkö rouva de Bonnen -asunto?" - -Hän nyökkäsi. - -"Tietysti se on! Ja te tiedätte sen kyllä!" sähisi neiti korvani -juuressa, ääni kiihtymyksestä käheänä. "Älkää luulko, että voitte -pettää meitä kauempaa. Me tiedämme kaikki! Tämä", jatkoi hän katsellen -ympärilleen hehkuvin poskin ja leimuavin silmin, "tämä on äitinne -asunto, toden totta! Äitinne, joka on seurannut hovia tänne -- jonka -varat ovat vaatimattomat, mutta ei niin pienet, että hänen olisi ollut -luovuttava arvonsa oikeuttamista mukavuuksista! Tämäkö on teidän -äitinne vieraanvaraisuutta? Te olette petturi, ja ilmitullut petturi! -Lähtekäämme täältä! Antakaa minun mennä, sanon minä!" - -Kahdesti olin yrittänyt keskeyttää hänen sanatulvansa, mutta turhaan. -Vihdoinkin, suuttumuksen vallassa, joka oli sadoinkerroin rajumpi kuin -hänen -- sillä kuka, joka sanoo itseään mieheksi, tahtoisi kuulla -itseään nimiteltävän äitinsä läsnäollessa? -- minä siinä onnistuin. -"Vaiti, neiti!" huusin minä tarttuen hänen ranteeseensa. "Vaiti, sanon -minä! Äitini on tuolla!" - -Ja juosten vuoteen luokse lankesin polvilleni sen viereen. Heikko käsi -oli vetänyt uutimen puoleksi syrjään, ja aukosta katsoivat äitini -kuihtuneet kasvot, kuvastaen suurta kauhua. - - - - -VII. Simon Fleix. - - -Muutamiksi minuuteiksi unohdin neidin osottaessani äidilleni sitä -huolenpitoa ja huomaavaisuutta, mitä hänen tilansa ja minun -velvollisuuteni vaativat. Ja osotin sitä hartaammin, kun huomasin -tuskaisin sydämin, kuinka ikä ja sairaus olivat muuttaneet häntä sitten -viime näkemän. Neidin sanojen säikähdyttämänä hän oli pyörtynyt, ja -kului kotvan aikaa ennenkuin hän virkosi, silloinkin paremmin omituisen -oppaamme avulla kuin minun ponnistuksistani. Vaikka malttamattomasti -halusinkin tulla tietämään, miten hän oli joutunut tällaiseen -puutteeseen ja tällaiseen paikkaan, ei nyt ollut kuitenkaan sopiva aika -tyydyttää uteliaisuuttani, vaan valmistauduin sensijaan koettamaan -hälventää sitä tuskallista vaikutusta, minkä neidin sanat olivat häneen -tehneet. - -Ensiksi tajuihinsa tultuaan ei hän niitä muistanut, vaan tyytyväisenä -nähdessään minut vierellään unohtui hyväilemään minua heikoin käsin ja -katkonaisin sanoin. Äidinrakkaudessa on sellainen taikavoima, että -minun läsnäoloni varmaankin muutti hänen ullakkohuoneensa palatsiksi. -Mutta sitten hänen silmänsä sattuivat neitiin ja hänen seuranaiseensa, -jotka olivat jääneet seisomaan lieden luo heittäen meihin silloin -tällöin synkkiä katseita, ja silloin hän muisti, ensin säikähdyksensä -ja sitten sen syyn, ja ryntäilleen kohoten hän katseli kauhistuneena -ympärilleen. "Gaston!" huusi hän tarrautuen käteeni luisevilla -sormillaan. "Mitä minä kuulin? Joku puhui sinusta -- joku nainen. Hän -sanoi sinua -- vai untako näin -- petturiksi! Sinua!" - -"Äiti, äiti", sanoin minä, koettaen puhua huolettomasti, vaikka hänen -harmaitten, hajallaan ja epäjärjestyksestä olevien hiuksiensa näkeminen -sai mieleni liikutetuksi, "olisiko se ollut todennäköistä? Olisiko -kukaan uskaltanut käyttää minusta sellaista sanaa sinun läsnäollessasi? -Kyllä sinä varmaan olet sen uneksinut!" - -Mutta sanat palasivat hänen muistiinsa yhä elävämpinä, hän katsoi -minuun hyvin huolissaan ja pani käsivartensa kaulalleni, ikäänkuin -olisi tahtonut suojella minua vähäisillä voimillaan, jotka juuri -auttoivat häntä hiukan kohoamaan vuoteeltaan. "Mutta joku sanoi niin, -Gaston", mumisi hän, katse vieraisiin kiinnitettynä. "Minä kuulin sen. -Mitä se tarkotti?" - -"Kuulit varmaankin", vastasin minä koettaen tekeytyä iloiseksi, vaikka -kyyneleet olivat silmissäni, "tämän neidin toruvan Tours'ista tullutta -opastamme, joka vaati juomarahaa kolme kertaa tavallisen määrän. Se -hävytön lurjus ansaitsi kyllä kaikki mitä hänelle sanottiin, sen -vakuutan." - -"Sitäkö se oli?" kuiskasi hän epäillen. - -"Varmasti se ei voinut olla muuta, äiti", vastasin minä, ikäänkuin en -lainkaan epäilisi. - -Hän vaipui jälleen vuoteelle helpotuksesta huoahtaen, ja hänen -kalpeille kasvoilleen tuli hiukan väriä. Mutta hänen silmänsä viipyivät -vieläkin uteliaina ja levottomina neidissä, joka seisoi äkeänä tuleen -tuijottaen. Ja tämän nähdessäni tunsin sydämessäni kipeän aavistuksen, -että olin tehnyt mielettömästi tuodessani tytön tänne. Aavistin, että -tulisi tehtäväksi lukemattomia kysymyksiä ja syntyisi lukemattomia -selkkauksia, ja tunsin jo häpeän punan kohoavan poskilleni. - -"Kuka on tuo?" kysyi äitini hiljaa. "Minä olen sairas. Hänen täytyy -suoda minulle anteeksi." Hän viittasi raukealla sormellaan -seuralaisiini. - -Nousin ylös ja pitäen yhä hänen kättään omassani käännyin niin, että -kasvoni tulivat lieteen päin. "Hän on", vastasin kaavamaisesti, -"neiti ... mutta sanon sinulle hänen nimensä myöhemmin, ollessamme -kahdenkesken. Riittää kun sanon, että hän on jalosyntyinen nainen, -jonka eräs korkea-arvoinen henkilö on uskonut huostaani." - -"Korkea-arvoinen henkilö?" toisti äitini vienosti, katsahtaen minuun -hymyillen mielihyvillään. - -"Eräs kaikkein korkeimmista", sanoin minä. "Kun sellainen luottamus on -minulle suuri kunnia, tunsin, etten voinut täyttää sitä paremmin kuin -pyytämällä sinun vieraanvaraisuuttasi hänelle, kun meidän on kerran -viivyttävä yksi yö Blois'ssa." - -Puhuessani katsoin uhmaavana neitiin, vaatien häntä vastustamaan -minua tai keskeyttämään puheeni, jos hän uskaltaisi. Vastauksen -asemesta hän katsahti minuun kerran pää hiukan taivutettuna pitkien -silmäripsiensä alta. Sitten hän kääntyi takaisin tuleen päin, ja hänen -jalkansa polkaisi jälleen kiukkuisesti lattiaa. - -"On ikävää, etten voi ottaa häntä vastaan paremmin", vastasi äitini -heikosti. "Olen kärsinyt vahinkoja viimeaikoina. Olen ... mutta siitä -tahdon puhua joskus toisella kertaa. Neiti arvattavasti tuntee", jatkoi -hän arvokkaasti, "sinut ja sinun asemasi etelässä liian hyvin -ottaakseen pahakseen sitä tilapäistä ahdinkoa, mihin hän näkee minun -joutuneen." - -Huomasin neidin säpsähtävän, ja se peitettyä halveksimista ja -hämmästynyttä suuttumusta ilmaiseva katse, jonka hän minuun sinkautti, -sai minut vääntelehtimään. Mutta kun äitini taputti minua hellästi -kädelle, vastasin maltillisesti: "Neiti ei voi ajatella muuten kuin -ystävällisesti ja hyväntahtoisesti, siitä olen vakuutettu. Ja asuntoja -on tänä iltana vaikea hankkia Blois'ssa." - -"Mutta kerro minulle itsestäsi, Gaston!" huudahti äitini innokkaasti. -Ja hänen kätensä levätessä kädelläni ja hänen silmiensä tähystäessä -kasvoihini ei minulla ollut sydäntä riistäytyä pois, niin pelokkaana -kuin odotinkin, mitä oli tuleva, ja niin hartaasti kuin halusinkin -lopettaa tämän kohtauksen. "Kerro minulle itsestäsi. Olet kai vielä ... -kuninkaan suosiossa -- en tahdo mainita hänen nimeään täällä?" - -"Olen, äiti", vastasin, katsoen järkähtämättä neitiin, vaikka poskiani -poltteli. - -"Vai olet vielä -- ja vieläkö hän kysyy sinulta neuvoa asioihinsa?" - -"Vielä, äiti." - -Hän huokasi onnellisena ja vaipui vielä alemmaksi vuoteessaan. "Ja -virkasi?" kuiskasi hän mielihyvästä väräjävin äänin. "Ei kai sitä ole -vaihdettu? On kai sinulla se vielä?" - -"On, äiti", vastasin minä hien pusertuessa otsalleni, häpeäni kasvaessa -niin että tuskin jaksoin sitä kestää. - -"Kaksitoistatuhatta livreä vuodessa, eikö niin?" - -"Aivan niin, äiti." - -"Ja palveluskuntasi? Entä lakeijoja -- kuinka monta nykyään?" -Vastaustani odottaessaan hän silmäsi ylpeällä katseella ensin molempiin -tulen ääressä seisoviin äänettömiin olentoihin, sitten köyhyydestä -kertovaan huoneeseen, ikäänkuin sen alastomuuden näkeminen lisäisi -hänen iloaan minun rikkaudestani. - -Hänellä ei ollut ollenkaan aavistusta hämmingistäni eikä surkeasta -asemastani, ja hänen viimeiset sanansa olivat vähällä saada kurjuuteni -maljan vuotamaan ylitse. Tähän saakka oli kaikki mennyt helposti, mutta -nyt tuntui kuin olisin tukahtunut. Minä änkytin enkä tahtonut saada -ääniä. Neiti katseli tuleen pää kumarassa. Fanchette tuijotti minuun -mustat silmänsä pyöreinä kuin suitsirenkaat ja suu puoleksi auki. -"Niin, äiti", mumisin viimein, "sanoakseni sinulle totuuden, on minun -nykyään ollut pakko tehdä..." - -"Mitä, Gaston?" Äitini kohosi puoleksi istumaan vuoteessaan. Hänen -äänensä oli muuttunut, ilmaisten pettymystä ja pelokasta odotusta, ja -hänen sormensa puristivat kättäni tiukemmin. - -En voinut vastustaa tuota tuskaista pyyntöä. Viskasin pois viimeisenkin -häpeän riekaleen. "Jonkun verran supistuksia talouteeni", vastasin, -katsoen surkean uhmaavana neidin poispäin kääntyneeseen olentoon. Hän -oli kutsunut minua valehtelijaksi ja petturiksi -- tässä samassa -huoneessa! Minä olin nyt hänen edessään itse tunnustautunut -valehtelijaksi ja petturiksi. "Minulla on nyt vain kolme lakeijaa, -äiti." - -"Se on vielä sentään arvokasta", mutisi äitini ajatuksissaan, silmät -loistavina. "Sinun pukusi, Gaston, on kuitenkin ... silmäni ovat tosin -heikot, mutta minusta näyttää..." - -"No, no, se on vain valepuku", ehätin minä vastaamaan. - -"Se minun olisi pitänyt tietää", virkkoi hän vaipuen jälleen pitkälleen -hymyillen ja tyytyväisenä huoaten. "Mutta kun ensin näin sinut, -pelkäsin meikein että jotakin oli tapahtunut sinulle. Ja minä olen -ollut niin huolissani viime aikoina", jatkoi hän, päästäen irti käteni -ja alkaen hypistellä peitettä, ikäänkuin tuo muisto olisi tehnyt hänet -levottomaksi. "Täällä kävi joku aika sitten eräs mies -- tämän Simon -Fleix'n ystäviä -- joka oli ollut etelässä päin Pau'ssa ja Nerac'issa, -ja hän sanoi, ettei ollut ketään Marsac-nimistä hovissa." - -"Hän tunsi arvattavasti vähemmän hovia kuin viinikapakkaa", vastasin -niinä koettaen hymyillä. - -"Juuri niin minäkin sanoin hänelle", virkkoi hän nopeasti ja -innokkaasti. "Vakuutan sinulle, ettei hän saanut minua lainkaan -uskomaan." - -"Luonnollisesti", sanoin minä. "Niitä on aina olemassa sellaisia -ihmisiä. Mutta nyt, jos sallit, ryhdyn toimittamaan niitä järjestelyjä, -mitä neidin täällä-olo tekee tarpeelliseksi." - -Pyysin häntä siis lepäämään toipuakseen -- sillä niinkin lyhyt -keskustelu tulomme aikaansaaman järkytyksen jälkeen oli kovasti -uuvuttanut hänen voimiaan -- ja vedin nuorukaisen, joka juuri oli -palannut toimittamasta hevosiamme talliin, hiukan syrjään, ja saatuani -kysyessäni kuulla, että hän asui pienemmässä huoneessa saman -porrastasanteen päässä, pyysin hänen luovuttamaan sen neidin ja hänen -seuranaisensa käytettäväksi. Vaikka hänessä toisinaan ilmeni -jonkunverran närkkäyttä, näytti hän olevan terävä ja näppärä poika, ja -hän suostui mielellään myöhäisestä hetkestä huolimatta lähtemään -kaupungille hankkiakseen vähän ruokavaroja ja hiukan muutakin, mikä oli -kipeään tarpeeseen niin äidilleni kuin meillekin. Toimitin Fanchetten -auttamaan häntä toisen huoneen kuntoonpanemisessa ja jäin siten -joksikin aikaa neidin kanssa kahden. Hän oli ottanut toisen tuoleista -ja istui tulen ääressä kyyristyneenä, vaippansa huppukaulus syvälle -pään yli vedettynä, niin että silloinkaan, kun hän katsoi minuun, en -nähnyt juuri muuta kuin hänen halveksivasta harmista säihkyvät -silmänsä. - -"Siis, herra", alkoi hän, puhuen matalalla äänellä ja kääntyen hieman -minuun päin, "te harjotatte valehtelemista täälläkin?" - -Minulla oli niin voimakas tunne kiellon taikka selittelyn -hyödyttömyydestä, että kohautin vain hartioitani enkä vastannut mitään -hänen ivaansa. Vielä kaksi päivää -- vielä kaksi päivää kun menisi, -niin olisimme Rosny'ssa, tehtäväni olisi suoritettu ja neiti ja minä -eroaisimme ainiaaksi. Mitäpä olisi silloin väliä sillä, mitä hän -minusta ajatteli? Mitä väliä sillä oli nytkään? - -Ensi kerran yksissäolomme aikana näytti äänettömyyteni saattavan hänet -hämille ja olevan hänelle epämieluista. "Eikö teillä ole mitään -sanottavaa puolustukseksenne?" mutisi hän terävästi, rusentaen -hiilenpalasen jalallaan ja kumartuen tähystämään tuhkaan. "Eikö teillä -ole vielä jotakin valhetta varastossanne, herra de Marsac? De Marsac!" -ja hän kertasi aatelisnimeni pilkallisesti naurahtaen, ikäänkuin ei hän -ollenkaan uskoisi sen aitouteen. - -Mutta minä en vastannut mitään -- en kerrassaan mitään; ja me olimme -molemmat äänettöminä, kunnes Fanchette tuli sanomaan huoneen olevan -valmiina ja valaisi herrattarelleen tietä ulos. Käskin naisen tulla -jonkun ajan perästä noutamaan neidille illallista, ja jäätyäni sitten -yksin äitini kanssa, joka oli vaipunut uneen, hymy ohuilla, riutuneilla -kasvoillaan, aloin ihmetellä, mikä hänet oli saattanut tällaiseen -hirveään köyhyyteen. - -Pelkäsin kiihottavani hänen mieltään ottamalla sen puheeksi. Mutta -myöhemmin illalla, kun vuoteen uutimet oli vedetty eteen ja Simon Fleix -ja minä olimme jääneet kahden, katsellen toisiamme hiiloksen yli kuin -kaksi erirotuista koiraa -- hiukan vieraina ja epäluuloisina -- -palasivat ajatukseni tuohon kysymykseen. Ja päättäen ensin ottaa vähän -selkoa toveristani, jolle hänen kalpeat, terävä-ilmeiset kasvonsa ja -rikkinäinen, musta pukunsa antoivat hiukan erikoisen ominaisleimansa, -kysyin häneltä, oliko hän tullut Pariisista rouva de Bonnen mukana. - -Hän nyökkäsi äänettömänä. - -Kysyin häneltä, oliko hän tuntenut hänet kauan. - -"Vuoden ajan", hän vastasi. "Minä asuin viidennessä, rouva toisessa -kerroksessa samassa talossa Pariisissa." - -Kumarruin eteenpäin ja nykäisin hänen mustan kauhtanansa lievettä. -"Mikä tämä on?" sanoin hiukan halveksivasti. "Ethän sinä ole pappi." - -"En", vastasi hän, hypistellen itsekin vaatetta ja tuijottaen minuun -omituisella, hajamielisellä ilmeellä. "Olen Sorbonnen ylioppilas." - -Vetäydyin hänestä erilleni mumisten kirouksen, ja katsoen häneen -epäluuloisin silmin ihmettelin mielessäni, kuinka hän oli tullut tänne, -ja varsinkin, kuinka hän oli joutunut seuraamaan äitiäni, joka -lapsuudestaan saakka oli kasvanut protestanttisessa uskossa ja -tunnustanut sitä salaisesti koko elämänsä ajan. En voinut ajatella, -kuka olisi entisinä aikoina ollut hänen taloonsa vähemmän tervetullut -kuin sorbonnelainen, ja aloin aavistaa, että tästä oli etsittävä syy -hänen surkeaan tilaansa. - -"Ettekö pidä Sorbonnesta?" sanoi hän, lukien ajatukseni, jotka kylläkin -olivat selvästi nähtävissä. - -"En enempää kuin pidän pirusta!" tokaisin minä. - -Hän kurottautui eteenpäin, ojensi kiihkeästi laihan kätensä ja laski -sen polvelleni. "Entä jos he kuitenkin ovat oikeassa?" mutisi hän -käheällä äänellä. "Entä jos he ovat oikeassa, herra de Marsac?" - -"Kutka oikeassa?" kysyin töykeästi, vetäytyen jälleen erilleni. - -"Sorbonnelaiset", toisti hän, tuijottaen silmiini herkeämättä, kasvot -kiihtymyksestä punottavina. "Ettekö näe", jatkoi hän, pusertaen -polveani innoissaan ja työntäen kasvonsa yhä lähemmäksi minua, "että -yksi asia on kaiken ytimenä? Että kaiken ytimenä on -- pelastusko vai -kadotus! Ovatko he oikeassa? Oletteko te oikeassa? Te myönnätte yhden -asian, kiellätte toisen, te valkokauhtanat; ja te teette sen kevyesti, -mutta oletteko oikeassa? Oletteko oikeassa? Hyvä Jumala!" jatkoi hän, -vetäytyen äkkiä takaisin ja huitaisten kädellään kärsimättömänä, "minä -olen lukenut, lukenut, lukenut! Olen kuunnellut saarnoja, väittelyjä, -kiistakokouksia, enkä tiedä mitään. En tiedä enempää kuin -alottaessanikaan." Hän ponnahti ylös ja alkoi astella lattialla, ja -minä tuijotin häneen sääliä tuntien. Eräs hyvin oppinut henkilö sanoi -minulle kerran, että nämä sekavat ajat kasvattivat neljää lajia -ihmisiä, jotka olivat suuresti surkuteltavia: kiihkouskoisia kumpaakin -puoluetta, jotka uskonsa innossa kadottivat näkyvistään kaiken muun; -ihmisiä, jotka Simon Fleix'n tavoin epätoivoisesti etsivät jotain, mitä -voisivat uskoa, löytämättä sitä; ja lopuksi pilkkaajia, jotka pitivät -kaikkea uskontoa ilveilynä. - -Äkkiä hän pysähtyi kävelemästä -- panin merkille, ettei hän -kiihtymyksessäänkään unohtanut äitiäni, vaan astui aina kevyemmin -lähestyessään vuodekomeroa -- ja avasi jälleen suunsa. - -"Oletteko te hugenotti?" - -"Olen", vastasin minä. - -"Niin hänkin on", virkkoi hän, viitaten vuodetta kohti. "Mutta eikö -teillä ole mitään epäilyksiä?" - -"Ei mitään", sanoin levollisesti. - -"Ei hänelläkään", vastasi hän taaskin, seisahtuen eteeni. "Millä tavoin -tulitte vakaumukseen?" - -"Minut kasvatettiin protestanttisuuteen", sanoin minä. - -"Ettekö ole koskaan pannut sitä kysymyksenalaiseksi?" - -"En koskaan." - -"Ettekä ajatellut sitä paljon?" - -"En ylen paljoa", vastasin minä. - -"Totta totisesti!" huudahti hän matalalla äänellä. "Ja ettekö -milloinkaan ajattele helvetin tulta -- sitä matoa, joka ei kuole, ja -sitä tulta, joka ei sammu? Ettekö milloinkaan ajattele sitä, herra de -Marsac?" - -"En, ystäväni, en milloinkaan!" vastasin minä tullen kärsimättömäksi, -sillä niin myöhäisellä hetkellä ja tuossa hiljaisessa, kolkossa -huoneessa tuntui tämä keskustelu mielestäni liian synkkäaineiselta. -"Uskon, mitä olen opetettu uskomaan, ja koetan olla vahingoittamatta -ketään, paitsi vihollista. Minä ajattelen vähän. Ja jos olisin sinun -sijassasi, ajattelisin vähemmän. Minä _tekisin_ jotain -- tappelisin, -huvittelisin, työskentelisin, mutta en ajattelisi. Jätä ajatteleminen -kirjamiehille." - -"Minä olen kirjamies", vastasi hän. - -"Mutta kovin viheliäinen, mikäli voin nähdä", sanoin minä hiukan -halveksivalla äänensävyllä. "Jätä se, hyvä mies. Työskentele! Tappele! -Tee jotakin!" - -"Tapellako?" sanoi hän, ikäänkuin ajatus olisi ollut hänelle ihan uusi. -"Tapellako? Mutta siinähän minut voitaisiin tappaa; ja sitten helvetin -tuli, näettehän!" - -"Tulimmaista, mies!" huudahdin minä lopullisesti kyllästyneenä tuohon -mielettömyyteen, joka, totta puhuakseni, lampun himmeästi palaessa ja -sateen rapistessa katolla pani kylmänväreet karsimaan selkänahkaani. -"Riittää jo tästä! Pidä epäilysi ja pelkosi omina tietoinasi! Ja vastaa -minulle", jatkoin ankarasti, "kuinka rouva de Bonne on tullut näin -köyhäksi? Kuinka hän on joutunut tällaiseen paikkaan?" - -Hän istui tuolilleen ja kiihtymys kuoli nopeasti pois hänen -kasvoiltaan. "Hän antoi pois kaikki rahansa", sanoi hän hitaasti ja -vastenmielisesti. On ymmärrettävää, että tämä vastaus hämmästytti -minua. "Antoi pois!" huudahdin minä. "Kenelle? ja milloin?" - -Hän liikahti levottomasti tuolillaan ja vältti katsettani, ja hänen -muuttunut käytöksensä täytti minut epäluuloilla, joita hänen -luonteestaan juuri-ikään saamani käsitys ei kyennyt kokonaan torjumaan. -Viimein hän sanoi: "Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, jos -sitä tarkotatte; ei mitään. Olen päinvastoin tehnyt kaiken voitavani -auttaakseni häntä. Seurasin häntä tänne. Vannon, että asia on siten; -herra de Marsac." - -"Sinä et ole vielä sanonut minulle, kenelle hän ne antoi", sanoin minä -ankarasti. - -"Hän antoi ne eräälle papille", mumisi hän. - -"Mille papille?" - -"Minä en tiedä hänen nimeään. Hän on jakobiini." - -"Ja minkä takia?" kysyin minä, tuijottaen epäuskoisena ylioppilaaseen. -"Minkä takia hän antoi ne hänelle? Kuule! Varo itseäsi, äläkä koeta -syöttää minulle mitään sorbonnelaisia valheitasi!" - -Hän epäröi hetkisen, katsoen minuun arasti, ja näytti sitten päättävän -sanoa minulle kaikki. "Tuo jakobiini sai selville -- se oli silloin kun -asuimme Pariisissa, ymmärrättehän, viime kesäkuussa -- että hän oli -hugenotti. Se oli siihen aikaan kun Foucard'it poltettiin, ja jakobiini -pelotteli häntä sillä ja sai hänet maksamaan hänelle rahna, jotta hän -säilyttäisi hänen salaisuutensa, alussa vähän ja sitten yhä enemmän.. -Kun kuningas lähti Blois'han, seurasi hän hänen majesteettiaan, luullen -olevansa turvassa täällä. Mutta pappi tuli myöskin ja sai rahaa yhä -enemmän ja enemmän, kunnes jätti hänet tällaiseen tilaan." - -"Tällaiseen tilaan!" sanoin minä. Ja minä purin hampaani yhteen. - -Simon Fleix nyökkäsi. - -Katselin ympärilleni tuossa kurjassa ullakkokamarissa, johon äitini oli -sortunut, ja kuvittelin niitä kauhun ja jännityksen hetkiä, joita hän -oli kokenut -- joita hänen oli täytynyt kokea tuon konnan uhkauksen -riippuessa hänen harmaan päänsä päällä! Ajattelin hänen syntyperäänsä -ja nöyryytystänsä, heikkoa terveyttään ja kärsivällistä, uupumatonta -rakkauttaan minua kohtaan; ja juhlallisesti, taivaan edessä vannoin -sinä yönä rankaisevani tuota miestä. Vihani oli liian suuri voidakseen -pukeutua sanoihin, ja kyyneliin olin liian vanha. En kysellyt Simon -Fleix'ltä enempää, paitsi milloin hän arveli papin tulevan uudestaan -- -mitä hän ei voinut sanoa -- ja tokko hän tuntisi hänet -- mihin hän -vastasi myöntävästi. Vaan vaippaani kääriytyen laskeuduin makaamaan -lieden luo ja haudoin surullisia mietteitä. - -Siis samalla kuin minä olin ollut ahdingossa omalla tahollani, oli -äitini nähnyt nälkää täällä. Hän oli pettänyt minua ja minä häntä. -Lamppu lepatti heittäen epämääräisiä varjoja, tuulenhengen -löyhytellessä omituista ikkunaverhoa edestakaisin. Katosta vuotava vesi -tippui pisara pisaralta, ja tuon tuostakin ravisteli tuuli ränstynyttä -rakennusta ikäänkuin tahtoisi repäistä sen kokonaan sijoiltaan ja -lennättää pois. - - - - -VIII. Tyhjä huone. - - -Haluten lähteä matkaan niin varhain kuin mahdollista, jotta ehtisimme -Rosny'hin toisena iltana, herätin Simon Fleix'n ennen päivän -valkenemista ja kuultuani häneltä, missä hevoset olivat, menin niitä -ruokkimaan. Otin tehdäkseni sen itse, jotta samalla saisin tilaisuuden -etsiä räätälin ja varustaa itselleni pukimet, jotka olisivat paremmin -säätyni mukaiset kuin ne, mitkä minulla oli jälellä. Huomasin, että -minulla oli vielä yhdeksänkymmentä kruunua Navarran kuninkaan -antamista rahoista, ja kahdellatoista hankin mustasta verasta tehdyn, -ruskeanpunaisilla pilkuilla ja juovilla koristetun nutun, tumman -levätin, joka oli vuorattu samalla vaatimattomalla värillä, sekä uuden -hatun ja sulan. Vaatturi olisi mielellään toimittanut minulle myöskin -uuden huotran, nähdessään että entinen oli kärjestä kulunut. Mutta -siitä minä kieltäydyin, sillä olin saanut päähäni, että kulkisin -miekankärki paljaana, kunnes olisin kostanut sille konnalle, joka oli -täyttänyt äitini vanhuudenpäivät kurjuudella; saatuani Navarran -kuninkaan tehtävän suoritetuksi olin luvannut ruveta ajamaan tuon -päätöksen toteuttamista tarmokkaasti ja mitään häikäilemättä. - -Vaatteitten valinta ja jotkut muutokset, joita niihin oli tehtävä, -viivyttivät minua jonkun aikaa, niin että oli myöhäisempi kuin olisin -halunnut, kun palasin jälleen asuntoani kohti aikomuksessa saada -seurueeni ratsaille niin joutuin kuin mahdollista. Muistan, että aamu -oli selkeä ja kylmä; katuojat olivat kuivat ja kadut verrattain -puhtaat. Siellä täällä pilkotti varhainen auringonsäde esiinpistävien -räystäitten välistä, luvaten erinomaista matkailmaa. Mutta kasvot, -joita kävellessäni kohtasin, eivät heijastaneet ympäristön iloisuutta. -Äkeitä katseita kohtasin kaikkialla, minne vain katsoin, ja kun lähetti -lähetin perästä karautti ohitseni matkalla linnaan, seisoivat -kaupunkilaiset ovillaan huolettomina ja toimettomina taikka -kadunkulmauksiin keräytyneinä puhelivat hiljaa keskenään sen näköisinä -kuin olisi ollut salahankkeita tekeillä. Leskikuningatar eli vielä, -mutta Orleans oli noussut kapinaan, samoin Sens ja Mans, Chartres ja -Melun. Rouenin sanottiin olevan kahden vaiheilla, Lyons oli aseissa, -kun Pariisi taas oli pannut kuninkaansa pois viralta ja kirosi häntä -joka päivä sadoilta alttareilta. Sanalla sanoen, se suuri kapina, joka -seurasi Guisen kuolemaa ja kesti niin monta vuotta, oli jo käynnissä, -niin että tänä uuden vuoden ensimäisenä päivänä kuninkaan määräykset -tuskin kantoivat kauemmaksi kuin hänen katseensa, kun hän levottomana -kurkisti ulos yläpuolellani kohoavista linnan torneista. - -Saavuttuani taloon kiipesin kiiruusti ylös pitkää porraskäytävää, -harmitellen sen pimeyttä ja likaisuutta ja suunnitellen kiivetessäni, -millä tavoin voisin mukavimmin ja pikimmin muuttaa äitini parempaan -asuntoon. Viimeisen porrasjakson yläpäähän ehdittyäni näin, että neidin -ovi käytävän vasemmalla puolen oli auki, ja päättäen siitä että hän oli -jo ylhäällä ja valmiina matkaan, astuin äitini huoneeseen reippain -askelin ja kirpeän aamuilman virkistämin mielin. - -Mutta kynnyksellä minä pysähdyin, jääden seisomaan äänettömänä ja -tyrmistyneenä. Ensin luulin, että huone oli tyhjä. Seuraavalla -katsahduksella huomasin ylioppilaan. Hän oli polvillaan vuoteen -vieressä komerossa, jonka esirippu oli raastettu osaksi pois. Ikkunan -edestä oli verho samoin repäisty alas, ja siitä virtaava kylmä -päivänvalo paljasti räikeästi huoneen ruman alastomuuden, saaden -sydämeni hyytymään. Lieden luona virui kumollaan oleva tuoli, ja -orrella sen yläpuolella kyyrötti harmaa kissa, jota en ollut tähän -saakka huomannut, katsellen minua peitetyllä vihalla. Neitiä ei näkynyt -enempää kuin Fanchetteakaan, ja Simon Fleix ei kuullut tuloani. Hän -toimitti vuoteen ääressä jotain, mikä nähtävästi koski äitiäni. - -"Mitä tämä on?" huudahdin minä hiljaa, lähestyen varpaillani vuodetta. -"Missä toiset ovat?" - -Ylioppilas katsahti taaksensa ja näki minut. Hänen kasvonsa olivat -kalpeat ja synkät. Hänen silmänsä hehkuivat, ja kuitenkin niissä oli -kyyneliä, samoinkuin hänen poskillaankin. Hän ei puhunut, mutta huoneen -kylmyys, alastomuus ja tyhjyys puhuivat hänen puolestaan, ja mieleni -musteni. - -Tartuin häntä hartioihin. "Etkö voi puhua!" sanoin suutahtaen. "Missä -he ovat?" - -Hän nousi pystyyn ja tuijotti minuun. "He ovat menneet!" sanoi hän -älyttömästi. - -"Menneet?" huudahdin minä. "Mahdotonta! Milloin? Minne?" - -"Puoli tuntia sitten. En tiedä minne." - -Ymmällä ja ihmeissäni tuijotin häneen kauhistuksen ja suuttumuksen -vaiheella. "Etkö tiedä?" huusin. "He ovat menneet, ja sinä et tiedä?" - -Hän kääntyi äkkiä ja tarttui minua käsivarteen. "En, minä en tiedä, -minä en tiedä!" huusi hän kokonaan muuttuneella sävyllä, rajun -kiihtymyksen vallassa. "Ja menköön paholainen heidän kanssaan! Mutta -sen tiedän, kenen kanssa he menivät, nuo teidän ystävänne, herra de -Marsac! Tuli muuan narri, hölmö, hieno keikari ja puhui heille hyvää ja -kaunista ja näytti heille kultaisen merkin, ja silloin -- hui! -- he -menivät tiehensä ja unohtivat teidät!" - -"Mitä!" huudahdin minä, alkaen käsittää ja takertuen kiihkeästi hänen -puheensa ainoaan johtolankaan. "Kultaisen merkinkö? Heidät on siis -houkuteltu pois! Ei ole hetkeäkään hukattava. Minun täytyy seurata." - -"Ei, sillä siinä ei ole kaikki!" vastasi hän, keskeyttäen minut -synkästi, samalla kuin hän pusersi käsivarttani yhä tiukemmin ja hänen -silmänsä säkenöivät. "Te ette ole kuullut kaikkea. Tuo mies, jonka -kanssa he menivät, kutsui teitä petturiksi ja varkaaksi ja -kerjäläiseksi, ja teki sen äitinne silmäin edessä -- ja tappoi hänet! -Tappoi hänet yhtä varmasti kuin jos hän olisi pistänyt miekan häneen! -Tahdotteko vieläkin jättää hänet ja lähteä heidän jälkeensä?" - -Hän puhui selvästi. Ja kuitenkin, Jumala paratkoon, kului joku aika -ennenkuin ymmärsin hänet -- ennenkuin käsitin hänen sanainsa -merkityksen tahi kykenin siirtämään ajatukseni poissaolevista edessäni -vuoteella makaavaan äitiini. Kun se viimeinkin minulle onnistui ja minä -käännyin häneen päin ja näin hänen liikkumattomat kasvonsa ja ohuen -tukkansa rentoina karkealla tyynyllä, niin valtasi tuo näky minut -kokonaan. En muistanutkaan enää toisia -- sillä luulin häntä -kuolleeksi; ja tuskaisesti parahtaen lankesin polvilleni hänen -viereensä ja peitin kasvoni. Mitä tuo itsepäinen tyttö oikeastaan -minulle merkitsi? Mitä merkitsivät kuninkaatkaan ja kuninkaan asiat -minulle hänen rinnallaan -- ainoan ihmisolennon, joka yhä minua -rakasti, ainoan olennon, joka oli minun vertani ja heimoani, ainoan -alati-kärsivällisen, alati-uskollisen sydämen rinnalla, joka monet -vuodet oli sykkinyt yksinomaan minulle? Hetken verran, muutamien -tuokioitten ajan olin hänen arvoisensa, sillä minä unohdin kaikki muut. - -Simon Fleix herätti minut vihdoin turtumuksestani, selittäen minulle, -ettei hän ollut kuollut, vaan ainoastaan syvässä tiedottomuuden -tilassa, jonka hänen saamansa ankara mielenjärkytys oli aiheuttanut. -Hän oli lähettänyt jonkun naapurin hakemaan lääkäriä, ja tämä astui -huoneeseen juuri kun minä nousin ylös ja asettuen minun paikalleni -palautti äitini pian tajuihinsa. Mutta hänen äärimmäinen heikkoutensa -varotti minua toivomasta enempää kuin väliaikaista toipumista. Enkä -ollut kauan istunut hänen luonaan, ennenkuin huomasin, että tämä -viimeinen isku, joka tuli niin monien kauhujen ja aineellisten -puutteitten lisäksi, oli sattunut hänen elämänsä ytimeen ja että hän -oli nyt kuolemaisillaan. - -Hän makasi jonkun aikaa käsi minun kädessäni ja silmät ummessa, mutta -puolenpäivän tienoissa, kun ylioppilas oli saanut annetuksi hänelle -hiukan lihalientä, hän virkistyi, ja tuntien minut makasi enemmän kuin -tunnin ajan tuijottaen minuun sanomattoman tyytyväisenä ja onnellisena. -Sen ajan kuluttua, kun luulin ettei hän enää kyennyt puhumaan, hän -viittasi minua kumartumaan hänen puoleensa ja kuiskasi jotakin, mistä -ensin en saanut selvää. Mutta sitten käsitin hänen sanoneen: "Onko hän -mennyt -- se tyttö, jonka toit?" - -Hyvin levottomana vastasin myöntävästi, pyytäen ettei hän huolehtisi -siitä asiasta. Minun ei kuitenkaan olisi tarvinnut peljätä, sillä kun -hän jälleen avasi suunsa, puhui hän levollisesti ja ikäänkuin -sellainen, joka näkee jotakin edessään selvästi. - -"Kun löydät hänet, Gaston", kuiskasi hän, "niin älä ole hänelle -vihainen. Se el ollut hänen syynsä. Hän -- tuo mies petti hänet. -Katso!" - -Seurasin suuntaa, mihin hän osotti pikemmin katseellaan kuin kädellään, -ja näin päänalaisen vieressä kultaketjun. "Jättikö hän tämän?" -kuiskasin minä, omituisen liikutuksen pusertaessa rintaani. "Hän pani -sen tähän", kuiskasi äitini. "Ja hän olisi estänyt miestä sanomasta -mitä hän sanoi" -- väristys puistatti äitini ruumista hänen -muistellessaan miehen sanoja, vaikka hänen silmänsä katsoivat minuun -yhä uskoen ja luottaen -- "hän olisi estänyt, mutta hän ei voinut, -Gaston. Ja sitten mies joudutti häntä lähtemään." - -"Näyttikö hän hänelle jonkin merkin, äiti?" En saattanut mitenkään -pidättää tätä kysymystä, sillä niin paljon näytti siitä riippuvan. - -"Näytti, kultapalan", kuiskasi äiti hymyillen heikosti. "Nyt minä -tahdon nukkua." Ja pitäen yhä kädestäni hän sulki silmänsä. - -Ylioppilas palasi pian tuoden joitakin tarvetavaroita, joita olin -lähettänyt hänet hakemaan, ja me istuimme äitini luona iltaan saakka ja -myöhään yöhönkin. Huojennuksekseni olin kuullut lääkäriltä, että hän -oli ollut sairaana jo jonkun aikaa ja että joka tapauksessa loppu olisi -tullut pian. Hänellä ei ollut tuskia eikä hän tuntenut pelkoa, vaan -näytti siltä kuin hän olisi kiittänyt Jumalaa ja ollut tyytyväinen, -kohdatessaan minun katseeni aina kun hän avasi silmänsä tai heräsi -horrostilastaan. Mitä itseeni tulee, niin muistan, että tuohon -huoneeseen sisältyi joksikin aikaa koko minun maailmani. Sen -hiljaisuuteen hukkui kaikki kuohunta, mikä täytti Ranskan kaupungit, ja -sen ainoa mielenkiinto -- heikon hengityksen edestakaisin huokuminen -- -himmensi kokonaisen elämäniän pyyteet ja toiveet. - -Ennenkuin päivä valkeni, hiipi Simon Fleix ulos hoitamaan hevosia. -Palattuaan tuli hän luokseni ja kuiskasi korvaani, että hänellä oli -minulle jotain sanottavaa. Ja kun äitini makasi sillä hetkellä -levollisessa unessa, irroitin käteni, nousin hiljaa ja menin hänen -kanssaan lieden luo. - -Sen sijaan että olisi puhunut, asetti hän nyrkkinsä eteeni ja aukaisi -yhtäkkiä kouransa. "Tunnetteko tätä?" kysyi hän, katsahtaen minuun -terävästi. - -Otin hänen kädessään olevan esineen, ja katseltuani sitä nyökkäsin. Se -oli ruusukkeeksi solmittu tummanpunainen samettikaistale, joka oli -muodostanut, kuten ensi silmäyksellä huomasin, osan neiti de la Viren -naamion pidikkeestä. "Mistä sinä sen löysit?" sopersin minä, otaksuen -että hän oli poiminut sen porraskäytävästä. "Katsokaa sitä!" vastasi -hän kärsimättömästi. "Te ette ole katsonut." - -Käänsin sen toisinpäin, ja silloin näin jotakin, mikä ensin oli jäänyt -minulta huomaamatta -- nimittäin että kaistaleen leveämmässä päässä oli -omituisia kuvioita, jotka oli hyvin kömpelösti ja säännöttömästi -ommeltu valkoisella silkkilangalla. Pistot muodostivat kirjaimia ja -kirjaimet sanoja. Hätkähtäen luin: "Apua!" ja kulmassa näin pienemmillä -pistoilla nimikirjaimet "C.d.l.V." - -Katsoin kiihkeästi ylioppilaaseen, "Mistä löysit tämän?" kysyin. - -"Löysin sen kadulta", vastasi hän levollisesti, "noin kolmensadan -askeleen päässä täältä." - -Mietin hetkisen.. "Katuojastako vai seinän vierestäkö?" kysyin sitten. - -"Seinän vierestä." - -"Jonkin ikkunan altako?" - -"Aivan niin", vastasi hän. "Voitte olla levollinen; minä en ole hölmö. -Panin merkille paikan, herra de Marsac, enkä unohda sitä." - -Tämä löytö herätti tunteita, jotka pyrkivät syrjäyttämään mielestäni -äitini tilan aiheuttaman surun ja levottomuudenkin -- mitkä tunteet -vielä hetki sitten olivat näyttäneet tekevän mitättömiksi kaikki muut -huolet. Sillä näin nyt olevani pulassa, jossa minun täytyi kärsiä -teinpä miten hyvänsä. Toiselta puolen oli minun mahdoton jättää äitini; -olisin ollut sydämetön julmuri, jos sen olisin tehnyt. Toiselta puolen -taas en voinut ilman viiltävää tuskaa jäädä liikkumattomaksi ja -toimettomaksi, kun neiti de la Vire, jota olin vannonut suojelevani ja -joka nyt kärsi minun huolettomuuteni ja huonon onneni takia, kutsui -minua apuun. Sillä muuta tuo samettiruusuke ei voinut merkitä, ja -kenellekään muulle se ei voinut olla tarkotettu kuin minulle, koska ei -ollut montakaan muuta, joka olisi todennäköisesti voinut sen tuntea, ja -koska hän piti luonnollisena, että minä koettaisin päästä hänen -jälilleen. - -Enkä voinut antaa tuolle merkille mitään pientä merkitystä. Muistaen -neidin ylpeän ja pelottoman luonteenlaadun, sekä missä valossa hän aina -oli minua katsonut, oli minulla syy aavistaa pahinta. Olin varma, ettei -mikään luuloteltu vaara eikä muu kuin kaikkein viimeinen hätä olisi -saanut häntä ottamaan näin alentavaa askelta. Ja tämä johtopäätös ynnä -lisäksi pelko siitä, että hän oli joutunut Fresnoyn käsiin, jota luulin -siksi henkilöksi, joka oli ryövännyt minulta kultarahan puolikkaan, -täyttivät minut hirveällä epätietoisuudella siltä, millä suunnalla -velvollisuuteni tällä hetkellä oli. Kunniantuntoni veti minua kahdelle -taholle, vaatien minua sekä lähtemään että jäämään, ja kun käteni meni -miekankahvaan ja jalkani pakottivat minua lähtemään, etsivät silmäni -äitiäni ja korvani kuuntelivat hänen vienoa hengitystään. - -Neuvottomana ja hämmentyneenä katsoin ylioppilaaseen, ja hän katsoi -minuun. "Sinähän näit miehen, joka vei hänet", mutisin minä. Siihen -saakka, ollen yksinomaan huolissani äitini kohtalosta, olin tehnyt vain -joitakin kysymyksiä ja sivuuttanut asian ikäänkuin se liikuttaisi minua -vähän ja kuuluisi minulle vielä vähemmän. "Minkä näköinen hän oli? -Oliko hän iso, turpea mies, pää siteessä, tai ehkä haava kasvoissaan?" - -"Sekö herra, joka meni neidin kanssa?" kysyi hän. - -"Niin, niin, vaikkapa herra, jos niin haluat!" - -"Ei ollenkaan", vastasi ylioppilas. "Hän oli pitkä, nuori, hieno mies, -komeasti puettu, ja hänellä oli tumma tukka ja komeat kasvot. Kuulin -hänen sanovan neidille, että hän tuli erään neidin ystävän lähettämänä, -joka oli liian korkea-arvoinen mainittavaksi julkisesti, varsinkaan -Blois'ssa. Hän lisäsi tuovansa häneltä tunnusmerkin; ja kun neiti -mainitsi teistä -- hän oli juuri tullut rouvan huoneeseen seuranaisensa -kanssa, kun tuo mies ilmestyi..." - -"Hän oli tietysti pitänyt silmällä, milloin minä menin ulos." - -"Aivan niin. No niin, kun neiti mainitsi teistä, vannoi mies, että te -olitte seikkailija ja rutiköyhä petkuttaja ja vaikka mikä, ja kehotti -neitiä sanomaan, pitikö hän todennäköisenä että hänen ystävänsä olisi -uskonut sellaisen tehtävän sellaiselle miehelle." - -"Ja silloinko neiti lähti hänen kanssaan?" - -Ylioppilas nyökkäsi. - -"Mielelläänkö? Vapaasta tahdostaanko?" - -"Kyllä", vastasi hän. "Siltä minusta näytti. Hän koetti estää miestä -puhumasta teidän äitinne kuullen, mutta siinä oli kaikki." - -Hetken mielijohteen ajamana otin askeleen ovea kohti; muistin kuitenkin -asemani ja käännyin takaisin voihkaisten. Melkein poissa suunniltani ja -tuntien tarvetta purkaa jollain tavoin tunteitani, tartuin poikaa -hartioihin ja pudistelin häntä edestakaisin. - -"Sano minulle, mies, mitä minun on tehtävä!" mutisin hampaitteni -välistä. "Puhu! Ajattele! Keksi jotakin!" - -Mutta hän pudisti päätänsä. - -Päästin hänet irti mumisten kirouksen ja istuin tuolille vuoteen -viereen, laskien pääni käsieni väliin. Juuri sillä hetkellä saapui -kumminkin huojennus -- saapui odottamattomalta taholta. Ovi avautui ja -lääkäri astui sisään. Hän oli taitava ammatissaan, ja vaikka häntä -paljon käytettiin hovipiireissä, oli hän siitä huolimatta hugenotti -- -ja juuri tämä seikka oli rohkaissut Simon Fleix'tä pyytämään hänen -apuaan "Vertavuotavan sydämen" isännän kautta, mikä majatalo oli -Blois'n hugenottien salainen yhtymäpaikka. Toimitettuaan tutkimuksensa -aikoi hän poistua, sillä hän oli vakava ja hiljainen mies ja hänellä -oli paljon työtä, mutta minä pysäytin hänet ovella. - -"Kuinka hänen laitansa on, herra tohtori?" sanoin matalalla äänellä, -pidellen kädelläni hänen päällysviitastaan. - -"Hän on voimistunut ja voi elää pari kolme päivää", vastasi hän -levollisesti. "Ehkä neljäkin, ja niin monta kuin Jumala tahtoo." - -Painaen kaksi kruunua hänen käteensä pyysin häntä käymään joka päivä, -minkä hän lupasikin tehdä. Sitten hän poistui. Äitini uinui yhä -rauhallisesti, ja minä käännyin Simon Fleix'n puoleen; epäilyni olivat -hälvenneet ja päätökseni oli tehty. - -"Kuule", sanoin minä, "ja vastaa minulle lyhyeen. Me emme voi poistua -yhtaikaa, se on selvä. Kuitenkin täytyy minun mennä heti paikalla sille -paikalle, mistä sinä löysit tuon samettinauhan. Kuvaa se paikka minulle -tarkasti, niin että voin löytää sen, äläkä tee erehdyksiä." - -Hän nyökkäsi ja vastasi hetkisen mietittyään: - -"Tiedättehän St. Denis'n kadun? No, menkää sitä alaspäin, jättäen -'Vertavuotavan sydämen' vasemmalle puolellenne. Kääntykää toisesta -kulmauksesta samalla puolella sivuutettuanne majatalon. Kolmas talo -kulmasta lukien, jälleen vasemmalla, on Pyhän ristin sairaalaan -johtavan porttiaukon yläpuolella. Portin yläpuolella on kaksi ikkunaa -alemmassa kerroksessa, ja niitten yläpuolella vielä kaksi. Nauha oli -ensimäisen ikkunan alla, jonka kohdalle saavutte. Oletteko ymmärtänyt?" - -"Täydellisesti", sanoin minä. "On hyvä joskus olla kirjamieskin, -Simon." - -Hän katsoi minuun miettiväisenä, mutta ei virkkanut mitään, ja minä -puuhasin miekankahvani lujittamisessa ja viittani sovittamisessa -kasvojeni alaosan eteen. Saatuani nämä tyydyttävästi järjestetyiksi -otin esiin rahani ja laskin kolmenkymmenenviiden kruunun suuruisen -summan, jonka annoin hänelle, terottaen hänen mieleensä että hänen oli -välttämättä pysyttävä äitini luona, jollen sattuisi palaamaan. Sillä -vaikka aioin lähteä ainoastaan tiedusteluretkelle, ottamaan, jos -mahdollista, selkoa siitä, oliko neiti vielä Blois'ssa, niin -tulevaisuus oli kuitenkin epävarma, ja vaikka viholliseni olivat -minulle tuntemattomia, tunsivat he minut. - -Terotettuani hänelle tätä velvollisuutta otin äänettömät jäähyväiset -äidiltäni ja jättäen huoneen poistuin hitaasti alas portaita, äitini -riutuneitten, kalpeitten kasvojen kuvan seuratessa mukanani ja -antaessa, kuten minusta tuntui, pyhityksen aikomukselleni. - -Kellot löivät yhtätoista, kun astuin ulos ovesta ja seisoin hetkisen -kujalla katsellen kummallekin suunnalle, näkyisikö mitään vakoilun -merkkejä. Mitään ei kuitenkaan ollut nähtävissä. Kuja oli autio. Ja -ollen varma siitä, että olisi turhaa yrittää eksyttää vastustajiani, -jotka arvattavasti tunsivat Blois'n paremmin kuin minä, en sitä -koettanutkaan, vaan ohjasin tieten tahtoen kulkuni "Vertavuotavaa -sydäntä" kohti St. Denis'n kadulle. Kaduilla oli sama synkän odotuksen -leima, jonka olin huomannut edellisenä päivänä. Samat ryhmät -seisoskelivat kadunkulmissa, samat epäluuloiset katseet kohtasivat -minua niinkuin kaikkia muitakin muukalaisia, jotka näyttäytyivät -ulkona; yhtä välinpitämättömän toimettomilta näyttivät kaupunkilaiset, -yhtä levottoman kiireellisiltä tulevat ja lähtevät sanansaattajat. -Näin, että täälläkin, ihan palatsin muurien juurella, lain ja -järjestyksen siteet olivat jännitetyt miltei katkeamaisilleen, ja -ajattelin, että jos milloinkaan oli Ranskassa ollut aikaa, jolloin -oikeus merkitsi vähän ja vahva käsi paljon, niin sellainen aika oli -nyt. Sellainen asiain tila olikin edullinen käsissä olevalle -tuumalleni, ja välittämättä epäluuloisista katseista astelin -päättäväisenä tietäni. - -Löysin helposti sen porttikäytävän, josta Simon oli puhunut, ynnä -ikkunan, jonka alta hän oli löytänyt samettisolmukkeen, Koska -melkein vastapäätä avautui kapea kujanne, käytin sitä hyväkseni -tarkastellakseni taloa mielin määrin, ja huomasin heti, että alempi -ikkuna oli suojattu vain lujilla luukuilla, jotka nyt olivat auki, -mutta ylemmän kerroksen ikkuna oli varustettu vahvalla rautaristikolla. -Luonnollisesti keskitin huomioni jälkimäiseen. Talo oli vanha -kivirakennus ja päältä katsoen jotensakin kunnioitettavan näköinen, -enkä voinut huomata siinä mitään, mikä olisi herättänyt epäluuloani, -jos nauha olisi löytynyt muualta. Sen seinässä oli erään uskonnollisen -veljeskunnan vaakuna, ja portti oli arvattavasti aikoinaan ollut sen -sairaalan pääsisäänkäytävänä, joka vieläkin oli sen takana, mutta nyt -oli portin päällinen talo nähtävästi joittenkin säätyläisihmisten -asuntona. Olivatko molemmat kerrokset samoilla vai eri asukkailla, sitä -en voinut ratkaista. - -Katseltuani sitä jonkun aikaa näkemättä kenenkään menevän sisään tai -tulevan ulos ja keksimättä mitään, mikä jollain tavoin olisi opastanut -minua, päätin uskaltautua talon sisäpuolelle, kun katu oli rauhallinen -eikä talossa näkynyt mitään merkkejä, jotka olisivat osottaneet sen -olevan vahvasti vartioidun. Sisäänkäytävä oli porttiholvin alla -oikealla puolella olevasta ovesta. Näkemästäni tein sen johtopäätöksen, -että portinvartia oli poissa, arvatenkin juoruilemassa kaupungilla -valtiollisista asioista. - -Johtopäätökseni näyttäytyikin oikeaksi, sillä kun olin onnellisesti -päässyt kadun poikki ja pujahdin sisään puoliavoimesta ovesta, löysin -ainoastaan hänen sauvansa ja hiilipannunsa häntä edustamassa. Yksi -silmäys riitti vakuuttamaan minulle tämän, ja heti käännyin empimättä -nousemaan ylös portaita, sillä oivalsin, että jos tahdoin saada jotakin -aikaan yksinäni, niin oli minun turvattava enemmän rohkeuteen ja -yllätykseen kuin varovaisuuteen ja harkintaan. - -Portaisiin tuli vain niukasti valoa pihan puolella olevista -tähystysaukoista, mutta ne olivat siistit ja hyvässä kunnossa. Koko -talossa vallitsi hiljaisuus, jota rikkoi vain minun askelteni ääni, ja -kaikki näytti niin siistiltä ja säännölliseltä, että kuta ylemmäs -nousin, sitä alemmas painui menestyksen-toivoni. Päättävästi jatkoin -kuitenkin kulkuani, kunnes saavuin toiseen kerrokseen ja seisoin -suletun oven edessä. Nyt oli hetki, jolloin kaikki tulisi ratkaistuksi. -Kuuntelin joitakin silmänräpäyksiä, mutta kun ei mitään kuulunut, -kohotin varovaisesti salpaa. Vastoin odotustani ovi avautui, ja minä -astuin sisään. Korkeaselustainen penkki oli sisäpuolella, estäen minua -näkemästä vapaasti huoneeseen, joka näytti olevan avara ja runsaasti ja -komeasti sisustettu, vaikka hiukan matala ja verrattain hämärästi -valaistu, sillä sen kaksi ikkunaa olivat leveyttään matalampia. Lämmin -takkatulen hohde valaisi kattoa, ja juuri kun suljin hiljaa oven, -murtui jokin palanut halko liedellä niin että säkenet ratisivat, mikä -ääni toi kodikasta eloa loisteliaaseen hiljaisuuteen. Heti sen jälkeen -kysyi matala soinnukas ääni: "Alfons, sinäkö se olet?" - -Astuin selustapenkin ympäri, ja näin edessäni kauniin naisen -kyynärpäänsä nojassa sohvalla. Kuullessaan oven avautuvan hän oli -kohonnut ryntäilleen. Kun hän nyt näki vieraan ihmisen edessään, -hypähti hän heikosti huudahtaen pystyyn ja tuijotti minuun hämmästystä -ja suuttumusta kuvastavin kasvoin. Hän oli keskikokoinen, piirteet -säännölliset, vaikka hiukan lapsimaiset, kasvot erittäin kauniit. -Tuuhea, kullankeltainen tukka riippui epäjärjestyksessä hänen kaulansa -ympärillä, sopien hyvin hänen silmiensä syvään sineen, missä minusta -näytti piilevän enemmän henkeä ja tulta kuin hänen yleiset -kasvonpiirteensä panivat otaksumaan. - -Hetken äänettömyyden jälkeen, minkä kestäessä hän mittaili minua -kiireestä kantapäähän hyvin ylpeästi -- ja minä katselin häntä -uteliaana ja ihmetellen -- hän lausui: "Hyvä herra, voisinko saada -tietää, mikä aiheuttaa tämän -- vierailun?" - -Olin sillä hetkellä niin hämmästyksissäni naisen ilmestymisestä ja -hänen tavattomasta kauneudestaan, samoinkuin siitäkin, etten nähnyt -täällä merkkiäkään etsimistäni henkilöistä, että en saanut kootuksi -ajatuksiani vastaukseen, vaan seisoin ymmällä tuijottaen häneen. -Huoneeseen astuessani olin odottanut näkeväni vallan toista! - -"No, herra?" sanoi hän jälleen puhuen terävästi ja kopauttaen jalallaan -lattiaan. - -"Tämän vierailunko?" sopersin minä. - -"Kutsukaa sitä vaikka tunkeilevaisuudeksi, jos niin haluatte!" huusi -hän kopeasti. "Mutta selittäkää syynne taikka menkää matkaanne." - -"Pyydän lupaa saada tehdä molemmat", vastasin minä, -tahdonponnistuksella kooten ajatukseni. "Nousin ylös näitä portaita ja -avasin ovenne erehdyksessä -- yksinkertaisesti sanoen -- toivoen -tapaavani täällä erään ystäväni. Huomaan erehtyneeni, eikä minulla ole -muuta tehtävää kuin poistua, pyytäen samalla nöyrimmästi anteeksi." Ja -puhuessani kumarsin syvään ja valmistauduin lähtemään. - -"Odottakaa vähän!" sanoi hän nopeasti ja muuttuneella äänellä. "Te -olette ehkä herra de Bruhlin -- mieheni -- ystävä. Siinä tapauksessa, -jos haluatte jättää hänelle jonkun sanoman, toimitan sen mielelläni -hänelle." - -Hän näytti niin viehättävältä, että huolimatta tunteitteni sekasorrosta -en voinut muuta kuin katsella häntä ihaillen. "Valitettavasti en voi -esittää sitäkään puolustuksekseni", vastasin minä. "Ikävä kyllä ei -minulla ole kunniaa tuntea häntä." - -Hän katseli minua hiukan hämmästyneenä. "Mutta kuitenkin", vastasi hän, -hymyillen kainosti ja leikkien pukuaan kiinnittävällä kultasoljella, -"teillä on täytynyt olla jokin syy, jokin aihe, jonka nojalla luulitte -löytävänne ystävänne." - -"Kyllä, rouva", vastasin minä, "mutta minä erehdyin." - -Näin hänen punastuvan äkkiä. Hymyillen ja räpyttäen ujosti silmiään hän -sanoi: "Onko ehkä mahdollista, että -- tarkotan, että oletteko ehkä -tullut tänne jostakin syystä, joka on yhteydessä -- esimerkiksi jonkun -samettinauhan kanssa?" - -Minä hätkähdin ja astuin tahtomattani askeleen häntä kohti. -"Samettinauhan!" huudahdin liikutettuna. "Hyvä Jumala! Sittenhän en -olekaan erehtynyt! Olen tullut oikeaan taloon, ja te -- te tiedätte -tästä jotakin! Arvoisa rouva, sanokaa minulle mitä tuo samettinauha -merkitsee, minä rukoilen teitä!" - -Kiihtymykseni näytti tekevän hänet levottomaksi; hän peräytyi pari -askelta, katsoen minuun ylväästi, mutta samalla ikäänkuin hiukan -häpeillen. "Uskokaa minua, se ei merkitse mitään", sanoi hän kiireesti. -"Pyydän teitä ymmärtämään sen. Se oli tyhmää pilaa." - -"Pilaa?" sanoin minä. "Se on pudotettu tästä ikkunasta." - -"Se oli pilaa", toisti hän itsepintaisesti. Mutta saatoin nähdä, että -hän kaikesta ylpeydestään huolimatta oli levoton. Hänen kasvonsa olivat -hämmentyneet ja kyyneliä oli hänen silmissään, Ja tämä saattoi minut -näissä olosuhteissa vain kahta itsepäisemmäksi. - -"Minulla on tuo nauha mukanani", sanoin minä. "Teidän täytyy kertoa -minulle siitä enemmän." - -Hän katsoi minuun osottaen ankarampaa suuttumusta kuin hän tähän saakka -oli ilmaissut. "Luulen, ettette te tiedä, kenelle puhutte", sanoi hän -hengittäen kiivaasti. "Poistukaa täältä, ja heti! Olen sanonut teille, -että se oli pilaa. Jos te olette kunnianmies, niin te uskotte minua ja -lähdette pois." Ja hän osotti ovea. - -Mutta minä pysyin paikallani, sillä olin järkähtämättä päättänyt tunkea -salaisuuden perille. "Olen kunnianmies, arvoisa rouva", sanoin minä, -"mutta kuitenkin täytyy minun saada tietää enemmän. Ennenkuin saan -kuulla enemmän, en voi lähteä." - -"Oh, tämä on sietämätöntä!" huusi hän katsellen ympärilleen ikäänkuin -etsien pakotietä; mutta minä olin hänen ja ainoan oven välissä. "Tämä -on sietämätöntä! Tuo samettinauha ei ollut lainkaan tarkotettu teille. -Ja, mikä merkitsee enemmän, jos de Bruhl tulee ja löytää teidät täältä, -niin tulette sitä katkerasti katumaan." - -Näin että hän oli ainakin yhtä levoton itsensä takia kuin minun -puolestani, ja asianhaaroihin katsoen ajattelin olevani oikeutettu -käyttämään hyväkseni hänen pelkoaan. Asetin tarkotuksella hattuni -vieressäni olevalle pöydälle ja lausuin, katsoen häneen kiinteästi: -"Minä menen, arvoisa rouva, kun saan kuulla kaikki mitä te tiedätte -tästä nauhasta, joka on kädessäni, mutta en ennen. Jollette te suostu -sitä ilmaisemaan, täytyy minun odottaa herra de Bruhlia ja kysyä -häneltä." - -"Hävytön!" huudahti hän, katsoen minuun kuin olisi hän raivossaan ja -pelossaan ollut valmis tappamaan minut; hän oli nähtävästi intohimoinen -nainen. Mutta minä seisoin liikahtamatta, ja hetken perästä hän puhui. -"Mitä tahdotte tietää?" sanoi hän, katsoen minuun synkästi. - -"Millä tavalla tämä nauha tuli kadulle teidän ikkunanne alle? Sen -tahdon tietää ensinnä." - -"Minä pudotin sen", vastasi hän äreästi. - -"Minkätähden?" kysyin minä. - -"Koska..." Ja sitten hän pysähtyi ja katsoi minuun, ja sitten taas -katsoi alas, posket tulipunaisina. "Koska, jos teidän täytyy saada se -tietää... Minä olen ollut naimisissa vain kaksi kuukautta, ja minä -ajattelin että mieheni löytäisi sen ja toisi minulla. Se oli hupsu -päähänpisto." - -"Mutta mistä saitte sen?" kysyin minä ja tuijotin häneen yhä -kummastuneempana ja neuvottomampana. Sillä minusta näytti että mitä -useampia kysymyksiä tein, sitä kauemmaksi eksyin tarkotuksestani. - -"Minä löysin sen Arcyn kujalta", vastasi hän, polkien ärtyneenä -jalkaansa. "Sain tyhmän ajatuksen tehdä niinkuin tein. Ja nyt, vieläkö -teillä on useampia kysymyksiä?" - -"Ainoastaan yksi", vastasin minä, nähden nyt kaikki selvästi. -"Tahdotteko suosiollisesti selittää minulle tarkasti, miltä kohdalta -löysitte sen?" - -"Johan minä sanoin. Arcyn kujalta, kymmenen askeleen päässä -Valois-kadulta. No, joko nyt menette?" - -"Yksi sana, arvoisa rouva. Oliko..." - -Mutta hän huusi: "Menkää, menkää!" niin kiivaasti, että yritettyäni -vielä kerran kiittää häntä, katsoin paremmaksi noudattaa hänen -käskyään. Olin saanut kuulla kaikki mitä hän tiesi; olin ratkaissut -arvotuksen. Mutta ratkaistuani sen en ollut sen likempänä päämäärääni, -olin yhtä kaukana neidistä. Äänettömänä kumartaen suljin oven ja aloin -laskeutua alas portaita, mieli täynnä huolekkaita epäilyjä ja -laskelmia. Samettinauha oli ainoa johtolanka mitä minulla oli, mutta -oliko oikein antaa sille mitään merkitystä? Tiesin nyt, että olipa se -alkujaan ollut missä tahansa, se oli siirretty kerran toiseen paikkaan. -Ja jos kerran, niin miksi ei kahdesti? Miksi ei kolmasti? - - - - -IX. Talo Arcyn kujan varrella. - - -En ollut laskeutunut puoltakaankymmentä askelta, kun kuulin jonkun -tulevan porraskäytävään kadulta ja alkavan nousta ylös. Heti johtui -mieleeni, että tämä mahtoi olla herra de Bruhl, ja huomasin, etten -ollut lähtenyt nuoren rouvan asunnosta sekuntiakaan liian aikaisin. -Minulla oli siksi vaikea tehtävä käsissä, etten millään muotoa tahtonut -joutua vielä lisäksi riitaan tuntemattoman henkilön kanssa, ja siksi -joudutinkin askeleitani, toivoen kohtaavani hänet niin lähellä -portaitten alapäätä, että hän jäisi epätietoiseksi, olinko käynyt talon -ylemmässä vai alemmassa kerroksessa. Mutta porraskäytävä oli pimeä, ja -hän, jolle ne olivat tutut, saattoi liikkua nopeammin kuin minä, Hän -harppasi kaksi askelta kerrallaan ja ilmestyen äkkiä käänteeseen -yllätti minut ennenkuin minä olin selviytynyt ylimmästä porrasjaksosta. - -Nähdessään minut hän pysähtyi äkkiä ja tuijotti minuun; hän ajatteli -luultavasti ensiksi, että hänen pitäisi tuntea minut. Kun hän ei -tuntenut, astui hän askelen taaksepäin. "Oletteko ollut -- onko teillä -jotain asiaa minulle?" sanoi hän. - -"Ei", sanoin minä, "ei ole." - -Hän rypisti kulmiaan. "Minä olen de Bruhl", hän sanoi. - -"Niinkö?" mutisin minä, osaamatta muutakaan sanoa. - -"Oletteko ollut...?" - -"Teidän asuntonne portaissako? Kyllä, erehdyksessä", vastasin -umpimähkään. - -Hän murahti hiukan tämän kuullessaan ja astui sivulle, epäluuloisena ja -tyytymättömänä, mutta tietämättä oikein mitä tehdä. Minä kohtasin, -tyvenesti hänen äkeän katseensa ja menin hänen ohitseen, mutta alas -laskeutuessani huomasin kuitenkin, että hän oli kääntynyt ja katsoi -jälkeeni. Hän oli iso, komea mies, tummaverinen ja hiukan -punakkakasvoinen, puettu täydellisimpään myrtinviheriään, -mustajuovaiseen hovipukuun. Käsivarrella oli hänellä samanvärinen -levätti. Kadulle saavuttuani katsahdin taakseni nähdäkseni, seurasiko -hän minua, mutta sen enempää en häntä ajatellut. Kuitenkin kohtasimme -me vielä toisemme, ja monta kertaa. Niin, jos silloin olisin tietänyt, -mitä sittemmin tulin tietämään, olisin palannut takaisin ja... Mutta -siitä myöhemmin. - -Valois-katu, jolle muuan varovasti puodistaan kurkisteleva kauppias -ohjasi minut, oli kaupungin pääkatuja, kapea, likainen ja ylhäältä -esiinpistävien katonräystäitten ja ammattikilpien pimittämä, mutta -täynnä hälinää ja liikettä. Sen toinen pää avautui tuomiokirkon -esipihalle; toinen, hiljaisempi pää näkyi johtavan kaupungin läntiselle -portille. Tuntien että oli tärkeätä välttää herättämästä huomiota -etsimäni talon lähistöllä, kuljin tuomiokirkon edustalla olevalle -aukealle paikalle ja kysyen parilta mieheltä, jotka seisoivat siinä -puhelemassa, sain tietää että Arcyn kuja oli kolmas kuja Valois kadun -oikealla puolella jonkun matkan päässä siitä. Tämän tiedon saatuani -läksin heidän luotaan ja kuljin katua pitkin pää kumarassa ja levätti -vedettynä kasvojeni alaosan eteen ikäänkuin kolean itätuulen suojaksi, -kunnes saavuin kujan suulle. Silmiäni nostamatta käännyin rohkeasti -kujalle. - -Kuljettuani kymmenen askelta kulmasta eteenpäin pysähdyin ja aloin -ympärilleni katsellen tutustua ympäristöön niin joutuin kuin taisin. -Kuja. joka näytti hyvin vähäliikkeiseltä, oli kahdeksan tai yhdeksän -jalkaa leveä, kiveämätön ja täynnä uomia. Toisella puolella sitä kohosi -korkea, umpinainen puutarhamuuri ja toisella vielä korkeampi talon -seinä; kummassakaan ei ollut ainoatakaan ikkunaa, mikä seikka täytti -minut hämmästyksellä, sillä se teki tyhjäksi kaikki laskelmani. Turhaan -mittasin katseellani kulkemiani kymmentä askelta; turhaan katselin ylös -ja oikealle ja vasemmalle. Olin kerrassaan ymmällä. Ei ainoatakaan -ikkunaa avautunut kujalle sillä kohdalla, ei edes koko kujan varrella. -Sillä sen molemmin puolin oli, niin pitkälle kuin saatoin nähdä, -umpinaisia, ikäänkuin puutarhain muureja. - -Oivaltaen masentunein mielin mitä tämä merkitsi, näin yhdessä -tuokiossa, että kaikki Simon Fleix'n löydölle perustamani toiveet -olivat turhia. Neiti oli epäilemättä pudottanut samettinauhan, mutta ei -mistään ikkunasta. Se oli vieläkin johtolanka, mutta niin ohut ja -epämääräinen, että se itse asiassa oli mitätön, todistaen ainoastaan, -että neiti oli ahdingossa ja tarvitsi apua, mahdollisesti myöskin, että -hän oli kulkenut tämän kujan kautta matkalla yhdestä säilytyspaikasta -toiseen. - -Kokonaan tyrmistyneenä ja lannistuneena nojasin jonkun aikaa seinään, -moittien sitä kovaa onnea, joka näytti seuraavan minua tässä niinkuin -monessa edellisessäkin seikkailussa. Eikä jäänyt kuulumatta matala -omantunnon äänikään, joka väitti, että tällaiset epäonnistumiset -johtuivat taitamattomuudesta pikemmin kuin kovasta onnesta. Päättelin, -että jollen olisi antanut ryövätä itseltäni tunnusmerkkiä, olisi neiti -luottanut minuun; jollen olisi tuonut häntä sellaiseen kurjaan asuntoon -kuin äidilläni oli, ei hän olisi antanut tuntemattoman henkilön -houkutella itseään mukaansa; ja lopuksi, jos olisin itse pysynyt hänen -luonaan ja lähettänyt Simonin hoitamaan hevosia sijastani, niin ei -kukaan vieras olisi päässyt hänen puheilleenkaan. - -Mutta ei ole milloinkaan ollut tapanani ottaa häviötä vastaan -tarjouksella, ja vaikka tunsinkin nämä itsesoimaukset hyvin -ansaituiksi, sain itseni kuitenkin pian vakuutetuksi siitä, että se -omituinen ja erikoinen sallimus, joka johti samettinauhan käsiini, -kehotuksena rohkaisemaan mieleni. Jollei rouva de Bruhl olisi ottanut -sitä, olisi se jäänyt virumaan tuolle syrjäpolulle, jota en minä eikä -Simon Fleix'kään olisi luultavasti tullut kulkemaan. Ja jollei rouva -olisi vuorostaan sitä pudottanut, olisimme saaneet turhaan etsiä -pienintäkin johtolankaa neiti de la Viren kohtalon tai aseman -selvillesaamiseksi. - -Uudelleen reipastuneena tästä ajatuksesta päätin kävellä kujan päähän, -ja teinkin sen heti, katsellen valppaasti ympärilleni käydessäni, mutta -kohtaamatta ketään. Puitten paljaat yläoksat pistivät siellä täällä -esiin muurien yli, joissa aina jonkun matkan päässä oli matala, vahva -ovi. Näitä ovia tutkin huolellisesti, keksimättä kuitenkaan mitään. -Kaikki olivat lujasti kiinni, ja useimmat näyttivät siltä kuin niitä -olisi harvoin avattu. Saavuttuani vihdoin ilman tuloksin kaupungin -ulkomuurin sisäreunaan, käännyin ja palasin äreänä takaisin samoja -jälkiä, hidastaen askeleitani sitä mukaa kuin lähenin Valois-katua. -Tällä kertaa, ollen hiukan etäämpänä kadusta, huomasin jotakin. - -Kujalle päin oleva seinä kulmatalossa, jonka julkisivu oli Valois-kadun -puolella, oli, kuten olen sanonut, umpinainen ja ikkunaton. Mutta tältä -paikalta saatoin nähdä talon takasivun yläosan -- nimittäin sen osan, -mikä näkyi seinään yhtyvän puutarhamuurin yli -- ja siinä oli joitakin -ikkunoita. Kaksi ikkunaa kokonaan ja kolmannesta osa olivat katseeni -ylettyvillä, ja yhtäkkiä huomasin eräässä niistä jotakin, mikä sai -sydämeni sykähtämään toivosta ja odotuksesta. Kysymyksessäoleva ikkuna -oli tukevasti raudotettu, ja se mitä näin, oli solmittu erääseen -ristikon tankoon. Se oli pieni nauharuusuke, jostakin valkoisesta -vaatteesta, arvattavasti liinakankaasta solmittu ja pisti varsin vähän -silmään. Mutta sen silmukat olivat, mikäli niin kaukaa saatoin erottaa, -juuri samannäköiset kuin taskussani olevassa samettiruusukkeessa. - -Johtopäätös oli ilmeinen, samalla kuin se herätti minussa vilkasta -ihailua neidin älyä ja neuvokkuutta kohtaan. Hän oli sulettuna tuohon -huoneeseen; oli melkein eittämätöntä, että hän oli tuon ristikon -takana. Jos sieltä pudotettaisiin vaatekaistale, niin se suotuisalla -tuulella liitäisi kujalle -- ei kymmenen, vaan kahdenkymmenen askeleen -päähän kadulla. Minun olisi pitänyt ennakolta otaksua mahdolliseksi -tuon vertainen epätarkkuus naisen etäisyys-arvioinnissa. - -On helppo kuvitella, kuinka innokkaasti nyt tarkastelin taloa ja kuinka -tarkasti etsin siitä heikkoa kohtaa. Mutta mitä kauemmin katselin, sitä -lohduttomampiin tuloksiin tulin tutkimuksissani. Näin edessäni synkän -kivilinnan, neliskulmaisen, vanhaan italialaiseen tapaan rakennetun, -jonka katonreunus oli hammastettu ja seinissä kunkin kerroksen -yläpuolella kapeat juoksulistat, jotka samalla vähensivät sileitten -seinapintain yksitoikkoisuutta ja lisäsivät yläosan synkkää raskautta. -Ikkunoita oli vähän ja ne olivat pieniä, ja talo näytti kostealta ja -homehtuneelta, jäkälätupsuja kasvoi tiilien lomissa ja juoksulistat -olivat sammaloituneet. Kujalta puutarhaan johtava matala ovi kiinnitti -luonnollisesti huomiotani; mutta se näkyi olevan tavattoman vahva ja -teljetty sekä ylhäältä että alhaalta. - -Tultuani vakuutetuksi siitä, ettei siltä puolen ollut yrittämistä, ja -ollen haluton viipymään lähistöllä kauempaa, jotta en herättäisi -huomiota, palasin kadulle ja kävelin kahdesti talon etusivun ohitse, -koettaen nähdä siitä niin paljon kuin suinkin pysyttelemällä -ulkonaisesti mahdollisimman välinpitämättömän näköisenä. Julkisivu oli -hiukan taempana kadunreunasta, ja sen rinnalla oli toisella puolella -tallirakennuksia. Ainoastaan yhdestä piipusta nousi savua, ja siitäkin -vähän. Kolme porrasaskelta johti mahtavalle kaksoisovelle, joka oli -puoleksi auki, näyttäen vilauksen tilavasta eteishallista ja -valtaportaista. Kaksi palvelijan näköistä miestä seisoskeli portailla -syöden pähkinöitä ja kujeillen keskenään, ja oven yllä oli kolme -värillistä vaakunakilpeä. Toisen kerran ohikulkiessani näin -tyydytyksellä, että keskimäinen vaakuna oli Turennen -- mikä saattoi -minut täydelleen vakuutetuksi, ettei samettisolmuke ollut valehdellut; -niin että ilman muuta sillä kertaa käännyin kotiinpäin sommitellen -suunnitelmia kävellessäni. - -Tapasin kaikki sellaisena kuin se oli ollut lähtiessäni. Äitini makasi -yhä puoleksi tiedottomassa tilassa, joten minulta säästyi poissaoloni -anteeksipyytämisen ja aikomusteni selittämisen vaivat. Ilmotin -suunnitelmani Simon Fleix'lle, joka sanoi helposti voitavan saada -luotettava henkilö hoitamaan äitiäni. Mutta ensi aluksi hän ei tahtonut -suostua pitemmälle asiaan. Hän kuunteli suunnitelmaani suu auki ja -kiiluvin silmin, kunnes aloin selittää hänen osaansa siinä. Silloin hän -alkoi kovasti vapista. - -"Te tahdotte minua tappelemaan", huusi hän soimaten ja väristen koko -ruumiiltaan kuin halvaantunut. "Te sanoitte siten toissa iltana. Te -tahdotte että minut tapettaisiin. Sitä te tahdotte." - -"Hupsutusta!" vastasin minä tuimasti. "Minähän tahdon sinua pitämään -hevosia!" - -Hän katsoi minuun hurjasti, vihainen ilme kasvoissaan, mutta kuitenkin -samalla kuin lumottuna. - -"Te tahdotte sotkea minutkin tappeluun!" intti hän. "Te tahdotte!" - -"Enkä tahdo", sanoin minä. - -"Tahdotte! Tahdotte! Ja kyllä minä tiedän miten siinä käy. Minä olen -lukumies, enkä ole oppinut tappelemaan. Te tahdotte, että minä -kuolisin!" huusi hän kiihtyneenä. - -"Minä en tahdo sinua tappelemaan", vastasin hiukan halveksivasti. -"Tahtoisin mieluummin, että pysyisit erilläsi sellaisesta äitini takia. -Tahdon vain, että seisot kujalla ja pitelet hevosia. Siinä sinä et ole -paljon suuremmassa vaarassa kuin täällä lieden luona istuessasikaan." - -Vihdoin sain hänet taivutetuksi tekemään niinkuin halusin, vaikka hän -vieläkin, ajatellessaan mikä hänellä oli edessään, alkoi väristä ja -monta kertaa tuon iltapäivän kuluessa hypähti ylös ja käveli -edestakaisin lieden ja ikkunan väliä, kasvot kiihtyneinä ja kädet -nyrkissä kuin kuumeisella. Ensin otaksuin tämän johtuvan pelkästä -pelkuruudesta ja arvelin sen merkitsevän huonoa yritykselleni; mutta -huomatessani sitten, ettei hän ollenkaan yrittänyt peräytyä, ja että -vaikka hiki oli hänen otsallaan, hän ryhtyi kuitenkin sellaisiin -valmisteluihin kuin asia vaati -- ja muistaessani myös, kuinka kauan ja -hellästi hän oli palvellut äitiäni ilman minkäänlaista palkkaa tai -korvausta, aloin oivaltaa, että tässä oli jotakin tavatonta, että tässä -oli kummallinen ja tavallisuudesta poikkeava nuori mies, josta oli -mahdoton ennakolta varmuudella tietää, mitä hän tekisi, jos hän -joutuisi koetteelle. - -Itse puolestani vietin iltapäivän melkein tylsässä tunteettomuudessa. -Pidin velvollisuutenani tehdä tämän yrityksen neidin pelastamiseksi, ja -tehdä sen heti, koska oli mahdoton tietää, mitä vahinkoa viivyttelystä -saattoi seurata, jos hän oli Fresnoyn tapaisen miehen käsissä; -kuitenkin oli minulla niin vähän toivoa menestyksestä, että pidin -yritystä epätoivoisena. Mutta äitini kadottamisen varmuus, ulkonaisen -asemani tukaluus ja alati läsnäoleva kovanonnen tunne tekivät minut -välinpitämättömäksi vaaroille. Ja vielä matkatessamme Simonille tuttuja -syrjäteitä Arcyn kujan kauimmaiseen päähän, punertavan ja kylmän -ilta-auringon paistaessa kasvoihimme ja hetkeksi kullatessa -yläpuolellamme olevat tummat räystäät ja harmaat linnantornit, olin -yhtä apealla mielellä. Miten kävisikin, ei maailmassa ollut kuin yksi -olento, jota minä kaipaisin ja joka kaipaisi minua; ja hänkin häilyi -ikuisuuden partaalla. - -Näin ollen saatoin antaa Simon Fleix'lle viimeiset ohjeet yhtä -kylmäverisenä kuin konsanaan. Sijotin hänet kolmen hevosen kanssa -lähelle kujan päätä -- mikä näytti yhtä hiljaiselta ja vähäliikkeiseltä -kuin aamullakin -- noin sadan askeleen päähän tai hiukan kauemmaksi -talosta. - -"Käännä niitten päät ulkomuuriin päin", sanoin minä, kääntäen ne -samalla itse ympäri. "Siten ne ovat valmiit lähtemään. Ne ovat kyllä -kaikki tarpeeksi siivoja. Cidin voit jättää irralleen. Ja kuule nyt -mitä sanon, Simon", jatkoin sitten. "Odota tässä kunnes näet minun -palaavan, tai kunnes huomaat, että aiotaan hyökätä kimppuusi. -Edellisessä tapauksessa sinä odotat tietysti minua, jälkimäisessä -tapauksessa pakene miten parhaaksi näet. Lopuksi, jollei kumpaakaan -tapahdu ennen puolta kuutta -- tuon luostarin kellon kuulet lyövän -puolet tunnit -- niin lähde matkaasi ja ota hevoset mukaasi; ne ovat -silloin sinun. Ja vielä yksi sana", lisäsin kiireisesti. "Jos voit -paetessasi viedä vain yhden hevosen, niin ota Cid. Se on enemmän -arvoinen kuin useimmat miehet, eikä jätä sinua avuttomaksi pinteeseen -joutuessasi." - -Pois kääntyessäni katsahdin häneen vielä nähdäkseni, oliko hän -ymmärtänyt. Tuo katse saattoi minut tahtomattanikin epäröimään -lähtiessäni. Pojan kasvot olivat punottavat, hän hengitti kiivaasti ja -silmät olivat pullistumaisillaan ulos päästä. Hän istui hevosensa -selässä joka jäsen vapisten ja oli kaikin puolin kuin halvauskohtauksen -saanut. Odotin että hän huutaisi minua takaisin. Mutta sitä hän ei -tehnyt, ja arvellen, että minun oli luotettava häneen tai jätettävä -yritys sikseen, astelin ylös kujaa miekka kainalossani ja levätti -löysänä hartioillani. Vastaani tuli mies ajaen risukimpuilla lastattua -aasia. Ketään muuta en nähnyt. Muurien välissä oli jo hämärää, vaikka -avoimilla paikoilla oli vielä valoisaa. Mutta se oli minulle eduksi, ja -minä valitin vain sitä, että kaupungin portit suljettiin vähän jälkeen -puolikuuden, joten en voinut siirtää yritystäni vielä myöhempään -hetkeen. - -Pysähtyen tuokioksi talon varjoon painoin mieleeni tarkoin sen ikkunan -aseman, jossa nauhasolmu oli. Sitten astuin nopeasti kadulle, joka oli -vielä täynnä liikettä, ja tuntien itseni suojatuksi ilmitulolta tässä -tungoksessa pysähdyin pariksi sekunniksi talon eteen ja katselin sitä. -Ovi oli sulettu. Tämä seikka oli minulle pettymys, sillä olin odottanut -tapaavani sen vielä avoimena. - -Tunsin kuitenkin, etten voinut jäädä odottamaan, vaikka aika voisikin -tarjota parempia tilaisuuksia, ja se kannusti minua eteenpäin. Mitä -voin tehdä, se oli tehtävä nyt heti. Kun tämä oli selvänä mielessäni, -en nähnyt muuta keinoa kuin kolkuttaa ovelle ja päästä sisään -viekkaudella, jos mahdollista, ja jollei se käynyt päinsä, niin -väkivallalla. Astuin siis rohkeasti katuojan poikki ja lähestyin -sisäänkäytävää. - -Mutta kun olin kahden askeleen päässä portaista, tempasi joku äkkiä -oven auki ja astui ulos. Mies ei huomannut minua, ja minä astuin -nopeasti syrjään, toivoen onnellisen sattuman tulleen avukseni viime -hetkellä. Kaksi miestä, jotka nähtävästi olivat saattaneet ensimäistä -henkilöä alas portaita, seisoi kunnioittavasti hänen takanaan kynttilät -käsissään. Hän pysähtyi hetkiseksi portaille kiinnittääkseen -levättiänsä, ja suuresti hämmästyen tunsin hänet aamulliseksi -vastaantulijakseni, herra de Bruhliksi. - -Ehdin tuskin tulla siitä vakuutetuksi, ennenkuin hän astui alas -portailta keppiään heiluttaen, sivuutti huolettomana minut ja poistui. -Ovella seisovat miehet katsoivat hetkisen hänen jälkeensä suojaten -kynttilöitään tuulelta, ja toinen nauroi raa'asti jollekin mitä toinen -sanoi. Sitten he heittivät oven kiinni ja menivät, kuten valon -suunnasta saatoin huomata, eteishallin vasemmalla puolella olevaan -huoneeseen. - -Nyt oli minun aikani. En olisi voinut toivoa, rukoilla enkä odottaa -tämän parempaa onnea. Ovi oli kiinni paiskattaessa ponnahtanut hiukan -takaisin ja oli noin tuuman verran raollaan. Hetkeäkään arvelematta -työnsin sen hiljaa auki, pujahdin eteishalliin ja suljin sen jälkeeni. - -Vasemmalla olevan huoneen ovi oli sepi-selällään, ja sieltä heijastuva -valo -- muuten oli halli pimeä -- sekä näkemieni miesten äänet -varottivat minua menettelemästä varomattomasti. Seisoin ympärilleni -katsellen, uskaltaen tuskin hengittää. Lattialla ei ollut mattoja eikä -liedessä tulta. Halli tuntui kylmältä, kostealta ja asumattomalta. -Valtaportaat kohosivat edessäni, haarautuen ja muodostaen siten kuin -lehterin hallin ympärille. Katsoin ylös ja korkealla toisen kerroksen -hämäryydessä huomasin heikkoa valoa -- ehkä kynttilän heijastusta. - -Vasemmalla olevasta huoneesta kuuluva liikehtiminen huomautti minulle, -ettei minulla ollut aikaa hukattavana, jos aioin toimia. Milloin -tahansa saattoi toinen miehistä tulla ulos ja nähdä minut. Suurimmalla -varovaisuudella alotin matkani. Hallin kivilattian yli pääsin hiipimään -kylläkin helposti ja äänettömästi, mutta portaille saapuessani huomasin -todellisen vaikeuden alkavan. Ne olivat puusta ja natisivat ja -parahtelivat allani niin äänekkäästi, että joka askeleella pelkäsin -miesten tulevan hälytetyiksi. Onneksi meni kaikki hyvin, kunnes olin -sivuuttanut ensimäisen käänteen -- valitsin tietysti portaiden -vasemmanpuoleisen haaran -- mutta silloin rasahti lankku allani -sellaisella paukauksella, että sen kajahdus autiossa hallissa kuului -kiihottuneisiin korviini pistoolinlaukaukselta. Olin kahden vaiheilla, -olisiko minun muutettava etenemistapani paikalla äkkihyökkäykseksi, -mutta onneksi seisoin hiljaa. Toinen miehistä tuli ulos ja kuunteli, ja -kuulin toisen kiroten kysyvän, mikä se oli. Minä nojasin seinään ja -pidätin hengitystäni. - -"Tyttö siellä vain taas oikuttelee!" vastasi ulos tullut mies, käyttäen -hänestä nimitystä, jota en tahdo tässä mainita, mutta jonka panin hänen -tilillensä pian tapahtuvan kohtaamisemme varalle. "Nyt hän on hiljaa. -Takokoon ja jyskyttäköön hän minkä jaksaa, mutta..." - -Lopusta en saanut selvää, sillä hän meni sisään ovesta ja asettui -paikalleen tulen ääreen. Mutta yhdellä tavalla oli hänen sanoistaan -minulle etua. Päätin nimittäin, ettei minun tarvinnut olla nyt niin -varovainen, koska he lukivat kuulemansa äänet samasta aiheesta -johtuviksi: ja riensin sentakia nopeammin eteenpäin. Olin juuri -saapunut toisen kerroksen porrassiltamalle, kun alhaalta tuleva melu -saattoi minut hetkeksi pysähtymään. Kuulin katuoven avautuvan ja -raskaitten askelten kajahtelevan hallin lattialla. Kurkistin varovasti -rintasuojuksen yli ja näin kaksi miestä menevän vasemmalla olevaan -huoneeseen. Toinen heistä puhui sisään astuessaan, toruen luullakseni -toisia miehiä siitä, että he olivat jättäneet oven salpaamatta. Ja -ääni, vaikka sanoja en erottanutkaan, kosketti portaita ylös -kajahtaessaan tuttua kieltä muistissani. Se oli Fresnoyn ääni! - - - - -X. Taistelu porraskäytävässä. - - -Tämän äänen tuottama varmuus siitä, että olin oikeassa talossa ja että -siellä oli myöskin se konna, joka oli syynä kaikkiin vastoinkäymisiini --- sillä keneltä muulta kuin Fresnoylta oli voitu saada se taitettu -raha, joka oli erehdyttänyt neidin -- teki minuun omituisen -vaikutuksen. Tunsin, kuinka jokainen lihas ruumiissani tuli sinä -hetkenä kovaksi kuin teräs, silmäni terävämmiksi, korvani herkemmiksi --- kaikki aistini valppaammiksi ja vilkkaammiksi. Hiivin kuin kissa -rintasuojuksen luota, jonka yli olin kurkistanut, ja aloin hetkeäkään -viivyttelemättä etsiä neidin huonetta, ajatellen, että vaikka -vartioväki lukumäärältään nyt nousikin neljään, ei minulla ollut syytä -toivottomuuteen. Jos voisin vapauttaa vangit ilman melua -- mikä olisi -helppoa, jos avain olisi ovessa -- saatoin toivoa voivamme päästä -hallin läpi jollakin keinolla, vaikka väkirynnäkölläkin. Ja kun -kirkonkello samassa löi viittä, muistuttaen, että meillä oli vain puoli -tuntia aikaa, jonka kuluessa kaikki oli suoritettava ja ehdittävä -hevosten luo, olin valmis antautumaan vaaranalaiseenkin uhkayritykseen. - -Valo, jonka olin nähnyt alhaalta, tuli tasapohjaisesta lyhdystä, joka -riippui juuri porrasten yläpään edessä talon takaosaan johtavan -käytävän suulla. Käytäviä oli kaksi, mutta toinen oli valaisematon. -Otaksuen, että de Bruhlilla oli ollut asiaa neidille, arvasin että valo -oli asetettu siihen hänen mukavuudekseen. Tämän seikan ynnä ikkunan -aseman oppaakseni ottaen kiinnitin huomioni erääseen oveen, joka oli -tämän käytävän oikealla puolella ja tuskin neljä askelta porrasten -yläpäästä. Ennenkuin kuitenkaan ryhdyin antamaan merkkiä läsnäolostani, -polvistuin alas ja näin että huoneessa oli valoa sekä että avain ei -ollut lukossa. - -Siitä selville päästyäni raaputin ovea kynsilläni, ensin hiljaa, sitten -kovennuin, ja kuulin pian että joku huoneessa nousi seisomaan. Ollen -varma, että tuo henkilö, kuka se sitten lienee ollutkin, oli huomannut -raaputuksen ja noussut kuuntelemaan, vein huuleni avaimen reiälle ja -kuiskasin neidin nimen. - -Kuulin nopeitten askelien tulevan lattian poikki, ja sitten kuiskailua -ihan oven takaa. Luulin erottavani kaksi ääntä. Mutta minä olin -malttamaton, ja kun en saanut vastausta, kuiskasin samoin kuin äsken: -"Neiti de la Vire, oletteko siellä?" - -Ei vieläkään vastausta. Kuiskailukin oli lakannut ja kaikki oli hiljaa --- niin huoneessa kuin koko äänettömässä talossakin. Koetin uudestaan. -"Täällä olen minä, Gaston de Marsac", sanoin minä. "Kuuletteko? Olen -tullut teitä vapauttamaan." Puhuin niin kovaa kuin uskalsin, mutta enin -osa äänestä tuntui kääntyvän takaisin ja kulkevan epäilyttävänä -muminana alas portaita. - -Tällä kertaa kuitenkin palkitsi vaivani hämmästyksen huudahdus, ja -ääni, jonka heti tunsin neidin ääneksi, vastasi hillitysti: - -"Mitä se on? Kuka siellä on?" - -"Gaston de Marsac", vastasin minä. "Tarvitsetteko apuani?" - -Hänen vastauksensa lyhyys, sitä seurannut ilon nyyhkytys, jonka erotin -ovenkin läpi, hänen seuralaisensa hurja kiitoshuudahdus, -- kaikki nämä -vakuuttivat minulle heti, että olin tervetullut -- tervetulleempi kuin -konsanaan ennen -- ja tämä vakuutus terästi voimani käymään -lannistumatta eteenpäin, mitä hyvänsä tapahtuisikin. - -"Voitteko avata ovea?" kuiskasin minä. Olin koko ajan polvillani, -huomioni kiintyneenä tarkkaamaan samalla huoneen sisäpuolelta erottuvia -kuiskauksia ja alhaalta hallista silloin tällöin kuuluvia hajanaisia -ääniä. "Onko teillä avain?" - -"Ei! meidät on lukittu sisään", vastasi neiti. - -Sitä olin odottanutkin. "Jos ovi on teljetty sisäpuolelta", kuiskasin -taas, "niin olkaa hyvä ja poistakaa salvat." - -He vastasivat, ettei se ollut salvattu. Pyysin heitä silloin astumaan -kauemmaksi oven luota, nousin jaloilleni ja asetin hartiani ovea -vastaan. Toivoin voivani murtaa oven yhdellä ainoalla rysäyksellä, mikä -yksi ääni sinänsä ei ehkä hälyttäisi alhaalla olevia miehiä. Mutta -painoni ei saanut lukkoa heltiämään, ja kun vastapäätä oleva seinä oli -liian kaukana voidakseni saada siitä tukea jalalleni, luovuin -yrityksestä. Ovi oli siksi tiiviisti pihtipielissään, että näin yhtä -turhaksi yrittää avata sitä vääntämälläkään. Ja hetken aikaa seisoin -neuvottomana tuijottaen lujiin ovilankkuihin, jotka uhkasivat -lopultakin tehdä tyhjäksi aikeeni. - -Asema oli todellakin hyvin vaikea, enkä nytkään voi ajatella siihen -muuta taikka parempaa neuvoa kuin se, johon silloin turvauduin. Ylös -tullessani olin huomannut seinän vieressä lähellä portaitten yläpäätä -puisen jakkaran. Pujahdin noutamaan sen, ja asettaen sen vastapäistä -seinää vasten koetin saada riittävää tukea jaloilleni. Lukko kesti -vieläkin. Mutta kun heittäydyin koko painollani ovea vastaan, murtui se -ovilauta, johon nojasin, ja rysähti sisään synnyttäen kovan äänen, joka -kajahti kautta koko tyhjän talon ja olisi melkein voinut kuulua -kadullekin. - -Ainakin se saapui alhaalla istuvien miesten korviin, sillä minä -kuulin heidän tulla rymistävän ulos ja seisahtuvan halliin, vuoroin -kovalla äänellä puhellen, vuoroin kuunnellen. Seurasi minuutti -henkeäpidättävää hiljaisuutta -- se tuntui pitkältä minuutilta. Sitten -he helpotuksekseni tömistelivät takaisin huoneeseensa, ja minä olin -vapaa jatkamaan tehtävääni. Toinen, hiukan alemmaksi suunnattu sysäys -riitti toivoakseni täydentämään työn. Mutta tehdäkseni tämän -mahdollisimman varmaksi laskeuduin polvilleni ja asetin jakkaran -tanakasti seinää vasten. Kun nousin ylös saatuani sen paikalleen, niin -nousi samalla jotain muutakin, ilman edelläkäyvää ääntä tai varotusta, -täydellisenä yllätyksenä minulle -- portaitten päästä kohosi näkyviin -miehen pää. Meidän katseemme kohtasivat toisensa, ja minä tiesin nyt -tulleeni ilmi. - -Hän kääntyi ja juoksi takaisin portaita alas säikähtynein kasvoin, -kiitäen niin nopeasti, etten olisi voinut saavuttaa häntä jos olisin -tahtonutkin ja jos olisin älynnyt yrittää. Hiljaisuudesta ei nyt enää -tarvinnut piitata. Muutaman sekunnin perästä olisi miehet hälytetty -paikalle. Minulla ei ollut paljon aikaa ajatella. Asettuen ovea vasten -otin vauhtia ja työnsin koko voimallani. Mutta joko olin kiireissäni -huomaamaton taikka oli siinä jokin muu syy, lukko ei vain antanut -perään. Sen sijaan luiskahti jakkara, ja minä lensin pitkälleni -lattialle juuri samalla hetkellä kun hälytystieto saapui alhaalla -oleville miehille. - -Muistan, kuinka onnettoman kaatumiseni synnyttämä romahdus tuntui -päästävän valloilleen kaikki talon kahlehditut äänet. Huoneesta kuuluva -heikko kirkaisu oli vain alkusoitto, joka hukkui seuraavassa tuokiossa -hämmästyksen mylvinään, aseitten kalinaan, kirouksiin, huutoihin ja -karjuntaan, jotka alhaalta vyöryen kaikuivat kumeina korvissani, kun -säikähtyneet miehet syöksähtivät aseittensa luo ja alkoivat rientää -kivilattian poikki ja ylös portaita. Yhteen epätoivoiseen yritykseen -oli minulla vielä aikaa. Ponnahtaen ylös tartuin jakkaraan kahdesta -jalasta ja iskin sillä kahdesti ovea, jotta ennen murtamani lauta -painui kokonaan sisään. Mutta siinä olikin kaikki. Lukko piti, ja -kolmanteen iskuun ei minulla ollut enää aikaa. Miehet olivat jo -puolitiessä portaita. Viskasin pois hyödyttömän jakkaran ja sieppasin -miekkani, joka paljastettuna oli vieressäni. Siihen saakka oli asiain -kulku ollut meille vastainen, mutta nyt oli tullut aika vaihtaa aseita, -eikä loppu ollut vielä käsissä. Syöksähdin portaitten yläpäähän ja -seisoin siinä käsi sivullani ja miekkani kärki lattiaan koskettaen, -valmiina puolustautumaan, - -Kuten on helppo arvatakin, en ollut ollut talossa koko tätä aikaa -suunnittelematta, mitä olisi tehtävä, jos minut yllätettäisiin, ja -missä paikassa minun olisi edullisinta puolustautua. Käytävän suulla -riippuvan lyhdyn leveä tasapohja heitti syvän varjon juuri -alapuolellensa, samalla kuin edessä oleville portaille lankesi kirkas -valo. Varjossa seisoen yletyin miekkani kärjellä portaitten ylimäiselle -astuimelle ja saatoin heiluttaa sitä vapaasti tarvitsematta pelätä -suojakaidetta. Ja siihen asetuin seisomaan jonkinlaista hurjaa -tyydytystä tuntien, kun Fresnoy kolmen toverinsa seuraamana harppasi -ylös viimeistä porrasjaksoa. - -Heitä oli neljä yhtä vastaan, mutta minua nauratti nähdessäni kuinka he -seisahtuivat porrasjakson puoliväliin, eivät jyrkästi, vaan arasti ja -vitkastellen, ja katselivat minua arvioiden porrasaskeleita ja sitä -etua, minkä heidän silmiinsä hohtava valo antoi minulle. Fresnoyn rumia -kasvoja rumensi vielä suuri laastarikaistale sillä paikalla, mihin -miekkani kahva oli häntä iskenyt viimeisessä ottelussamme Chizéssä; ja -tämä ynnä hänen kiukkunsa antoivat hänen kasvoilleen erinomaisen häijyn -ilmeen. Lähinnä häntä seurasi kuuro Matteus, jonka hurja tylsyys oli -matkallamme useammin kuin kerran ärsyttänyt minut suuttumaan; -viimeisinä tulivat molemmat oudot miehet, jotka olin nähnyt hallissa. -Nämä jälkimäiset näyttivät olevan enimmän halukkaita käymään kimppuuni, -ja jollei Fresnoy olisi kädellään sulkenut tietä, olisimme me ryhtyneet -miekkasille ilman esipuheita. - -"Seis, sinä siinä!" huusi hän kiroten, sysätessään toisen heistä -takaisin. Ja sitten hän puhutteli minua, sanoen: "Vai niin, -ystäväiseni! Tekös siinä olette, vai mitä?" - -Katsoin häneen äänettömänä rajattoman halveksivasti, kunnioittamatta -häntä edes sen vertaa, että olisin miekkaani kohottanut, vaikka -tähtäsin häneen valppaasti. - -"Mitä tekemistä teillä on täällä?" jatkoi hän, koettaen puhua -röyhkeästi. - -En vieläkään vastannut hänelle enkä liikahtanut, vaan katsoin häneen -rävähtämättä. Tämä alkoi häntä kiukustuttaa, sillä parhaimmissakin -tiloissa hän oli ärtyisä ja kärsimätön luonteeltaan. Luullakseni oli -hänellä sitäpaitsi jälellä sen verran kunniantuntoa, että hän kykeni -ymmärtämään halveksumiseni ja loukkautumaan siitä. Hän astui askeleen -ylöspäin, kasvot synkkinä vimmasta. - -"Te pellonpelättimen kerjäläis-sikiö!" ärjäisi hän äkkiä, lisäten -joukon karkeita kirouksia. "Ettekö tahdo puhua, vai aiotteko odottaa, -kunnes seivästämme teidät paikallenne? Jos me kerran alamme, -kääpiökukko, niin emme pysähdy ennenkuin olemme tehneet selvää jälkeä -teistä! Jos teillä on jotakin sanottavaa, niin sanokaa ja..." Lopun -hänen sanoistaan jätän pois, sillä ne menivät säädyttömyydessä yli -rajojen. - -Mutta vieläkään en liikahtanut enkä puhunut, vaan katsoin häneen -värähtämättä, vaikka minua suretti ajatellessani, että naiset kuulivat. -Fresnoy teki viimeisen yrityksen. "Kuulkaahan, vanha veikko", sanoi hän -niellen jälleen kiukkunsa, tai ollen niin tekevinään, ja puhuen -karkealla hyväntahtoisuudella, jonka tiesin petolliseksi, "jos rupeamme -miekkasille, niin me emme teitä säästä. Mutta yhden tilaisuuden te -saatte entisten Condé'n aikojen kunniaksi. Poistukaa! Käyttäkää -tilaisuutta ja poistukaa! Me annamme teidän mennä, ja olkoon tuo -särjetty ovi ainoa merkki tästä seikkailusta. Tämä on enemmän", lisäsi -hän kiroten, "kuin mitä tekisin kenellekään muulle paitsi teille, herra -de Marsac." - -Äkillinen liikahdus ja matala huudahdus takanani osottivat että hänen -sanansa olivat kuuluneet sinne; ja sitä seurasi heti ikäänkuin puun -repimisestä syntyneitä ääniä, joihin sekaantui jonkun ankarasti -ponnistelevan ihmisen kiivas hengitys, mistä päätin, että naiset -raastoivat ovea -- arvattavasti koettaen suurentaa aukkoa. En -uskaltanut katsoa taakseni nähdäkseni miten se heille onnistui, enkä -myöskään vastannut Fresnoylle muuten kuin samalla äänettömällä -halveksumisella, vaan seisoin hievahtamatta katsellen edessäni olevia -miehiä valppain silmin kuin otteluun ryhtyvä miekkailija. - -Olin oikeassa siten tehdessäni, sillä ilman merkinantoa tai varotusta -portailla oleva ryhmä liikehti hetkisen ikäänkuin peräytyen ja -syöksähti samassa minua kohti. Onneksi ei vastaani sopinut yhtaikaa -useampia kuin kaksi, ja huomasin ettei Fresnoy ollut kumpikaan niistä, -jotka juoksivat ylös portaita. Toinen oudoista miehistä tunkeutui -etunenään ja kävi rivakasti minua ahdistamaan, Matteuksen seisoessa -näennäisesti hänen varamiehenään, vaikka hän itse asiassa vartoi -tilaisuutta hyökätäkseen esiin ja keihästääkseen minut käsikähmässä, -mikä temppu ei hetkeksikään jäänyt minulta huomaamatta. - -Tämä ensimmäinen ottelu kesti ainoastaan puoli minuuttia. Hurja, -riemukas ilo kävi läpi koko olemukseni, kun teräs kalskui terästä -vastaan, ja minä huomasin etten ollut erehtynyt käteni enkä asemani -voimakkuudesta. Miehet olivat minun vallassani. He olivat portailla -toinen toisensa tiellä, heidän täytyi taistella yhdellä paikalla, he -eivät kyenneet liikkumaan eteen eikä taakse, eivät voineet hyökätä -vapaasti eivätkä peräytyä vaarattomasti. Matteusta pelkäsin enemmän -kuin varsinaista vastustajaani, ja senpä takia, ottaen tilaisuudesta -vaarin, tein voimakkaalla väistöllä viimemainitun aseettomaksi, ja -sivaltaen Matteuksen miekan syrjään samalla liikkeellä, löin häntä -otsaan; astuen sitten askeleen taaksepäin annoin ensimäiselle -vastustajalleni kärkipiston. Hän lysähti maahan yhteen kasaan melkein -hengettömänä, Matteus pudotti miekkansa maahan ja horjui takaperin -alaspäin, vaipuen Fresnoyn syliin. - -"Hyvä usko! Ranska ja Hyvä usko!" Minusta tuntui, etten ollut puhunut, -että olin kalskutellut terästä kiukkuisimmassa äänettömyydessä; -kuitenkin raikui ja kajahteli huuto vielä katossa, kun annoin säiläni -painua ja katsoin julmasti alempana oleviin miehiin. Fresnoyn kasvot -olivat vääristyneet raivosta ja harmista. Heitä oli nyt vain kaksi -minua vastassa, sillä vaikka Matteuksen haava oli lievä, ei hän kyennyt -mihinkään, kun siitä vuotava veri sokaisi hänen silmänsä. "Ranska ja -Hyvä usko!" - -"Hyvä usko ja hyvä miekka!" huusi ääni takanani. Ja katsahtaen nopeasti -taakseni näin neidin pistäneen kasvonsa ovessa olevasta aukosta. Hänen -silmänsä säkenöivät, hänen huulensa olivat punottavammat kuin -tavallisesti, ja hänen tukkansa, joka oli irtautunut hänen -ponnistellessaan, levisi tuuheina aaltoina hänen vaaleiden poskiensa -ympärille, tehden hänet sotavelhon näköiseksi, jollaisista kerrotaan -kotiseudullani Bretagnessa. "Hyvä miekka!" huusi hän jälleen ja taputti -käsiään. - -"Mutta parempi kenttä!" vastasin minä iloisesti. Kuten useimmat -koti-maakuntani miehet olen mieleltäni enimmäkseen synkkä ja vakava, -mutta minulla on tapana tulla sukkelaksi sellaisina hetkinä kuin tämä. -"No, Fresnoy", sanoin minä, "odotan että suvaitsisitte astua esiin. -Täytyykö minun ottaa levätti hartioilleni pysyäkseni lämpimänä?" - -Hän kirosi vastaukseksi ja katsoi minuun kahden vaiheilla. "Jos te -tulette alas", sanoi hän. - -"Lähetä kumppanisi pois, niin tulen", vastasin rohkeasti. -"Porrastasanteella on tarpeeksi tilaa ja kohtalaisesti valoa. Mutta -minun täytyy joutua. Neidin ja minun on mentävä muualle, ja aika on jo -myöhäinen." - -Mutta hän epäröi vielä. Hän katsoi jalkaansa juuressa makaavaa miestä --- joka minuutti sitten oli oikaissut jäsenensä ja rauhallisesti -heittänyt henkensä -- ja seisoi epävarmana, surkuteltavampana -pelkuruuden ja häijyyden esikuvana, mitä milloinkaan olen nähnyt -- -vaikka hän tavallisesti oli urhea mies. Kutsuin häntä jänishousuksi ja -Arkalan mieheksi ja arvelin jo mielessäni, eikö minun ehkä sittenkin -olisi mentävä häntä vastaan, sillä aikamme oli täperällä ja Simon -poistuisi pian odotuspaikalta, kun takaani kuuluva huuto sai minut -kääntymään ja minä näin, että neiti ei ollut enää katsomassa oven -reiästä. - -Tulin levottomaksi hänen takiaan, arvellen että huoneessa saattoi olla -useampia ovia ja miehillä ehkä useampia tovereita talossa, ja hypähdin -ovelle katsomaan. Mutta en ehtinyt kuin kerran vilkaista huoneeseen -ja nähdä, että naiset olivat siellä vielä, ennenkuin Fresnoy -poiskääntymistäni hyväkseen käyttäen syöksähti ylös portaita toverinsa -kintereillään ja onnistui sulkemaan minut kapeaan käytävään, jossa -seisoin. - -Enkä ehtinyt kuin nipin-napin kääntyä ja asettua varoasentoon, -ennenkuin hän hyökkäsi. Eikä siinä ollut kaikki. Aseman edullisuus ei -ollut enää puolellani. Taistelin nyt kapeassa käytävässä lähellä oven -aukkoa, mistä valo lankesi sivuttain silmiini hämmentäen ja sekottaen -minulta vastustajani liikkeet. Fresnoy huomasi pian, mikä apu hänelle -oli tästä, ja ahdisti minua rajusti; noin minuutin ajan taistelimme -siten ahtaalla alalla, hyökäten ja väistäen, eikä kummallakaan ollut -tilaa iskeä eikä aikaa kiroukseen eikä siunaukseen. - -Tässä taidossa olimme niin tasaväkiset, että jonkun aikaa oli vaikea -tietää minne päin voitto kallistui. Pian tuli kuitenkin muutos. -Vastustajani hillitön elämäntapa sopi huonosti pitkälliseen otteluun, -ja kun hän väsyi ja hengästyi ja alkoi peräytyä, huomasin, että minun -oli vain uuvuttaminen hänet saadakseni hänet armoilleni. Hän tunsi -tämän itsekin, ja tuossa heikossa valossakin nain suurten -hikikarpaloitten pusertuvan hänen otsalleen ja kauhun ilmestyvän hänen -katseeseensa. Pidin häntä jo menneenä miehenä ja voittoani varmana, kun -jotakin välähti hänen miekkansa takana ja hänen toverinsa tikari -suhahti hänen olkapäänsä sivuitse ja iski minua suoraan leukaan, -saattaen minut horjahtamaan ja syöksähtämään takaperin säikähtyneenä ja -tyrmistyneenä, epätietoisena, mitä minulle oikein oli tapahtunut. - -Jos se olisi sattunut tuumaa alemmaksi, olisi sen tehtävä ollut -täytetty ja minun tehtäviini lopussa. Nytkin se sai aikaan sen, että -taaksepäin horjahtaessani käteni kohosi ylös tehden kylkeni hetkeksi -suojattomaksi, ja Fresnoy ei vitkastellut käyttämästä tilaisuutta -hyväkseen. Hän syöksähti eteenpäin, teki rajun hyökkäyksen ja olisi -lopettanut asian lyhyeen lävistämällä minut siihen paikkaan, jollei -hänen jalkansa olisi hänen syöksähtäessään takertunut jakkaraan, joka -yhä virui seinän vieressä. Hän kompastui, hänen miekkansa kärki välähti -ihan lanteeni vieritse, hän itse kaatui pitkin pituuttaan lattialle ja -hänen teränsä meni poikki kahvan juuresta. - -Hänen ainoa jälelläoleva varamiehensä seisoi silmänräpäyksen ajan -katsoen häneen, ja siinä kaikki. Sitten hän syöksyi pakoon, ja minä -ajoin häntä takaa portaitten yläpäähän asti; siinä minä jätin hänet, -sillä se nopeus ja notkeus, mitä hän osotti kiitäessään alas yhden -porrasjakson toisensa perästä, vakuuttivat minulle, ettei minulla ollut -mitään pelättävää hänestä. Fresnoy makasi nähtävästi pökerryksissä, -ollen kokonaan minun armoillani. Seisoin hetken häneen katsoen, ollen -kahden vaiheilla, lävistääkö hänet vai ei. Mutta muisto entisistä -päivistä, jolloin hän oli näytellyt osaansa kunniakkaammalla tavalla ja -käyttäytynyt kuin kunnon toveri, pidätti kättäni. Ja sinkauttaen -hänelle kirouksen, käännyin levottomana ovea kohti, joka oli koko tämän -verenvuodatuksen ja mellakan keskus. Valo hohti yhä murretun ovilaudan -aukosta, mutta muutamiin minuutteihin -- sen jälkeen kuin Fresnoy oli -hyökännyt ylös portaita -- en ollut kuullut sieltä mitään ääntä. -Jatkuvan hiljaisuuden herättämin pelokkain aavistuksin kurkistin -aukosta ja näin mikä siihen oli syynä. Huone oli tyhjä! - -Sellainen pettymys juuri voiton hetkellä oli vaikea kestää. Juuri kun -olin luullut kaiken saavuttaneeni, näinkin tulleeni jälleen -yllätetyksi, voitetuksi, ehkä nenästä vedetyksi. Raivokkaana sieppasin -vierestäni jakkaran, ja iskien sillä kaksi kertaa oveen sain vihdoinkin -lukon heltiämään. Ovi lennähti auki ja minä syöksyin huoneeseen. -Heitin pikaisen katseen ympärilleni ja näin että se oli likainen, -matalakattoinen ja kalustamaton, pelkkä vankila. Sitten astuin nopeasti -lattian poikki huoneen perällä olevalle ovelle, jonka heti alussa olin -huomannut. Lepattava ja valuva kynttilä seisoi jakkaralla, ja -ohimennessäni otin sen käteeni. - -Ovi antoi työntäessäni perään, mikä hiukan kummastutti minua. -Levottoman kiireisenä -- sillä saattoihan naisille tapahtua vaikka -mitä, sillä aikaa kuin minä hapuilin ovissa ja harhailin käytävissä -- -lennätin sen auki ja astuin ulos; minä huomasin edessäni alaspäin -johtavat kapeat portaat, jotka arvattavasti veivät palvelijain -huoneustoon. Tämän huomatessani, ja kun ei mitään estettä ollut -näkyvissä, alkoi rohkeuteni elpyä; arvelin, että neiti ehkä oli päässyt -pakenemaan talosta tätä tietä. Vaikka nyt oli jo liian myöhäistä lähteä -kaupungista, voisin vielä saavuttaa hänet ja kaikki ehkä päättyisi -hyvin. Riensin siis alas portaita, varjostaen kynttilän liekkiä -vastaani puhaltavalta kylmältä ilmanvedolta, kunnes vihdoinkin alas -saavuttuani huomasin äkkiä edessäni avonaisen oven ja vanhan, laihan, -kurttuisen eukon. - -Minut nähdessään eukko kirkaisi ja kyyristyi lattialle; ja epäilemättä -minä näytinkin kaamealta ja hurjalta paljastettuine miekkoineni, -vertatippuvine leukoineni ja verentahraamine nuttuineni. Mutta ei ollut -aikaa tunteellisuuksiin -- minulla oli maltiton kiihko päästä eteenpäin --- ja minä kysyin häneltä ankarasti, missä he olivat. Hän näytti -kadottaneen puhekykynsä -- ehkä pelosta -- ja vastauksen asemesta -ainoastaan tuijotti minuun älyttömästi. Mutta kun käsittelin asettani -hiukan kiukkuisena, tuli hän senverran järkiinsä, että päästi kaksi -kovaa parahdusta peräkkäin ja viittasi vieressäni olevaa ovea. Epäilin -häntä, mutta ajattelin kuitenkin, että hän säikähdyksissään varmaankin -puhui totta, varsinkin kun muuta ovea ei ollut näkyvissä. Joka -tapauksessa oli minun uskaltauduttava tuosta ovesta, ja niin asetin -kynttiläni porrasaskelmalle eukon viereen ja menin ulos. - -Jonkun aikaa oli pimeys niin läpitunkematon, että tunnustelin tietäni -miekka ojolla, tietämättä vähääkään, missä olin tai mihin astuisin -jalkani ensi askeleella. Jos joku sattui olemaan minua väijymässä, olin -täydellisesti hänen vallassaan; ja minua värisytti, kun kylmä, kostea -tuuli lehahti kasvoilleni ja leyhytti tukkaani. Mutta muutamia -askeleita otettuani silmäni vähitellen tottuivat pimeyteen, ja minä -erotin alastomia puitten oksia taivasta vasten ja arvasin olevani -puutarhassa. Vasemman käteni koskettaessa pensaasen varmistuin tässä -uskossani, ja pian sen jälkeen huomasin maassa edessäni jotain polun -tapaista. Seuraten sitä nopeasti -- niin nopeasti kuin uskalsin -- -tulin johonkin rakennuksen kulmaukseen, kuten minusta näytti, kiersin -sen umpimähkään ja pysähdyin äkkiä, tuijottaen kiinteään, sysimustaan -pimeyteen, joka esiripun tavoin sulki tieni, yhtyen yläpuolellani -tummiin puitten hahmoihin. Mutta lyhyen epäröimisen jälkeen huomasin -tämänkin seinäksi tai muuriksi. Lähestyen sitä kurotetuin kasin tunsin -siinä puisen oven, ja hapuiltuani sitä tapasin nuoransilmukan. Vedin -siitä, ovi aukeni ja minä astuin ulos. - -Huomasin olevani kapealla, pimeällä kujalla, ja katsellen ylös ja alas -näin, kuten jo edeltäpäin olisin voinut arvata, että se oli Arcyn kuja. -Mutta neiti? Ja Fanchette? Ja Simon? Missä he olivat? Ei ketään -näkynyt. Epäilysten valtaamana korotin ääneni ja kutsuin heitä -vuorotellen, ensin neitiä, sitten Simon Fleix'tä. Turhaan; en saanut -mitään vastausta. Astuen hiukan taammaksi näin valoja liikkuvan -ylhäällä talossa, josta olin tullut, ja mieleni täytti epäilys, että -vihamieheni sittenkin olivat nolanneet minut. Jollakin tavoin olivat he -houkutelleet neidin talon toiseen osaan, ja sitten oli tuo vanha eukko -johtanut minut harhaan! - -Käännyin raivoisana ovelle, jonka olin jättänyt raolleen, päättäen -palata samaa tietä kuin olin tullutkin ja ottaa selvän asiasta. -Hämmästyksekseni -- sillä en ollut poistunut ovesta kuutta askelta -kauemmaksi enkä kuullut minkäänlaista ääntä -- huomasin, että se oli -sulettu, eikä ainoastaan sulettu, vaan teljettykin -- teljetty sekä -ylhäältä että alhaalta, kuten koettaessani huomasin. - -Aloin silloin potkia sitä hurjasti, epätoivoisesti, osaksi raivon ja -vihan puuskassa, osaksi toivoen voivani säikyttää vanhan eukon, jos hän -oli sen sulkenut, avaamaan sen jälleen. Tietysti turhaan; ja pian sen -oivalsinkin ja luovuin siitä, ja hätäännyksen ja kiihkon vallassa aloin -juosta sille paikalle, mihin olin jättänyt Simon Fleix'n ynnä hevoset. -Arvioni mukaan oli kello jo kuusi; mutta sittenkin kyti mielessäni -heikko toivo, että mahdollisesti löytäisin hänet sieltä neidin ja -seuranaisen kanssa. Saavuin kujan päähän, juoksin ihan ulkomuurin -juurelle, katselin oikealle ja vasemmalle. Turhaan. Paikka oli pimeä, -äänetön, autio. - -Huusin: "Simon! Simon! Simon Fleix!" mutta ainoana vastauksenani oli -tuulen suhina räystäissä ja pitkäveteinen kumahtelu, kun luostarin -tornikello löi kuusi. - - - - -XI. Ovella näyttäytyvä mies. - - -On asioita, jotka itsessään eivät ole häpeällisiä, mutta joita hävettää -muistella, ja sellaisia ovat mielestäni minun hätääntymiseni ja -hämminkini tuona iltana, tulokseton, toivoton, umpimähkäinen -etsintäni, johon tunteitteni kiihko minut ajoi, ja se itsepintainen -hellittämättömyys, millä syöksyin mielettömänä paikasta toiseen kauan -senkin jälkeen kun selvä järki olisi vaatinut minua luopumaan. Kun nyt -jälestäpäin sitä muistelen, tuntuu minusta ettei koko Blois'ssa ollut -yhtään katua tai käytävää, kujaa tai pihaa, jota en mielettömässä -harhailussani olisi samonnut yhä uudelleen ja uudelleen, ei ainoatakaan -ulkona laahustavaa kerjäläistä, jota en olisi ajanut takaa ja -ahdistanut kysymyksilläni, eikä ainoatakaan porttikäytävässä tai -porrasholvissa nukkuvaa viheliäistä naista, jota en olisi nähnyt ja -käynyt tarkastamassa. Palasin äitini asuntoon yhä uudelleen ja -uudelleen, ja aina turhaan. Syöksyin talliin ja syöksyin sieltä -takaisin, taikka seisoin ja kuuntelin pimeissä, tyhjissä parsissa, -ihmetellen mielessäni mitä oli tapahtunut ja kiduttaen itseäni -kaikilla mahdollisilla otaksumisilla. Ja kaikkialla, ei ainoastaan -pohjoisportilla, missä kyselin vartioilta ja sain tietää ettei mitään -etsimäni seurueen tapaista matkuetta ollut siitä kulkenut, vaan -tuomiokirkon esipihallakin, minne oli asetettu vartio, ja kaduilla, -missä tunkeuduin milloin mihinkin ihmisryhmään kysellen ja -tiedustellen, olin vaarassa joutua epäluulon alaisena pidätetyksi, -tullen kärsimään kaikki mitä siitä saattoi seurata. - -Oli todellakin kummallista, ettei minua pidätetty. Leuassani olevasta -haavasta juoksi vieläkin verta tuon tuostakin, tahraten nuttuni, ja kun -olin ilman levättiäni, joka oli jäänyt Valois-kadun varrella olevaan -taloon, en voinut millään peittää siivotonta asuani. Olin hillittömän, -tuskaisen levottomuuden vallassa. Yksinäiset kulkijat, jotka tulivat -vastaani soihdun hohteessa tai näkivät minun rientävän katujen -risteyksissä palavien suurten nuotioitten sivuitse, katsoivat minuun -vihaisesti ja väistyivät minusta kadun puolelle, kun taas jonkinlaista -virka-arvoa omaavat henkilöt huusivat minua pysähtymään ja vastaamaan -heidän kysymyksiinsä. Juoksin jokaisen luota yhtä hurjana ja -kiihtyneenä, välittämättä mistään kuumeisessa levottomuudessani, joka -ajoi minua eteenpäin ja johti minut lukemattomiin ajattelemattomuuksiin, -jollaisiin minun ikäiseni miehen ei olisi luullut selväjärkisenä -antautuvan. Suuri osa tätä tunnetta aiheutui epäilemättä siitä -vaikutuksesta, minkä neiti ja hänen tuliset sanansa olivat tehneet -minuun; mutta suurimmalta osalta luulen siihen olleen syynä sen -suuttumuksen ja harmin, joka syntyi siitä, että menestyksen pikari noin -oli isketty käsistäni maahan, juuri kun olin sitä huulilleni -kohottamassa. - -Neljä tuntia samoilin katuja pitkin, milloin joku tarkotus innokkaana -mielessäni, milloin sokeasti etsiskellen. Kello oli kymmenen, kun -vihdoin luovuin etsinnästä ja nääntyneenä sekä ruumiiltani että -mielelläni nousin ylös äitini asunnon portaita ja astuin huoneeseen. -Vanha vaimo istui tulen ääressä, hyristen hiljaa itsekseen ja -hämmentäen jotakin keitosta mustassa padassa. Äitini makasi samassa -raskaassa, syvässä unessa kuin lähtiessäni. Istahdin vastapäätä -hoitajaa (jolta pääsi huudahdus minun ilmestyessäni hänen eteensä) ja -pyysin häneltä raukeasti jotain syötävää. Kun olin syönyt -- minkä -suoritin jonkunlaisessa tylsyyden tilassa, joka johtui osaksi -ponnistusteni tuottamasta uupumuksesta, osaksi ympärilläni -vallitsevasta hiljaisuudesta -- pyysin vaimoa kutsumaan minua, jos -jotakin muutosta tapahtuisi, ja menin sitten raskain askelin entiseen -Simonin huoneeseen, laskeuduin hänen makuulavalleen ja vaivuin sikeään, -raskaaseen uneen. - -Seuraavan päivän ja yön vietin äitini vuoteen vieressä, katsellen -elonliekin nopeata heikkonemista ja miettien vakavan murheellisena -hänen menneisyyttään ja omaa tulevaisuuttani. Minulle oli -äärettömän tuskallista nähdä hänen kuolevan tällä tavoin, kurjassa -ullakkohuoneessa ilman oikeata hoitoa ja tarpeellisia mukavuuksia, -- -nähdä ennen niin kirkkaan ja onnekkaan olemassaolon päättyvän -puutteessa ja synkkyydessä, jollaista äitini rakkaus ja toivo ja -uhrautuvaisuus eivät suinkaan olleet ansainneet. Hänen tilansa -murehdutti minua itsetähtenikin, kun en ollut solminut sellaisia -perhesuhteita, jollaisia minun ikäiseni miehet tavallisesti ovat -muodostaneet ja jotka ovat heille lohtuna tällaisissa tiloissa; sillä -olin huomannut luonnon järjestyksen olevan sellaisen, että ihmiset -katsovat eteenpäin mieluummin kuin taaksepäin ja tulevaisuutta varten -solmitut liitot suovat heille täyden korvauksen niistä rakkaista -rannoista, joista heidän on erottava. Olin yksinäni, köyhyyteen -sortuneena ja jo keski-ikään ehtineenä, enkä nähnyt edessäni mitään -muuta kuin vaaroja ja koettelemuksia, joita lievittämässä ei ollut -toivon eikä lemmen hohdetta. Tämä viimeinen seikkailunikin oli kaikista -ponnistuksistani huolimatta upottanut minut yhä syvemmälle liejuun, -lisäämällä vihamiesteni lukua ja vierottamalla minut eräistä, joitten -puoleen olisin voinut kääntyä pahimmassa ahdingossa. Toisellakin -tavalla oli se lisännyt vaikeuksiani, eikä suinkaan vähäisesti; sillä -hetkinä, jolloin vähimmin sitä halusin, loi mielikuvitukseni eteeni -kuvan neidistä yksinään ja suojatonna kadulla harhailevana tahi minua -turhaan avukseen kutsuvana, ja tämä kuva pyrki usein himmentämään -äitini kärsivälliset kasvotkin silmistäni. - -Istuin äitini luona toisen päivän iltana vähän jälkeen auringonlaskun, -hoitaja vaimon ollessa ulkona jollakin asialla, kun huomasin että -lamppu, joka oli äsken sytytetty ja seisoi jakkaralla keskellä -huonetta, paloi himmeästi ja tarvitsi niistämistä. Menin hiljaa sen -luokse, ja ollessani kumarruksissa koettaen kirkastaa liekkiä, kuulin -portailta hitaita, raskaita askelia. Talossa vallitsi äänettömyys, ja -huomioni kiintyi tarkkaavana ylöspäin kohoaviin askeliin. Suoristauduin -ja seisoin kuunnellen, toivoen tulijan olevan tohtorin, joka ei ollut -käynyt sinä päivänä. - -Askeleet sivuuttivat alemman porrastasanteen, mutta seuraavan -porrasjakson ensi pykälällä tulija kompastui ja sai aikaan melkoista -melua. Samalla hetkellä, tai ehkä vähän myöhemmin, askelten noustessa -yhä ylemmäksi, kuulin äkkiä kahinaa takaani, ja käännähtäen nopeasti -ympäri näin äitini istuvassa asennossa vuoteellaan. Hänen silmänsä -olivat auki ja hän näytti olevan täydessä tajussaan, mitä ei ollut -tapahtunut useampaan päivään, niin, ei kertaakaan viimeksi kertomani -keskustelun jälkeen. Mutta samalla kun hänen kasvoillaan oli järjen -valo, olivat ne hätääntyneet ja kalpeat ja kuvastivat niin hirveätä -kauhua, että luulin hänen tekevän kuolemaa ja syöksyin hänen luokseen, -kykenemättä muulla tavalla selittämään hänen tuijottavan katseensa -hätääntynyttä ilmettä. - -"Äiti", sanoin minä, kiertäen käsivarteni hänen ympärilleen ja puhuen -niin rohkaisevalla äänellä kuin taisin, "ole levollinen. Minä olen -täällä. Poikasi." - -"Vaiti!" kuiskasi hän vastaukseksi, pannen heikon kätensä ranteelleni -ja tuijottaen yhä, ei minuun, vaan oveen. "Kuuntele, Gaston! Etkö -kuule? Siellä se tulee taaskin. Taaskin!" - -Arvelin tuokion, että hän houraili, ja minua puistatti, sillä sellaisen -kuuleminen ei minusta ollut suinkaan miellyttävää. Sitten näin, että -hän kuunteli jännittyneenä samaa, joka minunkin huomiotani oli -kiinnittänyt. Askeleet olivat silloin saapuneet portaitten yläpäähän. -Tulija, kuka se sitten lie ollutkin, seisahtui siihen hetkeksi, koska -oli pimeä ja hän ehkä ei oikein tiennyt millä suunnalla ovi oli. Mutta -pian kuulin hänen jälleen etenevän, ja äitini, jota minä yhä pitelin -sylissäni, vavahti joka askeleella, minkä hän otti, ikäänkuin hänen -painonsa olisi tärähyttänyt taloa. Hän koputti ovelle. - -Kuunnellessani ja ihmetellessäni johtui mieleeni useampikin henkilö, -joksi tulijan olisi voinut otaksua: tohtori, Simon Fleix, rouva de -Bruhl, vieläpä Fresnoykin. Mutta kun koputus kuului ja minä tunsin -äitini värisevän sylissäni, valkeni asia minulle samassa, enkä minä -aprikoinut enempää. Tiesin yhtä varmasti kuin jos äitini olisi puhunut -ja sanonut sen minulle. Saattoi olla olemassa vain yksi ihminen, jonka -läsnäolo kykeni herättämään hänessä sellaista kauhua, jonka pelkkä -askelen äänikin kykeni tunkemaan tiedottomuuden verhon läpi ja -raastamaan hänet takaisin tajuntaan ja pelkoon! Ja se oli se mies, joka -oli tehnyt hänestä keppikerjäläisen, joka oli niin kauan käyttänyt -hyödykseen hänen pelkoaan. - -Liikahdin vähän, aikoen mennä hiljaa lattian poikki, jotta hän -avattuaan oven tulisi kanssani silmä silmää vasten. Mutta äitini -huomasi liikahduksen, ja voimalla, jonka rakkaus hänelle antoi, tarttui -hän ranteeseeni niin kiihkeästi, ettei minulla ollut sydäntä riistäytyä -hänestä irti, tietäessäni kuinka heikko oli se side, joka häntä enää -kiinnitti elämään, ja kuinka lähellä haudan parrasta hän hoippui. -Pakotin itseni pysymään hiljaa, vaikka jokainen lihakseni jännittyi -kuin viritetty jousi ja hurja raivon tunne kuristi kurkkuani -odottaessani miestä astuvaksi huoneeseen. - -Palanut puu romahti kasaan liedellä, hätkähdyttäen huoneen syvää -äänettömyyttä. Mies koputti uudelleen, ja kun ei saanut mitään -vastausta, sillä ei kumpikaan meistä puhunut, työnsi oven hiljaa auki, -lausuen ennenkuin tuli näkyviin: "Jumalan siunaus kanssanne!" niin -matalalla ja pehmeällä äänellä että sen sointu värisytti minua. -Seuraavassa silmänräpäyksessä hän astui sisään ja näki minut ja -säpsähtäen pysähtyi tuijottamaan, pää hiukan eteenpäin kurotettuna, -hartiat kumarassa, käsi yhä oven salvassa, hämmästyksen ja suuttumuksen -vuorotellessa hänen laihoilla kasvoillaan. Hän oli odottanut tapaavansa -heikon, suojattoman naisen, jota hän saattoi kiduttaa ja ryöstää mielin -määrin; sen sijaan hän näkikin edessään voimakkaan, asestetun miehen, -jonka oikeutettu vihastus oli niin ilmeinen, että hän olisi ollut -sokea, jollei hän olisi lukenut sitä kasvoiltani. - -Mutta mikä oli merkillisintä kaikesta, me olimme tavanneet toisemme -ennenkin! Tunsin hänet heti -- ja hän tunsi minut. Hän oli sama -jakobiini munkki, jonka olin nähnyt Clainen majatalossa ja joka oli -kertonut minulle uutisen Guisen kuolemasta! Huudahdin hämmästyksestä -huomatessani tämän, ja äitini tuntui äkkiä vapautuvan siitä kauhun -lumouksesta, joka oli antanut hänelle yliluonnolliset voimat, ja vaipui -takaisin vuoteelle. Hänen otteensa ranteestani höltyi ja hänen -hengityksensä kulki korahdellen, niin että irrotin katseeni munkista ja -kumarruin hänen ylitseen levottomana ja huolestuneena. Katseemme -kohtasivat toisensa. Hän koetti puhua ja sai viimein änkyttäen -kuiskatuksi: "Ei nyt, Gaston! Anna hänen ... anna hänen..." - -Hänen huulensa liikkuivat lausuakseen sanan "mennä", mutta hän ei -saanut ääntä. Ymmärsin kuitenkin hänen tarkotuksensa ja voimattomassa -vihassa huiskautin kädelläni munkille, jotta hän poistuisi. Kun -katsahdin ylös, oli hän jo seurannut kehotustani. Hän oli käyttänyt -ensimäistä tilaisuutta paetakseen ulottuviltani. Ovi oli sulettu, -lamppu paloi tasaisesti, me olimme yksin. - -Annoin äidilleni vähän armagnac-viiniä, jota oli vuoteen vieressä -sellaisen tapauksen varalta, ja hän virkosikin pian ja avasi silmänsä. -Mutta huomasin hänessä suuren muutoksen. Kauhun ilme oli kokonaan -hävinnyt hänen kasvoiltaan, niissä kuvastui nyt ainoastaan surua ja -samalla tyydytystä. Hän laski kätensä minun käteeni ja katsoi minuun, -ollen nähtävästi liian heikko puhuakseen. Mutta hetken perästä, kun -väkevä juoma oli tehnyt tehtävänsä, hän viittasi minua kallistamaan -korvani lähelle hänen suutaan. - -"Oletko varma, Gaston", kuiskasi hän, "että Navarran kuningas -- pitää -sinut yhä -- palveluksessaan?" - -Hänen rukoilevat silmänsä katsoivat niin läheltä minun silmiini, etten -tuntenut lainkaan sellaisia epäilyksiä, joita joku toinen olisi voinut -tuntea nähdessään hänet niin lähellä kuolemaa, vaan vastasin lujasti ja -iloisesti: "Olen varma siitä, äiti. Ei ole koko Europassa ainoatakaan -valtiasta, joka olisi niin uskollinen ja hyvä palvelijoilleen." - -Hän huokasi sanomattoman tyytyväisenä ja siunasi minua heikosti -kuiskaten. "Ja jos elät", jatkoi hän sitten, "niin rakennat uudelleen -vanhan linnan. Sen seinät ovat vielä ehyet. Ja hallin tammisisustus jäi -palamatta. Gil'illä on arkku liinavaatteita ja lipas, jossa on isäsi -kultanauhukset -- mutta se onkin pantattu", lisäsi hän uneksivana. -"Minä unohdin." - -"Äiti", vastasin juhlallisesti, "minä olen sen tekevä -- olen tekevä -niinkuin haluat, mikäli se on minun vallassani." - -Hän makasi sitten jonkun ajan mutisten rukouksia, nojaten päätään -olkapäähäni. Odotin malttamattomana hoitajaa palaavaksi, jotta voisin -lähettää hänet hakemaan lääkäriä; ei sillä, että olisin toivonut hänen -saavan mitään aikaan, vaan omaksi huojennuksekseni ja voidakseni -jälkeenpäin ajatella, ettei äitini jäänyt kuollessaan ilman -asianmukaista hoitoa. Mutta talo pysyi äänettömänä, ollen täynnä -mieleen vaikuttavaa juhlallisuutta, joka rauhoittaa sydäntä sellaisella -hetkellä, enkä voinut täyttää tuota toivettani. Noin kello kuuden -aikaan äitini avasi jälleen silmänsä. - -"Tämä ei ole Marsac", kuiskasi hän katkonaisesti, katseensa -harhaillessa katosta vuoteen jalkapäätä vastassa olevaan seinään. "Ei, -äiti", vastasin minä kumartuen hänen ylitseen, "sinä olet Blois'ssa. -Mutta minä olen täällä -- Gaston, sinun poikasi." - -Hän katsoi minuun, ja hänen riutuneille kasvoilleen hiipi heikko -mielihyvän hymy. "Kaksitoistatuhatta livreä vuodessa", kuiskasi hän -pikemmin itsekseen kuin minulle, "ja talous tosin hiukan supistettu, -mutta sentään arvokas, sangen arvokas." Hetkisen näytti siltä kuin -olisi hän jo kuollut syliini, mutta hän avasi jälleen äkkiä silmänsä ja -katsoi minuun. "Gastonko?" sanoi hän jyrkästi, vieraalla sävyllä. "Kuka -mainitsi Gastonia? Hän on kuninkaan mukana -- minä olen siunannut -hänet, ja hän tulee kauan elämään maan päällä!" Sitten hän vielä -viimeisellä voimainponnistuksella kohosi pystyyn käsivarsieni tukemana -ja huusi kovalla äänellä: "Tietä! Tietä pojalleni, Marsacin herralle!" - -Nämä olivat hänen viimeiset sanansa. Kun hetkeä myöhemmin laskin hänet -jälleen vuoteelle, hän oli kuollut, ja minä olin yksin. - -Äitini oli kuollessaan seitsemänkymmenen vuoden iässä; hän oli elänyt -kahdeksantoista vuotta isäni jälkeen. Hänen oma nimensä oli Marie de -Loche de Loheac, ja hän polveutui isoäitinsä kautta Rohan'in -herttuallisesta suvusta, minkä sukulaisuuden Rohanin herttua Henrik -myöhemmin, suuresti muuttuneissa olosuhteissa, alentui tunnustamaan, -kunnioittaen minua ystävyydellään monissa tilaisuuksissa. Äitini -kuolema, josta tässä olen kertonut, tapahtui tammikuun neljäntenä -päivänä, ja seuraavana päivänä vähän jälkeen puolenpäivän kuoli Ranskan -leskikuningatar, Katariina di Medici. - -Kuten kaikissa muissakin kaupungeissa, itse Pariisissakin, oli -hugenoteilla Blois'ssa siihen aikaan elinvoimainen järjestö, ja -ennenmainitsemani lääkärin avulla, joka osotti minulle suurta -huomaavaisuutta murheessani ja pani liikkeelle minun hyväkseni kaiken -vaikutusvaltansa, joka hänellä kunnioitettavana ja ammatissaan -taitavana miehenä oli, kykenin hautauttamaan äitini yksityiseen -hautausmaahan noin peninkulman päähän kaupungista lähelle Chavernyn -kylää. Hänen kuollessaan oli minulla rahaa vain kolmekymmentä kruunua, -sillä Simon Fleix, jonka kohtalosta en ollut saanut mitään tietoa, oli -kadotessaan vienyt sekä hevoset että kolmekymmentäviisi kruunua, mitkä -olivat hänen hallussaan. Mutta kaikki varat mitä minulla oli, -lukuunottamatta runsasta lahjaa hoitajalle ja ulkoasuni parantamiseen -käyttämääni vähäistä erää, kulutin hautaustoimitukseen, sillä halusin -ettei mitään halventavaa jäisi tahraamaan äitini syntyperää ja omaa -rakkauttani häntä kohtaan. Näinollen, vaikka olikin välttämätöntä -toimittaa hautausmenot salaisesti ja surusaattoon ei ottanut osaa monta -henkeä, ei luullakseni kuitenkaan puuttunut mitään siitä arvokkuudesta, -mistä äitini piti ja mikä oli hänestä, kuten usein olin kuullut hänen -sanovan, mieluisempaa kuin se kaikkien nähtäväksi asetettu ulkonainen -komeus, joka on yhtähyvin ylimyksen kuin vuokraviljelijän saatavissa. - -Aina siksi kunnes hänet oli laskettu hiljaiseen leposijaansa, olin -alituisessa pelossa, että asiain rauhallista kulkua keskeyttämään -ilmestyisi joko Bruhl, jonka yhteyttä Fresnoyn kanssa ja osallisuutta -neiti de la Viren poiskulettamiseen en epäillytkään, tahi sitten -jakobiinimunkki. Mutta kumpaakaan ei kuulunut. Ja kun ei mitään neiti -de la Viren kohtaloa valaisevaa ilmestynyt, näin velvollisuuteni -selvänä edessäni. Möin äitini asunnosta huonekalut ja kaiken mitä -saatoin myödä, ja sain sillä tavalla tarpeeksi rahaa ostaakseni uuden -levätin, jota ilman en voinut matkustaa talvisessa säässä, sekä -vuokratakseni hevosen. Vaikka elukka ei ollut kehuttava, vaati -vuokraaja kuitenkin vakuuksia, ja sellaisia ei minulla ollut. Vasta -viime hetkessä muistin neidin jättämän kultaketjun kappaleen, jonka, -samoinkuin äitini sormuksen, olin erottanut myynnistä itselleni. Tämä -minun nyt täytyi jättää hänelle pantiksi. Hankittuani näin, vaikka -hiukan vaivalloisilla ja jotensakin nöyryyttävillä keinoilla, -tarpeelliset matkustusvälineet, en lykännyt lähtöäni tunniksikaan. -Tammikuun kahdeksantena päivänä aloin taivaltaa Rosny'hin viemään -tietoa epäonnistumisestani ja neidin asemasta sinne, minne viikkoa -aikaisemmin olin aikonut saattaa hänet itsensä. - - - - -XII. Maximillan de Bethune, Rosnyn parooni. - - -Arvelin tekeväni matkan Rosny'hin kahdessa päivässä. Mutta teitten -huonous ja ratsuni kehno tila viivyttivät minua niin paljon, että ehdin -toiseksi yöksi vasta Dreux'hön, ja saadessani kuulla teitten olevan -vielä kurjempia siitä eteenpäin, aloin ajatella, että saisin kiittää -onneani jos ehtisin Rosny'hin seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan. -Asukkaat tuntuivat näillä seuduilla olevan innokkaita liigan -puoluelaisia, sitä innokkaampia mitä lähemmäksi Seineä saavuin. -Kaikkialla kuulin vain soimattavan Ranskan kuningasta ja ylisteltävän -Guisejä, ja minun täytyi hillitä kieltäni ja käyttäytyä varoen, -välttääkseni häiriöitä ja kyselyitä. - -Lähestyessäni Rosnyta kolmannen päivän aamupuolella, ratsastaen -rämeisen metsäseudun läpi, missä vilisi kaikennäköisiä riistaeläimiä, -aloin kuvitella mielessäni sen vastaanoton laatua, joka matkani perillä -tulisi osakseni ja jonka otaksuin kaikkea muuta kuin suosiolliseksi. -Parooni de Rosnyn urhous ja tarmokkuus ja hänen yleisesti tunnettu -tuttavallinen suhteensa Navarran kuninkaaseen antoivat minulle vähän -syytä toivoa että hän kuuntelisi suvaitsevaisesti sellaista kertomusta -kuin minulla oli esitettävänä. Mitä enemmän kertomukseni esittämisen -hetki läheni, sitä epätodennäköisemmiltä tuntuivat siinä eräät kohdat -ja sitä räikeämmältä oma huolettomuuteni, kun olin hukannut -tunnusmerkin ja päästänyt neidin silmistäni sellaisessa paikassa kuin -Blois'ssa. Tämän kaiken näin nyt niin selvästi, etten luule juuri -milloinkaan ajatelleeni mitään suuremmalla pelolla kuin tätä -selvitystä, tuntien samalla velvollisuudekseni olla lykkäämättä sitä -hetkeäkään tuonnemmaksi. Muistan, että aamu oli lämmin, pilvinen, mutta -sentään valoisa; ilma oli miltei kyllästetty kosteudella ja hyvin -kirkas; jonkun matkan päässä kohosi utukehä, täyttäen sinertävällä -auterella etäisemmät metsän aukeamat. Tie oli upottava ja epätasainen, -ja kun minun täytyi useinkin kaartaa syrjään välttääkseni pahimpia -paikkoja, aloin jonkun ajan perästä pelätä eksyneeni väärälle polulle. -Kuljin jonkun matkaa epätietoisena olisiko minun pidettävä sama suunta -vai käännyttävä takaisin, kun ilokseni näin edessäni useitten -metsäpolkujen yhtymäkohdassa pienen talon. Oven päällä riippuvasta -töyhdöstä ja oven vieressä seisovasta vesialtaasta päätin sen -majataloksi, ja arvellen tarpeelliseksi syöttää hevostani -ennenkuin pitkitin taivaltani, ratsastin ovelle ja koputin sitä -ratsastusraipallani. Talo oli niin syrjäisellä paikalla että minua -kummastutti, kun kolme tai neljä päätä heti pisti näkyviin eräästä -ikkunasta. Ajattelin jo että olisi ehkä ollut parempi mennä ohi, mutta -kun isäntä tuli ulos hyvin kohteliaana ja näytti tietä talon sivulla -olevaan hevossuojaan, arvelin ettei minulla ollut paljon menetettävänä -ja seurasin häntä. Suojassa oli, kuten olin odottanutkin, neljä hevosta -kiinni sidottuna, suitset kaulalla riippuen ja satulavyöt avattuna. Ja -kummastustani lisäsi vielä kuudes ratsastaja, joka minun sitoessani -hevostani kiinni saapui talolle ja nähdessään meidät vajassa ratsasti -luoksemme ja tervehti minua laskeutuessaan hevosen selästä. - -Hän oli kookas, roteva mies parhaassa iässään, yllään yksinkertainen, -miltei halpa-arvoinen tummanharmaa nahkapuku eikä muuta asetta kuin -metsästyspuukko, joka riippui tupessa hänen vyöllään. Hän ratsasti -voimakkaalla hopeakimolla ja hänen korkeavartiset, parkitsemattomat -saappaansa olivat suuta myöten loan tahraamat, kuin olisi hän tullut -kaikkein pahimpia teitä. - -Hän katsahti vilkkaasti isäntään taluttaessaan hevostaan suojaan; ja -hänen ahavoituneista kasvoistaan ja vilkkaista silmistään minä päätin, -että hän oli liikkunut paljon ulkona niin sateessa kuin paisteessakin. - -Hän katseli minua hiukan uteliaana sekottaessani apetta hevoselleni, ja -kun menin sisään ja istahdin ensimäiseen huoneeseen, mihin tulin, -syödäkseni vähän leipää ja juustoa, jota minulla oli laukussani, tuli -hänkin sinne melkein heti. Vaatimaton evääni ei nähtävästi häntä -miellyttänyt, koska hän, katseltuaan minua jonkun aikaa äänettömänä -ratsupiiskallaan saapastaan vitsoen, kutsui isäntää ja kysyi häneltä -käskevällä äänellä, mitä tuoretta lihaa hänellä oli, ja varsinkin oliko -hänellä hiilipaistia tai lintua. - -Mies vastasi ettei ollut mitään. Hänen kunnianarvoisuutensa voisi saada -Lisieux'n juustoa, lisäsi hän, tahi haudottua virnaa. - -"Hänen kunnianarvoisuutensa ei halua juustoa eikä virnakeittoa", -vastasi vieras harmistuneena. "Mutta mikäs haju minun nenääni tulee?" -jatkoi hän alkaen nuuskia innokkaasti. "Niin totta kuin elän, se on -keiton hajua." - -"Se on pässinreisi, joka on kiehumassa neljää lakiherraa varten, ynnä -pari palaa hiilipaistia lisäksi", selitti isäntä, pyytäen samalla -nöyrästi anteeksi omasta puolestaan, sillä nämä herrat olivat -ehdottomasti pidättäneet nämä omaksi syötäväkseen. - -"Mitä? Kokonainen reisi! Ynnä pari palaa hiilipaistia lisäksi!" -huudahti vieras huuliaan maiskutellen. "Keitä ne ovat?" - -"Kaksi lakimiestä kirjureineen Pariisin parlamentista. He ovat olleet -tarkastamassa jotakin rajaa täällä lähistöllä ja lähtevät paluumatkalle -iltapäivällä", vastasi isäntä. - -"Se ei kuitenkaan oikeuta heitä aiheuttamaan nälänhätää!" huudahti -vieras pontevasti. "Menkää heidän luokseen ja sanokaa, että eräs herra, -joka on tullut kaukaa ja paastonnut seitsemästä asti aamulla, pyytää -lupaa istua heidän pöytäänsä. Kokonainen reisi ja kaksi hiilipaistia -neljälle miehelle!" jatkoi hän syvällä innolla. "Se on sietämätöntä! Ja -lakiherroille! Sen mukaanhan pitäisi Ranskan kuninkaan syödä kokonainen -pässi, tulematta siitäkään vielä kylläiseksi! Ettekö tekin ole samaa -mieltä?" kysyi hän, kääntyen äkkiä minun puoleeni. - -Hän oli niin hullunkurisesti ja samalla vilpittömästi kuohuksissaan ja -katsoi niin tiukasti minuun puhuessaan, että minä riensin ilmottamaan -olevani täydellisesti samaa mieltä. - -"Ja kuitenkin syötte juustoa!" vastasi hän ärtyneesti. Näin, että hän -vaatimattomasta puvustaan huolimatta oli herrasmies, ja senvuoksi -maltoin mieleni loukkautumasta ja selitin hänelle suoraan, että -kukkaroni oli kevyt ja minun oli matkustettava niinkuin taisin eikä -niinkuin tahdoin. - -"Onko niin?" vastasi hän pikaisesti. "Jos olisin tiennyt sen, olisin -tehnyt teille seuraa juuston syönnissä! Minusta on sittenkin -mieluisempaa paastota kunnianmiehen kanssa kuin mässätä moukan kanssa. -Mutta se on myöhäistä. Kun näin teidän sekottavan apetta hevosellenne, -luulin että teillä oli täydet taskut." - -"Elukka on väsynyt ja se on tehnyt parhaansa", vastasin minä. Hän -katsoi minuun omituisesti, ikäänkuin olisi mielinyt sanoa enemmän. -Mutta kun isäntä samassa palasi, kääntyikin hän hänen puoleensa. - -"No", sanoi hän reippaasti. "Onko kaikki selvää?" - -"Olen pahoillani, teidän kunnianarvoisuutenne", vastasi mies -vastahakoisesti ja hyvin nolon näköisenä, "mutta herrat eivät sano -voivansa ottaa vastaan tarjoustanne." - -"Helkkari!" huusi toverini leveästi. "Vai niin, vai sanovat he niin?" - -"He sanovat ettei heillä ole enempää kuin mitä he tarvitsevat itselleen -ja pienelle koiralle, joka heillä on mukana", jatkoi isäntä -pelokkaasti. - -Samassa kuului toisesta huoneesta naurun remahdus, joka osotti että -herrat pitivät hauskaa toverini pyynnöllä. Minä näin hänen poskiensa -punastuvan ja odotin että hänen suuttumuksensa kuohahtaisi rajuna ilmi. -Mutta sensijaan hän seisoi hetkisen mietteissään keskellä lattiaa ja -sitten, majatalon isännälle suureksi huojennukseksi, veti tuolin minun -luokseni ja käski hänen tuomaan pullon parasta viiniä. Hän pyysi -miellyttävästi lupaa syödä hiukan juustostani, jonka hän sanoi -näyttävän paremmalta kuin lisieuxiläisen, täytti lasini viinillä ja -alkoi aterioida niin iloisena kuin ei olisi koskaan kuullutkaan -viereisessä huoneessa olevasta seurueesta. Muistan, että olin koko -lailla hämmästynyt, sillä olin saanut hänestä sen käsityksen, että hän -oli kiivasluontoinen mies, joka ei pystyisi vaieten nielemään -loukkausta. En kuitenkaan sanonut mitään, ja me keskustelimme -rauhallisesti kuten ainakin. Huomasin sentään, että hän pysähtyi -puhumasta useammin kuin kerran, ikäänkuin kuunnellakseen. Mutta -oivaltaen että hänen huomiotaan kiinnitti vain viereisessä huoneessa -oleva seurue, joka hetki hetkeltä kävi yhä meluavammaksi, olin vaiti, -ja kummastuin senvuoksi kovasti, kun hän ihan odottamatta hypähti ylös, -meni avonaisen ikkunan luo ja kurottautui katsomaan ulos, varjostaen -silmiään kädellään. - -"Mikä on?" sanoin minä, valmiina seuraamaan häntä. - -Hän nauraa kuhersi hiljaa vastaukseksi. "Saatte nähdä", lisäsi hän -sitten. - -Nousin ylös, ja mennen ikkunan luo katsoin ulos hänen olkansa ylitse. -Majataloa läheni kolme miestä ratsain. Ensimäinen heistä oli suuri, -vankkatekoinen, tummaverinen mies, mustissa silmissä peloton katse, ja -hänellä oli päässään sulkalakki, satulakotelossaan pistoolit ja sivulla -lyhyt miekka. Toiset kaksi, rotevia miehiä hekin, olivat ulkonäöltään -palvelijoita, yllä viheriät nutut ja nahkahousut. Kaikilla oli hyvät -hevoset, ja heidän jälessään tuli jalkamies taluttaen kahta koiraa -kytkyessä. Meidät nähdessään he kiirehtivät hevosiaan, ja johtaja -heilutti lakkiaan. - -"Hoi, seis!" huusi toverini voimakkaalla äänellä, kun he olivat -kivenheiton päässä meistä. "Maignan!" - -"Mitä, herra?" vastasi sulkalakkinen, pysäyttäen heti ratsunsa. - -"Tuolla vajassa on kuusi hevosta", huusi vieras käskevällä äänellä. -"Laske ulos neljä vasemmanpuoleista, kun menet sisään. Läimäytä -piiskalla jokaista, niin että ne löytävät tiensä pois täältä!" - -Mies käänsi hevosensa ennenkuin sanat olivat kunnolleen lausutut, -ja huutaen että "se oli tehty", viskasi ohjakset toiselle -mukanaratsastavista ja katosi vajaan, ikäänkuin saamansa määräys olisi -ollut jokapäiväisin asia maailmassa. - -Mutta viereisessä huoneessa oleva seurue, joka kuuli joka sanan, nousi -heti hälinään. He kohottivat vastalauseitten huudon, ja eräs heistä -hyppäsi ulos ikkunasta ja kysyi hyvin äkäisen näköisenä mitä lempoa me -tarkotimme. Toiset kurottivat ulos viininjuonnista turvonneita ja -punottavia kasvojaan ja vahvasti kiroillen säestivät hänen kysymystään. -Minulla ei ollut halua sekaantua seikkailuun, valmistauduin vain -näkemään hauskaa. - -Seuralaiseni, jonka tyyneys hämmästytti minua, ei näyttänyt välittävän -heidän huudoistaan enempää kuin minäkään. Hän ei ollut vähään aikaan -huomaavinaankaan kiukustunutta lakimiestä eikä näyttänyt kuulevan -toisten syytämiä uhkauksia ja solvauksia, vaan katseli rauhallisena -näköalaa. Kun ikkunasta hypännyt mies, joka tuntui olevan toimekkain -seurueestaan, näki ettei mikään voinut häntä liikuttaa, jätti hän -meidät viimein ja juoksi talliin päin. Mutta kun molemmat palvelijat -irvistäen alkoivat häntä lähestyä, ikäänkuin aikoen ratsastaa hänet -kumoon, katsoi hän paremmaksi palata, ja raivosta kalpeana hän sitten -katseli, kun viimeinenkin neljästä hevosesta tömisti ulos ja -katsahdettuaan kummissaan ympärilleen ravasi metsään. - -Tämän nähdessään mies tuli yhä kiukkuisemmaksi, kuten olen huomannut -pelästyneiden ihmisten tekevän, ja silloin vieras vihdoinkin alentui -huomaamaan hänet. "Hyvä herra", sanoi hän tyynesti, katsoen häneen -ikkunasta ikäänkuin ei olisi ennen häntä huomannut, "te ikävystytätte -minua. Mikä on hätänä?" - -Mies vastasi röyhkeästi ja kysyi mikä piru meillä oli tarkotuksena -ajaessamme ulos hänen hevosensa. - -"Tahdoimme antaa teille ja seurassanne oleville herroille hiukan -liikuntoa", vastasi toverini karhean leikillisesti ja ankaralla -äänellä, mikä kuulosti oudolta niin nuorelle henkilölle, -- "sillä -mikään ei ole vankan aterian jälkeen sen terveellisempää. Ja lisäksi -opetuksen hyvissä tavoissa. Maignan", jatkoi hän korottaen ääntään, -"jos tällä henkilöllä on vielä jotain sanomista, niin vastaa hänelle. -Hän on lähempänä sinun arvoastettasi kuin minun." - -Ja jättäen miehen luikkimaan tiehensä kuin pieksetyn koiran -- sillä -halpamaiset henkilöt ovat aina ensimäiset matelemaan -- kääntyi -toverini pois ikkunasta. Kohdatessaan minun katseeni mennessään -takaisin tuolilleen, nauroi hän. "No", sanoi hän, "mitäs arvelette?" - -"Että aasi leijonan nahassa menettelee kyllä niin kauan, kunnes se -kohtaa leijonan", vastasin minä. - -Hän nauroi jälleen, näyttäen olevan mielissään, kuten hän epäilemättä -olikin. "Pyh", sanoi hän. "Se oli somaa ajankuluksi, ja arvelen että -minun ja noitten herrasmiesten välit ovat nyt selvät. Mutta minun on -jatkettava matkaa. Ehkä teidän matkanne käy samaan suuntaan?" Ja hän -katsoi minuun kysyvästi. - -Minä vastasin varovasti, että olin menossa Rosnyn kaupunkiin. - -"Oletteko ehkä Pariisista?" jatkoi hän, yhä katsoen minuun. - -"En", vastasin minä. - -"Tulen etelästä." "Blois'sta ehkä?" Minä nyökkäsin. - -"Vai niin!" sanoi hän, tekemättä mitään huomautusta, mikä hieman -kummastutti minua, sillä kaikki ihmiset siihen aikaan olivat kärkkäitä -uutisille ja pitivät Blois'ta niitten lähtöpaikkana. "Minäkin ratsastan -Rosny'hin päin. Lähtekäämme." - -Mutta minä huomasin, että kun nousimme hevosen selkään, Maignaniksi -kutsutun miehen hyvin kunnioittavasti pidellessä hänen jalustintaan, -kääntyi hän katsomaan minuun useammin kuin kerran, silmissään ilme jota -en voinut selittää; ja kun olin vihollisseudussa, jossa uteliaisuuden -herättäminen oli kaikkea muuta kuin suotava seikka, aloin tuntea hiukan -levottomuutta. Mutta kun hän samassa purskahti ääneen nauramaan, -näyttäen muistelevan äskeistä huvitteluaan majatalossa, en ajatellut -sitä sen enempää, sillä hän tuntui olevan erinomainen toveri ja -hämmästyttävän tietorikas mies. - -Siitä huolimatta alkoi mieleni painua apeaksi, kun lähestyimme -Rosny'ta. Ja kun sellaisissa tiloissa ei mikään ole kärsivällisyyttä -kysyvämpää kuin sellaisen toverin hyväätarkottava leikinlasku, joka ei -tiedä huolistamme, tunsin pikemmin huojennusta kuin kaipausta, kun hän -pysäytti hevosensa eräässä tienristeyksessä jonkun matkan päässä -kaupungista ja ilmottaen tiensä siinä eroavan otti kohteliaat -jäähyväiset minulta ja ratsasti tiehensä palvelijoineen. - -Eräässä majatalossa kaupungin ulkoreunassa laskeuduin ratsailta, ja -pysähtyen ainoastaan siistimään pukuani ja juomaan lasin viiniä, kysyin -tietä linnaan, jonka kuulin olevan vain viiden minuutin matkan päässä -siitä. Menin sinne jalan pitkin puistokujaa, joka johti portille, minkä -edessä oli nostosilta. Silta oli alhaalla, mutta portti oli kiinni, ja -kaikki sota-aikana linnotuksessa vallitsevat muodollisuudet otettiin -huomioon minua sisään laskettaessa, vaikka varusväkenä näytti olevan -ainoastaan pari kolme palvelijaa ja yhtä monta metsänvartiaa. -Ilmotettuani nimeni oli minulla kyllin aikaa huomatakseni että rakennus -oli vanha ja osaksi raunioitunut, mutta hyvin vahva, paikoittain -murattiköynnösten peitossa ja joka puolelta metsän ympäröimä. Vakavan -näköinen hovipoika tuli luokseni ja johti minut kapeita portaita -vastaanottohuoneeseen, jota valaisi kaksi ikkunaa, joista toinen oli -pihaan ja toinen kaupunkiin päin. Täällä oli minua odottamassa kookas -mies, joka sisään astuessani nousi ylös ja tuli minua vastaan. -Kuvailkaa hämmästystäni, kun tunsin hänet äskeiseksi tuttavakseni! -"Oletteko parooni de Rosny?" huudahdin minä jääden seisomaan ja katsoen -häneen hämmentyneenä. - -"Juuri se olen", vastasi hän hymyillen levollisesti. "Te tulette -varmaankin Navarran kuninkaan luota ja teillä on asiaa minulle. Te -voitte puhua vapaasti. Kuninkaalla ei ole mitään salaisuuksia minuun -nähden." - -Hänen olentonsa vakavuudessa, kun hän odotti minun puhuvan, oli -jotakin, mikä vaikutti minuun voimakkaasti, huolimatta siitä että hän -oli kymmenen vuotta minua nuorempi ja että olin nähnyt hänet vähän -aikaa sitten keveämmällä tuulella. Tunsin, että hän oli ansainnut -maineensa -- että edessäni oli suuri mies; ja ajatellen toivottomana -hänelle esitettävänäni olevan kertomuksen riittämättömyyttä, seisahduin -miettimään millä sanoilla minun olisi alettava. Hän lopetti mietteeni -kuitenkin lyhyeen. "No", sanoi hän malttamattomana, "minähän kehotin -teitä puhumaan vapaasti. Teidän olisi pitänyt olla täällä jo neljä -päivää sitten, ymmärtääkseni. Nyt te olette täällä, mutta missä on -nainen?" - -"Neiti de la Virekö?" sopersin minä, enemmän aikaa voittaakseni kuin -muussa tarkotuksessa. - -"No, kas nyt!" virkkoi hän rypistäen otsaansa. "Kenestä muusta naisesta -tässä voi olla kysymys? Puhukaa vain suoraan. Minne olette hänet -jättänyt? Tämä asia ei kaipaa mitään hienosteluja", jatkoi hän, ja -hänen käytöksensä jyrkkyys hämmästytti minua epämiellyttävällä tavalla, -"teidän ei ole tarvis kierrellä kautta rantain. Kuningas uskoi -haltuunne naisen, jolla, voin sen nyt empimättä sanoa teille, oli -tiedossaan eräitä valtiosalaisuuksia. Tiedetään että hän pääsi -turvallisesti Chizéstä ja saapui turvallisesti Blois'han. Missä hän -on?" - -"Taivas suokoon että sen tietäisin!" huudahdin minä epätoivoissani, -tuntien hänen käytöstapansa tekevän asemani vielä moninkerroin -tuskallisemmaksi. - -"Mitä te tarkotatte?" huusi hän korottaen ääntään. "Ettekö te tiedä -missä hän on? Te laskette leikkiä, herra de Marsac." - -"Se olisi surkeata leikkiä", vastasin minä tuskallisesti hymyillen. Ja -sitten aloin epätoivon rohkeudella ja avomielisyydellä esittää hänelle -sitä kertomusta, jonka olen tässä pannut muistiin, kertoen hänelle mitä -vaikeuksia minulla oli seurueen pestauksessa, kuinka minulta ryövättiin -kultainen tunnusmerkki, kuinka neiti houkuteltiin ansaan, kuinka minä -onnellisen sattuman avulla löysin hänet jälleen ja kuinka aikeeni -kuitenkin lopulta menivät mitättömiin. Hän kuunteli, mutta ilman -myötätunnon merkkiäkään -- pikemmin kärsimättömänä ja lopulta -pilkallisen epäuskoisena. Kun olin lopettanut, kysyi hän töykeästi mikä -minä olin miehiäni. - -Ymmärtämättä oikein mitä hän tarkotti, toistin hänelle nimeni. - -Hän vastasi jyrkästi ja siekailematta, että se oli mahdotonta. "Minä en -usko sitä!" toisti hän synkin katsein. "Te ette ole se mies. Teillä ei -ole mukananne naista eikä tunnusmerkkiä eikä mitään muutakaan, mikä -vakuuttaisi minulle kertomuksenne todenperäisyyttä. Ei, herra, älkää -mulkoilko minuun", jatkoi hän tuikeasti. "Minä puhun Navarran kuninkaan -nimessä, jolle tämä asia on erinomaisen tärkeä. En voi uskoa, että hän -olisi valinnut miestä, joka menettelee sillä tavoin. Esimerkiksi tuo -talo Blois'ssa, josta juttelette, ja huone, jossa on kaksi ovea? Mitä -te teitte silläaikaa kun neiti vietiin pois?" - -"Minä ottelin taloa vartioivien miesten kanssa", vastasin minä, -koettaen niellä harmiani, joka oli minut tukahduttaa. "Minä tein minkä -voin. Jos ovi olisi antanut perään, olisi kaikki ollut hyvin." - -Hän katsoi minuun synkästi. "Onhan siitä helppo puhua!" sanoi hän -virnistäen. Sitten hän käänsi katseensa maahan ja näytti vaipuvan -äreään harkintaan, ja minä seisoin silläaikaa hänen edessään -hämmennyksissäni tästä uudesta asiain käänteestä, raivoissani, -tietämättä kuitenkaan miten purkaa raivoani, sydänjuuria myöten -loukkautuneena hänen soimauksistaan, näkemättä kuitenkaan hyvityksen -toivoa tai mahdollisuutta. - -"No niin!" sanoi hän tylysti parin kolmen minuutin perästä, minkä -ajan hän oli seisonut synkissä mietteissä ja minä polttavassa -nöyryytyksessä. "Onko täällä ketään, joka voisi todistaa teidät siksi, -mikä väitätte olevanne, tai muulla tavoin varmentaa kertomustanne? Niin -kauan kuin en tiedä miten asiat ovat, en voi tehdä mitään." - -Pudistin päätäni synkän häpeän vallassa. Olisinhan voinut panna -vastalauseeni hänen tunteettomuuttaan ja omaksumaansa käsitystä -vastaan, mutta mitäpä se olisi merkinnyt, niin kauan kuin hän vetosi -kaikessa esimieheensä? - -"Odottakaas!" sanoi hän sitten äkkiä, tehden eleen kuin olisi muistanut -jotakin. "Olin vähällä unohtaa. Täällä on joitakin, jotka ovat -äskettäin olleet Navarran kuninkaan hovissa St. Jean d'Angely'ssä. Jos -te yhä väitätte olevanne se herra de Marsac, jolle tämä tehtävä on -uskottu, niin ei teillä arvattavasti ole mitään sitä vastaan, että vien -teidät heidän nähtävilleen?" - -Tunsin joutuneeni mitä julmimpaan pulaan. Jos kieltäytyisin alistumasta -tähän koetukseen, tunnustaisin samalla itseni petturiksi. Jos -suostuisin astumaan noitten vieraitten eteen, olisi luultavaa etteivät -he minua tuntisi ja mahdollista että he ilmaisisivat kieltonsa -sanoilla, jotka olisivat omiaan tekemään asemani yhä pahemmaksi, mikäli -se vielä saattoi paheta. Olin kahden vaiheilla. Mutta parooni de Rosny -seisoi järkähtämättömänä edessäni odottaen vastausta, ja viimein minä -suostuin. - -"Hyvä!" sanoi hän lyhyeen. "Tätä tietä, olkaa hyvä. He ovat täällä. -Salpa on hiukan mutkikas. Ei, herra, tämä on minun taloni." - -Totellen hänen kätensä jäykkää viittausta menin hänen ohitseen -viereiseen huoneeseen, tuntien tästä vieraille tulevasta etusijasta -suurempaa nöyryytystä kuin voin sanoa. Hetkeen en voinut nähdä -huoneessa ketään. Päivä oli hämärtymässä, huone, johon tulin, oli pitkä -ja kapea ja ainoastaan takkatulen valaisema. - -Sen lisäksi olin itse ehkä melkoisesti hämmennyksissäni. Luulin että -opastajani oli erehtynyt taikka että hänen vieraansa olivat lähteneet, -ja käännyin häneen päin pyytääkseni selitystä. Hän viittasi kuitenkin -vain eteenpäin, ja minä seurasin viittausta. Silloin nousi suuren uunin -varjosta äkkiä nuori, kaunis nainen, ikäänkuin säikähtyneenä, ja seisoi -minuun katsoen, palavien puitten hehkun valaistessa hänen kasvojensa -toista puolta ja tehden hänen hiuksensa kullanhohtaviksi. - -"No!" sanoi de Rosny äänellä, mikä sointui hiukan omituiselta -korvissani. "Ette taida tuntea tätä naista?" - -Näin, että nainen oli minulle vallan tuntematon, ja kumarsin hänelle -mitään virkkamatta. Nainen vastasi tervehdykseeni vuorostaan -juhlallisesti ja äänettömänä. - -"Eikö täällä ole ketään muuta, joka tuntisi teidät?" jatkoi herra de -Rosny miltei vallattomalla äänellä, vielä selvemmin muuttuneella kuin -äsken. "Jollei, niin pelkään... Mutta katsokaahan ensin ympärillenne, -katsokaa ympärillenne, hyvä herra; en tahtoisi tuomita ketään liian -pikaisesti." - -Viimeisiä sanoja lausuessaan hän laski kätensä olkapäälleni niin -tuttavallisesti ja edellisestä käytöksestään niin kokonaan poikkeavalla -tavalla, että epäilin joko kuulevani tai tuntevani väärin. Katsoin -kuitenkin koneellisesti naiseen ja nähdessäni että hänen silmänsä -loistivat tulen hohteessa ja että hän katseli minuun sangen -ystävällisesti, ihmettelin yhä enemmän, joutuen melkein pois -suunniltani neuvottomuudesta. Eikä se vähentynyt, vaan päinvastoin -lisääntyi moninkertaiseksi, kun kääntyessäni de Rosnyn käden -painallusta seuraten näin vieressäni ikäänkuin maasta nousseena toisen -naisen -- joka ei ollut kukaan muu kuin neiti de la Vire ilmielävänä! -Hän oli juuri astunut esiin suuren uunin varjosta, mikä oli häntä -siihen saakka estänyt näkymästä, ja seisoi edessäni somasti niiaten, -samanlainen ilme kasvoissaan ja silmissään kuin toisellakin naisella. - -"Neiti!" mutisin minä, kykenemättä irrottamaan silmiäni hänestä. - -"Niin juuri, hyvä herra, neiti", vastasi hän niiaten vielä syvempään, -muistuttaen pikemmin lasta kuin naista. - -"Täällä?" änkytin minä suu auki ja silmät pystyssä. - -"Täällä -- kiitos erään kelpo miehen urhoollisuuden", vastasi hän, -puhuen niin matalalla äänellä että tuskin erotin hänen sanojaan. Sitten -hän painoi katseensa maahan ja astui takaisin varjoon, ikäänkuin olisi -hän joko sanonut jo liian paljon tahi pelännyt menettävänsä -itsehillintänsä jos sanoisi enemmän. Hän oli niin loistavasti puettu, -hän näytti tulenvalossa pienine, hentoine olentoineen enemmän -keijukaiselta kuin ihmiseltä, ja hän näytti minun silmissäni varsinkin -lempeitten kasvonpiirteittensä puolesta niin erilaiselta olennolta kuin -se neiti de la Vire, jonka olin tuntenut ja nähnyt ratsastavan -rapakoissa ja nojaavan satulaan uuvuksissaan, että epäilin vieläkin, -olinko nähnyt oikein, ja olin yhtä ymmällä kuin ennenkin. - -Herra de Rosny itse riensi vapauttamaan minua hämmingistäni. Hän -syleili minua mitä ystävällisimmin, vieläpä useampaan kertaan, pyyteen -anteeksi minua kohtaan harjottamaansa petosta, johon oli ollut aiheena -osaksi omituinen tutustumisemme majatalossa, osaksi hänen halunsa vielä -kohottaa sitä iloista yllätystä, joka hänellä oli minun varalleni. -"Tulkaahan tänne", sanoi hän sitten, vetäen minut ikkunan luo, "tahdon -näyttää teille useampiakin vanhoja ystäviänne." - -Katsoin ulos ja näin pihalla alapuolellani kolme hevostani rivissä ja -Cidin selässä Simon Fleix'n, joka minut nähdessään huiskutti -riemukkaana lakkiaan tervehdykseksi. Tallirenki oli pitämässä jokaista -hevosta, ja kummallakin puolella oli mies soihtu kädessä. Toverini -nauroi iloisesti. "Sen on Maignan järjestänyt", sanoi hän. "Hänellä on -hieno maku tällaisissa asioissa." - -Tervehdittyäni Simon Fleix'tä moneen kertaan, käännyin takaisin -huoneeseen ja sydän tulvillaan kiitollisuutta ja ihmettelyä pyysin -herra de Rosnyta selittämään minulle neidin paon yksityiskohtia myöten. - -"Se oli yksinkertaisin asia maailmassa", sanoi hän, ottaen minua -kädestä ja taluttaen minut jälleen lieden luo. "Silläaikaa kun te -ottelitte noitten konnien kanssa, tuli vanha vaimo, joka määräaikoina -toi neidille ruokaa, levottomaksi hälinästä ja lähti huoneeseen -katsomaan mikä siellä oli. Kun neiti oli kykenemätön auttamaan teitä ja -epävarma menestyksestänne, katsoi hän tilaisuuden liian hyväksi -päästääkseen sen hukkaan. Hän pakotti eukon näyttämään hänelle ja -seuranaiselle tien ulos puutarhan kautta. Tämän tehtyään he juoksivat -alas kujaa ja tulivat suoraan hevosia pitelevän pojan luo, joka tunsi -heidät ja auttoi heidät ratsaille. He odottivat jonkun aikaa teitä ja -ratsastivat sitten pois." - -"Mutta minä kyselin portilla", sanoin minä. - -"Millä portilla?" kysyi de Rosny hymyillen. - -"Tietysti pohjoisportilla", vastasin minä. - -"Aivan niin", virkkoi hän nyökäten. "Mutta he menivät ulos -länsiportista ja tekivät kaarroksen. Se on omituinen poika, tuo teidän -apulaisenne. Hänellä on pää oikealla kohdallaan. No niin, kahden -peninkulman päässä kaupungista he pysähtyivät, neuvottomina miten -heidän oli meneteltävä. Mutta hyväksi onneksi sattui majatalossa -olemaan eräs minulle tuttu hevoskauppias. Hän tunsi neiti de la Viren -ja kuultuaan minne hän oli matkalla toi hänet tänne sen pitemmittä -vastuksitta." - -"Oliko hän normanni?" kysyin minä. - -Herra de Rosny nyökkäsi, hymyillen minulle viekkaasti. "Oli", sanoi -hän. "Hän kertoi minulle paljon teistä. Ja nyt, sallikaa minun esittää -teidät vaimolleni." - -Hän talutti minut naisen luo, joka oli noussut seisomaan sisään -astuessani ja joka nyt lausui minut tervetulleeksi yhtä ystävällisesti -kuin hän äsken oli katsellut minuun. Minä katsoin häneen uteliaana, -sillä olin kuullut paljon hänen kauneudestaan ynnä siitä omituisesta -tavasta, millä herra de Rosny, ollessaan rakastunut kahteen nuoreen -naiseen ja tavattuaan sattumalta molemmat majatalossa, missä he asuivat -eri huoneissa, oli ratkaissut kumpaa hänen oli mentävä tervehtimään ja -pyytämään vaimokseen. Herra de Rosny näytti lukevan ajatukseni, sillä -kun kumarsin rouvalle kiittäen häntä siitä kohteliaisuudesta mitä hän -oli minulle osottanut ja mikä ainiaaksi velvotti minut häntä -palvelemaan, nipisti hän tätä iloisesti korvasta ja sanoi: "Jos -haluatte hyvän vaimon, herra de Marsac, niin muistakaa kääntyä -oikealle." - -Hän puhui leikillä ja ainoastaan omaa kohtaansa ajatellen. Mutta minä -katsahdin vaistomaisesti hänen mainitsemaansa suuntaan ja näin neidin -seisovan askeleen tai parin päässä oikealla suuren uunin varjossa. Hän -punastui ja rypisti kulmiaan, enkä osaa sanoa kumpaa hän teki enemmän; -mutta sen vain näin varmasti, että hän vastasi katseeseeni jyrkästi -paheksuvalla silmäyksellä ja kääntäen minulle selkänsä poistui nopeasti -huoneesta, eikä hänen käytöksessään ollut jälkeäkään siitä hellyydestä -ja kiitollisuudesta, jonka vähää ennen olin pannut merkille. - - - - -XIII. Rosny'ssa. - - -Seuraava päivä toi vielä uusia todistuksia siitä ystävyydestä, jolla -parooni de Rosny minua kohteli. Herätessäni varhain aamulla löysin -tuolilta vaatteitteni vierestä kultakukkaron, joka sisälsi sata -kruunua; ja palveluspoika, joka samassa astui sisään, kysyi, -tarvitsinko minä mitään. Minun oli ensi alussa vaikea tuntea häntä -Simon Fleix'ksi, niin siististi oli poika nyt puettu Maignanin pukua -muistuttavaan asuun. Katsoin ylioppilaaseen useammin kuin kerran, -ennenkuin mainitsin häntä nimeltä. Ja minua hämmästytti se omituinen -muutos, jonka huomasin hänessä tapahtuneen -- yhtä paljon kuin kaikki -muukin mitä taloon saavuttuani oli tapahtunut. Minä hieroin silmiäni ja -kysyin häneltä mitä hän oli tehnyt mustalle kauhtanalleen. - -"Olen polttanut sen", vastasi hän lyhyesti. - -Huomasin että hän oli polttanut paljon muutakin, vertauskuvallisesti -puhuen, paitsi kauhtanaansa. Hän oli vähemmän kalpea, vähemmän hontelo, -vähemmän untelo kuin ennen, ja kävelikin reippaammin. Hänessä ei ollut -enää sitä sekapäisen välinpitämättömyyden leimaa, mikä ennen oli -ollut silmäänpistävänä piirteenä, vaan hän oli pirteä, vakava ja -pystypäisempi. Silmissä vain oli sama outo välke, joka todisti että -hänen sisällään asui entinen arkahermoinen, kiihkeä sielu. - -"Mihin aiot sitten ryhtyä, Simon?" kysyin minä uteliaana tarkastellen -näitä muutoksia. - -"Olen sotilas herra de Marsacin palveluksessa", vastasi hän. - -Minä nauroin. "Olet valinnut laihan palveluksen, pelkään", sanoin minä -alkaen nousta ylös. "Ja lisäksi sellaisen, jossa sinut voidaan tappaa. -En luullut sellaisen olevan sinun mieleesi", jatkoin vielä nähdäkseni -mitä hän sanoisi. Mutta hän ei vastannut mitään, ja minä katsoin häneen -ihmeissäni. "Oletko siis vihdoinkin päässyt selvyyteen?" kysyin minä. - -"Olen", vastasi hän. - -"Ja ratkaissut kaikki epäilysi?" - -"Minulla ei ole epäilyksiä." - -"Oletko siis hugenotti?" - -"Se on ainoa tosi ja puhdas uskonto", vastasi hän vakavasti. Ja -ilmeisellä vilpittömyydellä ja hartaudella hän toisti Bezan -uskontunnustuksen. - -Tämä täytti minut syvimmällä ihmetyksellä, mutta en puhunut mitään -sillä erää, vaikka minulla oli omat epäilyni. Odotin kunnes tulin -kahdenkesken parooni de Rosnyn kanssa ja otin sitten asian puheeksi, -ilmaisten ihmetykseni noin äkillisestä kääntymyksestä ja varsinkin -siitä varmuudesta ja tyyneydestä, jolla tuo nuorukainen ilmotti -vakaumuksensa ja jollaista en hänen kaltaisestaan luonteesta olisi -mitenkään voinut odottaa. Nähdessäni parooni de Rosnyn hymyilevän -vastaamatta mitään, selitin ajatustani tarkemmin. - -"Minua ihmetyttää", sanoin minä, "koska olen aina kuullut väitettävän, -että kun kirjamiehet eksyvät teologian sokkeloihin, löytävät he harvoin -lujaa perustusta itselleen, ja ettei edes yksi sadasta palaa vanhaan -uskoonsa tahi löydä armoa omaksuakseen uuden. Puhun tietysti ainoastaan -sellaisista, jollaisena pidän tätä poikaa -- innokkaista, herkistä -sieluista, jotka ahmivat paljon oppia, mutta joilla ei ole -arvostelukykyä tuon oppinsa sulattamiseen." - -"Sellaisiin nähden luulen minäkin tuon väitteen pitävän paikkansa", -vastasi de Rosny yhä hymyillen. "Mutta heissäkin voi pieni, sopivalla -hetkellä tullut vaikutus saada paljon aikaan." - -"Myönnän sen", sanoin minä. "Mutta äitini, josta olen teille kertonut, -oli paljon tämän nuorukaisen kanssa. Pojan uskollisuus häntä kohtaan -oli yläpuolella kaiken kiitoksen. Ja kuitenkaan ei äitini uskolla, -vaikka se oli kalliolle perustettu, ollut häneen mitään vaikutusta." - -Herra de Rosny pudisti päätään, yhä hymyillen. "Eivät ne ole äidit, -jotka saavat meitä kääntymään", sanoi hän. - -"Mitä!" huudahdin minä avautuvin silmin. "Tarkotatteko -- tarkotatteko -että tämä on neidin työtä?" - -"Niin luulen", vastasi hän nyökäten. "Luulen että neiti loihti hänet -matkan varrella. Blois'sta lähtiessään oli poika, jos teidän -puheeseenne saa luottaa, ilman uskoa maailmaan. Hän saapui minun -luokseni kaksi päivää myöhemmin vahvimpana hugenottina. Arvotuksen -selitys ei ole ylen vaikea." - -"Sellaiset kääntymykset ovat harvoin kestäviä", sanoin minä. - -Hän katsahti minuun omituisesti; sitten, hymyn yhä karehtiessa hänen -huulillaan, hän vastasi: "So, so! Miksi sellainen totisuus? Itse -Theodore Beza ei olisi voinut näyttää ankarammalta. Pojalla on tosi -mielessä, eikähän siinä ole mitään pahaa." - -Ja taivas tietää ettei minun tehnyt mieli epäillä pahaa eikä katsoa -asioita mustimmalta puolelta juuri silloin. Onhan helppo käsittää -kuinka suloiselta minusta tuntui olla yhdenarvoisena ja kunnioitettuna -vieraana miehen luona, joka jo silloin oli kuuluisa ja jonka maine -nyttemmin on kasvanut niin suureksi että se jättää varjoon kaikki -paitsi valtiastaan, -- kuinka miellyttävää oli nauttia kodin -herttaisuudesta ja mukavuudesta, mistä olin niin kauan ollut -vierotettuna, kertoa ystävälliselle talon rouvalle äitini tarinaa ja -saada lohdutusta hänen myötätunnostaan, sanalla sanoen, tuntea itsensä -jälleen mieheksi, jolla on tunnustettu paikkansa maailmassa. Päivämme -kuluivat metsästelyssä tai muunlaisessa retkeilyssä, iltapuhteet -pitkissä keskusteluissa, jotka saivat minut yhä enemmän kunnioittamaan -isäntäni kykyä ja tarmoa. - -Hänellä tuntui olevan loppumattomat tiedot Ranskan maasta ja -lukemattomia suunnitelmia sen kehittämiseksi, jotka jo silloin -täyttivät hänen mielensä ja jotka sittemmin ovat muuttaneet korpia -hedelmällisiksi vainioiksi ja siivottomia talorykelmiä komeiksi -kaupungeiksi. Vaikka hän oli vakava ja täsmällinen, saattoi hän -sentään olla kevyt ja iloinenkin; ja vaikka hän oli valtiomiehistä -terävä-älyisin, oli hän samalla soturi ja rakasti eristettyä -olinpaikkaansa vain enemmän siksi että se oli alttiina vaaroille, -läheiset kaupungit kun olivat liigan kannattajia ja hän saattoi -ainoastaan yleisen sekasorron turvin nukkua rauhallisena omassa -talossaan. - -Yksi seikka teki viihtymykseni kuitenkin vajavaiseksi, ja se oli neiti -de la Viren suhtautuminen minuun. Hänen kiitollisuudestaan asiain -tuoreimpana ollessa ei minulla ollut epäilystäkään, sillä puhumattakaan -siitä että hän tulo-iltanani oli ilmaissut sen sanoillakin sangen -sievästi, vaikkakin pidätetysti, oli herra de Rosnyn lämmin -ystävällisyys pettämättömänä merkkinä siitä, että neiti oli antanut -hänelle liiotellun käsityksen ansioistani ja kunnostautumisestani. Ja -enempää en pyytänytkään. Ikäni ja huono menestymiseni maailmassa -asettivat minut siksi epäedulliseen asemaan, ettei edes päähäni -pälkähtänyt toivoa välillemme mitään ystävyyttä tai tuttavallisuutta, -enkä edes jokapäiväisessä seurustelussamme pyrkinyt siihen -tasa-arvoisuuteen, mihin syntyperäni itsessään olisi minut oikeuttanut. -Tietäen, että en voinut hänen silmissään näyttää muulta kuin vanhalta, -köyhältä ja huonostipuetulta, ja tyytyen siihen että miehuuteni ja -kunniallisuuteni saivat tunnustuksen, varoin vetoamasta liiaksi -hänen kiitollisuuteensa, ja samalla kun olin kernas sellaiseen -kohteliaisuuteen, mikä ei voinut olla hänestä kiusallista, vältin yhtä -huolellisesti kaikkea minkä saattaisi selittää lähempään tuttavuuteen -pyrkimiseksi ja seuraan tunkeilevaisuudeksi. Keskustelin hänen kanssaan -sovinnaisesti ja ainoastaan sovinnaisista aiheista, nimittäin -sellaisista, jotka olivat yhteisiä koko seurueellemme, ja muistutin -itselleni tuhkatiheään, että vaikka olimme samassa talossa ja istuimme -samassa pöydässä, niin oli hän kuitenkin sama neiti de la Vire, joka -oli käyttäytynyt niin kopeasti Navarran kuninkaan esihuoneessa. En -tehnyt tätä missään loukatun ylpeyden tunnossa, sillä sitä minulla ei -enää ollut häntä kohtaan enempää kuin jotain pientä lintua kohtaan, -vaan tein sen siksi, etten uudessa onnessani unohtaisi, missä valossa -tuollaisen nuoren, hemmotellun kauniin naisen pakostakin oli minut -näkeminen. - -Pysyttäytyessäni tässä vaatimattomassa asemassa koski minuun sitä -kipeämmin, kun huomasin hänen kiitollisuutensa ajan mittaan hälvenevän. -Parina ensi päivänä hän oli hyvin hiljainen, puhui minulle harvoin eikä -katsonut minuun usein, mutta sitten hänen käytökseensä tuli huomattava -määrä entistä halveksumista. Siitä en paljoakaan välittänyt. Mutta hän -meni vielä pitemmälle, alkaen kaivaa esiin seikkoja, jotka olivat -tapahtuneet St. Jean d'Angelyssa ja joissa minä olin ollut osallisena. -Lakkaamatta hän muistutti minun köyhyyttäni siellä oloni aikana, kuinka -omituisen näköinen minä olin ollut ja mitä kaikkia pilapuheita hänen -toverinsa olivat minusta lasketelleet. Tämä näytti suorastaan tuottavan -hänelle hurjaa nautintoa, ja hän teki toisinaan minusta niin purevaa -pilkkaa, että se hävetti ja viilsi minua ja sai punan nousemaan rouva -de Rosnyn poskille. - -Sitä aikaa taas, minkä me olimme yhdessä viettäneet, hän vain harvoin -kosketti puheissaan. Mutta eräänä iltapäivänä viikon verran Rosny'hin -tuloni jälkeen tapasin hänet yksinään istumassa vastaanottohuoneessa. -En ollut tiennyt hänen olevan siellä ja aioin senvuoksi poistua samaa -tietä, kumartaen ja mumisten jonkun anteeksipyynnön. Mutta hän pysäytti -minut vihaisella eleellä. "En minä pure", sanoi hän nousten seisomaan -ja katsoen silmiini poskillaan punaiset täplät. "Mitävarten katsotte -minuun tuolla tavalla? Tietäkää, herra de Marsac, että minä en voi -sietää teitä." Ja hän polkaisi jalkaa. - -"Mutta, neiti", sopersin minä nöyrästi, ihmetellen mitä kummaa hän -mahtoi tarkottaa, "mitä minä sitten olen tehnyt?" - -"Tehnyt?" matki hän harmistuneena. "Tehnyt? Se ei johdu siitä mitä te -olette tehnyt, vaan siitä millainen te olette. Minä en voi sietää -teitä. Miksi te olette niin nahjusmainen? Miksi te olette niin tylsä? -Miksi te kulette ympäri nuttu nurin ja tukka sileänä? Miksi -puhuttelette Maignania ikäänkuin hän olisi teidän vertaisenne? Miksi -olette aina niin juhlallisen ja säädyllisen näköinen kuin koko maailma -olisi saarna? Miksi? Miksi? Miksi, sanon minä?" - -Hän pysähtyi pelkästä hengästyksestä, ja minä olin niin hämmästynyt -kuin ikinä saatoin olla. Lisäksi hän oli raivossaan ja kiihtymyksessään -niin kaunis, etten voinut muuta kuin tuijottaa häneen ja mykistyneenä -ihmetellä mitä tämä kaikki merkitsi. - -"No!" huusi hän kärsimättömänä, siedettyään tätä niin kauan kuin -taisi. "Eikö teillä ole sanottavana sanaakaan puolustukseksenne? Eikö -teillä ole kieltä? Eikö teillä ole ollenkaan omaa tahtoa, herra de -Marsac?" - -"Mutta, neiti", alotin minä, yrittäen selittää. - -"Vaiti!" huudahti hän, tukkien suuni ennenkuin olin ehtinyt sen -pitemmälle, niinkuin naisten tapa on. Ja sitten hän lisäsi muuttuneella -sävyllä ja lyhyesti: "Teillä on minun samettisolmukkeeni. Antakaa se -minulle." - -"Se on huoneessani", vastasin minä, perin kummissani tästä äkillisestä -puheenkäänteestä ja yhtä äkillisestä pyynnöstä. - -"Noutakaa se sitten, olkaa hyvä", sanoi hän, ja hänen silmänsä -leimahtivat jälleen. "Noutakaa se. Noutakaa, sanon minä! Se on -suorittanut tehtävänsä ja minä tahdon sen itselleni. Kuka tietää, -vaikka te jonakin päivänä näyttelisitte sitä lemmensolmuna?" - -"Neiti!" huudahdin minä kiivaasti. Ja luulen että olin sillä hetkellä -yhtä suuttunut kuin hänkin. - -"Joka tapauksessa minä tahdon sen itselleni", vastasi hän -itsepintaisesti, painaen katseensa alas. - -Olin niin raivoissani että menin sanaakaan puhumatta noutamaan sitä, ja -tuoden sen hänelle, hänen seisoessaan yhä samassa paikassa, panin sen -hänen käteensä. Luulen, että kun hän näki sen, johtui hänen -vihastuneeseen mieleensä muisto siitä päivästä, jolloin hän oli -ommellut siihen tuon avunhuudon, sillä hän muuttui koko olennoltaan -ottaessaan sen vastaan. Hän vapisi ja piteli sitä hetken käsissään -ikäänkuin tietämättä mitä tehdä sillä. Hän ajatteli epäilemättä Valois -kadun varrella olevaa taloa Blois'ssa ja vaaraa mikä häntä siellä oli -uhannut; ja kun minä varsin mielelläni soin että hän ajattelisi ja -tuntisi kuinka pahasti hän oli menetellyt, seisoin hänen edessään -säästämättä häntä vähääkään katseiltani. - -"Sitä kultaketjua, jonka jätitte äitini päänalaisen viereen", sanoin -minä kylmästi, nähdessäni että hän yhä vaikeni, "en voi palauttaa -teille juuri nyt, sillä minä olen pantannut sen. Mutta teen sen niin -pian kuin voin." - -"Oletteko pantannut sen?" mutisi hän poiskäännetyin katsein. - -"Olen, hankkiakseni hevosen, millä pääsin tänne", vastasin kuivasti. -"Joka tapauksessa toimitan sen takaisin. Ja sitten tahtoisin vuorostani -pyytää teiltä jotakin." - -"Mitä?" kuiskasi hän, koettaen tahdonponnistuksella saada takaisin -äskeisen ryhtinsä ja katsoen minuun silmillä, joissa välkähti hiukan -entistä ylpeyttä ja halveksimista. - -"Sitä taitettua rahaa, joka teillä on", sanoin minä. "Tunnusmerkkiä. -Sillä ei ole teille mitään merkitystä, koska toinen puolikas on -vihamiestenne hallussa. Minulle siitä voisi olla hyötyä." - -"Millä tavalla?" kysyi hän lyhyesti. - -"Koska saattaisin jonakin päivänä löytää sen vastapuolen." - -"Entä sitten?" huusi hän. Hän katsoi minuun huulet puoliavoimina, -salamoivin silmin. "Mitä sitten, jos löydätte sen vastapuolen?" - -Minä kohautin olkapäitäni. - -"Uh!" huudahti hän, puiden pientä nyrkkiään ja polkien jalkaansa -minulle käsittämättömän kiihkon puuskassa. "Tuo on juuri teidän -kaltaistanne! Se on herra de Marsacia alusta loppuun. Te ette puhu -mitään ja ihmiset eivät ajattele teistä mitään. Te kuljette hattu -kourassa ja he tallaavat teitä. He puhuvat ja te olette vaiti! Jos minä -voisin käytellä miekkaa niinkuin te voitte, niin en vaikenisi kenenkään -edessä enkä antaisi kenenkään paitsi Ranskan kuninkaan pöyhkeillä -kukkona minun läsnäollessani! Mutta te! Menkää ja jättäkää minut. Tässä -on rahanne. Ottakaa se ja menkää. Ja lähettäkää tänne se poikanne -pitämään minua hereillä. Hänellä on ainakin älyä, hän on nuori, hän on -ihminen, hänellä on sielu, hän voi tuntea -- kun hän vain olisi jotain -muuta kuin kirjatoukka." - -Hän viittoi minua menemään sellaisessa intohimon kiihkossa että se -olisi huvittanut minua jos joku toinen olisi sen tehnyt, mutta hänen -menettelykseen siinä oli niin voimakas kiittämättömyyden tuntu että se -kirveli mieltäni aika lailla. Tein kuitenkin niinkuin hän käski ja -lähetin Simonin hänen luokseen, vaikka se ei suinkaan ollut minusta -mieluista, varsinkaan sitten kun näin kuinka pojan kasvot kirkastuivat -neitiä mainitessani. Mutta neiti ei ollut nähtävästi vielä ehtinyt -tyyntyä Simonin saapuessa hänen luokseen, sillä hänen ei käynyt sen -paremmin kuin minunkaan; marjakuusikäytävästä, minne olin mennyt -käyskentelemään, näin hänen pian palaavan takaisin nolona kuin -piiskattu koira. - -Mutta kuitenkin otti neiti tämän jälkeen tavakseen puhella Simonin -kanssa yhä enemmän ja enemmän, ja kun herra ja rouva de Rosny olivat -hyvin paljon kiinni yhteisissä asioissaan, ei ollut ketään joka olisi -asettunut ehkäisemään hänen päähänpistoaan tai puhunut hänelle neuvon -sanaa. Neidin ylpeyden tunsin siksi hyvin, että hänen puolestaan en -pelännyt, mutta minusta oli ikävää että pojan pää pantiin pyörälle. -Montakin kertaa olin aikeissa puhua neidille pojan takia; mutta -ensiksikään se ei ollut minun asiani ja toiseksi huomasin pian että hän -näki kyllä minun paheksumiseni, mutta ei välittänyt siitä rahtuakaan. -Kun eräänä aamuna hänen ollessaan paremmalla tuulella uskalsin viitata, -että hän kohteli alempiarvoisiaan liian epäinhimillisesti, osottaen -epäystävällisyyttä mikä oli jalosyntyiselle yhtä sopimatonta kuin -tuttavallisuus, kysyi hän minulta pilkallisesti, eikö hän minun -mielestäni kohdellut Simon Fleix'tä kyllin hyvin. Mihin minulla ei -ollut mitään vastattavaa. - -Minun sopisi tässä mainita siitä salaisesta tiedonantojärjestelmästä, -jonka avulla parooni de Rosny tähänkin kaukaiseen paikkaan sai uutisia -kaikesta mitä tapahtui Ranskassa. Mutta siitähän on paljon puhuttu. Se -ei tapahtunut yhtämittaa tulevien ja menevien lähettien avulla, jotka -pian olisivat herättäneet huomiota läheisessä kaupungissa, enkä -minäkään voinut varmuudella sanoa mitä teitä myöten uutiset saapuivat. -Mutta niitä saapui, ja kaikkina aikoina päivästä. Sillä tavoin saimme -tiedon La Ganachea uhkaavasta vaarasta ja siitä yrityksestä, jota -Navarran kuningas suunnitteli sen auttamiseksi. Herra de Rosny ei -ainoastaan ilmoittanut minulle avomielisesti näitä asioita, vaan sai -minut kiintymään itseensä muillakin luottamuksen osotuksilla, jotka -olisivat hivelleet huomattavammassakin asemassa olevan miehen -itsetuntoa. - -Kuten sanoin, ei linnassa yleensä näkynyt tulevia ja meneviä lähettejä. -Mutta eräänä iltana, palatessani metsältä erään metsänvartian kanssa, -joka oli pyytänyt minua avuksi haavotetun naarashirven ajoon, huomasin -hämmästyksekseni vieraan hevosen, jolla silminnähtävästi oli -ratsastettu pitkästi ja kovasti, seisovan höyryävänä pihassa. -Kysyessäni kenen se oli, sain kuulla tallirengeiltä että joku mies, -jonka he luulivat tulleen Blois'sta, oli juuri saapunut ja parhaallaan -paroonin puheilla, Noin kokonaan tavallisuudesta poikkeava tapaus -herätti tietysti ihmetystäni; mutta tahtomatta millään tavoin näyttää -uteliaalta -- sillä uteliaisuus on vika, joka, jos sitä suvaitaan, -saattaa helposti kehittyä mitä inhottavimmaksi paheeksi -- olin -menemättä sisään ja lähdin, sensijaan kävelemään marjakuusikujaan. Olin -kuitenkin tuskin ehtinyt saada ratsastuksessa jäähtyneet vereni hiukan -lämpenemään, kun hovipoika tuli hakemaan minua isäntänsä luokse. - -Tapasin herra de Rosnyn astelemasta edestakaisin huoneessaan, -olennossaan sellainen hämmennys ja kasvot niin suurta huolta ja -murhetta kuvastavina, että minä säpsähdin nähdessäni hänet, eikä minun -tarvinnut katsoa rouva de Rosny'hin, joka istui tuolilla hiljaa itkien, -oivaltaakseni että jotakin kauheata oli tapahtunut. Ilta oli -pimenemässä ja huoneeseen oli tuotu lamppu. Herra de Rosny viittasi -äkkiä pieneen paperipalaan, joka oli pöydällä sen vieressä, ja seuraten -viittausta otin sen käteeni ja luin. Se sisälsi vain muutamia sanoja, -kuuluen seuraavasti: - -"Hän on sairaana ja kuoleman kielissä kaksikymmentä peninkulmaa La -Ganachesta etelään. Tulkaa kaikella muotoa. P.M." - -"Kuka?" sanoin minä typerästi, sillä aloin jo käsittää itsekin. "Kuka -on sairaana ja kuoleman kielissä?" - -Herra de Rosny kääntyi minuun päin, ja minä näin että kyyneleet -vierivät pitkin hänen poskiaan. "Minulle on olemassa vain yksi hän", -huusi hän. "Jumala säästäköön tuota yhtä! Jumala säästäköön hänet -Ranskalle, joka tarvitsee häntä. Kirkolle, joka on kokonaan hänen -varassaan, ja minulle, joka rakastan häntä! Jumala, älä salli hänen -kaatua hedelmänkypsymisen hetkellä! Oi Herra, älä salli hänen kaatua!" -Ja hän vaipui tuolille ja jäi siihen kasvot käsissään ja voimakkaat -hartiat murheen murtamina. - -"Herra de Rosny", sanoin minä hetken perästä, "sallikaa minun -muistuttaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoakin." - -"Toivoako?" - -"Niin, herra de Rosny, toivoa", vastasin minä iloisempana. "Hänellä on -tehtävä täytettävänä. Hän on kutsuttu ja valittu; hän on kansansa -Joosua, kuten herra d'Amours hänestä oikein sanoi. Te saatte vielä -nähdä hänet ja hän syleilee teitä, kuten jo on tapahtunut niin monta -kertaa. Muistakaa, että Navarran kuningas on vahva, karaistunut ja -nuori ja epäilemättä hyvissä käsissä." - -"Mornayn käsissä", huudahti de Rosny, katsahtaen halveksivasti ylös. - -Siitä hetkestä lähtien hän kuitenkin reipastui; luulen, että häntä -kannusti ajatus siitä, että kuninkaan toipuminen riippui lähinnä -Jumalaa herra du Mornaysta, jota hän oli aina taipuvainen pitämään -kilpailijanaan. Hän alkoi tehdä viipymättä valmistuksia Rosnysta lähtöä -varten ja pyysi minua tekemään samoin, sanoen jotensakin lyhyeen ja -ilman selityksiä tarvitsevansa minua. Mieleeni johtui voimakkaana -ajatus vaarasta, jolle joutuisin alttiiksi palaamalla näin pian -etelään, missä kreivi de Turennen kosto kaikessa ankaruudessaan oli -minua odottamassa, ja minä uskalsin, vaikka hieman häveten, mainita -siitä. Mutta tuijotettuaan minuun hetken silminnähtävällä epäilyksellä -kuittasi herra de Rosny vastaväitteeni muutamalla hänelle harvinaisen -ärtyisellä sanalla ja jatkoi sitten valmistustensa jouduttamista niin -toimekkaana kuin ei matkaan sisältyisikään ero yhtä rakastavasta kuin -rakastetustakin vaimosta. - -Kun omat valmistukseni eivät vaatineet monta hetkeä, oli minulla hyvä -tilaisuus lähtöhetken tullen panna merkille sekä se uljuus, millä rouva -de Rosny kantoi surunsa "Ranskan tähden", että se harvinainen hellyys, -jota neiti de la Vire, kohoten kerran yläpuolelle itseään, hänelle -osotti. Minä tunnuin olevan -- onnellisesti kylläkin yhdessä suhteessa, -vaikka tunteeseen liittyi samalla kirvelevää tuskaakin -- heidän -perhesuhteidensa ulkopuolella. Tein senvuoksi jäähyväiseni niin -lyhyiksi ja muodollisiksi kuin suinkin, jotta en riistäisi alaa -toisilta ja pyhemmiltä jäähyväisiltä. Mutta silloin sain juuri viime -hetkellä nähdä, että jotain oli varattu minullekin. Kun ratsastin -porttiholvin alle hiukan edellä toisista, hämmästyin huomatessani -jonkin pienen, kevyen esineen putoavan eteeni satulankaarelle. Otin sen -kiinni ennenkuin se ennätti solahtaa maahan, ja ihmetyksenä oli rajaton -nähdessäni kädessäni pienen samettisolmukkeen. - -Katsahdin paikalla vastaanottohuoneen ikkunaan, joka, kuten olen -sanonut, oli porttikäytävän päällä, ja silloin kohtasin neidin katseen -yhdeksi sekunniksi, mutta ainoastaan sekunniksi. Seuraavassa tuokiossa -hän oli hävinnyt. Herra de Rosny ratsasti holvin alitse minun jälestäni -palvelijainsa seuraamana. Ja me olimme matkalla. - - - - -XIV. Markiisi de Rambouillet. - - -Jonkun aikaa ratsastimme alakuloisina ja äänettöminä. Viimeksi -kertomani tapaus -- jonka näytti saattavan selittää useammalla kuin -yhdellä tavalla -- saattoi mieleni levottomaan hämminkiin. Kotvan aikaa -askartelivat ajatukseni yksinomaan siinä, kunnes satuin sitten näkemään -omat kasvoni ikäänkuin peilistä. Huomasin näet sattumalta taakseni -katsahtaessani Simon Fleix'n ratsastavan jälessäni hienosta -sulkahatustaan ja uudesta miekastaan huolimatta niin hyljätyn ja -surkean näköisenä että se heti pisti silmään. Se johti mieleeni -ajatuksen, että isännällä ja palvelijalla oli sama asia mielessään -- -niin, vieläpä mahdollisesti oli hänellä povellaan samanlainen merkki -kuin se mikä lämmitti minun rintaani --, ja silloin ravistin itseni -vapaaksi kuin jostakin ala-arvoisesta unesta ja painaen kannukset Cidin -kylkiin kiirehdin eteenpäin Rosnyn rinnalle; joka, verrattain apeana -hänkin, ratsasti vakavasti eteenpäin silmiin saakka viittaansa -kietoutuneena. - -Uutinen Navarran kuninkaan sairaudesta oli nähtävästi ukkosen vaajana -iskenyt keskelle hänen rohkeita ja valoisia suunnitelmiaan. Hän näki -olevansa vaarassa kadottaa samalla sekä rakastamansa valtiaan että sen -loistavan tulevaisuuden, jota hän odotti. Ja keskellä uhkaavaa -toiveittensa murskautumista ja suunnitelmainsa hävitystä hänellä oli -tuskin aikaa kaivata Rosny'hin jättämäänsä vaimoa taikka sitä -rauhallista elämää, mistä hänet näin äkkiä temmattiin. Hänen sydämensä -oli etelässä La Ganachen luona Henrikin vuoteen ääressä. Hänen -pääajatuksensa oli päästä sinne nopeaan, maksoi mitä maksoi. Navarran -kuninkaan henkilääkärin nimi oli yhtämittaa hänen huulillaan. "Dortoman -on hyvä mies. Jos kukaan voi pelastaa hänet, niin Dortoman sen tekee." -Tämä oli alituinen ponsi hänen puheissaan. Ja milloin vain hän kohtasi -jonkun, jonka vähänkin saattoi otaksua tietävän uutisia, vaati hän -minun pysähtymään ja kyselemään, päästämättä kulkijaa millään muotoa -tiehensä ennenkuin tämä oli ilmottanut meille Blois'n viimeisimmät -kulkupuheet -- sillä Blois oli se kanava, jonka kautta kaikki etelästä -tulevat uutiset saapuivat meille. - -Eräs tapaus, joka sattui majatalossa samana iltana, ilahutti häntä -jonkun verran; olen useinkin huomannut, että voimakkaat luonteet ovat -taipuvaisia luottamaan enteisiin epävarmoina aikoina. Ulkonäöltään -omituinen, kummallisesti puettu vanhanpuoleinen mies istui pöydän -ääressä meidän saapuessamme. Vaikka minä astuin sisään ensimäisenä, -sillä minun oli määräyksen mukaan esiinnyttävä matkueen johtajana, -antoi hän minun mennä ohitseen mitään huomauttamatta, mutta nousi -ylös ja tervehti juhlallisesti herra de Rosnyta, joka tuli minun -jälessäni ja oli paljon vaatimattomammin puettu. Rosny vastasi hänen -tervehdykseensä aikoen mennä hänen ohitseen, mutta tuntematon asettui -eteen vielä syvempään kumartaen ja kehotti häntä ottamaan hänen -paikkansa, joka oli lähellä tulta ja suojassa vedolta, hankkiutuen -samalla siirtymään itse toiseen paikkaan. - -"Ei", sanoi toverini kummissaan sellaisesta ylenmääräisestä -kohteliaisuudesta, "en ymmärrä minkä takia minun tulisi ottaa -paikkanne." - -"Ei ainoastaan minun paikkaani", vastasi vanhus, katsoen häneen -omituisella tavalla ja puhuen painokkaalla äänellä, mikä kiinnitti -huomiotamme, "vaan monien muittenkin, jotka ennen pitkää -- sen voin -teille vakuuttaa -- tulevat luovuttamaan ne teille joko myöten tai -vasten tahtoaan." - -Herra de Rosny kohautti olkapäitään ja astui edelleen, ollen -otaksuvinaan että vanhus houraili. Mutta salassa hän ajatteli paljon -hänen sanojaan, varsinkin sitten kun sai kuulla että hän oli -pariisilainen tähdistälukija, jonka kerrottiin olleen Nostradamuksen -oppilaana. Ja joko hän sitten sai tästä uutta toivoa tai kääntyi hänen -huomionsa muuten Blois'ta lähestyessämme enemmän käsilläoleviin -asioihin, joka tapauksessa tuli hän iloisemmaksi ja alkoi jälleen -puhella tulevaisuudesta ikäänkuin ollen varma valtiaansa -parantumisesta. - -"Oletteko koskaan ollut kuninkaan hovissa?" sanoi hän äkkiä, nähtävästi -jotakin oman mielensä ajatusjuoksua seuraten. "Blois'ssa nimittäin." - -"En. Enkä ole erittäin harras sinne pyrkimäänkään", vastasin minä. -"Totta puhuakseni, herra parooni", jatkoin hieman lämmeten, "mitä -pikemmin pääsemme Blois'n ohi, sitä mieluisampi minulle. Arvelen, että -siellä olo on meille hiukan vaarallista, ja sitäpaitsi minä en pidä -teurastamoista. Luulen, etten voisi nähdä kuningasta ajattelematta -Pärttylin yötä enkä hänen huonettaan ajattelematta Guiseä." - -"No, no!" sanoi hän. "Kyllä kai tekin joskus olette tappanut miehen." - -"Montakin", vastasin minä. - -"Vaivaavatko ne mieltänne?" - -"Eivät, mutta ne saivat surmansa rehellisessä taistelussa", vastasin -minä. "Siinä on ero." - -"Teille", sanoi hän kuivasti. "Mutta te ette olekaan Ranskan kuningas, -jos joskus sattuisitte hänet kohtaamaan", jatkoi hän näpsäyttäen -hevosensa korvia, hieno hymy huulillaan, "niin annan teille pienen -vihjauksen. Puhukaa hänelle Jarnac'in ja Moncontour'in taisteluista ja -ylistäkää Condénne isää! Kun Condé hävisi taistelussa ja hän voitti -siinä, koituu ylistyksenne hänen kunniakseen. Mitä toivottomammin mies -on valtansa menettänyt, sitä halukkaammin hän sitä muistelee ja sitä -arvokkaampina hän pitää voittojaan, joita hän ei enää voi saavuttaa." - -"Hyh!" mutisin minä. - -"Molemmista hovissa kilvottelevista puolueista luottakaa d'Aumont'iin -ja Biron'iin ja ranskalaiseen ryhmäkuntaan", jatkoi Rosny rauhallisesti -välittämättä huonosta tuulestani. "He ovat ainakin uskollisia -Ranskalle. Mutta kenen vain näette pitävän yhtä molempien Retz'ien -kanssa -- Espanjan kuninkaan shakaaleiksi ihmiset heitä sanovat -- niin -karttakaa häntä espanjalaisena ja kavaltajana." - -"Mutta Retzihän ovat italialaisia", huomautin minä ärtyisesti. - -"Samantekevä", vastasi hän lyhyesti. "He huutavat: 'Eläköön kuningas!' -mutta salassa he kannattavat liigaa tai Espanjaa tai mikä vain enimmän -voi vahingoittaa meitä, jotka olemme parempia ranskalaisia kuin he ja -joitten johtaja tulee kerran, jos Jumala sallii hänen elää, olemaan -Ranskan kuninkaana." - -"No niin, mitä vähemmän tulen tekemisiin heidän kanssaan, niin yksien -kuin toistenkin, muuten kuin miekkojen välityksellä, sitä mieluisempi -minulle", virkoin minä. - -Tämän kuullessaan hän katsoi minuun omituisesti hymyillen, kuten hänen -tapansa oli silloin kun hänellä oli mielessään enemmän kuin näkyi -ulospäin. Tämä seikka ynnä jokin erikoinen sävy hänen keskustelussaan, -samoin kuin ehkä omat epäilyni tulevaisuudestani ja hänen -aikomuksistaan minuun nähden, herättivät minussa epämieluisan tunteen, -joka pysyi koko päivän eikä eronnut minusta ennenkuin välittömämpi -vaara ilmestyi meitä uhkaamaan. - -Se tapahtui seuraavasti. Olimme saapuneet Blois'n ulkolaiteille ja -lähestyimme juuri porttia toivoen pääsevämme kaupunkiin huomiota -herättämättä, kun kaksi kulkijaa ratsasti hiljaa esiin kujan suusta, -jonka sivu olimme juuri menemässä. He katselivat meitä tutkivasti -pysäyttäessään hevosensa päästääkseen meidät ohitse, ja herra de Rosny, -jonka hevosen pää oli minun jalustimeni kohdalla, kuiskasi minulle että -lisäisin vauhtia. Ennenkuin kuitenkaan ehdin sitä tehdä, karauttivat -tuntemattomat ohitsemme ja päästyään sivuitsemme kääntyivät satulassaan -katsoen meitä kasvoihin. Samassa huusi toinen heistä: "Se on hän!" ja -molemmat ajoivat hevosensa tielle poikittain ja odottivat -lähestymistämme. - -Ymmärsin että jos herra de Rosny joutuisi ilmi, olisi hän onnellinen -päästessään asiasta vankeudella, sillä kuningas oli liian arka -katolilaisen-maineestaan uskaltaakseen suojella hugenottia, olipa tämä -kuinka kuuluisa hyvänsä, ja käsitin että tilanne oli epätoivoinen. -Sillä vaikkakin meitä oli viisi kahta vastaan, saattoi kaupungin -läheisyys -- portti oli tuskin nuolenkantaman päässä -- pakenemisen tai -vastarinnan yhtä toivottomiksi. En voinut keksiä muuta keinoa kuin -katsoa rohkeasti asiaa silmiin; samoin teki herra de Rosny, ja niin -lähestyimme tuntemattomia mahdollisimman viattoman näköisinä. - -"Seis!" huusi toinen heistä tiukasti. "Suvaitkaa minun sanoa teille, -hyvä herra, että olette tunnettu." - -"No entä sitten?" vastasin minä kärsimättömänä, hoputtaen hevostani -vain eteenpäin. "Oletteko maantierosvoja, kun sulette matkustavilta -tien?" - -Vastassamme oleva puhuja katsoi minuun terävästi, mutta vastasi -samassa: "Ei mitään saivartelua, hyvä herra! Kuka te olette, sitä en -tiedä. Mutta jälessänne ratsastava mies on herra de Rosny. Hänet minä -tunnen ja varotan häntä pysähtymään." - -Arvelin että peli oli menetetty, mutta hämmästyksekseni vastasi -seuralaiseni heti ja miltei samoilla sanoilla kuin minä äsken: "No, ja -mitä sitten?" - -"Mitäkö sitten?" huudahti tuntematon, kannustaen hevostaan niin että se -sulki tien. "Ka, sitä vain, että te olette varmaankin hullu kun -uskallatte näyttäytyä tällä puolen Loirea." - -"Siitä on pitkä aika kun olen nähnyt toista puolta", oli toverini -järkähtämätön vastaus. - -"Te olette herra de Rosny? Ettekö kiellä sitä?" huusi mies -hämmästyneenä. - -"En suinkaan sitä kiellä", tokaisi parooni de Rosny. "Ja onpa ollut -aika", jatkoi hän kiihtyen äkkiä, "jolloin harva mies hänen -majesteettinsa hovissa olisi uskaltanut soittaa suutaan Solomon de -Bethunen edessä, vielä vähemmän pysäyttää häntä keskellä maantietä -vähän matkan päässä palatsista. Mutta ajat näyttävät muuttuneen, koska -jokainen vastaantulija katsoo olevansa oikeutettu pöyhkeilemään -uskollisten miesten edessä, jotka rientävät hänen majesteettinsa luokse -silloin kun hän on ahdingossa." - -"Mitä! Oletteko Solomon de Bethune?" huusi mies epäuskoisena. -Epäuskoisena, mutta kuitenkin hän menetti itsetietoisuutensa ja hänen -äänessään kuvastui mielipahaa ja pettymystä. - -"Kuka muu sitten?" vastasi de Rosny ylväästi. "Se olen, ja mikäli minä -tiedän, on minulla yhtä suuri oikeus olla Loiren tällä puolen kuin -kenellä muulla hyvänsä", - -"Pyydän tuhannesti anteeksi." - -"Jollette usko..." - -"Ei, herra de Rosny, minä uskon täydellisesti." - -Tuntematon toisti tämän hyvin masentuneen näköisenä, lisäten vielä: -"Pyydän tuhannesti anteeksi", ja alkaen selitellä puolustelevasti, -ottaen kunnioittavana hatun päästään: "Luulin teitä, jos sallitte minun -sanoa, hugenottiveljeksenne, herra Maximilianiksi. Huhuillaan hänen -olevan Rosnyssa." - -"Voin vakuuttaa teille ettei siinä ole perää", vastasi herra de Rosny -ponnekkaasti, "sillä tulen juuri itse sieltä ja voin vastata siitä, -ettei hän ole ainakaan kymmentä peninkulmaa likempänä Rosnyta. Ja nyt, -hyvä herra, koska haluamme päästä kaupunkiin ennenkuin portit suletaan, -sallinette minun sanoa hyvästi." Näin sanoen hän kumarsi ja minä -kumarsin ja he kumarsivat, ja me erosimme. He väistyivät syrjään -tieltämme, ja herra de Rosny ratsasti eteenpäin mahtavan näköisenä. -Niin tulimme portille ja pääsimme sen läpi ilman hankaluuksia. - -Ensimäinen katu, jolle saavuimme, oli leveä, ja toverini käytti sitä -hyväkseen ratsastaen rinnalleni. "Tällaiset seikkailut ovat pikku -valtiaallemme erityisesti mieleen", puheli hän hiljaa. "Mutta minulle -se nosti hien otsalle. Olen tehnyt tämän tempun ennenkin useammin kuin -kerran, sillä veljeni ja minä olemme yhdennäköiset kuin kaksi marjaa. -Ja kuitenkin olisi meidän käynyt huonosti, jos tuo hupsu olisi ollut -hänen ystäviään." - -"Kun loppu on hyvä, on kalkki hyvin", vastasin minä matalalla äänellä, -pitäen hetkeä sopimattomana onnitteluihin. Tämäkin huomautus sattui -huonoon kohtaan, sillä herra de Rosny ei ollut vielä ehtinyt asettua -entiselle paikalleen minun jälessäni, kun Maignan huusi meille sanoen -että meitä seurattiin. - -Katsoin taakseni, mutta en voinut nähdä muuta kuin hämärää ja sadetta -ja esiinpistäviä räystäitä ja joitakin oviaukoissa kuurottavia ihmisiä. -Palvelijat väittivät kuitenkin yhä että joku seurasi jälessämme, ja me -pidimme kulkuamme pysäyttämättä pienen sotaneuvottelun. Jos meidät oli -saatu ilmi, niin olimme loukussa ilman pakoonpääsyn toivoa, ja olin -varma että parooni de Rosny sillä hetkellä katui, että oli valinnut -Blois'n kautta vievän tien -- että oli tunkeutunut tuoreimpien uutisten -halussaan avonaiseen ansaan. Kuninkaallinen linna katsoi meihin -mahtavana, tummana ja synkkänä sen kadun päästä jolla olimme, ja siitä -kuinka hyydyttävän vaikutuksen tuo näky teki itseeni, saatoin kuvitella -kuinka paljon kammottavammalta sen täytyi näyttää hänestä, joka oli -valtiaansa valittu neuvonantaja ja kaiken tuon linnan edustaman -järkähtämätön vastustaja. - -Neuvottelustamme ei ollut mitään tuloksia, sillä emme keksineet -parempaa menettelytapaa kuin mennä, niinkuin olimme aikoneetkin, siihen -asuntoon, jota seuralaiseni täällä ollessaan tavallisesti käytti. Sen -teimmekin, katsoen tuon tuostakin taaksemme ja vakuutellen toisillemme -että Maignan oli varmaan erehtynyt. Mutta niin pian kuin olimme -laskeutuneet ratsailta ja menneet sisään, näytti hän meille ikkunasta -lähistöllä seisoskelevan miehen. Tämä levottomuuttamme vahvistava -seikka sai meidät jälleen pohtimaan turvakeinoja, ja silläaikaa kun -Maignan piti vartiota ikkunan ääressä valaisematta jätetyssä huoneessa, -esitin minä Rosnylle että hän antaisi minun koettaa esiintyä hänen -persoonanaan, vaikka olinkin kymmenen vuotta vanhempi. - -"Ei!" sanoi hän rummuttaen sormillaan pöytään. "Täällä on liian monia -jotka tuntevat minut, se ei käy päinsä. Kiitän kuitenkin -tarjouksestanne." - -"Ettekö voisi päästä pakoon jalan? Tahi kiivetä jostakin muurin yli tai -pujahtaa portista varhain aamulla?" esitin minä. - -"'Vertavuotavassa sydämessä' voimme tiedustella", vastasi hän. "Mutta -minä epäilen sitä. Olin hullu kun pistin pääni Mendozan silmukkaan, se -on varma se. Mutta tässä tulee Maignan. No, mitä kuuluu?" kysyi hän -innokkaasti. - -"Tähystelijä on mennyt pois", vastasi tallimestari. - -"Eikä ole jättänyt ketään sijaansa?" - -"Ei ketään, mikäli minä voin nähdä." - -Menimme molemmin viereiseen huoneeseen ja katsoimme ikkunasta. Miestä -ei tosiaankaan ollut enää siinä missä hänet olimme nähneet äsken. Mutta -sade jatkui rankkana, räystäistä tippui vettä, katu oli kuin pimeä -holvi, jossa vain siellä täällä pilkotti valonsäde, ja mies saattoi -olla piilossa jossakin muualla. Mutta kun kysyimme Maignanilta, arveli -hän miehen menneen pois jossakin erityisessä tarkotuksessa. - -"Jonka voi selittää monellakin tavalla", huomautin minä. - -"Mutta mehän paastoomme", vastasi herra de Rosny. "Nälkäinen mies on -huono tappelija. Istukaamme pöytään ja syökäämme. Ei kannata hypätä -umpimähkään eikä mennä vastuksia vastaan puolitiehen." - -Istuimme siis syömään, ja Simon Fleix palveli meitä kalpein kasvoin, -mutta emme olleet vielä lopettaneet ateriaamme, kun Maignan tuli -jälleen pimeästä huoneesta. "Kolme miestä on tullut näkyviin", ilmotti -hän tyynesti. "Kaksi on pysähtynyt parinkymmenen askeleen päähän. -Kolmas on tullut ovelle." - -Hänen puhuessaan kuulimme varovaista kolkutusta alhaalta. Maignan aikoi -mennä vastaan, mutta hänen isäntänsä käski hänen jäädä paikalleen. -"Anna talon emännän mennä", sanoi hän. - -Olen jälkeenpäin usein muistellut herra de Rosnyn kylmäverisyyttä tässä -tilaisuudessa. Hän oli pannut pistoolinsa tuolille viereensä ja -heittänyt levättinsä niitten ylitse, ja nyt, odottaessamme henkeä -pidättäen ja korvia heristäen, näin hänen ojentavan suuren -leipäkannikan ja lihaviipaleen tallimestarilleen, joka hänen tuolinsa -takana seisoen alkoi syödä sitä yhtä levollisesti. Simon Fleix taas -seisoi tuijottaen ovea kohti vapisevana ja koko olentonsa niin -kiihtyneenä, että varovaisuuden vuoksi kehotin häntä matalalla äänellä -olemaan tekemättä mitään ilman määräystä. Samalla johtui mieleeni -sammuttaa neljästä sytytetystä kynttilästä kaksi, ja juuri kun herra de -Rosny nyökkäsi hyväksymisensä tälle toimenpiteelleni, lakkasi alhaalta -kuulunut mumiseva keskustelu ja miehen askelia alkoi kuulua portailta. - -Sitä seurasi välittömästi koputus huoneemme ovelle. Seuralaiseni -katsetta totellen huusin: "Sisään!" - -Huoneeseen astui nopeasti solakka, keskikokoinen mies, saappaat jalassa -ja levättiin kietoutuneena, kasvot melkein kokonaan levätin laskoksen -peitossa. Sulkien oven jälkeensä hän astui pöytää kohti ja sanoi: -"Kumpi on herra de Rosny?" - -Rosny oli huolellisesti kääntänyt kasvonsa poispäin valosta, mutta -kuullessaan tulijan äänen hypähti hän ylös huudahtaen keventyneenä. - -Hän yritti puhua, mutta toinen kohotti käskevästi kätensä, jatkaen: -"Pyydän olemaan mainitsematta nimiä. Teidän nimenne täällä luullakseni -tunnetaan. Minun nimeäni ei, enkä haluakaan että sitä tiedettäisiin. -Haluan puhua teidän kanssanne, siinä kaikki." - -"Se tuottaa minulle suuren kunnian", vastasi herra de Rosny, katsoen -häneen innokkaasti. "Mutta kuka on sanonut teille, että olen täällä?" - -"Näin teidän ratsastavan kadulla lyhdyn sivuitse", vastasi vieras. -"Tunsin ensin hevosenne ja sitten teidät ja pyysin tallimiestäni -seuraamaan teitä. Uskokaa minua", lisäsi hän tehden eleen kädellään, -"teillä ei ole mitään peljättävää minun puoleltani." - -"Otan vastaan tuon vakuutuksen samassa mielessä kuin se annetaan", -vastasi seuralaiseni sirosti kumartaen, "ja pidän itseni onnellisena -saadessani olla tekemisissä" -- tässä hän oli hetken vaiti ja jatkoi -sitten: -- "ranskalaisen ja kunnianmiehen kanssa." - -Vieras kohautti olkapäitään. "Pyydän siis anteeksi, jos tunnun -töykeältä", virkkoi hän. "Aikani on rajotettu. Haluan saada sen -mahdollisimman tarkoin käytetyksi. Tahdotteko täyttää pyyntöni?" - -Minä olin aikeissa vetäytyä pois, mutta Rosny käski Maignanin sytyttää -kynttilät viereisessä huoneessa ja pyytäen minulta kohteliaasti -anteeksi siirtyi vieraansa kanssa sinne, jättäen minut mielessäni -ihmettelemään, kuka tämä vieras mahtoi olla ja mitä hänen käyntinsä -merkitsi. Toisinaan olin taipuvainen otaksumaan vieraan herra de Rosnyn -veljeksi, toisinaan taas Englannin lähettilääksi; toisinaan johtui -mieleeni hurja ajatus, että hän voisi olla herra de Bruhl. Noin -neljännestunnin olivat molemmat sulkeutuneina huoneeseen, sitten he -tulivat ulos. Vieras kulki edellä, ja astuessaan huoneen poikki -tervehti minua kohteliaasti. Ovella hän kääntyi ja virkkoi: "Siis kello -yhdeksän?" - -"Kello yhdeksän", vastasi herra de Rosny, pitäen ovea auki. "Suonette -anteeksi, herra markiisi, etten tule alas?" - -"Kyllä, menkää vain takaisin, ystäväni", vastasi vieras. Ja Maignanin -valaistessa hänelle tietä hän astui alas portaita ja minä kuulin hänen -menevän ulos. - -Herra de Rosny kääntyi minuun päin silmät ilosta säihkyvinä ja -elostunein ilmein. "Navarran kuningas voi paremmin", sanoi hän. -"Sanotaan ettei vaaraa enää ole. Mitä arvelette siitä, ystäväni?" - -"Se on paras uutinen mitä olen kuullut moneen aikaan", vastasin minä. -Ja riensin lisäämään että Ranskalla ja uskollamme oli syytä kiittää -Jumalaa hänen armostaan. - -"Aamen siihen", vastasi suojelijani hartaasti. "Mutta siinä ei ole -kaikki -- siinä ei ole kaikki." Ja hän alkoi kävellä edestakaisin -huoneessa hyräillen 118:tta virttä: - - "Nyt onnen päivän tuta saamme, - min Luoja laatei armossaan; - siks intomielin iloitkaamme - ja nauttikaamme lahjoistaan." - -Hän jatkoi kävelyään edestakaisin lattialla niin kauan ja niin -riemuisen näköisenä, että minä vihdoin uskalsin muistuttaa häntä -läsnäolostani, jonka hän nähtävästi oli unohtanut. "Ahaa, aivan -oikein!" sanoi hän pysähtyen eteeni ja katsoen minuun erinomaisen -hyväntahtoisesti. "Mitäs kello nyt on? Seitsemän. No niin, kello -yhdeksään asti pyydän teitä malttamaan mielenne. Toisin sanoin, siihen -saakka täytyy minun noudattaa ehdotonta vaitioloa. Mutta minulla on -vielä nälkä. Istukaamme jatkamaan; toivon että tällä kertaa saamme -syödä häiritsemättä. Simon, toimita uusi pullo pöytään. Haa! Eläköön -kuningas!" Ja jälleen hän alkoi hyräillä samaa virttä: - - "Sua rukoelen, taivaan Luoja: - armossa suojaa kuninkaas! - Sua rukoelen, turvan tuoja: - turvaa ja suojaa ruhtinaas!" - -Ja hänen silmissään oli hohde ja koko olennossaan iloinen ilmeikkyys, -mikä tuossa tavallisesti niin tyvenessä ja hillityssä miehessä tuntui -kaksinkerroin vaikuttavalta. Näin, että oli tapahtunut jotakin -erikoisen ilahuttavaa, ja uskoen hänen ilmotustaan, ettei ollut -kyseessä ainoastaan La Ganachesta saapuneet hyvät uutiset, odotin -suurella mielenkiinnolla ja malttamattomuudella mainittua hetkeä, mikä -tuskin oli lyönyt, kun äskeinen vieraamme taas saapui yhtä salaperäisen -näköisenä ja yhtä epäluuloisen varovaisena. - -Herra de Rosny, joka oli noussut ylös kuullessaan hänen askeleensa ja -tarttunut levättiinsä, pysähtyi saatuaan sen puoleksi ylleen, -huudahtaen levottomana: "Kaikki hyvin, vai kuinka?" - -"Täydelleen", vastasi vieras nyökäten. - -"Ja ystäväni?" - -"Kyllä, sillä ehdolla että te vastaatte hänen vaiteliaisuudestaan ja -uskollisuudestaan." Ja vieras katsahti tahdottomasti minuun, joka -seisoin epätietoisena, pysyäkö paikallani vai poistuako. - -"Hyvä", huudahti de Rosny. Sitten hän kääntyi minun puoleeni samalla -arvokkaan ja ystävällisen näköisenä ja jatkoi: "Tässä hän on. Herra de -Marsac, minulle on sallittu kunnia esittää teidät markiisi de -Rambouillet'lle, toivoen että osotatte ansaitsevanne hänen suosionsa ja -suojeluksensa, sillä hän on totinen ranskalainen ja isänmaanystävä, -jota minä kunnioitan." - -Herra de Rambouillet tervehti minua kohteliaasti. "Bretagnelaista sukua -varmaankin?" virkkoi hän. - -Minä myönsin, ja hän vastasi jollakin kohteliaalla lauseella. Mutta -jälkeenpäin hän katseli minua vielä äänettömänä niin terävästi ja -uteliaasti, että se herätti minussa salaista ihmetystä. Vihdoinkin, kun -de Rosnyn malttamattomuus oli kohonnut korkeimmilleen, näytti markiisi -olevan pakotettu lisäämään jotakin. "Olette kai ymmärtänyt minut -täydelleen, herra de Rosny?" sanoi hän. "Tahtomatta sanoa mitään -alentavaa herra de Marsacista, joka epäilemättä on kunnianmies" -- ja -hän kumarsi minulle hyvin syvään -- "on tämä arkaluontoinen asia, -ettekä te tietysti tee siihen osalliseksi ketään, johon ette voi -luottaa yhtä varmasti kuin itseenne." - -"Ihan niin", vastasi herra de Rosny puhuen kuivasti mutta kuitenkin -yhtä ylhäisen arvokkaasti kuin hänen seuralaisensakin. "Olen valmis -uskomaan tälle herralle en ainoastaan henkeäni vaan myöskin kunniani." - -"Sitten ei ole enää muuta sanottavaa", virkkoi markiisi kumartaen -minulle jälleen. "Minusta on mieluista että olen saanut antaa aiheen -teille niin mairittelevaan selitykseen." - -Vastasin hänen kumarrukseensa äänettömänä, ja seuraten herra de Rosnyn -puoliääneen lausumaa kehotusta puin ylleni levättini ja miekkani. Herra -de Rosny otti pistoolinsa. - -"Noita te ette tule tarvitsemaan", sanoi markiisi ylpeällä -silmänluonnilla. - -"Ei siellä, minne aiomme mennä", vastasi toverini asetellen niitä -levollisesti ylleen. "Mutta kadut ovat pimeät eivätkä ylen -turvalliset." - -Herra de Rambouillet nauroi. "Se teissä hugenoteissa juuri on pahinta", -sanoi hän, "ettette te koskaan tiedä milloin olisi luovuttava -epäluuloista." - -Joukko vastaväitteitä syöksähti kieleni kärjelle. Muistin -Pärttylin-yön, Antverpenin ranskalais-raivon ja puolikymmentä muuta -seikkaa, jotka vieläkin saavat vereni kiehumaan. Mutta herra de Rosnyn -vastaus oli sattuvin kaikista. "Pelkään, että se on totta", sanoi hän -tyynesti. "Te katolilaiset taasen -- viitatakseni esimerkiksi -edesmenneeseen Guisen herttuaan -- olette nähdäkseni taipuvaisia -erehtymään päinvastaiseen suuntaan ja menemään luottamuksessa joskus -liian pitkälle." - -Vastaamatta mitään tähän kärkevään viittaukseen astui markiisi edellä -ulos ja me seurasimme häntä. Ulko-ovella liittyi mukaamme pari -asestettua palvelijaa, asettuen kulkemaan jälessämme. Olimme kaikki -jalan. Yö oli pimeä, eikä ulkona näyttänyt suinkaan ilahuttavalta. -Kadut olivat märät ja likaiset, ja huolimatta varovaisuudestamme sattui -jalkamme yhtämittaa rapakkoihin tai näkymättömiin esteisiin. Kuljimme -tuomiokirkon esipihan poikki, minkä tunsin, ja painuimme sitten -äänettöminä lähellä jokea kulkevalle kadulle, joka oli niin kapea että -iäkkäät talot melkein kokonaan estivät taivaan näkymästä. Ympäristön -synkkyys samoinkuin tietämättömyyteni asiasta, jolla olimme, täyttivät -minut levottomilla aavistuksilla. Mutta kun seuralaiseni kulkivat ihan -äänettöminä ja ottivat huomioon kaikki varokeinot välttääkseen -tunnetuksi tulemista, ei minulla ollut valittavana muuta neuvoa kuin -tehdä samalla tavalla. - -Ajatella saatoin, mutta ei sen enempää. Tunsin olevani vastustamattoman -virran viemänä, mutta minne ja missä tarkotuksessa, sitä en voinut -sanoa. Se oli minun iälleni jonkun verran omituinen tunne, jonka -aiheuttajia olivat yö ja synkkä sää. Kahdesti astuimme syrjään -päästääksemme joitakin meluavia yökulkijoita ohitsemme, ja se -erinomainen huolellisuus, jota herra de Rambouillet niissä -tilaisuuksissa noudatti välttääkseen tunnetuksi tulemista, ei ollut -omiaan rauhottamaan minua tahi antamaan minulle iloisempia ajatuksia -siitä tuntemattomasta asiasta, jota varten olin liikkeellä. - -Saavuimme viimein avonaiselle paikalle ja johtajamme kehotti meitä -matalalla äänellä olemaan varovaisia ja seuraamaan aivan hänen -kintereillään. Teimme siten ja kuljimme sillä tavoin peräkkäisessä -rivissä kapean lankun tai puisen sillan yli; mutta oliko alla vettä vai -ainoastaan kuiva kuoppa, sitä en voinut erottaa. Mieleni täytti sillä -hetkellä se juuri tekemäni havainto, että edessämme oleva suuri, synkkä -rakennus, jossa siellä täällä hyvin korkealla tuikki joku yksinäinen -valo, oli Blois'n kuninkaallinen linna. - - - - -XV. Uusi Herodes. - - -Kaikki se inho ja vastenmielisyys, mitä aikaisemmin olin tuntenut -Blois'n kuninkaallista hovia kohtaan, palasi uudella voimalla mieleeni -yön pimeydessä ja synkkyydessä. Ja vaikka en käsittänytkään -todennäköiseksi että meidät ratsastussaappaissamme ja matka-asussamme -vietäisiin kuninkaan ympärillä olevaan piiriin, oli kuitenkin hartain -haluni päästä läpi seikkailustamme ja pois noista huonoenteisistä -rajoista, joitten sisäpuolelle nyt olin tullut. Pimeys esti minua -näkemästä seuralaisteni kasvoja, mutta kun herra de Rosny, jonka en -luullut itsensäkään olevan aivan vapaan ajan ja paikan vaikutuksesta, -nykäisi hihaani kehottaakseen minua valppauteen, huomasin että -palvelijat olivat lakanneet meitä seuraamasta ja että me aloimme -kolmisin nousta ylös kallioon hakattuja karkeatekoisia portaita. Vaikka -pimeys rajotti näköalani niin takana kuin edessänikin muutamiin -tuikkiviin valoihin, pääsin kuitenkin selville, että olimme nousemassa -vallihaudan ja linnan sivumuurin välistä rinnettä, enkä senvuoksi -hämmästynyt kun markiisi kuiskaten käski meitä pysähtymään ja koputti -hiljaa puiselle ovelle. - -De Rosnyn ei olisi tarvinnut koskettaa hihaani, sillä tällä kertaa minä -olin täysin ja tuskallisen tarkasti tietoinen asemamme vaarallisuudesta -ja kavahdin ryhtymästä mihinkään varomattomuuteen. Toivoin ettei hän -vain olisi jo antautunut sellaiseen! Hän oli kyllä -- se välähti -mieleeni odottaessamme -- pitänyt huolta turvallisuudestaan. Mutta -kuinka usein, ajattelin, olivatkaan nuo, joitten luokse hän nyt oli -menossa, tehneet tyhjäksi kaikki varovaisuustoimenpiteet! Guise oli -luullut olevansa turvassa juuri tässä samassa rakennuksessa, johon me -nyt olimme astumaisillamme. Coligny oli saanut mitä varmimman -turvakirjan samoilta henkilöiltä, joitten puheille me nähtävästi olimme -nyt menossa. Loppu oli kummassakin tapauksessa ollut sama: toisen -luottamus oli osottautunut yhtä mitättömäksi kuin toisen viisaus. Kuka -takaisi vaikka Ranskan kuningas aikoisi lepyttää Guisen murhasta -loukkautuneet katoliset alamaisensa murhauttamalla toisen miehen, joka -oli yhtä haitallinen heidän tarkotuksilleen kuin suuriarvoinen heidän -pääviholliselleen etelässä? Rosny oli kyllä terävä-älyinen, mutta -huolestuneena muistin samalla että hän oli myöskin nuori, -kunnianhimoinen ja rohkea. - -Oven avautuminen sai nämä mietteet keskeytymään, vaikka ei loppumaan. -Oviaukosta hohti himmeä valo, niin heikosti ettei se valaissut juuri -muuta kuin jalkojemme juuressa olevat porrasaskeleet. Markiisi astui -heti sisään, de Rosny seurasi häntä ja minä tulin viimeisenä; oven -takana seisova mies sulki sen jälleen. Olimme ahtaalla alalla -hyvin kapeitten porrasten juurella, ja ovenvartia -- jäykkä, -harmaa-univormuinen keihäsmies, pieni lyhty heiluen pertuskan -poikkikappaleessa -- viittasi meitä nousemaan ylös. Sanoin -hänelle jotakin, mutta hän vain tuijotti vastaan, ja Rambouillet, -katsahtaessaan taakseen ja nähdessään yritykseni, sanoi minulle että se -oli hyödytöntä, sillä mies oli sveitsiläinen eikä osannut ranskaa. - -Tämä seikka ei minua suinkaan rauhottanut, enempää kuin kapean käytävän -kosteat seinätkään, joihin ylöspäin hamuillessani kädelläni kosketin, -tai lepakkojen haju, joka tunki sieramiini ilmottaen että portaat -olivat vähän käytetyt ja sijaitsivat sellaisessa linnan osassa, joka -sopi pimeille ja salaisille töille. - -Kompastelimme pimeässä ylös portaita, sivuuttaen oven ja vielä -toisenkin, ennenkuin herra de Rambouillet kuiskaten kehotti meitä -pysähtymään ja koputti hiljaa kolmannelle ovelle. Salaperäisyys, -pimeys, ja ennen kaikkea vastaanottoamme varten tehdyt omituiset -valmistelut täyttivät minut mitä hurjimmilla otaksumilla. Mutta kun ovi -avautui ja me astuimme yksi kerrallaan alastomaan, kalustamattomaan, -vetoiseen, nähtävästi ihan katon rajassa olevaan käytäväntapaiseen -huoneeseen, ei todellisuus vastannut yhtäkään olettamustani. Se oli -pelkkä ullakkohuone, siinä ei ollut tulisijaa eikä ainoatakaan tuolia. -Yhdessä seinässä oli kolme ikkunaa, joista yksi oli varustettu lasilla, -mutta toiset öljytyllä paperilla; toisissa seinissä paistoivat paijaat -muurikivet ilman mitään peitettä tai koristeita. Oven vieressä, josta -olimme astuneet sisään, seisoi liikkumaton olento samanlaisessa -harmaassa univormussa kuin olin nähnyt alhaalla, lyhty maassa -jalkojensa juuressa. Samalla tavalla vartioitu oli toinen ovi toisessa -päässä huonetta, joka oli ainakin kaksikymmentä askelta pitkä. Pari -lyhtyä seisoi keskellä lattiaa ja siinä olikin kaikki mitä oli -näkyvissä. - -Sisään astuttuamme herra de Rambouillet sormi huulillaan pysäytti -meidät ja me seisoimme kolmimiehisenä ryhmänä lähellä vahtisotilasta, -tyhjä huone edessämme. Minä katsoin herra de Rosny'hin, mutta -hän katsoi Rambouillet'hen. Markiisi seisoi selkä minuun päin, -vahti tuijotti tyhjyyteen, ja kun en niinmuodoin voinut saada -mitään valaistusta toisten läsnäolevien katseista, turvauduin -käyttämään kuuloani. Sade rapisi ulkona ja valittava tuuli äänteli -ikkunanpielissä. Mutta minusta tuntui kuin noihin ääniin -- joitten -voimakkuutta, kuten aina tällaisissa tapauksissa, lisäsivät outo -ympäristö ja oma äänettömyytemme -- olisi sekottunut etäinen ihmisten -äänten ja soiton ja naurun humina. Ja se toi, en tiedä minkä vuoksi, -jälleen mieleeni Guisen herttuan. - -Kertomus hänen kuolemastaan, sellaisena kuin olin sen kuullut tuolta -kirotulta munkilta Clainen majatalossa, kohosi esiin kaikessa -tuoreudessaan, kaikkine yksityiskohtineen. Minä säpsähdin, kun herra de -Rambouillet rykäisi. Minua puistatti, kun de Rosny muutti jalkaansa. -Hiljaisuus kävi painostavaksi. Ainoastaan jäykät, harmaapukuiset -sotamiehet näyttivät järkähtämättömiltä, välinpitämättömiltä, niin että -muistan ihmetelleeni, oliko ehkä heidän velvollisuutensa pitää yöllä -vahtia tässä autiossa ullakkohuoneessa, jonka lattialla virui -muurilaastin muruja ja tiilenpätkiä. - -Kun tälle vihdoinkin tuli keskeytys, tuli se äkkiä. Huoneen perällä -seisova vahti hätkähti ja astui askeleen taaksepäin. Samassa aukeni ovi -hänen takanaan, ja sisään astui mies, Suljettuaan jälleen kiireesti -oven astui hän keskemmäksi huonetta, olennossaan ylhäinen arvokkuus, -jota hänen outo ulkonäkönsä ja pukunsakaan eivät kokonaan voineet -hävittää. - -Hänellä oli hyvä vartalo ja ryhti, iältään hän näytti noin -nelikymmenvuotiaalta, puettu hän oli sinipunervaan, mustalla -koristettuun samettiin viimeisen muodin mukaan. Hänellä oli miekka, -mutta ei röyhelökaulusta, ja hänen ranteestaan riippui nauhassa pieni -norsunluinen malja ja pallo -- omituinen leikkikalu, joka oli hyvin -suosittu joutilaitten ihmisten keskuudessa. Hän oli laiha ja hieman -hintelä, mutta muuten en huomannut hänessä mitään erikoista. Vasta -sitten kun satuin katsomaan hänen kasvoihinsa ja näin että ne olivat -punavärillä maalatut kuin naisella sekä että hänellä oli päässä pieni -turbaani, valtasi minut melkein käsittämätön vastenmielisyyden tunne ja -minä sanoin itsekseni: "Tällaista maata ne ovat kuninkaitten suosikit!" - -Mutta hämmästyksekseni astui herra de Rambouillet häntä vastaan -äärimmäisen kunniottavasti, viistäen hatullaan likaista lattiaa ja -kumartaen maahan saakka. Äskentullut vastasi hänen tervehdykseensä -huolettoman ystävällisesti. Huomauttaen hyväntahtoisesti: "Olette -tainnut tuoda ystävän, vai mitä?" hän katsoi meihin päin hymyillen. - -"Olen, sire, hän on täällä", vastasi markiisi ja astui hiukan syrjään. -Ja tuosta sanasta ymmärsin ettei edessäni ollut mikään suosikki, vaan -itse kuningas: Henrik kolmas, viimeinen hallitsija suurta Valois'n -sukua, joka oli hallinnut Ranskaa Jumalan armosta puoli kolmatta -vuosisataa! Tuijotin häneen tuijottamistani, tuskin uskoen silmiäni. -Ensi kertaa eläessäni olin Ranskan kuninkaan edessä! - -Sillävälin oli parooni de Rosny, jolle hän luonnollisesti ei ollut -mikään ihme, lähestynyt kuningasta ja laskeutunut toiselle polvelleen. -Kuningas kehotti häntä suosiollisesti nousemaan ylös, tehden eleen, -joka, kun ei ottanut huomioon hänen naismaisia kasvojaan ja typerää -turbaaniaan, näytti kuninkaalliselta ja arvokkaalta. "Tämä on hyvin -tehty teidän puoleltanne, Rosny", lausui hän. "Mutta muuta en teiltä -odottanutkaan." - -"Sire", vastasi seuralaiseni, "teidän majesteetillanne ei ole -hartaampaa palvelijaa kuin minä, paitsi ehkä kuningasta, minun -herraani." - -"Uskoni kautta", vastasi Henrik ponnekkaasti, "-- ja jollen minä ole -hyvä kirkonmies, sanokoot pariisilais-lurjukset mitä tahansa, niin en -ole mitään -- uskoni kautta, minä luulen että minä uskon teitä!" - -"Jos teidän majesteettinne uskoisi minua siinä ja jossakin muussakin", -vastasi de Rosny, "niin se olisi hyvin hyvä Ranskalle." Vaikka hän -puhui kunnioittavasti, pani hän sanoihinsa niin paljon painoa ja -itsenäisyyttä, että minä ajattelin vanhaa sananlaskua: "Hyvällä -isännällä on peloton palvelija." - -"No, sitäpä olemme nyt tässä näkemässä", vastasi kuningas. "Mutta yksi -sanoo minulle yhtä", jatkoi hän ärtyneesti, "ja toinen toista, ja mitä -minun on silloin uskominen?" - -"Minä en tiedä mitään muista, sire", vastasi Rosny yhtä rohkeasti kuin -äskenkin. "Mutta minun herrani voi hyvällä syyllä vaatia uskoa -sanoilleen. Ranskan kuningaskunnan asiat ovat hänelle niin läheiset, -että ainoastaan teidän majesteetillenne ne ovat läheisemmät. Hän on -myöskin kuningas ja teidän heimolaisenne, ja hänestä on kiusallista -nähdä kapinoitsijain uhmailevan teitä, kuten viime aikoina on -tapahtunut." - -"Kyllä, mutta entä niiden päämies?" huudahti Henrik äkillisessä -kiihtymyksen puuskassa, polkien rajusti jalkaansa. "Hän ei häiritse -minua enää. Onko veljeni kuullut siitä? Sanokaa, onko hän saanut siitä -tiedon?" - -"Hän on kuullut sen, sire." - -"Ja hyväksyikö hän? Kai hän hyväksyi sen?" - -"Epäilemättä oli mies kavaltaja", vastasi de Rosny taitavasti. "Hän oli -rikoksillaan pannut elämänsä pantiksi. Kenellä voi olla siitä -epäilystä?" - -"Ja hän on maksanut tuon pantin", virkkoi kuningas painaen katseensa -maahan ja vaipuen synkkyyteen yhtä äkkiä kuin hän oli kiihtynyt. Hänen -huulensa liikkuivat. Hän mumisi jotakin, mistä ei saanut selvää, ja -alkoi hajamielisesti leikkiä maljallaan ja pallollaan, ajatukset -nähtävästi synkissä muistelmissa. "Guise, Guise", mumisi hän viimein, -kasvoillaan irvistys ja äänessään vihan väre, joka puhui pitkään -muistuvista nöyryytyksistä. "No niin, hitto häneen, hän on kuollut nyt. -Hän on kuollut. Mutta kuolleenakin hän vielä vaivaa meitä. Eikös se -värsy sinnepäin ollut, isä? Haa?" säpsähti hän, "minä olin unohtaa. -Mutta pahimman vääryyden on hän tehnyt minulle sillä", jatkoi hän -nostaen katseensa ja kiihtyen jälleen, "että hän on erottanut minut -Äiti Kirkon yhteydestä. Tuskin yksikään pappi enää tulee minun -lähelleni, ja nyt he tahtovat panna minut pannaan. Ja kuitenkaan, niin -totta kuin toivon sieluni pelastusta, ei Kirkolla ole uskollisempaa -poikaa kuin minä." - -Luulen että hän oli vähällä, unohtaen asiansa ja herra de Rosnyn -läsnäolon, antautua vuodattamaan raukkamaisia kyyneliä, vaan silloin -antoi herra de Rambouillet, ikäänkuin sattumalta, huotransa kärjen -kolahtaa lattiaan. Kuningas säpsähti ja sivellen otsaansa pari kertaa -kädellään näytti karkaisevan mielensä. "No niin", sanoi hän, -"epäilemättä löydämme jonkun keinon, jolla selviydymme vaikeuksistamme." - -"Jos teidän majesteettinne", vastasi Rosny kunnioittavasti, "tahtoisi -ottaa vastaan minun herrani tarjoman avun, niin uskallan luulla että ne -häviäisivät pikimmin." - -"Niinkö arvelette?" virkkoi Henrik. "No niin, sallikaa minun nojata -olkapäähänne. Kävelkäämme vähän." Ja viitaten Rambouillet'ta jättämään -hänet alkoi hän kävellä edestakaisin Rosnyn kanssa, puhellen -tuttavallisesti hänen kanssaan puoliääneen. Minä kuulin ainoastaan -sellaisia katkelmia heidän keskustelustaan, joita he sattuivat -lausumaan tullessaan kääntymään minun puoleiseen päähän huonetta. Niitä -yhteen laitellen saatoin kuitenkin ymmärtää keskustelusta jonkunverran. -Erään kerran kuulin kuninkaan sanovan: "Mutta sitten Turenne -tarjoutuu..." Seuraavalla kerralla: "Luottaako häneen? No, enpä tiedä -miksi en luottaisi. Hän lupaa..." Sitten: "Tasavaltako, Rosny? Sekö -hänellä mielessä? Pyh! Hän ei uskalla, hän ei mitenkään voisi. Ranska -on kuningaskunta Jumalan säännöstä, niinkuin sen kuninkuus Jumalan -säännöstä on minun suvullani." - -Näistä ja muista irrallisista sanoista, jotka sittemmin olen unohtanut, -sain selville että parooni de Rosny koetti taivuttaa kuningasta -ottamaan vastaan apua Navarran kuninkaalta ja varottaa häntä Turennen -kreivin salakavalista tarjouksista. Mutta tasavallan mainitseminen -tuntui kuitenkin kiihottavan hänen majesteettinsa vihastuksen -pikemminkin Rosnyta vastaan siitä että tämä uskalsi sellaisesta puhua, -kuin Turennea vastaan, josta hän ei tahtonut sellaista uskoa. Hän -pysähtyi lähelle kävelyreittinsä minun puoleista päätekohtaa. - -"Todistakaa se!" sanoi hän kiivaasti. "Mutta voitteko todistaa sen? -Voitteko todistaa sen? Tietäkää, etten luota pelkkään kuulopuheeseen. -Täällä on meillä Turennen asiamies -- ette varmaankaan tiennyt, että -hänellä on täällä asiamies?" - -"Tarkotatte herra de Bruhlia, sire", vastasi Rosny empimättä. "Minä -tunnen hänet, sire." - -"Te olette hitonmoinen mies", virkkoi Henrik katsoen häneen uteliaasti. -"Te näytätte tietävän melkein kaikki asiat. Mutta tietäkää, ystäväni, -hän puhuu minulle suoraan ja selvästi, enkä usko sellaista pelkän -kuulopuheen nojalla teidän herrannekaan sanomana. Vaikka", lisäsi hän -oltuaan vaiti hetkisen, "vaikka minä rakastankin häntä." - -"Niinkuin hänkin teidän majesteettianne. Hän haluaa ainoastaan todistaa -sen." - -"Niin, tiedän, tiedän", vastasi kuningas ärtyneesti. "Kyllä sen uskon. -Uskon että hän toivoo minun hyvääni. Mutta kansani tulee nostamaan -perhananmoisen huudon. Ja Turennekin antaa kauniita lupauksia. Ja -minusta tuntuu melkein", jatkoi hän sormiellen maljaansa ja palloansa, -"että minun olisi ehkä sopivampi tehdä sopimus hänen kanssaan, -nähkääs." - -Näin herra de Rosnyn vetävän syvään henkeään. "Uskallanko puhua teille -suoraan, sire?" sanoi hän vähemmän kunnioittavasti ja ponnekkaammin -kuin hän tähän asti oli puhunut. "Niinkuin puhuisin omalle herralleni?" - -"Kyllä, sanokaa mitä haluatte", vastasi Henrik. Mutta hän puhui -ynseästi ja minusta näytti että hän katsahti vähemmän suopeasti -seuralaiseensa. - -"Sitten rohkenen lausua sen mitä on teidän majesteettinne mielessä", -vastasi suojelijani lujasti. "Te pelkäätte, sire, että jos ottaisitte -vastaan herrani tarjouksen ja saisitte voiton vihollisistanne, niin -teidän olisi sitten vaikea päästä hänestä eroon." - -Henrik näytti tuntevan helpotusta. "Pidättekö tuollaista -valtioviisautena?" sanoi hän hymyillen. "No niin, entäpä jos niin -olisikin? Mitäpä siihen sanoisitte? Olen muistaakseni kuullut jutun -hevosesta, joka tahtoi metsästää hirveä ja asetti siinä tarkoituksessa -miehen selkäänsä." - -"Tahdon sanoa teille ensinnäkin", vastasi Rosny hyvin vakavasti, "että -Navarran kuningasta kannattaa vain kolmas osa valtakuntaa ja hän on -voimakas ainoastaan toimiessaan teidän kanssanne yhdessä. Toiseksi, -sire, on hänen etujensa mukaista kannattaa kuningasvaltaa, jonka perijä -hän on. Ja kolmanneksi teidän majesteettinne kunnialle sopii paremmin -ottaa vastaan apua läheiseltä sukulaiselta kuin tavalliselta -alamaiselta ja lisäksi sellaiselta, väitän sitä vieläkin, jolla ei ole -mitään hyviä tarkotuksia mielessä." - -"Todistus?" sanoi Henrik tiukasti. "Antakaa minulle todistus!" - -"Voin antaa sen teille viikon kuluessa tästä päivästä." - -"Mutta muistakaa ettei se saa olla mitään tyhjää puhetta", jatkoi -kuningas epäluuloisesti. - -"Te saatte kuulla Turennen aikomukset sellaiselta henkilöltä, joka on -kuullut ne hänen omasta suustaan." - -Kuningas näytti hämmästyneeltä, mutta hetken vaitiolon perästä hän -kääntyi ja alkoi jälleen kävellä. "Hyvä", sanoi hän, "jos teette sen, -niin minä puolestani..." - -Loppua en kuullut, sillä molemmat keskustelijat seisahtuivat -saavuttuaan huoneen toiseen päähän, tuottaen pettymyksen niin minun -kuin Rambouillet'nkin uteliaisuudelle. Markiisi alkoi jo osottaa -kärsimättömyyttään, ja kun juuri yläpuolellamme oleva suuri kello -samassa löi puoli-yksitoista, hän liikahti ja näytti aikovan lähestyä -kuningasta. Hän hillitsi kuitenkin mielensä, mutta liikahteli yhä -levottomasti seisoessaan ja jonkun ajan perästä kuiskasi minulle -malttamattomuudessaan, että kuningasta alettaisiin kaivata. - -Tähän saakka olin ollut mykkänä ja toimettomana katselijana tässä -kohtauksessa, joka mitä voimakkaimmin kiinnitti mieltäni ja kiihotti -uteliaisuuttani. Yllätys oli seurannut yllätystä, niin että olin -alkanut epäillä olinko edes oma itseni; niin vähän olin odottanut -joutuvani "kaikkein kristillisimmän kuninkaan" eteen -- ja lisäksi niin -omituisissa olosuhteissa kuin suinkin kuvitella saattoi -- ja sitten -valtuutettuna todistajana neuvottelussa, josta riippui koko satoja -penikulmia joka suunnalle ympärillemme ulottuvan suuren Ranskanmaan -tulevaisuus. Saatoin tuskin uskoa että olin sama Gaston de Marsac, joka -ränstyneenä ja köyhtyneenä oli hiiviskellyt St. Jean d'Angelyssa. -Maistoin salatun mahtavuuden ensimäistä makeutta, minkä vallan sanotaan -olevan kaikista suloisinta ja kauimmin säilyvää. Ja kuullessani yhä -silloin tällöin kaukaista, epäselvää puheen ja naurun huminaa aloin -ymmärtää minkätähden oli noudatettu sellaista varovaisuutta meitä -linnaan saatettaessa ja käsittää herra de Rosnyn iloisuutta, kun lupaus -tästä vastaanotosta sai hänet toivomaan voivansa saada niin paljon -aikaan herransa ynnä Ranskan hyväksi. - -Nyt oli minun jouduttava itse pyörteeseen. Olin vielä mielessäni -käymässä läpi kaikkia sen seikkailun eri asteita, joka oli tuonut minut -nyt tänne saakka, kun minut äkkiä herätti de Rosny, joka korotetulla -äänellä kutsui minua nimeltä. Älyten hiukan myöhään, että hän viittasi -minua lähestymään, astuin esiin hämmentyneenä ja kiireisesti, -polvistuin kuninkaan eteen niinkuin olin nähnyt hänen tekevän ja nousin -sitten ylös kuullakseni hänen majesteettinsa määräyksiä; vaikka -ajatukseni eivät suinkaan olleet kaikkein valmiimmat niitä -vastaanottamaan, sillä enhän ollut vähääkään osannut odottaa että minua -kutsuttaisiin hänen puheilleen. Eikä ollut käyttäytymisenikään -sellainen kuin olisin halunnut sen olevan. - -"Herra de Rosny sanoo minulle että te haluaisitte jotain virkaa -hovissa", sanoi kuningas nopeasti. - -"Minäkö, sire?" sopersin minä, tuskin kyeten uskomaan korviani. Olin -niin ällistynyt etten voinut sanoa enempää, vaan pysähdyin siihen suu -auki. - -"Ei ole monta asiaa mitä voisin kieltää herra de Rosnylta", jatkoi -Henrik puhuen hyvin nopeasti, "ja olen kuullut että te olette arvokasta -sukua sekä synnyltänne että kyvyltänne. Häntä kohtaan tuntemani -ystävyyden takia tahdon siis myöntää teille oikeuden palkata -kaksikymmentä miestä minun palvelukseeni. Rambouillet", jatkoi hän -korottaen hiukan ääntään, "saatte esittää minulle tämän herran -julkisesti huomenna, jotta voin panna täytäntöön aikomukseni häneen -nähden. Voitte mennä nyt. Ei mitään kiittämistä. Ja, herra de Rosny", -lisäsi hän kääntyen seuralaiseni puoleen ja puhuen painokkaasti, -"varokaa huolellisesti minun tähteni, ettei teitä tunneta kun menette -täältä. Rambouillet'n täytyy keksiä jokin neuvo, jotta voitte poistua -turvallisesti. Minua surettaisi jos teille tapahtuisi jotakin, sillä -minä en voisi suojella teitä. Vakuutan teille, että jos Mendoza taikka -Retz löytäisivät teidät Blois'sta, en voisi pelastaa teitä heiltä -muuten kuin siinä tapauksessa että luopuisitte uskostanne." - -"En tahdo tuottaa ikävyyksiä teidän majesteetillenne enkä myöskään -rikkoa omaatuntoani vastaan, jos vain oma älyni voi olla minulle -avuksi", vastasi Rosny syvään kumartaen. - -"No niin, pyhimykset varjelkoot teitä", vastasi kuningas hartaasti, -käyden ovea kohti, josta hän oli tullut, "sillä sekä teidän herranne -että minä tarvitsemme teitä. Rambouillet, pitäkää huolta hänestä, jos -vain minua rakastatte. Ja tulkaa varhain aamulla huoneeseeni kertomaan -minulle miten hänen kanssaan on käynyt." Seisoimme kaikki kumartaen -hänen poistuessaan ja käännyimme lähteäksemme vasta sitten kun ovi oli -sulkeutunut hänen jälkeensä. Vaikka tunsinkin harmia ja suuttumusta -siitä että toiset ylläkerrotulla tavalla olivat ottaneet määräysvallan -ylitseni ja työntäneet minut tahtoani kysymättä palvelukseen, jota en -halunnut enkä toivonut, sain kuitenkin mieleni sillä hetkellä -hillityksi ja antaen seuralaisteni mennä edelläni seurasin heitä -äänettömänä, kuunnellen nyrpeänä heidän ilakoimistaan. Markiisi näytti -tuskin olevan vähemmän hyvillään kuin Rosnykaan, ja kun viimemainittu -osotti kovasti haluavansa poistaa kaiken kateuden, mitä markiisi ehkä -saattoi tuntea, ja jalomielisesti lukevansa tämän ansioksi suuren osan -voittamastaan luottamuksesta, jäin minä niin ollen ainoaksi henkilöksi -joka oli tyytymätön illan tapahtumiin. Palasimme linnasta samoja -varovaisuusmenettelyjä noudattaen kuin tullessammekin, ja eroten herra -de Rambouillet'sta asuntomme ovelia -- hänen vakuutettuaan monella -tavoin kunnioitustaan ja Rosnyn toistettua kiitollisuuttaan -- nousimme -toiseen kerrokseen peräkkäin ja äänettömyyden vallitessa, mitä -äänettömyyttä minä olin päättänyt olla ensimäisenä rikkomatta. - -Luultavasti herra de Rosny arvasi ajatukseni, sillä hän lähetti pois -Maignanin ja Simonin, jotka olivat meitä odottamassa, ja alkoi puhua -minulle ilman alkulauseita. "Kuulkaa, ystäväni", sanoi hän laskien -kätensä olkapäälleni ja katsoen minua silmiin tavalla joka melkein teki -minut heti aseettomaksi, "älkäämme ymmärtäkö väärin toisiamme. Te -arvelette että teillä on syytä olla suutuksissanne minulle. Minä en voi -sietää sitä, sillä Navarran kuningas ei milloinkaan ole ollut enemmän -palveluksenne tarpeessa kuin nyt." - -"Te olette tehnyt minulle halpamaisen kepposen", vastasin minä, -arvellen että hän aikoi pettää minua kauniilla sanoilla. - -"No, no!" virkkoi hän. "Te ette ymmärrä." - -"Ymmärrän hyvin kyllä", vastasin katkerasti, "että saatuani -suoritetuksi Navarran kuninkaan antaman työn hän haluaa nyt päästä -erilleen minusta." - -"Enkö ole sanonut teille", vastasi de Rosny, osottaen nyt vasta hiukan -ärtymystä, "että hän on nyt teidän palvelustenne tarpeessa enemmän kuin -koskaan ennen? Olkaahan toki järkevä, taikka paremminkin, kuulkaa mitä -sanon." Ja hän kääntyi pois minusta, alkaen kävellä edestakaisin -lattialla kädet selän takana, ja jatkoi: "Ranskan kuningas -- se minun -täytyy tehdä teille niin selväksi kuin mahdollista -- ei voi pitää -puoliaan liigaa vastaan ilman apua, ja hänen on pakko, tahtoipa tahi -ei, ottaa sitä vastaan hugenoteilta, joita hän niin kauan on sortanut. -Navarran kuningas, heidän yleisesti tunnettu johtajansa, on tarjonnut -tuota apua; samoin on tehnyt, herralleni kiusaksi ja ehkäistäkseen -Ranskalle niin onnekasta yhtymistä, Turennen kreivikin, joka tahtoisi -mielellään korottaa johtamansa puolueen valta-asemaan ja tietää hyvin -kuinka hän voi käyttää maan hajanaisia oloja omaksi hyödykseen. Onko -tämä nyt teille selvänä?" - -Minä myönsin. Asia alkoi kiinnittää mieltäni vasten tahtoanikin. - -"No hyvä", jatkoi hän. "Tänä iltana -- ei mikään ole koskaan sattunut -onnellisemmin kuin Rambouillet'n ja minun kohtaus -- hän on kelpo mies! --- olen saanut kuninkaan suostumaan siihen, että jos hänelle esitetään -todistus Turennen aikomusten itsekkäästä laadusta, niin ei hän enää -epäröi. Tuo todistus on olemassa. Kaksi viikkoa sitten se oli täällä; -mutta se ei ole täällä nyt." - -"Sepä on kova onni!" huudahdin minä. Hänen kertomuksensa kiinnitti -mieltäni ja hänen minulle osottamansa luottamus mairitteli minua niin, -että paha tuuleni hävisi. Menin uunin luokse, ja seisoin nojaten -olkapäätäni sen reunustaan, sillä aikaa kun hän minun ja valon välillä -edestakaisin kävellen jatkoi puhettaan. - -"Muutama sana tuosta todistuksesta", sanoi hän. "Se joutui Navarran -kuninkaan käsiin ennenkuin sen täysi arvo oli meille tunnettu, sillä se -arvo tuli sille vasta Guisen herttuan kuoleman kautta. Kuukausi sitten -se -- nimittäin tuo todistuskappale -- oli Chizéssä. Noin kaksi viikkoa -sitten se oli täällä Blois'ssa. Nyt, herra de Marsac", jatkoi hän, -jääden yhtäkkiä katsomaan silmiini tullessaan minua vastapäätä, "se on -talossani Rosnyssa." - -Minä hätkähdin. "Tarkotatteko neiti de la Vireä?" huudahdin. - -"Tarkotan neiti de la Vireä", vastasi hän, "joka noin kuukausi tai pari -takaperin joutui sattumalta kuulemaan Turennen kreivin suunnitelmat ja -etsi sitä varten pääsyä Navarran kuninkaan puheille. Ennenkuin -viimemainittu kuitenkaan sai tilaisuutta yksityiseen keskusteluun, sai -Turenne vihiä neiti de la Viren vaarallisista tiedoista ja kiidätti -hänet Chizéhen. Lopun te, herra de Marsac, tiedätte, jos kukaan." - -"Mutta mitä te aiotte tehdä?" kysyin minä. "Hän on Rosnyssa." - -"Maignan, johon luotan ehdottomasti, niin pitkälle kuin hänen järkensä -ulottuu, lähtee huomenna häntä noutamaan. Samaan aikaan lähden minä -eteläänpäin. Te, herra de Marsac, jäätte tänne minun asiamiehekseni, -valvoaksenne minun etujani, ottaaksenne vastaan neiti de la Viren hänen -saapuessaan, hankkiaksenne hänelle salaisen keskustelun kuninkaan -kanssa ja pitääksenne huolta hänen turvallisuudestaan niin kauan kuin -hän on täällä. Ymmärrättekö?" - -Ymmärsinkö? En voinut löytää sanoja häntä kiittääkseni. Omantuntoni -soimaukset, kiitollisuuteni, tunteeni hänelle tekemästäni vääryydestä -ja hänen minulle osottamastaan kunniasta olivat niin valtavat, että -seisoin mykkänä hänen edessään kuten olin seisonut kuninkaan edessä. - -"Suostutteko siis?" sanoi hän hymyillen. "Ettekö pidä seikkailua liian -halpa-arvoisena, ystäväni?" - -"Ansaitsen teidän luottamustanne niin vähän", vastasin minä kokonaan -voitettuna, "että pyydän teitä puhumaan silläaikaa kun minä kuuntelen. -Seuraamalla tarkalleen määräyksiänne toivon voivani näyttäytyä minulle -osottamanne luottamuksen arvoiseksi. Ja ainoastaan siten." - -Hän syleili minua moneen kertaan, osottaen sellaista ystävällisyyttä -että se liikutti minua melkein kyyneliin. "Te olette mies minun mieleni -mukaan", sanoi hän, "ja jos Jumala suo, tahdon auttaa teitä -menestymään. Kuulkaa nyt, ystäväni. Huomenna tullessanne hoviin outona -miehenä, jonka Rambouillet esittää, vedätte te puoleenne kaikkien -katseet. Käyttäytykää kelpo tavalla. Osottakaa huomaavaisuutta -naisille, mutta älkää kiintykö keneenkään erityisesti. Pysykää -erillänne Retzistä ja espanjalaisesta puolueesta, mutta varsinkin -varokaa Bruhlia. Hän yksin tuntee salaisuutenne ja voi epäillä -aikomuksianne. Neidin pitäisi olla täällä ennen kuin viikko on kulunut. -Niin kauan kuin hän on seurassanne ja ennenkuin hän on saanut tavata -kuningasta, älkää luottako keneenkään, epäilkää jokaista, peljätkää -kaikkea. Pitäkää voittoa varmana vasta silloin kun kuningas sanoo: -'Olen tyytyväinen.'" - -Vielä paljon muutakin hän sanoi, mikä oli asialle hyödyksi, mutta minkä -olen unohtanut. Lopuksi hän teki minulle kunnian tarjoamalla minulle -makuupaikan vieressään, jotta voisimme puhella vapaasti ja että jos -hänelle johtuisi yön kuluessa jotakin mieleen, hän voisi ilmottaa siitä -minulle. - -"Mutta eikö Bruhl tule antamaan minua ilmi hugenottina?" kysyin -häneltä. - -"Hän ei uskalla tehdä sitä", vastasi de Rosny, "ensiksikin siksi että -hän on itse hugenotti ja herransa edustaja, ja toiseksi senvuoksi ettei -se olisi kuninkaalle mieleen. Ei, mutta kaikkea pahaa mitä ihminen vain -salaa voi toiselle tehdä, on teidän hänen puoleltaan pelättävä. Kun -Maignan palaa neidin kanssa, jättää hän teille kaksi miestä; siihen -asti minä lainaisin pari roimaa miestä Rambouillet'lta. Älkää menkö -ulos yksinänne pimeän tultua ja varokaa väijymäpaikkoja, varsinkin omaa -sisäänkäytäväänne." - -Vähän myöhemmin, kun luulin hänen jo olevan unessa, kuulin hänen hiljaa -nauraa hihittävän; nousin ryntäilleni kysyen mikä häntä huvitti. "Oh, -se on tuo teidän tehtävänne", vastasi hän yhä nauraen. "Erästä osaa -siinä minä en suinkaan teiltä kadehdi, ystäväiseni." - -"Ja mikä se on?" virkoin minä epäluuloisena. - -"Neiti", vastasi hän, vaivoin saaden tukahdutetuksi naurun puuskan. Ja -senjälkeen ei hän sanonut enää sanaakaan, ei hyvää eikä pahaa eikä -siltä väliltä, vaikka tunsin vuoteen tutisevan useammin kuin kerran ja -tiesin että hän piti yhä hauskaa itsekseen. - - - - -XVI. Kuninkaan luona. - - -Parooni de Rosny oli jo noussut viereltäni ja lähtenyt matkaan, kun -minä aamulla avasin silmäni ja heräsin muistamaan tehtävää, joka niin -merkillisellä tavalla oli pantu suoritettavakseni ja joka saattoi, sen -mukaan millaisiksi tapahtumat parin lähinnäseuraavan viikon aikana -muodostuisivat, kohottaa minut korkeaan asemaan taikka tuottaa jyrkän -lopun menestykselleni. Hän ei ollut lähtenyt jättämättä jälkeensä -muistoa, sillä päänalaiseni vierestä löysin soman hopeaisen pistoolin, -johon oli kaiverrettu kirjain "R." ynnä aateliskruunu. Ja olin tuskin -ehtinyt huomata tämän ystävyyden-merkin, kun Simon Fleix astui -huoneeseen ilmottaen että de Rosny oli jättänyt hänelle kaksisataa -kruunua minua varten. - -"Eikö hän jättänyt mitään sanaa?" kysyin pojalta. - -"Ei muuta kuin että hän oli ottanut teiltä vastineeksi muistoesineen", -vastasi Simon avaten ikkunan puhuessaan. - -Aloin hiukan ihmeissäni etsiä, mutta en huomannut mitään puuttuvan, -ennenkuin rupesin panemaan päälleni nuttuani, jolloin huomasin että -nauhasolmuke, jonka neiti de la Vire oli Rosnysta lähtiessäni minulle -heittänyt, oli hävinnyt rintamuksen sisäpuolelta, jonne sen olin -varmuudeksi kiinnittänyt pitkällä okapensaan piikillä. Se seikka, että -de Rosny oli sen ottanut, oli minulle epämieluisa useammastakin syystä. -Ensinnäkin, joko sitten neidin tarkotuksena oli ollut vain kiusata -minua (mikä oli luultavinta) tahi ei, en olisi halunnut sitä kadottaa, -koska naissuosion aika oli minun osaltani ollut ja mennyt; toiseksi oli -minulla epäluuloja siitä, mitä hän oli tarkottanut lainatessaan tuon -pienen muiston, ja minä kidutin itseäni ajattelemalla niitä eri -selityksiä mitä hän saattoi siihen liittää ja sitä alentavaa käsitystä -minun luotettavaisuudestani, mihin se saattoi hänet johtaa. Soimasin -itseäni kovasti huolettomuudesta, kun olin jättänyt sen sellaiseen -paikkaan missä syrjäisen katse saattoi siihen sattua, ja vielä enemmän -sen jälkeen kun tarkempaan kyselemällä sain Simonilta kuulla, että de -Rosny oli lisännyt noustessaan hevosen selkään: "Sano isännällesi, että -kun tallettaa varmasti niin löytää varmasti, ja että huolimaton -rakastaja tekee kevytmielisen vaimon." - -Tunsin poskieni palavan tavalla, joka oli huonosti sopusoinnussa ikäni -kanssa, kun Simon hiukan ilkamoivalla sävyllä kertoi tämän, ja minä -vannoin paikalla mielessäni, etten koskaan enää antautuisi tekemisiin -tuollaisten turhuuksien kanssa; minkä valan pidinkin aina siihen asti -kunnes jouduin sen rikkomisen kiusaukseen. Toistaiseksi oli minun -otettava asiat vastaan parhaalta kannalta, ja senvuoksi reipastutin -mieleni, ja käskin Simoniakin, jonka paroonin lähtö näytti tehneen -alakuloiseksi, reipastumaan, aloin varustella itseäni esiintyäkseni -hovissa ulkonaisesti arvoni mukaisessa asussa: hankin mustasta -sametista tehdyn puvun ynnä siihen mukautuvan hatun sulkineen sekä -jalokivikoristeisen soljen sulan pidikkeeksi, ja lisäksi kyynärän tai -pari pitsiä ja kaksi hienoa liinavaatekertaa. - -Simon oli hioutunut Rosnyssa olonsa aikana, kadottaen koko paljon -entistä kesyttömyyttään, joten hän de Rosnyn antamassa puvussaan teki -sangen siistin vaikutuksen; lisäksi taisi hän olla koko Blois'n -tallimestareista ainoa, joka oli kirjotustaitoinen. Tallimieheksi -pestasin de Rambouillet'n tallimestarin suosittaman miehen, ja ilmotin -myöskin tarvitsevani pari miespalvelijaa. Ja kun olin ollut tunnin ajan -parturin käsiteltävänä ja hankkinut uudet koristeet Cidille, niin -esiinnyinkin jo ulkoasultani aika komeana, antaen syrjäiselle sen -käsityksen että minulla oli kymmenen tai kahdentoista tuhannen tulot -vuodessa. - -Tällä tavalla kulutin sataviisitoista kruunua. Arvellen että -tämä oli jotensakin suuri summa ja että minulla täytyi olla -jonkunverran käyttörahojakin, olin iloinen saadessani kuulla että -täyteen ahtautuneessa kaupungissa korkea-arvoisetkin miehet usein -asuivat vaatimattomissa asunnoissa. Päätin senvuoksi yhdistää -säästäväisyys-näkökannan erääseen mielessäni hautomaani suunnitelmaan -ottamalla asunnokseni ne huoneet, missä äitini oli kuollut, ynnä -lisäksi yhden huoneen niitten alapuolelta. Niin teinkin, ja vuokrasin -sen verran huonekaluja kuin tarvitsin, mikä ei ollutkaan paljon. Simon -Fleix'lle, jonka apu näissä asioissa oli arvaamattoman tärkeä, ilmotin -suuren osan herra de Rosnyn neuvoista, kehottaen häntä noudattamaan -niitä omassa asemassaan parhaansa mukaan ja kannustaen häntä -työskentelemään minun menestyksekseni lupaamalla auttaa häntä vakavaan -ja hyvään asemaan heti kun itse olisin sellaiseen päässyt. -Toivoin todellakin voivani saada paljonkin etua siitä hänen -sukkelaälyisyydestään, joka oli herättänyt de Rosnynkin huomiota, -vaikka otin kyllä samalla lukuun senkin, että poika oli omituinen ja -oikullinen, vuoroin alakuloisuuteen, vuoroin kiihkoon taipuvainen ja -kummassakin mielentilassa yhtä epävarma. - -Markiisi de Rambouillet ei voinut saapua aamuvastaanottoon ja hän oli -senvuoksi käskenyt minun tulla luokseen kuuden aikaan illalla. Simon -Fleix'n saattamana tulinkin määrättynä hetkenä hänen asunnolleen. -Tapasin hänet noin puolentusinan herrasmiehen ympäröimänä, joitten oli -tapana seurata häntä kaikissa julkisissa tilaisuuksissa; ja näitten -hoviherrain uteliaat ja epäluuloiset silmäykset heidän minua -tervehtiessään -- samanlaisilla silmäyksillä olen nähnyt koirien -ottavan vastaan heidän koppiinsa tuodun uuden tulokkaan -- antoivat -minun pian tietää, että toinen asia oli päästä hoviin ja toinen saada -siellä hyvä vastaanotto. - -Herra de Rambouillet ei tehnyt mitään hälventääkseen tätä vaikutusta, -ja se minua hieman ihmetytti. Hän oli kaikissa tavallisissa tiloissa -jäykkä ja kopea käytökseltään eikä lainkaan mielellään suvainnut, -joskaan ei voinut ehkäistä, että kolmas tekijä tunkeutui asiaan, joka -lupasi määrätöntä luottamusta, ja niin ollen otti hän minut vastaan -niin kylmästi ja pidättyvästi että se sillä hetkellä masensi rohkeuteni -ja heitti minut kokonaan itseni varaan. - -Linnaan taivaltaessamme, minkä matkan suoritimme jalan, kuuden soihtuja -kantavan asestetun palvelijan saattamana, oli minulla kuitenkin aikaa -muistella de Rosnyn neuvoa ja johdattaa mieleeni tuon suuren miehen -minulle osottamaa läheistä luottamusta; ja nämä ajatukset rohkaisivat -mieltäni siinä määrin, että linnanpihan poikki mennessämme astuin, -välittämättä toisten mutinasta, herra de Rambouillet'n rinnalle, -arvellen että kun itse kuninkaan määräys oli kiinnittänyt minut häneen, -oli tämä minun oikea paikkani. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään halua -riitaantua ja olin senvuoksi jonkun aikaa itsepäisesti piittaamatta -niistä hienoista töytäyksistä ja mutisemalla lausutuista sanoista joita -ympärilläni vaihdettiin, vieläpä niistä yrityksistä, joita portaita -noustessamme tehtiin tarkotuksessa työntää minut pois asemastani. Mutta -kun muuan nuori herrasmies, joka näissä yrityksissä osotti suurta -intoa, taaskin ikäänkuin kompastuen tyrkkäsi minua, katsoin minä -tarpeelliseksi luoda silmäni häneen. - -"Hyvä herra", sanoi hän ohuella, sipittävällä äänellä, "te astuitte -varpaalleni." - -Vaikka en ollutkaan astunut, pyysin hyvin kohteliaasti häneltä -anteeksi. Mutta kun ei hän vastannut tähän kohteliaisuuteeni muuten -kuin yrittämällä saada polvensa minun polveni eteen -- nousimme -portaita hyvin hitaasti, sillä niihin oli ahtautunut joukko -palvelijoita, jotka seisoivat kahden puolen -- niin astuin hänen -varpaalleen niin lujasti ja äkkiä että se sai hänet huudahtamaan. - -"Mikä on?" kysyi Rambouillet katsoen kiireesti taakseen. - -"Ei mitään, herra markiisi", vastasin minä pyrkien pysähtymättä -edelleen. - -"Herra", virkkoi nuori ystäväni jälleen samalla sipittävällä äänellä, -"te astuitte varpaalleni." - -"Taisinpa astua", vastasin minä. - -"Te ette ole vielä pyytänyt anteeksi", kuiskasi hän hienosti korvaani. - -"Ei, siinä olette väärässä", tokaisin minä, "sillä minulla on aina -tapana pyytää anteeksi ensin ja astua vasta sitten." - -Hän hymyili kuin hauskalle pilapuheelle; ja minun on sanominen että -hänen käytöksensä oli niin ihailtava, että jos hän olisi ollut poikani, -olisin voinut häntä syleillä. "Hyvä!" vastasi hän. "Epäilemättä on -miekkanne yhtä terävä kuin älynne. Näen", jatkoi hän katsahtaen -viattomasti vanhaan huotraani -- hän oli itse oikea helmi hovimieheksi, -solakka, puna-valko-kasvoinen nuorukainen, tumma viiva viiksien sijalla -ja helmihely korvassaan -- "että se haluaa päästä ulos. Ehkä -pistäydytte tennispihalle huomenna?" - -"Mielihyvällä", vastasin minä, "jos teillä on isä tai jos vanhempi -veljenne on täysikasvuinen." - -Minkä vastauksen hän olisi antanut tähän pilkkaan, jäi minulta -tietämättä, sillä saavuimme samassa esihuoneen ovelle, ja kun tämä oli -kapea ja sveitsiläisen henkivartion harmaaseen univormuun puettu vahti -pakotti kaikki astumaan sisään yksitellen, täytyi nuoren ystäväni -jättäytyä jälelle ja päästää minut astumaan ovesta yksinäni ja -ihailemaan vapaasti edessäni avautuvaa samalla loistavaa ja synkkää -näkyä. - -Hovissa oli suru leskikuningattaren kuoleman johdosta ja senvuoksi oli -läsnäolevien puvuissa vallitsevana värinä musta, jota vasten -kuvastuivat hyvin hienosti arvokkaimpien henkilöitten kimaltelevat -jalokivet ja hohtokivin koristetut miekankahvat. Huone oli avara ja -korkea, seinät olivat verhotut kuvakudoksilla ja kynttilät paloivat -seiniin kiinnitetyissä hopeisissa kynttiläjaloissa. Juuri sisään -astuessamme täytti huoneen kimakalla kirkunallaan papukaija, jota -kauempana lieden ympärillä seisova ryhmä ärsytti. Heidän lähellään -olevan pöydän ääressä oli korttipeli käynnissä, ja toisen pöydän -ääressä pelattiin primeroa. Nurkassa oli kolme tai neljä naista -piirissä punakasvoisen, alhaisarvoiselta näyttävän miehen ympärillä, -joka leikki panttileikkiä erään joukossa olevan naisen kanssa. Keskellä -huonetta taas näytti olevan valtiaana keskikokoinen mies, joka istui -pöydän ääressä ja omituisesti punottavin ja kiihtynein kasvoin sätti -jotakin ankarasti, höystäen puhettaan kaikenlaisilla merkillisillä ja -vahvoilla kirouksilla. Pari kolme miestä, jotka näyttivät olevan hänen -seuralaisiaan, seisoi hänen vieressään kuunnellen puoleksi nöyrinä, -puoleksi hämillään, silläaikaa kun lähempänä olevan lieden luona, mutta -jonkun matkan päässä hänestä, seisoskeli hyvin rikkaasti puettu, -Pyhänhengen ritarikunnan ristiä rinnassaan kantava mies, joka näytti -olevan hänen solvaustensa esineenä, mutta tekeytyi välinpitämättömäksi, -pitäen yllä keskustelua jonkun seuralaisen kanssa. Kuulin jonkun -syrjässä seisojan kuiskaavan että Crillon oli juonut ja ymmärsin siitä -suuresti hämmästyen että pöydän luona intoilija oli tuo kuuluisa -soturi. Ja olin yhä kummissani häntä katselemassa -- sillä olin koko -ikäni tottunut pitämään urhoutta ja vaatimattomuutta yhteenkuuluvina -käsitteinä -- kun kuninkaan huoneen ovi äkkiä avautui, saaden aikaan -yleisen liikehtimisen sitä kohti. Crillon, välittämättä mistään -arvojärjestyksestä, hypähti ylös pöytänsä äärestä ja riensi ensimäisenä -ovelle. Parooni de Biron sitävastoin -- sillä lieden luona seisonut -mies ei ollut kukaan muu -- odotti, näennäisesti huomaamatta häneen -kohdistuvaa loukkausta, kunnes markiisi de Rambouillet ehti hänen -luokseen; ja sitten hän astui eteenpäin hänen kanssaan. Minä pysyttelin -lähellä suojelijaani ja astuin huoneeseen aivan hänen jälessään. - -Crillon oli jo kuninkaan kimpussa ja oli sisään astuessamme -kertomassa huoliaan äänellä, joka ei ollut paljoa hillitympi kuin -esihuoneessakaan. De Biron tämän nähdessään erosi markiisista ja astuen -syrjään äskeisen toverinsa kanssa istui seinän vieressä olevalle -arkulle, silläaikaa kun Rambouillet minun ja kolmen tai neljän omaan -seurueeseensa kuuluvan herran seuraamana lähestyi kuningasta, joka -seisoi likellä vuodekomeroa. Hänet nähdessään kuningas, arvatenkin -kiitollisena tästä tekosyystä, viittasi Crillonin pois. "No, no! Te -kerroitte minulle kaiken jo aamulla", sanoi hän hyvänlaatuisesti. "Ja -tässä on Rambouillet, jolla on toivoakseni jotain uutta kerrottavana. -Antakaa hänen puhua minulle. Peijakas! Älkää katsoko minuun kuin -aikoisitte lävistää minut miekallanne. Menkää riitelemään jonkun -itsenne kokoisen kanssa." - -Crillon tämän kuullessaan vetäytyi muristen pois, ja Henrik, joka oli -juuri noussut pelaamasta primeroa Nevers'in herttuan kanssa, nyökkäsi -Rambouillet'lle. "No, ystäväni, onko mitään uutta?" huudahti hän. Hänen -käytöksensä oli huolettomampi ja ilmeensä iloisempi kuin viimeksi -tavatessamme; mutta kuitenkin väijyi varovaisuus ja epäluulo hänen -ärtyisän suunsa ympärillä ja synkkäkatseisten silmiensä alla olevissa -uurteissa. "Uusi pila, uudet kasvot, vai uusi leikki -- mikä näistä on -teidän tuliaisenne?" - -"Eräässä merkityksessä uudet kasvot, sire", vastasi markiisi kumartaen -ja astuen hieman sivulle antaakseen minulle sijaa. - -"No, eipä minulla ole paljon sanomista somista eväistä", virkkoi -kuningas sukkelasti. Ja yleisen naurunkihityksen vallitessa hän ojensi -kätensä. "Mutta voinpa sentään vannoa", jatkoi hän minun noustessani -polveltani, "että te olette jotakin vailla, ystäväni?" - -"Ei, sire", vastasin minä nostaen pääni uljaasti pystyyn -- sillä -Crillonin käyttäytymisestä olin saanut uuden opetuksen -- "olen -luvallanne sanoen paremmassa asemassa. Sillä teidän majesteettinne on -varustanut minut uudella pilalla, ja uusia kasvoja näen paljon -ympärilläni. Tarvitsen ainoastaan uutta leikkiä. Jos teidän -majesteettinne suvaitsisi suosiollisesti myöntää minulle..." - -"Kas niin! Enkös sitä sanonut?" huusi kuningas kohottaen kättään ja -nauraen. "Hän haluaa jotakin. Mutta hän ei tunnu ansiottomalta. Mitä -hän pyytää, Rambouillet?" - -"Pientä komennuskuntaa", vastasi herra de Rambouillet näytellen -sujuvasti osaansa. "Ja teidän majesteettinne tekisi minulle ilon, jos -voisitte suostua herra de Marsacin anomukseen. Voin vastata siitä että -hän on mies jolla on kokemusta." - -"Kuinka? Pientä komennuskuntaa?" huudahti Henrik, istahtaen äkkiä -näennäisesti pahantuulisena. "Sellaista ne kaikki tahtovat -- silloin -kun eivät tahdo suurta. Mutta luulen", jatkoi hän, ottaen vieressään -olevan makeisrasian ja avaten sen, "että jollette saa mitä pyydätte -hänelle, niin kuljette nurpalla nenin niinkuin muutkin." - -"Teidän majesteetillanne ei ole koskaan ollut valittamisen syytä -minusta", lausui markiisi unohtaen osansa tai ollen liian ylpeä sitä -näyttelemään. - -"No, no, no, no! Ottakaa se, älkääkä vaivatko minua enempää", vastasi -kuningas. "Riittääkö hänelle kaksikymmentä miestä? No hyvä. Kas niin, -herra de Marsac", jatkoi hän nyökäten minulle ja haukotellen, -"teidän anomukseenne on suostuttu. Tuolla on joukko muita somia eväitä. -Menkää heidän luokseen. Ja nyt, Rambouillet", jatkoi hän tullen -paremmalle tuulelle kääntyessään tärkeämpiin asioihin, "tässä -on muuan uusi makeislaji, jota Zamet on minulle lähettänyt. Olen -tehnyt Zizin kipeäksi niillä. Tahdotteko maistaa? Ne ovat valkeilla -silkkiäismarjoilla maustettuja." Saatuani täten luvan poistua siirryin -syrjään ja seisoin jonkun hetken epätietoisena minne kääntyä, kun ei -minulla ollut siellä ystäviä eikä tuttavia. Hänen majesteettinsa oli -tosin kehottanut minua menemään joittenkin somien eväitten luo -tarkottaen nähtävästi viittä naista, jotka istuivat toisessa päässä -huonetta, huvinaan sama määrä herroja; mutta tuon seurueen kiinteys, -naisten kauneus ja heidän iloiset naurun helähdyksensä, jotka kertoivat -tavallista suuremmasta älystä ja eloisuudesta, tyrehdyttivät -päättäväisyyden, joka siihen saakka oli kunnialla pitänyt minua yllä. -Tunsin, että hyökkäys tuollaista rintamaa vasten, vaikkakin kuninkaan -suosiollisella luvalla, kävisi yli Crilloninkin rohkeuden, ja senvuoksi -katselin ympärilleni nähdäkseni enkö voisi huvittaa itseäni jollakin -vaatimattomammalla tavalla. - -Ainesta ei kyllä puuttunut. Crillon kulki yhä harmiaan purkaen -edestakaisin sen arkun edessä, jolla de Biron istui; mutta -viimemainittu nukkui, tai ainakin näytti nukkuvan. "Crillon raivoaa -nykyään ihan yhtämittaa", kuiskasi joku hovimies vieressäni. - -"Niin", vastasi hänen toverinsa kohauttaen olkapäitään; "on vahinko -ettei ole ketään joka kesyttäisi hänet. Mutta hänellä on niin kirotun -pitkälle ulottuva terä!" - -"Se ei kuitenkaan vaikuta niin paljon kuin hurjuus", virkkoi ensimäinen -puhuja hillityllä äänellä. "Hän huitoo kuin riivattu; miekkailemalla ei -hänen kanssaan mihinkään pääse." - -Toinen nyökkäsi. Seisoessani siinä yksin keskellä lattiaa välähti -hetkeksi mieleeni hurja ajatus voittaa mainetta kesyttämällä Crillon; -mutta se oli tuskin muuta kuin välähtänyt aivojeni läpi, kun tunsin -kyynärpäähäni kosketettavan ja käännyttyäni näin vieressäni saman -nuoren miehen, jonka kanssa olin ollut tekemisissä portaita -noustessani. - -"Hyvä herra", sipitti hän samalla ohuella äänellä, "luulen että -astuitte varpaalleni äskettäin?" - -Minä tuijotin häneen, ihmetellen mitä hän tarkotti tällä typerällä -kertaamisella. "No niin", vastasin kuivasti, "ja entä jos astuinkin?" - -"Ehkä", sanoi hän sivellen leukaansa jalokivin koristetuilla -sormillaan, "ehkä sallitte minun, siksi kunnes huomenna kohtaamme -toisemme, katsoa sitä jonkinlaiseksi esittelyksi?" - -"Jos sitä haluatte", vastasin minä kumartaen jäykästi ja ihmetellen -mihin hän tähtäsi. - -"Kiitän", vastasi hän. "Minä haluan sitä tällä kertaa; sillä täällä on -eräs nainen, joka tahtoisi puhutella teitä. Minä otin viedäkseni -perille hänen toivomuksensa. Tahdotteko seurata minua?" - -Hän kumarsi ja kääntyi raukealla tavallaan. Minä käännyin myös ja näin -salaisella pelolla että nuo yllämainitut viisi naista katsoivat kaikki -minuun, ikäänkuin odottaen minun lähestymistäni; ja heidän katseissaan -oli kujehtiva ilme, joka liiankin selvästi kertoi jostakin tekeillä -olevasta pilasta tai aiotusta minuun kohdistuvasta kujeesta. Minulla ei -kuitenkaan ollut valittavana muuta kuin totella, ja seuraten noutajaani -niin arvokkaana kuin saatoin saavuin naisten luo ja seisahduin heidän -eteensä kumartaen lähinnä istuvalle, joka näytti olevan näitten -sulottarien johtaja. - -"Ei, herra", vastasi tämä silmäillen minua uteliaasti, mutta samalla -iloisin kasvoin, "minä en tarvitse teitä; minä en kurkota niin -korkealle!" - -Käännyin hämilläni seuraavan puoleen ja hämmästyin nähdessäni sen -nuoren naisen, jonka asuntoon olin tunkeutunut etsiessäni neiti de la -Vireä, saman, joka oli löytänyt samettisolmukkeen ja pudottanut sen -kuin kaitselmuksen tahdosta sille paikalle mistä Simon Fleix löysi sen. -Hän katsoi minuun punastuen ja nauraen, ja kun noutajanani toiminut -nuori mies oli esittänyt minut nimeltäni, kysyi hän minulta toisten -kuunnellessa, olinko löytänyt valtiattareni. - -Ennenkuin ehdin vastata, huudahti nainen, jonka puoleen ensin olin -kääntynyt: "Seis, herra! Mikä tämä on? Onko tämä satu vai pila vai peli -vai leikki?" - -"Seikkailu, arvoisa rouva", vastasin minä syvään kumartaen. - -"Lemmenseikkailu varmaankin", huudahti hän. "Hyi, rouva de Bruhl, -tuskin puolta vuotta ollut naimisissa!" - -Rouva de Bruhl väitti nauraen ettei hänellä ollut sen kanssa tekemistä' -vähääkään. "Korkeintaan", sanoi hän, "olen ollut lemmenlappujen -kulettajana! Mutta voin vakuuttaa teille, herttuatar, että jos tämä -herra tahtoisi, niin voisi hän kertoa meille hyvin soman jutun." - -Tämän kuultuaan herttuatar ja kaikki muutkin naiset taputtivat käsiään -ja huusivat että juttu on kerrottava. Minä olin näinmuodoin mitä -julmimmassa pulmassa, jossa älylläni oli mahdollisimman vähän apua -niistä loistavista silmistä ja kujehtivista katseista, jotka minua -ympäröivät. Ja kun hälinä päällepäätteeksi veti joukkoon vielä lisää -kuulijoita, näin asemani, silläaikaa kun koetin keksiä pelastumisen -keinoa, tulevan joka hetki yhä pahemmaksi, niin että aloin peljätä että -minun, huonolla mielikuvituksella varustettu kun olin, täytyisi -pakostakin kertoa totuus. Paljas ajatuskin tästä synnytti minussa -kylmän hikoilun; pelkäsin päästäväni ilmi jotakin tärkeätä ja -osottautuvani arvottomaksi sille luottamukselle, jonka de Rosny oli -minuun asettanut. - -Koetettuani turhaan keksiä keinoa selviytyäkseni pulmasta kumarruin -juuri rouva de Bruhlin puoleen pyytäen häntä auttamaan minua, kun -ympärilläni vallitsevasta naurun ja leikinlaskun hälinästä -- jotkut -hoviherrat olivat jo toistensa käsiin tarttuen muodostaneet ympärilleni -piirin ja vannoneet etten minä pääsisi lähtemään ennenkuin olin -tyydyttänyt naisten toivomuksen -- erottui korvaani ääni, joka tuntui -tutulta. Käännyin katsomaan, kuka tuo puhuja oli, ja mies, jonka -kohtasin, ei ollut kukaan muu kuin itse herra de Bruhl, joka punottavin -ja harmistunein kasvoin kuunteli selitystä, jota joku hänen ystävänsä -huusi hänen korvaansa. Seisoessani siinä nojaten polvellani rouva de -Bruhlin tuoliin ja muistaen varsin hyvin kohtauksen porraskäytävässä, -käsitin samassa tuokiossa että mies oli mustasukkainen; mutta oliko -hänellä tietoa nimestäni tai jotain muuta johtolankaa, jonka -perusteella hän olisi voinut tuntea minut siksi henkilöksi, joka oli -riistänyt neiti de la Viren hänen käsistään, sitä en voinut sanoa. -Olipa miten oli, hänen läsnäolonsa johti ajatukseni uuteen uomaan. -Mielessäni alkoi muodostua päätös rangaista häntä, ja pian oli minulla -suunnitelma selvillä. Tahdoin kuitenkin antaa hänelle vielä -armahdusmahdollisuuden ja kumarruin senvuoksi kerran vielä rouva de -Bruhlin korvaa kohti pyytäen häntä säästämään minua tuosta -kiusallisesta kertomuksesta. Mutta kun hän osottautui armottomaksi, -kuten olin odottanutkin, ja muukin seurue alkoi vaatia yhä -itsepintaisemmin, karkaisin luontoni pannakseni täytäntöön mieleeni -juolahtaneen hiukan omituisen ajatuksen. - -Viittasin eleellä olevani valmis tottelemaan, herttuatar huusi vaatien -minulle sananvuoroa, ja siten aikaansaatu äkillinen hiljaisuus veti -kuninkaankin kuulijakuntani joukkoon. "Mikä on kysymyksessä?" kysyi hän -lähestyen toimekkaana sylikoira sylissään. "Uusi juoruko?" - -"Ei, sire, vaan uusi sadunkertoja", vastasi herttuatar nokkelasti. "Jos -teidän majesteettinne haluaa istua, niin saamme kuulla häntä sitä -pikemmin." - -Hänen majesteettinsa nipisti häntä korvasta ja istui erään hovipojan -tarjoamaan tuoliin. "Mitä? Rambouillet'n harmaahapsiko taaskin?" sanoi -hän hiukan hämmästyen. "No, antakaa tulla, mies. Mutta kuka on saanut -teidät harjottamaan Rabelais'n virkaa?" - -Joka taholta huudettiin: "Rouva de Bruhl!" ja tuo mainittu nainen -pudisteli kaunista tukkaansa ja huusi että joku toisi hänelle naamion. - -"Ahaa, minä näen!" virkkoi kuningas kuivasti, katsoen merkitsevästi -herra de Bruhliin, joka oli synkkä kuin ukkospilvi. "Mutta alkakaahan." - -Kuninkaan tulon aiheuttama pieni lykkäys oli antanut minulle -tilaisuuden koota ajatuksiani, ja välittämättä julkeista -huomautuksista, joilla esitystäni alussa usein keskeytettiin, aloin -kertoa seuraavaan tapaan: "Minä en ole mikään Rabelais, sire", lausuin -minä, "mutta kummallisia seikkoja voi sattua sellaisellekin josta sitä -vähimmin odottaisi. Oli kerran eräs paimen, kutsunpa häntä vaikka -Dromioksi, joka sattui saapumaan erääseen kaupunkiin, mikä ei ole -varsin kaukana Blois'sta, seurassaan hyvin kaunis impi, jonka hänen -vanhempansa olivat uskoneet hänen huomaansa. Mutta Dromio oli tuskin -ehtinyt saattaa immen asuntoonsa, kun eräs nuori ritari, joka oli -nähnyt neidon ja hurmautunut hänen kauneudestaan, houkutteli hänet ulos -petollisella juonella ja vei hänet pois väkivallalla. Kun Dromio -palattuaan näki herrattarensa kadonneen, joutui hän suuren surun -valtaan. Hän juoksi ympäri kaupunkia etsien häntä kaikkialta ja -täyttäen joka paikan valituksillaan. Mutta hän ei löytänyt jälkeäkään, -kunnes hän sattumalta saapui muutamalle kadulle, mistä hän miltei -uskomattomalla tavalla sai johtolangan immen luokse keksimällä maassa -pienen samettisolmukkeen, johon oli sirosti kirjailtu Phyllidan nimi -ynnä sana: Apua!" - -"Peijakas!" huusi kuningas yleisen hämmästyksen mutinan säestämänä. "Se -oli hyvin keksitty! Edelleen. Jos jatkatte samaan tapaan, niin teemme -kahdestakymmenestä miehestänne kaksikymmentäviisi." - -"Nähdessään tämän mitättömän esineen", jatkoin minä, "tunsi Dromio -monenlaisia tunteita, sillä samalla kun tuo nauha oli johtolankana -hänen herrattarensa kohtalon selvillesaamiseksi, oli hänen sitä ennen -meneteltävä sen kanssa siten, että hän saisi tietää mikä oli se paikka -johon neito oli kuletettu. Hänen mieleensä johtui viimein alottaa -etsintänsä siitä talosta, jonka edustalla nauhasolmuke oli virunut. Hän -nousi niinmuodoin toiseen kerrokseen, löytäen siellä leposohvalla -makaavan kauniin naisen, joka säikähtyneenä hypähti pystyyn hänen -ilmestyessään. Hän kiiruhti rauhottamaan häntä ja selittämään tulonsa -syyn, ja keskustelun jälkeen, minkä toistamisella en tahdo vaivata -teidän majesteettianne, vaikka se oli kylläkin huvittava, sai hän -tietää että nainen oli löytänyt nauhan eräässä toisessa paikassa -kaupunkia ja oli itse pudottanut sen vuorostaan oman talonsa -edustalle." - -"Mitävarten?" kysyi kuningas keskeyttäen. - -"Paimen oli liian kiintynyt omiin huoliinsa pitääkseen sitä mielessään, -vaikka hän olisi saanut kuullakin sen", vastasin minä. - -"Mutta tämä hienotunteisuus ei pelastanut häntä väärinkäsityksiltä, -sillä kun hän oli poistumassa naisen asunnosta, kohtasi hän portaissa -hänen aviomiehensä." - -"Hyvä", huudahti kuningas hykertäen käsiään iloissaan. "Aviomies!" Ja -tämän leikillisen huomautuksen ja sitä seuranneen naurun varjossa jäi -herra de Bruhlin hämmästynyt säpsähdys huomaamatta muilta paitsi -minulta. - -"Kun aviomies", jatkoin minä, "näki tuntemattoman miehen laskeutuvan -hänen portaitaan, yritti hän pysäyttää häntä ja kysyä millä asialla hän -siellä oli. Mutta Dromio, jonka mieli oli Phyllidassa, ei tahtonut -pysähtyä, vaan vastasi kierrellen hänen kysymyksiinsä ja riensi -siihen paikkaan kaupunkia mistä nainen oli sanonut löytäneensä -samettiruusukkeen. Siellä, erään puutarhamuurien välissä kulkevan kujan -kulmassa, hän tapasi suuren, ristikoilla varustetun, jylhän talon, joka -näytti hyvin soveliaalta naisenryöstäjän käytettäväksi. Ja lisäksi, kun -hän silmäili sitä joka puolelta, hän huomasi erään ylikerran ikkunan -ristikkoihin sidottuna valkoisen solmukkeen, joka oli tarkalleen -samannäköinen kuin se mikä hänellä oli povellaan. Siten hän sai tietää -että impi oli vankina siinä huoneessa!" - -"Minä teen niistä kaksikymmentäviisi, niin totta kuin olen hyvä -kirkonmies!" huudahti hänen majesteettinsa pudottaen pitelemänsä -sylikoiran herttuattaren helmaan ja ottaen esille makeisrasiansa. -"Rambouillet", lisäsi hän raukeasti, "teidän ystävänne on todellinen -aarre!" - -Minä kumarsin kiitokseksi, astuen sitä tehdessäni askeleen sivulle -voidakseni nähdä rouva Bruhlin kasvot yhtä hyvin kuin hänen -miehensäkin. Tähän saakka oli rouva, mielissään siitä että hänellä oli -osa niin somassa romaanissa ja samalla halukkaana, jollen erehtynyt, -aiheuttamaan puolisossaan hiukan lievää mustasukkaisuutta, kuunnellut -kertomustani jonkinlaisella viekkaalla tekokainoudella. Mutta minä -käsitin ettei sitä voinut kestää kauan ja tunsin jonkinlaista -katumuksen tunnetta, kun lähestyi hetki jolloin isku oli annettava. -Mutta minulla ei ollut enää valinnan varaa. "Paras on vielä tulossa, -sire", jatkoin minä, "kuten toivon teidän heti kohta myöntävän. Vaikka -Dromio olikin löytänyt herrattarensa, oli hän kuitenkin yhä epätoivon -syvyyksissä. Hän kiersi kerran toisensa perästä ympäri taloa etsien -sisäänpääsyä, mutta löytämättä sitä, kunnes vihdoin auringonlaskun -lähestyessä ja pimeyden lisätessä kaksinkertaiseksi hänen pelkonsa -immen tähden sallimus armahti häntä. Seisoessaan talon edustalla näki -hän ryöstäjän tulevan siitä ulos kahden palvelijan valaistessa hänelle -tietä. Kuvitelkaa hänen hämmästystänsä, sire", jatkoin minä katsellen -ympärilleni ja puhuen hitaasti antaakseni sanoilleni sitä suuremman -vaikutuksen, "kun hän tunsi miehen juuri sen nuoren rouvan puolisoksi, -joka löytämällä samettisolmukkeen ja pudottamalla sen jälleen oli niin -suuressa määrässä ollut avullisena hänen etsintänsä onnistumisessa!" - -"Haa, niitä aviomiehiä!" huusi kuningas, Ja läjäyttäen kämmenellään -polveensa ihastuksissaan omasta tarkkanäköisyydestään hän nauroi niin -että hän kieritteli tuolillaan. "Niitä aviomiehiä! Enkös sitä sanonut?" - -Koko hovi yhtyi samaan ihastuksen nauruun käsiään taputtaen, niin että -tuskin muut kuin lähinnäseisovat huomasivat rouva de Bruhlin pidätettyä -huudahdusta ja vielä harvemmat käsittivät minkätähden hän nousi äkkiä -seisomaan ja tuijotti mieheensä hehkuvin poskin ja nyrkkiin pusertunein -käsin. Hän ei piitannut mitään minusta eikä ympärillään olevasta -nauravasta joukosta, vaan katsoi vain mieheensä pannen koko sielunsa -katseeseensa. Mutta de Bruhl, joka oli päästänyt käheän kirouksen, ei -näyttänyt joutavan ajattelemaan ketään muuta kuin minua. Tämä kertomus, -joka näin pilailevalla tavalla antoi hänen tietää kuinka hänen oma -vaimonsa oli tehnyt tyhjäksi hänen aikeensa, kuinka pieni seikka oli -hänet silloin nolannut ja kuinka sokeasti hän oli itse auttanut -sallimusta, ja joka ennen kaikkea kohdisti häneen vaimonsa vihan ja -hovin pilkan ja naurun -- sillä eihän hän voinut olla varma siitä -ettenkö minä seuraavassa tuokiossa paljastaisi hänen nimeänsä -- se -vaikutti häneen niin valtavasti että minä sillä hetkellä arvelin hänen -voivan paikalla hyökätä kimppuuni. - -Ja hänen raivonsa toi ilmi sen mitä minä en aikonut ilmaista. Sillä -kuningas huomasi hänen kasvonsa, ja muistaen että rouva de Bruhl oli -houkutellut esiin tämän kertomuksen, huusi hän äkkiä: "Hohoo!" ja -osotti häneen julmasti sormellaan. Sen jälkeen ei minun enää ollut -tarvis puhua, sillä sana lensi silmästä silmään ja jokaisen silmät -kiintyivät Bruhliin, joka turhaan koetti tehdä kasvojaan levollisiksi. -Rouva de Bruhl, joka oli häntä etevämpi itsehillinnässä -- missä naiset -tavallisesti aina ovat miehiä etevämmät -- malttoi ensimäisenä mielensä -ja istuen jälleen yhtä nopeasti kuin oli noussutkin katsoi sekä -mieheensä että kilpailijoihinsa heikosti hymyillen. - -Hetken aikaa pitivät uteliaisuus ja jännitys kaikkia sanattomina, -silmät vain puhuivat. Sitten naurahti kuningas ilkeästi. "No, herra de -Bruhl", huusi hän, "ehkä te tahdotte lopettaa meille tämän -kertomuksen?" Ja hän heittäytyi taaksepäin tuolissaan, huulillaan -virnistys. - -"Tai minkätähden ei rouva de Bruhl?" virkkoi herttuatar pää kallellaan -ja silmät vilkkuen viuhkan ylitse. "Olen varma että hän voisi kertoa -sen aivan yhtä hyvin." - -Mutta rouva de Bruhl pudisti vain päätään, hymyillen yhä väkinäistä -hymyään. Mitä taas Bruhliin tulee, joka mulkoili kasvoista kasvoihin -ikäänkuin ryntäykseen valmis härkä, niin en ole milloinkaan nähnyt -miestä sen tyrmistyneempänä enkä täydellisemmin hämmentyneenä. Hänen -sekaannuksensa, hänen jouduttuaan kaikkien läsnäolevien naurun -esineeksi, oli niin suuri että kuninkaan läsnäolo vain vaivoin sai -hänet pidätetyksi väkivaltaisuuksista; ja kun hänen katseensa, joka -kuninkaan lausuessa sanansa oli irrottunut minusta, jälleen kohtasi -minut, unohti hän itsensä siihen määrään että kohotti raivokkaana -kätensä ja päästi samalla hurjan kirouksen. - -Kuningas huudahti suuttuneena: "Varokaa itseänne, herra!" Mutta Bruhl -piittasi tästä vain sen verran että sysäsi syrjään ympärillään seisojat -ja työntyi kiireesti ulos piiristä. - -"Herra hallitkoon!" huusi kuningas kun hän oli poistunut. "Onpa tämä -hienoa käytöstä! Tekisipä mieleni lähettää joku hänen jälkeensä ja -panettaa hänet sellaiseen paikkaan missä hänen kuuma verensä hiukan -jäähtyisi. Taikka..." - -Hän pysähtyi äkkiä, jääden katsomaan minuun. Bruhlin ja minun -keskinäiset suhteet Rosnyn ja Turennen asiamiehinä johtuivat -luullakseni ensi kerran hänen mieleensä ja antoivat ehkä aihetta -ajatukseen että minä olin virittänyt hänelle ansan, ja hän oli -siihen tarttunut. Olipa miten oli, kuninkaan kasvot synkkenivät -synkkenemistään, ja vihdoin hän mumisi muuttuneella äänellä: "Kylläpä -olette valmistanut meille kauniin kalakeiton, herra de Marsac!" - -Hänen mielialansa äkillinen muutos tuli yllätyksenä hänen -hovilaisilleenkin. Juuri-ikään leveästi hymyilevät kasvot kävivät äkkiä -jälleen pitkiksi. Vähäpätöisemmät henkilöt katselivat levottomina -toinen toiseensa ja kuin yhdestä sopimuksesta loivat minuun äkäisiä -silmäyksiä. "Ehkä teidän majesteettinne suvaitsee kuulla kertomuksen -lopun toisella kertaa?" ehdotin minä nöyrästi, alkaen toivoa koko -sydämestäni etten olisi sanonut sanaakaan. - -"Vait!" vastasi hän nousten ylös, kasvot yhä kuvastaen hänen -häiriintynyttä mielialaansa. "No niin, olkoon. Tällä kertaa voitte -mennä. Herttuatar, antakaa minulle Zizi ja tulkaa minun huoneeseeni. -Minun pitää näyttää teille koiranpentuni. Retz, ystäväni, tulkaa tekin. -Herrojen ei tarvitse odottaa. Tulen luultavasti viipymään myöhään." - -Ja hän kääntyi jyrkästi ja jätti piirin. - - - - -XVII. Jakobiini-munkki. - - -Jos olisin tarvinnut muistutusta hovisuosion häilyväisyydestä, taikka -esimerkkiä, josta olisin voinut oppia vaatimattomuuden läksyn, -ollakseni siten vähemmin vaarassa luottaa liiaksi uuteen ja epävarmaan -onneeni, niin sellaisen tarjosi minulle tämä tapaus ynnä minua -ympäröivän seurueen käyttäytyminen. Kun piiri hajosi, huomasin olevani -yleisen huomion keskipisteenä, mutta tuo huomio oli niin epäilyttävää -laatua -- henkilöt, jotka olisivat olleet ensimäisiä lausumaan minulle -kohteliaisuuksia, jos kuningas olisi poistunut aikaisemmin, seisoivat -nyt kaikkein kauimpana -- että tunsin itseni pikemmin loukkaantuneeksi -kuin imarrelluksi. Pari varovaisinta luonnetta tosin lähestyi minua, -mutta he tekivät sen kuin varustautuakseen hyvin kaukana olevan vaaran -varalta, ja heidän ontot lauseensa auttoivat vain heitä painumaan -muistooni minulle erittäin vastenmieliseen luokkaan kuuluvina -henkilöinä -- sellaisten luokkaan nimittäin, jotka juoksisivat samalla -kertaa sekä koirain että jäniksen kanssa. - -Ilokseni huomasin että yhteen henkilöön, ja juuri siihen jonka mieliala -minua kohtaan oli kuninkaan jälkeen kaikkein tärkein, tämä kohtaus oli -tehnyt erilaisen vaikutuksen. Astuessani ovea kohti tunsin käsivarteeni -kosketettavan, ja kääntyessäni näin vieressäni herra de Rambouillet'n, -joka katsoi minuun puoleksi kunnioittavana, puoleksi huvitettuna, -toisin sanoin kokonaan erilaisella katseella kuin mitä hänen puoleltaan -aikaisemmin oli tullut osakseni. Minun täytyi otaksua että hän oli -liian suuri mies tai liian varma kuninkaansa suosiosta välittääkseen -niistä pikkumaisista vaikuttimista, jotka hovissa yleensä olivat -määräävinä, sillä hän laski kätensä tuttavallisesti olalleni ja käveli -rinnallani. - -"No, ystäväni", virkkoi hän, "te olette kunnostautunut oivallisesti! En -muista että kukaan kaunis nainenkaan olisi saanut enemmän hämminkiä -aikaan yhtenä ainoana iltana. Mutta jos olette viisas, niin ette mene -yksin kotiin tänä iltana." - -"Minulla on miekkani, herra markiisi", vastasin minä hieman ylpeästi. - -"Mikä ei suurestikaan estä iskemästä puukkoa selkäänne!" vastasi hän -kuivasti. "Onko teillä saattuetta?" - -"Tallimestarini Simon Fleix odottaa minua portailla." - -"Hyvä, mutta se ei riitä", vastasi hän samalla kun saavuimme portaitten -yläpäähän. "Teidän olisi paras seurata nyt minua kotiini, niin pari -kolme minun miehistäni saattaa teidät sitten asuntoonne. Tiedättekö, -ystäväni", jatkoi hän katsoen minuun tiukasti "että te olette joko -hyvin viisas tai perin mieletön mies?" - -Vastaukseni oli vaatimaton. "Pelkään yhdeltä puolen ja toivon toiselta -puolen, etten ole kumpaakaan." - -"No, joka tapauksessa olette tehnyt sangen taitavan teon, joko sitten -hyväksi tai pahaksi", vastasi hän. "Te olette antanut vihollisenne -tietää mitä hänellä on odotettavissa, ja minä varotan teitä, ettei hän -ole sitä laatua että häntä sopisi halveksia. Mutta onko teidän -avonainen sodanjulistuksenne hyvin viisas vai hyvin mieletön teko, sen -ratkaisevat tulevat tapahtumat." - -"Viikon perästä se nähdään", vastasin minä. - -Hän kääntyi katsomaan minuun. "Te otatte asian tyvenesti", virkkoi hän. - -"Olen kulkenut maailmanrantaa neljäkymmentä vuotta, herra markiisi", -vastasin minä. - -Hän mutisi jotain sinnepäin, että Rosnylla oli tarkka silmä, ja -pysähtyi sitten asettamaan viittaansa. Olimme silloin jo kadulla. -Pakottaen minut kulkemaan käsitysten kanssaan hän kehotti toisia -herroja paljastamaan miekkansa, ja kun keihäillä ja soihduilla -varustetut palvelijat olivat myöskin asestettuja ja heitä oli luvultaan -kymmenkunta tai ylikin, muodostimme me sangen uhkaavan näköisen -saattueen ja aiheutimme katuja pitkin samotessamme enemmän pelkoa kuin -mitä meillä itsellämme oli syytä tuntea. Ei sillä että tuo levottomuus -olisi ollut yksin meidän aiheuttamamme, sillä hovissa oli sinä iltana -ollut paljon väkeä, ja kun piiri, kuten olen kertonut, hajaantui paljon -äkillisemmin kuin tavallisesti, oli linnan ympäristö vilkkaassa -kuohunnassa ja sieltä johtavat kadut täynnä useitten meidänkaltaisten -seurueitten soihtuja ja nauravaa puhelua. - -Markiisin asunnon ovella valmistauduin kiitellen jättämään hyvästi, -mutta hän vaati minua käymään sisään ja istumaan hänen seurassaan -kevyelle aterialle, jollainen hänellä oli tapana nauttia ennen levolle -menoa. Kaksi hänen seurassaan ollutta herraa oli seurassamme, ja erään -hänen luottamustaan nauttivan kamaripalvelijan pitäessä huolta -tarjoilusta pidimme hyvin hauskaa äskeisen kohtauksen johdosta. Sain -kuulla ettei herra de Bruhl ollut suinkaan suosittu hovissa, mutta kun -tiedettiin hänellä olevan jonkinlaista vaikutusvaltaa kuninkaaseen ja -kun hän sitäpaitsi oli häikäilemättömän ja taitavan miekkamiehen -maineessa, oli hän jo pitemmän aikaa näytellyt suurta osaa ja voittanut -itselleen, varsinkin Guisen kuoleman jälkeen, melkoisen joukon -kannattajia. - -"On totisesti totta", huomautti toinen markiisin seuralaisista, viinin -vaikutuksesta hiukan kuumenneena, "ettei tällä hetkellä ole mitään, -mitä rohkea ja häikäilemätön mies ei voisi saada aikaan Ranskassa!" - -"Taikka rohkea kristillinen kunnianmies Ranskan hyväksi!" vastasi de -Rambouillet hieman terävästi. "Mutta muistaessani", jatkoi hän kääntyen -äkkiä palvelijan puoleen, "missä on herra François?" - -Palvelija vastasi ettei hän ollut palannut linnasta meidän seurassamme. -Markiisi ilmaisi levottomuutensa tämän johdosta, ja minä sain selville -ensiksikin, että kaivattu henkilö oli hänen läheinen sukulaisensa, ja -toiseksi, että hän oli juuri tuo nuori keikari joka oli ollut niin -kärkäs riitelemään kanssani aikaisemmin sinä iltana. Päättäen jättää -välisemme asian Rambouillet'n ratkaistavaksi siinä tapauksessa että se -kävisi kireälle, jätin hyvästi, ja kahden palvelijan seuraamana, jotka -hän ystävällisesti luovutti minun käytettäväkseni sillä kertaa, lähdin -asuntoani kohti vähää ennen puoliyötä. - -Kuu oli noussut silläaikaa kun olimme illallisella, ja sen valo, joka -kirkasti talojen päädyt toisella puolen katua, heijasti sen verran -hohdetta alaskin asti, että sen turvin saatoimme välttää astumasta -katuojaan. Tämän huomattuani käskin miesten sammuttaa soihtumme. Oli -tullut pakkanen ja tuima viima puhalsi, joten astelimme kaikin halusta -eteenpäin ripeässä tahdissa, ja kun kadut siihen vuorokauden aikaan -olivat aivan autiot taikka liikkui niillä ainoastaan sellaisia joilla -oli syytä pelätä poliisipäällikköä, emme kohdanneet ketään emmekä -nähneet mitään valojakaan. Johduin ajattelemaan sitä iltaa, jolloin -olin harhaillut ympäri Blois'ta neiti de la Vireä etsien, ynnä sen ajan -ja nykyhetken eroavaisuutta. Palasinpa muistelmissani siinä -kävellessämme vielä siihenkin iltaan, jolloin olimme saapuneet äitini -asuntoon, ja siitä kumpusi mieleeni kuin lähteestä sellaisia helliä ja -suloisia ajatuksia, joita tuon jalon naisen ehtymätön rakkaus vaati. -Nämä valtasivat sillä hetkellä sijan niiltä levottomilta laskelmilta ja -vakavilta aikomuksilta, jotka viime aikoina olivat mieltäni vallinneet, -kunnes eräs silmieni eteen ilmestyvä näky äkkiä ja väkivaltaisesti -palautti ajatukseni nykyhetkeen. - -Eräästä kujasta parinkymmenen askeleen päässä edessämme ilmestyi äkkiä -yksi kerrallaan kolme miestä, jotka, pysähdyttyään silmänräpäykseksi -katsomaan taakseen sinne mistä olivat tulleet, riensivät peräkkäin -pitkin katua, häviten, mikäli pimeässä saatoin arvostella, toisen -kadunkulman taakse. Heidän ulkonäkönsä ei ollut minusta lainkaan -miellyttävä, ja kun huudahdus ja aseitten kalske kajahti seuraavassa -tuokiossa siltä suunnalta mihin he olivat menneet, huusin reippaasti -Simon Fleix'tä seuraamaan ja aloin juosta kohti, tehden roistojen -liikkeistä sen johtopäätöksen, etteivät he olleet millään hyvällä -asialla, vaan että joku kunniallinen henkilö oli ehkä joutunut -äkillisen päällekarkauksen uhriksi. - -Saavuttuani sen kujan suuhun, johon he olivat hävinneet, seisahduin -kuitenkin hetkiseksi kahden vaiheilla; minua ei arveluttanut niin -paljon pimeys, joka kyllä oli sankka, räystäät kun miltei koskettivat -toisiinsa yläpuolellani, kuin se ajatus että minun olisi miltei -mahdoton erottaa hyökkääjiä puolustautuvista. Mutta kun Simon ynnä -toiset miehet saavuttivat minut ja kiivaan kahakan äänet yhä jatkuivat, -päätin uskaltaa ja työnnyin kujaan, levättini lieve eteenpäin kurotetun -vasemman käsivarteni yli heitettynä ja miekkaa pitelevä oikea käsi -taaksepäin ojennettuna. Huusin juostessani, arvellen että roistot ehkä -äänen kuullessaan luopuisivat yrityksestään. Näin tapahtuikin, sillä -kun saavuin tapahtumapaikalle -- mikä oli kujan toisessa päässä -- -livisti kaksi miestä tiehensä, kahden jäädessä paikalle, joista toinen -makasi pitkällään katuojassa ja toinen nousi hiljalleen ylös -polviltaan. - -"Tulitte juuri oikeaan aikaan, arvoisa herra", virkkoi viimemainittu -hengittäen kiivaasti mutta puhuen selvyydellä ja täsmällisyydellä mikä -tuntui tutunomaiselta. "Olen teille kiitollinen, hyvä herra, kuka -lienettekin. Nuo konnat saivat minut jo maahan, ja muutamissa -minuuteissa he olisivat tehneet äitini lapsettomaksi. Mutta asiasta -toiseen, eikö teillä ole valoa?" jatkoi hän, puhuen sipittävällä -tavalla kuin nainen. - -Toinen Rambouillet'n miehistä, joka tällä aikaa oli saapunut paikalle, -huudahti että se oli herra François. - -"Aivan niin, pölkkypää!" vastasi nuori herra täysin kylmäverisesti. -"Mutta minä kysyin valoa enkä nimeäni." - -"Toivon ettette ole haavottunut?" lausuin minä pistäen miekan huotraan. - -"Ainoastaan naarmu", vastasi hän ilmaisematta vähääkään hämmästystä -saadessaan tietää kuka niin sopivaan aikaan tullut auttaja oli, sillä -hän oli epäilemättä tuntenut ääneni, koska hän jatkoi kumartaen: -"Mitätön hinta siitä tiedosta, että herra de Marsac on yhtä ripeä -kentällä kuin porraskäytävässä." - -Kumarsin kiitokseksi kohteliaisuudesta. - -"Onko tämä mies pahastikin haavottunut?" kysyin minä. - -"Luulenpa säästäneeni poliisipäälliköltä kaiken vaivan", vastasi herra -François. "Eikö hän ole kuollut Gil?" - -Mies-raiska vastasi itse, huutaen surkeasti tukahtuvalla äänellä että -noudettaisiin pappi ripittämään häntä. Samalla palasi Simon -soihtuinemme, jonka hän oli käynyt sytyttämässä lähimmässä kadun -risteyksessä, missä oli nuotio, ja sen valossa näimme että mies sylki -verta ja voisi elää ehkä puoli tuntia. - -"Hitto vie! Tuo siitä seuraa kun pistää liian ylös!" mutisi herra -François valitellen. "Olisinpa iskenyt tuumankaan alemmaksi niin kaikki -tämä vaiva olisi säästynyt! Jonkun kai täytyy lähteä noutamaan pappi. -Gil", jatkoi hän, "juokse St. Denys-kadun sakaristoon ja tuo joku isä. -Tai -- maltahan! Auta nostamaan häntä tuonne seinän suojaan. Tuuli -viiltää tässä kuin veitsi." - -Kun katu oli mäen rinteessä, oli meitä lähimpänä olevan talon alempi -osa muutamia jalkoja maanpinnan yläpuolella puisten paalujen varassa, -ja sen alle jäänyttä tilaa, joka oli umpinainen takaa ja sivuilta, -käytettiin vaunuvajana. Palvelijat kantoivat kuolevan miehen tähän -puutteelliseen suojaan ja minä seurasin heitä, sillä en halunnut jättää -nuorta herraa yksin. Tahtomatta kuitenkaan näyttää siltä kuin haluaisin -sekaantua asiaan, kävelin vajan etäisempään päähän ja istuin kärryjen -aisalle, mistä toimettomana katselin edessäni kuvastuvaa omituista -näkyä, kun soihdun hohde valaisi milloin minkin kasvot, kohdistuen -väliin herra François'n timanttikoristeisiin sormiin hänen sivellessään -pieniä viiksiään, väliin taas hänen jalkojensa juuressa makaavan miehen -vääntyneisiin piirteisiin. - -Odottamatta, ja ennenkuin Gil oli lähtenyt asialleen, huomasin heidän -joukossaan papin. En ollut nähnyt hänen saapuvan enkä voinut aavistaa -mistä hän tuli. Ensi vaikutelmani oli vain se, että siinä oli pappi ja -että hän katsoi minuun -- ei hänen apuaan tarvitsevaan, maassa -makaavaan mieheen eikä hänen ympärillään seisoviin, vaan minuun, joka -istuin syrjässä varjossa valopiirin ulkopuolella! - -Se oli kummallista, mutta seuraava silmäys selitti sen, sillä silloin -näin että hän oli sama jakobiinimunkki, joka oli käynyt äitini -asunnossa hänen kuolinhetkellään. Ja hämmästyneenä yhtä paljon tästä -oudosta kohtaamisesta kuin tuon miehen rohkeudesta hypähdin pystyyn ja -harppasin eteenpäin, unohtaen oikeutetun vihan valtaamana, mitä -toimitusta varten hän oli tullut, -- ja sitä suuremmalla syyllä, kun -hänen yhäti minuun päin käännetyt kasvonsa näyttivät ilmaisevan ilkeätä -vahingoniloa. Mutta juuri kun astuin häntä kohden kiivas huudahdus -huulillani, hän loi äkkiä silmänsä alas ja polvistui. Samassa huusi -herra François: "Hst!" ja miehet kääntyivät katsomaan minuun -loukkautuneen näköisinä. Minä peräydyin. Mutta minulla oli varma -tunne siitä, että tuossa kuolevan miehen vieressä polvillaan -kuiskaillessaankin tuo konna ajatteli minua, riemuiten samalla minun -voimattomuudestani ja sen hänelle suomasta mahdollisuudesta kiduttaa -minua ilman pelkoa. - -Päätin kuitenkin mielessäni, että kun kaikki olisi ohi, niin en laskisi -häntä käsistäni, tuli mitä tuli. Ja kun mies joitakin minuutteja -myöhemmin heitti henkensä, astuin minä päättäväisesti vajan avonaiselle -sivulle, arvellen että hän koettaisi luultavasti livahtaa pois yhtä -salaperäisesti kuin oli saapunutkin. Hän jäi kuitenkin puhelemaan -hetkeksi herra François'n kanssa ja astui sitten tämän seuraamana -rohkeasti minua kohti, suu hiukan hymyssä. - -"Isä Antoine", lausui herra d'Agen kohteliaasti, "sanoo tuntevansa -teidät, herra de Marsac, ja haluavansa puhua kanssanne, vaikka -tilaisuus onkin huonosti sopiva." - -"Samoin minä hänen kanssaan", vastasin minä väristen raivosta ja vain -vaivoin saaden itseni pidätetyksi iskemästä nyrkkiäni papin kelmeään, -myhäilevään naamaan. "Olen odottanut kauan tätä hetkeä", jatkoin minä -katsellen häntä tiukasti, herra François'n vetäytyessä kuulomatkan -ulkopuolelle, "ja jos te olisitte koettanut väistää minua, niin olisin -kiskonut teidät takaisin, vaikka koko teidän henkiheimonne olisi ollut -teitä suojelemassa." - -Hänen läsnäolonsa saattoi minut sellaiseen vimmaan että tuskin tiesin -mitä sanoin. Hengitykseni kulki kiivaasti, veri tunkeutui päähäni -ja töin-tuskin jaksoin hillitä itseni kun hän vastasi hyvin -teeskennellyllä hurskaudella: "Millainen äiti, sellainen poika, näyttää -minusta. Hugenotteja molemmat." - -Raivo tukahdutti minua. "Mitä!" sanoin minä. "Te uskallatte uhkailla -minua niinkuin uhkailitte äitiäni? Hupsu! Tietäkää että juuri tänä -päivänä, saadakseni ilmi ja rangaistakseni teidät, otin asuntoni niihin -huoneisiin missä äitini kuoli." - -"Minä tiedän sen", vastasi hän levollisesti. Ja sitten hän yhdessä -silmänräpäyksessä ikäänkuin taikavoimalla muutti koko olentonsa, -kohottaen päänsä ja katsoen minua silmiin. "Sen ja siksi paljon -muutakin minä tiedän", jatkoi hän, vastaten uhkaavaan katseeseeni yhtä -uhkaavalla silmänluonnilla, "että jos tahdotte kuunnella minua -levollisesti hetkisen, niin voin tehdä teidät vakuutetuksi siitä että -hulluus ei ole minun puolellani." - -Kummissani hänen uudesta käytöstavastaan, missä ei ollut jälkeäkään -siitä mielipuolisuudesta, mikä oli ollut niin selvästi huomattavissa -ensimäisessä kohtauksessamme, vaan sensijaan omituinen käskevä -ylemmyyden sävy, jollaista en hänen yhteydessään ollut koskaan -kuvitellut, nyökkäsin häntä jatkamaan. - -"Ajattelette varmaan että olen teidän vallassanne?" virkkoi hän -hymyillen. - -"Ajattelen", vastasin minä terävästi, "että jos pääsette käsistäni nyt, -niin on teillä tästälähtien kintereillänne vihollinen, pahempi vielä -kuin omat syntinne." - -"Aivan niin", vastasi hän nyökäten. "No, minäpä näytän teille että -asianlaita on juuri päinvastoin ja että te olette minun vallassani niin -täydelleen, joko säästettäväksi tai muserrettavaksi, kuin oljenkorsi. -Ensinnäkin olette Blois'ssa, te, hugenotti!" - -"Pyh!" huudahdin minä halveksivasti, teeskennellen itsevarmuutta, mistä -todellisuudessa olin kaukana. "Joku aika sitten se olisi voinut teitä -auttaa. Mutta me olemme Blois'ssa, emme Pariisissa. Ei ole pitkä matka -Loireen, ja te olette nyt tekemisissä miehen ettekä naisen kanssa. -Teillä on syy vapista, ei minulla." - -"Te näytätte luulevan olevanne suojassa Loiren tälläkin puolen", -vastasi hän pahansuovasti hymyillen. "Mutta ei tarvita kuin yksi ainoa -sana paavin lähettiläälle tai Neversin herttualle, niin tulette -näkemään vankityrmän sisäpuolen, ellei pahempaa. Sillä kuningas..." - -"Kuningas tai kuninkaan varjo!" vastasin minä keskeyttäen hänet -varmempana kuin itse asiassa olin, sillä muistin liiankin hyvin -Henrikin huomautuksen, ettei Rosnyn pitäisi odottaa suojelusta häneltä. -"En pelkää teitä rahtuakaan! Ja siitäpä johtuu jotakin mieleeni. Olen -kuullut teidän yllyttävän valtiopetokseen, suorimpaan; mustimpaan -valtiopetokseen mikä konsaan on vetänyt miehen nuorassa riippumaan, ja -minä annan teidät ilmi. Taivasten kautta, sen teenkin!" huusin minä -raivostuen yhä enemmän nähdessäni yhä selvemmin ja selvemmin kuinka -vaarallinen yliote hänellä oli minuun nähden. "Te olette uhannut minua! -Mutta jos minä sanon sanan, niin te roikutte hirressä!" - -"Hss!" vastasi hän viitaten kädenliikkeellä herra François'han päin. -"Itsenne vuoksi, ei minun takiani. Tuo kuuluu kyllä puhuttuna komealta, -mutta te ette ole vielä kuullut kaikkea mitä minä tiedän. Tahdotteko -kuulla miten olette viettänyt viime kuukauden? Kaksi päivää joulun -jälkeen te lähditte Chizé'stä erään nuoren naisen kanssa -- voin sanoa -hänen nimensäkin, jos haluatte. Neljä päivää myöhemmin saavuitte -Blois'han ja veitte hänet äitinne asuntoon. Seuraavana aamuna hän -poistui luotanne herra de Bruhlin seurassa. Kaksi päivää sen jälkeen te -löysitte hänet eräästä talosta Arcyn kujan varrella ja vapautitte -hänet, mutta kadotitte hänet juuri voiton hetkellä. Sitten te jäitte -Blois'han äitinne kuolemaan saakka, lähtien pari päivää myöhemmin herra -de Rosnyn maatilalle Mantes'in lähelle, missä neiti vieläkin on. Eilen -te saavuitte Blois'han de Rosnyn kanssa; te menitte hänen asuntoonsa; -te... - -"Jatkakaa", mutisin minä kumartuen eteenpäin. Levättini suojassa vedin -tikarini puoleksi ulos tupestaan. "Jatkakaa, olkaa hyvä", toistin -kuivin huulin. - -"Olitte yötä siellä", jatkoi hän seisten paikallaan, mutta vavahtaen -hiukan, joko sitten kylmän takia tai siksi että hän huomasi liikkeeni -ja luki aikomukseni silmistäni. "Tänä aamuna te jäitte tänne liittyen -herra de Rambouillet'n seurueeseen." - -Sillä kertaa hengähdin helpotuksesta huomatessani että vaikka hän tiesi -paljon, niin yksi seikka, ja juuri se mihin de Rosnyn tarkotukset -keskittyivät, oli hänelle tuntematon. Salainen kohtaus kuninkaan -kanssa, mikä saattoi huonoon valoon niin itse Henrikin kuin markiisi de -Rambouillet'n, oli nähtävästi jäänyt huomaamatta ja aavistamatta. -Sanomattomasta mielenkevennyksestä huoahtaen painoin jälleen tuppeen -tikarini, jota olin varmasti valmistautunut käyttämään jos hän olisi -tiennyt kaikki, ja kiedoin levätin ympärilleni kohauttaen hartioitani -teeskennellyn välinpitämättömästi. Ajatus siitä mitä hän tiesi sai -minut hikoilemaan, mutta kun kohtauksemme kuninkaan kanssa oli jäänyt -häneltä tietämättä, saatoin jälleen hengittää. - -"No niin", sanoin lyhyeen, "olen kuunnellut. Ja mikä sitten on nyt -tämän kaiken tarkotus?" - -"Tarkotusko?" vastasi hän kiiluvin silmin. "Tarkotus on näyttää että te -olette minun vallassani. Te olette herra de Rosnyn asiamies. Minä olen -katolisen liigan asiamies, vaikkakin vaatimaton. Teidän toimenne minä -tiedän, kaikki. Mitä tiedätte te minun toimistani?" - -"Tieto ei merkitse kaikkea, herra pappi", vastasin äreästi. - -"Se merkitsee enemmän kuin ennen", virkkoi hän hymyillen ohuthuulista -hymyään, "ja se tulee merkitsemään enemmän kuin nyt. Ja minä tiedän -paljon -- teistä, herra de Marsac." - -"Tiedätte liiankin paljon!" vastasin minä, tuntien hänen peitettyjen -uhkaustensa kiertyvän yhä tiukemmin ympärilleni kuin suuren käärmeen -kierteet. "Mutta minusta näyttää että te olette varomaton. Voitteko -sanoa mikä estää minua lävistämästä teitä tähän paikkaan ja -vapautumasta yhdellä iskulla niin paljosta tiedosta?" - -"Kolmen miehen läsnäolo", vastasi hän kevyesti huitaisten kädellään -herra François'han ja palvelijoihin päin, "joista jokainen olisi valmis -antamaan teidät oikeuden käsiin. Te unohdatte että olette Loiren -pohjoispuolella ja että pappeja ei täällä teurasteta rankaisematta -niinkuin teidän lakipatossa etelän-puolessanne. Mutta riittäköön nyt. -Yö on kylmä, ja herra d'Agen käy pian epäluuloiseksi yhtä hyvin kuin -kärsimättömäksikin. Olemme puhuneet ehkä jo liian kauan. Sallikaa -minun" -- hän kumarsi ja peräytyi askeleen -- "jatkaa tätä keskustelua -huomenna." - -Huolimatta hänen säyseydestään ja siitä ontosta kohteliaisuudesta -millä hän täten koetti lopettaa kohtauksen, ymmärsin minä hänen -voitonriemuisesta katseestaan, kun soihdun hohde lankesi hänen -kasvoilleen vinosti sivulta, samoinkuin hänen äänensä varmasta sävystä, -että hän tunsi valtansa. Hän näytti kuin kokonaan toiseksi -muuttuneelta: hän ei ollut enää rauhallinen, hiiviskelevä -mustakauhtana, joka saalistaa naisen pelolla, vaan rohkea ja -viekas, taitava ja häikäilemätön juontenpunoja, jolla on salaisia -tietoja ja salaisia apulähteitä; todellinen pahansuovan järjen -ruumiillistuma. Tietäen kaikki mitä tiesin, ja varsinkin edessäni -olevan vastuunalaisuuden ja haltuuni uskotut usean henkilön edut, -vaivuin hetkeksi epätoivoon, tunnustaen voimattomuuteni hänen -rinnallaan. Unhotin sen oikeutetun koston, minkä olin hänelle velkaa; -avuttomana valitin sitä kovaa-onnea, joka oli johdattanut hänet minun -tielleni. Näin olevani pauloissa ja kahlehdittuna ilman pelastumisen -toivoa ja ainoastaan kovalla tahdonponnistuksella sain ehkäistyksi -epätoivoni tulemasta ilmi. - -"Huomennako?" änkytin käheästi. "Mihin aikaan?" - -Hän pudisti päätään viekkaasti hymyillen. "Tuhannen kiitosta, mutta -siitä seikasta pidän itse huoleni" vastasi hän. "Näkemiin!" Ja -mumistuaan jonkun jäähyväis-sanan François d'Agenille hän siunasi -molempia palvelijoita ja hävisi yön pimeyteen. - - - - -XVIII. Liigan tarjous. - - -Hänen askeltensa äänen häivyttyä kuulumattomiin heräsin kuin pahasta -unesta, ja huomatessani herra François'n ja palvelijoitten läsnäolon -tulin koneellisesti ajatelleeksi että minun oli ensinmainitulle -annettava jokin selitys, minkävuoksi näin epäkohteliaasti olin -seisottanut häntä kylmässä. Aloin esittää sitä, mutta mieleni tuska ja -sekaannus oli niin suuri että puheeni katkesi keskellä lausetta ja minä -jäin tuijottamaan häneen niin selvää huolta kuvastavin kasvoin, että -hän myötätuntoisesti kysyi vaivasiko minua mikään. - -"Ei", vastasin minä kääntyen kärsimättömänä poispäin; "ei mikään. -Taikka sanokaa minulle", jatkoin minä muuttaen äkkiä mieleni, "kuka on -tuo joka juuri lähti luotamme?" - -"Isä Antoineako tarkotatte?" - -"Niin, isä Antoine tai isä Juudas, miten vain haluatte", lausuin -katkerasti. - -"Siinä tapauksessa, jos kerran annatte minun valita", vastasi herra -François vakavan kohteliaasti, "kutsuisin häntä kernaammin jollakin -miellyttävämmällä nimellä, Jaakopiksi tai Johannekseksi esimerkiksi. -Sillä tässä kaupungissa ei puhuta paljon sellaista mikä ei tulisi hänen -korviinsa. Jos seinillä on korvat, niin ovat Blois'n seinät hänen -palkkaamiaan. Mutta minä luulin teidän tuntevan hänet", jatkoi hän. -"Hän on kardinaali Retzin kirjuri, uskottu, kotipappi, miten vain -haluatte, ja yksi niitä, joita -- voin sen teille kuiskata -- suuremmat -miehet koettavat houkutella puoleensa ja mahtavammat käyttävät -tukenaan. Jos joutuisin valitsemaan, niin riitaantuisin mieluummin -Crillonin kuin hänen kanssaan." - -"Olen teille kiitollinen", mutisin minä, johon hänen käytöksensä -vaikutti yhtä hillitsevästi kuin hänen sanansa. - -"Ei suinkaan", vastasi hän kevyemmässä äänilajissa. "Kaikki tiedot, -mitä voin antaa, ovat käytettävissänne." - -Oivalsin kuitenkin kuinka varomatonta olisi uskaltautua pitemmälle ja -kiiruhdin senvuoksi jättämään hyvästi, taivuttaen hänet sallimaan -toisen herra de Rambouillet'n palvelijoista saattaa häntä kotiin. Hän -sanoi tulevansa aamulla minua tapaamaan, ja pakottautuen vastaamaan -hänelle asiaankuuluvalla tavalla näin hänen erkanevan yhtäälle ja -lähdin itse Simon Fleix'n seuraamana toisaalle. Jalkani olivat -jääkylmät pitkästä seisomisesta -- tuskinpa jälkeemme jäänyt ruumiskaan -lienee ollut kylmempi -- mutta pääni kiehui kuumana epäilyksistä ja -aavistuksista. Kuu oli laskenut ja kadut olivat pimeinä. Soihtumme oli -palanut loppuun eikä meillä ollut ollenkaan valoa. Mutta missä -seuralaiseni näkivät vain pimeyttä ja tyhjyyttä, näin minä häijyn hymyn -ja uhkausta ja voitonriemua kuvastavat laihat kasvot. - -Sillä mitä lähemmin tarkastelin asemaani, sitä vakavammalta se näytti. -Jouduttuani taistelutantereelle yksin Bruhlia vastaan keskellä vierasta -ympäristöä ja hovijuonien ilmapiiriä olin jo ajatellut tehtäväni kyllin -vaikeaksi ja asemani epäedullisuuden kyllin arveluttavaksi ennen tätä -kohtaustakin. Tietäen luonteenominaisuuksiini kuuluviksi jonkinlaisen -suorasukaisuuden ja vastenmielisyyden viekasteluja kohtaan ja ollen -aineellisessa suhteessa Bruhliin verraten niin huonosti varustettu -ettei de Rosnyn anteliaisuuskaan ollut paljon erotusta tasottanut, olin -ottanut vastaan minulle tarjotun paikan pikemmin auliina kuin -toivehikkaana, tosin iloisena siitä että se tarjosi runsaan palkinnon -mahdollisuuden, mutta ilman varmaa luottamusta menestykseen. -Vastustajani kiivaaseen ja itsepäiseen luonnonlaatuun katsoen en -kuitenkaan ollut nähnyt mitään syytä toivottomuuteen, enkä myöskään -mitään minkävuoksi en voisi järjestää turvallisesti salaista kohtausta -kuninkaan ja neiti de la Viren välillä ja panna täytäntöön -yksinkertaista ja kehenkään aavistamatonta juonta, jonka toteuttaminen -vaati enemmän rohkeutta ja varovaisuutta kuin taitoa tai kokemusta. - -Mutta nyt sainkin huomata ettei Bruhl ollut ainoa eikä edes -vaarallisinkaan vastustajani. Taistelukentällä oli -- tai oikeammin -sanoen kentän ulkopuolella odotti -- toinen, valmiina sieppaamaan -palkinnon sitten, kun me olisimme tehneet toisemme kykenemättömiksi. -Olin kuvitellut olevani kilpailemassa Bruhlin kanssa kuninkaan -suosiosta, missä kilpailussa kumpikaan ei voinut paljastaa toistaan -eikä viime tingassakaan vedota hänen majesteettinsa ja meidän yhteisiin -vihollisiin, mutta nyt heräsinkin aivan toisenlaiseen todellisuuteen, -tullen näkemään että nuo viholliset olivatkin tilanteen valtiaina, -tunsivat suunnitelmiemme sisällön ja suvaitsivat niitä ainoastaan niin -kauan kun niistä ei näyttänyt koituvan heille itselleen vakavaa uhkaa. - -Masentavampaa tai kauhuntäyteisempää havaintoa ei voi kuvitella. Hiki -kihosi otsalleni kun muistin sitä varotusta, minkä parooni de Rosny oli -minulle antanut kardinaali Retzin suhteen, ja niitä monia eri seikkoja -jotka olivat isä Antoinen tiedossa. Hän tiesi yhtä poikkeusta -lukuunottamatta kaikki viime kuun tapahtumat ja saattoi sanoa -- sen -uskoin varmasti -- kuinka monta kruunua minulla oli kukkarossani. Kun -myönsin tämän ynnä sen, että hänellä täytyi olla joitakin salaisia -tiedonlähteitä, niin kuinka saatoin toivoa voivani vastedes pitää -toimiani häneltä salassa? Neidin saapuminen olisi hänellä tietona -ennenkuin hän olisi kunnolla kaupungin porttien sisäpuolella; ei ollut -myöskään todennäköistä, eipä edes mahdollistakaan, että minä voisin -toistamiseen päästä kuninkaan puheille kenenkään tietämättä tai -aavistamatta. Sanalla sanoen, minä olin samoinkuin Bruhlkin, pelkkä -nukke tämän miehen käsissä, minun ulos- ja sisällekäymisiäni pidettiin -silmällä ja llmotettiin hänelle, ja hänen armonsa oli ainoana aitana -mikä esti minua syöksymästä turmioon. Minä hetkenä tahansa saatettiin -minut vangita hugenottina, tehdä tyhjäksi suunnitelma jossa minä olin -osallisena ja asettaa neiti de la Vire alttiiksi Bruhlin väkivallalle -tai liigan juonille, jotka olivat yhtä vaaralliset. - -Näissä olosuhteissa luulin nukkumisen mahdottomaksi; mutta tottumus ja -väsymys ovat voimakkaita houkuttelijoita, ja asuntooni saavuttuani -nukuin kauan ja makeasti, niinkuin sopii miehen, joka on katsonut -vaaraa silmiin useammin kuin kerran. Ja aamun valkeus toi lisää sekä -rohkeutta että toivoa. Muistin kuinka St. Jean d'Angelyssä olin ollut -kurjassa tilassa, ystävittä ja rahoitta, pakotettuna pitämään seuraa -sellaisten miesten kuin Fresnoyn kanssa. Ja vakuuttaen itselleni että -ne kultarahat, joita de Rosny niin anteliaasti oli minulle tuhlannut, -eivät olleet tyhjän vuoksi, enempää kuin se vielä kallisarvoisempi -ystävyyskään, jolla hän oli minua kunnioittanut, oli lahja joka ei -vaatinut vastinetta, nousin ylös reippain mielin ja katsein, saattaen -peräti ällistymään Simonin, joka illalla oli nähnyt minun laskeutuvan -levolle todellisena epätoivon kuvana. - -"Te olette nähnyt hyviä unia", sanoi hän silmäillen minua kateellisesti -ja levottoman näköisenä. - -"Eilen illalla näin hyvin pahan", vastasin kevyesti, ihmetellen hieman -minkätähden hän katsoi minuun tuolla tavalla ja minkätähden minun -toivoni ja rohkeuteni palaaminen ei näyttänyt olevan hänelle mieleen. -Olisin voinut ehkä seurata tätä ajatuksenjuoksua pitemmälle hyvillä -tuloksilla, minulla kun oli hallussani selittävä avain hänen -mielentilaansa, mutta samassa kutsui ovelta kuuluva kolkutus Simonin -pois, ja hetken perästä hän toi sisään herra d'Agenin, joka, -lausuttuaan kaikkein kohteliaimmat tervehdykset, ei ollut sanonut -viittäkymmentä sanaakaan ennenkuin hän otti jälleen puheeksi varpaansa --- ei kuitenkaan enää vihamielisessä hengessä, vaan sinä onnellisena -välikappaleena, joka oli saattanut hänet tuntemaan suojelijansa arvon -puhtaassa kullassa -- kuten hän suvaitsi lausua. - -Olin erittäin mielissäni tavatessani hänet tällaisessa mielentilassa ja -sanoin hänelle nuoraan, että se ystävyys, millä hänen sukulaisensa -herra de Rambouillet kunnioitti minua, estäisi minua suomasta hänelle -hyvitystä muuten, kuin äärimmäisessä tapauksessa. Hän vastasi että se -palvelus, minkä olin hänelle tehnyt, saattoi tuon seikan mitättömäksi, -jollen minä itse puolestani tuntenut tulleeni loukatuksi; mihin -huomautukseen minä riensin vastaamaan kieltävästi. - -Lausuimme toisillemme kohteliaisuuksia tähän tapaan, ja minä katselin -häntä sillä mielenkiinnolla mitä keski-ikäiset tuntevat nuoria ja -uljaita henkilöitä kohtaan, joissa he näkevät oman nuoruutensa ja omien -nuoruudentoiveittensa kuvastuvan. Silloin avautui ovi jälleen ja hetken -perästä ilmestyi kynnykselle -- herättäen luullakseni yhtä suurta -vastenmielisyyttä herra François'ssa kuin minussakin -- isä Antoinen -hahmo. - -Luulen että harvoin on kaksi erilaisempaa miestä seisonut samassa -huoneessa, harvoin esiintynyt ihmissilmälle suurempaa vastakohtaa kuin -se mikä tällä kertaa avautui minun silmilleni. Toisella puolen iloinen -nuori keikari lyhyine levätteineen, hienoine hopeakoristeisine mustine -samettipukuineen, hentoine jäsenineen, jalokiviä välkkyvine -miekankahvoineen ja siselöityine makeisrasioineen; toisella taas pitkä, -kuuruselkäinen, laihaleukainen ja kiiluvasilmäinen munkki, jonka kaapu -riippui hänen ympärillään kömpelöissä, mauttomissa laskoksissa. Ja -herra François'n ensimäinen tunne hänet nähdessään oli epäilemättä -vastenmielisyys. Siitä huolimatta hän kuitenkin tervehti tulokasta -sanoin, joissa ilmeni salaista kammonsekaista kunnioitusta, ja osotti -muullakin tavoin niin selvää miellyttämisen halua että tunsin pappiin -kohdistuvan pelkoni palaavan entisellä voimallaan. Päättelin mielessäni -että niitten ominaisuuksien, jotka tuollaisessa puvussa asuvina voivat -voittaa François d'Agenin kunnioituksen -- hän kun oli loistava tähti -nuorempien hovimiesten joukossa ja kuului siihen luokkaan joka on hyvin -taipuvainen halveksimaan isiensä hienostuksen puutetta -- täytyi olla -sekä suuria että pelottavia; ja näin ajatellen otin munkin vastaan -pidättyvällä kohteliaisuudella, jota yhteen aikaan en suinkaan olisi -luullut tulevani hänelle osottamaan. Panin siksi kertaa syrjään häntä -kohtaan kantamani yksityistä laatua olevan kaunan, mihin minulla oli -niin suuri oikeus, ja pidin mielessäni vain sitä kuormaa minkä -taisteluni häntä vastaan oli laskenut harteilleni. - -Ilman vaikeutta saatoin päättää että hänen tulonsa tällä hetkellä, -herra François'n ollessa luonani, johtui viekkaasta oman turvallisuuden -silmälläpidosta, enkä sentakia hämmästynyt kun herra d'Agenin -valmistuessa lähtemään isä Antoine pyysi häntä odottamaan alhaalla -sanoen itsellään olevan jotakin tärkeätä ilmotettavana. Hän esitti -pyyntönsä nöyryyttä lähentelevällä kohteliaisuudella, mutta saatoin -selvästi nähdä että herra d'Agen siihen suostuessaan taipui tahtoon -joka oli väkevämpi kuin hänen omansa ja että jos hän olisi uskaltanut -seurata omaa haluaan, hän olisi antanut aivan toisenlaisen vastauksen. -Mutta nyt hän poistui -- nimellisesti muka antaakseen jonkin määräyksen -lakeijalleen -- hilliten kärsimättömyyttään, ja syytä siihen ei ollut -vaikea käsittää. - -Jäätyään kahdenkesken minun kanssani ja saatuaan varmuuden siitä ettei -meillä ollut kuuntelijoita, kävi munkki heti asiaansa käsiksi. - -"Oletteko miettinyt sitä mitä sanoin teille eilen illalla?" kysyi hän -äkkiä, jättäen kokonaan syrjään sen herttaisen esiintymistavan jota hän -oli noudattanut herra François'n läsnäollessa. Vastasin kylmästi että -olin miettinyt. - -"Ja ymmärrättekö aseman?" jatkoi hän nopeasti, katsoen minuun kulmainsa -alta seisoessaan edessäni nyrkkiin puristettu käsi pöydällä. "Vai -pitääkö minun kertoa teille enemmän? Pitääkö minun kertoa kuinka köyhä -ja halveksittu te olitte muutamia viikkoja sitten, herra de Marsac -- -te, joka nyt käytte sametissa ja kolme miestä jälessänne? Vai kerronko -kenen kullat ne ovat tuoneet teidät tänne ja saaneet tämän aikaan? -Vait! Älkäämme leikitelkö! Te olette täällä Navarran kuninkaan -salaisena asiamiehenä. Minun asiani on ottaa selvä teidän -suunnitelmistanne ja hänen tarkotuksistaan, ja sen aion tehdäkin." - -"Entä sitten?" sanoin minä. - -"Olen päättänyt ostaa ne", vastasi hän, ja tätä sanoessaan kiiluivat -hänen silmänsä niin ahnaasti että minä asetuin yhä enemmän varuilleni. - -"Kenelle?" kysyin minä. Tultuani vakuutetuksi siitä että minun oli -käytettävä samoja aseita kuin vastustajani, arvelin että suuttumuksen -osottaminen, mikä kyllä olisi sopinut nuorelle, maailmaa kokemattomalle -miehelle, ei olisi auttanut minua hitustakaan. "Kenelle?" toistin vielä -nähdessäni hänen empivän. - -"Se on minun asiani", vastasi hän hitaasti. - -"Te tahdotte tietää liian paljon ja ilmaista liian vähän", virkoin minä -haukotellen. - -"Ja te leikitte minun kanssani", huudahti hän luoden minuun äkkiä niin -lävistävän ja synkän katseen että vaivoin sain hillityksi puistatuksen. -"Sitä pahempi itsellenne, sitä pahempi itsellenne!" jatkoi hän -kiivaasti. "Olen tullut tänne ostaakseni ne tiedot mitkä teillä on -hallussanne, mutta jollette tahdo niitä myödä, niin on jälellä vielä -toinen keino. Yhden tunnin kuluessa voin tehdä tyhjäksi suunnitelmanne -ja lähettää teidät tyrmään! Te olette kuin vetämättömän nuotan -perukassa oleva kala. Se syöksähtelee sinne ja tänne ja kohtaa silmukat -joka puolella, mutta ei älyä asemaansa ennenkuin nuotta on vedetty -- -ja silloin se on myöhäistä. Sellainen te olette", lisäsi hän kohoten -tuohon haltioituneeseen mielentilaan mikä hänelle joskus oli ominaista -ja mikä saattoi minut epäilemään, oliko hän kokonaan konna vaiko osaksi -intoilija, "ja sellaisia ovat kaikki jotka asettuvat pyhää Pietaria ja -hänen Kirkkoaan vastaan!" - -"Olen kuullut teidän käyttävän hyvin samanlaisia sanoja Ranskan -kuninkaasta", sanoin minä pilkallisesti. - -"Luotatteko te häneen?" vastasi hän kiiluvin silmin. "Te olette -ollut hänen linnassaan ja nähnyt hänen liehittelyänsä ja lukenut -hänen neljäkymmentäviisi hoviherraansa ja hänen harmaatakkiset -sveitsiläisensä? Minä sanon teille että tuo loisto, jonka näitte, oli -unta ja katoaa kuin uni. Tuon miehen voima ja kunnia otetaan häneltä -pois, ja pian. Eikö teillä ole kylliksi silmiä nähdäksenne että hän on -tämän kysymyksen ulkopuolella? Ranskassa ei ole kuin kaksi mahtia -- -pyhä liitto, jolla vielä on ylivalta, ja nuo kirotut hugenotit; ja -niitten välillä on taistelu." - -"Nyt te kerrotte minulle enemmän", virkoin minä. - -Hän sai levollisuutensa takaisin silmänräpäyksessä ja katsoi minuun -häijyllä vihalla jota on vaikea kuvata. - -"No, no", sanoi hän näyttäen keltaiset hampaansa, "kuolleet eivät -kieli. Ja Valois'n Henrikille on munkki niin rakas että teidän olisi -parempi syyttää hänen rakastajatartaan. Mutta mitä teihin tulee, niin -ei minun tarvitse muuta kuin huutaa: 'Haa, hugenotti ja vakoilija!' ja -vaikka hän rakastaisi teitä enemmän kuin hän rakasti Quélusta ja -Maugironia, niin ei hän uskaltaisi ojentaa sormeansakaan pelastaakseen -teidät!" - -Minä tiesin että hän puhui totta ja saatoin vain vaivoin säilyttää sen -välinpitämättömän ulkonäön, minkä olin keskustelun alkaessa ottanut -päälleni. - -"Mutta entä jos poistun Blois'sta?" virkoin koetteeksi, ainoastaan -nähdäkseni mitä hän siihen sanoisi. - -Hän nauroi. "Sitä ette voi tehdä", vastasi hän. "Verkko on -ympärillänne, herra de Marsac, ja joka portilla on sellaisia jotka -tuntevat teidät ja joilla on ohjeensa. Minä voin tuhota teidät, mutta -minä tahdon saada teidän hallussanne olevat tiedot, ja siksi tahdon -maksaa niistä teille viisisataa kruunua ja päästää teidät menemään." - -"Joutuakseni Navarran kuninkaan käsiin?" - -"Hän ei tule tunnustamaan teitä missään tapauksessa", vastasi hän -innokkaasti. "Hänellä oli se seikka mielessään, ystäväni, kun hän -valitsi niin tuntemattoman asiamiehen. Hän ei tule tunnustamaan teitä -miehekseen. Ah, hyvä Jumala, jos olisin ollut tuntiakaan vikkelämpi, -olisin siepannut Rosnyn -- itse Rosnyn!" - -"Yksi seikka puuttuu vielä", lisäsin minä. "Kuinka voin olla varma -siitä, että kun olen kertonut teille mitä tiedän, te todellakin -maksatte rahat ja laskette minut menemään?" - -"Minä vannon sen!" vastasi hän vakavasti, ollen siinä luulossa että -minä aloin taipua. "Valalla vannon sen!" - -"Valalla! Yhtä mielelläni ottaisin kengänrihmanne!" huudahdin minä, -purkaen tuohon lauseeseen suuttumukseni jota en voinut kokonaan -pidättää. "Kirkonmiehen vala maksaa kynttilän -- vai onko se -puolitoista?" jatkoin ivallisesti. "Minun täytyy saada koko joukon -varmempi vakuus kuin se, isä hyvä." - -"No mikä sitten?" kysyi hän, katsoen minuun äkäisesti. - -Nähdessäni tässä aukenevan tilaisuuden ruoskin aivojani keksimään -jonkun ehdon, joka täytäntöön pantuna kääntäisi asiat häntä vastaan ja -asettaisi hänet minun valtaani. Mutta hänen asemansa oli niin vahva tai -minun älyni niin heikko, ettei mitään johtunut mieleeni sillä hetkellä, -ja minä istuin tuijottaen häneen, ajatusteni vähitellen siirtyessä -pelastumisen mahdollisuudesta hetken välittömään vaaraan, mikä uhkasi -paitsi minua myöskin Simon Fleix'tä ja jossakin määrin epäilemättä -herra de Rambouillet'ta. Neljän tai viiden päivän perästä saapuisi -lisäksi neiti de la Vire, Arvelin mielessäni, enkö voisi lähettää -hänelle jotakin varotusta; mutta toisekseen taas epäilin olisiko -viisasta mennä muuttelemaan de Rosnyn suunnitelmia, varsinkin kun -Maignan, joka oli mennyt noutamaan neitiä, oli luonteenlaatunsa nojalla -taipuvainen välittämään viisi muitten kuin isäntänsä määräyksistä. - -"No!" virkahti munkki kutsuen kärsimättömästi ajatukseni asiaan. -"Millaisen vakuuden tahdotte?" - -"En ole oikein selvillä siitä tällä hetkellä", vastasin viivästellen. -"Olen vaikeassa asemassa. Minun täytyy saada aikaa miettiä." - -"Ja päästä irti minusta, jos suinkin mahdollista", lisäsi hän -ivallisesti. "Ymmärrän vallan hyvin. Mutta minä varotan teitä, että -teitä vartioidaan, ja minne hyvänsä menette ja mitä hyvänsä teette, -niin minun silmäni seuraavat toimianne." - -"Minäkin ymmärrän kyllä", virkoin minä kylmästi. - -Hän seisoi vähän aikaa epätietoisena, katsellen minua puoleksi -epäluuloisesti, puoleksi pahansuovasti; häntä vaivasi toisaalta pelko -saaliin menettämisestä jos hän suostuisi lykkäykseen, toisaalta pelko -yhtä perinpohjaisesta epäonnistumisesta jos hän jännittäisi kaikki -voimansa eikä onnistuisi minua horjuttamaan. Minäkin katselin häntä, ja -ottaen hänen ilmaisemansa mielenkiihkon ja jännityksen mittapuuksi -arvostellessani sen panoksen suuruutta ja merkitystä jonka hän tahtoi -voittaa, en saanut tuosta näystä paljonkaan kevennystä. Useamman kerran -oli mieleeni johtunut ja nytkin johtui ajatus vapautua hänestä yhdellä -miekaniskulla. Mutta luonteelleni oli vastenmielistä iskeä aseetonta -miestä, olipa tämä kuinka paatunut ja konnamainen tahansa, ja kun vielä -uskoin ettei hän ollut antautunut minun valtaani ryhtymättä mitä -tehokkaimpiin varokeinoihin, pidätyin noudattamasta tuota ajatusta. Kun -hän vihdoin vastahakoisesti ja monin hämärin uhkauksin suostui -odottamaan vastaustani kolme päivää -- mutta ei tuntiakaan kauempaa -- -tyydyin siihen, sillä muuta vaihtoehtoa en nähnyt, ja näillä ehdoilla -me hiukan väiteltyämme erosimme, ja minä kuulin hänen salakähmäisten -askeltensa matavan alas portaita. - - - - -XIX. Mitä ihmiset sanovat sattumaksi. - - -Jos tahtoisin, kertoa muuta kuin totuuden tai haluaisin kaunistaa -seikkailujani, voisin epäilemättä helposti jonkun pienen, keksityn -juonen avulla saada asiat näyttämään siltä kuin olisin pelastunut isä -Antoinen pauloista omalla neuvokkaisuudellani; voisin toisin sanoen -kertoa sommitelman nerokkaita juonia ja vastajuonia, jollaisia -näytelmäinsepittäjillä on tapana punoa. Mutta kun ei minulla ole mitään -itseni suurentamisen halua -- ja asiain nykyisellä kannalla ollen -tuskin syytäkään -- on minun tunnustettava että asianlaita oli aivan -päinvastoin, ja että silläaikaa kun minä en tehnyt kerrassaan mitään -vapautuakseni, säilytti vastustajani otteensa loppuun asti ja olisi -varmasti tuottanut minulle turmion, jollei omituinen sattuma olisi -tullut väliin. Miten ja miltä taholta apu tuli, sitä en usko -nerokkaimmankaan henkilön, joka on seurannut muistelmiani tähän saakka, -voivan arvata. Eikä tämä johdu niin paljon mistään älykkäästä juonesta -kuin siitä että siinä kerrankin ilmeni selvästi Kaitselmuksen johtava -käsi. - -Ne kolme päivää armonaikaa, mitkä pappi oli minulle myöntänyt, kulutin -kiihkeässä mutta hyödyttömässä pelastuskeinon etsinnässä, sillä kaikki -tuumani olivat kuolleenasyntyneitä; ja melkoisena lisätekijänä -kurjuudessani oli juuri se, etten voinut nähdä parempaa neuvoa kuin yhä -vain istua ja ajatella, ikäänkuin tuomittuna ikuiseen toimettomuuteen. -Herra de Rambouillet oli jyrkkä katolilainen, vaikka muuten kyllä -kaikin puolin kunnioitettava isänmaanystävä, niin että häneen ei ollut -turvautumista; ja papin vaikutusvallan herra d'Ageniin olin omin silmin -nähnyt. Samankaltaisista syistä hylkäsin myöskin ajatuksen kuninkaaseen -vetoamisesta. Ja kun muita henkilöitä ei enää ollutkaan, joilta olisin -voinut jotain vaatia, näin olevani pakotettu turvautumaan omaan apuuni, -mikä käsitti ainoastaan miekkani ja Simon Fleix'n -- sillä älyni jätti -minut tässä pälkäässä aivan avuttomaksi. - -Ollen vakuutettu siitä, että minun oli murtauduttava pois Blois'sta, -jos mieli pelastaa ei ainoastaan itseni vaan muitakin, jotka huostaani -uskottuina olivat vielä kallisarvoisempia, ei ollut mielestäni arvoa -alentavaa turvautua Simonin apuun, ja siksi ilmaisin hänelle eloisin -kuvauksin meitä uhkaavan vaaran ja vedoten kaikkiin syihin, joilla -luulin olevan vaikutusta häneen nähden, kehotin häntä keksimään jonkun -pelastuksen keinon. - -"Nyt, ystäväni, on aika osottaa mihin älysi kelpaa", sanoin hänelle, -"ja näyttää että de Rosny oli oikeassa sanoessaan sinua tavallista -sukkelajärkisemmäksi mieheksi. Jos järkesi koskaan voi pelastaa pääsi, -niin nyt on aika! Sillä sanon sinulle suoraan, että jollet voi keksiä -juonta millä pääsemme erillemme tuosta konnasta ennen huomispäivää, -niin minä olen hukassa. Voit itse arvostella kuinka paljon sinulla on -mahdollisuutta säilyä vapaana." - -Pysähdyin tähän, odottaen että hän esittäisi jotakin. Mutta -pettymyksekseni hän pysyi äänettömänä, nojaten päätään käteensä ja -ynseä katse tähdättynä itsepintaisesti pöytään, niin että aloin arvella -osottaneeni häntä kohtaan liikaa alentuvaisuutta käskemällä häntä -istumaan ja katsoin tarpeelliseksi huomauttaa hänelle että hän oli -minun palveluksessani ja että hänen oli tehtävä mitä minä käskin. - -"No niin", sanoi hän nyrpeästi, nostamatta katsettaan, "olen valmis -siihen. Mutta minä en pidä papeista, ja tästä kaikkein vähimmän. Minä -tunnen hänet enkä tahdo olla hänen kanssaan missään tekemisissä!" - -"Et tahdo olla hänen kanssaan tekemisissä!" huudahdin minä miltei -poissa suunniltani hämmästyksestä. - -"Niin, en tahdo", vastasi hän pysyen samassa huolettomassa asennossaan. -"Minä tunnen hänet ja pelkään häntä. Minusta ei ole hänen -vastustajakseen." - -"Sitten de Rosny oli väärässä, vai kuinka?" sanoin minä päästäen -harmini valloilleen. - -"Jos niin haluatte", vastasi hän nenäkkäästi. - -Tämä oli minulle liikaa. Ratsastusraippani oli lähellä ja minä -sieppasin sen käteeni. Ennenkuin hän oli älynnyt aikomustani, olin -hänen kimpussaan ja annoin hänelle niin terveellisen kylvyn että se -pian sai hänet järkiinsä. Kun hän pyysi armoa -- mitä kuitenkin sain -odottaa kelpo tovin, sillä hänessä oli yhä jälellä tuo äkäinen piru, -joka Rosnysta lähtiessämme oli häneen istunut -- kysyin häneltä jälleen -eikö de Rosny ollut oikeassa. Kun hän vihdoin myönsi sen, niin sitten -vasta panin raipan pois ja päästin hänet irti, mutta en silti jättänyt -häntä nuhtelematta ansionsa mukaan. - -"Luulitko sinä", sanoin minä, "että minä suostuin menemään perikatoon -vain siksi ettet sinä halunnut käyttää laiskoja aivojasi? Että minä -suostuin istumaan hiljaa ja antamaan sinun murjottaa, silläaikaa kuin -neiti kulkee sokeana suoraan vaaraa kohti? Ei suinkaan, ystäväni!" - -"Neitikö!" huudahti hän luoden silmänsä minuun äkkiä muuttunein ilmein -ja lakaten hieromasta itseään ja mulkoilemasta, niinkuin hän siihen -asti oli tehnyt "Mutta hänhän ei ole täällä eikä ole missään vaarassa", - -"Hän saapuu tänne huomenna tai ylihuomenna", sanoin minä. - -"Te ette ole sanonut minulle sitä!" vastasi hän välkehtivin silmin. -"Tietääkö isä Antoine sen?" - -"Hän saa sen tietää heti kun neiti tulee kaupunginportista sisään", -vastasin minä. - -Huomatessani minkä muutoksen neidin mainitseminen asian yhteydessä sai -hänessä aikaan, tunsin jotain nöyryytyksen tapaista. Mutta niissä -olosuhteissa ei minulla ollut varaa valita; minun tuli käyttää niitä -välikappaleita, jotka olivat käsillä, eikä valita ja käännellä niitä -liian arvostelevasti, kun neidin turvallisuus oli kysymyksessä. -Muutaman minuutin perästä olivat asemamme kääntyneet päinvastaisiksi. -Poika oli tullut yhtä kiihkeäksi ja innokkaaksi kuin minä kylmäksi ja -arvostelevaksi. Hänen asettuessaan seisomaan eteeni huomasin hänen -kasvoissaan omituisen yhtäläisyyden papin kasvojen kanssa, enkä minä -hämmästynyt kun hän teki juuri sellaisen ehdotuksen, jollaista olisin -voinut odottaa itse isä Antoinelta. - -"Siihen ei ole muuta kuin yksi keino", mumisi hän vapisten -kauttaaltaan. "Hänet on saatava pois tieltä!" - -"Helppo sanoa!" sanoin minä halveksivasti. "Jos hän olisi soturi, voisi -se käydä päinsä. Mutta hän on pappi, poikaseni, eikä hän tappele." - -"Tappele! Kuka sitten tahtoo häntä tappelemaan?" vastasi poika kasvot -synkkinä, levottomasti liikutellen käsiään. "Se on tehtävissä -mukavammallakin tavalla. Tikari selkään, niin lakkaa hän olemasta -vastuksinamme." - -"Kuka sen iskee?" kysyin kuivasti. - -Simon värisi ja empi, mutta sitten hän syvään henkäisten sanoi: "Minä -teen sen." - -"Se ei ehkä olisi vaikeaa", mutisin minä tarkastellen esitystä -ajatuksissani. - -"Se olisi helppoa", vastasi hän hilliten ääntään. Hänen silmänsä -loistivat, huulet olivat verettömät ja pitkä musta tukka riippui -kosteana hänen otsallaan. - -Minä harkitsin asiaa. Ja mitä enemmän mietin, sitä luontevammalta -esitys tuntui. Yhden ainoan sanan lausumalla saisin raivatuksi tieltäni -miehen, jonka olemassaolo uhkasi minun olemassaoloani, joka ei halunnut -käydä minua vastaan rehellisesti, vaan salaisine ja vilpillisine -toimintatapoineen ei ansainnutkaan minun puoleltani parempaa kohtelua -kuin mikä tulee ilmisaadun vakoojan osaksi. Hänen konnamaisuutensa -uhriksi oli joutunut jo oma äitini, ja hän olisi halukkaasti tuhonnut -ystäväni! - -Ja epäilemättä on sellaisia, jotka moittivat, ja vielä useampia jotka -nauravat minua, kun tuollaisella hetkellä otin lukuun hienotunteisuuden -arveluja. Mutta minulla on koko elinaikani ollut vastenmielinen -ennakkotunne tuota salakähmäistä väkivallan muotoa kohtaan, joka, -mikäli olen kuullut vanhojen ihmisten kertovan, on vasta nykyisinä -aikoina tullut muotiin maassamme ja joka varmasti näyttää olevan vieras -ranskalaiselle luonteenlaadulle. Tahtomatta tuomita toisia liian -ankarasti tai sanoa ettei tikari ole koskaan anteeksiannettava -- sillä -silloin voisivat jotkin naisia ja avuttomia henkilöitä kohtaan tehdyt -vääryydet jäädä rankaisematta -- vastustan itse puolestani sen -käyttämistä pitäen sitä soturiarvoa alentavana. Ja lisäksi oli se juuri -siihen aikaan, josta kirjotan, tullut vihollistemme puolella niin -suuressa määrin käytetyksi taistelukeinoksi, että sekin oli omiaan -kiinnittämään tätä tunnetta mieleeni erikoisen lujaan. Ja jollei se -uhka, joka sillä hetkellä riippui ylläni -- eikä yksin minun ylläni -- -olisi ollut niin musertavan ylivoimainen, niin luulenpa etten olisi -hetkeksikään kallistanut korvaani Simonin ehdotukselle. - -Mutta näinkin ollen annoin hänelle vastauksen, joka ei jättänyt häntä -epätietoiseksi tunteistani. "Simon, ystäväni", sanoin minä -- ja -muistan, että olin hiukan liikutettu -- "sinulla on vielä jotain -opittavaa sekä soturina että hugenottina. Ei kumpikaan niistä iske -koskaan takaapäin." - -"Mutta jollei hän tahdo tapella?" vastasi poika uppiniskaisesti. - -"Mitä sitten?" - -Että vastustajamme tämän kautta joutui meihin nähden epäoikeutetun -edulliseen asemaan, oli siksi selvää etten voinut tuohon kysymykseen -vastata. En senvuoksi siihen takertunut, vaan toistaen äskeisen ponteni -kehotin Simonia keksimään toisen keinon. - -Hän antoi perään vastahakoisesti ja seisottuaan jonkun hetken -ajatuksiinsa vaipuneena meni ulos katsoakseen vartioitiinko taloa. - -Kun hän palasi, oli hänen kasvoillaan niin uusi ilme että minä oivalsin -heti että jotakin oli tapahtunut, Hän ei kuitenkaan katsonut minua -silmiin eikä selittänyt mitään, vaan näytti aikovan mennä jälleen -ulos, liikehtien jotensakin hämmentyneen näköisenä. Ennenkuin hän -lopullisesti poistui, näytti hän vielä kerran muuttavan mieltään, sillä -hän kääntyi äkkiä tulemaan sinnepäin, missä minä seisoin ällistyneenä -häntä katsellen, pysähtyi eteeni ja ojentaen äkkiä kätensä pisti -jotakin minun kouraani. - -"Mitä on tapahtunut, hyvä mies?" sanoin minä koneenomaisesti. - -"Katsokaa!" vastasi hän lyhyeen, avaten suunsa ensi kerran. "Teidän -pitäisi tietää. Miksi kysytte minulta? Mitä minulla on sen kanssa -tekemistä?" - -Silloin katsoin ja näin että hän oli antanut minulle samettiruusukkeen, -juuri samanmuotoisen, samankokoisen ja samanlaisesta vaatteesta tehdyn -kuin se hyvinmuistettu ruusuke joka niin menestyksellisesti oli -avustanut minua neiti de la Vireä etsiessäni. Ainoastaan väriltään tämä -hiukan erosi siitä, mutta ei mitenkään muuten, sillä se oli solmittu -samalla tavalla ja toisessa nipukassa oli kirjaimet "C.d.l.V." ja -toisessa sana: "Apua!" Tuijotin siihen tyrmistyneenä. "Mutta Simon", -sanoin minä, "mitä tämä merkitsee? Mistä sait tämän?" - -"Mistä minun olisi pitänyt se saada?" vastasi hän kateellisesti. Mutta -sitten hän näytti malttavan mielensä ja muutti puheensävyä. "Eräs -nainen antoi sen minulle kadulla", sanoi hän. - -Kysyin, mikä nainen. - -"Mistä minä tietäisin?" vastasi hän silmät vihasta kiiluvina. "Nainen -oli naamioitu." - -"Oliko se Fanchette?" kysyin minä tiukasti. - -"Saattoi ehkä olla. En tiedä", vastasi hän. - -Otaksuin ensin että neiti oli saattueineen saapunut kaupungin -ulkolaiteille ja että Maignan hyvän maineensa mukaisesti oli -varovaisuuden vuoksi lähettänyt tiedustelijan hankkimaan minulta tietoa -oliko tie selvä, ennenkuin hän astui kaupunkiin. Tätä otaksumaa osaksi -vahvisti, osaksi horjutti mukana seurannut sanoma, jonka Simon nyt -vihdoin ilmotti, sillä hänestä oli jokainen tiedon pisara puserrettava -esiin kuin veri kivestä. - -"Teidän on mentävä tapaamaan lähettäjää puolituntia auringonlaskun -jälkeen huomenillalla", sanoi hän, "tuomiokirkon esipihalle kirkon -koillisen kulman luokse." - -"Huomenillallako?" - -"Niin, milloin sitten?" vastasi poika epäkohteliaasti. "Minä sanoin -huomenillalla." - -Tämä tuntui minusta omituiselta. Saatoin ymmärtää miksi Maignan halusi -pitää saatettavansa ulkopuolella muurien kunnes hän olisi saanut -minulta tiedon, mutta sitä en käsittänyt miksi hän määräisi -kohtauksen niin kauas eteenpäin. Sanoma tuntui lisäksi tarpeettoman -vähänsanovalta, ja minä aloin ajatella että Simon vieläkin pidätti -jotakin. - -"Oliko siinä kaikki?" kysyin häneltä. - -"Oli, kaikki", vastasi hän, "paitsi..." - -"Paitsi mitä?" tiukkasin minä. - -"Paitsi että nainen näytti minulle sen kultaisen tunnusmerkin, jota -neiti de la Virellä oli tapana pitää", vastasi hän vastahakoisesti, "ja -sanoi että jos te haluaisitte muuta varmuutta, niin se saisi teidät -vakuutetuksi." - -"Näitkö tuon rahan?" huudahdin minä kiihkeästi. - -"Näin kyllä", vastasi hän. - -"Sitten, Herra varjelkoon", huudahdin minä, "joko petät sinä nyt minua -tai tuo nainen petti sinua. Sillä neiti de la Virellä ei ole tuota -merkkiä! Se on minulla; täällä, minun hallussani! No, sanotko vieläkin -että näit sen?" - -"Minä näin aivan sennäköisen", vastasi hän vavisten, hiki otsallaan. -"Sen voin vaikka vannoa. Ja nainen sanoi minulle sen mitä minä olen -sanonut teille. Eikä enempää." - -"Silloin on selvää", vastasin minä, "että neidillä ei ole tämän kanssa -mitään tekemistä ja että hän on luultavasti penikulmien päässä täältä. -Tämä on Bruhlin juonia. Fresnoy on antanut hänelle merkin, jonka hän -varasti minulta. Ja jutun samettiruusukkeesta kerroin hänelle itse. -Tämä on ansa. Ja jos minä olisin tarttunut siihen ja mennyt -tuomiokirkon esipihalle huomenillalla, niin en koskaan enää olisi -mennyt mihinkään muuhun kohtaukseen, poikaseni." - -Simon näytti miettiväiseltä. Sitten hän sanoi masentuneen näköisenä: -"Teidän oli mentävä yksin, niin sanoi nainen." - -Vaikka hyvin tiesin minkätähden hän oli jättänyt sanomatta tämän -seikan, en ruvennut häntä nuhtelemaan. "Minkänäköinen nainen oli?" -kysyin sitten. - -"Hän muistutti olennoltaan hyvin paljon Fanchettea", vastasi hän. Sen -pitemmälle hän ei voinut mennä. Sen ajatuksen sokaisemana, että nainen -oli neidin seuranainen eikä kukaan muu, ei hän ollut paljon huolinut -häntä tarkastaa eikä voinut varmasti sanoa edes sitäkään, ettei hän -ollut naiseksi pukeutunut mies. - -Harkitsin asiaa joka puolelta ja keskustelin siitä Simonin kanssa, -aikoen arvelematta rangaista Bruhlia, jos vain löytäisin keinon, millä -kääntäisin hänen petollisen juonensa häntä itseään vastaan. Mutta kun -ei minulla ollut mitään suoranaista tietoa hänen tuumistaan, ehkäisi se -toimintamahdollisuuttani, varsinkin kun en tuntenut mitään varmuutta -siitä että minä kysymyksessäolevassa tilaisuudessa olisin täysin -tekojeni herra. - -Omituista kyllä, tämä askel Bruhlin puolelta, joka kuninkaan edessä -sattuneen kohtauksen jälkeen oli pysytellyt tarkoin syrjässä, ei -suinkaan lisännyt levottomuuttani, vaan antoi päinvastoin kiihoketta -mielelleni, jonka jakobiinimunkin kylmä ja hellittämätön puserrus oli -saanut alakuloiseen vireeseen. Tässä oli jotakin, jota saatoin -ymmärtää, vastustaa ja varoa. Tunne siitä että olin jälleen tekemisissä -miehen kanssa, jolla oli samat tarkotukset ja halut kuin minullakin, -sai minut pian kykeneväksi käyttämään kaikkia kykyjäni, niinkuin olen -kuullut pahan voimia vastaan taistelevan miekkamiehen saavan takaisin -tarmonsa huomatessaan ottelevansakin kuolevaisen vihamiehen kanssa. -Vaikka tiesinkin että armonajan hetket pikaisesti lähenivät loppuaan ja -että pappi huomisaamuna tulisi vaatimaan vastausta, tunsin sinä iltana -käsittämätöntä kevennystä ja iloisuutta. Menin levolle luottavaisena ja -nukuin rauhallisesti, osaksi ehkä sen vakaumuksen rohkaisemana että -siinä huoneessa, missä äitini oli kuollut, ei hänen vainoojallaan ollut -voimaa minua vahingoittaa. - -Mutta tämä havainto Bruhlin liikkeelläolosta ja senkautta uudelta -taholta uhkaavasta vaarasta teki aivan toisenlaisen vaikutuksen Simon -Fleix'hin. Hän joutui äärimäisen kiihtymyksen tilaan ja vietti illan ja -suuren osan yötäkin kävellen rauhattomana edestakaisin huoneessa, -taistellen ahdistavaa pelkoa ja tuskaa vastaan, milloin puhellen -kiivaasti itsekseen, milloin pureksien kynsiään kärsimättömyytensä -vaivassa. Turhaan minä kehotin häntä odottamaan vaaraa levollisesti -menemättä puolitiehen sitä vastaan, tai käskin häntä, viitaten hänen -makuulavaansa, joka oli vuoteeni jalkopäässä, antamaan asian levätä -ainakin huomiseen, jollei hän voinut keksiä pelastuskeinoa. Hänellä ei -ollut voimaa totella, vaan hän kulki yhä hermostuneena edestakaisin -luonteelleen ominaisten vilkkaitten ennakkokuvitelmien vallassa ja ehti -tuskin laskeutua pitkälleen, kun jo hyppäsi ylös jälleen. Muistaen -kuitenkin kuinka kelpo tavalla hän oli kunnostautunut sinä iltana, -jolloin neiti pakeni Blois'sta, en tahtonut kutsua häntä pelkuriksi, -vaan tyydyin ajattelemaan vain mielessäni ettei mikään sovi -soturimiehelle huonommin kuin liika oppi -- paitsi ehkä vilkas -mielikuvitus. - -Otaksuin mahdolliseksi että neiti saapuisi seuraavana päivänä ennenkuin -isä Antoine tulisi saamaan vastaustaan. Siinä tapauksessa toivoin -saavani tukea Maignanin kokemuksesta. Mutta seuruetta ei kuulunut. -Minun oli turvauduttava itseeni ja omiin apuneuvoihini, ja niin ollen -päätin kieltäytyä papin tarjouksesta mutta jättää kaikki muut seikat -asianhaaroista riippuviksi. - -Puolenpäivän tienoissa hän saapui, seuranaan, kuten hänen tapansa oli, -pari ystävää, jotka hän jätti ulkopuolelle. Hän oli näöltään kalpeampi -ja varovaisempi kuin ennen, hänen kätensä näyttivät ohkaisemmilta ja -poskensa läpikuultavammilta. Näistä heikkouden merkeistä en kuitenkaan -voinut johtaa mitään hyvää ennettä, sillä hänen katseensa loistavuus ja -käytöksensä tavaton itsetietoisuus ilmaisivat selvästi että hän tunsi -olevansa varma vallastaan. Hän astui huoneeseen luottavan näköisenä ja -puhutteli minua isälliseen tapaan, mikä ei jättänyt minua vähääkään -epätietoiseksi hänen aikomuksistaan; se suoruus, millä hän nyt paljasti -suunnitelmiaan, oli selvänä todistuksena siitä että hän piti minua jo -varmana välikappaleenaan. - -Minä en riistänyt häneltä heti tätä harhaluuloa, vaan sallin hänen -jatkaa ja ottaa vielä esille ne viisisataa kruunuakin, jotka hän oli -minulle luvannut ja joitten näkemisen hän arvattavasti uskoi -lopullisesti sitovan asian. - -Tämän nähdessään hän tuli vieläkin avomielisemmäksi ja puhui niin -laveasti että minä en saattanut olla häneltä kysymättä tahtoisiko hän -vastata erääseen kysymykseen. - -"Luonnollisesti, herra de Marsac", vastasi hän kevyesti. "Kysykää -vain." - -"Te puhutte suurista suunnitelmista, joita teillä on käsillä", sanoin -minä. "Te puhutte Ranskasta ja Espanjasta ja Navarrasta ja kuninkaista -ja liigoista ja kardinaaleista! Te puhutte salaisista nyöreistä ja -uskottelette minulle että jos suostun teidän toivomuksiinne niin tulen -saamaan teistä yhtä voimakkaan suojelijan kuin herra de Rosny on. Mutta --- silmänräpäys vielä, jos suvaitsette", jatkoin kiireesti nähdessäni -hänen olevan aikeissa keskeyttää puheeni samanlaisilla innokkailla -vakuutuksilla kuin olin jo kuullut. "Vastatkaa minulle tähän: kun -teillä on niin monta rautaa tulessa, niin minkätähden ryhdyitte -tekemisiin vanhan naisen kanssa -- muutamien vaivaisten kruunujen -takia?" - -"Tahdon sanoa teille senkin", vastasi hän äänensävyni nostaessa punan -hänen kasvoilleen. "Oletteko koskaan kuullut puhuttavan elefantista? -Vai olette. No, sillä on, kuten tiedätte, kärsä, jolla se voi joko -kiskaista tammen juurineen tai nostaa maasta pienimmänkin esineen. Niin -voin tehdä minäkin. Mutta sitten te kysytte", jatkoi hän ilettävästi -virnistäen, "minkätähden tarvitsin muutamia vaivaisia kruunuja. Siinä -oli kyllin että tarvitsin. Maailmassa on kaksi asiaa, joilla on jotain -merkitystä, herra de Marsac, ja ainoastaan kaksi: äly ja raha. Älyä -minulla on ja oli; rahaa tarvitsin -- ja siksi otin sitä." - -"Rahaa ja älyä?" kertasin minä katsoen häneen miettiväisenä. - -"Niin", vastasi hän, ja hänen silmänsä alkoivat säihkyä ja ohuet -sieramensa laajeta. "Kun vain minulla on näitä molempia, niin voin -hallita Ranskaa!" - -"Tekö hallita Ranskaa!" huudahdin minä hämmästyen suunnattomasti hänen -uskaliaisuuttaan. "Tekö?" - -"Minä juuri", vastasi hän kammottavan kylmäverisesti. "Minä -- pappi, -munkki, kirkonmies, oppinut. Te näytätte kummastelevan, mutta -huomatkaa, hyvä herra, että maailma on muuttumassa. Meidän aikamme on -tulossa ja teidän aikanne on häviämässä. Mikä kahlitsee herramme ja -kuninkaamme sulkien hänet Blois'han, silläaikaa kun kapinalliset -rehentelevät ympäri Ranskaa? Miesten puuteko? Ei, vaan rahan puute; -Kuka voi hankkia hänelle rahaa -- tekö, soturi, vai minä, pappi? Tuhat -kertaa, minä! Sentähden on minun aikani tulossa, ja ennenkuin kuolette, -saatte nähdä papin hallitsevan Ranskaa." - -"Herra varjelkoon ettette vain te olisi se pappi!" virkahdin minä -pilkallisesti. - -"Niinkuin suvaitsette", vastasi hän kohauttaen olkapäitään ja otti -samassa kasvoilleen nöyryyden naamarin, mikä sopi yhtä huonosti hänen -hirmuiseen itsekylläisyyteensä kuin konsanaan nunnanhuntu sotamiehelle. -"Kuitenkin voi sattua niinkin että se olen minä, pyhän oikeauskoisen -kirkon suosiosta, jonka nöyrä palvelija olen." - -Tämän kuullessani hypähdin ylös synkästi kiroten, sillä luontoni ei -enää sietänyt noita kummallisia muodonvaihdoksia, joita tuo mies näkyi -rakastavan ja joista tämä viimeinen oli kaikista inhottavin. "Te -konna!" huusin minä viiksiäni punoen, niinkuin minun tapani on silloin -kun raivostun. "Ja siksi te tahtoisitte tehdä minut suuruutenne -porraskiveksi. Te tahtoisitte lahjoa minut -- soturin ja aatelismiehen. -Menkää, ennenkuin teen teille pahempaa. Siinä on kaikki mitä minulla on -teille sanomista. Menkää! Olette saanut vastauksenne. Minä en ilmaise -teille mitään, en i:tä enkä i:n pilkkuakaan. Pois huoneestani!" - -Hän astahti askeleen takaperin kummastuksissaan ja seisoi pöytää vasten -pureksien kynsiään ja mulkoillen minuun, ja hänen pirullisilla -kasvoillaan kiistelivät pelko ja pettymys. "Te olette siis pettänyt -minua", sanoi hän vihdoin hitaasti. - -"Olen antanut teidän pettää itse itsenne", vastasin minä katsoen häneen -halveksivasti ja tuntematta lainkaan sitä pelkoa jota hän tuokioksi oli -minussa herättänyt. "Menkää ja tehkää pahimpanne." - -"Te tiedätte mitä tekonne merkitsee", sanoi hän. "Minä voin toimittaa -teidät hirsipuuhun -- tai pahempaankin." - -"Menkää!" huusin minä. - -"Oletteko ajatellut ystäviänne?" jatkoi hän pilkaten. - -"Menkää!" sanoin minä. - -"Esimerkiksi neiti de la Vireä, jos hän jotenkuten sattuisi joutumaan -käsiini? Hänen osakseen ei tule hirsipuu. Muistatte kai Foucaud't jotka -poltettiin?" ja hän nauroi. - -Tuo kamala uhkaus, jota tiesin hänen käyttäneen äitiänikin kohtaan, -vaikutti minuun niin että syöksähdin eteenpäin voimatta kauemmin -hillitä itseäni. Seuraavassa tuokiossa olisin varmaankin ottanut häntä -kurkusta ja kuristanut hengen pois hänen kurjasta raadostaan, jollei -sallimus hyvyydessään olisi tullut minua pelastamaan. Ovi, jolle hän jo -kauhuissaan oli asettanut kätensä, avautui äkkiä. Sisään astui Simon, -joka suljettuaan oven jälkeensä jäi seisomaan katsoen vuoroin -kumpaankin hermostuneessa epätietoisuudessa; hänen mielessään taisteli -hänen Sorbonnen ajoilta perimänsä kunnioitus pappisarvoa kohtaan ynnä -raivo, jonka epätoivo pusertaa esiin heikoimmastakin. - -Samalla kun hänen läsnäolonsa ehkäisi minun aikomukseni, näytti se -antavan isä Antoinelle rohkeutta, sillä pappi ei paennut, vaan kääntyi -vielä kerran minun puoleeni kasvot vihan ja pettymyksen synkentäminä. -"Hyvä", lausui hän käheästi. "Tuhotkaa itsenne jos niin haluatte! Minä -neuvon teitä telkeämään ovenne, sillä tunnin päästä tulevat vartiat -viemään teitä tutkittavaksi." - -Simon huudahti kuullessaan tämän uhkauksen, niin että minä käännyin -katsomaan poikaan. Hänen polvensa tutisivat ja hänen hiuksensa -seisoivat pystyssä. - -Pappi näki hänen kauhunsa ja sen suoman edullisen tilaisuuden. "Niin, -tunnin kuluttua", jatkoi hän hitaasti tähdäten häneen julman katseensa. -"Tunnin kuluttua, poikani! Te mahtanette rakastaa tuskia, kun ajatte -niitä takaa, ja lienette kyllästynyt elämään, kun haluatte viskata sen -pois. Taikka odottakaas", lisäsi hän äkkiä, katseltuaan hetken aikaa -Simonin tuskia ja arvattavasti saaden siitä vielä viimeisen -toivonsäteen. "Minä tahdon olla armollinen. Annan teille vielä yhden -mahdollisuuden." - -"Ja itsellennekö myös?" virkoin minä hymähtäen pilkallisesti. - -"Vaikkapa niinkin", vastasi hän kääntymättä poispäin vapisevasta -pojasta, jonka hän katseellaan näytti lumoavan. "Annan teille aikaa -harkita asiaa aina puoleen tuntiin auringonlaskun jälkeen tänä iltana. -Jos päätätte suostua ehtoihini, niin tulkaa tapaamaan minua silloin. -Lähden tänä iltana matkalle Pariisiin ja tahdon antaa teille -mahdollisuuden aina viimeiseen hetkeen saakka. Mutta", jatkoi hän -julmasti, "jollette tule minua kohtaamaan tai kohtaatte minut yhtä -itsepintaisena -- niin tehköön Jumala minulle sen ja vielä enemmän, jos -näette auringon nousevan kolmasti." - -Jokin mielijohde, en tiedä mikä, sillä minä en hetkeäkään ajatellut -suostua hänen ehtoihinsa tai mennä häntä kohtaamaan, sai minut -kysäisemään: "Missä?" - -"Tuomiokirkon esipihalla", vastasi hän hetkisen mietittyään. -"Koilliskulman luona, puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Se on -rauhallinen paikka." - -Simonilta pääsi tukahdutettu huudahdus. Ja sitten oli huoneessa hetken -aikaa äänetöntä, minkä kuluessa Simon hengitti kiivaasti ja -epätasaisesti ja minä seisoin paikalleni naulattuna, katsoen pappiin -niin pitkään ja omituisesti että isä Antoine laski kätensä jälleen -ovensalvalle ja vilkaisi levottomasti taakseen. Eikä hän rauhottunut -ennenkuin oli saanut selville, kuten hän kuvitteli, omituisen katseeni -syyn. - -"Haa!" virkkoi hän, ohuitten huulten vetäytyessä itserakkaaseen hymyyn -hänen omasta terävänäköisyydestään. "Minä ymmärrän. Te aiotte tappaa -minut illalla? Sallikaa minun sanoa teille, että tämä talo on -vartioitu. Jos teillä lähtiessänne täältä minua kohtaamaan on yksikään -seuralainen mukananne -- jollei se ole herra d'Agen, johon voin luottaa --- niin minä saan varotuksen ja poistun ennenkuin saavutte -kohtauspaikalle. Ja poistun, muistakaa se", lisäsi hän julmasti -hymyillen, "kirjottamaan teidän kuolemantuomiotanne." - -Sen sanottuaan hän meni ulos sulkien oven jälkeensä, ja me kuulimme -hänen askeltensa laskeutuvan pehmeästi alas portaita. Minä tuijotin -Simoniin ja hän minuun tuntien niin suurta hämmästystä ja kammoa kuin -niin merkillinen yhteensattumus luonnollisesti herättää. - -Sillä niinkuin ihmeen kautta oli pappi maininnut saman paikan ja ajan -kuin samettisolmukkeen lähettäjä! - -"Hän menee", sanoi Simon kasvot punottavina ja värisevin äänin, "ja he -menevät." - -"Ja pimeässä he eivät tunne häntä", mumisin minä. "Hän on jokseenkin -minun pituiseni. He luulevat häntä minuksi!" - -"Ja tappavat hänet!" huusi Simon hysteerisesti. "He tappavat hänet! Hän -menee surman suuhun, herra. Se on Jumalan sormi." - - - - -XX. Kuninkaan kasvot. - - -Näytti niin tarpeelliselta saada rikos todistetuksi Bruhlin -toimeenpanemaksi, jos pappi todellakin saisi surmansa minulle -viritetyssä ansassa, että olin vähällä joutua alttiiksi erehdykselle, -jonka kaltaisiin toiminnan-miehet ovat hyvin taipuvaisia. Sillä ensi -ajatukseni oli seurata pappia tuomiokirkon esipihalle tarpeeksi lyhyen -matkan päässä saadakseni, jos mahdollista, murhaajat ilmi itse teossa, -ja varustettuna riittävillä apuvoimilla ottaakseni heidät kiinni. Ansio -tämän menettelytavan hylkäämisestä tulee Simonille, joka osotti minulle -sen vaarat niin vakuuttavalla tavalla että minä suuremmitta -vastusteluitta näin viisaaksi luopua siitä. - -Sensijaan seurasin hänen antamaansa neuvoa ja lähetin hänet herra -d'Agenin asunnolle pyytämään tätä nuorta herraa tulemaan minun luokseni -ennen iltaa. Etsittyään herra d'Agenia turhaan hänen asunnostaan -ja muistakin paikoista löysi Simon hänet kuninkaallisen linnan -tennis-pihalta ja esittäen ovelan tekosyyn toi hänet luokseni tuntia -ennen määräaikaa. - -Vieraani luonnollisesti ihmetteli huomatessaan ettei minulla ollut -mitään erityistä hänelle sanottavana. En uskaltanut kertoa hänelle sitä -mikä oli ajatuksissani, ja muuta keksimään ei minulla ollut -mielikuvitusta. Mutta iloisuutensa ja noitten pienten sievistelyjen -lisäksi, joihin hän pani tavatonta huolta haluten nähtävästi niillä -peittää luonteensa todellista kulta-arvoa -- luonteen, jolta ei -puuttunut uljuutta eikä selkärankaa -- oli hän vielä erittäin -hyvänlaatuinen. Tullen vihdoin siihen uskoon että olin lähettänyt -hakemaan häntä vain pelkästä päähänpälähdyksestä, käytti hän kaiken -taitonsa huvittaakseen minua ja haukkuakseen Bruhlia -- mikä olikin -hänelle hyvin mieluisaa ajankulua. Ja tällä tapaa hän pitkitti -käyntinsä kahdeksi tunniksi. - -Minun ei tarvinnut kauan odottaa ennenkuin sain todistuksen tämän -Simonin esittämän varokeinon viisaudesta. Arvelimme olevan varovaisinta -pysytellä huoneella vieraamme lähdettyä, ja niin vietimme yön tulematta -tietämään oliko tapahtunut mitään vai ei. Mutta noin kello seitsemän -tienoissa seuraavana aamuna eräs markiisin palvelijoista saapui -luoksemme herra d'Agenin lähettämänä tuoden uutisen -- mikä ei ollut -enää uutinen sitten kun olimme kuulleet hänen kiireiset askeleensa -portailta -- että edellisenä iltana oli hyökätty isä Antoinen kimppuun -ja surmattu hänet! - -Minä otin vastaan tämän sanoman toivoni toteutumisesta vakavalla -kiitollisuudella, Simon taas niin liikutettuna että kun sanan tuoja oli -mennyt, hän istui tuolille ja alkoi nyyhkyttää ja väristä ikäänkuin hän -verivihollisen sijasta olisi kadottanut äitinsä. Käytin tätä -tilaisuutta pitääkseni hänelle saarnan epärehellisten toimintakeinojen -seurauksista; enkä voinut itsekään väristyksettä muistella tuon miehen -viimeksi minulle lausumia sanoja taikka niitä laittomia ja rikollisia -aikomuksia, joita hän nautinnolla oli hautonut vielä seisoessaan ihan -sen kuilun partaalla, joka oli nielevä sekä hänet että hänen -suunnitelmansa ikuiseen pimeyteen. - -Ylimpänä tunteena mielessäni oli luonnollisesti kevennys. Olinhan taas -vapaa. Kaiken todennäköisyyden mukaan oli pappi pitänyt tietonsa -ominaan, joten hänen kätyrinsä ilman häntä olisivat voimattomia. Simon -oli tosin kuullut, että kaupungissa vallitsi suuri kiihtymys tapahtuman -johdosta ja että monet sysäsivät syyn hugenottien niskoille. Mutta me -emme antaneet tämän seikan vähentää tyytyväisyyttämme, eikä minulla -ollut mitään aavisteluja ennenkuin korviimme saapui toisten kiireisten -askelten ääni portailtamme. - -Tunsin ne heti herra d'Agenin askeliksi, ja jokin tuhoa ennustava -sointi niitten kajahtelussa sai minut nousemaan jaloilleni ennenkuin -hän avasi ovenkaan. Niin paljonpuhuva kuin olikin hänen ensimäinen -kiireinen silmäyksensä ympäri huoneen, sai hän minut nähdessään -takaisin tavallisen tyyneytensä. Hän tervehti minua ja puhui -levollisesti, vaikka nopeasti. Mutta hän oli hengästynyt, ja minä -huomasin paikalla ettei hän sipittänyt puhuessaan. - -"Olen iloinen tavatessani teidät", virkkoi hän sulkien huolellisesti -oven jälkeensä, "sillä minä tuon huonoja uutisia, eikä ole varaa hukata -silmänräpäystäkään. Kuningas on allekirjottanut määräyksen teidän -viipymättömästä vangitsemisestanne, herra de Marsac, ja jos kerran -joudutte linnaan, niin on vaikea sanoa mitä ei saattaisi tapahtua." - -"Minun vangitsemisestani?" huudahdin minä. Lienee anteeksiannettavaa, -jos tämä uutinen tapasi minut valmistumattomana. - -"Niin", vastasi hän nopeasti. "Kuningas on allekirjottanut sen -marsalkka Retzin pyynnöstä." - -"Mutta mistä syystä?" huusin minä tyrmistyneenä. - -"Isä Antoinen murhasta. Suokaa minulle anteeksi", jatkoi hän -painavasti, "mutta nyt ei ole aikaa sanoihin. Linnavouti on juuri tällä -hetkellä tulossa teitä vangitsemaan. Teidän ainoa toivonne on koettaa -välttää häntä ja päästä kuninkaan puheille. Olen taivuttanut setäni -menemään teidän kanssanne ja hän odottaa asunnossaan. Ei kuitenkaan ole -hukattava silmänräpäystäkään, jos tahdotte päästä kuninkaan eteen -ennenkuin teidät vangitaan." - -"Mutta minä olen syytön!" huusin minä. - -"Minä tiedän sen", vastasi herra d'Agen, "ja voin todistaa sen. Mutta -jollette pääse kuninkaan puheille, ei syyttömyytenne auta teitä -ollenkaan. Teillä on mahtavia vihamiehiä. Tulkaa, älkääkä siekailko -enempää, herra de Marsac, minä pyydän teitä", lisäsi hän. - -Hänen käytöksensä vakuutti minulle selvemminkin kuin hänen sanansa että -asiat olivat täperällä, ja lykäten toiseen kertaan järkeilyt kiitin -häntä kiireisesti hänen ystävällisestä avustaan. Sieppasin miekkani, -joka virui tuolilla, ja vyötin sen vyölleni; Simonin sormet vapisivat -niin ettei hänestä ollut mitään apua. Tämän tehtyäni nyökkäsin herra -d'Agenia menemään edellä ja seurasin häntä, Simonin liittyessä -matkaamme omasta alotteestaan. Silloin oli noin kello yhdentoista aika -aamupäivällä. - -Seuralaiseni juoksi alas portaita ilman muodollisuuksia ja niin -nopeasti että minä sain panna kaikkeni pysyäkseni hänen kintereillään. -Ulko-ovella hän viittasi minua pysähtymään ja mennen itse kadulle -silmäsi levottomana St. Denys-kadulle päin. Onneksi oli väylä vielä -selvä, ja hän antoi minulle merkin seurata. Minä tottelin, ja alkaen -kävellä vastakkaiseen suuntaan niin joutuin kuin taisimme olimme pian -jättäneet kadunkulman itsemme ja talon välille. - -Jos luulimme nyt pääsevämme menemään huomaamatta, niin saimme hyvinkin -pian huomata pettyneemme. Talo oli, kuten olen maininnut, hiljaisella -syrjäkadulla, jota etäämpänä rajotti aina jonkun matkan päässä -tukipylväillä varustettu puutarhamuuri. Olimme tuskin kulkeneet -toistakymmentä askelta oveltani, kun erään tukipylvään suojasta -pujahti mies, joka pikaisesti katsahdettuaan meihin alkoi juosta St. -Denys-katua kohti. - -Herra d'Agen katsoi taakseen ja nyökkäsi. "Siinä menee sanansaattaja", -virkkoi hän. "He yrittävät katkaista meiltä tien, mutta luulenpa että -meillä on heistä riittävästi etumatkaa." - -Minä en vastannut mitään, sillä tunsin antautuneeni kokonaan hänen -käsiinsä. Mutta kun kuljimme pitkin Valois-katua, jonka eräässä osassa -siihen aikaan päivästä pidettiin markkinoita, mitkä saivat sinne -kerääntymään melkoisen paljouden talonpoikia ja muuta kansaa, luulin -huomaavani tavattoman touhun ja kiihtymyksen merkkejä. Ei tuntunut -uskottavalta että jonkun papin murha vaikuttaisi niin moniin ihmisiin -ja niin suuressa määrässä, ja minä kysyin herra d'Agenilta mitä hän -arveli. - -"Huhutaan", vastasi hän hiljentämättä vauhtiaan, "että kuningas aikoo -muuttaa viipymättä eteläänpäin, Tours'in kaupunkiin." - -Mutisin ilmi hämmästykseni ja tyytyväisyyteni. "Hän aikoo siis sopia -hugenottien kanssa?" kysyin. - -"Siltä näyttää", vastasi d'Agen. "Retzin puolue on siitä syystä -kiukkuisella tuulella ja koettaa purkaa sitä teihin, jos se heille -suinkin onnistuu. Varokaa!" lisäsi hän äkkiä. "Tuolla on pari heidän -miestään!" - -Puhuessamme pujottelehdimme ulos väentungoksesta ja minä näin muutamia -askeleita edellämme meitä vastaan tulemassa pari hovin herroja yhtä -monen palvelijan saattamina. Hekin huomasivat samassa meidät ja -lähtivät tulemaan poikki kadun, mikä sillä kohtaa oli kohtalaisen -leveä, aikoen ilmeisesti pysäyttää meidät. Me poikkesimme kuitenkin -yhtäaikaa menemään heidän puolelleen, joten tulimme vastatusten heidän -kanssaan keskitiellä. - -"Herra d'Agen", huudahti etumainen puhuen kopealla äänellä ja heittäen -vihaisen syrjäsilmäyksen minuun, "minusta on ikävää nähdä teitä -sellaisessa seurassa! Te ette arvattavasti tiedä eräästä määräyksestä, -joka juuri on annettu linnanvoudille ja joka kohdistuu tähän herraan." - -"Ja jos niin onkin, niin mitä sitten?" sipitti toverini silkkisimmällä -äänellään. - -"Mitäkö sitten?" huusi toinen rypistäen kulmiaan ja astahtaen hiukan -eteenpäin. - -"Aivan niin", toisti d'Agen asettaen kätensä miekankahvaan ja -peräytymättä tuumaakaan. "Minä en tiennyt että hänen majesteettinsa on -nimittänyt teidät linnanvoudiksi, herra Villequier, tai että teillä on -valtuutus, joka oikeuttaa teidät pysähdyttämään aatelismiehiä -julkisilla kaduilla." - -Herra Villequier punastui suuttumuksesta. "Te olette nuori, herra -d'Agen", sanoi hän, ja hänen äänensä värisi, "muuten saattaisin teidät -maksamaan tämän kalliisti!" - -"Tämä ystäväni ei ole nuori", vastasi d'Agen kumartaen. "Hän on -jalosukuinen synnyltään, herra Villequier, ja hänet luetaan, kuten -juuri eilen kuulin, Ranskan parhaimpien miekkamiesten joukkoon, eikä -hän ole mikään gaskonjalainen. Jos olette halukas pidättämään hänet, -niin tehkää se, olkaa hyvä. Ja minulla on kunnia ottaa osalleni teidän -poikanne." - -Meillä oli tällöin kaikilla käsi miekankahvassa, joten ei olisi -vaadittu kuin ensimäinen isku, jotta olisi syntynyt tuollainen -katukahakka, jollaiset siihen aikaan olivat tavallisempia kuin nyt. -Joukko markkinakansaa oli äänekkään sananvaihtomme vetämänä keräytynyt -ympärille ja odotti innokkaana mitä tulisi tapahtumaan. Mutta -Villequier, kuten toverini ehkä tiesi, oli gaskonjalainen yhtä paljon -mieleltään kuin syntyperältäänkin, ja kun hän näki meidän päättäväiset -muotomme, malttoi hän mielensä. Kohauttaen olkapäitään teeskennellyn -halveksivasti, mikä ei vaikuttanut keneenkään, hän viittasi -palvelijoitaan jatkamaan matkaa ja astui itse sivulle. - -"Kiitän teitä kohteliaasta tarjouksestanne", sanoi hän ilkeämielisesti -hymyillen. "Tulen pitämään sen muistissani. Mutta, kuten sanotte, minä -en ole linnavouti." - -Välittämättä paljonkaan hänen sanoistaan me kumarsimme, menimme hänen -ohitseen ja riensimme eteenpäin. Mutta vaaraa ei ollut vältetty. -Ensiksikin oli tämä kohtaus maksanut meille muutamia kalliita -minuutteja, ja lisäksi lähti gaskonjalainen seuraamaan meitä annettuaan -meidän päästä jonkun matkaa edelle. Hänen palvelijansa olivat, niin -otaksuimme, ohikulkiessaan virkkaneet että toinen meistä oli isä -Antoinen murhaaja, ja tuo huhu levisi väkijoukkoon kulovalkean lailla. -Eikä kulunut monta hetkeä ennenkuin näimme että jälissämme seurasi -parvi roskajoukkoa, joka teki Simon Fleix'n kovasti levottomaksi. -Huolimatta siitä halveksimisesta, mitä ihailtavalla tavalla käyttäytyvä -herra d'Agen heitä kohtaan osotti, olisi meille ehkä käynyt -tarpeelliseksi kääntyä ympäri ja opettaa heitä, jollemme juuri viime -tingassa olisi ehtineet herra de Rambouillet'n asunnolle, jonka ovella -tapasimme puolitusinaa asestettuja palvelijoita, joitten näkeminen sai -ahdistelijamme peräytymään osottaen heidän luokkaansa kuuluville -ominaista pelkuruutta. - -Jos olin viime aikoina ollut taipuvainen pitämään markiisi de -Rambouillet'ta horjuvana luonteena, niin tällä kertaa ei minulla ollut -mitään syytä moitteeseen, olkoonpa hänen omaksumansa kanta johtunut -herra d'Agenin esityksistä tai siitä ajatuksesta että ilman minua hänen -sydämellään olevat suunnitelmat raukeisivat tyhjiin. Tapasin hänet -sisällä odottamassa kolme herraa seurassaan, kaikki levätit harteilla -ja valmiina matkaan; ja hänen otsallaan asuva lujan päättäväinen ilme -osotti, ettei hänen edessään oleva pulma ollut tavallista laatua. Ei -hetkeäkään hukattu, ei edes selityksiin. Viitaten minut takaisin ovelle -ja vaihtaen joitakin lauseita sisarenpoikansa kanssa hän antoi -lähtömääräyksen ja me menimme ulos talosta yhdessä joukossa. -Epäilemättä vaikutti häneen jossakin määrin se seikka että minua -tuhoamaan pyrkivät henkilöt olivat hänen poliittisia vihamiehiään; -sillä minä näin hänen piirteittensä jäykkenevän, kun hänen katseensa -sattui herra de Villequier'hen, joka ulos astuessamme kulki verkalleen -talon ohi. Gaskonjalaisessa ei kuitenkaan ollut miestä ryhtymään -millekään niin suuren seurueen kanssa ja hän vetääntyi syrjään; -vaihdettuaan kylmän tervehdyksen hänen kanssaan suuntasi Rambouillet -kulkumme linnaa kohti ripein askelin. Hänen sisarenpoikansa ja minä -kävelimme hänen kummallakin puolellaan, ja toiset, luvultaan kymmenen -tai yksitoista, seurasivat kintereillämme tiheänä ryhmänä; saattueemme -osotti siten niin varmaa ja päättäväistä käytöstä että roskajoukko, -joka oli jäänyt seisoskelemaan talon ulkopuolelle, hajosi kaikille -suunnille. Muutamat tiellemme sattuneet rauhalliset ihmisetkin -pujahtivat varovaisuuden vuoksi porttisyvennyksiin tai astuivat syrjään -jättäen kadun koko leveydeltään meidän käytettäväksemme. - -Panin merkille -- ja luulen sen lisänneen levottomuuttani -- että -johtajamme oli pukeutunut tavallista huolellisemmin ja loisteliaammin, -mutta, päinvastoin kuin seuralaisensa, ei ollut ottanut mitään aseita. -Rientäessämme eteenpäin käytti hän aikaa hyväkseen antaakseen minulle -joitakin neuvon sanoja. "Herra de Marsac", sanoi hän katsahtaen minuun -äkkiä, "sisarenpoikani on antanut minun ymmärtää että te jättäydytte -kokonaan minun käsiini." - -Minä vastasin etten pyytänyt sen parempaa onnea ja että, kävipä miten -hyvänsä, minä kiitin häntä sydämeni pohjasta. - -"Suvaitkaa sitten olla vaiti kunnes pyydän teitä puhumaan", vastasi hän -tuikeasti -- sillä hän oli niitä luonteita jotka äkillinen jännitys -tekee karvaiksi ja tuimiksi. "Ja, mikä tärkeintä, ei mitään -väkivaltaisuuksia ilman minun määräystäni. Meidän on taisteltava -taistelu ja ankara, mutta voitto on saavutettava päällämme. Jos suinkin -voimme, niin estämme linnanvoudin pääsemästä teihin kajoamaan." - -Ja jollei se onnistuisi? Minä muistin isä Antoinen käyttämät uhkaukset -ja silloin katosivat silmistäni katu ja sen valoisa kirkkaus ja vilkas -hyörinä. En tuntenut enää tuulen terveellistä raikkautta. Tunsin -sensijaan ummehtuneen ilman ja näin ympärilläni ahtaan kopin ja -naamioituja olentoja ja muita silmäänpistävämpänä mustan miehen -nahkaesiliina vyöllä kumartuneena hiilivalkean yli, josta leiskui -kelmeitä liekkejä. Ja minä olin sidottu. Tunsin täydellistä -avuttomuutta, mikä on uljuuden viimeinen koetuskivi. Mies läheni ja -sitten -- sitten, Jumalan kiitos, näky hävisi. Herra d'Agenin huudahdus -toi minut takaisin todellisuuteen ja siihen siunattuun tietoon ettei -taistelu vielä ollut päättynyt. - -Huomasin olevamme parinkymmenen askeleen päässä palatsin portilta, -mutta yhtä lähellä oli toinenkin seurue, joka oli juuri pistäytynyt -esiin eräältä syrjäkadulta ja riensi nyt kilvan meidän kanssamme -silminnähtävästi aikoen ehtiä edellemme. Kilpakäynti päättyi siten että -molemmat seurueet saapuivat yhtäaikaa sisäänkäytävälle, mikä aiheutti -hieman tyrkkimisiä palvelijain kesken. Tämä olisi johtanut varmaan -tappeluunkin, jollei de Rambouillet olisi antanut niin ankaroita -määräyksiä seurueelleen. Huomasin samassa edessäni rivin mulkoilevia -kasvoja, kymmenkunta uhkaavaa kättä ojentui minua kohti ja yhtä monta -ääntä, joitten joukossa tunsin Fresnoyn, huusi meluten: "Tuossa hän on! -Tuossa hän on!" - -Siististi puettu vanhanpuoleinen mies astui esiin paperi kädessään ja -puolentusinan pertuskamiehensä avustamana hän olisi heti minut -pidättänyt, jollei herra de Rambouillet olisi tullut väliin käyttäytyen -huolettomalla ylemmyydellä, mikä sopi hänelle sitä paremmin kun hänellä -ei ollut muuta asetta kuin ratsastusraippa kädessään. "No, no! Mitäs -tämä on?" sanoi hän kevyesti. "Minä en ole tottunut siihen että minun -väelleni tehdään mitään ilman minun lupaani, herra linnavouti. Kai te -tunnette minut?" - -"Vallan hyvin, herra markiisi", vastasi mies jäykän kunnioittavasti; -"mutta tämä tapahtuu kuninkaan nimenomaisesta määräyksestä." - -"Hyvä", vastasi suojelijani silmäillen tyvenesti linnanvoudin takana -näkyviä kasvoja, ikäänkuin tekisi niistä luetteloa, mikä sai jotkut -herroista osottamaan levottomuuden oireita. "Se nähdään pian, sillä -aiomme juuri pyrkiä hänen majesteettinsa puheille." - -"Ei tämä herra", vastasi linnavouti lujasti, kohottaen jälleen kätensä. -"Minä en voi päästää häntä menemään." - -"Kyllä, myöskin tämä herra, teidän luvallanne", vastasi markiisi -työntäen kevyesti käden syrjään ratsastusraipallaan. - -"Herra markiisi", virkkoi toinen peräytyen askeleen ja puhuen hiukan -kiivaasti, "tämä ei ole mitään leikkiä, luvallanne sanoen. Minulla on -kuninkaan oma määräys ja sitä ei ole lupa vastustaa." - -Ylimys naputti hopeista makeisrasiaansa ja hymyili. "Minä tahdon olla -viimeinen sitä vastustamaan -- jos teillä on se", virkkoi hän -raukeasti. - -"Voitte lukea sen itse", vastasi linnavouti, jonka kärsivällisyys oli -lopussa. - -Herra de Rambouillet otti pergamenttiliuskan sormenpäillään, silmäili -sitä ja antoi sen takaisin. "Niinkuin arvasinkin", lausui hän, -"ilmeisesti väärennetty." - -"Väärennetty!" huusi virkamies suuttumuksesta tulipunaisena. "Ja minä -sain sen kuninkaan oman kirjurin kädestä!" Hänen takanaan syntyi -tällöin sorinaa; mikä mutisi: "Häpeämätöntä", mikä mitäkin -- ja kaikki -niin uhkaavan näköisinä että markiisin seurueen herrat ryhmittyivät -hänen taakseen ja d'Agen naurahti hurjasti. - -Mutta markiisi de Rambouillet pysyi järkähtämättömänä. "Saittepa sen -keneltä hyvänsä", vastasi hän. "Se on väärennetty ja minä vastustan sen -täytäntöönpanemista. Jos suvaitsette odottaa minua täällä, niin lupaan -kunniasanallani luovuttaa tämän herran haltuunne tunnin kuluessa, jos -määräys osottautuu päteväksi. Jollette tahdo odottaa, käsken -palvelijaini raivata tien, ja jos ikävyyksiä seuraa niin vastuu on -teidän." - -Hän puhui niin päättäväisesti ettei ollut vaikea nähdä kysymyksessä -olevan enemmän kuin yksityisen miehen vangitseminen. Niin olikin. -Todellinen kiista oli siitä, luisuiko kuningas, jonka epävakavuuden -kanssa oli vaikea osata menetellä, takaisin entisten neuvonantajainsa -käsiin vai ei. Minun vangitsemiseni oli pelisiirto, jonka tarkotuksena -oli olla vastaiskuna sille voitolle jonka Rambouillet oli saavuttanut -saadessaan kuninkaan taivutetuksi muuttamaan Toursiin, joka oli -hugenottien naapuruudessa ja josta käsin yhtyminen näihin olisi -helppoa. - -Linnavouti saattoi epäilemättä arvata tällaisten asiain olevan -kysymyksessä. Hän tiesi että hänen käsissään olevan määräyksen pätevyys -riippui siitä, kumpi puolue pääsi toisesta voitolle, ja nähdessään -herra de Rambouillet'n päättäväisen esiintymisen hän antoi perään. -Tullen useammin kuin kerran keskeytetyksi seurueensa puolelta, jonka -joukossa oli joitakin Bruhlin miehiä, hän mutisi vastahakoisesti -suostuvansa ehdotukseemme, minkä jälkeen markiisi hetkeäkään -vitkastelematta tarttui käsivarteeni ja riennätti minut pihan poikki. - -Niin pitkälle oli kaikki käynyt hyvin. Mieleni alkoi rohkaistua. Mutta -mitä markiisiin tuli, purkautui hänen levottomuutensa, jonka hän -linnavoudin edessä oli salannut, portaita ylös noustessamme äkäiseen -muminaan, josta sain selville sen verran että pääottelu oli vielä -tulossa. En senvuoksi hämmästynyt, kun eräs ovenvartia esihuoneeseen -saapuessamme nousi ylös ja astuen lattian poikki asettui meidän ja -kuninkaan huoneen oven väliin, ilmottaen markiisille syvään kumartaen -ettei hänen majesteettinsa voinut ottaa vastaan. - -"Hän ottaa kyllä vastaan minut", huusi markiisi luoden kopean katseensa -virnisteleviin hovipoikiin ja hoviherroihin, jotka hänen silmäyksensä -edessä tulivat heti vakaviksi. - -"Minulla on nimenomainen määräys olla päästämättä ketään sisään", -vastasi mies. - -"No, no! Se määräys ei koske minua", sanoi seuralaiseni säikähtymättä. -"Minä tiedän mitä toimia kuninkaalla on ja olen tullut häntä -auttaakseni." Ja kohottaen kätensä hän sysäsi säikähtyneen vartian -syrjään ja avasi päättävästi kuninkaan huoneen oven. - -Kuningas istui useitten henkilöitten ympäröimänä panemassa juuri -ratsastussaappaita jalkaansa. Kuullessaan tulomme hän käänsi päätään -hämmästyneen näköisenä ja pudotti hämmennyksissään toisen käsissään -olevista norsunluukalikoista; hänen ilmeensä, samoinkuin hänen -ympärillään seisovienkin, johti vastustamattomasti mieleeni -luvattomasta teosta tavatun koulupoikalauman. - -Hän sai kuitenkin takaisin mielenmalttinsa melkein samassa ja kääntyen -selin meihin jatkoi puheluaan ympärillä seisovien kanssa sellaisista -mitättömistä seikoista mitkä tavallisesti hänen mieltään kiinnittivät. -Hän pitkitti keskustelua hyvin vapaassa äänilajissa, ollen tahallaan -välittämättä meidän läsnäolostamme; mutta oli ilmeistä että hän kyllä -muisti sen ja että se kylmä ja ankara katse, jonka markiisi häneen -suuntasi, synnytti hänessä epämieluisaa levottomuutta. - -Vaikka markiisi ei näyttänyt lainkaan säikähtyvän tästä -välinpitämättömästä vastaanotosta, niin minä puolestani tunsin -luottamukseni häviävän. Niin, olinpa vähällä katua että olin -ryhtynytkään näin hyödyttömään yritykseen. Portilla odottava -vangitsemismääräys tuntui vähemmän pelottavalta kuin hänen -majesteettinsa kasvava epäsuosio, jonka näin tulevan osakseni -pysyessäni siinä missä olin. En tarvinnut kuninkaan vieressä -hymyilevänä seisovan marsalkka Retzin julkeata katsetta enkä huoneen -perällä olevain parin hovipojan naurua, tunteakseni toivon -rippeittenkin häviävän; ja jotkut seikat taas, joitten olisi luullut -rohkaisevan minua -- joittenkin kuninkaan ympärillä olevien levottomuus -ja marsalkka Retzinkin käytöksen alla piilevä huolestuneisuus -- jäivät -minulta kokonaan huomaamatta. - -Selvästi näin vain sen, että kuninkaan hämminki oli nopeasti -muuttumassa suuttumukseksi. Hänen poskiaan peittävä maali esti mitään -värinmuutoksia näkymästä, mutta hänen rypistetyt kulmansa ja se -hermostunut tapa, millä hän vuoroin otti pois ja pani päähänsä -jalokivillä koristettua hattuaan ilmaisivat hänen mielentilansa. -Viimein hän viittasi erästä herraa seuraamaan ja meni ikkunan luokse, -mistä herra jonkun hetken perästä tuli meidän luoksemme. - -"Herra de Rambouillet", lausui hän kylmällä ja virallisella -äänenpainolla, "hänen majesteetilleen on tämän herran läsnäolo -vastenmielinen ja hän vaatii häntä heti poistumaan." - -"Hänen majesteettinsa sana on laki", vastasi suojelijani syvään -kumartaen ja puhuen selvällä äänellä joka kuului ympäri huoneen, "mutta -se asia, jonka takia tämä herra on täällä, on erinomaisen tärkeä ja -koskee hänen majesteettinsa persoonaa." - -Herra de Retz nauroi ivallisesti. Toiset hovimiehet näyttivät -vakavilta. Kuningas kohautti ärtyneen näköisenä olkapäitään, mutta -hetken empimisen perästä, minkä aikana hän katsoi ensin Retziin ja -sitten Rambouillet'hen, hän viittasi markiisia tulemaan luoksensa. - -"Mitävarten olette tuonut hänet tänne?" mutisi hän tuikeasti katsahtaen -karsaasti minuun. "Hänen kanssaan olisi ollut meneteltävä minun -määräykseni mukaan." - -"Hänellä on tiedonantoja teidän majesteetillenne yksityisesti", vastasi -Rambouillet. Ja hän katsoi kuninkaaseen niin merkitsevästi että luulen -tämän yhtäkkiä muistaneen Rosnyn kanssa tekemänsä sopimuksen ja minun -osani siinä, sillä hän hätkähti kuin äkkiä unesta herätetty. -"Estääkseen näitä tiedonantoja saapumasta teidän korviinne, sire", -jatkoi suojelijani, "ovat hänen vihamiehensä käyttäneet väärin teidän -majesteettinne hyvintunnettua oikeudentuntoa." - -"Oh, pysähtykää, pysähtykää toki!" huusi kuningas nykäisten esiin -lyhyttä levättiään, joka ulottui ainoastaan hänen vyötäisiinsä. "Tuo -mieshän on tappanut papin! Hän on tappanut papin, kuuletteko!" toisti -hän vakaumuksella, ikäänkuin olisi nyt saanut kiinni oikeasta -todistuskappaleesta. - -"Se ei ole totta, suokoon teidän majesteettinne anteeksi", vastasi -Rambouillet järkähtämättömän levollisesti. - -"Ohoh! Ovathan todistukset selvät", virkkoi kuningas äreästi. - -"Mitä siihen tulee, sire", vastasi seuralaiseni, "jos syytös tarkottaa -isä Antoinen murhaa, niin uskallan sanoa että siihen ei ole mitään -todistusta." - -"Siinä te erehdytte!" vasaasi kuningas. "Kuulin sen omin korvin tänä -aamuna." - -"Suvaitsisitteko, sire, kertoa millainen se oli?" tiukkasi herra de -Rambouillet. - -Mutta silloin katsoi marsalkka Retz tarpeelliseksi sekaantua -keskusteluun. "Pitääkö meidän muuttaa hänen majesteettinsa huone -oikeussaliksi?" virkkoi hän pehmeästi. Siihen saakka hän oli pysynyt -vaiti, luottaen luultavasti siihen vaikutukseen minkä hän jo oli tehnyt -kuninkaaseen. - -Herra de Rambouillet ei piitannut hänestä mitään. - -"Mutta Bruhl", sanoi kuningas, "katsokaas, Bruhl sanoo..." - -"Bruhl!" keskeytti toverini niin halveksivasti että kuningas säpsähti. -"Eihän toki teidän majesteettinne liene pannut arvoa sille mitä hän -sanoo tästä herrasta?" - -Saatuaan täten toistamiseen huomautuksen minun huostaani uskotuista -asioista ja siitä kuinka edullista minun syrjäytymiseni olisi -Bruhlille, näytti kuningas ensin hämmentyneeltä ja sitten vihaiselta. -Hän purki kiintymyksensä pariin kiroukseen, lisäten lapsellisesti että -me olimme kaikki pelkkää petturisakkia ja ettei hänellä ollut ketään -johon hän voisi luottaa. Mutta toverini oli vihdoinkin koskettanut -oikeata kieltä, sillä kun kuningas vähän rauhottui, huitaisi hän -syrjään marsalkka Retzin vastalauseet ja käski nyrpeästi Rambouillet'n -sanoa sanottavansa. - -"Munkki surmattiin auringonlaskun tienoissa, sire", vastasi -Rambouillet. "Nyt voi sisarenpoikani, herra d'Agen, joka on tuolla -esihuoneessa, kertoa teidän majesteetillenne että hän oli silloin tämän -herran kanssa hänen asunnossaan, saapuen sinne noin tuntia ennen -auringon laskua eilen illalla ja poistuen sieltä vasta tunti sen -jälkeen. Tietysti herra de Marsac voi silloin tuskin olla murhaaja, ja -herra marsalkan täytyy kääntyä toiselle taholle jos hän haluaa kostoa." - -"Oikeutta, hyvä herra, ei kostoa", virkkoi marsalkka Retz synkin -katsein. Hänen teräväpiirteiset italialais-kasvonsa kätkivät hyvin -hänen levottomuutensa, mutta hänen ruskealla poskellaan kiihkeästi -tykyttävä pieni valtimo ilmaisi salaisuuden niille jotka hänet -tunsivat. Hänellä oli näyteltävänä vaikeampi osa kuin hänen -vastustajallaan, sillä Rambouillet'n kätten ollessa puhtaat tunsi Retz -itsensä petturiksi, joka minä hetkenä hyvänsä saattoi tulla ilmi ja -saada rangaistuksensa. - -"Kutsuttakoon herra d'Agen sisään", sanoi Henrik lyhyesti. - -"Ja jos teidän majesteettinne suvaitsee, niin myöskin herra Bruhl", -lisäsi Retz. "Nimittäin jos te, sire, todellakin aiotte ottaa uudelleen -käsiteltäväksi asian, jota pidin jo ratkaistuna." - -Kuningas nyökkäsi vastahakoisesti, pahantuulen poimut kasvoillaan. -Epävarman katseensa, joka harvoin kohtasi hänen puhuttelemansa henkilön -katsetta, hän piti lattiaan tähdättynä, ja tämä teki vielä -silmäänpistävämmäksi sen etukumaran ryhdin, joka oli hänelle ominainen. -Huoneessa oli seitsemän tai kahdeksan erinomaisen pientä koiraa, ja -odottaessaan kutsumiaan henkilöitä hän potki milloin yhtä milloin -toista niistä vasuista joissa koirat olivat, ikäänkuin hän siten olisi -keventänyt pahaatuultaan. - -Todistajat saapuivat muutamien muitten henkilöitten seuraamina, niiden -joukossa Neversin ja Mercoeurin herttuat, joitten tuli lähteä -ratsastamaan kuninkaan kanssa, ynnä herra de Crillon, joten huone tuli -jokseenkin täyteen. Molemmat herttuat kumarsivat virallisesti -markiisille astuessaan hänen ohitseen, mutta ryhtyivät hiljaisella -äänellä keskustelemaan Retzin kanssa, joka näytti koettavan saada heitä -ajamaan hänen puoltaan asiassa. He näyttivät kuitenkin kieltäytyvän, -kohauttaen lyhyitä levättejään ikäänkuin asia olisi liian vähäpätöinen. -Crillon taas huusi kovalla äänellä ja kiroten tahtovansa tietää mikä -oli kysymyksessä, ja kun se oli hänelle ilmotettu, kysyi nostettiinko -kaikki tämä hälinä yhden kaljupään munkin takia. - -Henrik, jonka suopeus kaapua kohtaan oli hyvin tunnettu, heitti häneen -vihaisen katseen, mutta tyytyi sanomaan tiukasti herra d'Agenille: "No, -hyvä herra, mitä te tiedätte tästä asiasta?" - -"Odottakaa hetkinen, sire", huusi Rambouillet ennenkuin François ehti -vastata. "Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne, mutta te olette -kuullut herra de Bruhlin kertomuksen. Uskallanko pyytää teiltä, sire, -sitä suosionosotusta, että myöskin minun sallitaan se kuulla?" - -"Mitä?" huudahti marsalkka Retz kiukkuisesti. "Mekö tässä siis olemme -tuomareita eikä hänen majesteettinsa? Lempo soikoon!" jatkoi hän -kiivaasti, "mitä helkkarissa meillä on sen kanssa tekemistä? Taivaan -nimessä, minä panen vastalauseeni..." - -"Niin, hyvä herra, ja mitä vastaan panette vastalauseenne?" tikaisi -puolustajani kääntyen häneen päin tuikean halveksivana. - -"Hiljaa!" huusi kuningas, joka oli kuunnellut melkein poissa -suunniltaan. "Hiljaa! Herran tähden, arvoisat herrat", jatkoi hän -silmäillen ympärillään olevaa piiriä kuninkaallista suuttumusta -ilmaisevin katsein, mikä todella ei tuottanut häpeää hänen kruunulleen, -"tehän unohdatte missä olette. Minä en tahdo tuollaista riitelemistä -minun huoneessani tai muuallakaan. Kadotin Quélus'n ja Maugironin sillä -tavalla, siinä on häviötä kylliksi, ja minä en tahdo sitä, sanon minä! -Herra de Bruhl", lisäsi hän seisoen suorassa ja näyttäen sinä hetkenä -kaikkine maalineen ja korurihkamineenkin kuninkaalta, "herra de Bruhl, -toistakaa kertomuksenne." - -On helppo kuvitella millaisin tuntein minä kuuntelin tuota sanakiistaa. -Mieltäni raateli vuoroin toivo ja pelko sitä mukaa mikä puoli -milloinkin näytti pääsevän voitonpuolelle, ja nähtyäni yhtenä hetkenä -edessäni vankityrmän kolkkouden, tunsin seuraavassa tuokiossa vapauden -ilman tuulahdusta, mikä ei milloinkaan ennen ollut tuntunut niin -suloiselta. Niin voimakkaat kuin nämä tunteet olivatkin, pääsi niistä -voitolle uteliaisuus silloin kuin kuulin Bruhlia kutsuttavan ja näin -hänen astuvan esiin kuninkaan käskiessä. Tietäen että tämä mies oli -itse syyllinen, ihmettelin millaisin kasvoin hän astuisi kaikkien -noitten katseitten eteen ja mistä häpeämättömyyden syvyydestä hän saisi -rohkeutta tällaiseen esiintymiseen. - -Minun ei olisi kuitenkaan tarvinnut olla huolissani, sillä hän oli -täysin tilaisuuden tasalla. Hänen verevät kasvonsa ja läpitunkevat -mustat silmänsä kohtasivat niin ystäväin kuin vihamiestenkin katseita -rävähtämättä. Hän oli puettu hyvin ja hienosti, sysimusta tukkansa oli -muodinmukaisesti käherretty ja hän näytti samalla kertaa huolettomalta, -kauniilta ja järkähtämättömältä. Joskin hänen tukevampi muotonsa -vaikutti hiukan karkeahkolta, kun hän seisoi siinä herra d'Agenin -rinnalla, joka oli täydellisen hovimiehen perikuva pilkusta pilkkuun, -niin se meni rehellisyyden vaakamaljaan, sillä ihmiset ovat yleensä -taipuvaisia yhdistämään toisiinsa totuuden ja voiman. - -"Minä en tiedä enempää kuin tämän, sire", lausui hän levollisesti. -"Satuin kulkemaan tuomiokirkon esipihan poikki murhan tapahtuessa ja -kuulin isä Antoinen huutavan. Hän huusi, ainoastaan kolme sanaa, -kuoleman hädässä olevan ihmisen äänellä. Sanat olivat" -- ja tässä -puhuja katsahti minuun,-- "Haa! Marsac! Apua!" - -"Todellakin!"' virkkoi herra de Rambouillet katsahdettuaan lupaa -pyytäen kuninkaaseen. "Ja oliko siinä kaikki? Ettekö nähnyt mitään?" - -Bruhl pudisti päätään. "Oli liian pimeä", sanoi hän. - -"Ettekä kuullut mitään muuta?" - -"En." - -"Onko minun siis ymmärrettävä", jatkoi markiisi hitaasti, "että herra -de Marsac vangitaan sentakia että pappi -- Herra olkoon hänen -sielullensa armollinen! -- huusi häntä apuun?" - -"Apuun?" huudahti Retz rajusti. - -"Apuun?" sanoi kuningas hämmästyneenä. Ja mitä hullunkurisin muutos -tapahtui kaikkien kasvoilla. Kuningas oli ymmällä, Neversin herttua -hymyili, Mercoeurin herttua nauroi ääneen. Crillon huusi meluavasti: -"Sukkela keksintö!" ja enemmistö, joka ei halunnut muuta kuin arvata -voittavan puolueen, virnisteli leveästi tahtomattaankin. - -Mutta se mikä kaikista muista tuntui sukkelalta sutkaukselta, teki -aivan toisenlaisen vaikutuksen marsalkka Retziin ja Bruhliin. Edellinen -tuli harmista keltaiseksi ja oli vähällä tukehtua, jälkimäinen näytti -niin tyrmistyneeltä ja säikähtyneeltä kuin olisi hänen syyllisyytensä -tullut sinä hetkenä ilmi. Saatuaan munkin äänensävystä -- mikä -varmaankin oli kaikunut hänen korvissaan ukkosen jyrinänä -- sen -vakuutuksen, että nimeni lausuminen oli sellaisen henkilön syytöshuuto, -joka luuli minua murhaajakseen, oli hän päättänyt kertoa paljaan -totuuden, ajattelematta että nuo hänelle niin selvät sanat voisivat -toistettuina saada toisenlaisen merkityksen. - -"Sanat tuntuvat todellakin kaksimielisiltä", mutisi Henrik. - -"Mutta Marsac hänet tappoi", huusi Retz raivoissaan. - -"Siitä juuri odotamme jotakin todistusta", vastasi puolustajani -säveästi. - -Marsalkka katsoi avuttomana Neversiin ja Mercoeuriin, jotka -tavallisesti pitivät hänen puoltansa; mutta tätä tilaisuutta varten ei -näitä herroja ollut nähtävästi valmistettu. He vain pudistivat päätään -ja hymyilivät. Syntyi hetken äänettömyys, jonka kestäessä kaikki -katsoivat uteliaina Bruhliin, joka ei voinut salata pettymystään. -Silloin astui esiin herra d'Agen. - -"Jos teidän majesteettinne sallii", sanoi hän häijyn hymyn häivähtäessä -hänen kauniilla kasvoillaan -- olin usein pannut merkille hänen -erinomaisen vastenmielisyytensä Bruhlia kohtaan, ymmärtämättä mistä se -johtui -- "niin luulen voivani esittää painavamman todistuksen kuin se -minkä herra de Bruhl niin suurella vilpittömyydellä on tyytynyt tuomaan -esiin." Sitten hän jatkoi, todentaen että hänellä oli ollut kunnia olla -minun seurassani murhan tapahtuessa, ja hän lisäsi sitäpaitsi niin -monta yksityiskohtaa että syyttömyyteni tuli tyydyttävästi todistetuksi -jokaiselle selväjärkiselle ihmiselle. - -Kuningas nyökkäsi. "Se ratkaisee asian", lausui hän helpotuksesta -huoahtaen. "Kai tekin olette sitä mieltä, Mercoeur, vai kuinka? No -niin. Villequier, pitäkää huoli että herra de Marsacia koskeva määräys -peruutetaan." - -Marsalkka Retz ei voinut hillitä kiukkuaan kuullessaan tämän -määräyksen. "Tätä mukaa", huusi hän rajusti, "ei meille jää kohta -montakaan pappia! Me olemme saaneet huonon maineen Blois'ssa nytkin -jo!" - -Hetken ajan pidätti jokainen läsnäoleva henkeään, kun kuninkaan silmät -leimahtivat tästä rohkeasta viittauksesta herttua Guisen ja hänen -veljensä kardinaalin murhaan. Mutta onnettomuudekseen osui Henrik -olemaan anteeksiantavainen aina väärässä paikassa ja ankara silloin -kuin ankaruus oli joko epäoikeutettua tai epäviisasta. Hän malttoi -mielensä tahdonponnistuksella ja kosti ainoastaan jättämällä kutsumatta -vapisevana seisovan marsalkan ratsastusretkelleen. - -Seurue hajaantui hiukan kiihtyneessä tilassa. Minä seisoin toisella -puolella herra d'Agenin kanssa, kun kuningas lähimpine seurueineen -poistui huoneesta, ja niin hämilläni kuin olinkin ottaessani vastaan -kohteliaita onnitteluja useilta, jotka yhtä hyväntahtoisina olisivat -nähneet minut hirtettävän, ei minulta kuitenkaan jäänyt huomaamatta -että jotain oli tekeillä Bruhlin ja Retzin kesken, jotka seisoivat -erillään keskustellen matalalla äänellä. Siksipä minua ei -kummastuttanut kun Bruhl raivautui esihuoneen täyttävän tungoksen läpi -minua kohti ja syvään kumartaen pyysi saada puhua jonkun sanan -kanssani. - -"Kernaasti", sanoin minä katsoen häneen tutkivasti, sillä minä tiesin -hänen olevan sekä kavalan että riidanhaluisen. "Puhukaa vain." - -"Te olette tehnyt tuumani tyhjäksi kerta toisensa jälkeen", lausui hän -äänellä joka värisi hiukan, samoinkuin hänen sormensakin, joilla hän -siveli vahattuja viiksiään, "Meidän välillämme ei tarvita sanoja. Minä -tulen huomenna puolenpäivän aikaan yhden kumppanin kanssa Chavernyn -sillalle, joka on penikulman päässä täältä. Se on asumatonta seutua. -Ehkä teitäkin huvittaa ratsastaa sen kautta jonkun ystävänne kanssa?" - -"Siitä voitte olla varma", vastasin minä kumartaen syvään ja tuntien -kiitollisuutta siitä että asia lopultakin tuli rehellisesti ja -avoimesti ratkaistavaksi. "Olen saapuva sinne -- ja omassa -persoonassani. Sillä eilis-iltainen sijaiseni", lisäsin, katsoen häntä -kiinteästi kasvoihin, "tuntuu olleen hiukan kovaonninen." - - - - -XXI. Kaksi naista. - - -Kohteliaisuuden vuoksi ja osottaakseni kiitollisuuttani saatoin herra -de Rambouillet'ta hänen asuntoonsa ja näin että hän oli yhtä -tyytyväinen itseensä ja siis minuunkin, kuin minä olin häneen. Sillä -kertaa minä tosiaan melkein rakastin häntä, ja varmasti hän olikin -mies, jolla oli ylevä ja isänmaallinen mieli ynnä taito ja käytös -samanveroiset. Mutta häneltä puuttui se luonteen miellyttävyys ja -myötätunnon herättämisen voima, joka antoi de Rosnyn ja Navarran -kuninkaan kaltaisille miehille heidän erikoisen viehätyksensä; vaikka -sen jälkeen mitä edellisessä luvussa olen hänestä kertonut, ei minun -kieleni sovi puhua hänestä pahaa. Ja joka tapauksessa hän oli hyvä -mies. - -Kun vihdoinkin saavuin asuntooni, odotti minua siellä yllätys -kirjelipun muodossa, joka oli juuri saapunut eikä kukaan tiennyt miten. -Joskin sen tulotapa oli salaperäinen, oli sen sisältö kuitenkin lyhyt -ja riittävän selvä, sillä se kuului näin: "_Arvoisa herra! Jos tulette -tapaamaan minua kolme tuntia puolenpäivän jälkeen Pienten Sisarten -talon edustalla olevaan puistoon, niin teette palveluksen sekä -itsellenne että allekirjoittaneelle. Marie de Bruhl_." - -Siinä oli kaikki mitä tuo naisen käsialalla kirjotettu lippu sisälsi, -mutta silti oli siinä kylliksi saattamaan minut ymmälle. Simon, joka -oli ilmaissut mitä vilpittömintä iloa pelastumiseni johdosta, olisi -tahtonut minua menettelemään sen suhteen samalla tavalla kuin -tuomiokirkon esipihalle kutsuvaan sanomaan nähden, nimittäin jättämään -sen kokonaan huomioonottamatta. Mutta minä olin eri mieltä, ja -varsinkin kolmesta syystä: ensiksikin oli kutsu suora ja avonainen, -lisäksi oli aika varhainen ja paikka liian julkinen sopiakseen -väkivallan näyttämöksi, vaikkakin hyvin sovelias sellaiseen kohtaukseen -mihin ei ollut tarkotus kutsua koko maailmaa. Päälle päätteeksi oli -puisto vain noin nuolenkantaman päässä asunnostani, vaikkakin toisella -puolen St. Denys-katua. - -Sitäpaitsi saatoin ymmärtää montakin syytä, jotka voivat vaatia rouva -de Bruhlia tapaamaan minua, ja jotkut niistä koskivat minua sangen -läheltä. Senvuoksi olin välittämättä Simonin varotuksista ja läksin -määräaikana paikalle, joka oli pieni, siisti alue vähän syrjässä St. -Denys-kadulta, mistä kapea käytävä johti sinne. Se oli miellyttävä, -mietiskelyyn sopiva paikka, jonka yhdellä puolella vain kohosi Pienten -Sisarten talo, missä, kuten jälkeenpäin arvasin, rouva de Bruhl varmaan -oli minua odottanut, sillä puisto oli siihen tullessani tyhjä ja -kuitenkin hän hetken perästä seisoi vieressäni, vaikka kadulta ei -ketään sinne tullut. Hänellä oli naamio kasvoillaan ja pitkä viitta -yllään. Tuo kaunis tukka ja suloiset kasvot, jotka ensi kohtauksessamme -olivat herättäneet minussa niin suurta ihailua, olivat nyt piilossa, -mutta hänen vartalostaan ja ryhdistään näin kuitenkin siksi paljon että -tunsin hänet varmasti rouva de Bruhliksi. - -Hän puhkesi puhumaan katkeroituneella äänellä, mikä ei ollutkaan -minulle aivan aavistamatonta. - -"No, hyvä herra", huudahti hän harmista väräjävällä äänellä, "oletteko -nyt tyytyväinen työhönne?" - -Olin odottanut tätä ja siksi oli minulla vastaus valmiina, "En voi -käsittää, arvoisa rouva", sanoin minä, "että minulla olisi syytä -soimata itseäni. Mutta olkoon se asia kuinka hyvänsä, niin uskon -kuitenkin että te olette kutsunut minua jossakin paremmassa -tarkotuksessa kuin moittiaksenne minua toisen virheestä, vaikkakin se -tuli päivänvaloon minun sanaini kautta." - -"Minkätähden häväisitte minua julkisesti?" vastasi hän vieden -nenäliinan huulilleen ja vetäisten sen jälleen takaisin kiivaalla -eleellä. - -"Arvoisa rouva", sanoin minä maltillisesti: -- tunsin syvää sääliä -häntä kohtaan, "ajatelkaa hiukan kuinka suuren vääryyden puolisonne -minulle teki ja kuinka pientä ja mitätöntä sen rinnalla oli se mitä -minä tein hänelle vuorostani." - -"Hänelle!" huudahti hän niin rajusti että minä säpsähdin. "Minulle te -sen teitte -- minulle! Mitä minä olin tehnyt, että teidän piti tuolla -tavoin saattaa minut alttiiksi niitten naurulle, jotka eivät tunne -sääliä, ja yhtä armottoman ihmisen vihalle? Mitä olin tehnyt, hyvä -herra!" - -Minä pudistin päätäni surullisena. "Siinä suhteessa myönnän olevani -teille hyvityksen velassa", vastasin minä, "ja minä tahdon sitä antaa -teille, jos se suinkin on minun vallassani. Niin, tahdonpa sanoa -enemmänkin", jatkoin minä, sillä hänen äänensä väre oli koskenut -sydämeeni. "Yhdessä kohdassa väärensin asiaa saattaen teidän miehenne -huonompaan valoon. Uskon rehellisesti ettei hän ryöstänyt minun -huostassani olevaa naista rakkaudesta häntä kohtaan, vaan -valtiollisista syistä ja toisen henkilön välikappaleena." - -Hänen silmänsä suurenivat. "Mitä?" huusi hän. "Sanokaa se vielä kerta!" - -Tehtyäni niin kuin hän tahtoi tempaisi hän pois naamionsa ja tuijotti -kasvoihini jännittynein katsein ja huulet raollaan. Silloin näin kuinka -hän oli muuttunut näinä muutamina päivinä -- kuinka kalpeat ja -riutuneet olivat hänen poskensa ja kuinka tummat renkaat ympäröivät -hänen silmiään. "Voitteko vannoa sen?" sanoi hän vihdoin puhuen -tavattoman kiihkeästi ja laskien kiihtymyksestä vapisevan kätensä -käsivarrelleni. "Voitteko vannoa sen?" - -"Se on totta", vastasin minä vakavasti. Olisin voinut lisätä että tuon -tapahtuman jälkeen hänen miehensä oli kohdellut neitiä tavalla mikä -saattoi hänet pelkäämään pahinta. Mutta jätin sen sanomatta, tuntien -ettei velvollisuuteeni kuulunut mennä kajoamaan puolisoitten välisiin -suhteisiin. - -Hän risti kätensä ja katsoi jonkun aikaa hartaasti ylöspäin, ikäänkuin -kiittäen taivasta, samalla kuin se terveyden ja hempeyden väri, jota -niin kovin olin ihaillut, palasi ja kirkasti hänen kasvojaan -ihmeellisesti. Hän näytti todellakin sillä hetkellä kokonaan toiseksi -muuttuneelta. Hänen sinisilmänsä täyttyivät kyynelillä, hänen huulensa -liikkuivat; enkä ole milloinkaan nähnyt mitään, mikä siinä määrässä -olisi muistuttanut katolilaisten palvomaa Neitsyt Mariaa, kuin rouva de -Bruhl silloin. - -Mutta muutos oli yhtä ohimenevä kuin ihanakin. Yhdessä tuokiossa hän -näytti lysähtävän kokoon. Hän peitti kasvonsa käsillään ja voihkaisi, -ja minä näin kyynelten, joita hän turhaan koetti pidättää, tippuvan -hänen sormiensa lomitse. "Liian myöhäistä!" mutisi hän niin -tuskallisella äänellä että se viilsi sydäntäni. "Voi, te ryöstitte -minulta miehen ja annoitte minulle takaisin toisen. Minä tunnen hänet -nyt sellaisena kuin hän on. Jollei hän rakastanut häntä silloin, niin -rakastaa hän nyt. Se on liian myöhäistä!" - -Hän näytti niin voipuneelta että minä autoin hänet muutamien askelien -päähän muurin vieressä olevalle penkille; ja minun täytyy myöntää että -minun oli hyvin vaikea pysyä sen kunnioittavan huomaavaisuuden -rajoissa, mitä hänen tilansa ja minun velvollisuuteni vaativat. Puhua -lohduttavasti hänen puolisonsa käytöksestä oli mahdotonta, ja -kunniantuntoni, vaikkakin se oli kovalla koetuksella, ei sallinut minun -koettaa lohduttaa häntä jättämällä puolison kokonaan syrjään. - -Vihdoin hän toipui ja pannen naamion jälleen kasvoilleen virkkoi -hätäisesti että hänellä oli vielä jotakin sanottavaa minulle. "Te -olette kohdellut minua kunnianmiehen tavoin", jatkoi hän, "ja vaikka -minulla ei olisi syytä muuhun kuin vihaan teitä kohtaan, niin sanon -vuorostani: olkaa varuillanne! Te pelastuitte eilen illalla -- minä -tiedän kaikki, sillä se samettiruusuke, jota hän käytti syöttinä, oli -minun tekemäni -- minä olin aikonut käyttää sitä saadakseni toimeen -tämän kohtauksen. Mutta hänen keinonsa eivät ole vielä lopussa. Olkaa -sentähden varuillanne." - -Mieleeni johtui huomispäiväksi Bruhlin kanssa tekemäni sopimus, -mutta tyydyin vain kiittämään häntä, sanoen kumartuessani hänen -kätensä ylitse, jonka hän ojensi minulle jäähyväisiksi: "Kiitän -teitä, arvoisa rouva. Kiitän teitä sekä varotuksestanne että -anteeksiantavaisuudestanne." - -Taivuttaen kylmästi päätään hän veti kätensä pois. Samassa tuokiossa -näin, kohottaessani jälleen katseeni, jotakin mikä hetkeksi naulitsi -minut paikalleni. St. Denys-kadulle johtavan käytävän suulla seisoi -kaksi ihmistä meitä katsellen. Toinen oli Simon Fleix ja toinen, -naamioitu nainen, hiukan keskikokoa pienempi ja ratsastuspukuun puettu, -oli neiti de la Vire! - -Minä tunsin hänet paikalla. Mutta sitä kevennystä, jota tunsin -nähdessäni hänen saapuneen turvallisesti Blois'han, himmensi -paheksuminen siitä että Simon oli kyllin varomaton näytelläkseen häntä -tarpeettomasti kaupungin kaduilla. Tunsin jonkun verran hämmennystä -omastakin puolestani, sillä enhän voinut sanoa kuinka kauan hän ja -hänen saattajansa olivat olleet minua katselemassa. Ja nämä tunteet -lisääntyivät vielä, kun käännyttyäni kumartamaan lopulliset jäähyväiset -rouva de Bruhlille katsahdin jälleen käytävään päin ja näin että neiti -ja hänen saattajansa olivat poistuneet. Niin malttamaton kuin olinkin, -en tahtonut aiheuttaa sellaista käsitystä että olisin jättänyt rouvan -töykeästi tai tunteettomasti hänen osotettuaan minulle sellaista -huomaavaisuutta omassa surussaan, ja siksi odotinkin paljastetuin päin -kunnes hän oli hävinnyt "Pienten Sisarten" luostarin sisäpuolelle. -Sitten lähdin innokkaana rientämään asuntoani kohti, arvellen voivani -vielä saavuttaa neidin ennenkuin hän ehtisi sisälle. Minun oli -kuitenkin kohdattava vielä yksi vaikkakin hyvin laatuisa viivyke. -Astuessani St. Denys-kadulta omalle hiljaiselle kadulleni kuulin -nimeäni huudettavan ja katsahtaessani taakseni näin herra de -Rambouillet'n tallimestarin, joka nautti herransa puolelta suurta -luottamusta, juoksevan jälessäni. Hän toi isännältään sanaa, jolle hän -pyysi minun antamaan mitä suurimman painon. - -"Markiisi ei tahtonut lähettää sitä kirjotettuna", jatkoi hän -vetäen minut sivulle muutamaan nurkkaan, missä olimme tarpeeksi -huomaamattomina, "vaan hän antoi minun opetella sen ulkoa. 'Sano herra -de Marsacille', sanoi hän, 'että se, mitä varten hänet jätettiin -Blois'han, on tehtävä pian tai sitten ei ollenkaan. Jotakin on tekeillä -toisessa leirissä, en tiedä varmaan mitä. Mutta nyt on aika lyödä -naulan päähän. Minä tunnen hänen intonsa ja luotan häneen.'" - -Tuntia aikaisemmin olisin kuunnellut tätä viestiä vakavin epäilyksin ja -pahoin aavistuksin. Nyt, kun tiesin neidin saapuneen, lähetin -Rambouillet'lle vastaviestin samassa äänilajissa, ja eroten -kohteliaasti Bertramista, jota pidin hyvin kunnioitusta ansaitsevana -miehenä, kiiruhdin asuntooni tuntien riemua ajatellessani että hetki ja -henkilö olivat vihdoinkin tulleet ja että ennen seuraavan päivän -koittoa saatoin toivoa, jos kaikki hyvin kävi, voivani suorittaa Rosnyn -minulle uskoman tehtävän itselleni kunniaksi ja toisille hyödyksi. - -En voi kieltää että tähän tunteeseen sekottui joku määrä jännitystä, -minkä aiheutti ajatus neidin pikaisesta jälleennäkemisestä. Noustessani -ylös portaita koetin loihtia eteeni hänen kasvojensa ilmeen juuri -sellaisena, kuin olin ne viimeksi nähnyt hänen kurottuessaan ikkunasta -Rosnyssa, siinä tarkotuksessa että saisin siitä jotain johtonuoraa -tulevaan käyttäytymiseeni ja joutuisin vähemmän alttiiksi tarttumaan -nuoren tytön keimailun pauloihin. Mutta en päässyt nyt enempää kuin -silloinkaan minkäänlaiseen tyydyttävään tai varmaan johtopäätökseen, -vaan tunsin ainoastaan uudelleen hänen siinä tilaisuudessa minulle -lahjottamansa samettisolmukkeen kadottamisen aiheuttamaa surua. - -Koputin hänelle varaamieni huoneitten ovelle, jotka olivat kerrosta -alempana kuin omani, mutta en saanut vastausta. Otaksuen että Simon oli -vienyt hänet yläkertaan nousin kiiruusti sinne, epäilemättä lainkaan -etten tapaisi häntä siellä. Mutta kuvitelkaa hämmästystäni ja -pettymystäni, kun huomasin tämänkin huoneen tyhjäksi, lukuunottamatta -Rambouillet'n minulle lainaamaa lakeijaa! - -"Missä he ovat?" kysyin mieheltä puhuen terävästi ja seisoen käsi -ovenkahvassa, - -"Nainen ja hänen seuranaisensako?" kysyi hän astuen esiin. - -"Niin, niin!" huusin kärsimättömästi, äkillisen pelon väräyttäessä -sydäntäni. - -"Hän meni ulos heti saavuttuaan Simon Fleix'n kanssa eikä ole vielä -tullut takaisin", vastasi hän. - -Sanat olivat tuskin päässeet hänen suustaan, kun kuulin useampia -henkilöitä tulevan alhaalla olevaan käytävään ja alkavan nousta -portaita ylös. Otaksuin varmasti että neiti ja poika olivat tulleet -toista tietä ja viipyneet jollakin tavoin, ja helpotuksesta huoahtaen -käännyin ottaakseni heidät vastaan, Mutta kun henkilöt, joitten -askeleet olin kuullut, tulivat esiin, näinkin vain Rosnyn -tallimestarin, yhtä varmana, tukevana ja pirteäkatseisena kuin ainakin, -ynnä kaksi asestettua palvelijaa. - - - - -XXII. "Nainen säätää." - - -Heti kun tallimestari astui jalkansa ylimmälle pykälälle, menin häntä -vastaan. "Missä on herrattarenne, mies?" sanoin minä. "Missä on neiti -de la Vire? Sanokaa joutuin mitä olette hänelle tehnyt!" - -Hänen naamansa piteni sanomattomasti. "Missäkö hän on?" vastasi hän, -häilyen hämmästyksen ja levottomuuden vaiheilla äkillisen hyökkäykseni -johdosta. "Täällä hänen pitäisi olla. Jätin hänet tänne ei täyttä -tuntiakaan sitten. Hyvänen aika! Eikö hän sitten ole täällä nyt?" - -Hänen levottomuutensa sai minun levottomuuteni kasvamaan -kymmenkertaiseksi. "Ei!" huusin minä. "Hän ei ole! Hän on nyt poissa! -Ja te -- minkä lemmon takia teidän tarvitsi jättää hänet tänne yksinään -ja suojattomana? Sanokaa minulle se!" - -Hän nojasi suojakaiteeseen koettamattakaan puolustaa itseään ja oli -äkillisen kauhunsa vallassa aivan toisennäköinen kuin se pirteä ja -uljas mies, joka oli noussut ylös portaita kaksi minuuttia aikaisemmin. -"Minä olin hullu", voihki hän. "Näin teidän Simoninne olevan täällä; ja -Fanchette, joka on kyllä miehen veroinen hänkin, oli myöskin -herrattarensa kanssa. Ja minä menin toimittamaan hevosia talliin. En -aavistanut mitään pahaa. Ja nyt -- herra Jumala!" lisäsi hän oikaisten -itsensä suoraksi kasvonpiirteittensä käydessä jäykiksi ja synkiksi -- -"minä olen mennyt mies! Herrani ei ikinä anna minulle anteeksi!" - -"Tulitteko suoraan tänne?" sanoin minä, muistaen että kun kaikki lukuun -otettiin, ei hänen vikansa ollut suurempi kuin minun eräässä -aikaisemmassa tilaisuudessa. - -"Me menimme ensin herra de Rosnyn asunnolle", vastasi hän, "missä -saimme teidän sananne, jonka mukaan meidän oli tultava tänne. Ja me -tulimme heti laskeutumatta edes satulastakaan." - -"Neiti on ehkä mennyt takaisin ja on siellä", sanoin minä. - -"Se on mahdollista. Jääkää tänne ja pitäkää tarkkaa vaaria, niin minä -menen katsomaan. Toinen miehistänne tulkoon mukaani." - -Hän lausahti myöntävästi, ollen mies joka oli yhtä kernas ottamaan -vastaan kuin antamaankin määräyksiä, ja tällä kertaa kiitollinen -jokaisesta esityksestä mikä tarjosi toivoa neidin turvallisuudesta. -Hänen valitsemansa palvelijan seuraamana juoksin alas portaita ja olin -samassa tuokiossa rientämässä St. Denys-katua pitkin. Päivä alkoi -hämärtää. Kapeilla kaduilla ja kujilla oli jo melkein pimeä, mutta -kaupungin asukkaissa, joita oli suuri joukko maleksimassa ulkona tai -haastelemassa talojen ovilla, saatoin huomata saman jännityksen ilmeen -kuin aamullakin. Niin kuumeisen levottomuuden vallassa kuin olinkin, ei -minulta jäänyt huomaamatta kaikkien kasvoilla asuva huolestunut -vakavuus, mutta kun otaksuin sen johtuvan kuninkaan lähestyvästä -poismuuttamisesta ja lisäksi olin huolella siitä etteivät ne, joita -etsimme, huomaamattani menisi ohitsemme väen vilskeessä, niin en sitä -paljon ajatellut. Viiden minuutin perästä olimme de Rosnyn asunnolla. -Koputin ovelle malttamattomana ja tuntematta paljonkaan menestyksen -toivoa. Mutta kuinka hämmästyinkään, kun ovi melkein samassa aukeni ja -minä näin edessäni Simon Fleix'n! - -Huomatessaan kuka tulija oli hän horjahti taaksepäin kauhistunein -kasvoin ja peräytyi seinään asti käsi kohotettuna. - -"Sinä heittiö!" huudahdin minä voiden vaivoin hillitä itseäni. "Sano -minulle heti paikalla missä neiti de la Vire on! Taikka, taivaan -nimessä, minä unohdan mitä äitini oli sinulle velkaa ja hävitän sinut!" - -Tuokion hän tuijotti minuun pahasisuisesti irvillä ikenin, ikäänkuin -aikoisi kieltäytyä -- ja tehdä vielä enemmänkin. Sitten hän malttoi -mielensä ja kohottaen kättään viittasi ynseästi ylöspäin. "Mene -edelläni ja koputa ovelle", sanoin minä, taputtaen tarkottavasti -tikarini kahvaa. - -Esiintymistapani pelottamana hän totteli ja johti meidät siihen -huoneeseen, missä herra de Rambouillet oli yllättänyt meidät eräässä -aikaisemmassa tilaisuudessa. Ovella hän pysähtyi ja koputti hiljaa, -jolloin terävä ääni sisäpuolelta käski meidän astua sisään. Minä -kohotin salvan ja noudatin kehotusta, sulkien oven jälkeeni. - -Neiti istui, ratsastuspuku vielä yllään, tuolilla lieden edessä, missä -vasta sytytetty valkea ratisi ja savusi. Hän istui selin minuun eikä -kääntynyt sisäänastuessani, vaan leikki yhä välinpitämättömän näköisenä -helmassaan viruvan naamion nauhoilla. Fanchette seisoi hänen takanaan -suorana kuin tukki, kyynärpäät pontevasti sivuilla ja kädet ristissä, -sellaisessa asennossa että saatoin arvata hänen juuri lausuneen ankaran -tyytymättömyytensä herrattarensa viimeisen oikun johdosta ja -erittäinkin siitä varomattomuudesta millä neiti liikkui julkisesti -ulkosalla niin pätemättömän vartian kuin Simonin kanssa sellaisessa -paikassa missä hän jo oli saanut niin paljon kärsiä. Tätä havaintoani -vahvisti se, että naisen ankara ilme kirkastui kun hän näki minut, -vaikkakin se ynseä päännyökkäys, minkä hän soi minulle tervehdykseksi, -ei suinkaan näyttänyt osottavan suosiota tai hyväntahtoisuutta. Hän -kosketti kuitenkin herratartaan olkapäähän ja sanoi: "Herra de Marsac -on täällä." - -Neiti käänsi päätään ja katsoi minuun välinpitämättömästi, siirtämättä -tuoliaan tai liikuttamatta jalkaansa, jota hän lämmitteli. "Hyvää -iltaa", virkkoi hän. - -Tervehdys tuntui niin lyhyeltä ja jokapäiväiseltä, jättäen -huomioonottamatta niin hyvin sen tuskan ja levottomuuden, minkä hän -juuri oli minulle tuottanut, kuin sen tärkeän päämäärän jonka takia -olimme täällä -- puhumattakaan omituisesta eroamisestamme, jonka hän -varmaan muisti yhtä hyvin kuin minäkin -- että edeltäpäin valmistamani -sanat kuolivat huulilleni ja minä tuijotin häneen vilpittömän -hämmentyneenä. Hänen pienet kasvonsa olivat, huulia lukuunottamatta, -kokonaan kalpeat. Otsa oli synkkä, katse oli tyly samalla kuin -väsynyt. Eivätkä ainoastaan sanat jääneet minulta sanomatta, vaan -suuttumuksenikin hävisi; noustuani portaita ylös valmiina torumaan, -tunsin yhtäkkiä -- huolimatta uudesta levätistäni ja huotrastani, -virastani ja hovimaineestani -- samaa vanhuuden, ränstyneisyyden ja -köyhyyden tunnetta, jota hänen läsnäolonsa oli vaikuttanut minussa -alunpitäen. Mutisin: "Hyvää iltaa, neiti", ja sen enempää en saanut -sanotuksi -- minä, joka olin säikäyttänyt vahvan Maignanin -pahanpäiväiseksi juuri vähäistä ennen! - -Hän nähtävästi huomasi minkä vaikutuksen hän minuun teki, sillä hän -pitkitti vielä jonkun aikaa hämillesaattavaa äänettömyyttään. Viimein -hän virkkoi jäykästi: "Ehkä herra de Marsac haluaa istua, Fanchette. -Vie hänelle tuoli. Pelkään kuitenkin että hänen hovissa saavuttamansa -menestyksen jälkeen vastaanottomme tuntuu hänestä hieman kylmältä. -Mutta mehän olemme vain maalaisia", lisäsi hän heittäen syrjäkatseen -minuun, harmin välähdys silmissään. - -Minä kiitin häntä kurkku karheana, sanoen etten voinut istua, koska -minulla ei ollut aikaa viipyä. "Simon Fleix", jatkoin sitten, saaden -vaivoin ääneni kulkemaan, "näyttää tuottaneen teille turhaa vaivaa -saattamalla teidät tänne, sen sijaan että olisi ilmottanut minun -valmistaneen huoneen teitä varten omassa asunnossani." - -"Ei se ollut Simon Fleix'n syy", vastasi hän lyhyesti. "Minä pidän -enemmän näistä huoneista. Ne ovat mukavammat." - -"Ne ovat ehkä mukavammat", pitkitin minä nöyrästi, "mutta minun on -ajateltava turvallisuutta, niinkuin tiedätte, arvoisa neiti. Minun -talossani on pätevä vartio, ja siellä voin vastata siitä ettei teille -tapahdu mitään vahinkoa." - -"Voitte lähettää varttanne tänne", sanoi hän kuninkaallisin ilmein. - -"Mutta, neiti..." - -"Eikö se riitä, kun minä olen sanonut pitäväni enemmän näistä -huoneista?" vastasi hän terävästi antaen naamion pudota helmaansa ja -kääntyen katsomaan minuun peittelemättömällä vastenmielisyydellä. -"Oletteko kuuro, hyvä herra? Sallikaa minun sanoa etten minä ole -väittelytuulella. Minä olen väsynyt ratsastamisesta. Minä pidän enemmän -näistä huoneista ja sillä hyvä!" - -Hän lausui nämä sanat mitä jyrkimmän päättäväisellä äänellä, mutta sen -rinnalla saattoi hänen teennäisen välinpitämättömyytensä verhon alta -huomata, että hän tunsi häijyä nautintoa voidessaan täten tehdä -tyhjäksi toivomukseni. Tunsin että tässä oli kysymyksessä kosto, -vieläpä mahdollisimman ärsyttävällä tavalla tarjottuna. Mutta samalla -kun tuo lapsellinen ja pahankurinen uppiniskaisuus nostatti -suuttumustani, karkotti se hänen läsnäolonsa aiheuttaman omituisen -ujouden ja muistutti minulle velvollisuuksiani. - -"Neiti", lausuin minä lujasti katsoen häneen vakavin kasvoin, "suokaa -anteeksi jos puhun suoraan. Nyt ei ole aika lapsetella. Ne miehet, -joitten käsistä kerran pelastuitte, ovat yhtä kiihkeitä nytkin ja vielä -epätoivoisemman rohkeita. Heillä arvattavasti on tällä hetkellä jo -tieto teidän tulostanne. Tehkää siis niinkuin pyydän, kehotan ja -rukoilen teitä tekemään. Muuten voi käydä niin, että minulta tällä -kertaa puuttuu voimaa pelastaa teitä, vaikka tahtoa ei koskaan tule -puuttumaan." - -Välittämättä vähääkään siitä mitä puhuin, hän katsoi minua silmiin -- -sillä olin nyt siirtynyt hänen viereensä -- pahanjuonisesti hymyillen. -"Te olette todellakin suuresti kehittynyt käytöstavoiltanne sitten -viime näkemän", virkkoi hän. - -"Mitä te tarkotatte?" kysyin minä hämmästyneenä. - -"Sitä mitä sanonkin", vastasi hän nenäkkäästi. "Mutta olihan se -odotettavissakin." - -"Onneton ihminen!" huusin minä tuon ajattoman pilkanteon miltei -sietämättömiin ärsyttämänä. "Ettekö tahdo ajatella vakavasti ennenkuin -olette tuhonnut meidät ja itsenne? Minä sanon, ettei tämä talo ole -teille turvallinen! Se ei ole turvallinen minullekaan! Minä en voi -tuoda tänne miehiäni, sillä täällä ei ole niille tilaa. Jos teillä on -hiukkasenkaan järkevyyttä, kiitollisuutta, niin..." - -"Kiitollisuutta!" huudahti hän, huiskutellen naamiota verkalleen -edestakaisin nauhasta ja katsoen minuun ikäänkuin minun kiihtymykseni -huvittaisi häntä. "Kiitollisuutta -- se on hyvin kaunis sana ja -merkitsee paljon; mutta se on niitä varten, jotka palvelevat meitä -uskollisesti, herra de Marsac, eikä muita varten. Minulle on kerrottu -että te saatte niin paljon suosionosotuksia ja menestytte niin hyvin -hovissa, etten minä ole oikeutettukaan vaatimaan itselleni -jakamattomina teidän palveluksianne." - -"Mutta, neiti..." sanoin minä matalalla äänellä. Ja siihen pysähdyin. -En uskaltanut jatkaa. - -"No niin", vastasi hän katsahtaen minuun hetken äänettömyyden jälkeen -ja lakaten yhtäkkiä leikkimästä naamiollaan, "mitä tahdotte sanoa?" - -"Te puhutte suosionosotuksista", jatkoin minä vaivalloisesti. "En ole -saanut sellaisia naisen kädestä kuin yhden ainoan kerran. Sen sain -Rosnyssa ja teidän kädestänne." - -"Minunko kädestäni?" vastasi hän hämmästyneen näköisenä. - -"Niin juuri, neiti." - -"Teille on sattunut jokin kummallinen erehdys", vastasi hän -kohentautuen ja katsoen minuun välinpitämättömästi. "En ole koskaan -antanut teille suosionosotusta." - -Minä kumarsin syvään. "Jos sanotte ettette ole antanut, niin se -riittää", vastasin. - -"Ei, mutta älkää antako minun tehdä teille vääryyttä, herra de Marsac", -puhkesi hän puhumaan hiukan nopeammin ja muuttuneella äänellä. "Jos -näytätte minulle sen suosionmerkin, jonka olen teille antanut, niin -tulen luonnollisesti vakuutetuksi. Joka näkee, se uskoo, tiedättehän -sen", lisäsi hän hermostuneesti naurahtaen, ja tehden eräänlaisen -kainoutta muistuttavan eleen. - -Jollen ollut sitä ennen tarpeeksi pahotellut huolettomuuttani ja -samettisolmukkeen menettämistä, niin tein sen nyt. Katsoin häneen -äänettömänä ja näin hänen kasvojensa, joilla juuri-ikään oli näkynyt -tunteellisuuden ja miltei katumuksen oireita, käyvän vähitellen jälleen -tylyiksi. - -"No?" virkkoi hän kärsimättömästi. "Todistus on helppo." - -"Joku otti sen minulta; luullakseni herra de Rosny", vastasin minä -vaivalloisesti, ihmetellen mikä kova onni oli johtanut hänet ottamaan -esille tämän kysymyksen ja pitämään siitä kiinni niin tiukasti. - -"Joku otti sen teiltä!" huudahti hän nousten äkkiä seisomaan leimuavin -silmin ja rutistaen pienellä kädellään naamion käyttökelvottomaksi. -"Joku otti sen teiltä!" toisti hän, äänensä ja koko olentonsa -vavistessa suuttumuksesta ja halveksimisesta. "Kiitoksia paljon sitten, -oma selitykseni on minusta parempi. Teidän esittämänne on mahdoton. -Sillä sallikaa minun sanoa teille, että kun neiti de la Vire antaa -suosionosotuksen, niin antaa hän sen miehelle jolla on voimaa ja älyä --- ja uskollisuutta säilyttämään sen, vaikkapa herra de Rosnyltakin!" - -Hänen halveksimisensa viilsi minua, mutta ei suututtanut. Tunsin -jossakin määrin ansainneeni sen ja olin raivoissani pikemmin itselleni -kuin hänelle, Mutta ollen kaiken aikaa tietoinen siitä että hänen -turvaamisensa oli nyt tärkeämpi kuin kaikki muut seikat, alistin -tunteeni hetken vaatimusten alle ja vetosin todistuskappaleeseen, jonka -luulin painavan sittenkin kun omat kehotukseni olivat osottautuneet -voimattomiksi. - -"Ottamatta lukuun minua itseäni", sanoin minä, puhuen virallisemmin -kuin siihen saakka, "on olemassa vielä yksi vaikutin, jonka pitäisi -olla teille tärkeä. Kuningas..." - -"Kuningas!" huusi hän keskeyttäen minut kiivaasti, kiihtymyksestä -hehkuvin kasvoin ja koko olemuksensa ilmaistessa uppiniskaista -itsepäisyyttä. "Minä en tahdo tavata kuningasta!" - -"Ette tahdo tavata kuningasta!" toistin minä ällistyneenä. - -"En, minä en tahdo!" vastasi hän suuttumuksen, halveksimisen ja raivon -puuskassa. "Kuulettehan, minä en tahdo! Minä olen ollut leikkikaluna ja -välikappaleena jo kylliksi kauan", jatkoi hän, "enkä halua palvella -enää toisten tarkotusperiä. Olen tehnyt päätökseni. Älkää puhuko -minulle, siitä ei ole mitään hyötyä. Toivoisin sydämestäni", lisäsi hän -katkerasti, "että olisin pysynyt Chizéssa enkä milloinkaan nähnyt tätä -paikkaa!" - -"Mutta, neiti", sanoin minä, "te ette ole ajatellut..." - -"Ajatellut!" huudahti hän pusertaen pienet valkoiset hampaansa yhteen -niin sisukkaasti että olin vähällä peräytyä taaksepäin. "Minä olen -ajatellut ihan tarpeeksi. Olen kyllästynyt ajattelemiseen. Nyt tahdon -toimia. En tahdo olla enää nukkena. Voitte viedä minut väkisin linnaan, -jos tahdotte, mutta puhumaan ette minua saa." - -Tuijotin häneen äärimäisen hämmästyneenä, kykenemättä ensi alussa -uskomaan että nainen, joka oli kestänyt niin paljon, ollut niin monen -vaaran alaisena, ratsastanut niin monta penikulmaa määrätyn tarkotuksen -vuoksi, kieltäytyisikin panemasta täytäntöön suunnitelmaansa sitten kun -kaikki oli tehty ja hetki käsissä. Niin, ensi alussa en voinut sitä -uskoa ja aloin senvuoksi esittää kaikkia mahdollisia syitä ja -kehotuksia, arvellen että hän kaipaisi vain pyyntöjä ja maanitteluja. - -Mutta pian huomasin että rukoukset ja uhkauksetkin osottautuivat yhtä -tehottomiksi, ja niitä pitemmälle en tahtonut mennä. Tiedän että jotkut -ovat minua moittineet ja toiset nauraneet, kun en vienyt asiaa sen -pitemmälle, mutta ne jotka ovat olleet silmä silmää vasten henkevän -naisen kanssa -- naisen, jonka hentous ja heikkous juuri ovat hänen -vahvimpana voimanaan -- ne ymmärtävät paremmin, mitkä vaikeudet olivat -minua vastassa ja miten minun lopultakin täytyi tulla vakuutetuksi. En -ollut milloinkaan tavannut tämän kaltaista itsepintaisuutta. Niinkuin -neiti sanoi kerran toisensa jälkeen, saatoin viedä hänet väkisin -hoviin, mutta puhumaan en voinut häntä pakottaa. - -Koetettuani kaikkia houkutuskeinoja ja kykenemättä kuitenkaan -horjuttamaan hänen päätöstään -- Fanchetten katsoessa päältä -värähtämättömin kasvoin, tekemättä mitään auttaakseen tai -vastustaakseen minua -- kadotin masennuksissani sen velvollisuuden -tunnonkin, joka tähän saakka oli minua elähyttänyt, ja vaikka -suhteeni neitiin olisi pitänyt saattaa minut huolehtimaan hänen -turvallisuudestaan hänen itsensä uhallakin, lähdin vihdoin harmin -vallassa hänen luotaan ja menin ulos virkkamatta enää sanaakaan hänen -poissiirtämisestään -- mikä seikka vielä oli minun vallassani. Luulen -että jonkun hetken harkinta olisi saanut minut malttamaan mieleni ja -muistamaan velvollisuuteni; mutta siihen ei minulle suotu tilaisuutta, -sillä olin tuskin ehtinyt portaitten yläpäähän, kun Fanchette tuli -jälkeeni ja kehotti minua kuiskaten pysähtymään. - -Hänellä oli kynttilä kädessään, ja sen hän kohotti kasvojeni tasalle, -hymyillen niissä kuvastuvalle hämmingille. "Sanotteko. ettei tämä talo -ole turvallinen?" kysyi hän äkkiä, alentaen kynttilän puhuessaan. - -"Eikö teillä ole entistä kokemusta Blois'n taloista?" vastasin minä -yhtä suorasukaisesti. "Teidän pitäisi tietää yhtä hyvin kuin minäkin." - -"Sitten hänet täytyy saada lähtemään täältä", vastasi hän nyökäten -ovelasti. "Minä voin taivuttaa hänet. Lähettäkää hakemaan väkeänne ja -olkaa täällä puolen tunnin perästä. Niin pitkän ajan saattaa hänen -mairittelemisensa vetää. Mutta kyllä minä teen sen." - -"Kuulkaa sitten", sanoin innokkaasti, käyttäen tilaisuutta hyväkseni ja -vetäen hänet ulommaksi ovelta. "Jos voitte taivuttaa hänet siihen, niin -voitte taivuttaa hänet kaikkeen mitä toivon. Kuulkaahan, ystäväni", -jatkoin alentaen yhä ääntäni. "Jos hän tahtoo puhua kuninkaan kanssa -kymmenenkään minuuttia ja kertoa hänelle mitä hän tietää, niin annan -teille..." - -"Mitä?" kysyi nainen äkkiä ja jyrkästi, nykäisten samalla irti hihansa, -josta olin pidellyt kiinni. - -"Viisikymmentä kruunua", vastasin minä, mainiten epätoivoissani summan -joka hänen asemassaan olevalle henkilölle oli kokonainen omaisuus. -"Viisikymmentä kruunua käteen, heti kun tuo kohtaus on suoritettu." - -"Ja te tahtoisitte että möisin hänet tuosta summasta!" huusi nainen -niin kiihkeästi että minä tyrmistyin. "Hävetkää, hävetkää, mies! Te -houkuttelette hänet jättämään kotinsa ja ystävänsä ja seudun jossa hän -oli tunnettu, ja nyt te tahdotte minua myömään hänet! Hävetkää! Ja -menkää matkaanne!" lisäsi hän halveksivasti. "Menkää heti paikalla ja -tuokaa väkenne. Kuninkaasta te puhutte -- kuninkaasta! Minä sanon -teille että en soisi hänen pikkusormeaankaan särkevän, vaikka kaikki -teidän kuninkaanne polvillaan sitä rukoilisivat!" - -Sen sanottuaan hän pyörähti takaisin sisään ja minä poistuin -masentuneena, ihmetellen syvästi sitä uskollisuutta, minkä Kaitselmus -arvatenkin jalosyntyisten eduksi ja mahdollisesti kaikkienkin hyväksi -on istuttanut halpoihin. Tavattuani Simonin odottamassa alhaalla -portaissa, käskin hänen äkäisesti mennä Maignanin luo ja pyytää häntä -tulemaan minun luokseni miehineen. Silläaikaa vartioitsin taloa itse -heidän tuloonsa asti, ja kun sitten menin ylös, näin että Fanchette oli -pitänyt minkä oli luvannut. Yrmeän näköisenä ja punainen täplä -kummallakin poskellaan suostui neiti lähtemään alas, ja sitten saatoin -hänet turvallisesti minun asuntooni, pari Maignanin hankkimaa soihtua -edellämme kulkien. Johdin hänet oman asuntoni alla oleviin huoneisiin, -jotka olin varustanut häntä varten. - -Ovella hän kääntyi ja kumarsi minulle liekehtivin kasvoin. - -"Tähän saakka olette saanut tahtonne läpi", lausui hän hengittäen -kiivaasti. "Mutta älkää luulotelkokaan saavanne sitä pitemmälle -- -lahjomallakaan!" - - - - -XXIII. Viimeinen Valois. - - -Seisoin hetken aikaa portailla miettien mitä minun olisi tehtävä tässä -odottamattomassa asiaintilassa, joka markiisin äsken saapuneen viestin -johdosta vaati vielä niin kiireellistä toimintaa. Jollei tuota viestiä -olisi ollut, niin olisin voinut odottaa seuraavaan aamuun ja uskoa -melkoisen varmasti tapaavani neidin silloin järkevämmällä tuulella. -Mutta niinkuin asiat nyt olivat, en uskaltanut odottaa. En uskaltanut -antautua siihen vaaraan mikä viivytyksestä voisi koitua, ja tulin -senvuoksi pian siihen johtopäätökseen, että ainoa sillä hetkellä -tarjoutuva neuvo oli mennä heti Rambouillet'n luokse ja kertoa hänelle -suoraan miten asiat olivat. - -Maignan oli asettanut yhden miehistään avonaiselle ulko-ovelle ja itse -asettunut portaitten yläpäähän, mistä hän saattoi nähdä sisääntulijan -tulematta itse huomatuksi. Tyytyväisenä tähän järjestelyyn jätin -Rambouillet'n miehen hänen väkensä vahvikkeeksi ja otin mukaani Simon -Fleix'n, jonka käyttäytymisestä neitiin nähden minulla oli mitä -vakavimpia epäilyksiä. - -Kadulle tullessani huomasin että yö oli kylmä; taivas, missä sitä näkyi -räystäitten välistä, oli täynnä kirkkaita tähtiä. Pureva viima puhalsi, -pakottaen meidät kietomaan levätit ympärillemme ja rientämään eteenpäin -ripeätä vauhtia, mikä hyvin sopi yhteen kiihtyneen mieleni kanssa. -Ollen vakuutettu siitä että tehtäväni olisi ollut suoritettu tunnin -kuluessa, jos neiti olisi ollut taipuvaisempi, en voinut mitenkään -pysyä kärsivällisenä sellaista kohtaan, joka turhanpäiväistä oikkuaan -tyydyttääkseen leikitteli kokonaista kuningaskuntaa koskevilla -salaisuuksilla kuin olisivat ne olleet pelimarkkoja, ja ohimenevän -pahantuulen puuskassa pani alttiiksi monen viikon vaivojen tulokset. -Mutta vaikka tunsinkin kärsimättömyyttä neitiä kohtaan, oli tuo tunne -kuitenkin niin heikkoa verrattuna tilaisuuden tärkeään merkitykseen, -että levottomana ihmettelin omaa levollisuuttani ja tunsin enemmän -suuttumusta itseäni kohtaan siitä etten ollut todenteolla suutuksissani -hänelle, kuin halua kohdistaa moitteita siihen joka ne varsinaisesti -ansaitsi. Turhaan sanoin itselleni halveksivasti että hän oli nainen ja -että naisten oikut olivat käsittämättömiä. Tunsin sittenkin että -anteeksiantavaisuuteni todellinen syy ja vaikutin oli siinä luulossa, -minkä hän viittauksella Rosnysta lähtiessäni sattuneeseen tapahtumaan -oli tehnyt melkein varmuudeksi, nimittäin että hänen äkillisen -pahantuulensa syynä olin minä itse. - -Olisin voinut seurata tätä ajatusjuoksua pitemmällekin ja sangen -mieluisin tuloksin. Mutta saapuessani Rambouillet'n asunnolle keskeytyi -se äkkiä sen omituisen hiljaisuuden vaikutuksesta mikä vallitsi tässä -tavallisesti niin vilkkaassa talossa. Ovet olivat suletut, ikkunoista -ei näkynyt valoa ja eteishalli kajahti kolkuttaessani tyhjältä ja -autiolta. Eikä minua vastaanottamaan rientänyt lakeijaa; hiljaisuuden -rikkoi ainoastaan vanhan ovenvartian löntystävät askeleet, kun hän -lyhtyä kädessään kantaen tuli avaamaan. Levottomana ihmetellen odotin -mitä tämä kaikki merkitsisi; ja kun mies vihdoinkin avasi ja -tuntiessaan minut pyysi anteeksi jos oli antanut minun odottaa, kysyin -maltittomasti mistä tämä johtui. - -"Ja missä markiisi on?" lisäsin heti perään, astuen sisäpuolelle -päästäkseni suojaan tuulelta ja irrottaen levättini. - -"Ettekö ole kuullut?" kysyi mies valaisten lyhdyllään kasvojani. Hän -oli vanha, kuihtunut ja laiha ukko-rahjus. "Siitä taitaa syntyä -romahdus tällä kertaa, pelkään mä." - -"Romahdus?" tiuskasin minä. "Puhukaa selvästi! Mitä on tapahtunut? Minä -vihaan salamyhkäilyjä." - -"Ettekö ole kuullut uutista, että Mercoeurin herttua ja Retzin -marsalkka ovat lähteneet Blois'sta tänään iltapäivällä kaikkine -väkineen?" - -"Eihän?" vastasin minä hiukan säpsähtäen. "Minne he ovat lähteneet?" - -"Pariisiin, kuulemma -- yhtyäkseen liigalaisiin." - -"Mutta tarkotatteko että he ovat luopuneet kuninkaasta?" kysyin minä. - -"Niinpä maarin!" vastasi hän. - -"Eihän toki ainakaan Mercoeurin herttua?" huudahdin minä. "Onhan hän -kuninkaan lanko. Onhan hänen kiittäminen häntä kaikesta." - -"Mennyt hän vain on", vastasi vanhus varmasti. "Tieto siitä tuotiin -markiisille noin neljän tienoissa tai vähän myöhemmin. Hän kutsui -väkensä kokoon ja lähti heidän jälkeensä koettaakseen taivuttaa heitä -palaamaan. Niin ainakin sanotaan." - -Niin nopeaan kuin saatoin kävin mielessäni tarkastellen läpi tilanteen. -Jos nämä merkilliset uutiset olivat tosiperäisiä, jos miehet sellaiset -kuin Mercoeur, jolla oli kaikki syy seisoa kuninkaan puolella, ja -myöskin sellaiset kuin Retz, jonka uskollisuus oli kauan ollut -epäilyksen alaisena, luopuivat hovista, niin vaaran täytyi todellakin -olla lähellä. Kuningas tunsi varmaan kruununsa jo horjuvan ja tarttuisi -innokkaasti mihin keinoon hyvänsä, joka tarjoutui sitä kannattamaan. -Asiain niin ollen oli minun ehdottomin velvollisuuteni päästä hänen -puheilleen, maksoi mitä maksoi, jotta ei Bruhl vaan minä, ei -Turennen kreivi vaan Navarran kuningas tulisi hyötymään hänen -itsesäilytysvaistonsa ensimäisestä mielijohteesta. - -Käskien ovenvartijaa sulkemaan oven riensin linnaan, ja pian sain -vahvistusta päätökselleni enemmän kuin riittävästi. Sillä -hämmästyksekseni tapasin hovin hyvin samankaltaisessa tilassa kuin -herra de Rambouillet'n talonkin. Portilla oli tosin kahdenkertaiset -vartiat, jotka silmäilivät minua tarkasti ennenkuin laskivat sisään, -mutta piha, jonka tähän aikaan päivästä olisi pitänyt olla kirkkaasti -valaistu ja täynnä lakeijoja ja tallimiehiä, oli pimeänä erämaana, -missä muutamia soihtuja murheellisesti lepatti. Sisään astuessani -huomasin asiain olevan sielläkin samassa tilassa: halli oli huonosti -valaistu ja autio, porraskäytävässä vain muutamia kuiskailevia ryhmiä, -jotka tarkastelivat minua ohikulkiessani, esihuoneet miltei tyhjinä tai -harmaapukuisten sveitsiläisten henkivartiain vallassa. Missä olin -odottanut tapaavani hovimiehiä kokoontuneina kohtaamaan valtiastaan ja -vakuuttamaan hänelle uskollisuuttaan, siellä tapasin ainoastaan synkkiä -kasvoja, epäluuloisia katseita ja pahaenteisesti sulettuja suita. -Kaikkien yllä lepäsi aavisteleva, pidättynyt ilme. Askeleen ääni -kumahti ontosti. Pitkät käytävät, missä vielä äsken oli kajahdellut -nauru ja arpanoppien rapina, näyttivät jo vaipuneen siihen -äänettömyyteen ja autiuteen, joka odotti niitä hovin lähdettyä. Missä -joku puhui, siinä kuulin mainittavan Guisen nimeä, ja olisin voinut -kuvitella hänen mahtavan varjonsa lepäävän paikan yllä kiroten sitä. - -Vastaanottohuoneessa eivät asiat olleet paljonkaan paremmalla kannalla. -Hänen majesteettinsa ei ollut läsnä, ei myöskään ketään hovinaisista; -ainoastaan muutamia herroja, joitten joukossa tunsin Revol'in, joka oli -kuninkaan sihteereitä, seisoi lähellä alkoovia. Minun saapuessani he -katsahtivat ylös ikäänkuin odottaen uutisia, ja sitten, nähtyään kuka -tulija oli, käänsivät katseensa kärsimättöminä jälleen toisaalle. -Neversin herttua käveli synkkänä edestakaisin erään ikkunan edessä -kädet selän takana, silläaikaa kun Biron ja Crillon yhteisen vaaran -sovittamina puhelivat ääneen lieden luona. Minä epäröin hetken, -tietämättä oikein miten menetellä, sillä olin ollut hovissa niin vähän -aikaa etten ollut siellä vielä niinkuin kotonani. Mutta tehden viimein -päätökseni astuin rohkeasti Crillonin luo ja pyysin että hän -suosiollisesti auttaisi minua pääsemään viipymättä kuninkaan puheille. - -"Kuninkaan puheille? Tarkotatteko että haluatte yksityistä -vastaanottoa?" sanoi hän kohottaen kulmiaan ja katsahtaen omituisesti -Bironiin. - -"Se on pyyntöni, herra de Crillon", vastasin lujasti, vaikka rohkeuteni -aleni. "Olen tullut herra de Rambouillet'n asialla ja minun tarvitsee -saada tavata kuningasta ihan heti." - -"No, se on suoraa puhetta", vastasi hän taputtaen minua olalle. "Ja -teidän pitää tapaaman häntä. Tullessanne Crillonin luo olette tullut -oikean miehen luo. Revol", jatkoi hän kääntyen sihteeriin päin, "tällä -herralla on viesti herra de Rambouillet'lta kuninkaalle. Saattakaa -hänet viipymättä yksityishuoneeseen, ystäväni, ja ilmottakaa hänet. -Minä vastaan hänestä." - -Mutta sihteeri kohautti olkapäitään aina korviin asti. "Se on -mahdotonta, herra de Crillon", lausui hän vakavasti. "Aivan mahdotonta -tällä kertaa." - -"Mahdotonta! Mitä vielä! Minä en tunne sitä sanaa", tokaisi Crillon. -"Saattakaa hänet vain heti sisään ja syyttäkää minua jos pahaa seuraa. -Kuuletteko?" - -"Mutta hänen majesteettinsa..." - -"No mitä?" - -"On hartaudenharjotuksissaan", sanoi sihteeri kankeasti. - -"Hiiteen hänen majesteettinsa hartaudenharjotukset!" vastasi Crillon -niin kovaa että se aiheutti yleisen naurunhihityksen. "Kuuletteko?" -jatkoi hän, kasvojensa käydessä yhä punakammiksi ja äänensä -kimakammaksi, "vai täytyykö minun vetää teitä korvista? Saattakaa tämä -herra yksityishuoneeseen, sanon minä, ja jos hänen majesteettinsa -vihastuu niin sanokaa että se tapahtui minun määräyksestäni. Minähän -sanon teille, että hän tulee Rambouillet'n luota." - -En tiedä uhkausko vai Rambouillet'n nimen mainitseminen vaikutti -kirjuriin, mutta joka tapauksessa hän hetken emmittyään suostui. - -Hän nyökkäsi yrmeästi minua seuraamaan häntä ja lähti kävelemään -yksityishuoneen ovea peittävää verhoa kohti. Minä seurasin häntä -virkettyäni jonkun kiitoksen sanan Crillonille. Olin jo ihan oven luona -kun kuulin takaapäin ääniä jotka ilmaisivat uuden tulokkaan saapuneen -huoneeseen. Minä ennätin juuri kääntyä ja nähdä että tulija oli Bruhl -ja huomata sen harmistuneen ja hämmästyneen katseen, jonka hän loi -minuun, ja sitten Revol oviverhoa kohottaen viittasi minua astumaan -sisään. - -Odotin tulevani heti kuninkaan eteen ja valmistuin kunnioittavasti -tervehtimään. Mutta sensijaan huomasinkin olevani pienessä huoneessa -tai pikemmin käytävässä, jossa oli verhot molemmissa päissä sekä kaksi -vartiaa, jotka sisään astuessani nousivat ylös ja katsoivat minuun -epäilevästi. Tämä punalasisen lampun heikosti valaisema vartiohuone -tuntui minusta oviuutimistaan ja samettipenkeistään ja paksuista -seinäverhoistaan huolimatta mahdollisimman synkältä ja mahdollisimman -pahaenteiseltä. Mutta minulla ei ollut aikaa pitkiin huomioihin, sillä -Revol riensi joutuin ohitseni ja kohottaen toisessa päässä olevaa -oviverhoa antoi minulle sormi suullaan merkin astua sisään. - -Minä noudatin kehotusta yhtä äänettömänä. Raskas hajuvesien tuoksu -lemahti vastaani, kun kohotin toisen esiripun ja pysähdyin askeleen -päähän sisäpuolelle, osaksi kunnioituksesta -- sillä kuninkaat pitävät -alamaisistaan eniten matkan päästä -- ja osaksi hämmästyksestä, sillä -huone, taikka pikemmin se osa siitä missä minä seisoin, oli pimeä; -ainoastaan huoneen peräosaa valaisi kylmä, kelmeä kuunvalo, joka -korkeasta, suorasta ikkunasta sisään paistaen loi lattialle hopeisen -juovan. Ensi hetkessä luulin olevani yksin; sitten huomasin ikkunaan -nojaamassa, käsi kumpaakin pieltä vasten, kookkaan olennon, jolla oli -jotakin omituista pään seuduilla. Tuon omituisuuden älysin pian -turbaaniksi, jollaisen päähineen olin kerran ennen nähnyt hänen -majesteetillaan. Kuningas -- sillä hän se oli -- puheli itsekseen. Hän -ei ollut kuullut minun tuloani, ja kun hän seisoi selin minuun, ei hän -huomannut läsnäoloani. - -Minä pysähdyin epäröiden, peläten astua eteenpäin ja haluten peräytyä, -mutta epävarmana siitä voisinko enää liikkua huomiota herättämättä. -Seisoessani siinä kahden vaiheilla korotti kuningas ääntään, ja -korviini sattuvat sanat naulitsivat huomioni itseensä, niin omituisilta -ja aaveenomaisilta ne kuulostivat, samoinkuin äänikin millä ne -lausuttiin. "Sanotaan että kolmetoista on onneton luku", mumisi hän. -"Kolmastoista Valois ja viimeinen!" Hän pysähtyi nauraakseen pahaa, -ilotonta naurua. "Niin, -- kolmastoista! Ja siitä on kolmetoista vuotta -kun minä saavuin Pariisiin kruunattuna kuninkaana! Siellä oli Quélus ja -Maugiron ja St. Mégrin ja minä -- ja _hän_. Ah, niitä päiviä, niitä -öitä! Möisin sieluni saadakseni elää ne uudelleen; jollen olisi myönyt -sitä jo ammoin eläessäni ne yhteen kertaan! Me olimme nuoria silloin, -ja rikkaita, ja minä olin kuningas; ja Quélus oli Apollo! Hän huusi -kuollessaan minua pelastamaan hänet. Ja Maugiron kuoli herjaten Jumalaa -ja pyhimyksiä. Ja St. Mégrinillä oli kolmekymmentäneljä haavaa. Ja -_hän_ -- hänkin on kuollut, kirottu olkoon hän! He ovat kaikki -kuolleet, kaikki kuolleet, ja kaikki on mennyttä! Hyvä Jumala! Kaikki -on mennyttä, kaikki on mennyttä, kaikki on mennyttä!" - -Hän toisti noita viimeisiä sanoja enemmän kuin kymmenen kertaa, -huojutellen itseään edestakaisin ikkunanpielen nojassa. Minä värisin -kuunnellessani, osaksi itseni takia ilmitulemisen pelosta ja osaksi -siitä epätoivon ja tunnonvaivojen -- ei, ei tunnonvaivojen, vaan -kaipauksen kaameudesta, joka ilmeni hänen yksitoikkoisessa äänessään. -Minä arvasin että jokin mielijohde oli saanut hänet vetämään verhot -syrjään ikkunan edestä ja varjostamaan lampun, ja kun hän sitten -katseli kuun valaisemaa seutua, niin vaikutti hänen mieleensä -vastakohtaisuus sen ja tuon turmeltuneen, kuuman, juonilla ja paheilla -kyllästetyn ilmapiirin välillä, jossa hän oli tuhlannut voimansa. Hän -jatkoi vielä yksinpuheluaan. - -"Ranska! Tuossa se lepää! Ja mitä he tulevat sille tekemään? -Leikkelevätkö he sen kappaleiksi, kuten se oli ennen Ludvig XI:tä? -Tuleeko Mercoeur -- kirous hänelle! -- olemaan kaikkein kristillisin -Bretagnen herttua? Ja Mayenne Jumalan armosta Pariisin ja Ylisen Seinen -ruhtinas? Vai tuleeko piskuinen Béarnin prinssi kukistamaan heidät ja -kohoamaan Henrik IV:ksi, Ranskan ja Navarran kuninkaaksi, kirkkojen -suojelijaksi? Kirous hänellekin! Hän on kolmenkymmenenkuuden-vuotias. -Minun ikäiseni. Mutta hän on nuori ja voimakas ja hänellä on kaikki -edessään. Kun taas minä -- minä -- oh, Jumala, armahda minua! Armahda -minua, taivaallinen Jumala!" - -Näitä viimeisiä sanoja lausuessaan hän lankesi polvilleen ikkunan -edessä olevalle astuimelle ja ratkesi niin miehuuttomaan kyynelten ja -nyyhkytysten tulvaan etten ollut osannut sellaista kuvitellakaan, -kaikkein vähimmän Ranskan kuninkaasta. Tietämättä oikein pitikö tätä -enemmän hävetä vai kauhistua, käännyin ympäri kaiken uhallakin ja -kohottaen varovasti oviverhoa pujahdin ulos mahdollisimman -äänettömästi; hyvä onni auttoikin minua pääsemään huomaamatta. -Molempien verhojen välillä oli tilaa juuri sen verran että minä siihen -mahduin, ja siinä seisoin hetken aikaa ajatuksiani kooten. Sitten, -kolauttaen huotraani seinää vasten ikäänkuin vahingossa ja samalla -ääneen rykäisten, sysäsin oviverhon sivulle hiukan kiivaasti ja astuin -jälleen sisään, arvellen tällä tavoin antaneeni hänelle kylliksi -varotusta. - -Mutta minä en ollut ottanut lukuun huoneessa vallitsevaa pimeyttä enkä -hänen kiihtynyttä mielentilaansa. Hän kuuli tosin tuloni, mutta -voimatta nähdä muuta kuin kookkaan, epäselvän olennon lähestyvän häntä, -hän pelästyi ja hoipertuen taaksepäin kuun valaisemaa ikkunaa vasten -ojensi torjuvasti kätensä, läähättäen pari sanaa, jotka kuulostivat -korviini kuin: "Haa! Guise!" - -Seuraavassa tuokiossa, huomatessaan että minä lankesin polvilleni -siihen missä seisoin enkä tullut lähemmäksi, hän tointui kauhustaan. -Ponnistaen itseään, minkä huomasin hänen katkonaisesta hengityksestään, -hän kysyi epävarmalla äänellä kuka minä olin. - -"Eräs teidän majesteettinne uskollisimpia palvelijoita", vastasin minä -jääden polvilleni ja ollen olevinani kuin en olisi nähnyt mitään. - -Pitäen kasvonsa minuun päin kääntyneinä hän siirtyi sivuttain lampun -luokse ja koetti ottaa pois varjostinta. Mutta hänen sormensa vapisivat -niin kovasti ettei hän tahtonut saada sitä tehdyksi. Kun se -vihdoin hänelle onnistui ja lampun iloiset säteet pääsivät vapaasti -leviämään täyttäen äkkiä huoneen hohteellaan, paljastuikin minun -ihmettelevälle silmälleni pimeyden ja kuun kelmeän paisteen sijaan -loisteliaan ylellisesti sisustettu huone, jossa näkyi punaisia -kankaita, jalokivikoristeisia pikkuesineitä ja kullattuja aseita yhteen -sullottuina huolettomassa epäjärjestyksessä. Erääseen nurkkaan kytketty -apina alkoi minut nähdessään mongerrella ja määkättää. Puutelineelle -levitetty omituisen mallinen levätti sai minut ensin luulemaan että -huoneessa oli kolmaskin henkilö. Ja pöytä, jolle oli kasattu nukkeja ja -puuteriviuhkoja, koiran kaulahihnoja ja makeisia, naamio, naisen -tohveli, pari pistoolia, joitakin lääkepulloja, ruoska ja muuta -senkaltaista rojua tavaton määrä, teki minun silmissäni yhtä -alakuloisen vaikutuksen kuin kuningas itsekin, jonka epäjärjestyksessä -olevan ulkoasun lampunvalo säälittä paljasti. Hänen turbaaninsa oli -vinossa ja päästi näkyviin hänen päälakensa ennenaikaisen kaljuuden. -Poskimaali oli murtunut ja tahriintunut ja värjännyt hänen -hansikkaansa. Hän näytti viisikymmen-vuotiaalta; ja kiihdyksissään oli -hän nykäissyt miekan etupuolelleen, mistä hän ei saanut työnnetyksi -sitä takaisin. - -"Kuka on lähettänyt teidät tänne?" kysyi hän tultuaan siksi paljon -järkiinsä että tunsi minut. - -"Olen täällä asettuakseni teidän majesteettinne palvelukseen", vastasin -vältellen. - -"Sellainen uskollisuus on harvinaista", vastasi hän katkerasti -hymähtäen. "Mutta nouskaa ylös. Minun kai täytyy olla kiitollinen pikku -armoista ja kadotettuani Mercoeurin tulla iloiseksi saadessani sijalle -Marsacin." - -"Teidän luvallanne sanoen", lausuin minä rohkeasti, "ei vaihdos aiheuta -niinkään suurta tappiota. Teidän majesteettinne voi tehdä uuden -herttuan milloin vain haluaa. Mutta rehellisiä miehiä ei saada niin -helposti." - -"Kas, kas!" vastasi hän katsoen minuun raju välkähdys silmissään. -"Muistutuksenne tulee hyvään aikaan. Vielä on minulla valta päättää ja -purkaa! Vielä olen minä Ranskan kuningas! Eikö niin ole, vai mitä?" - -"Herra varjelkoon toisin olemasta!" vastasin vakavasti. "Olen täällä -tarjoamassa teidän majesteetillenne eräitä keinoja, joitten avulla -voitte antaa suurempaa pontta toivomuksillenne. Navarran kuningas -pyytää ainoastaan..." - -"Vaiti, vaiti!" huudahti hän kärsimättömästi ja hiukan -vastenmielisesti, "Minä tiedän hänen halunsa paremmin kuin te. Mutta -katsokaas", jatkoi hän rikkiviisaasti, unhottaen minun alemmuuteni yhtä -nopeaan kuin oli sen muistanutkin, "Turenne antaa myös kauniita -lupauksia. Ja Turenne -- on kyllä totta että hänellä voi olla omat -tarkotuksensa. Mutta jos luotan Navarran Henrikkiin ja hän näyttäytyy -petolliseksi..." - -Hän ei lopettanut lausettaan, vaan asteli pari kertaa edestakaisin -lattian poikki, etsien luonnostaan kiertoteihin taipuvassa mielessään -keinoa, millä hän voisi saada nuo kaksi puoluetta tuhoamaan toinen -toisensa. Nähtävästi hän ei kuitenkaan onnistunut sellaista löytämään, -taikka sitten johtui hänen mieleensä, kuinka huonolla onnella hän oli -kannattanut liigaa hugenotteja vastaan. Sillä hetken perästä hän -seisahtui huoaten ja ryhtyi jatkamaan keskustelua. - -"Jos olisin varma siitä että Turenne valehtelee", mutisi hän, "niin -sitten kyllä... Mutta Rosny lupasi siitä todistuksen, eikä hän ole sitä -lähettänyt." - -"Todistus on saatavilla, sire", vastasin minä, ja sydämeni alkoi -tykyttää. "Teidän majesteettinne muistaa että herra de Rosny kunnioitti -minua jättämällä minun tehtäväkseni esittää sen teille." - -"Aivan oikein", vastasi hän ikäänkuin unesta heräten ja puhuen -innokkaasti. "Tämänpäiväiset seikat ovat ajaneet kaiken pois päästäni. -Missä on todistajanne? Jos saatte minut vakuutetuksi, niin ryhdymme -ripeään toimintaan. Annamme heidän kokea Jarnacin ja Montcontourin -toisen kerran. Onko hän täällä ulkopuolella?" - -"Se on nainen, sire", vastasin minä hiukan tyrmistyneenä tuosta -äkillisestä ja kuumeenomaisesta innosta. - -"Nainenko? Onko hän täällä?" - -"Ei, sire", vastasin minä, ihmetellen mitä hän sanoisi seuraavaan -ilmotukseeni. "Hän on Blois'ssa, hän on saapunut, mutta seikka on -sellainen -- pyydän nöyrimmästi teidän majesteetiltanne anteeksi -- -että hän kieltäytyy tulemasta tänne tai puhumasta mitään. Minun ei ole -hyvä tuoda häntä tänne väkisinkään, ja olen saapunut teidän luoksenne, -sire, voidakseni toimia asiassa teidän määräystenne mukaan." - -Hän tuijotti minuun rajattoman hämmästyneenä. "Onko hän nuori?" kysyi -hän pitkän vaitiolon jälkeen. - -"On, sire", vastasin minä. "Hän on Navarran prinsessan hovineiti ja -samalla Turennen kreivin holhokki." - -"No hitto! Silloin tuo pikku kapinoitsija on kuulemisen arvoinen!" -vastasi hän. "Vai Turennen holhokki? Ha ha ha! Ja nyt hän ei tahdo -puhua? Minun navarralainen serkkuni tietäisi nyt miten hänet olisi -saatettava järkiinsä, mutta minä olen karttanut noita turhuuksia. -Voisinhan lähettää noutamaan häntä, se on totta; mutta pienikin seikka -saattaisi tänä iltana aiheuttaa katutaistelun." - -"Ja sitäpaitsi, sire", uskalsin minä lisätä, "täällä on Turennen väkeä, -jotka ovat kerran varastaneet hänet pois, ja he tuntevat hänet. Jos -hänet tuotaisiin teidän majesteettinne luokse vähänkään julkisuuteen -vivahtavalla tavalla, niin he saisivat siitä tiedon ja ymmärtäisivät -pelin olevan hukassa." - -"Mikä ei olisi minulle soveliasta", täydensi hän nyökäten ja katsellen -minuun synkkänä. "He ehtisivät tehdä tyhjäksi Jarnacimme; ja niin kauan -kuin emme ole järjestäneet asioita jommankumman kanssa, ei persoonamme -ole liian hyvässä turvassa. Teidän on mentävä hakemaan hänet. Hän on -teidän asunnossanne. Hänet on tuotava tänne, sanon minä." - -"Olen tekevä niinkuin käskette, sire", vastasin minä. "Mutta minä -pelkään pahoin ettei hän suostu tulemaan." - -Tämän kuullessaan tuli kuningas kärsimättömäksi. "No miksi lemmon -nimessä te sitten olette vaivannut minua tuolla asialla?" huusi hän -rajusti. "Jumala tietää -- minä en tiedä -- minkä takia Rosny valitsi -tuollaisen miehen ja tuollaisen naisen. Hänen olisi pitänyt nähdä -teidän levätistänne, joka on kokonaista kuusi kuukautta jälessä -muodista, ettei teissä ollut miestä ohjaamaan naista! Onko koskaan -maailmassa kuultu tuollaista kirottua hulluutta? Mutta se on Navarran -häviö eikä minun. Se on hänen häviönsä. Ja suokoon taivas että se olisi -teidänkin!" lisäsi hän rajusti. - -Hänen sanoissaan oli siksi paljon perää että minä taivuin myrskyn alle -ja otin nöyrästi vastaan moitteet, jotka olivat yhtä luonnollisia hänen -puoleltaan kuin ansaitsemattomia minun puoleltani. En todellakaan -voinut kummastella hänen majesteettinsa suuttumusta; en olisi -kummastellut sitä suuremmassakaan miehessä. Tiesin hyvin että jollei -olisi ollut eräitä syitä, joita en halunnut ajatella, niin olisin -itsekin ottanut siihen osaa täysin sydämin ja lausunut yhtä ankaria -sanoja tuosta oikusta, joka murskasi toivoja ja kohtaloita pelkän -päähänpiston takia. - -Kuningas lateli vielä jonkun aikaa minulle kaikkia tylyyksiä mitä hän -saattoi keksiä. Vihdoin hän kärsivällisyyteni kyllästyttämällä pysähtyi -ja huusi kiukkuisesti: "No, eikö teillä ole mitään sanottavaa omasta -puolestanne? Ettekö voi esittää jotain?" - -"En uskalla mainita teidän majesteetillenne sitä, mikä minun nähdäkseni -olisi ainoa keino", sanoin minä nöyrästi. - -"Te tarkotatte että minun olisi mentävä tuon naikkosen luo!" vastasi -hän -- sillä häneltä ei puuttunut sukkelaa huomiokykyä. "'_Se no va el -otero a Mahoma, vaya Mahoma al otero_', kuten Mendoza sanoo. Onpas se -sisukas heiskale, ei muuta kuin pakottaa minut menemään luokseen! Jos -vaimoni arvaisi -- mutta olkoon, minä menen. Autuuteni kautta, minä -menen!" lisäsi hän rajusti. "Minä tahdon vielä elää tuhotakseni Retzin! -Missä on asuntonne?" - -Minä sanoin sen hänelle, ihmetellen mielessäni tätä vanhan -päättäväisyyden leimahdusta, päättäväisyyden, joka kaksikymmentä vuotta -takaperin oli hankkinut hänelle maineen, jota hänen myöhempi elämänsä -ei lainkaan pitänyt yllä. - -"Tiedättekö", kysyi hän, puhuen yhä yhtä tarmokkaasti ja selvästi, -"missä on se ovi josta de Rosny tuli minun puheilleni? Voitteko löytää -sen pimeässä?" - -"Kyllä, sire", vastasin minä sydämeni valtavasti tykyttäessä. - -"Tulkaa sitten odottamaan sen edustalle kaksi tuntia ennen puoltayötä", -lausui hän. "Tulkaa hyvin varustettuna, mutta yksin. Minä tiedän kyllä -miten saan tytön puhumaan. Voinhan luottaa teihin, vai kuinka?" lisäsi -hän äkkiä astahtaen lähemmäksi minua ja katsoen tiukasti silmiini. - -"Tahdon vastata teidän majesteetistanne omalla hengelläni", vastasin -minä laskeutuen toiselle polvelleni. - -"Minä uskon teitä", vastasi hän vakavasti antaen minulle kätensä -suudeltavaksi ja kääntyen sitten pois. "Olkoon niin. Jättäkää nyt -minut. Olette ollut täällä jo liiankin kauan. Eikä sanaakaan -kenellekään, jos henkenne on teille kallis." - -Annoin tähän asian mukaisen vastauksen ja käännyin lähteäkseni; mutta -käteni ollessa jo oviverholla hän kutsui minut takaisin. "Hankkikaa -taivaan nimessä uusi levätti", sanoi hän ärtyisästi silmäillen minua -päästä jalkoihin naama rypyssä. "Hankkikaa uusi levätti ensi työksenne -huomisaamuna. Sivulta se näyttää vielä pahemmalta kuin edestä. -Tuollainenhan voi tuottaa perikadon sukkelapäisimmällekin -hovimiehelle!" - - - - -XXIV. Kuningas vaarassa. - - -Ylpeä riemastus, jota tunsin kuullessani kuninkaan ilmottavan -päätöksensä, väheni pian ajatellessani asemaa tyvenemmin. Erittäin -alhaalla oli se varsinkin tuntia myöhemmin, odottaessani linnan -pienellä pohjoisportilla. Kuuristuneena porttikaaren alle ollakseni -suojassa tuulelta arvailin mielessäni, riittäisikö kuninkaalla tarmoa -päätöksensä toteuttamiseen, vai lähettäisikö hän ehkä tuon turmiollisen -horjuvaisuutensa puuskassa, jolla hän kerran toisensa jälkeen oli -särkenyt omat suunnitelmansa, sijaisikseen tähän kohtaukseen sellaiset -miehet, jotka tekisivät lopullisen tilin kanssani. Mitä kauemmin -ajattelin hänen luonnettaan, sitä epäilevämmäksi tulin. Paikan -yksinäisyys ja pimeys, linnan tämänpuoleisen sivustan musta jylhyys, -josta ei valon tuikettakaan pilkottanut, ja kaupungin yllä lepäävä -tavattoman synkkä äänettömyys, kaikki tämä lisäsi levottomuuttani. -Tunsin samalla sekä kammoa että kevennystä, kun vihdoinkin kuulin -askelia kivisiltä portailta ja siirtyessäni hiukan sivulle näin -valojuovan ilmestyvän oven alapuolelle. - -Kun ovi oli puoleksi avautunut, kuulin nimeäni lausuttavan. Astuin -varovasti esiin ja näyttäydyin. Seurasi lyhyt keskustelu kahden tai -kolmen sisäpuolella olevan henkilön välillä, ja lopuksi astui -päättäväisesti ulos naamioitu olento, jonka helposti tunsin -kuninkaaksi. - -"Onko teillä aseita?" kysyi hän pysähtyen hetkiseksi eteeni. - -Työnsin sivulle levättini ja näytin hänelle oven aukosta virtaavassa -valossa, että minulla oli sekä pistoolit että miekka. - -"Hyvä!" vastasi hän lyhyesti. "Lähtekäämme siis. Kävelkää te minun -vasemmalla puolellani, ystäväni. Yöhän on pimeä, eikö niin?" - -"Hyvin pimeä, sire", sanoin minä. - -Hän ei vastannut tähän mitään ja me lähdimme matkaan, kulkien -varovaisesti kunnes olimme päässeet kapean sillan yli ja edeten sitten -vapaammin ja ripeämpää vauhtia. Hoviseurue oli sinä iltana ollut -harvalukuinen, ja kylmä tuuli puhalsi kapeimmillakin kaduilla ajaen -maleksijat huoneelle, joten ei ollut todennäköistä että tapaisimme -ketään haitallisia vastaantulijoita, paitsi ammattirosvoja, ja niitten -varalta olin valmistautunut. Kuningas ei näyttänyt haluavan puhella, ja -kun minäkin olin vaiti kunnioituksesta, oli minulla aikaa laskea -menestymisen mahdollisuuksia ja arvioida onnistuisiko kuninkaalle se -mikä ei ollut onnistunut minulle. - -Nämä laskelmat, jotka eivät estäneet minua noudattamasta mitä suurinta -valppautta aina kun käännyimme kadunkulmissa tai sivuutimme jonkun -kujan suun, keskeytyivät saapuessamme turvallisesti asunnolleni. -Pyytäen lyhyesti kuninkaalta anteeksi porraskäytävän vaatimattomuutta -ja pimeyttä riensin hänen luvallaan hänen edelleen ja nousin nopeasti -portaita kunnes kohtasin Maignanin. Kuiskasin hänelle että kaikki oli -hyvin enkä joutanut odottamaan hänen vastaustansa, vaan käskien hänen -pysyä vahdissa osotin kuninkaalle tietä niin kunnioittavasti kuin -mahdollista oli, kunnes saavuimme neidin asunnon ovelle, minkä asunnon -muodosti kaksi huonetta, ulompi ja sisempi, niinkuin toisessa paikassa -jo olen maininnut. Oven avasi Simon Fleix, ja hänet minä lähetin heti -ulos. Sitten, astuen sivulle ja paljastaen pääni, pyysin kuningasta -astumaan sisään. - -Hän noudatti kehotustani naamio yhä kasvoillaan ja hattu päässään, ja -minä seurasin häntä salvaten oven. Katosta riippuva lamppu valaisi -vaillinaisesti huonetta, joka oli pienempi mutta hauskemman näköinen -kuin yläpuolella oleva minun huoneeni. Huomasin että Fanchette, jonka -karkeat kasvot näyttivät vieläkin äkäisemmiltä kuin tavallisesti, istui -tuolilla, jonka hän oli omituisesti asettanut vasten sisemmän huoneen -ovea; mutta en ajatellut sitä sen enempää sillä hetkellä, sillä -huomioni kiintyi pian neitiin, joka istui kumarassa lieden ääressä -väljään päällysviittaan kietoutuneena, ikäänkuin hänellä olisi ollut -kylmä. Hän oli selin meihin eikä vielä huomannut, tai ei ollut -huomaavinaan meidän läsnäoloamme. Mutisten jonkun sanan osotin häntä -kuninkaalle ja sitten lähestyimme häntä molemmat. - -"Neiti", sanoin minä matalalla äänellä, "neiti de la Vire! Minulla on -kunnia..." - -Neiti ei kääntynyt, ja minä pysähdyin. Selvästi hän kuuli puheeni, -vaikka hän ei osottanut niin tekevänsä muuten kuin vetämällä viitan -tiukemmin ympärilleen, kunnioitukseni kuningasta kohtaan antaessa -minulle päättäväisyyttä kosketin häntä kevyesti olkapäähän. "Neiti", -sanoin kärsimättömästi, "te ette huomaa sitä, mutta..." - -Hän nykäisi itsensä erilleen kädestäni niin jyrkällä liikkeellä että -minä katkaisin lauseeni ja tuijotin hölmistyneenä häneen. Kuningas -hymyili, ja nyökäten minua astumaan syrjään tarttui itse asiaan. -"Neiti", lausui hän arvokkaasti, "minä en ole tottunut..." - -Hänen äänensä vaikutti kuin taikavoima. Ennenkuin hän ehti lausua sen -enempää, hypähti neiti ylös kuin iskun saaneena ja kääntyi meihin päin -hämmästyksen huudahdus huulillaan. Yhtäaikaa huudahdimme mekin -molemmat, sillä se ei ollutkaan neiti. Nainen, joka seisoi edessämme -käsi naamiollaan ja silmät loistaen sen aukoista, oli kookkaampi ja -täyteläisempi olennoltaan. Me tuijotimme häneen sanattomina. Sitten -huomasimme hänen päähineensä alta esiinvalahtaneen kullankellertävän -kiharan, ja se selitti arvotuksen. "Rouva de Bruhl!" huudahti kuningas. - -"Rouva de Bruhl!" toistin minä kuin kaiku, vielä hämmästyneempänä kuin -kuningas. - -Nähdessään että hänet tunnettiin, alkoi rouva de Bruhl vapisevin sormin -irrottaa naamionsa nauhoja; mutta kuningas, joka siihen saakka oli -osottanut enemmän luottavaisuutta kuin olin osannut odottaakaan, tuli -levottomaksi hänet nähdessään, ikäänkuin olisi kohdannut jonkun -odottamattoman seikan, josta minä en ollut häntä varottanut. - -"Mitä tämä merkitsee?" sanoi hän ankarasti, astuen askeleen taaksepäin -ja tähdäten minuun harmin ja epäluulon sekaisen katseen. "Onko tämä -joku teidän somia puuhianne? Olenko tullut kutsumattomana vieraana -lemmenkohtaukseen, vai onko tämä ansa, jonka takana on herra de Bruhl? -Vastatkaa, mies!" jatkoi hän kiihtyen nopeasti. "Kummalla tavalla minun -on asia käsitettävä?" - -"Ei kummallakaan, sire", vastasin minä niin arvokkaasti kuin saatoin -rouva de Bruhlin läsnäolon aiheuttamalta hämmästykseltä ja -neuvottomuudelta. "Teidän majesteettinne edellinen epäluulo on yhtä -väärä rouva de Bruhliin nähden kuin jälkimäinen on loukkaava minuun -nähden. Minä käsitän tätä yhtä vähän kuin tekin, sire, ja rouvan -täälläolo on minulle yhtä odottamatonta." - -"Minä en ole tullut, sire", lausui rouva de Bruhl ylpeästi kääntyen -kuninkaaseen päin ja välittämättä minusta, "rakkaudesta herra de -Marsaciin, vaan niinkuin saattaa tulla kuka hyvänsä jolla on tuotavana -hänelle sana. Ettekä te, sire", lisäsi hän sukkelasti, "voi olla minut -täällä tavatessanne puoleksikaan niin hämmästynyt kuin minä olen -nähdessäni täällä teidän majesteettinne." - -"Sen voin uskoa", vastasi kuningas kuivasti. "Olisin halunnut ettette -olisi nähnyt minua." - -"Ranskan kuningasta nähdään ainoastaan silloin kun hän niin haluaa", -vastasi rouva de Bruhl niiaten maahan asti. - -"Hyvä", vastasi kuningas. "Tapahtukoon niin, ja Ranskan kuningas on -oleva teille kiitollinen. Mutta se sikseen", jatkoi hän kääntyen minun -puoleeni; "kun tämä ei ole se nainen jota tulin tapaamaan, herra de -Marsac, niin missä hän on?" - -"Sisemmässä huoneessa arvatenkin", sanoin minä lähestyen Fanchettea -aavistelevammalla sydämellä kuin käytöksestäni olisi voinut luulla. -"Herrattarenne on varmaankin täällä, vai kuinka?" virkoin tiukasti -seuranaiselle. - -"On kyllä, eikä hän tule ulos", vastasi hän pysyen itsepintaisesti -paikallaan. - -"Joutavia!" sanoin minä. "Sanokaa hänelle..." - -"Te voitte sanoa hänelle mitä haluatte", vastasi hän vääjäämättä -tuumaakaan. "Kyllä hän kuulee." - -"Mutta ihminen!" huusin minä kärsimättömästi. "Te ette ymmärrä. Minun -_täytyy_ saada puhua hänen kanssaan. Minun täytyy saada puhua hänen -kanssaan heti paikalla! Asia on mitä tärkein." - -"Niinkuin haluatte", lausui hän ynseästi liikahtamatta vieläkään. -"Olenhan sanonut teille että voitte puhua." - -Lienenkö koskaan elämässäni tuntenut oloani nurinkurisemmaksi kuin -tällöin; naurettavammassa asemassa ei kukaan ole varmasti koskaan -ollut. Lukemattomia esteitä voitettuani ja yhtä monista vaaroista -selviydyttyäni olin tuonut kuninkaan tänne -- ja nyt raukesi tuumani ja -minä jouduin häviölle pelkän seuranaisen takia! Seisoin neuvottomana, -tolkuttomana ja hämmentyneenä, silläaikaa kun kuningas odotti puoleksi -harmissaan ja puoleksi huvitettuna ja rouva de Bruhl seisoi paikallaan -oven luona, minne hän oli siirtynyt. - -Pulastani vapautti minut vihdoin uteliaisuus, joka ehkä viisaan -sallimuksen tahdosta kuuluu naisen luonteeseen ja joka johti neidin -sekaantumaan itse asiaan. Vartioidessaan valppaasti sisäpuolella hän -oli kuullut osan välillämme tapahtuneesta sananvaihdosta ja tullut -uteliaaksi huomatessaan oudon miehen äänen ja sen kunnioituksen jota -hän saattoi havaita minun osottavan vierasta kohtaan. Hän huusi siis -nyt ääneen, kysyen kuka siellä oli. Fanchette näytti käsittävän tämän -määräykseksi ja nousi ylös siirtäen tuolinsa syrjään ja virkkoi äreästi -osottamatta vähääkään enempää kunnioitusta: "Kas niin, enkös sanonut -että hän kyllä kuulisi." - -"Kuka siellä on?" kysyi neiti jälleen korottaen ääntään. - -Olin vastaamaisillani, kun kuningas viittasi minua siirtymään sivulle -ja astuen itse esiin koputti vienosti ovelle. "Avatkaa, minä pyydän", -lausui hän kohteliaasti. - -"Kuka siellä on?" huusi neiti jälleen vapisevalla äänellä. - -"Se olen minä, kuningas", vastasi Henrik vienosti, mutta sellaisella -majesteettiuden sävyllä mikä ei johdu miehestä vaan syntyperästä, -näyttäen olevan tuloksena vuosisatojen käskijä-tottumuksesta. - -Neiti de la Vire huudahti, ja hitaasti sekä ilmeisen vastahakoisesti -väänsi avainta lukossa. Se rasahti ja ovi avautui. Näin vilaukselta -hänen kalpeat kasvonsa ja kirkkaat silmänsä, sitten astui kuningas -huoneeseen ottaen hatun päästään ja sulkien oven jälleen, ja minä -siirryin huoneen toiseen päähän missä rouva de Bruhl yhä seisoi oven -luona. - -Muistan epäilleeni, enkä varsin aiheettakaan, että hän oli saapunut -asuntooni miehensä vakoojana, mutta hänen ensimäiset sanansa häntä -lähestyessäni poistivat tuon luulon. "Pian", virkkoi hän käskevällä -eleellä. "Kuulkaa minua ja laskekaa minut menemään! Olen odottanut -teitä kyllin kauan ja kärsinyt teidän kauttanne kyllin paljon. Mitä -tulee naiseen tuolla toisessa huoneessa, niin hän on hullu ja hänen -palvelijansa samoin! No niin, kuulkaa mitä sanon. Te puhuitte minulle -rehellisesti päivällä ja minä olen tullut maksamaan sen teille. Tehän -olette sopinut mieheni kanssa kohtauksen huomenna Chavernyssa. Ettekö -ole?" - -Minä vastasin myöntävästi. - -"Teidän on mentävä sinne yhden ystävänne seuraamana", jatkoi hän, -repien kiihtymyksessään riekaleiksi hansikkaan, jonka hän oli ottanut -kädestään. "Hänen on tavattava teitä samoin yhden kumppanin kanssa, -eikö niin?" - -"Niin", myönsin minä vastahakoisesti, "Chavernyn sillalla." - -"Älkää sitten menkö", lausui hän painokkaasti. "On häpeä minulle -kavaltaa oma puolisoni, mutta pahempi vielä olisi lähettää viaton -ihminen kuolemaan. Hän tulee tapaamaan teitä ainoastaan yhden kumppanin -seuraamana haasteen mukaan, mutta sillan alla on joitakin, jotka -tulevat tekemään varmaa työtä. No niin, nyt olen kavaltanut hänet!" -jatkoi hän katkerasti. "Se on tehty. Laskekaa minut menemään!" - -"Ei, mutta arvoisa rouva", sanoin minä, tuntien enemmän osanottoa häntä -kohtaan, jolle aina ensimäisestä kohtaamisestamme saakka en ollut -tuonut muuta kuin onnettomuutta, kuin hämmästystä hänen miehensä uuden -kavaluuden johdosta, "eikö teidän ole hiukan vaarallista palata hänen -luokseen? Eikö ole mitään millä voisin auttaa teitä -- tehdä jotain -suojelukseksenne?" - -"Ei mitään", vastasi hän miltei tylysti, "paitsi jouduttaa minun -lähtöäni." - -"Mutta ette suinkaan aio kulkea yksin kaduilla?" - -Hän naurahti niin katkerasti että sydäntäni viilsi hänen puolestaan. -"Onnettomat ovat aina turvassa", sanoi hän. - -Muistaessani kuinka vähän aikaa oli siitä kun olin kohdannut hänet -aviollisen rakkauden ensimäisessä onnessa, tunsin häntä kohtaan mitä -syvintä sääliä. Mutta se vastuunalaisuus, jonka hänen majesteettinsa -läsnäolo ja huolenpito neidin turvallisuudesta laskivat päälleni, -estivät minua osottamasta kiitollisuuttani niinkuin olisin tahtonut. -Ilomielin olisin saattanut hänet kotiinsa -- joskaan en voinut tehdä -tuota kotia enää siksi mikä se oli ollut enkä korottaa hänen puolisoaan -sille huipulle jolta olin syössyt hänet alas -- mutta en uskaltanut -sitä tehdä. Minun oli pakko tyytyä vähempään ja aioin juuri tarjota -jonkun miehistäni häntä saattamaan, kun ulko-ovelta kuuluva hätäinen -koputus pysäytti sanat huulilleni. - -Viittasin häntä olemaan hiljaa ja kuuntelin. Koputus toistui tullen -kerta kerralta hätäisemmäksi. Oven yläosassa oli lujasti raudotettu -ristikkoluukku ja olin juuri ryhtymässä sitä avaamaan nähdäkseni mikä -oli hätänä, kun Simonin ääni kuului ulkopuolelta pyytäen minua avaamaan -joutuin oven. Epäillen pojan varovaisuutta, mutta peläten sentään -kieltäytyäkään, jotten menettäisi jotakin varotusta mikä hänellä -mahdollisesti oli annettavana, seisahduin hetkiseksi ja irrotin sitten -salvat. Samassa kun ovi antoi perään, syöksyi hän suinpäin sisään -huutaen minua salpaamaan sen heti jälleen. Oven aukeamasta näin -vilahdukselta palavia soihtuja ja niitten valossa puolitusinaa -punakoita naamoja kohoamassa porrastasanteen reunan yläpuolelle. -Miehet, joille nuo kasvot kuuluivat, korottivat minut nähdessään -riemuhuudon ja harpaten yli viimeisen pykälän syöksähtivät ovelle. -Mutta turhaan. Me olimme juuri ehtineet sulkea sen ja pudottaa eteen -molemmat paksut teljet. Yhdessä hetkessä, yhdessä silmänräpäyksessä -vaihtuivat hurjat huudot synkäksi murinaksi, ja ollen siksi hetkeksi -turvassa oli meillä aikaa katsoa toistemme kasvoihin ja nähdä niissä -kuvastuvat erilaiset säikähdyksen ilmeet. Rouva de Bruhl oli -kalmankalpea; Simonin silmät näyttivät pullistuvan ulos päästä ja -kaikki hänen jäsenensä vapisivat kauhusta. - -Kysyessäni mitä tämä merkitsi ei hän ensin saanut sanaa suustaan. Mutta -sellainen ei nyt kelvannut, ja minä olin juuri tarttumassa häntä -kaulukseen pakottaakseni hänet vastaamaan, kun sisemmän huoneen ovi -aukeni ja kuningas astui esiin kasvot niin iloisen näköisinä että -saattoi havaita hänen olevan sekä tyytyväinen neidin kertomukseen että -tietämätön siitä mitä täällä oli tekeillä. Sanalla sanoen hän ei ollut -oivaltanut vielä mitään levottomuuden aihetta. Mutta nähdessään Simonin -minun käsissäni ja rouva de Bruhlin kuolemankalpean muodon nojaamassa -seinää vasten oven luona, hän seisahtui ja hämmästyksestä huudahtaen -kysyi mikä oli hätänä. - -"Pelkään että olemme piiritetyt, sire", vastasin minä epätoivoissani, -tuntien levottomuuteni kasvavan satakertaiseksi hänet nähdessäni -- -"mutta kutka meitä piirittävät, sitä en voi sanoa. Tämä poika sen -kuitenkin tietää", jatkoin minä pudistaen Simonia kiukkuisesti, "ja -hänen täytyy puhua. No, vapisija", sanoin hänelle, kerro tietosi." - -"Linnavouti!" änkytti hän kauhistuen uudelleen kuninkaan läsnäolosta; -Henrik oli nimittäin ottanut pois naamionsa. "Olin noussut muutamia -askelia ylemmäksi ollakseni suojassa kylmältä, kun kuulin heidän -tulevan sisään. Niitä on ainakin parikymmentä miestä." - -Minä kirosin vahvasti, kysyen häneltä minkätähden hän ei ollut mennyt -ylös ja varottanut Maignania, joka oli nyt miehineen meistä erotettuna -ylhäällä olevissa huoneissa. "Sinä hullu", jatkoin minä melkein poissa -suunniltani raivosta, "jollet olisi tullut tälle ovelle, olisivat he -menneet minun huoneisiini ja miehittäneet ne! Ja mitä sinä hupsit -linnanvoudista?" - -"Hän on siellä", vastasi Simon kuuristuen kauemmaksi minusta kasvot -värähdellen. - -Arvelin hänen valehtelevan ja vain kuvittelevan noin peloissaan. Mutta -sisällepyrkijät alkoivat silloin lyödä ovea käskien meitä aukaisemaan -ja käyttäen sellaisia uhkausten purkauksia että ne tunkivat paksun -tammenkin läpi, karkottaen veret naisten poskilta ja muuttaen kuninkaan -käytöksen tavalla joka ei jäänyt minulta huomaamatta. Huutojen seasta -saatoin selvästi erottaa sanat: "Kuninkaan nimessä!" jotka vahvistivat -Simonin väitettä. - -Sillä hetkellä tunsin noista sanoista kevennystä, sillä jos olimme -tekemisissä vain lain kanssa, niin olihan meidän puolellamme sellainen -joka oli lain yläpuolella. Ja nopeasti päätin mielessäni mitä oli -tehtävä. "Luulen että poika puhuu totta, sire", lausuin tyynesti. -"Siellä on ainoastaan teidän majesteettinne linnavouti. Pahin seikka -mitä on syytä pelätä on se, että hän voi tulla tietämään teidän -täälläolonne ennenkuin tahtoisitte sen tulevan tunnetuksi. Ei pitäisi -kuitenkaan olla kovin vaikeata saada häntä vaikenemaan, ja jos te -suvaitsette panna naamion kasvoillenne, niin minä avaan ristikkoluukun -ja puhun hänen kanssaan." - -Kuningas, joka oli seisahtunut keskelle huonetta ja näytti tyrmistyneen -tästä äkillisestä hälinästä, ilmotti lyhyesti suostumuksensa. Minä -aloin niinmuodoin avata luukkua, mutta silloin rouva de Bruhl tarttui -käsivarteeni ja työnsi minut pois sen äärestä. - -"Mitä te aiotte tehdä?" huusi hän kauhistunein kasvoin. "Ettekö kuule? -Hän on siellä." - -"Kuka on siellä?" kysyin minä hämmästyen enemmän hänen käytöstään kuin -sanojaan. - -"Kuka?" vastasi hän. "Kuka siellä voisi olla? Minun mieheni! Minä -kuulen hänen äänensä, sanon minä! Hän on seurannut jälkiäni tänne! Hän -on löytänyt minut ja hän tappaa minut!" - -"Jumala varjelkoon!" sanoin minä, epäillen oliko hän todellakin kuullut -miehensä äänen. Varmuuden vuoksi kysyin Simonilta oliko hän nähnyt -häntä, ja masennuksekseni kuulin häneltäkin että Bruhl oli joukossa. -Nyt vasta käsitin täydelleen millainen vaara meitä uhkasi. Nyt vasta, -nähdessäni ympärilläni huonostivalaistussa huoneessa naisten -kauhistuneet kasvot ja kuninkaan vaivoinpidätettyä hermostumista -ilmaisevan naamioidun hahmon, oivalsin kuinka toivottomasti me -olimme kiedotut ansaan. Onni oli suosinut Bruhlia niin hyvin että hän, -tiesipä hän sitä taikka ei, oli saanut loukkuunsa meidät kaikki -- sekä -kuninkaan, jonka hän halusi saattaa huonoon valoon, että vaimonsa, jota -hän vihasi, ynnä neidin, joka kerran oli päässyt hänen käsistään, ja -minut, joka olin kahdesti tehnyt tyhjäksi hänen tuumansa. Ei ollut -ihmeellistä siis että luottamukseni lannistui katsellessani vuoroin -kutakin ja kuunnellessani oven kammottavaa rusketta, kun vahvat laudat -parahtelivat niihin jysähtelevistä iskuista. Sillä ensimäinen -velvollisuuteni, tärkeämpi kaikkia muita, oli kuninkaan turvaaminen -- -hänen pelastamisensa tästä seikkailusta ilman vahingollisia seurauksia. -Kuinka saatoin silloin vastata neidistä, kuinka suojella rouva de -Bruhlia? Kuinka, sanalla sanoen, saatoin täyttää kaikki nuo -velvotukset, joista kunniani oli riippuvainen? - -Linnavoutia muistaessani mieleni kuitenkin hetkeksi jälleen rohkaistui. -Muistin että niin kauan kuin oli selvittämättä syy hänen täälläoloonsa -Bruhlin seurassa, ei tarvinnut heittäytyä toivottomuuteen, ja kääntyen -reippaasti kuninkaan puoleen pyysin häntä suosiollisesti seisomaan -naisten kanssa eräässä nurkassa mihin ovelta ei voinut nähdä. Hän -noudatti pyyntöäni koneellisesti ja tavalla joka ei minua miellyttänyt; -mutta kun ei ollut aikaa pikkuseikkojen punnitsemiseen, käännyin -ristikkoon päin ja avasin sen muitta mutkitta. - -Kasvojeni ilmestyessä luukulle remahti ulkopuolelta hurja mielihyvän -huuto, mikä yhtä nopeasti vaimeni hiljaisuudeksi. Sitä seurasi hetkinen -tungeksivaa liikehtimistä odottavassa ryhmässä, ja linnavouti -työntäytyi esiin. "Kuninkaan nimessä!" puuskutti hän. - -"Mikä on kysymyksessä?" vastasin minä katsellen enemmän hänen takanaan -mulkoilevia punottavia, kiihtyneitä naamoja kuin häntä itseään. Jotkut -joukosta pitelivät kahta soihtua, jotka heittivät punertavan -heijastuksen pertuskain piikkeihin ja leimahtaen silloin tällöin -suurempaan liekkiin täyttivät koko ympäristön lepattavalla, savuavalla -valolla. "Mitä olette vailla?" jatkoin minä. "Minkätähden tulette -häiritsemään asuntoani tähän aikaan illasta?" - -"Minulla on määräys vangita teidät", vastasi hän töykeästi. "Vastarinta -on turhaa. Jollette antaudu hyvällä, lähetän noutamaan muuripässin ja -murran ovenne." - -"Missä on määräyksenne?" sanoin minä tiukasti, "Se, joka teillä oli -tänä aamuna, peruutettiin itse kuninkaan käskystä." - -"Ainoastaan lykättiin toistaiseksi", vastasi hän. "Ainoastaan -lykättiin. Se annettiin minulle jälleen tänä iltana, paikalla -toimeenpantavaksi. Ja sen johdosta olen nyt täällä ja vaadin teitä -antautumaan." - -"Kuka antoi sen?" kysyin minä. - -"Herra de Villequier", vastasi hän riuskasti. "Ja tässä se on. Kuulkaa, -hyvä herra", jatkoi hän, "te vain pahennatte asiaa. Avatkaa ovi." - -"Ennenkuin avaan", virkoin minä kuivasti, "tahtoisin mielelläni tietää -mitä osaa ystäväni, herra de Bruhl, jonka näen tuolla portailla, aikoo -näytellä tässä näytelmässä. Ja tuolla on vanha veikkoni Fresnoy", -lisäsin sitten. "Ja pari muutakin tuttua naamaa näen joukossa. -Ennenkuin antaudun, täytyy minun muun muassa saada tietää mitä asiaa -herra de Bruhlilla on täällä." - -"Jokaisen kunniallisen miehen asia on avustaa kuninkaan määräysten -täytäntöönpanemista", vastasi linnavouti vältellen. "Teidän asianne on -antautua ja minun asiani sijottaa teidät linnaan. Mutta mellakoiminen -on minusta vastenmielistä. Jos haluatte, niin annan teille -harkitsemisaikaa siksi kunnes tämä soihtu on palanut loppuun. Jollette -sen ajan kukittua antaudu, niin murran oven." - -"Annatteko soihdun palaa rehellisesti?" kysyin minä katsastettuani sen -tilaa. - -Hän vastasi myöntävästi; ja kiittäen häntä jäykästi tästä -myönnytyksestä suljin luukun. - - - - -XXV. Antautumisehdot. - - -Käteni oli vielä luukulla, kun kosketus olkapäähäni sai minut -kääntymään ympäri ja ilmotti minulle samassa uuden vaaran uhkaavan, -vaaran josta äärimmäisen päättäväisyyden avullakaan tuskin saatoin -toivoa selviytyväni. Kuningas oli vieressäni. Hän oli ottanut pois -naamionsa, ja yksi ainoa silmäys hänen kasvoihinsa riitti tekemään -minulle selväksi että oli tapahtunut se mitä jo vähin olin ehtinyt -peljätä. Hänen silmissään oli äärimäisen kiihtymyksen kiilto. -Hänen tummina punottavat, hiestä kosteat kasvonsa ilmaisivat -ylivoimaista mielenliikutusta, samalla kuin hänen hampaansa, tiukasti -yhteenpuserrettuina hänen koettaessaan hillitä häntä valtaavaa -vavistuksen puuskaa, paistoivat hänen huuliensa välistä kuin ruumiin -hampaat. Häntä uhkaavan vaaran uutuus, hänen seurueensa ja kaikkien -häntä tavallisesti ympäröivien kasvojen, koko hänen alinomaisen -ympäristönsä poissaolo, hetken myöhäisyys, talon halpa-asuisuus ja -hänen yksinäisyytensä keskellä tuntemattomia ihmisiä, kaikki tämä oli -ollut liikaa hänen hermoilleen, joita hänen elämäntapansa jo kauan oli -heikontanut, ja hänen urheudelleen, joka tosin oli kunniakseen -esiintynyt taistelukentällä, mutta ei kestänyt äkillisen vaaran -jännitystä. Vaikka hän yhä ponnisteli säilyttääkseen arvokkuutensa, -näki minun katseeni huolestuttavan selvästi, että hän oli -kadottamaisillaan, jollei jo ollut kadottanutkin, kaiken -itsehillintänsä. - -"Avatkaa!" mumisi hän hampaittensa välistä viitaten kärsimättömästi -luukkuun kädellään, jolla hän juuri oli koskettanut olkapäätäni. -"Avatkaa, sanon minä!" - -Minä tuijotin häneen tyrmistyneenä. "Mutta", uskalsin minä änkyttää, -"Teidän majesteettinne unohtaa etten ole vielä..." - -"Avatkaa, sanon minä!" toisti hän kiihkeästi. "Kuulitteko? Minä tahdon -että tämä ovi avataan!" Hänen laiha kätensä vapisi kuin halvautuneella, -niin että sen jalokivet tuikkivat valossa ja rapisivat hänen -puhuessaan. - -Minä katsoin avuttomana hänestä naisiin ja jälleen takaisin, oivaltaen -yhdessä väläyksessä kaikki vaarat, mitkä hänen täälläolonsa ilmi -tulemisesta saattoivat seurata -- vaarat, joita siihen asti en ollut -mielessäni kuvitellut, mutta jotka nyt yhdessä silmänräpäyksessä -näyttivät astuvan silmieni eteen mahdollisimman selvinä. Samalla kertaa -käsitin jotakin, mikä mielestäni näytti pelastumisen mahdollisuudelta, -ja näitten molempien seikkojen antaessa minulle rohkeutta pidin käteni -salvalla ja koetin puhua hänelle. - -"Ei, mutta, sire", sanoin hätäisesti, vaikka samalla niin -kunnioittavasti kuin taisin, "minä pyydän ensin saada kertoa mitä olen -nähnyt. Herra de Bruhl on tuolla ulkopuolella, ja minä laskin kuusi -miestä, joitten luulen kuuluvan hänen seurueeseensa. Ne ovat roistoja, -jotka ovat valmiit mihin rikoksiin tahansa, ja minä rukoilen teidän -majesteettianne alistumaan mieluummin lyhytaikaiseen vankeuteen..." - -Tuon viimeisen sanan lausuttuani jäin äkkiä mykäksi, kuninkaan -kasvoissa leimahtaneen hurjan kiihtymyksen hämmentämänä. Huonosti -valittu sanani oli sytyttävän kipinän tavoin nostattanut hänen -vimmansa. Satojen petoksien epäluuloiseksi kasvattamana hän unohti -ulkopuolella uhkaavat vaarat sen ainoan ajatuksen valtaamana, että minä -tahdoin sulkea hänet vankeuteen ja ainoastaan siinä tarkotuksessa olin -tuonut hänet tänne. Hän tuijotteli ympärilleen silmät pyörien raivosta -ja pelosta, ja hänen vapisevat huulensa pikemmin läähättivät kuin -lausuivat sanat, "vankeuteen?" - -Onnettomuudeksi sattui samassa eräs mitätön seikka, joka lisäsi hänen -hämminkiään muuttaen sen täydelliseksi mielettömyydeksi. Joku ulkona -olijoista rysäytti ruumiinsa painolla ovea, rouva de Bruhl päästi -tukahdutetun kirkaisun, ja tämä vei viimeisetkin rippeet kuninkaan -mielenmaltista. Polkien jalkaansa hän huusi minua hillittömässä -vimmassa avaamaan oven -- jonka luota minä vieläkään en ollut -siirtynyt. - -Mutta, joko sitten tein oikein tai väärin, minä olin päättänyt yhä olla -avaamatta sitä, ja minä kohotin käteni aikoen vielä kerran koettaa -saada häntä taipumaan. Hän käsitti eleeni väärin, peräytyi askeleen, ja -vetäen uskomattoman nopeasti esiin miekkansa ojensi sen rintaani kohti, -käsivarsi jännitettynä pistoon. - -Uskoni on aina ollut se, ettei hän olisi antanut iskua, vaan että -pelkkä miekankahvan kosketus olisi saanut hänet malttamaan mielensä, -herättäen sen urhoollisuuden mikä epäilemättä kuului hänen -luonteeseensa aina viime hetkeen asti. Mutta hän ei saanut siihen -tilaisuutta, sillä kun miekanterä vielä värisi ja minä seisoin -liikkumattomana säilyttäen vaivoin mielenmalttini, polvi puoleksi -notkistettuna ja katse tähdättynä kuninkaan silmiin, syöksähti neiti de -la Vire hänen taaksensa ja äänekkäästi kirkaisten tarttui hänen -kyynärpäähänsä. Säikähtyneenä, tietämättä kuka häneen oli tarttunut, -kuningas huitaisi miekallaan rajusti ylöspäin, osuen lamppuun, joka -särkyen romahti lattiaan ja jätti huoneen pimeäksi. Naisten kirkuminen -ynnä tieto siitä, että keskellämme riehui mielipuoli, täyttivät -pimeyden tuhansilla kauhuilla. - -Tuntien pelkoa neidin puolesta ennen kaikkea muuta, riensin lieden -luokse niin pian kuin olin päässyt järjilleni, ja välittämättä -kuninkaan miekasta, jonka epämääräisesti tajusin huiskahtelevan -pimeässä, etsin ja löysin puoleksipalaneen puunkappaleen ja puhalsin -sen liekkiin. Ollen yhä selin huoneeseen sytytin sillä vahakynttilän, -jonka olin huomannut lieden luona. Sitten, ja vasta sitten, käännyin -katsomaan takanani vallitsevaa asiaintilaa. - -Neiti de la Vire seisoi nurkassa puoleksi hurjana, puoleksi -kauhistuneena ja kokonaan punastuneena. Hänen kätensä oli kääritty -liinaan, jossa näkyi jo veritahra, ja siitä ymmärsin että kuningas oli -mielettömyydenpuuskassaan haavottanut häntä lievästi. Fanchette seisoi -herrattarensa edessä hiukset pystyssä kuin villikissan selkäkarvat, -kädet puuskassa, karheilla kasvoillaan ja vantterassa olennossaan -hurjan raivoisa ja uhkaava ilme. Rouva de Bruhl ja Simon kyyröttivät -seinää vasten lähellä heitä, ja nojatuolissa istui, nähtävästi -juuri-ikään siihen heittäytyneenä, kuningas, kokoonlyyhistyneenä ja -tarmottomana; miekan kärki viisti maata hänen vieressään, hänen -hermottoman kätensä tuskin jaksaessa pitää kiinni sen kahvasta. - -Silmänräpäyksessä olin selvillä siitä mitä oli tehtävä, ja mennen hänen -luoksensa äänettömänä laskin pistoolini, miekkani ja tikarini tuolille -hänen viereensä. Sitten polvistuin. - -"Sire", sanoin minä, "ovi on tuolla. Teidän majesteettinne voi avata -sen milloin haluaa. Tässä, sire, ovat minun aseeni. Olen teidän -vankinne, linnavouti on ulkopuolella, ja te voitte yhdellä sanalla -luovuttaa minut hänelle. Sitä ainoastaan pyydän teiltä, sire", jatkoin -vakavasti, "että teidän majesteettinne pitäisi harhakuvitteluna sitä -ajatusta, että minä hetkeäkään olisin aikonut osottaa epäkunnioitusta -tai käyttää väkivaltaa teidän persoonaanne kohtaan." - -Hän katsahti minuun tylsästi kasvot kalpeina, silmät elottomina. -"Hitto!" mumisi hän. "Miksi te sitten kohotitte kätenne?" - -"Ainoastaan rukoillakseni teidän majesteettianne odottamaan hetkisen", -vastasin minä katsellen kuinka älyn ilme vähitellen palasi hänen -kasvoillensa. "Jos suvaitsette kuunnella, niin voin selittää sen -muutamin sanoin, sire. Herra de Bruhlin miehiä on kuusi tai seitsemän, -linnavoudilla on kahdeksan tai yhdeksän; mutta ensinmainitut ovat -rajumpia miekankäyttäjiä, ja jos herra de Bruhl tapaa teidän -majesteettinne minun asunnostani ja ymmärtää sen johdosta joutuneensa -häviölle, niin kykenee hän mihin epätoivon tekoon hyvänsä. Teidän -persoonanne voisi tuskin kulkea turvallisesti kadulla hänen seurassaan. -Ja on vielä toinenkin arveluttava seikka", jatkoin sitten, huomaten -ilostuneena että kuningas kuunteli ja toipui vähitellen ennalleen. -"Nimittäin se salaperäisyys, jossa halusitte pitää tämän asian kunnes -se olisi edistynyt hyvälle tolalle. Herra de Rosny terotti tätä seikkaa -mieleeni mitä jyrkimmin, peläten että Blois'ssa nousisi katumellakoita -jos teidän majesteettinne suunnitelmat tulisivat tunnetuiksi." - -"Te puhutte seivästi", vastasi kuningas jo tarmokkaampana, vaikka hän -karttoi katsomasta naisiin. "Bruhl kyliä sangen luultavasti panisi -sellaisen toimeen. Mutta kuinka voin päästä ulos, hyvä herra?" jatkoi -hän äreästi. "Enhän voi jäädä tänne. Minua aletaan kaivata! Minä en ole -mikään rajakapteeni, jota ei etsitä eikä kysytä!" - -"Luottaisiko teidän majesteettinne minuun?" lausuin minä hitaasti ja -epäröiden. - -"Luottaisinko teihin!" tiuskasi hän ärtyisästi, pitäen ylhäällä kättään -ja katsellen tarkasti kynsiään, joitten siromuotoisuudesta ja -valkoisuudesta hän oli ylpeämpi kuin konsanaan kukaan nainen. "Enkö ole -luottanut teihin? Jollen olisi luottanut teihin, olisinko silloin -täällä? Jollette olisi hugenotti -- antakoon Herra minulle anteeksi -että sen sanon! -- niin olisin lähettänyt teidät helvettiin ennenkuin -olisin tullut tänne teidän kanssanne!" - -Tunnustan kuunnelleeni tätä uskonnolleni annettua tunnustusta -ylpeydellä, joka saattoi minut hetkeksi unohtamaan välittömän -ympäristöni -- meitä uhkaavan vaaran, yksinäisen kynttilän himmeästi -valaiseman huoneen, taustalla näkyvät säikähtyneet kasvot ja -kuninkaankin kokoonlyyhistyneen olennon, jossa masennus ja ylpeys -taistelivat keskenään. Mutta ainoastaan hetkeksi; sitten kiiruhdin -vastaamaan, sanoen etten epäillyt voivani vieläkin selvittää hänen -majesteettinsa tästä seikkailusta ilmitulematta. - -"Taivaan nimessä, tehkää se sitten!" vastasi hän tuimasti. "Tehkää mitä -haluatte, kunhan vain toimitatte minut takaisin linnaan. Ja lupaan -ettei mikään hugenotti tule toista kertaa houkuttelemaan minua sieltä -ulos. Olen liian vanha tällaisiin seikkailuihin!" - -Uusi hyökkäys ovea vastaan hänen tätä sanoessaan sai minut kiireimmän -kautta selittämään hänelle suunnitelmani, jonka hän mielisuosiolla -hyväksyikin, soimattuaan minua vielä kerran siitä että olin saattanut -hänet tällaiseen pulmaan. Peläten oven antavan perään ennen aikaansa, -huolimatta puomeista joilla olin sen varustanut, ja saaden kannustusta -rouva de Bruhlin kasvoista, jotka ilmaisivat mitä suurinta kauhua, otin -kynttilän ja johdin hänen majesteettinsa sisähuoneeseen, missä asetin -pistoolini hänen viereensä, mutta miekkani ja tikarini pidätin -hiljaisuudessa itselleni. Sitten palasin naisten luo ja viittauksilla -kehottaen heitä astumaan sisään pidin ovea auki heille. - -Neiti, jonka sidottua kättä en voinut katsella liikutuksetta, vaikkakin -kuninkaan läsnäolo ja sen vaatima kunnioitus estivät minua virkkamasta -mitään, astui heti esiin ja läheni vieressäni olevalle oviaukolle -saakka. Siinä hän kuitenkin katsahti taaksensa, ja nähdessään rouva de -Bruhlin seuraavan häntä, pysähtyi hän äkkiä ja mutisi luoden minuun -ylpeän katseen: "Entä tämä rouva? Suljetaanko minut samaan huoneeseen -hänen kanssaan?" - -"Neiti", vastasin minä nopeasti samassa matalassa äänilajissa kuin -hänkin oli puhunut, "olenko koskaan pyytänyt teiltä mitään alentavaa?" - -Hän näytti kevyellä päänliikkeellä vastaavan kieltävästi. - -"En pyydä sellaista nytkään", vastasin minä vakavasti. "Minä uskon -huolenpitoonne naisen, joka on antautunut suureen vaaraan meidän -tähtemme; lopun jätän teille." - -Hän katsoi minua hetkisen hyvin tiukasti silmiin ja meni sitten mitään -vastaamatta toiseen huoneeseen, rouvan ja Fanchetten seuratessa häntä. -Minä suljin oven ja käännyin Simoniin päin, joka minun käskystäni oli -puhaltanut hiilloksen tuleen, niin että se osittain valaisi huoneen, -missä ei enää ollut muita kuin hän ja minä. Poika näytti pelkäävän -katsettani ja osotti suurempaa levottomuutta kuin viime aikoina olin -hänessä huomannut, mikä johtui joko äskeisestä kohtauksesta huoneessa -tai oveen kohdistetusta rynnäköstä, joka hetki hetkeltä kävi yhä -raivokkaammaksi. En kuitenkaan epäillyt hänen uskollisuuttaan taikka -kiintymystään neitiin, ja määräykset, joita minun oli hänelle -annettava, olivat kylläkin yksinkertaiset. - -"Sinun on tehtävä niinkuin minä nyt sanon", lausuin minä käsi jo -valmiina oven salvalla. "Heti kun olen päässyt ulkopuolelle, suljet -oven. Äläkä sitten avaa kenellekään muulle kuin Maignanille. Kun hän -pyytää, päästä hänet varovasti sisään ja pyydä häntä, niin totta kuin -hän rakastaa herra de Rosnyta, ottamaan miehensä niin pian kuin väylä -on selvä ja saattamaan kuninkaan linnaansa. Kehota häntä olemaan -urhoollinen ja varovainen, sillä hän on hengellään vastaava kuninkaan -hengestä." - -Toistin tämän kahteen kertaan ja riensin sitten avaamaan luukun, -peljäten että linnavouti pysyisi sanassaan ja tekisi väkirynnäkön ovea -vastaan. Kymmenkunta kiukkuista ääntä tervehti ilmestymistäni niin -kiihkeästi ja malttamattomasti, että kului joku aika ennenkuin sain -sananvuoroa; he lausuivat minulle uhkauksia, jollen avaisi heti -paikalla, ja vaativat että tekisin sen pitemmittä puheitta. Heidän -johtajansa sai heidät vihdoin rauhottumaan, mutta oli selvää että -hänenkin kärsivällisyytensä oli kulunut loppuun. "Antaudutteko vai -ette?" sanoi hän. "Minä en aio jäädä pois sängystäni koko yöksi teidän -tähtenne!" - -"Minä varotan teitä", vastasin minä, "sillä kuningas on peruuttanut -teillä olevan määräyksen!" - -"Se ei ole minun asiani", lausui hän järkähtämättä. - -"Ei kylläkään, mutta se tulee olemaan huomisaamuna, kun kuningas -lähettää hakemaan teitä", vastasin minä, ja tämä näytti hiukan -vaikuttavan häneen. "Suostun kuitenkin antautumaan teille kahdella -ehdolla", jatkoin minä tarkastaen tiukasti hänen seuralaistensa -karheita kasvoja. "Ensiksi, että annatte minun pitää aseeni kunnes -saavumme vankilaan, ja minä lupaan kunniasanallani seurata teitä -siivosti. Se on numero yksi." - -"Hyvä", virkkoi linnavouti kohteliaammalla äänellä, "minulla ei ole -mitään sitä vastaan." - -"Toiseksi, ettette te salli miestenne murtautua asuntooni. Minä tulen -ulos siivosti ja sillä hyvä. Teidän määräykseenne ei sisälly -tavaroitteni ryöstäminen." - -"Kaikkea vielä!" vastasi hän. "Minä haluan että te tulette ulos. En -halua mennä itse sisälle." - -"Käskekää sitten miestenne peräytyä portaille", sanoin minä. "Ja jos te -menettelette kunniallisesti minun kanssani, niin minä tahdon puolustaa -teitä huomenna. Sillä määräyksenne tulee varmasti tuottamaan teille -ikävyyksiä. Herra de Retz, joka hankki sen aamulla, on poissa, kuten -tiedätte. Herra de Villequier voi mennä huomenna. Mutta markiisi de -Rambouillet on kyllä täällä, siitä voitte olla varma!" - -Huomautus oli paikallaan ja hyvin osattu. Se sai miehen säikähtämään -niinkuin olin toivonut sen tekevänkin. Enemmittä vastalauseitta hän -käski miestensä peräytyä ja vartioida portaita. Minä puolestani aloin -irrottaa oven kiinnipitimiä. - -Niin helposti ei juttu kuitenkaan päättynyt, siliä Bruhlin roistot, -seuraten arvattavasti ylemmällä porrasjaksolla Fresnoyn seurassa -seisovan johtajansa antamaa merkkiä, kieltäytyivät peräytymästä ja -tuuppivat linnavoudin miehiäkin, kun nämä olisivat tahtoneet totella -määräystä. Virkamies, joka viivytyksestä oli jo tullut kärsimättömäksi, -vastasi alkaen huitoa ympärilleen sauvallaan, ja yks-kaks näytti siinä -syntyvän soma kahakka, jonka loppua oli mahdoton arvata edeltäpäin. - -Mutta oivaltaen, että jos Bruhlin miehet pääsisivät voitolle -vastustajistaan, tulisi meidän asemamme pikemmin pahemmaksi kuin -paremmaksi, en jäänyt toimettomana katsomaan paikaltani jutun päätöstä, -niinkuin ensimäinen mielijohteeni yllytti minua tekemään. Sensijaan -käytin tilaisuutta pujahtaakseni ulos, silläaikaa kun Simon salpasi -oven jälkeeni. Linnavouti oli sillä hetkellä sanarikkaassa kinastelussa -Fresnoyn kanssa, jonka roistomaiset, intohimosta punottavat, Chizéssä -antamastani iskusta jääneen suuren arven rumentamat kasvot näyttivät -sanomattoman inhottavilta ainoan jälelläolevan soihdun hohteessa. -Yhdessä suhteessa oli tuo konna hyötynyt nykyisessä palveluksessaan, -sillä hän oli puettu räikeän loisteliaaseen asuun. Mutta pukujen -suhteen olen aina pannut merkille sen, että samalla kuin rappeutunut -ulkoasu ei voi kokonaan estää kunnianmiehen luonteenjaloutta tulemasta -näkyviin, ei täydellisin muodinmukaisuuskaan kykene antamaan konnalle -kunnianmiehen ulkonäköä. - -Nähdessään minut yhtäkkiä linnavoudin vieressä peräytyi hän taaksepäin -niin hullunkurisesti muuttunein kasvonilmein, että linnavoutikin -säpsähti ja sai malttinsa takaisin vasta sitten kun minä tervehdin -häntä kohteliaasti ja selitin olevani hänen vankinsa. Lisäsin vielä -varotuksen, että hän pitäisi silmällä jälelläolevaa soihtua, sillä jos -se sammuisi, niin voisimme kumpikin saada hämmingissä tikarin -kurkkuumme. - -Hän otti viittauksen huomioon viivyttelemättä ja kutsuen -soihdunkantajan viereensä valmistautui laskeutumaan alas, käskien -Fresnoyta ja hänen miehiään, jotka seisoivat yhtenä ryhmänä portaitten -yläpäässä, tekemään meille tietä muitta mutkitta. He näyttivät -kuitenkin hyvin halukkailta estämään meiltä pääsyn, ja vastaten hänen -tuimiin sanoihinsa karkeilla kokkapuheilla osottivat niin vihamielistä -käytöstä että linnavouti, häilyen kahden vaiheilla omanarvon-tuntonsa -ja Bruhliin kohdistuvan kunnioituksen välillä, ei tuokioon tuntunut -älyävän mitä tehdä ja näytti pikemmin ilahtuvan kuin närkästyvän, kun -minä pyysin lupaa sanoa muutaman sanan herra de Bruhlille. - -"Jos voitte saada hänen miehensä järkiinsä", vastasi hän äreästi, "niin -puhukaa hänelle niin paljon kuin mielenne tekee!" - -Astuen ylemmän porrasjakson juurelle, missä Bruhl yhä seisoi, tervehdin -häntä kaavamaisesti. Hän vastasi tervehdykseeni ainoastaan äkäisellä, -valppaalla katseella, ja kietoen levättinsä tiukemmin ympärilleen oli -silmäilevinään minuun halveksivasti, mikä ei kuitenkaan voinut peittää -näkymättömiin hänen tuntemaansa voitoniloa ja kostontoivoa. Minä olin -erittäin halukas tietämään, oliko hän seurannut vaimonsa jälkiä tänne -saakka vai oliko hän saapunut tänne vain ylimalkaisien minuun -kohdistuvien tarkotusperiensä johdosta, ja siinä mielessä kysyin niin -ivallisesti kuin taisin, mikä oli aiheuttanut hänen täälläolonsa. -"pelkään etten voi jäädä osottamaan teille vieraanvaraisuutta", jatkoin -sitten; "mutta siitä saatte kiittää ainoastaan ystäväänne -Villequier'tä!" - -"Olen teille suuresti kiitollinen", vastasi hän pirullisesti hymyillen, -"mutta älkää siitä mitään välittäkö. Kun olette mennyt, aion ryhtyä -omin neuvoini mihin minua vain haluttaa." - -"Aiotteko?" vastasin minä levollisesti -- ei sillä ettei noitten -sanojen alla piilevä uhkaus ja konnamainen viittaus olisi minuun -vaikuttanut, vaan siitä syystä että juuri sellaista odotettuani minulla -oli vastauskin valmiina. "Sen saamme nähdä." Ja sen sanottuani vein -sormet huulilleni, vihelsin kimakasti ja huusin kaikuvalla äänellä: -"Maignan! Maignan!" - -Minun ei tarvinnut huutaa nimeä kolmatta kertaa, sillä linnavouti ei -ehtinyt muuta kuin säpsähtää tästä odottamattomasta toimenpiteestä, kun -yläpuolellamme oleva porrastasanne kajahti jykevistä askelista ja mies, -jota olin kutsunut, laskeutui nopeasti alas portaita ilmestyen yhtäkkiä -kädenkantaman päähän Bruhlista, joka kiroten käännähti ympäri ja hänet -nähdessään peräytyi tahdottomasti taaksepäin. Maignanin peloton ja -itseensäluottava käytös oli tavallisestikin omiaan vaikuttamaan -vastustajaan, mutta tässä tilaisuudessa oli siinä vielä tavallista -silmäänpistävämpi häikäilemättömyyden piirre, joka ei ollut tekemättä -vaikutustaan katsojiin. Kun hän seisoi siinä hymyillen synkästi Bruhlin -pään ylitse, samalla kuin hänen kätensä leikitteli huolettomasti -tikarilla ja soihtu heitti punertavan hohteen hänen tukevalle -muodolleen, oli hän selvästi niin pelottava vastustaja, että vaikka -olisin hakenut läpi koko kaupungin, en olisi löytänyt hänen vertaistaan -mitä tulee voimaan ja kylmäverisyyteen. Hän antoi mustien silmiensä -siirtyä toisesta toiseen, mutta ei osottanut mitään huomiota muille -kuin minulle, tervehtien minua ylellisen kohteliaasti ja samalla -kerskuvan rohkeasti, mikä oli hyvin paikallaan tässä tilaisuudessa. - -Minä tiesin minkälaista käytöstapaa parooni de Rosny noudatti häneen -nähden ja seurasin hänen malliaan mikäli osasin. "Maignan", lausuin -lyhyesti, "olen ottanut ensi yöksi asunnon muualla. Kun olen mennyt, -kutsutte miehenne ja vartioitte tätä ovea. Jos joku yrittää tunkeutua -sisään, teette velvollisuutenne." - -"Voitte pitää sen tehtynä", vastasi hän. - -"Siinäkin tapauksessa että pyrkijä olisi herra de Bruhl, joka seisoo -tässä", jatkoin vielä. - -"Ymmärrän." - -"Te pidätte vartiota", jatkoin edelleen, "aina huomisaamuun saakka, jos -herra de Bruhl pysyy täällä. Mutta niin pian kuin hän lähtee, saatte -määräykset sisällä olevilta henkilöiltä ja noudatatte niitä -ehdottomasti." - -"Teidän ylhäisyytenne voi olla levollinen", vastasi hän tikariaan -käsitellen. - -Nyökättyäni hänelle hyvästiksi käännyin hymysuin Bruhlin puoleen ja -näin että tämän odottamattoman esteen aiheuttama kiukku ja häneen -kohdistetun loukkauksen synnyttämä suuttumus tekivät hänen häviönsä -niin täydelliseksi kuin saatoin toivoa. Mitä Fresnoy'han tulee, ei -hänellä enää näyttänyt olevan halua yrittää estämään poispääsyämme, jos -hän oli sitä vakavasti aikonutkaan. Hänen herraansa en kuitenkaan -päästänyt antamatta hänelle vielä yhtä pistoa. "Koska tämä nyt on -selvillä", sanoin leikkisästi, "niin voin toivottaa teille hyvää yötä. -Saan arvattavasti kunnian kohdata teitä huomenna Chavernyssa. Mutta -ensin annamme Maignanin silmätä sillan alle!" - - - - -XXVI. Mietteitä. - - -Joko Bruhlia kohtaan osottamani kunnioituksen puute taikka Villequier'n -mahdollisesta katoamisesta lausumani sanat olivat tehneet linnavoudin -mieleen niin ihailtavan vaikutuksen, että siitä hetkestä alkaen kun -poistuimme asunnostani hän kohteli minua erinomaisen kohteliaasti, -sallien minun pitää miekkanikin ja toimittaen minulle yösijan omissa -huoneissaan vankilarakennuksessa. - -Vaikka olikin myöhäinen, en voinut antaa niin suuren kohteliaisuuden -mennä ohi ilman kiitollisuudenosotusta. Pyysin senvuoksi saada jakaa -pienen lahjan hänen seuralaisilleen, ja sitten pyysin häntä itseään -tekemään minulle kunnian juomalla kanssani pullon viiniä. Kun tämä oli -hankittu, istuimme sen ääressä tunnin verran ja menimme lopuksi -makuusijoillemme täysin tyytyväisinä toinen toiseemme. - -Mutta päivän tapahtumat ja varsinkin yksi seikka, jossa en ole -pitemmältä viipynyt, osottautuivat kykenevänsä estämään nukkumiseni -yhtä tehokkaasti kuin jos minut olisi suljettu linnan kosteimpaan -maanalaiseen komeroon. Niin paljon tapahtumia oli ahtautunut niin -lyhyen aikamäärän sisään, että näytti siltä kuin ei minulla siihen -saakka olisi ollut lainkaan tilaisuutta arvioida mihin minua -kiidätettiin tai mikä onni minua odotti kaiken tämän hälinän lopussa. -Siitä asti kun herra d'Agen aamulla ensiksi ilmestyi luokseni tuoden -sen hämmästyttävän uutisen että linnavouti oli minua etsimässä, aina -lopulliseen antautumiseeni saakka oli tapausten sarja juossut niin -nopeasti, että minulla kussakin sen eri kohdassa oli tuskin ollut aikaa -arvioida asemaani taikka viimeisen vastuksen tai voiton täyttä -merkitystä. Nyt, kun minulla oli aikaa, elin kuluneen päivän uudelleen -ja johdattaen mieleeni sen vaarat ja pettymykset tunsin kiitollisuutta -siitä että kaikki oli päättynyt niin kauniisti. - -Luotin täydellisesti Maignaniin enkä epäillytkään ettei Bruhl pian -väsyisi, jollei jo ollut väsynyt hyödyttömään piiritykseen. Tunnin -kuluessa viimeistäänkin -- eikä ollut vielä puoliyökään -- olisi -kuningas vapaa lähtemään kotiin, ja siihen päättyi parooni de Rosnyn -minulle uskoma tehtävä mikäli se häntä koski. Hänen majesteettinsa -päätöksen saattaminen Navarran kuninkaan tietoon uskottaisiin -varmaankin markiisi de Rambouillet'lle tai jollekin muulle asemaltaan -ja vaikutukseltaan samanveroiselle henkilölle, ja samoihin käsiin -joutuisi kunnia ja vastuu sen sopimuksen päättämisestä, joka, kuten -kaikki tiedämme, lyhyen väliajan ja vähäisen verenvuodatuksen ynnä -paljonmerkitsevän sallimuksen iskun jälkeen tuotti Ranskalle pysyvän -rauhan. Mutta pysyväksi ylpeyden aiheeksi minulle jäisi kuitenkin se, -että minä, jonka elämänura vielä äsken oli näyttänyt päättyvän -haaksirikkoon, olin ollut välineenä hankkimassa tätä niin suurta onnea -maalleni ja uskonnolleni. - -Mutta muistaessani Navarran kuninkaan varotuksen, ettei minun olisi -odotettava häneltä korvausta, olin hyvin epätietoinen siitä, mille -suunnalle urani oli tämän jälkeen aukeava; ensi sijassa luotin siihen -de Rosnyn antamaan lupaukseen, että hän ottaisi minun menestymiseni -omaksi huolekseen. Olin kyllästynyt Blois'n hoviin ja sen juonien ja -petollisuuden täyttämään ilmapiiriin, josta nyt toivoin päässeeni -erilleni, mutta ratkaisematta jäi kysymys siitä, kuinka voin palata -Loiren toiselle puolelle, jossa Turennen kreivin viha minua uhkasi. -Olisin vaivannut itseäni paljon enemmänkin tätä seikkaa ajattelemalla, -jollen olisi löytänyt toista sen kanssa läheisessä yhteydessä olevaa -mutta paljon puoleensatempaavampaa ajatuksen aihetta neiti de la Viren -oikullisesta käytöksestä. - -Tuohon käytökseen luulin nyt löytäneeni selityksen. Sekä hämmästyen -että hyvilleni tullen huomasin, että siitä voi tehdä ainoastaan yhden -johtopäätöksen -- johtopäätöksen, joka voimakkaana oli välähtänyt -mieleeni nähdessäni hänen kasvonsa, kun hän syöksähti kuninkaan ja -minun väliin. - -Seuraten tapahtumia taaksepäin aina ensimäiseen kohtaukseemme St. Jean -d'Angely'ssa Navarran kuninkaan odotushuoneessa, muistin sen -pilapuheen, jonka hupsu Mathurine oli lausunut meidän molempien -kustannuksella. Se oli arvattavasti jäänyt neidin mieleen ja kiihottaen -hänessä katkeruutta minua kohtaan saattanut hänet kohtelemaan minua -alentavasti, kun vastoin kaikkea todennäköisyyttä jälleen kohtasimme -toisemme ja hän huomasi tulleensa jätetyksi tavallaan minun käsiini. Se -oli ollut syynä hänen tuimiin sanoihinsa ja vielä tuimempiin -katseisiinsa matkallamme pohjoiseen sekä yhdessä hänen luonteensa -syntyperäisen ylpeyden kanssa aiheuttanut sen alentavan mielipiteen, -minkä olin hänestä muodostanut verratessani häntä kunnianarvoisaan -äitiini. - -Mutta samalla aloin ajatella, että tuo pila oli mahdollisesti -vaikuttanut toiseenkin suuntaan, nimittäin pitämällä hänen mieltään -kiinnitettynä minuun ja synnyttämällä hänessä -- varsinkin Chizé'hen -ilmestymiseni jälkeen sen ajatuksen, että meidän kohtalomme olivat -jollakin tavoin yhdistetyt. Näin olettaen ei ollut vaikea ymmärtää -hänen käytöstään Rosnyssa, kun hän, tultuaan tietämään etten ollut -petturi ja katuen aikaisempaa kohtelutapaansa, kuitenkin kavahti niitä -tunteita, joita hän alkoi huomata omassa rinnassaan. Siitä lähtien ja -tätä johtolankaa seuraten ei minun ollut lainkaan vaikeata selvittää -hänen vaikuttimiaan, otaksuen nimittäin että tuo aavistus, joka täytti -mieleni ihmetyksellä ja ihastuksella, kävi yhteen todellisuuden kanssa. - -Ollen keski-ikäinen ja harmaantunut ja elämäni parhaan ajan ohitse -ehtinyt, en ollut koskaan ennen uskaltanut ajatella hänestä tähän -tapaan. Köyhänä ja verrattain vähäpätöisenä miehenä en ollut koskaan -uskaltanut korottaa katsettani niihin suuriin rikkauksiin, joita -hänellä kerrottiin olevan. Nytkin jäin häikäistyksi ja hämilleni, kun -nuo suuret mahdollisuudet niin äkkiä paljastuivat. Tunsin miltei -huimausta muistellessani häntä sellaisena kuin olin hänet viimeksi -nähnyt, käsi haavotettuna minun puolustuksessani, ja toisaalta taas -miltei tuskallisen voimakasta liikutusta kuvitellessani palanneeni -takaisin nuoruuteen, jolle jo olin jättänyt hyvästit, ja niihin -ruusuisiin toiveihin ja suunnitelmiin, jotka useimmille miehille -ilmestyvät ainoastaan kerran, ja senkin nuoruusvuosina. Siihen saakka -olin katsonut noita asioita vain toisten osuudeksi. - -Aamunkoitto tapasi minut vielä huvittelemassa itseäni näillä suloisilla -mietteillä, eikä ihmekään, sillä olihan näillä minulle kaikki uutuuden -viehätys. Aurinko sattui sinä aamuna nousemaan selkeälle taivaalle ja -vuodenaikaan nähden harvinaisen kirkkaana, ja minulta puuttuu sanoja -muistellessani sitä ja koettaessani kuvata kuinka tuo yksinkertainen -tosiseikka lisäsi iloni kerrassaan hurmaavaksi! Minä paistatin itseäni -ristikkoikkunasta tulvivissa säteissä, ja nauttien aamuista raikkautta -kiihkein ja kyltymättömin haluin, sain täysin tuntea sitä hyvyyden -kaipuuta, jonka sallimus sellaisina hetkinä suo meissä herätä silloin -kuin olemme nuoria, mutta harvoin, jos aika ja soturielämä ovat -tylsyttäneet herkemmät tunteet. - -En ollut vielä ehtinyt siihen kohtaan, jossa vaikeudet ovat -arvioitavat, ja pääasiallisin varjo säihkyvässä ilossani oli surku -siitä, ettei äitini enää ollut elossa kokemassa tämän hetken iloa ja -saamassa osaansa siitä onnesta, jota hän oli niin usein ja hartaasti -mielessään kuvitellut. Näinkin ollen tunsin sentään vetoa hänen -puoleensa. Muistelin mitä hellimmin tuntein ja vapaammin mielin kuin -ennen hänen viimeisiä päiviään ja sanojaan ja erittäinkin mitä hän oli -lausunut neidin puolesta. Ja lupasin juhlallisesti, jos suinkin -mahdollista, käydä hänen haudallaan ennenkuin poistuin seudulta, -omistaakseni joitakin hetkiä sen hellän suhteen ajattelemiseen, joka -oli pyhittänyt kaikki naiset silmissäni. - -Nämät mietteet keskeytti seikka, joka lopulta osottautui aika -hupaiseksi, vaikka se alussa tuntui kaikkea muuta kuin rauhottavalta. -Kolkkoa kahleitten kalinaa kuului alakerran käytävässä ja huoneeseeni -johtavilta portailta, jotka olivat, kuten koko rakennus, kivillä -lasketut. Malttamattomana ja hiukan levottomanakin odotin mitä siitä -tulisi, ja on helppo kuvitella hämmästystäni, kun oven avauduttua astui -sisään mies, jonka paikalla tunsin kuuroksi Matteukseksi -- samaksi -roistoksi, jonka viimeksi olin nähnyt Fresnoyn seurassa Valois-kadun -varrella olevassa talossa. Hämmästyneenä hänen tulostaan hyppäsin -jaloilleni peläten petosta ja aavistaen että linnavouti oli -halpamaisesti luovuttanut minut Bruhlin haltuun. Mutta kun lähempi -silmäys osotti miehen olevan raudoissa -- mistä kuulemani kalinakin oli -johtunut -- niin istuuduin jälleen nähdäkseni mitä tapahtuisi. - -Kävi ilmi että hän ainoastaan toi minulle aamiaiseni ja oli itsekin -vanki, ja vähemmin onnellisissa olosuhteissa kuin minä; mutta kun hän -ei ollut minua tuntevinaan, vaan asetti tuomisensa eteeni -itsepintaisesti vaieten, eikä minulla ollut voimaa saada häntä -kuulemaan, niin en päässyt tietämään kuinka hän oli joutunut -vankeuteen. Mutta pian sen jälkien tuli linnavouti minua tervehtimään -ja osotukseksi siitä, että edellisen illan hyvä toveruussuhde vielä -säilyi, toi minulle kukkarollisen tupakkaa, minkä otin vastaan enemmän -kohteliaisuuden vuoksi kuin siinä mielessä että siitä jotain hyötyisin. -Ja häneltä sain kuulla kuinka tuo lurjus oli joutunut hänen huostaansa. - -Tuli selville, että Fresnoy, pitäen haavotettua miestä liian -vastuksellisena taakkana, oli kahakkayönä jättänyt hänet erään samassa -kaupunginosassa olevan sairaalan ovelle. Veljet olivat avanneet oven, -mutta ennenkuin he ottivat hänet sisään, tekivät he muutamia -kysymyksiä. Matteukselle oli opetettu oikeat vastaukset näihin -kysymyksiin, jotka tavallisesti tehtiin totutun kaavan mukaan; mutta -pahaksi onneksi hänelle teki esimies kysymyksensä joko sattumalta tahi -erehdyksestä väärässä järjestyksessä. - -"Ethän ole hugenotti, poikani?" sanoi hän. - -"Olen, Jumalan nimessä!" vastasi Matteus yksinkertaisesti, luullen -kysyttävän oliko hän katolilainen. - -"Mitä?" huudahti hämmästynyt priori, tehden epäilevänä ristinmerkin. -"Etkö ole kirkon uskollinen poika?" - -"En suinkaan!" vakuutti kuuro ystävämme, luullen että kaikki meni -hyvin. - -"Siis kerettiläinen!" huusi munkki. - -"Aamen siihen!" vastasi Matteus viattomana, uskoen vähääkään -epäilemättä että häneltä kysyttiin kolmatta asiaa, joka tavallisesti -oli se, tarvitsiko hän apua. - -Tästä syntyi tietenkin aika hälinä, ja Matteus, joka turhaan selitti -olevansa kuuro, kiidätettiin linnavoudin haltuun. Kysymykseeni, kuinka -hän keskusteli Matteuksen kanssa, vastasi hän ettei hän osannut, mutta -että hänen pieni ristilapsensa, ainoastaan kahdeksan vuoden vanha -tyttönen, oli merkillisellä tavalla mielistynyt tuohon konnaan eikä -ollut milloinkaan onnellisempi kuin puhellessaan hänen kanssaan -merkkien avulla, joita oli keksinyt suuren joukon. Tämä tuntui minusta -sillä kertaa omituiselta, mutta ennen aamun loppua oli minulla -todistuksia siitä että se oli hyvinkin totta ja että nuo kaksi olivat -harvoin erossa, hennon lapsosen hallitessa tuota synkkää julmuria -rajattomalla yksinvallalla. - -Kun linnavouti oli mennyt, kuulin jälleen Matteuksen kahleitten -kalinan. Tällä kertaa hän tuli noutamaan pois ruoka-astioita ja saattoi -minut hämmästymään puhumalla minulle. Yhtä yrmeän näköisenä kuin -ennenkin ja tuskin katsahtaen minuun hän virkkoi äkkiä: "Tekö menette -jälleen pois?" - -Nyökkäsin myöntävästi. - -"Muistatteko laukkipää-raudikkoa, joka kompastui teidän allanne?" -mutisi hän, katse itsepintaisesti lattiaan tähdättynä. - -Minä nyökkäsin jälleen. - -"Minä tahtoisin myödä sen hevosen", sanoi hän. "Ei ole toista sen -vertaista koko Blois'ssa, eikä Pariisissakaan! Jos kosketatte sitä -piiskalla lautaselle, niin se suistuu maahan kuin ammuttu. Muuten voi -vaikka lapsi sillä ratsastaa. Se on eräässä tallissa, kolmannessa -talossa 'Kolmesta kyyhkysestä', Amancyn poikkikadulla. Fresnoy ei tiedä -missä se on. Hän lähetti eilen sitä kysymään, mutta en ilmottanut -hänelle." - -Jokin inhimillisen tunteen kipinä, joka ilmestyi hänen synkkään, -raakaan katsantoonsa, kun hän puhui hevosesta, saattoi minut haluamaan -lähempiä tietoja. Onneksi ilmestyi ovelle juuri silloin pikku tyttönen -etsimään leikkitoveriaan, ja hänen kauttaan sain kuulla, että miehen -vaikuttimena hänen halutessaan myödä hevosensa oli pelko siitä, että -kauppias, jonka hallussa se oli, saattaisi myödä sen itse saadakseen -korvauksen sen ylläpidosta, ja hän, Matteus, menettäisi sen ilman -korvausta. - -En sittenkään vielä ymmärtänyt minkätakia hän kääntyi minun puoleeni, -ja tulin sangen hyvilleni, kun sain tietää miten asia oli. Niin -alhainen kuin tuo konna luonteeltaan olikin, oli hän hellästi kiintynyt -tähän raudikkoon, joka oli ollut hänen ainoa omaisuutensa kuuden vuoden -aikana. Tätä muistaen hän oli tullut siihen ajatukseen, että minä -kohtelisin sitä hyvin enkä petkuttaisi häneltä hintaa siksi että hän -oli vankeudessa ja avutonna. - -Lopulta suostuin ostamaan hevosen kymmenestä kruunusta, maksaen myöskin -sen mitä hoidosta oli menevä. Olin aikeissa tehdä jotain myöskin miehen -hyväksi -- osaksi sen ajatuksen kehottamana, että hänessä oli jotain -hyvääkin, ja osaksi sen luottamuksen takia, jota hän oli minulle -osottanut ja joka tuntui ansaitsevan jotain vastinetta. Mutta alhaalta -kuuluva hälinä johti huomioni toisaalle. Kuulin mainittavan nimeäni ja -unhotin asian sillä kertaa. - - - - -XXVII. Apuun, ystävät! - - -Halusin malttamattomana tietää keitä tulijat olivat ja mitä asiaa -heillä oli minulle, ja ollen vielä tuollaisessa haltioitumisen tilassa, -jossa tuntuu kuulevan ja näkevän enemmän kuin muulloin, olin -huomaavinani lähestyvissä askelissa omituista empimistä ja eloisuuden -puutetta, mikä nopeasti vaikutti mieleeni. Epämääräinen kammo valtasi -minut seisoessani siinä kuuntelemassa. Ennenkuin ovi avautui, olin -ehtinyt ajatella jo kymmeniäkin onnettomuuksia. Ihmettelin, minkätähden -en ollut jo aikaisemmin tiedustellut kuninkaan turvallisuutta, ja -tunsin sanalla sanoen yhtäkkiä tuollaista täydellistä masentumista joka -liiankin usein seuraa ylenmääräistä ilon tulvaa. - -Olin niinollen valmistunut näkemään synkkiä kasvoja, mutta en niitä -henkilöitä, joitten nuo kasvot olivat, enkä sitä omituista käytöstä, -jota he sisään astuessaan osottivat. Tulijat olivat François d'Agen ja -Simon Fleix. Ja sitä myöten oli kaikki hyvin. Mutta sensijaan että -ensinmainittu olisi astunut esiin tervehtiäkseen minua sillä -erinomaisella kohteliaisuudella, joka aina oli hänelle ominainen ja -jonka olin luullut kestävän kaikissa yllätyksissä ja vaaroissakin, -kohtasi hän minua silmät alasluotuina ja kasvot niin synkkinä että -pelkoni siitä lisääntyi moninkertaiseksi, koska se johti mieleeni -kaikki ne epämääräiset ja hirvittävät tuskat, joitten markiisi de -Rambouillet oli maininnut minua odottavan vankilassa. Pidin täysin -todennäköisenä, että heidän perässään astuisi sisään vanginvartia -käsi- ja jalkarautoja kantaen, ja tervehtiessäni herra François'ta -kasvonilmein, joka tahtomattanikin muodostui hänen ilmeensä mukaiseksi, -oli minulla tuskin riittävästi malttia kehottaakseni häntä käyttämään -hyväkseen huoneeni puutteellisia mukavuuksia. - -Hän kiitti, mutta teki sen niin synkästi ja väkinäisesti että -malttamattomuuteni vain kasvoi joka tavulta minkä hän sai lausutuksi. -Simon Fleix oli hiipinyt ikkunan luo ja seisoi selin meihin. Ei -kummallakaan näyttänyt olevan mitään sanomista. Mutta tätä jännityksen -tilaa saatoin minä kaikkein vähimmän sietää, ja tullen kärsimättömäksi -tuosta väkinäisyydessä, joka ystäväni käytöksestä oli nopeasti -tarttumassa minuunkin, kysyin häneltä äkkiä ja jyrkästi, oliko hänen -setänsä palannut. - -"Hän palasi puolenyön aikaan", vastasi hän, piirrellen kuvioita -lattiaan ratsastuspiiskansa kärjellä. - -Tämän kuullessani hämmästyin hieman, koska d'Agen oli vieläkin puettu -ja varustettu kuin matkaa varten, kokonaan ilman niitä somistuksia, -jotka tavallisesti pistivät silmään hänen ulkoasussaan. Mutta kun ei -hän omasta halustaan jatkanut tiedonantoja sen pitemmälle eikä edes -huomauttanut paikasta, missä hän minut tapasi, tahi kysellyt -seikkailuista, jotka minut sinne olivat saattaneet, jätin sen sikseen -ja kysyin oliko hänen seurueensa saavuttanut karkureita. - -"Kyllä", vastasi hän, "mutta ilman tuloksia." - -"Entä kuningas?" - -"Herra de Rambouillet on nyt hänen luonaan", vastasi hän, yhä -piirustellen. - -Tämä vastaus päästi minut pahimmasta huolestani, mutta puhujan käytös -oli niin hajamielinen ja niin vastakkainen hänen tavalliselle -harkitulle huolettomuudelleen, että levottomuuteni vain kasvoi. -Vilkaisin Simon Fleix'hin, mutta hän piti kasvonsa poispäin -käännettyinä, joten en siitäkään saanut valaistusta, vaikkakin huomasin -että hänkin oli matka-asussa ja aseilla varustettuna. Kuuntelin, mutta -en voinut erottaa mitään ääniä, jotka olisivat ilmottaneet linnavoudin -olevan tulossa. Sitten yhtäkkiä muistin neiti de la Viren. Voisiko olla -mahdollista että Maignan ei olisi pystynyt täyttämään tehtäväänsä? - -Hypähdin kiivaasti tuoliltani sen liikutuksen vaikutuksesta, minkä tämä -ajatus luonnollisesti synnytti, ja tartuin d'Agenia käsivarteen. "Mitä -on tapahtunut?" huudahdin. "Bruhlko? Murtautuiko hän asuntooni viime -yötä? Mitä!" jatkoin minä, horjahtaen taaksepäin lukiessani -vahvistuksen aavistukselleni hänen kasvoistaan. "Murtautuiko hän?" - -Herra d'Agen, joka myöskin oli noussut, puristi kättäni -kouristuksentapaisella voimalla. Tuijottaen kasvoihini piti hän minua -täten hetken otteessaan, omituinen sekotus hurjuutta ja liikutusta -käytöksessään. "Kyllä, valitettavasti", vastasi hän, "hän teki sen ja -vei mukanaan ne jotka hän sieltä löysi! Ne jotka hän sieltä löysi, -ymmärrättehän! Mutta herra de Rambouillet on matkalla tänne, ja -muutamien minuuttien perästä olette vapaa. Lähdemme yhdessä ajamaan -takaa. Jos saavutamme heidät, niin hyvä. Jollei, niin sitten on aikaa -puhua." - -Hän keskeytti, ja minä seisoin tuijottaen häneen iskun typerryttämänä, -mutta säilyttäen kauhussani ja hämmästyksessänikin sen verran -ajatuskykyäni, että ihmettelin sitä synkkyyttä, joka pimensi hänen -kasvojaan, ja intohimoa, joka värisi hänen sanoissaan. Mitä oli asialla -hänen kanssaan tekemistä? "Mutta Bruhl", virkoin minä viimein -ponnistautuen maltilliseksi, "kuinka hän pääsi huoneeseen? Minähän -jätin sinne vartiat." - -"Viekkaudella, silläaikaa kun Maignan ja hänen miehensä olivat poissa", -oli vastaus. "Ainoastaan tämä teidän poikanne oli siellä. Bruhlin -miehet voittivat hänet ylivoimalla." - -"Mitä tietä Bruhl on mennyt?" mutisin minä kurkku kuivana, sydän -rajusti tykyttäen. - -Hän pudisti päätään. "Muuta emme tiedä kuin että hän meni ulos -eteläportin kautta yhdentoista ratsumiehen, kahden naisen ja kuuden -varahevosen kanssa tänä aamuna päivän koittaessa", vastasi hän. -"Maignan tuli setäni luo tuoden tämän uutisen, ja herra de Rambouillet -lähti heti, niin varhainen kuin olikin, kuninkaan luokse hankkimaan -teille vapautusmääräystä. Hänen pitäisi olla jo täällä." - -Minä katsoin raudotettuun ikkunaan, kaamea pelko sydämessäni, ja siitä -Simon Fleix'hin, joka seisoi sen vieressä äärimmäisen masentuneen -näköisenä. Menin hänen luokseen. "Sinä koira!" lausuin matalalla -äänellä. "Kuinka se tapahtui?" - -Kummastuksekseni hän lankesi yhtäkkiä polvilleen ja kohotti kätensä -ikäänkuin varjellakseen itseään lyönniltä. "He matkivat Maignanin -ääntä", änkytti hän käheästi, "ja me avasimme." - -"Ja sinä uskallat tulla tänne kertomaan sitä minulle!" huusin minä -jaksaen tuskin pysyä raivostumatta. "Sinä, jonka huostaan uskoin hänet! -Sinä, jonka luulin palvovan häntä! Sinä olet tuhonnut hänet, ihminen!" - -Hän nousi pystyyn yhtä äkkiä kuin oli lyyhistynyt maahankin. Hänen -laihoissa, hermostuneissa kasvoissaan tapahtui hämmästyttävä muutos; ne -tulivat äkkiä koviksi ja jäykiksi, ja hänen silmänsä alkoivat kiilua -kiihtymyksestä. "Minäkö -- olenko minä tuhonnut hänet? Niin, taivas -nähköön, minä _olen_ sen tehnyt!" huusi hän vasten kasvojani, -säikkymättä tai karttamatta enää katsettani. "Voitte tappaa minut, jos -tahdotte. Te ette tiedä kaikkea. Minä se varastin nutustanne -samettisolmun, jonka hän teille antoi, ja sanoin sitten että de Rosny -oli sen ottanut! Minä sanoin hänelle että te olitte antanut sen pois! -Minä toin hänet Pienten Sisarten talon luokse, jotta hän näkisi teidät -rouva de Bruhlin seurassa! Minä tein tämän kaiken ja tuhosin hänet! Nyt -te tiedätte! Tehkää minulle mitä haluatte!" - -Hän levitti käsivartensa kuin ottaakseen vastaan iskun, sill'aikaa kuin -minä seisoin hänen edessään määrättömästi hämmästyneenä niin -odottamattomasta paljastuksesta, täynnä oikeutettua vihaa ja -suuttumusta ja kuitenkin epävarmana siitä mitä minun oli tehtävä. -"Päästitkö myöskin Bruhlin sisään tahallasi?" - -"Minäkö?" huudahti hän, hurja välkähdys silmissään. "Ennemmin olisin -kuollut!" - -En tiedä miltä kannalta olisin ottanut tuon tunnustuksen, sillä samassa -kuului ulkoa hevosten kavioitten töminää, ja ennenkuin ehdin vastata -hänelle, kuulin herra de Rambouillet'n puhuvan kopealla äänellä -alakerran ovella. Linnavouti oli hänen kanssaan, mutta hänen matalampi -äänensä hukkui valjaitten helinään ja malttamattomien kavioitten -töminään. Katsoin huoneeni raollaan olevaa ovea kohti, ja pian astuivat -molemmat miehet sisään, markiisi halveksivan välinpitämättömän -näköisenä kuunnellen niitä selityksiä ja anteeksipyyntöjä, joita toinen -hänen rinnallaan kulkien monisanaisesti esitti. Herra de Rambouillet'n -kasvoilla ei kuvastunut lainkaan sitä murhetta ja toivottomuutta, jota -d'Agenin kasvot ilmaisivat niin silmäänpistävässä määrässä. Hän näytti -päinvastoin olevan pelkkää iloisuutta ja hyväntuulisuutta, ja -astuessaan esiin ja nähdessään minut hän syleili minua erinomaisen -ystävällisesti ja suopeasti. - -"Ahaa, ystäväni", sanoi hän iloisesti, "tapaan siis teidät sittenkin -täältä! Mutta älkää huolehtiko. Tulen juuri kuninkaan luota tuoden -teidän vapauttamismääräyksenne. Hänen majesteettinsa on kertonut -minulle kaikki, tehden minut senkautta teidän pysyväksi ystäväksenne ja -velalliseksenne. Mitä tulee tähän herraan", jatkoi hän kääntyen -kylmästi hymyillen linnavoudin puoleen, joka näytti vapisevan -vaatteissaan, "voi hänkin odottaa pikaista määräystä. Herra de -Villequier on viisaasti kyllä lähtenyt metsästämään eikä tule takaisin -ennenkuin päivän tai parin perästä." - -Niin kovasti kuin jännitys ja huoli minua kiduttivatkin, en voinut heti -ahdistaa häntä anomuksilla. Minun oli ensin kiitettävä häntä hänen -ripeästä toiminnastaan minun hyväkseni, ja sen tein niin lämpimin -sanoin kuin taisin. Ja oikeudenmukaisuus pakotti minut myöskin -suosittamaan hänelle linnavoutia esittämällä tuon virkamiehen käytöstä -minua kohtaan ja ylistäen hänen kykyään. Tämä kaikki oli minun tehtävä, -vaikka sydäntäni kirveli huoli ja pelko ja pettymys, ja jokainen hetki -tuntui iankaikkisuudelta. - -"Hyvä, hyvä", sanoi markiisi ylhäisen hyväntahtoisesti, "panemme sitten -syyn Villequier'n niskoille. Hän on kuitenkin vanha kettu, ja lyönpä -melkein vetoa että hän pääsee tästä vahingoittumatta. Hän on tehnyt -tällaisia kepposia ennenkin. Mutta enhän ole vielä suorittanut asiaani -loppuun", jatkoi hän iloisesti. "Hänen majesteettinsa lähettää teille -tämän, ja hän käski minun sanoa että hän on ladannut sen teitä varten." - -Puhuessaan hän veti viittansa alta pistoolin, jonka olin jättänyt -kuninkaalle ja joka sattui olemaan sama jonka de Rosny oli minulle -antanut. Otin sen vastaan, kummastellen malttamattomasti minkä vuoksi -hän käsitteli sitä niin varovaisesti; mutta pian ymmärsin syyn, sillä -huomasin että se oli ladattu suuta myöten kultarahoilla, joista pari -putosi vierien lattialle. Hyvin liikutettuna tästä kouraantuntuvasta -kiitollisuuden osotuksesta kuninkaan puolelta aioin kuitenkin pistää -rahat kiireissäni taskuun, mutta markiisi, haluten tyydyttää oman pikku -uteliaisuutensa, kehotti minua laskemaan ne ja sai summan nousemaan -vähän yli kahdentuhannen livren, lukuunottamatta kallisarvoisilla -kivillä varustettua sormusta, jonka löysin niiden joukosta. Tämä kaunis -lahja käänsi ajatukseni pois Simon Fleix'stä, mutta en voinut karkottaa -sitä huolta, jota tunsin neidin puolesta. Hänen asemansa muistaminen -kidutti minua niin, että herra ne Rambouillet'kin alkoi oivaltaa -mielentilaani ja riensi vakuuttamaan minulle, että ennen hoviin -lähtöään hän oli jo antanut määräyksiä minun avustamisekseni. - -"Te kaiketi haluatte seurata tuota neitiä?" sanoi hän. "Mitä tulee -kuninkaaseen, joka on tavattomasti kiihdyksissään tuosta häpeätyöstä, -ja tähän François'han, joka näytti joutuvan ihan suunniltaan -kuullessaan uutisen, ei minulla ole asemasta mitään oikein selvää -käsitystä." - -"Hänet uskoi minun huostaani eräs henkilö, jonka te hyvin tunnette", -vastasin vaivalloisesti. "Kunniani liittyy sekä häneen että tuohon -nuoreen naiseen. Vaikka minun olisi lähdettävä jalan käyden ja -yksinäni, niin minun täytyy lähteä. Jollen voi pelastaa häntä, voin -ainakin rangaista niitä konnia, jotka ovat häntä loukanneet." - -"Mutta tuon miehen vaimo on heidän mukanaan", sanoi hän hiukan -kummastellen. - -"Se ei vaikuta mitään", vastasin minä. - -Hän näki sen voimakkaan liikutuksen, joka myllersi mieltäni ja jolta -tuskin saatoin kärsivällisesti vastata hänen kysymyksiinsä, ja hän -katseli minuun uteliaasti, mutta ei epäystävällisesti. "Mitä pikemmin -siis olette matkassa, sitä parempi", virkkoi hän nyökäten. "Sen verran -sain selville. Maignan saapuu miehineen eteläportille tuntia ennen -puoltapäivää. François'lla on kaksi palvelijaa ja hän on ihan vimmassa -lähtemään. Te itse ja tuo poika lukuunotettuina tulee teitä kaikkiaan -yhdeksän miestä. Minä lainaan lisäksi kaksi. Enempää en uskalla antaa, -sillä katumellakoita voi nyt syntyä minä silmänräpäyksenä tahansa. Te -lähdette siis matkaan yhdentoista miehen joukkona ja pitäisi teidän -saavuttaa heidät jo ensi yön aikana, jos hevosenne vaan ovat kunnossa." - -Kiitin häntä lämpimästi, ottamatta huomioon hänen ystävällistä -vakuutustaan, että minun toimintani edellisenä päivänä oli saattanut -hänet pysyvään kiitollisuuden velkaan minulle. Menimme yhdessä alas, ja -hän luovutti minulle paikalla kaksi seurassaan olevista miehistä, -käskien heitä vaihtamaan itselleen levänneet hevoset ja kohtaamaan -minua eteläportilla. Hän lähetti myös miehen talliini noutamaan Cidiä --- Simon Fleix oli hämmingissä kadonnut -- ja olin juuri kysymässä -tarvitsinko mitään muuta, kun eräs nainen pujahti ratsastaja-ryhmän -läpi, joka ympäröi meitä seisoessamme talon portilla, ja syöksähtäen -eteeni tarttui minua käsivarteen. Se oli Fanchette. Hänen karheat -piirteensä olivat murheesta muuttuneet ja hänen poskensa olivat -täplillä ankarasta itkemisestä, jolla senkaltaiset ihmiset purkavat -suruaan. Hänen hiuksensa riippuivat epäjärjestyksessä pitkin kaulaa. -Hänen pukunsa oli revitty ja tahrittu, ja toisen silmän päällä oli -suuri mustelma. Hän näytti olevan poissa suunniltaan epätoivosta ja -kurjuudesta. - -Hän tarttui levättiini ja pudisti minua niin että horjahdin. -"Viimeinkin olen teidät löytänyt!" huusi hän iloissaan. "Otattehan minut -mukaanne! Otattehan minut hänen luokseen!" - -Vaikka hänen sanansa pyrkivät minua horjuttamaan ja sydämeni tunsi -sääliä häntä kohtaan, pakottauduin kuitenkin vastaamaan hänelle asian -järjellisen puolen mukaan. "Se on mahdotonta", lausuin ankarasti. "Tämä -on miesten tehtävä. Meidän on ratsastettava yötä päivää, hyvä nainen." - -"Mutta minäkin tahdon ratsastaa yötä päivää!" vastasi hän kiihkeästi -kiskaisten hiukset silmiltään ja katsellen hurjasti vuoroin minuun ja -herra de Rambouillet'hen. "Mitä en tekisi hänen tähtensä? Minä olen -yhtä vahva kuin mies, ja vahvempikin. Ottakaa minut, sanon minä, ja kun -tapaan tuon roiston, niin revin hänet palasiksi!" - -Minua värisytti kuunnellessani häntä. Mutta arvellen että hän maalla -kasvaneena todellakin oli niin vahva kuin hän vakuutti ja että -meille sangen todennäköisesti voisi koitua jotain etua hänen -järkähtämättömästä uskollisuudestaan herratartaan kohtaan ja hartaasta -kiintymyksestään häneen, suostuin lopulta, vaikkakin vastenmielisesti. -Lähetin yhden Rambouillet'n miehistä siihen talliin missä kuuron miehen -raudikko oli, pyytäen häntä maksamaan kaiken mitä kauppias oli siitä -saapa ja tuomaan hevosen eteläportille; aikomukseni oli panna joku -omista miehistäni ratsastamaan sillä ja antaa Fanchettelle vähemmän -oikullinen ratsu. - -Näissä ja muissa toimekkaissa valmisteluissa, jotka minunkaan -iässäni ja huolekkaassa asemassani olevalle eivät ole ilman -viehätystä, estyivät ajatukseni askartelemasta tulevaisuudessa. -Olin hyvilläni herra François'n avustuksesta, seuraamatta liian -pitkälle niitä ajatuksia, joita hänen kerkeytensä aiheutti, ja tyydyin -myöskin käyttämään hyödykseni Simonia, vaatimatta häntä tilille -petollisuudestaan. Vilkas elämä kaduilla, jotka varmentunut tieto -kuninkaan pikaisesta poismuuttamisesta oli täyttänyt mumisevilla -kansan-joukoilla, auttoi sekin pitämään pahoja aavistuksiani etäällä, -samalla kuin se vastakohta, jonka nykyiset olosuhteeni, ratsastaessani -siinä heidän keskitseen hyvässä asemassa ja arvokkaan seurueen -saattamana, markiisi rinnallani, muodostivat verrattuina siihen -vaatimattomuuteen, joka minua ympäröi ensi kertaa Blois'han -saapuessani, ei voinut olla herättämättä minussa toivoa että pääsisin -voittajana tästäkin vaarasta ja löytäisin lopulta neidin turvallisena -ja vahingoittumattomana. Otin jäähyväiset herra de Rambouillet'lta -molemminpuolisin kunnioituksen vakuutuksin, ja muutamia minuutteja -ennen yhtätoista saavuin kohtauspaikalle eteläportin ulkopuolelle. - -Herra d'Agen ja Maignan tulivat minua vastaan, ensinmainittu yhä niin -synkkänä ja murheisena ulkomuodoltaan, että ihmettelin hänet nähdessäni -ja saatoin tuskin uskoa hänen olevan saman iloisen keikarin, jonka -sirosti teeskennelty ulkoasu ja käytös olivat useammin kuin kerran -saaneet minut hymyilemään. Hän tervehti minua äänettömänä; Maignan teki -samoin nöyrin ilmein, mikä huonosti salasi ne rajut tunteet, jotka -tappio oli hänessä sytyttänyt. Lukiessani väkeni huomasin että meitä -oli vain kymmenen, mutta Maignan selitti lähettäneensä yhden -ratsastajan edeltäpäin, jotta hän toimittaisi kyselyjä ja jättäisi -meille viestejä sopiviin paikkoihin, ja me niin muodoin voisimme -seurata takaa-ajettaviemme jälkiä niin vähillä pysähdyksillä kuin -mahdollista. Kehuen kovasti Maignania tästä viisaasta toimenpiteestä -annoin lähtömääräyksen, ja mennen joen yli St. Gervais'n siltaa myöten -aloimme ratsastaa Sellesiä kohti nopeaa ravia. - -Sää oli paljon muuttunut viimeisen vuorokauden aikana. Aurinko paistoi -kirkkaana, lännestä puhalsi lämmin tuuli, ja luonnossa näkyi jo -merkkejä siitä varhaisesta keväästä, josta tuo vuosi tuli -muistettavaksi. Joskin, lähdön ensi humun mentyä ohitse, minulla oli -nyt aikaa tuntea sitä jäytävää levottomuutta ja niitä kirveleviä -tuskia, joita mielikuvitukseni minussa synnytti kiitäessään kauaksi -edellemme takaa-ajamiemme henkilöitten seuraan ja jakaessaan heidän -vaivansa ja vaaransa, niin oli minulla kuitenkin vielä avoinna kaksi -lohdutuksen lähdettä. Ei kukaan, joka joskus on sotapalvelusta -suorittanut, voi katsella pientä, hyvin varustettua ratsastajaparvea -tuntematta iloa. Silmäilin vierelläni liikkuvia tanakoita muotoja ja -jäykkiä kasvoja ja vertaillessani heidän siistiä asuaan ja ehyitä -varustuksiaan niitten miesten repaleiseen likaisuuteen, jotka olivat -matkanneet kanssani pohjoiseen päin, kiitin Jumalaa ja lakkasin -ihmettelemästä sitä harmia, jota Matteus tovereineen oli herättänyt -neidin mielessä. Toista mielihyväni syytä säännöllinen kavioitten kopse -ja valjaitten helinä jatkuvasti lisäsivät. Jokainen askel vei meitä -kauemmaksi Blois'sta -- kauemmaksi ahtaasta kaupungista ja haisevista -kaduista ja hovista, joka, vaikkakaan ei enää tuntunut minusta suuren -verityön saastuttamalta teurastushuoneelta -- kokemus oli hävittänyt -tuon vaikutelman -- säilytti kuitenkin silmissäni äärettömän halpamaisen -ja kurjan leiman. Minä vihasin ja inhosin sen juonia ja kateutta, -hulluutta, joka huvittelihe kuninkaan kammiossa silläaikaa kun -kapinoitsijat rehentelivät maassa, ja pikkumaisuutta, joka ei tuntenut -muuta viisautta kuin puolueitten pitämisen tasapainossa keskenään. -Kiitin Jumalaa siitä, että tehtäväni siellä oli tehty, ja olisin -katsonut tervetulleeksi minkä hyvänsä muunkin tilaisuuden, joka olisi -pakottanut minut kääntämään sille selkäni ja lähettänyt minut -avarammille alueille kulkemaan yli puhtaitten nummien, läpi metsien, -laajan, pilvilentoisen taivaan alla. - -Mutta tuollaiset lohdutuksen lähteet juoksivat pian kuiviin. François -d'Agenin synkkä vimma ja Maignanin silmien hurja kiilto olisivat -muistuttaneet minua, jos olisin ollut vaarassa unohtaa asian, jolla -olimme, ja sen välttämättömimmän välttämättömyyden, joka vaati meitä -olemaan hukkaamatta ainoatakaan hetkeä mikä oli käytettävissä. Niillä, -joita ajoimme takaa, oli viiden tunnin etumatka. Ajatus siitä, mitä oli -saattanut tapahtua näiden viiden tunnin aikana noille kahdelle -avuttomalle naiselle, joita olin vannonut suojelevani, syöpyi -polttavana mieleeni, niin että tarvitsin alituista itsehillintää -pidättyäkseni kannustamasta hevostani ja laskettamasta rajuinta vauhtia -eteenpäin. Hevoset tuntuivat matelevan. Satuloissaan huolettomina ylös -ja alas keinahtelevat miehet raivostuttivat minua. Vaikka en voinut -toivoa pääseväni saaliimme jäljille moniin tunteihin, ehkei -päiviinkään, tähystelin kuitenkin lakkaamatta pitkin aavoja, tasaisia -nummia, tutkin jokaisen vetisen notkon ennenkuin siihen laskeuduimme ja -odotin tykyttävin sydämin hetkeä, jolloin seuraava harjanteen-tapainen -avaisi näkyviimme uuden metsä- ja tasankojakson. Edellisen yön viehkeät -näyt ja varsinkin päivänkoitteen suloiset mielikuvat johtuivat jälleen -mieleeni kuten epätoivoisen hukkuvan mieleen sanotaan johtuvan hänen -elämänaikaisien tekojensa. Pian en voinut ajatella muuta kuin Bruhlia -ja kostoa. Ei edes se hullunkurinen huolellisuus, millä Simon varoi -joutumasta Fanchetten läheisyyteen, ratsastaen jonnekin niin kauas kuin -saattoi vihaisen naisen kielen ja käden ulottuvilta -- mikä synnytti -paljon naurua miesten puolelta ja tuli koko seurueen huvinaiheeksi -- -saanut houkutelluksi suutani hymyyn. - -Kello yhden aikaan iltapäivällä sivuutimme Contresin, joka on neljän -penikulman päässä Blois'sta, ja kolme tuntia myöhemmin menimme -Cher-joen yli Sellesin luona, missä pysähdyimme hetkeksi syöttämään -hevosiamme. Siellä saimme tietoja edellämme olevasta matkueesta, ja sen -jälkeen ei meillä ollut paljonkaan epäilystä siitä että Bruhl pyrki -Limousiniin, seutuun, missä hän voisi viipyä turvallisesti Turennen -suojeluksen alaisena ja vaaratta uhmailla sekä Ranskan että Navarran -kuningasta. Oli selvää että kiirehtimisen välttämättömyys kävi yhä -pakottavammaksi; mutta tiet niillä seuduin ynnä eteenpäin aina -Valancy'hin saakka olivat hankalia ja kuoppaisia, ja kun kolme tuntia -päivänlaskun jälkeen saavuimme Levroux'hun tuiki uupunein hevosin, niin -olimme tehneet kaiken voitavamme. Se todennäköinen otaksuma, että Bruhl -oli yöpynyt Châteauroux'hun viisi penikulmaa eteen-päin, -- sillä en -voinut uskoa että hän niissä olosuhteissa olisi säästänyt naisia -- -olisi pakottanut minut ponnistamaan yhä eteenpäin, jos se olisi ollut -mahdollista; mutta pimeys ja tarpeeksi uskaliaan oppaan puute estivät -minut tuosta toivottomasta yrityksestä, ja me jäimme yöksi siihen missä -olimme. - -Siellä kuulimme ensi kerran rutosta, jonka sanottiin raivoavan -Châteauroux'ssa ja koko siitä etelään olevassa seudussa. Majatalon -isäntä olisi kestinnyt meitä monillakin kertomuksilla siitä ja -varsinkin siitä nopeudesta millä ihmiset ja vieläpä karjakin sortuivat -sen hyökkäyksiin. Mutta meillä oli muuta ajateltavaa, ja levottomuuden -ja väsymyksen painostamina olimme suorastaan unohtaneet asian -noustessamme ylös seuraavana aamuna. - -Lähdimme matkaan kohta päivänkoiton jälkeen ja noin kolme penikulmaa -etenimme siedettävällä nopeudella. Mutta sitten, ilmottamatta mitään -syytä, oppaamme karkasi meiltä kulkiessamme erään metsän läpi, -näyttämättä sen koommin itseään. Me eksyimme tieltä ja meidän täytyi -palata omia jälkiämme. Jouduimme rämeikköön ja selvisimme siitä vain -suurilla vaikeuksilla. Mies, joka ratsasti Matteukselta ostamallani -raudikolla, unohti salaisuuden, jonka olin hänelle ilmottanut, ja sai -pahan kaateen. Lyhyesti sanoen, kaikkien näitten vastoinkäymisten -jälkeen oli jo keskipäivä lähellä ja kärsivällisyytemme loppuminen -vielä lähempänä, kun vihdoinkin saimme Châteauroux'n näkyviimme. - -Ennen kaupunkiin saapumistamme oli meillä vielä seikkailu sillä -eräässä tienkäänteessä avautui eteemme näky, yhtä hämmästyttävä kuin -ensi alussa selittämätönkin. Etelään ja länteen suuntautuvassa -puksipuutiheikössä vähän matkaa kaupungista pohjoiseen tapasimme äkkiä -alkeellisesti kyhätyn leirin, mihin kuului kymmenkunta majaa ja kojua, -jotka olivat syrjässä tiestä ja rakennetut mikä kömpelösti -kokoonliitetyistä havupuitten oksista, mikä paalujen yli pingotetusta -säkkikankaasta. Joukko siistinnäköisiä miehiä ja naisia loikoili -lyhyessä ruohikossa kojujen edessä huolettomina paistattaen päivää, -taikka liikehtien hiljalleen keittäen ja tulta sytytellen, silläaikaa -kuin parikymmentä lasta kirmaili edes takaisin äänekkäästi huutaen ja -nauraen. Meidän seurueemme ilmestyminen näyttämölle sai paikalla aikaan -pakokauhun. Naiset ja lapset juoksivat kirkuen metsään, mistä -katkeavien oksien ratina kuului yhä kauempaa heidän paetessaan -syvemmälle piiloon, kun taas miehet, surkea, kelmeäkasvoinen joukko, -keräytyivät yhteen ja näyttäen hekin olevan puolittain halukkaat -pakenemaan silmäilivät meitä pelokkain ja epäluuloisin katsein. - -Nähdessäni etteivät heidän näkönsä ja pukunsa olleet maankiertäjien, -kuin myöskin että kojut ilmaisivat rakentajillaan olleen vain vähän -taitoa tai kokemusta, käskin seuralaisiani pysähtymään ja etenin -yksinäni. - -"Mitä tämä oikein merkitsee, miehet?" lausuin minä ensimäiselle -ryhmälle, jonka luokse saavuin. "Te näytätte lähteneen kesämajalle -ennen aikojaan. Mistä te olette?" - -"Châteauroux'sta", vastasi etumainen yrmeästi. Hänen pukunsa, kun sitä -nyt lähempää katselin, näytti kuuluvan arvokkaalle kaupunkilaiselle. - -"Minkätähden?" kysyin minä. "Eikö teillä ole koteja?" - -"On, kyllä meillä kodit on", vastasi hän yhtä lyhyeen. - -"Minkätähden sitten Herran nimessä olette täällä?" tiukkasin minä, -katsellen joukkueen synkkiä muotoja ja alakuloisia kasvoja. "Onko -teidät karkotettu?" - -"On, rutto on karkottanut!" vastasi mies katkerasti. "Onko leillä -tarkotus sanoa ettette ole siitä kuullut? Châteauroux'ssa on joka -kolmas ihminen kuollut. Seuratkaa minun neuvoani, herra -- teillä on -kelpo seurue -- kääntykää ympäri ja palatkaa kotiinne." - -"Ovatko asiat niin pahasti?" huudahdin minä. Olin unohtanut majatalon -isännän juttelut, ja selitys vaikutti minuun yllätyksen voimalla. - -"Niin ovat! Näettekö tuota sinistä usvaa?" jatkoi hän viitaten -äkillisellä eleellä edessämme olevaa alankoa kohti, jonka yllä lepäsi -liikkumattomana keveä verho kesäistä auerta. "Näettekö sitä? No niin, -sen alla on kuolema! Châteauroux'sta löydätte kyllä ruokaa ja talleja -hevosillenne ja ihmisiä, jotka ottavat rahaa; sillä siellä on vielä -ihmisiä. Mutta jos menette Indren yli, niin saatte nähdä näkyjä, jotka -ovat kamalampia kuin viikon vanhalla taistelukentällä! Ette löydä -elävää sielun, ei taloista, talleista eikä kirkoista, mutta ruumiita -viljalti. Kirous on maassa! Vääräuskoisuuden kiroukseksi väittävät sitä -jotkut. Puolet ovat kuolleet ja puolet paenneet metsiin! Ja jollette -kuole ruttoon, niin kuolette nälkään." - -"Jumala varjelkoon!" mumisin minä, ajatellen kauhulla edellämme -olijoita. Tämä johti minut kysymään häneltä, oliko siitä kulkenut ohi -meidän seurueemme kokoista matkuetta, jossa oli mukana kaksi naista. -Hän vastasi sellaisen kulkeneen siitä edellisenä iltana auringonlaskun -jälkeen, mutta heidän hevosensa olivat kompastelleet väsymyksestä ja -miehet kiroilleet pelkästä nääntymyksestä. Hän luuli etteivät he olleet -menneet kaupunkiin, vaan kyhänneet jonkun matkaa sen toiselle puolelle -hätätilaisen leirin, jonka he taas olivat jättäneet lähtien -ratsastamaan etelää kohti kaksi tai kolme tuntia ennen meidän -saapumistamme. - -"Sitten kai saavuttanemme heidät tänään?" sanoin minä. - -"Luvallanne sanoen", vastasi hän vakavan merkitsevästi, "luulen teidän -pikemmin tulevan heitä vastaan." - -Kohauttaen olkapäitäni kiitin häntä lyhyesti ja poistuin; mielessäni -oli jo selvänä, kuinka tärkeää oli estää miehiäni kuulemasta mitä minä -olin kuullut, jottei kauhu, joka oli vallannut nuo kaupunkilaiset, -tarttuisi heininkin. Tämä ajatus tuli kuitenkin liian myöhään, sillä -käännettyäni ratsuni huomasin yhden lähimpänä seisoneista, pitkän, -vakavanaamaisen miehen, löytäneen jo tiensä Maignanin hevosen viereen, -missä hän oli niin laveasti ja eloisasti kuvailemassa etelässä päin -meitä odottavaa vihollista, että puolen miehistöni naamat olivat yhtä -pitkinä kuin kertojankin, eikä minulla ollut muuta neuvoa kuin -keskeyttää hänen kaunopuheisuutensa sivauttamalla häntä ratsupiiskalla -hartioille. Täten pysäytettyäni hänen juttunsa ja ösotettuani hänet -takaisin toveriensa joukkoon, annoin lähtökäskyn. Miehet tottelivat -koneellisesti, hevoset kannustettiin lyhyeen laukkaan, ja siltä -kerralta oli vaara ohi. - -Mutta minä tiesin että se tulisi palaamaan uudelleen vielä monta -kertaa. Silmäillen salavihkaa ympärilläni olevien kasvoja ja kuunnellen -heidän kuiskailevaa keskusteluaan näin kauhun leviävän toisesta -toiseen. Äänet, jotka aikaisemmin samana päivänä olivat raiutelleet -lauluja ja kokkapuheita, vaikenivat. Maignanin joukkoon kuuluvat -vahvat, häikäilemättömät miehet, joilla oli kirosana valmiina tuli mitä -tuli ja joille syvinkin kaalamo näytti olevan lasten leikkiä, -ratsastivat pää riipuksissa ja kulmat rypyssä, tahi silmäillen -huonostipeitetyllä levottomuudella edessämme olevaa omituista usvaa, -jonka läpi kaupungin katot ja siellä täällä matala kukkula tai -poppelirivi kohosivat selvemmin näkyviin. Itse Maignankin, uljaista -uljain, näytti vakavalta ja oli kadottanut kerskuvan ulkonäkönsä. -Ainoastaan kolme henkilöä oli kokonaan säilyttänyt kylmäverisyytensä. -Näistä ratsasti d'Agen ikäänkuin ei olisi kuullut mitään, ja Simon -Fleix ikäänkuin ei pelkäisi mitään; Fanchette taas tuijotti innokkaasti -eteenpäin eikä selvästikään nähnyt sumussa muuta kuin yhden asian, -nimittäin valtiattarensa kasvot. - -Tapasimme kaupungin portit avoimina, ja tämä seikka, joka tuli olemaan -merkillisempien näkyjen airuena, kauhistutti miesteni sydämiä enemmän -kuin kaikkein vihamielisin vastaanotto. Sisään ratsastaessamme herätti -hevostemme kavioitten äänekäs töminä kivitystä vastaan moninkertaisen -kaiun tyhjissä taloissa kahden puolen katua. Pääkatu, jonka kirkkaana -valuva auringonpaiste saattoi näyttämään vieläkin autiommalta, levisi -edessämme paljaana ja tyhjänä, taikka näkyi siliä ainoastaan jokin -luikkiva koira ja rosvoileva hylkiö, jotka tavattomien äänien -säikyttäminä pakenivat taikka; seisoivat välinpitämättömästi silmäillen -meitä ohikulkiessamme. Kirkonkello kumahteli; etäältä kuului naisten -vaikeroimista. Äänettömät kadut, joka toiselle ovelle piirretty musta -risti, säikähtyneet kasvot, jotka kerran tai kahdesti kurkistivat -yläikkunoista, kaikki tämä tartutti miehiini niin syvän ja -hillitsemättömän kauhun että lopulta kaikki järjestys unohtui; toinen -tunki hevostaan toisen edelle kapeissa paikoissa, jokaisen pyrkiessä -ensimäiseksi. Yksi ensin ja sitten toinen alkoi ajaa ravia. Ravi -muuttui sekasortoiseksi laukaksi. Majatalon portti oli auki, näyttipä -kuin kutsuvan meitä sisälle; mutta ei kukaan kääntynyt taikka -pysähtynyt. Yhden ainoan vaikuttimen ajamina syöksyimme henki kurkussa -yhä eteenpäin pyrkien aukealle maalle, ja me, jotka olimme saapuneet -kaupunkiin kammonsekaisen äänettömyyden valtaamina, kiisimme ulos yli -sillan kuin olisi vihollinen ollut kintereillämme. - -Sitä, että itsekin otin osaa tähän pakoon, en ollenkaan häpeä nytkään, -sillä mieheni olivat silloin kerrassaan mahdottomat hallita, niinkuin -parhaiten harjotetut sotajoukotkin ovat, kun sellainen kauhu on heihin -tarttunut; enkä muuten olisi aikaansaanut mitään hyvää jäämällä -kaupunkiin, missä tartunnan vaara oli arvattavasti suurempi ja -majatalon ruokakammio yhtä tyhjä kuin kallion kuve. Ei ole monta -kaupunkia, missä ei porttien ulkopuolella olisi ravintolaa matkustajain -mukavuudeksi ynnä sellaisia varten, jotka tahtovat päästä kaupungissa -säädetyistä maksuista, eikä Châteauroux'kaan näkynyt tekevän poikkeusta -tästä säännöstä. Muutamien minuuttien matkan päässä kaupungista -pysähdyimme leirin edustalle, joka oli pystytetty tien vieressä olevan -talon ympärille. Remuaviin ääniin sekautuva soiton hälinä ilmotti -meille, että hurjempi osa kaupungin väestöä oli keräytynyt tänne ja, -niinkuin olen nähnyt tapahtuvan piiritetyissä paikoissa, koetti -hukuttaa mässäykseen ja huikenteluun muiston ulkona päivänpaisteessa -liikkuvasta vihollisesta. Samalla kuin meidän äkillinen ilmestymisemme -sai aikaan keskeytyksen tuossa iloisuuden matkimisessa, houkutteli se -esille parikymmentä miestä ja naista juopumisen kaikilla asteilla, -hiukset hajallaan, joista muutamat nikotellen ja rennoin elein huusivat -meitä liittymään joukkoonsa, sill'aikaa kuin toiset kiroilivat sitä -että olimme temmanneet heidät takaisin nykyhetkeen, jota he, samoin -kuin tulevaisuuttakin, juuri koettivat unohtaa. - -Minä kirosin heitä vuorostani pelkureiksi heittiöiksi, ja uhaten -ratsastaa kumoon ne, jotka estäisivät meitä, komensin mieheni -eteenpäin. Päästyäni heistä jonkun matkan päähän pysähdyin vihdoin -erääseen paikkaan, missä viimekesäisen lehvistönsä säilyttänyt -tammimetsikkö tarjosi suojaa. Peläten että jotkut miehistäni -kulkeutuisivat ravintolaan ja toiset tyyten karkaisivat, jos itse -jättäisin heidät, pyysin d'Agenia palaamaan sinne Maignanin ja Simonin -kanssa ja tuomaan hevosten rehua ynnä ruokaa niin paljon kuin -tarvitsimme. Sen hän tekikin erinomaisella menestyksellä, tosin vasta -kiivaan kahakan jälkeen, missä Maignan osottautui sadan miehen -veroiseksi. Juotimme hevosemme läheisestä purosta, ja käytettyämme -kaksi tuntia lepoon ja virkistykseen -- mistä ajasta herra d'Agen ja -minä käyskentelimme suurimman osan edestakaisin, kumpikin omiin -ajatuksiinsa vaipuneena -- lähdimme jälleen matkaan reipastunein -mielin. - -Mutta kauhusta ei ole helppo irtautua, eikä mitään pelkoa ole niin -vaikea vastustaa ja kukistaa kuin näkymättömän vihollisen synnyttämää. -Kammo, jonka ruoka ja juoma olivat hetkeksi syrjäyttäneet, palasi kohta -moninkertaisella voimalla. Miehet katselivat levottomina vuoroin -toisiinsa, vuoroin usvaan, joka verhosi kaikki etäiset esineet. He -puhuivat mumisten kuumuudesta, joka oli äkillinen, omituinen ja -luonnoton vuodenaikaan katsoen. Pian saivat he muutakin puhumista. -Kohtasimme miehen, joka juoksi rinnallamme ja kerjäsi, huutaen -kamalalla äänellä että hänen vaimonsa ja neljä lastansa makasivat -hautaamattomina talossa. Vähän kauempana erään lähteen luona makasi -naisen ruumis lapsi rinnoillaan myrkyttäen veden; hän oli ryöminyt sen -luokse janoaan sammuttamaan ja kuollut siihen. Viimeksi tapasimme -eräässä pyökkimetsässä lähellä Lotieria säätyläisnaisen, joka piti -asuntoa vaunuissaan, pari kauhun valtaamaa naista ainoana seurueenaan. -Hän kertoi minulle, että hänen miehensä oli Pariisissa ja että puolet -hänen palvelijoistaan olivat kuolleet, puolet karanneet. Hän oli -kuitenkin säilyttänyt huomattavassa määrässä sekä rohkeutta että -kohteliasta käytöstapaa, ja hyväksyen lujamielisesti ne syyt, joita -esitin hänelle pyytäessäni anteeksi sitä että olin pakotettu jättämään -hänet sellaiseen tilaan, antoi minulle selvät tiedot Bruhlista ja hänen -seurueestaan, jotka olivat sivuuttaneet hänet joitakin tunteja -aikaisemmin. Vielä tänä päivänä on mielessäni kuva tuosta naisesta, -joka jäi katselemaan jälkeemme sivistyneen ihmisen arvokkuudella meidän -ratsastaessamme pois hänen seuranaistensa vaikeroimisten saattamina. Se -täyttää mieleni sekä ihailulla että surumielisyydellä; sillä -jälkeenpäin kuulin, että hän oli sairastunut ruttoon juuri siinä -pyökkimetsikössä, mihin hänet jätimme, ja kuollut yhtenä yönä molempine -palvelijoineen. - -Häneltä saamamme tiedot innostivat meitä kiiruhtamaan eteenpäin -säästämättä kannuksia enempää kuin ratsujemme kylkiäkään, siinä -toivossa että saavuttaisimme Bruhlin ennenkuin yön tulo saattaisi hänen -vankinsa alttiiksi uusille koettelemuksille ja vaaroille. Mutta sen -kauhun määrä, jonka mainitsemani kaameat näyt ja äänet ynnä sadat -samankaltaiset olivat nostattaneet seuralaisteni mielissä, teki paljon -vastusta ponnistuksilleni. Joksikin aikaa he tosin, hetkellisen -kiihtymyksen vaikutuksesta, kannustivat hevosensa laukkaan, ikäänkuin -olisivat olleet valmiit kaikkein pahimpaankin; mutta pian he -hiljensivät vauhtia kaikista ponnistuksistani huolimatta, ja -viivästellen aina yhä enemmän näyttivät kadottaneen kaiken rohkeutensa -ja tarmonsa. Joka taholla silmiämme kohtaava autius, yhtä paljon kuin -kaikkialla vallitseva kuolemanhiljaisuuskin -- meistä tuntui kuin -linnutkin olisivat olleet vaiti -- saattoivat kylmät väreet käymään -huolettomimmankin sydämessä. Maignanin kasvoilta oli kadonnut väri ja -äänestä sointu. Toiset taasen hätkähtivät jos jokin hihna heitä -sipaisi; he katsoivat kerran eteenpäin ja kahdesti taakse ja -pysyttäytyivät valmiina laskettamaan pakoon vähimmästäkin hälytyksestä. - -Ottaen huomioon nämä seikat ja epäillen voisinko luottaa -Maignaniinkaan, katsoin varovaiseksi muuttaa paikkaa ja jättäydyin -jälimmäiseksi, ratsastaen siellä synkin kasvoin ja pistooli valmiina -käsillä. Suurena lisätekijänä huolissani oli se, että herra d'Agen ei -näyttänyt tietävän mistään muista levottomuuden syistä kuin niistä -jotka olivat edessämme; ratsastaen eteenpäin samassa synkässä -äänettömyydessä, mihin oli vaipunut heti lähdettyämme, hän ei kysynyt -minun mielipidettäni eikä ilmottanut omaansa, vaan oli sen näköinen -kuin olisi hänessä tapahtunut niin täydellinen ja salaperäinen muutos, -etten minä voinut käsittää kuin yhden syyn, jolla olisi ollut voima -sellaista aikaansaada. Hänen seuransa tuntui olevan minulle pikemmin -koettelemukseksi kuin avuksi, ja kun loin mielessäni silmäyksen lyhyen -ystävyytemme kulkuun, mikä ystävyys vielä pari päivää takaperin oli -ollut minulle niin suurena mielihyvän aiheena -- niinkuin nuoren miehen -ystävyys tavallisesti on jo vanhuuteen kallistuvalle -- niin vaivasin -kovasti mieltäni ihmettelemällä, olisiko meidän kesken mahdollisesti -kysymys kilpailusta. - -Päivän laskiessa, mikä seikka oli tervetullut joukolleni, se kun -hävitti tuon usvan, jota he katselivat taikauskoisella kammolla, olimme -yhä tarpomassa matalien harjujen ja laaksojen täyttämää seutua, joka, -niin harjut kuin laaksotkin, oli tammimetsien peittämää. Illan -viimeinen valkeus kuoli pois, ja sen mukana viimeinen toivoni Bruhlin -yllättämisestä ennen yötä. Pimeys lankesi yllemme, kun suuntasimme -kulkuamme verkalleen alas jyrkkää kukkulan rinnettä, missä polku oli -niin kapea ja vaivalloinen että vain yksi kerrallaan saattoi siitä -laskeutua. Virta, joka saattoi sen synnyttämästä äänestä päättäen olla -verrattain suurikin, kohisi alapuolellamme olevassa rotkossa, ja hetken -perästä näimme yksinäisen valon pilkottavaa eräästä paikasta, missä -otaksuimme olevan kahlaamon. Oli mahdoton jatkaa matkaa edemmäksi, -sillä seutu kävi yhä jyrkänteisemmäksi, ja tämän oivallettuamme käskin -Maignanin laskeutua hevosen selästä ja jättäen meidät siihen missä -olimme mennä hakemaan opasta talosta, josta valo näkyi. - -Hän teki niinkuin käskin, ja hävittyään pimeyteen, mikä tässä kukkulain -välisessä onkalossa oli sysimusta, palasi hetken perästä tuoden -mukanaan jonkun miehen ynnä lyhdyn. Olin aikeissa käskeä miestä -opastamaan meidät kaalamolle tai jollekin tasaiselle maalle, minne -voisimme panna hevoset liekaan, kun Maignan iloisesti huusi että -hänellä oli uutisia. Kysyin, mitä ne olivat. - -"Annahan kuulua, moukka!" lausui hän kohottaen lyhtyä niin että valo -lankesi miehen kuihtuneille kasvoille ja takkuiselle tukalle. "Kerro -hänen ylhäisyydelleen mitä olet kertonut minulle, taikka nyljen sinut -elävältä, kääpiö!" - -"Teidän toinen matkueenne saapui kaalamolle tuntia ennen -auringonlaskua", vastasi talonpoika tuijottaen meihin tylsästi. "Minä -näin heidän tulevan ja menin piiloon. He riitelivät kaalamolla. Toiset -tahtoivat mennä yli ja toiset ei." - -"Oliko heillä naisia mukanaan?" kysyi herra d'Agen äkkiä. - -"Oli, kaksi, teidän ylhäisyytenne", vastasi mies, "ja ne ratsastivat -niinkuin miehet. Lopulta he eivät menneet yli ruton pelosta, vaan -kääntyivät ylösvirtaan ja ratsastivat länteenpäin St. Gaultieria -kohti." - -"St. Gaultieria!" huudahdin minä. "Missä se on? Ja mistä muualta sinne -menee tie?" - -Mutta talonpojan tiedot rajottuivat hänen omaan naapuristoonsa. Hän ei -tuntenut maailmaa St. Gaultieria kauemmaksi eikä voinut vastata -kysymykseeni. Olin pyytämäisilläni häntä näyttämään tietä virran -rantaan, kun Maignan huusi että hän tiesi enemmänkin. - -"Mitä?" kysyin minä. - -"Hitto soikoon! Hän kuuli heidän sanovan, missä he aikovat viettää -yönsä!" - -"Ahaa!" huusin minä. "Missä?" - -"Vanhassa raunioituneessa linnassa kahden penikulman päässä täältä, -tämän paikan ja St. Gaultierin välillä", vastasi tallimestari, unohtaen -voitonriemussaan sekä ruton että kauhun. "Mitäs sanotte siihen, teidän -ylhäisyytenne? Eikö ole niin, junkkari, vai kuinka?" jatkoi hän -talonpoikaan päin kääntyen, "Puhu, moukka, tahi käristän sinut -hiljaisella tulella!" - -Mutta minä en pysähtynyt odottamaan vastausta. Hyppäsin maahan, otin -Cidin suitset käsivarrelleni ja huusin miehelle malttamattomana, että -hän opastaisi meidät laaksoon. - - - - -XXVIII. Linna kukkulan laella. - - -Varmuus siitä, että Bruhl ja hänen vankinsa eivät olleet kaukana ja -että me todennäköisesti saatoimme päästä heihin käsiksi tunnin -kuluessa, karkotti arimpienkin miestemme mielestä tuon sairaalloisen -pelon, joka heitä siihen saakka oli ahdistanut. Kiirehtien kavutessamme -alaspäin virran rantaa kohti nuo tuntikausia synkän hiljaisina -ratsastaneet miehet löysivät jälleen äänensä, ja kiroiltuaan hevostensa -harha-askelia reipastuivat pian huutelemaan ja laulelemaan niinkuin -heidän kaltaistensa tapa on. Samalla kuin tämä muutos päästi minut -suuresta pelosta, antoi se minulle aikaa harkita asemaamme ja arvioida -selvemmin kuin tähän saakka olin voinut, oliko edullisempaa kiirehtiä -hyökkäystä vai lykätä se tuonnemmaksi. Meitä oli yksitoista; vihollisia -todennäköisen luuloni mukaan kaksitoista. Tästä vähäpätöisestä -vahvemmuudesta en olisi paljonkaan piitannut päiväsaikaan; tuskinpa -olisin myöntänyt sellaista olevankaan, sillä Maignanin saattoi laskea -kahdeksikin. Mutta yöllisen hyökkäyksen tulosta on vaikeampi ennakolta -määritellä, ja minun oli myös otettava lukuun ne vaarat, mille molemmat -naiset joutuisivat alttiiksi pimeyden ja hämmingin vallitessa, siinä -tapauksessa että taistelun tulos jäisi joksikin aikaa epämääräiseksi. - -Nämä arvelut, ja erittäinkin viimeksimainittu, vaikuttivat minuun niin -painavasti, että ennenkuin saavuimme rotkon pohjalle, olin päättänyt -lykätä hyökkäyksen aamuun. Ne vastaukset, joita sain kaalamon viereisen -talon asukkaalta muutamiin kysymyksiin, joita tein hänelle heti kun -olimme saapuneet tasaiselle maalle, vahvistivat vain tätä päätöstäni. -Tie, jota myöten Bruhl oli kulkenut, seurasi jonkun matkaa joen -parrasta pitkin uoman pohjaa, ja ollen hankala päivälläkin, pidettiin -sitä mahdottomana hevoskululle öiseen aikaan. Linna, josta hän oli -maininnut, oli kahden penikulman päässä ja louhikkoisen metsätaipaleen -takana. Ja jollei olisi ollut mitään muuta syytä pysähtymiseen, niin -epäilin lopuksi, olisinko edes voinut marssittaa uupuneita miehiäni -sinne saakka ennen aamunkoittoa. - -Mutta kun ilmotin tämän päätökseni ja tiedustelin talonpojalta, mitä -hänellä olisi tarjottavana meidän tarpeisiimme, ilmestyikin vastuksia. -Fanchette, neidin seuranainen, astui äkkiä eteeni kasvot suuttumuksesta -tulipunaisina. Tunkeutuen lyhdyn heittämään valopiiriin hän alkoi -vastustaa minua kiihkolla ja rajuudella, mikä ilmaisi enemmän hänen -kiintymystään valtiattareensa kuin kunnioitusta minua kohtaan. Hänen -hurjat eleensä ja uhkaukset, joita hän lausui vedoten milloin minuun, -milloin ympärillämme piirissä seisoviin miehiin, synnyttivät minussa -masennusta yhtä paljon kuin hämmästystä. - -"Kuinka?" huusi hän rajusti. "Te sanotte itseänne kunnianmieheksi ja -jäätte makaamaan tänne ja annatte emäntäni joutua murhattavaksi tai -vielä pahempaankin, kahden penikulman päässä itsestänne! Kahden -penikulman! Viis minä teidän kahdesta penikulmastanne! Kävelisin ne -vaikka avojaloin, jos sillä saisin teidät häpeämään. Ja te, te sanotte -itseänne miehiksi ja siedätte sitä! Jumalan totuus on, että te olette -pelkureita ja vetelyksiä kaikki tyyni. Jos minulla olisi yhtä monta -naista, niin..." - -"Hiljaa, ihminen!" sanoi Maignan syvällä äänellään. "Saitte pitää -päänne ja tulla mukaamme, ja teidän on toteltava käskyjä niinkuin -toistenkin! Laittautukaa tiehenne ja hankkikaa meille syötävää, -ennenkuin teille käy pahemmin!" - -"Vai niin, vai hankkikaa syötävää!" huudahti Fanchette. "Hankkikaa -syötävää, todellakin! Muuta te ette ajattelekaan kuin saada maata -lämpimässä ja syödä itsenne täyteen! Tuollaisia raukkamaisia, -juopottelevia, laiskottelevia viinaratteja te olette! Niin olette!" -huusi hän, äänensä kohotessa miltei kirkunaksi. "Vieköön teidät rutto!" - -"Vaiti!" karjaisi Maignan hurjasti. "Muuten saatte varoa itseänne! -Yhdestä kuparilantista voisin lähettää teidät jäähdyttämään jalkojanne -tuonne virtaan -- tuosta viimeisestä sanastanne! Tiehenne, kuuletteko", -jatkoi hän tarttuen häntä olkapäähän ja sysäten häntä taloa kohti, -"tahi teille saattaa tapahtua pahempaa. Meidän kanssamme ei ole -leikittelemistä, sen tulette näkemään, jollette nyt tuki suutanne!" - -Kuulin Fanchetten etenevän vaikeroiden pimeyteen. Ja taivas tietää että -tunsin tuskaa mielessäni, pakotteessani itseni pysymään toimettomana -nähdessäni tätä hellää kiintymystä, joka näytti niin paljon suuremmalta -kuin minun oma tunteeni. Miehet lähtivät yksi toisensa jälkeen -ruokkimaan hevosiaan ja katsomaan makuusijoja yöksi, ja kohta jäimme -herra d'Agen ja minä kahden seisomaan lyhdyn viereen, jonka mies oli -ripustanut pensaaseen ovensa edustalle. Virran kohina äyräittensä -välissä parinkymmenen askeleen päässä meistä ja musta pimeys, joka -peitti kaikki tyyni sen pienen valopiirin ulkopuolella, missä -seisoimme, tuntuivat eristävän meidät koko muusta maailmasta. - -Minä katselin nuorta herra d'Agenia, joka ei ollut kertaakaan -sipittänyt sinä päivänä, ja saatoin hänen ilmeestään selvästi lukea -että hän ei hyväksynyt varovaisuuttani. Vaikka hän karttoi katsomasta -minua silmiin, seisoi hän käsivarret ristissä ja pää taaksepäin -heitettynä, koettamattakaan peittää sitä halveksimista ja -pahantuulisuutta, jota hänen kasvonsa ilmaisivat. Fanchetten iva oli -loukannut minua ja kukaties horjuttanut mielipidettäni; herra d'Agenin -äänettömyys alkoi ärsyttää minua ja ajattelemattomasti kyllä annoin -minä tunteitteni purkautua ilmi. - -"Te ette näytä hyväksyvän päätöstäni, herra d'Agen?" virkoin minä. - -"Teillä on valta määrätä", vastasi hän ylpeästi. On mitättömiä -totuuksia, jotka saattavat loukata syvemmin kuin suorat soimaukset. -Minun olisi tullut muistaa se jännitys ja levottomuus, joka häntä -kalvoi ja joka oli muuttanut häntä niin että tuskin saatoin enää tuntea -häntä siksi huolettomaksi keikariksi, jonka varpaalle olin astunut. -Minun olisi tullut pitää mielessäni, että hän oli nuori ja minä vanha, -ja että minun olisi ollut osotettava kärsivällisyyttä. Mutta minunkin -puolellani oli levottomuutta ja samalla vastuunalaisuutta, ja ennen -kaikkea kirvelevä katkeruus, jota en tahtoisi juuri nimittää -mustasukkaisuudeksi, vaikka se olikin niin lähellä tätä tunnetta kuin -ikämme ja henkilökohtaisten etujemme erotus salli -- erotus, jossa -ylijäämä oli kokonaan hänen puolellaan. Tämä oli epäilemättä se -vaikutin, joka pani minut pitkittämään väittelyä. - -"Tekö tahtoisitte mennä eteenpäin?" tiukkasin minä. - -"Eihän maksa vaivaa sanoa mitä minä tahtoisin", vastasi hän harmin sävy -äänessään. - -"Minä kysyin vain mielipidettänne", virkoin minä jäykästi. - -"Mitä varten?" vastasi hän sivellen ylpeästi pieniä viiksiään. "Me -katsomme asiaa vastakkaisilta kannoilta. Te suoritatte vain -tehtäväänne, jonka näyttää muodostavan noitten naisten vapauttaminen, -naisten, jotka -- uskaltaisinko sanoa? -- onnettomuudekseen ovat -uskoutuneet teidän huomaanne. Minulla taas, herra de Marsac, on -syvemmät vaikuttimet. Syvemmät vaikuttimet", kertasi hän voimattomasti. -"Minä, sanalla sanoen, olen valmis tekemään sen mistä toiset vain -puhuvat -- ja jollen voi seurata muuten, niin seuraisin vaikka jalan!" - -"Ketä?" kysäisin minä, tuntien pistoa tästä omien sanojeni -toistamisesta. - -Hän naurahti katkerasti. "Mitäpä hyödyttää selittelyt tai kinastelut?" -vastasi hän töykeästi, "Herra tietköön, jos minun kannattaisi riidellä -kanssanne, niin olisin tehnyt sen jo kaksi vuorokautta sitten. Mutta -minä tarvitsen apuanne; ja sen tarpeessa olen valmis siihenkin, mikä -teidän tyynille tunteillenne ja kylmälle harkinnallenne varmaankin -näyttää sekä hyödyttömältä että uskomattomalta -- nimittäin maksamaan -siitä täyden hinnan." - -"Maksamaan täyden hinnan!" mutisin minä käsittämättä mitään -- paitsi -sitä etten mitään käsittänyt. - -"Niin, täyden hinnan!" toisti hän. Ja puhuessaan hän katsoi minuun niin -hurjan raivokkaasti että minä peräydyin askeleen. Tämä näytti saavan -hänet malttamaan mielensä jossain määrin, sillä hän kääntyi kiireesti -poispäin minusta ja antamatta minulle aikaa vastata poistui luotani -kadoten pimeyteen. - -Jäin seisomaan kokonaan tyrmistyneenä. Yhä uudelleen kertasin itsekseni -hänen sanojaan "täydestä hinnasta", mutta aina vain jäivät sekä ne että -hänen kiihkeytensä minulle selittämättömiksi. En lopultakaan voinut -päästä muuhun johtopäätökseen kuin että hän halusi loukata minua, ja -tietäessään köyhyyteni sekä epävarman suhteeni neitiin, valitsi sanansa -sen mukaan. Tämä tuntui minusta arvottomalta sellaiselle, josta minulla -ennen oli ollut hyvät ajatukset, mutta kun tyvenemmin ajatellessani -olin näkevinäni hänen solvausryöpyssään jotain nuorekasta pöyhkeilyä, -niin hymyilin surumielisesti päättäen olla ajattelematta asiaa sen -enempi ja seurata lujasti sitä menettelytapaa mikä minusta näytti -oikealta. - -Päästyäni tästä selville olin juuri astumaisillani taloon, kun Maignan -pysäytti minut, kertoen että rutto oli surmannut siitä viisi asukasta, -jättäen ainoastaan miehen, jonka olimme nähneet ja joka myöskin oli -ollut sairaana, mutta parantunut. Nämä kaameat tiedot olivat -pelottaneet miehiäni siinä määrin että he olivat menneet niin kauas -talosta kuin tasaista maaperää riitti ja sytyttäneet sinne nuotion, -jonka ympärillä he aikoivat viettää yön. Fanchette oli sijottunut -tallirakennukseen, ja Maignan ilmotti pidättäneensä heiniä täynnä -olevan ladon herra d'Agenia ja minua varten. Hyväksyin tämän -järjestelyn, ja syötyäni hätäisesti lientä ja karkeaa leipää, joka oli -kaikki mitä voimme saada illalliseksi, käskin talonpojan herättää -meidät kaksi tuntia ennen auringonnousua, minkä jälkeen, ollen liian -väsynyt valvomaan ja miettimään, vaivuin uneen ja nukuin sikeästi -aamuun saakka. - -Ensimäinen tehtäväni ylös noustuani oli huolehtia siitä, että mieheni -ennen ratsaille nousemista söivät aterian, siliä on vaikeata työtä -tapella tyhjin vatsoin. Toimitin myöskin kiertotarkastuksen nähdäkseni -että kaikilla oli aseensa ja että pistoolit, niillä joilla niitä oli, -olivat valmiiksi ladatut. Herra François ei näyttäytynyt ennenkuin tämä -toimitus oli suoritettu, ja kun hän sitten tuli, oli hän hyvin kalpea -kasvoiltaan ja synkkä muodoltaan. En välittänyt hänestä sentään mitään, -ja päivänvalon ensi juovan ilmestyessä lähdimme peräkkäisessä jonossa -hitaasti taivaltamaan jokilaaksoa ylöspäin, Maignanin huostaan uskomani -talonpoika edellä oppaana kulkien ja herra d'Agen ja minä viimeisinä -ratsastaen. Kun aurinko nousi alkaen lämmittää vilun värisyttämiä -ruumiitamme, olimme päässeet hankalimman maaperän ohi ja saatoimme -edetä siedettävän joutuisasti tiheän tammimetsän läpi vievää tietä. - -Olimme tosin jo nousseet ylös laaksosta, mutta tiheässä seisovat rungot -ja niitä ympäröivä pensaskasvillisuus estivät meitä näkemästä mihinkään -suuntaan. Virstan verran tai pitemmältikin ratsastimme umpimähkään -eteenpäin, kunnes vihdoin yhtäkkiä huomasimme olevamme ylänteen -reunalla, joka aleni laaksoon, minkä lähempi pää oli metsikön peittämä, -mutta etäisempi osa leveni vihreiksi, loivasti viettäviksi kentiksi. -Kenttien keskeltä kohosi kukkula tahi vuori, päättyen ylhäällä -harmaakivisiin muureihin, joita etäältä tuskin saattoi erottaa alla -olevasta luonnonkalliosta. - -"Katsokaa!" huudahti oppaamme. "Tuolla on linna!" - -Käskettyäni miesteni laskeutua kiireesti hevosten selästä, jotteivät -viholliset ehtisi meitä huomata, aloin tarkastaa asemaa. Ensimäinen -tunteeni sitä tehdessäni oli kiitollisuus siitä, etten ollut ryhtynyt -yölliseen hyökkäykseen, minkä ehdottomasti olisi täytynyt epäonnistua, -tuottaen mahdollisesti häviön meille ja joka tapauksessa antaen -viholliselle tiedon läsnäolostamme. Linna, jonka saatoimme nähdä -jotensakin hyvin, oli pitkä ja kapea, käsittäen kaksi muureilla -toisiinsa yhdistettyä tornia. Torneista meitä lähempänä oleva, jonka -läpi kulki sisäänkäytävä, oli katoton ja näytti kaikin puolin olevan -enemmän rappiolla kuin taempi torni, jonka molemmat kerrokset olivat -nähtävästi aivan ehyet. Tästä rappeutuneisuudesta huolimatta oli paikka -niin vahva, että mieleni painui yhä alemmaksi mitä kauemmin sitä -katselin, ja Maignanin kasvoista näin että hänenkin monipuolinen -kokemuksensa osottautui neuvottomaksi. Mitä taas herra d'Ageniin tulee, -niin saatoin häneen päin kääntyessäni selvästi nähdä, ettei hän tähän -hetkeen saakka ollut oivaltanut mitä meillä oli odotettavissa, vaan oli -katsellut koko takaa-ajoamme metsästysretken valossa ja odottanut sen -päättyvänkin yhtä huokeasti. Hänen tyrmistynyt ilmeensä, kun hän seisoi -tukevia, harmaita muureja silmäillen, oli siitä kyllin selvänä -todistuksena. - -"Hitto soikoon", mutisi Maignan. "Jos minulla olisi kymmenen miestä, -niin pitäisin tuolla puoleni sataakin vastaan!" - -"No, no, on Roomaan useampikin kuin yksi tie!" vastasin minä -tietävästi, vaikka todenteolla en ollut likikään niin luottavainen kuin -miltä tahdoin näyttää. "Laskeutukaammepa alemmaksi ja katselkaamme tätä -pähkinää hieman lähempää." - -Aloimme hiljalleen hilautua alaspäin, ja kun polku johti meidät -joksikin aikaa pois linnan näkyvistä, ei meidän tarvinnut olla kovin -varovaisiakaan. Olimme jo ilman mitään merkillisempää saapuneet melkein -metsän ulkoreunaan, jonka kappale aukeaa maata erotti linnasta, kun -erään pienen metsäaukeaman laidassa yhtäkkiä kohtasimme vanhan eukon, -joka siteli risukimppuja niin innokkaasti ettei huomannut meitä -ennenkuin Maignanin käsi laskeutui hänen olkapäälleen. Hän kirkaisi ja -syöksähtäen erilleen Maignanista hänen ikäiselleen ihmeteltävällä -ketteryydellä, juoksi kiireen vilkkaa vanhan ukon viereen, joka makasi -puun juurella puolen nuolenkantaman päässä ja jota emme ennen olleet -huomanneet. Hän sieppasi kirveen ja asettui puolustusasentoon ukon -eteen liikehtien ja ilmehtien tavalla, joka näytti yhtä liikuttavalta -joillekin meistä kuin hullunkuriselta toisille, jotka huusivat -Maignanille että hän vihdoinkin oli kohdannut veroisensa ynnä muita -senlaatuisia leirielämälle ominaisia pilapuheita. - -Minä huusin Maignanille että hän jättäisi eukon rauhaan, ja menin itse -ukon luo, joka makasi lehvistä kyhätyllä vuoteella ja näytti -kykenemättömältä nousemaan ylös. Rukoillen minua tuskaisin ilmein, -etten tekisi pahaa hänen vaimolleen, pyysi hän tätä kerta toisensa -jälkeen panemaan pois kirveen, mutta eukko ei suostunut siihen -ennenkuin olin vakuuttanut hänelle ettei meillä ollut pahoja aikomuksia -heihin nähden ja etteivät mieheni tulisi vahingoittamaan kumpaakaan -heistä. - -"Tahdomme teiltä ainoastaan muutamia tietoja", sanoin minä puhuen -hitaasti siltä varalta että minun kieleni olisi heille yhtä vaikeasti -tajuttavaa kuin heidän murteensa minulle. "Tuolla linnassahan on -kymmenkunta ratsumiestä, eikö niin?" - -Mies vaiensi vaimonsa, joka yhä soitti suutaan ja mulkoili meihin, ja -vastasi kiihkeästi että niin oli, lisäten väräjävän kirouksen kanssa, -että nuo ryövärit olivat pieksäneet häntä, ryöstäneet hänen vähät -ruokavaransa, ja kun hän oli tahtonut panna vastaan, heittäneet hänet -ulos taittaen hänen säärensä. - -"Kuinka sitten pääsitte tänne?" kysyin minä. - -"Eukko kantoi minut selässään", vastasi hän heikosti. - -Epäilemättä oli minunkin joukkueessani miehiä, jotka olisivat tehneet -kaiken sen minkä nuo toisetkin, mutta kuullessaan tämä yksinkertaisen -kertomuksen, polkivat he jalkaa ja kiroilivat suuttumuksesta; ottipa -eräs, raain joukosta, vähän karkeaa leipää laukustaan ja antoi sen -vaimolle, jonka hän toisenlaisissa olosuhteissa olisi häikäilemättä -voinut ryöstää putipuhtaaksi. Maignan, joka tunsi kaikki sodassa -tarvittavat taidot, tutki ukon jalkaa ja laittoi siihen jonkinlaisen -lastotuksen silläaikaa kuin minä tein kyselyjäni vaimolta. - -"Ovatko he vielä siellä?" kysyin minä. "Näin heidän hevosensa lieassa -muurien alapuolella." - -"Ovat, Jumala heille kostakoon!" vastasi hän väristen. - -"Kertokaa minulle millainen linna on, hyvä vaimo", sanoin minä. -"Montako tietä sinne on?" - -"Ainoastaan yksi." - -"Tännimmäisen tornin kauttako?" - -"Niin", vastasi hän, ja huomatessani että hän ymmärsi minua eikä ollut -niin hidas järjeltään kuin hänen kurja ulkonäkönsä oli saattanut minut -odottamaan, tein hänelle joukon kysymyksiä joita kävisi pitkäveteiseksi -tässä kerrata. Niin paljon sain tietää, että oli mahdotonta päästä -linnaan tai sieltä pois muuten kuin lähemmän tornin kautta, että -heikko, tilapäinen portti sulki sisäänkäytävän, ja että tuosta -tornista, joka oli vain neljän seinän ympäröimä kehys, johti kapea, -suorakamanainen, oveton aukko pihaan, jonka takana kohosi -kaksikerroksinen asuttava torni. - -"Tiedättekö, aikovatko he jäädä sinne?" kysyin minä. - -"Kyllä kai; he käskivät minun tuoda risukimppuja valkeaansa tänä -aamuna, niin saisin takaisin kourallisen omin jauhojani", vastasi hän -katkerasti ja kuohahti sitten voimattomaan raivoon, pudistellen -nyrkkejään linnaan päin ja kirkuen raivokkaita kirouksia vapisevalla ja -särähtelevällä äänellään. - -Silläaikaa minä mietin mitä hän oli sanonut, tuntien sangen vähän -mielihyvää ajatellessani kapeaa, suorakamanaista oviaukkoa, jonka läpi -meidän oli päästävä ennenkuin voimme mitään saada aikaan. Porttikin -huolestutti minua. Se ei tosin kukaties ollut vahva, mutta meillä ei -ollut ruutia eikä tykkejä eikä mitään piiritysvehkeitä, eikähän kivisiä -muuleja voinut repiä rikki paljain käsin. Valtaamalla hevoset saatoimme -kyllä katkaista Bruhlin peräytymisen, mutta sittenkin hän saattoi -päästä pakoon yöllä, ja joka tapauksessa pahentaisivat ponnistuksemme -naisten kohtaloa yllyttämällä hänen raivoaan. Jokin muu toimintatapa -oli keksittävä. - -Aurinko oli tähän aikaan jo korkealla. Metsän reuna oli tuskin sadan -askeleen päässä meistä. Etenemällä joitakin syltiä puitten lomitse -saatoin nähdä hevoset rauhallisina syömässä päivänpaisteisella -rinteellä, vieläpä erottaa silmilläni puoleksi ruohottuneen tienkin, -joka mutkitellen kulki kukkulan sivua ylös suljetulle portille. Ei -ketään ollut näkyvissä -- he arvatenkin nukkuivat pois matkan väsymystä --- eikä linnan katseleminen antanut mitään neuvoa. Mutta kun käännyin -neuvotellakseni Maignanin kanssa, sattui katseeni risukimppuihin, ja -samassa välähti mieleeni että tässä tarjoutui tilaisuus käyttää -sotajuonta, joka oli ikivanha ja sentään aina tuore ja onnistuikin -sangen usein. - -Ei ollut aikaa turhaan kursailuun. Mieheni alkoivat siirrehtiä -eteenpäin uteliaisuudesta, ja millä hetkellä tahansa saattoi joku -hevosistamme vainuta vihollisen hevoset ja hirnumalla antaa -hälytysmerkin. Kutsuttuani kiireesti luokseni herra d'Agenin ja -Maignanin esitin heille suunnitelmani, ja tyytyväisyydekseni sai se -heidän hyväksymisensä; se seikka, että olin varannut ensinmainitulle -erikoisen osan sen toimeenpanossa, auttoi sulattamaan sitä jäykkyyttä, -joka oli seurannut edellisen illan mielenpurkausta. Jonkun aikaa -väiteltyämme sai Maignan minut uskomaan ettei vanhalla eukolla ollut -kyllin kylmäverisyyttä näyttelemään sitä osaa, jonka olin hänelle -aikonut, ja mainitsi Fanchetten, joka neuvotteluun osaaottamaan -kutsuttuna ei osottanutkaan vääräksi sitä ajatusta, minkä olimme -saaneet hänen rohkeudestaan. Muutamissa tuokioissa olivat -valmistuksemme suoritetut: minä olin pukenut päälleni vanhan -hiilenpolttajan ulommaiset ryysyt, Fanchette oli verhoutunut eukon -pukimiin, kun taas herra d'Agen, joka oli jonkun aikaa epätietoinen ja -näytti pitävän tätä osaa suunnitelmasta kaikkein vastenmielisimpänä, -veti lopulta ylleen oppaanamme olleen miehen mekon ja housut. - -Kun kaikki oli valmiina, annoin miehistöni Maignanin johdettavaksi, -ottaen häneltä lupauksen, että hän, siinä tapauksessa että meille -jotain tapahtuisi, jatkaisi herpaantumatta kaikin voimin ponnistuksia -neidin vapauttamiseksi eikä missään tapauksessa hylkäisi häntä. -Saatuani häneltä tämän lupauksen ja ollen vakuutettu siitä että hän sen -pitäisi, otimme kukin suuren risukimpun, joka pään ja hartioitten -päällä kannettuna oivallisesti kätki kasvonpiirteemme, ja tällaisissa -valepuvuissa astuimme urheasti esiin puitten suojasta. Fanchette ja -minä kuljimme edellä, horjahdellen sangen luonnollisella tavalla -taakkojemme painon alla, herra d'Agenin seuratessa satasen kyynärää -jälempänä. Olin antanut Maignanille määräyksen karata porttia kohti -heti kun hän näki viimemainitun alkavan juosta. Laakson täydellinen -hiljaisuus, ilman selkeys ja minkään elonmerkin häiritsemätön -liikkumattomuus edessämme kohoavassa linnassa -- joka olisi voinut olla -vaikka Prinsessa Ruususen linna, niin sadunomaiselta se näytti taivasta -vasten -- sekä lisäksi omien mieltemme jännitys ja kiihotus, jotka -näitten erikoisten asianhaarojen vaikutuksesta tuntuivat kasvavan -moninkertaisiksi, saattoivat tätä seuraavat hetket omituisimmiksi mitä -olen kokenut. Kello läheni kymmentä, ja paahtava auringonpaiste, joka -tulvehti ylitsemme, teki vaivalloisten taakkojemme lisänä nousun -äärimmäisen rasittavaksi. Tuore, lyhyt ruoho, joka juuri oli päässyt -kasvun alkuun, oli livettävää ja vaarallista. Me emme uskaltaneet -kiirehtiä, sillä emmehän tienneet kenen silmät saattoivat olla meitä -katselemassa, emmekä liioin uskaltaneet -- puoli matkaa kuljettuamme -- -laskea risukimppujamme maahan, sillä silloin olisimme ehkä liiaksi -paljastaneet kasvonpiirteitämme. - -Kun olimme päässeet noin sadan askeleen päähän portista, joka yhä pysyi -itsepintaisesti suljettuna, seisahduimme hengähtämään, ja risukimppua -pääni päällä pidellen käännyin ympäri nähdäkseni oliko kaikki oikein -takanamme. Huomasin, että herra d'Agen, pysyäkseen uskollisesti -määrätyn välimatkan päässä, oli valinnut saman hetken levätäkseen ja -istui hyvin luonnollisessa asennossa risukimpullaan, pyyhkien kasvojaan -mekkonsa liepeellä. Tähystelin ruskeaan lehdettömään metsään, minne -olin jättänyt Maignanin miehinemme, mutta en voinut keksiä välkettä -puitten välistä enkä mitään muutakaan mikä olisi voinut antaa meidät -ilmi. Tultuani tyydytetyksi siinä suhteessa lausuin puoliääneen -joitakin rohkaisusanoja Fanchettelle, jonka kasvoilla hiki juoksi -virtanaan; ja yhdessä käännyimme sitten jälleen jatkamaan tehtäväämme. -Väsymys -- sillä emme olleet kumpikaan tottuneet kantamaan kuormia -päämme päällä -- auttoi meitä jäljittelemään vanhuuden raihnautta -miltei täysin luonnonmukaisesti. - -Sama hiljaisuus vallitsi lähemmäksikin saapuessamme, synnyttäen -mielessäni monenkinlaisia epäilyksiä ja aavisteluja. Lampaan määkinäkin -olisi ollut tervetullut tuossa äänettömyydessä, joka tuntui pahaa -ennustavalta. Mutta ei kuulunut lampaan määkinää, ei mikään merkki -tervehtinyt meitä. Vinossa retkottava, halkeamia täynnä oleva portti -pysyi sulettuna. Askel askeleelta taapersimme sitä kohti ja viimein -pääsimmekin sen eteen. Peläten puhua, jottei murteeni ilmaisisi minua, -tömistin sitä pääni päällä olevalla risukimpulla ja odotin, epäillen -mielessäni, oliko ehkä koko sotajuonemme huomattu jo ihan alusta, missä -tapauksessa pistoolinlaukaus saattaisi tulla vastaukseksi. - -Ei mitään sen kaltaista kuitenkaan tapahtunut. Risukimpun tömistys -kajahti ontosti läpi rakennuksen ja vaimeni jälleen, ja entinen -hiljaisuus vallitsi taas. Kolkutimme uudelleen, mutta vasta täydelleen -kahden minuutin kuluttua kuulimme epäselvää ääntä, ikäänkuin unesta -herätetyn miehen mutinaa, ja raskaita hitaita askelia alkoi lähestyä. -Portin luo tultuaan mies varmaankin tarkasteli meitä tähystysaukosta, -sillä hän seisahtui siinä hetkeksi, ja mieleni yritti masentumaan. -Mutta hän ei kai nähnyt mitään epäilyttävää, koska hän seuraavassa -tuokiossa kohotti salvan pois äreästi kiroten ja työntäen portin auki -käski meitä astumaan sisään ja tekemään sen vikkelästi. - -Minä köntystin eteenpäin, tullen viileään, tummaan varjoon, ja -Fanchette seurasi minua silläaikaa kuin mies haukotellen astui ulos ja -seisoi porttiaukossa venytellen itseään päivänpaisteessa. Kostealta ja -epäterveelliseltä haiseva katoton torni oli tyhjä, lukuunottamatta -soraa ja kivikasoja, mutta, katsahtaessani sisemmästä ovesta näin -pihalla savuavan nuotion ja puolikymmentä miestä juuri nukkumasta -kohoilemassa. Seisoin sekunnin verran risukimppua kannatellen, -ikäänkuin epätietoisena minne sen laskisin; sitten, vakuuttauttuen -pikaisella silmäyksellä siitä että mies, joka oli laskenut meidät -sisään, seisoi selin meihin, pudotin kimppuni sisemmän oven eteen -poikittain. Fanchette teki niinkuin hänelle oli neuvottu ja pudotti -omansa sen päälle; samassa syöksähdin minä ulko-ovelle ja yllättäen -siinä seisovan miehen iskin häntä tuimasti hartiain väliin, jotta hän -lensi suin päin rinnettä alas. - -Takaani kuului huuto ja hämmästynyt kirous, jotka ilmottivat minulle -että teko oli huomattu ja että vaikein oli nyt käsissä. Tuokiossa olin -jälleen risukimppujen luona ja vetäen pistoolin mekkoni alta ehdin -parahiksi ottamaan vastaan lähimmän miehen, joka, oivallettuaan mikä -oli kysymyksessä, hyppäsi ylös ja hyökkäsi minua kohti paljastetuin -miekoin. Ammuin häntä rintaan juuri kun hän sysäsi syrjään risukimput --- jotka miehen vyötäreitten tasalle ulottuvina olivat melkoisena -esteenä -- ja hän suistui suulleen jalkojeni juureen. - -Tämä pysähdytti hänen toverinsa, jotka peräytyivät. Mutta pahaksi -onneksi täytyi minun kumartua saadakseni miekkani, joka oli piilotettu -tuomaani risukimppuun. Etumaisin lurjuksista käytti tätä hyväkseen, -hyökäten kimppuuni pitkä puukko pystyssä. Isketyksi ei hän saanut -- -sillä minä tartuin häntä ranteeseen -- mutta hänen onnistui kaataa -minut kumoon. Luulin olevani mennyttä miestä. Odotin toisten parvena -rientävän kimppuumme. Ja niin olisi epäilemättä käynytkin, jollei -Fanchette ihmeteltävän urhoollisesti olisi iskenyt ensimäisenä tulevaa -vahvalla kepakolla, jonka oli siepannut maasta. Mies tuupertui -risukimpuille, ja tämä viivytti toisia. Viivyke oli riittävä. Herra -d'Agen ehti silläaikaa ylös. Syöksyen sisään portista hän ampui maahan -ensimäisen, jonka hän näki edessään, ja sitten hän miekka kädessä -ryntäsi ovelle tavattomalla raivolla ja hänelle ominaisella -urhoollisuudella, puhdistaen sen yhdessä kädenkäänteessä. Kun mies, -jonka kanssa kamppailin maassa, näki mitä oli tapahtunut, väänsi hän -itsensä irti epätoivon voimalla ja syöksyen ulos portista oli vähällä -joutua seuralaisteni hevosten jalkoihin, kun he laskettivat laukassa -ylös rinnettä portille ja hyppäsivät alas ratsailta huudellen ja -hälisten. - -Tuokiossa syöksyivät he sikin sokin meidän joukkoomme, ja niin pian -kuin sain miekkani käsiini, hyökkäsin huutaen heidän edellään pihalle, -toivoen ehtivämme toiseen torniin yhdessä vihollisen kanssa. Mutta nämä -olivatkin pitäneet varansa ajoissa ja joka-ainoa. Piha oli tyhjä -Ehdimme juuri nähdä, kuinka viimeinen heistä kiisi ylös ulkopuolella -olevia portaita, jotka veivät ensi kerrokseen, ja hävisi, sulkien -jykevän oven jälkeensä. Hyökkäsin portaitten juurelle ja olisin -kiivennyt ylöskin, siinä toivottomassa toivossa että tapaisin oven -telkeämättömänä, mutta eräästä tähystysaukosta ammuttu laukaus, joka -vingahti korvani ohi, ja toinen, joka kaatoi yhden miehistäni, saivat -minut pysähtymään. Oivaltaen että kaikki edut olivat Bruhlin puolella, -hän kun saattoi ampua maahan meidät kaikki kätköstään, huusin -miehilleni peräytymiskäskyn. Tulokseksi tästä kahakasta jäi se, että me -olimme porttitornin herroina, kun vihollistemme hallussa taas oli -sisempi ja vahvempi torni, niiden välisen kapean pihan ollessa -puolueettomana alueena, jolle kummankin puolueen oli yhtä vaarallista -edetä. - -Kaksi heidän miehistään oli paennut ulkopuolelle, kadoten jäljettömiin, -ja kaksi makasi kuolleena, kun meidän puolellamme tappiot sensijaan -rajottuivat yhteen mieheen, joka oli ammuttu, ynnä Fanchetteen, joka -oli kahakassa saanut iskun päähänsä ja jonka peräydyttyämme tapasimme -puolipyörtyneenä makaamasta seinää vasten. - -Minua hämmästytti kovasti, kun tulin sitä ajatelleeksi, etten ollut -lainkaan nähnyt Bruhlia, vaikka kahakka oli kestänyt ainakin kaksi tai -kolme minuuttia ensimäisestä hälyytyshuudosta lukien ja ollut hyvinkin -meluisa. Fresnoytakin muistin nyt nähneeni ainoastaan vilaukselta. Nämä -kaksi seikkaa tuntuivat minusta niin omituisilta että aloin aavistaa -pahinta, vaikka tuskin tiesin miksi, kun luottamukseni ihmeellisesti -elpyi ja pelkoni hupeni eräästä seikasta, jonka Maignan ensimäiseksi -huomasi ja osotti minulle. Tämä seikka oli valkean liinan ilmestyminen -erääseen yläkerran ikkunaan, missä sitä useampia kertoja liehutettiin -meihin päin. Ikkuna ei ollut, paljon nuoliaukkoa parempi, ja niin kapea -ja korkea että oli mahdoton erottaa kuka merkinantaja oli; mutta -kokemukseni neiti de la Viren mielenmaltista ja neuvokkuudesta ei -jättänyt minulle mitään epäilystä siinä suhteessa. Enentynein toivein -ja keventynein mielin kannustin itseäni ottamaan huomioon kaikki -varovaisuustoimenpiteet, ja ensi työksi käskin Maignanin valita kaksi -miestä ja ratsastaa kukkulan ympäri päästäkseni varmuuteen siitä ettei -viholliselle ollut mitään peräytymistietä avoinna. - - - - -XXIX, Nälkä ja ruttotauti. - - -Silläaikaa kun Maignan oli tällä asialla, lähetin kaksi miestä ottamaan -kiinni hevosiamme, jotka juoksivat irrallaan laaksossa, sekä siirtämään -Bruhlin seurueen hevoset turvallisen välimatkan päähän linnasta. Annoin -myöskin tukkia umpeen pihaan johtavan oven alaosan ja määräsin neljä -miestä asestettuina vartioimaan sitä, jottei meitä yllätettäisi -- mitä -mahdollisuutta en kuitenkaan paljon pelännyt, kun vihollisellamme oli -enää vain kahdeksan miestä ja ainoana ulospääsytienä heillä, samoinkuin -sisäänpääsytienä meillä, oli tämä oviaukko. Olin vielä näissä puuhissa, -kun herra d'Agen lähestyi minua ja minä aloin kehua hänen -urhoollisuuttaan, erityisesti kiittäen siitä palveluksesta, jonka hän -oli tehnyt minulle mieskohtaisesti. Ottelun kuumuus oli sulattanut -nuoren miehen jäykkyyden ja kohottanut ylpeyden punan hänen -kasvoilleen; mutta minua kuunnellessaan hän vähitellen jäähtyi jälleen, -ja kun olin lopettanut, katseli hän minua entisellä kylmällä -vihamielisyydellä. - -"Olen teille hyvin kiitollinen", vastasi hän kumartaen. "Mutta saanko -luvan kysyä, mitä aiotte tehdä nyt, herra de Marsac?" - -"Meillä ei ole valinnan varaa", vastasin minä. "Meidän täytyy pakottaa -heidät antautumaan nälällä." - -"Entä naiset?" lausui hän, säpsähtäen hieman. "Kuinka heidän käy?" - -"He tulevat varmaankin kärsimään vähemmän kuin miehet", vastasin minä. -"Uskokaa minua, miehet eivät siedä kauankaan nähdä nälkää." - -Hän näytti kummastuneelta, mutta minä selitin että me emme -vähälukuisella joukollamme voineet toivoa vallottavamme tornia -rynnäköllä, vaan että meidän oli pidettävä itseämme onnellisina, kun -olimme saaneet vihollisemme suletuksi paikkaan, mistä hän ei voinut -päästä pakoon, vaan täytyi hänen joka tapauksessa lopuksi antautua. - -"Kyllä niin, mutta mistä saatte varmuuden, etteivät naiset silläaikaa -joudu kärsimään väkivaltaa?" kysyi hän, näyttäen kaikkea muuta kuin -rauhottuneelta. - -"Kun Maignan tulee takaisin, niin pidän huolen siitä", vastasin minä -sangen luottavaisesti. - -Maignan ilmestyikin hetken kuluttua tuoden vakuutuksen, että poispääsy -tornin toiselta puolelta oli mahdoton. Käskin hänen siitä huolimatta -pitää ratsumiehen liikkumassa kukkulan ympärillä, jotta saisimme tiedon -mahdollisesta yrityksestäkin. Olin tuskin antanut tämän määräyksen, kun -yksi ovelle jättämistäni vartioista tuli sanomaan että Fresnoy halusi -puhua minun kanssani herra de Bruhlin puolesta. - -"Missä hän on?" kysyin minä. - -"Sisemmällä ovella, rauhanlippu kädessään", kuului vastaus. - -"Sano sitten hänelle", lausuin minä liikahtamattakaan lähteäkseni, -"että minä en tahdo ryhtyä keskusteluun kenenkään muun kuin hänen -johtajansa, herra de Bruhlin kanssa. Ja lisää vielä", jatkoin minä, "ja -sano se kovalla äänellä: että jos niitä naisia, jotka ovat hänen -hallussaan, vahingoitetaan hiuskarvankaan verran, niin tulen hirttämään -joka miehen näitten muurien sisäpuolella, herra de Bruhlista nuorimpaan -käskyläiseen asti." Ja tämän lupaukseni vahvistin juhlallisella -valalla. - -Mies nyökkäsi ja meni toimittamaan asiaansa, minun, herra d'Agenin ja -Maignanin jäädessä seisomaan portin ulkopuolelle, katsellen joutilaina -yli laakson ja tummien metsien, joitten läpi olimme ratsastaneet -varhain aamulla. Minä silmäilin etupäässä metsiä, Maignan taas näkyi -katselevan laaksoon. Kullakin meistä lienee ollut omat ajatuksensa. -Ainakin minulla oli, ja onnistuneen hyökkäyksemme ynnä Bruhlin -saarrokseen sulkemisen aiheuttamassa tyytyväisyydessäni en kotvaan -huomannut sitä totisuutta, joka vähitellen levisi tallimestarin -kasvoille. Kun sen havaitsin, tulin levottomaksi ja kysyin häneltä -terävästi, mikä oli asia. - -"Tuo ei miellytä minua, teidän ylhäisyytenne", vastasi hän viitaten -laaksoon päin. - -Katsoin sinne levottomana, mutta vaikka kuinka olisin tähystänyt, en -nähnyt mitään. - -"Mikä?" virkoin minä ihmeissäni. - -"Tuo sinertävä usva", mutisi hän, väristyksen puistattaessa hänen -ruumistaan. "Olen katsellut sitä jo puoli tuntia, teidän ylhäisyytenne. -Se kohoaa nopeasti." - -Minä huudahdin että hän oli arka hupsu, ja herra d'Agen kirosi -kärsimättömänä; mutta yhtäkaikki, ja huolimatta halveksimisesta, jota -olin osottavinani, tunsin äkkiä kylmän väreen sydämessäni, kun huomasin -alhaalla laaksossa saman sinisen autereen, joka oli seurannut meitä -edellisen päivän matkalla ja jättänyt meidät vasta yön tullessa. Vasten -tahtoammekin jäimme molemmat katselemaan sitä, kun se kohosi hitaasti -kohoamistaan, kietoen ensin alemmat metsänliepeet ja leviten sitten -laajalle päivänpaisteeseen. On vaikea nähdä rohkean miehen kauhua -tuntematta itse samanlaista vaikutusta, ja minä myönnän että minua -värisytti. Näennäisen menestyksemme hetkellä oli tässä jotakin, jota en -ollut ottanut lukuun, jotakin, jolta en voinut suojella itseäni enkä -toisia! - -"Katsokaa!" kuiskasi Maignan käheästi, osottaen jälleen sormellaan. "Se -on kuoleman enkeli, teidän ylhäisyytenne! Missä se surmaa yhden tai -kaksi kerrallaan, on se näkymätön. Mutta kun se kaataa sadoin ja -tuhansin, näkevät ihmiset hänen siipeinsä varjon!" - -"Vaiti, mieletön!" tiuskasin minä suuttumuksella, joka oli salaisesti -suhteessa hänen kaameitten sanojensa tekemään vaikutukseen. "Te olette -ollut taisteluissa! Oletteko koskaan nähnyt sitä siellä? Taikka -hävitysretkillä? Jättäkää nuo hullutukset", jatkoin. "Ja menkää -ottamaan selvää minkä verran ruokaa meillä on mukanamme. Saattaa käydä -tarpeelliseksi lähettää sitä noutamaan." - -Katselin häntä, kun hän vastahakoisesti poistui, ja tietäen miehen -uljaan luonteen ja hänen uskollisuutensa isännälleen en ollenkaan -pelännyt että hän luopuisi meistä; mutta joukossamme oli muita meille -melkein yhtä välttämättömiä, joihin en voinut luottaa yhtä -ehdottomasti. Ja näihinkin oli jo säikähdys tarttunut. Kääntyessäni -ympäri näin kalpeakasvoisia miehiä seisovan takanani ryhmissä kaksin ja -kolmin, ja he viittoilivat ja mutisivat ja kertoivat toinen toiselleen -mitä Maignan oli sanonut meille, ja katselivat sinne minne mekin olimme -katselleet. Kun yksi puhui ja toinen kuunteli, näin entisen kauhun -heräävän heidän silmissään. Miehet, jotka tunti pari sitten olivat -rynnänneet pihan poikki laukausten paukkuessa häikäilemättömän -rohkeasti ja uhmanneet ilmeistä kuolemaa vähääkään epäröimättä, kävivät -kalpeiksi, ja luoden pelokkaita katseita milloin sille milloin tälle -puolen laaksoa, näyttivät takaa-ajettujen eläinten tavoin etsivän -paikkaa minne paeta. Pelko, kerran herätettynä, täytti koko ilman. -Miehet puhuivat kuiskaillen luonnottomasta helteestä ja pilvettömälle -taivaalle tuijotellen pakenivat päivänpaisteesta varjoon, taikka -katsellen yli metsäisien maisemien toivottivat olevansa katon alla ja -kaukana tästä korkealla olevasta kotkanpesästä, joka heidän -sairaaloisissa silmissään näytti kaikkien kuolon vasamien -maalitaululta. - -En tarvinnut pitkää aikaa älytäkseni sitä vaaraa, millä tämä nopeasti -leviävä pelko ja kauhu uhkasi suunnitelmiani. Koetin pitää miehiä -toimessa ja kiinnittää heidän ajatuksiaan niin paljon kuin mahdollista -vihollisiimme ja heidän puuhiinsa; mutta pian huomasin että siinäkin -piili vaara, sillä jonkun ajan kuluttua tuli Maignan luokseni totisin -kasvoin, kertoen että eräs Bruhlin miehistä oli uskaltautunut ulos ja -puheli meidän puolellamme pihaa olevan vartion kanssa. Läksin heti -sinne ja lopetin jutun lyhyeen, uhaten ampua miehen, jollei hän ollut -katon alla ennenkuin ehdin laskea kymmeneen. Mutta säikähtyneet, synkät -kasvot, jotka hän jätti jälkeensä, ilmottivat minulle että turmio oli -jo tehty, enkä voinut keksiä sille parempaa keinoa kuin antaa -vihjauksen herra d'Agenille ja sijottaa hänet ulkoportille pistoolit -valmiina. - -Kysymys ruokavaroista uhkasi myöskin käydä vakavaksi; en uskaltanut -poistua lähteäkseni itse niitä hankkimaan enkä luottanut keneenkään -miehistäni niin paljon että olisin voinut lähettää jonkun heistä tuolle -asialle. Piirittäjät alkoivat todenteolla olla pian itse piiritettyjä. -Kaikki ajatukset vain kohoavassa usvassa ja omassa kauhussaan, he -unhottivat kaiken muun. Valppaus ja varovaisuus olivat tipotiessään. -Laakson äänettömyys ja autius ja kaukaiset metsät, jotka ympäröivät -meitä väräjävinä siintäen helteisessä ilmassa, kaikki tämä lisäsi -kammoa. Kaikista ponnistuksistani ja uhkauksistani huolimatta miehet -vähitellen poistuivat paikoiltaan ja kokoontuen pieniin ryhmiin portin -luokse kiihottivat kauhunsa sellaiseen asteeseen että pari tuntia -puolenpäivän jälkeen he olivat valmiit mihin mielettömyyteen tahansa; -ja jos joku olisi huutanut: "rutto!" olisivat he rynnänneet hevostensa -luo ja hajaantuneet joka suunnalle. - -Oli selvää, että tehokasta toimintaa kysyttäessä saatoin luottaa -ainoastaan itseeni sekä kolmeen muuhun, joista -- sanottakoon se hänen -kunniakseen -- Simon Fleix oli yksi. Tämän nähdessäni tunsin tavatonta -kevennystä, kun jonkun ajan perästä kuulin että Fresnoy pyysi jälleen -saada puhua kanssani. En ollut enää niin turhantarkka muodollisuuksiin -nähden, kuten on käsitettävääkin, vaan hetkeäkään viipymättä, jottei -hän ennättäisi huomata miehissäni vallitsevaa herpaantumista, riensin -kohtaamaan häntä pihaan johtavalle ovelle, missä Maignan oli hänet -pidättänyt. - -Olisin kuitenkin voinut säästää vaivojani. Tuskin ehdin tervehtiä häntä -ja vaihtaa pari alkusanaa, ennenkuin näin että hän oli vielä suuremman -kauhun vallassa kuin minun seurueeni. Hänen karkeat kasvonsa, jotka -eivät olleet koskaan olleet puoleensavetävät, olivat monenkarvaiset ja -hiestä kosteat; hänen verestävissä silmissään, kun hän loi katseensa -minuun, oli samanlainen hurja ja kauhistunut ilme kuin satimeen -joutuneella eläimellä. Vaikka hänen ensi sanansa oli kirous, jolla hän -koetti elvyttää rohkeuttaan, oli kerskurin pöyhkeys mennyttä. Hän puhui -matalalla äänellä ja hänen kätensä vapisivat, ja minä näin ettei hän -olisi paljoa tarvinnut syöksähtääkseen ohitseni ja antautuakseen -suoraan pakoon. - -Hänen ensi sanoistaan, joita hän, kuten mainitsin, säesti kirouksella, -huomasin että hän käsitti tilansa. "Herra de Marsac", lausui hän -vikisten kuin koira, "te tiedätte että minä olen rohkea mies." - -En tarvinnut tämän enempää tullakseni vakuutetuksi siitä että hänellä -oli jokin konnamaisuus mielessä, ja senvuoksi valitsin vastauksen -huolellisesti. "Kyllä olen joskus huomannut teidät aika sisukkaaksi", -vastasin kuivasti. "Ja toisinaan taas olen huomannut ettette ole -kovinkaan sisukas, herra Fresnoy." - -"Ainoastaan milloin te olette ollut kysymyksessä", mutisi hän uudelleen -kiroten. "Mutta ihminen, joka on lihaa ja verta, ei voi kestää -tällaista. Ette tekään voisi. Hänen ja noitten toisten välillä minä -olen ihan hukassa. Antakaa minulle hyvät ehdot -- hyvät ehdot, -ymmärrättehän?" kuiskasi hän kiihkeästi vieläkin alentaen ääntään, -- -"niin saatte kaikki mitä tahdotte." - -"Saatte henkenne sekä vapauden mennä minne haluatte", vastasin -kylmästi. "Molemmat naiset ovat ensin luovutettavat minulle -vahingoittumattomina. Nämä ovat ehtoni." - -"Entä minulle?" virkahti hän levottomana. - -"Teillekö? Samat kuin muillekin", vastasin tuikeasti. "Taikka voin -kyllä tehdä poikkeuksen vanhan tuttavuuden takia, herra Fresnoy; jos -naisilla on jotain valittamista, niin hirtän teidät ensiksi." - -Hän yritti röyhkeillä ja vaatia jotain rahasummaa tai ainakin hevostaan -takaisin. Mutta minä olin mielessäni päättänyt lahjottaa omille -seuralaisilleni hevosen mieheen, ja sitäpaitsi älysin hyvin, että tämä -oli hänen puoleltaan vain jälkiajatus ja että hän oli täysin halukas -suostumaan. Pysyin senvuoksi järkähtämättömänä. Tulos osotti -jäykkyyteni oikeutetuksi, sillä hetken perästä hän suostui antautumaan -noilla ehdoilla. - -"Entä herra de Bruhl?" kysäisin minä, haluten selvää tietoa, oliko hän -valtuutettu tekemään sopimusta kaikkien puolesta. "Mitä hän sanoo?" - -Hän katsahti minuun levottomasti. "Tulkaa katsomaan! sanoi hän kolkosti -virnistäen. - -"Ei, ei, ystäväni", vastasin minä pudistaen päätäni varovasti. "Se ei -olisi sääntöjen mukaista. Te olette antautuva puoli, ja teidän on -osotettava luottamusta meille. Tuokaa naiset ulos, jotta voin puhua -heidän kanssaan, niin sitten poistan mieheni." - -"Taivas ja helvetti!" huusi hän käheästi, sellainen pelko ja raivo -kasvoillaan, että minä peräydyin. "Sitäpä minä juuri en voi tehdä." - -"Ettekö voi?" sanoin minä äkillisen kammon värisyttämänä. "Minkätähden -ette? Minkätähden?" Ja hetken kiihtymyksessä, sen ajatuksen yllättämänä -että naisille olisi voinut tapahtua pahinta, työnsin häntä takaperin -niin rajusti että hän tarttui miekkansa kahvaan. - -"Lempoako te!" änkytti hän. "Heittäkää irti! Ei se sitä ole, -kuuletteko! Neiti on terve ja hyvässä turvassa, ja rouva olisi terve -myös, jos hän olisi pysynyt järjillään. Jollei hän ole, niin se ei ole -meidän syymme. Mutta minulla ei ole huoneitten avaimia. Ne ovat Bruhlin -taskussa, kuuletteko!" - -"Vai niin!" vastasin kuivasti. "Entä Bruhl?" - -"Vaiti!" vastasi Fresnoy pyyhkien hikeä otsaltaan ja tuoden -harmaankalpeat, ilettävät kasvonsa liki minua. "Hänessä on rutto!" - -Minä tuijotin häneen tuokion äänettömänä. Hän puhkesi jälleen -puhumaan. "Vaiti!" mutisi hän toistamiseen, laskien vapisevan kätensä -käsivarrelleni. "Jos miehet saisivat sen tietää -- ja he alkavat sitä -jo epäillä, kun ei hän näyttäydy -- niin he nousisivat meitä vastaan. -Ei pirukaan voisi silloin pidättää heitä täällä. Hänen ja heidän -välissään olen minä kuin miekanterällä. Rouva on hänen kanssaan, ja ovi -on lukossa. Neiti on eräässä huoneessa yläkerrassa, ja ovi on lukossa. -Ja avaimet ovat Bruhlilla. Mitä minä voin tehdä? Mitä, sanokaa?" huusi -hän ääni käheänä kauhusta. - -"Noutakaa avaimet", sanoin minä vaistomaisesti. - -"Mitä? Häneltäkö?" mutisi hän, voimatta pidättää puistatusta, joka -värisytti hänen turvonneita poskiaan. "Jumala varjelkoon minua -menemästä hänen luokseen! Se vie vankat miehet poikkeuksetta. Minä -saisin kuoleman yhdessä vuorokaudessa! Totisesti, niin saisin!" jatkoi -hän surkeasti. "Mutta te ette ole niin vankka, herra de Marsac. Jos te -tulette mukaani, niin minä poistan miehet siltä puolelta ja te voitte -mennä sisään ja ottaa häneltä avaimet." - -Hänen kauhunsa, joka ei voinut olla teeskenneltyä ja joka vakuutti -minulle ilman epäilyksen sijaa, että hän oli tosissaan, oli niin -valtava että se ei voinut olla tarttumatta minuunkin. Tunsin, että -kasvoni hänen kasvoihinsa katsoessani saivat saman kalman karvan. Minä -vapisin kuten hänkin ja tunsin pahoinvointia. Sillä jos on olemassa -sanaa, joka kalventaa soturin poskia ja kouristaa hänen sydäntään -enemmän kuin mikään muu, niin se on sen taudin nimi, joka vaeltaa -helteisellä keskipäivällä, tarttuen voimakkaimpaan, kun hän ratsastaa -ylpeydessään, ja muuttaen hänet muutamissa tunneissa mätäneväksi -möhkäleeksi. Vankimmat ja häikäilemättömimmätkin sitä pelkäävät, enkä -voinut minäkään, enempää kuin muutkaan, kerskua olevani siitä -välinpitämätön taikka ajatella sen läsnäoloa ilman kammoa. Mutta se -itsensäkunnioitus, joka jalosyntyiselle miehelle on ominaista, pelastaa -hänet siitä mielettömästä pelosta, joka valtaa rahvaan, ja niin sain -minäkin pian mielenmalttini takaisin ja valmistauduin tekemään mitä -minun oli tehtävä. - -"Odottakaa vähän", virkoin synkästi, "niin tulen mukaanne." - -Hän teki niinkuin pyysin, vaikkakin ilmeisen malttamattomana, ja minä -kutsutin silläaikaa herra d'Agenin ja ilmotin hänelle mitä aioin tehdä. -En katsonut tarpeelliseksi kajota yksityiskohtiin taikka mainita -Bruhlin tilastakaan, koska jotkut miehistäni olivat niin lähellä että -saattoivat kuulla. Huomasin että nuori mies otti ohjeeni vastaan synkän -ja tyytymättömän näköisenä. Mutta olin jo ehtinyt niin tottua hänen -huonotuulisuuteensa ja nähnyt niin kovin erehtyneeni hänen -luonteeseensa nähden, että tuskin viitsin asiaa sen enempi ajatella. -Astuin pihan poikki Fresnoyn seurassa ja pian olin noussut ulkoportaat -ja astunut sisään jykevästä oviaukosta. - -Niin pian kuin olin päässyt sisään, oli minun Fresnoyn kunniaksi -myöntäminen ettei hän ollut tullut minun luokseni ennenkuin suoranaisen -pakon ajamana. Oven sisäpuolella vartioina olevat kolme miestä laskivat -aseensa alas heti kun näkivät minut, ja neljäs, joka oli sijotettu -läheisen ikkunan viereen, tervehti minua huudahtaen helpotuksesta. -Siitä silmänräpäyksestä alkaen, jolloin astuin kynnyksen yli, oli -puolustus itse asiassa päättynyt. Jos olisin halunnut ja jos -kunniantuntoni olisi antanut myöten, olisin voinut kutsua mieheni ja -vallata sisäänkäytävän. Sitä en kuitenkaan tehnyt, vaan etenin -pysähtymättä kolkkojen kiviportaitten juurelle, jotka näkyivät -kiemurtelevan ylöspäin karkealiitteisten seinien välissä. Siinä Fresnoy -astui sivulle ja pysähtyi. Hän viittasi ylöspäin kasvot kalpeina ja -mutisi: "Vasemmanpuoleinen ovi." Jättäen hänet siihen katsomaan -jälkeeni nousin ylös portaita seuraavalle tasanteelle asti, missä -kapean nuoliaukon heittämässä himmeässä valossa löysin Fresnoyn -mainitseman oven ja koetin sitä kädelläni. Se oli lukittu, mutta minä -kuulin jonkun voihkaisevan huoneessa ja askelten lähestyvän lattian -poikki, ikäänkuin joku olisi tullut ovelle ja kuunnellut. Minä koputin, -kuullen äänettömyydessä oman sydämeni lyönnit. - -Vihdoin huudahti ääni, joka tuntui minusta aivan vieraalta: "Kuka -siellä on?" - -"Ystävä", mutisin minä, koettaen vaimentaa ääntäni niin etteivät -alhaalla olijat kuulisi sanojani. - -"Ystäväkö!" kuului katkera vastaus. "Menkää pois! Olette erehtynyt! -Meillä ei ole ystäviä." - -"Täällä olen minä, de Marsac", vastasin minä, koputtaen vaativaisemmin. -"Tahtoisin tavata herra de Bruhlia. Minun täytyy tavata häntä." - -Sisälläolija päästi matalan huudahduksen ja tuntui vieläkin epäröivän. -Mutta kun olin toistanut pyyntöni, kuulin ruosteisen salvan vedettävän -syrjään, ovi avautui muutamia tuumia, ja aukeamasta näkyi rouva de -Bruhlin kasvot. "Mitä tahdotte?" kuiskasi hän tuskastuneesti. - -Vaikkakin olin valmistunut näkemään häntä, hämmästytti minua hänen -ulkonäössään tapahtunut muutos, jota vaillinainen valaistuskaan ei -kyennyt peittämään. Hänen siniset silmänsä olivat suurenneet ja käyneet -kalseammiksi ja niitten alla oli tummat juovat. Ennen niin kukoistavat -kasvot olivat harmaat ja riutuneet; hiukset olivat kadottaneet -kultahohteensa. "Mitä tahdotte?" toisti hän, silmäillen minua -vihaisesti. - -"Tahdon tavata häntä", vastasin minä. - -"Tiedättekö?" mutisi hän. "Tiedättekö että hän on..." - -Minä nyökkäsin. - -"Ja tahdotteko sittenkin tulla sisään? Hyvä Jumala! Vannokaa ettette -tee hänelle pahaa!" - -"Taivas varjelkoon!" sanoin minä, ja silloin hän avasi oven päästäen -minut sisään. Mutta en ollut vielä keskilattiallakaan, ennenkuin hän -oli kiiruhtanut ohitseni ja oli jälleen minun ja viheliäisen, -hätätilaisen vuoteen välillä. Ja kun seisoin ja katsoin häntä, joka -vaikeroi ja vääntelehti vuoteella tajuttomana tuskissaan, -sinisenkelmein kasvoin ja vääristynein piirtein, jotka huoneen -kylmänharmaa valaistus saattoi kaksinverroin kammottaviksi, kumartui -nuori vaimo hänen ylitsensä ja suojeli häntä minulta, niin että -katsellessani vuoroin kumpaakin ja muistaessani millätavoin tuo mies -oli vaimoaan kohdellut ja minkävuoksi hän oli saapunut tähän paikkaan, -tunsin miehuuttomien kyynelten nousevan silmiini. Huone oli vieläkin -vankikoppi, missä muurisaven murska peitti lattiaa ja pienet aukot -olivat ikkunoina, mutta vankia pidättivät nyt toisenlaiset kahleet kuin -väkivallan pakko. Kun hän olisi päässyt vapaasti lähtemään, niin hänen -puolisonrakkautensa miestä kohtaan, joka oli tehnyt kaikkensa -tappaakseen sen, kahlehti hänet hänen sivulleen siteillä, joita eivät -kärsityt vääryydet eikä nykyhetken vaara kyenneet katkaisemaan. - -Näin omituista näkyä katsellessani en voinut olla tuntematta samalla -sekä ihailua että sääliä enkä unhottamatta hetkeksi vaaraa, joka tänne -tullessani oli näyttänyt minusta niin suurelta. Olin tullut kokonaan -omissa tarkotuksissani ajattelematta ryhtyä mitenkään auttamaan häntä, -joka makasi siinä tuskissaan. Mutta niin suuri on jalon esimerkin -voima, että, ennenkuin tiesinkään, huomasin olevani miettimässä miten -voisin auttaa tätä miestä ja millä tavoin voisin helpottaa rouva de -Bruhlia niitten palvelusten suorittamisessa, joita hänen miehensä oli -yhtä vähän oikeutettu odottamaan häneltä kuin minultakin. Tiesin, että -pelkkä ruton mainitseminenkin olisi saattanut kaikki, tai melkein -kaikki hylkäämään hänet tänne autioon erämaahan; tästä johtui mieleeni -että minun olisi ensin siirrettävä neiti de la Vire kauemmaksi ja -sitten mietittävä miten voisin olla täällä avuksi. - -Olin juuri esittämäisilläni hänelle asian, jonka vuoksi olin tullut, -kun sairaalle tuli tavallista rajumpi taudinkohtaus, joka ehkä aiheutui -minun läsnäolostani -- vaikka hän näyttikin olevan tiedotonna -- ja -joka kysyi äärimmäisiä ponnistuksia hänen vaimoltaan. En voinut seisoa -toimettomana katsoen, kuinka hän turhaan jännitti voimiaan, ja melkein -ennenkuin tiesinkään mitä tein, olin tarttunut heittelehtivään -potilaaseen ja lyhyen kamppailun jälkeen painoin hänet uupuneena -takaisin vuoteelle. - -Rouva de Bruhl katsoi minuun niin omituisesti että ikkunarei'istä -tunkeutuvassa puolihämärässä koetin turhaan lukea hänen ajatuksiaan. -"Miksi te tulitte?" huusi hän vihdoin, hengittäen kiivaasti. "Miksi -juuri te? Hän ei ollut teidän ystäviänne, taivas sen tietää!" - -"Ei, rouva, enkä minäkään hänen", vastasin katkerasti äkillisen -vastenmielisyyden valtaamana. - -"Miksi sitten olette täällä?" kysyi hän. - -"En voinut lähettää ketään miehistäni", vastasin minä. "Ja minä -tarvitsen yläkerrassa olevan huoneen avaimen." - -Yläkerrassa olevaa huonetta mainitessani hän astahti takaperin -ikäänkuin iskun saaneena ja katsoi yhtä omituisesti Bruhliin kuin oli -äsken katsonut minuun. Viittaus neiti de la Vireen muistutti -epäilemättä hänen mieleensä Bruhlin hurjan intohimon tuota tyttöä -kohtaan, minkä hän oli sillä kertaa unohtanut. Hän ei kuitenkaan -puhunut mitään, vaikka hänen kasvonsa kävivät hyvin kalpeiksi. -Äänettömänä hän kumartui vuoteen yli ja etsittyään miehensä vaatteista -suoristautui hetken perästä ja ojensi avainta minulle. "Ottakaa ja -päästäkää hänet ulos", lausui hän väkinäisesti hymyillen. "Viekää se -itse ylös ja päästäkää hänet. Te olette tehnyt hänen tähtensä niin -paljon, että on aivan oikein että teette senkin." - -Otin avaimen, kiittäen häntä pikemmin hätäisesti kuin ajatuksella, ja -käännyin ovea kohti aikoen mennä suoraan yläkertaan vapauttamaan neiti -de la Vireä. Käteni tarttui jo oveen, jonka rouva de Bruhl -kiihtymyksessään näkyi jättäneen raolleen minun tullessani, kun kuulin -hänen askeleensa takaani. Samassa hän kosketti minua olkapäähän. -"Mieletön!" huudahti hän salamoivin silmin, "tahdotteko tappaa hänet? -Menisittekö suoraan täältä hänen luokseen ja veisitte ruton häneen? -Jumala minua armahtakoon, aikomukseni oli kyllä lähettää teidät. Ja -miehet ovat sellaisia lankanukkeja, että te olisitte mennyt!" - -Minä vapisin, kauhistuen yhtä paljon omaa typeryyttäni kuin hänen -juonensa kavaluutta. Sillä hän oli oikeassa: seuraavassa tuokiossa -olisin mennyt, ja tajuaminen ynnä katumus olisivat tulleet -liian myöhään. Minua halutti samalla sekä nuhdella häntä hänen -jumalattomuudestaan että kiittää oikeaan aikaan tulleesta katumuksesta, -enkä kyennyt löytämään sanoja, vaan käännyin vaieten pois ja menin ulos -syvästi liikutettuna. - - - - -XXX. Tartunta. - - -Oven ulkopuolella hämärässä käytävässä tapasin herra d'Agenin. Jos tämä -olisi tapahtunut milloin hyvänsä muulloin, olisin paikalla kysynyt -häneltä, minkätähden hän oli poistunut paikalta, jonka olin hänelle -määrännyt. Mutta nyt olin poissa tasapainostani, eikä hänen näkemisensä -herättänyt mielessäni muuta ajatusta kuin että tässä juuri oli henkilö, -joka voi parhaiten täyttää toivomukseni. Kurotetuin käsivarsin ojensin -hänelle avaimen ja pyysin häntä vapauttamaan neiti de la Viren, joka -oli yläpuolella olevassa huoneessa, ja saattamaan hänet ulos linnasta. -"Älkää antako hänen viipyä täällä", jatkoin painokkaasti. "Viekää hänet -siihen paikkaan, missä tapasimme sydenpolttajat. Teidän ei tarvitse -pelätä vastarintaa." - -"Entä Bruhl?" kysyi hän ottaessaan koneenomaisesti avaimen minulta. - -"Hän ei tule kysymykseen", vastasin minä matalalla äänellä. "Häneen -nähden on tehtävämme päättynyt. Hänessä on rutto." - -Hän huudahti kiivaasti. "Entä rouva de Bruhl?" mutisi hän. - -"Hän on miehensä luona", sanoin minä. - -Hän huudahti äkkiä tämän kuullessaan ja vetäisi kiivaasti henkeänsä, -kuten olen nähnyt ihmisten tekevän kovassa tuskassa. Ja jollen olisi -peräytynyt, olisi hän tarttunut hihaani. "Miehensäkö luona?" änkytti -hän. "Kuinka niin?" - -"No missä hänen sitten pitäisi olla?" vastasin minä, unhottaen että -nähdessäni heidät molemmat yhdessä olin itsekin hämmästynyt samalla -kuin olin tullut liikutetuksi. "Tai kenen muun pitäisi olla Bruhlin -luona? Onhan hän hänen miehensä." - -Herra d'Agen tuijotti minuun hetken aikaa ja kääntyi sitten hitaasti, -alkaen nousta yläkertaan. Katsoessani hänen jälkeensä alkoi hänen -käytöksensä vähitellen selvetä minulle. Voisiko olla niin, ettei häntä -vetänytkään puoleensa neiti de la Vire, vaan rouva de Bruhl? - -Kun tämä ajatus oli välähtänyt mieleeni, ymmärsin kaikki. Tuokiossa -älysin, mihin johtopäätökseen hän oli tullut kuultuaan rouva de Bruhlin -olleen minun huoneessani. Minun huoneessani yöllä! Siitä hetkestä oli -muutos alkuisin; huolettomasta, iloisesta keikarista hän oli yhtäkkiä -tullut äreäksi ja jöröksi murjottajaksi, joka oli yhtä vaikea ohjata -kuin kesyttämätön varsa. Ihka selvästi näin nyt tuon muutoksen -merkityksen, ymmärtäen minkätakia hän oli karttanut minua ja -minkätähden kaikki kanssakäyminen välillämme oli ollut niin vaikeata ja -väkinäistä. - -Minua nauratti ajatellessani kuinka hän oli pettänyt itseään ja kuinka -vähällä minäkin olin ollut pettää itseni. Enkä tiedä mitä muuta vielä -olisin ajatellut, sillä mietteeni katkaisi tähän alhaalta kuuluva kova -huuto, joka alkoi parilla lyhyellä hämmästyksen ja varotuksen -huudahduksella ja kiihtyi nopeasti suuttumuksen ja säikähdyksen -karjunnaksi. - -Ollen erottavinani Maignanin äänen juoksin alas portaita, etsien -tähystysaukkoa, josta voisin nähdä mitä oli tekeillä; mutta kun en -löytänyt sellaista ja levottomuuteni tuli yhä suuremmaksi, laskeuduin -pihalle, jonka yllätyksekseni tapasin yhtä tyhjänä ja äänettömänä kuin -vanha taistelukenttä. Ei vihollisen enempää kuin meidänkään puolelta -ollut ainoatakaan miestä näkyvissä. Säikähtyen yhä enemmän juoksin -pihan poikki ja kiisin läpi ulommaisen tornin, tavaten senkin ja samoin -portin kokonaan vartioimattomana. Ja vasta kun olin, päässyt ulos -portista ja seisoin rinteen partaalla, jota ylös olimme niin suurella -vaivalla kiivenneet, sain tietää mikä oli hätänä. - -Kaukana alhaalla kiisi jono miehiä hyppien ja juosten täyttä karkua -kukkulan rinnettä alas hevosia kohti. Toiset huutelivat, toiset -juoksivat äänettöminä kyynärpäät kylkiä vasten ja huotrat pohkeita -pieksäen. Hevoset seisoivat liekaan sidottuina piirissä lähellä -metsänlaitaa ja olivat jonkun huolimattomuuden takia jääneet ilman -vartiaa. Juoksijoista etumaisen tunsin Fresnoyksi, mutta useat hänen -miehistään olivat melkein hänen kintereillään, ja sitten jonkun matkan -päässä tuli Maignan säiläänsä heiluttaen ja karjuen joka harppauksella -raivokkaita uhkauksia. Älysin heti että Fresnoy ja hänen kumppaninsa -olivat käyttäneet poissaoloani hyväkseen ja livahtaneet Maignanin -käsistä, eikä minulla ollut muuta neuvoa kuin jäädä katsomaan ottelun -tulosta. - -Se ei kauan viipynytkään. Maignanin uhkaukset, jotka minusta tuntuivat -pelkältä hengityksen väsyttämiseltä, eivät olleet tekemättä -vaikutustaan pakenijoihin. Ei mikään vaikuta niin tuhoisasti -luonteeseen kuin pako. Soturit, jotka ovat kestäneet hyökkäyksen -toisensa jälkeen niin kauan kuin voitto oli mahdollinen, pakenevat kuin -lampaat ja sallivat teurastaa itsensä kuin lampaat, kun kerran ovat -kääntäneet selkänsä. Monet Fresnoyn miehistä olivat rohkeita poikia, -mutta lähdettyään kerran käpälämäkeen ei heillä ollut rohkeutta ruveta -tappelemaan. Heidän pelkonsa sai aikaan sen, että Maignan tuntui olevan -lähellä, kun hevoset taas näyttivät olevan kaukana; ja yksi toisensa -jälkeen he kääntyivät syrjään ja pyyhälsivät kuin jänikset metsää -kohti. Ainoastaan Fresnoy, joka oli pitänyt huolta siitä että oli -kaikkein etumaisena, jatkoi samaan suuntaan ja saavuttuaan hevosten luo -sivalsi lähimmältä liekaköyden poikki ja hyppäsi sukkelasti sen -selkään. Päästyään siinä vakavaan asemaan hän koetti säikäyttää toisia -repimään itsensä irti: mutta kun se ei ensi yrityksellä onnistunut ja -hän näki Maignanin tulevan yhä lähemmäksi kostoa puuskuen, kannusti hän -hevostaan, vaaleata raudikkoa, ja kiisi nauraen pois pitkin -metsänlaitaa. - -Täysin tyytyväisenä tulokseen -- sillä huolettomuutemme olisi voinut -käydä meille hyvinkin kalliiksi -- aioin kääntyä pois, kun näin että -Maignan oli noussut hevosen selkään ja valmistui takaa-ajoon. Niin jäin -odottamaan loppua, ja korkealta näköpaikaltani oli minulla mainio -tilaisuus seurata alkanutta kilpa-ajoa. Molemmat miehet olivat -raskaita, ja aluksi ei Maignan saavuttanut ollenkaan. Mutta -kun he olivat päässeet pari sataa kyynärää, joutui Fresnoy -huomaamattomuudessaan kovaksi onnekseen hankalalle maaperälle, ja kun -hänen takaa-ajajansa, jolla oli aikaa kiertää se kohta, pääsi senkautta -puolensadan askeleen päähän hänestä, alkoi ajo käydä niin jännittäväksi -kuin suinkin saatoin toivoa. Hitaasti mutta varmasti Maignan, joka oli -valinnut Cidin, lyhensi heidän välimatkansa pariinkymmeneen askeleeseen --- viiteentoista -- kymmeneen. Silloin Fresnoy levottomaksi tullen -alkoi katsahdella taakseen ja ratsastaa tosissaan. Hänellä ei ollut -piiskaa, ja minä näin hänen kohottavan huotrassa olevan miekkansa ja -sivaltavan hevostaan pitkin kylkeä. Se syöksähti eteenpäin ja näytti -muutamia laukkoja siltä kuin pääsisi se voitolle. Hän uudisti lyöntinsä -jälleen -- mutta tällä kertaa erilaisella tuloksella. Hänen kätensä -vielä ollessa ilmassa hänen hevosensa kompastui, kuten minusta näytti, -teki epätoivoisen yrityksen päästä tasapainoonsa, suistui maahan -päistikkaa ja kieri useita kertoja ympäri. - -Jokin seikka tuossa kaateessa, joka johti mieleeni Chizén matkalla -minulle sattuneen onnettomuuden, saattoi minut tarkastamaan lähemmin -hevosta, kun se vapisevana nousi jaloilleen ja seisoi pää riipuksissa. -Eikä turhaankaan, sillä tarkasti silmäillessäni saatoin niinkin pitkän -matkan päähän tuntea sen Matteuksen raudikoksi -- temppuniekaksi. -Varjostaen silmiäni ja tähystäen tapahtumapaikalle entistä suuremmalla -mielenkiinnolla näin Maignanin, joka oli laskeutunut alas ratsailta, -kumartuvan jonkin maassa makaavan esineen yli ja taas hetken perästä -nousevan pystyyn. - -Mutta Fresnoy ei noussut. Ja arvaten mitä oli tapahtunut, tunsin kammoa -muistaessani kuinka hän oli käyttänyt juuri samaa hevosta minua -huumatakseen, kuinka sydämettömästi hän oli heittänyt oman onnensa -nojaan Matteuksen, sen omistajan, ja kuinka ihmeellisten tapahtumain -avulla -- joita ihmiset kutsuvat sattumiksi -- sallimus oli tuonut sen -tälle paikalle ja johtanut hänet valitsemaan juuri sen parinkymmenen -muun saatavissa olevan joukosta! - -En ollut erehtynyt. Mies oli taittanut niskansa. Hän oli ihan kuollut. -Maignan antoi siitä tiedon lähinnäolevalle, tämä taas toiselle, ja niin -se saapui minulle saakka kukkulalle. Se ei ollut herättämättä -mielessäni monenlaisia muistoja, sekä vakavia että virkistäviä. -Muistelin St. Jean d'Angelyta, Chizétä, Arcyn kujan varrella olevaa -taloa; mutta kesken näitä mietteitäni kuulin ääniä ja kääntyessäni -ympäri näin takanani neiti de la Viren herra d'Agenin seuraamana. - -Neidin käsi oli yhä siteessä, ja hänen pukunsa, jota hän ei ollut -muuttanut sitten Blois'sta lähdettyään, oli repeillyt ja mudan tahrima. -Hänen tukkansa oli epäjärjestyksessä ja hän käveli onnahtaen. Väsymys -ja huolet olivat riistäneet värin hänen poskiltaan. Sanalla sanoen, hän -näytti niin riutuneelta ja surkealta että tuokion verran jo pelkäsin -hänen saaneen ruton. - -Mutta niin pian kuin hän huomasi minut, tulvahti heleä väriaalto hänen -poskilleen, vieläpä otsalleen ja kaulaankin. Hiusten rajasta kaulukseen -asti hän oli hehkuvan punainen. Parin silmänräpäyksen verran hän seisoi -tuijottaen minuun, ja sitten, minun tervehtiessäni häntä, hän riennähti -eteenpäin. Ja jollen olisi perääntynyt, olisi hän tarttunut käsiini. - -Sydämeni tuli tulvilleen iloa nähdessäni tämän, ja siinä varmuudessa, -jonka hänen punastumisensa minulle antoi, oli minulla kova halu -antautua nauttimaan onnestani. Kaiken mustasukkaisuuden herra d'Agenia -kohtaan olin unohtanut. Pidin kuitenkin parhaana olla saattamatta häntä -levottomaksi kertomalla mitä tiesin Bruhlista. "Neiti", lausuin minä -vakavasti, kumartaen mutta samalla etääntyen hänestä, "minä kiitän -Jumalaa pelastumisestanne. Yksi vihollisistanne makaa avuttomana tässä -ja toinen on kuolleena tuolla." - -"En ajattele nyt vihollisiani", vastasi hän nopeasti, "vaan Jumalaa, -josta te oikein kyllä minulle muistutatte, ja sitten ystäviäni." - -"Kuitenkin", vastasin yhtä nopeasti, "pyydän, ettette pysähtyisi nyt -heitä kiittämään, vaan menisitte alas metsään herra d'Agenin kanssa, -joka on tekevä kaiken mikä on mahdollista, saattaakseen olonne -miellyttäväksi." - -"Entä te, herra?" sanoi hän, suloisesti hämillään. - -"Minun täytyy jäädä tänne hetkiseksi", vastasin minä. - -"Minkätähden?" kysyi hän rypistäen hiukan otsaansa. - -En tiennyt kuinka sanoisin hänelle syyni, ja aloin kömpelösti. "Jonkun -täytyy jäädä rouva de Bruhlin luokse", lausuin ajattelemattomasti. - -"Rouva de Bruhlin!" huudahti hän. "Tarvitseeko hän apua? Minä jään." - -"Jumala varjelkoon!" huudahdin minä. - -En tiedä miten hän ymmärsi nämä sanat, mutta hänen kasvonsa, oltuaan -täynnä lempeyttä tähän asti, muuttuivat koviksi. Hän astahti nopeasti -minua kohti, mutta muistaen vaaran, jota kuletin muassani, minä -siirryin jälleen kauemmaksi. "Ei lähemmäksi, neiti, minä pyydän", -sopersin minä. - -Hän näytti kummastuneelta ja lopuksi suuttuneelta, ja hän kääntyi pois -ivallisesti kumartaen. "Olkoon sitten niin, koska niin haluatte", -lausui hän ylpeästi. "Herra d'Agen, jollette tekin pelkää minua, niin -tahdotteko saattaa minut alas?" - -Jäin seisomaan paikalleni katsoen heitä, kun he laskeutuivat kukkulan -rinnettä alas, ja lohduttaen itseäni ajattelemalla että huomenna tai -sitä seuraavana päivänä tai ainakin muutamien päivien perästä kaikki -olisi hyvin. Tarkastellessani rinteellä etääntyvää nuorta naista olin -huomaavinani hänen liikkuvan vähemmin reippaasti sitä mukaa kuin -välimatkamme piteni, ja tämä havainto tuotti minulle mielihyvää. -Muutamia päiviä, muutamia tunteja, ajattelin, niin kaikki olisi hyvin. -Läntisellä taivaalla loimottava auringonlasku oli vain heikko heijastus -siitä hehkusta, joka muutamiksi hetkiksi täytti mieleni, joka -jo ammoin oli tottunut lämmöttömiin tulevaisuus-mietteisiin ja -välinpitämättömyyden kylmyyteen. - -Nämä mieluisat kuvitelmat keskeytti Maignan, joka huohottaen nousi -kukkulan rinnettä ja ilmotti häpeillen että hevosten luku oli täysi, -mutta että neljä omaa miestämme oli kadoksissa; nämä olivat arvatenkin -karanneet pois pakenijain mukana. Karkurit olivat herra d'Agenin kaksi -lakeijaa sekä herra de Rambouillet'n lainaamat miehet. Simon Fleix'tä -lukuunottamatta oli siis jälellä vain kolme Rosnysta tullutta Maignanin -miestä, mutta asiaimme nykyinen tila oli sellainen ettei meidän -tarvinnut tuosta suuria huolehtia. Ilmotin tallimestarille -- joka -silminnähtävästi kalpeni uutisestani -- että herra de Bruhl sairasti -ruttoa ja nähtävästi tulisi siihen kuolemaan, ja minä pyysin häntä -laittamaan leirin alhaalla olevaan metsään ja hankkimalla ruokaa -talosta, missä olimme olleet edellisen yön, tekemään neidin olon niin -suotuisaksi kuin olosuhteet sallivat. - -Hän kuunteli hämmästyneenä, ja kun olin päässyt loppuun, kysyi hän -huolekkaasti mitä minä itse aioin tehdä. - -"Jonkun on jäätävä rouva de Bruhlin luokse", vastasin minä. "Olen jo -käynyt sairaan vuoteen vieressä noutamassa neidin huoneen avaimen, ja -suurempaa vaaraa ei siitä minulle enää ole. Ainoastaan sitä pyydän, -että jäisitte lähiseudulle ja toimittaisitte meille mitä mahdollisesti -tulemme tarvitsemaan." - -Hän katsoi minuun liikutuksella, mikä, ollen ankarasti ristiriidassa -hänen pelkonsa kanssa, koski minuun melkoisesti. "Mutta, tulimmainen", -virkkoi hän, "te saatte ruton ja kuolette." - -"Jos se on Jumalan tahto", vastasin minä kylläkin synkkänä, sillä -tavallisissa oloissa niin pelottoman miehen kalpeneminen vaikutti -mieleeni pakostakin masentavasti. "Mutta jollei, niin säästyn. Olipa -kuinka hyvänsä", jatkoin sitten, "niin olen teille velkaa -palvelustodistuksen. Simon Fleix'llä on mustetolppo ynnä paperia. -Käskekää hänen tuoda ne tähän kivelle ja jättämään ne siihen, niin -kirjotan että Maignan, parooni de Rosnyn tallimestari, palveli minua -loppuun asti urhoollisena soturina ja kelpo ystävänä. Mitä, ystäväni?" -jatkoin minä, sillä näin että tämä onnellisen mielijohteen aiheuttama -esitykseni vaikutti häneen valtavasti. "Minkätähden ei? Sehän on totta, -ja se on teille vapauttavana selvityksenä paroonin edessä. Tehkää kuin -käskin, ja menkää. Ilmottakaa asia herra d'Agenille ja olkaa hänelle -yhtä uskollinen kuin olette ollut minulle." - -Hän päästi pari kolme voimakasta kirousta, kuten hänen kaltaisillaan -miehillä on tapana tehdä peittääkseen ylenmääräistä liikutustaan, ja -esitettyään vielä jonkun kehotuksen poistui täyttämään määräyksiäni, -jättäen minut seisomaan kummun laelle erikoisen laatuiseen -yksinäisyyteen ja katsomaan kuinka hevoset ja miehet poistuivat -metsään, kunnes koko laakso näytti jäävän minun ja äänettömyyden ja -illan harmauden haltuun. Hetken ajan seisoin mietteissäni. Sitten -muistutin itselleni mieltäni rohkaistakseni, että olin ollut paljon -yksinäisempi kuljeskellessani St. Jeanin katuja ventovieraana ja -nukkavieruna, käännyin ympäri, ja läimäytellen huotraani saappaitani -vasten seurakseni astuin pimeän, äänettömän pihan poikki ja nousin niin -reippaasti kuin taisin rouva de Bruhlin huoneeseen. - -Kävisi pitkäveteiseksi kertoa yksityiskohdittain kaikkia seuraavien -viiden päivän tapahtumia, sillä vaikkakin ne palvelukset, joita terve -voi tehdä sairaalle, mielestäni ansaitsevat jokaisen huomiota, -joka aikoo tutustua soturin uraan, niin tuntuvat ne kuitenkin -kunniakkaammilta niitä tehdessä kuin niistä kertoessa. Yksi huomattava -tapahtuma niiltä päiviltä tuotti minulle kuitenkin silloin, kuten vielä -nytkin, mitä vilpittömintä iloa, ja se oli Simon Fleix'n osottama -odottamaton, harras uskollisuus. Saavuttuaan luokseni hän kieltäytyi -poistumasta ja osotti näissä vaikeissa olosuhteissa omaavansa niin -jaloja sydämen ominaisuuksia, että mielelläni annoin hänelle anteeksi -sen vilpin, mitä hän aikaisemmin oli harjottanut minua kohtaan. Ne -yrmeän äänettömyyden puuskat, joita hänellä silloin tällöin vielä oli, -samoinkuin aika-ajoin esiintyvä tuittupäisyys, tuntuivat osottavan, -ettei hän ollut aivan kokonaan voittanut epätervettä haavettaan, mutta -yksistään se tosiseikka, että hän oli tullut luokseni niin -vaaranalaisissa olosuhteissa ja vapaaehtoisesti poistunut neidin -läheisyydestä, antoivat minulle hyvää toivoa tulevaisuuteen nähden. - -Herra de Bruhl kuoli varhain seuraavana aamuna, ja Simon ja minä -hautasimme hänet puolenpäivän aikaan. Hänessä oli kyllä urhoollisuutta -ja kykyä, vain periaatteita häneltä puuttui. Huolimatta rouva de -Bruhlin murheesta, joka oli yhtä suuri kuin jos hän olisi kadottanut -maailman parhaimman puolison, muutimme ennen iltaa erityiseen leiriin -metsään, jättäen sanomatonta helpotusta tuntien nuo kukkulalla olevat -harmaat rauniot, missä -- kuten minusta tuntui -- olimme eläneet -kokonaisen ikäkauden. Uudessa leirissämme vietimme sitten neljä päivää, -ja kun riistaa oli runsaasti ja ilma oli lämmin, ei meiltä puuttunut -mitään, paitsi ystäviemme seuraa. Viidennen päivän aamuna kohtasimme -seurueemme muut jäsenet sopimuksen mukaan pohjoiseen johtavalla tiellä -ja lähdimme paluumatkalle. - -Olimme iloiset, kun olimme päässeet saamasta tartuntaa, mutta tahdoimme -kuitenkin vielä jonkun aikaa noudattaa toisiin nähden sellaista -varovaisuutta kuin näytti tarpeelliselta, ratsastaen jälempänä ja -ryhtymättä keskusteluun heidän kanssaan, vaikka he merkeillä osottivat -olevansa iloiset nähdessään meidät. Siitä kuinka usein neiti käänsi -päätään katsoakseen taakseen, päätin ettei hän kantanut kaunaa -omituisesta käytöksestäni, jonka syyn toiset arvatenkin olivat hänelle -selittäneet. Näinollen ratsastin eteenpäin erittäin kevein mielin, -tyytyväisenä nykyhetkeen ja täynnä luottamusta tulevaisuuteen, vuoroin -suunnitellen mitä tulisin tekemään ja vuoroin muistellen jo -suoritettuja tekojani. - -Päivän kirkkaus ja lämpö sekä paikoitellen jo lehteen puhkeavien -metsien kauneus edistivät myöskin suuresti tällaisen mielentilan -syntymistä. Inhottava usva, joka niin kovin oli meitä painostanut, oli -hävinnyt, joten maisemat pääsivät näkymään kaikessa varhaisen kevään -kirkkaudessaan. Hyvien enteiden ilahuttamina edellämme ratsastavat -miehet nauroivat ja juttelivat ratsastaessaan tai koettelivat -hevostensa kuntoa, milloin vain sattui aukeampaa maata. Heidän -leikinlaskunsa ja naurunsa tuntuivat miellyttäviltä meidän -jälessätulevien korvissa ja lämmittivät rouva de Bruhlinkin -murheelliset kasvot jonkinlaiseen onnen kajastukseen. - -Ratsastin näin eteenpäin tyytyväisin mielin, kunnes väsymyksen tunne, -jota kulkemamme matkan pituus ei tuntunut oikeuttavan, sai minut -kannustamaan Cidiä vilkkaampaan vauhtiin. Tunne jatkui kuitenkin tullen -yhä painostavammaksi, niin että aloin arvella syöneeni ehkä liikaa -viime aterialla. Sitten tämä seikka poistui mielestäni joksikin aikaa, -kun erään jyrkän mäen laskeutuminen kiinnitti puoleensa kaiken -huomioni. - -Mutta joitakin minuutteja myöhemmin, sattumalta kääntyessäni satulassa, -tunsin äkkiä omituista pyörrytystä, niin voimakasta että minun oli -pakko tarttua kaksin käsin satulaan ja pitää siitä kiinni, puitten ja -kukkuloitten näyttäessä tanssivan ympärilläni. Sitä seurasi pistävä -kipu kyljessä, melkein ennen kuin olin ehtinyt saada takaisin -ajatuskykyni, ja tämä kasvoi niin nopeasti ja oli heti alussa niin -selvä, että kamalien aavistusten noustessa mieleeni työnsin käteni -vaatteitteni alle ja tunsin kyljessäni tuon paiseen, joka on varmin ja -vaarallisin ruton oire. - -En tahdo koettaa kuvata tässä tuon hetken kauhua -- hetken, jolloin -näin kaiken sen, minkä omistaminen äsken oli täyttänyt mieleni ilolla, -pakenevan toivottomasti luotani, jättäen minut synkkään pimeyteen. -Riittäköön kun sanon, että maailma kadotti yhdessä tuokiossa -iloisuutensa ja päivänpaiste lämpönsä. Ympärilläni säteilevä vehreys ja -kauneus, joka muutamaa hetkeä aikaisemmin oli täyttänyt mieleni -ihastuksella, tuntui yhtäkkiä olevan vain minuun kohdistuvaa kamalaa ja -julmaa pilaa, ja minä itse kenenkään huomaamatta ja välittämättä -häviämään tuomittu hiukkanen. Niin, hiukkanen, tomun haiven; tuon -tunteen katkeruus on elävänä muistossani. Mutta ei kestänyt kauankaan, -ennenkuin karkaisin mieleni -- olinhan soturi -- ja säilyttäen malttini -päätin mitä minun oli tehtävä. - - - - -XXXI. Metsän helmassa. - - -Ensi säikähdyksen hälvettyä kohdistuivat ajatukseni yksinomaan -sellaisen tekosyyn keksimiseen, jonka nojalla voisin erota -seuralaisistani saattamatta heidän turvallisuuttaan vaaraan ja -herättämättä heissä levottomuutta. Tämä ajatus vastasi arvattavasti -sitä eläimissä ilmenevää vaistoa, joka saa ne vetäytymään -yksinäisyyteen tultuaan haavotetuksi tai sairaaksi; ja minussa saattoi -tuo ajatus muodostua erikoisen vaativaksi, kun kipuni esiintyi pikemmin -puuskittain kuin yhtämittaisena, suoden minulle rauhallisia väliaikoja, -jolloin kykenin ajattelemaan selvästi ja johdonmukaisesti, jopa -istumaan vakavasti satulassakin. - -Eräänä tällaisena väliaikana koetin miettiä minne voisin mennä -tuottamatta vaaraa toisille, ja mieleeni johtui heti viimeksi -sivuuttamamme paikka, joka sattui olemaan juuri se joen äyräällä oleva -talo, missä olimme kuulleet Bruhlin tieltä poikkeamisesta. Miehessä, -joka siinä yksinään asui, oli ollut rutto, ja sen vuoksi hän ei sitä -pelännyt. Paikka itse oli yksinäinen, ja hiljalleen ratsastaen -voin saapua sinne puolessa tunnissa. Heti paikalla ja enempää -viivyttelemättä päätin suunnata kulkuni sinne. Palaisin takaisin ja -jättäytyen tuon miehen hyväntahtoisuuden huomaan kieltäisin häntä -ilmaisemasta minua muille, varsinkaan ystävilleni, jos he tulisivat -minua hakemaan. - -Oivaltaen ettei minulla ollut aikaa hukattavana, jos mieli panna -aikomukseni täytäntöön ennenkuin tuskat palaisivat ja tyrehdyttäisivät -rohkeuteni, kiristin heti ohjakset ja änkytin jonkun tekosyyn rouva de -Bruhlille -- jos oikein muistan, sanoin pudottaneeni käsineeni. -Pelkäsin kovin hänen huomaavan jotain omituisuutta käytöksessäni, mutta -olipa esittämäni syy mikä hyvänsä, otti hän sen täydestä; luulen että -se aiheutui etupäässä murheesta, jonka vallassa hän oli. Hän antoi -minun mennä, ja ennenkuin kukaan muu ehti huomata tai kaivata minua, -olin jo kappaleen matkan päässä paluutiellä ja tienkäänteen suojassa -poissa heidän näköpiiristään. - -Pakoni synnyttämä kiihotus kannusti minua jonkun aikaa, ja sitten uusi -kipujen puuska riisti minulta ajatuskyvyn joiksikin tuokioiksi. Mutta -kun se oli mennyt ohi ja minä, vaikkakin heikkona ja menehtyneenä, -kykenin jälleen selvästi ajattelemaan, valtasi mieleni mitä kurjin -masentuminen ja alakuloisuus, joka seurasi minua kaiken matkaa, -täyttäen metsäisen ympäristöni (mikä toisten silmissä varmaan oli -kylläkin kaunis) epätoivon pimeydellä. Kaikkialla näin vain kuolemaa ja -häviötä. Ei ollut kaikki siinä, että tartuntani ensimäisen havainnon -kauhu palasi jälleen kaikessa voimassaan miltei herpauttaen minut; eikä -siinäkään, että kaipaukset ja muistot, menneisyyden kuvat ja -tulevaisuuden suunnitelmat joukoittain tunkeutuivat mieleeni, niin että -olisin voinut itkeä ajatellessani kaiken päättyvän tähän. Vaan -heikkoudessani olin näkevinäni neidin kasvojen häämöttävän metsän -varjoisimmista tummennoista, houkutellen ja yllyttäen minua palaamaan --- vaikkapa vain sanoakseni että rakastin häntä -- ja kiusaus oli niin -voimakas että se kävi melkein yli vastustuskykyni. Kaikki, mikä minussa -oli arvotonta, nousi taisteluun, itsekkyyteni vaati saada tietää, -minkätähden minun oli kuoltava ojaan, toisten ratsastaessa -päiväpaisteessa -- minkätähden minun oli mentävä hautaan, kun toiset -elivät ja iloitsivat! - -Ja niin ankara oli kiusaukseni, että olisin varmaankin taipunut siihen, -jos matka olisi ollut pitempi tai ratsuni raskaskulkuisempi ja -hitaampi. Mutta keskellä kurjuuttani, jota ruumiilliset tuskat alkoivat -lisätä siinä määrin että tuskin kykenin näkemään ja minun täytyi -ratsastaa molemmin käsin satulasta pidellen, saavuin virran rannalla -olevalle talolle. Hevoseni seisahtui omasta tahdostaan. Ennen -tapaamamme mies tuli ulos. Minulla oli juuri sen verran voimia jälellä, -että kykenin sanomaan hänelle kuinka laitani oli ja mitä olin vailla; -sitten tuli uusi tuskankohtaus pyörrytyksen seuraamana, ja tajuttomaksi -mennen vaivuin maahan. - -Minulla on vain hämärä käsitys siitä mitä senjälkeen tapahtui, kunnes -huomasin olevani huoneessa miehen käsivarteen tarrautuneena. Hän osotti -minulle eräässä huoneen nurkassa olevaa komerovuodetta, mikä ainakin -minun sairaissa silmissäni näytti hirveän pimeältä ja synkältä, ja -olisi pannut minut sinne makaamaan. Mutta jokin sisäinen vaisto sai -minut kammoamaan tuota vuodetta, ja huolimatta hänen pakotuksestaan -riistäydyin irti ja heittäydyin eräässä toisessa nurkassa näkemälleni -olkikasalle. - -"Eikö vuode ole teille kyllin hyvä?" murisi hän. - -Koetin sanoa hänelle ettei se ollut syynä. - -"Kyllä sen pitäisi kelvata kuolinvuoteeksi", jatkoi hän tunteettomasti. -"Viisi henkeä on kuollut sille vuoteelle, tietäkää se! Ensin vaimoni ja -sitten poikani ja sitten tyttäreni, ja sitten taas poikani ja sitten -taas tyttäreni. Viisi kaikkiaan! Ja juuri tuolle vuoteelle!" - -Puuhaillen jotain mustan padan kanssa hämärässä uuninnurkassa hän -jatkoi mutinaansa heittäen aina väliin karsaan silmäyksen minuun; mutta -jonkun hetken perästä minä menin tuskasta tajuttomaksi. - -Kun jälleen aukaisin silmäni, oli huone pimeämpi. Mies istui vielä -siinä missä viimeksi olin hänet nähnyt, mutta jokin ääni, mahdollisesti -sama joka oli minut herättänyt, sai hänet juuri minun sinne päin -katsahtaessani menemään lasittoman ikkunan luo. Ääni, jonka sointu -tuntui minusta tutulta, kysyi ulkopuolelta oliko hän nähnyt minua; ja -hetken jännitys valtasi minut niin että kohosin ryntäilleni kuullakseni -vastauksen. Mutta mies oli luja. Minä kuulin hänen sanovan ettei hän -tiennyt minusta mitään, ja pian vakuutti poistuvien kavioiden kopse ja -etäisyyteen häipyvät ihmisäänet, että olin jäänyt yksin. - -Mutta silloin, juuri sinä hetkenä, heräsi mielessäni epäluulo tuota -miestä kohtaan, jonka huomaan olin jättänyt itseni. Niin ruttosairas ja -toivoton kuin olinkin, hyydytti se veren sydämessäni, pysäyttäen -silmänräpäyksessä heikkouden kyyneleet, jotka olivat juuri -herahtamaisillaan, ja tyrehdyttäen pyörrytyksenkin, joka pakotti minut -tarrautumaan vuoteellani oleviin olkiin. Syntyikö tuo ajatus -sairaaloisesta oman mitättömyyden tunteesta vai perustuiko se miehen -luihuun ulkonäköön ja niihin salavihkaisiin katseisiin, joita hän loi -minuun, sitä en voi sanoa enempää kuin voin ratkaista sitäkään, oliko -siihen todella syytä vai oliko se vain oman mielikuvitukseni tuote. -Mahdollista on, että huoneen synkkyys ja miehen tyly puhe saattoivat -minut epäluuloisuuteen taipuvaksi; mahdollista on myöskin, että hänen -salaiset ajatuksensa heijastivat syyllisyyden ilmeen hänen kasvoilleen. -Jälkeenpäin ilmeni, että hän oli maatessani riistänyt minulta kaikki -millä oli jotain arvoa; mutta voihan olla että hän teki sen siinä -uskossa että minä kuolisin. - -Mihinkään varmuuteen en tästä tullut, sillä pelkoni hävisi melkein -samassa kun se oli syntynytkin. Mies oli tuskin ehtinyt jälleen -istuutua, kun ulkoa kuuluva uusi hälyytys sai hänet ponnahtamaan -jaloilleen. Mulkoillen silmillään ja äkeästi mumisten hän kiiruhti -ikkunan luo. Mutta, ennenkuin hän sinne ehti, sysättiin ovi rajusti -auki ja Simon Fleix seisoi kynnyksellä. - -Hänen mukanaan tuli sisään niin siunattu valon ja elämän tulvahdus että -se silmänräpäyksessä karkotti huoneen kaameuden ja riisti minulta -samalla kertaa sekä pelon että miehuuden. Sillä nähdessäni nuo tutut -kasvot, joitten luota hiljan olin paennut, puhkesin vasten tahtoanikin -kyyneliin, ja ojentaen käsiäni häntä kohti hätääntyneen lapsen tavoin -kutsuin häntä nimeltä. Luulen että ruton leima oli tällöin niin -selvästi kasvoillani että kuka hyvänsä saattoi sen nähdä, sillä hän -seisoi tyrmistyneenä minuun tuijottaen; mutta hänen siinä vielä -seisoessaan työnnettiin hänet syrjään ja hennompi, pienempi olento, -huppupäähineen ympäröimin kalpein kasvoin, ilmestyi hetkeksi minun ja -päiväpaisteen väliin. Se oli neiti! - -Tämä sai minut, Jumalan kiitos, järkiini, tai muuten olisin saanut -ikuisen häpeän. Huusin heille niin kovaa kuin heikkoudeltani saatoin, -että he veisivät neidin pois, ja voihkien kerran toisensa jälkeen että -minussa oli rutto ja että hän kuolisi, käskin miestä sulkemaan oven. Ja -pelkoni hänen puolestaan antoi minulle voimiani takaisin niin paljon -että kohosin jaloilleni, niin puolipukeissa kuin olinkin, ja olisin -paennut johonkin soppeen häntä välttääkseni, yhä huudellen että he -veisivät hänet pois -- jollei uusi tuskankouristus olisi iskenyt -minuun, niin että kaaduin sokeana ja avuttomana siihen paikkaan. - -Vähään aikaan sen jälkeen en tiennyt mitään, kunnes joku toi vettä -huulilleni ja minä join ahnaasti, minkä jälkeen pian huomasin oviaukon -olevan täynnä ihmisiä, jotka tuijottivat minuun siinä maatessani. Mutta -neitiä en nähnyt, ja minulla oli sen verran tajua että käsitin sen ja -olin kiitollinen siitä ettei hän enää ollut heidän joukossaan. Olisin -kovasti halunnut käskeä Maignaniakin poistumaan, sillä näin hänen -kasvoistaan että hän oli säikähtynyt. Mutta en jaksanut saada ääntä -siihen, ja kun käänsin päätäni nähdäkseni kuka minua piteli -- ah voi! -vieläkin koen sen joskus unissani -- niin neidin hiukset sivelivät -otsaani, ja käsi, joka minua hoivasi, oli hänen kätensä; ja kyyneleet, -joita hän ei yrittänytkään peittää tai pyyhkiä pois, putoilivat -kuumalle poskelleni. Olisin sittenkin työntänyt hänet pois, mutta -tuskat palasivat taas, ja nyyhkytyksen tukahduttaessa ääneni minä -kadotin tajuntani. - -Minulle on sanottu että minä enemmän kuin kuukauden ajan häilyin elämän -ja kuoleman välillä, milloin kuumeen poltteissa, milloin vilun -puistatuksissa, ja että jollen olisi saanut sellaista hoitoa kuin sain, -alati altista ja väsymätöntä, niin olisin kuollut montakin kertaa, -niinkuin satoja kuoli ympärilläni viikko viikolta sinä vuonna. Heti -ensiksi he muuttivat minut pois talosta (missä varmaankin pian olisin -sortunut kuolemaan -- niin ruton myrkyttämä se oli kauttaaltaan) ja -asettivat minut puitten oksista kyhätyn katoksen alle metsään, -ripustaen suuren joukon viittoja ja hevosloimia suojaksi tuulen -puolelle. Täällä olin tosin alttiina kylmälle ja ilmanvedolle ja -yökasteelle, mutta toisaalta taas pääsi taivaan puhdas ilma -haihduttamaan myrkkynesteitä ja ajamaan kuumetta pois aivoistani. - -Tästä johtui, että kun ensimäiset heikot tajunnan pilkkeet jälleen -heräsivät minussa, hiipivät ne päivänvalon kanssa vihreitten lehtien, -riippuvien oksien ja keväisen metsän tuoreuden ja vihannuuden lomitse. -Vetisiä silmiäni kohtaava auringonpaiste oli vaimentunut kulkiessaan -tuuheitten puitten lävitse, jotka kasvoivat ja laajenivat niitä -katsellessani, kunnes jokaisesta niistä tuli vihanta, monimuotoisen -elämän täyttämä maailma. Kun väsyin siihen, oli minulla vielä -katseltavana pitkiä, varjokkaita, kukkamattoisia kujanteita taikka -pieni, metsäruusupensaista punaisena hehkuva tiheikkö sillä puolen -missä maa aleni. Niin, ja siitä johtui, että ensimäiset äänet, mitkä -kuulin, sittenkun kuume vihdoinkin oli minut jättänyt, olivat -kumppaneitaan kutsuvien lintujen viserrykset. - -Neiti de la Vire ja rouva de Bruhl ynnä Fanchette ja Simon Fleix -asuivat koko tämän ajan sellaisessa suojassa jollaisen saattoi -pystyttää minun makuupaikalleni; herra François ja ne kolme vankkaa -miestä, jotka Maignan oli jättänyt suojaksemme, oleskelivat omassa -majassaan äänen kuulumilla. Viikon ajan valvottuaan sairauteni kulkua -oli Maignanin itsensä ollut pakko palata isäntänsä luo, eikä mitään -ollut senjälkeen hänestä kuulunut. Kiitos ajoissa tapahtuneen metsään -muuttamisen, ei kukaan muu seurueesta sairastunut, ja niihin aikoihin -kun minä kykenin seisomaan jaloillani ja puhelemaan, oli taudin -raivoaminen niin paljon laimentunut, että pelko oli hävinnyt. - -Olisi sanojen tuhlausta koettaa kuvata kuinka toipumisaikanani metsässä -viettämämme elämän rauha ja tyyneys vaikuttivat sydämeeni, joka, paitsi -äitini vuoteen vieressä, ei ollut paljonkaan tuntenut sellaista iloa. -Herätä aamuisin sulosäveliin ja tuoksuihin, syödä elpyvin ruokahaluin -ja tuntea voimien hiljalleen kasvavan, maata kaiken päivää varjossa tai -päiväpaisteessa miten vain itse halusi, kuunnellen naisten ääniä ja -helisevää naurua, ilman huolta tai tietoa maailmasta, niin että -olisimme hyvin voineet uskoa olevamme toisella taivaankappaleella -- -kaikessa tässä olisi voinut olla kyllin onnea ilman sitäkin, mikä -lisäsi jokaiseen erityiseen seikkaan vielä suloisemman, syvemmän ja -pysyvämmän ilon. Mistä kohta tarkemmin. - -En ollut kauankaan tehnyt havannoita, ennenkuin näin että herra -François ja rouva de Bruhl olivat tulleet keskinäiseen ymmärtämykseen, -ainakin sellaiseen, joka salli herra d'Agenin kaikin tavoin huolehtia -rouvan mukavuudesta ja viihtymyksestä, velvottamatta häntä enempää kuin -mikä oli soveliasta silloisissa olosuhteissa. Luonnollisesti neiti de -la Vire tuli täten jäämään usein minun seuraani -- seikka joka olisi -varmaankin kypsyttänyt intohimoksi lämpimät tunteeni häntä kohtaan, -jollei kiitollisuus ja läheisempi tutustuminen hänen ansioihinsa jo -sitä ennen olisi kohottanut kunnioitustani hehkuvimmaksi jumaloimiseksi -mitä nuorinkaan rakastaja koskaan on tuntenut rakastettuaan kohtaan. - -Mutta mikäli minä voimistuin, yhtärintaa rakkauteni kanssa, ja neiti de -la Viren läsnäolo tuli yhä välttämättömämmäksi onnelleni -- niin että -jos hän oli poissa tunninkaan ajan, tulin jo synkälle tuulelle -- -sikäli hän alkoi vetäytyä erilleen minusta ja poistuen yhä useammin -pitkille kävelyille metsään saattoi minut ennen pitkää niin surkeaan -mielentilaan, että se olisi voinut päättää sen työn, minkä kuume oli -jättänyt kesken. - -Jos tämä olisi tapahtunut ihmisten ilmoilla, olisin hyvin -todennäköisesti kärsinyt äänettömänä. Mutta täällä metsän helmassa -nauttiessamme yhdessä Jumalan ilmasta ja luonnosta, tunnuimme olevan -lähempänä tasa-arvoisuutta. Hän oli tuskin paremmin puettu kuin -kenttäkauppiaan vaimo, ja muisto hänen rikkaudestaan ja asemastaan, -joskin se yöllä usein vaivasi minua, kadotti paljon kärkeään nähdessäni -edessäni hänen nuoruutensa ja sen miellyttävän ja kärsivällisen -lempeyden, jonka metsäelämä ja sairaanhoitajan velvollisuudet olivat -hänessä kasvattaneet. - -Niinpä tapahtui, että eräänä päivänä, kun hän oli ollut poissa -tavallista kauemmin, minä tein rohkean päätöksen ja menin virralle -asti, joka juoksi alangon halki metsäruusupensaitten luona. Jäin -odottamaan häntä rannalle erääseen paikkaan, missä oli vedessä kolme -porraskiveä, otettuani ensin pois nuo porraskivet, jotta hänen täytyisi -pysähtyä ja avuttomaksi jouduttuaan tulisi iloiseksi minut nähdessään. - -Pian hän tulikin käyden nuoren metsän läpi johtavaa lehtikujannetta, -silmät maahan luotuina ja olennossaan lempeätä miettiväisyyttä, jonka -näkeminen teki minulle hyvää. Käännyin selin virtaan ennenkuin hän näki -minut ja olin katselevinani toiselle suunnalle. Epäilemättä hän huomasi -minut pian, jo ennenkuin hän tuli aivan lähellekään, mutta ei ilmaissut -sitä ennenkuin tuli rannalle ja huomasi porraskivien hävinneen. - -Silloin, joko hän sitten epäili minua tai ei, hän huusi minulle, eikä -ainoastaan kerran vaan useampia kertoja. Sillä minä en tahtonut kääntyä -heti, osittain halusta kiusata häntä kuten rakastavien tapa on, -osittain siksi että minusta oli suloista kuulla hänen lausuvan nimeäni. - -Kun sitten käännyin ja näin hänen seisovan rannalla, toinen pikku jalka -veden kanssa leikitellen, huudahdin teeskennellyn toimekkaana ja -riensin kiireesti häntä kohti, piittaamatta hänen torumisistaan tai -närkästyneen kopeasta puheensävystään. - -"Porraskivet ovat kaikki teidän puolellanne", sanoi hän käskevästi. -"Kuka on ne siirtänyt?" - -Katselin ympärilleni vastaamatta, ollen vihdoin löytävinäni kivet, ja -hän katseli minua sillä aikaa koputellen jalkaansa maahan. Välittämättä -hänen malttamattomuudestaan pidin huolen siitä, että toin häntä lähinnä -olevan kiven viimeksi, jottei hän vain pääsisi tulemaan yli ilman minun -apuani. Mutta sittenkin hän astui yli niin kevyesti ja nopeasti että -hänen kätensä tuntui viipyvän kädessäni tuskin silmänräpäyksen. Hänen -yli päästyään pidätin hänen kättään kuitenkin vielä omassani, eikä hän -estellyt, vaikkakin hänen poskensa, joilla ennestään jo oli heleä väri, -kävivät tulipunaisiksi ja hänen katseensa painui alas. Niin seisoi hän -vieressäni, hento kätensä minun kädessäni, alaspainunein päin. - -"Neiti", lausuin vakavasti, kutsuen kaiken päättäväisyyteni avukseni, -"voitteko arvata mitä tämä virta porraskivineen minulle muistuttaa?" - -Hän pudisti päätään, mutta ei vastannut. - -"Se muistuttaa sitä virtaa, joka on vierinyt meidän välillämme aina -siitä päivästä, jolloin ensi kerran näin teidät St. Jeanissa", sanoin -matalalla äänellä. "Se on virrannut välillämme ja virtaa vieläkin, -erottaen meidät." - -"Mikä virta?" kuiskasi hän silmät alasluotuina ja leikkien jalallaan -sammalessa. "Te puhutte arvotuksilla." - -"Te ymmärrätte tämän arvotuksen liiankin hyvin, neiti", vastasin minä. -"Ettekö te ole nuori ja iloinen ja kaunis, kun minä sitävastoin olen -vanha, tai melkein vanha, ja juro ja totinen? Te olette rikas ja hovin -suosima, minä taas onnen armoilla oleva soturi, jolla ei ole ollut -liiaksi menestystä. Mitä ajattelitte minusta kun ensi kerran näitte -minut St. Jeanissa? Ja mitä silloin kun tulin Rosny'hin? Tämä", jatkoin -minä kiihkeästi, "on se virta, joka on välillämme meitä erottamassa, ja -minä tiedän vain yhden porraskiven, joka voi sen sillottaa." - -Hän katsoi syrjään, hypistellen poimimaansa metsäruusun kukkaa. Eikä -hänen poskiensa puna jäänyt jälkeen kukan punasta. - -"Se porraskivi", lausuin minä odotettuani turhaan jotain merkkiä tai -sanaa hänen puoleltaan, "on rakkaus. Monta viikkoa sitten, neiti, kun -ei minulla ollut paljonkaan syytä pitää teistä, rakastin teitä; -rakastin teitä vasten tahtoanikin, ajattelematta tai toivomatta -vastarakkautta. Olisin ollut mieletön, jos olisin puhunut teille -silloin. Enemmänkin kuin mieletön. Mutta nyt, nyt, kun olen teille -velkaa elämäni, nyt, kun kuumeen kourissa olen juonut teidän kädestänne -ja herätessäni varhain tai myöhään olen tavannut teidät vuoteeni -vierestä -- nyt, kun nähdessäni teidän liikkuvan keskellä kauhuja ja -koettelemuksia olen oppinut kunnioittamaan teitä naisena, joka on yhtä -lempeä ja jalo kuin oma äitini -- nyt, kun rakastan teitä niin, että -luonanne oleminen on ilo ja luotanne pois joutuminen on murhe, onko -liian uskaliasta minun puoleltani ajatella, että virta voisi saada -sillan?" - -Minä pysähdyin hengästyneenä, ja näin että hän vapisi. Mutta pian hän -puhkesi puhumaan. "Te puhutte yhdestä porraskivestä?" sanoi hän hiljaa. - -"Niin", vastasin minä käheästi, koettaen turhaan katsoa häntä -kasvoihin, jotka hän piti minusta poispäin käännettyinä. - -"Niitä pitäisi olla kaksi", sanoi hän miltei kuiskaten. "Teidän -rakkautenne ja -- ja minun rakkauteni. Te olette puhunut paljon -toisesta, mutta ette mitään toisesta. Siinä olette väärässä, sillä minä -olen vieläkin ylpeä. Enkä minä suostu tulemaan tuon virran yli, josta -puhutte, pelkästään teidän rakkautenne vuoksi!" - -"Ah!" huudahdin minä viiltävässä tuskassa. - -"Mutta", jatkoi hän luoden silmänsä äkkiä minuun katseella, joka kertoi -minulle kaikki, "koska rakastan teitä, tahdon astua tuon virran yli -- -astua sen yli ainaiseksi ja elää sen toisella puolen koko elämäni -- -jos minun on suotu elää se teidän kanssanne." - -Lankesin polvilleni ja suutelin hänen kättänsä kerran toisensa jälkeen -ilon ja kiitollisuuden hurmauksessa. Mutta hetken perästä hän veti -kätensä pois. "Jos tahdotte", lausui hän, "saatte suudella minua -suulle. Jollette tahdo, niin ei kukaan tule sitä milloinkaan tekemään." - -Sen jälkeen, niinkuin voi arvatakin, kävelimme joka päivä metsässä, -retkeillen yhä kauemmaksi sen mukaan kuin voimani palasivat ja lähempi -ympäristö tuli kovin tutuksi. Jokainen päivämme aamunkoitosta alkaen, -jolloin toin lemmitylleni kukkakimpun, aina myöhäiseen iltaan, jolloin -Fanchette riisti hänet luotani, oli yhtä pitkää ilon ja onnen karkeloa, -kukkuroillaan kaikkea kaunista -- rakkautta ja päivänpaistetta ja -kimmeltäviä virtoja ja vihantia rantamia, joilla istuimme yhdessä -tuoksuvien lehmusten alla, kertoillen toisillemme kaikkea mitä -milloinkin olimme ajatelleet ja erittäinkin kaikkea mitä milloinkin -olimme ajatelleet toinen toisestamme. Joskus, iltojen himmentyessä, -puhuimme äidistäni; ja kerran -- mutta se tapahtui päivänpaisteessa, -kun mehiläiset surisivat ja veri oli alkanut voimakkaana virtailta -suonissani -- puhuin suuresta ja kaukaisesta sukulaisestani, Rohanin -herttuasta. Mutta neiti de la Vire ei tahtonut kuulla hänestä, vaan -kuiski korvaani yhä uudestaan: "Olen tullut yli, rakkaani, olen tullut -yli." - -Toden totta tuon tiimalasin hiekka oli kultaa. Mutta aikanaan sekin -juoksi loppuun. Ensiksikin herra François läksi luotamme palaten -maailmaan, nuoruutensa levottomuuden kannustamana ja vakuutettuna siitä -että rouva de Bruhl ei toistaiseksi myöntyisi tulemaan sen pitemmälle. -Sitten saapui tieto suurista tapahtumista, jotka eivät voineet olla -meihin koskematta. Ranskan ja Navarran kuninkaat olivat kohdanneet -toisensa Toursissa ja syleiltyään toisiaan suunnattomaan kansanjoukon -nähden tuottaneet liigalaisille verisen häviön St. Symphorienin -etukaupungissa. Pian tämän jälkeen seurasivat viestit heidän -marssistaan pohjoiseen viidenkymmenentuhannen miehen suuruisen, -molempiin uskontokuntiin kuuluvan armeijan kanssa, tarkotuksella -rangaista Pariisia, kuten huhut väittivät. - -Minä aloin -- häpeä sanoa -- yhä enemmän ajatella näitä asioita, kunnes -neiti oireet oivallettuaan eräänä päivänä sanoi että meidän oli -lähdettävä. "Vaikka emme koskaan enää", lisäsi hän huokaisten, "tule -olemaan näin onnellisia." - -"Miksi sitten menisimme?" kysyin minä järjettömästi. - -"Siksi että te olette mies", vastasi hän viisaasti hymyillen, "kuten -tahdon teidän olevankin, ja tarvitsette muutakin kuin rakkautta. -Huomenna me lähdemme." - -"Minne?" virkahdin minä hämmästyksissäni. - -"Leiriin Pariisin edustalle", vastasi hän, "Palaamme takaisin -päivänvaloon -- emmehän ole tehneet mitään mitä tarvitsisi hävetä -- ja -antaudumme Navarran kuninkaan oikeudentunnon turviin. Te jätätte minut -Catherine-rouvan seuraan, joka varmaan ei kieltäydy minua suojelemasta, -ja niin ei teidän, rakkaani, tarvitse huolehtia muusta kuin itsestänne. -Mitä", jatkoi hän, laskien pienen kätensä minun käteeni ja katsoen -minua silmiin, "ettehän vain pelkää?" - -"Pelkään enemmän kuin koskaan on ollut tapani peljätä", sanoin -vavisten. - -"Sitä minä tahdonkin", kuiskasi hän kätkien kasvonsa olkaani vasten. -"Mutta kuitenkin meidän on lähdettävä." - -Ja me lähdimme. Tällainen paluu Turennen kreivin eteen, joka -epäilemättä oli Navarran kuninkaan seurueessa, oli niin uskallettu, -että se melkein salpasi hengitykseni. Oivalsin kuitenkin, että sillä -oli yksi etu, jota mikään muu menettelytapa ei voinut tarjota, -nimittäin se, että se saattoi meidät oikeaan maailman silmissä ja teki -minulle mahdolliseksi esiintyä suorasti ilkeämielisiä kohtaan. Jonkun -verran aprikoituani annoin suostumukseni, pannen ehdoksi vain sen, että -ratsastaisimme naamioituina aina siksi kunnes saapuisimme perille ja -koettaisimme mikäli mahdollista välttää yhteensattumuksia matkalla. - - - - -XXXII. Kohtaus majatalossa. - - -Seuraavana päivänä siis lähdimme matkaan. Mutta uutinen molempien -kuninkaitten menestyksestä ja varsinkin sen monen mielessä synnyttämä -varmuus siitä ettei mikään muu kuin ihme voinut enää pelastaa Pariisia, -oli saanut niin paljon väkeä liikkeelle, että majatalot olivat -tungokseen asti täynnä ja me jouduimme usein pakostakin sellaisiin -tilanteihin, jotka tekivät tuntemattomana pysyttelemisemme vaikeammaksi -ja vaarallisemmaksi kuin olin odottanut. Toisinaan ei suojaa ollut -saatavissa millään ehdoilla, ja silloin meidän oli pakko viettää yömme -taivasalla tai jossakin katoksessa missä se vain kävi päinsä. Lisäksi -olivat sotajoukot läpikulkiessaan lakaisseet seudun niin paljaaksi -ruuasta ja eläinten rehusta, että nämä olivat nousseet kerrassaan -hämmästyttäviin hintoihin; ja useammin kuin kerran saavuimme pitkän -päivän ratsastettuamme määräpaikkaamme saamatta ansaitsemaamme ja -tarvitsemaamme runsasta ateriaa. - -Olosuhteiden ollessa tällaiset ei iloni ollut paljon vailla -hurmauksesta nähdessäni sen merkillisen muutoksen, joka oli tapahtunut -valtiattaressani. Hän sieti kaikki napisematta, otsaansa rypistämättä -ja lausumatta edes yhtä ainoata valituksen sanaa, ja käyttäytyi -lukemattomissa tilaisuuksissa tavalla, joka saattoi minut uskomaan -hänen puhuvan totta -- joskin sitä oli vaikea käsittää -- kun hän -sanoi, ettei hänellä ollut kuin yksi huoli maailmassa, nimittäin ajatus -meidän lähestyvästä erostamme. - -Minä puolestani -- huolimatta joistakin synkistä hetkistä, kun -tulevaisuuden pelko ahdisti mieltäni -- olin kuin paratiisissa -ratsastaessani valtiattareni rinnalla. Hänen läsnäolonsa antoi -ihanuuden aamun ensi raikkaudelle, jolloin koko päivän matka oli -edessämme, samoin kuin pimenevän illan viileydellekin, jolloin -ratsastimme käsi kädessä. Enkä voinut ilman tahdonponnistusta uskoa -olevani sama Gaston de Marsac, jota hän kerran oli pilkannut ja -halveksinut. Jumala tietää, että olin kiitollinen hänen rakkaudestaan. -Harmaantuvia hiuksiani muistaen kysyin häneltä tuhatkin kertaa, eikö -hän katunut; ja tuhat kertaa hän vastasi "ei", niin onnekas katse -silmissään, etten voinut muuta kuin kiittää Jumalaa ja uskoa häntä. - -Otimme säännöksi pitää naamiot kasvoillamme milloin vain esiinnyimme -julkisesti, huolimatta tuon tavan käytännöllisistä epämukavuuksista; ja -tätä sääntöä noudatimme sitä uskollisemmin mitä lähemmäksi Pariisia -tulimme. Se herätti jonkun verran arveluja ja vielä enemmän -uteliaisuutta, mutta ei aiheuttanut mitään vakavia häiriöitä ennenkuin -saavuimme Etampesiin, kahdentoista penikulman päähän kaupungista, missä -tapasimme suurimman majatalon niin täynnä hälinää ja tungosta ja -yhtämittaa tulevien ja lähtevien hovilaisten aiheuttamaa levottomuutta, -ettei tarvinnut suurtakaan kokemusta voidakseen päättää armeijan olevan -läheisyydessä. Suuren pihan täytti sekava joukko miehiä ja hevosia, -joitten välitse vain vaivoin pääsimme eteenpäin. Talon ikkunat olivat -kaikki auki, ja niistä näkyi pöytien ympärillä istuvia miehiä, jotka -söivät ja joivat kiireisesti, kuten matkustavien tapa on. Porttiholvia -ja talon portaita reunustivat sotilaat ja palvelijat ja röyhkeät -kuljeksijat, jotka tarkastelivat katseillaan kaikkia tulijoita ja -menijöitä, saatellen heitä usein rivoilla kompalauseilla ja -haukkumanimillä. Kaiken yli kaikui lauluja ja kirouksia, kinastelua ja -naurua, hevosten hirnuntaa ja kerjäläisten ilohuutoja, joita he -päästivät jokaisen uuden seurueen saapuessa, ja tämä kaikki lisäsi sitä -vastenmielisyyttä, jota tunsin auttaessani rouva de Bruhlia ja neiti de -la Vireä alas hevosen selästä. - -Simon ei ollut luotu tällaisia tiloja varten, mutta Maignanin minulle -jättämien kolmen miehen tuima näkö vaati kunnioitusta, ja kaksi heistä -mukanani sain tehdyksi tietä jotta naiset pääsivät sisälle. Isäntä, -jonka löysimme sisäpuolelta erääseen nurkkaan sortuneena, kokonaan -avuttomana hänen talonsa vallanneen vierasten paljouden takia, vakuutti -minulle ettei hänellä ollut pienintäkään komeroa jonka hän voisi jättää -minun käytettäväkseni; mutta pian onnistui minun löytää ylhäältä katon -rajasta pieni huone, jonka sain ostetuksi neljältä mieheltä, joitten -hallussa se oli. Koska oli mahdotonta saada sinne ylös mitään syötävää, -jätin miehen vahtiin ja laskeuduin itse naisten kanssa ruokasaliin, -joka oli suuri, pitkillä pöydillä varustettu huone, täynnä -kursailematonta, meluisaa väkeä. Huomautusten sadellessa joka puolelta -astuimme sisään ja löysimme suurella vaivalla kolme tuolia huoneen -perinurkassa. - -Silmäilin huoneessa olevaa seuruetta ja näin sen joukossa, paitsi -kymmenkuntaa meidän kaltaistamme matkustavaa joukkuetta, edustajia -kaikista niistä ihmisluokista, joita tapaa armeijan kintereillä. Siellä -oli muutamia upseereja ja useita hevoskauppiaita, puolikymmentä -rehunvälittäjää ja joitakin pappeja, lisäksi kirjava sekotus -seikkailijoita, maantieritareja ja joukottomia pikkupäälliköitä, ja -siellä täällä kaksi tai kolme henkilöä, joitten puku ja naapuriensa -heille osottama kunnioitus näyttivät merkitsevän korkeampaa arvoa. -Viimemainituista pisti erityisesti silmään nelimiehinen seurue, -joka istui pienen pöydän ympärillä lähellä ovea. Asettamalla -korkeaselustainen penkki heidän ja muun huoneen välille oli koetettu -sovittaa niin, että he saisivat olla häiritsemättä, ja heidän -seuralaisensa, joita näytti olevan suuri joukko, tekivät voitavansa -saman tarkotusperän saavuttamiseksi seisomalla toiselle sivulle -jääneessä aukossa. Yksi noista neljästä, komeasti puettu ja -komearyhtinen mies, joka istui kunniapaikalla, oli naamioitu niinkuin -mekin. Hänen oikealla kädellään istuvaa en voinut nähdä. Toiset, jotka -saatoin nähdä, olivat minulle vieraita. - -Kului joku aika ennenkuin palvelijamme saivat hankituksi meille ruokaa, -ja silläaikaa olimme me alttiina ympärilläolevien lukuisille -huomautuksille, mikä ei lainkaan ollut minun mieleeni. Huoneessa ei -ollut kaikkiaan kuin muutama harva nainen, ja tämä seikka ynnä -naamiomme saattoivat seuralaiseni epämiellyttävän huomion esineiksi. -Muistaen kuitenkin, kuinka tärkeätä oli välttää riitaa, mikä saattaisi -meitä pidättää ja varmasti kääntäisi meihin yhä enemmän huomiota, -pysyin tyynenä; ja pian siirtyikin seurueen huomio meistä pois, kun -sisään astui kookas, tummaverinen mies, jolla oli omituinen kerskuva -käytös, ikäänkuin hän olisi syystä tai toisesta erikoisessa maineessa. - -Tulija muistutti olennoltaan suuresti Maignania. Hänellä oli -rintahaarniska viheriän nutun yllä, oranssinvärinen sulka lakissaan ja -oranssijuovainen levätti hartioillaan. Sisään tullessaan hän seisoi -hetkisen ovella, antaen mustien silmiensä kiertää ympäri huonetta ja -puhuen samalla röyhkeän kovaäänisesti tovereilleen. Miehen näössä -ilmeni sivistyksen puutetta ja hänen katseessaan oli röyhkeää uhkaa, -mikä heti synnytti väkinäisen äänettömyyden siellä minne se oli -tähdättynä. Kun hän astui keskemmälle huonetta, näin, että hänellä oli -vyöllään hyvin pitkä miekka, jonka kärki viisti lattiaa puoli kyynärää -hänen jälessään. - -Ensimäiseksi huomionsa esineeksi hän valitsi mainitsemani nelimiehisen -seurueen, mennen sen luo ja lausuen jotakin ärsyttävän näköisenä, -kääntyen etupäässä naamioituun mieheen päin. Viimemainittu kohotti -kopeasti päätään huomatessaan vieraan puhuttelevan häntä, mutta ei -suvainnut vastata. Joku muu teki sen kuitenkin, sillä selustapenkin -takaa kuului äkkiä vihaista ärinää, joka muistutti raivostuneen härän -mylvinää. Sanat hukkuivat ärjyntään, näkymättömän puhujan suuttumuksen -ollessa nähtävästi niin hillitön, ettei hän kyennyt muodostamaan -sanoja, mutta puhetapa ja ääni, jotka jollakin tavoin tuntuivat minusta -tutuilta, näkyivät riittävän pöyhkeilijälle, joka, peittäen -nolautumistaan syvällä kumarruksella, peräytyi nopeasti mumisten -jotakin arvattavasti anteeksipyytäen. Asettaen hattunsa päähän -entistä ylpeämmin tätä tappiotaan korvatakseen hän sitten jatkoi -tarkastuskulkuaan huoneessa, mulkoillen käydessään kummallekin puolelle -haluten ilmeisesti rakentaa riitaa jonkun vähemmän pelottavan -vastustajan kanssa. - -Kovan onnen ohjaamana sattui hänen katseensa, kun hän kääntyi takaisin, -meidän naamioihimme. Hän virkkoi jotakin seuralaisilleen, ja -arvattavasti rohkaistuneena istumapaikkamme vaatimattomuudesta, mikä -sai hänet pitämään meitä vähäpätöisinä henkilöinä, hän tuli ja pysähtyi -eteemme. - -"Ohoh! Onpa täällä useampiakin herttuoita!" huusi hän pilkaten. -"Kuulkaas, hyvä herra", jatkoi hän minulle puhuen, "ettekö tahtoisi -riisua naamionne ja juoda lasin kanssani?" - -Kiitin häntä kohteliaasti, mutta kieltäydyin. - -Hänen hävyttömät silmänsä tarkastelivat puhuessani neidin vaaleata -tukkaa ja kaunista muotoa, jota naamio ei voinut peittää. "Ehkä -naisilla on enemmän makua", lausui hän töykeästi. "Eivätkö he -suvaitsisi antaa meille kunnian nähdä heidän kauniita kasvojaan?" - -Tietäen kuinka tärkeätä oli säilyttää malttini, hillitsin suuttumukseni -ja vastasin yhäkin kohteliaasti, että he olivat kovasti väsyneet ja -aikoivat kohta lähteä pois. - -"Helkkari!" huusi hän. "Sitä ei voi sietää. Jos meidän on menetettävä -heidät niin pian, sitä suuremmalla syyllä pitäisi meidän saada ihailla -heidän kauniita silmiään silloin kun voimme. Lyhyt elämä, mutta -iloinen. Tämä ei ole mikään luostari, ja voinpa vannoa etteivät kauniit -ystävättärenne myöskään ole mitään nunnia." - -Vaikka minua halutti kurittaa häntä tuosta solvauksesta, tekeydyin -kuuroksi ja jatkoin aterioimistani ikäänkuin en olisi kuullut hänen -sanojaan, ja kun pöytä oli välillämme, esti se häntä käymästä sanoja -pitemmälle. Kun hän oli lausunut vielä pari samanlaatuista raakaa -pilapuhetta, jotka koskivat meihin vähemmän siksi että olimme -naamioidut eikä kasvonilmeitämme voitu nähdä, alkoi ympärillämme oleva -joukko, nähdessään minun ottavan asian levollisesti, osottaa hänelle -äänekkäästi hyväksymistään, vaikkakin, kuten minusta näytti, enemmän -pelosta kuin suosiosta. Tämä mielipiteeni sai pian vahvistusta -kuullessani Simonilta -- joka ruokavatia tarjotessaan kuiskutti sen -korvaani -- että mies oli kuninkaan palveluksessa oleva italialainen -kapteeni, kuuluisa miekkailutaidostaan ja niistä monista -kaksintaisteluistaan, joissa hän oli sitä osottanut. - -Neiti ei tätä tiennyt, mutta kesti hänen loukkauksensa siitä huolimatta -kärsivällisyydellä, joka hämmästytti minua; rouva de Bruhl puolestaan -oli kuin ei hän olisi niitä kuullutkaan. Olin kuitenkin iloinen, kun -mies poistui ja jätti meidät rauhaan. Käytin hyväkseni hänen -poissaoloaan saattaakseni naiset pois ruokasalista yläkerrassa olevaan -huoneeseensa, katsoen että ovi tuli lukituksi ja teljetyksi. Sen -tehtyäni hengitin vapaammin, ja tuntien kiitollisuutta siitä että olin -jaksanut malttaa mieleni otaksuin välikohtauksen olevan ohi. - -Mutta siinä minä erehdyin, kuten sain nähdä palatessani -ruokailuhuoneeseen aikomuksessa mennä sen läpi tallin puolelle. Olin -tuskin astunut pari askelta lattian poikki, kun huomasin italialaisen -tielläni, ja minä saatoin lukea hänen silmistään samoinkuin hänen -seuralaistensa kasvoista, että kohtaus oli edeltäpäin harkittu. Miehen -kasvot punottivat viinin vaikutuksesta; ylpeänä monista voitoistaan hän -silmäili minua pöyhkeällä halveksimisella, minkä kärsivällisyyteni ehkä -jossain määrin oli tehnyt oikeutetuksikin. - -"Ahaa, hyvä sattuma!" lausui hän kumartaen liiotellun syvään, niin että -hattu viisti lattiaa. "Nyt teidän korkea-arvoisuutenne ehkä alentuu -riisumaan naamionsa? Pöytä ei ole enää välillämme eivätkä kauniit -ystävättärenne ole täällä suojelemassa kultastaan!" - -"Jos kieltäydyn vieläkin", vastasin minä kohteliaasti, horjuen -suuttumuksen ja varovaisuuden välillä ja toivoen vielä voivani välttää -riitaa, josta saattaisi koitua turmiota meille kaikille, "niin pyydän -teitä olemaan vakuutettu siitä, että teen sen yksityisistä -vaikuttimista enkä tarkotuksessa loukata teitä." - -"Ei, enpä tosiaankaan luule, että haluaisitte loukata minua", vastasi -hän pilkallisesti nauraen -- ja kymmenkunta ääntä säesti kompaa. "Mitä -tulee yksityisiin vaikuttimiinne, niin vieköön ne hitto! Onko se kyllin -selvästi sanottu, hyvä herra?" - -"Se on kyllin selvää todistamaan minulle että te olette sivistymätön -mies!" vastasin minä suuttumukseni päästessä valloilleen. "Päästäkää -minut menemään!" - -"Naamio pois!" tiuskaisi hän siirtyen yhä tielleni, "tai kutsunko -tallimiehet tekemään sen teidän puolestanne?" - -Oivaltaen viimeinkin että väistämis-yritykseni vain yllyttivät hänen -turhamaisuuttaan ja kiihottivat häntä uusiin yltiöpäisyyksiin, ja että -huoneen täyttävä narrimainen joukko, joka oli muodostanut piirin -ympärillemme, valmistautui näkemään hauskaa, en halunnut kauemmin antaa -heidän odottaa turhaan; en olisi voinutkaan tehdä sitä kunnialla. -Katselin senvuoksi ympärilleni löytääkseni jonkun, jota voisin pyytää -apumiehekseni, mutta en nähnyt ketään, joka olisi ollut minulle -vähintäkään tunnettu. Huone oli reunustettu pöydästä kattoon -pilkallisilla kasvoilla ja ivallisilla silmillä, jotka kaikki olivat -käännetyt minuun päin. - -Vastustajani näki katseeni ja käsitti sen väärin, ollen, kuten arvelen, -hyvin tottunut yksipuoliseen otteluun. Hän nauroi halveksivasti. "Ei, -ystäväni, ette pääse livistämään", sanoi hän. "Näyttäkää minulle soreat -kasvonne, tai tapelkaa." - -"Olkoon niin", sanoin levollisesti. "Jos ei minulla ole muuta -valittavana, niin tappelen." - -"Naamio päälläkö?" huudahti hän epäuskoisena. - -"Niin", sanoin minä jäykästi, tuntien jokaisen hermoni väräjävän kauan -pidätetystä raivosta. "Tappelen siinä asussa kuin olen. Pois -haarniskanne, jos olette mies. Ja minä pitelen teitä niin, että jos -näette huomispäivän auringon, niin tarvitsette naamion koko -loppujaksenne!" - -"Ohoo!" vastasi hän mulkoillen minuun hämmästyneenä. "Nytpä on toinen -ääni kellossa. Mutta kyllä teen siitä lopun. Näiden pöytien välillä on -tarpeeksi tilaa, jos voitte käyttää asettanne, ja paljon enemmän kuin -huomenna tarvitsette." - -"Huomennapahan nähdään", vastasin minä. - -Muitta mutkitta hän irrotti rintakilpensä soljet ja heittäen sen yltään -astui askelen taaksepäin. Se osa katselijoista, joka oli hänen -mainitsemallaan neljän pöydän välisellä alueella -- mikä ei suinkaan -ollut tarkotukseen sopimaton, vaikkakin hieman rajotettu -- riensi -poistumaan siitä ja asettumaan läheisille hyville näköpaikoille. -Miehen maine oli niin suuri, että joka puolelta kuulin vain -vcdonlyöntitarjouksia minun häviöstäni monella yhtä vastaan; mutta tämä -seikka, joka olisi voinut hämmentää nuorempaa miestä ja herpauttaa -hänen käsivarttaan, aiheutti minussa vain sen, että valmistuin -käyttämään mahdollisimman tarkoin hyväkseni sellaiset tilaisuudet, -joita miehen suuriluuloisuus ja voitonvarmuus varmasti tulisivat -tarjoamaan. - -Uutinen ottelusta oli kiertänyt läpi koko talon ja tuossa tuokiossa -kerännyt huoneeseen niin paljon väkeä kuin suinkin mahtui, siinä -määrässä että se varjosti päivänvalonkin, mikä muutenkin jo oli -himmenemässä. Viime hetkellä, kun ottelu oli juuri alkamaisillaan, -syntyi väkijoukossa liikehtimistä, päättyen siihen että etualalle -tunkeutui kolme tai neljä henkilöä, joille heidän korkea arvonsa tai -seuralaistensa avustus hankki tämän etuoikeuden. Otaksuin heidät siksi -nelimiehiseksi seurueeksi, josta olen maininnut, mutta sillä hetkellä -en voinut olla siitä varma. - -Niinä muutamina odotuksen silmänräpäyksinä, jotka tästä aiheutuivat, -tarkastelin minä suhteellisia asemiamme siinä lujassa aikomuksessa että -jos suinkin voisin, niin tappaisin tuon miehen, jonka kiiluvat silmät -ja hurja hymy täyttivät minut inholla, joka lähenteli vihaa. Ikkunarivi -oli minusta oikealle ja hänestä vasemmalle. Iltavalo lankesi -sivultapäin, valaisten minun vasemmalla puolellani olevan kasvorivin, -mutta jättäen oikealla puolella olevat varjoon. Mieleeni johtui -paikalla, että naamioni oli minulle suoranaiseksi eduksi, se kun -suojasi silmiäni sivuvalolta ja teki minulle niinmuodoin mahdolliseksi -tarkata hänen silmiään ja miekkaansa suuremmalla terävyydellä. - -"Teistä tulee kahdeskymmeneskolmas mies, jonka minä olen tappanut!" -huusi vastustajani kerskaten, kun ristimme miekkamme ja seisoimme -hetkisen varoasennossa. - -"Olkaa varuillanne!" vastasin minä. "Teillä on kaksikymmentäkolme -vastassanne!" - -Nopea hyökkäys oli hänen ainoa vastauksensa. Minä väistin sen ja tein -vastahyökkäyksen, ja ottelu alkoi. Emme kuitenkaan olleet vaihtaneet -enempää kuin puolikymmentä iskua, ennenkuin huomasin tarvitsevani -kaikki ne edut, mitkä naamioni ja suurempi varovaisuuteni antoivat -minulle. Olin kohdannut vertaiseni, ja ehkäpä hiukan enemmänkin -- -mutta toistaiseksi oli sitä mahdoton ratkaista. Hänellä oli pitempi -ase, minulla pitempi käsi. Hän käytti etupäässä kärkeä, uuteen -italialaiseen tapaan, ja minä taas terää. Hän oli hiukan viinin -kiihottama, kun taas minun käsivarteni oli tuskin saanut täysin -takaisin voimaansa, jonka sairaus oli minulta riistänyt. Toisaalta hän -taas kannattajiensa huutojen yllyttämänä hyökkäili jotensakin rajusti, -silläaikaa kun minä pidin itseäni valmiina ja pysyen lujassa -varoasennossa odotin tarkkaavasti jotakin varomattomuutta tai -hairahdusta hänen puoleltaan. - -Ympärillä oleva joukko, joka oli tervehtinyt ensimäisiä iskujamme -äänekkäillä pilkka- ja riemuhuudoilla, herkesi jonkun ajan kuluttua -hiljaiseksi, hämmästyneenä ja tyrmistyneenä, kun ei heidän sankarinsa -onnistunutkaan keihästää minua ensi hyökkäyksellä. Vastahakoinen -otteluun suostumiseni oli saanut heidät odottamaan lyhyttä taistelua ja -helppoa voittoa. - -Huomatessaan asian olevankin päinvastoin he alkoivat tarkata jokaista -iskua henkeään pidätellen, tai mumisten jonkun voimasanan puhkesivat -lyhyihin huudahduksiin, kun jokin tavallista rajumpi isku sai säilämme -säkenöimään ja pani kattohirret kaikumaan teräksen tuimasta kalskeesta -terästä vastaan. - -Katselijain ihmettely oli kuitenkin pieni asia verrattuna vastustajani -hämmästykseen. Kärsimättömyys, inho, raivo ja epäilys kuvastuivat -nopeasti vuorotellen hänen punottavissa piirteissään. Nähdessään -olevansa tekemisissä miekkamiehen kanssa hän pani käytäntöön kaiken -voimansa. Kiukku silmissään hän iski iskemistään, koetti yhtä -hyökkäystapaa toisensa jälkeen, mutta huomasi minun olevan jokaisen -tasalla, ja ehkä ei ainoastaan tasallakaan. Ja sitten viimein tapahtui -muutos. Hiki kihosi hänen otsalleen, äänettömyys sai hänet menettämään -malttinsa; hän tunsi voimainsa uupuvan kovassa ponnistuksessa, ja -äkkiä, niin minusta näytti, syöksähti hänen mieleensä häviön ja -kuoleman mahdollisuuden ennen tuntematon ajatus. Kuulin hänen -oihkaisevan, ja tuokion verran hän taisteli vimmatusti. Sitten hän -jälleen malttoi mielensä. Mutta nyt saatoin lukea kauhun hänen -silmistään ja tiesin että vastasuorituksen hetki oli käsissä. Pöytä -selkänsä takana ja minun miekkani kärki rintaansa uhkaamassa hän -vihdoinkin tunsi samaa mitä nuo kaksikymmentäkaksi olivat tunteneet! - -Hän olisi mielellään pysähtynyt hengähtämään, mutta minä en sitä -suonut, vaikka omatkin iskuni kävivät heikommiksi ja puolustukseni -laimeammaksi, sillä minä tiesin, että jos antaisin hänelle aikaa -tointumiseen, niin hän ehtisi muistaa uusia temppuja ja voisi lopulta -sittenkin keinotella itsensä voitolle. Nyt sitävastoin minun musta, -muuttumaton naamioni, joka alati oli häntä vastassa, joka kätki kaikki -mielenliikkeet ja verhosipa itse väsymyksenkin, aiheutti hänessä -kauhua, ollen täynnä kylmää, tunnotonta uhkaa. Hän ei voinut nähdä, -millaisessa mielentilassa olin, mitä ajattelin tai miten voimieni -laita oli. Taikauskoinen kammo oli vallannut hänet, ja uhkasi häntä -tuholla. Tietämättä kuka minä olin tai mistä tulin, hän pelkäsi ja -epäili, taistellen kaameita ajatuksia vastaan, joita hämärtyvä valo -vielä vahvisti. Hänen kasvoilleen ilmestyi täpliä, hengitys kävi -huohottavaksi ja silmät alkoivat pullistua. Kerran tai pari hän -irtautti ne sekunnin murto-osaksi minun silmistäni heittääkseen -epätoivoisen vilauksen molemmilla puolillamme seisoviin -katselija-riveihin. Mutta hän ei löytänyt niistä vähääkään sääliä. - -Vihdoin tuli loppu -- äkimpää kuin olin odottanut, mutta luulen että -jännitys herpautti hänet. Hänen otteensa miekankahvasta höltyi, ja -muuan väistö, jonka suoritin hiukan tuimemmin kuin tavallisesti, -singahdutti hänen aseensa katsojien parveen, yhtä suureksi -hämmästykseksi minulle kuin heillekin. Kirousten ja huudahdusten ryöppy -tervehti tätä tapahtumaa, ja tuokion ajan seisoin yllättyneenä -tähystäen valppaasti vastustajaani. Hän kavahti taaksepäin; sitten -näytti silmänräpäyksen verran siltä kuin hän aikoisi hyökätä kimppuuni -tikari kädessä. Mutta nähdessään miekankärkeni valmiina pistoon hän -peräytyi toistamiseen, kasvot vääntyneinä raivosta ja pelosta. - -"Menkää!" sanoin jyrkästi. "Tiehenne! Miekkanne perään! Mutta säästäkää -ensi miestä, jonka voitatte." - -Hän tuijotti minuun, sormiellen tikariansa ikäänkuin ei olisi -ymmärtänyt tarkotustani tai niinkuin tällaisen häviön tuottaman häpeän -katkeruudessa elämäkin olisi ollut hänelle vastenmielinen. Olin -aikeissa toistaa sanani, kun raskas käsi laskeutui olkapäälleni. - -"Hullu!" mumisi karkea, ärisevä ääni korvaani. "Tahdotteko että hän -tekee teille saman minkä Achon teki Matasille? Näin hänen kanssaan on -meneteltävä!" - -Ja ennenkuin tiesin kuka puhui tai mitä seuraisi, hyppäsi mies -vierestäni pöydän yli. Tarttuen italialaista niskasta ja vyötäisistä -hän heitti hänet sanan mukaan -- piittaamatta rahtuakaan hänen -tikaristaan -- keskelle ihmisjoukkoa. "Kas niin!" huusi tulokas sitten, -oikoillen käsivarsiaan ikäänkuin ponnistus olisi tuottanut hänelle -huojennusta. "Se hänestä! Ja hengähtäkää te vähän. Hengähtäkää, hyvä -ystävä", jatkoi hän kerskailevan jalomielisen näköisenä. "Kun olette -levännyt ja valmis, niin ottelemme te ja minä. Hitto soikoon, on -sentään jotakin kun saa nähdä miehen! Ja sieluni autuuden kautta, te -olette mies!" - -"Mutta, arvoisa herra", sanoin minä tuijottaen häneen perin -ällistyneenä, "emmehän me ole riidassa. - -"Riidassako?" huusi hän kovalla, kaikuvalla äänellään. "Taivas -varjelkoon! Minkäpäs tähden olisimme? Minä pidän miehistä, ja kun -tapaan sellaisen, niin sanon hänelle: 'Minä olen Crillon! Tapelkaa -kanssani!' Mutta minä näen, ettette ole vielä levännyt. Malttakaamme! -Eihän ole kiirettä. Berthon de Crillon on ylpeä saadessaan odottaa -siksi kun teille sopii. Siihen asti, arvoisat herrat", jatkoi hän, -kääntyen mahtavan näköisenä katselijain puoleen, jotka seurasivat tätä -odottamatonta asiain käännettä rajattoman hämmästyneinä, "tehkäämme -mitä voimme. Yhtykää sanaani ja huutakaa kaikki: 'Eläköön kuningas, ja -eläköön Tuntematon!'" - -Ikäänkuin unesta herätettyinä -- niin suuri oli heidän ihmetyksensä -- -huoneessaolijat seurasivat kehotusta ja tekivät sen sydämensä pohjasta. -Kun melu oli vaiennut, huusi joku vuorostaan: "Eläköön Crillon!" ja -siihen yhdyttiin niin innokkaasti että se sai kyyneleet nousemaan tuon -merkillisen miehen silmiin, jossa kerskurimaisuus oli niin omituisesti -yhtyneenä lujimpaan ja säikkymättömimpään urhoollisuuteen. Hän -kumarteli kumartelemistaan kääntyen kaikille tahoille pöytien välisellä -kapealla alalla, kasvojensa loistaessa mielihyvästä ja innostuksesta. -Minä katselin häntä silläaikaa neuvottomana. Minä käsitin että -selustapenkin takaa kuulemani ääni oli ollut hänen; mutta minulla ei -ollut ollenkaan halua taistella hänen kanssaan, eikä myöskään niin -paljon voimia jälellä sairauteni jälkeen, että olisin kyennyt -levollisin mielin käymään uuteen otteluun. Kun hän siis kääntyi jälleen -minun puoleeni ja kysyi: "No, herra, oletteko valmis?" niin en voinut -keksiä parempaa vastausta kuin äskeiseni: "Mutta, arvoisa herra, enhän -minä ole riidassa kanssanne." - -"Mitä tyhjiä", vastasi hän ärtyisästi; "jos siinä on kaikki, niin -alkakaamme." - -"Siinä ei olekaan kaikki", sanoin minä, pistäen päättäväisesti miekkani -huotraan. "Seikka ei ole ainoastaan se, ettei minulla ole riitaa herra -de Crillonin kanssa, vaan minulla oli kunnia viimeksi häntä tavatessani -vastaanottaa häneltä huomattava palvelus." - -"Nytpä on siis aika tehdä vastapalvelus", vastasi hän reippaasti, -ikäänkuin tämä olisi tehnyt asian selväksi. - -En voinut pidättyä nauramasta. "Kyllä niin, mutta minulla on vieläkin -yksi este", sanoin minä. "Olen juuri-ikään toipunut sairaudesta ja olen -heikko. Siitäkin huolimatta olisin haluton kieltäytymään ottelusta -joittenkin kanssa, mutta parempikin mies kuin minä saattaa väistyä -herra Crillonin tieltä saamatta siitä häpeää." - -"No, jos otatte asian siltä kannalta, niin olkoon", vastasi hän -pettyneen näköisenä. "Ja tosiaan, onhan päivänvalokin jo miltei -hävinnyt. Se on kuitenkin lohdutus. Mutta ette kai kieltäytyne juomasta -kanssani viinimaljaa? Muistan kyllä äänenne, vaikka en voikaan sanoa -kuka olette tai minkä palveluksen olen teille tehnyt. Mutta voitte -kuitenkin luottaa minuun vastaisuudessakin. Minä pidän miehestä, joka -on urhoollinen samalla kuin vaatimatonkin, enkä tiedä parempaa ystävää -kuin kelpo miekkamiehen." - -Olin juuri vastaamassa hänelle sopivin sanoin -- silläaikaa kun -huikenteleva väkijoukko, joka muutamia minuutteja aikaisemmin oli ollut -valmis silpomaan minut, katseli meitä matkan päästä kunnioittavan -suosiollisena -- kun sama naamioitu herrasmies, joka äsken oli ollut -hänen seurassaan, astui lähemmäksi ja tervehti minua hyvin arvokkaasti. - -"Onnittelen teitä, herra", lausui hän ylhäisen miehen -alentuvaisuudella. "Te käyttelette miekkaa niinkuin ainoastaan harvat -ja miekkailette yhtä hyvin päällänne kuin käsillänne. Jos tarvitsette -ystävää tai tointa, niin teette minulle kunnian pitämällä mielessänne -että olette tunnettu Turennen kreiville." - -Kumarsin syvään salatakseni tuon nimen mainitsemisen aiheuttaman -hämmästykseni. Vaikka olisin kuinka koettanut, ja vaikka minulla olisi -ollut käytettävissäni taitavimman näytelmäsepon kekseliäisyys, en olisi -voinut kuvitella mitään ihmeellisemmän omituista kuin tämä kohtaus enkä -mitään mielenkiintoisemman huvittavaa kuin se tosiasia, että minä -naamioituna puhelin samoin naamioidun Turennen kreivin kanssa, saaden -soimausten ja kostonuhkausten sijasta kuulla mitä kohteliaimman -suojeluksen tarjouksen. Tietämättä oikein oliko minun naurettava vai -vavistava, tai kumpaa minun tuli mieluummin ajatella, tämän kohtauksen -huvittavuuttako vai sitä vaaraa, josta niin täperästi olimme -pelastuneet, sain tahdonponnistuksella vastatuksi hänelle, pyytäen -häntä suosiollisesti suomaan anteeksi, jos vieläkin säilytin -tuntemattomuuteni. Vielä puhuessani syöksähti mieleeni uusi pelon aihe, -nimittäin se, että Crillon saattaisi tuntea minut äänestäni ja -varrestani ja huutaisi julki nimeni, saaden silmänräpäyksessä -räjähtämään sen ruutipanoksen, jonka päällä seisoimme. - -Tämä lisäsi moninkertaiseksi malttamattoman haluni päästä poistumaan -paikalta. Mutta kreivillä oli vielä jotakin sanottavaa, enkä voinut -poistua osottamatta töykeää käytöstä. - -"Olette varmaan matkalla pohjoiseen, kuten kaikki muutkin?" virkkoi hän -tähystäen minuun uteliaasti. "Saanko kysyä, aiotteko Meudoniin, jossa -Navarran kuningas on, vai St. Cloud'n hoviin?" - -Levottomana liikehtien hänen terävän katseensa alla, mutisin aikovani -Meudoniin. - -"Siinä tapauksessa, jos haluatte matkustaa suuremmassa seurassa", -lisäsi hän kumartaen huolettoman kohteliaasti, "olen teidän -käytettävissänne. Minäkin aion Meudoniin ja lähden täältä kolme tuntia -ennen puoltapäivää." - -Onneksi katsoi hän suostumukseni hänen armolliseen kutsuunsa -luonnolliseksi asiaksi ja kääntyi pois ennenkuin olin kunnolleen -ehtinyt häntä kiittämään. Crillonista minun oli vaikeampi päästä eroon. -Hän näkyi kovasti mielistyneen minuun ja oli samalla, luulen, hieman -utelias tietämään kuka minä olin. Mutta suoriuduin siitäkin viimein, ja -kieltäytyen niistä auliista tarjouksista, joita joka taholta minulle -esitettiin, pujahdin talliin, etsin sieltä Cidin parren, ja laskeutuen -maata oljille sen viereen aloin kerrata ajatuksissani jo tapahtuneita -asioita ja suunnitella tulevaisuutta. Pimeyden peitossa uni pian -valtasi minut; viimeiset valveilla-oloni ajatukset kohdistuivat -onnellisen pelastumiseni aiheuttamaan kiitollisuuteen sekä vakavaan -aikomukseen ehtiä Meudoniin ennen Turennen kreiviä, jotta voisin -selvittää tilini hänen poissaollessaan. Tämä näytti minusta ainoalta -mahdollisuudelta suoriutua niistä vaaroista, joille olin antautunut -alttiiksi. - - - - -XXXIII. Meudonissa. - - -Lähdettyämme Etampesista niin varhain, että majatalo, jossa -hälisevää elämää oli jatkunut pitkälle yli puoliyön, oli portista -ulos ratsastaessamme vielä syvässä unessa, saavuimme Meudoniin -seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan. Kävisi pitkäksi kuvailla -yksityiskohdittain, mitä ajatuksia valtiattareni ja minun mielessä -liikkui tämän matkan kestäessä -- mikä kenties saattoi olla viimeinen -yhteinen matkamme --, tai mitä vakuuttelimme toisillemme, tai kuinka -usein kaduimme malttamattomuuttamme, joka oli saanut meidät panemaan -kaikki alttiiksi. Rouva de Bruhl osotti ystävällistä hienotunteisuutta, -pysytellen erillään meistä ja ratsastaen suurimman osan matkaa -Fanchetten seurassa; tästä huomaavaisuudesta ei meille kuitenkaan ollut -paljonkaan hyötyä, sillä, suoraan sanoen, tuo ero, jota pelkäsimme, -tuntui jo luovan synkän varjon sydämiimme. Me emme virkkaneet monta -sanaa, vaikka ne harvat, joita lausuttiin, sisälsivät paljon, vaan -ratsastimme käsi kädessä, täysin sydämin ja vain harvoin irrottaen -katseemme toisistamme, odottaen Meudonia ja sen vaaroja synkin -aavistuksin, joita lempemme ja minun uhanalainen asemani loivat -mieliimme. - -Jo kauan ennen kuin saavuimme kaupunkiin tai saatoimme nähdä siitä -muuta kuin linnan, jonka yläpuolella Ranskan liljat ja bourbonien suuri -valkoinen lippu yhdessä liehuivat, huomasimme olevamme siinä -pyörteessä, joka aina ympäröi toimivaa armeijaa. Ihmisryhmiä seisoi -joka tienhaarassa, sillat olivat täynnä kuormavaunuja ja vetojuhtia; -joka hetki laski joku ratsumies ohitsemme täyttä laukkaa, tai -kekkaloitsi pitkin tietä hoilaten ja laulaen joukko roistomaisen -näköisiä ryysysankareita, jotka olivat sotureita ainoastaan nimeltä. -Siellä täällä riippui, varotukseksi viimemainitun laisille, miehen -ruumis karkeatekoisessa hirsipuussa, jonka alitse metsästämästä -palaavat pyssymiehet ja huviratsastukselta tulevat naiset nauraen ja -ilakoiden kulkivat kulkuaan. - -Kaupunkiin suuntautuvan suuren ihmispaljouden mukana pääsimme kulkemaan -huomaamattomina. Vähän matkan päässä muurista pysähdyimme kysymään, -missä Navarran prinsessan asunto oli. Saatuani kuulla, että hän asui -eräässä talossa kaupungilla, hänen veljensä pitäessä asuntoa linnassa -ja Ranskan kuninkaan oleskellessa St. Cloud'ssa, pysäytin seurueeni -eräällä syrjätiellä satakunta askelta kauempana ja hypäten alas Cidin -selästä lähestyin valtiattareni satulan eteen. - -"Neiti de la Vire", lausuin juhlallisesti ja niin kovaa että kaikki -mieheni saattoivat kuulla, "aika on tullut. En uskalla tulla enää -kanssanne kauemmaksi. Pyydän senvuoksi todistamaan, että niinkuin vein -teidät, olen tuonut teidät myöskin takaisin, kummankin tapahtuessa -vapaaehtoisella suostumuksellanne. Pyydän että antaisitte minulle -tällaisen erotodistuksen, sillä siitä voi olla minulle hyötyä." - -Hän taivutti päätään ja laski kasineettömän kätensä minun kädelleni, -joka lepäsi hänen satulannupillaan. "Hyvä herra", vastasi hän -murtuneella äänellä, "en tahdo antaa teille tällaista erotodistusta, -enkä minkäänlaista erotodistusta niin kauan kuin elän." - -Näin sanoen hän otti naamionsa pois kaikkien nähden, ja minä näin -kyynelten virtaavan hänen kalpeita poskiaan pitkin. "Jumala suojelkoon -teitä, herra de Marsac", jatkoi hän kumartaen niin syvään että hänen -kasvonsa melkein koskivat minun kasvoihini, "ja sallikoon teidän -saavuttaa sen mitä toivotte. Jollei niin tapahdu, ja jos joudutte -maksamaan liian kalliin hinnan siitä mitä olette tehnyt minun -hyväkseni, niin tahdon elää impenä kaiken ikäni. Ja jollen sitä tee, -niin nämä miehet häväiskööt minut!" - -Sydämeni kyllyydeltä en löytänyt sanoja, vaan tartuin hansikkaaseen, -jota hän tarjosi minulle, ja polvistuen suutelin hänen kättään. Sitten -viittasin -- sillä puhua en voinut -- rouva de Bruhlia jatkamaan -matkaa, ja Simon Fleix'n ja Maignanin miesten saattamina he poistuivat -tiehensä. Neidin kalpeat kasvot katsoivat jälkeensä minuun, kunnes -tienkäänne kätki heidät enkä minä heitä enää nähnyt. - -Kun kaikki olivat menneet, käännyin ympäri ja astuen raskaasti sinne -missä sardinialaiseni seisoi pää riipuksissa, kiipesin satulaan ja -ratsastin käymäjalkaa linnaa kohti. Matka oli lyhyt ja helppokulkuinen, -sillä jo ensimäisessä käänteessä ilmestyi eteeni avonainen portti -vilkkaine liikenteineen. Suuri joukko kansaa kulki sekä ulos että -sisään, silläaikaa kun toisia lepäsi muurin varjossa ja kymmenkunta -tallimiestä talutteli ratsuhevosia edestakaisin. Päivänpaiste virtasi -kuumana tielle ja pihamaalle ja heijastellen vartiasoturien -haarniskoista häikäisi silmiä sädehtivällä kirkkaudellaan. Minä lähenin -yksinäni, tuijottaen kaikkea tätä tylsällä välinpitämättömyydellä, joka -siksi kertaa verhosi sydämessäni vallitsevan jännityksen, kun muuan -kadulla kävelevä mies riensi kiiruusti eteeni ja katsoi minua -kasvoihin. - -Minä katsoin vuorostani häntä, ja nähdessäni että hän oli minulle outo, -aioin mennä ohi pysähtymättä. Mutta hän pyörähti rinnalleni ja mainitsi -matalalla äänellä nimeäni. - -Seisautin Cidin ja loin katseeni häneen. "Kyllä olen de Marsac", -virkoin koneellisesti. "Mutta en tunne teitä." - -"Siitä huolimatta olen tähystellyt jo kolme päivää teitä odottaen", -vastasi hän. "Parooni de Rosny on saanut viestinne. Tämä on teille." - -Hän ojensi minulle paperiliuskan. "Keneltä?" kysyin minä. - -"Maignanilta", vastasi hän lyhyesti. Sen sanottuaan ja katsahdettuaan -varovaisesti ympärilleen hän lähti luotani kulkien samaa tietä kuin oli -tullutkin. - -Revin auki kirjelipun, ja kun tiesin ettei Maignan osannut kirjottaa, -en kummastellut nähdessäni siitä puuttuvan allekirjotusta. Sisällön -lyhyys ei jäänyt jälkeen tuojan niukkasanaisuudesta. Se kuului näin: -"Palatkaa taivaan tähden takaisin ja odottakaa. Vihamiehenne on täällä, -ja ne, jotka suovat teille hyvää, ovat voimattomia." - -Noin selväsanaisen ja sellaisissa olosuhteissa annetun varotuksen -olisi odottanut saavan minut pysähtymään heti paikalla. Mutta minä -luin viestin samalla tylsällä välinpitämättömyydellä, samalla -itsepintaisella päättäväisyydellä, minkä portin seutuvilla hyörivän -väenpaljouden näkeminen oli minussa synnyttänyt. En ollut tullut niin -pitkälle enkä jouduttautunut tuntia edelle Turennen kreivistä -luopuakseni aikomuksestani viime hetkellä, enkä antanut sellaisia -vakuutuksia toiselle osottautuakseni uskottomaksi itselleni. Etäinen -muskettien räiskekin, joka ilmotti että etujoukkokahakka oli käynnissä -linnan toisella puolella, tuntui minusta kehottavan eteenpäin, -sillä nyt jos koskaan saatoin miekallani ansaita suojeluksen ja -anteeksiannon. Ainoastaan parooni de Rosnyn takia, jolta saamani viesti -arvatenkin oli tullut, päätin menetellä varovaisesti, vetoamatta -millään tavoin julkisesti häneen tai mainitsematta hänen nimeään muille -yksityisestikään. - -Cid oli tällöin tuonut minut jo keskelle portin ympärillä tungeksivaa -väkijoukkoa, joka, kummissaan siitä, että minun näköiseni tuntematon -henkilö saapui ilman seuruetta, silmäili minua puolittain kohteliaasti, -puolittain julkeasti. Joukosta tunsin useamman kuin yhden, jonka olin -nähnyt St. Jean d'Angelyn hovissa puoli vuotta aikaisemmin, mutta niin -suuri on komeiden pukimien ja varustusten harhauttava vaikutus, ettei -kukaan heistä tuntenut minua. Viittasin lähinnäolevalle ja kysyin -häneltä, oliko Navarran kuningas linnassa. - -"Hän on mennyt St. Cloudiin tapaamaan Ranskan kuningasta", vastasi mies, -hiukan kummastellen sitä, että kukaan saattoi olla tietämätön niin -tärkeästä asiasta. "Hänen odotetaan palaavan tunnin kuluttua." - -Kiitin häntä, ja laskien että minulla vielä oli runsaastikin aikaa -ennen Turennen kreivin saapumista, laskeusin alas satulasta ja ottaen -ohjat käsivarrelleni aloin käyskennellä edestakaisin muurin varjossa. -Silläaikaa odottelevien ihmisten luku kasvoi sitä mukaa kuin minuutit -kuluivat. Korkeampiarvoiset henkilöt ratsastivat sisään portista ja -jättäen hevosensa palvelijainsa huostaan menivät linnaan. Upseereita -loistavin haarniskoin tai tomun peittämin saappain ja huotrin ratsastaa -tömisti portin kautta. Kirjeitä tuova lähetti saapui täyttä laukkaa, ja -hänet piiritti heti tungeksiva uteliaitten joukko, joka ei jättänyt -häntä ennenkuin seuraavien tulijoiden ilmestyessä; ne olivat joukko -porvareita, joitten alaspainuneet päät ja huolestuneet katseet -näyttivät osottavan, etteivät he suinkaan olleet millään hauskalla tai -helpolla asialla. - -Katsellessani kuinka useat näistä menivät sisään ja katosivat -näkyvistä, ainoastaan halvempien jäädessä paisuttamaan portilla -tungeksivaa joukkoa, aloin tuntea sellaista epämukavuutta ja -levottomuutta, joka on ominaista henkilölle, joka huomaa olevansa -nurinkurisessa asemassa. Oivalsin selvästi vahingoittavani asiaani -ilmestymällä kuninkaan eteen yhteisen lauman keskellä, mutta minulla ei -ollut kuitenkaan valittavana muuta menettelytapaa kuin tämä, sillä -sisälle linnaan en uskaltanut astua, peläten että minun silloin pitäisi -ilmottaa nimeni, missä tapauksessa en ehkä pääsisi lainkaan Navarran -kuninkaan puheille. - -Näinkin ollen oli suunnitelmani vähällä mennä myttyyn, sillä pian -ratsasti portille mies, joka oli minulle tuttu ja joka vuorostaan tunsi -minut. Mies heitti ohjaksensa tallimiehelle ja laskeusi ratsailta -tavattoman vakavan näköisenä. Se oli herra Forget, kuninkaan sihteeri, -sama henkilö jolle aikaisemmin eräässä tilaisuudessa olin jättänyt -erään anomuksen. Hän loi silmänsä minuun syvästi hämmästyneenä ja -tervehtien jäykästi matkan päästä näytti olevan kahden vaiheilla, -mennäkö ohi vai puhutellako minua. Hän teki nopeasti päätöksensä ja -lähestyi minua, tervehtien erittäin kuivan ja ankaran näköisenä. - -"Luulen, että te olette herra de Marsac?" lausui hän matalalla äänellä, -muttei epäkohteliaasti. - -Vastasin myöntävästi. - -"Ja tämä on varmaan teidän hevosenne?" jatkoi hän kohottaen -ratsastusraippaansa ja viitaten Cidiin, jonka olin sitonut muurissa -olevaan koukkuun. - -Vastasin jälleen myöntävästi. - -"Kuulkaa sitten neuvon sana", lausui hän, tiukentaen kasvojensa ilmeen -ja puhuen kuivahkoon sävyyn. "Nouskaa sen selkään silmänräpäystäkään -vitkastelematta ja laittakaa itsenne Meudonista niin monen penikulman -päähän kuin hevonen ja mies voivat." - -"Olen kiitollinen teille", virkoin minä, vaikka hänen sanansa -hätkähdyttivät minua. "Ja entä jos en noudata neuvoanne?" - -Hän kohautti olkapäitään. "Siinä tapauksessa luottakaa itseenne!" -tokaisi hän. "Mutta silloin luotatte turhaan!" - -Hän käännähti puhuessaan ympäri ja oli hetken perästä poissa. Minä näin -hänen astuvan linnaan, ja mieleeni nousevassa epävarmuudessa siitä, -etteikö hän ollutkin -- puhdistettuaan omantuntonsa antamalla minulle -varotuksen -- mennyt antamaan määräystä minun viipymättömästä -vangitsemisestani, tunsin oloni yhtä epämieluisaksi ja arvattavasti -näytinkin yhtä levottomalta kuin lähelläni vapisevina seisovat -porvarit. Ajatellen että hän epäilemättä tunsi isäntänsä mielen, -muistin tuskallisen selvästi kuinka Navarran kuningas oli moneen -kertaan varottanut, ettei minun ollut odotettava häneltä palkkaa taikka -turvaa. Käsitin olevani täällä vastoin hänen nimenomaista käskyään, -vetoamassa juuri niihin palveluksiin, joita tunnustamasta hän oli -ilmottanut kieltäytyvänsä. Muistin Rosnynkin aina olleen samalla -kannalla. Kaiken kaikkiaan aloin nähdä, että neiti ja minä olimme -yhdessä päättäneet ottaa askeleen, jota en milloinkaan olisi rohjennut -tehdä omasta alotteestani. - -Olin tuskin päässyt tähän johtopäätökseen, kun kavioitten töminä ja -porttia ympäröivän väkijoukon äkillinen kokoonkiiruhtaminen ilmaisivat -Navarran kuninkaan olevan tulossa. Kouristuvin sydämin siirryin -lähemmäksi, tuntien että ratkaisun hetki oli käsissä; ja tuokion -kuluttua hän tulikin näkyviin, ratsastaen vanhanpuoleisen, puvultaan ja -asultaan vaatimattoman miehen rinnalla, jonka kanssa hän oli vakavassa -keskustelussa. Heti hänen jälessään seurasi jono ylhäisiä henkilöitä ja -aatelismiehiä, joitten soturimainen ulkonäkö ja varustukset korvasivat -sen koristekiillon ja loisteliaisuuden puutetta, johon olin Blois'ssa -ollessani tottunut. Henrik itse oli puettu valkoiseen samettipukuun, -joka paikoin oli kulunut ja likaantunut haarniskan kantamisesta; mutta -hänen eloisa katseensa ja kiihkeä, miltei raju kasvonjenilmeensä -vetivät ehdottomasti puoleensa ja kiinnittivät vähänkin tarkkaavan -katsojan huomion. Lähetessään hän lakkaamatta katsahteli kahta puolta -niin ylevän ja hyväntahtoisen näköisenä, ettei kukaan häntä -katsellessaan voinut olla huomaamatta, että tässä oli ihmisten johtaja -ja hallitsija, lauhkea voitossa ja voittamaton häviössä. - -Hänen lähestyessään kohotti kansanjoukko huudon: "Eläköön Navarra!" ja -hän kumarsi välkähtävin silmin. Mutta kun jotkut portin luona huusivat: -"Eläkööt kuninkaat!" kohotti hän kätensä vaatien hiljaisuutta ja lausui -kovalla, selvällä äänellä: "Ei niin, ystävät. Ranskassa on ainoastaan -yksi kuningas. Sanokaamme sensijaan: 'Eläköön kuningas!'" - -Pienen porvariryhmän puhemies -- kuulin, että he olivat Arcueil'istä ja -olivat tulleet valittamaan heidän luokseen majotetun sotaväen -ylenmääräistä paljoutta -- käytti pysähdystä hyväkseen ja lähestyi -kuningasta. Henrik otti vanhuksen vastaan suopein katsein ja kumartui -satulastaan kuuntelemaan mitä hänellä oli sanottavana. Heidän -puhuessaan minä työntäydyin esille, ja asiani aiheuttama mielenliikutus -kasvoi vielä, kun tunsin Navarran kuninkaan rinnalla ratsastavan miehen -herra de la Noüe'ksi. Ei kukaan nimensä arvoinen hugenotti voinut -katsella tuota iäkästä urhoa, joka oli tehnyt asiamme puolesta enemmän -kuin kukaan muu, tuntematta itseensä siirtyvän osan hänen vakavaa -intomieltään; ja samalla kuin tämä näky sai minut häpeämään, että -hetkistä aikaisemmin olin ollut taipuvainen pitämään tärkeämpänä omaa -turvallisuuttani kuin sitä apua, minkä olin velkaa synnyinmaalleni, -antoi se minulle rohkeutta astua kuninkaan ohjasten viereen, niin että -saatoin kuulla hänen viimeiset sanansa Arcueilin miehille. - -"Kärsivällisyyttä, ystäväni", lausui hän lempeästi. "Taakka on raskas, -mutta matkakaan ei ole pitkä. Seine on hallussamme, rengas on -umpinainen. Viikon kuluessa on Pariisin antautuminen. Serkkuni kuningas -astuu sisään, ja silloin pääsette meistä. Ranskan tähden yksi viikko, -ystäväni." - -Miehet siirtyivät pois syvään kumarrellen, hänen hyvänsuopeutensa -tenhoamina, ja kun Henrik nosti silmänsä, näki hän minut edessään. Heti -kohta hänen kasvonsa pitenivät. Hänen kulmansa vetäytyivät äkkiä -ryppyihin hämmästyksestä ja mieliharmista salamoivien silmien ylle, -muuttaen silmänräpäyksessä koko hänen hahmonsa, joka kävi tummaksi ja -synkäksi kuin yö. Hänen ensi ajatuksensa oli mennä ohitseni. Mutta -nähdessään etten minä väistynyt, hän empi, niin harmistuneena ja -tuskastuneena minun äkillisestä ilmestymisestäni, ettei tiennyt mitä -tehdä tai miten menetellä kanssani. Minä käytin hyväkseni tilaisuutta -ja notkistaen polveni niin alamaisella kunnioituksella kuin konsanaan -olin osottanut Ranskan kuninkaalle, pyysin saada sulkeutua hänen -huomioonsa ja anoa hänen suojelustaan ja suosiotaan. - -"Ei nyt ole aika häiritä minua", vastasi hän, luoden minuun vihastuneen -syrjäsilmäyksen. "Minä en tunne teitä. Te olette tuntematon minulle. -Teidän on mentävä herra de Rosnyn luo." - -"Se olisi hyödytöntä, sire", vastasin minä epätoivoisen itsepintaisena. - -"Siinä tapauksessa en voi tehdä mitään hyväksenne", tiuskaisi hän -äreästi. "Siirtykää sivulle." - -Mutta minä olin epätoivoinen. Tiesin että olin pannut kaikki tämän -kohtauksen varaan ja että minun täytyi päästä varmalle pohjalle ennen -Turennen kreivin tuloa -- muuten jäisin turvattomana alttiiksi hänen -kostolleen. Välittämättä siitä, keitä oli kuulemassa, minä huudahdin, -että olin de Marsac ja että olin tullut asettuakseni vastaamaan -kaikesta siitä mistä vihamieheni saattoivat minua syyttää. - -"_Ventre Saint Gris_!" huudahti Henrik, hätkähtäen satulassaan hyvin -teeskennellystä hämmästyksestä. "Oletteko te se mies?" - -"Olen, sire", vastasin minä. - -"Sitten te varmasti olette hullu!" jatkoi hän katsahtaen takanaan -oleviin. "Täysi hullu, kun näytätte naamaanne täällä! _Ventre Saint -Gris_! Onko meidän otettava suojaamme kaikki häväisijät ja ryövääjät -koko maasta?" - -"Minä en ole niistä kumpaakaan!" vastasin minä siirtäen harmistuneen -katseeni hänestä hänen takanaan ällistelevään seurueeseen. - -"Siitä saatte sopia Turennen kreivin kanssa!" tiuskaisi hän, katsellen -minua tuimasti synkin ja rajuin kasvoin. "Nyt tunnen teidät hyvin. -Teitä on syytetty siitä, että te olette ryöstänyt erään naisen hänen -linnastaan Chizéstä joku aika takaperin." - -"Tuo nainen, sire, on nyt Navarran prinsessan huostassa." - -"Onko hän?" huudahti hän kerrassaan tyrmistyneenä. - -"Ja jos hänellä on jotain valittamista minusta", jatkoin ylpeästi, -"niin tahdon alistua siihen rangaistukseen minkä te määräätte tai -Turennen kreivi vaatii. Mutta jollei hänellä ole mitään syytöstä minua -vastaan, ja jos hän vannoo että hän on seurannut minua omasta -tahdostaan ja suostumuksestaan, ja ettei hän ole kärsinyt mitään -loukkausta tai vääryyttä minun käsissäni, siinä tapauksessa, sire, -vaadin, että tämä jää minun ja Turennen kreivin väliseksi yksityiseksi -asiaksi." - -"Niinkin ollen on teillä mielestäni aivan tarpeeksi tekemistä", vastasi -hän synkkänä. Samalla hän kädenliikkeellä pysäytti jotkut, jotka -suuttuneina yrittivät syöksähtää minua kohti, ja loi silmänsä minuun -muuttunein ilmein. "Tarkotatteko väittää, että nainen meni mukaanne -omasta tahdostaan?" kysyi hän. - -"Sekä meni että palasi, sire", vastasin minä. - -"Merkillistä!" huudahti hän. "Oletteko mennyt naimisiin hänen -kanssaan?" - -"En, sire", vastasin minä, "mutta minä pyydän että minun sallittaisiin -se tehdä." - -"Taivas hallitkoon! Hänhän on Turennen kreivin holhokki", virkkoi hän, -miltei typertyneenä uhkarohkeudestani. - -"Hänen suostumuksensa uskallan toivoa saavani, sire", lausuin -levollisesti. - -"_Saint Gris_! Mies on hullu!" huusi hän kääntäen hevosensa ympäri ja -katsoen seurueeseensa rajattoman ihmetyksen elein. "Tämä on merkillisin -juttu mitä koskaan olen kuullut." - -"Mutta antaa kunniakkaamman käsityksen kysymyksessä olevasta herrasta -kuin naisesta!" lausui muuan myhäillen ja hymähtäen. - -"Se on valhe!" huusin minä ponnahtaen eteenpäin rohkeudella, joka -hämmästytti minua itseänikin. "Hän on yhtä puhdas kuin teidän -ylhäisyytenne sisar! Sen vannon. Tuo mies puhuu vaihetta, ja siitä -väitteestä en peräydy." - -"Herra!" huusi Navarran kuningas kääntyen puoleeni ankarana. "Te -unhotatte itsenne minun läsnäollessani! Vaiti, ja varokaa toiste -millaista kieltä käytätte ylempiänne kohtaan. Minä sanon teille, että -teillä on jo kyllin rettelöitä ilmankin." - -"Kuitenkin tuo mies valehtelee!" vastasin minä itsepintaisena, muistaen -Crillonia ja hänen käyttäytymistapaansa. "Ja jos hän haluaa tehdä -minulle kunnian astumalla kanssani sivulle, niin teen hänet siitä -vakuutetuksi!" - -"_Ventre Saint Gris_!" vastasi Henrik otsa rypyssä ja venyttäen tuon -lempi-voimasanansa jokaista tavua. "Ettekö voi olla vaiti ja antaa -minun ajatella? Vai täytyykö minun määrätä teidät heti vangittavaksi?" - -"Vähintäänkin se", puuttui makea ääni puheeseen, samalla kun eräs mies -työntäytyi esiin joukosta ja asettuen etuisalle paikalle kuninkaan -viereen sinkautti minuun äärimmäisen pahansuovan katseen. "Herrani -Turennen kreivi odottaa ainakin sen verran teidän ylhäisyydeltänne", -jatkoi hän lämpimästi. "Pyydän teitä antamaan määräyksen heti paikalla -ja pidättämään tämän henkilön vastaamaan rikoksistaan. Kreivi de -Turenne palaa tänään. Hänen pitäisi jo olla täällä. Sanon vieläkin, -sire, että hän odottaa ainakin sen verran." - -Kuningas tuijotti minuun synkin silmin viiksiään pureskellen. Joku -joukosta oli viittauksilla käskenyt yhteisen kansan siirtyä kuulomatkan -ulkopuolelle; samaan aikaan oli seurue uteliaisuudesta lähestynyt ja -muodostanut puolipiirin, jonka keskellä minä seisoin kuningasta -vastapäätä ja hänen sivullaan toisella puolen Noüe ja toisella äskeinen -puhuja. Neuvottomuus ja suuttumus kiistelivät ylivallasta hänen -kasvoillaan, kun hän katseli alaspäin minuun hampaittensa kuultaessa -parran takaa. Vaikka hän vieläkin oli syvästi harmistunut minun -esiintymisestäni, jonka hän ensin oli luullut olevan alkusoittona -paljastuksiin, jotka johtaisivat Turennen eroamiseen hetkellä jolloin -yhteistoiminnasta riippui kaikki kaikessa, oli hän nyt lakannut -pelkäämästä omasta puolestaan ja näki ehkä minun omaksumassani -menettelytavassa jotain, mikä miellytti hänen luonnettaan ja herätti -hänessä myötätuntoa. - -"Jos tyttö todellakin on tullut takaisin, herra d'Aremburg", virkkoi -hän viimein, "niin en näe mitään syytä, minkä vuoksi minun tarvitsisi -puuttua asiaan. Tällä hetkellä ainakaan." - -"Luulen, sire, että kreivi de Turenne näkisi siinä syytä", vastasi mies -kuivasti. - -Kuningas punastui. "Herra de Turenne..." alotti hän. - -"On tehnyt monta uhrausta teidän pyynnöstänne, sire", lausui toinen -merkitsevästi. "Ja haudannut vääryyksiä, tai luuloteltuja vääryyksiä, -jotka ovat yhteydessä juuri tämän asian kanssa. Tämä mies on -harjottanut häntä kohtaan mitä törkeintä oikeudenloukkausta, ja herra -kreivin nimessä minä pyydän, niin, minä vaadin, että hänet on heti -vangittava ja pidätettävä vastaamaan siitä." - -"Olen valmis vastaamaan siitä nyt heti!" sanoin minä pontevasti, -tähystellen kasvoista kasvoihin myötätuntoa etsien, mutta löytämättä -sitä mistään, lukuunottamatta herra de la Noüeta, joka näytti -katselevan minua vakavan hyväksyvästi, "Joko Turennen kreiville tai -sille henkilölle, jonka hän määrää edustajakseen." - -"Riittää!" huusi Henrik, kohottaen kätensä ja puhuen tuolla käskevällä -ylemmyydellä, jonka hän niin hyvin osasi panna esiintymiseensä. "Mitä -teihin tulee, herra d'Aremburg, niin kiitän teitä. Turenne on -onnellinen omistaessaan sellaisen ystävän. Mutta tämä herra tuli -luokseni omasta vapaasta tahdostaan, enkä katso soveltuvan kunniani -vaatimuksiin pidättää häntä ilman varotusta. Annan hänelle tunnin aikaa -poistua läheisyydestäni. Jos hänet tavataan tämän ajan kuluttua", -jatkoi hän juhlallisesti, "niin vastatkoon itse kohtalostaan. Herrat, -olemme jo viipyneet liian kauan. Käykäämme eteenpäin." - -Katsoin häneen hänen tätä lausuessaan, koettaen löytää sanoja millä -vielä viimeisen kerran vetoaisin häneen. Mutta en niitä löytänyt; ja -kun hän pyysi minua astumaan syrjään, tottelin koneellisesti, jääden -seisomaan paljastetuin päin auringonpaisteeseen joukkueen ratsastaessa -ohitse. Jotkut katsoivat taaksensa uteliaasti kuten mieheen, josta -olivat kuulleet jotain kerrottavan, toiset taasen iva huulillaan ja -muutamat synkin, uhkaavin silmäyksin. Kun kaikki olivat menneet ja -heitä seuraavat palvelijatkin kadonneet näkyvistä ja minä jäin ammolla -suin heidän jälkeensä katsellen rahvaan uteliaitten silmäysten -esineeksi, käännyin ympäri ja mennen hevoseni luo irrotin sen, katkeran -pettymyksen tunne sydämessäni. - -Suunnitelma, jonka neiti oli esittänyt ja minä hyväksynyt St. -Gaultierin luona olevassa metsässä -- kun meistä tuntui että meidän -pitkän poissaolomme ja huhuna tietoomme tulleitten suurten tapahtumien -oli täytynyt muuttaa maailma ja aukaista meille paluutie -- tuo -suunnitelma oli rauennut täydellisesti tyhjiin. Kaikki oli niinkuin -ennenkin; mahtavat olivat yhä mahtavia ja ystävyys pelon kahlehtimana. -Oli selvää, että olisimme tehneet viisaammin, jos olisimme noudattaneet -nöyrempää menettelytapaa ja totellen saamiamme varotuksia odottaneet -Navarran kuninkaan sopivaksi katsomaa hetkeä tahi Rosnyn viipyvää -huomiota. Silloin en olisi ollut, niinkuin nyt, välittömässä vaarassa, -eikä minun olisi myöskään tarvinnut tuntea eron tuskallisuutta, eron, -joka silminnähtävästi uhkasi tulla pysyväksi. Neiti oli turvassa, ja -siinä oli kyllä jo paljon, mutta minun täytyi pitkän palvelusajan ja -lyhyen onnen jälkeen käydä yksikseni, ainoastaan muistot -viihdykkeenäni. - -Tästä arvottomasta hervottomuudesta -- joka oli yhtä itsekäs kuin -hyödytönkin -- herätti minut Simon Fleix'n ääni, saaden ajatukseni -liikkeelle ja muistuttaen minulle, että kallis aika kului hukkaan -seisoessani toimettomana. Päästäkseni luokseni hän oli tunkeutunut -uteliaan rahvaan keskitse ja hänen kasvonsa punottivat. Hän nykäisi -minua hihasta, luoden ympärillä oleviin palvelijoihin vihan ja pelon -sekaisia silmäyksiä. - -"Mokomatkin, pitävätkö he teitä nuorallatanssijana?" mutisi hän -korvaani. "Nouskaa hevosen selkään ja tulkaa. Ei ole varaa hukata -silmänräpäystäkään." - -"Jätitkö hänet rouva Catherinen luokse?" kysyin minä. - -"Tietysti", vastasi hän kärsimättömänä. "Älkää huolehtiko hänestä. -Pelastakaa itsenne, herra de Marsac. Siitä on nyt tällä hetkellä -kysymys." - -Koneenomaisesti nousin ratsaille ja tunsin rohkeuteni palaavan kun -hevonen lähti liikkeelle allani. Lasketin joukon läpi ja pitemmälti -ajattelematta ohjasin samalle tielle, jota olimme tulleetkin. Mutta -noin sata kyynärää ratsastettuamme pysäytin hevoseni. "Tunnin etumatka -on lyhyt", virkoin minä. "Minne menemme?" - -"St. Cloudiin", vastasi hän varmasti. "Ranskan kuninkaan suojelus voinee -auttaa päiväksi tai pariksi. Mitä sitten tulee, niin on vielä jälellä -Liiga, jollei Pariisi ole antautunut." - -Ymmärtäen ettei muuta neuvoa ollut, suostuin, ja niin läksimme -jatkamaan matkaa. Matkan Meudonista St. Cloudiin olisimme voineet -ratsastaa vajaassa tunnissa, mutta suora tie kulkee Teininiityn, -Meudonin pohjoispuolella olevan laajan tasangon poikki. Tämä oli -alttiina vihollisen tulelle ja siinä sattui lisäksi yhtämittaa pitkin -päivää kahakoita molempiin leireihin kuuluvien ratsujoukkojen välillä, -joten oli mahdoton kulkea sen poikki ilman riittävää apujoukkoa. Meidän -oli pakko tehdä kierros, minkä vuoksi kesti kauemmin ennenkuin ehdimme -määräpaikkaamme, mutta pääsimme kuitenkin perille ilman vastuksia -tuohon pieneen kaupunkiin, jonka jo kaukaa huomasimme olevan tulvillaan -hyörinää ja hälinää, mikä asianmukaisesti kuuluu hovin ja leirin -ympäristöön. - -Se oli todellakin täpösen täynnä, sillä Pariisin antautumista -odotettiin joka hetki ja St. Cloud oli muodostunut yleiseksi -kohtauspaikaksi, jonne kokoontuivat niin hyvin ne harvat, joilla jo -kauan oli ollut varma toimintasuunta, kuin ne monet, jotka odottavat -mille puolen onni kääntyy, Kadut olivat kaikkialla tungokseen saakka -täynnä, loistellen kirkkaita värejä, terästä ja samettia, muotipukuja -ja soturintöyhtöjä. Lippuja liehui pitkissä riveissä, peittäen -näkyvistä räystäät ja ehkäisten auringonsäteitä, ja kaiken yllä -kumisivat viiden kuuden kirkon kellot hilpeänä vastauksena etäältä -kuuluvaan tykkien jymähtelyyn. Jokaisesta lipusta ja kunniakaaresta ja -viiristä luin tunnuslauseen: "Eläköön kuningas!" Me tiedämme nyt, ja -Jumala tiesi silloin, millainen tuomion iva noissa sanoissa piili! - - - - -XXXIV. "E1 niin pahaa, josta el jotakin hyvää." - - -Hitaasti ja yhtämittaa tyrkkien olimme päässeet etenemään pääkadulle -asti, tungoksen yhä suuretessa mitä pitemmälle tulimme, kun -kääntyessäni erään kulman ympäri kuulin nimeäni huudettavan ja ylös -katsahdettuani näin muutamassa ikkunassa ne kasvot, joita juuri olin -etsimässä. Puolen minuutin kuluttua oli herra d'Agen vieressäni, ja -silloin, kuten olin odottanutkin, ei minun auttanut muu kuin laskeutua -satulasta siinä tuokiossa ja ottaa asuntoni hänen luonaan. Hän ei -ollenkaan salannut iloaan ja hämmästystään minun tulostani, vaan -viivähdettyään ainoastaan sanoakseen Simonille missä talli oli, kiskoi -minut ihmistungoksen läpi ja veti ylös asuntonsa portaita innolla ja -sydämellisyydellä, joka sai kyynelet silmiini ja antoi ylhäällä -tapaamalleni seurueelle enemmän kuin riittävän käsityksen arvostani ja -merkityksestäni. - -Nähdessäni hänet jälleen loistavimmalla tuulellaan ja vapaasti -käyttelemässä kaikkia noita pieniä taitotemppuja ja sievistelyjä, -joilla hän salasi luonteensa todellisen arvon, pidin suurena kunniana -sitä, että hän jätti ne tällä kertaa syrjään, johdattaen minut -kunniapaikalle ja tutustuttaen minut seuralaisilleen poikamaisella -suorasukaisuudella ja ainoastaan minun mukavuuttani silmälläpitäen, -mikä oli tavattomasti minulle mieleen. Hän käski isäntänsä hetkeäkään -viipymättä tuoda viiniä ja ruokaa ynnä kaikkea mikä voi olla -virkistykseksi matkustavalle, ja hyppäsi itse ylös ja istui jälleen -alas kymmeniä kertoja minuutissa, käskien palvelijoitaan milloin -millekin asialle tai toruen heitä, kun jättivät tuomatta minulle -kaikenmoista, mitä en lainkaan tarvinnut. Kiiruhdin esittämään -seurueelle anteeksipyyntöni siitä että olin tullut keskeyttämään heidän -keskusteluaan, ja he olivat kyllin ystävällisiä vakuuttaakseen, ettei -se suinkaan heitä häirinnyt. Samalla he kuitenkin, nähdessään herra -d'Agenin kiihkeistä kasvoista ja loistavista silmistä hänen haluavan -olla kahden kanssani, ottivat jäähyväiset ja jättivät meidät pian -kahdenkesken. - -"No niin", sanoi hän tultuaan takaisin ovelta heitä saattamasta, "mitä -teillä nyt on minulle kerrottavana, ystäväni? Eikö hän ole mukananne?" - -"Hän on neiti de la Viren kanssa Meudonissa", vastasin minä hymyillen. -"Ja mitä muuhun tulee, niin hän voi hyvin ja on reippaammalla -mielellä." - -"Eikö hän lähettänyt minulle jotain sanaa?" kysyi hän. - -Pudistin päätäni. "Hän ei tiennyt, että tulisin tapaamaan teitä", -vastasin. - -"Mutta kai hän ... lienee puhunut minusta hiljan?" jatkoi hän hiukan -pettyneen näköisenä. - -"En luule hänen maininneen nimeänne pariin viikkoon", vastasin nauraen. -"Siitä saitte! Mutta, hyvä ystävä", jatkoin puheensävyäni muuttaen ja -laskien käteni hänen olallensa tavalla, joka rauhotti häntä ainakin -yhtä paljon kuin sanani, "oletteko niin äkkinäinen rakastaja, ettette -tiedä naisen puhuvan vähimmän siitä mitä hän ajattelee enimmän? Pää -pystyyn vain! Jollen kokonaan erehdy, ei teillä ole paljonkaan pelon -aihetta tulevaisuuteen nähden. Olkaa vain kärsivällinen." - -"Niinkö arvelette?" virkkoi hän kiitollisena. - -Vakuutin ettei minulla ollut siitä epäilystäkään; silloin hän vaipui -haaveksimaan ja minä häntä katselemaan. Voi ihmisluonteen -pikkumaisuutta! Hän oli ottanut minut vastaan avosylin, kuitenkin, -kun näin millainen onnellisuus kuvastui hänen kauniilla kasvoillaan, -annoin mielessäni sijaa halpamaisimmalle tunteelle mitä ihmisen -rinnassa voi asua. Minä katselin häntä kadehtivin silmin, katkerana -vertaillen omaa osaani siihen, minkä kohtalo oli varannut hänelle. -Hänellä oli rikkautta, ulkonaista kauneutta, menestystä, korkeita -sukulaisuussuhteita ja suuria toiveita; minä taas olin välittömän -vaaran kynsissä, tulevaisuuteni oli pimeä ja kaikki eteeni aukenevat -tiet niin uhanalaisia, etten tiennyt minkä valitsisin. Hän oli nuori, -minä ikäni kukoistuksen sivuuttanut; hän oli suosiossa, minä turvaton -pakolainen. - -Nämä mietteet hän katkaisi tavalla, joka sai minut punastumaan -nyrpeyttäni. Heräten äkkiä suloisista unelmistaan hän alkoi tiedustella -minusta itsestäni ja oloistani, kysyen innokkaasti, kuinka olin -joutunut St. Cloudiin, ja kuunnellen kertomustani seikkailuistani -jalolla myötätunnolla, joka teki hänet minulle vielä entistäänkin -rakkaammaksi. Kun olin päässyt loppuun -- silloin oli jo Simonkin -liittynyt seuraamme, seisoen oven suussa -- lausui hän, että minun -täytyi päästä kuninkaan puheille. - -"Mitään muuta neuvoa ei ole", sanoi hän. - -"Häntä tavatakseni olen tullutkin", vastasin minä. - -"Totta totisesti!" jatkoi hän, nousten istuimeltaan ja katsellen minua -huolestunein kasvoin. "Kukaan muu ei voi teitä auttaa." - -Minä nyökkäsin. - -"Turennellä on täällä neljätuhatta miestä. Ette kai voi mitään niin -paljoa vastaan?" - -"En mitään", sanoin minä. "Kysymys on siitä tahtooko kuningas ottaa -minua suojellakseen?" - -"Jollei hän tahdo, niin sitten ei kukaan", vastasi herra d'Agen -lämpimästi, "Tänä iltana ette ehkä voi häntä tavata; hänellä on -neuvoston kokous. Huomisaamuna ehkä voitte. Teidän on oltava yötä -täällä; minä panen mieheni vartioimaan, niin luulen teidän olevan -turvassa. Lähden heti tiedustamaan voiko setäni auttaa teitä. Ettekö -tiedä ketään muuta, joka voisi puhua puolestanne?" - -Minä mietin, ja olin jo vastaamaisillani kieltävästi, kun Simon, joka -oli kuunnellut säikähtynein kasvoin, mainitsi Crillonin. - -"Todellakin, jos hän vain suostuu", huudahti d'Agen katsahtaen -hyväksyvästi poikaan. "Hänellä on vaikutusvaltaa kuninkaaseen." - -"Luulen, että hän suostuu", arvelin minä. "Minulla oli omituinen -kohtaus hänen kanssaan eilen illalla." Ja sitten kerroin d'Agenille -majatalossa tapahtuneesta kaksintaistelusta. - -"Hyvä!" lausui hän säihkyvin silmin. "Olisin mielelläni ollut sitä -näkemässä. Joka tapauksessa koetan esittää asiaa hänelle. Crillon ei -pelkää ketään, ei edes kuningasta." - -Niin oli asia päätetty. Se ilta ja yö oli minun pysyteltävä ystäväni -asunnossa, näyttämättä edes nenääni ikkunassa. - -Kun hän oli mennyt ja minä olin yksinäni huoneessa, niin myönnän, -että minä tunsin mieleni sangen masentuneeksi. Herra d'Agenin -matkavarustukset olivat asetellut ympäri huonetta, mutta eivät kyenneet -antamaan muuta kuin epäjärjestyksen leiman sen avaralle alastomuudelle. -Alkoi himmetä, päivänpaiste oli hävinnyt. Ulkona tuntui kellojen -soitto, etäinen tykkien jyminä ja tungoksen täyttämiltä kaduilta -kuuluva hälinä ja kohina tuntuivat kertovan iloisesta elämästä ja -vapaudesta, toivoista ja pyrkimyksistä, joista kaikista minä olin -suljettu pois. - -Muun askartelun puutteessa katselin kadulle, ja pysytellen varovaisen -etäällä ikkunasta näin ratsastajaparvia iloisina kulkevan tungoksen -läpi mikä minnekin, kiiltävin haarniskoin ja äänekkäästi puhellen. -Munkkeja ja aatelisnaisia, joku kardinaali ja lähettiläs kulkivat -silmieni editse -- ja lisäksi loppumaton saattue porvareita ja -kerjäläisiä, sotilaita ja hovimiehiä, gaskonjalaisia, normanneja ja -pikardialaisia. En milloinkaan ollut nähnyt tuollaista näkyä enkä niin -paljon kansaa yhteen paikkaan keräytyneenä. Näytti siltä kuin puoli -Pariisia olisi tullut osottamaan alistumistaan, niin että samalla kun -rintani kohoili omaa vankeustilaani huokaillen, tuo näky vähitellen -haihdutti mielestäni omakohtaiset huoleni, kehottaen minua etsimään -niille korvausta yhteisen asian pikaisesta ja loistavasta voitosta. - -Illan pimeneminenkään ei saanut juhlahumua loppumaan; se jatkui -soihtujen ja lyhtyjen loisteessa, muuttaen yön päiväksi. Joka taholta -kuului ilakoivia tai kinastelevia ääniä. Väkijoukko kuljeskeli kaduilla -myöhäiseen yöhön, huudellen: "Eläköön kuningas!" ja "Eläköön Navarra!" -ja silloin tällöin sai jonkun seurueineen liikkeellä olevan korkean -ylimyksen ilmestyminen innostuksen purkautumaan myrskyäviin huutoihin. -Ei mikään tuntunut sen varmemmalta, välttämättömämmältä ja -peruuttamattomammalta, kuin että joku lähinnätulevan vuorokauden -tunneista saisi nähdä Pariisin kukistumisen. - -Ja kumminkaan ei Pariisi kukistunut. - -Kun herra d'Agen vähää ennen puoltayötä palasi, tapasi hän minut vielä -ikkunan ääressä istumassa pimeässä huoneessa. Kuulin hänen jyrkästi -käskevän tuoda kynttilöitä, ja oivaltaen hänen äänensävystään että -jotakin oli hullusti, nousin ja menin häntä vastaan. Hän seisoi hetken -aikaa hiljaa, pieniä viiksiään punoen, ja puhkesi sitten intohimoiseen -sanaryöppyyn, josta pian ymmärsin niin paljon, että herra de -Rambouillet kieltäytyi minua auttamasta. - -"No niin", virkoin minä, tuntien osanottoa nuoren miehen -huolestuneisuutta ja neuvottomuutta kohtaan, "ehkä hän on oikeassa. - -"Hän antaa tämän vastauksen katsoen siihen, että te tulitte tänä -iltana", vastasi ystäväni, posket häpeästä punottavina, "ja sanoo että -jos hän ryhtyisi teitä tukemaan tämän jälkeen, johtaisi se vain varmaan -nöyryytykseen. Minä en päästänyt häntä helpolla, sen vakuutan", jatkoi -d'Agen, "mutta se ei auttanut mitään. Hän sanoi olevansa suosiollinen -teitä kohtaan ja haluavansa auttaa teitä panemalla jotain alttiiksikin, -mutta jos hän tekisi sen näissä olosuhteissa, vahingoittaisi hän sillä -vain itseänsä." - -"Vielä on jälellä Crillon", sanoin minä niin iloisesti kuin saatoin. -"Suokoon taivas, että hän olisi siellä varhain! Sanoiko herra de -Rambouillet mitään muuta?" - -"Ainoastaan sen, että ainoa pelastumisen mahdollisuus teille olisi -paeta niin pian ja salaisesti kuin mahdollista." - -"Hän piti siis asemaani toivottomana?" - -Ystäväni nyökkäsi, ja ollen yhtä huolissaan minun tähteni kuin -häpeissään omasta puolestaan, osotti niin syvää myötätuntoa, etten -voinut tehdä muuta kuin lohduttaa häntä, mikä onnistui vasta sitten kun -käänsin puheen rouva de Bruhliin. Vietimme lyhyen yön yhdessä, samassa -huoneessa ja samassa vuoteessa, käyttäen enemmän aikaa puhelemiseen -kuin nukkumiseen -- puhellen rouva de Bruhlista ja neiti de la Virestä, -kukkulan laella olevasta linnasta ja metsäleiristä, sanalla sanoen -kaikista entisistä, mutta sangen vähän tulevaisuudesta. Kohta -aamunkoiton jälkeen Simon, joka oli nukkunut makuulavalla kynnyksen -edessä, herätti minut katkonaisesta unesta, johon juuri olin vaipunut, -ja muutamia minuutteja myöhemmin seisoin puettuna ja aseissa, valmiina -koettamaan viimeistä mahdollisuutta mikä minulla oli jälellä. - -Herra d'Agen oli pukeutunut yhtä rintaa kanssani, enkä minä ollut -puhunut mitään. Mutta kun hän otti hattunsa, osottaen selvästi että hän -aikoi lähteä mukaani, panin minä vastaan. "Ei", sanoin minä, "te ette -voi paljon hyödyttää minua, mutta sensijaan voitte aiheuttaa itsellenne -paljon harmia." - -"Te ette saa mennä ilman yhtään ystävää", sanoi hän kiivaasti. - -"No, no!" virkoin minä. "Onhan minulla Simon." - -Mutta kun käännyin puhuttelemaan Simonia, olikin hän mennyt. Harvat -miehet ovat urhoollisimmillaan aamun ensi hetkillä, eikä minua -senvuoksi hämmästyttänyt että pojan rohkeus oli pettänyt. Tuo -uskottomuus kuitenkin vain vahvisti päätöstäni, etten vahingoittaisi -herra d'Agenia, vaikkakin kului kotvan aikaa ennenkuin sain hänet -vakuutetuksi siitä että olin tosissani ja että tahdoin mennä ulos -yksinäni tahi muuten en ollenkaan. Hänen täytyi lopulta tyytyä -lainaamaan minulle rintahaarniskansa, jonka ilomielin puin ylleni, -otaksuen hyvinkin todennäköiseksi, että kimppuuni voitaisiin käydä -ennenkuin ehdin linnaan. Sitten, kellon ollessa noin seitsemän, erosin -hänestä monin syleilyin ja ystävällisin sanoin ja menin kadulle miekka -levättäni alla. - -Illan juhlimisesta uneliaana kaupunki lepäsi hiljaisena ja -rauhallisena. Aamu oli pilvinen ja lämmin. Liput, jotka eilen olivat -tarjonneet niin iloisen näyn, riippuivat rentoina tankojaan pitkin tai -heilahtelivat veltosti ja jäivät sitten taas liikkumattomiksi. Kuljin -verkalleen niiden alitse tähystellen tarkasti kaikille tahoille; mutta -kaduilla ei ollut montakaan ihmistä liikkeellä, ja minä saavuin linnaan -ilman vastuksia. Siellä oli jo hiukan elämää: upseereja, jotka kulkivat -ulos ja sisään, hovilaisia, joitten virkansa vuoksi täytyi olla läsnä, -ja kerjäläisiä, jotka seuraa etsien olivat yön aikana kerääntyneet -tänne. Näitten keskellä tunsin äkkiä suureksi kummastuksekseni Simon -Fleix'n taluttamassa hevostani edestakaisin. Minut nähdessään hän antoi -sen erään pojan huostaan ja tuli puhuttelemaan minua punottavin -kasvoin, mutisten että neljästä jalasta oli enemmän turvaa kuin -kahdesta. En puhunut hänelle paljoa, sillä sydämeni oli täysi ja -ajatuksiani askarrutti vastaanottohuone ja se mitä siellä sanoisin; -nyökkäsin hänelle vain ystävällisesti, ja hän astui taakseni, kun -vartijat pysähdyttivät minut. Vastasin heille hakevani herra de -Crillonia, ja päästen siten menemään lähdin seuraamaan erästä -kolmimiehistä joukkuetta, joka näytti olevan samalla asialla kuin -minäkin. - -Yksi näistä oli jakobiinimunkki, jonka musta ja valkea puku muistutti -minulle isä Antoinea ja sai kylmät väreet käymään sydämessäni. Toisen, -jonka katsetta kartoin, tunsin herra de la Guesleksi, kuninkaan -asianajajaksi. Kolmas oli minulle tuntematon. Päästyään de la Gueslen -mukana-olon nojalla pysähdyttämättä sivuuttamaan päävartiat, seurue -jatkoi kulkuaan pitkän käytäväsokkelon läpi puhellen keskenään -matalalla äänellä, ja pysytellen heidän kintereillään kasvot taitavasti -peitettyinä pääsin minä tällä tavoin aina odotushuoneeseen asti, jonka -tapasin melkein tyhjänä. Täällä kysyin ovenvartialta Crillonia, saaden -kauhistuksekseni kuulla ettei hän ollut saapuvilla. - -Tämä isku, joka vähällä oli tyrmistyttää minut, avasi silmäni näkemään -asemani täperyyden; ainoastaan hetken varhaisuus ja läsnäolevien -harvalukuisuus turvasivat sen toistaiseksi. Millä hetkellä hyvänsä -saatettiin tuntea minut ja ruveta kyselemään taikka tiedustaa nimeäni, -samalla kuin kuninkaan yksityishuoneen vartioidut ovet estivät minua -pääsemästä hänen puheilleen yhtä hyvin kuin jos olisin ollut Pariisissa -taikka sadan penikulman päässä. Koettaen parhaani mukaan salata sitä -masennusta ja levottomuutta, joka tämän asianlaidan minulle selvitessä -valtasi mieleni, menin ikkunan luokse, ja kätkeäkseni kasvoni muilta -sekä saadakseni samalla aikaa koota ajatuksiani, olin katselevinani -siitä ulos. - -Minulta ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta mitään siitä, mitä huoneessa -tapahtui. Panin merkille kaikki seikat ja henkilöt, vaikkakin -kaikki ajatukseni kohdistuivat siihen, kuinka päästä kuninkaan -puheille. Parranajaja tuli huoneesta hopeamaljaa kantaen, seisoi -hetkisen ja sitten meni jälleen sisään äärettömän tärkeän näköisenä. -Vartiat haukottelivat, ja muuan upseeri astui sisään, katseli -ympärilleen ja palasi takaisin. Herra la Guesle, joka oli mennyt -vastaanottohuoneeseen, tuli jälleen ulos ja seisoi lähellä minua -puhellen jakobiinimunkin kanssa, jonka kalpeat, hermostuneet ja -äkilliset liikkeet muistuttivat jonkunverran Simon Fleix'tä. Munkilla -oli kädessään jokin kirje tai anomus, jota hän näytti opettelevan -ulkoa, sillä hänen huulensa liikkuivat yhtämittaa. Ikkunasta -lankeavassa valossa näin, että hänen kasvonsa olivat kostean kelmeät ja -piirteet vääntyneet. Mutta otaksuen, että hän, monien kaltaistensa -tavoin, vietti epäterveellistä elämää, en ajatellut siitä sen enempää, -vaikka hän tuntuikin minusta vastenmieliseltä ja minä olisin siirtynyt -muualle, jollei paikkani hänen läheisyydessään olisi ollut niin -sovelias. - -Hetken perästä, minun siinä päätäni vaivatessa, tuli joku ulos ja sanoi -jotakin la Queslelle, joka puolestaan kutsui munkkia ja lähti kiireesti -ovea kohti. Jakobiini seurasi. Kolmas henkilö, joka oli tullut heidän -muassaan, oli juuri kiinnittänyt huomionsa muualle eikä huomannut, -vaikka la Guesle kutsui häntä. Silmänräpäyksessä olin selvillä -tilanteesta. Kooten kaiken rohkeuteni astuin lattian poikki munkin -jälessä, joka kuullessaan askeleeni tai tuntiessaan kaapunsa -koskettavan minuun säpsähti ja katsahti epäluuloisesti taakseen, -kasvoillaan niin kolkko ja synkkä ilme, että minä olin vähällä kavahtaa -taaksepäin, luullen tuokion ajan näkeväni edessäni isä Antoinen haamun. -Mutta kun mies ei virkkanut mitään ja käänsi kohta katseensa pois, -karaisin mieleni ja astelin edelleen hänen jälessään. Sivuutin -ovenvartian, ja kuin taikavoiman avulla olin kuninkaan huoneessa, mikä -hetkeä aikaisemmin oli tuntunut yhtä saavuttamattomalta kuin sinne -pääsy oli välttämätön turvallisuudelleni. - -Eikä tämä menestys ollut ainoa seikka, mikä sai sydämeni sykkimään -toivorikkaammin. Kuningas oli sisäänastuessani juuri puhumassa, ja -hänen äänensä iloinen sävy tuntui lupaavan suosiollista vastaanottoa. -Hänen majesteettinsa istui puoleksi puettuna tuolilla huoneen perällä, -ympärillään viisi tai kuusi aatelisherraa, yhtä monen odottaessa -ovensuussa, joitten viimeksimainittujen joukkoon minäkin riensin -yhtymään. - -La Guesle näytti aikovan mennä eteenpäin, mutta nähdessään ettei -kuningas ollut häntä huomannut, jäikin paikalleen. Samassa kuningas -kuitenkin näki hänet ja kutsui häntä. "Ahaa, Guesle!" virkkoi hän -hyväntuulisesti. "Vai te siinä olette? Onko ystävänne mukana?" - -Asianajaja astui esiin munkki rinnallaan, ja minulla oli tilaisuus -panna merkille se edullinen muutos, joka oli tapahtunut kuninkaassa, -sillä hän puhui ponnekkaammin ja näytti olevan paremmassa terveydessä -kuin ennen. Hänen kasvonsa eivät näyttäneet varsin niin kalmanomaisilta -maalin alta eikä hänen ruumiinsa varsin niin laihtuneelta. Mutta -enemmän kuin mikään muu hämmästytti minua hänen mielialassaan -tapahtunut muutos. Hänen silmänsä säkenöivät tuon-tuostakin ja hän -nauroi alinomaa, niin että saatoin tuskin uskoa häntä samaksi mieheksi, -jonka olin nähnyt epätoivon musertamana ja tunnonvaivojen kiduttamana. - -Kääntäen huomionsa pois la Gueslestä hän alkoi vaihtaa sanoja häntä -lähinnä seisovan aatelismiehen kanssa, katsellen häneen veitikkamaisin -silmin ja lyöden vetoa Pariisin antautumisesta. - -"Turkanen!" kuulin hänen iloisesti huudahtavan. "Antaisinpa tuhat -puntaa, jos saisin nähdä madame Montpensier'n tänä aamuna! Hän saa nyt -pitää kolmannen kruununsa itse. Tai, hitto! -- meidän pitäisi panna -hänet luostariin. Se olisi mainio kosto!" - -"Huntu tonsuurin sijasta", lausui puhuteltu myhäillen. - -"Niin. Miksei? Olisihan hänkin tehnyt munkin minusta", vastasi -kuningas sukkelasti. "Kyllä hän varmaan on valmis hirttämään itsensä -sukkanauhaansa tänä aamuna, jollei hän jo ole kuollut kiukusta. Taikka, -maltas, minä unhotin hänen kultaiset saksensa. Antakaamme hänen avata -niillä valtimonsa. No niin, la Guesle, mitäs ystävänne haluaa?" - -En kuullut vastausta, mutta se oli nähtävästi tyydyttävä, sillä hetken -perästä kaikki paitsi jakobiinimunkki astuivat syrjään, jättäen hänet -seisomaan kuninkaan eteen, joka ojentaen kätensä otti häneltä kirjeen. -Silminnähtävästi vapisten munkki näytti tuskin jaksavan kestää hänen -osakseen tullutta kunniaa, ja tämän nähdessään kuningas lausui kaikkien -kuultavalla äänellä: "Nostakaa päänne vain. Te olette tervetullut. Minä -rakastan munkinpäähinettä niinkuin jotkut rakastavat naisenmyssyä. No -niin -- mutta mitäs tämä on?" - -Hän luki osan kirjeestä ja nousi seisoalleen. Samalla munkki kumartui -eteenpäin ikäänkuin ottaakseen paperin takaisin, ja sitten, niin -nopeasti, niin äkkiä, niin odottamattomalla liikkeellä ettei kukaan -ehtinyt liikahtaakaan ennenkuin kaikki oli tapahtunut, iski kuningasta -veitsellä ruumiiseen! Kun terä välähti ja katosi ja kuningas syvään -huokaisten vaipui takaisin tuolille, silloin, ja vasta silloin, tiesin -kadottaneeni sallimuksen tarjoaman tilaisuuden anteeksiannon ja -suojeluksen ansaitsemiseen. Sillä jos olisin tarkannut jakobiinia -astuessamme yhdessä ovesta sisään ja lukenut hänen ilkeät kasvonsa -oikein, niin yksi sana, yksi ainoa sana olisi saanut puolestani aikaan -enemmän kuin kymmenen Crillonin puoltolauseet! - -Liian myöhään syöksähti kymmenkunta miestä auttamaan kuningasta; mutta -ennenkuin he ehtivät hänen luokseen, oli hän itse vetänyt veitsen -haavasta ja iskenyt sillä murhaajaa päähän. Silläaikaa kun toiset -tuskasta huudahdellen riensivät tukemaan kuningasta, jonka ruumiista -veri jo virtana vuoti, tarttuivat toiset katalaan munkkiin ja iskivät -hänet maahan. Kun he kerääntyivät hänen ympärilleen, näin hänen -hetkiseksi kohoavan polvilleen ja katsovan ylöspäin; veri, joka valui -pitkin hänen kasvojaan, samoinkuin hänen piirteensä, jotka kuvastivat -sekaisin voitoniloa ja kauhua, saivat tuon näyn painumaan ainaiseksi -muistiini. Seuraavassa silmänräpäyksessä upposi kolme miekanterää hänen -rintaansa, ja hänen vääntelehtivä ruumiinsa temmattiin kirousten -sadellessa lattialta ja työnnettiin pää edellä ikkunasta läpi ja -viskattiin ulos pihalla seisovien tallimiesten ja keittiöpiikain -pilkattavaksi ja häväistäväksi. - -Seurasi sanoin kuvaamaton sekasorto, toisten huutaessa että kuningas -oli kuollut, kun toiset taasen kutsuivat lääkäriä ja muutamat nimeltä -mainiten Dortomania. Odotin että ovet suljettaisiin ja kaikki -sisälläolijat estettäisiin poistumassa, niin että miehen rikostoverit, -jos hänellä sellaisia oli, saataisiin kiinni, Mutta ei ollut ketään, -joka olisi antanut tuon määräyksen. Sensijaan tunkeutui sisään monta, -joilla ei ollut pääsyoikeutta eikä edes mitään asiaakaan, ja heidän -huutonsa ja tungeksimisensa saattoivat sekamelskan ja hälinän sata -kertaa pahemmaksi. Seisoessani keskellä tätä tuoksinaa hämmästyneenä ja -tyrmistyneenä, omat vaarani ja huoleni unohtaneena, tunsin äkkiä -hihaani rajusti nykäistävän ja katsahtaessani ympärilleni näin Simonin -vieressäni. Pojan kasvot olivat tulipunaiset ja hänen silmänsä -näyttivät pullistuvan ulos päästä. - -"Tulkaa!" mutisi hän tarttuen käsivarteeni. "Tulkaa!" Ja muitta -mutkitta tai selityksittä hän veti minua ovea kohti, kasvoillaan ja -käytöksessään sellainen kiihtymys ja malttamattomuus kuin olisi hän -itse ollut murhaaja. "Tulkaa, ei ole silmänräpäystäkään hukattavana", -läähätti hän jatkaen ponnisteluaan vähääkään hellittämättä. - -"Minne?" kysyin minä ihmeissäni, salliessani vastahakoisesti hänen -hinata itseäni pitkin käytävää ja portailla ällistelevän väkijoukon -läpi. "Minne, hyvä mies?" - -"Ratsaille!" sähähti hän vastaukseksi korvaani. "Ratsastakaa henkenne -edestä Navarran kuninkaan luo -- jollei hän jo ole Ranskan kuningas! -Ratsastakaa niinkuin kuolema olisi kintereillänne ja ilmottakaa hänelle -uutinen ja käskekää hänen olla varuillaan omasta puolestaan! Jos -ehditte ensimäisenä, niin, auttakoon meitä taivas, Turenne saa huoleti -koettaa pahimpansa!" - -Tunsin joka hermon ruumiissani väräjävän, kun hänen tarkotuksensa -selvisi minulle. Sanaakaan sanomatta irtauduin hänen käsipuolestaan ja -viskauduin ihmistungokseen, joka täytti alemman käytävän ahdinkoon -saakka. Taistellessani hurjasti läpi päästäkseni Simon auttoi minua -huutamalla: "Tohtoria! Tohtoria! Väistykää!" ja tämä sai monen -siirtymään tieltäni siinä luulossa että minä olin valtuutettu -sanansaattaja. Vihdoinkin sain tunkeutuneeksi joukon läpi ja pääsin -pihalle, missä huomasin olevani ensimäinen linnasta ulos tullut -henkilö. Kymmenkunta ihmistä riensi minua kohti säikähtynein silmin ja -kysymyksiä huulillaan, mutta minä juoksin heidän ohitseen ja siepaten -Cidin ohjakset, joka onneksi oli ihan lähellä, hyppäsin satulaan. - -Kääntäessäni hevosen porttia kohti kuulin Simonin huutavan jälkeeni: -"Teininiitylle! Menkää sen kautta!" ja sitten en kuullut enää mitään. -Olin ulkona pihasta ja laskin laukkaa lakittomin päin katua alas; -naiset sieppoivat lapsiaan tieltä ja juoksivat syrjään, miehet tulivat -säikähtyneinä talojensa oville huutaen että liigalaiset ovat -kimpussamme? Kun kelpo ratsuni viskasi päänsä ylös ja kiisi eteenpäin, -sinkautellen soraa korkealle taakseen kavioillaan, jotka luiskahtelivat -ja tömähtelivät kivitystä vastaan, kun tuuli alkoi vinkua ympärilläni -ja minä tartuin ohjiin lyhyemmältä, silloin tunsin sydämeni -hypähtelevän riemastuksesta. Tunsin samanlaista ihanaa vapautusta ja -kevennystä kuin vanki, joka kauan kahlehdittuna tyrmässä viruttuaan -jälleen pääsee hengittämään vapaata taivaan ilmaa. Tömistimme alas yhtä -katua ja sitten kapeata kujaa pitkin, kunnes muuan rikottu, -risukimpulla tukittu portti -- joitten yli Cid kompastellen rynnisti -- -toi meidät yhdellä harppauksella Teininiitylle, juuri kun myöhästynyt -aurinko puhkesi paistamaan pilvien takaa heittäen valotulvan matalalle, -avaralle tasangolle. Puoli penikulmaa edessäpäin kohoutuivat näkyviin -Meudonin tornit kukkulan laella. Etäällä vasemmalla puolellamme olivat -Pariisin muurit ja lähempänä samalla puolella kymmenkunta linnaketta ja -patteria, siellä ja täällä samalla suunnalla näkyvien keihäskimppujen -tai tiheitten jalkaväkijoukkojen ilmaistessa vihollisen läsnäoloa. En -piitannut kuitenkaan mitään näistä enkä mistään muustakaan paitsi -Meudonin torneista; suoraan niitä kohti suuntasin ratsuni pään, -kiihottaen sen vauhdin äärimmilleen. Nopeaan lähestyivät ojat ja -syvänteet näkyviin edestäpäin ja vilahtivat pois alitsemme. Kuopissa -makaavat miehet kohosivat ylös ja tähtäsivät meihin taikka juoksivat -karjuen katkaisemaan tietämme. Issyn luona olevasta linnakkeesta -ammuttu kanuunanlaukaus repäisi ylös maata toisella puolellamme; -joukko peitsimiehiä syöksähti esiin samalla suunnalla olevista -maavarustuksista ja ratsasti joitakin satoja syltiä kilpaa kanssamme, -hurjasti karjuen ja uhkaillen. Mutta kaikki nuo yritykset olivat -turhia. Äkillisen vauhdin kiihotuksen yllyttämänä ja tuntiessaan -olevansa vapaa tekemään parhaansa -- mikä tapahtui ylen harvoin -- Cid -pudisti vaahdon kuolaimistaan ja levittäen veripunaiset sieraimensa -tuulta kohti kyyristyi yhä matalammaksi ja matalammaksi, kunnes sen -pitkä kaula eteenpäin kurottuneena näytti, ruohokentän vilistessä ohi, -pysähtymättä maaliansa kohti kiitävän nuolen kärjeltä. - -Totta totisesti, kun ilma humisi korvissani ja aurinko paistoi -kasvoihini, minä huusin ääneen kuin poika, ja vaikka istuin hiljaa -uskaltamatta liikuttaa kättä taikka jalkaa, jotten rikkoisi kunnon -sardinialaiseni menoa, rukoilin kiihkeästi, että tuo hevonen, jota olin -hoitanut omin käsin ja ruokkinut viimeisellä kolikollani, kestäisi -horjumatta loppuun asti. Sillä minusta tuntui että kokonaisen -kansakunnan kohtalo ratsasti satulassani; ja mielessä Simonin sanat: -"Käskekää hänen olla varuillaan", samoinkuin se itsellenikin -päivänselvä asia, etteivät liigalaiset olisi niin hupsuja, että -tuhoisivat yhden vihollisen korottaakseen samalle sijalle toisen, ei -minusta tuntunut mikään sen mahdollisemmalta, kuin että minä huimasta -ratsastamisestani huolimatta saapuisin liian myöhään ja tapaisin -Navarran kuninkaan saman kohtalon uhrina kuin Ranskan kuningaskin oli. - -Tässä innokkaassa riennossani olin tehnyt matkaa niin nopeasti kuin -sitä vain harvoin tehdään, ja ohimoitani piiskaavan viiman -vaikutuksesta olin jo tulemassa hiukkasen levollisemmaksi ja -toivehikkaammaksi, kun yhtäkkiä näin suoraan edessäni juuri minun ja -Meudonin välissä kourallisen miehiä parhaallaan kahakoimassa. Joukossa -oli punaisia ja valkoisia mekkoja -- liigalaisia ja hugenotteja -- ja -punamekot näyttivät olevan alakynnessä. Vielä katsellessani he -kuitenkin pääsivät erkanemaan vastustajistaan järjestyksessä, mutta -onnettomuudeksi peräytyen sellaiseen suuntaan ja sellaisella -nopeudella, että minun täytyi ilmeisesti pakostakin joutua heidän -kanssaan vastakkain, joko sitten koetin välttää tuota kohtausta tahi -en. Ehdin hädintuskin saada käsityksen vaarasta ja sen läheisyydestä -sekä erottaa molempien joukkojen tuolla puolen parinkymmenen viirin -elostuttaman hugenottien pääkaartin, kun liigalaiset olivat kimpussani. - -Arvelen heidän tietäneen, ettei kukaan, joka sellaisella vauhdilla -pyrki Meudoniin, voinut olla heidän ystäviään, sillä he syöksyivät -minua kohti kuusi miestä rinnan voitonriemusta huutaen, ja ennenkuin -ehdin laskea kahteenkymmeneen, kohtasimme toisemme. Cid oli yhä -kiivaassa vauhdissa, eikä ollut johtunut mieleeni pysäyttää sitä, niin -ettei minulla ollut aikaa käyttää pistoolejani. Miekkani olin -kiskaissut ulos, mutta kun aurinko häikäisi silmiäni ja miehillä -oli haarniskat yllä, en saanut paljoakaan aikaan vaikkakin -yhteentörmättyämme jakelin hurjia iskuja, raivoissani tästä äkillisestä -vastuksesta, joka ilmestyi toiveitteni tielle juuri kun kaikki näytti -olevan selvänä. Cid piti uljaasti puoliaan -- kuulin hugenottien -hurraavan kaukana -- ja minä iskin syrjään erään miekankärjen, joka -uhkasi kurkkuani. Mutta aurinko kilotti silmiini ja jokin löi minua -päähän. Samassa sain rintaani ankaran iskun, joka suorastaan heitti -minut satulasta. Huitoen hurjasti ilmaa putosin alas huumaantuneena ja -puolipyörryksissä, ja viimeisenä ajatuksenani maahan jysähtäessäni -muistin neitiä ynnä pientä puroa porraskivineen. - - - - -XXXV. "Kuningas on kuollut!" - - -Herra d'Agenin haarniskaa sain kiittää henkeni säilymisestä, sillä se -torjui saamani miekaniskun, niin että ainoa vahinko, minkä sain, oli -hengitykseni salpautuminen joksikin aikaa, huimaus päässä ja -jonkinlainen pyörtymiskohtaus. Näistä toivuttuani huomasin olevani -selälläni maassa, miehen polvi rinnallani ja kymmenkunta ratsumiestä -ympärilläni. Taivas pyöri sekavana silmissäni ja miehet näyttivät -jättiläismäisiltä, mutta senverran kykenin kuitenkin ajattelemaan, että -käsitin mitä oli tapahtunut ja että asiat olisivat voineet olla -pahemminkin. - -Alistuen vangiksijoutumisen ajatukseen valmistauduin pyytämään heitä -säästämään henkeäni, otaksuen varmasti heidän siihen myöntyvän, koska -olin joutunut heidän käsiinsä avonaisessa taistelussa, rehellisesti ja -selvällä päivällä. Mutta kun mies, jonka polvi jo teki oloni aika -tukalaksi, näki että minä olin aikeissa puhua, pusersi hän minua äkkiä -niin rajusti, samalla käskien minua kiukkuisella kuiskauksella olemaan -hiljaa, että katsoin viisaammaksi totella häntä. - -Makasin siis hiljaa, ja aivojeni ollessa vielä sekavina kuulin -ikäänkuin unessa jonkun sanovan: "Kuollut! Niinkö todella? Ja minä jo -toivoin tulleemme ajoissa. No niin, paremmankin kohtalon hän olisi -ansainnut. Kuka hän on, Rosny?" - -"Tunnetteko häntä, Maignan?" kysyi ääni, joka kuulosti omituisen -tutulta. - -Mies, jonka polvi oli rinnallani, vastasi: "En, herra. Hän on minulle -aivan outo. Hän näyttää normannilta." - -"Saattaa kyllä ollakin!" virkkoi kimakkasointuisempi ääni, jota en -ollut ennen kuullut. "Sillä hänellä oli hyvä hevonen. Jos minä saisin -sata sellaista ja sata miestä, jotka ratsastaisivat yhtä huimasti, niin -en kadehtisi itse Ranskan kuningastakaan." - -"Puhumattakaan hänen navarralaisesta serkku-parastaan", lisäsi -ensimäinen puhuja nauraen, "jolla ei ole ehyttä paitaa selässään eikä -nuttua, joka olisi suunnilleenkaan uusi. Niin, Turenne, myöntäkää vain, -ettette sittenkään ole niinkään huonolla puolella!" - -Näitä sanoja lausuttaessa ajatuskykyäni verhonnut pilvi väistyi -yhtäkkiä syrjään. Näin, että miehillä, joitten käsiin olin joutunut, -oli valkoiset nauhat ja heidän johtajallaan valkoinen sulkatöyhtö, ja -käsitin ilman muuta, että Navarran kuningas oli tullut avukseni ja -ajanut pakoon liigalaiset, jotka olivat työntäneet minut alas -satulasta. Muisto kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut tätä ennen, ja -varsinkin tapahtumasta, jonka silminnäkijänä olin ollut kuninkaan -vastaanottohuoneessa, syöksähti mieleeni niin valtavan voimakkaana, -että jouduin raivoisan kärsimättömyyden valtaan ajatellessani -hukkaamaani aikaa, ja nousten äkkiä ylös työnsin Maignanin pois rajulla -ponnistuksella, huutaen että olin hengissä ja että minulla oli uutisia. - -Maignan teki parhaansa pidättääkseen minua, sähisten että olin hullu ja -pusertaen minut miltei hengettömäksi. Mutta turhaan, sillä Navarran -kuningas oli ratsastanut lähemmäksi ja näki minun ponnistukseni. "Hoi! -Onpas se merkillinen kuollut!" huusi hän tullen väliin. "Mitä tämä -merkitsee? Antakaa hänen olla! Kuuletteko? Antakaa hänen olla!" - -Tallimestari totteli ja siirtyi yrmeänä syrjään, silläaikaa kun minä -hoipertelin jaloilleni ja katselin ympärilleni vieläkin hämärtävin ja -vetisin silmin. Heti kohta minut tunnettiin ja lukemattomia -hämmästyksen huudahduksia kuului ympärilläni. Kuullessani nimeäni -mainittavan joka taholla eri äänillä panin merkille, että ainoastaan -parooni de Rosny, johon silmäni ensin sattuivat, seisoi äänetönnä, -katsellen minua hämmästystä ja mielipahaa kuvastavin kasvoin. - -"Kautta taivaan, minulla ei ollut tästä mitään tietoa!" kuulin Navarran -kuninkaan selittävän, Turennen kreiviin päin kääntyneenä. "Mies ei -suinkaan ole täällä minun suostumuksellani. Kysykää häneltä itse, jos -tahdotte. Taikka minä kysyn. Puhukaa, hyvä herra", jatkoi hän kääntyen -minuun päin ankarin ja uhkaavin kasvoin. "Te kuulitte eilen, mitä -lupasin teille? Minkätähden, Jumalan nimessä, olette siitä huolimatta -nyt täällä?" - -Minä yritin vastata, mutta Maignan oli pidellyt minua niin, etten -saanut kylliksi henkeä sisääni, vaan seisoin läähättäen. - -"Teidän korkeutenne lempeys tässä asiassa", lausui Turenne ivallisesti -hymyillen, "on ollut niin suuri, että hän on luottanut sen -jatkuvaisuuteen. Ja epäilemättä hän luuli tapaavansa teidät yksin. -Pelkään, että olen tiellä." - -Tunsin hänet ryhdistään ja ylhäisestä esiintymistavastaan, joka -jossakin muussa seurassa olisi ollut merkkinä hänen valtias-asemastaan, -ja unohtaen sen malttamattomuuden, joka vielä hetki sitten oli minua -ahdistanut -- pääni oli ehkä vieläkin vähän sekaisin -- vastasin -hänelle. "Ja kuitenkin olen kerran saanut lupauksen teidän -ylhäisyytenne suojeluksesta", lausuin minä, saaden hengästykseltäni -vihdoin puhutuksi. - -"Minunko suojeluksestani?" huudahti hän, silmiensä vihaisesti -välähtäessä. - -"Juuri niin", vastasin minä; "Etampesin majatalossa, silloin kun herra -Crillon tahtoi tapella kanssani." - -Hän hämmästyi silminnähtävästi. "Oletteko te se mies?" huusi hän. - -"Olen. Mutta minä en ole täällä jutellakseni itsestäni", vastasin -minä, Ja sen sanottuani -- laiminlyödyn asiani muistuessa jälleen -mieleeni -- astua hoipersin Navarran kuninkaan viereen ja tartuin -polvilleni langeten hänen jalustimeensa. "Sire, minä tuon teille -uutisia! Suuria uutisia! Kauheita uutisia!" huusin, pidellen -suonenvedontapaisesti jalustimesta. "Muuan katala munkki pisti vasta -neljännestunti sitten hänen majesteettiansa tikarilla ruumiiseen hänen -vastaanottohuoneessaan. Ja hän on kuolemaisillaan, tai kukaties jo -kuollut." - -"Kuollut! Kuningasko?" huusi Turenne kiroten. "Mahdotonta!" - -Sekavasti kuulin toisten huudahtelevan minkä mitäkin, sen mukaan kuin -hämmästys ja säikähdys tai suuttumus tai epäuskoisuus heidän mieliään -liikuttivat. Mutta minä en vastannut heille, sillä koko huomioni -kahlehti ja lumosi se ihmeellinen muutos, jonka näin Henrikin kasvoilla -tapahtuvan. Hänen silmänsä alkoivat yhtäkkiä verestää ja näyttivät -vetäytyvän raskaitten silmäkulmien alle, posket muuttuivat väriltään -tiilenpunaisiksi, puoliavointen huulten välistä kuulsivat hänen -hampaansa parran takaa, samalla kun hänen kookas nenänsä, joka näytti -kaartavan kaartamistaan, kunnes se miltei kosketti hänen leukansa, -antoi hänen liikkuvailmeisille kasvoilleen yhtä eriskummallisen kuin -kammottavan ulkonäön. Muuten hän ei kotvaan virkkanut sanaakaan, vaikka -näin hänen kätensä puristavan ratsupiiskaa suonenvedontapaisella -otteella, ikäänkuin hän olisi ajatellut: "Se on minun! Minun! -Riistäköön sen minulta joka uskaltaa!" - -"Pitäkää mielessänne, mies", lausui hän viimein kiinnittäen -läpitunkevan katseensa minuun ja puhuen karhealla, matalalla äänellä, -joka muistutti suuren koiran murinaa, "ettei nyt ole leikin aika. -Ettekä te saa nahkaanne pelastetuksi juonen avulla. Sanokaa minulle, -niin totta kuin elätte, onko tämä juoni?" - -"Taivas varjelkoon, sire!" vastasin minä kiihkeästi. "Minä olin -huoneessa ja näin sen omin silmin. Nousin paikalla satulaan ja -ratsastin tänne lyhintä tietä varottaakseni teidän korkeuttanne -olemaan varuillaan. Munkkeja on paljon, eikä Pyhä Liitto halua pysähtyä -puolitiehen." - -Näin että hän uskoi minua, sillä hänen kasvojensa jännitys -laukesi. Hänen hengityksensä näytti jälleen kulkevan tasaisesti, ja -kymmenesosa-sekunnin verran hänen katseensa etsi Rosnyn katsetta. -Sitten hän loi silmänsä jälleen minuun. "Kiitän teitä, herra", lausui -hän kumartaen vakavasti ja kohteliaasti, "huolenpidostanne minua -kohtaan -- en uutisistanne, sillä ne ovat kovin surullisia. Jumala -suokoon, että serkkuni kuningas olisi ainoastaan haavottunut. Sanokaa -meille nyt tarkoin -- sillä nämä herrat haluavat tietää yhtä -maltittomasti kuin minäkin -- oliko lääkäri ollut hänen luonaan?" - -Vastasin kieltävästi, mutta lisäsin että haava oli nivusissa ja vuoti -kovasti verta. - -"Te sanoitte muutama minuutti takaperin: 'Kuolemaisillaan tai jo -kuollut!'" pitkitti kuningas. "Minkätähden?" - -"Hänen majesteettinsa kasvot olivat rauenneet", sopersin minä. - -Hän nyökkäsi. "Te olette ehkä erehtynyt", sanoi hän. "Toivon että -olette. Mutta tuolla tulee Mornay. Hän tietää ehkä enemmän." - -Silloin kaikki jättivät minut, itse Turennekin -- niin malttamattomasti -halusivat kaikki kuulla asian todellista laitaa. Maignan yksin jäi -viereeni, ollen asettavinaan jalustinhihnaa, ja kehotti minua -hillityllä äänellä pakenemaan. "Ottakaa tämä hevonen, herra de Marsac, -jos tahdotte", yllytti hän, "ja ratsastakaa takaisin samaa tietä kuin -tulittekin. Te olette suorittanut asian, jota varten tulitte. Rientäkää -takaisin ja kiittäkää kun pääsette." - -"Vait!" sanoin minä. "Ei ole vaaraa." - -"Sen saatte nähdä, jos jäätte tänne", vastasi hän synkästi. "Tehkää nyt -niinkuin neuvon ja ottakaa tämä hevonen", pitkitti hän, "ja ratsastakaa -tiehenne! Uskokaa minua, se on teille parasta." - -Minä nauroin vain vasten hänen totista ja huolestunutta naamaansa. -"Kyllä näen, että olette saanut parooni de Rosnylta määräyksen pysyttää -minut erilläni", sanoin hänelle. "Mutta minä en mene, ystäväni. Hänen -täytyy koettaa päästä pulastaan jollakin toisella keinolla, sillä tänne -minä jään." - -"No, tulkoon sitten verenne teidän päällenne", vastasi Maignan, hypäten -satulaan kasvot synkkinä. "Minä olen tehnyt parhaani pelastaakseni -teidät." - -"Sekä isäntänne!" vastasin minä nauraen. - -Sillä pakenemista minä kaikkein vähimmin ajattelin. Olin tehnyt tämän -ratsastusmatkan siinä selvässä tiedossa, ettei mikään ollut minulle -tällä hetkellä niin tarpeen kuin saada jalansijaa hovissa. Sallimuksen -erikoisen suosion avulla olin sen nyt saavuttanut, enkä minä ollut -niitä miehiä, että olisin luopunut siitä sen takia, että se oli täperä -ja uhanalainen. Jotain oli jo sekin, että olin puhunut suuren kreivin -kanssa silmä silmää vasten tulematta turmioon, että olin pelottomalla -katseella vastannut hänen katseeseensa enkä ollut siitä kuollut, ja -että olin pannut käytäntöön Crillonista ottamani opin saamatta siitä -mitään vahinkoa. - -Eikä siinä ollut kaikki. En ollut pahimpinakaan aikoina soimannut -Navarran kuningasta siitä ettei hän tunnustanut palveluksiani. -Mieletöntähän olisi ollut niin tehdäkin, koska se kerran sisältyi -kauppaan. En myöskään ollut milloinkaan epäillyt hänen suopeuttaan -minua kohtaan, taikka ettei hän olisi valmis palkitsemaan minua, jos -tilaisuus ilmestyisi. Nyt saatoin ylpeillä siitä, että olin antanut -hänelle sen mitä hän tarvitsi ja mitä hänellä tähän saakka ei ollut -ollut -- nimittäin muodollisen syyn asettua minua puoltamaan. - -Olinko näissä päätelmissäni oikeassa vai väärässä, sen olin pian -näkevä, sillä tällä hetkellä Henrikin ratsastusseurue, joka oli -jättänyt minut sata askelta jälkeensä, pysähtyi, ja samalla kun jotkut -joukosta viittoivat minua tulemaan, kannusti muuan hevosensa takaisin -kutsuen minua kuninkaan luokse. Riensin noudattamaan määräystä niin -nopeaan kuin saatoin, mutta lähestyessäni joukkoa näin, että vaikkakin -kaikki näyttivät odottavan minun saapumistani, ei Navarran kuningas -enempää kuin Turennen kreivikään ajatelleet etusijassa minua. Kaikkien -kasvoilla, Henrikistä alkaen hänen vähäpätöisimpään hovimieheensä asti, -kuvastui tärkeä vakavuus, jonka ilman vaikeutta voin käsittää -johtuvaksi siitä kaikkien mielissä asuvasta ja kaiken muun -mielenkiinnon syrjäyttävästä epätietoisuudesta, oliko Ranskan kuningas -kuollut vai kuolemaisillaan vai ainoastaan haavotettu. - -"Joutuin!" virkkoi Henrik kärsimättömänä niin pian kun olin tullut -kuulomatkan päähän. "Älkää pidättäkö minua asioillanne kauempaa kuin on -välttämätöntä. Kreivi de Turenne vaatii minua panemaan toimeen eilen -antamani määräyksen. Mutta koska olette antautunut vaaraan minun -tähteni, tunnen olevani velvollinen jotenkin hyvittämään sen teille. -Olkaa siis hyvä ja menkää heti herra la Varennen asuntoon ja luvatkaa -kunniasanallanne olla liikkumatta sieltä mihinkään siksi kunnes asianne -on ratkaistu." - -Käsittäen, että tästä lykkäyksestä, joka samalla takasi hetkellisen -turvallisuuteni ja lupasi hyvää vastaisuuteen nähden, saisin kiittää -sitä suurta tapahtumaa, joka itse Turennenkin mielessä jätti varjoon -kaikki muut, kumarsin äänettömänä. Henrik ei kuitenkaan tyytynyt tähän. - -"No, herra", sanoi hän tiukasti, "suostutteko siihen?" - -Vastasin nöyrästi kiittäväni häntä hänen lempeydestään. - -"Kiitokset ovat tässä aivan tarpeettomia", vastasi hän kylmästi. "Se, -mitä olen tehnyt, ei ole missään yhteydessä Turennen kreivin syytöksen -kanssa. Hänen on saatava oikeus." - -Kumarsin jälleen, ja tuokion perästä oli joukkue lähtenyt laukkaa ajaen -Meudonia kohti, mistä, kuten myöhemmin kuulin, Navarran kuningas -viidenkolmatta valitun ratsumiehen saattamana ratsasti täyttä vauhtia -St. Cloudiin asettuakseen hänen majesteettinsa vuoteen ääreen. Eräs -tallimies oli ottanut kiinni Cidin, joka oli karannut kaupunkiin -saamatta muuta vammaa kuin pienen haavan lapaansa, ja tuli vähän ajan -päästä minua vastaan sitä taluttaen, ja siten saatoin saapua edes -jonkunlaisella arvokkuudella Varennen asunnolle, joka oli pieni talo -kukkulan juurella lähellä linnan porttia. - -En joutunut siellä kärsimään suurempaa vapauden rajotusta kuin mihin -kunniasanani minut velvotti, ja kun huoneessa oli vielä se mukavuus, -että sen akkuna oli valtakadun puolella, oli minulla tilaisuus seurata -ja ottaa osaa pitkin päivää niihin moniin hälytyksiin ja yllätyksiin, -joista tuo päivä oli merkillinen. Sen suusta suuhun kiitävät -monenmoiset huhut samoinkuin se kiihkeä jännitys, joka valtasi kaikki -mielet, ovat niin tuoreessa muistossa, etten huoli niissä viipyä, -vaikkakin ne sillä kertaa auttoivat ajatuksiani pysymään poissa omista -huolistani. Riittäköön kun sanon, että jonakin hetkenä kuulimme että -hänen majesteettinsa oli kuollut, toisena taas että haava ei ollut -muuta kuin ihonaarmu, ja vielä, että saatoimme odottaa hänen saapuvan -Meudoniin ennen auringonlaskua. Huhu, että Montpensier'n herttuatar oli -ottanut myrkkyä, oli tuskin ehtinyt saada herkät uskojansa, kun -Pariisin tykit ampuivat riemulaukauksia kuninkaan kuoleman johdosta. - -Kadut olivat niin täpötäynnä ihmisiä, jotka kertoivat ja kuuntelivat -näitä huhuja, että minusta tuntui ikkunassa seisoessani kuin olisin -katsellut markkinoita. Eikä minun tarvinnut hakea kaikkea ajankuluani -seinien ulkopuolelta, sillä joukko hoviin kuuluvia herrasmiehiä, jotka -olivat kuulleet minun olleen sinä aamuna St. Cloudissa ja vielä -itse tapahtumahuoneessa -- seikka, mikä teki minut sillä hetkellä -maailman halutuimmaksi seuratoveriksi -- muistivat yhtäkkiä -olevansa hiukan tuttuja kanssani ja tekivät minulle kunnian tulemalla -minua tervehtimään ja istumalla suuren osan päivästä luonani. -Ja minä myönnän, että sain tästä seikasta yhtä paljon toivoa kuin -huviakin, sillä tiesinhän, että hovimiehet ovat maailman parhaita -sään-ennustajia, jotka eivät kammoksu mitään niin paljon kuin -seurustelua sellaisten kanssa, joille aurinko ei paista. - -Vihdoinkin, iltapuolen keskipalkoilla, Navarran kuningas palasi tuoden -tietoja, jotka, hälventäen toisten pelon ja kukistaen toisten toiveet, -tekivät lopun tästä epävarmuudesta vakuuttamalla monien hämmästykseksi, -ettei hänen majesteettinsa henki ollut vaarassa. Vaihtelevin tuntein -kuulimme, että ensimäiset johtopäätökset, joihin en ollut tullut yksin -minä, vaan kokeneet lääkäritkin, olivat myöhemmin ilmenneitten -asianhaarojen perustalla osottautuneet vääriksi, ja että, sanalla -sanoen, Pariisilla oli yhtä suuri syy pelkoon ja uskollisilla -alamaisilla yhtä paljon aihetta toivoon kuin ennen tuota uhkarohkeata -yritystä. - -Olin hädintuskin ehtinyt sulattaa tämän hämmästyttävän tiedon, joka, -sen tunnustan, oli minulle vähemmän tervetullut kuin sen olisi pitänyt -olla, kun herra d'Agen saapui luokseni ja suuntasi ajatukseni joksikin -aikaa toisaalle. Heti kun hän oli saanut kuulla missä olin ja mihin -merkillisiin seikkailuihin olin joutunut, oli hän lähtenyt ratsastamaan -Meudoniin, pysähtyen ainoastaan kerran, juuri vähää ennen kuin saapui -minun luokseni, käydäkseen tervehtimässä rouva de Bruhlia. Kysyin -häneltä, kuinka tämä oli ottanut hänet vastaan. - -"Niinkuin hänestä voi arvatakin", vastasi hän punastuen. -"Ystävällisemmin kuin minulla oli oikeutta odottaa, joskaan ei niin -lämpimästi kuin olin uskaltanut toivoa." - -"Se tulee kyllä aikaa myöten", sanoin minä nauraen. "Entä neiti de la -Vire?" - -"En tavannut häntä", vastasi hän, "mutta kuulin että hän voi hyvin. Ja -on tuhat kertaa tulisemmin rakastunut", jatkoi hän silmäillen minua -veitikkamaisesti, "kuin viimeksi häntä nähdessäni." - -Nyt oli minun vuoroni punastua, ja sen teinkin, tuntien täysin määrin -sitä mielihyvää, jota tuon kaltainen vakuutus oli tarkotettukin -tuottamaan. Kuvitellessani neiti de la Vireä sellaisena kuin olin hänet -viimeksi nähnyt, satulastaan puoleeni kallistuneena, rakkaus niin -selvästi kasvoilleen kirjotettuna, että kuka hyvänsä saattoi sen lukea, -vaivuin niin suloiseen haaveiluun, että kun herra la Varenne hetken -perästä astui huoneeseen, ei sanaakaan enempää ollut lausuttu -kummaltakaan puolen. - -Hänen katseensa ja äänensä olivat niin jyrkät kuin miksi hän lempeältä -ja hyvänlaatuiselta luonnoltaan saattoi ne tehdä. "Herra de Marsac", -hän lausui, "minusta on ikävä tehdä oloanne rajotetummaksi, mutta olen -saanut määräyksen kieltää teitä tapaamasta ystäviänne. Ja minun täytyy -pyytää tätä herraa poistumaan." - -"Mutta ystäväni ovat kulkeneet täällä kaiken päivää", sanoin -kummastuneena. "Onko tämä uusi määräys?" - -"Kirjallinen määräys, joka saapui minulle vasta kaksi minuuttia -sitten", vastasi hän suoraan. "Olen myöskin saanut määräyksen siirtää -teidät pihanpuolella taloa olevaan huoneeseen, niin ettette voi nähdä -kadulle." - -"Mutta minulta otettiin kunniasana", huudahdin minä luonnollisen -harmintunteen valtaamana. - -Hän kohautti olkapäitään. "Ikäväkseni täytyy minun sanoa, ettei minulla -ole sen kanssa mitään tekemistä", vastasi hän. "Voin ainoastaan -noudattaa määräyksiä. Minun täytyy niinollen pyytää tätä herraa -poistumaan." - -Herra d'Agenilla ei tietysti ollut muuta valittavana kuin jättää minut, -minkä hän teki, kuten saatoin nähdä huolimatta hänen iloisista ja -luottavaisista jäähyväislauseistaan, koko lailla epäluuloisena ja -pahaa-aavistavana. Kun hän oli mennyt, ryhtyi la Varenne viipymättä -panemaan täytäntöön määräystensä toista osaa. Niin huomasin hetken -perästä olevani pienessä ja pimeässä huoneessa, jonka ikkunan edessä -oli kolmen askeleen päässä sen kallion sileä kylki, jolla linna seisoi. -Tämä muutos valoisan ikkunan äärestä, josta saatoin katsella kaupungin -elämää kaikessa sen moninaisuudessa ja seurata joukkojen mielialan -pienimpiäkin ailahduksia, ahtaaseen kammioon, jonne ei mikään ääni -päässyt tunkeutumaan ja missä keskipäivän ja illan erokin oli vain -heikosti huomattavissa, ei voinut olla vaikuttamatta painostavasti -mielialaani, varsinkin kun uskoin sen merkitsevän yhtä vakavaa muutosta -onneni suunnassa. Otaksuen että minun nyt täytyi esiintyä Navarran -kuninkaan silmissä valheellisten uutisten tuojana, asetin määrityksen -vankeuteni tiukentamisesta yhteyteen hänen St, Cloudista paluunsa -kanssa; ja oivaltaen että Turennen kreivillä oli jälleen vapaus -omistautua minun asioilleni, aloin katsella eteeni aavistuksin, jotka -olivat sitä kiusallisempia, kun antamani kunniasana teki mahdottomaksi -kaikki karkaus-yrityksetkin. - -Uni ja tottumus auttoivat minua kuitenkin viettämään yön rauhallisesti. -Aamulla ani varhain kova tykkien pauke, joka kuului minunkin kammiooni, -saattoi minut otaksumaan että Pariisi oli antautunut; mutta palvelija, -joka toi minulle aamiaista, kieltäytyi töykeästi antamasta minulle -mitään tietoja. Koko päivän vietin sitten yksinäni, ajatukset vuoroin -rakastetussani, vuoroin omassa tulevaisuudessani, joka alkoi tuntua yhä -synkemmältä mitä useampi tunti kului. Ei kukaan tullut minua tapaamaan, -ei askeltakaan kajahtanut hiljaisessa talossa; ja yhteen aikaan luulin -jo vartiaini unohtaneen senkin, että tarvitsin ruokaa. Tämä -laiminlyönti tosin korjattiin illan tullen, mutta herra la Varennea ei -sittenkään näkynyt, palvelija tuntui olevan mykkä eikä mitään ääniä -kuulunut koko talosta. - -Oli kulunut noin tunti siitä kun olin lopettanut ateriani, ja huone -alkoi jo käydä pimeäksi, kun hiljaisuus vihdoinkin keskeytyi nopeitten -askelien kajahtaessa ulko-ovelta. Ne pysähtyivät ikäänkuin empien -porrasten juurella, mutta seuraavassa tuokiossa ne lähenivät jälleen ja -pysähtyivät huoneeni ovelle. Nousin istuimeltani kuullessani avainta -kierrettävän lukossa, ja on helppo kuvailla hämmästystäni, kun näin -itse Turennen kreivin astuvan sisään ja sulkevan oven jälkeensä. - -Hän tervehti minua ylpeästi astuessaan pöydän luokse, kohottaen -hattuaan hetkiseksi ja pannen sen sitten jälleen päähänsä. Sen tehtyään -hän jäi katsomaan minuun ja minä häneen, äänettömyydessä, joka minun -puoleltani oli pelkkä hämmästyksen tulos, mutta hänen puoleltaan -aiheutui halveksumisesta ja jonkinlaisesta ihmettelystä. Iltavalo, joka -oli tuntuvasti hämärtymässä, antoi hänen kasvoilleen kaamean vaaleuden, -saaden ne erottumaan takana olevasta varjosta tavalla, joka ei jättänyt -tekemättä vaikutustaan minuun. - -"Niin", lausui hän vihdoin, puhuen hitaasti ja kuvaamattoman -hävyttömästi, "olen tullut tänne saadakseni katsoa teitä!" - -Tunsin suuttumuksen kohoavan sisässäni ja vastasin hänen katseeseensa -yhtä tiukalla katseella. "Niinkuin tahdotte", lausuin olkapäitäni -kohauttaen. - -"Ja ratkaistakseni erään kysymyksen", jatkoi hän samalla äänellä. -"Nähdäkseni, onko se mies, joka oli kyllin mieletön loukkaamaan ja -halveksimaan _minua_, sellainen vanha, pennitön hölmö, jollaiseksi -jotkut häntä kutsuivat, vai uhkarohkea yltiöpää, joksi toiset häntä -kuvasivat." - -"Oletteko nyt päässyt selville?" virkoin minä. - -Hän silmäili minua hetkisen tiukasti; sitten hän äkkiä kiivastuen -huusi: "Hitto soikoon, jos olen! En edes tiedä, olenko tekemisissä -erittäin ovelan vai erittäin typerän, hullun vai konnan kanssa!" - -"Voitte sanoa mitä haluatte vangille", vastasin minä kylmästi. - -"Turenne tekee sen yleensä kenelle haluaa!" vastasi hän. Seuraavassa -tuokiossa hän sai minut säpsähtämään sanomalla, vetäen esiin -makeisrasian ja avaten sen: "Tulen juuri sen pienen hupakon luota, -jonka olette lumonnut. Jos hän olisi minun vallassani, niin olisin -piiskannut hänet ja pannut vedelle ja leivälle kunnes hän tulisi -järkiinsä. Mutta kun ei hän ole, täytyy minun käyttää toista keinoa. -Saanko kysyä", jatkoi hän ivallisella äänellään, "onko teillä -minkäänlaista käsitystä, miten teidän tulee käymään, herra de Marsac?" - -Sydämeni sanomattomasti keventyneenä siitä mitä hän sanoi neidistä, -vastasin että minulla oli mitä täydellisin luottamus Navarran kuninkaan -oikeudenmukaisuuteen. - -Hän kertasi tuon nimen tavalla, jonka merkitystä en ymmärtänyt. - -"Niin, Navarran kuninkaan", vastasin minä lujasti. - -"No niin, uskallanpa sanoa että teillä on hyvä syy tehdä niin", lausui -hän pilkallisesti hymyillen. "Jollen erehdy, tiesi hän tästä asiasta -hiukan enemmän kuin mitä hän myöntää." - -"Todellako? Navarran kuningasko?" sanoin minä tuijottaen tyhmästi -häneen. - -"Niin, todella, todella, Navarran kuningas!" tikasi hän vastaan matkien -minua, ollen lähempänä kiukkua kuin mitä siihen saakka olin hänestä -huomannut. "Mutta jättäkää hänet hetkeksi syrjään, junkkari", jatkoi -hän, "ja kuunnelkaa minua. Taikka katsokaa ensin tätä. Joka näkee, se -uskoo." - -Puhuessaan hän veti esiin paperin, jonka hän jonkinlaisella äkäisellä -ylenkatseella työnsi kouraani. Pidättäen hämmästykseni vein sen ikkunan -luokse ja vaivaloisesti lukien sain selville, että se oli -asianmukaiseen muotoon laadittu kuninkaallinen käskykirje, jolla -määrättiin joku tuntematon henkilö -- nimen paikka oli nimittäin -jätetty tyhjäksi -- Armagnac'in maaherraksi kahdentoistatuhannen livren -vuosipalkalla! - -"No niin?" virkahti hän maltittomasti. - -"Niin?" vastasin minä koneellisesti, sillä aivojani huimasi; tuollainen -paperi tuollaisella tavalla esitettynä herätti eriskummallisia -ajatuksia mielessäni. - -"Voitteko saada selvää siitä?" kysyi hän. - -"Kyllä", vastasin minä, sanoen itsekseni että hän varmaan tahtoi tehdä -minulle jonkun kepposen. - -"No hyvä", jatkoi hän, "kuulkaa sitten. Minä aion kohdella teitä -lievästi, tehdä teille tarjouksen, herra de Marsac. Hankin teille -vapautenne takaisin ja täytän tuon tyhjän paikan, jonka tässä näette, -teidän nimellänne -- yhdellä ehdolla." - -Tuijotin häneen niin hämmästyneenä kuin oli luonnollista tuollaisen -ehdotuksen kuullessani. "Siis tahdotte antaa tuon viran minulle?" -sopersin epäuskoisena. - -"Koska kuningas on jättänyt sen minun valtaani, niin tahdon sen tehdä", -vastasi hän. "Mutta sallikaa minun ensin huomauttaa", jatkoi hän -ylpeästi, "että asialla on toinenkin puoli. On kyllä totta, että minä -tarjoan teille, herra de Marsac, sellaisen viran, jonka pitäisi -tyydyttää kunnianhimoisimmatkin toiveenne. Mutta toiselta puolen on -teidän pidettävä mielessä, että minulla on yhtä suuri valta kostaa nyt -kuin eilenkin, ja että jos suostun ostamaan teidät, niin johtuu se -siitä, että erityiset syyt kehottavat tuohon menettelyyn, eikä suinkaan -siitä, että se olisi ainoa vallassani oleva keino." - -Minä kumarsin. "Ja mikä on tuo ehto, herra kreivi?" kysyin käheästi, -alkaen ymmärtää hänen tarkotustaan. - -"Se, että luovutte vaatimasta tai pyytämästä holhokkini kättä", vastasi -hän kevyesti. "Siinä on kaikki. Se on yksinkertainen ja huokea ehto." - -Katsoin häneen uudelleen hämmästyneenä, ihmeissäni, ällistyksissäni, -lukemattomien kysymysten risteillessä mielessäni. Minkätähden hän -hieroi kauppaa, kun hänellä oli valta käskeä? Minkätähden hän alentui -sovintoon, kun kerran olin hänen armoillaan? Minkätähden hän otti -vakavan keskustelun alaiseksi toiveeni, joitten täytyi hänestä tuntua -äärimmäiseltä röyhkeydeltä? Minkätähden? En kyennyt sitä selvittämään -itselleni, vaan seisoin tuijottaen häneen äänettömänä; ällistykseni oli -yhtä suuri kuin jos hän olisi tarjonnut minulle Ranskan kruunua; -ihmetykselläni ja epäilyksilläni ei ollut määrää. - -"No", lausui hän viimein, käsittäen väärin kasvoillani kuvastuvan -mielenliikutuksen. Te suostutte kai?" - -"En ikinä!" vastasin lujasti. - -Hän säpsähti. "Luulen etten kuullut oikein", sanoi hän, puhuen hitaasti -ja miltei kohteliaasti. "Minä tarjoan teille suuren viran ynnä -suojelukseni, herra de Marsac. Onko minun ymmärrettävä, että pidätte -parempana vankeutta ja vihollisuuttani?" - -"On, jos ehdot ovat sellaiset", vastasin minä. - -"Ajatelkaa, ajatelkaa!" lausui hän jyrkästi. - -"Olen ajatellut", vastasin minä. - -"Kyllä, mutta oletteko myös ajatellut millainen on asemanne?" sanoi -hän. "Oletteko ajatellut, kuinka monta estettä on teidän ja tuon pienen -hupsun välillä? Kuinka monen henkilön vastustus teidän on voitettava, -kuinka monta ystävää hankittava? Oletteko ajatellut, mitä merkitsee -asettua taistelemaan minua vastaan tässä asiassa, tai kummalle meistä -todennäköisesti voitto lopulta lankeaa?" - -"Olen ajatellut", toistin minä. - -Mutta ääneni vapisi. Huuleni olivat kuivat. Huone oli käynyt pimeäksi. -Ulkopuolella oleva kallio, joka esti valoa pääsemästä kammiooni, sai -sen näyttämään jo vankityrmältä. Vaikka en uneksinutkaan suostumisesta, -vaikka tunsinkin että hän tässä keskustelussa oli alentunut -vertaisekseni ja minä olin päässyt hänestä voitolle, niin tunsin -kuitenkin mieleni lannistuvan. Sillä minä muistin kuinka vankiholvissa -viruvan miehen elämä hitaasti mataa eteenpäin alituisessa unohduksessa, -kuinka vaivalloisesti siellä kuluvat päivät, jotka vapaille miehille -ovat kirkkaita ja täynnä toiveita ja pyrkimyksiä. Väläyksessä selkeni -minulle, millaiselta tuntuisi jäädä tänne tai johonkin samankaltaiseen -paikkaan, saamatta koskaan enää nousta hevosen selkään tai hengittää -vapaata taivaan ilmaa, kuulematta koskaan enää miekan kalinaa -jalustinta vastaan tai herra d'Agenin sointuvaa ääntä, kun hän kutsuu -ystäväänsä! - -Odotin Turennen lähtevän pois saatuaan vastaukseni tai sitten joutuvan -sellaiseen raivoon, jollaista vastarinta on omiaan synnyttämään niissä, -jotka harvoin sitä kohtaavat. Ihmeekseni hän kuitenkin hillitsi -itsensä. "Niin", sanoi hän, niin maltillisesti että se kerrassaan -kummastutti minua, varsinkin kun hänen äänensä selvästi ilmaisi -harmistumista, "minä tiedän mihin te luotatte. Te arvelette että -Navarran kuningas on teitä suojeleva. Mutta minä vakuutan Turennen -kunnian nimessä, ettei hän tee sitä, ettei Navarran kuningas tee mitään -teitä pelastaakseen. Mitenkäs nyt vastaatte?" - -"Samoinkuin ennenkin", virkoin itsepintaisesti. - -Hän otti paperin pöydältä synkästi naurahtaen. "Sitä pahempi itsellenne -siis!" sanoi hän kohauttaen olkapäitään. "Sitä pahempi itsellenne! -Pidin teitä lurjuksena; näyttekin olevan hullu!" - - - - -XXXVI. "Eläköön kuningas!" - - -Nämä sanat olivat hänen jäähyväisensä. Mutta hänen lähtönsä, jota -muutamia hetkiä aikaisemmin olisin tervehtinyt ilolla, koska se päästi -minut hämmingistä ja nöyryytyksestä, jätti minut välinpitämättömäksi. -Hänen juhlallisesti vahvistamansa vakuutus, ettei minulla ollut -odotettavissa minkäänlaista apua Navarran kuninkaalta, oli masentanut -minut, murskaten toiveeni ja luottavan mielialani niin perinpohjin, -että seisoin kuin kiinninaulittuna paikalleni vielä kauan sen jälkeen, -kun hänen askeltensa kaiku oli lakannut kuulumasta käytävästä. Jos oli -totta, mitä hän oli sanonut, niin en voinut nähdä valonpilkettäkään -siinä pimeydessä, joka varjosi tulevaisuuteni samoin kuin kammion, -jossa seisoin. Tunsin hänen majesteettinsa heikkouden ja horjuvaisuuden -liian hyvin asettaakseni mitään luottamusta häneen; jos vielä Navarran -kuningaskin minut hylkäsi, olin todellakin ilman toivoa ja ilman -auttajaa. - -Olin seisonut jonkun aikaa aprikoiden tätä tuskallista kysymystä, -jota, tuntien Turennen ankaruuden yksityistä kunniaansa koskevissa -asioissa, en voinut kevyesti sivuuttaa, kun kuulin uusia askeleita -porraskäytävästä ja herra la Varenne aukaisi oven. Nähdessään minun -olevan pimeässä sopersi hän anteeksipyyntönsä palvelijain -leväperäisyydestä. - -"Olemme olleet sellaisessa tuoksinassa koko päivän, että teidät on -unohdettu", jatkoi hän. "Mutta nyt ei teillä tule olemaan mitään -valittamisen syytä. Minä olen saanut määräyksen tuoda teidät hänen -majesteettinsa luokse viipymättä." - -"St. Cloudiinko!" huudahdin minä kovasti kummissani. - -"Ei, Ranskan kuningas on täällä", vastasi hän. - -"Meudonissako?" - -"Aivan niin. Minkätähden ei?" - -Lausuin ihmettelyni hänen majesteettinsa pikaisesta parantumisesta. - -"Kaikkia vielä!" vastasi hän kursailematta. "Hän voi yhtä hyvin kuin -ainakin. Minä jätän teille kynttiläni. Olkaa hyvä ja tulkaa alas heti -kun olette valmis, sillä ei ole hyvä antaa kuninkaiden odottaa. Oh! -Olinpa unhottaa yhden asian", jatkoi hän kääntyen takaisin ollessaan jo -ovella. "Määräykseni on pitää huoli siitä ettette saa puhella kenenkään -kanssa ennenkuin olette tavannut kuningasta, herra de Marsac. Pyydän -teitä hyväntahtoisesti muistamaan tämän, jos meidän täytyy odottaa -esihuoneessa." - -"Siirretäänkö minut toiseen -- oleskelupaikkaan?" kysyin minä, mieli -täynnä aavistuksia. - -Hän kohautti olkapäitään. "Mahdollista kyllä", vastasi hän. "En tiedä." - -Minä en tietysti voinut muuta kuin mutista olevani kuninkaan -käytettävissä; minkä jälkeen la Varenne poistui, jättäen minut -suhtautumaan asiaan miten parhaiten taisin. Odotin luonnollisesti -kaikkea muuta kuin hyvää vastaanotosta, johon liittyi tuollainen ehto; -ja tämä oli omiaan tekemään yhä mustemmaksi mieleni, joka jo -ennestäänkin yksinäisyydessä viettämäni pitkän päivän vaikutuksesta oli -sangen alakuloinen. En kuitenkaan kammonut mitään niin paljon kuin -pitkittyvää epävarmuutta, ja siksi riensin kiireesti siistimään pukuani -mikäli voin, ja laskeusin sitten alas portaita, joitten juurella -vartiani oli odottamassa minua parin palvelijan kanssa, joista toinen -kantoi soihtua. - -Menimme ulos rinnatusten, ja kun matkaa oli ainoastaan satakunta -kyynärää, astuimme jo melkein samassa linnanportista sisään. Panin -merkille, että portti oli hyvin vahvasti vartioitu, mutta lyhyt -ajatteleminen riitti muistuttamaan minulle, ettei se ollut suinkaan -kummeksittavaa sen jälkeen mitä oli tapahtunut St. Cloudissa. Pihan -poikki kävellessämme huomautin Varennelle, että otaksuin Pariisin -antautuneen; mutta hän kielsi sen niin lyhyeen ja jyrkästi, että jätin -sikseen muut kyselemiset. Ja sitäpaitsi, linna kun oli pieni, saavuimme -melkein samassa pitkään, kapeaan käytävään, joka näkyi tekevän -esihuoneen virkaa. - -Se oli kirkkaasti valaistu sekä päästä päähän, ja melkeinpä seinästä -seinään, täynnä hovimiehiä, joitten äänettömyys samoin kuin heidän -odottavat ja levottomat katseensa herättivät minussa kummastusta. -Siellä täällä kaksi tai kolme, jotka olivat saaneet haltuunsa -ikkunasyvennyksen, puhelivat keskenään matalalla äänellä, taikka pari -muuta, jotka pitivät itseään riittävän arvokkaina käyskentelemään -odottavien rivien välissä kapeassa käytävässä, keskusteli kuiskaillen -kävellessään. Mutta nämäkin olivat herkkiä säpsähtämään vähimmästäkin -hälytyksestä ja vilhuivat lakkaamatta sivuilleen, silläaikaa kuin muu -seurue seisoi jännittyneessä odotuksessa, säpsähtäen ja kääntäen -innokkaasti päänsä aina kun ovi avautui tai uusi tulija ilmotettiin. -Huoneessa vallitseva outo äänettömyys muistutti kaikkein enimmän -Blois'n hovia sinä iltana, jolloin Mercoeurin herttua oli karannut, -mutta tuo hiljaisuus oli ammottanut tyhjissä saleissa, kun tämä taas -antoi omituisen leimansa täyteen ahdetulle huoneelle. - -Herra la Varenne, jonka oven luona olijat ottivat vastaan äänettömällä -kohteliaisuudella, veti minut erääseen ikkunakomeroon, mistä minulla -oli tilaisuus tehdä se havainto, että läsnäolevat hugenotit -lukumäärältään miltei voittivat kuninkaan varsinaisen seurueen. Niitten -joukossa, jotka kävelivät edestakaisin, huomasin kuitenkin markiisi de -Rambouillet'n, jota toisissa olosuhteissa olisin rientänyt kunnioittaen -tervehtimään, ynnä marsalkka d'Aumontin, Sancyn ja Humièresin. Olin -tuskin ehtinyt huomata nämät, kun vastaanottohuoneen ovi avautui ja -lisäsi heidän joukkoonsa marsalkka Bironin, joka tuli ulos nojaten -Crillonin käsivarteen. Näitten vanhojen riitakumppanien näkeminen -yhdessä riitti jo sinänsä ilmottamaan minulle, että jokin vakava -käännekohta oli käsissä, varsinkin kun heidän kulkuaan joukon läpi -lukemattomat silmät seurasivat uteliain ja tarkkaavin katsein. - -He katosivat viimein ulko-ovesta, ja läsnäolijat kääntyivät kuin -yhteisestä sopimuksesta katsomaan, kuka seuraava tulija olisi. Mutta -lähes puoli tuntia kului, ennenkuin sisähuoneen ovi, jota kaikki niin -hartaasti tähystivät, jälleen aukeni. Tällä kertaa siitä ilmestyi -äskeinen vieraani, Turennen kreivi, joka tuli hymyillen ja nojaten, -suureksi hämmästyksekseni, parooni de Rosnyn käsivarteen. - -Kun nuo molemmat kävelivät pitkin huonetta kaikkien läsnäolijain -katseitten saattamina, siellä täällä tervehtien jotain liehittelevää -ystävää, tunsin rohkeuteni lannistuvan yhtä paljon Turennen hyvästä -tuulesta kuin siitä seurasta, missä hänet näin. Joskin tiesin, että -mikäli hän oli hyvillään, sikäli oli minulla syy odottaa epämieluisia -tapahtumia, niin ei minulta vielä kuitenkaan olisi kaikki toivo ollut -hukassa, jos Rosny olisi jäänyt turvakseni. Mutta hänet menetettyäni -- -ja niinkuin nyt hänet näin, en voinut epäilläkään, etten ollut häntä -menettänyt -- ja katsoen Navarran kuninkaan myöskin jo menneeksi tunsin -niin syvää rohkeuden vaipumista, etten koskaan ennen ollut sellaista -kokenut. Häveten sanoin itsekseni, etten minä ollut luotu hoveja enkä -tällaisia näkyjä varten; ja muistaessani uudella ja katkeralla -mielikarvaudella sitä surkeata osaa, jota olin esittänyt Navarran -kuninkaan esihuoneessa St. Jeanissa, tulvahti mieleeni niin syvä säälin -tunne rakastettuani kohtaan, että on mahdotonta ajatella suurempaa -hellyyttä kuin mikä mieleni nyt täytti häntä ajatellessani. Olin -voittanut hänet väärällä lipulla, olin hänelle arvoton. Tunsin, että -pelkän läsnäoloni hänen seurassaan tällaisessa paikassa ja näitten -ihmisten keskellä täytyi tuottaa hänelle häpeää ja nöyryytystä. - -Poskeni olivat tulessa, ja siksi tunsin suurta huojennusta, kun ei -kumpikaan heistä käytävän toiseen päähän kulkiessaan katsonut minuun -päin eikä näyttänyt huomaavan minun läheisyyttäni. Ovella he seisoivat -hetkisen vakavasti puhellen; näytti siltä kuin de Rosny olisi halunnut -saattaa kreiviä vielä kauemmaksi. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt sitä -sallivan, vaan sanoi siinä hyvästi, niin monin kohteliain elein että -viimeinenkin Rosny'hin perustuva toiveeni hupeni. - -Siitä huolimatta ei parooni de Rosny ollut kuitenkaan niin kokonaan -muuttunut, etten voinut nähdä hymyn väreilevän tuokion verran hänen -piirteillään, kun hovimiesten kumartelevat rivit avautuivat hänen -edessään. Samassa hänen silmänsä sattuivat minuun, ja kasvonilmeensä -juuri ollenkaan muuttumatta hän pysähtyi kohdalleni. - -"Herra de Marsac varmaan odottaa pääsyä kuninkaan puheille?" kysyi hän -Varennen puoleen kääntyen. - -Seuralaiseni oli vaiti, minä kumarsin. - -"Viiden minuutin perästä", virkkoi de Rosny tyvenesti, kasvoillaan -välinpitämätön ilme, joka sai minut epäilemään, eikö kaikki, mitä -muistin tästä miehestä, ollutkin vain unta. "Ah, herra de Paul, mitä -voin tehdä puolestanne?" jatkoi hän ja taivutti päätään kuunnellakseen -pyyntöä, jonka minua lähinnä seisova herrasmies sopotti hänen -korvaansa. "Tahdon koettaa", kuulin hänen vastaavan. "Joka tapauksessa -saatte tietää huomenna." - -"Mutta lupaatteko olla ystäväni?" pitkitti de Paul, pidättäen häntä -hihasta. - -"Ainoastaan yhden asetan teistä edelle", vastasi hän. Naapurini näytti -lysähtävän kokoon pettymyksestä. "Kuka se on?" kuiskasi hän surkeana. - -"Kuningas ja hänen palveluksensa, ystäväni", vastasi de Rosny kuivasti. -Ja sen sanottuaan hän käveli pois. Mutta ainakin puolikymmentä kertaa -näin saman kohtauksen uudistuvan, ennenkuin hän saapui huoneen -peräovelle. - -Katselin kaikkea tätä äärimmäisen hämmästyneenä, kykenemättä arvaamaan -tai oivaltamaan, mikä tapahtuma oli voinut saattaa de Rosnyn näin -tärkeäksi henkilöksi. Sillä minulta ei voinut jäädä huomaamatta, että -ne muutamat sanat, jotka hän oli pysähtynyt lausumaan minulle, olivat -tehneet minut mielenkiintoiseksi kaikkien lähellä seisovien silmissä. -He antoivat minulle enemmän tilaa liikkua ja hengittää, ja luoden -minuun syrjäsilmäyksiä kuiskailivat toisilleen nimeäni. Mutta ollen -epätietoinen siitä, mitä tämä ennusti, en saanut siitä paljonkaan -kevennystä; ja ennenkuin olin ennättänyt punnita sitä kaikinpuolin, -aukeni perällä oleva ovi uudelleen. Hovipojat ja hoviherrat, jotka -seisoivat lähellä sitä, riensivät järjestymään riveihin molemmin -puolin. Valkoista virkasauvaa kantava ovenvartia astui nopeasti pitkin -huonetta, siellä täällä pyytäen hovimiehiä siirtymään taemmaksi, missä -käytävä oli ahdas. Sitten huusi kaikuva ääni ulkopuolella: "Kuningas, -herrat! Kuningas!" ja joka toinen joukostamme kohosi varpailleen -nähdäkseen hänen astuvan sisään. - -Mutta sisään astui ainoastaan Navarran Henrik, yllään purppuranpunainen -viitta ja hattu. - -Käännyin la Varenneen päin ja pää täynnä sekavia ajatuksia mutisin -malttamattomasti: "Mutta kuningas! Missä kuningas on?" - -Hän virnisti minulle käsi suun edessä. "Hst!" kuiskasi hän. "Me olemme -kujeilleet kanssanne! Hänen edellinen majesteettinsa kuoli tänään -aamunkoitteessa. Tämä on nyt kuningas!" - -"Tämäkö! Navarran kuningas?" huudahdin minä niin kuuluvasti että -muutamat ympärilläni huusivat: "Hiljaa!" - -"Ei kuin Ranskan kuningas, hölmö!" vastasi hän. "Teidän miekkanne on -varmaan terävämpi kuin järkenne, tai muuten on minulle kerrottu -valheita!" - -En kiinnittänyt huomiota hänen pilkkaansa, sillä sydämeni sykki niin -kiivaasti ja tuskallisesti, että hädin tuskin jaksoin pysyä -ulkonaisesti tyynenä. Silmissäni oli kuin sumua, ja kynttilöistä -huolimatta näytti koko huone hämärtyvän. Turhaan koetin ajatella, mitä -tämä merkitsi -- minulle. En saanut kahta ajatusta liitetyksi -toisiinsa, ja ollessani vielä aprikoimassa, millaista vastaanottoa -saatoin odottaa ja kutka tässä uudessa asiain tilassa olivat ystäviäni, -pysähtyi kuningas eteeni. - -"Ahaa, herra de Marsac!" huusi hän iloisesti, viitaten edessäni -seisovia tekemään tilaa. "Tehän se ratsastitte niin nopeasti -varottamaan minua tässä eräänä aamuna. Olen puhunut teistä Turennen -kreivin kanssa, ja hän on suostuvainen jättämään silleen teitä vastaan -tekemänsä syytöksen. Mitä muuhun tulee, niin menkää minun huoneeseeni, -ystäväni. Menkää! Rosny tietää mikä on tahtoni teidän suhteenne." - -Minulla oli kylliksi järkeä polvistuakseni ja suudellakseni hänen -kättään, mutta se tapahtui äänettömyydessä, jonka hän tiesi tulkita -oikein. Hän oli jo siirtynyt edelleen ja oli puhumassa toiselle, -ennenkuin kykenin jälleen käyttämään puhelahjaani tai järkeäni, jonka -hänen armolliset sanansa olivat panneet sekaisin. Kun pääsin niin -pitkälle ja nousin jälleen jaloilleni, huomasin olevani sellaisen -huomion keskipisteenä ja niin monien onnittelujen esineenä, että olin -iloinen saadessani noudattaa la Varennen antamaa vihjausta ja kiiruhtaa -kuninkaan yksityishuoneeseen. - -Vaikkakin minulla nyt oli vihiä siitä, mitä minulla oli odotettavissa, -kohtasi minua siellä vastaanotto, jonka ystävällisyys oli hellyttää -minut pois suunniltani. Huoneessa oli ainoastaan parooni de Rosny, ja -hän otti minua molemmista käsistä tavalla, joka sanoittakin kertoi -minulle että entinen Rosny oli tullut takaisin ja että se harmi, jonka -hiljan olin hänelle aiheuttanut, oli enemmän kuin anteeksi-annettu. Kun -yritin kiittää häntä siitä, että hän oli käyttänyt vaikutusvaltaansa -kuninkaaseen minun hyväkseni, kuten arvasin hänen tehneen, ei hän -tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan, vaan muistutti minulle hymyillen -syöneensä minun juustoani silloin kun oli valittavana se tahi -lisieuxiläinen. - -"Ja sitäpaitsi, ystäväni", jatkoi hän vilkuttaen silmiään, "te olette -tehnyt minut viisisataa kruunua rikkaammaksi." - -"Kuinka niin?" kysyin minä yhä enemmän kummastuneena. - -"Löin niin suuren summan vetoa Turennen kanssa siitä, ettei hän saisi -teitä lahjotuksi", vastasi hän hymyillen. "Ja kas tässä", jatkoi hän, -valiten pöydällä olevien asiakirjojen joukosta saman paperin jonka olin -nähnyt Turennen kreivillä, "tässä on lahjus. Ottakaa se, se on teidän. -Olen antanut tänään jo parikymmentä, mutta en ainoatakaan näin suurella -mielihyvällä. Sallikaa minun ensimäisenä onnitella Armagnacin -maaherraa!" - -En voinut kotvaan uskoa hänen tarkottavan totta, mikä seikka, kuten -muistan, huvitti häntä erinomaisesti. Kun minut viimein saatiin -käsittämään, että kuningas oli tarkottanut tätä alunpitäen ja oli vain -lainannut käskykirjeen Turennelle, jotta tämä saisi koetella minua, -silloin oli iloni ja mielihyväni niin suuri etten voinut sitä silloin -ilmaista enempää kuin nyt voin sitä kuvata. Sanalla sanoen se oli -rajaton. Seisoin Rosnyn edessä sanattomana ja hämmentyneenä, kauan -unhossa olleitten kyynelien kummutessa silmiini ja ainoastaan yksi -kaipaus sydämessäni -- se nimittäin, ettei rakastettu äitini ollut -elänyt kyllin vanhaksi nähdäkseen noitten suloisten kuvitelmien, joilla -niin usein olin häntä huvittanut, muodostuvan kouraantuntuvaksi -todellisuudeksi. En huomannut silloin, vaan vasta jälkeenpäin, että -virkani vuosipalkka teki juuri saman summan, joka minun oli ollut -tapana mainita hänelle; ja sain kuulla, että Rosny itse oli sen -määrännyt neiti de la Viren antamien tietojen mukaan. - -Kun riemastukseni vähän tasottui ja minä sain äänen suustani -kiittääkseni hyväntekijääni, oli hänellä vielä yksi vastaus. "Älkää -pettäkö itseänne, ystäväni", lausui hän vakavasti, "älkää ajatelko, -että tämä on vain vaivattomasti tuleva palkkio. Herrani on Ranskan -kuningas, mutta hän on kuningas, jolla ei ole valtakuntaa, ja -sotapäällikkö, jolla ei ole rahaa. Tänään hän on oikeuksiinsa -päästäkseen luopunut puolesta vallastaan. Ennenkuin hän voittaa kaikki -takaisin, pitää meidän taistella, -- taistelin, ystäväni. Ja siinä -tarkotuksessa olen ostanut teidän miekkanne." - -Minä sanoin hänelle, että vaikkei ainoakaan muu miekka jättäisi -huotraansa kuninkaan puolesta taistellakseen, niin minun säiläni sen -tekisi. - -"Minä uskon teitä", vastasi hän ystävällisesti, laskien kätensä -olalleni. "En siksi että te niin sanotte -- totta tosiaan, lupauksia -olen saanut kyllin kuulla tänä päivänä -- vaan siksi että olen -koetellut teitä. Ja nyt", jatkoi hän, muuttaen puheensävyään ja katsoen -minuun omituisesti hymyillen, "nyt olette varmaan täysin tyytyväinen? -Ei kai liene enää mitään muuta, mitä toivoisitte, ystäväni?" - -Käänsin katseeni syrjään syyllisen tavoin, uskaltamatta kaiken -tämän hyvyyden lisäksi tuoda esiin vielä uutta anomusta. Hänen -majesteetillaan saattoi sitäpaitsi olla eri katsantokanta, tai saattoi -Turenne olla siihen kysymykseen nähden taipumaton. Sanalla sanoen, -kaikessa mitä oli tapahtunut tai mistä Rosny oli maininnut, ei ollut -mitään, mikä olisi ilmaissut minulle, tulisiko sydämeni toive -täytetyksi vai ei. - -Mutta minun olisi pitänyt tuntea tuo suuri mies paremmin, kuin otaksua -että hän antaisi lupauksen, mutta jättäisi sen täyttämättä, taikka -haavottaisi ystäväänsä silloin kun hänellä ei ollut voidetta haavaan. -Nautittuaan hetkisen hämmingistäni hän purskahti suureen nauruun ja -ottaen minua tuttavallisesti hartioista käänsi minut ovea kohti. "Kas -niin, menkää!" virkkoi hän. "Menkää ylös käytävää. Löydätte siellä oven -oikealla kädellä ja toisen vasemmalla. Kyllä tiedätte kumpi on -avattava." - -Kieltäen minua lausumasta tavuakaan hän työnsi minut ulos. -Käytävässä olisin mielelläni pysähtynyt kokoamaan ajatuksiani, mutta -säikähdyksekseni kuulin ääniä, jotka ilmaisivat kuninkaan palaavan sitä -tietä. Peläten joutua hänen eteensä niin hämmentyneessä mielentilassa -riensin käytävän toiseen päähän, missä huomasin, niinkuin minulle oli -sanottukin, kaksi ovea. - -Molemmat olivat suletut, eikä kummassakaan ollut mitään, mikä olisi -opastanut valintaani. Mutta Rosny oli oikeassa otaksuessaan, etten -ollut unohtanut neuvoa, jonka hän oli antanut minulle silloin kun hän -omassa talossaan oli valmistanut niin hienon yllätyksen: "Jos haluatte -hyvän vaimon, niin kääntykää oikealle!" Muistin nämä sanat, ja -hetkeäkään empimättä -- sillä kuningas seurueineen oli jo astumassa -käytävään -- minä koputin rohkeasti, ja malttaen tuskin odottaa -vastausta astuin sisään. - -Fanchette oli ovella, mutta astui sivulle äreä hymy huulillaan, jonka -saatoin tulkita tervetuloksi tai kuinka vain tahdoin. Neiti, joka oli -istunut pöydän toisella puolen, nousi pystyyn sisään astuessani, ja me -seisoimme katsellen toisiamme. Arvattavasti hän odotti että minä -puhuisin ensin, ja minä taas olin niin hämmästynyt siitä muutoksesta, -jonka hänen yllään oleva hovipuku ja se arvokas tapa, millä hän sitä -kantoi, olivat hänessä aikaansaaneet, että kykenin ainoastaan -ällistyneenä tuijottamaan. Kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, -rupesi minua nyt pelottamaan. Tämä ei ollut sama tyttö, jota olin -kosinut St. Gaultierin metsässä, ei myöskään se kalpeakasvoinen nuori -nainen, jonka olin nostanut satulaan parikymmentä kertaa matkallamme -Pariisia kohti. Arvottomuuden tunne, jota olin kokenut muutamia -minuutteja aikaisemmin keskellä esihuoneen väenpaljoutta, palasi -kaikessa voimassaan nähdessäni hänen suloutensa ja kauneutensa, ja minä -seisoin jälleen mykkänä hänen edessään, niinkuin olin seisonut kerran -Blois'ssa ollessamme. Koko välillä ollut aika, kaikki mitä sen jälkeen -oli välillämme tapahtunut, oli unohduksissa. - -Hän puolestaan katseli minua kummastellen äänettömyyttäni. Hänen -kasvonsa, jotka sisään astuessani olivat karahtaneet hehkuvan -punaisiksi, kalpenivat uudelleen. Hänen silmänsä suureniva -levottomuudesta; hän alkoi polkea jalkaansa lattiaan tavalla jonka -hyvin tunsin. "Onko jotain huonosti?" mutisi hän viimein. - -"Päinvastoin, neiti", vastasin minä käheästi, katsellen joka suunnalle -ja turvautuen ensimäiseen asiaan, mikä johtui mieleeni, "tulen juuri de -Rosnyn luota." - -"Ja hän?" - -"Hän on tehnyt minut Armagnacin maaherraksi." - -Hän niiasi minulle ihmeen viehkeästi. "Minua ilahuttaa saadessani -onnitella teitä", lausui hän naurun ja itkun välisellä äänellä. "Se ei -ole enemmän kuin minkä olette ansainnut." - -Koetin kiittää häntä tilaisuuteen sopivalla tavalla, tuntien asemani -samalla nurinkurisemmaksi kuin koskaan eläessäni olin tuntenut; sillä -tiesinhän, ettei tämä ollut lainkaan sitä, mitä minä olin tullut -sanomaan ja hän kuulemaan. Kuitenkaan en voinut saada rohkeutta enkä -löytää sanoja käydäkseni pitemmälle, ja niin seisoin pöydän vieressä -surkean hämmentyneenä. - -"Siinäkö on kaikki?" virkkoi hän viimein kadottaen kärsivällisyytensä. - -Varmasti oli se tehtävä nyt, tai sitten ei koskaan; ja minä tiesin sen. -Tein ponnistuksen. "Ei, neiti", lausuin matalalla äänellä. "Kaukana -siitä. Mutta minä en näe täällä sitä naista, jolle tulin puhumaan ja -jonka olen nähnyt satoja kertoja aivan toisenlaisessa asussa kuin te -nyt olette, märkänä ja väsyksissä ja vanukkeisin hiuksin, vaarassa ja -pakomatkalla. Häntä olen palvellut ja rakastanut, ja hänelle olen -elänyt. Minulla ei ole ollut moneen kuukauteen yhtään ajatusta, joka ei -olisi ollut hänen, eikä yhtään huolta, joka ei olisi kohdistunut -häneen. Minä olen hänen, ja kaikki mitä kuninkaan jalomielisyys on -minulle lahjottanut, on hänen, ja minä olen tullut asettaakseni nämä -hänen jalkojensa juureen. Mutta minä en näe häntä täällä." - -"Ettekö?" vastasi hän kuiskaten, kasvot poispäin käännettyinä. - -"En, neiti." - -Äkkiä kirkastuen ja vilkastuen, niin että sydämeni alkoi tykyttää, hän -kääntyi ja katsoi minuun. "Todellakin!" lausui hän. "Sepä on ikävää. On -sääli, että rakkautenne piti joutua toisaalle, herra de Marsac -- kun -kuninkaan tahto on, että te menisitte naimisiin minun kanssani." - -"Ah, neiti!" huusin minä polvistuen hänen eteensä -- sillä hän oli -kiertänyt pöydän ja seisoi vieressäni. "Mutta entä te itse?" - -"Se on minunkin tahtoni", vastasi hän, hymyillen kyyneltensä läpi. - -Seuraavana päivänä neiti de la Vire tuli vaimokseni. Kuninkaan -peräytyminen Pariisin luota, mikä kävi välttämättömäksi sentakia, että -monet hugenoteille vihamieliset henkilöt luopuivat hänestä, pakotti -toimittamaan vihkimisen viipymättä, jos kerran halusimme että herra -d'Amours sen suorittaisi. Tästä kiireellisyydestä huolimatta saatoin -herra d'Agenin ystävällisyyden auttamana esiintyä sekä palvelijain että -varusteiden puolesta niin arvokkaasti, että se vastasi paremmin -tulevaista asemaani kuin entisiä vastoinkäymisiäni. Hänen -majesteettinsa, joka ei tahtonut tehdä mitään mikä voisi loukata -Turennea, ei tosin kunnioittanut meitä läsnäolollaan; mutta rouva -Catherine oli saapuvilla hänen puolestaan, ja hän itse antoi minulle -morsiameni. Sully ja Crillon, markiisi de Rambouillet ynnä hänen -veljenpoikansa, sekä kaukainen sukulaiseni Rohanin herttua, joka sinä -päivänä ensi kerran omisti minut heimolaisekseen, olivat niiden -joukossa, jotka ansaitsivat kiitollisuuteni tulemalla saapuville tähän -tilaisuuteen. - -François d'Agenin naimisiin-meno vanhan kilpailijani ja vastustajani -lesken kanssa tapahtui vasta toista vuotta myöhemmin, -- viivytys, joka -ei ollut lainkaan niin epämieluisa minulle kuin sulhaselle, katsoen -siihen että rouva de Bruhlille jäi siten tilaisuus pitää seuraa -vaimolleni, silläaikaa kun minä olin poissa Arquesin ja Ivryn -sotaretkillä. Viimeksi mainitussa taistelussa, joka lisäsi suuresti de -Rosnyn mainetta, hän kun valtasi omin käsin vihollisen lipun, minä -kovaksi onnekseni tulin haavotetuksi toisessa kuninkaan johtamista -hyökkäyksistä; ja kun maassa maatessani kaksi jalkasoturia kävi -kimppuuni, olisin varmasti saanut surmani, jollei Simon Fleix olisi -syöksynyt minua auttamaan vanhan sotakarhun urhoollisuudella. Hänen -tekonsa sattui näkemään kuningas, joka pyysi hänet minulta ja -kiinnittäen hänet palvelukseensa kirjurina auttoi häntä alkuun -menestyksen tiellä niin tehokkaasti, että hän on sittemmin kohonnut yli -kaikkien toiveiden ja odotusten. - -Keino, jolla Henrik-kuningas joksikin ajaksi voitti Turennen -kannatuksen (ja samalla hankki myös hänen suostumuksensa -avioliittooni), on nykyään liian hyvin tunnettu vaatiakseen selitystä. -Mutta vasta sitten kun kreivi noin vuotta myöhemmin meni naimisiin -neiti de la Marckin kanssa, joka toi hänelle Bouillonin herttuakunnan, -sain minä täydellisen käsityksen asiasta, ja samalla kuninkaan, minun -herrani, erinomaisesta hyvyydestä, joka sai tuon suuren hallitsijan -laajojen tehtäviensä ohessa muistamaan halvimpien palvelijainsakin -etuja. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Todellinen aatelismies, by Stanley Weyman - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TODELLINEN AATELISMIES *** - -***** This file should be named 40876-8.txt or 40876-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/0/8/7/40876/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |