diff options
Diffstat (limited to '40258-8.txt')
| -rw-r--r-- | 40258-8.txt | 7260 |
1 files changed, 0 insertions, 7260 deletions
diff --git a/40258-8.txt b/40258-8.txt deleted file mode 100644 index 3d59326..0000000 --- a/40258-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7260 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Uusi aika, by Santeri Alkio - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - - -Title: Uusi aika - Romaani - -Author: Santeri Alkio - -Release Date: July 16, 2012 [EBook #40258] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI AIKA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -UUSI AIKA - -Kirj. - -Santeri Alkio - - -WSOY, Porvoo, 1914. - - - - - - -ENSIMÄINEN OSA. - - - - -I. - - -Jokirannan nuorisoseura oli koko kesän ahkerasti voimistellut ja -urheillut. Aikaisesta keväästä alkaen nähtiin nuoria miehiä ja poikasia -joka ikinen päivä juoksuharjoituksissa puolialastomina. Toisinaan -hypittiin korkeushyppyä ja kolmiloikkaa ja riideltiin vahvasti, milloin -senti-, milloin millimetreistä. Myöhemmin kesällä liittyivät tytöt -mukaan. Sitte se vasta alkoi! - -Vanhat ihmiset nurisivat. Tämä nyt vasta koko lopun tekee! Niitä ei saa -koskaan käsissään pidetyksi. Ennen, kun ne aivan hyppelivät, väsyivät -edes joskus ja vetivät sitten uupuneita raajojaan kotiinpäin. Jos -niille puhui jotain silloin, painoivat silmänsä alas eivätkä -puolustautuneet, Mutta nyt on pahaisimmallakin aina sana valmiina. -Urheillaan, muka! Se on "terveellistä"! Koko maailmassa urheillaan, -kehuvat. Mene ja tiedä mikä siitä lopuksi tulee. Työväkeä niistä -vain ei tule. - -Niin sanoivat vanhat. - -Nuorisoseuran talo oli saanut koko suven olla jotenkin autiona. Silloin -tällöin iltasilla kokoonnuttiin sinne tanssimaan, kun satoi. Talo oli -uudenpuoleinen, vähäläntä rakennus. Ikkunoista oli useita puhki. -Ulko-ovesta oli lukko ollut rikki koko kesän. Toisinaan sai se -retkottaa avoinna, toisinaan taas puulla tuettuna seista. Sisällä oli -kevätkesästä yritetty pitää lattia lakaistuna niin kuin ennenkin, mutta -kesänpäälle se jo jäi, sitten kun kerran, jolloin oveen oli laitettu -uusi lukko, pojat olivat murtautuneet ikkunasta sisään. Siitä ensin -sanailtiin, toisten mielestä kun sellainen vallattomuus oli hävytöntä. -Mutta moite ei saanut yleistä kannatusta. Ne jotka tahtoivat -sisäänmurtautuneita nuhdeltaviksi eivätkä saaneet seuraa sitä tekemään, -suuttuivat. Yksi heistä meni näyttämölle ja potki vihoissaan siellä -rikki pari pensas kulissia, jotka oli viime talvena maalarilla -teetetty. Pian ilmestyi myöskin viime talvena ostettuun esirippuun -suuri puukonhaava ja ulko-oven uusi lukko särkyi uudelleen. Seuran -talolla näytti menevän joka kerta kun siellä joku kävi jotain rikki. -Mutta kukaan ei parantanut. Kun tuolista meni poikki jalka, ei kukaan -viitsinyt sitä ottaa kotiinsa korjatakseen. Mutta moni sitä potkasi, -kunnes toinenkin jalka särkyi. Vasta syyspuoleen, kun seurahuonetta -kerran siivottiin, vietiin tuolirauska rikkatunkiolle. Siellä oli jo -ennestään koko joukko seuran kalustoa risana ja rampana. - -Se tuli siitä, kun kaikki jäsenet olivat niin reippaita ja väkeviä. -Mikä oli pitäjän mestari, mikä piirin mestari, kuka yllötteli Suomen -mestariksi. Mutta seuran kokousta ei oltu voitu saada kunnollisesti -toimeen koko kesänä. Kerran oli yritetty, mutta sinne ei tullut muita -kuin kirjuri ja esimies, -- sitten kun ehtivät. Jälemmin tästäkin -kokousyrityksestä oli vähältä tulla riita, ne toiset jäsenet kun -väittivät, ettei kenellekään ollut kokouksesta annettu mitään tietoa. -Siitä sanailtaessa havaittiin, että johtokunnan kokous oli ollut vasta -lauantai-iltana ja seuraavana päivänä jo piti olla seuran kokous. Mutta -sihteeri ei ollut ehtinyt kenellekään mitään tietoja antaa, varsinkaan -kun johtokunnan kokouksen jälkeen oli ollut kohta painiharjoitus viikon -päästä tulevaa pitäjän mestaruutta koskevaa kilpailua varten. Eihän -sille sellaiselle kukaan osannut mitään. - -Kesäjuhlan ohjelmaan ei oltu saatu muuta kuin urheilua. Näytelmä oli -jäänyt sen vuoksi, että kaksi pääosaa tuotiin takaisin toimikunnan -puheenjohtajalle kaksi päivää ennen juhlaa. Toisen toi eräs tyttö sen -tähden, että hänen äitinsä piti mennä ripille samana pyhänä kuin -juhlakin oli, eikä tytön sopinut silloin sellaisiin. Toinen tuotiin sen -vuoksi, ettei asianomainen ollut viitsinyt lukea. Puhujia oli pyydetty -useitakin, oman pitäjän kappalaisesta erääseen sosialidemokratiseen -suutariin asti, joka joskus puhui kasvatuskysymyksistäkin, vaikka -olikin ammatiltaan puoluepuhuja. Pastori oli kerran luvannut tulla -puhumaan nuorisoseuraan, vaikka ymmärsikin vanhempain ihmisten -sellaisesta voivan pahastua. Mutta hänpä aikoi puhua siihen tapaan, -ettei seurahuoneesta ja sen hommista jäisi kiveä kiven päälle. Sittehän -saisivat vanhemmat nähdä mikä mies hän on. Mutta hänen ei sopinut tulla -kesäjuhlaan, sillä muistamatta nuorisolle antamaansa lupausta oli hän -samaksi ajaksi lupautunut raamatunselitystä pitämään aivan toiselle -taholle. Ja sinne hänen nyt toki täytyi mennä ennemmin kuin -nuorisoseuran juhlaan. Hän tulisi jollain toisella kertaa, kun sattuu. -Suutari olisi kyllä ollut muuten valmis, mutta kun sattuivat vaalit -samana kesänä, täytyi hänen olla tuona nuorisoseuran juhlapäivänäkin -virallisessa toimituksessaan. Sillä jos hän olisi sen laiminlyönyt, -olisivat toverit pian antaneet nuuskaa, häntä kun muutenkin jo -epäiltiin porvarien hännystelemisestä sen vuoksi, että joskus puhui -nuorisoseurassa. - -Kaikesta tästä huolimasta juhla pidettiin. Eikä moni huomannut edes -kaivata sieltä mitään puhujaa. Mitäpä siitä! - -Kesä oli siten kulunut koko hupaisesti. Moniaat seuran nuoremman polven -jäsenistöstä olivat erittäin tyytyväisiä, nimittäin ne, jotka erään -sukkelan kuljeksijan avulla olivat päässeet korpiviinanmakuun. Ensin -olivat nämä viime keväänä ripille päässeet ottaneet mieheltä pullon -hullutellakseen, mutta sittemmin jo teki mieli. Kun vähän vanhemmat -tytöt havaitsivat pojat juovuksissa suutansa repimässä, nuhtelivat he -ja haukkuivat. Hävetkää toki, sanoivat, nuoret kakarat, kun -kehtaattekin, eivätkä edes vanhemmat pojat ryyppää! - -Mutta pojat kasvoivat omissa silmissään. Muodostivat joukkonsa ja -tekivät pilaa kaikesta. Mitä urheilukaan on ryyppäämisen rinnalla! - -Joku sai ensinnä vanhan revolverin, toinen toi kohta kaupungista uuden. -Siten se alkoi tämän nuorimman joukon itsekasvatus, kun tulivat -pimeämmät yöt. He ryyppäsivät, huusivat ja ammuskelivat ja tahtoivat -herättää huomiota. Kyräilivät kun näkivät urheilijoita ja repivät -suutaan kaikille joitten nuorisoseurassa olivat kuulleet joskus lukevan -tai puhuvan; he olisivat mielellänsä antaneet selkään kaikille -sellaisille. Ja syksyä varten poikaset jo tekivät suunnitelmiaan. - -Jokirannan vanhempi väki oli ihmeissään. Vuosikausiin ei heistä ollut -juuri kukaan jalallaan astunut nuorisoseuratalolle. Sinne meno koski -maineeseen. Kaikki tämä nuorison pahentuminen oli heistä kuitenkin -sieltä kotoisin. Joku arveli jo että seurahuone olisi paras polttaa, -kyllä ne sitten itsestään paranisivat. Mutta toiset sillekin -ehdotukselle vain hymähtelivät. - -Näin saavuttiin syyskuulle. Nuorisoseuran vuosikokous kutsuttiin -kokoon. Sinne tuli väkeä koko lailla. Kokousta varten oli jotain -ohjelmaakin, m.m. esimiehen, Erkin Samelin puhe. Hän loi katsauksen -kuluneeseen vuoteen. Valitti että toiminta on joutunut niin rappiolle, -kun ei kukaan täyttänyt lupaamiaan velvollisuuksia. Hänen mielestään -oli seura nuorisoseuran irvikuva. Eikä parannusta tule ennen, ennenkuin -jäsenten kunniantunto nousee... - -Hänen puhuessaan kuului toisesta huoneesta kovaäänistä puhelua, naurua -ja vihellyksiä. Jotkut parit keskustelivat kokoushuoneessakin. Melkein -toisilla puolilla oli lakit päissään. - -Sihteeri, Kuhilasmäen Mikko, astuu pöydän ääreen. Hänellä pitäisi olla -vuosikertomus, mutta ei ole joutanut kirjoittamaan, selittää. -- -Valehtelet! ajattelee moni, hymy huulillaan. -- Mutta mitäs sellaisesta -toiminnasta vuosikertomusta tehtäisiinkään, puhuu Mikko. -- Et sinä ole -ollut muita parempi, ajattelevat monet. Muuan ottaa tulta -paperossiinsa, eräs ryhmä lähtee etupenkeistä kovaäänisesti rähisten -sivuhuoneeseen. Sihteeri istuu, ottaa lyijykynän uudestaan käteensä, -katselee sitä ääneti. Hän on täyttänyt velvollisuutensa. - --- Onkohan tilit? kysyy puheenjohtaja Koivusen Vihtorilta, julkisesti. - --- Kyllä ne on, mutta jäsenmaksuja ei ole ehditty kantaa, ilmoittaa -Vihtori. - --- Onko ne tarkastettu? - --- Ei niitä ole tarkastettu, kun... - -Ja seura päättää, että jäsenmaksut pitää ensin kantaa ja sitten -tarkastaa tilit. - -Tulevat vaalit. - -Ehdotetaan entistä esimiestä. Hän ei suostu millään. Ei häntä tosin -moni pyydäkään, sillä puhevuoroja käyttää vain pari, kolme. Sitte -ehdotetaan muita, mutta ne sanovat eroavansa seurasta ijäksi, niin -toinen kuin toinenkin, jos heidät valitaan. - -Kokous on aivan neuvotonna. Siitä ikkunasta, josta kesällä on sisään -kulettu, puhaltelee kolea syksyinen tuuli ja uhkaa sammuttaa -savuttuneen ja tomuttuneen lampunlasin läpi himmeästi loistavan valon. -Kokoushuoneessa vallitsee kiusallinen hiljaisuus, aivan kuin kuolema -olisi sinne astunut. - -Silloin kuuluu etäisestä pimeästä nurkasta kirkas ääni: - --- Jos te haluatte, kyllä minä rupean! - -Kokousväki kääntyy kohahtaen sinnepäin. Nurkka on hyvin hämärä. - --- Minä olen tämän kylän uusi kansakoulunopettaja. Tulin tänne eilen, -Ette suinkaan te minua tunne. Mutta jos te rohkenette luottaa minuun, -niin koetan ruveta nuorisoseuranne esimieheksi, koska teillä näyttää -olevan esimiespula. - - - - -II. - - -Opettaja astui pimennosta ja läheni etualaa kohti. Hän oli -lyhyenpuoleinen, tanakka noin 28-ikäinen mies. Kaikki häntä selkänsä -taakse katsoivat oudostellen. Ei kukaan virkkanut mitään, katsottiin -vain. - --- Minun nimeni on Väinö Kanteleinen, sanoi opettaja pysähtyen -keskilattialle, ja ajattelin että voisin koettaa. Mutta olenhan minä -teille aivan tuntematon, niin että taitaa olla sopimatonta. Ehkä -sittenkin valitsette jonkun muun. - -Kokous alkoi sipistä ja kuiskia. Esimies pöydän takana oli tavalliseen -tapaansa neuvotonna. Eräät tytöt jo tirskuivatkin, arvatenkin kuitenkin -aivan toisille, omille asioilleen, sillä heistä oli kokoukseen nyt -tullut väliaika. Muuan nuori mies, joka oli ollut jo tullessa -Kanteleisen seurana, kuiskutteli tämän kanssa. Pyysi sitte puhevuoroa -ja sanoi: - --- Tietysti me valitsemme opettaja Kanteleisen mielihyvällä seuramme -esimieheksi. - --- Joo. Valitaan! kuului ääniä joukosta. - -Puheenjohtajakin jo löysi sanan: - --- Me olemme kiitollisia, jos opettaja rupeaa seuran esimieheksi. - -Sitä tietä meni asia. Ei vaadittu suljetuita lippuja. Kukaan ei -vastustanut julkisesti opettajan vaalia, mutta muutamain ovipuolella -hiljaista melua pitävien silmäilyistä saattoi päättää, että he -epäilivät valitun sopivaisuutta. - -Kun muutkin vaalit oli suoritettu, pidettiin väliaika, jolloin poikia -parvittain hyöri uuden esimiehen ympärillä. Kirkkaammassa valossa -hän näyttikin oikein hauskalta mieheltä. Heti voi nähdä, että -hän oli urheilija ja sen hän sanoikin, jolloin kaikki urheilijat -ammattitoveruudella tunkivat lähemmäksi ja puhuivat tuttavallisemmin. -Kanteleisella oli ruskeat, nauravat silmät, terävät huulet, hieman -kähärä tukka. Ja nyt kun hän toisten parvessa seisoi ja jutteli miltei -kaikkien kanssa yht'aikaa, tuntui joistakuista aivan kuin mies olisi -kasvanutkin siitä, mihin hänen mittansa ulottui äsken pimeässä -loukossa. - -Hälinä oli iloista. Seuran jäsenet ylistivät joka nurkassa uutta -opettajaa. - --- Se on hauska! - --- Näyttää sopivalta. - --- Ei ole tyhjänpäiväinen herra... - --- Sellainen hieno joka ei tiedä itsekään mikä hän on... - --- Saattepa nähdä, pojat, että nyt tulee seurasta seura... - --- Mutta nyt pitää meidänkin ruveta oikein miehistelemään. - --- Tietysti! - -Kanteleiselta oli sillä aikaa kiusattu lupaus, että hän pitää puheen -nyt jo tänä iltana. Kun uudestaan kokoonnuttiin, astui hän ensi kerran -Jokirannan nuoriseuratuvan puhujapulpetin taakse. - -Kokousväessä vallitsi niin tavaton uteliaisuus, että ilman -hyssyttämistä syntyi vaikeneva hiljaisuus. - --- Teistä epäilemättä tuntuu sangen omituiselta menettelyni, kun -tarjouduin seuranne puheenjohtajaksi. Senpä vuoksi selitänkin -ensimäisenä miksi olen näin tehnyt. - -Niin alkoi Kanteleinen selittää. Hän on aikaisimmasta nuoruudestaan -elänyt mukana kotikylänsä nuorisoseurassa. Jo ennakolta oli tuotu -tietoja siitä, että täällä on nuorisoseuran elämä muistutuksen alaista. -Heti kun hän oli saapunut kylään, olivat jotkut vanhemmat ihmiset -puhuneet seurasta pahaa. Mutta hän ymmärtää, että jos antautuu täällä -nuorisoseuran tuomitsijain joukkoon ja alkaa katsella nuorisoseuran -elämää vain heidän kanssaan arvostelijana, joutuu pian nuorison -vihoihin. Hänen asiansa vaati kuitenkin, että saa nuorten keskuudessa -nauttia luottamusta ja toveruutta. Joskin siitä seuraisi, että vanhempi -väki katseleisi epäluulolla, ei hän sitä pidä niinkään pahana. Eihän -hän kuitenkaan voi kasvatustehtävässään vanhoja ihmisiä kasvattaa! Jos -taas nuoriso suvaitsee, että hän opettajana antautuu heidän mukaansa ja -asettuu vuorovaikutukseen heidän kanssaan, tuottaa se hänelle enempi -iloa. Hän tahtoo asettua nuorison riviin, taistelemaan nuorison -itsekasvatusharrastusten puolesta. - -Mutta hän on nuori, niin kuin tässä muutkin. Hän ei ole mikään -malli-ihminen. Samoin kuin hän on lyhyt ja pikkuinen varreltaan, samoin -on hän kaikissa suhteissa. Sen vuoksi hän ajattelee että kasvetaan -yhdessä. - -Mihin suuntaan hän sitä ajatteli, siitäkin hän tahtoi jo puhua. - -Kun me kasvatamme itseämme, pitää ottaa huomioon kaksi pääasiaa: -ruumiillinen ja henkinen kasvatus. Kumpaisessakin suhteessa pitää olla -joku järjellinen menettelytapa. Sitä nuorisoseurojen tulisi etsiä. -Mutta etsimisen sijassa eksytään usein kuluttamaan aikaansa joutavissa -asioissa, joista ei sielu enempää kuin ruumiskaan veny eikä vanu, ei -kasva eikä parane. Monasti huononee vain! - -Nyt pitäisi yhdessä koettaa etsiä molemmissa suhteissa hyviä keinoja. -Se on kaikkien yhteinen etu. - -On niin nurinkurista, kun nuoretkin ihmiset hyveen tiellä pyrittäessä -poikkeavat niin usein kesken kaikkea puheitten tielle -- huvittelemaan! -Se tulee siitä, että hyve tehdään ikäväksi. Mutta minä luulen, sanoi -Kanteleinen, että hyve yleensä pitäisi kyetä saamaan hauskaksikin, kun -vain ymmärretään asia oikein. Meidän nuorten on opittava vain kaikissa -elämän edesottamisissamme panemaan rinnakkain syyn ja seurauksen laki. -Silloin aina havaitsemme ruumista tahi sielua vahingoittavan -hetkenhuvin lopputilin _ikäväksi_, mutta henkiseen hyveeseen ja -ruumiilliseen hyvinvointiin pyrkimyksen tulokset _iloa tuottaviksi_. - -Meidän tulee opetella urheilemaan, voimistelemaan ja henkisiä voimiamme -kasvattamaan luonnollisesti. Päämääränämme ei saa olla halpa-arvoiset -kilpapalkinnot, vaan sielun ja ruumiin sopusuhtainen, täyteläistä -elämäniloa tuottava ilontunne. - -Tästä nuorisoseurasta puhuvat tuolla kylässä pahaa. Minä en tiedä onko -siinä perää. Mutta jos onkin, niin saattaa hyvin ymmärtää, että siihen -ovat olleet syynä jotkut hairahdukset, joita nyt koetamme korjata. Me -olemme kyllä kaikin hyvin nuoria ja elämää kokemattomia. Mutta kun -eivät vanhemmat ja taitavammat jouda meitä opastelemaan, meidän on -yritettävä itse, yksitellen ja joukolla. - -Kun hän lopetti, räjähti nuoriso innostuneisiin kättentaputuksiin. -Huomasi selvästi että uusi opettaja oli löytänyt sydämiin. - -Kun kokous oli lopussa, havaitsi Kanteleinen tottuneella silmällään -helposti, että oli kysymys penkkien läjäämisestä ja tanssista, mutta -että ne arkailevat häntä ja näyttävät odottavan poislähtemään. Hän meni -entisen puheenjohtajan luo: - --- Tanssistako siinä on kysymys? kysyi. - --- Niin, ne tahtovat aina tanssia, mutta minä meinasin ettei tällä -kertaa, nyt kun... - --- Mitä joutavia! huudahti Kanteleinen. Eivät ne ymmärtäisi kuitenkaan -vielä tätä äkkinäisen muutoksen syytä muuksi kuin minun persoonani -arkailemiseksi. Ja sitä kaikkein vähimmän saa tulla kysymykseen. Antaa -niille vapauden nyt, mutta selitetään vastedes asiaa. - -Puheenjohtaja meni toisten johtomiesten luo. Vähän aikaa kuiskittua -julisti: - -Pyöritään nyt yksi tunti! - -Joutuin kuului napinaa ajan lyhyydestä, mutta samalla hyväksyviä ääniä. -Penkit lyötiin läjään ja tanssi alkoi entisen sihteerin soittaessa -hanuria. - -Uuden johtokunnan toimivuosi alkoi kohta. Sovittuaan niiden kanssa -johtokunnan kokouksesta, joka pidettäisiin kansakoululla, kiersi -Kanteleinen parin tytön kanssa valssin, katseli vielä hetkisen ja lähti -kotiinsa koululle. - -Hänen mentyään oli nuorisoseuratalolla kuhinaa. Melkein kaikki siellä -innottelivat. Opettaja Kanteleinen oli voittanut heidät. Useimmat -tekivät pyhiä lupauksia, että nyt sitä vasta aletaan kun saatiin -tuollainen esimies. - - - - -III. - - -Pari päivää jälkeenpäin oli kansakoulu-johtokunnan kokous. Kun asiat -oli käsitelty, istuivat miehet vielä paikoillaan jutellakseen uuden -opettajan kanssa. Miehet olivat tulleet hiukan tavallista -puheliaammiksi heti kun saatiin virallinen kokous loppumaan ja -havaittiin ettei opettajalla ollut mitään uudistusvaatimuksia. Se oli -tehnyt hyvän vaikutuksen. Johtokunta oli tottunut siihen, että joka -kokouksessa vaadittiin aina jotain. Ja jollei sitä heti täytetty, -nuruttiin. Ukot puolestaan olivat tottuneet myöskin melkein urheilemaan -ja kilpailemaan sillä, kuka kieroimmin osasi vastustaa entisiä -opettajia, jotka olivat olleet hyvin lyhytaikaisia. Niin oli -johtokunnan tehtävä muodostunut sen jäsenten mielestä jonkunlaiseksi -puhujaklubiksi, jossa oli sitä mukavampi olla, mitä enempi tuli suuta -soitetuksi opettajan vaatimuksia vastustettaessa. - -Nyt oli kaikki sellainen harrastus rauennut. Miehet olivat jotenkin -yllätettyinä. Johtokunnanjäsen, eläkemies Tuomas Varamäki oli jo -ahkeraan syleksinyt pikkusylkiään oikealle ja vasemmalle osoittaen -siten sellaisia hermostuksen merkkejä, jotka aina ennustivat -hyökkäystä. Kaksi muuta miestä, johtokunnan puheenjohtaja, isäntä -Peltonen ja jäsen, nahkuri Sarvinen, vaikenivat ja katsahtivat -hämillään toisiaan. He olivat nuorempia miehiä ja usein Varamäen kanssa -erimielisiä. - -Opettaja Kanteleinen jutteli vilkkaasti iloiseen, keveään tapaansa -erästä seikkailua, mikä hänellä oli äsken ollut, kun muuan torppari oli -aikonut metsässä hänet vangita luultuna karkurirosvona, mutta lopuksi -torpparin pikku tyttö, joka käy pientenlasten koulua, oli sattunut -tulemaan sinne mökin taakse metsään ja vapauttanut opettajan vantteran -miehen käsistä. Kesken tätä kertomusta oli Varamäki jo pari kertaa -sanonut "Tuota..." ja yrittänyt katkaisemaan. Mutta opettajakin jutteli -niin hyvällä vauhdilla, ettei toisen onnistunut pidättää. Vihdoin, kun -hän lopetti, sylkäsi Varamäki taas ja virkkoi: - --- Tuota ... tuota, onko opettaja ollut tuolla seurahuoneella, tuota? - -Katsoi tiukasti silmiin suu nuhtelevassa hymyssä. - --- Olen. - --- Tuota, tuota, ei se sovi. Varamäki väänsi päätä, vaihtoi polvea ja -sylkäsi. - --- Tuota, ei, ei se sovi. - -Kanteleista huvitti esityksen näytelmällinen puoli. Nauraen hän kysyi: - --- Miksei? - --- Ei! Ei se sovi opettajalle. Ja onko opettaja hypellytkin? - --- Se Varamäki taas laskee leikkiä, se on sellainen koiransilmä, -lauhdutti Peltonen, kuitenkin hämillään katsellen pieksusaapastensa -varsia. Sarvinen sanoi vakavana: - --- Antakaa nyt olla, Varamäki, joutavain. - --- Mitä varten? Enkö minä ole johtokunnanjäsen yhtä hyvin kuin sinäkin, -häh? Tottapa minä saan opettajalle neuvoa ja sanoa mikä meidän kylillä -sopii? Hän katsoi tiukasti Sarvisen silmiin. Tämäkin jo ärähti: - --- No ei sitä virkaansa nyt niin perinpohjin tarvitse ... ottaa. Hänen -teki mielensä sanoa: tarvitse antaa päähänsä nousta; vältti kuitenkin -sen. - -Mutta nyt ehätti opettaja väliin, ennenkuin Varamäki ehti vastata. - --- Kyllä se on oikein että Varamäki puhuu suunsa puhtaaksi, en minä -sitä paheksu. - --- Niin, sitä minäkin! En minä pahalla, hyvä tarkoitus mulla on... Kun -näyttää näin mukava opettaja olevan, niin minä sanon mikä on kylän -mielipide. Siihen nuorisoseuraan ei teidän, -- elikkä sun, sinä olet -niin paljo nuorempi mies kuin minä, etten minä viitsi teititellä, -- ei -sun sovi sinne mennä. Ei täällä kutkaan vanhemmat kristillismieliset -ihmiset siellä käy. Se on saatanan kirkko. - -Varamäki pysähtyi ja jäi odottamaan vastausta. - --- Kyllä minä menen sinne, sanoi Kanteleinen rauhallisesti ja katsoi -silmiin Varamäkeä. Tämä joutui ilmeisesti hämille. Hän oli odottanut -nuorelta opettajalta kiihkeitä vastaväitteitä seuran puolustukseksi. - --- Kuinka sinä, tuota? ... yritti Varamäki. - --- Kunko te kerran kiellätte? hymyili Kanteleinen. - --- Niin... Vaikka ei nyt senkään tähden, mutta... Pitääkö opettaja sen -sitte sopivana, että hän hyppelee niiden kanssa siellä? - --- Sanon vain, että minä en pidä syntinä pyörähtää teidän tyttärenne -kanssa lattialla, mutta sen pidän syntinä, jos te kiellätte minua -opettamasta lapsillenne nuorisoseuratalolla samaa mitä täällä -kansakoulussakin opetan. Eikä siinä sitäpaitsi ole mitään järkeä, siinä -kiellossa. - --- Mitä siellä opetetaan, sellaisess' helvetiss'! - --- Lasketteko te lapsianne sinne? - --- En. Mutta millä ne pitää, kun kaikki muut ovat siellä? - --- Siis ne ovat siellä? tiukkasi Kanteleinen. - --- Ovat, myönsi Varamäki huoaten. - --- Minä myös olen! huudahti Kanteleinen iloisesti nauraen. Ja sanonpa -teille rehellisesti syynkin. Minä olen nuori, en viihdy aina teidän -vanhain miesten joukossa. Herra en ole, enkä etsi herrasväen -luokkaseuraa. Kylän nuoret ovat ikätovereitani. Luonto vetää minua -heidän joukkoonsa. En mene sinne tanssimaan työkseni, vaan -seuratarpeeni ohella tarjoon heille niitä tietoja mitä minulla on -ammattiani varten... - --- Niin, niin, mutta mitä tästä sanoo kylä? Luuletko kylän sellaista -kärsivän, että opettaja... - --- Luulen. Kylä ei vielä tiedä mitä tarkoitan. - --- Kyllä se tietää! - --- Ei. Ja sitten, jos kylä ei halua minunlaistani opettajaa, menen -pois. Minä en aijo olla niitä, jotka riidalla ovat talossa. - --- Ei, ei pidä niin pöyhkeillä, nuoren miehen, ei sitä tiedä vielä... - -Mutta nyt sekautuivat juttuun Peltonen ja Sarvinen, hilliten uhkaavan -riidan. Kun he lähtivät pois, seurasi Varamäki mukana kiihtyneenä ja -puhkuen. - -Samana iltana myöhemmin piti koululla olla nuorisoseuran johtokunnan -kokous. Kansakoulujohtokunnan mentyä lähti Kanteleinen ulos -rauhoittaakseen äsken hieman kuohahtanutta mieltään. - -Ulkona nousi kuu. Maa oli ensi roudassa. Koulun puistossa humisi -hiljainen tuuli, heilutellen hiukan lehtensä varistaneita puitten -alastomia oksia. Ilma tuntui niin raikkaalle. Kanteleisen mieli -kirkastui pian. - --- Juuri nämä tällaisethan ne ovat itsekasvattajan loukkauskiviä! hän -ääneen huudahti. Lyöt varpaasi vanhan ukon ennakkoluuloihin ja suutut, -se on tappio!... Hillitset itsesi, mutta älä luovu vakaumuksestasi, se -on voitto. - -Kanteleinen kävi tiellepäin. - --- Se on omituista, että minun täytyy sittenkin pitää tuosta äijästä. -Siinä on vakaumuksen mies, oikein sitä vanhaa juurta, virkkoi hän. - --- Jos vain olisin voinut olla hillitympi. Mutta se poikamaisuus -paljastuu kuin synti. - -Hiukan etäämmältä alkoi kuulua vilkasta nuorten miesten puhelua. -Nuorisoseuran johtokunta oli tulossa. - - - - -IV. - - -Kanteleinen astui vieraittensa kanssa kamariin ja nauroi kun ei ollut -edes kaikille tuolia. Sytytettyään lamppuun tulen, luki hän vieraat ja -tuolit. Vieraita oli kuusi, tuoleja neljä. Pojat valtasi tuolien -valloittamispuuska. Ilman jäivät vain Koivusen Vihtori ja Varamäen -Sohvi. Kanteleinen oli mennyt keittiön puolelle ja toi sieltä kahta -tuolia. Koulusalista löytyi vielä yksi. Siten olivat kaikki saaneet -istuimen. Sillä välin oli Kuhilasmäen Mikko jo ruotaissut itsensä -Kanteleisen vuoteeseen, joka houkuttelevana tarjosi hänelle -luohaamistilaisuutta. Piehtaroi siinä ja kerskasi toisille onnestaan. -Ovenraosta keittiön puolelta tirkisteli vanha talousmuori nurjin -silmäyksin sänkyyn. Kanteleinen oli hämillään ja pelkäsi että muori -alkaa murista. Mutta keittiönovi painui kiinni. Kuhilasmäen Mikkokin -nousi istumaan ja rauhoittui piehtaroimisestaan. - -Sievä syksyinen kuutamoilma oli nuoriin tehnyt reipastuttavan -vaikutuksen. Epäilemättä oli sitä avustamassa ollut opettaja -Kanteleinen, joka tuli tiellä oikein vastaanottamaan ja kohteli kuin -vanhoja tovereita. Heillä oli näinä päivinä, mitkä olivat kuluneet -nuorisoseuran kokouksesta, ollut Kanteleinen alituisena ajatuksien -aiheena. Ennen, kun oli ollut määrä saapua joihinkin johtokunnan tai -toimikunnan kokouksiin, oli se useimmista tuntunut niin väsyttävältä ja -ikävältä, että niistä aina mieluummin jäätiin pois. Niinpä ei ollutkaan -vuosikausiin saatu johtokuntaakaan täysilukuisena koolle. Mutta tällä -kertaa ei tullut kellekään mieleenkään että nyt malttaisi jäädä -tulematta. Päinvastoin kokousta odotettiin kuin huveja. Kanteleisessa -oli ollut niin paljon puoleensavetävää ja sytyttävää, jonkalaisesta -kylän nuoret eivät ennestään tienneet mitään. - -No niin. Siinä sitä nyt istuttiin oikein kansakoulun kamarissa ja -opettaja mukana. Juttu oli aluksi hyvin tavallista nuorten ihmisten -puhelua, jossa sanasutkaukset, hilpeä leikki ja vilpitön luottamus -toistensa loukkaantumattomuuteen antavat nuorten seuraelämälle sen -sisällökkään ja luontevan hengen. - -Tähän nuorisoseuran johtokuntaan kuuluivat: - -_Erkin Sameli_. Nuorisoseuran entinen puheenjohtaja. Raitis. Urheilija -ja piirin painimestari. Ei ollut huomattavammin innostunut -aatteellisiin harrastuksiin. - -_Kuhilasmäen Mikko_. Seuran entinen sihteeri. Omaa humoristisia -taipumuksia. Lausuu runoja. Haisee viinalle toisinaan, varsinkin -silloin kun näyttelee. Hänen mielestään ryyppy häntä ikään kuin rasvaa. -Mutta kaikki toverit sanovat että hän tekee aina silloin itsensä -naurettavaksi. - -_Koivusen Vihtori_. Seuran entinen rahastonhoitaja. Hiljainen -aatteen mies. Lukee paljon. On perusteellisesti syventynyt -nuorisoseura-aatteeseen. Luonteeltaan hidas ja aina syrjässä. - -_Sepän Kustaa_. Hyvin nuori, pitkä ja hoikka poika. Omaa -näyttelijätaipumuksia ja ajattelee hiljoilleen pyrkiä mukaan johonkin -turneeseen. Lahjoistaan itsetietoinen. Suuttuu helposti. Hänen sanaansa -ja lupauksiinsa ei voi aina luottaa. - -_Varamäen Sohvi_. Kansakoulujohtokunnan jäsenen tytär. Nuori, -hiljainen, kaino tyttö, jolla on hyvin kauniit hymyilevät silmät ja -keltaiset pitkät palmikot. Sohvista saa heti hyvinkasvatetun -vaikutuksen. Ja omantunnon tarkasti hän ilmaisee seuran heikkoja puolia -Kanteleiselle, kun havaitsee että joku pojista aikoo niitä peitellä. -Tämä ei kuitenkaan millään tavalla tee sitä vaikutusta, kuin tyttö -tahtoisi uuden opettajan edessä edustautua, vaan kaikessa on -jonkunlainen arkatuntoisen sisällisen pakon aiheuttama leima. - -_Juurikkalan Elli_. Muutamia vuosia Sohvia vanhempi, iso tyttö. Rohkea -katse ja puhelias luonne. Taistelun ihminen. Vahva pitämään nuorison -puolta kaikkia hyökkääjiä vastaan. - -Ensimäinen tunti, sitte kun päästiin juttelemaan nuorisoseuran -asioista, kului pelkkään yleiskeskusteluun. Kukin vuorostaan koetti -tehdä käsityksensä ja luonteensa mukaan selkoa kylän oloista ja -nuorisoseuran elämästä. Kanteleinen kyseli, toiset vastailivat. Oli -muuten oikein merkillistä miten vilpittömällä harrastuksella useimmat -tänä iltana olivat asiaan kiintyneet. Tuntui aivan siltä kuin olisi -joku suurlakon vanhaa kumoova ja uusia toiveita herättävä tuuli -puhaltanut läpi koko johtokunnan. Niissäkin, joissa aatteellinen -valistusharrastus oli ennen ollut vain pintapuolinen lippumerkki, -tuntui ajatus nyt liikkuvan syvemmällä. Ikään kuin heidän sieluissaan -olisi näiden päivien kuluessa avautunut kauan sulettuna olleita -salakammioita, joissa elivät ne parhaat vaikutelmat ja ajatukset mitä -he olivat saaneet luetuista kirjoista, nuorisoseurapuheista ja -esitelmistä sekä toverielämästä. - -Kun vihdoin ryhdyttiin käytännöllisesti suunnittelemaan ja järjestämään -vastaista työtä, tunsi jokainen olevansa innostunut. Luottamus asiansa -mahdollisuuteen ja menestykseen oli keskustelun kuluessa kasvanut, -samalla kuin työn tärkeys oli selvinnyt. Kevyt keskustelutapa, joka -alussa pyrki anastamaan ylivallan, oli itsestään muuttunut vakavaksi, -ja nuorten johtokunnan jäsenten katseista loisti kiihtynyt innostus. - -Itse Kanteleinen oli elementissään. - --- Me koetamme! Jollei tällainen joukko nuoria ihmisiä kykene saamaan -eläväksi nuorisoseuraansa, jossa itsekasvatus-innostus valtaa mielet, -sepä on aivan ihmeellistä! - -Nuorisoseuran varapuheenjohtajaksi valittiin entinen esimies Erkin -Sameli. Eikä hän enää ollenkaan kieltäytynyt. Päin vastoin näytti siltä -kuin olisi Sameli ottanut sen kunnia-asiaksi. - -Sihteeriksi valittiin Juurikkalan Elli, joka vähän vastusteltuaan -suostui. Entistä sihteeriä ei ehdottanut kukaan. Vaikka ei siitä ollut -mitään julkisesti puhuttu, tunsi jokainen tähän epäluottamukseen olevan -varsinaisena syynä sen, että Kuhilasmäen Mikko silloin tällöin haisi -viinalle, sekä että hän ei ollut viitsinyt viime vuodelta laatia -kertomusta. Mikkoon koski epäluottamus. Hän tuli vaiteliaaksi ja -humoristinen tuuli laski. Toiset huomasivat sen ja jotkut olivat -mielissään siitä että oli edes huomannut. Ehkä viisastuu. - -Rahastonhoitajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen Koivusen Vihtori. - -Sitten käytiin asioihin. - --- Ensinnä täytyy saada loppuun hoidetuksi viimevuoden asiat, virkkoi -Kanteleinen. Meillähän ei ollut vuosikertomusta vuosikokouksessa. Se on -nyt viipymättä saatava, sillä sen vaatii hyvä järjestys. Pääseurallekin -on siitä ote ja tilastotiedot lähetettävä, muuten jäämme pois -toveriseurojen joukosta pääseuran vuosikertomuksessa. Ja se olisi -rumaa, eikä siihen ole mitään todellista syytä. Minä ehdotan, että -entinen sihteeri tekee vuosikertomuksen tällä viikolla, että saamme sen -esittää seuran ensi kokoukselle. - --- Mikon pitää laittaa! sanoi Elli. - --- Laita itse! tokasi Mikko nyrpeissään. - --- Hoo! Mikä pakko minulla siihen on? - --- Miskan se tehtävä on, todisti Kustaa. Tee vain, poika. Häpeänkin -tähden minä ainakin... - -Nauroi. - --- En minä jouda, intti Mikko, joka oli kokonaan menettänyt äskeisen -iloisen tuulensa. Enkä taida, en jo. - --- Älä nyt tyhjää änkkää, sanoi Koivusen Vihtori hiljaiseen tapaansa. -Minullakin on jäsenmaksujen keräys puolinaisena, mutta sen toimitan -loppuun nyt vaikka millä tavoin. - -Aikansa kuunneltuaan tätä kinaa, sanoi Kanteleinen: - --- Kyllähän se Mikon tehtävä on. (Hymyili). Nyt on tiistai. Kyllähän -sinä voit sen saada valmiiksi ensi sunnuntaihin? - -Mikko oli vähän aikaa vaiti. - --- Koetetaan, sanoi sitten. - --- Noh! huudahti Kanteleinen. Se asia on sitä myöten valmis. Ja Vihtori -panee kohta kireän matkaan jäsenmaksujen kannossa. - --- Panen, lupasi Vihtori. - -Ryhdyttiin suunnittelemaan seuraavaa kokousta ja sitä varten ohjelmaa. -Se saatiin muodostumaan verrattain pian sen mukaan kuin Kanteleinen -ehdotti. Ohjelma tuli olemaan: - -Esitelmä maalaisnuorukaisen harrastuksista nykyaikana, pitää opettaja -Kanteleinen; Lausuntoa, Kuhilasmäen Mikko; Voimistelunäytös Erkin -Samelin johdolla; Lukukappale Hiltyn "Onni"-teoksesta, Varamäen Sohvi; -keskustelukysymys: "Miksi nuorisoseuravelvollisuuksien täyttäminen -tuntuu monesta niin hankalalta?" alustaa Koivusen Vihtori. - -Ennen oli kokousten ilmoittaminen ollut hyvin huolimatonta. Nyt -päätettiin painattaa ilmoituslippuja ja määrättiin kaikki paikat, -joihin ilmoituslippuja piti naulattaman tai liisteröitämän, sekä niiden -huoltajat. - -Kanteleinen oli eilen oikein varta vasten käynyt seurahuoneella -tarkastamassa. Hän ehdotti nyt, että johtokunta suun sanan lausumatta -menisi seurahuoneelle yhdeksi päiväksi korjaamaan pahimmin -risaantuneita paikkoja, hieman järjestämään ja siistimään. Hän sanoi -tuonnempana ehdottavansa, että seuran jäsenet saapuisivat sinne -isommalla joukolla töihin, mutta sitä varten valmistaa hän ehdotuksen -sitte kun ehtii nyt vähän enempi perehtyä asioihin. - -Toiset innostuivat tähän kohta. Ainoastaan Mikko veti esteeksi -vuosikertomuksensa. Mutta kun Kanteleinen ilmoitti että tuo päivätyö -tehtäisiin vasta tulevalla viikolla ja Sepän Kustaa sanoi ettei sodassa -yhtä miestä kaivata, sanoi jo Mikkokin ettei hänellä tulevalla viikolla -mitään esteitä ole. - -Vielä otti Kanteleinen puheeksi seuran arkiston. Siitä ei kukaan -tietänyt mitään. Asia päätettiin ottaa ensi kokouksessa puheeksi ja -velvoittaa kaikki seuran jäsenet, joilla vain jotain seuran papereita -on, tuomaan ne nykyiselle esimiehelle. - -Kotiopintoja ja kotiseutututkimusta varten Kanteleinen vielä kertoi -suunnitelmiaan, mutta sanoi niihin palaavansa lähitulevaisuudessa, -samalla kuin valmistetaan nuorisoseuralle kokotalvinen työsuunnitelma. - -Kello oli jo 11 yöllä kun nuorisoseuran johtokunta vihdoin hankkiusi -lähtemään. Kuhilasmäen Mikkokin oli jo saanut paremman tuulensa -takaisin, joten koko parvessa vallitsi hilpeä nousuhenki. Vakavain -asiain kiinteä käsittely oli alkanut lopulta käydä siihen -tottumattomille raskaaksi. Mutta sen korvasi nyt monin kerroin hyvä -tunne siitä, että oli saatu taas nuorisoseuratyö vakavasti jaloilleen. -Jokainen oli ennen parhaimpina hetkinään, kun seuran asiat luisuivat -kenenkään apuun tulematta alemmaksi, sydämessään valittanut, voimatta -omasta puolestaan mitään. Nyt tuntui kuin olisivat yhtäkkiä nuo -valittavat huokaukset tulleet kuulluiksi. Samalla kuin itseluottamus -nousi, kohosi toverihenkikin lamautuneesta tilastaan. Yhtäkaikkisuuden -sumut alkoivat hälvetä. Suuri joukko elämänkysymyksiä ja asioita astui -esiin tärkeinä ja osanottoa vaativina. Suhde koko elämään tuntui -muuttuneelta. Oma asema oli tullut tärkeämmäksi, yhteisten harrastusten -toteuttaminen oli alkanut näyttää mahdollisemmalta. - -Kuu paistoi täyteläisenä tummansinisellä taivaanlaella, joka kuun -lähiympäristössä sai omituisen kellertävän hohteen. Laajan kylän -mäkien, talojen ja etäämmältä häämöttävien metsien rajapiirteet -kuvastuivat kulkijoille kirkkaassa yövalaistuksessa. Kylän nuorille ei -siinä ollut mitään uutta, heille se oli kaikki tuttua, vanhaa. Mutta -Kanteleisen mielikuvituksessa, jonka äskeisen kokouksen vilkkaus oli -saanut elämään suuren hetken, kuvastuivat näissä kuun luomissa -varjoissa runolliset maailmanrannat, joiden sisässä hän oli löytänyt -suuriarvoisen elämäntehtävän. - -Ja hän tahtoi _tehdä_ sen...! - - - - -V. - - -Jokirannan kansakoululla eivät opettajat olleet tahtoneet oikein -viihtyä, joten ne vaihtuivat sangen usein, mikä minkäkinlaisten syiden -ahdistamina. - -Yhden kohtalo oli tämä. Hän riitaantui kyläläisten kanssa siitä, kun -piti auki koulun ikkunoita talvella ja siten kulutti paljon puita. -Johtokunta hermostui, varsinkin kun opettajan järjestelmään sitä paitsi -kuului, ettei lapsia laskettu aamusin kouluhuoneisiin ennen kuin 15 -minuttia ennen lukujen alkamista. Lapset jotka tulivat pitempienkin -matkojen takaa koululle, joka oli yksinäisellä paikalla, eivät -arvanneet tulla niin minutilleen. Ne saivat talvipakkasessa värjöttää -kuistilla, kun muuta eteistä ei ollut. Ovella syntyi järjestäjäin ja -sisäänpyrkijäin kesken monasti suurijyryinen mellakka. Opettajan täytyi -usein rynnätä hillitsemään, jolloin hän ripitti lapsia huudittomuudesta -ja selitti seminaarijärjestystä. Näillä ripitystunneilla sai hän kovan -yskän ja ryki sitten oppilaiden kanssa kilpaa, jolloin joskus lankesi -syyttämään kyläläisiä huonosta kasvattamisesta. Koulun yskä sai -kyläkunnan ensin pohtimaan asiaa, sitte johtokunnan. Ja kun tultiin -kevätpuolelle, haki opettaja toiseen paikkaan ja pääsi. - -Eräs toinen oli ollut taas niin hiljainen ja itseensä sulkeutunut mies, -että kyläläiset, jotka yleensä, kuten syrjäkyläiset ainakin, olivat -puheliaita, epäilivät toisinaan, ettei opettaja osaa ollenkaan puhua, -mörähdellä vain. Suhteet muodostuivat pian sellaisiksi, että kyläläiset -rupesivat tekemään hänestä pilaa takanapäin. Ja kun hän oli vaatimaton, -sävyisä ja arka mies, meni hänkin pois. Sitä kyläläiset valittivat, -sillä häntä pidettiin hyvänä opettajana. - -Kolmas oli ollut kiivas saarnamies. Mutta kun kylällä ei ollut hänen -uskonsisariaan kuin kymmenkunta, muodostuivat näiden kokoukset koulun -kamarissa sellaisiksi yksityisiksi hartaushetkiksi, joista kyläläisten -mielikuvitus loi heidän omaksi pohdittavakseen mitä miellyttävimpiä -juorujuttuja. Johtokunnan täytyi taas sekaantua asiaan. Pidettiin -istunnoita ja tutkinnoita, joiden tuloksena oli uusia juorujuttuja. -Mitään ei todistettu. Mutta kun opettajaa ei saatu muuten -syynalaiseksi, ruvettiin syyttämään häntä vääräoppisuudesta. Niin -saatiin asiaan sekautumaan pappi ja tarkastaja. Opettaja ehti sillä -välin hakea muualle ja johtokunta antoi hyvän todistuksen, jotta vain -pääsisi hänestä. - -Kanteleisen edellinen opettaja oli ollut hyvin "alhainen", -keski-ikäinen mies, jolla oli hieman kirjava entisyys. Hän piti -poskessaan lanskaa ja pikanellaa sekä esiintyi rikkinäisissä housuissa. -Ensimäinen asia, josta kyläläiset rupesivat keskenään opettajastaan -riitelemään, olivat juuri nämä opettajan housut ja tupakka-tukupussit. -Toisten mielestä tämä kansanomaisuus teki hänet yhdeksi opettajakunnan -ensimäisiä alallaan. Kun hänen puheensa siihen lisäksi olivat vielä -hyvin koristelemattomia ja jokapäiväisiä, oli hän ihastuneitten -mielestä juuri sellainen, minkälainen tällaisen metsäloukon -talonpoikaismukulain koulumestarin tulee ollakin. - -Mutta kylässä oli toisia, joitten mielestä tämä ei ollut juuri mikään -opettaja. He olisivat vaatineet opettajalta, että hänellä pitää olla -eheät housut ja ettei hänen suupielestään saisi juosta tupakankura, -joshan nyt suussaan tahtoikin pitää tupakkaa. Hänen puhetapojaan -myöskin moittivat ja sanoivat että opettaja yritti osotella jätkiä. - -Opettaja olisi kyllä, kaikesta huolimatta, jäänyt kauemmaksikin. Mutta -kerran sattui tarkastaja koululle juuri kun opettaja lukittujen ovien -takana erään johtokunnanjäsenen kanssa kurkutti paloviinapulloa. -Tarkastaja oli yksitotinen mies, niin että opettajalle, joka oli -virassaan väliaikainen, tuli taas paikanmuutto murehiksi. - -Kanteleinen sai aivan ensiaikoina monen ihmisen kertomusten kautta -tutustua koulun entisten opettajain historiaan. Kukin kuvaili asiat -aina siinä värissä mihin puolueeseen oli milloinkin kuulunut. - -Uusi opettaja havaitsi pian olevansa kyläläisten jännittävän -uteliaisuuden esineenä. Ihmiset katselivat kysyvinä, puhuttelivat -arasti; mitään erikoisempaa kohteliaisuutta ei osotettu, mutta ei -vihamielisyyttäkään. Ani harva oli pistäytynyt koululla tutustumassa. -Mikä katsoi silmiin tiukasti, kuka kuunteli jokaista opettajan suusta -tulevaa sanaa hermostuneella tarkkuudella. Kamarissa ne silmäilivät -ympärilleen huonekaluja, kirjoja ja seinille ripustettuja opettajan -omia piirtämiä tauluja, sekä ulkona peräilivät huoneiden ovia, aitoja -ja muuta, aivan kuin niistä kaikista etsien kuvaa opettajan luonteesta. - -Pidettyään pari viikkoa pientenlasten koulua ja ehdittyään -lastenkin kautta hieman tutustua kyläkuntaan, tunsi opettaja itsessään -heräävän halun käydä joka talossa ja mökissä tutustumassa. Näillä -tutustumisretkillään sai hän pian havaita, että täällä oli monissa -ihmisissä n.s. luontaista sivistysvihaa, joka persoonia valikoimatta -kohdistui kaikkiin, jotka olivat tahi olivat olleet edes jonkunlaisessa -tekemisessä muun kuin ruumiillisen työn kanssa. He pitivät kansakoulua -ristinä, jonka huipuksi oli asetettu milloin vähemmän, milloin enemmän -siedettävä opettaja-virkamies. Toisissa taas oli missä enemmän, missä -vähemmän uinuvassa tilassa tiedonhalua, joka epäröiden ja harhaillen, -asiallisen opastuksen puutteessa, ikään kuin kiersi milloin mitäkin -satunnaisesti tapaamaansa tukisauvaa. Mutta näiden lisäksi oli -todellisesti edistysmielisiä ihmisiä, joissa heti löysi henkistä -sukulaisuutta. Näiltä retkiltään kotiin palatessaan tunsi Kanteleinen -nuoressa sydämessään monasti ahdistavaa tuskaa. Hänelle kävi -pian selväksi, että opettajain yhtämyötäinen vaihteleminen ja -epäonnistuminen oli täällä luonut valistustyölle vaikeasti voitettavia -ennakkoluuloja. Päästyään milloin minkäkin kyläläisen kanssa puheisiin, -teki hän melkein aina sen havainnon, että ihminen täällä oli aina -alussa ikäänkuin kovan kuoren sisässä. Ne olivat harvasanaisia, -vältteleviä, juroja, -- mutta useimmat ottivat tarkan vaarin jokaisesta -Kanteleisen sanasta, silmäyksestä ja ajatuksesta. Tuntui siltä kuin he -olisivat odottaneet keskustelusta vastausta kysymykseen: ystävä vai -vihollinen? - -Samalla kun Kanteleinen pääsi selville tästä havainnosta, pani hän -merkille, että nämä olivat sangen älykkäitä ihmisiä sekä että he olivat -siitä itsetietoisia. - -Kaikkialla tavattavat kyläennakkoluulot olivat vahvasti kehittyneet. -Vanhemmat ihmiset olivat niiden oikeudesta hyvin vakuutettuja. -Nuoremmista taas muutamat eturivin kulkijat olivat yhtä jyrkästi -vakuutettuja useiden kyläennakkoluulojen luonnottomuudesta ja -epäoikeudellisuudesta. Siitä aiheutuikin vanhan ja nuoren polven välien -jyrkin ristiriita. - -Esimerkiksi Jokirannan kylä oli ylimuistoisista ajoista ollut rikkauden -maineessa. Se oli nostattanut kaikkien kyläläisten rintaa, oli kyseessä -sitte ruotivaivainen tahi perinnöillään asuva talollinen. Rikkaus oli -kyllä, varsinkin oli ollut, tosiasia. Sitä oli polvesta polveen -peritty, saatu muualta tuotujen rikkaitten vaimojen kautta ja nyt viime -vuosikymmenillä metsiä myömällä lisätty. Mutta nykyään se asetettiin -kaiken edistystoiminnan esteeksi. Kun oli Jokirannan talosta, ei -tarvinnut mitään muuta olla, eikä mistään välittää, kyllä tuli elämässä -toimeen. Jos oli puhe kansakoulun läpikäymisestä, nuorison -maatalouskouluihin tahi kansanopistoon menemisestä, aina oli vanhemman -polven vastustuksen perussävelenä, ettei Jokirannan kyläläisten ole -ennenkään tarvinnut elämäntaidon apua ja rikastumiskeinoja muualta -etsiä. Täällä ne on taittu polvesta polveen, ominsa on tultu toimeen, -on ollut vähin muillekin antaa. - -Myöskin oli heillä se käsitys, että Jokirannan kylä on hyvin siivo -kylä. Kylän maineesta oltiin arkoja, joten, jos joku yritti -huononpuoleisella elämänmenolla sitä vahingoittaa, koko kylä oli -yksistä puolin tällaisia yrityksiä vastustamassa. - -Kiertäessään iltasin kylillä, pistäysi Kanteleinen milloin talollisten, -milloin mökkiläisten tupiin. Ensimältä teki sen havainnon, että -vastaanotto melkein kaikkialla oli juroa ja kylmää. Mutta jatkaessa se -muuttui vähitellen. Saattoi tapahtua, että talonväki katseli kulmainsa -alta, kun tuo hieman herrahtava uusi opettaja jonain iltana astui -tupaan, kun oli kaikki arkikunnossa. Mutta se lientyi pian, ihmiset -pääsivät "herra"-orjuudesta, mikäli tieto uudesta opettajasta levisi -hänen edellään. Moniaissa tuvissa otettiin jo vastaan kuin vanhaa -tuttua, naurettiin, sanottiin tervetulleeksi, puhuttiin korotetulla -äänellä ja tarjottiin pyyhkäisty tuoli. Istuin asetettiin lähelle -takkavalkeata jos oli ilta, ja lähelle ikkunaa jos sattui vielä -päivänvaloa. Kamari ei ollut joka talossa sellaisessa kunnossa, että -sinne olisi sopinut viedä. Mutta sen moni emäntä ilmoitti -peittelemättä, aivan kuin pienellä uhmalla, samalla kuin käski kahvia -juomaan tuvanpöydän nurkalle ja sanoi isännälle: - --- Tule sinäkin, kaadoin sullekin. - -Kaikki eivät antaneet kahvia. Aluksi se näytti johtuvan -välinpitämättömyydestä, kuten Kanteleinen arvaili. Mutta sitten hän -havaitsi, että oli perheitä, joissa ei kahvia juotu ollenkaan. Ne -arkailivat nähtävästi alussa uusia tapojaan, mutta jo vihdoin rupesi -tulemaan -- voileipä ja maitolasi. Siitä sitte juteltiin monessa -talossa: oli tuumattu vähentää kahvinjuontia, se kun on ulkomaista ja -tulee niin kalliiksi. Kanteleinen huomasi yhä useammin ihmeekseen, että -monetkin, joiden oli vielä äsken luullut olevan häntä vanhoillisempia, -mennä porhalsivat hänen edellään! Hänhän ei ollut ehtinyt vielä tulla -kahvista ehdottomasti raittiiksi, mutta ajatellut hän sitä oli. Nämä -olivat myöskin ajatelleet, ja samalla toteuttaneet sen. Kyläläisten -esimerkki ajoi hänet itsensäkin kotona toteuttamaan kahviraittiutta. -Vieraissa käydessään piti hän asian vielä avoinna, juodakseen siellä -missä tarjotaan, jottei tarvitsisi loukata ketään. - -Kerran tuli tästä puhe ukko Varamäen pikkutuvassa. Sohvi oli keittänyt -kahvit ja tarjosi Kanteleiselle ja isälleen. Ukko oli vahva -tupakkamies, poltti ja piti poskessaan. Mutta viinasta oli hän raitis. - -Kun nyt Sohvi tarjosi kahvia, sanoi Kanteleinen: - --- Olenkin ollut muutamia viikkoja kotona ilman kahvia. - --- Ja kylässäkö juot? tokasi ukko. - --- Olen juonut, missä on tarjottu, etten loukkaisi. - -Ukon suu meni tuttuun kiusoittelevaan hymyyn: - --- Ryyppäätkö viinaakin missä vain tarjotaan, ettet loukkaisi? - --- En ... en toki! - --- Mutta miksi sitten kahvin suhteen olet arempi? - -Kanteleinen joi juuri kahvia ja tunsi joutuvansa omituisesti hämille, -sillä hän ei todellakaan voinut selittää miksi. - -Ukko Varamäki asetti piipun takalle tupakkapönttöön, purki mällin ja -asetti sen sanomalehtitilkulle muurinotsikolle odottamaan. Sylki sitä -varten asetettuun vesikuppiin ja otti kahvia. - --- Minä olen ollut 25 vuotta raitis viinasta. Ja kun lopetin kerran, en -ottanut missään. Minun mielestäni nuorten pitääkin opetella olemaan -raittiita kahvista, varsinkin kun on opettaja ja muiden esimerkki. - --- Voi tuota isää, harmitteli Sohvi. - --- Mitä? Tottahan minä nyt teille nuorille saan sanoa mitä ajattelen. -Vai onko se niin tyhmää, häh? - --- Kaukana siitä, vakuutti Kanteleinen. - --- Sitä minäkin, totesi ukko, laski kupit kädestään ja kokosi -tukupussinsa uudestaan poskeensa. - - - - -VI. - - -Tarkastus nuorisoseuratalolla oli toimitettu. Kanteleisen ohjelma oli -valmis: Kaikki työkuntoiset miehet seurahuoneelle iltakökkiin panemaan -taloa asuttavaan kuntoon! - -Kyllä siitä moni pelästyi. Yksin johtokunnan jäsenetkin kävivät -harvapuheisiksi. - -Tänne seurahuoneelleko oikein puutöihin? Ilman palkkaa iltansa -kuluttamaan täällä, kun toiset laiskoina saavat olla missä haluavat... -Ja sitte tulevat tänne pyhinä ja särkevät kohta kaikki, niin ettei -siitä ole yhtään mitään hyvää... - -Mielikuvitukset elivät. Siellä vilahteli lukemattomia hupaisempia -illanviettotapoja houkuttelevina ja lumoavina kuin kevätpurot. - -Mitä oli niiden rinnalla seurahuone, jossa piti tehdä työtä! Sehän oli -sulaa järjettömyyttä, kun ei kerran ollut mitään pakkoa. - -Olisi toista, jos kaikki tulisivat. Mutta ne eivät tule. Eivätkä pysty! -Kuinka sitä sitte muutamat tulisivat ilman palkkaa? - -Mutta Kanteleinen jatkoi rauhallisena esittelyään: - --- Näin syksyiset työpäivät loppuvat tavallisesti aikaiseen ja meille -jäävät pitkät illat... Kokoonnumme parina iltana viikossa, nähdäksemme -mille maistuu puunhaju ja työnhuvi siellä, missä moni on ennen vain -hypellyt ja voimistellut. - -Puhuuko se oikein totta? Miehen silmä on saanut kiinteän tuikkeen, -äänessä karahtaa omituinen käskijän sävel... - -Pojat kummastelevat ja katsovat vielä uudestaan Kanteleista. Joku alkaa -jo ihmettelystään tauota. Se voisi kenties olla mahdollista? Voisi -siinä olla hauskaakin sille joka osaa... - -Kanteleinen sanoo, että seurahuoneen lämmitysvehkeet on ensin -kuntoonpantava. Hän kutsuu kylän muurarin, näkyypä se olevan mukava -mies. - -Todellakin! Muurilaitoksia katseltiin joukolla. Mahtaako muurari vaatia -paljonkin näiden kuntoonpanosta? - --- Noo, ei niinkään paljoa kuin mahdollinen tulipalo veisi, jos -sellainen... - -Ja sitten ne penkit! Ei ollut ennen tullut huomatuksikaan, miten ikävän -näköisiä ne olivat. Totta kyllä, että ne alkuaankin oli tehty vain -hätävaraksi, silloin kun seurahuone laitettiin. Sillä välin on niitä -säästämättä pidelty, niin kuin pidetään sellaista, josta ei ole mitään -lukua. Tästä kaikesta oli niihin jäänyt monta merkkiä. Sitä paitsi oli -luonto puolestaan niitä pidellyt, vedellyt kaltoiksi ja ontuviksi. - -Tuolien ja pöytien laita oli sama. Tuoleja oli aikoinaan ostettu kaksi -tusinaa, mutta nyt niistä oli vain kuusi sellaisessa kunnossa, että -pysyivät omin neuvoin pystössä ja kaksi sillä tavoin, että niiden -jalkoja oli vahvistettu saharivun kappaleilla. - -Pöydistä yksi seisoi puhtaasti omin neuvoin, mutta toisen katkaistu -jalantynkkä nojasi mukavasti kulmapenkkiin ja kolmas lepäsi näyttämön -nurkassa piilossa, vaivojansa sentään huutamatta. - -Seinillä riippui joitakuita kehyksettömiä, tomuisia kuvatauluja. -Ikkuna-uutimet oli kekseliäästi solmiteltu tarkoituksella saada revityt -ja liatut kohdat peittymään solmujen sisään. Näyttämö oli kuin sodan -jäleltä, ikäänkuin olisi vihollinen siellä majaillut ja lähtenyt sitte -äkkinäisen yllätyksen humalassa. -- -- - --- Eivät ne taida tulla tänne, virkkoi vihdoin Kuhilasmäen Mikko, -jonka silmäin eteen ehdotettu työ kohosi voittamattomana ja -mielikuvituksellisena jättiläisyrityksenä. Eipä sillä, ettei hänkin -olisi pitänyt sitä tarpeellisena! Oikeinhan tässä todella sai hävetä, -mutta ... kun eivät ne kuitenkaan tule. - --- Niin noh, tuleehan niitä aina joitakuita, kuten sinä ja minä ja... - -Pisteleekö se? Mikko vilautti kysyvänä. Mutta Kanteleinen katseli -rauhallisesti ja varmana hymyillen, kun Mikon vakoileva katse arkana -pakeni. - --- Eivät ne kaikki tällaisiin töihin pystykään, virkahti Koivusen -Vihtori ja katsoi tuijotellen Kuhilasmäen Mikkoon, ikään kuin jotain -tarkoittaen. - --- On niitä sellaisiakin jotka pystyvät, murahti Erkin Sameli. - -Sepän Kustaa vihelteli hieman syrjässä mestarillisesti erään -näytelmäkappaleen laulua, ottamatta osaa neuvotteluun. Se ei kuulunut -hänelle, koska häntä ei ollut tällä viime kerralla luotu puumieheksi. - -Asia päätettiin. Tahi oikeammin, sen päätti Kanteleinen johon yhtyivät -Koivusen Vihtori ja Erkin Sameli. Seurahuoneelle kerättäisiin muutamia -höyläpenkkejä koulusta ja kylältä ja aineksia pyydettäisiin -talollisilta. - -Vähää myöhemmin alkoi nuorisoseuratalolta parina iltana viikossa kuulua -iloisesti laulava höylänääni, kirveen pauke ja sahan sihisevä rauske. - -Ensi kerroilla kun poikia kutsuttiin tuli todella, kuten oli -ennustettukin, muutamia vain. Mutta pian sai harrastus käänteen. -Kylässä heräsi tämän nuorisoseuratalolla tapahtuneen työnvaihdoksen -johdosta tavaton uteliaisuus. Kolmantena iltana kun nikkaroitiin tuli -sinne niin paljo väkeä, ettei jalka tahtonut jakaapua. Suurin osa ei -kuitenkaan tahtonut ajatellakaan muuta työtä kuin poltella paperossia -ja kädet taskuissa istua päältäkatsojina. Toiset taas tahtoivat -töikseen tyrkkiä ja vääntää toisten tyhjäntoimittajain kera. - -Kanteleisen täytyi ottaa komentava ryhti. Kukaan ei saanut polttaa eikä -ollenkaan riehua ja vääntää. Työtä tarjottiin kaikille. Ken ei muuta -voinut, sai käydä kylästä aineksia keräilemässä. Niskoittelijat -alkoivat näyttää luontoaan. He olivat täällä aina saaneet olla vapaina -eivätkä aikoisi nytkään ketään ujostella. Jos joku meinaisi sellaista, -niin he pian suuttuisivat. Eivätkä he ainakaan tätä opettaja-poikasta -viitsisi pakosta totella. - -Kun tämä ajatustapa alkoi puhjeta teoiksi ja sanoiksi, nostivat -työssäahertavat heti sotaäänen ja ilmoittivat kohlivin sanoin menevänsä -omavelkaiseen takuuseen siitä, mitä opettaja oli sanonut. Ja joka ei -usko, sille asia kyllä todistetaan. Tämä vaikutti, että rähinäpojat -puikkivat tiehensä, mutta toisia, jotka olivat hiljaisina katselleet, -ryhtyi töihin. - -Ilta illalta kasvoi työinto. Moni poika pyyhkiessään hikeä otsaltaan -nauroi, että hän hikoilee aivan kuin hyppylattialla. Monen työtaito oli -heikko, mutta opettajan innokas ohjaus heitä rohkaisi siihen määrään, -että syntyi oikein tosiyrityksiä. - -Kanteleinen oli laatinut piirustuksia pöytiä, tuoleja ja penkkejä -varten, kaikki suoraa, lujaa mallia. Mitä enemmän työ edistyi ja -onnistumisen mahdollisuus alkoi näyttää varmalta, sitä suurempi työnilo -valtasi mielet. Iltasin ei tahdottu ehtiä ollenkaan poislähteä. Mutta -Kanteleisen täytyi katsoa, etteivät saisi kylässä ruveta valittamaan -sitä, että seurahuoneella rehkitään yöt, niin ettei sitte aamulla tahdo -jaloilleen saada. - -Poikain työillat nuorisoseuratalolla alkoivat pian herättää kylässä -yleistä huomiota. Tuntui kuin koko Jokirannan yleinen mielipide olisi -tämän johdosta värähtänyt. Mitähän ne nyt oikein siellä meinaavat? -kysyttiin ja tirkistettiin, kun pimeän läpi loisti ikkunoista tuli, -kuului työnpauke, vihellys ja joskus laulukin. - --- Mitäkö? joku otti vastatakseen. Pahojatekojaan paikkaavat. Ovat -särkeneet penkkinsä ja pöytänsä, niitä ne nyt uusivat. Hän oli ollut -katsomassa. - --- Saadakseen sitte taas särkeä. - --- Ei ne niitä enää särje, kun itse tekevät, vakuutti joku toinen. - --- Tämä uusi opettaja kuuluu olevan mukava. Se niitä nyt komentaa. - --- Kuuluu olevankin vain torpan poika. - --- Ilmankos... Ei suinkaan se sinne renkien ja Jussien joukkoon -menisikään, jos olis korkeampia säätyjä. - --- Mitä mahtaa siitäkin koulunpidosta tulla, kun opettaja -poikajoukoiss' kaiket illat häärää? - --- Anna sen häärätä! sanoi edellinen. Ei se hulluinta ole, jos se nuo -klopikat saa paremmille tolille kuin mitä ne tässä ovat olleet. - --- Enhän minä, toinen oli valmis peruuttamaan. Hän oli sanonut vain. - -Kylä odotti melkein henkeä vetämättä. Oltiin niin ymmällä, ettei tietty -oikein, pitikö niitä ruveta kehumaan vai haukkumaan. Mutta varmuuden -vuoksi talolliset antoivat lautoja ja koivuja. Oli jotain olemassa, -joka vakuutti mieliin että oli parempi antaa kuin kieltää. Varsinkin -kun muutkin antoivat. Jokirannassa oli jotain sulamistilassa. Sitä ei -kukaan huomannut. Se tuli niin valmistamatta. Seurahuoneella kohosi -mieliala ilta illan jälkeen. Höylä sai yhä laulavamman äänen, ja -kuusipuun kuiva pihkanhaju täytti tuvan aivan kuin parikymmentä vuotta -takaperin iltasin, kun vielä oikein puhdetöitä tehtiin. Vanhatkin -miehet tulivat jo sieraimiinsa vetämään. Se tuntui niin tutulta ja -somalta. Kun kävelivät seurahuoneelta kotiinsa, puhuivat he entisistä -ajoista... - - - - -VII. - - -Työiltojen jatkuessa kasvoi osanottajain innostus yhtä myötään. Heitä -oli kaikkiaan hyvä joukko toistakymmentä. Koivusen Vihtori oli -vanhastaan tunnettu puumieheksi. Hän teki pöytää, Varamäen Iikka -apulaisenaan. Tämä Iikka oli 17-vuotias poika, renkinä Varamäen -nuorella isännällä. Poika oli tekijäsukua. Oli todellakin somaa katsoa, -miten tämä pari teki työtä yhdessä. Vihtorilla aina vakaa, juro katse, -täynnä itsetietoista sisällistä vakaumusta, joka kaikki pyöri tämän -työn ympärillä. Karvalakki oli miehellä syvällä päässä, aivan kuin -periaatteen vuoksi sekin, vaikka hiki tippuikin usein pitkin -poskipäitä. Iikan lakki lensi usein alotettaessa ensitöiksi naulalle ja -silmistä loisti kirkas, hieman vallaton mieli. Näiden silmien loiste -sai aina sisäisesti nauttivan, tarkkaavasti hymyilevän ilmeen, -kun poika sattui pysähtymään työssään ja katselemaan muutamaa -vuotta vanhempaa toveriaan, jolta hänen mielestään työ kävi niin -puhtaasti. Heillä näytti olevan hyvät välit. Iikka oli kohottanut -Vihtorin esikuvakseen. Tämän puheet otti hän opikseen samoin kuin -työntekotaidonkin. Se ei kuitenkaan voinut hillitä vallattoman iloista -nuorta poikaa joskus nauramasta, kun sattui huomio kiintymään toverin -syvälle päähän painettuun lakkiin, jonka alta kaksi älykästä silmää -vaivoin saattoi nähdä ja hiki virtaili valtoinaan. - --- Pane se lakki pois, kun sä niin hikoilet, kehotti Iikka joskus. - -Toinen silloin sysäsi karvalakkia hieman peremmälle, mutta ei -aikonutkaan ottaa pois, ei myöskään sanonut mitään. - -Vihtori taas toisinaan pysähtyi katselemaan nuoremman toverinsa -höylänlykkäystä, puukon käyttelyä ja kirvesveistosta. Silloin voi hänen -totisista silmistään näkyä hymyä ja joutui odottamaan että siellä -kielen päällä pyörivä kehumasana putoaisi. Välistä sellainen sana jo -livahtikin, mutta useimmiten jotenkin kynityssä ja laihdutetussa -asussa. Se saattoi muodostua matkalla pikkuohjeeksikin. Mutta silti -ymmärsi Iikan herkkä korva äänensävystä esikuvansa kehuvan ajatuksen. -Poika vilautti silmiään, tunsi olevansa kiitoksesta hämillään, mutta -kätki sen visusti heräävän kunnianhimonsa taimitarhaan. Tällaisessa -tapauksessa aiheutui usein työkalun tarkastus. - --- Tuo höylä ei vie puhtaasti! Hän katsoi asiantuntijan tarkkuudella -höylänterää, löi sen irti, etsi hiomakiveä vanhan, tottuneen nikkarin -vakavalla, hätäilemättömällä tavalla. Sillä aikaa Vihtori alotti taas -työnsä. Näin jatkui illasta toiseen. Joskus Iikka suoraan kehäsi -Vihtoria. Silloin tämä ärähti. - -Myöskin Erkin Sameli oli tekomies. Hän oli ottanut urakakseen muutamia -tuoleja. Toverina oli hänelläkin nuorempi poika, jonka osa rajoittui -aluksi sarvihöylän vetoon ja vähäarvoisempiin avustuksiin. Työ -heiltäkin sujui hyvin. Sameli oli havainnut, että pojalla oli -taipumuksia, mutta ettei hän ollut saanut tähän saakka mitään -alkuopastusta. Hän rupesi tämän havaittuaan ohjaamaan työtoveriaan, -Niilo Mikkonen oli tämän pojan nimi. Hänen rohkeutensa ja -itseluottamuksensa alkoivat nousta innostuksen kera. Kun oli -muutamia iltoja oltu koossa, alkoi Niilo olla aina ensimäisenä -nuorisoseuratalolla, vaikka hän asui muutamain kilometrien päässä kylän -etäisimmässä kolkassa. Tämä herätti jo toisten ikätoverien huomiota. -Miten se niin aikaiseen ehtiikin? he toisiltaan kyselivät. Muuan pari -juoruili takanapäin, että kun ei Niilon tarvinnut muka tehdä kotona -juuri mitään, hän jouti hyvin. Heidän piti tehdä enemmän, uskottelivat. -Ei tässä ollut perää. Mutta se oli totta, että Niilon kotona ei ollut -höyläpenkki ollut kunnossa niinä vuosina, joina Niilo olisi voinut sen -ääressä yritellä. Hän oli sen nähnyt solan orsilla rujona ja jalatonna. -Poika ei ollut koskaan siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Mutta nyt -oli hänen sielussaan jotain herännyt. Höyläpenkki veti puoleensa aivan -kuin viulukin, jota hän oli viimeaikoina opetellut soittamaan. Ja kun -höylä alkoi ottaa eheitä lastuja, valmistumassa oleva tuolinjalka saada -määrätyitä muotoja, juuri sellaisia kuin tahdottiin, kuin hän itse -tahtoi, valtasi pojan yllättävä, kuohuva iloisen tyydytyksen tunne, -aivan kuin olisi jotain hyvin valtaavaa intohimoa kutkutellut. Se häntä -seurahuoneelle veti niin aikaisin. - -Erkin Samelin luonne oli sellainen, että hän kaipasi aina hieman -kehumisia, säilyttääkseen kykynsä innostua. Niilo ei ymmärtänyt tätä. -Mutta hän kehuskeli Samelia sisällisen tunteensa kuohuvasta -vaatimuksesta, hyvässä uskossa, ilman vähintäkään vilppiä. Se teki -Samelille hyvää. Hän innostui opastamaan toveriaan suurella halulla ja -ohjasi hänet viipymättä tekemään vaativampiakin töitä. Oli todellinen -nautinto nähdä tätä paria. Siinä oli yhteishenki saanut oikein -persoonalliset muodot. - -Kuhilasmäen Mikko oli ollut kahtena iltana mukana, mutta sitten jäänyt -pois. Hän ei osannut mitään täällä tehdä ja tunsi itsensä liian -ylpeäksi ja vanhaksi harjoittelemaan. Jotkut laskivat hänestä hieman -pilaa, mutta pian sai hän jäädä rauhaan, toveripiirin ulkopuolelle. -Eikä häntä muistettu moneen viikkoon, ennen kuin hänen nimensä taas -pujahti esiin muutaman ikävän juorujutun yhteydessä, joka ilmeisesti -yritti Mikkoa aivan liioitellen mustata. - -Sitä vastoin Sepän Kustaa oli etsinyt työtä toisten seurassa. Hän -tunnusti rehellisesti ettei hänestä ole puusepäksi, eikä ikänä tule -olemaan, mutta hän tekisi ja maalailisi kulisseja, jos se sopisi. Ja se -sopi. Kanteleinen itse ryhtyi Kustaata apuamaan kehysten kokoamisessa. -Kustaa ompeli paikat rikkinäisiin kaukaisiin ja alotti maalauksen. -Hänellä oli tähän työhön vanhaa tottumusta, sen toiset pojat tiesivät -ja Kanteleinenkin nyt näki. Maalattiin metsäkulisseja. Kanteleinen teki -Kustaalle selkoa perspektiiviopista. - -Kustaa veteli kankaalle perusviivoja. Hän ei ollut koskaan ennen -kuullut mitään perspektiiviopista. Mutta hän sovellutti sitä heti. - --- Näinkö? - -Kanteleisen täytyi ihmetellen tunnustaa, että tässä kulissimaalarissa -oli niin valtaava annos todellista taiteilijaa, että... - --- Katsokaahan! huusi hän paukkuvaan, sihisevään ja hälisevään saliin. -Päät kääntyivät näyttämölle päin. Kanteleinen asetti rinnan kaksi -metsäkulissia ja näytti lampulla. Kustaa, silmäkulmat tiukasti rypyssä, -kiirehti vielä sudillaan parantelemaan eräitä kohtia, hokien hämillään: - --- Ei ne ... ei ne vielä... - --- Onko hyvä? huusi Kanteleinen katsojille. - -Joku alkoi taputtaa käsiä ja toiset yhtyivät siihen niin välittömästi, -että itse arkatuntoinen Kustaa näytti tuntevan sen vilpittömyyden. - --- Mitäs ne tyhjää... - -Hän yritti nauraa, mutta se ei onnistunut. Sitte hän koetti viheltää -"Laps' Suomen", jota viime aikoina oli paljon laulettu, mutta huulet -värisivät. Hän oli hämillään. Ennen, kun häntä oli kehuttu, ei se ollut -vaikuttanut tällä tavalla. - -Taputus höyläpenkkien ääressä oli laannut ja huomio taas kiintynyt -kullakin omiin töihinsä. Näyttämöaukon vieressä seisoi muuan mökinmies -ja kädet housuntaskuissa tuijotteli Kustaan maalaamia puun kuvia. Hänen -vieressään seisoi pari pientä poikaa sama lumouksen ihmettelevä ilme -silmissä. - - - - -VIII. - - -Alussa olivat pojat ehdottaneet, ettei Kanteleinen itse ryhtyisi -töihin, pitäisi vain huolen johdosta. Siihen hän ensin oli -taipunutkin, varsinkin kun oli niin paljon ohjattavaa sekä juoksi yhtä -myötään katsomaväkeä, joka tarvitsi selittäjää, puhetoverin tai -järjestyksenpitäjää. Mutta pian hän kyllästyi tähän. Sellainen tuntui -liian paljon johtajan, poliisimiehen tai tyhjäntoimittajan osalta. Jo -muutaman illan kokeiltuaan hän oli havaitsevinaan, että se uhkasi -rikkoa toverisuhteita. Moni, joka täällä teki työtä, oli arka ja -epäluuloinen. Vielä enempi oli siihen taipumusta monella katsomassa -kävijällä. Kanteleinen tiesi vanhasta kokemuksesta kotikylältä, että -toverisuhde pysyy aina lujana niin kauan kuin tehdään samallaista -työtä, mutta pyrkii heti jäähtymään ja joutumaan kieroon, kun toinen -alkaa töikseen lukea ja asua huoneessa, toisen liikkuessa -ruumiillisissa askareissa ulkona. Suhteeseen ilmestyy ikään kuin joku -hämäräksi tekevä valonhimmentäjä, toverielämä käy harvasanaisemmaksi, -ajatukset alkavat kulkea eri teitä. - -Ja jos ne, nämä pojat, täälläkin alkavat tehdä ajatuksilleen sellaisia -omia, uusia polkuja, joille ne eivät ota minua mukaansa, niin minä jään -yksin "perään katsomaan" kun ne pillastuvat ja jättävät... - -Siihen ei hän suostu! - -Kanteleinen toimitti koululta seurahuoneelle höyläpenkin ruvetakseen -tekemään puheenjohtajakoroketta ja pulpettia. - -Apulaisekseen keksi hän Peltosen rengin, Juhon. Tämä oli 30:ssä oleva -nuorimies, jolla oli hyvän työmiehen maine, mutta joka viime vuosina -oli ruvennut ryypiskelemään, usein muutamien isäntämiesten joukossa. -Juhokin oli tullut eräänä iltana katsomaan. Kanteleinen tunsi miehen -kykyjä siitä, kun oli nähnyt hänet Peltosella korjaavan rikkoutunutta -reenketaraa. - -Kun Kanteleinen rupesi houkuttelemaan Juhoa kanssaan töihin, tapahtui -se aluksi tuttavallisen leikin varjossa. Juho vastusteli sillä, ettei -hän osaa ja että pitää hoitaa hevosia kotona. Kanteleinen havaitsi -pian, ettei vastustus ollut aivan ehdottoman jyrkkää. Jostain syystä -teki hänen mielensä saada Juho mukaan. Kävikin jo kysymässä itseltään -isännältä, sallisiko tämä rengin tulla seurahuoneelle iltapuhdetöihin. -On hieman vaikea sanoa, mitä kansakoulujohtokunnan esimies tästä -ajatteli, mutta suostumuksensa hän antoi ja lupasi, että hevoset hän -kyllä hoitaa itse niinä parina iltana viikossa, mitkä Juho höyläilee -seurahuoneella. - -Näin tuli Juho mukaan. Kanteleinen huomasi heti saaneensa erikoisen -työtoverin. - -Nuoren opettajan lempiaineita seminaarissa olivat olleet puutyöt. -Päästötodistukseensakin oli niistä saanut 10. Sama innostus eli yhä. -Hän oli laittanut oikein komean pulpettipiirustuksen. Kun hän näytti -sitä Juholle, epäili tämä että se olisi liian suuritöinen, ja lausui -sen aivan kuin urakkamies, epäilemättäkään ettei sitä saataisi kuntoon, -jos vain olisi aikaa. Kanteleinen lohdutti sillä, että jos Juhon aika -kävisi täpäräksi, hän voisi jatkaa yksin. Siihen Juho taas sanoi, että -jos sitä kerran ruvetaan tekemään, niin valmiiksi asti se tehdään -yhdessä; hän ei ole orja, vaikka on renki; jos isäntä niin vähällä -väsyy hevosten hoitelemiseen ja alkaa ikävöidä häntä iltasin pitkin -penkkiä lojumaan, niin odottakoon. Mies tuntui alkavan lämmitä. - --- Miksi eivät isännät laita kelvollisia työkaluja, että sais edes puun -valkoiseksi! - -Juho katseli tätä sanoessaan Kanteleisen pitkäähöylää, jonka tämä oli -tehnyt kesätöikseen. Höyläpenkillä oli muitakin uusia työkaluja. Rengin -silmissä alkoi jotain elää, aivan kuin kauan uinuneet vaistot olisivat -ruvenneet toimimaan, herättäen miehen sielussa uusia tahi harvinaisia -ilonväreitä. Tuo katse siirtyi työkaluista lautavarastoon, jota -Kanteleinen asioikseen hitaasti, valikoiden liikutteli. - -Milloin lie takkikin jo lentänyt Juhon päältä. Kanteleinen havaitsi sen -vasta kun mies jo käsitteli lautoja, rivakoin, itsetietoisin ottein. -Oli todella soma katsoa. Jokainen silmänisku, äännähdys, ruumiinliike, -ote -- kaikki kuvastivat toimimaan ruvennutta rajua työnhalua, joka -etsi tyydytystään. Äskeinen, hieman hidasteleva, venyttelevä, -kaksimielinen "ollako vai ei" oli miehen jättänyt. - -Siinä oli 30-vuotias talonpojanrenki, jolla kylässäkin kyllä oli -kuuluisan työmiehen maine. Hän oli nuorempana ollut taloissa, joissa -olivat jonkullaiset puusepän työkalutkin, ja oppinut niitä luontaisten -lahjojensa avulla käyttelemään. Mutta nyt jo moniaina vuosina oli hän -palvellut renkinä sellaisissa taloissa, joissa ei ollut edes -höyläpenkkiä. Silloin ei ollut illoiksi muutakaan tehtävää. Pitkät -puhteet venyttiin pitkin raheja tai istuskeltiin naapureissa -juttuamassa. Halu katosi siihenkin mitä olisi mahdollisesti voinut -tehdä vaillinaisilla työkaluilla. Kun sitte alkoi kylässä liikkua -viinankauppaajia ja Juhokin sattui silloin tällöin ryyppyseuroihin, -korvasi tästä johtuva toimeliaisuus uusine huveineen pitkien syys- ja -talvipuhteiden työttömyydestä johtuvat ikävyydet. - -Niin olivat Juhossa parin, kolmen vuoden kuluessa kasityöhalut -uinahtaneet. Hän ei enää usein niitä edes muistellut. Mutta nyt, -jouduttuaan kosketuksiin "tuon miehen", opettajan kanssa, hän oli -joutunut omituiseen innostuksen tilaan. Tässä verrattomia työkaluja, -hänen käytettävikseen! Työ, arvokkaampi kuin ne, joita hän oli ennen -yritellyt, Samalla kuin innostus nousemistaan nousi, tuntui kuin -nuorempana joskus elävästi tunnettu mielihalu, jota oli niin hartaasti -aikoinaan nuoruuden utukuvista selvitellyt, olisi nyt odottamatta -tipahtanut selviönä kuin taivaasta, siihen käsin kosketeltavaksi... - -Mutta tämän ihmeellisen ilontunnon pohjalla pysyi vaikutusvaltaisena -eräs ikävä muisto, joka kalvoi mieltä. Hän oli kerran, kun Kanteleinen -oli pitänyt puhetta, päissään viheltänyt ja rähissyt tuolla toisessa -huoneessa, aivan tarkoituksella tehdäkseen kiusaa. Sinne oli tultu -suhdittamaan, mutta hän kiihtyi vain. Ja siinä ympärillä oli ollut -parvi nuoria poikasia, jotka häntä yllyttivät. Vihdoin oli tullut -Kanteleinen ja pyytämällä pyytänyt olemaan hiljaa. Silloin hän tunsi -kiusanteosta niin suurta iloa, että heti kun opettaja sulki oven alkoi -hän uudestaan Peltosen pikkuoriin tavalla hurjasti kiljua. Pojat -pitivät häntä mestarinaan ja nauroivat katketakseen. Hän oli niihin -aikoihin kuullut uudesta opettajasta niin paljon kaikellaista, että -hänen mielestään kuului asiaan, että kylän paras renki näyttää sille, -mikä on kylän yleinen mielipide, ja ettei hän omasta puolestaankaan -aijo kaikellaisia herraspoikasia totella eikä lakitella. - -Ja nyt se sama mies seisoo tuossa, aivan lähellä. He rupeavat tekemään -yhdessä työtä, samaa työtä, yhteisillä työkaluilla. Yht'äkkiä kuohahtaa -aivan kuin joku sielun pohjasakkakerros. Hän elää silloisessa -mielentilassa muutaman silmänräpäyksen. On jo melkein ääneen -pääsemäisillään: "Piruakohan se tuo mies oikein meinaa?" Silloin katsoo -hän kulmiensa alta Kanteleista sivulta päin. -- - -Kanteleinen oli seurannut työtoverinsa alkuvalmisiuksia. Havaittuaan -millä mielenkiinnolla tämä kävi kiinni, vavahti Kanteleisen nuori -opettajasydän. Jo ennen oli hän pitänyt tästä miehestä, huolimatta -siitä, että se oli päissään ilkeä. Nyt hänen havaintonsa varmistuivat. -Seuratessaan miten Juho ensin tarkasteli höyliä, sitten tempasi -lautakasaa, sitten ... oli hän huomaavinaan, tahi ainakin kuvitteli -sitä, miten sisäinen, kauan uinaillut luonteentarmo yht'äkkiä tuossa -miehessä heräsi ja alkoi toimia. Se pani _heittelemään_ kaikkea mikä -käsiin sattui, höyliä ja lautoja. Juho nousi Kanteleisen silmissä aivan -huomaamatta. Hän löysi itsensä yht'äkkiä ajattelemasta uutta työnjakoa, -aivan tasa-arvoista, jossa kumpainenkaan ei ole mestari. Samalla -vallitsi joku salainen tunne siitä, että tuo mies on nopeampi, rajumpi, -aikaansaavampi, joskin hän itse taas mahtanee osata hieman enemmän ja -hienommin. -- - -Kanteleisen silmä sattuu Juhon silmäterään juuri silloin kun tämä -kulmiensa alta katsoen tutkii: "Piruakohan se tuo mies oikein meinaa?" - -Kanteleisen totinen katse saa hymyä. Hän ei lue Juhon silmäniskun -sisältöä, vaan äskeisen oman ajatuksensa jatkona kysäsee: - --- Osaatko kiillottaa? - --- En minä... - -Se tuli epämääräisesti. Kanteleinen jäi siihen käsitykseen, ettei Juho -ole aivan vieras sillekään taidolle. - -Yht'äkkiä kohotti Juho katseensa lautaläjästä, mihin se äsken oli -arkana paennut, astui askeleen Kanteleista kohti ja kysyi: - --- Kuinka opettaja arvelee... - -Kysymys koski jotain osaa työstä. Äänessä oli jo luottava, vilpitön -kaiku. - --- Sano Väinöksi vaan, Juhoksihan minäkin sinua... - -Juhon suu meni nauruun ja silmäkulmassa vilahti taas jonkinlainen -epäilyksen piirre. Mutta se haihtui sieltä, kun Kanteleinen ryhtyi -selitellen antamaan vastausta työtoverinsa äskeiseen kysymykseen. - - - - -IX. - - -Puhdetöiden jatkuessa nuorisoseuratalolla alkoi siellä käydä kylän -isäntäväkeä vakinaisina katsojina. Joskus tuli vaimoväkeäkin. -Ensikerroilla ne sanoivat tulleensa katsomaan mitä täällä tehdään. -Mutta sitten miehet rupesivat juttelemaan että täällä käydään -huviksensa. Kehuivat että on oikein hupa katsella kun työ noin käy. -Vihdoin joku lausui ajatuksenaan, että opettajan pitäisi oikein -vasituisesti ruveta opettamaan puutöitä noille muillekin kylän -"klopikoille", kun eivät ne enää osaa mitään. Asiaa pohdittiin vahvasti -penkkikeskusteluissa talvipuhdeiltoina. Seurahuoneelta ei ollut tähän -ehdotukseen vielä saatu mitään varmaa vastausta, mutta kylän -kauppapuodista alettiin kysellä höylänteriä, puraita, vintilöitä, -sahoja, puuviiloja y.m. Kauppias sai varustaa tätä laatua tavaroita -aivan uuden varaston. Vanhat höyläpenkit vedettiin esiin heinien alta -tai otettiin alas ulkosuojain orsilta ja tuotiin tupiin. Niitä -tarvitsivat enimmäkseen hyvin nuoret, nuorukaisiksi kypsyvät pojat ja -kansakouluoppilaat, jotka tahtoivat kotona jatkaa käsitöitään. -Sellaisissa oli puutyöinnostus puhjennut mukaansa tempaavalla -vauhdilla. - -Seurahuonella alkoivat työt valmistua. Talo oli täynnä sirosti -valmistettuja penkkejä ja tuoleja. Puheenjohtajakoroke pöytineen -herätti suoranaista ihailua. Ravintolan tarjoilupöytä ja muut pöydät, -keittiö mukavine raheineen ja hyllyineen, nekin olivat kuin itseä -varten tehtyjä. Juhlasaliin oli rakennettu niinikään aivan uudet -voimistelutelineet. Kaikki oli saatu toimeen uhraamatta juuri ensinkään -rahaa. - -Sinä iltana, jolloin lattia lopullisesti lakaistiin, katselivat seuran -jäsenet työtä, minkä tehneet olivat, ja tunsivat iloa siitä. Niiden -ilontunne, jotka olivat aineksia keränneet ja vetäneet, oli yhtä suuri -ja täyteläinen kuin niidenkin, jotka olivat tehneet, joku tuli -sanoneeksi sitäkin, että miltä mahtaisi tuntua, jos joku potkisi tai -muuten tahallaan särkisi nyt jotain tästä mikä kauniissa, valkoisessa -valmiudessaan paikoillaan aivan kuin ihailuaan odotti. Sellaiselle -ihmiselle antaisi aivan ehdottomasti selkään, tunnustettiin. Pojilla ei -koko iltana ollut mitään muuta puheenaihetta. Kukin selitti omaa -työtään, miten oli minkäkin osan tehnyt, miten voittanut halkioimet, -oksat, kierot ja kaikki muut alkavan puusepän vastukset. Toisiaan -kuunneltiin asianymmärryksellä ja halulla, kehuttiin ja sanottiin -vikapaikoista ettei millä ole mitään merkitystä. - -Sitä oli oikein hupa nähdä, kuinka sydämensä pohjasta he kaikesta tästä -iloitsivat. - -Talo oli nyt todellakin asutun näköinen. Ei yksikään paikka enää ollut -rempallaan. Jos sellainen olisi onnistuttu keksimään jostain piilosta, -olisivat kaikki hyökänneet sen kimppuun. Kotiinpäin olevaa väkeä oli -yltäkyllin. Ei edes niitä vanhoja likaisia ja repaleisia tauluja ollut -enää seinillä. Oli osteltu uusia tauluja, jotka esittivät -historiallisia ja kansallisia aiheita. Niihin oli lyöty leveitä, -uljaita, yksinkertaisia raameja, jotka seinällä näyttivät oikein -komeilta. - -Ilta oli jo kulunut myöhäiseksi, mutta poislähtöä ei kukaan näyttänyt -ajattelevankaan. Se johtui siitä, että pojat tiesivät odottaa tyttöjä, -joiden piti tuoda koko talon kaikkiin ikkunoihin uudet, itse kutomansa -ikkunaverhot ja pöytäliinat. Kangaspuut olivat olleet sitä varten -vireissä pitkin talvea Juurikkalan muorin kamarissa. Elli oli saanut -aikaan, että hänen äitinsä äiti salli kangaspuitten olla kamarissaan, -jossa valiojoukko kutomataitoisia kylän tyttöjä vuoropäivin kävi -kutomassa. Elli itse oli kuuluisa kankuri. Moni tyttö oli kyllä hieman -arkaillen suostunut kutomaan kartiinivaatetta, mutta Elli oli mennyt -heille persoonalliseen takuuseen, ettei kangas sotkeudu, hän kun oli -aina saatavilla ja valmis avustamaan jos sattui vahinko. Niin pääsi -kutominen vauhtiin. Tytöt pyrkivät kilpaa vuorolleen. Juurikkalan muori -iloitsi koko sydämestään, kun sai nuorta, rattoisaa seuraa. Pari kertaa -päivässä hän "päivämiehensä" kahvitti ohrakahvillaan, joskus pisti -voileivänkin. - -Oli helmikuu. Ulkona hallitsi pakkanen, mutta seurahuoneella oli -valoisaa ja lämmintä. Pojat alkoivat jo odottaa tyttöjä ikkuna- ja -pöytäverhoineen. - -Silloin astui sisään kylän maalari. Hän oli pieni, keski-ikäinen mies, -tihrusilmä, suupielessä karipaltti, jonka pesä oli puoliksi palanut. -Mies oli aina ollut nuorisoseuralle vihamielinen. Tuskin lie ennen koko -talossa käynyt. Toisinaan oli haukkunut seuraa Jumalan sanan valossa, -toisinaan hän kiukutteli opettajan raittiuspuheitten johdosta, joista -kylällä miesten kesken juttuja kävi. Hän tuli ja mitään puhumatta -katseli ympärilleen. Pojat vaikenivat, silmissä utelias odotus. - --- Tuota, virkkoi maalari vihdoin, saako näitä maalata? - -Katsoi syrjittäin tihrusilmillään valkeita esineitä ja vuoroin yhtä ja -toista noista pojista. Katse pysähtyi vihdoin Kanteleiseen. - -Siihen ei kukaan vastannut. Maalari nähtävästi tajusi mistä oli kysymys -ja jatkoi: - --- Se vain tuo Piilomäen porvari käski tulla kysymään, että jos niitä -saa maalata. Se lupasi itse maksaa maalit ja palkan. - -Sylki. - --- Huh, hoh! - -Ilonhuudahdus kävi läpi joukon. - --- Tottahan sellaisilla ehdoilla! - -Siihen tapaan huudettiin monesta suusta. - -Sitte ruvettiin imehtimään Palomäen porvaria. Mieliala kohosi yhä tämän -uuden lahjan johdosta. Sehän oli uusi tunnustus heidän työllensä. -Maalarinkin silmät tuntuivat, mikäli niitä saattoi ymmärtää, -leppyisämmiltä. Taikka taisi se vaikutelma lähteä siitä, että ennestään -tuttu äänen piinaava pinnistys oli laskenut viritystään. - -Kyllä maalari saisi tulla milloin vain haluaa. Piti muuten heti valita -Piilomäen porvarille kiittäjät. Toiset kuitenkin arvelivat että sen -sopii jättää siksi kun työ on valmis ja että seuran kokouksessa ne -tulee valita. - -Mutta nyt kolisivat ulkona seinustaa vasten tyttöjen sukset, kuului -jalkain töminää, ja naurua, iloisia ääniä ja supatusta. - -Sepän Kustaa oli juuri äskeisen ilon päälle puhaltamaisillaan -jumalanluomallaan tonava-valssia, mutta hänkin hiljeni vaikenevaan, -huulten välistä hiljaa huokailevaan odotukseen. - - - - -X. - - -Koko tämän illan oli Kanteleinen iloisena riehunut. Tavallisissa -oloissa hiljainen ja hillitty ääni oli nyt kohoillut ja mieli pysynyt -korkeassa jännityksessä. - -Kun tyttöparven kuhina alkoi eteisestä kuulua, järjesti opettaja pojat -salissa kunniatervehdykseen kahden puolen ovea. Sen auetessa kajahti -laulu: - - "Terve ystävä sä, tänne suojahamme, - Terve liittohon nyt nuorien! - Edistys, valistus, siinä ohjelmamme, - Sekä rakkaus pohjana sen." - -Tytöt pysähtyivät hämillään ovelle. Astuivat kuitenkin opettajan -rohkaisevia viittauksia noudattaen saliin. Heitä oli 5. Kukoistavilla -kasvoilla pakkasen purema helakkuus punersi raikkaana kuin keväinen -aamu. Poikain äänet yhä kohosivat ja silmiin ilmestyi hehkua, joka -ikään kuin heijasti takaisin tyttöjen jo nauravista silmistä. - -Laulu jatkui: - - "Palvellaksemme Suomea, kansaa sen - Ja sen toiveitakin ilolla, - Oomme yhtynnä liittohon nuoruuden; - Lippu liehukoon korkealla!" - -Maalari oli seisahtunut tulipesän eteen, tuijotellen ihmeissään nuorten -parvea ja kuunnellen sytyttävää laulua. Miehen suupieleen ilmestyi -kummasteleva, myhäilyä muistuttava vivahdus. Sepän Kustaan kirkas -tenori sai maalarin huomion vihdoin kokonaan kiintymään aivan kuin hän -olisi muistellut jotain hämärää tahi kuunnellut jotain hyvin kaukaista. -Silmä tuijotti Kustaan silmiin. Piipunperien kaivu jäi puolitiehen, -maalari ainoastaan näytti kuuntelevan ja muistelevan. Otsallekin jo -nousee elämää ... ja poskipäihin. Silmissä ei enää vilahtele paatuneen -häjynkurisuuden leima, niistä pyrkii esiin yhä kirkastuva hymy. -- - -Tytöt ovat laskeneet vaatekantamuksensa pöydälle. Vilkas juttelu on -alkanut juosta. Siinä oli Juurikkalan Elli, Varamäen Sohvi, Palomäen -Lempi, Sepän Maiju ja Koivusen Liisa. Tyttöjen töitä pojat kilvan -levittelevät ja kehuvat. Tytöt taas maksavat tutkimalla ja kehumalla -poikain töitä. Rupatus käy vilkkaana porinana. Mutta kun asia nyt oli -saanut sen käänteen, että talolla ruvettiin maalaamaan, katsottiin -yksimielisesti viisaammaksi viedä vaatteet pois talolta siksi kun -maalaus olisi toimitettu. - -Tytöt olivat hieman ottaneet vaatetta päältään, kun salissa oli lämmin. -Kanteleisen katse kulki, hänen sitä itse huomaamattaan, Sohvin mukana. -Tytön valtaava, keltaisenruskea tukka roikkui kahtena palmikkona pitkin -selkää. Kummallista, ajatteli Kanteleinen, miten kaksi tuollaista -palmikkoa voi pukea tytön vartaloa! Onpa, onpa!... - -Tyttö ei tietänyt ollenkaan olevansa tarkastelun alaisena. Hänen -kasvonsa joutuivat kääntymään niin, että Kanteleinen hieman vavahti... - -Opettaja jo pelästyy, että kun ei vain kukaan huomaisi... Mutta juuri -silloin käy Sohvi yli lattian. Kas, miten hänen pieksujalkansa nousee -kuin pontimen työntämänä! Tyttö kohoo varpailleen joka askelella, -astunta ja vartalon notkahdus muistuttavat tanssia. -- - --- Minä tässä, yrittää maalari saada ääntään kuuluviin. - --- Mitä, maalari? kysyy pari, kolme yht'aikaa. - --- Olen vain yrittänyt muistella yhtä laulua, jota me tapasimme laulaa -siihen aikaan ja jonka laulamisesta meitä kerran sakotettiinkin, mutta -en minä vain muista miten se alkoi. - -Maalari näytti todella ponnistelevan muistiaan. Parvi kokoutui maalarin -ympärille. - --- Koettakaa nyt muistella. - --- Se oli se Akselin ja Hildan laulu ... eikö teistä kukaan? - --- Akselin ja Hildan, muistelevat jotkut. Mutta kukaan ei ole kuullut. - -Maalari on käynyt puheliaammaksi. - --- Niin kaunista laulua on harvoin, virkkoi hän. Ja se vallesmanni -kehtas meitä sakottaa siitä, kun kerran Mikkeli-yönä oikein -sydämestämme sitä vedimme. - --- Eikö maalari muista yhtään? - --- Paikka paikoin. Siinä oli, niinkin, että: - - "Akseli sekä Hilda, - Hänen morsiamensa, - Kauniina kesäyönä - He rakkaudestansa - Puhuivat, muistutellen - Muinoista onnea." - -Maalari tavoittelee kauan vaiennutta ja ruostunutta säveltä. Nuoret -ympärillä vaikenevat jännittyen odotukseen. - -Maalari jatkaa: - - "Ikävä, vaan myös hauska - Se yö oli Hildalle, - Hän armastansa lempi, - Nojas sen rinnalle, - Hän surussansa lauloi - Ja huoliin huokaili: - Hyvästi kauniit lehdot, - Hyvästi rakkaani." - -Vanhan miehen äänessä värähti toisinaan ikään kuin kaukainen kaiku -Mikkeli-yön laulusta 40 vuotta sitten. Kuuli aivan hyvin, että hän oli -ollut aikansa laulumies. Nuorten uteliaisuus kasvoi. - --- Sen Hildan isä lähti Kaliforniaan eikä tahtonut antaa tytärtään -Akselille, joka oli köyhä. Ja se Hilda lauloi sitte, että: - - "Pois täältä Pohjolasta - Isäni tahtoopi, - Hän Kaliforniahan - Huomenna lähteepi. - Hän viepi minut muassaan - Ja meidät erottaa, - Sä hänen mielestänsä - Oot halpa arvokas." - --- En muista enää. Maalari ravisti päätään. - --- Ja siitäkö sakotettiin? kysyi Kanteleinen. - --- Niin. Se oli siihen aikaan se huuto-sakko. Jos lauloi vaikka mitä -yöllä klo 9 jälkeen illalla tai ennen klo 4 aamulla, niin sakottivat -ne. Vaikka tämäkin oli painettu viisu, istuin minäkin siitä neljä -vuorokautta vesikopiss'. Ja meitä oli 9 näitä Jokirannan poikia. Eikä -me sillä kertaa oltu edes yhtään ryypätty, ei sen merkkiäkään! Mutta se -vallesmanni ja ne toiset hyvät, jotka sen joukoss' olivat, ne olivat -juovuksiss', ja... - --- Ja te saitte huuto-sakon? - --- No nekös! - - * * * * * - -Kanteleinen hiihtelee kotiinsa yksin. Ajatukset elävät voimakkaasti -illan muistoissa ja mielikuvissa. Siellä oli ollut hauskaa. Illan -mittaan oli mielialassa tuntunut niin omituinen nousuliike. Maailmassa -näytti sittekin olevan jotain, joka pani asioita ainakin joskus -kulkemaan mielen mukaan. - -Hänen ympärillään hyöri hyviä ihmisiä. Mistä johtui tämä vaihdos? -Muutamia kuukausia takaperin tuossa samassa salissa oli aivan -toisenlainen mielialan viritys. Mikä sen näin oli vaihettanut? - -Hän kummasteli. Ajatellessaan havaitsi, että koko kylä oli muuttunut. -Arkana vilahti mielessä: oliko hän siihen vaikuttanut? Mutta ei -vastannut siihen ehdottoman myöntävästi. Olihan hän yrittänyt, mutta -vähä oli tullut tehtyä, eivätkä ne hänen puheensakaan... - -Ehkä se tämä höyläileminen? Mutta miten sekään? Olisiko siinä ehkä se -vanha jokirantalaisten puutyö-harrastus herännyt uuteen eloon? - -Siinä kiersi ja kaarsi kaiken ympärillä tietoisuus siitä, että jos ei -hän tänne sattunut, samoin ne vielä nukkuisivat kuin viime vuonnakin. -Niille maille tultua täyttää sydämen kuohahtava ilo. Tukeva sääri -ponnahtaa voimakkaammin, pakkasen huurre syleilee tutummin ja -elämäntaivaan ranta punertaa. - -Kanteleinen saapuu kotiinsa. Muori tulee avaamaan ovea ja murisee -itsekseen. Nuori opettaja ei ole kuulevinaan, vaan hiipii kantapäitään -hilliten huoneeseensa. - -Sytyttää tulen. - -Siinä pöydällä ovat oppilaitten kirjoitusvihot korjausta varten. Hän -siirtää ne konemaisesti eteensä. Avaa yhden, tekee muutamia korjauksia. - -Unohtaa kuitenkin kohta itsensä ja jää tuijottamaan lampunruuviin, -omituinen, sisäänpäin kääntynyt hymy huulten ympärillä. Silmät -tirkistävät, aivan kuin todellakin tarkastaen lampunruuvia, mutta -vähitellen niiden ilme muuttuu. - -Armastava, hellä kaiho ja edelleen sisäänpäin kääntynyt hymy... - --- Sohvi Kanteleinen, jupisee, ja suu menee leveämpään nauruun. - -Muori ohahtaa toisella puolen seinää. Kanteleinen palaa tajuntaansa. -Hieman ravistellen, aivan kuin vapautuakseen mielentilastaan, juo hän -lasillisen kylmää vettä, tempaa vihkoläjän eteensä, etsii kynän ja -ryhtyy työhön. - - - - -XI. - - -Usein kun Kanteleinen talven tullen astui kouluun ja alotti päivätyönsä -muisti hän sen hetken kun oli lähtenyt seminaariin. Miksi juuri se -elämänkohta niin mieleen muistui, ei hän saattanut ymmärtää. Oliko se -sen vuoksi, että ensi kokemukset koulussa eivät vastanneetkaan -odotuksia? Vaikka kuinka koetti innostuttaa itseään uskomaan, elämään -siitä uskosta, että hänellä nyt oli suoritettavanaan jaloin -elämäntehtävä minkä ihminen voi koskaan valita, sittenkin painosti aina -aamusin. Kun otti virsikirjan käteensä etsiäkseen virren ja istui -urkuharmonin eteen soittoa varten, nousi merkillinen vastenmielisyyden -tunne ja peitti mielialan. Silloin, juuri siinä hetkessä se aina -tapahtui: ajatus palasi Kanteleisten torpan pellolle. Mieleen muistui -eräs elokuun ilta. Väinö oli äestänyt ja vaonnut ruispellot, jotka -isäukko kylvi. Kun hän ajoi vanhan liinukan tallin eteen, ajatteli hän -koko ajan yhä sitä, että se oli viimeinen kerta kun hän äesti ja kynti -liinukalla Kanteleisten peltoa. Viimeinen kertako? Siihen liinukka -huokasi syvään ja pitkään, samalla kun hän päästi valjaita. Viimeinen -kertako? - -Häneltä oli päässyt itku. Oli suudellut liinukkaa, ja liinukka oli -haistellut häntä ja höplännyt hänen poskeaan ja katsonut totisilla, -viisailla silmillään. Kun Väinö oli taluttanut hevosen umpiaitaan ja -vapauttanut suitsista, oli liinukka hirnahtanut ja katsonut -surullisesti, aivan kun olisi tahtonut sanoa: minä jään. - -Umpiaidasta tuvalle oli tullut päivällä kylvyyn pellon piennarta. -Hänestä tuntui silloin siltä kuin tuo pelto ajattelisi hänen lähtöään, -kuin sen piennar koskisi paljaaseen, sille pienestä asti tuttuun -jalkaan pehmeämmin, hyväilevämmin kuin milloinkaan ennen ja kuiskisi -samaa kuin liinukka: minä jään. - -Ja tuvanpäädyllä suuri kivi, joka oli kierrettävä kun umpiaidasta -tultiin pellonpiennarta, kivi, joka hiiskumatta kupeillaan kantoi -muistot monen sukupolven nuorimpain ikäkausien urheiluista ja pienten -varpaitten kiipeilyistä, -- kivikin tuntui sanovan: minä jään. - -Kaikki tämä vaikutti sen, että seminaariin lähtö sillä hetkellä näytti -aivan kuin rikolliselta. Se jäi mieleen. - -Mutta torpassa oli paljo lapsia, eikä se voinut tarjota Väinölle mitään -elinaikaista olinpaikkaa. Kun veli ja sisar, jotka olivat Amerikassa, -olivat tarjonneet rahat jos Väinö menee seminaariin, oli mentävä, -varsinkin kun omakin halu veti. - -Oli hän senkin jälkeen joka kesä kyntänyt ja äestänyt Kanteleisten -torpan maita. Mielialan apeus oli silloin usein haihtunut. Seminaari -ja pelto olivat sopineet. Pelto oli monta kertaa hymyillyt -päivälakkosessa: tulitpa! Liinukka oli höristellen tervehtinyt: -tulitpa! Kivi oli vakaasti tarjonnut kylkeään kiivettäväksi: tule vain! - -Asia oli näin sovittu. - -Mutta täällä koululla se tuli uudelleen mieleen, nyt joka aamu. - -Jos virsi meni hyvin, kun lapset lauloivat sydämestään, haihtui kaiho -jo virrenlaulun aikana. Heidän laulussaan soi silloin kuin pellon ääni: -tulitpa, tulitpa! - -Siinä oli vastaanottavaa odotusta. Muokkaajan sielu alkoi elää pellon -kera, ottaa vastaan sen vaikutelmia. - -Kun lapset lauloivat kirkkaasti, tuntui paistavan kirkas päivä ja -ympärillä oli suloisen lämmintä, vaikka ulkona porotti pakkanen nurkkia -paukutellen. Kanteleinen hymyili jo rukousta lukiessaan ja hänen -sydämessään paloi elämän tuli. - -Mutta jos lapset olivat huolimattomia, eivät laulaneet vaan -vehkeilivät, silloin peitti raskas pilvi opettajan sielun. Vähitellen -tuli hän sen suhteen varovaiseksi ja koetti opetella pilven tuloa -vastustamaan. Mutta sellainen tottumus edistyi hitaasti. - -Joululoman mentyä alkoi kokemus jo vähitellen avustaa. Opettaja oppi -tuntemaan oppilaansa ja heidän tapansa. Siinä olivat hänelle -erinomaisena apuna viime syksynä tekemänsä kiertomatkat kodeissa sekä -parhaillaan jatkuvat työillat nuorisoseuratalolla. Jokaisen lapsen -perhesuhteet tuntiessaan voi hän helpommin tutustua lapsiin. - -Eivätkä ne yleensä olleet pahoja lapsia, heissä vain elivät kotien -vallitsevat katsantotavat ja harrastukset. Kotien lamautunut, -haluton, elämään kyllästynyt henki esiintyi lapsissa yleisenä -välinpitämättömyytenä kotiluvuista ja opettajan kunnioituksen -puutteena. Erikoistapauksissa ilmeni muutamissa pojissa röyhkeyttä, -toisissa villiä vallattomuutta. - -Mutta opettaja tuli pian huomaamaan, että näissä lapsissa oli paljo -hyvin lahjakkaita. Yleisesti vallitsevassa kotikasvatuksen puutteessa -tätä luhjakkaisuutta tuntui olevan vaikea saada ohjatuksi hyödylliseen -toimintaan. - -Jo seminaarissa oli Kanteleinen innostunut vastustamaan ruumiillista -koulukuritusta. Hän ei voinut päästä siitä ajatuksesta, että sillä -useimmissa tapauksissa vain vahingoitetaan kasvatin ja kasvattajan -välistä suhdetta. Kuritus voi saavuttaa hyviä tuloksia vasta sitten, -kun kurittajan ja kuritettavan välillä vallitsee hyvä persoonallinen -suhde. Mutta useimmiten on oppilaan ja opettajan välinen elämä tähän -liian vieras ja virallinen, jolloin ruumiillinen kuritus voi toiselta -puolen olla vain hermostuneen kiukunpurkaus ja toiselta puolen -vaikuttaa paatumusta ja vihaa nostattavasti. - -Kasvattaja alkoi Kanteleisessa yhä enemmän toimia, tottumattomuuden -ensi vaikeudet kiihottivat siihen. Tehtävä alkoi innostaa. Hän keksi, -teki ja kokeili joka päivä jotain erikoista. Erittäin oli hänestä kuri, -järjestys tärkeätä siksi, että se vaikuttaa syvimmin koko elämään. -Saada heidät tottumaan järjestykseen, täsmällisyyteen, siinä koko -heidän elämänsä menestyksen, tulevan yhteiskunnallisen uudistuksen ja -yhteistoiminnan onnistumisen avain! hän väitti. Mutta mikä keino siinä -paraiten auttaa? siinä kysymys joka nuorelle opettajalle oli -toistaiseksi selvittämätön. - - * * * * * - -Koululla oli päivän mittaan sattunut kaikellaista pientä harmia. -Oppilas, jonka nimi oli Elias, oli vihdoin saanut kärsimyksen maljan -kukkuroilleen. Kun opettaja kirjoitti taululle jotain, oli Elias -lähtenyt käytävälle kävelemään opettajaa matkien. Kääntyessään -näki opettaja pojan toimessa. Toiset sillä aikaa tirskuivat, toiset -osoittivat pelkoa havaitessaan opettajaa katsovan Eliasta, joka -tietämättä, että opettaja jo oli kääntynyt, yhä jatkoi. Kun -Elias vihdoin huomasi, että opettaja katsoi, havahtui hän -matkima-asennostaan, mutta suu vääntyi kurilliseen nauruun, ja pitkin -harppauksin astui hän paikalleen. Samaa oppilasta oli eilenkin nurkassa -seisottamalla rangaistu. Opettajan veri kiehui. Hänen luontonsa käski -hyökkäämään, se aivan kuin ajoi pojan kimppuun. Elias istui -paikoillaan, leuka rintaa vasten ja luimisteli milloin sivuilleen, -milloin opettajaan, kasvoilla edelleen pilkkahymy. Opettaja oli kalpea -kasvoiltaan, niistä oli veri paennut. Hän tuijotti Eliakseen katsein, -joista voi ilmiselvästi lukea hyökkäysajatuksen. Hänen nyrkkinsä -puristuivat. Luokalla vallitsi kuolonhiljaisuus. Ei kukaan enää -tirskunut, moni ei kuuluvasti hengittänytkään. Eliaksen katse oli -lopullisesti pysähtynyt tuijottamaan erääseen lyijykynällä vintilöityyn -loveen pulpetin kannessa. - -Koulusalissa vallitsi jännittävä pelko. - -Hyökkään ... hyökkään ... hyökkään! uhkasi opettajan koko olemus. - -Muuan pieni ensi luokan tyttö pillahti itkemään. Silloin havahtui -opettaja. - -Tavaton suuttumus oli hänet vähäksi aikaa jähmetyttänyt niin, ettei hän -voinut huomata minkäänlaista ajatuksen toimintaa itsessään. Pikkutytön -itku herätti ajatuksen. Ensimäinen tunne oli silloin syvä sääli lasta -kohtaan, joka nähtävästi pelkäsi häntä ilman mitään aihetta. Opettaja -joutui hämilleen. Hänestä tuntui siltä kuin olisi tehnyt näitä -viattomia lapsia kohtaan suuren vääryyden ja samalla paljastanut heille -heikkoutensa. Astuen itkevän pikku tytön luo, tarttui hän tämän alas -painuneeseen otsaan, kohotti hellästi päätä ja hoki: - --- Älä itke ... älä viitsi itkeä Maiju ... no johan nyt... - -Kun pikku tyttö lakkasi itkemästä, oli opettajakin saavuttanut -itsehillintänsä ja asettui luokan eteen. - -Eliakselle ei hän sanonut sanaakaan, ei muutenkaan puhunut kohtauksesta -mitään. Tuntia jatkettiin siitä, mihin äsken oli pysähdytty. - -Mutta päivällä, kun muut laskettiin päivälliselle, sanoi opettaja -kaikkein kuullen: - --- Elias jää tänne minun luokseni. - -Elias tuli kahden vaiheilla. Toiseltapuolen kiihotti valtaava uhma: -tehköön mitä tahtoo! Mutta tämän tunneilmiön kanssa kilpaili pelko: jos -se sanoo isälle! - -Isä oli kiivas mies. - -Jos se tulee sinne kotiin itse kantelemaan? - -Pelokkaasti sivuilleen pälyen astui poika opettajan huoneeseen. - -Mutta opettaja puhutteli kuin parasta ystäväänsä, ei sanaakaan siitä -päivällisestä. Kutsui kanssansa syömään. Puhui Eliaksen elämästä ja -tulevaisuudesta. Pojalla oli suuri taipumus käsitöihin. Neuvoteltiin -miten sitä taitoa parhaiten voitaisiin kehittää ja tehdä siitä -Eliakselle elättävä ammatti. Kun päivän lopputunnit oli istuttu -koulussa, kutsui opettaja taas Eliaksen luokseen. Keskustelu jatkui -samaan tapaan. Puhuttiin myöskin Eliaksen kodista, vanhemmista, -sisaruksista, toimeentulosta. Ilta alkoi myöhästyä ja poika käydä -levottomaksi, miten tässä käy, pääseekö ollenkaan kotiin? Mikä on tämän -kaiken alla? Että uhkaamassa olisi jotain hyvin pahaa, sitä hän alkoi -aavistaa mitä myöhemmälle ilta kului. Joskus pyrki jo pillahtamaan -itku. - -Mutta vihdoin opettaja läksi itse saattamaan noin 2 kilometrin matkassa -olevalle kotimökille. - -Meille se tulee, meille ... meille tulee, ajatteli Elias sydänkurkussa -koko matkan, hiihtäessään opettajan jälessä samaa latua. Mitä -lähemmäksi kotoa tultiin, sitä yllättävämmin nousi pelko, joka paisui -nyt kauhuksi ajatellessa tuiman isän raivoa, kun hän opettajan -syyttäessä tempaa hänet tukasta ... ja panee tuomaan vitsat, ja... - -Opettaja pysähtyi muutaman kymmenen sylen päähän mökiltä. - --- Nyt minä voinkin palata, sanoi, ojentaen oikein kätensä. Hyvästi, -Elias! - -Poika tarttui siihen vantuskädellä hämillään ja epäröiden. Muisti -samalla että eräissä tapauksissa on lakkikin otettava päästä; koetti -tehdä senkin ja vielä katsoa opettajaa silmiin. - -Jätettyään Eliaksen palasi opettaja sivukierroksia hiihdellen -kotiinpäin, kaiken aikaa ajatellen Eliasta ja aprikoiden: voiko hänet -tällä tavoin voittaa? - -Alakuloisuuden jätteet haihtuivat mielestä nopeasti. Kun raikas -talvinen ilma virtasi keuhkoihin puhdistaen ja keventäen, samalla -kohosi mieliala voittavana ja varmana. Ulkonaiset seikat saivat peittyä -talvi-illan hämärään, sisäisten näköalojen laajetessa ja Eliaksen -jäähyväiskatseen yhä kirkkaampana säteillessä. - - - - -XII. - - -Kun nuorisoseuran talo saatiin uuteen kuntoon, odotettiin tapahtuvan -ihmeitä. Mitä ihmeitä, ei kukaan osannut sanoa, mutta kaikki, jotka -nuorisoseuraelämässä olivat mukana, odottivat jotain. Puhdetyö-innostus -oli ollut niin yllättävä ja yllyttävä. Saattoi odottaa mitä tahansa. - -Kun ruvettiin pitämään kokouksia ja iltamia, havaitsi moni, joka -ihmeitä tapahtuvaksi oli odottanut, pettyneensä. Miten pettyneensä, oli -vaikea selittää. Yleensä oli vain odotettu erinomaista innostusta, ja -kun ei niin tapahtunutkaan, alkoivat monet kohta lamautua. - -Kanteleinen pani parastaan. Teki itse suunnattomasti työtä, piti -puheita, johti harjoituksia, oli mukana, jakoi tehtäviä. Mutta vain -harvat täyttivät henkiset tehtävänsä ilolla. Jotenkuten ne useimmat -suorittivat, mutta kaikessa esiintymisessä oli aina niin valtaavana -merkillinen, ylivoimainen lamaus, painostava väsymys. Into oli poissa. - -Urheilijat ja voimistelijat sitä paitsi vetivät omaa köyttään. Ne eivät -usein, eräitä poikkeuksia lukematta, tulleet nuorisoseuran kokouksiin, -mutta järjestivät omia harjoituksiaan ja iltamiaan. Alkoi olla ainaista -kinaa vuoroista. Urheilijat eivät tahtoneet tuloistaan antaa -nuorisoseuralle mitään. Urheiluseura vetikin useimpia puoleensa. Vaikka -Kanteleinen oli urheilija, täytyi hänen, jakaessaan oikeutta -nuorisoseuran ja urheilijain kesken, usein asettua riidoissa -nuorisoseuran puolelle. Siten menetti hän erään joukon luottamuksen. Se -kolmas ryhmä, jonka yhteisharrastukset ja juoksut sattuivat -tavallisesti yölliseen aikaan, alkoi taas julkisemmin juopotella, -oltuaan muutamia kuukausia ihmisten lailla. Ensin juopoteltiin salaa. -Mutta mikäli riitaisuudet nuorisoseuran ja urheilijain kesken kävivät -julkisemmiksi, sikäli hekin esiintyivät julkeammin. Heilläkin oli -oikeutensa, muka. - -Urheilijat väittivät, etteivät nuorisoseurat anna mitään arvoa ruumiin -kehitykselle ja sanoivat, että aina on terveessä ruumiissa ollut terve -sielu. Kuka ei tätä tunnusta, on vanhoillinen, taantumuksellinen ja -elämää ymmärtämätön. Kanteleinen sen ymmärtää, mutta itsekkäisyys ja -kunnianhimo estää häntä tunnustamasta tätä, varsinkin kun on ottanut -nuorisoseuran urakalla hengissä pitääkseen. Tätä ajatusta edusti -johtavimmin Kuhilasmäen Mikko, josta nyt oli tullut urheilijain -johtomies. - -Koivusen Vihtori taisteli lujimpana miehenä nuorisoseuran henkisten -harrastusten puolesta. Hän puhui paljo henkisestä voimistelusta, johon -ruumiillisen työn tekijöillä ei ole tilaisuutta muualla kuin -nuorisoseurassa. Ruumiillista voimistelua taas he saavat työssä joka -päivä. Kun ruumiillisen työn raatajat eivät viljele ajatuskykyänsä kuin -sen verran, että kiinnijoutumatta pääsee kulkemaan ja oppii tekemään -työtä niin kuin ennenkin maailmassa on tehty, siten tulee heistä kyllä -maailman voimakoneita, joita viisaammat veivaavat. Mutta heistä ei tule -koskaan ihmisiä, jotka kilpailevat taidossa, ajattelussa ja johdossa. - -Niin he kiistelivät. Kanteleinen piti yhtä myötään esitelmiä, koettaen -saada keskinäistä ymmärrystä aikaan. Mutta yleensä näyttivät -ponnistukset turhilta. - -Kyläkunnan isäntäväki suhtautui asiaan aivan levollisesti. He eivät -olleet nuorisoseuralta oppineet koskaan mitään odottamaan. Jos heidän -mielenkiintonsa jollain puolella oli, kannatti se urheilijoita. Niinpä -kokoonnuttiin monasti miehissä katsomaan painimista ja innostuttiin. - -Tämän ohessa tutustui Kanteleinen yhä enemmän Jokirannan kyläkunnan -sieluelämään ja havaitsi että siinä vallitsi mitä mieltäkiinnittävin -murroskausi. Kylässä oli ennen hallinnut voimakas yhteishenki -vanhanaikaisella, patriarkaalisella pohjalla. Sen elämänsisältönä oli -ollut usko Jokirannan kyläkunnan rikkauteen ja etevyyteen. Tämä usko -oli tehnyt onnelliseksi kyläkunnan vaivaiset ja kerjäläisetkin. Nekin -tunsivat omistavansa osan kyläkunnan hyvyyden iloista. - -Tällainen usko antoi erittäinkin jokaiselle talolliselle silloin selvän -elämäntehtävän: koettaa rikastua hieman, saada lapsensa naitetuksi -hyvin ja päästä sen toimitettuaan eläkkeelle. Sellaisissa -harrastuksissa eli miespolvi toisensa jälkeen, iloitsi jos voitti, suri -jos joutui tappiolle. Mutta kukaan ei langennut koskaan epätoivoon, -sillä kyläkunta oli kuin suuri perhe, josta ei kenenkään tarvinnut -leivän nälässä hautaan mennä. Vaikka oli köyhäkin, oli hyvä olla, kun -oli Jokirannasta. - -Mutta viime aikoina oli kaikki muuttunut. Kyläkunnan rikkaus oli -ikäänkuin hajonnut pieniin murto-osiin. Osakkaat olivat näiden -jako-osuuksien haltijoina käyneet levottomiksi, itsekkäiksi, omaan -läjäänsä yrittäviksi, takanapäin vehkeileviksi. Se hajoitti -yhteishengen. Ensin oli innostuttu, mutta pian kaikki lamautui ja -tuntui luonnottomalta. Ei mikään enää tahtonut oikein onnistua. Kukin -koetti ajatella ja ajatella, mutta väsyi ja hermostui pian, aivan kuin -lintu, jolla on liian pienet siivet. Moni kokeili keinottelijana, mutta -useimmat epäonnistuivat ja väsyivät, kun toiset taitavammat aina heitä -puijasivat. - -Kerran talvella tuli Kanteleinen nuoren Varamäen kera Piilomäen -puodista. Talot olivat siinä kahden puolen tietä. Mihin vei tie vielä -vanhanaikaisen porttirakennuksen läpi pihaan, missä taas oli -porttirakennus hävitetty ja kartanon muokkaus uuteen järjestykseen -alotettu. Kaikkialla näkyi vanhan varallisuuden pohjaleima, mutta sen -rinnalla vallitsevan rappeutumisen ja elämänpysähdyksen lahjomattomat -merkit. - --- Kuule, virkkoi Kanteleinen, mikä tätä kylää oikein vaivaa? - -Varamäki seisahtui vastapäätä ja katsoi silmiin. - --- Minä sanon sulle, kuule, mikä tätä kylää vaivaa, mutta älä sinä sano -heille sitä kellekään. Ne vain suuttuvat, eivätkä usko. Tätä kylää -vaivaa köyhyys. Toiset ovat jo köyhiä ja toiset pelkäävät köyhtyvänsä, -se niitä vain vaivaa. - -Kotiin mennessään ajatteli Kanteleinen asiaa koko matkan. Sittemmin oli -nuori Varamäki vielä puhunut Kyläsuosta, joka alkaa aivan kylän -laidasta, ja sanonut että siellä se on Jokirannan uuden elämän ja -rikkauden aarnihauta. Mutta ne eivät vielä tunne sen taikasanaa. Eikä -hänkään tiedä koska ne heräävät ja tulevat tuntemaan sen. - -Tuota samaa oli joskus Varamäen ukko sanonut. Mutta ihmiset pitivät -hänen uskoaan höpinänä. - -Kanieleinen ajatteli nuorta Varamäkeä. Mahtoiko hänellä olla jotain -vakavampaa siinä uskonsa alla? Mies oli hieman erikoinen, -teräväsanainen ja toimeenpaneva. Mutta hän tahtoi toisinaan kurottaa -liian näkyvästi toisten päiden yli ja katsoa sieltä. - - - - -XIII. - - -Kanteleinen on käynyt illastamassa kotonaan, mutta palannut suksien -kera uudelleen ulos. Sillä välin on noussutkin kuu. Se valaisee nyt -laajoja lumikenttiä tuonne metsää kohti ja Kyläsuolle, joka loistelee -omituisessa valaistuksessa kuin merenselkä, synnyttäen kaihoa ja ikävää -saada katsoa mitä siellä on. Ja kylän talot, ne jotka ovat ryhmässä -kahden puolen raittia ja ne jotka häämöttävät etäämmältä, ne ovat kuin -pieniä varustuksia, joihin ei pakkasella ole lupa suosiolla tulla. - -Taivaanlaki on niin häikäisevän kuulakka, että kuuvalon kellahtava väri -loistaa kuin sinertävän autereen takaa. - -Hän laskee suksilla alas vainiolle. - --- Tämäpä vasta! - -Kanteleinen katsoo ihaillen ympärilleen. Suksi liukuu kepeästi. Keuhkot -laajenevat, sinne tunkeutuu raikasta ilmaa tulvien. Iloinen, hymyävä -ilme hiihtäjän kasvoilla laajenee. - -Pakkanen pyrkii kolmannelle kymmenelle. - -Hiihtäjä suuntaa latunsa yli joen, nousee toisella puolen Varamäen -pihaan. Nuori emäntä tulee navetasta ja tapaa tulijan. - --- Ka! Tuleeko opettaja meille ... meidän tupaan, vai isänkö tupaan? - -Hän sanoo isäksi miehensä isää. - --- Iltaa, emäntä! En minä nyt teille tule, kiitos vain. Käyn katsomassa -vaaria, sanoo Kanteleinen ja hyppää suksilta kättä tarjoten. - -Emännän hymy sanoo: Vaariapa sinä katsotkin! Mutta ääneen hän virkkaa: - --- Iltaa! Älä nyt, mun ovat käteni lapasiss' ja ne ovat likomärät. - --- Ei sillä ole väliä. - --- Eikö? Kastelee kätensä, niin kylmettyy kun on näin pakkanen. - --- Ei kylmety, veri on vielä nuorta ja kuumaa. - --- Johan se on kuumaa. - -Emännällä on hillitty, eheästi sointuva metalliääni, joka hivelee -korvaa. Sille ilmeisesti antaa joku ystävällinen tunnelma ymmärrettävän -sävyn, kun hän Kanteleisen kättä puristaessaan virkkaa: - --- Sohvikin on vielä navetass', mutta kohtahan se... - -Vallattomuuden puuskassa riehahtaa toinen: - --- Minä menen sinne! - -Navetasta kuuluu heikosti tytön laulu, ja kun Kanteleinen kiertää erään -nurkan, vilkkaa jo tuli ikkunasta. - - * * * * * - -Ukko tulee portaissa emäntää vastaan. - --- Kuka se oli, jonka kanssa sinä? - --- Puhuinko? - --- Puhuit, niin? - --- Opettaja. - -Ukko ryähtää omituisen tekoyskän, osaamatta siinä hetkessä määritellä, -tahtooko hän sillä tällä kertaa merkitä hyvää vai pahaa tuultaan. - --- Menikö se meidän tupaan? - --- Na-avettaan se... Emäntä tuntuu nauravan. - -Ukko sähähtää nyt jo vihaisesti. Tekee mieli heittää miniälle kiivas -sana, mutta kun on sitä ennenkin tähän asti välttänyt, ei nytkään, -ehtii ajatella ja röhisee vain pahanmielensä puhkuen pakkaseen. - -Vähätuvan porrasvieressä ovat Kanteleisen sukset. Vaari ottaa käteensä -ja katselee tuntijan silmällä. Hänkin on suksimestari viime talvesta -saakka. Silloin, näet, teki sukset Sohville ja itselleen. Ne seisovat -tuvannurkkaa vasten pystyssä, ukon ovat kaksi desimetriä pitemmät kuin -tyttären. - -Verratessaan nyt Kanteleisen suksia omiinsa, ajattelee hän, että ne -muistuttavat enemmän alkuperäistä lautaa ne hänen suksensa kuin -Kanteleisen. Mutta onpa käynyt koulut ... ja hän ei ole ikinä nähnyt -tehtävän suksia... Terva hänen ja Sohvin suksissa on parempi ... ja -sehän on pääasia. - -Ukkoa hieman piinaa tekemiensä suksien kömpelyys, jos sattuu -katsahtamaan vielä... Mutta tulkoon tekemään kilpaa astioita! - -Vanhuksen mieliala jo alkaa kohota. Jos ottaisi rankaläjältä uudet -suksivärkit ja tekisi? ajattelee. Aikaa on kyllä. - --- Liikaakin! - -Hän oleilee vielä pihassa ja alkaa muistella miksi hän oli äsken -pahalla tuulella. Muistaa yht'äkkiä. - --- Lempoako se siellä navetass'? Navettakartanolta kuuluu ääniä: - --- En minä, kuule, jaksa sua seurata ... mun sukseni ovat niin kankeat -ja raskaat... - --- A-haa! Ukko kihisee itsekseen. - --- Saat mun sukseni, lupaa Kanteleinen. - --- Mun ... mun ... vai sun, jumal'auta! Vai ka-kankeat... - -Ukko painaa oman suksensa kärkeä jäätikköön. Helähtäen menee se poikki. -Vanhus säpsähtää. - --- Ka-ah! Perhana... - -Hän tempaa katkenneet palaset ja pakenee niine hyvineen tupaan, sillä -navetasta kuulutaan tultavan. - -Aivan pian tuleekin Sohvi. Korjaa maidon, ilmoittaa että hän aikoo -vähän hiihtelemään. Isä laskee mumisevan, äreän äänen. - --- Tehkää nyt, isä, ristivalkea, niin minä keitän puuron kun tulen. - -Taas ukko mumisee. Hän ei itsekään ymmärrä miks'ei saa sanotuksi sitä, -vaikka pistää niin vihaksi. - --- On niin ihana kuutamo, selittää tytär, aivan kuin aikoen isää -innostuttaa. - -Ukko joutuu sanomaan aivan sitä, mitä vähimmin harmittelee: - --- Ne sukset ovat niin huonot. - --- Kyllä minä niillä... - -Silloin jo tytär pujahtaa ulos. Äijä jää harmittelemaan, että kun ei -ilkeyksissään saanut edes kysyneeksi, että kuka siellä nyt on, jolla on -sellainen perhananmoinen vetovoima, että vetää kuin magneetti? - -Mutta vasta kun on yksin jäänyt ja ruvennut sahailemaan -ristivalkeapuita, alkaa yksinäisyydentunne kiduttaa. Mielessä rupeaa -askartelemaan ajatus, että ne siinä kuhertelevat todenpäältä ja hänet -aijotaan jättää yksin. Veri alkaa kuohua päähän päin ja tekee mieli -noitua sahalle joka ilkeästi kiljuu puuliuskassa. Ajattelee jo -puuronkeittoa, kahvinkeittoa, lehmäksenhoitoa, huoneen siivousta, -vuoteentasoitusta... - -... Ja tulee vain kuin konna ja ... toinen menee kuin noiduttu perään, -tphyi! - -Hän on joskus ennen ajatellut tätä mahdolliseksi, eikä ole siitä -suuttunut. Mutta nyt hän suorastaan vihaa Kanteleista, joka aivan -ilmeisesti, eläviin silmiin, aikoo viedä häneltä tyttären jota hän... - -Ukko hyrskähtää voimakkaasti ja kyyneleet tulevat silmiin. Rakkaus -tyttäreen on suurempi kuin miksi hän vähemmän vaaran hetkellä oli sitä -ajatellutkaan. - -Porstuasta kuuluu kopinaa. Tupaan astuu Kuhilasmäen Mikko. - --- Iltaa, sanoo. - --- Iltaa, vastaa vaari, mutta ei käske istumaan. - --- Joko Sohvi on mennyt? - --- Mihinkä? - --- Piti vain harjoituksiin, selittää Mikko. -- - --- Mennyt se on. - --- Siell' on nyt kylmä. - --- Paleleeko? - --- Korvia vähän. - --- Ei sellainen mies mihinkään kelpaa. - --- Kyllä ne jokaisen korvat, kun on kylmä. - --- Kahdenkymmenen vanhana korvat palelee! puhuu ukko pilkallisimmalla -äänellään. Ja napukka korvilla! Olette te, jumaliste, miehenalkuja, -olette jo, tpho! - -Mikko sytyttelee paperossia. - --- Paperossiako poltat? - --- Paperossia. Mikon äänessä alkaa jo olla uhmaa. - --- Tpho, tpho! syleksii ukko. - --- Pitää mennä, ilmoittaa Mikko. - --- Tpho, sylkee ukko. Mieli tekee sanoa: no mene nyt, mutta ei sano. - --- Hyvästi, jättelee Mikko. - -Sovittaessaan puita takkaan, sanoo ukko, kun ovi jo painuu kiinni: - --- Hyvästi. - -Tuli alkaa palaa. Vaari istuu tuolille, panee mällin poskeensa ja -virkkaa hymähtäen katkerasti: - --- On se sekin tyttären pyydystäjä! - -Perään mumisee jotain. - -Mutta kun tuli alkaa kirkkaasti palaa, lientyy silmistä vähitellen -katkeroittunut ilme. Hän katsoo tuijottaen loimuun, huulet yhteen -puristettuina, kasvoilla hyljätyn surumielinen tunnelma. - - * * * * * - -He hiihtelivät kylän takana Kyläsuolla. Sen aava valkea lakeus loisteli -kuun kuuleassa hohteessa. Äänetön, ihana vaikeneminen, jota hieman -särki kahden suksiparin vitkainen siirteleminen toisensa edelle ja -sompasauvain vikisevä kosketus hangen pintaan. Pienet, matalakasvuiset -pensaat ja männyt seisoivat raskaissa lumipukimissaan kahdenpuolen -vähän ajettua talvitietä. Ne näyttivät kuin erämaan asujilta, jotka -hiljaisena yöhetkenä ovat tulleet hyrmyistään luonnon salaperäisiä -eläjiä varten valmistettuihin juhliin. Ihminen saattaa nähdä vain sen, -mitä silmäin edessä on. Mutta juhlaväki seisoo juhlallisena, jäykkänä, -ohikulkijaa kuulematta, näkemättä. Se joko näki, kuuli, tahi odotti -jotain suurta, salaperäistä tai majesteetillista. Tämä odotus loi -voittavan tunnelman koko luontoon, täytti maan ja ilman, ja Kyläsuon -talvehtivasta lakeudesta hamaan korkeuteen, missä kuu ja tähdet -seisoivat paikoillaan juhla-asemissaan. - -Hiihtäjäin keskustelu oli melkein loppunut. Eikä se alunpitäen muuta -ollutkaan kuin kuherrusta, jossa jokainen sana ja äännähdys tulkitsee -vain lemmen ihanaa elämää. Pakkanen oli yhä kiihtynyt ja suksikeli -käynyt kiinteämmäksi. Mutta hiihtäjillä ei ole vilu, eikä kiire. -Kanteleinen hiihtää Sohvin lautasuksilla, ja ne ovat hyvin hyvät. Sohvi -hiihtää Kanteleisen suksilla, mutta ei ajattele niitä. - -He ovat jo kääntyneet takaisin. Kylän talojen ikkunoista vilkkuvat -valot. Täältä huurteiselta suolta katsoen tuntuu kuin katse ulottaisi -elämästä toiseen. Täällä kaikki niin pyhäistä, salaperäistä, -tunnelmallista, siellä kylässä arki, jokapäiväisyys, pikkumaisuus... - -Hiljaisuus ei ole enää rikkomaton. Kuuluu reen kitinää, hevostenjalkain -kapsetta ja kulkusten helinää läheiseltä tieltä. Kylässä vinkuu -kaivonvintti. Etäällä hiihtää muuan hiihtäjä samanne päin kuin hekin, -suksen kihnaus ja somman kitinä kuuluvat, kun pysähtyy kuuntelemaan. -Kaikki tämä rikkoo talvisen suolakeuden tunnelmaa ja antaa sille hieman -salaperäistä eloa. Hentonen lempi puikkelehtii arkana taistellen -karkoittavia arkivaikutuksia vastaan. - -Yhtäkkiä näyttää se hiihtäjä, jonka somman kitinää äsken vaieten -kuunneltiin, pyrkivän kohti. Kuin sopimuksesta syntyy kiihkeä into -paeta. Nyt havaitsee Kanteleinen taas, kenen sukset hänellä ovat, Sohvi -tekee saman havainnon. Jälkimmäinen kysyy, että miten niillä pääsee, -toinen vakuuttaa: hyvin! - -Jo on hiihdetty suolta vainiolle, tasaiselle, kovalle tielle. Oistetaan -Erkkilän pihan läpi vesipolun viereistä latua jokeen. Mutta -jokirinteessä Sohvi kaatui. Siinä saavuttaa takaa-ajajakin, Kuhilasmäen -Mikko. - --- Ka Mikko? virkkaa Kanteleinen, äänessä hieno häminvivahdus. - -Mikko puolittain pysähtyy, näyttäen olevan kahden vaiheilla, mennäkö -ohi vai ei. - -Sohvi oli jo selviytynyt ilman vahinkoa. Mikko lipuu hiljoilleen -edelleen. - --- Mennään yhdessä, kun on sama matka! kehottaa Kanteleinen. - -Sohvi huudahtaa hieman säikähtyneenä: - --- Vo-ii! Nyt piti olla näytelmäharjoitus... Olitko sinä, Mikko? - --- Olin, kuuluu Mikon ääni syyttävänä viiden sylen matkasta. Ja muutama -henkäys jälemmin: -- Mutta kun ei ollut sinuakaan, niin ei siitä tullut -mitään. - -Hämillään voihkaa Sohvi: - --- Voi kun minä unohdin! - -Sillä aikaa oli Mikko alkanut kiirehtiä ja voittanut jo pitkän -välimatkan. - -Kanteleinen kuiski: - --- Oliko se minun syyni? - -Tyttö ei vastannut, voihkasi vain. Mutta itselleen jo puoliksi -anteeksiantaen katsoi toista silmiin siinä kun he pysähtyivät -hyvästelemään. - - * * * * * - -Kun Sohvi tuli tupaan havaitsi hän kohta, että isä oli laittanut -puurovesipannun takalle riutuvan ristivalkean raunioille. Vesi kiehua -porisi. Tytär loi vakoilevan silmäyksen isään, joka pöytätuolilla -istuen, poskia kämmeniin nojaten tuprutteli. Luuli havaitsevansa, ettei -vaari ollut yrmytuulella. Se riehautti täyteen loimuun hänen loistavan -mielialansa, joka purkausi iloiseen huudahdukseen: - --- Onpa isäkulta pannut puuroveden kiehumaan! - -Sohvi heitteli päältään vaatteita. Ukko sylkäsi: - --- Tphy! - -Sohvi loi vielä vakoilevan katseen. Olisi ollut parempi jos ukko olisi -puhunut. Oli ollut aina parempi silloin kun hän oli puhunut, kuin -silloin kun hän ei puhunut. Varsinkin kun sylki... - --- Joko nyt saatiin kyllikseen? virkkoi vihdoin. - --- Ei toki, isäkulta. Siellä olis nyt vaikka koko yön! - -Sohvi säpsähti itsekin riemuaan. - -Vaari vaihtoi toisen polven, käänsi mällin toiseen poskeen, aikoi -laskea uudelleen poskipäät kämmenien varaan. Mutta joku levottomuutta -herättävä ajatus teki pahaa... - -Ryhtyessään keittämään katsoi tytär taas tarkemmin, että mitä se isä -ähkyy? Isän raskasmielisyys oli nyt jo niin silmäänpistävä, että Sohvin -täytyi kysyä: - --- Mikä teidän on, isä? - -Vaari nousi ja kävi yli lattian ovelle päin. - --- Mitäs sinä siitä... - -Meni ulos. - -Äänessä oli katkeruuden ja samalla sovittavan alistumisen surullinen -vivahdus. - -Tytär alkoi ymmärtää. Hänen rinnassaan nousi hellä, lämmin tunnelma, -joka hyökkäsi sitä äskeistä iloa vastaan. Siitä syntyi kumma -taistelu... - -Kun vaari palasi ulkoa, tapasi hän tyttärensä ääneen itkemästä. - -Vanhuksen mieli meni hyväksi, mutta hän ei sanonut sitä. - - - - -XIV. - - -Saatuaan suhteensa Sohvin kanssa selväksi, tuntui Kanteleisesta kauan -aikaa siltä, kuin millään muulla asialla ei olisikaan niin suurta -väliä. Hän ajatteli enimmäkseen Sohvia ja itseään, rakkauttaan, tulevaa -kodin järjestelyä ja muita siihen kuuluvia asioita. Joskus itseltään -kysyi: onko tämä luonnollista? Ja joku aivan viivyttelemättä aina -vastasi, että se on luonnollista. Kylä näytti käyvän myöskin yhä -itsepintaisemmaksi ja ihmiset itsekkäämmiksi. Hänelle asetettiin -kaikellaisia velvollisuuksia, mutta kukaan ei ajatellutkaan edes -suurkiitosta. - -Eikä hän siitäkään ... mutta täytyi ruveta aikaansa käyttämään oikein. - -Oikein! ajatteli hän. Se on oikea sana. Hänelle tulee nyt perhe. Pitää -ruveta ajattelemaan ja tekemään työtä sen hyväksi. Pitää lakata -tuhlaamasta aikaa, pitää ruveta käyttämään sitä oikein, s.o. omaksi -hyödykseen. - -Tästä teki mieli jo silloin tällöin haastellakin, erityisesti -sellaisten kanssa, jotka eivät olleet koskaan olleet mukana -yhteistyössä maailmanparannuspuuhissa. Kanteleisesta tuntui ikään kuin -ne olisivat paremmin kyenneet ymmärtämään tätä hänen nykyistä -sieluntilaansa, kuin entiset toverit. Eikä hän siinä pettynytkään. -Kaikki sellaiset hyväksyivät hänen menettelynsä. Varsinkin -kansakoulujohtokunnan esimiestä lähemmäksi tunsi tällä uudella -elämänkäsityksellään pääsevänsä. - -Mutta kun ensi puuskaus oli mennyt ohi, avautui mieli usein entisille -elämänparannushaaveille. Eikä voinut välttää sitä, että joskus heräsi -omantunnon tuskan tapainen mieliala. Silloin tarvitsi jotain -todistuksia ja tukea voidakseen puolustaa nykyisyyttään. Aivan kuin -kohtalon sallimana esiintyikin eräitä ikäviä kokemuksia nuorison -piirissä. - -Olihan hänellä nuorten luottamus, niitä poikkeuksia lukematta. Mutta -juuri ne poikkeukset pyrkivät nyt asustamaan mielessä. Jostain syystä -näytti näet, kuin poikkeusten lukumäärä olisi kasvanut. - -Nuorista monet, ihmisluonteen omituisen kierouden vaikutuksesta, olivat -alkaneet takana päin pilkallisesti nälväillä Kanteleista, ilman että -sillä oli vakavampaa tarkoitusta ja huolimatta siitä, että he häntä -kunnioittivatkin. Tämän kanssa rinnan nousi toisissa nuorissa, joilla -ei ollut taipumusta nälväilemiseen, halu näyttää kaikkialla kuinka -tuttuja he ovat opettajan kanssa. Nämä tuttavuuden osoitukset menivät -toisinaan poikamaisuuksiin; jotka nyt alkoivat pistää Kanteleista -vihaksi. - -Hän oli jo ennen kokenut kaikkea tätä, mutta sitä vastoin että olisi -loukkaantunut oli hän monasti tuntenut siitä tyydytystä ja iloa, koska -käsitti kaikki vain poikain ystävyyden ja vilpittömyyden merkeiksi. Se -oli hänen mielestään jonkunlainen saavutettu voitto. Ennen oli -kouluaikana kotikylillä syvästi kärsinyt, kun entiset paimentoverit -siellä olivat alkaneet vieroa. Tästä oli hän saanut syvän vihan -säätyrajoitusta vastaan, koska havaitsi siinä ilmenevän sellaisen -alkua. - -Mutta nyt, tässä nykyisessä mielentilassa, kaikki tällainen tuttavuus -pyrki loukkaamaan. Siinä oli hänen mielestään aina liiaksi velvoittava -luonne. Se johdonmukaisesti ikään kuin oikeutti ajattelemaan, että tuon -entisen leikkimisen, elämällä kaikenlaisten poikaviikarien kera, sen -pitäisi nyt loppua. Mielessä oli vielä eräs epäilys, joka tuki tätä: -jos ne alkavat kohdella Sohvia myöhemminkin, heidän naimisiin mentyään, -entisellä toveruudella, sitä ei hän sietäisi. Tämä ajatus kasvoi sieltä -muiden seasta toisia ylemmäksi. Sitä piti hän niin luonnollisena ja -oikeutettuna, että aluksi ei noussut edes mitään vastustavia -epäilyksiä. Sohvi oli heidän joukostaan ja nousi nyt ylemmäksi... -Ylemmäksikö? pysähtyi hän ajattelemaan. Ylemmäksi! jatkui, ja -jonkunlainen omanarvon tunnon raju ponnistus tuntui sydänalassa. Hän -pelkäsi, ettei niillä ole älyä antaa Sohville hänen uutta arvoaan, -mutta siihen hän ne pakottaisi nousemalla itse naimisiin mentyään -hänelle virkansa ja oppinsa perusteella kuuluvaan yhteiskunnalliseen -arvoasemaan... - -Tätä kesti muutamia aikoja. Sittemmin alkoi sisässä nousta joku, joka -rupesi näitä ajatuksia arvostelemaan. Ensin se väitti, ettei poikain -tuttavallisuudessa ole ollenkaan mitään pahaa, päin vastoin se on -heikäläisen vilpittömän ja ennakkoluulottoman toveruuden merkki. Ne -tuntevat ylpeyttä siitä, että ovat niin lähellä opettajaa, -koulunkäynyttä, sivistynyttä miestä, herraa. Se on arvonantoa. Joskin -tämä pukeutuu toisinaan omituisiin, joskus ehkä rivoihinkin muotoihin, -on sillä hyvin arvokas sisältö... Tämänkö hän nyt heittäisi? Ruvettuaan -pääsemään nuorta väkeä lähelle, nytkö mies jo alkaisi heitä inhota, -kaikota kauemmaksi? Herrain puolelle! ilkkui itselleen. - -Kanteleinen pyrki hermostumaan. Mikä minun on? kyseli hän itseltään -kuin kipeä. - -Samalla aikaa kuin rakkaus tuotti täyteläistä iloa, vainusi tämä uusi -ristiriita joka käänteessä. - --- Onko minusta tulemassa hullu vai herra? kyseli hän tuskastuneena -itseltään. Mistä ennen iloitsin, sen olemassaololla minä nyt mieltäni -kiusaan! - -Hän alkoi tutkia syitä omiensa ja poikien mielentilojen -ristiriitaisuuksiin. Mistä se johtuu, että tänään innostuu tähän, -viikon päästä sen hylkää ja innostuu päinvastaiseen? Mistä se johtuu, -että ihmiset osoittavat toisessa tapauksessa suurta arvonantoa sille, -jolle toisessa tapauksessa nauretaan? Tuskin oli hänelle selvinnyt -jälkimäinen kysymys, kun jo piskahti mieleen: - --- Silloin kun minä, juuri minä, alan puhella toisen ihmisen kanssa -poissaolevasta henkilöstä, silloin sielussani lähtee liikkeelle, alkaa -toimia kummallisia, vieraita voimia. Ne ikään kuin erittelevät -puheenaolevan ihmisen, kääntävät päin joko hänen naurettavan, -ylenkatsottavan tahi vihattavan puolensa. Minä joudun aina, ainakin -jossain määrin, tämän merkillisen vaikutuksen valtaan. Myöskin -puhetoverini käy samoin. Poissaolevasta, oli se ystävä tahi muu, mutta -varsinkin ystävästä puhumme paljon sellaista, jota ei ikänä hänen -läsnäollessaan puhuttaisi... - -Tämä kysymysten sarja oli jo ennenkin mielessä vilahdellut, mutta se -oli pysytellyt etäämmällä. Se ei ollut häirinnyt, vaikka olikin -puhuttu poissaolevista ystävistä ja hedelmöitetty seuraelämää -mielihyväntunteella, mikä johtui siitä, kun saatiin valittaa ja tutkia -poissaolevan heikkouksia ja antaa niille joko surkuttelua tai naurua -aiheuttavia lisävivahduksia. Joskus oli se aivan kuin hymyten -ohimennessään nyhjässyt omaatuntoa, mutta sitte taas aivan kuin -kehottavasti silmää iskien päätä nyökyttänyt. Nyt alkoi kysymys koko -laajuudessaan siirtyä etualalle. Ollessaan ihmisten seurassa teki hän -tarkkoja havaintoja. Keksi, että ihmisten virheiden, todellisten tahi -oletettujen, käsitteleminen ja huomaaminen ihmeteltävällä tavalla -kiihotti melkein kaikkia ihmisiä, joiden kanssa joutui tekemisiin. Tämä -huomio oli siksi erittäin yllättävä, kun ei ollut ennen juuri ensinkään -tullut asiaan huomiotaan kiinnittäneeksi. Kaikkialla oli parjaavalla -puheella mielihyvän tunnetta synnyttävä voima. Toinenkin omituisuus -kiinnitti mieltä: keskustelijat pääsivät aivan kuin toisiaan -lähemmäksi, aivan kuin heidän ystävyytensä olisi vahvasti hyötynyt ja -kasvanut siitä että poissaolevaa parjattiin. - -Mikäs tämän oikein tekee? johtui hän kysymään itseltään. Onko ihminen -yleensä niin ilkeä, että hän tuntee mielihyvää toisen ihmisen -parjauksesta ja todellisestakin lankeemuksesta? Vai aiheutuuko -nautinnontapainen tunne siitä, että sillä hetkellä luulee löytäneensä -ihmissuvun yleisen mätäpesän ja tuntee vilpitöntä parantamishalua? - -Mutta miksi "minä" olen silloin syyllisyydentuntoinen; vain -arvostelijan asemassa? - -... Kenties huomioidenteko toisessa ihmisessä on sittenkin alkeellinen, -johtava askel tekemään havaintoja itsessään? Ehkä tuo kummallisesti -kiihottava, luontoperäinen nautinnontunne ei sittenkään ole vain ilkeä, -vain paheen synnyttämä kasvannainen, vaan jumalainen lahja, jota meidän -nykyisellä kehitysasteellamme vielä käytetään erehdyksessä aivan -väärin?... Vast'edes, kun ehditään korkeampaan aikakauteen, voi juuri -tästä ristiriidasta kehittyä eräänlainen surun ja ilon yhteensovitus... -Siinä toisella puolen seisoisi ihminen omien silmiensä edessä -aineskasana, raakaleena, jolla ei ole mitään kerskattavaa Jumalan -edessä? Nöyrä alamaisuudentunne pakottaisi etsimään ystäviä, -taistelutovereita, matkakumppaneja kaikista ihmisistä, joitten kanssa -ikinä sattuisi kosketuksiin... Mutta jo silloin ihminen minässään -tuntisi oman voimansa ja siitä pursuvana, ikään kuin yllyttävänä, -pakottavana, kannustavana suuren luomiskutsumuksensa: "_Minun_" on -tästä luomisen raaka-aineesta tehtävä Jumalan kuvaa tavoitteleva -ihminen. Sitä Jumalan tahdon kaltaisuutta tavoitteleva, mikä nyt jo -parhailla hetkilläni sielussani säteilee, mutta heti langetessani -taasen häipyy hämärän verhoon... - -Tätä ajatellessaan pilkkoi Kanteleinen puita. Hänen sielussaan säteili -kirkastunut kuva ihmisen päämäärästä. Ja kun sen rinnalla katseli -äskeistä itseään kokoilemassa puuta-heinää allensa voidakseen kohota -itsekkäässä rakkaudenhuumauksessa Sohvin kera muiden yläpuolelle, -hävetti häntä. - -... Onko Jumala minut nähnyt tässä tilassa? ajatteli hän vavahtaen -hävyntunnossa. - --- On! kuului sisässä joku sanovan. Kanteleinen häpesi yhä syvemmin. -Hänellä ei ollut usein tapana rukoilla. Mutta kun sieluntuska nousi -joskus huippuja kohti, silloin tuli se pakoksi. Nytkin pysähtyi saha, -kädet kävivät ristiin, kohosivat taivasta kohti, ja sielusta kohosi -syvän katumuksen ja häpeäntunteen pakottamana äänetön rukous... - -Ja aivan kuin hänen itsensä sitä huomaamatta virtasi syvä voimantunto -ja elämänilo mieleen. Taas veti elämänvirta koko voimallaan -ihmismereen, taisteluihin, toverielämään niiden kera, joille ei kukaan -elämää opeta, jotka keräävät käsityksiä, tottumuksia ja ihanteita -matkan varrelta, mitä milloinkin sattuu, mikä milloinkin miellyttää, -ilman tarkoitusta, kaikki sattuman varassa... - -Taas tuntui syvästi siltä, kuin vain siellä olisi hänelle luvallista -elää, kuin vain siellä olisi arvokasta, syvää elämää ... kuin vain -siellä voisi ikävöivän mielikuvituksen silmien eteen joskus -vilahdukselta avautua ihmiselämän kirkastettuja päämääriä... - --- Sillä kas, virkkoi hän, ne ovat usein niin lähellä, me elämme -päämääriemme keskellä aivan usein, mutta harhaan johtavat mielikuvat -vievät ikävöintimme sieltä pois! - -Elias, joka oli järjestäjänä, tuli hyppien ja laulaen puuvajaan. -Säpsähti lauluaan, kun tapasi opettajan mietteissään nojaamasta -saharenkkuun. Kanteleinen hymähti ja alotti uudelleen sahauksen, yhtyen -siinä silmänräpäyksessä hänelle tavattomalla iloisella hilpeydellä -Eliaksen lauluun. Aivan kuin opettajan mieliala olisi tarttunut -poikaan, voitti tämäkin häminsä heti ja kävi jatkamaan laulua. Ensin -ääni arkuudesta vavahteli, mutta kohta se alkoi asettua tottelemaan. Ja -puuvajassa kajahteli: - - "Ihminen minne, minnekkä hän, - Ihminen minne, minnekkä hän, - Minnekkä rientää ihmisen henki. Tiedätkö sen?" - - - - -XV. - - --- Poikasissa alkaa herätä arvosteluvaistoja, virkahti Kanteleinen, kun -eräänä kesäiltana istuivat Sepän Kustaan kanssa koulun puutarhassa -nojaten selkiään suuriin koivuihin. -- Eivät ne sillä mitään erittäin -pahaa tarkoita, vaikka ne nälvivät. Eihän koiranpenikkakaan tarkoita -pahaa, kun se kasvaville hampailleen etsii leikitellen purema-aihetta. - -Hän nauroi iloisen vallattomasti, niin että valkeat hampaat välkkyivät -tummaksi päivettyneestä naamasta ja auringonpaahtamat paljaat hartiat -nytkyivät. - -Kustaa katseli kysyvästi Kanteleista. Hän ei oikein ymmärtänyt tätä -luonnetta. Mutta yht'äkkiä vilahti mielessä: onhan hänellä itsellä -hyvätuloinen virka ja ... oma tyttö tiedossa. Hätäkö on miehen nauraa! -Ei tarvitse huolia mistään, kun tietää että kyläkunta kuitenkin pitää -hänestä... Se on tuokin vain yhtä lajia kopeutta... - -Kustaan mielestä oli tämä selviö. Mutta se ei rahtuakaan rauhoittanut -häntä hänen oman elämänkysymyksensä suhteen, joka viime aikoina oli -alkanut käydä ylivoimaiseksi. Oikeastaan hän oli tänä iltana tullutkin -puhelemaan siitä. - -Kustaa oli saanut äskettäin eräältä kiertävältä teatteriseurueelta -kutsun tulla heidän mukaansa kesällä koenäyttelijäksi. Hän olisi ollut -valmis heti lähtemään, mutta vanhemmat olivat vahvasti vastaan. Heillä -oli pienenpuoleinen talo, jonka maita isä viljeli sepäntoimensa ohella. -Kun isä oli kesät talvet pajassa, oli maanviljelystöiden suoritus -enimmäkseen Kustaan, emännän ja parin nuoremman siskon varassa. -Nuorempi veli oli vielä niin pieni, ettei kelvannut kuin vaivoin -paimeneksi. - -Kustaata oli jo pari, kolme vuotta, siitä asti kun isä hankki maatalon -ja hän tuli enempi työskentelemään sen asumisessa, aina hiljaisesti -kiusannut se ajatus, että hänen täytyy tehdä työtä aivan muiden -ihmisten hyväksi. Eikä siinä kyllä. Pahemmin vielä vaivasi se ajatus, -että hänen täytyy uhrata aikansa joutavaan tonkimiseen, sellaiseen, -jota voivat tehdä kaikellaiset tusinaihmisetkin, vieläpä sellaisetkin -joita menee kolmetoista tusinaan, mutta sillä aikaa hänen taiteelliset -lahjansa menevät hukkaan. - -Sepän Kustaa uskoi taiteelliseen elämänkutsumukseensa paljoa varmemmin -kuin Jumalaan. Hänen taiteelliset lahjansahan olivat tosiasia. -Lukemattomat asianymmärtäjäin kehumiset ja katselijain kättentaputukset -näytäntöjen jälkeen olivat ulkonaisena, puolueettomana todistuksena -hänen omalle tietoisuudelleen, joka olisi ollut selvä ilman -todistuksiakin. - -Mutta silloinpa hänen kova kohtalonsa punoikin taas ansan: hänen isänsä -pitikin hankkia maata juuri silloin kun hänen olisi pitänyt noudattaa -omaa kutsumustaan! - -Usein, kun hän asteli pellolla äkeen jälessä tahi tiellä lantakuorman -keralla, hautui mielessä draamanaihe. Siinä oli päähenkilönä suuri -taiteilijakyky, joka vain odotti tilaisuutta hurmatakseen maailman -mestaruudellaan. Mutta hän oli kahleilla kytkettynä lantakuormaan, kuin -Prometheus kallioon. Kytkemisen oli toimittanut taiteilijakyvyn oma -isä, omin tekemin kahlein, sillä isä oli seppä. Isä, joka ei ollenkaan -tajunnut pojan lahjoja, piti tätä vain laiskana. Sen vuoksi kytki hän -pojan kahleilla maatöihinsä, pitääkseen hänet ilmaiseksi orjanaan -raatamassa leipää ja särvintä yhä lisääntyvälle sisar- ja veliparvelle. -Loppukohtauksessa piti esiintymän erään kuuluisan teatterinjohtajan, -joka jostain on saanut vihiä orjuudenkahleissa oijentelevasta nerosta. -Hän tulee, katkoo tulisessa suuttumuksessa kahleet. Loppukohtaus oli -ajateltu hyvin suureksi. - -Tämä aihe oli tuottanut hänelle kärsimystensä keskellä monta ylvästä, -sisäisesti nautintorikasta hetkeä. -- - -Tässä hän oli äsken tehnyt Kanteleiselle selkoa aikeestaan liittyä -kiertävään turneeseen vaikkapa ilman isän lupaa. Kanteleinen oli sitä -vastustanut. Puhelut olivat, varsinkin Kustaan puolelta, saaneet jo -silloin tällöin särmikkäitä vivahduksia. - --- Mutta minkä järjen nimessä sinä vastustat sitä, että minä saisin -etsiä itselleni lahjojeni ja taipumusteni mukaista tehtävää? kysyi -Kustaa tiukasti. - -Kanteleinen hieman viivytteli vastaustaan. - --- Sen vuoksi, sanoi, että taiteelliset taipumuksesi tuskin riittävät -tekemään sinusta edes huomattua näyttelijää. - --- Sitä en minä ole ajatellutkaan... - --- Oletpa! - -Kustaa säpsähti ja katsahti satutettuna Kanteleisen silmiin. - -Kanteleinen pureksi hampaissaan heinänkortta, silmäkulmat olivat -arvostelevissa kurtuissa. Alkoi sanoa: - --- Tulla jäseneksi kiertäviin teatteriseurueisiin ei ole minusta -- -mutta _vain minusta_, huomaa se -- mikään kadehdittava elämänura. En -sano, ettei niissä voisi olla kelpo ihmisiä, jopa nerojakin. Mutta kun -tyhjäntoimittajia on enimmin, tekee heidän seuransa kelpo ihmisistä ja -neroistakin usein kaltaisiaan. - -Kustaa näytti painavasti harkitsevan. Virkkoi vähän ajan kuluttua: - --- Mutta ... tästä voisi saada sellaisen käsityksen, että kiertäminen, -varsinkin maaseudulla, kasvattaa teatteriseurueissa tyhjäntoimittajia. -Sitä vastoin suurissa, seisovissa kaupunkiteattereissa nämä vaarat -voitaisiin välttää. Kuitenkin olet itse monta kertaa sanonut, että -kaupunkilaisteattereissa, nimenomaan suurissa teattereissa, ei taide -voi lähestyä kansaa, varsinkaan maalaiskansaa... Että taide niissä -pääkaupunkilaistuu, ulkomaalaistuu, lakkaa kansaa ymmärtämästä, elää -vain rahamaailmaa ja porvarielämän mielitekoja varten... - --- Niin! Mutta millä tavoin esimerkiksi sinä nyt korjaisit tätä asiaa? -Sinä lähdet peltoa, äestä, lantakuormaa, isää, äitiä ja siskojasi -pakoon, saadaksesi _näytellä_. Mitä sinä näyttelet? Itseäsi, veljeni! -Neroasi, josta olet tehnyt itsellesi salaisen epäjumalan, jota ainoata -sinä palvelet. Saadaksesi oikein mielinmäärin palvella tätä -epäjumalaasi, lähdet pakoon maalta, siskoryhmäsi keskuudesta, isäsi -kodista... - -Sanoppa nyt: mitä sinä tällaisena, niin sanoakseni elämänpakolaisena -tulet meille täällä kotikylässä ja ihmiskunnalle siellä maailmalla -opettamaan? - -Kustaan suu meni hymyyn. Oli vaikea tietää, oliko kasvoille asettunut -ilme pilkallinen vaiko nolostunut. Hän ei vielä vastannut, kun -Kanteleinen jo jatkoi: - --- Niin kauan kuin pysyt kotonasi, tärkeässä työssäsi, kotonasi, jossa -olemiseen on tilaisuutta, jopa pakottavia syitä, ja näyttelet kotikylän -seurahuoneella, tuotat sinä lahjoillasi koko kyläkunnalle taiteellista -nautintoa ja iloa. Me tyydymme sinun taiteeseesi! Mutta me emme katsele -sinun esityksiäsi näyttelijän esityksinä, vaan lahjakkaan, hyvän -ystävämme, Sepän Kustaan, joka seurahuoneemme näyttämöllä esittää -elämänsä suurta ikävää... - -Mutta kun sinä tulet takaisin _kiertävänä näyttelijänä_, silloin me -katselemme täälläkin vain itseänsä näyttelevää näyttelijää, joka -tavoittelee taituruutta ansaitakseen ihmisten kiitosta, tai rahaa, -ostaakseen elämäniloja sisällisesti tyhjän elämänsä iloittamiseksi. - -Kanteleisen äänessä oli jo hermostunut sävy. Kustaa yhä vaikeni, mutta -hymy huulilla oli vaihtunut hermostuneisuuden merkkeihin. Ääni värähti -suuttumuksesta, kun hän sanoi: - --- Sitä kelpaa puhua sellaisen miehen, jolla on itsellä hyvä virka, -hyvät tulot, ja... Mutta ne sellaiset eivät voi ottaa huomioonsa -meikäläisen asemaa, ei parhaatkaan... Ja siksi sitä voi puhua noinkin. - --- Sano vielä: ja eläke tiedossa, ja kysy: miksi et sinä saisi käyttää -omaksi eduksesi lahjojasi ja taipumuksiasi samoin kuin minäkin. - --- No niinkin! Ja miksi et sinä jäänyt kotiisi maanviljelijäksi, vaan -lähdit seminaariin? - --- Aivan oikein! Vastaan suoraan: sinusta en usko tulevan suurta -taiteilijaa, ja ala-asteille jääminen tällä alalla on raskas -elämänkohtalo. Tämän pitäisi riittää sinulle selvittämään jo kaikki. -Mutta vastaan kysymyksiisi: Minä lähdin kotitorpastani sen vuoksi, että -meitä oli 5 veljestä. Torppa tulee muutaman vuoden kuluttua taloon. -Minua ei siinä pidättänyt mikään. Menin seminaariin, kun minulle -tarjottiin koulurahat. Tulin tänne opettajaksi, kun kutsuttiin. Tämän -kaiken pitäisi oleman yksinkertaista, selvää ja puolustettavaa, jota -sinun asiasi ei ole. Tähän lisäksi sanon vielä: maata en ole jättänyt. -Siihen vetää minua veri! - -Kanteleisen silmät iskivät tulta: - --- Minä menen maan luokse takaisin, kunhan tässä ehdin... Saat nähdä. - -Vähän aikaa olivat kumpainenkin vaiti. Vihdoin Kustaa sanoi hiljaa: - --- Minä vihaan maatyötä ja ... maata. - -Kanteleinen hypisteli kädessään koivunlehvää ja katsoi tarkkaavaisesti -Kustaata silmiin. Heittäen pois kaiken äskeisen uhman, kysyi hän -alakuloisella äänellä: - --- Mutta mistä se johtuu? - -Kustaan mieli kuohahteli yhä, kun vastasi: - --- Siitä, että minusta on tehty maatyön orja. - --- Maatyön orja... - --- _Maatyön orja!_ Luuletko että minun isäni haluaisi pitää minua -maatyössä ihanteen vuoksi päivääkään, ellei minun orjatyöni hedelmä -häntä rikastuttaisi? - -He katselivat kauan toisiaan silmästä silmään puhumatta mitään. - -Kanieleisen mielessä askaroi taas kysymys: mikä tämän kylän on? Nuoren -Varamäen vastaus muistui mieleen, mutta sillä ei tuntunut olevan tässä -tapauksessa mitään arvoa. Tässä ei ollut kysymys köyhyydestä, vaan -elämästä, elämän mahdollisuudesta. Sellaisen elämän, joka ei riipu -ainoastaan leivästä, vaan enempi ajatuksista, keskinäisestä toistensa -ymmärtämisestä, sellaisesta joka synnyttäisi suuria, elähyttäviä, -elämää hedelmöittäviä ajatuksia... - -Hyvästellessä tarttui hän lämpimästi Kustaan käteen ja sanoi: - --- No, sinä taidat lähteä? - --- En tiedä. - --- Tee minun puolestani niin kuin parhaaksi näet. Ystäviähän olemme -silti. - --- Varmasti, vakuutti Kustaa puristaessaan Kanteleisen kättä. - - - - -XVI. - - -Kesä kului niin ja näin, aivan niin kuin kuluu kesä, kun ei ole -varsinaista tehtävää ja kaikki siirtyy tulevaisuuteen. Ensin keväänä -oli Kanteleinen jonkun verran raivannut koulun ketoutunutta -puutarhamaata, kylvänyt siihen perunoita, punajuuria, lanttuja j.n.e. -Sittemmin oli hän käynyt yleisessä kansakoulukokouksessa ja eräillä -laulujuhlilla. Palannut kotiin hyvin väsyneenä. Yritti sen jälkeen -saada toimeen nuorisoseuran kesäjuhlan ja saikin. Mutta kyllä siinä oli -ponnistusta. Seuratoiminnan parikuukautinen loma oli vaikuttanut kovin -uuvuttavasti. Kun juhla oli juhlittu, päätettiin antaa seuran levähtää -syksyyn asti ja alottaa silloin taas uudestaan. - -Tämä lepo ei Kanteleista tehnyt levolliseksi. Näytti yleensä siltä kuin -seuraan olisi nyt joku näkymätön vainooja hiipinyt, sillä sen voimia -heikonnettiin yhtä myötään. Erkin Sameli meni Amerikkaan. Se koski sekä -Kanteleiseen että seuraan. Vaikka ei Sameli ollutkaan mikään -korvaamaton nero seuran elämään nähden, vaikutti hänen lähtönsä -Kanteleiseen masentavasti. Olihan Sameli kuitenkin aina ollut vilpitön -ja vakaa. - -... Miksi hän lähti? kyseli ja tutki Kanteleinen itseltään. - -Sameli oli varakkaana pidetyn talon ainoa miehen tehtäviin kykenevä -poika. Kotiin jäi ainoastaan lapsia ja kaksi täysikasvuista sisarta, -joista toinen sairaaloinen. Äiti oli myöskin kitulias, hintelä, -läpikuultava ihminen. Isä kyllä parhaillaan oleva hyvä työmies. - --- Minkä tähden? kysyi Kanteleinen lämpimästi, kun Sameli tuli hänelle -hyvästiä sanomaan. Matkaan lähtevä painoi päänsä alas, ei katsonut -silmiin kun vastasi: - --- Niitä on aina syitä. - -Haastattelija ei udellut. Sameli lähti selittämättä sen enempää. - -Mutta Kanteleiselle jäi tästä kohtauksesta omituinen vastenmielisyyden -tunne. Vanhain toverusten suhteeseen oli jäänyt himmeä kohta, -umpikuljuinen paikka, jonka läpi ei nähnyt. Samelin syyt eivät -saattaneet olla aivan selvät. Hänen lähdössään täytyi olla jotain -järjetöntä tahi kivuliasta. - -Kun oli kulunut muutama päivä lähdöstä, kävi Kanteleinen Erkkilässä -haastattamassa vanhempia, jotka luuli tapaavansa surun murtamina ja -pojan tekoa ankarasti tuomitsevina. - -Isäntä oli vilkasluontoisempi kuin poika, joka oli tullut enempi -äitiinsä, perinyt osan tämän salamyhkäisyydestä. Erkkilä oli hyvin -mielissään, kun opettaja tuli. Rupesi juttelemaan hyvin avomielisesti -pojan lähdöstä, kun tiesi hänen ja opettajan olleen läheisiä ystäviä. - -Riitaa ei heillä ollut Samelin kanssa ollut koskaan. Hänen mielestään -heidän talossaan olisi ollut ruokaa ja työtä, kun olisi vain viitsinyt -tehdä. - --- Mutia se laiskaantui siellä nuorisoseurass', selitti isäntä, suu -touhuavassa hymyssä ja aivan kuin ei olisi siitä niin suuria -välittänytkään. -- Sehän on luonnollista, näytti mies ajattelevan, kun -ne sivistyvät, silloin nämä arkityönhalut niiltä menevät... - --- Se ei ajatellut enää muuta kuin painimista, sen jälkeen kun voitti -nekin isot väkevät siellä pitäjällä ja pääsi koko pitäjän mestariksi. - -Isäntä ja opettaja istuivat kamarissa vastakkaisissa pöydänpäissä. -Siellä pauhasi kärpäsmiljoona aivan kuin mylvivä härkä ja haisi pitkiä -vuosikausia nurkissa lahonnut lika. - -Kertoja hymyili: - --- Sitä se ajatteli ja harjoitti... Ja siellähän ne Amerikass' -ansaitsevat ne väkevät painijat oikein jumalattomasti... - --- Niin, sekaantui syrjästä kivuliaalla äänellä äiti, -- kun se meinas, -jotta ne hänen lahjansa ovat siihen painimiseen ... kuinka sitte lie? - -Kanteleinen luuli keksineensä syyn Samelin todelliseen lähtöön. Sitä -selitti vielä enempi silmäys talon tupaan, tarhapihaan, kartanolle -yleensä. Siellä oli kaikkialla niin tavattoman likaista, ettei Sameliin -kohdistuva syytteleminen tahtonut enää mitenkään pitää ryhtiään. -Päinvastoin alkoi pilkistää hieman valoa Samelin viimeaikaiseen, -kasvaneeseen umpimielisyyteen. Poika lienee jo kauan kärsinyt tästä -liasta ja lopuksi löytänyt pakotien Amerikkaan. - --- Kyllä sillä saakurilla on hyvä voima, sillä meidän Samelilla, kehui -edelleen isä, ikään kuin muistellen. Olihan hän ollut monasti -katsomassa painia, vaikka muuten ei juuri missään kokouksissa käynyt. - --- Jos sattuu, niin kyllä se siellä rahoja tienaa, kuvaili edelleen, -opettajaa silmiin katsoen, aivan kuin lohduttaen. - --- Noo, niin se sanoi, että ei suinkaan hän siellä tähän oikoiseen -työhön rupea, auttoi äiti tunnelmaa, valittavalla äänellään jatkaen -miehensä ajatusta. - -Isä paransi edelleen: - --- Tässäkin on näitä lapsia. Jos onnestaisi nyt tämän vanhimman ansaita -muutama tuhat talonlunastusta varten, niin... - -Kanteleinen tuijotti tätä äitiä kipeisiin silmiin. Hänestä tuntui -siltä, kuin sieltä olisi tirkistellyt Jokirannan kyläkuntahengetär -avutonna ja vapautusta rukoillen. - - - - -XVII. - - -Kerran tuli Mikkosen isäntä opettajan puheille. Tämä oli harvinainen -vieras. Hän muutenkin ani harvoin liikkui kodin ulkopuolella muualla -kuin kirkossa ja puodissa. Talohan oli hieman syrjässä kylän -keskuksesta. - -Mikkonen ajoi polkupyörällä. Onneksi sattui tapaamaan opettajan kotoa. -Näytti olevan aluksi hieman hämillään, kun ei tietänyt oikein kuinka -asiansa alottaisi. Pääsi vihdoin sopivasti puheen alkuun. Kehui -tulleensa puhumaan Niilosta, pojastaan, se kun aikoi teollisuuskouluun -ja sitä tietä rakennusmestariksi. Hän ei tahtoisi mitenkään estää -muuten, mutta kun heillä olis niin hyvä talo, josta kyllä sais -elinkeinonsa, kun vain olis riittävästi työvoimaa. Tähän saakka on hän -pannut voimansa etupäässä karjatalouteen, emäntä samoin. Ja kaikki on -mennyt hyvin. Nyt oli hän suunnitellut uutisviljelyksiä, osittain -laajanpuoleisiakin. Oli pitänyt silmällä siinä pojankin miehistymistä. -Mutta silloin tuleekin tämä poika ja sanoo, että hän aikoo -rakennusmestarikouluun. Se särkee hänen suunnitelmansa, koko hänen -elämänsä. Ja häntä suututtaa niin että... - -Heillä on kyllä nuorempia poikia, mutta kestää vielä monta vuotta ennen -kuin niistä tulee apua. Pahin on kuitenkin se, jos joutuu niistäkin -turhaan odottamaan ... jos tulee niillekin sama mieli kuin tällekin, -niin mitäs turvaa isä voi niihin panna? Eihän niiden tulevaisuudesta -mitään tiedä eikä osaa niitä varten mitään maan asumisia suunnitella. -Tämä tekee hänet niin toivottomaksi. Juuri kun hän nyt on alkanut -päästä asumisessaan hieman alkuun, tulee tämä vanhin poika ja lyö -maahan kaikki. Jos saisikin kelvollista palkkatyöväkeä, voisi vielä -onnensa nojaan koettaa, mutta sitä ei saa. Kaikkihan ne nyt lähtevät ja -menevät, mikä minnekin, mutta pois vain Jokirannalta ... onneansa -koettamaan, muka!... - -Sitte tulevat takaisin ne, joille maailmanrannantie nousee pystöön... -Tulevat rampoina ja rujoina, elätä sitte vain, kotimaa ja kotikylä... -Silloin on siivet laukussa ja Jokirannan leipä hyvää purra... - -Mikkosen puhe sai kiihtyessään katkeruuden sävyn, jota ei siinä alussa -sellaisenaan huomannut. Saattoi havaita, että kauan hautuneet ajatukset -vuosivat, kun niille kerran vapaus suotiin, vuosivat vuolaampina kuin -kenties asianomainen oli ajatellutkaan. - -Hän oli pitkä ja hoikka mies, joitakuita vuosia päälle neljänkymmenen. -Tukka ja parta olivat hoitamattomat, joten mies näytti huomattavasti -villiltä. Huuliparran ja korvahiukset oli auringonpaahde valaissut -miltei lumivalkeiksi. Kasvot tummanruskeat, ahavoittuneet, työn -leimaamat. Mustat silmät, jotka rauhan aikana tekivät uneksivan, -haaveilevan vaikutuksen, paloivat sisäisen sodan aikana rauhattomasti. -Yhteenpuristuneet huulet ja väkevä leuka vaikuttivat uhkaavasti. - -Miehellä oli ilmeisesti sydänsuru. - -Hän heilutti jalkaa toisen polven päällä, nojasi poskea kämmenpäähän -ja tuijotteli. - -Kanteleinen oli kaiken aikaa kuunnellut. Ei vieläkään hän ollut täysin -selvillä siitä, mihin Mikkonen tahtoi tulla. - -Yht'äkkiä virkkoi mies taas: - --- Siellä se poika sen sai päähänsä, kun niitä seurahuoneen penkkejä -tehtiin. - -Äänessä oli tällä kertaa ärsyttävä sävy. Silmäin tuikea, säkenöivä -tuijotus suuntautui tuomitsevana opettajaan. - -Kanteleinen hieman säpsähti. - --- Kuinka? kysyi hän, saadakseen selville, tarkoitettiinko todellakin -häntä syyttää. - --- Niin, siellä se sen sai päähänsä! - -Mikkonen puhui jo huutavalla äänellä, jossa nyt olivat kaikki syytteen -vivahdukset. - -Kanteleinen ei suuttunut. Hän otaksui kohta, että tässä on joku -väärinkäsitys. Niin alkoi hän asiallisesti puolustautua. Oli -tarkoitettu nuorison ja kylän parasta. Oli annettu niille hieman -käsityöopetusta samalla kun ... ja eihän sen pitäisi olla -maanviljelijälle vahingoksi? - --- Vahingoksi se on! kirkui Mikkonen, vaihtaen polvea ja iskien -sotaiset silmänsä opettajaan. -- Ammattimaanviljelijälle on vahingoksi -kaikki sivukonstit! Siinä on niin paljo työtä... Siitä ei ehdi -mihinkään ... eikä tarvitse ehtiä! Mitä ne sitte hyödyttävät ne muut -hommat? Pyhänä kirkoss' ja arkina pellolla, siinä on maamiehen -liikkuma-ala! - -Kanteleisen oli vaikea olla. Mies siis todellakin syyttää häntä siitä, -että poikansa on saanut hieman käsityöopetusta. Mies on nähtävästi -asiaa kauan harkinnut ja lopuksi päättänyt lähteä purkamaan mielensä -hänelle. - -Syytöksen edessä tunsi opettaja syvästi syyttömyytensä ja miestä -kohtaan alkoi herätä säälintunne, sillä hänen valituksessaan -suunnitelmiensa rikkoutumisesta oli perää. Sitä ikävämmältä tuntui -asia, kun tämä oli niitä harvoja isäntiä kylässä, joilla oli -suunnitelmia, jotka ajattelivat ja tekivät jotain muutakin kuin olivat -epätoivoisia. Kanteleinen otaksui olevansa juuri heidän miehiään -itsekin. Ainahan hän koetti kiinnittää nuorison mieliä kotikontuun ja -maanviljelykseen ... sehän oli alkanut olla hänen syvin ajatuksensa! -Melkein joka esitelmässään puhui hän siitä. - -Mutta tämä Mikkonen eli itse melkein erakkoelämää. Hänelle tuli hyvin -usein yhteensattumia kylän muiden miesten kanssa. Miestä pidettiin -hävyttömyyteen asti oman edun katsojana, -- muisteli Kanteleinen. - -Vaikea oli löytää sanoja, tässä kun oli niin suuri väärinkäsitys. Sen -vuoksi joutuikin Kanteleinen sanomaan hyvin tavallista ja -jokapäiväistä. Käsityöopetusta on Niilolle annettu hyvässä -tarkoituksessa ja Niilolla on käsitöihin taipumusta. Maamiehelle on se -taito toisen käden arvoinen. Hän pitää valitettavana jos Niilo puuhaa -pois kotoa, mutta häntä, Kanteleista, ei siitä saa syyttää. Hän -tahtoisi koko sydämestään kiinnittää nuorison mieltä maahan ja aikoo -itsekin, kun tässä vain ehtii. Hänhän rakastaa maata ja maanviljelystä. -Mikkosen suu oli ilvehymyssä. - --- Se on sitä herrain maahenkeä, sanoi. - -Jo pyrki nostattamaan Kanteleisen luontoa. Mies ensin häntä syyttää ja -loukkaa törkeästi ja sitten pilkkaa! Hiusmarto alkoi punoittaa ja -päässä kiehua. Silmä tuijottaa tuolilla istuvaa miestä aivan kuin -aikeessa iskeä kiinni. - -Silloin alottaa Mikkonen uudessa, rauhallisessa äänilajissa, aivan kuin -uuden luvun: - --- Minä tulin sitä varten, että eikö opettaja voisi puhua sille -Niilolle ja estää häntä menemästä? Se poika uskoo opettajaa enempi kuin -muita, ja... - -Äänensävy oli sovintoa etsivä ja pyytävä. - -Kanteleinen huomasi heti muutoksen. Ja vaikka hän siitä ilostui, ei -mielenkuohunsa vuoksi voinut estää tulemasta: - --- Mitäs minä... Tehän syytätte juuri minua poikanne harhaan -johtamisesta? - -Mikkonen vastasi varmalla äänellä: - --- Ja pyydän nyt teitä johtamaan poikaa jälleen takaisin isänsä -helmaan. - -Loppusanoissa oli hellä ja rukoileva sävel. Kun Kanteleinen nyt -katsahti vieraaseensa, tirkistelivät tämän mustat silmät kuopistaan -häneen kysyvinä. Miehen leuka nojasi rintaan ja silmät tuijottivat yli -kulmain. Kanteleisen itsehillintäkyky alkoi palata. Hänen vieraansa -merkillisen lumoava katse piti ikäänkuin raollaan sielun ovea, jonka -hän sanoillaan oli äsken laskenut lukosta. Mikkosen yhteenpuristuneet -huulet näyttivät sanovan: Katso, minä olen luottamuksesta sinuun -avannut itseni sinulle... Mutta minä olen valmis jälleen sulkeutumaan, -jos... - - - - -XVIII. - - -Niilo Mikkonen ja Kanteleinen sattuivat aivan pian tapaamaan toisiaan, -omituista kyllä, eräänä sunnuntaina kirkkotarhassa. Niilo istui siellä -suuren pihlajan alla, vastassaan hattupäinen tyttö. Kanteleinen osui -siihen aivan sattumalta ja aikoi kulkea tervehtien ohitse, mutta Niilo -puhutteli. Kun Kanteleinen läheni, esitteli Niilo tytön: neiti -Joenpolvi, kirkonkylän leipurin sukulainen, hiljattain tullut tänne -vierailemaan. Tyttö oli vahvasti Niilon näköinen, melkein kuin sisar; -muuten ehkä viittä vuotta Niiloa vanhempi. - -Kanteleinen pani ensi silmäyksellä merkille, että neiti Joenpolven -katseella oli omituinen imeytymisvoima. Häneenkin se imeytyi, aivan -kuin valokuvatakseen. Ennen kuin oli istunut seurassa viittä minuuttia, -tiesi jo, että näiden nuorten välillä oli rakkaussuhde, jossa pojan -lämpömäärä tavoitteli korkeita huippuja, -- mutta tyttö yritteli jo -hakkailla häntä, Kanteleista. - -Yhdessä mentiin kirkkoon ja yhdessä palattiin sieltä. Neiti Joenpolvi -kutsui tuttaviaan leipurin luokse, mutta Kanteleinen esteli, koska -hänellä oli kotikiire. Niilo olisi hyvin joutanut ja kernaasti -mennytkin. Mutta Kanteleinen suositteli yhteen matkaan ja sai vihdoin -taipumaan. - -Matkalla meni puhe itsestään Niilon koulutuumiin. Poika alkoi niistä -jutella. Kun hän tuntee itsessään suurempaa vetoa teollisuus- kuin -maanviljelysalalle, niin ajattelee, että jokaisen ihmisen on seurattava -kutsumustaan. Onhan hänellä hyvä koti, mutta isä on niin nuori mies, -ettei hän anna pojalle itsenäistä maanviljelystä ainakaan viiteentoista -vuoteen. Hänen taas on mahdotonta ajatella jäävänsä niin kauaksi ilman -omaa, itsenäisiä tehtävää... Joutuisi vanhaksi mieheksi saakka olemaan -niin kuin lasten kirjoissa. - -Hymyillen hämillään, sydän kurkussa: - --- Ja mihin siinä vaimonsakin panee, jos niin kuin sattuisi sekin -tulemaan otettua. - -Nauroi ja katsoi mitä Kanteleinen mahtaa ajatella. - -He polkivat rinnakkain pyöriään. Kanteleinen sattui katsomaan Niilon -silmiin ja kysymään suu naurussa: - --- Sulla taitaa jo olla katsottuna? - --- Ei-ei! kielsi Niilo. - --- Näytti vain, niin kuin olisit ollut tuon neiti Joenpolven lähellä. - --- Ei-ei! - -Kiusaaja nauroi: - --- Mutta kyllä sinä hänestä tykkäät. - -Niilo punastui: - --- Noo... - -Ja hymyili onnesta. - - * * * * * - -Myöhemmin matkan varrella rupesivat he puhumaan maanviljelyksestä. -Kanteleinen sanoi asiaa viime aikoina paljonpuoleisesti ajatelleensa. - --- Se on niin omituista, sanoi hän eräässä välissä, että me, -nykyaikainen nouseva polvi, niin minä kuin muutkin, tunnemme niin -herkästi sen käteisen rahan vetovoiman. Kun maamies ei saa rahaa ennen -kuin hänen työnsä hedelmä kypsyy maasta kauppaan laskettavaksi, sen -tähden vierotaan maamiehen suuriarvoista ammattia. - --- Niin se on, sekin. Ja sitte siinä talonpoikaiselämässä on tähän -aikaan jotain niin masentavaa. - -Kanteleinen rupesi kuvaamaan maanviljelysammatin merkitystä. -Maanviljelijä on Luojan oikea käsi. Hänen kätensä kautta antaa luonto -hedelmän, josta kaikki elävät, pukee viljellyn maan ihaniksi -puutarhoiksi, koettaa kiinnittää luonnosta pakoon karannutta ihmistä -takaisin luontoon... - -Mutta häntä itseä alkoi tympäistä tämä tuhansia kertoja matkittu juttu. -Se tuntui tässä aivan kuin salonkikohteliaisuudella, joka käy -tottumattomalle pian perin tympäiseväksi, mutta salonkisankarille, -jonka huulten läpi kaiken päivää virtaa koreutta, jota ei kukaan -ajattelekaan muuksi kuin tyhjänpäiväiseksi ajankuluksi, sellaiselle se -voi muuttua suosiontavoittelu- ja leipäpuheeksi. Tässähän oli rinnalla -nuori mies, jota olisi pitänyt kyetä vakuuttamaan. Hän oli luvannut -Mikkoselle koettaa parastaan. Mutta mitä enemmän hän asiata ajatteli, -sitä syvemmin tunsi, että tässä tarvitaan jotain muuta kuin -korupuheita. Sillä poika oli itsenäinen, voimakas luonne, joka aikoi -menestyä elämässä. - -He sivuuttivat erään suutarin asunnon. Mökki oli muutaman kapanalan -maapalstalla ja ympärillä kaunis puisto. Kumpaisessakin heräsi -yht'aikaa halu pistäytyä tuvassa, sillä suutari, vaikka olikin jo -vanhemmalla puolen ikäänsä, kävi usein nuorisoseuran kokouksissa ja oli -heidän tuttavansa. - -Suutari Heino loikoi puutarhassaan. Hän ihastui vieraiden tulosta, -sillä oli ollut eilisestä saakka kovin katkeralla mielellä ja toivoi -nyt saavansa hieman lohdutusta. Aiheena kärsimykseen oli ollut se, että -isäntä, jonka maasta mökintila oli ollut vuokrattuna, oli eilen taasen -karsinut suuria oksia hänen puistaan, kun oksat ulottuivat hieman talon -maan päälle ja kalvehtivat sitä. Suutari sanoi, ettei hän olisi -tapauksesta niin suuria välittänytkään, ellei tämän puiston raastaminen -olisi muodostunut jo yhtämittaiseksi, pari kertaa vuodessa tapahtuvaksi -hävitysretkeksi. Mutta siitä asti kuin nykyinen isäntä on tätä maata -omistanut -- hän oli ostanut tilan kolmisen vuotta takaperin -- on hän -joka kevät ja nyt jo kesälläkin käynyt karsimassa hänen rajallaan -olevia puita, milloinkaan ennakolta puhumatta puiden omistajalle -sanaakaan. Seuraus onkin ollut, että nyt on jo kaksi pihlajaa melkein -kuivunut, ja suutari luuletteli, että niille on tehty muutakin -vahinkoa kuivaamisen tarkoituksessa. Hän myönsi, että isännällä on -muistuttamisen syytä, kun oksat ulottuvat hänen maalleen. Hän olisi -valmis mielellään korvaamaan vahingon, jos häneltä sitä vaadittaisiin. -Mutta kun maanomistaja on ottanut tavakseen raastaa oksia hänen -rakkaista kotipuistaan melkein joka kerta kun ohi käy, tuntuu kuin -seisoisi tässä ryövärien keskellä jotka uhkaavat hävityksellä ja -masennuksella. Hän on tällä paikalla asunut pienestä pojasta ja itse -istuttanut useimmat puut. Hän rakastaa tätä kontua niin ettei sanoa -osaa. Kun näitä puita revitään, tuntuu se hänen ruumiissaan ja -sielussaan. Hänet valtaa sellainen nöyryyttävä, masentava -orpoudentunne, että... - -Liikutus keskeytti hänen puheensa. - -Nyt vasta oli hän oikein joutunut ajattelemaan, mille mahtaakaan tuntua -vanhasta torpparista, joka on nuoruudessaan raatanut sulalle maansa -kylmään korpeen ja viljellyt niitä parhaan ikänsä, kun hänet sitte -vanhana työnnetään konnultaan mierontielle... - -Suutarin kuvaus oli niin elävää ja sydämellistä, että yhteen aikaan -kimalsi kyynel jokaisen silmissä. Hän kertoi jo ajatelleensa tarjota -myötäväksi mökkinsä voidakseen etsiä jonkun sellaisen paikan, jonka -jaksaisi pikku varoillaan lunastaa omakseen. Mutta ... tämä paikka on -käynyt hänelle niin rakkaaksi, että eroaminen siitä tuntuu aivan kuin -lähtisi mieroon, josta ei enää koskaan löydä kotoiselle tuoksahtavaa -levähdyspaikkaa... - - - - -XIX. - - -Niilon herkkään mieleen oli suutarin kertomus vaikuttanut syvästi. Jo -pitkän ajan oli hän kertomusta seuratessaan ajatellut kotitalonsa -torppareita. Heillä oli kaksi torpparia ja pari mökkiläistä, joista -varsinkin torppareita isä aikoi häätää, odottaen vain aikaa. Toinen -torppareista oli jo vanha mies, torppaa viljellyt jo nykyisen isännän -isän aikana. Tämä puhuu melkein joka näkemällä häädöstä. Hänen -puheissaan voi havaita suurta levottomuutta, vaikka ukko saattoi sen -kätkeä juromielisyytensä suojiin. Mutta vasta nyt alkoi Niilo ymmärtää, -mitä tuon vanhuksen mielessä mahtoi liikkua. - -Torpan nimi oli Kivinotko. Ukon pojista oli kaksi ollut talossa -pikkurenkeinä aina rippikouluun asti. Sitten eivät enää olleet jääneet. -Niilo oli kuullut isänsä usein vihoittelevan, kun ei saanut Kivinotkon -poikia pysymään renkeinä. Joskus lie uhkauksiakin lausunut. Pojat -olivat menneet mailta matkoihinsa. Joskus vain pistäysivät vanhuksia -tapaamassa. - -Niilo ajatteli Kivinotkon vaaria ja muoria. Jos isä ajaa ne kodistaan -sitte kun kontrahtiaika loppuu, mihin he menevät? - -Mielikuvitus kehittyi hyvää vauhtia. Niilo oli niin monta sataa -talvi-iltaa vääntänyt Kivinotkon tuvassa niiden nuorimman pojan kanssa; -siellä oli ollut hauskaa ja hyvä olla. Vaari oli ollut kuin oma ja -muorilla oli poikia nuhdellessaankin suu hymyssä. Kivinotkon kotoinen -tunnelma nousi niin valtavana, että mieliala painui unelmoimaan. Jos ne -ajetaan pois, ei mitään muuta niillä ole elämisen ehtona kuin -vaivaishoito... Mutta vanhat vaivaishoitolaiset annetaan urakalle -sellaisille, jotka niiden hoidosta yrittävät ansaita. Niilo tunsi -hyvin, miten eräässä heidän maallaan olevassa mökissä hoidettiin -muuatta vanhaa, sairasta muoria. Häntä puistatti. Kerrankin oli nähnyt, -nurkan takaa salaa, miten muori porrasten luona syö paljaita, -kuorimattomia perunoita puukaukalosta ja tuvasta kuuluu mökin akan -vinkuva ääni. Akka kiroilee ensin hieman hiljemmin, mutta vinkuu sitte: --- On se rikasten Jumalakin ... kun tuollaisia lahoja pakottaa vielä -elättämähän ja täss' olis kyllä tekemistä itsensä kanss'... - -Vanhuksen hampaaton suu mutustaa perunoita hädänkiireessä, aivan kuin -varkain ja peläten että nyt tulee se vinkuvaääninen ottamaan puuvadin -pois... Herra Jumala kuinka sillä onkin nälkä! Sitte sattuu -onnettomuus, menee peruna väärään kurkkuun. Vanhus alkaa kyökätä ja -kallistuu porraskivelle kylelleen. Se toinen tulee tuvasta kuin vihuri. -Katsoo, tuijottaa. - --- Joko se nyt? mutisee. - -Mutta auttamaan ei vanhusta käy, vaan painautuu takaisin tupaan ja -vetää oven perässään kiinni. - -Sillä kertaa ei muori kuollut, mutta kuva säilyi Niilon mielessä -kaameana ja pelottavana. Nyt hän ei päässyt mihinkään siitä, että -mielikuvitus asetti Kivinotkon muorin siihen porraskivelle ja se siinä -valitti: - --- Voi sitä Mikkosen isäntää kun ajoi meidät maantielle... Voi Jumala -sitä Mikkosen isäntää kun pani meidät maantielle... Voi, voi, voi... - -Sitte hänellä on peruna kurkussa ja tuvasta tulee akka ja kiroilee. - -Kylmä hiki alkoi virtailla pitkin selkää. Kun suutari Heino ja opettaja -Kanteleinen juttelivat, voi Niilo enään ainoastaan hyvin hämärästi -seurata. Hänen sielussaan vallitsi suuri myrsky. - -... Minäkö kyntäisin heidän entisiä maitaan? Kyntäisin ja kylväisin ja -leikkaisin ja jyviä kokoisin ja hyvin voisin niistä, aivan kuin -rehellisesti saadusta omaisuudesta iloitsisin isäni kanssa ja -rikastuisin, kuu meidänkin molemmat torpparit ajettaisiin maanpakoon? -Meillä ei olisi enää mökkiläisiäkään naapureina... Kaikin ne -elinaikansa kantaisivat meille vihaa, isälleni ja minulle ja äidille ja -siskoille ... ja me olisimme maallamme heidän piirittäminään kuin -vihatut pahantekijät. - -... Se olisi kirottua elämää, ajatteli hän. Siinä samassa meni mieleen -neiti Joenpolvi. Tuskallisten mielikuvain yli yritti nousta autuas -tunnelma ja sijoittaa heidät Mikkosen porstuakamariin nuorena -pariskuntana. Mutta se särkyi heti siihen että Kivinotkon vaari veti -tuttuja pieksusaappaitaan ohi Mikkosen tarhaportin, selkä oli tutussa -köyryssään niin ikään, mutta silmässä oli vihainen isku ja hampaaton -suu oli rumasti väärällään, aivan kuin aikeissa purra hammasta, ja hän -pui nyrkkiä taloon päin. - -... Ei ikänä siihen taloon! ei ikänä ... ei ikänä! Hän etsisi paikkansa -vaikka maan ääristä ja rupeisi sosialistiksi ja... Neiti Joenpolvi -seurasi mukana taas näillä mielikuvituksen uhmaretkillä, ja ahdistus -tuntui hieman vapauttavan. - -Toiset juttelivat juuri suutari Heinon pojasta, joka oli -rakennusmestari, ja se sai Niilon huomion hieman enemmän kiintymään -heidän jutteluunsa. Suutari kertoi että hänen poikaansa oli tänä kesänä -kohdellut kova onni. Ensin teki urakoitsija, jonka palveluksessa poika -oli, vararikon, ja asiat kiertyivät niin, että poika jäi ilman -puolentoista kuukauden palkkaa. Sitte otti poika omiin nimiinsä pikku -urakan, mutta miehet, jotka olivat lupautuneet töihin, tekivät lakon ja -julistivat työmaan lakkotilaan. Heino kertoi tästä kaikesta hyvin -surullisella äänellä. Lopuksi jouduttiin filosofoimaan siitä, miten -merkilliseksi on aika tullut, kun ei enää mikään kannata. - -Kotimatkalla sukeutui Niilon ja Kanteleisen keskustelu Niilon -koulupuuhaan. Kanteleinen kertoi Mikkosen käynnistä luonaan ja ilmoitti -minkä tehtävän Mikkonen oli hänelle uskonut. Poika ihmetteli, mutta -samalla nousi omanarvontunto. Hän ei ollut juuri koskaan havainnut -sellaista itsetunnon nousuvirtaa itsessään. - -Äskeinen sisällisten ristiriitojen myrsky oli hieman tauonnut. Siltä -pohjalta tämä itsetunto nyt nousi kuin tuliteränä, uutena uskona, joka -murtaa vuoria. - -... Isäkin siis todella pitää minusta! Se oli niin iloinen havainto -tämän kaiken keskellä, että oikein pyrki nauru. - -Tässä, hieman hermostuneessa ilonhuumauksessa pääsi Niilon suusta -sanoja, joista Kanteleinen voi päättää, että neiti Joenpolven kanssa -oli jo ollut puhetta kihlauksesta ja että teollisuuskoulu-ajatus oli -kotoisin neiti Joenpolvesta. - -Kanteleisen oli hieman vaikea pidätellä hymyään, näissä ajatuksissa kun -oli hänen mielestään niin harkitsematonta lapsellisuutta ja kiihkeätä -älyttömyyttä. Keskustellessaan hän havaitsi ilokseen, että isän halu -pidättää poika kotona oli tehnyt Niiloon hyvän vaikutuksen. Ne vain -eivät näy voineen keskenään jutella ja selvitellä asioita. Niilon -herkkämielisyys antoi hyviä toiveita siitä, että isän halu tulisi -täytetyksi. - -Lähestyttäessä Mikkosen taloa hyppäsi Kanteleinen pyörältään. Niilo -teki samoin. - --- Sinä saat heittää pois sen teollisuuskouluhaaveen, sanoi Kanteleinen -ja katsoi hymähtäen toveriinsa. - -Näki että Niilon oli vaikea vastata niin tai näin. - --- Kun se isä oliskin vähän toisellainen, pääsi häneltä. - --- Sinuako kohtaan vai miten? - --- Sitäkin ... taitaisi se aina mennä muuten, mutta jos se alkaa häätää -niitä torppareita, niin... - -Pojalta pääsi itku. - --- Täällä ei ilkee sitte enää silmitellä. - -Hän kiinnitti aran, tunteellisen katseensa Kanteleiseen, ikään kuin -apua anoen. - -Ei, siilien oli keksittävä esteitä! Mikkosen isäntää pitää ottaa -lujille siitä. Olisipa sekin, jos nyt juuri hän, yksi kylän etevimpiä -talousmiehiä, alkaisi häätää maallaan asuvia. Hän, Kanteleinen, sanoo -kyllä suorat sanat. - -Niilo epäili, ettei se hyödytä mitään. Mutta Kanteleinen oli saanut -kiinni innostuksestaan eikä häntä voinut mikään estää yrittämästä. - --- Mennään juttelemaan isäsi kanssa! - -Niilo katsoi kysyen, aivan kuin päässään aprikoiden, mahtaisiko se -käydä laatuun. - --- Mennään vain, äänsi vihdoin kaksimielisenä. - --- Minä olen saanut isältäsi tehtävän tuoda sinut hänen helmaansa. Nyt -vien sinut. Pannaan ehdot. - --- Mennään! Niilo huudahti, aivan kuin asia nyt vasta olisi selvinnyt. - - * * * * * - -Sinä iltana sai Mikkonen poikansa ja Mikkosen maalla asujat uudet -kontrahtinsa. - -Kolmen viikon kuluttua meni neiti Joenpolvi kihloihin erään kirkonkylän -kauppa-apulaisen kanssa. - - - - -XX. - - -Polvella toisensa jälkeen oli Kyläsuolta ihanimmat lapsuudenmuistonsa. -Se antoi marjoja ja kanervain lemua. Mutta sitte kun tultiin -vanhemmiksi eikä enää käyty marjassa, rupesi suo tuntumaan joutavalta -ja vastenmieliseltä. Se ei antanut täysikasvuisille mitään. Sen -reunamilla oli yksi ja toinen aikojen kuluessa yrittänyt viljelystyötä. -Mutta kun rahkaa oli toista syltä paksulta ja sitä yritettiin -polttamalla kuluttaa kyynärälaskulla, siirtyi miespolvi toisensa -jälkeen hautaan, poltettuaan osansa Kyläsuon reunamia, pääsemättä silti -sopivaan, hedelmälliseen korkeuteen. Kyläsuo oli vielä huononlaista -palamaan. Piti olla niin perin valitut ilmat, vesi kun asusti -suosammalen kukassa, ilkkui ja uhmasi siitä viljelijän palvelukseen -antautunutta tulista elementtiä. - -Aikojen kuluessa oli jo parikin kertaa yritetty Kyläsuon läpi suurta -viemäriä joidenkin entisajan viljelysurhojen toimesta. Mutta kylä väsyi -ja riitaantui aina vaikeuksien eteen tultaessa. Oja jäi silloin aina -kesken ja umpeen painuessaan hautasi suohon kuohahtaneen innostuksen -sataiset työpäivät ja hikipisarat odottamaan maahengen heräämisen -kultaista aamusarastusta. - -Noin kymmenkunta vuotta takaperin oli Kyläsuolle puuhattu oikein -virallisten tointen avulla tarkastus. Muuan laskuoja, joka kiersi -osaltaan Kyläsuon reunoja, kiinnitti silloin kylän edistysmiesten -huomiota. Etupäässä liikkuivat Piilomäen porvari ja Varamäki. Piilomäen -porvarilla oli maatalokin ja häntä pidettiin hyvänpuoleisena -asumamiehenä. He luulivat, että johtamalla tähän ojaan pari sivuojaa -eräästä keitaan tapaisesta keskeltä suota iso ala suosta joutuisi -kuivaustilaan. Mutta useimmat osakkaat olivat elämänsä varrella -tottuneet siihen käsitykseen että kaikki, jotka olivat yrittäneet -Kyläsuota viljelykselle, olivat joutuneet narreiksi ja naurettaviksi, -pantuaan siihen rahansa, jota ei enää mitenkään takaisin saatu. Eikä -tämä uusikaan yritys ollut sen kummempi. Heistä oli vain naurettavan -lapsellista se, että oli voitu niin pian unohtaa edellisten polvien -ikävät kokemukset. Mutta suututtavaa oli se, että nyt vielä oikein -kruunun voimalla aijottiin pakottaa järkevämpiä rajanaapureitakin -samaan hulluuteen! - -Tosin viimeaikoina olivat sanomalehdet alkaneet kirjoittaa rahkasoiden -uusista viljelystavoista, mutta ne olivat niitä kamarijuttuja, joita ei -vakava maamies usko. Kukaan kylän isännistä ei tosin ollut käynyt -koskaan itse katselemassa uudenaikaisemmilla suonviljelyksillä, kun -eivät olleet sattuneet kulkemaan eikä aloksesta viitsinyt lähteä -joutaville huvimatkoille; mutta asian tiesi kokemuksesta ilman -näkemättäkin. Olihan heillä jokaisella Kyläsuon reunaa sen verran -viljelyksellä, että sen luonteen tunsi. Varamäki ja Piilomäen porvari -saatiin lannistetuksi taas silläkin kertaa. Siihen vaikutti suureksi -osaksi sekin, että Varamäki jo silloin ajatteli talonsa jättämistä -pojalleen ja Piilomäki suunnitteli myymistä. - -Mutta Varamäen nuori isäntä oli kerran sattunut -maanviljelysretkeilijäin joukkoon, jotka tarkastelivat suonviljelyksiä -eräällä ulkokunnan pikkutilalla. Siinä oli saavutettu aivan -ihmetuloksia samallaisella maalla kuin Kyläsuo. - -Siltä retkeltään tuli nuori Varamäki suonviljelysinnostuksen -tartuttamana. Ensimäinen mies, jolle hän kertoi havaintonsa, oli hänen -oma isänsä. - -Sillä kertaa olisi pitänyt olla näkemässä Varamäkeä. Ukon -vaaleansiniset silmät säihkyivät ja melkein koko mällinsä hän syleksi -vesilaatikkoon, niin hermostuneen innostunut mies oli. - --- Enkö minä ole sitä sanonut! -- Kas sitä! No en minä sentään sillä -lailla panisi, tuota, mutta ... se ei kannata. Mutta se, kas kun ovat -huomanneet... - -Näin huudahteli vanhentunut suoviljelyksen unelmoitsija poikansa -kertomuksen kestäessä. - -Tässä keskustelussa kiintyi havainto siihen huomiota herättävään -elämänsähköön, joka virtaili näiden miesten välillä. Vanha mies, jo -vuosia elänyt syrjässä, vähässätuvassa eläkkeellä, elämäntyönsä -varsinaisesti päättäneenä, tunsi yhtäkkiä että eräs ihanne, joka oli -toimivana elänyt hänen sielussaan vuosikymmeniä, sitten peittynyt ja -häipynyt toteutumattomana, nyt oli toteutumistaan varten nousemassa -uudelleen näköpiiriin. Tämä tietoisuuteen yhtäkkiä ilmestynyt havainto -vaikutti niin valtavana, että sydän pampatti, veri kuohahteli ja -voimantunto kohosi aivan kuin uusiin miehuudentöihin. Se oli jotain -samallaista kuin tiedemiehen tunne silloin, kun hän havaitsee -elinaikaisten tutkimustensa olevan vihdoinkin johtamassa kirkastettuun -lopputulokseen, onnelliseen ratkaisuun. Mutta tätä Kyläsuon entistä -tutkijaa ja viljelyksen yrittäjää lämmitti samalla aivan välittömästi -iloinen tietoisuus siitä, että hänen suonviljelysaavistuksensa -toteutumisen kertojana seisoi tuossa hänen oma, ainoa poikansa, jota -liikutti ja innosti nyt aivan sama ajatus kuin häntä aikoinaan. Moneen -kertaan uudisti vaari: -- Niin, noh, pane toimeen Kyläsuolla. Siinä on -tilaa! - --- Koetan minä, vakuutti poika, nyykäyttäen päätä lujasti niin että -väkevä leuka kosketti melkein rintaa. - -Ojista vaari oli jyrkästi eri mieltä, sen hän erotti kohta. Nuori -isäntä näet kertoi uudenaikaisista mataloista suo-ojista, joita -retkeilyllä oli nähnyt ja kuullut puolustettavan. Vaari oli taas aivan -ratkaisevasti syvien ojien mies. Suon lannoitusta ja viljelemistä ilman -polttoa hän ajatteli ja kuunteli, tehden joissakin kohdissa lieviä -vastaväitteitä, usein myöntäen mahdollisuudet. - -Siitä oli nyt kulunut muutamia vuosia ja Varamäen suonviljelykset -Kyläsuon reunassa olivat joka vuosi laajentuneet. Vanha isäntä oli -siellä melkein aina mukana. Kilpaa poikansa kanssa oli hän ruvennut -lukemaan suonviljelyskirjallisuutta. Näin pantiin yhteen vanhan miehen -kokemus, molempain into ja asianharrastus, yhteinen tieto ja äly. Tämän -yhteistyön kautta saavutettiin erinomaisia tuloksia. Viime suvena oli -jo käynyt pari retkikuntaakin Varamäen suonviljelyksillä. - -Mutta suurin osa omankyläisiä kiersi julkisesti tätä viljelyspaikkaa. -Salaisesti, valoisina kesäöinä jotkut joskus siellä pistäysivät. Kun -tällaisia miehiä sattui yhteen, puhuivat he pilkallisesti ja käyttäen -laskutaitoaan osoittivat selvillä numeroilla miten paljo kallista -työtä, savenajoa ja kalliita lantoja tuo viljelys kysyy, joten sen -täytyy tuottaa puhdasta tappiota. - -Varamäellä taas olivat omat tilikirjansa, jotka näyttivät toista. -Kokemus oli lyhytaikaista, mutta se oli innostavaa. Hän odotti vain -aikaa, milloin voisi osoittaa kyläkunnalle suuren suunnitelman koko -Kyläsuon viljelykseen laittamisesta. - -Piilomäen porvari ei ollut vielä myönyt taloaan. Mies oli ruvennut -sitävastoin saamaan päähänsä osuustoiminnallisia aatteita, jonka vuoksi -suunnitteli kaupan lopettamista ja maatalon pitämistä. Mikään -varsinainen uudistuksenmies ei hän enää ollut, sillä paras aika oli -elettynä. Mutta hänen maansa olivat vuoroviljelyksessä, ja siinä -suhteessa oli hän Jokirannan viljelyksen harvoja edistysmiehiä. -Toistaiseksi ei hänen vuoroviljelyksensä kuitenkaan vaikuttanut -kyläkunnan miehiin esimerkillisesti, sillä hänen otaksuttiin pitävän -sitä yllä kaupasta saamillaan rahoilla. Hätäkö sellaisten on! - -Kolmas huomattava maatalousmies oli Mikkonen. Hänen erikoisalanaan oli -karjatalous. Muuten oli sattunut niin sopivasti, että tässä emäntä ja -isäntä olivat molemmat innostuneet samaan talousalaan. Heillä oli -hyvänpuoleisia luonnonniittyjä ja hakamaata. Mutta karjatalous vei -itsestään myöskin heinänviljelykseen. Muutamassa vuodessa oli Mikkosen -maidon vienti meijeriin kohonnut ensimäiselle sijalle koko kylässä. -Siellä oli kuitenkin puolta isompiakin taloja. Sellainen saavutus -innosti. - - * * * * * - -Näiden ihmisten kanssa seurustellessaan tunsi Kanteleinen aina -omituisesti elähyttäviä vaikutelmia. Sen sijaan sai useista toisista -taloista palata hyvin lamautuneena. Niissä ei juuri koskaan puhuttu -maanviljelyksestä. Sivuansiot olivat hyvin halutuita. Varsinkin -asiamiestoimet, joilla voi ansaita vähän rahaa, olivat mieluisia. Sillä -aikaa sai maa hoitaa melkein yksin itseään ja antaa satoa sen verran, -minkä luonto sopivain ilmain vallitessa milloinkin omasta alotteestaan -saattoi antaa. - -Moni talollinen uneksi ja odotti, itsekään tietämättä mitä, tai ketä. -Odottaja ei näihin luonnon asioihin pyrkinyt itsetietoisena viljelijänä -sekaantumaan. Hän suoritti maamiestehtävänsä kuin papin "taksvärkkäri": -teki nurkuen päivätyönsä, suunnitteli aina päässään karkutuumia ja -vaivasi mieltään ainoalla mielenkiintoisella kysymyksellä: Mistähän -sais rahaa? - - - - -XXI. - - -Tuli taas syksy. Koulu alotti työnsä verrattain pienellä -oppilasmäärällä. Opettaja kummasteli, eikä arvannut syytä tähän. -Kyseltyään asiaa vanhemmilta tuli siihen käsitykseen, että ilmiön -vaikutti kyläkuntahengen yleislamaus. Mikä selitti tarkemmin syyksi -sen, että lapsia tarvittiin kotitöihin, kun ei aijottu ottaa talveksi -palvelijoita. Kuka oli mielestänsä saanut niin heikon vuoden, ettei -jaksanut maksaa lasten koulumenoja. Mäkitupalaiset pelkäsivät -työnpuutetta. Joidenkuiden mukulat eivät olleet tahtoneet itse tulla -kouluun, eikä viitsitty pakottaa ... omahan heidän on asiansa. Eräät -sanoivat, että oli meinattu kyllä, mutta niinpä se jäi, kun ei tullut -ajalliseksi. Lopuksi oli niitä, jotka eivät esittäneet mitään syitä, -sekä sellaisia, jotka suu naurussa, jonkunlaisella itsetietoisella -tyydytyksen tunteella selittivät, ettei uskota koulusta olevan mitään -hyötyä talonpoikaisten ja mäkitupalaisväen lapsille. Tämän perässä -seurasi se vanha juttu: kyllähän ne työtä oppivat ja osaavat tehdä -ilman kouluakin ja ... "mikä lie syynä, pikemmin niinkuin parempia -työntekijöitä tahtoo tulla niistä, jotka eivät ole kansakoulua -käyneet". Tähän innostuttavaan väitteeseen filosofoitiin lisiä. Ne -tulevat jo kansakoulussakin melkein liian viisaiksi, niin viisaiksi, -ettei se suuri järki ja taito enää mahdu eikä asetu askaroimaan näissä -mullantonkimis-asioissa. Lueteltiin esimerkkejä omalta kylältä ja -pitäjäältä, miten monikin, joka oli ollut etevä kansakoulussa, sekä -monet, jotka olivat käyneet vielä kansanopiston, olivat tulleet -vastahakoisiksi näihin talonpoikaisiin töihin. He nyt olivat tuumineet, -että jos koettaisi osan mukuloistaan jättää vähän vähemmälle -koulunkäynnille. Saahan myöhemmin nähdä, tarttuuko niihinkin se sama -liikkuma ja herrastelutauti kuin toisiinkin. Mutta ei luulisi -- -arvailtiin -- kun eivät osaa muuta kuin tätä oikoista rongottamista, että -niillä on niinkään vientiä. Kun niiden järki pysyy kohtuuden rajoissa -eivätkä osaa niin näppärästi kaikkia viisauksia, niin eivät kelpaa -maailmalle... - -Se oli heistäkin tietysti eri asia, jos aikoi lapsiansa jollekin muulle -alalle kuin näihin kotoisiin maanviljelyshommiin... Mutta kun heillä ei -aijottu, niin jääköön nyt kokeeksi koulusta pois. - -Kanteleinen joutui näitä väitteitä punnitsemaan nyt aivan uudessa, oman -kokemuksen valossa. Häneen ei ollut vielä päässyt juurtumaan niin -vakaantunut usko koulun ehdottomasti oikeaan vaikutukseen, että hän -olisi voinut edes useimmille näille arvostelijoille välinpitämättömästi -nauraa. Päin vastoin kansan arvostelu voimakkaasti painoi häntä. - -Tutustuttuaan näinä vuosina jokseenkin perinpohjin Jokirannan -kyläkuntasielun elämänilmiöihin, tunsi hän nyt kuin näillä -arvosteluilla olisi ollut jonkunverran asiallista pohjaa. Esimerkiksi -nuorisoseuran pojista oli moni lähtenyt etsimään toisenlaisia töitä -kuin maatyöt, ja monihan niistä oli kylän lahjakkaimpia. - -Mutta missä on tämän perussyy? Onko se siinä, että oppi luonnostaan -vieroittaa maatöistä, vai siinäkö, ettei maanviljelystyö nykyhetkellä -ja varsinkaan tässä kyläkunnassa kykene tyydyttämään kyllin hyvin -sivistyneessä nuorisossa sitä, jota voisi nimittää työsieluksi? - -... Onko maanviljelystyöllä nykyhetkellä ehkä liian alhaiset -vaatimukset, niin ettei se voi enää herättää nuorissa sitä palkinnon -toivoa, elämänilon-uskovaista odotusta, minkä tämä työ teki ennen? -Työiloa? - -... Ehkä tämän rinnalla vaikuttaa toisena tekijänä herännyt -vapaudentunne? Kotikylään sitovat siteet on kehitys katkonut. Ennen ei -nuorilla ollut kotikylän ulkopuolella mitään mahdollisuuksia saada -toisellaisia ansiotöitä, eipä juuri ollenkaan töitä. Oltiin koko lailla -kotipaikkaan sidotuita. Kotikunnan ulkopuolella uhkasi nälkä. Joskin -maa tuotti usein katovuosia, oli kuitenkin turvallisinta pysyä kotona -tahi renkinä niillä ehdoilla mitkä tarjottiin. - -... Silloin oli ulkomaailma suljettu tällaisilta pojilta. Nyt niille -ovat tiet avoimina kaikkialle. Nuoret juoksevat intomielin -maailmanrannalla uteliaisuuden yllyttäminä, elämänuran ja sopivan työn -etsiminen asiana. Sydämet ovat täynnä levotonta odotusta, uusien olojen -synnyttämää innostusta ... aivan kuin 2-vuotias, joka päästyään -pihaveräjästä lähtee lujan uskon ja itseluottamuksen varustuksissa -raaputtamaan tavoittaakseen taivaslaella kiiluvaa tähteä. - -... Mutta mitä tuovat nämä vapaudet meille? Mitä ne vaikuttavat -Jokirannan kyläkuntaelämään? Juokseeko kaikki kansakoulun käynyt -nuoriso käsistä? Jääkö tänne vain tietämätöntä nuorisoa, niitä, jotka -eivät uskalla lähteä, joilta isät sulkevat väkivalloin kehityksen tien? -Niihinkö pitää perustaa tämän laajan maanviljelys-kyläkunnan -tulevaisuuden turva? - -Niihin, jotka eivät saa edes kansakoulua?... - -Hän oli juuri tulossa Pikku-Passista. Siellä oli teräväkielinen isäntä. -Hieman jo tuskastuneena tämän arveluihin, oli Kanteleinen sanonut, että -jos koulun työstä sillä tavalla ajatellaan, niin hänen työnsä tuottaa -tälle kyläkunnalle suurta vahinkoa. - --- Minähän tässä juuri olen se mies, joka opettajana availen lapsille -uusia näköaloja, herätän heissä ikävän sellaisiin olojen uudistuksiin, -joille ei kotikylässä nykyään ole tyydytysmahdollisuuksia? - -Pikku-Passi oli imenyt piippuaan ja kysynyt, vastaamatta opettajan -purkaukseen: - --- Kyllä koulukin hyvä on, älkää nyt, mutta... Pitääkö sen nyt -ehdottomasti tehdä tämä maatyö vastenmieliseksi? Ajattelen vain että -eikö voisi opettaa niinkin että se tulisi mieluisaksi? Minä en häntä -ymmärrä. - -Kanteleinen oli juuri ajatellut: - -Maanviljelyksen etu ja menestys siis vaatisi koulujen hävittämistä! - -Mutta tuota ajatusta ei hän aluksikaan ottanut vakavasti. Pikku-Passin -kysymys vei hänet uudestaan asialliselle pohjalle. - --- Niin ... siinähän se on koko kysymyksen ydin: millä tavalla opettaa, -mitä opettaa? - --- Niin, niin, sitä minäkin! Kyllä koulu hyvä on, mutta ... kun vain -tietäis mitä opettaa, jutteli Pikku-Passi, aivan kuin sovitellen ja -lauhdutellen kiihtynyttä opettajaa. - - - - -XXII. - - -Viime hetkessä, vielä jutellessa Pikku-Passin kanssa, pujahti -Kanteleisen mieleen vanhoillisuuden arvoitus. - -... Siinä on jotain saman tapaista kiihotusta kuin esimerkiksi villin -kumouksellisuuden huimuudessa. Pikku Passinkin silmät paloivat äsken -juuri silloin kun mies jyrkimmin arvosteli kouluja. Näki, että se -tuli sielusta. Mutta sitte lopulta, kun mies rupesi sovittelemaan, veti -jo verhon oikean ajatuksen yli. - -... Vakaumuksella ei vanhoillisuudessakaan saata olla niin tärkeä -tehtävä kuin itsekkäisyyden kutkuttavalla tunteella, ajatteli hän. - -... Taistella vanhan puolesta! kas siinä ajatus, joka panee esimerkiksi -Erkkilän isännän silmät loistamaan, joskus myöskin ukko Varamäen. -Mieleen meni monta muuta isäntää ja mökkiläistä, varsinkin vanhimpia. -Kun ne puhuivat vanhasta Jokirannasta, sellaisenaan kuin se oli ollut -ennen, meni monasti kyynel silmään. Silloin oli sydän mukana. -Menneisyys nousi muistojen hetkillä kuin ihana, harsoon kääritty -unelma. Näillä hetkillä nuo vanhenevat, karkeat miehet usein puhuessaan -tapasivat niin hienon-tunteellisia sanoja ja äänenpainoja, että -kuulijankin sydän värähti. Joskus saattoi joutua vaistomaisesti -kysäsemään itseltään: niinkö lyhykäinen aika onkin vasta kulunut siitä -kun Paratiisista lähdettiin? - -Mutta nämä entisyysmuistelmain kauniit vivahdukset loivatkin akkojen -sielunelämään uutta valaistusta. Ennen olikin näihin sieluihin -kurkistettu vain raakuuden loimuavassa, intohimoisessa valossa. Silloin -näyttää kaikki niin perin toisellaiselta. Mutta nyt! Heidän -elämänilonsa melkein kaikki lähteet olivat siellä menneisyydessä. Tänne -vanhuuteen oli seurannut mukana vain tupakka, viina, naapuririidat, yhä -tiukemmaksi käyvä taloudellinen ahdinko. Ja tulevaisuus seisoi edessä -kuin vaivalloinen mäkitie, jota piti nousta raskasta kuormaa raahaten, -saaden toisinaan kiirehtivän piiskaniskun, sillä aikaa kun muut elivät -helposti ja saivat huvitellakin. - -... Ainoan ilonheijastuksen toi tähän raahustamiseen uskonelämä. Se -yhtyy jossain etäällä lapsuudenmuistoihin... Sinne saattaa tuijotella -silmänsä sokeiksi ja näkee kuitenkin hämärtävien kyynelten läpi... -Siellä taivas ja maa sulavat yhteen, kuin etäisellä järviulapalla tahi -merellä. Toisinaan on vaikea erottaa, mikä kuuluu maahan, kaukaisiin -lapsuudenmuistoihin, mikä taivaaseen, tulevaisuuden tähtitarhaiseen -päämäärään... Mutta sen erottaa, tuntee aina selvästi, että matka käy -yhä vaivalloisemmaksi, ilotilat harvinaisemmiksi, elämä ympärillä -vieraammaksi... - -... Se on vanhan kohtalo, ajatteli Kanteleinen syvällä osanotolla. -Suuri osa vanhenevasta polvesta elää tätä maallista, nykyistä elämää -aivan muukalaistunnossa. Esimerkiksi samalla tavalla kuin -Amerikassakävijä elää siirtolaiselämää. Viime mainittujen matkan -päämääränä on kuitenkin Suomi. Se antaa heidän vaellukselleen -maallis-ihanteellisen tulevaisuuden-valaistuksen. Mutta näillä ukoilla, -jotka ovat elämänsä uurastaneet samoissa kylissä, heillä ei sellaista -elävöittävää, kiihottavaa yllytintä ole. He vaeltavat loppuaan kohti -aivan kuin sumussa. - -... Sillä välin rientää aika ohitse. Se tempaa mukaansa nuorta väkeä, -jota vanhain ajatustapa ei rahtuakaan houkuttele pysähtymään heidän -seuraansa. Niin menee heidän käsistään oma sukuhedelmänsäkin. - -... Ja luonto heidän ympärillään nukkuu. He omistavat maan ja antavat -sen uinua viljelemätönnä aivan kuin saituri, joka säilyttää rahojaan -kirstunpohjalla, uskaltamatta niitä lainata elämää synnyttävään -liikkeeseen... - --- _Tällaiseen_ elämään tyytyväistä nuorisoa olisi koulun mahdoton -kasvattaakaan, -- se olisi rikos! huudahti Kanteleinen, ja tunnolta -vyöryi raskas paino. - -Ajattelu jatkui. - -... Mutta eikö koulu voisi luoda maanviljelijälle maallista ihannetta, -jonka voima ja keskus olisi maan hedelmöittämisessä? Liikemiehellä -on kiihottimena yritteliäisyytensä ja rikastumismahdollisuus, -sosialidemokratisella työmiehellä mahtava luokka-yhteistuntonsa ja -virkamiehellä ylennystoiveensa, mutta vanhoillisella maamiehellä ei ole -mitään ponnistavaa kiihotinta. - -... Ja kuitenkin, mitä elämää ja elämän edellytyksiä lupaakaan maa -tulevaisuuden viljelijälle!... - -Kanteleisen ajatus pysähtyi nuoreen Varamäkeen ja hieno valoviiru alkoi -pilkistää hänen mielikuviinsa. - -... Siinähän on esimerkin mies! Hänellä on maallinen ihanne: Kyläsuo. -Ja vielä peritty ihanne. He molemmat ajattelevat Kyläsuota kuin -tiedemies tutkimusaihettaan, -- ja uskovat siihen. - --- _Uskovat_! - -... Se onkin pääasia. - -Mikkosen navetta tuli tähän täydennykseksi. Siihen taloon tuotti karja -todellakin elämäniloa... - -... He tuntevat että heillä on maailmassa tehtävä, jota voi edistää. - --- _Edistää_!... Tuntea voivansa edistyä, siinähän elämäntaian -salaisuus... - -Kanteleinen johtui miettimään miten yleinen joukkomielipide kehittyy, -ottaa uusia, yllättäviä suuntia, innostuu ja valloittaa. Muisteli -suurlakon aikoja. Silloin meni suuret määrät vanhentuneita -joukkokäsitteitä nurin, eivätkä ole sittemmin nousseet. - -... Uudet uskonnolliset suunnat valloittavat joskus aivan lyhyessä -hetkessä kokonaisia kyläkuntia. Se on kyllä tunnetta vain. Mutta -sittenkin saa älykin osansa vaikutelmista. - --- Osuustoiminta on kokonaan älyn kysymys, mutta mihin se tulee ilman -suurta joukkotunnetta? - -Hän ajatteli muita yhtymiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia. Tunsi -sonniyhdistyksiä, maamiesseuroja, puima- ja turvepehkuosuuskuntia, -osuuskassoja, meijeriosuuskuntia, osuuskauppoja. Vaikeastihan ne monet -toimivat, mutta toiset hyvin... Siinä oli kuitenkin jotain siitä, mikä -tulevaisuudessa tulee hallitsemaan, johtamaan, innostamaan -ihmisjoukkoja, antamaan heidän tuntea edistyvänsä joukolla. Kymmenen -vuotta aikaisemmin olivat nämä suureksi osaksi tulevaisuudenunelmia, -nämäkin. - -Jokirannalla oltiin vain hieman jälellä. - --- Mutta kuka on velvollinen? kysyi hän itseltään ajatellen Jokirannan -mukaanjoudattamista. - -Joku sisässä kuiskasi taasen: - --- Sinä! - -Hän tunsi ruumiissaan vienoa väristystä. Tuo ääni oli jo vanha tuttu, -säälimätön. Mutta samalla helähti siinä evankelinen lupaus -elämänilosta, joka on velvollisuuden mukaisesti täytetyn työn -suuriarvoinen hedelmä. - -Mielessä vilahti kirkastava ajatus: minä olen opettajana samassa -asemassa kuin he maamiehinä! He eivät osaa saada maasta parasta -hedelmää. -- Osaanko minä sitä saada nuorisosta? - -... Kuinka minä heitä moitin? - -Ahdisti. Sama vertailu oli jossain muodossa ennenkin ollut mielessä -painostamassa. Silloin oli joku sisäinen ääni joskus kuiskannut mieleen -pakoajatuksen: etsi joku kirkonkylän koulu, jossa ovat edistyneemmät -olot ja useampia opettajia, siis helpompaa! Tämä kiusaus ei ollut vielä -kuitenkaan päässyt koskaan valtaavaksi siksi, että hän oli iloisempina -hetkinään aina jyrkästi tuominnut opettajistossa tuon salokyliä -kiertävän pakolaisuuden. - --- Kykenenkö? Uskallanko? Pakenenko? - -Ahdistus oli taas niin valtava, että hän lankesi polvilleen huoneensa -lattialle. - -Kun Kanteleinen hikeä tippuen nousi, oli hänellä jo mielessä hieman -epämääräinen kuva siitä, miten taasen alottaisi. Pakoa ei hän enää -ajatellut. - -Hän meni ulos. Oli leppoisa syyskuun iltahämärä. Kävellessä koulun -tiellä muistui mieleen se iltahetki, jolloin nuorisoseuran johtokunta -oli ensi kertaa koululla koossa. Hän muisti, miten sielua täyttävä -tunne silloin omisti Jokirannalla suuren elämäntehtävän. Tälle -muistelmalle Kanteleinen ensin hymähti, mutta sitte se jo vahvisti -häntä äsken ajattelemiaan suunnitelmia tarkastellessa. - --- Miksei täällä yhtä hyvin kuin muualla! - -Tänä syksynä oli koulun maasta osa aurattu. Sitä oli siinä kahden -puolen tietä 2 hehtaarin ala. Koko alue oli ollut usean opettajan -aikana koskematta. Koululla ei ollut monena kesänä ollut asukasta -ollenkaan. Maasta oli korjattu minkä se itsestään antoi heikkoa heinää. -Aurattu maa nosti taas vanhan, tällä kertaa aivan uuden ja vahvan -kotiseututunnelman. Kanteleinen hyppäsi pellonpientareelle. - -... Tämä nyt on hänen maatansa... - --- Sepä on omituista, virkkoi hän ääneen. Tämä tekee ihmiseen nyt aivan -toisen vaikutuksen kuin silloin, jolloin vain niittomiehenä niitystä -sianvillaa keritsi. - -Kanteleinen oli menossa tapaamaan morsiantaan. Heidän piti viettää -häitä muutamain viikkojen kuluttua. - -Mies asteli jalan, kun polkupyörä oli unohtunut kotiin. Ajatusten -keskipisteeseen sai taasen morsian. Tämän-iltaiset rikkaat mielikuvat -ja ajatukset liittyivät tytön ympärille kuin säteet. Lopultakin hän oli -kaiken keskipiste taas. Ajatusten ahdistava luonne helpotti. Sen sijaan -nyt monet uudesti muodostuneet mielikuvat innostivat. Kesken kaikkea -selvisi aivan kuin sumusta: - --- Olen mies! - -Tämä tuli yhteydessä sen ajatuksen kanssa, joka selitteli: olet kohta -nainut mies... Kesken tietä hän pysähtyi. - --- Mies! kertasi hän nousevalla itsetunnolla. Uhkuva voima ikään kuin -pakotti tekemään muutamia voimistusliikkeitä. Tuntui hetkisen siltä, -kuin siinä olisi ollut lapsi, hyvin vallaton lapsi, joka ei tiedä mihin -käyttää ylenmäärin pursuvia voimiaan. - -Nyt hän taas oli onnellinen. Ajatusten ympäröimä ilmakehä sisälsi -suunnattomat määrät ihanteita, joiden tavoitteluun nämä runsaat -voimamäärät pyrkivät. - -Eivätkä kylän ukotkaan näyttäneet enää niin mahdottomilta. Muistelipa -nyt ketä tahansa heistä, aina löysi miehestä jotain säilyttämisen -arvoista, persoonallista. - -Eikä hän enää pitkään aikaan ollut muistanut, että äsken jo taas -poismuutto-mielikuvatkin vieraina kävivät. Hän ajatteli vain elämää, -Jokirannan kylän elämää, ja omaa elämäänsä joka sisälsi niin paljon -tekemätöntä työtä... - - - - - - -TOINEN OSA. - - - - -I. - - -Siitä on kulunut neljä vuotta. - -Jokirannan kylässä on paljo muuttunut. - -Ei kukaan oikein varmaan tiennyt miten ja mistä kaikki sai alkunsa. -Mutta ennen kuin ruvettiin pysymään oikein jaloillaan, tapahtui monta -kuperkeikkaa. Kylän ikivanha myllylahko ensin hajosi riitaisuuden -vuoksi ja kosken sai vähin hyvin eräs pienehkö puuliikkeen -harjoittaja. Sen jälkeen hajosi turvepehkuosuuskunta, etupäässä sen -vuoksi että eräänä kesänä tuli runsaasti olkitavaraa, eivätkä osakkaat -muutenkaan tahtoneet sinä vuotena löytää sopivia ja kyllin joutilaita -päiviä turpeen nostoa varten. Puimaosuuskunta pysyi pystyssä niin -kauan, kunnes sattui niin ikävästi että koneistossa tarvittiin -ennakkolaskujen mukaan 200 markan korjaukset, -- vaikka viime vuonnakin -oli korjattu 59 markan edestä. Silloin katsottiin olevan viisainta, -että kukin pui itse. Varsinkin ne, joilla vielä oli hävittämättä vanhat -puimavälineet, katsoivat viisaimmaksi palata niihin; koska tämä verotus -näin kasvoi. Syyksi selitettiin kyllä koneen huolimaton hoito ja -arvelivat puoltajat asiaa voitavan vastaisuudessa korvata paremmalla -hoidolla, mutta siihenkään ei ollut luottamista. Tämän jälkeen meni -myttyyn Rahkonevan tieasia. Sinne olivat jotkut ruvenneet puuhaamaan -tietä, kun Rahkonevan reunoille oli alkanut ilmestyä pieniä -uutisviljelyksiä, joista saatiin hyviä satoja. Mutta kun enemmistö ei -luullut ikänä tarvitsevansa tietä eikä vähemmistön innostus ollut niin -suuri, että olisi jaksettu ajaa asia läpi, raukesi sekin yritys. - -Ja siten moni muu. - - * * * * * - -Mutta viime talvena oli nuorisoseuran talolla luentokurssit. -Esitelmiä pidettiin etupäässä suon viljelyksestä, karjanhoidosta, -osuustoiminnasta, kesannon muokkauksesta ja nuoren väen kasvatuksesta. -Nämä luentokurssit kestivät viikon ja näyttivät lopulta muodostuvan -käännekohdaksi Jokirannan kyläkunnan historiassa. Tämän saattoi havaita -jo luentokurssien aikana. Kuulijain lukumäärä lisääntyi joka päivä. -Kylän yhteishenki aivan ilmeisesti heräsi näinä päivinä ja alkoi -hengitellä. Se huokui jo melkein joka miehen sanoista, kun -keskusteltiin luentojen johdosta, tai väliaikoina. Miehet olivat aivan -kuin suurlakon satuttamia. Heidän ajatustapansa näyttivät tehneen -vallankumouksen, ja itsensä tapasivat he aivan kuin unesta heränneinä -innottelemasta sellaisten asiain johdosta, joita ennen olivat joko -pilkanneet tai ylönkatsoneet. - -Ensimäisenä otti tämä innostus hoiviinsa Kyläsuon viemäriajatuksen. -Varamäen suurenmoiset suonviljelysyritykset olivat valmistaneet -esimerkillään maaperän sille mitä nyt tuli tapahtumaan. Kyläkunnan -miehet olivat taistelleet sitkeästi ja urhollisesti omia silmiään ja -järkeään vastaan, ennen syrjästä katsellessaan Varamäen saavutuksia. -Menestyksellä olivatkin he pitäneet paikkansa, niin lukemattomat kuin -olivatkin ne epäilykset, jotka heidän vastustushaluaan vainosivat. -Saattoi tapahtua, että oma poika tai renki puhui Varamäen -suonviljelyksistä ja ihmetteli, etteivät muut koettaneet samoin, -- -silloin häätyi isäntä puolustautumaan sillä, että kyllähän hänkin sen -ymmärtää, mutta... Mitä "muttan" takana oli, sitä ei useinkaan saatu -tietää, vaikka se pelasti nuorten silmissä niin monen isännän -ammattitietoisuuden maineen. - -Luentokursseilla nämä jo luhislelevat muurit vihdoin näyttivät -jaottuvan ja valloittajajoukot tulvahtivat sisään. - -Erittäin merkittävä oli eräs päivä, jolloin maanviljelysseuran -neuvoja-agronoomi luennoitsi nimenomaan Kyläsuosta ja sen -viljelysmahdollisuuksista. Tästä luennosta muutamat asianharrastajat jo -edeltäpäin osasivat odottaa jotain erikoista. Sen vuoksi oli -edellispäivinä jo ilmoitettu kuulijoille tunti, milloin Kyläsuosta -puhutaan, että tietäisivät tulla kaikki, jotka olivat Kyläsuon suhteen -uteliaita. Ja niitä oli odottamattoman paljo. Tuli miehiä pitäjältäkin. -Kyläkunnan väestö oli nuorisoseuran talolla kynnen kannattamaan. Kaiken -ikäistä, kaikista valtiollisista ja uskonnollisista puolueista oli -väkeä suunnattomasti liikkeellä. - -Jo seurahuoneelle tultaessa tiellä synnytti tämä joukkojen paljous -kohottavan, juhlallisen mielialan. Siinä ei havainnut tuota -pikkumaista, toisten vikoja vartioivaa, niillä ilkkuvaa sävyä, joka on -kaiken lahkolais-joukkoutumisen tunnusmerkkejä. Porvari ja sosialisti -tekivät toiselleen hyvänpäivän, ilman että omistusoikeus ja luokkarajat -näyttivät juuri sillä hetkellä kiusoittelevan mieliä. Uskonasioissa eri -tavalla ajattelevat olivat tavoittaneet hekin iloisen ilmeen silmiinsä; -säälittelevää, oman autuuden tunnosta ylvästelevää, toisten syntejä -ristinään kantavaa joukkoa ei näkynyt. - -Kaikki katsoivat toisiaan kuin pitkältä matkalta tullut ystävä ystävää: -tuten, hymyillen ja onnitellen. Näistä katseista hohti yleisesti: -- -Ka! Oletpa sinäkin... Sepä hauskaa ... hauskaa... Mennäänpä -kuuntelemaan yhdessä... - -Jos jotain joukkomielialaa voisi tähän verrata, löytäisi sen tunnelman -entisaikaisista, suurista talonpoikaishäistä siinä hetkessä kun väkeä -enin kokoontuu, papinhakija ajaa pihaan ja edeskäyvät seisovat -porraskatoksessa paitahihasillaan maljoineen ja leipäkorineen... - -Esitelmä sisälsi kaksi puolta. Toinen oli Kyläsuon taloudellisesta, -toinen sen yhteiskunnallissiveellisestä merkityksestä. - -Taloudellisen puolen suuret ääriviivat merkittiin: 600 hehtaaria -parhainta viljelyskelpoista rahkasuota; ensin suuri pääviemäri -muutamine tarpeellisine haaroineen kysyisi noin 20-25,000 markkaa. -Sarkaojituksesta, kuokkimisesta, lannoituksesta ja tuotannosta voitiin -esittää verrattain tarkkoja numeroita, jotka kaikki olivat Varamäen -Antin kirjoista poimituita. - -... 600 hehtaaria, laskivat isännät itsekseen. Paljonko maata siitä -tulisi heidän manttaalilleen? Ja paljonko rahaa se ensin kysyisi? - -Samalla he yhä jännittyivät kuuntelemaan agronomia, joka merkillisellä -henkevyydellä puhui suosta, joka povessaan kätkee tämän kyläkunnan koko -tulevaisuuden. Moni, joka jo oli propsimetsänsäkin myönyt ja sen -jälkeen mielikuvineen hiipinyt erämaiksi muutetuilla metsämaillaan kuin -hyypiä hävitetyssä kaupungissa, kiintyi puhujan ajatusjuoksuun kuin -tuhlaajapoika, jolle isän kasvot taas kääntyvät päin hymyävinä, armoa -ja uutta elämää lupaavina. - -Kylän isäntämiesten jännittynyt ajattelu synnytti yleisössä välittömän -vaikutuksen. Kaikki tämä sähkötti puhujaa. Hän sai kokea aivan kuin -Pyhänhengen vuodatuksen. Sielu pulppusi uusia mielikuvia ja ajatuksia, -ääni saavutti satuttavaisuuden ja soinnun, silmä loiston, liikkeet -hallitsemiskyvyn ja tenhoavaisuuden, joiden kautta sadat silmät, korvat -ja sielut lumottuina ottivat vastaan. - -Puhuja oli agronomi Peltomies, keski-ikäinen, tavallisissa oloissa -juro. Mutta silmissä oli syvää elämää. - -Kun puhuja oli päässyt taloudellisesta puolesta, alkoi -yhteiskunnallinen ja siveellinen. Nyt ripisteli hän suolaa. Kylää on jo -vuosikausia painanut hiljaa kiduttava avuttomuuden tila. Keski-ikäiset -ihmiset ovat tunteneet vanhenevansa nopeasti ja nuoriso on hiljaisena -virtana juossut pois. Kaikkeen tähän on ollut syynä verenvähyys -kyläkunnan taloudellisissa suonissa. Täällä on kyllä ollut vanha, -varakas pohja, mutta se heikontuu nopeasti. Usea talo on tästä syystä -muuttanut omistajaa. Kylässä on aina ollut hyvin toimeentulevaa -työväkeä, mökkiläisiä ja torppareita, mutta näidenkin keskuudessa on -köyhtyminen, hajoaminen ja häviö ilmeinen tosiasia. Tästä johtuu se -elämän ristiriita, joka synnyttää puutteen, tyytymättömyyden, -epätoivon, katkeramielisyyden... - --- Me olemme syöneet vanhat varastot, ja uudet ovat lukitussa, -lumotussa linnassa ... maassa, Kyläsuossa... - --- Halvautuneina avuttomuudentunnosta olemme lakanneet tekemästä työtä -ja puristamme kourassamme viimeistä seteliä, kellä sellainen on. Toiset -varustaudumme sitä viekkaudella viekoittelemaan tahi väkivalloin -ryöstämään... - -Sillä meidän aivomme eivät nykyään luo työtä, ne eivät iloitse -työstä... Ne pelkäävät maata, kaiken olevaisen äitiä ja elättäjää... - -Me, nykyinen polvi, emme tunne maata, sen elähyttävää voimaa, ja siksi -vainoo meidän elämänlähteistä etääntyneitä ajatuksiamme kuoleman ota... - -Mutta jos saamme tänne uutta työtä, joka avaa tilaisuutta nuorelle -toimeliaisuudelle, siirtää ajatukset tästä loppumattomasta -kituuttamisesta, tuottaa leipää, vahvistaa uskoa elämään, avaa meidän -järkemme ymmärtämään kuinka hyvin täällä Jokirannan kylässä voisi -kaikilla olla, jos vain tämä lamauttava uneliaisuus, taloudellinen ja -yhteiskunnallinen tekosairaus loppuisi... - --- Ajatelkaamme nyt vain aluksi tätä: 600 hehtaaria maailman parasta -rahkasuota kylänlaidassa odottaa hedelmineen vain kyläkunnan miesjoukon -työtä! Se odottaa että te rupeatte aukomaan maan povea ja korjaamaan -riistaa, että te rupeatte viljelemään Kyläsuota. - -Hän kuvaili, miten herännyt toimeliaisuus sittemmin levenee kylän -jokaiseen sopukkaan ja hedelmöittää tähänastisessa viljelyksen -puutteessa nukahtaneen maan; miten maan hedelmällisyys taas valtaavasti -uudistaa ihmisen alakuloisen mielen ja täyttää sen uskolla elämän -hyödyllisyyteen; miten tämä nousu keskeyttää sen häviön virran joka vie -nuorisoa pois kylästä ja pysäyttää keski-ikäisten jokirantalaisten -ennenaikaisen vanhentumisen... - - - - -II. - - -Varamäen Antti istui salin sivupenkillä ja kuunteli, tiukasti -arvosteleva ilme kasvoissa. Nämä kasvot olivat terävät ja laihat. Ikää -miehellä oli noin 35 vuotta. Joskus vilahti tarkkaavan kuuntelun ohessa -silmistä pilkallinen iva, mutta yleisleimana saattoi havaita kehittyvän -itsetietoisuuden ylpeän ilmeen, joka näytti tahtovan sanoa: minähän -tätä olen monta kertaa sanonut; minulle on tämä kaikki vanhaa tuttua; -minulta hän on tuonkin kuullut... - -Varamäen ukko istui etupenkissä ja eli. Puri ahnaasti mälliä, vaihtoi -levottomasti toista ja toista jalkaa ristiin polvelle, lävisti puhujaa -silmin, aivan kuin imien jokaisen sanan ja ajatuksen. Toisinaan väkevä -leuka, jossa törrötti pitkä parransänki, värisi hermostuneesti. Silloin -vaari aina katsoi jonkun tutun miehen kasvoihin ja hymyili, aivan kuin -olisi tahtonut sanoa: kuulitko? - -Aivan siinä vaarin lähellä istui Piilomäen porvari, hieman lihava mies, -nojaten leukaa kämmenpäähän. Näissä kasvoissa vallitsi syvä vakavuus, -tarkkaava kuuntelemisen ilme, aivan kuin hän olisi erikseen harkinnut -ja punninnut jokaista sanaa. - -Tungos oli huoneessa synnyttänyt hiottavan kuumuuden. Pari -ikkunapuolikasta pantiin äsken auki ja niistä nyt virtaili raittiimpaa -ilmaa. Toisen ikkunan avasi, niin kuin ainakin talonväkeen kuuluvana, -sen vieressä istuva Koivusen Vihtori. Hän istui aatoksissaan, lakki -kädessä ja vieressä vaimonsa Elli, omaa sukua Juurikkala, elonilmeisin -silmin. Vihtorin pää oli luonnostaan hieman kallellaan ja viisaissa -silmissä yhä tuo omituinen, viivyttelevä, punnitseva, hidasteleva ilme. -Ken sattui tähän pariin huomiotaan kiinnittämään, ei voinut olla -tekemättä sitä havaintoa, että tässä "yhtiössä" vaimo aivan ilmeisesti -toimi liikkeelle panevana voimana, mutta mies, kerran liikkeelle -pantuna, toimi sitten sekä voimana että ohjaajana ja vaimo sai toimia -hänen käskyjensä mukaan. Vihtorin silmäkulma oli solmussa, kun hän -puhetta kuunnellen näytti katkeamatta harkitsevan sen ajatusjuoksua. - -Peltonen, hieman lihoneena, istui emäntänsä vieressä keski-salissa. -Miehen kasvoista ei voinut havaita mitään erikoisilmettä, muuta kuin -ehkä ajatuksen: kuuma ... hitto kun on kuuma ... eikö se jo pian -lopeta? Vetistävät silmät katselivat sivuille, aivan kuin etsien -vahvistusta omille ajatuksille. Emäntä äsken hieman torkahti ja koettaa -nyt taistella uutta torkahdusta vastaan, jottei isännän valvovan silmän -tarvitsisi uudestaan... - -Heidän takanaan istuu Sepän Kustaa erään tytön kera. Paljon he -juttelevat esitelmän kestäessä, mutta eivät silti paljoa häiritse. -Heillä on niin hauskaa toistensa kanssa. - -Kanteleinen istuu eräällä sivupenkillä vaimoineen. Vieressä Mikkosen -Niilo tekee esitelmästä muistiinpanoja sanomalehteä varten. Niilon koko -huomio on asiassa. Vuorotellen katsoo hän luennoitsijaa, vuorotellen -yleisöä, aivan kuin erikseen tutkien muutamien kasvojen ilmeitä. - -Itse Mikkonen istuu perimmäisellä penkillä oven vieressä, kädet -rinnalla ristissä, harva parta painettuna rintaan, ja tähtäilee -puhujaa. Silmistä, joista ainakin voi aavistaa ajatusten suuntaa, -saattoi selvittää jonkullaisen itseään syyttävän omantunnon kysymyksen: -olenkohan minä erehtynyt? - -Pikku-Passin pää on olkapäiden väliin painuneena, mälli lepää, silmät -tuijottavat puhujaa. - -Yleisössä vallitsi kokonaisuudessaan niin kiintynyt ja jännittynyt -mieliala, että vain hyvin harva haukotus tai mun väsymyksen ilmaus sitä -särki. Mitä pitemmälle puhuja ehti, sitä selvemmät yhteenkuuluvaisuuden -merkit ilmestyivät. Kyläkunnan sielu ikään kuin hetkiseksi vapautui -noista sadoista yksityispyyteistä, jotka aikojen kuluessa olivat -itäneet ja kasvaneet näissä ihmismielissä omien oikkujensa -mukaan. Kyläkunnan sielu näytti nyt vähitellen uudestaan syntyvän, -hiljakseen eroavan yksityisistä ja kokoavan itseään. Ihmiset -vapautuivat persoonaetujen tavoittelusta ja lakkasivat ajattelemasta -niitä eroitettuina naapurien eduista. Sitte rupesi oma etu rinnastumaan -naapurien edun kanssa ja ne näyttivät sopivan yhteen kuin -pariskunta ... että oli oikein sopivaa. Puhuja sai vapaan puhevallan: -jos puhut hyvää, puhu! Jopa on aikakin... Tässä on turhaan aikaansa -kulutettu... Tähän entiseen oloon on väsynyt... - -... Mutta jopa nyt, jos Kyläsuosta alkaisi nousta sillälailla leipää ja -rahaa! - -Agronomin ehdittyä puheessaan kyläkunnan rappeutumista ennustavaan -rippisaarnaansa, havahtuivat useat. Korviaan heristellen he nostivat -päitään. Ilme monissa kasvoissa muuttui sekavaksi, kielteiseksi. Mitä -se nyt? näyttivät kyselevän. Äläs! Ethän sinä tunne niitä asioita... -Tämä kylä on aina ollut rikas ja hyvinvoipa... Lorujapa puhuu ... pilaa -pian koko asiansa... - -Mutta toiset antautuivat heti tässäkin mukaan, aivan kuin olisivat -tahtoneet itsetietoisesti sovelluttaa lakia: kaikki, tai ei mitään. -Naapurien mielenosoituksiin, jotka tapahtuivat ruumista suoristamalla, -istuinsijalla siirrähtämällä, jalkaa tai kättä heittämällä, ryähtämällä -tai nenän kautta puhaltamalla, silmänilmettä vaihtamalla, mälliä -toiseen poskeen siirtämällä, tai muuten, vastasivat nämä aivan samoin -liikkein, antaen niille silmillä, hymyn vivahduksin, rykäsemisin tai -katkonaisin sanoin aivan vastakkaisen merkityksen: oikein puhuu ... -turhaa on koristella. - -Tätä sotatuulta kesti pari minuuttia; mutta sitten alkoi taasen -rauhoittua. Mikäli rauhoittuminen valtasi alaa, sikäli nousi -pohjalta uusi yleisvaikutelma: sieltä joku aivan kuin työnsi ja -kiihotti tekemään taloudellisen lopputilin entisyyden unettavasta -saamattomuudesta. Tämä kyllä ei enää ollut kaikille uusi ajatus, se oli -silloin tällöin ilmestynyt yhden ja toisen mieleen kotonakin, mutta -varsinkin kylässä silloin kun näki muiden toteuttavan jotain -esimerkillistä. Silloin joku syyllisyydentunne hiiviskeli mielialan -takalistoilla, pyrkien etualalle. Sinne se tavallisesti sai painua; -mutta viime aikoina oli se alkanut palata useammin ja saada -omantunnontuskan tapaisia ominaisuuksia. Aina kun näki, että joku oli -toteuttanut sen, mitä itse oli kauan mielessään hautonut, rupesi -voimaan hiljakseen pahoin. - -... Onkohan se sellainen omantunnontuskaa ... vaikka tämä on maallinen -asia? - -Monella se kasvoi hiljaa, melutta, vastoin kaikkia toivomuksia kuin -paise. - -Työntävä, yllyttävä voimistui yhä. Se toimi jo aivan kuin synnintunnon -herättämä parannuksen halu; tai raittiusvaatimus, joka voimakkaan -raittiusesitelmän aikana kypsyy juopossa; tai tupakkalakkoajatus -silloin kun tulee tupakka-öljyä varresta suuhun ja mieli tekee yhä -tupakkaa. - -Peltomieheen puhujana vaikutti tämä kuulijakunnan mieliala sähköisesti. -Hän ei pitkään aikaan tässä ollut enää puhunut itsestään. Hänestä -tuntui hetkittäin aivan kuin olisi toiminut noista sadoista -ponnistelevista aivoista virtaavain ajatusten yhdistäjänä ja lausunut -ilmi niissä ilmeneviä yleisajatuksia, jotka taas tässä kaikki -hyväksyivät. - -Esitelmän loputtua oli vähän aikaa hyvin hiljaista. Koko salintäyteinen -ihmisjoukko ikään kuin tuudittelihe eräänlaisen nautintorikkaan -tunnelman varassa. Ei edes käsiä huomattu taputtaa. Vihdoin kuitenkin -joku äkkäsi sen ja kiiruhti korjaamaan erehdyksen. Taputus valtasi heti -koko salin. Vanhatkin miehet taputtivat suu naurussa, ja kurottaen -päitään toisten päiden välitse ja ylitse seurasivat silmin puhujaa, -joka etsi istuinpaikkaa pyyhkien hikeä kasvoilta ja kaulalta, silmissä -uupunut ilme. - - - - -III. - - -Kanteleinen astui puheenjohtajan paikalle. - --- Tahdotaanko keskustelua esitelmän johdosta? - --- Kyllä! huudettiin monelta taholta. - -Ensimäisen puhevuoron sai seppä Rautio. Nousi. Järeä, tuiman näköinen -mies. Tapaili sanoja, sillä mies ei ollut koskaan yleisissä kokouksissa -puhunut. Sitä hän vain, että jos nämä puhujan laskut ovat tosia, niin -me Jokirannan maanviljelijät olemme vasikoita... Siirsi mällin toiseen -poskeen ja jatkoi: - --- Ja nyt me vasta rupeamme olemaan aika vasikoita, jos emme nytkään -ryhdy tähän asiaan. - -Istuutui jatkaen kiihtyneenä puoliääneen vierustoverilleen. Muutamat -nauroivat. Oma poika Kustaa oli punastunut, hänestä isä oli tehnyt -itsensä naurettavaksi. - -Mikkonen sai puhevuoron. Alkoi keinottelusta. Mikkonen muuten puhui -hyvin usein, melkein aina keinottelusta. Ei tahtonut kieltää -esitelmässä lausuttuja arveluita Kyläsuosta, tahtoi vain sanoa, että ne -olivat arveluita, mutta huomiota ansaitsevia arveluita. Yhtä puolta -elämästä ei puhuja ollut kuitenkaan riittävästi valaissut: keinottelua. -Se on keinotteluhimo, kiihko, joka nykyään hallitsee ja hävittää -rehellisen työn hedelmiä. Keinottelun suurvalta ulottuu tänne -Jokirannallekin. Se näkyy paraiten siinä, että kun täällä jotain -yrittää, keinottelija on heti mukana; apuamassa, muka, mutta -tosiasiassa kiskomassa yrityksen hedelmää. Aivan kuin sielunvihollinen. - --- Ala vain yrittää omin neuvoin päästä synneistäsi, aina on -sielunvihollinen notkeana ja valmiina avittamassa. Mutta se kiskoo ja -keplottelee itselleen palkakseen sielun! - -Miehen mustista silmistä loisti tuo tuttu kiihko. Ajatus oli -tulikuumana keskittyneenä tähän yhteen ainoaan polttopisteeseen. - --- Sellaista on keinottelu! Minä tunnen tämän paholaisen kuiskaukset -omassa veressäni. Joka ei ole ikänä taistellut syntiä ja -sielunvihollista vastaan -- - -Hän pysäytti, loi vaanivan, läpitunkevan katseen ympäri salin ja näytti -tavoittelevan häntä katsovain ihmisten silmäteriä. - --- Joka ei ole ikänä taistellut syntiä ja ihmisen sielunvihollista -vastaan, uudisti hän, ei sellainen voi omassa veressään tuntea -sitäkään, miten keinottelija siellä alituiseen vääntää ja kääntää -väärää oikeaksi, uskottaa ja opettaa pyydystämään, vaanimaan, -teeskentelemään, valehtelemaan -- kaikkeen opettaa, saadakseen vain -luvattomalla tavalla hyötyä lähimmäisestään. - -Muutamat nuoret tytöt tirskuivat ja pari poikaa teki hiljaa ilvettä, -mutta muuten kuunteli koko salintäyteinen yleisö kärsivällisesti. -Jotkut seurasivat suurella mielenkiinnolla. Varamäen Antti aivan -ilmeisesti kyllästyneenä odotti lopettamista ja näytti pitävän puhetta -lörpötyksenä. - -Mutta Mikkonen tuli vihdoin asiaan. - --- Jos, hän sanoi, tämä kylä saa Kyläsuon kuivaksi, niin että siinä -kaikkialla voidaan viljelys alottaa, se on keinottelulle suurin isku -minkä täällä tällä hetkellä voimme antaa. Ja minä kannatan puhujaa. - -Mikkosen lausunto jäi siinä suhteessa epäselväksi, mitä hän tarkoitti -sillä, että tahtoi kannattaa puhujaa. Kanteleinen merkitsi itseänsä -varten muistiin Mikkosen lausunnon sisällön. Hänen mielestään kuvastui -siinä erinomaisen elävästi tuon voimakkaan, erikoisen miehen itsenäinen -ajatustapa. Mikkonen oli viime aikoina lukenut Tolstoin kirjoja. Tämä -äskeinen tuntui olevan sieltä koituvaa kajastusta. - -Antti Varamäki oli sujuva puhuja. Kertoi kokemuksiaan Kyläsuon -viljelijänä. Hänen esitystavassaan oli jotain ylvästelevää, toisinaan -loukkaavaa, siitä pilkisti liiaksi tietoisuus omista ansioista. Häntä -varustauduttiin aina kuuntelemaan näiden ennakkoluulojen lataamina. - -Mutta aivan kuin Varamäki olisi viime hetkessä aavistanut tätä, -lähtikin hän puhumaan toisessa äänilajissa. Hän kehui ensin kylää. -Sanoi sitte, ettei puhuja, jonka kanssa hän oli persoonallinen ystävä, -ollut voinut luonnollisestikaan täysin tuntea Jokirannan kyläläisten -vaikeuksia y.m. Mutta yleispiirteissään oli kuvaus elävää totuutta. - -Tämä teki kyläläisiin hyvän vaikutuksen. Varamäkeen kohdistuvat -ennakkoluulot hävisivät kuin voideltuina. Alettuaan tämän jälkeen puhua -Kyläsuosta, vältti hän sellaista kuin "minä sen tiedän, sillä minä olen -sitä kokenut". Niin tempasi hän tämän kyläläisjoukon uudelleen mukaansa -suolle, missä oli jokaiselle niin perin tuttua. Siellähän oli rämmitty -ja samottu siitä saakka kun kukin paitakasakkana marjailuretkille ensi -kertoja kykeni. Ja sitte joka kesä, viime kesänä viimeksi. Haisteltu -suon lemuavat kanerva-, kukkais- ja marjatuoksut, väkevät nevahajut ja -savut. Moni oli suon rantamilla kokeilluilla pienois-kytöviljelyksillä -monta lämpöisenhikistä ja syksysateen alakuloisuuden painostamaa -päivätyötä tehnyt. - -... Tottahan nyt Kyläsuo tunnetaan! - -Siellä ne olivat eletyt turvepehkuosuuskunnankin autuudentuntoiset -aamutunnit. Sieltä olivat kesäisin aina sankat savut nousseet ja yli -kylän levinneet illan tullen kuin muinoin pilvenvarjot korvessa -israeliitoille. Aina kun silmä kaipasi väljää, kauas näkyvää, -katsoi se Kyläsuolle. Työssä oltaessa sen reunamilla katse liukui aina -pitkin suota, jolla toisin paikoin kasvoi mataloita koivu- ja -mäntyeräkkäitä... - -... Tuttu, perin tuttu oli Kyläsuo! - -Siellä hyllyi, toisin paikoin kesti... - -... Pitkä pohjaan ... leipään! - -Iltasin kun aurinko laski suon ääriin, aamusin kun aurinko leikki sen -sinertävissä sumuverhoissa... - -Milloin uhkasi sieltä halla, milloin lupasi kirkas pouta... Milloin -kuvastui sinne sopivan näkökulman läpi katsottuna sumuista, autereista, -savusta ja pilvistä komean-jylhiä vuorimaisemia, tai etäisiä, siintäviä -järviulapoita... - -Kaikkien katse siellä oli aina viipynyt kuin suuren tuntemattoman -salaperäisissä esikartanoissa. - -... Miksi ei sitä tunnettaisi? - -Mutta sitä mitä siitä nyt puhuttiin, sitä ei ollut tunnettu. Ja jos -tämä on totta, niin... Jumala siunatkoon Kyläsuota! - -Varamäki puhui yhä. Hänen puhuessaan alkoi äsken jännittynyt -mieliala jo hiukan laskeutua. Hänen koskettaessaan tuttuja asioita, -mielikuvat kuitenkin kumpusivat kuin terveen elämänilon elähyttämät -ajatukset silloin, kun sairas ensi kertaa nousee pitkäaikaiselta -tautivuoteeltaan, huomaa jalkojensa taas kantavan, elinvoimansa -uudistuvan ja elämän uusine toiveineen alkavan taas siitä, mihin tauti -tullessaan sen lopetti. - -Eräät sellaiset miehet, jotka olivat vain sangen harvoin kuulleet -mitään muita esitelmiä kuin hengellisiä, ne alkoivat vanhimpien naisten -jälkeen ensimäisinä osoittaa väsymyksen merkkejä. Silmiin ilmestyi -toljottava ilme. Leuat lepäsivät hoitamattomina, alas valahtaneina, -antaen omistajainsa kasvoille velton ilmeen. Muutamat vanhat vaimot -olivat jo alkaneet huojuttaa ruumistaan, ja yksinäisiä hartaita -huokauksia alkoi kuulua. Jostain kuului puoliääneen: "-- yksi on -tarpeellinen -- -- ". - -Kanteleinen puheenjohtajana havaitsi nämä mielialan laskeutumisen -merkit. Nähtävästi sen huomasi Varamäkikin, sillä hän lopetti -lausuntonsa vahvasti hikoillen. Kanteleinen teki nopean ehdotuksen: -koska paikalla, hänen havaintonsa mukaan, ovat kaikki kylän isännät ja -kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että Kyläsuon ojittamiseen -on viipymättä ryhdyttävä, hän ehdottaa, että kohta valitaan toimikunta, -joka ryhtyy käytännössä toteuttamaan suurta asiaa. - -Vasara nousi. - --- Vastustaako kukaan? Ellei, on tämä päätös kaikkiin läsnäolijoihin -nähden sitova. - -Huoneessa on aivan hiljaista. - -Vasara putoaa. - -Liikahdetaan vapautuneesti, ja useampain miesten kasvoilta loistaa -tyytyväisyys. Ainoastaan muutamia arempia katsellessa näkee niiden -ilmeessä hajamielisen pelästyksen hätääntymismerkit. Muuten yleinen, -kaikki voittava tunnelma tuntuu lujalta ja vakavalta. - -... Tämähän on niin yksinkertaista ja selvää! on tunnelma sanovinaan. - -Agronomi Peltomies juttelee Mikkosen ja Kanteleisen kera eräässä -nurkassa, ja toisia kuuntelee ympärillä. Hän kertoo aikovansa asettua -asumaan tänne Jokirannalle ... on sitä varten jo talonkaupoissakin -ollut. Hänessä ovat vielä jälellä pitkän esitelmän aiheuttaman -uupumuksen merkit. Äänen värähdellessä hän hiljaa kertoo, syvissä -silmissä onnentuntoinen hymy: - --- Minä olen saanut puhua niin paljo henkisesti kuolleille -ihmisille... Nämä täällä ovat ilmeisesti tähän minunkin asiaani nähden -heräämistilassa... Tässä oli tänä iltana ihmeellinen henki, minä tunsin -sen. - --- Hm. - --- Hm. - --- Minä olen tänään elänyt elämäni suuren hetken, virkkoi hän edelleen -ujosti, aivan kuin samassa katuen, että oli tullut sanotuksi. - -... Jos eivät ne ymmärrä? hän ajatteli kohta. - -Mutta Kanteleinen tarttui lujasti Peltomiehen käteen, puristi sitä ja -näytti olevan liikutettu. Mikkonen löi olalle ja sanoi, mustilla -silmillään lämpöisesti polttaen Peltomiehen syvää, sinistä katsetta: - --- Mutta sepä olis meidän kylälle erinomaista... - --- Itselleni, itselleni toki erinomaisempaa, kiisti Peltomies hilpeästi -nauraen. - - - - -IV. - - -Muutamana toukokuun iltapuolena loi Kanteleinen ojaa koulun -viljelyslohkolla. Lukukausi ei ollut vielä päättynyt, joten opettajalle -liikeni maatöitä varten vain iltapäivät. Mutta kansakoulun koko -viljelyspalsta näytti nyt olevan hyvässä viljelyskunnossa, siinä -havaitsi perehtyneen viljelyksen jäljet. - -Joustavalla vauhdilla pistää Kanteleinen lapiotaan. Hiki virtailee. -Vahvarakenteinen ruumis toimii vaivattomasti. Aivan kuin jokaisella -otteella olisi sama sisäinen vaikutelma kuin tanssilla eräisiin, -voimistelulla, tai urheilulla toisiin. Se käy niin iloatuottavan -keveästi ja ojanluojan kasvoissa väreilee, yhtämyötään vaihdellen, -milloin nauttiva hymyily, milloin työajatuksen kiihottunut intoilu. -Toisinaan hieman pysähtyy, pyyhkii hikeä ja antaa katseensa kulkea yli -pienten viljelysten. Tuossa on pieni niittypalsta. Se on toisen kerran -kasvussa. Sieltä nousee terävänä viheriäinen. Kevät on ollut -kosteanpuoleinen. Se on vaikuttanut ruohokenttiin kuin taikasana. -Vieressä on tuleva turnipsipelto ja sen takana perunakylvölle ajateltu -pikku pelto. Niiden muokkaus on jo alotettu. Ojurin on hauska näitä -ajatella. - -Ajattelee, että tämä on nyt melkein samanlaista kuin ennen -seminaarissa, kun pääsi käsiksi oikein innostavaan aineeseen. Ero on -vain siinä, että silloin olivat kirjat ajatusten ja työn synnyttäjiä, -nyt maa, luonto. Mutta vaihdos tuntui tekevän kummallisen elävöittävän -vaikutuksen. - -... Kuinka hyvää tämä maa on! Miten siitä elämä huokuu ... miten ajatus -herää kun viljelysaikomuksessa koskettaa maata... Kun maata kääntää, on -kuin kääntäisi tieteellisen kirjan lehteä, mutta tässä tuntuu kuin -olisi itse tiedemies, joka tutkii, toteuttaa, luo uutta, kirjoittaa -luonnonkirjaa... - -Maasta oikein huokui elinvoimaa. Päivän lämmin aurinko oli sitä -paahtanut. Nyt ilta-auringon valossa tuntui maa ikään kuin levosta -nauttivan ja hymyilevän. - -Yhä elävät ojurin mielikuvat maan mukana. Hän on jo tottunut vaihtamaan -ajatuksia maan kera. Kaikki tämä tuntuu kuin olisi yhteistyössä, kuin -maa olisi ajatteleva olento... Työtoveri on suuri, salaperäinen -jättiläinen, joka ei kuitenkaan vähääkään pelota, vaikka sen voima on -niin suuri. - -... Maa... Aivan kuin maa nyt tuossa leveässä, vakaassa, -hätäilemättömässä, juhlallisessa voimallisuudessaan lukisi suuria -lupauksiaan, toinen toistaan satumaisempia... - -... Kun vain ihminen ymmärtäisi maan ajatukset... Ojurin mielessä -tuntuu kuin hän ymmärtäisi. Se tuottaa sanomatonta kevät-iloa. Hän -polkee lapiota yhä kiihtyvällä innolla täyttääkseen oman urakkansa -yhteistyössä niin, ettei suuri, salaperäinen saisi aihetta syyttää -häntä laiminlyönnistä. - -Koulukartanoa lähempänä ovat puutarhamaat. Navetan seinustaa vasten on -korkea taimilava ja siitä sivulle, pienessä etelään kaltevassa -mäkirinteessä jo muokattu ja osittain kylvetty puutarhamaa. -Koulutalon päädyllä oli muutamia marjapensasrivejä sekä joitakuita -omenapuun-alkuja. Sieltäpäin näkyi myöskin punavalkoinen mehiläispesä. -Taampana koulun puisto, joka yhtyi metsään. Pihassa riippui muutamia -pyykkivaatteita nuoralla kuivamassa. - -Rakennukselta päin tulee kävellen Kanteleisen vaimo, Sohvi ja hänen -edellään juoksee 2-vuotias Heikki. Ojuri huomaa tulijat heti kun he -pistäytyvät nurkan takaa tielle. Heilauttaa kättään ja alkaa hymyillä, -mutta jatkaa työtään. Kun tulijat saapuvat lähemmäksi, huutaa isä: - --- Heikkikö? Heikkikö? isän Heikkikö? - -Lapsi nostaa silmiään, huomaa isän, laskee riemuhuudon ja lähtee -kipasemaan. - --- Isä ansaitsee lapselle leipää! laskee Sohvi matkan päästä nauraen. -Voi kuule, kuinka sinä hikoilet. Voi rakas... Heikki, Heikki! - -Poikanen oli tuuskahtanut suulleen tienviereen aikoessaan suorinta -tietä isän luo. Molemmat vanhemmat riensivät nostamaan. Isä ehti ensin, -sai pojan syliinsä, mutta tämäpä ei suuria isästä välittänyt, sillä -läheisestä ojanreunasta jo veti lapsen huomiota ensimäinen keltakukka -ja sinne hän nyt isän sylistä riuhtoi. Poika sai kukan ja rauhoittui. - --- Katso västäräkkiä, osoitti isä pellolla hyppivää lintua. - --- Vättä ... vättä... - --- Västä, sano västä. - --- Vättä ... vättä... - --- Vättä vättä se poika vain sanoo ... vättä vättä se sanoo ... tuo -mukula... Sohvi-äiti tuhersi nenällään isän sylissä olevan lapsen -rintaa, loruten. Pikku poikanen nauroi sydämestään kun kutkutti. - --- Vättä ... vättä se mukula vain sanoo, uudisti äiti tuhertaen. - -Isä taisi suudella hät'hätää molempiakin, kun ei ihmisiä näkynyt -lähiseudulla. Mutta sitte poika jo alkoi pyrkiä pois sylistä, -lähteäkseen västäräkin perään, joka hyppi pellolla pyrstöään -keikutellen ja houkutellen: - --- Tulit ... tulit... - --- Älä laske pellolle, se tahrii itsensä, pyytelee äiti. Mutta isän -tekee kovin mieli nähdä miten se taaputtaa ja vääntää lihavia sääriään -pehmeässä mullassa. - --- Ei se siinä, kuivahkossa mullassa ... eihän mullasta tahriinnu? - -Ja poika sai mennä. Jo ensi askelilla pienet sääret sekaantuivat. -Äidinkin täytyi nauraa, vaikka mieltä jo kiusasikin kohta jälestä -seuraava pyykki. - --- Voi, voi, joutui hän voivottelemaan samalla, kun työt muistuivat -mieleen, ja tässä nyt vain näin tulee aikansa kuluttaneeksi. - --- Hetkinen huvillekin, Martta-kulta, lohdutti Väinö ja katsoi -hymyillen silmiin, kun Sohvi jo huolissaan palaamista ajatteli. Moni -tehtävä odotti, kun ei ollut ketään, jota käskeä edestään edes -pikkujuoksuihin. - -Heikki taapusti yhä pellolla, vaikka västäräkki jo olikin siirtynyt -etäämmälle, visertäen ja keinutellen nyt taimilavan reunalla ja -jutellen parin tuttavan kera jotka hyppivät ja keikuttivat siinä -lähiseutuvilla. - -Kanteleinen alotti uudelleen ojanluonnin. Vaikka Sohvilla oli kiire, -jäi hän ihaillen katselemaan miehensä työskentelyä. Mies tunsi tämän -katseen selkänsä takaa, ja se nostatti riemuisaa kevätkuumetta. -Vaimoonkin vaikutti tämä työnilon nostattava mahti. - --- Ja minä vain tässä laiskana! jatkoi hän ajatustaan ääneen huudahtaen -ja pyörähti etsimään Heikkiä, joka oli muutamaksi silmänräpäykseksi -unohtunut. Heikki oli sillävälin istunut peltoon ja saanut käsiinsä -onkimadon. Äiti juoksi luokse: - -"Hyi, hyi!" - -Mato viskattiin, ja ennen kuin Heikki huomasikaan, sai hän kiitää taloa -kohti hilpeästi juoksevan äidin sylissä. Isä katseli tätä menoa. Sohvin -liikkeiden viehättävä joustavuus tavoitteli huippuaan tuossa hänen -lapsi sylissä juostessaan. Kun Heikki ehti huomata, että hänet vietiin -pois pellolta, alkoi hän kirkua ja pyrkiä pois juoksevan äidin -sylistä. -- - -Isä nauroi ja rupesi luomaan ojaa. - - - - -V. - - -Kanteleisen ehdittyä juuri päästä parhaaseen työnvauhtiin tulee -Mikkosen isäntä polkupyörällä. Heitettyään pyörän tienvieressä seisovaa -puuta vasten tulee luokse. Kanteleinen jatkaa ojanluontiaan, Mikkonen -istuu pientareella ja juttelee. Vihdoin Kanteleinen alkaa pyyhkiä -lapiota lähteäkseen vieraan kera sisään. Huomatessaan tämän virkkaa -Mikkonen: - --- Tuota, äläkä nyt, ei mulla ole kiirettä. Tuota, mikäs teillä oli -urakkana täksi illaksi? - --- Urakkanako? Eihän sitä niin määräurakoita, tässä... - --- Onpahan! Minä olen kuullut. Teillä ovat vain nämä iltapäivät näitä -maatöitä varten, kun päivät pitää opettaa... Olenpa varma, että teillä -oli täksikin iltapäiväksi urakka, väitti Mikkonen, tummissa silmissä -tuo omituisen herkkä, aina kiihottumaan valmis ilme. - -Kanteleinen nauroi. - --- Noo ... tämän ja tuon ojan tässä ajattelin, mutta eihän tällä vielä -niin kiire ole... - --- On sillä! Mitä me sitä nyt jättäisimme. Onko teillä toista lapiota? -Luodaan urakka ensin täyteen ja sitte vasta lähdetään juttelemaan... -Sitte on niin mukava, aivan kuin olis vatsa täynnä, kun on urakka -voitettu. - -Mikkosessa paloi jo hänen kiihkeä innostuksensa. Ja Kanteleisen -vastusteluista huolimatta meni hän pitkin loikka-askelin koululle -saadakseen itselleen lapion. Vähän ajan kuluttua palasi sieltä. Sohvi -oli antanut uuden kihvelin. Kanteleinen vielä joutavoitsi. - --- Älkää tyhjää! kielsi Mikkonen. Heitti takin päältään ja asettui -vastaiselle puolen Kanteleista, toiselle ojanpartaalle reunustamaan. - -Niin alettiin kahteen mieheen. - --- Minä tulen teille juttelemaan maailman asioista, jatkaa Mikkonen kun -jo tekevät työtä, ja keskeytän teidät tärkeästä työstä. Eikö ole -silloin parempi, että autan joutessani teitä ensin saamaan loppuun -tälle päivälle aikomanne työn ja sitte vasta jutellaan, häh? Enkö minä -hyvänä naapurina tee tässä oikeutta teille, vai? - -Kanteleinen myönsi. - --- Niin se on, uudisti Mikkonen. Katsokaahan! Jos me ihmiset -katsoisimme aina rehellisesti myöskin lähimmäisemme parasta, niin -tällaiset pikkuasiat huomaisimme aina kohta, ennen kuin oma etu ehtii -tukahuttamaan huomiomme ja asettumaan sen eteen. Onko opettaja tätä -huomannut? - -Oli, kyllä hän oli huomannut. - --- Niin, kyllä sen huomaa. Ajatelkaa esimerkiksi tätäkin tapausta -tässä: minä tulen tänne omine asioineni ja vien teidät sisään. Työnne -jää puolimoihin juuri silloin kun olette päässyt innostumaan ... minä -vien teidät juttelemaan omistani tai muun maailman asioista. Mutta -teidän ajatuksenne jää tänne ojanluontiin, kun se keskeytetään kesken, -ettekä te voi innostua minun asiaani... Ja se voi olla sellainen että -siihen pitää innostua, jos siitä mieli tulla mitään ... Ja jos ette te -innostu, turhaan menee silloin minunkin iltani... Eikö ole näin? - -Olihan se. - -Mutta ojanluonti alkoi häiritä puhelua. Mikkonen havaitsi pian, että -vaikka hän oli itse kuuluisa ojuri, sai panna matkaan tavallisen -vauhtinsa pysyäkseen opettajan rinnalla. - -... Kas, kas, ajatteli hän muistellen mielessään niitä aikoja, jolloin -oli, Kanteleisen täällä olon ensivuotena, ollut niitä, jotka pitivät -tätä "herraspoikasena", joka laiskuuttaan oli antautunut opettamaan -heidän lapsilleen joutavuuksia. - -Mikkonen innostuu. Kilpailuhalu alkaa kiihottaa. Kyllä hän tässä vielä -poikaset voittaa! - -... Lapio ei ole hyvä, se kun on noita kihveleitä. Hän luo parhaiten -vanhanaikaisella, puupesäisellä... - -Eräässä välissä alkaa Mikkonen jo huomata että Kanteleinen hätii -liiaksi, ojanreuna saa mutkia ja siihen jää korjaamisen varaa. Ei -opettaja enää ehdi tarkoin tavoittaa joka pistoa. - -... Niin, minähän olen mestari tähän, ajattelee Mikkonen sisällisellä -tyydytyksellä. Mieli tekee jo muistuttaa Kanteleiselle, mutta jättää -sen kuitenkin. - -... Vaan mitäs tässä nyt? huomaa hän yht'äkkiä. Hitaammin vain, -hitaammin, hiukan hitaammin! Se on hyvä ojurikin tuo opettaja, mutta -tottahan minun pitääkin olla parempi! Elämänikäni olen luonut ojia, -enkä ole ikänä antanut toisen voittaa... Kerran kyllä, yhden ainoan -kerran. Mutta ... no, se ei nyt kuulu tähän. Tässä saa tarpeensa -tavallinen mies... - -Mikkonen hidastuttaa vauhtia. Pian alkaa Kanteleisen lapio tehdä -tarkempaa, sievempää työtä, reuna alkaa suoristua. Mutta sittenkin on -siinä jotain sellaista pientä, joka vertaillessa Mikkosen valmistamaan -ojanpuolikkaaseen jättää tilaa muistutukselle. Kiireinen vauhti on -heiltä vähäksi aikaa katkaissut puhelun. Mutta se virkoaa taasen kun -työ alkaa sujua pakotonta, iloa tuottavaa kulkuaan. - - - - -VI. - - -Sisään tullessaan molemmat miehet hikoilivat vahvasti. Päällimmäiset -vaatteet heitettiin syrjään ja juotiin kaljaa. Jo ulkona oli Mikkonen -hieman raottanut asiaansa, mutta nyt hän alkoi siitä puhua. - -Häntä oli yötä päivää kiusannut Eduskunnan äsken tilattoman väestön -maanhankinta-asiassa tekemä, hylkäävä päätös. Maanvuokraajain kohtalo -oli vuosikausia ollut hänellä painavana mielessään. Aina siitä ajasta -saakka, jolloin oma poikansa oli hänelle valaissut miten kauhea -kansallis-yhteiskunnallinen synti olisi häätää esim. Kivinotkon -torpan vanhoja asukkaita, oli hän melkein yhtämittaa ajatellut -maanvuokraolojen ja pienviljelyksen järjestelyä. Sanomalehdet olivat -asiasta puhuneet ja hän oli niitä lukenut, tulematta paljoakaan -viisaammaksi juuri tässä asiassa. Valtiopäivillä oli riidelty, -puoluepuhujat olivat käyneet asiaa selittämässä. Ne synnyttivät kyllä -uusia ajatuksia, mutta kaikki töksähtivät lopulta yhteen suureen -puskuriin: maan omistukseen. Usein oli asiasta juteltu kylänmiesten ja -varsinkin opettajan kanssa, mutta yhä oli kysymys avoinna. - -Omien vuokralaistensa kanssa hän oli jo aikoja sitte asian selvittänyt. -Kaksi torpparia ja kolme mäkitupalaista olivat saaneet uudet -kontrahdit. Niistä sovittaessa ei oltu sanaakaan riidelty, eikä -sittemmin jälkeenpäinkään. - -Tarkastellessaan vuokrasuhteita omalla kylällä, oli Mikkonen tehnyt -sen havainnon, että ainakin täällä on aivan lapsellista odottaa -lainsäädännön pakkotoimia, koska suhteet voidaan aivan yksinkertaisesti -ja helposti järjestää muutenkin. Mutta kyläläisten, niin maanomistajain -kuin vuokraajainkin haluttomuus sovitella, se häntä tuskastuttaa. - --- Mitä järkeä on siinä, puhui hän, että minä maanomistajana odotan -pakkolakia säätämään sopimusrajoja minun ja maani vuokraajan välille? -Jos nimittäin pakko tulee, ja se tulee, kun on niin suunnattomasti -ihmisiä, joiden pitäisi viljellä maata ja elää siitä, sekä -suunnattomasti maata, johon viljelijän käsi ei ole ikinä koskettanut, -mutta jota nyt ei viljellä syystä tai toisesta. Nämä maattomat -maamiehet ja viljelemätön maa pitää saattaa yhteen ... siittämään ja -synnyttämään elämää, eikö niin? - --- Varmasti! - --- Tässä tulee pakkolainsäädäntö, ellemme suosiolla asiaa järjestä. Ei -suinkaan Suomen kansan kehitystarve anna töksäyttää itseään siihen, -tahdommeko me vai emmekö tahdo jotain asiaa. Pakkolaki tulee, emme me -voi sitä estää enempää kuin voimme estää kevään tahi syksyn tuloa. Sen -on pakko tulla. Eihän voi eikä saa häätää ihmisiä kodeistaan kymmenin -tuhansin maantielle, tehdä heistä maantien kiertolaisia, yhteiskunnan -hylkyjä vain sen vuoksi, että siitä sattuu olemaan minulle muutaman -markan hyöty eikä ole lakia joka voisi estää minua tätä etuani -käyttämästä? Sehän olisi kirottua työtä! Sitä maata, jossa niin -tehtäisiin, seuraisi Jumalan vanhurskas rangaistus ... ja minä -häviäisin varmasti kymmenin kerroin sen luullun hyödyn, minkä -otaksuisin saavani niistä maatilkuista, joiden viljelijät häätäen -olisin tehnyt tälle maalle uusia vaivaisia, kerjäläisjoukkoja ja -rosvolaumoja, vähentänyt maatyöväkeä ja lisännyt erämaita... - --- Noh, pakkolaki tulee, kun sitä kerran pakko vaatii. Mutta -minkälainen? Onko meidän aikamme jo niin pitkällä että maakysymys on -valmis ratkaistavaksi ikuisiin aikoihin? Tuskin! Kukin polvi viisastuu -ja pitää huolen omasta itsestään. Älkäämme murehtiko mikä heille -sopii... Laskekaamme edistys vain irti meidän aikamme jarruista. -Tulevaisuus kyllä pitää huolen itsestään... - --- Mutta hullukin ymmärtää, että pakkolaki tulee loukkaamaan -omistusoikeutta. Mitäs se loukkaisi! Mistäs se ottaisi turvaa -häädönalaisille? Eikö niin? - -Mikkonen tuijotti yli kulmainsa terävästi Kanteleista, joka nojasi -pöytään kämmenpäidensä varassa, paidanrinta avoinna ja kuunteli. - --- Kyllä, hän myönsi, vakuuttavasti ravistaen päätään. - --- No niin. Ja minunko, vapaan talonpojan pitäisi jäädä jouten -odottamaan ja katsomaan päältä kun muut, maatyölle, maan luonnonlaeille -ja maahengelle vieraat ihmiset säätävät lakeja, joiden mukaan minun -pitäisi maamiehenä järjestää elämäni? Hui hai! - -Mikkonen päästi helakan mahdottomuuden naurun. Sitte hän huitasi -molemmin käsin: - --- Minä järjestän itse! - -Nyt oli Kanteleisenkin silmissä alkanut elää. - --- Ja pääsette huokeammalla ... ja saatte olla riippumaton. - --- Niin. - --- Mutta kaikki eivät voi ottaa asiaa tältä kannalta, muistutti -Kanteleinen. - --- Siinähän se on! Täällä on keinottelija, täällä meidän rinnassamme, -joka sokaisee silmät. Keinottelija! Mikkonen painoi kädellään sydämen -paikkeille ja näytti pää kallellaan tuijottaessaan hieman hassulta. - --- Niin se on, todisti Kanteleinen. Se on keinottelijavaisto, jota nyt -on niin vahvasti kehitetty ja joka johtaa meitä etsimään hyvinvointia -toistemme kustannuksella. - -Hän innostui sanoessaan: - --- Mutta ihmiset tulee kasvattaa löytämään ja tuntemaan _yhteisetujen_ -jättiläisarvot. Vain se voi hävittää keinottelun ja ohjata siihen -käytetyn neron palvelemaan ihmiskuntaa. - --- Ai-van tot-ta! huudahti Mikkonen. - --- Ja sen näkee, jatkoi Kanteleinen, miten herkkiä ihmiset ovat -vaikutukselle, kun vain sattuu koskettamaan oikeata jännettä. Nyt on -alotettu Kyläsuon viemärityöt, eikä yksikään kylänmiehistä ole enää -pyrkinyt jänistämään joukosta sen jälkeen, kun liittyi joukko sellaisia -miehiä, jotka sitoutuivat viemään asian läpi, huolimatta siitä, -pysyivätkö kaikki mukana vai ei. Saatte nähdä, siitä tulee Jokirannan -siunaus. - -Mikkosen huomio ei tälläkään kertaa aivan erikoisesti kiintynyt suohon, -vaikkakin oli itse ollut niiden joukossa jotka sitoutuivat viemään -kuivausasian perille. Hänen omituinen luonteensa etsi nyttemmin aina -uusia ajattelemisen ja harrastuksen aiheita. Niin syventynyt oli hän -nytkin tilattomain ja torpparien elämänkohtaloihin, että varsinaisesti -pysähtymättä suokysymykseen palasi siihen kohta: - --- Mutta mitä me voisimme tehdä tässä meidän kylässämme tilattomain ja -torpparien asian hyväksi? kysyi hän, äänessä sävy joka merkitsi: vain -tämä yksi on tarpeellinen. - -Kysymyksellä oli kuitenkin kokonaisuudessaan neuvoa kysyvä tarkoitus, -ja sekin vivahdus soi äänessä. - - - - -VII. - - -Kanteleinen siirtyi työpöytänsä ääreen ja avasi laatikon. Sieltä otti -hän pöydälle mustakantisen vihkon. - --- Tässä minulla on, sanoi hän, hieman tilastoa -- ja suunnitelmia -joita voisi ajatella mahdollisiksi... - --- Sen tiesin, ja siksi tulin utelemaankin, virkahti toinen, -siirrähtäen innostuneena lähemmäksi. - --- Mutta tämä, mitä minä ajattelen, on kaikki niin tavallista ja -yksinkertaista, etteivät ihmiset tähän jaksa innostua... Tässä ei ole -mitään sellaista, mikä niin kuin viisaudellaan häikäisisi. - -Mikkonen hymyili ja asettautui mukavaan asentoon sohvankulmaan vaieten -kuultelemaan. - -Vihkossa oli aluksi tilastoa. Jokirannan kylässä oli 20 taloa, 21 -torppaa, 18 sellaista mäkitupalaisperhettä, jotka pystyisivät hoitamaan -jonkullaisen pienen oman viljelmän, ja 7 sellaista savua, jotka miesten -Amerikassa ollessa tahi jonkun muun syyn vuoksi eivät siihen pystyneet. -Mutta useilla näistä kaikista oli täysi-ikäisiksi varttuvia lapsia, -jotka yhtä myötään, toinen toisensa jälkeen rakentelivat omia pesiään. -Samoin oli talollisilla lapsia, joille eivät kotitilojen maat -riittäneet. - -Kanteleinen oli ottanut hieman selkoa noiden 21 -torpparin vuokrasuhteista. Niistä oli jo 9 järjestetty uusilla -vuokrasopimuksilla, 4 oli ostettu itsenäisiksi tiloiksi ja 8 oli vielä -järjestämättä. Niissä oli 5, joitten maat isännät tahtoivat haltuunsa -heti kun vain ikänä saavat, ja 3, joista ei ollut kummallakaan puolen -varmaa suunnitelmaa miten ne järjestäisi. - -Mäkitupalaisista oli jo 9 sopinut uudesta vuokrasta, 6 oli epävarmana -siitä, kuinka paljo vuokraa korotetaan, sekä 3 sellaista, joiden mökit -pitää siirtää pois. Näistä 18:sta halusivat useimmat saada omaa maata, -mutta sitä olisi pitänyt saada kylästä tahi kylän läheltä. Heistä oli -suurin osa keski-ikäistä ja nuorenpuoleista työväkeä, jotka kävivät -töissä omassa kylässä ja pitäjällä, joskus etäämpänäkin. Monet olivat -käyneet Amerikassa ja palattuaan asettuneet taasen Jokirannan kylään, -eivätkä murtuneen terveytensä vuoksi enää ajatelleet ulkomaille, jos -vain täällä jotenkuten eläisi. - -Näiden ihmisten maantarpeen ratkaisemiseksi oli Kanteleinen johtunut -ajattelemaan erästä 10 kilometrin päässä kylästä olevaa kyläkunnan -siirtomaata, Kettumaan niitty- ja metsäpalstoja. Itse oli hän käynyt -Kettumaalla pari kertaa ja havainnut, että siellä oli joka talolla -hyviä maita, jotka, suurin osa vielä luonnontilassa ollen, kasvoivat -hyvästi heinää. Kettumaalla asui ennestään muutamia torppareita, jotka -tulivat hyvästi toimeen. Parilla talolla oli siellä kannattavia -kytöviljelyksiä omine riihineen. - -Tänne Kettumaalle ajatteli Kanteleinen nyt mielikuvituksissaan -pienviljelijäsiirtolaa. Sellaisen aikaansaamiseksi oli hänen mielestään -tarvis saada täytetyksi muutamia ehtoja: 1:si että omistajat suostuvat -myymään maansa kohtuushinnasta; 2:si saada rahaa niiden maksamiseksi; -3:ksi saada aikaan hyvä vedenlasku ja 4:ksi kelvollinen tie. - --- Vedenjuoksu sieltä on hyvä ja tie on helppo saada, huomautti -Mikkonen. - --- Niin on. Ja mikäli olen keskustellut isäntien kanssa, ei maitakaan -ole mahdoton saada ostetuksi. - --- Ei pitäisi ... näin kaukaa on niitä melkein mahdoton viljellä. - --- Työpalkkojen ja ajan kallistuessa suorastaan mahdoton. Mutta nyt se -on vielä muutamille talollisille ainoa varma heinämaa. Kun muualta ei -tule, tulee Kettumaalta. Mutta eihän sieltä nyt aluksi tarvitsekaan -kaikkien saada maata. Pääasia on, että saadaan syntymään siirtola, -aluksi 12-15 pikkutilaa. Sitte sopii jatkaa, kun saadaan koe. Mutta -sitten on vielä yksi ehto. - --- Mikä? - --- Vaikein. Se on kysymys siitä, millä saada heidät oppimaan -maanviljelystä niin, että saavat pikkuviljelyksensä kannattavaksi, -_niin että elävät siitä_. Siinä on koko kysymyksen ydin. - -Kanteleinen puhui kiihkeästi ja hikoili. Lävistäen nyt vuorostaan -tarkoin kuuntelevaa Mikkosta, kertasi hän: - --- Miten saada nämä viljelykset kannattaviksi? siinä on koko -pienviljelyskysymyksen ydin. - -Mikkonen yhä vaikeni ja odotti kysyvänä jatkoa. - --- Sivuansioihin, ulkopuolelle kodin jos sieltä lähtee, silloin pitää -jättää koti ja lähteä maailmalle. - -Hän piti lyhyen väliajan ja tuijotti yhä Mikkoseen. - --- Mutta toisen työtä etsivältä maailmankiertäjältä aina varisee -_maahenki_. Pienviljelystila on sellaiselle miehelle risti, varsinkin -mitä etäämmällä se on hyvistä työmarkkinoista. Juuri tästä syystä -pelkäävät ajattelevat miehet lähteä kaukaisiin siirtoloihin. - -Mutta sanokaas nyt te, joka olette ammattimies: voidaanko viljelyksen -voimaperäistyttämisen avulla saada meidän maassamme esimerkiksi -kolme kertaa suurempi sato maasta, kuin mitä tavallisessa -talonpoikaisviljelyksessä nyt saadaan? - -Mikkonen epäröitsi. - --- Uskotteko siihen? uudisti Kanteleinen. - --- Epäilen, epäilen... Täytyy sanoa että minä epäilen. Kaksinkertaiseen -nyt juuri voisi pakkolannoituksella päästä, mutta ei enempään. - --- Olettehan lukenut Ugglehultin? - --- Olen. Mutta se... - -Mikkosen näytti olevan hyvin vaikea löytää sanoja selittääkseen sitä, -että Ugglehultissa oli mahdottomuuksia, että siinä oli jotain -sellaista, jota ei tavallinen ihminen voinut toteuttaa, että siinä oli -jotain yliluonnollista... - --- Mahdotonta? hymyili ja auttoi Kanteleinen. - --- Mahdotonta! Niin. - -Mutta Mikkosesta huomasi helposti, ettei hän sentään ollut väitteestään -aivan varma. - -Kanteleinen etsi sanomalehtileikkelevihkonsa. Siellä oli liimattuna -muutamia vertailevia satokertomuksia koti- ja ulkomailta. Satojen -tavaton lisääntyminen kaikkialla, missä pienviljelys oli muodostunut -erikoisammatiksi, oli aivan ilmeinen, jopa tavaton. - --- Mutta Suomessa se ei ole näin. Meidän pienviljelyksemme kulkee -vielä yleisesti suurviljelyksen vanavedessä, ja siinä onkin sen -kannattamattomuuden syy, selitti Kanteleinen. - --- Mutta jos se kerran on mahdollista Ruotsissa... - -Mikkonen rupesi taas epäilemään aivan kuin silloinkin kerran, kun hän -rupesi kääntymään ja epäilemään omia havaintojaan Kyläsuon suhteen. - --- Minä en rohkene väittää, mutta ammattimiehet väittävät näin, jatkoi -Kanteleinen. Ja seutumme nykyiseen satoon nähden ei yleensä pitäisi -kolmenkertaisen sadon nykyiseen verraten olla mikään mahdottomuus. - -Kanteleinen rupesi uudestaan selostamaan tuotantotuloksia. Toinen alkoi -taipua. - --- Mutta! huudahti Kanteleinen. Tämä tosiasia on sittenkin Suomeen -nähden vasta paperilla. Millä saada nämä siirtolaiset, joita aijomme -sijoittaa Kettumaahan, millä saada heidät _uskomaan_, että kaikki -tällainen olisi mahdollista ja totta? - -Ja millä vihdoin saada heidät _oppimaan_ ne keinot, nämä uudenaikaisen -maanviljelyksen ammattisalaisuudet, jotka toteutettuina vahvistavat -maa-uskon, täyttävät sen? - -Kanteleisen ääni oli kohonnut huutavaksi. Kädet olivat nyrkissä ja -silmät säihkyivät ahdistavaa, kiihtynyttä tuskaa. Tämä kysymys näytti -kokoavan pitkäaikaisen, syvän ajattelun punomat langat vaikeaan -loppusotkuun, jonka edessä nuori mies seisoi selvitystä yrittäen. - - - - -VIII. - - -Emäntä toi karpalomehua. - --- Sinäpä huudat, sanoi Sohvi ikään kuin nuhdellen, tarjotessaan ensin -Mikkoselle. Kun hän kääntyi Kanteleisen puoleen, oli tällä vielä -innostuksesta kädet nyrkissä. - --- Lievitä karpalomehulla, pilaili Sohvi. - -Jännitys hellitti. Kädet vapautuivat nyrkeistä, kasvoille nousi hymyävä -ilme. - --- Huusinko minä? - --- Huusit niin kauheasti! Minä jo arvelin että Mikkosen isäntä sua -tukistelee... Eikä miehellä ole mitään hätää, mutta huutaa vain. - -Emännän hilpeys tarttuu miehiin ja iloinen leikinlasku saa hetkiseksi -oman vapautensa. - --- Se on tämä miehinen luonto sellainen huutokurkku, että heti kun -kuumenee, niin huutaa, puolusteli Mikkonen. - --- Niin, ja se on sellaista, että kun luontoa kokoutuu sinne -kurkunpäähän pakotuksille, niin huutaa se, selitti Kanteleinen. - --- Johan te... - -Mutta Sohvin keskeytti Heikki, joka avonaisesta keittiön ovesta tuli -taaputtaen kissan jälessä hiilihanko kädessä ja hoki: - --- Tis-tis-tis... - -Hiilihanko oli nokisesta päästä nuoren miehen kädessä; tämä havainto -lennätti äidin hätään. - -Mutta Kanteleisen mielenkiinnon oli niin kokonaan vallannut äskeisen -keskustelun alainen asia, että hän painui kohta siihen takaisin. - --- Mitä hyödyttää antaa maata ihmisille, jotka eivät kykene ... eivät -osaa sitä viljellä? Ne eivät elä maasta. - --- Kyllähän siihen aina oppii, maanviljelykseen, kun siihen vain -käsiksi tarttuu ja on pakko, puolusteli Mikkonen. Kun ei Kanteleinen -kohta sanonut mitään, jatkoi hän vähän ajan kuluttua, tuijottaen taas -kulmiensa alta, kierosti hymyillen: - --- Se maanasujan taitamattomuus on tullut teille, teille, jotka -syrjästä ... syrjästä katsotte, sananlaskuksi. Mutta minä olen itse -koettanut ja minä vakuutan -- - -Mikkonen piti pienen välihetken, suoristi etusormen Kanteleista kohti -ja jatkoi: - --- Minä vakuutan, että kyllä minäkin sen osaan! Osaan minä. Mutta -keinottelu, _keinottelu_ tekee sen kahdella tavalla mahdottomaksi: minä -olen viljelijänä ja niin useammat meistä, tavoitellut hetken -tarkoitusperiä. Etsimme lyhintä tietä rahan kimppuun. Siitä on -maanviljelysammatille vahinkoa, sillä tämä on keinottelua, -ryöstöviljelystä. Tämä keinotteluvaisto vie meiltä yhteishengenkin. - --- Niinpä niin! keskeytti Kanteleinen. Keinotteluvaisto on yksi, -kenties voimakkain syy, joka estää maanviljelijää syventymästä -ammattiinsa. Mutta sanokaa, millä juurittaa pois tämä taipumus? - -Vähän myöhemmin rupesi Kanteleinen juurtajaksain selittämään, mitä hän -puolestaan luuli tässä suhteessa tarpeelliseksi: - --- Esimerkinmiesten pitää käydä esimerkillä edellä. Sellainen -pienviljelys, johon nyt tahdotaan tulla, vaatii menestyäkseen -kehittyneempää maanviljelijää kuin tavallinen talonpoikaisviljelys. -Pikkuviljelijän pitää pienestä maatilkusta kyetä tuottamaan se, mitä -talonpoika laajemmista tiluksistaan. Siinä tarvitaan taitoa. - -Hän selitteli edelleen, että pikkuviljelijä ei voi -kannattavaisuuslaskuissaan turvautua myöskään halvalla ostettuun -työvoimaan, josta saisi laskea voittoa. Mutta sen sijaan tulisi hänen -oppia turvautumaan keskinäiseen yhteistoimintaan, jossa jokainen hyötyy -itse liittymän toiminnasta jonkun prosentin ja hyödyttää taas muita. - --- Mutta miten saada tämä sellaiseksi uskonkappaleeksi, joka johtaa -toimintaan? - -Edelleen hän selitteli: Sen sijaan, kuin vanhanaikainen -viljelijä korjaa satona sen, minkä maa eräänlaisen pinnankääntelyn -tuloksena antaa, eikä kykene syventymään maan tuotantoehtojen -luonnontieteelliseen luonteeseen, tulee pikkuviljelijällä olla -tiedemiehen tutkimataitoa ja harrastusta, voidakseen ratkoa niitä -esteitä jotka luonnon tuntemattomuus panee tielle. - -Maanviljelijän aika on tuleva. Hänen pitää kasvaa ja valmistua -kulttuuri-ihmisenä tekemään uutta aikakautta. Maanviljelyksestä pitää -tulla uudestaan suurten, kasvavien kansanjoukkojen elämänlähde, sikäli -kuin teollisuuden ja kaupan väliaikaiset mahdollisuudet joukkojen -elinkeinoina saavuttavat huippunsa. Sen vuoksi täytyy maan -taloudelliset tuotantolähteet saada avautumaan ja maa-kulttuurin kasvaa -kilpailemaan tehdas- ja kauppakulttuurin kanssa... Tämä vaatii ihmiset -kokonaan antautumaan maalle. Rahanhimoisista, rikastumista -tarkoittavista viljelijöistä ei maakulttuuri hyödy, vaan kärsii. Maasta -ja maatyöstä pitää etsiä elämää, ruumiin ja sielun elämää, sopusointua, -elämäniloa, historiallisia päämääriä. - --- Mutta miten nyt saada nämä Jokirannan Kettumaahan muuttajat -hiemankin tähän ajatustapaan perehtymään? - -Mikkonen ei vastannut. - --- Luonnotonta olisi vaatia heiltä maanviljelyselämän ydinkysymysten -täydellistä ymmärtämistä. Se olisi aivan samaa kuin vaatia itsekseen -oppinutta viuluniekkaa soittamaan nuottien mukaan ilman opetusta, tahi -jotain toista puhumaan kieliä, joita hän ei ole koskaan opetellut. - --- Se on totta, tunnusti Mikkonen päätä ravistaen. - --- Maatalous on nyt jonkullaisessa ylösnousemuksen tilassa. Se -tarvitsee kasvattajia. Kaikki muu seuraa itsestään. - -Kanteleinen käveli lattialla. Ruskeat silmät hehkuivat innosta ja -kähärä tukka kohoili. - -Mikkosella oli tapana joskus katsoa peilistä omia silmiään, tutkiakseen -minkä vaikutuksen ne tekivät milloinkin, kiihkoisan vai viisaan. -Kenties siitä johtuikin tuo omituinen silmäin asettelu, jonka toisinaan -huomasi hänen katseessaan. Nyt tämä katse seurasi ihastuneena -Kanteleista. - --- Saako olla lisää karpalomehua? kysyy emäntä toisen huoneen ovelta. - --- Annahan vain! - -Heikin ihastunut huhuilu kuului keittiöstä ja samalla äidin pelästynyt -huudahdus. Poika oli pannut tomulapion, luudan ja äitinsä kengän -vesisaaviin sillä aikaa kun äiti kävi toisessa huoneessa. Sille hän nyt -sellaista riemua piti. - --- Tässä on myytävä maakappale koulun maan vieressä, alotti Kanteleinen -kertoa. - -Hän aikoo sen ostaa, saadakseen pienviljelijänä koettaa. Jos ei hän -onnistu, eivät onnistu muutkaan, jos onnistuu, onnistuvat muutkin. Hän -aivan yksinkertaisesti ajattelee tehdä opintomatkan Ruotsiin ja -Tanskaan, viipyä Ugglehultissa ja Rösiöllä jonkun aikaa töissä, jos -sopii, voidakseen lähemmin perehtyä niihin. - -Tästä oli jo puhuttu agronomi Peltomiehenkin kanssa. Hänelle oli -Kanteleinen lausunut arvelunaan että olisi syytä kenties suorittaa -kotimaassa ensin yksitalvinen maamieskurssi. Mutta Peltomies ei ollut -pitänyt sitä ehdottoman tarpeellisena. Hänestä sen puutteen voi korjata -itseopiskeluilla ja retkeilyillä. - -Uutisena sai Mikkonen kuulla että agronomi Peltomieskin oli päättänyt -mennä asumaan Kettumaahan pienviljelijänä, jos vain siirtokuntaan -aluksi tulee edes kymmenen kehityskykyistä miestä. - -Talvisin he yhdessä järjestäisivät kansakoulun jatkokurssien tapaan -maanviljelysopiskelua. Kesäisin opiskeluja jatkettaisiin retkeilyillä -etupäässä Jokirantalaisten omilla mailla, vuorotellen kaikkien mailla. -Silloin tehtäisiin havaintoja ja selkoa kunkin viljelyksen -onnistumattomuuden tai onnistumisen syistä. - -Tällä tavoin päästäisiin maanviljelysopiskelun alkuun. - -Oli jo myöhä. Mikkonen nousi lähteäkseen. - --- Mutta miten tämä toteuttaa? siinä kysymys, virkkoi Kanteleinen. - --- Tämä on ajatus, jota minä nyt haudon, virkahti Mikkonen ja tarjosi -kättä. Pitäessään oikealla kädellään opettajan kädestä, kohotti hän -merkitsevästi vasemman käden etusormea ja siihen tähdäten jatkoi: - --- Siinä on ainakin ajatusta, suurta ajatusta, jos vain... - -Hän ei lopettanut, iski vain merkitsevästi silmää. - - - - -IX. - - -Valtaavana, pillisuorana urana halkaisi uusi viemärioja Kyläsuon -silmänkantamattomiin ulottuvaa lakeutta. Tuolla, erään keitaan luona se -teki äkkikäänteen. Tässä taasen, missä eräs työkunta, parikymmentä -miestä nyt piti päivällislepoaan, oli pieni mäentapainen sattunut -keskelle suota. Siitä suunnattiin ojaa etelään, suoraan jokea kohti. -Ojasta nousi suunnattomat määrät rahkaa, suorapaa, liekoja ja kantoja, -varsinkin näillä tienoin, missä suonpinta oli kasvanut korkeammaksi. -Kaikki työnnettiin matkan päähän ojasta. Luiska täytyi olla tavattoman -loiva suon vetelyyden vuoksi. Sittenkin se pyrki monin paikoin -tukkeutumaan jo ennen kuin kaivajat ehtivät siirtyä uudelle alueelle. -Sellaisissa paikoissa umpeenmeno paalutuksilla onnistuneesti estettiin. - -Nyt oli sydänkesän aika. Vettä valui silti huomattavasti viemäriin. -Toisin paikoin oli vesi rautaisen kylmää. Mutta sellaiset vastukset -eivät olleet esteitä. - -Tänään oli muuan helteinen heinäkuun päivä. Työkunta vietti -päivällislepohetkeään, mikä ruutikuivassa suossa kanervikossa, etsien -varjoa korkealta mättäältä, juurevilta vaivaiskoivupensailta, tai -mataloilta mäntynäreiltä, kuka mäkisaarelman kalvassa, missä muutamia -kuusainpensaita leppien ja haapojen kera kasvoi, tarjoten miellyttävän -leppeätä varjoa tässä paahteessa. Suon tuore ydin, joka valtaavina -ainekasoina virui kahden puolen viemäriä, lemahteli väkevästi tässä -kuumuudessa, levittäen koko seutuun raikkaan tervettä hajua. - -Tekeillä olevan viemärin reunamilla oli pohjasta suolle johtavia -lankkuteitä. Työntörattaita, nostokoukkuja, telineitä, väänninkankia, -lapioita, kuokkia, kirveitä y.m. työaseita virui kaikkialla työmaalla -niissä asemissa mihin ne jäivät silloin kuin miehet ottivat -päivällislevon. Mäessä näkyivät olevan porausvehkeetkin vireillään -muutaman tielle sattuneen ison kiven ympärillä. - -Miehiä, jotka takeillaan kasvonsa ja kätensä peittäneinä raskaasti -nukkuivat, piirittivät suunnattomat laumat mustansinisiä suokärpäsiä. -Muutamain miesten kädet olivat unissa joutuneet paljaiksi, toisten -kasvotkin, joihin suon ahnaat verenimijät tekivät hyökkäyksiään -julmasti pöristen. Kädet huitoivat vaistomaisesti ja ruumis vääntelehti -levottomasti. Hiki pursusi paljastuneesta ihosta, houkutellen -kärpäslaumoja yhä ahnaammin hyökkäämään. - -Mutta loivaluiskainen valtaava viemäri, jonka pohjalla suovesi tumman -ruskeana viiruna kimalteli, teki katsojaan syvän vaikutuksen. Melkein -jokainen katselija, joka ojalle saapui, pysähtyi ensi hetkessä sen -reunalle, aivan kuin jonkun salaperäisen lumoustunnelman valtaamana. -Ojan huomattava suuruus korkeammilla seuduilla jo sellaisenaan, -yht'äkkiä ilmestyneenä tänne suoerämaan sydämeen, oli omiansa -havauttamaan. Se herätti aivan välittömästi samanlaatuisia ajatuksia, -kuin erämaan läpi kulkeva rautatielinja, korkealentoisia ja hämäriä, -epämääräisiä ja mahdollisuuksia laskevia unelmia. Rautatielinja -puhkaisee maailmankululle tien läpi erämaiden, yhdistäen maanosat, -maat, maakunnat, kaupungit ja kylät. Tällainen oja taas, se panee -alulle maan valloituksen. Ihmisen luova tahto laskee tuollaisen ojan -kautta valloittavan miehuusmerkkinsä villiin luontoon. Ja heti alkaa -ojan seutuvilla viljelevä kulttuuri työnsä. Tämänkin viemärin reunoilla -tuntui jo villin luonnon hilliytyvän asettumisen alkumerkkejä. Nuo -valtaavat, pohjasta nostetut ainekasat olivat aivan kuin ensimäinen -tulos alkaneen elämän suuripiirteisestä toiminnasta. Ja sitten tuo -mustanruskea routainen vesi tuolla viemärin pohjassa, vesi, joka -alituiseen tihkui ja lirisi miljoonista suokanavista ja kokoutui -yhteislähtöä varten tuonne luiskan pohjaan, -- se norui, lirisi ja -kurisi kuin rauhattomuudestaan jutellen ja paeten... - -Katsojan sielu sai sen vaikutelman että tätä suoelämän valloittavaa ja -karkoittavaa taistelua tulee jatkumaan siksi kunnes koko tämä neva -olisi ojitettu, kuokittu, kynnetty, kylvetty... Ja sitten aina -eteenpäin, ojia luoden, kyntäen, lannoittaen, kylväen, leikaten... -Erämaan valloitus toteutuisi hetki hetkeltä, vuosi vuodelta, -vuosikymmen vuosikymmeneltä, vuosisata vuosisadalta... Valloittajina -olisivat ihmiset, niiden isien jälkipolvet jotka tunsivat tämänkin -nevan vain joutomaana, hylkymaana, jolla ei ollut ihmistä varten mitään -hyödyttävää tarkoitusta ... pisara runoutta vain! Runoutta, mikä -nautittiin auringonvalon, kanervainhajun ja marjain kera. Ei mitään -arkielämän vakavaa, juhlallista todellisuutta varten... - -Nyt siltä katoaisi marjain ja kanervain paratiisi-idylli, mutta -sijaan tulisi suuri, valtaava todellisuus, missä maan hallitsijaksi -pyrkivä mies, uuttera, ajatteleva ihminen ottaa peruuttamattoman -valloitus-askeleen luonnonherruuteen, määrätäkseen sen palvelusehtoja. - -Se oli aivan toinen vaikutelma kuin jos siinä olisi kaivettu viemärin -sijasta puhdasta kultaa. Kullankaivuu synnyttää aina kullanhimon -tuhansine tätä intohimoa lietsovine, palvelevine vivahduksineen. -Kullankaivuussa sykähtää elämän valtasuoni kuumevivahduksin. -Kaikkialla, mihin tämän kuumeen vaikutus ulottuu, synnyttää se -tartuntaa, elämänvihoja, hermotauteja, nälkää, köyhyyttä ja kirottua -rikkautta. - -Mutta tässä suolla, viljelystä edellyttävän suoviemärin reunalla herää -jokaisessa terveessä, pilaantumattomassa mielikuvituksessa merkillinen -omanvoimantunto ja sisäinen elämänilon aavistus. - -Nämä työmiehet olivat siihen jo tottuneet. Heiltä oli ensi tunnelma -haihtunut työtunteiden sekaan. Mutta jotain oli jäänyt, jotain, jonka -arvo tuntui pysyvältä: miehet ylpeilivät työnsä arvosta. Se ikään kuin -kohotti heidät tavallista työväkeä ylemmäksi, pani heidän sieluissaan -syntymään sellaisen tunteen. Se oli sitä omituisempaa, kun monet heistä -olivat ennen jo havainneet lamausta mielessään maatyön ala-arvoisuuden -vuoksi. Jotkut olivat jo itsetietoisesti aikoinaan paenneet talonpojan -töitä, ei ainoastaan palkan vähyyden, vaan työn arvottomuuden vuoksi. -Mutta täällä kohottava tunne oli kesän kuluessa ensin hiipinyt mieleen, -sitten vallannut siellä vähitellen pysyvän paikan. Monta heistä tämä -työnarvon tunto nyt hallitsi. - -Tilapäiset työnetsijät, jotka viivähtivät vain viikon pari täällä, -eivät voineet saavuttaa tätä mielialaa. Siksipä he melkein -poikkeuksetta menivät pian tiehensä kyllästyneinä ja ikävystyneinä. - -Mutta katselija, jolla oli jonkunkaan verran asiaan kuuluvaa -perustunnetta, haltioitui aina kun saapui paikalle. - -Kerran Varamäen ukko kuvaili, että hänestä tuntui tässä ojanpartaalla -siltä, kuin Luoja hapuilisi häntä kädestä, osottaisi suota ja -kuiskaisi: sinulle ja sinun siemenelles annan minä tämän maan. - -Siitä tuli kiertävä sananparsi. - - - - -X. - - -Erään kuusainpensaan varjossa istui kaksi miestä tupakoiden ja -jutellen. Toinen niistä oli entinen Peltosen renki, Juho, toinen muuan -torpparinpoika, joka oli jo, kuten paidastakin näkyi, ehtinyt käydä -Amerikassa. Juho käytti nimenään sen mökin vanhaa nimeä, johon oli -naimisensa jälkeen asettunut asumaan; se oli Takanperä. Toisen miehen -nimi oli Miettinen. - --- Pieni maapala miehellä, jonka täytyy elää ansiostaan, on vain -vaivaksi, puhui Miettinen. Tuolla Amerikassa, jossa se eläminen käy -aivan rahalla... - --- Kyllä se hyvä on täällä Suomessa, keskeytti Juho. Eihän täällä tule -toimeen ilman lehmää. Ja hiidestäkö otat sille kesälaitumenkin ja -talvielon, ellei ole maata itselläs? Kyllä minä olen koettanut. Mutta -se käy niin aatamille kun ei tahdo saada hinnalla millään. - -Miettinen, nähtävästi käsittäen olevansa ymmärryksessä ja kokemuksessa -yläpuolella puhetoveriaan, virkkoi: - --- Kyllähän se aina käy kireämmäksi, mitä tiukemmin kapitalistiset -tuotantotavat ottavat sijansa näin maallakin ja talonpoikaisissa -maanviljelysoloissa. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, ettei työmiehen -pikkuhuushollia saa kannattamaan millään, jos siinä harjoittaa -sellaista pikkutuotantoa kuin esimerkiksi pientä karjataloutta. -Perunamaa ja kasvitarha ovat ainoat, jotka... - -Takanperä katkaisi nauraen: - --- Mutta etkö sinä nyt ymmärrä, että tällä asialla on eri -mahdollisuudet Suomessa kuin Amerikassa! - --- Sen minä kyllä myönnän ja ymmärrän, tunnusti Miettinen. Ja myönnän -senkin, että täällä voi saada pienemmänkin maanviljelyksen -kannattamaan, jos vain panisi kylläksi siihen työtä ja aikaa, tahi -kapitaalia. Mutta työmiehen täytyy aina tarttua kiinni lähimpään ja -lyhimpään rahansaantimahdollisuuteen. Ei ehdi suunnitella, eikä odottaa -hedelmien kyspymistä. - -Juho nousi ja täytti uudestaan piipun. Katsellen viemärille ja laajalle -nevalle ympärilleen, virkkoi: - --- Esimerkiksi tällainen työ. Jos lyhintä tietä aina rahaan pyrkii, ei -tällainen työ kannata niille jotka teettävät, vaan ainoastaan meille, -jotka saamme työstämme rahapalkan joka lauantai. - -Miettinen nousi myöskin ja sievistelevään tapaansa puhuen selitti: - --- Tämähän onkin jo suurkapitalistinen yritys. Tässä meidän työvoimamme -siittää kapitalismin kanssa. Me saamme vain, kuin palkkavaimo, rahan -kouraamme. Mutta kapitalisti, joka panee pääomaa ja jaksaa odottaa, jää -työn tulosten omistajaksi, korjaamaan satoja polvesta polveen. Tässähän -juuri kuvastuu se työmiehen lohduton asema. Kun hän on vaimoineen ja -lapsineen syönyt palkkansa, ei työn hedelmästä ole mitään jälellä. -Mutta tässäkin -- - -Hän viittasi kädellään lakeudelle: - --- Tässäkin tämä suunnaton viljelysalue jää omistavain sukujen haltuun. -Niiden lapset vielä syövät, pukevat ja rikastuvat siitä, että me -kaivoimme viemärin. - --- Niin kyllä, tunnusti Juho, silmässä jo huomattava katkeruuden ilme. -Mutta kun nyt elämä on taistelua, pelkkää luokkataistelua, niin kuin -sinä sanot, tulee meidän taistella saadaksemme kapitaalia. Sulla on -rahaa. Osta talo, niin sinä saavutat osan tästä nevasta. Älä väitäkään, -että sinä säälit niitä, jotka eivät voi tehdä samoin. Et sinä niin jalo -ole. Sano vain rehellisesti, ettet sinä pane rahaasi niin huonosti -kannattavaan yritykseen kuin ovat maanviljelys ja tämä neva. Sinä -mieluummin annat rahasi olla pankissa ja palvella keinottelua. Tunnusta -jos tahdot... - -Juho oli kiihtynyt ja nauroi hermostuneesti. Miettinen hymyili ääneti. - --- Ja sen minä sanon! huudahti Juho, että jos siitä vain tulee jotain, -siitä Kettumaan siirtolahommasta, sinne minä menen. Maata minä tahdon, -vaikka olenkin sosialisti. - --- Et ole! Pikkuporvari sinä olet, ilkkui Miettinen. - --- No ... jos sillä tulee pikkuporvariksi, että haluaa viljellä omaa -maata, ja sillä pysyy sosialistina että pankkien välityksellä lainailee -rahojaan suurporvarien koronkiskomista avustaakseen, niin piru ollen, -sama se on... - --- Älä sinä aina suutu, pyyteli Miettinen rauhoittava diplomaatin hymy -huulilla. Katsos, sinä et ymmärrä mikä eroittaa porvarillisuuden ja -sosialidemokratian... - --- Enkä välitäkään. Se ei ole mulle niin vaarallistakaan. Mutta maata -minä tahdon! Annan palttua sellaiselle uskolle, joka köyhille lupaa -taivaat ja maat, mutta toden tullen ei annakaan mitään... Katsos näitä -käsiä. Minä olen elinaikani, aina 7-vuotiaasta asti ollut paimenena ja -renkinä ja tehnyt maatöitä. Ja jos sinä ymmärtäisit kuinka hartaasti -mun tekee mieleni omaa maata, niin... Minä en usko enää ketään! -Puolueet lupaavat ja pettävät. Minä otan maata jos ikänä sitä saan ja -annan palttua koko äänestykselle. Ei siitä mitään tule! - -Juho ravisti päätä ja näytti melkein liikutetulta. - -Miettinen oli juuri sytyttänyt uuden paperossin, puhalsi nautinnolla -savut ja yhä ylimielisen hymyn leikkiessä huulilla virkkoi: - --- Menisit Amerikkaan. Siellä ne sellaiset runolliset houreet haihtuvat -työmieheltä. Työmiehen ei kannata olla runollinen. - --- En mene, mutta Kettumaalle menen, jos vain... - -Juho käänsi jo selkänsä aikoen lähteä työmaalle päin, mutta kääntyi -yhtäkkiä ja julisti kiihtyneenä: - --- Ja sen minä sulle sanon, että jos minä sieltä saan mieleiseni -maapalan, niin vannon, että sen viljeleminen kannattaa. Kuinka ei se -kannattaisi? - -Hän katsoi pitkään ja ikään kuin yhä kummissaan kysyen Miettisen -ilkkuvasti hymyilevään, kylmään naamaan. Käänsi sitte selkänsä ja meni -syrjään. - -Miettinen katsoi Juhon jälkeen, liikautti pilkallisen tunteen -valtaamana toista suupieltä, silmää ja otsanahkaa. - --- Kello so-oi! kuului työnjohtajan laulava ääni ja kilaus kiviporalla -toiseen. - -Se oli vasta ensi soitto, ja Miettinen istahti rauhallisesti. - -Käsiä ja päitä alkoi kohoilla suosta kanervaisten mättäiden väleistä ja -mäestä. Miehet jäivät pöperryksissä istumaan, sillä kuumuus oli -paahtanut heidät puolihumalaan. - --- Kello soo-oi! kuului vähän ajan kuluttua uudestaan ja pari iskua -poralla toiseen. - -Ensimäiset alkoivat kömpiä jaloilleen, pyyhiskellä nuttujensa nurjalla -puolella kasvojaan ja etsiä kalveista juomaleilejään. - -Muuan suuri mies murisi toverilleen: - --- Lyhytpä se lepo taas ... olikin, perusti... Onko se kello vielä? - -Vähän pienempi mies pilkkasi: - --- Jos sun nyt antaisi vielä siinä kivenkoloss' nukkua, niin kuoliaaksi -nukkuisit itses. Ei siitä ylellisestä levostakaan. Paa tupakkia suuhus, -nosta housus ja lähde. - -Kolmas huuto ei ollut vielä soinut, kun Juho jo oli työntökärryineen -liikkeellä. Miettinen istui silloin mäen reunassa kivellä ja joi, -ivallinen katse hetkisen Juhoa seuraten. Hän sytytti vielä paperossin -ja jäi paikoilleen viipyen muutaman hetken kolmannen soiton jälkeen. - -Kun kolmas soitto kuului, oli jo 5-6 miestä töissään, mitkä -ojanpohjassa, mitkä työntökärryjensä kera, mitkä lankkuja -siirtelemässä, mitkä mäessä kivenporauksessa tai mäenkaivuussa. - - - - -XI. - - -Särjettävän kiven kylellä istuu pieni mies ja pitää poraa. Siihen lyö -Iikka, se entinen Varamäen Iikka, joka on lakannut rengittämästä ja -elää nyt vapaana työmiehenä. - --- Lyö! muistuttaa pieni mies. - --- No peijakas, mikä hätä... - --- Lyö vain. Ei se rikki mene, uudistaa pikkumies terävällä, käskevällä -äänellä. - -Iikka parantaa vauhtia. - --- Kas sillä lailla! - -Pikkumiehen poskesta valuu tummaa tupakanpurua. Joka hermo näyttää -olevan jännitettynä, aivan kuin poranpiteleminen olisi maailman -huoltavaativinta työtä. - -Hän on torppari Rotkola, joka maanviljelystoimensa ohessa on -elinaikansa tehnyt kivitöitä. Kuuluisa työmies ruumiinsa pienuudesta -huolimatta. Kivensärkijä-apulaisekseen oli hän itse valinnut Iikan, -sillä hän pitää pojasta ja haluaa opettaa sille kivityön -ammattialkeita. - --- Kas niin, anna tulla vain... Se on hyvä kun työmies taitaa... Ei -tarvitse koskaan hakea työtä... Työ hakee aina sellaista miestä, joka -taitaa ja johonkin kelpaa... Eikä ne kaikki edes viitsi ... eivät -viitsi vaikka taitavatkin... Mitä siitä taidosta sitten on hyötyä? Hmh. -Käykö raskaaksi? - --- Ei. - --- Ka, osaatpa sinä lyödä... Sillä lailla... Lyö vähän harvempaan ettet -väsy... Ei hullun kiirettä ole... Pääasia on että työ käy siivosti... -Se on pääasia. - -Näin jatkettiin. Iikankin oli jo ehtinyt vallata onnistumisen innostus -ja työnilo. Rotkolan kehut kävivät hänen työtaidosta ylpeilevään -mieleensä kuin voide. Lyönnin tahdissa oli jotain tanssitahdin sukua. -Hän soitti ja Rotkola piti tahtia. - --- Stop! Nyt toinen reikä. Tule pitämään poraa, minä lyön. - --- Kyllä minä lyön. - --- Noh, tule, tule, konstia se on tämä pitäminenkin. Mutta älä nuljuta. - -Rotkola alkoi lyödä, Iikan veri kuumeta. Häntä pelotti että jos se -laskee käsille tuolta olan takaa... Nyt ei Rotkola puhunut. Silmä vain -teräksisenä tähtäsi poranpäätä, suu kävi mälliä purren ja suupielestä -vuosi tupakkapurua. - -Kesken kaikkea pysäytti Rotkola tuimat iskunsa. Sanoi: - --- Kuule, ota sinä maata sieltä Kettumaasta, Iikka, et kadu. - --- Tuleeko siitä touhusta? kyseli Iikka. - --- Puhuvat ainakin. Jos tulee, niin ota. Et kadu. Jos ei siitä mitään -tule, ota muualta. Maata miehellä olla pitää. Muuten sitä on aina niin -kuin varpunen ohranpääss'. Ja ihminen tulee laiskaksi, jos ei ole omaa -maata. Olla aina toisen työss', se väsyttää ja nahkaavuttaa. - -Rotkola sylki, puri ja sanoi: - --- Minä lähtisin kohta Kettumaahan, mutta kun isäntä jatkoi sen -torpankontrahdin, pysyn siinä. Vähänläntä siinä on maata, mutta minä -alan olla jo vanhakin ja mukulat menevät tiehensä. Minä ja meidän momma -vain jäämme... Tphy! Järsitään lisää kivensyrjästä. - - * * * * * - -Viemärin pohjamudissa kaivellessaan jutteli kaksi nuorta miestä. Heillä -oli vain uimahousuntapaiset laitteet verhonaan, muuten olivat he ihan -alastomia. Ihonpinta oli päivettynyt kuparinruskeaksi. Jaloissa oli -toisella pieksusaappaat, sillä tällä kohtaa oli vesi taas rautaisen -kylmää. Toinen urheili ilman jalkain suojia. Pitempi, Vihtori, oli -Ojantaustan torpan poika Kettumaalta; hänellä ei ollut kenkiäkään. -Lyhyempi oli Peräsen talon poikia, Jaakko-niminen, Jokirannan kylästä. - --- Saatko isältäs rahat? kysyi Vihtori jatkaen keskustelua. - --- En ... mutta täältä. - --- Tuleeko täältä niin paljo säästöön? - --- Ettäkö Amerikkaan pääsee? Eiköhän. Puhelu hieman katkesi. - --- Lähde pois, mukaan, houkutteli Jaakko. Miettinenkin lähtee. - --- Lähteekö Miettinen? - --- Lähtee. Täälläkös se, kun on parempiin rahanansioihin tottunut. - -Olivat taas vähän aikaa vaiti. - --- En minä lähde, sanoi Vihtori. Olen ajatellut, että jos sitä -Kettumaatakin nyt ruvetaan asumaan, niin jos sais maapalan itselle. Ja -tällä nevallakin tulee vuosikymmeneksi kuokkuu- ja ojaurakoita. - -Vihtori kääntyi kummastellen ja kysyvänä Jaakon puoleen: - --- Sinäkin, talon poika, ja menet. - --- Talon poika, matki Jaakko vähän ajan kuluttua. Mitä siitä nykyaikana -on iloa, vaikka onkin talon poika? Ilman saa tehdä työtä ja aina kärsiä -kitua. - -Vihtori ei ruvennut väittelemään, mutta sanoi vähän ajan kuluttua. - --- Tule Kettumaalle. Ota kotitalosi palsta. - --- En minä! Jaakko melkein ärähti. Nälkä siellä kuitenkin tulis. Ei se -maanviljelys kannata enää, jos ei ole sivutuloja. Ja milläs minäkin -niitä... - --- Meinaan minä saada kannattamaan, jos vain... - --- Niin, johan sinä. Mutta talollisilla on niin kamalan suuret ulosteot -ja verot, ettei lempokaan... - --- Rupea sitte torppariksi, jos luulet sen paremmin kannattavan, nauroi -Vihtori. - -Jaakko oli hiljainen murjottava luonne. Painuen ääneti työhönsä -lopettaen keskustelun, hän ryhtyi vääntämään muuatta liekoa, joka -sattui tielle poikkiteloin. Pojan silmissä oli raskas, väsynyt ilme ja -hänen heikko, hintelä vartalonsa näytti siinä tuon pitkän, -vahvarakenteisen toverin rinnalla melkein avuttomalta. - -Vihtori alkoi viheltää vinhaa polkkaa. Katsoi hetkisen, kädet -lanteilla, jouten, kun Jaakko käpälöi hiljakseen kiroillen lujassa -istuvan liekonsa kera. Avustaakseen tarttui Vihtori kirveeseen ja antoi -muutaman lujan, vapauttavan iskun. Musta suorapa roiski yltympäri. -Jaakko pyyhiskeli lakin perällä rapaa silmistään ja korjasi lieon. - - * * * * * - -Tupalan Tuomas, keski-ikäinen, vankkarakenteinen mies tyhjäsi toisaalla -työntökärrynsä. Havaitsi, että paikka oli hieman näköpiiriltä suojassa. -Työnjohtajaa ei ainakaan näkynyt. Istahti ja sytytti paperossin. -Samalla tuli siihen Roopertti-niminen nuori kulkutyömies, julmasti -vannoen ja kiroillen. Heitti tuskaantuneena aisat käsistään, jätti -rattaat tyhjentämättä ja istahti vannoen käheällä, kuiskaavalla -äänellä: - --- Jumalauta! tätä ei tee sellaisella palkalla muut kuin työnhaluiset. - -Sytytti paperossin ja alotti uuden sarjan kirouksia sekä muita -voimasanoja, tumman etutukan roikkuessa silmillä. - --- Tee lakko, virnisteli Tupalan Tuomas, rauhallisena istuen ja -piiputellen. - -Nuori mies kohotti suuttuneen katseensa, joka lurkki etutukan alta, ja -rupesi sanomaan: - --- Jos ei täällä olisikaan niin s----n paljo sellaisia työnhaluisia -moukan-piruja, niin levätä saisit sinäkin vapaasti, jottei tarvitsisi -tuo pääkulta pälyä ympäri niin kun pakojäniksen ja korvat panna aina -vaih, vaih, jotta mistä raosta se pomo piskahtaa... - - - - -XII. - - -Kyläsuo, tuo entinen kuollut Kyläsuo, oli todellakin alkanut elää ja -vaikuttaa Jokirannan elämään. Miehet, jotka pitkiin aikoihin eivät -olleet aivoissaan ajatelleet muuta kuin keinoa, miten saisi asumisensa -supistettua niin pienelle kuin ikinä voi, miten saisi talonsa asutuksi -ilman kustannuksia, olivat Kyläsuosta saaneet uuden aatteen. Se -synnytti elämää, kiihotti, teki mielen pirteämmäksi, synnytti uusia -toivomuksia ja pani ajatukset suunnittelemaan jo itse paikan päällä -ojatöiden alottamista omilla palstoillaan. Nämä ajatukset eivät silti -olleet uusia, mutta uutuuden viehätyksen niille antoi toteutumisen -mahdollisuus. - -Jo monta vuottahan heidän ajatuksensa olivat askaroineet Kyläsuolla, -johon ne oli aina johtanut harhailemaan Varamäen uutisviljelysten -esimerkki. Mutta silloin ajatukset usein miesjoukoissa työnsivät -työkseen piloja ja kokkapuheita, jotka kaikki tahtoivat kiertää -Varamäkeä kuin humalanköynnös riukuaan. Erkkilä, joka kylän kesken -lyhennettiin Erkiksi, oli asiasta monta sukkeluutta laskenut. Kauimmin -jauhettiin sitä, että tämä kerran kylänkokouksessa, jossa ei Varamäkeä -ollut paikalla, oli sanonut, että Varamäen Antille olisi syytä valita -holhooja, sillä muuten se hukuttaa perintörikkautensa Kyläsuohon. -Silloin oli Pikku-Passi jatkanut: - --- Pannaan sitte sinut holhoojaksi, saat ajaa tunkiosi Varamäen -nevalle. Tottahan peru sitte kasvaa ... tottahan jo, peru. - -Miehet olivat nauraneet ja Erkki oli sillä kertaa lopettanut. Hänellä -olikin suuri tunkio, jota ei koskaan ehditty ajaa pellolle. Pikku-Passi -taas oli jo siihen aikaan omalta osaltaan alkanut ojittaa suota -rantakeitaalta ja tunsi tarvetta antaa Erkkiä nokalle. - -Mutta tapaus aiheutti kauan kestävän kyläjuorun, joka lopulta vaikutti -hyvin edullisesti suokysymyksen kehitykseen. Mielet alkoivat taipua -viljelysajatukseen. - -Kun asiasta sitten talvella tehtiin alote, tuntui jo monilla olevan -kehitys siinä mitassa, että heillä oli aivan kuin kunniantarve kuulua -niihin, jotka ovat jo kauan aikaa ajatelleet että siitä se täytyy tulla -kylän tulevaisuuden voileipämaa. - -Nyt kun Kyläsuon valtaviemäreitä avattiin, vaikutti sitä koskeva -ajattelu jo koko talouteen. Aivan kuin silmä ja äly nyt vasta olisivat -alottaneet yhteistyönsä pitkän lepoajan jälkeen, kasvoi sisällinen -levottomuus maallisten asiain menestyksestä monessa rinnassa. Julkisena -merkkinä tästä oli se, että maataloudellisiin esitelmätilaisuuksiin, -joita kylässä talven ja kevään kuluessa suotoimikunnan alotteesta -pidettiin, tulivat kylänmiehet melkein kaikki. Kuuntelijain silmistä -loisti tarkkaava uteliaisuus, ja nyt alettiin jo tehdä kysymyksiä. Sen -sijaan että esitelmistä mentäessä entisaikaan usein laskettiin sattuvaa -pilaa maanviljelysneuvojista, viisaista munista, jotka neuvoivat heitä -kanoja, sen sijaan saattoi asiallinen keskustelu esitelmän johdosta nyt -jatkua vielä kotimatkallakin. Nyt myöskin naurettiin vähemmän ja oltiin -hieman varovaisempia omiin kokemuksiin vedottaessa. - -Aivan kuin synnintuska aiheutti tämä taloudellinen heräys levottomuutta -ja haparoimista, joka monasti ilman johtavaa periaatetta hyppäsi tiedon -perässä tahi ryntäsi toteuttamaan mitä päähänpistoa milloinkin, pani -taasen katumaan, kun luuli havaitsevansa teon erehdyksiä. - -Viljelysvuorottelu ja lannoituskysymys vaivasivat monen mieltä. -Piilomäen porvari, jolla oli jonkunlainen järjestetty vuoroviljelys, -oli jo parina vuotena saanut olla kylän heräämässä olevain isäntäin -lähimpänä vuoroviljelysneuvojana. Monikaan ei uskaltanut kääntyä -suoraan ammattineuvojain puoleen pelosta, että niiden vaatimukset ovat -niin tavattomia, ettei niitä voi talonpoika toteuttaa. Talonpojalle -riittää, jos hän saa järjestetyksi vuoroviljelyksensä vähän sinnepäin. -Hänen pitää ja täytyy päästä alkuun ilman erikoisempia, tavattomia, -työtä ja varoja kysyviä mullistuksia, yksinkertaisin ja helpoin -keinoin. Mitä ne tavattomat ja erikoiset olivat, joita pelättiin, sitä -ei oikein kukaan osannut täsmälleen sanoa. Mutta se oli jotain -sellaista, tahi juuri sitä, mikä kirjanoppineiden viljelysjärjestelmät -tekee kannattamattomaksi, sitä, mikä kammottaa ja estää agronomeja -rupeamasta elinkeinokseen pikkuviljelijöiksi. Mutta mitä se sitte -perältään oli; sille koki kukin heräävässä mielessään keksiä oman, -näppärän selityksensä. - -Ja Piilomäen porvariin alettiin neuvonantajana yhä enempi luottaa; -hänhän oli joka tapauksessa jotain kokenut -- vaikkakin tämän -kokemuksen arvoa suuresti heikonsi se, että mies oli kaupasta saamiaan -varoja kenties voinut käyttää maanviljelyksensä tukeamiseksi. - -Osa kylän vaimoväestä seurasi miehiä, mutta osa oli heidän -sieluntilastaan hieman levotonna. - -Erään seuratilaisuuden lopussa valitti Pikku-Passin emäntä kiertävälle -saarnamiehelle: - --- Kun ei enää ollenkaan tahdota joutaa sielunsa asioita -ajattelemaan... Niillä miehillä on nyt niin pää täynnä aivan nevarapaa. - -Saarnaaja sanoi, että hän olikin kovin kummastellut, kun isäntiä ei -enää ollenkaan näy, eikä Pikku-Passinkaan isäntää, joka aina ennen oli -niin ahkera. - --- Nevarapaa todella, nevarapaa todella, nyökytti saarnaaja -surumielisenä päätään. - -Maalarin muori, joka oli lähellä, liittyi mukaan: - --- Meidän isä sanoo, kun nyt niin kovin paljo puhutaan siitä nevasta, -että, -- eihän nyt mistään muusta puhutakaan, -- niin meidän isä sanoo, -että ne tekevät nevasta itsellensä Kristusta. - -Kun saarnaaja käänsi lempeät, surunvoittoiset silmänsä muoriin, johtui -tämä ajattelemaan, että kysytään hänen miestään. - --- Tuolla, muori virkkoi ja osoitti sormellaan miestään, aivan kuin -joku olisi kysynyt. Tuolla se on. - -Muorin sormi osoitti aitanportaalla istuvaa, kuihtunutta, kyyristynyttä -miestä. - --- Tule tänne, Sameli! huusi muori. - -Sameli katsoi väsyneillä, sairaudesta puhuvilla silmillään sinnepäin, -mistä kuului kutsuva ääni. - --- Tule vain, rohkaisi vaimo. Se raukka on niin huono... Vatsa on niin -huono, sisällä ei pysy mikään, loppu lähestyy... Jeesus Kristus -armahda... Tule vain, Sameli! - -Useampia naisia oli keräytynyt puhujan ympärille uteliaina ja -odottavina, lempeä, anova hymy loistaen kasvoilla. Ottivat vuorotellen -kädestä, hyvästelivät, kiittelivät ja pyysivät Jumalalta voimia -saarnaajalle. Melkein jokaiselta kysyttiin, että missä mies on, eli -isäntä, riippuen ero siitä, oltiinko talosta vai vähemmän vaativista -oloista. Ja aina täytyi emäntäin näihin uteluihin selittää, ettei -isäntä ollut joutanut, että tahtoo olla niin paljo töitä eikä saa -työväkeä. Useimmat tekivät selostuksensa miehiään puolustavassa -sävyssä, välttäen omasta puolestaan langettamasta heihin Jumalaa -kohtaan tapahtuneen rikoksen varjoakaan. Toiset vaimot kyllä horjuivat -kahden vaiheilla. Mutta saarnaaja oli saanut sopivan, verrannollisen -ajattelunaiheen äskeisestä, ja pyöritteli sitä jo ajatuksissaan -vastaista käyttöä varten. Antaessaan jäähyväisiksi minkä lohdutussanan -millekin, hän, usean kättä puristaessaan virkkoi leikillisesti, aina -miehiä tarkoittaen: - --- Onko hänkin alkanut tehdä itselleen kultaista vasikkaa nevaravasta? - --- Tiedä sitäkään sanoa, virkahti omalla vuorollaan Koivusen Elli, -Vihtorin vaimo. Mutta kun ei Jumala enää tähän aikaan ruoki meitä, jos -eivät jotkut kuoki ja kynnä, niin minä ajattelen, ettei sen -nevaviljelyksen nyt mikään sellainen synti pitäisi oleman. - --- Ei suinkaan, mutta ... kiirehti saarnamies selittämään. - --- Niin mutta minä olen kuullut, kun te olette näiltä akoilta kysellyt -niin kuin salarippinä, että onko meidän miehemme tehneet itsellensä -nevaravasta kultaisen vasikan. Ettekö te sillä meinaa että nevaviljelys -on synti? - -Elli-emäntä heitti taisteluhaluisesti päätään. - --- Ei, ei! Minä vain... - -Mutta nyt oli maalarinmuori saanut Samelin tulemaan, työnsi syrjään -muita ja vastustelevaa miestään kädestä vetäen hoki: - --- Turhia, turhia ... syntiä puolustaa. Nevalla niiden Kristus on, -isäntäin... Tässä on meidän Sameli. - -Hän pani Samelin käden saarnamiehen käteen. - - - - -XIII. - - -Sinäkin iltana olivat kylänmiehet joukolla lähteneet suolle katselemaan -töiden edistymistä. Sieltä palatessaan he kulkivat Varamäen viljelysten -läpi. Siellä kasvoi nytkin eräillä osilla ruista kuin seinää. Heillä -monella oli rintapelloissaan tänä vuotena heikot rukiit. Omituinen -tuska kaiveli monen miehen mieltä. Varamäki ei ollut itse mukana, mutta -Pikku-Passi tunsi tarkoin, miten kukin eri ala oli savettu, mitä -lantalajeja ja minkä verran käytetty, missä poltettu, missä ei j.n.e. -Laskutkin hän tiesi, mitä maksaa muokkaus, lannat ja siemen sekä mitä -tulee sadoksi, jos ei välillä mitään onnettomuutta satu. Pikku-Passi -puhui innolla, aivan kuin omastaan, mutta hän olikin parina vuotena jo -ollut Varamäen innokkain oppilas ja uskonveli. Hänellä oli myöskin jo -muutaman hehtaarin alue ojitettuna, osa kuokittuna ja savettuna, aivan -Varamäen mallin mukaan. - --- Nyt lyön sen rukiiksi, kehui hän omaansa. Käyttekö katsomassa? -Tuossahan se vaan on. - -Mutta he eivät tällä kertaa viitsineet, kun olivat väsyneitä, ja hieman -jo ahdisti myöhäinen. Mutta Varamäen suopellonpientareita kierrettiin, -ajattelun ja arvostelun leima katseissa; muutamista katseista näkyi -jotain muutakin. - -Mikä mahtava, valtaava näky olikaan tuo jo monihehtaarinen ruisvainio, -joka kohosi suon sydämestä kuin siunaus. Pitkät tähkäpäät painuivat -raskaina alaspäin ja törnevä olki seisoi kuin sirotekoinen -pylväs kannattaen rukiin kultaista terää. Aurinko oli vaipumassa -länteen. Illan ruso loi ihanan, punakuultavan hohteen yli laajan -viljelyslakeuden. Tuossa toisella puolen levisivät kylän ikivanhat -pellot parhaassa kukoistuksessaan. Ne olivat nielleet kymmenien -sukupolvien hien, mutta lahjoittaneet siitä takaisin leivän ja -elämänilon. Nyt oli niiden voiman ulottuvaisuus alkanut rajoittua, eikä -leipää niistä enää riittänyt kaikille. Mutta tässä oli uusi valloitus -alkanut. Uudismaa kilpaili ilosta saada tarjota viljelijälleen kaikki -mahdollisuudet. Tuossa rukiin rinnalla kasvoi kaura, ei yhtä hyvin -menestyneenä kuin ruis, mutta silti kilpaillen kunnialla monen noiden -vanhain viljelysalueiden kauran kera. Ja tässä olivat kaikki vastaisen -parantamisen mahdollisuudet. Vihdoin heinä, timotee, pillisuorana, -tiheänä, ylpeänä se nousi suosta aivan kuin ylimielisesti pilkaten -noita miehiä, joista moni oli jo vuosia köyhyyden käsissä kitunut -yrittämättäkään vapauttaa vilja-aarteitaan Kyläsuon rikaslahjaisesta -povesta. - -Miesten ajatus askarteli niin voimakkaasti, että keskustelu rajoittui -pelkkiin huudahduksiin ja ihmettelyyn, kunnes vihdoin lähdettiin -kotiinpäin. - -Tultaessa sivuutettiin Mäkitoiskan vainioniitty, joka nyt ensi kertaa, -oltuaan viljanviljelyksellä ennen, kasvoi heinää. Miehet ihmettelemään, -minkä vuoksi heinänkasvu oli niin heikko. - --- Se on vain päästetty heinälle, siitä se johtuu, ilkkui Koivusen -Vihtori, joka ei usein ilkkunut. - --- Suuri tunkio sen tekee, sanoi Pikku-Passi. - --- Hääh? - --- Suuri tunkio ... ei joudeta ajaa pelloille ... se sen tekee. - -Toiset alkoivat nauraa, mutta kaikkien nauru ei helähtänyt. Niilläkin -taisi olla suuri tunkio. - -Juuri kun miehet tulivat kyläntielle hajotakseen koteihinsa, ilmestyi -siihen kylän maalari muorineen, vasta seurasta tullen. Maalari alkaa -miesten kanssa puhetta tehdä. Muori hokee: - --- Jumalaansa kukin palvelee, Jumalaansa kukin palvelee, jumalaansa -kukin palvelee... - --- Oliko hyvä saarna? kysyi Koivusen Vihtori, jonka rauhaisaa mieltä -muorin yhtämittainen hokeminen siihen määrään kiinnitti, että suu meni -hymyyn ja mieli teki tutkia tarkemmin. - --- O-oli, oli... Kyllä sai kuulla. Mutta kun on nevarapa jumalana... -Mihinkä sinäkin Vihtoriparka ijankaikkisuudess' suus ammotat? Luuletko -nevan siellä kelpaavan? Voi lapsiparka, jos olisit kuullut... - --- Älä nyt ihmisille, suuti maalari suulasta vaimoaan, ponnistaen -viimeisiä voimiaan saadakseen äänensä vihaisesti nuhtelevaksi. - --- Mitä? Enkö minä saa sanoa? Eikö puhuja sanonut, että pidä päälle -sekä sopivalla että sopimattomalla ajalla? - --- Sanokaa vain muori, kyllä se nahka sen pyykin tarvitsee, kehoitti -Pikku-Passi. - --- Ja suakin puhuja kysyi, emännältäs, Passin isäntä. Hyvä paimen etsii -kadonneita lampaitansa. Palaja pois! Oi Herra... Tule Sameli. - -Sameli jutteli muiden miesten kanssa. - --- Sameli, Sameli! Varamäen Antti tuli pyörällä. - --- Mikä kokous? alkoi kysellä, ja pysähtyi. - --- Sun ruistas käytiin katsomass', sanoi Pikku-Passi. - --- Vai sitä. - --- Ja nevalla käytiin. Ei ne työt tahdo oikein... Kuumiksi ilmoja -porajavat. - -Miehet, jotka jo olivat eri haaroille hajoamassa, pysähtyivät vielä -juttelua jatkamaan. Saivat kuulla, että Varamäki oli jo ollut taas -nevalle ojureita etsimässä. - --- Ka! - -Miehet jännittyivät. Se jo taas uusia ojia ja kuokkuja suunnittelee, -vaikka on jo ennestään niin laajat suopellot. Me tässä vain odotamme -viemärin valmistumista ensin, vaikka ei se millään tavalla estä meitä -alottamasta. - -... Ka! ajattelee moni ihmeissään, ei muuta. - -Varamäki kertoo suonraivaussuunnitelmistaan. Joku siinä ohessa -valittaa, ettei saa miehiä. Kyllä Varamäki oli saanut. - --- Se on kumma, mumisee joku hampaisiinsa, aivan kuin huutokaupan -jälkeen, jolloin joku mieleinen esine menee huutaja-kilpailijalle -vähäpätöisen hinnanlisäyksen vuoksi. - -Varamäki on lämminnyt. - --- Siihen aikaan kun minä sain talon, odotin minäkin palkkojen -halpenemista ja sitä, että kyllä työväen on pakko tulla kaupalle. Mutta -ei ole tähän asti tapahtunut kumpaakaan. Ei mun ainakaan muu auttanut -kuin pyytämään täytyi lähteä, jos halusi hyvää työmiestä ja palkka -täytyi jättää sellaisten miesten itseensä määrättäväksi. Eikä se -olekaan väärin. Niin pitääkin olla, ainakin mun mielestäni. - -Toiset kuultelevat hymyillen, toiset totisina, useiden ilmeissä -kielteinen sävy. - --- Johan se... Mutta kun saa sellaisenkin työmiehen kuin mulla oli -tässä, alotti Erkki hyvin leveästi kertoa eräästä kulkumiehestä, josta -hän oli saanut kyllikseen. - --- Johan se, matki Varamäki, jolla oli Erkkiä varten vanhoja asioita -hampaankolossa. Hän nojasi pyöräänsä vasten, tuijotti maahan ja -uudisti: - --- Johan se, aina väliin sattuu hyvillekin. Mutta mulla on sellainen -käsitys, -- vaikka ei suinkaan se mun käsitykseni mikään käsitys -olekaan, -- että kun isäntä on liian hyvä työmies, se saa aina huonoja -palkkatyömiehiä. Kuinka sitte lie. - -Muutamat nuoremmat miehet nauroivat. Erkki, joka ymmärsi piikin, koetti -ampaista takaisin. - --- Mutta sen mä vain sanon että makaavat ne sunkin renkis, makaavat jo. - --- Kyllä ne saakin maata, en minä ole niistä ikänä mitään ikiliikkujia -yrittänytkään. - -Katseli taivaalle. - -Toiset yhä nauroivat. Nolostuva Erkki näytti tutkistelevan ja etsivän -sanoja. Mutta leppoisa, hyvänlaatuinen mies kun oli, alkoi kaivaa periä -vain maalarin piipusta ja jupisi itsekseen: - --- Ei niiden perujen kans auta mikään, kun sattuvat olemaan siitä -laista. - --- Isäntä, isäntä. Maalarin muori läheni Varamäkeä. Saarnamies sanoo: -teidän jumalanne on nevarapa... - --- Älä siinä! yritti maalari karjua, mutta entinen ryhti oli poissa. -Miestä rupesi vain kovin yskittämään. - --- Ole sinä, suhditti vaimo. - --- Noo, sanoi Varamäki, siellä meillä on vielä paljonlaisesti vanhoja -perunoita, muori saa hakea, jos tarvitsee. - --- Kiitoksia, aina min' oon teiltä ennenkin saanut. - --- Hmm, niitä on, kun Jumala siunaa nevaravan. - --- Niin, niin, kun Jumala siunaa nevaravan, niin on... - -Muori jutteli ja tuijotti Varamäkeen, joka hyppäsi pyörälleen ja -poistui. Samalla toisetkin alkoivat hajota. - - - - -XIV. - - --- Iitu! - --- Oo! - --- Mihin se Vihtori heittää? - --- Antista tuli härkä. - --- Älä ... eipä, sinä härkä. Mitataan. - -Kansakoulun pihamaalla oli iloista hälinää. Parvi kylän miehiä, -nuorempaa ja keski-ikäistäkin polvea, oli kokoontunut kavunheittoon. - -Nämä iltayhtymät koululla oli saatu aikaan jo toissa talvena, kun -kansalaisopintolukuja alotettiin. Kokoontumisille annettiin jo silloin -laajempi tehtävä. Muodostettiin nuorisoseuralle kansalaisopintoryhmästä -alaosasto, joka samalla piti keskusteluiltoja, sekä voimisteli ja -urheili. Viime keväänä muutettiin ne arki-illoista sunnuntai-illoiksi. -Silloin lukuopinnot keskeytettiin ja annettiin enemmän sijaa vapaille -urheiluille. Tämä vaihdos kevääntullen toi melkein koko kylän -koulukartanolle sunnuntai-illoin. Ne kadottivat tämän vuoksi -alkuperäisen rattonsa kun oli niin paljo joutilaita, jotka katsoivat -vain. Tämä katselijain suuri luku muutti tilaisuudet enemmän -esiintymis- kuin toveri-huvittelu- ja ruumiinharjoitus-tilaisuuksiksi. -Silloin keksittiin pakko, että jokaisen, joka tuli koulunmäelle ja oli -60 vuotta nuorempi, piti jollain tavoin olla mukana. Siten jäi moni -pois. - -Kesäisinkin joskus keskusteltiinkin, kun joku sattui esittämään -sopivan, innostavan aiheen. Viime aikoina oli pohdittu ahkerasti eräitä -kysymyksiä, joilla oli oman kylän elämään syvälti vaikuttava merkitys. -Tärkeimpiä niistä olivat nuorten maanviljelijäin ammattiopetus ja -Kettumaan asutuskysymys. Kumpainenkin koski persoonallisesti tämän -seurapiirin jäseniä. Kaikki olivat maanviljelijöitä, toisilla jo oli -oma maa, tai vuokramaa, toisilla toivo saada maata sen kyläkunnan -yhteistoimenpiteen kautta, jota joku aika oli suunniteltu. - -Tänään odotettiin agronomi Peltomiestä saapuvaksi tekemään selkoa -siirtola-asiasta. Hän oli aamusta alkaen jo ollut kylässä. Opettaja -Kanteleisen ja Niilo Mikkosen kanssa olivat he kiertäneet kylää -ottamassa lopullisia sitovia vastauksia maanomistajilta siitä, myövätkö -ja millä hinnalla sarkojaan Kettumaalla. Samalla kävivät he kylän -rahamiesten pakinoilla tarvittavain pääomien saantimahdollisuuksista -tiedustellen. - -Pihassa istuskeli tuttuja ja tuntemattomia, vakavan näköisiä työmiehiä -ja hilpeätä, kevyttä nuorisoa. Monien kasvoihin ja olemukseen olivat -työ ja elämäntaistelut painaneet syviä jälkiä. Keski-ijän aurinko oli -jo huippukohtansa ohi kiirinyt ja otsaryppyjen syvänteissä lepäsivät -väistymättömät varjot. Mutta tällä kertaa, oliko se nyt satunnaista, -vai jo vakiintuneempaa, oli miesten silmissä joku juhlallisen -itsetietoisuuden leima. Kavunheittäjiäkin he katselivat totisina, aivan -kuin olisi ollut kysymys tärkeästä työstä. Joskus värähti suu hymyyn -kun heitto sattui hyvin, tai lensi ohi. - -Nuorten olemuksen yli levisi parhaan ihmisijän nousukauden verevä, -kuohahteleva elinvoima. Suuri parvi niistä otti osaa kavunheittoon -hilpeällä, lapsuudesta vielä vereksessä muistissa olevalla -vauhdilla. -- - --- Kuningas! Yhdeksäntoista! - --- Kas ... luutu putosi kuin taivaasta ja pätkähti ihan kuninkaan -jalkoihin. - --- Pois tieltä! - --- Heitä vaan! - --- Ha-ha-ha-haa... - --- Maattukäpälä. Mutta näin! - --- Joo. Ykkösen mies kaataa. - --- Kuningasta ... noin! - --- Kiittäisit jos kapraalia. - --- Huonoja miehiä ... ka, kuutonen meni. - -Peltomies, Kanteleinen ja Niilo Mikkonen tulivat. Kapuaminen hieman -häiriytyi ja pihan syrjäpuolilla istuvat miehet huiskahtivat. Tulijat -menivät sisään. Vähän ajan kuluttua kutsuttiin sinne Varamäki sekä -Koivunen, Takanperä ja pari muuta mökinmiestä. - -Kapuamisen innostava jännitys oli jonkun verran häiriytynyt, sillä -useain osanottajain mielenkiinto oli Kettumaa-kysymyksessä. Vihdoin -tultiin ulos. Kanteleisella oli paperi kädessä. Toiset etsivät -istuinpaikkoja, mutta hän rupesi seisoaltaan selostelemaan eräässä -kulmauksessa retken tuloksia. Sinne kertyivät hänen ympärilleen kaikki, -joita asia liikutti. Nuorempi polvi jatkoi kapuamista. - -Opettaja Kanteleinen selosti ensinnä kuinka suuri oli niiden luku, -jotka vakavasti aikoivat lähteä Kettumaalle. Niitä oli 16. Mutta 3 -niissä oli sellaisia, jotka menevät vain, jos eräitä erikoisehtoja -tulee täytetyksi. Näissä 13:ssa on 4 sellaista joilla on itsellään -rahoja, 8, jotka tarvitsevat koko lunastushinnan lainata, ja agronomi -Peltomies, joka omasta puolestaan ei tätä luottoa tarvitse, mutta käy -mukaan yhteislainaan jos sellainen saadaan. Tämän perusteella oli -tehtykin ehdotus maanosto-osuuskunnan muodostamiseksi. Paitsi -edellämainituita, olisi kylässä ollut vielä pari perhettä, jotka -halusivat maata. Mutta heidän työvoimansa olivat siksi heikot, ettei -heitä voitu suositella siirtolan jäseniksi. - -Näistä 15:sta oli 12 sitoutunut suorittamaan ensi talven kuluessa -maataloudelliset kotiopintokurssit ja jatkamaan tulevaisuudessa -tietojen kartuttamista. Kolme osakasta oli vanhoja torppareita, jotka -eivät uskaltaneet ottaa luku-urakkaa, mutta he olivat ennestään -tunnettuja hyviksi maanviljelijöiksi, joten lukuhommat saivat jäädä -vapaehtoisuuden varaan. - -Yhdeksästä talosta oli saatu sitova suostumus luovuttaa -Kettumaan-palsta maanosto-osuuskunnalle. Siinä oli kyllä se ikävyys, -että välille jäi kahden talon palstat, joita ei luvattu myödä niin -sopivilla ehdoilla, että ne olisi voinut ostaa. - -Mutta jo näiden yhdeksän talon maiden ja metsäin katsottiin -täydellisesti riittävän näille 16:lle uutisviljelijälle. Aikojen -kuluessa ne osuuskunnan maiden väliin jääneetkin palstat toivottiin -saatavan ostaa, kun maata tarvitsevain, pystyväin uutisviljelijäin -lukumäärä lisääntyy. Maalle, joka nyt saatiin ostaa, olisi voinut kyllä -mukavasti sijoittaa kaksikinkymmentä uutistilaa, mutta voitiin ne -järjestää kuuteentoistakin palstaan. - -Rahakysymys oli myöskin saatu lopulta järjestetyksi mukavammin kuin -alussa oli uskallettu odottaakaan. Piilomäki, Varamäen ukko ja nahkuri -Sarvinen olivat sitoutuneet lainaamaan yhteisesti tarvittavat rahat -verrattain alhaisella korolla. - -Myöskin oli saatu uutisviljelijäin kesken aikaan lopullinen sopimus, -jossa he sitoutuivat alistumaan perustettavan maanosto-osuuskunnan -sääntöjen alle. - -Päivä oli määrätty, milloin kaikki asiaan kuuluvat kokoontuvat tänne -koululle asiakirjojen allekirjoittamista varten. - -Kun Kanteleinen lopetti, oli soma katsoa sitä miesryhmää, jossa -useimmat olivat itse uutisasukaskandidaatteja. Äskeinen raskas vakavuus -oli hieman häiriytynyt ja siihen oli tullut uusi, hymyhohteinen sävy. -Päät kääntyivät vierustovereihin ja puhelu alkoi, ensin ja -enimmäkseenkin yksityisin harvoin sanoin ja huomautuksin. Mikä mihinkin -kohtaan oli erikoishuomionsa kiinnittänyt ja siitä mainitsi harvoin, -epämääräisin sanoin. - -Agronomi Peltomies tuli kättelemään. Hänen ympärilleen kertyi -miesparvi. Jutteli ja kysymyksiin vastaili kuten tavallista hiljaisella -äänellä, suu hyväntahtoisessa hymyssä. Miehet puristivat piiriä hänen -ympärillään yhä tiukemmalle ja kurottivat kaulojaan silmät ahmivasti -tähdättyinä Peltomiehen suuhun. Muutamien harvojen kasvoilla havaitsi -jonkullaisen epävarmuuden tai pelonvivahduksen. Ne olivat niitä, joilla -oli itsellään rahaa panna yritykseen. Uusi edesottaminen oli pelottava. -Jos sattuisikin menemään huonosti ja rahat hukkuisivat yritykseen. -Niillä, joilla ei ollut rahoja, ei ollut tätä murhetta. He eivät -voineet rakastaa toisten rahoja, eikä pelätä niiden häviötä. He -suhtautuivat asiaan kuin ainakin kokeeseen, jossa ei voi menettää -mitään. Mutta sittenkin oli joskus mieliala vavahtanut. Päivittäin -vaihtelevat ajatukset olivat milloin kuvitelleet Kettumaan viljelyksen -erinomaisestikin menestyväksi, milloin taas oli kasautunut eteen -esteitä, vaikeuksia ja vastuksia niin suuria, että mieliala niiden alla -painui alakuloiseksi, epämääräisyys ja pelko yrittivät valtaamaan. Niin -kauan kuitenkin, kun asia oli kysymyksen ja ehdotuksen varassa, oli -aina olemassa avoin pakoportti. Mutta nyt se näytti sulkeutumistaan -sulkeutuvan, hitaasti ja peruuttamattomasti. Se ahdisti muutamia -epämääräisellä ristiriidalla, jäädäkö mukaan, vai lähteäkö pakoon? - -Monelle näistä miehistä oli elämä jo näyttänyt vakavankin puolensa. -Nuoruuden unelmat olivat hiljakseen häipyneet ja kaikonneet yhä -etäämmälle, kunnes kokonaan katosivat näköpiiristä, yksi toisensa -jälkeen. Elämän huvivaatimuksia täytyi supistaa äärimmilleen, jopa -niistä kokonaan luopuakin, kun elämän taistelu kävi jokapäiväiseksi -eikä suonut mitään väliaikaa. - -Kyllähän Kettumaalla oli keväinen lupaus, mutta se oli sittenkin niin -tuntemattomain vaikeiden taistelujen takana. Talolliset, joilla oli -vanhat, sukupolvien viljelemät perintömaat, olivat jo vuosikymmenen -alituiseen valittaneet, ettei maanviljelys kannata. Se oli vähitellen -muodostunut uskonkappaleeksi jonka voima ajoi jokaisen, ken vain irti -pääsi, maanviljelystöitä pakoon, etsimään rahallisempaa, elättävämpää -ansiota. - -Miten se olikaan? Oliko aika nyt muuttanut maanviljelyksen -kannattavaisuuden? Vai oliko usko sen kannattamattomuuteen väärää? -vilahteli miesten mielissä aivan kuin uskonnollisia kysymyksiä -ajatellessa. - -Työ ei heitä pelottanut! Mutta korpi, halla, talvi, nälkä... - -Eräät nuoret intoilivat. Heidät valtasi kokonaan yhteisaate: yksi -kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Heillä ei ollut niin monia -pettymyksiä. Nuoruudenunelmatkin olivat hyvässä näköpiirissä. Ne -pettymykset, joita oli ollut, ne haihtuivat aatteiden sumuverhojen -taakse... Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta, -- se oli heille uusi -elämänvoima, jonka edessä korpi lakoaa, pakoaa, pehmenee, lämpenee ja -kantaa hedelmää. Se on heidän työnsä hedelmää, ihanteitten hedelmää... -Yhdessä ponnistetaan! - -Voima kuohutti mieltä. Yhteisiä koneita ostetaan. Kaivetaan kilpaa -syvälle. Lantaa laitetaan. Yhteisvoimin. Sen pitää mennä!... Ja mikä -voisi estää menemästä? - -Ikään kuin hyökylaineina nämä ajatukset loiskuivat mielissä ja -muodostivat poreen agronomi Peltomiehen ympärillä. Agronomin esimerkki, -kun hän lupasi itsekin muuttaa Kettumaahan, nostatti intomieltä ja -rohkaisi epäröiviä. He kyselivät häneltä mitä mikin. Hän selitti -rauhallisesti ja asiallisesti. Ei tehnyt epäilyksiä tyhjiksi ja -aiheettomiksi, mutta osoitti miten epäilyksiä synnyttävät vastukset -ovat voitettavissa. Niin rauhoittui mieliala vitkaan. - -Kanteleinen oli mukana seisten tarkoin seurannut keskustelua, itse -siihen monellakaan sanalla puuttumatta. Mutta tällä hetkellä oli -hänelle selvinnyt entistä syvemmin näiden miesten elämäntaistelun syvä -vakavuus. - -Heidän elämänsä perustaa kansallisen elämän, ajatteli hän. - -... Mitä olemme me, jotka opetamme, myymme, ostamme, puhumme, jos ei -ole näitä, joiden elämä on välittömässä suhteessa isänmaahan, jotka -antavat isänmaalle ja meille elämän, jotka ovat isänmaahan vihityt? -Meidät puhaltaa tuuli kumoon, virta voi kulettaa meidät, vierasmainen -ajatus vieroittaa meidät... Kuin lastu me kellumme kansainvälisyyden -virrassa, itsekään tietämättä mihin... - -... Mutta maamies, hän on meidän ankkurimme, meidän isämme ja -äitimme... Ja kuitenkin, kuinka usein me ajattelemme, miten kiitollisia -heidän tulisi olla, jos saavat maapalan raskailla vuokraehdoilla tai -hirveän korkeasta hinnasta ja kalliilla korolla! - -... Ja kuitenkin on leipä korvessa raskaan, hyvin raskaan työn -panttina. Mutta juuri tämän työn tuottama sisäinen, siveellinen -palkinto on rauha, _elämän rauha_, jolle nykyinen aikakausi tahtoo -kääntää selkänsä. Siksi on maamiehen sieluelämä outo ja muukalainen -tälle ajalle. - -Kanteleinen oli huomaavinaan miten useat miehistä jo lähenivät -Peltomiestä aivan kuin imeytyäkseen häneen kuten oksat runkoon. Niiden -silmissä ja äänissä oli luottavainen, läheinen tunnelma, joka -Kanteleiseen hänen nykyisessä mielentilassaan teki liikuttavan -vaikutuksen. Yhtäkkiä näitä vaikutelmiaan seuloessaan kuuli hän -vierestään hiljaisen, melkein salaperäisen äänen kysyvän: - --- Eikö agronomi pelkää tulla ... meidän kanssamme Kettumaahan? - -Hän katsoi kuka se oli. Juho Takanperä. Mies seisoi siinä omasta -puolestaan levollisena, utelias, leikkivä hymy silmissä asetellen -piippuaan ja katsoi Peltomiestä lävistämällä silmiin. Kanteleinen -muisti samassa silmänräpäyksessä, miten omituisen sähköttävästi tuo -sama katse oli vaikuttanut häneen silloin kerran, kun seurahuoneella -alottivat yhdessä puheenjohtajapulpetin tekoa. - -Miehet kuulivat kysymyksen. Toiset naurahtivat, toiset hymyilemättä -kääntyivät vastausta odottaen. - --- En, sanoi Peltomies vakuuttavasti, mutta käänsi katseensa kuin -miettien maahan. Kohta hän kuitenkin katsoi taas Juhoon ja saneli -rauhallisesti: - --- Jos minä pelkäisin, miksi minä sinne lähtisin? Pelkäättekö te? - --- En minä pelkää, mitäs minä. Meikäläinen ei ole niin paljoihin -tottunutkaan, mutta... - --- Ei me siellä nälkään kuolla, niin paljo me maantaikoja taidamme, -selitti Peltomies. - --- Tottahan... Ja voimaakin on. Juho kohautti hartioitaan, ja näytti -siltä kuin sama liike olisi kulkenut läpi joukon ja tuottanut iloa. - --- Tunnustan teille, toverit, rehellisesti, sanoi Peltomies, etteihän -minua sinne vedä oman tarpeen aiheuttama leipätaistelu. Helpoimminhan -minä saisin maata täällä rinnalla ja taitaisin virkojakin saada. Mutta -minä haluan oppia teidän mukananne maamiehen konstin, että agronomikin -tulisi toimeen ilman sivutuloja oman maansa tuotteilla. Minä tahtoisin -katkaista sen puheen kärjen, ettei agronomi elä pienviljelijänä. Ja -minä katkaisen sen, jos vain pysyn terveenä. - -Kuului useammasta suusta hyväksyvää mutinaa. - --- Minä uskon varmasti että saamme viljelyksemme kannattamaan, kunhan -nyt vain pääsemme muutaman alkuvuoden ylitse. - -Tämä herätti miesparvessa iloisen hälinän. - --- Purraan vaikka pettua ensi vuosina! - -Kavunheittäjäin lauma oli taasen kasvanut. - --- Kuningasta! kuului Niilo Mikkosen ääni. - --- Tyydy korpraaliin! hillitsi Iikka. - --- Kuningasta minä, tavoitteli seuraava. - --- Pannaan viitonen piispaksi. - --- Sitäkö heittäisit? - -Kanteleinen heitti vain ykkösen: - --- Minä tyydyn alempiin. - --- Kun et korkeampia saa! ilkkui Varamäki. Korkeammalle minä... - -Puhkesi naurunrähäkkä, sillä Varamäen heitto töksähti syrjään, paksuun -hiekkakasaan. - - - - -XV. - - -Oli taasen tullut syksy ja koulun lukuvuosi alkanut. Oppilaslukumäärä -oli nyt kasvanut niin suureksi, ettei enää voitu kaikkia pyrkijöitä -ottaa vastaan. Koulusta jääneiden lasten vanhemmat kävivät tuhkatiheään -kysymässä, miksi sattui niin, että juuri heidän lapsensa jäi -paikattomaksi. Opettaja koetti väsymättä keksiä lohdutuksia. Parhaiten -vaikutti se, kun luvattiin ensi syksynä toimittaa jo toinenkin -opettaja. Milloin selitettiin lapsen olevan vielä liian nuoren, milloin -kehoitettiin panemaan täksi talveksi vielä kiertokouluun y.m. Ikävästä -sattumasta päästiin ilman suurempia riitoja. - -Mutta tähän aikaan huomasi aivan selvästi, miten vakavana -kouluharrastus kyläkunnassa oli herännyt. Ennen oli lasten -kirjoittaminen koulun ensiluokan oppilaiksikin ollut suurimmaksi osaksi -lasten itsensä tehtävä; nyt tulivat äidit hyvin yleisesti mukana. Vielä -pari vuotta takaperin saattoi tapahtua, että kouluun tuli syksyllä niin -hitaasti oppilaita, että vielä monta viikkoa koulun avaamisen jälkeen -täytyi ottaa vastaan uusia tulokkaita. Nyt kaikki ilmoittautuivat -alussa. Jos sattui, että lapsia tarvittiin syystöissä, tulivat äidit -puhumaan opettajalle asiasta. - -Tämä vaimoväen käynti koululla oli sekin uusi ilmiö Jokirannalla. He -tulivat sinne hyvin mielellään, etsivät monasti asianportaaksi -pikkusyitä. He pitivät Sohvista koulunemäntänä. Tämä oli osannut ottaa -uuden asemansa hillitysti, pysynyt aivan entisellään, muuttumatta -ollenkaan hienostelevammaksi, kävi usein kylässä, kutsui naisia vuoro -vieraisille. Seuraus oli, että ihmiset pitivät Sohvista, hän kun ei -yrittänyt jättää heitä, vaan pysyi kyläläisenä, sopivana ja mukavana -ihmisenä. Kun naisilla ei muuten ollut aikaa usein koululla käydä, -tulivat koulun avaus- ja lopettajaispäivät sellaisiksi, vasituisiksi -koulullakäynti-päiviksi. Silloin kutsui Sohvi kaikki luokseen, näytteli -Heikkiä, puhuttiin lapsista, juteltiin juttuja ja juotiin kahvia. - -Tämä tapahtui naisten puolella. Aivan ilmeisesti sai koulu tämän uuden -naisliikkeen kautta vahvasti vetovoimaa. - -Kanteleinen joutui entistä enempi juttelemaan kylän äitiväen kanssa ja -tutustumaan heihin. Ensimäisiä mielenkiintoisia havainnoita oli se, -miten eri lailla äidit puhuivat lapsistaan. Silloin kun toiset -sopivalla häveliäisyydellä kehuivat lapsiaan oikein ihmelapsiksi ja -näyttivät olevan siitä jotenkin vakuutettujakin, toiset miltei jyrkästi -paljastelivat lastensa heikkouksia. Siinä oli monta välivivahdusta. -Mutta kaiken pohjana lopulta sittenkin oli äidinrakkaus. Häntä -ei toimensa ennen ollut näin paljoa johtanut naisten pariin. -Nuorisoseurassakin ja maatalouspuuhissa oli ollut tekemisissä etupäässä -miesväen kanssa. Tästä vaihdoksesta tunsi nyt iloa. Äitiväki tullessaan -koululle avasi hänelle uuden maailman. Erotettuna hetkiseksi kotoisista -talouspuuhista, he täällä ikään kuin antautuivat kasvatukselle. Monta -naissielun hienompaa vivahdusta selvisi näissä keskusteluissa. Sen -sijaan kuin monissa etevissäkin miehissä kasvattajavaistot melkein -kokonaan nukkuivat, olivat ne melkein jokaisessa äidissä hereillä ja -usein levottomina, oli Kanteleinen havaitsevinaan. Hän tapasi -yksinkertaisia äitejä, joilla oli tavattoman syvä käsitys lasten -sieluelämästä. Keskustelu heidän kanssaan kävi niin henkeväksi ja -eläväksi, että sen vaikutus rupesi aivan välittömästi ulottumaan -opetustyöhön. Mutta toisia äitejä oli taas sellaisia, joille lapsen -sielunelämä oli suljettu. Heillä oli kasvatuksesta vain vanhoja -perinnäiskäsityksiä, jossa suhteessa esim. kurituksella ja nuhteella -oli hyvin valtaava osansa. Moniaille oli lapsi luonnostaan se mikä -siitä tuleekin. Kuritus oli ainoa tärkeä ja välttämätön, kyllä Jumala -siunaa vitsan. Mutta sellaiset eivät kuitenkaan mielellään sallineet -opettajan kurittaa. Joku tunne sanoi heille, että vieras kurittaa -väärin. - -Huomion kiintyminen äiteihin valaisi Kanteleiselle miten suuri -vaillinaisuus syntyy kasvatukseen sen kautta, etteivät äidit ole -lastensa opetuksen kanssa missään tekemisissä sinä aikana kun ne ovat -kansakoulussa. Useimmat äidit eivät tietojen puutteen vuoksi voi -mitenkään seurata lastensa opetusta. Se synnyttää heissä jonkullaisen -tympäsevän haluttomuudenetunnon koko opetusta kohtaan. Tärkeimmät -aineet, kuten historia ja luonnontiede, ovat monille äideille -turhapäiväistä hölynpölyä, jolle he eivät voi antaa mitään arvoa. Se -johtuu siitä, että ne ovat heille itselleen "suljettu kirja". Kuinka he -voisivat siihen innostua! Joutuapa esim. opettajana kuulemaan -kasvatusopillista esitelmää, jota ei voi ymmärtää eikä seurata muuta -kuin hiukkasen, se ei herätä harrastusta, vaan tympäsee ja vieroittaa. - -Ajatellessaan tätä oppimattomien äitien puutetta, kun eivät ne tunne -historiaa ja luonnontiedettä ollenkaan, meni hänelle kerran aivan -sattumalta mieleen, että hän itse oli ollut äitien sieluelämän suhteen -vielä äsken aivan yhtä vieraana. Seminaarissa oli kasvatusoppi- ja -sielutiede-tunneilla siitä joskus ohimennen puhuttu. Tahi oikeammin: -hän oli käsittänyt että se tapahtui ohimennen, koska hän oli ottanut -asian vähemmän tärkeänä. Nyt hänelle selvisikin, että äitien -sieluelämään läheinen perehtyminen on opettajalle hyvin tärkeä asia! - -Kanteleisen valtasi nöyrä oppilastunne, aivan sellainen kuin -nälänhetkellä joskus. Mutta ravintoa valmistava pata kiehui tulella: -hänelle oli äitimaailma nyt avattuna ja sielunsa ahmi sieltä ravintona -näitä uusia vaikutelmia. - -Taas hän ajatteli: kun minulta on jäänyt tähän asti vähemmän tärkeitten -joukkoon näin suuri asia, kuinka paljon suurempi mahdollisuus onkaan, -että aina kotona pysyviltä äideiltä jää sivuasiaksi hyvinkin suuria -asioita! - -... Ajan suurille yhteiskunnallisille ja taloudellisille kysymyksille -ja harrastuksille ovat he vieraita. Mutta niistä on heille puhuttu vain -ohimennen. Heillä ei ole niistä juuri mitään perustietoja. Ja oman -heräämisen hetki ei ole tullut. Nämä ovat heidän ammattinsa -ulkopuolella olevia asioita ... eivätkä he yleensä yritäkään saada -niistä selkoa. - -Hänestä näytti, että naisilla pitäisi oleman kasvattajina suuri, -valtaava, välitön vaikutus yhteiskunnallisten edistysesteiden -poistamiseen, joshan vain asia tulisi heidän omakseen, esimerkiksi yhtä -välttämättömänä kuin lasten synnyttäminen. - -Niin rupesi hän ajattelemaan erikoistunteja äitejä varten. Ehkä he -tulisivat? Ehkä he lipuisivat hieman lähemmäksi koulua, nykyaikaista -lastensa kasvatusta? Ehkä jotain heille aukeaisi? - -Hän koetti kerran. Eikä turhaan. Joukko äitejä tuli. Koululla oli -sisälukutunti. Pienokaisia (oli pientenlasten koulu) oli jo ennakolta -tutustutettu luettavaan kappaleeseen, tehty kysymyksiä ja opetettu -vastaamaan. Tunti tuli niin eläväksi, että äidit tulivat kyynelsilmin -kiittämään. Moni jo kysyi, saisivatko toistekin tulla. Silloin opettaja -selitti, että hän oli ajatellut pyytää vanhempia, erittäin äitejä, -mutta isiäkin milloin niillä on aikaa, niin kuin talvella kyllä on, -tulemaan koululle ja seuraamaan opetusta. - -Jottei joka tunnilla olisi kuulijoita, järjestäisi hän määrättyinä -viikonpäivinä tunteja, jolloin vanhemmat voisivat tulla. - -Niin järjestettiinkin. Pian havaitsi opettaja, ettei hän ollut turhaan -vedonnut vanhempain kasvattajavaistoihin. Aivan lyhyen ajan kuluttua -rupesivat lapset osaamaan paljon paremmin kotilukunsa. - - - - -XVI. - - -Äidit kokoontuivat hyvin runsaslukuisina koululle kerta viikossa. -Tunnin mentyä oli naisilla aina niin paljo juteltavaa opettajan kanssa -kysymyksistä, jotka kehittyivät mielissä koululla saatujen vaikutusten -johdosta, että lyhyet välitunnit eivät enää tahtoneet riittää. Moni -ajatus sitä paitsi sisälsi jotain uutta, varteenotettavaa, joten niiden -ei saanut antaa mennä vain ilman muistiinpanoa. Pian järjestettiinkin -niin, että oppitunnin jälkeen oli puolentuntia vapaata keskustelua. -Aika korvattiin pitentämällä silloin päivää puolella tunnilla. Lapset -saivat keskustelujen aikana vapaasti leikkiä ulkona. - -Muutamien viikkojen kuluessa saattoi monessa naisessa havaita -mielenkiintoisia vaikutelmia. Ennen eivät useat osanneet muuta kuin -ihmettelynsä lausua, eivätkä juuri muussa kuin uskonnossa seurata -opetusta. Nyt jo moniaat saattoivat kertoa havaintojaan tunnilla -tapahtuneen opetuksen johdosta. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, -että nämä olivat ruvenneet seuraamaan lastensa lukuja, muutamat lukien -itsekin ne kappaleet, mitä lapsilla oli milloinkin kotilukuina. - -Kuitenkin, kun ensi innostuksen kuohahdus oli mennyt, yritti yksi ja -toinen jäämään pois, valittaen ajan vähyyttä ja töiden paljoutta. Silti -tulivat he kuitenkin useimmiten. - -Oli eräitä uskollisia, jotka eivät minkään esteen antaneet vaikuttaa -poisjäämiseensä. Yksi niistä oli Mikkosen emäntä. Hän oli puolivälissä -viidettäkymmentään. Vahvarakenteinen, itsetietoisen näköinen nainen, -jonka silmissä oli kirkas, hyvänsävyinen ilme. Emäntä ei ollut itse -käynyt muuta koulua kuin rippikoulun. Lukemaan oli opettanut isoäiti. -Lapsia oli Mikkosen emännällä 9; 5 poikaa, 4 tytärtä, kaikki elossa. -Lapsilleen sanoi hän antaneensa parhaansa mitä oli ymmärtänyt. Mutta -miehensä ja hän olivat ennen olleet hyvin epäilevällä kannalla -kansakoulun vaikutuksen suhteen, kertoi emäntä kerran. Heistä rupesi, -näet, näyttämään, että kansakoulu vieroitti lapsia ruumiillisesta -talonpojan työstä. Niilosta he siihen käsitykseen tulivat. Niiloa -vanhempi oli tytär, joka ei saanut käydä kansakoulua. Hän oli hyvä -työihminen ja pysyi tyttönäkin hyvin kotona. Kun meni naimisiin, -taloutensa on hoitanut ilman surua. Mutta Niilo sai käydä kansakoulua, -eikä äitinsä ymmärtänyt, minkä tähden se poika sai yhtäkkiä sellaisen -vedon pois kotoa, että aivan aikoi mennä riidalla... - --- Niin, no, opettaja tietää, kuinka se sitte päättyi. Opettaja sai -estetyksi, josta me aina opettajalle olemme kiitoksen velassa. - -Sitte ne saivat käydä koulua, mutta yksi jäi väliltä pois, jota ei -ollenkaan koulutettu, kun he isän kanssa epäilivät, että jos se koulu -niiltä vie työntekijän-luonnon... - --- Tähän aikaan kun ne ihmiset niin pehmenevät, eli kuinka mä sen nyt -sanoisin. - -Mutta sitte myöhemmin on Niilo muuttunut. Nyt poika käy työhön lujin -ottein ja on niin kuin ei olisi ollutkaan missään koulussa... Hän ensin -ajatteli, että tämäpä nyt kummaa on... Mutta nyt vasta hän on alkanut -ymmärtää poikaa ja koulua, kun on täällä istunut ja kuunnellut... - -Emäntä sanoi, että hän oli tähän asti luullut, ettei maailmassa ollut -muuta velvollisuutta siivoihmisellä kuin rukoilla ja tehdä työtä. Mutta -nyt hän ajatteli että oli jotain muutakin. - -Sitte hän kertoi esimerkkinä, ettei hän viime syksyyn asti ollut tullut -ollenkaan ajatelleeksi mitä on se "isänmaa". Siitä oli joskus kuullut -puhuttavan, mutta se oli ollut hänen mielestään vieras, kristitylle -pahentava, enemmän sellainen maailmanlasten epäjumalinen asia, josta -olisi parasta pysyä erillään. Hän oli ajatellut, ettei syntisellä -ihmisellä voi olla isänmaata täällä synnin maailmassa muuten kuin -synnissä ... ja että se estää ajattelemasta ja pyrkimästä siihen -oikeaan, ijäiseen isänmaahan. Joskus, kun oli puhuttu, että sosialistit -meinaavat saada ilmaiseksi maata, oli johtunut ajattelemaan talon -maitakin, että ne ovat isänmaata, koska ne ovat hänen isältään perityt. -Silloin oli mieli ollut raskas, että jos ne vääryydellä viedään, niin -mitä Jumala tarkoittaa sillä, että antaa pahain aikomusten menestyä? - -Ja kun hän meni äänestämäänkin vaaleissa, oli hänellä pääajatuksena -että pitää puolustaa lakeja ja estää maita joutumasta vihamiesten -käsiin. - -Mutta nyt oli hän ensin saanut käsiinsä poikansa Suomen Historian ja -sitte muutamia muita kirjoja. Hänelle oli avautunut aivan uusi maailma. - --- Nyt minun pitää vain tulla tänne kouluun, niin kuin ruokailemaan. Ja -mun pitää lukea ja ajatella... Tämä on aivan kuin toista elämää, jota -minä nyt elän... - -Toinen mielenkiintoinen vaimo oli Eliaksen äiti. Hänet oli kouluun -kiinnittänyt poikansa. Tämä poika oli nyt asemamiesharjoittelijana -rautatiellä ja hänestä oli hyvin hyviä toiveita. Äiti oli hänen -puheittensa kautta tullut kiinnittäneeksi huomiota Kanteleiseen. Vaimo -oli hieman löyhämielinen. Hän oli poikansa puheista saanut sen -käsityksen, että tämän menestyksestä tuli olla kiitollinen yksinomaan -Kanteleiselle. Vaimon kiitollisuus oli niin syvä, että se puhkesi hyvin -usein julkisiin tunnustuksiin, jotka pyrkivät häiritsemään. Mutta hänen -vilpittömyytensä oli aivan liikuttava. - -Mikkosen emäntä tuli koululle usein hevosella ja ajoi lujasti mennen -tullen. Osa ihmisistä häntä pilkkasi, mutta toiset puolustelivat. -Puolustuksen perussyynä oli toisilla se, että Mikkosen navettahoito oli -kuuluisa. Vaikkakin isäntä sitä harrasti, johti ja teki emäntä siellä -nuoremman polven kera työt. - -Heistä tämä antoi emännälle oikeuden hieman huvitella, istua tunnin -viikossa koululla ja ajaa välimatkan hyvällä hevosella. Mutta sitten -oli naisia, jotka jo kehuivat hänen puheitaan ja ymmärtäväisyyttään. -Mikkosen emäntä saattoi sanoa sen, mitä hekin ajattelivat. Miehet -tällaisille puheille usein pyrkivät nauramaan. Heistä eivät naisten -ajatukset ja puheet kannattaneet ollenkaan kyytiä hyvällä hevosella. - -Mutta Mikkosen emäntä ajoi hyvällä hevosella. Ja kun toiset kylän akat -rupesivat pitämään häntä kuin johtajanaan, sattui joskus, että emännän -ajaessa kylän läpi joku isäntämies pysähtyi pihallaan, katsoi perään ja -ajatteli aivan nauramatta: Mikkosen emäntä. - -Ajatuksessa saattoi olla kateuden vivahdusta. - - - - -XVII. - - -Näin oli koulu vetänyt kyläkunnan huomion opetusasioihin. Miesten -muistot palasivat vuosia sitten vallinneeseen puhdetyöinnostukseen, -silloin kun seurahuone sai uuden sisustuksen. - -Elämä Kanteleisen ympärillä oli muodostunut sellaiseksi, että -kyläläisten tullessa hänen kanssaan puheisiin sukeusi keskustelu aina -itsestään kasvatusta, koulua, oppimista tai kyläkunnan elämänuudistusta -koskeviin kysymyksiin. - -Itsekin oli hän ajatellut tänä talvena yrittää käsityökursseja. Nyt, -kun miehet siitä ottivat puheeksi, olikin asia samalla ratkaistu. Se -sopikin mainiosti yhteen kansalaisopintosuunnitelman kanssa. Aijottiin -näet lukea jonkullainen maanviljelyskurssi. Agronomi Peltomies oli jo -muuttanut kylään, ja lukujen varsinainen johto tulisi hänelle. Mutta -kaikkia nuoria miehiä ei saisi mitenkään innostumaan lukuihin. Sitä -vastoin olisi monilla halua käsitöihin. - -Kun tämä asia tuli yleisen puheen aiheeksi, innostuttiin. Varsinkin -niistä, jotka aikoivat siirtolaisiksi Kettumaalle, ilmaisivat monet -haluavansa ottaa osaa. - -Samalla nostivat naiset kysymyksen omasta käsityöopetuksestaan. Niitä -oli hieman vaikeampi järjestää, joten ryhdyttiin neuvotteluihin -kiertävän neuvojan asettamisesta kylään muutamaksi viikoksi. - -Paljon kinaa herätti kysymys oliko miesten käsityökurssit järjestettävä -kansakoululle vai seurahuoneelle. Lopulta sai opettaja yksin ratkaista -asian, miten hänen mielestään parhaiten sopi. Ja kun ilmoittautui heti -20 osanottajaa, huomattiin koulun käsityösali pieneksi. Ne oli siis -järjestettävä seurahuoneelle. - -Kansalaisopintoja koskevat luennot ja keskustelut sitä vastoin -asetettiin kansakoululle. Niihin ilmottautui heti 25 osanottajaa, -joista 7 naisia. - -Käsityökursseilla oli johto tällä kertaa pääasiassa Koivusen Vihtorilla -ja Juho Takanperällä. Kanteleisen työ sitä vastoin kohdistui nyt -kouluun ja kansalaisopintoesitelmiin, kun johdon oli ottanut huolekseen -agronomi Peltomies. - -Nuorisoseurakin järjestettiin entistä voimakkaampaan työhön. Sille -tehtiin kokovuotinen työsuunnitelma ja sen toteuttamiseen käytiin -käsiksi. - -Toimeliaisuuden henki näytti alkavan pesiytyä tähän kylään. -Nuorisoseura alkoi toimia kilpaa näiden kurssien kanssa, omisti ja -sulatti niiden elähyttävästä vaikutuksesta itseensä. Nuori väki, joka -jo kansakoulussa imi itseensä valistusikävän, toimi valistustyössä kuin -siihen opetettuna. Valistustajunta oli selvinnyt. Juopottelu oli -nuorten keskuudesta maanpakoon ajettu. Elämän nousu oli tullut -ihanteeksi. Joskin monet horjuivat, ei kukaan rohjennut horjumisista ja -lankeemuksista ylpeillä. Nuoret olivat löytäneet kotikylän elämässä -yhtäkkiä viihtymyksen aarteen. Ilo lähti siitä tunnosta, että tämä -elämä tarjosi niin paljo tekemisen arvoista työtä ja samalla matkalla -viehätystä. Aivan kuin peite olisi vedetty syrjään! - -Nuorille miehille oli vanhemman väen herääminen avannut mahdollisuudet -toteuttaa toiveitaan. Nyt voitiin keskustella yhteisistä asioista -merkillisellä avomielisyydellä ja keskinäisellä ymmärtämyksellä. -Polvikuntien väliltä oli jotain haihtunut. Kumpaisillakin oli edistys -yhteisenä päämääränä ja keinoista oltiin yhtä mieltä: piti oppia ja -viitsiä. - -Nuorten oman tahdon voima kasvoi nopeasti. Se työnsi koko -elämänvoimalla juurensa isien ja äitien herääviin mielialoihin, imi -niistä rakkautta ja kotoista henkeä. Usko elämän menestykseen -Jokirannalla kehittyi ja kasvoi. Kyläsuo, Kettumaa, kansakoulu, -maatalousuudistukset, kansalaisopinnot, karjanhoitokysymykset, kanat, -kaniinit, mehiläiset, -- loppumaton sarja nostattavia toimia, -harrastuksia ja työmaita, joissa kyläkunnan kaikilla jäsenillä, -lapsista harmaapää-vanhuksiin asti oli itsetuntoa kohottava tehtävänsä. -Tämä kirjava sekamelska ei ollut enää hämärä, utuisten mielikuvien -kaaos, vaan kyläkunta-järjessä selvinnyt tosiasia, johon uskottiin. - -Kettumaan siirtolakaupat olivat valmiit. Ensimäiset rakensivat jo -asuntojaan. Useimmat maanmyöjät olivat myöskin määränneet saamilleen -rahoille reijän Kyläsuon ojitukseen ja kuokkuuseen. Keskellä talvea -luotiin useilla saroilla ojia. Toiset ryhtyivät saaduilla rahoillaan -ensin muita viljelyksiään uudistamaan. Tuntui tähän aikaan siltä, kuin -ei kukaan olisi ajatellut tehdä näistä rahoista lepääviä pankkipääomia. -Torpparitkin, saatuaan välikirjansa uusituiksi, alkoivat käydä -maanviljelykseen käsiksi tosi tarmolla. Kutka jäivät päivätyöansion -varaan, niillä oli pitkiksi ajoiksi ansiomahdollisuuksia tiedossa. - -Se oli voimakas talvi. Esim. nuorisoseuran kuukautiset keskustelut, -lausunto- ja lukuillat muuttuivat tilaisuuksiksi, jotka kiinnittivät jo -vanhainkin mieltä. Niissä luotiin mieliin elämänuskoa, muodosteltiin -elämänsuunnitelmia ja löydettiin tästä kaikesta monta syvän ilon ja -sisäisen riemun hetkeä. Yksinäisyyden ja orpouden tunne hävisi ja -yhteishenki valloitti uusia sydämiä. - -Olihan Jokirannan kylässä tietysti edelleenkin niitäkin jotka elivät -vanhassa ajassa, tämän innostuksen piirin ulkopuolella. Mutta he elivät -näihin aikoihin hyvin hiljaista ja huomaamatonta elämää, katsoen -viisaimmaksi kätkeä pelkonsa ja surunsa omiin sydämiinsä. - - - - -XVIII. - - -Talvi oli kulunut. Työkuume alkoi nousta kevään lähenemisen kera. -Muualtapäin alkoi jo kulkea työmiehiä kuulustellen oja-, kuokkuu-, tahi -muita maatöitä. Monet saivatkin. - -Maailmalla olleista kylän nuorista miehistä palaili kotiin yksi -toisensa jälkeen. Erkin Sameli oli tullut Amerikasta. Isäntä -suunnitteli luovuttaakseen toisen puolen taloaan Samelille. -Kevät-talvella oli Sameli ahkeraan lueskellut maatalouskurssikirjoja. -Myöskin oli saapunut Sepän Kustaa maailmankierroltaan, jossa hän oli -kokeillut teattereissa, yrittänyt maalarina, mutta epäonnistunut. -Kanteleinen sovitteli tämänkin pojan ja isän välejä, ja toiveita oli -että jyrkkä mies suostuisi antamaan anteeksi tuhlaajapojalleen. -Kanteleiselle oli Kustaa selittänyt alkaneensa epäillä, ettei hänen -"maanvihansa" ollutkaan ikuinen. - -Ainoa, joka tänä talvena oli mennyt pois kylästä, oli Kuhilasmäen -Mikko. Hän oli saanut lähikaupungissa renginpaikan, jota kotona -mainittiin makasiinipuukhollarin viraksi; se oli samaa, kuin olla -konttoristi. Hänen isänsä oli kylän vanhimpia ja omavaraisimpia -isäntiä. Poikansa menosta syytti hän kokonaisuudessaan nykyajan -sivistystä, erittäin kansakoulua ja nuorisoseuraa. Eikä uskonut, vaikka -kuka olisi mitä vastaan väittänyt. Ainakin hän itse mielestään oli -tehnyt poikansa hyväksi parhaansa, rikastunut ja pannut rahaa pankkiin. -Oli vahvasti vakuutettu siitä, että tulee se Mikko takaisinkin, kun -nälkiintyy. Sitte hän sanoo sille... - - * * * * * - -Läänin maanviljelysseura oli järjestänyt joukon matkarahoja -pienviljelijäin opintomatkaa varten Tanskaan. Jokirannastakin jotkut -hakivat näitä matkarahoja. Ja kun Jokirannan herääminen oli jo alkanut -kiinnittää erikoista huomiota kotikylän ulkopuolellakin, lankesi kylään -kaksi matkarahaa. Toisen sai Juho Takanperä, toisen Niilo Mikkonen. - -Myöskin Kanteleinen oli hakenut. Herätti suurta ihmettelyä, ettei -hänelle annettu. Kylässä oltiin aivan yksimielisiä siitä, että juuri -hänen olisi tullut päästä ennen muita matkaan. Maanviljelysseuran -puolelta pahoiteltiin sattumaa, mutta ohjelma ei ollut sallinut ottaa -huomioon koulunkäyneen virkamiehen hakemusta. - -Kanteleinen oli hämillään. Jo pari vuotta oli hän hautonut Ugglehultia -mielessään. Oli ollut aivan varma matkarahasta. Itse oli varannut -lisäksi muutamia satoja. Maankin oli hän ostanut, ajatellen käydä -Ugglehultista ja Rösiöltä oppimassa ensin ja sitte koettaa. Nyt oli -monivuotinen ajatus rauennut. Mieltä painosti. - -Mutta eräänä päivänä tuli hänen luokseen kylänmiesten -lähetystö: Pikku-Passi, Koivusen Vihtori ja vanhempi Mikkonen. -Pikku-Passi selitti, että kylänmiesten kesken oli saatu 800 -markkaa kokoon opettajan opintomatkaa varten. He tarjoovat -sen nyt siinä tarkoituksessa, että opettaja liittyisi Tanskan -matkueeseen ja palautuessaan pysähtyisi joksikin aikaa Rösiölle ja -Ugglehultiin kädestäpitäen seuraamaan elämää ja töitä niissä. -Pikku-Passi selitti, etteivät he ole tähän puuhaan ryhtyneet missään -hyväntekeväisyystarkoituksessa, vaan yksinomaan pitäen silmällä kylän -etua. He ajattelevat niin, että jos opettaja Kanteleinen saisi edes -jonkun verran varastaa niitä Ruotsin maataikurien taitoja ja panisi -niitä vaikutukseen täällä omalla tilallaan, niin tämä rahamäärä tulee -kasvamaan näin talletettuna paljon suuremman koron kuin säilyttämällä -sen minkälaiseen pankkiin tahansa. Hehän siitä kuitenkin nämä korot -saavat. Kun opettaja vaikuttaa muutenkin niin paljo kyläkunnan -nuorisoon, niin heidän täytyy pitää huolta siitä, että opettajan taito -ja mielipiteet kehittyvät yhä sellaiseen suuntaan kuin he toivovat ja -ettei opettaja pääse tyhjenemään. Tästä syystä ovat he hankkineet -rahoja opettajan matkaa varten. He nyt kysyvät, tahtooko opettaja ottaa -matkarahat vastaan ja lähteä? - -Miehet seisoivat opettajan huoneessa vastakkain hänen kanssaan. Asia -tuli aivan yllätyksenä Kanteleiselle. Pikku-Passin puhuessa kiisivät -vaihtelevat tunteet yli Kanteleisen kasvojen. Hänen oli nähtävästi -sangen vaikea hillitä tunteitaan. Viipyi kotvan, ennen kuin vastasi -katkonaisin sanoin: - --- Tämä on minulle ... sellainen ... kunnia ... että... - -Hän hytkähti muutaman kerran voimakkaasti ja jatkoi vähän ajan -kuluttua: - --- Minä koetan tehdä parhaani... Teidän suuria toiveitanne en voi -täyttää, mutta minä teen parhaani. - -Alkoi helpottaa. - --- Muuta ei pyydetäkään, selitti Mikkonen, joka riensi ensimäisenä -puristamaan opettajan kättä. - -Opintomatkalle lähtijöitä oli Jokirannalla nyt siis kolme. Heidän -välilleen syntyi entistä läheisempi suhde. Juholla oli tärkeimpänä -järjestää urakkamiehilleen Kettumaassa sillä aikaa eräitä töitä. -Kanteleinen pani uudella tilallaan toimeen myöskin raivaustöitä. -Niilolla ei ollut näitä huolia, sillä hänellä ei ollut vielä omaa -taloutta. Mutta talonsa järjestelyjen ohella tutkivat miehet kaikin -kirjallisuutta, mikä selvitteli Tanskan ja Ruotsin pienviljelysoloja, -jotta olisi joku pohja, jolle sitte voisi helpommin havaintonsa -rakentaa. - - * * * * * - -On huhtikuun ilta. Mikkosen isäntä soittaa viulua. Kolme nuorinta lasta -häärii lattialla leikkipuuhissa. Emäntä vääntää kirnua. Ulkoa kuuluu -nuoren väen nauravia ääniä. - -Kaksi vuotta takaperin kaivoi Mikkonen viulunsa kymmenvuotisesta -kätköstään. Niilon viulunääni oli herättänyt rinnassa ikävän. Hän -puhdisti, liimasi, asetti kielet, laittoi jousen. Ja taas lauloi vanha -viulu! Mitä siitä pitivät muut, siitä ei väliä, mutta oma sielu -sävelten kera joutui ikään kuin keinuvaan tilaan... Aivan kuin olisi -ollut lapsuusaikaisessa keinussa... Vielä enemmänkin! Kun sävel soi yli -elämänhuolten ja pettymysten, ohi arkivastuksien ja vanhenemisen -pilvien, toi sieluun sunnuntaita, silloin sai se aina uuden -vaikutusmahdin. - -Sydämestään hän soittaa, tuo tummasilmäinen mies nytkin. Ja kirnunsa -takaa katsoo vaimo, kuultelee suu maireessa, katsoo vuorotellen -soittajaa ja lapsia. Huivi on valunut niskaan, rinnasta on röijy auki. -Punakoilla kasvoilla tihkuu hiki. - -Isä on lapsia usein soittonsa mukaan marssittanut. Yksi lapsista -huomauttaa: - --- Mars, mars! - -Kaikki innostuvat, järjestyvät, pisimmästä lyhimpään, 7-, 5-, -2-vuotiaaseen. - --- Mart, mart, hokii innokkaana pienin, äidin näköinen poika, ja -kihara, leikkaamaton pellavatukka häilähtelee. Poika sovittelee -töppösiä itsekseen sillä aikaa kuin isä etsii säveltä. - -Emäntä alottaa kirkkaalla äänellä: - -"Suomi armas synnyinmaamme" - -Isäntä yhtyy soittamaan. Lapset lähtevät marssimaan. Äiti laulaa. Isän -into nousee, jo kohoo istuviltaan seisoalleen, jalka polkee tahtia. -Lasten askel käy tasaisemmaksi. Äidin ääni soi heleänä yli -kirnunpauhun: - - "Taas kun uhkaa pilvi musta - Peittää meidän maat, - Mistä voimaa, uskallusta, - Suomalainen saat? - Luojaas luota, kuolon yöhön - Viel ei kansas jää; - Isäin lailla tartu työhön, - Nosta pystyyn pää! - Isäin lailla tartu työhön, - Nosta, nosta pystyyn pää!" - -Ovesta astuvat Kanteleinen ja Niilo, hiljaa, aivan kuin kehottaen: -jatkakaa! Mutta emäntä lopettaa. Isäntä vetelee jousellaan vielä, -hellittää kuitenkin kohta ja käy hymyillen tarjoomaan vieraalle kättä. - -Pieni, 2-vuotias Matti yksin tallustaa äskeisen tunnelman vallassa ja -laulaa: - -"-- notta, notta pyttyyn pää..." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Uusi aika, by Santeri Alkio - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI AIKA *** - -***** This file should be named 40258-8.txt or 40258-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/0/2/5/40258/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License available with this file or online at - www.gutenberg.org/license. - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation information page at www.gutenberg.org - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at 809 -North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email -contact links and up to date contact information can be found at the -Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For forty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |