diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 38473-8.txt | 14876 | ||||
| -rw-r--r-- | 38473-8.zip | bin | 0 -> 302641 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 14892 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/38473-8.txt b/38473-8.txt new file mode 100644 index 0000000..511e774 --- /dev/null +++ b/38473-8.txt @@ -0,0 +1,14876 @@ +Project Gutenberg's Talvi-iltain tarinoita 2, by Zacharias Topelius + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Talvi-iltain tarinoita 2 + Visentti Aallonhalkoja. Aulangon pastorinvaali. Mirabeau täti. + +Author: Zacharias Topelius + +Translator: Ilmari Jäämaa + Aatto S. + +Release Date: January 2, 2012 [EBook #38473] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVI-ILTAIN TARINOITA 2 *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +TALVI-ILTIAIN TARINOITA 2 + +Visentti Aallonhalkoja. Aulangon pastorinvaali. Mirabeau täti. + + +Kirj. + +Z. TOPELIUS + + +Suom. Ilmari Jäämaa ja Aatto S. + + +Ilmestynyt ensimmäisen kerran +Porvoossa WSOY:n kustantamana v. 1910. + + + + +SISÄLLYS: + + +VISENTTI AALLONHALKOJA: + + 1. Ylioppilasnimikirja. + 2. Seitsemän uutta esitellään. + 3. Vesimatka Säästöpankkiin. + 4. Syrjästäkatselijat. + 5. Lupauksen malja. + 6. Viheriän huvilan luona. + 7. Sörnäisten seitsenlehtinen apila. + 8. Kaksi ystävystä. + 9. Kilpikonnankuorinen rasia. + 10. Tutkimus. Kuulustelu. + 11. Tuomio. + 12. Veistämöllä. + 13. Luonnontutkija. + 14. Lupauksen malja pohjaan. + +AULANGON PASTORINVAALI: + + 1. Maantiellä. + 2. Kyytimiehen kertomus. + 3. Perilletulo. + 4. Mamseli Apollonia Durin. + 5. Ensimmäinen yö. + 6. Pastori Idegran. + 7. Mitä oli ajateltava? + 8. Puhetta liiaksi, eikä kuitenkaan tarpeeksi. + 9. Yöllisiä havaintoja. + 10. Joosuan kertomus. + 11. Tulosaarna. + 12. Saarnan jälkeen. + 13. Unissakävijä näyttäytyy taas. + 14. Murhaluola. + 15. Hyökkäys ja tappio. + 16. Toisena joulupäivänä. + 17. Erland Stjernkorsin lääkemääräykset. + 18. Lähetyssaarnaajana pakanain keskellä. + 19. Sisarukset. + 20. Kirje kirkkoherransijaiselta maisteri E. Stjernkorsilta + konsistorin amanuenssille K. Nordstrandille Turkuun. + 21. Kirje ja vakooja. + 22. Mitä Joosua tarkoitti harakan laululla. + 23. Hovineuvos Kopfschmertz. + 24. Tapaturman seuraukset. + 25. Seurakunta jakaantuu kahdeksi puolueeksi. + 26. Sota epäjumalia vastaan. + 27. Salajuonia ja huhuja. + 28. Vaalisaarnaajat. + 29. Vaalin edellinen ilta. + 30. Vaali. + 31. Uusi vaali. + 32. Tapauksia, juonia ja tunnustuksia. + 33. Sielunpaimenen tappiot ja voitot. + 34. Näkyväinen ja näkymätön kirkko. + +MIRABEAU TÄTI: + + 1. Tätini ja minä. + 2. Lyhyt kertomus myöhemmästä kasvatuksestani. + 3. Suomen ensimmäinen rautatie. + 4. Vaskiseppä. + 5. Matkaseikkailuja. + 6. Yömaja. + 7. Muistoon tulo. + 8. Sormuksen puolikas. + 9. Kuka hän on? + 10. Epäilyksiä ja salaliittoja. + 11. Muuan seikkailu ja lääkintätaito. + 12. Uusia arvoituksia. + 13. Jouluaatto. + 14. Kuka seppä oli. + 15. Mirabeau täti. + +Viiteselitykset. + + + + + + +VINSENTTI AALLONHALKOJA + + + + +1. YLIOPPILASNIMIKIRJA. + + +On omituisen huvittavaa lukea kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta +takaperin tehtyä ylioppilasnimikirjaa, taikkapa vielä vanhempaa. Nimet +ovat siinä viivoitetuilla riveillä omin käsin piirrettyinä, uljaina ja +kankeina, sellaisina kuin ne kirjoitettiin sinä onnellisena aikana, +jolloin ensi lyyry loisti lakissa -- nuoruuden iloista lyriikkaa -- ja +tavallisesti suurin kirjaimin, kuten on tapana, kun tehdään tärkeätä +asiaa. Tärkeätpä ne piirrot olivatkin kirjoittajilleen, sillä ne olivat +akateemisen arvon todistuksena ja merkkinä, että oli päästy sen +yhteiskunnan jäseniksi, jota oli aina ensimmäisistä koulupäivistä asti +ikävöiden katsottu kunnianhimon pyrintöjen korkeimmaksi päämääräksi. +Tuntui siltä, kuin poika olisi samalla kynänvedolla piirtänyt +miehuutensa puumerkin elämän kirjaan ja kuin hän olisi laskiessaan +kynän kädestään ollut toinen ja täydemmästä käypä mies kuin siihen +tarttuessaan. + +Mutta sen viivoitetun omakätisen nimikirjoituksen alle jätetään +valkoiselle lehdelle kirjoittamaton tyhjä paikka, ja sillä tyhjällä +paikallakin on merkillisyytensä. Se on ikäänkuin elämälle ja +jälkimaailmalle annettu velkakirja, johon ne kerran kirjoittavat +kuittinsa. Siihen silloin niin viattoman valkoiselle lehdelle piirtävät +vastaisuudessa tuntemattomat kädet yläpuolella olevan nimen +päästökirjan, kun palvelusaika on lopussa. Siihen kirjoitetaan aina +tuon tuostakin nimen omistajan elämän vaiheita ja ansioita -- ainakin +arvoylennykset, jos hän on saavuttanut niitä, ja hänen elinkeinonsa, +jos hän on sellaisen saanut. Viimeksi merkitään ero elämän +palveluksesta tavallisen kaavan mukaan, joka muinoin oli latinalainen +_obiit anno_ ... tai nykyjään "Kuoli vuonna...", taikka loppuun ei +merkitä ollenkaan mitään, kun ehkä nimen omistajan kuolema on yhtä +tuntematon kuin hänen elämänsä on jäljettä vaeltanut maan yli. + +Jos nyt vertaillaan nimikirjan uljaita nimiä niiden alla oleviin, +useastikin kainoihin muistiinpanoihin -- mitä muistoja, mitä opetuksia, +mikä kummallinen näytelehti inhimillisten kohtaloiden vaihtelevuudesta! +Jos luetaan nimiä, jotka on kirjoitettu vain viisikolmatta vuotta +takaperin, niin on jo puolet niiden omistajista korjattu pois kuin +kuihtuneet lehdet; toiset työskentelevät vielä kooten aineksia nimen +alla olevan tyhjän paikan täytteeksi. Suruiseksi käy useinkin mieli +noita haihtuneiden harhakuvien ja sulaneiden vahasiipien riimukiviä +tavaillessa. Kuinkahan moni kaikista myrskyn hajoittamista +männynkävyistä on kasvanut hongaksi? Kuinkahan moni niistä on edes +juurtunutkaan? Muutamat kuihtuivat kevään ensimmäisinä puhjentapäivinä; +muutamat sattuivat kalliolle, toiset ohdakkeiden sekaan, muutamia osui +tien oheen ja muutamia putosi hyväänkin maahan. Kuitenkin ovat useimmat +heistä, heistäkin, tulleet vihreäksi nurmikaistaksi maansa metsiin, ja +sehän riittääkin, kun katsotaan menneisiin aikoihin, vaikka se +näyttääkin liian vähältä katsahdettaessa kohti tulevaisuutta. + +Välistä pitää myös kujeileva sallimus huolta siitä, että nimen alla +olevat muistiinpanot saavat jonkinlaisen leikkisän sävyn. Kaksi Turusta +kotoisin olevaa veljestä piirsi nimensä nimikirjaan. Isä oli jo +kehdosta asti määrännyt toisen sotilaaksi ja antanut hänelle +urhoollisen _Akilles_ nimen, toisen lääkäriksi ja merkinnyt hänet +oppineella _Makaon_ nimellä. Mitä nimikirja kertoi sittemmin noista +kahdesta? Akilleesta tuli lääkäri, eikä hänen omaatuntoaan rasittanut +mikään muu veren vuodatus kuin mitä suoniraudan isku juoksutti +sairaiden suonista. Makaon rupesi sotilaaksi ja hän lopetti uransa +mahtavana majurina. + +Siihen aikaan, jolloin hellät vanhemmat eivät katsoneet mitään muuta +kunniaa eikä elinkeinoa lellipojillensa mahdolliseksi kuin olemista +kruunun palveluksessa, pappina, sotilaana tai siviilivirkamiehenä -- +siihen aikaan, jolloin ei uskottu mahdolliseksi, että mitään viisautta +voisi olla olemassakaan neljän tiedekunnan ynnä niiden alaisina olevien +vähäisten vasallien, maanmittarien ja muiden Apollon poikien, piirin +ulkopuolella -- siihen aikaan, sanalla sanoen, jolloin akateeminen +virranuoma jakautui kahteen päähaaraan: papilliseen siihen kuuluvine +kouluineen ja lakitieteelliseen, johon lisänä kuului kameraaliura, +samalla kuin sieltä täältä pärskähti pisara lääketieteen hyväksi ja muu +virta kuohui rannoille, tietämättä tarkoin mihin -- siihen aikaan +kirjoitti samana päivänä seitsemän samasta koulusta tullutta +nuorukaista vapaina akateemisina kansalaisina nimensä ------sen +osakunnan nimikirjaan. He olivat uskollisesti seuranneet toisiaan +vieruskumppaneina kaikissa kohtaloiden vaiheissa ja seikkailuissa aina +ensimmäisistä alaluokan selkäsaunoista ihan Euklideen viimeisiin +kiristelyihin, joka oli venäjän jälkeen pahin salakari sataman suulla. + +Oli kesäilta, 9:s päivä kesäkuuta 1835. Noin neljä- tai viisikymmentä +ylioppilasta oli kokoontunut omaan vuokrattuun huoneistoonsa, pimeään +saliin ja yhtä pimeään kamariin siihen osaan Helsinkiä, joka vähää +ennen oli kasvanut kivisistä erämaista vanhempien kaupunginosien +eteläpuolelle ja jota sentähden sanottiin Uudeksikaupungiksi. Kun nuo +seitsemän olivat kirjoittaneet nimensä osakunnan nimikirjaan samoin +kuin jo aikaisemmin yliopiston ylhäisempään katselmusluetteloon, ja kun +kokous oli suoriutunut päivän muista kysymyksistä, alkoi tupa tuntua +nuorista liian ahtaalta. Lähdettiin ulos ja noiden seitsemän tuli +vanhan tavan mukaan lasi kädessä vahvistaa uusi veljeytensä vanhempien +kumppanien, _seniorien ja civisten_ kanssa. + +Päätös oli yksimielinen, siitä ei hätää; mutta tulevan ottelun paikasta +olivat mielet eriävät. Helsinki oli siihen aikaan kiireestä kantapäähän +saakka pikku kaupunki -- ei mitään Seurahuonetta, Kaivopuiston +ravintolaa eikä Kaisanientä; ei ollut mikään Kleineh vielä silloin +taitavalla kädellä maustamassa juhlan maljaa; ei mikään lukuyhdistys, +ei mikään klubi koonnut vielä syliinsä niitä onnellisia, joilla ei +ollut mitään tekemistä. Mainehikkain ravintola oli ruotsalaisen mamseli +Wahllundin omistama eräässä talossa Senaatintorin varrella. Lähinnä +häntä tunsivat kaikki vanhan juutalaisen Nathanin, jonka väitettiin +olleen yhtä vanhan, yhtä lihavan ja yhtä neuvokkaan elatuksensa +hankkijan kuningas Adolf Fredrikin aikana seitsemänkymmentä vuotta sitä +ennen; sen lisäksi oli neljä "sveitsiläissokerileipuria", jotka +kilpailivat arvosta punssilla ja likööreillä: kaikkien ylioppilasten +setä Catani ja hiukan vähemmän kuuluisat Menn, Kestli ja Järngren. +Catanin punssia katsottiin etupäässä akateemiseksi; Mennin punssia +nauttivat enimmäkseen sotilaat; Kestiin ja Järngrenin vieraina olivat +nuorehkot virkamiehet, ja kantavieraina oli porvaristoa. Totta puhuen +juotiin siihen aikaan runsaasti, ja harvoin loppui taistelu ilman +kaatuneita ja haavoitettuja, jotka punaisen ristin silloisten +vapaaehtoisten kantamina toimitettiin lepäämään taistelun vaivoista +hiljaiseen lepolaan, _Mon repos'hon_, juhlasalin viereen. Sen lisäksi +oli, paitsi kunniallisia porvari Petrellin, rouva Christénin, mamseli +Björklundin y.m. ruokapaikkoja, koko joukko huokeita ruokaloita, joissa +tarjottiin sangen runsaasti sipuloitua pihvipaistia ja mannaryynipuuroa +semmoiset määrät, että ne olisivat riittäneet jättiläisellekin. + +Vaatimukset olivat vähäiset ja huvit huononpuoleiset. Tuskin +tunnettiin mitään keskitietä muurahaisen ahkeruuden ja heinäsirkan +huikentelevaisuuden välillä. Kun toinen ylioppilas istui kuin +naulattuna kirjainsa ääressä ja eli torpparin elämää, sai toista etsiä +päivät päästänsä biljardipaikoista. Seurauksena oli, että paljon lujan +kelvollisuuden, vakavuuden ja ahkeruuden ohella oli myöskin paljon +heinäsirkkamaisuutta. Yhden ainoan pikkukaupungin yhdestätoista +muutaman vuoden kuluessa yliopistoon lähettämästä, toivehikkaasta +nuorukaisesta oli kahdeksan ratsastanut aika laukkaa täydellistä +perikatoansa kohti. Meidän ei pidä siis kovinkaan liiaksi kiitellä +"vanhaa, hyvää aikaa". + +Kauppatorilla neuvoteltiin. Päätettiin mennä "Seurapuistoon" ja viedä +sinne punssia. + +Nuorukaiset marssivat määräpaikalle ihanana kesäkuun iltana. He +kulkivat pitkin Unioninkatua ja pitkin kasvitieteellisen tarhan +puistokäytäviä, joiden tasaisiksi leikellyt akaasiat olivat äsken +puhjenneet lehteen, tammet ja vaahterat aukaisivat ensimmäisiä +vaaleankeltaisia silmujansa ja ensimmäiset narsissit alkoivat tuoksua +käytävien vierillä. Kävelijät tervehtivät professorivanhus Sahlbergia, +joka, lyhyeen puutarhanuttuun pukeutuneena, valvoi ikkunoiden +asettamista uuteen lämmitettävään kasvihuoneeseen, _calidariumiin_, +jotta aloe, viikunapuu ja sokeriruoko saataisiin kotiutumaan Suomessa. +Sivumennen katsahdettiin rantakunnaalla olevaan pieneen kivipöytään +päin; siihen unohtunut appelsiinin kuori, viinilasin jalka ja ennen +paljon säilyttänyt korkki muistuttivat iloisista päivällisistä, jotka +"Flora ja Fauna"-seura oli muutamia päiviä ennen aloittanut +kasvihuoneessa ja lopettanut kunnaalla juoduin maljoin. Täältä +pääsi joukko kapeasta portista ulkopuistoon. Piiput sytytettiin +"vapaamuurarin haudalla" ja matkaa jatkettiin sitten pitkin rantaa +kauniille, mutta autiolle niemekkeelle, huolimatta tuomien ja pihlajain +äänettömistä vastalauseista, kun kevään tuoksut myrkytettiin "Kukon", +"Ruusun" ja "Geflen vaakunan" savupilvillä. + + + + +2. SEITSEMÄN UUTTA ESITELLÄÄN. + + +Se paikka, johon Kaisaniemen ravintola sittemmin kohosi 1838-1839 +saaden nimensä mamseli Kaisa Wahllundin kunniaksi, oli 1835 aivan +autio: ei sateen suojaa, ei edes penkkiä väsyneen kävelijän levähtää. +Ainoastaan pieni, pyöreä, nykyisen laiturin edessä oleva nurmikko oli +jo silloin tasoitettu tai oikeammin vielä silloin, sillä luultavasti se +oli, kuten hauta, kaivo ja joku hiekkakäytäväkin, muisto muinaisista +päivistä, jolloin puisto oli ollut salaperäisen "vapaamuurarin" +yksityisenä puutarhana -- huvipuistona, jota hän piti niin rakkaana, +että tahtoi ainaiseksi uinua sen aaltojen loiskinaan ja sen pihlajain +kukkien varjoon. Tuon pyöreän nurmikon ympärille laiturin luo asettui +nuorukaisjoukko ja koputteli piippujaan kalliota vasten. Sikarien +käyttäminen oli vielä espanjalainen leijonasatu, tunnettu ja +tunnustettu ainoastaan muutamien valittujen kesken, jotka olivat +ehtineet taidossaan silloin ilmestyviin "Bruna primoihin" asti. Ajan +merkillisyyksiin kuului myöskin, että eräällä joukosta oli pienoinen +puulaatikko täynnä sahajauhoa ja siinä muutamia paksuja tulitikkuja, +joiden päät olivat rätisevää fosforia ja savuavaa tulikiveä. Sellainen +laatikko ei ollut mikään vähäinen ylellisyyskapine; se maksoi ensi +taistelussaan rikkihappotikkuja vastaan kokonaisen plootun Ruotsin +rahaa, ja plootu tai 16 killinkiä oli suuri raha, minkä tähden +useimmilla ylioppilailla olikin tulukset taskussa kuten kunnon +torppareilla. + +Tulitikut olivat ensimmäiset uuden ajan merkkiraketit Suomessa. Noilla +lyypekkiläistehtaan valmisteilla tehtiin kaikenlaisia kujeita, kunnes +ne kohta tulivat yleensä tunnetuiksi ja niiden hinta ehti aleta +kuudeksi tai neljäksi killingiksi laatikolta. Useinkin, kun joku +ylioppilas matkallaan suorittamaan "maaherran-tutkinnon" astui +mahdikkaana kestikievaritupaan, alentui hän ottamaan lastun lattialta +ja välinpitämättömästi vedältämään sitä uunin rintaa vasten. Lastu +syttyi toisten suureksi kummastukseksi, ja opin arvo oli pelastettu. +Kukapa uskalsikaan enää epäillä, että ylioppilaalle olisi mikään +mahdotonta? + +Noin kolmekymmentä nuorta kansalaista oli nyt miehittänyt tulevaisuuden +kukkulan. Takkien taskuista ilmestyi muutamia punssipulloja ja kaksi +lasia: juuri kaksi, jotka tarvittiin kilistettäessä veljenmaljoja +99-1/2:ksi vuodeksi. Pidot olivat valmiit. Komeat ne eivät olleet +eivätkä voineetkaan olla semmoisena aikana, jolloin pitkä +kevätlukukausi maksoi keskimäärin sata riksiä pankkorahaa, summan niin +suuren, että se synnytti katkeria valituksia ajan kalleudesta, koska +silloisen ylioppilaspolven isät olivat Turussa tulleet toimeen +lukukautensa yhtä monella plootulla ja heidän edeltäjänsä +leipätynnyrillä, voipytyllä ja muutamalla riksillä. Miten olisivatkaan +nuo kunnon isät kauhistuneet, jos olisivat kuulleet, mitä opin kylvö +maksoi myöhempinä aikoina! + +Ylellisyys oli jo paljoa suurempi vuonna 1835. Arvoisia, pitäjän +räätälin taidokkaasti isän kotona leikkaamia sarkanuttuja oli kyllä +vieläkin eikä suinkaan miksikään vahingoksi akateemiselle arvolle, +mutta ne näyttivät jo kuitenkin olevan vaarassa joutua unohduksiin +univormujen ja mustien lievetakkien rinnalla, jotka hankittiin +enimmäkseen velaksi mestariräätäli Palmqvistilta, joka niillä rakensi +ainakin yhden kerroksen komeaan kivikartanoonsa. Rasvanahkasaappaat +olivat samassa vaarassa saapasnahkatehtailija Nordinin ja Hanneliuksen +hienompien valmisteiden takia. Harvoin alentui sentään ylioppilas +käyttämään niin tarpeettomia ylellisyyskapineita kuin hansikkaita. +Kepit, sievemmätkin kuin ryhmysauvat, olivat tosin tunnetuita, mutta ne +tuottivat omistajilleen pilkkanimen: herneenvarsi ja Espanjan ritari. + +Siihen aikaan puhuttiin paljon ylioppilaskunnan "hengestä". Mutta +vaikea oli keksiä, mitä tuo "henki" oikeastaan oli. Nähtiin +tosin toisinaan -- kun jonkun ylennys yliopistovirassa herätti +tyytymättömyyttä tai kun suuresti kunniassa pidettyjä kumppaneita +eroitettiin yliopiston hallituksessa silloin vallitsevan ylen +vanhanaikaisen järjestelmän vastustamisesta -- merkkejä muutoin +hyvinkin hajaantuneen nuorison keskinäisestä yhtymisestä, nuorison, +jolla oli vain kevätjuhlat ainoina yhdistäjinä; sattuipa vielä niinkin, +että parin sadankin suuruisia ylioppilasparvia joskus kuljeksi +kuutamossa, laulajat etunenässä, luullen paljoutensa tähden olevansa +jotakin. Mutta kaikki se oli pohjaltaan vain samaa kuohuvaa nuoruuden +uljastelua, jolla jokin koulun luokka joskus käy, yksi kaikkien ja +kaikki yhden puolesta, vastustamaan luultuja vääryyksiä. Suuret +ajatukset eivät kuuluneet sen ajan elämään: ne pysyivät Homeroksen, +Sofokleen, Miltonin, Klopstockin, Goethen, Walter Scottin ja Frithiofin +sadun omina. Mistä olisikaan voitu löytää sytyttävä kipinä? +Politiikasta ei puhettakaan -- lukuunottamatta yhtä ainoata kuuluisaa +poikkeusta Puolan kapinan aikana 1831. Lönnrotin Kalevalaa poimittiin +silloin kuin puolukoita kaukaa Karjalan kankailta, Runeberg korjaili +kirjoitusvihkoja, suomenmielisyys imi äidin maitoa kuin hampaaton +kapalolapsi Juteinin ja v. Beckerin kirjoituksista, Topeliuksen +runoista, K.N. Keckmanin tieteellisistä esityksistä ja E.A. Ingmanin +Anakreonin käännöksestä. Kaikkea koossa pitävää, kaikkea elähyttävää ja +innostavaa isänmaallista alkuainesta ei ollut; isänmaa oli yliopistossa +"jaettuna" kahdeksaan, useinkin keskenään kilvoittelevaan "osakuntaan". +Muutamia noista osakunnista -- entisistä "natsioneista" -- pidettiin +etevämpinä kuin toisia, ja hyvin arvonsa tuntevina pitivätkin ne +etuoikeutenansa saada valmistaa maamme ja yliopistomme kuuluisat +miehet; se sukuylpeys teki tuon ylioppilasylimystön muita aremmaksi +maakuntansa kunniasta, mutta loukkasi itseensäsulkeutumisellaan +kaikkien toisten itsetuntoa. + +Yksin näillä osakunnillakin oli vaihtuvat rappio- ja kukoistusaikansa; +niiden usein tarkastellut säännöt ("statuutit"), joista monissa +kiivaissa väittelyissä oli riidelty, olivat ylioppilaselämän ainoat +todelliset yhteiskuntakysymykset, tärkeät kyllä aikanansa, sillä +nuorukainen oppi niistä jonkinlaista parlamentaarista hallitusmuotoa ja +sai ensi kerran tilaisuuden kohota omien pienien pyrintöjensä +yläpuolelle korkeampaa, yleisempää tarkoitusperää kohti. Akateemiset +pikkuvaltiot kiivaine riitoineen, riehuvine puoluetaisteluineen ja +kilvoitteluineen, joita käytiin etevien kansantribuunien kesken, +olivatkin todella maassamme ainoat, joilla silloin oli valtiomuoto ja +jotka sen olivat käytännössäkin toteuttaneet. + +Mutta palaamme vihreälle nurmikolle, tulevien aikojen Kaisaniemeen. Sen +jälkeen kun jätimme heidät siihen, ovat uudet, _novitiukset_, ehtineet +juoda veljenmaljan sekä vanhojen, _civisten_, että vanhempien, +_seniorien_, kanssa; niin nopeasti pääsi jo silloin muinaisten ankarain +arvoeroitusten yli, joita enää olikin vain nimeksi olemassa. +_Keltanokka-_sanaa ei silloin vielä ollut ylioppilasten sanakirjassa; +joskus kuuli jonkun verran epäkohteliaan "pentu"-nimityksen, mutta +_novitius_ oli tavaksi tullut klassillinen nimi. Meidän sallittaneen +nyt esitellä nuo seitsemän äsken leivottua akateemista kansalaista +suosiolliselle mieslukijalle, joka ei luultavasti ollut mukana +nurmikolla, ja naislukijalle, joka ei voi odottaa tanssikoulussa +opittua kumarrusta sen ajan kasvattamilta kankeilta nuorilta miehiltä. + +Vanhin tuon nuoren metsän vesoista, oikea patriarkka tässä +nuoressa seurassa, oli nimeltään _Abraham Tallrot_, jonka niskoja +painoi kolmekymmentä vuotta; hän oli talonpojan poika ja oli +kuusitoistavuotiaana saanut päähänsä, että hänestä tulee pappi, minkä +jälkeen hän oli sanomattomalla vaivalla ensin oppinut ruotsia, sitten +suomalaisen itsepäisyydellä, hiellä ja löylytyksillä ryöminyt viisauden +peruskirjan, kunnioitettavan Strelingin _grammatica latina'n_ lävitse; +sitten saanut tarpeettoman, mutta hyvin tavallisen kunnianhimon +ruotsintaa nimensä, rehellisen suomalaisen Mäntysen, ja vihdoin hädin +tuskin saanut pujotelluksi ylioppilastutkinnon karien ja luotojen +lomitse. Ulkonäöltään hän oli punaposkinen, vahvarakenteinen ja +leveähartiainen; tuuhea parta kasvoi poskissa ja yllä oli kotikutoinen +sinisarkainen univormunuttu, jonka hän oli tuonut mukanansa valmiina +(kuitenkin napittomana) matkalaukussa; hän pureskeli kalmojuuria, oli +tunnettu sylkemistaidostaan ja koulussa hänellä oli nimenä _Tusse_. + +Pitempi häntä, mutta nuorempi, oli toinen Herkules nimeltä _Hesekiel +Granqvist_, kahdenkymmenen kuuden vuoden vanha, lukkarin poika, +kyyryniskainen ja mykevähartiainen; tukka oli aamuruskon karvainen, suu +tavattoman leveä, silmät rehellisen ja tyhmän näköiset, takki vähän +liian ahdas, saappaat suunnattoman suuret ja mitä paksuimmasta +härännahasta; pureskeli pitkää tupakkaa, ja koulussa häntä sanottiin +_Hevoseksi_. + +Sitten seurasi vuosien ja viisauden puolesta _Josef Aleksius Enestam_, +aatelismies, kaksikymmentäviisivuotias, kihlakunnan tuomarin poika; +pitkä, vaaleatukkainen, kaunopuheinen, laiha ja kalvakka; takki hienoa +verkaa; osoitti hieman taipumusta keikarimaisuuteen; käytti +hansikkaita; oli vähän viivästynyt, häntä kun eniten huvittivat +ryöväriromaanit. Hän ei polttanut eikä nuuskannut, mutta pureskeli +lakkaamatta kanelin nuppuja ja oli koulussa nimeltään _Alonzo_. + +Edelleen seurasi järjestyksessä _Adolf Julius Ahl_, kahdenkymmenen +kahden vuoden vanha, lyhyt, lihavahko ja punaposkinen veitikka, +sukkelan ja hupaisan näköinen; silmät pienet, harmaat, tirkistelevät, +takki vähän karvakulu, vaikka isä oli räätäli; koko olemus vähän +huolimaton, mutta kuitenkin hauskanomainen. Ollen jo mainion taitava +biljardinpelaaja hän osasi niellä savun Catanissa ja puhaltaa sen +sitten ulos Kestlissä; oli muuten tunnettu hyvästä päästään ja +sukkelasta suustaan; koulussa, jossa hän oli salaa kirjoihin +kurkistamalla päässyt eteenpäin, hänellä oli kunnianimenä _Pasha_. + +Sitten _Antti Rönnholm_, kahdenkymmenen yhden vuoden vanha, papin +poika; mustaverinen, varreltaan keskinkertainen ja vakavan näköinen; +vähän hajamielinen, mutta kaikkien kunnioittama ahkeruutensa ja +rehellisyytensä tähden; hyvät laudaturitiedot; nuuskasi; käytti +silmälaseja ja oli heikkorintainen; koulussa nimenä _Antepenultimus_ +(kolmas lopusta lukien). + +Lähinnä häntä oli iän puolesta _Lambert Severin Björck_, +yhdeksäntoistavuotias, varakkaan kauppiaan poika, hento, vaaleaverinen, +hurskasmielinen nuorukainen kirkkaine, miettivine sinisilmineen ja +herttaisine ulkomuotoineen. Hän oli heistä seitsemästä saanut +korkeimmat arvosanat, mutta oli kaino kuin tyttö ja oli kerran +koettanut tupakoida, mutta tuli siitä kipeäksi eikä koettanut +uudestaan. Koulussa hän oli saanut pilkkanimen hentoutensa ja +hiljaisuutensa johdosta: häntä sanottiin _Hiireksi_. + +Seitsemäs ja nuorin järjestyksessä, kahdeksantoista vuotta vanha, oli +kirjoittanut nimikirjaan nimen _Vincentius Ek_. Hän oli pitkä, solakka +nuorukainen, vahva varreltaan, vaikkei vielä aivan täysin kehittynyt, +ja olisi ollut ihmeen kaunis, jollei syvä arpi olisi rumentanut hänen +vasenta ohimoaan; hänen hiuksensa olivat ruskeat, silmät kirkkaat, +sädehtivät ja tummat; koko hänen ryhtinsä oli ujostelematon ja +synnynnäisesti muita komeampi hänen tarvitsematta sitä tavoitella. Isä, +suomalainen, kapteeniluutnantti Venäjän Mustanmerenlaivastossa, oli +kaatunut Kreikan vapaussodassa. Poika pääsi ylioppilaaksi vain +neljällätoista äänellä, joka siihen aikaan oli alin _cum laude_. +Koulussa hän oli leikkien itseoikeutettu kuningas; ei kukaan osannut +niin lyödä koppia kuin hän, luistella kuin hän ja hätätilassa tapella +kuin hän kokonaista katupoika-armeijaa vastaan. Tietymätöntä on, saiko +hän juuri siitä koulussa liikanimensä, vaiko siitä, että hän oli +rohkein uimari, mitä niillä seuduin oli koskaan nähty: samapa se, +toverien kesken hänet tunnettiin nimellä _Aallonhalkoja_. + +Kun sen lisäksi tiedämme, että Severin Björckin vanhemmat olivat +köyhänä orpona ottaneet huostaansa ja kasvattaneet nuoren Vinsentin -- +ja kun muistamme, miten voimakkaasti vastakkaiset luonteet vetävät +toisiaan puoleensa -- emme enää ihmettele, ettei kahta uskollisempaa +ystävää ole koskaan ollut kuin Vinsentti Aallonhalkoja ja hänen +toverinsa Hiiri. + + + + +3. VESIMATKA SÄÄSTÖPANKKIIN. + + +Ilta oli ihana, ilma puhdas, raitis, taivas kirkas, järvi sininen, +kaikki lehdot suloisen viehkeät nuoruutensa hennossa vehreydessä. +Kukkulalla olevat nuorukaiset hengittivät vapauden ilmaa ja nauttivat +kevään ihanuudesta, kukin luonteensa mukaan. Muutamat lepäilivät +huolimattomasti pitkänään pehmeällä nurmikolla, silmät puoleksi +ummessa, hengitellen pihlajien tuoksua. Toiset puhaltelivat samassa +asennossa verkalleen keveitä savupilviä, jotka ohenivat vaalean +harmaiksi renkaiksi ja hajosivat kirkkaaseen illan ilmaan. Muutamat +vetivät väkikarttua, "taittoivat kättä" tai heittivät keihästä kuin +Iliadin Hektor, Akilles, Diomedes ja Ajas. Muutamat osoittivat taitoaan +hyppäämällä hajasäärin "Hevosen" kyyryselän yli, samalla kun toiset, +jotka sillä välin hoitivat pulloja, tyhjensivät vähitellen runsaan +osansa niiden sisällyksestä. + +Se sukupolvi oli vahvempi voimiltaan ja karaistuneempi kuin nykyinen. +Tosin vetivät silloiset vanhukset samaa virttä kuin Nestor kolme +tuhatta vuotta ennen Troian muurien edustalla ja sanoivat neljässä +ensimmäisessä, vuosina 1832, 1833, 1834 ja 1836 Helsingissä vietetyssä +kevätjuhlassa, että silloiset ylioppilaat olivat paljoa huonompia kuin +entiset Turun pojat sellaisissa ritarillisissa leikeissä kuin korkean +kopin lyömisessä ja kumppanien keinuvien käsivarsien aalloilla +uimisessa. Mutta vuoden 1848:n kevätjuhlassa olivat ne temput jo siihen +määrään joutuneet käytännöstä, että vanhukset, jotka olivat olleet +Helsingin ensimmäisinä ylioppilaina, saivat vuorostaan syytä valittaa +aikojen rappiota. Myöhempi sukupolvi on saanut nähdä voimistelua ja +voimisteluyhdistyksiä, mutta suurin osa kaivannee suuresti käsien ja +selän oikomista asevelvollisuuden koulussa. + +Muutamat puiston nuorukaisista viskelivät rannalla kiviä ja iloitsivat, +kun ne putosivat kauas selälle "umpilukkoon". Tusse sai jäntevällä +kädellään heitetyksi yli puolivälin leveätä salmea "Säästöpankkiin" +päin ja kehoitti toisia tekemään samoin, jos pystyisivät siihen. Kuusi +tai seitsemän koetti, muutamat saivat puoliväliin, toiset vähän +loitommalle, mutta ei kukaan niin etäälle kuin Tusse. Hiirikin teki +heikon kokeen hennolla kädellään, mutta se onnistui niin huonosti, että +kivi kauniisti pudota loiskahti veteen kahdenkymmenen kyynärän päähän +rannasta. + +"Oi Kambyses, eivät jumalatkaan olisi tehneet sitä paremmin", huudahti +Pasha, joka oli juonut oman punssiosansa kukkuramitalla ja muisti +vielä hyvin yleisen historian toissapäivänä suorittamastaan +ylioppilastutkinnosta. + +Toverit nauroivat; mutta se suututti Vinsentti Aallonhalkojaa. Mitään +virkkamatta hän otti liivintaskusta yhden senaikuisia suuria venäläisiä +kymmenkopeekan rahoja, tarjosi sitä Björckille ja kuiskasi: + +-- Heitä rahalla, mutta pidä käsi alempana ja heilauta kaarevasti +alaspäin -- ei kaarta ylöspäin, ymmärrätkö; se ei liitele... Kas niin, +koetas! + +-- En -- sanoi Lambert Severin Björck, liikanimeltä Hiiri -- viskaa +sinä minun sijastani; sinä voit heittää kahdenkin puolesta. + +Vinsentti epäröi. Heittämään astui sitten kaksi veljestä, Widefeltejä +nimeltään, molemmat rivakoita, komeita nuorukaisia. Kummankin kivet +putosivat melkein samaan paikkaan ja niin liki pisintä heittoa, että +voittoa voitiin syystä kyllä pitää ratkaisemattomana. Heidän jälkeensä +tuli vanhanpuoleinen, vakava ja hiljainen ylioppilas nimeltä Renius, +valitsi kauan ja tarkoin rannan kivivarastosta, asetti kätensä +huolellisesti asentoon, heilautti ja antoi kiven lentää. Kaikkien +silmät seurasivat pitkää neljännesympyrää, jonka hänen kivensä piirsi +kirkkaaseen ilmaan, ja kas, huomattiinkin, että kivi putosi noin kaksi +tai kolme syltä etäämmälle äsken niin ihmeteltyä parasta heittoa. + +-- Viskaa nyt, Vinsentti, viskaa nyt; kehoitti uudestaan Björck, sillä +kilpailu -- vaikka se olikin silloin mitä tavallisin leikki -- oli +tullut nyt asiaksi, jonkalaiset, olivatpa ne sitten mitättömiä tai +tärkeitä, kiihoittivat nuorukaisten kunnianhimoa. + +-- Heittäköön, ken voi! huusivat lähinnä seisovat riemuiten heitosta, +jota kaikki katsoivat voittamattomaksi. + +Ainoastaan Pasha ryhtyi vähän epävarmasti, mutta hyvin taitavasti +vastaamaan kehoitukseen muutamilla onnistuneilla "voileipäheitoilla". +Mutta Renius istuutui tyynesti panemaan piippuunsa, niinkuin olisi +välittänyt siitä vähät, voittiko vai hävisikö niin mitättömässä +taistelussa. + +Vinsentti mittaili katseella hetkisen välimatkaa, kumartui sitten, otti +jalkainsa juuresta ensimmäisen kiven, mikä sattui käteen, käänteli sitä +hetkisen sormiensa välissä, taivuttautui vähäisen taapäin, nojautuen +oikealle jalallensa, ja heitti ilman huomattavaa ponnistusta, ikäänkuin +vain huvikseen. Suhina kuului ilmassa, kaikkien silmät kääntyivät sinne +päin, mutta loiskausta ei kuulunut, sillä kivi putosi rannalle +Säästöpankin luo, ainakin kolmekymmentä syltä kauemmaksi pisintä +matkaa, Reniuksen ihmeteltyä heittoa. + +Silloin ei kuulunut mitään suosionosoitushuutoa, sillä sellaista +heittoa ei kukaan läsnäolija ollut vielä nähnyt, ja tuskinpa nyt enää +kukaan siihen pystyy, ellei ehkä lingolla, jos silläkään. Vain Abraham +Tallrot, nimeltään Tusse, sanoi heti, että Vinsentti oli varmaankin +viskannut rahalla. + +-- Hän heitti rahalla, huudahti kymmenkunta muuta, sillä moni oli +nähnyt rahan, jota Vinsentti Aallonhalkoja oli juuri tarjonnut +ystävälleen Severin Björckille. + +-- Raha on tuossa, sanoi Vinsentti ylenkatseellisesti ja heitti sen +kädestään rannalle, niin että se kilisi kiviä vasten. + +-- Sinulla on useita rahoja, kertasi Tällrot. Minä huomasin kyllä, että +olit ottavinasi kiven, mutta sinä viskasit rahalla. + +-- Kun minä sanon, että minä heitin kivellä, niin minä heitin kivellä, +vastasi Vinsentti kiivastuneena vastaväitteistä. + +-- Se oli nelikulmainen, litteä, rahan kokoinen harmaa kivi; minä +tuntisin sen tuhansien joukosta, sillä siinä oli soikea kolo laidassa, +vakuutti Hiiri. + +-- Ja minä näin omilla silmilläni, että se oli raha, vastasi Tusse, +vastauksessaan sellainen itsepäisyys, joka ei koskaan peruuta +sanaakaan. + +Vinsentti Aallonhalkoja ei viitsinyt vastata; hän riisui nopeasti +vaatteensa ja hyppäsi järveen. Kummastuneina kokoontuivat kaikki +toverit rannalle, epätietoisina, mitä niin nopeasti päätetty +uimaanlähtö tarkoitti. + +Vinsentti oli jo kaukana salmella. Hän ui kuin kalalokki. Keveät +laineet, joita juuri silloin Töölön männikön taa vaipuva illan aurinko +kultasi, värehtivät miellyttävästi hänen hartiainsa ympärillä, ja kohta +hän oli ripeillä, sulavilla vedoilla saapunut vastakkaiselle rannalle, +sille niemekkeelle, joka silloin yleensä tunnettiin "Säästöpankin" +nimellä. + +Se Säästöpankki oli pienoinen ravintola, jonka keilarataan Helsingin +asukkaat mielellään panivat pääomansa säästöön, ennenkuin heillä vielä +oli tilaisuutta panna niitä talteen Kaisaniemen ravintolaan. Niemi on +vielä nytkin mitä kauneimpia, mutta myöskin mitä huolimattomimmin +hoidettu, sillä se on jätetty melkein aivan autioksi, aivan ilman +istutuksia, lukuunottamatta kaali- ja perunamaita. Siihen aikaan, josta +tässä kertomuksessa puhutaan, oli siinä neljä tai viisi viheliäistä +raitaa ja pari pihlajaa, jotka kaikki ovat sittemmin kadonneet niemen +kirjavissa vaiheissa. Sillä siitä lähtien, kun Säästöpankki keväällä +1837 sai nähdä loistokautensa, siinä kun silloin pidettiin suuret +läksiäiset Runebergille, joka muutti Porvooseen, alkoi sen loiste +hälvetä ja himmeni sitten kohta kokonaan Kaisaniemi-naapurin +vaikutuksesta. Vielä jonkun aikaa pysyi laitos hengissä, kuitenkin +ilman pääomia, "huvilana", ja oli sitten milloin minäkin +yksityisasuntona, Pohlmanin hattutehtaana, venäläisenä leipomona ja +varastohuoneena ynnä monena muuna, kunnes rakennukset eräänä yönä +talvella 1855 paloivat, joten Säästöpankin aikoinaan merkillinen +historia myöskin loppui loistavasti. + +Mutta palaamme Aallonhalkojaan, joka sillä kertaa todisti arvonsa aivan +sananmukaisesti. Noustuaan rannalle hän etsi muutaman silmänräpäyksen +jotakin kivien seasta, huolimatta kaikenkaltaisista varatuomareista, +jotka kummastuneina jäivät pallo kädessä seisomaan keilaradalle. +Vihdoin nähtiin hänen nousevan, notkistautuvan hiukan taakse päin ja +taaskin heittävän. Se heitto oli tarkasti tähdätty, sillä kohta kivi +putosi toiselle rannalle koossa olevain kumppanien keskelle. Toinen +Widefelteistä otti kiven, ja sitten sitä tutkittiin niin tarkoin kuin +se olisi ollut mitä harvinaisinta kivilajia. Ja eikös vain, se +huomattiin sellaiseksi kuin Björck oli sanonut; sen kummallinen muoto +poisti kaiken mahdollisuuden, että se olisi voinut olla väärä. +Keksintöä tervehdittiin riemulla, jota vastaan ei Abraham Tallrotkaan +uskaltanut inttää, ja nuorukaissydämissä aina valveilla oleva +oikeudentunto myönsi heti voiton Aallonhalkojalle. Hänen nähtiin +taaskin halkovan aaltoja matkalla takaisin; mutta ennenkuin hän vielä +ehti maalle, olivat toiset jo etsineet vanhan veneen kasvitieteellisen +puutarhan rannalta ja aloittaneet riemuretken, arvon mukaisesti +tervehtiäksensä uljainta heittäjää, mikä milloinkaan on singauttanut +kiven Suomen salmien sinilaineiden yli. + +Vene oli jo laitojaan myöten vedessä eikä kantanut enempää kuin +kahdeksan, mutta siinä olivat Vinsentin vaatteet mukana, ja hänet +vietiin riemusaatossa takaisin Säästöpankin rannalle, siten että hän +piteli kiinni veneen peräkeulasta, ja siinä asennossa pakoitettiin +hänet tyhjentämään viimeinen jäljellä oleva punssilasi. Niistä, jotka +eivät sopineet veneeseen, odottivat muutamat sen palaamista, toiset +menivät yli uimalla ja jotkut pitivät parempana kiertää maantietä +myöten Pitkänsillan kautta. Säästöpankissa tilattiin sitten höyryävä +malja Vinsentin kunniaksi. + +Tällä tapauksella oli ollut huomaamatta jääneitä näkijöitä, jotka +sattumalta kävelivät puistossa ja olivat seisahtuneet mäntyjen taakse +katselemaan nuorukaisia. Eipä Vinsentti Aallonhalkoja eikä kukaan hänen +tovereistaan aavistanut, että itsessään niin vähäpätöinen asia kuin +hupainen kivien heitteleminen Kaisaniemen rannalla olisi ratkaiseva +nuorukaisen koko tulevaisuuden. + + + + +4. SYRJÄSTÄKATSELIJAT. + + +Iltana, jolloin Vinsentti Aallonhalkoja ui salmen yli Säästöpankin +puolelle seisoi kunnaalla mäntyjen takana kaksikin ryhmää katselemassa +nuorukaisten leikkiä. Loitommaksi hiekkakäytävälle seisahtui vanha +rouva, yllä vanhanaikuinen musta silkkiviitta, päässä ajan tapaan +leveäreunainen olkihattu, niitä hattuja, jotka nyt herättävät suurta +riemua, kun niitä löydetään romukätköistä tai käytetään pilapukuina. +Hänen vieressään oli nuori, hyvän ja miellyttävän näköinen valkoverinen +tyttö, pieneksi käynyt ruudukas pumpulipuku yllä, leveäreunainen hattu +päässä hänelläkin ja hyvin pieni valkoinen päivänvarjo kädessä. +Molemmat näyttivät pelkäävän, että heidät huomattaisiin, ja jatkoivat +kävelyään heti, kun nuorukaisten katseet kääntyivät heihin päin; mutta +milloin he luulivat olevansa niiltä turvassa, pysähtyivät he ja +tarkastelivat salaa rannalla olevaa seuraa. + +Lähempänä ja ylinnä kunnaalla, jonka rinteessä on vanha jääkellari, +seisoi kaksi muuta henkilöä, jotka eivät ollenkaan näyttäneet kuuluvan +samaan seuraan kuin edelliset. Vanhempi heistä oli pitkä, laiha herra, +noin kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Hänellä oli yllä venäläisen +meriväen univormu, josta näki hänen kuuluvan korkeampaan päällystöön, +ja upseerilakin alta välkkyivät mustat, vähän harmahtavat hiukset. +Hänen kaarevan kotkannenänsä yläpuolella säkenöi musta silmä, toinen +niistä oli sokea; pitkät, harmaat viikset ja viitta, joka puoleksi +peitti univormun, tekivät hänet vielä enemmän ylpeän, käskevän sotilaan +näköiseksi. + +Hänen vieressään seisoi nuorempi, kolmenkymmenen tai viidenneljättä +vuoden vanha mies, yllä kummallinen, outo puku, missä sinistä +samettitakkia koristivat kultanauhat; hän oli lyhyenläntä, mustaverinen +ja kalpea; silmät olivat ruskeat, vilkkaat ja aina liikkeessä. Siitä +tavasta, millä hän vastasi upseerin kysymyksiin, saattoi arvata hänet +palvelijaksi tai ainakin alempiarvoiseksi. Molemmat olivat nähtävästi +muukalaisia ja seisoivat siinä näköjään välinpitämättöminä katsellen +kaunista seutua, mutta seurasivat kuitenkin tarkasti nuorukaisten +liikkeitä, pysyen vain kylliksi kaukana, jotteivät herättäisi huomiota. +Kenties he tiesivät, ettei mikään saa nuorten verta niin helposti +kuohuksiin kuin pieninkin vakoilemisen epäluulo. Ja siihen aikaan oli +kyllä tarpeeksi epäilyttäviä huhuja, joiden suhteen etenkin ylioppilaat +olivat sangen arkatuntoisia. + +-- Lähtekäämme nyt, täti! sanoi nuori tyttö seuralaiselleen. -- Minä +pelkään, että he näkevät meidät, ja tuo pitkä herra tuolla näyttää niin +kummalliselta. Näettekö, täti, miten hän tarkastelee heitä? Minä kuulin +hänen äsken, kun hän meni ohitsemme, puhuvan jotain vierasta kieltä, +jota en ole koskaan ennen kuullut. + +-- Se oli venäjää, vastasi vanha rouva hajamielisesti ja yhä vain +katsellen rannalla olevia ylioppilaita. + +-- Ei, täti, se ei ollut venäjää, ei ranskaa, ei saksaa eikä englantia; +se oli pikemmin suomen kaltaista, mutta ei se ollut suomeakaan. Olisipa +hauskaa tietää, mitä kieltä se oli. + +-- Saa nähdä vain, niin kyllä tuo vielä hukuttaa itsensä, tuo +ymmärtämätön poika! torui täti kuuntelematta tytön puhetta ja astui +ilmeisesti levottomana pari askelta eteenpäin, kun Vinsentti hyppäsi +veteen. + +-- Ettekö tiedä, täti, että he sanovat häntä Aallonhalkojaksi! virkkoi +tyttö lapsellisen luottavasti. + +-- Juuri sentähden, rakas lapsi, juuri sentähden. Huimapää hän on, ja +mitä pahimpia. Tuo ei käy hyvin. He viekoittelevat häntä ja saattavat +hänet turmioon. Ja mitä sanoisi hänen kasvatusisänsä, jos minä antaisin +pojan hukkua ihan silmieni edessä? + +-- Hyvä täti, onhan Severin siellä! + +-- Niin, Jumala siunatkoon häntä. Jospa kaikki pojat olisivat Severinin +kaltaisia! Mutta hän ei voi pelastaa edes hiirtäkään. + +-- Oh, hiiren hän aina saa pelastetuksi! huudahti tyttö nauraen. Mutta +nyt on Vinsentti toisella rannalla. + +Molemmat muukalaiset menivät lähemmä rantatöyryä, seurasivat +katseillaan uijaa ja puhuivat vilkkaasti omalla kielellänsä, joka oli +herättänyt tytön kummastusta. Täytyi antaa hänelle anteeksi, ettei hän +sitä ymmärtänyt, sillä se oli uuskreikkaa. Monta kreikkalaista palveli +siihen aikaan Venäjän sotalaivastossa; useinkin näki heitä ja muita +itämaalaisia ilmestyvän Helsinkiin, mutta he puhuivat enimmäkseen +venäjää. + +-- Hän se on! sanoi lyhyempi mies. + +-- Oletko varma siitä? kysyi vanha meriupseeri. + +-- Niin varma kuin siitä, että olen äitini poika. Sano minua +uskottomaksi koiraksi ja heitä korvani Ibrahimin jalkojen juureen, jos +tällä kertaa olen erehtynyt. + +-- Todista! + +-- Minä seurasin jälkiä aina sieltä -- tiedäthän -- Simferopolin +kautta Moskovaan -- Moskovasta Pietariin -- Pietarista tänne -- +Helsingistä ------iin -- sieltä taas takaisin tänne. Minä tiedän +kaiken: millainen risti hänellä on rinnassaan, millainen arpi +vasemmassa ohimossa, millaisen säikkymättömän rohkeuden hän on perinyt; +kaikki on ihan niinkuin vanha Stefano kertoi. Myy minut orjaksi, herra, +tai ota pääni; mutta minä sanon: se on hän! + +-- Hyvä. Minä uskon. Nuo kymmenen tuhatta piasteria taitavat joutua +omaksesi. + +-- Minä olen varma siitä. Mutta mitä teidän jaloutenne aikoo tehdä? + +-- Mitä minun tulee. Mene asuntoosi äläkä odota minua ennenkuin +aamupuoleen. + +-- Mutta teidän jaloutenne ei osaa kieltä. Minun apuni saattaisi olla +tarpeen. + +-- Minä puhun latinaa. Mene, sanon minä. + +Lyhyempi mies kosketti kädellään rintaansa, kumarsi ja meni. Vanha +upseeri lähti rantatietä kasvitieteelliseen puutarhaan päin ja katosi +kohta näkyvistä lehmuksien ja tammien taa. + +Sillä välin tehtiin äsken kerrottu riemuretki takaisin Säästöpankin +rannalle. Heti kun vanha täti oli nähnyt, että hänen huoltensa kohde +oli ainakin päässyt terveenä maalle, lähti hän suojatteineen pois, +itsekseen huokaillen, mitä kaikkia vaaroja ja villityksiä nuori +ylioppilas parka saa kokea tässä pahassa maailmassa. + + + + +5. LUPAUKSEN MALJA. + + +Kaisaniemen niemeke ja vihreät puistot jäivät tyhjiksi ja autioiksi. +Töölön taa laskeneen auringon viivähtävä kajastus levitti lempeän +puolipunansa kasteisille kunnaille ja tyynelle lahdelle, jossa pihlajat +ja tuomet kuvastelivat valkoisia kukkiansa. Yö tuoksui ja säteili. +Kaikki oli hiljaista, rauhallista, kukkaista ja vihreätä. Vain +laulurastas lauloi männyn tummahtavalla oksalla, ja kaukaa kuului +hiljaista, tasaista airojen loiskinaa veneestä, joka toisella puolen +Pitkääsiltaa souti kaupunkiin. + +Luonto uneksi kaunista, lapsellista kevätuntaan pohjolassa. Kellä oli +sydäntä häiritä sen rauhaa? Tuo kaunis seutu on ehkä monestikin +kaivannut aikaa, jolloin pienoinen hökkelikaupunki kohosi sen +lähistöllä ja vain iltaisin soutavan kalastajan airot karkoittivat +joutsenia sen kirkkailta vesikuvastimilta. + +Pallot alkoivat taas pyöriä Säästöpankissa ja sekoittaa jyrinäänsä +lauluun, joka alussa kaikui raikkaasti ja soinnukkaasti. Haeffnerin ja +Nordblomin Upsalan-laulut olivat siihen aikaan muodissa. Vuorien kaiku +toisteli ilkkuen: + + Viikinkivaarat, muinaiset lehdot, + Vuoret, te turvaajat vapauden! + +"Svealaiset muinaiset" kajahteli ja sitten taas "Yl'oppilas, jos nimen +sen...!" "Viel' ajan kolkon aaltoloilla" -- "Maamme"-laulusta ei vielä +ollut mitään tietoa. Mutta iloisesti nousi laulu "Ilmojen kautta, +lintujen teitä", taas heti sen jälkeen tunteellisesti huudahtaakseen: +"Tyttö kaunis, sanakin vain suo mun kerran kysyä!" Vihdoin syöksyi +laulu yhä huimempana ohjat valtoinaan "Isä Bergströmin" helkkyvälle +tielle. Bellmanilla oli monta ihailijaa. Rypälemehun vaikuttaessa +sattui, että "Veljet ne välistä eksyivätkin", ja malja loppui ahnaaseen +toivomukseen: "Oisipa meillä nyt, veikot, viiniä Unkarin"... + +Suomalainen kansanlaulu puhutteli siihen aikaan sydäntä enimmäkseen +kolmella sävelellä: "Minun kultani", "Mistäs tulet?" ja "Minä seison" +-- se ei vielä tiennyt, että "kerran laulu synnyinmaan korkeemman kaiun +saa". Mutta olipa sentään jo uudempiakin lauluja, Suomen luonnon omasta +sydämestä helähtäneitä, jotka yksinkertaisin, kaunein, surumielisin +sävelin kertoivat kotimaansa luonteensävystä. Fredrik Ehrströmin laulut +olivat silloin uusia, ne tulivat tutuiksi ja rakkaiksi laajalti ympäri +Suomea. Joutsen lensi "kesäisen illan kullasta". Lähteen partaalla +istui nuorukainen katsellen "kuin pilven varjot vaeltavat", samalla +kuin elämän ja Nicanderin "laine" loiskui "ylemmä santaan" ja nuoret +sydämet heltyivät sävelien lempeästä lämmöstä. + +Eräs nuorukaisista oli eronnut pauhaavasta riemusta ja istui yksinään +rannalla. Se oli Lambert Severin Björck. Hän viihtyi paremmin ulkona +luonnon rauhallisessa yksinäisyydessä ja istui vaipuneena katselemaan +yön hohtoa välkkyvällä lahdella. Hän luuli, etteivät toiset häntä +muistaisi eivätkä huomaisi, ja se teki hänet onnelliseksi. + +Mutta takaa kuului kohta ripeitä, kahisevia askelia kivikosta, ja hänen +vieressään seisoi Vinsentti. + +-- Tule! sanoi ystävä ja löi Severiniä lujasti olkapäälle. -- Minä +etsin sinua sisältä: siellä tehdään juuri veljesliittoa. + +-- Anna minun olla rauhassa! vastasi Severin tyytymättömänä, kun hänet +siten herätettiin haaveksivista unelmistaan. Se oli vain karitsan +suuttumusta, jonka Vinsentti tunsi jo vanhastaan. + +-- En -- sanoi Aallonhalkoja -- nyt täytyy sinun tulla. Ensin joimme +veljenmaljat koko joukko. Sitten panimme kätemme ristiksi maljan päälle +ja vannoimme kokoontuvamme tänne samaan paikkaan viidenkolmatta vuoden +päästä, 9:ntena päivänä kesäkuuta 1860, kaikki, jotka meistä +seitsemästä silloin vielä elävät. Silloin kerromme toisillemme, mitä +olemme tehneet Suomen hyväksi, ja silloin juomme uusien aikojen +vaahtoavan maljan. Tule, Severin, tule! + +Severin nousi. + +-- Ja mitä olemme sitten viidenkolmatta vuoden perästä tehneet? toisti +hän miettiväisenä. + +-- Kysy, mitä _emme_ ole tehneet! vastasi Vinsentti loistavin katsein. +-- Tule, Severin, vannokaamme ... elää tai kuolla, samapa se, mutta +vannokaamme, ettemme elä kunniatta emmekä kuole suuretta urotyöttä! +Emmekö ole ylioppilaita? + +-- Vinsentti, jos tulee sota, valloitat sinä koko pohjolan. + +-- Sano maailman! Ja jos tulee rauha, olet sinä vievä kansamme ajan +kirkkaimpaan valoon. + +-- Sinun sankarisi oli aina Hannibal. Sinun nimesi on loistava +historiassa niinkuin hänen. + +-- Ja sinä, Severin, voit valita joko Aristideen, Petrarcan, Newtonin +tai Humboldtin. + +-- Tehkäämme liitto keskenämme... + +-- Elossa ja kuolossa, Severin! Tule! + +Ystävykset astuivat saliin. Matala huone oli täynnä savua ja punssin +höyryä, mutta tuollaisessakin sumuisessa, päihdyttävässä, Severinin +hienotuntoisista aistimista vastenmielisessä ilmassa, pilanteon ja +hälinän keskellä, leimahti toisinaan jalojen, ylevänsuurten ajatusten +salamoita, rohkeita, elämälle ja tulevaisuudelle annettuja +taisteluvaatimuksia, ylpeitä, voitosta varmoja mietteitä tulevista +kunnian ja onnen päivistä. Vanhemman iän kylmä elämänviisaus katsahtaa +usein halveksien noihin nuoruuden unelmiin. Ja kuitenkin on varma, että +nuorukainen, joka ei ala maailman valloittamisella, ei ole sitten +mieheksi vartuttuaan voittava edes korttakaan isänmaastaan. + +Alonzo oli paitsi ryöväriromaaneja tutkinut uutterasti myöskin pohjolan +sankarisatuja. Hän se, seisoen pöydällä, josta hän oli potkinut pois +kumppaniensa lakit, oli ensin ehdottanut, että muinaisten viikinkien +tavoin juotaisiin lupauksen malja, jonka tulisi samana päivänä +viidenkolmatta vuoden kuluttua olla lunastettuna -- elossa tai +kuolleena ollen, kuten hän mahtavin teatterimaisin kädenliikkein +vakuutti. Mitä häneen, Alonzoon, itseensä tuli, lupasi hän +arvonmukaisesti laulaa ystäviensä tulevat urotyöt. Hän vakuutti +voittavansa Homeroksen, sepittävänsä Iliadin, jommoista ei maailma ole +kuullut, laulavansa... + +-- Jerusalemin hävityksen, puuttui puolinukuksissa puheeseen eräs +kaatunut sankari, joka jossakin salin nurkassa heräsi kuullessaan +klassillisen Homeros-nimen. + +-- Ei, poliisikamarin! sanoi joku toinen. Poliisikamaria katsoi silloin +monikin jonkinmoiseksi Pandoran rasiaksi, josta kaikki pahuus virtaili +viattomaan maailmaan. + +-- Hyvät herrat! -- jatkoi Alonzo säikkymättä -- minä laulan ensiksi +Antepenultimuksesta ja kehoitan häntä vannomaan valansa tämän maljan +nimessä. Ganymedes, täytä hänen lasinsa reunoja myöten jumalten +juomalla! + +Antepenultimus tuotiin esiin, väännettiin ylös tuolille; maljan ääressä +hän vakuutti, vähän ensin vastusteltuaan, koettavansa parastaan eikä +aikovansa uupua ennenkuin tulisi sen koulun rehtoriksi, josta hän juuri +oli päässyt. + +-- Se on liian vähän! muistuttivat muutamat. Sano arkkipiispaksi! + +-- Ei, sanoivat toiset, kreikankielen professoriksi. Viidenkolmatta +vuoden päästä on Antepenultimus opettanut kaikki torpparit lukemaan +kreikkaa. + +-- Se on oleva Tussen urotyö, jatkoi Alonzo, kun hän ensin sananvuoroa +vaatiessaan oli tömisyttänyt rikki viimeisen lakkiparan, joka sattui +olemaan hänen rautakorkoisten saappaittensa alla. -- Missä on Tusse? +Ganymedes, kaada hänelle jumaljuomaa! + +Tusse ymmärsi väärin urotyön, joka oli tullut hänen osakseen. Kovan +kiistan perästä hänet laahattiin esiin ja nostettiin riemutuolille, +juoma meni hänelle väärään kurkkuun ja suurella vaivalla saatiin hänet +rykimällä vastaamaan, että hän tahtoi kääntää koko kreikkalaisen +kirkon, mutta vaati palkinnoksi Ulvilaa tai Isoakyröä, jotka kumpikin +olivat maamme suurimpia kirkkoherrakuntia. + +-- Liian vaatimatonta! muistuttivat ympärilläolijat. + +Sitten oli punatukkaisen Hesekielin tai koulunimeltään "Hevosen" vuoro. +Raamatullisesta ristimänimestään huolimatta hän oli päättänyt ruveta +maanmittarin maailmalliseen toimeen. Muut urotyöt kuin isot jaot olivat +ulkopuolella hänen näköpiiriään; hän oli siis vaiti, kunnes lupaus +saatiin hänen huulilleen. + +-- Hevonen vetää Suomen rajat Vienanmereen asti, sanoi Aallonhalkoja +ollen aina suurenmoinen niin leikkiä kuin tottakin puhuessaan. + +-- Niin, kun maa ensin on haljennut Rajajoella, huomautti samaan tapaan +Emil Widefelt. + +-- Ei, kuulkaahan -- vastasi Hevonen huolissaan -- eiköhän riittäisi, +jos ojittaisin kuivaksi Saimaan? + +-- Häpeä, mies! tiuskaisi julmistuneena eräs joukossa oleva savolainen. + +-- Pasha! Pasha! + +Pasha, joka ei ollutkaan mikään turhanujo, oli paikalla valmis, +tyhjensi lasinsa ja vakuutti, että hän sinä syksynä suorittaisi pienen +kameraalitutkintonsa. + +Niin uljas lupaus herätti kohtuullista kummastusta, mutta myöskin +vastustusta. Muistutettiin ja syystä kyllä, että viidessäkolmatta +vuodessa pitäisi ehtiä vähän pitemmällekin. + +-- No, no -- jatkoi Pasha ujostelematta -- no, niinpä minä tulen Suomen +pankin johtajaksi ja maksan kaikkien iloisten ylioppilaitten velat, +muutamasta turkkilaisesta satraapista alkaen... + +-- Hyvä, Pasha; lupaa enemmän, lupaa enemmän kuin pankinjohtaja! + +-- Hyvät herrat -- jatkoi puhuja riemutuoliltaan, oivallisesti matkien +erästä tunnettua nahkuria, joka aina napsautti sormillaan vatsaansa ja +vähää ennen oli ahdistanut muutamia ylioppilaita maksamattomasta +vuokrasta -- velkojen maksaminen on hyvin arveluttava asia. +Ajatelkaahan, ei kukaan ota niin hartaasti osaa meidän myötä- ja +vastoinkäymisiimme kuin karhumme. Ja minäkö murhaisin uskollisimmat +ystävämme! Mitä minä sanoinkaan? Että maksaisin kaikkien iloisten +ylioppilaiden velat? Ei, hyvät herrat, minä en ole mikään murhamies, +minä en aio syöstä yliopistoa niin syvän kadotuksen partaalle. Minä +tahdon vielä edelleenkin lisätä sitä kunnioitettavaa nelijalkaista +sukua, joka on meidän luonnollinen liittolaisemme -- minä patoan +kuivaksi Töölön lahden, teen kuohuvaksi viinimaljaksi sen avaran +helman, panen linjalaivan täyteen ylioppilaita ja purjehdin +kunnialaukauksien paukkuessa kumoon keskelle maljaa... + +Kun puhujaa oli palkittu kaikuvilla hyväksymishuudoilla, alettiin +vaatia Hiirtä esiin. Mutta Hiiri, jota punssi ja tupakansavu eivät +miellyttäneet, oli taaskin kadonnut eikä ollut pyydystettävissä +missään. Vinsentti astui sen sijaan vastaamaan ystävänsä puolesta. Hän +oli sellaisessa hillitsemättömässä, uhmailevassa mielentilassa, joka +uhkuu paisuvan, tarkoitustaan etsivän voiman tietoisuudesta. Hän +hyppäsi ylös puhujapöydälle -- jolta Alonzo oli korjautunut lattialle, +kun huomasi Pashan vieneen voiton hänestä -- vaati hiljaisuutta ja +huusi: + +-- Antakaa tilaa Hiirelle tulevain aikojen metsästysmailla! Kun +nykyajan kotkat ovat muuttuneet variksiksi ja kun nykyajan norsut +hiipivät kuin pienet rotat koloihinsa... + +-- Siinä sait sinä, kuiskasi Pasha ja töykkäsi Hevosta kylkeen. + +-- ... silloin on pieni hiiri, joka nyt pysyy piilossa pensaan takana, +kasvanut vuoreksi... + +-- _Parturiunt montes_, vuoret synnyttävät ... pisti joku väliin. + +-- Ole vaiti, kun _hän_ puhuu! tiuskaisi toinen. + +-- ... silloin on se pieni hiiri karjuva niin että kuuluu ympäri koko +Euroopan. Minä lupaan hänen puolestaan, joka ei viitsi luvata mitään, +koska hän pitää enemmän kuin me kaikki muut, että hän on kerran oleva +Suomessa mitä Kaarle Linné oli Ruotsissa, tieteen kuningas ja kaikkien +aikojen loistava johtotähti. + +Seura Aallonhalkojan ympärillä oli käynyt hiljaiseksi. Tuossakin +päihdyttävässä punssin ja savun ilmakehässä iskivät suuret ajatukset +kuin salamat nuorukaisten sydämiin. Sameat katseet ja puolivillit, jopa +usein raa'at ja hillitsemättömät pojatkin, jotka äsken olivat päässeet +koulupatukan vallasta suinpäin vapauteen, tunsivat kuitenkin korkean, +jalon tarkoitusperän voiman, tarkoitusperän, jonka vuoksi kannattaa +elää ja taistella. Mutta se vaikutelma kesti vain muutaman sekunnin. +Hetken kohiseva laine kuohahti taas yli reunojensa ja olisi uudelleen +haudannut kaikki maljan höyryihin, jollei joku olisi kysäissyt: + +-- Ja mitä sinä itse lupaat, Aallonhalkoja? + +-- Minä -- sanoi Vinsentti seisten kuin kuningas korkealla +istuimellaan, kädet ristissä ja silmät säihkyvinä -- minä lupaan tulla +kansantribuuniksi. On niin paljon pahaa, ja se on juuriaan myöten +hävitettävä -- on niin paljon viheliäistä, sorrettua, unohdettua, +tomuun tallattua, ja se on nostettava. Minä tiedän kansan, joka nyt on +niin surkean pieni, mutta joka kerran on tuleva jättiläissuureksi -- +minä rupean sen tribuuniksi, puoltajaksi, minusta on tuleva Tiberius +Gracchus, ja vaikka minulla ei ole Roomaa jalkojeni juuressa, niin +onhan minulla maailma; toinen niistä ei liene toista huonompi. Kuka +lähtee kanssani? Toverit, viidenkolmatta vuoden kuluttua... Ken tulee +kanssani? + +Sekava hälinä oli vastauksena tuohon arveluttavaan kysymykseen. +Eläköönhuudot kaikuivat, lasit lyötiin murskaksi lattiaan, ja niin +vahvistettiin yhteinen, kaikkea maailman pahaa vastaan suunnattava +sotaretki. Vinsentti Aallonhalkoja hyppäsi alas väliaikaiselta +valtaistuimeltaan, irroittautui toverien syleilyistä ja riensi +lasipalasien ja lattialle virranneen punssin yli vapaaseen ilmaan. + +Sieltä hän löysi Severin Björckin venelaiturin luota katselemasta veden +kauniita varjoja ja keväisen yön kajastusta. + +-- Severin -- sanoi hän oltuaan hetkisen vaiti -- ellen olisi se mikä +olen, tahtoisin olla sinuna. + +-- Siinä kaupassa joutuisit tappiolle, Vinsentti. + +-- Enpä tiedä. Ehkä. On sittenkin suloista hengittää puhdasta ilmaa. + +-- Ja olla vapaa. + +-- Niin, vapaa, vapaa! Minussa on vielä paljon epäselvää. Mitähän +sanomme toisillemme viidenkolmatta vuoden kuluttua? + +Samassa kuului Pashan ääni salin avoimesta ikkunasta: + +-- Missä olet, Aallonhalkoja? Tules, me huudamme sinut nyt Suomen +kuninkaaksi, ja Alonzo tahtoo kilvoitella kanssasi kruunusta. + +-- Pasha ottaa asian omalla tavallaan, sanoi Vinsentti. Mutta tule, +Severin, antakaamme heidän nauraa! Taivaan ja maan nimessä, tunnenpa +itsessäni jotakin, kuin tahtoisin murskata vuoret käsissäni... Ja +ystävykset lähtivät yhdessä. + + + + +6. VIHERIÄN HUVILAN LUONA. + + +Kello lienee ollut kahden ja kolmen välillä aamulla, kun ylioppilaat +harventunein rivein lähtivät Säästöpankista palaamaan kaupunkiin. Se +paluumatka ei suinkaan ollut suora, sillä se kävi aivan päinvastaiseen +suuntaan kuin lyhyin kaupunkiin vievä tie. Jotkut ehdottivat, että +pitäisi odottaa auringon nousua "Viheriän huvilan" luona, ja ehdotus +hyväksyttiin hyväksymishuudoilla. + +Viheriä huvila oli pieni yksikerroksinen talo Töölönlahden pohjoisella +rannalla, vastapäätä Kaisanientä ja ihan sen paikan vieressä, josta +rautatie nyt kulkee halki vuoren, ennen penkereelle tulemistaan. Talo +on siinä vielä tänäkin päivänä; sen vaiheet ovat olleet hyvinkin +kirjavat, mutta aikana, missä kertomuksemme liikkuu, se oli +suosituimpia kaupungin ulkopuolella olevia ravintoloita tai huviloita, +ja sieltä voikin, jollei seura ollut erittäin suuri tai vaatelias, +jotenkin varmasti toivoa saavansa pehmeitä munia, pihvipaistia, +viilipiimää, lasin viiniä tai kupin keskinkertaisen hyvää kahvia. + +Sinne saavuttuaan öiset kulkijat jyrisyttivät jokseenkin säälimättä +ovea, ja pitkän keskustelun perästä heille luvattiin kahvia. Sitä +odotellessa kiivettiin vuorelle ja nautittiin kauniista näköalasta. +Sumparnin saaren tornihuvimajaa lukuunottamatta ei silloin ollutkaan +toista niin kaunista paikkaa Helsingin ympäristössä. Vuoren juurella +laajeni päivään päin Töölönlahden vesikuvastin ja sen kirkkaan pinnan +toisella puolen mitä kauneimpana, vihreän ja valkoisen vaihtelevana +kaupunki lahden kaarrelmien takana. Korkealle niiden yli kohosivat +silloin ensi kertaa Nikolainkirkon tornit sinistä aamutaivasta vasten, +ja loitoimpana etelässä kimmelsi meri Ulrikanvuorella olevan +tähtitornin kolmen huipun takana. + +Tuo kuva oli kohta saava omituisen, ihmeellisen loiston, jota kuitenkin +vain harvat Helsingin asukkaat ovat omin silmin nähneet, sillä sitä ei +koskaan nähdä muihin aikoihin vuorokaudesta kuin juuri silloin, kun +kaupunki nukkuu suloisinta untaan, kello kahden ja kolmen välillä +aamuisin, ja silloinkin ainoastaan vähän aikaa vuodesta, kesäkuun +alussa ja keskipalkoilla. Aurinko nousee silloin vuorien takaa +pohjoiskoillisesta, niin ettei sitä itseään näy vuorelle, mutta sitä +paremmin sen heijastus. Jo kauan ennenkuin aavistaakaan sen nousseen, +alkavat sen ensimmäiset punaiset säteet kimallella kullatussa ristissä +ja pallossa ylinnä Nikolainkirkon tornin huipussa. Karkeloiden +laskeutuu sitten punahohto alemmaksi ylimmille tornin ikkunoille, +vaipuu yhä syvemmä ja levittää kummallisen sädekehän kahdentoista +apostolin[1] päiden ympärille. Vihdoin punaloiste ehtii kirkon muurin +ikkunoille, jotka hohtavat kuin tuli, ja samalla kertaa sädehtivät +kaukaisen, yhtä korkealla olevan tähtitornin ikkunat kuin tähdet +taivastaustaa vasten. Koko muu kaupunki on vielä puolihämärissä. Mutta +vähitellen laskeutuu loisto yhä alemma, mikäli aurinko nousee +taivaanrannasta, ja ikkuna toisensa jälkeen alkaa kaupungissa punertua +ja välkkyä, kunnes vihdoin tuhannet ikkunakuvastimet ovat pelkkänä +loimuna ja liekkinä ja yksin lahtikin hohtaa kuin aamuruskoon +upotettuna. Sellainen näky on liian kaunis kestääkseen kauan. Se +viehättää vain muutaman silmänräpäyksen, sillä kun aurinko pääsee +riittävän korkealle, sammuu loisto; mutta ne hetket ovat luonnon +kauneimpia -- kaksin verroin kauniimpia, koska ne ovat niin +salaperäisiä, niin vähän tunnettuja, niin harvoin nähtyjä, harvoin +ymmärrettyjä, kun useimmat nukkuvat niiden ajan aavistamatta, että +sellaista näkyä on olemassakaan. + +Nuorukaisiin vaikutti kuva eri lailla. Muutamat olivat uupuneet päivän +taistelun vaivoista ja nukkuivat tai torkkuivat kahvia odotellessaan +pitkänään kalliolla. Toiset kiistelivät tutkintotodistuksistaan +pitämättä suuresti lukua näyn ihanuudesta. Pasha ehdotti, että +laulettaisiin "Kaksi konnaa tuumaili". Antepenultimus tutkiskeli +kasveja; Alonzo itki ja luki ääneensä Stagneliusta; Severin Björck oli +valinnut häiritsemättömän paikan ja piirusti maisemaa. Widefeltit +menivät lahteen uimaan; toiset olivat ihmetyksen valtaamina, mutta +Renius katsoi tuon tuostakin kelloaan ratkaistakseen valo-opillisen +kysymyksen ja määrätäkseen, kuinka kauan ilmiö vielä kestäisi. +Ainoastaan Vinsentti Aallonhalkojaa ei näkynyt. Hänen oli nähty +yksinään lähtevän vuorta ylös, eikä hän palannut. + +Hetken kuluttua lähti Severin Björck, jota nimitettiin Hiireksi, +etsimään häntä kallioiden keskeltä. + +Severin tunsi ystävänsä lapsuuden ajoista. Aina hän oli etsinyt +korkeimman puun metsästä, jyrkimmän kallion syvimmän kuilun; miksipä ei +hän olisi tälläkin kertaa seurannut luonnettaan? Korkein vuoren huippu +Helsingin pohjoispuolella on vanhastaan nimeltään "Vartiovuori",[2] +asukkailla kun oli muinaisina sota-aikoina tapana polttaa siinä +vartiotulia varoittaakseen naapurejaan, milloin vihollisten purjeita +alkoi näkyä kaukaa ulapalta. Paikka olikin siksi varsin sopiva, koska +siitä näki parhaiten koko niemimaan ja sitä ympäröivät kalliorannat +sekä niiden takaa levottoman, pauhaavan meren. Samalta vuoren huipulta +näkee vielä nytkin toisinaan iloisempien tulien valaisevan pilviä +sateisena juhannusyönä. + +Sinne Severin Björck suuntasi kulkunsa, eikä se kulku helpoimpia ollut, +kun sai kavuta rotkojen yli, joissa siellä täällä juoksi pienoinen puro +tai maa muutoin oli vesiperäistä. Hän ei näistä vastuksista pelästynyt, +vaan kulki kulkemistaan nykyisen rautatien kohtaa seuraten ja sitten +osaksi sen alueen läpi, johon Helsinki myöhempinä aikoina on luonut +viheriän Eläintarhansa. Saavuttuaan Vartiovuoren juurelle hän näki sen +kukkulalla _kahden_ olennon kuvastuvan valoisaa aamutaivasta vasten. +Molemmat näyttivät ilmaperspektiivissä jättiläismäisiltä ja molemmat +olivat aamuruskon ympäröiminä. Mutta Severin tunsi ainoastaan toisen: +ystävänsä Vinsentin. + +Seuraavana silmänräpäyksenä hänen astuessaan eteenpäin olennot +peittyivät ulkonevan kallion taa, ja kun Severin pääsi huipulle, löysi +hän ystävänsä yksin mietteisiin vaipuneena nojautumasta vuorenseinämää +vasten ja katselemasta merelle. + +-- Kuka toinen seisoi äsken takanasi vuorella? kysyi Severin istuutuen +kiipeämisestään väsähtäneenä laholle männyn kannolle, joka oli säilynyt +niiltä ajoilta, jolloin kukkuloilla vielä kasvoi muhkeata metsää. + +-- Toinenko? toisti Vinsentti hajamielisesti. Täällä ei ollut muita +kuin minä ... ja vuoret ja meri ja aamurusko, lisäsi hän, itse +hymyillen sellaista suuruuksien yhdistelyä. + +-- Mutta minä näin selvästi miehen takanasi, jatkoi hänen ystävänsä. + +-- En tiedä. Ehkä on Hevonen kompuroinut tänne pitkillä koivillaan +minun huomaamattani. + +-- Ei, Hevonen se ei ollut eikä kukaan meistä. Sinä näytit suurelta, +Vinsentti. + +-- Näytinkö? Tiedätkö, mitä juuri nyt ajattelin? + +-- Sinä ajattelit olevasi vuorenpeikko tai jokin muu sellainen. + +-- Näetkö tuota merta ja noita vuoria ja metsiä ja edessämme olevaa +kaupunkia? Eivätkö talot näytä pieniltä korttihuoneilta lehmusten ja +vaahterain keskessä? Jos minä olisin Suomen kuningas, rakentaisin +palatsini tähän, tälle vuorelle. + +-- Minä kylväisin tähän mieluummin metsää ja tekisin kaikki vihreäksi. +Tämä erämaa on niin kolkko, ja kuitenkin se on aivan sen paikan +porttien edustalla, jota maamme nyt sanoo pääkaupungikseen. Tehkäämme +se ennemmin puutarhaksi, jossa kukat tuoksuvat ja lintuset laulavat +Suomen tulevaisuudesta. + +-- Ei, Severin, ei, sellaisena se pysyköön kuin se nyt on. Nämä vuoret +sanovat silloin kerran meille, mitä me ennen olimme ja mitä meidän +täytyy olla, ellemme mieli eksyä itsestämme. Mutta tämä paikka ei ole +vielä kylliksi korkea: tähän tarvittaisiin torni! + +-- Ja jos sinä rakentaisit tähän vuorilinnan, kuten saaliinhimoiset +ritarit ennen Reinin rannoille, niin saisit linnasi juurella nähdä +kurjia töllejä ja tallattuja vainioita, ja sinä yksin olisit suuri, +mutta kansasi olisi pieni. + +-- Ei, minun kansani olisi suuri ja hallitsisi maailmaa. Nämä vuoret +olisivat yhtenä ainoana yhtäjaksoisena muurina ja niiden linnoitetut +käsivarret kurottuisivat kauas rannikon kalliosaarille. Siihen +syleilyyn sopisi maailman suurin linna, ja meillä olisi laivasto, niin +vahva, että sillä voisimme vallita merta. Tässä uhmaisimme kaikkia +vihollisiamme ja täältä lähtisimme uudistamaan Eurooppaa. Severin ... +jos minä olisin kuningas, olisi minun kansani pelkkiä sankareita! + +Ja Vinsentin kasvot hehkuivat innostuksesta. + +-- _Dabo tibi, quodcumque quaeris_,[3] kuului odottamatta ääni takaa, +ja ihan heidän vieressään seisoi pitkä, harmaahiuksinen sotilas, joka +muutamia tunteja ennen oli katsellut kiven heittoa Kaisaniemen +rannalla. + +Vasten tahtoaan tunsivat nuorukaiset väristyksen ruumiissaan. Heistä +tuntui kuin he olisivat seisseet siinä niinkuin maailman vapahtaja +muinoin pyhän maan vuorella, ja kiusaaja olisi tullut heidän luokseen +ja sanonut samat sanat, jotka se vielä tänäänkin kuiskaa maan julkealle +kunnianhimolle: "kaiken tämän annan minä sinulle, jos lankeat maahan ja +kumarrat minua". + +Ei kumpikaan saanut sanaakaan vastatuksi. + +-- _Dabo tibi quodcumque quaeris_, toisti muukalainen. _Rex eris, et +dominabis mundum_.[4] + +Niin sanoen hän pani Vinsentin käteen pienen, kilpikonnan kuoresta +tehdyn rasian, laski äänetönnä laihan, jäntehikkään kätensä hänen +päänsä päälle ja poistui verkkaisin askelin ennenkuin ystävykset vielä +ehtivät senkään verran tointua, että olisivat puhutelleet häntä tai +lähteneet hänen jälkeensä. + +Kello löi aamun neljännen tunnin. + + + + +7. SÖRNÄISTEN SEITSENLEHTINEN APILA. + + +Helsinki oli 1830-luvulla nuoren kaunottaren kaltainen, joka ylpeänä +luonnollisen ihanuutensa tietoisuudesta halveksii kaikkia taiteellisia +kauneudenenentämiskeinoja. Joka haaralla tarjosivat meri, saaret, +rannat, vuoret ja puistot sopivia paikkoja rakennuksille, jotka +olisivat voineet synnyttää kateutta Euroopan kauneimmissakin +kaupungeissa; mutta ei missään oltu edes koetettukaan niitä käyttää. +Entisiltä yksinkertaisemmilta ajoilta oli muutamia pieniä +ulkoravintoloita -- "zum Vergnügen", niinkuin oli kirjoitettu Töölön +ravintolan portin otsikkoon -- ja saarilla oli yksityisten +kesäasunnoita. Mutta paitsi Töölöä, Säästöpankkia, Sörnäisiä ja, jollei +asetettu vaatimuksia kovin korkealle, Viheriää huvilaa, ei ollut +ainoatakaan yleistä kokouspaikkaa, johon olisi omistajan erityisettä +luvatta voitu mennä suojaan sateelta tai virkistykseksi juomaan +lasillinen raitista lähdevettä. Monta puutarhaa oli kyllä kaupungissa, +mutta kaikki olivat yksityisten omia. Erityinen lupa tarvittiin, jos +mieli päästä silloin ihailtuun pohjoissataman rannalla olevaan +Klinkowströmin puutarhaan, ja meren puolella lounaassa olevaa n.s. +kaartinpuutarhaa ihaili kyllä monikin, mutta harva siellä kävi, paitsi +asianomaisia sotilaita, jotka siellä päivät päästään paukuttelivat +pilkkatauluihin. Pieneksi näytteeksi sen ajan viattomuudesta kerrotaan, +miten silloisen Gebauerin huvilan naisomistajalla -- huvilan sijalla on +nykyjään kaupungin erään pääkadun varrella sijaitseva kivirakennus -- +oli tapana joka kevät, kun hän muutti siihen "maalle", käydä +jäähyväisillä ystäviensä luona, jotka asuivat muutaman sadan askelen +päässä siitä. + +Sörnäinen, joka oli puolen penikulman päässä kaupungin pohjoispuolella, +oli kuitenkin jonkinlainen vapaasatama. Siellä oli pieni ulkoravintola, +joka aikoinaan oli saavuttanut jommoisenkin maineen. Se sijaitsi +sanomattoman viehättävällä niemellä Vanhankaupungin luo pistävän lahden +rannalla, ja jälkiä siitä voi nähdä vielä tänäkin päivänä, vaikka +rauhallinen niemi on jo aikoja sitten, kun sinne on rakennettu +rautatien sivurata, tullut kaupungin vientisatamaksi, ja sinne on +kasattu lankkupinoja ynnä muuta rojua, mitä liike näkee hyväksi ajaa +kauniin luonnon niskoille. Siellä vietettiin tämän kertomuksen aikaan +monta yksinkertaista juhlaa, kuten Fauna-seuran päivälliset 1831, +jolloin iloiset vieraat taistelivat vanhan Troian tapaan keskenään niin +urhoollisesti keihästä heitellen, että eräs osallinen menetti toisen +silmänsä ja sai koko iäkseen muiston sankarileikistä. Mutta ajan +luonteeseen kuului, että Sörnäisissä samoin kuin muissakin +samanlaisissa paikoissa kävi melkein yksinomaan miehisiä vieraita. +Kaunis sukupolvi uskalsi harvoin lähetä niitä arakkipunssin, +savipiippujen, keilaratojen ja Bellmanin laulujen taistelukenttiä. + +Jotenkin tavatonta oli siis, kun niiden tapausten jälkeisenä päivänä, +jotka kerrottiin edellisessä luvussa, pari veneen täyttä kaupungin +naisia ja herroja kello neljän paikoilla iltapäivällä laski maihin +lähelle Sörnäisiä. Pienelle, sievälle nurmikolle muutaman kukkulan +kaltaalle asettui seurue, ja ruokakopat sekä niitä seuraava kahvipannu +osoittivat, että siinä aiottiin hoitaa asiat omin päin ravintolan +vieraanvaraisuudesta riippumatta. Se oli yksinkertainen "evässeurue", +jossa jokainen osallinen perhe toi mukanaan sovitun osuuden +kestityksestä. + +Seurassa oli kolme tai neljä rouvaa, pari vanhaa herraa, viisi tai +kuusi nuorta tyttöä ja yhtä monta ylioppilasta. Naisista oli kaksi +tuttua eilisestä: oppineen matemaatikon, professori Ridingin leski ja +hänen sisarensa tytär Amelie Ewers; ylioppilaista samoin yksi tuttu: +Vinsentti Ek, liikanimeltään Aallonhalkoja. Lisäksi mainittakoon, että +rouva Riding oli syntyjään Björck ja Severin Björckin täti, joten siis +Severin oli nuoren tytön serkku, ja että Severin asui Vinsentin kanssa +rouva Ridingin luona, jossa heillä, paitsi vapaata elantoa, oli toinen +koti ja jossa äidillinen silmä piti heistä sangen hyvää huolta. Lukija +huomannee siitä, miksi tarkka rouva edellisenä päivänä niin +ystävällisen huolellisesti otti itse selon heidän ensimmäisistä +ylioppilaspidoistaan. + +Vinsentti oli ollut perämiehenä toisessa veneessä; hän tunsi liian +hyvin hyvän tätinsä pienet heikkoudet -- sillä hänkin, ollen Björckin +perheen kasvattipoika, sanoi rouva Ridingiä tädiksi -- voidakseen olla +osoittamatta hänelle velvollisuudenmukaista huomaavaisuutta. Hän +tarjosi siis hänelle käsivartensa, luoden kuitenkin nopean +syrjäsilmäyksen nuoreen tyttöön, joka lensi kuin äsken häkistä päässyt +lintu kivien ja mättäiden yli. Mutta Vinsentti oli vaiti ja vastoin +tavallisuutta ei hänellä ollut yhtään leikillistä sanaa sanottavana +äidilliselle ystävälleen. + +Rouva Riding arveli sen johtuvan edellisen yön mellastuksesta, jota +luuloa vielä vahvisti nuorukaisen poskien ilmeinen, yhtä tavaton +kalpeus. Mutta ollen siksi hienotunteinen, ettei siinä ruvennut +jakelemaan nuhteita, joita hän itsekseen päätti antaa oikein kyllältä +ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, hän kysyi vain näennäisen +välinpitämättömänä, missä Severin saattoi viipyä, kun hän ei ollut +määrättyyn aikaan tullut veneelle. + +-- En tiedä, vastasi Vinsentti. -- Kun erosimme, sanoi hän menevänsä +erään toverin luo, ja välistä hän saattaa unohtaa ajan. + +Professorin rouvalla oli omat ajatuksensa. Vanhemmat huvimatkalaiset +istuutuivat nauttimaan tuoksuvaa kahvia; nuoremmat etsivät vuokkoja ja +nelilehtisiä apilaita. + +-- Nyt minä etsin sinun onneksesi, sanoi Amelie Ewers Vinsentti Ekille. + +-- Kiitos, sanoi Vinsentti, äänessä vivahdus entistä iloisuutta. -- +Mutta sen pitää olla viisilehtinen, minä en tyydy vähempään. + +-- Olisihan minun pitänyt arvata se, vastasi tyttö. Milloinka sinä olet +tyytynyt tavallisten kuolevaisten osaan? + +Ja niin sanoen hän laskeutui toiselle polvelleen ruohokkoon ja etsi +niin ahkerasti kuin tyttö etsii rakastettunsa onnea ja kuin nuorukainen +etsii -- omaansa. + +-- Onpa kuitenkin kauheata, että ylioppilaat saattavat olla niin +hurjia, huokasi muuan vanha majuritar kahvikuppinsa ääressä jatkaen +aihetta, josta jo oli puheltu tulomatkalla. -- Lieneeköhän totta, että +he ovat viime yönä lyöneet kuoliaaksi kokonaisen yövahtijoukon? + +-- Minä kuulin puhuttavan neljästä miehestä, kahdesta kuolleesta ja +kahdesta pahasti haavoittuneesta, oikaisi toinen vanhoista herroista, +vanha sotaneuvos, jolla oli kaksi hyvin pientä ritariston nauhaa +napinreiässä. -- Se kuuluu tapahtuneen aamulla Pitkänsillan luona. + +-- Mitä surmaniskuihin tulee -- sanoi toinen vanha herra, pankin +kamreeri -- niin tiedän minä varmaan, ettei niitä ollut kahta enempää. +Mutta siinäkin oli arvattavasti kaksi liikaa. Koko kaupunki on +hämmennyksissä; asia on ilmoitettu päällikölle, sotaväkeä on lähetetty +liikkeelle ja poliisit etsiskelevät paraikaa rikoksellisia. + +-- Eikö yhtään tiedetä, ketä ne onnettomat ovat? puuttui puheeseen +professorin rouva, kokien turhaan peitellä levottomuuttaan. + +-- On löydetty ylioppilaslakki, ei mitään muuta, vastasi kamreeri +välinpitämättömästi. Siitä ei kukaan tule hullua hurskaammaksi; kaikki +lakit ovat yhdenlaiset, ja niitä on monta sataa. + +-- Mitä lupaat minulle, jos löydän viisilehtisen? kysyi Amelie +vallattomasti yhä vain etsiskellen. + +-- Ja mitä lupaat sinä, jos et sitä löydä? kysyi Vinsentti samaan +tapaan. + +-- Minä lupaan lakkiisi paremman lyyryn kuin tuo pieni on, joka tuskin +näkyy, vastasi tyttö ja katsoi Vinsenttiin sinisilmin. -- Mutta +sinullahan on nyt toinen lakki kuin oli eilen, lisäsi hän viattomasti. + +Puna sävähti Vinsentin kalpeille kasvoille. + +-- Jos löydät viisilehtisen -- sanoi hän nopeasti -- lupaan sinulle +uuden päivänvarjon, sillä se mikä sinulla nyt on, on niin vanha ja +haalistunut, ettei se vähääkään sovellu sinulle. + +-- Mutta minäpä sanon sinulle, herraseni, että parittomat luvut ovat +vaarallisia, jatkoi tyttö. -- Kolmilehtiset eivät merkitse ollenkaan +mitään, mutta muut apilaat, joissa on pariton lehtiluku, merkitsevät +vaaraa. + +-- Etsi sitten kuusilehtinen, vastasi Vinsentti huolettomasti ja +reviskeli samalla rikki tuomen terttuja, jotka olivat suloisia kuin +ensi rakkauden tuoksu. + +Majuritar jatkoi: + +-- Entisaikaan kuultiin kertomuksia ylioppilaiden ja kisällien +välisistä tappeluista. Mutta, hyvä herrasväki, nyt ei ole enää mitään +turvaa, kun ylioppilaat hätyyttävät sotaväkeä. + +-- Saattaahan sotaväki hankkia itselleen suojelusvartioksi +ylioppilaita, huomautti kamreeri hieman pisteliäästi. + +Amelie Ewers kuuli kamreerin sanat apilaita etsiessään ja rupesi +puolustamaan ylioppilaita niin lämpimästi, että voitti luontaisen +ujoutensa. -- Antakaa anteeksi, sanoi hän, -- eihän ole mitään +todistusta, että ylioppilaat olisivat hätyyttäneet vartijoita. Minä +kuulin sanottavan, että ylioppilaat lauloivat Pitkälläsillalla ja että +vartijat ahdistivat heitä sen tähden. Se on ehdottomasti liikaa niin +vähäpätöisestä rikoksesta; se on väärin, se on raakaa. Hätyyttää toista +sentähden, että hän laulaa! Moni matkustaisi kymmeniä penikulmia +saadakseen kuulla kaunista ylioppilaslaulua, ja täällä hätyytetään +laulajia! Minä en sitä koskaan kärsisi, jos olisin ylioppilas. + +-- Mutta on kielletty laulamasta kadulla, vastasi sotaneuvos, joka +tunsi asetukset. + +-- Pitkäsilta ei ole mikään katu, uskalsi Amelie vastustaa punastuen +korviaan myöten. + +-- Pitkäsilta on kaupungin tullisalpojen sisäpuolella, selitti +sotaneuvos itsepäisesti tulkiten lakia aivan kirjaimen mukaan. + +Amelie aikoi vastata, mutta kun hän katsahti tädin pelästyneisiin +kasvoihin, jähmettyivät sanat samassa hetkessä hänen huulilleen. Hän +oli vaiti, mutta tunsi mielessään nuoruuden hehkuvaa suuttumusta +tehdystä vääryydestä ja etsi etsimistään apilaita. Se onnistui alussa +huonosti, sillä kostea kaste oli noussut sydämestä silmäluomien alle ja +himmensi etsivän katsetta. Sattumalta olivat seuraan kuuluvat +ylioppilaat poissa mäellä. Heistä ei kukaan kuullut, miten +sankarillisesti puolustettiin asiaa, joka koski niin likeisesti heitä +ja jonka yleinen mielipide oli tuominnut. Jos he olisivat kuulleet sen, +olisi Amelie Ewers ehkä päässyt seppeleensitojaksi 1836:n +maisterinvihkiäisiin. + +Ainoastaan Vinsentti Ek oli syrjästä kuullut keskustelun. Kun Amelie +taas tuli lähemmä, meni Vinsentti hänen luoksensa ikäänkuin aikoen +sanoa jotakin, puristi ääneti hänen kättään, kääntyi sitten äkisti ja +meni nopein askelin maantielle päin. + +-- Vinsentti! huusi nuori tyttö, mutta Vinsentti ei enää kuullut. + +-- Odotahan nyt, odota! huusi hän uudestaan kovemmin. -- Tulepas +katsomaan, miten hyvä etsijä minä olin! Vinsentti ... minä löysin +_seitsenlehtisen_, ja se on sinun onneksesi ... jos se ollenkaan on +onneksi, lisäsi hän hitaasti ja niin hiljaa, että vain kaksi +kukoistavaa pihlajaa sen kuuli. + + + + +8. KAKSI YSTÄVYSTÄ. + + +Vinsentti ei ollut vielä ehtinyt maantielle, kun eräs noita keveitä, +nelipyöräisiä ajopelejä, jotka ovat tulleet kuuluisiksi rumalla issikan +nimellä, vieri kapealle tielle, joka vei itäänpäin Sörnäisiin. +Rattailta laskeutui maahan Severin Björck, liikanimeltään Hiiri, ja +aikoi antaa hevosen mennä. + +-- Odottakaa! huusi Vinsentti. + +Ajaja pysähtyi. + +Ystävykset katsahtivat toisiinsa ja menivät niin kauas, ettei heidän +keskusteluaan voitu kuulla. + +-- No? sanoi Vinsentti. + +-- Mies ei ollutkaan kuollut, vain pyörryksissä, ja hän on jo tullut +tuntoihinsa. Hänen tilaansa ei luulla vaaralliseksi. Häneen tärähti +vain kovasti, kun hän kaatui suojapuuta vasten. + +Vinsentti Aallonhalkoja hengähti syvään kuin olisi vuori vierähtänyt +pois hänen sydämeltään. + +-- Entä toinen? kysyi hän. + +-- Toinen on saanut naarmun poskeensa: tyhjänpäiväistä, sitä ei +huomenna enää huomaakaan. + +-- Entäs lakki? + +-- Sitä ei tunnettu. Pashaa epäiltiin, ja hän olikin tutkittavana, +mutta luikerteli vapaaksi ilmaisematta mitään. Ole huoletta; kaikki käy +hyvin. + +-- Entäs sinä itse, Severin? Joku kumppaneista sanoi minulle tänne +tullessa, että muuan poliisi on luullut tuntevansa sinut joukossa +olleeksi. + +-- Minutko? Hullutuksia! + +-- Oletko varma siitä? Jos kenenkään on päästävä vapaaksi, niin ainakin +sinun, sillä sinähän koetit kaikin tavoin estää riitaa. Sinä pidit +minua käsistä; sinä rukoilit minua pysymään alallani. Juuri minähän +hurjistuin, kun he tahtoivat sulkea meiltä tien ja viedä meidät +poliisikamariin. Minä riistäydyin irti sinusta, viaton Hiiri, ja +syöksyin sokeasti vasten pistimiä... Ei, Severin, _sinun_ täytyy päästä +vapaaksi! + +-- Niin, niin, sinä löit heidät kuin akanat maahan ja raivasit tien +meille kaikille... Mutta minä sanon, ettei ole mitään vaaraa. +Korkeintaan vuoden karkoitus yliopistosta. Se sopiikin minulle varsin +hyvin. Minä olen joka tapauksessa aikonut lukea kreikan kotona. + +-- Ja _sinä_ luulet, että _minä_ antaisin sinun kärsiä minun tähteni! +Sinun tulevaisuutesi olisi hukassa, ja sinä luulet, että minä +suostuisin siihen. + +-- Sanoithan itse, että tulevaisuutemme on omassa kädessämme. + +-- Niin ... tulevaisuutemme. + +-- Ole viisas, Vinsentti, jätä asia sikseen. Kaikki on käyvä hyvin. +Pahimmassa tapauksessa erottakoot meidät molemmat. Mikä estää meitä +pysymästä ystävinä elossa ja kuolossa? + +-- Elossa ja kuolossa. Se on päätetty. + +-- Ja nyt, tule, lähde kanssani Sörnäisiin. Minä tahtoisin mielelläni +vielä kerran ... jos meidän täytyy lähteä... + +-- Sanoa jäähyväiset Amelie Ewersille? + +Severin ei vastannut, mutta punastui kuin tyttö. Vinsentti +Aallonhalkoja oli vaiti muutaman silmänräpäyksen ja sanoi sitten +päättävästi: + +-- Rakastaako hän sinua? + +-- En tiedä ... en luule, sammalsi ujo nuorukainen, nähtävästi +pelästyksissään siitä, että oli tullut ilmaisseeksi salaisuuden, joka +oli ollut hänelle niin pyhä, ettei hänen uskollisimman ystävänsäkään +olisi pitänyt aavistaa sen olemassaoloa, niin, että hän tuskin edes yön +hiljaisimmissa unelmissa oli uskaltanut sitä tunnustaa itselleen. +Hänestä tuntui kuin metsän puut olisivat ilmaisseet hänet ja +kuiskailleet toisilleen rakastettua nimeä, jota hänen huuliltaan +lähtenyt ääni ei vielä koskaan ollut saastuttanut. + +-- Hyvä, sanoi Vinsentti. Mene Sörnäisiin; minä ajan kaupunkiin. + +-- Ei ... ei, älä mene sinne! Mitä hyötyä siitä olisi? + +-- Älä kysy. Minä lupaan palata viimeistään kahden tunnin kuluttua.. + +-- Anna minun tulla kanssasi! + +-- Tätisi on levoton ... _hän_ on levoton ... mene, Severin! Kahden +tunnin perästä olen taas luonanne. + +-- Vinsentti ... ei, älä mene kaupunkiin! + +Liian myöhäistä. Vinsentti Ek oli hypännyt ajoneuvoihin ja lähti ajaa +lennättämään minkä hevonen suinkin pääsi epätasaista tietä. Severin +seurasi häntä muutaman askeleen, mutta nähtyään, ettei enää voinut +saavuttaa häntä, pysähtyi epäröiden, tietämättä, mitä hänen oli +tehtävä. Hetkisen kuluttua hän lähti jatkamaan matkaa Sörnäisiin, +pikemmin pojan kaltaisena, joka on kadottanut kirjansa koulutiellä, +kuin nuorukaisen, joka menee rakastettuaan tapaamaan. + +Lukijan luvalla seuraamme nyt Vinsentti Aallonhalkojaa matkalle, jolle +lähtemästä hänen ystävänsä oli niin hartaasti häntä kieltänyt, ehkäpä +ei suotta. + +Ajurinrattaat saapuivat kaupunkiin, kulkivat rämisten Unioninkadun +epätasaista kivitystä pitkin, yliopiston ohi, pitkin esplanadeja vanhan +kirkon tienoille ja seisahtuivat yliopiston rehtorin portille. Mutta +rehtori ei ollut kotona. + +Siitä samat nelipyöräiset ajoneuvot vierivät teatterin ohi pitkin +Etelä-Esplanadia ja pysähtyivät toistamiseen silloisen Hjärnen talon +edustalle, jossa kaupunginpäällikkö asui. Vinsentti Aallonhalkoja astui +käytävässä vahdin ohitse, kiipesi vakavin askelin portaita ja +ilmoittautui. Päällikkö oli kotona. + +-- Mitä tahdotte, nuori mies? kysyi kenraali kohteliaasti saksaksi, +sillä hän oli ulkomaalainen. + +Vinsentti kokosi kiiruimman kaupassa koko sanavarastonsa, kaiken, mitä +hän oli koulussa oppinut Stridsbergin saksan kieliopista ja Heinrichin +sanakirjasta. + +-- Teidän ylhäisyytenne, sanoi hän, erästä tovereistani on syytetty +aamuisesta Pitkänsillan kahakasta. + +-- Tiedän sen, vastasi kenraali. Lakki löydettiin, ja eräs +ylioppilas, nimeltä Björck, tunnusti sen omakseen. Koska hän teki sen +vapaaehtoisesti, päästin hänet täksi päivää vapaaksi, kun hän +kunniasanallaan lupasi tulla huomiseen kuulusteluun. + +-- Teidän ylhäisyytenne -- jatkoi Vinsentti voimatta täydellisesti +hillitä liikutustansa -- lakki on minun, ja Björck on viaton. Kun +kulkuvahdit sulkivat meiltä tien Pitkälläsillalla sen tähden että +lauloimme, koetti Björck kaikin tavoin estää meteliä syntymästä. Minä +syöksyin vartijoita vastaan ja ... antakaa anteeksi ... löin kaksi +heistä maahan, jolloin muut pakenivat. + +-- Tiedättekö, nuori mies -- sanoi kenraali vakavasti -- sellaisesta +rikoksesta rankaisevat lait mitä ankarimmin? + +-- Minä tiedän sen, teidän ylhäisyytenne. + +-- Ettekä te ainoastaan käyneet käsiksi vartijoihin, jotka tottelivat +käskyjä, vaan löitte lisäksi yhtä sotamiestä niin, että hän on +hengenvaarassa. Tiedättekö, että linnavankeus tai sotapalvelus on +lievin rangaistus sellaisesta rikoksesta? + +-- Tiedän. + +-- Ja mitä teillä on sanottavana puolustukseksenne? + +-- Ei mitään. + +-- Eikö mitään? + +-- Minä pyydän, teidän ylhäisyytenne, olkaa hyvä, ajatelkaa, että te +itse olisitte ollut minun sijassani. Vain se minulla on sanottavaa. + +-- Te tiedätte rangaistuksenne, ja te tulette kuitenkin itse antamaan +itsenne ilmi? + +-- Björck on ystäväni. Minä teen hänelle vain saman, minkä hän on +tehnyt minulle. Mutta minulla on suurempi syy siihen, sillä minä +todistan, että minä olen ainoa syyllinen. + +Kenraali kohautti olkapäitään. + +-- Olkootpa perusteenne, nuori mies, mitkä hyvänsä, niin teidän +kiinnipanemisenne ei ole vältettävissä. Te olette rehtorin alainen, ja +aluksi vartioidaan teitä yliopiston karsserissa. + +-- Sallitteko, teidän ylhäisyytenne, minun tehdä erään pyynnön? + +-- Pyytäkää. Jos vain on minun vallassani... + +-- Teidän ylhäisyytenne, te myönsitte Björckille, että hän +kunniasanansa annettuaan saisi olla vapaana huomiseen asti. Minä pyydän +samalla ehdolla samaa suopeutta. + +Kenraali katsahti nuorukaisen vakaviin silmiin, ja tarkastus lienee +päättynyt suotuisasti, sillä hetkisen mietittyään hän vastasi: -- Nuori +mies, te olette suomalainen; minä luotan sanaanne. Huomenna kello +kahdeksan aamulla tulette rehtorin luo. + +Vinsentti kumarsi ja poistui yhtä vakavin askelin kuin oli tullutkin. + +Kenraali katsoi hänen jälkeensä ja siveli tyytymättömänä viiksiään. + +-- Kirotut pojat! mutisi hän. Vahinko on tuota ... hänestä olisi voinut +tulla jotakin. Iivana ... vaunut kuntoon! Minä lähden Munkkiniemelle... + +Kello saattoi olla noin seitsemän paikoilla, kun Vinsentti +Aallonhalkoja taas ajoi Sörnäisiin vievälle sivutielle. Hän pysäytti +kuitenkin hevosen vähän matkan päähän niemestä, antoi ajurin palata +takaisin ja kulki lopun matkaa jalan. Lähestyessään metsämäen rinteellä +olevaa evässeuraa hän kuuli iloista hälinää, joka vaikutti häneen +omituisesti hänen silloisessa asemassaan. + +-- Onpa niillä hupaista tuolla! Niin, miksikä ei? sanoi hän itsekseen. + +Pieneltä kunnaalta hän näki hyvin koko loivana viettävän rinteen. Hän +näki nuorten olevan leskisillä nurmikolla. Huudettiin "viimeinen pari" +ja esiin riensivät toisten takaa Severin Björck ja Amelie Ewers. +Vinsentti tarkasti heitä. Hirvittävän pitkäkoipinen ylioppilas koetti +epätoivoisin ponnistuksin ryöstää Severiniltä leikkimorsianta. Turhaan +koetti onnellinen Severin ehtiä lyhyillä jaloillaan ennen vainoojaa +tyttönsä luo. Hänen tappionsa näytti varmalta, mutta onni kääntyi. +Amelie Ewers petti ahdistajansa, kääntyi äkkiä takaisin, juoksi +leppäpensaan ympäri, pysähtyi uudelleen, juoksi taas, esti kaikki +toisen vangitsemiskokeet ja antoi siten Severinille aikaa ehtiä hänen +luoksensa kiertotietä. Eihän mikään ollut yksinkertaisempaa: mikä tyttö +hyvänsä, jolla on nuoruuden ja ilon näkymättömät siivet hartioilla, +tekee leskisillä ollessaan aivan samoin kuin Amelie Ewers, jollei hän +ihan tahallaan tahdo päästä paristaan. Se on kunniakysymys, taistelu, +jota ei taistella rakkauden, vaan kunnian tähden. + +Mutta Vinsentti Aallonhalkoja ei ollut sellaisessa mielentilassa, että +hän olisi voinut katsoa asiaa niin yksinkertaiselta kannalta. Hän +kumartui kenenkään näkemättä koivua vasten, ja pari kuumaa, äänetöntä, +ikuisesti salaan jäänyttä kyyneltä vieri pitkin koivun valkoista +tuohta. Sitä kesti vain minuutin tai kaksi; mutta kun hän taas nosti +päänsä ja kiiruhti pyyhkimään pois heltyvän sydämen petollisia +merkkejä, tuntui hänestä kuin hän yht'äkkiä olisi tullut kymmentä +vuotta vanhemmaksi. + +Sitten hän meni seurueen luo ja näytti tyyneltä, melkeinpä +iloiseltakin. Kuuluipa hänen tavallista leikinlaskuaankin; mutta +leskisille hän ei suostunut rupeamaan. + +Severin Björck erehtyi, Amelie erehtyi. Ainoastaan eräs, joka paremmin +tunsi elämää, näki Vinsentissä oudostuttavaa, jota hän ei aina saanut +täydelleen salatuksi, ja tuo eräs oli äidillinen ystävä, joka piti +häntä silmällä tutkistelevin katsein. + +Seurue joi teetä nurmikolla. Severin Björck sai tilaisuuden kuiskata +ystävälleen: + +-- Mitä uutta? + +-- Kaikki hyvin. Niin on kuin kerroit. + +-- Eikä sinua ole ollenkaan epäilty? + +-- Ole huoletta. + +-- Vinsentti... olkaamme iloisia tänä iltana! + + Huolet huomenen + Unhottumaan, + Riemuja hetkisen + Nautitse vaan. + Kiiruhtaos + Ruusujen tuoksuun, + Viinien juoksuun... + +Mutta ääneti itsekseen lisäsi Severin Franzénin suloisen laulun +viimeisen säkeen: + + Kaikki ne kuihtuu! Sä myös tomu oot! + +Molemmat nuorukaiset, joista elämä äsken olikin vain "ruusujen tuoksua, +viinien juoksua", olivat mielessään varmat, että heidän nuoruutensa +ilojen aurinko kenties ainaiseksi sinä iltana painuisi mailleen. Mutta +he pitivät sen tiedon salassa toisiltaan ja maailmalta; kumpikin tahtoi +yksinään kantaa kohtalonsa, ja kantaa sen ääneti, pelkäämättä, +valittamatta, onnellisena tiedosta, että oli pelastanut ystävänsä. + +Mentiin sitten venerantaan ja lähdettiin paluumatkalle. Jonkinlainen +outo, epäselvä apeus vallitsi seurassa. Sotaneuvos ja kamreeri +ryhtyivät keskustelemaan politiikasta. Majuritar huvitteli +vieruskumppaneitaan kuvaamalla uusimpia kesäpukuja. Ylioppilaat +suunnittelivat kesänsä viettoa. Professorin rouva Riding ja hänen kolme +suojattiansa vaihtoivat vain silloin tällöin jonkun sanan. Ainoastaan +kerran uskalsi Amelie Ewers, peloissaan Vinsentin kasvojen oudosta +ilmeestä, kuiskata hänelle: + +-- Tahdotko sen seitsenlehtisen? + +-- Tahdon -- sanoi Vinsentti säpsähtäen, ajatuksistaan heräten -- anna +se minulle ... ja muista minua silloin, kun ennustukset toteutuvat. + +-- Mitkä ennustukset? + +-- Päivänvarjoa koskevat tietysti, vastasi nuorukainen, mutta katui +kohta vastauksensa mahdollista katkeruutta ja lisäsi matalalla, +liikutuksesta värisevällä äänellä: + +-- Tapahtukoonpa mitä hyvänsä ... Amelie, tule onnelliseksi! Minä en +koskaan unohda sinun ystävyyttäsi. + +-- Laulakaa jotakin, pyysi professorin rouva. + +Venheessä oli ylioppilaita täysiääninen kvartetti. + +-- Mitä laulamme? kysyi Severin. + +-- "Riemun ruususet", vastasi Vinsentti, joka kauniine barytoniäänineen +oli valinnut ensi basson. + +Kvartetti kajahutti: + + Riemun ruususet taimi ei konsana + mullassa maan; + Lempihän itsekin sydänrauhas + karkoittaa... + +Kun laulu loppui, Amelie Ewers kyynelehti. Vene oli saapunut satamaan, +ja hyvää yötä toivottaen erottiin. + + + + +9. KILPIKONNANKUORINEN RASIA. + + +Vinsentti Ekillä ja Lambert Severin Björckillä oli valoisa, kaunis +huone yhteisesti asuttavana professorinrouva Ridingin talossa, ei +kuitenkaan katurakennuksessa vaan pihan puolella. Siihen aikaan asuivat +vielä useimmat ylioppilaat kaksittain, välistä kolmittainkin yhdessä +huoneessa; vain varakkaimmilla oli oma erikoinen huoneensa, ja jos +jollakin oli kaksi, oli hän jo oikea ruhtinas. + +Vinsentti oli saanut nuhteita kotiin tultuaan, eikä syyttä; vastoin +tapaansa hän oli kuunnellut lauhkeana kuin lammas, mutta ei +hiiskahtanut sanaakaan huomisesta. Rouva Riding, Severin, Amelie, +kaikki erehtyivät; he luulivat häntä tyyneksi ja vakavaksi, vaikka +tulevaisuus musteni kuin yö hänen silmissään. + +Severin oli tavattoman hellämielinen ja iloinen. Hänen haaveksiva +luonteensa kuvasi hänelle ystävän edestä uhrautumisen mitä ihanimmaksi; +hän ajatteli koittavaa päivää mielessään ylpeys, joka oli suuremmaksi +kunniaksi hänen sydämelleen kuin hänen ymmärrykselleen. Ei hänkään +ilmaissut vaaraa, johon hän luuli menevänsä; mutta hänen sinisilmänsä +hehkuivat innostuksesta. Jotakin voitonriemuista oli hänen muutoin niin +ujossa olemuksessaan. Vinsentti ymmärsi hänen sydämensä syvimmätkin +ajatukset, mutta hän ei ollut huomaavinaan mitään. Ja niistä neljästä, +jotka vilpittömästi rakastivat toisiaan, meni kaksi iltasella levolle +aavistamatta huomisen päivän myrskyjä; kolmas odotti sitä päivää kuin +elämänsä ihaninta; neljäs yksin tiesi, mitä oli tulossa, mutta hän +tunsi itsensä samalla kyllin vahvaksi kantamaan kohtaloansa. + +-- Vinsentti -- sanoi hänen ystävänsä hänelle, kun he olivat päässeet +huoneeseensa ja riisuneet takkinsa -- sinäpä vain et ole utelias. Ethän +ole edes avannutkaan pikku rasiaa, jonka tänä aamuna sait niin +kummallisella tavalla. + +Vinsentti hätkähti. Hän oli unohtanut koko aamuisen kohtauksen. +Ennenkuin ystävykset olivat ehtineet tointua hämmästyksestään, jonka +ulkomaalainen oli heissä herättänyt, olivat toverit yllättäneet heidät. +Sitten oli juotu kahvia Viheriässä huvilassa, sieltä oli laulaen +marssittu suljetuin rivein kaupunkiin ja Pitkänsillan yli mentäessä oli +sitten tapahtunut kahakka, jonka lukija jo tuntee ja joka sai kaikki +muut asiat haihtumaan mielestä. + +Rasia oli tallella liivin taskussa. Se oli pieni, soikea, ulkoapäin +hienotekoisen nuuskarasian kaltainen. + +-- Saanko minäkin tietää salaisuuden, _o rex mundi_, oi sinä maailman +kuningas! huudahti Severin iloisesti ja miehekkäästi. -- Lyönpä vetoa, +että suuri salaisuus haihtuukin hyppyselliseksi nuuskaa. + +-- Rasia ei ole edes kultaa! vastasi Vinsentti samaan tapaan. -- Minä +puolestani lyön vetoa, että se pitkä mies teki vain pilkkaa meistä. +Meidän olisi pitänyt käydä häntä kaulukseen. Mutta tutkikaamme hänen +lahjansa. + +He istuutuivat pöydän ääreen, ja Vinsentti avasi rasian. Nuuskaa ei +siinä ollut, vaan jonkinlainen kotelon tapainen, joka oli punaista +samettia. Kotelossa oli pieni kultainen medaljongi ja siinä hiuskutri +-- pitkä ja kaunis musta suortuva. Medaljongin selkäpuolella oli +kreikaksi kirjoitettuna _20:s päivä maaliskunta 1820_. + +Nuorukaisten leikinteko vaikeni. He eivät tienneet, mitä heidän oli +ajateltava kummallisesta lahjasta. Severin huomautti, että hiuskutri +oli varmaankin ollut jonkun naisen. + +-- Ole huoleti; ei ainakaan valkoverisen! sanoi Vinsentti, mutta lisäsi +heti lieventääkseen ajattelemattomien sanojensa katkeruutta. -- Minä en +todellakaan tiennyt valloittaneeni ketään niin mustaa. + +-- Tässä on vielä jotakin! huudahti Severin ottaen kotelosta pienen, +ohuen, kokoon taitetun postipaperilehden, joka oli ollut medaljongin +alla. Yhdessä he lukivat latinalaisen kirjoituksen, joka kuului +käännettynä seuraavasti: + +"Maanpaossa oleva jalon Hellaan tyttären poika, tämä suortuva on äitisi +tukkaa. Hän kaatui kostamatta raakalaisten raivon uhrina; sinun +velvollisuutenasi on hyvittää hänen varjonsa. Kahdeksana yönä odotan +minä sinua puolen yön aikana meidän kirkkomme luona, ja ellet tule, +olet ainiaaksi pettänyt äitisi maan ja hänen muistonsa." + +Ei mitään nimeä alla. + +Nuorukaiset katsoivat milloin toisiansa, milloin paperia. Olihan se +kuin satua. Pitkä, tuimannäköinen mies muistui taas elävästi heidän +mieleensä. + +-- Muistatko äitiäsi? kysyi vihdoin Severin. + +-- En, vastasi Vinsentti. En isääni enkä äitiäni. Tiedäthän, että +luutnantti S. -- teidän sukulaisenne toi minut neljän vanhana sinun +kotiisi. Hän oli löytänyt minut turvatonna ja hyljättynä Simferopolista +Krimin niemeltä. Isäni oli joku niistä monista suomalaisista, jotka +palvelivat Venäjän Mustanmeren-laivastossa; hän kaatui sodassa +turkkilaisia vastaan. Äidistäni tiedän vain sen verran, että hän oli +syntyjään kreikkalainen. Siinä kaikki, mitä luutnantti S. on saattanut +kertoa lapsuudestani. Sen lisäksi on minulla niiltä ajoilta tämä arpi +vasemmassa ohimossani, tämä kreikkalainen risti, jota minä kannan +rinnassani, ja joitakin hämäriä muistoja suuresta merestä ... +laivoista, jotka olivat täynnä parrakkaita miehiä ja kirjavia pukuja... +vanhasta mummosta, joka antoi minulle viikunoita ja vuohen maitoa ... +vihdoin suuresta metelistä ja pitkällisestä sairaudesta. Koko elämääni +on siitä lähtien yhdistettynä muisto sinun vanhempiesi hyvyydestä. + +-- Vahinko, että luutnantti S. on jo kauan ollut kuollut. Miten aiot +suhtautua tuohon kummalliseen kehoitukseen? + +-- En tiedä. Ajattelen asiaa. + +-- Aiotko mennä tapaamaan pitkää miestä? + +-- Kenties. + +-- Minunkin mielestäni se on sinun velvollisuutesi, jos äitisi isänmaa +tarvitsee sinua. Mutta, Vinsentti, muista, että Kreikka on vapaa! + +-- Tuskin neljäs osa siitä. + +-- Luuletko sitten, että pitkä vanhus... + +-- Minä en luule mitään. Minä tahdon nähdä. + +-- Ja olisiko sinulla sydäntä jättää meidät? + +-- Jättää teidät!... Älkäämme nyt ajatelko sitä. Puhukaamme siitä +huomenna. Severin ... sinä et saa lahjoa minua. Meidän täytyy kaikkien +tehdä velvollisuutemme. + +-- Muista, että olet meidän ylpeytemme. Muista, miten me rakastamme +sinua! Mitä sanoisivat vanhempani? Ja täti? Ja Amelie? + +-- Nukutaan! + +-- Miten tahdot. Mutta muista, että jos toiselle meistä tapahtuisi +jotakin ... jotakin odottamatonta ... täytyy toisen olla kummankin +sijassa. + +-- Sinä saat jäädä siksi, sinä, sinä! + +-- Ei, sinä, Vinsentti, sinä jäät siksi. + +-- Hyvää yötä, ainoa ystäväni! Hyvää yötä, narri! Minua nukuttaa. + +-- Hyvää yötä, Aallonhalkoja! + +Ja tuli sammutettiin. Kesäyö oli pilvinen ja hämärä, mutta +puoliuudinten ylitse kajasti heikko valo nuorukaisten vuoteille ja +salaperäiselle rasialle, joka vielä oli pöydällä. + +Vinsentti oli pettänyt ystävänsä: hän ei voinut nukkua. Päivän kirjavat +vaiheet ahdistelivat hänen mielikuvitustansa. Mitä kaikkea olikaan hän +kokenut lyhyenä aikana, joka oli kulunut siitä, kun hän kirjoitti +nimensä ylioppilaiden nimikirjaan! Ensimmäiset ylioppilaspidot -- +kilpailu -- riemusaatto -- Suomen kruunu -- kohtaus vuorella -- +Pitkänsillan kahakka -- hirmuinen ajatus, joka aiheutui ihmissurman +tuottamuksen luulosta -- sen uhkaavien seurausten ajattelemisen +aikaansaama levottomuus -- ystävän uhraus -- hänen oma itsensä +ilmaisu -- mustasukkaisuuden tuskat -- ensi lemmen kuihtuneet +ruusut -- ja vihdoin tuo viimeinen ajatus, joka olisi yksinäänkin +ollut riittävä täyttämään nuorukaisen koko maailman: medaljongi ja +rasia, satu tuntemattomasta äidistä, jonka kohtalo oli kostamatta, +ja uudesta isänmaasta, joka odotti vapauttajaa. Mitkä vaiheet! +Mitkä ristiriitaiset tunteet! Millainen päivä sille, joka on +kahdeksantoistavuotias ja joka siihen asti on nähnyt elämänsä juoksevan +tyynenä virtana viheriäin niittyjen kautta, milloin nopeammin, milloin +pieniä vaahtokuplia pinnallaan kantaen tai hiljaa rannan pikkukiviä +vasten kohisten, mutta ilman koskia, putouksia, rientäen hiljaa +eteenpäin ikävöityä, kaukana siintävää merta kohden! + +Viimeinen ajatus karkoitti vihdoin kaikki muut. Tulisiko hänen seurata +muukalaisen kehoitusta? Miksikä ei? Pitihän hänen saada tietää enemmän +voidakseen päättää, mitä oli tehtävä. Tunnettiinhan hänen syntyperänsä, +hänen vanhempansa -- niin, hänen itsensäkin täytyi saada heistä tietää. +Ja musta hiussuortuva, hänen äitinsä hiuksia -- miten kaunis olikaan +hän ollut! Miten onneton hän olikaan ollut! Ja kostamaton rikos -- ei, +hänen täytyi lähteä määräpaikalle. Ellei hän menisi, olisi hän katuva +sitä koko elinaikansa. + +Mutta saattoiko hän enää itse määrätä työnsä ja tekonsa? Huomenna kello +kahdeksalta hänen olisi vapaaehtoisesti saavuttava tutkintoon +joutuakseen sieltä vankeuteen. Sieltä hän pääsisi ainoastaan oikeuden +eteen ja myöhemmin linnatyöhön tai sotapalvelukseen kauas Kaukasian +vuorikansoja vastaan taistelemaan. Joka tapauksessa kuluisivat nuo +kahdeksan päivää hänen sillä välin pääsemättä määräpaikalle. Siis +täytyisi sen tapahtua nyt, nyt heti. Ei ollut silmänräpäystäkään enää +aikaa hukata. + +Vinsentti kohottautui istualleen vuoteessaan. Severinin tasainen ja +keveä hengitys osoitti, että hän oli päivän huolista ja vaivoista +nukkunut nuoruuden ja hyvän omantunnon raittiiseen, viattomaan, +onnelliseen iltauneen. + +Vinsentti nousi ylös, pukeutui ääneti ja nopeasti, avasi hiljaa oven ja +hiipi ulos. Viileä yöilma puhalteli häntä vastaan ja jäähdytti hänen +kuumaa otsaansa. Hän ei miettinyt enää, vaan meni ripein askelin alas. +esplanadeja myöten ja sitten Senaatintorin yli pitkin Unioninkatua +silloin vielä keskentekoisen Nikolainkirkon ohi aivan sen vieressä +olevalle venäläiselle kirkolle. Senaatin kello löi silloin yksitoista +ja kolme neljännestä. + +Yö oli pilvinen, mutta siihen vuodenaikaan kuitenkin kylliksi valoisa, +joten saattoi erottaa kaikki kaukanakin olevat esineet. Kadut olivat +melkein tyhjät. Vain vahdit seisoivat kirkon ja vastapäätä olevan +venäläisen sairashuoneen edessä liikkumattomina paikoillaan, ja kaukaa +kuului muutamien öisten kuljeksijain rähinää, kun he palasivat +myöhäisistä juomingeistaan. + +Vinsentti astui pitkin katua yleiselle sairashuoneelle päin. Tuomien +tuoksua toi humisten hiljainen yötuuli puistosta häntä vastaan. Hän ei +sitä huomannut; hän kääntyi takaisin ja palasi kirkolle. Kello löi +kaksitoista. + +Nikolainkirkkoa ympäröivän, sittemmin tasoitetun vuoren luoteisessa +kulmassa oli siihen aikaan pieni, hyvin mitättömän näköinen puumaja, +jota voisi jossakin suhteessa sanoa nuoren kirkon imettäjäksi tai +lapsenhoitajaksi, koska siinä asui vanha, kunnon mies, työntarkastaja +Kantiin, jonka huolena oli rakennustöiden valvonta ja jonka ankaraa, +vanhanaikaista rehellisyyttä Helsinki saa kiittää siitä, että paljon +huolimattomuutta on vältetty ja monta tuhatta ruplaa säästynyt +kalliissa rakennuksessa. Ukko Kantiin ja hänen vanha puolisonsa, jotka +yhdessä asuivat pikku majassa, ovat jo aikaa sitten nukkuneet +hurskasten unta haudan hiljaisuudessa; ukko ei edes nähnyt kirkon +valmistumista, mutta hänen nimensä ansaitsee kiitollisen muiston niin +kauan kuin Nikolainkirkko on paikoillaan. + +Tuon majan takaa astui esiin kaksi miestä, toinen pitempi kuin toinen; +heidät tunnemme samoiksi, jotka tuntemattomina katselivat ylioppilaiden +kivenheittoa Kaisaniemen rannalla. He lähenivät vaivalloisesti kivien, +soran ja hirsien välitse, joita kirkon ympäristö silloin oli täynnä, +laskeutuivat kadulle ja menivät suoraan Vinsentti Aallonhalkojaa +vastaan. Hänkin tunsi heti vuorella näkemänsä muukalaisen. + +Pitkä mies sanoi muutamia sanoja uuskreikaksi, ja lyhyt mies käänsi ne +heti virheellisesti ruotsiksi. + +-- Hänen jaloutensa kysyy, oletteko valmis kuulemaan, mitä hänellä on +sanottavaa. + +Pitkän ulkomaalaisen ääni oli syvä, miehekäs ja sointuva, mutta tulkki +oli Vinsentistä vastenmielinen. Hänen ensimmäisissä harvoissa +sanoissaan oli yht'aikaa liehakointia ja ylpeyttä. + +Vinsentti seurasi saamaansa vaikutelmaa ja vastasi heti latinaksi: + +-- Minä olen valmis kuulemaan ja pyydän saada puhua tulkitta. + +-- Varminta olisi kuitenkin ... väitti tulkki; mutta hänen herransa +keskeytti hänet ja jatkoi keskustelua, hänkin latinaksi, vaikka +kankeasti ja vähän vaivalloisesti. + +-- Jos suvaitsette -- sanoi hän hiukan viitaten vartijoihin -- menemme +sillalle päin, sillä ei kenenkään tule saada kuulla, mitä minulla on +teille sanomista. + +Vinsentti vastasi vähän kumartaen, ja kaikki kolme jatkoivat matkaa, +kuitenkin niin, että tulkki astui muutaman askelen päässä herransa ja +hänen nuoren seuralaisensa jäljestä. + +Mitä siinä keskusteltiin, selvenee myöhemmin. Me palaamme nyt +hetkiseksi Lambert Severin Björckin luo, joka tietämättä ystävänsä +yöllisestä retkestä lepäsi kotona unen helmoissa. + +Häneenkin olivat päivän tapaukset vaikuttaneet niin syvästi, ettei +hänen unensa voinut olla rauhallista. Tuhansittain erilaisia ja +erivärisiä näkyjä ilvehti hänen mielikuvituksessaan -- milloin iloisia +ja viehättäviä, kuten esimerkiksi se suloinen kuva, joka Vinsentin +rohkeasta kysymyksestä oli kirkastunut täyteen tietoisuuteen hänen +sielussaan ja täytti sen kuin rusottava pilvi, jota kaikkialta +reunustavat enkelsiivet -- milloin synkkien vankilanmuurien, kahleiden +ja pistimien mustia ja peloittavia kauhunäkyjä -- milloin taas +haaveksivia, jaloaatteisia mietteitä, nuorukaisen tunteita, joka on +juuri uhraamaisillaan itsensä sen hyväksi, mikä hänestä on rakkainta, +kalleinta maan päällä. Niissä unelmissa tunkeutui vähitellen Vinsentti +Aallonhalkoja etusijalle ja yhtyi uhkaavan vaaran näkyyn. Severin oli +näkevinään Vinsentin kävelevän sidotuin silmin Pitkänsillan +kaidepuilla, ja hänen vieressään seisoi vuorelle ilmestynyt +muukalainen, käsi koholla sysäämään häntä syvyyteen... Uni kävi niin +eläväksi, että Severin heräsi äkkiä ja katsoa tuijotti hämärään +huoneeseen vielä unen pöpperössä. + +Vinsentin vuode oli tyhjä, hänen vaatteensa ja lakkinsa poissa. Severin +huomasi olevansa yksin. + +Kaikki, mitä hän äsken oli nähnyt tavatonta ja kummallista unissaan, +palasi hänen mielikuvitukseensa ja peloitti häntä sadoin kauhuin. Hän +nousi vuoteesta, hänkin, pukeutui ja kiiruhti etsimään ystäväänsä. + +Hänen ensimmäinen ja oikea ajatuksensa oli, että Vinsentti oli mennyt +salaperäiselle määräpaikalle venäläisen kirkon edustalle. Hän riensi +sinne päin. Kello oli puoli yksi. Ei ketään näkynyt. Kadut olivat +hiljaiset ja tyhjät; palovartijat vain hiiviskelivät kuin harmaat +pöllöt pitkin huoneiden seinävieriä jalkakäytävillä. + +Severin kysyi heiltä, olivatko he tavanneet sen ja sen näköistä +ylioppilasta. Ukot katsoa tuijottivat jäykästi ja välinpitämättömästi +häneen ikäänkuin sanoen: mene kotiisi ja pane maata! + +Severin kysyi uudelleen ja pani kysymyksensä tueksi kaksitoista +killinkiä ukon kouraan. Silloin öinen vartija raapaisi korvansa taustaa +ja selitti, että hän oli vähän aikaa sitten nähnyt kolmen herran +kävelevän Pitkällesillalle päin. + +Severin kiiruhti sinne. Sielläkin oli tyhjää ja hiljaista. Ainoastaan +laulurastas lauloi kuten eilenkin puiston kukoistavissa pihlajissa, ja +kaukaa kuului poistuvan veneen tasaiset airon vedot. + + + + +10. TUTKIMUS. KUULUSTELU. + + +Käveltyään kaupungin ristiin rastiin etsimässä kadonnutta ystäväänsä ja +yhtä turhaan herätettyään aamu-unestaan kaikki toverit, jotka kenties +saattoivat tietää jotain Vinsentti Aallonhalkojasta, Severin Björck +meni, yön valvonnasta kalpeana ja alakuloisena, jo ennen kahdeksaa +aamulla rehtorin luo, vakaasti päättäen ottaa niskoilleen niin suuren +osan edellisen päivän tapauksista tulevasta rangaistuksesta kuin vain +oli mahdollista. Vaikka hän olikin aivan perehtymätön rikosasiain +käsittelyyn, ei hän kuitenkaan ollenkaan epäillyt jalomielisen +petoksensa onnistumista; pahimmalta näytti hänestä valehtelemisen +pakko, sillä siihen hän ei ollut ollenkaan tottunut. Mutta hän päätti +käyttäytyä äärettömän röyhkeästi ja uhmaavasti, jotta todellakin +näyttäisi mieheltä, joka pystyy ajamaan aseellisen vartijajoukon +pakoon. Poikaparka, se oli vastoin hänen luonnettansa; hän ei ollut +tytöksi pukeutunut Akilles, vaan lapsi Akilleen varuksissa. + +Miehuullista päätöstään seuraten hän tallusti rehtorin huoneisiin +sellaisella jyräkällä, että itsekin hämmästyi. Mutta paljon ei tarvittu +sankaripukuisen lapsen aseitten riisumiseksi. Rehtorin ensimmäinen +lyhyt kysymys kuului: "Missä on Ek?" -- ja silloin Severin Björckin +sankarisydän lensi kyyhkysen siivillä ystävän luo. + +-- Ekkö? sammalsi hän. + +-- Niin, Ek, joka on itse ilmaissut eilen itsensä päällikölle, jatkoi +rehtori ankarasti. + +Severin kauhistui. Hän ymmärsi varsin hyvin, miten asiat olivat, mutta +päätti kuitenkin kokeeksi vielä yrittää. + +-- Jos Ek on antanut ilmi itsensä, on hän sen tehnyt vain pelastaakseen +minut, vakuutti nuori ylioppilas kyyneleet silmissä. + +Rehtori pudisti päätään. + +-- Te, herraseni, olette liian nuori ja, uskon mielelläni sen, myöskin +liian kunniallinen voidaksenne valehdella hyvänkään tarkoituksen +tähden, jatkoi hän. Olkaa hyvä, käykää istumaan. Ek oli antanut +päällikölle kunniasanansa pantiksi, että hän tulee minun luokseni +kahdeksalta, ja kello on enää vain neljää minuuttia vailla. + +Severin istuutui jokseenkin yhtä mielellään kuin Meksikon ruhtinas +Guatemozin muinoin laskeutui espanjalaisten tulikuumalle halstarille. +Rehtori kyseli sillä välin osaaottavasti hänen ja hänen ystävänsä +perhesuhteita. Jokainen kysymys oli Severinistä kuin hehkuvien pihtien +nipistys. + +-- Kello on nyt seitsemän minuuttia yli kahdeksan, sanoi rehtori +hetkisen perästä, vetäen hitaasti esille taskukellonsa. -- Herra Ek +näyttää unohtavan, ettei akateeminen neljännes ole tässä paikallaan. + +-- Jos hän on luvannut, niin hän tuleekin, vakuutti Severin. Nimittäin +jos hän _voi_ tulla, lisäsi hän, mikä ei jäänyt tarkalta rehtorilta +huomaamatta. + +-- Mitä tarkoitatte? Onko hän sairaana? + +-- Ei. Mutta hän meni ulos, ja... + +Severin vaikeni äkkiä. + +-- Se on ikävä asia, herra Björck. Mihin hän meni? + +-- En tiedä. Hän lähti myöhään eilen illalla eikä ole sittemmin +palannut. + +-- Luuletteko, herra Björck, hänen karanneen? + +-- En koskaan! _Hänkö_ karkaisi? Ei, teidän korkeutenne! Ennen kärsisi +hän minkä rangaistuksen hyvänsä. + +Rehtori oli vaiti muutaman hetkisen. + +-- Kello on nyt neljännestä yli kahdeksan, sanoi hän. Täsmälleen kello +yhdeksän te tulette kämnärioikeuteen, toivoakseni ainoastaan +todistajaksi. Saamme nähdä sitten, onko herra Björck arvostellut +ystäväänsä oikein. + +-- Pitääkö minun tulla kämnärioikeuteen? toisti Severin luullen +kuulleensa väärin. Hän ei ollut ajatellutkaan muuta kuin yliopiston +kurinpitotoimikuntaa, ja olipa sitä jo siinäkin. + +-- Kas tässä, lukekaa itse kurinpito-ohjesääntöjen 16:s pykälä! + +Severin luki: + +"Jos ylioppilas häiritsee sanoilla tai töillä sotilasvartijaa tai +patrullia, lykätään rikos asianomaiseen oikeuteen, ja syytetyllä älköön +olko tutkinnon kestäessä ja kunnes sen lopullinen päätös on tullut +lailliseen voimaansa, oikeutta käydä luennoilla Yliopistossa; ja +erotettakoon hänet sitten, rikoksen laadun mukaan, pitemmäksi tai +lyhyemmäksi ajaksi, taikka myöskin ainaiseksi yliopistosta." + +-- Menkää, nuori mies, ja olkoon totuus teidän ainoana ohjeenanne, +neuvoi rehtori, joka itse oli tunnettu semmoiseksi mieheksi, että hän +noudatti horjumatta vakaumuksensa mukaan oikeutta, olivatpa sitten +yleisen mielipiteen tuulenpuuskat hänelle myötäisiä tai häntä vastaan. + +Severin kumarsi ja lähti, mutta paljoa hiljemmin kuin oli tullut. +Seisoa kämnärioikeudessa ja olla todistuksellaan syyttämässä parasta +ystäväänsä ja langettamassa hänen tuomionsa, se ei ollut mitään +hupaista odotettavaa helläsydämiselle nuorukaiselle, joka tuskin vielä +oli päässyt lapsuuden iän ohi eikä ollut koskaan seisonut muiden +mahtimiesten edessä kuin opettajain ja tutkijain, ei koskaan nähnyt +muita vaaroja kuin Euklideessa sattuvia tapaturmia ja hairahduksia ja +ainekirjoituksen kieliopillisia virheitä. Eikä se kuitenkaan eniten +häntä huolestuttanut. Missä oli Vinsentti? Ja olikohan hän tuleva +oikeaan aikaan lunastamaan kunniasanansa? Vuorelle ilmestynyt pitkä +mies oli kuin jättiläinen Severinin mielikuvituksessa. Ah, jospa vain +Vinsentti tulisi, niin ehkä sitten vielä kaikki selvenisi. Mutta mitä, +jos hän ei tulisikaan? Ilman häntä Severin Björck oli vain puoli +itseänsä. + +Hän meni kotiin tätinsä luo. Kenties Vinsentti olisi siellä. Ei, hän ei +ollut siellä. Hänen katoamistaan ei vielä tiedetty, mutta yliopiston +palvelija oli käynyt häntä kysymässä, ja sellaiset miehet ovat aina +olleet tunnettuja siitä, etteivät he tarpeettomasti peittele +salaisuuksia, jotka kuitenkin kohta tulevat koko maailman tiedoksi. +Siispä tiedettiinkin kotona pahin osa asiasta, vieläpä hieman +kukkurakaupalla. Talonmiehestä ja keittiöpiiasta aina emäntään saakka +olivat kaikki hämmästyksissään ja kauhistuksissaan. Severinin täytyi +ottaa koko vähäinen kaunopuheisuutensa avukseen koettaessaan vakuuttaa +tädilleen ja serkulleen, että kysymys oli vain pienestä metakasta, +josta ei tulisi mitään pahoja seurauksia. Ei kukaan uskonut häntä, ja +niiden selitysten kestäessä lähestyi siivellisten sekuntien nopeudella +onneton yhdeksän lyönti. + +Vanha kivinen raatihuone, jonka oven yläpuolella oli kultanumeroin +vuosiluku 1770, seisoi vielä Senaatintorin koilliskulmassa, sillä +paikalla, johon sittemmin on kohonnut Nikolainkirkon itäinen osa. +Paitsi kahta varsinaista kerrosta, jotka olivat määrätyt "hyötyä ja +huvia varten" ja joissa porvaristanssiaiset käänsivät talvisaikaan +ylösalaisin koko maistraattihallituksen, oli olemassa vielä maakerros, +joka entisinä turmeltumattomina aikoina oli tehnyt vankilan virkaa, +mutta nyt jo oli vaipumistaan vaipunut vähemmän kunnianarvoiseksi +"putkaksi". + +Lähestyessään raskain askelin oikeuden tyyssijaa ei Severin Björck +voinut olla kammoen katsahtamatta puoleksi maanalaiseen asuntoon, joka +ehkä jonakin päivänä olisi tuleva hänen tai hänen ystävänsä +väliaikaiseksi vankihuoneeksi. Mutta hän rohkaisi mielensä ja kiipesi +portaita myöten oikeuden istuntosaliin. + +Siellä istuivat jo oikeuden puheenjohtaja ja jäsenet valmiina, yllä +siniset hännystakit virkanappeineen; he olivat sitäkin enemmän +katsoneet velvollisuudekseen asettautua mitä juhlallisimpaan +virka-ilmeeseen, kun istuntoa kunnioittivat läsnäolollaan rehtori, +kaupungin päällikkö, poliisimestari sekä monet muut virkamiehet, joiden +joukossa viskaali syyttäjänä. Poliisitutkinto, joka sellaisissa +tilaisuuksissa on tapana ensin pitää, oli sillä kertaa toimitettu +sotilasmaisen nopeasti, ja oikeus sai tiedon edellisen päivän +tutkintapöytäkirjasta ynnä todistajain puheista, jotka kyllä +selvittivät rikoksen luonteen, mutta joiden perusteella ei voitu tulla +mihinkään varmaan tulokseen rikoksellisten suhteen. Lääkärintodistus +luettiin; siitä näkyi, että eräs vartijamies oli saanut kovan kolauksen +oikealle puolelle päätä "tylsästä aseesta", vaikkei vielä varmasti +voitu sanoa, olivatko aivot vahingoittuneet. Toisella miehellä, eräällä +poliisipalvelijalla, todistettiin olevan mustelma vasemman silmän alla +ja ajettuma poskessa sen alapuolella; molemmat olivat "aiheutuneet +ulkonaisesta väkivallasta". Päällikkö oli sen lisäksi, synkkänä kuin +ukkospilvi, velvollisuutensa mukaisesti kertonut, mitä Vinsentti Ek oli +hänelle edellisenä päivänä yksityisesti tunnustanut. + +Käsittely alkoi ja keisarillisen Aleksanterin yliopiston oppilasta +Vinsentti Ekiä huudettiin. Yleinen hiljaisuus. Severin Björckistä +tuntui kuin hän olisi ollut vaipumaisillaan lattian läpi suoraan +"putkaan". + +-- Nuorukainen antoi minulle kunniasanansa, ja minä sanoin hänelle: +minä uskon teitä, sillä te olette suomalainen! kuiskasi päällikkö +suuttuneena rehtorille. + +Rehtori kohautti olkapäitään ja kuiskasi vastaukseksi: + +-- Eihän teidän ylhäisyytenne tuominne miehiä poikien mukaan. + +Severin kuuli nuo sanat, vaikka ne lausuttiinkin hyvin hiljaa, ja +luultavasti hän olisi silloin mieluummin nähnyt ystävänsä silmät +sidottuina kuuden ladatun kiväärin edessä kuin kuullut semmoisen +keskustelun poissaolevasta. + +-- Eikö läsnä? kysyi oikeuden esimies. + +-- Ei läsnä, vastasi oikeudenpalvelija. + +-- Sattuneista syistä ja herra rehtorin luvalla katsoo oikeus +tarpeelliseksi käskeä, että mainittua ylioppilasta, Vinsentti Ekiä, +tarkoin etsitään ja että hänet vangitaan, missä hänet vain tavataan, +kuului taas puheenjohtajan kuiva ääni. + +-- Sitä ei tarvita, tässä minä olen! vastasi samassa ääni ovelta, ja +sisään tunkeutui kalpea, kurjannäköinen nuorukainen lakitta, takitta, +paljain jaloin, tukka ja vaatteet ihan epäjärjestyksessä, pölyisenä ja +läpimärkänä yht'aikaa vedestä ja hiestä, mutta katse semmoisena, että +se rohkeni aristelematta katsoa ketä hyvänsä suoraan silmiin. + +Severiniltä pääsi ilonhuuto. Vinsentti Aallonhalkoja oli siinä. + + + + +11. TUOMIO. + + +Kevätlukukausi oli loppumaisillaan -- silloisen tavan ja asetusten +mukaan tuli sen päättyä 15:ntenä päivänä kesäkuuta. Sentähden +kiirehdittiin Pitkänsillan kahakan oikeudenkäyntiä, ja jo ennen kuin +kaksi viikkoa oli kulunut, tai siis lähellä juhannusta, oli Vinsentti +Aallonhalkojalla odotettavissa hetki, joka oli ratkaiseva hänen +vastaiset vaiheensa. + +Sillä välin Vinsentti istui yliopiston karsserissa kuulustelujen +väliaikoina, ja jutun kulkua joudutti se, että syytetty aivan muitta +mutkitta tunnusti itsensä syylliseksi. Se vankihuone, jonka olemassaolo +on myöhempinä aikoina muuttunut melkein saduksi, koska sitä on niin +harvoin tarvinnut käyttää, oli yliopistorakennuksen maakerrassa lähellä +arvoisan vanhan vahtimestari Häggströmin asuntoa. Koska häntä, +yliopiston vanhaa palvelijaa ja kaikkien akateemisten kansalaisten +ensimmäistä suosijaa -- häntä, joka pyöreävatsaisena iloisine +suojelijanilmeineen oli painanut heidän ylioppilaskirjoihinsa suuren +vahasinetin ja siten ikäänkuin vahvistanut heidät uuteen arvoonsa -- +koska häntä katsottiin sekä liian vanhaksi että puolueelliseksi, oli +hän saanut eri palvelijan apulaisekseen vangin vartioimista varten. +Niin, olipa ensimmäisenä viikkona vielä lisäksi sotamieskin seisonut +käytävässä oven edessä; mutta kun huomattiin, että kolauksen saanut +sotilas toipui vaarallisesta tuttavuudesta, minkä hän oli saanut tehdä +Pitkänsillan kivipylvään kanssa, eikä enää ollut mitään hengenvaaraa +olemassa, otettiin sotamies pois vartioimasta ja Vinsentti sai viettää +aikansa niin mukavasti kuin mahdollista; toisin sanoen lueskella +kirjoja, hankkia itselleen omalla kustannuksellaan hyvät päivälliset ja +ottaa vastaan ystäviään, joilla oli lupa käydä häntä hänen +yksinäisyydessään tervehtimässä. + +Niiden ystävien joukossa oli tietysti Severin Björck, ja kuka voi +moittia häntä tuosta mitä luonnollisimmasta uteliaisuudesta, että hän +tahtoi mielellään tietää, miten oli selitettävä Vinsentin katoaminen ja +ilmestyminen sitten viime hetkessä sellaisessa puvussa, että se +hämmästytti koko kämnärioikeutta? Olihan itse päällikkökin lausunut +kummastuksensa, ettei syytetty ollut, kuten hänelle ja oikeudelle +tuleva kunnioitus olisi vaatinut, univormussa, eikä Vinsentti ollut +suostunut vastaamaan niihin kysymyksiin muuta kuin, että hänet oli +venematkalla kohdannut myrsky, joka oli estänyt häntä saapumasta +oikeaan aikaan, ja että hänen maalle päästäkseen ja ehtiäkseen oikeuden +eteen oli täytynyt uida Pihlajasaaresta. Uida Pihlajasaaresta! Sille +selitykselle oli hyvällä syyllä vähän epäilevästi hymähdetty, sillä +Pihlajasaari on runsaan puolen penikulman päässä tai etempänäkin +aukealla merellä lounaaseen päin Helsingistä. + +Severin ei epäillyt ystävänsä uimataitoa, mutta luuli toisten +henkilöiden viivyttäneen häntä ja pyysi selitystä. Vinsentin vastaus +olikin semmoinen, että se saattoi tyydyttää ystävää, uteliastakin +ystävää, ja Severinille on annettava anteeksi, että hänen +ystävyydessään oli hyvä annos viimeksimainittua ominaisuutta. + +-- Minä menin sinä yönä -- kertoi Aallonhalkoja -- tapaamaan sitä +miestä, kuten tiedät; ja saamaan häneltä tietoa äitini hämärästä +kohtalosta. Minä tapasin hänet kreikkalaisen kirkon luona; yhdessä +kävelimme Pitkällesillalle päin hänen kertoessaan minulle kummallisia, +kauheita tapauksia aikaisimmasta lapsuudestani. Kun tulimme +Pitkällesillalle, oli siinä vene ja neljä soutajaa. Yö oli tyyni ja +lauhkea; kreikkalainen palikari -- sillä sellainen hän on, vaikka +nykyjään onkin Venäjän palveluksessa -- pyysi minua käväisemään +sotakutterilla, jolla hän oli päällikkönä ja joka oli ankkurissa +eteläsatamassa lähellä veistämöä. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan; +pääsisimmehän parin tunnin kuluttua takaisin, ja tuo mies oli isäni +ystävä. Hän oli ollut sen kreikkalaisen laivan päällikkönä, jolla isäni +palveli sodan aikana vapaaehtoisena. Sen kimppuun oli kavalasti +hyökätty keskellä juhlallisesti vannottua aselepoa, isäni oli saanut +kuolinhaavan, äitini -- Miauliin sukua -- oli rääkätty kuoliaaksi ja +heidän lapsensa oli eräs janitsaari iskenyt laivan laitaa vasten ja +heittänyt mereen, josta sen kuitenkin eräs vanha merimies oli +pelastanut ja vienyt Simferopoliin ... sanalla sanoen, minä lähdin +palikarin mukana. Saavuimme laivalle, ja Kypron viiniä maistellen +kuuntelin minä sen kajutassa vieraan innokkaita kertomuksia Kreikan +vapaussodasta. Tunnit kuluivat, enkä minä huomannut, miten yön +hienoinen puolihämärä vähitellen selkeni täydeksi päiväksi. Vihdoin, +kun vanha sotilas kehoitti minua jatkamaan matkaa hänen kanssansa kohti +mainetta ja kunniaa, muistui mieleeni, että minulla oli täällä +velvollisuus täytettävänä. Minä riensin kannelle: laiva oli täysissä +purjeissa ja oli jo kulkenut Pitkänsaaren ja mantereen välitse ja +suuntasi parhaillaan matkansa merelle. Onneksi oli etelätuuli, laiva ei +päässyt suoraan Harmajan majakkaa kohti ja teki sentähden uskaliaan +luovin länteen Pihlajasaareen päin. Minä vaadin venettä saattamaan +minua maalle; sitä ei annettu, ja tulkki sanoi minulle muitta mutkitta, +että kaikki vastarinta olisi turhaa, minkä tähden minun pitäisi hyvällä +tyytyä kohtalooni ja jäädä laivaan. Vastaukseksi töytäisin minä konnaa +vasten rintaa; hän keikahti pitkäkseen kannelle, ja minä hyppäsin +mereen. Laivalla syntyi hälinää ja hämmennystä: tahdottiin laskea +vesille vene ottamaan minua kiinni ja viemään takaisin, mutta vanha +palikari, nojautuen porrasta vastaan, kielsi. -- Äitisi Hellas, sanoi +hän, ei tahdo mitään pakollista uhria. Kun tahdot etsiä minua, löydät +minut Ateenasta -- ja hän sanoi osoitteen. Minä en kuullut enää: aallot +olivat vähällä peittää minut. Minä ponnistin kaikki voimani, riisuin +yltäni, mitä voin, ja pääsin maalle. Laivan valkoiset purjeet hohtivat +silloin kaukaa meren aukealta ulapalta; minä muistin kunniasanani ja +riensin oikeuteen sellaisena kuin olin. Oliko minulla siinä aikaa mennä +tilaamaan univormua räätälistä! + +-- Mutta mitä aiot nyt tehdä? kysyi Severin. + +-- Odottaa päätöstä, vastasi Vinsentti kylmästi. + +-- Entä sitten? + +-- Valita maan, joka ei hylkää minua. + +Severin oli vaiti. Mitäpä hän olisikaan vastannut. + +Sillä välin lähestyi oikeuden käsittely loppuaan, ja päivä määrättiin, +jolloin tuomio julistettaisiin. Siksi tuli 23:s päivä kesäkuuta, +juhannusaatto. Ilma oli viileähkö, niinkuin välistä sattuu pohjolan +kesän kauneimman nuoruuden aikana, mutta niityt ja puistot olivat +vihreinä, sireenit kukkivat, pääskyset lentelivät, purjeet hohtivat +valkoisina kaikkialla sinertävillä seljillä. + +Juttu oli herättänyt huomiota, ja joukko kuulijoita sekä akateemisen +kansalaisen oikeudella varustettuja että muitakin oli kokoontunut +raatihuoneeseen ja sen edustalle kuulemaan päätöstä. Ainoastaan +silloiset viattomat sanomalehdet eivät tienneet mitään semmoisista +tapauksista. Ne tekivät tunnollisen tarkasti selkoa kaikista +varapastorien, varatuomarien, nimineuvosten ynnä muiden mahtimiesten +nimityksistä, mutta olivat ihan hurskaasti vaiti kaikista asioista, +jotka koskivat kansalaisten elämää ja kunniaa. + +-- Vähempi kuin linnavankeus ei voi tulla kysymykseenkään, lausui +ystävämme sotaneuvos, joka oli hetkiseksi pysähtynyt lähellä olevan +päävartion luo. + +-- Lieventävät asianhaarat, nuoruus ja vallattomuus vaikuttanevat +päätökseen, vastasi kamreeri kaivellen kepillään päävartion edessä +olevan lautasillan mustanpunaisenvalkoisia patsaita. + +-- Laki ei tunne muuta nuoruutta kuin alaikäisyyden, vastasi +sotaneuvos. + +-- Ettekö uskoisi, herra sotaneuvos, ja te, herra kamreeri, että jos +alamaisesti pyytäisi armoa hänen majesteetiltaan, se kenties voisi +pelastaa poikaparan? kysyi vapisevalla äänellä vanha rouva, jonka +mukana oli nuori tyttö, tultuaan arkaillen lähelle leppymättömän +oikeuden peloittavaa näyttämöä. Vanhus oli professorinrouva Riding ja +hänen kanssaan oleva tyttö oli Amelie Ewers. + +-- On rangaistava muille varoitukseksi, vastasi sotaneuvos kasvojen +piirrettäkään muuttamatta. + +-- Voisi lähettää rehtorin ja konsistorin kautta anomuksen kanslerille, +lohdutti mieleltään lempeämpi numeromies. + +-- Milloin lähdemme Pietariin? Sanokaa, täti, milloin lähdemme? +kuiskasi nuori tyttö, viattomuudessaan arvellen pääsevänsä rukoilemaan +nuorta seitsentoistavuotiasta perintöruhtinasta, jonka lempeys jo oli +tullut kuuluksi yli koko maan. Hänen kysymyksensä keskeytti +raatihuoneen portailta kuuluva hälinä. Joukko herroja virtaili ulos ja +hajaantui torille. + +-- No? sanoivat yht'aikaa sotaneuvos ja kamreeri eräälle tulijalle. + +-- Hyvä kauppa, kuului vastaus. Poika pääsi katurauhan rikkomisella, +vahingonkorvauksella ja vuoden linnavankeudella. Ja viimeksimainitusta +hän pääsee kokonaan armoa pyytämällä. + +-- Hm, mutisi sotaneuvos, näyttävätpä nykyiset lait olevan paistetut +rieskamaidosta ja kermatut sokerileipomossa. + +Professorinrouva Riding ja hänen suojattinsa rauhoittuivat hieman. Jopa +tuli tuomittukin samassa vahdin saattamana raatihuoneesta, ja Severin +seurasi häntä kuin hänen oma varjonsa. He kulkivat läheltä naisten ohi. +Ei kellään ollut sydäntä sanoa sanaakaan. + +Mutta kun he jo olivat sivuuttaneet heidät, kääntyi Vinsentti, +seisahtui ja kuiskasi suruisesti: + +-- Amelie, se oli seitsenlehtinen! + +-- Pääsethän kohta vapaaksi, kuiskasi tyttö vastaukseksi kyynelsilmin. + +-- Niin, vapaaksi! toisti hän. Minut erotettiin ainiaaksi yliopistosta. + + + + +12. VEISTÄMÖLLÄ. + + +Eräänä iltana juhannuksen jälkeen, jolloin kämnärioikeus julisti +tuomionsa, nähtiin kahden vanhanpuoleisen herran kävelevän +laivanveistämön luona länsipuolella nykyistä Kaivopuistoon vievää +tietä. Siinä kulki ajotie kaupungista varastohuoneitten ohi, mutta +siitä oli etelään päin pelkkää raivaamatonta ja jylhän rumaa vuorista +erämaata, jonka paljaita kallioita vastaan aallot yksitoikkoisesti +pauhaten murtuivat, ja siellä täällä oli jokin rappeutunut hökkeli +tekemässä kolkkoutta vielä räikeämmäksi. Uusi tähtitorni oli vähää +ennen asettunut kuin kotkan pesä kallioille katselemaan noita +vuorten rotkoisia röykkiöitä, vanhan pyöreän tuulimyllyn suureksi +kummastukseksi, se kun oli jo monta miespolvea yksinään hallinnut +seutua ja kurkistanut merelle kuin siipiään räpyttelevä varis +jättiläislinnan harjalta. + +Mutta nyt uhkasi seutua täydellinen uudistus. Molemmat herrat, +sotaneuvos ja kamreeri, olivat suurella vaivalla kiipeilleet kivien +välitse tyydyttääkseen uteliaisuuttaan ja katsellakseen äskettäin +aloitettuja tasoitustöitä. Molemmat olivat yksimieliset siitä, että +Kaivopuiston ynnä uimahuoneen ja muiden semmoisten perustamista +tarkoittava suunnitelma oli hyvin ajattelematon ja häviötä tuottava +yritys, mutta toisaalta he olivat eri mieltä, kun kamreeri arveli +laitosten hieman sieventävän seutua, jota vastoin sotaneuvos selitti +kaiken olevan aivan hulluinhuoneesta kotoisin ja ihmetteli suuresti, +miten kaupunki oli antanut maansa (jolla, on otettava huomioon, siihen +asti ei ollut mitään muuta arvoa kuin katajapensaat) rumennettavaksi +semmoisilla vehkeillä, joihin yksityiset olivat omaa voittoansa +tarkoittaen ryhtyneet. + +-- Mutta niinhän käy nykyjään, jatkoi vanha herra. -- Laista ja +oikeudesta ei pidä kukaan lukua, mietiskellään vain, miten kukin voisi +parhaiten rikastua valtion kustannuksella, ja vanhat hyvät tapamme ovat +nyt olleet ja menneet. + +-- Niin, kun nyt on laista puhe, puuttui puheeseen kamreeri, oletko +kuullut, veliseni, että hovioikeus on vahvistanut kämnärioikeuden +Ekistä langettaman tuomion mitä sakkoihin tulee, mutta vapauttanut +hänet linnatyöstä, ja että hänen majesteettinsa on armossa vahvistanut +hovioikeuden päätöksen? + +-- Mitä? Joko nyt! huudahti sotaneuvos ylen kummastuneena. -- Tuskin on +vielä kulunut kuukautta, ja juttu on jo käsitelty kaikissa +asianomaisissa paikoissa! + +-- En saata sitä muuten käsittää kuin siten, että sitä on kiirehditty +korkeammalta taholta, vastasi kamreeri sävyisästi. + +-- Kiirehdittykö? Oivallista! Niin kohdellaan meidän lakejamme! Onko +milloinkaan kuultu, että sellainen juttu olisi käynyt kaikki +oikeusasteet vähemmässä kuin yhdessä tai kahdessa vuodessa? Kaksi +vuotta, se on kohtuullinen ja sovelias aika; se on laillinen järjestys +eikä mitään hätiköimistä. Nyt rötöstellään laki ja oikeus yhdessä +kuukaudessa. Onko siinä järkeä? Kylläpä nämä ovat aikoja! + +-- No, sille kelpo pojalle se ainakin oli hyväksi; nyt hänestä voi ajan +oloon tulla kunnon nimismies. + +-- Hirttää hänet olisi pitänyt tai armahtaa kaivoksiin. Miksi hän +tunnusti? Minä seisoin oikeuden ovella, kun hän silloin tuli +paitahihasillaan, märkänä kuin äsken järvestä nostettu espanjalainen +villakoira, ja kuiskasin hänelle sulasta ystävyydestä korvaan: +taitavaan, sanoi Kankaisen eukko, muistakaa kieltää kaikki: se on +_prima regula juris_, lain ensimmäinen sääntö. Mutta mitä hän vastasi? +Niin, pojanheittiö katsahti minuun tuikeasti kuin olisi tahtonut +lävistää minut ja sitten astua tallusti oikeuspöydän ääreen ja vastasi: +niin, niin, niin, aivan kuin lammas. Täytyihän siitä koko oikeuden +mennä noloksi. Ja sellainen otus saa sitten vielä lievennystä +tuomiosta! Minä kysyn, veliseni: mitä hyötyä on sitten laista ja +lainkäyntijärjestyksestä? + +-- Menemmekö alas veistämölle? Professorinrouva Riding näkyy olevan +tuolla laivan rantaportaitten luona. Laiva kuuluu olevan konsuli +Björckin ja jollen erehdy, seisoo hän itsekin tuolla laiturilla. + +Herrat menivät rantaan ja kamreeri oli arvannut oikein. Konsuli Björck +oli todellakin tullut liikeasioille laivallansa, joka oli poikennut +suolalla lastattuna Helsinkiin; suolan osti eräs silloisista +kauppaneuvoksista, josta professori Nervander sittemmin kirjoitti +seuraavan lyhyen, mutta rikassisällyksellisen hautakirjoituksen: + + Hän eli, suolaa möi. + Ei muuta, ei. + +Laiva oli äsken lastattu täyteen lankkuja ja oli valmis lähtemään +Livornoon. Konsuli Björck oli kutsunut sukulaisensa professorinrouva +Ridingin ja hänen sisarensa tyttären teelle laivaansa ja toivottamaan +sille onnellista matkaa. Olipa seurassa hänen poikansakin, Severin, +joka ei ollut tahtonut lähteä kaupungista ennenkuin Vinsentin kohtalo +oli ratkaistu. + +Konsuli Björck seisoi etukannella keskustellen nuoren merimiespukuisen +miehen kanssa, joka suori köyttä, kun laivaa valmisteltiin lähtemään +merelle. + +Merimies oli Vinsentti Aallonhalkoja. + +-- Oletko todellakin eilisestä alkaen pestautunut jungmanniksi, rakas +Vinsentti? kysyi isällinen ystävä hellän vakavasti. + +-- Olen, vastasi nuorukainen surumielisesti hymyillen. -- Eilen kello +yksitoista sain tietää majesteetin päätöksen, joka avasi minulle +vankihuoneen ovet, ja kello kaksitoista olin merimies. Mitä olisin +voinut tehdä? Minut erotettiin yliopistosta ainiaaksi. + +-- Ja mihinkä lähdet nyt? + +-- Livornoon, setä, ja sydämeni on kiitollinen teille hyvyydestänne +niin kauan kuin se sykkii... Tehän maksatte nytkin sakkoni! Mutta +teidän ja kapteenin luvalla lähden tästä laivasta Livornossa, lähden +katsomaan, voinko toimittaa mitään maailmassa. + +-- Ateenaanko? + +-- Niin, Ateenaan. + +-- Minä tiedän, että toivot tapaavasi siellä sukulaisia. Vinsentti, +kelpo poikani, mihin elämään, mihin vaaroihin lähdetkään, enkä minä voi +olla isänä seuranasi! + +Nuorukainen oli vaiti. + +-- Kuule, jatkoi konsuli vakavasti. Älä vaihda varmaa uraa, joka +sinulla on kotimaassasi, epävarmaan tulevaisuuteen, joka sinua odottaa +vieraassa maassa! Sinulla on tietoja ja käytännöllistä kykyä: +kaupassakin tarvitaan tietoja, nyt enemmän kuin koskaan ennen. Severin +on lapsi, minä tarvitsen apulaista, eikä hänestä ole siksi. Herramme on +määrännyt hänet professoriksi. Sinä voit tulla tuekseni, jos tahdot. +Yliopisto-urasi on katkaistu, rupea minulle kirjanpitäjäksi, jotta +siitä sitten ylenisit liikekumppanikseni, ja sinun tulevaisuutesi, +poikani, on turvattu. + +-- Setä ... kuinka voinkaan koskaan palkita hyvyytenne? Te katsotte +kykyäni suuremmaksi kuin se onkaan ... minusta ei ole koskaan +kauppamieheksi. + +-- Joutavia, poikaseni! Sinunlaisesi poika voi tulla, miksi hän vain +haluaa. Ja sitten, ajattelepas tuota tyttölepakkoa; hän on hyvä kuin +kulta ja kaunis kuin päivä, eikä haitaksi ole, että hän saa sitä paitsi +hyvät myötäjäiset. Minä olen nähnyt hänen itkevän siniset silmänsä +punaisiksi sinun tähtesi, ja ... me eläisimme onnellisina yhdessä +meillä. + +-- Niin kyllä, kyllä... + +-- Kaikki selväksi, pojat, nostamaan ankkuri, kun patruuna käskee! +kajahti samassa kapteenin voimakas ääni. + +-- Vielä kerran, Vinsentti, mieti ... jää luoksemme! Älä hylkää +todellista, kunniallisen, turvatun ja toisesta riippumattoman toiminnan +onnea! Mitäpä siitä, vaikka yliopisto ja virka-ura ovatkin sinulta +suljetut? Koko käytännöllisen elämän avara ala on sinulle avoinna; +palvele maatasi ja voita ihmisten kunnioitus sillä uralla! Tule! Vielä +on aikaa; jää tänne! + +-- Tämä maa on hylännyt minut. + +-- Hullutusta, saattaahan olla mies ilman lyyrylakkiakin. Onko Suomella +sitten niin liiaksi sydämiä, päitä ja käsivarsia sellaisia kuin sinun, +että se voisi sysätä luotaan kokonaisen elämän hyödyllisen toiminnan? +Ei, Vinsentti, ei ... sinusta on kerran tuleva tämän maan kaunistus ja +kunnia. Tule! + +Vinsentti epäröi. Hän seisoi siinä kalpeana kuin meren vaahto ja +punnitsi vastaisia vaiheitaan kädessään. Silloin sattui hän +katsahtamaan lähellä olevaan tuttuun ryhmään. Amelie Ewers nojasi +itkien päätään laivan laitaa vasten ja Severin Björck seisoi hänen +vieressään kuiskaten hänelle jotakin korvaan. Se oli vain haihtuva +hetkinen, viaton sana, mutta se hetki tuli ratkaisevaksi. Vinsentti +puristi kasvatusisänsä kättä ja sanoi tuskin kuuluvasti: + +-- Jääkää hyvästi! + +-- Nostakaa ankkuri! käski patruuna synkästi. + +Käskyä toteltiin. Merimiesten iloinen laulu kaikui raikkaasti illan +kirkkaassa ilmassa. Neljännestunnin kuluttua näkyivät purjeet paisuvan +tuulesta ja tumma jättiläinen alkoi vitkaan kyntää sataman värehtivää +pintaa. Nuori merimies kiipesi keskimmäiselle raakapuulle irroittamaan +emäpurjetta. Nuorukainen oli Vinsentti Aallonhalkoja. Rannalla +seisoivat ne neljä, joita hän eniten elämässään oli rakastanut, mutta +ei kukaan heistä saattanut nähdä, kuinka kaksi suurta kyyneltä vierähti +alas raakapuulta ja katosi avaraan, paisuvaan purjeeseen... + + + + +13. LUONNONTUTKIJA. + + +Lukija suonee anteeksi, että tämän kertomuksen kertoja, ollen itse +vanha ylioppilas, luo lyhyen katsauksen sen ajan oloihin, jolloin +Vinsentti Aallonhalkoja esiintyi, oloihin, jotka lienevät unohtuneita +tai tuntemattomiakin suurimmalle osalle nykyistä sukupolvea. + +Suomen yliopisto oli 1830-luvulla odottamatta temmattu vuosisatoja +vanhoilta, syvään juurtuneilta juuriltansa ja lennätetty kuin kipinä +Turun palosta vieraalle rannalle, jossa se jonkun aikaa melkein +puolisammuneena kyti ja hehkui muokkaamattomassa maassa voimatta itse +leimahtaa tuleksi tai lämmittää ympäristöään. Valtio oli sille antanut +suuren lahjan, ja rahat vaikuttavat paljon, mutta ei kaikkea. Vanha +Turun miespolvi oli kuin huumautunut eikä oikein tiennyt, miten sen +tulisi käsittää uusi asemansa; nuoriso taas, joka lakkaamatta lainehti +uusien aaltojen läikkeessä, tunsi olevansa outojen sulkujen +puristuksessa ja koki etsiä jokaista mahdollista ohjesäännöissä olevaa +halkeamaa. Valtio oli sotilaallinen ja yhteiskunta virkavaltainen; +virkavalta kumarsi näin ollen hyvin syvään sotilasolkaimille, mutta oli +jäykkä ja ylpeä kaikkia alempia säätyluokkia kohtaan. Yliopiston +hallitus taas, luullen voivansa vallita nuorisoa univormuilla ja +kurinpito-ohjesäännöillä, valvoi erittäin tarkasti kaikkea, mikä +saattoi vihoittaa kaupunginpäälikköä, sijaiskansleria, joka tietysti +myöskin oli kenraali, paikallismajuria, poliisimestaria tai vain halpaa +santarmia. Kummastuneina ylioppilaat kuulivat erään vanhimpia ja +kunnioitetuimpia opettajiaan isällisen huolellisesti neuvovan heitä +pötkimään pakoon, kun vain näkevät jonkun sotilaan, -- "juoskaa, hyvät +herrat, juoskaa!" -- jota kehoitusta nuorukaiset sitten hillittömän +iloisina toistelivat keskenänsä. + +Ja todella olikin vähän syytä juosta, sillä Puolan kapinan jälkeen +alkoi jo ennestäänkin tuiki vanhoillinen ja taantumusmielinen hallitus +katsoa jokaista iloisen seuran hälinää tai tappelua vallankumouksen +aaveeksi. Kaduilla laulaminen, samoin kuin tupakoiminenkin, oli +kiellettyä, ja noista pikkumaisista kielloista koitui runsaasti +valtiolle vaarallisia kahakoita yövartijoiden ja poliisien kanssa. +Eikä Vinsentti Aallonhalkoja ollut ainoa, joka sai siitä kärsiä. +Ylioppilaiden mielissä kyti kaukainen, hämärä kaipaus, joka etsi +taistelulleen parempaa päämäärää ja elämälleen ylempää tehtävää kuin +kurinpito-ohjesäännöt. Mutta isänmaan aika ei ollut vielä tullut: +vakavat, lujaluonteiset valitsivat pyrintöjensä tarkoitukseksi työn, +huikentelevammat lasin tai biljardin. Siitä kaikesta huolimatta oli +ylioppilaselämässä kuitenkin ylevämpiäkin hetkiä, innostusta, jopa +loistoakin. Nuorisoa ei koskaan _voida_ pitää aisoissa ohjesäännöillä: +sen kohisevaa virtaa ei _voida_ padota, se on vain johdettava +viljaville kentille, missä se hedelmöittää isänmaata. + +On huomattava, että useimmat niistä miehistä, joista on sittemmin +tullut maalle iloa ja kunniaa, ovat _sittenkin_ kasvaneet sellaisissa +oloissa. Mutta he kasvoivat raunioista. Puolet vesakkoa murteli +myrsky; toisista ehti suurin osa keskikorkuisiksi, muutamat vähän +suuremmiksikin, yksi hongaksi. Ah, kaatuneissa, ennen aikojaan +kuihtuneissa, tuulen vieraaseen maaperään hajoittamissa oli montakin +hongan siementä! + +Mutta palatkaamme kertomukseemme. + +Sotakesänä 1855 kävin tervehtimässä kauppahuone Björck ja K:nia +pohjoisosassa maatamme sijaitsevassa kaupungissa. Kauppahuoneen +omistajat olivat kunnioitettuja, hyvin rikkaita suolan, tervan ja +lankkujen kauppiaita; melkoisia tappioita oli kauppahuone tosin +kärsinyt merellä englantilaisten ryöstöistä, mutta se pysyi viisaasti +enimmäkseen kuivalla maalla toisten liikkeitten sulaessa vedeksi ajan +vastuksissa. Kauppahuoneen päällikköinä olivat isä ja poika; mutta +harvoin lienee luontoäiti luonut erilaisempia osakkaita samaa +toiminimeä kantamaan. Kun minua kohteliaasti pyydettiin astumaan +konttorista, jossa vanhempi Björck valmisteli kirjeitä postiin, +sisähuoneisiin nuoremman Björckin luo, luulin ensin sinne tullessani +eksyneeni. Minä olin etumaisessa kahdesta huoneesta, jota lattiasta +kattoon asti koristivat iso kirjasto, kallisarvoiset kokoelmat ja +harvinaiset, kaikista maailman osista tuodut kukkivat kasvit. Toiseen +huoneeseen vievä ovi oli auki; minä näin kalpean, hoikan, tuskin +neljääkymmentä vuotta vanhan herran tutkistelevan niin innokkaasti +mikroskoopilla erästä jäkälälajia, ettei hän huomannut tuloani. + +-- Antakaa anteeksi, että häiritsen, sanoin minä koetettuani turhaan +ilmoittaa läsnäoloani semmoisissa tilaisuuksissa usein esiinpuhkeavalla +yskinnällä. + +-- Mitä nyt? kysyi nuorempi Björck kärsimättömästi ja kohottamatta +katsettaan työstänsä. -- Minulla ei ole aikaa; menkää isäni luo! + +Luultavasti oli monikin liikeasioissa kulkeva saanut niine hyvineen +lähteä pois, mutta minä en säikähtänyt niin vähästä. Kerroin tuovani +terveisiä eräältä herra Björckin vanhalta ystävältä, X:n seurakunnan +kirkkoherralta, Antti Rönnblomilta. + +-- Kah -- sanoi Björck ja pyyhkäisi kädellään otsaansa -- +Antepenultimukselta! Olkaa hyvä, käykää istumaan. + +Keskusteltuamme muutamia minuutteja satuin kummastellen kiittelemään +komeata ja sangen harvinaista alppiruusua, joka koristi ikkunakomeroa. +Samassa oli Björck aivan kuin muuttunut. Hänen kalpeille kasvoilleen +tuli punaa, hänen väsynyt katseensa alkoi haaveksivasti loistaa ja hän +rupesi tuntijan ihastuksella selittelemään sen kasvisuvun eri lajeja ja +mikä merkitys sillä oli heimossaan. Sitten hän siirtyi kertomaan +uudesta ja nerokkaasta järjestelmästä, jonka hän oli laatinut koko +kasvikunnan luonnollisista heimoista, esitti niiden edistymisen askel +askeleelta ja lopetti ihmeteltävällä, niin johdonmukaisella ja +vakuuttavan selvällä katsauksella koko elimelliseen elämään, että minä +hämmästyin. Tuo muusta suvustaan eroava suomalaisen Rotschildin poika +ei ollut ainoastaan oppinut, tiedemies, joka oli harjoittanut mitä +perinpohjaisimpia erikoistutkimuksia kaikilla luonnontieteen aloilla -- +hän näytti minusta ensiarvoiselta nerolta, joka oli varta vasten luotu +luonnon syvimpien salaisuuksien valaisijaksi ja niin avaran, niin +suuren järjestelmän laatijaksi, että ainoastaan yksi kuolevainen oli +ennen häntä tehnyt semmoisen: vuosisataisnero Linné. Kaksi tuntia oli +kulunut kuin unessa, kun meitä tultiin kutsumaan päivälliselle. + +Minä en voinut päästä ihmettelystäni. Suuri tutkija huomasi sen ja +sanoi puoleksi leikillisesti, puoleksi surumielisesti hymyillen: + +-- Teitä näyttää kummastuttavan, että kauppiaalla, kuten minä olen, on +liikaa aikaa käyttää luonnon tutkimiseen. Niin, se on usein +ihmetyttänyt itseänikin, mutta _fata trahunt nolentes_[5] Minun mieleni +teki aina sille uralle, mutta isäni tarvitsi liikekumppania... Minä +olen kiitollinen, että hän pitää minua vain kaksi tuntia päivässä +konttorissaan, ja totta puhuakseni hän on saanut hyödyllisemmän +apulaisen vaimostani kuin minusta. Suvaitsetteko astua sisään? + +Päivällispöydässä tapasin paitsi vanhempaa Björckiä, rakastettavan +rouvan, hänen miniänsä, ja kolme kaunista lasta. Me puhelimme sodasta, +kauppalaivaston ryöstöstä, hirvittävästä mahdollisuudesta, että +Ruotsikin yhtyisi vihollisiimme ... ei sanaakaan kasvitieteestä. +Nuorempi Björck istui äänetönnä ja ajatuksiinsa vaipuneena, kunnes isä +ojensi hänelle äsken postissa saapuneen kirjeen. + +-- Vinsentiltä! huudahti hän hehkuvin kasvoin. + +Minä en ymmärtänyt silloin hänen liikutustaan, samoin kuin en myöskään +ymmärtänyt, miksi puna samalla poistui hänen vaimonsa poskilta. +Muutamia vuosia myöhemmin tajusin paremmin niiden tunteiden +merkityksen. + +Kesäkuussa 1860 tapasin kolme tuon rakastettavan perheen jäsentä +Helsingissä, mihin he olivat tulleet muutamia päiviä aikaisemmin +vietettyihin maisterinvihkiäisiin. Sattumalta tapasimme toisemme +päivällisillä Kaivopuiston ravintolassa, tuttavuus uudistettiin, ja +aterian jälkeen ehdotti nuorempi Björck, joka silloin isänsä kuoltua +oli yksinään kauppahuoneen päällikkönä, että lähtisimme ajelemaan +vaunuilla kaupungin ympäristöön. + +-- Älkää kieltäkö meiltä seuranne huvia, lausui hän kohteliaasti. +Näettehän, että yksi sija on tyhjänä. Mutta varustautukaa ehkä vähän +vaivaloisellekin jalkamatkalle. Aion mennä tapaamaan muutamia vanhoja +ystäviä. + +Me istuuduimme komeihin vaunuihin, Björck rouvineen ja etuistuimelle +minä heidän vanhimman tyttärensä rinnalle. Hän oli kaunis +kuusitoistavuotias tyttö, yllään vaaleansininen musliinipuku ja päässä +amatsoonihattu; hän oli nopsajalkainen kuin orava ja nähtävästi +tottuneempi tanssimaan metsässä ja nurmikolla kuin pääkaupungin +kivikaduilla. Vaunut vierivät pitkin Unioninkatua ja edelleen +Pitkänsillan yli. Siihen ne pysähtyivät ja me laskeuduimme maahan. + +-- Saakohan tänä iltana kuulla laulua Kaisaniemessä? huudahti nuori +tyttö. -- Varmaankaan eivät vielä kaikki ylioppilaat ole lähteneet +pois. Voi, jos saisimme kuulla: "Riemun ruususet"... Ei, anteeksi ... +siitä laulusta tulee äiti aina suruiseksi... Mutta emmehän me menekään +Kaisaniemeen? + +-- Emme -- sanoi isä hymyillen -- me menemme Säästöpankille. + +Ja niin sanoen hän kääntyi kapealle, kiviselle polulle vasempaan päin, +ja me muut seurasimme häntä. Siitä alkaen minä olin seuraavien +tapausten äänettömänä, mutta mieltyneenä katselijana, tapausten, joiden +merkityksen oppinut luonnontutkija sittemmin uskoi minulle, tietämättä +kuitenkaan itsekään kaikista niistä hienoista säikeistä, jotka lähtevät +ihmissydämistä. Miekkonen, hän oli vielä neljänviidettävuotiaanakin +lapsi kaikessa muussa paitsi luonnon ihmeellisessä, suurenmoisessa +tieteessä, jossa hän oli jättiläinen! + +-- Säästöpankilleko? toisti nuori tyttö vähän kummastuneena. + +-- Sieltä on hyvin kaunis näköala, vastasi mustaviittainen rouva. + +-- Senhän te kyllä tiedätte, äiti, kun olette syntyisin helsinkiläinen, +huomautti hyppivä orava ja katsahti samalla harmistuneena +kasvitieteellisen puutarhan tammi- ja vaahterametsiin. -- Muita -- +lisäsi hän -- sehän on hyvin kummallinen kauniin näköalan nimi. + +-- Muuta kuin näköaloja ei siinä enää ole, huomautti hänen isänsä, kun +saavuimme rumalle, autiolle, kaalia ja perunoita kasvavalle +niemekkeelle, joka _voisi_ olla huvipuistona, mutta oli jäänyt +variksenpesäksi. + +-- No, mitä hauskaa nyt keksimme? kysyi vallaton tyttö juosten niemen +rannalle ja alkaen viskellä pieniä kiviä veteen. + +-- Koetahan heittää tuonne toiselle puolelle Kaisaniemeen, sanoi isä +leikillä, istuutuen kivelle lepäämään. -- Koeta, Viktorine; minä lupaan +sinulle oikein kauniin, uuden harson, jos se onnistuu. + +-- Tuonne ylikö? + +-- Niinpä niin, minä olen nähnyt, että siitä on ennenkin heitetty. + +Hän ei huomannut, että hänen puolisonsa silloin kääntyi toisaanne +salatakseen sumun, joka nousi nopeasti hänen kauniisiin sinisilmiinsä. + +-- Ei, en lupaa heittää sinne, mutta uida lupaisin, ellei vain +Kaisaniemessä olisi ylioppilaita, sanoi Viktorine nauraen. + +-- Senkin olen kerran ennen nähnyt tehtävän. Tiedäpäs, rakas Viktorine, +jollet olisi tyttö, niin olisit arvatenkin poika ja olisit perinyt sekä +nimesi että luonteesi eräältä, joka... Mutta miellyttääkö sinua +näköala, hyvä Amelie? Huomaatko, millainen tuoksu tulvii tänne lahden +toiselta puolen? Siinä on nuoruutta. Mutta minä tiedän paljon +kauniimman näyn, jota et sinä eikä moni muukaan helsinkiläinen ole +koskaan nähnyt, ja se näky nähdään tuolla Viheriän huvilan luona kello +kahden ja kolmen välillä aamulla... Käykö mielesi pahaksi? Anna +anteeksi; mielellään muistelee vanhoja aikoja silloinkin, kun +menneitten ruusujen seassa on okaita. Tänään on 9:s päivä kesäkuuta. +Tänään oli meidän määrä yhtyä, mutta ... minä taidan jäädä yksin +yhtymäpaikalle. + + + + +14. LUPAUKSEN MALJA POHJAAN. + + +-- Anteeksi -- sanoi samassa repaleinen ja lystikäs olio, joka oli +huomaamatta tullut aivan lähelle -- eikö minulla ole kunnia puhua +tehtaanomistaja Björckin kanssa? + +Lambert Severin Björck tarkasti nopeasti kysyjää, jolla oli kaikki +juopporentun tuntomerkit ja joka luultavasti oli ennen nähnyt +parempiakin päiviä. Sangen kulunut musta nuttu, joka otaksuttavasti oli +jonkun sääliväisen ylioppilaan lahjoittama, oli huonosti paikattu +kyynärpäistä ja kaulan alta kiinni ainoalla jäljellä olevalla napilla, +arvattavasti liivin puutteen salaamiseksi. Liian lyhyet housut +peittivät vain vaillinaisesti kurjia saappaitten tähteitä, jotka +kuitenkin sisällyksineen olivat jonkinlaisessa tanssikouluasennossa, ja +ohuita takkuisia hiuksia suojeli puoleksi hattu, jota ei rantajätkäkään +olisi huolinut, mutta joka kuitenkin oli sievästi kallellaan toisella +korvallisella. Kasvot, jotka samalla olivat nöyrät ja viekkaat, olivat, +selvistä naukkujen vaikutuksen merkeistä huolimatta, paras osa miestä, +sillä niistä näkyi jäännös hyväntahtoista sukkeluutta, joka melkoisesti +lievensi hänen rappiolle joutuneen olentonsa muuten renttumaista näköä. + +-- Onko sinulla mitään asiaa, ystäväni? kysyi Severin Björck, ottaen +konemaisesti kukkarostaan yhden senaikuisia uusia markan seteleitä. + +Olio kohautti olkapäitään, veti suutaan hyvin hullunkuriseen +irvistykseen, joka ilmaisi "etkö häpeä" ja "kiitoksia paljon" sanojen +keskiväliä, ja lausahti: + +-- Minä olin kuulevinani, että herra patruuna sanoi: ystäväni! +Sanoitteko niin, herra patruuna? + +-- Mitä tarkoitatte? vastasi Björck hämärästi muistellen jossakin ennen +nähneensä miehen. + +-- Mitäkö tarkoitan? Hm ... on niin monta naulavasaraa ja hammasratasta +päässä; on sattunut unohtumaan, että tänään on 9:s päivä kesäkuuta ... +mutta yhä olette vain sama viaton, pieni herra, jota me siihen aikaan +uskalsimme nimittää -- ja mies pani leveän kuononsa Severinin korvaan +-- _Hiireksi_. + +Björck veti kummastuneena päänsä vähän etemmäksi ja katseli miestä +tarkemmin. + +-- Mitä? huudahti hän, olethan _Pasha_? + +-- _Ita quidem, doctissime et celeberrime vir_;[6] silloin vanhaan +aikaan, kun meillä vielä oli "Unkarin viiniä kurkkuihimme". Mutta ajat +muuttuvat, herra patruuna, _et nos mutamur_.[7] Niin, olipa se toista, +kun sidoimme kolme kissaa yhteen Artaxerxeen porstuaan yöksi ja ukko +uskoi niitä Hekateksi, Tisifoneksi ja Megeraksi. Tai kun tappelimme +sällien kanssa Särkelän kujakadulla ja uskottelimme Fröbergin muorille, +että muka karkoitimme kummituksia -- tai kun palkkasimme yövartijat +huutamaan Stake ukon ikkunan alla, että kello on lyönyt kolmetoista -- +tai kun kuljetimme Aallonhalkojaa riemusaatossa tänne Säästöpankille... + +-- Kuules, Pasha, sinun pitäisi hävetä sanoessasi vanhaa toveria +herraksi... + +-- No Jumala siunatkoon sinua niistä sanoista, vanha Hiiri, sinä olet +yhä vielä kaltaisesi; mutta katsos, minä olen joutunut ikäänkuin hieman +hunningolle siitä lähtien, kun menetin paikkani Kalle Widefeltin +palveluksessa, joka nyt on tuomarina ------n kihlakunnassa. P--u vie ne +vanhat kumppanit, ei ole enää mitään veljeyttä maailmassa, he +kuvittelevat, että ihmisen pitää olla raitis kuin punaiseksi maalattu +kaivon kippa. + +-- Vai niin, sinä olet ollut käräjäkirjurina viime aikoina vai miten? + +-- Sihteerinä, _ita quidem_,[8] ja voisin nyt olla ruununvouti, jollen +olisi tarttunut kiinni Bonsdorffin kameraaliopissa. Muistatko vielä, +mitä sinä iltana vannoimme lupauksen maljaa juodessa? Mutta sinähän, +muistaakseni, istuitkin silloin ja sepittelit runoja kuutamosta... +Sanopas, millä hullun kurilla _sinusta_ on tullut tehtaanisäntä? + +-- Niin sattuu, hyvä Pasha. Isäni tarvitsi liikekumppania; hänen +tähtensä kävin tervaan ja lankkuihin käsiksi... + +-- Ja nait serkkusi, pienen, sievän ja rikkaan pikku Amelie Ewersin... +Nöyrin palvelijanne, pyydän patruunattarelta anteeksi rohkeuttani. + +-- Kun isäni kuoli vuosi takaperin, lopetin kaupan, joka ei minua +koskaan miellyttänyt, ja pidin vain rautatehtaan, jota muut hoitavat +paremmin kuin minä. Minulla on muutamia ystäviä tiedeseurassa, vaimoni +ja vanhin tyttäreni tahtoivat päästä näkemään maisterinvihkiäisiä, ja +siten olen täällä. Mutta sanohan, mitä on tullut tutkintotovereistamme, +joiden piti saapua tänne tänään? Minä en ole kuullut juuri mitään +heistä siitä lähtien, kun hajosimme avaraan maailmaan. + +-- Siitä minä kyllä teen selvän, minä olen pitänyt heistä kirjaa; he +ovat kaikki tyynni saaneet maksaa takauksia minun puolestani. Minun +periaatteeni on kerta kaikkiaan, etten koskaan maksa pois rahoja, kun +ei minulla niitä ole. Muistathan Reniuksen, joka puhui vain yhden sanan +aina neljännesvuodessa; kukapa olisi luullut hänen pääsevän asessoriksi +V:n hovioikeuteen? + +-- Sen tiedän. Mutta entä me seitsemän, Pasha, me seitsemän? +Esimerkiksi _Alonzo_? + +-- Alonzo vannoi, että hänestä kerran tulisi Suomen Homeros. Hän +vetelehti yliopistossa kahdeksan vuotta, sai vihdoin suoritetuksi pikku +teologian ja lienee kirjoitellut rakkausjuttuja Vanadis-lehteen. Niihin +suurtöihin hän tyytyi, nai vihdoin rikkaan vaskisepän lesken ja pysyi +"omana herranansa", kuten hän aina oli ollut. Mutta vaskisepillä ei ole +koskaan onnea, asiat kävivät nurinpäin, ja niin miesparka kuoli +lainatakissa kuusi vuotta takaperin. Sillä tavoin voi hutilus päästää +menemään todellisen onnensa. + +-- Herramme edessä olemme me kaikki hutiluksia. _Antepenultimukselle_ +on käynyt paremmin. + +-- Vai tiedät sen? Hänhän se muistaakseni lupasi opettaa kaikki +torpparit lukemaan kreikkaa. No niin, kukapa tietää, mitä hän vielä voi +saada aikaan. Hänestä tuli koulumies, siitä kiltistä pojasta, ja oikea +peijakas hän olikin vaatimaan lauseoppia. Koottuaan koko joukon +kaksinkertaisia virkavuosia hän keksi ruveta papiksi, mutta aina sattui +hänellä olemaan yskä vaalia saarnatessa, ja nyt hän onkii kreikkalaisia +särkiä köyhässä 90 tynnyrin pitäjässä jossakin Pohjanmaalla. + +-- Niin kelpo mies! Minä olisin hänestä tehnyt piispan. Mutta pitkä +_Tusse_, jolla oli niin huono pää kömpelössä ruumiissa, mitä hänestä +tuli? + +-- Tussestako! Niin, hän huusi kuin peikko saarnastuolissa ja sai +kaikki paikat, mihin vain haki. Ja vaikkei hän saanutkaan käännetyksi +kreikkalaista kirkkoa, niin käänsi hän ainakin kuusi tai seitsemän +pitäjää ylösalaisin ja oli jo tullut aika lihavaksi rovastiksi, kun +läkähtyi lihapalaan. Mutta luuletko, että hän olisi lainannut minulle +viittä ruplaa rehellistä nimeäni vastaan. Ei, hän sylkäisi tarkasti, +kuten hänen tapansa oli, ja käski antaa minulle keittiössä tuopillisen +kaljaa. + +-- Tussekin on siis poissa näiltä mailta!... Mutta entä _Hevonen_, +jonka piti täyttä neliä viedä Suomen rajat Vienanmerelle asti? + +-- No, nelistää hän kyllä saikin komissionimaanmittarina. Mutta eräänä +päivänä hänen piti suoraa päätä mennä liejukon poikki, ja kun hän +kerran sai jotain päähänsä, ei hän sitä enää saanut sieltä pois. Niinpä +hän läksikin painaltamaan jäykkänä ja sääret vääränä, kuten hänen oli +tapana, ja kun hän pääsi keskelle hyllyvää paikkaa, alkoi tie viedä +alaspäin, sehän on selvää, ja siinä oli _hänen_ rajansa. + +-- Jo kolme kuollut seitsemästä! Kun kaikki käydään läpi, taidat sinä, +Pasha, olla ainoa, joka et luvannut enempää kuin saatoit täyttää. + +-- Panin parastani, näetkös; koetin parastani. Vannoin suorittavani +pienen kameraalitutkinnon sinä syksynä, ja sen teinkin kuin kelpo mies, +mutta Nordström juonitteli akumenttiveroissa ja tilanjaoissa, joista ei +edes Tulindbergkään ollut selvillä. Niin, lupasinhan myöskin maksaa +kaikkien iloisten ylioppilaiden velat, mutta ... voisitpa lainata +minulle kympin rehellistä muotoani vastaan ... tahto on hyvä, +näetkös... + +Björck ojensi hänelle hymyillen kahdenkymmenen markan setelin. + +-- Tule luokseni huomisaamuna varhain, sanoi hän, niin puhelemme vähän +räätälisi kanssa! + +Pasha alkoi itkeä. + +-- Etkö häpeä -- vastasi hän kummallisesti irvistäen -- kun rupeat +täyttämään _minun_ lupaustani? Kuka vastaa siitä, etten vielä itsekin +voi sitä täyttää? Mutta jos sinua huvittaa, niin olkoon menneeksi, minä +en ole koskaan kateellinen, kyllä minä suon ystävilleni kaiken sen +vähäisen kunnian, mitä olen aikonut itselleni. Mikset kysy +Aallonhalkojaa? + +-- Aallonhalkoja erotettiin, kuten tiedät, ja hän matkusti Kreikkaan. + +-- Oh hitto! Aallonhalkojassa oli tavallista parempaa hamppua, häntä ei +ollut oikeastaan aiottu halvaksi havaslangaksi. Mehän nimitimme hänet +kuninkaaksi, mihin hänen kruununsa on joutunut? + +-- Sanotaan, että vuonna 1835 eräs mahtava puolue Kreikassa oli +tyytymätön Otto kuninkaaseen ja siihen pienehköön alaan, joka +kreikkalaisille oli annettu rauhanteossa. Tuo puolue suunnitteli koko +Turkin vallan kukistamista. Aallonhalkoja oli mainion Miauliin tyttären +poika. Eräs palikari keksi hänen jälkensä, etsi hänet ja aikoi asettaa +hänet kapinan johtajaksi. + +-- Vahinko, ettei Alonzo saanut sitä tietää; hän olisi siitä saanut +sievoisen romaaninpätkän Vanadis-lehteen. Aallonhalkojasta olisi tullut +muhkea keisari, joksi hän oli luotu ja joksi Herramme oli hänet +sinetillään leimannut. Mutta kuinka kävi? Tuliko hänestä keisari? Anna +anteeksi, minä en ole viime aikoina pitänyt lukua kaikista uusimman +ajan historian pikkuseikoista. + +-- Ei, hänestä ei tullut keisaria, ei vielä. Kun hän nousi maihin +Kreikkaan, oli Otto kuninkaan valta lujittunut ja Turkin kanssa oltiin +rauhassa. Vinsentin äidin olivat turkkilaiset tappaneet, sen oli +Vinsentti vannonut kostavansa ja sentähden hän on ollut kaikkialla +Turkin maakunnissa, missä vain on ollut kapinaa ja vapaussotaa. Mutta +nyt hän kirjoittaa ruvenneensa everstinä Kreikan palvelukseen ja toivoo +pääsevänsä käymään tänä kesänä Suomessa matkatessaan Pietariin +lähetyskunnan jäsenenä. + +-- Vai niin, vai kirjoittaa hän sinulle, se kunnon poika? Lemmon +hauskaa tavata häntä. Lyönpä vetoa, että hän vielä menisi takaukseen +puolestani. Mutta kas miten korea vene soutaa rantaan! Mitähän on +sellaisillakin ihmisillä tekemistä Säästöpankin raunioilla? + +Pashan kummastukseen yhtyivät kaikki läsnäolijat. Upeasti koristettu +vene täynnä muukalaisen näköisiä merimiehiä laski varovasti niemen +rantaan, ja maalle nousi pitkä, kreikkalaiseen univormuun puettu +upseeri. + +Hetkisen kuluttua olivat vanhat ystävät Severin Björck, Hiiri, ja +Vinsentti Ek, Aallonhalkoja, toistensa sylissä. + +Vinsentti oli paljon muuttunut. Hänen muinoin kukkea ihonsa oli etelän +auringon paahtama; hänen nuoret piirteensä olivat käyneet teräviksi ja +ankariksi; hänen pitkät, mustat viiksensä tekivät hänet melkein +tuntemattomaksi; hänen katseessaan, joka sinä hetkenä loisti lempeänä, +oli jotakin kuninkaallisen käskevää. Siitä kaikesta huolimatta oli +hänen kauniissa, miehekkäässä olemuksessaan kuvaamaton surumielisyyden +leima, jota ei mikään ylpeys voi haihduttaa, ei mikään ilo lieventää, +ei mikään voitto milloinkaan enää korvata -- _harhaan joutuneen elämän_ +leima! + +_Hän_ tunsi sen; hänen ystävänsä ei sitä tuntenut. Ja kuitenkin +saattoivat nuo kaksi, niin pitkän ajan kuluttua kohdatessaan toisensa, +kumpikin sanoa toisilleen: mitä olisikaan sinusta _voinut_ tulla ja +mitä sinusta _on_ tullut? Oi ylpeätä, mahtavaa voimaa, joka olisi +voinut kantaa maansa hartioillaan kunniaan ja täyttää maailman +mainetöillään! Oi suloista, rikasta, lämmintä kevättä, joka olisi +voinut levittää valonsa äärettömäin ketojen yli ja saada mitä +suurimmat, jaloimmat laihot kasvamaan isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi! +Mitä on tullut niistä? Ei mitään, ei mitään ... hyödyttömien +taistelujen arpi, sulamattomille hangille heijastunut valon välke, +haihtuva huokaus, ilvehtivä unelma ja jäljettömiin häipyvä elämä! + +-- Minä tulin päivällä, sanoi Vinsentti vieraanvoittoisella +ruotsinkielellä. -- Mutta kuinka? Onko meitä vain kaksi jäljellä +seitsemästä? + +-- Pyydän kaikkein nöyrimmästi anteeksi, herra ... herra ... no, lempo, +sano itse, miksi sinua pitää sanoa, Aallonhalkoja!... Mutta asia onkin +niin hullusti, että meitä on kolme jäljellä. + +-- Pasha! huudahti Vinsentti ja pudisti lujasti hänen kättään. + +-- No, missä on kruunusi, sinä maailman hallitsija? jatkoi Pasha tyhmän +rohkeasti, mutta säpsähti Vinsentin silmien synkkää salamaa ja kiiruhti +oikaisemaan erehdystään. -- Minä tarkoitan -- lisäsi hän nöyrästi -- +että sinä aina olit poikien kaunistus, kuin kruunu meidän keskellämme, +ja sen tähden voisit sinä minun mielestäni soudattaa meidät yli tuonne +Kaisaniemeen juomaan vanhain aikojen maljaa. Tämä on niin hirveän kuiva +ja kivinen, tämä Säästöpankki nykyjään. + +-- Sen me teemme, vastasi Severin Björck. + +Mutta Vinsentti Aallonhalkoja ei kuullut heidän sanojaan. Hän seisoi +kalpeana ja äänetönnä muinoisen Amelie Ewersin rinnalla, joka oli hänet +nähdessään vaipunut tajuttomana tyttärensä syliin. + +-- Kuulepas mitä minä sanon, Aallonhalkoja! kuiskasi repaleinen +kumppani hiljaa hänen korvaansa. -- Hän ... mikset ottanut häntä? Miksi +lähdit kuin narri onnesi mailta?... Hän ei ole koskaan rakastanut +ketään muuta kuin sinua! + +Vinsentti Aallonhalkoja ei vastannut. Sama kyynel, joka kerran vieri +kenenkään näkemättä purjeeseen, tunkeutui uudelleen vastustamattomasti +esiin hänen tummasta silmästään. Samassa kajahti ylioppilaslaulu +raikkaana ja täyteläisenä lahden toiselta puolen Kaisaniemen puiston +vihreältä rannalta: + + Riemun ruususet taimi ei konsana mullassa maan; + Lempihän itsekin sydänrauhas karkoittaa. + Kentillä uskon ja toivon ne vaan + Iäti kukkia luovat. + Kuule kuinka henget niistä suloviestin tuovat! + + + + + + +AULANGON PASTORINVAALI + +Suomentanut Aatto S. + + + + +1. MAANTIELLÄ. + + +Pilvisenä, lumisena iltapäivänä joulukuussa vuonna 185-- lähestyivät +Aulangon[9] pitäjän kirkkoa sellaiset leveät ja kevyet ajoneuvot, jotka +Etelä-Suomessa tunnetaan Uskelan rekien nimellä. Pitäjä on maamme +länsiosan suurimpia. Lakkaamattomasta lumisateesta ja pyryilmasta +olivat tiet jo toista viikkoa olleet melkein mahdottomat kulkea, ja +lumireet olivat turhaan koettaneet tasoitella yhä uudelleen kasaantuvia +kinoksia. Hitaasti ja vaivalloisesti taivalsi pieni, avonainen reki +toivottomalta näyttävää tietä, sillä lumi täytti täyttämistään vieläkin +kaikki niiden harvojen matkustavaisten jäljet, jotka ennen pyryn +alkamista olivat uskaltautuneet hankalan kelin varaan. Lyhyt talvipäivä +alkoi jo pimetä eikä vieläkään ruvennut tuossa metsäisessä seudussa +näköala avartumaan kirkon viereiselle tasangolle lumipukuisten kuusien +ja koivujen välitse. + +Reen etuistuimella istui vanha kyytimies, jolla oli yllään +lammasnahkainen, muinoin valkoinen turkki ja päässään ruskea, +koirannahkainen lakki, ja joka lakkaamatta maiskautti suullaan +hoputtaakseen hevosta ja lyödä sivalsi näön vuoksi silloin tällöin +lyhytvartisella ruoskallaan kinoksia. Reen peräpuolella istui +yksinään mies, joka mustasta kalmukkilaisturkista ja sisustetusta +hylkeennahkalakistaan päättäen oli jonkinlainen herrasmies, vaikka vain +halpa-arvoista tai vaatimatonta lajia, koska hän ulkoasunsa puolesta +hyvin vähän erosi kyytimiehestänsä. Pyryisen ilman halki tunkeutui +ajoittain heikko kuun säde valaisten nuoren, noin kolmikymmenvuotiaan +miehen kalvaita kasvoja ja kuvastuen hänen suuriin, kirkkaisiin +silmiinsä. Matkustaja kumartui tuon tuostakin vähän malttamattoman +näköisenä katsomaan sivulle, eikö jo metsä kenties loppuisi, ja +aloitti, saadakseen ajan paremmin kulumaan, suomeksi seuraavan +keskustelun kyytimiehen kanssa. + +-- Onko vielä pitkältikin pappilaan? + +-- Kaksi tai kolme Venäjän virstaa; ja nekin ovat jo menossa, kuului +kyytimiehen vastaus. + +-- Tunsitteko rovasti Ödmark-vainajan? kysyi matkustaja taas hetkisen +perästä. + +-- Jotakuinkin. Minä olin hänellä renkinä seitsemän vuotta. + +-- Oliko hän jumalaapelkääväinen mies. + +-- Olihan hän pappi, vastasi kyytimies välinpitämättömästi. + +-- Kuulkaas, hyvä ystävä -- jatkoi matkustaja taas hetkisen vaiettuaan +-- minä en pyydä teitä puhumaan mitään pahaa entisestä isännästänne. +Mutta tahtoisin mielelläni tietää, miten hän on hoitanut seurakuntaa ja +missä kunnossa minä saan ottaa sen vastaan, sillä tuomiokapituli on +määrännyt minut väliaikaisesti sitä hoitamaan. + +Kyytimies käännähti ja katsoi nuorta matkustajaa puolittain uteliaasti, +puolittain epäilevästi. + +-- Minä luulin -- vastasi hän -- että pastori olisi lähin mies siihen +virkaan. + +-- Pastori Idegran on seurakunnan kappalainen, vanhempi ja ansiokkaampi +minua, mutta luultavasti hänellä on kylliksi tekemistä omassa +virassaan. + +-- Kaiketi niin lienee, vastasi kyytimies astua tallustellen reen +vieressä lumessa ja koettaen viisailla, harmailla silmillään saada +matkustajan katseesta selville, olisiko parasta puhua vaiko olla vaiti. + +Tutkimuksen tulos oli varmaankin tyydyttävä, sillä kun mies oli +hetkisen epäröinyt, alkoi sanasäkki hiljakseen purkautua, vaikka oikea +suomalainen vieraan seurassa tavallisesti sen sulkee jurosti vaieten. + +-- Vai niin, sanoi mies, maisteri on pappi ja tulee nyt hoitamaan +meidän seurakuntaamme? Antakaa anteeksi, että olen rohkea ja kysyn +nimeänne ja arvoanne. + +-- Nimeni on Erland Stjernkors ja arvoltani olen maisteri enkä mitään +muuta. Te voitte puhua minulle aivan suoraan, sillä seurakunnan parasta +minä vain tarkoitan. + +Mies astui astumistaan lumessa eikä vastannut. Hetkisen kuluttua hän +rykäisi ja sanoi: + +-- Ei kaikki valkeata ole, mikä lumen alla näyttää valkoiselta. + +-- No, täydellisyyttä ei meidän sovi missään vaatiakaan. Toivoakseni +pastori Idegran on hyvä sielunpaimen. Mutta Aulanko on suuri +seurakunta; hän tarvitsee apulaisen. + +-- Niinpä niin, sanoi mies, pastori on toimekas maanviljelijä, ja +paitsi kappalaisen virkataloa on hänellä kolme omaa taloa. Minä kuulin +hänen sanovan sunnuntaina pitäjänkokouksessa, että hän hoitaisi koko +seurakunnan, koska on niin puute papeista tähän aikaan. Pastorin täytyy +parantaa asioitaan armovuosilla; hänellä on vain kaksi aittaa täynnä +ruista, paitsi viinapannua ja sitä, mitä hän on lainannut puolelle +pitäjälle. + +-- Te ette puhu hyvää pastorista, ystäväiseni. Ehkä hän auttaa montakin +köyhää jyvälainoilla. + +-- Miksei? Jyviä ja rahaa. Kuusi markkaa sadalta korkoa vain ja tynnyri +kahdeksan kappaa vajaaksi annettaessa, mutta jos lainataan rahaa, +kirjoituttaa neljä ruplaa, vaikka köyhälle lähimmäiselleen antaa kolme, +Sentähden pitää hänestä tulla rovastivainajan seuraaja. + +-- Se on varmaankin väärinkäsitystä -- virkkoi matkustaja vakavasti -- +ja minä olen varma siitä, että te ette tunne pastori Idegrania +läheskään niin hyvin kuin tunsitte rovasti Ödmark vainajan. Olihan hän +toisenlainen mies, vai kuinka? + +-- Oli kyllä. Rovasti ei koskaan surrut kopekoita. Hän antoi mennä +tuhat tynnyriä vuodessa kuin seulasta. Hän kävi metsästämässä kuin +prinssi, ja yöt päivät oli vieraita pappilassa, ja yöt päivät pelattiin +korttia ja lautapeliä, ja rengit, jotka vartoivat ulkona pakkasessa, +saivat aina lasin herrojen totia. Kuusi juottovasikkaa tapettiin +keväisin ja kuusi syksyisin, mutta eiväthän ne pitkälti riittäneet, +paljon enemmän ostettiin niitä vielä lisäksi, puhumattakaan häristä, +lampaista ja sioista. Kerran viikossa lähetettiin minut kaupunkiin +hakemaan kahvia, sokeria, arakkia ja rommia, ja joka kerta minä palasin +kuorma täynnä. Vierasvarainen mies oli rovasti vainaja, ja sentähden +hän joutuikin suurista tuloistaan huolimatta korviaan myöten velkoihin. + +Matkustaja näytti olevan epätietoinen, tuliko hänen jatkaa keskustelua +vai eikö, mutta uteliaisuus tai ehkä jokin parempi vaikutin pääsi +vihdoin voitolle ja hän virkahti taas: + +-- Ylenmääräiset hyveet saattavat helposti muuttua vioiksi. Rovasti +Ödmark oli ehkä vierasvarainen, hyväluontoinen mies ja joutui köyhäksi +petollisten ystävien tähden. + +-- Niin, hyväluontoinen hän oli. Jos tuli kerjäläinen, sai hän kyllä +vasikanpaistia keittiöstä ja lasin tai kaksikin viinaa palan paineeksi, +jollei sattunut olemaan parempaa tavaraa kotona. Iloinen mies oli +rovasti vainaja samalla; hän saattoi juoda aikalailla koko yön, eikä +sitä huomannut hänestä enempää kuin jos olisi lasissa ollut kaljaa ja +maljassa siirappia. Kun sunnuntaiaamu joutui ja hänen oli saarnattava, +pesi hän kasvonsa kylmällä vedellä, joi lasin maitoa, ja laittautui +kirkkoon hetkeäkään nukahtamatta ja saarnasi niin kauniisti +kohtuullisuudesta ja säästäväisyydestä ja jumalisesta elämästä, että +kaikki ämmät itkivät penkeissään. Kirkosta hän meni kotiin syömään +päivällistä ystäviensä seurassa. Ja kun hän oli maannut yhden tai kaksi +tuntia aterian jälkeen, otettiin taas lautapeli esille, ja sitten +pidettiin taas hauskaa aina lähelle aamua. Sillä katsokaas, rovasti +vainaja tiesi, miten tuli elää ja olla: hän oli nuorena ollessaan +saarnannut hovissa. + +-- Minä olen kuullut sanottavan, että rovasti oli ollut hovisaarnaajana +kuningas Kustaa IV:n Aadolfin hovissa. Mutta se kuningas ei kärsinyt +kenenkään mässäämistä, ei ainakaan pappien. + +-- Niin, _se_ kuningas! oikaisi kyytimies hyvin mielissään +historiallisista tiedoistaan. -- Mutta, katsokaas, hän olikin toisen +kuninkaan hovissa, ja sen minä kuulin toisenkin kerran emännöitsijältä, +vanhalta mamseli Sebreukselta tai Seebralta, joksi häntä sanoivat ja +joka oli tullut rovastivainajan mukana Ruotsista. Rovastivainaja +palveli Kaarle XIII:n hovissa, joka oli olevinaan jumalisempi kuin +olikaan ja piti paljon kauniista saarnasta kirkossa ollessaan ja +pienistä koiruuksista kotona ystävien kesken. Ja kun Aulanko tuli +avoimeksi noin nelisenkymmentä vuotta takaperin, kirjoitti kuningas +tänne -- sillä, nähkääs, rovastivainaja oli täältä syntyisin -- ja +toimitti hänelle paikan. Hän oli silloin nuori huitukka, kuudenkolmatta +vanha, ja sentähden hän elikin kauemmin kuin pitäjän vanhat ja nuoret; +mutta koska hän oli saanut kaapunsa korkeilta herroilta, saivat asiat +olla sillään, eikä hän milloinkaan kuullut moitteen tapaistakaan +piispalta tai tuomiokapitulilta. Ja mitäpä hyötyä siitä olisikaan +ollut? Toimittihan hän virkansa kuin mies ainakin. + +-- Mutta -- sanoi matkustaja huoaten, paremmin itsekseen kuin +kyytimiehelleen -- mimmoinen sitten onkaan seurakunta, joka on +neljäkymmentä vuotta ollut semmoisen kirkkoherran ja semmoisen +kappalaisen hoidettavana? + +-- No, vastasi kyytimies, voisipa huonommastikin olla. Ehkä täällä +juodaan vähän enemmän ja tapellaan vähän enemmän ja varastetaan +vähän enemmän kuin muissa seurakunnissa. Mutta täällä pidetään +jumalanpalvelus joka sunnuntai ja kylänluvut joka kevät, ja lapset +kastetaan ja ruumiit haudataan ja morsiusparit vihitään ja ihmiset +käyvät ehtoollisella, kuten muissakin seurakunnissa. Tosin oli +papinkappojen maksu tässä jokin aika sitten vähän niin ja näin, mutta +nyt on pastori vuokrannut saatavat yliopistolta, ja hän ne kyllä kokoo. + +-- Käyvätkö ihmiset kirkossa? + +-- Miten sattuu. Muutamat vanhanaikuiset käyvät joka sunnuntai, mutta +useimmat kerran vuodessa, ja silloin he käyvät ripillä. Niin, ne +nimittäin, jotka käyvät. + + + + +2. KYYTIMIEHEN KERTOMUS. + + +Matkustaja istui hetkisen syviin ajatuksiin vaipuneena. Sitten hän +virkahti taas: + +-- Minä olen kuullut sanottavan, että rovasti Ödmark oli kahdesti +naimisissa. + +-- Neljä rouvaa hänellä oli, vaikkei kaikkia yht'aikaa. Ensimmäinen oli +ranskalainen neiti, ja häntä paleli tässä maassa kesät talvet, yöt +päivät, kunnes hän paleltui kuoliaaksi. Hänestä oli rovastilla poika, +joka lueskeli ylioppilaana Turussa, mutta hänet ammuttiin kuoliaaksi +teirijahdissa. Toinen rouva oli ruotsalainen emännöitsijämamseli; hän +oli kuusi vuotta ruustinnana ja hänellä oli kaksi pientä lasta, +suloista kuin kaksi enkeliä, mutta ne hukkuivat samana päivänä järven +rantaan. Kolmas ruustinna oli erään porilaisen raatimiehen tytär, ja +hänen mukanaan rovasti sai monta tuhatta riksiä, mutta ne olivat vain +kuin pisara meressä. Häneltä jäi kaksi pientä poikaa: toisesta tuli +sittemmin upseeri, ja hänet hakkasivat turkkilaiset palasiksi; toinen +meni merille ja karkasi Amerikkaan. Sitten rovasti nai neljännen +kerran, nyt nuoren, köyhän papin lesken. Hän oli kolmekymmentä vuotta +nuorempi rovastia ja korea kuin päivänpaiste, mutta hän kävi aina +mustissa, surren ensimmäistä miestään, pastori Vennerströmiä; hänellä +ja Ödmarkilla oli kuusi lasta, ja ne kaikki olivat Vennerströmin +eivätkä isänsä näköisiä. Hän oli ruustinnana yksitoista vuotta ja itki +piloille soreat silmänsä. Jumala siunatkoon häntä; siitä on nyt +kahdeksan vuotta, kun hän eräänä yönä makasi sairaana eikä ollut saanut +unta moneen yöhön. Mutta rovastilla oli juuri silloin kaukaisia +vieraita; eräs niistä soitti viulua, toinen klarinettia ja kolmas +lauloi iloisia lauluja. Ja kun he olivat soittaneet ja laulaneet koko +yön läpeensä, toi piika aamulla sanan, että ruustinna oli kuollut. + +-- Mitä rovasti sanoi siihen? + +-- Hän ei sanonut mitään, hän sulkeutui kamariinsa, ja toisena päivänä +hänen oli saarnattava, mutta hän meni kirkkoon kauluksetta, ja silloin +hän sanoi pastorille: saarnaa sinä, veli Idegran; minulta unohtui +teksti, vaimoni näet kuoli. Ja siitä alkaen vallitsi hiljaisuus puolen +vuotta pappilassa. Mutta puolen vuoden perästä tuli Apollonia, +ruotsalaisen ruustinnan, rovastin toisen rouvan sisar, ja hänen oli +määrä hoitaa lapsia, ja niin elämä muuttui taas entiselleen. Sillä, +nähkääs, Apollonia tahtoi olla rovastille mieliksi ja saada hänet +iloiseksi jälleen. Sanotaanpa hänen varustautuneen viidenneksi... Pysy +tiellä, hevonen! + +-- Mutta rovasti ei enää nainut, vai miten? + +-- Niin tuhma en ollut, sanoi kettu rotan raudoille. Se nainen on ihan +pahin velho, osaa katsoa kolmelle ilmansuunnalle yht'aikaa, ja tiesihän +koko kirkonkylä, miten hän hoiti lapsia. Kun rovasti oli saapuvilla, +saivat ne siirappivoileipää, mutta tukkapöllyä, kun hän oli näkyvistä. +Kaksi kuoli tautiin tai nälkään, en niin tarkoin tiedä; kolmas kuoli +häkään, neljäs tuli hulluksi, viidenneltä halvautuivat kumpaisetkin +jalat. Ei rovasti vainajalla ollut mitään iloa lapsistaan. + +-- Ettekö sanonut, että neljänneltä rouvalta jäi kuusi lasta? + +-- Kuusiko? Niin, kuusi häneltä jäi. Paitsi halvattua poikaa ja hullua +tyttöä on vielä elossa vanhin sisar, neljä- tai viisitoistavuotias, +mutta onko hän viekas vaiko hullu, sitä minä en tiedä. Ihmiset eivät +häntä näe koskaan, mutta sanotaan hänen eniten kaikista kuudesta olevan +äitinsä kaltainen. + +-- Laupias Jumala, millaiseen viheliäisyyteen minun pitää joutua! Eikö +niin monen onnettomuuden huomattu koskaan koskevan rovasti Ödmarkiin? + +-- Jos te, maisteri, kun olette oppinut mies, voitte huomata ihmisestä +enemmän kuin ulkomuodon, niin ymmärrätte enemmän kuin minä. Kahdeksana +viimeisenä vuotena tuli rovastivainajan kaunis, ruskea tukka +valkoiseksi kuin lumi, ja usein nähtiin hänen seisahtuvan kesken +puhettaan ikäänkuin kuuntelemaan toista, jota ei kukaan kuullut. Ja +toisinaan, kun vanhat juomaveikot mässäsivät hänen ympärillään, katseli +hän ikkunasta ulos pimeään ja ikäänkuin nyökäytti päätään jollekin, +joka seisoi ulkona talviyön pakkasessa. Mutta sattuipa sitten joku +häntä ravistelemaan; silloin otti hän väkevän totilasinsa ja joi heidän +kanssaan, kasvoilla kummallinen, keskivälinen ilme, niinkuin olisi +tahtonut yht'aikaa sanoa "piru vieköön"-kirouksen ja "Jumala +auttakoon"-avunhuudon. Ja kun hän oli juonut pari tai kolme lasia, +tapahtui, mitä ei koskaan ennen ollut tapahtunut, että se alkoi näkyä +hänestä, ja se tuotti toisille herroille iloa. Siellä oli etenkin eräs +vanha jahtimestari -- maisteri tuntee ehkä jahtimestari von Holbachin, +joka ei osaa puhua kolmea sanaa kiroamatta niin että uunit halkeilevat? +-- hän oli pahimpia joukosta, ja sitä lähinnä laamanni Åkerström, joka +ei koskaan käy levolle, ennenkuin on juonut puoli tuoppia rommia, +vaikka hän istuukin aika suorana kihlakunnan oikeudessa -- ja sitten +patruuna Arvelin, joka omistaa Kallisten kartanon aivan pappilan +vieressä, vaikka koko hökötys kuuluu olevan velasta pastorille +kiinnitettynä. Ne kolme ja muut, joita matkusti jos jostakin, pitivät +rovastia joka ilta hyvällä tuulella. Jahtimestari kiroili neljän miehen +voimalla, laamanni joi kaikkien puolesta ja patruuna lauloi kaikkien +puolesta, silloin kun eivät pelanneet korttia. Eräänä iltana -- ei, yö +silloin oli, noin kahden ja kolmen välillä aamupuolella -- istuivat +kaikki neljä pappilan suuressa salissa ja uhkailivat lähteä toisena +päivänä kiertämään karhua. Mutta rovastivainaja oli kasvoiltaan +tavallista kelmeämpi ja katsoi useasti ikkunasta, kuten hänen oli +tapana, ja silloin tapahtui jotakin. Mutta mitäpä maksaisi vaivaa puhua +siitä? Maisteri vain nauraisi. + +-- Puhukaa suoraan. Kertomuksenne ei ole semmoinen, että se juuri +naurattaisi. + +-- Olkoon menneeksi, koska matka paremmin joutuu, kun puhelee hiukan. +Pysy tiellä, hevonen; tässä on silta!... Mihinkä lopetinkaan? Niin, +rovastivainaja istui käsivarret ristissä ikkunalautaa vasten nojallaan +ja katsoi ulos, ja rovastin vanha renki Joonas -- joka mennä vuonna +menetti toisen silmänsä ampuessaan oravaa -- istui puolinukuksissa +salin uunin luona; olen kuullut sen häneltä itseltään... + +-- Ehkäpä hän olikin aivan nukuksissa, kun hänellä oli vain yksi silmä. + +-- Johan minä sanoin, että maisteri vain nauraisi koko jutulle. Mutta +samapa se. Joonaan hommana oli piippujen puhdistus, eikä hänellä siis +ollut pitkiä aikoja välillä nukkua. Kun hän siinä sattui katsahtamaan +ikkunaan päin, sinne missä rovastivainaja istui, näki hän yht'äkkiä +kaikki ruudut täynnä vaimojen ja lasten kasvoja, jotka kurkistelivat +sisään ikkunasta, ja silloin oli marraskuun alku ja turkasen kylmä +ulkona kolmen ja neljän välillä aamulla. + +-- Sanoittehan äsken kellon olleen silloin kahden tai kolmen paikoilla. + +-- No niin, ehkäpä kaksi tai kolme, eihän kukaan katsonut kelloa siihen +aikaan vuorokaudesta. Joonas arveli alussa niitä kylän väeksi, joka oli +tullut katsomaan ikkunoista, niinkuin on tapana pidoissa. Mutta kylmä +väre karmi hänen selkäpiitään, kun hän muisti, että oltiin toisessa +kerroksessa. Ja samassa hän tunsi kasvot toisensa perästä, ja uskokaa +tai naurakaa, maisteri, siinä olivat kaikki neljä ruustinnavainajata ja +kaikki yhdeksän lapsivainajata ja vielä useita lisäksi, ja Joonas +arvasi kyllä, ketä ne olivat, vaikkei hän huolinut puhua. He seisoivat +niin lähellä ikkunaruutua, että heidän nenänsä ja poskensa ikäänkuin +litistyivät lasia vastaan, ja kaikki näyttivät kummallisen kalpeilta ja +surullisilta, mutta eniten kaikista neljäs ruustinna. Rovastivainaja +vain nyökäytteli heille päätään, kuten hänen oli tapanaan, ja sitten ei +hän enää nyökäytellyt, vaan oli aivan hiljaa. Silloin nousi +jahtimestari, joka ei ollut mitään nähnyt, hän kun oli selin ikkunaan +päin, ja kiroili tapansa mukaan, niin että tyhjät lasit helisivät, ja +kävi pudistelemaan rovastivainajata, ettei tämä nukkuisi ikkunan +viereen. Mutta kas, se onnistuikin sillä kertaa niin huonosti, että +rovastivainaja pudota retkahti lattialle, ja silloin olivat hänen +päivänsä lopussa. Siitä on nyt juuri parhaiksi viisi viikkoa... + +Kyytimies vaikeni ikäänkuin olisi odottanut vastausta tai jotakin +kummastuksen ilmaisua. Kuului jalasten narina hangessa. Mutta kun +matkustaja katsoi parhaaksi olla vaiti, jatkoi kertoja, joka nähtävästi +tahtoi hyvin mielellään keventää sydäntään: + +-- No, mitä luulette te, maisteri, siitä, mitä Joonas kertoi. + +-- Minä luulen, että mies, joka istuu puolinukuksissa uunin ääressä +kello kolmen tienoissa aamulla, saattaa nähdä kaikenlaista, mitä hän +ollessaan valveilla seuraavana päivänä ei voi vannoa todeksi. + +-- Mutta Joonas vannoo olleensa valveilla. + +-- Kuulkaahan, hyvä ... mikä on nimenne? + +-- Kiven Matti, pappilan muonatorppari. + +-- No niin, hyvä Kiven Matti, on olemassa taivaan ja maan välillä +semmoista, mitä oppineet eivät ymmärrä. Mutta ei silti tarvitse uskoa +jokaista, joka kuvittelee nähneensä kummituksia, vaikka kaikki ehkä +onkin ollut vain valon heijastusta ikkunan ruuduista. Hyvin luultavasti +rovasti Ödmark itsekin oli yövalvonnasta, juomisesta, suruista ja +omantunnontuskista kovassa mielenliikutuksessa ja luuli näkevänsä +vaimovainajansa ja kuolleet lapsensa, ja se ehkä on aiheuttanut hänen +oman pikaisen kuolemansa. Kuitenkin neuvon teitä, vainajan vanhaa +palvelijaa, olemaan puhumatta näyistä ja kertomatta muuta pahaa +isäntävainajastanne; sillä Herra yksin on kaikkien meidän tuomarimme. +Saman neuvon annamme Joonas-ystävällemme. Mutta ellen pety, alkaa metsä +harveta, ja tuolta näkyy jotakin tornin tapaista. + +-- Se on Aulangon kirkon torni, ja pappila on aivan lähellä sillan +toisella puolen. + + + + +3. PERILLETULO. + + +Pappilaan oli enää vain kahdeksasosa penikulmaa jäljellä, mutta sepä +matka sattuikin olemaan tukalakulkuista. Tuuli oli siinä tasangolla +saanut mielin määrin temmeltää, aitojen vieressä oli miehen korkuisia +kinoksia, ja pikemmin kyntäen kuin ajaen saapui reki vihdoinkin +suurenlaiseen kylään. + +-- Tässä on kirkonkylä, selitti kyytimies tullen sen nähtyään taaskin +puheliaaksi. -- Tässä asuu Vikuri, joka ruokkii kuusi hevosta +hautausmaan heinillä ja vetää lankkuja sahalta kahdeksan päivää +viikossa. -- Tässä asuu Pikku Pukki, se mies keittää kolmesataa kannua +viinaa pienestä perunamaastaan. -- Tässä on Mietoinen; sen huusi +pastori keväällä omasta saatavastaan ja maksoi parhaasta pellosta sen, +minkä muut maksavat kivirauniosta. -- Tässä on Alavirran kapakka. -- +Tässä on Seppälä, jonka isäntä löi veljensä kuoliaaksi juhannusyönä. -- +Tässä asuu Sampi, joka keittää viinaa yhdeksänkymmenen kannun pannulla +polttimohuoneessa ja sadankahdeksankymmenen kannun pannulla metsässä. +-- Tässä on Takaperä, joka on käräjöinyt pastorin kanssa neljätoista +vuotta myllyn sulusta, ja nyt menettää isäntä talonsa. -- Tässä on +Riitamaa, jonne mustalaiset kokoovat varastamansa tavaran. -- Tässä on +Pakkanen; sen talon tytär tappoi lapsensa kaivoon. -- Tässä on Iikkalan +kestikievari, josta nimismies otti takavarikkoon aimo lailla viinaa +pyhäinmiesten päivänä. Sanotaan kestikievarin vielä pelastaneen +kuusitoista lekkeriä, jotka olivat piilossa tallin sillan alla. -- +Tässä on Ahkolan kapakka, eikä pahempaa variksen pesää ole +seitsemäntoista penikulman alalla. -- Tässä on Viitala, jonka emäntä +poltti oman navettansa. -- Tässä on Talvinen... + +-- Jo riittää, keskeytti matkustaja kärsimättömästi. -- +Kertomuksestanne päättäen, hyvä Kiven Matti, saattaisin pikemmin +luulla tulleeni ryövärien pesään kuin kristilliseen seurakuntaan. + +-- No, Talvinen toki lienee kaikin puolin kunnossa -- jatkoi kyytimies +sivaltaen ruoskallansa ilmaan -- sehän on lukkarin puustelli. Ja +lukkari on rikas; hänellä on kaikista suurin viinapolttimo, vaikka +sanovat hänen vain olevan nimenä ja pastorin saavan voitot. + +-- Mutta mitä tehdään niin suunnattoman paljolla viinalla? + +-- Mitäkö tehdään? Rahaa tietysti. Täältä lähetetään monta kuormaa +pohjoiseen päin. Siten sanotaan maanviljelyksen kannattavan parhaiten, +ja lehmät elätetään rankilla. + +-- Onko kylä siis tullut rikkaaksi viinallaan? + +-- Ptruu, hevonen, hiljaa sillan päässä! Rikkaaksiko? Mitä vielä! Isä +kokoo ja poika juo sen suihinsa. Mutta tässä on kirkko. + +Matkustaja kumartui sivulle ja katseli niin hyvin kuin pimeässä saattoi +suurta, harmaata, terävätornista rakennusta. + +-- Onko se hyvässä kunnossa? kysyi hän. + +-- Se aiottiin maalata ja kalkita siihen aikaan, kun minä kävin +rippikoulua, ja siitä saattaa nyt olla neljäkymmentä vuotta, vastasi +mies. Rovastivainaja halusi kaiken hienoksi siihen aikaan. Mutta +samalla kertaa oli silloin pappila uudestaan rakennettava, ja kuka +jaksaa yht'aikaa kaikkea? Pastori on sitten koonnut yksitoista vuotta +kirkonkassaa ja lupaa rakentaa meille uuden kirkon aivan kuin +ilmaiseksi, kun hän kerran pääsee kirkkoherraksi. Nykyjään tuulee sinne +yhdestä nurkasta kerrallaan, aina sen mukaan, onko tuuli päivän vaiko +pohjan puolella; mutta muuten on erotus se, että siihen kesäisin sataa +vettä mutta talvisin lunta. Kuolleet eivät valita kirkon lattian alla. +Mutta tuolla on pappila oikealle tiestä. Eihän köyhän miehen sovi antaa +hyvää neuvoa... + +-- Hyvä neuvo on meille kaikille kuin lyhty pimeässä. + +-- En minä sano mitään. Mutta jos olisin maisterin sijassa, asuisin +mieluummin Kiven Matin köyhässä torpassa kuin Aulangon suuressa ja +rikkaassa kaksikerroksisessa pappilassa. + +-- Kiitos neuvosta, kunnon Matti; mutta minut on määrätty hoitamaan +pastorin virkaa, ja silloin minun on asuttava pappilassa. Hauskaa se ei +ole, mutta käynee se toki sentään päinsä. + +-- Kaikki käy, ja myllykin käy, kunnes sulkuluukku lasketaan. Jos +maisterin nyt kerran täytyy asua siellä, niin antakaa anteeksi +rohkeuteni, mutta silmät ja korvat ovat toisinaan haitaksi. Kun mamseli +Apollonia sanoo: korppi on valkea, niin vastatkaa: valkeahan se on. Kun +hän puhuu rovastivainajasta, minkä hän tekee joka kerran, kun suunsa +avaa, niin älkää koskaan kyselkö; ottakaa kaikki täydestä. Jos hän +sanoo jotakin pastori Idegranista, niin vastatkaa, että hän on oikea +loiste ja valo. Ja jos hän kysyy jotakin teistä itsestänne, niin +vastatkaa, että aiotte hankkiutua pois kohta uuden vuoden perästä. + +-- Senpähän saamme sitten nähdä, hyvä Matti. Vaiti minä saatan olla, +mutta en valehdella. Rehellisyys maan perii. + +-- Rehellisyys on, jos saan sanoa, yölepakko, joka lentää itsensä +kuoliaaksi mitä valkaistua seinää vasten tahansa. Vielä eräs asia: +älkää koskaan hiiskahtako halaistua sanaa rovastivainajan lapsista! + +-- Eikö kaksi tai kolme niistä asu pappilassa? + +-- En minä tiedä mitään. En minä ole sanonut mitään. Ehkei +rovastivainajalla ollut lapsia ensinkään. Kesällä pestiin kerran +vaatteita pappilassa; pienen lapsen paidan puhalsi tuuli nuoralta +lankkuaidan toiselle puolelle. Sipuri-Sanna, ruotimummo, sattui +astumaan ohitse, otti paidan ja vei sen mamseli Apollonialle. Mutta +kas, silloin hän sai palkaksi tuikean katseen, ja viikon perästä +toimittivat hänet hoidettavaksi erääseen mustalaisjoukkueeseen kolmen +penikulman päähän täältä. Niin, miksei antanut paidan olla paikoillaan? +Siitä ei ollut paljoa muuta kuin riekale jäljellä, ja kaulus oli rikki +pureskeltu... Siivosti nyt, hevonen, käännypäs koreasti! + +Miehen huutaessa viime sanoja kääntyi reki pahasti umpeen tuiskunneelle +kujalle ja pysähtyi kohta suureen pihaan kaksikerroksisen rakennuksen +eteen. Ensi silmäyksellä se näytti autiolta, jopa vastenmieliseltäkin. +Vihainen kahlekoira haukkui keittiön portailla. Talon monista +ikkunoista oli vain kaksi tai kolme alakerroksessa heikosti valaistu; +eräästä yläkerroksen nurkkaikkunasta näkyi vielä heikompi valon tuike +tumman käärekaihtimen reunasta, mutta se katosi kohta. + +Matkustaja nousi reestä ja meni suurille portaille. Eteisen ovi oli +lukossa. Hän kolkutti. Ei kukaan avannut. + +-- Menkää keittiöön sanomaan, että täällä on matkustaja, sanoi nuori +pappi kyytimiehelle, joka oli riisunut hevosensa ja jolla näytti olevan +kova kiire lähteä tiehensä. + +-- Kuulkaas, herra maisteri -- vastasi Kiven Matti -- minä unohdin +erään asian. Olkaa hyvä älkääkä sanoko kellekään, että minä olin +kyydissä. Saanko olla rohkea ja pyytää kyytirahat? + +-- Heti. Mutta käykää ilmoittamassa tulostani! + +-- Ei, kiitoksia. Ennen lähden ilman kyytirahoja. Koira kyllä suorittaa +sen tehtävän. + +-- Tässä saatte kaksinkertaisesti huonon kelin vuoksi. Hyvästi, hyvä +ystävä; kiitoksia neuvoista. Näyttääpä siltä kuin en olisi varsin +tervetullut taloon. + +-- Tervetullutko? Miksei? Kuin lääninviskaali salapolttimoon. Toivotan +maisterille hyvää yötä ja ... ei sanaakaan lapsista! Jääkää hyvästi. + +-- Hyvää yötä. + +Kiven Matti katosi pimeään, ja Erland Stjernkors seisoi vielä +portailla. Luultavasti oli kuitenkin koiran haukunta ilmoittanut hänen +tulonsa, sillä hetkisen kuluttua aukeni ovi ja tyly naisääni kysyi, +kuka pihalla meluaa niin myöhään illalla. + +-- Minä olen maisteri Stjernkors, tulen tuomiokapitulin määräyksestä +ja pyydän, että olisitte hyvä ja käskisitte jonkun kantaa sisään +kapineeni, vastasi tulija puolittain rukoilevasti, puolittain +käskevästi. + +-- Ei täällä ole tilaa; voittehan ajaa kestikievariin, tiuskasi sama +naisääni, ja ovi suljettiin samassa. + +Mutta se ei tapahtunut kyllin sukkelasti; kutsumaton vieras oli jo +ehtinyt pistää turkin suojaaman käsivartensa väliin. Voimakkaasti +tempaisten hän avasi oven ja pääsi pimeään eteiseen. Hänen +vastustajansa katosi pelästyksestä huutaen. + + + + +4. MAMSELI APOLLONIA DURIN. + + +Harhailtuaan hetkisen pimeässä eteisessä moisen vastaanoton jälkeen +vieras löysi oven ja astui suureen, kylmään saliin, missä hän saattoi +erottaa vain neljä jäätynyttä ikkunaa. Mutta Erland Stjernkors oli +käytännöllinen mies ja tottunut tulemaan toimeen omin neuvoin. +Hän otti matkalaukustaan, joka riippui hänen rinnallaan, tulitikkuja ja +pienen vaharullan, joka hänellä oli aina mukanaan. Kohta valaisi +pienoinen tuli pimeyttä, ja hän huomasi olevansa suuressa, vähän +vanhanaikaisesti, mutta hyvin sisustetussa, osaksi valkoisen, osaksi +vihreän värisessä huoneessa. Huonekaluina siinä oli sangen pitkä sohva, +samanlainen ruokapöytä, kaksi tusinaa barrakanipäällyksisiä, +valkoisilla selkänojilla varustettuja tuoleja ja kaksi korttipöytää; +harvinaisen kauniin uunin etupuolta koristi Dianan kuva ja tavattoman +kaunis koruneuloksilla kirjailtu tulenvarjostin, johon oli kuvattu Pyhä +Yrjö ja lohikäärme. Eräällä seinällä oli maailman kartta ja kaikilla +seinillä hirven sarvia, jotka aavemaisesti ojentelivat pitkiä +haarojansa pimeässä. Paitsi eteiseen vievää ovea oli salissa kolme +muutakin. Eräs niistä oli lukitsematta, ja Stjernkors jatkoi rohkeasti +tutkimusmatkaansa. + +Salista hän tuli yhtä kylmään vierashuoneeseen, joka oli sisustettu +niin loisteliaasti, että semmoista harvoin tapaa pappiloissa. Kaikki +oli siinä mahonkia ja santelipuuta, huonekalut olivat päällystetyt +punaisella silkillä, seinillä oli kaksi suurta peiliä kallisarvoisissa +kehyksissä, joita koristivat kullatut ruusut ja seppeleet. Uunin +reunustalla oli hopeoituja paimenten ja paimentyttöjen pystykuvasia; +mitä kauneimmalla marmoripöydällä näkyi komea kello lasikuvun sisässä, +hyllypöydillä oli hopeaisia maljakoita ja haarakynttiläjalkoja ja +seinillä hyviä vaskipiirroksia, noita Olympian oloja kuvaavia, joita +niin suuresti suosittiin tämän vuosisadan alussa, mutta jotka ehkä +kaikista vähimmin soveltuivat maalaispappilan koristukseksi. Ei mikään +noista esineistä näyttänyt huonosti hoidetulta eikä turmeltuneelta. +Stjernkors ymmärsi, että siitä huoneesta oli pidetty erittäin tarkkaa +huolta; ei tomuhiukkastakaan näkynyt noissa monissa lehtimäisissä +koristuksissa, jotka muuten ovat aivan kuin luodut pölykätköiksi, ja +yksin pehmeät matotkin näyttivät sileäksi vahatulla lattialla niin +tuiki puhtailta ja sieviltä kuin huolellinen käsi olisi vasta vähää +ennen ne tuulettanut ja pölyttänyt. + +-- Ja tämäkö olisi häviölle joutunut talo! oli vieraan ensimmäinen +ajatus. -- Tutkikaamme... + +Hän koputti lähinnä olevaa ovea, jonka takaa kuului ääniä. Ovi aukeni, +ja huoneesta tuli nainen kynttilä kädessä. Hän saattoi olla noin +neljänkymmenen vuoden vanha, näöltään miellyttävä, hieno, melkeinpä +ylhäinen; yllä hänellä oli ruskeapohjainen pumpulipuku ja kaulassa +punaruutuinen, hienotekoisella kultaisella rintasoljella kiinnitetty +kaulaliina, tummia hiuksia peitti yksinkertainen arkimyssy, joka sopi +hänelle erittäin hyvin. + +-- Ketä etsitte? hän kysyi äänellä, joka oli luja, mutta ei +epäystävällinen, ja ainoastaan nopea, korean huoneen mattoihin luotu +silmäys näytti hieman terävältä ja suuttumusta ilmaisevalta. + +Silloin vasta nuori pappi huomasi, että hänen lumisista +päällyssaappaistaan oli tullut sangen selviä jälkiä matoille, ja hänen +mieleensä johtui, ettei hänen samoin luminen kalmukkinahkaturkkinsakaan +oikein soveltunut niin komeaan huoneeseen. + +-- Pyydän anteeksi -- sanoi hän -- että tunkeudun taloon tällä tavoin, +mutta tuskin olisin voinut tehdä toisin. Minä olen maisteri Stjernkors +Turusta, ja minut lähetettiin tänne joksikin ajaksi hoitamaan +seurakuntaa viran ollessa avonaisena. Tarkoitukseni ei ollut vaivata +ketään näin myöhään illalla, mutta jouduin pyryilmaan, ja se viivytti +matkaani monta tuntia. Olkaa hyvä, älkää huoliko ryhtyä mihinkään +liiallisiin puuhiin. Huone ja vuode, siinä kaikki, mitä tarvitsen. + +Punahuivinen nainen tarkasteli häntä katse terävänä. Kiven Matti oli +ollut oikeassa: noiden silmäin kanssa ei sopinut leikitellä. Tuskin +huomattava kierous teki ne kummallisen, melkein peloittavan näköisiksi, +mikä ei ollenkaan sopinut naisen muuten arvokkaaseen, jopa +kauniiseenkin ulkomuotoon. + +-- Astukaa sisään, sanoi hän avaten oven sisempänä olevaan +arkihuoneeseen, joka oli lämmin ja yhtä huolellisesti siivottu, vaikkei +läheskään niin komeasti sisustettu kuin vierashuone. -- Maisteri on +tervetullut ja on oikeutettu olemaan täällä kuin kotonaan. Olkaa hyvä, +antakaa anteeksi epäkohtelias vastaanotto, mutta meillä ei ollut +aavistustakaan tulostanne, ja tässä kylässä on paljon joutolaisia, +minkä tähden emme mielellämme laske ketään tuntematonta sisään +iltaisin. Ehkä maisteri ensin aluksi suvaitsee riisua päällysvaatteensa +tähän työhuoneeseeni. Minä toimitan tulen rovastivainajan omaan +kamariin, joka on tuolla puutarhan puolella. Sitä on pidetty lämpimänä +pesänkirjoituksen tähden, jonka pastori Idegran on hyväntahtoisesti +ottanut toimittaakseen. + +-- Kiitoksia, rouva... Antakaa anteeksi, en tiedä nimeänne... + +-- Nimeni on Durin ... neiti Durin. Minä olen rovasti Ödmark vainajan +käly ja olen hoitanut hänen talouttaan viime vuosina. Meillä on monet +huolet ja paljon rettelöitä vainajan pesän selvityksessä. Hän oli +pohjiaan myöten hyväsydäminen mies ja uuttera sielunpaimen, mutta +sellaisten pahojen ihmisten keskellä kuin tämän seurakunnan hän tuli +huonosti toimeen tuloillaan ja joutui suuriin velkoihin. Kaikki, mitä +täällä on, on kiinnitetty veloista ja myydään keväällä. Ellei maisteri +saisi kaikkia toivottavia mukavuuksia, johtuu se vain siitä, ettei enää +mikään ole omaa talossa. Minä hoidan tässä vierasta omaisuutta niin +hyvin kuin taidan.. + +-- Mamseli Durin on syntyjään ranskalainen, jos saa päättää nimestä? + +-- Olen syntyjäni ruotsalainen, mutta isäni oli ranskalainen. Rovasti +Ödmarkin ensimmäinen vaimo oli minun serkkuni, ja hän oli ranskalainen, +ja toinen minun sisareni. Kohtalo on siirtänyt meidät näin kauas +pohjoiseen ja niukkoihin oloihin. Koko ikäni olen tehnyt työtä toisten +hyväksi, eikä minulla ole mitään säästössä; mutta saahan tyytyä hyvään +omaantuntoon. Sehän on kuitenkin paras aarre tässä maailmassa. Herra +maisteri on arvattavasti perheellinen mies? + +-- En, mamseli, olen naimaton. + +-- Älkää sitten naiko koskaan. Siitä karttuu vain huolia ja puuhaa. +Papilla ei ole kovinkaan hyvät päivät, jos hän tahtoo hoitaa hyvin +virkansa. Mutta ihanhan minä unhotan, että maisteri luultavasti on +vielä illallisetta. Mitä köyhässä talossa on, annetaan ilomielin. + +-- Kiitoksia, mamseli. Minä olen tottunut elämään hyvin +yksinkertaisesti. Jos teillä on silliä tai silakoita ja kokonaisia +keitettyjä perunoita, ovat ne minusta mitä parasta herkkua. + +-- Ei nyt sentään; minä olen ollut kylliksi kauan Suomessa tietääkseni, +mitä "pappilan hätävara" on, ellei ole parempaa tarjottavaa. Jos +maisteri on täällä kevääseen asti, on meillä tuorettakin kalaa +tarjottavana. Rovasti Ödmark piti aina tavattomasti uunissa paistetusta +hauesta. + +-- Olkaa hyvä, älkää vaivatko itseänne. Minä olen aivan tyytyväinen +siihen, mitä mamseli Durin on valmistanut itselleen ja lapsille. + +Kummallisesti leimahtivat silloin puhutellun silmät ja näyttivät kuin +lävistävän varomattoman vieraan. Mutta seuraavana silmänräpäyksenä +väikkyi hänen huulillaan jo taas entinen tyyni ja liehakoiva hymy, ja +hän vastasi, kuten näytti, aivan luontevasti: + +-- Maisteria ei ole lapsen itku häiritsevä. Oppinut mies tarvitsee +rauhaa työssään. + +-- Eikö rovasti Ödmarkilta sitten jäänyt mitään perhettä? + +Uusi leimaus. + +-- Ei, kuului tyly vastaus. + +Ja mamseli Durin katosi valmistamaan "pappilan hätävaraa" jättäen +vieraan selittämään sitä arvoitusta, mikä kätkeytyi hänen viimeisiin +sanoihinsa. + + + + +5. ENSIMMÄINEN YÖ. + + +Maisteri Erland Stjernkors aterioi yksin siinä huoneessa, jossa hänet +ensin otettiin vastaan; eikä illallinen ollut niin yksinkertainen kuin +olisi ollut syytä odottaa häviölle joutuneessa talossa eikä niin +jokapäiväinenkään kuin olisi luullut "pappilan hätävarasta". Oivallinen +vierreleipä, äsken kirnuttu voi, vasikan kyljys, joka olisi saattanut +viekoitella valtioviisaankin syömään liiaksi, tuopillinen semmoista +olutta, joka muinoin saavutti kuningas Juhana III:n suosion, ja vihdoin +pari maukasta kermavohvelia lakkahilloineen -- kaikki ne osoittivat, +ettei Aulangon pappilan keittiö ollut läheskään niin huonosti +varustettu kuin oli tahdottu näyttää. Maisterin mainitsemat +yksinkertaiset elämäntavat eivät häntä suuriakaan estäneet +ruokailemasta oikein hyvällä halulla, vielä vähemmän nyt, kun hänellä +matkan vaivojen jälkeen oli oikeus olla tarpeettomasti kursailematta. + +Aterian perästä saattoi vieraan makuuhuoneeseen sama roteva +naispalvelija, joka oli vähää ennen ottanut hänet niin töykeästi +vastaan portailla. Mamseli Durin ei enää näyttäytynyt sinä iltana. + +Rovastivainajan työhuone, jonka nuori viransijainen oli saava +asunnokseen, oli tavallinen suurenlainen kamari kaksine ikkunoineen, +joista saattoi tuon tuostakin pilkistävässä kuun valossa nähdä +lumen peittämän puutarhan. Paitsi paria isohkoa kaappia ja uunia, +jonka komerossa oli Napoleon Bonaparten kipsikuva, oli siellä +pronssikoristeinen, raskas, tamminen kirjoituspöytä, komea, +korkeaselkänojainen kirjoitustuoli jakaranda-puusta, samasta aineesta +tehty kiikkutuoli, raskaat, tummanpunaiset, villaiset ikkunaverhot ja +muinoin kallis, mutta nykyjään jo kulunut matto, joita ei sopinut pitää +aivan tavallisina sielunpaimenen asuntoon kuuluvina tavaroina. Seinien +koristuksina ei siellä tosin ollut Olympon jumalia, vaan niiden +asemesta riippui kullatuissa, vaalenneissa kehyksissä hyviä +vaskipiirroksia, joissa aiheina oli raamatunhistorian tapauksia; niiden +joukossa oli David kuningas harppuinensa kunniasijalla. Niistä saattoi +arvata, että huoneen entinen asukas oli katsonut soveliaaksi koristaa +huoneen, missä hän luultavasti päivittäin otti seurakuntalaisiaan +vastaan, sellaisilla kuvilla, jotka paremmin olivat hänen virkansa +mukaista seuraa. + +Alakerroksessa, kuusi jalkaa korkealla maasta ... ovi saliin, +lukossa ... toinen, joka johtaa kahden huoneen läpi keittiökamariin; ei +tosiaankaan mikään umpisokkelo! arveli maisteri itsekseen, lukiten +varmuuden vuoksi senkin oven, joka oli keittiökamarin puolella. + +Jotakin oli kuitenkin ilmassa, joka ei häntä oikein miellyttänyt. +Olikohan se ehkä häkää?... Hän avasi uunin pellin, tutki uunin, kaapit, +taulut, kirjoituspöydän; kaikki oli vankasti tosioloista ja +arkipäiväistä. Kaapissa oli kirkon arkisto ja muutamia huonoja, +kannettomia kirjoja. Stjernkors avasi kaksi: ne olivat Lars Hjertan +Lukukirjastoa: "Gnadenzellin nunna" ja "Koat-Venin Vahtitorni". + +Oliko kirjasto siinä? + +Erland tutki vuoteen: siinä oli kokonainen meri höyhenpatjoja. Kaksi +pitkää päänalusta hän siirsi syrjään, ja niiden alla oleva matrassi oli +kylliksi riittävä. + +Hetkisen hän antoi kynttilän palaa. Myrsky ajeli ulkona tuon tuostakin +lunta ikkunaruutuja vasten. Kummallisia ajatuksia tuli ja hävisi yön +tuulien mukana. Mitä tuli hänen uskoa Kiven Matin kertomuksesta? Ehkäpä +kaikki oli vain tyhmää lorua, joka oli saanut alkunsa siitä, että +rovastivainaja oli sisustanut pappilansa komeammaksi ja aistikkaammaksi +kuin taitamattomat maalaisseurakuntalaiset saattoivat ymmärtää. Papit +olivat olleet, aina Kustaa III:n ajoista asti, ja olivat vieläkin +kaikilla puheenaiheena. Ei ollut niin keskinkertaista pilkkakirvestä +eikä niin kurjaa kapakkaa, ettei tuon miehen päässä ja tuossa kapakassa +olisi ollut alinomaista varastoa poikamiehenjuttuja, joista toinen oli +toistaan hävyttömämpi ja tyhmempi ja joissa aina puhuttiin "papista ja +lukkarista". Olisikohan Kiven Matin kertomus ehkä samaa laatua? Miksikä +ei? Ilkeys oli aloittanut, kevytmielisyys laatinut jatkoa ja taikausko +vihdoin lopettanut rovasti Ödmarkin elämänkuvauksen. + +-- Ja mitä sanotaankaan kerran minusta, kun lähden tästä seurakunnasta? +mietti nuori pappi itsekseen. -- Mutta vähät ihmisten loruista, kunhan +vain taivaallinen tuomarini armahtaa heikkouttani! + +Hän kävi levolle. Kynttilää sammuttaessaan hän katsahti +välinpitämättömästi vastapäätä olevaan ikkunaan. Lumipilvet olivat +hajonneet, kuu oli noussut taivaan laelle ja paistoi heleästi +jäätyneisiin ikkunaruutuihin. Jääkiteet muodostivat lasiin mitä +kauneimpia valkoisia metsiä -- solakkalatvaisia ja tuuheaoksaisia +kuusia siinä oli, hienompia kuin mitä Benvenuto Cellini oli tehnyt +hopeasta Frans I:n kilpeen. + +Stjernkorsia olivat lapsuudesta pitäen miellyttäneet kauniit talviset +metsät. Hetkisen hän katseli huvikseen kimaltelevia oksia; hän +kuvitteli ajavansa sen metsän läpi tähtikirkkaana talvi-iltana keveällä +reellä ja hyvällä juoksijalla. Se oli suloinen ajatus; hän tunsi +mielensä lapsekkaan iloiseksi. + +Mutta silloin sattui varjo ikkunaan, ikäänkuin tumma esine olisi +asetettu lasin ja kuun valon välille. Kaunis hopeametsä alkoi sulaa, +ensin latvat, sitten oksat, aivan kuin olisi joku huokunut lasiin. +Kohtapa olikin jo ruudun keskikohta sulana, eikä kuu kuitenkaan +paistanut kirkkaasti aukosta, jokin pimitti ruutua. + +Ensimmäinen Stjernkorsin mieleen johtuva ajatus oli, että joku talon +väestä olisi puutarhassa vakoilemassa häntä ikkunasta. Se suututti +häntä; hän nousi vuoteesta ja meni nopein askelin ikkunan luo +nähdäkseen, kuka urkkija oli. + +Hän ei nähnyt ketään, hän oli erehtynyt. Hän palasi vuoteelleen, Sama +esine kuvastui taaskin ruutua vasten. Se näytti nyt naisen päältä -- +varjokuvalta, joka syntyy, kun valo lankeaa suoraan takaa päin. + +Stjernkors nousi uudestaan vuoteesta. Hän tahtoi nähdä, mikä aiheutti +harhanäyn. Hän tarkasti ikkunaa eri paikoista huonetta. Jokaisesta +muusta kohdasta hän huomasi vain jäätä ja kuun paistetta, mutta kun hän +kävi vuoteellensa, näkyi kuvajainen taaskin keskellä ruutua. Sen täytyi +siis olla jonkin ulkona olevan esineen varjo -- hirren katto, +tikapuiden, jostakin puun oksasta riippuvan lumimöhkäleen tai muun +semmoisen. Hän hymyili hullunkuriselle kuvittelulleen, kääntyi seinään +päin ja nukkui sikeästi. + +Kuun siirtymisestä päättäen hän oli nukkunut kaksi tai korkeintaan +kolme tuntia, kun hän äkkiä heräsi siitä, että kevyt käsi laskeutui +hänen otsalleen. Hän nousi istualleen ja näki heikossa kuun valossa +päänalusensa vieressä seisovan lapsen, jolla oli pelkät liinavaatteet +yllä. + +-- Äiti pyysi tervehtimään sinua ja sanomaan, että teit hyvin, kun +tulit; me olemme kauan odottaneet sinua, kuiskasi lapsi hänen +korvaansa. + +Stjernkors katseli näkyä pikemmin kummastuneena kuin pelästyneenä. Hän +mietti, oliko hän oikein valveilla. + +-- Älä kysy mitään meistä äläkä sano kellekään, että minä olin tänä +yönä sinun luonasi, jatkoi lapsi. Minä kyllä sanon sinulle, milloin me +tarvitsemme sinua. -- Kuka sinä olet? + +Lapsi nosti varoittaen sormensa. + +-- Muista, mitä sanoin! Minä tulen takaisin tulevana yönä... + +Ja samassa se katosi. + +Erland Stjernkors hypähti vuoteesta saadakseen käsiinsä kutsumattoman +yörauhanhäiritsijän ja tutkistellakseen häntä. Hän piti varmana, että +joku talon väestä käveli unissaan ja oli hiipinyt huoneeseen +keittiökamarista. + +Huone oli pimeä, hänen kylkensä sattui kirjoituspöytään, ja hän sai +käsiinsä jonkin esineen. Se oli tuoli, jolle hän oli pannut vaatteensa. + +Hän sytytti kynttilän. Huoneessa ei ollut ketään muuta elävää olentoa +kuin hän itse. Rauhanhäiritsijä oli käyttänyt pimeyttä hyväkseen ja +päässyt pakoon. + +-- Vai kutsumatonta seuraa! Miksi jätinkin lukitsematta keittiökamarin +puoleisen oven ennenkuin kävin levolle. + +Ja Erland meni lukitsemaan ovea, mutta se oli tarpeetonta. Olihan hän +lukinnut sen jo illalla. Hän tutki salin puoleista ovea: se oli +lukossa, ja sali oli kylmä kuin lämmittämätön huone talvella ainakin. + +-- Olihan se sittenkin unta, johan minun olisi pitänyt se heti +käsittää, virkahti hän harmissaan ja kävi uudestaan levolle. -- Siinä +on nyt seuraukset tyhmien lorujen kuuntelemisesta. Nyt en saa unta +Kiven Matin kertomusten tähden. + + + + +6. PASTORI IDEGRAN. + + +Kello ei ollut vielä kuuttakaan aamulla, kun nuori kirkkoherran +sijainen heräsi virkistyneenä unesta, jota eivät myöhemmin enää mitkään +kummitukset olleet häirinneet. Unien selittelemistä hän katsoi turhaksi +vaivaksi, ja aamuhetket kuluivat nopeasti hänen purkaessaan tavaroitaan +ja järjestellessään tulevaa asuntoaan. Pitkä piika purjehti huoneen +läpi kahvitarjottimineen, ja seuraava keskustelu alkoi: + +-- Onko tänään kaunis ilma? + +-- Parempi kuin eilen. + +-- Mikä on nimesi? + +-- Loviisa. + +-- No hyvä, Loviisa, voiko täällä saada kahvia kello viisi aamulla? + +-- Voi kyllä. + +-- Tuo sitten joka aamu kello viisi. Ei väkevää, mutta kuumaa. Onko +mamseli Apollonia aikaisin hereillä? + +-- Ennen kuutta. + +-- Ja muitahan ei ole ketään talossa, paitsi palvelijoita? + +-- Ei. Ja pihakoira. + +-- Eikö ketään vieraita käy pappilassa? + +-- Ei muita kuin pastori. + +-- Asuuko pastori Idegran kaukanakin täältä? + +-- Venäjän virstan päässä toisella puolen kirkkoa. + +-- Hyvä. + +Ja maisteri Stjernkors otti hattunsa, keppinsä, ja päällystakkinsa ja +lähti jalkaisin tervehtimään tulevaa virkaveljensä. + +Oli kirkas, raitis joulukuun aamu. Lunta olivat vielä kaikki tiet +täynnä edellisen päivän pyrystä. Siellä täällä näkyi kylässä joku +lapiomies luovan kinoksia vähemmäksi oman ovensa edestä, mutta toisten +teistä tai maantiestä ei näyttänyt kukaan pitävän lukua. Kylä oli +melkein aution näköinen, ja nekin harvat, jotka olivat noutamassa vettä +kaivolta tai puita vajasta, näyttivät repaleisilta, kiukkuisilta ja +yönsä valvoneilta. Yksi ainoa talo kylässä oli maalattu ja siisti kuin +nukkekaappi; se oli lukkarin talo ja rakennus suurenmoisine +viinatehtaineen, ja se sijaitsi parin kivenheiton matkan päässä +kirkolta. Sen rinnalla vanha kirkko näytti erittäin iäkkäältä ja +ränsistyneeltä. Se oli kivestä, peräisin katoliselta ajalta, katto, +kuten tavallista, suippo ja ikkunat pienet, kapeat; mutta läntinen +seinä oli pääoven kohdalta hyvin kallellaan, ja siinä oli arveluttavan +näköinen halkeama; katto oli lumikinosten peitossa, ikkunoista oli +monta ruutua paikkailtu tappuroilla tai tuohella. Tuon surkealta +näyttävän Herran huoneen pääoven eteen oli pyry koonnut niin +korkeita kinoksia, että luonto itse näytti, häveten ihmisten +välinpitämättömyyttä, sulkeneen pääsyn siihen, ja kaikki yhteensä teki +sen vaikutelman kuin kirkko olisi jäännös hirmukuoleman ajoilta ja +olisi ollut avaamatta ja käyttämättä satoja vuosia. + +Vähän matkan päässä kylän, kirkon ja sillan toisella puolen oli pieni, +mutta hyvässä kunnossa oleva kappalaisen asunto, joka oli paljon +miellyttävämpi kuin suuri, aution näköinen rovastinpappila. Siellä oli +tie ja piha huolellisesti lapioitu ja portaitten eteen oli pantu uusia +havuja; sieltä kuului kirveen kilke ja hevosten iloista hirnuntaa, +kaikki osoitti varallisuutta ja hyvää järjestystä. Erland Stjernkors +mietiskeli vain itsekseen, miten niin järjestystä harrastavan +kappalaisen seurakunta saattoi olla niin epäjärjestyksessä ja miten hän +tyytyi niin rappiolla olevaan kirkkoon. + +Edeltäpäin tuntien jotenkin ilmeistä vastenmielisyyttä ja hieman +uteliaisuuttakin hän seisoi kohta tämän upean puustellin omistajan, +kappalaisen ja varapastorin Anselm Idegranin edessä. + +Erland Stjernkors oli kertomusten mukaan odottanut tapaavansa pienen, +viekkaan, kierosilmäisen miehen, jonka teeskentelevästä muodosta +näkyisi koronkiskurin ahneus. Sen sijaan hän näki edessään vähän +seitsemännelläkymmenellä olevan, arvokkaan näköisen ukon, jonka kasvot +olivat luja- ja selväpiirteiset, silmät harmaat, vilkkaat ja +läpitunkevat ja käytös varovaisuutta ilmaiseva. Ainoastaan laulava +saarnaääni oli vähän vastenmielinen. Pastorilla oli muuten paksu +yönuttu yllään, ja juuri kun Stjernkors astui sisään, puheli hän parin +repaleisen miehen kanssa, jotka taivuttivat selkiänsä kuin jousen +kaaria mahtavan miehen edessä. + +-- Menkää tiehenne: en minä lainaa rahaa takuuta vastaan! kuului +tuomio. Jaakko lainaa Pietarilta ja hänellä on Antti takuussa, Antti +lainaa Taavetilta ja hänellä on Jaakko takuussa, ja sitten loikoilevat +Jaakko ja Antti muutaman viikon uuninpankolla ja juovat. Mutta minä en +kärsi laiskureita. Tehkää työtä, siinä on minun neuvoni; pyytäkää +lainaa pelloltanne, pankaa niitty takuuseen. Jääkää hyvästi, hyvät +miehet; minulla on vieraita odottamassa. + +Miehet lähtivät ja heidän raukeat, viinasta sameat silmänsä eivät +ennustaneet mitään hyvää. Erland Stjernkors astui sisään. Hänen +esittelynsä oli kohta tehty eikä se näyttänyt hämmästyttävän pastoria. +Ehkä pastori Idegran oli saanut hyvissä ajoin tiedon, että +tuomiokapituli oli tehnyt hänen tuumansa tyhjiksi, jos hänellä +muuten oli niitä ollutkaan, ja sentähden ei näkynyt nimeksikään +tyytymättömyyttä tai tylyyttä hänen käytöksessään, kun hän otti uuden +virkaveljensä vastaan. + +-- No kas, sepä oli oikein! huudahti hän. Maisteri ei olisi +saattanut tulla sopivampaan aikaan, ja kunnianarvoisa Turun kapituli +on tosiaankin isällisen huolellisesti auttanut meitä Aulangon +asukas-raukkoja oikeaan aikaan. Nythän on joulu käsissä ja sen mukana +aamu- ja puolipäiväsaarnat, rippi ja kuulutukset, häät ja ristiäiset ja +kylänluvut sitten kevätpuoleen, ja yksi pappi yhtätoistatuhatta sielua +kohden, sehän on vain samaa kuin rikkinäinen ahvenrysä kalaisessa +meressä, Ödmark-vainaja oli itsepäinen eikä ottanut apulaista silloin, +kun olisi saanut, ja kun hän sitten tarvitsi, ei ollut ketään enää +saatavana. Sen tähden on seurakuntamme laita vähän niin ja näin, herra +maisteri: eloa on paljon, mutta työmiehiä on vähän. Mitä uutisia +Turusta? Toivoakseni ovat kunnianarvoiset isät terveinä? + +-- Minä toivon samaa, ja selväähän onkin, että niin runsasväkinen +seurakunta kuin Aulanko on tuomiokapitulilla tarkasti muistissa. Herra +pastori olisi tarvinnut vanhemman ja kokeneemman auttajan, mutta ei +ollut ketään muita saatavissa, ja minä koetan kyllä tehdä parhaani. +Luultavasti saamme myös odottaa korkea-arvoista piispaa tänne +tarkastukselle maalis- tai huhtikuussa... + +-- Hm, hm ... luuletteko niin? + +-- Olen varma siitä. Ja luulen, että herra pastori saa helpoimmin +toimeen semmoiset parannukset, mitä kipeimmin kaivataan, kun seurakunta +on saanut tietää asiasta. Kirkko näyttää olevan perinpohjaisen +korjauksen tarpeessa, ellei ehkä olisi viisainta rakentaa kerrassaan +uusi. + +-- No mitä muuta luulette sitten minun koettaneen tyrkyttää tyhmille +talonpojille jo kymmenen vuoden ajan? Mutta ottakoon, ken voi, +tyhmyyden ja itsepäisyyden heidän häränpäistään. Ei, vanhaa rähjää +pitää vielä pöngitellä muutamia vuosia, kunnes se jonakin päivänä +luhistuu kasaan; sitä mieltä on enemmistö kirkonkokouksessa. Minä olen +kuitenkin koonnut kirkonkassan, se kasvaa hiljaisuudessa kuin +lumivyöry, herra maisteri, ja sentähden ne sanovat minua +koronkiskuriksi... Saanko tarjota nuuskaa? + + + + +7. MITÄ OLI AJATELTAVA? + + +-- Myönnän -- virkkoi Stjernkors, yhä enemmän kummastuneena siitä +varmuudesta ja avomielisestä tyyneydestä, jolla pastori itse johti +puheen hänestä kaikkialla liikkeessä oleviin häpeällisiin huhuihin +-- myönnän, että olen kuullut sellaisia lörpötyksiä, mitä +suvaitsitte mainita, ja etenkin tämän pitäjän monista ja suurista +viinapolttimoista. + +-- Senhän saattaa arvatakin, vastasi siihen kappalainen hymyillen. Asia +on siten, että meillä täällä on huonot heinämaat, ja karja elätetään +suureksi osaksi rankilla. Muuten on sitä elinkeinoa edistänyt ensin +talousseura ja sitten kruunu. Kun jokainen tilallinen maksaa +viinaveroja, polttipa hän sitten tai ei, niin onhan selvää, ettei +kukaan tahdo maksaa veroa ilmaiseksi. + +-- Mutta tapojen turmelus... + +-- Ai, ai, niitä nuoria kirjanoppineita, ne tahtovat tehdä meidät +kaikki fariseuksiksi! Mutta leikki sikseen, herra maisteri, seurakunta +on aivan samanlaisessa kunnossa kuin kirkkokin. Vaikka siitä sieltä +täältä paikataankin raot ja reiät, pysyy se kuitenkin aina vain vanhana +rähjänä. Jos tahdotte rakentaa kelvollista, niin antakaa vanhan +luhistua läjään ja rakentakaa uudelleen perustuksista asti! + +-- Niin minä tahdonkin tehdä, herra pastori, ja aluksi ehdotan, että +lukkarin suuri viinapolttimo lakkautetaan kokonaan. + +-- No, sepä olisi oikea hyvätyö, jos maisteri saisi niin paljon järkeä +mahtumaan sen vanhan narrin kalloon. Kokonaista kuusi vuotta olen +hänelle aina vähän väliä sanonut: kuules, Talvinen, heitä pois tuo +liike; ei se kannata, hyvä lukkari! Rengit juovat koko voiton. Ja niin +käykin; kahden vuoden kuluttua hän on köyhä mies. + +-- Minä olisin pastorin sijassa erottanut hänet virastaan. + +-- Siinä oli omat mutkansa. Talvinen on aikoinaan ollut Ödmark-vainajan +kasvinkumppani, ja Ödmark oli vapaamuurari; hän piti omiensa puolta... + +-- Vapaamuurariko? Ja luterilainen pappi! + +-- Niin, miksikä ei? Koko maailmahan tiesi, että kaikki Kaarle +XIII:n suosikit olivat vapaamuurareita, ja ne, jotka eivät olleet, +kiiruhtivat rupeamaan niin pian kuin mahdollista, pysyäkseen +armon päivänpaisteessa. Ödmark-vainajalla oli hyvin korkea arvo +heidän keskuudessaan, ja sentähden hänen melkoinen omaisuutensa +hupeni Tukholman suureen lastentaloon ja muihin vapaamuurarien +laupeudentöihin. Ei ole killinkiä eikä kopeekkaakaan omaisuutta +tallella. Kaikki menee vasarakaupalla veloista. Mutta palataksemme +virkatoimituksiin, saatamme alkaa jakamalla saarnavuorot ja ripit +keskenämme; kyllä täällä on työtä kahdellekin, herra maisteri! Sitten +syömme yhdessä päivällistä ja iltapäivällä silmäilemme kirkonkirjoja ja +vaivaishoitoa, mikäli niitä tarvitsee tuntea. + +Papit istuutuivat sitten kirjoituspöydän ääreen almanakka +kädessä jakamaan tehtäviään, ja huomattiin jo välttämättömimmän +ulkonaisen seurakunnan hoidon, kuten kansliatöiden, vaivaishoidon, +väkilukutaulujen teon ja muiden semmoisen vaativan melkein koko heidän +aikansa. Mitä siitä sitten jäi niin sekalaisen seurakunnan +sielunhoitoon, oli toinen juttu. + +Iltapäivällä kappalainen näytteli vieraalleen koko taloansa, tallit, +navetat, juustokamarit, myllyt, riihet, pajat, silppukoneet, ja +elleivät kaikki pellot ja niityt olisi olleet paksun lumen peitossa, +olisi kävelyä epäilemättä jatkettu aivan puustellin äärimmäiseen +raja-aitaan asti. Mutta olipa siinä sitten näyttelemistäkin. Ei ollut +maisteri Stjernkors, vaikka hän pitikin itseään hyvin käytännöllisenä +miehenä, koskaan osannut aavistaakaan sellaista järjestystä ihan joka +askelella. Aulangon kappalaisen talo oli jonkinlainen hyvin järjestetyn +maanviljelyksen mallikartano, ja ainoa muistutus, minkä äsken tullut +vieras salaa itsekseen lisäsi, oli se, että kappalainen, pastori +Idegran ehkä oli liian uuttera ja liian harvinaisen hyvä maanviljelijä +voidakseen olla yhtä uuttera ja yhtä erinomainen kirkon palvelija. + +Kello oli jo seitsemän tai kahdeksan illalla, kun Erland Stjernkors +palasi pappilaan kappalaisen rengin kyyditsemänä komeassa reessä ja +hyvin hoidetulla hevosella. Hänen päänsä oli täynnä uusia aikeita ja +huolia; hän ei ollut tyytyväinen eikä tyytymätön; hän tunsi olevansa +yksin, tarvitsevansa ystävän tai ainakin palvelijan, johon voisi +täydellisesti luottaa. Hänen virkaveljensä oli maailman mies, +järjestyksen mies; mutta mitä hän vielä sen lisäksi oli? Sitä ei ollut +suinkaan helppo saada selville. Stjernkors päätti käyttää hyväkseen +hänen taitavuuttaan ulkonaisissa tehtävissä ja ottaa omaksi huolekseen +vaikeamman ja vastuunalaisemman toimen, koettaa johdattaa kauas +harhateille eksynyttä laumaa oikean paimenen luo. + +Kohta hän istui taas rovasti Ödmarkin entisessä työhuoneessa. +Ödmark...? Niin, tuon miehen pitkä elämä, näyttipä se ihmisistä miten +runsaasti tahansa kuninkaan armon, rikkauden, kauneuden, ilon ja +nautintojen kultaamalta, mitä se oli ollut muuta kuin synkkä +erämaa?[10] Olikohan siinä ollut ainoatakaan elävää vesipuroa +levittämässä ympärilleen vehreyttä ja suloutta? Missä oli se sato, mikä +niin pitkän elämäntyön, niin paljon voiman, hyvän terveyden ja suuren +vaikutuskyvyn olisi pitänyt kantaa? Ja missä oli nyt kaikki se +kuninkaan suosio, kaikki ne aarteet ja nautinnot, joita kuolevaiset +sanovat kunniaksi ja onneksi ja jotka varmaan aikoinaan olivat +herättäneet monessa kateutta? Kaikki oli poissa, maassa multana, lumen +peitossa ihmisten riistämänä ja raastamana, pilkkaamana ja unohtamana +-- todellakin erämaa! Erämaa, missä kenties oli raatelevia petojakin, +joita ei kukaan tuntenut? Yön pimeys ei tiennyt vastata siihen. + +Erland Stjernkors otti raamattunsa ja etsi satamaa harhaileville +ajatuksilleen. Hän löysi sen ja tyyntyi. + +Hänelle katettiin illallispöytä viereiseen huoneeseen, hänelle yksin. + +-- Missä on mamseli Durin? + +-- Häntä kupataan saunassa. + +-- Onko hän kipeä? + +-- Hän kuppauttaa kerran viikossa. + +Siihen ei ollut mitään sanomista. Moni uskoi silloin ja uskoo ehkä +vieläkin semmoista menettelyä parhaaksi varokeinoksi kaikkia tauteja +vastaan. + +Stjernkors kävi levolle ja sammutti kynttilän. Tuskin hän oli +katsahtanut jäiseen ikkunaan, kun huomasi varjon. Se näkyi tällä kertaa +aivan selvästi kuun valossa ja oli kuin naisen pää kampoineen ja +hiussuortuvineen. + +-- Juuri niin -- sanoi nuori pappi ihan tyynesti itsekseen -- tuossa +ainekset, joista monikin kummitus on tehty! Ota palanen yötä, palanen +yksinäisyyttä, palanen mielikuvitusta; valele niitä hiukan kuun valolla +ja sovita kaiken sen keskelle puunrungon varjo, josta voit mielinmäärin +muodostaa päättömän ruumiin tai ruumiittoman pään, ja kummitus on +valmis. Tuntematon olento, sinä siinä ikkunan ruudulla, toivotan +sinulle hyvää yötä... + +Kohta Erland Stjernkors oli unen helmoissa. + +Hän oli maannut melkein yhtä kauan ja kuu oli siirtynyt melkein yhtä +paljon kuin edellisenä yönä, kun hän aivan samalla lailla heräsi siitä, +että joku pani kätensä hänen otsalleen. Hän nousi istualleen ja näki +saman lapsen yhtä kevyesti puettuna seisovan aivan päänalusen vieressä. + +-- Huomenna tarvitsemme me sinua, sanoi lapsi. + +Stjernkors oli vaiti. Hän tahtoi päästä varmuuteen siitä, että kaikki +oli unta. Mutta lapsi jatkoi: + +-- He pelkäävät sinua ja tahtovat lähettää meidät pois. Estä se, jos +voit. Hyvää yötä! + +Ja samassa näky katosi. Stjernkors nousi vuoteesta ja katsoi, olivatko +kaikki ovet hyvin suljetut. + +-- Nyt ei ole oikein pääni laita, sanoi hän itsekseen. -- Minä näen +näkyjä. Lääkärit sanoisivat sitä _idiosynkrasia'ksi, prosopopia'ksi_... +minä syön liikaa iltaisin, minun täytyy muuttaa ravintojärjestykseni... +Kummallista, että sama näky aina uudistuu... Lapsi!... Mitäpä muuta se +on kuin Kiven Matin tyhmiä juttuja; ne ahdistelevat minua unessa. + + + + +8. PUHETTA LIIAKSI, EIKÄ KUITENKAAN TARPEEKSI. + + +Seuraava päivä oli lauantai. Maisteri Stjernkors otti silloin +seurakunnan hoidon huostaansa; hänellä oli työtä tavattomasti, ja huone +oli parhaillaan täynnä väkeä, kun pieni, punakka, paljaspäinen herra, +jolla oli viheriät lasit nenällä, kurkisti ovesta. + +-- Pyydän anteeksi, nimeni on Arvelin. Lähin naapuri. Häiritsenkö ehkä +teitä. + +-- Olkaa hyvä, käykää istumaan. + +-- Mieluista nähdä turkulaisia. Toivottavasti matka kävi hyvin? +Perhanan huono keli tähän aikaan. Ei ole mitään talviajoja -- kas, +hyvää huomenta, kirkkoväärti; miten jaksaa ruskean tammanne varsa? -- +Ei pääse paikaltaan hievahtamaan. Voin hinnan sanotaan rupeavan +laskeutumaan. Hohhoo, niin, niin, sellainen on maailman meno. Tämän +saman pöydän ääressä istui ystävä Ödmark ja hoiteli papinkirjoja, ja +tuolla salissa on hänen lautapelinsä -- vai niin, muori, te aiotte +naittaa Kaisan? -- ja siellä olemme aikoinamme sitoneet monet parit +yhteen ja heittäneet kuutosia niin että nurkat paukkuivat... Niin +anteliasta kirkkoherraa kuin Ödmark-vainaja aikoinaan oli, on teidän, +Kaisa, vaikea löytää. Idegran on vuokrannut tulot; hänellä ei ole varaa +olla niin antelias, hänellä... Jos olette vielä naimaton mies, herra +maisteri, niin sopiipa katsella vähän ympärilleen tässä pitäjässä. +Käydä jahtimestarilla esimerkiksi. Von Holbachilla on kolme tytärtä +naimisissa -- aja ulos koira, Kalle -- ja kolme kotona. Nuorin täyttää +viisikolmatta vuotta ensi keväänä siihen aikaan, kun lampaita keritään. +Laamanni Åkerströmillä on kaksi ja minulla on yksi, joka ei myöskään +ole kaikkein mitättömimpiä, vaikka minä sen itse sanon. Toivon, että +käytte talossa, maisteri. Mutta kenties häiritsen? + +-- Olkaa hyvä, jatkakaa vain. Minä koetan kuulla niin vähän kuin +mahdollista. + +-- Mitä? Onko maisteri vähäkuuloinen? Isävainajani oli myöskin +huonokuuloinen, ja se paheni hirveästi vuosien kuluessa. Oikeastaan oli +tarkoitukseni -- mutta kas, siinähän on pikku Johanna, joka meni +ensimmäisenä adventtina naimisiin pitäjän räätälin kanssa; toivon että +avioliitto on onneksi; sano Pitkäselle, hyvä ystäväiseni, että hänen +pitäisi hankkia parempaa ompelurihmaa; minun poikani ovat kiskoneet +irti kaikki napit nutuistansa -- niin, tarkoitukseni olisi kutsua +teidät, maisteri, ryypylle ja voileivälle halpaan majaani. + +-- Kiitoksia. Tänään minun on mahdotonta, se kunnia täytyy jättää. + +-- Minulle se on kunnia eikä teille. Mutta eiköhän huomenna +päivälliselle? Ödmark-vainajalla oli tapana sanoa -- no mutta, +Haukkilan Petteri, etkö häpeä, kun tulet sisään lakki päässä? -- että +terveellisin elintapa on ottaa kuminansekainen karvas naukku aamulla +ennen saarnaa, mutta jäljestä piti olla pomeranssia tai anista. Minun +eukkoni sen asian kyllä ymmärtää, herra maisteri. Mutta kenties +häiritsen? + +-- Minä tulen mielelläni huomenna päivälliselle. + +-- Sepä erinomaista. Ödmark-vainajalla ei ollut iloa muijistaan, mutta +kyllä ne olivatkin, meidän kesken sanoen, oikeita kiusanhenkiä kaikki +neljä. Ei kukaan heistä ymmärtänyt musiikkia, herra maisteri. Ei sitten +hitustakaan korvaa. Minun tallipässilläni oli enemmän musiikkiaistia +kuin heillä kaikilla neljällä yhteensä. Sentähden -- voi, juutas tuota +minun luuvaloani; nyt tulee taaskin huono ilma -- niin tulivat kaikki +lapset hulluiksi. Mutta kenties millä häir... + +-- Jäikö rovasti Ödmarkilta lapsia eloon? + +Tuo aavistamaton kysymys sulki kuin myllynsulku ihan kerrassaan pienen, +kaljupäisen miehen tulvillaan olevan sanasäkin. Hän katsahti +neuvottomana ympärilleen eikä vastannut. + +Erland Stjernkors oli toistamaisillaan kysymyksensä, kun huomasi ovella +nuoren, kalpean, repaleisen, mustatukkaisen miehen, joka hyvin +innokkaalla ja paljon tarkoittavalla viittauksella pyysi häntä +vaikenemaan. Kysymys jäi uudistamatta, ja kohta huomattiin patruuna +Arvelinin ihan hiljaa korjautuneen tiehensä. + +-- Kuka sinä olet? kysyi Stjernkors mustalta mieheltä, kun tuli hänen +vuoronsa ja kaikki muut olivat lähteneet huoneesta. + +-- Isäni poika, kuului rohkea vastaus. -- Muutamat sanovat minua +Pamppuriksi, toiset Bredströmiksi, muutamat Joosuaksi. Minä en tiedä, +kuka on oikeassa. Muuten olen hevosenkengittäjä silloin, kun ei ole +muuta tekemistä. + +-- Oletko mustalainen? + +-- Sanovathan ne minua niin mustaksi, etten ole oikein valkoinen. Mutta +se ei lähde ihmisistä Venäjän saippualla. + +-- Oletko sinä kastettu ja oletko käynyt rippikoulun? + +-- Sitä en tiedä. + +-- Onko sinulla papinkirjaa? + +-- Sitähän minä nyt juuri pyytäisin. En kuulutuksiinpanoa varten; sitä +saatan vielä odottaa viisi- tai kuusikymmentä vuotta, kunnes saan +tarpeeksi varoja. Mutta päästäkseni kengittämään hevosia Tampereen +markkinoille. Nimismiehet ja viskaalit ovat ruvenneet oikullisiksi +tähän aikaan. + +-- Oletko sinä tämän pitäjän kirjoissa? Jonkinlainen mainetodistus +pitää sinulla olla näytettävänä. + +-- Minusta on siinä kylliksi, että olen kirjoitettu maailman suureen +kirjaan. Etsikää tänä iltana tähdistä, ehkäpä löytyy minun +mainetodistukseni. Maisteri voisi kirjoittaa: täten todistetaan, että +Joosua, tai mikä hänen nimensä lienee, on ihminen eikä ole luotu +kantamaan rautoja jaloissaan. Taikka: täten todistetaan, että Bredström +on elävä olento, jonka täytyy saada syödä, koska hän muuten kuolee +nälkään. Ellei kelpaa, saattaa maisteri kirjoittaa: täten todistetaan, +että Pamppuri on minun renkini. + +Erland Stjernkors tarkasteli nuorukaista ja muisteli nähneensä hänet +joskus ennen. Nuoren mustalaisen kasvoissa -- sillä kahtakymmentä +vuotta vanhempi hän ei voinut olla -- näkyi niin paljon uskaliaisuutta, +viekkautta, uhkamielisyyttä ja kuitenkin samalla niin ilmeinen vilahdus +jonkinlaista hyvyyttä, että Stjernkors päätti koetella häntä. + +-- Tässä saat muutaman kopeekan; mene tiehesi, ja tule takaisin +ylihuomenna. + +Niin sanoen hän oli ottavinaan taskustaan muutamia vaskirahoja ja +ojensi ne mustalaiselle kiireessä muka huomaamatta, että niiden +joukossa oli hopearupla. + +-- Kiitoksia, maisteri; sillä saa juuri hevosen takajalat kengitetyksi; +mutta jos tahdotte panettaa hevosenne hopeakenkään, niin saatte naulata +tähän pari ruplaa lisäksi, vastasi mustalainen ja tarjosi hopearahaa +takaisin. + +-- Hyvä, hyvä, sanoi Stjernkors, pidä vain hyvänäsi, mitä olet saanut, +olkoon se pestinä. Kun opin paremmin tuntemaan sinua, niin otan sinut +ehkä kokeeksi palvelukseeni. + +Joosua suuteli hänen kättään ja oli kuin suunniltaan ilosta. Mutta +samassa hän näytti muistavan jotakin, katsahti urkkien joka puolelle +huonetta, löi itseään korvalle niin että läjähti, ja juoksi sitten +huutaen tiehensä, aivan kuin hänet olisi oikein kouraantuntuvalla +tavalla ajettu ulos ovesta, jättäen uuden isäntänsä kykynsä mukaan +selittelemään niin outoa palveluksen ensi opinnäytettä. + +Päivä kului virkatoimissa, ja vasta illalla Erland Stjernkors sai aikaa +seuraavan päivän tuliaissaarnan valmistamiseen. Läheisen keittiökamarin +kello oli jo lyönyt kaksitoista, kynttilät paloivat himmeinä huoneessa, +ja nuori saarnamies istui vaipuneena mietiskelemään Johanneksen +todistusta, joka oli sunnuntain evankeliumin tekstinä. Silloin +laskeutui taaskin käsi keveästi hänen olkapäällensä ja sama lapsi, joka +edellisinäkin öinä oli näyttäytynyt, seisoi taaskin liinavaatteihin +puettuna hänen edessään. + +-- Mikset usko minua? Mikset tule meidän luoksemme? kysyi lapsi +puoleksi nuhtelevalla, puoleksi rukoilevalla äänellä. + +Stjernkors näki siinä aivan selvästi edessään saman näyn, jonka hän oli +ennen nähnyt yön hämärässä. Kalvaan, kauniin, vaaleakiharaisen, noin +kymmenen tai korkeintaan kahdentoista vuoden vanhan lapsen -- sen +lempeät sinisilmät olivat auki, liikkumatta tuijottaen ne katselivat +eteensä. Se ei ollut mikään mielikuvituksen luoma, ei mikään uni, ei +mikään kummitus -- se oli todellinen elävä olento, mutta unissaan +kulkija. + + + + +9. YÖLLISIÄ HAVAINTOJA. + + +Erland Stjernkors katseli tarkemmin nukkuvaa lasta. + +Siinä ei ollut mitään peloittavaa; kasvot olivat lempeät ja kauniit; +vain avonaiset, liikkumattomat silmät osoittivat, ettei lapsi tiennyt +mitään ulkonaisesta maailmasta. Selvästi näkyi, että sielun silmät +olivat suunnattuina unimaailmaan, jolla kuitenkin oli jokin +selittämätön yhteys todellisen elämän kanssa. + +-- Ketä sinä etsit? kysyi Erland tarttuen varovasti lapsen käteen, +sillä hän tiesi, että äkillinen herääminen sellaisesta tilasta saattaa +aiheuttaa kouristuksia tai muita vaarallisia seurauksia. + +Ei pieninkään kasvojen ilme osoittanut, että lapsi olisi ymmärtänyt +hänen kysymystään. Mutta se näytti kuuntelevan kuin jotakin kaukaa +tulevaa ääntä ja kuiskasi, useasti vaieten välillä, muutamia tuskin +kuuluvia sanoja: + +-- Sinäkö siinä olet, Beata?... Kyllä, kyllä, minä tulen kohta... +Saanko pyytää häntä tulemaan luoksemme?... Kiitoksia, se oli hauskaa... +Nyt minä tulen... + +Samassa puikahti keveä valkoinen olento kummastuneen katsojan edestä +suoraan seinän läpi ja katosi. + +Mutta vaikka Erland Stjernkors ei olisikaan ollut käytännöllisesti +ymmärtäväinen mies, niinkuin hän oli, oli hän liian selvästi nähnyt +vieressään lihaa ja verta olevan olennon voidakseen uskoa +"silmänkääntäjän" mainiota temppua, seinän läpi ajamista. Hän tarkkasi, +miltä kohtaa lapsi katosi; paikka oli aivan sen suuren kuvataulun +vieressä, joka esitti Davidia harppuineen. Hän valaisi kynttilällä sitä +kohtaa ja huomasi isonlaisen tapettioven, joka aukeni ulos päin. +Mukavuuksia tarjoavassa huoneessa ei tuollainen ovi suinkaan ollut +mikään harvinaisuus; mutta joko sattumalta tai vartavasten oli se +sovitettu niin tarkasti, ettei sen liitoksia voinut huomata heikossa +valaistuksessa. + +Uteliaisuus, sääli, ehkäpä myöskin epäselvä aavistus siitä, että häntä +jollakin tavoin tarvittiin, kaikki se sai Stjernkorsin arvelematta +lähtemään kiiruhtavan olennon jälkeen. Kylmä ilma virtaili häntä +vastaan. Hänen edessään olevat pimeät portaat veivät ylöspäin; hän luki +astuimet; niitä oli kahdeksankolmatta. Portaiden toisessa päässä oli +lukitsematon ovi, oven takana kylmä eteinen ja siinä pieni ikkuna. +Eteisestä johti toinen ovi kartanon yläkertaan, mutta se oli lukossa, +ja siihen näyttivät kaikki salaperäisen lapsen jäljet päättyvän. + +Jo oli Stjernkors kääntymäisillään tyytymättömänä takaisin, kun hän oli +kuulevinaan hiljaista rapinaa ikkunan takaa. Hän katsahti ulos ja näki +himmeässä valossa aivan selvästi saman keveän, valkoisen olennon +kiipeävän notkein liikkein alas tikapuita, jotka sillä kohdalla olivat +kattoa vasten pystyssä. Sitten olento kulki kepeästi pihan yli ja +edelleen toisia tikapuita myöten ylös, jotka olivat pystyssä suuren +rakennuksen vastakkaista päätyä vasten; siinä se katosi vihdoin päädyn +varjoon, niin ettei saattanut huomata, mihin päin se edelleen meni. + +Talvinen ilma henkäili jääkylmänä ikkunasta. Sellaisessa pakkasessa oli +siis pieni unissakävijäraukka kulkenut pitkän, vaarallisen matkansa +paljain päin, paljain jaloin ja ohuissa liinavaatteissa! + +Erland Stjernkorsia värisytti. Mitä hänen oli tehtävä? Tuliko hänen +herättää joku talon väestä? Pitikö hänen heti paikalla samaa +vaarallista tietä myöten koettaa saavuttaa onneton lapsi, joka +epäilemättä oli hengenvaarallisesti vilustunut? + +Ennenkuin hän vielä oli ehtinyt tehdä päätöstänsä, näki hän miehen +varovasti hiipivän esiin saman nurkan luota, jonka taa lapsi oli +kadonnut. Hän kuuli kahlekoiran murisevan, mutta taas vaikenevan; +samassa hän tunsi mustalaisen, joka aamupäivällä oli ollut pyytämässä +hänen suojelustaan. + +-- Joosua! sanoi hän hiljaa. + +Mies hätkähti kuin työstään tavattu varas, mutta rauhoittui taas, kun +näki suojelijansa avonaisessa ikkunassa, ja pani sormen suullensa +merkiksi, ettei hän saattanut vastata. Samassa hän kiipesi ketterästi +kuin kissa ylös tikapuita, heilautti itsensä rohkealla hyppäyksellä +lähellä olevaan ikkunaan ja seisoi kohta Stjernkorsin vieressä. + +-- Tytöllä ei ole mitään vaaraa, kuiskasi hän. Hän on jo taas siellä, +missä hänen pitää olla, tai oikeammin, missä hänen ei pitäisi olla, +mutta hän ei palellu kuoliaaksi. Minulla on vähän sanottavaa, mitä en +saattanut sanoa aamupäivällä. Tässä talossa on seinillä korvat. + +-- Tule sitten minun huoneeseeni, mutta mene edeltä; tässä ovat +portaat, vastasi Stjernkors, hän kun tunsi poikaa liian vähän +uskaltaakseen antaa hänen kulkea jäljestä pimeässä porraskäytävässä. + +-- Kyllä minä tunnen tien; en minä ensimmäistä kertaa tästä +astuskele ... kolme, neljä, viisi, mutisi mustalainen, lukien astimia +ja kulkien pimeässä vakavin askelin alaspäin. -- Rovastivainaja teetti +nämä portaat päästäkseen milloin hyvänsä juomasalista makuukamariin +palvelusväen tietämättä ollenkaan, mihin aikaan se tapahtui aamulla ... +viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista... Parhaita ystäviänsä hän +kestitsi yläkerrassa juuri siinä huoneessa, josta ihmiset sanovat +paholaisen ottaneen hänet ... yksikolmatta, kaksikolmatta, +kolmekolmatta... Mutta Taavetti kuningas ripustettiin ovea vartioimaan +kunnian vuoksi, luullakseni ... kuusikolmatta, seitsemänkolmatta, +kahdeksankolmatta... Nyt olemme kulissin takana. + +Ovi oli raollaan, ja Stjernkors oli kohta taas työhuoneessaan. +Kynttilät olivat palaneet pitkälle karrelle avatun raamatun vieressä ja +valaisivat mustalaisen mustahkoja kasvoja, hänen villiytynyttä +muotoaan, miestä, joka niin myöhään ja niin kahden kesken minkään muun +inhimillisen todistajan olematta läsnä ei ollenkaan näyttänyt +luottamusta herättävältä. Eikä nuori pappi ollutkaan vapaa +epäilyksestä, että sopiva tilaisuus saattaisi viekoitella hänen uuden +suojattinsa tekemään jonkin tuottavan konnankoukun, ja sentähden hän +päätti pitää kaikkia hänen liikkeitänsä tarkasti silmällä. + +-- Mitä sinulla on sanottavaa minulle? kysyi hän äänellä, joka ehkäisi +kerrassaan kaiken liian tuttavallisuuden. + +-- Maisterilla on ollut vieraita kolmena yönä peräkkäin, alkoi +mustalainen, katsoen veitikkamaisesti mustan otsatukkansa alta. + +-- On, minä olen kolmena yönä nähnyt onnettoman lapsiparan. Ensin +luulin sitä harhanäöksi, mutta huomaankin hänet nyt unissakulkijaksi, +pieneksi tytöksi... + +-- Niin, tyttö hän on. Hän on viisitoistavuotias, vaikkei hän näytä +muuta kuin kymmenen tai kahdentoista vanhalta. Ja jos maisteri tahtoo +tietää, kuka hän on, niin katsokoon kirkonkirjoista. Tottahan +rovastivainaja lienee pannut omat lapsensa kirjoihin. + +-- Hänenkö lapsensa, mitä sanot? + +-- Ihan niin. Kukapa hän sitten olisi? Etsikää kirjoista! + +Stjernkors etsi kymmenen, kahdentoista, viidentoista vuoden vanhoista +vihittyjen, syntyneiden ja kuolleitten kirjoista. Rovasti Ödmark oli +niihin aivan oikein merkitty itse ja kolme hänen vaimoansa ja niiden +lapset, mutta neljännestä vaimosta ja hänen lapsistaan ei ollut +merkkiäkään. Sen sijaan saattoi kapeasta, tuskin huomattavasta +paperireunasta otaksua, että lehti oli leikattu irti juuri siitä, mistä +rovasti näytti jatkaneen muistiinpanojaan omasta perheestään. + +-- Olisihan minun se pitänyt arvatakin, jatkoi mustalainen. Miksipä he +löisivät merkin siihen kohtaan rannalle, johon vene upposi? Mutta +samantekevä. Kanervakankaalla lähellä rantaa kasvoi kataja, josta ei +kukaan pitänyt lukua, ja se näki kaikki. Hohoo; mainiota, mainiota. +Sitä he ovat tallanneet kuin ruohoa jalkoihinsa, mutta kas, se pääsikin +pujahtamaan kenkien alta ja pistää heitä nyt kantapäähän. Odottakaahan +-- ja mustalaisen kasvot saivat äkkiä hurjan koston ja uhkan ilmeen -- +he saavat raudat kepittämisestä ja raippoja haukkumasanoista, ja +silloin nauraa Joosua, niin että silmät tulta iskevät! + +-- Sinä erehdyt suuresti, nuorukainen -- sanoi Stjernkors -- jos +luulet, että hyvää asiaa voidaan edistää vihalla ja kostonhimolla. +Kerro minulle, mitä tiedät rovasti Ödmarkin lapsista, ja mitä ihmiset +muuten lienevätkin rikkoneet sinua ja heitä vastaan, sen me nyt +unohdamme ja mietimme ainoastaan, miten voimme lohduttaa ja auttaa +niitä, jotka ehkä tarvitsevat apuamme. + + + + +10. JOOSUAN KERTOMUS. + + +-- Onko minun syyni, että pata on musta? jatkoi mustalainen ärtyisästi. +Minä synnyin tuolla lähimmässä torpassa; isää ei minulla ole ollut +koskaan ja tuskinpa edes äitiäkään. Ja jos äiti sittenkin olisi, niin +on hänen nimensä Sipuri-Sanna; hän on mustalaissukua ja osaa povata. +Mutta minä paimensin pappilan lehmiä ja nukuin yöt ladossa ja tunsin +talon joka sopukan ja kaikki, mitä siinä oli. Siinä oli vähän enemmän +kuin muutamat arvelivat minun tarvitsevan tietää. Neljä vuotta +takaperin lähettivät pastori ja mamseli Apollonia minut irtolaisena +Turkuun; ja nyt he luulevat Viaporia minun oikeaksi isänmaakseni. Mutta +minä en oikein viihtynyt vankilassa ja satuin muutamana parhaiksi +pimeänä yönä vahingossa menemään väärästä ovesta. Sitten lyöttäydyin +mustalaisten seuraan, koska ihmiset sanoivat meidän olevan yhtä sukua; +ja jonkun aikaa kuljeskelin ympäri maata karhuntanssittajan mukana, ja +jonkun aikaa näyttelin marakatteja, ja jonkun aikaa olin ilveilijäin +seurassa; sillä minä olen aina ollut kunnianhimoinen, minä kapusin +ylemmä. Sitten pisti päähäni lähteä katsomaan, vieläkö äitini elää. +Mutta minä en huolinut ruveta pudistamaan kättä kaikkien vanhain +Aulangon-ystävien kanssa, ja sentähden lainasin vähän mustaa, jota +ilveilijät käyttävät, näytellessään rosvoja... + +Niin sanoen Joosua kohotti hieman hurjalta näyttävää, takkuista, mustaa +tekotukkaansa ja näytti sen alta kaunista, iloista, ruskeakiharaista +päätänsä. + +-- No niin -- hän jatkoi irvistäen -- kukaan muu ei tuntenut minua kuin +Kiven Matti. Minä arvelin saattavani jo unohtaa, että he lähettivät +minut pois puutteeseen ja kurjuuteen, ja ehkeipä minussa ollutkaan +kaikki niin varsin kehuttavaa; mutta nähkääs, nyt ovat he lähettäneet +äitinikin metsään näkemään nälkää ja paleltumaan ... ja hän on ainoa +äitimuorini, nähkääs maisteri ... eihän minusta kukaan muu koko +avarassa maailmassa pitänyt lukua. Kuinka lauletaankaan: "kuink' +kaunis, luonto, oot!"... Ei, ei se niin ollut: "sun äänes luonto +rinnassain!"... Minä olen, kuten näette, oppinut jotain teatterissa +ollessani. Ensi yön hiiviskelin täällä ympäri mietiskellen itsekseni, +eikö olisi parasta polttaa poroksi koko talorähjä väkineen päivineen. +Silloin näin valoa rovastin kamarista ja kiipesin katsomaan ikkunasta +rovastiko siellä taaskin kujeilee. + +-- Ahaa! Sinä se siis olitkin se käsittämätön, ikkunassa oleva varjo. + +-- Minä hengitin ruudulle nähdäkseni paremmin, ja silloin tunsin +maisterin, muistin miten maisteri Turussa eräänä jouluiltana istui kuin +Jumalan enkeli vankien luona linnassa, ja minulle maisteri antoi uuden +katkismuksen, kun osasin jotakuinkin lukea sisältä... Ja sitten, kun +sairastuin linnassa, kävi maisteri joka päivä katsomassa, miten minä +jaksoin, ja antoi minulle parempaa ruokaa kuin toisilla oli; niin, +nähkääs, sen on maisteri varmaankin unohtanut, mutta minä en ole sitä +unohtanut, ja tiedän toisen, joka pitää kirjaa kaikista maailman +vangeista.... + +-- Niin, nyt muistan. Mutta miten olisin saattanut tuntea sinua, kun +olet tuommoiseksi kummitukseksi pukeutunut? + +-- Ja silloin ajattelin itsekseni: _hän_ asuu siellä, talo jääköön +polttamatta! Mutta sitten arvelin taas: mitä hän tehnee täällä? Ja +samassa näin tyttörievun kapuavan toisen kerroksen ikkunasta ja alas +tikapuita ja sitten pihan yli ja ylös toisia tikapuita ja sitten +ikkunasta sisään ja portaita pitkin alas maisterin huoneeseen. Sen tien +minä tunnen kuin viisi sormeani; siitähän minä ennen kannoin Allfridaa +edestakaisin tikapuita myöten. + +-- Onko sen unissaan kulkevan lapsiraukan nimi Allfrida? + +-- On, ja kaksi l:ää nimessä, sanoi rovasti ennen, kun oli iloisella +tuulella. Nähkääs, Allfridan suurimpana ilona oli kiipeileminen, kun +hän vielä oli pieni, ja sentähden hän kiipeilee nyt unissaankin. Sitä +tietä hän kulki usein rovastin luo, sillä katsokaas, häntä pidettiin jo +silloin kuin oravaa häkissä. Ja koira tuntee hänet, samoin kuin se +tuntee minutkin; se ei murahdakaan meille. Kun näin hänet sinä iltana +niin ohuissa vaatteissa ulkona talvipakkasessa, olin juuri aikeissa +lähteä kantamaan hänet takaisin, kuten ennen, mutta sitten ajattelin: +odotas, Joosua, Herrallamme on kyllä omat tarkoituksensa, koska hän +antaa jalat unelle. Ja sitten muistui mieleeni, miten huonosti tässä +talossa oli kohdeltu lapsia; ja kuitenkin on tämä muka kristillinen +talo ja pappila. Hyi semmoista jumalisuutta; parempia ovat silloin +mustalaisetkin, joilla ei ole mitään uskontoa. Mutta ei ole mitään +salaista, mikä ei kerran tulisi ilmi. Nähkääs, sen minä tahdoin sanoa +maisterille, että tässä talossa on orporaukkoja, joita kidutetaan +kuoliaaksi. + +-- Ei, Joosua, minä en saata uskoa sellaista julmuutta. Semmoista ei +tehdä koskaan syyttä suotta ja huvin vuoksi vain, mutta kenelle olisi +tässä talossa mitään hyötyä siitä? Tiedätkö siitä muuta kuin tyhjiä +arveluita? + +-- Tiedän niinkin. Muistan varsin hyvin, että kun viimeinen ruustinna +kuoli ja mamseli Apollonia tuli taloon, oli täällä kuusi lasta, ja ne +suljettiin kaikki toisen kerroksen pohjoisen puolella olevaan kamariin; +siellä ei niillä koskaan ollut päivänpaistetta eikä raitista ilmaa, ja +huoneessa oli yksi ikkuna, ja sen edessä aina verhot, niin että huone +oli puolipimeä keskellä päivääkin. Sieltä ei päästetty lapsia koskaan +ulos, ei kesällä eikä talvella; he eivät milloinkaan saaneet +leikkikaluja huvikkeeksi, ei milloinkaan ystävällistä sanaa tai +katsetta. Ihmiset sanoivat, että lapset näkivät nälkää, mutta se on +valhetta, jos saan sanoa. Ruokaa he saivat joka päivä kyllälti, mutta +ei koskaan mitään muuta ruokaa kuin aina vain jauhovelliä ja yhäti +jauhovelliä, eikä koskaan suolaa, ei lihaa, ei kalaa eikä vihanneksia, +vaan aina samaa vuodet läpeensä, kunnes he ruoan ääressä pureksivat +nälissään rikki paitojensa reunuksia. + +-- Miten on mahdollista, että rovasti Ödmark, hyväsydäminen mies, +saattoi hyväksyä niin järjettömän menettelyn? + +-- Sanokaas muuta! Mutta hän kävi harvoin lastenkamarissa, eikä sinne +päässyt kukaan muukaan, paitsi pitkä Loviisa, joka oli lastenhoitaja, +ja Jumala armahtakoon raukkoja, jotka joutuvat semmoisen hoitajan +varaan! Joka aamu kello yhdeksältä vietiin lapset puhtaiksi pestyinä +rovastin luo suutelemaan hänen kättään, ja sitten heidät lähetettiin +oitis takaisin lastenkamariin, johon heidät teljettiin seuraavaan +aamuun asti. Mutta nyt saa maisteri kuulla kummia. Eräänä aamuna minä +kiipesin tikapuita ylös etsimään varpusen pesää räystään rajasta; +silloin minä näin toisenlaisen varpusen pesän, kamarissa olevat lapset. +Loviisa ei sattunut silloin olemaan siellä, ja Allfridan onnistui +leikitellessään saada ikkunan haat auki. Silloin minä nostin hänet +tikapuille ja kannoin hänet juuri samaa tietä, jota hän nyt kulki; ja +niin tein sitten tuon tuostakin, milloin Loviisa oli poissa, ja mamseli +Apollonia ihmetteli, mistä Allfridan posket rupesivat punottamaan +eivätkä käyneet keltaisiksi. Viimein hän keksi syyn siihen; silloin +naulattiin ikkuna kiinni ja minut lähetettiin vankeuteen Turkuun. Siitä +on nyt neljä vuotta, ja he ovat nyt taas unohtaneet ikkunan. Naulat +ovat ruostuneet, Allfrida kulkee samaa tietä kuin lapsena ollessaan, +mutta ... nyt hän kulkee unissaan! + +-- Oliko heitä kuusi sisarusta? + +-- Kuusi oli. Kaikki kauniita kuin voikukat ja melkein yhtä keltaisia. +Minun lähtiessäni lepäsi kolme heistä valkoisen ristin alla +kirkkomaassa; en ole vielä lukenut, onko ristejä siitä asti tullut +lisää. Hauta kuin hauta: mitä muuta on semmoinen lastenkamari kuin +elävien hauta? Sen ovelle saattaisi kirjoittaa: "tässä lepää" -- jos +tietäisi, että siellä on rauhaa tai lepoa. + +-- Joosua -- sanoi nuori pappi katsoen häneen terävästi -- sinä olet +aika kirjava otus. + +-- Ruudukas myöskin, herra maisteri! Minulla oli kerran ylläni parhaan +muodin mukaan tehty ruudukas nuttu. + +-- Vaikka sinusta olisi voinut tulla rehellinen palvelija, olet sinä +ruvennut maankiertäjäksi, eikä se ehkä ole kokonaan ollut sinun oma +vikasi. Minä pelkään, että sinulla on vähän kiero käsitys siitä, mikä +on sinun omaasi, mikä muiden; ehkä myöskin siitä, mikä on oikein, mikä +väärin. Mutta minkälainen poikalurjus lienetkin, on sinussa kuitenkin +jotakin hyvää. Minä uskon esimerkiksi, ettet nyt siinä laskettele +valheita. + +-- Minä en valehtele koskaan muulloin kuin oikeuden edessä ja välistä +huvikseni, herra maisteri. + +-- Minusta näyttää, että sinusta vielä voisi tulla ihminen. Hyvillä +töillä ei saateta ostaa tuumankaan vertaa autuutta. Mutta jos sinä saat +tehdyksi hyvän työn, Joosua, ymmärrätkö silloin, että Herramme tahtoo +tarttua tukkaasi vetääkseen sinut suosta. + +-- Kyllä, senpä minä ymmärsin, sanoi poika viilipiimästä. + +-- Hyvä, minä otan sinut palvelukseeni, ja me pelastamme yhdessä +rovasti Ödmarkin onnettomat lapset. + + + + +11. TULOSAARNA. + + +Aulangon kirkko oli ääriään myöten täynnä väkeä, kun uuden papin oli +vuoro saarnata. Niin monenlaisia huhuja oli hänestä liikkeellä, niin +herjaavia juttuja oli kulkemassa, eikä oikein tiedetty, mistä ne olivat +peräisin, että nekin, jotka jo aikoja sitten olivat unohtaneet, miltä +kirkko näyttää sisältä, olivat sillä kertaa poikenneet tavoistaan ja +lähteneet uteliaisuudesta kuulemaan tulosaarnaa. + +Kirkko olikin tuona päivänä kummallisen näköinen. Vanhat penkit, +joita ei ollut maalattu sataan vuoteen, upeilivat nyt kirjavien pukujen +ja muiden korujen komeutta. Parvet, jotka olivat aivan maahan +romahtamaisillaan, olivat kummallekin puolelle saaneet kannattimiksi +pari vahvaa tukea. Saarnastuoli, jota siihen saakka olisi voitu verrata +katonharjan alla olevaan ampiaispesään, oli reunustettu puhtaalla, +valkoisella vaatteella, joka peitti monet puutteellisuudet ja teki +kaiken sievemmän näköiseksi. Katajanhavuja oli siroteltu ränsistyneen +alttarin ympärille, vaikkei se kuitenkaan parantanut hallistunutta +alttarivaatetta eikä kurjan huonoa alttaritaulua, jonka paljoa paremmin +saattoi katsoa kuvaavan ilkeästi irvistelevää ryövärijoukkoa kuin +korkeinta, parhainta ja kauneinta, mitä ihmiskunta palvelee. Yhtä vähän +olivat nuo seurakunnan uuden hoitajan hät'hätää toimittamat korjaukset +voineet estää lunta tuiskuamasta katosta ja nurkista tai lattiata +notkahtelemasta ja siellä täällä murtumastakin sen päivän tavattoman +painon alla. + +Jumalanpalvelus ei ollut vielä alkanut, ja kaikenlaista puhetta syntyi +jouten istuvien kesken. + +-- Onko totta -- sanoi Mietoisten kielevä emäntä, joka reuhtoen oli +tunkeutunut erääseen penkkiin, missä ihmisiä jo istui sylikkäin -- onko +totta, että uusi pappi on vanhan testamentin aikuisia ja että hän ei +tunnusta kasteen sakramenttia? + +-- Ei ole, ei, arveli hänen vierestään Seppälä. -- Hän kuuluu olevan +kreikanuskoinen, ja hänet on lähetetty tänne kastamaan meidät kaikki +ryssiksi. + +-- Mitä siinä lörpötätte? mutisi Vikuri, lankunvetäjä, joka oli +tunkeutunut kaikkein lähimmäksi penkin ovea. -- Ettekö ole kuulleet, +ettei uusi pappi ole mikään oikea pappi vaan lääninviskaali, ja hän on +saanut luvan pukeutua papiksi voidakseen paremmin saada anastetuksi +viinapannut. Pappi on hänessä päällä niin höllässä kuin nahka +makkarassa, mutta sisällä on vain sakkoja ja takavarikoita. + +-- No, se on jo niin häpeällistä konnuutta, että joka sellaista sietää, +ei koskaan enää ansaitse kunnon ryyppyä tässä maailmassa! -- puuttui +puheeseen sattumalta lähellä oleva Alavirran kapakan isäntä ja katseli +uhkaavasti ympärilleen. -- Eikö täällä ole ketään nuorta miestä, joka +olisi siksi ramussaan, että uskaltaisi taputella viskaalin näkyville +papista? + +-- Saanko kaksi kannua viinaa? kysyi eräs Iikkalan kyytimies, jonka +sameista silmistä jo saattoi huomata hänen aamulla ottaneen sievoiset +naukut. + +Uhkaavaa muminaa alkoi kuulua käytävältä, sillä ken tahtoi +viinaapolttavassa Aulangossa sanoa jotain oikein julmaa, vihamielistä +ja inhoittavaa -- ken siellä tahtoi samaan henkilöön yhdistää kaiken +alhaisen, kauhean ja tuhoisan -- hänen tarvitsi vain sanoa yksi ainoa, +mutta paljon merkitsevä sana _lääninviskaali_. Kumea murina levisi heti +käytävältä toiselle, penkistä penkkiin ympäri kirkkoa. Huhu kasvoi +suusta suuhun kulkiessaan, hämärtyi yhä enemmän ja saapui alttaria +lähellä oleviin penkkeihin semmoisena, että pappi muka oli +ryövärijoukon päällikkö ja ryövärit olivat valmiina saartamaan kirkon +ja murhaamaan armotta kaikki, mitä sisällä oli. Epämääräinen pelko ja +levottomuus valtasi kaikkien mielet; ihmiset nousivat seisomaan +penkeilleen, kaikki katselivat ympärilleen tietämättöminä, mistä päin +heidän oli odotettava tuntematonta vaaraa, ja pelkkä lapsen itku tai +virsikirjan putoaminen olisi riittänyt panemaan lumivyöryn liikkeelle +ja kaikki kirkossa olevat ihmiset olisivat hillittömässä pelossaan +syöksyneet ulos ja tallanneet toinen toisensa kuoliaaksi ovissa. + +Onneksi ei kuulunut mitään muuta kuin kumeata hälinää, joka levisi +toisesta äärestä toiseen, ja kohta seisoi kaikkien kuiskutusten aihe, +uusi pappi, messupuvussaan alttarin edessä. Taaskin kuroittuivat kaikki +kaulat eteenpäin... Nurina oli kuitenkin jo puhkeamaisillaan esiin. +Mitä ärtynyt ihmisjoukko välittää alttarin pyhyydestä! + +Silloin kuultiin papin lujalla ja vakavalla äänellä lukevan +synnintunnustusta. Mahtavat sanat, tuo vapiseva huokaus, joka niin +monet vuosisadat on noussut langenneen ja lunastetun ihmiskunnan +syvimmästä sydämen pohjukasta -- tuo rukous, joka rakentaa uskon +vuorilujan sillan kauhistuttavain syvyyksien yli kadotettuun ja +takaisin saavutettuun paratiisiin -- se tippui kuin kesäinen sade +kuiville kedoille ... kaikki kumartuivat, kaikki nöyrtyivät. Ja +kuitenkin olivat samat ihmiset kuulleet saman rukouksen aina +lapsuudestaan asti; ei kirjaintakaan ollut pantu siihen lisäksi, ei +kirjaintakaan otettu siitä pois; mutta niin kuin se rukous sillä kertaa +lausuttiin ei sitä ollut totuttu kuulemaan Aulangossa. Kaikki, mitä +tuossa kauan huonosti hoidetussa seurakunnassa oli mädännyttä, +villiytynyttä, langennutta ja eksynyttä, tunsi vastoin tahtoansakin +mielessään samaa kuin paatuneinkin tuntee kuullessaan ukkosen jyrisevän +päänsä päällä. Syntyi syvä hiljaisuus, joka kesti rukouksen loppuun +asti, ja kun lukkari sitten käheällä viinaäänellään alkoi virren, oli +ihmisjoukko tyyntynyt ainakin sen verran, että se uteliaana odotti, +mitä viskaaliksi luultu sen jälkeen sanoisi heille. + +Suomalaiset eivät ole kovinkaan soitannollisia naapureihinsa +ruotsalaisiin verraten, mutta varsin tärkeänä he pitävät hyvää +messuääntä. Rovasti Ödmark oli menettänyt senkin vähän äänensä, mikä +hänellä oli nuorena; pastori Idegran sai tuskin säveltäkään suustaan. +Nyt kajahti alttarin edestä kaunis barytoniääni metallinheleänä, ja sen +vaikutus oli alussa hämmästyttävä. Mutta käheä viinaääni vastasi +lukkarin penkistä, ja vastasi urheasti väärin. Kymmenkunta muuta ääntä +yhtyi lukkarin veisuuseen, kuten oli tapana, ja nämä lauloivat vielä +hullummin. Muutamat hurjimmista viinapatruunista käyttivät tilaisuutta +hyväkseen ja röhkivät kaukaa oven luota muiden mukana. Messuaminen ja +kirkkorauha näyttivät olevan vaarassa. + +Nuori pappi ei siitä kumminkaan hämmentynyt. Hän ei ollut huomaavinaan +mitään, messusi vain messunsa loppuun ja lähti alttarilta. Ennen +saarnaa laulettavan virren aikana alkoivat muutamat hävyttömimmät +tömisyttää jalkojansa. Puolue ymmärsi merkin; muutamat alkoivat +viheltää, toiset ulvoa, jotkut huutaa. Melun parhaillaan kestäessä +Erland Stjernkors nousi saarnastuoliin. + +Hän seisoi siinä suorana ja tyynenä kuin puutarhuri puistossaan myrskyn +humistessa puissa. Hänen silmänsä katsoivat pikemmin suruisesti kuin +ankarasti kapinallista seurakuntaa. Hän oli vielä vaiti; hän odotti +aikaansa, mutta ei sitä näyttänyt tulevan. + +Nähtävästi oli joukossa joitakuita, jotka pitivät huolenansa estää +ihmisiä tyyntymästä. Hälinä kasvoi kasvamistaan. Selvästi kuului +huutoja, että pappi olisi heitettävä saarnastuolista. Nuori pappi +katsahti vielä kerran tyynesti, pelottomasti ympärilleen; sitten hän +polvistui ja alkoi rukoilla seurakunnan edestä. Sanat eivät olleet +litanian sanoja, mutta sen sisällystä oli osittain niissä. Se oli +voimakas, palava, henkevä rukous, joka oli tähdätty kaikkea maan päällä +vallitsevaa syntiä ja pahaa vastaan. Se oli leimahtava rukous, että +Jumalan enkelit valmistaisivat sinä päivänä Herran tietä; että Jumalan +henki osoittaisi kaikkivaltaansa, astuisi alas synnin syvimpään liejuun +ja asettaisi ihmisten uhmaiset sydämet laupiaan Jumalan valtaistuimen +eteen, jotta elämän valo saisi loistaa yli pimeän maan ja sen synkkiin +sieluihin, niin että nämä nousisivat kuoleman varjosta, niin että uusi +maailma aukenisi heidän sisimmässään ja kaikki uudistuisi Kristukseen +rakentuen... + +Hänen vielä puhuessaan ja mikäli hänen sanainsa henki ja voima kasvoi, +vaikeni vähitellen hurja hälinä hänen ympäriltään, pahimmat huutajat +hiipivät yksitellen ulos, siihen asti tuntematon hämmästyksen, +katumuksen, häpeän ja paremmankaipuun tunne heräsi ihmisten sydämissä, +ja uusi pappi sai häiriöttä saarnata aina loppuun asti saarnansa +Johanneksen todistuksesta. + +Mikä valtava voima virtaileekaan elävästä sanasta, kun se uhkuu hengen +väkevyyttä! Tietääköhän kylläinen, välinpitämätön, unelias pappi, joka +tekopyhästi laulaen laahaa lausuttavansa saarnastuolista, tietääköhän +hän, että hänellä on edessään monta sataa isoovaa ja janoovaa +ihmishenkeä, jotka odottavat hänen sanojansa kuin auringon paahtama maa +iltasadetta? Tietääköhän hän, että ne on pantu hänen hoidettavikseen +kuin suuri, määräämätön vainio -- tietääkö hän, että nyt on _hänen_ +kylvöaikansa, _nyt_ on hänen sanoissaan iankaikkinen elämä, mutta +seuraavana silmänräpäyksenä on voima häneltä poissa, hän on taas tomua, +ja rikkaruoho kasvaa ja sielut kuihtuvat? Ah, hän tietää sen sangen +harvoin, hän laulaa läksynsä evankeliumikirjan alusta loppuun asti, +siunaa ruokansa ja istuutuu pöytään hyvällä omallatunnolla... + +Ostakaa aikaa! + + + + +12. SAARNAN JÄLKEEN. + + +Päivällispöytä oli katettuna patruuna Arvelinin ruokasalissa Kallisten +kartanossa Aulangossa, ja useimmat vieraat olivat jo saapuneet +tuottamaan läsnäolollaan loistoa sille merkilliselle päivälle, joka oli +viisikuudetta vuotta takaperin nähnyt Frans Nebukadnezar Arvelinin +syntyvän maailmaan. Siellä kiroili vanha jahtimestari von Holbach, +jolla oli koko pitäjän sukkelimmat hevoset ja pisimmät tyttäret +(hevosia pidettiin kuitenkin suuremmassa arvossa). Siinä lämmitteli +selkäänsä uunia vasten laamanni Åkerström, kankeana kuin kattotiili, ja +puraisi silloin tällöin palasen pikanellitupakkaa hopeaisesta +rasiastansa päivällistä odotellessaan. Siinä näkyi kruununvouti +Rågberg sinisine, virkasoljella koristettuine hännystakkineen +kuvailevan naisille kelin huonoutta, ja samaan aikaan rummutteli +toimitusvouti Mangel sormillaan ikkunaruutuun Porilaisten marssia, ja +käräjäpöytäkirjuri, sihteeri Krankenhaus, kaiskera ja hoikkasäärinen +mies, näytti jo edeltäkäsin syövän keittiöstä tulevasta paistinhajusta +itsensä kylläiseksi. + +Isäntä itse, pieni, lihava, vikkelä patruuna, punaposkinen vielä +viisikuudettavuotiaanakin, pysytteli, samoin kuin kruununvoutikin, +naisten seurassa vierashuoneessa, jossa kohta voi huomata seuran _pièce +de résistance'n_, päähenkilön laamanni Åkerströmin rouvan, yksinään +sohvalla istumassa samalla kuin emäntä, hiljainen ihminen, entinen +emännöitsijä, hyvin huonossa puvussa ja runsaasti koreiden nauhojen +koristamana istui hiukan neuvottomana ja kursaili kauempana oven luona, +jossa hänestä ei kukaan pitänyt lukua. Sillä vaikka kunniapaikka +kieltämättä kuului rouva Åkerströmille arvon puolesta, oli siellä +kokonaista kolme muuta naista, jotka olivat melkoista ylhäisemmät +häntä syntyperän ja suvun puolesta, nimittäin von Holbach-_neidit_, +Jacquette, Julie ja Marguerite Melanie; he olivat aivan toista kuin +Åkerströmin _mamselit_ Loa ja Liina tai Perpetua Arvelin. Vahinko vain, +ettei von Holbach-suku ollut aina pitänyt rotua pyhänä, sillä neljäs +tytär oli naimisissa karvarin, viides rusthollarin kanssa ja +naimattomistakin sanottiin Marguerite Melanien jo aikovan vaihtaa +tyhjän neiti von Holbach-arvon tukevammalta kuuluvaan rouva +Rågberg-nimeen. + +Koko seura oli ollut kirkossa, lukuunottamatta emäntää, jolle pidot +olivat antaneet puuhaa, ja jahtimestaria, joka ei koskaan +"seurustellut" siinä talossa. Kun kaikki odottelivat päivällistä ja +päivällinen odotteli pappeja, johtui puhe nuoreen pappiin ja kirkossa +tapahtuneeseen meteliin. Laamannin rouva vakuutti toimitusvouti +Mangelille, joka kummastuksesta lakkasi pärisyttämästä ikkunaruutua, +miten hän erinomaisen neuvokkaasti oli pelastanut koko seurakunnan +hengenvaarasta siten, että oli sanonut eräälle pahimmalle huutajalle: +tiedättekö, kuka minä olen? Sen luultiin vaikuttaneen sangen +tyynnyttävästi. Kuitenkin tahtoi laamannin rouva mielellään saada +tietää, mikä uusi pappi oikeastaan oli ja saattoiko hänestä toivoa +sivistynyttä miestä seuraelämään. + +-- Onko hän naimaton? kysyi neiti Julie von Holbach, +kahdenkymmenenyhdeksän vuoden vanha. + +-- Osaako se p--u lautapeliä? kysyi hänen isänsä. + +-- Sopiihan esittää, mutta epäilen, minä epäilen, vastasi isäntä +kääntyen mitä valtioviisain hymy huulillaan kummankin viimeksi kysyneen +puoleen. -- Sanotaan, että hän olisi -- voit panna pellin kiinni, Antti +-- jonkinlainen herännäispappi, joka -- mitä minun pitikään sanoa? -- +mutta Riitta, sinähän olet unohtanut tuoda sinapin! -- ei voi istuutua +ruoalle lukematta rukousta -- huuti, Polle! -- ensin tavallisesti ja +sitten takaperin. + +-- On ihan kauheata, miten ylellisyys ja herännäisyys kasvavat, virkkoi +laamanninrouva, jonka sekavassa päässä ajatukset heittivät yhtä +uljaasti kuperkeikkaa kuin Arvelinin välilauseissa. -- Ei nyt enää ole +mitään varmuutta. Mitä luulee herrasväki tapahtuneen viime viikolla +Loppikoskella? Siellä varastettiin lampaanruumis ja silkkikaapu aivan +keskellä valoisaa päivää! + +-- Lampaanruumis ja silkkikaapuko? toisti ivallinen Jacquette von +Holbach, neljänneljättä vanha. -- Mutta siinähän on ihan selvät +tuntomerkit! Eihän vain jompikumpi Åkerströmin neideistä ole joutunut +ryövärien käsiin? + +-- Hän saarnasi niin kauniisti Jumalan valtakunnasta, uskalsi Loa +Åkerström kainosti muistuttaa, ymmärtämättä tai ikäänkuin ei olisi +ymmärtänyt herjaavaa syrjäiskua, jonka sukuperä kohdisti virka-arvoon. + +-- Pyydän anteeksi -- puuttui kruununvouti Rågberg puheeseen hyvin +arvokkaasti -- minä sanoisin mieluummin hänen saarnaansa kylänluvuiksi. +Hänen esitystapansa oli liian talonpoikaismaisen yksinkertaista, vailla +kaikkia semmoisia kaunopuheliaisuuden kaunistavia kukkia, joita nykyään +on oikeus odottaa sivistyneeltä puhujalta. Myönnän kyllä, että hän +puhui siivosti, mutta muuten hän puhui melkein niinkuin jokapäiväisessä +elämässä puhutaan, ilman rytmiä, kaunopuheista poljentoa, tunnetta. +Minusta hän oli hyvin mauton. + +-- Hän ei laulanut eikä parkunut saarnastuolissa, kuiskasi Loa +sisarelleen Liinalle. + +-- Hän luki kuulutukset kyllin selvästi, huomautti laamanni +ratkaisevasti. + +Hänen mielestään se ansio oli tärkein papilla. + +-- Minä -- virkahti laamannin rouva -- höristin koko ajan korviani +saadakseni kuulla jonkin kauniin siveyssäännön hyvistä avuista ja +muista semmoisista, mitkä ovat palvelijain velvollisuudet isäntiänsä ja +emäntiänsä kohtaan, maailman turhuudesta, ja miten me kaikki tulemme +autuaiksi, ynnä muuta semmoista, mikä kaikki ylentää mieltä, kun sitä +kirkossa kuulee. Sen sijaan hän puhui miten tulee uskoa, eikä sillä +lailla kuitenkaan voida uskoa, ja miten tulee kieltää itsensä, eikä +kukaan voi kumminkaan kieltää itseään, ja lasketteli semmoista +loppumattomiin, eikä siinä ollut mitään tolkkua koko saarnassa. + +-- Te olette aivan oikeassa, armollinen rouva, arveli kruununvouti. +Stjernkorsilla lienee vaillinaisen puoleiset koulutiedot; hän ei +osannut edes jakaa saarnaansa logiikan ja matematiikan mukaan eri +osiin, _ensiksi, toiseksi, kolmanneksi_ ja niin pois päin. Mies vain +paukutteli; ei siitä saanut selkoa, mikä oli alkua, mikä loppua. Minun +täytyy puolestani sanoa, että säännöllinen, kunnollinen jaoitus on +saarnassa ansio; vai miten, suloinen Marguerite; mitä mieltä sinä olet? + +-- Niin, se on totta, vastasi Marguerite Melanie nöyrällä äänellä. + +-- Niin, se on totta, matki Jacquette, saarna on aina kirjainarvoitus, +jonka pappi antaa kuulijoilleen arvattavaksi. Jollen käsitä sanan ensi +osaa, niin ehkäpä käsitän toisen tai kolmannen osan, ja ellen käsitä +mitään, niin saan vielä kaupantekijäisiksi kuulla sanan kokonaankin. Ja +hyvin jaetussa saarnassa on koko sana tavallisesti se, että kaikki onni +tulee papilta. + +-- Ei, sanoi rouva Åkerström, toisin on suloisen, herttaisen, kelpo +pastori Idegranimme laita; hän aloittaa aina saarnansa kauniisti +sanoilla: "arvoisat kristityt!" + +-- Niin, mitäpä muuta tarvitaankaan? ivasi Jacquette. Siinähän on ihan +ensi sanoissa päästökirja kaikista synneistämme, sekä niistä, mitä +olemme tehneet ja parhaillaan teemme, että niistäkin, mitä vastedes +kenties aiomme tehdä. Kuinka me voisimme muuten olla arvoisia +kristittyjä? + +-- Pyydän teitä, neitiseni, olemaan armollinen ja muistamaan, että +pastori Idegran käyttää toistakin kaunista ja soveliasta puhuttelua: +"kalliit kristityt" -- vastasi rouva Åkerström, syystä kyllä, +närkästyneenä. -- Sen sijaan suvaitsi maisteri Stjernkors nimittää +meitä kaikkia ihan erotuksetta "veljikseen ja sisarikseen". Minä +puolestani en muista olevani mitään sukua maisteri Stjernkorsille; +vielä vähemmin saatan muistaa, että olisimme sisaruksia. Mutta jos on +mitään oikeutta olemassa, on meidän kelpo Idegranimme pääsevä +kirkkoherraksi. Saattaakohan hän päästä jo ensi keväänä? + +-- Ensiksi täytyy virkavuoden kulua loppuun, ja sitten armovuoden, jos +mitään armovuotta tulee, vastasi kruununvouti. Nyt jo julistetaan +kuitenkin virka haettavaksi, ja sitten saamme nähdä, kutka pääsevät +vaaliin. + +-- Minä puhun siitä Åkerströmille, hänen ei tarvitse muuta kuin sanoa +vain sana piispan korvaan, virkkoi laamanninrouva katsahtaen mieheensä +joka kierteli salissa viinapöydän tienoilla kuin kotka teiripaistin +ympärillä. -- "Rakkaat veljeni ja sisareni!" Tosiaankin, hävyttömämpää +en ole vielä koskaan kuullut. + +-- Vieköön p--u kaikki veljet ja sisaret, tiuski jahtimestari salin +ovella. -- Pitääkö meidän sentähden kuolla nälkään, että papit ovat +jäätyneet kiinni... + +Hän ei ehtinyt mainita tuttua paikkaa, jonne hän tavallisesti toivotti +kaikki papit, kun hänet keskeytti patruuna Arvelin, joka helpotuksesta +huoahtaen huudahti: + +-- Tuossa tulevat pastorimme; nyt pääsemme alkamaan! Astukaa sisään, +hyvät herrat! No, kiitos ja kunnia, herra maisteri -- aja ulos Polle, +Antti! -- kauniista saarnasta! + + + + +13. UNISSAKÄVIJÄ NÄYTTÄYTYY TAAS. + + +Myöhään illalla samana sunnuntaina istui viransijainen, maisteri +Stjernkors, yksinään huoneessaan ja keskusteli Jumalansa kanssa siitä, +miten hänen olisi meneteltävä ajan ahdingossa. Hän, tai oikeammin +voimallinen henki, joka kätkeytyi sanaan, oli hetkeksi saanut +kukistaneeksi vihamieliset uhkaavat intohimot, jotka vaistomaisesti +aavistivat, että hän oli heidän vihollisensa, ja nousivat kapinaan +häntä vastaan. Mutta eivät ne silti olleet vielä voitetut, ei tuhotut; +hän ymmärsi, että ne käyttäisivät ensimmäistä tilaisuutta noustakseen +taas kapinaan kiusallista parannuksensaarnaajaa vastaan, joka uskalsi +täällä julistaa uusia oppejaan mitä parannukseen ja uskoon tulee. + +Aulangon herrasväki miellytti Erland Stjernkorsia vielä vähemmän kuin +raa'at talonpojat. Päivällisillä, joilla hän äsken oli ollut, hän oli +ollut huomaavinaan ikäänkuin jälkinäytelmän iloisesta, hekumallisesta +nautintoelämästä, jota kerrottiin rovasti Ödmarkin aikoina vietetyn ja +jossa ei mitään niin ihailtu kuin etevintä ruoantuntijaa, kokeneinta +punssin sekoittajaa, urhoollisinta juomaveikkoa, sukkelinta +sanasutkailijaa ja parasta lauluseppää. Erland Stjernkors tiesi varsin +hyvin, että noissa muinaisajan juomaveikkovanhuksissa oli siellä täällä +rehellinen ja hyvä sydän vaahdon ja kuoren taa peittyneenä; mutta hän +oli itse toisten aikain ja toisten tapojen miehiä, ajan, jolloin ei +pidetty isännän suurimpana kunniana saada juotetuksi vieraansa pöydän +alle eikä vieraan korkeimpana kiitoksena joutua sinne. Koko tuo iloinen +mellastaminen kiusoitti häntä, ja Kallisten seurassa hän tapasi, paitsi +useita sävyisiä ja vaarattomia ihmisiä, ainoastaan yhden, nuoren Loa +Åkerströmin, joka näytti ymmärtävän häntä ja katselevan elämää yhtä +vakavalta kannalta kuin hänkin. Siis oli kuitenkin jotakin, joka +ilahdutti häntä. Toisinaan tarvitaan vain yksi ainoa pisara makeutta +tämän maailman katkeruuden sekaan, kun jo valtameren suolaiset aallot +kuohuvat hunajana sydämen kalliorantoja vastaan. + +Ennenkuin nuori pappi vielä ehti sopia Jumalansa ja itsensä kanssa +siitä, oliko hänen ruvettava Aulangon seurakunnassa salamoivaksi +Lutheriksi vaiko rauhan mieheksi Melanchtoniksi, aukeni hiljaa David +kuninkaan harpun vieressä oleva tapettiovi, ja unissakulkija astui +sisään. + +Sillä kertaa oli Stjernkors tyynempi, ja hänellä oli enemmän aikaa +katsella onnetonta lasta. Tyttö oli paljain päin ja paljain jaloin, +kuten ennenkin; mutta hänellä oli tällä kertaa yllä ruskea, lyhyt +päällystakki, joka suojeli häntä jonkun verran kovalta talvipakkaselta. +Hänen ihonsa oli niin kalpea, että se vivahti siniseltä, hänen +jäsenensä niin laihat, niin heikot, että hän pikemmin näytti +liihoittelevalta haamulta kuin ihmisolennolta, joka on nuoruutensa +parhaimmassa keväässä, juuri kukaksi puhkeamaisillaan. Hänen ikäänsä +olikin sentähden mahdoton arvata; hän saattoi yhtä hyvin olla kymmenen +kuin kahdeksantoista vuoden vanha. Tukka oli vaalea, hiukan kellertävä; +kasvot olivat erittäin hienot ja hyvin sopusuhtaiset, mutta avonaiset, +loistavat, liikkumattomat silmät loivat koko olentoon jotakin +unentapaista, kammottavaa. + +Tyttö astui hänen luokseen, kuten ennenkin ja pani kätensä hänen +olkapäällensä, eikä pieninkään katseen värähdys osoittanut, että hän +näki mitään. + +-- Johan minä sanoin sinulle, että sinun pitää tulla, virkahti hän +hiukan kärsimättömästi. -- He aikoivat lähettää meidät viime yönä +Martoisten metsän torppaan... Mutta torpparin hevoselta katkesi +jalka... + +Sitten hän vaikeni ja näytti kuuntelevan kaukaista ääntä. + +-- Minä kuulen hänen tulevan maantiellä, jatkoi hän hetkisen perästä. +-- Hänellä on toinen hevonen; kulkusissa on heiniä... Hän on puolen +penikulman päässä... Tänä yönä kahden tienoissa hän on täällä ... kello +kolme he aikovat... Tule! + +Ja hän viittasi kädellään mennessään. Stjernkors ei koettanutkaan +pidättää häntä eikä puhua hänelle. Hän huomasi Joosuan seisovan +avoimessa tapettiovessa ja väistyvän huolellisesti syrjään haamun +rientäessä ulos. + +-- Vankihuone on auki, jos maisteri tahtoo tulla, sanoi mustalainen +päätään nyökäyttäen. + +--- Mitä tietä sinä tulit tänne? + +-- Toisesta kerroksesta. Minä odotin pohjoispäädyn tikapuilla, kunnes +Allfrida tuli ulos ikkunasta, ja kiipesin sitten lasten kamariin. +Sieltä avasin kaikki ovet sisäpuolelta; tie on auki. + +-- Mutta jos kerran sisäovi on auki, miksi annoit tytön mennä +vaarallista tietään lastenkamariin? + +-- Miksikö? Sentähden, että se on kummallinen olento, jonka ruumis +nukkuu ja sielu valvoo. Me mustalaiset emme usko enkelejä olevan, mutta +me uskomme, että on valkoisia ja mustia henkiä, ja niiden edellä, jotka +kulkevat unissaan, käy aina valkoinen henki. Mutta sen, joka koskee +unissakulkijaan, täytyy pistää kätensä aivan sen valkoisen ilmanhengen +puhki, ja siitä tulee kova kivistys, jollei pahempaakin. Kaikki olkoon +niinkuin sen on oltava, sitä ei saa koettaakaan toiseksi muuttaa. Nyt +minä näytän tietä. Ei tässä tarvita tulta, se voisi vain näkyä ulos; +minulla on salalyhty. Koko juttu on siinä, ettei kukaan huomaa +muurahaisen tietä hiekasta. Onneksi Loviisa nukkuu aina alakerroksessa. +Se syöjätär pelkää pimeätä! + +-- Ja jos meidät huomattaisiinkin, niin emme me ole mitään varkaita, +vastasi Stjernkors. + +-- Kukapa tietää niin tarkoin, minä he meitä pitävät? Ja kuka takaa, +maisteri, etteivät ne ole varkaita heidän silmissään, jotka varastavat +heiltä heidän vankinsa? + +-- Mene; minä tulen jäljessä. Minä tahdon omin silmin nähdä, ettei vain +kaikki, mitä sinä olet kertonut noista lapsista, ole mieletöntä satua. + +Mitään vastaamatta alkoi mustalainen hiljaa vihellellen kiivetä +edeltäpäin pitkin kapeita portaita, ja isäntä seurasi perästä. +Kohta he olivat jo yläkerran pienessä eteisessä, jonka ikkunasta +unissakulkijatyttö oli kiivennyt sisään; ovi oli auki viereiseen +saliin. + + + + +14. MURHALUOLA. + + +Molemmat kulkijat jatkoivat kuin äänettömät haamut yöllistä +löytöretkeään avaran pappilan toisessa kerroksessa. Stjernkors oli +vetänyt saappaat jalastaan, ja hiljaa kuin kissa hiipi mustalainen +tuohivirsuissaan. + +He tulivat suureen, aution näköiseen, pimeään vierassaliin, joka oli +nähnyt monen monta yöllistä juominkia ja jossa rovasti Ödmarkin päivät +olivat päättyneet. Vastoin tahtoansa katsahti Stjernkors pimeässä +arasti jäätyneihin ikkunoihin. Niissähän oli Joonas sanonut nähneensä +niin monet kalpeat kasvot katselemassa talvisena yönä ruuduista sisään. + +Kulkijat kiirehtivät askeleitaan. Salista he tulivat yhtä kylmään ja +asumattomaan vierashuoneeseen ja siitä taas suureen, yhtä autioon +kamariin. Siellä oli todellinen kirjasto, kuusi kaunista, pähkinäpuista +kaappia täynnä komeasti nidotuita kirjoja. Stjernkors malttoi vain +nopeasti salalyhdyn valossa katsahtaa lähimmälle hyllylle. Se oli +päästä päähän täynnä Voltairen teoksia. Luultavasti oli muilla +hyllyillä jumaluusopillisiakin kirjoja tuon suuren maailmanivailijan +seurana... + +Kirjaston permannolla oli käytävämatto, ja sen toisen pään kohdalla +uusi tapettiovi, josta päästiin puolikylmään huoneeseen; se oli miltei +täpötäynnä vanhoja huonekaluja, puuastioita, kukkaruukkuja, tiiliä ja +kaikenlaisia muita tavaroita, mitä tavallisesti mätetään läjään +sellaiseen romuhuoneeseen, joka saa olla käyttämättömänä minkälaisessa +kunnossa tahansa. Mutta siinäkin sokkelossa, josta näytti olevan aivan +mahdotonta päästä läpi, pujottelihe mustalainen eteenpäin tuskin +huomattavaa käytävää pitkin ja avasi varovasti oven, jota peitti leveä, +seinää vasten nojallaan oleva kirjoituspöytä. Stjernkors ymmärsi, että +he olivat päässeet matkansa perille. + +Hän otti salalyhdyn ja astui sisään. Ummehtunut, epäterveellinen, +myrkyllinen ilma virtaili sieltä vastaan, ja sen mukana vähän +raittiimpi, viileämpi tuulahdus, joka näytti tulevan hiukan raollaan +olevasta ikkunasta. Paperittomat seinät, joihin oli rakojen peitteeksi +liimailtu vanhoja sanomalehtiä, olivat muuttuneet väriltään harmaan +ruskeiksi, sammalen karvaisiksi. Paksut, ruskeat villaverhot peittivät +ainoan ikkunan. Aikoinaan valkeaksi kalkittu uuni oli mustunut savusta. +Huoneessa oli kaksi ruskeaksi maalattua sänkyä; toinen niistä oli +paksujen ruudukasten, pumpulivaatteesta tehtyjen uutimien peitossa; +lisäksi suuri ruskea vaatekaappi, ruskea pöytä ja samanvärisiä penkkejä +ynnä yksi ainoa ruskeaksi maalattu, kömpelötekoinen tuoli -- siinä +synkän lastenkamarin koko yksitoikkoinen, sietämättömän jäykkä kalusto. +Jo toisella silmäyksellä keksi Erland Stjernkorsin terävä katse, että +katto ja seinät olivat täynnä pölyä ja hämähäkinverkkoja, että hometta +näkyi nurkissa ja seinän raoissa, ettei mikään renkitupa ollut kauemmin +ollut näkemättä luutaa ja pesuriepua kuin tuon lastenkamarin lattia ja +että uunin komerossa oli ruskeassa kiviastiassa jotakin vanhaa ruokaa, +josta leviävä haju ei suinkaan ollut miellyttävä; sitä paitsi oli +märkiä liinavaatteita kuivumassa nuoralla uunin edessä. Ennen ikkunan +avaamista oli ilma varmaankin ollut hirveätä, ja Stjernkors ymmärsi +varsin hyvin, miksi hoitaja mieluummin vietti yönsä alakerrassa. + +Tuskin hän oli ehtinyt nopean tarkastuksensa loppuun, kun Joosua +tarttui hänen käsivarteensa ja peitti lyhdyn, samalla viitaten ikkunaan +päin. Keveitä askeleita kuului tikapuilta. Kohta verhot liikkuivat ja +unissakulkija, jolla oli ollut paljon pitempi matka kuljettavana +talon ympäri kuin toisilla sisäteitse, hypähti notkeasti kuin +nuorallatanssija ikkunasta sisään. Sitten hän sulki hyvin huolellisesti +ikkunan, heitti päällystakin yltään, laskeutui polvilleen tyhjän +vuoteen ääreen, luultavasti kuvitellen rukoilevansa, ja kätkeytyi +sitten suuren, ruskealla villavaatteella päällystetyn peitteen alle. Ei +pienintäkään epävarmuutta ollut liikkeissä osoittamassa, että hän +nukkui, eikä hän myöskään ollenkaan näkynyt aavistavan vieraitten +läsnäoloa. + +Stjernkors astui vuoteen luo. Siinä nukkui kaksi lasta; kumpaisetkin +olivat yhtä sinisen kalpeat, yhtä kuihtuneet, kaksi kaunista, +varjomaista porsliinikuvaa. + +-- Pienemmän tytön nimi on Beata, kuiskasi mustalainen. Hänen kerrotaan +tulleen hulluksi. Mutta hulluksi sanotaan häntä vain siitä syystä, että +henki puhuu hänen kielellään. Allfrida pitää Beataa kaikkia muita +viisaampana ja kysyy häneltä aina neuvoa. + +-- Ja kuka nukkuu tuossa? kysyi Erland mennen lähemmä uutimilla +varustettua vuodetta. + +-- Katsokaa itse! vastasi Joosua ja käänsi kasvonsa poispäin. + +Stjernkors veti uutimet syrjään ja valaisi lyhdyllään vuodetta. Pieni, +melkein pallon muotoinen, kutistunut ja kurja olento, jota tuskin enää +saattoi tuntea ihmiseksi, katsoa tuijotti häneen puoliunisin, +peljästyksestä mielettömin katsein. + +-- Älä pelkää; minä olen ystäväsi ja tarkoitan parastasi! kuiskasi +Erland lempeästi raajarikkoraukalle, joka vastasi hänelle ainoastaan +siten, että ryömi niin syvään kuin taisi suuren peitteen alle. + +-- Hän on nimeltään Isidor ja on kolmentoista-vuotias, selitti Joosua. +Muistan mainiosti, minkälainen hän oli ennen! Jospa te, maisteri, +olisitte nähnyt hänet kolmi- tai nelivuotiaana! Hän oli silloin +ikäiseksensä suuri ja vahva; vaikka hän olikin niin nuori, jaksoi hän +vetää minua kappaleen matkaa käsikärryillä, ja kaunisruumiinen hän oli +kuin taivaan enkeli; niinhän ne olivat kaikki. Mutta sitten kuoli äiti, +ja silloin tuli tänne se, jota en viitsi mainita nimeltään, ja niin +suljettiin kuusi Jumalan vapaata olentoa lintuparkain lailla tähän +kauheaan pesään. Niin on nyt käynyt kuin tarkoitus oli, paitsi että +kolme heistä vielä elää. Mutta kun poika oli kuusi vuotta vanha, +sanoivat muutamat, että hän oli loihdittu vaihdokas; toiset luulivat, +että hänessä oli riisi. Ja kun hän oli kymmenen vuoden vanha, oli hän +kuin nauris, johon on pistetty neljä hoikkaa puikkoa. Sen jälkeen ei +ole juuri sen pahempaa tapahtunut, kuin että hänen jalkansa ovat +kokonaan kuivettuneet, ja että hän on menettänyt kuulonsa ja +puhelahjansa. Nähdä hän saattaa vielä toistaiseksi ja liikuttaa käsiään +kuin sammakko. Hänen ainoa ilonsa tässä maailmassa on katsella +Allfridaa. Sisaret hoitavat häntä, ja ilman Allfridaa hän olisi jo +aikoja sitten saanut valkoisen ristin haudalleen, kuten kaikki muutkin. +Enpä tiedä, onko hänellä mitään syytä kiittää sisartansa siitä. + +-- Mutta tämähän on murhaluola eikä mikään lastenkamari! huudahti nuori +pappi närkästyksestä ja säälistä aivan suunniltaan. + +-- Enpä tiedä, miksi sitä oppineet sanoisivat, vastasi mustalainen. +Lapsilla on ruokaa ja vaatteita, lämmintä ympärillään ja pehmeät +vuoteet makuusijoinaan; moni saattaisi ajatella, että heillä on elämä +täällä kuin ruhtinailla. Minä puolestani heittäisin yhtä mielelläni +lapsukaiseni sammakkokuoppaan. Minä en paljon ymmärrä semmoisia +asioita, mutta sen muistan niiltä ajoilta, jolloin itse olin pikkuinen +poikaressu, että lapset tahtovat mielellään vähäisen telmiä ja hyppiä +ja pitävät paljon leikkikaluista ja kuvista, ja kun he kyllästyvät +johonkin, tahtovat he mielellään saada jotain toista. Mutta täältä ei +saanut koskaan kuulua pienintäkään teuhaamista, sillä mamseli Pahennus +asuu alakerroksessa aivan tällä kohtaa. Täällä ei kukaan saanut juosta, +ei kukaan leikkiä, ja sentähden lyötiin penkit kiinni lattiaan ja +pöytä tehtiin vaikeasti liikutettavaksi; tuo ainoa tuoli on äskettäin +tuotu tänne Loviisaa varten. Oletteko, maisteri, koskaan nähnyt +sietämättömämpää ja synkempää ihmislasten asuntoa? Minä toin kerran +lapsille ruutusotamiehen; kas, se oli sitten harvinaista! Mutta se oli +aivan liian kaunis kuva heille, heidän kun ei pitänyt saada mitään +nähdä; Loviisa viskasi sotamiehen uuniin. Ja miten he kaikki kolme +siitä itkeä tillittivät! He leikkivät kerran hevosleikkiä ja +ratsastivat haloilla: siitä päivin ei enää halkoja tuotu huoneeseen +ennenkuin tuli tehtiin uuniin. + +-- Mutta minä en huomaa mitään järjellistä syytä semmoiseen +tunnottomaan menettelyyn. Kuinka on mahdollista, ettei lapsilla ole +holhoojaa, joka pitäisi heistä huolta. + +-- Kysykää pastorilta; minä en tiedä mitään; rovastivainaja kuoli niin +äskettäin. Ihmiset luulevat nyt, että lapsissa on spitaalitauti, eikä +kukaan tahdo mielellään puhua sanaakaan heistä, sillä se sana voisi +muka saastuttaa kielen. + +-- No niin, Joosua, nyt minä otan haltuuni nämä onnettomat lapset. +Tästä hetkestä lähtien en jätä enää heitä ennenkuin saan heidät +muutetuksi täältä terveellisempään huoneeseen ja parempaan hoitoon. +Sinä saat mennä, jos tahdot; minä jään tänne huomisaamuun asti. + +-- Ja minäkö jättäisin teidät yksiksenne! Eipäs, me kaksi juuri +kuulumme yhteen, sanoi veitsi varrelle. Nyt aiotaan lapset viedä +Martoisten torppaan, joka on penikulman päässä metsässä; siellä ei +kissa eikä koirakaan heistä saa enää vihiä. Eikä Martoisten +torppariinkaan ole luottamista; hän on kahdesti saanut raippoja. Niin, +toisin sanoen: kyllähän silti tavallaan voi olla ihminen, mutta ... +kuulittehan Allfridan sanovan, että hän on täällä vähän ajan kuluttua; +niin, _Allfrida_ kyllä tietää paljon, mitä muut eivät tiedä; unissaan +hän kuulee asiat äitivainajaltaan. + +-- Allfrida sanoi todellakin jotain Martoisten torpasta. + +-- Olkaa varma siitä, että mitä Allfrida puhuu unissaan, on viisaampaa +kuin se, mitä laamanni puhuu silmät ja korvat auki käräjillä. Kyllä se +pitää paikkansa; heillä on tänä yönä jokin paha kuje mielessä. Kuulkaa! +Eikö ollut kuin hevonen olisi hirnahtanut tuolla maantiellä? + + + + +15. HYÖKKÄYS JA TAPPIO. + + +Joosua hiipi ulos ja palasi kymmenen minuutin perästä. + +-- Apumies tuli äsken, kuiskasi hän. Kuomureki, jonka on määrä viedä +lapset pois, ajoi juuri takapihaan. Mies on pukeutunut laukkuryssäksi, +mutta minä tunsin hänet käynnistä Martoisten torppariksi; häntä on +kerran susi purrut, ja sentähden hän laahaa vasenta jalkaansa. Heti kun +hän on saanut ryypyn, voimme odottaa heidän tulevan tänne. Tulkoot +vain; minulla on tässä vähän lämpimäisiä heidän varalleen, ja elleivät +he nyt saa kuumaa kylpyä, en enää koskaan tahdo varastaa nauristakaan. + +Niin sanoen mustalainen ojensi tukevaa ryhmysauvaansa ja näytti +irvistäen, että hänellä hätätilan varalle oli hyvä veitsikin. + +-- Joosua -- sanoi pappi vähän mietittyään -- toivoakseni riittää jo +minun täälläolonikin estämään kaikki pahat hankkeet. Mutta varmuuden +vuoksi teemme itsellemme oven ulkopuolelle varustuksen; siinä voimme +hätätilassa puolustautua pariakymmentä miestä vastaan, ja lapsiparat +saavat nukkua rauhassa. + +-- Suokaa anteeksi -- vastasi rohkeapuheinen mustalainen heidän +mennessään valitulle taistelupaikalle -- lähinnä hyvää virsikirjaa ei +ole mitään parempaa asetta kuin kohtalainen ryhmysauva, ja kun pappi +komentaa ja mustalainen paukuttelee, ei paholainen sitä löylyä kestä. +Tätä ulkopuolista huonetta sanottiin seraljiksi, en tiedä, mistä +syystä, viime vuosina pidettiin tässä talvisin kanoja. Tässähän meillä +näkyy olevan yltäkyllin tarpeita _bastonadiksi_.[11] + +-- _Barrikadiksi_,[12] tarkoitat? + +-- Tässä on meillä barrikadiin sellaisia aineksia, että linnanrakentaja +olisi niistä kiitollinen. Ensin kuusi penkkiä ja kolme pöytää, +jalat sojossa. Sitten neljä korvoa, viisi leipätynnyriä ja +kaksi suolanelikkoa. Niiden päälle panemme kuusikymmentä +tiiltä ampumavaroiksi. Varuksen aukot tukimme niinimatoilla +ja nukkamatrasseilla. Pitkä pöytä kelpaa _masekatiksi_. + +-- Miksikä? + +-- Semmoiseksi komeroksi, jota sotamiehet käyttävät Haminassa ja +Viaporissa, kun pistäytyvät kuulia piiloon. + +-- Ahaa! _Kasematti_. + +-- No, masekatti tai kasematti, samantekevää. Mutta nyt joku kulkee +salissa. Erään asian vielä sanon teille, maisteri. Minä seison teidän +rinnallanne kuin vuori, tulkoonpa vaikka seitsemän tuhatta torpparia ja +viisitoistasataa vihaista mamselia, mutta jos salissa kävelijä on +rovastivainaja ja jos hän tulee tänne, silloin minä lähden +käpälämäkeen, vaikken ole mikään huono mies. + +-- Hänet minä kyllä otan omalle osalleni, Joosua, vaikka tuskin luulen, +että kummituksen, joka kulkee seinien läpi, tarvitsisi väännellä +lukkoja. Pysy siis hiljaa ja piilossa siksi kunnes tarvitsen sinua. +Minä laskeudun myös kyyryyn kuullakseni, mitä he sanovat, kun huomaavat +tien tuketuksi. + +Lyhty pantiin piiloon, ja molemmat kävivät kyyrysilleen odottamaan +vihollisen tuloa, ja askelet alkoivat kuulua yhä lähempää. Kohta +avattiinkin ovi varovasti ulkoapäin ja kolme henkeä astui sisään. +Ensimmäisenä kulki Loviisa, tinapeltinen lyhty kädessään; hänen +jäljessään tuli mamseli Apollonia Durin ja viimeisenä roteva, +laukkuryssäksi pukeutunut vanhanpuoleinen mies. + +Pari askelta astuttuaan huomasi Loviisa jo, ettei kaikki ollut aivan +kuin olla piti. Hän kääntyi ja ilmoitti, että tie oli tukossa. + +-- Se ei ole mahdollista! virkkoi mamseli Apollonia hiljaa. + +-- Uskokaa pois, joku on ollut täällä, ärisi palvelija äkeissään. Salin +ovi oli auki, ja minä tiedän, että suljin sen illalla mennessäni alas. + +-- Oletko varma siitä, että maisteri nukkuu? + +-- Mitäpä hän muutakaan tekisi? Hänen huoneensa oli pimeä. + +-- Eikö mies saata olla silti valveilla, vaikkei hänen huoneessaan ole +tulta? Ja semmoisiin elukkoihin kuin sinuun pitää minun luottaa! Enkö +ole sanonut sinulle, että hän on vaarallinen? lisäsi hän hiljemmin, +hampaitaan kiristäen. -- Kaikki on hiuskarvan varassa. Nyt taikka ei +koskaan. Eteenpäin; meillä ei ole aikaa viivytellä. + +Loviisa alkoi vihoissaan viskellä kapineita tieltään. Yhtäkkiä hän +pysähtyi. Hän oli huomannut, että penkit, tynnyrit ja tiilet oli +aseteltu hyvinkin tarkoituksenmukaisesti. Taikausko valtasi hänet +kokonaan. + +-- Rovastivainaja on siistinyt seraljin! kuiskasi hän. + +Neiti Apollonia aikoi vastata, mutta silloin nousi muodoton, pörröinen +olento jättiläisen korkuisena penkkien ja tynnyrien takaa, kuului kumea +karjunta, ja tiili, jonka näkymätön käsi lennätti, sattui lyhtyyn +sammuttaen sen paikalla. Kauhusta huutaen syöksyivät molemmat naiset ja +mies jäljessä ulos vaarallisesta huoneesta. Kovien kolausten ääni +todisti, ettei hätäinen pako onnistunut tuntuvitta tappioitta. + +-- Rovastivainaja on kuitenkin hyvä, nauroi Joosua viskaten päältään +pari pitkää niinimattoa, jotka hän oli ryhmysauvallaan nostanut päänsä +päälle ylös ilmaan. -- Kun he nyt tulevat alas -- ja minä toivon, että +se tapahtuisi pää edellä -- niin he vannovat kaikki kolme nähneensä +rovastivainajan papinkauhtanassa ja kaulus kaulassa ja että hän oli +puhaltanut heiltä kynttilän sammuksiin. Niin, antakaa anteeksi, se oli +vastoin käskyä, mutta kun kuulin sen pahuksen noidan puhuvan tontuista, +pälkähti päähäni ruveta menninkäiseksi... + +-- Luuletko heidän palaavan ja tuovan isomman väkijoukon mukanaan? + +-- Pimeässäkö? Sitäpä saisi odottaa! Tietäähän kylässä jok'ikinen +lapsikin, että rovastivainaja kummittelee yläkerroksessa, ja nyt kun he +hänet vielä näkivät ... mutta paras on olla siitä puhumatta. Minä +luulin kuulleeni jonkun yskäisevän vierashuoneessa. + +-- Jää sinä tänne, minä menen etsimään mamseli Durinia. + +-- Kiitoksia paljon, sanoi koira heinätukosta. Voisihan silti sattua, +ettei rovastivainaja katselisi minua kovinkaan suopein silmin, nyt kun +olen ollut ikäänkuin hänen apulaisenaan ... mutta saatanhan istuutua +johonkin nurkkaan tuonne lasten luo. + +-- Hekö sitten sinua suojelisivat? + +-- Miksikä ei? arveli mustalainen luottavaisesti. Semmoisen roiston +kuin minun on turvauduttava siihen, mikä on häntä parempaa. Pahuutta ja +pahoja ajatuksia ei synny nukkuvain lasten luona. + +-- On hieman tottakin siinä, mitä sanot, Joosua, ja jos lapset +suojelevat meitä, niin suojelemme me luullakseni paremmin heitä, jos +vietämme yhdessä yömme heidän huoneessaan. Vallituksemme suojelee meitä +kaikilta äkkihyökkäyksiltä. + +He palasivat lastenkamariin. Kaikki oli hiljaista. Stjernkors istuutui +vanhaan tuoliin ja nukahti siinä rauhattomaan uneen, pää kovaa +selkänojaa vasten. Mustalainen nukkui nurkassa. Pitkä joulukuun yö +kului muitta seikkailuitta, mutta ei suinkaan rauhallisesti. + +Kymmenen tai viisitoista kertaa kuului raajarikko yön kuluessa +nakuttavan sängyn laitaan, ja joka kerran nousi vanhempi tyttö, +unissakulkija, nureksimatta antamaan hänelle juomista. Melkein yhtä +monesti hypähti mielipuoli nuorempi tyttö keskellä uniaan pystyyn +vuoteessaan ja lauloi käsiään heilutellen; ja joka kerran sai Allfrida +hänet taas rauhoittumaan levolle. Kahdelle avuttomimmalle olennolle, +mitä maailmassa oli, oli Kaitselmus suonut avuksi kolmannen, joka oli +yhtä avuton kuin hekin, mutta jolla kuitenkin näytti olevan enkelin +rakkaus ja enkelin kärsivällisyys heitä lohdutellessaan. + +Myöhäisen talvipäivän ensi säde valaisi ikkunan varjostinta, kun Erland +Stjernkors heräsi viimeisestä levottomasta uinahduksestaan ja näki +puolihämärässä mustalaisen seisovan vieressään. + +-- Ovatko he täällä meitä hätyyttämässä? + +-- Eivät ole, vastasi Joosua. Minä kävin vähän kuulustamassa alhaalla. +Saamme huoletta raivata pois bastonadin. Mamseli Apollonia on mennyt +matkoihinsa, tiedän kyllä kenen kanssa. Loviisa itkeä ruikuttaa, piiat +ulvovat, rengit ovat kuin puusta pudonneet. Kaikki vakuuttavat, että +neidin on ryövännyt laukkuryssä. Kuusi hevosta on valmiina tallissa ja +neljä miestä tuvassa, eikä kukaan liikahda paikaltaan ajaakseen +ryöväriä ja hänen saalistaan takaa. Se, jos mikään on kaunista +alamaisten rakkautta sitä kohtaan, joka on kahdeksan vuotta hallinnut +Aulangon pappilaa. + +-- Kiitetty olkoon Jumala -- sanoi Stjernkors -- että pahuuden vallat +ovat itsestään poistuneet tästä talosta. Ja nyt pois tuo synkkä verho, +sillä täst'edes on taivaan aurinko paistava kuin taivaan armo näille +orporaukoille. Ilmaa on virtaileva näihin ruttoisiin höyryihin, vapaus +on hajoittava vankilan muurit, rakkaus on sovittava, mitä sydämetön +kovuus on niin kauan rikkonut. Niin -- huudahti hän ja painoi suudelman +heränneen, hämmästyneen Allfridan otsalle -- tästä lähtien olen isänä +näille surun lapsille. + + + + +16. KORTTIPÖYDÄN ÄÄRESSÄ. + + +Toisena joulupäivänä olivat Aulangon nuoret herrat ynnä muutamat +naapuripitäjän ylioppilaat ja varatuomarit järjestäneet rekiretken von +Holbachin taloon Särkylään; talon isäntä oli hyväntahtoisesti antanut +heille tilavan, kapean ja pitkän salinsa, joka oli suurin koko +pitäjässä pappilan salin jälkeen. Nuoret herrat olivat kyllä +Krankenhausin johdolla koettaneet saada rekiretkeläisten kokouspaikaksi +pappilaa, jonka suuri huoneisto oli niin varsin sopivalla paikalla +kaikille ja jossa ei olisi tarvinnut ollenkaan kainostella nykyisen +interregnumin, välihallituksen, aikana; mutta maisteri Stjernkors ei +suonut nuorisolle sitä viatonta iloa. Hän oli sanonut, ettei pappila +ole oikein sopiva semmoisille huveille niin kohta entisen omistajan +kuoleman jälkeen, ja olihan talossa sitä paitsi sairaita lapsia, joita +ei pitänyt häiritä, ynnä muuta samanlaista, mikä oli, kuten kaikki +tiesivät, vain pelkkää keksiskelyä, jolla hän tahtoi näyttää olevansa +herra talossa. Särkylän herra oli sitä vastoin osoittanut auliutta, +jota vielä enensi hänen vihansa kaikkia herännäispappeja kohtaan, ja +siitä nousi jahtimestari von Holbachin arvo kaikkien paikkakunnan +hienojen ihmisten silmissä yhtä nopeasti ja ansion mukaisesti kuin +maisteri Stjernkors menetti senkin pienen suosion, jonka hän kenties +oli saanut voitetuksi. + +Ja kuitenkin oli ollut ihmeellistä nähdä, miten seurakunta juuri +joulupäivänä oli hillinnyt kaikki kokeet, mitä tehtiin kirkonmenojen ja +etenkin saarnan häiritsemiseksi, ja miten monikin, joka oli edeltäkäsin +kehunut tukkivansa suun luullulta lääninviskaalilta, ei osannut +perästäpäin kertoa muuta kuin että se kyllä vielä toiste tapahtuisi, ei +vain oikein sopinut sillä kertaa. Aulangon kirkko ei ollut koskaan +ollut niin täynnä väkeä kuin Stjernkorsin saarnatessa, eikä ollut +koskaan niin voimakas herätys syntynyt ihmisten rinnoissa, kun taas +toiselta puolen -- puhuaksemme rouva Åkerströmin sanoilla -- suloisen, +kultaisen, kiltin pastori Idegranin, joka aina alkoi saarnansa niin +kauniisti sanoilla "arvoisat kristityt", ei ollut onnistunut koota +puoltakaan sen vertaa kuulijoita eikä puoleksikaan niin hartaita. Mutta +kaikki se uusi, mitä nuori pappi osasi saada hereille kuulijainsa +sydämessä, oli vielä niin uuden uutukaista, outoa ja tavatonta, että se +mykistytti ja hämmästytti niitä, joihin se oli vaikuttanut. He eivät +olleet vielä päässeet minkäänlaiseen selvyyteen, ja sentähden +avautuivat vielä sangen harvat huulet arasti vastustamaan kaikkia +mahdollisia ja mahdottomia, mutta aina herjaavia kertomuksia, joita +uutterasti leviteltiin Aulangon uudesta sielunpaimenesta. + +Särkylän vierashuoneeseen oli toimitettu preferanssipöytä, korttipöytä, +jonka ääressä laamanninrouva, jahtimestari, kruununvouti ja patruuna +Arvelin viettivät yhtä hyödyllisesti kuin huvittavasti pitkän +talvi-iltansa (rekiretki oli alkanut kello kolmelta iltapäivällä), +nuorison karkeloidessa salissa ja von Holbachin neitien, jotka +uiskentelivat vanhan ja uuden maailman välillä kuin valaskalat +Behringin salmessa, ollessa sijaisina milloin tanssissa, milloin +korttipelissä. + +Preferanssipeli neljän kesken on siitä mukavaa, että keskustelu sujuu +jonkinlaisena vuorotyönä, koska yksi on aina joutilaana ja vain jakaa +kortit. Jos puhe katkeaa, on neljännen hammasrattaan velvollisuus +tarttua siihen kiinni, ja jos neljäntenä on pilkkakirves, jää harvoin +"neljännen osakkaan kosto" täyttämättä. + +-- No, mitä piditte tämänpäiväisestä saarnasta? kysyi laamanninrouva +Åkerström nimismieheltä, vasemmanpuoleiselta naapuriltaan. -- Minusta +se oli sangen sivistymätön. Hän käyttää sanoja, joita vain sangen +häikäilemätön saattaa punastumatta kuulla, uskokaa minua; esimerkiksi +"tappaa". Niin, hän sanoi todellakin: "_Muutamia heistä te tapatte_." +Kiitos taivaan, ettei hän sanonut vielä pahempaa. + +-- Minä en ollut kirkossa; minä säästin voimani iltakirkkoon tänne +Särkylään, vastasi kruununvouti. + +-- Hän kuuluu ottaneen palvelukseensa mustalaisen, joka on murhannut +seitsemän tai kahdeksan henkeä, paitsi merikarvialaisia, ja istunut +raudoissa pikku lapsesta asti. Saadaanpa nähdä, siitä ei hyvä seuraa, +sillä katsokaas, mustalaiset ovat kiihkeäluontoisia. Ja hirveä melu +siellä kuuluu olleen eräänä sunnuntaiyönä. Pappi on lähettänyt +mustalaisen etsimään taikavavan avulla Ödmark-vainajan rahoja, ja +mustalainen on ratsastanut punaisella syöjättärellä kuusi kertaa +ylisten ikkunoiden kautta. + +-- Pyydän anteeksi -- puuttui Jacquette ivallisesti puheeseen +sekoittaen kortit isälleen, joka meni tekemään totia -- oliko se +todellakin punainen? Eiköhän ollut punaisen sinertävä. + +-- Te, hyvä neiti, tunnette ehkä lähemmin mainitun henkilön, vastasi +laamanninrouva pisteliäästi. Mutta Ödmark-vainaja oli oivallinen +seuramies ja pelasi hurmaavan hyvin bostonia ja pikeetä... Minä ostan +ruutua. Samapa se, kun he olivat mullistaneet talon ylösalaisin ja +pudistelleet höyhenet neljästätoista päänaluisesta, pääsivät he vihdoin +kaapin luo. Eikö niin, serkku Arvelin? + +-- Oli, oli, tai toisin sanoen kamariin, armollinen serkku. Minä +passaan. + +-- No niin, kaappi tai kamari, samantekevää; ehkä se olikin +säilytyskammio. Pääasia vain, että he sieltä löysivät kuusi lasta... + +-- Etikasta, jatkoi Jacquette. + +-- Pyydän anteeksi, ei, vaan maustelaatikosta, sanoi laamanninrouva, +kiukusta punehtuen. -- Minä olen sen kuullut luotettavalta kertojalta, +armaani. Maustelaatikosta, eikö niin, serkku Arvelin? + +-- Tietysti, kuinkas muuten, se oli niin sanottu maustelaatikko, tai +toisin sanoen -- kas, tuossahan meni kuningas, rouva, sotamies -- +sänky. + +-- Siinä kuulette nyt, armollinen neitiseni, etteivät ne olleet +etikassa. No, sehän ei ollut mikään salaisuus; kaikkihan tiesivät, että +Ödmark-vainajalta jäi muutamia ramparaukkoja. Eräs oli kuin lintu, +toinen kuin kala ja kolmas kuin... + +-- Kermakannu. + +-- Olkaa hyvä, laskekaa vain leikkiä, armaani, olkaa niin hyvä. Minun +mielestäni ei ole moraalista eikä ekvivalenttia tehdä ivaa sellaisesta +tilanteesta, mutta kaikki kolme olivat spitaalisia; eikö niin, serkku? + +-- Niin, niin, se oli tilanne. Seitsemän ristiä. + +-- Minä luulin kuulleeni, että ylhäältä maustelaatikosta löydettiin +kuusi, huomautti Jacquette. + +-- Ei, hyvä neitiseni, olette saanut vääriä tietoja asiasta. Kolme +niitä oli, kuten minulla äsken oli kunnia sanoa, kolme tai neljä; ja +kaikki olivat kuuhulluja. Minä ostan pataa. Seuraavana päivänä muutti +maisteri Stjernkors kaikki neljä heidän rauhallisesta, viattomasta +lapsuudenkodistaan... + +-- Maustelaatikostako? + +-- Saanko jatkaa kertomustani? Hän muutti heidät alakerroksen +kylmiin, viimaisiin huoneisiin ja pesetti heitä kuin koiran +pentuja ja puetti heidät, anteeksi, piikojen liinavaatteihin, sillä +heillä ei ollut muita, ja juotti heille lihalientä ja muita +ravintojärjestyshullutuksia, ja nyt he ovat kaikki kuolleet. Minä +pelaan mukana ruudussa. + +-- Pyydän anteeksi -- puuttui puheeseen kruununvouti Rågberg, joka +siihen asti oli kuiskutellut tuolinsa takana olevan Marguerite Melanien +kanssa -- kun minä aamulla kävin pappilassa, olivat lapsiraukat paljoa +paremmat. + +-- Niin, sitähän minä juuri aioin sanoa, virkkoi siihen laamanninrouva, +olisivathan ne saattaneet haljeta sellaisesta ravinnosta. Sanalla +sanoen, neiti Durin oli tiessään; hänet ryövättiin samana yönä, ja +hänen siivo Loviisansa karkasi talosta vähän sen jälkeen. Saadaanpahan +nähdä, että hänet on kivi kaulassa upotettu avantoon. En minä tahdo +syyttää ketään; mieheni sanoo, että saattaa tulla välikäräjät moisesta; +mutta on eräitä henkilöitä, jotka ovat mielellään herroina talossa, ja +Loviisa, hänhän oli kuin toinen äiti niille ramparaukoille. Kiltti, +kelpo pastori Idegran tuli siitä niin pahoillensa, että hänen selkäänsä +alkoi särkeä. Toivoakseni hän pääsee pian rovastiksi, niin että taas +tulee iloisempi seuraelämä pappilaan. + +-- Virka on julistettu haettavaksi, eivätkä mitkään armovuodet tule +kysymykseen, korkeintaan parin sadan ruplan lahjapalkkio rammoille. +Idegran on itsestään oikeutettu pääsemään virkaan, ja jollei tule +valituksia eikä selkkauksia vaalissa, niin saattaa hän pelata +knorriansa kirkkoherrana vuoden kuluttua toukokuusta lukien, virkkoi +kruununvouti. + +-- Niin, siinäpä sen näkee! Idegranin täytyy vuokrata oma pitäjänsä. +Ensi vuoden tulot menevät Saimaan kanavaan. Eikö niin, serkku Arvelin? + +-- Niin tietysti, niin tietysti, toisin sanoen yliopistolle. + +-- Luonnollisesti. Ja mitähän se nyt se yliopistokin tekee niin +hirmuisen paljolla rahalla! + +-- Kasvattaa lakimiehiä, sanoi nenäkäs neiti Jacquette. + + + + +17. ERLAND STJERNKORSIN LÄÄKEMÄÄRÄYKSET. + + +Erland Stjernkors oli yksin; hän oli lähettänyt renkinsä ja uskottunsa, +Joosua mustalaisen, toimittamaan asiaa, joka oli toistaiseksi pidettävä +salassa. Mutta hänellä oli täti -- eräs noita hyväsydämisiä vanhoja +neitejä, jotka eivät suinkaan ole hyödyttömiä maailmassa, vaan +päinvastoin näyttävät aivan kuin luoduilta elämään toisten onnea +varten. Täti Milenia oli köyhä papin tytär, joka oli elämänikänsä +puuhannut ja raatanut, ensin hoitaen isänsä suurta taloutta, sitten +koko turvatonta sisarusjoukkoaan, niiden jälkeen köyhiä sisarensa +poikia, jotka oli kustannettava yliopistoon; ja vihdoin hän oli +asettanut elämänsä päämääräksi kurkkujen ja punajuurikasten +suolaamisen, karviaismarjahillon valmistamisen ja vaapukkamehun +pusertamisen voidakseen sen kiitettävän elinkeinon tuloilla kouluttaa +köyhää kummipoikaansa. Mutta kummipoika oli vihdoin joutunut +puusepänoppiin, ja täti Milenia tunsi ensi kerran elämässään itsensä +yksinäiseksi ja hyödyttömäksi maailmassa. Hän oli aivan tottumaton +nukkumaan kaikki yönsä rauhassa ja olemaan ihan huolettomana: se ei +sopinut ollenkaan hänen luonteelleen, ja sentähden tuntui hänestä kuin +hän olisi saanut suuren lahjan, kun postinkantaja eräänä päivänä toi +hänelle Aulangossa olevalta kelpo Erlandilta kirjeen, jossa tämä pyysi +häntä tulemaan niin pian kuin mahdollista hoitamaan kolmea avutonta +lapsiparkaa. Kenpä olisi siitä enemmän ilostunut kuin neiti Milenia! +Kahdessa tunnissa olivat kaikki hänen kapineensa ja kahvipannunsa +koossa ja vanha mylläri hankittu kyytiin omalla hevosellaan, ja +seuraavana päivänä oli Milenia jo Aulangossa. Siellä tunsi hän olevansa +aivan kuin kotonaan. Siellä hän sai taas huolia, työtä ja valvontaa +niin paljon kuin suinkin saattoi toivoa. Hän sai vielä kerran kuluttaa +voimansa loppuun, ja se oikein soveltuikin hänelle. + +Silloin alkoivat, lääkärin ja apteekin avutta, ne +ravintojärjestyshullutukset, joista oli himmeitä huhuja tullut aina +laamanninrouva Åkerströminkin korviin. Erland Stjernkors oli tutkinut +kemiaa, fysiologiaa ja anatomiaa vähän enemmän kuin hänen juuri papin +kaapua ja kaulusta varten olisi tarvinnut. Hän oli käytännöllisesti +oppinut vesiparannusta ja homeopatiaa, hukkumatta kumpaankaan, ja oli +vähitellen tullut siihen kummalliseen johtopäätökseen, ettei _sairaus_ +kuitenkaan ole pääasia lääkintätaidossa, vaan _terveys_. Mitä enemmän +hän oli ruvennut harjoittamaan tuota aivan oppiarvoista vapaata ja +puoskarimaista lääkintää, sitä selvemmin hän luuli huomaavansa hyväksi +seuraavan kokoelman lääkemääräyksiä, luvultaan yhdeksän, joita hän ei +tosin pitänyt aivan ehdottomana kaiken pahan parantajana, mutta +kuitenkin hyvin hyödyllisenä apteekkina, nimittäin: + + _Nautittava_: + + _ensiksi_: ilmaa; + _toiseksi_: valoa; + _kolmanneksi_: vettä; + _neljänneksi_: vahvistavaa ravintoa; + _viidenneksi_: vaihtelua ja liikettä; + _kuudenneksi_: lepoa: + _seitsemänneksi_: vapautta; + _kahdeksanneksi_: hyvyyden, rakkauden ja miellyttävyyden vaikutelmia; + _yhdeksänneksi_: toivon ja ilon vaikutelmia. + +Näihin kaikkiin ruumiin ja sielun lääkemääräyksiin, joihin vielä +tietenkin kuului sopiva puku ja tasainen ruumiinlämpö, Erland +Stjernkors lisäsi yhden yleislääkkeen, jonka hän sanoi olevan +pääaineksena kaikissa yhdeksässä, ja se oli iloinen, nöyrä ja +horjumaton luottamus Jumalan Kaikkivaltiaan äärettömään armoon. + +Nuori pappi katsoi semmoisen lääkintätaidon varsin hyvin sopivan yhteen +hänen sielunpaimenvirkansa kanssa. Hänellä oli vielä sekin kummallinen +usko, mitä hän ei suinkaan ollut saanut anatomiasalista, että ruumis ja +sielu ovat hyvin likeisesti liittyneet toisiinsa ja ettei niitä ole +helppo erottaa elämän aikana. Hänen mielestään siis sielun terveys, +sielun vaikutelmat tarvitsevat yhtä paljon hoitoa kuin ruumiinkin, ja +hän kuvitteli, ettei ilman sellaista hoitoa ole sadastakaantuhannesta +pilleristä tai muusta seoksesta mitään hyötyä. Mutta sitä vastoin hän +katsoi sieluntilan vaikuttavan kolmesta tapauksesta aina kahdessa niin +voimakkaasti ruumiiseen, että siitä riippui kuolema tai elämä. Hän +uskoi, sanalla sanoen, että ihminen voi tulla sairaaksi tai terveeksi +tunteesta, ajatuksesta. Lähinnä yleislääkettä piti hän sentähden +melkein tärkeimpänä kahdeksatta ja yhdeksättä lääkemääräystään. + +Erland Stjernkors oli siis luonnonlääkäri, jos niin tahdotaan sanoa, ja +heitti rohkeasti koko apteekkarien purnukka- ja pullojoukon nurkkaan +valittuaan ensin koko romustosta puoli tai ehkä koko tusinankin +yksinkertaisimpia aineita. Mutta hän ei kuitenkaan ollut niitä, jotka +kuvittelevat että rikas, huolellinen luonto olisi pannut koko +lääkintävoimansa yhteen ainoaan lääkkeeseen tai yhteen ainoaan +lääkintätapaan. Uskoa, että _kaikki_ taudit paranisivat vedellä, +ilmalla tai maidolla, viinirypäleillä, punssilla, Morrisonin +pillereillä, homeopatisilla lääkkeillä tai muilla semmoisilla, katsoi +hän melkein yhtä tyhmäksi kuin luuloa, että kaikki taudit syntyvät +ummesta tai kahvista tai tupakasta tai ilmassa lentävistä sienistä. Hän +ymmärsi varsin hyvin luonnon ihmeellisen taidon, kun se muutamista +yksinkertaisista aineista saattoi yhdistää mitä taidokkaimpia luomia; +mutta hän ei ymmärtänyt, miksi esimerkiksi suloinen, terveellinen vesi +olisi oleva ainoana lääkkeenä ihmisruumiille, jossa, paitsi veden +aineksia vetyä ja happea, myöskin on typpeä, hiiltä, kalkkia, fosforia +jne. Hän arveli, että esimerkiksi ilma ja valo ovat vielä yleisemmät ja +yhtä välttämättömät elämän ehdot; mutta miten purskahtaisivatkaan +vesikiihkoilijat loppumattomaan nauruun, jos joku esittelisi ilman +lietsomista ruumiiseen, myrskykylpyjä tai auringon paisteessa +paahtumista yleiseksi kaikkien tautien lääkkeeksi! + +Stjernkorsin yhdeksän lääkemääräyksen avulla ja neiti Milenian +ystävällisessä hoidossa tointuivat vähitellen nuo kolme kuihtunutta +olentoa, jotka olivat niin äskettäin päässeet kamalasta vankeudesta ja +varmasta perikadosta. Vaikean toimen sai Erland Stjernkors, kun otti +hoidettavikseen rovasti Ödmarkin onnettomat lapset. Beata, nuorempi +tytöistä, oli puoleksi sammunut olento: hänen ruumiinsa oli kuin +kuihtuva kukka, hänen sielunsa vain kuin heikko, harhaileva +pilvenhattara, tuetta taivaassa, tuetta maassa. Isidor, iältään +keskimmäinen kolmesta, oli rampa, kuuro, mykkä, hoidon puutteesta +tylsynyt ja kutistunut riisistä. Allfrida, vanhin, oli kuin ilmasta +tehty olento, pikemmin pelkästään sielu kuin ruumis. Hänen hermostonsa +näytti olevan perin juurin turmeltunut; hänellä oli usein ankaria +kouristuksia, ja sitten hän vaipui horroksiin, kummalliseen tilaan, +joka on antanut aihetta niin monenlaisiin arveluihin, niin monenlaisiin +selityksiin, ja jolloin hänen sielunsa näytti kuuntelevan kaukaisia +ääniä ja tajuavan kaukaisia tapahtumia. Unissakulkeminen oli vain +horroksissaolon eri muoto ja lakkasi vähitellen itsestään. + +Jospa kuitenkin nuo puutteellisuudet olisivat riittäneet! Mutta lapset +olivat sitä paitsi kuin aarniometsän villit, tuskinpa edes niinkään +edistyneitä. He eivät tunteneet ihmisten tapoja, he tunsivat vain +epäselviä luonnonviettejä; vankilansa ulkopuolelta he eivät tienneet +mitään. Ei kukaan heistä osannut lukea, ja nuorin oli kumminkin +yksitoistavuotias. He olivat kasvaneet miltei kokonaan Jumalaa +tuntematta ja tietämättä mitään kristinuskosta. Ainoastaan Allfrida, +joka äidin kuollessa oli ollut seitsenvuotias, muisti vielä +lapsuudestaan yhden ainoan rukouksen, ja sen hän luki usein iltaisin +siskojensa vuoteen ääressä. Se oli: "Jumala, sä isä lasten"... + +Kaiken sen ajatteleminen vei Erland Stjernkorsilta monen yön unen. +Hänen täytyi aloittaa kaikki alusta, mitä noihin kolmeen tulee. Hän ei +pyytänyt avukseen mitään lääkäriä. Hän katsoi vain hyvin tarkkaan, että +hänen yhdeksää määräystään todella noudatettiin. Milenia-vanhus ei +olisi ollut täti eikä kuudenkymmenen vuoden vanha, jollei hänellä olisi +ollut halua koettaa sellaisissa asioissa salaa omia keinojaan. Ilmaako? +-- niin tuumiskeli hän toisinaan itsekseen -- kyllä, kyllä, mutta vähän +parempi saunalämmin ei olisi haitaksi sairashuoneelle... Kylpyä joka +toinen päivä! Eiköhän riitä, kun minä pesen lapset?... Lihalientä? +kanalientä? No mutta maistuisi nyt sentään rusinasoppa lapsiraukoista +paljoa paremmalta... Hyvyyttä? No, sen ymmärsi täti Milenia. Mutta +miksei se hyvyys saanut mennä niinkin pitkälle, että olisi juotettu +lapsille tuoretta kaljaa, kun he kerran pitivät siitä, tai syötetty +heille ohukaisia, kun muut lapset söivät niitä mielellään, tai annettu +heille ähkytippoja, kun ne kerran täti Mileniallekin olivat hyväksi -- +sitä oli tuon hyvän ihmisen vaikea käsittää. Monesti vaivasi vanhusta +viekoitteleva ajatus, että hänen itsensähän, hänen, joka oli eläessään +hoitanut niin monta sekä tervettä että sairasraukkaa, pitäisi toki +ymmärtää asia paremmin kuin nuoren, naimattoman miehen; eikä suinkaan +haittaisi, jos esimerkiksi Allfrida-parka saisi iltaisin hiukkasen +morfiinia, kun sitä sattui olemaan vanhastaan vähäisen jäljellä tädin +matkalaukussa. No, mitenkäs kävi? Hän antoi Allfridalle morfiinia ja +tämä sai kauheita kouristuksia. Siitä alkaen oli täti Milenia vapaa +syntisestä kiusauksesta, että hän muka ymmärtäisi paremmin +lastenhoitoa, ja määräyksiä noudatettiin sitten tarkoin. Morfiinin +sijasta Allfrida sai pienen annoksen kotona tehtyä lipeävettä, joka +lievensi kouristuksia. Sitä ainoata apteekkitavaraa suostuttiin +käyttämään. + +Pappilan ja melkein koko kirkonkylän asukkaihin se vaikutti syvästi. +Kaikki luulivat tietävänsä, että rovasti Ödmarkin lapset oli täytynyt +sulkea huoneeseen kuin villieläimet, jotteivät olisi saastuttaneet +ihmisiä kauhealla spitaalitaudillaan, jonka he tunsivat raamatusta. Ei +millään tavoin ollut ketään saatu tuomaan sairaita lapsia alakertaan. +Stjernkors ja Joosua kantoivat heidät omin käsin alas -- Joosua +kuitenkin uskoen siitä saavansa kuolettavan tartunnan. Ei kukaan +ruvennut hoitamaan lapsia; kaikki pakenivat niitä kuin ruttoa. Vasta +monen päivän perästä, kun Stjernkors, hänen uskollinen mustalaisensa ja +lapset jo olivat vähällä kuolla nälkään, uskalsivat karanneet +palvelijat yksitellen palata ja arasti katsahtaa lapsiin ja heidän +hoitajiinsa. Silloin he näkivät, ettei rutto ollut kehenkään tarttunut; +sääli alkoi useimmissa voittaa pelon ja inhon; niin suuri onnettomuus +ja niin inhimillinen uhraus eivät voineet olla syvästi vaikuttamatta. +Kansa alkoi katsella tapausta melkein yhtä hämmästyneenä ja +kunnioittavasti kuin jotakin raamatun ihmetyötä. Huhu kertoi (ja oli +helppo arvata, mistä se aiheutui), että enkeli joka yö oli kulkenut +ikkunasta spitaalisten lasten huoneeseen. Silloin olivat lapset +sanoneet enkelille: armahda meitä! Ja enkeli oli sanonut niinkuin Herra +muinoin kymmenelle spitaaliselle: _menkää ja näyttäytykää papeille!... +Ja mennessään he tulivat puhtaiksi_... + + + + +18. LÄHETYSSAARNAAJANA PAKANAIN KESKELLÄ. + + +Kevätaurinko oli jo alkanut sulattaa kinoksia, ja kaikki katot olivat +melkein paljaina päivän puolelta. Hylkeiden ampujat ottivat tarkat +pyssynsä esille koteloistaan, kalastajaukoille tuli kiire paikata +nuottansa, ja vaskisepät kalkuttelivat yöt päivät. Oltiin maaliskuun +keskipaikoilla -- käsillä oli viinankeittoaika -- ja se oli Aulangossa +hyvin tärkeä ajanhetki, yhtä tärkeä kuin muilla seuduilla kylvöaika. +Sillä silloin oli totuttu näkemään lukemattomien uunien suitsuavan +viinapannujen alla; silloin levisi koko seutuun ilettävä rankin haju; +silloin nähtiin aina miehiä, vaimoja ja lapsia hoipertelemassa +nälkiintyneiden eläinten tavoin pihoissa ja teillä. Viina oli Aulangon +varsinainen pääelinkeino; viina oli sen kultaneste ja sen rikkauksien +lähde. Kaikki muut elinkeinot olivat sivuasioita. Jos aulankolaiset +olisivat olleet nimeltäänkin pakanoita, niinkuin he olivat elämänsä +puolesta, olisivat he kuvanneet jumalansa Molokin ojentamassa +viinapannua runsauden sarvena ja tallaamassa monipäistä nimismiesten ja +lääninviskaalien muodostamaa lohikäärmettä. + +Mutta Molok on ahne jumala: se vaatii kalliin veron. Se nieli +suunnattoman suureen kitaansa palvelijainsa kotoisen onnen, heidän +omantuntonsa rauhan, heidän poikiensa kukoistavan nuoruuden, heidän +tyttäriensä viattomuuden, heidän lapsiensa terveyden, heidän +vanhempiensa siunauksen ja sen avun, jonka Kaikkivaltias Jumala suo +hädässä. Toisinaan sattui, että aulankolaiset heräsivät aamulla +yöllisen päihtymyksen jälkeen ja alkoivat laskea voittojaan ja +tappioitaan. He olivat lähettäneet niin ja niin monta tavarakuormaa +pohjoiseen päin; he olivat myyneet sen ja sen verran naapureille ja +muille ostajille: heidän olisi pitänyt olla rikkaita, ja kuitenkin he +köyhtyivät köyhtymistään. Silloin he syyttivät toisiansa: mies +vaimoansa, poika isäänsä, veli veljeänsä, naapuri naapuriansa. Siitä +jouduttiin syytämään katkeria sanoja, hirveitä kirouksia, jouduttiin +kostotöihin ja vihollisuuksiin, verisiin haavoihin ja murhiin. Sopu ja +yksimielisyys, luottamus ja kunniantunto, hyve ja jumalanpelko +väistyivät yhä kauemmaksi onnettomasta, kirotusta, paheisiin ja +pimeyteen vaipuneesta kansasta. + +Mutta kaikkea sitä olivat seurakunnan papit ääneti katselleet, taikka +he olivat yleisin sanoin esittäneet sellaisia rikkiviisaita +hyvesääntöjä, jotka ovat ihmisten ulkokuorena, mutta joista ei kukaan, +ei ainoakaan, tunne lämmintä tuulahdusta sydämessään. Rovasti Ödmark +oli antanut kerjäläisille vehnäkakkuja, ja pastori Idegran oli joka +pyhä alkanut saarnansa sanoilla: "arvoisat kristityt!" + +Paitsi raakoja juomareita, tappelijoita ja pilkkaajia oli Aulangossa +myös jokseenkin suuri joukko semmoisia, jotka osasivat välttävästi +lukea, välttävästi katkismuksensa ulkoa, kävivät kerran vuodessa +Herran ehtoollisella, nukkuivat joka toinen pyhä kirkossa, palasivat +sieltä varmoina autuudestaan ja luulivat siis olevansa hyviä +kristityitä. Papit olivat niin kauan istutelleet kirjain- ja +sunnuntaikristillisyyttä, ettei heillä ollut pienintäkään käsitystä +mistään paremmasta, ja kun sen istutuksen hedelmät huomattiin +madonsyömiksi, eivät kylvömiehet laiminlyöneet yleisin sanoin moittia +"maailman pahuutta". + +Eräänä talvi-iltana tuli sitten lumen mukana uusi pappi Aulankoon, +kirkkoherransijainen maisteri Erland Stjernkors. Hän oli käsittänyt +sielunpaimenen velvollisuudet toisin. Hän ymmärsi kyllä, ettei Molokin +alttaria kukisteta päivässä. Hän ryhtyi varovasti työhön. Mitäpä +olisikaan hyödyttänyt, jos hän heti ukkosäänellä olisi pauhannut +viinapannujen hävittämistä? Stjernkors ei luottanut ollenkaan vanhan +vaatteen paikkaamiseen uusilla tilkuilla. Hän odotti aikaansa, alkoi +juuresta käsin -- rukoili Jumalan valtakunnan puolesta ja pyysi +ihmisten perinpohjaista muuttumista. Sitten hän ahdisti rohkeasti, +säälimättä, ihmisiä pelkäämättä koko sitä sisäistä turmelusta, jota ei +kukaan koskaan saata omin voimin karttaa eikä voittaa -- eikä vain +toista tai toista helmasyntiä, joista on luovuttava, jotka tulee +poistaa. Hänen sanojensa voima varttui, hänen puheensa tuli valtavaksi +ja tunkeutui salamana seitsenkertaisilla vaskihaarniskoilla +peitettyihin rintoihin. Siinä ei itketty mitään herkkämielisten +kyyneleitä, joiden monikin katsoo yhtä välttämättömästi kuuluvan hyvään +saarnaan kuin sade seuraa itätuulta, mutta jotka sitten kuivuvat +nopeammin kuin kesäinen kaste. Vaikutus oli niin tavaton, niin +ihmeellisen syvään iskevä kuin se vaikutelma, jonka humalaiset +mässääjät pelipöytänsä ääressä istuessaan tuntevat huoneen vavistessa +lähestyvän ukkosen jyrinästä. Siinä eivät auttaneet mitkään verukkeet, +eivät mitkään tyhjät puolustelut. Nuo pelottavat sanat eivät sietäneet +mitään tinkimistä eikä sovittelemista. Useimmat olivat tulleet kirkkoon +tekemään mitä kiireimmiten tilinsä Jumalan kanssa ja tunnustamaan +itsensä heikoiksi kuolevaisiksi, joilla tosin oli muutamia pieniä +inhimillisiä puutteellisuuksia omaatuntoa kiusaamassa, mutta samalla +kuitenkin enemmän hyveitä ja hyviä puolia, joita taivaan vanhurskaan +tuomarin ei muka pitäisi jättää palkitsematta ja jotka he pyysivät +hänen suosiollisesti ottamaan huomioonsa. Kaikista niistä ansioista ei +nuori opettaja tiennyt mitään. Hänen ankara ruoskansa löi kaikki +maahan, kukisti erotuksetta kaikki kurjina, avuttomina syntisinä tomuun +Kaikkivaltiaan istuimen eteen ja jätti heidät siihen makaamaan, kunnes +sana juurtuisi, eikä kiirehtinyt tuomaan sovintoa, joka saattoi juurtua +pysyväisesti vain sydämen syvimpään nöyryyteen. + +Mutta uuden papin mielestä ei hyvän paimenen ollut toimittava +ainoastaan lammashuoneen ovella, vaan myöskin metsissä ja kedoilla. +Joka päivä nähtiin hänen iltapuoleen, olipa ilma millainen hyvänsä, +astuskelevan ympäri kirkonkylää tai ajaen käyvän kaukaisemmissakin +kylissä. Kaikkialla olivat lapset, niiden hoito, lukutaito ja +kristillisyys hänen lähimpinä huolinaan. Erland Stjernkors arveli +täydellä syyllä, että kansan keskuudessa kaikki pysyväinen parannus oli +aloitettava lasten kasvattamisesta, ja sentähden hän järjesti +uudenlaisia kouluja. Sanomatonta vaivaa hän sai nähdä muuttaessaan +ajattelematonta ulkolukua sellaiseksi, että lukija edes vähänkin sai +käsitystä luetusta, ja surukseen hän huomasi, että täytyi ensin ruveta +opettamaan huonopalkkaisia ja taitamattomia kiertokoulunopettajia +itseään. Toiseksi hän etsi käsiinsä kaikkialta ja ennen muita +pahamaineisimmat talot, hurjimmat juomarit, tappelijat, siveettömimmät +naiset ja ne, jotka häntä eniten vihasivat ja kiroilivat. Niitä oli +montakin Aulangossa. He eivät enää koettaneet nostaa melua kirkossa tai +keskeyttää jumalanpalvelusta; sen sijaan he heittelivät kivillä rikki +sakastin ikkunoita, leikkelivät poikki papin hevosen silat ja +uhkailivat toimittaa hänelle itselleen surullisen lopun, milloin vain +tapaisivat hänet sopivassa paikassa. + +Eräänä päivänä lähti hurjin kaikista, Sammen Simo, pyssy olalla +salapolttimolleen metsään, kehuen, että hän sinä päivänä ampuu lampaan +vaatteisiin pukeutuneen suden. Luvalliset ja luvattomat viinapolttimot +olivat siihen aikaan kaikkialla toimessa. Sampi rohkaisi mieltään +muutamilla kukkurapäillä ryypyillä eikä enää muistanutkaan, että hän jo +oli ladannut pyssynsä. Hän pani siihen uuden panoksen. Iltahämärissä +palasi Stjernkors jalkaisin lähimmästä kylästä; silloin hän kuuli +pyssyn pamauksen ja heti sen jälkeen valitushuutoja metsän rinteeltä +maantien vierestä. Hän pysähtyi, kuunteli ja meni paikalle. Siinä virui +Sammen Simo verissään. Pyssyn piippu oli halennut kaksinkertaisesta +panoksesta, ja lukko oli katkaissut salapolttajalta oikean käden +melkein irroilleen. + +Ei näkynyt yhtään ihmistä likitienoilla. Stjernkors sitoi pahan haavan +nenäliinallaan niin hyvin kuin taisi. Mutta kun ei ollut muuta keinoa +haavoitetun viemiseksi kotiin, nosti hän raskaan, tajuttoman miehen +hartioilleen, kantoi hänet neljännespenikulman matkan hänen mökilleen +ja hoiti häntä monta viikkoa, kunnes hän parani. Siitä päivin oli +Sammen Simo kuin toinen ihminen. Hän oli menettänyt vanhan kätensä, +mutta saanut sen sijaan uuden sydämen. + +Lukku-Liisa nimeltään oli ahnas Ahkolan kapakan emäntä, kapakan, josta +Kiven Matti oli sanonut, ettei pahempaa variksen pesää ollut +seitsemäntoista penikulman alalla. Se oli kaikkien roistojen +turvallisin kokouspaikka. Erland Stjernkorsin kaunopuheisuus oli siellä +mennyt kuin tuhka tuuleen. Kaksi kertaa hän oli koettanut tunkeutua +tuohon pesään. Toisella kertaa emäntä otti hänet vastaan korento +kädessä, toisella kertaa vieraat paljain puukoin. Stjernkors näki +hyväksi odottaa vähän ennenkuin yrittäisi kolmannen kerran. + +Mutta Lukku-Liisa oli leski ja hänellä oli vain yksi poika, nimeltä +Kallu, viidentoista vuoden vanha. Kallu oli ehtinyt paljon edelle +ikäänsä; hän osasi juoda, pelata korttia, kiroilla ja olla puukkosilla +yhtä hyvin kuin kuka täysikasvuinen mies hyvänsä. Eräänä päivänä hän +tappeli äitinsä kanssa; hänellä oli aseena halko ja äidillä puntari. +Voiton vei selvempi heistä, puntari teki tehtävänsä niin hyvin, että +Kallu kaatui otsa murskana lattialle eikä sen koommin enää noussut. +Lukku-Liisa kävi vaaleaksi kuin palttina; nimismies tuli, mutta ei +mitään voitu näyttää toteen. Kallu oli haudattava, ja maisteri +Stjernkorsin tuli siunata ruumis. Sitä ennen hän meni kolmannen kerran +Ahkolan kapakkaan ja silloin hän pääsi sisään. Kun hän kahden tunnin +kuluttua lähti sieltä, oli Lukku-Liisan uhmakas ylpeys ainaiseksi +murtunut, kapakka suljettiin, lekkerien tapit avattiin, viina juoksi +kellariin ja Kallun hautajaisista tuli voimakas herätys, joka koski +moneen sataan paatuneeseen sydämeen. + +Niin käsitti Erland Stjernkors velvollisuutensa lähetyssaarnaajana +pakanain keskellä. Tosin on kristinuskon saarnaaminen kaukaisissa +maissa suurta Jumalan työtä, ja onnelliset ovat ne kansat, jotka siten +ovat kutsutut levittämään Jumalan valtakuntaa sekä omassa maassaan että +sen ulkopuolella. Mutta kansa, joka lähettää lähetyssaarnaajia +kaukaisiin pakanamaihin, ennenkuin se ollenkaan on koettanut vakavasti +vaikuttaa rakkauden vapailla töillä moniin tuhansiin oman maan +pakanoihin, joilla on koko kristillisyydestä tuskin muuta kuin +eksyttävä nimi, semmoinen kansa on hyväntahtoisen miehen kaltainen, +joka säälien suurta metsäsuota meni sitä ojittamaan, vaikka vettä oli +kosolta hänen omassa pihassaan ja hänen köyhän naapurinsa lähimmällä +pellolla. Voi ulkoloistoa, ulkoloistoa! Miten suuria, ihania rakkauden +töitä olisikaan tehtävänä sen maan omien uksien edessä -- mutta se +olisi liian jokapäiväistä, se ei pääsisi kaikkien kansojen nähtäväksi, +sitä työtä ei ympäröi pyhyyden sädekehä, se ei lupaa muuta +marttyyrikruunua kuin ihmisten kiittämättömyyden ... siksipä on vielä +tuskin nimeksikään kotoista lähetystointa olemassa! + + + + +19. SISARUKSET. + + +Erland Stjernkors vietti joka päivä tuntikauden aamulla ja iltaisin +kasvatuslastensa luona. Heillä oli asuttavana kaksi korkeata, valoisaa +huonetta, jotka olivat varta vasten heille huolellisesti sisustetut. +Ilma oli niissä puhdasta ja miellyttävää, huonekalut olivat vaaleat, +keveät ja kauniit, aurinko paistoi samalla lempeästi ja iloisesti +korkeista ikkunoista, joita vaaleansiniset verhot puoleksi peittivät. +Muutamat parhaillaan kukkivat punervat aurikkelit ja verenpisarat +lievensivät vielä valoa; semmoisia kasveja oli vältetty, jotka +tuoksuvat voimakkaasti tai tarvitsevat runsaasti kosteutta. Seinillä +oli tauluja, pöydällä kuvakirjoja, palloja ja pieniä rakennuksia, jotka +saattoi hajoittaa ja taas panna kokoon. Kuvakiikaria näkyivät lapset +hyvin uutterasti käyttävän. Merkillisin leikkikalu oli kuitenkin +lattiasta kattoon ulottuvalla verkolla erotettu paikka ulkoisen huoneen +ikkunan luona. Keskellä sitä pientä erotettua tilaa kukoisti astiassa +pieni kuusi ja sen oksilla hyppeli iloisesti pieni kanarialintuperhe, +joka oli sisaruksille lakkaamatta rakkaana seurana ja vaihtelevana +huvina. + +Oli päivänpaisteinen aamuhetki noin kello seitsemän aikaan. Lapset +olivat äsken rukoilleet aamurukouksensa, kylpeneet ja pukeutuneet. +Rampa Isidor oli pyörätuolissa työnnetty ulkoiseen huoneeseen katsomaan +lintuja. Mielipuoli Beata istui hiljaa ja haaveksien kuvakirjan +ääressä. Allfrida oli antanut linnuille ruokaa ja istui täti Milenian +vieressä opetellen uutta ja tärkeätä taitoa, sukankutomista. Hänen ja +hänen siskojensa oli vielä elettävä pitkä aika ennenkuin terveyden ja +nuoruuden raikkaat ruusut ehtivät palata poskille; mutta heidän entinen +keltainen ihonsa oli ainakin jo vaalennut, heidän puoleksi sammuneihin +silmiinsä oli kuitenkin jo jonkun verran palannut loistoa, he osasivat +hymyillä, leikkiä, he ymmärsivät olla kiitollisia. Vaikeinta oli heistä +ollut oppia luottamaan ihmisiin; mutta sekin alkoi jo vähin onnistua. +He eivät enää menneet piiloon hoitajiensa tullessa; he uskalsivat +katsella heitä, puhua heidän kanssaan, ja mykkä Isidor oli oppinut +puhumaan merkkikieltä. + +Allfrida oli kohta kuusitoistavuotias, mutta sielunsa puolesta tuskin +puoltakaan siitä iästä. Hänen tietonsa ja taitonsa eivät vähän aikaa +takaperin vielä olleet ulottuneet pitemmälle kuin kahdeksanvuotisen +lapsen. Hän ei ollut osannut laskea kymmeneen asti, ei tuntenut +kirjaimia, ei tiennyt tavallisimpien esineiden nimiä. Hän oli +värisokea; ei osannut erottaa punaista vihreästä; hän erehtyi +välimatkojen pituudesta ja tavoitti kädellään kukkaa, joka oli kaukana +hänestä toisella puolen huonetta. Ja kuitenkin hän teki mitä sievimpiä +pikku esineitä tuohesta -- vain sitä tarveainesta hänellä oli ollut +saatavilla vankeudessaan --, kuitenkin hän ymmärsi hoitaa sairaita +siskojaan paremmin kuin kukaan muu, ja kun hän puheli unissaan +kulkiessaan, näytti hänen sielunsa päässeen vapaaksi ruumiin +puutteellisuuksista ja olevan niin vilkas ja kehittynyt kuin hänen +ikäisellään ainakin. + +Sellainen oli Allfrida vielä kaksi tai kolme kuukautta aikaisemmin. +Siitä asti hän oli ihmeteltävästi edistynyt. Hänen unissakävelynsä ja +kovat kouristuksensa olivat vähitellen lakanneet, ja silmän katse oli +selvinnyt samassa määrin kuin sisäinen oli himmentynyt. Hän osasi jo +lukea välttävästi sisältä ja alkoi hiukan kirjoittaa. Mutta lukemista +ja kirjoittamista Erland Stjernkors piti vain keinoina, eikä koskaan +tarkoituksena. Hän olikin sentähden eniten käyttänyt suullista +opetusta. Hän oli kertonut Allfridalle ja hänen siskoilleen kuin +pienille lapsille, jotka juuri alkavat opetella ajattelemaan, suuren +sadun Jumalasta ja Vapahtajasta (sillä lapsista on totuus ja satu +samaa), luomisesta ja luonnosta, hyvästä ja pahasta, kodista ja +isänmaasta. Hän oli ennen kaikkea koettanut kehittää lasten omaa +ajattelua, ja menestys melkein hämmästytti häntä. Nuo kauan +kehittymättöminä olleet sielut, etenkin Isidorin, kasvoivat yhtä +nopeasti kuin pohjolan vainiot kasvavat keskikesän lakkaamattomassa +valossa. Kahden kuukauden kuluttua siitä, kun nelitoistavuotias poika +oli oppinut merkkikielen avulla lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, +hän osasi oppikirjojensa sisällön perinpohjin ja kirjoitteli taulunsa +täyteen laskuesimerkkejä, joita hän itse valitsi laskettavikseen. +Melkein yhtä nopeasti oli Allfrida suullisesta esityksestä oppinut +raamatunhistorian ja luonnonhistorian ensimmäiset alkeet. Yksin onneton +Beatakin näytti toisinaan, selvempinä hetkinään, imevän opettajan +sanoja kuin kauan kastetta kaivannut nurmi imee virkistävää +aamusadetta. Mutta lukea hän ei saanut vielä; hänen sairasta sieluaan +ei saanut rasittaa millään liian aikaisilla ponnistuksilla. + +Mainittuna päivänä oli Stjernkors ottanut mukaansa pienen maapallon ja +koettanut selittää lapsille sen merkitystä. Isidor ymmärsi heti +tarkoituksen ja hänen merkkipuheensa oli lakkaamatta käynnissä. Beata +sai sen käsityksen, että maa ja tähdet olivat palloja, joita enkelit +leikkien heittelivät toisilleen. Allfrida ei tyytynyt yksistään maahan: +hän pyysi taivaan palloa. + +-- Ja mitä sillä tekisit? kysyi opettaja hymyillen. + +-- Minä tahtoisin tietää, missä äiti asuu, vastasi tyttö + +-- Äitisi on henki, Allfrida, eikä henkien asuntoa kukaan voi kuvata. + +-- Mutta se ei voi olla kaukana täältä, koska äiti on minun luonani +joka yö. + +-- Henkeä eivät mitkään matkat estä; henki on silmänräpäyksessä siellä, +missä se ajattelee olevansa. Näetkö äitisi selvästi unissasi? + +-- En, en enää niin selvästi kuin ennen. Hän ei ole pitkään aikaan +sanonut minulle, mitä tulee tapahtumaan, kuten hän ennen aina teki, +mutta viime yönä hän sanoi jotakin. + +-- Mitä hän sanoi? + +-- Hän sanoi, että tänne tänään tulee joku, jolla on sinijuovainen puku +yllä, sinisen ja valkean kirjava huivi kaulassa ja huivissa linnun +näköinen neula. Häntä pitää minun uskoa, sillä äiti on lähettänyt +hänet. + +-- Saammepa nähdä. Jos tulee joku sellainen kuin kerroit, saat siitä +tiedon. Etkö tahdo kuulla lisää maasta, jolla asumme? + +-- Tahdon; mutta vielä enemmän taivaasta. + +Stjernkorsista ei ollut Allfridalle terveellistä, että hän niin paljon +eli unien maailmassa, ja tahtoi sentähden johdattaa hänen huomionsa +ympärillä olevaan maailmaan. Hän oli hankkinut sopivia kuvakirjoja ja +alkoi niiden avulla kertoa vuorista, järvistä, puista, kukista ja +eläimistä. + +Hetkisen kuluttua Allfrida sanoi ajatuksiinsa vaipuneena ja kuulematta +hänen puhettaan: + +-- Minä näen vanhan tynnyrin... + +-- Mitä? sanoi Stjernkors kummastuneena ja hämmästyksissään Allfridan +näystä, joka ilmestyi uudelleen juuri silloin, kun hän toivoi saaneensa +vieroitetuiksi oppilaansa ajatukset noista vaarallisista haaveiluista. + +-- Ah, en tiedä, vastasi tyttö hämmennyksissään. Minä näin varmaankin +unta. Minä olin näkevinäni vanhan tynnyrin ... sen ympärillä oli kaikki +hujan hajan ... pöytä oli ylösalaisin ... siinä oli neliskulmaisia, +punaisia kiviä ja paljon tavaroita epäjärjestyksessä ... anna anteeksi! +Minä koetan kuunnella paremmin. + +Opettaja jatkoi selityksiään vastaamatta hänelle. Hänen turhaan +kokiessaan saada oppilastaan tarkkaavaiseksi, kuului pulkkareki ajavan +pihaan, ja siitä nousi nuori tyttö kylmästä punottavin poskin. Tulija +oli Loa Åkerström. + +Hänellä oli asiaa täti Milenialle; tarvittiin nimittäin +yhdeksäntoistasataista pirtaa, jollainen oli pappilassa ja jonka +vertaista ei tavattu monen penikulman alalla. Laamanninrouva ei ollut +uskaltanut lähettää niin tärkeälle asialle muita kuin oman tyttärensä, +ja hevonen pantiin valjaisiin kello seitsemän aikaan aamulla. + +Erland Stjernkors ei ollut juuri mies uskomaan kaikkia lasten loruja, +mutta hän hämmästyi kovasti, kun hän saliin astuessaan näki siellä +neiti Åkerströmin sinijuovaisessa pumpulipuvussa, kaulassa sinisen ja +valkean kirjava pumpulihuivi, joka oli kiinnitetty yksinkertaisella, +mustalla, kyyhkysen muotoisella neulalla. + +Asia oli jo toimitettu, ja ystävällinen tyttö kysyi, miten lapsiparat +voivat. + +-- Huvittaisiko teitä käydä heitä tervehtimässä? kysyi Stjernkors. + +-- Minä olen kauan toivonut sitä, mutta olen kuullut sanottavan, ettei +kukaan vieras pääse heidän luokseen. + +-- Se on totta; te olette ensimmäinen, mutta minulla on omat syyni. +Olkaa hyvä, astukaa sisään! + +Tuskin oli Loa Åkerström astunut huoneeseen, missä lapset olivat, kun +jo mielipuoli Beata juoksi hänen syliinsä huudahtaen: + +-- Oletko vihdoinkin täällä? Minä olen niin kauan odottanut sinua! + + + + +20. KIRJE KIRKKOHERRANSIJAISELTA MAISTERI E. STJERNKORSILTA KONSISTORIN +AMANUENSSILLE K. NORDSTRANDILLE TURKUUN. + + +Aulangossa 24:ntenä p:nä maaliskuuta 185-- + +Hyvä ystävä! + +Konsistorin notariuksen jälkeen ei varmaankaan ole ketään niin +vaivattua olentoa kuin konsistorin amanuenssi. Hän ei voi avata yhtään +kirjettä saamatta hartioilleen maahanmasentavaa vierasten asiain +taakkaa. Hänellä on lukemattomia ystäviä, jotka hän joskus on nähnyt +joissakin ylioppilaskemuissa tai pappien kokouksissa ja sattunut jo +aikaa sitten unohtamaan, mutta jotka kaikki vakuuttavat hänelle +erinomaista ystävyyttään ja alttiuttaan vastapalveluksentekoon, jos hän +hyväntahtoisesti vaivaa itseään ja saappaitaan heidän asioillaan. Hän +on, kuten katoliset pyhimykset, jonkinlainen välittäjä heidän +ja korkeimman mahtivallan tai sen neuvonantajien välillä, ja +kokonainen hiippakunta sälyttää aivan aristelematta huolensa hänen +Atlaksenhartioilleen. Jos hän väsyy ja hakee rehtorin virkaa, jossa on +palkkaa satakaksikymmentä tynnyriä jyviä, tai kolmannen luokan pitäjää, +jossa on kuutena vuonna peräkkäin ollut kova kato, niin on koko +hiippakunta kiukuissaan hänen oikoteistään ja tuomiokapitulin +puolueellisuudesta. Jos hän pysyy virassaan, tulee hajamieliseksi ja +unohtaa yhden sadoista kirjeistään, niin päivitellään hänen +huolimattomuuttaan. Viran hakijoilla, jotka turvautuvat hänen apuunsa, +on hyvin huono muisti, jos saavat paikan, ja hyvin hyvä muisti, jos +sitä eivät saa, mikä tietysti on hänen vikansa... Sanalla sanoen, hyvä +Kustaa, kanna kohtalosi kärsivällisesti ja ota tästä kortinen lisäksi +vierasten toimitusten muurahaiskekoon! + +Omista asioistani puhun vain lyhyesti. Virkani Aulangossa ei ole juuri +huokeimpia, mutta tiedäthän, miten selitän 90:nnen psalmin 90:nnen +värssyn, jossa puhutaan ihmisten elämästä: "milloin se _parasta_ ollut +on, on se tuskaa ja työtä ollut". Niin, Jumalalle olkoon kiitos työstä +ja vaivasta; sitä on täällä yllin kyllin. Tehköön hän myöskin työmme +hedelmälliseksi! + +Minun mielestäni on jokainen pappi lähetyssaarnaaja, joka toimii +pakanain keskuudessa. Meidän ei toden totta tarvitse etsiä pakanuutta +oman maamme ulkopuolelta; meillä on ensiksikin hottentottina (ellemme +sano ihmissyöjänä) oma sydämemme ja sitten afrikkalaisia, hindulaisia, +kiinalaisia, japanilaisia ympärillämme, niin että oikein surisee +korvissamme. Minä olen vasta-alkaja mestarini palveluksessa, tuskin +olen vielä työskennellyt viittä vuotta viinamäessä; mutta sen verran +olen jo kokenut, että jos luen meidät kaikki, jotka olemme +kunnollisesti kastetut, joilta on kuulusteltu katkismusta, jotka olemme +päässeet ehtoolliselle ja nimitämme itseämme kristityiksi -- nukkuvat, +puoliuniset, torkkuvat ja heränneet tai oikeammin ne, jotka itseään +heränneiksi sanovat -- papit ja maallikot, kaikki, mitä meitä on, niin +en löydä kahta todellista kristittyä kolmestakymmenestä, joilla on se +nimi. Minä kunnioitan velvollisuudenmukaisella kunnioituksella +kirkkoani ja säätyäni (jos Jumalan sanan palvelijoita voi nimittää +_säädyksi_), minusta on kansani monessa suhteessa arvokas, enkä sitä +suinkaan pidä muita kansoja huonompana tai vähempilahjaisena; mutta kun +näen ympärilläni niin paljon tyhjää ulkokullaisuutta, niin paljon +tavaksi tullutta lörpöttelyä, niin paljon kerskailemista tunteista +jotka ovat paljonkin merkitsevinään, mutta eivät kuitenkaan merkitse +enempää kuin veteen heitetyn kiven synnyttämät väreet -- niin paljon +hengellistä velttoutta, hengellistä ylpeyttä, hengellistä kuolemaa, ja +toisaalta niin vähän elämänlämpöä kristillisissä muodoissa -- niin en +voi muuta kuin rukoilla Herraa lähettämään myrskyn, joka ravistelisi +perustuksiaan myöten kallista evankelisluterilaista Suomemme kirkkoa, +sillä jos se jää nykyiselle kannalleen, sen täytyy vähitellen kuihtua. + +Siellä täällä olen nähnytkin pienten tuulenpuuskain nousevan ja +kiistelevän ihmissydämistä. Minä olen kysynyt heiltä -- pietisteiltä, +hedbergiläisiltä, ja mitä he sitten lienevätkin -- ja kaikki ovat he +vastanneet: katso, tässä on Kristus! tai: ei, hän on täällä! -- Mutta +kun olen tutkinut henkiä, on heille käynyt, niinkuin sanotaan Mat. +24:5, Luuk. 21:8 ja 17:21 y.m. paikoissa. Ja kuitenkin minä uskon pyhän +yhteisen kirkon, pyhäin ihmisten yhteyden, kuten tunnustamme +kolmannessa uskonkappaleessa, sillä olenhan löytänyt muutamia _senkin_ +jäseniä tästä maasta, vaikkapa he ovatkin niin vähän pitäneet itsestään +melua, etteivät useimmat tiedä heitä olevankaan -- mutta jos meidän +valtiokirkkomme pysyy hengettömissä säännöissään ja vakaumuksettomassa +pakkojärjestyksessään, niin on siitä todellakin sanottava, mitä +kaikista semmoisista kirkoista sanotaan Galat. 4:9-11. + +Muutamain naapuripitäjäläisten olen myöskin kuullut kiittävän Jumalaa +siitä, etteivät he ole aulankolaisia, ja surkuttelevan minua, kun minut +lähetettiin paimentamaan laumaa, josta puolta voisi paremmin sanoa +susiksi ja ihmissusiksi kuin kristityiksi. Mitä siihen tulee, on +minulla enemmän toivoa aulankolaisten julkisista paheista kuin muiden +valkaistuista hautakammioista. Tosin on täällä ankara taistelu, kun on +seistävä yksin sellaisen sukupolven keskellä, joka on kasvanut synkässä +henkisessä pimeydessä; Jumala yksin voi saada auringon paistamaan tähän +kuoleman varjoon; minä en voi mitään. Mutta luulen, että jo alkaa +valjeta vähän. Täällä rupeaa näkymään kaikenlaisia elonmerkkejä, ja +näyttää siltä kuin tahtoisi Herra käyttää välikappaleita, joita ihmiset +pitävät ihan hyödyttöminä. Minä toivon enemmän seurakuntani +maallikoista kuin papistosta, mutta -- älä millään muotoa kerro sitä +Turussa! + +Asiani on tällä kertaa myöskin laadultaan pikemmin maallinen ja +varsin kummallinen. Sinä sanot olleesi kaukaista sukua Aulangon +rovastivainajalle, Ödmarkille, ja tiedät siis arvattavasti enemmän kuin +minä hänen perheolojaan. Tiedät ehkä myöskin, että häneltä on jäänyt +paljon velkoja ja kolme sairasta lasta; keväällä joutuu hyvässä +kunnossa oleva pesä myytäväksi huutokaupalla. Lapsia on kasvatettu niin +kummallisella tavalla, heidät on jätetty niin kokonaan vaille +ruumiillista ja henkistä hoitoa, etten saata käsittää, miten se +voitaisiin selittää vain ymmärtämättömyydestä tapahtuneeksi. Mutta +turhaan olen koettanut keksiä muuta perusteellista syytä siihen -- +sillä heidän hoitajansa, eräs neiti Durin, pakeni pappilasta -- kunnes +äskettäin eräänä päivänä sain sangen omituisella tavalla tiedon, joka +kenties saattaisi johtaa vähän asian jäljille, jos sinä, hyvä Kustaa, +tahtoisit olla apuna siinä. + +Äidin ja lasten välillä on epäilemättä sielun heimolaisuutta, salainen +side, joka alkaa jo ennen syntymistä, kestää useimmiten koko elämän +ajan eikä -- ainakin minä uskon niin -- katkea edes kuolemassakaan. Tuo +vaikutus, mikä toisella sielulla on toiseen, on niin tavallista, että +me emme juuri sentähden sitä huomaa; mutta joskus ja etenkin silloin, +kun sisäinen sielun toiminta vie voiton hyvin heikontuneesta ruumiista, +syntyy siitä ilmiöitä, jotka ovat ihmeitten kaltaisia ja joita ei +saateta selittää tavallisten sääntöjen mukaan. Tässä esimerkki. + +Allfridalla, Ödmarkin vanhimmalla lapsella, oli minun tänne tullessani +usein kovia kouristuksia, joista oli seurauksena unissakulkeminen, +somnambulismi; hän näki ja kuuli silloin sellaista, mikä tapahtui +toisinaan hyvinkin kaukana, ja puhui sanoja, joista hän sitten hereillä +ollessaan ei tiennyt mitään. Hän luuli siinä tilassa kuulevansa, miten +hänen kahdeksan vuotta sitten kuollut äitinsä varoitteli häntä +lähestyvistä vaaroista, ja minun täytyy myöntää, etteivät nuo +ennustukset olleet aiheettomia. + +Paremman kohtelun johdosta ovat nyt sekä taudin kouristukset että +unissakulkeminen lakanneet, mutta sen sijaan Allfrida näkee usein unta +äitivainajastaan ja on saavinaan häneltä hyödyllisiä neuvoja. +Toissapäivänä hän ennusti sellaisen unen jälkeen, että ystävällinen +nainen, jolla on sinijuovainen puku yllä ja ruudukas liina kaulassa, +samana päivänä tulisi pappilaan. Tunnin kuluttua kävi jo ennustus +toteen, ja tuosta nuoresta, tavallista vakavampiluontoisesta naisesta, +neiti Åkerströmistä, toivon saavani ystävän ja opettajan onnettomille +lapsille. Kummallista kyllä tunsi neiti Åkerströmin myöskin nuorin +tyttö, mielipuoli Beata, vanhaksi tuttavaksi, vaikka he eivät ole +koskaan ennen nähneet toisiansa. + +Sitä ennen olin hyvin vähän välittänyt semmoisista sairaan lapsen +unista, mutta myönnän nyt, että tuo tapaus kummastutti minua ja toi +mieleeni saman lapsiparan toisen sekavan kuvitelman. Keskellä +opetustuntiani hän oli kerran näkevinään vanhan tynnyrin eräässä +romuhuoneessa, jonka minä saatoin tuntea hänen kuvailunsa mukaan. +Enemmän uteliaana kuin juuri minkään löytämisen toivossa kävin eilen +tutkimassa tuota huonetta ja tapasin vanhasta leipätynnyristä kalkin, +sammalien ja tiilisoran alta tukun laskuja ja perunkirjoituskirjoja, +jotka oli kääritty havaslangalla kokoon. Minä otin vaivakseni tutkia +tarkasti nuo ensi näkemältä aivan tarpeettomat paperit, ja tulos tuntuu +minusta niin kummalliselta, etten oikein tiedä, mitä minun pitäisi +ajatella siitä. + +Niistä papereista näkyy nimittäin aivan selvästi, että rovasti Ödmark, +joka sai Aulangosta melkoiset tulot, on lisäksi ollut kaksi kertaa +rikkaissa naimisissa, ensi kerran erään ranskalaisen kanssa, joka +vuoden kuluttua naimisiin menonsa jälkeen peri 140.000 livreä +muutamalta bordeaux'laiselta viinikauppiaalta, ja toisen kerran +kolmannen rouvansa, porilaisen kanssa, jonka rahoina ja rahanarvoisina +tavaroina tuomia myötäjäisiä näyttää olleen vähän toistasataa tuhatta +riksiä. Kummastakin rouvasta oli Ödmarkilla lapsia, jotka elivät +kauemmin kuin äitinsä, mutta kuolivat sittemmin ja jättivät perintönsä +isälleen. Toinen ja neljäs rouva olivat varattomia. Nyt saattaisi +luulla, että Ödmark olisi onnistumattomissa yrityksissään ja tuiki +tuhlaavaisella elämällään hävittänyt sekä myötäjäiset että tulot. +Mutta sitten löydämme neljännen rouvan kuoltua, kahdeksan vuotta +takaperin tehdyn perunkirjoituspaperin, josta näemme, että pesän +omaisuus siihen aikaan laskettiin, kaikki velat summasta pois +luettuina, 88.000:ksi hopearuplaksi perunkirjoitusarvon mukaan, joten +se siis todellisuudessa on ollut melkoista suurempi. _Sitä_ ei Ödmark +suinkaan ole voinut tuhlata viime vuosina, jolloin hänen terveytensä jo +oli käynyt huonoksi. Erittäin on huomiotani herättänyt kallisarvoinen +jalokivikoriste, joka on alkujaan ollut bordeaux'laisen suvun omana ja +sitten kulkee kaikissa perunkirjoituksissa, viimeisessäkin, johon +rovasti on merkinnyt: "vanhimman tyttäreni morsiuskoriste". Mihin se on +hävinnyt? Kuinka on melkoisen suuri omaisuus voinut mennä mitättömiin +kahdeksassa vuodessa? Ja miten ovat ymmärrettävät ne suuret velat, +jotka Ödmarkilta muka vielä sen lisäksi jäivät? + +Siinä, parahin Kustaa, kysymyksiä, jotka eivät ole laadultaan aivan +tavallisia. Niihin pyydän minä sinua hankkimaan kaikki tyydyttävät +vastaukset, mitä voit saada kootuksi Turusta joko hovioikeuden +tuomiokirjoista, konsistorin kirjeenvaihdosta tai yksityisiltä. +Helposti ymmärrettävistä syistä en tahdo niistä kysellä täällä +Aulangossa. Saattaisi sattua, että kaikki olisi vain turhaa luuloa, +mutta lasten tähden tulee minun saada asiaan selvyyttä. Heidän +holhoojansa on virkaveljeni, pastori Idegran, joka samalla on suurin +(ellei ainoa) saarnamies. Meillä on sama tehtävä, mutta hän antaa minun +hoitaa lapsia omalla tavallani, ja siitä olen hänelle kiitollinen. + +Voi hyvin ja lausu arvoisille pyöreän pöydän isille nöyrä, kunnioittava +kanoninen tervehdykseni + + vanhalta ystävältäsi + + _Erland S:lta_. + +J.K. Tuleeko korkea-arvoinen piispamme tarkastusmatkalle Aulankoon? +Minä olisin onnellinen, jos näkisin täällä perinpohjaisen siivouksen. +Ilmoita myöskin, kutka ovat hakeneet tänne. Luullakseni kokoontuvat +kotkat nyt, kuten ainakin, raadon ympärille. Jos mitään on kelvotonta +Suomen kirkossa, niin on ainakin huonoa tuo kurja juokseminen leivältä +juustolle ja juustolta silavalle. Siinä tulevat sieluparat +kaupanpäällisiksi leivän tähden. + +Olin vähällä unohtaa hyvää tarkoittavan tarjouksesi, nimittäin että +mitä pikimmin hankkisit minulle varapastorin nimen. Minä sanon samoin +kuin rengilläni on tapana sanoa rehellisesti, vaikkei aivan hienosti: +kiitoksia paljon, sanoi koira heinätukosta. Minulla lienee huono pää: +minä en ymmärrä sellaisia alttarikoristuksia, ja surkuttelen vain sitä, +että notarionpöydän herrat jäänevät tällä kertaa vaille niin viatonta +sivutuloa kuin on virkavahvistuskirjan lunastus. + + _E.S._ + + + + +21. KIRJE JA VAKOOJA. + + +Huhtikuun ensi päivänä tuli seuraava komeasti kirjoitettu kirje Turusta +Aulankoon: + +Parahin Veli! + +Vastaukseksi arvoisaan kirjeeseesi, joka on päivätty t.k. 24:ntenä, +saan toivottaa sinulle onnea virkaan, joka sinusta on, ellei juuri +hupaisa, niin kuitenkin toimekkuutta vaativa ja tyydytystä antava. Mitä +tulee kysymyksiisi rovasti Ödmark-vainajan varallisuudesta, ei mitään +muita tietoja ole voitu saada kuin että se on ollut melkoisen suuri, +mutta vähentynyt viimeisinä vuosina velottujen takaussitoumusten +tähden; siten on maksettu Svedenbergin puolesta 10.500 riksiä, +Robertsonin puolesta 8.400 riksiä, "Vildön" tehtaan puolesta +10.000 riksiä, ja Hirvilän sahan puolesta 7.300 hopearuplaa, +lukuunottamatta korkoja. Rovasti Ödmarkin asiamiehenä on kaikissa +näissä velkomisjutuissa ollut pastori Idegran, joka näyttää kaikin +tavoin koettaneen pelastaa suojattiaan, mutta hänellä on joka kerta +ollut laki vastassaan. Siitä huomaat, hyvä veli, ettei rovasti Ödmark +ole ainoastaan _saattanut_ hävittää suurenlaista omaisuuttaan +kahdeksassa vuodessa, vaan että hän, kuten yllä olevat numerot +osoittavat, todellakin on sen hävittänyt. Neiti Ödmark on nähnyt unta, +ja paperit lienevät arvottomia, etenkin kun jalokivilipas, jos mitään +semmoista on ollutkaan, on epäilemättä viimeisten rahapulien aikana +myyty Pietariin tai Tukholmaan. Onneksi en ole niin läheistä sukua +vainajalle, että minun tarvitsisi luopua perinnöstä hänen lapsiensa +sijaisena, jos ne sattuisivat kuolemaan. + +Sattuneista syistä pantaneen piispantarkastus tänä vuonna toimeen +pohjoisimmissa seurakunnissa. Aulangon viran hakuaika loppui +toissapäivänä. Seurakunnan huonon maineen tähden ja koska arvellaan, +että on vaikeata periä kaikkia saatavia, on tullut vain kuusitoista +hakijaa, joiden nimet ovat kirjoitettuina mukaan liitetylle +irtonaiselle lehdelle. Ja heistä päässee Orre ensimmäiselle, Herrelin +toiselle ja Lysander kolmannelle sijalle, ellei, kuten arvellaan, joku +heistä ole hakenut vain pitääkseen paikkaa avoinna Idegranille. Nyt on +kuitenkin Hannuksen kappeli pyrkinyt erilleen Aulangosta muodostaakseen +oman seurakunnan, joten saattaa sattua, että vaaliasiat jäävät siitä +kysymyksestä riippuviksi. + +Pahoitellen sitä, ettei hyvää tarkoittava arvonimiehdotukseni ollut +mielesi mukaan, olen suurimmalla kunnioituksella ja ystävyydellä +edelleen + + nöyrä palvelijasi + + _K. Nordstrand_. + +Turussa 30:ntenä p:nä maalisk. 185--. + +Erland Stjernkors hymyili pannessaan kirjettä kädestänsä. + +-- Kas, onpa Kustaa tullut vähän hienommaksi, kun pääsi amanuenssiksi +tuomiokapituliin. Hänen kirjeensä on kieltämättä puhdasoppinen, +kirjoitustapa on siinä yhtä siloiteltua kuin notariuksen yönuttu. +Vai niin! Ainoastaan kuusitoista hakijaa Aulankoon, ja niistä -- +katsotaanpas! -- seitsemän siirtoa hakevaa kirkkoherraa. Ainakin viisi +on varakasta, nykyjään rauhallisissa seurakunnissa olevaa miestä. Mutta +Aulangossa on viisikymmentä tai sata tynnyriä enemmän tuloja, ja +sentähden eivät he epäile siirtyä perheinensä tuttujen ystävien ja +ristiveljien luota ryövärien pesään, jossa kaikki on epävarmaa ja +eniten kaikista paimenvirka. Kuitenkin saattanee Idegran virkavuosiensa +nojalla päästä kolmannelle sijalle. Herra armahda tätä eksynyttä +laumaa! + +-- Idegranko? jatkoi Stjernkors silmäillen uudestaan kirjettä. -- +Idegranilla on ollut osa Vildön tehtaasta ja Hirvilän sahasta. Ödmark +on maksanut tehtaan ja sahan velat. Idegran on ollut Ödmarkin +asiamiehenä, Ödmark kuolee häviöön joutuneena, Idegran elää varakkaana, +onpa hänellä vielä melkoisesti saatavaakin Ödmarkin kuolinpesästä... +Ei, tämä ei ole niinkuin olla pitää, sanoi mylläri, kun pisti kätensä +nuohoojan nutun hihaan. Minä lähden Idegranin luo... + +Oli iltapäivä. Loa Åkerström oli äsken tullut pienessä pulkkareessä +ajaen pappilaan lukemaan ja puhelemaan pari tuntia sairasten lasten +kanssa. Tuo työ oli tullut hänen suurimmaksi huvikseen, ja äiti oli +suostunut siihen sen tähden, kuten hänen sanansa tuttujen kesken +sattuivat, että "lapsihylyille saattaa olla tarpeen nähdä ihmisiä +luonansa, sillä muuten he voivat helposti tulla uudestaan hulluiksi, ja +saapihan Loa lapsiparkain kanssa kertailla saksaansa, jota hän oppi +Turussa rouva Schwindlerin koulussa, ja se maksoi sievät summat, mutta +kaikkiahan sitä saa tässä maailmassa tehdä kurjuuden tähden, vaikka +siitä saadaankin kiitokseksi kuulla saarnastuolista, että ollaan +rikottu kaikkia kymmeniä käskyjä vastaan, ja sitä juletaan sanoa +naisille, eikä niin hävytöntä liene milloinkaan kuultu, mutta kas +nykyään ei enää kelpaa Jumalan sana eikä Hagbergin saarnat, vaan +paremmat ja huonommat ihmiset sotketaan sekaisin ja omat piikamme +tulevat kohta ja sanovat olevansa meidän vertaisiamme Herramme edessä, +mutta Loa ja Liina eivät saa yksin mennä kirkkoon, juuri sieltä nykyään +opitaan pahat tavat, ja sentähden tapahtuu nyt joka päivä niin hirveätä +kuin tapahtui Lukku-Liisan ja hänen Kallensa välillä" ... ja niin +edespäin, ja niin edespäin! + +Hupaisinta oli, että laamanninrouva, saatuaan sillä tavoin purkaa +sydäntään, ei huomannut mitään pahaa siinä, että Loa, joka yksin ei +saanut mennä kirkkoon, sai sen sijaan yksin ajaa pappilaan +"kertailemaan saksaansa lapsihylkyjen kanssa". Saksa ei tosin tullut +kysymykseen, mutta Loa otti opettaakseen raamatunhistoriaa, +maantiedettä ja käsitöitä. Lapset olivat ensi hetkestä asti +turvautuneet häneen kuin sisareen, ja täti Milenian ystävällinen otsa +loisti kuin luminen, päivän valaisema turvekatto joka kerta, kun +lempeä, vakava tyttö astui lastenkamariin. Stjernkors oli silloin +mielellään jonkin aikaa kuulemassa opetusta, se oli hänen mieluisimpana +virkistyksenään; mutta sitten hän jätti suojattinsa luottavaisena +heidän uuden opettajansa huostaan ja lähti käyttämään täpärää aikaansa +toisella haaralla, missä häntä välttämättä tarvittiin. + +Hän oli matkalla pastori Idegranin luo, kun maantiellä häntä vastaan +tuli kerjäläinen, säkki selässään. Kerjäläinen pysähtyi, otti +repaleisen lakin päästään, kumarsi syvään ja pyysi vinkuvalla äänellä +yömajaa pappilasta. Stjernkors lupasi ja kysyi, mistä hän on kotoisin. + +-- En auringosta enkä kuusta, jalo herra -- vastasi kerjäläinen +muuttaen äkkiä ääntään ja pyörähtäen kantapäällään -- vaan ihan +yksinkertaisesti äitini hameentaskusta. Jos tahdotte tietää, miksi +minua nimitetään, herra maisteri, niin on nimeni Velikulta, milloin on +rahaa taskussa, ja Vietävä, milloin se on mennyt kaiken maailman tietä. +Muutamat sanovat minua Purutupakaksi, kun luulevat, että olen hiukan +pehmeä päästäni, tai Rummunnahaksi, kun olen saanut selkääni, ja +viimeksi on minulla ollut nimenä välistä Petterson ja välistä +Petroleumi -- sitä pitävät ihmiset hyvin sukkelana! -- mutta teidän +edessänne, herra maisteri, olen sama kuin aina olen ollut, ja sentähden +sanon: kiitoksia viimeisestä, minä toimitin asian niin hyvin kuin +taisin. + +-- Joosua! Oletko sinä todellakin siinä, hirtehinen? Ja missä olet +vetelehtinyt lähes kolme kuukautta siitä asti, kun karkasit +palveluksesta? + +-- Kelpaahan ravata, sanoi orava, kun juoksi seitsemän penikulmaa +rullassa, pääsemättä paikaltaan. Muistelen, että maisteri lähetti minut +kuulustamaan, mihin eräs tuttu mamseli joutui erään laukkuryssän +kanssa. + +-- Se on totta. Kun Loviisa karkasi pappilasta, lähetin sinut +hankkimaan tietoa hänestä ja mamseli Durinista. Minä tarvitsin muutamia +tietoja, ja odotin sinua seuraavana päivänä takaisin. Mutta juoksuhalu +pääsi sinussa valtaan, ja sille tielle jäit. Häpeä, Joosua! Sinun +pitäisi hävetä kuljeksiessasi valepuvussa ympäri maailmaa. + +-- Niin, juoksijarakkihan minä olen, se on aivan totta. Mutta mitäs +sanoisitte, maisteri, jos olisinkin ollut palveluksessa koko ajan ... +jos olisinkin toimittanut juuri mitä minun piti toimittaa, vieläpä +oikein reimasti? Minäpä tiedän jotakin, minä. On eräs iloinen laulu, +jota te ette varmaankaan ole koskaan kuullut: + + Harakka nauravi, tempun mä tein, + Kuat, kuat, hililuu! + Hopeisen lusikan varkahin vein, + Kuat, kuat, holohoi, hoi, hoi! + + Orava laativi silmukan, + Kuat, kuat, hililuu! + Ja nopsasti linnulta vie lusikan, + Kuat, kuat, holohoi, oi, oi! + + Harakka, tuo varas, hirtettihin, + Kuat, kuat, hililuu! + Ja varkaalta-viejä palkittihin, + Kuat, kuat holohoi, oi, oi! + +-- Mene matkaasi ja palaa takaisin oikeissa vaatteissasi ja selvänä! +keskeytti isäntä, syystä kyllä epäillen, että mustalaisen iloinen mieli +oli hänen Aulangon läpi kuljeksiessaan saanut hiukan ylimääräistä +riemunantajaa. + +-- Jumala varjelkoon herra kapteenia! vastasi valekerjäläinen asettuen +sotilaan asentoon ja tehden kunniaa. -- Minulla on tässä säkissäni +vähän semmoista tavaraa, mikä ei ole makkaraa eikä kääresylttyä, mutta +joka houkuttelisi vaikka juutalaisen syömään sianlihaa. Samapa se; +kyllä tunnen silppukoneen, sanoi härkä pianosta. Saanko tulla illalla +kello yhdeksän? + +-- Saat sillä ehdolla kuin sanoin. Minun palveluksessani ei ole viinaa. +Jos vielä kerrankaan maistat sitä tavaraa, saat eron. Ja elä nyt sen +mukaan, mene! + +Niin sanoen Stjernkors lähti kävelemään edelleen. Mustalainen katsoi +häpeissään hänen jälkeensä eikä hiiskunut enää sanaakaan, vaan poikkesi +kulkemaan metsätietä johonkin latoon, siellä pukeutuakseen toisiin +vaatteisiin. + +Mutta kun nuori pappi oli saapunut sillalle, josta olisi ollut erottava +kappalaisen taloon, hän pysähtyi ja näytti muuttavan mielensä. + +-- Ei -- sanoi hän itsekseen -- minä en saa hätäillä, minulla ei ole +vielä mitään todistuksia. On parasta kuulla ensin, mitä Joosua tietää. + + + +22. MITÄ JOOSUA TARKOITTI HARAKAN LAULULLA. + + +Määrättynä aikana tuli Joosua. Hän oli pessyt kasvonsa ja sukinut +tukkansa; hänen siivo pukunsa teki hänet neuvottoman ja naurettavan +tottumattoman näköiseksi. Koeteltuaan ensin jonkin aikaa turhaan +koukutella ja kierrellä hän alkoi selontekonsa seuraavaan tapaan: + +-- Minä luulin, että mamseli oli ensiksi suunnannut matkansa +Martoisiin, ja siinä olinkin oikeassa, mutta koska hän oli kahden +päivän matkan edellä minusta, ei ollut niinkään helppoa löytää jälkiä. +Sentähden kuljin puoli päivää harhateillä ajaen takaa erästä Säkylän +kylän miestä, joka veti myllynkiviä, mutta illan suussa käännyin +etelään päin ja tunsin Martoisten torpparin laahustavan jalan jäljet. +Silloin lainasin hevosen ja reen lukottomasta tallista Repolan kylästä +ja aloin ajaa kiidättää heidän jälkeensä... + +-- Lainasitko? + +-- Minä en jaksanut astua. Kolmantena päivänä olin vähällä saada heidät +kiinni Turun puolella, kun kaksi Repolan miestä tuli täyttä laukkaa +jäljessäni, mutisten jotakin, että olin varastanut heidän hevosensa. + +-- Senkö, jonka lainasit? + +-- Sen. Kun he eivät ottaneet siivolla ollakseen, aioin juosta metsään, +mutta satuin nyrjäyttämään jalkani, ja niin minut vietiin nimismiehen +luo, joka lähetti minut vanginkyydillä Turun linnaan. Siellä istuin +kolmatta viikkoa, kunnes eräs toinen lurjus tuotiin samaan paikkaan +hevosen varkaudesta. Hän veti jalkani paikoilleen; seuraavana yönä +karkasimme ja menimme jään yli Paraisiin. Siellä elättelimme itseämme +niin hyvin kuin taisimme neljän viikon ajan, sillä välin kun meitä +ajettiin takaa Turun seuduilla kuin susia. Minut tunnetaan niillä +paikoin. + +-- Kyllä tiedän. Oletpa sinä aika velikulta asioille lähetettäväksi. +Jatka! + +-- Sitten kuljeksin milloin ryssäläisenä veitsienteroittajana, milloin +Hyrynsalmesta Pohjanmaalta kotoisin olevana kerjäläisenä, ja sain +tietää mamseli Apollonian aikoneen postiveneen matkassa Ruotsiin, mutta +pelästyneen jäätä ja jääneen Ahvenanmaalle. Minä oitis Ahvenanmaalle ja +viikkokauden kuluttua löysin hänet lukkarin talosta Finströmistä. +Samasta talosta hankin itselleni asunnon, kun siihen aikaan olin +olevinani saksalainen kirjansitojasälli ja minäkin muka matkalla +Tukholmaan. Kaksi viikkoa söin samassa pöydässä mulkosilmäisimmän +marakatin kanssa, mikä milloinkaan on töllistellyt päivän valoa, eikä +hän tuntenut minua. Muutamana päivänä en saattanut pysyä aloillani; +ikäänkuin vahingossa pistin jalkani hänen eteensä hänen ovesta +mennessään, ja kun hän siitä nousi ylös, katsahti hän minuun tuimasti +kuin tarhapöllö. Illalla sain kuulla hänen tilanneen hevosen kello +kahdeksitoista sinä yönä. Minä hankin minäkin hevosen vähää ennen, ja +kun kaikki ahvenanmaalaiset reet ovat pimeässä niin yhtäläiset kuin +puola on sianmarjan näköinen, niin minä ajoin rekeni esiin kymmenen +minuuttia ennen kahtatoista. Aivan oikein, hän oli jo portailla; eihän +pahalla omallatunnolla ole mitään rauhaa. -- Sinäkö siinä olet, Pekka? +kysyi hän, ja yö oli pilkkoisen pimeä. -- Niin oon, vastasin minä ja +vingutin puhettani kuin lukkarin renki. -- Autapa sitten tämä +matkalaukku rekeen, sanoi hän. -- Niin, mitäs muuta, me kantaa +rahjustimme sen raskaan pahuksen alas ja sitten lähdettiin ajamaan. -- +Eckeröhönhän mennään? kysyi hän, kun pääsimme metsään. -- Ei, sanoin +minä, vaan Helsinglantiin, ja samalla kaadoin hänet hyvässä +vierupaikassa, niin että hän teki kolmekin kuperkeikkaa. -- Pekka, +huusi hän, minä putosin, Pekka, pysäytä, Pekka! Mutta minä en ollut +kuulevinanikaan, ajoin vain edelleen, tehden kierroksia, niin ettei se +riiviö saanut selvää reen jäljistä. Värdön saaressa muutin vaatteita, +Kumlingissa vaihdoin hevosen ja reen. Keskellä Kihtiä oli repeämä +jäässä; siinä lepuutin hevosta, avasin matkalaukun ja otin siitä, mitä +kannatti ottaa, mutta muun annoin meren turskille, paitsi yhtä +liinapaitaa ja villahametta, joita arvelin itse tarvitsevani. Sitten +tulin jään yli Velkuaan ja sieltä Naantaliin. Naantalissa myin hevosen +neljästä ruplasta, jotka panin vaivaislaatikkoon, ja reestä sain kuusi +leipäkyrsää. Mutta kun Maskun nimismiehellä oli jo vanhastaan minua +kohtaan vihankaunaa, en tiedä mistä syystä, pukeuduin taaskin +hyrynsalmelaiseksi, ja nyt olen tässä. + +-- Tai toisin sanoen: kun olet varastanut ja pettänyt, paennut hyvin +ansaitusta vankeudesta ja elänyt ryövärin tapaan metsissä, ryöstänyt ja +jättänyt tielle ihmisen, joka uskoutui sinun suojeltavaksesi, kaiken +sen tehtyäsi tulet sinä vielä ja sanot toimittaneesi minun asiani ja +tahdot nyt tasata varastamasi saaliin minun kanssani! vastasi +Stjernkors ankarasti. + +-- En tiedä, onko se suuren vai pienen katkismuksen mukaan -- väitti +mustalainen puolittain surkeasti, puolittain ovelasti -- mutta minä en +ole loukannut kenenkään ihmisen henkeä enkä ruumista. Minä jätin +mamseli Apollonian Finströmin metsään keskelle luminietosta, joka oli +niin pehmeä kuin höyhenalus, ja siitä oli tuskin kahta virstaa lukkarin +taloon. Paidan ja mamselin hameen maksan mielelläni, muuta en ottanut +itseäni varten; kaikki muut oli mamseli varastanut rovastin lapsilta. +Varkaalta varastamista ei suinkaan liene kielletty Jumalan kymmenissä +käskyissä. + +-- Kaikki varkaus on kielletty. Sitä paitsi ei voida näyttää toteen, +että mamseli Durin on ottanut lasten omaisuutta. + +-- Eikö voida? nauraa virnisteli mustalainen voitonriemuisesti. -- +Kenenkä omaa luulette sitten näiden kaikkien olevan? + +Niin sanoen Joosua avasi suusta kiinni solmitun pieluksenpäällisen ja +otti siitä suuren joukon setelirahoja, velkakirjoja ja muita papereja, +jotka kaikki olivat pahasti rutistettuja. + +Stjernkors luki rahat ja tarkasti paperit. Siinä oli ainoastaan 810 +riksiä Ruotsin rahaa, mutta noin 15.000 Venäjän hopearuplaa, osittain +puhtaana rahana, osittain Saimaanobligatsioneina. Mustalaisen urkkiva +silmä huomasi varsin hyvin, että isännän otsa synkkeni. + +-- Tässäkö on kaikki rahat mitä oli matkalaukussa? kysyi Stjernkors, +lukiten huolellisesti sinetillä paperit ja rahat ja pitäen itse vain +sinetittömän, kirjoitetun puoliarkkisen, joka ei siis ollut minkään +arvoinen. + +-- Kaikki, vastasi mustalainen ja katsoi häntä rohkeasti silmiin. -- +Mutta oli siinä vielä jotain muutakin! + +Ja sitten hän otti samasta likaisesta kerjäläispussista koko joukon +koteloita ja rasioita, jotka oli kääritty liinariepuihin, ja niissä oli +kaksi kallisarvoista kultakelloa vitjoineen ja kelluttimineen, lisäksi +neljä muuta kultaketjua, kaksi kultaista rannerengasta, suuri kultainen +nuuskarasia, jossa oli Kaarle XIII:n muotokuva, vapaamuurarien +tähti kultaisine laastilapioineen, kultasankaiset silmälasit +ja monta muuta samasta metallista tehtyä koristusta, suuri joukko +kultaisia ja hopeaisia muistorahoja, kaksi kääröä alamaalaisia +ja kolme kääröä ruotsalaisia tukaatteja, neljä kääröä koko- ja +puoli-imperiaaleja, kuusi kankea sulatettua hopeata, painoltaan noin +kaksi naulaa, ja kaikenkaltaisia muita esineitä, yksin pieniä, tyhjiä +hajuöljypullojakin, jotka kaikki näkyivät olevan häthätää kootut +epäilemättä hyvinkin huolellisesti järjestetystä matkalaukusta. +Ödmarkin koko nimi, joka oli kaiverrettu nuuskarasiaan, kuninkaalliseen +lahjaan, ja hänen muutamissa muissa kalleuksissa oleva nimimerkkinsä +saattoivat heti ensi katsauksella epäilemään, oliko mamseli Durin +oikealla tavalla päässyt käsiksi noihin perhekalleuksiin. + +-- Tämä on vain epäluuloa, eikä vielä todistuksia, virkkoi Stjernkors, +kirjoittaen huolellisesti muistiin esineiden nimet ja lukiten ne +sinetillä. -- Onko sinulla vielä lisää varastettua tavaraa? + +-- Ei muuta kuin pieni ompelurasia, vastasi Joosua silmiään siristäen +ja ottaen pussistaan hyvin hienotekoisen, hopealla ja helmiäisellä +koristetun mahonkilippaan. + +Lukon yläpuolella olevaan hopeakilpeen oli kaiverrettu nimi. Siinä oli +selviä raaputtamisen merkkejä, mutta Stjernkors saattoi siitä helposti +lukea Allfrida Ödmarkin nimen. + +-- Missä on avain? + +-- Se lienee hänellä ollut taskussaan. + +-- Etkö ole avannut lipasta? Etkö tiedä, mitä siinä on? + +-- En. + +-- Hyvä. Minä sinetöin sen, kuten muutkin. Sinulla on ollut raskas +taakka selässä kannettavana aina Naantalista asti. + +-- Ei se ollut niin raskas kuin kolmen lapsen kantaminen haudasta +eloon. Mutta kannammehan saman asian hyväksi. + +Stjernkors katseli häntä tutkivin katsein. Mustalainen kesti kauan ja +kiitettävän rohkeasti peloittavan tutkivaa silmäystä, mutta vihdoin hän +näytti muistavan jotain; hän punastui ja lankesi polvilleen. + +-- Antakaa anteeksi! hän sammalsi. + +-- Onko siis totta, mitä pelkäsin? kysyi Stjernkors kalveten. Onneton, +minä tiedän, että sinä vihasit mamseli Durinia ja sokeassa vihassasi +sinä olet haudannut hänet meren jään alle. + +-- Minäkö? toisti mustalainen hyvin hullunkurisesti hämillään ja +ihmeissään. -- Ei, niin kiirettä ei minulla ollut ehtiä ennen +paholaista. Mutta minä otin ... minä otin jotakin... + +-- Mitä otit? Tunnusta! + +-- Minä unohdin kertoa, että söin hänen eväänsä niinkuin kissa +makkaran. Ja sitten ... minä varastin kirjan. + +-- Jollet koskaan muuta varasta kuin kirjoja, voi maailma olla +rauhassa. Mikä oli kirjan nimi? + +-- Luotettava Unikirja eli taito ennustaa oikein kaikista, etenkin +unista. + +-- Minä ymmärrän; hän uskoi unikirjaa. Ei ole ketään niin suurta +pettäjää, ettei hän itse pettyisi. Kuule, Joosua! Siihen asti, kun joku +saattaa todistaa, kenen nämä esineet oikeastaan ovat, täytyy niitä +katsoa varastetuiksi, ryövätyiksi neiti Durinilta. Minun täytyy +huomenna varhain antaa nämä sinetöidyt tavarat toimitusvouti Mangelille +ja ilmoittaa hänelle, että minä sait ne epäiltävältä henkilöltä, joka +minulle tunnusti tehneensä väkivaltaa neiti Durinille. Sinulla on +kaksitoista tuntia aikaa. Muuta en nyt voi tehdä hyväksesi... + +Mustalainen alkoi kiihkeästi itkeä. + +-- Enkö sitten saa enää koskaan tulla luoksenne? nyyhkytti hän. + +-- Milloin vain tahdot, Joosua. Palaa takaisin, milloin haluat koettaa +tulla hyväksi ihmiseksi. + + + + +23. HOVINEUVOS KOPFSCHMERTZ. + + +Suomen virallisessa lehdessä[13] oli siihen aikaan luettavana lain +määräämä kuulutus, joka herätti uteliaisuutta ja huomiota. Ilmoitettiin +nimittäin, että kaikenlaista irtainta omaisuutta, puhdasta rahaa ja +velkakirjoja oli otettu talteen epäiltävältä henkilöltä ja että ne +saattoi yön ja vuoden kuluessa periä Aulangosta kruununvouti +Rågbergiltä se, joka voi todistaa olevansa niiden omistaja. Tavarain +arvo oli melkoinen, noin 23.000 hopearuplaa, lukuunottamatta lukittua +ja avaamatonta lipasta. Ei ketään omistajaa kuulunut. + +Sitä paitsi ilmoitettiin samassa lehdessä mamseli Apollonia Durinille, +jonka oleskelupaikkaa ei tiedetty, että paitsi mainittua omaisuutta +samalta epäiltävältä henkilöltä oli otettu kaksi mamseli Durinille +kuuluvaa velkakirjaa ja muutamia vähempiarvoisia, hänen nimellään +varustettuja tavaroita; mutta siihenkään ilmoitukseen ei tullut +vastausta. Huhti-, touko- ja kesäkuu kuluivat, eikä Stjernkors, vaikka +hän hiljaisuudessa tiedusteli Ahvenanmaalta mamseli Durinia, saanut +muuta selkoa kuin että hän oli jo maaliskuussa lähtenyt postiveneessä +Ruotsiin. + +Se riitti kuitenkin poistamaan murheen taakan nuoren papin sydämestä. +Asianomainen oli siis elossa; mustalainen ei ollut upottanut häntä +meren syvyyteen. + +Kappalainen, pastori Idegran, vetäytyi varovasti erilleen koko asiasta. +Hän toimitti niin, että kruununvouti Rågberg laillisesti määrättiin +rovasti Ödmarkin lapsien holhoojaksi; vainajan velkojat kutsuttiin +kokoon, ja huutokauppa, jossa kallisarvoinen irtaimisto oli myytävä, +siirrettiin toistaiseksi. Idegran olisi tehnyt sievoiset kaupat, +jos niin erinomaiset huonekalut, maalaukset, kirjat, hopea- ja +taide-esineet olisivat joutuneet myytäviksi vasarakaupalla Aulangon +talonpoikain keskuudessa. + +Rågberg oli jäykkä herra, virkavaltainen ihan kiireestä kantapäähän, +paljoa virkavaltaisempi kuin hänen esimiehensä laamanni Åkerström; +mutta jos pestiin pois ulkokiilto, oli kankean kuoren alla kunnollinen, +rehellinen, hyvää tarkoittava virkamies. Herra Rågberg ja Stjernkors +eivät likimainkaan olleet samanlaisia mielipiteiltään, mutta he +kunnioittivat juuri parahiksi sen verran toisiaan, etteivät joutuneet +riitaan lapsista. + +Kevään ja kesän tullen kävi lasten tila yhä paremmaksi, heidän voimansa +varttuivat, heidän terveytensä näytti melkein päivä päivältä edistyvän +raittiin ilman, valon, vehreyden ja toivon vaikutuksesta. Allfridan +posket pyöristyivät ja terveyden punahohde alkoi kohota niille; Beatan +mielipuolisuus haihtui kuin talvinen sumu, ja siitä jäi jäljelle vain +hajamielisyys. Isidor rupesi kaikkien ihmeeksi vähän kuulemaan ja +puhumaan. Erland Stjernkorsin vaivat alkoivat tulla runsaasti +palkituiksi, Loa Åkerström siunasi hetkeä, jolloin hän oli ruvennut +lasten opettajaksi, ja täti Milenia jupisi leikillään tyytymättömänä, +että "hupsut lapsipahat" ovat ruvenneet nukkumaan joka yö rauhassa, +joten hänellä ei ole mitään tekemistä. Voisihan mikä piika hyvänsä +hoitaa semmoisen joukkion, joka ei tee muuta kuin syö ja makaa. + +Siitä onnellisesta harhaluulosta herättivät täti Milenian eräänä +ihanana kesäisenä iltapäivänä parit kiesirattaat, jotka tulla rämisivät +pappilaan. Toisissa istui kruununvouti Rågberg, toisten sisällys +esitettiin hovineuvos, tohtori Kopfschmertziksi,[14] rykmentin +lääkäriksi, joka silloin oli virkamatkoillaan maassa, mittailemassa +sotilaitten nälkävyön pituutta ja paksuutta eri seuduilla. + +Stjernkors oli poissa tavallisilla kylämatkoillaan, mutta vierailu ei +koskenutkaan häntä; herrat astuivat sisään. + +-- Hyvä neiti -- sanoi kruununvouti äänellä, joka ei ollut tottunut +kuulemaan vastustelemisia -- sattui niin onnellisesti, että +hovineuvos Kopfschmertz tuli kulkeneeksi Aulangon kautta tärkeillä +tutkimusmatkoillaan, ja hovineuvos lupasi olla hyvä ja katsoa Ödmarkin +lapsia ja määrätä heille terveellisen hoitotavan. Hovineuvos on +opiskellut Rostockissa, saanut tohtorinhatun Tübingenissä, ollut +lääkärinä Simbirskissä, pitänyt apteekkia Moskovassa ja päässyt +rykmentin lääkäriksi Arkangeliin. Niin laajalti toimiessanne olette, +herra hovineuvos, varmaankin saanut nähdä monta mieltäkiinnittävää +taudintapausta... + +-- _Ei was_ -- virkahti hovineuvos, pitkä miehen roikale, jolla oli +tuuhea, musta poskiparta kahden puolen naamaa ja muoto kuin Mooseksen +lain kivitauluilla -- _bringen Sie mir die Subjecte, wir wollen sie ein +Bischen sondieren_.[15] + +-- Olkaa hyvä, viekää meidät lasten huoneeseen! tulkitsi kruununvouti. + +Täti Milenia tunsi ilmassa jotain, mikä saattoi hänet vaistomaisesti +kammoamaan mustapartaista lääkäriä, vaikka hän olikin kokonainen +hovineuvos, ja puolustautui neuvottomuudessaan sillä, etteivät lapset +ole kotona. + +-- Eivätkö ole kotona? toisti kruununvouti hyvin kummastuneena. + +-- _Nicht zu Hause_? tulkitsi hovineuvos itselleen ja sijoitti +alahuulensa hyvän joukon ylähuulta ulommaksi. + +-- Niin tuota, lapset menivät puutarhaan; en oikein tiedä missä he +ovat, sammalsi muori, kun kauhukseen huomasi ukkospilven nousevan +holhoojan juhlalliselle otsalle. + +-- Minun täytyy tunnustaa, että tässä talossa näyttää olevan hieman +omituinen tapa hoitaa sairaita lapsia, sanoi kruununvouti, äänessä hyvä +joukko pippuria, eikä siihen olisi tarvinnut paljoa lisäksi, ennenkuin +siitä olisi tullut aika väkevä annos. -- _Entschuldigen Sie_, antakaa +anteeksi; suvaitsetteko, herra hovineuvos, lähteä kävelylle puutarhaan? + +Pitkää matkaa ei herrojen tarvinnutkaan astella, ennenkuin lehmusten ja +koivujen välistä kuuluvat iloiset lastenäänet ilmaisivat, mihin heidän +oli mentävä. He suuntasivat kulkunsa niitä kohti ja saapuivat kohta +pienelle miellyttävälle nurmikolle. Siinä oli neljä lasta. Allfrida ja +Isidorin hoitajatyttö, Allfridan ikäinen, hyppivät erittäin taitavasti +vipulaudalla, melkein kuin kaksi notkeata kissan poikaa, jotka +vuorotellen hyppäävät lankakerää tavoittamaan; Beata oli pitkänään +ruohikossa ja laski päivänkukan siemennuppuja; Isidor istui vaunuissaan +ihastuksissaan tyttöjen sievistä liikkeistä ja taputteli käsiään. Koko +ilo loppui äkkiä, kun herrat tulivat paikalle. + +Kruununvouti Rågberg oli tavallaan helläsydäminen; hän oli varma siitä, +että niin kuuluisa lääkäri kuin hovineuvos Kopfschmertz osaisi paremmin +kuin mikään itsensä pilalle lukenut maisteri saada selville, mitä +lapset tarvitsevat. Siispä muutettiin iloinen leikki tuskastuttavaksi +tutkiskeluksi, ja lapsilta kyseltiin asioita, joista heillä ei ollut +pienintäkään aavistusta, ja kysymykset tehtiin säälimättä heidän vielä +heikkoja, herkkätuntoisia hermojaan. Siihen asti ei ollut ainoakaan +vieras päässyt heidän luokseen ilman varovaista valmistelua. Ja nyt +tuli yht'äkkiä ruma, pitkänhontelo mustapartainen herra tunnustelemaan +heidän valtasuontaan, pani suppilon heidän rinnalleen, koputteli sitä +ja puhua honisutti vierasta kieltä. Se vaikutti heidän hermoihinsa +aivan niin kuin jo olisi pitänyt edeltäkäsin aavistaa. Allfrida yritti +ensin pakoon, mutta lipesi ja sai kovan kouristuskohtauksen. Beatan +katse hämmentyi, ja säikähdys teki hänet uudelleen mielipuoleksi. +Isidor pyörtyi vaunuihinsa. + +Kruununvouti seisoi hämillään ja neuvottomana, huutaen, että joku +tulisi hoitelemaan sairaita. Mutta tohtori Kopfschmertz työnsi +alahuulensa vielä hyvän joukon ylähuultaan ulommaksi ja selitti tärkeän +näköisenä, että vika oli kokonaan potilaiden väärässä hoidossa. Kaikki +tyyni oli muka vain -- keuhkotautia, ja sentähden piti lasten saada +sopivia lääkkeitä eikä heitä suinkaan saisi vaivata raittiilla ilmalla, +vaan heidät oli pidettävä tarkasti huoneissa. + +Hetkisen kuluttua oli hovineuvos Kopfschmertz määrännyt lääkkeeksi +neljää juotavaa lajia, kahdenlaisia pillerejä, kuppausta ja vetohaavoja +lasten keuhkotaudin parantamiseksi. + + + + +24. TAPATURMAN SEURAUKSET. + + +Sinä päivänä, jolloin kruununvouti Rågbergin päähän pälkähti +hyväntahtoinen, mutta onneton ajatus, kysyä hovineuvokselta, tohtori +Kopfschmertzilta neuvoa Ödmarkin lasten hoidossa, viipyi Erland +Stjernkors tavallista kauemmin kylämatkallaan. Hän oli taas henkensä +uhalla tunkeutunut muutamiin pesiin, joissa mitä julkeimmin +harjoitettiin paheita, ja julistanut rohkeasti Mestarinsa sanaa +pahimmille paatuneille. Sitten hän oli käynyt muutamissa taloissa, +jotka hän oli saanut muuttumaan ryöväripesistä rauhallisiksi, +uutteriksi, jumalisiksi kodeiksi, ja niissä hän sai runsaan palkinnon +katsellessaan pelastettua ihmisonnea. Hän oli antanut monta hyvää +neuvoa, etenkin lasten hoidosta, sillä silloin heinäaikana pienokaiset +useinkin jätettiin korjaamattomille vuoteilleen, ruokana hapannut maito +ja hoitajina keskenkasvuisia tyttöjä -- mistä oli seurauksena, että +suuri joukko pienokaisia sairastui ja kuoli puna- tai näivetystautiin. +Ja Stjernkors oli ankara herra; hän ei tyytynyt tyhjiin varoituksiin, +jotka tavallisesti talonpoikaistuvissa kaikuvat toiseen korvaan ja +haihtuvat samalla toisesta, sillä juurtuneita ennakkoluuloja ei mikään +järki saa poistetuksi. Hän opetti kauan ja uutterasti, yhä uudelleen ja +uudelleen, ei vanhoja ihmisiä, jotka jo olivat kangistuneet tapoihinsa, +vaan nuorempia, joiden luonne vielä saattoi muuttua; ja kun hän oli +milloin ankaruudella, milloin vakuuttavilla syillä saanut heidät +lupautumaan seuraamaan hänen neuvojaan, saivat he myöskin olla varmoja +siitä, ettei hän jättänyt heitä eikä heidän lupaustansa mielestään. Ei +kelvannut siinä mikään veltto siveysoppi. Joka kerta, kun lapsi kuoli +huonosta hoidosta, saivat äidit kuulla lohdutuksen sijasta sanoja, +jotka saattoivat heidät punastumaan ja vaalenemaan. + +Sillä Erland Stjernkors tiesi, miten kauhistuttavan paljon ihmisuhreja +tuo hentojen lasten huolimaton hoito vuosittain vei vähäväestöiseltä +Suomelta. Hyvää tarkoittavia neuvoja jaellaan ehtimiseen, ja kuitenkin +näkyy kuolevaisuustauluista, että noin puolet kuolleista on ensi +ikävuosinaan surman omaksi joutuneita lapsia. Tiedetäänhän ja +valitettavasti hyvinkin varmasti, että joka kolmas lapsi Suomessa +kuolee milloin minkinlaisesta huonosta hoidosta. Miten monta henkeä +sillä lailla hukkuukaan yhdessä ainoassa miespolvessa! Onko sitten +meidän kansamme ihmissyöjäkansaa, kun se niin armottomasti tappaa omia +lapsiaan. Ei, ei ihmissyöjäkansaa, vaan visapääkansaa, rikkaat ja +köyhät, sivistyneet ja sivistymättömät -- kaikilla on heillä oma päänsä +eikä kukaan ole oppinut mitään, ei unohtanut mitään, ei ainakaan lasten +hoidossa. + +Kello oli yhdeksän ja kymmenen välillä illalla, kun Stjernkors palasi +kotiin. Pihalla oli kahdet kiesit, paistin haju höyrysi keittiön +ikkunasta, ja täti Milenia tuli neuvottomana ja punakkana portaille +ottamaan sisarensa poikaa vastaan, ehkäpä myöskin edeltäpäin estääkseen +häntä kiivastumasta. + +Hän selitteli, että talossa oli vieraita; olipa hyvä, että hän tuli +heille seuraksi, sillä oli toimitettava illallinen pöytään. Eihän +matkustavaisia saattanut päästää menemään ruoatta. + +-- Mitä matkustavaisia täällä on? + +-- Kruununvouti, tietysti, ja hyvin ylhäinen herra, moskovalainen +hovineuvos. He ovat olleet täällä kello viidestä asti. Minä tarjosin +heille kahvia ja teetä. + +-- Mitä he tahtovat? + +-- No, rakas Erland, lääkärit ovat kuitenkin aina lääkäreitä ja +tietävät paljon, mistä meillä ei ole aavistustakaan. Olipa oikea +Jumalan onni, että Rågberg sattui tapaamaan matkustavan tohtorin, joten +viimeinkin saa kunnollisia lääkemääräyksiä lapsi raukoille. + +Kuten näkyy, oli täti Milenian mieli muutaman tunnin kuluessa +muuttunut; hän oli kiireen kaupassa uudelleen ruvennut vanhan, tutun +lääkeleirin puolelle, johon hän lopultakin oli paremmin perehtynyt kuin +kummalliseen, uudenaikaiseen luonnonlääkitystaitoon, jonka mukaan +ihmiset muka saattoivat vastoin kaikkea järkeä tulla terveiksi aivan +ilman ainoatakaan lääkemääräystä. Mutta Stjernkors oli asiasta toista +mieltä. Tyyneys, joka tavallisesti loisti hänen korkealta otsaltaan, +oli vain moninaisilla taisteluilla saavutettua rauhaa eikä se aina +kestänyt koetusta, sillä hänessä kiehui ja kuohui luonnostaan pikainen +luonne. Hän ei suuresti suosinut ylhäisiä vierailuita, vielä vähemmin +sitä, että ventovieraita ja lääkärejä kävi hänen rakastamiensa lasten +luona -- niin, _hänen omien_ lastensa, niin hän sanoi usein, sillä +olihan hän valvonut, työskennellyt ja kärsinyt sangen paljon heidän +tähtensä, olihan hän ollut heille isän ja äidin, vieläpä enemmänkin +veroinen, ja he pitivätkin häntä rakkaampana kuin moni lapsi todellista +isäänsä. + +Stjernkors oli kuullut kylliksi; hän syöksyi huoneiden läpi kuulematta +enää tädin anteeksipyytelemisiä, ja hänen verensä kuohui jo, kun hän +avasi lastenkamarin oven ja näki vieraan mustakasvoisen lääkärin, joka +enemmän oli sammaltuneen luurangon kuin elävän ihmisen näköinen, +väkisin kaatavan ruokalusikasta jotakin keitettä Beatan suuhun, ja +kruununvoudin hiessä otsin pitelevän kirkuvan lapsen päätä ja käsiä, +samalla kuin Allfrida, Isidor ja hoitajatyttö kuolon kalpeina ja silmät +kauhusta tuijottaen katselivat sitä puuhaa. + +-- Herra, mitä uskallatte tehdä? tiuskaisi Stjernkors voimatta hillitä +suuttumustaan. + +Samassa hetkessä hän sieppasi lusikan tohtorin kädestä ja työnnälsi +vieraan takaperin, niin että laihan miesparan kylkiluut naksahtivat; ja +hämmästyksissään kruununvouti päästi sairaan tytön irti. Syntyi hetken +äänettömyys, sitten Allfrida heittäytyi itkien suojelijansa kaulaan. + +Mutta hovineuvos Kopfschmertz ja kruununvouti Rågberg eivät olleetkaan +niitä miehiä, joita saattoi rankaisematta loukata, kun he olivat +virkatoimissaan, toinen lääkärinä, toinen holhoojana. Kiivas sanakiista +alkoi lastenkamarissa -- josta kaikki tohtorin matka-apteekin pullot +saivat matkata uuniin -- ja jatkui vieraiden pakostakin paetessa +huoneiden läpi saliin, portaille ja aina pihalle asti. Onneksi +vierasten hevoset olivat jo valjaissa, ja niinpä he lähtivät Aulangon +pappilasta niin kiukkuisen katkerina kuin kumpikin suinkin saattoi olla +siitä, että mitätön maalaispappi oli heitä häväissyt. + +Mutta kun kruununvouti Rågberg palasi seuraavana päivänä vaatimaan +hyvitystä kärsitystä häpeästä ja panemaan holhoojaoikeuttaan Ödmarkin +lapsiin nähden voimaan, oli Erland Stjernkors jo portailla häntä +vastassa pyytäen anteeksi eilistä kiivauttaan, josta hän tunnusti +olevansa pahoillaan. Ja kun kruununvouti, joka ei niin helposti +unohtanut loukkausta, silloin otsa rypyissä selitti, että hän siitä +lähtien aikoi itse pitää huolta holhoteistaan, vei Stjernkors hänet +sanaakaan sanomatta sisimpään lastenhuoneeseen. Siellä makasi +mielipuoli Beata, paljon levollisempana kuin ennen ja melkein yhtä +kalpeana kuin silloin, kun hänet ensi kerran löydettiin lapsuutensa +vankilasta. Hän oli paria tuntia ennen nukkunut ikiuneen elämän +vastuksista, ja viimeisenä, mitä hän sanoi, oli ollut huudahdus, että +hän näki äitinsä. + +-- Tahdotteko vielä lisäksi väittää, että eiliset lääkkeet ovat +surmanneet hänet? kysyi kruununvouti katkerasti. + +-- En, vastasi Stjernkors. Jumala on sallinut lapsen kuolla +tapaturmasta. + +-- Mitä sillä tarkoitatte? + +-- Minä tarkoitan, että Beata raukka on kuollut pelästyksestä. Hänen +heikot ja tavattoman herkkätuntoiset hermonsa eivät voineet kestää +kauhua, minkä ruma, mustapartainen vieras hänessä herätti. Ja minä +sanon mielelläni sitä tapaturmaksi. Vieras ei voinut tuntea hentoa +kasvia, jonka hän niin kovakouraisesti mursi. Tuossa on heikko, ennen +aikojaan kuihtunut kukka. Rukoilkaamme, etteivät toiset kuihtuisi +samalla tavoin. + +-- Ettekö siis usko lääketaidolla olevan parantavaa voimaa? + +-- Uskon, suurella, jalolla, kunnioitettavalla lääkäritaidolla, +mutta ... mitä aavistin! Nyt on pojan vuoro. + +Isidor ja Allfrida olivat ulommassa huoneessa eivätkä edes aavistaneet, +että heidän sisarensa henki oli ennen heitä paennut parempaan +maailmaan. Isidor oli aina ollut yhdistettynä nuorempaan sisareensa +jonkinlaisilla salaisilla siteillä. Nyt oli todellakin hänen vuoronsa. +Häntä alkoivat vaivata aivan samanlaiset kovat kouristukset ja +pyörtymiset kuin mitkä olivat lopettaneet Beatan elämän, ja seuraavana +aamuna pakeni hänenkin vapaa henkensä riutuneesta, rammasta tomumajasta +pois kauniimpaan olemassaoloon. + +Kruununvouti oli ollut koko ajan pappilassa. Hänen jäykkä mielensä oli +vihdoinkin pehmennyt. + +-- Kas tuossa -- sanoi hän kyynelsilmin Stjernkorsille -- tuossa on nyt +kaksi teidän holhottianne, joiden tähden olette saanut nähdä huolta ja +vaivaa! Jumala varjelkoon minua ottamasta teiltä kolmattakin, joka +vielä on jäljellä. Nyt on Allfrida aivan yksin maailmassa. + +-- Ei, sanoi Stjernkors, hänen Jumalansa elää! + + + + +25. SEURAKUNTA JAKAANTUU KAHDEKSI PUOLUEEKSI. + + +Syyskuu oli puolivälissä, ja Arvelinin herrasväellä oli Kallisissa +tapana viettää juhlallisesti Elisabetin päivää talon rouvan +kunniaksi, vaikka hänellä todellakin oli vähimmän iloa niin monen +vieraan kestitsemisestä. Nuoret viskelivät puutarhassa toisiaan +pihlajanmarjoilla, keski-ikäiset laskeskelivat markkoja pelipöydän +ääressä ja vanhat sekoittivat kortteja tai tekivät totia. Åkerströmin +rouva johti puhetta, kuten tavallisesti. + +-- Loa viipyy hirveän kauan tänä iltana. Hän vaivaa itseään niin kovin +paljon pappilan lapsipahan tähden; minä en voinut kieltää häntä +pistäytymästä siellä, kun olimme niin lähellä. Kaikki se vähäinen +ihmisyys, mitä sillä lapsipahalla on, sen se on saanut Loalta, eikä +sitä kovin paljon lienekään, mutta saksaa hän on oppinut; on oikein +merkillistä, miten taitava Loa on saksankielessä, hän lukee sekä +Gillerit että Schötet, mutta hän onkin saanut kasvatuksen, se on +maksanut Åkerströmille sievoiset rahat. Niin, uskokaa vain, serkku, Loa +oikein itki, kun ne toiset raukat kesällä kuolivat niin ykskaks, mutta +sehän olikin heille parasta, kun olivat molemmat niin vaivaisia ja +hupsuja. Minä sanoin jo heti alussa, että niin käypi semmoisen +apointemangin, kun tahdotaan parantaa ihmisiä vain paljaalla vedellä ja +ilmalla; eihän kanarialintukaan tyytyisi semmoiseen elintapaan. Mutta +on sellaisia ihmisiä, jotka ovat olevinaan toisia viisaampia ja +tuomitsevat kaikkia muita, yksin Herran huoneessakin. Olisipa sopinut +kiittää onneaan, kun sai neuvoa lääkäriltä, joka taisi hieman enemmän +ja oli hovineuvos ja oli seurustellut ihmisten kanssa, mutta mitä +sellainen sivistymätön ihminen tietäisi? Mutta olihan se oikein kauhea +tapaus; sanotaan, että muuan tietty henkilö on lyönyt hiilihangon +poikki siihen ... minä en muista, mikä se hovineuvos olikaan nimeltään, +mutta Loa, joka on niin perehtynyt saksaan, puhui hänen kanssaan ihan +kuin kirjasta ... niin, nyt muistan, se oli Kopp tai Kropp,[16] jotakin +sinne päin. Tehän, herra nimismies, tiedätte sen asian parhaiten. + +-- Kopfschmertz, virkahti kruununvouti; hän ei voinut olla vastaamatta, +mutta näytti kuin hän olisi mieluummin tahtonut olla kajoamatta +muistoihin, jotka eivät olleet varsin suloisia. -- Se oli vain vähän +kiivaanlainen sanakiista eikä mitään muuta, lisäsi hän. + +-- Kaunis nimi ja hyvin sopiva lääkärille, puuttui puheeseen Jacquette +von Holbach ivallisesti. -- Tohtori Päänkivistys. + +-- Meillä olisi aikoja sitten pitänyt olla provisionalilääkäri[17] +täällä Aulangossa, jatkoi laamanninrouva, ikäänkuin ei olisi ollenkaan +kuullut huomautusta. -- Kruunu lähettää kyllä lääkäreitä Lapinmaahan, +mutta täällä saa kuolla lääkärin avutta. Olettehan, serkku, kuullut, +että tuomiokapituli on laatinut vaaliehdotuksen? + +-- Olen, vastasi Arvelin, Hannuksen kappelin anomus, että se pääsisi +eri pitäjäksi, on hylätty, eikä mikään estä enää asian laillista +kulkua. Orre on ensimmäisenä, Lysander toisena ja -- Antti! -- Idegran +kolmantena vaalissa, kun Herrelin -- aja kanat pois puutarhasta! -- +luopui hänen tähtensä. Idegran pääsi ansioittensa tähden neljän +kirkkoherran ohi. + +-- Kuulettekos, serkku! myönsi päätään nyökäyttäen rouva puheenjohtaja. +Semmoista pastoria kuin Idegran ei löydykään koko hiippakunnasta; hänen +vertaistaan maanviljelijää ja ihmisystävää! Hän saa kaikki äänet; +muistakaa mitä olen sanonut. Milloinka vaali on? + +-- Tuossa joulun paikkeilla. Heidän on ensin saatava määräykset ja +sitten saarnattava vaalia. + +-- Saarnatkootpa tai riehukoot, miten mieli tekee, Idegran kuitenkin +kaikki äänet saa, se on aivan varma asia. Hän on ollut niin alakuloinen +viime aikoina, kiltti, herttainen, kunnon pastori Idegran raukka. +Hänellä on niin paljon tekemistä seurakunnassa, hän tekee työtä ja +puuhaa ihmiskunnan ja skotlantilaisen auransa hyväksi, mutta mitä hän +saa muuta kuin kiittämättömyyttä Jumalalta ja ihmisiltä; kävihän +vaivaishoito ja Parkkosen suon viljelys aivan päin mäntyä. Mitäs siitä +sanotaan, että Idegranin tahtoessa myydä Seppälän neljä köyhää lasta +enimmän tarjoavalle ei Stjernkors siihen suostunut; niinhän asia oli, +serkku Arvelin? + +-- Aivan niin, aivan niin, vähimmän vaativalle. Niin tehtiin aina +Ödmark-vainajan aikana, ja se onkin helpoin keino -- huuti Polle! -- +pitää huolta pitäjän köyhistä. + +-- Niin, eikö olekin? Ja kuitenkin oli maisteri Stjernkors, joka tietää +kaikki asiat paremmin kuin muut, sanonut sitä ihmishuutokaupaksi. +Kaikkia sitä saakin kuulla! Ikäänkuin ei armeliaisuus olisi +kunnallis-institutsioni ... assosiatsioni... inkvisitsioni ... +rekreatsioni,[18] saavathan ne ruokaa, vaatteita ja asunnon! + +-- Mitä hemmettiä -- keskeytti jahtimestari von Holbach remahtaen aika +nauruun -- jos armeliaisuus on inkvisitsioni, niin enpä ollenkaan +kummastele, että Idegranista on tullut suurinkvisiittori. Se pahus +myötti viime maanantaina korpraali Skottilta ruiskuhilaan pellolta ja +lehmän kytkyestä. + +-- Ei, hyvä isä, armeliaisuus on kommunikatsioni ... kollisioni ... +konfusioni[19] ... ja sentähden on kuin ollakin pitää, että lapset +myydään huutokaupalla, passionin tähden, konsideratsionin tähden ja +muntratsioniksi,[20] ivaili neiti Jacquette ollen mitä terävimmällä ja +pisteliäimmällä tuulella. -- Olisipa vahinko, ellei Idegran pääsisi +kirkkoherraksi. + +--- Mitä sanotte? kysyi laamanninrouva tapansa mukaan turvatonna +pistopuheita vastaan. + +-- Minä kuulin kerrottavan -- vastasi neiti Jacquette vahingoniloisena +voitostaan -- että Sammen Simo ja monet muut pitäjäläiset aikovat +pyytää maisteri Stjernkorsia neljänneksi vaaliin. + +-- Se ei käy päinsä -- terveydeksenne, rouva Åkerström! -- ennenkuin +hän suorittaa pastoraalitutkinnon, väitti Arvelin vastaan. + +-- Ei, ei se saata mitenkään käydä päinsä, jatkoi laamanninrouva avusta +kiitollisena. -- Hänen täytyy ensin suorittaa pastoraalitutkinto. Ja +siihenpä tarvitaankin hyvä joukko tietoja. Entä ansiot sitten! + +-- Kyllä kai, puuttui puheeseen Jacquette, siihen tarvitaan sen verran, +että mies vanhoilla päivillään lukee uudelleen entiset koululäksynsä ja +menee kaikkein nöyrimmän näköisenä tuomiokapitulin nuorten lehtorien +eteen ja pyytää heitä hyväntahtoisesti tutkimaan, voisiko hän ehkä +ansaita pastorin viran, kun hän jo on puolen ikäänsä kunnialla hoitanut +sellaisia toimia. Jos herrat lehtorit vastaavat: voitte -- tai: varsin +hyvin -- tai: aivan erinomaisesti -- silloin anoja saa kirjallisen +todistuksen siitä, ettei hän ole _aasi_, joka olikin todistettava, ja +sitten hän saa oikeuden etsiä itselleen lauman, kun kirkko on hänet jo +paljoa aikaisemmin vihkinyt paimeneksi. Mutta jos lehtorit vastaavat +kieltävästi -- niin, silloin ei N.N. ansaitse kunniasauvaa, ja kirkko +on saanut sinetöidyn vahvistuksen siitä, että se on sellaiselle +kelvottomalle antanut papinkauluksen, sakramentit ja ihmissielut -- +mutta ei tuloja. Muuten kysyin äskettäin huvikseni Stjernkorsilta, +joko hän on suorittanut tutkinnon, ja hän sanoi tehneensä sen viime +vuonna, ynnä suorittaneensa kaikki metkut, mitä siihen kuuluu: +väittelyt, saarnat ja hikoilemiset. Turussa näkyy olevan kaksi +vesiparannuslaitosta; toinen Kupittaan lähteellä ja toinen lähempänä +tuomiokirkkoa. + +-- Niin, siitä nyt näkee -- sanoi laamanninrouva -- mihin joudutaan, +kun taitamattomat saavat ryhtyä asioihin, joita eivät ymmärrä. Saatan +kyllä hyvin käsittää, miten Stjernkors on saanut semmoista kannatusta +tässä pitäjässä. Onhan nähty, miten hän päivät päästänsä käy +töllipahasissa kurjimman roistoväen luona, mitä Aulangossa on. +Sentähden on nyt sellaista joukkoa, joka pyytää häntä neljänneksi +vaaliin, mutta luullakseni on pitäjässä sen verran edukatsionia,[21] +sen verran suppositsionia,[22] että roskaväeltä saadaan äänestetyksi +suu tukkoon. + +-- Minä puolestani -- sanoi kruununvouti varovasti puheen lomaan -- +pitäisin Stjernkorsia sangen sopivana. Hän on hyvin uuttera, tosin +hiukan yltiöpäinen ja liian vähän muodollisuuksista huoliva, mutta hän +on kuitenkin taistellut ankarasti salapolttimoita ja salakapakoita +vastaan. Tänä vuonna on meillä Aulangossa paljon vähemmän +kruununrästejä, ja kansa on tullut ahkerammaksi. + +-- Minua ei ollenkaan kummastuta, että te, herra nimismies, niin hyvin +tunnette maisteri Stjernkorsin, herrat kun kesällä olivat niin +likeisissä tekemisissä toistensa kanssa, jatkoi rouva Åkerström +voitollisen pilkallisesti. -- Mutta luullakseni olettekin te ainoa +Aulangon ymmärtävistä ihmisistä, joka äänestätte pappia sillä +perusteella, että saisitte kruununrästit vähenemään. + +-- Ei, p--u vieköön, minä rupean kuin rupeankin toiseksi, armollinen +rouva! -- kiroili jahtimestari, nauraa hohottaen -- ja minä äänestän +Stjernkorsia, jollen muun vuoksi, niin saadakseni oikein kiukustuttaa +pappia vanhan sotamiehen kunnon naukuilla ja tuhattulimmaisilla. +Sellainen kuin Idegran ei tartu onkeen; matelija, sammakko hän on, +luikertelee taivaan ja helvetin välillä ja kokee pysyä sovinnossa +kummankin kanssa. Miehen pitää olla joko toinen tai toinen, joko munkki +kuten Stjernkors, tai muhamettilainen kuin ukko von Holbach. Mitä +helkkaria minä hänestä huolin, minua hän ei pääse sivelemään +siirappisanoillaan, mutta siitä minä pidän, että mies sanoo suoraan, +mitä maata hän on, ja kun kysyn häneltä: kukas olet? vastaa hän: +profeetta. Hyvä on. Mutta jos kysyn Idegranin laiselta mieheltä, vastaa +hän: nöyrin palvelijanne, tänään koronkiskuri, huomenna anekauppias. +Huuti, herra, sanon minä; älkää tulkokaan pyrkimään pastoriksi kunnon +ihmisten joukkoon! + +-- Näyttääpä siltä kuin maisteri Stjernkors olisi saanut montakin +käännytetyksi, jatkoi laamanninrouva. Ennemmin olisin uskonut teidän, +von Holbach serkku, ratsastavan kannukset saappaissa sakastiin kuin +siirtyvän pietistien puolelle. Eikö serkku Arvelin ole samaa mieltä? + +-- Minä olen aina samaa mieltä kuin te, armollinen serkku, kuului +vastaus. Stjernkors näyttää saavan valtit ja Idegran muut arvolehdet. +Nyt riippuu kaikki vain siitä, kumpi -- hiljaa, Polle! -- saa enemmän +silmiä. + +-- Sittenpähän nähdään. + + + + +26. SOTA EPÄJUMALIA VASTAAN. + + +Aulangon hautausmaa oli kauniilla paikalla vanhan, kunnaalla +sijaitsevan kirkon ja laaksossa kuohuvan virran välissä. Pienoisen +metsän tapaisena kohosi valkoisten ja mustien hautapatsaitten joukko +-- muutamat rauhan merkin, ristin, muotoisia, mutta useimmat +puolipyöreitä, rumia ja kaikki puisia -- kellastuneiden heinämättäiden +välissä, toisten samanlaisten katoavien muistojen ollessa puolilahoina +nojallaan naapureitaan vasten taikka pitkällään maassa ilman +minkäänlaista hoitoa. Jotkut herrasväen haudoille pystytetyt +kivipatsaat näyttivät tahtovan säilyttää säätyeron vielä kuolemassakin. +Suurin niistä oli pastori Idegranin toimesta aivan äskettäin kohonnut +ylhäisemmälle paikalle lähelle kirkkoa. Siihen oli suomeksi kullatuin +kirjaimin piirretty, miten kivi oli kiitollisuudesta pystytetty +rovastin, tohtorin ja tähdistön jäsenen Wentsel Ödmark-vainajan +muistoksi, joka oli neljäkymmentä vuotta sangen uutterasti toiminut +kirkkoherrana seurakunnassa. + +Siitä ja monesta muustakin hautapatsaasta olisi neiti Jacquette +sanonut: kun ihmiset ovat vaiti, täytyy kivien puhua. + +Lähimpänä Ödmarkin patsasta, viheriäisten, nurmen peittämien kumpujen +alla lepäsivät hänen neljä vaimoaan ja kaksi toisesta avioliitosta +olevaa lastaan. Lähinnä viimeisen rouvan hautakunnasta, joka oli +paremmin hoidettu kuin muut, oli rivissä viisi pientä, valkoista +ristiä, kahdessa uusimmassa nimet: _Isidor, Beata_. Niiden vieressä oli +pieni, vihreäksi maalattu kahden hengen penkki, ja kullakin viidellä +kummulla kasvoi hyvin huolellisesti hoidettu ruusupensas. + +Varhain auringon noustessa mikonpäivänä, vahvan, kuuransekaisen kasteen +peittäessä kellastunutta ruohoa ja kirjavia, monivivahteisia puitten +lehtiä, istuivat Erland Stjernkors ja hänen nuori kasvatustyttärensä +Allfrida Ödmark vihreällä penkillä viiden valkoisen ristin luona. +Molemmat olivat niin vakavan iloisia kuin semmoisena kauniina aamuna +voi olla rauhaisalla hautausmaalla, kun tuskan orjantappuraoksat eivät +enää haavoita ja suru on kuin kaihomielisyys, joka kuvastuu syksyn +kuihtuneissa lehdissä -- onhan siinäkin auringonpaistetta. + +Tuolla paikalla oli Stjernkorsin usein tapana huolellisesti mietiskellä +saarnaansa vähää ennen jumalanpalvelusta. Siinä olivat hänen edessänsä +avoinna hänen molemmat Raamattunsa -- luonnon ja hengen Raamattu. +Mitäpä hän olisi tarvinnut muita valmistuksia? Eikä Stjernkors muuten +kirjoittanutkaan koskaan saarnojaan. Kirjoitettu sana jäätyy helposti +jääksi paperille siirtyessään, mutta Stjernkors tahtoi puhua elävää +sanaa eläville ihmissieluille. + +Toisinaan, kuten nytkin, istui Allfrida hänen vieressään penkillä ja +ikäänkuin imi hänen sanansa sydämeensä. Niin lujasti ja kiinteästi ei +muratti kietoudu vankkaan muuriin kuin Allfridan lapsensielu hänen +sieluunsa. Stjernkors oli hänen isänään ja äitinään, sisarenaan ja +veljenään, ystävänään ja opettajanaan. Kaikki, mitä hän tiesi, uskoi, +tunsi ja ajatteli, sen hän luuli saaneensa häneltä. Hän näki hänen +silmillään, kuuli hänen korvillaan, ajatteli hänen ajatuksillaan. +Vähitellen syntyi heidän välilleen samanlainen salaperäinen side kuin +se oli ollut, joka oli ennen yhdistänyt Isidorin ja Beatan toisiinsa ja +kiinnittänyt Allfridan äitivainajaansa. Kun Stjernkors oli poissa, +tunsi Allfrida aivan selvästi, milloin hän taas oli takaisin tulossa. +Jos Stjernkors oli iloinen tai murheellinen, syntyi Allfridassa aivan +samanlainen mieliala, hänen itsensä tietämättä, miten tai mistä syystä. +Usein Allfridan mielessä heräsi äkkiä sama ajatus, jota hänen +opettajansa juuri silloin mietiskeli. Ihan tietämättään hän arvosteli +ihmisiä aivan samoin kuin Stjernkors ja aavisti, mitä muut ajattelivat +hänestä; toisia hän rakasti, toisia kammosi voimatta selittää, +mistä syystä. Menipä se yhteys vielä niinkin pitkälle, että kun +Stjernkorsilla kerran oli paha sormikoi oikean käden etusormessa, tunsi +Allfridakin kovaa tuskaa samassa sormessa. + +Se ei tuottanut Stjernkorsille ollenkaan iloa, vaan saattoi hänet +päinvastoin levottomaksi. Kaikenlainen epäjumalanpalvelus oli hänestä +kauhistus ja kaikista vähimmin hän tahtoi itse olla semmoisen +jumaloivan rakkauden kohteena. Hän koetti irroittaa nuoren tytön sielua +siitä kahleesta; hän koetti saada hänet vapaaksi, herättää hänessä +itseluottamusta, jota häneltä kokonaan puuttui, ja osoitti hänelle +monen monta kertaa, että hänen tuli ajatella omin päin, tuntea +itsenäisesti ja pitää tukenansa taivaallista isäänsä eikä heikkoa, +syntistä ihmistä. Mutta kaikki oli turhaa. Allfrida, joka käsitti +kaikki hyvin helposti, ei kuitenkaan ymmärtänyt semmoista vapautta. Hän +hengitti, eli ja oli olemassa ainoastaan opettajassaan. + +Kun he nyt siinä istuivat vihreällä penkillä rinnatusten ja kalpea +mikonpäivän aurinko paistoi valkoisille risteille ja kellastunut lehti +toisensa perästä putosi koivuista, tarttui Stjernkors tyttärensä käteen +ja sanoi hänelle lempeästi: + +-- Allfrida, huomenna pitää sinun lähteä Turkuun. + +-- Niin, sanoi tyttö vähääkään hämmästymättä tai tulematta pahoilleen, +sillä hänen mieleensä ei juolahtanut koskaan tutkistella opettajansa +sanoja. Niitä hän piti lakina, vaskitauluihin piirrettynä. + +-- Sinä olet nyt niin terve ruumiisi puolesta, -- jatkoi Stjernkors -- +että uskallan lähettää sinut serkkusi rouva Nordstrandin luo, joka on +luvannut olla sinulle ystävällisenä sisarena. Sinun pitää tulla +terveeksi sielusikin puolesta, Allfrida. + +-- Niin, niin, kyllä minä paranenkin, myönsi tyttö päätään nyökäyttäen. + +-- Niin kauan kuin ruumiisi oli sairas, jatkoi Stjernkors, oli sielusi +kuin kukka, joka kasvaa syvällä maan alla; sinä et voinut kukoistaa +Jumalan armon päiväpaisteessa etkä palvella Luojaasi vapaasta tahdosta, +iloisesta vakaumuksesta. Nyt olet terve; nyt kasvavat juuresi +Jumalasta, mutta sielusi on elämän pimeyden ja myrskyjen läpi pyrkivä +Jumalan valtakuntaan, ja sitä varten täytyy sielusi varttua vahvaksi. +Nyt olet seitsemännellätoista: sinun täytyy oppia ajattelemaan ja +toimimaan omin päin. + +-- Sen tahdonkin mielelläni tehdä, jos sinä minua opetat, vastasi tyttö +ja nojasi päätään hänen olkapäätään vasten. Jumalaansa ja opettajaansa +sinutteli hän aina. + +-- Lähdetkö siis mielelläsi Turkuun? + +-- Lähden, koska sinä niin tahdot. + +-- Eikä mielesi käy pahaksi, vaikka lähdet luotani? + +Allfrida mietti hetkisen ja vastasi sitten hymyillen: Näenhän kuitenkin +sinut joka yö unissani. + +-- Ei, sinä et saa uneksia minusta. Ennen muinoin uneksit joka yö +äidistäsi. Terve ihminen näkee vähemmän unia eikä aina samaa. Sinun +pitää ajatella vähemmän minua ja enemmän, paljon enemmän taivaallista +isääsi! + +Allfrida oli vaiti. + +-- Niin kauan kuin näet joka yö unta minusta, et saa palata tänne. +Sinun pitää rakastaa muitakin kuin minua yksin, muuten en saa koskaan +enää nähdä sinua. Näetkö näitä kahtatoista hautaa? Tuossa on isäsi; +tuossa äitisi, tuossa isäsi kolme ensimmäistä vaimoa; tuossa kaksi +sisarpuoltasi, jotka hukkuivat nuorina, ja tuossa vihdoin kaikki viisi +omaa siskoasi aina Isidoriin ja Beataan asti. Jos nyt olisit rakastanut +jokaista noista kahdestatoista, toista toisensa perästä, koko +sielustasi, niin olisihan sielusi rakkaus joutunut kaksitoista kertaa +haudan poveen. Ja jos Jumalasi sijasta rakastat minua koko sielustasi, +niin tulee Jumalan enkeli ja lyö minut kuoliaaksi, kuten hän surmasi +Egyptin pilkkaajat, jotka tahtoivat ryöstää Kaikkivaltiaalta Jumalalta +kunnian, ja silloin saat taas minun kerallani haudata sielusi ilon +maahan. Sentähden, rakas Allfrida, tulee sinun koko sielustasi rakastaa +vain ikuisesti olevaa, mikä ei koskaan enää kuole eikä joudu maan +multaan, nimittäin Luojaasi ja Vapahtajaasi. Jos kaikilla näillä +haudoilla olisi puhelahja ja jos sinä voisit kallistaa korvasi vasten +turvetta, joka kasvaa tuossa äitisi haudalla, ja kuulla hänen äänensä +maasta, niin saisit kaikkialta tietää, että on vain Yksi, jonka nimeen +kaikkien polvien täytyy notkistua, niiden, jotka ovat maassa ja +taivaassa ja maan alla -- ja silloin vastaisi sinulle ääni taivaasta, +kuten muinoin Jordanin rannalla: "kuule häntä!" Jos lupaat rakastaa +häntä enemmän kuin kaikkea muuta, niin minä lupaan sinulle sen sijaan +jotain, mikä ilahduttaa sinua? + +-- Minä lupaan mitä vain tahdot, kuiskasi Allfrida katsahtaen hartaasti +häneen. + +-- Paha lapsi! soimasi opettaja. Sitähän sinun juuri ei pitäisi tehdä, +sitä et saa tehdä. Minä olen syntinen ihminen; kuka on sanonut sinulle, +että minun tahtoni aina taipuu Jumalan tahdon mukaan? Ennen et saa +tulla takaisin luokseni kuin opit käyttämään vapaata tahtoasi ja +vapaasti itseäsi tutkien tottelemaan Jumalan lakia. Mutta jos sen voit +tehdä, saat ensi keväänä tulla tänne minun rippikouluuni. + +-- Tännekö? Ja sinun rippilapseksesi? + +-- Niin, tänne, minun rippilapsekseni. + +Allfrida hypähti ylös kuin lapsi ja kiersi molemmat käsivartensa hänen +kaulaansa. Opettaja työnsi hänet lempeästi luotaan ja suuteli häntä +otsalle. Epäjumalat olivat päässeet uudelleen voitolle juuri silloin, +kun hän luuli karkoittaneensa ne kauas pois. + +Kun hän kääntyi toisaanne, näki hän virkaveljensä, pastori Idegranin +seisovan aivan takanaan. Hän oli matkalla kirkkoon. Stjernkorsista +tuntui, kuin hän olisi punastunut. + +Idegran mainitsi jotakin siitä, miten paljon puuhaa hänellä oli ollut +uudesta hautapatsaasta. + +-- Miksi siinä ei ole kaksitoista nimeä tuon yhden asemesta? kysyi +Stjernkors. + +-- Hm -- vastasi kappalainen vähän hämillään -- patsas pystytettiin +papiston kunniaksi, yleiseksi mielenylennykseksi. Siis... + +-- Siis ihmisen ylpeyden hautapatsas! virkkoi Stjernkors. Minä en +tuomitse Ödmarkia; mutta valheen sijasta olisin ennen kirjoittanut +kiveen kaikkia niitä varten, jotka seuraavat hänen jälkiään, Mik. 3:5 +ja Hesek. 13:18-21. + + + + +27. SALAJUONIA JA HUHUJA. + + +-- Siitä sen näkee, Krankenhaus! Kiittämättömyys on maailman palkka, ja +oikeuden tieltä väistytään syrjään ihan yht'äkkiä vain. Kukapa olisi +voinut uskoa semmoista Rågbergistä? Luopua Idegranista ja ruveta +Stjernkorsin joukkion johtajaksi, se on aivan erikoista, Krankenhaus! +Holbach vannoo jokaiselle, ken vain tahtoo kuulla, että Stjernkors +pääsee kirkkoherraksi, vaikkei muun tähden, niin kiusaksi Idegranille. +Mutta minä olen saanut päähäni, että oikeuden pitää tapahtua ja +Idegranin tulee saada Aulanko. Minun mieheni ja Arvelin ajattelevat +aina samoin kuin minä, mutta talonpojat jakautuvat kahteen leiriin, +joista toinen on puolesta, toinen vastaan. Meillä on puolellamme +Pakkanen, Vikuri, Riitamaa, Viitala ja kaikki viisaat ihmiset, jotka +pitävät huolta omasta edustaan. Stjernkorsin puolella ei ole muita +merkittäviä kuin Sammen Simo, muuten vain rojua, semmoisia kuin Kiven +Matti, Lukku-Liisa ja muut juopporentut. Neljä lautamiestä taipuisi +Stjernkorsin puolelle, mutta he eivät uskalla Åkerströmin tähden, ja +muut, jotka supattelevat sen joukkueen kanssa, varovat kyllä kynsimästä +kissaa. He ovat kaikki aina kehtolapsiin saakka veloistaan kiinni +Idegranissa. + +-- Te olette aivan oikeassa, armollinen rouva, myönsi käräjäkirjuri. +Puolen Aulangon lehmät ja lampaatkin ovat Idegranille pantatut. Hän +pääsee kirkkoherraksi. + +--- Niin toivomme, Krankenhaus. Mutta siinä on jokin koukku, joka +pitelee vastaan -- jotakin, jota minä tahtoisin nimittää +obstinatsioniksi. Idegran oli ennen mitä hupaisin seurustelija, kuten +te, Krankenhaus, tiedätte; mutta viime kuukausina hän on aivan joutunut +pois tolaltaan. Ei hän enää saarnaa niin kauniisti eikä moraalisesti +kuin ennen eikä hän enää pelaa preferanssia. Hän hävitti viinapolttimon +lukkarin puustellilta; hän ei peri maksettaviksi langenneita +saataviaan. Hän mietiskelee varmaankin jotain uskonnollista, koska hän +laihtuu niin hirveästi. Kuulkaapas, Krankenhaus? Minä luulen, että hän +pyrkii pois Aulangosta. + +-- Olisiko se mahdollista? huudahti kirjuri ilostuvin ilmein, sillä +hänkin oli velkaa Idegranille. + +-- Niin, jos hän muuttaa pois, perii hän kaikki saatavansa aivan +viimeiseen kopeekkaan asti -- vastasi laamanninrouva tietäen hyvin, +kelle puhui -- ja senpä tähden lienee parasta, että velvoitamme hänet +pysymään täällä. + +-- Tietysti. + +-- Kuulkaas nyt, Krankenhaus. Ihmisten pitää saada tietää, ettei +Stjernkors ole mikään pyhimys. Eikö ole totta, että hän melkein joka +päivä käy pitäjän irstaimmissa paikoissa? + +-- Valitettavasti se on totta. + +-- No niin, Krankenhaus! Jospa Ödmark-vainaja, joka oli niin +ymmärtäväinen ja jumalinen mies, näkisi, miten nykyään eletään Aulangon +pappilassa! Ei siinä kylliksi, että palvelukseen pestataan rosvoja, +jotka ovat saaneet raippavitsoja selkäänsä, ja sakotettuja naisia, +jotka ovat olleet kuolemaisillaan nälkään lapsinensa, sentähden että he +muka ovat parantuneet, kuten sanotaan. Se vasta mahtaa olla elämää, +Herra varjelkoon meitä sellaisesta elämästä, kun ei edes kunnon mamseli +Apolloniakaan voinut viihtyä siellä kahta viikkoa sen jälkeen kun +Stjernkors oli sinne asettunut; siihen hän oli liian säädyllinen. Mutta +kylläpä nämä ovat aikoja, Krankenhaus! Häpeä kuljeksii kuivalla maalla; +kaavussa ja kauluksissa. + +-- Ettekö, armollinen rouva, ole kuullut Bredström mustalaisesta, jota +myöskin sanotaan Pamppuri Joosuaksi? + +-- Mitä hänestä? Minä kuulin Stjernkorsin palkanneen rengikseen +mustalaisen ja luvanneen hänelle lukkarin toimen, kun kelpo Talvinen +pannaan viralta. + +-- Niinpä niin. Se mies lie kolmasti tai neljästikin ollut Turun +linnassa irtolaisuudesta, ja kun saatiin selville, että hän on +syntyisin Aulangosta ja että hänet on nähty näillä seuduin, sai +toimitusvouti Mangel käskyn etsiä häntä ja tavatessa ottaa kiinni ja +lähettää vanginkyydillä lääninhallitukseen, häntä kun aika pahasti +epäillään hevosenvarkaudesta, murtovarkaudesta ja maantierosvouksesta. + +-- Kuulepas sitä! Entä Stjernkors? + +-- Saman miehen pestasi pastori Stjernkors viime keväänä rengikseen. + +-- Mitä sanotte, Krankenhaus? Siitä tulee oivallinen juttu. Johan minä +aina olen sanonut, että kohtalo ja oikeus kulkevat kulkuaan. Kuulkaas, +Krankenhaus. Nyt vaeltelee arvattavasti Stjernkors, kuten tavallisesti, +ympäri pitäjää ja kokoilee ääniä kylistä, sillä, näettekös, hän tahtoo +kaikin tavoin substitueerata itsensä, hankkiutua neljänneksi vaaliin, +mutta entreteneeratkaa, toimittakaa nyt niin, Krankenhaus, että saatte +pari kolme luotettavaa ämmää, jotka Stjernkors on pakottanut +lopettamaan salakapakoimisen, ja lähettäkää heidät kertomaan juttua. +Ymmärrättekö? + +-- Kyllä, armollinen rouva. + +-- Hyvä, Krankenhaus. Se tapahtuu kansaraukan ja yhteiskunnan omaksi +eduksi. Hyve on oman itsensä palkinto, mutta tiedänhän, että te, +Krankenhaus, haette erivapautusta avonaista henkikirjurin tointa +varten. Te saatte erivapautuksen, ja kun Rågberg pyytää eroa, joka, +nähkääs, Krankenhaus, saattaa tapahtua, niin minä kyllä koetan katsoa, +mitä muuta saatan tehdä hyväksenne. Hyvästi, Krankenhaus; käykää +toistekin meillä. + +Käräjäkirjuri lähti saatuaan armosta suudella rouvan kättä, ja +seuraavana päivänä koko Aulanko tiesi, että kirkkoherran sijaista, +maisteri Stjernkorsia, syytettiin osallisuudesta hevosvarkauteen, +murtoon ja maantieryöväykseen ja että hänet sitä paitsi oli haastettu +tuomiokapitulin eteen vastaamaan valituksiin, joita oli tehty hänen +kotona ja kylässä viettämänsä irstaan ja pahennusta herättävän elämän +johdosta. + +Silloin oli maanantai; iltapäivällä sunnuntaina oli joukko talonpoikia +ja muutamia herroja ollut pitäjäntuvassa koolla keskustelemassa +anomuksesta, jolla aiottiin keisarilliselta majesteetilta ja +tuomiokapitulilta pyytää neljättä vaalipappia. Neuvottelu päättyi +siten, että heti lähetettiin kruununvouti Rågberg, Sammen Simo, Kiven +Matti ja pari muuta kirkkoherransijaisen Stjernkorsin luo kysymään, +suostuisiko hän pitäjäläisten pyyntöön. + +Stjernkors kieltäytyi jyrkästi. + +-- Kuinka? sanoi hän. Teillä on kolme vanhaa, ansiokasta pappia +ehdolla, ja te pyydätte neljänneksi minua, joka tuskin vielä olin +syntynyt, kun heillä jo oli kaapu ja liperit! Kyllähän tiedän, että +teette sen hyvää tarkoittaen, -- ette hankkiaksenne siten minulle +runsaasti leipää, vaan pikemmin sentähden, että Herra tähän asti on +siunannut työn, jota olen tehnyt teidän keskellänne. Mutta kyllä Herra +on sittenkin pitävä huolen teistä, kun minä joudun pois. Jos sillä +lailla kierrätte lain sanoja, on lain henki kuitenkin aina teitä +vastaan. Kuinka voisin minä itse ensimmäisenä ruveta rikkomaan lakia, +kun minun tulee joka päivä saarnata Jumalan ja ihmisten lain +kuuliaisuutta? + +Sammen Simo alkoi liikuttavasti kuvailla Idegranin jumalatonta +koronkiskomista ja kysyi kyynelsilmin, tahtooko Stjernkors jättää +heidät semmoisen sielunpaimenen käsiin. + +-- Valitkaa sitten Orre, vastasi Stjernkors. + +Rågberg huomautti olkapäitään kohauttaen, että Orre oli +seitsemänkymmenen ikäinen, lapseton leskimies ja että hänestä ovat +tulot aina olleet pääasiana virassa, ja sentähden hän oli jo +neljättäkymmentä vuotta hakenut kaikkia paikkoja, joissa vain oli +parikymmentä tynnyriä enemmän tuloja kuin hänen omassa pitäjässään. + +-- No, valitkaa Lysander! + +Kiven Matti oli vähää ennen ollut viemässä rahtikuormaa S:iin, jossa +Lysander oli kirkkoherrana. Hän raapaisi korvansa taustaa ja arveli, +että rovasti kyllä on siivo, mutta että asiassa kuitenkin on muutamia +mutkapaikkoja. + +-- Rouvako kenties? virkkoi Stjernkors hymyillen, sillä hän tiesi +hyvin, mitä anojat olivat miehiään. + +-- Aivan niin, vastasi Matti. + +Ja sitten kerrottiin yhtäläisten huhujen mukaan, että ruustinna oli +ahne ja paha, että hän punnitsi voit ja juustot hyvin tarkkaan, ettei +hän koskaan antanut rengeille eikä työmiehille viinaa, että hän kaatoi +vain puoli kuppia kahvia muijille y.m. samanlaisia arveluttavia huhuja, +joita usein saa jotenkin syyttömästi niskoilleen. + +-- Mutta minä muistelen -- väitti Stjernkors vastaan -- että rouva +Lysander, vaikka hänellä on itsellään kahdeksan lasta, kuitenkin +elättää suuren joukon köyhiä lapsia ja on perustanut S:iin koulun +tytöille, ja se kuuluu olevan oikea siunaus sille paikkakunnalle. + +-- Niin, mutta siinä saavatkin tytöt tehdä enemmän työtä kuin lukea. He +saavat istua puolet päivästä kehräämässä hienointa lankaa ja kutomassa +parasta palttinaa rovastin rouvalle, nurisi Kivi. + +-- Sitä mieluummin pitäisi teidän valita Lysander, että hänen rouvansa +opettaisi teidän tyttäriänne kehräämään ja kutomaan, huomautti +Stjernkors. + +Lähetystö lähti onnistumatta yrityksessään. Seuraavana päivänä levisi +huhu Stjernkorsista kuin linnun siivillä yltympäri Aulankoa, ja +käräjäkirjuri meni armollisen suojelijansa luo velvollisuutensa mukaan +antamaan raporttinsa. + +-- Stjernkors on lyöty laudalta, kuului ilmoitus. -- Rågberg ei saanut +haalituksi kokoon enempää kuin pari kolme pitäjän huonointa, ja kun +Stjernkors siten ei saanutkaan palkintoa vehkeilyistään, pantiin näön +vuoksi lähetystö menemään hänen luokseen, ja hän oli vapaaehtoisesti +hylkäävinään koko ehdotuksen. Stjernkorsin sanotaan neuvoneen +talonpoikia äänestämään Orrea, ja siihen hänellä on omat syynsä, sillä +Orre tuntee hänen vaikutusvaltansa ja on kirjallisesti luvannut maksaa +hänelle viisisataa ruplaa, jos pääsee tänne. Mutta Idegran puolestaan +perii saamisensa kaikilta, jotka eivät äänestä häntä; minä tarjouduin +antamaan heille haasteen... + +-- Siitäpä saatte sievoiset sivutulot, Krankenhaus. + +-- Ei tulojen tähden. Mutta te, armollinen rouva, käskitte, ja minä +tottelen. + +-- Hyvä, Krankenhaus, kaikki käy hyvin. Te saatte viran. + + + + +28. VAALISAARNAAJAT. + + +Onnelliset, jotka oli pantu ehdolle vaaliin, saapuivat määräaikoinaan +Aulankoon. Ensimmäinen oli rovasti Orre, pieni, vilkas, harmaapäinen +ukko, seitsemänkymmenen ikäisenäkin vielä niin reipas, että hänen kyllä +luuli ehtivän haudata vielä puolen seurakuntaa. Hän oli vanha ja +tottunut: vaalin saarnaaminen oli niin sanoaksemme ollut hänen +jokapäiväistä leipäänsä. Hän tiesi, miltä kaikilta puolin hänen tuli +hyvitellä aulankolaisia. Heidän joukossaan oli heränneitä: siispä hän +saarnasi huoaten jokapäiväisestä parannuksesta. Heidän keskuudessaan +oli hedbergiläisiä: heitä varten hän puhui hurskaan ja Herraan +luottavaisen näköisenä ainoasta autuuttavasta uskosta. Heissä oli +hyveen esikuvia, omaan vanhurskauteensa sangen tyytyväisiä: ei sopinut +siis mitenkään unohtaa Syrakin ja Viisauden kirjan kauniita sanoja +vanhurskaudesta. Heissä oli myöskin juomareita, salapolttajia ja +kaikenlaisia himojen palvelijoita joukoittain: niinpä hän saarnasi +viinitarhojen runsaasta mehusta ja maan lihavuudesta siten, että kukin +saattoi tulkita sanat mielensä mukaan. Mutta koska saapuvilla oli +myöskin lain kurittajia, kuten laamanni, kruununvouti ja nimismies, +huomautti hän asianmukaisen painokkaasti, miten välttämätöntä on olla +kuuliainen maalliselle järjestysvallalle, ja kaikkien noiden muiden +asiain välillä hän kosketteli kuivasti ja lyhyesti Jumalan ihanan +ilmoitetun sanan miltei kauneinta tekstiä -- kahdeksaa autuutta -- +sillä silloin oli pyhäinmiestenpäivä. + +Aulankolaiset pitivät yleensä hyvin paljon rovasti Orresta. Tosin +oltiin kyllä eri mieltä hänestä, ja paljon häntä moitittiinkin; +pilkkakirveet käyttivät tietysti tarjona olevaa sukkeluutta ja sanoivat +koko saarnaa vain teerin[23] kuherrukseksi. Mutta moni piti sitä sangen +viisaana, ja rouva Åkerström puolestaan oli oikein toden perään +liikutettu. Näytti siltä kuin olisi Idegran saanut kilpailijan. + +Arvelin, ollen aina vieraanvarainen, kutsui jumalanpalveluksen +päätyttyä rovasti Orren päivällisille Kallisten kartanoon. Siellä oli +Idegran, Åkerström ja muutamia muita tuttuja. Puheltiin enimmäkseen +vain vuodentulosta, ja kilpailijat osasivat oivallisesti olla +toisilleen kohteliaita. Mutta Arvelinilla oli aina jokin viekkaus +mielessä. Esittäessään vieraansa maljaa kiitti hän setää "viimeisestä". + +-- Ei siinä mitään kiittämistä, ei mitään kiittämistä, vastasi Orre ja +alkoi puhella Napoleon III:sta. + +-- Mistä kiitit Orrea? kysyi Idegran vieraan lähdettyä. + +-- Ei mitään kiittämistä, kuului vastaus. Minä vain muistutin häntä +hänen Turussa osoittamastaan valppaudesta, kun minä ennen muinoin otin +sieltä päästötodistukseni. Hän panetti minut silloin velkavankeuteen +kolmenkymmenen riksin tähden. + +-- Niin, se oli silloin! sanoi Idegran iskien silmää. + +-- "Se oli silloin, niin!" hyräili Arvelin kaunista duettia "Ylemmä +santaan". + +Rovasti Orre lähti kuin lähtikin iltapäivällä matkoihinsa. Mutta kova +onni oli toimittanut niin, että julma, saaliinhimoinen susi oli +syksyllä repinyt häneltä koko joukon lampaita, ainakin viisi kuusi, ja +kun Aulanko, mikäli Orre tiesi, oli kuulu hyvistä lampaistaan, niin +luonnollistahan oli, että rovasti poikkesi ohi mennessään vauraimpiin +taloihin, mitä oli tien varrella, kuulustelemaan hintoja ja ehkä +tilaamaankin joitakuita rotulampaita kevääksi. Yhtä luonnollista oli +sekin, että puhe noilla vierailuilla kääntyi kaikenlaisiin muihin +asioihin, kuten esimerkiksi siihen, miten ajat olivat huonot, kirkko +vanha, pappilan ylläpito kallis, pappien saatavat rasittavat, miten +vaivaishoito maksoi paljon, ynnä muuhun sellaiseen, ja kaikki ne luuli +Orre voitavan järjestää niin hyvin, että kustannukset vähenisivät +ainakin puoleen. Sitten pastori otti ystävällisillä kädenpuristuksilla +jäähyväiset isänniltä ja emänniltä, jatkoi matkaansa pitäjän toiseen +kestikievariin, joka oli noin penikulman päässä kirkolta, ja huomautti +siellä, miten hän hankkisi kruunulta rahoja kuuden myllyn ja uuden +vaivaistalon rakentamista varten, ja vaivaistalo järjestettäisiin niin +viisaasti, ettei pitäjälle tulisi siitä mitään kulunkeja, vaan +päinvastoin tulojakin. + +Orren temput olivat tavallista vanhaa taktiikkaa, joka on jo joutumassa +pois käytännöstä, mutta on kuitenkin aina pysyvä elossa kaikissa +kansanvaltaisissa vaaleissa. Eihän Orre tehnyt sen pahempaa kuin mitä +Rooman konsulit ennen vanhaan tekivät ja Amerikan presidentit tekevät +vielä tänäkin päivänä. + +Harvoin on kuitenkaan edullista olla ensimmäisenä vaalisaarnaajana. +Monikin katsoo sen olevan oikeassa, jonka hän kuulee viimeksi puhuvan, +ja mikäli ensimmäisen saarnaajan sanojen vaikutus haihtuu, sikäli +tullaan yhä uteliaammiksi kuulemaan toista ja kolmatta. Kaikista +valtioviisaista tempuistaan huolimatta oli rovasti Orre jo melkein +kokonaan unohtunut, kun toinen vaalisaarnaaja, kirkkoherra Lysander, +tuli seuraavana sunnuntaina kilpakentälle. + +Lysander oli kuusikymmenvuotias, kookas, lihava ja mustapintainen +mies; hänen olisi paremmin luullut sopivan raskasaseisen +ratsuväenosaston komentajaksi kuin paimensauvan käyttäjäksi, jollei +hänen hyväntahtoinen, rauhallinen ulkomuotonsa olisi tehnyt hänen +peloittavaa soturiolentoaan lempeämmän näköiseksi. Näkyi kyllä, että +hänellä oli ollut sekä hyvä pää että hyvää tahtoa, mutta kaikki oli +tukahtunut elämän orjantappuroihin. Hän oli ryhmyisen männyn kaltainen, +joka on turhaan hajoitellut monihaaraiset juurensa etsimään ravintoa +laihoista vuorenkoloista ja näyttää rukoilevasti ojentavan nälkäisiä +oksiaan auringon kultaa kohti. Se taikasana, joka hänestä merkitsi +kaikkea: onnea, kunniaa, lepoa, omantunnon rauhaa, jokapäiväistä +toimeentuloa ja tulevaisuudentoiveita, oli: hyvä pitäjä. Olihan hänellä +tosin jo pieni kirkkokunta, josta hän sai sataviisikymmentä tai +parisataa tynnyriä, mutta hänellä oli myöskin kahdeksan kasvavaa lasta, +jotka paitsi ruokaa tarvitsivat vaatteita yllensä, kenkiä jalkoihinsa +ja jonkinlaista oppia ruskeatukkaisiin päihinsä. Siinäpä olikin +Lysanderin saarnan oikea teksti, saarnan, jonka tuli päivän +evankeliumin mukaan puhua kuninkaanmiehen pojasta. Kuninkaanmiehellä +oli poika sairaana. Mitä kaikkia suruja olikaan lapsista! Ehkäpä oli +kuninkaanmiehellä montakin lasta: sanotaanhan siinä "koko hänen +huoneensa". Ehkäpä hän oli köyhä eikä tiennyt, miten voisi tulla +toimeen lapsinensa. Mutta silloin tuli lohduttaja... + +Ja samaan tapaan sujui koko saarna. Orre oli rukoillut Jumalaa +valistamaan seurakuntaa tässä tärkeässä tehtävässä "ymmärryksellä ja +viisaudella". Lysander turvautui "Jumalaan ja armeliaisiin ihmisiin". +Se oli suoraa kerjäämistä, jommoista, paha kyllä, saa useinkin kuulla +semmoisissa tilaisuuksissa. Olipa vielä äänikin ruikuttavainen. +Stjernkors oli punastunut häpeästä istuessaan kuorissa Orren +saarnatessa, mutta kun hän kuunteli Lysanderin saarnaa, kohoilivat +hikikarpalot hänen otsalleen. Mitäpä kunnioitusta voi kansassa olla +semmoista kirkkoa kohtaan, joka sillä tavoin halventaa itsensä? + +Eivätkä aulankolaisetkaan pitäneet Lysanderista. He eivät suinkaan +olleet niin tyhmiä, etteivät olisi huomanneet, mitä pauloja ensimmäinen +saarnaaja heille viritteli; mutta heidän mieltään hiveli ja huvitti, +kun he saivat itse arvata Orren tarkoituksen. Lysander oli heistä liian +karkea ja suorapuheinen, heille ei jäänyt mitään mihin käyttää +oveluuttaan. Ei mikään seurakunta tahdo mielellään jättäytyä almuksi +kerjäläiselle, ja seurauksena olikin, että kirkkoherra Lysanderin +toiveet, vaikka naisten penkeistä kuuluikin lukuisasti nyyhkytyksiä, +näyttivät saarnan jälkeen olevan tyhjiin menneitä. Hänen ainoa etunsa +oli, että hän messusi jyrisevällä äänellä oikein talonpoikien mieltä +myöten, jotavastoin ukko Orren käheä ääni oli paloitellut messun kuin +silppukone. + +Jumalanpalveluksen jälkeen oli Lysander kutsuttu päivällisille +pappilaan. Tuo kelpo mies saapui sinne täysin tietoisena siitä, että +oli parhaan taitonsa mukaan saarnannut kahdeksan lapsensa puolesta. +Hänen ensimmäinen vilpitön kysymyksensä olikin, mitä Stjernkors piti +hänen saarnastansa. + +-- Minun mielestäni siitä puuttui jotakin, vastasi Stjernkors yhtä +suoraan. + +-- Niin -- myönsi Lysander -- kyllähän ajattelin jatkaa vielä +viidenneksi ja kuudenneksi Lutherin ja Björkqvistin mukaan, mutta en +oikein tiennyt, malttaisivatko aulankolaiset kuulla kauemmin kuin +viisitoista minuuttia johdantoa, kolme neljännestuntia aineen selitystä +ja viisitoista minuuttia aineen sovittamista elämään. + +-- Ei, sanoi Stjernkors hymyillen, kyllä saarnassa pituutta oli +kylliksi, mutta siitä puuttui sanat: "Etsikää ensin Jumalan +valtakuntaa, niin kaikki nämä teille annetaan." + +-- Hm -- virkkoi päätään nyökäyttäen kirkkoherra, jonka ei kannattanut +olla kovin turhantarkka -- helppoa on niin sanoa sen, jolla ei ole +vaimoa eikä lapsia, mutta tiedättekö, maisteri, minkä verran minun +poikieni kouluttaminen maksaa? Ja luuletteko heille kelpaavan yhdenkään +minun vanhoista koulukirjoistani? Ei, uudet täytyy hankkia, ja sitten +tulee tyttöjen oppia soittamaan pianoa päästäkseen naimisiin ja sitten +pitää apulaiselle maksaa kolmesataa ruplaa, vaikka heille ennen riitti +sata riksiä. Niihin kaikkiin ei "anneta" varoja, näettekös, jollei näe +vähän vaivaa... + +Turhaa olisi ollut ruveta huolelliselle perheenisälle selittämään +muuta. Sen vain sai Stjernkors vaikuttaneeksi, ettei kirkkoherra +Lysander paluumatkallaan kävellyt ostelemassa porsaita, niinkuin +rovasti Orre oli kierrellyt lampaita ostelemassa. + +Seuraavana sunnuntaina saarnasi Idegran. Kirkkoherransijainen tunsi jo +varsin hyvin kappalaisensa ja odotteli sitä uteliaammin saada kuulla, +mitä ansoja hän, viekkain ja tunnottomin kaikista kolmesta +kilpailijasta, virittelisi seurakunnalleen, kun kummallinen sallimus +oli määrännyt hänelle, koronkiskurille, tekstiksi tuon peloittavan +evankeliumin kuninkaan tilinteosta. Mutta pastori Idegran kesti hyvin +koetuksen. Hänen arvoisat kristittynsä saivat kuulla oikein kauniin +saarnan. Hän selitti tekstin aivan säännöllisesti, karttamatta +vähääkään miekan kärkiä, jotka joka sanoissa uhkasivat lävistää +hänen omantuntonsa. Eikä hän myöskään unohtanut siveellistä +elämäänsovittamista -- kuinka meidän kaikkien suhteen tarvitaan +kärsivällisyyttä meidän pienien heikkouksiemme ja puutteittemme tähden +ja kuinka meidän sen vuoksi tulee antaa anteeksi toisten viat ja niin +edespäin. Itsestään hän ei puhunut sanaakaan. + +Kaikki tuo oli tarkoin edeltäpäin mietittyä. Idegranin vihamiehillä ei +ollut mitään moitittavaa ja ystävät olivat ihan ihastuksissaan +erinomaiseen, sielunpaimenelle soveliaaseen vaatimattomuuteen, hän kun, +aivan päinvastoin kuin edelliset vaalisaarnaajat, näytti vallan +kokonaan unohtavan itsensä vain sitä paremmin muistaakseen kalliin +kutsumuksensa ja seurakuntansa onnen. Orre, ainoa vaarallinen +kilpailija, oli kokonaan työntynyt takalaitaan yksin laamanninrouva +Åkerströminkin mielipiteissä. Ei kukaan epäillyt enää, ettei Idegran +saisi vaalissa suurta äänten enemmistöä. + +Erland Stjernkors vietti unettomia öitä. Jotakin oli hänessä, mikä +karkoitti unen hänen silmistänsä ja esti päättäväisyyden hänen lujasta +tahdostaan. + +-- Hyvä Jumala, valaise minua! rukoili hän itsekseen. -- Mitä minun on +tehtävä? Tuleeko minun puhua vaiko olla vaiti? Eikö Sinulla sitten ole +ketään muita paimenia tänne lähetettävänä kuin nuo kolme, jotka kaikki +tulevat kurjan voiton tähden eikä yksikään levittämään täällä Sinun +valtakuntaasi? Oi, tiedänhän minä, että Sinulla on rehellisiä, nöyriä, +itsensäkieltäviä palvelijoita, miksi et lähetä ketään heistä? Ja +olisihan tässä kuitenkin suuri lähetystyö tehtävänä keskellä +kristillistä kirkkoasi. Sano minulle, Jumalani, mitä minun tulee tehdä +pelastaakseni ne monet sielut, jotka täällä hengellisesti kuolevat! Jos +tahdot, että minun tulee puhua, niin anna minulle siihen voimaa ... +muuten en sitä voi, ja sokeat jäävät tänne sokeain taluttajiksi... + + + + +29. VAALIN EDELLINEN ILTA. + + +Vaali oli Aulangossa määrätty pidettäväksi tuomiosunnuntaina; +vaalilistat oli tehty ja huolellisesti tarkastettu edellisenä pyhänä. +Pienimmätkin viat koetettiin saada poistetuksi, jottei jäisi mitään +aihetta valituksiin. + +Lauantaina iltapäivällä kiiti äsken sataneella lumella kuomureki +pappilan pihaan ja reestä nousi vanhanpuoleinen mies, iso turkki +yllään. Hän oli lääninrovasti ja tähdistönjäsen tohtori Ekhammar, jonka +tuomiokapituli oli määrännyt vaalin toimittajaksi. Kirkkoherransijainen +maisteri Stjernkors otti hänet hyvin kohteliaasti vastaan ja saattoi +sisään. + +Kun päällysvaatteet oli riisuttu, tuli sudenpukimista näkyviin +kunnioitusta herättävä, noin kuudenkymmenen ikäinen, harmaapäinen, +jalon ja viisaan, mutta ankaran näköinen ukko. Hänen katseessaan oli +jotakin kirkasta ja terävää, hänen ryhtinsä oli vakava, etevämmyyttä +ilmaiseva, mutta kuitenkin miellyttävä; hänessä oli jonkinlainen +luonnollisen ylevyyden piirre. Häntä olisi voinut sanoa kirkon +ruhtinaaksi, jos luterilainen kirkko olisi tunnustanut sellaisen +ruhtinaanarvon, -- jos se todellakin olisi antautunut semmoisten +"_kirkon herroiksi_" muuttuneiden paimenten alamaiseksi. + +-- No niin -- sanoi hän Stjernkorsille myöhemmin illalla, kun +vaaliluettelo jo oli tarkastettu ja kaikki varustettu seuraavaksi +päiväksi -- mitä pidätte seurakunnasta? + +Stjernkors kertoi, mitä hän vuoden kestäneenä virantoimitusaikanaan oli +kokenut Aulangossa. Hän kuvaili seurakuntaa isänmaansa syvimmälle +vaipuneeksi seurakunnaksi eikä ollenkaan salannut vakaumustaan, että +syynä rappiotilaan oli hirveä hengellinen pimeys, joka oli saanut +alkunsa siitä, että paikkakunnan papisto oli kokonaisen miespolven ajan +ollut hyvin huolimaton sielujen hoidossa. + +-- Saatatte olla oikeassa, sanoi lääninrovasti. Minä tunsin Ödmarkin. +Sävyisämpää, iloisempaa ja rakastettavampaa miestä saattoi tuskin +tavata toista. Hän olisi voinut lahjoittaa takin yltään. Luonto ja onni +olivat runsain määrin tuhlanneet hänelle parhaimpia antimiansa, ja +kuitenkin tuli hänestä seurakuntansa ja perheensä onnettomuus ja turmio +omalle itselleen. Selittäkää minulle se arvoitus! + +-- Jumalan Hengen valotta muuttuu valkeus meissä pimeydeksi. + +-- Niin juuri, Ödmark oli hyväpäinen ja hyväsydäminen mies, mutta +luonteenlujuutta häneltä puuttui. Hänen tahtonsa oli heikompi kuin +lapsen tahto; joka tuulenpuuska ajeli häntä kuin pilven hattaraa. Hänen +tänne tullessaan hänen mielensä oli täynnä kevytmielisen nuoruuden, +kevytmielisen hovin ja kevytmielisen ajan jättämiä vaikutelmia ja +täällä hän tapasi samanlaisia ystäviä, jotka aina estivät häntä +heräämästä sokeudestaan. Hän eli kotonaan humussa ja hälinässä, mutta +varoi tarkoin loukkaamasta muodollisuuksia ja ulkoista säädyllisyyttä. +Mitä pitäisi teidän mielestänne kirkon tehdä semmoiselle palvelijalle? + +-- Varoittaa ja varoittamistaan varoittaa, sitten erottaa +väliaikaisesti virasta ja vihdoin kokonaan, kuten kirkkolaissamme +määrätään. + +-- Te olette nuori, maisteri, ja nuoresta, kiivaasta innosta näyttää se +aivan luonnolliselta. Mutta koettakaahan hallita meidän kirkkomme +kaltaista kirkkoa. Käykäähän tuomitsemaan pappien omaatuntoa, kun ei +ole ulkonaisia, selviä, laillisia todistuksia, ja ajatelkaa tarkoin, +ennenkuin kaikkien pilkkaajain iloksi koskette kaapuun, lipereihin ja +säätymme arvoon. Ödmarkia varoitettiin kerta toisensa jälkeen; määräys +väliaikaisesta virastaerottamisesta oli jo valmiiksi kirjoitettuna, kun +kuolema hänet tapasi. Pastori Idegran oli muutamia viikkoja sitä ennen +Turussa ja selitti _sub secreto_, salaa, että vaikka hänestä olikin +tuskallista tunnustaa totuus, ei hän kuitenkaan voinut enää kauemmin +olla vaiti ja katsella, miten tuiki huolimattomasti seurakuntaa +hoidetaan ja miten sopimatonta elämää pappilassa pidetään. + +-- Pastori Idegranko? + +-- Kummastuttaako se teitä? Kuka olisi ollut lähempi mies kuin hän +puhumaan seurakunnan hyväksi? + +-- Se on totta, vastasi Stjernkors huultaan purren. + +-- Sanalla sanoen, huomaatte, että tuomiokapituli teki kaiken, mitä +siltä kohtuullisesti voidaan vaatia. Tuomiokapituli ei voinut kokonaan +estää edellisen vapaamielisemmän aikakauden vaikutusta nykyiseen +kirkkoomme eikä vastoin muodollista laillisuutta tuomita kirkkoherraa +viralta. + +-- Eiköhän yhdentoista tuhannen sielun ajallisen ja iäisen onnen olisi +pitänyt painaa enemmän vaa'assa? + +-- Miljoonan ja kahdeksansadan tuhannen sielun onni riippuu nykyään +siitä, että Suomen kirkkolakia tunnollisesti noudatetaan, vastasi +rovasti olkapäitään kohauttaen. -- Mutta älkäämme enää puhuko siitä. +Kenenkä kolmesta ehdotetusta te, maisteri, luulette seurakunnalle +soveliaimmaksi ja parhaiten ansaitsevan tulla valituksi. + +-- Asemani on arkaluontoinen. Mieluummin tahtoisin olla vastaamatta +kysymykseen. + +-- Ei, ei suinkaan. Minä tiedän, ettette ole suostunut pitäjäläisten +ajattelemattomaan ehdotukseen. Minä hyväksyn hienotunteisuutenne, jota +siinä osoititte vanhoja, ansiokkaita hakijoita kohtaan; siinä +käyttäydyitte oikein kiitettävästi. Mutta sentähden saattekin vapaasti +ja suorasti lausua mielipiteenne. Olemmehan me, te ja minä, tässä +puolueettomina todistajina. Me hoidamme vain koneistoa emmekä vaikuta +mitään vaalin päätökseen. Kuitenkin luulisin, ettette te, maisteri, voi +olla aivan välinpitämätön. Vastatkaa siis: kenenkä katsotte parhaiten +ansaitsevan päästä tänne kirkkoherraksi? + +-- Jos minua vaaditaan sanomaan ajatukseni -- vastasi Stjernkors hiukan +kumartaen -- niin täytyy minun surkutella, ettei niin monesta +arvokkaasta vanhasta miehestä, jotka olisivat voineet päästä ehdolle +vaaliin, kellään ole ollut rohkeutta hakea niin pahamaineiseen +seurakuntaan, missä kuitenkin suuri ja siunauksellinen Herran työ +odottaa oikeata tekijäänsä. Minun mielestäni on kolmesta ehdolla +olevasta kirkkoherra Lysander vähimmin sopimaton. + +-- Kuinka? Vähimmin sopimatonko? toisti lääninrovasti ja hänen +kunnianarvoinen otsansa synkkeni. + +-- Sitä mieltä minä olen, vastasi Stjernkors tyynesti. Minusta ovat +suuret pitäjät onnettomuutena Suomen kirkolle, koska usein aivan toiset +vaikuttimet kuin kirkon ja seurakunnan paras ovat syynä siihen, että +niihin pyritään. Lysander pyrkii Aulankoon kerjäämällä; se on kyllä +surkuteltavaa, mutta kuitenkin paremmin anteeksi annettavaa kuin +syrjäteitä hiipiminen tai äänien hankkiminen salaa uhkauksilla ja +viekoituksilla. + +Lääninrovasti asteli miettiväisenä lattiata edestakaisin. + +-- Se on kirkkomme heikko puoli ja helppo on sitä moittia, virkkoi hän. +Minun mielestäni olisi parempi, jos papit määräisi kirkollishallitus +eikä kansa. Mutta mihinkä jäisi sitten, te vapaamieliset herrat, kirkon +kansanvaltaisuus? Te pidätte suuria pitäjiä hierarkkisena pahennuksena, +kunnes itse pääsette johonkin niistä rauhan päiviä viettämään. +Pastoraalitutkinto on samanlainen hullutus, kunnes sen itse +saatte suorittaneeksi, ja kuitenkin on teistä vapaa papin vaali +vastenmielinen. Se ei ole johdonmukaista. Tulee tietää, _mitä_ tahtoo +ja _miten_ tahtoo. + +-- Minä en ole vapaamielinen, herra tohtori! + +-- No, se on minun mieleistäni. Monet nuoret papit, joita nykyjään +näkee, ovat Kierkegaardin ja Parkerin turmelemia. + +-- Minä en ole kylliksi vapaamielinen juostakseni noiden nuorten +uskonkappaleitamme moittivien profeettojen jälkiä, mutta myönnän kyllä, +että samoin kuin Kierkegaard pidän kirkon nykyisiä muotoja liian +vanhentuneina. Mihin käännynkin, kaikkialla näen summattomat määrät +kuollutta pintapuolisuutta, kuollutta kuorta, jossa ei ole enää +vähäistäkään jäljellä Jumalan hengestä. Toisinaan syntyy täällä +tuulispäitä, jotka tekevät lopun tyyneydestä ja näyttävät vievän +ihmissukua eteenpäin, mutta ne puuskat asettuvat pian eikä niistä enää +näe jälkeä ihmisten keskuudessa. Epäilemättä ne ovat herätyksiä ja +enteitä, mutta totuuden ja nöyryyden henkeä ei niissä ole; sentähden ne +tyyntyvät hiljalleen. Herra on kerran nostava suuren myrskyn, joka +puhdistaa nisut akanoista. + +-- Nuori mies -- virkkoi lääninrovasti, ja hänen kirkkaanylevä +katseensa pysyi Stjernkorsissa valtavan tyynenä -- te olette +levottoman, uhmailevan ajan miehiä, joista eivät mitkään olevat olot +enää ole kelvollisia. Temmatkaa vain pois valtiokirkon perustus; +silloin jäätte liukkaalle, livettävälle laudalle keskelle koskea. Te +tiedätte vain, mitä ette tahdo, kaikki muu on teille epäselvänä kuin +sumu. + +-- Ei, herra tohtori, minä tiedän senkin, mitä minä tahdon. Minä tahdon +Jumalan valtakuntaa maan päälle. Mutta sen uusia muotoja, jotka uusi +Luther on kerran luova, minä tunnen yhtä vähän kuin kukaan muukaan. Sen +vain tiedän, että _jos_ valtiokirkko horjuu, on kuitenkin jotain, joka +ei häviä, joka on sieluna tämän kirkon jäykässä, puutteellisessa, +sairaassa ruumiissa -- _näkymätön kirkko_ pysyy ja odottaa mestariaan. + +-- Ja minä -- vastasi lääninrovasti hiukan ivallisesti -- minä en tunne +mitään oman pääni mukaista kirkkoa enkä tunne muuta Lutheria kuin +vanhan, kelpo ystävämme, Jumalan miehen Martin. Hyödyttömien kysymysten +sijasta, joihin ryhtymästä Raamattu meitä kieltää, minä ehdotan, että +keskustelemme huomisen päivän tärkeistä asioista. Orren tuntee koko +maailma; hän hakee kahdeksattakolmatta paikkaa siitä lukien, kun hän +pääsi vakinaiseen virkaan. Mutta Idegrania minä olen pitänyt +muotomiehenä, joka on vain innokas maanviljelijä eikä sen pahempaa. Jos +te, maisteri, olette saanut kuulla jotakin muuta sen lisäksi, on teidän +velvollisuutenne ilmaista kaikki. + +-- Minulla ei ole mitään todistuksia, ainoastaan siveellinen vakaumus. + +-- Ja kuitenkin lausutte sanoja, jotka -- antakaa anteeksi! -- hyvinkin +näyttävät virkaveljen panettelemiselta, sanoi lääninrovasti ankarasti. + +Stjernkors punastui. + +-- Minä lausuin ajatukseni vastahakoisesti ja ainoastaan esimieheni +käskystä, vastasi hän; mutta koska sen kerran olen tehnyt, todistan +myöskin sanani. + + + + +30. VAALI. + + +Tuomiosunnuntai koitti; kirkkaana ja kylmänä kaartui taivas yli +talvisen seudun. Maa oli keveän lumiverhon peitossa; järvet ja virrat +olivat jo kaksi viikkoa olleet talven kahleissa, ja lehdettömistä +metsistä etsivät pyyt ja metsot turhaan piilopaikkaa ja suojaa +metsästäjän luodilta. + +Lääninrovasti ja tähdistönjäsen tohtori Ekhammar oli aikaisin +liikkeessä; hän mietti tuomiosunnuntain tekstiä, sillä hänen oli +saarnattava. Vähäinen asia olisi hänestä tosin ollut astua +saarnastuoliin aivan valmistamatta, mutta hänen huolellisia tapojaan +oli aina ensin panna pääkohdat muistiin kahdeksasosa-arkille, joka +hänellä oli virsikirjansa välissä ja sitten saarnastuolin reunustalla +edessänsä saarnatessa. Sitä paitsi hän oli kuullut huhun, että +kirkkoherransijainen, maisteri Stjernkors saarnaili jotenkin vapaasti +eikä pitänyt lukua säännöllisestä johdatuksesta, aineen käsittelemisen +ja elämään sovittamisen jaosta tai edes muutenkaan kahteen, kolmeen tai +neljään osaan jakamisesta, kuten oli tavallista; se kaikki oli rovastin +mielestä muodoista poikkeavaa eikä varsin soveliasta. Sentähden hän +tahtoi sitäkin mieluummin näyttää hyvän esimerkin järjestelmällisestä +ja huolellisesta esitystavasta. + +Yhtä aikaisin olivat Sammen Simo ja Kiven Matti kutsumatta tulleet +valittamaan hankkeista, joihin vastapuolue oli ryhtynyt Idegranin +hyväksi. Stjernkors oli, paitsi neuvoa, jonka hän hartaista +pyynnöistä antoi Lysanderin eduksi, tarkoin pysynyt erillään tuosta +arkaluontoisesta asiasta. Hän ei nytkään tahtonut huolia ystävien +valituksista, mutta lääninrovasti kuuli heidän äänensä viereisestä +huoneesta ja tahtoi saada tietää, mitä heillä oli sanomista. + +Sampi tiesi kertoa, että lukkari Talvinen oli monta päivää ennen +kierrellyt ympäri pitäjää, käynyt kaikkien niiden luona, joita ei +pidetty aivan luotettavina, ja kuvaillut heille, miten Idegran, jos hän +pääsisi kirkkoherraksi, ei hätyyttäisi velkamiehiänsä, joita hänellä +oli paljon pitäjässä, vaan ehkä jättäisi osan saatavistaan perimättäkin +taikka myöntäisi hyvin pitkän maksuajan; mutta jos hänen täytyisi hakea +toiseen pitäjään, vaatisi hän heti kaikki saatavansa viimeiseen +kopeekkaan saakka, mistä moni joutuisi varmaan häviöön. Sitä paitsi +olisi siinä tapauksessa rakennettava uusi ja kallis kirkko, jota toinen +pastori epäilemättä vaatisi; Idegran sitävastoin jättäisi sen +kysymyksen toistaiseksi ja sillä välin kartuttaisi erinomaisella +taidollaan kirkon rakennuskassaa, johon hän jo oli seurakunnan suureksi +eduksi saanut hyvän alun säästetyksi. Tuon kaiken johdosta oli +Idegranin vaali jo edeltäkäsin melkein kuin päätetty. + +Kiven Matti puolestaan valitti, että koko yö oli ollut juopottelua ja +kokouksia kaikissa Aulangon kapakoissa ja viinaa oli jaeltu ihan +ilmaiseksi, ei tiedetty, kenen kustannuksella. Mutta sitä oli yleiseen +huudettu, että se, joka uskaltaisi äänestää ketään muuta kuin +Idegrania, saisi varoa päätään ja henkeään, kotiaan ja kartanoaan, +sillä kyllä tehtäisiin selvä kaikista maankavaltajista, jotka tahtovat +hävittää viinapannut ja loukata aulankolaisten vanhoja oikeuksia. Ja +senkin puolestaan arveltiin yhtä varmasti kuin lukkarin innon +vaikuttavan, että kappalainen oli pääsevä Aulangon kirkkoherraksi. + +Lääninrovastin ankara otsa synkistyi. + +-- Minä huomaan, että maisterin pelossa on perää, virkkoi hän, mutta +kun ei ole mitään varsinaisia todistuksia, ei vaalia voida lykätä. Minä +pidän huolen siitä, että asia myöhemmin tutkitaan, ennenkuin +tuomiokapituli vaalin nojalla nimittää uuden kirkkoherran, ja että +erittäinkin lukkari saa vastata tarpeettomasta asiaan sekaantumisesta. + +-- Minä jätän teidän päätettäväksenne, herra tohtori -- huomautti +Stjernkors -- eikö olisi hyvä jollakin tavoin estää liian suurta +tungosta kirkossa, koska sekä katto, lattia että seinät ovat sangen +rappeutuneet. + +Lääninrovasti hymyili. + +-- En usko -- vastasi hän -- että kirkko, joka on palvellut neljäsataa +vuotta ja nähnyt kaksi- tai kolmekinkymmentä kirkkoherran vaalia, on +nytkään hautaava seurakuntaa raunioihinsa. Mutta olkaa hyvä, käskekää +kuitenkin pitää kaikki ovet auki. + +Määrähetki saapui, ja jumalanpalvelus alkoi. Kirkko oli, kuten saattoi +edeltäkäsin jo arvatakin, aivan tungokseen asti täynnä väkeä, mutta +mitään vaaran merkkiä ei näkynyt. + +Stjernkors messusi ja lääninrovasti Ekhammar saarnasi päivän valtavasta +tekstistä, jonka olisi luullut vaskivasaroilla moukaroivan kaikkia +nukkuneita omiatuntoja. Saarna oli arvokas ja kaunis, sanoiltaan +kohtuullinen, sisällykseltään vakava. Elävä elämä oli siinä sangen +puristettuna järjestelmällisiin muotoihin. Taivaan leimahtava valkeus, +joka pelättää katumattomia ja loistaa katuvaisille iankaikkisina +auringonsäteinä, piilottautui kehoituksiin, jotka olivat paremmin +isällisiä neuvoja kuin elämän ja kuoleman kysymyksiä horjuvalle +ihmissydämelle. Kuitenkin oli vaikutus melko hyvä, ja rauhattomimmatkin +suuren sekalaisen seurakunnan kristityistä, puolikristityistä ja +hurjista pakanoista pysyivät kunnioittavasti hiljaa koko +jumalanpalveluksen ajan. + +-- Minulla ei ole mitään syytä moittia seurakunnan hartautta, virkkoi +lääninrovasti pyyhkiessään sakastiin tultuaan hikeä otsaltaan. + +Vaalin toimittaminen alkoi aikaisemmin asianmukaisesti tarkastetun +vaaliluettelon mukaan. Enemmistö näytti jo alusta alkaen selvältä. +Kolmekymmentä äänesti ihan peräkkäin Idegrania, kun Sammen Simo, ollen +yhdesneljättä, uskalsi kovalla äänellä sanoa nimen Lysander. + +Mutinaa, puoleksi uhkaavaa, puoleksi ivallista, kuului kappalaisen +lukuisain puoltajien joukosta, jotka olivat tunkeutuneet tiheäksi +muuriksi alttarin ympärille. + +Mutta siitä alkaen huomattiin mielipiteiden eroavan enemmän kuin moni +oli luullutkaan. Jos Idegranilla oli monta ystävää, niin olipa hänellä +monta vihamiestäkin, ja vaikka Aulangon seurakunta silloin oli +pakanallisempi kuin moni muu maamme pitäjä, ei se elävän elämän sana, +jota Stjernkors oli vuosikauden voimakkaasti ja siunausta tuottavasti +saarnannut, ollut kuitenkaan kaikkialla joutunut kalliolle tai +maanteille tai elämän ohdakkeiden tukahduttamaksi. Tarvittiin vain +rohkea esimerkki, ja kun se oli saatu, alkoi ääni toisensa jälkeen +tulla Lysanderin, joitakuita myöskin Orren hyväksi. Kun noin +kolmeneljättä osaa seurakuntalaisia oli äänestänyt, näytti kummallakin +puolella olevan melkein yhtä paljon ääniä, eikä kukaan saattanut arvata +vaalin tulosta. + +Se saattoi Idegranin kannattajat ja koko mahtavan viinapuolueen +vimmaan. Monella heistä oli vielä pää sekavana yöllisestä Molokin +palvelemisesta; he korvasivat nyt sen vahinkonsa, että olivat +jumalanpalveluksen aikana pysyneet hiljaa. Kirkon ovien ulkopuolelta +alkoi kuulua hurjia huutoja, jotka pian vaihtuivat oikeaksi +käsikähmäksi, ja syntyi semmoinen melu, että pian oli mahdotonta kuulla +lähinnä alttaria olevien äänestämistä. Stjernkors meni ulos +koettaakseen saada järjestystä aikaan ja meluavia vaikenemaan. Tuskin +hän ehti kirkon korkeille portaille kaikkien nähtäväksi, kun kaikki +katkeruus, kaikki viha, jota hän niin kauan oli viinapuolueessa +herättänyt, leimahti ilmi yksin häneen kohdistuen. Turhaan hän koetti +puhua kiihtyneelle kansanjoukolle. Kiviä ja katkottuja aidanseipäitä +alkoi sadella hänen ympärilleen, ja kun hän koki vetäytyä takaisin +kirkkoon, jottei olisi suotta kiihoittanut raivoavia, sulki häneltä +paluutien viisi kuusi humalaista, jotka tarttuivat häneen takaapäin ja +nostivat hänet koholle heittääkseen hänet portailta raivostuneen joukon +keskelle. + +Erland Stjernkors ei ollut mikään hento mies, mies, jonka käsien +voima olisi herpaantunut kirjain ääressä, ja hetkisen aikaa hänen +onnistui torjua heitä, mutta kohta olisi hän ollut hukassa, jollei +mustatukkainen mies olisi syöksynyt, pää edellä, hänen vastustajiensa +keskelle ja pitämättä lukua iskuista ja lyönneistä tavattoman +vikkelästi puskenut yhtä vatsaan, lyödä sivaltanut toista vasten +kasvoja ja kaatanut hyvin taidokkaalla jalkakammilla kolmatta maahan, +saaden aikaan sen ihmeen, että portaat olivat tuota pikaa puhtaina +vastustajista ja paluutie selvä. + +Mutta Stjernkors ei käyttänyt paon tilaisuutta hyväkseen, vaan +sensijaan äänettömyyttä, joka syntyi väkijoukossa, kun se kummastellen +jäi katsomaan kahakkaa; hän astui uudelleen portaille, otti taskustaan +suomalaisen virsikirjansa ja alkoi kovalla äänellä laulaa 404:ttä +virttä viimeisestä tuomiosta: _Jo aivan läsnä aika on_, johon heti +yhtyi useita muitakin ääniä portaitten vieressä ja ulompana. Raivoisat +huudot keskeyttivät kyllä laulun alussa, mutta yhä useampia lauluun +liittyviä tuli lisäksi ja säikkymättä pysyttiin nuotissa. Kummallinen +taistelu alkoi, aivan toisenlainen kuin äskeinen. Milloin kuului +vain mitä ruminta rääkymistä, milloin kajahti kuuluville virsi +vastustamattomalla voimalla, paisui paisumistaan ja pääsi voitolle. +Näin laulettiin säe säkeeltä koko pitkä virsi alusta loppuun, ja +vihdoin raukenivat vastustajien käheät viinaäänet ... lujana ja +täysiäänisenä vyöryi mahtava laulu paljaan taivaan alla kylmässä +talvi-ilmassa, ja ikuisen sanan palvelija seisoi siinä kuin rauhan +enkeli paljain päin ja kirkkain katsein kirkon portailla, kiittäen +Jumalaa voitosta, jonka Hänen henkensä oli saanut kurjista, sokeista, +eksyneistä ihmissydämistä. + + + + +31. UUSI VAALI. + + +Tuomiosunnuntain vaali päättyi siten, että kappalainen, pastori Idegran +sai 27 680363/820005, kirkkoherra Lysander 27 119/583 ja rovasti Orre +2 9330/9779 manttaalin huudot. Idegran olisi siis paljolla puuhalla +päässyt kirkkoherraksi, Lysander vähemmällä vaivalla saanut kunnian +jäädä tappiolle ja Orre melkoisella vaivannäöllä "saanut +matkarahansa".[24] -- jollei tuomiokapituli hyvällä syyllä olisi +katsonut olevan aihetta koko vaalin kumoamiseen. + +Lääninrovasti, tohtori Ekhammar oli, eikä suinkaan syyttä suutuksissaan +vallattomuudesta, juonista ja melusta, jotka olivat vaalissa saaneet +yleistä pahennusta aikaan. Lukkari pantiin heti väliaikaisesti viralta; +kirkkoherransijainen, maisteri Stjernkors sai -- muistutuksen. Kaikki +ymmärtäväiset aulankolaiset olivat rouva Åkerströmin kanssa +yksimieliset siitä, että pappi, joka rupeaa veisaamaan virttä kirkon +ulkopuolella, on pahasti rikkonut kaikkea uskonnollista säädyllisyyttä +vastaan ja ansaitsee ankarat nuhteet. Huhu tiesi kertoa, että +Stjernkors, jolla muka muutenkin oli koko joukko asioita ansioluettelon +nurjalla puolen, kohta määrättäisiin johonkin toiseen seurakuntaan, +jossa hänellä olisi vähemmän tilaisuutta eksyttää herkkäuskoista +kansaa. + +Kruununvouti Rågbergin avulla kutsutti Ekhammar joukon Idegranin +puoluelaisia kuulusteltavaksi. Mutta viekas kappalainen oli osannut +niin tarkoin peittää kaikki myyränjälkensä, ettei päästy minkään +perille ja että kaikesta syytettiin vain lukkari Talvista ja hänen +hätiköimistään. Koko juttu päättyi pian siten, että tuomiokapituli +määräsi uuden vaalin pidettäväksi ensimmäisenä sunnuntaina loppiaisen +jälkeen. + +Puolueet valmistautuivat taas mitä suurimmalla innolla ratkaisevaan +taisteluun. Stjernkors pysyi aivan erillään niistä puuhista. + +Joulupäivänä hämmästytti häntä aivan odottamaton näky. Ensimmäisessä +penkissä lähinnä kuoria -- Aulangon ylhäisten naisten pyhitetyssä +kunniapaikassa, johon ei miesmuistiin ollut päässyt kukaan aateliton, +jolla ei ainakin ollut luottamusmiehen arvoa -- sanalla sanoen, siinä +muilta suljetulla ylhäisten kunniasijalla istui rouva Åkerströmin +vieressä keski-ikäinen nainen, jonka Stjernkors muisteli nähneensä +jossakin ennenkin. Hän katsoi tarkemmin ja tunsi hänet Apollonia +Duriniksi. + +Rohkea oli tuo mamseli Apollonian ottama askel matkalaukussa olleiden +esineiden löytämisen jälkeen. Mutta hän olikin tullut suoraan tuomarin +luo: hän oli siis korkean suojeluksen turvissa. + +Kruununvouti Rågberg, Allfridan holhooja, ei siitä kuitenkaan +hämmästynyt. Muutamana päivänä neiti Durin sai asianmukaisen haasteen +kohta alkaviin talvikäräjiin, missä hänen tuli tehdä selkoa, miten hän +oli saanut kaikenkaltaisia rovasti Ödmark vainajan perillisten +kalleuksia, jotka oli samalla kertaa kuin hänen omatkin tavaransa +otettu talteen epäluulonalaiselta henkilöltä ja joissa sitä paitsi oli +selviä merkkejä nimien raaputtamisesta ja jotka vielä lisäksi olivat +olleet käärittyinä usein mainitulle neiti Apollonia Durinille +osoitettuihin kirjeisiin. + +Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin kruununvouti Rågberg sai +käräjäkirjuri Krankenhausilta, Apollonia Durinin asianajajalta, +samoihin käräjiin vastahaasteen, jossa hänet velvoitettiin selittämään, +mitenkä hän oli saanut puheena olevan neidin tavarat, jotka hän sanoi +ottaneensa epäiltävältä henkilöltä. Sen haasteen saattoi helposti +arvata tuomarin omasta kädestä lähteneeksi. Sekava lainopillinen riita +uhkasi nousta paikkakunnan vallassaolevien mahtajien välillä ja vielä +yhä pahentaa pastorin vaalista johtunutta suurta erimielisyyttä +kuohuvaa puoluevihaa. Kaikkialla oli katkeruutta, rauhattomuutta, +eripuraisuutta. Ikuisen rauhan sanat, joita Stjernkors sirotteli tuohon +ihmisten intohimojen pauhaavaan mereen, näyttivät katoavan kuin +voimattomat sadepisarat aavikon polttavaan hiekkaan. + +Niin kuluivat joulupyhät, ja uusi vaalipäivä oli jo käsissä. Taaskin +saarnasi lääninrovasti, tohtori Ekhammar, ankarammin vain kuin +edellisellä kerralla, ja taaskin hän istuutui jumalanpalveluksen +päätyttyä alttarin eteen toimittamaan vaalia. Mutta puolueet tunsivat +jo paremmin toisensa ja olivat sentähden myös paljon paremmin +valmistautuneet. Viesti oli viety pitäjän kaukaisimpiinkin kyliin +niille, jotka muuten kävivät tuskin kertaakaan vuodessa kirkossa, ja +siten oli kumpikin puolue ainakin kolmatta osaa lukuisampi kuin +edellisellä kerralla. Järjestyksen puolesta ei tosin ollut mitään +pelkäämistä, sillä kruununvoudin toimesta oli komppania läänin +ruotuväkeä koottu kirkonkylään. Mutta ahdinko oli sitä suurempi +kirkossa ja kirkon ovissa. Ei koskaan oltu vielä nähty niin suurta +ihmisjoukkoa Aulangossa yht'aikaa koolla. + +Jumalanpalvelus päättyi puoli kahdeltatoista ja vaali alkoi kello +kaksitoista. Äänet jakaantuivat alussa melkein tasan kaikille kolmelle. +Vieläpä näytti monen suureksi kummastukseksi voitto kallistuvan sille +puolelle, joka edellisellä kerralla oli saanut vain nimeksi ääniä, +nimittäin rovasti Orren hyväksi. + +Syy siihen oli hyvin yksinkertainen. Idegranin kannattajat olivat +levitelleet niin kamalia huhuja kirkkoherra Lysanderista ja hänen +ahneesta rouvastaan, että moni luopui hänestä, mutta ei kiusoillaankaan +mennyt Idegranin puolelle, vaan äänesti Orrea. Samoin eivät +lysanderilaisetkaan olleet säälineet kappalaista, pastori Idegrania; ja +niin oli moni taas luopunut hänestäkin ja mennyt myöskin kiukuissaan +Orren eikä Lysanderin puolelle. Kun siis hämärän aikoihin, kello +neljään mennessä, noin kaksi kolmatta osaa seurakuntaa oli äänestänyt, +oli Orrella noin kahdeksantoista-, mutta Lysanderilla ja Idegranilla +kummallakin ainoastaan noin viiden-kuudentoista manttaalin huudot. + +Silloin oli kummankin puolueen pantava viimeisetkin voimansa +liikkeelle. Pienoinen joukko ruotuväkeä oli, ikäänkuin sattumalta, +kokoontunut kellotapulin luo; se näky teki tehtävänsä, sillä ei mikään +häly eikä ilmeinen väkivalta ollut vaalin säännöllistä menoa +häiritsemässä; mutta sitä kiivaammin viekoiteltiin, uhkailtiin, +houkuteltiin ja kiroiltiin salaa miesten kesken. Pakkanen oli ulkona +jotenkin pureva; tiivistyneistä vesihöyryistä syntyi kirkossa kylmä +sumu käytävistä tulevan ilmanvedon vuoksi, ovet kun väen tungoksen +tähden olivat auki. Lääninrovasti Ekhammar tunsi kylmän kangistuttavan +jäseniään. + +Hän käski sentähden sulkea pienen oven, joka oli lähinnä sitä paikkaa, +missä hän istui. Mutta juuri siinä oli tungos pahin. Kun sitä ovea ei +saatu kiinni, lukittiin molemmat sivuovet ja alttaria vastapäätä oleva +suuri ovi, mutta kylmää virtaili siitä huolimatta pienestä ovesta +kuoriin, minkä vuoksi rovasti avautti itselleen tien sakastiin +jatkaakseen siellä paremmin suojassa ollen vaalia. + +Juuri silloin oli puolueiden into ja malttamattomuus ylimmillään. +Alettiin nurista, väittäen vaalin toimittajan vetäytyvän syrjään, +jottei muka seurakunta saattaisi tarkastaa huutoja, ja koko joukko +syöksyi hänen jäljessään sakastiin päin. Räiskis ... romahdus kuului ja +sen jälkeen hätähuutoja. Aikoja sitten lahonneet lattiahirret murtuivat +kuorin vasemmalta puolen tiheään puristuneen ihmisjoukon painosta, ja +viisi- tai kuusikymmentä henkeä syöksyi lattian mukana alla oleviin +vanhoihin hautoihin. + +Pimeä, joka jo alkoi käydä hyvin tuntuvaksi, enensi tapahtuman kauhua. +Kirkosta kuului vain hätähuutoja ja hämminkiä. Kaikki kiiruhtivat +pakoon luullen, että temppelivanhus sortuisi raunioiksi. Mutta ovet +olivat lukossa. Käytävät täyttyivät ihmisistä, jotka sokeasti +syöksyivät toistensa päälle ja tallasivat toisiaan. Alttaria vastapäätä +olevan suuren oven luona oli sillä tavoin kolme tai neljä ihmiskerrosta +päälletysten, ja yhäti tuli toisia eikä kukaan mielettömässä kauhussaan +kuullut varoituksia eikä ajatellut mitään muuta ulospääsyä. + +Juuri ennen onnettomuuden tapahtumista oli Erland Stjernkors lähtenyt +kuorista, seuratakseen vaalin toimittajaa. Nopeasti käsittävänä +käytännön miehenä hän tajusi heti, mitä sellainen pakokauhu saisi +aikaan, lähetti suntion avaamaan suurta ovea ja kiiruhti itse +eteläiselle sivuovelle. Sen hän sai auki, ja kaikki, jotka olivat +kyllin järjissään lähteäkseen sitä tietä, pääsivätkin helposti ulos. +Suntion oli sitä vastoin aivan mahdotonta tunkeutua suurelle ovelle. +Nimismies, toimitusvouti Mangel, oli ennen kaikkea luullut +velvollisuudekseen suojella tohtori Ekhammaria ja oli ihan +auttamattomasti suljettuna sakastiin. + +Heti huomattuaan ihmisten hirvittävän tilan suurella ovella Stjernkors +kiiruhti sinne hyppien yli penkkien. Mutta ovelle oli tuiki mahdotonta +päästä, eikä siis ollut muuta keinoa kuin rikkoa lähimmät ikkunat. + +Pyhyyden kunnioituksestako vaiko ehkä neuvottomuudesta ei kukaan ollut +älynnyt sitä yksinkertaista keinoa. Hän, pappi, löi ensimmäisenä rikki +kirkon ikkunan. Ruutujen kilinä ja kehysten katkeaminen ilmoittivat +pakotien. Kaikki, jotka vielä olivat vähänkään tajuissaan, seurasivat +viittausta ja hyppäsivät ulos ikkunasta. + +Ei siinä kyllin. Oli syytä pelätä, että moni noista päälletysten +ahtautuneista ihmisistä tukehtuisi tai tallaantuisi kuoliaaksi, +ennenkuin ovi ehdittäisiin avata sisästä päin. Erland Stjernkors, +pappi, tarttui siis taaskin kaikista ensimmäisenä kirveeseen ja alkoi +sillä iskeä kirkon ovea, ia kohta tulivat lähellä olevat sotamiehet +hänelle avuksi. Vihdoin saatiin yksin voimin suuret, raskaat ja paksut +ovipuolikkaat irti, ja juuri silloin, kun ilta oli aivan pimeäksi +pimennyt, oli tiekin auki. + +Mikä näky! Häthätää hankittujen lyhtyjen ja päresoihtujen valossa +nähtiin siinä kuolleita ja kuolevia sekaisin pyörtyneiden ja hiukan +loukkaantuneiden kanssa. Joka haaralta tulvi ihmisiä, jotka olivat +pelastuneet toista tietä. Kaikki huusivat kilpaa, moni oli käskijänä, +ei kukaan totellut. Tohtori Ekhammarkin, joka silloin vasta sai +raivanneeksi itselleen tien onnettomuuspaikalle, huomasi valtansa +voimattomuuden mitä kuohuksissa olevaan kansanjoukkoon tulee. Mitä +suurimmalla vaivalla onnistui Stjernkorsin hankkia kantajia, jotka +vähitellen veivät kuolleet ja haavoittuneet lähimpiin taloihin, ja +ennen yön tuloa voitiin vihdoinkin sulkea onneton temppeli onnettoman +vaalin jälkeen. + + + + +32. TAPAUKSIA, JUONIA JA TUNNUSTUKSIA. + + +Onnettomuuden jälkeisenä aamuna toimittivat tuomari, kruununvouti ja +nimismies kirkossa tarkastuksen. Kuorin alta huomattiin erään ihan +mädänneen lattiavasan murtuneen ihmisjoukon painosta, joten lattia oli +vajonnut kuorin pohjoiselta puolen. Vahinko oli itsessään vähäinen, +mutta ennusti paljon pahempien vaarojen tuloa, koska sade ja lumi +olivat niin kauan saaneet aivan estämättä tulvia ränsistyneestä katosta +ja halkeilleista seinistä, joten melkein kaikki kirkon puuaine, +varsinkin vuoliaiset ja parvet olivat peräti lahonneet. Kruununvouti +oli ollut sangen toimelias ja kekseliäs onnettomuuden kohdatessa, eikä +hän myöskään voinut olla pontevin sanoin moittimatta seurakuntalaisia +siitä, että nämä olivat niin välinpitämättömästi antaneet kirkon joutua +rappiolle eivätkä edes ajatelleet uuden rakentamista. Siinäkin saatiin +kuulla saarna päivän tekstistä. Kohta toimitettiin pitäjänkokous, +päätettiin kutsua arkkitehti ja valittiin kirkonrakennustoimikunta. + +Neljältä hengeltä oli katkennut käsi tai jalka lattian pudotessa, ja +muutamat olivat saaneet kaikenlaisia pienempiä vammoja. Paljoa +suurempia tuhoja oli tehnyt säikähdys. Suuren oven ääreen tungetusta, +tallatusta joukosta vedettiin esiin kahdeksan kuollutta; kolme kuoli +seuraavana päivänä ja vielä kolme joitakuita päiviä myöhemmin, siis +yhteensä neljätoista. Puolittain ruhjoutuneita, raajarikkoisia ja +muuten vahingoittuneita oli lähes kuusikymmentä. Haavoittuneiden +joukossa oli jahtimestari von Holbach vanhus, jolta oli kylkiluu +taittunut, ja käräjäkirjuri Krankenhaus, joka oli katkaissut oikean +käsivartensa. + +Sydäntävihlova oli näky, kun kaikki kuolleet kätkettiin toisena +sunnuntaina loppiaisesta lumenpeittämän maan poveen. Silloin oli leuto +sää ja päivänpaiste, joten ilmassa oli kuin jotakin keväistä. +Kaksituhatta kaikenikäistä ihmistä seisoi paljain päin hautojen +ympärillä eivätkä lujan maan lattiavasat murtuneet heidän aitansa eikä +korkean taivaan laki suistunut heidän päällensä. Stjernkors puhui. +Hänellä oli hyvä aihe, eikä hän suinkaan jättänyt sitä käyttämättä. +Hänen mestarinsa oli ojentanut hänelle käteen paljastetun, terävän +miekan, ja hän tarttui tarmokkaasti siihen. + +Hänen edessään oli mieleltään hyvin murtuneita ihmisiä; mutta hän, +leppymätön tuomari, ei kuitenkaan heti ojentanut heille lohdutuksen +maljaa, vaan näytti tahtovan syöstä heidät yhä syvemmälle tomuun +Kaikkivaltiaan istuimen eteen. Hän tunsi heidät ja tunsi yleensä +ihmissydämen; hän tiesi, miten päivän hetkellinen liikutus taas pian +haihtuisi, ellei hän saisi sitä ainaiseksi tulikirjaimin piirretyksi +kuulijainsa sieluihin. Hän esitti voimakkaasti ja selvästi, miten koko +seurakunnan ja jokaisen yksityisen on vastattava niiden neljäntoista +uhrin kuolemasta -- ulkonaisesti siitä syystä, että he olivat olleet +välinpitämättömiä kirkkonsa hoidosta, sisällisesti paljon enemmän +sentähden, että he olivat olleet välinpitämättömiä Jumalastaan. Ei +kukaan saanut katsoa itseään syyttömäksi; kaikki seisoivat he siinä +murhamiehinä maailman silmissä ja veren tahraamina, syntisinä pakanoina +Jumalan edessä, jonka tuomio kerran oli kohtaava kaikkia heitä. + +Kuulijain joukossa oli toisia, joiden mielestä, kuten laamanninrouva +Åkerströmistäkin, se oli "hävyttömin puhe, minkä he milloinkaan olivat +kuulleet". Toiset pyörtyivät pelästyksestä; moni tunsi "pistoksen +sydämessään". Puheen vaikutus oli voimakas, mutta Stjernkors tahtoi +saada sen pysyväiseksikin. Hän kutsui kaikkia, jotka vain tahtoivat, +tulemaan haudalta ripille ja saamaan synninpäästön. Noin kuusisataa +henkeä noudatti kehoitusta. Oli melkein mahdotonta antaa ehtoollista +niin monelle yht'aikaa. Stjernkors tarjoutui sentähden heti +synninpäästön jälkeen jakamaan sakramenttia osalle ja muille seuraavana +päivänä. Niin tapahtui -- ja siitä seurasi lohdutus. + +Vaali oli kuitenkin jäänyt keskeneräiseksi; ja kolmannen kerran +määrättiin se pidettäväksi kynttilänpäivänä. Mutta sitä ennen +sattuikin, että suuri Tuomari kutsui vanhimman ja ensimmäisenä vaalissa +olleen Aulankoon pyrkijän pois elämästä ja maailmasta, kaikista pikku +keinotteluistaan niin ja niin monta tynnyriä suurempien tulojen +saamiseksi. Hänen sijaansa muutettiin ensimmäiselle vaalisijalle +Lysander ja toiselle Idegran; kolmannelle määrättiin eräs vanha +kappalainen nimeltä Röding, ja hän kävi saarnaamassa vaalisaarnansa. + +Röding oli hiljainen ja sävyisä mies ja tahtoi nostaa mahdollisimman +vähän melua itsestään. Hän oli ollut jo kolmattakymmentä vuotta +Ahvenanmaalla pienoisessa kappelissa, josta hän sai vuodessa satakunta +tynnyriä viljaa ynnä muutamia nelikollisia silakoita ja kapakaloja, ja +olisi kai ollut siellä vieläkin, jollei joku hänen vanhoista, +turkulaisista ystävistään olisi kiusannut häneltä valtakirjaa ja +papereja, paremman paikan hakua varten. Röding oli vähällä saada +halvauksen saadessaan muutamana päivänä kuulla ystävänsä hakeneen hänen +puolestaan suureen, pahamaineiseen Aulankoon. Sitä tyytyväisempi oli +tuo hyvä kappalainen, kun häntä ei ensi kerralla pantu vaaliin, ja hän +toivoi jo saavansa oleskella rauhassa koko ikänsä rakkaalla saarellansa +silakkoineen ja kapakaloineen vanhojen, kunnon kappelilaistensa +parissa. Mutta kuka saattaa kuvata hänen hämmästystänsä, kun kohtalo +siitä huolimatta pani hänet uudessa vaalissa kolmannelle sijalle. Asia +ei ollut enää autettavissa, Röding matkusti Aulankoon, saarnasi +vaalisaarnansa, koska kerran niin täytyi käydä, mutta salaa hän toivoi, +että seurakunta huomaisi hänet niin sopimattomaksi kuin suinkin +mahdollista. Sen ilmaisikin hän saarnassaan selvin sanoin. Mutta +ihminen on oikullinen olento, ja juuri se seikka, ettei Röding +näyttänyt suuresti pitävän lukua kirkkoherraksi pääsemisestä, ynnä +hänen vakava ja rehellinen saarnansa vaikuttivat, että seurakunta, joka +vielä oli kuohuksissa edellisestä Lysanderin ja Idegranin välillä +olleesta vaalikiistasta, jo heti alusta näytti suosivan uutta +vaalisaarnaajaa. + +Vaali määrättiin neljännen kerran pidettäväksi laskiaissunnuntaina, ja +entiset kilpailijat, joilla oli kummallakin syytä pelätä kolmatta, +olivat mielellään taipuvaisia yhdessä ryhtymään vähäiseen hyvin +mietittyyn salahankkeeseen. Muuan Rödingin kappelista kotoisin oleva +ahvenanmaalainen tarjoutui ensin Idegranin, sitten myös Lysanderin +käytettäväksi lupautuen rahapalkinnosta kuvailemaan kappalaistansa +sopivalla tavalla Aulangossa. Ennen pitkää saatiin siis kuulla, että +rehellinen Röding vanhus oli -- uudestikastaja. Ja kun useimpien +mielestä uudestikastaja oli melkein sama kuin velho, juutalainen, +muhamettilainen tahi jumalankieltäjä, näytti todellakin siltä kuin +Röding saisi tahtonsa toteutetuksi eikä tulisi valituksi Aulankoon. + +Stjernkors sai kuulla huhut ja selitteli lähinnä seuraavassa +pitäjänkokouksessa, jossa talollisia oli paljon koolla, ensiksi, mitä +miehiä uudestikastajat oikeastaan ovat, ja sitten, ettei Röding +ollenkaan ollut uudestikastaja. Juoninuotta hajosi kuin hämähäkin +verkko, ja ahvenanmaalainen hiipi häpeissään pitäjästä; mutta +kappalainen Idegran kirjoitti yhden huomautuksen monien entisten +lisäksi Stjernkorsin syntiluetteloon. + +Sillä välin olivat talvikäräjät alkaneet ja juttu neiti Durinia +vastaan. Hän oli saanut uuden edustajan Krankenhausin sijaan; hän oli +mitä rohkeimmalla tuulella ja vaati uskaliaasti hyvitystä hyvän nimensä +solvaamisesta, vahingonkorvausta siitä, mitä oli menettänyt, ja +laillista rangaistusta ryöstäjälle ja hänen rikostovereilleen. +Kruununvouti Rågberg ei kuitenkaan ollut niitä miehiä, jotka niin +vähällä hellittävät otteensa. Hänellä oli sellaisia todistuksia, että +oikeus joutui niistä neuvottomaksi, syytetty kalpeni ja alettiin puhua +hänen vangitsemisestaan. + +Juuri niinä päivinä, jolloin oli kysymys neiti Durinin vapaudesta tai +vankeudesta, omaisuudesta ja kunniasta tai köyhyydestä ja varkaan +palkasta, nähtiin hänen eräänä iltapäivänä tulevan, kasvot hehkuvan +punaisina, kappalaisen talosta ja suuntaavan kulkunsa pappilaan, jossa +hän tapasi kirkkoherransijaisen Stjernkorsin kotoa työhuoneesta. Hän +valmisteli parhaillaan uutta köyhäinhoidon ohjesääntöä koettaen kaikin +tavoin saada muutetuksi tämän toimen vapaaehtoiseksi. + +-- Teitä kummastuttanee, herra maisteri, että uskalsin tulla tähän +taloon, alkoi neiti Apollonia kooten hetkisen kestävän neuvottomuuden +jälkeen kaiken rohkeutensa. + +-- Se on totta, vastasi Stjernkors, myönnän sen. Miten saatan auttaa +teitä? + +-- Minä kyllä arvaan, mitä te, herra maisteri, ajattelette minusta, +jatkoi neiti Apollonia -- mutta yhdentekevää. Me kaksi olemme +vihollisia, miksi tarvitsisi meidän teeskennellä toistemme edessä? +Mutta onpa eräs, joka on kummankin meidän vihollisemme, ja hänet me +kukistamme. Vihatkaa minua, polkekaa minut maahan, kun vain autatte +minua syöksemään hänet turmioon. Minut on häpeällisesti petetty. Minä +vaadin kostoa ja hyvitystä. + +-- Hyvitystäkö? Kernaasti, jos se on mahdollista, mutta ei kostoa, +vastasi Stjernkors. + +Mamseli Apollonia heittäytyi sohvalle ja alkoi ääneen nyyhkyttää. + +-- Minua on häpeällisesti syytetty, huudahti hän. Minut on koko maailma +hylännyt; sekin, joka viekoitteli minut kaikkeen, petti sitten +uskottomasti hädän hetkellä. Mutta minä en kukistu kostamatta; hän ei +saa rankaisematta tallata minua jalkoihinsa, hänen täytyy seurata minua +kadotukseen, ja se on minulla lohdutuksena, että se katala konna joutuu +yhtä kunniattomaksi kuin minäkin. Voi minua mieletöntä, kun milloinkaan +uskoin hänen petollisia lupauksiaan. + +-- Kootkaa ajatuksenne, neiti, ja uskokaa minulle, mikä rasittaa +omaatuntoanne. Jos olette enemmän onneton kuin rikoksellinen, niin +olkaa varma, että minä teen voitavani pelastaakseni teidät -- mutta en +kostaakseni puolestanne. + +-- Oh, se on pitkä juttu, se ulottuu lähes kolmekymmentä vuotta ajassa +taaksepäin ensi nuoruuteeni asti, -- jolloin Ödmark nai sisareni +Tukholmassa. Hän oli silloin muhkea mies, rikas ja kunnioitettu +kaikkialla; minä olisin mielelläni ollut sisareni sijassa. Ödmark piti +häntä parempana, enkä minä saattanut unohtaa sitä. Vähän ajan perästä +sisareni kuoli ja Ödmark nai vielä kahdesti. Mutta sillä välin minä +kerran käydessäni sisareni luona tutustuin ... Idegraniin: Kun Ödmark +otti neljännen rouvan, kävi Idegran minun luonani Tukholmassa ja esitti +minulle suunnitelman niin viisaasti, mutta myöskin niin kavalasti +harkitun, ettei pimeyden ruhtinaskaan olisi voinut keksiä parempaa. +Minusta onnettomasta tuli hänen aseensa, ja nyt hän hylkää minut, kun +minä tarvitsen apua ja vaadin, että hän tunnustaisi minut lailliseksi +vaimoksensa! + +-- Mitä? Vaimoksensako? + +-- Niin, hänen vaimonsa olen ollut monta vuotta! + + + + +33. SIELUNPAIMENEN TAPPIOT JA VOITOT. + + +-- Onneton! huudahti Stjernkors, minä alan aavistaa että teidät on +kiedottu suureen rikossarjaan. + +-- Ajatelkaa minusta mitä tahdotte -- jatkoi neiti Durin, jonka +kasvoissa uhka ja epätoivo näyttivät vaihtelevan etelämaisen luonteen +tulisuudella -- ajatelkaa mitä tahansa, mutta minä olen viaton! Minä +olin köyhä tyttö, eikä ketään kosijaa kuulunut, kun Idegran tuli +muutamana päivänä luokseni Tukholmaan ja sanoi: nyt minä olen hankkinut +Ödmarkille rikkaan vaimon; siitä voi tulla hyvä saalis, jos rupeatte +hänen emännöitsijäkseen. Minä mietin hetkisen ja kieltäydyin jyrkästi. +Niin kului vuosi tai parikin, ja minun toimeentuloni kävi yhä +niukemmaksi. Silloin tuli Idegran uudelleen. Kolmas rouva on kuollut, +sanoi hän, tahdotteko tulla hänelle neljänneksi? Minä en miettinyt +kauan, me matkustimme Suomeen, mutta silloin oli Ödmark jo rakastunut +tuiki köyhään raukkaan, josta tulikin hänen neljäs vaimonsa... Meidän +täytyy odottaa, sanoi Idegran; arvattavasti tulee kohta viidennen +vuoro. Niin kului taas muutamia vuosia; silloin tuli kiusaaja ja sanoi: +neljäs on kuollut, nyt on sinun vuorosi. Hän toimitti minut sukulaisena +Ödmarkin taloon, mutta rovastilla ei enää ollut mitään halua mennä +uusiin naimisiin. Eräänä kesänä, kun Idegran ja minä olimme käymässä +Tukholmassa, vihittiin meidät salaisesti, mutta minä puolestani asetin +ehdon, että hänen pitäisi tunnustaa minut lailliseksi vaimokseen, kun +Ödmarkin asia olisi selvä. + +-- Tarkoituksena oli siis riistää Ödmark puti puhtaaksi teidän, hänen +emännöitsijänsä avulla, samalla kuin Idegran itse ajoi hänen kaikkia +asioitaan. + +-- Ödmark oli tuhlari, hän olisi kuitenkin antanut kaiken mennä +menojaan, ja jokainen on tietysti itseään lähinnä, vastasi neiti Durin +olkapäitään kohauttaen. -- Minä estin hänen rahansa tarpeetonta +kuluttamista ja säästin omiksi tarpeikseni sen, mikä muuten olisi +hävinnyt kuin tina tuhkaan. Mutta Ödmarkilla oli kuusi lasta, jotka +olisivat saaneet periä hänet, ja heidän holhoojansa olisi ehkä kerran +vaatinut tarkan tilin kaikesta. Mitä oli tekeminen?... Olihan meillä +oikeus ansaita jotakin lasten kustannuksella, mutta ei tappaa heitä. +Olimmehan kristityitä ja meillä oli omatunto. + +-- Ja sitä te sanotte omaksitunnoksi ja kristillisyydeksi! + +-- Siitä minä en huoli, mitä teidän katkismuksessanne sanotaan, jatkoi +neiti Durin halveksivasti. -- Minun katkismuksessani sanotaan, että +hullut tuhlaavat omaisuutensa ja viisaat saavat periä sen. Sitä paitsi +olivat lapset heikkoja raukkoja eivätkä olisi kuitenkaan pysyneet +hengissä. He saivat asunnon, lämmintä, vaatteet ja ravinnon; oliko +kohtuullista vaatia muuta? + +-- He saivat pimeän vankihuoneen, myrkyllistä ilmaa, epäterveellistä +ravintoa, kuolettavaa yksitoikkoisuutta, saivat elää hirveässä +tietämättömyydessä, eivät saaneet rakkautta, eivät vapautta, eivät +valoa! Te ette tahtoneet tappaa heitä, tahdoitte vain antaa heidän +kuolla. Ja sillä tavoin olette te, inhottava olento, kiduttanut +kuoliaaksi ruumiin ja sielun puolesta kuusi niistä pienistä, joista +raamatussa sanotaan, että ken yhden heistä pahentaa, parempi olisi +hänelle, että ripustettaisiin myllynkivi hänen kaulaansa ja hänet +upotettaisiin meren syvyyteen. + +-- Minä en ole hoitanut Ödmarkin lapsia huonommin kuin moni muu omiaan. +Entäs sitten! Mutta siitä minä en aikonut puhua, Ödmark kuoli, lapset +olisivat pian seuranneet isäänsä -- olivathan he spitaalitautisia! +Idegran olisi päässyt kirkkoherraksi, me kahden olisimme selvittäneet +talon asiat, ja kaikki olisi joutunut vasarakaupalla myytäväksi. Kaikki +kävi kuin pitikin. Mutta silloin tulitte te... Allfrida oli nähnyt unta +teidän tulostanne. Minä vihasin, minä pelkäsin teitä ensi hetkestä +asti, ja siinä olin ihan oikeassa, sillä kohta te aloitte huomata +enemmän kuin teidän olisi pitänyt nähdä. Äh -- jatkoi hän hampaitaan +kiristäen -- kaikki oli niin hyvin valmistettu, me olimme niin +taitavasti miettineet kaiken... Niin, näettehän, että nyt puhun suoraan +ja jos voisin muurata teidät elävänä kaivoon ... mutta samantekevää... +Minä päätin lähettää pois lapset... + +-- Oliko silloin aikomuksenne tappaa heidät? + +-- Minä vannon... + +-- Älkää vannoko väärin! + +-- Itsehän sanoitte: miksi olisin ruvennut heitä tappamaan, kun ei +minun tarvinnut muuta kuin antaa heidän kuolla? Miksi olisin ruvennut +saastuttamaan käsiäni verellä, kun saatoin rauhallisin mielin odottaa, +kunnes Herramme korjaisi heidät? Te huomasitte lapset, minulla oli +syytä pelätä, että te huomaisitte enemmänkin, ja vetäydyin pois. Minut +ryöväsi ja petti viekas varas; hän riisti omaisuuteni, jonka olin +rehellisesti säästämällä koonnut varoista, mitkä Ödmark kuitenkin olisi +tuhlannut. Minulle kerrottiin, että Idegran pääsisi kirkkoherraksi; hän +on mahtava mies, minä luulin olevani turvassa, mutta tuo kelvoton +Rågberg haastoi minut käräjiin. Silloin loppui kärsivällisyyteni: minä +vaadin Idegrania tunnustamaan minut vaimoksensa. Ja mitä luulette hänen +vastanneen minulle? + +Niin sanoen neiti Durin heittäytyi itkeä nyyhkyttäen uudelleen sohvan +nurkkaan, ja kotvanen kului, ennenkuin hän jälleen rauhoittui. Sitten +hän jatkoi vihasta ja suuttumuksesta vapisevalla äänellä: + +-- Hän vastasi, ettei hän saattanut muistaa minkäänlaista yhteyttä +olevan meidän välillämme ... että minä olin uneksinut ... että minä +saisin vastata puolestani ... että hän epäilee, olenko oikealla tavalla +saanut Ödmarkin tavarat ... että hän hyvyydestä minua kohtaan ei ole +lausunut julki epäilyksiään, mutta että hänen nyt ehkä täytyisi +todistaa minua vastaan, jollen heti lähtisi pakoon Ruotsiin... +Sillä tavoin kohdellaan kunniallisia ihmisiä, herra maisteri! +Mutta hän saa katua sitä; minulla on kyllä keinot käsissäni, enkä minä +sääli sitä pääpetturia! Kas tässä oikeaksi todistettu jäljennös +vihkimätodistuksesta; hän on hävittänyt alkuperäisen... Tässä hänen +kirjeensä, missä hän puoliksi peitetyin sanoin ilmaisee tuumansa... +Tässä hänen omakätinen luettelonsa Ödmarkin pesän omaisuudesta, jonka +me toistaiseksi jakaisimme keskenämme... Tässä ne lehdet, jotka Idegran +repi irti Ödmarkin raamatusta samoin kuin hän leikkasi lehden +kirkonkirjastakin, niihin kun oli kirjoitettu määräyksiä lasten +hyväksi... Tässä sitten testamentti, johon minun piti koettaa saada +vahvistukseksi Ödmarkin nimi, mutta josta ei tullut mitään hänen +äkillisen kuolemansa tähden. + +-- Sen luonnoksen minä löysin ryöstettyjen tavaroiden joukosta. Siinä +on ainakin puoli todistusta Idegrania vastaan. + +-- Oh, te ette tunne häntä vielä likimainkaan! Te ette tiedä, miten hän +on viekkaasti anastanut sekä kiinteätä että irtainta tavaraa. Te ette +tiedä, miten hän on pettänyt ja kavaltanut kaikki ystävänsä. Te ette +tiedä, miten hänen kirkkokassansa, josta hän kerskailee herkkäuskoisten +talonpoikien kesken, on varastamalla koottu puoleksi vaivais-, puoleksi +haavirahoista. Te ette ehkä myöskään tiedä, että hän on kaiken kykynsä +mukaan koettanut teitä itseänne panetella tuomiokapitulissa... + +-- Olkaa hyvä, puhukaa ainoastaan omista asioistanne. Mitä te tahdotte +minulta? + +-- Oikeutta! Oikeutta! Minä olen viaton, minut on petetty! Idegran on +kaikkeen syypää! Hänen tulee vastata kaikesta. Ja kun ajattelen, että +sellainen roisto tahdotaan tehdä Aulangon kirkkoherraksi... Mutta niin +ei käy niin kauan kuin minun kieleni liikkuu sen verran, että voin +todistaa häntä vastaan. + +-- Oletteko valmis uudistamaan tunnustuksenne kruununvouti Rågbergille, +joka syyttää teitä? + +-- Niin hullu minä en ole, vastasi mamseli Durin pilkallisesti ja +katsahti ympärilleen nähdäkseen, onko mahdollisesti huoneessa salaisia +todistajia hänen sanojaan kuulemassa. + +-- Kadutteko sitten monia pahoja tekojanne? Tahdotteko Kaikkivaltiaan +Jumalan edessä tunnustaa olevanne kurja, kadotettu syntinen, joka ei +muuta ansaitse kuin lain tuomion sekä tässä että tulevassa elämässä? + +-- Se ei ole totta. Minä olen viaton. Minä en ole tehnyt mitään pahaa. +Jokaisenhan tulee pitää huolta vanhuudestaan... No, kyllähän minulla +saattaa olla pienet vikani, minulla niinkuin kaikilla muillakin. Ödmark +tahtoi, että päivällisen piti aina olla valmiina, kun hän tuli +kirkosta, ja sentähden oli minulla harvoin aikaa käydä Jumalan +huoneessa. Mutta minä olen noudattanut raamatun käskyjä, herra +maisteri: minä olen ravinnut monta nälkäistä ja vaatettanut monta +alastonta. Mitä olen saanut kiitokseksi siitä? Tyhmä roistojoukko +osoittelee nyt minua sormellaan. Semmoisia ovat ihmiset! + +-- No niin -- sanoi Stjernkors koetettuaan turhaan herättää hänen +paatunutta omaatuntoaan -- sen minä vain voin luvata teille, ettei +Idegranista tule Aulangon kirkkoherraa. + +-- Siinä saattaa aluksi olla kylliksi, vastasi mamseli Durin. Mutta +sitten, herra maisteri, sitten täytyy teidän auttaa minua pääsemään +hänen lailliseksi vaimokseen. + +-- Sitä minä en voi. Kääntykää maamme lain puoleen, jollette tahdo +turvautua Jumalan armoon. + +-- Lain puoleen, joka syyttää minua! Ei, kiitoksia vain. Mutta te +olette pappi, te. Teidän velvollisuutenne on puolustaa papin vihkimää +vaimoa. Tehän yhdistätte morsiuspareja, te; mitä hyötyä siitä on, jos +joka konna voi sitten olla tunnustamatta vihkimistä? Minä pyydän, minä +rukoilemalla rukoilen teitä, antakaa minulle takaisin laillinen +mieheni, vaikka vain sen tähden, että saisin sylkeä häntä silmille ja +pitää hänen nimensä! Oh, herra maisteri, minä olen vihannut teitä kuin +syntiä; ettekö tiedä, että teidän juuri sen tähden täytyy auttaa minua? +Muistaakseni sanotaan niin katkismuksessa. Jos te autatte minua, rupean +minä niin jumaliseksi kuin te suinkin saatatte toivoa; minä käyn joka +pyhä kirkossa, minä teen hyvää köyhille. Mutta miten voin minä olla +jumalinen, jos te ette auta minua? + +-- Neiti Durin, Herran ja Jumalan kanssa ei käy tinkiminen. Vain tien +Hänen luoksensa minä voin osoittaa. Tulkaa uudelleen, kun tulette +katuvaisin, murtunein sydämin. + +-- Vai niin. Oletteko te pappi, mitä? Mutta olisihan minun pitänyt jo +tietää se: semmoisia te olette kaikki ... ulkokultaisia kerskailijoita, +viheliäisiä koronkiskureita! Missä hinnassa on syntien anteeksianto +nykyjään? Saako sen kolmella ruplalla vai maksaako se ehkä koko +pitäjän? Hahhahhaa, sellaisia te olette kaikki! + +Ja hän lähti ivallisesti niiaten ja pilkkahymy huulillaan. + +Stjernkors ei tuuminut kauan, vaan otti kävelykeppinsä ja lähti +kappalaisen taloon. Siellä hän istui kolme tuntia kahden kesken +kappalaisen, pastori Idegranin kanssa. Heidän keskustelustaan ei +jälkimaailma tiedä. Ainoastaan nuoren papin murheellisesta muodosta +hänen palatessaan kappalaisen luota saattoi päättää, että kaikki suorat +sanat, kaikki liikuttavat kehoitukset olivat olleet turhaa vaivaa. +Maailman viisauden palveluksessa harmaantunut mestari ei ota +ojentuakseen totuutta ja oikeutta haaveksivan, Jumalan ja omantunnon +käskyjä noudattavan nuorukaisen sanoista. + +Kun Stjernkors palasi pappilaan, oli siellä sanantuoja kutsumassa häntä +jahtimestari von Holbachin luo, joka oli viimeisillään. Ukon omatunto +oli samalla kertaa saanut kolahduksen kuin hänen kylkiluunsakin. +Toisena hetkenä hän vannoi perhanainsa ja saamariensa nimessä, että hän +ajaisi joka ainoan papin h----ttiin, ja kohta sen jälkeen pyysi saada +puhella Stjernkorsin kanssa, vain "saadakseen nauraa sille p--ulle +vasten naamaa" ja todistaa, että kaikki jutut toisesta tämän +jälkeisestä elämästä ovat vain paljasta ämmäin lorua. Sen kummallisen +kutsun saatuaan Stjernkors lähti hänen luokseen, sillä olihan Herra +monesti ennenkin siunannut hänen pakanainkäännytystyönsä juuri +pahimmissa ja ilmeisimmissä, mutta useimmiten sentähden myöskin +rehellisimmissä syntisissä. + +Eikä hän pettynyt toiveissaan mitä von Holbach vanhuksenkaan tulee. +Rakuuna oli ukossa syvälle juurtuneena ja teki alussa lujan tenän. Ensi +vierailulla hän joutui raivoihinsa ja ajoi papin pois. Toisella kertaa +hän nauroi, kiroili ja itki vuorotellen. Kolmannella kerralla ei kirous +enää lähtenyt niin raikkaasti eikä ivanaurua enää kuulunut. Seuraavalla +kerralla ukko tuumi, että kaikki ihmiset ovat roistoja Herramme edessä. +Viidennellä käynnillä hän tunnusti itse olevansa pahin lurjus, ja +kuudennella kerralla hän kuoli katuvaisena syntisenä, lujasti ja +rehellisesti luottaen Kaikkivaltiaan armoon, jota hän oli niin monesti +eläissään pilkannut ja herjannut. + +Von Holbach vanhuksen loppu oli Erland Stjernkorsille suurin ja puhtain +ilo, minkä hän siihen saakka oli saanut osakseen monesti katkerassa ja +epäkiitollisessa taistelussaan, jota hän ihmissieluista kävi, ja sitä +paitsi valtava herätys koko seurakunnalle. Kaikki olivat tunteneet ukon +ilmeiseksi jumalankieltäjäksi ja kaiken uskonnon viholliseksi; hän oli +ollut Aulangossa pakanuuden pääpappina ja kaikkien pilkkaajien +esikuvana. Huhu hänen kristillisestä kuolemastaan järkytti kaikkia +hänen tovereitaan ja matkijoitaan. Ei hyödyttänyt, että monikin sanoi +säälivästi sitä vanhuuden heikkoudeksi ja tuskien pimittämän +ymmärryksen syyksi. He eivät voineet salata itseltään, että siinä +ilmeni korkeampi voima, jonka edessä uhmaileva ylpeys ja ihmisen sokea +itsekkyys vaipuvat voimattomina omaan mitättömyyteensä. + +Lukkari Talvinen, viinanpolttaja, joka oli väliaikaisesti erotettu +virasta, tunsi siitä omassatunnossaan itsensä hyvin liikutetuksi ja +selitti Stjernkorsille, että hän aikoi muuttua uudeksi ihmiseksi. Sitä +kesti parahiksi seuraavaan viinanpolttoaikaan. Talvinen laski +laskemistaan ja huomasi ehkä voivansa tulla toimeen lukkarin +virattakin, jos hän ansaitsisi hyvin viinapannullansa, ja siinä sai +hänen uusi elämänsä surullisen lopun. + +Hänen vaimonsa sitä vastoin, ollen ahkera kirkossakävijä, oli jo kauan +ollut valona seurakunnassa, olipa hän myöskin kiivaillut Aulangon +pappilan jumalatonta elämää vastaan. Hän tuli Stjernkorsin luo +näyttämään jumalisuuttansa, mutta sai hyvin vähän mielenylennystä +pappilasta. Stjernkors käski hänen tarkemmin miettiä 2 Tim. 3:5-7, +mutta se ei ollenkaan miellyttänyt hurskasta kirkossakävijää. + +Lahkolaiset pettyivät yhtä pahasti, kun luulivat saavansa pappilasta +kannatusta. He eivät sieltä löytäneet mistään mahtisanaa, ei +kerettiläistuomiota; joka asiassa oli vain Jumalan sana elävänä +muurina, jonka sisäpuolella mielipiteet vapaasti saattoivat liikkua, +mutta jonka yli ne eivät voineet päästä. Kaikki, mitä Stjernkors teki, +oli hengen ja voiman tekoa. Aikaisin aamusta aina myöhään iltaan oli +pappilassa joukoittain neuvottomia, janoavia sieluja etsimässä +vastausta elämän ja iankaikkisuuden kysymyksiin. Nuoren paimenen ei +enää tarvinnut käydä etsimässä pakanoita; ne tulivat itse hänen +luokseen, ja moni palasi uutena ihmisenä uuteen elämään. Ei koskaan ole +kristillisyyden kuihtumaton elinvoima saanut kauniimpia voittoja tässä +maassa. Kirkon lukuisien jäsenten keskelle kasvoi pieni, vahva sydän +niistä, joilla elävä kristillisyys oli elon- ja sydämenasiana, ja +niiden keskuudesta Stjernkors etsi näkymätöntä, pyhää, yhteistä +kirkkoa, josta ulkonainen kirkko, tuo puutteellinen ihmistyö, on vain +heikko, kaikkien maan vaiheiden mukaan vaihtuva muoto -- tuota Jumalan +kansaa, josta sanotaan: Katso, Jumalan valtakunta on teidän +keskellänne! + + + + +34. NÄKYVÄINEN JA NÄKYMÄTÖN KIRKKO. + + +Kolmas vaalipäivä tuli. Se oli muuan sunnuntai huhtikuussa, leuto ja +auringonpaisteinen, ilmassa leivot ja sää keväinen. Taaskin saarnasi +lääninrovasti Ekhammar arvokkaasti ja säännöllisesti; taaskin istuutui +hän jumalanpalveluksen päätyttyä kuoriin toimittamaan vaalia. +Vahingosta oli viisastuttu; lattian tueksi oli pantu lujia hirsiä; ovet +pidettiin auki; kyläkunnittain tultiin sisään äänestämään, mutta muu +väki odotteli sillä aikaa ulkona. Nuo varokeinot näyttivät kuitenkin +tarpeettomilta: viimeinen onnettomuus oli vielä liian vereksenä +muistissa, jotta olisi ennen aikojaan tunkeuduttu esiin. Kolmas osa +seurakuntaa oli jäänyt kokonaan tulematta peläten edellisten +mellakoiden uusiintumista; läsnäolijat näyttivät unohtaneen entisen +riitansa, ja vaali kävi hyvin hyvässä järjestyksessä, odottamattoman, +melkein juhlallisen rauhallisesti. + +Kaikesta näkyi, että edellisistä vaaleista saatu ankara muistutus oli +sattunut hyvään maahan. Nekin muutamat, joiden vielä kuultiin +äänestävän Idegrania, sanoivat nimen ilmeisesti häpeissään. Lysanderin +puolustajat olivat menettäneet rohkeutensa. Kun äänet laskettiin +yhteen, oli kaikkien kummastukseksi kappalainen Röding saanut +kuudenkymmenenyhden, pastori Idegran kahdeksan ja kirkkoherra Lysander +vain kolmen manttaalin huudot, lukuunottamatta semmoisissa tapauksissa +aivan välttämättömästi asiaankuuluvia murto-osia. + +Väki hajosi ääneti ja kummastuksissaan. Moni arveli sitä Luojan +sallimukseksi. Yksin kapakatkin unohtivat vuodattaa viinakyyneleitään +pastori Idegranin tappion johdosta. + +Laamanni Åkerströmillä oli suuret päivälliset lääninrovasti Ekhammarin +kunniaksi. Papit ja kaikki seudun arvohenkilöt olivat kutsutut; pastori +Idegran vain oli jäänyt tulematta. Pastoriparan osakkeet olivat +melkoisesti edenneet: rotat olivat luopuneet häviöön tuomitusta +talosta. Kaikki olivat kääntyneet nousevaa aurinkoa kohti: Rödingin +ylistäminen ja onnellinen vaali oli kaikilla puheenaiheena. +Laamanninrouva oli kuullut, että Röding oli sivistynyt pappi ja +miellyttävä seuramies; ja sitä ennustelmaa matki tietysti suurin osa +vieraistakin. Jos puhe sattui kääntymään virkaheittoon suosikkiin, +mainittiin häntä, siivoa, kunnon, kelpo Idegrania, jonkinlaisella +säälillä, hän kun oli saanut niin paljon huolia; mutta ehkäpä ei aivan +syyttäkään ... ja paljon pahaa sitä saakin nykyjään kuulla ... ja oli +ihmeellistä, että Idegran oli ruvennut niin pahamaineisen ihmisen kuin +mamseli Durinin pariin. Tiesihän koko maailma, että hän oli varastanut +Ödmarkin tavaroita, ja -- ja se oli hävyttömintä, mitä laamanninrouva +oli milloinkaan kuullut. + +Nyt oli toinen ääni kellossa; pastori Idegranin maallisina huolina +olikin se, että neiti Durin ollen ahdingossa oikeuden edessä oli +tunnustanut yhtä ja toista, mikä alkoi arveluttavasti pimittää Aulangon +siihen asti mahtavan kappalaisen mainetta. Todistaa ei tosin vielä +voitu mitään, ja sentähden ei Idegrania oltu saatu pois vaalilistasta; +mutta niin kummallisia asioita tuli vähitellen ilmi, että vaihteleva +yleisön mielipide, jota ensimmäisenä johti laamanninrouva, kääntyi +häneen selin. Ja sillä kertaa oli yleisön mielipiteellä hyvä vainu. + +Sillä joitakuita päiviä vaalin jälkeen tulivat todistukset Rågbergin +taitavuuden avulla niin päteviksi, että oikeus julisti neiti Durinin +velvolliseksi astumaan vankeuteen ja pastori Idegranin haastettavaksi +oikeuteen epäiltynä osallisuudesta Ödmarkin omaisuuden varkauteen ja +sitä paitsi petoksesta, väärennyksistä, laittomasta koronkiskomisesta +ja luvattomasta viinanpoltosta. Mutta mamseli Durin, joka jo aikoja +ennen oli muuttanut pois Åkerströmin luota, oli sinä päivänä "lähtenyt +kävelemään", ja kun Idegranille mentiin antamaan haaste, saatiin tietää +hänenkin "olevan matkalla". Nimismies lähetettiin heti liikkeelle, +mutta niin paljon oli kelpo Idegran-paralla vielä ystäviä, että kaikki +paikkakunnan poliisimiehet saatettiin harhateille, ja kumpikin syytetty +oli teillä tietymättömillä. Vasta monta viikkoa myöhemmin saatiin +kuulla, että kaksi sen ja sen näköistä henkilöä oli reessä öiseen +aikaan lähtenyt jään yli Ahvenanmaalle päin jostakin rannalta, +huolimatta rannikkolaisten varoituksista. Mutta samana yönä oli äkkiä +noussut myrsky, sumu ja sade, merijää oli lähtenyt liikkeelle ja siinä, +mihin muutamia tunteja aikaisemmin matkustajain reki oli kadonnut +pimeään, kohosi seuraavana aamuna vaahtoisena meri. + +Ahvenanmaalta haettiin heitä kaikkialta. Kukaan ei tiennyt mitään +pakolaisista; eikä kukaan saanut sittemminkään mitään vihiä heidän +kohtalostaan eikä myöskään kalliista hinnasta palkatun kyytimiehen +kohtalosta. Molemmat syytetyt olivat viime aikoina olleet +verivihollisia keskenään, ja kuitenkin näytti siltä kuin yhteinen vaara +olisi saattanut heidät pakenemalla etsimään turvaa. Kun Idegranin +omaisuus otettiin takavarikkoon, huomattiin, että kassakirstu ja kaikki +hänen kalleutensa olivat poissa. Hänen reessänsä mahtoi olla raskas +kuorma. Moni ajatteli silloin Ödmarkin onnettomia, pahoinpideltyjä +lapsia. Raamatun sanat olivat harvinaisella tavalla, aivan +kirjaimellisesti käyneet toteen pakolaisiin nähden. He olivat +"pahentaneet pieniä", jotka ovat Jumalan valtakunnan omia, mammonan +myllynkivi ripustettiin heidän kaulaansa ja heidät upotettiin meren +syvyyteen. + +Monta Idegranin saatavista julistettiin laittomana mitättömäksi. +Aulanko hengitti vapaammin, kun tuo raskas taakka vieritettiin sen +hartioilta. Oikeus tuomitsi Allfrida Ödmarkille sekä mustalaiselta +talteen otetut kalleudet, joiden joukossa oli lipas täynnä +jalokivikoristeita että melkoisen korvauksen Idegranin monista +maatiloista, joita pastori ei ollut saanut mukaansa viedyksi. +Allfridasta tuli rikas; mutta hänellä oli muuta ajateltavaa. + +Hän oli Turusta palatessaan kokeneempi ja vähemmän haaveksiva kuin +sinne mennessään, mutta sydämensä puolesta pysyi hän lapsena. Hän kävi +Stjernkorsin rippikoulua. Kuten nuorta koivua keväällä kostuttaa +toukokuun sade, aurinko lämmittää sen hentoja oksia, lempeät tuulet +hyväilevät sen solakkaa vartta, vaaleanvihreät lehdet puhkeavat +kaikkialla sen ensimmäisinä viattoman kukoistuksen päivinä, niin imi +Allfrida Ödmarkin sielu Jumalan sanan, ikuisen valon lähteen mehua. Hän +ei _oppinut_ mitään läksyn tavoin, hän _tiesi_ Jumalan rakkauden, hän +eli siinä. Jotakin tuosta salaperäisestä yhteydestä toisen maailman +kanssa oli hänessä yhä vielä jäljellä; mutta hänen äitinsä henki oli +väistynyt pois mahtavamman tieltä: hän eli Jumalassa. Hän oli +onnellinen, iloinen ja nöyrä. Hänen opettajansa olisi tahtonut, että +hän olisi ollut vähemmän hellä, vähemmän haaveksiva, mutta hänellä ei +ollut rohkeutta pudistaa perhostomua hänen sielunsa siivistä. Hän +tyytyi siihen, että oli saanut karkoitetuksi epäjumalat ja asetetuksi +ainoan, kaikkivaltiaan Jumalan Hänen valtaistuimelleen ihmissydämeen. + +-- Saadaanpas nähdä, hän nai tytön; kaikki on valmiiksi harkittu, +Allfrida on rikas ja ottaa hänet avosylin, kuiskaili rouva Åkerström +uskotuilleen. + +Mutta Stjernkorskin sai muuta ajattelemista. Hänet kutsuttiin +vastaamaan kaikenlaisiin vaikeisiin kanteisiin, jotka olivat maininkeja +Idegranin salaisesta toiminnasta, sillä se viekas herra käytti aina +muita asioillaan. Stjernkorsin syytettiin käyneen riettaitten ihmisten, +"puplikaanien ja syntisten" luona, joten hän oli alentanut papillista +arvoaan -- ottaneen paljon pahantekijöitä vastaan pappilassa -- +levittäneen lahkolaisuutta, uskonvimmaa, jesuiittain oppia pitäjään -- +estäneen uuden kirkon rakentamista ja siten aiheuttaneen vaalien aikana +tapahtuneen onnettomuuden -- särkeneen siinä tilaisuudessa yleiseksi +pahennukseksi kirkon ikkunan ja olleen ensimmäisenä iskemässä kirveellä +kirkon ovea -- laulaneen hyvin sopimattomalla tavalla virren kirkon +portailla humalaisparvessa -- olleen samalla kertaa tappelussa +osallisena -- sekaantuneen kirkkoherran vaaliin ja keränneen ääniä +Lysanderille jne., jne. Useimmat noista syytöksistä huomattiin kyllä +kohtuuttomiksi taikka mahdottomiksi todistaa, mutta -- "_ni en reste +toujours quelque chose_" -- kaikesta jäi kuitenkin jäljelle merkki, +rauhanhäiritsemiseen ja kirkonpahennukseen viittaava merkki. Olipa +siinä -- mikä oli pahempaa -- vielä omapäisen innon, varomattoman, +yltiöpäisen kirkollisten asiain käsityksen, jopa tuon levottoman +uhmailevan ajanhengenkin leima, josta tohtori Ekhammar oli nuorta +sielunpaimenta moittinut. Seurauksena siitä kaikesta oli, että +Stjernkors sai ankarat nuhteet ja että hänet määrättiin hoitamaan +pientä kappalaisen virkaa lääninrovasti, tohtori Ekhammarin tarkan +valvonnan alaisena. + +Sattumalta tuli uusi kirkkoherra Röding juuri samaan aikaan ottamaan +virkaansa vastaan. Hän toimitti, että Stjernkors kuitenkin sai päättää +rippikoulunsa ja auttaa häntä ensi viikkoina. Hurskas Röding, joka oli +niin odottamatta ja vastoin tahtoaan joutunut pois rakkaiden +kapakalojensa ja ahvenanmaalaistensa luota, tunsi Aulangossa olevansa +kuin kuohuvassa koskessa ja oli sentähden hyvin kiitollinen, kun sai +ensimmäiseksi auttajakseen semmoisen miehen, joka tunsi paikan niin +hyvin kuin Stjernkors. Nuo kaksi sopivat yhteen kuin laki ja +evankeliumi, kuin Luther ja Melanchton. Stjernkorsilla oli paljon +oppimista lempeästä, hiljaisesta, nöyrästä, paljon hengellisesti +kokeneesta Herran apostolista. Röding puolestaan tarvitsi avukseen +Stjernkorsin säikkymättömän, pontevan toimeliaisuuden kovien muurien +murtamisessa ja monen vaskihaarniskaisen omantunnon voittamisessa, +joihin lakkaamatta kasvoi vertavuotavista haavoista aina uudet +krokotiilinsuomukset. Muutamassa viikossa he oppivat rakastamaan +toisiansa kuin isä ja poika, ja heidän yhteinen toimintansa levitti +Jumalan valtakuntaa ihmeellisen menestyksellisesti. + +Helluntaipäivänä piti Stjernkorsin erota seurakunnasta, ja samana +päivänä pääsivät hänen rippilapsensa Herran ehtoolliselle. Vanha kirkko +oli taaskin joutumaisillaan ihmisjoukkojen ruhjottavaksi, mutta osa +väkeä jäi ulkopuolelle, sillä saarnaajan innokas ääni kuului selvästi +avonaisista ovista. Rouva Åkerström itkeskeli koko ajan; patruuna +Arvelin niisti lakkaamatta nenäänsä; hänen kelpo rouvansa mietiskeli, +mitä hän valmistaisi päivällisten jälkiruoaksi. Jacquette von Holbach +istui surupuvussa muistamatta ainoatakaan sukkeluutta ja odotteli +kruununvouti Rågbergin ja sisarensa, Marguerite Melanien kuulutusta. +Ontuva, pieni herra, jossa oli vain luuta ja nahkaa ja punainen +poskiparta sekä kaulassa kovaksi tärkätty kaulahuivi, tuli viimeisten +joukossa ja katseli ihastuneena toivorikasta Perpetua Arvelinia. Mies +oli käräjäkirjuri Krankenhaus, joka haeskeli parempaa tointa, kun hän +kosittuaan henkikirjurin virkaa oli saanut rukkaset senaatilta. + +Eräässä nurkassa istui kyyristyneenä muuan mustatukkainen olento +milloin irvistellen, milloin nyyhkyttäen. Hän oli hänkin ollut +osallisena ensimmäisessä pastorin vaalissa; puoliväkisin oli hänet +sitten vedetty rippikouluun, ja siellä hän oli kerran saanut +jonkinlaisen käsityksen uskonnosta. Tosin ei hänen vielä voitu antaa +käydä ehtoollisella, mutta hänen toivottiin seuraavalla kerralla +pääsevän. Hän oli Joosua-mustalainen. + +Stjernkors saarnasi. Hänellä oli kaunis ja rikas teksti, ja hän selitti +sen salamoivan voimakkaasti. Hän puhui Pyhän Hengen vaikutuksesta läpi +aikakausien ja miten Vapahtajan ennustukset vielä joka päivä käyvät +toteen. Hän puhui ihmishengen pitkästä maailmassa suoritettavasta +työstä, sen omasta pimeydestä ja voimattomuudesta, siitä, miten se +hapuilee kohti luonnollista valoa, sen jaloudesta ja ihanuudesta, kun +Jumalan Henki sen valaisee ja saattaa jälleen Jumalan kuvaksi. Hän +puhui Hengen työstä Aulangossa -- miten vähän aikaa takaperin vielä +monet tuhannet olivat synkän, hengellisen pimeyden kahleissa ja +palvelivat epäjumalia, mutta miten Jumalan Henki sitten oli herättänyt +monta heistä kuolemasta elämään ja miten kaikkien niiden pitäisi koko +elämällään ylistää Herraa ja rukoilla veljiensä puolesta. Hän tunnusti, +ettei hänellä itsellään ollut muuta kuin syntiä ja heikkoutta +kannettavana Herransa eteen, joka oli hänet kutsunut paimeneksi, mutta +se oli ollut hänellekin opiksi ja siunaukseksi. Lopuksi hän puhui +tavalliset sanat rippilapsille. Mutta kun hänen katseensa kohtasi +erään kuorissa olevista nuorista, valkopukuisista tytöistä -- +_valkopukuisista_, sillä valkoisissa he olivat, kuten ainakin elämänsä +suurimpana riemujuhlana, eikä surun mustissa pukimissa, kuten nykyinen +tapa töykeästi määrää -- silloin petti hänen äänensä ensi kerran. +Erland Stjernkors oli käytännöllinen, vakava sanan palvelija, ei mikään +haaveksija, mutta kuitenkin hänestä tuntui, kuin loistava serafi olisi +laskeutunut alas kuoriin ja katsellut kirkastunein kasvoin häntä +silmiin... + +Koko lujan tahtonsa voimalla koki hän riistäytyä tuon mielikuvan +vallasta, mutta turhaan. Epäjumalat, joita vastaan hän oli kauan ja +voitollisesti taistellut, kostivat viime hetkenä tappionsa ja +vangitsivat hänet saattaen hänet synnillisesti jumaloimaan kuolevaista +olentoa. Tuskin hän saattoi vapisevalla äänellä rukoilla tavalliset +rukoukset saarnan jälkeen, ja sitten hän astui syvälle nöyryytettynä +alas saarnastuolista, sanomatta sanaakaan jäähyväisiksi seurakunnalle. + +Mutta sitä ei tarvittukaan. Kaikki hänen ympärillään heltyi kyyneliin. +Hän sai aikaa rauhoittua ja jakoi kirkkoherran rinnalla ehtoollista. +Kaikki nuoret itkivät, paitsi Allfrida. Miksi _hän_ olisikaan itkenyt? +Olihan hänen kotinsa Jumalan valtakunnassa, siinähän hän oli alati eikä +vain haihtuvien tunteiden, kuivuvien kyynelten liikuttavana +juhlahetkenä. Hän ei _voinut_ itkeä, vaan ainoastaan kiittää ja +kunnioittaa. + +Iltapäivällä Erland Stjernkors lähti Aulangosta. Hän oli kieltäytynyt +ottamasta vastaan mitään kiitollisuuden- tai kunnianosoituksia. Mutta +hän ei kuitenkaan saattanut estää sitä, että sadoittain ihmisiä +kokoontui pappilan ympärille ottamaan häneltä jäähyväisiä. Niiden +joukosta hän tunsi Sammen Simon, Lukku-Liisan ja monta muuta, jotka +suuri Henki oli hänen, heikon aseensa, avulla pelastanut turmiosta. Hän +puristi heidän kättään ja istuutui kieseihin uskollisen, vanhan +Milenia-tädin kanssa, joka lähti hänen mukanaan, kun he molemmat +yhteisesti olivat uskoneet lemmikkinsä Allfridan hänen holhoojansa, +kruununvouti Rågbergin huomaan. Kieseissä seisoi takana Joosua. + +Viime hetkeen asti viipyi ajoneuvojen vaiheilla kaksi nuorta naista, +ensimmäiset, jotka Stjernkors Aulangossa saattoi valon tielle: Allfrida +Ödmark ja Loa Åkerström. + +Ja hän lähti, paneteltuna ja epäiltynä, mutta siunauksesta rikkaampana +kuin moni muu sanan palvelija lähtee seurakunnastaan. Saammekohan +toiste vielä kuulla jotakin hänen vastaisista vaiheistaan? Ehkä tai +ehkäpä emme. Ei se ole mitään, joka kylvää, eikä se, joka kastelee; +Jumala yksin kasvun antaa. Hän yksin tietää, missä tämän ulkonaisen, +inhimillisesti puutteellisen, muodonmuutosten alaisen kirkon +keskuudessa yhteinen, pyhä, näkymätön kirkko piilee Herran tulemisen +päivään asti. + + + + + + +MIRABEAU TÄTI + + + + +1. TÄTINI JA MINÄ. + + +Constancelle. + +Niin, Constancelle. Ei mitään muuta, ei enempää eikä vähempää. Ei +"hyvälle", "parhaalle", "kaivatulle ja rakastetulle" Constancelle, vaan +Constancelle ihan semmoisenaan. Minä olen tyytyväinen häneen, enkä +toivo mitään muuta. + +No niin, olethan sinä uskollinen, olet vaitelias, sinä saat kuulla +kaikki. + +Kuvittelepas, että vielä, kuten muinoin, hiivimme varpaisillamme ylös +puolipimeitä ullakonportaita ja haparoimalla etsimme vanhaa, +salaperäistä, rautalankaristikolla varustettua kirjakaappia, mistä +kerran tutkimusretkillämme löysimme muinaisen lainakirjaston, +jonka isäni oli ostanut huutokaupasta, mutta jonka sisällystä +oli sangen huolellisesti salailtu kahden kasvavan tytön +rajattomalta uteliaisuudelta. Kuvittele taas, että me kiitettävällä +innolla tutkistelemme viiden- tai kuudenkymmenen vuoden vanhaa +romaanikirjallisuutta ja siitä saamme hyvin tunteellisen käsityksen +elämän vaiheista ja etenkin tuon ahdistetun ja vainotun rakkauden +kuvailemattomista harhasokkeloista. Voi sitä kiellettyä hedelmää! Miten +palavan tiedonhaluisina me vaivuimme lukemaan noita helliä ja +kyyneleisiä kuvauksia, joiden nimilehdillä ensimmäisinä loistivat +kuolemattomat nimet Lafontaine, Kotzebue ja Johanna Schopenhauer! Miten +kuumia kyyneleitä vuodatimmekaan kaikkien noiden onnettomien rakastavien +tähden ja miten sydäntyneitä olimme hirmuvaltaisiin isiin, kivikoviin +täteihin ja setiin, jotka uskalsivat kieltää niin syyttömästi pahoin +kohdelluilta, surevilta olennoilta heidän rakastettunsa! Tosin kyllä +jätimme useinkin lukematta monta sivua, joissa oli vain hyödytöntä +siveysoppia; mitä siitä olisikaan ollut apua, kun kaikki kuitenkin oli +siinä, että rakastavaisten tuli lopulta saada toisensa? Constance, +ystäväni, uskottuni, joka itkit ja nauroit yhdessä minun kanssani niinä +onnen aikoina, jolloin me hahmoittelimme ihanteemme niin oivallisten +kaavojen mukaan ja jolloin minä huomasin kaikki ne täydellisyydet +yhtyneinä eräässä kadetissa -- kuvittele nyt lukevasi romaania, jossa +kerrotaan, miten "Elise tai täydellinen nainen" tapasi maantiellä +"Robertin tai semmoisen miehen kuin miehen tulee olla!" + +-- Huomio -- sanoo valokuvaaja juhlallisesti -- nyt aletaan! + +Ei, en minä vielä ala. Minun täytyy ensin kertoa sinulle muutama sana +vallattomasta pikku Augustasta, joka vetreitä kyyneleitä vuodattaen +sanoi sinulle hyvästit neljä vuotta takaperin ja on siitä saakka +kokenut niin suunnattoman paljon elämää ja maailmaa kuin tyttö vain +kuudennentoista ja kahdennenkymmenennen ikävuotensa välillä voi kokea. + +Tiedäthän, että minulla oli onni kasvaa hyvin hyvässä, hyvin +rakastettavassa, hyvin ymmärtäväisessä ja kodikkaassa, joskin ehkä +hieman rauhattomassa ja vähän vanhanaikaisessa kodissa. Me asuimme +kauan etäällä maaseudulla, ennenkuin isäni sai viran pääkaupungissa, +ja sinne muuttaessamme veimme me mukanamme maalaistottumustemme +ja -kuvittelujemme ohella myöskin sen mieltymyksen vanhoihin hyviin +tapoihin, joka juurtuu mieliin maalla. Isäni, sotaneuvos, vaikkei hän +ollut koskaan ollut sodassa, ja äitini, sotaneuvoksetar, joka sitä +vastoin oli lakkaamatta sodassa kaikkia mahdollisia ja mahdottomia +kotoista onneamme uhkaavia vaaroja vastaan, olivat päättäneet kasvattaa +minut, vanhimman tyttärensä, tuoksi "Eliseksi tai täydelliseksi +naiseksi", jota he arvattavasti olivat oppineet ihailemaan nuorina +ollessaan. Heiltä ei puuttunut hyvää tahtoa, vaan lapsensielun +tuntemista, ja minä pelkään, että useimmissa perheissä ensimmäisen +lapsen kasvatus tulee jotakuinkin koeajon kaltaiseksi, jonka +ohjesäännöt laaditaan aivan siitä olennosta huolimatta, jota on +ajettava. Isäni jouti harvoin muuhun aikaan päivästä kuin +päivällislomalla olemaan perheensä parissa ja sen vuoksi hän katsoikin +olevansa velvollinen käyttämään sen pienen hetken niin hyödyllisesti +kuin mahdollista minun kasvattamisekseni. Minut opetettiin istumaan +suorana ja hiljaa pöydässä; minun täytyi aina syödä annos, mikä minulle +annettiin; minun edistymistäni tutkisteltiin, ja sain näyttää taitoani +vierasten läsnäollessa. Äitini valitsi tyttärelleen parhaat opettajat, +parhaan pianon ja parhaan seuran, mitä paikkakunnalta saattoi saada. +Kun hän itse oli huolellinen emäntä, oli tietysti tytärkin kasvatettava +semmoiseksi, ja sentähden hän sai ottaa ahkerasti osaa taloustoimiin, +mutta aina äidin määräysten mukaan, ei koskaan omin päin. Äiti määräsi +hameeni jokaisen nauhan, hansikkaitteni värin, miten monta riviä sain +kirjoittaa kirjeeni kullekin sivulle, mitä leikkejä sain leikkiä, mitä +kappaleita minun tuli soittaa pianolla, mitä kirjoja lukea, mitä katuja +kävellä ja mille ystävälle osoittaa lapsellista luottamusta. + +Minä en ollut huono käsittämään enkä oppimaan. Mutta kun minusta +sittenkin, huolimatta huolellisesta hoidosta, tuli liioitteleva, +yltiöpäinen, uhitteleva ja säännöistä välittämätön lapsi, niin oli +siihen luultavasti syynä juuri liiallinen kouluttaminen ja kasvatus, +liialliset säännöt ja kehoitukset; se, että jokaista liikettä +tarkastettiin, jokainen ajatus oli päähän taottu, jokainen tunne +tarkastuksen alainen. Se kiusasi minua ja nöyryytti mieltäni. Minä +tunsin olevani vapaa olento, joka oli kahleihin kytketty; minusta tuli +oikullinen ja itsepintainen, niin, vieläpä pahempikin: minä +teeskentelin monestikin olevani sokeasti kuuliainen, ja heti sopivana +hetkenä rikoin rohkeasti kaikki kiellot. Voi, minä olin hyvin +kiittämätön lapsi, minä tuotin hyvälle äiti raukalle tuhansia huolia! + +Silloin tulit sinä orpona meille. Sinä olit yhtä nöyrä, tottelevainen +ja hyvä kuin minä olin paha ja uppiniskainen. Oi, hyvä Constance, miksi +annoit minulle aina vallan? Me löysimme lainakirjaston, ja ääriään +myöten täyden mielikuvituksemme lisäksi saapui seudullemme +kuljeksiva teatteriseura. Hyvät vanhempani soivat meidän liian +usein nauttia harvinaista näytelmähuvitusta, aavistamatta seurauksia. +Me aloimme tarkistaa Lafontainen kirjoista saatuja ihanteitamme +uusien ja ihmeellisten teatterivaikutelmien mukaan. Me olimme +viisitoistavuotiaita, kun muuan höyrylaiva poikkesi meidän rantaamme, +josta sen oli määrä mennä sitten suoraan Tukholmaan. Laivan tuli lähteä +kello kolme aamulla. Puoleksi valvotun yön jälkeen sulloimme me +matkalaukkumme täyteen tavaroita, hiivimme ulos ja kätkeydyimme +tuntemattomina matkustajina laivaan. Lujasti olimme päättäneet mennä +Tukholman kuninkaalliseen teatteriin hämmästyttämään maailmaa +lahjoillamme ja vihdoin onnellisina ja ihailtuina antamaan kätemme +jollekin Fridolinille, Kaarle Moorille, Don Carlosille tai Hamlet +prinssille. Niin, eipä meillä ollut mitään sitä vastaan, että +monen hellän vastustelemisen jälkeen tekisimme jonkun nuoren +kaksikymmenvuotiaan, kauniin, ylhäisen, urhoollisen ja ennen kaikkea +kuolemaan asti uskollisen ritarin onnelliseksi; mutta ellei se +onnistuisi, olit sinä yhtä valmis tulemaan Johanna Montfauconin tavalla +elävänä muuratuksi vankikomeroon kuin minä Ofeliana syöksymään, +olkiseppele liehuvissa hiuksissani, kuohuvaan virtaan. Autuus, hellillä +huokauksilla höystettynä, oli meistä kyllä hyvin suloinen, mutta ei +mikään ollut mielestämme niin onnekasta kuin kuvaamattomalla ja +ihmeellisellä tavalla onnettomana oleminen. Mennä luostariin! ... ah, +eihän meillä ollut mitään luostaria, mutta tottahan niitä oli +runollisen ihanassa Ruotsissa. + +Muistathan muistuttamattakin, miten nolosti se kaunis +tulevaisuudenunelmamme päättyi. Me luulimme olevamme varsin hyvässä +säilössä höyrylaivan sisimmässä naistenhytissä, kun kova kohtalomme toi +sinne ihan viime hetkellä äitini, joka meidän tietämättämme saattoi +erästä sukulaista laivalle. Siitäpä syntyi oiva näytelmä, äiti +hämmästyi ja säikähti, minä itkin ... kaikki vieraat maihin! ... ja +meidät sijoitettiin matkalaukkuinemme ajurin rattaille, joissa saimme +palata niin suurenmoisesti hyljättyyn kotiimme. Meidän toivottomuutemme +kesti lähes kolme päivää -- ääretön aika! -- ja rauhoittui vähitellen, +mutta silloin meidät erotettiin. Äiti aavisti, ettei kasvatuksemme +ollutkaan aivan mallikelpoinen; sinut lähetettiin kasvatuslaitokseen ja +minut _Mirabeau tädin_ luo. + +Mirabeau täti, vanha ylhäinen rouva, oli äitini sisarpuoli ja sen +lisäksi minun kummini. Me olimme välistä käyneet kesällä tervehtimässä +häntä hänen kauniilla maatilallaan, Muistossa, joka oli Hämeessä +Pälkäneen pitäjässä viiden penikulman päässä Hämeenlinnasta pohjoiseen. +Minusta oli onni tehnyt hänen lemmikkinsä aivan pikku lapsesta asti -- +seikka, jonka tähden hän ei ehkä olisi ollut varsin sovelias niin +itsepäisen, oikullisen ja romaanihoureisen tytön kasvattajaksi kuin +hänen pikku Augustansa oli, jollei hän samalla olisi ollut yhtä luja +kuin hyväkin ja yhtä ankara periaatteiltaan kuin hän muuten oli lempeä +ja rakastettava. Äitini luotti -- ja täydellä syyllä -- suuresti hänen +kokemukseensa. Mirabeau täti oli kokenut monenlaisia elämänvaiheita. +Hän oli syntyisin rikkaasta ja ylhäisestä suomalaisesta suvusta, mutta +oli jo yhdentoista vuoden vanhana muuttanut Tukholmaan ja siellä saanut +mitä parhaan kasvatuksen. Hänen nuoruutensa oli ollut niin +päivänpaisteinen kuin vain oli mahdollista Kustaa IV:n Aadolfin +jäykässä hovissa, jossa hän oli lopulla viime ja alulla tätä vuosisataa +Ruotsin kuningattaren, Fredrika Dorothea Vilhelminan hovineitinä. Kun +näin hänet kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä vanhana rouvana, jonka pää +oli aivan valkoinen kuin kyyhkysen, selkä kyyryssä, käynti horjuva, +näkö heikko, kuulo huono, joka enimmäkseen istui vihreäruutuiseen +saaliinsa kääriytyneenä keinutuolissa tai joskus sauvan nojassa käveli +puutarhassa -- miten saatoin minä, lapsi, kuvitella, että vuosien +vaivuttama olento oli kerran ollut kukoistavan nuori, säihkyvän kaunis, +uhkuvan onnen ympäröimä, ihailtu ja -- kuten myöhemmin sain kuulla -- +hehkuvan rakkauden kohde! Ja nyt hän eleli vanhana ja unohdettuna, +kaukana Hämeessä pienoisella ja sievällä, mutta yksinäisellä +maatilallansa, jolle hän oli antanut nimen Muisto, koska koko hänen +elämänsä oli enää vain muisto menneistä ajoista. Oi, Constance, +Constance, kuka tietää, mihin soppeen _me_ olemme maailmaa paenneet ja +minkä näköisiä _me_ olemme, jos elämme vielä kuusikymmentä vuotta? + +Lempeä aurinko, joka oli valaissut Mirabeau tädin nuoruutta, oli aikoja +sitten sammunut pilveen. Hän oli ollut onnettomissa naimisissa, hänen +oli täytynyt erota miehestään, joka ei ollut hänen arvoisensa; yksin ja +lapsetonna, ilman muita sukulaisia kuin me, hän oli muuttanut takaisin +Suomeen ja ostanut täältä suurenpuoleisen maatilan, Ristipellon. +Muutaman vuoden kuluttua hän oli kyllästynyt vouteihinsa ja +lampuoteihinsa, myynyt Ristipellon ja lohkaissut siitä itselleen +mielensä mukaisen maapalan, jossa hän sai elää rauhassa puistojen ja +järvien keskellä ja jossa oli juuri sen verran maanviljelystä, karjaa +ja palvelijoita kuin hän tarvitsi tunteakseen olevansa toisista +riippumaton. Siihen hän oli rakennuttanut soman rakennuksen, pikemmin +huvilan kuin herraskartanon tapaisen, ja luonut itselleen erämaahan +pienen, viehättävän turvapaikan, jossa oli taideteoksia huvina +talvella, kukkia kesällä ja luonnon runollisuutta kaikkina vuoden +aikoina. + +On totta, että Muisto meistä toisen aikakauden lapsista tuntuu +jonkun verran vanhanaikaisen jäykältä tiilisine taitekattoineen, +päivänpuoleisine ulkokaihtimineen, synkkine kuistikkoineen, tasapäiksi +leikattuine pensasaitoineen ja suurten portaiden edessä olevine +alastomine kariattipatsaineen -- mikä kaikki oli luonnollista +heijastusta tämän vuosisadan alussa vallinneesta kauneusaistista. Mutta +kun siihen tottuu, huomaa siinä niin paljon hienoa taideaistia, niin +erinomaista siroutta huoneiden koristuksissa, huonekalujen +leikkauksissa ja lukuisissa harvinaisissa taideteoksissa, jotka +somistavat tuota muiston asuntoa, että vakavat Suomen havumetsät järven +rannalla ikäänkuin näyttävät kummastellen kyselevän toisiltaan, miten +oli mahdollista, että he, erämaan pojat, voivat kelvata niin +taiteellisen kuvataulun kehyksiksi. + +Sama menneiden aikojen heijastus näkyy Mirabeau tädin koko olennosta ja +ympäristöstä. Hän noudattaa niin tarkoin seuraelämän sääntöjä, että hän +pitäisi suurena loukkauksena, jos kukaan hänen sukulaisistaan unohtaisi +asiaankuuluvan kädellesuutelemisen aamulla tervehtiessään tai +laiminlöisi yhtä kunnioittavasti toivottaa hyvää yötä illallisen +jälkeen. Hän ei varmaankaan ole elämässään unohtanut ainoatakaan +velvollisuusvierailua tai syntymäpäiväonnentoivotusta, ja sentähden hän +vaatii, että kaikkien muiden pitäisi olla yhtä huomaavaisia. Hän +katsoisi sitä seurustelutaidon puutteeksi, jos joku olisi pukeutumatta +erityiseen päivällispukuun, vaikkapa ei olisikaan yhtään vierasta +päivällispöydässä. Hänen palvelijansa eivät koskaan tule näkyville, +ellei joka ikinen rihma heidän puvussaan -- olin vähällä sanoa +univormussaan -- ole aivan niin kuin hän on määrännyt; tosin ei käytetä +enää tekotukkaa ja tykkimyssyjä, kuten ennen lienee ollut naurettavana +tapana Ristipellossa, mutta aina pitää kamaripalvelijalla olla +hännystakki, tukka voideltuna ja hansikkaat kädessä, samoin kuin +kamarineideilläkin aina valkoinen myssy, esiliina ja hienoksi +kiilloitettu kaulus. Minua melkein säälittää, että täti itse kuluttaa +aina yhden tai kaksi tuntia aamuisin pukeutumiseen; ei sentähden, että +hän nyt enää käyttäisi punamaalia tai hiusväriä, vaan siitä syystä, +että joka ainoan hiuksen noista kunnioitusta herättävistä harmaista +hapsista pitää olla aamupuvun alla aivan määrätyssä järjestyksessä eikä +toisin. Kello kahteentoista asti päivällä hän pysyy näkymättömissä +muilta, paitsi ruotsalaiselta emännöitsijältä Malla Södergrenilta ja +ranskalaiselta kamarineidiltään Lisette Minonilta. Säännöllisesti kello +kahdeltatoista juodaan suklaata ja kahvia kylmän aamiaisen lisäksi, +kello viisi syödään päivällinen, kello kahdeksalta juodaan teetä, mutta +sen jälkeen on tädillä tapana valvoa kauan. Hän pelaa pasianssia, +milloin on yksin, ja puhuu mielellään entisistä ajoista, milloin +hänellä on vieraita. Kun puoliyö alkaa lähestyä, unohtuu aika Mirabeau +tädiltä kokonaan; silloin hän on uudelleen nuori, silloin tulvivat +kaikki muistojen lähteet mitä vilkkaimmaksi, miellyttävimmäksi +keskusteluksi, ja me iltauniset pikkuporvarit olemme epätoivoisen +urhoollisesti taistelleet haukotuksia vastaan, kunnes isä vihdoin sanoo +keskustelulle jäähyväiset liian selvästi kuuluvin nenä-äänin -- joka +merkki tavallisesti saattaa rakkaan tätini takaisin jokapäiväiseen +nykyaikaan. Voi, hän antaa kaiken anteeksi, hän antaa anteeksi meille +senkin, mutta en koskaan unohda, miten ruhtinaallisin ilmein hän +silloin, kärsiessään sellaisen tappion, sanoo kohteliaasti meille: +_mais vous êtes fatigués; allons, mes enfants, dormez bien_![25] + +_Hänen_ tuli kasvattaa _minua_. + + + + +2. LYHYT KERTOMUS MYÖHEMMÄSTÄ KASVATUKSESTANI. + + +Niin, minä puhun vain lyhyesti tästä kiusallisesta aineesta, joka on +pelkkää nöyryytystä nuorelle oman arvonsa tuntevalle (oikeammin: +itserakkaalle). Miten vanha, köyryselkäinen mummo, jonka mielipiteet +olivat niin vanhentuneita ja elämäntavat turhantarkkoja, -- kuten +voitaisiin arvella -- saattoi olla kaikissa muissa asioissa mitä +rakastettavin ja miellyttävin ihminen, osasipa lisäksi vielä saada +järkeä yltiöpäisen, itsekkään ja teeskentelevän viisitoistavuotiaan +hupakon päähän, se olisi minulle ja monelle muullekin arvoitus, jollei +olisi opittu erottamaan entisen ajan ulkokuorta inhimillisestä +ytimestä: viisaudesta ja hellästä, kaikkia eläviä olentoja kohtaan +osanottoa tuntevasta ihmissydämestä. Mutta olenhan unohtanut kokonaan, +että sinua luultavasti kummastuttaa, miten kuuluisa Mirabeau nimi on +joutunut Hämeeseen. Tässä selitys. + +Jo silloin, kun vielä olin lapsi, herätti muuan tädin vierashuoneessa +oleva taulu erikoista huomiotani. Se oli jotenkin suuri, nykyään +varmaankin harvinainen vaskipiirros, Kustaan aikaisiin kauniisiin, +kullattuihin soikeihin kehyksiin pantu, ja kuvasi hyvin arvokkaan +näköistä herraa, jolla oli suuri tekotukka, pitsinen kaulaliina, leveä, +käännetty kaulus, pitsikalvokkaat ja samettitakki; kuvan alle oli +siroin kiemuroin piirretty: _Henri-Gabriel Riquetti, Comte de +Mirabeau_.[26] Minä tavailin tuota tuntematonta nimeä, ja minun +lapselliseen päähäni pälkähti, ettei herra, jonka kuvalla oli niin +huomattava paikka vierashuoneessa, suinkaan saattanut olla kukaan muu +kuin tätini miesvainaja. Sen keksinnön ilmoitin isälleni, se huvitti +häntä, ja siitä alkaen oli vanha rouva tietämättänsä kaikkien meidän +kesken Mirabeau täti. Monta vuotta myöhemmin tutustuin Ranskan +vallankumouksen historiassa uudelleen tuohon maailmankuuluun nimeen, ja +silloin alkoi taulu kiinnittää mieltäni toisella tavoin. Ehdottomasti +tunsin aina ruumistani värisyttävän, kun katselin tuota mahtavaa +jättiläispäätä syvine kasvopoimuineen, sen suuria, uhmaisia silmiä, +paksua nenää ja tuuheita kulmakarvoja, sen leukaa, joka oli kuin +lanttu, ja leveätä suuta, joka näytti tahtovan kerrallaan niellä koko +maailman herkut ja ilkkua kaikille sen ylhäisyyksille. Se oli +merkillinen pää. Lapsena minä pelkäsin sitä, vanhempana etsin siitä +neroa, mutta huomasin vain himokkuutta. Minusta tuntui kuin hirveä, +samalla kertaa väsynyt ja velttoutunut, väkivaltainen ja verinen +aikakausi olisi katsellut minua noista imartelevista ja ivallisista +silmistä, jotka olivat puoleksi kuin harakan, puoleksi kuin +korppikotkan silmät. + +Minun kasvatukseni Muistossa alkoi jo aivan ensi päivänä, kun sinne +saavuin. Minä odotin kaikkia lemmikin etuoikeuksia ja valmistauduin +siis olemaan hyvin tottelevainen ja huomaavainen tädin läsnäollessa, +mutta väliaikoina sen sijaan sitä vallattomampi. Voi, minä en +aavistanut, että valpassilmäinen Argus odotti minua, eikä ollut +päästävä minua hetkeksikään näkyvistään. Se hirveä vartija oli rouva +_Claire_, tädin uusi seuranainen Lausannesta, upseerin leski, hieman +yli kolmenkymmenen ikäinen. Aina, jopa päivällisillä ja iltahetkinäkin, +jolloin olin tädin luona, oli rouva Claire alati läheisyydessäni; minä +nukuin hänen huoneessaan, harjoitin hänen johdollaan laskentoa, luin +historiaa ja kieliä ja opettelin soittamaan, ja hän saattoi minua +kävelyilläkin sekä hevosmatkoilla, milloin ajoimme tai ratsastimme. +Kaikki tunnit, koko päivä oli edeltäkäsin tarkoin jaettu, osa työhön, +osa virkistykseen. Ei silmänräpäystäkään vapautta, ei mitään muuta +vapaata kuin kapinalliset ajatukseni. Voi, se oli pahempaa kuin +pakkopaita. Kotona minä, teeskentelijä, olin tuntenut olevani +kahleissa, kun äitini ohjasi tai isäni opetti minua; minä olin ollut +kissanpoika, jota oli opetettu hyppäämään kepin yli, mutta joka heti +sen jälkeen tempaa pöydältä liinan alas ja sen mukana kukka-astiat. +Mutta tädin luona annettiin minulle kerä ja sanottiin: leiki, +pikkuiseni, leiki tällä matolla, mutta muualle et saa mennä, ja muista, +että kaksi tai neljä silmää vartioi sinua lakkaamatta! + +Minä olin onneton, epätoivoissani, raivosin itsekseni ja mietiskelin +pakoa. Kerran ajattelin ratsastusretkellä poiketa ensimmäiselle +sivutielle, mikä eteeni sattuisi, ja ajaa karauttaa pois alituisen +vartijani rouva Clairen luota. Toisen kerran ajattelin lahjoa +tallirengin, valjastuttaa keveät kiesit kello kahden aikaan aamulla ja +kadota jättämättä jälkeen muuta kuin hyvin ylpeän, mutta kohteliaan +paperilapun, jossa kiittäisin tätiä hänen hyvistä aikeistaan ja +selittäisin, että olin kyllin vanha itsekin pitämään huolta itsestäni. +Kolmannen kerran, eräänä kauheana hetkenä, ajattelin syöksyä kalliolta +alas Mallasveteen -- olihan Ofeliakin hypännyt virtaan, olihan Saphokin +heittäytynyt kalliolta mereen. Onneksi harkitsin asiaa ensin hieman +tarkemmin ja huomasin Mallasveden liian syväksi, tallirengin vaikeaksi +lahjoa ja Polle päistärikkoni liian tasaiseksi luonteeltaan laukkaamaan +karkulaisineen pakoon koko Muiston väkeä, joka arvattavasti olisi +lähtenyt ajamaan minua takaa. Paosta ei tullut mitään, minä jäin +paikoilleni ja aloin ajatella myrkkyä. Opiumi esimerkiksi? Vai +hiilihäkäkö? Se herättää huomiota. Mutta kukapa minua itkisi? +Vanhempani lohduttaisivat mieltään sillä, että heillä on Frits ja +Sigrid; täti oli jo kokenut elämässään niin paljon kaikenlaista, että +hän kyllä pian tyyntyisi; rouva Claire olisi ehkä mielissään +huomatessaan kiusanneensa minut kuoliaaksi. Ei ... harkitaanpas vielä +vähän, ennenkuin ajattelemme myrkkyä. + +Muutamia viikkoja kului, ja semmoisia ajatuksia muistui yhä harvemmin +mieleen. Minä aloin tottua säännölliseen päiväjärjestykseen, eikä se +enää tuntunut niin yksitoikkoiselta. Rouva Claire kertoi hyvin ja +selitti tarkasti; hänen opetustaan saattoi sietää. Retkeilyt olivat +hupaisia; me kävimme talonpoikaistuvissa ja nuorta Allan Hagertia +tervehtimässä Ristipellossa; me jakelimme kirjoja ja lääkkeitä, +annoimme makeisia lapsille ja saimme paljon ystäviä. Illat tulivat -- +melkein hävettää sen tunnustaminen -- mielenkiintoisiksi. Rouva Claire +luki silloin tädille ääneen; luettavana oli kaikkien maiden parhaita +kirjallisia tuotteita, milloin runoutta, milloin suorasanaista, ja +tavallisesti oli niiden seuralaisena sukkelia pikku juttuja tai +valaisevia huomautuksia. Minusta alkoi oloni tuntua hyvin +siedettävältä. Opiumi ja häkä eivät enää kiusanneet kapinallista +mielikuvitustani. + +Sen kaiken lisäksi vallitsi siellä rauhallisuus, jommoista en koskaan +ollut tuntenut kotonani. Minä huomasin, että vaikka täti oli tavoissaan +niin järkähtämätön ja säännöllinen, hän kuitenkin osasi olla +sanomattoman hyväkin. Ja rouva Claire -- minähän sanoin häntä ensin +epätoivoissani Argukseksi; niin, Constance, jos suojelusenkeli, joka +johdattaa villiytynyttä lasta oikealle tielle, ansaitsee sen +herjausnimen, niin oli rouva Clairekin Argus. En ole koskaan nähnyt +toista, jonka koko olemuksessa olisi vallinnut sellainen kuvaamaton +tyyneys kuin hänessä. Hänen viisaat, kirkkaat, ruskeat silmänsä +näyttivät katsovan asiain perustuksiin asti, suoraan ihmissydämiin, +mutta tutkistelematta, levottomuutta herättämättä, niinkuin päivä +katsoo kaikkiin puolipimeän huoneen soppiin. Hänen tyyneytensä oli +suorastaan suurenmoinen. Täti uskoi sallimukseen suuriakaan +välittämättä katkismuksesta, ja minä olin saanut sellaisen käsityksen +kristillisyydestä, että tulee olla harras kirkossa tai hautajaisissa. +Sitä vastoin oli rouva Claire, vaikka hän olikin reformeerattu, +käsittänyt nuo asiat elinkysymyksiksi, jotka liittyvät jokaiseen +olemisemme kohtaan ja joita paitsi ei mitään todellista rauhaa eikä +todellista onnea voi olla maan päällä. Täti eli vain menneiden aikojen +muistoista ja minä uneksin tulevaisuudestani, kun taas rouva Claire oli +kohonnut sille korkealle kannalle, missä entisyys, nykyisyys ja +tulevaisuus sulavat yhteen kirkkaaksi, kohtaloontyytyväksi ja kuitenkin +toivorikkaaksi käsitykseksi elämästä. Hän oli luonteeltaan +käytännöllinen, oli todellisuus itse, mutta jalostuneena -- puolipäivä +korkealla aamu- ja iltaruskon välillä. + +Semmoista vaikutusta _minä_ juuri tarvitsinkin. Minua ympäröivä +rauhallisuus, säännöllisyys, jota minä alussa niin suuresti kammoksuin, +työ, joka ensin tuntui niin vastenmieliseltä, tätini hyvyys, joka osasi +tehdä moitteenkin helläksi, rouva Clairen äänetön, hiljainen, melkein +surullinen katse, jonka hän loi minuun, kun tein jotakin pahaa, ja +hänen kärsivällinen tapansa -- kuten apostoli sanoo -- "voittaa paha +hyvällä", kaikki se vaikutti minuun hyvästi ja sai minut ensin +häpeämään, sitten miettimään ja vihdoin koettamaan tulla runsaan +hyvyyden arvoiseksi. Hän opetti minut vilpittömäksi, miettiminen opetti +minut katumaan, rakkaus ja kiitollisuus saivat aikaan muut muutokset. +Luottamus kasvoi ja luottamuksen mukana vapaus. Ihmeekseni huomasin, +etten ollutkaan niin sääntöjen, valvonnan ja vakoilun alainen kuin +alussa olin kuvitellut. Eikä kuitenkaan ollut mitään muuttunut +jokapäiväisessä elämässäni. Mieleeni muistui, ettei minua koskaan +ollutkaan kielletty vapaasti liikkumasta mieleni mukaan muulloin, +paitsi työhetkinä. Ei edes kevyttä lukemista ollut tarvinnut tarkastaa, +paitsi ehkä sanomalehtien novelleja, siitä yksinkertaisesta syystä, +ettei koko talossa ollut ainoatakaan huonoa kirjaa. Mikä minusta alussa +näytti mitä pahimmalta pakolta, se olikin vain talon tapa, jota +jokaisen oli seurattava. + +Niin kului vuosi ja kaksikin, ja minä tulin yhä tyytyväisemmäksi. Minut +oli palautettu eksyttävästä sumusta päivän valoon, mahdollisimman +kiihkeistä haaveiluista todellisuuteen, minun itsenikään tietämättä, +miten se tapahtui. Voi, Constance, älä silti luule minusta tulleen +mitään hyveen esikuvaa. Päinvastoin kummittelevat vielä vanhat, pahat +tavat ja hullut mielikuvat useinkin pääparassani, ja sinä löydät niistä +hyvinkin selviä merkkejä seuraavassa osassa tunnustustani; mutta erotus +on, että minä nyt yllätän ne kuin varkaat kukkatarhasta ja koetan niitä +kaikin tavoin kurittaa, vaikkei se aina onnistukaan. Se rauhoittaa +minua kuitenkin eräässä suhteessa: jonkin aikaa pelkäsin näet tulevani +liian aikaisin vanhahtavaksi noiden ymmärtäväisten ihmisten seurassa, +mutta nyt huomaankin, että vielä on entistä hulluttelijaa säilynyt +tarpeeksi kaikkien opetusten ja hyvien aikomusten takana. + +Kuukausi kolmatta vuotta oli sillä tavoin kulunut tädin kotona, kun +minä hänen siunauksensa saattamana matkustin takaisin vanhempieni luo. +Minusta tuntui kuin olisin ollut ruma toukka ja Muisto minun +perhoskoteloni. Älä ollenkaan naura, Constance! En minä vieläkään katso +olevani likimainkaan täysikasvuinen perhonen, mutta varmaa on vain, +että minä olen muuttunut. Tämä oli kertomus "Elisestä tai täydellisestä +naisesta"; nyt seuraa toinen "Robertista tai semmoisesta miehestä kuin +miehen tulee olla". + + + + +3. SUOMEN ENSIMMÄINEN RAUTATIE. + + +Maaliskuussa 1862 tapahtui ennen kuulumatonta maassa, missä ihmisiä +asui niin harvassa ja niin toisistaan erossa, että ainoastaan +ylioppilaat, kadetit, kirjeenkantajat ja merimiehet saattoivat kerskata +useammin kuin kerran elämässään nähneensä muita seutuja ja muita +ihmisiä kuin ne, joiden parissa olivat kasvaneet, ja missä jokaista +matkaa sitä ennen oli pidetty hyvin tavattomana ja tärkeänä tapauksena, +johon tarvittiin pitkällisiä valmistuksia ja ponteva päätös, sillä +täytyihän silloin miettiä sen seitsemänkin välttämätöntä asiaa, +tarkoittivatpa nämä sitten itse liikkumista tai mukavuutta. + +Maaliskuun 17 päivänä 1862 siirrettiin tämä avara maa kaikkine +erämaineen äkkiä rohkealla hyppäyksellä muinaisuudesta nykyisyyteen -- +samanlaisella hyppäyksellä, jollaisen koko meidän maanosamme oli tehnyt +pari kolme vuosikymmentä ennen meitä. Sinä päivänä työnnettiin maailman +melkein hitain kansa, joka tarvitsee unesta selvitäkseen vuosisatoja, +yhdessä silmänräpäyksessä kuukausia pitkistä arvelemisista minuutin +täsmällisyyteen. Sinä päivänä katosivat etäisyydet, arvelemiset, +virstanpatsaat, kyytirattaat, ruoskat, mäet, veräjät ja lautat kaikkine +kestikievareineen, päiväkirjoineen, kyytipoikineen ja hevosineen +ainakin _yhden_ maamatkan näkyviltä, ja vaikka ne kaikki jäivätkin +vielä muihin teihin nähden entiselleen, niin olivat ne enää tuommoisena +voitettuna kantana vain, jonka ohi aika ennemmin tai myöhemmin on +livahtava. Tuo maaliskuun 17:s päivä oli merkillinen päivä, oikea +vuosisataispäivä, entisyyden ja nykyisyyden vaihdos, Suomen Matin +jättiläisharppaus eteenpäin ajan hämärään ilmaan. Kylläpä Matti sinä +päivänä näytti kummastuneelta! Silloin liehui lippuja, silloin +kaikui "eläköön"-huutoja, silloin ärjyi uusia hirviöitä metsien +yksinäisyydessä; silloin -- niin, silloin avattiin ja vihittiin Suomen +ensimmäinen, Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie! + +Minä en aio kuvailla sitä päivää: riittäköön, että se on koittanut ja +tuottanut toisia päiviä edistyshyppäyksineen. Me, jotka olimme +äskettäin muuttaneet pääkaupunkiin emmekä siis saaneet lähteä matkalle +ensimmäisessä junassa, palasimme asemalta ihmetellen, iloiten ja +tulevaisuutta odotellen. Ei edes isänikään, joka lukeutui rautatien +jyrkimpiin vastustajiin, eikä äitini, joka ennusti mitä hirveimpiä +onnettomuuksia tuommoisesta uudesta kulkuneuvosta, olleet voineet +hillitä uteliaisuuttansa, vaan olivat hekin katsomassa ihmettä, ja kun +näin vanhan kunnon isäni seisovan siinä paljain päin, niinkuin kaikki +muutkin, "Maamme"-laulua laulettaessa ja ajan vallattomain tuulten +liehuttavan leikillisesti hänen harmaita hapsiaan, hymyilin itsekseni +ja ajattelin: odotas, ukko, kylläpähän vielä kerran mielesi muutat! + +Hiljakseen menimme kuitenkin siitä kotiin, häpesimme hiukan +uteliaisuuttamme, luimme sanomalehtien selonteot rautatiestä, tutkimme +asiaa kaikilta puolin, jouduimme silloin tällöin riitaan tuon uuden +matkustamistavan ihailijoiden kanssa, kyllästyimme vähitellen +lakkaamattomaan samasta tapauksesta puhelemiseen ja annoimme sen olla +tosiasiana, mitä ei kuitenkaan käynyt enää muuttaminen. Kuukausi kului, +kesä tuli ja taipumaton lääkäri lähetti meidät isän luuvalon tähden +kylpymatkalle Visbyhyn. Tuollainen oli aina vähän vaivalloista; äiti +sanoi, että me hyvin luultavasti palaisimme jossakin tulipalossa tai +päättäisimme päivämme Ahvenanmeressä, mutta matka kävi hyvin. Visby oli +viehättävä, luuvalo väheni, ja me palasimme onnellisina toivoen +saavamme viettää talven rauhassa. Silloin saimme marraskuun alussa +Mirabeau tädiltä kutsun tulla joulunpyhiksi Muistoon. Hänen ikäisensä +päivät ovat luetut, kirjoitti hän. Kun hän ei saanut meitä luoksensa +kesäksi, toivoi hän meidän suovan hänelle sen ilon, että hän saisi +syleillä meitä viimeisenä jouluna, minkä hän luultavasti olisi enää +elävien ilmoilla. + +Mitä meidän oli vastattava? Vanhempani olisivat kaikin mokomin +tahtoneet päästä uudesta matkasta niin vaivalloiseen vuodenaikaan, +mutta eipä juuri käynyt loukkaaminen kiellolla rakasta ja jotenkin +arkatuntoista tätiä, jonka perijäksikin vielä lisäksi oli toivo päästä, +ja pienokaiset, Frits ja Sigrid, yhtyivät niin innokkaasti minun +rukouksiini, että hallitsevien valtojen täytyi vihdoin suostua. Päätös +tehtiin kuitenkin sillä varmalla ja järkähtämättömällä ehdolla, ettemme +panisi kallista henkeämme alttiiksi rautatien vaaroille. + +Marraskuussa satoi lunta, ja me iloitsimme jo hyvästä rekikelistä. +Mutta Antti -- tuo ilkeä Antti, joka niin usein viskelee räntää +onnellisten joulumatkustajien tielle -- noudatti uskollisesti vanhaa +tapaansa, vieläpä siinä määrin, että vihdoin oli aivan mahdotonta +matkustaa maantietä. Me odottelimme ihan viimeiseen asti, kysyimme +neuvoa ilmapuntarilta, almanakalta ja kaikilta vanhoilta ennetiedoilta, +mutta turhaan. Siinäpä oli vaikea vaali. Mutta hätä ei lue lakia, +meidän täytyi panna henkemme alttiiksi, ja isä lohdutteli meitä +vakuuttamalla, että olisimmehan melkein yhtä helposti saattaneet hukkua +Visbyn matkallakin. Ja olisihan meillä sitä paitsi, kun ensin vain +päästäisiin nuo kymmenen penikulmaa rautatietä Hämeenlinnaan, tilaisuus +levätä viiden penikulman maantiematkalla, Pälkäneelle Muistoon +mentäessä. Se väli päätettiin ajaa vaunuilla, kun ei päässyt reellä; +viimeisen kolmanneksen matkasta saisimme muka kulkea rauhassa. + +Kymmenen päivää ennen joulua lähdimme matkalle. + +Päivä oli torstai luullakseni ja aamu pilkkoisen pimeä. Kaikki tavarat +olivat jo edellisenä iltana koossa, me olimme käyneet levolle kello +kaksitoista ja olisimme varsin hyvin voineet maata kello kuuteen, mutta +jos luulet niin käyneen niin etpä tunnekaan äitiä. Hän oli kesällä +lähtenyt höyrylaivalle kello kahden aikaan aamulla ja hän oli tälläkin +kertaa lähdettäessä saanut päähänpinttymän, että me myöhästyisimme +junasta. Kun kello löi kolme, oli äidin mielestä jo "aika" nousta. Koko +talon väki herätettiin, me puuhailimme unisina matkatamineissa ja +olimme jo kuulevinamme korvia vihlovan pillin puhalluksia... + +No niin. Kun olimme selvitelleet itseämme vähän kahvilla ja saaneet +pienokaiset hereille, mikä ei suinkaan ollut helppoa, löi kello viisi. +Vaunut odottelivat jo portailla; me kulutimme vielä kallista aikaa +pannessamme lapsille pumpernikkelejä mukaan. Frits oli saanut jalkaansa +uudet sukat ja voivotteli, että ne hankasivat sääriä. Sigrid ei +löytänyt laukkuansa; isä etsi kaikkialta matkahansikkaitaan, jotka +hänellä oli turkin taskussa; minä touhusin etsien hameenkannatintani, +jota lapset olivat pitäneet ohjaksina, ja äidillä oli vielä senkin +seitsemän neuvoa jaettavana piioille, joiden tuli varoa tulta ja +katsoa, etteivät jätä keittiön ovea lukitsematta eivätkä juokse kaikki +yht'aikaa pois talosta, varoa vilustumista joulupyhien aikana -- ynnä +monta muuta seikkaa, jotka tarkan talonemännän täytyy ihan viime +hetkellä muistaa sanoa. Kaikki se viivytti meitä sen verran, että kun +onnellisesti saavuimme pimeässä asemalle, oli kello neljännestä vailla +kuusi. + +Pimeä oli ulkona, mutta ei ollut sisälläkään valoisampaa. Mitä tuli +tehdä? Kaikki ovet olivat kiinni, ainoastaan kaukaa veturin luota näkyi +joitakin liikkeelläolon merkkejä. Isä lähetti kuskin kysymään, ja kun +olimme odotelleet kärsivällisesti neljännestunnin vaunuissa, palasi +Nylund tuoden vastauksen, että juna lähtee kello kahdeksan -- sen saman +asian olimme joka päivä aina maaliskuusta asti lukeneet sanomista. + +Me nousimme kuitenkin pois vaunuista, vähän unisina ja väsyneinä +tietysti, ja tapasimme vihdoin erään huoneiden siivoojan, joka oli niin +hyväsydäminen, että päästi meidät pimeään odotussaliin. Pienokaiset +riippuivat toinen minussa, toinen äidissä, ja siihen he nukahtivat. +Vihdoin tuli valoa, sitten ravintolanpitäjä kahvineen. Me joimme +tietysti kahvia ja kuuntelimme hyvin kärsivällisinä, miten kello löi +seitsemän. Silloin sattui isälle muistumaan mieleen, että hän oli +unohtanut kirjoituspöydälleen tärkeän kirjeen, joka olisi samana +päivänä pitänyt lähettää postissa Pietariin. Siitäpä syntyi +neuvottelua, rukouksia ja luullakseni kyyneleitäkin, mutta isä oli +taipumaton. Onneksi hän löysi joutilaan ajurin joka oli tuonut +matkustavia asemalle, ja jätti meidät yksin odottamisen kidutukseen. + +Minä en koetakaan kuvailla onnetonta asemaamme. Hyvä äitini on paras +ihminen taivaan kannen alla, paitsi silloin, milloin hän on saanut +päähänsä, että jotakin käy hullusti. Ja nyt me varmaankin +myöhästyisimme; olihan hän jo kauan niin ennustanut eikä hän saattanut +erehtyä. Kun hän oli odottanut viisi minuuttia, olisi isän hänen +laskujensa mukaan jo kauan sitten pitänyt ehtiä takaisin. Kuulkaahan, +kello löi jo neljänneksen kahdeksatta! Kuka ostaa liput? Kuka pitää +huolen tavaroistamme? Kuka katsoo, ettei meitä kelvottomasti petkuteta? +Saattaahan tässä tapahtua mitä hyvänsä. Kas, tuossa tunkeutuvat jo +ihmiset lippuluukulle ja käytävään. Meidän kellomme on jäljessä, minä +olin kuulevinani pillin vihellyksen. Ei, me emme suinkaan ehdi ajoissa, +juna lähtee, yhtä hyvin voimme heti ajaa takaisin kotiin. Miksi +annoimmekaan vaunujen lähteä pois? Nylund olisi kyllä voinut odottaa +junan lähtöön asti, mutta hänellä ei ole hitustakaan ymmärrystä, vaikka +saa suuren palkan. On kauheata olla yksin ja turvatonna niin suuressa +tuntemattomassa ihmisjoukossa. Saadaanpa nähdä, meiltä varastetaan +vielä kaikki, mitä meillä on. + +Minä vakuutin, että minun jalkani ovat suuren matka-arkkumme päällä, +että Frits onnellisessa uinahtelussaan nukkuu pää pikku laukkuun +nojaten, joka taas oli matkapeitteen päällä; muuta irtainta ei meillä +ollut, paitsi käsilaukkumme, joita kannoimme käsissämme, ja isän piippu +ynnä tupakkakukkaro, joita minä pitelin polvillani. Ei mikään voinut +rauhoittaa äidin pelkoa. Joka toinen minuutti kävi hän portailla; se +oli sangen surkeata. Sillä välin töytäsi matkustavia joukko toisensa +perästä lippuluukulle -- nuo kadehdittavan onnelliset, he eivät olleet +unohtaneet kirjeitään kirjoituspöydällensä, vaan saivat istuutua +odottamaan rauhassa! + +Vihdoin löi kello puoli kahdeksan. + +Silloin ei äiti enää ollut hillittävissä. Miksi lähdimmekään tälle +onnettomalle matkalle? Olisimmehan saattaneet pysyä kauniisti kotona ja +syödä rauhassa joulupuuromme niinkuin muut kristityt ihmiset. Loviisa +on siistinyt huoneet meidän lähdettyämme ja varmaan kadottanut kirjeen +tai viskannut sen paperikoriin tai tehnyt ties mitä, ehkäpä työntänyt +sen rikkojen mukana uuniin. Kun isä ei löydä kirjettä, istuutuu hän +kirjoittamaan toista; siihen menee aikaa, se ei valmistu ennen kello +yhdeksää, ja sen aikaa saamme me raukat istua täällä kaikkien ihmisten +pilkkana. Huomasitko, miten tuo teeskentelevä rouva, jolla on +ketunnahkaturkki yllä, kääntyi katsomaan meitä? Ja tuo pörhönuttuinen +mies, miksi hän silmäilee meitä? Hän ajattelee varmaankin, että me +näytämme hirveän hämmästyneiltä. Se on surkean onnetonta. Nyt saa Frits +yskän aamukylmästä, ja Sigridillekin voi käydä huonosti; olihan hänessä +tuhkarokko viime keväänä. + +-- Mutta, hyvä äiti -- sanoin minä lohduttaen -- vastahan kello on +puoli kahdeksan. Pahin, mitä meille saattaa tapahtua, on se, että +saamme ajaa takaisin kotiin. + +-- Niin, olisipa se kaunista, silloin saisivat piiat nauraa tarpeekseen +meille, kun astuisimme hanhenmarssia ylös portaita! Saatpa nähdä, että +isä tulee juuri kun juna lähtee, eikä meillä silloin ole lippuja. + +-- Mutta mikä estää minua ostamasta lippuja? + +-- Sinäkö ostaisit liput? Ei, mies siihen tarvitaan. Sinulta he +kiskoisivat kaksinkertaisen hinnan. + +Pörhönuttuinen mies lienee varmaankin nähnyt äidin murheellisesta +muodosta, ettei kaikki ollut oikealla tolallaan sillä hän tuli +luoksemme ja tarjoutui kursailematta ostamaan meille liput. Olisitpa +nähnyt äidin kasvojenilmeen! Jos mies olisi edes ollut asianomaisesti +esitelty meille! Mutta tuiki tuntematon, ja sen lisäksi vielä yllä +ruskea pörhökarvainen nuttu! Niin, ovathan kyllä pörhönutut hyvin hyviä +päällysvaatteita, kun ei ole varaa hankkia parempaa, mutta mitään +suurta arvonantoa eivät ne ensi näkemällä tuota omistajalleen. +Luultavasti mies oli erehdyksessä tullut toisen luokan odotussaliin: +hän lienee oikeastaan aikonut kolmannen luokan saliin. + +Äiti aikoi päästä miehestä vastaamalla kiertelevästi, että me kyllä +tulemme toimeen avuttakin, mutta hän sattui samalla katsahtamaan miehen +paljaisiin käsiin, jotka olivat tavattoman suuret ja karkeat. Hänen +mieleensä juolahti, että pörhökarvainen nuttu merkitsee jotakuta +vahtimestarin tapaista, jonka edessä ei tarvitse häikäillä. Miksikä +emme saattaisi olla valmiit lähtemään isän tullessa -- jos hän +ollenkaan tulisi? Äiti katsahti minuun; minä nyökäytin päätäni +myöntymisen merkiksi, ja kun kello löi seitsemän ja kolme neljännestä, +oli meillä liput kädessämme, vieläpä lisäksi tavaratkin ihan siellä, +missä niiden tuli olla. + +Silloin tuli toinen huoli. Isä ehkä viipyisi liian kauan, juna lähtisi +vieden tavaramme Hämeenlinnaan, ja liput jäävät arvottomiksi. Mutta +juuri kun äiti oli aivan varma, että kaikki oli mahdollisimman +hullusti, tuli isä, otsa hiessä ja irtokaulus kierossa toisen korvan +alla. Silloin pudistettiin pienokaiset hereille, vetää retuutettiin +meidän mukanamme, ja ... samalla hävisikin Frits tungoksessa. Nyt hän +tietysti joutuisi hevosten jalkoihin, hätäili äiti, ja kun isä +vakuutti, ettei siellä ollut mitään hevosia, vaan ainoastaan +tulikitaisia rautavarsoja, niin äiti vakuuttamalla vakuutti, että +lapsiparka putoaa asemasillan ja vaunujen väliin, jossa se joutuu junan +alle ja murskautuu, onneton, kuten usein näkee sanomista: tapahtuihan +Ruotsissa Arbogan lähellä samoin eräälle härälle! Frits oli kuitenkin +hyvässä turvassa ja ilmestyi oikeaan aikaan pörhönuttuisen miehen +hartioilla. + +-- Olkaa hyvä, nouskaa tähän vaunuun -- kehoitti mies osoittaen ovea -- +tässä on tilaa. + +-- Kuuletko! kuiskasi äiti nykäisten isää takista. -- Tässä on tilaa! +Vaunussa on varmaan jokin vika; ei kukaan uskalla mennä siihen. Ehkä on +ikkuna rikki; siitä käy tuuli, jota ei kukaan voi kestää. Kun minun +pitikin unohtaa harmaa saalini; se olisi ollut tarpeen Sigridin +suojaksi. + +Siitä huolimatta astuimme vaunuun. Se oli oivallinen; ikkuna oli luja, +sohvat yhtä hyvät kuin parhaat meillä kotona. Silloin muistui äidille +uusi huoli mieleen. + +-- Olisikohan minun pitänyt antaa miehelle juomarahaa? Hän katsoi meitä +kuin olisi jotakin odottanut vaivastaan. Semmoisilla ihmisillä ei ole +tapana tehdä mitään ilmaiseksi, eikä sitä voi heiltä vaatiakaan. Hän on +arvattavasti rautatien toimissa, ja hänellä on nyt meidän tavaramme +käsissään. Olisipa oikein pahasti, jos hän olisi närkästynyt; kukapa +tietää, miten sitten saamme tavaramme takaisin? + +-- Onhan sinulla rahtimerkit? kysyi isä. + +-- Mitkä merkit? + +-- Pienet numerokuitit, jotka annetaan tavarahuoneesta. + +-- Ei, en minä niitä ole saanut. + +-- Mutta mitenkä saamme sitten tavaramme takaisin? + +-- Niin, sitä minä en ymmärrä, huokasi äiti. + +Pi-i-i-i! vihelsi veturi, ja juna lähti hitaasti liikkeelle. + + + + +4. VASKISEPPÄ. + + +Meidän ensimmäinen rautatiematkamme ei ollut sen kummallisempi kuin +miljoonien muiden, jotka kerran, niinkuin me, ovat kummastuneina ja +ihastuneina, ehkäpä vähän hämmästyneinäkin nähneet maisemien ja metsien +ensi kertaa tanssivan rautatievaunun pienien ikkunoiden ohi. Minä olen +sittemmin usein kuvitellut mielessäni, että vastakkaisella penkillä +nukkuva vanha rouva olisi ollut isoäitini tai toisella penkillä +oleva vanha herra isoisäni, ja olen nauttinut siitä hämmästyksestä, +mikä heidät silloin valtasi, kun he siitä heräisivät keskellä +yhdeksättätoista vuosisataa ja näkisivät kiitävänsä vauhtia sellaista, +etteivät nopeimmatkaan vaunuhevoset olisi voineet antaa heille moista +kyytiä. He olisivat uskoneet uneksivansa vieläkin tai matkustavansa +ilmassa kuin Faust Mefistofeleen vaipan avulla. Oi, isoisä, oi, +isoäiti, miten kokemattomia lapsia te olittekaan meihin, valistuneisiin +jälkeläisiinne verraten! + +Me istuimme hetkisen hämmästyneinä ja vaiti; pienokaiset kuvittelivat +olevansa kirkossa. Me muistelimme kaikkia hirveitä sanomalehtien +kertomuksia, miten junia oli törmännyt vastakkain tai suistunut +radalta, miten vaunuja oli syöksynyt syvyyksiin ja miten ihmisiltä oli +musertunut jäseniä ja moni kuollutkin ... me muistelimme, miten +pengermä, jota myöten juuri kuljimme merenlahden yli, oli monta kertaa +sortunut ennenkuin se jaksoi kannattaa junan. Kummallinen kulku, +vähäinen tärinä jalkojen alla, vaunujen ratina, hallainen aamuilma, +pimeys ja ikkunan ulkopuolella lentelevät tulikipinät, lamppu sisällä, +yksinäisyys pyörillä vierivässä kamarissamme, jossa meistä itseksemme +jääneistä, sisään suljetuista tuntui kuin koko maailma olisi meidät +hyljännyt -- kaikki se vaikutti meihin alussa huumaavasti. Meistä +tuntui kuin olisimme nopeasti myrskyn siivillä rientäneet eteenpäin +kohti tuntemattomia vaiheita -- ja niinhän olikin laita -- +tuntemattomia vaiheita kohti! + +Vihdoin isä keskeytti vaitiolon jatkaen äänettömiä ajatuksiansa, joissa +matkan huvi kävi sisällistä sotaa hänen entistä käsitystään vastaan. + +-- Kylläpä vain tämä leikkikalu on maksanut sievoiset rahat! nurisi +hän. + +Äiti oli ajatellut rahtimerkkejä. + +-- Eihän mies juuri näyttänyt varkaalta, huomautti hän, mutta kyllä +hänellä oli hirveät kädet, ja oli se vähän kummallista, että hän vei +pois tavaramme antamatta niistä kuittia. Sanomissa on niin kummallisia +kertomuksia siitä, mitä kaikkia rautateillä tapahtuu. No, saammepahan +nähdä, kun pääsemme perille. Matka-arkussa on minun musta silkkipukuni, +isän mustat vaatteet ja Augustan kultainen rannerengas; sitäpaitsi +kaksi tusinaa liinavaatteita ja muita pukuja; matkalaukussa ovat meidän +röijymme ja lasten vaatteet. Oli onni, että meillä oli mukana niin +vähän kuin mahdollista; minä arvelin jo ottaa juovikkaan silkkipukuni. +Sievä joululahja, kadottaa kaikki, mitä on! Miksi emme ottaneet pikku +laukkua mukaamme vaunuun! + +-- Olen kuullut sanottavan -- vastasi isä -- ettei niitä saa ottaa +mukaansa vaunuihin. + +-- Eikö saa ottaa mukaansa omia tavaroitaan. Mutta sehän on ilmi +ryöväystä! Näinhän minä varsin hyvin, kun nousimme vaunuun, miten +toiset pistivät käärönsä sohvan alle. Etkö luule pörhönuttuisen miehen +huomanneen meidän kokemattomuuttamme? En minä sano sitä enkä tätä, +mutta kyllä näyttää siltä kuin hän olisi tahtonut käyttää hyväkseen +meidän yksinkertaisuuttamme ja herkkäuskoisuuttamme. Hän olisi ainakin +voinut jättää meille pikku laukun. Kaikki joululahjamme olivat siinä. +Ja mitä puemme yllemme, kun tulemme tädin luo? Vai istummeko siellä +koko pyhät matkavaatteissa? Sepä olisi somaa! Mutta mistä saamme +puhtaita liinavaatteita? Minä ja Augusta ehkä löytäisimme tädin +varastoista jotakin hänen hovineitiajoiltaan säilynyttä, mutta eihän +isäparka voi hänen liinavaatteissaan kummitella. Sinä naurat, Augusta; +minä olisin valmis nauramaan minäkin, niin hullunkurista on kaikki. +Jospa vain minulla olisi mitä pukea lasten ylle! Mutta minulla ei ole +edes yhtään paria kuivia sukkia. + +-- Mutta, äiti, eihän hän ollut mikään varas, huomautin minä. + +-- Oh, älä puhu, vieläkö sinä väität, saammepahan nähdä. Kuulkaas ... +nyt ne vinguttavat taas ... ja hiljentävät kulkua ... jotakin on mennyt +rikki. Ehkä on jokin silta sortunut? Ehkä on jokin penger painunut? +Ehkäpä on edessämme syvyys! Voi, kun läksimme onnettomalle +rautatiematkalle! + +Juna pysähtyi. Kuultiin huudettavan: Tikkurilan asema, juna seisoo +viisi minuuttia! + +Vaunun ovi avattiin, me kurkistimme ulos. Päivä oli vihdoinkin +valjennut, me voimme erottaa asemahuoneen ja ihmiset ... miehen, vihreä +lippu kädessä; miksi hänellä oli vihreä lippu eikä valkoinen? ... +vaimon, voipytty kädessä; tahtoikohan hän myydä voita? ... kaksi +ylioppilasta, joista toinen lainasi tulta toisen paperossista; tuuli +kovasti; hehän saattavat sytyttää koko junan tuleen! Muuan mies +lähestyi vaunun ovea: hän oli sama pörhönuttuinen. + +-- Mitä kuuluu? kysyi hän. + +Äitini nykäisi isää takista. + +-- Hänellä ne ovat ne meidän rahtimerkkimme. + +-- Kiitoksia, siinähän tuo menee, vastasi isä. Te kuulutte olleen niin +hyvä, että jätitte meidän tavaramme pakaasiin. Saitteko kuitit niistä? + +-- Tietysti, vastasi mies. Minä pidin ne toistaiseksi, kun arvelin, +että ehkä voisin auttaa Hämeenlinnassa matkatavaroita ulos otettaessa. + +-- Paljon kiitoksia. Mutta me vaivaamme teitä... + +-- Ei siitä hätää. Minä aion myöskin Hämeenlinnaan, ja minulla on tätä +nykyä kylliksi aikaa. + +-- Ei, älä millään muotoa jätä merkkejä hänelle! kuiskasi äiti. + +Isä rykäisi. -- Hm, hm, minä en tahdo vaivata, minä otan itse tavarat. + +-- Miten tahdotte, tässä ovat merkit. + +-- Tarjoa hänelle kaksi markkaa; minun mielestäni saattaa hän hyvin +tyytyä siihen, kuiskasi äiti. + +Isä rupesi kaivamaan kukkaroaan, mutta ei saanut varsin sukkelaan auki +molempia nuttujansa. Hänen mutistessaan jotakin herran vaivoista, +mitättömästä korvauksesta jne. soi jossakin kello kolmannen kerran. + +-- Antakaa anteeksi, sanoi pörhönuttuinen, juna lähtee! + +Ja samassa hän oli jo poissa. + +-- Varas hän ei ainakaan ole, virkahdin minä. + +-- Ei, vastasi äiti. Jos vain merkit ovat oikeita. + +Me jatkoimme matkaa, katselimme mäntymetsää, joka juoksi meitä vastaan, +ja sähkölankoja, jotka yksitoikkoisesti nousivat ja laskeutuivat radan +sivulla. Pienokaiset olivat vaipuneet syvään uneen, kun tunsimme +vähäisen sysäyksen, luultavasti jossakin kohden, missä routa oli hiukan +rikkonut kiskoa. Äiti säikähti ja huudahti: + +-- Nyt olemme suistuneet radalta! + +Kohta sen jälkeen saavuimme hyvässä järjestyksessä Järvenpään asemalle. +Isä meni ulos oikaisemaan turtuneita jäseniään ja palasi kellon +soidessa. + +-- Nyt tiedän -- sanoi hän -- kuka pörhönuttuinen mies on. Minä kysyin +konduktööriltä ja hän vastasi: seppä. + +-- Senhän jo näin heti hänen hirveistä käsistään, tuumi äiti. Annoitko +hänelle juomarahat? + +-- Minä en toden totta rohjennut. Mies ei ollut sen näköinen, että hän +ottaisi maksua avustansa. Hän lienee saanut jonkinlaisen kasvatuksen. +Minä rupesin keskustelemaan hänen kanssaan ja todistin päivän +selkeästi, että rautatiet vain saattavat maan häviöön. Hän vastasi: se +riippuu siitä, _mihin_ ne rakennetaan ja _miten_ ne rakennetaan. Eipä +saata puolustaa tyhmyyttä sen älykkäämmästi. Vahinko vain, että +keskustelumme keskeytyi, kun juuri ehdimme tuohon kiistanalaiseen +kysymykseen leveä- ja kapearaiteisista rautateistä. + +Vaunumme vieri eteenpäin. Isän sytytellessä piippuansa syntyi uusia +vaaroja äidin vilkkaassa mielikuvituksessa. Me olimme lukitussa +vaunussa; miksikä olimme lukon takana? Lukon takana oleminen on aina +kiusallista. Ja jos tuli sattuisi pääsemään valloilleen isän piipusta? +Saattaahan semmoista tapahtua; niin, onhan Englannissa kokonainen juna +palanut veturin kipinöistä. Tietysti palaisimme me vankeudessamme. +Tupakanpolton pitäisi olla kiellettyä rautateillä. Mutta, isä, +tupruttelethan sinä savua kuin tulivuori! + +Isä aukaisi ikkunan ja luuli siten tehneensä tulivuoren +vahingoittamattomaksi. + +-- Miten hirveästi siitä vetää! + +Ikkuna suljettiin. + +-- Ensi asemalla minä menen sepän vaunuun, sanoi isä. + +-- Jätätkö meidät yksin? Se on mahdotonta. Ennemmin saat savustaa +meidät kuin sillit. + +Hyvinkään asema, juna seisoo viisitoista minuuttia! -- Kello oli puoli +yksitoista, ja koska me olimme olleet liikkeessä kello kolmesta asti, +aloimme tuntea suurta myötätuntoa aseman ravintolaa kohtaan. Isä lähti +ulos ja minä hänen mukanaan, minä tilasin voileipiä ja panin niitä +viisi nenäliinaan äidin ja pienokaisten tarpeiksi. Ensi kerran +elämässäni näin pikaruokailua; madot kaalinlehdellä tai kaksi tusinaa +kanoja pienen ryyniläjän ympärillä eivät ahnaammin kiistele ruuasta +kuin matkustavaiset siinä pöydän ääressä. Supinnahkaturkkinen +jättiläinen täytti puolen ravintolahuonetta; hoikka apukamreeri +tunkeutui hänen kätensä alitse, sai valloittaneeksi lasin olutta ja +kaatoi sen minun turkkiviitalleni. Kun katsahdin taakseni, oli isä taas +keskustelemassa pörhötakkisen miehen kanssa kapearaiteisista radoista. + +Kello soi. + +-- Isä! + +-- Mene sinä edeltä, minä tulen kohta. + +Minä menin ja jakelin vaunussa voileipiäni vangeille. Soitettiin toinen +ja kolmaskin kerta, mutta isä oli yhä poissa. Vihdoin kuului vihellys, +juna lähti liikkeelle, äiti huusi konduktööriä pysäyttämään junan; +silloin isä nousi vaunuun, mutta ei yksinään, vaan vetäen sepän +mukanaan. Miten se oli mahdollista, oli meille arvoitus, mutta nopeasti +se temppu vain kävi, ja tuossa tuokiossa minä istuin pörhönuttuisen ja +hirveäkätisen vieraan miehen vieressä. + +-- Vai niin, te luulette, hyvä herra, että keveät veturit paleltuisivat +kuoliaaksi täällä meillä kapeilla raiteillaan, jatkoi isä keskustelua, +huolimatta vähääkään meidän kummastuksestamme ja äidin viittauksista. + +Myöhäistä olisikin jo ollut saada seppä ulos, sillä ovi oli hyvin +lukossa ja juna liikkeellä. + +Seppä pyysi hyvin lyhyesti anteeksi äidiltä ja minulta; häntä ei +näyttänyt ollenkaan huolettavan tunkeutuminen meidän rauhoitetulle +alueellemme. Sitten hän vastasi isän kysymyksiin kunnioittavasti, mutta +hyvin varmasti. Hänen äänensä oli aika miellyttävä, hänen käytöksensä +jokseenkin kursailematon, mutta ei niin typerä kuin minä olin luullut, +ja kun isä tarjosi hänelle sikaria, oli hänellä älyä vastata: + +-- Kiitoksia, minä poltan ainoastaan ulkona. + +Ihmeekseni huomasin siinä, että hänellä oli hansikas vasemmassa +kädessään. Tahtoiko hän komeilla oikeankäden karhunkäpälällä? + +Kelpo äidilläni oli sellainen käsitys rautateistä, että jokaisen +perheen tulee muka saada vaunu käytettäväkseen, ja että on erikoista +hyväntahtoisuutta, jos siihen ottaa vieraita. Hän otti siis +äskentulleen vastaan melkein samoin kuin emäntä kohtelee tuntematonta +herraa, jonka isäntä tuo kanssaan päivälliselle, milloin on ruokana +vain lihamuhennosta ja rusinakeittoa. Tai toisin sanoen: olkaa hyvä, +käykää istumaan, mutta älkää odottako muuta kuin kohteliasta kohtelua! + +-- Antakaa anteeksi, huomautti isä, enhän vielä ole esitellyt meitä. +Minä olen ... ja tässä on vaimoni ... tässä tyttäremme Augusta, ja +tässä pienokaisemme Sigrid ja Frits, toinen aika velikulta eikä +toinenkaan juuri parempi. + +-- Minun nimeni on Duvert Damm, seppä. + +-- Ehkä olette mekaanikko? + +-- Vaikkapa niinkin. Muuten olen nykyään varsinaisesti vaskiseppä. + +Minä katsahdin äitiin ja näin hänen kasvojenilmeistään: vaskiseppä! +Johan sen arvasinkin. Ja moisten kanssa isä rupeaa ystävällisiin +keskusteluihin. -- Äidin olisi vain tarvinnut lisäksi sanoa: ettekö +tahdo olla hyvä ja tinata minun vanhoja kastrullejani? + +Hän oli vaiti. Mutta sen sijaan kuulin isän sanovan: + +-- Vaskisepän ammatti on sangen hyvä, varsinkin jos tekee tehtävänsä +ymmärtäväisesti. Mutta kovin tuottelias se ei kaiketi liene? + +-- Aina sen mukaan, miten kukin onnistuu ja asiansa hoitaa. Muutamat +rikastuvat, toiset köyhtyvät. + +-- Niin, valitetaan, etteivät ammattikunta-asetukset ole enää pitämässä +nurkkamestareja aisoissa. Uusi elinkeinovapaus tahtoo, paha kyllä, +mullistaa kaikki toiselle kannalle. Teillä, hyvä herra, on ehkä myöskin +syytä olla tyytymätön elinkeinovapauteen? + +-- Päinvastoin. Minä toivon, että jokaisella olisi vapaus hankkia +toimeentulonsa rehellisellä työllään. + +-- Mutta, antakaa anteeksi, hyvä herra, minä muistelen nähneeni teidät +jossakin. Oletteko sattumalta ollut työssä vaskiseppä Thalénilla tai +Avanderilla Helsingissä. + +-- En, hyvä herra. Mutta minä muistelen, että me pari vuotta takaperin +matkustimme samassa höyrylaivassa Tukholmaan. + +-- Kuinka? Silloinko, kun koneisto joutui epäkuntoon Suomi laivalla ja +me olisimme olleet pahassa palassa Ahvenan merellä, jollei muuan +englantilainen mekaanikko olisi ollut laivassa ja osannut korjata vian? + +-- Minä olin sitä ennen ollut kuusi vuotta Englannissa ja puhuin +silloin mieluimmin englannin kieltä. + +-- Oletteko siis ollut ulkomailla? Ja kuusiko vuotta? + +-- Enemmän kuin puolen ikääni. + +-- Mutta minä en käsitä... + +-- Sehän on hyvin yksinkertaista. Minä olen syntyisin Napolista ja +tulin seitsemännellä ikävuodellani Suomeen, josta taas lähdin +seitsentoistavuotiaana. + +-- Ja olette vaskiseppä, hyvä herra? + +-- Miltä kannalta asiaa katsoo. Nyt lumettomana talvena matkustan +Pohjois-Hämeeseen tutkimaan vaskimalmisuonia, mitä on luultu löydetyn. + +-- Antakaa anteeksi, herra insinööri ... enhän minä voinut aavistaa... + +-- Mitä turhia! Oikeastaan minä olen kuitenkin vain tavallinen seppä. + +Keskustelun kestäessä minä katselin huvikseni isän neuvottomuutta ja +miten äidin kunnioitus vaskiseppää kohtaan kasvoi. Hän asetti +päähineensä paremmin paikoilleen, suori minun turkkiani ja torui +pienokaisia, jotka osoittivat olevansa ihmeen taitavia potkimaan +toisiaan sohvilla. Mutta siitä huolimatta hän tarkasteli lakkaamatta +vierasta kuin epäiltävää henkilöä ainakin. + +Päästäkseen neuvottomuudestaan isä oli juuri uudelleen ruvennut +juttelemaan kapearaiteisista rautateistä, kun Frits nykäisi häntä +turkista ja pyysi voileipäänsä. + +-- Mistä minä tiedän, mihin sinä olet pannut voileipäsi? Luultavasti +olet sen syönyt suuhusi. + +-- Ei, ei, se on sinun allasi, isä. + +-- Allaniko?... Niin, sen tähden sohvalla tuntuikin jotakin outoa. + +Isä siirtyi paikaltaan ja tutki outoa esinettä. Se oli todellakin +voileipä, mutta minkä näköisenä! Fritsillä oli kuten monella muullakin +kotityrannilla ihmeteltävä vaisto panna aina voileipänsä nurinpäin +huonekaluille, ja kiireessä isä oli Hyvinkään asemalla istuutunut niin +varomattomasti kuin mahdollista Fritsin eväspalaselle. Sohvan päällys +oli kuin Länsi-Intian saarien, Kuban, Jamaikan, Haitin ja Portoricon +kartta, puhumattakaan isän turkista, joka oli aivan kuin Hyvinkään +ravintolan ruokalista. + +-- Nyt saamme maksaa valtion sohvan! kuului äidin ensimmäinen +säikähdyksenhuudahdus. Toinen huudahdus ei päässyt kuuluville, mutta +minä ymmärsin, että se olisi ollut: ja siitä kaikesta saamme kiittää +seppää! + +-- Se on helposti autettu Brönnerin tahravedellä, huomautti niin +syyttömästi epäilty seppä hyvin rauhallisesti. + +-- Niin, kelläpä sitä on! huokasi äiti. + +-- Sattumalta minulla on sitä pullo matkalaukussani, jatkoi seppä. + +Ja niin sanoen hän alkoi pestä pahoin tahriutunutta sohvaa. + +Juuri sitä puuhattaessa saavuimme Riihimäelle. Tarpeellista oli pitää +parhaillaan käynnissä oleva puhdistustyö salassa, kun vaunun ovea +avattiin. Äiti asettui suojaksi toiselle puolen ja käski minut samaan +palvelukseen toiselle. Isä lähti ulos hankkimaan apeilla mielin +oleville pienokaisille torttuja lohdutukseksi, ja seppä nojautuen +toiseen polveensa hieroi hieromistaan sohvaa Brönnerin vedellä. Se teki +meidät tutummiksi. Meillä oli yhteinen salaisuus säilytettävänä, ja +äidin täytyi tunnustaa, että tuo entinen pörhönuttuinen vahtimestari, +varas ja vaskiseppä teki meille kaikille hyvin hyödyllisen palveluksen. + +Kohta olivat kaikki Hyvinkään ruokalistan jäljet hävitetyt ja juna +lähti taas liikkeelle. Keskustelu alkoi itsestään; sepällä oli paljon +kerrottavaa vieraista maista, ja hänen kuvailutapansa oli niin elävä ja +suora, että hän vihdoin sai valloittaneeksi hieman salaisen +vihollisensa, äidin, suosiota. Pahaksi onneksi hän joutui sotaan toista +henkilöä vastaan, joka siihen asti oli pysynyt puolueettomana. + +-- Suomi on kuitenkin ruma maa, virkkoi hän säälimättä vähääkään meidän +isänmaallisia tunteitamme. + +-- Te, herra Damm, lienette matkustanut täällä talvella kuomireessä ja +ikkunat peitettyinä, vastasin minä vuorostani innostuen. + +-- Minä olen matkustanut halki maan avonaisissa ajoneuvoissa kesäisin +ja talvisin, jatkoi hän, paitsi milloin minulla on ollut onni matkustaa +miellyttävässä seurassa rautatiellä. Eivätkä nämä äärettömät erämaat +minua ollenkaan miellytä. Sanotteko te, neiti, tätä maata kauniiksi? + +-- Erämaat ovat vain kehyksenä; tauluna ovat vaarat, harjut ja järvet! + +-- Mutta, antakaa anteeksi: mitä sanotte te sitten kauniiksi maaksi? + +-- No ... esimerkiksi tätä meidän maatamme. + +-- Minusta taas sellainen maa on kaunis, missä on aina sadan askelen +päässä somia taloja, hauskannäköisiä kyliä viljavine niittyineen ja +peltoineen, karjalaumoja laitumella, savuavia tehtaita, toimeliaita +kaupunkeja, purje- ja höyryaluksia kaikilla vesillä, kirveen kalsketta +ja vasaran kalketta kaikkialla -- sanalla sanoen sellainen maa, missä +ihminen hallitsee luontoa nerollaan ja väsymättömällä uutteruudellansa. +Mutta rumaksi sanon maata, jossa luonto, näyttäköönpä sen +yksinkertainen suurenmoisuus miten kauniilta tahansa, on murhaava +hirmuvaltias ja ihminen puolestaan haluton, laiska orja, joka tyytyy +siihen, että saa jotenkuten eletyksi elonajasta toiseen kuin toisen +armoilla eläjä, jolta voidaan milloin hyvänsä riistää toimeentulo ja +joka voidaan milloin hyvänsä ajaa maantielle. Päättäkää itse, +kumpaisenko kuvauksen mukainen maa on Suomi. + +-- Ette te, herra Damm, ole niinkään väärässä, huomautti äiti. On +oikein hirveätä, miten halukkaat ihmiset ovat laiskoittelemaan. Ja +miten vaateliaita he ovat! Ei tarvitse muuta kuin katsoa vain nykyistä +palvelusväkeä. + +-- Niin, puuttui puheeseen isä, tuskinpa enää kunnioitetaan +nimeksikään hallitusta ja virkamiehiä, lakia ja vanhoja tapoja. +Aina siitä asti, jolloin kreivi Berg[27] ja uudistuksia puuhaileva +puolue pääsivät toimimaan, kuulee tuskin puhuttavan muusta kuin +toimikunnista, parannuksista, valtiopäivistä, sanomalehdistä, +rautateistä, valtiolainoista, elinkeinovapaudesta, yksityispankeista, +hypoteekkiyhdistyksistä ja muista semmoisista hullutuksista, joista ei +ole muuta tulosta kuin onnettoman maamme häviö ja tapain turmio. Eikö +niin? Ja nyt aiotaan vielä poistaa laillinen maanpuolustus. Minä kysyn, +voiko se johtaa muuhun kuin anarkiaan? + +-- Kaikilla kuvauksillaan -- huomautin minä -- on herra Dammin vain +onnistunut todistaa, että hänen kauneusihanteensa on joko riihi, +navetta tai höyrykone. Niin kauan kuin täällä ei kasva viikunoita +kuusissa, ei meidän maamme arvattavasti koskaan saa armoa hänen +silmissään. + +-- Mutta, hyvä neiti... + +-- Minä en ole hyvä enkä neiti, jos saan sanoa. + +-- Mutta, armoton neiti... + +-- Me olemme vain yksinkertaisia porvareita, herra Damm, puuttui äiti +puheeseen vuorostaan ynseänä ja tyytymättömänä. -- Siis _mamseli_, jos +suvaitsette. + +-- Antakaa anteeksi -- jatkoi kiusallinen seppä -- minä olen kauan +oleskellut Englannissa ja saan siis ehkä sen perusteella käyttää _miss_ +nimitystä. + +-- Varsin kernaasti, nauroi isä. Sanokaa tytärtäni _donnaksi_ tai +_signoraksi_ tai miksi vain tahdotte! + +-- Siis, miss Augusta, alkoi seppä, mutta ei ehtinyt jatkaa, kun äiti +hypähti ylös huudahtaen: + +-- Nyt tulee yhteentörmäys! + +-- Kunpa kaikki rautatiet olisivat yhtä turvassa yhteentörmäyksiltä +kuin tämä rata, jolla kulkee vain yksi ainoa juna, sanoi herra Damm +hymyillen. + +Äidin huudahdus pelasti meidät kuitenkin toisenlaisesta +yhteentörmäyksestä. Erehdys johtui siitä, että ajoimme sillan alitse, +ja kohta olimme Turengin asemalla. Sigrid valitteli kuolevansa janoon, +ja parissa minuutissa seppä sai hänet tyyntymään maitolasilla. Sillä +hän voitti ainoastaan äänettömän luvan saada jatkaa matkaansa meidän +vaunussamme. Meidän kiistamme oli saanut lopun tuossa luulotellussa +yhteentörmäyksessä, herrat puhelivat rautatien vastaisesta jatkamisesta +Tampereen vapaakaupunkiin, ja me saavuimme muitta seikkailuitta matkan +päähän, Hämeenlinnaan. + + + + +5. MATKASEIKKAILUJA. + + +Pilli vihelsi, kulku hiljeni, juna pysähtyi, ja kelpo vanhempani +päästivät helpotuksen huokauksen rinnastaan, kun he niin odottamattoman +onnellisesti olivat päässeet tuon hirvittävän rautatien vaaroista. He +saattoivat jälleen hengittää vapaasti, nyt he voivat _levätä_ +miellyttävällä maantiematkalla, jossa eivät mitkään konehirviöt joka +hetki olleet uhkaamassa heitä kamalalla kuolemalla. Isän kello oli +puoli yksi. + +-- Katsohan, isä kulta, tavaroitamme, muistutti äiti, ja +kiiruhtakaamme, että ehdimme Muistoon tänä iltana. Me emme voi häiritä +tätiä myöhemmin kuin kello seitsemän. + +-- No, no, vastasi isä, ruokaa pitää meidän kumminkin saada, ennenkuin +lähdemme jatkamaan matkaa. Te jäätte arvattavasti Hämeenlinnaan, herra +insinööri. + +-- Tunniksi tai pariksi. + +-- Aivan kuten mekin. Saanko ilon kutsua päivälliselle? + +-- Kiitoksia, mutta minulla on asioita toimitettavana nyt heti. +Vastedes ehkä saan kunnian... + +-- Tervetuloa. Silloin saamme arvattavasti nähdä teidät, herra +insinööri, Kiinassa tai Amerikassa. Mieluista on minusta silloinkin +puhella vähän enemmän kapearaiteisista radoista. Minä olen sitä mieltä, +että pitäisi säästää mikäli mahdollista, ja luullakseni se on järkevä +ajatus, mutta se ei ole johtunut kenenkään mieleenkään täällä... Minä +tulen heti, äiti... Tähän rautatiehen olemme nyt panneet neljätoista +miljoonaa markkaa. Olkaa hyvä, laskekaa sille kuuden prosentin korko, +herra Damm; katsotaanpas, paljas korko tekee 840.000, näettekös, +ja sen lisäksi tulee kulku- ja huolenpitokustannukset, se tekee, +laskekaamme... + +Siitä tuli pitkät laskut. Äiti ja minä korjasimme sillä aikaa +matkapeitteen, pienokaiset, piipun ja tupakkakukkaron; näimme +matkustajien tungeskelevan pakaasipöydän ympärillä, johon kapsäkki +toisensa perästä nostettiin pois vietäviksi. Ei aikaakaan, kun sattui +äiti näkemään meidän matka-arkkumme ja tahtoi muitta mutkitta ottaa sen +huostaansa. + +-- Missä merkki? kysyi mies tiskin takaa. + +-- Mikä merkki! Tottahan minä tunnen oman arkkumme. + +-- Ei täältä saa mitään ilman merkkiä. + +-- Enkö jo sanonut, että ne kuitenkin pitävät kaikki, mitä meillä on! +Mene, Augusta sano isälle, että meiltä varastetaan tavaramme. + +Minä menin asemasillalle ja tapasin isän todistelemassa +siunatulle sepälle, miten maan rahoja oli käytettävä maanteihin ja +suoviljelyksiin. Taikka ne saattaisi antaa lainaksi ja saada niistä +korkoa eikä käyttää niitä valtiolainain kuoletukseen. + +Seppä oli pahemmassa kuin pulassa. + +-- Herra sotaneuvos -- sanoi hän -- te olette pääkaupungin asukkaaksi +hyvin vanhoillinen. Sanotaanhan Helsingissä yleiseen suosittavan +vapaamielisiä aatteita. + +-- Sanomalehdet ja hallitus, ne ne ovat vapaamielisiä, jatkoi isä hyvin +innokkaasti. -- Toisin sanoen: hallitus ja sanomalehdet. Kaikki on +muotia meidän aikanamme, herra Damm. Mutta minä tunnen vanhoja, +ymmärtäväisiä ihmisiä, joiden mielestä Hänen Hirmuisuutensa[28] ymmärsi +asiat paremmin, ja niiden joukkoon kuulun minä. Silloin olivat ajat +toiset, uskokaa pois, hyvä herra; kaikki patriarkaalista niinkuin +pitääkin -- isällinen hallitus, joka piti huolen kaikesta, ja siivo +kansa, joka nautti pelkkää hyvyyttä sekaantumatta semmoisiin asioihin, +jotka eivät koskeneet sitä. Yleishyvänä olivat esivallan asetukset, +perustuslakina kruunausjuhlien lähetyskunnat, edustuslaitoksena +säätyjen pankintarkastajat, painovapautena painotarkastus ja yleisenä +mielipiteenä maan virallinen lehti. Sillä hyvä, ja me olimme siihen +tyytyväiset, uskokaa pois. + +-- Äiti odottaa ja pyytää isää kaikin mokomin tuomaan rahtimerkit, +keskeytin minä antaakseni kuulua mielipiteeni, joka ei ollut luettavana +maan virallisessa lehdessä. + +-- Vai niin. No, jääkää hyvästi, herra Damm. Minua ilahduttaa, että +olen tutustunut niin ymmärtäväiseen nuoreen mieheen. + +Me saimme sitten helposti pois tavaramme; kantajan käskettiin pitämään +ne tallessa asemalla, koska me aioimme syödä päivällistä siellä. Mies +lähti edeltä, me seurasimme, nousimme portaita ja astuimme iloiseen, +valoisaan huoneeseen, jossa kaksi sangen sievää lasta leikitteli +lattialla heidän hoitajansa päärmätessä käsiliinoja. Frits ja Sigrid +huomasivat puuhevosen ja korivaunut, ja se miellyttävä näky sai heidät +heti kotiutumaan. + +-- Onpa tämä oikein siisti ravintola, virkahti isä tyytyväisenä riisuen +turkkia yltään. -- Voitko tarjota meille päivällistä, tyttö, meidän +odotellessamme hevosia? + +Tyttö katsahti meihin niin kummastuneena, että äiti jätti toisen solmun +aukaisematta päähineestään ja kysyi, onko huone ehkä jo muiden +matkustajien hallussa. + +-- Etsittekö asemapäällikköä? kysyi lastenhoitaja. + +-- Emme, vastasi isä, vaan hieman ruokaa, ja se maistuukin meistä aika +hyvältä. + +-- Ruokaa on kaupungissa. + +-- Mutta olemmehan me Hämeenlinnassa... + +-- Saadaanpa nähdä, että olemme ajaneet väärää tietä ja olemme nyt +Porvoossa tai Loviisassa! huudahti äiti, niin uskomattomalta kuin se +hänestä tuntuikin. + +-- Tämä on asemahuone, vastasi lastenhoitaja onnettomuutta ennustavasti +hymyillen ja yhä vain päärmäten käsiliinaansa. + +Hänestä oli nähtävästi aivan yhdentekevää, vaikka olisimme olleet +Sortavalassa. + +-- Sen kyllä ymmärrän -- sanoi isä -- että olemme asemalla, mutta totta +kai täällä on ravintola matkustavaisia varten. + +-- On, ravintola on kaupungissa. + +-- Kaupungissako? Mutta missä on kaupunki sitten? + +-- Virstan päässä. + +-- Sepä kummallinen kaupunki, kun juoksee pois rautatiensä tieltä. Eikö +täällä siis ole ravintolaa matkustajille? + +-- Matkustajia on kyllä, mutta ei ravintolaa. + +-- No mikä tässä sitten on? + +-- Asemapäällikön asunto. + +-- Antakaa anteeksi! + +Me läksimme laputtamaan pettynein toivein, lasten mielipahaksi, jotka +jo olivat valjastaneet hevosen korivaunujen eteen. + +-- Huutakaa tänne ajuri! + +-- Kaikki neljä lähtivät äsken tästä, vastasi kantaja. + +-- Tottahan Hämeenlinnassa lienee enemmän kuin neljä ajuria. + +-- On, välistä niitä on kuusi. + +-- No, mitenkä tästä sitten päästään kaupunkiin? + +-- Milloin ei mennä ajaen, on tapana kävellä. + +Me lähdimme jalkaisin astua tallustelemaan lokaista tietä ja saavuimme +kello puoli kaksi kaupungin parhaaseen ravintolaan. + +-- Olkaa hyvä, antakaa meille huone! + +-- Ei ole yhtään tyhjänä. + +-- Mitä? Eikö yhtään? + +-- Salista lähtee kohta eräs herra. + +-- Olkoon menneeksi sali sitten. + +Me marssimme saliin myttyinemme, ja kenenkä tapasimme siellä? Sepän. + +-- Tekö, herra Damm? No sepä hupaista! Nyt saatamme syödä yhdessä +päivällistä. + +-- Antakaa anteeksi, minun hevoseni on jo valjaissa. + +-- Mutta kuulkaahan, hyvä herra, te kun olette nuori, pitäähän teidän +käydä katsomassa maamme merkillisyyksiä. Esimerkiksi tämän kaupungin +linnaa. Minä kerroin juuri lapsilleni, että se on Birger Jaarlin +perustama. + +-- Ja täällä on neljä ajuria! huudahti Frits, jonka mielestä se oli +kaupungin suurin merkillisyys. + +Äidin mielihyväksi lähti seppä kuitenkin matkoihinsa. + +-- Hän näyttää minusta tyhmänlaiselta. Minä en ymmärrä, miten isä voi +lörpötellä monta tuntia semmoisen kanssa, joka tuskin kuunteleekaan, +mitä hänelle sanotaan. + +-- Minä vakuutan, että hän kuunteli hyvin tarkkaavaisesti minun +ajatuksiani valtiotaloudesta. Sellaisilla nuorilla miehillä on +ulkomailta tullessaan kypsymättömät mielipiteet. Heidän on hyödyllistä +kuulla vanhempien ja kokeneempien mieltä. + +-- Olisi parempi tilata päivällistä ja hevoset. Kello on kohta kaksi, +ja meidän pitää ehtiä Muistoon ennen kello seitsemää. + +-- Se on totta. Tarjoilija! -- Poika!... Mihinkä hän nyt meni!... +Antti, vai mikä sinun nimesi on!... No, tuossa hän on vihdoinkin. +Toimita heti päivällinen viidelle hengelle! + +-- Heti, herra! + +-- Neljälle hengelle! puuttui puheeseen äiti ajatellen laskua ja +arvellen, että pienokaisia käy laskeminen neljäkolmatta tusinaan. + +-- Heti, rouva! + +-- Tilaa myöskin heti vaunut ja kaksi hevosta Vallan kestikievariin! + +-- Heti, herra! + +-- Ole hyvä, tuo lapsille kaksi lasia maitoa. + +-- Heti, rouva! + +-- Ja minulle pullo olutta. + +-- Heti, herra! + +-- Saammehan sitten kahvia? + +-- Heti, rouva! + +-- Pyytäisin vähän pesuvettä. + +-- Heti, mamseli! + +-- Puhdista minun päällyssaappaani! + +-- Heti, herra! + +-- No mutta riennä jo; meillä on kiire. + +-- Heti, rouva! + +Palvelija lensi "tuulen nopeudella" ja jäi sille tielle. Hän "seurasi +luontoansa", kuten sanotaan mehiläisen sadussa, ja kun matkustajain +vaatimukset kerran tulevat kohtuullisiksi tulevat myöskin palvelijat +nopeiksi niitä tyydyttämään. + +Me odotimme -- ja odotimme! Me katselimme maailmanmenoa kadulla, jossa +joka viiden minuutin kuluttua näkyi joku alakuloinen kävelijä kulkevan +ohi -- ainakin hän näytti meistä alakuloiselta. Vaihteen vuoksi +tutkimme Alman taistelua, joka riehui kaikessa rauhassa salin seinällä, +ja ikkunakoristusta, joka kuvasi Ganymedestä ruokkimassa Jupiterin +kotkaa. Muuan upseeri astui salin läpi ottamatta osaa Alman taisteluun; +kaksi kauppa-asioitsijaa meni samaa tietä ja katseli meitä kuin +rautatien tavarapakkoja, joilla ei ole omistajaa. Isä veti hyvin +huolellisesti kelloansa, äiti vartioi irtaimistoamme, pienokaiset +kokivat parhaan kykynsä mukaan kaivella reikiä seinäpaperiin, ja minä +tutkin parin viikon vanhaa sanomalehteä, jossa oli luettelo viimeisistä +markkinahinnoista ja kummallinen juttu vasikasta, joka oli syntynyt +kaksipäisenä. Se oli hyvin hupaista. + +Vihdoin tuli oikein hyvä päivällinen, ja se maistuikin meistä +oivalliselta, paitsi että piparjuurikastike oli äidistä liian väkevää, +jotavastoin se isästä oli liian heikkoa. Se, että Sigrid kaatoi +pöydälle maitolasin ja Frits koristeli pöytäliinan ruusunpunaisilla +puolukkahillon merkeillä, oli liian luonnollista eikä voinut herättää +kenenkään huomiota. + +Kahvi tuli. Me katsoimme kelloa: se oli kohta neljä. + +-- Tarjoilija!... Antti!... Ovatko hevoset valjaissa? + +-- Heti, herra! + +-- Lasku! + +-- Heti, rouva! + +Lasku tuli kahdenkymmenen minuutin perästä ja se maksettiin sillä +aikaa, kun äiti pisti käsilaukkuunsa pari tuoretta rinkilää +pienokaisten varalle. + +-- Poika odottelee juomarahoja, huokasi äiti. Kyllä tämä matka tulee +maksamaan. Pankaa nyt hyvästi yllenne, lapset! + +Hyvissä tamineissa marssimme me ulos noustaksemme vaunuihin. Oli jo +hämärä; mitään vaunuja ei näkynyt, vaan niiden sijasta kahdet hyvin +epäilyttävän näköiset kyytirattaat ja valjaissa hevoset, joilla silojen +asemesta oli selässä jonkinlaiset repaleiset satulat riippumassa +jatketuista köyden paloista, joiden välitse ohjakset hyvin +huolestuttavasti kiertelivät. + +-- Missä vaunut ovat? huusi isä äkäisesti. + +-- Vaunutko? kysyi palvelijapoika odotellen juomarahojansa. + +-- Niin, ne, jotka tilasin. + +-- Eikö herralla ole omia vaunuja? + +-- Pöllö! Olisinko minä niitä sitten tilannut? + +-- Kaikilla, jotka matkustavat vaunuilla, on vaunut mukanaan. + +-- Minä tahdon vuokrata vaunut, kuuletko. Eikö kaikissa +matkustajataksoissa ole painettuna: vuokraa vaunuista sen ja sen +verran? + +-- Sitten voitte mennä kestikievariin, hyvä herra, vastasi poika hyvin +närkästyneenä ja jätti meidät siihen pulaan lokaiselle pihalle. + +-- Minä en koskaan istuudu rattaille, selitti äiti hyvin päättävästi. + +Tuloksena oli, että me vähän keskusteltuamme ravintolan isännän +kanssa saimme vuokrata vanhat vaunut, mutta koska niissä ei ollut +siloja, täytyi meidän turvautua noihin eriskummallisiin Hämeen +satulavaljaisiin. + +Me lähdimme Hämeenlinnasta aivan pimeässä vanhoilla vaunurämillä, +kurjan huonoilla valjailla tuntemattoman ajajan mukana mäkiselle +tielle, joka oli paljasta sileää iljannetta; mutta mitä siitä lukua? +Olimmehan päässeet hirmuisen rautatien vaaroista, nythän meillä oli +tilaisuus _levätä_ vanhalla kunnon maantiellä. Kuskin käskettiin vain +ajaa varovasti mäissä ja häntä kiellettiin ärjymästä kaikille +vastaantulijoille. + +Matka kävikin todella hyvin onnellisesti aina siihen asti, kun ehdimme +vastamäkeen, joka on puiston luona aivan kaupungin edustalla. Siinä +toinen solmituista köysistä katkesi. + +Me pysähdyimme, kuski laskeutui maahan, solmi köyden, ja me jatkoimme +matkaamme. Kahden tai kolmen virstan päässä kaupungista katkesi toinen +köysi: sama temppu. Ennenkuin ehdimme Hattulan kirkolle, olimme jo +kuusi kertaa olleet satulaseppänä, ja juuri kirkon kohdalla olisi +meidän pitänyt seitsemännen kerran koettaa onneamme, mutta kuski +selitti jo leikanneensa ohjaksensakin. Hänellä ei ollut enää mitään +köyttä. + +Äiti purki tukun liinaista nauhaa, isä uhrasi piippunsa silkkipunoksen, +ja niin pääsimme Mierolan kylään. Siinä näyttivät kaikki ponnistukset +raukeavan tyhjiin. Kyytimies tunsi kylän satulasepän; häneltä saimme +vihdoin lainaksi parit vaununsilat, kun isä antoi pantiksi koko niiden +hinnan ja lupasi maksaa vuokraa puoli hintaa. + +Minä jätän kertomatta kaikki päivittelemisemme; täytyy kertoa lyhyesti, +kun kuvailee niin vaiherikasta matkaa. Me ajoimme kylän alapuolella +olevan sillan yli, sitten ylös pitkää vastamäkeä ja vielä kappaleen +matkaa. Sitten pysähdyimme: naula oli pudonnut valjaista, aisa viilsi +pitkin maata hevosten jaloissa. Se autettiin puupulikalla, mutta emme +olleet pitkälle päässeet, ennenkuin toinen joustin katkesi ja vaunujen +kori vajosi takapyörälle. Siihen loppui meidän kekseliäisyytemme: me +olimme pimeässä aivan kirjaimellisesti maantiellä. + +Jo alettiin huomata, että rautatiellä kuitenkin oli hyvätkin puolensa. + +Vähän matkan päässä tieltä näkyi tulta; kyytimies lähetettiin pyytämään +sieltä apua. Sillä välin tuli minun pitää ohjaksia, mutta kun olimme +pysähtyneet keskelle tietä ja muutamat päihtyneet maalaiset, joista +ohitse ajaminen oli vaivalloista, lyödä läjäyttivät hevosia ruoskalla, +peräytyivät solvaistut vetäjät, ja me päädyimme rikkinäisine +vaunuinemme sievästi ojaan. + +Siinä surkeassa asemassa tapasi meidät muuan herra, joka tuli ajaen +talosta, mistä tuli loisti, ja kiiruhti apuun. Hänen lyhtynsä valossa +me tunsimme sillä kertaa vilpittömäksi mielihyväksemme hänet taaskin +sepäksi. + +-- Minun kieseissäni -- sanoi hän -- on tilaa kahdelle, hankin toiset +Riitalasta. Rikkoutuneet vaunut voidaan korjata kylässä ja lähettää +sitten kaupunkiin. + +-- Meistä on teille aivan liian paljon vaivaa, väitti vastaan äiti, +jonka hyvä sydän tuli liikutetuksi niin suuresta avuliaisuudesta. + +-- Ei ollenkaan, vastasi seppä. Minulle jää kolmannet ajoneuvot, +oivallisilla puujoustimilla varustetut rattaat. Sekin on melkein +ylellistä minulle. + +-- Olkoon menneeksi, herra Damm! huudahti isä ihastuneena. Niin sitä +pitääkin olla perehtynyt sekä rauta- että maantiematkoihin. + +Meidän ei kannattanut paljon kursailla. Me olimme tyytyväiset +kieseihin, seppä katosi, ja me saavuimme muitta seikkailuitta Vallan +kestikievariin. Siinä miettimään, vieläkö voimme toivoa ehtivämme +Muistoon samana iltana. Katsottiin kelloa, se oli jo kymmenen minuuttia +kymmenettä. + +Sen odottamattoman keksinnön johdosta pidettiin yleinen neuvottelu. Me +olimme olleet liikkeellä kello kolmesta asti aamulla eikä meillä ollut +vähääkään halua lähteä uusille huvimatkoille pimeään, ja sitä paitsi +havaittiin pienokaisten olevan kuin päivänpaisteessa sulavat lumiukot +huhtikuussa, kun vettä tippuu räystäistä. Siis päätettiin +yksimielisesti jäädä yöksi Valtaan. + + + + +6. YÖMAJA. + + +Lyhyillä, harvoin tekemillämme matkoilla, kun silloin tällöin kävimme +jonkun sukulaisen luona, olimme tähän asti pitäneet kestikievareita +välttämättömänä pahana, joissa muutetaan hevosia ja syödään kuin +Smålannissa hyvää, "jos vain on myötä kelpo ruokasäkki". Yön +viettäminen kestikievarissa ei ollut ilmoisna ikänä johtunut meille +mieleen, ja senpä vuoksi olimmekin niin kohtuuttomia ja suunnattomia +kuin mahdollista vaatimuksissamme kunnon Vallassa, josta löysimme +sataman elämän vastuksissa, jos elämä, kuten sanotaan, on matkustamista +haurailla silavaljailla, huonoilla joustimilla ja liukkailla, mäkisillä +teillä. + +-- Ei minkäänlaista eteistä! huudahti äiti moitteitten aluksi. + +-- Mikä hirveä sirkkain asunto! huomautin minä etummaisen huoneen +valtavasta uunista. + +-- Häkää! oli isän ensi huoli. + +Joskaan Valta ei ollut maamme parhaita kestikievareita, ei se ollut +huonoimpiakaan. Kolme huonetta pitkän ja huonosiivoisen porstuan +vieressä, ruskeaksi maalatuita huonekaluja, pumpuliset puoliverhot +ikkunoissa, talikynttilä, päiväkirja, taksoja ja Jönköpingin +puupiirroksia oli siinä matkustavaisten varalle. Huoneen takana, jossa +ruma uuni sijaitsi, oli kaksi kamaria. Syötyämme oivallisen aterian: +hapanta leipää, verestä voita, talonpoikaisjuustoa, käristettyä +sianlihaa munakokkelin ja maidon kera, istuen samalla hupaisen tulen +edessä, jonka räiskyvät kuusipuut polttivat reiän matkanuttuuni, +majoittuivat äiti, isä ja Frits levolle toiseen kamariin, ja toisen +valtasimme minä ja Sigrid. Äiti tutki hyvin tarkasti kaikki lusikat, +veitset, haarukat, lakanat ja päänaluset, teki uudestaan kaikki vuoteet +ja kävi sitten nukkumaan täysissä vaatteissa, neuvottuaan ensin meitä +sammuttamaan tulen, kun rupeisimme makuulle. Ovet suljettiin, avaimet +otettiin suulta, sanoimme hyvää yötä toisillemme, sammutimme kynttilät +ja kävimme levolle. + +Kaikki oli hiljaa, mutta uni ei ollut halukas tulemaan väsyneille +silmäluomilleni. Otaksuttavasti oli seinäpaperin alla entinen +makuuhuoneiden välinen ovi, sillä vastoin tahtoani kuulin seuraavan +keskustelun viereisestä huoneesta. + +_Äiti_. Hän osoitti huomaavaisuutta Augustalle, se nuori mies. Eikä hän +Augustastakaan näytä olevan aivan vastenmielinen. Se on estettävä +ajoissa. + +_Isä_. Hm... Minusta hän ei lainkaan osoittanut huomaavaisuutta. + +_Äiti_. Nuorta tyttöä voi miellyttää monella tavalla, ja seppä on +valinnut tapansa viisaasti. Miksi Augusta ei voi kärsiä Allan Hagertia? +Allanilla ei ole koskaan rohkeutta vastustaa häntä. Huomaa, miten seppä +käyttää toista menettelytapaa: hän vastustaa ja kiihoittaa Augustaa, +ja se onnistuu paremmin. No niin... Augusta on epäilemättä hyvä +saalis sellaiselle seikkailijalle, joka on tänään seppä, huomenna +vaskiseppä ja ylihuomenna kenties ryöväri. Augustan myötäjäisillä, +viidelläkymmenellä tuhannella, saisi mainiosti nälkäiset karhut +tyyntymään, ja etkö luule hänen tietävän, että Augusta saa periä +Mirabeau tädin? Ole varma siitä. Oh, kun ajattelen, että tuommoinen +herra, mikä lieneekään, riistäisi meiltä jonakin päivänä kelpo +Augustamme, jolla on minä päivänä tahansa valittavana vaikka kymmenen +paljon sopivampaa kosijaa! Sanoihan hän Augustaa _missiksi_, ikäänkuin +olisi leikkinyt kissanpojan kanssa. + +_Isä_ (unisesti). Miksei hän saanut sanoa neidiksi? + +_Äiti_ (yhä innokkaammin). Niin, puolusta sinä häntä sentähden, että +hän on kuuntelevinaan sinun pitkiä puheitasi, mutta minä vakuutan, että +hän ajatteli paljoa enemmän Augustan hatun punaisia nauharuusukkeita. +Mikä on sinusta Allan Hagertissa vikana? Onhan hän Hämeen varakkaimpia +maanomistajia, nuori, siivo... + +_Isä_. Ja tyhmä. + +_Äiti_. Ei ollenkaan. Hän hoitaa Ristipeltoa kuin mies ainakin; siitä +asti, kun hänen isänsä osti maatilan tädiltä, on sen arvo noussut +toisen verran. Ajatteles: sata lypsävää lehmää! Ja mitäpä siitä, jos +hän ei olekaan niin ovela kuin eräät muut? Ymmärrys tulee vuosien +mukana. Muistathan, millainen Augusta oli, kun hän yritti karata +Tukholmaan, ja mimmoinen tyttö hänestä on sitten tullut. Harkiten +päätetyt liitot ovat useimmiten onnellisimmat. Emmehän mekään olleet +niin äärettömän ihastuneet toisiimme. Sinä laskit melkein tähän tapaan: +Jeanette perii kivikartanon ja vähintään neljäkymmentä tuhatta; +sitäpaitsi kuuluu tyttö olevan joltisenkin hyvä, siis sopiva vaimo +minulle. Minä taas ajattelin itsekseni, kun sinä kosit: hän näyttää +olevan kunnon mies, joka voi elättää vaimonsa. Ei juuri mikään +loistavan teräväpäinen. + +_Isä_. Lorua! Sinä rakastit minua. + +_Äiti_. Erehdys. Ei juuri mikään neroniekka, ajattelin minä, mutta +hänellä, Jan Fredrikillä, on hyvä sydän ja taipuvainen luonne; siispä +hän on sopiva mies minulle. Niin oli laita, kun _me_ menimme naimisiin +ja luullakseni olemme tulleet jotenkin hyvin toimeen. Sentähden minun +mielestäni Allan Hagert... Mutta ethän sinä kuule, mitä minä puhun... + +Muutamat epäselvät äänet ilmoittivat, että isälliset huolet minun +tulevaisuudestani uinuivat jo unen helmoissa ruokonukkapäänaluisella +Vallan kestikievarissa. Minä en ollut läheskään niin ihastunut noihin +sataan lypsävään lehmään; mutta yhtä vähän miellytti minua keinottelun +kohteena oleminen. Seppä, seppä, ajattelin minä, jos todellakin toivot +vaikuttavasi minuun "rumalla maallasi" ja misseilläsi, jotta sitten +saisit poimia minut kuin kypsyneen hedelmän, niin saatpa kokea, että +tämä pikku pihlajanmarja on liian korkealla kettujen tavoiteltavaksi. +Luuleeko tuo hyvä herra meidän yksinkertaisten pohjolan tyttöjen +sentähden ottavan hänet heti appelsiinin verosta, että hän on nähnyt +jonkun sopen oranssien maata. Minä kyllä kuorin hänet, minä, ja jos hän +tahtoo takoa minut lämpimäksi, niin hän saa kalkutella kylmää rautaa, +niin kylmää, että hän on polttava sormensa neljänkymmenen asteen +pakkasessa. Hyvää yötä, iso Ilmarinen vielä suurempine käsinesi! Hyvää +yötä, viisas vaskiseppä, minä uneksin ... kadetistani. + +Minä olin nukkunut hetkisen ja nähnyt unta, en tosin kadetista, +lapsuuteni lemmitystä, vaan että olin ajavinani kapearaiteisella +rautatiellä. Juna kulki etanan kulkua miehenkorkuisten kinosten läpi, +ja minä kuulin isän ylistelevän oivallista taloudenhoitoa, jolla oli +saatu säästetyksi niin ja niin monta prosenttia kalliista +rakennuskuluista. Radan viereltä olin kuulevinani sepän äänen huutavan: +kapearaiteinen, kapearaiteinen, sinä palellut kuoliaaksi! Isä kiitteli +kiittelemistään säästäväisyyttä, juna kulki yhä hitaammin, ensin kuin +koppakuoriainen, sitten kuin onkimato ja vihdoin kuin perintöjuttu, +kunnes aivan auttamattomasti hautauduimme kinoksiin. Ja yhä vielä olin +kuulevinani sepän äänen alakuloisesti kaukaa huokailevan: +kapearaiteinen, kapearaiteinen, sinä palellut kuoliaaksi! + +Minä heräsin, kuulin oven aukeavan ja jonkun astuvan sukkasillaan +vuoteeni luo. + +-- Kuka siinä? + +-- Älä säikähdä! kuiskasi äidin tuttu ääni. -- Minä tahdoin vain +katsoa, nukutko sinä. + +-- Mikset itse nuku, äiti? + +-- Muuten vaan. Minä en saanut unta ja aioin katsoa, onko Frits +potkinut peitteen päältään. Silloin kuulin porstuan oven aukenevan ja +jonkun puhuvan kuiskaamalla etuhuoneessa. Minä tulin katsomaan, olitko +unohtanut avaimen oveen. + +-- Luultavasti on joku matkustavainen tullut meitä myöhemmin. + +-- Hiljaa! Kuka tietää, vaikka täällä olisi ryöväreitä, ja kaikki +meidän tavaramme jäivät etuhuoneeseen. + +-- Sinä olet suotta levoton, äiti. + +-- Rakas lapsi, sinä et tiedä, minkälaista on maata valtamaantien +varrella, jossa kulkee kaikenkaltaista väkeä. Olemme unohtaneet pyytää +tulitikkuja; onko sinulla? + +-- Tässä on. + +Me sytytimme kynttilän. Äiti avasi varovasti oven ja meni edeltä. Minä +seurasin sykkivin sydämin. Ensimmäinen, mitä näimme, oli sohvalle pantu +ruskea takki ja sen alla tuntematon, luultavasti hirvittävä esine. + +-- Se on mies, kuiskasin minä. + +-- Johan minä sanoin! Se on kauheata. + +-- Mutta eihän ryöväri olisi käynyt levolle sukkasillaan... Hän on +heittänyt takin yltään. Valo sattuu hänen kasvoihinsa... Seppähän +se on! + +-- Sinä naurat! huudahti äiti, kun olimme vetäytyneet nopeasti takaisin +sisempään huoneeseen. -- Mutta on ennen kuulumatonta, että noin +tunkeudutaan nukkuvien ihmisten pariin. + +-- Eikö kestikievari ole matkustajia varten? Miksikä meillä pitäisi +olla kaikki huoneet, kun tarvitsemme vain kaksi? + +-- Pitääkö tänne majoittaa kaikenlaiset ihmiset? Sen minä sanon, ettei +nuorella miehellä, joka voi käyttäytyä niin taitamattomasti, ole +enempää säädyllisyyttä kuin hottentotilla. Miksei hän ole mennyt +makaamaan väentuvan penkille? + +Päästääkseni äidin levottomuudesta, jota hän tunsi minun tähteni, +ehdotin, että hän paneutuisi nukkumaan minun sijalleni Sigridin viereen +ja minä kyhäisin itselleni vuoteen tuoleille. Se tuuma hyväksyttiin, me +panimme kynttilän palamaan uuniin ja nukuimme, kuulematta mitään +epäiltävää etumaisesta huoneesta. + +Mutta yöllä oli seikkailunsa niinkuin päivälläkin. Minä heräsin, ja +minusta tuntui kuin olisin ollut syöksymässä pohjattomaan syvyyteen. +Sillä kertaa olivat tuolit siirtyneet erilleen ... minä venyin +lattialla ja tunsin päässäni kolkutusta kuin se olisi ollut tuhannen +vaskisepän työpaja. Huone oli pimeä ja täpötäynnä hirveätä häkää. Minä +tunsin olevani vähällä pyörtyä ... muutaman minuutin kuluttua en enää +olisi voinut liikuttaa kättä, en jalkaa. Ei ollut aikaa arvella: minä +vedin auki pellit, aukaisin oven, juoksin hakemaan kynttilää toisesta +huoneesta, sytytin sen vapisevin käsin ja herätin isän. Minulla ei +ollut enää mitään hätää, mutta äiti parka ja Sigrid, olivatko he vielä +elossa vaiko kuolleina? Me koetimme herättää heitä, mutta turhaan. Isä +vaipui voimatonna tuolille ja saattoi vain sanoa: + +-- Nyt olemme hukassa, lapsi parka! He eivät enää herää! + +-- Herra Damm! Herra Damm! huusin minä. + +-- Mitä nyt? sanoi seppä. + +-- Me kuolemme häkään! + +Yhdellä hyppäyksellä oli seppä porstuan ovella, avasi sen selko +selälleen, joten kylmä talvi-ilma pääsi virtailemaan sisään, sieppasi +pesuvadin, juoksi ulos ja toi sieltä äsken satanutta lunta. Ilman +kylmyys ja lumi äidin ja Sigridin ohimoilla, kaikki ne yhdessä +vaikuttivat kuin ihmelääke. Meidän sanomattomaksi iloksemme he avasivat +silmänsä, katselivat kummastuneina ympärilleen ja nousivat istualleen, +pää vielä raskaana. Isä itki, minä itkin, ja seppä ... kiiruhti +sulkemaan porstuan ovea, sillä talvea oli meillä jo yllin kyllin +huoneessa; sitten hän jätti meidät rauhassa nauttimaan takaisinsaannin +iloa. + +Vaikka se tapahtuikin hyvin nopeasti, oli kuitenkin äidin ensi katse +heti huomannut, miten huolimattomasti puettuna hänen tyttärensä oli +miehen kävellessä paitahihasillaan ja sukkasillaan etuhuoneessa. + +-- Mitä tämä on? Augusta ... käveletkö sinä unissasi? + +Minä en todellakaan ollut muistanut pukuani. Muuta en voinut tehdä kuin +sulkea oven ja kiertää käteni äidin kaulaan. + +-- Mutta mistä tuo hirveä häkä tuli? kysyi isä. + +-- Rakas isä, mitä muuta voi odottaa kestikievarissa, jossa kulkee +väkeä kuin maantiellä? + +Häkä oli varmaankin tullut uunista. Me tutkimme sen tarkemmin, ja kas, +kynttilä, jonka me niin huolellisesti olimme yöllä panneet sinne, oli +sulanut, ja siitä oli tullut hiiliin niin paljon talia, että kokonainen +komppania olisi voinut siitä saada surmansa. + +-- Silläkö lailla te pidätte huolta talon turvallisuudesta, huomautti +isä iloisesti. + +Siitä palasi jo toistenkin hyvä tuuli. Me pukeuduimme. Unesta ei ollut +enää puhettakaan sinä yönä. Ainoastaan onnellinen Frits nukkui kaikkien +puolesta. Kello oli neljä aamulla, me annoimme tehdä uudelleen tulen +etumaisen huoneen kauheaan takkaan ja tilasimme kahvia. + +Herra Damm oli samoin pukenut yllensä, mitä hänen puvustaan vielä +puuttui. Me istuimme siis viisin takkatulen ääressä. Kelpo äitini ei +ole kohtuuton vaatimuksissaan; hän oli odottanut sepän pyytävän +anteeksi sitä, että hän, kuten äidin mielestä oli laita, oli +tunkeutunut meidän rauhoitetulle alueellemme, mutta äiti ymmärsi, että +seppä oli taaskin tehnyt meille palveluksen, ja vaikka se harmittikin +häntä, ei hän kuitenkaan näyttänyt sitä toisille. Seppä ei pyytänyt +anteeksi, mutta ei myöskään näyttänyt pitävän mitään lukua avusta, +minkä hän oli antanut tuona tukalana hetkenä; minuun hän tuskin viitsi +katsahtaakaan. + +Isä oli aivan ihastuksissaan. + +-- Olen minä kuullut puhuttavan sepistä, jotka ovat olleet pappeja -- +virkahti hän pudistaen sepän karkeaa kättä -- mutta enpä koskaan ennen +ole tavannut seppää, joka samalla on sukkela henkilääkäri. Mitä +arvelette, hyvä herra, joisimmeko, kahvia odottaessamme, lasin Ruotsin +punssia?... Ai, nyt olemmekin köyhässä Hämeen sydämessä. Mutta lasi +olutta? Vai viinaryyppy, kumpaako suvaitsette? Täällä on hieman liian +raikasta tuon jäähdytysparannuksen jälkeen. + +Isä erehtyi innoissaan sellaista sanomaan. Hän kuuluu kohtuudenseuraan +eikä juo koskaan väkeviä juomia, paitsi lasillisen viiniä ja olutta ja +joskus totia. Minä olin varma, että seppä ottaisi sen huomioonsa. Turha +toivo! Se hirviö otti esille pienen matkalippaan, jossa oli kaikki +teetarpeet, ja pyysi saada tarjota meille lasillisen vattulikööriä. + +-- Tämä on minun lääkettäni, sanoi hän. + +-- Hyvä herra Damm, alkoi isä hiukan juhlallisesti -- koska nyt kohtalo +on johtanut meidät yhteen niin kummallisella tavalla, saanen ehkä +esittää ... lähempää ... hm, hm! + +Silloin isää rupesi ryittämään. Minä tunsin poskeni käyvän +tulipunaisiksi, sillä mitä hän saattoi muuta tarkoittaa kuin lähempää +sukulaisuutta? Mutta hän malttoi mielensä ja jatkoi: + +-- ... lähempää tuttavuutta. + +-- Varsin mielelläni, vastasi seppä. (Sen kyllä uskoin.) + +-- Minä saan siis pitää sinua, veli, perheeni ystävänä, jatkoi isä. +(Se kuului todellakin vähän sukulaisuuden tapaiselta.) + +Seppä kumarsi vähän, hyvin vähän, ylpeätä päätään, vastaamatta mitään. + +-- Saanko kysyä, minne matka? + +-- Pälkäneelle. + +-- Sinnehän mekin aiomme. Onpa hauskaa, kun saamme matkustaa yhdessä. + +-- Minä pelkään, ystäväiseni, ettemme voi mennä Tyrvännöllä Muunaisten +ohi käymättä tervehtimässä vanhaa setää Hasenkampfia, kiiruhti äiti +lisäämään mainiten ensimmäisen sukulaisen, mikä kiireessä juolahti +hänen mieleensä. + +-- Setä Hasenkampfiako? toisti isä kummastuneena. Hänhän kuoli kaksi +vuotta takaperin. + +-- Se on totta. Minä aioin sanoa tätiäsi, ruustinna Grönefeltiä. + +-- Mutta hänhän muutti kesällä Sodankylään. + +-- Missään tapauksessa emme kuitenkaan voi häiritä tätiä puolenpäivän +aikaan. Viipykäämme kotvanen ja älkäämme pidättäkö insinööriä, jonka +aika on niin kallista. + +-- Meillä on kolme ja puoli penikulmaa ajettavana. Jos lähdemme kello +seitsemältä, olemme tädin luona viimeistään kello yksitoista. + +-- Yöllä on satanut lunta ja nyt on oivallinen rekikeli, huomautti +seppä. + +-- Mutta tädillä on omat tapansa. Hän on harvoin nähtävissä aikaisemmin +kuin noin kahdentoista paikoilla. + +-- No sitten tulemme sinne kello kaksitoista. + +Seppä ymmärsi nuo kellonlyönnit paremmin. + +-- Minun on käytävä vieraissa, huomautti hän. Herrasväen ajaessa +Pälkäneen kirkolle päin poikkean minä vasemmalle Muistoon. + +-- Matkustatko, veliseni, Muistoon? huudahti isä. + +-- Matkustan, vastasi seppä. + +-- Mutta sinnehän meilläkin on matka! + +Äidillä ei ollut mitään sanomista. Hänen kasvojenilmeensä olisi voitu +tulkita melkein tähän tapaan: + +Mitä meillä onkaan täällä tekemistä? Tuo mies on kuin huhtikuun nuha; +siitä ei pääse eroon ennenkuin kesällä. + +Mutta seppä keksi keinon. + +-- Eipä sovi jättää käyttämättä uutta rekikeliä, kehoitti hän. Minä +olen aikonut palkata pari työmiestä täältä kylästä enkä siis voi +määrätä aikaa, milloin lähden. Minä toivotan teille, herra sotaneuvos, +hauskaa rekiretkeä. + +-- Hm, virkahti isä osaamatta hänkään vuorostaan sanoa sen enempää. + +Hetkisen kuluttua istuimme kaikki reessä, ja Valta katosi häkäisine +uuneineen talviseen sumuun. + + + + +7. MUISTOON TULO. + + +Me emme ajaneet, me ikäänkuin tanssimme äsken sataneella lumella. Sano, +Constance, onko mitään riemuisampaa luomakunnassa kuin luisua eteenpäin +mieli iloisena silkinpehmeillä, kimaltelevilla lumimatoilla kepeässä +reessä nopealla hevosella viehättävän seudun halki odottavien omaisten +luo? Ei mikään maailman rautatie voi kilpailla näiden kaukaisen +pohjolamme sileäin, valkoisten talviteiden kanssa -- ei mikään +arkkitehti osaa rakentaa semmoisia ratoja kuin talvi aivan vaivatta ja +kulungeitta rakentelee kirkkaille järvillemme -- ei mikään +maisemamaalari voi kuvata auringon loistoa jäätyneellä ulapalla tai +lumisen metsän huurretta; ja jos hän voikin ne kankaalle siirtää, niin +puuttuu kuvasta vielä havumetsän salaperäinen tuoksu, hevosen juoksu +pehmeällä lumella ja tuo virkistävä, vieno viileys, joka jäähdyttää +kuuman veremme ja purppuroi poskemme kesän ruusuilla. Seppä, seppä, +kyllä sinä joudut tappiolle! Mihin saavat aurasi ja höyrykoneesi +loihdituksi näkyviin niin kauniin maiseman kuin meidän "ruman" maamme +viehättävät jääkentät? Mene, etsi niitä Lontoon sumuista tai Saksasta +ja Ranskasta tuona kurjana, ikävänä, sateisena vuodenaikana, jota +niissä maissa sanotaan talveksi, mutta jota pikemmin pitäisi sanoa +avuttomaksi vanhuudeksi. Meidän talvellamme on oikkunsa, se +myönnettäköön, kuten oli muutamia päiviä aikaisemmin, jolloin meillä +oli saksalaisten joulukuu; mutta katsele sitä tänään, seppä, ja sano, +onko se ruma, onko se vanha! Se on nuori kuin rusottava aamu +suorittuaan yömustat hiuksensa, se on kaksikymmenvuotias, se laskee +leikkiä, se hymyilee, se avarruttaa sydämen ja elvyttää katseen; minä +ymmärrän, mitä sinä et ymmärrä, sen hallaisen hymyn, ja minusta tuntuu +kuin tahtoisin syleillä koko maailmaa! + +Me kiidimme eteenpäin kuin riemukulussa jäiden yli ja metsätietä +Vallasta Ilmolaan ja Ilmolasta lähelle Onkkalaa, johon Pälkäneen +molemmat kirkot -- vanha katolinen, järkkymättömästä harmaakivestä +rakennettu, ja uusi luterilainen, nykyajan tiilistä tehty -- jo kaukaa +näkyivät seudun valkeata lumivaippaa vasten. Ennenkuin saavuimme näiden +kunnioitusta herättävien temppelien luo, poikkesimme alas Mallasveden +rantaan, ajoimme jäälle ja näimme Muiston kellertävänpunaisen +tiilikaton häämöttävän lumisten kuusien lomitse toiselta rannalta. + +Kello oli neljännestä yli yhdentoista, kun ajoimme jäältä ylös Muiston +rantaan. Kolme vuotta oli siitä kulunut, kun minä viimeksi näin ne +seudut talvipuvussa. Kesällä on tuskin kauniimpaa kartanoa Satakunnassa +ja Hämeessä, ja sekin merkitsee paljon; mutta talvella ei ole, uskallan +sanoa, koko Suomessa maisemaa, joka olisi enemmän Wrightin, +Munsterhjelmin tai Lindholmin siveltimen arvoinen, ja se merkitsee +_niin_ paljon, että ken ei ole nähnyt Muistoa, voisi luulla sitä +röyhkeäksi kerskailemiseksi. Kuvittele mielessäsi kapeaa tietä, jonka +vasemmalla puolella on jylhä, korkea, jyrkkä vuori ja oikealla kukkula +satavuotisine, lumesta valkoisine, tummanvihreine havupuineen. Kun on +kuljettu sen syvän laakson läpi ja taas noustu kukkulalle, näkyy edessä +Mallasvesi: oikealla laaja, aukea selkä Lempäälään päin ja vasemmalla +pitkä metsäinen niemi Sääksmäkeä. Muisto on silloin oikealla kädellä, +melkein keskipalkoilla rinnettä, ja kuuset kohoavat ylempänä ja järvi +näkyy alhaalla. Kartanon alapuolella, järven puolella, ovat puutarha ja +koivikkoniemeke niin erinomaisen sopivasti, että samalla kertaa näkee +järven sekä puiden ylitse että lomitse. Sitä Mallasvettä, sitä +Mallasvettä minä en ole koskaan voinut unohtaa, se on kuin suuri, +sädehtivä, tummansininen tausta lapsuuteni parasten muistojen takana. +Järvi on niin syvä, että kun jättiläinen kahlasi sen yli ja pääsi +Sääksmäen rannalle, istuutui hän hengästyneenä kivelle lepäämään ja +huudahti: kas lätäkköä, kun oli jo vähällä nousta saapasvarsieni yli! +Ja kuitenkin saattaa tuo suuri ja syvä järvi olla niin iloinen, niin +kirkas, niin välkkyvän sininen kuin lapsen silmä kimaltelevassa +auringonpaisteessa. Eipä aavistaisi noiden hymyilevien laineiden +karkeloivan niin mittaamattomien syvyyksien yllä. + +Nähdessäni talvihuntuunsa pukeutuneen Mallasveden siinä avarana +edessäni ajattelin ihan ensiksi: jospa vielä olisin pikku tyttö ja +saisin laskea hyvällä kelkalla tai notkeilla suksilla alas mainiota, +jyrkkää mäkeä järvelle! Mutta sitä en ehtinyt kauan ajatella; me +ajoimme veräjästä puistokujan läpi ja olimme jo portaitten edessä... + +Ensimmäinen vastaanotto oli vihamielinen. Meitä tervehti äkäisellä +haukunnalla kahlekoira _Danton_ historiallinen otus, jonka +kuuluisan nimen talonväki oli varsin häpeällisesti muuttanut +_Tantuksi_. Pitämättä lukua tuosta mielenosoituksesta, jonka Dantonin +kahleet tekivät yhtä vaarattomaksi kuin painotarkastus luulee +tekevänsä sanomalehtien pihakoirat, astuimme eteiseen ja riisuimme +päällysvaatteemme. Siinä eteisessä ei ollut mitään uunia, vaikka Muisto +oli muuten sangen hyvin sisustettu; tädin nuoruudenaikoina oli sitä +katsottu tarpeettomaksi ylellisyydeksi, ja Muistossa oli kaikki samalla +lailla järjestettyä kuin kuusikymmentä vuotta takaperin. + +Eteisestä astuimme kauniiseen saliin, joka oli koristettu kukkivilla +lilja-, kurjenpolvi-, oleanderi- ja murattikasveilla. Kaikki oli +ennallaan: vaaleansiniset seinäpaperit kullan- ja vihreänvivahteisine, +hienoine seinämaalauksineen, kosteudesta vähän turmeltuneine, +kultaisine katonrajalistoineen, vanhanaikuiset, valkeat selkämystuolit +vaalenneine vihreine silkkipäällyksineen; pienet selkänojattomat +istuimet; tuttu sohva, joka minusta usein tuntui puolen penikulman +pituiselta, ja sen mustat silkkiripset, joiden palmikoiminen minua +lapsena huvitti; onnettomain kuningatarten Maria Antoinetten ja +Fredrika Dorothea Vilhelminan marmorikuvat katselivat miellyttävästi +alustoiltaan ikkunoiden välistä, samalla kuin kummallisen näköinen +pronssikuva, omenanjumalatar Pomona, irvistellen tervehti ylhäältä +komeanhienon, puolipyöreän avouunin päältä, joka oli luullakseni tehty +Gripsholman tai Skon luostarien esikuvan mukaan. Kaikki ne herättivät +miellyttäviä lapsuudenmuistoja, ja jos jotakin vielä oli tarpeen +sydämeni lämpenemiseksi, niin oli siinä vanha seinäkarttakin, _Map of +the world_, monine mutkikkaine viivoineen, jotka kuvasivat Cookin ja +Vancouverin matkustuksia maailman ympäri valkeilla, halkeilleilla, +vernissankiiltoisilla valtamerillä, joita minä niin monesti olin +teeskentelemättömästi ihmetellen tutkinut siihen aikaan, jolloin +maailman raja oli mielestäni Mallasveden ja Pälkäneen kirkon välillä. + +Tädin emännöitsijä ja uskottu palvelija mamseli Södergren, kaikkien +vanhain ystävien kelpo Malla, tuli näkyviin, toivotti meidät +tervetulleiksi ja vei meidät tädin luo, joka luuvalonsa ja +selänpakotuksen tähden ei voinut lähteä pehmeästä keinutuolistaan. +Tädin pää oli vähän valkoisempi, mikäli me voimme huomata leveän +pitsimyssyn alta, kasvot vähän keltaisemmat ja ääni vähän vapisevampi +kuin silloin, kun viimeksi näin hänet puolitoista vuotta takaperin, +mutta muuten hänellä oli sama ylhäinen, uljas ryhti, sama kaareva nenä +ja suuret, siniset, jo tummentuneet silmät, sama lumivalkoinen, hyvin +silitetty myssy ja kaulus, sama vihreä saali ja musta silkkipuku ja +samat korko-ompeluksilla koristetut tohvelit, sanalla sanoen, hän oli +jotenkin samanlainen kuin minä muistin hänen olleen jo varhaisimpana +lapsuusaikanani. Hän otti meidät vastaan ystävällisellä, voisinpa +melkein sanoa armollisella päännyökkäyksellä, ja hänen suudeltuaan +äitiä kahdesti poskelle astui ensin isä esiin, sitten minä ja vihdoin +pienokaiset, kaikki arvomme mukaisessa järjestyksessä suutelemaan hänen +kättään. Kun se temppu oli ohitse, tuntui meistä yhtä suloiselta kuin +kesällä kylmän ryöpyn jälkeen: viileyttä seurasi miellyttävä lämpö. +Olihan meillä edessämme rakastettavin vanha täti, mikä milloinkaan +on tullut kuolevaisen osaksi, kun vain emme laiminlyöneet +kunnioituksenosoitusta, jota hän katsoi velvollisuudekseen vaatia +sukulaisiltaan. Odoteltaessa päivällistä, joka tekisi meidät täysin +kotiutuneiksi Muistossa, katselin vielä kerran huvikseni vanhaa +ystävääni, kreivi Mirabeauta, joka yhtä jättiläismäisen leveine +kasvoineen, yhtä juhlallisena suurine tekotukkineen ja yhtä +pilkallisesti hymyilevänä kuin ennenkin näytti sanovan entiselle +ihailijalleen aivan samoin kuin ennen hänen lapsena ollessaan: mitkään +pallot, mitkään heittorenkaat eivät saa tulla liian lähelle minun +kreivillistä nenääni! + +Täti suvaitsi kysellä, miten matkamme oli onnistunut. Mitä meidän oli +vastattava? Minä nauroin ovelasti itsekseni, kuten valitettavasti olin +nuorempana oppinut, kun nyt kuulin, että vaikkei maantie ollutkaan +varsin huvittava vaunuilla matkustettaessa tähän vuodenaikaan, oli +rautatie kaksi kertaa peloittavampi. Mutta monien huoltemme jälkeen oli +meillä vain jäljellä suloinen tunne siitä, että vihdoinkin olimme +hyvässä, kauniissa, turvallisessa satamassa ja suloisessa levossa. Ei +kukaan meistä ollut vielä virkkanut mitään sepästä, mutta äkkiä isä +varomattomuudessaan mainitsi, että täti saa odottaa herra Dammia +vieraakseen. + +-- Herra Dammiako? toisti hän. Minä muistelen sen nimisen henkilön +olleen kuningatar vainajan ystäviä. Minä en tunne sitä sukua, sillä hän +oli hovissa myöhemmin kuin minä. + +-- Ehkä hän on joku kaukainen sukulainen? kysyi isä, otaksuttavasti +muistelematta perintöä. + +-- Ruotsissa en minä tunne ketään muita sukulaisia kuin ----sköldit +isäni puolelta, enkä Suomessa ketään muita kuin teidät äitini puolelta. +Minä olin isäni ainoa lapsi, mutta äitini meni hänen kuoltuaan uusiin +naimisiin ja hänelle syntyi toinen tytär, josta tuli sinun äitisi, hyvä +Jeanette. Augusta ... käy noutamassa kirjastosta Sursillien +sukuluettelo ja katso, onko siinä Damm-sukua! + +Minä palasin selittäen, että Sursillien joukossa on ainoastaan muuan +_Damstén_, mutta ei mitään _Dammia_. + +Isä ei taaskaan ollut varuillaan, vaan antoi ajatuksiensa lentää arkaan +aineeseen, nimittäin tädin eronneeseen mieheen. + +-- Eiköhän -- sanoi hän -- herra Damm voisi olla vapaaherra R. vainajan +kaukainen sukulainen? + +Me hämmästyimme. Mutta täti, kun kerran oli päässyt käsiksi +sukulaisuussuhteisiin, jotka hän tunsi niin tarkoin kuin olisi ollut +elävä sanakirja, ei huomannut koko tuota vaarallista kysymystä. + +-- Isoisälläni -- jatkoi hän -- oli veli, joka palveli tykkiväessä +Kaarle XII:n aikana, ja hänen sanotaan, paitsi tytärtä, joka oli +naimisissa rovasti Rislachiuksen kanssa, jättäneen jälkeensä pojan, +joka sitten meni sotapalvelukseen Saksiin; hänellä kuuluu olleen suuri +perhe. Äidilläni taas oli eno, eräs Gyllenpantzar, joka meni Ranskan +palvelukseen ja kaatui vuonna 66 Länsi-Intiassa, missä hänellä oli +viljelyksiä ja missä hän meni naimisiin erään kreolittaren, Marie +Jeanne Alvarezin kanssa. Mahdollisesti Damm saattaisi olla syntyisin +jostakin noista suvuista, ja nimestä päättäen pikemmin saksilaisesta. +Mies vainajani tunsi tuon perheen, jolla kuuluu olleen ylhäisiä +tuttavuuksia Dresdenissä, ja erään tyttäristä sanotaan olleen +naimisissa kuningas August III:n tallimestarin, vapaaherra Schönfeltin +kanssa. + +-- Herra Damm mainitsi sattumalta, että hän on syntynyt Napolissa. + +-- Napolissako? Minä muistelen, että kuningatar... Sanoiko hän +todellakin Napolissa? + +-- Aivan varmasti. Hän sanoi viettäneensä lapsuutensa ajan ulkomailla +kuudenteen ikävuoteensa asti. + +Täti ei vastannut. Hän oli vaipunut syviin ajatuksiin. Tuo tieto näytti +liikuttavan häntä, vaikkemme me voineet aavistaa syytä. Onneksi +kamaripalvelija ilmoitti kohta sen jälkeen -- silloin kuten ainakin +puettuna livreaan, jossa Ruotsin värit, sininen ja keltainen, loistivat +-- että päivällinen on valmis. + +-- Saatpahan nähdä, että seppä vielä esiintyy perijänä, kuiskasi äiti; +tuo hänen epäluulonsa ei suinkaan vähentänyt vastenmielisyyttä, mitä +hän ennestään oli tuntenut matkakumppaniamme kohtaan. + +Isä katsoi kohteliaisuuden vaativan häntä tarjoamaan käsivartensa +tädille. Täti epäsi tarjouksen kumartaen vain vähän ylhäisesti päätään. +Hän pyysi meiltä anteeksi, ettei hän voinut pitää meille seuraa +pöydässä: hänellä on nykyjään tapana syödä omassa kamarissaan, ja +sentähden hän toivoi, että äiti, ollen sukulainen ja tottunut talon +tapoihin, tahtoisi hoitaa emännän tehtävät. + +Me aterioimme siis _en famille_, ilman tätiä, ainoastaan Malla +Södergren seurassamme, ja hänkin suostui vain isän innokkaista +pyynnöistä istuutumaan pöytään. Ruokasali herätti meissä kaikissa mitä +miellyttävimpiä muistoja. Sen huonekalut ja seinäpaperit olivat +vaaleanpunaisia ja valkoisia, ei missään synkkää tammen väriä, joka jo +kyllästyttää ennen ruualle istuutumista. Minä katselin kiilloitettua +suurta ruokapöytää, joka oli usein notkunut uunipuurovatien painosta, +ja kaunista kaappia, jonka kätkössä tavallisesti oli maukkaita +herkkuja. Päivällinen oli luonnollisesti runsas ja oikeinpa erinomaisen +hienokin jokapäiväiseksi arkiateriaksi. Äiti ylisti keitettyä lohta, +isä oivallista vasikanpaistia, pienokaiset pistivät poskiinsa pikku +pöytänsä ääressä aimo annoksia riisiryynipuuroa, ja ihastuksekseni minä +keksin erään herkun, jota en missään muualla koko maailmassa ole +tavannut kuin Muistossa, nimittäin "kruunuleivokset". + +Täti ja vanhemmat kävivät päivällislevolle, ja sillä välin minä, +voimatta vastustaa Fritsin ja Sigridin pyytelyjä, lähdin heidän +kanssaan ensimmäiselle kelkkaretkelle -- tulihan jonkun huolehtia +heistä ja varjella heitä joutumasta niihin vaaroihin, mitä järvelle +päin viettävässä rinteessä saattoi olla. Siellä oli suloisen raikasta +ja hyvää. Vapauden ilma puhalteli ympärillämme ja avarrutti sydämen, +joka ei koskaan niin vapaasti syki umpisalongeissa, missä sitä lastikat +puristavat ja missä sovinnaisuuden lyijypainot riippuvat raskaina +hameenliepeissä. + +Eräässä kohden oli mäki jyrkänlainen; siitä laskin minä, Sigrid +edessäni kelkassa, ja ohjasin niin taitamattomasti, että teimme +kuperkeikan lumessa. Mikäpä saattoi olla viattomampaa: pieni naarmu +otsaan, lumenryöpsähdys vihreälle matkanutulleni; kukapa sen näki? +Ehkäpä harakka lehdettömästä koivusta, jossa se lakaisi huurretta +oksista pitkillä pyrstösulillaan. Ei, näki sen vielä joku muukin: täti, +jonka keinutuoli oli asetettu aivan järvelle päin olevan ikkunan eteen. + +Hämärä tuli aikaisin, ja minä palasin takaisin suojatteineni +aavistamatta vähääkään, mimmoinen saarna minua odotteli. Täti oli jo +ehtinyt pitää puheen äidille. + +-- Suuri, pitkä tyttö juoksentelee kelkkamäissä! Mimmoisia tapoja hän +onkaan oppinut kaupungissa? Minun nuoruudessani, _ma chère_, +ystäväiseni, oli toiset käsitykset siitä, mikä on sopivaa, mikä ei. +Silloin oli kukin niin kauan lapsi kuin hänellä oli oikeus olla lapsi, +mutta kun hän menetti sen oikeuden, sai hän toisen oikeuden, oikeuden +-- olla nuori nainen. + +Niinpä niin, tädin nuorena ollessa! Silloin näyteltiin +teattereissa paimenia ja paimentyttöjä, mutta tosi elämässä +miehet kävellä tepastelivat kankipalmikko niskassa ja naiset +täyteaineella pyöristetyin pohkein, korkeine _frisure à la tour de +Bable'ineen_, Baabelin tornin tapaan asetettuine hiuksineen ja +_à la grecque_-pukuineen, kreikkalaisten tapaan vyötäinen kainalossa, +toisin sanoen sydän kurkussa. Ikäänkuin en minä olisi tädin +vierashuoneen ylhäisistä muotokuvista, aina seivässuorasta Kustaa +IV:stä Adolfista ja veltostuneesta Kaarle XIII:sta ynnä heidän +puolisoistaan tätiin itseensä asti, joka käytti niin kankean +vanhanaikuista pukua -- ikäänkuin en heistä olisi jo kylliksi päässyt +selville, mitä siihen aikaan katsottiin "soveliaaksi". Jumala +varjelkoon kelkkamäistä! Luonnollistahan oli, etteivät ne olleet +muinaisajan mukaisia, sillä eihän Kreikassa laskettu mäkeä, ja mitenkä +olisikaan sellainen Baabelin tornin tapainen tukkalaite pysynyt +kelkkamäessä tasapainossa kukistumatta raunioiksi? + +Minun tuskin tarvitsee sanoa, että nuo vastaväitteet jäivät lausumatta, +ja siinä Augusta, jonka pikku _étourderie_, ajattelemattomuus pian +unohtui, tekikin viisaasti. Tädin menetetyn suosion hankkimiseksi +takaisin tarvitsi äidin vain tavallisella taitavuudellaan antaa minulle +tilaisuus näytellä rouva Clairelta opittua ranskantaitoani, joka vielä +-- kuten isäni suvaitsi sanoa -- oli saanut hyvän "silittelyn" +vuosikautisesta ahkerasta puhelusta erään kuuluisan pääkaupunkilaisen +_marchand de participes'in_ kanssa. Minä latelin, mitä suinkin taisin, +ehkä vähän enemmänkin, vaikka siten jouduinkin toisen kuperkeikan +vaaraan, mutta täti oikaisi hyväntahtoisesti pienet erehdykseni ja tuli +taas mitä parhaimmalle tuulelle. + +-- Ystäväni -- sanoi hän katse hyvyyttä tulvillaan -- minua ilahduttaa +edistymisesi; säännöt tunnet jo, mutta et vielä kieltä. Sinä puhut +ranskaa melkein samoin kuin minä nuorena ollessani kuulin ruotsalaisten +laulajattarien laulavan italian kieltä; nuotit olivat Italian, sävel +Ruotsin. Kieltä luullaan puvuksi, jota koetellaan muotikauppiaan luona +ja joka sopii toiselle hyvin, toiselle ehkä huonommin; mutta kieli on +säveliksi sovitettu sielu. Jollei ihminen saa omakseen sitä sielua, +_l'esprit d'une idiome_, kielen henkeä, laulaa hän vain tyhjiä ääniä. +Minun nuorena ollessani ei puhuttu niin virheettömästi kuin luultavasti +monikin koulutyttö nyt korkeimmilla luokilla; harvoin osasi nainen ja +melkein vielä harvemmin mies kirjoittaa sivua tekemättä yhtä monta +oikeinkirjoitus- ja kieliopillista virhettä kuin riviä oli sivulla. +Mutta meillä oli sen sijaan vallassamme kielen sielu; me näimme sen +silmillä, tunsimme sen tajunnalla ja ajattelimme sen ajatuksilla. Siinä +meidän kielioppimme. Teillä on säännöt, meillä oli henki; teillä +korulauseet, meillä keskustelutaito. _C'est tout dire_, siinä kaikki. +_Aujourd'hui la conversation est morte_, nykyjään on keskustelutaito jo +mennyttä. + +Samaan tapaan täti jatkoi vertauksiaan hänen ja meidän aikamme välillä. +Myönnänpä, että oma närkästykseni minua melkein hävetti. Olihan hänen +sanoissaan niin paljon totta ja niin paljon suloutta, että minä näytin +omastakin mielestäni varsin lapsellisen tyhmältä. Niin, niin, kyllä +hänessä oli muutakin kuin _la tour de Bable_ muinaisessa _coifure'ssä_. +Hänen kellastuneille poskilleen nousi vieno puna, hänen himmeät +silmänsä saivat takaisin muinaista loistoaan. Olisiko hän todellakin +kerran ollut vierashuoneen seinällä riippuvan muotokuvan kaltainen, +niin hienon, kauniin ja älykkään näköinen kuin kuva, jossa kaikista sen +kummallisista pukimista huolimatta oli kumminkin jotain hyvin jaloa ja +viehättävää? + +Kohtapa täti pääsi käsiksi juttuihinsa, jotka olivat peräisin +kuningatar Fredrika Dorothean hovista. Täti oli ollut kuninkaallisissa +häissä Tukholmassa 31 päivänä lokakuuta 1797 -- hän ei koskaan +unohtanut sitä päivää, ja samoin säilyivät hänen muistissaan myös aina +kuningattaren verrattomat kädet ja Katarinannunnien puku, johon +ylhäinen morsian oli puettu. Monta pientä piirrettä kuningattaren +hyvyydestä oli säilynyt tädin uskollisessa muistossa, muiden muassa +eräs köyhä lapsi... Hän kertoi kuningattaren mieltymyksestä Hagaan, +miten häntä vaivasi Ruotsin kylmä ilmanala ja miten hän käytti +murskattuja mansikoita lääkkeenä vaivoihin, joita kylmä hänen +käsivarsiinsa oli aiheuttanut. Eräältä puolelta linnan pihaa +suli lumi tavallista aikaisemmin keväällä. Sitä pienoista, suuren +lumijoukon keskelle ilmestynyttä pälveä katseli kuusitoistavuotias +kuningatar kyynelsilmin... Oli liikuttavaa kuulla tädin kuvailevan +entisen hallitsijattarensa enkelinlempeyttä, hänen väsymätöntä +kärsivällisyyttänsä ja miten kauniisti ja kainosti hän koki palauttaa +hupaisuutta, joka aina kaikkosi hovin piiristä, kun jäykkä, +ahdasmielinen, epäluuloinen kuningas saapui. + +Seuraava kahvijuttu esimerkiksi. Kahvi kiellettiin koko valtakunnasta, +ja sitä päivää -- elokuun 1 päivää 1794 -- vietettiin monin paikoin +suurin hautajaisin, joissa suruvaatteisiin pukeutuneet vieraat +kantoivat juhlakulkueessa suruharsoon käärittyä kahvipannua nautittuaan +ensin viimeisen kerran sen jumaljuomasta. Kielto oli hyvin +valtiotaloudellinen, mutta valitettavasti niin tyhmä, että se jo +muutamien kuukausien perästä täytyi lakkauttaa, mikäli se koski suurta +yleisöä. Hovissa pysyi kielto kumminkin voimassa, kun hovin muka tuli +näyttää hyvää esimerkkiä kahvia juovalle kansalle. Kuningatar parka +huokasi tullessaan valtakuntaan, jossa hänen mielijuomaansa katsottiin +melkein valtiorikokseksi. Silloin sattui eräälle tohtorille, +henkilääkäri Dahlbergille tai Hallbergille, en muista tarkoin nimeä, +pistämään päähän onnellinen ajatus määrätä hovineideille paahdettua ja +jauhettua kahvia lääkepulloissa nimellä _pulvis arabicus_. Sellainen +oiva lääkepullo kädessä meni muuan neitsyistä kuningatar Fredrikan +luokse ja -- voiko jälkimaailma aivan ankarasti tuomita hänen +rikostansa? -- hän joutui todellakin kiusauksen valtaan, hän antoi +viekoitella itsensä hirveään rikokseen: keitättämään kahvia omassa +huoneessaan ja juomaan sitä kahden luotetun uskottunsa kanssa. Pahaksi +onneksi oli hovissa supattajia, jotka kaikista varokeinoista huolimatta +saivat urkituksi tuon kauhean asian ilmi ja ilmoittivat siitä Kustaa +IV:lle Adolfille. Eräänä aamuna marssii kuningas sisään jäykän kopeana +ja juhlallisena, täydellisesti tuntien, miten hänen arvoansa oli +loukattu. + +-- _Madame_, huhu on siis tosi, teidän rohkeutenne on todellakin mennyt +niin pitkälle, että te uskallatte juoda kahvia! + +-- Ah, _sire_, minä en tarkoittanut mitään pahaa, mutta jos se ei +miellytä teitä, ei se ole koskaan enää tästä lähin tapahtuva! + +-- Minua ei koskaan miellytä, _madame_, että rikotaan käskyjäni. Tuon +uskaliaan teon toimeenpanijat rangaistaan. + +-- Minä vakuutan, _sire_, että ainoastaan minä olen syyllinen; älkää +antako kenenkään muun kärsiä minun tähteni! + +Mitään vastaamatta käski kuningas viedä pois kahvikojeet, katsahti +hämmästyneihin hovineiteihin niin kylmänkolkosti, että siitä olisi +lappalainenkin paleltunut, ja meni sitten tiehensä paiskata +paukahuttaen oven kiinni. + +-- Sellaista elämää -- lisäsi täti -- vietti Ruotsin kuningatar +Fredrika Dorothea Vilhelmina, Badenin prinsessa, aina vuoteen 1809, +josta alkaen hän ei enää ollut kuningatar, ja vuoteen 1812, jolloin hän +sai laillisesti eron miehestään Karlsruhessa. Minä kerron nyt jutun +hovin kulissien takaa. Tulee kuitenkin varoa, kun tuomitsee kuninkaita +hovilorujen mukaan. Kustaa IV Adolf näytti joinakuina hetkinä +suuremmalta ja toisinaan taas pienemmältä kuin hän olikaan. Kuningatar +käsitti selvästi ne suuruuden hetket ja unohti mielellään pienuuden +ilmaukset. Kun hän sitten kertoi, miten hän tuttavallisina iltoina, +ollessaan kahden kesken kuninkaan kanssa, ojenteli hänelle tärkeitä +papereita allekirjoitettaviksi ja uskalsi neuvoa häntä noudattamaan +varovampaa politiikkaa -- niitä neuvoja ei kuningas muuten koskaan +seurannut -- unohti hän, että kuningas oli muutamia tunteja ennen +kieltänyt häntä tanssimasta. + +-- Minä muistelen -- sanoi äiti -- kuningattaren sittemmin menneen +toisiin naimisiin. + +-- Hän meni sitten naimisiin erään ranskalaisen, paroni Pollierin +kanssa, joka oli kunnon mies ja oli ollut prinssi Kustaan +kotiopettajana. Se oli onnellinen avioliitto, vaikka sitä ei julaistu. +Sydämen liitot, hyvä Jeanette, riippuvat, samoin kuin valtiollisetkin +avioliitot, usein sattumasta. Liittoa solmittaessa ei aina tiedetä, +mikä on solmun aukaiseva, kuolemako, onnettomuusko vai laki. + +-- Mikä keltainen nauha teillä aina on kaulassa, täti? kysyi Sigrid, +jolla ei sillä kertaa ollut mitään tekemistä, vaan seisoi siinä +uteliaasti kuunnellen suu auki, ymmärtämättä muuta kuin että oli muka +kysymys nauhoista ja solmuista. + +-- Mene tiehesi! viittasi äiti; hän ei ollut koskaan uskaltanut kysyä +keltaisen nauhan merkitystä. + +Mutta täti kuuli kysymyksen ja oli jo niin joutunut muistojensa +valtaan, että hän kaikkien kummastukseksi vastasi: + +-- Ei se ole nauha, pikkuiseni, nämä ovat kultavitjat, ja niissä on +minulla sormuksen puolikas. + +-- Mitä, sormuksen puolikasko? Pidetäänkö puolikassormuksiakin? kysyi +Sigrid uudelleen, nenäkkäästi korottaen ääntään, ymmärtämättä äidin +viittauksia. + +-- Sattuu niinkin joskus, vastasi täti. Kun on antanut pois puolen +sydäntään ja puolen elämäänsä eikä enää voi toivoa saavansa kumpaakaan +niistä takaisin, silloin sattuu niinkin, että pidetään puolta sormusta. +Minä toivon, lapseni, ettei sinun milloinkaan tarvitsisi ymmärtää sitä. + +-- Mene, sanoi äiti, katsomaan, mitä Frits tekee salissa! Kuka tietää +vaikka hän taas panisi voileivän jonkin sohvan päällykselle. + +-- Niin, ja voipuolen alaspäin! sanoi Sigrid ja juoksi nauraen pois. + +-- Antakaa, hyvä täti, anteeksi lapsen taitamattomuus! virkkoi äiti +peläten uusien pilvien nousua meidän Mirabeau-taivaallemme. + +-- Se ei tee mitään, vastasi täti hyvin ystävällisesti. -- Sigrid +muistutti mieleeni, että sormuksen puolikkaani on luultavasti arvoitus +teille, kuten kaikille muillekin. Eikä se nyt enää koskekaan ketään +muuta; mutta ... olkoon menneeksi, se saattaa ehkä olla pikku +Augustallemme varoitukseksi, jos kohtalo joskus saattaisi hänet saman +kovan koetuksen alaiseksi kuin hänen vanhan täti parkansa. Hän on nuori +ja nuorena voi kaikki olla mahdollista. Minä kerron teille +nuoruudestani. + +-- Kun vain ette liiaksi rasita itseänne, täti? Ja kaikella muotoa, +antakaa minun nostaa keinutuolinne kauemmaksi ikkunan luota, missä +vetää, huudahti äiti. + +-- Kiitoksia, ystäväni. Kun saa, niinkuin minä, istua vangittuna koko +lopun elämäänsä, tahtoo mielellään edes nähdä ulos vankilastaan. Tämä +sormus, lapseni -- ja täti näytti meille pientä kultasormuksen +puolikasta, joka riippui hänen kaulassaan, kuten näytti, juotettuna +kiinni vitjoihin -- tämä sormus oli samalla kertaa koko elämäni onni ja +onnettomuus. Koska se tavallaan koskee kuningatar Fredrika Dorothean +vaiheitakin, kerron teille sen historian. Kuvitelkaa vain, että minä +puhun jostakin vieraasta henkilöstä, joka eli kuusikymmentä vuotta +takaperin ja on nyt jo aikoja sitten kuollut. Niin minusta itsestänikin +tuntuu. Kuihtunut mummo, joka nyt istuu edessänne, posket kurttuisina +ja sydän kuivettuneena, ei ole aina ollut sellainen, miltä hän nyt +näyttää. Muistanpa ajan ... mutta enhän puhukaan itsestäni, vaan +hänestä, joka aikoja sitten on kuollut ja joutunut unohduksiin ja joka +herää vain täksi hetkeksi eloon vaipuakseen sitten ainiaaksi +menneisyyden yöhön. + +Sen jälkeen täti aloitti yhä enemmän vilkastuvalla äänellä ja +kirkastuvin katsein seuraavan kertomuksen "hänestä, joka on jo aikoja +sitten kuollut". + + + + +8. SORMUKSEN PUOLIKAS. + + +Oli kerran nuori tyttö; minä nimitän häntä Mariaksi. Hän oli Hämeessä +asuvan varakkaan tilanomistajan ainoa lapsi; yksitoistavuotiaana hänet +lähetettiin Tukholmaan kasvatuslaitokseen. Hän varttui kuten muutkin +tytöt, sai jotakuinkin huolellisen, vaikka hieman pintapuolisen +kasvatuksen ja pääsi viisitoistavuotiaana ylhäiseen seuraelämään. Hänen +isällään oli tuttavuuksia hovissa, hänen oli 1788:n vuoden sodassa +onnistunut tehdä kuninkaalle jokin palvelus, ja hän toimitti tyttärensä +ensin Södermanlannin herttuattaren luo ja sitten uuteen hoviin, joka +muodostui kuningatar Fredrika Dorothea Vilhelminan ympärille tämän +jouduttua naimisiin 1797. Maria oli silloin seitsentoistavuotias, +luonteeltaan vilkas ja hyväsydäminenkin; jonkinmoista pientä suloutta +oli hänessä myöskin, ja sitä ylisteltiin enemmän kuin se ansaitsikaan, +sillä koska häntä pidettiin rikkaana, kokoontui hänen ympärilleen +joukko ihailijoita, jotka kilvan koettivat imarrella häntä ja näin +hemmoitella hänet pilalle. + +Jonkun aikaa nuori tyttö vain nauroi imarteluille ja ilkkui +huomionosoituksille. Ollen huikentelevainen ja iloinen, tietämättä +mitään elämän suruista tai edes elämän vakavuudestakaan hän lensi kuin +kultasiipi perhonen huvista toiseen ja sai monesti huimalla leikillään +karkoitetuksi pilvet, joita aikaisin alkoi kokoontua hänen nuoren +kuningattarensa ympärille. Oli jo pimeä iltahämärä Kustaa III:n +auringon mailleenmenon jälkeen. Hänen poikaansa ei tosin koskaan +pidettykään minään nerona, mutta hän oli jo silloin, eikä ansiotta, +saavuttanut maailman silmissä oikeudenmukaisen ja hyväaikeisen +hallitsijan maineen. Ne, joilla oli kunnia kuulua kuningattaren +seuraan, oppivat vähän tarkemmin tuntemaan miehen, jota kuninkaan +mantteli salasi maailman silmiltä. Ei suurikaan mies ole suuri +kamaripalvelijansa edessä; mutta pieni mies näyttää vielä pienemmältä +ylevämielisen naisen rinnalla. Puku oli erinomaisen tärkeä, ja +kuningatar koki sangen tarkasti noudattaa kuninkaan määräyksiä. +Jokapäiväinen puku oli harmaa, parempi puku musta ja juhlapuku +valkoinen; mutta ainoastaan kuninkaallinen perhe sai käyttää kultaa ja +hopeaa koristeina. Oli erinomaisen hauskaa, kun Gripsholmassa tai +Drottningholmassa saimme käyttää vihreää väriä puvuissamme. Kuninkaan +turhamaisuudella ei ollut mitään rajaa. Kuten hän koko armeijalle +tarkoin sääsi, miten pitkät kankipalmikot saavat olla, minkä näköinen +sen tupsun tulee olla, joka näkyy nahkakotelon laidasta, miten paljon +saappaan varret saavat ulottua polvia korkeammalle, kuinka monta nappia +saa näkyä varsien yläpuolelta, miten pitkät hihanauhat on pidettävä ja +miten ne ovat solmittavat ja ommeltavat, -- samoin tahtoi hän myöskin, +että kuningattaren olisi pitänyt mitä juhlallisimmin määrätä meidän +hameenmiehustamme pituus, silkkisukkiemme väri, kenkiemme nirkot ja +kalvokkaittemme suuruus; miten meidän tuli astua, seisoa, istua ja, jos +mahdollista, ajatellakin -- määrätä naurumme kuosi ja keskustelumme +kaunistukset, ja itsensä täytyi hänen olla varuillaan, ettei vain +yhdelläkään hymyllä rikkonut espanjalaista grandezzaa, ei kääntynyt +syrjin puolisoonsa eikä julkisilla aterioilla sanonut itsellään olevan +mitään mieliruokaa, muita yhtä tärkeitä elämänohjeita mainitsematta. +Olisittepa nähneet, miten juhlallisesti kuningas kerran, kun kuningatar +eräällä moisella aterialla hairahtui niin suunnattomasti, että suvaitsi +omin käsin kuoria appelsiinin, lausui: + +-- _Madame_, unohdatte, että täällä on palvelijoita! + +Hovi oli kuitenkin nuori; kuningas oli kahdenkymmenen vuoden ikäinen, +kuningatar seitsemäntoista, kuten Mariakin. Nuori hovi on aina, jollei +juuri kevytmielinen, niin kuitenkin mieleltään hilpeä, ja vanhasta +iloisemmasta ajasta oli kylliksi sukkeluutta jäljellä, jotta saatettiin +tehdä ivaa siitä, mitä kuningas tahtoi _à tout prix_[29] pitää täytenä +totena. Meitä oli kuusi nuorta ja iloista hovineitiä niin kauan, kunnes +perintöprinssi syntyi: silloin tuli meidän sijaamme kamarirouvia. +Kuningattaren yksityisissä huoneissa korvattiin se tappio, minkä +kiusallisten seurustelusääntöjen noudattaminen tuotti muutaman askeleen +päässä niistä. Me olimme sokkosilla ja piilosilla, me telmimme +toisinaan kuin hurjat lapset. Voi, muistanpa, miten kerran säikähdimme, +kun minä piilosilla oltaessa olin polvillani tuolin takana ja +kuningatar nauraen heitteli vuoteesta päänaluset ympäri lattiaa +katsoakseen, olenko minä piilossa niiden alla; ilomme oli +korkeimmillaan, kun kuningas astui sisään! + +-- Mitä tämä on, _madame_? + +-- Ah, antakaa anteeksi, _sire_, me pidimme hieman hauskaa. + +-- Rouva kreivitär, olkaa hyvä, käskekää siistimään kuningattaren +huone! + +Ja hänen majesteettinsa lähti pois kuin ukkospilvi ja hovimestaritar +nuhteli meitä, viattomia lapsi parkoja, mitä ankarimmin. + +Sellaisissa kohtauksissa ei kuningattarella ollut muuta vastausta kuin +kyyneleet. Mutta meitä muita, jotka rakastimme ja surkuttelimme häntä, +suututti kovin. Piirusteltiin pilakuvia, ja miten mainioita pilakuvia! +Kirjoiteltiin pilkkalauluja, ja miten onnistuneita ne olivat! Kiusaus +oli sitä suurempi, koska kaikki sen tapainen täytyi pitää tarkkaan +salassa, yksin kuningattareltakin, joka toden teolla pahastui +huomatessaan eräänä päivänä "Wertherin kärsimysten" kannessa kuvan, +käden ojentamassa kuninkaan kirjallista käskyä, missä oli sanat: "Hyvä +herra, te pääsette kuudeksi päiväksi arestiin, koska ammuitte itsenne, +panematta ensin takkianne kiinni". + +Huimapäisimmät kuninkaan seurustelusääntöjen ivailemisessa olivat kaksi +henkilöä: toinen nuori kamarijunkkari -- nimitän häntä paroni Otoksi -- +_espiègle_, aika veitikka, joka kirjoitteli teräviä komparunoja eikä +juuri suuresti pitänyt lukua niiden salailemisesta; toinen oli Maria, +jolla oli vähän taipumusta piirustukseen ja käytti sitä taitoansa +kostaakseen kaikki rettelöt, joilla kuningas hänen mielestään tahtoi +tehdä hovinsa sietämättömäksi. Noiden kahden luonteet olivat niin +yhtäläiset, etteivät he voineet olla tuntematta kiintymystä toisiinsa. +He tekivät jonkinlaisen salaliiton, joka ei kyllä valtiollisessa +suhteessa ollut niin tärkeä kuin neiti Rudenschöldin, mutta ehkei hyvää +tarkoittava, koska se valitsi loukkaavan pilkkansa kohteeksi itse +kuninkaallisen majesteetin. Pilakuva, komparuno toisensa jälkeen levisi +hovilaisten keskuuteen, eikä tiedetty mistä, ja aiheutti toisella +puolen naurua, toisella häväistystä. Kielikellot eivät jättäneet +kertomatta huhua epäluuloiselle kuninkaalle; ja kaikki nuuskijat +pantiin liikkeelle etsimään kujeen alkuunpanijoita, mutta kauan +turhaan. Siitä seurasi kuitenkin uusia nuhteita kuningatar paralle ja +hänen kyyneleensä vaikuttivat, että pilkkakirjoitukset pysyivät jonkun +aikaa kuulumattomissa. + +Silloin tuli uusi asetus kankipalmikoista; se kiusaus oli paroni Otosta +liian suuri. Eräällä Ulriksdaliin tehdyllä huvimatkalla hän ilmaisi +aikeensa Marialle, ja Maria, ajattelemattomana kuten ainakin, suostui +heti rupeamaan hänelle piirustajaksi. Jo samana iltana kulki kädestä +käteen kuva, jossa kuningas, niskassa taivasta pimittävä kankipalmikko, +luki Ritarihuoneentorilla lakia Kustaa Vaasan muistopatsaalle: + + Mit' auttaa, vaikka Ruotsin isäksi, + maas maineen luojaks sua mainitaankin, + säännöille jollet arvoa sa anna? + Käy Lundiniin,[30] ma vannon: tosiaankin + sua uhkaa kahden viikon aresti, + sa ellet myöskin palmikkoa kanna! + +Kohta levisi tuo ilkeä pila suusta suuhun ja herätti, senhän arvaa, +niin paljon naurua, ettei se voinut olla joutumatta asianomaisen +korviin. Kuningas suuttui niin, että hänen puolisonsa vapisi pelosta, +ja Maria, joka suuresti rakasti hyvää kuningatartaan, sai kohta +kahdestakin syystä aihetta katua ajattelemattomuuttaan. Pidettiin mitä +ankarimpia tutkintoja, ja tutkijoiden onnistuikin viimein päästä +keksinnöstä toiseen. Neiti Rose oli saanut pilkkarunon neiti +Blanchelta, neiti Blanche rouva B:kronalta, rouva B:krona rouva +A:sköldiltä, rouva A:sköld neiti R:feltiltä, neiti R:felt neiti +C:strömiltä ja neiti C:ström vihdoin Marialta. + +Entä keltä Maria oli saanut tuon vaarallisen paperin? Odotettiin, +vaadittiin vastausta; nuori tyttö ei suostunut vastaamaan mitään, mutta +hän oli ankaran epäluulon alainen, sillä kuningas ei ymmärtänyt +kujeilua. Silloin astui ratkaisevana hetkenä esiin paroni Otto ja +vastasi: minulta! + +Hän oli itse asiassa oikeassa, mutta se suoruus tuli hänelle kalliiksi. +Vähällä hän oli joutua heti vangituksi valtiopetoksesta, mutta +tahdottiin kuitenkin ensin odottaa tarkempia käskyjä hänen +majesteetiltaan, ja sitä viivytystä käytti paroni Otto hyväkseen ja +pakeni Hampuriin. Kuningas taipui jättämään asian sikseen, mutta +rikollinen oli menettänyt hovipaikkansa, tulevaisuutensa ja oikeuden +palata isänmaahan. + +Se koski Marian sydämeen; hän soimasi itseään siitä, että hän, vaikka +olikin yhtä rikollinen, oli jalomielisen uhrauksen tähden päässyt +rangaistuksetta, ja kun hän seuraavana kesänä seurasi kivulloista +isäänsä Aachenin terveyslähteille, tapasi hän siellä paroni Oton. +Tuskinpa mikään muu yhdistää nuoria henkilöitä lähemmin toisiinsa kuin +yhteinen salaisuus, ja seurauksena olikin molemminpuolinen rakkaus, +jonka Maria sai vihdoin isänsäkin hyväksymään, tämä kun ei voinut +missään tytärtään vastustaa. Maria oli niitä, jotka voivat rakastaa +vain kerran elämässään. Hänestä tuli Aachenissa paroni Oton morsian, ja +silloin he jakoivat keskenään sormuksen, ja sen puolikkaita he +suostuivat säilyttämään liittonsa merkkinä siihen asti, kunnes ei enää +mikään estäisi heidän yhtymistään. + +Niin pahaan rikokseen syyllisen maanpakolaisen kanssa tehty liitto +täytyi kuitenkin pitää salassa niin kauan kuin Maria vielä palveli +kuningatarta hovissa. Kaksi pitkää vuotta kului; kihlatut olivat salaa +kirjeenvaihdossa keskenään, mutta eivät saaneet toisiansa nähdä. Paroni +Otto meni sotapalvelukseen Ranskaan ja kävi sotaretkellä Italiassa. +Kirjeiden vaihtaminen kävi siten yhä vaikeammaksi, etenkin sentähden, +että Kustaa IV Adolf vihasi leppymättömästi jakobiineja -- jakobiineja +olivat hänen silmissään kaikki ranskalaiset -- ja epäiltävät +Ruotsiin menevät kirjeet avattiin kaikki Hampurin postitoimistossa. +Kihlattujen täytyi olla sangen varovaisia ja keksiä monen monta keinoa +salaisuutensa salaamiseksi. Niinpä Maria sai kerran postissa kuuluisan +kreivi Mirabeaun muotokuvan, ja kun hän tarkasteli vaatetta pitäen sitä +tulta vasten, saattoi hän sen nurjalta puolelta lukea salamusteella +kirjoitetut paroni Oton hellät jäähyväiset, hän kun juuri silloin oli +aikeissa seurata Bonapartea Egyptiin. Kirje päättyi sanoihin: "_Ma bien +aimée_, rakkahimpani, minä panin sormuspuolikkaani sinettiin ja jätin +ystävän talteen. Jos kuolen sinua näkemättä, lähetetään se rakkautemme +muisto sinulle pantiksi siitä, että paremmassa maailmassa uudelleen +yhdymme." + +Maria itki, hänen ruusunsa kuihtuivat: jo oli tullut kuningattaren +vuoro koettaa enkelinhyvyydellään palauttaa haihtunutta hymyä +hovineitinsä huulille. Vuosi kului eikä mitään kuulunut: kyseltiin +Pariisista ja saatiin vastaukseksi, ettei paroni Otto ollut palannut +armeijan mukana Egyptistä. Tuhansia oli jäänyt sinne erämaihin; miksi +olisi kuolema säästänyt ruotsalaista maanpakolaista. + +Maria ei enää epäillyt hänen kuolemaansa; mutta sormuksen puolikas ei +tullut takaisin. + +Taas kului vuosi, ja Maria, murtuneena kuin hänen onnensa jäännös, jota +hän kantoi povellaan, antoi, isänsä harrasta toivoa totellen, kätensä +toiselle puolisolle. Se avioliitto ei ollut onnellinen. Sydämen +vaatimuksista piittaamattomat olivat yhdistäneet kaksi luonnetta, jotka +eivät ollenkaan sopineet toisilleen, ja heidän välillään oli muuan +muisto erottamassa heitä -- sormuksen puolikas, jota Maria ei koskaan +lakannut kantamasta povellaan ja jossa oli hänen puoli sydäntään. +Puolisot ottivat laillisesti eron. Heillä ei ollut lapsia. + +Vuonna 1809 seurasi Maria, silloin jo leskenä, eronnutta kuningatartaan +Saksaan. Uudestaan elpynyt toivo saattoi hänet lähtemään sieltä +Pariisiin ja sieltä Madridiin. Hän oli saanut kuulla, että paroni Otto +oltuaan pitkän ajan beduiinien vankina oli vihdoin palannut Ranskaan ja +sitten lähtenyt Jooseppi Bonaparten kanssa Espanjaan. Madridiin +saavuttuaan Maria etsi entisen kihlattunsa asunnon: se oli kuninkaan +palatsi; hän oli kuningas Joosepin ajutanttina. Mariaa ei päästetty +sisälle; Espanjassa raivosi kapina, kaikkia vieraita epäiltiin +Englannin kätyreiksi. Maria odotti kaksi päivää palatsin porttien +edessä tuntematta väsymystä, nälkää tai sadetta, joka valui virtanaan +taivaasta. Olihan hänellä sormuksen puolikkaansa; hän tahtoi antaa sen +jälleen löydetylle rakastetulleen. Rakastettu tulikin vihdoin, +miehekkäämpänä, ylväämpänä, kauniimpana, kymmenvuotisten koetusten +jalostamana. Hän ratsasti vaunujen vieressä, joissa istui nuori +espanjalainen nainen. Kansanjoukossa kuului sorinaa, ihailua ja +uhkauksia sekaisin. Sanottiin, että siinä oli paroni Oton kaunis +puoliso, joka oli unohtanut isänmaansa antaakseen viholliselleen +kätensä. + +Maria ei muistanutkaan ojentaa sormusta, joka hänellä oli kädessä, ja +samana iltana hän lähti Madridista eikä enää koskaan nähnyt miestä, +jonka uhrauksen hän olisi tahtonut palkita koko elämänsä onnella. + +Sitten hän ei enää viihtynyt Tukholmassa. Muutamia vuosia +matkusteltuaan ja saatuaan ilokseen nähdä rakastetun kuningattarensa +Fredrikan onnellisena toisissa naimisissa Maria muutti Suomeen ja +asettui yksin ja unohdettuna synnyinseudulleen ja rakennutti itselleen +vihdoin kartanon, jonka nimeksi hän pani maan kielellä "Muisto". Paroni +Otosta hän kuuli vain sen verran, että hän oli mennyt Joachim Murat'n +mukana Napoliin, asettunut sinne asumaan yksityismiehenä ja kuollut +1842. Hän oli unohtanut Mariansa ja hänen sormuksen puolikkaansa. +Maria itki häntä kuin vanhaa ystävää, mutta ei kukaan nähnyt hänen +kyyneliään; ainoastaan Muiston kuuset olivat hänen surunsa todistajina. +Sormuksen puolikas on hänellä vielä povellaan -- toinen ei ole koskaan +tullut takaisin -- ja se muisto on seuraava häntä hautaan. Sellainen on +sormuksen tarina. Se on hyvin tavallinen satu -- kertomus murtuneesta +onnesta. Ei mitään muuta. _Voilà tout_! + + * * * * * + +Kun täti lopetti kertomuksensa, oli jo niin hämärä, että me tuskin +näimme toisiamme. Minusta tuntui niin hienon kauniilta tuo nykyisyyden +verhoaminen varjojen huntuun, samalla kuin entisyys oli kirkkaana +silmäimme edessä. Meidän ei ollenkaan tarvinnut vertailla keskenään +_sitä_ Mariaa, joka kerran -- sen tiesimme me toiselta luotettavalta +taholta -- oli kauneudellaan ja sukkeluudellaan viehättänyt toista +aikakautta. Me saatoimme vielä kuvitella mielessämme, millainen hän +oli, tuo solakka, suora, kukoistava, toivehikas impi, terveyttä ja +nuoruutta uhkuva, säihkyen rakastettavaa uhmaa, joka, kuten olen +kuullut, usein on vain yli äyräittensä tulvivaa elämää. Miten kaunis +hän olikaan ollut. Miten kirkas päivänsäde synkässä, ilottomassa +hovissa, joka niin kohta Kustaa III:n hauskojen päivien jälkeen uhkasi +rangaista naurua rikkomuksena, sukkeluutta kuninkaanmurhana ja +pienintäkin kahleiden tempaisua äärettömän majesteettirikoksen tavoin! +Sekin ajattelemattomuus, joka hänelle tuli niin kalliiksi ja josta hän +sitten oli niin katkerasti itseään soimannut, oliko se todella niin +hirveä rikos, että sen seurausten olisi tarvinnut olla sellaisia +kuin ne olivat? Minä kysyn meiltä kaikilta, seitsemän- tai +kahdeksantoistavuotisilta tytöiltä -- jos joku meistä olisi erittäin +taitava piirustamaan hauskoja pilakuvia ja jos meidän päivinämme +julkaistaisiin kuninkaallinen tai keisarillinen asetus kankipalmikoiden +pituudesta -- voisimmekohan _me_ vastustaa kiusausta? Mitä sanon, +kankipalmikoidenko? Ei, niitä ei nyt enää käytetä, mutta esimerkiksi +asetus parrasta? Tai ankara asetus univormukaulusten viiden viidettä +asteen kulmasta tai tähtinauhojen asianomaisesta pituudesta tai sakon +uhka siitä, jos joku uskaltaa sanoa majuritarta kapteenittareksi tai +valtioneuvoksen rouvaa pelkäksi rouvaksi? Jos moista säädettäisiin +meidän päivinämme -- ja eihän se tuiki mahdotonta olekaan -- niin enpä +voi taata, ettei ketä hyvänsä meistä haluttaisi kuvata korkea-arvoisia +lakimme laatijoita seisomassa Turussa olevan Porthanin muistopatsaan +edessä ja sanomassa pronssiukolle: Mene Appelrothiin! Mene Raddatziin! +Mene valtiokalenterista oppimaan, miten tulee käyttäytyä![31] + +Vihdoin toi kamaripalvelija tulta ja niin olimme taas keskellä +jokapäiväistä aikakausi parkaamme, ihan nykyaikaamme, jolloin ei tosin +ole kankipalmikoita, mutta paljonkin yhtä tyhmiä päitä; ei käytetä +hiusjauhetta, mutta ollaan ihan yhtä paljon naurettavien vaatimusten +puuteroimia. Fredrika Dorothean kaunis hovineiti oli jälleen muuttunut +raihnaaksi, kahdeksankymmenen vanhaksi Mirabeau tädiksi, silmälaseineen +ja sukankutimineen. Äiti otti aivan levollisesti käsiinsä paidan, jota +hän ompeli Fritsille; minä levitin esiin pumpulihenkselit, joita olin +jo kuusi viikkoa virkannut joululahjaksi isälle aivan hänen silmäinsä +edessä, sillä semmoista hän ei näe eikä käsitä koskaan. Isä itse näytti +istuvan liikkumattomana vaipuneena muistelemaan Kustaa IV:tä Adolfia, +mutta tarkemmin katsottaessa huomattiinkin hänen nukahtaneen matkan +vaivoista, kun Danton oli kokonaan häirinnyt hänen päivällisleponsa. +Kuvan täydennykseksi tulivat vielä lapset sisään perätysten itkeä +tillittäen. Filosofi Frits oli pahasti ryvettänyt itsensä taistelussaan +viiliastian kanssa, ja laupeudensisar Sigrid, joka oli tahtonut pyyhkiä +hänen kuononsa, oli saanut siitä tukkapöllyä palkakseen. + + + + +9. KUKA HÄN ON? + + +Pelkäänpä, jos saan totta puhua, äidin hyvin vähän saaneen +mielenylennystä tädin kertomuksesta. Hän oli kerran saanut päähänsä, +että minun, tädin kummitytär kun olin, piti myöskin saada yksin +periä koko hänen omaisuutensa, ja viisas äitini käsitti varsin hyvin, +että vanhoista muistoista saattaa toisinaan syntyä nuorempien +sitoumusten ituja. Kukapa takaisi, ettei joku kummitus nousisi vielä +yhdentenätoista hetkenä entisyyden yöstä kolkuttamaan tädin +kuihtumattomalle sydämelle nuoruuden rakkauden kaikkivaltaa käyttäen? +Esimerkiksi seppä, tuo salaperäinen vaskiseppä, jonka nurja sallimus +oli lähettänyt meidän tiellemme ja joka oli syntynyt Napolissa; minä +näin äidin ilmeistä, ettei hän voinut unohtaa häntä. Minä yksin +ymmärsin, miksi hän niin levottomasti aina katsahti salin oveen päin, +kun se aukesi. Onneksi alkoi olla myöhäistä. Sinä päivänä seppä ei siis +enää tulisi. Ehkä olikin hän vain puijannut meitä eikä aikonut +ollenkaan Muistoon. Niin, ajatteli äiti -- minä arvasin hänen +ajatuksensa -- pörhönuttuiset miehet, joilla vielä lisäksi on niin +hirveän näköiset kädet, voivat tehdä mitä hyvänsä. + +Hänen paha tyttärensä, jonka mieltä tädin kertomus oli suuresti +kiinnittänyt, ei sitä vastoin tahtonut jättää asiaa niin vähällä. Kun +äiti oli syventynyt ompelemaan paidan kaulusta, käytin minä tilaisuutta +hyväkseni ja kysyin viattomasti, minkä näköinen paroni Otto oli. + +Täti hymyili rakastettavasti, sillä hän osasi vieläkin, milloin tahtoi. + +-- Sinä voit ajatella häntä satujen Almanzor prinssin kaltaiseksi, +vastasi hän. Hän oli pitkä, komea upseeri, hiukset ruskeat ja +lainehtivat, silmät siniset, kasvojen piirteet voimakkaat, miehekkäät, +melkein karkeat; kaunis hän ei ollut tavallisessa merkityksessä, mutta +ryhti hänellä oli täydellinen; muuten hän oli liiankin avomielinen ja +mutkaton, _sans facon_, hovimieheksi; mutta se sopi varsin hyvin hänen +ivalliseen luonteeseensa, joka ei voinut kärsiä hätiköimistä eikä +teeskentelyä. + +-- Oliko hänellä suuret kädet? jatkoin minä seuraten huvikseni äidin +ajatuksia. + +-- Sinä kiusaat tätiä nenäkkäillä kysymyksilläsi, huomautti äiti. + +-- Hänellä oli todellakin tavattoman suuret kädet ja jalat, vastasi +täti. Mitenkä sinulle juolahti mieleen kysyä sitä? + +-- En tiedä; luullakseni olen uneksinut siitä. Mutta miten on +mahdollista, että te, täti, niin monen vuoden perästä vielä muistatte +niin tarkoin, minkä näköinen joku henkilö on ollut? + +-- Lapseni ... minäkin olen uneksinut. + +-- Ja tuntisitteko hänet vielä, täti? + +-- Hän on kuollut. + +-- Ah, anteeksi!... Mutta jos häneltä on jäänyt poika? + +Hän ei kuullut viimeisiä sanoja. Minä olin lukenut niin monta romaania, +että mielessäni olin aivan varma, millä tavoin tuo solmu selviäisi. +Seppä oli paroni Oton poika ja milloin hyvänsä hän voi astua sisään +tuomaan kadoksiin joutuneen sormuksen puolikkaan takaisin. Kun hän +astuu ovesta, tuntee täti hänet paikalla ja luulee häntä itse paroni +Otoksi. Siitä hän pyörtyy, sehän on luonnollista. Kun hän sitten herää, +katselee hän ympärilleen sekavin katsein ja sanoo äänellä, jonka olen +jo kuulevinani (melkein "kantaäidin" äänellä): Otto, sinäkö siinä olet, +tuletko noutamaan minut pois maan päältä? -- Ei, vastaa herra Damm, +minä olen elävä vaskiseppä, paroni Otto oli minun isäni, ja nyt olen +minä sillä ja sillä asialla. Sitten täti syleilee häntä, suutelee häntä +otsalle ja sanoo: niin, sinä olet hänen poikansa ja tästä lähin olet +oleva minunkin poikani! Ja silloin äiti ajattelee: kas niin, nyt hän +vie, tuo mokoma, Muiston ja koko perinnön, sitähän jo heti alussa +arvelin! Mutta sitten täti viittaa minut luokseen ja sanoo: lapseni, +minä yhdistän teidät, olkaa onnelliset ja ottakaa Muisto vielä onnenne +lisäksi. + +Niin, sellainen on asian ratkaisu, ajattelin minä; toisin ei voi käydä. +Ikäänkuin sellaista ei olisi luettu ja nähty näyttämöltä satoja kertoja +ennen! Mutta, Augusta, mitä vastaat sinä sitten, jos täti niin suoraa +päätä käy kosimaan sepän puolesta. Kieltäen en _voi_ vastata; myöntäen +en tahdo vastata. Ja kuitenkin täytyy minun vastata jotakin. +Pitäisiköhän minun ehkä vastata: olkaa hyvä ja odottakaa noin kymmenen +tai viisitoista vuotta? Ja pitääkö minun itkeä vai nauraa? Niin, kukapa +sitä voi edeltäkäsin sanoa. Mutta seppä, seppä -- kapearaiteinen, +muista, että palellut kuoliaaksi!... Täti parka, se surettaisi häntä +kuitenkin. Ja isä sitten, miten iloiseksi hän tulisi, kun siten saisi +oikein moitteettomat tiedot kapearaiteisista rautateistä!... +Täytyneeköhän minun sittenkin ottaa seppä ihan semmoisenaan ja panna +käteni hänen hirveään kouraansa? Se on mahdotonta; perinjuurin, +täydellisesti, ehdottomasti mahdotonta. Minä en annakaan lahjoittaa +itseäni vanhan sormuksen ja uuden maatilan lisänä. Olenko minä mikään +lapsi tai leikkikalu, jonka voi heittää joululahjaksi, kelle vain +tahtoo? Enkö ole jo kaksikymmenvuotias? Ja eikö ihminen ole juuri +terveen järkensä ja vapaan tahtonsa puolesta etevämpi nukkia ja +puuhevosia? Täti on lukenut Rousseauta: minä vetoan ihmisen oikeuksiin. +Kiitos kunniasta. Vaskiseppä louhikoon malmia, mistä tahtoo; minusta +hän on löytävä pelkkää kiveä. + +Minun pitäessäni itsekseni tuota tärkeätä sotaneuvottelua oli isä +herännyt ja ryhtynyt kyselemään, millä kannalla on maatalous Muistossa, +ja puhelemaan uusista meijereistä, joista juuri oli alkanut näkyä +ilmoituksia sanomalehdissä. Siihen loppuivat hovijutut, loppui puhe +paroni Otosta, herra Dammista ja sormuksen puolikkaasta. Minä virkkasin +pumpulihenkselejä, ja sitten tultiin sanomaan, että tee on pöydässä. + +Äiti päästi rinnastaan helpotuksen huokauksen, jonka minä heti +tulkitsin: oh, olipa hyvä, että saimme tämän päivän olla rauhassa +sepästä. + +Ja samassa seisoi hän ilmi elävänä salin ovella. + +Minä luulin melkein pyörtyväni. Mutta tätihän sen yllätyksen meille +tekisi enkä minä. Minä katsahdin arasti ensin vesikarahviin, oliko se +käsillä, ja sitten tätiin. Hän oli noussut keinutuolistaan seuratakseen +meitä saliin ja seisoi kolmen askelen päässä entisen rakastettunsa +haamun peloittavasta ilmestymisestä. Isä oli tarjonnut hänelle kätensä, +joten tädillä siis oli tukea; hän ei siis kaatuisi, mutta... + +-- Hyvä täti! huudahdin minä ja menin päättäväisesti hänelle tarjoamaan +vesilasia. + +-- _Qu'est-ce qu'il y a_, mikä on hätänä? kysyi hän niin tyynesti, että +se suuresti kummastutti minua. + +-- Hän on herra Damm, vastasin minä vavisten. Nyt hän ainakin +pyörtyisi. + +-- Ah, herra Damm, teidän matkakumppaninneko? Tervetuloa. Olkaa hyvä, +käykää istumaan! + +-- Herra Damm Napolista! kuiskasin minä. + +Tottahan se ainakin tehoaisi. + +Ei tehonnut. Sepä kummallista. + +-- Antakaa anteeksi -- sanoi seppä tavalliseen kursailemattomaan +tapaansa, mutta ei muuten kuitenkaan kömpelösti -- antakaa anteeksi, +että häiritsen teitä lyhyellä vierailullani, vaikka jo ehkä onkin +jotenkin myöhä. Minua viivyttivät toimeni kauemmin tiellä kuin +otaksuinkaan. + +-- Serkku L. jo ilmoitti minulle teidän tulostanne, herra Damm, ja +minua ilahduttaa, jos voin millään tavoin olla teille hyödyksi. Olkaa +hyvä, käykää istumaan; juokaa kuppi teetä meidän kanssamme. Augusta, +lapsukaiseni, tarjoile teetä. Annattehan anteeksi, herra Damm, etten +enää vanhalla iälläni voi täyttää emännän velvollisuuksia niinkuin +tulisi. + +Me istuuduimme. Minä olin yhä vielä kummastuksissani. Olisiko täti +todellakin saanut pitkänä palvelusaikanaan hovissa niin täydellisesti +opituksi teeskentelemistaidon? Siltä melkein näytti. Miksikä hän käski +minun kaataa teetä eikä äidin? Minä päätin olla varuillani. + +Teepöydässä oli Muiston tavan mukaan runsaasti hyvää kylmää ruokaa. +Minä mietiskelin itsekseni, tokkohan seppä voisi maistaa muruakaan, kun +hänellä on sellainen asia toimitettavana. Turha pelko? Hän söi +semmoisella ruokahalulla, että se olisi ollut kunniaksi Danton +koirallekin, ja tarttui sitten hirveällä kourallaan hienoon +kiinaporsliiniseen kuppiin, jota minä tarjosin hänelle niin +taitamattomasti, että olin vähällä kaataa sen sisällyksen pöydälle. + +Keskustelu oli teepöydässä alussa samanlaista kuin meidän +vaunumatkamme, kun lähdimme Hämeenlinnasta: vetohihnat katkeilivat. +Äiti oli varovainen, isä uninen, minä levoton, herra Damm +harvapuheinen. Täti yksin puheli kaikkien puolesta. Hänellä oli tapana +valvoa kauan iltaisin ja nousta aamuisin myöhään. Mitä myöhempään +illalla hänet tapasi, sitä vilkkaampana hänet näki. Mainitsin jo, mikä +oli pahimpana huolenamme Muistossa: miten pysyä valveilla illoin. + +-- Oletteko syntynyt Napolissa, herra Damm? kysyi täti sivumennen yhtä +välinpitämättömästi kuin olisi kysynyt: sataako ulkona lunta? + +-- Sattumalta, vastasi seppä. Vanhempani eivät olleet italialaisia. +(Hän se on, ajattelin minä.) + +Täti oli liian hienotuntoinen vaivatakseen vierastaan useammilla +kysymyksillä. Keskustelu kääntyi nykyajan matkustamiseen, ja miten +kohta tapaa ruotsalaisia ja suomalaisia ympäri koko sivistynyttä +maailmaa. + +-- Suomalaiset, venäläiset ja itävaltalaiset -- huomautti seppä -- +tunnetaan nyt siitä, että he vaivaavat konsulia passiensa +näyttämisellä, vaikkei niitä kukaan muu viitsi kysyä kuin virkamiehet +saadakseen siitä pikkuiset sivutulonsa. Englantilaiset ja suomalaiset +tuntee myöskin siitä, että he antavat parhaat juomarahat, luultavasti +sentähden, että ovat Euroopan rikkaimmat kansat. Olenpa nähnyt +suomalaisten matkustavan toista vertaa kalliimmasti eikä kuitenkaan +puoleksikaan niin mukavasti kuin esimerkiksi ranskalaiset ja +saksalaiset. + +-- Miksikä tuhlaisimme vähemmän matkoilla kuin täällä kotona? huomautti +isä. Meillä elävät kaikki suuremmassa tai pienemmässä määrin kuin olisi +joka päivä viimeinen. Meillä ei ole tapana säästää huomiseksi, koota +pientä pääomaa, milloin liikenee. Me elämme niin kauan suurellisesti +kuin kannattaa; sitten saavat velkojat kiistellä pesänjaosta ja +eläkekassa pitää huolta leskistä ja lapsista. Kuitenkin moititaan +hallitusta, kun se tekee aivan kuin muutkin. Ennen, kun painotarkastus +ei vielä ollut niin leväperäinen ja Pekka Kuoharinen julkeudessaan +puhui kahdestatoista eläkettä nauttivasta maaherrastamme, ei kuitenkaan +tarvinnut lukea semmoisia hävyttömyyksiä maan omissa lehdissä. Nyt +huudetaan toisaalta: säästäkää, säästäkää! ja toisaalta: valtioapua, +valtioapua! Minä surkuttelen senaattiamme, kun kohta ei enää voida +rakentaa kanakoppiakaan vaatimatta apua valtiovaroista. Ja kun on +kysymys omasta kassastamme, silloin vedämme samaa virttä kuin rouvat +tilatessaan silkkiviittojansa: olkaa hyvä, valitkaa hienointa kangasta +ja uusin muoti, mutta se ei saa maksaa enempää kuin ryssän karttuuni. + +-- En tahdo kieltää suomalaisten monia hyviä ominaisuuksia -- jatkoi +kiusallinen seppä -- mutta en todellakaan ole missään koko Europassa +tavannut ylpeyttä ja köyhyyttä niin onnellisesti yhtyneinä kuin juuri +tässä maassa. Tänne tuodaan kaikkia mahdollisia herkkuja, vaikka +samalla otetaan katovuosina ulkomaalaisilta almuja. Hallitus tyhjentää +valtiokassaa ja kieltää viinanpolton, mutta sallii, että nälkää +näkeviin maakuntiin tuodaan koko laivalliset värjättyä viinaa. +Tuhlataan satoja tuhansia onnistumattomiin ja suunnattoman +kalliisiin rakennuksiin, mutta ei jakseta maksaa riittäviä palkkoja +arkkitehdeille, joiden käsien kautta ne rahat menevät, eikä määrätä +heille tarpeellisimpiakaan matkarahoja. Ylvästellään siitä, että ollaan +sivistynyt kansakunta, annetaan saksalaisen kisällin koota 80.000 +markkaa huonoilla valokuvillaan, mutta ei jakseta kustantaa puolta +pienemmästä summasta taidekoulua sadoille omille kyvyille, jotka nyt +menevät hukkaan. + +-- Mitä ihmettelemistä siinä on? puuttui puheeseen Mirabeau täti. Minä +tunsin Tukholmassa valtiopäivämiehen, entisen leipurin, joka joutui +häviöön siellä pitämiensä komeiden päivällistensä tähden. Hänen +tukkansa kähertäminen maksoi hänelle riksin päivässä, mutta kuitenkin +väitettiin hänen säästäväisyydestä olevan paidatta. Tuolla hienolla +herralla oli yhtäläinen rouvakin, joka esiteltiin kuninkaalle +valtiopäivätanssiaisissa Norrköpingissä. Hänen majesteettinsa suvaitsi +silloin kysyä häneltä, miten leipuriliike kannatti. -- Kiitoksia +kysymästä, vastasi hän; mieheni ei leivo milloinkaan muuta kuin +vehnäleipää, mutta ruis on tänä vuonna niin kelvottoman kallista, että +me olemme saaneet kokoilla hiirien ruokaa ohrahinkaloista. -- Sellaista +entistä leipuriherrasväkeä me olemme, hyvät herrat. + +Tuon imartelevan vertauksen jälkeen, joka sai minun vereni kiehumaan, +nousimme me teepöydästä, ja silloin seppä pyysi saada hetkisen puhella +tädin kanssa. + +-- Olkaa hyvä, astukaa sisään, hyvä herra. Serkkuni ja Jeanette ovat +täällä kuin kotonaan; toivoakseni antavat he anteeksi. + +Niin sanoen täti vei sepän vierashuoneeseen, ja me jäimme saliin. Se +oli juhlallinen hetki. Täti oli vielä niinkin varovainen, että sulki +oven jälkeensä! Mahdotonta oli kuulla sanaakaan, mitä siellä puhuttiin. + +-- Nyt saa hän lörpötyksillään muorin niin virkeäksi, ettei tämä käy +levolle ennen kello kahta -- nurisi isä haukotellen pitkään. Kun on +valvonut kaksi yötä, ollut vähällä kuolla häkään ja vielä +onnettomuuksien lisäksi jäänyt päivällisunettakin tuon lemmon +kahlekoiran tähden, luulisi melkein olevansa oikeutettu pääsemään +levolle kuin muut ihmiset. Mitähän se mies oikeastaan tahtoo? + +-- Mitäkö hän tahtoo? toisti äiti. Sen minä kyllä sanon: hän tahtoo +periä Muiston. + +-- Äh, älä lörpöttele! Vento vieras mies. + +-- Tuskin hän vain lieneekään niin vento vieras kuin hän on olevinaan +meidän seurassamme. Etkö huomannut, miten täti osasi salaa häneltä +kysäistä hänen syntyperäänsä ja syntymäpaikkaansa? Näkyyhän selvästi, +että hän on osannut vaikuttaa tätiin tuolla kelpo Napolillaan. Lopulta +hän on vain karkulaislazaroni, jollei peräti kaleeriorja, joka on +karannut orjavankilasta. Sellaista on kyllä ennenkin kuultu. Jos hän +edes milloinkaan on käynyt Napolissa, jota minä suuresti epäilen. Koko +juttu kuulostaa kuluneelta romaanilta. + +-- No, eihän se liene aivan mahdotonta. Saattaahan hän olla +merikapteenin poika. Moinen väki kuljettaa rouvansa mukanaan; olen minä +tuntenut kunnon miehiä, jotka ovat valtamerellä syntyneitä olematta +silti mitään kalan poikia. + +-- Hän saattaisi yhtä hyvin olla Vesuviuksessa syntynyt; olisihan se +ollut yhtä lähellä ja kajahtanut vielä komeammalta. Jan Fredrik, usko +vain: tästä ei synny hyvää, ellemme ole varuillamme. Tädin ikäisenä +tulee ihminen vähitellen uudelleen lapseksi ja antaa uskotella +itselleen kaikenlaisia mielettömyyksiä. Sanopas, onko vanhan, +ymmärtäväisen ihmisen soveliasta kannella rikkonaista kultasormusta +kaulassaan? Ja sellaisia juttuja sitten, miten nuorena piirusteltiin +paperit täyteen hullutuksia, ja miten oltiin salaa kihloissa, ehkä +naimisissakin, ja miten sitten kunniallisena leskenä matkusteltiin +karanneen sulhasen jälkeen ja seisottiin yöt päivät sateessa jossakin +Espanjassa tai kuussa... Mene nukkumaan, Augusta! Jo olet kuullut +liiaksikin hullutuksia tänä iltana. + +-- Hyvä äiti, enhän minä voi mennä sanomatta tädille hyvää yötä. + +-- Se on totta, meidän täytyy varoa enemmän kuin milloinkaan tädin +vaatimusten loukkaamista. Mutta muista lapseni, että tädin kertomuksen +laita on samoin kuin keijukaisten ja jättiläisten, että senkaltaisia ei +enää tapahdu meidän päivinämme. Sellainen romaanirakkaus on +munavaahtoleivoksen ja lumisoseen tapaista; ne voivat koristaa pöytää +ja kelvata jälkiruuaksi, kun on ollut eturuokaa ja paistia, mutta ei +kukaan tule kylläiseksi semmoisesta, ei ainakaan näinä köyhinä aikoina, +jolloin ymmärtäväinen tyttö katsoo toimeentuloaan. + +-- Äiti, äiti, mitä hullutuksia sinä latelet lapselle? nauroi isä +puoliunissaan. Jos romaanirakkaus on jälkiruokaa niin saanpa odottaa, +että sinäkin jo vähitellen olet joutunut niin pitkälle ateriassa. Onko +soveliasta äidin sanoa tyttärelleen: pidä nyt huolta toimeentulostasi, +lapseni, mutta viisikymmenvuotiaana saat rakastua vaikka korviin asti? + +-- Ukko kulta, sanoi äiti, sinä olet jo niin uninen, ettet enää tiedä, +mitä puhut. Suoraan sanoen, Augusta, jos seppä on saanut mitään +houreita päähäsi Napolillaan, Vesuviuksellaan ja meidän kunnon maatamme +panettelemalla sen tähden, ettei täällä muka kaikki ole hänen +ulkomaisten malliensa mukaista, niin sanon kerta kaikkiaan, ettei siitä +tule mitään. Kun niin kunniallinen, arvossapidetty ja varakas mies kuin +Allan Hagert kunnioittaa jotakuta tarjouksellaan, niin olisipa tyttö +aika hupakko, jos hän huolisi kaikenlaisista seikkailijan loruista, +joka on sen tähden saanut tunkeutuneeksi kunniallisen perheen seuraan, +että satuttiin joutumaan vähän pulaan matkalla. + +-- Mutta, hyvä äiti, eihän seppä ole sanonut sanaakaan sinnepäin ja +vielä vähemmin se on juolahtanut minun mieleeni, vastasin minä nousten +kapinaan varoituksia vastaan, joita en katsonut ansainneeni. + +-- On kyllä mahdollista, ettei hän vielä ole sanonut sinulle mitään +etkä sinä itsekään ole sitä ajatellut. Mutta hyvä lapsi, saattaisihan +se tapahtua, näethän. Minä olen aivan varma siitä, että hänellä on +jokin suunnitelma mielessään. + +-- Uskoittehan te, äiti, häntä varkaaksikin, joka aikoi ryöstää +matka-arkkumme. + +-- Varkaita on monenlaisia, eivätkä ne, jotka varastelevat +matkatavaroita, aina ole pahimpia. Ole varuillasi, sen neuvon minä +annan. + +-- Ei, äiti, minä en huolisi hänestä, vaikka hän olisi taottu puhtaasta +kullasta. Semmoinen mies, joka loukkaa joka toisella sanallaan +isänmaatamme! + +-- Viisaasti puhuttu, tyttöseni. Olen aina uskonutkin sinua viisaaksi +lapseksi, ja oletpa kerran huomaava, että äitisi on oikeassa. Ja +yhtä varmasti uskon, ettei sinulla enää ole mitään lapsellista +vastahakoisuutta niin edullista tarjousta vastaan kuin Allan Hagertin. + +-- Niin, mitä häneen tulee... + +-- Niin saa hän suostumuksesi, kun pääsemme kotiin. Se on päätetty. +Älkäämme enää puhuko siitä. + +-- Ei, äiti. Ennenkuin huolin sepästä, menen jollekin ylioppilaalle. +Mutta ennenkuin huolin Allan Hagertista menen naimisiin sepän kanssa. + +-- Hullutuksia! Augusta ... jää vanhaksi tytöksi, se on tuhat kertaa +parempi kuin onneton avioliitto. Täti on ainakin saanut kokea sen. +Hänen miehensä oli pelaaja ja raaka ihminen. + +-- Niin, äiti; hänpä ei saanutkaan sitä, jota hän sydämestään rakasti. +_Sen tähden_ kävi niin kuin kävi, ja _sen_ tahdon minä muistaa. + +-- Näen, paha kyllä, pelkoni oikeutetuksi; tuo sormusjuttu on saanut +päähäsi uusia houreita. Olipa se onneton hetki, jolloin päätimme lähteä +Muistoon. Nyt tulee tuo, joka on tuolla sisällä, kuin huvinäytelmän +prinssi; mutta emme me vielä ole ehtineet viimeiseen näytökseen. +Tädillä ja hänellä näkyy olevan paljon puhelemista. + +-- Äiti ... koettaisinko kuunnella ovelta? + +-- Ei, se on sopimatonta. Täti saattaisi tulla. Mutta kyllähän olisi +hupaista tietää, mitä heillä on sanomista toisilleen. + +Minä huomasin isän taaskin nukkuvan sohvan nurkassa hyvän omantunnon +unta ja hiivin varpaisillani vierashuoneen ovelle kuuntelemaan. + +-- Kuuletko mitään? + +-- En mitään. He puhuvat hiljaa. Se on aivan varmasti jotakin salaista. + +-- Tätikö puhuu vai seppäkö? + +-- Seppä... Kuuluu siltä kuin hänen äänensä vapisisi... Nyt siirrettiin +tuolia... Nyt on taas hiljaista. + +-- Sinä pelästytät minua, lapseni. Ajattelepas, jos hän olisi rosvo, ja +täti murhattaisiin ja ryöstettäisiin puti puhtaaksi kolmen askelen +päässä meistä! Saattaahan hän hypätä ulos ikkunasta. + +-- Umpeenliimattujen kaksinkertaisten lasienko läpi? Ei, äiti ... +hiljaa ... minä kuulen tädin äänen... "Poikani!" sanoi hän. + +-- Hänenkö poikansa? Se on mahdotonta. + +-- Minä en kuullut, sanoiko täti: "hänen poikansa" vaiko "minun +poikani". Sen arvasin jo aikoja sitten. Seppä on paroni Oton poika ja +täti ottaa hänet ottopojakseen. Nyt on, äiti kulta, Muisto mennyttä +kalua! Vaskiseppä vie sen. + +-- Mitä sanot, lapsi? Niin, niin, sitähän olen jo kauan peljännyt. +Miksi meidän pitikin nähdä semmoinen häpeä! Voi kelvotonta kavaltajaa! +Eikö sitten voi millään tavoin estää hänen viekkaita juoniaan? Niin, se +on päätetty. Tapahtukoon mitä hyvänsä, minun täytyy paljastaa hänet, +minun täytyy pelastaa onneton täti parka. + +Ja äiti nousi aikoen mennä sisään lopettamaan vaarallisen +kahdenkesken-olon, kun samassa ovi aukesi ja täti astui sepän edellä +saliin juuri niin nopeasti, että minä ehdin hypähtää lähimmälle +tuolille, jossa olin heräävinäni teeskennellystä unesta. Tunnustan, +että minua hävetti. + +-- Antakaa anteeksi, hyvä serkku, että viivytin teitä näin kauan, +virkkoi täti äänellä, joka minusta vieläkin kuului liikutetulta. -- Jo +on aika lähteä levolle. Hyvää yötä, serkku. Hyvää yötä, lapseni. +Nukkukaa hyvin! + +-- Entä herra Damm? kysyi äiti luoden musertavan katseen tätiin. + +-- Herra Damm jää yöksi Muistoon. Malla toimittaa hänelle sijan +viheriään ullakkokamariin. + + + + +10. EPÄILYKSIÄ JA SALALIITTOJA. + + +Talviaamu koitti kirkkaana; aurinko valaisi Muiston kuusia ja +Mallasveden valkoisen selän. Me nukuimme niin makeasti, niin hyvin ja +niin kauan Mirabeau tädin ihanissa vuoteissa rauhassa kaikilta +rautatien vihellyspilleiltä ja häkäisiltä uuneilta, että kelpo Malla +Södergren oli jo kahdesti pannut kahvipannun uudestaan lämpiämään, +ennenkuin huomasi vähintäkään liikettä kahdessa lämpimässä, +vihreäruutuisella matolla ja hyvin silitetyillä ikkunaverhoilla +koristetussa huoneessa, joissa me tädin luona aina olimme kuin +kotonamme. Dantonkaan ei liene sinä yönä, pehmoisella heinävuoteellaan +kopissaan venyen, vainunnut mitään susia jäältä; se pysytteli niin +hiljaa kuin olisi giljotinoitu jo aikoja sitten, ja vasta aamulla se +osoitti leppymättömyyttään eräälle laukkuryssä paralle, joka hiipi +reppuineen veräjän ohi, aivan kuin olisi pelännyt näkevänsä nimismiehen +punaisen lakin saunan nurkan takaa. Danton ei suvainnut ollenkaan +laukkuryssiä; se johtui kaiketi sen jakobiinisesta luonteesta. + +-- Paljonko on kello? kysyin minä. + +-- Lähes kymmenen, vastasi Malla. + +Olipa ihanaa herätä. Minä kiiruhdin vetämään rullavarjostimet ylös ja +näin järven ikkunain edessä. Oli valoisa päivä; kaikki kimmelsi mitä +iloisinta talvihymyään -- samana talvena, joka siihen saakka oli ollut +niin alakuloisen ruma! Minä tunsin itseni onnelliseksi tietämättä mistä +syystä. + +-- Malla -- sanoin minä -- jos tuo suuri järvi olisi kahvia, miltä se +nyt kermapintoineen näyttää, ja tuo kukkula tuolla suuren suuri +vehnäkakku, jota meillä olisi lupa kastaa järveen -- silloin vasta +olisi se oikein _Mallan vesi_. + +Malla nauroi; vertaus tuntui hänestä jättiläismäiseltä. + +-- No, sanoi hän, pienempikin kahvikuppi ja pienempi vehnänen kelvannee +kaupunkilaisneideille. Mutta nyt saatte, Augusta, kiiruhtaa +pukeutumistanne; vapaaherratar on jo salissa; mamseli Lisette sai +käskyn herättää hänet kello kahdeksan. + +-- Mitä? Tädinkö kello kahdeksalta? Eihän hän muuten tule koskaan +näkysälle ennen kello yhtätoista tai kahtatoista. + +-- Mutta tänään oli hän valmiiksi pukeutunut jo ennen kello yhdeksää. + +-- Miksi? + +-- En tiedä. Luultavasti puhellakseen vieraan herran kanssa, joka tuli +illalla. + +-- Hänen kanssaan? Onko täti puhellut kauan hänen kanssaan? + +-- Noin tuntikauden. Hän nousi kello kuudelta. + +-- Millä asialla luulet hänen täällä olevan? + +-- Mitenkä minä sen tietäisin? + +-- Mutta se on varmaankin jotain merkillistä, koska... Malla ... +kummitteleeko täällä? + +-- Oh, miksipä täällä kummittelisi? + +-- Voisihan sillä olla omat syynsä. Vieraassa herrassa saattaisi olla +jotain hiukan eriskummallista. Etkö kuullut melua yöllä? + +-- Enpä ollut ihan kuulemattakaan. Kissat mellakoivat hirveästi +ylisillä. + +-- Siinäpä se! Kuuluihan se viheriästä ullakkokamarista, eikö niin? + +-- Teidän pitäisi nyt jouduttaa pukeutumistanne, Augusta. Ei minulla +ole aikaa seisoa tässä lörpöttelemässä, kun aamiainen on kannettava +pöytään. + +-- Mutta eikö se kuitenkin kuulunut ullakkokamarista? + +-- Kuulitteko tekin, Augusta, jotain? + +-- En juuri, mutta... Sanos, Malla, eikö täti sinun mielestäsi ole +hyvin omituinen seppää kohtaan ... minä tarkoitan tuota vierasta +herraa? Etkö huomaa, että täti on hänen tähtensä poikennut vanhoista +tavoistaan? Luuletko, että hän sillä lailla viitsisi nähdä vaivaa +kaikkien vierasten tähden. + +-- Enpä luule. Te olette oikeassa, Augusta, se on hyvin kummallista. + +-- Ajattelepas nyt! Ensin tulee herra, jota ei kukaan tunne. Täti +puhelee kauan ja kahden kesken hänen kanssaan. Sitten hän pyytää häntä +jäämään yöksi taloon. Yöllä kummittelee... + +-- Kyllä se kuului kummalliselta. Aivan kuin joku olisi hiipinyt +edestakaisin ullakolla. + +-- Sitten täti nousee kahta tuntia aikaisemmin kuin hänellä on tapana. +Sanos, Malla, sinä kun tunnet hänet paremmin kuin kukaan muu, onko hän +iloisempi vaiko surullisempi kuin tavallisesti. + +-- Minun luullakseni hän on iloisempi. Mitä tarkoitatte sillä, Augusta? + +-- Kuules, Malla, tässä on salaisuus, jonka jäljille meidän, sinun ja +minun, täytyy päästä. Jos näet vieraassa herrassa olisikin jotakin +eriskummallista ... ymmärräthän? + +-- En sanaakaan. + +-- Oh, kyllä sinä ymmärrät. Jos hän olisi jonkinmoinen ilveilijä tai +taikuri, käsitätkö? Sehän on aivan samaa. + +-- Minä en nyt toden totta käsitä mitään muuta kuin että minun täytyy +mennä. + +-- Näetkös, on ihmisiä, joihin ei sovi luottaa muuta kuin nimeksi. Ja +jos tuo herra nyt olisi semmoinen ... nyt ymmärrät ... niin täytyy +meidän tädin tähden... Lupaatko kertoa minulle kaikki, mitä saat +tietää, niin kerron minä puolestani sinulle, mitä minä kuulen. + +-- Mutta mitä tarkoitatte, Augusta? Jumala varjelkoon täällä +tapahtumasta mitään, mikä ei olisi oikein. + +-- Onko asia siis päätetty? Meidän kahden täytyy olla yksissä tuumin. + +-- Luuletteko niin, Augusta? No niin, voimmehan olla. Mutta nyt ovat +keittiössä varmaankin unohtaneet panna sillit likoon, ja ne pitää +paistaa paperissa aamiaiseksi. + +Hän meni menojaan, ja kohta sen jälkeen tulivat vanhempani huoneestaan. +He olivat nukkuneet oivallisesti muuten, mutta äiti oli nähnyt unta +hirveistä käsistä, jotka ryöstivät Muiston ja veivät koko talon +mukanaan rautatiellä. + +Minä olin ihastuksissani onnistuneesta juonestani. Kunnon Malla, jota +ei muuten voitu koskaan saada lavertelemaan, mitä oli kuullut, oli siis +minulla liittolaisena, ja siitä sain kiittää kummitusjuttuani, joka oli +koskettanut erästä sen kelpo ihmisen heikkoa puolta. Minä en ollut +vielä unohtanut hänen monia juttujaan, joita hän minun lapsena +ollessani kertoili minulle kaikesta kummallisesta, mitä oli tapahtunut +vanhassa kartanossa, ennenkuin täti muutti Muistoon. Omatuntoni soimasi +minua, että olin käyttänyt hyväkseni hänen heikkouttaan. Anna anteeksi, +uskollinen sielu, ajattelin minä itsekseni, minä en käytä luottamustasi +väärin. Minä olen vain vähän, hyvin vähän utelias... Tahtoisin niin +mielelläni tietää... Seppä, jos saan selkoa salaisuudestasi, niin pidä +Muisto ja vie Dantonkin kaupanpäälliseksi! Mitä huolin minä sinun +perinnöstäsi? Minä tahdon tietää, mitä sinä puuhailet, mitä varten olet +täällä, mitä puhelet Mirabeau tädin kanssa ja kuka oikeastaan olet. +Sanos minulle, seppä, oliko äiti aivan väärässä? Älä kiellä, että olit +hieman kohtelias minulle. Mutta mimmoista kohteliaisuutta! Moukarin +isku toisensa jälkeen ... saisitpa hävetä, seppä, tahtoessasi murskata +parhaat tunteeni kuonaksi! Tao sinä vain, tao vain! Rukkaset ovat +valmiit ja teräksiset päälle päätteeksi. + +Me menimme alas. Täti, joka niin harvoin enää lähti huoneestaan, paitsi +joskus teepöytään, istui jo salissa. Hänen pukunsa, vaikka +tavallisestikin huolellinen, oli sinä päivänä kuin hovipuku. Hänellä +oli kallis puku ja komea, Brabantin pitseistä tehty myssy, jota hän +muuten käytti vain juhlatilaisuuksissa. Jotakin omituista oli hänen +käytöksessään, jotakin tavallista ylhäisempää, ryhdikkäämpää, +juhlallisempaa. Yksin keveässä kumarruksessakin, jolla hän toivotti +meille hyvää huomenta, ja siinäkin, miten hän ojensi kätensä minulle +suudeltavaksi, oli jotakin selvästi entistä hovineitiä muistuttavaa. +Edellisenä päivänä emme sitä vielä lainkaan huomanneet ja nyt... +Mitähän se merkitsi? + +Katsahtaessani äitiin huomasin hänen kummastelevan jos mahdollista, +vielä enemmän, kuin minä, ja hänen ihmettelyssään oli sen lisäksi +paljon enemmän epäluuloa. Me vain tarkastelemistamme tarkastelimme. + +Seppä istui sohvalla mielestämme liiankin vapaasti ollakseen tavallinen +vaskiseppä. Muuten hän oli tapaisensa, suora ja kursailematon, yllä +halpa, musta nuttu, joka kai oli verkaa, mutta niin väljä, että se +paremmin oli päällysnutun kuin hienon pitkäntakin kaltainen, joka +hänellä vähintäänkin olisi pitänyt olla yllä, jos olisi velvollisuuden +mukaan kunnioittanut taloa, ellei hän olisi katsonut soveliaisuuden +vaativan suorastaan hännystakkia. Ainoa erotus, jonka saatoin huomata, +nähdessäni hänet siinä ensi kerran selkeässä päivänvalossa ilman +pörhönuttua ja matkalakkia, oli se, että hän näytti vanhemmalta kuin +edellisenä päivänä. Minusta oli kuin olisi hän lahjoittanut kymmenen +tai viisitoista vuotta iästään Mirabeau tädille, sillä tädin +valkoiselta päälaelta näytti yhdellä kertaa yhtä monta lumitalvea +haihtuneen. + +-- Suvaitsetteko, herra Damm, käydä yksinkertaiselle aamiaiselle? kysyi +täti; samalla otti hän sepän käsivarren ja astui hänen taluttamanaan +pöytään. -- Olkaa niin hyvä, serkku! lisäsi hän hetkisen kuluttua, +ikäänkuin olisi vasta silloin muistanut isän läsnäolon. Koko hänen +käytöksensä seppää kohtaan oli sangen kohtelias, mutta samalla hyvin +arvokas ja täydellistä seuraelämään tottumusta todistava. Vaikkakaan +hän ei ollut meitä kohtaan millään tavoin huomaamaton, oli hän +kuitenkin niin kiintynyt uuteen vieraaseensa, että me muut tunsimme +alentuneemme talossa jonkinlaisiksi sivuhenkilöiksi. + +Isä vain yksin ei huomannut mitään. Hänestä nähden olisi täti saanut +olla puettuna loistavaan pönkkähameeseen ja seppä saattanut astella +paljain jaloin, häntä se ei olisi vähääkään kummastuttanut. Sepän +ujostelematon käytös miellytti häntä, ja hän luuli saattavansa olla +vuorostaan yhtä suora hänelle. + +-- Mitä sinä, hyvä veli, oikeastaan puuhailet nykyjään? kysyi isä +aamiaispöydässä, käyden asiaan käsiksi niin suoraan kuin mahdollista. +Ja samalla hän iski silmää äidille ja hymyili voitonriemuisesti, mikä +merkitsi: älä vaivaa päätäsi; nyt saat tietää kaiken, mitä suinkin +haluat. + +-- Minä etsin vaskimalmia, vastasi seppä. + +-- Vai niin! Aiotko, veliseni, ehkä hieroa kauppoja Hiidenkalliosta, +joka sijaitsee tuolla metsämäellä? + +-- Herra Damm arvelee Hiidenkalliossa olevan oivan malmisuonen, jonka +vuoksi sinne kannattaisi perustaa kaivos, kiiruhti täti lisäämään. + +-- No, siinä kuulet, kuiskasi isä. + +Äidillä oli kuitenkin omat ajatuksensa ja hän alkoi puhella säästä, +nälänhädästä ja ties mistä kaikesta. + +Aamiaisen jälkeen seppä tarjosi taas käsivartensa tädille ja saattoi +hänet omaan huoneeseensa. Sama ystävällinen, lyhyt anteeksipyyntö +meiltä; sitten suljettiin ovi, Mallalle sanottiin, että tahdottiin olla +häiritsemättä, ja me, läheisiä sukulaisia kun olimme, saimme viettää +aamupäivämme miten halutti. + +Isä oli joka tapauksessa aikonut käydä pappilassa, äiti oli päättänyt +tarkastaa maitohuonetta, ja minä olin saanut luvan päästä ajelemaan +pienokaisten kanssa. Kaikki se oli luonnollista ja yksinkertaista, +mutta sellainen välinpitämättömyys tädin puolelta tuntui meistä +kahdesta sangen tavattomalta. + +Me ajoimme ripeästi Mallasvettä myöten Valkeakoskelle päin, jossa +jäälle tuli kohovettä. Sitten käännyimme takaisin; minulla oli kylliksi +puuhaa Fritsistä, joka tahtoi kömpiä kuskilaudalle, ja Sigridistä, joka +oli kadottanut toisen päällyskenkänsä rekeen. Kaikki päättyi siten, +että jokaisella meistä oli punaiset posket. Palatessamme Muistoon kello +puoli neljä oli tädin vierashuoneen ovi yhä vielä suljettuna. Seppä oli +siis vielä sisällä. + +-- Malla! viittasin minä. + +Malla tuli, tusina ruokaliinoja käsivarrella ja tyhjä kastikemalja +kädessä. + +-- Tiedätkö mitään? + +-- Tiedän. Ristipellon Hagert oli täällä käymässä, mutta häntä ei +otettu vastaan. + +-- Tiesikö äiti siitä? + +-- Ei, sotaneuvoksetar oli ulkona ja oli hyvin pahoillaan, kun ei +saanut ottaa herra Hagertia vastaan. + +-- Senpä kyllä uskon. Mutta tiedätkö mitään muuta? + +-- Mitä muuta? + +-- Mitä tuolla sisällä tehdään? + +-- Kirjoitetaan. + +-- Kirjoittaako tätikin? + +-- Ei, vieras herra vain. + +-- Mitä he kirjoittavat? + +-- Suuria papereja ja pieniä papereja. Suuria kirjaimia ja pieniä +kirjaimia. Vapaaherratar sanoo jotakin ja herra kirjoittaa sen +paperille. + +-- Mutta tottahan kuulit jotakin? Mistä he kirjoittavat? Vuoristako ja +vaskesta? + +-- En tiedä. Vapaaherratar soitti ja käski tuoda raikasta vettä. He +puhuivat ranskaa tai saksaa tai venättä, minä en ymmärtänyt mitään. + +-- Malla, mitä luulet tästä kaikesta? + +-- Mitäkö luulen?... Ei, nyt minun täytyy mennä katsomaan, miten +keittiössä valmistavat kastikkeen! + +Kaikista huomioistani päättäen saatoimme odottaa hienoa päivällistä. +Mutta minä petyin: päivällinen ei ollut hieno, se oli ruhtinaallinen. +Seppä, jonka kourat olivat aivan kuin luonnostaan aiotut perunoiden +kuorimiseen, piti kuitenkin hyvin vähän lukua saavutuksista, joiden +olisi tullut tehdä Malla Södergrenin taito kuolemattomaksi. Hän söi +yhtä liharuokaa ja joi lasin punaviiniä; muuta hän maistoi vain +nimeksi. Tädin olisi pitänyt tarjota hänelle pajahiiliä: niitä hän +olisi nieleskellyt kuin kastanjoita. + +Isä piti paremmin puoliaan. Hän ei väsynyt kiittelemästä oivallisia +viinejä. + +-- Saanko kysyä, mistä teidän, armollinen täti, on onnistunut ostaa +tätä punaista viiniä? Luultavasti Hardénin huutokaupasta? Se on +todellakin verratonta. Siinä huutokaupassa sanottiin menneen +harvinaisia tavaroita vasarakaupalla. + +-- Tuskin uskoisin -- vastasi täti hymyillen -- herra Hardénilla olleen +niin sanottua komeettaviiniä, oikeaa 1811 vuoden rypäleistä +valmistettua Burgundin viiniä, jota minun aikoinani pidettiin +parhaimpana tämän vuosisadan tuotteista. Silloin oli minulla vielä +toisinaan kunnia ottaa vastaan vieraita, ja minä tahdoin tarjota +viiniä, jota kelpasi juoda. Ehkä te, herra Damm, voitte sanoa, onko +tämä viini säilyttänyt _bouquet de jeunesse'nsa_, nuoruuden tuoksunsa, +vaikka se meiltä muilta sen aikuisilta on aikoja sitten hävinnyt. + +-- Se on hyvää viiniä, _madame_, harvoin olen maistanut parempaa +vastasi seppä. (_Madame_ sanasta rypistyi äidin otsa.) + +-- Harvoinko maistanut? toisti isä, syystä kyllä kummastuneena. -- +Kuules, veli Damm, ole hyvä ja katso, miten se helmeilee lasissa! +Tunnustakaamme rehellisesti, ettemme me kumpikaan ole koskaan +haistaneetkaan tämän punaviinin vertaista. Tunnenpa niitäkin, jotka +tämmöisestä viinistä ottaisivat seitsemänkymmentäviisi markkaa +pullosta. Ystäväni, X. vainaja, jos hän vielä eläisi, olisi matkustanut +Bourgogneen saadakseen ylpeillä vaikkapa vain yhdenkin tuommoisen +pullon omistajana ja velkonut kruunulta matkakulunkinsa. + +-- Mahdollista kyllä, vastasi seppä rupeamatta tarkemmin selittelemään. + +-- Mutta -- jatkoi isä päästyään kerran vauhtiinsa -- uskallanko kysyä, +kuinka me tänä päivänä olemme niin onnelliset, että saamme tutustua +kunniavanhuksiin, joiden olemassaoloa tuskin olen osannut uneksiakaan? +Olisikohan sattumalta teidän nimi- tai syntymäpäivänne, armollinen +täti? + +-- Minulla on ollut niin monta nimi- ja syntymäpäivää, etten niitä enää +voi muistaakaan. Vanhukset katsokoot kunniakseen, kun saavat vuodattaa +verinestettään niin arvokkaitten vieraitten hyväksi, vastasi täti. + +-- Kiitos kunniasta! Terveeksi, veli Damm! + +Pahaksi onneksi kuului samassa Sigrid viereisessä huoneessa huutavan, +että hän oli saanut kuhanruodon kurkkuunsa. Onnettomuus ei kuitenkaan +ollut suuri, se saatiin autetuksi pienellä kuivan leivän palasella; +mutta keskustelun _bouquet_ oli mennyt menojaan viinin mukana. + +Päivällinen oli lopussa, täti meni tuntikaudeksi omiin huoneisiinsa, +isä kävi päivällislevolleen, äiti ja minä istuuduimme ompelemaan +joululahjoja. Me melkein odotimme, että seppä sanoisi jäähyväiset. +Erehdystä: hän lähti ratsastamaan. Hän oli siis myöskin ratsastaja. Se +mies pystyi vaikka mihin, se. + +-- Mitä arvelet, Augusta? kysyi äiti merkitsevästi. + +-- Mitä itse luulet, äiti? + +-- Tiedäthän minun ajatukseni, ja minä huomaan sen yhä enemmän +varmistuvan. Seppä on vaarallinen, hän uskottelee tädille kukaties mitä +kaikkea. Minun täytyy varoittaa tätiä, ennenkuin on myöhäistä. Jo +tänään se on tapahtuva. + +-- Ei, älä toki, äiti! Odottakaamme ja tarkastakaamme ensin. Minä +lupaan, äiti, ettei hän tule minulle vaaralliseksi. + +-- Siinä on kylliksi, että hän on tädille vaarallinen. Hän on kenties +peluri, rahanväärentäjä, sanalla sanoen seikkailija, joka on saanut +vihiä jostakin tädin heikkoudesta, mitä nyt käyttää hyväkseen +päästäkseen käsiksi tädin omaisuuteen. Meidän ei sovi, ei ole oikein, +lapseni, että me, jotka olemme nauttineet niin paljon hyvää tädin +taholta, kuuntelemme ovien takana ja tarkastelemme kasvojenilmeitä. +Tässä on estettävä vaara ja, mikä vielä pahempaa -- hulluus! + +-- Hulluusko? Mitä tarkoitatte, äiti? + +-- Minä tarkoitan... No niin, olethan kyllin vanha ymmärtääksesi. Minun +lapsena ollessani eli eräs apteekkari Eliksirius, jonka raha-asiat +olivat huonolla kannalla ja periaatteet vielä huonommalla. Hän oli +kohtalaisen sievän näköinen, melkein kuin seppä, ja melkein yhtä +puheliaskin. No, Eliksirius kosi Hämeen Siltakosken vanhaa neiti +Kopparkronaa. Neiti oli lähes kahdeksankymmenen vuoden vanha ja eleli +muista riippumattomana tilallaan; olisihan luullut hänen tyytyvän +elämään lopun ikäänsä yksinkin. Mutta tyytyikö hän? Mitä vielä. +Apteekkari sai oitis suostumuksen, ja niinpä toimitettiin häät heti +paikalla. Mikä häväistys: voithan käsittää, miten naurettiin morsiamen +kustannuksella. Ja kuitenkin hän oli vain siivo, herkkäuskoinen +ihminen, muutamissa asioissa vähän omituinen, ihan niin kuin tätikin. +No sitten kävi aivan niinkuin jo edeltäkäsin saattoi arvatakin. +Nuori rouva muutti miehensä kanssa toiseen maan ääreen ja kuoli ihan +oikein vuoden päästä, ehdittyään jo yllin kyllin ikävöidä takaisin +entiseen rauhalliseen elämäänsä Siltakoskelle. Tosin ei Eliksirius +saanut periä hänen kiinteätä omaisuuttaan, sillä heillä ei ollut +lapsia, mutta paljon ei myöskään ollut vuoden perästä irtainta +perittäväksi. Rouva vanhus oli hyväsydämisesti jaellut pois enimmät +tavaransa, ja apteekkari, joka kohta sitten nai vaihteen vuoksi +kahdeksantoistavuotisen tytön, oli siitä päivin varakas mies. + +-- Luuletko siis todellakin, äiti, että seppä...? Ei, se on mahdotonta. + +-- Minä olen nähnyt enemmän maailmaa kuin sinä lapseni, ja olen muun +muassa nähnyt, että ihmisten hulluudet ovat aina samat. Kokemus +saarnatkoon meille vaikka tuhat kertaa oppiaan ja varoituksiaan; me +kuuntelemme niitä kuin satuja, jotka eivät koske meihin, emmekä muista +niitä sovittaa itseemme. Täti tuntee varsin hyvin neiti Kopparkronan +tarinan, mutta luuletko, että se häntä vähääkään estäisi joutumasta +vanhan neiti raukan tavoin maailman naurettavaksi ja kaikkien niiden +säälittäväksi, jotka toivovat hänelle parempaa kohtaloa? Ei, jotakin +vaarallista on noissa romantillisissa rakkaushoureissa, noissa +sormuksen puolikkaissa ynnä muissa kun ne palaavat vanhoilla päivillä, +jolloin käytännöllinen järki on kadottanut osan ylivaltaansa. Helpommin +kuin luuleekaan voi siirtää semmoisen vanhan rakkauden uuteen +kohteeseen, jos vain huomaa tai edes luulee huomaavansa hiukkaakaan +yhteyttä entisyyden ja nykyisyyden välillä. Seppä on löytänyt sellaisen +yhdistävän siteen, mikä se sitten lieneekin, ja sentähden hän on +vaarallinen. Etkö huomannut mitään tavatonta tädin huoneessa? + +-- Siitä asti, kun seppä tuli, en ole käynyt siellä. Pitäähän täti nyt +lakkaamatta ovensa suljettuna. + +-- Se on totta. Minäkin vain pistäydyin siellä juuri ennen päivällistä. +Minusta tuntui huone vähän muuttuneelta. Ja mitä luulet minun nähneeni? +Kreivi Mirabeaun muotokuva, joka ei ole viiteenkymmeneen vuoteen +koskaan ollut poissa tädin seinältä, paitsi niinä muutamina päivinä, +jolloin muuttopuuhat vielä olivat kesken -- se muotokuva on poissa, +paikka on tyhjä. + +-- Muotokuvan taakse oli paroni Otto kirjoittanut salamusteella. +Äiti ... seppä on paroni Oton poika. + +-- Se on mahdotonta. Minä muistelen tädin kerran kertoneen, että paroni +Otolta on jäänyt ainoastaan yksi tytär. + +-- Mutta Herran tähden, kuka ja mikä herra Damm sitten on? + +-- Hän on apteekkari ja täti on neiti Kopparkrona. + +Minä en kysynyt enää. Äidin epäluulo oli minusta niin inhoittava, että +se sai mieleni kuohumaan. Ei, minä en huolinut sitä edes ajatellakaan. +Äidillä saattoi olla omat syynsä ... olihan hän hyvin ymmärtäväinen ja +kokenut nainen. Ja kuitenkin hän saattoi erehtyä, niin, minä olin aivan +varma siitä, että hänen arvailunsa meni päin mäntyä. Jokin ääni, en +tiedä mikä, sanoi minussa, ettei täti eikä seppä ansainnut sellaista +epäluuloa... Kuitenkin luulin saaneeni hyvin ansaitun muistutuksen. +Kuunnella, vakoilla ... hyi, se oli häpeällistä! Siitä pahasta tavasta +tahdoin päästä. + + + + +11. MUUAN SEIKKAILU JA LÄÄKINTÄTAITO. + + +Ennenkuin äiti ehti panna varoitusaikomuksensa toimeen, palasi seppä ja +hänet kutsuttiin heti tädin luo. Kello kuudesta yhdeksään he istuivat +työhuoneessa suljetun oven takana, ja me muut ompelimme ja +kummastelimme vierashuoneessa. + +Kello yhdeksän olimme taas kaikki koolla teepöydän ääressä. Siinä tuli +puheeksi luuvalot ja vilutaudit, ja niistä keskustelu johtui suureen, +silloin yhä vielä kestävään riitaan tavallisen lääkintätaidon ja sen +uusien vihollisten välillä. Huomattiin, että pöydässä oli kolme eri +puoluetta. Äiti puolusti hyvin innokkaasti tavallista lääkitystämme, +"kun sitä käytetään ymmärtäväisesti"; isä näytti suuresti kallistuvan +vesiparannuksen puolelle; hän oli jo ostanut kaksi uuden vesiyhtiön +osaketta; Mirabeau tädillä oli tapana nauttia lääkkeensä sokeriryynien +kanssa, ja hän oli innokas homeopatian puolustaja. Väittely kävi +vilkkaaksi, ja vihdoin täti ehdotti, että valittaisiin seppä riidan +ratkaisijaksi, koska hän oli ollut huomaavinaan, ettei seppä hyväksynyt +yhtäkään taistelevista mielipiteistä. + +Herra Damm sanoi: + +-- Hyvin uskallettua on tarpeellisitta tiedoitta lausua mitään niin +mutkikkaasta asiasta kuin terveys tai sairaus on. Semmoisen +normaalisuhteen kuin terveyden määrääminen, jota lakkaamatta +häiritsevät tuhannet vaikutukset, on minusta yhtä pulmallista kuin sään +ennustaminen almanakassa. Se vain minusta näyttää aivan selvältä, että +jos minkään tulisi olla nöyrä, niin ainakin tieteen, eikä kuitenkaan +kukaan ole julkeampi kuin se uskomaan tietävänsä varmasti. Nykyaikainen +luonnontiede ylvästelee voivansa muka hallita maailmaa, eikä se +kuitenkaan voi sanoa meille minkälainen sää on huomenna, eikä selittää +sitä, jota me sanomme elämäksi. Kääntykäämmepä mihin päin hyvänsä, +kaikkialla kohtaa meitä kauimpana suuri tuntematon, ja kun meidän +täytyy tunnustaa, ettemme tunne sitä salaperäistä, joka ympäröi meitä +ja on olemisemme ehtona, sieppaamme vain sanan ja nimitämme sitä +_voimaksi_. Mitä on voima? Se on tuntematon, suuruus, jota emme +ymmärrä. Lääkäri esimerkiksi, joka etsii elämää haaskoista ja sitten +sovittelee eläviin ihmisiin sitä hermostoa, jonka hän on löytänyt +sammuneista lihaläjistä, hänkin puhuu lääkkeiden voimasta, +vastavaikutusvoimasta, uudistamisvoimasta jne., jne. Mitä se oikeastaan +on? Ei mitään. Jos hän keittää mehun ruohosta, joka vaikuttaa jollakin +varmalla tavalla ruumiissamme ja häneltä kysytään, miksi niin tapahtuu, +vastaa hän meille: sen tekee yrtin voima. Toisin sanoen: en tiedä, +mutta jotakin tulee minun vastata, ja sentähden sieppaan sanan, +mielettömyyden, joka vain tehoo ihmisiin, ja he ovat tyytyväisiä. + +-- Mahdollista kyllä -- vastasi äiti nyrpeänä -- mutta jos te, herra +Damm, vilustutte, juotte te selja- tai vattuteetä, ja kun sitten +hiostutte, on siinä kaikki, mitä teidän tarvitsee tietää ruohojen +voimasta. + +-- Minä tarkoitan -- jatkoi seppä -- ettei kenenkään tulisi olla niin +nöyrä kuin lääkärin, jota luonto lakkaamatta muistuttaa hänen jalossa, +vaikka vaikeassa toimessaan. Mutta he eivät tunnusta olevansa lukitun +portin edessä, jonka raoista vain sieltä täältä niukka valonsäde +esineitä valaisee, vaan monikin kieltää rohkeasti kaikki, mitä on sen +pienen raon näköpiirin ulkopuolella, jonka hän on sattunut keksimään. +Allopaatit, hydropaatit, homeopaatit, kaikki lääkärit, noudattakootpa +he sitten mitä lääkintätapaa hyvänsä, ovat saman rajoitetun, +kokemuksiin perustuvan tieteen kahleissa. Ainoastaan muutamia on, jotka +etsivät korkeinta totuutta noiden tyhjien termien takaa, ja heitä +pilkataan ihantelijain nimellä. + +-- Herra Damm, te olette siis ihantelija ja ihanteet ovat teidän +yksinoikeutenne? kysyi äiti pistävästi. + +-- Minä olen pelkkä vaskiseppä, vastasi seppä, siis toimeni puolesta +ihan realisti. Mutta se on minusta vain selvää, että lääketaito on +hapuillut vuosituhansia pimeässä ja yhä vieläkin hapuilee. Homeopatia +ja vesiparannus eivät ole mitään muuta kuin meidän aikamme +vastalauseita tuota iankaikkista hapuilemista vastaan, ja vaikka ne +alallaan ovat ehkä yhtä yltiöpäisiä, yhtä hillittömiä, ovat ne +kuitenkin siinä kohdin tavallista lääkitystä etevämpiä, että ne +mahdollisimman vähän keinotekoisilla parannuskeinoilla käyvät kajoomaan +luonnon toimintaan. Siihen samaan on vihdoin kaiken lääkitsemisen +joutuminen. Sadan vuoden kuluttua ollaan ehkä niinkuin nytkin suljetun +portin edessä, mutta silloin ainakin tunnustetaan, että niin on ja että +lääkintätaito voi vain antaa luonnolle takaisin oikeuden, mikä siltä +nyt on kielletty. + +-- Toisin sanoen -- nauroi isä -- "pidä pää viileänä, jalat lämpiminä, +vatsa kunnossa, äläkä muuten käytä mitään lääkkeitä". + +-- Tee mieluummin kuten Döbelnin lääkäri, pyyhkäise kädelläsi kaikki +lääkepullot pöydältä, huomautti täti. + +-- Aivan niin, vastasi seppä. + +Hän miellytti minua sinä iltana enemmän kuin ennen. + +Koko hänen olemuksessaan oli jotakin miehekästä avomielisyyttä. Hän +arvosteli monia asioita ja välistä ankarastikin, mutta se ei ollut +mitään tavallista kamariarvostelua. Hän katseli asioita ja ihmisiä +suurilta näkökannoilta. Pienistä hän ei pitänyt lukua. + +Minä odotin todellakin, että hän olisi osoittanut edes hieman +huomaavaisuutta minulle, mutta hän näytti tuskin tietävän, että olin +läsnä. Se kiusoitti minua. Pitikö hän sitten minua niin rumana tai niin +tyhmänä, ettei maksanut vaivaa kunnioittaa minua yhdelläkään sanalla? +Mitä siihen tulee, niin -- pahannäköinen en juuri ole, ja tyhmä ... no, +siitä nimestä pyytäisin kuitenkin nöyrimmästi päästä. + +Äiti koetti päästä tädin puheille kahden kesken tuota kauan +suunniteltua ankaraa varoitusta antamaan. Mutta se ei onnistunut. Täti +valitti väsymystä, ja me lähdimme levolle. + +Vastoin tahtoani minä uneksin sepästä, josta oltiin vallan +pääsemättömissä. Minä olin olevinani vaskikappaleena hyvin, hyvin +syvällä maan sisässä. Ympärilläni kalkuteltiin ja kilkuteltiin, seppä +astui kaivokseen, löysi minut ja käänteli minua tutkiskellen kädessään. +Juuri sen verran kuin tarvitaan viiden pennin rahaan, sanoi hän. -- Se +suututti minua niin, että heräsin. + +Maattuani hetkisen unettomana ja tuumien, eiköhän minun velvollisuuteni +olisi vihata seppää, satuin katsahtamaan laskettuun ikkunanvarjostimeen +ja huomasin liehuvaa tulenloistetta. Lisäksi näytti vielä huone minusta +tavattoman valoisalta. Ulkona on kuutamo, sanoin itsekseni ja aloin +laskea sataan, jota siihen aikaan, kun vielä luin laskentoa koulussa, +sanottiin pettämättömäksi nukkumiskeinoksi. Silloin Danton alkoi +haukkua ja rupesi kuulumaan jonkinlaista meluakin ulkoa; minä nousin, +kohotin varjostinta ja katsahdin ulos. Kylläpä hämmästyin! Vanha +rannalla oleva kalastajan mökki oli tulessa, tuuli puhalteli hirveästi +suoraan asuinrakennusta kohti, kipinäpilviä lenteli ihan minun +ikkunaani vasten. + +Siinä ei ollut aikaa makailemiseen, minä herätin isän, pukeuduin +nopeasti, sieppasin äidin viitan ylleni ja pistin jalkaani hänen +päällyskenkänsä, jotka ensiksi sattuivat käsiini, ja juoksin rannalle. + +Talonväki seisoi siinä neuvottomana ja saamattomana. Piiat itkivät +ja siunailivat, rengit kiroilivat ja melusivat. Särki-Pekka, +kalastajaukko, oli aloittanut joulunsa liian aikaisin ja juonut itsensä +illalla humalaan niin kunnollisesti, että laittoi tupansa tuleen. +Kaikki huusivat, ei kukaan yrittänytkään ruveta pelastamis- tai +sammutustoimiin; ja kartanoa uhkaava vaara kasvoi kasvamistaan joka +silmänräpäys. + +Silloin tuli seppä. Kuin leimaus kävi komentaminen, kuhnustelijat +saivat töytäyksen, vastustelijat korvilleen niin että humisi, ja +muutaman silmänräpäyksen kuluttua olimme kaikki -- minäkin -- rivissä +rannalle asti, josta toimitimme vettä mökkiin, samalla kuin kaksi +miestä lähetettiin sammuttamaan kipinöitä, joita putoili +asuinrakennuksen katolle. + +-- Hyvin, Augusta, juuri niin, antakaa ämpärien kulkea vain! huusi +herra Damm ohitse rientäessään. + +Työskennellessämme niin, että olimme läpimärät vedestä ja hiestä, +näimme samalla hullunkurisen ja kauhean tapauksen. Särki-Pekka, vielä +vähän kohmelopäissään, huusi, että hänen täytyy saada pelastetuksi +tuvasta uusi nuottansa, ja syöksyi kuin hullu tuleen. Seppä hänen +perässään, ja juuri silloin putosi katto. Kaikilta pääsi hätähuuto; +Särki-Pekka ja hänen pelastajansa hautautuivat liekkeihin. + +Mutta eihän seppä kärvenny niin vähästä; tulihan onkin _hänen_ +luonnonvoimansa. Savun ja kipinöiden keskeltä hän palasi kantaen +Pekkaansa kuin kissanpoikaa niskasta. Ukko vastusteli ja potki kuin +hurja hevonen; seppä takoi häntä selkään saadakseen edes sitä tietä +häneen vähän järkeä, ja kun siitä ei ollut apua, viskasi hän +kantamuksensa kuin vanhan rukkasen lumihankeen. Se huvitti muistolaisia +sanomattomasti. Nyt oli Särki-Pekka sekä paistettu että suomustettu, +sanoivat he. + +Katon pudottua oli asuinrakennuksenkin vaara vältetty, ja juuri +silloin, kun isä vihdoinkin oli löytänyt päällyskenkänsä, jotka oli +viety kiilloitettaviksi, palasimme me kaikki, paitsi kahta vartijoiksi +jätettyä miestä, takaisin kartanoon. Siellä oli valoisaa huoneissa, +täti ja äiti ottivat meidät vastaan salissa. Mutta minkä näköiset me +olimme! Äidin ensi katse kohtasi minua itseäni, toinen silkkinuttuani +ja kolmas päällyskenkiä! Itse olin minä hänen mielestään kaiketi +hyvässä kunnossa, mutta nuttu oli kastunut läpimäräksi ja sitten +jäätynyt, kengät olivat hirveästi läntistyneet. + +-- Tyttö, huudahti hän, oletko käynyt avannossa? + +-- Augusta on tehnyt työtä kuin kolme palovartijaa, vastasi +seppä iloisesti. Hän ansaitsisi päästä Muiston vapaaehtoisen +palosammutuskunnan kunniajäseneksi. + +Jo toisen kerran nimitti hän minua pelkällä ristimänimelläni. Äidin +kasvoilla oli ilme niin kylmä, että se olisi voinut sammuttaa +takkavalkeankin, mutta minusta se oli yhdentekevää. Olihan herra Damm +päättänyt olla lausumatta mamseli sanaa muulloin kuin ranskaa +puhuessaan. Olkoon menneeksi, ajattelin minä. Sellaisen seikkailun +jälkeen ollaan reimalla päällä. Minä vastasin oitis samaan tapaan. + +-- Kiitos kunniasta. Jos olen tehnyt työtä kuin kolme palovartijaa, +niin on siinä yhtä paljon kuin kolme kertaa ei mitään, sillä sen verran +sanotaan palovartijoiden tekevän. Särki-Pekasta sitä vastoin voi sanoa +kuin Kaarle kuninkaasta, nuoresta sankarista: "han stod i rök och damm" +-- sillä Dammia hän sai tarpeekseen. + +-- Niin, siltäpä näyttää, toden totta! huudahti isä. No lempo vieköön, +minkä näköinen sinä olet, veli! + +Seppä oli todellakin kuin äsken Etnasta noussut Vulkanus. Hänen +vaatteensa olivat niin palaneet, että ne näyttivät liikkuvalta +sysihaudalta, hänen tukkansa kärventynyt kuin koivikko metsäpalon +jälkeisenä päivänä ja hänen käsiänsä olisi voitu verrata Osberg & +Badenin konepajan hiilikauhoihin. Hän oli melkein kaunis siinä +täydellisessä sepänpuvussaan. + +-- Minulle sanottiin, että minun tulee kiittää teitä, herra Damm, +kartanon pelastumisesta, virkkoi täti niin ystävällisesti katsahtaen +seppään, että minä väristen ajattelin neiti Kopparkronaa. + +-- Ja kuka takaa, vapaaherratar, etten ole sen paloapuyhtiön salainen +asiamies, jossa Muisto on vakuutettu? nauroi seppä. + +Silloin vasta ensi kertaa näinkin hänen, tuon hirviön, nauravan. + +Malla Södergren toi kahvia ja joutui kaikkien ihmeteltäväksi. Malla +parka, hänet oli herätetty makeimmasta unestaan, oli jo alkanut +korjailla talteen paistinpannuja ja keittiöpyyhkimiä, ja nyt hän tuli +kiireissään, musta, ripsureuna pyhähuivi vanhan harmaan keittiönutun +päälle heitettynä, tukka häilyvänä kuin villatuppu tuulessa, toisessa +jalassa uusi kenkä, toisessa tädin hylyksi joutunut tohveli. Se antoi +vain uutta vauhtia ilollemme. Ja mikä nautinto, kahvia kello kolme +aamulla, kun on ensin ollut palovartijana ja vettä ammentamassa +Mallasvedestä. + +Nyt vasta huomasin, että seppä oli jotenkin pahoin polttanut oikean +kätensä. Minä ryhdyin silloin tarjoamaan hänelle kahvia, panin niin +runsaasti sokeria kuppiin kuin olisi se ollut kulho ja muistin myös +asettaa lautaselle kaksi suurta korppua. Seppä nyökäytti päätään ja +hymyili. + +-- Kyllä minä tulen toimeen omin neuvoin, sanoi hän, mutta ehkä te, +Augusta, käskisitte antamaan jotakin lämmintä Särki-Pekalle +selvikkeeksi. + +Minä hiivin keittiöön ja tapasin kuin tapasinkin Särki-Pekan koko +keittiöväen ympäröimänä. Ukko oli saanut ryypyn ja kertoi parhaillaan, +miten vieras herra oli juossut kuin hullu tuleen ja hän, Särki-Pekka, +vetänyt hänet sieltä pois. + +-- Kuulkaas, Pekka -- sanoi karjapiika Vappu, aika ilvehtijä -- miksikä +lyödä tömisytitte herraa niin hirveästi selkään kantaessanne hänet +tuvasta ulos? + +-- Löinkö minä? sanoi Särki-Pekka. + +-- Löitte totisesti. + +-- No, mitä olisin tehnyt? Olihan se mies niin hurjapäinen, ettei +kukaan saanut häntä pysymään aisoissaan -- vastasi päivän sankari, +lujasti uskoen, että hän todellakin oli pelastanut sepän. + +-- Ja sitten heititte hänet kuin turkkipahan hankeen. Oliko se +mielestänne siivosti tehty? + +-- Heitinkö...? + +-- Heitittepä niinkin. Ensin pieksitte hänen selkänsä kirjavaksi ja +sitten viskelitte häntä kuin kerää. + +-- Mitäs joutavasta, kyllä hän sen verran kestää. Oppikoon toiste +olemaan ihmisiksi eikä käyttäytymään vihaisen härän tavalla, kun +hänelle tahdotaan tehdä hyvää -- vastasi Särki-Pekka hyvin tyynesti. + +Siitä syntyi keittiössä suuri ilo, joka kuului saliin asti, ja juuri +samassa ilmestyi seppä viereeni. + +-- Kiitoksia, ukko! virkkoi hän. Teittepä kiltisti, kun opetitte +minulle hiukan järkeä. + +-- Ei kestä kiittää, vastasi Särki-Pekka. + +Sittemmin sain kuulla sepän pistäneen Särki-Pekalle suurenlaisen +paperirahan kouraan kieltäen siitä kellekään puhumasta. Mutta se oli +vastoin Särki-Pekan luontoa. Hän kehui kaikille, miten hän oli saanut +puoli renginpalkkaa herran hengen pelastamisesta. Vaikkeihän se ollut +niin perin paljon, vakuutti hän; mutta herra ei liene ollut enemmän +arvoinen. + +-- Olkaa hyvä, antakaa minun sitoa kätenne, herra Damm; minä tiedän, +mitä on tehtävä palovammoille, sanoin minä. + +Hän ojensi minulle ääneti kätensä. Me menimme keittiökamariin; minä +tein kääreen kuivasta ruisjauhosta. Tuo karkea, nokinen käsi, joka +juuri oli pelastanut ihmishengen, oli minusta jo hoitamisen arvoinen. +Ja sama, niin omituisesti kaunistunut käsi, se puristi nyt minun +kättäni. + +-- Kiitoksia, sanoi hän. Kaikkien nuorten tyttöjen pitäisi oppia +sitomaan haavoja. Teistä, Augusta, tulisi hyvä haavalääkäri. Onko +tämäkin rouva Clairelta opittua. + +Minä en häntä ymmärtänyt. Yksinkertainen side oli juuri +valmistumaisillaan, kun aina valpas äitini astui sisään ja tapasi minut +kahden kesken sepän kanssa keittiökamarissa, jota valaisi vain yksi +ainoa talikynttilä, sekin jo pitkällä karrella. + +-- Mitä täällä teet? + +-- Augusta puolustaa sukupuolensa oikeuksia, vastasi seppä. -- Jos +olisin lainsäätäjä, perustaisin uuden tiedekunnan, jossa naisille +opetettaisiin lääkintätaitoa. + +-- Minä muistelen -- vastasi äiti äreästi -- teidän, herra Damm, olevan +niitä, jotka eivät tahdo "kieltää luonnon oikeuksia" turvautumalla niin +hapuilevaan taitoon kuin lääkintätaito on. + +-- Antakaa anteeksi, jokaisella asialla on oikea ja nurja +puolensa. Lääkintätaidon oikea puoli on oikea ravintojärjestys ja +voimistelu terveyden _säilyttämiseksi_, oikea ravintojärjestys ja +haavalääkärintaito sen _uudelleen saavuttamiseksi_. Luonnottomimpia ja +hirmuvaltaisimpia ennakkoluuloja on juuri se, joka kieltää hellän +naisen käden, tarkan naisen silmän ja hienotunteisen, uhrautuvan naisen +sydämen parantamasta ihmiskunnan kärsimyksiä jättääkseen ne meidän +miesitsekkäisyytemme, hajamielisten, ympäri maailmaa lentelevien +katseittemme ja kömpelöiden käsiemme varaan, jotka osaavat paremmin +käytellä moukaria kuin arkoja, herkkätuntoisia ihmisruumiin säikeitä. + +-- Käytännöllisiä naislääkäreitä! Olisipa hupaista nähdä heitä jalkaa +sahaamassa. + +-- Kukapa on sanonut, että heidän tulisi käyttää haavalääkinnässä +teurastuspuukkoa? Jättäkööt he semmoiset karkeat työt meille, jos niin +tarvitaan, vaikka minä kyllä olen nähnyt naisen kykenevän taittamaan +pahasti parantuneen jalan voidakseen lääkitä sen paremmin, niin että +potilas voi kävellä. Olkaa siitä varma, hyvä rouva, että meillä sadan +vuoden kuluttua on enemmän nais- kuin mieslääkäreitä ja ettei lasten +eikä naisten tauteja silloin uskota muiden parannettaviksi kuin juuri +käytännöllisten naislääkäreitten, joiksi te suvaitsette heitä nimittää, +ja he tulevat muuten arvattavasti käyttämään hyvin vähän lääkkeitä, +mutta sen sijaan sitä huolellisempaa hoitoa. + +-- Tule, Augusta. Meidän elämänjärjestykseemme kuuluu nyt muutaman +tunnin lepo. Minä toivon teidän, herra Damm, elävän sata vuotta, jotta +silloin iloksenne katkaisisitte kätenne ja jalkanne ja naiset niitä +parantelisivat. Hyvää yötä hyvä herra. + +-- Nukkukaa hyvin, rouva. Meidän nukkuessamme siirtyy kuitenkin maailma +muutamia tunteja eteenpäin, ja olkaa varma, että joka kerta, kun +aurinko nousee, haihtuu jokin ennakkoluulo, jota vielä edellisenä +päivänä luulimme horjumattomaksi totuudeksi. + +Me lähdimme. Minä tiesin, että minun varalleni oli saarna valmis, enkä +siinä pettynytkään. + +-- Mitä minä kuulin? Seppä uskaltaa sanoa sinua ristimänimeltäsi! + +-- Niin, äiti, kun hän ei saa sanoa minua neidiksi eikä tahdo sanoa +mamseliksi... + +-- Mitä tyhmyyksiä! Miksikä ei mamseliksi? + +-- Tiedäthän hänen syynsä, äiti. Hän ei kärsi mitään arvoerotuksia +nimityksissä. Hän sanoo, että kaikki muu arvo paitsi se, mikä kullakin +on oman itsensä tähden, on hulluus miesten ja naurettavuus naisten +kesken. + +-- Kuulepas mokomaa hävytöntä herraa, hän tahtoo laatia lakia asioista, +joissa ei kuninkaalla eikä keisareillakaan ole mitään valtaa. No niin, +sanokoonpa hän sinua miksi hyvänsä, mutta minä kiellän sinua +vastaamasta sanaakaan, jos hän toiste puhuttelee sinua nimeltäsi. + +-- Äiti ... johan olen sanonut, että minä inhoan häntä, mutta minä en +voi halveksia häntä. Sitä hän ei ansaitse. Olisitpa nähnyt hänet tänä +yönä Särki-Pekan tuvalla! + +-- Kas niin, nyt vedät toista virttä. Augusta, Augusta, muista, että +olen varoittanut sinua! + +Minä en vastannut. Minunkin mielessäni oli "rök och damm" aivan kuin +Kaarle kuninkaan ja Särki-Pekan ympärillä. Minä olin tyytymätön +itseeni, katkeroitunut, mieli oli sekava ja levoton. Kalastajanmökistä +oli sittenkin sinkoillut kipinöitä ympäristöön. Muisto oli pelastunut, +mutta minä olin hukassa. + + + + +12. UUSIA ARVOITUKSIA. + + +Sillä kannalla olivat asiat, kun sepän täytyi palaneen kätensä tähden +viipyä kauemmin Muistossa kuin hän alussa oli aikonut. Jotakinhan +täytyy aina keksiä onnistumattoman parannuskokeen syyksi. Minun +ruisjauhokääreeni oli joutunut liian myöhään; palovamma oli jo ehtinyt +levitä, käsi turposi kyynärpäähän päin. Kirjoittaa herra Damm ei +voinut, vielä vähemmin matkustaa. Täti ei sallinut talonsa pelastajan +lähteä Muistosta ennenkuin hän olisi täysin parantunut, ja kaikki +koettivat kilvan olla ystävällisen huomaavaisia seppää kohtaan. + +Vähimmin koko vahingosta huoli seppä itse. Tiedämmehän, miten +raukkamaisia miehet tavallisesti ovat pienimmänkin kivun sattuessa ja +miten koko talon väki pannaan heti liikkeelle parantamaan hammassärkyä, +lääkitsemään katarria tai paikkaamaan kipeätä sormea, kun vain jokin +noista kauheista onnettomuuksista on sattunut kohtaamaan heitä, luonnon +herroja. Seppä oli siinä sekä muiden kaltainen että aivan toisenlainen +kuin he. Hän ei voinut kärsiä hemmoittelua eikä toimettomuutta. Häntä +täytyi vartioida tarkasti, jos mieli saada hänet pysymään hiljaa, Sitä +varten etsittiin hänelle parasta lukemista, mitä Muiston hyvässä +kirjastossa oli. Mutta joko hänen silmänsä olivat vioittuneet tulesta +tai käden tuska vaikutti näköhermoon -- hän ei voinut itse lukea, vaan +toisten täytyi hänelle lukea ääneen. Mutta kuka lukijaksi? Täti ei +nähnyt, äiti ei tahtonut, isällä oli aivan liian vähän malttia. Siispä +minä olin kuin itsestään määrätty siihen toimeen, ja koska lukeminen +aina tapahtui äidin läsnäollessa, ei edes panetteluillakaan ollut +siihen mitään sanomista. + +Niin kuluivat joulun edelliset päivät. Karkea, hirveä käsi, joka oli +niin kauan kauhistuttanut minua, tuli vähitellen yhä vähemmän +vastenmieliseksi mitä enemmän siitä näin huolta. Miksikä salaisin +meidän välillämme vähitellen syntyneen jonkinlaisen äänettömän +sopimuksen, että sietäisimme toisiamme? Älä sano sitä ystävyydeksi; +olen kuullut sanottavan, että ystävyys nuoren miehen ja nuoren tytön +välillä on vain naamio, jonka taa toinen tunne kätkee punastuvat +kasvonsa. Ei puhuttu koskaan sanaakaan sinne päin -- olisikin ollut +tuiki vaikeata pettää äidin tarkkuutta, eikä sanoilla olekaan suurta +merkitystä -- mutta ei edes katsekaan, olin vähällä sanoa ajatuskaan +pettänyt meitä. Jo edellä mainitsin sen kummallisen seikan, että seppä +toisinaan näytti viidenkolmatta tai korkeintaan kolmenkymmenen vuoden +ikäiseltä, toisinaan taas paljoa vanhemmalta. Siinä lukiessani +huomasin, että se aiheutui hänen ihonsa väristä. + +Hänen kasvonpiirteissään oli omituinen ilme, joka saattoi sopia +eri-ikäisille, nuoremmalle tai vanhemmalle. Hän ei ollut kaunis eikä +ruma, hän näytti paljon kokeneelta mieheltä. Vastoin tahtoani vertasin +häntä entiseen kadetti-lemmittyyni ja ymmärsin, että jos minussa +milloinkaan voisi syntyä lämpimämpää tunnetta seppää kohtaan, niin +tunne ei olisi sellainen, joka hurmaantuu autuudesta huimaavan valssin +pyörteissä tai itkee kaihomielisenä nähdessään viimeisen vilahduksen +poistuvasta univormusta. + +Äiti pysyi tyynenä. Hän oli päättänyt asettua odottavalle kannalle, +aiottu varoitus jäi häneltä toistaiseksi sanomatta tädille ja supistui +muutamiksi varovaisiksi viittauksiksi neiti Kopparkronaan. Seppää +kohtaan hän oli ystävällisempi, mutta yhtä varovainen. Sepässä +itsessään ja hänen aikeissaan oli yhä vielä jotain salaperäistä, ja +äiti oli päättänyt saada sen selville, maksoi mitä maksoi. + +Eräänä päivänä, kun oli puhe siitä, että palovammat parantuvat +tavallisesti nopeammin vanhoilla kuin nuorilla, kysyi äiti äkkiä: + +-- Kuinka vanha olette, herra Damm? + +-- Yksiviidettä vuotta, vastasi seppä arvelematta. + +Minä hämmästyin. Yksiviidettä vuotta! Minä olin luullut häntä +korkeintaan yhdenneljättä vanhaksi. -- Äiti nyökäytti minulle salaa. + +Me jatkoimme lukua. Olimme tädin luona hänen huoneessaan, ja kirja oli +Thiers'in historia Ranskan keisarikunnasta. Se oli nerokas kuvaus +suuresta aikakaudesta. Kun ehdimme Espanjaan ja Saragossaan, nousi +kiista kuulijain kesken. + +-- Kuulkaa -- sanoi seppä katkeroituneena -- kuulkaahan sitä liukasta +ministeriä, miten hän puolustaa Napoleonia ja sortojärjestelmää, joka +nieli kansat! Thiers juuri raivasi tien Ranskan toiselle +kuningaskunnalle. + +-- Mutta, hyvä herra Damm -- puuttui puheeseen täti Mirabeau, ollen +Napoleon I:n ihailija -- kuinka pitäisi teidän mielestänne jättiläisen +kulkea läpi metsän muurahaisia jalkoihinsa tallaamatta. + +-- Antakaa anteeksi, _madame_, vastasi seppä, mutta meidän aikamme ei +tunnusta mitään muuta jättiläistä kuin neron, ja se suurvalta ei sorra +kansoja, se kohottaa ne. + +-- Eikö sitten Napoleon I ollut ensiarvoinen nero, hyvä herra? + +-- Ensiarvoinen ehkä, mutta ei korkeimman arvoinen. Minä olen nähnyt +ylevämpiä voimia, semmoisia kuin Aleksanteri von Humboldt, Goethe, +Robert Peel. Todellinen suuruus ei kukistu, se on kuolematon. Pitääkö +meidän ikuisesti ihailla jättiläiskokoa vain sentähden, että sen +hirvittävää isoutta katsellessamme niskamme käy kipeäksi? + +-- Olkaa hyvä, muistakaa, hyvä herra, että mainitsimme semmoisen suuren +miehen, joka nousee yhtä kuolemattomana kukistuksensa syvyydestä kuin +toisarvoiset nerot nousevat onnettomuudestaan: myrkytetty Sokrates, +poltettu Huss, kuoliaaksi kidutettu Galilei... + +-- Luuletteko niin, _madame_? Ehkä olette oikeassa. Oli kerran synkän +synkkä pimeys, josta syntyi aamunkoite, ja sitä sanottiin vapaudeksi. +Vapaudella oli kaksi suvustaan hairahtunutta lasta, joita sanottiin +anarkiaksi ja despotismiksi. Koska lapset tulevat aina enemmän +vanhempiensa vanhempiin kuin omaan isäänsä ja äitiinsä, sattui, että +sisarukset olivat mustat kuin heidän kantaäitinsäkin. Eräänä yönä +kuristi despotismi anarkian vuoteessaan, pääsi maailman herraksi ja +kasvoi suureksi kansan verestä. Vihdoin hän sai kuitenkin jalkaansa +orjantappuraokaan, nimeltä Espanja, kurkkuunsa luun, nimeltä Venäjä, ja +pari kivikovaksi paistettua leipäpalaa, nimeltä Englanti ja Saksa, +ahnasten hampaittensa väliin. Siitä jättiläinen kuoli -- sillä olkoonpa +despotismi miten jättiläismäinen hyvänsä, sen ruumiinrakennus on +kuitenkin heikko -- ja hänet julistettiin verrattoman ruokahalunsa +tähden kuolemattomaksi. Ihmiset ovat nyt kerta kaikkiaan sellaisia. +Pidetäänhän Dahomeinkin kuningasta suurena miehenä Afrikassa. + +-- Te olette käytännöllinen mies, herra Damm. Mutta ettekö sitten katso +minkään arvoiseksi kohotusta, jonka suuret urotyöt, nerokkaat ajatukset +ja summattomien esteiden voittaminen tuottavat koko aikakaudelle? +Luuletteko Ranskan koskaan unohtavan niitä tai luuletteko, että +Béranger olisi laulanut kuolemattomat laulunsa, jollei olisi ollut +Austerlitzin päivää. + +-- Minä kadehdin teitä, _madame_, siitä, että katsotte noita muistoja +kahtakymmentä vuotta nuoremmilla silmillä kuin minun. Te olette todella +nähnyt ensimmäisen Napoleonin ja minä vain kolmannen. Te olette nähnyt +alkuperäisen teoksen, minä vain jäljennöksen. Jäljennökset ovat varsin +usein hätiköimällä tehtyjä, _madame_. Hämähäkistäkin saadaan silloin +kotka. + +-- Ah, teistä on siis vuonna 1851 tullut Bonaparten vihaaja. + +-- Niin, _madame_, joulukuussa 1851, jolloin minut ynnä muutamia muita +vangittiin _Café Danemarcissa_, Pariisissa. Ei kuitenkaan sentähden, +vaan siitä syystä, että minullakin oli 1848 ja 1849 kunnia taistella +Cavaignacin johdolla. + +Täti oli vaiti, mutta isä syttyi intoon. + +-- Kuulepas, veli, sallitko minun vielä kerran kysyä, mikä sinä +oikeastaan olet miehiäsi? Sinähän olet ollut vaikka missä. + +-- Muistaakseni olen jo maininnut, että olen vaskiseppä. + +-- Kyllä, mutta sitä minä en usko, sanoi isä. + +-- No, karkeisseppä sitten, jos se kuuluu paremmalta. + +-- Hm ... sitä en myöskään usko, alkoi isä taas, mutta minä kiiruhdin +silloin jatkamaan lukemistani Espanjan-sotaretkestä. + +Sillä lailla kuluivat päivämme, emmekä saaneet sen enempää selvää +kummallisesta vieraastamme, kunnes vihdoin merkillinen ilta pimitti +jouluaattona Muiston kuuset ja Mallasveden jään. + +Me olimme jo pitkän aikaa varustautuneet sitä iltaa varten. Helsingistä +olimme jo ottaneet mukaamme sopivia joululahjoja, ja mikä ei siellä +joutunut valmiiksi, valmistettiin Muistossa. Tädin oli määrä saada +pitsimyssy, saali, tohvelipari, uudet kultasankaiset silmälasit, tusina +hyasinttisipuleja, keinutuolin verholiina ja kahvikannun myssy, jonka +Sigrid oli muiden suosiollisella avulla virkannut. Isä saisi +housunkannattimet, piipunpunokset, puoli tusinaa paitoja, Pariisin +mestauslavan historian ynnä pari muuta ruotsalaista kirjaa: Kalle Metsä +Sienenhakkaajan ja Nepomukin, "Kolme kuritettua ukkoa" -- äiti +pukukankaan, kauluksen, päähineen, voipainimen, matonlakaisijakoneen, +talouskirjan, Jerusalemin hävityksen, porsliinikittiä ja Sundgrenin +"Perheenäidin hopeakaivoksen" -- minä saisin (osan tiesin jo +edeltäkäsin, toisen arvasin) kaksi pukua, kaksi paria hansikkaita, +puuhkan, hajuvesipullon, Garibaldin muistorahan, "En voi"-näytelmän, +Lindhin ja Mörtengrenin runoelmia, valokuva-albumin, Vänrikki Stoolin +muotokuvia, "Laulavan Ruotsin", "Lemmenjuoman" potpourrin, Arditin +suutelovalssin ja (hyödyllisenä liitteenä) kirjan "Neuvonantaja +nuorisolle elämänvaelluksessa". Pienokaisille oli varustettu lukematon +joukko lahjoja, koska niissä luku oli pääasia, muiden muassa oli +heille Muiston tehtaan kelkkoja ynnä säästö- ja värilaatikoita, +kirjoituskirjoja, kivitauluja, kirjanmerkkejä, kuvakirjoja, kuten +"Kuhnuri-Pekka" ja "Hirmukuvia Afrikasta" varustettuna kuudella +värikuvapiirroksella (enemmän huviksi kuin hyödyksi), sekä kirjanen +"Saippuapalloja", kirjoittanut --o-- (jälkeenpäin huomattiin, että +kirjan suhteen oli tapahtunut erehdys, sillä se sisälsi kirjoitelman +"Luutnantti tai ei mikään, alkuperäinen ruotsalainen novelli"). Malla +Södergren oli saava juovikasta vaatetta sekä Vesterbergin +"kirjekaavion" ynnä "neuvonantajan kaikissa elämän tiloissa". +Dantonillekin oli, Mallasveden jäällä hiipivien susien varalle, +hankittu uusi Lontoon antigarottikaulaliinojen mallin mukaan tehty +kaulanauha, jossa oli niin pistävät piikit kuin sanomalehtien +kiistakirjoitukset. Seppä... + +Niin, mitä saisikaan seppä? Jäisiköhän hän ihan osattomaksi näillä +markkinoilla? Seppä, seppä, miten monta unetonta hetkeä minun täytyi +valvoa sinun onneasi takoessani. + +Vihdoin johtui mieleeni hyvä ajatus, mutta pitääköhän minun nyt jo +kertoa siitä? + +Seuraavana aamuna herätti minut Malla Södergren. + +-- Augusta! Kello on kahdeksan. + +-- Hyvää huomenta, Malla. + +-- Minä tiedän uutisia. + +-- Sepästäkö? + +-- Niin, sepästä. Onpa hän aika otus! + +-- Jos uutisesi ovat pahoja, niin voit olla sanomatta, Malla; minä en +tahdo niitä kuulla. Ei sovi vakoilla ketään, kaikista vähimmin talon +vierasta. + +-- Pahojako? Se riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katsoo. Älkää +luulkokaan, Augusta, että minulla on tapana kieliä tai vakoilla toisten +tekoja. Minä luulin, että koska te itse, mamseli, pyysitte minua ... +mutta kyllähän se voi jäädä sanomattakin. On minulla muutakin +tekemistä. + +Malla lähti, mutta pysähtyi ovelle. + +-- Onko kaunis ilma tänään? + +-- Sataa vettä ja räntää. + +-- Miten on hänen kätensä laita? + +-- Kuka kädestä huolii, kun on muuta mielessä. + +-- Odotas vähän, Malla. Ajatteleeko hän muuta? Sehän on hyvä, Malla. + +-- Ehkä on ja ehkä ei. + +-- Sen sanot sinä sellaisella äänellä kuin... Mitä tarkoitat tuolla +"ehkä on ja ehkä ei'lläsi"? + +-- Minä tarkoitan, että eräänlaiset miehet lentelevät ympäri maailmaa +uskottelemassa nuorille, ajattelemattomille tytöille kaikenlaista, +vaikka heidän pitäisi muistella toisia velvollisuuksia ... vaikka +kaukana kotona joku ehkä on hylättynä... + +-- Nyt puhut loruja. Kuka on kaukana? Kuka on hylättynä. + +-- _Hän_ tietysti. Kaunis nainen. Ja miten hyvän näköinen vielä! + +-- Onko herra Dammilla ... morsian? + +-- Tai rouva. Mistä minä sen tiedän? + +-- Nyt sinä olet sietämätön, Malla. Mitä tuo nyt taas merkitsee? + +-- Ettehän tahdo mitään tietää, mamseli. (Aina kun Malla oli +loukkaantunut, nimitti hän minua mamseliksi.) + +-- Mutta nyt minä tahdon tietää. Kas niin... + +-- Ei ihminen silti ole vakoilija, vaikka katsahtaa, onko huone +siistitty -- vaikka näkee avonaisen lippaan -- vaikka lippaassa on +medaljongi muotokuvineen, jota on erään tunnetun herran nähnyt sitä +ennen monesti katselevan. Saattaa ihminen silti olla yhtä rehellinen, +uskokaa pois, mamseli. + +-- Älä nyt ole paha, Malla! Onko hänellä muotokuva? Naisenko? Nuoren ja +kauniin, eikö niin? + +-- Varjelkoon, te taidattekin olla utelias, Augusta. + +-- Niin, minä olen utelias, olen suutuksissani, minä nipistän sinua, +jos noin kiusaat. Enhän sitä tahdo tietää itseni tähden, näetkös. Minkä +näköinen hän on? + +-- Hieno ja ylhäinen, helmiä hiuksissa ja sormuksia sormissa. Puku +muuten hyvin kummallinen, käsivarret melkein paljaina ja hameenmiehusta +kainaloissa. Mutta hän on teidän näköisenne, Augusta... + +-- Se on täti. + +-- Mitä? No, sitä ei saa kukaan minua uskomaan. + +-- Sinä et tiedä, Malla. Voi taivas, ajattele, jos seppä olisikin hänen +oma... + +-- Mikä oma? + +-- Hänen oma... Niin, niin se on. Minä tarkoitin, hänen oma +malminetsijänsä, kaivoksenlouhijansa. Malla, Malla, tästä tulee +semmoinen jouluaatto, ettet voi aavistaakaan! Ah, sepä vasta olisi +hupaista! Hyvä, rakas täti! + +Malla pudisti päätään; hän luuli varmaan minun tulleen hulluksi. + +-- Kuulkaas nyt, sanoi hän, -- ei sovi valvoa niin kuin te, Augusta, +olette valvonut monta yötä perätysten. Eihän kukaan meistä ole muuta +kuin ihminen. Saattaa käydä lopulta, että tulee hiukan päästä pyörälle. + +-- Niin, minun onkin pääni pyörällä, mutta ilosta, Malla, ihastuksesta, +etkö ymmärrä? Rakas täti, hän kun on saanut elää niin monta vuotta +yksin ja hylättynä, nyt vasta hän on taas tunteva itsensä onnelliseksi. +Vasta nyt vanhoillaan hän saa tuntea tulevansa uudelleen nuoreksi. + +-- Kaivoksenlouhijanko tähden? + +-- Mene nyt, uskollinen Malla, mene, kelpo, kunnon Malla Södergren; +sinä saat tietää kaikki, mutta toiste, se ei ole _minun_ salaisuuteni. +Me tulemme kaikki hyvin onnellisiksi. Ja sinäkin, Malla, sinäkin. + +--- No, no, menenhän minä, kun ehdin. Sanoittehan itse, Augusta, että +tuo herra on jonkinlainen velho. Sen kyllä näenkin, onhan hän pannut +ihan sekaisin tyttö paran pään. + +Niin sanoen hän lähti hiljaa nuristen itsekseen ja jalat lintassa, +niinkuin hänellä oli tapana. Minä jäin yksin kummallisine ajatuksineni. +Niin, nythän ymmärsin kaikki. Viittasihan äiti sivumennen siihen, että +täti oli kenties ollut salaisesti naimisissa paroni Oton kanssa. Ja nyt +on seppä täällä, hänellä on tädin muotokuva; siispä hän on hänen +poikansa. Sehän oli päivänselvää. Mikä romanttinen tapaus! + +Odotas vähän sentään, laskekaamme... Hän on syntynyt Napolissa; +merkillistä! Hän on yhdenviidettä vuoden vanha; mitä hullua se on? +Vuodesta 1862 pois yksiviidettä, jää 1821. Mutta täti ei ole nähnyt +paroni Ottoa noin vuoden 1809 jälkeen, ja silloin Otto oli jo +naimisissa toisen kanssa. Ei; aina vain hullumpaa. Ja kuitenkin ... +kuitenkin ... niin, ehkäpä ... ei, mahdotonta... + +Tuuminnan päätös oli, etten taaskaan ymmärtänyt mitään, en niin mitään. +Minä en ollut hituistakaan viisaampi kuin Malla Södergren. + + + + +13. JOULUAATTO. + + +Mutta nyt ei ollut aikaa arvoitusten selvittämiseen, jouluaaton aamuna +on kyllä muutakin tekemistä. Paljon olikin vielä semmoista tekemättä, +minkä piti olla valmiina ennen iltaa. Muun muassa minun pieni +yllätykseni. Ja joulukuusi, siitä piti tulla oikein erinomainen. Äiti +leikkeli tähtiä, lippuja ja kultapaperiverkkoja, täti solmi rihmoja +omenoihin, viikunoihin ja muihin makeisiin. Seppä auttoi kipeällä +kädellään minua puun pystyttämisessä horjuvaan kuusenjalkaan, joka on +ainainen kaikkien joulukuusien tuottama kiusa. Me suoritimme nopeasti +aamiaisen ja päivällisen, kuten on tavallista tuona ilon päivänä, jos +kaikki saa käydä luonnollista kulkuaan. + +Vihdoin tuli hämärä, ja salin ovet avattiin täsmälleen kello seitsemän. +Pienokaiset olivat koko päivän tuskitelleet kamariinsa suljettuina ja +syöksyivät nyt sieltä kuin kanuunasta. Keskellä salin lattiaa säteili +joulukuusi juhlallisen loistavana, täti ja vanhempani istuivat +juhlapuvussa sohvalla. Ovella seisoivat talon palvelijat ja seitsemän +tai kahdeksan varta vasten kutsuttua köyhää kylän lasta. Sitten +laulettiin lyhyt virsi ja luettiin rukous, kuten jouluaattona aina +kauniin tavan mukaan tehtiin Muistossa, ja vasta sitten, kun juhla oli +alettu kaikkien hyväin lahjain Antajan nimeen, rupesivat lapset +ilakoiden hyppimään joulukuusen ympärillä. Teetä tarjoiltiin kello +kahdeksan, ja samaan aikaan annettiin väelle illallista suuressa +tuvassa, jonka lattia oli oljilla peitetty ja missä joululeikkejä kesti +myöhään yöhön asti. + +Tädin luona oli ennen, kuten meilläkin, ollut tapana kantaa joululahjat +sisään korissa, josta isä, ollen yleinen esittelijäsihteeri, otti yhden +lahjan kerrallaan esille, luki siihen kirjoitetut säkeet ja jakoi +aarteet. Sen tavan on keksinyt joku, joka ei ole ymmärtänyt +joululahjojen salaperäisyyden merkitystä. Seppä oli nyt Muiston +hallituksen armollisella suostumuksella järjestänyt kaikki toiseen +tapaan, jonka tarkoituksena oli tehdä lahjojen arvo toista vertaa +suuremmaksi toimittamalla ne salaperäisillä keinoilla omistajilleen. + +Asianomaisten hämmästykseksi tuli ensin esiin joulupukki, jolla oli +pitkä tappuraparta ja otsassa puulusikoita sarvina. Se antropologinen +ilmiö, jonka minä olin tuntevinani köyryselkäiseksi Särki-Pekaksi, toi +kelkkoja lapsille ja astua kompuroi sitten tiehensä yleisen ihmettelyn +vallitessa. + +Hänen jälkeensä tuli lappalaisämmä, jakoi isoista hameen taskuistaan +lahjoja kaikille ja tarjoutui sitten katsomaan kättäni. Ennustuksessa +oli tietysti sekin, että halukas kosija vain odotti suostumustani, mikä +ei ollutkaan uutta, sillä se saattoi minut kunnioittamaan Allan +Hagertia ajatuksella, joka ei luultavasti muuten olisi tullut hänen +osakseen. + +Lappalaisämmän jälkeen tuli näkyville soreakasvuinen joulupukki +ryömien, yllä nurinkäännetty lammasnahkaturkki, vispilöitä sarvina, +parta jouhista ja muuten hyvin taidokkaasti kyhättynä. Mutta sen kävi +niin huonosti, että Danton, joka oli illaksi tuotu saliin ja virui +muristen sohvan alla, syöksyi luullun vihollisen kimppuun. Hirveä +taistelu syntyi taiteen ja luonnon välillä, ja taide olisi siinä +varmasti jäänyt tappiolle, jollei se olisi saanut avukseen seppää, joka +vasemmalla kädellään otti verenhimoista Dantonia kiinni korvista ja +oman nahkansa uhalla erotti taistelijat. Pukki menetti sarvensa, +partansa ja villatukot, unohti tehtävänsä, nousi kahdelle jalalle ja +katseli pakotietä. + +-- Kallehan se on! huusi Sigrid, joka näkyi arveluttavasti pettyvän +kuvitteluissaan tuntiessaan pukin revityn turkin alta juoksupojan, joka +oli joka päivä hänen kumppaninaan kelkkamäessä. + +Kalle yritti tuskissaan tekeytyä entiseksi nelijalkaiseksi eläimeksi ja +silmäillen peloissaan sohvaan päin jakeli lahjansa, muiden muassa +Dantonin garottikaulanauhan. Sen tehtyään hän uutta murinaa kuullessaan +juoksi tiehensä niillä kahdella jalalla, jotka luonto oli katsonut +riittäviksi hänen laiselleen pienelle miehenalulle. + +Lahjoja sateli ehtimiseen, eikä tiedetty miten, ja se juuri oli leikin +viehättävä puoli. Milloin niitä tuli toisesta, milloin toisesta ovesta, +joita tuntemattomat haltijat availivat; milloin katosta, milloin +lattiasta; välistä tapasi asianomainen, aivan aavistamattaan lahjan +taskustaan tai sylistään; toisinaan keinuili niitä ilmassa +purjelangasta riippuen, toisinaan taas pellinnyörissä. Niin iloista +jouluiltaa ei ollut koskaan ennen vietetty Muistossa. + +Malla Södergren tarjoili omenia. Minä katselin häntä uteliaasti, sillä +keskellä tarjotinta oli Hiidenkallio kuvattuna tultasyökseväksi +Vesuviukseksi, missä oli hirvittävän syvä vaskikaivos ja kaivoksessa +hyvin luonnollisen näköinen kumihiiri. Se oli joululahja, jonka minä +olin valmistanut sepälle; mutta ehkä minun tulee mainita lisäksi, että +hiiri kuuluikin pieneen kynänpyyhkimeen, jonka olin omin käsin +valmistanut ja johon oli hiiren jalkojen alle kirjailtu Ranskan kotka +ja nimi Cavaignac. + +Seppä tutki Hiidenkalliota hyvin tarkkaan, löysi vaskikaivoksen +ja sen asukkaan, katsoi kynänpyyhintä tulta vasten ja huomasi kotkan. +Hiukan päätään nyökäyttäen hän irroitti hiiren, pani sen takaisin +vaskikaivokseen ja pisti kynänpyyhkimen liivinsä taskuun vasemmalle +puolelle. + +-- Antakaa anteeksi -- sanoi hän -- että käyn käsiksi historian +oikeuksiin. Vapauttakaamme Ranskan kotka ja ajakaamme nousukkaat +takaisin piilopaikkaansa. Tämä vuori on kansanvalta. Siitä on nyt +syntynyt pieni hiiri, joka on nakertanut reikiä siihen; mutta kun vuori +seuraavan kerran suitsuaa tulta, on kotka taas nouseva kohti aurinkoa +ja hehkuva laava täyttää mäyränjäljet. + +-- Kun kirjoittelee niin ahkerasti kuin te, herra Damm -- huomautti +äiti viitaten viime päivien salaperäiseen kirjoittelemiseen -- saattaa +pienikin kynänpyyhin estää monta tahraa syntymästä. + +Sepän lahjaa tarkasteltaessa ei kukaan meistä ollut huomannut, miten +täti oli ottanut korista omenan, erottanut puolikkaat toisistaan -- +sillä se oli jo ennestään halkaistu ja sitten vain liitetty yhteen -- +ja löytänyt sen sisästä jotakin. Malla Södergren huudahti +ensimmäiseksi: + +-- Herra Jumala, vapaaherratar taisi pyörtyä! + +Me riensimme sohvan luo. Mirabeau täti oli vaipunut tainnoksiin ja +lepäsi silmät ummessa sohvan kulmaukseen nojaten. Syy oli selvä. +Omenastaan hän oli löytänyt suuren pähkinän, pähkinästä hyvin pienen +kotelon ja kotelosta -- sormuksen puolikkaan! + +Siinä ei ollut aikaa kummasteluun. Vihdoin saimme väkevällä hajuvedellä +tädin virkoamaan. + +-- Jo sitä aavistinkin, sanoi hän hitaasti, vielä hämmästyneenä, ja +katsoi sanomattoman rakkaasti seppään. -- Voi, ystäväni, miksette +sanonut sitä ennen? + +Täti nimitti häntä ystäväkseen! Voi, seppä on hänen poikansa! Hän on +hänen poikansa! Minä tunsin kyynelten valuvan silmistäni, olisin +mielelläni syleillyt tätiä, seppää ja kaikkia ihmisiä. Miten +onnellista, miten onnellista! + +Äiti vain yksin kalpeni ja alkoi vuorostaan voida pahoin. Isä juoksi +keittiökamariin vettä noutamaan ja tulikin kohta täysi lasi kädessä. + +-- Juo, sanoi hän, juo! + +-- Mene tiehesi, sanoi äiti, etikkaahan se on! + +Se oli todellakin illalliseen varattua etikkaa. + +-- Älkää olko millännekään, sanoi täti jo täysin toipuneena. -- Minä +pyydän, jatkakaa vain iloa, ei minua mikään vaivaa. Se oli yllätys, +mutta eihän ilosta kuole. + +Tädin odottamaton joululahja ja sen seuraukset olivat saaneet illan +luonteen muuttumaan. Kaikki olivat hämillään ja varuillaan toistensa +suhteen. Joululahjoja sateli yhä vielä milloin mistäkin, mutta kaikilla +oli muuta ajattelemista. Malla Södergren mukaan luettuna oli meitä +kuusi, joista jokaisella oli jotakin mielessä kenenkään tahtomatta tai +uskaltamatta sitä sanoa. Ainoastaan numerot 7, 8 ja 9, yhtiö Sigrid, +Frits ja Kumppani (Kumppani oli Danton), näyttivät muiden +hämmästyksestä huolimatta nauttivan jouluilosta ja harjoittavan +kaikenlaista ilkivaltaa, jota ei nyt kukaan huomannut. Sigrid oli +saanut nuken, joka osasi liikuttaa silmiään, hän sijoitti sen sohvan +nurkkaan ja lauloi niin äänekkäästi kehtolauluja, että niistä olisi +norsukin nukkunut. Frits veti matot kokoon, koetteli uutta +lattianlakaisukonetta, veteli pitkiä naarmuja permantoon raudoitetulla +kelkallaan ja kiisteli Dantonin kanssa pallosta, joka oli vierähtänyt +sohvan alle. Onnettomuudeksi hän mielistyi heti sen jälkeen uuteen +puuhkaani, ja ennenkuin kukaan arvasikaan, oli sekin sohvan alla. Sitä +katsoi Danton syystä kyllä taisteluun vaatimukseksi, ja seurauksena oli +siitä, että kaunis puuhkani, joka maksoi Pietarista ostettaessa +kahdeksan ruplaa, oli kohta saman näköinen kuin täytetty majava +yliopiston museossa, kun koi on syönyt siltä turkin. + +Illan ihmeellisyydet eivät vielä siihenkään loppuneet. Sisään +kannettiin kyynärän korkuinen, kekseliäästi lumesta rakennettu nukke, +jolla oli hame tuohesta ja hiukset höylänlastuista. Siihen oli +kirjoitettu: "odottakaa; se sulaa aikanaan!" + +Ei mitään osoitetta. Koska arvaileminen oli vapaata, pantiin nukke +suurelle tarjottimelle sulamaan. + +Minusta alkoi tuntua liian tukahduttavalta salissa. Sentähden menin +ulos portaille. Taivas oli kirkastunut ja ilma käynyt hieman +kylmemmäksi; ikuisuuden tähdet silmäilivät kimallellen pienen maan +lyhyttä joulu-iloa ja levotonta sydäntäni. + +Silloin kuului askelia takaani. Seppäkö?... Ei, vaan Malla Södergren, +joka tahtoi olla kaikkialla ja lensi siitä ohitseni kuin tuuliaispää +väen tupaan. + +-- No, Malla? kysyin minä. + +-- No, Augusta? kysyi hänkin. + +-- Mitä luulet? + +-- Kaikkea. + +-- Mitä sillä tarkoitat? Kaikkeako? + +-- Seppä lähtee aamulla varhain. Hän on tilannut hevosen Onkkalaan +kello kuudeksi. + +-- Jouluaamuksiko? + +-- Aivan niin. Nyt se on valmista, mitä se sitten lieneekin. Mutta nyt +täytyy minun mennä tuonne alas katsomaan, mitä väki puuhaa. Voisivat +vaikka sytyttää tulen olkiin. + +Hän meni menojaan, ja minä katselin tähtiä. Niitä minä olen aina +rakastanut. Ne ovat niin kaukana -- satojen tuhansien penikulmien ja +miljoonien vuosien päässä -- ja kuitenkin voi tunnustaa niille +salaisimmat asiansa. Sanokaa minulle, kirkkaat tähdet, mitä on teidän +ylhäisessä salissanne päätetty niin mitättömästä olennosta kuin +esimerkiksi minusta? Aldebaran, sinä kuulet sen! Ja sinä, Sirius, +tiedät sen! Hän aikoo lähteä tänä yönä. Miksikä hän lähtee? Miksi? Ei +kukaan tiedä. Viitsiiköhän hän edes sanoa meille kiireisiä +jäähyväisiäkään? No niin, mene, seppä, mene, ei se minua liikuta. +Huolisinko minä ikälopusta sepästä! Yhdenviidettä vuoden vanha -- mene +vain! + +-- Augusta! -- Se oli äidin ääni. + +-- Minä tulen, äiti! + +-- Tule, rakas lapsi, sinua odotetaan. No, onpa hyvä, että yöksi tulee +pakkanen, niin saamme vihdoinkin taas rekikelin. + +Minä riensin sisään -- ei, en minä rientänyt, vaan kävelin kuin +unissani. Hän aikoo lähteä! + +Luminukke oli sulanut, höylänlastuhiukset olivat putoilleet pois, mutta +tuohihame seisoi tarjottimella kuin krinolinikuori. Silloin oli siltä +paikalta, missä nuken sydän oli ollut, löydetty kapea, mustasta +marokiinnista tehty kotelo, ja siinä oli minun nimeni. + +Minä avasin kotelon ja vapisin itsekään tietämättä, mistä syystä. +Kotelo oli sisustettu vihreällä sametilla, ja siinä oli kultainen +rintaneula, jota koristi yksi ainoa kivi; mutta miten ihmeellinen kivi! +Suuri, vihreä smaragdi, loistoltaan mitä kirkkaimpia. Tähtiä +lukuunottamatta en ollut koskaan elämässäni nähnyt niin sädehtivää +jalokiveä. Se näytti aivan salamoivan tulenvalossa. + +Kallisarvoinen neula kulki kädestä käteen, ja kaikki sitä ihailivat. +Äiti oli hurmaantunut, isä mietiskeli, mitä semmoinen pikku kapine +saattoi maksaa. Arvattavasti saman verran kuin pieni maatila Suomessa. +Kaikki katselimme me kiitollisin, melkein hämmästynein katsein Mirabeau +tätiä, joka tuhlaavaisesti antoi niin kalliin lahjan pienelle +kummityttärelleen. Samana iltana olin jo saanut häneltä tusinan +hopeaisia ruokalusikoita ja kolme tusinaa samoin hopeaisia teelusikoita +"tulevaa kotiani varten", kuten hän leikillisesti sanoi. + +-- Rakas täti ... aloin minä. + +Täti huomasi aikomukseni ja pudisti kieltävästi valkoista kaunista +päätään. + +-- Tämä lahja ei ole minulta, sanoi hän käännellen neulaa tulta vasten, +niin että se sädehti kuin kiertotähti Merkurius maaliskuun iltana. + +-- Luonnollisesti se on tädiltä? puuttui puheeseen äiti hämmästyneenä +ja kysyvästi. + +-- Ei, hyvä Jeanette; minun ei ole mahdollista antaa tällaisia lahjoja. +Tämä smaragdi on ollut kuningattaren omana tai se on ainakin +kuningattaren kalleuden arvoinen. + +Veri syöksyi kasvoihini, sillä nyt, nyt äkkiä selvisi minulle, mistä +päin luminukke oli tullut kuninkaallisine lahjoineen. + +Äiti kävi pelästyksissään käsiksi ainoaan jäljellä olevaan keinoon. + +-- Isä, isä -- huudahti hän uhaten sormellaan -- oletko todellakin +ollut niin heikko, että olet noin järjettömästi tuhlannut tyttäresi +turhamaisuuden tyydykkeeksi? Tai myönnä pois -- (viimeinen pakotie) -- +että olet ostanut kiven jostakin huutokaupasta huokealla hinnalla! +Olisihan minun heti pitänyt arvata, että se on jäljittelemällä tehty +eikä maksa paljoa. + +-- Minä! huudahti isä toden teolla kummastuen. -- Minäkö viskelisin +rahojani niin mielettömiin hullutuksiin. Kaikkea vielä. Kivi on oikea, +se pitäisi kissankin ymmärtää; se on maksanutkin kymmenen kertaa +enemmän kuin minun kultakelloni. Mutta helppohan on arvata mistä päin +se on tullut. No, Jeanette, etkö arvaa? Täytyykö minun sanoa?... +Eräältä tunnetulta tilanomistajalta... + +-- Sinä olet oikeassa, kiiruhti äiti vastaamaan melkoista tyynempänä. +-- Herra Hagert on osoittanut Augustalle -- minä tarkoitan, hän on +osoittanut meille kaikille niin suurta kohteliaisuutta ja +huomaavaisuutta... Meidän tulee olla hyvillämme, kun niin +kunnioitettava mies tarjoutuu rupeamaan likempään yhteyteen meidän +perheemme kanssa ... ja kun tyttäreni ottaa vastaan niin kalliin +lahjan, tapahtuu se luonnollisesti sentähden, että hän on suostunut... + +-- Suostunutko? Mitä kuulenkaan? keskeytti täti ratkaisevana hetkenä, +kun äiti, ollen mitä pahimmassa pulassa, ei enää tiennyt muuta keinoa +kuin julkaista minun kihlaukseni sietämättömän Allan Hagertin kanssa. + +Mutta nyt oli elämä kyseessä, ja sentähden -- anna anteeksi rakas äiti! +-- ei ollut aikaa ällistellä tai vaieten suostua kaikkeen. + +-- Äiti tarkoittaa -- huomautin minä -- että _jos_ otan tämän lahjan +vastaan, tapahtuu se sentähden, ettei lahja ole herra Hagertilta. Hän +on niin sanomattoman kunnioitettava, että minä olen suostunut +hylkäämään kaiken yhteyden... + +-- Ensi syksyyn asti, sanoi äiti keskeyttäen. + +-- Se on liian aikaista, jatkoin minä. Kahden- tai kolmenkymmenen +vuoden kuluttua kenties. Herra Hagert tarvitsee aikaa tarkoin +miettiäkseen, ennenkuin hän alentuu niin alas... + +-- Tule tänne, rakas Augusta, niin minä kuiskaan sinulle jotakin +korvaan, sanoi Mirabeau täti päätään nyökäyttäen. Täällä on ainoastaan +_yksi_, joka voi jaella kuninkaallisia lahjoja... Kiitä herra Dammia! + + + + +14. KUKA SEPPÄ OLI. + + +-- Herra Dammia! Minä luulin vaipuvani maan alle. Mutta äiti tarttui +lujasti käsivarteeni. + +-- Ei sanaakaan enää, taikka muuten tulee tästä häpeäjuttu! kuiskasi +hän. + +Isästä tuntui ilmassa olevan ukkosta; hän pyyhki hikeä otsaltaan. +Kyllästyneenä niin paljoon puuhaan mitättömän vihreän nuppineulan +tähden hän heittäytyi väsyneenä sohvan nurkkaan. Raks... + +Hän hypähti ylös. Mitä se oli? Ei muuta kuin että hän oli istuutuessaan +murskannut Sigridin liikkuvasilmäisen nuken! Voi, miten semmoiset +pienet onnettomuudet sattuvat toisinaan soveliaaseen aikaan! Kaikki +olisi vielä selvinnyt rauhallisesti, ellei äiti itse olisi liiallisella +varovaisuudellaan äärimmäisyyteen kärjistänyt asioita ja saattanut +ukkosen puhkeamaan. + +-- Jos te, armollinen täti, sallitte, puuttui hän puheeseen, tyttäreni +pyytää teitä ottamaan smaragdineulan talteenne, kunnes saamme varmasti +tietää, kuka on hyväntahtoisuudessaan muistanut suomalla hänelle niin +harvinaisen lahjan. + +-- Se on tarpeetonta, hyvä Jeanette, sanoi Mirabeau täti. Pitäisihän +sinun ymmärtää, ettei sen antaja voi olla kukaan muu kuin herra Damm... + +-- Siinä tapauksessa ei Augusta voi ottaa lahjaa vastaan, vastasi äiti +punastuen melkein enemmän kuin minä itse. + +-- Miksikä ei? jatkoi täti. Augusta on ollut hellä ja rakastettava +sairaanhoitaja. Minä pyydän, hyvä Jeanette, salli herra Dammin +kiitollisuutensa todistukseksi antaa tuo muisto. + +Mutta jo kauemmin kuin viikon päivät oli äidin mieleen kokoontunut niin +paljon salamoita sepän varalle, että niiden nyt vihdoin täytyi +purkautua. + +-- Keneltä Augustan pitäisi ottaa lahjoja? puhkesi äiti sanomaan, ehkä +tahallaan niin kovalla äänellä, että sen kuuli seppäkin, joka näöltään +levollisena tutkisteli Fritsin "Kuhnuri-Pekkaa" saatettuaan kirjan +omistajan ensin korjuuseen. + +Seuramme hillitön jäsen, Frits, oli nimittäin, tehtyään kenenkään +rankaisematta kaikenmoisia tyhmyyksiä, särjettyään kivitaulun, +kaadettuaan värilaatikon sisällyksen maahan, piirusteltuaan ukkoja +minun "Neuvonantaja elämänvaelluksessa"-kirjaani ja niistettyään +nenänsä Mirabeau tädin uuteen pitsimyssyyn, joka oli pudonnut +lattialle, vihdoinkin vaipunut sohvan alle ja nukkunut viattomuuden +uneen. + +-- Ottaa vastaan lahjoja! jatkoi äiti yhä kiivaammin, yhä enemmän +suunniltaan. -- Keneltä? Herralta, en tiedä miltä, jota ei kukaan +tunne, joka on ollut kaikkialla ... joka on syntynyt vähän joka +paikassa ... joka toisena päivänä sanoo itseään vaskisepäksi ja toisena +jakelee kuninkaallisia kalleuksia! Sellaiselta henkilöltäkö, joka +puhuttelee Augustaa aivan sopimattomalla tavalla ja -- antakaa anteeksi +suorapuheisuuteni! -- jonka suhde teihin itseenne, täti, on lievimmin +sanoen käsittämätön, niin että sen täytyy kummastuttaa teidän vanhoja +ystäviänne ja sukulaisianne, jotka muistavat neiti Kopparkronan... + +Nyt syttyi salama. Ruutisuoni räjähti. Kukahan meistä lentäisi ilmaan? +Minä odotin jommankumman ainakin pyörtyvän. Mutta siinä petyin. + +-- Herra Damm! viittasi täti. + +Herra Damm tuli. Ei kukaan voinut hänen vakavassa muodossaan nähdä +merkkiäkään, joka olisi osoittanut pahantekijän ilmituloa. + +-- Serkku Jeanette -- jatkoi täti ylevästi, mikä hänelle sopi +sanomattoman hyvin -- serkku Jeanette on ilmaissut kummastuksensa +teidän jonkinverran salaperäisestä esiintymisestänne, herra Damm, ja +minun täytyy myöntää, että hänellä sekä äitinä että sukulaisena on +siihen oikeuskin. Sallitteko minun antaa serkulleni tiedot, jotka ovat +omiaan karkoittamaan hänen epäluulonsa ja opettamaan häntä pitämään +paremmassa arvossa vaikuttimia, jotka ovat tuoneet teidät tänne. + +-- Sangen mielelläni, _madame_. Te tunnette paremmin kuin kukaan, mitkä +syyt ovat saattaneet minut esiintymään ehkä hyvinkin epäiltävän +näköisenä henkilönä tämän kunnioitettavan perheen silmissä, ja +mieluista olisi minusta, jos saisin haihdutetuksi kaikki epäluulot +juuri nyt, kun otan teidän sukulaisiltanne jäähyväiset. + +-- No niin, sanoi täti: + +-- Karlsruhessa Saksanmaalla eli noin viisikymmentä vuotta takaperin +onneton nainen puolihullun hirmuvaltiaan vaimona. Hänen miehensä +palkitsi hänen uhrautuvaisen, uskollisen rakkautensa milloin kylmällä +välinpitämättömyydellä, milloin raivopäissään häväistyssanoilla ja +solvauksilla. Tuo nainen oli syntyjään prinsessa ja oli ollut +kuningattarena, jota kolme kansaa oli rakastanut ja ihaillut, mutta hän +olisi mielellään antanut kurjan, menetetyn suuruutensa sen miehen +yhdestä ainoasta hellästä katseesta, joka oli tehnyt hänet niin +sanomattoman onnettomaksi. Mies oli kuitenkin isä ja hän oli äiti; +hänellä oli ympärillään neljä lasta, yksi prinssi ja kolme prinsessaa, +jotka olivat yhdessä vanhempineen karkoitetut valtaistuimelta, jonka +ääressä he syntyivät. + +Vihdoin hylkäsi hänet hänen miehensä, joka ei koskaan ollut kyennyt +kestämään menestystä, vielä vähemmin onnettomuutta, ja vaati avioeroa, +koska hän tahtoi mennä uusiin naimisiin. Everstin rouva Gustafsson -- +se lainanimi oli hänen vaimollaan silloin -- kieltäytyi kauan +suostumasta siihen, ei itsensä tähden, sillä onneksihan hänelle vain +olisi ollut niiden kahleiden murtaminen, jotka kiduttivat häntä +hirvittävästi, vaan velvollisuudentunnosta, sillä hänen miehensä oli +myöskin onneton, maanpakolainen, huolten ja hillitsemättömien himojen +orja. Mutta hänen sukulaisensa vaativat samoin eroa, ja verta vuotavin +sydämin hän vihdoin suostui siihen. Tehtyään kaikki voitavansa +puolisonsa kohtalon lieventämiseksi hän vetäytyi takaisin +yksinäisyyteensä ja joutui kahden vuoden perästä kihloihin erään +ranskalaisen, rehellisen, kunnon miehen kanssa, joka oli ollut ja oli +vielä silloinkin hänen poikansa opettajana. + +Syynä siihen liittoon oli mieskohtainen kunnioitus ja myöskin äidin +halu saada siten pojalleen ainiaaksi mainio opettaja. Paroni Pollier -- +se oli ranskalaisen nimi -- täytti kunnialla sen luottamuksen. Hän oli +hellä puoliso ja omaavoittoa pyytämätön isäpuoli. Hänen lapsipuolensa, +prinssi Kustaa ja prinsessat Sofia Vilhelmina, Amalia ja Cecilia saivat +sangen hyvän kasvatuksen ja melkoiset varat, Heidän äitinsä löysi +uudesta liitostaan onnen, jota vain häiritsivät sanomat hänen entisen +puolisonsa surullisesta elintavasta. + +Kuningatar Fredrika Dorothea Vilhelminaa, Ruotsin kuningatarta ja +entistä Badenin prinsessaa ei kuitenkaan käynyt julkisesti +tunnustaminen rouva Pollier'ksi. Liitto pysyi siis salaisena, mutta +sukuperä ja arvo olivat onnellisen puolison mielestä niin mitättömiä, +että hän mieluummin luopui ylhäisen asemansa pakollisista +velvollisuuksista, ja hän vietti sentähden enimmän osan loppuikäänsä +matkoilla. Eräällä semmoisella matkalla hän sai Napolissa kokea +puhdasta ja täydellistä onnea, jota ainoastaan semmoinen sydän kuin +hänen voi tuntea, uutta äidiniloa... Mutta mikä sinua vaivaa, Augusta? + +Nyt oli minun vuoroni. Minä pyörryin pikku jakkaralle, jolla istuin +tädin jalkain juuressa, ja vaivuin tunnottomana hänen syliinsä. + +Syy pyörtymiseeni jäi minun salaisuudekseni, mutta minä olen +velvollinen tunnustamaan sen nyt. Aivan ensi sanoista alkaen, joilla +täti alkoi solmia herra Dammin elämänvaiheita yhteen entisen +kuningattarensa kanssa, syntyi haaveksivassa mielessäni epäilys, joka +melkein oli kummallisen ja odottamattoman keksinnön tapainen. Se +epäilys kasvoi ja selvisi yhä enemmän kertomuksen jatkuessa ja muuttui +vihdoin täydelliseksi varmuudeksi tädin lausuessa sanat "Napoli" ja +"äidinilo". Niin, siinähän minulla oli arvoituksen selitys, minä en +enää voinut sitä epäillä: Duvert Damm oli _kuningatar Fredrikan poika_ +hänen toisesta avioliitostaan ranskalaisen Pollier'n kanssa ... siis +hänessä oli kuninkaallista verta, hän oli oikea satujen prinssi! Se +keksintö selitti kaikki, mutta kumosi myöskin kaikki ... se valtasi +mieleni edellisen yön valvomisen ja mielenliikutuksen jälkeen niin +voimakkaasti, että tyhmyyksissäni pyörryin. + +Kertomus keskeytyi. Kaikki huolehtivat minusta ja tarkkanäköinen äitini +aavisti oikean syyn ja ehdotti, että minut vietäisiin ylös huoneeseeni. +Mutta tunnotonnakin minulla oli hämärä aavistus siitä, ettei minun sovi +paljastaa itseäni antamalla sepän arvata tunteeni, ja tuossa paikassa +minä taas olin täydessä tajussani. + +-- Ei se ollut mitään, sanoin minä, antakaa anteeksi; luultavasti +vilustuin portailla... + +-- Ajattelematon lapsi ... sellaisessa pakkasessa ilman saalia tai +päällysvaatetta, torui äiti. Malla ... ole hyvä ja anna mamselille +kolmekymmentä hoffmanintippaa sokeripalassa. + +-- Missä on meidän henkilääkärimme? puuttui puheeseen isä katsahtaen +leikillisesti herra Dammiin, joka oli pysynyt tyynenä tappioni +katselijana. + +-- Minä vakuutan, että voin vallan hyvin enkä enää keskeytä rakkaan +tädin kertomusta, sanoin minä varmasti. + +Minun täytyi kuitenkin ottaa nuo inhoittavat tipat, ja sitten täti +jatkoi: + +-- Joskus muistelen kertoneeni köyhästä orpolapsesta, jonka kuningatar +otti huostaansa käydessään Suomessa 1802. Hän vei silloin pikku Beatan +mukanaan Ruotsiin ja muutamia vuosia myöhemmin Saksaan, jossa Beatasta +tuli ensin prinsessojen leikkikumppani ja sitten kuningattaren +kamarineitsyt. Hänen majesteettinsa kuningatar rakasti hyvää ja +kaunista Beataa melkein yhtä paljon kuin omia lapsiaan, mutta Beata +tuotti hänelle vastoin tahtoaan murhetta. Lapsuuden kisoissa syntyy +usein tavallista hellempiä tunteita, ja kuningatar huomasi eräänä +päivänä, että kamarineidin ja nuoren Kustaa prinssin välillä oli +heräämäisillään vaarallinen rakkaus. Ollen yhtä paljon huolissaan +kummankin onnesta sattui kuningatar tapaamaan Pariisissa siellä asuvan +nuoren miehen, erään ruotsalaisen insinöörin nimeltä _Damm_. + +Äiti, joka jo oli siirtynyt sohvan nurkkaan tehdäkseen tilaa +prinssille, levittäytyi taas entistä itseluottavamman näköisenä +istuimellaan. + +Täti jatkoi: + +-- Nyt minä tunnen täydellisesti tuon välitapahtuman maanpaossa olevan +kuningasperheen historiasta. Kaksikymmenvuotiaan prinssin ja +yhdeksäntoistavuotiaan hovineidin viaton, pikku romaani päättyi, jonkin +haihtuvan kyynelen virrattua, kaikkien tyydytykseksi pikku Beatan ja +ruotsalaisen insinöörin välisellä liitolla. He seurasivat sittemmin +kumpikin kuningatarta Napoliin, ja sillä matkalla saavutti insinööri +Damm vanhempi, ollen tiedoiltaan harvinainen ja luonteeltaan uljaan +rohkea mies, paroni Pollier'n ystävyyden, saipa vielä lisäksi ilokseen +pelastaa kuningattaren hengen eräällä vaarallisella matkalla Simplonin +yli mentäessä. Kun siis nuorelle parille Napolissa syntyi poika, tahtoi +kuningatar sydämestään osoittaa kiitollisuuttaan sekä isän ansioista +että äidin uskollisuudesta ja nöyryydestä. Hän oli pikku Duvertin +kummina, antoi hänelle kumminlahjaksi kallisarvoisen smaragdineulan, +tuuditteli häntä usein polvillaan, osoitti hänelle runsaasti +kaikenlaista hellyyttä ja sanoi häntä nuorimmaksi, rakkaaksi +lapsekseen;' Duvert nimitti häntä isoäidikseen, _grand'maman'iksi_, +eikä ole koskaan lakannut sydämensä pohjasta kunnioittamasta hänen +muistoaan. Viisi vuotta oli pienokainen kuningattaren lempilapsena ja +prinsessain nukkena ... silloin tuoni riisti ensin pois herttaisen, +kovia kokeneen kuningattaren ja kohta sen jälkeen pojan isänkin, tuon +nerokkaan insinöörin, ja pikku Duvertin äiti muutti poikineen Suomeen. +Hän ei elä enää, mutta hän sai nähdä poikansa varttuvan nuorukaiseksi +ja tuottavan kunniaa äidilleen. Herra Dammin myöhemmät vaiheet jätän +kertomatta, ne kun lienevät enemmän tunnetut. Mutta hänen nykyisestä +asemastaan tulee minun hänen omalla luvallaan lisätä vielä, että hän on +nyt osakkaana eräässä belgialaisessa tehtaassa, joka valmistaa +rautatiekiskoja puolelle Euroopalle ja nyt on Suomen hallituksen kanssa +neuvotteluissa uusien kiskojen hankkimisesta vastaisiin rautateihin. +Tämän neuvottelun menestyminen jo vaatii varovaisuutta, joka muuten ei +ollenkaan ole herra Dammin suoran luonteen mukaista, mutta ellen +erehdy, on siihen vielä toinenkin syy. Nykyinen Ranskan napoleonilainen +hallitus ei ole mikään kenraali Cavaignacin entisten sotatoverien +ystävä ja lienee sentähden petollisesti antanut herra Dammin ilmi +puolalaisena maanpakolaisena. + +Seppä nyökäytti päätään. + +-- Saatuanne tämän tietää, hyvä serkku -- jatkoi täti, hyväntahtoisen +ivallisesti hymyillen kääntyen äidin puoleen -- lienevät kaikki +lisäselitykset tarpeettomia siitä, millä tunteilla otin herra Dammin +vastaan, ja neiti Kopparkrona parka saa maata rauhassa haudassaan. +Herra Damm ei muuten ole asiatta tullut Muistoon. Hän on +hyväntahtoisesti etsinyt vielä elossa olevan, vanhan rouvan, joka oli +läheisissä suhteissa nyt jo kuolleeseen hoviin, saadakseen häneltä +muutamia tietoja, jotka ovat tarpeen kuningatar Fredrika vainajan +elämäkertaa kirjoitettaessa. Ne muistiinpanot on nyt tehty, ja herra +Damm palaa jatkamaan neuvottelujaan Suomen hallituksen kanssa. + +Siihen täti lopetti kertomuksensa. Hän katseli seppää sanomattoman +hyväntahtoisesti, hellemmin kuin äiti, melkein kunnioittavasti, +tuota miestä, joka kerran oli pienenä pallerona levännyt hänen +rakkaan kuningattarensa sylissä, jota kuningatar Fredrika oli niin +suuresti rakastanut ja joka oli nimittänyt häntä _grand'maman_ +nimellä. Suurikäsinen ja kursailematon, halpa seppä oli tädin +mielestä arvokkaampi kuin täydellisin seuramies: hänen jäykät +seurustelusääntönsä olivat unohtuneet rakkaan nuoruuden muiston +vaikutuksesta. Seppä oli hänestä ylhäisen ja ihaillun vainajan +kajastus, kalliin muiston perijä ja siis jalo aatelinen ja hovimies +menneiden aikojen oikeudella. Ja sama hellyys näytti olevan ominaista +sepällekin. Hän suuteli pojan kunnioituksella vanhan rouvan kuihtunutta +kättä; hän huomasi hänen kuuluvan niihin harvoihin, joiden uskollisuus +oli pysynyt muuttumatta kaikissa onnen vaiheissa ja jotka vielä +nytkin olivat hienona, vuosien ja kaipauksen jalostamana kuvana +menneestä aikakaudesta. He muodostivat kauniin näyn, nuo kaksi -- +ylimysvaltainen, turhantarkka ja kuitenkin rakastettava aika, joka oli +kasvanut Kustaa III:n päivien iltaruskossa, ja käytännöllinen, +porvarillinen, hiomaton nykyaika, joka ei paljoa tiedä hovitavoista, +mutta on sitä lähempänä kansan pyrintöjä. + + + + +15. MIRABEAU TÄTI. + + +Me muut lienemme olleet jotenkin nolostuneita näöltämme kuullessamme +tuon selvityksen miehestä, joka meidän silmissämme muuttui +seikkailijasta prinssiksi ja prinssistä uudelleen jonkinlaiseksi +hienohkoksi sepäksi, aivan kuin ennen aikaan lukiessamme päivänkukkien +terälehtiä: prinssi, pappi, porvari, talonpoika, kerjäläinen, +mustalainen, prinssi, pappi... Äiti ei ollut vieläkään oikein selvillä +asiasta, mutta isä tunsi mielensä keventyneeksi ja esiintyi, ehkäpä +ensi kertaa elämässään, valtioviisaana, johtaen taitavasti puheen +kadonneeseen ja uudestaan löydettyyn sormuksen puolikkaaseen. + +-- Se on hyvin yksinkertainen juttu, selitti seppä. Oleskellessani +Pariisissa kaksi- tai kolmetoista vuotta takaperin tutustuin +ruotsalaiseen maanpakolaiseen, ennen Ranskan palveluksessa olleeseen +sotilaaseen, paroni Otto L:ään, ja hän kohteli minua maanmiehenään +hyvin ystävällisesti. Minun onnistui saavuttaa hänen isällinen +suosionsa, minä autoin häntä muutamien hänen nuoruuttaan koskevien +muistiinpanojen järjestämisessä, ja se sai hänet uskomaan minulle +salaisen liiton, jota hän ei ollut voinut koskaan unohtaa. Kuultuaan +minun aikovan käydä äitini luona Suomessa, hän sanoi minulle: minun +päiväni lähenevät loppuaan; minulla on velka suorittamatta. Ota tämä +sormuksen puolikas ja anna se Maria C:lle; etsi häntä Suomesta, jos hän +vielä elää, hänen myöhemmällä nimellään, jota minä en tiedä. Minä +tiedän vain sen, että hän on unohtanut minut, mutta sano hänelle, että +toistan hänen nimeään kuolinhetkellänikin!... Vastoin suunnitelmiani +satuin kuitenkin viipymään kauan Englannissa, ja vasta nyt sain +sattumalta tietää tuon _myöhemmän nimen_, jota paroni Otto luultavasti +ei _tahtonut_ muistaa. Sivumennen hän mainitsi erään jälkikirjoituksen +siihen kirjeeseen, jonka hän kerran salamusteella kirjoitti kreivi +Mirabeaun kuvan nurjalle puolelle. Minä sain eilen tietää, että se +jälkikirjoitus on sattumalta jäänyt lukematta. + +-- Herra Damm -- virkkoi täti heltynein äänin -- jos elämämme +tärkeimmät vaiheet olisivat riippuneet vain sattumasta, niin olisipa +lohduttava ajatus se, että paljonkin voisi olla paremmin ja toisin kuin +nyt on. Mutta olkaa varmoja siitä, että kun en aavistanut tuon +jälkikirjoituksen olemassaoloa, joka olisi muuttanut minun kohtaloni, +kun en huomannut pitää sitä kohtaa tulta vasten ja kun siten juuri ne +rivit jäivät lukematta, jotka olisivat olleet minulle tärkeimmät, niin +oli se korkeamman voiman sallimus... Augusta, jos voit jo niin hyvin, +että jaksat tehdä minulle palveluksen, niin ota Malla avuksesi ja tuo +kuva tänne. Se on nyt vierashuoneessa kaappini vieressä, ja kirjoitus +on siinä näkyvissä. + +Minä kannoin kuvan sisään, ja me luimme kaikki, vaikka vaivoin, +seuraavan, huonosti näkyvän, ranskankielisen kirjoituksen tauluvaatteen +nurjan puolen kulmasta, missä se helposti saattoi jäädä huomaamatta: + +"J. K. Juuri nyt kerrotaan, että isäsi on luvannut kätesi jollekin, en +tiedä kenelle. Se ei minua ihmetytä, että sinua kilvan kositaan, sillä +kuka ei rakastaisi _sinua_? Mutta minä olen levoton, usein kuvittelen +mielessäni, että olet unohtanut minut. Jos rauhani on sinusta +kallisarvoinen, jos et tahdo surmata toivoani sinun uskollisuutesi +epäilemisellä, niin lähetä minulle, rakas Maria, sormuspuolikkaasi +todistukseksi siitä, että minun pelkoni on perusteeton! Osoite _Mr +Perigord, Paris, Chaussée d'Antin N:o 45_, ainoa osoite, jolla kirje +enää löytää minut. _Ma vie à toi_. O." + +-- Koska nuo rivit jäivät lukematta -- jatkoi täti suruisesti -- ei +paroni Otto koskaan saanut pyytämäänsä todistusta. Hän katsoi itsensä +petetyksi, vaikka Marian sydän sykki vain hänelle, ja turhaan +etsittyään kuolemaa sadoista taisteluista hän otti, kuten Mariakin, +toisen puolison. Voi, miten paljon tuo Mirabeau, joka hoiteli hentoa +1789 vuoden vallankumousta, on maksanut maailmalle, ja miten paljon hän +onkaan maksanut minulle! + +-- Mutta -- jatkoi täti ja hänen äänessään oli itsensähillitsemistä, +joka oli hyvyyttä tulvillaan -- älkäämme turmelko surullisilla +muistoilla jouluiltamme iloa! Herra Damm, tahdotteko olla hyvä ja +näyttää meille kauniin muotokuvan, joka teillä on äitinne kuvan +vieressä -- tuon medaljongin, jonka teille kuningattaren lapset +lähettivät hänen kuoltuaan yhteiseksi, rakkaaksi muistoksi? + +Herra Damm ojensi meille medaljongin. Malla Södergren oli ollut +oikeassa. Kummallisessa, tämän vuosisadan alussa käytetyssä +puvussaankin oli nuori ruhtinatar, joka katseli meitä kotelosta, niin +kaunis, niin lempeä, niin säteilevän hyvä, että kun ajattelimme, mitä +kaikkea hän oli saanut kärsiä, kun muistimme, miten kaikki häntä +rakastivat, paitsi se, jonka olisi pitänyt rakastaa häntä enemmän kuin +muiden -- miten kärsivällisesti hän kantoi kruununsa ja onnensa +menettämisen -- ja kun täti kertoi meille, miten hänet tahdottiin +erottaa virkaheitosta-kuninkaasta ja miten hän, kaikista kielloista +huolimatta, hyppäsi, pieni vaatekäärö kainalossa, kuninkaan vaunuihin +ja istuutui hänen jalkainsa juureen, kun mies vietiin pois +Gripsholmasta -- silloin kimmelsi muiston kyynelhelmi kaikkien +silmissä, eivätkä kaikki maan mahtavat saakaan niin pitkän ajan +kuluttua kuolemansa jälkeen semmoisia helmiä koristuksekseen kuin hän, +kruunuton kuningatar, rakkautta vaille jäänyt puoliso, ylhäisyyden +uhri, joka löysi elämänsä onnen vasta silloin, kun hänen luultiin jo +kadottaneen kaikki... + +-- Ymmärrättekö nyt -- sanoi täti -- miten oli mahdollista, että hänen +majesteettinsa kuningattaren vuonna 1819 viettäessä vanhimman +tyttärensä prinsessa Sofian häitä Badenin suurherttuan kanssa joku +katsojista saattoi osoittaa kuningatar-äitiä ja kysyä: onko tuo kaunis +nainen tuolla morsian? + +-- Hyvä rouva -- puuttui seppä äkkiä puheeseen tarttuen äitini käteen +-- ettekö huomaa mitään yhdennäköisyyttä tässä kuvassa ja ... teidän +tyttäressänne Augustassa? + +-- Luulen todellakin sitä olevan hiukan, vastasi äiti mielissään ja +hämillään. + +-- No lempo, virkahti isä, todellakin aivan samanlainen nipukkanenä! + +-- Vaikka se yhtäläisyys näyttääkin teistä vähäiseltä, hyvä rouva, +jatkoi seppä, niin se on sitä vastoin vaikuttanut suuresti minuun, se +on alusta alkaen saanut minut erikoisesti kiintymään neiti Augustaan -- +mamseli Augustaan, jos te välttämättömästi tahdotte... + +Hän keskeytti itse puheensa, ilkiö! Luulenpa hänen tunteneen jotakin +pahan omantunnon tapaista. Minä tunsin kalastajanmökin liekkien +punaavan kasvoni aivan veripunaisiksi, ja vanhempani käyttivät +vaitiolon, niinkuin kuka äiti ja isä hyvänsä olisi käyttänyt samassa +tilassa. Äiti oli vaiti, mutta asetti vaakaan toiselle puolen Allan +Hagertin, ilman Muistoa ja toiselle sepän Muistoineen, ja huomasi Allan +Hagertin liian keveäksi. Isä ei punninnut mitään, jollei ehkä +kapearaiteista rautatietä; hän alkoi puhua, miten hän aina oli pitänyt +veli Dammia kunniallisena seppänä, ja jos on kysymys ankkurikettinkien +takomisesta... + +Täti keskeytti hänet kreivin aikaan, kun hän juuri oli antamaisillaan +isällisen siunauksensa liian ujolle kosijalle. + +-- Herra Dammille on -- sanoi hän -- tämä medaljongi paljon kalliimman +arvoinen muisto kuin smaragdi. Hän oli kylliksi hienotunteinen +ymmärtääkseen, mihin pulmaan sellainen lahja saattaisi perheen, jonka +läheiseksi ystäväksi antaja ei voi lukea itseään, ja kun hän oli niin +ystävällinen, että kysyi minun neuvoani, olin minäkin alussa kahden +vaiheilla, niinkuin hän itsekin. Mutta puhumattakaan siitä, miten +huolellisesti pikku Augustamme on hoidellut hänen palanutta kättään, +joka pelasti Muiston, ja siitä luonnollisesta mielenkiinnosta, minkä +todellakin hyvin merkillinen yhdennäköisyys vaikuttaa, on olemassa +vielä yksi syy, joka on saanut minut ja on saava sinutkin, hyvä +Jeanette, vakuutetuksi siitä, että Augusta voi ottaa vastaan +ystävänlahjan, joka hänelle annetaan mitä kunnioittavimmalla +kiitollisuudella. Herra Damm uskoi minulle, että vielä kolmaskin +henkilö tuntisi itsensä onnelliseksi, jos Augusta ottaisi vastaan +tarjotun muiston. Minä tarkoitan: _hänen vaimonsa_. + +Constance ... minä en pyörtynyt ... äiti ei kalvennut... isä ei +hypähtänyt paikoiltaan ... me emme olleet samassa mielentilassa kuin +Hamlet nähdessään kummituksen ... me katselimme vain tätiä sanomattoman +kummastuneina. Jos valokuvaaja olisi sinä silmänräpäyksenä seisonut +koneineen vierashuoneen ovella ja voinut ottaa kuvan tulenvalolla, mikä +tavattoman naurettava kohtaus siitä olisikaan saatu jälkimaailman +nähtäväksi! + +Hänen vaimonsa! + +Täti yksin, levollisena ja arvokkaana, oli hämmästymättä. Seppä aikoi +puhua; hän tunsi epäilemättä olevansa yhtä naurettavassa asemassa +tuohon yllätykseen nähden kuin me muutkin, ja minä uskon vieläkin, +ettei hänen omatuntonsa ollut aivan levollinen nuoren tytön suhteen, +jolle hän todellakin oli antanut jonkun verran aihetta luulla +tavallista lämpimämpien tunteiden syntymistä toisen sydämessä. Mutta +täti ehti ennemmin. + +-- Sallikaa, herra Damm ... sallikaa äidillisen ystävän poistaa vielä +viimeinenkin väärinkäsitys ihmisten väliltä, joiden on syytä +kunnioittaa toisiaan. Jos kaikki olemmekin olleet tietämättömiä herra +Dammin liitosta, niin johtuu se siitä, että liitto on solmittu vasta +joku viikko sitten ja minä vasta eilen sain siitä tiedon hänen rouvansa +ystävällisestä kirjeestä. Ystäväni, miksi ette antanut minulle kirjettä +heti tultuanne? + +-- Niin kauan kuin elimme kuluneiden aikain muistoissa -- vastasi seppä +vähän hämillään -- en tahtonut siihen sekoittaa nykyaikaa enkä omaa +mitätöntä itseäni. + +-- No, niinpä kerron teille pienen romaanin meidän päiviltämme. Noin +viisitoista vuotta sitten vaelsi nuori mies jalkaisin halki Sveitsin -- +levoton, toimekas, tutkiva ja tiedonhaluinen vaeltaja, joka oli samalla +lailla kulkenut melkein ympäri koko Euroopan. Hän pysähtyi muutamiksi +päiviksi Lausanneen ja tutustui siellä erääseen nuoreen tyttöön, joka +oli yhtä hyvälahjainen pään ja sydämen puolesta, yhtä tiedonhaluinen ja +tutkiva kuin hän itsekin, mutta paljoa levollisempi, niin, niin +levollinen, että hän kuin satujen aurinko saattoi katseellaan hillitä +millaisen myrskyn hyvänsä. Tuo yhtäläisyys ja tuo vastakohta +synnyttivät nuorten kesken molemminpuolisen mieltymyksen, mutta sitä +rakkautta kohtasi sama kova onni mikä kohtaa niin monta muutakin nuoren +sydämen lämmintä tunnetta. Nuorukainen jatkoi vaellustaan, teki työtä +ja opiskeli, mutta ei löytänyt kotia, jonka hän olisi voinut tarjota +puolisolle. Nuori tyttö ei enää uskonut saavansa nähdä häntä ja meni +toiselle ... niin, tiedättehän, että niin voi tapahtua. Hänen +puolisonsa, upseeri, kaatui joitakuita vuosia sen jälkeen, ja +lapsettomalle leskelle jäi hyvin niukalti varoja. Silloin suostui hän +toimeentuloaan varten lähtemään vieraaseen maahan opettajaksi ja +seuranaiseksi. Muisto sai onnekseen tarjota turvapaikan _rouva +Clairelle_. + +-- Rouva Clairelle! + +-- Niin, juuri hänelle, lahjakkaalle, korvaamattomalle ystävälle, jota +kaikki olemme kaivanneet. Augusta, oletko unohtanut mainion opettajasi? + +-- Hänetkö? En koskaan! Se olisi mahdotonta. + +-- Hän palasi Sveitsiin. Siellä löysi hänet sama nuori mies, joka +viisitoista vuotta aikaisemmin oli rakastanut häntä ja käsitti, että +ainoastaan tuo valtava levollisuus saattoi hillitä ja jäähdyttää hänen +uupumattomasti toimivaa henkeänsä. Toivottakaa herra Dammille onnea, +hyvät ystävät! Moukari on vihdoinkin tavannut tukevan alasimen ja +pajakin on löytynyt, luullakseni Brüsselistä? + +-- Niin, madame. Mutta antakaa minun nyt puhdistaa itseni myöskin +mamseli Augustan silmissä... + +-- Pyydän: Augusta, ilman arvonimiä! sanoi täti päätään nyökäyttäen ja +hymyillen. Näette, että minäkin olen seurannut aikaani. Minun nuorena +ollessani olisi arvonimen poisjättämistä katsottu valtiorikokseksi. + +-- Jos sallitte, rouva sotaneuvoksetar... + +-- Olkaa niin hyvä! -- Äiti oli nyt ihmeteltävän tyyni. + +-- Minun tarkoitukseni -- jatkoi seppä -- ei ollut lähteä sanomatta +terveisiä Clairelta. Jos Augusta tuntee ystävyyttä entistä +opettajatartaan kohtaan, niin olkaa varma, että hän puolestaan on +kiintynyt Augustaan sydämensä pohjasta. Hän kuvaili minulle Augustaa +sellaisella tavalla, että minä erittäin mielelläni halusin oppia +tuntemaan hänen entistä oppilastaan, ja jos hänelle johtuisi mieleen +ruveta mustasukkaiseksi, niin olisi se todellakin hänen oma syynsä. Kun +matkustin Suomeen, ehdotti vaimoni, että minä antaisin hänelle muiston +meiltä molemmilta, ja hän pyytää nyt yhdessä minun kanssani, että +Augusta ottaisi sen todistukseksi siitä, että tämä maa on meistä +rakas... + +-- Mutta, alkoi äiti. + +-- Mitä tyhjiä, keskeytti isä, emme me nyt enää riitele rumista +rämeistämme. Niiaa, Augusta, ja kiitä herra Dammia joululahjasta! Onhan +hänkin sen _saanut_; jos hän olisi sen _ostanut_, niin se olisi ollut +aivan toista. Me kutsumme herra Dammin sinun häihisi, niin hän saa itse +nähdä, miten hyvin se sinulle sopii. + +-- Ja rouva Clairen; aioin sanoa Claire Dammin -- oikaisi täti -- eikö +niin, Jeanette? Hän ei saa olla poissa häistä. Augusta ottaa siis +vastaan joululahjan? + +-- Jos niin tahdotte, täti, vastasi äiti. + +-- Niin, tahdonhan minä, lapseni! Minä kutsuin Ristipellon herra +Hagertin päivälliselle tapanin-päiväksi. Hän, tuo kunnon mies, on +ymmärtäväinen maanviljelijä, rehellinen ja varakas. Kukapa tietää niin +tarkoin, mitä vielä saattaa tapahtua. Muisto on Ristipellosta lohkaistu +ala; voisipa sattua, että ne kerran uudelleen yhdistettäisiin. + +-- Rakas täti, olkoon se aika kaukana, vielä hyvin kaukana! huudahti +äiti ihastuksissaan ja suuteli tätiä kädelle. + +-- No -- keskeytti täti hilpeästi -- minä sanon kuten entinen +rakastettava egoisti Fontenelle, kun hän sadan vuoden vanhana +mielisteli Mainen herttuatarta: "Eipä tiedä, mitä saattaisi tapahtua, +jos olisin kahtakymmentä vuotta nuorempi!"... Herra Damm perustaa +suuren vaskikaivoksen Hiidenkallioon ja muuttaa perheineen tänne. +Nauttisithan sinäkin, Augusta, vielä mielelläsi rouva Claire Dammin +opetusta. Hän osaa kesyttää vallattomia huimapäitä. Mutta ojenna nyt +kätesi herra Dammille ja näytä, ettette ole vihamiehiä. + +Minä panin käteni hänen hirveään kouraansa, -- vahtimestarin, varkaan, +ryövärin, vaskisepän, paroni Oton pojan, tädin pojan, kuningattaren +pojan, maankuljeksijan, prinssin, kopparkronaherran, luulotellun +kosijan, katalan petturin ja vihdoin puhtaan, rehellisen sepän +hirvittävään kouraan. Hän puristi kättäni kuin ruuviavainta; minä +olisin huutanut, ellen olisi ollut niin sanomattoman hämmentynyt. + +-- Syleile nyt vielä, lapseni, minua, sanoi täti, ja ota vastaan tämän +jouluillan viimeinen lahja! Ota minun kuoltuani Muisto muistoksi +vanhasta ystävästä, joka niin mielellään tahtoisi nähdä toisten +nauttivan sitä onnea, mikä ei tullut hänen itsensä osaksi! + +-- Hyvä, rakas Mirabeau täti! huudahdin hämmennyksissäni ja kiersin +käteni hänen kaulaansa. Minä hämmästyin, olin erehtynyt sanomaan +sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Hän kuuli siinä itse sen nimen, jonka +me olimme aikoja sitten keksineet hänelle. Mutta hän hymyili vain, +vähän surullisesti, mutta ennen kaikkea hyväsydämisesti ja toisti: + +-- Mirabeau? Niin, sinä olet oikeassa, olkoon vain nimeni Mirabeau +täti. Se sanookin kaikki. Se sisältää nuoruuteni tyhjiin rauenneen +onnen, vanhuuteni myöhäisen lohdutuksen ja pitkän elämän kauan +ratkaisematta pysyneen arvoituksen. Lapset, syleilkää Mirabeau tätiä! +Hän on nyt onnellisempi kuin koskaan ennen koko elämässään. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Kaksitoista jalkaa korkeat, taidokkaasti Berliinissä valmistetut +pronssiset kuvapatsaat kirkon katon kulmilla. + +[2] Kasaberget. + +[3] Annan sinulle mitä hyvänsä pyydät. + +[4] Sinä olet oleva kuningas ja hallitseva maailmaa. + +[5] Kohtalomme vie meidät mukanaan vastoin tahtoamme. + +[6] Ihan niin, te sangen oppinut ja kuuluisa mies. + +[7] Ja me muutumme. + +[8] Aivan oikein. + +[9] Samanniminen ihmeen kaunis vuori on lähellä Hämeenlinnaa, mutta +Aulangon pitäjä ei ollut siellä. Vähätpä muuten nimestä. + +[10] Ödmark = ödemark: erämaa. Alkukielen sanaleikkiä ei saa suomessa +näkyviin. + +[11] Selkäsaunaksi. + +[12] Barrikadiksi sanotaan semmoista kahakoissa käytettävää sulkua tai +suojavarustusta, joka häthätää kyhätään kaikenlaisista kapineista, mitä +käsiin sattuu. + +[13] Lehti oli ruotsalainen. Suomalaista virallista lehteä ei vielä +silloin ollut. Suom. muist. + +[14] Suomeksi: Päänkivistys. + +[15] Totta kai -- tuokaapas tänne ne kapineet, tutkistellaan heitä +hiukan. + +[16] Kopp on suomeksi rokko, kropp: ruumis. + +[17] Hän tarkoitti provinsialilääkäriä, joka on suomeksi piirilääkäri. + +[18] Kunnallislaitos ... yhdistys ... virkistys. Esimerkkejä rouva +Åkerströmin muka suurestakin viisaudesta. + +[19] Kulkuneuvo ... selkkaus ... sekamelska. + +[20] Intohimosta, säälistä ja kehoitukseksi. + +[21] Kasvatusta. + +[22] Olettamusta. + +[23] Orre on nimittäin suomeksi teeri. Suom. muist. + +[24] Yleensä luullaan, että jos vaalisaarnaaja saa edes jonkunkin +huudon vaalissa, niin tuomiokapituli antaa hänelle matkarahat, ja siitä +syystä monikin saa aina joiltakin sääliväisiltä muutaman manttaalin +huudot. + +[25] Mutta te olette väsyksissä; lähtekäämme, lapseni, nukkukaa hyvin! + +[26] Henrik Gabriel Riquetti, Mirabeaun kreivi. + +[27] Kenraalikuvernööri kreivi Berg tahtoi siihen aikaan uudistaa +kaikki. Ensimmäinen rautatie oli, kuten paljon muutakin, hänen +toimestaan saatu aikaan, ja kun hän, ollessaan muutamia vuosia +myöhemmin maaherrana Puolassa, kysyi eräältä suomalaiselta, mitä täällä +on tehty hänen lähdettyään, oli hän niin tyytymätön saamaansa +vastaukseen, että huudahti: _schlafen Sie gut_! (nukkukaa makeasti). + +[28] Muuan tunnettu korkea virkamies. + +[29] Ihan tosissaan. + +[30] Muuan peruukintekijä Tukholmassa. + +[31] Appelroth oli peruukintekijä ja Raddatz räätäli Helsingissä. Julk. +huom. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Talvi-iltain tarinoita 2, by Zacharias Topelius + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVI-ILTAIN TARINOITA 2 *** + +***** This file should be named 38473-8.txt or 38473-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/3/8/4/7/38473/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/38473-8.zip b/38473-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f833e05 --- /dev/null +++ b/38473-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d78aed0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #38473 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38473) |