initial commit of ebook 38260HEADmain

5 files changed, 5313 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/38260-8.txt b/38260-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..2b443e0
--- /dev/null
+++ b/38260-8.txt
@@ -0,0 +1,5297 @@
+The Project Gutenberg EBook of Zacharias Topelius, by A. J. Sarlin
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Zacharias Topelius
+       Elämä ja toiminta
+
+Author: A. J. Sarlin
+
+Release Date: December 10, 2011 [EBook #38260]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ZACHARIAS TOPELIUS ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ZACHARIAS TOPELIUS
+
+Elämä ja toiminta
+
+
+Kirj.
+
+A. J. SARLIN
+
+
+
+Helsingissä 1917,
+Kansanvalistusseuran elämäkertoja 27.
+
+Raittiuskansan Kirjapaino.
+
+
+
+    SISÄLLYS:
+
+    Alkusananen
+
+    I. Polveutuminen. Lapsuus ja nuoruus:
+
+    Esi-isät ja vanhemmat. Koti ja kasvatus. Kirjailun alkua. Koulu.
+    Ylioppilastutkinto. Yliopisto-oloja ja ylioppilaselämää.
+    Kandidaattitutkinto.
+
+    II. Miehuus ja miehuudentoiminta:
+
+    Sanomalehtimieheksi. Tohtorinarvo. Naimisiinmeno. Kanervankukkia I.
+    Helsingfors Tidningar. Topeliuksen suhde taiteeseen. Kanervankukkia
+    II, III. Sadut. Mainiemi. Erinomainen »kalaonni». Luopuminen
+    sanomalehdentoimittajan virasta. Novellikirjailua.
+    Näytelmäkappaleita. Ulkomaanmatkoja. 1863 vuoden valtiopäivät.
+    Professorina. Kasvatusopillisia harrastuksia. Lukukirjat.
+    Kansanvalistuspyrintöjä. Yhdistysten jäsenyys. Virsikirjakomiteassa.
+    Uusia lehtiä. Inspehtorina ja yliopistonrehtorina.
+
+    III. Vanhuuden päivät:
+
+    Jäähyväisvierailut kotiseudulla. Oleskelua Tammisaaren saaristossa.
+    Cannesin matka. Eroaminen yliopistosta. Koivuniemi. Tähtien
+    kuningaslapset. Kanervia. Evankeliumi lapsille. Puolison sairaus ja
+    kuolema. Perhe-elämää. Lehtisiä mietekirjastani. Ulkomaanmatkoja.
+    80-vuotisjuhla. Sairaus ja kuolema. Loppusananen.
+
+
+
+
+Alkusananen.
+
+
+Elämäkertaa kirjoittaissani olen käyttänyt seuraavia lähteitä: Valfrid
+Vasenius: Zacharias Topelius, hänen elämänsä ja runoutensa I, II (1914);
+V(asenius), Topelius, Zacharias, Finsk Biografisk handbok; Eliel Vest:
+Sakari Topelius, elämäkerrallinen kuvaus (1906); V(asenius), Z. Topelius
+lyyrillisenä runoilijana, Valvoja toukokuulla 1881; V(asenius), Z.
+Topelius draamojen kirjoittajana; Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius,
+Nordisk tidskrift, 1883, Werner Söderhjelmin, E.G. Palménin ja Kaarle
+Krohnin Topeliusta koskevia kirjoituksia 1898 vuoden Valvojassa, E.
+Nervander: Z. Topelius, Oma maa (I nidos, tammikuu -- helmikuu); Arvid
+Hultin, Studier bland våra lyriker, Finsk Tidskrift, tom X; R.F. von
+Willebrand, Topelius såsom novellförfattare, Finsk tidskrift, tom XVI;
+Emil Böök, Zacharias Topelius, Pedagogisk tidskrift 1898; Paavo
+Snellman, Topelius pedagoogina, Pedagogiska föreningens tidskrift 1905;
+Z. Topeliuksen teoksia; Z. Topelius, Minnesalbum från den 14 januari
+intill den 21 mars 1898; Hellen Lindgren, Vittra Stormän (1894); Z.
+Schalin, Kuddnäs, runoilija Z. Topeliuksen lapsuuskoti (Helsingin
+Sanomissa); saman tekijän tämän vuoden Finsk tidskriftissä julkaisema
+Mainiemen linnaa koskeva tutkimus sekä A.J. Sarlin, Zacharias
+Topeliuksen, lasten ystävän, satujen suuren sedän muistolle.
+
+Niistä mielenkiintoisista suullisista tiedoista, joita tireht. Z.
+Schalin työni kestäessä minulle ystävällisesti on antanut kuin myös
+maisteri Niilo Liakan huomautuksista lausun täten heille sulimmat
+kiitokseni.
+
+Turussa lokakuussa 1917.
+
+A. J. S.
+
+
+
+
+I. Polveutuminen. Lapsuus ja nuoruus.
+
+
+Topelius-suvun vanhin tunnettu jäsen, sen kantaisä, oli Jaakko
+Laurinpoika Toppila, joka 30-vuotisen sodan aikana muutti Limingasta
+Ouluun, missä hän eli kauppiaana. Likellä mainittua kaupunkia oli
+Toppila niminen maatila, josta suvun syntyperä ja nimi johtuvat. Hänen
+pojanpoikansa Mikael Toppelius oli tullipalvelija ja naimisissa
+lahjakkaan juutalaisnaisen Maria Zebulonin kanssa, jolla oli
+taiteellisia taipumuksia. Heillä oli poika nimeltä Kristoffer, joka
+lapsena joutui omituisiin seikkailuihin. Elettiin kahdennentoista
+Kaarlen sankari- ja kauhunaikoja. Venäläinen tuli maahan ja Oulu
+ryöstettiin. Siellä harjoitettiin julmia väkivallantekoja. Maria Zebulon
+pakeni lapsineen kaukaiseen metsätorppaan Muhoksen salolle. Parvi
+kasakoita ilmestyi metsätielle. Kasakat tempasivat Kristoffer-poikaa
+tukasta, viskasivat hänet hevosen selkään ja ratsastivat pojan kanssa
+pois äidin nähden. Kuten niin monet muut, vietiin ryöstetty Venäjälle ja
+myytiin tai lahjoitettiin eräälle pajarille, joka oli tsaari Pietarin
+suosikeita ja jolla oli kartano lähellä Pietaria. Kun pojassa havaittiin
+musiikkitaipumuksia, niin hän sai opetella soittamaan klaveria. Niin
+tapahtui, että tsaari kävi tapaamassa suosikkiaan ja tuli kuulleeksi
+suomalaispojan soittoa. Ja hän taputti ystävällisesti Kristofferia
+olalle ja kehoitti häntä sanoen: »Soita, poikaseni!» Tästä tuli
+Kristofferille elämänikäinen muisto, jota hän vielä vanhanakin
+mielellään mainitsi. Mutta ryöstetyn pojan valtasi vastustamaton
+koti-ikävä. Hän päätti paeta, piili päivisin metsissä, elättäen itseään
+marjoilla, mutta öisin hän vakaasti vaelsi siihen suuntaan, minne oli
+nähnyt elokuun auringon laskevan. Pian hän tapasi maamiehiään ja heidän
+opastuksensa avulla hän vihdoin saapui etelä-Suomeen. Täältä hän pääsi
+erään laivurin avulla Ruotsiin. Poika saapui Tukholmaan, jonka
+laivasillalla oli muutamia vaimoja huuhtomassa vaatteita. Yksi heistä,
+tarkkaan katseltuaan tulokasta, kysyi suomenkiellä, mistä hän oli. Poika
+vastasi niinikään suomeksi: »Oulusta». Silloin nainen heittäysi hänen
+kaulaansa itkien ilosta. Se oli hänen äitinsä, jonka hätä sodan aikana
+oli ajanut pakenemaan Tukholmaan.
+
+Tämän Kristofferin poika oli Mikael Toppelius, Suomen ensimäisiä
+taidemaalareita. Hän oli luultavasti perinyt taiteilijalahjansa
+isoisältänsä ja kaunisti lukuisia Suomen kirkkoja ajakseen onnistuneilla
+maalauksilla. Ukko piti valoisista väreistä ja oli luonteeltaan iloinen,
+leikkisä ja veitikkamainen sekä hyvänsävyinen. Hänen pojanpoikansa oli
+_Zacharias Topelius_, joka syntyi tammikuun 14 p. 1818. Mikko-vaari asui
+jonkun aikaa poikansa talossa eräässä ullakkokamarissa ja rakasti oikein
+hellittelemällä pikku Sakkea, joten poikanen milteipä mielin määrin sai
+mellastella ukon huoneessa, jota _muiden_ tuskin sallittiin siivotakaan.
+Pieni taiteilijanalku käsitteli jokseenkin vapaasti vanhuksen purkkeja
+ja tölkkejä, sotkipa hänen värejänsäkin kuin maalari konsanaan vanhuksen
+hennomatta häntä kieltää.
+
+Pikku Saken isä oli Uudenkaarlepyyn kaupungin- ja piirilääkäri, tunnettu
+runojen kokooja _Zacharias Topelius_, ja äidin nimi oli _Katarina Sofia
+Calamnius_. Vanhemmat elivät avioliitossa, minkä onnen loivat lääkärin
+sopusuhtainen luonne ja puolison hänen pyrkimyksiinsä mukautuva, hellä
+olemus, jotka hyvän keskinäisen ymmärtämyksen vallitessa miellyttävällä
+tavalla täydensivät ja tukivat toisiansa. Isä oli jalomielinen ja
+hienosti sivistynyt mies, äiti herttainen, kärsivällinen ja hartaasti
+uskonnollinen, joten he molemmat omistivat hyvät edellytykset
+kasvattajan vakavaan toimeen.
+
+Ymmärrettävä on, että vanhempain välinen sopusointu mitä edullisimmin
+vaikutti pojan luonteen kehitykseen, ja useita todistuksia on meillä
+siitäkin, että hyvien kasvattajain osoittama rakkaus hänessä herätti
+mitä syvimmän vastarakkauden ja kiitollisuuden.
+
+Esivanhemmiltaan pikku Sakke oli perinyt lukuisia ominaisuuksia, jotka
+tulivat määräämään hänen vastaisen kehityksensä. Esi-isistä toiset
+olivat aatteen, toiset käytännön miehiä, ja niinpä Sakenkin luonteessa
+aatteelliset ja käytännölliset pyrkimykset yhtyvät. Jaakko Laurinpojan
+suvulle ominainen yhdessäpysymisen tunne lienee Sakessa niinikään
+sukuperintöä. Isoisältään hän peri uskonnollisen mielensä, elävälle
+elämälle avoimen silmänsä, uutteruutensa sekä harmittoman lystikkyytensä
+ja hyvänsävyisyytensä, tämän isoäidiltä älykkyytensä ja taiteelliset
+lahjansa, isoäidiltään, joka oli aatelissukuinen puolatar Maria
+Oclavicz, tarmoa ja lämminverisyyttä sekä mahdollisesti sotilaallisen
+kunnon arvossapitämistä. Isältä perittyjä olivat nähtävästi runolliset
+lahjat kuin myös tarkkuuden, täsmällisyyden ja järjestyksen rakkaus, ja
+äidiltä herttaisen lempeä ja samalla toimelias mielenlaatu, jossa
+havaitaan varma taipumus uskonnollisuuteen. Myöskin ylempänä mainitun
+Kristofferin vaimon Margareta Lithovian sedältä Zacharias
+Lithoviukselta, joka sepitteli tilapäärunoja kolmella eri kielellä,
+Sakke on voinut periä viettymystä runoiluun.
+
+Etevin Topeliuksen tuntijamme on huomauttanut, miten eri sukuhaarojen
+kieli on riippunut olinpaikasta ja toimen laadusta. »Jos», hän jatkaa,
+»kuten todennäköistä on, äidinsuku neljässä lähimmässä polvessa,
+porvarillisena ja Uudessakaarlepyyssä asuvana, käytti ruotsia, niin on
+suomi vielä isoisän äidinkielenä ja isän ja setien mitä lämpimimmän
+harrastuksen esineenä. Topelius oli siis itse elävä vastalause sitä
+julkeaa ja epähistoriallista käsitystä vastaan, joka tässä maassa katsoo
+olevan kaksi kotiseutua tai kaksi kansaa».
+
+Ylempänä mainittujen esivanhemmilta perittyjen ominaisuuksien lisäksi
+tulevat tietysti ne, jotka maakunta ja sen asujamisto ovat istuttaneet
+lapseen. Tähän nähden eräs toinen elämäkerrankirjoittaja teroittaa,
+miten Pohjanmaan omituinen luonto jyrkkine vastakohtineen, sen lukuisat
+menneisyydenmuistot, sen ahkera, ylpeä, uhkamielinen, lämminverinen
+väestö, joka on taistellut niin monet ankarat taistelut ja lahjoittanut
+maallemme niin monet sen parhaimmista pojista, miten tämä maakunta,
+Pohjanmaa, on ratkaisevasti vaikuttanut Topeliuksen kehitykseen. Sen
+kansan veressä asuu ikivanha vapaudenrakkaus, oikullinen ja kukistamaton
+kuin sen rannoilla pauhaava meri, mutta myöskin paljon miehuullista
+malttavaisuutta, paljon uneksivaa umpimielisyyttä, paljon harrasta
+hurskautta ja uhrautuvaista uskoa. Eikö vastaisen runoilijan ja
+suurmiehen luonteessa tavata juuri samoja ominaisuuksia, samoja jyrkkiä
+vastakohtia, vaikka hän väsymättömän itsekurin avulla, lakkaamatta
+pyrkien eteenpäin itsensävoittamisen ja itsensäkieltämisen
+orjantappuraista tietä harvinaisen pitkän ikänsä varrella vähitellen
+pakotti nuo vastakkaiset taipumukset mitä eheimpään, suloisimpaan
+sopusointuun! Harvinaisen onnelliset olivat ne ulkonaiset olosuhteet,
+joissa nuoren Saken persoonallisuus kehittyi, harvinaisen rikas se
+henkinen perintö, joka oli tullut hänen osalleen, mutta kylläpä hän
+uskollisesti leiviskäänsä hoitikin.
+
+Poikasen koti _Kuddnäsin kartano_ sijaitsi likellä Uuttakaarlepyytä,
+Lapuan joen rannalla, kaupungista pohjoiseenpäin vievän tien varrella,
+josta sen eroittaa kaunis lehti- ja havumetsää kasvava kujanen. Siellä,
+valkoiseksi laastitussa taittokattoisessa, vanhanaikuisessa
+puurakennuksessa poika vietti lapsuutensa huolettomat, iloiset päivät.
+Sakke oli vanhempiensa silmäterä. Runeberg kuuluu nähneen poikasen
+kerran tämän ollessa yhden vuoden ikäinen, ja hän sanoi, että Sakke oli
+harvinaisen hiljainen, vakava sekä lihava. Sakke oli hänen mielestään
+»kuin joulupulla, jossa oli ruskeita korintteja». (Sakke oli
+ruskeasilmäinen.) Hän sai leikkiä ja temmeltää mielinmäärin ulkoilmassa,
+hän sai kalastella ja ratsastaa, ylioppilaana hän harjoitteli
+miekkailuakin. Mikä hyvä tilaisuus tarjousikaan urheiluun! Talvisin
+laskettiin huimaavaa vauhtia kelkalla tai suksilla »Taivaan mäestä»,
+joka oli Kuddnäsin vastakkaisella jokitörmällä ja joen jäällä
+harjoitettiin ahkerasti luistelua. Pojan isä katseli tätä urheiluintoa
+suopein silmin ja suorastaan kehoitti poikaansa olemaan ilman
+päällystakkia ja kintaita. Kesäisin soutu ja kalastus olivat yhtä
+huvittavia kuin voimia vahvistavia ja mieltävirkistäviä ajanvietteitä.
+Topelius oli samoin kuin Runeberg harras ja onnellinen kalastaja ei vain
+nuorena ollessaan vaan vielä vanhoilla päivilläänkin. Miehuutensa aikana
+_Mainiemessä_ asuessaan hän kalasteli niin suurella menestyksellä, että
+saaristolaiset luulivat hänen osaavan loitsia. Topelius sai näet usein
+kaloja semmoisenakin aikana, jolloin ammattikalastajat palasivat tyhjin
+toimin kalaretkiltään. Pikku Saken »metsästys» -- jos niin saan sanoa --
+supistui vain hiirten pyyntiin, joka huvitti häntä paljon, mutta
+tultuaan tätiensä luo Ouluun hän tarjoutui myöskin rottia pyydystämään.
+Rotanjahti ei kumminkaan onnistunut paremmin kuin että hän, sensijaan
+että olisi saanut noita nelijalkaisia pikku jyrsijä-petoja, vahingossa
+tappoi tätien parhaan kanan! Muuten oli Saken mielihuveja paperinukeilla
+leikkiminen, ja niillä hän usein pani toimeen suurenmoisia taisteluja!
+
+Vanhempien kasvatus ei tietenkään supistunut vain ruumiillisten voimain
+järkevään kehittämiseen ja karkaisemiseen. Henkiselle kasvatukselle
+omistettiin ainakin yhtä tarkkaa ja hellää huolta.
+
+Luontaista iloisuutta ei koskaan koetettu tukahuttaa, ja viattomia
+huveja suotiin Sakelle ja hänen sisaruksilleen, niinkuin jo sanotusta
+näkyy, täydestä sydämestä. Vapautta suotiin paljon, mutta toisaalta
+vaadittiin myös ehdotonta, mieluimmin vapaaehtoista tottelevaisuutta.
+Tottelemattomuudesta rangaistiin arestilla tai niin, että syylliseltä
+riistettiin joku odotettu huvi. Hellä, lahjakas äiti oli väsymätön
+kertomaan pienokaisilleen satuja -- sekä isä että äiti lauloivat heille
+lauluja -- ja kun lapset olivat vähän varttuneet, he tutustuivat kotona
+suosittujen _Franzénin_ ja _Choræuksen_ runoihin. Itsestään on selvää,
+että esim. Franzénin lapsimaailmaa niin verrattomasti kuvaavat
+herttaiset runot hedelmöittävästi vaikuttivat pikku Saken tunne-elämään
+ja hänen sielussaan piileviin runollisiin taipumuksiin.
+
+Isä tietopuolisestikin korkeasti sivistyneenä, oppineena miehenä pystyi
+tutustuttamaan tiedonjanoista poikaansa luonnon ilmiöihin ja sen
+moninaisiin ihmeisiin. Useita kokeita pantiin toimeen kodissa olevalla
+sähkökoneella. Isän johdolla tutkittiin käärmeitä, perhosia, sammakoita
+ja kukkia. Lapsia -- Sakella oli näet häntä pari vuotta nuorempi pieni
+sisar _Johanna Sofia_ -- kehoitettiin valppain katsein huomaamaan
+ympäröivää luontoa.
+
+Pikku Sakke alkoi hyvin aikaisin, jo 10-vuotiaana, pitää päiväkirjaa,
+sillä isä oli sanonut hänelle, että »kunnon miehen tulee elää kynä
+kädessä». Päiväkirjamuistinpanojaan Topelius jatkoi koko elinaikansa.
+Mainitsen näytteeksi muutamia muistiinpanoja lokakuulta v. 1828.
+
+  4 p. olin Lithénillä.
+  5 kuoli kanarialintu -- oli minulla vieraita.
+ 10 sain 60 siikaa.
+ 11 vedin minä nuottaa.
+ 14 markkinat, olin vähän kipeä j.n.e.
+
+Jo Porthan, tuo merkillinen mies, joka harvinaisen monipuolisen ja
+hedelmällisen toimintansa kautta on yksi sivistyksemme mahtavimpia
+kantajia, oli lausunut hyvin huomattavia mielipiteitä kasvatuksenkin
+alalla. Niinpä hän m.m. oli teroittanut, miten tärkeätä on ihmisen jo
+lapsena oppia tottelemaan ja voittamaan oikkujansa ja himojansa. Tahtoa
+on lujitettava, tunteita jalostettava. Ruumiinhoidostakin annetaan
+seikkaperäisiä neuvoja. Kasvatuksen tulee tällä alalla yleensä olla
+järkevää ja karkaisevaa.
+
+Samanlaisia periaatteita tohtori Topeliuskin noudattaa kasvatuksessa. Ne
+pääsevät yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella yhä enemmän valtaan
+meilläkin. Samalla kuin tottelevaisuutta edelleen pidetään lasten
+ensimmäisinä velvollisuuksina, ruvetaan valistuneemmissa piireissä
+kiinnittämään yhä enemmän huomiota lasten luontaisiin ominaisuuksiin ja
+niiden kehittämiseen. Erittäin huolellinen olikin sen vuoksi se
+kasvatus, jonka alaisina lapset elivät onnellisessa, hyvinvoivassa
+kodissaan. Kotia pidettiin paikkakunnalla suuressa arvossa. Sen korkea
+sivistys painoi leimansa lapsiinkin, jotka aikaisin tottuivat vapaasti
+liikkumaan seuraelämässä. Heihin koetettiin istuttaa paitsi ahkeruutta
+etenkin totuudenrakkautta ja itsensäkieltämistä. Valheesta
+lapsuusvuosina, jota isä syystä piti »ensimäisenä alkuna kaikkeen
+väärään, kaikkeen epärehelliseen, kaikkeen häpeään myöhemmällä iällä»,
+annettiin auttamattomasti vitsaa. »Myöhemmin tarvittiin, kun kiusaus
+tuli, ainoastaan suruisa, nuhteleva silmäys isältä tai äidiltä
+kohottamaan häpeän punan poskillemme», kertoo Topelius itse. Miten
+lapsia kasvatettiin itsensä kieltämiseen, sitä on runoilija myöhemmin
+kuvannut, m.m. mestarillisessa kertomuksessaan »Moppe». Sakke oli
+eräässä mäenlaskukilpailussa erinomaisella Moppe nimisellä kelkallaan
+voittanut sepän Joosuan Virkun. Mutta pahempi oli, että Moppe
+äkkikäänteessä oli tölmännyt niin kiivaasti Virkun jalaksille, että se
+kaatui, jolloin Joosualta taittui toinen käsivarsi ja nyrjähti jalka.
+Virkun jalakset katkesivat. Sakke koetti parhaansa mukaan hyvittää
+Joosuaa antamalla hänelle -- tosin kolme päivää itsensä kanssa
+taisteltuaan -- rakkaan kelkkansa. Isä itki ilosta, sillä hän huomasi,
+että hänen kylvämänsä siemenet eivät olleet pudonneet kalliolle.
+
+Pikku Saken luonteessa oli paljon veitikkamaisuutta, ja useita pieniä
+kepposia hän teki mielellään. Kerron esimerkiksi vain yhden, joka
+samalla kuin se osoittaa, että Sakke ei ollut vapaa lasten tavallisesta
+viasta, ahneudesta, näyttää, että poika ei vaikeissakaan tilanteissa
+poikennut totuudesta. Hänet oli kerran jostakin kepposesta teljetty
+salin takana olevaan pimeään ruokakammioon. Hetken kuluttua äiti raottaa
+ovea ja kysyy: »_Oletko kiltti jo_?» -- »_En_», vastaa poika, »en minä
+vielä ole kiltti!» Kotvasen kuluttua äiti uudistaa kysymyksensä. Poika
+vastaa samalla tavalla. Nyt äidin epäilykset heräsivät. Hän meni
+ruokakammioon ja näki, että poika istui siellä hillotölkki sylissään ja
+nuoleskeli vielä tyytyväisenä huuliaan!
+
+Jo seitsenvuotiaana Sakke kirjoittaa ensimäisen »runonsa»,
+keltasirkkusen kuoleman johdosta. Poikanen kiittää lintua siitä, että se
+on laulanut hänelle, ja sanoo ikävöivänsä poismennyttä pikku ystäväänsä.
+Varsin aikaisin hän alkoi kirjoitella pieniä kertomuksia ja satuja,
+joilla hän huvitti kotiväkeä ja joiden jäljennöksiä pieni runoilijanalku
+myi -- _neuloista_. Kertomukset oli huolellisesti järjestetty ja
+numeroilla varustettu -- »Pikku Kirjastoksi». Maamme-kirjasta tunnemme
+kaikki _Lohikäärme_ nimisen sadun: Sakke taisteli ensin lohikäärmeen ja
+sitten sen hampaista kasvaneen vanhan akan kanssa voittaen molemmat,
+joskin saaden hirvittäviä haavoja. Sadun hintana oli 6 neulaa. N:o 20,
+_Siirappi_ niminen -- toinen painos -- kuuluu:
+
+    Hirtehinen tuli kerran puotiin, mistä halusi ostaa siirappia,
+    mutta sanoi, ettei hänellä ollut muuta astiaa kuin hattunsa.
+    Puotipalvelija paiskasi silloin siirapin hänen hattuunsa. Ovela
+    varas pani hatun sukkelasti puotipalvelijan päähän, niin että
+    siirappi valui tämän kasvoille. Senjälkeen otti varas 100
+    Pankkoriksiä ja meni pois. Puotipalvelija juoksi hänen jälkeensä ja
+    huusi kadulla kulkijoille: »Ottakaa varas kiinni! Ottakaa kiinni!
+    Ottakaa hänet kiinni!» Kun ihmiset näkivät hullunkurisen
+    puotipalvelijan kasvot siirapilla tuhrittuina, luulivat he häntä
+    hulluksi, ja varas sai pitää rahansa.
+
+    Loppu.
+
+    Painettu Kudnäsin Kirjapaino-Johtokunnan luona helmik. 8 p. 1831.
+    Z. T----uksella --
+
+    3 neulaa.
+
+Professori Vasenius huomauttaa, mikä suuri merkitys kotiseudulla oli
+vastaiselle runoilijalle, kun se näet opetti hänet tuntemaan elämää ja
+sen eri muotoja. Hänen kotikaupunkinsa ei ollut suuri, sen koko
+asukasluku nousi v. 1825 kahdeksaansataan henkeen. Hän näki siinä ja sen
+ympäristössä maalaisen elämää: maanviljelystä, kalastusta, »myllyn ja
+pajan», joista hän itse on laulanut. Hän näki merenkulkua, kauppaa,
+laivanrakennusta ja muita kaupunkielinkeinoja, jotka v. 1814 jälkeen
+olivat melkoisesti kehittyneet.
+
+Kodissaan hän vastaanotti varhaisimmat ja voimakkaimmat
+luonnonvaikutelmansa: joesta, joka tuossa talon alla virtasi,
+rantapenkerelle rakennuksen eteen laitetusta puutarhasta haapoineen ja
+kukkineen ja »jalanjälkineen kalliossa», sekä purosta, joka syksyisin ja
+keväisin tulvi niin voimakkaasti että käytti myllyä. Koti oli hauskasti,
+joskaan ei upeasti sisustettu. Huoneistoon kuului paitsi salia viisi
+arkihuonetta jokapäiväistä elämää varten. Tilaa oli hyvin riittävästi,
+etenkin kun ullakko oli korkea ja kahdella ullakkokamarilla varustettu.
+Sen puolihämärät komerot ja salaperäiset kätköpaikat pitivät lasten
+herkkää mielikuvitusta vilkkaassa toiminnassa ja ullakko oli etenkin
+sateisina päivinä erinomainen leikkipaikka.
+
+Kotinsa läheisyydessä poikanen halusta rakenteli lumilinnoja ja
+kaupunkeja, esitteli niitä ulkomaalaisilla niminä kummastuneelle ja
+kylmästä värisevälle sisarelleen sekä yhdisteli »rakennukset» toisiinsa
+kinoksiin polkemillaan käytävillä. Sinne tänne lumeen hän oli kätkenyt
+salaisia »aarteita». Mutta kun Johanna Sofia kaipasi neulakoteloitaan ja
+sormustimiaan ja kysyi veljeltään, mihin ne olivat joutuneet, niin ne
+täytyi kaivaa esiin -- aarrekätköistä.
+
+Runsas ja arvokas oli näin ollen se vaikutelmain paljous, jonka poika
+sai kodistaan. Vanhempain hellä rakkaus, vanhempain ja palvelijain
+ystävyys olivat kuitenkin näistä arvokkaimmat. -- Kanssakäymisessä
+Sakke oli sekä rahvaan että sääty-henkilöiden lasten kanssa.
+Kaupunkilaislapsista olivat serkut hänen paraat seurakumppaninsa. Hänen
+raatimies Lithénin kanssa naimisissa olevalla tädillään oli elossa neljä
+lasta, jotka olivat Saken ikäveljiä, ja yhdellä heistä, Matildalla, oli,
+niinkuin vasta saamme nähdä, oleva erityinen merkitys kuvauksemme
+esineelle. Enon J. Calamniuksen kolme lasta ja raatimies Svahnin pojat
+olivat niinikään hänen leikkitovereitaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sittenkuin Sakke oli saanut opin ensi alkeet kotiopettajalta, hänet
+lähetettiin 11-vuotiaana Oulun triviaalikouluun. Koko Suomessa ei ollut
+koulua, jonka opetuskielenä olisi ollut suomi. Isä tahtoi, että hänen
+poikansa oppisi suomea, ja Oulussa tämä kieli oli useiden ja etenkin
+koulunuorison puhekielenä. Ainakin käytännöllisesti poika siis täten
+voisi harjaantua suomenkielessä, ja siten hankitulla pohjalla hän
+sittemmin voisi edistyä siinä järjestelmällisten opintojen avulla.
+Ouluun oli lähes 30 peninkulman hevosmatka, ja poikanen oli pakkasta
+vastaan varustettu lammasnahkareuhkalla, villakintailla ja kalosseilla.
+Pieni tulokas suoritti pääsytutkinnon hyvällä menestyksellä. Kouluun,
+jossa opetus alkoi jo klo 7 aamulla, täytyi lähteä pilkkopimeässä. Siinä
+olivat teologia ja latina pääaineina ja patukan avulla koetettiin sen
+ajan tavan mukaan saada oppilaat osaamaan läksynsä ulkoa. Nuori Sakke
+pääsi heti ensimäiseksi luokallaan, ja kun hänet ensimäisen lukuvuoden
+lopulla tutkinnon päätyttyä »promovoitiin» seuraavalle luokalle,
+merkittiin hänet -- todistuksia ei siihen aikaan käytetty --
+oppilasluettelossa _ymmärtäväiseksi_ (begriplig) ja _ahkeraksi_;
+käytöksessä hänellä oli mainesana _siivo_.
+
+Äsken mainitulla »collega superiorin» luokalla -- luokkia oli koulussa
+kaikkiaan neljä -- luettiin katkismusta, latinaa, kreikan kielioppia
+latinaksi, teologiaa, Ruotsin historiaa, mutta sitä ainoastaan teologian
+ohella kaksi kertaa viikossa, ja lisäksi näillä tunneilla tarkastettiin
+ja korjattiin oppilasten kotona suorittamat kaunokirjoitusnäytteet!
+Äidinkielen opetus ei kuulunut ohjelmaan. Määrätyn opetussuunnitelman
+ulkopuolella oli venäjä, jossa oli erityinen opettaja. Toisella luokalla
+venäjä oli vapaaehtoinen aine. Sakke muuten ei näytä olleen erittäin
+huvitettu mainitusta kielestä enempää kuin hänen toverinsakaan.
+Erikoisesti sanotaan heidän vieroneen schtscha-äännettä, jonka he
+mielellään kuuluvat kuitanneen -- aivastuksella! Venäjän opettaja muuten
+ei suvainnut leikittelyä. Kun Sakke kerran pyrki jättäytymään pois hänen
+tunniltaan, niin hän sai patukkaa! Toisen kerran hän joutui saman
+rangaistuksen alaiseksi, kun jäi pois kirkosta. Siihen aikaan
+»istutettiin Jumalanpelkoa poikiin pakollisella kirkossa käynnillä».
+Ellei kirkosta tultuaan osannut selostaa saarnan sisällystä, annettiin
+kämmenille!
+
+Kielten vuoksi vanhan koulun muut oppiaineet joutuivat kärsimään.
+Historiaa opetettiin erittäin kuivien ja suppeiden oppikirjojen mukaan,
+mikä antoi aihetta runoilijalle eräässä teoksessaan vertaamaan sitä
+vanhaan pölyiseen kaappiin, jonka nimillä ja vuosiluvuilla
+varustettuihin laatikkoihin ja hyllyihin oli ladottu joukko
+posliiniukkoja: kuninkaita, keisareita, paaveja ja sulttaaneja. Näillä
+milloin mustiksi, milloin valkoisiksi maalatuilla ukoilla ei poikien
+mielestä ollut muuta tekemistä kuin käydä sotia keskenään ja sen jälkeen
+tehdä rauhoja ja väistyä hyllyiltä. Mutta kun sellaisen muistaminen
+tuotti paljon vaivaa ja sen unhoittaminen patukkaa, olisi poikien
+mielestä kernaasti saanut sulkea koko tuon romukaapin, asettaa sen
+johonkin nurkkaan ja antaa posliiniukkojen käydä sotaa pölyisistä
+hyllyistään, miten parhaiten jaksoivat. Piakkoin saamme nähdä, miten
+pojan käsitys historiasta muuttui. Kreikan opetus teki kirjojen
+kirjasta, raamatusta, työlään läksyn, koska näillä tunneilla -- ellei
+tahtonut saada kämmenilleen -- tuli »deklinoida ja konjugoida elämän
+korkeimpia totuuksia». Latinasta Topeliuksella oli hiukan valoisampia
+muistoja; Sjögrenin sanakirjaa, joka hänelle oli annettu kumminlahjana
+jo kätkyessä, hän vihasi, mutta Vergiliuksen ihmeelliset sankaritarinat
+saivat hänet ihastumaan, ja vihdoin uljas roomalaiskieli tuli oppilaille
+niin rakkaaksi, että he pitivät siitä kuin »kolmannesta
+äidinkielestään».
+
+Eipä Sakke näytä muistelevan opettajiansakaan mielihyvän tunteilla.
+Vaikka rehtori, ainoa opettajista, jonka Topelius itse mainitsee, oli
+pojalle suopea, jopa kenties puolueellisuuteen asti, joutui tämäkin
+kaikesta huolimatta joskus opettajansa omituisella tavalla suoritetun
+kurituksen alaiseksi. Se kävi niin, että rehtori molemmin käsin tarttui
+»ryhmysauvansa» päihin ja »sahasi» aikalailla uhrinsa alaspäin
+taipunutta niskaa!
+
+Vaikka vanhaa koulua näin ollen haittasivat monet puutteet ja vaikka
+sitä rasitti pitkälle kehittynyt yksipuolisuus, joka ilmeni m.m. järjen
+ja muistin kehittämisessä mielikuvituksen ja tunteen kustannuksella,
+vakuuttavat tätä koulua käyneet sillä olleen ansiopuolensakin. Semmoisia
+olivat: opintojen keskitys, lukuisat kertaukset, kohtuulliset oppimäärät
+ja ajakseen hyvä järjestys. Pääaineet opittiin perinpohjaisesti, koulu
+kykeni kasvattamaan lujia luonteita ja herättämään oppilaissa elävää
+velvollisuudentuntoa. Heidän mielensä oli pitkistä ulkomuistitehtävistä
+ja patukasta huolimatta reipas ja hilpeä, voimat hyvät, hermostuminen,
+liikarasitus ja likinäköisyys tuntemattomia käsitteitä.
+
+Toverielämää Topelius itse on kuvannut kutakuinkin karkeaksi, mutta ei
+siveettömäksi. Sarkatakkisten ja pieksujalkaisten toveriensa hän sanoo
+olleen kovakouraisia, mutta rehellisiä ja urhoollisia. He koettivat
+omalla tavallaan kasvattaa vastatullutta toveria, jota epäiltiin
+rehtorin suosikiksi. »Tuli monta kovaa lumipalloa, monta raskasta
+poljentaa jalalle ja ystävällistä nyrkinsivallusta takille tai
+housuille, ennenkuin poika oppi vastaamaan samaan tapaan ja vihdoin
+voitti toveriensa luottamuksen», kertoo Topelius itse. Mitä Saken
+talvipukuun tulee -- jatkaa Vasenius elämäkerrassaan -- hyväksyivät
+toverit sekä lammasnahkareuhkan että kintaat, mutta kalosseja pidettiin
+joutavana ylellisyystavarana, minkä vuoksi ne passitettiin etehisen
+nurkkaan tulevia hienompia sukupolvia odottamaan. Täten toverielämä
+tavallaan kehitti ja karkaisi pojan luonnetta, totutti häntä elämään
+uudessa, oudossa piirissä, kodin ulkopuolella, opettaen sekin osaltaan
+hänelle itsensäkieltämisen vaikeata taitoa.
+
+Hän asui setänsä, lääkäri Kustaa Topeliuksen luona. Vanhemmat valvoivat
+tarkasti poikaansa täälläkin. Kun Sakella heidän mielestään oli
+runsaasti vapaata aikaa, niin hän sai ottaa yksityistä opetusta
+piirustuksessa ja pianonsoitossa. Pojan oli totuttava ahkeruuteen, ja
+hänen sielunelämänsä tuli saada niin rikas ja monipuolinen kehitys kuin
+suinkin. Kirjevaihdon avulla hän oli vilkkaassa kosketuksessa
+vanhempainsa kanssa, ja eräässä kirjeessä isä m.m. teroittaa Sakelle,
+että hänen tulee harjoitella suomenkielen puhumista, toisessa, että
+hänen on pidettävä pientä kirjaa menoistaan. Ennen muuta Saken on
+koetettava oppia voittamaan itsensä ja tarkkaamaan sitä, mitä hänen
+ympärillään on ja tapahtuu. Jo aikaisesta lapsuudesta on siihen
+totuttava. Kaikista hyvistä neuvoista ja hellästä opastuksesta
+huolimatta Sakke tietenkin joskus hairahtuu ja pahoittaa isän ja äidin
+mieltä. Niinpä hän kerran markkinoilla juo kaksi pulloa olutta, vieläpä
+sen lisäksi käyttää hyväkseen kapakoitsijattaren erehdystä maksunotossa.
+Kirjevaihto osoittaa, miten suurta surua tämä tuotti vanhemmille. Isä
+nuhtelee poikaansa ja antaa hänelle tarkat ohjeet, miten hänen tulee
+sovittaa rikoksensa. Pojan hairahdus näkyy muuten aiheutuneen halusta
+»esiintyä miehekkäänä» ja toimia ominpäin, samoin kuin sekin, että hän
+ei tahtonut käyttää sukkia! Vanhempain ja pojan täten rikkoutuneet hyvät
+välit palautuivatkin pian ennalleen, eikä mainittavia häiriöitä sen
+koommin tiettävästi sattunutkaan.
+
+Ahkerasti hän vieraili kahden tädin kodissa, joilla oli lainakirjasto ja
+missä sitäpaitsi usein kuultiin »ohukaispannun pihisevän liedessä». Oman
+kertomuksensa mukaan poika luki rosvoromaanien ohella hyvin paljon
+arvokasta ruotsalaista kirjallisuutta ja kaikki, mitä kirjastossa oli
+_historiaan_ kuuluvaa. Historiallisten romaanien lukeminen jo
+melkolailla muutti, niinkuin on luonnollista, Topeliuksen koulussa
+saaman käsityksen historiasta. Hän tutustui niiden avulla suuriin
+maailmantapauksiin, ristiretkiin, vallankumouksiin, eri maiden ja aikain
+vapaustaisteluihin sekä hallitsijain elämäkertoihin. Koko hänen
+lapsuutensa ajan Kreikka oli taistellut vapautensa puolesta, Puolassa
+oli vallankumous, ja näistä kuin myös Ruotsin ja Venäjän välisistä
+sodista kahdeksannellatoista vuosisadalla poika tietenkin kuuli
+vanhempainsa ja muiden keskustelevan. Hän oppi ihailemaan sankariutta ja
+vapautta. Suomen valloitus oli niinikään vanhemmilla vereksessä
+muistissa ja usein heidän puheaiheenaan. Niinikään Sakke tietenkin kuuli
+puhuttavan ja luki Napoleon I:stä. Heinäkuun-vallankumouksen tapahtumat,
+jotka lupasivat maanosallemme vapautumista taantumuksen ikeestä, saivat
+myöskin pojan herkän mielen innostumaan. Ja hän oppi vähitellen
+ymmärtämään, mitä noiden pölyisissä kaapeissa seisovien ukkojen takana
+oli: »kärsiviä, kukoistavia tai kuihtuvia kansoja, ikuisesti aaltoavia
+intohimoja, lukemattomia ihmissydämiä, jotka nyt ovat lakanneet
+sykkimästä, mutta jotka elämänsä lyhyinä hetkinä ovat sykkineet,
+niinkuin meidänkin, surusta ja ilosta, rakkaudesta ja vihasta,
+voitonriemusta ja epätoivosta -- kaipaavia, taistelevia, vertavuotavia
+sydämiä, jotka, niinkuin korallikarien työpajat, lukemattomina ja
+nimettöminä ovat rakentaneet niitä jalustoja, joilla posliiniukot
+seisovat niin korkealla hyllyillä».
+
+Romaaneja lukemalla poika tavallaan rikkoi isän tahtoa ja ohjeita
+vastaan. Isä näet m.m. koetti teroittaa lapselleen, että hänen tuli
+pitää järkeä johtotähtenään ja välttää romaaninlukua, koska se liiaksi
+kiihoitti mielikuvitusta ja siten koitui hänelle vahingoksi. Mutta poika
+kai vaistomaisesti tunsi, että tällainen lukeminen oli välttämätön hänen
+omituisten sielunlahjainsa kehittymiselle. Hän ravitsi mielikuvitustaan
+noilla ihmejutuilla ja häikäisevillä utukuvilla, jotka tempasivat hänet
+irti todellisesta elämästä ja veivät hänet kauas haaveiden ja unelmien
+kimmeltäviin kaukomaihin. Tämä lukeminen -- huolimatta siitä, että sillä
+saattoi olla vaaransa -- valmisti epäilemättä osaltaan tehtäväänsä sitä
+miestä, joka jo yksistään kuolemattomilla saduillaan ja verrattomilla
+historiallisilla kertomuksillaan oli saavuttava niin suuren maineen.
+
+Mutta samoin kuin Topelius jo ensimäiseen runosepustukseensa oli saanut
+aiheen _luonnosta_, samoin hän jo Oulussa ollessaan löysi luonnosta
+tyhjentymättömän, taukoamatta pulppuavan lähteen ilolle ja nautinnolle.
+Hän kertoo itse, kuinka hän oli syleillyt haapojaan puutarhassa,
+puhutellut niitä ja antanut niille nimiä. Hän oli taputellut kovaa
+vuorta ja kysynyt aarteita sen sisästä. Kalat ja linnut olivat olleet
+hänen uskotuimpia ystäviään. Linnut olivat jo varhaisen lapsuuden aikana
+olleet hänen erityisessä suosiossaan. Luonto oli näet Sakelle jo varhain
+_elävä_, sen esineillä oli hänen mielestään henkilöllinen olemassaolo.
+Näin vakuuttaa runoilija itse, vieläpä hän sanoo iloitsevansa siitä,
+että hän vanhempanakin katselee luontoa samanlaisilla silmillä.
+Lapsuuden aikana luetut sadut ovat nähtävästi edelleen vahvistaneet tätä
+käsitystä, samaa, jonka muuten tapaamme lähinnä esim. suomalaisessa
+kansanrunoudessa.
+
+Topeliukselle omituiseksi on hänen luonteensa tutkija edelleen merkinnyt
+sen piirteen, että hän sekä luonnossa että ihmiselämässä mielellään
+tarkkaa siinä ilmenevää moninaisuutta, liikkuvaisuutta, vaihtelua ja
+vieläpä taisteluakin. Pikkupoikana hän mielellään keppi kädessä hyökkäsi
+nokkosiin -- niinkuin muistamme Pikku Matinkin aikoneen tehdä isoisän
+sapelilla -- ja piti siten saamiaan palotäpliä kunniakkaina
+voitonmerkkeinä. Ja Oulussa luetut romaanit ja sankarirunot ne vasta
+tekivät Saken oikein sotaiseksi. Hän pani lattianrakoihin kortteja,
+jotka saivat esiintyä Homeroon sankareina ja lävistää toisiaan
+heittokeihäinä käytetyillä kahveleilla! Piha oli talvisaikaan täynnä
+ritarilinnoja, jotka ampuivat toisiaan jäisillä luodeilla ja joita
+vastaan hyökkäsivät milloin toverit, milloin pienet, urhoolliset
+lumiukot. Pihlajanmarjatertut kävivät kiihkeitä sotia keskenään ja
+lävistivät vihollisen marjoja veitsenkärjellä tai puukeihäillä. Kaikki
+oli elävää ja kaikki kävi sotaa kunnian puolesta. Jos ei ollut muita
+sankareita, niin kävivät oikean käden sormet sotaa vasemman käden
+sormien kanssa ja näpsäyttivät toisiaan aikalailla yksin
+koulutunneillakin.
+
+Aivan toisellakin, vienosti uneksivalla tavalla tuo poika, jonka on niin
+vaikea eroittaa »unelman ja elon valveen» välillä olevaa hienoa
+utuviivaa, toisinaan antautuu luonnonnautintoon ja sen aiheuttamien
+haaveilujen ja unelmien valtaan. Hän saattoi istua tuntikausia
+laiturilla Oulun pakkahuoneen luona, suunnata katseensa joen suulle päin
+ja ihailla pilvien värileikkiä auringon laskiessa. Siinä hän näki kaikki
+ne kauniit palatsit ja haltiattaret, joita hän sitten on kuvannut
+Pilvilinnat nimisessä sadussaan. Kun poika sitten katseellaan seuraa
+aaltojen karkeloa aina meren äärimäiseen reunaan, missä vesi loppuu ja
+taivas alkaa, näkee hän ilmanhenkien tässä suloisessa paikassa leikkivän
+virmaa leikkiään. Milloin he sukeltavat mereen, milloin ratsastavat
+pilvillä, milloin heittävät palloa tähdillä -- -- -- Hän sanoo kerran
+itse, että hänestä olisi tullut tyhjänuneksija, ellei toverielämä
+koulussa ja käytännöllinen, järkevä äiti lupa-aikoina olisi palauttanut
+häntä todellisuuteen. Toisin hetkin hänen luonnonnautintonsa pysyy
+todellisuuden pohjalla, joskin antaen aihetta vertauskuvallisiin
+mietelmiin. Kuinka suuresti hän nauttii istuessaan yksinään kohisevan
+kosken partaalla ja katsellessaan lohien hyppimistä ja auringon laskua
+joen suussa! Joen rannat ja vihreät saaret, kauempana auringonpaisteisen
+meren loppumattomat ulapat! Uljain kaikesta oli kuitenkin tuo keväisin
+kahleensa murtava jokijättiläinen, jonka riemukasta voittokulkua merta
+kohti ei mikään voinut estää. Myöhemmin tämä sama mahtava joki antaa
+aiheen kuuluisaan runoon _Jäänlähtö Oulunjoesta_, joka tahtoo opettaa,
+että vapautta, valoa kohti on uupumatta pyrittävä, niinkuin jäänsä
+luova, paisuva joki, voimakasta, vapaata, itsenäistä työtä yleväin
+päämääräin saavuttamiseksi vaaditaan kaikilta!
+
+Sakke piti edelleen päiväkirjaa -- olihan se isän tahto -- ja vähitellen
+tämä rupesi kuvastamaan hänen tunteitansakin, hänen sisällistä
+elämäänsä. Päiväkirjasta näkyy m.m., että hän oli rakastunut varemmin
+mainittuun serkkuunsa Matilda Lithéniin, jonka aikaisin kuollut veli
+Aleksanteri oli hänen hyvä ystävänsä. Liikuttavin sanoin Sakke kuvaa
+tätä viatonta rakkauttansa, samalla kuin hän sanoo, että he ovat kuin
+veli ja sisar, ja helppo on huomata, miten aikainen romaaninluku on
+antanut virikettä tälle tunteelle ja sen kehittymiselle.
+
+1831 vuoden alussa pojan isä kuoli. Hän oli kirjoittanut 13-vuotiaalle
+pojalleen kirjeen, mihin hän oli koonnut ne periaatteet, joiden mukaan
+oli koettanut tätä kasvattaa. Ennen olemme maininneet muutamia isän
+antamia elämänohjeita. Lisättäköön tähän vielä joitakuita, joista eräät
+olivat latinankielisiä. Isä teroittaa, että hänen aina on pyrittävä
+toiminnassaan siihen, mikä on _totta ja oikeata_, että hänen tulee
+harrastaa kaikkea, mikä on _jaloa, hyvää ja hyödyllistä_, sekä
+edistää lähimmäistensä onnea, oppia _tuntemaan itsensä_, ei vain
+mielenlaatuun ja taipumuksiin nähden, vaan ruumiillisessakin suhteessa.
+Järjestyksessä on voima. -- Todistavathan nämä neuvot, että jalon ja
+hellän isän ainoana huolena hänen kuollessaan, niinkuin hän itse
+lausuikin, olivat pojan kasvatus ja tämän tulevaisuus. Ja kuinka
+uskollisesti poika noudattikin rakkaan isänsä opastusta, siitä ovat
+hänen kehityksensä ja koko hänen vastainen elämänsä parhaina todisteina.
+
+Isä oli lausunut sen toivomuksen, että poika opiskelisi yliopistossa,
+sitten rupeaisi siviilivirkamieheksi tai kauppiaaksi sekä vihdoin
+viljelisi maata perintötilallaan. Joskaan isä ei suorastaan neuvonut
+poikaansa antautumaan lääkäriksi, oli tämän joka tapauksessa hankittava
+lääkeopillisia tietoja, koska terveyden säilyttäminen oli ihmiselle
+välttämättömänä onnenehtona.
+
+Suoritettuaan hyvällä menestyksellä koulun kahden viimeisenkin, n.s.
+konrehtorin ja rehtorin luokan oppimäärät ja oltuaan viimeisenä
+lukukautena koko koulun priimuksena Topelius kesäkuussa 1832 päätti
+koulunkäyntinsä.
+
+Ei ollut epäilemistä, ettei Sakke olisi ollut, niinkuin sanotaan, hyvä
+toveri. Hänellä lienee ollut hyviä ystäviäkin toveripiirissä, joskin
+hänen aikaisin kehittynyt yksilöisyytensä varhain antoi koko hänen
+kehitykselleen suunnan, joka melkolailla eroitti hänet ikäveljistänsä.
+Vain ani harvat hänen luokkatovereistaan seurasivat häntä koko
+kouluajan, ja nuori ikäkin eroitti hänet useimmista kumppaneista. Ennen
+kaikkea tuo äsken mainitsemamme yksilöisyys vähitellen loi ajatus- ja
+tunnemaailmaan, jonka täytyi olla outo tovereiden suurelle joukolle, ja
+siten jäi kun jäikin tuo sekä mietiskelyyn että haaveiluihin niin
+aikaisin taipuvainen ja nyt jo omaa elämäänsä elävä poika vieraaksi
+useimmille heistä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vietettyään ihanan kesänsä Kuddnäsissä ja sen läheisessä saaristossa
+nuoren toivorikkaan Saken nyt täytyi ajatella kouluopintojen jatkamista.
+Tämä saattaisi tapahtua joko jossain lukiossa tai yksityisesti. Äiti
+neuvotteli asiasta m.m. pojan sedän kanssa ja yksityisopetuksen tie
+katsottiin sopivimmaksi. Pojan holhoojaksi ja opettajaksi tuli J.L.
+Runeberg, joka hiljakkoin oli perustanut oman kodin Helsingissä ja
+tulojensa kartuttamiseksi seuraavasta syksystä aikoi ottaa
+täyshoitolaisia.
+
+Erään vanhemman toverin, ylioppilas J.J. Östringin kanssa Sakke
+hollikyydillä ajaa täryytti viisikymmenpenikulmaisen matkan
+Uudestakaarlepyystä Helsinkiin. Kun Sakke oli kuullut, että linnavankeja
+äskettäin oli karannut Viaporista, pani tämä heti hänen herkän
+mielikuvituksensa vilkkaaseen toimintaan. Kenties matkalla saisi kokea
+jännittäviä seikkailuja ja tutustua rosvoihin, jommoisista
+ryöväriromaanit olivat kertoneet! Poika otti mukaansa Kuddnäsistä kaksi
+vanhaa Kaarle XII:n aikuista pistoolia ja latasi toisen hauleilla,
+toisen suoloilla. Kun sitten tultiin Hämeenkankaan jylhään metsäseutuun,
+tarttui Sakke suoloilla ladattuun pistooliinsa ja odotti hana vireessä
+rosvoja! Mutta, ikävä kyllä, niitä ei kuulunut eikä näkynyt. Ainakin
+majataloissa hän nyt toivoi olevan paremman »onnen»! Ja niinpä hän
+kievareihin yövyttäessä tutki lattiat nähdäkseen eikö niissä ollut
+salaperäisiä laskuluukkuja, ja ovet hän iltasin salpasi huolellisesti,
+etteivät pahantekijät häntä yllättäisi nukkuessa! Nämäkin toiveet
+pettivät, ja ilman sen pahempia vaikeuksia kuin että huono kyytihevonen
+joskus väsyi ennen aikojaan toivorikkaat nuorukaisemme lokak. 2 p:nä
+kahdella hevosella ajaa porhalsivat tulliportista Suomen pääkaupunkiin.
+
+Tulipalo oli v. 1808 hävittänyt suuren osan Helsinkiä, joka Topeliuksen
+sinne saapuessa jo kahdenkymmenen vuoden ajan oli ollut pääkaupunkina.
+Merenlahtia, soita, puita ja vuoria oli monin paikoin, missä nyt on
+komeita monikerroksisia kivipalatseja, puistoja, asfalttikatuja tai
+hiekkakäytävien risteilemiä, vihantia nurmikenttiä. Verrattain harvat
+silloiset kivirakennukset saattoi helposti laskea, ja asukasluku nousi
+ehkä 15,000. Tästä huolimatta Helsinki Saken tähän asti näkemien
+pikkukaupunkien rinnalla tietysti oli muhkea ja suurenmoinen.
+Poika sanookin, ja syystä, kauniiksi tätä kaupunkia, jonka
+rakennusjärjestelmän Ehrenström oli suunnitellut, jonka julkisia
+rakennuksia varten Engel oli tehnyt piirustukset ja jonka halki kulki
+muuan kahden kilometrin pituinen, suurilla kustannuksilla osittain
+vuoreen louhittu katu. Se vei torille, jonka molemmin puolin seisoivat
+raskas, vakava senaatin »linna» ja vastapäätä sitä kotimaisen
+sivistyksen ystävällisesti hymyilevä ahjo, Suomen yliopisto.
+
+Nukuttuaan ensimäisen yönsä Östringin kortteerissa meni Topelius
+seuraavana päivänä entisen kotiopettajansa J.F. Blankin kanssa
+Kruununhakaan tavatakseen Runebergia. Ennenkuin he saapuivat runoilijan
+asuntoon, he tapasivat hänet kadulla, ja tämä ilmoitti heille, että
+Sakke saisi tulla »milloin tahansa». Hän muuttikin jo samana päivänä
+tavaransa uuteen asuntoonsa. Mutta kun poika kuuli, että hänen
+huoneensa ei vielä ollut täydessä kunnossa, niin hän lähti kaupunkia
+katselelemaan. Senaatintorilla hän näki paraatin, joka hänestä näytti
+»hiiden komealta», sitten hän tapasi muutamia oululaisia, käveli heidän
+kanssaan tarkemmin katuja tarkkaamatta ja pyrki tovereista erottuaan
+takaisin Kruununhakaan, mutta eksyikin kaupungin toisessa laidassa
+olevaan Hietalahteen! Kyselemällä pojan viimein onnistui osata uuteen
+asuntoonsa, mutta hän myöhästyi päivälliseltä -- 2 tuntia!
+Hyväluontoinen isäntä laski vähän leikkiä pojan löytöretkestä, mutta
+päivällisettä hän ei silti jäänyt!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sakke asui huonetoverinsa S. Barckin kanssa maisterin huoneen
+viereisessä kamarissa. Tehtäviä oli vain yksi kutakin päivää kohti,
+joten lukeminen ei tullut rasittavaksi, joskin opetus saattoi kestää
+tunnin, pari, jopa kolmekin tuntia kerrallaan. Poika nautti samoin kuin
+muut täyshoitolaiset Runebergilla asuessaan sangen suurta vapautta. Hän
+sai liikkua ulkona milteipä mielinmäärin, polttaa piippuaan ja lueskella
+myöhäiseen yöhön. Runeberg osoitti hänelle heti alussa suurta
+luottamusta, sitä enemmän kun hän huomasi, että Sakke oli hyvin
+kasvatettu poika. Runoilija oli hänelle lempeä vanhempi ystävä, ja se
+seikka, että hän kohteli oppilastaan vapaana, ajattelevana ihmisenä,
+jonka itsensä oli vastattava teoistaan, velvoitti tätä enemmän kuin
+kaikki varoitukset. Ja hän oli kuin kotonaan tässä vaatimattomassa,
+mutta viihtyisässä runoilijaperheessä.
+
+Runebergin ja hänen nuoren oppilaansa henkilökohtaista kiintymistä
+lujittivat kirjalliset harrastukset. Topelius tutustui jo
+Helsingissä-olonsa toisena päivänä juuri ilmestyneisiin Hirvenhiihtäjiin
+ja Runebergin toiseen runovihkoon, josta kertyvät tulot maisteri
+lahjoitti niille, jotka olivat joutuneet kärsimään maata samana vuonna
+kohdanneesta kadosta. Itsenäisyyden merkitystä hän pontevasti teroitti
+holhokilleen. Tämän tuli noudattaa omaa luontoaan, olla vapaa ja
+itselleen uskollinen. Hänen ei pitäisi antaa pois omaa itseänsä eikä
+lukea muiden kirjoituksia enempää kuin että taisi säilyttää oman
+itsensä. -- Vieraampi oli suhde runoilijan hiljaiseen, nuoreen
+puolisoon. Tämä näytti Topeliuksen tiedonannon mukaan hieman
+väsähtyneeltä ja huolestuneelta, joka lienee aiheutunut pääasiallisesti
+siitä, että hänen oli pidettävä huolta kuudesta runsasruokaisesta
+pojasta, jotka olivat lähteneet hyvin erilaisista kodeista ja kenties
+olivat jossain määrin hemmoteltuja.
+
+Opintojensa ohella Topelius jatkoi romaanien lukemista entiseen
+tapaansa, lueskeli myös hyvin ahkerasti Fryxellin kertomuksia Ruotsin
+historiasta ja Runebergin kirjastosta löytämäänsä runokalenteria, josta
+hän jäljenteli lauluja ja kirjoitti nuotteja.
+
+Jouluiltansakin Topelius nyt viettää runoilijan kodissa, ja hän kertoo
+siitä m.m., että hän muutettuaan pukua meni sisään. Oli paljon vieraita
+ja juotiin teetä. Kun he sitten klo 11 istuivat pöytään, oli hauska,
+sillä maisteri luki muutamia pilarunoja. Sakke sai kotoaan kauniit
+hiuksiset, kultahelaiset kellonvitjat ja maisterilta 16 vahatikkua
+sisältävän lompakon. Lompakossa oli raapaisulaatta (= plån),
+josta tikulla raapaistiin tulta. Joululahjoja tuli paljon, koko
+vaatekorillinen. Klo 2 noustiin pöydästä ja klo 3 Sakke meni levolle.
+Joulunpyhiksi hänet oli kutsuttu Runebergin sukulaisten luo, jotka myös
+kohtelivat häntä erittäin ystävällisesti. Kaikki tämä lujitti vanhemman
+ja vastaisen runoilijan jo ennestään hyviä välejä. Topelius on myöhemmin
+pikku kuvauksessaan »_Kuinka maailma edistyy_» kertonut, miten hän
+seuraavina iltoina oli asettunut pimeän huoneensa kadunpuoleiseen
+ikkunaan odottamaan, että joku tulisi kadulla ja kulkisi ohitse. Kun
+joku tuli, niin hän raapaisi tulta tikullaan. Se syttyi sinervään,
+aavemaiseen liekkiin ja poika luuli tämän herättävän suurta ihmettelyä
+kaikissa, jotka sen näkivät. Ylioppilaat, hän jatkaa, hankkivat
+itselleen näihin aikoihin, kun tulitikut vielä olivat milteipä
+tuntemattomat, tuollaisten tikkujen avulla loitsijanmaineen siten, että
+he tultuaan rahvaan pariin vain ottivat lastun lattialta, pyyhkäisivät
+sitä uuninkylkeen tai seinään, jolloin lastu syttyi palamaan. Tarvitsi
+vain olla tulitikku kätkettynä »loitsijan» käteen!
+
+Topelius tutustuu jo ensimäisenä talvena pääkaupunkielämään. Hän
+katselee ilotulituksia, käy markkinoilla, katsoopa luvalliseksi juoda
+joskus vähän oluttakin, koska oluen juonti hänen mielestään on halpaa
+huvia verraten toverien paljoa suurempaan tuhlaavaisuuteen tällä alalla!
+Hän käy ahkeraan teatterissa, konserteissa ja, suoritettuaan
+tanssikoulun, usein julkisissa tanssitilaisuuksissakin ja naamiaisissa.
+Tämän ohella hän luistelee, voimistelee, vieläpä harjoittelee
+miekkailuakin. Kevään tultua hän ui jo toukokuussa.
+
+Toverielämän raaempiinkin puoliin, kortinpeluuseen ja juomatapoihin,
+Topelius jossain määrin tutustui. Etenkin korttia hän pelasi usein ja
+uhrasi siihen verrattain paljon aikaakin sekä Helsingissä että
+kotikaupungissa ollessaan. Hän ei kumminkaan joutunut näiden huonojen
+tapojen uhriksi. Siksi vankka oli hänen vastustuskykynsä, joka perustui
+hänen omaan oikeudentuntoonsa ja niiden molempien kotien vaikutukseen,
+joiden turvissa hän oli kasvanut ja kehittynyt.
+
+Riittävää vapautta Topeliukselta näin ollen ei suinkaan puuttunut.
+Opinnot ylioppilastutkintoa varten olivat tietenkin pääasiana, eikä
+niitä saanut laiminlyödä. Opetusta tosin ei aina ulkonaisesti hoidettu
+ankarinten kasvatusopillisten sääntöjen mukaan. Olihan Runeberg jo
+Helsingin lyseossa sovelluttanut luonnollisia, uudenaikaisia
+opetusperiaatteita, ja olihan kaikki pikkumainen turhantarkkuus vierasta
+hänen raittiille luonnonlaadulleen ja hänen kaikkea aiheetonta
+tyrkytystä ja pakotusta vastustavalle, humaaniselle katsantotavalleen.
+Niinpä joskus sattuu, että pojilla oli lupa, kun »maisteri lähti
+pyydystämään lintuja kuvilla»; toisen kerran opetus alkaa maisterista
+tuntua niin ikävältä, että hän lyö kirjat kiinni ja rientää
+oppilaittensa kanssa pihalle lumipalloja heittelemään! Kumminkin
+Runeberg oli opettajana erittäin perusteellinen ja tunnollinen. Se, mikä
+näennäisesti pienten helpoitusten kautta oli menetetty, korvattiin pian
+uusin voimin ja suuremmalla ahkeruudella, eikä Runeberg liioin suvainnut
+pintapuolisuutta eikä leväperäisyyttä opinnoissa. Hän kohteli
+oppilaitaan ystävällisesti ja toverillisesti, mutta vaati samalla
+tarkkaa velvollisuuden täyttämistä. Hän vetosi heidän parempiin
+puoliinsa, kunnian- ja oikeudentuntoon, mieluummin kuin käytti
+vanhanaikaisia, usein tehottomia rangaistuskeinoja. Ankaruutta ja
+nuhteita tietysti ei kumminkaan aina voitu välttää.
+
+Liiallisen ja tylsyttävän ulkoluvun asemesta vaadittiin, että oppilaat
+itse oppivat ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä. Vanhentuneet
+kirjat vaihdettiin uudempiin ja, mitä erikoisesti historiaan tulee,
+vakuuttaa Topelius, että vasta Runeberg opetti hänet ymmärtämään, mitä
+historia on.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesäkuun alussa v. 1833 Topelius neljän toverin kanssa suorittaa
+ylioppilastutkintonsa, josta hän pian antaa tiedon äidilleen kysyen m.m.
+eikö tämä ollut iloisin kirje, minkä hän koskaan oli kirjoittanut. Hän
+lupaa kiiruhtaa kotiin »yötä päivää, lentävää karkua». Hänen tämän
+jälkeen toimeenpanemissaan ylioppilaskekkereissä oli kutsuvierasten
+joukossa Runebergkin, joka »oli niin ystävällinen 15-vuotiaalle
+kokemattomalle nuorukaiselle, että ajoissa otti hänen kätensä
+kainaloonsa ja pelasti hänet vaarallisista veljenmaljoista».
+
+Kesänsä Topelius vietti kotiseudulla tehden kalastusretkiä sukulaisten
+ja toverien kanssa, vieraillen kaupungissa, harrastellen metsästystä ja
+ampuen maaliin pistoolilla. Vielä syyskuussakin hän ottaa osaa kotitalon
+syysaskareihin, nuotanvetoon, elonleikkuuseen y.m. ja lueskelee tämän
+ohella Ovidiusta, keveämpää kirjallisuutta sekä sanomalehtiä alkaen
+harrastaa yleisiäkin asioita. Kaiholla hän usein muistelee tähän aikaan
+Tukholmassa oleskelevaa Matildaansa.
+
+Lokakuun 1 p:nä hän palaa Helsinkiin ja asettuu asumaan entisen
+opettajansa Blankin kanssa.
+
+Nyt hän rupesi harjoittamaan yliopistollisia opintoja
+kandidaattitutkintoa varten, johon kuului 11 ainetta, ja isän
+lausumaa toivomusta noudattaen lääkäriksi aikovana hän antautui
+luonnontieteellisiin opintoihin. Tämän ohella hän kirjoitti ruotsin- ja
+latinankielisiä aineita Runebergin johdolla. Heidän yhdessäolonsa ei
+supistunut vain tähän. Tuntien päätyttyä sunnuntaiaamuisin seurustelu
+jatkui hilpeän, nuorelle ylioppilaalle runsaita herätteitä antavan
+tarinoimisen muodossa ja opetuskin oli maksuton.
+
+Tietysti kaunokirjallisuuden harrastus jatkuu. Topelius lueskelee m.m.
+Walter Scottia ja Lafontainen romaaneja, Almqvistin Törnrosens bok
+nimistä kirjaa ja ravitsee orastavia runoilijavaistojaan suurten
+ruotsalaisten Tegnérin, jota hän pitää runoilijain kuninkaana, niinikään
+suuresti ihailemansa Franzénin, Geijerin y.m. runoilla. Hän tutustuu
+myöskin saksalaisen kirjallisuuden merkkimiehiin.
+
+Latinaa ja kreikkaa hän lukee tutkintoaan varten hyvin perusteellisesti.
+Ensiksi mainittuun kieleen hän perehtyy verrattain pian siihen määrin,
+että pystyy esiintymään vastaväittäjänä tähtitieteessä osakunnan
+latinalaisessa väittelyharjoituksessa. Homeroon Iliaadia hän arvostelee,
+osittain pisteliäästikin, mutta lopputuloksena on sentään, että hän
+pitää sitä maailman etevimpänä luonnonrunouden tuotteena ja sen tekijää
+runoilijain kruununa. Suurella innolla Topelius niinikään harjoittaa
+opintoja kemiassa, eläin- ja kasvitieteessä sekä kuuntelee
+kirjallisuushistorian ja historian luentoja. Viimemainitussa aineessa
+luennoitseva G. Rein kuului hänen »suosikkeihinsa». Suomen keskiajan
+historia innostutti Topeliusta erittäin, koska se enemmän kuin mikään
+muu tiede ravitsi hänen runollista mieltään ja isänmaantunnettaan. Nyt
+hän sai arvatenkin kiihkeästi kaipaamaansa täydennystä siihen, mitä
+ennen oli lukenut tai kuullut omaistensa kertovan samoista asioista. Hän
+rakastaa historiaa ja tahtoo siinä korkeimman arvolauseen.
+
+Kerran hän kumminkin poistuu luennolta »sydämensä pohjia myöten
+suuttuneena». Rein on luennoidessaan Suomen sodasta Kaarle XII:n aikana
+kaunistellen tapahtumia »raukkamaisen lempeästi» kertonut venäläisten
+julmuuksista. »Mitä taas voitiin sanoa venäläisille kiitokseksi, siitä
+hän ei unhoittanut pienintäkään pikkuseikkaa.» Topelius sanoo luulleensa
+Reiniä toisenlaiseksi mieheksi ja lisää, ettei historia ole mikään
+»nöyrin palvelijattarenne», joka unhon vaipalla peittää ylhäisten
+hairahdukset. Totuutta ei voi koskaan valevärillä kaunistaa.
+Ken kateederista puhuen yrittää semmoista, hän on syypää
+majesteetinrikokseen tiedettä vastaan. --
+
+Hän on ahkera kuin muurahainen, järjestää tarkoin työnsä, määrää työhön
+käytettävän ajan pituuden lueskellen vähintään 7, mutta joskus 9, jopa
+10:kin tuntia päivässä. Hän ottaa yksityistä opetusta ranskan ja saksan
+kielessä, pianonsoitossa ja piirustuksessa, eikä hän unhoita luistelua,
+voimistelua eikä miekkailuakaan. Sydän rehellisenä, puhtaana ja
+lapsellisena hän pyrkii eteenpäin, eikä hän sano tahtovansa vaihtaa
+lapsensydäntään paljoonkaan hyvään. Hän toivoo, että tulevaisuus
+kypsyttää hänessä piilevät hyvät siemenet ja tukahuttaa pahat sekä että
+pyhän totuuden henki on johdattava hänen askeliaan.
+
+Äidin huolia lievittääkseen -- tämähän kustansi oleskelun
+yliopistokaupungissa -- poika suoritti stipendiaattitutkinnon. Tämä
+yliopiston pienin apuraha teki 11 riksiä 5 killinkiä pankkoa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yliopiston muuttaminen Turusta Helsinkiin aiheutti tietysti suuria
+muutoksia korkeakoulun elämässä. Elettiin uuden ja vanhan välistä
+murrosaikaa. Kehitystä ehkäisevä, ylimmälle hallitusvallalle
+nöyristelevä, mutta hallittavien kanssa rettelöivä virkavaltaisuus oli
+yliopiston johdossa päässyt valtaan. Politiikkaan ylioppilaat eivät
+mitenkään saaneet sekaantua, heidän tuli sokeasti totella annettuja
+ohjeita, alistua »erehtymättömän» auktoriteetin, arvovallan,
+holhoukseen, heidänkin tuli osaltaan niin paljon kuin suinkin vaikuttaa
+siihen, että toteutuisi kenraalikuvernööri Menschikowin surkeankuuluisa
+tunnuslause, ettei Suomesta saisi kuulua mitään, ei hyvää eikä pahaa.
+Yliopistopiireissä vallitsi ahdasmielinen ja valonarka vanhoillisuuden
+henki, joka vastusti uudistuspyrintöjä ja todellista edistystä,
+opetusmenetelmät olivat vanhentuneet ja vanhat kielet muita
+opintoaineita sortavassa valta-asemassa.
+
+Luonnollista oli, että nuoriso, jonka sydämessä aina sykkii luontainen
+vapaudenrakkaus ja joka ei voinut jäädä vieraaksi muualla maailmassa
+syntyneille vapaudenliikkeille, tunsi henkeänsä ahdistavan. Se nousi
+vastustamaan noita liiallisia alamaisuudenvaatimuksia, tuota
+sietämätöntä säännöstelyhalua, tuota luonnotonta, pikkumaista
+pakkojärjestelmää, joka painajaisen tavoin sitä rasitti ja sulki siltä
+vapaat kehitysmahdollisuudet. Vastustushalu suuntautui useimmiten
+yliopiston isiä, rehtoria ja sen opettajia, usein myös järjestysvaltaa
+vastaan. Oltiin vielä ikäänkuin »tien haussa», isänmaalliseen
+yhteistyöhön johdattavat, suuret aatteet eivät vielä olleet selvinneet
+ja jalostavia huveja puuttui. Niinpä ylioppilaat, joiden mielestä
+»isien» virkavaltainen holhous tuntui aiheettomalta rettelöimishalulta,
+panivat toimeen mielenosoituksia heitä vastaan, kuluttivat suuren osan
+aikaansa ravintoloissa ja joutuivat usein käsikähmään järjestysvallan
+tai venäläisten sotilashenkilöiden kanssa.
+
+Yliopistonuorison mieliä kuohutti silloin m.m. rehtorin F.W. Pippingin
+turhantarkkuus ja pikkumaisuus kurinpitoasioissa ja v.t. sijaiskanslerin
+A.A. Thesleffin perehtymättömyys oloihimme sekä hänen lapsellinen
+käsityksensä vallitsevan holhousjärjestelmän välttämättömyydestä.
+Niinikään heitä suututti eräiden ylioppilaiden -- joiden joukossa Lauri
+Stenbäck, J.J. Östring, M.A. Castrén ja Y.A. Wallin -- karkoittaminen
+yliopistosta sen vuoksi, että olivat koettaneet saada aikaan
+kunnianosoituksen A.A. Laurellille, joka oli sivuutettu dogmatiikan
+professorinvirkaa hakiessaan, sekä mielenosoituksen hänen kilpailijaansa
+prof. Gadolinia vastaan. Pohjalais-osakunnan pian senjälkeen tapahtunut
+kahtiajako ei suinkaan parantanut ennestään kireitä välejä. Varmaan
+useat ylioppilaat Topeliuksen tavoin katsoivat tämän ja muiden
+samanlaisten toimenpiteiden tarkoittavan nuorison itsenäisen elämän
+lamauttamista. Opiskelevasta nuorisosta oli tahdottu tehdä siveellisesti
+alaikäinen, sotilaallisesti mateleva joukko.
+
+Väärä ja eksyttävä olisi kumminkin kuvauksemme tämän ajan
+ylioppilaselämästä, ellemme mainitsisi sen valopuoliakin.
+
+Niinpä v. 1834 ylioppilasten kevätjuhlassa Snellman esitti -- sitä ennen
+näissä juhlissa oli esitetty vain virallisia maljoja -- kuvaamattomin
+innostuksin ja raikuvin eläköönhuudoin vastaanotetun _Suomen maljan_.
+Se jo osaltaan on pieni valonpilkahdus, se tietää salassa kyteneen
+isänmaantunteen henkiin heräämistä. Osakuntaelämä alkaa Snellmanin
+kuraattorina ollessa osoittaa uuden elon oireita. Kokouksissa ruvetaan
+pohtimaan mielenkiintoisia kysymyksiä, niinpä esim. kerran keskustellaan
+painovapaudesta. Näissä tilaisuuksissa esiintyy lauluseura,
+johon Topeliuskin liittyy toisena tenorina, ja kirjoittamalla
+käsinkirjoitettuun sanomalehteen osakuntalaiset voivat harjoitella
+kirjallisia taipumuksiaan. Yksinkertaiset lukukausijuhlat, joissa
+henkinen ravinto oli pääasiana, vaikuttivat jalostavasti ja
+»innostukseen sekoittunut vastustushenki vain kohotti mielialaa.»
+
+Topelius kävi ahkeraan osakunnankokouksissa, vaikka hän
+nuoruutensa takia alussa ei rohjennut ottaa osaa keskusteluihin.
+Ensimäiseen lukukausijuhlaan, joka vietettiin ylempänä kerrottujen
+karkoitustoimenpiteiden jälkeen, Topelius kuraattorin kehoituksesta
+kirjoitti karkoitetuille omistetun, sittemmin juhlassa lauletun runon,
+jota pidettiin onnistuneena, ja tämän jälkeen sen tekijä kutsuttiin
+sanomalehden toimituksen jäseneksi. Kerran Topelius ehdotti
+osakunnankokouksessa keskusteltavaksi eikö niiden, jotka ovat liian
+vähän perehtyneitä suomen kieleen, olisi mahdollista oppia sitä niinkuin
+muitakin kieliä. Hänen mielestään oli paha ensiksikin olla suomalainen
+osaamatta suomea, ja toiseksi häntä harmitti, ettei hän tässäkään
+kyennyt astumaan isänsä jälkiä.
+
+Niin juurtunut kuin se vanhoillisuus ja taantumus olikin, joiden
+muutamiin kuvaaviin ilmauksiin ylempänä on viitattu, oli niitä vastaan
+jo noussut nuoremmissa yliopistopiireissä mahtava vastavirtaus.
+Kuuluipa jo tarkasti kuuntelevaan korvaan kuin uuden ajan siipien
+hiljaista havinaa. Tämän ajan nuorilla, Runebergilla, Snellmanilla,
+Lönnrotilla, Stenbäckillä, Castrénilla ja Cygnæuksella oli tällainen
+tarkkakuuloinen korva. Se oli yhtä altis Arvidssonin mahtavalle
+herätyshuudolle kuin heidän sydämensä ja mielensä olivat herkät
+helmikuunvallankumouksen vapausaatteille ja yleensä ajan suurten
+valtiollisten, yhteiskunnallisten ja kirjallisten virtausten
+vaikutuksille. Palavan isänmaallisen innostuksen elähyttäminä nämä
+nuoret kävivät tarmokkaasti ajamaan uudistuspyrinnöitä, joita
+vanhat vastustivat, ja täten syntyi ankara taistelu uuden ja vanhan
+välillä, joka viimein päättyi uuden voittoon.
+
+Ylempänä mainittuihin miehiin liittyivät J.J. Nervander, J.J. Nordström
+ja monta muuta sivistyshistoriamme merkkimiestä. Ei ole ennemmin eikä
+myöhemmin meillä nähty niin valtavaa henkistä voimaa yhtyneenä samojen
+jalojen aatteiden, samojen suurten ihanteiden ympärille kuin nyt. Tämä
+piiri on historiassamme tunnettu _Lauantaiseuran_ nimellä, ja sen
+ohjelmaan kuului maamme kaikinpuolisen henkisen ja aineellisen
+sivistyksen kohottaminen. Useinkin tässä seurassa intomielin
+keskusteltiin myöhään yöhön suomalaisesta isänmaasta, kansallisuudesta,
+kirjallisista, yhteiskunnallisista ja muista kysymyksistä. Eikä tyydytty
+vain keskusteluihin. Käytiin tuumasta toimeen, ja niinpä tämän piirin
+aloitteesta syntyivät m.m. Runebergin lehti Helsingfors Morgonblad,
+Helsingin lyseo ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joilla kaikilla on
+ollut suuri, tärkeä tehtävänsä maamme kehityshistoriassa.
+
+Topelius oli liian nuori voidakseen ottaa osaa tämän piirin
+keskusteluihin ja toimiin, mutta ollen läheisissä ystävyydensuhteissa
+Runebergiin ja kosketuksessa hänen seurapiirinsä kanssa hän vastaanotti
+paljon voimakkaita ja monipuolisia herätteitä tältä taholta.
+
+Sivistävää ja seurustelutapoja kehittävää seuraelämää perheissä
+Topeliukselta muutenkaan ei puuttunut. Hän vieraili paitsi Runebergin ja
+hänen lankonsa Tengströmin kodeissa m.m. usein myöskin sukulaisensa,
+vapaaherra K. Rosenkampffin vierasvaraisessa perheessä. Sanomattakin on
+selvää, mitä hyötyä nuorukaisella oli seurustelusta tässä ylhäisön
+piiriin kuuluvassa kodissa. Hänen esiintymiskykynsä varmistumistaan
+varmistui, hän sopeutui helposti sovinnaisiin seurustelumuotoihin
+liikkuen missä piirissä hyvänsä »kuin kala vedessä». Tuleva kirjailija
+tekee tietenkin ihmisten parissa ollessaan -- tarkaten oloja ja
+ihmisluonteita -- lukuisia huomioita, joita hän sitten vastaisessa
+tuotannossaan käyttää hyväkseen.
+
+Runebergille Kaisaniemessä v. 1837 pidetyssä jäähyväisjuhlassa
+Topeliuskin oli mukana. Tämän siinä lausumien lyhyiden elämänohjeiden
+johdosta Topelius innostuneena huudahtaa: »Oi sinä kaunis sielu, sinä
+jalo runoilija, en koskaan unhoita näitä jäähyväisiäsi!» Ja varmaa on,
+että Runebergin valoisa, sopusointuinen maailmankatsomus tehokkaasti
+vaikutti siihen, että Topeliuskin oppi katselemaan elämän ilmiöitä
+valoisalta kannalta, että hänessäkin kehittyi luja usko valon
+lopulliseen voittoon.
+
+Hänellä on niin paljon työtä, että aika aina tuntuu riittämättömältä.
+Eteenpäin! on hänen ja hänen toveriensa tunnussanoja, eteenpäin
+jalostumiseen, eteenpäin! Sydämessä toivo ja onnellisuuden unelmien
+ympärillänsä leikkiessä he kiiruhtavat tulevaisuutta kohti. Tulevan ajan
+ritareina he ylpeydellä voivat sanoa olevansa isänmaan toivo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Loma-aikansa Topelius vietti kotonaan Uudessakaarlepyyssä, jonka
+iloiseen seuraelämään hän mielellään otti osaa. Talvisin tanssittiin tai
+leikittiin kodeissa taikka pantiin toimeen rekiretkiä. Joskus toimittiin
+yleiset tanssiaiset köyhien hyväksi. Kesäisin seurapiiri saattoi
+kokoontua Brunnsholmaan, jossa juotiin terveysvettä ja jossa oli
+keilarata. Täälläkin oli tanssiminen tavallisimpana huvina. Yksityisissä
+kesteissä leikitään ja tanssitaan niinikään innokkaasti. Ja tällöin on
+pianonsoitto Saken huolena. Itse hän on hyvin ihastunut ja innostunut
+tanssija ja sanoo leikillisesti olevansa »mieltynyt kaikkiin tyttöihin
+yleensä ja muutamiin erittäin». Korttia hän pelasi sangen mielellään.
+Liikuttava on se rakkaus, millä Sakke aina puhuu iloisesta, kauniista
+kodistaan, elämänsä satamasta, jonne hän palaa »kuin pakolainen
+isänmaahansa» ja jossa hän hengittää niin vapaasti ja keveästi. Talon
+askareista hän katsoo vain kalastuksen kuuluvan erikoisalaansa. Se ei
+estä häntä joskus auttamasta tyttöserkkujaan leipomisessa, ja makeiden
+»nekkujen» valmistamisessa hän oli oikea mestari. Heinä- ja leikkuuväen
+luo nuori »isäntä» joskus ratsasti ja katseli työtä »mahtavan
+näköisenä», tai seurasi äitiään, kun tämä kävi torpparien luona.
+Nimi- ja syntymäpäiviä vietettäessä pienet runot tietysti aina kohottavat
+juhlatunnelmaa, ja niiden sepittäminen samoin kuin paperisotamiesten
+leikkaaminen kuuluvat luonnollisesti Sakelle. Tällaisissa tilaisuuksissa
+lapset joskus huvittelivat pukeutumalla valepukuun tai panemalla toimeen
+»kissannaukujaiset», jommoiset kerran pidettiin Blankille Jaakon
+päivänä. Useiden vuosien kuluessa hän huvitti ystäviään ja tuttaviaan
+käsinkirjoitetulla sanomalehdellä. Pikkukaupungin niinkuin
+pääkaupunginkin seuraelämää ja sen omituisuuksia hän mielellään
+arvostelee, toisinaan pisteliäästikin. Itseään hän kuvaa seuraavalla,
+leikillisellä tavalla: Z. Topelius, oikeastaan suuri veitikka,
+lupaa vakaantua jonkun vuosikymmenen kuluttua, innokas tanssija,
+ei mikään kaunopuhelias kurtisööri, tanssii valssia niin ja näin,
+sanomalehtimiehenä milloin parempi, milloin huonompi.
+
+Asuttuaan 1839 vuoden kesän muutamien toveriensa kanssa Sipoossa, jossa
+vietetään iloista elämää kasveja tutkien, kalastellen, uiden,
+ammuskellen maaliin, marjoja syöden j.n.e. -- »virallisesti» luettiin
+tutkintoa varten. -- Topelius jatkaa opintojaan syksyllä Helsingissä, ja
+uutena vuotena hän ryhtyy toden teolla lukemaan tutkintoansa varten.
+Seuraavana kesänä on näet promotsioni, jota vietetään niiden suurten
+juhlallisuuksien yhteydessä, jotka yliopisto panee toimeen 200-vuotisen
+olemassaolonsa muistoksi. -- Kiire näyttää tulevankin, puolessakolmatta
+kuukaudessa Topeliuksen on suoritettava 11 tutkintoa. Reippain
+mielin hän tentteihinsä menikin. Historiassa hän saa laudaturin
+ja etenkin Ruotsin ja Suomen historia kävi erinomaisen hyvin.
+Rein oli »ystävällinen, hiljainen ja rakastettava, kuten aina».
+Luonnonhistoriassa Sahlbergilta hankkimaansa korkeinta arvosanaa hän
+pitää helposti ja ansaitsemattomasti saatuna. Kemiassa hän odotetun
+korkeimman arvosanan asemesta pettymyksekseen sai vain lähinnä
+korkeimman, kreikassa ja latinassa cum lauden, tieteiden historiassa
+(lärdomshistoria) approbaturin, hepreassa ja matematikassa vain
+admittiturin.
+
+Julkisessa tutkinnossa keväällä 1840 hän sai 18 ääntä 36:sta ja niihin
+perustuvan arvosanan admodum dignus (sangen ansiokas).
+
+Nuori kandidaatti tuntee vilpitöntä iloa siitä, että kunnialla oli
+kestänyt ponnistuksensa loppuun ja että nyt sai antautua _yhdelle_
+aineelle, jonka toivoo osaavansa valita _oikein_.
+
+Topelius on päiväkirjassaan hauskasti kuvannut maisterinvihkiäisiä ja
+yliopiston riemujuhlaa ja niissä vallinnutta mielialaa, jota kohotti
+tunne siitä, että juhlittiin yhteiselle isänmaalle, sen sivistykselle ja
+sen sivistyksen voitoille. Erityistä loistoa loi juhliin se seikka, että
+Franzén, joka nyt vihittiin riemumaisteriksi, ja Runeberg olivat
+juhlissa mukana. Se seikka, että ylioppilaat ottivat heidät vastaan
+suurilla kunnianosoituksilla, ei ollut lainkaan korkeiden viranomaisten
+mieleen. Niinpä Thesleff olisi mieluimmin nähnyt, ettei »vanha
+professori nimeltä Franzänn» olisi saapunut eikä myöskään vieraita
+Upsalasta, sillä hän pelkäsi, että »keisari vihastuu», niinkuin
+hänellä oli tapana sanoa. Kaunis oli m.m. se puhe, jonka Cygnæus
+kunnianosoitustilaisuudessa piti miehelle, jonka lauluja »silloinen
+sukupolvi oli kuunnellut kehtonsa ääressä, lauluja, ihmeellisen
+suloisia, jotka lapsenmielissä kasvoivat yhteen äidin rukouksen ja isän
+siunauksen kanssa».
+
+Ylioppilasaikanaan Topelius oli ottanut sangen vilkkaasti osaa
+toverielämään. Hän noudatti isänsä neuvoa, että tuli koettaa oppia
+tarkkaamalla muita. Niistä vaaroista, joille nuorukainen täten joutui
+alttiiksi, hän pelastui osaksi sen vastustuskyvyn turvissa, minkä
+erinomainen koti oli hänessä kasvattanut, hän oppi aikaisin
+itsetutkinnan, itsekurin ja itsekasvatuksen vaikean taidon. Rakkaus
+Matildaan oli myös häntä tukenut, se varmaan oli pysyttänyt hänet
+puhtaana auttaen häntä voittamaan monet viettelykset. Tämä rakkaus oli
+ollut vähän omituista, epämääräisen romantista laatua. Sakke ja Matilda
+eivät olleet sitoneet toisiaan millään lupauksilla, ei edes
+salaisillakaan. Kuvaavaa Sakelle oli, että hän oli ollut valmis --
+lieneekö se sitten ollut seurauksena pitkälle kehittyneestä
+itsensävoittamisen taidosta vai semmoisien romaanien lukemisesta, joissa
+kerrotaan uhrautuvasta ystävyydestä vai molemmista -- luopumaan
+Matildasta ystävänsä H. Backmanin hyväksi. Ei ole helppoa päästä
+selvyyteen siitä, miten ja miksi lapsuusrakkauden siteet vähitellen
+höltyivät ja ratkesivat; päiväkirjamuistiinpanojen mukaan se tapahtui
+kesällä 1839. Matilda Lithén meni sittemmin naimisiin Uudenkaarlepyyn
+raatimiehen Albert Dyhrin kanssa. Ohimenevää laatua oli niinikään ollut
+hänen rakkautensa erääseen Kuortaneella asuvaan rahvaantyttöön. »Se oli
+nuoruudenhullutus eikä voinut kestää kauan; olkiliekki, joka leimahti
+ilmaan sammuaksensa hyvinkin pian.»
+
+
+
+
+II. Miehuus ja miehuudentoiminta.
+
+
+Ylempänä mainitun itsetutkinnan tuloksena oli sekin että Topelius oli
+perin vaatimaton. Suuressa vaatimattomuudessaan ja kaikesta
+itsetutkinnasta huolimatta hän, kun hänen piakkoin oli valittava
+elämänura, ei huomannut, että hänen persoonallisuutensa jo oli
+kehittynyt ja että hänen nyt vain oli noudatettava yksilöllisiä
+taipumuksiansa valitakseen oikein. Hän päättää antautua
+sanomalehtialalle ja kauan sinne tänne aprikoituaan hän tämän ohella
+rupee lukemaan filosofian lisensiaatti-tutkintoa varten, historia
+pääaineena. Hän aikoo ryhtyä tarkemmin tutkimaan esi-isien
+elämänvaiheita, kaikkea, mikä on niiden yhteydessä, noiden esi-isien,
+joiden toimista ja kärsimyksistä hän jo aikaisessa lapsuudessaan oli
+kuullut niin lukuisia suullisiakin kertomuksia.
+
+1842 vuoden alusta Topelius on Helsingfors Tidningarin toimittaja, ja
+kokonaista 10 vuotta hän pysyy tässä toimessaan. Ainoana kirjallisena
+ansionansa paikan saamiseksi hänellä oli mainittavana edellisenä vuonna
+osakunnan vuosijuhlassa pitämänsä esitelmä Pohjanmaasta. Se
+katsottiinkin riittäväksi.
+
+Jo useita vuosia aikaisemmin Topeliuksen huomio oli kiintynyt erääseen
+mustakutriseen, nuoreen tyttöön, jota hän sanoo solakaksi ja kookkaaksi,
+luontevaryhtiseksi ja musikaaliseksi. Hänen silmänsä ovat syvät ja
+sielukkaat. Hän oli uusikaarlepyyläisen kauppiaan S. Lindqvistin ja
+hänen vaimonsa Johanna Kyntzellin tytär _Emilia_. Matilda on hänen
+kallis ystävänsä, jolle hän omistaa koko unhoittumattoman
+kunnioituksensa ja ystävyytensä, hänen kaunis entisyytensä, Emma on
+hänen tulevaisuutensa ja maallinen iäisyytensä. Tilda hänen
+vaaleanvihreä lapsuudenunelmansa, jonka muisto on hänelle iäti suloinen
+ja rakas, mutta Emma on hänen vaaleanpunainen nuoruudenenkelinsä ja
+elämänsä armas toivonkukka. Neljänkolmatta vuotinen runoilijanalku on
+tulisesti rakastunut Emiliaansa ja syksyllä 1842 he kihlautuvat. Tämä
+tyttö vastasi hänen naisihannettansa, johon kuului että tuon valitun
+tuli olla uskonnollinen, siveellisen puhdas, omata riittävästi
+sivistystä, olla miellyttävän näköinen, rakastaa elämän runollisuutta,
+mutta tuntea olevansa tutustunut sen proosaankin, olla jossakin etevä
+sekä todella musikaalinen. Mitä »kolikkoihin» tulee, ei niitä
+hyljeksitty eikä etsitty. Hänestäkin Topelius kumminkin olisi ollut
+valmis luopumaan ystävänsä Henrik Backmanin hyväksi, koska oli luullut
+Emilian suosivan häntä. Vasta kun ystävä oli valinnut toisen, Topelius
+oli täysin varma Emilian ja omista tunteistaan ja otti ratkaisevan
+askeleen.
+
+Kahta vuotta myöhemmin hän suoritti lisensiaattitutkintonsa, johon oli
+aineiksi valinnut filosofian, eläin- ja kasvitieteen sekä yleisen
+historian. Tohtoriksi hän tuli v. 1847. Latinaksi kirjoitettu
+väitöskirja käsitteli muinaissuomalaisten tapoja avioliittoa
+solmittaissa.
+
+Topeliuksen kaikelle aatteelliselle ja inhimilliselle herkkään mieleen
+vaikuttivat ajan virtaukset valtavasti. Niinpä herännäisyysliikekään ei
+saattanut olla häntä koskettamatta, semminkin kuin hänen luonnollisen
+iloisen mielensä hilpeästi leikittelevän pinnan alla käy alati
+etsiskelevän uskonnollisen mietiskelyn pohjavirta. Nuoreen mieleen
+vaikutti paljon sekin, että paitsi hänen omaa sisartaan useat hänen
+tovereistaan, Stenbäck, Östring ja von Essen, kuuluivat herännäisiin.
+V. 1840 painetussa runossa _Harhailevia teitä_ kuvastuvat sen taistelun
+hyökyaallot, jota käydään hänen povessaan. Hänen sielussaan on yö,
+vaikka elämän aamu koittaa, »henki janoaa, tuo sille elon vettä», sillä
+maailman tarjoamaan juomaan sekoittuvat »kuolon virrat». Hänen tiensä
+käy »usvien halki» ja siksi hän eksyy, »maan loiste» häikäisee hänen
+silmänsä eikä hän henno polkea sen ruusuja. Mutta sittenkin elämän
+riemut etovat hänen kuolemaan asti väsynyttä sieluaan, ja vain Jumalan
+syliin pakenemalla hän voi saada rauhaa. Liikkeen hyvät puolet, sen
+harras totuudenetsintä ja sen jäsenten vakava pyrkimys elämässä
+toteuttaa aatteensa herättivät varmaan Topeliuksessakin kunnioitusta
+sitä kohtaan, mutta hänen terve elämänkatsomuksensa ei voinut hyväksyä
+sen ahdasmielisyyttä ja sen yksipuolisuuksia. Niitä olivat, että
+heränneet itsekkäästi ajattelivat vain omaa, yksilöllistä autuuttaan,
+vaikka juuri itsekkäisyyden voittaminen on ainoa uhri minkä Jumala
+meiltä vaatii, että he pitivät kaiken maallisen saastaisena, Jumalasta
+eksyneenä, kaikkia, jotka eivät olleet heränneitä, kadotettuina,
+hyljeksivät, vieläpä vihasivat taidetta j.n.e. Tästä johtuva
+itsevanhurskaus ja suvaitsemattomuus toisinajattelevia kohtaan, joka
+useinkin vei hellimpäin perhesiteidenkin katkeamiseen, ei voinut olla
+vaikuttamatta vieroittavasti laajoissa piireissä. Topelius, joka samoin
+kuin Runebergkin rakasti elämää tulisesti sykkivin valtimoin ja joka
+kaikissa sen muodoissa ja kaikkialla luonnossa näki korkeimman olennon
+läsnäolon ja sen ilmauksia, asettui tähän elämälle vihamieliseen
+liikkeeseen nähden hylkäävälle kannalle. Mitäpä auttaa ihmisiä, sanoo
+Topelius, jos he sulkeutuvat pimeimpään luostariin, eristäytyen koko
+maailmasta, jos heidän sydämensä kuitenkin on loitonnut Jumalasta. -- --
+Tämä on katolilaista. Pietistiystävämme ovat meidän aikamme munkkeja ja
+nunnia. -- -- Vapaa, pakoton sanani on: en ole pietisti. -- Eikä
+Topelius luovu vakaumuksestaan -- niin luja se on -- Emmankaan
+kadottamisen uhalla. Emma muuten pääasiassa onkin samaa mieltä kuin
+hänen sulhasensa: _Voi ja pitää_ rakastaa Jumalaa vihaamatta maailmaa.
+
+Topelius haki hiljattain Vaasaan perustetun lukion lehtorinvirkaa
+väiteltyään latinaksi kirjoitetuista »teeseistä» ja suoritettuaan
+opettajakokeensa Turussa. Hänen kilpahakijansa Renvall sai viran. Olihan
+tämä pieni vastoinkäyminen; täten nuoret joutuisivat kauemmaksi
+kotiseudulta ja omaisista, mutta olihan korvauksena että joutuisivat
+likempään yhteyteen sivistyneen maailman kanssa. Heillä oli
+toivottavissa 2,000 ruplan tulot Helsingissä. Topelius tuli v. 1846
+yliopistonkirjaston ylimääräiseksi apulaiseksi ja samasta vuodesta
+aina vuoteen 1850 Helsingin lyseon historian, tilastotieteen ja
+ruotsinkielen opettajaksi. Sen lisäksi hän toimi jonkun vuoden
+Pohjoispohjalaisen osakunnan v.t. ja parin vuoden kuluessa uuden
+yhdistetyn Pohjalaisosakunnan kuraattorina. Osakunnan luottamuksesta
+iloiten ja vaatimattomasti arvioiden voimansa vähäisiksi Topelius
+tunnollisesti hoiti näitä palkattomia tehtäviä. Hänellä on pian viisi
+virkaa kuusi nälkää, pikku toimet nielevät paljon aikaa, etenkin kuin
+vielä luonnontieteellinen yhdistys Societas pro fauna et flora fennica,
+jonka jäsenenä hän jo oli ollut useita vuosia, valitsee hänet
+sihteerikseen.
+
+Tästä huolimatta Topelius ja hänen morsiamensa olivat iloisia ja
+katsoivat luottavaisesti tulevaisuutta kohti. Nuori sulhasmies tietää
+olevansa köyhä, mutta pitää itsensä rikkaana, kun omistaa Emilian,
+terveytensä ja sielunrauhansa. Hänen sanomalehtensä lupasi tulla
+tuottavaksi. Hän sai palkkiota sen toimittamisesta tilaajamäärän mukaan,
+joka kasvoi jo ensimäisenä vuotena niin, että puhdas voitto teki toista
+tuhatta ruplaa. Täten nuoret huolimatta apen taloudellisen aseman
+huonoudesta katsoivat voivansa perustaa oman kodin, ja joulukuun 30 p.
+1845 he äidin lämpiminten siunausten ja ystävien ja sukulaisten
+harrasten onnentoivotusten saattamina viettivät iloiset häänsä morsiamen
+kodissa. Hellä ja herttainen oli äidin ja pojan suhde tätä ennen ollut
+ja semmoisena se edelleenkin pysyi. Äiti ymmärsi siinä kumminkin jonkun
+muutoksen tapahtuneen, ja liikuttavaa on, kun hän kirjeessä pojalleen
+pyytää, että hän tästäpitäen saisi olla hänen _toisena_ uskottunansa.
+
+Nuoret muuttivat asumaan satamavouti Kraemeriltä vuokraamaansa
+huoneistoon, joka oli Bernhardin ja Unioninkadun nurkkauksessa. Kauan
+viihtyi sitten onnellinen perhe tässä ensimäisessä asunnossaan, tämän
+»halvan katon alla», jossa asumista nuori sulhanen Emiliaan rakastuneena
+oli pitänyt sanoin kuvaamattomana onnena. Epäilemättä oli asian laita
+niin, kuin hän eräässä kirjeessään Emilialle oli vakuuttanut, ettei
+hänellä ollut sitä rohkeutta eikä sitä intoa, mikä oli hänen
+pääkaupunkilaisilla oppineilla ystävillään, jotka saattoivat uhrata
+elämänsä yksinomaan tieteelle. Hänessä oli se lämminten sydänten
+inhimillinen heikkous, että tarvitsi _rakkautta_ rauhansa ja ilonsa
+säilyttämiseksi. Rakkautta vailla hän ei voinut elää, ja hänen sisimmän
+sielunsa lemmitty oli Emilia.
+
+On huomautettu, miten likeisessä yhteydessä yliopisto ja Topelius
+olivat toisiinsa. Korkeakoulun elämä vaikutti ratkaisevasti hänen
+kehitykseensä, ja hän puolestaan on usein kuvannut tuon opinahjonsa
+vaiheita ja sen elämässä esiintyviä virtauksia. Samana keväänä, toukok.
+28 p. 1833, jolloin Topeliuksen ensimäinen runo _Tiedonjano_ tuli
+julkisuuteen, alkaa hänen akateeminen uransakin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+    Maailma suur on, ja määräni kaukana loistavi tuolla
+    kirkasna kuin on tähtönen hohtehess' elämän aamun.
+    Päin sitä aina ma kuitenki kuljen. Rinnassa mulla
+    henk' iankaikkinen taukoamatta se murtavi tiensä,
+    voimalla raivaten estehet tieltään, kunneka kerran
+    lähtehen loistavan vuossa se vilppahan löytävi kylvyn.
+
+Näin laulaa 15-vuotias nuorukainen kimmeltävän runolinnansa
+esikartanoihin astuessaan. Hänen janoova henkensä pyrkii korkeaan,
+kaukana häämöittävään päämäärään, hänen palava, voimakas valonkaipuunsa
+on murtava kaikki esteet. Hän toivoo iankaikkisen valkeuden, joka on
+meidän kaikkien toivo ja päämäärä, johtavan hänet »äärettömyyden»
+rantaan. Täten hän siis alunpitäen vihkii runoutensa _valon_
+palvelukseen. _Aalto_ nimisessä osittain suorasanaisessa runoelmassa
+Topelius niinikään kaunista, luonnosta lainattua vertausta käyttäen
+tahtoo opettaa, että aina on pyrittävä eteenpäin ja pidettävä _valoa_
+johtotähtenä. _Nuorukaisen ajatuksia_ runossaan nuorukainen toivoo
+saavansa kuolla, sittenkuin hän ilosta hurmaantuneena on tyhjentänyt
+nautintojen maljan, mutta katuu jo seuraavassa silmänräpäyksessä ja
+pyytää kaikkivaltiaalta, että saisi elää vielä edes hetkisen voidakseen
+pienellä valonsäteellä osoittaa, mihin on pyrkinyt. Niinkuin jo näistä
+esimerkeistä näkyy, käsittelee nuori runoilija mielellään samaa aihetta
+antaen muodon vaihdella. Hyvin edellisen kaltainen on kahta vuotta
+myöhemmin sepitetty lapsellisen haaveileva _Kaksikymmenvuotias_.
+Aramintansa kanssa purjehdusmatkalle lähdettyään nuorukainen
+rakkaudenhurmiossa haluaa kuolla ukkosen jylistessä ja salamain
+välkkyessä, ja uhkarohkea matka päättyykin siten, että hän ja hänen
+lemmittynsä menehtyvät Zeun sytyttämään maailmanpaloon. Syystä on
+huomautettu, että tässä runossa on Almqvistin vaikutusta. Tietenkin on
+_rakastettu ja rakkaus_ useiden aikaisinten runojen aiheena. Harras
+ihanteellisuus on lyönyt leimansa niihin kaikkiin. Rehellisesti
+runoilija kerran tunnustaa, ettei hän ole varma siitä, _ken_ hänen
+korkeimman rakkautensa esineenä on (_Ken on elämäsi valkeus?_).
+Sepittäjänsä luonnetta kuvaa myöskin _Nuorukaisen valinta_. Elämän
+portilla seisova enkeli antaa nuorukaisen valita. Saavuttaen lyhyen iän
+hän saa pyrkiä taistellen ja nauttien elämän kukkuloilla tai harmaan
+sumun ympäröimänä vanhaksi eläen vaeltaa elämän alhossa. Nuorukainen
+vakuuttaa rakastavansa edellistä tietä ja rukoilee enkeliltä nautintoa
+ja taistelua.
+
+Topeliuksen runous on toistaiseksi, niinkuin hänen nuoruuteensa nähden
+on odotettavakin, nuorukaisen epämääräistä haaveilua ja uneksimista,
+omien tunteiden ja mielialojen laulamista. Siltä puuttuu vielä se
+todellisuudensävy, joka sittemmin on sille niin kuvaava. Aikaisemminkin
+jo olemme viitanneet siihen, kuinka Topelius oli taipuvainen
+haaveksimiseen. Haaveilijana, uneksijana hänen on vaikea eroittaa
+todellisuuden rajoja. Hän sanoo runossaan _Unelma ja todellisuus_, että
+samoinkuin on vaikea eroittaa taivasta kaukaisesta merestä, samoin on
+vain »hieno, huomaamaton viiva unen ja todellisuuden välillä». Mutta
+unelmien »särkyvään vaahtoon» hän sentään on nähnyt iäisyyden
+heijastuvan. Luonnollista oli että hänen haaveilunsa usein puhkeaisi
+runoiksi, joissa käytetään vertauskuvallista kieltä, ja luonnon
+sielullistuttaminen esiintyy niissä erittäin miellyttävässä muodossa.
+_Leivosten ääniä toukokuussa_ on sellainen runo. Kevään ihana luonto tuo
+lohtua runoilijan surulle, hän kuulee ruusujen suloäänen ja ymmärtää
+liljojen hymyilyn. Lahti on ystävällinen ja joutsen, autuaallinen
+laulaja, on ilahuttava hänen synkkää mieltänsä. Runoilija uskoo
+aurinkoon, ruusujen ääneen ja niittyjen sulokevääseen. Runomuotoja
+Topelius jo käyttelee milteipä mestarin varmuudella. Säkeet soluvat
+vaivattomasti, ja niiden sävelen sointu yllättää korvaahivelevällä,
+vienolla musikaalisuudellaan.
+
+Todellisuudesta Topelius kumminkin paljosta haaveilemisestaan huolimatta
+jo aikaisin etsi ja löysi niin ilonsa kuin surunsakin varsinaiset
+aiheet. Kuinka pirteitä ja kuvattavan ytimeen osuvia ovatkaan jo hänen
+varhaisimmat todellista elämää kuvaavat runonsa, niinkuin _Sormilasku,
+Merimies peräsimessään ja Talvilaulu_ v:lta 1844. Ylen liikuttavan
+ilmauksen saa runossa _Kummulla keväällä_ se suru, jota 24-vuotias
+runoilija tuntee Tuonen aikaisin korjaaman ystävänsä, ennen mainitun
+H. Backmanin kuoleman johdosta. Hän katosi tuo kallis kuin ruusu
+virranviemä, nopeana kuin nuoruuden unelma, kuin eksynyt aamukoin
+välähdys.
+
+Olemme aikaisemmin huomauttaneet, miten lähellä Topelius oli sitä
+valiojoukkoa, jonka keskuudessa ajan uudistuspyrinnöillä oli niin
+hedelmällinen maaperä. Se kansallinen herätys, joka siinä suoritettiin,
+vaikutti valtavasti häneen. Enemmän _valoa_, enemmän _vapautta_, siinä
+ne ajatukset, jotka 1840-vuoden keskivaiheilta alkaen kultalankana
+kulkevat useiden hänen runojensa läpi. Hän huokaa ja rukoilee, että
+Suomen kaikki kukkaset elpyisivät eloon, etteivät salassa piilevät madot
+vahingoittaisi yhtäkään niistä, että maan toivo ei koskaan pettyisi,
+että sen luja luottamus ei milloinkaan lannistuisi. Toivon tähti
+tuikkii, kevät on tullut, kevät luonnossa, tulkoon siitä hengenkin
+kevät. (_Toivon päivänä_, Vapunpäivänä 1844.)
+
+Samana vuonna seppelöidyille filosofianmaistereille omistamassaan
+laulussa runoilija teroittaa, että kansojen tulee nuortua omasta
+elinvoimastaan ja heittää pois lainattu korukulta. Ja ilolla tervehtien
+kansallista heräämistä hän innostuneena huudahtaa: Yksi kansa! yksi maa!
+yksi kieli! Omista lähteensuonista Suomen joet vetensä johtavat, omiin
+lähteisiin sen tulevaisuuskin rakentukoon! Toisin sanoen: Suomen kansan
+tulee, jos se tahtoo elää kansana, elää omaa elämäänsä, perustaa
+sivistyksensä omalle, itsenäiselle pohjalle ja käyttää omaa kieltänsä.
+Topelius on perin vapaa yksipuolisuudesta, taikka oikeammin hänen
+mielipiteensä myöhemmin melkoisesti muuttuvat. Hän teroittaa näet
+myöhemmin nimenomaan ja monessa tilaisuudessa, että maassamme elävät
+kaksi kansallisuutta muodostavat _yhden_, jakamattoman kansan, että
+niiden tulee elää yhteis- ja vuorovaikutuksessa keskenään. -- Samaan
+henkeen kuin vappurunossa Topelius laulaa seuraavana vuonna Lönnrotille
+ja Castrénille. Suomalaisen hengen on puistettava pois kaikki ulkomaan
+kuona ja koetettava löytää oma itsensä. Me rauhassa kotona eläjät olemme
+lähettäneet parhaimpamme puolestamme taistelemaan. He ovat uranuurtajia,
+mutta sittenkin vain välikappaleita eivätkä itse saa nauttia työnsä
+hedelmistä, mutta me ja vielä kaukainen jälkimaailmakin on säilyttävä
+heidän nimensä kunnioittavassa muistossa.
+
+Tosielämää Topelius tästäpitäen yhä mieluummin ja useammin kuvaa.
+Kuvattava astuu yhä elävämpänä lukijan eteen, josta on hyvänä
+esimerkkinä runo _Matkustava ylioppilas_.
+
+    Hänen äänensä loitolta kuului jo,
+    ja lyyraa kultasi aurinko.
+    Kädessään piiska hän vauhtia
+    ajoi kohti kartanoa.
+
+Niin hän saapuu ja »iloisena kuin kuningas». Puku, vyö tupsuineen,
+pistooli, matkapikari, matkalaukku, piippukulu, kaikki ovat ennallaan.
+Talon tyttöjä hän »leukaan nipistää» ja kaataa isännälle täyden maljan.
+Sukeutuupa vilkas keskustelu siitä, mitä hänen viime käymästään asti on
+tapahtunut. Rovasti on kuollut, nimismies jäänyt leskeksi j.n.e.
+Kaikkiin isännän huoliin reipasmielinen ylioppilas keksii lohdutuksen,
+mutta kun hän viimein saa kuulla, että hänen entinen lemmittynsä häntä
+surren edellisenä päivänä oli kätketty maan poveen, katoaa hän sanaa
+sanomatta eikä häntä sen koommin enää nähty.
+
+V. 1845 Topelius nimellä _Kanervankukkia_ julkaisi vihkon lyyrillisiä
+esikoisiansa, joista edellisessä olemme mainineet muutamia ja jotka hän
+sitä ennen oli painattanut sanomalehteensä, albumeihin tai
+»lentokirjasiin». Vihkonen oli ulkoasultaan vaatimaton, vain
+160-sivuinen. Alkurunona on nelipolvisella, kansallisella runomitalla
+sepitetty _Kanervankukkia_ niminen soma omistuslaulu. Runoistaan niiden
+seppo lausuu:
+
+    Ne nyt yhtehen nitelin,
+    seppelyiseksi sitelin,
+    korven vaaleat, punervat
+    aamukasteiset kanervat,
+    suon ne Suomen neitosille
+    ratoksi suruisen hetken,
+    viihdykkeeksi vienosille.
+
+Arvostelut, joiden alaiseksi runovihkonen joutui, olivat ylipäätään
+verrattain suopeat. Nuoren runoilijan nyt jo monipuolisesti kehittynyttä
+muodollista varmuutta ja kielellistä rikkautta kiitetään, mutta koreita,
+merkityksettömiä määräyssanoja, »Kanervankukkien ulkonaisen puvun
+hämäryyttä ja häälyväisyyttä» kuin myöskin runoilijan taipumusta
+mystillisyyteen moititaan. Kiitollista tunnustusta saa niinikään
+osakseen hänen »sievä, sulokas, naiivisen rakastettava kykynsä osata
+elämän vähäisissäkin ilmiöissä lemmekkäästi etsiä jotakin puolta
+ihannoidakseen». Yleisö -- sen ajan kirjallisuutta viljelevä yleisö oli
+tietysti verrattain vähälukuinen -- lienee kyllä jossain määrin
+aavistanut, minkä henkisen aartehiston lisän se nyt oli saanut,
+vaikkakaan runoilla ei ollut uutuuden tavallista viehätystä, ne kun oli
+jo ennen vuosien kuluessa julaistu tavalla, josta jo olemme maininneet.
+Ymmärrettävää on muuten, että lukijat vain vähitellen oppivat
+ymmärtämään tätä runoutta. He olivat tottuneet edellisen ajan osittain
+sangen teennäiseen, usein hyvinkin pilventakaiseen tunnelaverteluun,
+joka oli sangen löyhässä yhteydessä tosielämän kanssa. Franzénin ja
+Runebergin runous oli jo kyllä opettanut heille paljon. Ja vähitellen
+yhä useammat rupesivat tajuamaan, että nyt oli syntymässä todellinen
+runoilija, ja että nuo laulut, jotka niin koruttomasti kuvasivat
+luonnollisia tunteita ja jokapäiväistä elämää, mutta myöskin korkeimpia
+isänmaallisia aatteita, että ne olivat _todellista_ runoutta.
+Valistuneimmille oli sekin selvä, että sellaisen runouden luominen
+edellytti sekä ihanteellista mieltä että harvinaisen aikaisin kypsynyttä
+luonteen eheyttä ja sopusointua.
+
+Vain kolmannen osan näitä nuoruusrunoutensa esikoisia Topelius otti
+uuteen 1860-vuoden painokseen, joka osoittaa runoilijan sangen ankarasti
+arvostelleen itseään.
+
+V. 1843 Topelius kävi Tukholmassa ja Upsalassa. Viimeksi
+mainitussa kaupungissa pidettiin näet ensimäinen skandinaavilainen
+ylioppilaskokous. Sekä runossaan _Tukholma_ että suorasanaisessa
+tuotannossaan hän kuvaa täällä saamiaan vaikutteita. Hän kertoo
+palanneensa matkalta pettynein toivein ei Ruotsiin, vaan ruotsalaisiin
+nähden, jotka eivät vastanneet sitä käsitystä, mikä hänellä oli ollut
+suuria historiallisia muistoja omistavasta kansasta. Hän on kyllä
+innostunut Ruotsin luonnon ja ruotsalaisten luonteen miellyttäviin
+puoliin, mutta maan »ylväs menneisyys on haudattu marmorihautaan tai
+seisoo vaskivarustuksissa toreilla». Toiseksi Topelius ei vanhan emämaan
+asukkaissa löytänyt sitä uudistusharrastustemme ja alkavan kansallisen
+heräämisemme ymmärtämistä, jota oli odottanut.
+
+Seuraavana vuonna Topelius piti pohjalaisten vuosijuhlassa kuuluisaksi
+tulleen esitelmänsä _Onko Suomen kansalla historiaa?_ Hän vastaa, että
+sillä on ollut varsinainen historia vasta 1809-vuoden jälkeen ja että
+edellinen aika vain oli koulutuksena, valmistuksena sille. Suomihan
+ennen mainittua vuotta oli maakunnan asemassa. Meillä ei siis silloin
+voinut kehittyä itsetietoista kansallisuustunnetta, minkä ehtona
+Topelius Hegelin oppiin liittyen piti valtioelämää, jota meillä vielä ei
+ollut. Ja »Suomen kansana» hän pitää vain sen suomea puhuvaa heimoa, hän
+ei mainitse mitään muuta, jolla olisi historiallista oikeutusta
+Suomessa. Sen kieli on kansamme kieli, sen kohtalot koko kansalle
+yhteiset. E.G. Palménin mukaan esitelmässä esitetty kanta tosin ei ole
+ilman muodollisia heikkouksiaan, mutta se on sittenkin periaatteissaan
+sekä johdonmukaisempi että oikeampi kuin useimmat sitä vastaan tehdyt
+muistutukset. Olemme jo maininneet siitä, miten Topelius runonkin
+muodossa tuo ilmi samanlaisia mielipiteitä ja miten hän sittemmin muutti
+mieltä.
+
+»Helsingfors Tidningarin» toimittaminen vei paljon aikaa Topeliukselta
+ja vaikutti melkoisesti hänen kehitykseensä. 1840-luvun alussa maamme
+sanomalehdistö vielä oli kapalossaan. Ruotsinkielisiä lehtiä oli vain
+seitsemän. Suomenkielisistä Lönnrotin aikakauskirja Mehiläinen oli
+lakannut ilmestymästä v. 1840, seuraavana vuonna kävi Oulun
+Viikko-Sanomain ja Sanansaattajan Viipurista samoin. Kolmea vuotta
+myöhemmin Snellman alkoi julaista Maamiehen Ystävää ja Saimaa, vuotta
+myöhemmin alkoi Kanava ilmestyä Viipurissa ja kaksi vuotta sen jälkeen
+Suometar Helsingissä. Topeliuksen lehti oli alkuaan ollut pieni
+uutis- ja ilmoituslehti, jota suureksi osaksi toimitettiin »sakseilla»,
+niinkuin on tapana sanoa, s.o. muuten kuivaa sisällystä höysteltiin
+muualta lainatuilla pilajutuilla ja enimmäkseen vähäarvoisilla
+kaunokirjallisilla kappaleilla. Sensuuri oli näihin aikoihin erittäin
+valonarka, se pyyhki pois sanomalehdistä kaiken, missä se vainusi jotain
+korkeille viranomaisille vastenmielistä. Valtiollisiin kysymyksiin ei
+lainkaan saanut kajota. Tämä sortojärjestelmä vähitellen sai aikaan,
+että sanomalehdentoimittajat harvoin juuri yrittivätkään kirjoittaa
+yleisistä asioista. Se ajatus, että heidän olisi tullut pohtia
+yhteiskunnallisia kysymyksiä ja siten herättää harrastusta niihin sekä
+muutenkin kasvattaa ja opastaa yleisöä, oli vielä ylen harvalle
+selvinnyt.
+
+Aikaisemmin jo olemme huomauttaneet, kuinka yliopiston viranomaisten
+ankara mutta pikkumainen virkavaltaisuus koetti pitää ylioppilaita
+sietämättömässä alaikäisyyden tilassa. Mutta sama ies painoi koko
+kansaa, joka ei voinut ottaa osaa yhteiskunnallisen elämänsä
+kehittämiseen. Valtiopäiviä ei kutsuttu koolle, velttous ja
+välinpitämättömyys olivat yhtä tavallisia kuin tällaisissa oloissa
+luonnollisia ilmiöitä. Kaikki näytti olevan lamassa. Uuden paremman ajan
+oireita ei kumminkaan kokonaan puuttunut. Olemmehan maininneet
+Lauantaiseuran piirissä virinneet aatteet ja niiden vaikutuksen. Sen
+lisäksi on huomautettava, että Snellmanin pontevan esiintymisen kautta
+Saiman toimittajana Suomen sanomalehdistö tulee vähitellen mahtavaksi
+yhteiskunnalliseksi voimaksi.
+
+Topelius ei tietenkään alkuaikoina voinut olla sanomalehdentoimittajana
+täysin tehtäväinsä tasalla. Olihan hän vielä nuori, eikä hänen unelmoiva
+mielensävynsä suinkaan tehnyt häntä kykeneväksi uudistustenajajan ja
+arvostelijan vaikeisiin toimiin. Ja koskapa hän olisi ennättänyt
+tutustua yhteiskuntaelämään ja sen varjopuoliin tai yhteiskunnallisiin
+ja valtiollisiin kysymyksiin yleensä? Näiden pohtimiseen Topelius alussa
+ei ryhtynytkään, tyytyihän vain ensiksi siihen että koetti saada
+lehtensä entistä kotimaisemmaksi ja ytimekkäämmäksi sekä yleensä
+semmoiseksi, että se niin uskollisesti kuin suinkin kuvastaisi sitä
+aikaa ja yhteiskuntaa, jonka tulkkina se pyrki olemaan. Työ tekijäänsä
+neuvoo, ja lahjakkaana ja tunnontarkkana nuori toimittaja sitkeällä
+tarmolla antautui tehtäväänsä, kehitti vähitellen taipumuksiaan ja
+tyyliään hankkien lehdelleen ajakseen aika laajan ja yhä enemmän
+innostuvan lukijakunnan. Lämmin, ihanteellisen isänmaallinen mieli
+kannatti kaikkea, mitä hän kirjoitti, hänen kynänsä oli erittäin notkea,
+sanonta sattuva ja pirteä, muoto jota hän käytti, aina miellyttävä,
+sisällyksen mukaan vaihteleva ja siihen sopeutuva. Yhdentoista vuoden
+kuluessa Topelius lehdessään julkaisee n.s. _Leopoldinkirjeitä_, jotka
+ilmestyivät kerran kuukaudessa ja joiden runsas ja vaihteleva sisällys
+suuresti lisäsi sen viehätysvoimaa. Hän osoittautui näissä
+havainnoissaan ja mietelmissään olevansa henkevä pakinoitsija -- muuten
+ensimäinen maassamme -- ja koskettelee niissä huvittavalla tavalla
+kuvarikkaassa ja kuulakankirkkaassa muodossa mitä erilaisimpia asioita:
+uutisia, seuraelämää, kirjallisia, vieläpä valtiollisiakin kysymyksiä.
+Viimeksi mainitulta, arkaluontoisia asioita taitavasti kosketellen
+kyvykäs kynäniekka sai sanotuksi paljon sellaista, joka muuten olisi
+jäänyt sanomatta. Täten Topelius siis jo oli melkoisesti edistynyt
+ammatissaan, saanut viriämään harrastusta yleisempiin asioihin,
+lukijainsa näköpiirin laajenemaan ja yleisön asettamaan entistä
+suurempia vaatimuksia sanomalehden toimittamiselle.
+
+Lukuisia kauniita _luonnoksia ja tunnelmakuvia_, joiden aiheet oli
+otettu Suomen luonnosta, Topelius julkaisi lehdessään. Runeberg oli jo
+omalla sydämeenkäyvällä tavallaan kuvannut Suomen ihanaa luontoa, v.
+1835 ilmestynyt Kalevala oli kertonut ammoin eläneen korpikansan
+elämänkäsityksestä ja omituisesta elämästä, mutta kauan kesti, ennenkuin
+yleisemmin opittiin tajuamaan tällaisen yksinkertaisen runouden
+kauneutta. Nyt Topelius toi uusia tervehdyksiä yhteisen isänmaan soilta
+ja saloilta, sen metsistä ja järviltä, sen kukkaisilta kunnahilta ja sen
+hymyilevistä laaksoista. Useissa niistä hän jo seisoo todellisuuden
+pohjalla, toisissa tavataan romantisia ja mystillisiä aineksia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Käytännöllisiinkin kysymyksiin Topelius alkaa kajota. Niinpä hän
+kirjoittaa kaupasta, merenkulusta, teollisuudesta, kulkulaitoksesta,
+palvelevan luokan asemasta, työväen asuntokysymyksestä, jalostavista
+kansanhuveista y.m. Hän osoittautuu olevansa hyvin edistysmielinen ja
+kaukonäköinenkin lausuen ajatuksia, joista useat vasta paljoa myöhemmin
+ovat toteutuneet. Erittäin lämpimästi Topelius eräässä kirjoituksessaan
+_Suomen äideille_ kehoittaa heitä opettamaan lapsilleen suomea. Hän ei
+kiellä heitä käyttämästä ruotsia, ruotsalainen sivistys olkoon heille ja
+lapsille kallis, niinkuin tähänkin asti, ja kaikkea hyvää ja
+hyödyllistä, jota löytävät muilta kansoilta, käyttäkööt ja oppikoot,
+niinkuin ennen. Mutta hän tahtoo erikoisesti teroittaa, että äidit
+opettaisivat lapsiaan rakastamaan omaa kansaansa ennen muita kansoja,
+omaa kieltään ennen muita kieliä ja omaa maataan ennen kaikkia muita
+maan päällä.
+
+Topelius oli kerran lausunut, että kun hän kuuli kauniita kappaleita
+laulettavan, oli hänestä kuin olisi koko hänen sielunsa kaikupohjana,
+joka värähteli sävelten äänistä. Luonnollista on, että sävelten kielille
+niin herkkä henkilö oli suuri musiikin ja yleensä taiteen harrastaja.
+Epäilemättä johtui mieltymys taiteisiin esivanhemmilta perityistä
+vaistoista. Aikaisemmin kerroimme, kuinka Topelius nuorena joskus
+perhetilaisuuksissa soitti tanssimusiikkia. Usein hän myös sävelin
+tulkitsi unelmiaan ja tunteitaan tai haihdutteli huoliaan. Hän ymmärsi,
+että musiikki samoinkuin muutkin taiteet olivat sivistyksen
+välikappaleita, ja kun niitä hänen aikanaan vielä ei siksi
+tajuttu eikä tunnustettu, teki Topelius kaiken voitavansa
+selvittääkseen lukijakunnalleen niiden suuren merkityksen. Hänen
+musiikkiharrastuksensa, joka ilmeni hänen persoonallisessa
+suhteessaankin tämän taidelajin harjoittajiin, hänen eri tilaisuuksissa
+antamissaan lausunnoissa ja asiata koskevissa lukuisissa
+sanomalehtikirjoituksissa, vaikuttivat tehokkaasti silloisen
+musiikkielämän kohottamiseksi.
+
+Luonnollista on, ettei meillä vielä näinä aikoina ollut pysyvää
+teatteria. Kaupungin keskustassa oli puinen teatteritalo ja siinä
+antoivat Ruotsista tänne saapuneet taiteilijat näytäntöjä. Kappaleet
+olivat ulkomaisia, olot olivat vielä niin kehittymättömät, että ani
+harvat uskalsivat ajatella kotimaisen ohjelmiston aikaansaamista. Pieniä
+kokeita tehtiin kuitenkin pian tälläkin alalla, ja Topelius rohkeni jo
+lausua senkin ajatuksen, että suomenkieltä voitaisiin ruveta käyttämään
+näyttämöllä. Ja hänen ajatuksensa toteutuikin, v. 1848 esitettiin
+P. Hannikaisen ilveily Silmänkääntäjä seuranäytäntönä Lappeenrannassa.
+-- Heräsipä vähitellen ajatus yhteenliittymisenkin tarpeellisuudesta
+taiteen edistämiseksi. Monet pitivät yritystä ennenaikaisena ja
+mahdottomana, mutta olipa useita, jotka olivat hyvin innostuneita sitä
+toteuttamaan, ja innostuneimpia oli Topelius. Tämän innostuksen ja siitä
+johtuvien toimien tuloksena syntyikin v. 1846 _Suomen taideyhdistys_,
+jonka sihteerinä Topelius toimi alun kolmattakymmentä vuotta. Hän ei
+rakastanut ja edistänyt taidetta vain taiteen itsensä vuoksi, vaan
+siksi, että taidekin edistää isänmaallisten tunteiden elpymistä ja
+kehittymistä. Taiteen tuli tuoda ilmi se, mikä kansallemme ja maallemme
+on omituista ja samalla olla sellainen, että muukalainenkin saattaa sitä
+ymmärtää ja sen tunnustaa.
+
+Suuriarvoiset olivat myöskin ne _kirja-arvostelut_, joita Topelius
+julkaisi lehdessään. Sekä ulkomaalaisen että kotimaisen kirjallisuuden
+virtauksia otettiin huomioon. Snellman piti Suomen ruotsinkielistä
+kirjallisuutta, siis sitäkin, jota semmoiset nimet kuin Runeberg,
+Franzén, Choræus ja Frese edustavat, vain »Ruotsin kirjallisuuden
+lisänä», mutta Topelius toi pontevasti esiin miten se, vaikka olikin
+pukeutunut ruotsinkieliseen muotoon, sisällykseltään oli suomalainen,
+kansallinen sanan kauneimmassa merkityksessä. Suomalainen, ei
+ruotsalainen on se elämänkäsitys ja se luonto, jota tämä kirjallisuus
+kuvastaa, ja se on hyvin tärkeänä osana isänmaallisessa sivistyksessä.
+Kuinka oikeassa Topelius tässäkin kohden oli, selviää meille, kun
+ajattelemme, mikä aukko syntyisi kirjallisuuteemme, jos esimerkiksi
+Runebergin, Snellmanin ja Lönnrotin ruotsiksi kirjoitetut teokset siitä
+puuttuisivat.
+
+Meillä oli paljon opittavaa suuremmilta sivistyskansoilta, ja siksi
+Topelius piti tarkkaa huolta siitä, että Europassakin tapahtuneet suuret
+liikkeet hänen sanomalehtensä kautta tulivat lukijakunnan tietoon.
+Meillä oli paljon opittavaa, mutta me emme saaneet alentua pelkiksi
+jäljittelijöiksi. Meidän oli luotava oma sivistyksemme ja sitä edelleen
+kehitettävä, ilman kansallista omituisuuttamme olisimme juureton puu.
+Tämä omia teitämme kulkeminen ei kumminkaan saanut estää meitä
+omaksumasta parasta, mitä ulkoapäin tarjottiin, vuorovaikutus ulkomaan
+kanssa oli ylläpidettävä, meidän tuli ymmärtää, että olimme jäsenenä
+suuressa europpalaisessa kansanperheessä. -- Ollen mitä likeisimmässä
+yhteydessä yliopisto- ja ylioppilaselämän kanssa Topelius oli
+_Akateemisen lukuyhdistyksenkin_ perustajia ja kuului useina vuosina sen
+johtokuntaan. Yhdistyksen tarkoituksena oli sivistävän seurustelun
+aikaansaaminen ylioppilasten sekä myös näiden ja heidän opettajainsa
+kesken, ravintolaelämän vastustaminen, ylioppilashengen kohottaminen ja
+heidän harrastustensa suuntaaminen yleisiin asioihin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Paljon aikaa ja voimia veivät sanomalehden toimittaminen ja yleisten
+asiain harrastus Topeliukselta. Mutta eipä hän silti laiminlyönyt
+runotarten palvelemista. Hänen runoutensa luonteessa huomaamme
+vähitellen tapahtuvan muutoksen. Runoilija alkaa yhä enemmän kuvata
+_todellisuutta_, ja kertovia runoja syntyy enemmän kuin ennen. Kuinka
+pirteä ja nuoren tytön sielunelämää sattuvasti kuvaava onkaan
+_Naamiaiset_, kuinka ilmielävä Roineen kirkasta jäätä huimaa vauhtia
+lemmittynsä luo aikaisena aamuhetkenä kiitävä, onnellinen rakastaja
+(_Luistelija_), kuinka paljon talvimatkan hermoja vahvistavaa viileyttä
+ja itse elettyä todellisuutta onkaan _Rekipolskan_ vahvasti korostetussa
+poljennossa! Aikaisemmalle runoudelle niin tunnusomaista salaperäisyyttä
+ilmenee joskus vieläkin, niinkuin runossa _Haapojen rakkaus_, joka
+herttaisesti kertoo, kuinka Emman usein hyväilemä haapa omalla
+hengellään pelastaa salaman iskulta tyttösen, joka ukkosilmalla oli
+hakenut suojaa sen oksien alla, tai _Salomaan joulussa_, missä kuvataan,
+miten »erämaan verenhimoinen hukka» ei rohkene kajota kylmästä
+värisevään lapseen, joka vonkuvassa lumimyrskyssä on lähtenyt Vapahtajan
+tähteä etsimään. -- Olemme jo ennen maininneet, että Topelius ei
+lakannut synkkinäkään aikoina toivomasta parempia päiviä eikä
+lauluillaan lietsomasta uutta toivoa ja luottamusta kansalaistensa
+sydämiin (_Toivon päivänä_). Kun painostavat paino-olot edelleen estivät
+suoraan lausumasta sitä, mikä painoi jokaisen isänmaanystävän sydäntä,
+turvautui runoilija siihen keinoon, että hän luonnonelämästä lainatuilla
+vertauskuvilla tulkitsi maan tunteet ja huolet. Siten syntyi kokonainen
+sarja vertauskuvallisia kevätrunoja. Niinpä _Sininen juova meressä_
+kuvaa kansan henkisen elämän elpymistä kaikista esteistä huolimatta.
+Kauan nukkunut jättiläinen katkoo viimein kahleensa, vapautuneet aallot
+käyvät taisteluun, kaukana kimmeltää sininen juova, suurenee ja kasvaa
+viimein mereksi. Aivan erityisen aiheen Topelius sai v. 1848 Ranskassa
+tapahtuneesta vallankumouksesta, jolta odotettiin niin paljon hyvää
+meillekin. Innostuneena, miltei hurmaantuneena ja täynnä toivoa
+30-vuotinen runoilija tervehtii vapautusliikettä runossa _Kevät 1848_:
+
+    Hän saapuu, saapuu, tuo myrskysää,
+    tulee synkästi pauhaten;
+    nuo värjyvät pilvet häilyää,
+    käy varjot pois paeten;
+    hänen henkensä maailman kumoo
+    väri taivaan on hurmeinen.
+
+Myrskyn raivotessa vallitsee Suomessa rauha. Mutta se ei ole kuolon
+rauhaa: luonto on vihreä, ennen hurjia taisteluita varten valmistettu
+rauta tuottaa auraksi taottuna ihmisille onnea. On taas kevät, ei vain
+luonnossa, vaan hengenkin avarassa, kukoistavassa maailmassa.
+Aineellisen ja henkisen viljelyn edistämiseksi kaikkien on ryhdyttävä
+sitkeään työhön. Siten hetken pilvetkin hälvenevät, ja maailman
+uudistava myrsky saa äsken vielä synkän taivaanrannan seestymään.
+
+Topelius painatti tämän runonsa Helsingfors Tidningariin saman vuoden
+toukokuun 13 päivänä. Tämä päivä oli merkillinen monesta syystä.
+Kahteentoista vuoteen ylioppilaat eivät olleet saaneet viettää yhteistä
+kevätjuhlaa. Nyt ennen mainitun varakansleri Thessleffin seuraaja,
+kenraali J.M. Nordenstam vihdoin antoi siihen luvan. Juhla vietettiin
+ihanan kevätilman vallitessa Kumtähden tilalla lähellä Helsinkiä.
+Silloin Suomen vaakunalla koristettu lippu, jonka pääkaupungin naiset
+olivat lahjoittaneet ylioppilaskunnalle, liehui ensi kerran
+juhlakentällä, Cygnæus piti »laskevan auringon valossa kauniimman puheen
+Suomesta, mikä koskaan on pidetty isänmaanrakkauden ylistykseksi», ja
+Maamme-laulu, joka silloin ensi kerran soitettiin ja laulettiin
+Paciuksen sävelellä, vihittiin kansallislauluksemme. Kun vielä
+muistamme, että Vänrikki Stoolin tarinain ensimäinen sarja ilmestyi
+samana vuonna, on helppo ymmärtää, että kuvaamaton isänmaallinen
+innostus sai kaikki sydämet sykkimään.
+
+Ylevähenkisessä runossaan _Suomen nimi_ Topelius sydämeen syöpyvin ja
+suloisesti helkkyvin säkein tulkitsee ylempänä kuvatun päivän herättämää
+innostusta, uusien aatteiden vastustamatonta voittokulkua ja omaa
+vuorenlujaa luottamustaan valon voittoon. Äsken mainittu puhuja oli
+tuonut ilmi »Luottehen tenhoisan ja syntysanan niin mahtavan», että
+kaikki »usvat» haihtuvat:
+
+      Ja kaikki kuulevat, paljasna pää,
+    niin hiljaa, hengähtämättä,
+    ja sydän rinnassa sylkähtää,
+    ja kyynel poskella välkähtää,
+    pois vierivi näkijättä.
+
+      Niin sana siivekäs lennähtää, --
+    ylt'ympäri silloin raikuu,
+    yks riemu määrätön myrskyää,
+    ja torvet ylvähät säestää,
+    ja »Maamme», »Maamme» se kaikuu.
+
+Ja mikä on se »väkevä nimi», joka kaikilta maamme ääriltä kajahtaa
+korviimme, ja mihin se meitä velvoittaa?
+
+      Siis sielus pohjahan piirrä se
+    ja viime hetkehes kanna,
+    sit' uskollisesti palvele,
+    kaikk' yksin Suomelle, Suomelle
+    työs, lempes, henkesi anna!
+
+Isänmaan hyväksi oli kaikki, jos niin vaadittiin, henkikin uhrattava.
+Uskoen sen tulevaisuuteen ei koskaan saanut lakata tekemästä työtä
+kalliin Suomi-äidin hyväksi. Lujaa uskoa ja väsymättömiä ponnistuksia
+kyllä olikin tarpeen, sillä taantumus kohotti tuontuostakin päätään.
+V. 1850 ilmestyi se surkeankuuluisa asetus, joka kielsi suomenkielellä
+painattamasta muuta kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta.
+Yliopistoelämän säännöllistä kehitystä häirittiin vähän myöhemmin
+annetulla asetuksella, joka poisti filosofian sen opetussuunnitelmasta
+ja hajoittaen osakunnat jakoi ylioppilaat tiedekuntien mukaan. Runossa
+_Ainoa perintömme_, jonka Topelius uudessa, »Uusia lehtiä» nimisessä
+kokoelmassa julkaisee nimellä _Synkkinä aikoina_, hän panee
+vastalauseensa noita aiheettomia muutoksia vastaan, sanoo kaikkien
+rakastamaamme valoa, sivistystä, ainoaksi perinnöksemme ja kehoittaa
+kansalaisiaan kunnioittamaan yliopistoa, joka aina on ollut valon
+vartiana. Valon katoamattomuudesta ja siitä sitkeästä voimasta, joka on
+muokannut viljavaksi hallaisen pimeän Pohjolamme, hän vielä laulaa
+runossaan _Syksyn voittamattomuus_. Puhuipa Topelius sanasen
+korkeakoulun nuorisollekin sydämeenkäyvässä _Ylioppilaslaulussaan_,
+jonka hän luki pohjalaisille ylioppilaille jakamattoman osakunnan 9 p:nä
+marrask. 1852 viettämässä Porthan-juhlassa. Runoilijan tässä
+tilaisuudessa lausuma toivomus, että tämä laulu tulisi yhteiseksi Suomen
+ylioppilaille, onkin toteutunut. Nuoriso on siten osoittanut
+ymmärtävänsä, että sen tulee olla »valon vartiana» tässä maassa, »murtaa
+yön ja tuonelan vallat» sekä tehdä kaikki voitavansa maansa hyväksi,
+sillä välin kuin nuoriso itse »aallon lailla uinumaan se käypi
+unholaan», s.o. yksilö on vain heikko, pian katoava välikappale suuren
+aatteen palveluksessa.
+
+Niinkuin ennenkin elää Topelius edelleen likeisessä yhteydessä luonnon,
+sen elämän ja sen ilmiöiden kanssa. Mitä herttaisimpia runoja, jotka
+todistavat tätä, on useita, niinkuin usein kuultu sulosointuinen _Laula!
+Laula!_ ja _Mitähän he odottavat?_ Viimeksi mainitussa runoilija huomaa
+omassa sydämessään samaa kaihoa, odotusta ja ikävää, mitä hän luulee
+kevään kukkien ja kevään aallon tuntevan. _Alistuminen_, kolmas sen
+_Selman kevätajatuksia_ nimisen sikermän sievistä runoista, joista
+edelliset muodostavat ensimäisen ja toisen, kuvaa mitä liikuttavimmin
+hyljättyä, kuolemaan asti ja kuoleman jälkeenkin uskollista rakkautta.
+Samanlaista ihanteellista lempeä kuvastaa myös hyvin tunnettu iki-ihana
+_Linnunrata_, satu kahdesta rakastavasta, Salamista ja Sulamitista,
+jotka kuolema on eroittanut ja jotka sitten joutuvat enkeleinä asumaan
+eri tähtiin kauas toisistaan. Mutta uusissa, hohtavissa kodeissaankin he
+vain ajattelevat toisiaan ja alkavat kumpikin rakentaa siltaa, joka
+viimein yhdistää heidät toisiinsa. Jumala salli sen heidän sammumattoman
+rakkautensa vuoksi. Ja näin syntyi »Linnunrata». _Tanssiaisissa ja
+vuorilla_ kuvaa sitä rauhaa, todellista iloa ja vapautta, jota iäti
+nuori luonto tarjoaa vastakohtana seuraelämän useinkin keinotekoiselle
+huville. _Kansanlaulu konserttisalissa_ kutsuu niinikään ihmisiä
+takaisin luonnon helmaan. _Tuomien tuoksussa_ -- yksi Sylvian lauluja --
+on hieno, lempivien onnea sulavin säkein laulava tunnelmaruno. --
+Kauniista muistorunoista mainittakoon Aleksanteri II:lle (_Maaliskuun 14
+p:nä 1851_), _M.A. Castrenille_ ja _Y.A. Wallinille_ omistetut kauniit
+laulut.
+
+Erittäin herttainen _Simson ja Salomo_ kuvaa kauniisti lapsen rakkautta
+äitiin, _Pikku poikanen_, kirjoitettu runoilijan v. 1848 syntyneen pojan
+Mikaelin jo kahta vuotta myöhemmin sattuneen kuoleman johdosta, ilmaisee
+vanhempain katkeraa surua:
+
+    Hän jaloks, suureks ois ylennyt
+    ja kunniaks isäinmaansa,
+    mun työni ja toimeni täyttänyt,
+    enemmän voinut ja ehtinyt
+    sanoissa, teoissansa.
+    -- -- -- -- --
+    Hän, ilomme, onnemme, toivomme,
+    tuki vanhuutemme teillä,
+    hän kerran ois sulkenut silmämme
+    ja seisonut ääressä hautamme,
+    sitä kastanut kyyneleillä. --
+    -- -- -- -- --
+
+Itsensä kieltäymyksen tiellä pitkälle ennättänyt runoilija tässäkin
+ensiksi ajattelee sitä, mitä _isänmaa_ menetti, sitten vasta vanhempia.
+Topeliuksen lapsellinen usko Jumalaan ilmenee m.m. runossa _Ikuinen
+valo_, runoissa _Rauhanrukouksia illan tyvenessä_ ja _Etelätuuli kertoo_
+(eräs Sylvian lauluja). _Oikea koti_ nimisessä runossa Topelius
+kehoittaa äitejä opettamaan tyttäriään uskomaan Jumalaan.
+
+Luonnon ylistystä Topelius kenties soinnukkaimmin laulaa _Sylvian
+lauluissaan_. Sylvia on herttainen laululintu, joka tahtoo lohduttaa
+meitä kaikissa murheissamme niin nälän, hallan, sodan kuin rauhankin
+aikana. Se laulaa Luojan hyvyydestä ja hänen luomakuntansa verrattomasta
+ihanuudesta säkein, jotka sävelten siivittämänä pian seitsemän
+vuosikymmenen kuluessa ovat syöpyneet Suomen kansan veriin. Mutta Sylvia
+on vielä muutakin. Se on »luonto koko laajuudessaan. Sen povella on
+kevät, rauha ja sovitus ja se voima, joka pakkoa uhmaa, ja se
+elämänhalu, joka on yötä ja kuoloa väkevämpi.» Lieneekö monta poikaa tai
+tyttöä, joka ei olisi itkenyt pettuleipää syövän tyttösen kanssa,
+viimein saaden lohtua Sylvialta (_Pieni tyttö valittaa Sylvialle maan
+hätää_), tai joka ei osaisi laulaa _Kevätpäivää Kangasalla_, tai sitä,
+joka alkaa: »Ken sävel kiitävä kirkas sa» (Sylvian ensimäinen laulu),
+jonka herttaisen sulava sävel lienee runoilijan oma keksimä, tai joka ei
+olisi makeasti nauranut, kun _Koivu kertoo, mitä kuutamossa saattaa
+tapahtua?_ Ken voi lukea ne tuhannet kodit, joihin Sylvian
+korkealentoiset ja alakuloisissakin sävelissään elämänhalusta ja
+tulevaisuudentoivosta värähtelevät laulut toivat lohtua ja hoivaa?
+Voineeko välittömämmin ja kauniimmin laulaa luonnollisten, lempeiden ja
+sovinnollisten tunteiden oikeudesta ja voimasta?
+
+V. 1854 englantilaiset nousivat maihin Pohjanmaan rannikolla polttaen ja
+hävittäen. Tämä hävitystyö saattoi Topeliuksen mielen kuohuksiin,
+etenkin kun englantilaisia pidettiin sivistyskansana ja he itsekin
+pitivät sotaansa sivistyksen taisteluna raakalaisuutta vastaan.
+Kolmannen runokokoelmansa alkurunossa, _Kukkasia aallon kohinassa_, hän
+kuulee viisaan ystävänsä synkkänä oudoksuvan sitä, että runoilija tarjoo
+kevään tuoksua syysmyrskylle ja heittää kukkia raivoaville aalloille.
+Kenpä kuuntelisi linnun liverrystä ukkosen käydessä? Runoilija vastaa,
+että miekka ruostuu, tykit vaikenevat, painetti murtuu ja haavat
+paranevat, mutta sydämen kaipuu nousee iäti taivasta kohti ja laulu on
+kuolematon ja väkevä kuin kevät.
+
+Ne runot, joiden sisällykseen edellä on lyhyesti viitattu, ja suuren
+joukon muita samanaiheisia Topelius julkaisi kahtena _Kanervankukkia_
+nimisenä kokoelmana vv. 1850 ja 1854.
+
+Kanervankukkien toinen kokoelma ei saanut arvostelijain puolelta juuri
+suurtakaan tunnustusta. Kaivattiin m.m. »suuremmoisia näköaloja ja
+mieltäylentävää maailmankatsomusta». Muutamilla runoilla myönnetään
+olevan pysyväistä runollista arvoa, kiitellään niiden »suloa ja
+sievyyttä», mutta kaivataan sitä »miellyttävää yksinkertaisuutta», joka
+on Franzénille omituinen. Suopeammin arvostellaan kolmatta kokoelmaa
+tunnustaen, että runoilija on melkoisesti edistynyt siitä, kuin hän
+julkaisi runoelmainsa toisen vihkon. M.m. kiitetään Sylvian-lauluja, ja
+eräs arvostelija on aivan oikeassa ennustaessaan, että niitä kerran
+sävellettyinä laulettaisiin kaikkialla maassamme ja että niiden kaiku
+oli metsissämme kilpaileva niiden pikkulintujen liverryksen kanssa,
+joiden nimeä ne kantoivat. Runoilijaa ruvetaan jo pitämään Franzénin
+veroisena. Topeliuksen runouden sanotaan olevan miellyttävimmän silloin,
+kun se valaa hohdetta elämän hiljaisiin riemuihin ja kuivaa kyynelet sen
+suruista. Sen sanotaan jo voivan luottaa tulevaisuuteen ja toivotaan
+»kanervan» vielä kauan kukoistavan kaunokirjallisuutemme kunnailla.
+
+Yhä enemmän vapautuen aikaisemmista esikuvistaan Topeliuksen runot
+olivatkin sanontaan nähden käyneet yksinkertaisemmiksi, kuulakammiksi ja
+koruttomammiksi. Niiden laulullinen sointuisuus on kerrassaan lumoava,
+korvia hiveleväin säkeiden notkeus yhtä hämmästyttävä kuin viehättävä.
+Samat piirteet tavataan myös hänen lapsuutensa mielirunoilijassa
+Franzénissa. Niinkuin esiintuomamme lyhyet runonselostukset osoittavat,
+haki Topelius vuosi vuodelta yhä useammin aiheensa todellisuudesta,
+elävästä elämästä, joka seikka, kuin myös tunteiden puhtaus ja hartaus,
+kyky keksiä elämän vähäpätöisissäkin ilmiöissä ikuisten, katoamatonten
+ihanteiden heijastusta on puheenalaisille runoilijoille yhteistä.
+Tottahan mies, joka sydämensä kaikilla säikeillä oli niin kiintynyt
+maahansa ja kansaansa, kaikkiin sen parhaisiin pyrintöihin, lyyrillisenä
+runoilijanakin oli tulevaisuuden mies.
+
+Aikaisemmin mainitsemamme 1854 vuoden sota päättyi. Ikävöity rauha tuli,
+ja uusi aika koitti Aleksanteri II:n valtaistuimelle noustessa. Niitä
+valoisia tulevaisuudentoiveita, jotka nyt täyttivät suomalaisten mielet,
+Topelius kuvailee jo esityksemme alussa mainitussa vertauskuvallisessa
+runossa _Jäänlähtö Oulunjoesta_, samalla kuin joen vastustamaton
+vapautuminen jään kahleista kuvastaa vapaan sanan heltymätöntä taistelua
+sensuuria vastaan. Paino-olot eivät näet Menschikowia seuranneen uuden
+kenraalikuvernöörin, kreivi Bergin aikana olleet juuri suotuisammat kuin
+ennen. »Luonnonkuvauksena» Topeliuksen ylpeä kevätruno sokaisee
+sensuurin epäluuloisen Argus-silmän.
+
+    Ei mikään sulku matkaamme saa estää;
+    ei meidän voimaa vuoretkaan voi kestää,
+    vaan raukkana ken pyrkii pakohon,
+    kuin puro suohon kurja hukkukoon!
+
+Topeliuksen lyyrillisen runouden paraimpana tuotteena on pidetty samana
+vuonna kirjoitettua _Saimaan kanavaa_. Saimaa, joka muinoin »meren
+tyttärenä» on yhdistänyt pohjoisnavan aallot ja Suomen lahden, on
+sallinut »viekasten ihmisten» sulkea vetensä ahtaiden sulkujen
+komeroihin. Hyödyttääkseen Suomea tuo muinoin mahtava on nöyrästi
+alistunut kohtaloonsa. Tie on avattu Suomen erämaista avaraan maailmaan.
+Täten on saavutettu kaunis voitto sivistystyölle.
+
+    Ja uudet voimat, ammoin nukkuneet
+    ja sorretut ja unhoon joutuneet
+    nyt virkoo esiin Suomen keväimestä.
+
+Kansa on iloinen, jopa ylpeä tästä saavutuksesta, onhan sekin kaunis
+todistus siitä, että ihminen on luonnon herra, mutta samalla se nöyränä
+tunnustaa työn tapahtuneen Jumalan avulla. Yksilö ei voi löytää
+todellista onneansa antautumatta ylevien aatteiden, maansa ja kansansa
+palvelukseen; ja kansan on samalla kuin se lähinnä palvelee omaa
+maatansa liittyminen suureen, yhteiseen työhön koko ihmiskunnan hyväksi.
+Useissa muissa ylevähenkisissä runoissa Topelius ajaa samoja kauniita
+aatteita kuin aikaisemmin. Niinpä hän _Nuorukaisen unelmissa_ teroittaa
+samaa uhrautumista ja yksilön halpuutta aatteen rinnalla kuin
+Ylioppilaslaulussa, runossa _Suomen kohtalo_ lausutaan taaskin se usein
+ennenkin ilmituotu ajatus, että maan onni riippuu Suomen nuorisosta:
+
+    Maa armas, lasten hoimahan,
+    sydänten nuorten voimahan
+    soi Luoja onnes vaalinnan,
+    ja vastaisuuden Suomen.
+
+V. 1860 Topelius julkaisi kootun ja tarkistetun painoksen
+_Kanervankukkia_. Siihen sisältyivät valikoima edellisten kokoelmain
+lauluja ja niiden jälkeen ilmestyneitä runoja, joista ylempänä olemme
+maininneet muutamia esimerkkejä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Koulunopettajan ja sanomalehdentoimittajan toimet, useiden seurain
+jäsenyys, osanotto osakuntaelämään ja yleiset harrastukset pakottivat
+Topeliuksen oleskelemaan Helsingissä suurimman osan vuotta. Jättäen
+sanomalehtensä kesätoimittajan huostaan hän mielellään kesäisin kävi
+Kuddnäsissä viettäen siellä rakkaassa lapsuudenkodissaan lämpimän
+vuodenajan samaan tapaan kuin ennen. Heinäkuussa 1851 hän teki matkan
+Pietarsaareen tavatakseen Runebergia, joka palatessaan Ruotsinmatkaltaan
+poikkesi syntymäkaupunkiinsa. Kaupunkilaiset luovuttivat Nissas-saarella
+olevan, uudestaan kuntoon panemansa kalastajamökin, Runebergin entisen
+kesäasunnon, runoilijalle takaisin ja pitivät samassa saaressa pienen
+juhlan hänen kunniakseen. Mieliala oli mitä herttaisin. Hilpeästi
+pakinoiden ja Runebergin lauluja laulaen vietettiin suuri osa
+kesäyötäkin ihanan luonnon helmassa. Kerrotaan Runebergin tässä
+tilaisuudessa ottaneen entisen oppilaansa polvelleen ja häntä taputtaen
+lausuneen: »Kuulehan, Sakke, kyllä minä sentään olen sinun
+runoilijaisäsi, mutta kiitänpä sinua, ettet ole tullut minun
+apinakseni.»
+
+V. 1846 syntyi pääkaupungissa Topeliuksen ja hänen vaimonsa ensimäinen
+lapsi, tytär _Aina Sofia_, joka sittemmin joutui naimisiin Porvoon
+lyseon lehtorin B.A. Nybergin kanssa. Toinen lapsista oli ennen
+mainittu, 2-vuotiaana kuollut poika _Mikael_.
+
+Niinkuin jo se runsas lyyrillinen tuotanto, jota ylempänä olemme
+koettaneet kuvata, osoittaa, on Topeliuksen tuotantokyky hänen ikänsä
+neljäntenä ja viidentenä vuosikymmenenä hyvin suuri. Hän ei enää runoile
+vain huvikseen tai ajan kuluksi, runoilu on hänelle vakavaa,
+päämäärästään tietoista työtä, johon hän antautuu yhä enemmän kypsyvän
+miehen koko innolla ja tarmolla. Ajan suuret aatteet ja tapahtumat,
+jotka ovat hänen runoilunsa sisällyksenä, kuvastuvat siinä ihmeellisen
+kirkkaina ja tarkkapiirteisinä, eikä hän yhä selvenevän, valoisan
+elämänkäsityksensä kannattamana lakkaa osoittamasta kansalleen niitä
+yleviä aatteita, joihin on pyrittävä eikä laulamasta lohdutusta synkkinä
+aikoina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta Topeliuksen tuotanto ei likimainkaan supistu lyyrilliseen
+runouteen. 1840- ja 1850-luvuilla hän kirjoittaa lukuisan määrän
+novelleja, m.m. Välskärin kertomuksia, satuja, näytelmäkappaleita,
+avustaa lastenlehtiä, laatiipa lukukirjankin, saaden aikaan niin
+hämmästyttävän paljon, että se vastaisi usean hyvinkin kykenevän ja
+lahjakkaan henkilön saavutusta. Vaikka kirjaileminen ja muut
+toimet hankkivat hänelle melkoiset tulot, katsoi hän kumminkin
+velvollisuudekseen hakea Vaasan lukion historianlehtorin virkaa, jonka
+hän v. 1852 saikin.
+
+Mainittuun virkaan Topelius ei kumminkaan koskaan astunut. Kirjallisten
+töitten takia hän ensin sai virkavapautta, ja sitten ystävät ryhtyivät
+tarmokkaisiin toimiin saadakseen Topeliuksen kiinnitetyksi yliopistoon.
+Olihan Runeberg ja Snellman jo menetetty. Hankkeet onnistuivatkin, ja
+Topelius nimitettiin v. 1854 nyt häntä varten perustettuun Suomen
+historian ylimääräisen professorin virkaan. Hän sai palkkioksi 1,000
+hopearuplaa vuodessa, jotka maksettiin kanslerin käyttövaroista.
+
+Topeliuksen taloudellinen asema oli nyt turvattu, ja hyvillä toiveilla
+hän saattoi antautua hänelle uskotun uuden viran tehtäviin. Mutta näihin
+aikoihin hän joutui ikävään ristiriitaan eräissä piireissä yleisesti
+vallitsevien mielipiteiden kanssa.
+
+Englanti, Ranska ja Turkki kävivät sotaa Venäjän kanssa, ja länsivallat
+sanoivat sotaansa sivistyksen taisteluksi raakalaisuutta vastaan.
+Englantilaiset nousivat maihin Pohjanmaalla, niinkuin ennen olemme
+maininneet, hävittäen ja polttaen. Tämä saattoi Topeliuksen mielen
+kuohuksiin, ja hän kirjoittaa runonsa _Ensimäinen veripisara_, jossa hän
+syvästi paheksuu sitä, mitä on tapahtunut, vakuuttaa, että olemme
+puolustavat maatamme ja että etelän miesten ei siis ole odotettava
+ystävyyttä meidän puoleltamme. Mutta taistelu ei koskenut vain valtaa,
+ja sen ratkaisusta riippui, oliko edistys vai taantumus pääsevä
+voitolle. Kun nyt Topelius näkyi toivovan, että länsivallat joutuisivat
+tappiolle, tekivät monet siitä sen johtopäätöksen että hän ei ollut
+edistyksen ystävä, vieläpä että hän luopuen nuoruuden ihanteistaan
+oli niiden palkattu kätyri, jotka olivat nimittäneet hänet
+professorinvirkaan. Useat Topeliuksen vanhoista tuttavista eivät enää
+tervehtineet häntä kadulla. Mutta koska Topeliuksella oli hyvä omatunto.
+ja hänen lausuntojensa takana puhtaat vaikuttimet, ei hän, niin syvästi
+kuin hänen täytyikin olla loukkaantunut, menettänyt mielenmalttiaan. Hän
+ei palkinnut pahaa pahalla, vaan vastasi parjauksiin ihanilla runoilla,
+joissa hänen sopusointuinen, anteeksiantavainen ja jalo mielenlaatunsa
+niin kauniina kuvastuu (_Rauhanrukouksia_ ja _Kukkasia aallon
+kohinassa_).
+
+Ennenkuin jatkamme Topeliuksen ulkonaisten elämänvaiheiden hahmoittelua
+on meidän luotava katsaus hänen sisälliseen luomistyöhönsä.
+
+Luonnollista on, että sillä miehellä, joka sanoo olleensa lapsi 22:teen
+ikävuoteensa asti ja joka ei vielä 65-ikäisenä myönnä »astuneensa rikki
+lastenkenkiään», olisi paljon sanottavaa erityisesti lapsille. Se näkyy
+siitäkin, että hän jo vv. 1847-1852 julkaisi neljä vihkoa _Satuja_ ja
+oli viidentoista vuoden kuluessa avustajana Turussa v. 1854 perustetun
+_Eos_ nimisen lastenlehden ja sen seuraajien _Trollsländanin_ ja _Nya
+Trollsländanin_ toimittamisessa. Muihinkin lapsille aiottuihin
+julkaisuihin hän usein kirjoitti. V:sta 1865 hän alkoi koota mitä hän
+aikaisemmin oli lapsille kirjoittanut, julkaisten 8 kirjaa _Lukemisia
+lapsille_ (1865-1896). Topelius oli lasten silmistä löytänyt ikäänkuin
+tulevan, paremman elämän heijastusta, lasten maailma oli se
+rauhansatama, jonne hän aina mielellään pakeni elämän levottomasta
+pauhinasta. Lasten maailma oli ikäänkuin kultakaivos, minkä
+salaperäisistä kätköistä hän vuosikymmenien kuluessa veti esiin
+kallisarvoisia aarteita, jotka hän sitten voittamattomalla taituruudella
+takoi mieltä tenhoaviksi ja silmiä häikäiseviksi taikalinnoiksi. Hän ei
+tahtonut saduillaan saarnata siveysoppia. Opetuksen tulee, niinkuin
+runoilija lausuu, mikäli mahdollista kasvaa esiin itse kertomuksesta, ja
+ellei tämä käy mahdolliseksi, niin sen ainakin tulee pukeutua niin
+elävään muotoon, että voidaan ikäänkuin käydä käsiksi _itse asiaan_ eikä
+_opetukseen_. Hän tahtoi lausua hyvää tarkoittaville siveysopin
+saarnaajille: Avatkaa ikkuna ja sallikaa raittiin ilman tulvia sisään!
+Emme huoli kamfertia höyryävistä, ummehtuneista sairashuoneista! Emme
+tahdo hemmoiteltuja, velttoja, omaa tahtoa vailla olevia nukkeja, jotka
+te kidutatte kuoliaaksi hyväntahtoisella jankutuksellanne. Pyydämme
+terveyttä ja voimaa, rohkeutta ja päättäväisyyttä, lämpimiä, hartaita
+sydämiä, lujia tahtoja ja suoramielistä toimintahalua.
+
+Tätä ohjelmaa Topelius noudatti sepittäessään ihmeteltävät satunsa.
+Rikkaasta varastosta otamme joitakuita esimerkkejä.
+
+Kuka ei muistaisi _Refanut_-laivaa, joka oli niin suuri, että kun pieni
+laivapoika lähetettiin märssypurjetta kiinnittämään, niin hän
+palatessaan sieltä alas oli vanha, harmaahapsinen ukko. Laivan oli määrä
+tuoda Polyneesiasta kultaa, jolla sen omistaja aikoi kullata -- koko
+Aavasaksan. Mutta tuo jättiläislaiva tarttuikin Juutinraumaan, ja sen
+kapteeni palasi _yksin_, kurjassa ruuhessa niinimatto purjeenaan. --
+Liian rohkeat, turhanpäiväiset yritykset, joiden vaikuttimina on vain
+itsekäs _kunnianhimo_, menevät myttyyn.
+
+_Prinsessa Kultakutri_, Persian kuninkaan ihana tytär, on kasvanut
+ylellisyydessä, häntä on hemmoiteltu, hän on saanut kaikkea, mitä on
+halunnut. Niinkuin ehkä muistatte, vei eräs Lapin noita, _Hirmu_, joka
+oli muuttanut itsensä tiikeriksi, hänet suussaan Persiasta Lappiin ja
+koetti pakottaa häntä naimisiin laiskan poikansa _Morus Pandorus von
+Pikkulukuli Kukkulun_ tai, niinkuin häntä arkioloissa nimitettiin,
+_Pimpepanturin_ kanssa. Mutta hänen täytyi kokea mitä vaikeimpia
+kieltäymyksiä ja kärsimyksiä, jotta hän oppisi ymmärtämään, mitä
+todellinen ilo ja onni ovat. Samoin kävi _Adalminan_, jonka kauneus ja
+viisaus tekivät hänet onnettomaksi, koska hän oli kovasydäminen ja
+kateellinen. Vasta sitten, kun hänen sydämensä oli nöyrtynyt, hänkin
+löysi onnen. Ja kuinka kävi _Fransin ja Mimmin_ sadussa _Kun ruusuilla
+nukutaan_? He tahtoivat vain leikkiä. Kerran he isän luvalla soutivat
+mansikkasaareen ja lupasivat palata kotiin kello 7 illalla. Mutta he
+jatkoivat matkaa muille saarille ja nukkuivat viimein ruususaareen.
+Seuraavana aamuna he palasivat ja tulivat vanhan ukon ja vaimon luo,
+joita he eivät tunteneet. Mutta he olivatkin heidän vanhempansa, jotka
+20 vuoden ajan olivat surreet lapsiaan hukkuneina.
+
+    Ei opi hän, ken huviaan vain muistaa,
+    vaan vuodet siinä hetkinä vain luistaa;
+    ja ennenkuin voit arvatakaan tän,
+    on elon kello lyönyt seitsemän.
+
+Kertomuksessa _Maamme_ lapsi kysyy, mikä lienee ollut Jumalan tarkoitus
+luodessaan maamme niin suureksi ja ihanaksi. Peipponen viserteli
+vastaukseksi, että suuren maan asukasten oli rukoiltava Jumalalta suuria
+ajatuksia ja ihanan maan asukasten tuli olla hyviä ja nöyriä. Mutta
+nämät kaksi ajatusta voidaan yhdistää, sillä _todellinen suuruus_ on
+aina _nöyräsydämistä_. Runossa _Parempia ja huonompia_ ylvästelevä ja
+turhamielinen Julia useiden nöyryytysten kautta saa oppia että:
+
+    _Huonompi_ on korskapää,
+    tuhma, joka ylvästää
+    luullen halvaks pienempänsä.
+    _Parempi_ on nöyrä tuo,
+    joka muille hyvää suo,
+    vaatii paljon itseltänsä.
+
+Ja kuinka kävi _Koivun suurten tuumain hiirenkorva-ajalla_? Koivu oli
+uneksinut, että hänet palmikoitaisiin omenakoriksi kuninkaan tyttären
+marmoripöydälle. Mutta siitä tulikin luuta, jolla mökin muori lakaisi
+lattiansa ja jonka vitsoilla hän kuritti lapsiaan. Sitten se joutui
+pehkujen joukkoon porsaiden alle ja viimein virumaan pellolle kesät
+talvet lumessa ja sateessa. Viimein se unhoittui kokonaan. Mutta kovan
+onnen aikanakin se oli säilyttänyt pienen urvun, jossa oli siemen
+sisällä. Siitä kasvoi pellonpientarelle vähäinen vihreä koivuvesa, jonka
+pikku prinsessa otti maasta ja vei kotiinsa. Siitä kasvoi hänelle
+suosikki ja kuninkaan kartanon kauniin puu. _Turhamaisuus ja väärä
+kunnianhimo_ saivat rangaistuksensa. Mutta koivussa kytevä kukistumaton
+tulevaisuudentoivo hankki sille onnellisen tulevaisuuden, vaikka
+toisella tavalla kuin se oli luullut. _Ilo-Matti_, reipas
+viulunsoittaja, sai luuvalon sormiinsa, koska hän ei voinut olla
+soittamatta polskaa edes kohdatessaan ruumissaaton, jonka jälkeen hänen
+täytyi ruveta haudankaivajaksi. Ihmisen tulee siis voittaa
+_itsekkyytensä_ ja ottaa osaa lähimmäistensä iloihin ja suruihin.
+Huonostihan kävi _Noorankin, joka ei tahtonut olla lapsi_, sillä hän
+joutui suuressa erämaassa olevaan lumihankeen. Hän ei ollut tahtonut
+leikkiä toisten lasten kanssa ja tuli itsekkääksi, mutta hän sai kokea,
+että ken rakastaa vain itseään, hänen sydämensä on kuin erämaa keskellä
+talvea. Kenpä ei olisi lukenut _Kuu kirkasta_, kertomusta ukosta ja
+akasta, jotka aikoivat varastaa omenia, mutta kuu yllätti heidät
+valollaan. Silloin he päättivät tervata kuun. Rangaistukseksi siitä he
+ikiajoiksi tarttuivat kuuhun ja jäivät sinne riippumaan. _Puu-Pietari_
+on valmistanut Lohtajan kirkolle vaivaisukon varustaen sen salaluukulla,
+jonka avulla hän varastaa osan köyhille annetuista rahoista. Mutta hän
+jää kiinni ja saa ansaitun rangaistuksen varkaudestaan. Varmaankin on
+kaikkien satuja rakastavien lasten muistiin jäänyt myöskin Turun linnan
+ontto-tornissa asuva 700-vuotias _tonttu-ukko_, joka osasi kertoa
+kaikki, mitä oli tapahtunut Eerikki pyhän ajoista aina Pietari Braheen
+asti ja joka eräässä holvissa rautaportin takana säilytti suuren joukon
+susia. Sudet, jotka ulvoivat rautaportin takana, olivat entisiä ihmisiä,
+jotka tonttu oli muuttanut pedoiksi, kun he olivat tahtoneet ryöstää
+hänen aarteensa. Jätän nuorten lukijaini selvitettäväksi tämän sadun
+merkityksen! _Pikku-Lassi_ on punalakkisen ja valkopaitaisen Nukkumatin
+seurassa palkoveneellään kulkenut ympäri maailmaa ja saanut nähdä kaikki
+maat moninaisine ihmeineen. Hän oppii matkoillaan, että muualla
+maailmassa kyllä saattaa olla hyvä olla, mutta että kotona kumminkin on
+paras ja että Jumala vallitsee kaikkialla. _Tulitikku_ ei saa rauhaa.
+Kun se on komeassa laivassa helteisenä kesäpäivänä, sitä vaivaa
+vastustamaton halu raapia keltaista päätään laatikon kylkeen. Muhkea
+laiva syttyy palamaan, ja useat sen matkustajista hukkuvat meren
+aaltoihin. _Kevytmielisyys_ ja turha _halu herättää huomiota_ siis
+saavat aikaan paljon pahaa. Entäs _Petter-Matin_ kivi, tuo
+Pohjanlahdesta aikojen kuluessa kohonnut kallio, jolle muinoin hylkeet
+nousivat auringossa paistattelemaan, mutta jolla nyt saattaa kuivin
+jaloin kävellä! Onko kuolleesta kivestäkin jotain opittavaa? Niinkuin
+tiedätte: On. Maa kasvaa valloittaen joka sadan vuoden kuluessa mereltä
+aimo maakappaleen.
+
+_Pikku haltia_, tuo vaaleanpunaiseen häivähtävä, 1/2 tuuman pituinen,
+kahdella läpikuultavalla perhosen siivellä varustettu olento, jota
+hyönteisten kerääjä, herra kirjaneuvos turhaan koetti tappaa ja jonka
+rovasti ei sanonut kuuluvan hänen seurakuntaansa laskien sen taas
+vapauteen -- mitähän se tahtoo meille opettaa: Ihmiset eivät useinkaan
+ole uskollisia parhaimmalle, jaloimmalle, mitä heidän povessaan piilee,
+luopuvat ihanteistaan, joutuen hetken päähänpistojen, jonkun kiihkon tai
+ulkonaisten olojen tahdottomiksi orjiksi.
+
+Mainittakoon esimerkkeinä siitä, miten jokaikisessä sadussa kuvastuu
+joku kaunis, ylevä aate, vielä hauska seikkailu _Totuuden helmi_, josta
+näkyy, että niiden, jotka pysyvät _totuudessa_, käy hyvin, mutta
+valehtelijat ja kavaltajat ovat milteipä ihmissyöjää Pöröpörhyriä
+kehnommat, ja he saavat elinajakseen Kaininmerkin kasvoihinsa. _Pikku
+Matti_ teroittaa muistiin syvästi piirtyvin sanoin _kotiseudun- ja
+isänmaanrakkautta_. _Egyptinmaan pääsky_ on Ilia, Milia ja Emilia
+sisarten liikuttava tarina, josta opimme, ettei ole arvosteltava asioita
+ulkokuoren mukaan ja että työ, rakkaus ja usko luovat elämän todellisen
+onnen. Että hyvyys on voimaa väkevämpi, käy ilmi vanhasta, tunnetusta
+sadusta _Myrsky ja päiväpaiste_. Runonmuotoinen _Jättiläissatu_ kertoo
+pyhästä Laurensista, joka parhaimpansa, silmiensä valon, menettämisen
+uhalla rakennutti kirkon Finn jättiläisellä, joka muuttuu kivipatsaaksi,
+kun hänen nimensä tulee ihmisten tietoon. Armeliaisuutta eläimiä kohtaan
+ja velvollisuutta olla surmaamatta turvatonta teroittaa paitsi _Armelias
+on rikas_ m.m. _Vadelmamato_, satu tuhatvuotisesta, veitikkamaisesta ja
+vinosuisesta vadelmakuninkaasta, joka valmisti ystävillensä Roosalle ja
+Ainalle niin monta hauskaa yllätystä. Paremmin kuin Finn jättiläiselle
+ei käy Rastekaisen autiolla tunturilla asuvalle vuorenkuninkaalle
+Hiidellekään, sillä suuresta voimastaan ja mahtavuudestaan huolimatta
+hän »pakahtuu pyryilmaksi» suutuksissaan siitä, että pappi ennättää
+kastaa pienen _Sampo Lappalaisen_, jonka hän kauan takaa ajettuaan juuri
+on ollut saavuttamaisillaan ja luulee saavansa syödä! Valistus ja tieto
+ovat pimeyden kylmiä valtoja voimakkaammat. Jättiläiset esiintyvät
+yleensä saduissa kömpelöinä ja saamattomina heitä viisaampien,
+älykkäämpien ihmisten rinnalla.
+
+Lukija voisi esityksestäni kenties saada sen käsityksen, että satuihin
+kätketty tarkoitusperä sittenkin pyrkisi liiaksi esiin ja että ne
+aikaisemmin mainitusta Topeliuksen kauniista ohjelmasta huolimatta
+tuntuisivat siveyssaarnoilta. Näin ei suinkaan ole laita, sillä Topelius
+on runoilija, tositaitelija tälläkin alalla. Ovathan m.m. jo lasten omat
+kirjeet, joista alempana mainitsemme muutamia, hyvinä todistuksina
+tästä. Hänen satunsa hurmaavat pienokaisten mielen, joka omaksuu niiden
+sisällyksen semmoisenaan, luultavasti useimmiten lainkaan ajattelematta
+niiden syvällisempää tarkoitusta, joka vasta myöhemmin vähitellen
+selviää. »Ei saa elon syksysää kevään rintaan hengittää», laulaa
+Topelius runossaan _Valkeille kirsikankukille_, ja tätä periaatetta hän
+sovelluttaa satujakin sommitellessaan. Itse omistaen lapsenmielen hän ei
+suinkaan tahdo lapsenmieltä rikkoa, häiritä lapsen rauhaa, vaan antaa
+lapselle juuri sen, mitä se kiihkeimmin kaipaa, ja tämän mitä
+viehättävimmässä muodossa. Siksi on keijukaisilla, tontuilla, haltioilla
+ja haltiattarilla, peikoilla, vellamonneidoilla, metsän- ja
+merenkuninkailla ja jättiläisillä niin tärkeä tehtävä hänen saduissaan.
+Ja kuinka paljon hyväätuulta, harmitonta leikillisyyttä, salaperäistä
+veitikkamaisuutta, säihkyvää eloa ja iloa ja ennen kaikkea, kuinka
+paljon romantillista ja ihanteellista hohdetta tuo tenhomielinen
+taituri valaakaan kaikkiin luomiinsa, olkootpa sitten kokonaan hänen
+vilkkaan mielikuvituksensa lapsia tai osaksi tai kauttaaltaan
+todellisuudenkuvauksia! Toden totta on hän kaiken tuon piirrellyt
+joutsenkuningattaren, jalon ja puhtaan Radigundiksen tenhotulla kynällä
+ja saanut tältä sadun haltiattarelta sen hengen valon, jota häneltä
+rukoili.
+
+Kuinka runollisen hieno onkaan satu _Aallottaren jäljet_, joka
+vertauskuvallisesti esittää metsän ja meren välistä taistelua. Ahdin
+nuorin ja kirkkain pikku lapsi, sinisilmäinen, hopeakutrinen Aallotar,
+joka joskus leikittelee rannoilla ja painaa jälkensä valkoiseen
+hiekkaan, ja metsän nuori prinssi, mustakiharainen Kanervo, joka
+toisinaan heittelee Aallottarelle ruusuja ja narsisseja aaltojen
+kuohuun, rakastavat toisiaan, ja heidän rakkautensa on kerran sovittava
+heidän alati taistelevat vanhempansa. Tai _Aallottaren hopeamalja_, satu
+tuosta ihmeellisestä maljasta, joka saattoi siitä juovan unhoittamaan
+sen, mikä hänelle oli rakkainta maailmassa!
+
+Kuinka hauskasti ja pienen lapsen käsityskannan mukaisesti tuo kekseliäs
+satujen seppo selittää suurten, koko maalle tärkeiden ilmiöiden syyn
+ilmenee esim. runopukuisesta sadusta _Auringon kuningaslapset_. Leimu ja
+Lempi jättivät usein kristallilinnansa ja ratsastivat oivallisilla
+ratsuillaan Säteellä ja Hulmulla ympäri maailmaa. Pohjolaankin he
+saapuivat aina keväällä ja poistuivat syksyllä. Mutta v. 1867 Lempi sai
+tikun jalkaansa eikä voinut tullakaan Pohjolaan. Leimu vain tuli. Siitä
+syntyi paljon ikävää:
+
+    Ja kolkoks muuttui Suomenniemen kaiska:
+    ei kukka heilinyt, ei tähkäpää,
+    kun Lemmen jalass' oli tikku tää.
+    Voi, paljon pahaa teit sä, tikku raiska.
+
+Ihmeteltävä on Topeliuksen taito kutoa satuihinsa todellisen
+elämän säikeitä -- olihan hän jo aikaisin laulanut siitä hienosta
+viivasta, joka eroittaa todellisuuden mielikuvituksen maailmasta.
+Ihannoidessaankaan hän ei riko ihanteen, ajatellun ja näkyväisen välistä
+yhteyttä. Ajateltu ja yliluonnollinen tulee luonnollisen ja näkyväisen
+selitykseksi ja sisällykseksi. Siten pysytään, samalla kuin
+hurmaannutaan ajatus- ja tunnemaailman kimmeltävistä ihanuuksista,
+kuitenkin yhteydessä todellisuuden kanssa.
+
+Paljon on Topelius kirjoittanut semmoisiakin »satuja», jotka _voivat_
+olla tosia tai ovat kauttaaltaan ja historiallisestikin tosia. Jos hän
+ylipäätäänkin on terävä lasten ja poikain sielunelämän tuntija ja
+tulkitsija, niin tulevat nämä ominaisuudet mielestäni vielä selvemmin
+esiin hänen tosioloja kuvaavissa kertomuksissaan. Ja millä vanhan sedän
+syvällä ymmärtämyksellä ja leveällä hymyllä hän katseleekaan pikku
+suosikkiensa hyviä ominaisuuksia, heidän reipasta rohkeuttaan, heidän
+miehuuttaan ja luvallisia pyrkimyksiään yleensä, ja millä ymmärtämykseen
+perustuvalla, herttaisella anteeksiannolla hän naurahtelee heidän
+pienille heikkouksilleen ja hairahduksilleen. Se ei suinkaan
+estä oikeamielistä setää antamasta pienten sankariensa kärsiä
+vallattomuutensa ja tottelemattomuutensa seurauksista. Päinvastoin.
+Rikoksia seuraa aina rangaistus, joskaan ei aina se, jota odotettiin.
+Kuinka hyvänsävyisesti hän nauraa esim. Ollin tai Matin ja Paavon vaaran
+hetkellä saapasten varsiin vajoavaa, aikaisemmin hyvinkin suureksi
+paisunutta miehuutta ja mahtipontista uljailua. Kuten muistettaneen:
+Paavo ei pelännyt sutta ollenkaan, ja Matti oli luvannut ottaa karhua
+kauluksesta, mutta kun -- pupu hyppäsi esiin pensaikosta, kaatuivat
+pojat pelosta päistikkaa maahan (_Ollin hiihtoretki, Salametsästäjät_).
+
+Monet puheenalaisista kuvauksista perustuvat Topeliuksen omiin
+lapsuudenmuistoihin. Kuinka täynnä ääriään yli kuohuvaa eloa ja aitoa
+poikamaisuutta ovat esim. _Valterin seikkailut, Urholan linna ja
+Akseli ja Stiina_. _Mopesta_ oli vähän puhetta jo kirjasen alussa.
+Sillä itsensä voittamisella, jota Moppe niin verrattomasti kuvaa ja jota
+jo pikku Sakke niin suuressa määrässä osoitti, oli arvaamaton merkitys
+hänen myöhemmälle kehitykselleenkin. Topelius siunasi vanhempana näitä
+lapsuutensa kieltäymyksiä ja taisteli usein ahkerasti voittaakseen
+mielitekonsa, luopui ennakkoluuloistaan toisten tähden uhratakseen
+kaikki ja antaakseen nurisematta Jumalalle takaisin rakkaimpansa, mikä
+maailmassa oli ollut hänen omanansa. Näin kuuluvat runoilijan omat
+sanat. Voiko itsensäkieltämisessä ja jaloudessa kehittyä pitemmälle? --
+Historiallisista kertomuksista herättävät useat erityistä mielenkiintoa,
+m. m. kuvaus Aukusti Maksimilian Myhrbergistä (_Raahen poika_) ja Elias
+Lönnrotista (_Sammatin poika_) sekä nuo verrattomat _Hopearahan
+kertomukset_. Ja vihdoinkin tuo liikuttavan kaunis tarina _pojasta ja
+hänen sisarestaan_, jotka viholliset olivat vieneet vieraalle maalle ja
+jotka päättivät palata kotiin. He kulkivat toista vuotta ja löysivät
+vihdoin _koivun_ kotimökkinsä pihalta ja näkivät sen vaaleanvihreitten
+lehtien lomitse säteilevän _iltatähden_. He menivät mökkiin, jossa
+tapasivat vanhempansa vielä elossa. Pienet, heidän edellään lentävät
+lintuset -- tai lintujen muodossa enkelit, joiksi lapset luulivat kahden
+kuolleen siskonsa muuttuneen -- olivat osoittaneet heille tietä
+kuiskaten heidän korviinsa: »Menkää kotiin, menkää lohduttamaan isää ja
+äitiä!» Ken ei tässä _Koivun ja tähden_ sadussa tuntisi Kristoffer
+Topeliuksen omituista elämäntarinaa, vain sen verran muutettuna, kuin
+sadun luonne vaatii. Samoin kuin Pikku-Matti ei raski erota rakkaasta
+isoisästä, samoin köyhä, kaukainen koti tässä vastustamattomalla
+voimalla vetää puoleensa pojan ja hänen sisarensa, joita kyllä kaikin
+tavoin houkuteltiin pysymään uusilla, oudoilla olinpaikoilla.
+
+Yleinen oli se mieltymys, millä nämät sadut otettiin vastaan. Sekä
+yleisö -- lapset siihen luettuina -- että arvostelijat, niin meillä kuin
+Ruotsissa, ymmärsivät ja tunnustivat heti niiden suuren arvon. Ihastus
+ja riemu oli yleinen. Topelius osasi _olla_ lasten kannalla
+_alentumatta_ sille, hän oli lapsi sydämeltään, ja muinaiskansan tavoin
+hänelle ei ollut mikään kuollutta, vaan kaikki esineet elivät ja
+hengittivät, tunsivat, ajattelivat ja puhuivat. Lasten ja kansan tavoin
+hän oli läheisessä yhteydessä _luonnon_ ja sen ilmiöitten kanssa ja hän
+taisi ikäänkuin urkkia niiden syvimmät salaisuudet. Kun hän sitten
+taikasauvallaan muutti sen, mitä hän täten oli saanut nähdä ja kuulla,
+niiksi hohtaviksi helmiksi, joita nyt olemme katselleet ja joista joka
+ikinen, samalla kuin se kauneudellaan hivelee silmää, antaa sekä
+vanhalle että nuorelle hyviä opetuksia elämää varten, onko ihme, että ne
+milteipä lumoavat kaikkien mielen? Vai mitä sanovat lapset? Sen saamme
+heti kuulla, sillä satujen suurelle sedälle oli aikojen kuluessa
+karttunut melkoinen joukko pienokaisten kirjeitä, joihin hän usein
+vastasi, melkein kaikkiin, jotka näyttivät olevan ilman muiden apua
+sepitettyjä. Eräs ruotsalainen pienokainen kirjoittaa: »Olen 8-vuotias
+poika, ja minä olen lukenut Välskärin kertomuksia ja rakastan
+isänmaatamme ja arvelenpa, saanko teidän valokuvaanne ja jotain muuta
+Suomesta. Ja mietinpä minkälaista siellä Suomessa on. Ja minä rakastan
+kreivi Bertelsköldiä. Ja osoitteeni on herra... Ja minä asun
+Östergötlannissa. Hyvästi, kirjoita pian!» Erään pienen suomalaisen
+pojan kirje kuuluu: »Kiltti Setä Toppelius Zakarias -- Mulla on niin
+ikävä sitä kilttiä Toppeliusta. Tulisit joskus meille me asumma länsi
+kirkko kadulla me tuumma kyllä asemalle sinua vastaan sinun pitää
+hakea kahta poikaa, joilla on tähtiä lakissa kirjoitaisit mulle
+kertomuskirjan ... terveisiä äidiltä ja isältä ja veikolta ja terveisiä
+Siskolta ja kaljohan Sandelinilta... J.A.S. 6 vuotta 7 p. maalisk.»
+
+Johan tämäkin osoittanee, missä suhteessa pienokaisiin oli se mies, joka
+tuotantoansa määräävänä ojennusnuorana piti periaatetta, että kaikkein
+paraskaan tuskin oli kyllin hyvää lapsille.
+
+Sen arvostelun tilalle, joka minun olisi annettava Topeliuksesta satujen
+seppona, piirrän tähän vain kolme riviä hänen ihanasta sadustaan _Kirkon
+kellot_: Hän oli kuin tyyni vesi, jonka kirkas syvyys kuvastaa taivaan
+aurinkoa ja yön tähtiä ja aina povessaan kantaa kuvaa korkeuden
+äärettömästä ihanuudesta. Topelius kuvasi lapsimaailmaa niin sattuvasti,
+niin verrattoman kauniisti siitä syystä, että hän itse oli tuollainen
+tyyni vesi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Topeliuksen lausunnot länsivaltain sodasta olivat tuottaneet hänelle
+paljon ikävyyksiä, mutta todelliset ystävät, niinkuin Cygnæus, Snellman
+ja Runeberg, pysyivät hänelle uskollisina. Sekoittamatonta iloa tuotti
+hänelle niinikään onnellinen perhe-elämä ja entiseen tapaan jatketut
+hauskat kesänvietot kotiseudulla. Topelius oli niitä onnellisia, joiden
+elämään mitä hellin, alttiiksiantava puolison- ja äidinrakkaus kauan
+loivat himertävää hohdettaan. Pian sen jälkeen kuin Topelius oli
+nimitetty professoriksi, hän perusti kesäkodin, jossa hän vietti
+suvilomansa kahden kymmenen vuoden aikana. Se sijaitsi Alörn nimisellä
+saarella Uudenkaarlepyyn saaristossa, josta Topelius raatimies K.J.
+Collanderilta oli ostanut vaatimattoman, punaiseksi maalatun,
+tupatyyliin rakennetun huvilan. Siinä oli vain muutamia neliruutuisilla
+ikkunoilla varustettuja huoneita ja avonainen kuistikko. Se sijaitsi
+likellä Lapuanjoen suuta noin neljän kilometrin päässä rakkaasta
+lapsuudenkodista. Sen ympärillä hymyili saaristomaisema viehkeimmässä
+ihanuudessaan: havumetsää, pihlajia ja valkopintaisia riippakoivuja,
+siintäviä, leppoisasti väreileviä salmia ja meren selkiä. Kuinka usein
+loikaan runoilija _Mainiemen_ matalasta ullakkokamarista, missä niin
+monta hänen kauniimmista, runoistaan sepitettiin, haaveksivan
+kaukokatseensa Pohjanlahden aavoille ulapoille huolestuneena
+tiedustellen ja tutkien maansa tulevaa kohtaloa!
+
+Topeliuksella oli täällä erinomaiset kalavedet. Se into, jolla hän jo
+lapsena oli antautunut kalastukseen, ei ollut laimennut. Hän harjoitti
+sitä nyt vain järkiperäisemmin ja hankki vähitellen tällä alalla taidon
+ja kokemuksen, jotka hämmästyttivät ammattimiehiäkin. Hän teki ahkeraan
+vedenkorkeus-, tuuli- ja ilmahuomioita ja otti selkoa luodoista,
+kareista ja kalahaudoista siten saaden tietää, missä paikoissa kalat
+minkinlaisen ilman vallitessa oleskelivat ja olivat pyydettävissä.
+Topeliuksen »kalaonni» olikin hämmästyttävä, toisin sanoen hänen
+asianmukainen ja järkiperäinen kalastamistapansa vei hyviin tuloksiin.
+Hän sai paljon kaloja, joskus silloinkin, kun ikänsä samoilla vesillä
+liikkuneet ammattikalastajat palasivat milteipä tyhjin käsin kotiinsa.
+Ja niinpä kansa, joka oli kuullut, että professorin kirjoissa oli niin
+paljon kummitusjuttuja, luuli, että hän osasi lumota kalatkin! Seuranaan
+Topeliuksella näillä retkillään oli vaimonsa, jolla silloin oli jokin
+käsityö mukanaan. Usein runoilija kalanpyydyksiään hoitaessaankin
+hyräili mielilaulujaan, syntyipä joskus jonkun uuden laulun sävel ja
+sanat yhtaikaa. Niin on laita ennen mainitun Sylvian ensimäisen laulun
+»Ken, sävel kiitävä kirkas, sa?»
+
+V. 1854 syntyi Topeliuksen kolmas lapsi, tytär _Toini Matilda_,
+sittemmin tunnettu kuvakirjatekstien ja erään satukokoelman
+kirjoittajana ja erään lastenlehden julkaisijana. Seuraavana vuonna
+syntyi tytär _Eeva Maria_, joka sittemmin joutui naimisiin maalari
+A. Acken kanssa. Tämän vuoden syksyllä Topelius palasi yksin Helsinkiin,
+äiti ja lapset asuivat syyslukukauden Kuddnäsissä. Runoilijan luona asui
+sillaikaa äsken kasvatusopin professoriksi nimitetty Lauri Stenbäck.
+Runoilijoiden välit olivat huolimatta mielipiteiden eroavaisuudesta ja
+siitä johtuvista väittelyistä ystävälliset, joskaan yhteisymmärrys ei
+koskaan ollut täydellinen.
+
+Valtiollinen taivas alkoi näyttää vähän valoisammalta usein mainitun
+sodan ja 1855 vuoden maaliskuussa sattuneiden suurten tapahtumain
+jälkeen. Uuteen hallitsijaan Aleksanteri II:seen liittyi hyviä toiveita
+onnellisemmasta tulevaisuudesta, ja niille näytti antavan vahvaa tukea
+se seikka, että maamme johdossa oli semmoisia miehiä kuin valtiosihteeri
+Aleksanteri Armfelt, hänen apulaisensa Stjernvall-Walleen ja
+uusi sijaiskansleri J.R. Munck. Ajan varjopuoliin kuului että
+kenraalikuvernöörinä oli ennen mainittu, rettelöimishaluinen ja
+perustuslaillisille muodoille vieras kreivi Berg, joka tosin harrasti
+maan aineellisen ja taloudellisen tilan parantamista, mutta m.m.
+ankaralla sensuurikiristyksellään suuresti ehkäisi yhteiskuntaelämämme
+luonnollista kehitystä. Sanomalehdet, niinpä myös Helsingfors Tidningar
+ja sen toimittaja, olivat hänen »maanisällisen» tyytymättömyytensä
+alituisena esineenä. Topeliuksen edustama oppiaine, hänen
+novellikirjailunsa, josta tuontuostakin oli »vaarallisia» näytteitä
+hänen lehdessään -- Välskärin seitsemäs kertomus »Siniset» suututti
+siinä m.m. olevan Narvan taistelun kuvauksen takia kreiviä niin, että
+hän päätti lakkauttaa lehden -- ja Topeliuksen isänmaallinen toiminta
+yleensä oli Bergille hyvin epämieluinen. Muistamme, miten Topelius
+mahtavissa isänmaallisissa vertauskuvallisissa runoissaan kireistä
+paino-oloista huolimatta sai lausutuksi ne aatteet, jotka kaikista
+sortotoimenpiteistä huolimatta synkkinäkin aikoina hänen kansalaisiaan
+rohkaisivat ja kannustivat eteenpäin pyrkimään. Kun yliopisto syyskuussa
+1856 vietti juhlaa Aleksanteri II:n kahta viikkoa aikaisemmin
+tapahtuneen kruunauksen johdosta, lausuttiin juhlassa kauan pannaan
+julistettu, mutta kaikkien sydämessä elävä sana _valtiopäivät_, ja
+v. 1863 kokoontuivat Suomen säädyt valtiopäiville puolen vuosisadan
+loma-ajan kuluttua.
+
+Samana vuonna Topelius nimitettiin Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden
+historian ensimäiseksi vakinaiseksi professoriksi. Yliopiston
+juhlassa oli lausuttu uuden ajan tunnussanat, mutta nyt alkava
+käytännöllisen työn suorittaminen tarvitsi omat elimensä: eduskunnan
+ja sanomalehdistön. Topelius ei enää katsonut olevansa pätevä
+uuden ajan sanomalehdentoimittajaksi. Olihan hänellä paitsi
+luennoimisvelvollisuuttaan lukuisa määrä muita hommia, ja hyvin vaikea
+oli saada aikaa tuohon niin rakkaaksi käyneeseen kaunokirjailuun. Niinpä
+hän 1860-vuoden lopussa luopui lehtensä toimituksesta. Hän lausuu
+lukijoilleen jäähyväissanat, joiden vaatimaton sävy on kuvaava
+kirjoittajan herttaiselle luonteelle. Hän ei katso kelvanneensa
+tehtäväänsä, vaikka kyllä lukijain määrä vuosi vuodelta onkin kasvanut
+»ja hän on nähnyt kreivin ja nuohoojan samalla hartaudella näiltä
+palstoilta» etsivän jotakin itselleen. Laaja oli se vastakaiku, jonka
+hänen usein oikealla ajalla lausumansa sana saavutti, ja tehokkaasti hän
+vaikutti sen kerran lausumansa ajatuksen toteuttamiseksi, että
+sivistyksen täytyy tulla kansan omaisuudeksi. Epäilemättä hänen
+seuraajansa lehden toimituksessa Aug. Schauman iskee asian ytimeen
+lausuessaan m.m., että Topelius oli tehnyt Helsingfors Tidningarin
+ylhäisten ja alhaisten kunnioittamaksi ja rakastamaksi ja hankkinut
+sille vaikutusvallan, jonka merkitystä ei käy kyllin suureksi
+arvioiminen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+On huomautettu, että Topelius ennenkaikkea on lyyrillinen
+runoilija ja että lyyrilliset runot uskollisimmin kuvastavat hänen
+persoonallisuuttaan ihmisenä ja runoilijana. Mutta hän oli tämän
+lisäksi, niinkuin edellä olemme nähneet, harras isänmaanystävä ja jo
+nuoruudestaan hyvin innostunut historiaan. Eritoten isänmaan ja Ruotsin
+historia ja niiden kunniakkaat muistot kiinnittivät hänen mieltään. Ei
+siis ihme, että hän jo verraten aikaisin koetti kykyään myöskin
+historiallisten novellien sepittämisessä. Niihin laajoihin
+historiallisiin tietoihin, jotka Topelius omisti, yhtyi kansantarinoita
+ja suullisia perintämuistoja, ja tätä runsasta ainesta hän vilkkaan
+mielikuvituksensa avulla, hehkuvan runoilijainnostuksensa johdattamana
+muodosteli ja muokkaili loihtien eteemme aikojen yöstä sarjan mitä
+jännittävimpiä tapauksia ja luonteita, joista toiset ovat
+kirjaimellisesti todellisia, toiset osaksi tai kokonaan keksittyjä.
+Paitsi että nämä kuvaukset aina olivat huvittavia, oli niillä suuri
+merkitys senkin vuoksi, että ne perustuen historialliselle pohjalle
+melkolailla tutustuttivat aikansa kirjallisesti verraten vähän
+sivistynyttä yleisöä menneiden vuosisatojen muistoihin.
+
+Jo v. 1849 Topelius julkaisi sanomalehdessään ensimäisen, _Rautakylän
+vanha parooni_ nimisen, novellinsa, joka sittemmin on ilmestynyt
+näytelmäkappaleenakin. Mutta vasta seuraavana vuonna Helsingfors
+Tidningarissa ilmestyi hänen ensimäinen varsinainen historiallinen
+romaaninsa _Suomen herttuatar_. Se käsittelee n.s. »pikku vihan aikoja»
+Suomessa. -- Venäläiset olivat skotlantilaisen kenraali Keithin johdolla
+useiden kaupunkien ja m.m. Helsingin antautumisen jälkeen marssineet
+silloiseen pääkaupunkiin Turkuun. Suomalaiset rykmentit oli lähetetty
+kotiin ja tuhansia turkulaisia pakeni Ruotsiin. Pakenijain joukkoon
+kuului myös ihmeenihana, 18-vuotias Eeva Merthen, pormestari Merthenin
+tytär, jonka vastoin hänen tahtoaan eräs uskollinen palvelijatar oli
+kantanut veneeseen. Eeva astuu maihin Laimilla, 2 tunnin matkan päässä
+Turusta, mutta venäläinen kaleeri ottaa hänet ja hänen kasvatusveljensä
+kiinni Ruissalon läheisyydessä. Hän saa kumminkin olla yötä vanhempainsa
+Ruissalossa olevassa kesätuvassa. Seuraavana päivänä Eeva viedään
+kenraalin luo, joka pyytää anteeksi, että hänelle ja hänen
+kasvatusveljelleen on syntynyt ikävyyksiä kaleerinjohtajan liiallisen
+virkainnon vuoksi.
+
+Pormestarin tytär lähetettiin takaisin Turkuun Keithin
+kullallasilatuissa, 4-valjakon vetämissä vaunuissa ja 12
+henkivartiohusaarin saattamana. Eeva olisi mielellään kieltäytynyt tästä
+kunniasta, mutta olisihan ollut vaarallista loukata miestä, jonka
+käsissä oli koko maan kohtalo. Sangen yleisesti luultiin, että Suomi
+Venäjällä hallitsevan Elisabetin manifestin johdosta tulisi
+itsenäiseksi, ja kun Keithin luultiin tulevan »herttuaksi», arveltiin
+vaunuissa ajajaa »herttuattareksi». Kun asian oikea laita tuli ilmi,
+muuttui aikaisempi ilo suuttumukseksi. Tämähän oli häpeällistä maan
+kavaltamista. Eeva oli ollut poissa kotoa kokonaisen vuorokauden ja
+palasi voittavan kenraalin vaunuissa. Turun ylhäiset perheet siitä
+huolimatta rupesivat seurustelemaan Keithin ja Eeva Merthenin kanssa,
+jotka elivät sivupuolisessa avioliitossa, kunnes heidät 13 vuotta
+myöhemmin vihittiin Saksassa. Keith oli loistava maailmanmies, jossa
+yhtyi avomielisen soturin ja hienosti sivistyneen aatelismiehen parhaat
+ominaisuudet. Hänen vaikutusvaltaansa oli mahdoton vastustaa. Eevan
+synnynnäinen, yksinkertainen herttaisuus, hänen koruton pukunsa ja
+seurustelutapansa hankkivat hänelle pian yhä enemmän ihailijoita, ja
+hänen hyvä ja jalo sydämensä, jonka johdattamana hän antautui sangen
+laajaan hyväntekeväisyyteen, avaavat lopulta kaikki ovet ja sydämet
+kerran niin katkerasti moititulle tytölle. -- Ajan- ja luonteenkuvaukset
+ovat sattuvia. Mutta väärinkäsityksen välttämiseksi lisäämme heti, että
+runoilija luomistyössään on noudattanut sitä periaatetta, että hänellä
+tosin ei ole ollut oikeutta muuttaa luonteita, vaan kyllä »valaista
+niitä vapaasti, sikäli kuin katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi».
+
+Tässä on kumminkin vain »mitalin toinen puoli». Topeliuksen esittämässä
+ihannoidussa muodossaan on »herttuatar» runollinen keksintö, joka
+taideteoksena saattaa miellyttää, mutta jonka todellisuuteen emme
+sinänsä saa uskoa. Ylempänä mainittu vihkiminen ei liene koskaan tullut
+aikalaisten tietoon, ja se aikaisempi mielipide, että vihollismielisen
+venäläisen kenraalin suhde Eevaan oli häväistys, jopa sellainen, minkä,
+niinkuin tekijäkin myöntää, tuskin mikään toinen aikakausi meille olisi
+voinut tuottaa, on kyllä oikea. Topelius ei tahtonut, yhtä vähän kuin
+Runebergkaan, syventyä ihmissydämen synkimpiin kuiluihin, ja niinpä hän
+sekä niihin että historiamme häpeällisimpäänkin aikakauteen on heittänyt
+auringonsäteen, joka on lähtöisin hänen omasta kovin synkkiä varjoja
+vierovasta elämänkäsityksestään.
+
+»Suomen herttuatar» otettiin vastaan suurella mieltymyksellä, josta on
+hyvänä todistuksena se, että Helsingfors Tidningar sen vuoksi sai
+enemmän tilaajia kuin koskaan ennen. Kun tämä novelli pian ilmestyi
+kirjankin muodossa, oli sen menekki silloisiin oloihin nähden
+harvinaisen vilkas.
+
+Mikäli mahdollista vielä etevämpää kertomataitoa Topelius osoittaa
+niissä verrattomissa menneen ajan kuvauksissa, jotka hän vv. 1851-1866
+julkaisi sanomalehdessään ja sittemmin kirjan muodossa viitenä jaksona
+vv. 1853-1867 nimellä »_Välskärin kertomukset_».
+
+Teoksen esipuheessa Topelius esittelee lukijalle välskärinsä _Antti
+Bäckin_, joka haavurina otettuaan osaa sekä 1788-1790 vuosien
+taisteluihin että sittemmin myös 1808-1809 vuosien sotaan vanhoilla
+päivillään elätti itsensä rokotuksella ja kalastuksella. Ukko istui
+usein nahkalla päällystetyssä nojatuolissaan vinttikamarissa, jossa
+Topelius ikäveljiensä ja vanhempienkin henkilöiden kanssa usein
+iltavalkean ääressä sanoo kuunnelleensa laajalti matkustaneen ja
+paljonkokeneen miehen kertomuksia. Samoin kuin Runebergilla oli
+vänrikkinsä oli siis Topeliuksella välskärinsä. Tämä on niin
+ymmärrettävä, että hänen suvussaan oli suullisia perintätietoja,
+jotka hän »panee välskärin suuhun». Sen, minkä hän näin kerrottaa
+välskärillä, hän on saanut osaksi vanhalta karoliinilta, vaimonsa
+isän isoisältä Abraham Lindqvistiltä, joka 105 vuoden ikäisenä kuoli
+Uudessakaarlepyyssä ja jonka muistelmat edelleen elivät perheessä, sekä
+vaimonsa enolta, niinikään entiseltä soturilta Nikolai Lindqvistiltä,
+jolta hän sai mieskohtaisia tiedonantoja. Niinkuin siitä, mitä jo
+ennemmin Topeliuksen novellikirjailusta on sanottu, käynee ilmi,
+välskäri tämän lisäksi saa kertoa niitä historiallisia tietoja, jotka
+Topelius oli hankkinut, paitsi useilta oppineilta ja tutkijoilta,
+kirjallisuudesta, kirjastoista ja arkistoista löydetyistä
+käsikirjoituksista, vanhoista sukupapereista y.m.
+
+Pitkä, jännittävä ja täynnä satumaisia seikkailuja on se matka, jota nyt
+välskärin johdattamana lähdemme taivaltamaan. Se alkaa Breitenfeldin
+veriseltä taistelutanterelta ja päättyy vasta, kun Kustaa III sankkojen
+ihmisjoukkojen loppumattomien riemuhuutojen kaikuessa luopuu
+yksinvaltiudesta. Mikä sarja taisteluja, jotka kuuluvat Ruotsin ja
+Suomen jaloimpiin sotamuistoihin, välähtää matkan varrella silmiimme!
+Kustaa Aadolfin voittokulku halki Saksan ja hänen sankarikuolemansa
+Lützenillä, sitten Kaarle X:n veriset kahakat, Kaarle XI:n rautainen
+reduktsioni, Kaarle XII, joka »vuorenkorkuisena ajan kääpiöiden joukossa
+yksin kantoi hartioillaan kokonaisen aikakauden, joka kukistui hänen
+mukanaan eikä enää ikinä noussut haudastaan», nälänhätä, rutto ja
+Isonvihan kuvaamattomat kauhut Suomessa ja siitä huolimatta
+taukoamatonta taistelua isänmaan puolesta, vapauden aika Ruotsissa,
+jolloin »valtakunta myytiin huutokaupalla enimmän tarjoavalle» ja
+viimein »lumoojakuninkaan» aurinkoiset ja samalla niin myrskyiset
+päivät. Tällainen on se historiallinen tausta, jota vastaan Topeliuksen
+lukuisat sankarit ja sankarittaret, sekä todelliset että keksityt,
+kuvastuvat. Täytyy ihmetellä sitä mestaruutta, jolla runoilija on
+suurten tapahtumain säikeihin punonut niiden kahden, Perttilän ja
+Laurilan suvun elämänvaiheet, joita hän erikoisesti on ottanut
+selvittääkseen. Suurta kykyä on tosin kysynyt mukaella romaaniksi
+perhekronikan kehykseen vuosisataisia kausia historiastamme, eikä eheää,
+sopusuhtaista taideteosta täten ole voinut syntyä. On syntynyt
+sukutieteellinen romaani, joka sisältää paremmin tai huonommin
+yhteensovitettuja kertomuksia. Teos ei näin ollen tyydytä yhtenäisen
+suunnittelun ankaria vaatimuksia. Tämä tietenkään ei estä meitä
+ihailemasta yksityisten kertomusten hyviä puolia: niiden jaloja
+aatteita, isänmaallisia aiheita ja jännittäviä tapauksia sekä pirteätä
+ja usein lennokasta, paikkapaikoin loistavaa, aina huvittavaa
+esitystapaa.
+
+Kuinka tenhoova onkaan jo ensimäisen jakson ensimäisessä kertomuksessa
+_Kuninkaan sormus_ oleva kuvaus m.m. Kustaa Aadolfin voittoretkestä
+Saksassa, hänen Frankfurtissa viettämästään komeasta voitonjuhlasta,
+hänen sankarikuolemastaan Lützenillä ja katolilaisten voitonriemusta,
+kun luterilaiset nyt olivat menettäneet parhaan tukensa ja ruotsalaisten
+voittokulku ainiaaksi oli päättynyt. Eräs Stålhandsken ratsastajista,
+nuori Pohjanmaalta kotoisin oleva Kustaa Perttilä oli kunnostautunut
+ennen muita, ja kuningas olisi ylentänyt hänet aatelissäätyyn,
+ellei hänen isänsä, Isonkyrön mahtava tilallinen, 70-vuotinen
+»talonpoikaiskuningas» Aaroni Perttilä, joka Flemingin ajoilta asti
+vihasi aatelia, olisi jyrkästi sitä vastustanut. Kuningas, joka oli
+viettänyt viimeisen yönsä vanhoissa vaunuissa, oli ottanut oikeasta
+etusormestaan kuparisormuksen, minkä oli saanut suomalaiselta naiselta
+ja jossa olevat seitsemän ympyrää muodostivat hänen molempien nimiensä
+kirjaimet. Sitten hän oli pyytänyt Weimarin herttuaa antamaan sen
+Bertelille, joksi Perttilää lyhyyden vuoksi sanottiin.
+
+Toisessa kertomuksessa _Miekka ja aura_ on tarkempi kuvaus Aaroni
+Perttilästä, joka Kaarle IX:lle osoittamiensa ansioiden korvaukseksi on
+saanut kasvattaa kauniin ja herttaisen Meeri tyttärensä aatelisten
+neitsyiden parissa kuningattaren hovissa Tukholmassa. Mutta Perttilän
+tunnussanana pysyy: _kuningas ja kansa_, kaikki, mikä on sillä
+välillä, on pahasta. Hänen kunnianhimonsa on sammumaton, ulottuupa niin
+pitkälle, että hän lähetti poikansa Saksaan, jotta tämä Kustaa Aadolfin
+avulla, jonka luullaan olevan hänen isänsä, kohoaisi Ruotsin
+kruununperilliseksi! Kun hänen tyttärensä ei voi tulla kuninkaan
+äidiksi, tulee hänen olla talonpoikaisnainen, ja isä kohtelee häntä
+kovemmin kuin halvinta palkkapiikaa.
+
+Kolmannessa kertomuksessa _Tuli ja vesi_ saamme m.m. tietää, että
+Tukholman holhoushallitus herttua Bernhardin esityksestä aateloi
+Perttilän, joka edelleen on sotakentällä niittänyt uutta mainetta. Hän
+saa nimekseen _Bertelsköld_. Mutta isä kiroo hänet luopiona. Bertelsköld
+menee naimisiin Reginan, Würzburgin piispan sisaren tyttären kanssa,
+joka munkki Hieronymuksen kiihoittamana oli luvannut murhata Kustaa
+Aadolfin, mutta rakastuikin häneen ja koetti sen sijaan käännyttää hänet
+katolinoppiin. Ennenkuin Bertelsköld jättää isänmaansa, hän vielä kerran
+käy isänsä luona, joka elää Isossakyrössä entiseen tapaansa vanhan
+pehtorinsa Larssonin ja onnettoman tyttärensä kanssa. Edellisen poika,
+kapteeni Larsson, Bertelsköldin reipas sotatoveri, ja hänen vaimonsa
+Kätchen asuvat myös talossa. Taipumaton vanhus kiroo poikansa, tekee
+hänet perinnöttömäksi ja antaa kaiken omaisuutensa Larssonin suvulle
+jonka hän siunaa. Meeri kuolee siunaten poikansa.
+
+Toisen sarjan ensimäisestä kuvasta _Kapinassa omaa onneaan vastaan_
+piirtyy syvimmin mieleemme loistavan, sadoissa taisteluissa mukana
+olleen ja lukemattomia hengenvaaroja välttäneen Kustaa Bertelsköldin
+hukkuminen Vähään Bältiin, jonka heikon jään yli hän oli koettanut
+ensimäisenä ratsastaa. Palvellen hyvin sotaisaa mutta vähän
+valtioviisasta Kaarle X:ttä Kustaata oli hänellä ollut alituinen
+myötätuuli, hän oli lakkaamatta ylennyt arvoissa, voittanut rikkauksia
+ja vaikutusvaltaa. Mutta hän rikkoi liettualaisten kanssa tekemänsä
+sopimuksen. Siten hän oli tehnyt _väärän valan_, ja niinpä hänen
+onnenpyöränsä ainiaaksi oli kääntynyt. Vähän ennen hukkumistaan hän oli
+eräässä kaksintaistelussa menettänyt kaksi sormea ja kuninkaan
+sormuksen. Tuolla ihmeellisellä sormuksella oli näet se ominaisuus että
+se tuotti kantajalleen demoonista voimaa ja satumaista, alituista onnea,
+mutta jos hän teki väärän valan, tuotti sormus onnettomuutta.
+
+_Noita-akka_ siirtää meidät Kaarle XI:n aikaan ja siihen ylpeään
+vuosisataan, joka on synnyttänyt Newtonin, Leibnitzin ja Voltairen.
+Siitä huolimatta leimusivat nuo hirvittävät, ihmiskunnalle häpeätä
+tuottavat noitaroviot kaikkialla protestanttisessa maailmassa. Taikausko
+ja tietämättömyys vaatii Suomessakin monta uhria. Yhden niistä, _Mustan
+Jaanen_, pelasti roviosta kreivi Bernhard Bertelsköldin, Kustaan ja
+Regiinan pojan rohkeus ja neuvokkuus. Tämä peri isältään _Mainiemen
+linnan_,[1] joka sijaitsi länsi-Suomessa ja oli upeasti varustettu
+1600-luvun raskaalla rakennustaiteellisella ylellisyydellä. Isän aikana
+perin köyhtyneet alustalaiset olivat pojan lempeämmän ja vapaamman
+hallinnon alaisina taas ruvenneet vaurastumaan, entisen laiskuuden,
+röyhkeyden ja raakuuden sijaan oli tullut ahkeruus, sävyisyys ja
+rauhallisempi elämä. Onni näyttää aluksi hymyilevän nuorelle kreiville
+ja kreivittärelle, mutta onpa heilläkin »mörkönsä». Hovimestarista Niilo
+Janssenista tulee talon paha henki ja lopullinen häviö. Kreivin ollessa
+matkoilla pannaan toimeen kaunistustöitä sekä suuria juhlallisuuksia,
+jotka nielevät suunnattomia rahamääriä, ja talon omien varojen ehtyessä
+hovimestari lainaa kreivittärelle. Lopuksi muhkea Mainiemi, joka jo
+viisi kertaa oli ollut reduktsionin »mustalla taululla», oli annettava
+takaisin kruunulle, jonka lisäksi kreivi oli velkaa valtiolle 28 vuoden
+tulot tilasta eli 280,000 taalaria. Janssen, jonka kreivin isä Kustaa
+pojan ollessa 5-vuotias oli tuonut matkansa onnistumisen todisteena
+ratsastettuaan Bältin yli, oli vannonut hänelle tehdyn häpeällisen
+väkivallan kostoksi saattavansa kreivin täydelliseen häviöön. Niin oli
+nyt käynytkin. Janssen hukkuu menetettyään vannomalla väärän valan
+kuninkaan sormuksen, joka joutui kreivin pehtorin tyttärelle
+Kreeta-muorille.
+
+  [1] Z. Schalin on Finsk tidskrift 1917 julaissut mielenkiintoisen
+  Mainiemen linnaa koskevan tutkimuksen. Siinä hän on tullut siihen
+  johtopäätökseen, että sen täytyy ajatella sijainneen 4-5 peninkulman
+  päässä Turusta itään päin ja merenpuolella, lännessä tai etelässä
+  rannikkotiestä, joka Tenholasta kääntyy pohjoiseen ja Uskelasta
+  länteen päin.
+
+Kolmannen jakson kertomukset _Siniset, Pakolainen ja Erään nimen
+varjo_ esittävät Kaarle XII:n verisen sankariuran, jonka harhaileviin
+polkuihin välskäri entisellä taidollaan yhdistää Bertelsköld- ja
+Larsson-sukujen elämänvaiheet. Kuninkaan salaperäisillä kirjaimilla
+_R.R.R_. varustettu sormus joutui Bernhardin pojalle Torstenille, joka
+pääsi Kaarle XII:n kansliaan. Torstenin menetettyä sormuksen se joutui
+hänen tyttärensä Ebban välityksellä herttuatar Hedvig Sofialle ja
+häneltä Kaarle XII:lle, jonka sen luultiin tekevän »kovaksi» jommoinen
+Kustaa Aadolfkin oli ollut. Hän hukkasi sen, mutta se joutui myöhemmin
+hänelle takaisin. Kuninkaan jättiläismäisen, uskollisen asetoverin ja
+henkivartian Kaarle Kustaa Bertelsköldin urhoollisilla seikkailuilla on
+laaja sija näissä kertomuksissa. Paettuaan Venäjältä hän palasi
+kotimaahansa ja johti täällä pientä vapaaehtoista joukkoa. Maassa raivoo
+tähän aikaan rutto, joka tappaa yksistään Helsingissä toista tuhatta
+henkeä, muutamissa pitäjissä enemmän kuin puolet asukkaista, Ruotsissa
+100,000 henkeä. -- Isonkyrön onnettoman tappelun jälkeen oli koko Suomi
+venäläisten vallassa. Bertelsköld ratsastaa Merenkurkun yli, saapuu
+Ruotsiin ja pyytää apua Suomelle kuninkaan kansliapresidentiltä Arvid
+Hornilta, joka kumminkaan ei voi auttaa.
+
+Hirvittävä on kuvaus m.m. siitä ajasta Suomessa, joka oli 1714 vuoden ja
+Uudenkaupungin rauhan välillä, vaikeimmasta, minkä maa koskaan oli
+elänyt. Me tapaamme Kustaan taas Suomessa, jossa hänen nuoruutensa
+rakastettu, suloinen Eeva Rhenfelt, joka on pukeutunut miehen
+vaatteisiin voidakseen seurata sankariaan kuolemaan, tapaa hänet majuri
+Fieandtin kanssa Kajaanin linnaa puolustamassa. Se oli Suomen viimeinen
+taistelu Isonvihan aikana ja päättyi linnan antautumiseen. Kustaa ja
+Eeva joutuivat vankeuteen Turun linnaan, menivät naimisiin ja saivat
+pojan, jolle annettiin nimeksi Kaarle Vihtori. Paettuaan vankeudesta he
+menivät Ruotsiin. Kelpo karoliini kaatui tuhansien toverien kera
+hirvittävän pakkasen ja lumimyrskyn raivotessa Norjan tuntureilla. »Hän
+oli kullankirkkaan kunnian ritari, jolle kuningas ja isänmaa oli kaikki,
+oma itse -- ei mitään.»
+
+Joskaan ei yhtä tärisyttäviä ja suuria historiallisia tapauksia kuin
+edelliset, niin ainakin yhtä jännittäviä sisällisiä taisteluja ja yhtä
+selväpiirteisiä ja mielenkiintoa herättäviä luonteita ja yhtä myrskyäviä
+intohimoja ilmenee neljännen jakson kertomuksissa _Erämaiden kevät,
+Porvarikuningas, Vaasan kuningatar, Vapaa-ajattelija_ y.m.
+
+Suuren Pohjan sodan päättävä Uudenkaupungin rauha täytti kaikkien mielen
+ilolla. Taas voitiin hengittää vapaasti, koetettiin unhoittaa sodan
+kauhut ja sen tuottamat suunnattomat vauriot sekä niitä parhaan mukaan
+parannella. Ruotsissa oli kuninkaalla valtaa vain nimeksi, sillä
+todellinen valta oli puolueiden, valtiosäätyjen ja valtaneuvosten
+käsissä. Arvid Hornin olkapäillä valtaan kiivennyt Torsten Bertelsköld,
+ovela valtiomies, »jonka koko politiikka oli uskottomuutta, koko elämä
+valan rikkomista», oli nyt kaikkivaltias. Hän on päässyt valtansa
+kukkulalle, valtakunnan kruunu näyttää jo olevan hänen ulottuvillaan,
+mutta samalla hän jo on joutunut perikatonsa partaalle. Hän menettää
+taikakalunsa, kuninkaan sormuksen, tulee sokeaksi ja mielipuoleksi.
+Hänen veljenpoikansa, jo mainittu Kaarle Vihtori, rakastuu
+porvarikuninkaan, valtiopäivämies Lauri Larssonin nuorimpaan tyttäreen
+Esteriin. Näiden lemmentarina täyttää suuren osan kertomusta
+_Porvarikuningas_. Esterin isä ei suostu nuorten avioliittoon, eiväthän
+tuli ja vesi sovi yhteen. Myssyjen päällikkönä Lauri oli Ruotsissa
+taistellut saadakseen tapulioikeuden pohjois-Suomen kaupungeille, mutta
+joutunut alakynteen. Tästä ja suurista taloudellisista tappioista
+huolimatta porvarikuningas raudanlujana ja taipumattomana taisteli kovaa
+kohtaloaan vastaan. Vaikuttavimpia kohtia rauhan ajan tapauksia
+kuvaavissa kertomuksissa on se syntymäpäivänvietto, minkä samainen
+86-vuotias patriarkka, joka lannistumattomalla lujuudella vielä kerran
+on kohonnut paikkakuntansa ensimäiseksi kauppamieheksi, panee toimeen
+samana päivänä, jona Suomeen saapunut »maan isä» Aadolf Fredrik tulee
+Pohjanmaalle. Paljon on monumentaalista suuruutta tuossa valkohapsisessa
+kantaisässä, joka 80 sukulaisensa ympäröimänä, köyryselkäisenä istuu
+kunniasijallaan jykevä keppi kädessään. Ja mahtava on se puhe, jonka
+viiden kuninkaan aikana elänyt vanhus pitää, mieleen koskevin värein
+kuvaten maansa ja omaa vaihtelevaa elämäänsä. Hän sopii riitaveljensä,
+veljenpoikansa Pennan kanssa, ja vahvistukseksi hän kihlaa hänelle
+väkisin Ester-tyttärensä, jota, niinkuin mainittiin, kuninkaan ajutantti
+Kaarle Vihtori rakastaa.
+
+Vasta sitten kun kuninkaan sormus, jonka Larsson on heittänyt mereen,
+ihmeellisten sattumain kautta joutuu uudestaan hänen käsiinsä, murtuu
+vihdoin tuon rautaisen miehen tahto. Hän suostuu tyttärensä ja Kaarle
+Vihtorin liittoon.
+
+_Vapaa-ajattelijassa_ Kaarle Vihtorin ja Esterin oppinut poika,
+joka »ei uskonut virsikirjaan eikä katkismukseen, ei paholaiseen
+eikä hänen isoäitiinsä», oli ottanut erään toverinsa puolesta
+väitelläkseen »jumalankieltäjiä vastaan». Hän tekee juhlallisessa
+väittelytilaisuudessa läsnäolevat oppilaat, professorit ja heidän
+mielipiteensä kuulumattoman pilkan esineeksi, josta seuraa suuri
+häpeänhälinä ja hänen karkoittamisensa yliopistosta. Kertomuksessa
+esiintyy vielä porvarikuninkaan poika Lauri Larsson nuorempi, joka on
+perinyt isänsä jo saituuteen vivahtavan säästäväisyyden, mutta joka
+pojassa oli kehittynyt kaiken muun karkoittavaksi kullanjanoksi.
+Hän lyöttäytyi salaperäisen Martti tohtorin seuraan, joka on sekä
+»elämän-» että »kultatinktuurin» onnellinen omistaja sekä ammatiltaan
+kullanvalmistaja. Panttaapa hän viimein sielunsa »viisaalle» tohtorille
+saadakseen kultaa. Larsson oli 20 vuotta aikaisemmin varastamalla saanut
+kuninkaan sormuksen, ja kun hän yhä vain vaati enemmän kultaa
+tohtorilta, tahtoo tämä korvaukseksi sormuksen. Silloin syntyy heidän
+kesken painiskelu, sormus putoo lattialle, josta se löytyy ja joutuu
+markiisitar Herminie Egmontille ja häneltä Kustaa III:lle. Tohtori ja
+Larsson menettävät molemmat lopulta järkensä joutuen Danvikenin
+mielisairaalaan, missä Kustaa III tapaa valkotukkaisen Larssonin
+punnitsemassa halkoja, joita hän luulee 24 karaatin kultatangoiksi.
+
+Ylempänä huomautimme jo sommittelun hajallisuutta, yhtenäisyyden
+puutetta, kun näet puheenalainen teos on kokoonpantu kertomuksista,
+joilla ei ole kiinteätä sisällistä yhteyttä. Toinen seikka, joka
+vähentää sen taiteellista arvoa, on, että tapaukset ja luonteet eivät
+kehity luonnollisesti syyn ja seurauksen lakia noudattaen, vaan
+runoilija antaa niiden johdon taikakapineen, kuparisormuksen, avulla
+hämärille luonnonvoimille alttiiksi. Sokea sattuma eikä järkevä ajatus
+johtaa ihmisten kohtaloita. Mutta samassa kuin nämät eivät toimi
+vapaasti, omien yksilöllisten edellytystensä mukaan ja omalla
+vastuullaan, he myös lakkaavat olemasta mieltäkiinnittäviä, he muuttuvat
+ikäänkuin nuorasta vedettäviksi nukeiksi, joiden täytyy tanssia vetäjän
+s.o. tekijän tahdon mukaan. Niin ilot kuin kärsimyksetkin, niin voitot
+kuin tappiot, jotka eivät johdu sisällisistä syistä, vaan salaperäisen
+ulkonaisen voiman tuottamuksesta, jättävät meidät kylmiksi. Toisaalta
+voidaan välskäriä puolustaa sillä että hänen sankariensa, niinkuin esim.
+Bertelin, satumainen menestys teki heidät ylimielisiksi ja uhkarohkeiksi
+ja että he siten ilman sormustakin ja valansa rikkojina siis itse
+valmistivat perikatonsa. Toisin sanoen Topelius tahtoo tällä sormuksella
+vertauskuvallisesti esittää, miten ihminen, joka antautuu intohimojensa,
+sokean itsekkäisyyden ja hillittömän kunnianhimon valtaan, ehdottomasti
+joutuu perikatoon. Toiseksi taikausko oli hyvin juurtunut kuvatun ajan
+käsitystapaan, ja se siis suuressa määrin saattoi vaikuttaa henkilöiden
+kohtalon kehitykseen. Luonteenkuvausta ei ole pidetty Topeliuksen
+vahvana puolena. Noudattaen vanhentunutta maneeria hän usein sen lisäksi
+maalaa eräät sankarinsa liian mustiksi, roistoiksi, niinkuin esim. pater
+Hieronymuksen ja Torsten Bertelsköldin, toiset taas, etenkin naiset,
+valon enkeleiksi, joissa ei ole vähintäkään tahraa.
+
+Ja kuitenkin kaikitenkin! Mikä aarre ovatkaan meille nämä Välskärin
+kertomukset! Emme suinkaan liioittele sanoessamme, että ne ovat
+Topeliuksen kuuluisuuden vankimpia pylväitä. Mikä suunnaton merkitys
+tällä teoksella olikaan meille aikana, jolloin historiamme vielä oli
+niin vähän tunnettu, aikana, jolloin Suomi »ilman Runebergia ja
+Kalevalaa laajoille piireille tuskin oli muuta kuin maantieteellinen
+käsite». Historia oli useimmille suljettu kirja. Topelius on näillä
+kertomuksillaan, joissa niin usein tunnemme oman kansamme kiihkeintä
+sydämensykintää, todistanut sekä sen että oma historiamme on täynnä
+suuremmoisia, jännittäviä tapahtumia, ja luonteita, joista voimme saada
+paljon oppia elämää varten, että myöskin, kuinka historian puinen kehys
+runouden avulla saattaa ruveta työntämään vihreitä vesoja, vieläpä
+tuoksuvia kukkasia ja ihania hedelmiäkin. Sattuvasti lausuu Eliel Vest
+elämäkerrassaan: Nämä kertomukset, joita lukivat ylhäiset ja alhaiset,
+vanhat ja nuoret, rikkaat ja köyhät, saartoivat entisyyden urhotyöt ja
+kärsimykset, kokemukset ja toiveet syvälle kansakunnan tietoisuuteen --
+runotar sai aikaan, mitä kaikki opetus, kaikki tieteellinen kirjailu
+eivät koskaan yksinään olisi aikaan saaneet; se opetti kansaa tuntemaan
+omaa itseään. -- -- -- Välskärin kertomuksista tuli ase ajan
+herätystyössä, sen kansallisuustietoisuuden kohottamisessa ja
+levittämisessä, jota 1830- ja 1840-luvun parhaat henget olivat tunteneet
+itsessään ja jonka hyväksi he olivat taistelleet.
+
+Sekä yleisö että arvostelijat vastaanottivat Välskärin kertomukset
+suurella ilolla ja innostuksella, Helsingfors Tidningarin tilaajamäärä
+kasvoi niiden johdosta tuntuvasti ja sittenkuin eri jaksot olivat
+ilmestyneet kirjan muodossa, huomattiin pian uusien painoksien
+tarpeellisuus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jo aikaisemmin olemme maininneet, kuinka vilkkaasti Topelius harrasti
+näytelmätaidetta, kuin myöskin että hän dramatisoi ensimäisen
+novellinsa. Siten syntyi kolminäytöksinen _Viidenkymmenen vuoden
+kuluttua_ niminen näytelmä. Eversti Kustaa Drakenhjelm ja kuningattaren
+hovineiti, 17-vuotias Ebba Reutercrona rakastuvat toisiinsa v. 1788
+Hagan huvilinnassa toimeenpannuissa naamiaisissa. Kun parooni Kustaan
+sodan puhkeamisen vuoksi täytyy matkustaa Suomessa olevaan
+rykmenttiinsä, sai hän Ebban suostumaan siihen, että heidät vihittiin
+vielä samana iltana. Se tapahtui erään vääpelin ja Ebban kamarineidin
+Lisetten ollessa vieraina miehinä. Tämän jälkeen parooni matkustaa
+Suomeen.
+
+Viisikymmentä vuotta myöhemmin tapaamme 78-vuotisen Maunu Drakenhjelmin,
+everstin veljen, joka myöskin oli nuorena rakastunut Ebbaan, Rautakylän
+vanhalla rälssitilalla, missä hän asuu iäkkään emännöitsijänsä Lisette
+Hallströmin ja tämän pojan Sebastianin kanssa. Lisette on sama nainen,
+joka alussa esiintyi Ebban kamarineitinä ja vihkimisen todistajana. Hän
+on ainoa enää elossa oleva henkilö, joka voisi todistaa, että Ebba
+todella oli vihitty eversti Drakenhjelmiin. Mutta Maunu parooni on
+ostanut hänen vaitiolonsa ja siten riistänyt veljensä leskeltä
+Rautakylän, joka oli kuulunut everstille. Viimeksi mainittu oli yhtenä
+Anjalanliiton johtajista vain 4 vuoden avioliiton jälkeen vangittu ja
+viimein viety mestauslavalle. Vanha, jotenkin rappiolle joutunut Maunu
+parooni näyttää olevan milteipä kokonaan Lisetten ja hänen poikansa
+vallassa. Nämä ovat taivuttaneet hänet antamaan kaiken omaisuutensa
+heille, toistavat toistamistaan, että everstin vihkinyt pappi oli ollut
+valepukuinen rakuuna ja että vihkimätodistus on hukkunut. Vihdoin he
+saavat paroonin ottamaan kuulutuksen itselleen ja Lisettelle sekä
+Sebastianin lapsekseen oikeana vapaaherra Drakenhjelminä.
+
+Kun sitten eräänä päivänä rouva Hjelm, entinen neiti Reutercrona,
+tyttärentyttärensä Lottenin kanssa rajuilman yllättämänä hakee suojaa
+Rautakylässä, ottaa parooni vanhan maailmanmiehen tavoin heidät
+kohteliaasti vastaan, mutta Lisette kohtelee vieraita hyvin kylmästi.
+Nämät viettävät yönsä everstin ja hänen puolisonsa entisessä
+makuuhuoneessa. Lisette on asettanut pöytään voileipää ja suklaatia,
+jonka hän on myrkyttänyt. Hän luulee myrkyttämällä vieraansa
+vapautuvansa niistä ainoista henkilöistä, jotka voivat estää häntä
+pääsemästä Rautakylän omistajaksi. Vanha rouva nukahtaa maistettuaan
+suklaatia, ja hänen nukkuessaan Lotten löytää seinässä olevasta
+salakaapista äitinsä vanhempien vihkimätodistuksen. Samassa Lisette ja
+Sebastian tulevat huoneeseen, ja kun vieraat eivät olekaan kuolleet,
+niin he aikovat kuristaa heidät. Sebastianin jalommat vaistot pääsevät
+kuitenkin lopulta voitolle. Hän ei suostu murhaamaan vanhaa rouvaa eikä
+Lottenia, jolta hän saa vihkimätodistuksen.
+
+Viimeisessä näytöksessä vanhan paroonin omatunto vihdoin herää. Hän
+huomaa, miten kavala Lisette, joka viimein vielä oli koettanut myrkyttää
+hänetkin, oli ollut. Hän havaitsee myös vääryydellä riistäneensä
+kälyltään hänen omaisuutensa, pyytää häneltä anteeksi ja tekee hänet
+ainoaksi perillisekseen. Sebastian kiroo äitinsä ja vanha parooni kuolee
+hourekohtaukseen.
+
+Kappaleella oli hyvä menestys, mikä olikin luonnollista, koska se
+sattuvasti kuvaa omaa elämäämme ja omaa aikaamme sekä tekijälleen
+ominaista, valoisaa uskoa ihmisen parempain tunteiden voittoon
+taistelussa alhaisia intohimoja vastaan. Sen elinvoimaa ja sen kykyä
+herättää mielenkiintoa todistaa sekin, että se vieläkin kuuluu
+teatteriemme jokavuotisiin ohjelmistoihin.
+
+Fr. Pacius oli kerran pyytänyt Topeliukselta oopperatekstiä, ja
+runoilija sepitti, perustaen esityksensä vanhaan kronikkaan, hilpeän
+kolminäytöksisen oopperansa _Kaarle kuninkaan metsästys_. Se käsittelee
+16-vuotiaan Kaarle XI:n, hänen äitinsä Hedvig Eleonoran, hänen
+»kuvernöörinsä» Hornin y.m. hovikunnan oleskelua 1671 vuoden syksynä
+Ahvenanmaalla, missä nuori kuningas huvittelee hirvenmetsästyksellä.
+Siitä rangaistuksesta, jonka alainen eräs nuori hylkeenampuja olisi
+ollut, syystä että oli kaatanut hirven, jonka nuori kuningas oli aikonut
+ampua, pelastaa hänet hänen morsiamensa Leonora. Johan Gyllenstjernan
+yritys ottaa haltuunsa kuningas viedäkseen hänet Tukholmaan, missä hän
+pelastuisi »naisten vallasta ja koulujen vitsasta» s.o. julistettaisiin
+täysi-ikäiseksi ja itse ottaisi hallituksen käsiinsä, ei onnistunut, ja
+Leonora se taaskin voittaa Gyllenstjernan viekkaudellaan tehden hänen
+tuumansa tyhjiksi. Kuningas sallii tyttösen korvaukseksi kaikista hänen
+tekemistään palveluksista yhtyä sulhaseensa ja lahjoittaa hänelle vielä
+parhaan talon Ahvenanmaalla. Gyllenstjernan lähettiläistä kuninkaan
+vapauttaneet reippaat Ahvenanmaan miehet saavat veronvapauden 10
+vuodeksi, ja Gyllenstjerna armahdetaan kuolemanrangaistuksesta, joka
+lievennetään maastakarkoitukseksi.
+
+Tässä oopperassa on lapsellisen satuseikkailun viehkeä sävy. Monet sen
+rakkaista, raikassävelisistä lauluista ovat vuosikymmenien kuluessa
+juurtuneet sydämiimme, niinkuin reipas myrskyaaria »Sen kurjaks mieheks
+sanon vaan», sievonen tanssileikki »Ja tahdotteko tietää ja tarkoin
+ymmärtää», ja ennen muita iki-ihana soinnukas ballaadi »Ja meren nuori
+neito hän kesäiltan' käy», kolmannen näytöksen alussa oleva pirteä
+markkinakuoro y.m. Minkä ihmeellisen, lumoavan kaiun Topelius onkaan
+vuodattanut säkeihinsä, joissa on »musiikkia jo sanoissa, poljennossa ja
+koko säerakennuksessa!» Syystä ovat arvostelijat ihailleet sitä
+liikuttavaa kotitunnetta ja lämmintä isänmaallisuutta, jota tästä
+runosta uhkuu ja jotka ominaisuudet ovat tehneet senkin mahtavaksi
+välikappaleeksi isänmaallisten aatteiden palveluksessa.
+
+Kaarle kuninkaan metsästys esitettiin ensi kerran maaliskuussa 1852 ja
+vastaanotettiin suurella ihastuksella. Pacius oli pitänyt 74 harjoitusta
+sitä varten! »Jo ensi sävelistä», kertoo Anders Ramsay, »tunsi
+seisovansa omalla pohjalla ja käsitti, että nämä sävelet tulkitsivat
+omaa sielunelämäämme -- olivatpa palanen omaa historiaamme». Ensi
+näytöksen jälkeen oli jo riemastus yleinen, ja sikäli kuin kappale
+edistyi, kasvoi innostus, ja näyttämön ja katsomon välinen ymmärtämys
+syventyi yhä. Ja kun mahtava, liikuttava loppusävelmä oli lakannut
+soimasta ja säveltäjä myrskyisten suosionosoitusten kaikuessa huudettiin
+esiin liikutettuna ja hämillään vastaanottamaan laakeriseppeltä, kajahti
+äkkiä -- ilman ennakkosopimusta, hetken tunnelman välittömänä ilmauksena
+_Maamme_, koko yleisö yhtyi siihen, orkesteri säesti -- se oli
+juhlahetki, josta moni sai lämpöä ehkäpä koko elinajakseen.
+
+Samana iltana Seurahuoneella pidetyssä illanvietossa kannettiin
+Topeliusta ja Paciusta »kultatuolissa», ja edellinen piti puheen, jossa
+hän m.m. lausui, ettei musiikki meillä enää ollut vain muukalainen, ei
+myöskään korukapine huviksi ja ajanvietteeksi -- se oli tullut
+kansalliseksi tarpeeksi. Sen tyydyttämiseksi tarvittiin kunnollinen
+teatteri, jonka aikaansaamiseksi jo samassa tilaisuudessa merkittiinkin
+lähes 6,000 hopearuplaa. Puheenalainen ooppera, esitettiin samana
+keväänä yhdeksän kertaa täpötäydelle huoneelle. Mutta ajan valonaroille
+vallanpitäjille, m.m. finanssipäällikkö L.C. v. Haartmanille, kaikki
+tämä oli perin vastenmielistä. Hän piti oopperan aikaansaamaa
+isänmaallista innostusta valtiollisesti vaarallisena, se voisi herättää
+Ruotsinajan kaipuuta ja saada yleisön unhoittamaan senaikaisen
+hallituksen maallemme osoittamat hyvättyöt!
+
+Topeliuksen etevin historiallinen kappale on v. 1853 ilmestynyt
+5-näytöksinen, ylevähenkinen murhenäytelmä _Regina von Emmeritz_ jonka
+aine on osaksi lainattu Välskärin kertomuksista ja jonka toiminta
+tapahtuu Frankenissa olevassa Emmeritzin linnassa v. 1631.
+
+Voitettuaan Breitenfeldin luona ruotsalaiset olivat valloittaneet
+Emmeritzin linnan, johon Kustaa Aadolf ratsasti joukkojensa etupäässä ja
+miekka ojossa. Regina, Emmeritzin ruhtinaan 16-vuotias tytär, on
+Frankenin jesuiittain päämiehen Hieronymuksen kiihoittamana valalla
+vannonut surmaavansa kuninkaan »Jumalan kunniaksi ja kristikunnan
+onneksi». Mutta yksi ainoa katse jalon kuninkaan silmistä on lumonnut
+hänet, hän ei voikaan suorittaa »kostoa», vaan heittää tikarin
+Hieronymukselle. Uskonkiihkoinen jesuiitta ei kumminkaan päästä uhriaan,
+vaan taivuttaa hänet käännyttämään Kustaa Aadolfin katolinoppiin. Regina
+ilmestyykin kuninkaan Emmeritzin linnassa olevaan vastaanottohuoneeseen
+ja heittäytyen hänen jalkainsa juureen hän rukoilee kuningasta luopumaan
+uskostaan sekä omistamaan katolisen opin. Intomielinen tyttö ei ole
+vielä ennättänyt poistua, kun pater Hieronymus keksitään vuodekomeron
+esiripun takaa. Hänkin pyytää kuningasta kääntymään. Mutta kun tämä
+huomaa munkin kädessä tikarin, jonka kahvassa on ristiinnaulitun kuva,
+niin hän julmistuu, uhkaa musertaa Rooman ja hävittää katolinopin sekä
+heitättää Reginan ja Hieronymuksen vankeuteen.
+
+Jalomielinen kuningas vapauttaa kumminkin myöhemmin Reginan. Kuultuaan
+että kuningas on joutunut hengenvaaraan Regina kiiruhtaa ruotsalaisten
+luo ja kehoittaa heitä vapauttamaan kuninkaansa. Bertelin onnistuukin
+päästä avuksi Kustaa Aadolfille, joka Stolzenfelsissä oli taistellut 70
+miehen kanssa 2,000 vastaan, mutta kahakassa viimein suistunut hevosensa
+selästä ja joutunut vangiksi. Menestyksestään ja voitosta riemuiten,
+mutta verta vuotavana Reginakin palaa taistelusta pelastettuaan
+kuninkaan hengen. Ruhtinas antaa tyttärelleen anteeksi, mitä tämä on
+rikkonut, ja siunaa hänet. Mutta nyt Reginan voimatkin ovat loppuneet.
+Hän kuolee ja sanoo kuolevansa Kustaa Aadolfin tähden, jota hän
+rakastaa. Hän pyytää kuningasta »voittamaan ja olemaan suuri, olemaan
+kostamatta, pyytää häntä sovittamaan omiatuntoja, ei niitä kukistamaan».
+Sotilaat tekevät kunniaa Reginan kuolleen ruumiin ääressä, jonka yli
+ruhtinas ja kuningas ojentavat toisilleen kätensä.
+
+Helppo on huomata, miten Topeliuksen sankarit tässä, niinkuin yleensä
+hänen runoudessaan, esiintyvät aatteiden palvelijoina. Ihmisoikeutta ja
+ihmishenkiä syvästi kunnioittava Kustaa Aadolf edustaa rauhan ja
+sopusoinnun jaloja aatteita, Hieronymus mitä hillittömintä, sokeinta
+uskonvimmaa. Ja näiden kahden niin erilaisen henkilön vaikutuksen
+alaiseksi Regina joutuu. Tämä johtaa hänet siihen ankaraan ristiriitaan,
+joka on näytelmän ytimenä ja joka vähitellen riuduttaa hänen voimansa ja
+tuottaa hänelle kuoleman. Hartaana katolilaisena hän on vannonut
+Hieronymukselle surmaavansa uskonsa vihollisen, -- vaikkakin se seikka,
+että Jumalan äiti voi »käskeä rikosta», murhaa, saattaakin hänen
+turmeltumattoman mielensä myllerryksiin -- ja kun yritys ei onnistu, hän
+lupaa käännyttää kuninkaan »oikeaan» uskoon. Mutta Kustaa Aadolfin
+suuret ominaisuudet vaikuttavat vastustamattomalla voimalla nuoreen
+tyttöön, hän on jo rakastunut mieheen, jota hänen pitäisi vihata, ja
+valansakin hän on rikkonut. Tämän ristiriidan aiheuttama sisäinen
+taistelu on niin kova, että se lopulta murtaa hänen voimansa ja
+hämmentää hänen järkensä, niin että hän luulee olevansa Judith.
+Lempeämielinen rippi-isä Helmbold, jolle hän on tunnustanut rikoksensa,
+vapauttaa hänet kaikesta syyllisyydestä. Varjot hälvenevät, hänen
+rikkirevitty sielunsa saa rauhaa ja hän tahtoo elää ... kuollakseen.
+Panemalla oman henkensä alttiiksi hän pelastaa ihannoidun sankarinsa ja
+kuolee saatuaan uskoa hänelle ihmisyyden suurinten aatteiden
+toteuttamisen. Regina on siis mitä hartain aatteiden palvelija, samalla
+kuin hänen aitoinhimilliset, mitä syvintä myötätuntoa herättävät
+kärsimyksensä, hänen ankarat sieluntaistelunsa tekevät hänet kappaleen
+pääsankarina kauttaaltaan traagilliseksi.
+
+Kappaleen osaksi tullut arvostelu ei ollut niin suotuisa kuin edellisten
+teosten. Samalla kuin sen muodollisia ansioita ylistetään, moititaan
+m.m. sitä, että liian lukuisa joukko episoodeja, syrjäkohtauksia, jotka
+eivät riipu päätoiminnasta, on kokonaisuutta särkemässä ja vaikutelmaa
+heikontamassa. Kustaa Aadolfia pidetään erinomaisesti piirrettynä,
+Reginaa heikompana. Yksilöittämistä pidetään melkoista syvempänä ja
+rikkaampana kuin esikoisnäytelmässä ja ennen kaikkea: »toiminnan aihe,
+sen kehitys, sen loppukohta eivät putkahda esiin ulkonaisten
+olosuhteiden vaikutuksesta -- ne kasvavat esiin miltei yksinomaan
+persoonallisuuden omasta sydämestä.» -- Se menestys, mikä Regina von
+Emmeritzillä oli näyttämöllä -- sitä näyteltiin yhden kuukauden kuluessa
+seitsemän kertaa, joista kolme kertaa korotetuilla hinnoilla -- osoittaa
+jo sekin, että suuren runoilijan niin kauniilla tavalla esiintuomat
+aatteet herättivät vilkasta vastakaikua jo hänen aikalaisissaankin.
+
+Niinkuin aikaisemmin esitetystä käynee ilmi, oli 1850-luvun myöhempi
+viisivuotiskausi edelliseen verrattuna melkoisesti valoisampi. Edistystä
+oli huomattavissa usealla, niinkuin esim. taloudellisella alalla,
+kansalla alkoi jo sanomalehtien välityksellä olla vaikutusta hallituksen
+päätöksiin, ripeätä toimintaa oli havaittavissa monella taholla
+todistaen, että kansallinen herätystyö ei ollut jäänyt hedelmättömäksi.
+Niinpä virisi m.m. kysymys oman talon hankkimisesta »maan toivolle»,
+Suomen ylioppilaille. Palavalla innolla ja uhrautuvaisuudella koottiin
+rakennettavaa ylioppilastaloa varten varoja kaikkialta maasta. Se
+tapahtui kirjallisten iltamien, arpajaisten, konserttien ja
+seuranäytelmien avulla. Erästä tällaista seuranäytelmää varten Topelius
+kirjoitti kaksinäytöksisen _Saaristoseikkailu_ nimisen pikku
+huvinäytelmänsä, jota pääkaupungin hienosto näytteli, niinkuin
+aikaisemmin oli ollut Kaarle kuninkaan metsästyksenkin laita.
+Vähäpätöinen tilapäiskappale, jossa kerrotaan herttua Aadolf Fredrikin
+ja hänen ystävänsä, parooni Sporren seikkailuista Helsingin saaristossa
+v. 1767, esiintyy vaatimattomana, mutta miellyttää vieläkin reippaalla
+iloisuudellaan ja lauluillaan sen lisäksi, että sekin lämpimällä
+isänmaallisuudellaan vaikuttaa vapauttavasti ja kohottavasti.
+
+Toinen tilapäinen pikkunäytelmä oli »talvikappale» _Sotavanhuksen
+joulu_, mikä aiheutui näihin aikoihin virinneestä vilkkaasta
+myötätunnosta 1808 vuoden sotavanhuksia kohtaan, joiden huonon tilan
+parantamiseksi pantiin toimeen iltamia ja toimitettiin julkaisuja.
+Kappale kuvaa vanhaa korpraali Kaukosta, yhtä noista tuhansista
+vaatimattomista sotureista, jotka ovat uhranneet kaikki isänmaansa
+puolesta pyytämättä mitään palkkaa. Hänen kotipitäjänsä antoi hänelle
+viimein vanhan päivän varaksi pienen torpan, ja 6 tynnyriä rukiita
+vuodessa kuolinpäivään asti. Riitta muori, torpan entinen asujain, joka
+oli luullut Kaukosta tavalliseksi mieronkiertäjäksi, tuntee hänet
+viimein samaksi mieheksi, joka sodan aikana, kun vihollinen poltti
+kirkonkylän, oli pelastanut hänet ja hänen äitinsä liekeistä, ja
+»Sotilaspoikaa» laulava Erkki Boman tahtoo käydä isävainajansa
+sotatoverin koulua ja tulla hänen kaltaisekseen kelpo mieheksi.
+
+Olemme ennen maininneet, että Topelius oli harras taiteen eikä suinkaan
+vähimmin teatterin ystävä. Hän sanoo m.m. oikean näytelmätaiteen, jolla
+on jalo sisällys, työskentelevän elämän korkeinten ja tosinten aatteiden
+palveluksessa. Teatteri ei ollut hänelle ainoastaan koulutapoja varten,
+vaan paljon enemmän, »koska kaikki oikea taide kohottaa.» Hän kuului
+teatteriyhtiön johtokuntaan, ja suurella mielenkiinnolla hän otti osaa
+kaikkeen, jolla oli yhteyttä teatterin kanssa. Niinpä hän mitä
+lämpimimmin kannatti uuden teatteritalon aikaansaamista. V. 1860 se
+valmistuikin, ja sen vihkimistilaisuuteen runoilija sepitti
+nelinäytöksisen Kalevalanaiheisen satunäytelmänsä _Kypron prinsessa_.
+Tähänkin kappaleeseen siroiteltuihin lauluihin on Fr. Pacius sovitellut
+ihanan sävellyksen. Sitäkin näyteltiin pääkaupunkilaisten
+taiteenharrastajain avulla.
+
+Topelius antaa kappaleessaan Lemminkäisen purjehtia ihanaan Kypron
+saareen, josta hän ryöstää ylpeän, kauniin Chryseis nimisen
+kuninkaantyttären. Kuninkaan käskystä kyprolaiset saapuvat päällikkönsä
+Medonin johdolla Pohjolaan vaatimaan Chryseistä takaisin. Tämä saa
+vapaasti valita ja jää Lemminkäisen luo, johon hän on rakastunut.
+Talvehdittuaan Pohjolassa kyprolaiset jäitten lähdettyä keväällä
+suoriutuvat paluumatkalle. Chryseis eli Kyllikki, millä nimellä hän
+täällä on tunnettu, kutsutaan läksiäistansseihin. Hän ensiksi kieltäytyy
+lähtemästä, mutta kuullessaan laulettavan kitaralla säestettyä
+kotimaansa ihanaa laulua: »Laps Hellaan, älä vaihda pois» hän ei jaksa
+vastustaa, vaan menee rantaan sanoakseen jäähyväiset lähteville
+kansalaisilleen. Mutta nämä ryöstävätkin hänet mukaansa. Kuultuaan tämän
+Lemminkäinen suuttuu ja lähtee sotaretkelle. Merellä kyprolaiset
+joutuvat myrskyn valtaan, joka ajaa Medonin laivan takaisin Pohjolaan,
+ja Kyllikki ja Lemminkäinen tapaavat taas toisensa. Lemminkäinen ei enää
+huoli hänestä. Hyljätty Kyllikki poistuu epätoivoisena. Lemminkäinen
+lähtee sotaretkelle Pohjolaa vastaan ja joutuu viimein manalaan, josta
+äiti hänet pelastaa. Palava oli Kyllikin rakkaus ollut, mutta
+äidinrakkaus on kuolemaakin voimakkaampi. Kyllikki vaipuu kalliolle, ja
+kyprolaisten kuoro laulaa, että se, joka uskaltaa rakastaa, hän voittaa
+kaikki.
+
+Huolimatta lumoavan kauniista Hellaanlaulusta, somasta myllylaulusta ja
+kauniista kuoroista, lukuisista runollisista yksityiskohdista ja
+ihanteellis-isänmaallisesta sävystään tämä kappale ei tehnyt näyttämöltä
+niin valtavaa vaikutusta kuin Kaarle kuninkaan metsästys. Menestys oli
+kumminkin suuri, Maamme laulu soitettiin ja laulettiin esiripun
+laskettua, tekijä, säveltäjä ja näyttelijät huudettiin esiin ja lopuksi
+laulettiin Suomen laulu. Ymmärrettävä onkin muuten, ettei tämä kappale
+voinut ihastuttaa yleisöä yhtä välittömästi kuin Topeliuksen ooppera.
+Hänen mielikuvituksensa lento tuntuu ylen rohkealta ja oikukkaalta,
+kun hän tekee tutun pohjolaisen Kyllikkimme kyprolaiseksi
+kuninkaantyttäreksi, antaa Lemminkäisen asetoverin Tieran työstää hänen
+hovineitinsä Anemotiksen j.n.e. Tietenkin tällaisen utuisen
+satunäytelmän onnellinen esittäminen sen lisäksi edellyttää
+näyttelijöissä taiteellista kykyä ja näyttämökoneistoa, jota meillä
+tällöin vielä ei voinut olla, ja -- lieneekö vieläkään?
+
+Puhtaasti kotimaista näyttämöä näihin aikoihin ei vielä voitu saada
+aikaan, mutta siihen kumminkin vakavasti pyrittiin. Perustamalla
+teatterioppilaskoulu, joka sitten toimikin vuosikymmenen ajan,
+koetettiin toteuttaa tämä aate. Senkin homman sieluna olivat Topelius ja
+Cygnæus. Ja he tahtoivat, »että teatteri asettaisi suomalaisen kansan
+näyttämölle, elähyttäisi sen hyveitä, ruoskisi sen hulluuksia ja selvin,
+sattuvin kuvin kohottaisi sen isänmaallisuutta». Ettei tämä ohjelma
+suinkaan jäänyt kokonaan toteuttamatta osoittaa jo se seikka, että pian
+tämän jälkeen samana vuonna esitettiin useita kotimaisia kappaleita,
+joista ennen muita mainittakoon Runebergin En voi ja Wecksellin Daniel
+Hjort. -- Kuvanveistoa ja kuvanveistäjiäkin Topelius lämpimästi suosi.
+
+Oli jo aikaisemmin puhe siitä, että Topeliuksen todelliset ystävät eivät
+suinkaan häntä hylänneet sen kannan johdosta, jolle hän asettui 1854
+vuoden sotatapahtumiin nähden. Vähitellen yleinen mielipidekin muuttui
+hänelle suopeammaksi, aikaisemmat hyvät välit palautuivat. Sitä todistaa
+m.m. sekin, että Topelius taas valittiin promotsionirunoilijaksi. Hän
+sepitti _Sota valosta_ nimisen Kalevalanaiheisen laulun 31 p. toukok.
+1860 seppelöidyille maistereille. Kansan on herättävä, kansan on
+kohottava ja lakkaamatta pyrittävä _valoa_ kohti, siinä tämän
+ylevähenkisen runoelman ydin, ja sen loppusäkeissä lämminsydäminen
+runoilija kehoittaa nuoria Jumalan ja valon voimalla menemään
+vaskivuoren pimeihin komeroihin kohottaakseen tämän kansan vuosisatain
+yöstä auringon valoon.
+
+Emme saata olla ihmettelemättä Topeliuksen hämmästyttävää
+tuotteliaisuutta, kun muistamme, että hän samoihin aikoihin, jolloin hän
+sepitteli Välskärin kertomukset ja nyt mainitut näytelmänsä, vielä
+ennätti kirjoittaa useita hänen omaa aikaansakin kuvaavia novelleja.
+Semmoisia olivat 1850- ja 1860-luvuilla ilmestyneet Kulta-aave, Brita
+Skrivars, Viheriä kamari Linnaisten kartanossa, Driva neiti, Vinsentti
+aallonhalkaisija, Mirabeau täti ja Pastorinvaali Aulangossa.
+
+_Brita Skrivars_ on liikuttava kertomus tahdonlujasta »Amerikan
+leskestä», joka ei taivu eversti Richardsonin naimisehdotukseen, koska
+hän voi »antaa uskonsa» vain yhden kerran. Kun hänen kevytmielinen
+miehensä viimeinkin palaa Amerikasta hattu täynnä kultarahoja, antaa
+Brita iloissaan siitä, että hänen kauan merillä ollut poikansakin palaa
+kotiin, anteeksi hänelle hänen huikentelevaisuutensa, mutta vain --
+erotakseen hänestä. -- _Driva neiti_ oli »Kersantiksi» sanotun isänsä,
+erään maalaispapin rajattomassa vapaudessa kasvatettu lapsi, verraton
+hiihtäjä ja ampuja. Hänen povessaan oli sydän, joka sykki lämpimästi
+kaikille sairaille ja hädänalaisille. Isä päätti lähettää tyttärensä
+Ouluun, »että hän ihmistyisi ja oppisi soittamaan fortepianoa». Mutta
+tyttö otti täti Lucienkin kasvatuksen leikin kannalta: maaherran
+tanssiaisissa hän sekoitti katrillin, tanssikoulussa hän »hyppäsi
+harakkaa» keskellä masurkkaa, kerrotaanpa hänen »panneen kampia» pojille
+ja tukistaneen tanssimestaria! Eräässä näytäntötilaisuudessa hän
+»näpsäytteli» omenansiemeniä tuttaviensa kasvoille ja pommitteli
+näyttelijöitä omenilla. Oravanpoikasta ei voitu kesyttää. Ennenkuin
+hänet lähetettiin kotiinsa, ehti hän kumminkin näyttää, mihin hän
+kelpaisi päästessään oikealle alalleen. Hän pelasti hukkumasta vanhan
+majurin, joka oli kolmella hevosella ajanut Merikoskeen. Hän päätti
+päivänsä maalla onnellisena äitinä ja puolisona.
+
+_Vinsentti aallonhalkaisijalla_ on merkityksensä Helsingin
+ylioppilaselämän kuvauksena. Siinä on paljon nuorukaiselämän reippautta
+ja uhkarohkeutta, ylimielistä hurjastelua, paljon valoisia
+tulevaisuudentoiveita, paljon kaihoilevaa surunvoittoisuutta ja
+särkyneitä illusioneja. Useat näiden kuvausten sankareista ovat
+todellisia henkilöitä, niinkuin esim. Lambert Severin Björck. Elävän
+esikuvan mukaan leikattu on niinikään _Mirabeau tädissä_ -- täti itse
+lienee mielikuvituksen luoma -- tuo verraton, kaikkialla läsnäoleva
+»pörhötakki», joka »ensimäisellä rautatiematkalla» ei väsy auttamasta
+kertomuksen sepittäjää, »19-vuotiasta tyttöä» ja hänen omaisiansa. Tuo
+käytännöllisen elämän arvoja lakkaamatta ylistelevä, karkeakourainen
+»seppä» kuuluu olleen Vuoksen luona aikanaan maatilan omistanut ja m.m.
+Helsingin-Hämeenlinnan rautatien rakentamiseen osaaottanut
+koneinsinööri.
+
+On syystä väitetty, että »historia on Topeliuksen mielikuvituksen
+virkistysjuomana» ja että hän niissä novelleissaan, joilla ei ole
+historiallista pohjaa, turvautuu mitä erilaisimpiin aineksiin saattaen
+yhteen ihmisiä kaikilta maailman ääriltä kasaten uteliaisuutta
+jännittäviä, mitä uskomattomimpia sattumia, mikä kaikki vain tekee
+vaikutuksen epämääräiseksi ja sekavaksi. Niinpä _Viheriä kamari
+Linnaisten kartanossa_ kaikesta jännittävyydestään huolimatta
+salaovineen ja kaapeissa kummittelevine vanhoine täteineen jättänee
+kehittyneen lukijan verrattain kylmäksi, ja mitä vihdoin _Aulangon
+pastorinvaaliin_ tulee, lienee se osaltaan lisätodistuksena sille
+mielipiteelle, että Topelius onnistuu huonoimmin niissä novelleissa,
+joissa historiallinen aines on niukin.
+
+Historiallisista romaaneista käsittelee _Ljungarsin taru_ niitä aikoja,
+joina piispa Arvid Kurki oli kirkon ja maan ensimäisenä miehenä ja
+Kristian Tyranni Tukholman verilöylyn jälkeen, Hemming Gaddin ja
+Junkkari Tuomaan avulla, koettaa saattaa valtaansa maamme, jonka
+hillittömän aatelin vallattomuus ja vallanhimo olivat hävittäneet.
+Muuten ovat Bo ja Sten veljesten veriset kahakat ja heidän niistä
+johtuva surmansa sekä heidän lastensa onnettomat elämänvaiheet tämän
+surullisen tarinan ytimenä. Sitä ennen ilmestyneet _Vernan ruusut_ ja
+sitä seuraava _Kuninkaan hansikas_ kuvaavat Kustaa III:n aikoja ja
+myöhemmin ilmestyneet _Nuoruuden unelmat_ Kustaa II:n Aadolfin ja
+Sigfrid Aaronpojan aikuisia oloja ja tapahtumia. Äsken ja nyt viimeksi
+mainituita novelleja Topelius muutteli ja julkaisi niistä valikoiman
+nimellä _Talvi-illan tarinoita_ (3 jaksoa, vv. 1880, 1881, 1896-97).
+
+       *       *       *       *       *
+
+Hilpeämielinen ja herttainen runoilijamme sai kokea useita perhesuruja.
+Niinpä armahtamaton Tuoni v. 1858 tempaisi häneltä vain vuoden vanhana
+hänen toisen poikansa _Sakari Rafaelin_ ja niinikään v. 1862
+kolmivuotiaan tyttären _Roosa Emilian_. Jo kuusi vuotta ennen
+Topelius oli tehnyt toisen ulkomaanmatkansa käyden m.m. Saksassa
+ja Ranskan pääkaupungissa palaten Köpenhaminan ja Tukholman kautta
+rakkaaseen Mainiemeensä. Matka oli ollut hyvin virkistävä ja
+kehittävä. Niitä moninaisia vaikutteita, joita Topeliuksen
+kaikelle inhimilliselle altis mieli oli vastaanottanut, hän
+kuvaili pirteissä matkakirjeissään, jotka hän otsakkeella _Itämeren
+eteläpuolella_ julkaisi sanomalehdessään. Äsken mainituista
+kuolemantapauksista johtuvaa suruansa lievittääkseen ja omaa tähän
+aikaan jossain määrin heikennyttä terveyttään parantaakseen Topelius
+keväällä 1862 lähti kolmannelle ulkomaanmatkalleen oleskellen
+alkukesästä Ruotsissa. Siellä hän jatkoi matkaansa Köpenhaminan
+kautta Lontooseen ja kertoo sitten julkaisemissaan Lontoonkirjeissä
+matkalla tekemistään kokemuksista ja havainnoista. M.m. hän Englannin
+pääkaupungissa parhaillaan toimeenpannun maailmannäyttelyn johdosta
+huomauttaa, kuinka tärkeätä olisi, että Suomi, eurooppalaisen
+sivistyksen äärimmäinen rajamaa pohjoisessa, olisi kunnollisesti
+edustettuna tällaisissa tilaisuuksissa.
+
+Ruotsissa ollessaan Topelius tietysti oli liittynyt maanmiehiinsä, ja
+näiden kesken oli Marstrandissa perustettu pursiklubi, jonka jäsenten
+ulkonaisena yhdistimenä oli sinivalkoinen lippu. Seuraavana vuonna
+runoilija julkaisi Helsingfors Tidningarissa runonsa _Suomen lippu_,
+joka sai virikettä Marstrandinmuistoista, ja vaikka runo ei tahtonut
+»sekaantua politiikkaan ja väripolemiikkiin», lausui se kuitenkin
+tekijänsä mielipiteen lippukysymyksessä. Siihen aikaan keskusteltiin
+näet kiihkeästi omasta lipusta maallemme ja Topelius oli sitä mieltä,
+että sininen ja valkoinen olivat Suomen värit. Hän laulaa runossaan
+m.m.:
+
+    Lyö tuulta, liehu riemuiten
+    sa, liina Suomen toiveiden.
+    Ja nouse kunniahan!
+    Sylistä riennä sataman
+    värisnä aavan ulapan
+    sen aaltoin pauhinahan!
+    Sun liehuissas
+    niin Suomestas
+    maat merten taa
+    ne viestin saa.
+    Lyö tuulta, liehu riemuiten
+    sa, liina sinivalkoinen!
+
+Ajat olivat levottomat ja varottiin sodan puhkeamista Venäjän ja Ranskan
+välillä. Snellmankin lausui mielipiteensä lippukysymyksessä ja piti sen
+esilleottamista silloisissa oloissa vaarallisena. Hän näyttää kumminkin
+katselleen asiata liian synkältä kannalta. Seurauksena oli vain että
+kansallistunto sai lisävirikettä ja sangen yleisesti ruvettiin
+käyttämään sinivalkoista lippua. Sanoimme aikoja sodanuhan vuoksi
+levottomiksi, mutta 1860-luvun alkupuoli antoi, niinkuin jo aikaisemmin
+kerrotusta ilmenee, maallemme runsaasti ilonaiheitakin. Itsevaltainen,
+sananvapautta ja valtiopäiviä vastustava kreivi Berg, joka oli
+riitaantunut ministerivaltiosihteeri Armfeltin kanssa, sai omasta
+pyynnöstään virkaeron, uusi valtiovarainpäällikkö järjesti Suomen ja
+Venäjän kauppasuhteet ja pani alkuun rahakannan uudistamisen, minkä
+hänen seuraajansa J.V. Snellman saattoi loppuun. Käydessään 1863 vuoden
+kesänä Suomessa Alexanteri II suostui Snellmanin ehdottamaan kotimaisten
+kieltemme käyttämistä koskevaan asetukseen. Se sisälsi, että suomi 20
+vuoden kuluessa, ruotsin edelleen pysyessä virallisena kielenä, olisi
+katsottava tasa-arvoiseksi ruotsin kanssa kaikessa, mikä koski maan
+suomalaista väestöä. Samana kesänä kutsuttiin Suomen valtiosäädyt
+kokoontumaan seuraavana syksynä valtiopäiville, ja keisari itse saapui
+niiden avajaisiin pitäen kauniin puheen, jossa hän m.m. lausui
+kunnioittavansa »niitä perustuslaillis-yksinvaltaisia periaatteita,
+joita Suomen kansa kannattaa ja jotka ovat kasvaneet kiinni maan
+lakeihin ja laitoksiin». Näillä valtiopäivillä säädyt m.m. myönsivät
+varoja kansakoulujen perustamiseen ja rautatieverkon laajentamiseen --
+Hämeenlinnan ja Helsingin välinen rataosa oli jo valmis. »Kotitarpeen
+poltto» maassa lakkautettiin, hyväksyttiin kuntain itsehallintoa koskeva
+laki ja saatiin aikaan painovapauslaki, joka kumminkin pysyi voimassa
+vain pari vuotta.
+
+Niinkuin aikaisemmin kerroimme, tapahtui Topeliuksen yksityisessä
+elämässä näihin aikoihin se edullinen muutos, että hänet nimitettiin
+hakemattansa vakinaiseen Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian
+professorinvirkaan. Luonteenomaisella tunnollisuudellaan ja tarmollaan
+miehuutensa parhaissa voimissa oleva runoilija antautuu uuden toimensa
+tehtäviin, joskaan hänellä ei ollut varsinaisen tiedemiehen kaikkia
+edellytyksiä. Topeliuksen historialliset tiedot olivat yhteydessä laajan
+maantuntemuksen kanssa, ja aikaisimman yliopistollisen opettajatoimensa
+hän alkoikin luennoimalla Suomen maantiedettä. Kuulijakunta oli aluksi
+vähälukuinen, johon oli syynä se, että Topelius, niinkuin olemme
+kertoneet, oli joutunut sangen yleiseen epäsuosioon 1854 vuoden sodan
+johdosta lausumiensa mielipiteiden vuoksi. Mutta tulipa kerran »koko»
+käännös, ja jää murtui. Eräs mestarillinen kuvaus Pohjanmaan luonnosta
+ja kansasta miellytti niin suuresti kuulijoita, että niitä seuraaville
+luennoille tulvi joukoittain, ja vähitellen oppisali alkoi käydä liian
+ahtaaksi lukuisalle kuulijakunnalle, johon myöskin kuului naisia. Eräs
+Topeliuksen entinen oppilas, professori E.G. Palmén, on huomauttanut,
+että Topelius ei pannut pääpainoa vuosilukuihin, päivämääriin, ehkei
+aina tärkeihin tosiasioihinkaan, mutta hän näytti kuulijoilleen ja
+lukijoilleen suurten aatteiden syntyä ja kasvua sekä kuvasi heille
+ihanteiden vaivalloista taistelua, jolla oli suurempi merkitys kuin jos
+hän olisi pyhittänyt koko elämänsä erityiskysymysten selvittämiselle.
+-- -- Tuntuu kenties monen ammattitutkijan ylpeydelle nöyryyttävältä, että
+hänen sitaateilla ja oppineilla muistutuksilla täytetyt tieteelliset
+teoksensa, vaikka edustavat vuosikausien uutteraa työtä, eivät anna niin
+täydellistä ja mieltä ylentävää kuvaa jostakin ajasta kuin Välskärin
+kertomukset, Ljungarsin taru, Suomen herttuatar, Kuninkaan hansikas,
+mutta niin se sittenkin on. Nuorten innostuksen juhlahetkiksi
+muodostuivat etenkin ne tilaisuudet, joissa Topelius suurin piirtein
+kuvaili kokonaista aikakautta tai niitä aatteita, jotka olivat jonkun
+historiallisen kehityskauden tai sen vaikuttavien henkilöiden
+johtotähtenä. »Tutkijaksi ei kyllä Topeliuksen luentojen kautta
+opastunut, mutta muistoja elinajakseen sai tarkka kuulija sekä
+vanhuuteen asti leimuavaa innostusta, isänmaanrakkautta, kun rakastettu
+opettaja, historioitsija ja runoilija yhtaikaa, loi kuvan muinaisuuden
+vaihtelevista tapauksista».
+
+Epäilemättä piili Topeliuksen suuruus historioitsijana ainakin osaksi
+siinä, että hän »tunsi ihmiskunnan suuren sydämen sykinnän eri
+aikakausina» ja että hän saattoi oppilaansakin sitä tuntemaan. Kuvaava
+piirre hänen historiantutkimuksessaan on sekin, että hän hakee _ihmistä_
+sankareissansa ja koettaa tunkeutua heidän henkilöönsä päästäkseen
+perille heidän tekojensa vaikuttimesta. Tyhjentymätön on hänen
+myötätuntonsa kansan pohjakerroksia kohtaan, näitä syviä rivejä kohtaan,
+joiden sitkeä, kukistumaton voima kantaa raskaimmat taakat ja saattaa
+vihollisen runteleman maan jälleen kukoistamaan mitä hirvittävintenkin
+hävitysten jälkeen. Ja ylevän aatteen palvelijat ne historiassakin ovat
+hänen sankarinsa; ne, jotka kykenevät voittamaan oman itsensä,
+alistumaan yleisen menestyksen hyväksi, ne ja vain ne voivat edistää
+kansan ja ihmiskunnan onnea.
+
+Se luottamus ja rakkaus, jota nuoriso oli ruvennut niin runsain määrin
+osoittamaan innokkaalle opettajalleen, kasvoi kasvamistaan ja ilmeni
+siinäkin, että nuoret usein pyysivät häntä tulkitsemaan niitä tunteita,
+jotka sen povessa liikkuivat. Eikä sen miehen puoleen, joka oli
+sepittänyt ylevähenkisen ja innostuttavan Ylioppilaslaulun, turhaan
+käännyttykään. Niinpä Topelius Vaasan lukiolaisten pyynnöstä kirjoitti
+_Vaasan marssin_ pitäen kohtuullisena, että »heillä oli oma laulunsa,
+jonka ympärille he voivat kokoontua ikäänkuin kotiseutunsa lipun
+ympärille, joka on kehoituksena heille kaikkeen jaloon ja hyvään».
+Lähettäessään sydämiä sytyttävän ja reipaspoljentoisen marssinsa Vaasan
+lukiolaisille Topelius oli pyytänyt heitä pitämään sitä omanaan ja
+laulamaan sitä sukupolvesta sukupolveen maan kunniaksi ja omaksi
+ilokseen. Tämä toivomus on jo toteutunut, sillä tätä marssia on
+innostunein mielin soitettu ja laulettu lukemattomissa iltamissa ja
+juhlissa kautta maan aina sen syntymäajoilta näihin päiviin asti. Yhtä
+kuvaava kuin on runoilijan vaatimattomuudelle hänen ilonsa siitä, että
+laulu oli, niinkuin hän itse lausuu, saanut mahtavat siivet Collanin
+raikkaasta, kauniista ja nuorekkaasta sävelestä, on taaskin se laulussa
+lausuttu valoisa ja vankka luottamus, että maan onni ja menestys
+riippuvat sen nuorisosta:
+
+    Et turvatta sa, Suomi, jää.
+    On vankka pohjas ranta tää,
+    ja muuris meidän olla suo,
+    jot' eivät myrskyt maahan luo.
+    Pois unteluus,
+    ja hervakkuus!
+    Niin onnehen
+    maan pohjaisen
+    vie kunto, työ sen poikien.
+
+Verraten lyhyen ajan Topelius oli toiminut koulunopettajana. Mutta
+paitsi etevällä yliopistollisella opettajatoimellaan hän tämän
+jälkeenkin monella tavalla osoitti, että hän koulua ja kasvatusasioita
+harrasti. V. 1864 perustettuun _Helsingin Kasvatusopilliseen
+yhdistykseen_ hän liittyi jo alusta ja kuului neljäntoista vuoden
+kuluessa sen aikakauskirjan toimitukseen. Hän antautui innolla
+kannattamaan niitä uudistuspyrintöjä, jotka puheenalaisella ja
+seuraavalla kymmenluvulla on havaittavissa koulun alalla. Hän on jyrkkä
+vastustuksen mies, mutta aavistaen, ettei hän yksin voisi murtaa ajassa
+vallitsevia ennakkoluuloja hän eräässä mainitussa aikakauskirjassa
+julkaisemassaan riitakirjoituksessa epätoivoisena valittaa, että oli
+lähtenyt kuljettamaan puulaivaa taisteluun monitooreja vastaan. Hänet
+tietysti ensi törmäyksessä ammuttaisiin upoksiin, hän oli vaipuva
+pohjaan eikä hän ollut kyennyt ampumaan edes vuotoakaan niihin
+pansaroituihin järjestelmiin, joita lukuisilla hevosvoimilla
+kuljetettiin eteenpäin ajan valtaväylässä. Vaatimattomana niinkuin
+ainakin Topelius ei katsonut tällä alalla olevansa asiantuntija, ja
+kuitenkin hänen lausuntonsa osoittavat, että hän oli perehtynyt sekä
+Rousseaun, Pestalozzin että Herbartin oppeihin. Hänen lausuntonsa saivat
+sitä suuremman kantavuuden, kun niissä tämän lisäksi niin kauniisti
+kuvastuivat hänen käsityksensä koulunopettajan toimesta korkeana
+elämäntehtävänä ja hänen lämmin rakkautensa lapsiin ja nuorisoon.
+Oppikoulumme pahin vika, joka siis kipeimmin kaipasi parannusta, oli
+Topeliuksen mielestä siinä, että keskiaikaista perintätapaa noudattaen
+yksipuolisesti pidettiin silmällä järjen kehittämistä ja tietojen
+kokoamista. Täten kasvatin siveelliset avut, hänen tahto- ja
+tunne-elämänsä, jäivät vaille sitä ravintoa, joka niiden luontaiselle
+kehitykselle oli välttämätön. Siten koulu vain puolinaisesti täytti
+tehtävänsä, jonka päämääränä kumminkin on koko ihmisen kasvattaminen.
+Myöntäen älyn kehittämisen suuren tärkeyden Topelius toi pontevasti
+esiin, että sen ohella oli kasvatettava lujia, rohkeita luonteita, jotka
+oikeudentunnon ja isänmaanrakkauden johtamina pystyivät kieltämään
+itsensä ja, jos vaadittiin, vieläpä mieskohtaisestikin puolustamaan
+maatansa vaaran hetkellä. Lähtien väitteestä, että kansa, joka ei kykene
+puolustamaan itseään, ei myöskään ansaitse elää, Topelius johtuu niin
+jyrkkään vaatimukseen kuin että aseharjoitukset oli otettava
+poikakoulujen aineisiin. Hän pelkää, eikä syyttä, että isänmaanrakkaus,
+uhrautuvaisuus ja muut tällaiset käsitteet jäävät oppilaille tyhjiksi ja
+sisällyksettömiksi, ellei heitä johdeta likeiseen kosketukseen elävän
+elämän, kansansa ja maansa kanssa. Nuoriso oli saatettava kansan- ja
+luonnonelämän yhteyteen jalkamatkojen sekä loma-aikoina toimeenpantujen
+vene- ja muiden retkien avulla. Nuorten tuli ottaa osaa maalaistöihin,
+kansanjuhliin j.n.e. Tyttökouluissa on entisten aineiden lisäksi
+opetettava lasten- ja sairashoitoa, muuten tytöt eivät saisi selvää
+käsitystä velvollisuuksistaan ihmiskuntaa kohtaan.
+
+Topelius oli tahtonut lausua vain joitakuita koulutoiminnan johtavia
+aatteita. Niiden sovelluttamisen käytännössä hän jätti asiaaymmärtäville
+ammattimiehille. Vain muutamiin näistä aatteista olemme tässä voineet
+viitata, mutta nämäkin lyhyet viittaukset riittänevät osoittamaan, miten
+tosi-inhimillinen ja samalla isänmaallinen ja kansallinen runoilijan
+kouluihanne oli. Kuinka raitista ja tervettä olikaan se uusi, jolla
+Topelius tahtoi nuorruttaa ja parantaa kouluolojamme, kuinka oikeutettu
+se vaatimus, että ajatuksen ja todellisuuden maailma olivat saatavat
+likeisempään yhteyteen keskenään ja että oppilasta oli kasvatettava
+yhteiskuntaelämää varten. Tälläkin alalla hän lausui mielipiteitä,
+joista monet vasta meidän aikoinamme ovat toteutuneet, ja se seikka,
+ettei kaikkia hänen lausumiansa aatteita ole voitu toteuttaa, ei
+suinkaan todista, etteivät nekin silti saata olla täysin oikeutettuja.
+
+Luonnollista on, että Topelius oli mieskohtaisessakin kosketuksessa
+koulunuorison kanssa. Hän oli kerran muutamia vuosia ennen kuolemaansa
+lausunut, että hänen suurelta osalta tuli kiittää koulujen nuorisoa
+siitä, jos hän vielä pitkän elämänsä iltahetkinä oli säilyttänyt jotakin
+nuoruutta. Eritoten Helsingin ruotsalainen tyttökoulu joutui runoilijan
+elämän viimeisinä vuosikymmeninä hänen mielenkiintoisen huomionsa ja
+erityisen harrastuksensa esineeksi. Hän toimi sen kouluneuvoston
+puheenjohtajana, puhui sen vuositutkinnoissa, kuunteli opetusta ja oli
+aina tervetulleena vieraana ja rakkaana ystävänä mukana koulun
+toimeenpanemissa juhlissa. Hän kannatti lämpimästi naisen oikeutta
+kaikenpuoliseen sivistykseen, täysin oivaltaen, että ainoastaan
+semmoisen sivistyksen saaneista naisista saattoi tulla kelvollisia
+kasvattajia ja äitejä. Hän oli monivuotisessa, läheisessä kosketuksessa
+tämän koulun opettajiston ja oppilaitten kanssa vaikuttaen aina hyvin
+harkituilla ja hyväntahtoisilla neuvoillaan valtavasti oppilaitoksen
+sisällisen elämän kehitykseen.
+
+Kasvatusopillisia periaatteitaan Topelius on sovelluttanut
+julkaisemissaan luku- ja oppikirjoissa _Luonnon kirjassa_, joka ilmestyi
+v. 1856, ja _Maamme kirjassa_ v. 1875. Jälkimäisen teoksen ensimäisen
+painoksen esipuheessa tekijä lausuu, että »ainoastaan paras on kyllin
+hyvä nuorisolle» ja että hän oppilaitoksille ja maallemme antaa parasta,
+mitä voi. Vaatimattomasti tekijä lisää, että paras, mitä hän voi, on
+niin kaukana parhaasta toivottavasta, että hän pitää kirjaansa vain
+perustuksena, jolle jälkeen tulevaiset rakentakoot jotain parempata
+säilyttäen sen, mikä siinä on kelvollista, ja jättäen lopun
+unhoitukseen. Nyt voimme jo muutamilla numeroillakin näyttää, miten
+aiheettomat tekijän lausumat epäilykset kirjansa kelvollisuudesta ovat
+olleet. Jo v. 1903 oli Luonnon kirjaa suomeksi ilmestynyt 14 painosta,
+v:teen 1911 ruotsiksi 16 painosta, Maamme kirjaa v:teen 1917 ruotsiksi
+13 painosta ja suomeksi 23 painosta. Painosten suuruudesta saamme
+käsityksen kuullessamme, että esim. 1903 vuoden ruotsalainen painos
+ilmestyi 60,000 kappaleena ja saman vuoden suomalainen painos 250,000
+kappaleena. Huolimatta siitä, että Luonnon kirjan ilmestymisestä on
+kulunut enemmän kuin 60 ja Maamme kirjan 42 vuotta ja että näin pitkän
+ajan kuluessa katsantotavat ja opetusmenetelmät melkoisesti muuttuvat,
+käytetään molempia ja, mikäli tiedän, etenkin viimeksi mainittua vielä
+tänäkin päivänä sangen laajalti koulujemme opetuksessa. Olen kuullut
+sekä oppikoulujen että yliopiston opettajien innostuneina puhuvan niistä
+elinaikuisista, herättävistä vaikutteista, joita Maamme kirjasta ovat
+saaneet, ja itse olen eri lukukirjoja koeteltuani palannut tähän
+kirjaan. Eikä ihme. Kuinka voisivat nuo yhden tai useamman oppineen
+miehen eri kirjailijain kuvauksista ja kertomuksista kokoonpanemat
+tekeleet, olkootpa sitten sommitellut uudenaikaisten ja järkeväin
+kasvatusopillisten periaatteiden mukaan hyvänsä, vetää vertoja tai edes
+menestyksellä kilpailla Maamme kirjan kanssa! Suurin osa sen kappaleita
+on tekijän omaa käsialaa ja ne ovat elimellisessä yhteydessä toistensa
+kanssa. Hän välttää tietoisesti tarkkaavaisuutta hajoittavaa erilaisten
+aineitten vaihtelemista keskittyen rajoitettuun miellepiiriin. Eri
+miellepiirit saatetaan yhteyteen toistensa kanssa, rakentamalla
+»ikäänkuin siltoja ajatuksesta toiseen.» Täten on syntynyt taideteos ja
+samalla terveisiin kasvatusopillisiin periaatteisiin perustuva
+koulukirja.
+
+Jo Maamme kirjan ensimäiset kappaleet mitä kauniimmalla tavalla
+ilmituovat koko suunnitelman. Lähdetään rakkaasta kodista ja
+kotiseudusta, josta siirrytään suureen, rakkaaseen kotiin: isänmaahan.
+Ihanassa »Maasi» runossa runoilija sitten verrattomalla taidollaan
+loihtii lasten silmien eteen synnyinmaan hurmaavan luonnonkauneuden
+lopettaen sen hänelle niin tunnusomaisella tavalla:
+
+    Laps Suomen, kasva siinä vaan
+    kuin nuori koivu puistossaan,
+    ja sille henkes uhraa;
+    pyhitä työs ja sydämes
+    sun maalles, maalle isies!
+
+Sittenkuin lukijaa kahdessa ensimäisessä luvussa jo sangen
+monipuolisesti on tutustettu maahan ja kansaan, saa hän kolmannessa
+luvussa tärkeimmät tiedot esi-isien pakanallisista jumalista ja
+sankareista, ja kolmen viimeisen luvun historialliset kuvaukset
+katoliselta ja uudemmalta ajalta antavat hänelle oivallisen perustuksen
+isänmaan historian tuntemiselle. Ennen mainitussa alkulauseessa Topelius
+ilmoittaa, että Maamme kirjan tarkoituksena m.m. on »herättää rakkautta
+vissiin oikeutettuun ajatusten tahi tunteiden piiriin kuin myös halua
+korkeampaan oppitietoon siinä». Sanomatta on kaikille selvää, että
+tekijän tarkoittamaan piiriin ennen muuta sisältyy _isänmaanrakkauden_
+herättäminen. Emme liioitellekaan lausuessamme, että lähinnä Vänrikki
+Stoolin tarinoita on Maamme kirja se kirjallisuuden tuote, joka
+valtavimmin on lietsonut isänmaanrakkauden pyhää tulta sydämiimme. Ja se
+on koettanut kasvattaa meissä sovinnollisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden
+lujaa tunnetta, teroittaa molemmille kansallisuuksillemme yhteis- ja
+vuorovaikutuksen välttämättömyyttä. Sinä veljesvihan ja hellittämättömän
+luokka- ja rotutaistelun aikana, jota valitettavasti jo kauan olemme
+eläneet ja joka on jakanut kansamme useihin, milteipä vihamielisiin
+leireihin, on syytä erityisesti hoitaa sitä kansallisen eheyden kallista
+perintöä, minkä suuri opettajamme meille on jättänyt ja jonka hän on
+pukenut seuraaviin muistettaviin sanoihin: »Kaikki tämän maan pojat ja
+tyttäret ovat samaa kansaa, puhukoot mitä kieltä hyvänsä. Jumala on
+heidät monta sataa vuotta samaan kotimaahan yhdistänyt, samojen lakien
+ja hallinnon alle. He ovat kasvaneet, eläneet ja kuolleet toinen
+toisensa vieressä saman pohjolan tuntureilla, saman taivaan alla, samaa
+ankarata työtä tehdessään henkensä elatukseksi. Heillä on sama
+kristinusko, sama opetus, samat oikeudet, samat velvollisuudet, sama
+hyöty, sama vahinko, sama vapaus, sama rakkaus ja sama toivo. He ovat
+maanmiehiä, veljiä ja sisaria kaikiksi ajoiksi. Heillä ei ole _kahta,
+vaan yksi isänmaa_. He eivät myöskään ole _kahta kansaa, vaan yksi
+kansa_.»
+
+Topelius tahtoo opettaa meitä rakastamaan toisiamme, maatamme ja
+kansaamme, mutta tämä ei vielä riitä. Hän tahtoo opettaa meitä
+rakastamaan myöskin eläimiä, etenkin pieniä lintuja ja muita
+turvattomia olentoja. Ja ettei tämä rakkaus taaskin jäisi pelkäksi
+sisällyksettömäksi lauseparreksi hän toukokuun 1 p:nä 1870 perusti
+_Kevätyhdistyksen_. Hyvän puolesta taisteleminen, sanoo runoilija, ja
+taisteleminen niitä vastaan, jotka kykenevät puolustautumaan, on
+kunniakasta, mutta meille iloa tuottavien viattomien lintujen
+tappaminen ja kiduttaminen ei osoita muuta kuin sydämettömyyttä ja
+_pelkurimaisuutta_. Pian syntyi »kevätyhdistyksiä» kautta koko maan,
+niin että kymmeniä tuhansia lapsia kuului niihin. Yhdistykset eivät ole
+muuta, lausuu Topelius, kuin lasten yhdistyksiä hyvän edistämiseksi, ja
+vaikka rakkainten ystäviemme, pikku lintujen, suojeleminen on sen lähin
+tarkoitus, niin »tiedätte kai että kevätyhdistykset oikeastaan tahtovat
+opettaa rakkautta _kaikkia_ Jumalan luomia, ihmisiä ja eläimiä kohtaan».
+Yhdistyksillä oli johtajansa, »kuninkaansa ja kuningattarensa»,
+jäsenkirjansa ja lippunsa, ja toukokuussa pantiin toimeen kevätjuhlia,
+joiden ohjelmaan kuului »käsillä-nostoa» tangolla, kilpajuoksua,
+hyppäämistä y.m. Paitsi kilpaleikkejä, joissa palkintoja jaettiin,
+saattoivat kevätjuhlain johtajat panna toimeen piiri- ja juoksuleikkejä,
+pallon ja »volangin» heittämistä, uintia tovereiden käsivarsilla j.n.e.
+Juhlat olivat maksuttomia, mutta »se, joka tahtoo antaa jonkun pennin
+koristuksiin tai köyhille lapsille, saa merkitä sen paperille hra Holmin
+kirjakaupassa». Milloin nämä lasten tervettä kehitystä tarkoittavat
+yhdistykset rupesivat osoittamaan lamaantumisen oireita, väsymätön
+Topelius joko kutsui lasten ystäviä kokoukseen Helsinkiin keskustelemaan
+pontevan yhteistoiminnan aikaansaamiseksi tai kirjoitti innokkaita
+kirjoituksia asiasta sanomalehtiin. Tämän yhdistyksen perustajana ja
+sieluna uutterasti toiminut runoilija oli myöhemmin osittain samoja
+aatteita ajavan _Sylviayhdistyksenkin_ lämmin kannattaja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vain ohimennen voimme viitata niihin julkisiin toimiin, joissa
+Topeliuksen harvinaisen suuri työkyky vielä tuli käytäntöön.
+Kansanvalistuksen hartaana ystävänä hän otti tarmokkaasti osaa siihen
+työhön, jota 1800-luvun jälkimäisen puoliskon ensimäisinä
+vuosikymmeninä suoritettiin syvien rivien aineellisen ja henkisen tilan
+parantamiseksi. Samoja aatteita hehkuvalla innolla ajava Uno Cygnæus
+perusti kansakoululaitoksemme ja perustamalla kansankirjastoja, ja
+pitämällä luentoja kansalle koetettiin tukea ja täydentää kansakoulujen
+sivistystyötä. Topelius kuului Helsingin kansankirjaston perustajiin ja
+oli useiden vuosien kuluessa sen johtokunnan jäsenenä. Niinikään hän oli
+mukana Muinaismuistoyhdistyksen perustamisessa ja toimi monta vuotta sen
+puheenjohtajana. Jo aikaisemmin syntyneen Taiteilijaseuran perustajia
+hän myöskin oli ja toimi siinäkin kauan puheenjohtajana. Taiteilijoita
+hän erityisesti suosi hankkimalla heille tilauksia ja apurahoja, ja
+monet pettymysten ja vastoinkäymisten lannistamat taiteilijanalut
+saivat epätoivon hetkinä rohkaisua ja uutta tulevaisuudentoivoa
+lempeämieliseltä runoilijalta, jonka sydän ja koti aina olivat
+avoinna näille taloudellisessa suhteessa usein kovaosaisille
+aatteenpalvelijoille. V. 1875 Topelius valittiin Historiallisen seuran
+jäseneksi. Topeliukselle uskottiin myös kunniakas luottamustehtävä
+edustaa Suomen yliopistoa Lundin riemujuhlassa 1868 ja Upsalan
+riemujuhlassa 1877. Länsisuomalaisen osakunnan inspehtorina Topelius
+toimi muutamia vuosia kylväen nuorten mieliin lukuisia jalon kasvun
+siemeniä ja sepittäen »Suomen lipun ensimäiselle vartiolle» sytyttävän
+_Turun marssin_, jossa hän kehoittaa »vanhan Auran nuorta aaltoa
+tulvimaan yli maan, kasvamaan mereksi ja valovirroilla huuhtomaan
+joka rantaa». Ollen usein läsnä osakunnan kokouksissa, kuuluen
+länsisuomalaisten Lännetär-nimisen albumin toimitukseen ja ottaen osaa
+eritoten kirjallisten kysymysten pohtimiseen Topelius melkolailla
+vaikutti osakunnan elämän, eikä suinkaan vähimmin sen kirjallisten
+harrastusten elävyttämiseen. Sen jäsenten kanssa Topelius seurusteli
+mieskohtaisestikin, sillä useat heistä vierailivat hänen kodissaan,
+jonka ystävällisessä piirissä joka toinen viikko pidettiin
+»nuorisoiltoja» heitä varten. Kuinka suurin määrin lisäsikään
+yhdessäolon suloa ja kohotti sen tunnelmaa herttaisen isännän
+tällaisissa tilaisuuksissa lukema uusi runo tai kirjauutuuden selostus.
+Ei ihme, että kiitolliset osakuntalaiset rakkaan ja kunnioitetun
+inspehtorinsa toimestaan erotessa pitivät hänelle kauniin
+jäähyväisjuhlan, jossa m.m. tuli ilmi heidän tunnustuksensa
+Topeliukselle siitä, että hän miehekkäästi oli koettanut suojella
+ylioppilaita silloisen sijaiskanslerin Kasimir v. Kothenin liialliselta
+»isälliseltä huolenpidolta». Runoilijoitten vaikutuksesta nuorisoon
+Topeliuksella ja sijaiskanslerilla oli aivan vastakkaiset mielipiteet,
+v. Kothenin mielestä he näet »johdattivat nuorisoa harhaan», kun taas
+Topelius väitti, että juuri he »antavat sille siveellistä voimaa».
+
+Ja niinpä Topelius, kun _ylioppilastalo_, jonka aikaansaamiseksi hän
+palavalla innolla oli toiminut, valmistui ja marraskuun 26 p. 1870
+vihittiin, sen vihkiäisiin sepittämällään juhlarunolla taas mitä
+kauniimmalla tavalla osoittaa äskeisen väitteensä todeksi. Lennokas runo
+päättyy kuorolauluun, jossa ylioppilaat lupaavat rakentaa muurin Suomen
+ympärille ja asettua vankaksi rintamaksi hyökyaaltoja vastaan. Heidän
+palava rakkautensa on Suomen muuri, ja käsi kädessä maansa rantaa
+syleillen he vannoutuvat sen rauhan vartioksi. Kieltämättä
+Topeliuksella, jos kellään, oli oikeus puhua näin sen nuorison puolesta,
+jonka yhdistymispyrintöjä ja yhteistoimintaa maan ja kansan hyväksi hän
+aina niin tarmokkaasti oli tukenut.
+
+Monipuolisella toiminnallaan viljelyksen alalla Topelius oli tehnyt
+itsensä yhä huomatummaksi, ja yhä suurempaa luottamusta ja tunnustusta
+hänelle osoitettiin. Niinpä hänet valittiin yliopiston vararehtoriksi ja
+v. 1875 sen rehtoriksi. Vaihtamalla virkaa Yrjö Koskisen kanssa hän v.
+1876 tuli yleisen historian professoriksi. Hän ei kumminkaan tullut tätä
+ainetta varsinaisesti edustamaan, koska rehtorin toimilta ei aikaa
+siihen riittänyt. Topeliuksen rehtorinpuheet valaisevat ajan oloja ja
+kuvastavat kauniisti hänen sammumatonta rakkauttaan korkeakouluun ja sen
+nuorisoon. V. 1878 Topelius täysinpalvelleena ja valtioneuvoksen
+arvonimellä sai eron professorinvirastaan sekä asettui asumaan
+Östersundomin _Koivuniemeen_.
+
+Eihän ole oudostuttavaa että Topelius, jonka luonteenominaisuuksiin
+kuului vakava uskonnollisuus ja jonka maallisissa runoissakin usein on
+uskonnollinen sävy, mielellään antautuisi hengelliseenkin runoiluun.
+Ulkonaisen aiheen siihen hän sai, kun hänet v. 1867 kutsuttiin
+virsikirjakomitean jäseneksi. Meiltä puuttuu tilaisuutta seurata
+komitean työtä ja sen vaiheita. Mainittakoon vain, että v. 1880 voitiin
+neljäs tarkastettu virsikirjaehdotus julaista painosta. 1886 vuoden
+kirkolliskokous hyväksyi sen joillakuilla muutoksilla, ja kirkko sai
+70-vuotisen työn tuloksena sen virsikirjan, jota vieläkin käytetään
+ruotsalaisissa seurakunnissamme. Se sisältää 30 Topeliuksen alkuperäistä
+virttä ja useita hänen mukailujansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Topeliuksen tuotannosta. 1860- ja 1870-luvuilla olemme jo ennen
+käsitelleet m.m. hänen _satujansa_. V. 1867 hän vielä julkaisi
+_Hankoniemen silmä_ nimisen seikkailun, jonka ihmeelliset tapahtumat
+on paikallistutettu Hankoniemen edustalla olevaan Rotsaaren majakkaan.
+Se kertoo rikkaan loordi Evansin erään haaksirikon jälkeen
+mestariluotsi Dyningin kasvatettavaksi joutuneen tyttösen ihmeellisistä
+elämänvaiheista. Kappaleen lopussa tulee ilmi, että erään mielenvikaisen
+virolaiseukon Sammun tytär, jouduttuaan vaihdoksiin loordin tyttären
+kanssa, oli kasvatettu Englannissa loordin tyttönä. Kun Lilla Dyning,
+luotsin kasvatti ja loordin tytär, saa tietää asian oikean laidan,
+saattaa ristiriitaisten tunteiden myrsky hänen mielensä myllerryksiin.
+Hän on jalo ja ylevä luonne, joka tahtoo, että kaikki jäisi ennalleen.
+Hän ei salli kasvatusisänsä ilmaista Sammun ja loordin tyttären
+vaihtumista, sillä Jumalan sallimusta älköön mestaroitako, jääkööt
+halvat paikalleen ja rikkaat ennalleen.
+
+Topelius kirjoitti myöskin tekstin _Matkustus Suomessa_ nimiseen
+kuvateokseen, joka saavutti yhtä suurta suosiota kuin hänen
+kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin yhdessä H.A. Reinholmin kanssa
+toimittamansa teksti kuvateokseen _Suomi esitettynä kuvissa_.
+
+Kanervankukkia lukiessamme huomasimme, millä verrattomalla taidolla
+runoilija osaa kuvata sydämen iloja ja suruja, kodin sulorauhaa ja
+Suomen omituista luontoa. Näimme, kuinka hän elää likeisessä
+kosketuksessa luonnon ja sen elämän kanssa, kuinka hän sielullistuttaa
+luonnon, joka hänelle on täynnä eloa. Kedon kukkaset tuntevat ihmisten
+tavoin rakkautta, metsä rukoilee Jumalaa ja aallot laulavat virsiä
+Luojan kunniaksi. Samanlaisia runoja tavataan Topeliuksen tuotannossa
+1860-luvultakin. Mainittakoon esim. tunnettu, ihana _Roineen rannalla_.
+Muita semmoisia ovat _Rose-Marie_, hilpeä 17-vuotiaan tytön ja kirkkaan
+puron välinen keskustelu, jossa puro iloitsee siitä, että saa kuvastaa
+ihanaa impeä, metsä kukoistaa siksi, että tyttö on niin nuorekkaan
+kaunis, ja tyttö laulaa sydämensä läikkyvää onnenkyllyyttä siksi, että
+hänen rakkaimpansa asuu lähimmän metsän takana. Lisäksi voisi mainita
+_Öisellä jäällä_: Katrin rakastaja luulee itsensä hylätyksi ja kulkee
+synkkämielisenä sumuisella jäällä. Äkkiä hän kuulee kulkusten kilinää ja
+näkee Katrin ajavan sulaa avantoa kohti. Reippaalla otteella hän kääntää
+hevosen oikealle tielle pelastaen rakastettunsa varmasta kuolemasta. Hän
+jatkaa matkaa Katrin reen kannoilla seisoen. Pakkastalvi lauhtui ja
+nuorten välit varmaankin olivat tästä pitäen mitä parhaat. Näihin
+kuuluvat vielä _Sydämeni kuningas_, oiva sulhaisihanne, _valoa_ ja
+kaikkea hyvää rakastava, semmoinen, joka on valmis vuodattamaan verensä
+isänmaan puolesta, ja _Suomen talvessa_, joka niin verrattomasti kuvaa
+karua, lumista maatamme, pettymystemme ja toiveittemme maata, joka on
+meistä ruusutarhoja ja suloisimpia kukkaissaaria ihanampi ja jota niin
+tulisesti rakastamme, koska olemme kärsineet niin paljon sen puolesta.
+Vielä voisimme lisätä _Äitini_, jonka Topelius v. 1869 omisti edellisenä
+vuonna kuolleen äitinsä muistolle. Äidin kuolemaan asti uhrautuva
+rakkaus ja lapsen hellä vastarakkaus kuvastuvat ihmeteltävän ihanasti
+tämän runon katkeransuloisten säkeiden joka soinnahduksessa. Se kuuluu
+Topeliuksen ylevän runoilijahengen ihanimpiin luomiin ja koko
+laulurunoutemme kirkkaimpiin helmiin:
+
+    Mi lempi kaikissa vaiheissamme
+    kuin enkel' armias puolestamme
+    alati valvoo ja huolta kantaa,
+    ei mitään vaadi, vaan kaikki antaa?
+    On joukossa ihmistunteiden
+    vain äidinrakkaus sellainen.
+
+    Niin harvoin lahjojaan muistelemme.
+    On hältä aikaisin aatoksemme
+    ja ensi rukous hennon kielen
+    ja ensi rakkaus nuoren mielen,
+    ens neuvo totellen, oikeaan,
+    hyveeseen, lempehen synnyinmaan.
+
+_Lapsenusko_ ja _Arvoitukset_ ovat liikuttavia ilmauksia siitä, miten
+samentumattomana ja horjumattomana äidiltä peritty usko oli säilynyt
+miehuuden parhaassa iässä olevassa runoilijassa.
+
+Miehekkäämpänä, vapaampana ja tarmokkaampana, osaksi rankaisevana,
+jopa tuomitsevanakin runoilija yleensä esiintyy toisissa saman
+kehityskautensa runoissa. Ylevän isänmaallista tunnetta ja edistyksen
+rakkautta uhkuu kohtalokkaana katovuonna 1867 kirjoitettu _Vanha vuosi
+uudelle_, jossa runoilija pyytää raitista tuulta lietsomaan ihmiskunnan
+sydämessä piilevää iäisyyskipinää mahtaviksi liekeiksi ja toivoo, että
+ihmisajatus kohoaisi hongan latvoja korkeammalle tähtiä kohti, sillä
+välin kuin lintunen hongan latvassa laulaa Luojan kaikkivallasta.
+Tuhotkoon tuuli kaiken mädänneen, mutta suojelkoon kotkansiivellään
+jokaista jaloa siementä, murtakoon joka kahleen, mutta älköön kajotko
+siihen iäiseen lakiin, joka on rakentanut vapauden. Taivaan valokatse
+lohduttakoon surevia, itkeviä. Samansuuntainen, rohkaiseva runo on
+_Suomen kohoaminen_. Aalto väistyy, mutta kohottaa samalla Suomea joka
+vuosi merestä. Suomen nuoriso on se aalto, jonka tulee nostaa maansa
+»hädän kuilusta», sisäisten, hehkuvain voimain tulee viedä Suomea valoa
+kohti, samoin kuin maa itse joka hetki lakkaamatta kohoaa hehkuvista
+uumenista.
+
+Missä runoilija näkee jotain kieroa, takaperoista tai väärää, siinä hän
+ei säästä syyllistä tai syyllisiä. Niinpä _Syyskuun yö 1867_ on ankara
+nuhdesaarna ihmisnerolle, joka on »kirjoittanut lain auringolle,
+kukistanut meret, sitonut maat kuparikahleilla, mutta itse noussut
+kuninkaan valtaistuimelle», sanoen: »Me olemme maan jumalat!» Nautinto,
+turhuus ja prameus tulivat elämän päämääräksi. Rangaistukseksi tästä
+seurasivat katovuodet, ihmisten tuli nöyrtyä ja alkaa uusi elämä
+osoittaakseen vuosisatain vieriessä, mitä Jumalan voima heikoissa saa
+aikaan. _Linnun viserrys_ (1868) kehoittaa kadon kohtaamaa, ylellisesti
+elänyttä kansaa elämään yksinkertaisesti, rukoilemaan ja tekemään työtä.
+Niinikään hän _Pio Nonossa_ ruoskii yhdeksättä paavia, joka purppuraan
+puettuna, kuninkaallisessa loistossa, rauhanruhtinaan nimessä suojelee
+valtakuntaansa »kanunain pakanasuilla». Eikä runoilija usko, että Pion
+julistus neitsyt Marian synnittömästä sikiämisestä voi pelastaa hänen
+valtakuntaansa. Eikä se sitä voinutkaan tehdä. Kuten tunnettua
+Kirkkovaltio liitettiin Italian kuningaskuntaan, Pio sulkeutui
+Vatikaaniinsa ja siinä hän eli loppuikänsä vankina. Runossa _Voltairen
+sydän_ Topelius on vielä ankarampi moittien 18:n-vuosisadan liiallista
+järjenpalvelemista ja sanoen Ferneyn filosoofin, »neron kuninkaan»
+Voltairen olleen ilman Jumalaa, sydäntä ja isänmaata. Runossa
+_v. Dreysen hauta_ Topelius valittaa surma-aseiden parantamista ja
+valmistamista eikä syyttä hänen luontainen oikeudentuntonsa loukkaudu
+siitä, että neulakiväärin keksijälle pystytetään kunniapatsas ja että
+hänet aateloidaan; runoissa _Tähtisumu, Maailmojen luominen ja
+Iltatähti_ hän ei, niinkuin eräät arvostelijat ovat väittäneet,
+suorastaan vastusta luonnontutkimusta sinänsä, vaan lausuu oman tosin
+kyllä lapsenhurskaan käsityksensä luonnon ilmiöistä ja niitä
+vallitsevista laeista. Hän ei vastusta tutkimusta, vaan tutkijain
+itsestään ylvästelemistä ja sitä käsitystä, että tieto yksin voisi
+sammuttaa ihmissydämen ijäisyyskaipuun ja onnentarpeen. _Herra Meijer_
+samoin kuin jo v. 1846 kirjoitettu runo _Itävaltalainen ja Tonava_
+kertoo eräästä wieniläisestä, joka tukkii Tonavan lähteen, edellisessä
+kappaleessa tehdäkseen Wienissä oleville ystävilleen aika kepposen,
+jälkimäisessä kostaakseen myllärille, jonka kanssa oli riitautunut.
+Kaikki ymmärsivät Topeliuksen itävaltalaisella ja wieniläisellä
+tarkoittavan sensoria, mutta myöhemmässä laitoksessa hän kaikeksi
+varmuudeksi lopussa vielä kysyy: »Anteeksi, herra sensori, eikö nimenne
+ole Meijer?»
+
+Suurten aatteiden palvelijoille Topelius mielellään nyt, niinkuin
+aikaisemminkin, virittää helkkyvän lyyrynsä. Niinpä hän reipasryhtisessä
+runossaan _Giuseppe Garibaldi_ lämpimästi laulaa italialaisen
+kansallissankarin v. 1867 tekemästä yrityksestä valloittaa Kirkkovaltio
+Italialle. Rooman ja isänmaan hyväksi uhrautuvalle urhokkaalle
+Garibaldille ja hänen sankaritovereilleen on »hauta Tiberin rannalla»
+kaikkea maailman »mairetta ja korua» kalliimpi. Samanlaista hehkuvaa
+vapaudentuntoa huokuu ylevähenkinen runo _Fredrika Bremerin muistoksi_,
+jonka naisen yhteiskunnallisen aseman parantamista ja hänen oikeutensa
+laajentamista innokkaasti harrastava runoilija sepitti Taiteilijaseuran
+vuosijuhlaan helmikuun 5 p. 1866. Edistyksen aatteelle on niinikään
+soinnukas _Musta kaarti_ (kirjaltajain laulu) omistettu. »Gutenbergin
+pajassa» ahertavat vapaan ajatuksen palvelijat ovat ylpeät saadessaan
+palvella suurinta maan jättiläistä, mahtavaa, vapaata Ajatusta, joka
+miekallaan iskee kahleet poikki, ja se sana, jonka he lähettävät
+maailmalle, siroittaa siemenensä kauas maiden ja merien taa: yöstä
+valkenevalle päivälle kannattaa elää ja kuolla.
+
+Lystikkyytensä ja hilpeän henkensä vuoksi mainittakoon viimeiseksi
+_Uudenkaupungin räätäli_, erittäin sukkela runo räätälimestarista, joka
+kuroi Ruotsin ja Uudenkaupungin yhteen. Mutta sitten sen kaupungin
+räätälit rupesivat käyttämään sakseja niin, että »Ruotsi tunsi sen
+lihassaan, sen häntä typättiin, sen harja suittiin, ja Suomen leijonalta
+joutui oikea takakäpälä saksiin». Mutta »minkä sakset leikkasivat, sen
+nyt lanka parantaa», eikä suinkaan voi sanoa »ettei Uudellakaupungilla
+nyt olisi enemmän järkeä kuin v. 1721». Kaikki ymmärtävät, että runon
+alussa tarkoitetaan niitä maan osia, jotka menetettiin Uudenkaupungin
+rauhassa, ja »lanka» tarkoittaa kaupungista Ruotsiin menevää
+merenalaista sananlennätintä.
+
+Ne runot, joista edellä luetellut on mainittu näytteinä, ja useita
+muita, jotka eivät ennen olleet tulleet julkisuuteen, Topelius v. 1870
+julkaisi nimellä _Uusia lehtiä_. Kokoelma sai osakseen suosiollisen
+arvostelun.
+
+Vuosi vuodelta runoilijamme kirjallisen tuotantonsa ja laajan julkisen
+toimintansa kautta tuli aina vain tunnetummaksi ja yhä yleisemmän
+rakkauden ja kunnioituksen esineeksi. Omassa maassamme oli jo häntä
+50-vuotispäivänsä johdosta juhlittu, ja Ruotsista, jossa hänen
+teoksiansa myöskin painettiin ja mielenkiinnolla luettiin sekä hänen
+näytelmiään suurella menestyksellä esitettiin, tuli hänen osakseen
+tunnustusta monella tavalla. Niinpä Topelius sai esim. Ruotsin
+Pohjantähden ritarimerkin ja Ruotsin akatemian Kaarle Juhanan palkinnon.
+Iloisena ja kiitollisena vanha emämaa otti vastaan ne runsaat henkiset
+aarteet, joilla Kanervankukkien runoilija ja Välskärin kertomusten sekä
+Regina von Emmeritzin sepittäjä rikastutti sen kirjallisuutta.
+
+Oltuaan aikaisemmin kansallisessa suhteessa jyrkemmällä kannalla,
+vaatien vain _yhtä kieltä_ (suomea), Topelius myöhemmin asettui
+taistelevien puolueiden yläpuolelle opettaen, niinkuin Maamme-kirjasta
+puhuessamme huomautimme, että niillä kahdella kansallisuudella, jotka
+asuvat ja elävät Suomessa, molemmilla on täysi oikeus elää ja kehittyä
+ja että ne muodostavat ainoan jakamattoman kansan. Tämä hänen
+kehityksensä tulos -- lausuu eräs Topeliuksen elämänkertoja -- on toden
+totta se pettämätön pohja, jolle Suomen tulevaisuus on rakennettava.
+Samoin kuin Lönnrotin niinpä Topeliuksenkin sopusointuun pyrkivälle
+mielelle puoluekiihko ja puoluetaistelut olivat kauhistuksena,
+ja hän katsoi lujan kansallishengen voivan kehittyä semmoisessakin
+maassa, missä oli _kaksi_ yhtä oikeutettua kieltä. Arvioiden
+länsimaisen sivistyksen ja ruotsinkielen merkityksen hyvin suureksi
+kulttuurihistoriassamme hän jo 1840-luvulla oli vastustanut Snellmanin
+yksipuolista oppia suomenkielen itsevaltiudesta. V. 1872 sepittämässään
+runossa _Alkuperäinen velkakirja_ hän niinikään pontevasti tuo esiin
+kiitollisuudenvelkamme sille maalle, jota meidän on kiittäminen
+kristinopin ja sivistyksen siementen tuomisesta maahamme sekä niin
+henkisen kuin aineellisenkin elämämme kaikenpuolisesta kehittämisestä.
+Sovinnollisuuteen ja yksimielisyyteen hän taas hartaasti ja lämpimän
+sydämensä koko hehkuvalla innolla kehoittaa eri kansallisuuksia pari
+vuotta myöhemmin kirjoittamassaan runossa _Lohikäärmeen hampaita_.
+Miksi, hän kysyy, humisee toinen tuuli koivun, toinen kuusen lehdissä.
+Eikö satavuotinen metsä ole vain yksi? Eikö sama mätäs ole kasvattanut
+kaikkia näitä puita, jotta vaaleampi vihreys sekoittuisi tummempaan ja
+viehättäisi vaeltajaa vaihtelevalla sulollaan?
+
+    No hyvä, koivu ollos taikka kuusi saman rannan,
+    mut ennen kaiken poika ollos synnyinmaas,
+    tuon vanhan, rakkaan, yhden kokonaisen,
+    mi revittynä vaivoihinsa vaipuu.
+
+Yhtä hehkuvalla lämmöllä runoilija mitä ihaninta sopusointua ja
+palavinta veljesrakkautta kuvastavassa v. 1890 sepittämässään runossa
+_Illan rauha_ hellyttävästi kehoittaa yksimieliseen työhön yhteisen
+isänmaan hyväksi ja kuvaa niitä vaaroja, joita hajaantuminen ja turha
+riita tuovat mukanaan.
+
+Näiden veljeyden ja yhteisymmärryksen ylevien aatteiden suurta
+merkitystä hän väsymättä teroittaa yliopistonuorisolle ollessaan
+länsisuomalaisen osakunnan inspehtorina, sitä hän niinikään pontevasti
+tehostaa kaikissa rehtorinpuheissaan. Tässä kohtaa meitä taas
+sytyttävänä ja elähyttävänä tuo suuri aate suomalaisen isänmaan
+eheydestä, joka on ylevimpänä koossapitävänä ytimenä niin Runebergin
+kuin hänen oppilaansa Topeliuksenkin runoudessa.
+
+
+
+
+III. Vanhuuden päivät.
+
+
+Ennenkuin seuraamme nyt 60-vuotista »satujen suurta setää» hänen
+vanhuudenpäiviensä tyyssijaksi valitsemaansa ihanaan Koivuniemeen,
+vilkaisemme vielä pikimmältään hänen elämänvaiheitaan ennen muuttoa
+lähinnä kuluneina vuosina.
+
+Aikaisemmin mainittu vaatimaton Mainiemi oli vielä Topeliuksen
+kesäasuntona sen lyhyen ajan, mikä hänen oli suotu nauttia lepoa luonnon
+helmassa kaukana pääkaupungin rauhattomasta hyörinästä. Totuttuun
+tapaansa hän täällä kalasteli entisellä innolla ja suurella
+menestyksellä. Lyhyillä kalastusmatkoilla tyttäret olivat isän seurana,
+mutta pitemmillä täytyi vakinainen soutaja olla mukana. Samoin kuin
+Runebergilla oli ollut soutajana Joonaansa, eräs suutari, oli
+Topeliuksella samaa ammattia toimittamassa entinen sotamies, nimeltä
+Stock, ja hänen jälkeensä tämän suurinenäinen poika tunnettu »Stockin
+tomppelin» nimellä. Suuren opettajansa tavoin Topelius antautui
+kalastukseen täydellä tarmolla, mutta sen ohella hän, samoin kuin hänen
+opettajansakin, luonnosta vastaanotti runsaita vaikutelmia ja
+herätteitä, jotka sitten muokkaantuivat ja seuloutuivat hänen mielessään
+ja ilmenivät myöhemmin hänen tuotannossaan.
+
+Lapsuudenkodilla, rakkaalla Kuddnäsillä, oli vielä äidin kuoltuakin niin
+suuri vetovoima poikaan, että hän joka kesä kävi sen haapoja, sen
+Leikkivuorta, sen huvimajaa ja muita unhottumattomia paikkoja
+katsomassa. Usein hän vieraili pitemmän aikaakin lankonsa raatimies
+Lybeckin luona tämän niinikään Alörnillä sijaitsevassa huvilassa. Rakas
+Kuddnäs joutui viimein vieraisiin käsiin, ja sen rakennukset ja maat
+aiottiin ensin käyttää seminaarin paikaksi, mutta seminaari
+perustettiinkin sitten joen vastakkaiselle rannalle.
+
+Useampana kesänä Topelius tämän jälkeen asui Tammisaaren saaristossa,
+kalastellen niinkuin ennen ja raviten luonnon iäti raittiille
+vaikutteille aina yhtä altista sieluansa sen ihanilla aarteilla. Siitä
+huolellisesta hoidosta huolimatta, jonka runoilija aina oli omistanut
+terveydelleen, hän silloin tällöin sairasteli ja hänen vaimoansa vaivasi
+vaikea sisällinen tauti. Saatuaan virkavapautta kokonaiseksi
+lukuvuodeksi Topelius sentähden vaimonsa ja kahden nuoremman tyttärensä
+kanssa kesällä 1875 lähti etelä-Ranskassa olevaan Cannesiin, mistä
+molempien puolisoiden heikontuneelle terveydelle toivottiin parannusta
+saatavan. Seuraavana keväänä jatkettiin matkaa pohjois-Italiaan, jossa
+Topelius m.m. kävi Bolognan yliopistossa. Venetsiassa ollessaan
+runoilija sai vastaanottaa sinivuokkoja, jotka Helsingin ruotsalaisen
+tyttökoulun oppilaat olivat hänelle lähettäneet ja joista hän
+liikutettuna kiitti heitä koulun johtajattarelle kirjoittamassaan
+kirjeessä.
+
+Matka oli ollut virkistävä ja lisäsi epäilemättä melkoisesti runoilijan
+henkistä ja ruumiillista joustavuutta. Cannesissa ollessaan hän oli
+alkanut ne muistiinpanot menneestä elämästään, joita hän sitten jatkoi
+niin kauan kuin eli. Ja heti Helsinkiin palattuaan hän ryhtyi
+moninaisiin toimiinsa, m.m. rehtorinvirkaansa hoitamaan. Hänen
+puolisonsa terveys sitä vastoin oli huonontunut, eikä tämä rakastettava
+nainen enää tervettä päivää nähnytkään, vaan riutui riutumistaan.
+
+Niissä suurissa hautajaisjuhlissa, joita koko Suomen kansa edustajiensa
+kautta toukok. 12 p. 1877 vietti Porvoossa kansallisrunoilijamme
+kuoleman johdosta, Topelius oli läsnä yliopiston edustajana. Hän piti
+tässä tilaisuudessa mieliin koskevan, syvämietteisen puheen ja oli
+tilaisuuteen myös sepittänyt ihanan runon, jonka ylioppilaat Hæffnerin
+sävelellä lauloivat haudalla.
+
+Siinä kutsumuskirjassa, jonka Topelius kirjoitti yliopiston toukok. 6 p.
+1878 Runebergin kunniaksi viettämään muistojuhlaan, hän esittelee suuren
+runoilijamme käsitystä runoustaiteesta, ja samassa tilaisuudessa
+pitämässään juhlapuheessa hän käsittelee Runebergin merkitystä
+isänmaalle.
+
+Usein Topelius ylioppilaille pitämissään puheissa pohti m.m. tieteen
+suhdetta käytännölliseen elämään. »Ei yläpuolella, ei alapuolella, vaan
+keskellä yhteiskunnan tarpeita», hän lausuu, »on vapaasyntyisen tieteen
+asema valontuojana kansoille, ja yliopiston päämääränä on lyhyesti
+lausuttuna synnyttää itsenäistä ja sen vuoksi vapaata, mutta samalla
+elinvoimaista ja sen vuoksi hedelmällistä tietoa». Mutta voidakseen olla
+elinvoimaista ja hedelmällistä tulee tieteen olla korkean ja mahtavan
+aatteen läpitunkema.
+
+Niinkuin aiemmin olemme huomauttaneet, olivat Topeliuksen ja
+yliopistonuorison välit erinomaiset hänen ollessaan Länsisuomalaisen
+osakunnan inspehtorina. Samoin oli laita hänen rehtoriaikanaankin.
+Niinikään oli hänen suhteensa Pohjalaiseen osakuntaan mitä ystävällisin.
+Topelius tunnustaa olevansa sille velkaa nuoruuden ihanteittensa
+kehityksestä, samoinkuin hän tälle osakunnalle puolestaan uhrasi paljon.
+Hänen vieraanvarainen kotinsa oli aina nuorisolle avoinna. Mutta niin
+kiintynyt kuin Topelius olikin yliopistoon ja sen elämään, katsoi hän
+nyt sen hetken tulleen, jolloin hänen oli erottava korkeakoulun
+palveluksesta. Siihen lienee ollut syynä hänen heikontunut terveytensä,
+mahdollisesti sekin, että hän luuli nuorempien tiedemiesten jo paremmin
+voivan suorittaa hänen opetusvelvollisuutensa, ja kenties ennen kaikkea
+hänen halunsa nyt häiriytymättä antautua runoilunsa jatkamiseen.
+Tämä aiheutti Topeliuksen jo ennen mainitsemamme eroamisen
+professorinvirasta, jota seurasi täysi eläke seuraavan syyslukukauden
+alusta. Saman syyskuun 14 p:nä Topelius vasta lopullisesti erosi siitä
+hänelle rakkaasta sivistyslaitoksesta, jonka vaiheisiin hänen omansa
+lähes puolen vuosisadan kuluessa niin likeisesti olivat liittyneet. Hän
+puhui mainittuna päivänä viimeisen kerran korkeakoulun opetusistuimelta
+lausuen jäähyväisensä yliopistolle, sen opettajille ja oppilaille sekä
+kuvasi yliopiston kehitystä viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. Paria
+kuukautta myöhemmin Topeliuksen kunniaksi vietetyssä ylioppilasjuhlassa
+virkaveljien ja oppilaiden tunteet rakastettua toveria ja opettajaa
+kohtaan tulivat mitä miellyttävämmällä tavalla näkyviin. Kauniiseen
+tervehdyspuheeseen juhlavieras vastasi, että hän mielellään vaihtaisi
+»kaiken, mitä täällä hänen toiminnastaan oli sanottu, ja vielä
+enemmänkin, jos hän vain saisi takaisin nuoruuden kultaiset
+kaksikymmentä vuotta, niiden rajattoman tulevaisuuden, niiden toiveet ja
+niiden mahdollisuudet suuren elämäntehtävän suorittamiseen». Kun sitten
+J.V. Snellman, kertoo E.G. Palmén, kohtasi Topeliuksen eräässä
+sivuhuoneessa, lausui hän: »Tiedätkös, veli Topelius, jos minä olisin
+sinun sijassasi ja tahtoisin vaihtaa jonkun kanssa noista nuorukaisista,
+niin olisin narri, tosiaankin narri, veli Topelius.» Kainona, kuten
+tavallisesti, runoilija vastasi silloin, että hänestä kyllä tuntui
+luonnolliselta, jos Snellmanin tapainen mies, jolla oli takanaan etevä
+ura tiedemiehenä ja filosoofina, ei vaihtaisikaan toimintaansa pelkkiin
+toiveisiin, mutta että vallan toinen oli hänen, runoilijan, laita.
+»Sanonpa sinulle», virkkoi Snellman, »että meillä kyllä on tiedemiehiä
+ja kyllä filosoofikuhnuksia, mutta runoilijoita, kas niitä, ei synny
+joka päivä, veli Topelius.»
+
+Runoilijan muutosta Koivuniemeen mainitsimme jo edellisessä. Hän oli
+vuotta ennen, v. 1877, ainiaaksi jättänyt herttaisen, vaatimattoman
+Mainiemensä, jonka hän oli myynyt kalastaja Jaakko Forsbäckille.
+Koivuniemi oli kaksikerroksinen huvila, joka sijaitsi kauniilla paikalla
+Sipoonselän lahdekkeen rannalla. Se oli rakennettu Östersundomin tilasta
+lohkaistulle palstalle, ja siinä sopi vähin viljellä maata ja hoitaa
+pientä puutarhaa. Huvilarakennus on mäen rinteellä, joka on
+päärakennuksen ja vuoren välissä. Kasvihuone sijaitsee likellä vuorta,
+jolla seisoi pieni leikkitupa. Vaaleanpunaiseksi maalatussa huvilassa
+oli kaksi suurempaa huonetta, sali ja ruokasali keskellä. Salista pääsi
+huoneiston länsipäässä olevaan Topeliuksen työ- ja makuukamariin, josta
+taas vei ovi kirjastohuoneeseen. Toisessa päässä oli hänen puolisonsa
+huone. Veranta oli sekä pihan- että merenpuolella. Huvilarakennuksen ja
+rannan välillä oli muhkea puisto ja hedelmäpuutarha. Puistossa likellä
+rantaa nähtiin kalastusaikana Topeliuksen kuivamaan ripustetut verkot.
+Vähän matkan päässä huvilasta länteen päin oli pieni »Ainila»,
+vastakkaisella puolella kyökkipuutarha. Humisevan havumetsän tuoksut
+tunkeutuvat verannoille ja ikkunoihin, muhkeat riippukoivut varjostavat
+siellä täällä, ja kaukaa kuuluu runoilijan usein laulaman Suomenlahden
+pauhina. Yhdysliikenne muun maailman kanssa oli hyvä. Oli vain lyhyt
+matka Tikkurilan asemalle. Talon laiturilta kuljettiin veneellä likellä
+olevalle laivasillalle, josta saattoi saaristolaivoilla helposti päästä
+mille taholle halutti.
+
+Tämmöinen oli se paikka, jonka 60-vuotias kirjailija oli valinnut
+vanhuudenpäiviensä tyyssijaksi. Helmassa sen luonnon, josta oli saanut
+niin lukuisia herätteitä ja josta hän niin verrattoman ihanasti oli
+laulanut, Topelius nyt, kun elämän aurinko vähitellen alkoi laskea,
+tahtoi levätä. Tämä tyyssija oli riittävän kaukana pääkaupunkielämän
+hermoja liiaksi kuluttavasta hyörinästä, mutta siksi likellä
+sivistyselämän hehkuvaa ahjoa, että sen kosketukseen helposti pääsi,
+milloin halutti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Topelius oli samanlainen työnsankari kuin Elias Lönnrot, pitäen työtä
+»elämän tarkoituksena ja päivänpuolena». Kun hän jättäen moninaiset
+toimensa pääkaupungissa vetäytyi vanhain päiväinsä rauhalliseen
+satamaan, niin tämä ei suinkaan tietänyt sitä, että hän nyt aikoi hylätä
+entiset harrastuksensa ja jäädä toimettomaksi. Iloiten ja nauttien
+kirjallisista töistään ja pysyen harvinaisen suuressa määrin
+työkykyisenä elämänsä myöhäiseen ehtooseen asti hän nyt osaksi saattoi
+loppuun jonkun aikaisemmin alkamansa novellin ja paranteli toisia
+korjaillen kuvauksiin pujahtaneita, asiallisia erehdyksiä ja uudistellen
+niiden kieliasua. Sepittelipä hän uusia teoksiakin, niinkuin laajan
+ajankuvauksen _Tähtien turvatit_, joka ensin julaistiin Finland-nimisen
+sanomalehden kaunokirjallisuusosastossa ja v. 1889 kirjana nimellä
+_Tähtien kuningaslapset_. Siinä Topelius kuvaa kolmen samana vuonna ja
+samana yönä -- jouluk. 8 päivää vasten yöllä 1626 -- syntyneen lapsen,
+kerjäläislasten Bennun ja Hagarin sekä Kustaa Aadolfin tyttären
+Kristiinan omituisesti toisiinsa yhdistyneitä elämänvaiheita.
+Tähtientutkijan Sigfrid Aroninpoika Forsiuksen ennustuksen mukaan oli
+kaikki mainittuna yönä syntynyt »suurisyntyistä, mutta epävakaista».
+Ennustus toteutuikin. Lapset olivat kaikki Jupiterin, tähtien kuninkaan,
+ja huikentelevaisen Saturnuksen vaikutuksen alaisina. Ne olivat antaneet
+heille voimaa, mutta eivät rakkautta, ja voima ilman rakkautta voipi
+vain saada aikaan hävitystä. He luulivat kaikki syntyneensä
+hallitsemaan, ja se saattoi heidät kaikki onnettomuuteen. He eivät
+osanneet kieltää itseään, eivät uhrautua toisten puolesta, yksikään
+heistä ei tahtonut palvella, kaikki he tahtoivat hallita. Kirjan
+sankarit olivat salaperäisten voimien vaikutuksen alaisina samoin kuin
+Välskärin kertomusten henkilöt kuninkaan sormuksen. Kirjasemme
+puitteiden ahtaus estää meitä selostamasta laajan teoksen
+mielenkiintoista sisällystä.
+
+Ihmetellä täytyy sitä mestaruutta, millä tämä rauhan ja sopusoinnun mies
+on kuvannut Neunburgin, Breitenfeldin ja Jankovitzin verisiä taisteluja
+-- tietysti ei sodanihailun kiihoittamana vaan osoittaakseen, mitä
+kuntoa ja itsensäuhrautumista ihmiset aatteen innostamina saattavat
+osoittaa. »Punaisen hevon ratsastaja» on kansojen kirous. Ja hänen
+etenemisensä on joka askelella askel hänen omaa häviötänsä kohti.
+Sodalla ei ole mitään muuta järkevää päämäärää kuin oman itsensä
+hävittäminen. Tässä merkityksessä se on välikappale ihmiskunnan
+valistamiseksi ja täydellisentämiseksi. Se on keino ja sitä on
+sellaisena arvosteltava. Suorastaan loistavia ovat Turun akatemiaa ja
+sen vihkimistä heinäk. 15 p:nä 1640 koskevat kuvaukset kuin myös tuo
+verraton luku »Kreivin aika», missä itse Pietari Brahe ilmi elävänä,
+miellyttävänä, kreivittärineen ilahduttaa lukijaa.
+
+Samaa aaterikkautta, samaa uskoa elämän valoisiin, ihanteellisiin
+voimiin ja samaa lämmintä myötätuntoa yhteiskunnan pohjakerrosten
+lapsiin tavataan tässä kuin runoilijan aikaisemmassakin tuotannossa,
+ja hänen taitonsa kuvata aikakauden merkkihenkilöitä ja suuria
+historiallisia tapahtumia on, mikäli mahdollista, edelleen kehittynyt.
+Huomio- ja arvostelukyvyn tarkkuus ja sanonnan osuvuus hämmästyttävät
+lukijaa joka kerta, kun hän uusii tuttavuutensa tällaisen teoksen
+kanssa.
+
+Rakkaille suosikeilleen, lapsille, Topelius kirjoitteli edelleen ja
+elämänsä iltaan asti. Niinpä ilmestyi hänen työahjostaan lukuisia
+»leikkejä» ja »seikkailuja», joita oli »leikittävä» eikä varsinaisesti
+näyteltävä, sillä Topelius ei pitänyt lastenteattereista. Lapselle oli
+leikki yhtä todellista kuin toiminta täysikasvuiselle, ja _draamallisen_
+niinkuin muunkin leikin avulla voitiin nuoriin mieliin kylvää suurten
+aatteiden siemeniä. Koivuniemen aikana ilmestyivät m.m. tällaisia
+leikkejäkin runsaasti sisältävistä _Lukemisista lapsille_ neljä
+viimeistä kirjaa. Niissä painettiin myöskin uudestaan lukuisia satuja,
+jotka ennen olivat ilmestyneet lastenlehdissä _Nya trollsländanissa ja
+Sländanissa_.
+
+Vieläpä vanhoilla päivilläänkin Topelius palasi -- niinkuin ihmisen
+sanotaan yleensä tekevän -- »aikaisimpaan rakkauteensa», sepitellen
+lukuisia kauniita lyyrillisiä runoja. Niiden lisäksi, jotka olivat
+syntyneet edellisellä vuosikymmenellä, kertyi nyt 1880-luvulla taas
+uusia, ja ne runoilija julkaisi jouluksi 1889 nimellä _Kanervia_.
+Sulosointuisessa johdatusrunossa Topelius elämän myrskyisen virran
+rauhalliseen suvantoon päästyään vielä kerran tahtoo sitoa
+kanervaseppeleitä omistaen ne muinoin nuorille Kanervankukkien ja
+Sylvian ystäville sekä sille »nykyajan keväälle, joka avosylin tervehtii
+uudella vuosisadalla sarastavaa suviaamuansa.» Tilanahtauden vuoksi
+voimme nytkin vain lyhykäisesti viitata muutamiin tämän kokoelman
+kauniista lauluista, joissa runoilija, jonka jo ennestään runsas
+elämänkokemus vuosien vieriessä yhä on karttunut ja kypsynyt ja jonka
+ylevä ja valoisa maailmankatsomus onnellisen elämän varrella yhä tuntuu
+varmistuneen ja kirkastuneen, entistä yksinkertaisempia tyylikeinoja
+käyttäen käsittelee samanlaisia aiheita kuin aikaisemminkin. -- Isänmaa
+ja sen merkkihenkilöt, taide ja sen edustajat, luonto, maallinen ja
+ijäisyyselämä ne nytkin saavat hänen hopeahelkkyisen kantelensa kielet
+väräjämään niille omituisella, milloin hilpeämielisen ja ilakoivan
+leikin, milloin surunvoittoisen, uneksivan kaihon, milloin
+syvämietteisen vakavuuden ankaralla sävelellä.
+
+Syvien rivien vaatimattomille, uhrautuville edustajille runoilijan sydän
+aina oli lämpimästi sykkinyt. Ensimäinen 1871 vuoden runoista on
+omistettu _Uskolliselle palvelijalle_, joka piti kaikkea, mitä talossa
+oli, omanaan, sen lapset kahdessa sukupolvessa olivat kuin hänen
+lapsiaan. Tämä _Stiina Sifri_ oli palvellut Kuddnäsissä ja viimeiseen
+asti hoitanut sairasta emäntäänsä. Vuotta sen jälkeen kuin arentilainen
+tuli taloon hän kuoli vähää ennen vanhaa tohtorinnaa, ja rinnan he
+lepäävät kirkon mullassakin.
+
+Herttaisimpia näistä runoista ovat ne, joissa Topelius kuvaa oman
+lapsuutensa rakkaita muistoja ja kokemuksia. Niinpä hän _Haapani_
+runossa kertoo siitä, kuinka hän koulusta päästyään ja »tuttuun
+satamaan» saavuttuaan syleili tervetuliaisiksi äitiään ja sitten
+kiiruhti syleilemään haapojaan, jotka olivat opettaneet hänelle luonnon
+salaperäisen taikakielen:
+
+    Jag plockat visor, jag samlat frågor
+    från hedens ljung och från havets vågor,
+    från forsens brus och från lärkans tunga,
+    men mina aspar ha lärt mig sjunga.
+
+    [Olen poiminut runoja, koonnut kysymyksiä ahon kanervikosta
+    ja meren aalloista, kosken kuohuista ja leivon kieleltä, mutta
+    haapani ovat opettaneet minut laulamaan.]
+
+Ja samana vuonna (1878) kirjoitettu _Eräs vinttikamari_ niminen runo
+kuvaa nuoren Saken lapsuudenaikaista asuinhuonetta, Kuddnäsin eteläistä
+vinttikamaria. Kyynel kimaltelee vanhuksen silmässä, kun hän nyt
+60-vuotisena näkee muistinsa kuvastimeen heijastuneena isänsä kuluneen
+kirjoituspöydän, maailmankartan ja Sten Stuuren kuvan kamarin seinällä,
+äitinsä kotiin palanneelle pojalleen huolellisesti valmistaman vuoteen,
+tomuttoman kirjahyllyn ja valkoiset uutimet. Ikkunasta oli viehättävä
+näköala koivuineen, ruusutarhoineen, mansikkamaineen, kiemurtelevine
+jokineen, koskineen, siltoineen ja hehkuvassa aamuruskossa kimmeltävine
+kirkonristeineen. Viehättävällä tavalla näitä lapsuusmuisteloita
+täydentää v. 1889 sepitetty _Mylly ja paja_. Ahkera mylly oli peikkojen
+ja Ahdin asunto, lasten lumottu linna. Näkymättömät jättiläiset ja
+pienet jauhoiset tontut lymyilivät sen salaperäisissä sokkeloissa. Ja
+pajan seinät ja silta tärisivät, kun nokinen seppä hehkuvan ahjonsa
+ääressä paukutteli valtaisella väkivasarallaan kipinöiden jäljettömiin
+kadotessa avaruuteen, missä ne särkyivät kuin yössä sammuva silmä.
+
+Erittäin kuvaava sepittäjänsä niin usein ilmi puhjenneelle mielipiteelle
+yksilön, suurimman ja jaloimmankin, vähäpätöisyydestä ikuisten aatteiden
+rinnalla on m.m. _Henrik Gabriel Porthan_. Vanha professori pitää
+nuorta, nimetöntä, tuntematonta ylioppilasta äärettömän rikkaana, koska
+hän voi _toivoa_, itse hän on keltalehtinen puu, ylioppilas on _kevät_,
+joka on osoittava, mihin häneen kylvetty siemen kelpaa. Muista suurimpia
+isänmaallisia muistojamme kunnioittavista, ylevähenkisistä runoista
+mainittakoon vain kansallisrunoilijamme hautajaisiin toukok. 12 p:nä
+1877 sepitetty _J.L. Runeberg_, seuraavana vuonna taiteilijaseuran
+juhlaan helmik. 5 p:nä kirjoitettu _J.L. Runeberg kuuluisuutensa edessä,
+Pietari Brahe, F.M. Franzén, Rob. Wilh. Ekman ja Elias Lönnrot_. Kaikki
+ne ovat ylevähenkisiä ylistyslauluja jalojen aatteiden palvelijoille;
+viimeksimainitussa runoilija virittää lyyrynsä _hiljaiselle työlle_,
+joka ei ylvästele, ei kiistele, vaan joka kevätsateen tavoin sulattaa
+jäät, kastelee isänmaan, synnyttää kansat uudestaan ja uudistaa
+aikakaudet. Suurta on vain se, mikä osaa itsensä kieltää; vain se, joka
+kaikki antaa, saa kaikki takaisin. Kokoelman ensimäiseksi Topelius on
+asettanut ihailemansa vapauttaja-tsaarin _Aleksanteri II:n_ runon, jonka
+hän kirjoitti 1881 vuoden verisen maaliskuun 13 päivän muistoksi. Sen
+mieleen syöpyvään viimeiseen säkeistöön runoilijan on onnistunut
+keskittää käsityksensä siitä Suomen suuriruhtinaasta, jolle maa on
+muistopatsaankin pääkaupunkinsa keskukseen pystyttänyt ja jota käsitystä
+ei myöhempikään historian tutkimus vääräksi väittäne:
+
+    Pois katoo mainen viisaus, kruunut kaatuu,
+    Ja ajan ihanteit' ei kukaan muista.
+    Kivehen kaiva sana kulumaton:
+    Kansojen rakkaus.
+
+Pohjasäveleltään liikuttava, hyväntuulisen leikillisyyden värittämä on
+se runo, jonka Topelius omisti sinistä, kiiltonappista hännystakkia ja
+valkoista kaulaliinaa käyttävälle puolalaiselle _Frans Sedmigradskylle_,
+150 ruplan vuosipalkkaa nauttivalle piirustuksenopettajalle. Hän ei
+piirustanut sen huonommin kuin että hänen testamenttaamillaan varoilla
+saatettiin perustaa Helsinkiin pikkulastenkoulu. -- Sukua aikaisemmin
+mainitulle runolle Äitini on sävyynsä nähden tuo mitä hartainta tunnetta
+väreilevä ja samaa runomittaa käyttävä, ylevähenkinen _Suomen äideille_,
+joka ylistää naisen, »sydämen, ajatuksen ja hyvien tapojen kasvattajan»
+tärkeätä osuutta Suomen onnen luomisessa. _Olavinlinna_ nimisessä
+heinäk. 29 p. 1875 vietettyyn 400-vuotisjuhlaan sepittämässään runossa
+Topelius kuvaa Eerik Akselinpoika Tottin perustaman linnan vaiheita ja
+merkitystä. Runoilija päättää runonsa toivomalla, että Jumala
+tuomiopäivänä tapaisi kansansa kunniakkaana varustustensa ääreen
+kaatuneena. Toistakin suurta historiallista ilmiötä Topelius omalla
+kauniilla tavallaan laulaa marrask. 6 p:ksi v. 1882 sepittämässään
+runossa »_Eräs Lützenin muisto_». Innostuneena hän kuvaa »Pohjan
+sankaria»:
+
+    Vapaaksi sydämet ja uskon, aattehen
+    tuoll' aamupuhteella hän hengellänsä osti.
+    Jos ihmisheikkous mahtuikin suuruuteen,
+    mi sankar-tietäjää tais joskus hairahuttaa,
+    sit' armahampi hän, sit' inhimillisempi,
+    ei kylmä idooli, vaan lämmin elon lempi,
+    mi kansat lämmittää, maailman jalostuttaa.
+
+Tämän kokoelman aikaisemmista runoista ovat _Voima ja kunnia_ ja
+1880-luvun runoelmista _Uskontunnustus, Marraskuunilta ja Rigi Kulm_
+ilmauksia Topeliuksen hartaasta uskonnollisuudesta. Viimeisen edellisen
+ytimenä on se ajatus, että ihmiselämän, tutkijan väsymättömän
+aherruksen, ihmishengen sammumattoman janon päämääränä tulee olla
+ijankaikkinen elämä. _Rigi Kulmissa_ runoilija lausuu, että ihmisnero
+meidän päivinämme on se jättiläinen, joka ryntää taivasta kohden ja
+myöntää, että ihmisnero voitettuaan aineen, materian, voisi vaikka
+»munia maailmoita», jos se tahtoisi, mutta jos se ei polvistu Jumalan
+suuruuden edessä, niin se on liian pieni hänen luomakunnalleen.
+
+Runebergin idylli-epigrammeja muistuttaa herttaisessa
+yksinkertaisuudessaan jo v. 1873 kirjoitettu _Ennen ja nyt_, jossa
+iäkkään runoilijan luonnonrakkaus saa niin miellyttävän ilmauksen.
+Nokkoset, ohdakkeet, halvin kulokorsi, joita hän pikku poikana pieksi
+puusapelillaan tai halveksuen polki jalkainsa alle, ovat vanhalle
+laulajalle käyneet rakkaiksi. Ne ovat kasvaneet hänen olemuksensa
+perustuksista, kylpeneet samassa aamukasteessa kuin hän, katselleet
+samoja tähtiä kuin hän. Vähän myöhemmin sepitetty viehkeä »_Joulukuusi
+Taiteilijaseurassa_» tahtoo opettaa, että meidän voidaksemme tuntea
+onnea tulee olla uskollisia lapsuutemme ihanteille.
+
+Mitä raittiita, iäti nuoria tunteita kumpuaakaan näistä jo
+harmaahapsisen, elämän taakan käyristämän runoilijan Kanervista, mitä
+yleviä aatteita, jotka ovat osoittaneet kestävänsä elämän ankarimmatkin
+myrskyt! Kuinka runsaita elämälle kelpaavia opetuksia ja kokemuksia!
+Runoilijan sanat sattuvat sydämeen, niinkuin ainakin sanat, jotka
+lähtevät sydämestä, ja koska jokaisen sanan takana on mies, joka itse on
+elävä todistus teroittamainsa aatteiden nuorentavasta, elämätä
+ylläpitävästä, elämätä jalostavasta voimasta. Elämän ylevät arvot,
+kunto, itsensä unhoittaminen, uhrautuva rakkaus saavat tunnustusta,
+piilköötpä sitten koko kansan rakastaman suurmiehen povessa,
+ulkonaisesti halvan palvelijan, puoleksi halveksitun muukalaisen
+nukkavierun puvun tai maankuulun sankarikuninkaan tähtikoristeisen
+nahkahaarniskan alla. Lapsuuden hentoja iloja ja sen vienoja tunnelmia
+ei vähäksytä, sen lapsellista uskoa ei halveksita, vaan ne luodaan esiin
+semmoisina kuin ne ovat yksinkertaisessa kauniissa todellisuudessaan.
+Itsekästä ylvästelyä ja pöyhkeätä itsekylläisyyttä moititaan ja
+ruoskitaan ansion mukaan. Ja kaikkeen, niin pienimpään kuin
+suurimpaankin, luo runous taikahohteensa, nuo vaivattomasti luistavat,
+milloin alku-, milloin loppusoinnuilla, milloin molemmilla ikäänkuin
+huvikseen leikittelevät säkeet, kuvastakootpa sitten mitä syvällisimpiä
+mietteitä, isänmaan kohtaloa tai arkipäiväisimpiä vähäpätöisyyksiä,
+tempaavat lukijan mukaansa, lämmittävät hänen sydäntään, sytyttävät
+hänen mielensä. Tämän kokoelman runot liittyvät arvokkaana lisänä
+edellisiin ja ovat kauniina loppusävelenä siinä ylistyslaulussa, joka
+Kanervankukissa ja Uusissa lehdissä viritetään elämän valoisille
+voimille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Uskonnollisuus oli Topeliuksen luonteen perustavia piirteitä, ja
+uskonnollisuus oli pohjasävelenä ei vain hänen runoudessaan, vaan koko
+tuotannossaan. Sitä todistavat jo nekin runonäytteet, joita olemme
+tuoneet esiin, ja vielä vakuuttavampana todisteena on siitä hänen etevä
+osuutensa ruotsinkielisen virsikirjan aikaansaamisessa. Ja sikäli kuin
+hänen elämänsä ehtoo kuluu, pääsee uskonnollinen harrastus enemmän
+määrääväksi. V. 1893 Topelius julkaisee hartauskirjansa. _Evankeliumi
+lapsille_, joka sisältää lyhyitä kirkkovuoden evankeliumien selityksiä.
+Satujen setä ei tyrkytä lapsille valmiisiin kaavoihin valettuja kirkon
+oppeja, vaan kertoo tässä pienokaisille »Jumalan valtakunnan satuja»
+heille tajuttavassa muodossa, samalla kumminkin esittäen nämä »sadut»
+täysin uskottavina. Onhan tämä menettely sopusoinnussa suuren
+opettajamme maailmankatsomuksen kanssa, olihan hänelle, niinkuin
+myöhemmin Mietekirjassa sanotaan, »kristinusko sisimmässä luonteessaan
+elämää eikä oppia.»
+
+Esimerkkinä Topeliuksen henkisestä joustavuudesta ja siitä, miten hän
+vielä vanhanakin pysyi uskollisena miehuutensa harrastuksille,
+mainittakoon, että hän v. 1889 asti pysyi Taiteilijaseuran
+puheenjohtajana. Koivuniemeen muuttaessaan hän tosin luopui
+Kasvatusopillisen yhdistyksen aikakauskirjan varsinaisesta
+toimittamisesta, mutta tämänkin jälkeen hän kävi yhdistyksen
+kokouksissa, otti osaa sen keskusteluihin, julkaisipa kirjoituksia
+aikakauskirjassakin. Viimeiseen asti hän koulun ja kasvatuksenkin alalla
+taisteli samojen kauniiden periaatteiden puolesta, jotka hän aikaisemmin
+oli omaksunut. Östersundomin kansakoulun monivuotisena johtokunnan
+puheenjohtajana Topelius käytännöllisestikin koetti toteuttaa
+aatteitaan. Helsingin ruotsalainen tyttökoulu oli edelleen hänen
+erityisessä suosiossaan. Hän vieraili siellä usein, lahjoitti varoja
+pohjaksi rahastoon köyhien oppilaiden kesäoleskelua varten maalla ja
+varattomien oppilaiden rahastoon. Koulussa iloittiin vilpittömästi
+»setä» Topeliuksen käynneistä, ja sen nuoriso tuli joskus
+vastavierailulle vierasvaraiseen Koivuniemeen tai ilahdutti vanhusta
+tuoksuvilla kukkatervehdyksillä hänen merkkipäivinään.
+
+Aikaisemmin on ollut puhe siitä, mitä Topelius sai aikaan
+Kevät- ja Sylviayhdistyksillä. Eläinsuojelusaatteen kannattajista
+hän oli innokkaimpia ja väsymättömimpiä toimien kokonaisen
+vuosikymmenen Helsingin eläinsuojelusyhdistyksen puheenjohtajana.
+Lukuisissa kirjoituksissa hän pohti eläinsuojelusasiaa.
+Naisenvapauttamispyrinnöille yleensä Topelius osoitti lämmintä
+harrastusta, niinkuin hän jo rehtorina ollessaan oli koettanut
+helpoittaa naisen pääsyä yliopistoon. Miten kaunis onkaan hänen v. 1882
+ensimäiselle naispuoliselle filosofiankandidaatille _Emma Irene
+Åströmille_ sepittämänsä runo, jossa hän valittaa, että ennakkoluulo ja
+tyhmyys olivat sulkeneet tien tiedon temppeliin hänen lukuisilta
+sisariltaan. Olemme jo nähneet parista mainitsemastamme runosta, miten
+korkea ajatus tällä suopeamielisellä sopusoinnun miehellä oli naisesta
+äitinä ja kasvattajana. Näitä yleviä tehtäviä nainen Topeliuksen
+mielestä saattoi täyttää sitä paremmin, mitä enemmän hänellä oli
+kirjallistakin sivistystä. Ja eri puolueiden yhdistämisessäkin hän
+toivoi apua naisilta. Heidän tuli yhdistää, mitä miehet olivat
+eroittaneet. Maan tytärten tuli pitää maata koossa rakkaudella.
+Heilläkin oli vain yksi kansa ja yksi isänmaa.
+
+Runoilija oli 21 vuoden ikäisenä laulanut nuoruutensa lemmitylle,
+Emmalleen, ja hänelle omistetussa runossaan toivonut saavansa »valaista
+hänen tietään läpi varjojen maan autuuden iäti kirkastetuille
+rannoille». Kymmeniä vuosia myöhemmin hän samanlaisissa runoissa kiittää
+Jumalaa, joka oli antanut hänen vaimolleen niin uskollisen sydämen ja
+sallinut heidän »nuoruutensa kevään yhteisesti kuihtua ilossa ja
+surussa». Ruskeat kiharat olivat harmaantuneet, punaiset posket
+kalvenneet, usko lakastumattomiin keväisiin ei enää ollut yhtä luja kuin
+ennen. Mutta luottamus korkeampaan johtoon on heissä ennallaan; mitä
+ylemmäksi he nousevat »vuorille», sitä enemmän he näkevät, sitä
+selvemmäksi käy heille elämän tarkoitus ja Emma on hänelle vieläkin vain
+_28-vuotias_! Jo näissä harvoissa riveissä kuvastuu se herttainen suhde,
+joka vallitsi iäkkään Koivuniemen vanhuksen ja hänen vaimonsa kesken, ja
+monet muut kauniit säkeet tulkitsevat sitä alttiiksi antavaa rakkautta,
+jota onnelliset aviokumppanit omistivat toisilleen. Muistamme, miten
+suurilla tulevaisuuden toiveilla he 40 vuotta sitten olivat solmineet
+rakkautensa liiton, eikä heidän onnensa taivasta tiettävästi olleetkaan
+sumentaneet muut synkät pilvet kuin ne, mitkä sille nousivat sairauden
+aiheuttamista tuskista ja säälimättömän viikatemiehen käyntien
+jälkeen, kun he menettivät aivan pieninä kolme rakastettua lasta. Se
+yhteisymmärryksen synnyttämä sopusointu, joka oli vallinnut Topeliuksen
+lapsuudenkodissa, vallitsi tässäkin, ja sairauden tuottamia kärsimyksiä
+kannettiin alistuvalla kärsivällisyydellä. Mainitsimme aikaisemmin
+siitä matkasta, jonka Topelius puolisoineen ja tyttärineen teki
+etelä-Ranskaan, ja että sanottu matka ei tuonut hänen puolisonsa
+heikentyneelle terveydelle toivottua parannusta. Voimat vähenivät vuosi
+vuodelta ja runoilijavanhuksen täytyi surukseen nähdä, miten hänen ennen
+iloinen ja toimelias Emeliensä, hänen uskollinen toverinsa, päivä
+päivältä riutui kykenemättä enää viimeisinä vuosinaan paitsi
+poikkeuksittaan jättämään sairasvuoteensa. Marrask. 14 p. 1885 kuolema
+tulikin vapauttaen tämän lempeän hengen kahleista. Surunihanassa
+muistorunossa _Noli me tangere_ Topelius muistiin piirtyvin, sydämen
+hellimpiä kieliä värähyttävin sävelin laulaa hänestä, joka oli eläessään
+kätkeytynyt hänen parhaisiin onnenunelmiinsa ja jonka hän nyt näki »niin
+korkealla yläpuolellaan huokauksetonna, kyyneletönnä, sanatonna,
+nimetönnä, mutta niin säteilevän puhtaana Vapahtajansa sylissä».
+
+Varmaankin oli tämä suru katkerin, mikä pitkän elämän varrella oli
+kohdannut seitsemättäkymmentä ikävuottaan lähentelevää runoilijaa, jonka
+tukkaan elämän tuiskut jo olivat heittäneet lumensa. Mutta se mies, joka
+aikaisimmasta lapsuudestaan oli hakenut ja löytänyt seuraa luonnosta ja
+häntä ympäröivistä ihmisistä, löysi sitä nytkin rakkaan Koivuniemensä
+hymyilevistä maisemista ja sen vakinaisista ja tilapäisistä asujamista.
+Täällä hän näkee ympärillään lapsensa ja lastenlapsensa sekä muita
+omaisia, vanhempia ja nuorempia. Ne kuihtumattomat keväät, joista hän
+niin usein runoissaan laulaa, eivät ole pelkkiä utukuvia, hän näkee ne
+lapsissaan ja lapsenlapsenlapsissaan ilmielävinä ympärillään. Tässä
+rauhoitetussa perhepiirissä säteilee lempiväin tytärten rakkaus niin
+kirkkaana jaloa, ihailtua isää vastaan ja isoisän korvia hivelee
+lastenlasten hilpeä nauru. Lasten ystävä, heidän sielunelämänsä
+syvällinen tutkija, Valterin seikkailujen sepittäjä eli uudestaan oman
+lapsuutensa noissa milloin reunainsa yli ryöpähtävissä, huimaksi
+temmellykseksi kiihtyvissä, milloin hiljaisemmissa, itkun ja hetkellisen
+surun samentamissa, viattomissa pikku huveissa ja leikeissä.
+
+Tytärtensä Toinin ja Eevan hoivaamana hän tässä vanhuutensa
+rauhallisessa turvapaikassa vietti elämänsä ehtoota. Sitä myöten kuin
+työvoimat vähenivät ja silmät heikkenivät, lukivat tyttäret, muut
+omaiset ja perheen ystävät ääneen vanhukselle, joka viimeiseen asti
+mielenkiinnolla seurasi ajan kysymyksiä, kirjallisuutta ja sanomalehtiä.
+Paljon lisäsivät runoilijan työtaakkaa ne lukuisat käsikirjoitukset,
+joita vasta-alkajat Apollon pojat ja muut kirjailijat lähettivät hänelle
+pyytäen niistä arvostelua. Tämänkinlaisia lähetteitä tuli niin
+runsaasti, että Topeliuksen oli mahdoton niitä kaikkia itse lukea.
+Etenkin illallisen jälkeen runoilijan vanhoilla päivillään täytyi
+välttää varsinaista työntekoa ja silloin käytettiin kerkeästi kuluvat
+iltahetket perheseurusteluun, jolloin ääneenlukeminen vaihteli hilpeän
+tarinoimisen kanssa. Salissa olevalla isolla flyygelillä Topelius
+toisinaan iltahetkin soitteli etenkin nuoruutensa herkkätunteisia
+mielilauluja. Vanhuksen pienenä mieliaskarteluna oli usein myöskin
+savukehylsyjen täyttäminen. Topelius olikin kaiken ikänsä ollut vankka
+tupakoitsija. Päivisin hän työssä ollessaan istui kirjoituspöytänsä
+ääressä työhuoneessaan, jossa hänellä m.m. oli hylly vanhempaa
+kirjallisuutta varten ja joka myös oli hänen makuuhuoneensa. Tähän
+päästiin salista, jonka kanssa myöskin työ ja kirjastohuone olivat
+ovella yhdistetyt. Viimeksimainitussa samoinkuin muissa huoneissa oli
+aistikkaat, vanhanaikuiset huonekalut, mukavia tuoleja, kodikas sohva ja
+Topeliuksen teosten ruotsalaisen kustantajan Alb. Bonnierin lahjoittama
+kiertohylly, jossa oli uudempaa kirjallisuutta. Seiniä koristelivat
+jalustoilta kohoavat rintakuvat, joku maisema ja Runebergin kuva
+kokonaismuodossa. Kirjahyllyllä seisoi muiden merkillisyyksien joukossa
+eräs puukuva, jonka muuan rahvaan mies kuuluu leikanneen ja joka kuvaa
+Topeliuksen vanhaa riitaveljeä, kreivi Bergiä. Hänen »ikuistuttajansa»
+oli kerran nähnyt hänen seisovan sopivassa asennossa erään majatalon
+portailla! Tässä huoneessa vanhus m.m. useinkin ikkunansa ääressä istuen
+lueskeli sanomalehtiä.
+
+Kotihartauksia Topelius piti lukien perheelleen ja palvelijoilleen
+sunnuntaiden evankeliumit niihin sovellutettuine saarnoineen.
+
+Kalastukseen ei Topelius enää täällä antautunut niin sääntöperäisesti ja
+samalla innolla kuin ennen. Hän oli jo siksi vanhakin, eivätkä kalavedet
+täällä vetäneet vertoja Mainiemen vesille. Likeisin lahti oli matala ja
+ruohoinen ja vesi siinä enimmäkseen sameata. Verkoilla Topelius
+kuitenkin vähin kalasteli, niinkuin ennenkin. Jokapäiväiset kävelyt
+kuuluivat säännöllisesti käytettyihin voimain uudistus- ja
+virkistyskeinoihin, ja vanhus käveli mieluimmin yksin -- tosin etenkin
+ikänsä loppuaikoina omaisten salaisen valvonnan alaisena. Puutarhassa,
+jota Toini hoiti, hän kävi mielellään, ja hedelmäpuut huvittivat häntä
+erityisesti. Eräälle omenapuulle, jossa oli paljon oksaksia, hän oli
+antanut nimeksi Polykarpus!
+
+Maankuulu oli Koivuniemi vieraanvaraisuudestaan. Avosylin täällä
+otettiin vastaan koulujen nuoriso, joka runoilijan syntymäpäivinä tuli
+kukin, puhein ja lauluin tervehtimään rakasta »setäänsä». Sama
+vieraanvaraisuus kohtasi kaikkia niitä lukuisia ystäviä ja muita
+vieraita, jotka omasta maasta tai maan rajain ulkopuolelta saapuivat
+tänne. Koivuniemen vieraskirja sisältää kirjavan ja runsaan
+nimikokoelman, joka sekin osaltaan todistaa, miten monta ystävää tämän
+talon isännällä oli.
+
+Koivuniemellä asuessaankaan Topelius ei unhoittanut kotiseutuaan. Sekä
+rakas lapsuudenkoti että suloinen Mainiemi olivat tosin vierasten
+hallussa, mutta näillä seuduilla vielä elävien vanhojen ystävien ja
+sukulaisten luo tullessaan runoilijavanhus aina tietenkin oli yhtä
+tervetullut kuin ennen. Näillä vierailuilla hän tavallisesti asui ennen
+mainitun lankonsa, raatimies J.A. Lybeckin luona. V. 1887 Topeliuksen
+saapuessa Uuteenkaarlepyyhyn vietettiin siellä kaupungin läheisellä
+Kaivosaarella hänen kunniakseen lastenjuhla, johon 600 lasta kaupungista
+ja sen ympäristöstä otti osaa. Juhlan toimittaja, seminaarin silloinen
+johtaja Z. Schalin on kertonut, että hän pyysi enoansa tässä
+tilaisuudessa puhumaan pienokaisille. Topelius oli vastannut, ettei hän
+»osannut puhua», eikä suostunut mitenkään pyyntöön. Sittemmin hän
+kuitenkin taipui puhumaan lapsille kirkossa, jossa he kokoontuivat
+vanhuksen ympärille tämän seisoessa alttarin edessä.
+
+Olemme huomanneet, miten Topelius sekä suorasanaisissa kirjoituksissaan
+että runoissaan lausui mielipiteensä ajan polttavista kysymyksistä. Niin
+sovinnollisia, rauhaan ja yksimielisyyteen kehoittavia kuin hänen
+lausuntonsa olivat olleetkin, aiheuttivat ne sittenkin vastaväittelyä,
+ja julkisuuden miehenä Topeliuskin oli saanut kestää useita ankaria
+hyökkäyksiä ja iskuja. Mutta taistelujen mainingit olivat vähitellen
+tyyntyneet, ja yhä yleisemmin oli ruvettu ymmärtämään tämän miehen
+todellista suuruutta. Se rakkaus, joka jo kauan oli tullut Topeliuksen
+osaksi, kasvoi kasvamistaan, hän kokosi kuin lämmittävä aurinko
+rakastavalla ja rakastettavalla persoonallisuudellaan yhä lukuisempia
+joukkoja ympärilleen ja, kun hän vihdoin seisoi viimeisenä eloon
+jääneenä suurmiehistämme kansansa keskellä, kokoontuivat kaikki,
+yhteiskunta-asemaan, kieleen ja mielipiteisiin katsomatta, kunnioittaen
+suuren oppi-isän ja kasvattajaa ympärille. Tällainen kieltämätön
+valta-asema Topeliuksella oli yleisessä tietämyksessä ikänsä viimeisinä
+vuosikymmeninä.
+
+Arvokkaalla ja kauniilla tavalla toi Suomen kansa esiin kiitollisuuden
+ja kunnioituksen tunteensa Topeliukselle niissä juhlissa, joita
+pääkaupungissa ja maaseudulla pantiin toimeen hänen täyttäessään 70
+vuotta. Samat tunteet yhdistivät kaikki. Tuo vaatimaton ja nöyrä mies,
+joka Lönnrotin tavoin mieluimmin olisi vetäytynyt syrjään, kokosi
+lämmittävän auringon tavoin rakkautensa ja aatteittensa voimalla
+kaikki ympärilleen. Topeliuksen käytettäväksi annettiin rahamäärä,
+jonka hän v. 1895 »Tammikuun 14 päivän rahaston» nimellä antoi
+Kansanvalistusseuralle. Tämän tuli koroista antaa 100 markan suuruisia
+vuotuisia muistolahjoja varattomille vanhoille, ansiokkaille opettajille
+ja opettajattarille, jotka yksityisessä tai yleisessä koulussa olivat
+omistaneet elämänsä kristillisen kansanopetuksen palvelukseen.
+
+Lukuisat seurat, molemmat Kirjallisuudenseurat, Maantieteellinen seura,
+Kansanvalistusseura, Suomen Naisyhdistys, Taiteilijaseura ja Helsingin
+Eläinsuojelusyhdistys kutsuivat runoilijan kunniajäsenekseen. Koulu- ja
+yliopistonuoriso alkoivat vuosittain käydä Topeliuksen luona
+kunniatervehdyksillä.
+
+Ruotsissakin »setämme» oli hyvin rakastettu ja kunnioitettu. Jo v. 1886
+Ruotsin akatemia oli lähettänyt hänelle kultamitalinsa, hän sai
+ritariston merkkejä ja valittiin tieteellisten seurojen jäseneksi. Hänen
+muotokuvansa levisivät valokuvina sekä suomalaisten että ruotsalaisten
+taiteilijain maalauksina ja niiden jäljennöksinä laajalti sekä meillä
+että Ruotsissa.
+
+Etevimmät Topeliuksen suorasanaisista teoksista on suomennettu, ja
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on määrännyt palkinnon hänen
+lyyrillisten runojensa suomentamisesta. Useita hänen kirjoistaan on
+käännetty saksaksi, tanskaksi, norjaksi, englanniksi, muutamia myöskin
+ranskaksi, italiaksi, venäjäksi, viroksi ja unkariksi.
+
+Topeliuksen sulosointuisiin runoihin, jotka muuten »laulavat itse
+itsensä», on ainakin kymmenen sävelniekkaa -- uudemmista mainittakoon
+Jean Sibelius -- laatinut säveleitä.
+
+Vielä v. 1890 ja vieläpä v. 1894 vuodenkin promotionissa tuo sydämeltään
+iäti nuori runoilijavanhus on mukana. Edellisessä hän saa riemumaisterin
+seppeleen ja jälkimäisessä hän viettää 50 vuotista riemujuhlaansa
+promotionirunoilijana. Hän sepitti kumpaankin tilaisuuten syvämietteisen
+ja ylevämielisen runon, ja molemmissa runoissa hän lausuu ympärilleen
+kokoontuville nuoremmille sukupolville ikimuistettavia rohkaisevia
+sanoja sen sitkeän taistelun johdosta, jota kansamme siihen asti oli
+murtumatta kestänyt ja joka oikeuttaa sen luottavaisesti katsomaan
+tulevaisuuteen.
+
+    Se hukkuu vain, jok' itse hukkaan heittyy.
+    Kansa, mi kesti, mitä kansa tää,
+    häviämättä haudoillemme jää.
+
+Se, mikä on parasta ja ikuista »kevään lapsen», uuden polven omassa
+povessa, se on johdattava sen tietä halki synkinten aikojen.
+
+Elämänsä viimeisiin vuosiin asti väsymätön Topelius jatkoi
+kirjailemistansa. Hän avusti ansiokkaasti loistoteosta _Suomi 19.
+vuosisadalla_, kirjoitteli runoja albumeihin, kalentereihin ja
+juhlajulkaisuihin sekä sepitteli satuja ja novelleja. Jo v. 1870 hän oli
+tehnyt ensimäisen suunnitelman sitä teosta varten, joka sitten ilmestyi
+_Lehtisiä mietekirjastani_ nimisenä kirjana ja joka julkaistiin vasta
+hänen kuolemansa jälkeen. Siinä hän tuo ilmi, mitä hän ajattelee ajan ja
+ijäisyyden suurista kysymyksistä. Vaatimattomana kuten aina hän ei pidä
+mielipiteitään erikoisen merkittävinä, mutta hän tuntee tarvetta esittää
+ne pitkän kokemuksensa hedelmänä. Useimmat teoksen kirjoitelmista --
+niitä on kaikkiaan 40 -- syntyivät v. 1895 tai vähän sen jälkeen kuin
+tekijä 77 vuoden vanhana oli parantunut hengenvaarallisesta taudista.
+Kirjan vaihtelevan sisällyksen valaisemiseksi mainittakoon muutamia sen
+kirjoitelmista: Uskoni, Kuolemattomuus, Ihmeet, Lapsi, Elämän kesä ja
+syksy, Rakkaus, Koti, Koulu, Kirkko, Sanomalehdistö, Puolueet ja
+Suuruus.
+
+Kauniina kuvastuu näissä lehtisissä Topeliuksen nerokkuus,
+syvämietteisyys, horjumaton, liikuttavan yksinkertainen lapsuudenusko,
+80-ikävuodella vielä nuorekas mieli ja lannistumaton elämänilo, pitkän
+iän varrella saavutettu rikas elämänkokemus ja ihanteellisen kirkas
+maailmankatsomus, jota mitkään surut ja pettymykset eivät olleet voineet
+sumentaa. Kirja sisältää niin runsaan aarteiston herättäviä ajatuksia,
+raitista, täysipitoista elämänviisautta sekä jaloja puhtaita tunteita,
+että sen tekijä jo yksin tällä ansaitsisi kuolemattomuuden. Sattuvasti
+lausuu Nervander kirjan kielestä. »Ajatukset», hän sanoo, »esiintyvät
+usein suppeassa, melkein suoraksi veistetyssä kieliasussa, joka
+kuitenkin tunkiessaan sielumme läpi jättää jälkeensä tuulahduksen siitä
+elämästä, joka elää luonnossa, lehahduksen kevään ja syksyn mahtavasta,
+raikkaasta henkäyksestä.»
+
+V. 1894 Topelius kävi Vaasan laulu- ja soittojuhlassa, johon hänet oli
+kutsuttu kunniavieraaksi. Sieltä hän jatkoi Uuteenkaarlepyyhyn ja palasi
+kotiin virkistyneenä ja täynnä elähdyttäviä vaikutteita. Runoilija
+lausuu omalla herttaisella tavallaan juhlasta, että siinä oli yhtynyt
+»kaikki, mikä meitä taiteessa ja luonnossa miellyttää, ja että hän oli
+ylpeä Pohjanmaastaan».
+
+Pari vuotta myöhemmin Topelius kävi kesän loppupuolella Visbyssä
+terveysmatkalla. Oleskelu ikivanhan kaupungin ihanassa meri-ilmassa
+vahvisti vanhuksen jo riutuvia voimia, ja täällä taaskin osoitettu
+vieraanvaraisuus ja ystävyys lujitti niitä ennestään lämpimiä tunteita,
+jotka aina olivat yhdistäneet Topeliuksen vanhaan emämaahan. Hän palasi
+kotiin Tukholman kautta. Ritariholman satamassa, kertoo Eliel Vest,
+olivat häntä vastaanottamassa sankat ihmisjoukot, jotka juhlamielisinä
+tervehtivät Topeliusta sinikeltaisten lippujen liehuessa. Tukholman
+kansakoululapset olivat ylitarkastajansa, tri Bergmanin kanssa saapuneet
+lausuakseen satujen sepon ja Välskärin kertomusten tekijän
+tervetulleeksi. Pidettiin puheita, laulettiin, annettiin kukkia,
+puristettiin kättä. Runoilija kävelee pienokaisten sankkain rivien läpi,
+hymyilee ja nyökäyttää päätään, puhuttelee toista, taputtaa toisen
+valkokiharaista päätä ja puristaa lähinnä seisovain käsiä. Mutta kaikki
+tahtovat kätellä rakasta vierasta, satoja käsiä ojennetaan häntä
+vastaan, hän ei henno vetäytyä takaisin, kunnes joku opettajista
+»pelastaa» hänet huutamalla: »valmiit!» Se oli kauttaaltaan liikuttavaa,
+kertovat läsnäolijat, ja useita hauskoja pikkukohtauksia sattui. »Kuka
+tuo vanha setä on tuolla rantaportaalla?» kysyy joku eräältä pieneltä
+tytöltä. »Niinkuin minä nyt en sitä tietäisi!» oli vastaus. »Sehän on
+välskäri Topelius.»
+
+Tavallista juhlallisempien tunnelmain leimaama oli se hetki, jolloin
+harmaahapsinen runoilijavanhus sai riemutohtorin seppeleen. Promoottorin
+isänmaan nimessä esiintuomat kiitokset jalolle pojalleen, jossa maa näki
+parhaat aatteensa ruumiillistuneina, ja seppelöidyn vaatimattomuudenkin
+läpi kuultava ylevä suuruus varmaankin olivat ne juhlallisuuksien
+kohdat, joissa juhlatunnelma kohosi huippuunsa jättäen elinaikaisia
+muistoja kaikkien läsnäolijain mieleen.
+
+Vielä v. 1897 Topelius kävi kotiseudullaan ja täällä hänelle
+valmistettiin suuri iloinen yllätys. Mainiemen tupa oli ostettu takaisin
+sen viimeiseltä omistajalta, joka oli muuttanut sen toiseen paikkaan,
+hajoitettu ja rakennettu uudestaan entiselle paikalleen Alörniin ja
+varustettu samanlaisella sisustuksella kuin siinä ennen oli ollut.
+Runoilijan sisarenpoika oli oppilaittensa seminaarilaisten avulla
+suorittanut tämän. »De ä' ju en uppståndelse!» (Sehän on ylösnousemus!)
+oli Topelius yllätettynä ja iloisena huudahtanut rakkaaseen tupaansa
+astuessaan. Pikku asumus luovutettiin vanhukselle, jonka kunniaksi
+kaupunkilaiset vähän myöhemmin viimeisen kerran toimivat juhlan.
+Mainiemen vieraskirjan ensi lehdelle Topelius eräänä päivänä oli
+kirjoittanut runon, jonka toinen säkeistö kuuluu:
+
+    Tääll' illan vieno hämärä
+    on elon taistot tyyntävä.
+    Vain muistot päiväin menneitten
+    sua vastaan hiipii hyväillen.
+    Käy sisään hetkeks, kulkija!
+    Ja rauhaa nauti, onnea!
+
+Sillä juhlalla, kertoo eräs siihen osaaottanut, joka v. 1898 vietettiin
+rakkaan runoilijan täyttäessä 80 vuotta, oli toinen luonne kuin 10
+vuotta aikaisemmin vietetyllä. Virallisia puheita ja lähetystöjä
+vältettiin. Siitä tuli perhejuhla, jota maa vietti rakkaalle,
+kunnioitetulle runoilijalleen.
+
+Tammikuun 14 päivän kylmänharmaana aamuna lapset ja lapsenlapset
+Koivuniemellä lauloivat virren iäkkäälle isälle ja isoisälle. Ruokasali
+oli koristettu kukilla ja pohjoismaisilla lipuilla. Kahvipöydälle oli
+pinottu lahjoja, omaisten valokuvia ja sisustakuvia Koivuniemeltä,
+joiden lisäksi lukuisa joukko kirjeitä omasta ja pohjoisista
+naapurimaista. Vain yksi ainoa lähetystö voitiin vanhuksen
+heikentyneiden voimain vuoksi sinä päivänä ottaa vastaan: Östersundomin
+kansakoulun oppilaat opettajattarineen, jotka toivat tervehdysadressin
+ja kukkia. Z.T. oli 16 vuoden ajan toiminut mainitun koulun johtokunnan
+puheenjohtajana. Vieraita saapui, sukulaisia ja ystäviä maan eri osista
+sekä läheisempiä ja kaukaisempia naapureita. Sydämellinen ja
+tuttavallinen mieliala vallitsi, puheita ei pidetty, mutta sitä useampia
+syleilyjä ja suuteloita vaihdettiin liikutuksen kyynelten silmissä
+kimmeltäessä. Huoneet täyttyivät vähitellen kukista, niin että
+Koivuniemen salit muuttuivat ikäänkuin haltiatarten puutarhoiksi.
+
+Päivän kuluessa saapui suuri joukko kukkia, kukkamaljakoita
+ja -laitteita kauniine tervehdyssäkeineen koulujen oppilailta ja
+opettajistoilta, suomalaiselta teatterilta, Kevätyhdistykseltä ja
+yksityisiltä henkilöiltä. Sen lisäksi tuli lahjoja koti- ja ulkomaalta,
+päivän merkitystä tulkitsevia aikakauskirjoja ja lukuisia
+onnittelusähkösanomia. Joka lahja, joka tervehdys todisti kansan
+rakkautta.
+
+Pääkaupungin kaikki sanomalehdet käsittelivät pääkirjoituksissaan
+Topeliuksen merkitystä maallemme, Ruotsin, Tanskan sekä Amerikan
+kaikissa suomen- ja ruotsinkielisissä lehdissä oli innostuneita
+kirjoituksia hänestä. Päivän kunniaksi toimeenpantiin teattereissa ja
+kouluissa juhlia, joihin vanhus kumminkaan itse ei voinut saapua.
+Muutamia päiviä myöhemmin hänelle Palokunnantalolla Helsingissä
+vietettiin suuremmoinen kansalaisjuhla, johon hän saapui houkutuksia ja
+hartaita pyyntöjä noudattaen ja tapansa mukaan asettuen asumaan
+Villensaunan ravintolaan. Ylioppilaat tulivat laulutervehdykselle, ja
+sen lisäksi ylioppilaskunta toimeenpani loistavan soihtusaaton hänen
+kunniakseen. Vielä näissäkin juhlissa, joiden seikkaperäisempään
+kuvailemiseen tässä ei ole tilaisuutta, Topelius useamman kerran omalla
+herttaisella tavallaan kehoitti Suomen kansalaisia yksimielisyyteen ja
+sovinnolliseen työhön jakamattoman isänmaan hyväksi. Tätä juhlaa
+vietettiin kautta maan, sillä monin paikoin maaseudullakin oli
+Topelius-juhlia toimeenpantu. Tervehdysrunoja oli hänelle sepitetty
+useita kymmeniä, kolmisenkymmentä saapui tervehdysadressejakin seuroilta
+ja yksityisiltä henkilöiltä sekä m.m. lähes 3,000 kansakoululapsen
+allekirjoittama jättiläisadressi kuin myös onnittelusähkösanomia
+koti- ja ulkomaalta -- paitsi Skandinaviasta, niitä tuli Ranskasta,
+Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä -- yhteensä enemmän kuin puoli
+kolmatta sataa. Tämä rauhan ja rakkauden mies sai todella korjata,
+mitä oli kylvänyt.
+
+Tammikuun 24 p. 1898 päivätyssä herttaisessa Iltatervehdyksessä vanhus
+vaatimattomasti lausuttuaan sanasen »hajanaisesta elämäntyöstään,
+tuuleen siroittamistaan siemenistä, joista Jumalalle yksin tulee kunnia,
+jos jokin niistä on juurtunut» -- lähettää nöyrän kiitoksensa ja
+tervehdyksensä isänmaalleen, harvoille jälellä oleville aikalaisilleen,
+kotien työntekijöille ja tekijättärille, taiteilijoille, oppilaitoksille
+ja Suomen nuorisolle, kaikille rakkaille ja kaikille tutuille ja
+tuntemattomille ystävilleen Ruotsissa ja naapurimaissa.
+
+Rakkaaseen, rauhalliseen kotiinsa palattuaan runoilija-patriarkka
+seuraavina päivinä tunsi voimainsa virkistyneen, ja vanhasta
+työnilostaan nauttien hän taas ryhtyi mietekirjansa valmisteluun. Mutta
+se tauti, joka oli vaivannut häntä ennen juhlia ja joka niissä
+arvatenkin oli saanut uutta virikettä, ei hellittänyt. Kerran hän
+aamiaisateriaa syödessään sai äkillisiä vilunväristyksiä. Pitkälle
+kehittyneen itsensähillitsemisen voimalla vanhus tarmokkaasti ponnisteli
+sairautta vastaan, mutta viimein hän kumminkin taipui laskeutumaan
+vuoteelle. Vain päivän hän aikoi levähtää. Mutta voimat vähenivät,
+eivätkä sallineet sairaan nousta, vaikka hänellä mielestään ei mitenkään
+olisi ollut aikaa virua vuoteellaan. Helmikuun 13-20 päivinä hän vielä
+teki lyhyitä muistiinpanoja ja yhdisti niiden sisällyksen sanaan:
+»ankkurissa», mikä oli viimeisiä hänen kynästään lähteneitä.
+Yksitoikkoiset, harmaat päivät ja pitkät yöt sulivat viimein hänen
+tietoisuudessaan yhteen. Elämänsä viimeisenä viikkona hän ei enää
+noussut vuoteestaan, väsymys lisääntyi ja verenmyrkytystä seuraava
+hourailu häiritsi yöunta. Työn harmaantunut sankari ymmärsi jo, että
+hänen työpäivänsä nyt todella oli mailleen vaipumassa, ja Jumalaa
+rukoillen ja rauhallisin mielin hän tervehti sitä vierasta, jolle hän jo
+kerran aikaisemmin oli huudahtanut: »Terve tuloa, kuolema, kun hetki on
+lyönyt!» Vuoteensa ympärille kokoontuneitten lastenlastensa kautta,
+joiden läsnäolo erittäin näytti ilahduttavan häntä, hän lähetti
+terveiset tuleville sukupolville. »Terve tuloa, elämä, niin kauan kuin
+sinua kestää!» hän myös kerran oli huudahtanut, ja vähää ennen
+kuolemaansa hän vielä sanoi rakastavansa elämää ja toivovansa nähdä
+kevään, kevätauringon ja kevätvihantaa. Hänen elämänsä viimeiset päivät
+olivat ainoata rukousta. »Eikö aurinko tule?» hän usein kysyi, ja
+viimeisenä iltapäivänä, maalisk. 12 päivänä, se monesta ajasta paistoi
+sairashuoneeseen heijastuen ihanasti hänen vuoteensa viereiselle
+seinälle. Runoilija avasi silmänsä, niistä lähtevä säteilevä katse
+sulautui auringon väikkyvään valoon, hän kohotti kättään tervehdykseksi
+ja ummisti taas silmänsä.
+
+Viimeinen iltapäivä oli tuskallinen, sairaan henkeä ahdisti ja hän
+lepäsi enimmiten ummessa silmin. Ruumiin lämpö väheni, hengitys heikkeni
+ja puoli 12 yöllä lepoa ja rauhaa janoova henki viimein nukahti kuoleman
+armahtavaan uneen. Se kevät, jota kohti se niin usein kaihoten oli
+siipensä kohottanut, oli alkanut sarastaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samoin kuin kansalaiset ennen rakastavin ja sovinnollisin mielin suurina
+merkkipäivinä olivat kokoontuneet opettajansa ja kasvattajansa
+ympärille, niin he sitten yhtyivät sen kukitetun arkunkin ääreen, johon
+hänen kylmennyt tomunsa oli kätketty. Suureksi kansalliseksi
+surujuhlaksi muodostui se päivä, maaliskuun 21 päivä, jona sivistyksemme
+ihanan aamukoiton viimeinen suurmies vihittiin haudan ikuiseen lepoon.
+Helsingin Uuden kirkon mustalla verhottuun kuoriin asetetun arkun
+ääressä tulkitsivat eri kansankerrosten, virkakuntien, yhdistysten ja
+maan kaupunkien edustajat sekä lukuisat yksityiset sanoin ja kukin niitä
+kunnioituksen, kiitollisuuden ja surun tunteita, jotka nyt täyttivät
+kaikkien sydämet. Kaupunki oli surupuvussa. Kaikkien virastojen,
+yliopiston, koulujen ja useitten yksityisten rakennusten suruharsolla
+peitetyt liput riippuivat puolitangossa. Myymälät oli sulettu, niiden
+näyteikkunoihin oli runoilijan kuva asetettu, ja ylioppilastalon
+parvekkeelta loisti niinikään vihreiden kasvien välistä Topeliuksen
+suruharsoon verhottu rintakuva.
+
+Sankat ihmisjoukot täyttivät katukäytävät kirkosta aina hautausmaalle
+asti. Kaupungin koulujen oppilaat muodostivat pitkän kujanteen. Likinnä
+ruumisarkkua seurasi 200 ylioppilasta, jotka kantoivat seppeleitä
+kulkien 4-miehisissä riveissä, sitten ylioppilaskunta lippuineen; M.M.,
+Taiteilijaseuran ja Kirjailijalooshin jäsenet, Kirjaltajain yhdistys
+y.m. Kun oli saavuttu haudalle, lauloi sekakuoro prof. R. Faltinin
+johdolla Topeliuksen kauniin pääsiäisvirren. Suruharsoisten lippujen
+maahan painuessa tuhannet kansalaiset paljastivat päänsä, kun
+sinkkikirstuun asetettu kukilla kaunistettu ruumisarkku vajosi hautaan.
+Ylioppilasten ja M.M:n laulu, vainajan sisarenpojan harras rukous ja
+ihanan hymnin sävelten soidessa omaisten ja ylioppilasten toimittama
+haudan umpeenluominen, lukemattomien seppelten laskeminen, surujuhlan
+vakavan ylevä tunnelma -- -- kaikki piirtyi varmaan useimpien
+läsnäolijain muistiin elinkaudeksi. Metrien korkuiseksi kohosi seppelten
+muodostama, surevan rakkauden ja kiitollisen kunnioituksen luoma kumpu
+talvisten kinosten keskelle, ja lausuttuaan viimeiset jäähyväisensä
+kansallislaulun sävelillä hajaantuivat syvän liikutuksen valtaamina
+sankat ihmisjoukot runoilijan haudalta.
+
+Likellä merenrantaa olevaa hautaa kaunistaa Suomen Naisyhdistyksen
+alotteesta pystytetty Valter Runebergin muovailemaa muistopatsas:
+graniitiselta jalkakiveltä kohoava enkelinkuva. Vaasassa paljastettiin
+v. 1914 taiteilija Emil Vikströmin muovailema muistopatsas. Vireillä on
+toimenpide muistopatsaan pystyttämiseksi Helsinkiin.
+
+Näin olemme seuranneet kehdosta hautaan Sakkea, joka iloisesta,
+herttaisesta lapsesta kehittyi haaveilevaksi, mutta todellisen elämän
+moninaisiin harrastuksiin tervein vaistoin kiintyväksi nuorukaiseksi ja
+siitä mieheksi, joka hyvin monipuolisella toiminnalla toteutti kerran
+aikaisemmin lausumansa toivomuksen, että saisi olla mukana aikansa
+mielenkiintoisimmissa pyrinnöissä. Olemme nähneet, miten tunnollisesti
+hän hoiti rikasta henkistä perintöään, miten väsymättömällä innolla hän
+kehitti runsaita sielunlahjojaan, miten ankarasti hän kasvatti itseään
+ja miten hän vähitellen kehittyi suureksi runoilijaksi, kansansa
+kasvattajaksi ja oppi-isäksi. Lämpimin tuntein, sytyttävin sanoin
+ja tosityöllä Topelius koetti edistää kaikkea hyvää. Suuren,
+kaikkeasyleilevän rakkautensa johdattamana hän tuki ja auttoi köyhiä ja
+syrjäytettyjä, suojeli eläimiä, otti lapset ja nuoret aivan erityisen
+hellään hoivaansa, kannatti naisten sivistys- ja vapautusrientoja sekä
+omisti taiteelle ja tieteelle miehuutensa parhaat voimat. Kauemmin kuin
+puoli vuosisataa hän uupumatta taisteli kansallisen kulttuurimme
+kaikinpuoliseksi kehittämiseksi. Siten hänessä ruumiillistui Uuden ajan
+historiamme keväinen, ylväs ajan jakso, jolloin suurimmat henkemme
+kylvivät nykyisen sivistyksemme siemenet.
+
+Se herttainen iloisuus ja mielenrauha, jotka loistivat hänen
+kasvoistaan, se ystävyys, joka säteilee hänen ruskeista silmistään, se
+nerollisuus, joka on painanut leimansa leveään ja korkeaan otsaan, se
+lempeästi muhoileva hymy, joka asuu hänen huulillaan, joilta niin monta
+kultamunista on vierähtänyt, ne kuvastavat kaikki kauniisti sitä
+syvällistä, _valoisaa elämänkatsomusta_, joka oli Topeliukselle
+omituinen, joka, niinkuin runoilija itse lausuu, saavutetaan vain siten,
+että ajatus ja tunto alituisesti ovat kanssakäymisessä sen kanssa, mikä
+on suurta elämässä, ja jonka kannattamana hänen elämänsä muodostui
+niin onnelliseksi. Suloinen _sopusointu_, lempeä suvaitsevaisuus
+ja todellinen vapaamielisyys, olivat koko hänen olemuksensa
+tunnusomaisimpia piirteitä. Harvinaisen suuri mielen tasapaino asui
+tuossa parhaille ihanteilleen aina uskollisena pysyneessä miehessä,
+jonka _vaatimattomuus_ oli yhtä suuri kuin Lönnrotin ja jonka
+isänmaanrakkaus oli yhtä tulinen ja sytyttävä kuin hänen suuren
+opettajansa Runebergin. Hän oli lempeä ja herttainen, mutta ei heikko.
+Hän pysyi johdonmukaisesti ja taipumatta uskollisena elämänsä varrella
+vähitellen omaksumalleen vakaumukselle. »Itsestäni en taida mitään,
+kaikki on minulle ylhäältä annettu», sanoi syvästi uskonnollinen ja
+lapsenhurskas Topelius usein, ja vähää ennen kuolemaansa hän lausui:
+»Pieni, köyhä lapsi on syntynyt maailmaan, pieni lapsi on sen pian taas
+jättävä.»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Topeliuksen aikaisin varsinainen runoilu käsittelee parhaastaan
+rakkautta, siinä on paljon epämääräistä haaveilua ja omien vaihtelevien
+mielialojen kuvailua. Tunnusomaisena piirteenä esiintyy siinä jo
+aikaisin luonnon sielullistuttaminen ja myös se ajatus, että yksilö on
+heikko välikappale aatteen palveluksessa. Jo aikaisin hän ylistelee
+luonnollisten, yksinkertaisten, lempeiden ja sovinnollisten tunteiden
+suloa luonnotonten ja teennäisten tunteiden rinnalla. Mitä hartain
+uskonnollisuus esiintyy jo nuoruudenrunoilussa. Sekä asiallisesti että
+muotoon nähden hänen _lyriikkansa_ on saanut paljon vaikutteita
+kansanrunoudesta. Ja ennen kaikkea Topelius onkin lyyrillinen runoilija,
+hänen tunnelmarunoutensa kuvastaa paraiten hänen personallisuuttaan niin
+ihmisenä kuin runoilijanakin. Topelius on _edistyksen ja vapauden_
+runoilija, myöskin naisen yhteiskunnallisen aseman parantamista ja hänen
+oikeuksiensa laajentamista hän runoudessaankin innolla ajaa ja
+äidinrakkauden ylistykseksi hän on sepittänyt mitä ihanimpia säkeitä.
+Hänen lyyrillisessä tuotannossaan tapahtuu muutos elämän neljännellä ja
+viidennellä vuosikymmenellä. Runoiltuaan siihen asti ikäänkuin huvikseen
+hän nyt runoissaan alkaa yhä enemmän käsitellä ajan suuria kysymyksiä
+osoittaen kansalleen jaloja aatteita, joihin on pyrittävä, ja laulaa
+lohdutusta synkkinä aikoina. Hänen runottarensa on aina palvellut
+siveellisiä voimia, ja hänen sulosointuinen lyyrynsä on aina saanut
+sydämemme sisimmät kielet väreilemään. Suomen tulevaisuus on
+rakennettava kansan valistukseen. Täten Topelius vähitellen kehittyy
+luonnon ja ihmissydämen runoilijasta ylevähenkisen isänmaallisuuden
+laulajaksi. Runebergin miehekkäämpi, klassillinen runous innostutti
+etupäässä kypsyneempiä ikäluokkia, Topeliuksen viehkeämmät sävelet
+sytyttivät, samoinkuin Franzénin, lasten ja nuorten sydämet.
+_Isänmaanrakkaus_ tuli Topeliuksen laulujen perusaiheeksi. Luonto
+ja kansanelämä, ilomme ja surumme, menneisyyden muistot ja
+tulevaisuustoivomme esiintyvät niissä taiteen kirkastamassa valossa.
+Topeliuksen selvä, kuulas, havainnollinen, kuvilla ja sattuvilla
+vertauksilla kaunistettu runokieli, hänen ei aina puhtaat loppusointunsa
+ja hänen »itse itsensä laulavien» säkeidensä musikaalisuus kaipaisivat
+oman erityisen lukunsa.
+
+Omistaen lapsenmielen Topelius ei tahdo lapsenmieltä rikkoa, hän tahtoo
+antaa lapsen pysyä lapsena. Ja siksipä hän on osannut puhua
+pienokaisille tavalla, joka on tehnyt hänestä maailmanmaineen
+saavuttaneen mestarin. Hänestä voisi sanoa samaa, mitä on sanottu
+Shakespearesta: Hän löysi jalokiviä jokaisesta kuivuneesta purosta,
+niinkuin lapset Eldoradosta. Hänen ihmeelliset, jännittävät _satunsa
+ja kertomuksensa_, joihin hän on osannut luoda niin omituisen,
+ihanteellisen hohteen, antavat yllin kyllin ravintoa heidän
+mielikuvitukselleen ja kylvävät samalla heidän herkkiin mieliinsä jalon
+ja hyvän siunattuja siemeniä. Siten lapset saavat juuri sitä, mitä he
+kaipaavat, ja heille sulatettavassa muodossa. Ihanteen ja näkyväisen
+välinen yhteys pysyy heillä rikkomatta. Topeliuksen ja nuorten hyviä
+välejä todistaa m.m. se seikka, että hän usein ja mielellään heidän
+pyynnöstään lennokkain säkein tulkitsi heidän tunteitaan.
+
+Yhtä etevä kuin Topelius oli lyyrikkona ja satujen kertojana hän oli
+_novellienkin_ kirjoittajana. Millä ihmeteltävällä taidolla hän
+Välskärin kertomuksissa loihtiikaan silmäimme eteen historiallisen
+ajanjakson toisensa jälkeen! Miten ilmielävänä esiintyvätkään nuo sadun
+ja historian henkilöt, joista toisia sydämemme pohjasta rakastamme,
+toisia yhtä katkerasti vihaamme, joiden ilot ja surut, riemut ja
+kärsimykset ovat kuin omiamme.
+
+Topelius oli harras taiteen ja siis näytelmätaiteenkin ystävä, ja hän
+kirjoitti useita _näytelmiä_, osaksi uudemman, osaksi vanhemman ajan
+elämää ja henkilöjä kuvaavia. Niissäkin kuvastuu kauniina tekijälleen
+ominainen, valoisa usko jalojen aatteiden ja ihmisen parempien tunteiden
+voittoon taistelussa alhaisia viettejä ja intohimoja vastaan.
+
+Hänellä oli ajattelijan pää ja lapsen sydän. Kieleltään hän oli
+ruotsalainen, sydämeltään suomalainen. _Rakasta maatasi ja uhraa kaikki
+sen hyväksi_, siinä se opetus, joka kultalankana kulkee läpi kaiken sen,
+mitä Topelius on kirjoittanut. Rakkaudessa hän työnsä alkoi, rakkaudessa
+hän sen päätti. Hän oli rauhan airut rauhattomana aikana, uupumaton
+sovinnon ja yksimielisyyden apostoli. Jumalanpelko ja isänmaanrakkaus
+olivat ne johtotähdet, joiden lempeä valo johdatti hänen elämänpurtensa
+halki aallokon kuohun rauhan satamaan. Se seikka, että Topelius itse
+niin suuremmoisella tavalla noudatti korkeita ihanteitansa, antaa hänen
+opetuksilleen niin vankan ponnen. Meidän on vakavasti punnittava
+mielessämme, mihin tämä meitä kaikkia velvoittaa, mihin meitä velvoittaa
+se, että kansamme, isänmaamme onneksi on syntynyt, elänyt ja
+keskuudessamme vaikuttanut tämä suuri runoilija ja ihminen.
+
+    Valoa lemmit ja valoa soitit,
+    lemmellä kansasi nostit ja voitit.
+    Sinulle kiitos ja siunaus,
+    valon laulaja, Zachris Topelius.
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Zacharias Topelius, by A. J. Sarlin
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ZACHARIAS TOPELIUS ***
+
+***** This file should be named 38260-8.txt or 38260-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/3/8/2/6/38260/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/38260-8.zip b/38260-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..5c2f717
--- /dev/null
+++ b/38260-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..37db180
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #38260 (https://www.gutenberg.org/ebooks/38260)